diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/62217-8.txt | 7088 | ||||
| -rw-r--r-- | old/62217-8.zip | bin | 120748 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 7088 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..b64a5f6 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #62217 (https://www.gutenberg.org/ebooks/62217) diff --git a/old/62217-8.txt b/old/62217-8.txt deleted file mode 100644 index 68ef3ad..0000000 --- a/old/62217-8.txt +++ /dev/null @@ -1,7088 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Loistohotelli Babylon, by Arnold Bennett - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Loistohotelli Babylon - Romaani - -Author: Arnold Bennett - -Release Date: May 24, 2020 [EBook #62217] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LOISTOHOTELLI BABYLON *** - - - - -Produced by Tuula Temonen and Tapio Riikonen - - - - - - - - -LOISTOHOTELLI BABYLON - -Romaani - - -Kirj. - -ARNOLD BENNETT - - -Suomennos - - - - - -Helsingissä, -Kustannus Oy Minerva, -1923. - - - - -SISÄLLYS: - - I. Miljoonamies ja hovimestari. - II. Kuinka Mr Racksole sai päivällisensä. - III. Kello kolme aamulla. - IV. Ruhtinaan tulo. - V. Mitä Reginald Dimmockille tapahtui. - VI. Kultasalissa. - VII. Nella ja ruhtinas. - VIII. Paroonittaren saapuminen ja lähtö. - IX. Kaksi naista ja revolveri. - X. Merelle. - XI. Hovipanttilainaaja. - XII. Rocco ja huone N:o 111. - XIII. Loistokerroksen makuukammiossa. - XIV. Rocco vastaa muutamiin kysymyksiin. - XV. Seikkailun loppu purjealuksessa. - XVI. Punahattuinen nainen. - XVII. Eugen-herttua pääsee vapaaksi. - XVIII. Yöllä. - XIX. Ruhtinaallisia vieraita loistohotelli Babylonissa. - XX. Mr Sampson Levi sanoo jäähyväiset Eugen-herttualle. - XXI. Felix Babylonin paluu. - XXII. Grand Babylonin viinikellarissa. - XXIII. Lisää tapahtuma kellarissa. - XXIV. Viinipullo. - XXV. Höyrypursi. - XXVI. Öinen takaa-ajo ja katupoika. - XXVII. Tom Jacksonin tunnustus. -XXVIII. Vielä kerran loistokerroksen makuukammio. - XXIX. Theodore Racksole kutsutaan avuksi. - XXX. Loppu. - - - - -I. - -MILJOONAMIES JA HOVIMESTARI. - - --- Mitä saan tarjota? - -Jules, Grand Babylonin kaikkivaltias hovimestari kumarsi kohteliaasti -vilkkaalle, keski-ikäiselle herrasmiehelle, joka juuri oli tullut -tupakkahuoneeseen ja istuutunut korituoliin lähinnä kasvihuonetta -olevaan nurkkaukseen. Kello oli viittätoista vailla kahdeksan -tavattoman helteisenä kesäkuuniltana, ja päivällistarjoilun piti juuri -alkaa Grand Babylonissa. Kaikenkokoisia, -ikäisiä, eri kansallisuuksiin -kuuluvia miehiä, kaikki moitteettomissa seurustelupuvuissa, istui -hajallaan ylt'ympäri isossa, hämärässä huoneessa. Heikko kukkien -tuoksu ja suihkukaivon lirinä tunkeutui kasvihuoneesta. Tarjoilijat, -Jules'in silmälläpitäminä, liikkuivat äänettömästi paksuilla -itämaisilla matoilla vastaanottaen ja suorittaen tilaukset tuolla -arvokkaanjuhlallisella ilmeellä, jolla vain oikeat ensiluokkaiset -tarjoilijat ymmärtävät esiintyä. Kaikkialla vallitsi eräänlainen -ylevän tyyneyden ja levollisuuden tuntu, joka oli Grand Babylonille -ominainen. Näytti aivan mahdottomalta, että mitään sellaista saattaisi -tapahtua, joka häiritsisi olemassaolon rauhallista, ylimyksellistä -yksitoikkoisuutta tässä erinomaisesti hoidetussa laitoksessa. Kuitenkin -oli valtavin mullistus, mikä koskaan oli sattunut Grand Babylonissa, -tapahtuva tänä samana iltana. - --- Mitä saan tarjota? toisti Jules, ja tällä kertaa hänen äänessään -oli juhlallinen tyytymättömyyden vivahdus; hän ei ollut tottunut -puhuttelemaan vierasta kahta kertaa. - --- Jahah! sanoi vilkas, keski-ikäinen mies ja katsahti lopulta häneen. -Ollen suloisen tietämätön siitä, kuka tuo suuri Jules oli, hän antoi -harmaitten silmiensä loistaa hymyilevinä huomatessaan tarjoilijan -kasvojenilmeen. - --- Tuokaa minulle "enkelinmuisku", hän sanoi. - --- Anteeksi, herraseni?... - --- Tuokaa minulle "enkelinmuisku" ja tehkää se pian, olkaa hyvä. - -Muutamaa minuuttia myöhemmin tuon vilkkaan, keski-ikäisen herrasmiehen -maistellessa "enkelinmuiskuansa" istui Jules neuvottelemassa miss -Spencer'in kanssa, joka hoiti Grand Babylonin konttoria ja joka oli -yhtä tunnettu ja yhtä tärkeä kuin itse Jules. Useimmissa nykyaikaisissa -ravintoloissa on miespuolinen kirjanpitäjä, joka valvoo konttoria. -Mutta Grand Babylon kulki omia teitään. Miss Spencer oli ollut -kirjanpitäjänä melkein siitä saakka kuin Grand Babylon kohotti -paksut savupiippunsa taivasta kohti ja hän säilytti paikkansa -muitten ravintolain oikuista huolimatta. Aina erinomaisen siististi -puettuna yksinkertaiseen mustaan silkkihameeseen pienine jalokivisine -rintaneuloineen, moitteettomine kalvosimineen ja käherrettyine, -vaaleine hiuksineen, hän nyt näytti melkein samanlaiselta kuin -vuosikausia sitten. Hänen ikäänsä ei tiennyt kukaan muu kuin hän -itse ja kenties eräs vielä, mutta kukaan ei siitä pitänyt lukuakaan. -Hänen vartalonsa viehättävät ja kiehtovat ääriviivat olivat -moitteettomat. Hän oli hyödyllinen koriste-esine, jonka omistamisesta -mikä ravintola tahansa olisi saattanut viattomasti ylpeillä. Hänellä -ei ollut vertaistaan osotekalenterin, laivakulkujen, teatterien ja -varieteenäytäntöjen ohjelmien tuntemisessa, eikä hän siitä huolimatta -koskaan matkustanut eikä käynyt teattereissa eikä varieteessa. - --- Kuka on n:o 107? kysyi Jules tältä mustapukuiselta naiselta. - -Miss Spencer tarkasteli kirjojansa. - --- Mr Theodore Racksole New Yorkista. - --- Minä luulinkin häntä joksikin new-yorkilaiseksi, sanoi Jules lyhyen, -merkitsevän vaitiolon jälkeen, mutta hän puhuu englanninkieltä yhtä -hyvin kuin te tai minä. Sanoo tahtovansa "enkelinmuiskun". Pidänpä -huolen siitä, että hän ei jää tänne kovin kauaksi. - -Miss Spencer hymyili Vastaukseksi. Päähänpisto nimittää Theodore -Racksolea "joksikin new-yorkilaiseksi" miellytti hänen taipumustaan -leikillisyyteen, jota taipumusta hän ei kokonaan ollut vailla. Hän -tiesi luonnollisesti, ja hän tiesi Julesinkin tietävän, että tämän -Theodore Racksolen täytyi olla tuo ainutlaatuinen ja ainoa Theodore -Racksole, kolmas järjestyksessä Yhdysvaltain, ja siis luultavasti -myöskin koko maailman rikkaista miehistä. Mutta siitä huolimatta -hän heti asettui Jules'n puolelle. Aivan samoin kuin oli olemassa -vain yksi Racksole, oli olemassa myöskin vain yksi Jules, ja miss -Spencer yhtyi vaistomaisesti jälkimäisen suuttumukseen sen johdosta, -että joku, olipa kuka hyvänsä, miljoonamies tai keisari, rohkeni -esiintyä kyllin pöyhkeästi pyytämällä "enkelinmuiskua" Grand Babylonin -rajapyykkien sisällä. Ravintolamaailmassa puhuttiin yleisesti, että -Grand Babylonissa, omistajaa lukuunottamatta, oli kolme jumalaa --- Jules, hovimestari, miss Spencer ja, mahtavin kaikista, Rocco, -kuuluisa keittiömestari, joka ansaitsi kaksituhatta puntaa vuosittain -ja omisti pienen linnan Luzern-järven rannalla. Kaikki Northumberland -Avenuella ja Thamesin rannalla sijaitsevat suuret ravintolat olivat -koettaneet houkutella Roccoa Grand Babylonista, mutta menestyksettä. -Rocco käsitti vallan hyvin, että ei hänkään voinut kohota korkeammalle -kuin keittiömestariksi Grand Babyloniin, joka, vaikka se ei koskaan -ilmoittanut itsestään sanomalehdissä eikä ollut minkään yhtiön oma, -kuitenkin helposti anasti kunniasijan Europan ravintolain joukossa -- -sekä hintoihin, vieraisiin että siihen salaperäiseen ominaisuuteen -nähden, jota sanotaan "tyyliksi". - -Jos oli olemassa jotakin, mikä enemmän kuin mikään muu ärsytti Grand -Babylonia -- niin sanoaksemme sai sen nostamaan niskakarvojaan -- oli -sen vertaaminen tai sekoittaminen johonkin amerikkalaiseen ravintolaan. -Grand Babylon oli amerikkalaisten tapojen jyrkkä vastustaja, mitä -ruokaan, juomaan ja sisustukseen tulee -- ennenkaikkea amerikkalaisten -juomain. Siitä saattaa ymmärtää Jules'in suuttumuksen, kun häntä -pyydettiin tarjoamaan mr Theodore Racksole'lle "enkelinmuisku". - --- Onko mr Theodore Racksolella ketään seuralaista? kysyi Jules jatkaen -keskusteluaan miss Spencerin kanssa. Hän pani halveksivan painon -vieraan nimen joka tavulle. - --- Miss Racksole -- hän asuu n:o 111:ssä. - -Jules vaikeni sivellen vasenta poskipartaansa, joka peitti hänen -kiiltävän valkeaa kaulustaan. - --- Missä? kysyi hän omituisella korostuksella. - --- N:o 111:ssä. En voinut sille mitään. Ei ollut mitään muuta huonetta -siinä kerroksessa, johon olisi kuulunut kylpyhuone ja pukuhuone. Miss -Spencer puhui lepyttävällä ja anteeksipyytävällä äänellä. - --- Miksette sanonut mr Theodore Racksolelle ja miss Racksolelle, -ettemme voineet ottaa heitä vastaan? - --- Senvuoksi että Bobs oli kuulemassa. - -Vain kolmen henkilön päähän koko maailmassa olisi pälkähtänyt herra -Felix Babylonista käyttää tuota leikillistä, mutta halventavaa -nimilyhennystä "Bobs". Nämä kolme olivat Jules, miss Spencer ja Rocco. -Jules oli sen keksinyt. Kenelläkään muulla kuin hänellä ei olisi ollut -kylliksi älykkyyttä ja rohkeutta sitä tehdä. - --- On parasta, että pidätte huolen siitä, että miss Racksole vaihtaa -huonetta tänä iltana, sanoi Jules hetken vaiettuaan. Ei, jättäkää -asia minun huolekseni. Minä hoidan sen. Au revoir! Kello on kolme -minuttia vailla kahdeksan. Minä otan hoitaakseni ruokasalin itse tänä -iltana. Ja Jules läksi, verkalleen ja miettiväisenä hykerrellen hienoja -valkeita käsiään. Hänen omituisuuksiinsa kuului hykertää käsiään -eriskummallisella kiertoliikkeellä, ja tämä toiminta ilmaisi, että oli -olemassa joku erikoinen kiihtymyksen aihe. - -Täsmälleen kello kahdeksan tarjottiin päivällinen ravintolan -äärettömässä ruokasalissa, tuossa vaatimattomassa, mutta silti -oivallisessa, valkoisella ja kullalla koristetussa huoneessa. Pienen -pöydän ääressä erään ikkunan lähellä istui yksinäinen nuori nainen. -Hänen hameensa juoruili Parisista, mutta hänen kasvonsa puhuivat -epäämättömästi New-Yorkista. Ne olivat itsetietoiset ja hurmaavat -kasvot, naisen kasvot, joka oli tottunut kaikessa menettelemään -aivan oman mielensä mukaan; naisen, joka oli opettanut sadoille -rikkaille nuorille miehille käyttäytymistaidon ja joka, oltuaan noin -kahdenkymmenen vuoden ajan isänsä hemmoteltavana, oli kehittynyt -sille asteelle, että piti itseään kaikkien venäläisten itsevaltiaiden -naispuolisena vastineena. Sellaisia naisia syntyy vain Amerikassa, -mutta he saavuttavat täyden kukoistuksensa vasta Europassa, jota he -luulevat maanosaksi, minkä kohtalo on luonut heidän huvittelujaan -varten. - -Ikkunan vieressä istuva nuori nainen vilkaisi tyytymättömänä -ruokalistaan. Sitten hän tarkasteli ruokasalia ympärillään, ja -ihaillessaan aterioitsevia hän tuli siihen johtopäätökseen, että itse -huone oli jokseenkin pieni ja kehnonpuoleinen. Sitten hän jälleen -vilkaisi ruokalistaan ja sanoi kauniita huuliaan nyrpistäen, ettei -näkynyt olevan mitään syötävää. - --- Olen pahoillani, että olen antanut sinun odottaa, Nella, sanoi -mr Racksole, peloton miljoonamies, joka oli rohjennut tilata -"enkelinmuiskun" Grand Babylonin tupakkahuoneessa. Nella -- hänen oikea -nimensä oli Helen -- hymyili pidättyvästi isälleen, pidättäen itselleen -oikeuden moittia häntä, jos se sattuisi hänen päähänsä pistämään. - --- Sinä tulet aina liian myöhään, isä, hän sanoi. - --- Vain vapaa-aikanani, hän lisäsi. Mitä täällä on syötävää? - --- Ei mitään. - --- Jotakin on tilattava. Minun on nälkä. En ole koskaan niin nälissäni -kuin oltuani oikein laiskana. - --- _Consommé Britannia_, Nella alkoi lukea ruokalistasta, _Saumon -d'Ecosse, Sauce Génoise, Aspics de Homard_. Voi taivas! Kukapa haluaisi -moisia kauheita ruokalajeja tällaisena iltana. - --- Mutta, Nella, hän huomautti, täällä on ruoka parasta, mitä Europassa -saa. - --- Kuule, isä, virkkoi Nella näennäisesti poiketen aineesta, oletko -unohtanut, että huomenna on syntymäpäiväni? - --- Olenko koskaan unohtanut syntymäpäivääsi, sinä tyttäristä kallein? - --- Ylimalkaan sinä olet ollut koko lailla tyydyttävä isä-ukko, sanoi -Nella hyväilevällä äänellä, ja sinua palkitakseni lupaan tänä vuonna -tyytyä halvimpaan syntymäpäiväkestitykseen, minkä koskaan olet minulle -tarjonnut. Mutta tahdon sen tänä iltana. - --- Noo, vastasi mr Racksole sellaisen isän kärsivällisellä -äänensävyllä, jonka Nella perinpohjin oli kasvattanut odottamaan mitä -yllätyksiä tahansa. -- Anna kuulua! - --- Ottakaamme häränkyljystä ja Bass-olutta [Bass ja Cissin suurten -panimojen olutta] päivälliseksi tänä iltana. Siitä tulee kerrassaan -mainio päivällinen. Olen oikein ihastunut siihen. - --- Mutta, Nella kultaseni, hän huudahti, häränkyljystä ja olutta -Felixillä! Se on mahdotonta! Sitäpaitsi ei nuorten naisten, jotka eivät -vielä ole kahtakymmentäkolmea vuotta täyttäneet, sovi juoda olutta. - --- Minä sanoin häränkyljystä ja Bass-olutta, ja mitä noihin -kahteenkymmeneenkolmeen vuoteen tulee, niin huomenna alan käydä -kahtakymmentäneljää. - -Miss Racksole puri pieniä valkeita hampaitaan. - -Heikko rykäisy kuului! Jules seisoi kumartuneena heitä kohti. -Puhtaasta seikkailunhalusta kaiketi hän itse oli ottanut tämän pöydän -hoitaakseen. Yleensä ei Jules'in ollut tapana omassa persoonassaan -ottaa osaa päivällistarjoiluun. Hänen oli vain tapana kulkea ympäri ja -tarkastaa, kuten kapteeni komentosillalla, perämiehen ollessa toimessa. -Ravintolan kantavieraat pitivät kunnianaan kun Jules joskus otti itse -palvellakseen heidän pöydässään. - -Theodore Racksole epäröi silmänräpäyksen ja antoi sitten määräyksensä -oivallisesti teeskennellyllä välinpitämättömyydellä: - --- Häränkyljystä kahdelle ja pullollinen Bass-olutta. Tämä oli rohkein -teko, minkä Theodore Racksole koko elämänsä aikana oli tehnyt, vaikka -useammassa kuin yhdessä aikaisemmassa ahdingossa oli osoittanut -pelotonta rohkeutta. - --- Sitä ei ole ruokalistassa, herraseni, sanoi järkähtämätön Jules. - --- Yhdentekevä. Hankkikaa sitä. Me haluamme sitä. - --- Minä koetan. - -Jules meni tarjoiluhuoneen ovelle ja palasi heti. - --- Mr Rocco pyytää sanomaan terveisiä ja ilmoittamaan, että hänen -valitettavasti on mahdotonta tarjota häränkyljystä ja Bass-olutta tänä -iltana. - --- Mr Rocco? kysyi Racksole huolimattomasti. - --- Mr Rocco, toisti Jules päättävästi. - --- Ja kuka on mr Rocco? - --- Mr Rocco on meidän keittiömestarimme, herraseni. Jules'in kasvoilla -oli ilme, kuin olisi häntä pyydetty selittämään kuka Shakespeare oli. - -Molemmat miehet katsoivat toisiinsa. Tuntui uskomattomalta, että -Theodore Racksolea, tulenkestävää Racksolea, jolla oli 200 penikulmaa -rautatietä, useita kaupunkeja ja kuusikymmentä ääntä kongressissa, -uhmaisi palvelija, tai vieläpä kokonainen ravintola. Ja kuitenkin -oli asianlaita niin. Jules'in kasvoilla oli lujan miehen tyyni ilme, -miehen, joka on varma voitosta. Hänen kasvojenilmeensä sanoi: Sinä olet -voittanut minut kerran, mutta et tällä kertaa, ystäväiseni New Yorkista. - -Mitä Nellaan tuli, niin hän tunsi isänsä ja aavisti mielenkiintoisia -tapahtumia, luottavaisesti odottaessaan kyljystään. Hänellä ei tuntunut -olevan nälkä ja hän jaksoi odottaa. - --- Anteeksi hetkiseksi, Nella, sanoi Theodore Racksole tyynesti, -palaan parin sekunnin kuluttua. Ja hän harppasi pitkin askelin ulos -ruokasalista. Ei kukaan huoneessaolijoista tuntenut miljoonamiestä, -sillä hän oli tuntematon Lontoossa, koskapa tämä oli hänen ensi -käyntinsä Europassa yli kahdenkymmenen vuoden aikana. Jos joku olisi -hänet tuntenut ja huomannut hänen kasvojensa ilmeen, olisi tämä joku -kenties pelännyt räjähdystä, joka olisi saattanut syöstä koko Grand -Babylonin Thames'iin. - -Jules vetäytyi viisaasti kyllä nurkkaan. Hän oli ampunut panoksensa; -nyt oli vastustajan vuoro. Pitkä ja vaihteleva kokemus oli opettanut -Jules'ille, että vieras, joka yrittää kukistaa tarjoilijan, melkein -aina joutuu tappiolle. Tarjoilijalla on niin monta etua moisessa -taistelussa. - - - - -II. - -KUINKA MR RACKSOLE SAI PÄIVÄLLISENSÄ. - - -Theodore Racksole meni suoraan ravintolan eteishalliin ja astui miss -Spencerin pyhäkköön. - --- Haluan tavata mr Babylonia hetkeäkään viivyttelemättä, hän sanoi. - --- Nimeni on Racksole -- Theodore Racksole. - --- New Yorkista? kysyi ääni ovelta hieman ulkomaalaiseen vivahtavalta -korostukselta. - -Miljoonamies kääntyi nopeasti ympäri ja havaitsi jokseenkin lyhyen -miehen, jolla oli ranskalaisen ulkomuoto, paljas pää, harmaa parta, -pitkä, mallikelpoisesti leikattu kävelytakki, kapeisiin hopeavitjoihin -kiinnitetyt silmärillit ja siniset silmät, joissa näkyi sama viaton -kirkkaus kuin nuorella tytöllä. - --- Niitä on vain yksi, sanoi Theodore Racksole lyhyesti. - --- Haluatte puhua kanssani? virkkoi vastatullut. - --- Oletteko mr Felix Babylon? Mies kumarsi. - -Tällä hetkellä haluan mieluummin puhua teidän kanssanne kuin kenenkään -muun kanssa maailmassa, virkkoi Racksole. - -Viittaamalla pyysi mr Babylon miljoonamiestä seuraamaan sivukäytävään, -jonka päässä sijaitsi mr Babylonin yksityishuone, Ludvig XV:n aikaisia -huonekaluja ja seinäverhoja sisältävä ihmelaitos. - -Ravintolanomistaja ja hänen vieraansa istuutuivat toisiaan vastapäätä. - --- Luin New Yorkin sanomalehdistä muutamia kuukausia sitten, alkoi -Theodore edes kurkkuaan selvittämättä, että tämä teidän ravintolanne, -mr Babylon, myytäisiin osakeyhtiölle, mutta näyttää siltä kuin ei -myynnistä olisi tullut mitään. - --- Ei, siitä ei tullut mitään, vastasi mr Babylon avomielisesti, ja -syy oli se, että välikädet aiotun yhtiön ja minun välilläni tahtoivat -ansaita suuren salaisen voiton kaupasta, mutta minä kieltäydyin -edistämästä sellaista voittoa. - -He pysyivät vaatimuksessaan ja minä omassani, ja niin kauppa raukesi. - --- Olitteko tyytyväinen sovittuun hintaan? - --- Täysin. - --- Uskallanko kysyä, korkeako hinta oli? - --- Aiotteko ostaa, mr Racksole? - --- Haluatteko myydä, mr Babylon? - --- Haluan, eräillä ehdoilla, sanoi Babylon. Hinta oli neljäsataatuhatta -puntaa. Mutta myyn vain siliä ehdolla, että ostaja ei siirrä -kiinteimistöä yhtiölle korkeammasta hinnasta. - --- Tahdon vain tehdä teille yhden ainoan kysymyksen, mr Babylon, sanoi -miljoonamies. Kuinka suuri on voittonne suunnilleen ollut neljänä viime -vuonna? - --- Kolmekymmentäneljätuhatta puntaa vuosittain. - --- Silloin ostan sen, sanoi Racksole hymyillen tyytyväisenä, ja teidän -luvallanne vaihdamme kauppakirjat heti. - --- Teette päätöksenne nopeasti, mr Racksole. Mutta olette kenties -harkinnut tätä kysymystä pitemmän ajan. - --- Päinvastoin, sanoi Racksole kelloaan katsoen, olen harkinnut sitä -tasan kuusi minuuttia. - -Felix Babylon kumarsi, ikäänkuin olisi ollut täysin tottunut rikkaan -miehen oikkuihin. - --- Hyvän maineen ihana etu on, Racksole jatkoi, siinä, ettei tarvitse -vaivata itseään valmistelevilla selityksillä. Te, mr Babylon, tiedätte -luultavasti kaikki minun asiani, ja minä tiedän koko paljon teistä. -Voimme ilman mitään suosituksia luottaa toisiimme. On todellakin -yhtä yksinkertainen asia ravintolan tai rautatien ostaminen, kuin -taskukellon kauppa, kun sellaiseen kauppaan vain pystyy. - --- Aivan, myönsi mr Babylon hymy huulilla. Teemmekö pienen väliaikaisen -sopimuksen? On seikkoja, joita täytyy ajatella. Mutta mieleeni johtuu -nyt juuri, että ette vielä ole voinut syödä päivällistänne, ja että -pidätte ehkä parempana keskustella eräistä vähemmän tärkeistä asioista -päivällisen jälkeen. - --- En ole syönyt päivällistä, sanoi miljoonamies pannen sanoihinsa -erikoisen painon, ja tässä yhteydessä pyytäisin teiltä pientä -palvelusta. Tahtoisitteko kutsua tänne mr Roccon? - --- Haluatte tietysti puhutella häntä? - --- Niin haluan, sanoi miljoonamies ja lisäsi: päivällisestäni. - --- Rocco on suuri mies, mutisi mr Babylon painaessaan soittojohdon -nappulaa, piittaamatta viimeisistä sanoista. -- Sano terveisiä mr -Roccolle, hän sanoi pojalle, joka oli noudattanut hänen soittoaan, että -jos hänelle sopii, olisin iloinen, jos saisin puhutella häntä täällä -hetkisen. - --- Paljonko maksatte Roccolle? kysyi Racksole. - --- Kaksi tuhatta puntaa vuosittain ja kohtelen häntä kuin lähettilästä. - --- Minä kohtelen häntä kuin lähettilästä ja maksan hänelle kolme -tuhatta puntaa. - --- Siinä teette viisaasti, sanoi Felix Babylon. - -Tällä hetkellä astui Rocco huoneeseen hyvin hiljaa -- hän oli laiha, -neljänkymmenen ikäinen mies, jolla oli pitkät kapeat kädet ja -tavattoman pitkät ruskeat silkinpehmoiset viikset. - --- Rocco, sanoi Felix Babylon, saan luvan esittää teidät mr Theodore -Racksolelle New Yorkista. - --- Charmé, sanoi Rocco kumartaen. Miljoonamieskö? - --- Juuri niin, keskeytti Racksole ja jatkoi kiireesti: Mr Rocco, tahdon -ilmoittaa teille ennenkuin kenellekään muulle, että olen ostanut -Grand Hotel Babylonin. Jos haluatte suoda minulle edun pitää teidät -palveluksessani, olen mielihyvällä tarjoova teille vuosittain kolmen -tuhannen punnan korvauksen. - --- Sanoitteko kolmen? - --- Kolmen. - --- Charmé. - --- Ja nyt, mr Rocco, tekisitte minulle suuren palveluksen, jos -huolehtisitte siitä, että Jules -- toivon aivan erikoisesti, että Jules -minua palvelee -- kymmenen minuuttia tämän jälkeen toisi pöytään n:o 17 -ruokasaliin tavallista härän kyljystä ja pullollisen Bass-olutta. Ja -ehkä haluatte suoda minulle kunnian syödä kanssanne lunchia huomenna? - -Mr Rocco veti syvään henkeä, kumarsi, mutisi jotakin ranskaksi ja -katosi. - --- Mistä päivästä tahdotte kaupan astuvan voimaan? kysyi Babylon. - --- Ah, sanoi Racksole välinpitämättömästi, yhdentekevä. Sanokaamme -tästä illasta alkaen? - --- Kuten tahdotte. Olen kauan halunnut vetäytyä syrjään. Ja nyt kun -hetki on tullut -- ja tullut kuin teatterinäytelmässä -- olen valmis. -Muutan takaisin Sveitsiin. Siellä ei voi tuhlata paljon rahaa, mutta -se on kotimaani. Minusta tulee Sveitsin rikkain mies. Hän hymyili -surumielisen iloisesti. - - * * * * * - --- Kauanpa sinä viivyit, isä, sanoi Nella, kun Racksole palasi -ruokasaliin pöytään n:o 17. - --- Ainoastaan kaksikymmentä minuuttia, kyyhkyseni. - --- Mutta sinä sanoit kaksi sekunttia. Siinä on pieni ero. - --- Nojaa, sinä kai käsität, että minun täytyi odottaa, kunnes ruoka -valmistui. - --- Tuottiko sinulle paljon vaivaa hankkia minun -syntymäpäiväkestitykseni? - --- Ei mitään vaivaa. Mutta se ei tullut juuri niin halvaksi kuin sinä -arvelit. - --- Mitä tarkoitat, isä? - --- Sitä vain, että olen ostanut koko ravintolan. Elä naura itseäsi -piloille! - --- Oi, sinä olet aina ollut rakastettava isä, isä kulta. Aijotko antaa -minulle ravintolan syntymäpäivälahjaksi? - --- En, hoidan itse sitä -- ajanratoksi. Mutta, apropos, ketä varten tuo -tuoli on tuohon asetettu? Hän huomasi kolmannetkin lautaset asetetun -pöydälle. - --- Se on eräälle ystävälleni, joka tuli sisälle noin viisi minuuttia -sitten. Tietysti pyysin häntä ottamaan osaa ateriaamme. Hän tulee tänne -tuossa tuokiossa. - --- Saanko kysyä hänen nimeään? - --- Dimmock, -- ristimänimeltään Reginald ja ammatiltaan Posenin -ruhtinaan Aribertin englantilainen seuralainen. Tapasin hänet ollessani -toissa syksynä Hetty-serkkuni seurassa Pietarissa. Oo, kas tässä hän -on! Mr Dimmock, tässä on isäni. Hänen on onnistunut hankkia kyljys. - -Theodore Racksole näki seisovansa silmätysten hyvin nuoren miehen -kanssa, jolla oli syvälle painuneet tummat silmät ja terve, poikamainen -ulkomuoto. He alkoivat puhella. - --- Ah, isä, huudahti Nella, oletpa pannut vahvasti sinappia! - --- Olenko? virkahti mr Racksole ja sattui sitten katsahtamaan peiliin, -joka oli hänestä vasemmalla parin ikkunan välissä. Hän näki siinä -Julesin, joka seisoi hänen tuolinsa takana, ja huomasi, että samainen -Jules verkalleen, merkitsevästi ja pahaenteisesti iski silmää mr -Dimmockille -- jonka ristimänimi oli Reginald. - -Hän tutki vaieten maustettaan. Hän ajatteli kenties ottaneensa -runsaanpuoleisesti sinappia. - - - - -III. - -KELLO KOLME AAMULLA. - - -Mr Reginald Dimmock osottautui, kovin nuoresta iästään huolimatta, -kokeneeksi maailmanmieheksi ja tottuneeksi puhujaksi. Hänen ja Nella -Racksolen välinen keskustelu ei näyttänyt koskaan laimenevan. He -puhelivat Pietarista ja Nevan jäästä, oopperan tenorista, joka oli -karkotettu Siperiaan, venäläisen teen oivallisuudesta, venäläisen -samppanjan makeudesta ja erinäistä muista moskovalaisten elämäntapojen -puolista. Kun Venäjä oli tyhjentävästi käsitelty, niin Nella lyhyesti -kertoi, mitä itse oli tehnyt ja toimittanut, sen jälkeen kuin viimeksi -oli nähnyt nuoren miehen tsaarin pääkaupungissa, ja tämä kertomus -siirsi keskustelun Lontooseen, jossa se viipyi, kunnes viimeinen -kyljyspala oli syöty. Theodore Racksole teki sen havainnon, että mr -Dimmock antoi hyvin niukkoja tietoja omista puuhistaan, olipa sitten -kysymys menneisyydestä tai tulevaisuudesta. Hän piti nuorukaista -tyypillisenä hoviparasiittina, loiseläjänä, ja ihmetteli kuinka hän oli -saanut seuralaisen paikan Posenin ruhtinaan Aribertin luona ja kuka -tämä ruhtinas Aribert oli. Miljoonamiehestä tuntui kuin hän joskus -olisi kuullut puhuttavan Posenista, mutta hän ei ollut siitä täysin -varma. Hän miltei kuvitteli sitä joksikin noista epämääräisistä Saksan -valtioista, joissa viisi kuudesosa alamaisista on hovivirkamiehiä ja -muut hiilenpolttajia tai ravintoloitsijoita. Racksole ei virkkanut -monta sanaa, ennenkuin päivällisestä oli päästy -- hänen ajatuksiaan -askarruttivat kenties liiaksi Jules'in silmäniskut mr Dimmockille; -mutta kun jäätelöä seurasi kahvi, katsoi hän ravintolan edun kannalta -ehkä saattavan olla hyödyllistä, jos hän koettaisi hankkia jonkinlaisia -tietoja tyttärensä ystävästä. Eipä silti, että hän hetkeäkään olisi -pannut kysymyksenalaiseksi tyttärensä oikeutta pitää omat ystävänsä; -hän oli aina suonut hänelle mitä hämmästyttävimmän vapauden, luottaen -siihen, että hänen luontainen terve arvostelukykynsä varjelisi häntä -ikävyyksiltä. Mutta häntä ihmetytti Nellan käytös Dimmockia kohtaan, -käytös, jossa rakastettavaan leikinlaskuun yhtyi halu suostuttaa -puoleensa ja miellyttää. - --- Nella on kertonut minulle, että teillä, mr Dimmock, on -luottamustoimi Posenin ruhtinaan Aribertin luona, virkkoi Racksole. -Suonette amerikalaiselle anteeksi hänen tietämättömyytensä, mutta onko -Aribert hallitseva ruhtinas? - --- Hänen ylhäisyytensä ei ole hallitseva ruhtinas eikä hänestä -koskaan arvattavasti sellaista tule, vastasi Dimmock. Posenin -suurherttuallisella valtaistuimella istuu hänen ylhäisyytensä -veljenpoika, suurherttua Eugen. - --- Veljenpoika! huudahti Nella hämmästyen. - --- Miksei, armollinen neiti? - --- Mutta ruhtinas Aribert on varmaankin hyvin nuori? - --- Ruhtinas on kohtalon oikusta, jommoisia joskus voi sattua perheitten -historiassa, juuri samanikäinen kuin suurherttua. Suurherttuavainajan -isä oli kahdesti naimisissa. Siitä johtuu sedän nuoruus. - --- Mahtaa tuntua ihanalta olla jonkun ikäisensä setä! Mutta pelkäänpä -pahoin, ettei se ruhtinas Aribertista ole kovinkaan hauskaa. Oletan, -että hän saa olla kauhean kunnioittava ja tottelevainen ja sen -semmoista veljenpoikaansa kohtaan? - --- Suurherttua ja minun ruhtinaallinen isäntäni ovat kuin veljekset -Ruhtinas Aribert on luonnollisesti tätä nykyä kruunun nimellinen -perillinen, mutta, kuten epäilemättä tiedätte, tulee suurherttua -kohdakkoin menemään naimisiin erään keisarin läheisen sukulaisen -kanssa, ja jos siitä sitten tulee perillisiä -- Mr Dimmock vaikeni -kohauttaen suoria hartioitaan. Suurherttua, hän jatkoi lopettamatta -viimeistä lausettaan, soisi mieluimmin ruhtinas Aribertin -seuraajakseen. Hänellä ei tosiaankaan ole vähintäkään halua mennä -naimisiin. Meidän kesken sanoen, vain meidän kesken, hän pitää -avioliittoa varsin ikävänä asiana. Mutta koska hän on saksalainen -suurherttua, on hänen tietysti pakko mennä naimisiin. Hänellä on -velvoituksia maataan kohtaan, Posenia kohtaan. Voin kertoa jotakin, -jota kukaan tämän ravintolan ulkopuolella ei tällä hetkellä tiedä, -nimittäin, että hänen kuninkaallinen korkeutensa suurherttua pienen -seurueen kanssa tulee tänne huomenna. - --- Lontooseenko? kysyi Nella. - --- Niin. - --- Tähänkö ravintolaan? - --- Niin. - --- Oi, niin ihanaa! - --- Tämä on syynä siihen, että nöyrin palvelijanne on täällä tänä iltana --- jonkinlaisena edelläkävijänä. - --- Mutta minä käsitin teidän olevan ruhtinas Aribertin, sedän, seurassa --- hm -- - --- Niin olenkin. Ruhtinas Aribert tulee myöskin tänne. Suurherttualla -ja ruhtinaalla on asioita, jotka koskevat tärkeitä rahain sijoituksia, -mitkä ovat yhteydessä suurherttuan naimapuuhien kanssa... korkeimmalla -taholla, ymmärrättekö. - --- Ollaksesi ylhäisten henkilöitten uskottu, olet liian puhelias, -ajatteli Racksole. Sitten hän sanoi ääneen: Emmekö mene ulos -pengermälle? - -Kun he kulkivat ruokasalin poikki, pysäytti Jules mr Dimmockin ja antoi -hänelle kirjeen. - --- Tuli nyt juuri sanansaattajan mukana, herraseni, sanoi Jules. - -Nella vetäytyi hetkiseksi hänen taakseen isänsä rinnalle. - --- Jätä minut hetkiseksi tämän pojan kanssa kahden, niin olet kiltti -isäukko, kuiskasi tyttö hänen korvaansa. - --- Minä olen vain nolla, tottelevainen vähäpätöisyys, vastasi Racksole -nipistäen häntä salaa käsivarresta. Kohtele minua sellaisena. Käsittele -minua niinkuin tahdot. Menen katsomaan ravintolaan. Ja heti sen jälkeen -hän katosi. - -Nella ja mr Dimmock istuivat kahden pengermällä juoden vilvottavia -juomia. - -Jules itse tarjoili ja toi kymmenen ajoissa uuden kirjeen. Pyytäen -tuhatkertaisesti anteeksi, nousi Reginald Dimmock tuoliltaan, -vilkaistuaan kirjeeseen, ja sanoi olevansa pakotettu korkean isäntänsä, -Posenin suurherttuan sedän, välttämättömien tehtävien vuoksi -poistumaan. Hän kysyi, saisiko hän noutaa mr Racksolen tai saattaa miss -Racksolen hänen isänsä luo. Miss Racksole vastasi iloisesti, ettei hän -kaivannut saattamista ja että hän aikoi mennä makuulle. Hän lisäsi, -että hän ja hänen isänsä aina koettivat olla riippumattomia toisistaan. - -Juuri silloin Racksole oli vielä kerran osunut mr Babylonin -yksityishuoneeseen. - --- Ottakaa sikaari, mr Racksole, sanoi kohtelias mr Babylon, ja kulaus -vanhinta konjakkia, mitä Europassa on saatavana. - -Muutaman minuutin kuluttua nämä molemmat olivat innokkaassa ja -vilkkaassa keskustelussa. Felix Babylonia hämmästytti se helppous, -millä Racksole perehtyi kaikkiin pikkuseikkoihin, jotka koskivat -ravintolan hoitoa. - -Racksole ehdotti heti joitakin parannuksia, ja tämä aiheutti pitkän -tietoperäisen keskustelun. Keskustelu antoi aihetta poikkeamisiin -aineesta, ja silloin Felix Babylon hetkellisen hajamielisyyden -puuskassa haukotteli. - -Racksole vilkaisi korkealla liedenreunustalla olevaan kullattuun -kelloon. - --- Ah, herra Jumala! hän huudahti. Kello on kolme! Mr Babylon, pyydän -anteeksi, että olen pitänyt teitä valveilla näin äärettömän pitkän ajan! - --- En ole moneen vuoteen viettänyt näin hauskaa iltaa. Olette antanut -minun ajaa keppihevosellani niin paljon kuin mieleni on tehnyt. Minun -päinvastoin anteeksi on pyydettävä. - -He puhelivat vielä hetkisen, ja sitten mr Racksole sanoi hyvää yötä. - --- Saanko saattaa teidät huoneeseenne. Hissit ovat suljetut ja talo -autio. Mitä minuun itseeni tulee, niin makuuhuoneeni on tuolla, ja hän -viittasi erään sisemmän huoneen oveen. - --- Ei, kiitoksia, sanoi Racksole, antakaapa minun omin päin tutkia omaa -ravintolaani. Luulen kyllä löytäväni huoneeni. - -Päästyään syvemmälle käytäviin, Racksole ei enää ollut niin aivan -varma, löytäisikö oman huoneensa. Numero oli 107, mutta hän ei -muistanut, oliko se ensi vai toisessa kerroksessa. Hississä kulkiessa -ei tule kiinnittäneeksi huomiota kerroksiin. Hän kulki monen hissioven -ohi. Mutta porraskäytävästä hän ei voinut nähdä jälkeäkään. Kaikissa -ravintoloissa, jotka ovat maineestaan arkoja, ovat porraskäytävät -joutuneet pois käytännöstä, ja vaikka ravintola-arkkitehdit vanhan -tavan vuoksi edelleenkin rakentavat porraskäytäviä, kätketään ne -kaukaisiin soppiin, missä niiden olemassaolo ei hevin satu loukkaamaan -hemmotellun yleismaailmallisen yleisön silmää. - -Ravintola tuntui isolta, kolkolta, autiolta. Sähkölamppuja hehkui -siellä ja täällä pitkien välimatkojen päässä. Paksuilla matoilla -eivät Racksolen ohutkenkäiset jalat aikaansaaneet mitään kolinaa ja -hän asteli mukavasti edes ja takaisin, melkein huvikseen ja miltei -hämmästyneenä siitä yön ja salaperäisyyden tunteesta, jonka valtaan -yhtäkkiä oli joutunut. Lopulta hän löysi portaat, hyvin pimeät ja -kapeat, ja pian hän oli noussut ensi kerrokseen. Kohta hän huomasi, -että tämän kerroksen numerot eivät kohonneet seitsemääkymmentä -ylemmäksi. Hän löysi vielä yhdet portaat ja nousi niitä ylös toiseen -kerrokseen. Seinien koristuksista hän tunsi tämän kerroksen oikeaksi -kodikseen, ja astuessaan pitkää käytävää hän tyytyväisenä vihelteli -hiljaa ja miettiväisenä. Hän oli kuulevinaan askeleita sivu käytävästä -ja kätkeytyi vaistomaisesti syvennykseen, jossa oli astiakaappi ja -tuoli. Hän kuuli tosiaan askeleita. Varovaisesti katsoessaan eteensä -hän havaitsi jotakin, jota ei ennen ollut huomannut, nimittäin, että -valkea nauhanpätkä oli sidottu erään makuuhuoneenoven lukonripaan. -Sitten tuli nurkan takaa sivu käytävästä mies, ja Racksole vetäytyi -syrjään. Se oli Jules -- Jules kädet taskuissa ja reuhkahattu silmillä, -mutta muuten tavallisissa pukimissaan. - -Tänä hetkenä Racksole toivoi, että hänellä olisi ollut revolveri -matkassaan. Hän ei tiennyt, miksi hän tarvitsi revolveria nuhteettoman -hyvämaineisessa lontoolaisessa ravintolassa, mutta hän tunsi haluavansa -omistaa sellaisen puolustus- ja hyökkäysaseen. Hän päätti salaa, että -hän, jos Jules kulkisi hänen lokeronsa ohi, tarttuisi hänen kurkkuunsa -ja tässä asennossa tekisi tälle mitä epämiellyttävimmälle tarjoilijalle -muutamia suoria kysymyksiä. Mutta Jules oli pysähtynyt. Miljoonamies -katsoi toistamiseen varoen eteensä. Jules väänsi paraikaa äärettömän -varovaisesti sen oven lukonripaa, johon valkea nauha oli kiinnitetty. -Ovi avautui hiljalleen ja Jules katosi huoneeseen. Hetkisen kuluttua -yövaeltaja Jules jälleen tuli näkyviin, sulki oven yhtä varovaisesti -kuin oli sen avannut, irroitti nauhan, palasi samaa tietä kuin oli -tullutkin ja katosi sivukäytävään päin. - --- Tämä on merkillistä, virkahti Racksole, sangen merkillistä! - -Hänen juolahti mieleensä tarkastaa huoneen numero ja hän hiipi sinne. - --- No, jopa jotakin! mutisi hän ihmeissään. - -Huone oli n:o 111, hänen tyttärensä huone. Hän yritti avata ovea, -mutta se oli lukossa. Syöksyen omaan huoneeseensa n:o 107, hän -koppasi käteensä toisen kahdesta revolverista (sitä lajia, jota -miljoonamiehille valmistetaan) ja seurasi Julesia sivukäytävään. Sen -käytävän päässä oli ikkuna. Ikkuna oli auki ja Jules katseli kaikessa -viattomuudessa siitä ulos. Kymmenen äänetöntä askelta otettuaan -Racksole oli hänen kintereillään. - --- Saanko puhua sanan kanssanne, ystäväni? alkoi miljoonamies -välinpitämättömästi heilauttaen revolveria ilmassa. Jules joutui -silminnähtävästi hämilleen, mutta ihailtava itsehillintä teki hänet -jälleen kykeneväksi käyttämään sielunvoimiaan. - --- Palvelijanne, herraseni, sanoi hän. - --- Tahdon tietää, mitä p--a teillä oli tekemistä huoneessa n:o 111 -hetki sitten? - --- Minut oli kutsuttu tulemaan sinne, oli rauhallinen vastaus. - --- Te valehtelette, ja teette sen vielä sangen kömpelösti. Se on -tyttäreni huone. Kas niin -- totuus ilmi, ennenkuin minä päätän, -ammunko teidät vai heitänkö teidät alas kadulle. - --- Anteeksi, herraseni, n:o 111:ssä asuu eräs herra. - --- Tahdon vain sanoa, että on jotenkin vakavaa arvostelukyvyn puutetta -yrittää vastustaa minua, ystäväni. Älkää tehkö sitä toistamiseen. -Lähtekäämme yhdessä siihen huoneeseen, ja teidän on todistettava, että -siinä asuu herra eikä minun tyttäreni. - --- Mahdotonta, herraseni, sanoi Jules. - --- Tuskinpa vain, sanoi Racksole tarttuen Julesin takinhihaan. -Miljoonamies tiesi varmasti Nellan asuvan n:o 111:ssä, sillä hän oli -yhdessä Nellan kanssa tarkastanut huoneen, ja hän oli itse huolehtinut -siitä, että hänen matkalaukkunsa, hänen kamarineitsyensä ja hän itse -onnellisesti olivat saapuneet sinne. - --- Avatkaa nyt ovi, kuiskasi Racksole heidän ehdittyään n:o 111:n -kohdalle. - --- Minun täytyy koputtaa. - --- Sitä juuri ette saa tehdä. Avatkaa ovi. Teillä on epäilemättä -avaimet mukananne. - -Silmä revolverin suuta kohti Jules totteli auliisti, mutta tehden -kuitenkin torjuvan liikkeen, ikäänkuin hän ei haluaisi vastata tästä -rikoksesta ravintolan käyttäytymissääntöjä vastaan. Racksole astui -sisään. Huone oli säteilevän kirkasvaloinen. - --- Eräs vieras, joka välttämättä tahtoo tavata teitä, hyvä herra, sanoi -Jules samassa rientäen pakoon. - -Mr Reginald Dimmock, yhä hännystakkiin puettuna ja savuketta polttaen -nousi nopeasti pöydän äärestä. - --- Oo, hyvä mr Racksole, tämä oli odottamaton -- hm -- ilo. - --- Missä minun tyttäreni on? Tämä on hänen huoneensa. - --- Ymmärsinkö teitä oikein, mr Racksole? - --- Rohkenin väittää, että tämä on miss Racksolen huone. - --- Paras herrani, vastasi Dimmock, olette varmaan järjiltänne, -voidessanne uneksia mitään sellaista. Ainoastaan kunnioitus tytärtänne -kohtaan pidättää minua sysäämästä teitä ulos näin mahdottoman otaksuman -vuoksi. - -Pieni täplä keskellä miljoonamiehen nenää kävi äkkiä valkeaksi kuin -liitu. - --- Luvallanne, sanoi hän hiljaisella, rauhallisella äänellä, tahdon -tarkastaa puku- ja kylpyhuoneen. - --- Jos suvaitsette kuulla tervettä järkeä, mr Racksole, sanoi Dimmock -kaikkein diplomaattisimmalla tavallaan, niin koetan selittää teille -asianlaidan. Katsoin teidän ensi kysymystänne muodoltaan loukkaavaksi, -mutta huomaan nyt, että siihen oli jossain määrin aihetta. Hän hymyili -kohteliaasti. Astellessani tätä käytävää kello yhdentoista aikaan -kuulin miss Racksolen joutuneen sanasotaan ravintolapalvelijain kanssa. -Miss Racksole oli juuri poistumaisillaan yöksi tähän huoneeseen, -kun iso kivi, joka arvattavasti oli heitetty joenrannalta, rikkoi -tuon ikkunan, kuten näette. Paitsi sen ikävyyden vuoksi, mikä -aiheutui ikkunan särkymisestä, ei hän muutenkaan halunnut jäädä tähän -huoneeseen. Hän päätteli mielessään, että kun kerran _yksi_ kivi oli -heitetty sisään, niitä voisi tulla useampiakin. Hän vaati senvuoksi -huonetta vaihdettavaksi toiseen. Palvelijat eivät sanoneet olevan -vapaana mitään muuta huonetta, johon kuuluisi kylpy- ja pukuhuone, -joita kumpaakin tyttärenne välttämättä tahtoi. Minä tarjouduin heti -vaihtamaan huonetta hänen kanssaan. Hän soi minulle sen kunnian, että -hyväksyi tarjoukseni. Meidän kaikki kapineemme muutettiin -- ja siinä -koko juttu. Toivon miss Racksolen tällä hetkellä vetävän hyvää unta n:o -124:ssä. - -Theodore Racksole katsoi hetkisen nuorta miestä vaieten. - -Kuului hiljaista koputusta ovelle. - --- Käykää sisään, sanoi Racksole ääneen. - -Joku lykkäsi oven auki, jääden itse seisomaan kynnykselle. Se oli -Nellan kamarineitsyt aamutakki yllään. - --- Miss Racksolelta terveisiä, hän pyytää tuhannesti anteeksi, mutta -yksi hänen kirjoistaan unohtui tänne huoneeseen uuninreunustalle. Hän -ei saa nukutuksi ja tahtoisi mielellään lukea. - --- Mr Dimmock, pyydän anteeksi -- sananmukaisesti anteeksi, sanoi -Racksole tytön mentyä kirjoineen. Hyvää yötä! - --- Ei mitään aihetta, sanoi Dimmock kohteliaasti -- ja saattoi hänet -kumartaen huoneesta. - - - - -IV. - -RUHTINAAN TULO. - - -Siitä huolimatta oli muutamia pikkuasioita, jotka painoivat mr -Racksolen mieltä. Ensin Julesin silmäniskut, sitten ovenripaan -kiinnitetty nauha ja Julesin käynti n:o 111:ssä, edelleen säretty -ikkuna -- säretty ulkoapäin. Racksole ei unohtanut kellon olevan kolme -aamulla. Hän nukkui vain vähän sinä yönä, mutta kaikesta huolimatta -iloitsi siitä, että oli ostanut Grand Hotel Babylonin. Sen omistaminen -näytti lupaavan sekä huvia että viihtymystä. - -Seuraavana aamuna varhain hän kohtasi mr Babylonin. -- Olen korjannut -yksityishuoneestani pois kaikki omat paperini, sanoi Babylon, ja nyt -se on teidän käytettävänänne. Aikomukseni on, ellei teillä ole mitään -sitä vastaan, jäädä ravintolaan vieraana toistaiseksi. Meillä on paljon -järjestettävää kaupan päättämisessä, ja sitten on kyllä asioita, joista -ehkä tahtoisitte neuvotella kanssani. Sitäpaitsi, totta puhuen, en -haluaisi lähteä vanhalta asuinpaikaltani liian nopeasti. Tulen kyllä -varmasti ikävöimään. - --- Olen kovin iloinen, jos tahdotte jäädä, sanoi miljoonamies, mutta -silloin teidän on oltava minun vieraanani eikä ravintolan. - --- Kiitän ystävyydestänne, vastasi Babylon. - --- Mitä tulee neuvojen kysymiseen teiltä, niin epäilemättä minun tulee -olemaan pakko niin tehdä, mutta suonette minun sanoa, että näyttää -siltä kuin kävisi koneisto itsestään. - --- Vai niin! virkkoi Babylon miettiväisesti. Olen kuullut puhuttavan -ravintoloista, jotka ovat menneet itsestään, mutta jos ne sen ovat -tehneet, voitte olla varma siitä, että ne ovat noudattaneet painolakia -ja menneet alaspäin. Teillä tulee olemaan täysi työ. Oletteko -esimerkiksi kuullut mitään miss Spenceristä? - --- En, sanoi Racksole. Mitä hänestä? - --- Hän on salaperäisellä tavalla hävinnyt yön aikana eikä kukaan näytä -voivan antaa mitään valaistusta tähän asiaan. Hänen huoneensa on tyhjä -ja hänen matkalaukkunsa poissa. Tarvitsette jonkun hänen paikalleen, ja -se joku ei ole helposti löydettävissä. - -Hm, sanoi Racksole hetken mietittyään. Hänen paikkansa ei ole ainoa, -joka tänään tulee vapaaksi. - -Vähän myöhemmin miljoonamies otti entisen omistajan yksityishuoneen -haltuunsa ja soitti kelloa. - --- Tahdon puhutella Julesia, hän käski sisääntulevaa poikaa. - -Odotellessaan Julesia Racksole alkoi miettiä miss Spencerin katoamista. - --- Hyvää huomenta, Jules, hän iloisesti tervehti, järkähtämättömän -palvelijan näyttäytyessä. - --- Hyvää huomenta, hyvä herra. - --- Istukaa. - --- Kiitos. - --- Olemme tavanneet aikaisemmin tänään, Jules. - --- Niin, kello kolme tänä aamuna. - --- Kummallinen juttu tuo miss Spencerin matkaanlähtö, eikö totta? -lausui Racksole koetteeksi. - --- Todellakin kummallinen. - --- Tiedätte luonnollisesti, että mr Babylon on luovuttanut kaikki -oikeutensa tähän ravintolaan minulle? - --- Minulle on siitä ilmoitettu, hyvä herra. - --- Oletan teidän tietävän kaikki, mitä tässä ravintolassa tapahtuu, -Jules? - --- Hovimestarina minun on määrä pitää kaikkea valppaasti silmällä. - --- Te puhutte kovin hyvin englanninkieltä ollaksenne ulkomaalainen, -Jules. - --- Ulkomaalainen, hyvä herra! Olen englantilainen, syntynyt ja -kasvanut Hertfordshiressa. Ehkä nimeni on vienyt teidän harhaan. Minua -nimitetään vaan Julesiksi näet siitä syystä, että oikein ensiluokkaisen -ravintolan hovimestarilla tulee olla ranskalainen tai italialainen nimi. - --- Ymmärrän, sanoi Racksole. Luulen, että mahdatte olla sangen viisas -mies, Jules. - --- Siitä en voi lausua ajatustani. - --- Kauanko ravintola on saanut nauttia palveluksianne? - --- Vähän kolmattakymmentä vuotta. - --- Se on pitkä aika samassa paikassa. Ettekö luule, että teidän -on aika vapautua iänikuisista puuhistanne. Te olette vielä nuori -ja saattaisitte luoda itsellenne maineen toisessa ja laajemmassa -toimintapiirissä. Racksole katsoi kiinteästi mieheen, ja mies yhtä -kiinteästi häneen takaisin. - --- Ette ole minuun tyytyväinen, hyvä herra? - --- Ollakseni suora, Jules, tuntuu minusta siltä -- luulen minä, että te --- te -- liiaksi iskette silmää, vilkuilette. Ja sitten minusta tuntuu -epämiellyttävältä, kun hovimestarin asemassa oleva mies ottaa tavakseen -irroittaa valkeita nauhoja makuuhuoneitten ovien lukonrivoista kello -kolme aamulla. - -Jules vähän hätkähti. - --- Oivallan, mitä tarkoitatte. Te haluatte päästä minusta, ja -tekosyy, jos niin saan sanoa, on yhtä hyvä kuin toinenkin. No niin, -en tahdo väittää, että tämä minua kummastuttaisi. Sattuu toisinaan, -että ravintolanomistajan ja hänen hovimestarinsa luonteet eivät ole -sopusoinnussa keskenään, ja silloin ravintola siitä todennäköisesti -kärsii, jollei jompikumpi puoli väisty. Minä eroan, mr Racksole. Olin -oikeastaan jo aikonutkin sanoutua irti paikastani. - -Miljoonamies hymyili kiitollisesti. - --- Kuinka suuren hyvityksen vaaditte? Tarkoitukseni on, että lähdette -ravintolasta tunnin kuluttua. - --- En halua mitään hyvitystä, hyvä herra. Halveksien työntäisin -luotani kaikki korvaukset ja lähden ravintolasta ennenkuin viisitoista -minuuttia on umpeen kulunut. - --- Hyvästi sitten. Toivon teille menestystä ja ihailen teitä niinkauan -kuin pysytte poissa minun ravintolastani. - -Samana päivänä iltapäivällä menivät Racksole ja Felix Babylon -yhdessä erääseen Cityssä olevaan asianajotoimistoon ja sitten -arvopaperinvälittäjän luo ryhtyäkseen laillisiin toimenpiteisiin -ravintolan luovuttamiseksi. - -Palatessaan Grand Babyloniin Racksole näki miss Spencerin -konttorituolilla istumassa komean ja käskevän nuoren tytön, joka oli -puettu aistikkaaseen mustaan pukuun. - --- Taivasten nimessä! Nella! huudahti hän ja meni konttoriin. Mitä sinä -täällä teet? - --- Asetun miss Spencerin paikalle. Tahdon niin mielelläni, auttaa -sinua, isä kulta, ravintolasi hoidossa. Kuvittelen tulevani -erinomaiseksi ravintolan kirjanpitäjättäreksi. Olen sopinut erään -sisäkonttorin konekirjoittajattaren miss Selina Smithin kanssa, että -hän neuvoo minulle kaikki koukut ja mutkat, niin että kyllä minä -selviän tästä vallan hyvin. - --- Mutta kuulehan, Helen Racksole. Koko Lontoo tulee -juoruamaan tästä asiasta -- rikkain Amerikan perijättäristä -ravintolankirjanpitäjättärenä! Ja minä kun tulin tänne saadakseni lepoa -ja rauhaa! - --- Luulen sinun ostaneen ravintolan saadaksesi lepoa ja rauhaa, isä? - --- Sinä niin itsepäisesti halusit sitä häränkyljystäsi, hän vastasi. -Mene silmänräpäyksessä tiehesi täältä! - --- Tässä minä olen ja tähän minä jään, vastasi Nella nauraen ja -avomielisesti isälleen. - -Juuri silloin näkyi vaaleatukkaisen miehen pää konttorin ikkunan -vieressä. Hän oli erittäin hyvin puettu, hyvin ylimyksellinen -ryhdiltään ja näytti sangen vihaiselta. - -Hän katsoi Nellaan taukoamatta ja hätkähti. - --- Ach! hän huudahti. Te. - --- Niin, teidän ylhäisyytenne, todellakin minä itse. Isä, tämä on -hänen kuninkaallinen korkeutensa, Posenin ruhtinas Aribert -- meidän -korkeasti kunnioitettuja vieraitamme. - --- Te tiedätte nimeni, Fräulein? mutisi vastatullut saksaksi. - --- Aivan varmasti, ruhtinaani, vastasi Nella rakastettavasti. Te -olitte yksinkertaisesti kreivi Steenbock toissa keväänä Parisissa -- -matkustitte kai silloin salanimellä... - --- Hiljaa, pyysi hän kädenliikkeellä, ja hänen otsansa kävi valkeaksi -kuin paperi. - - - - -V. - -MITÄ REGINALD DIMMOCKILLE TAPAHTUI. - - -Seuraavana hetkenä kaikki kolme puhelivat aivan vapaasti ja ainakin -pinnalta katsoen teeskentelemättä. Ruhtinas Aribert tuli kohteliaaksi, -vieläpä kunnioittavaksi Nellaa kohtaan ja ystävällisemmäksi Nellan -isää kohtaan, kuin heidän keskinäinen asemansa edellytti. Jälkimmäistä -huvitti tutkia tätä kuninkaallista sukuperää olevaa vesaa, ensimmäistä, -jonka kanssa koskaan oli joutunut tekemisiin. Hän päätti, että -nuori mies oli kylläkin kaunismuotoinen, että hänellä ei ollut -"poimukauluksia", ja että hänestä saattaisi tulla erittäin hyvä -kauppamatkustaja jollekin ensiluokkaiselle toiminimelle. Sillä tavalla -mr Racksole valmistavasti arvioi sen miehen, josta kerran saattoi tulla -Posenin hallitseva suurherttua. - -Nellan mieleen juolahti, ja sitä ajatellessaan hän hymyili, että -ravintolakonttori tuskin oli tuon ylhäisen nuoren miehen oikea -vastaanottopaikka. Siinä hän seisoi, pää puoleksi konttorinikkunan -sisäpuolella, huolimattomasti ikkunapieleen nojaten, ikäänkuin olisi -ollut vain pörssikauppias tai jonkun newyorkilaisen teatteriseurueen -johtaja. - --- Matkustaako teidän ylhäisyytenne aivan yksin? kysyi Nella. - --- Eräitten tapahtumien vuoksi olen tullut sen tehneeksi, virkkoi -ruhtinas. Seuralaiseni oli määrä kohdata minut Charing Crossin -asemalla, mutta häntä ei näkynyt -- en osaa keksiä syytä siihen. - --- Mr Dimmock? kysyi Racksole. - --- Niin, Dimmock. En saata muistaa hänen koskaan jääneen tulematta -kohtauspaikalle tätä ennen. Tunnetteko hänet? Onko hän käynyt täällä? - --- Hän söi päivällistä kanssamme eilen illalla, vastasi Racksole -- -Nellan kutsusta, hän ilkeästi lisäsi, mutta tänään emme ole häntä -nähneet. Tiedän kuitenkin hänen vuokranneen loistohuoneuston ja myöskin -sen viereiset huoneet -- n:o 55, eikö se ollut se numero, Nella? - --- Oli, isä, hän sanoi, vakavasti avattuaan luettelon. Teidän -ylhäisyytenne haluaisi varmaankin tulla saatetuksi huoneisiinne --- huoneustoonne, tarkoitan, sanoi Nella, ja nauroi neuvottomana -lisätessään: En vain tiedä, kuka on oikea mies teitä ohjaamaan, niin on -asia. Totta puhuen, sekä isä että minä olemme jokseenkin tietämättömiä -ravintolan hoidosta. Me, nähkääs, ostimme ravintolan eilen illalla. - --- Oletteko ostanut ravintolani huudahti ruhtinas. - --- Niin on asia, selitti Racksole. - --- Ja Felix Babylon on mennyt tiehensä? - --- Hän aikoo lähteä, vaikkei hän sitä vielä ole tehnyt - --- Älkää missään nimessä antako minun pidättää teitä, mr Racksole, -sanoi ruhtinas, ja Grand Babylonin omistaja lähti ulos palvelijaa -noutamaan, tehden kummallisen, pienen kumarruksen ruhtinas Aribertille. - --- Enkö pääse sisään? kysyi ruhtinas hetkisen kuluttua miljoonamiehen -mentyä. - --- Mahdotonta, ruhtinas, sanoi Nella nauraen. Määräys, ettei -konttorissa saa ottaa vastaan vierailuja, on hirveän ankara. - --- Kuinka te tiedätte määräyksen ankaruudesta, kun vasta eilen illalla -otitte ravintolan haltuunne? - --- Kyllä minä tiedän, sillä minä annoin määräyksen tänä aamuna, teidän -ylhäisyytenne. - --- Mutta vakavasti puhuen, miss Racksole, haluaisin puhutella teitä. - --- Haluatteko puhutella minua ruhtinas Aribertina vai sinä ystävänä -- -tuttavana -- johon tutustuin Parisissa viime vuonna? - --- Ystävänänne, rakas neiti, jos sitä sanaa saan käyttää. - --- Onko varma, ettette ensin haluaisi päästä huoneustoonne? - --- On, sinne en vielä halua mennä. Tahdon odottaa kunnes Dimmock tulee. -Kaiketi hän ei kauan viivy. - --- Sitten juomme teetä isän yksityishuoneessa -- ravintolanomistajan -yksityishuoneessa, ymmärrättekö. - --- Hyvä on, vastasi ruhtinas. - -Nella puhui puhelimella, soitti useita kelloja ja käyttäytyi ylimalkaan -tavalla, jonka oli määrä näyttää ruhtinaille ja muille, joita se ehkä -huvittaisi, että hän oli nuori neiti, jolla oli liikevaistoja ja -liikemieskasvatus. Sitten hän laskeutui virkatuoliltaan, meni ulos -konttorista ja ohjasi, kahden palvelijan käydessä edellä, ruhtinas -Aribertin siihen huoneeseen, jossa hänen isänsä ja Felix Babylon -edellisenä iltana olivat keskustelleet kauan ja tuttavallisesti. - --- Mistä haluatte kanssani puhua? hän kysyi seuralaiseltaan kaataessaan -tälle toista kuppia teetä. Ruhtinas loi häneen katseen ottaessaan -ojennetun kupin, ja koska hän oli tervevaistoinen nuori mies, ei hän -sinä hetkenä voinut muuta ajatella kuin nuoren naisen rakastettavaa -ulkomuotoa. Nella oli todellakin kaunis sinä iltapäivänä. Kauniimmankin -naisen sulous vaihtelee tunti tunnilta. Nellan kauneus oli tänä päivänä -ylimmillään. Vilkkaana, notkeana, käskevänä ja kuitenkin muuttumattoman -lempeänä hän näytti säteilevän elämäniloa ja nautintoa. - --- Sen olen unohtanut, virkkoi ruhtinas. - --- Unohtanut! Siinä olette tehnyt kokolailla väärin. Sanoistanne -päättäen oli kysymys jostakin kauhean tärkeästä. Mutta tietysti minä -arvasin, ettei niin saattanut olla, sillä ei yksikään mies, ei ainakaan -yksikään ruhtinas koskaan puhu tärkeästä ja suuriarvoisesta asiasta -naisen kanssa. - --- Koettakaapa muistaa, miss Racksole, että minä tänä iltapäivänä, -täällä teillä, en ole ruhtinas. - --- Te olette kreivi Steenbock, vai kuinka? Hän kohautti olkapäitään. - --- Ainoastaan teille, hän sanoi, hiljentäen tietämättään ääntänsä. Miss -Racksole, toivon ihan erikoisesti, ettei kukaan täällä saa tietää minun -olleen Pariisissa toissa keväänä. - --- Valtiosalaisuusko? kysyi Nella hymyillen. - --- Valtiosalaisuus, vastasi ruhtinas vakavana. Ei edes Dimmock siitä -tiedä. Oli omituista, että meistä yhtaikaa piti tulla tuon hiljaisen, -syrjäisen ravintolan vieraita -- omituista, mutta mieluista. En -koskaan unohda tuota sateista iltapäivää, jonka yhdessä vietimme -Trocaderomuseossa. Puhukaamme siitä. - --- Sateestako vai museosta? - --- En koskaan unohda sitä iltapäivää, hän toisti välittämättä Nellan -kysymyksen leikillisyydestä. - --- En minäkään, mutisi neitonen yhtä totisena kuin hän. - --- Nautitteko tekin siitä, sanoi hän innostuen. - --- Veistokset olivat suurenmoisia, vastasi Nella katsahtaen ylös -kattoon. - --- Vai niin! Niin, niin olivat! Sanokaa minulle, miss Racksole, kuinka -pääsitte perille siitä kuka minä oikeastaan olin? - --- Siitä minun ei ole lupa puhua, vastasi hän. Se on minun -salaisuuteni. Älkää koettako sitä urkkia. Kuka ties mitä kauheita -asioita te keksisitte, jos liian syvältä tutkisitte. Hän nauroi, mutta -sai nauraa yksin. Ruhtinas oli yhä ajattelevan, melkein miettivän -näköinen. - --- En uskaltanut toivoa koskaan enää teitä näkeväni, hän sanoi. - --- Miksette? - --- Ei koskaan tapaa niitä, joita toivoo tapaavansa. - --- Mitä minuun tulee, niin olin täysin vakuutettu siitä, että -tapaisimme uudestaan. - --- Miksi? - --- Siksi, että minä tavallisesti saan, mitä toivon. - --- Te mahdatte olla ihmeellinen olento, virkkoi ruhtinas. Kadehdin -teitä. - --- Kadehditte minua -- mitä? Isäni rikkauttako? - --- Ei, vastasi toinen, vapauttanne ja edesvastuutanne. - --- Ei minulla ole mitään edesvastuuta, huomautti Nella. - --- Anteeksi, väitti ruhtinas, onpa niinkin, ja aika tulee, jolloin -tulette sen tuntemaan. - --- Minä olen vain nuori tyttö, mutisi Nella äkillisellä -vilpittömyydellä. Mutta teillä, kreivi, teillä on aivan varmaan suuri -edesvastuuntaakka? - --- Minullako? hän sanoi surullisesti. Minulla ei ole mitään -edesvastuuta. En ole mitään -- kuninkaallinen ylhäisyys, jonka täytyy -olla olevinaan hyvin huomattava henkilö, jonka aina täytyy tarkoin -varoa tekemästä mitään sellaista, mikä ei sovi kuninkaalliselle -korkeudelle. Pyh! - --- Mutta jos veljenpoikanne, Eugen herttua, kuolisi, ettekö te -silloin nousisi valtaistuimelle ja saisi osallenne kaikkia noita -velvollisuuksia, joita niin toivotte? - --- Eugenkö kuolisi? sanoi ruhtinas Aribert omituisella äänellä. -Mahdotonta. Hän on itse terveys. Kolmen kuukauden kuluttua hän on -naimisissa. Ei, minusta ei koskaan tule muuta kuin kuninkaallinen -ylhäisyys, halveksittavin kaikista Jumalan luomista olennoista. - --- Entä valtiosalaisuus, josta mainitsitte? Siihen kai kuitenkin -sisältyy edesvastuu? - --- Eikö mitä, hän sanoi, se on lopussa nyt. Se kuuluu menneisyyteen ja -oli vain tapahtuma yksitoikkoisella elämänurallani. Minusta ei koskaan -enää tule kreivi Steenbockia. - --- Kuka tietää? virkahti Nella. Mutta kesken kaiken, eikö Eugen -herttuan ollut määrä saapua tänne tänään? Mr Dimmock kertoi niin. - -Kuulkaa! vastasi ruhtinas, nousi seisomaan ja kumartui Nellaa kohden, -aion antaa teille luottamukseni. En tiedä miksi, mutta teen sen -kumminkin. - --- Älkää ilmaisko valtiosalaisuuksia, varoitti Nella ja hymyili. - -Mutta juuri sillä hetkellä aukeni huoneen ovi aivan odottamatta. - --- Menkää suoraa päätä sisään, sanoi tuima ääni. Se oli Theodore -Racksole. - -Kaksi miestä astui sisään kantaen paareilla suoraksi kangistunutta -ruumista, ja heidän jälessään tuli Racksole. Nella hypähti pystyyn. -Racksole tuijotti hämmästyneenä nähdessään tyttärensä. - --- En tiennyt sinun olevan täällä sisällä, Nella. -- Tännepäin, lisäsi -hän kääntyen kantajain puoleen. - --- Mitä? huudahti Nella tuijottaen kauhuissaan paareilla lepäävää -ruumista. Sehän on mr Dimmock! - --- Niin, sanoi hänen isänsä. Hän on kuollut, hän lyhyesti lisäsi. -Olisin ilmoittanut hienotunteisemmalla tavalla, jos olisin tiennyt -teidän olevan täällä. Anteeksi, ruhtinas. Syntyi äänettömyys. - --- Dimmock kuollut! kuiskasi ruhtinas Aribert hiljaa, polvistuen -paarien ääreen. Mitä tämä tietää? - --- Poika parka kulki juuri neliskulmaisen pihan halki porttikäytävää -kohti, kun hän kaatui. Eräs kaupunginlähetti, joka näki hänet, väittää -hänen kävelleen hyvin nopeasti. Ensin luulin sitä auringonpistokseksi, -mutta sitä se ei ole saattanut olla, vaikka ilma onkin hyvin lämmin. -Hänessä on mahtanut olla jonkinlainen sydäntauti. Kuollut hän vain -on. Olemme tehneet voitavamme. Olen lähettänyt noutamaan lääkäriä ja -poliisia. Luulen, että tässä on toimitettava laillinen tutkimus. - -Racksole vaikeni, ja neuvottoman juhlallisen hiljaisuuden vallitessa -kaikki katsoivat kuollutta nuorukaista. Hänen kasvonsa olivat hieman -jäykät ja silmät ummessa; siinä kaikki, mikä osotti kuolemaa. Häntä -olisi saattanut luulla nukkuvaksi. - --- Dimmock parka! lausui ruhtinas murtuneella äänellä. -- Ja minä kun -olin vihoissani siitä, ettei poika ollut vastassani Charing Crossilla! - --- Tehkää minulle se palvelus, että kannatte poikaparan huoneustooni, -käski hän tehden kantajille liikkeen. Lääkärin pitäisi kohta saapua. -Racksole tunsi äkkiä vaistomaisesti tällä hetkellä olevansa pelkästään -ravintolanomistaja, jolla on ikävä tapahtuma selitettävänä. Sekunnin -murto-osan ajan hän toivoi, ettei koskaan olisi ostanut Grand Babylonia. - -Neljännestuntia myöhemmin olivat ruhtinas Aribert, Theodore Racksole, -lääkäri ja poliisitarkastaja ruhtinaan vastaanottohuoneessa. He olivat -juuri astuneet sisään eteisestä, jossa Reginald Dimmockin maalliset -jäännökset lepäsivät. - --- No? sanoi Racksole katsahtaen lääkäriin. - -Lääkäri oli kookas, poikamaisen näköinen mies, silmät terävät ja -ivalliset. - --- Se ei ole sydänvika, hän sanoi. - --- Eikö sydänvika? - --- Ei. - --- Mitä se sitten on? kysyi ruhtinas. - --- Siihen kysymykseen voin kenties vastata leikkauksen jälkeen, selitti -lääkäri, nyt en tosiaankaan saata siihen vastata. Oireet ovat aivan -erikoiset. - -Poliisitarkastaja alkoi kirjoittaa muistikirjaansa. - - - - -VI. - -KULTASALiSSA. - - -Sinä iltana pidettiin Grand Babylonissa suuret tanssiaiset -kultasalissa, valtavassa salissa, joka oli ravintolan yhteydessä, -vaikka tuskin siihen luettavana, ja aivan varmaan oli vähemmän hieno -kuin itse hotelli. Racksole ei tiennyt pidoista mitään, paitsi että -niitä oli sanottu juhlaksi, jonka mr ja mrs Sampson Levi toimeenpanivat -ystävilleen. Keitä mr ja mrs Sampson Levi olivat, ei hän tiennyt, eikä -kukaan myöskään saattanut antaa hänelle tarkempia tietoja kuin että mr -Sampson Levi oli sen arvopaperipörssin osaston, jota jokapäiväisessä -kielessä nimitetään "Kahvisirkukseksi", huomattava jäsen, ja että hänen -vaimonsa oli lihava nainen, jolla oli kotkannenä ja paljon jalokiviä, -ja että he olivat hyvin rikkaita ja hyvin vieraanvaraisia. - -Grand Babylonin kultasali oli rakennettu tanssisaliksi. Pylväsrivien -kannattama parveke kiersi ympäri salin. Täältä ylhäältä saattoivat -miehet ja nuoret tytöt sekä "esiliinat" jotka eivät osanneet tai -halunneet tanssia, katsella alhaalla olevan salin ihanuutta. Jokainen -tiesi tämän, ja useimmat käyttivät sitä hyväkseen. Sitävastoin kaikki -eivät tienneet -- sitä ei tiennyt ainoakaan -- että parvekkeen -yläpuolella oli pieni ristikkoikkuna salin lyhyessä päädyssä, josta -ravintolan ylemmät virkailijat saattoivat tarkasti pitää silmällä ei -ainoastaan tanssivia, vaan myöskin parvekkeella olevia henkilöitä. - -Saattaa asioihin vähemmän perehtyneistä tuntua uskomattomalta, että -vieraat sellaisissa seurahuveissa, jotka pidettiin niin suurenmoisessa -ja hyvintunnetussa huoneustossa kuin Grand Babylonin kultasalissa, -tarvitsivat valppaan silmän valvontaa. Mutta niin kuitenkin oli. -Kummallisia asioita ja odottamattomia kasvoja oli keksitty tästä -pienestä ikkunasta, ja useampi kuin yksi eurooppalainen salapoliisi oli -vartioinut siellä mitä tyydyttävimmillä tuloksilla. - -Kello yksitoista Theodore Racksole oli siellä, pahantuulen uhrina, -ja tuijotti laiskasti pienestä ristikkoikkunasta. Nella oli hänen -seurassaan. He olivat yhdessä harhailleet ravintolan käytävissä, jotka -vielä olivat oudot kummallekin, ja vain sattumalta he olivat joutuneet -siihen pieneen huoneeseen, joka salli heidän salaa vilkaista mr ja -mrs Sampson Levin tanssiaisiin. Lukuunottamatta valoa, joka tuli -tanssisalin kynttiläkruunusta, oli pieni huone pimeänä. Nella pilkisti -ikkunasta, ja hänen isänsä seisoi takana. - -Viulujen säveliä ja sekaista ääntensorinaa kuului hiljaa heidän -korviinsa. - --- Brr! murisi Racksole. Kirotut iltalehdet! hän lisäsi ilman yhteyttä -edellisen kanssa, mutta painokkaasti. - --- Olet oikein pahalla tuulella tänä iltana, isä. Mitä iltalehdet -sinulle ovat tehneet? - --- Ensiksi ne, nuori neitiseni, ovat puhuneet minusta ja toiseksi -sinusta ja ne ovat omaksi huvikseen sepittäneet salaperäisiä juttuja. -Aiheena niillä tietysti on nuoren Dimmockin kuolema. - --- Niin no, isä, et kai sinä koskaan ole odottanutkaan pääseväsi -joutumasta sanomalehtiin. Sitäpaitsi sinun on, mitä sanomalehtiin -tulee, oltava iloinen, ettet ole New-Yorkissa. Ajattelehan vain, minkä -melun rakas vanha "Herald" olisi nostanut sellaisesta pienestä kaupasta -kuin sinun eilisiltana tekemäsi. - --- Se on totta, myönsi Racksole. Mutta koko New-York tietää sen -huomenaamuna kaikissa tapauksissa. Pahinta on, että Babylon on lähtenyt -Sveitsiin. - --- Miksi? - --- En tiedä. Äkillinen kotimaan ikävä, luulen. - --- Mitä se sinua liikuttaa? - --- Ei mitään. Tunnen itseni vain ikäänkuin hieman yksinäiseksi. Tunnen -tarvitsevani jonkun tukea tämän ravintolan hoidossa. - --- Jos sinulla on sellainen tunne, isä, niin varmaan piilee joku tauti -ruumiissasi. - --- Niin, sanoi hän huokaisten, myönnän tämän vuoksi olevani jollakin -tavalla poissa tolaltani. Mutta ehkä et ole selvillä, Nella, siitä, -että olemme kietoutuneet hyvin kummalliseen juttuun. - --- Tarkoitat mr Dimmock paran kohtaloa? - --- Osaksi Dimmockia, osaksi muita asioita. Ensiksi, että miss Spencer, -vai mikä monimutkainen nimi hänellä nyt onkaan, aivan salaperäisesti -katoaa. Sitten, että kivi heitetään sinun makuuhuoneeseesi. Edelleen, -että tapasin tuon roiston Julesin punomassa salajuonia Dimmockin -kanssa kello kolme aamulla. Sitten sinun kallisarvoisen ruhtinaasi -Aribertin saapuminen ilman seuruetta -- minkä minä, kun ruhtinaan -arvoinen henkilö on kysymyksessä, katson mitä omituisimmaksi ja -arveluttavimmaksi asiaksi -- ja vihdoin viimein huomaan tyttäreni -olevan erittäin tuttavallisissa suhteissa samaisen ruhtinaan -kanssa. Sitten nuori Dimmock lähtee pois ja kuolee, ja täytyy pitää -oikeudellinen tutkimus, ja sitten Eugen-herttua seurueineen, joita -tänään on odotettu tänne päivällisen ajaksi, jää kokonaan saapumatta... - --- Eikö Eugen-herttua ole tullut? - --- Ei, ei ole tullut; ja Aribert-setä on niin tuhattulimmaisen ilkeässä -asemassa hänen tähtensä ja sähköttää paraikaa ympäri Eurooppaa häntä -tiedustellen. Kaiken kaikkiaan tästä näkyy tulevan oivallinen sekasotku. - --- Luuletko todellakin, isä, että Jules ja mr Dimmock parka ovat olleet -samassa pelissä? - --- Luulenko? Tiedän sen! Tahdon sanoa sinulle, että näin tuon heittiön -eilen illalla päivällisen aikana iskevän silmää Dimmockille, ja se -olisi saattanut merkitä -- niin no! - --- Vai havaitsit todellakin tuon silmäniskun, isä? - --- Kyllä, entä sinä? - --- Tietysti, isäukkoseni. Aioin juuri puhua sinulle siitä. Miljoonamies -murahti. - --- Vilkaiseppas tänne, isä, kuiskasi Nella äkkiä osottaen ihan heidän -allaan sijaitsevalle parvekkeelle. Kuka tuo on? Hän viittasi mieheen, -jolla oli paljas pilkku takaraivolla ja joka painautui aivan parvekkeen -reunustaan liikkumattomana katsellen alas tanssisaliin. - --- Kuka se on? - --- Eikö se ole Jules? - --- Totta tosiaan! Profeetan parran nimessä, eikö olekin hän. - --- Ehkä mr Jules on mr Sampson Levin vieraita. - --- Olkoon vieras tai ei, ulos hänen on mentävä ravintolasta, vaikkapa -minun itse olisi hänet heitettävä pellolle. - -Racksole katosi virkkamatta enää sanaakaan, ja Nella seurasi -hänen jälestään. Mutta tultuaan alas parvekkeelle ei miljoonamies -voinut keksiä jälkeäkään Julesista yhtä vähän siellä kuin itse -tanssisalissakaan. Sanomatta sanaakaan ääneen, mutta hiljaa päästellen -suustaan meheviä nimityksiä, hän kaikkialta etsi turhaan ja palasi -sitten kiertoportaita ja käytäviä entiselle havaintopaikalleen, -uudelleen luodakseen yleissilmäyksen saliin tältä korkealta kohdalta. -Ihmeekseen hän tuosta pimeästä pienestä huoneesta löysi miehen, joka -yhtä tarkkaavaisena katseli näytelmää, kuin hän itse oli tehnyt -muutamia minuutteja aikaisemmin. Askeleita kuullessaan mies hämillään -kääntyi ympäri. - -Se oli Jules. - -Molemmat miehet vaihtoivat hetkisen katseita puolipimeässä. - --- Hyvä iltaa, mr Racksole, virkkoi Jules tyynesti. Pyydän anteeksi, -että olen täällä. - --- Tottumuksen voima, luulemma, vastasi Racksole lyhyesti. - --- Juuri niin, hyvä herra. - --- Luulen kieltäneeni teitä astumasta jalallanne tähän ravintolaan. - --- Luulin määräyksenne koskeneen minua ainoastaan ammatinharjoittajana. -Tänä iltana olen täällä mr ja mrs Sampson Levin vieraana. - --- Näyttelemässä uutta maailmanmiehen osaanne vai kuinka? - --- Aivan niin. - --- Mutta minä en salli minkäänlaisten maailmanmiesten tulla tänne ylös, -ystäväni. - --- Minä olen jo pyytänyt anteeksi. - --- No niin, kun olette pyytänyt anteeksi, on parasta, että lähdette, se -on epäitsekäs neuvoni teille. - --- Hyvää yötä. - --- Ja tahdon sanoa teille, mr Jules, että jos mr ja mrs Sampson Levi -tai jotkut muut juutalaiset tai kristityt toistamiseen kutsuisivat -teidät minun ravintolaani, niin suvainnette tehdä minulle sen -palveluksen, että kieltäydytte kutsusta. Tulette huomaamaan; että tämä -on teille turvallisin pelastuskeino. - --- Hyvää yötä, herrani. - -Ennen keskiyötä oli Racksole tullut vakuutetuksi siitä, että mr ja mrs -Sampson Levin kutsuttujen luettelo, vaikka se olikin jokseenkin pitkä, -ei sisältänyt mitään viittausta Julesin kaltaiseen henkilöön. - -Hän valvoi hyvin kauan. Paljastaaksemme asian täydellisesti, saatamme -sanoa hänen valvoneen koko yön. - -Kello kymmenen aamulla hänelle ilmoitettiin poliisitarkastajan haluavan -tavata häntä. Tämä selitti tulleensa valvomaan Reginald Dimmockin -ruumiin siirtämistä ruumishuoneeseen, joka sijaitsi kuulustelupaikan -vieressä. Tarkoitusta varten varatut ajoneuvot odottivat ravintolan -takaportailla. - -Tarkastaja oli myöskin tuonut mukanaan kutsun Racksolelle ja Posenin -ruhtinaalle Aribertille sekä kantajille saapua kuulusteluun. - --- Minä luulin, että mr Dimmockin jäännökset siirrettiin eilen illalla, -sanoi Racksole väsyneesti. - --- Ei, herrani, asianlaita oli niin, että vaunuja tarvittiin toisella -taholla. - -Poliisitarkastaja veti hieman suutaan osottaakseen jonkinlaista -ammattihymyä, ja Racksole pyysi kiusaantuneena ja lyhyesti häntä -täyttämään tehtävänsä. - -Jonkun minuutin kuluttua tuli tarkastajan luota sanantuoja, joka pyysi -mr Racksolea hyväntahtoisesti saapumaan hänen luokseen ensi kerrokseen. -Racksole lähti sinne. Siinä etehisessä, johon Reginald Dimmockin -kuollut ruumis alunpitäen oli asetettu, oli tarkastaja, ruhtinas ja -kaksi poliisimiestä. - --- No, sanoi Racksole, sittenkuin hän ja ruhtinas olivat tervehtineet. -Sitten hän näki ruumiskirstun kahdelle tuolille asetettuna. Näen -hankitun ruumisarkun, hän huomautti. Ihan niinkuin pitääkin. Hän meni -sitä lähemmä. Se on tyhjä, virkahti hän ajattelematta, mitä sanoi. - --- Aivan oikein, herrani, sanoi tarkastaja. Kuolleen ruumis on -kadonnut. Ja hänen kuninkaallinen korkeutensa ruhtinas Aribert -ilmoittaa minulle, ettei hän, vaikka hänen hallussaan onkin ollut -käytävän toisella puolella aivan vastapäätä oleva huone, voi antaa -mitään valaistusta tähän asiaan. - --- En todellakaan voi sitä tehdä, sanoi ruhtinas ja vaikka hän puhuikin -tarpeellisella tyyneydellä ja arvokkuudella, saattoi nähdä hänen -tuntevan syvää tuskaa, mutta myöskin katkeruutta. - --- No, enkö minä... Racksole mutisi, mutta hillitsi itsensä. - - - - -VII. - -NELLA JA RUHTINAS. - - -Racksolesta näytti mahdottomalta, että siksikin tilaavievä esine kuin -ruumis olisi voitu viedä hänen ravintolastaan, jättämättä mitään -jälkeä, viittausta, minkäänlaista johtoa teon tapahtumisen aikaan ja -tapaan nähden. Ensimmäisen hämmästyksen jälkeen Racksolessa heräsi -kylmä ja vakava suuttumus. Sinä hetkenä hän ryhtyi ainoastaan yhteen -toimenpiteeseen -- hän piti huolta siitä, ettei Dimmockin ruumiin -varkautta mainittaisi sanomalehdissä. On ihan ihmeellistä, kuinka hyvin -salaisuus voidaan säilyttää, kun sen haltijaa kohdellaan jyrkkyydellä, -johon yhdistetään sovelias määrä houkuttelua. Racksole järjesti asian -hyvin nokkelasti. Se oli mutkallinen tehtävä, ja hän tunsi tyydytystä -onnistuttuaan. - -Mitä Nellaan tulee, niin hoiteli hän jonkun aikaa konttorin tavallisia -tehtäviä samalla kiinnittäen huomiota ruhtinas Aribertin puuhiin. -Hän huomasi nimittäin, että hänen ylhäisyytensä oli esiintynyt -vaatimattomasti vain salatakseen kalvavan levottomuuden ja pelon. Hän -näki, ettei ruhtinasparalla ollut varmaa toimintasuunnitelmaa ja että -hän tunsi levottomuutta jostakin, jota hän aina tähän saakka ei ollut -kenellekään uskonut. Hän sai tietoonsa, että ruhtinas joka aamu käveli -yksin edestakaisin Viktoria-rantakadulla, ilmeisesti matkan määrää -vailla. Kolmantena aamuna hän tuli vakuutetuksi siitä, että pieni -ajelu rantakatua pitkin tekisi hyvää hänen terveydelleen. Hän tilasi -senvuoksi vaunut ja lähti ajelulle ihmeelliseen, vaaleankeltaiseen -pukuun puettuna. Blackfriarsillan lähellä hän kohtasi ruhtinaan ja -käski pysäyttää vaunut kivilaiturin viereen. - --- Hyvää huomenta, ruhtinas, hän tervehti. Pidättekö tätä Hyde Parkina? - -Ruhtinas kumarsi hymyillen. - --- Teen tavallisesti täällä pienen kävelyn aamusin, virkkoi hän. - --- Hämmästytätte minua, vastasi Nella. Luulin olevani Lontoossa ainoa, -joka enemmän pitää rantakadusta ja tästä näköalasta joelle kuin Hyde -Parkin pölystä. En saata käsittää, mistä johtuu, että Lontoo ei koskaan -tahdo etsiä virkistystä muualta kuin tuosta naurettavasta puistosta. -Jos heillä olisi Keskuspuisto... - --- Pidän rantakatua Lontoon kauneimpana paikkana, sanoi ruhtinas. - -Nella kurottautui hiukan vaunuista niin, että hänen kasvonsa lähenivät -ruhtinaan kasvoja. - --- Luulen meidän olevan hengenheimolaisia, kuiskasi hän ja jatkoi: Au -revoir, ruhtinas. - --- Hetkinen, miss Racksole! Nopeissa sanoissa oli rukoileva sävy. - --- Minulla on hyvin kiire, valehteli tyttö, en ole tänään ulkona vain -virkistyäkseni. Teillä ei ole aavistustakaan siitä, kuinka paljon -meillä on puuhaa. - --- Vai niin, silloin en tahdo häiritä. Mutta minä lähden Grand -Babylonista tänä iltana. - --- Lähdettekö, kysyi miss Racksole. Tahtooko teidän ylhäisyytenne -sitä ennen suoda minulle kunnian nauttia seurassani aamiaista isän -huoneessa? Isä tulee olemaan poissa kotoa -- hän viettää päivänsä -Cityssä muutamien pörssivälittäjien seurassa. - --- Ilolla olen sen tekevä, vastasi ruhtinas, ja hänen kasvonsa -todistivat hänen tarkoittaneen totta. - -Nella ajoi pois. - -Jos aamiaisista muodostui onnistuneet, niin siitä oli kiittäminen -osaksi Roccoa, osaksi Nellaa. Ruhtinas ei juuri puhunut enempää kuin -tavalliset keskustelusäännöt määräävät. Hänen emäntänsä sensijaan puhui -paljon ja hyvin, mutta hänen ei onnistunut saada vierastaan hilpeälle -mielelle. Kun kahvi oli juotu, jätti ruhtinas hänelle jotenkin jäykästi -hyvästit. - --- Hyvästi, ruhtinas, vastasi miss Racksole, mutta minä luulin -- -nimittäin, en luullut... Hyvästi. - --- Luulitte minun haluavan puhua jostakin kanssanne. Totta kyllä, mutta -nyt olen tullut siihen johtopäätökseen, ettei minulla ole oikeutta -raskauttaa mieltänne omilla asioillani. - --- Mutta otaksukaa -- otaksukaa, että minä sitä haluaisin. - --- Se johtuu teidän hyvästä sydämestänne. - --- Istukaa, sanoi Nella äkkiä, ja olkaa hyvä ja kertokaa minulle -kaikki, ihan kaikki. Olen ihastunut salaisuuksiin. - -Melkein ennenkuin tiesikään, ruhtinas jo puheli hänelle nopeasti ja -innokkaasti. - --- Miksi väsyttäisin teitä salaisuuksiani teille uskomalla? hän sanoi. -En tiedä, en osaa sanoa, miksi, mutta tunnen, että minun täytyy se -tehdä. Tunnen vaistomaisesti, että te tulette ymmärtämään minua -paremmin kuin kukaan muu ihminen maailmassa. Mutta sentään, miksi juuri -te minua ymmärtäisitte? Taaskaan en sitä tiedä. Miss Racksole, tahdon -ilmaista huolestumiseni teille muutamalla sanalla. Ruhtinas Eugen, -Posenin suurherttua, on kadonnut. Neljä päivää sitten minun oli määrä -tavata hänet Ostendessa. Hänellä oli liikeasioita Lontoossa ja hän -toivoi, että minä olisin hänen seurassaan. Lähetin Dimmockin edelläni -ja odotin Eugenia. Hän ei saapunut. Sähkötin Kölniin, hänen viimeiseen -olinpaikkaansa, ja sain tietää hänen matkustaneen sieltä suunnitelman -mukaisesti. Sain niinikään tietää hänen matkustaneen Brüsselin kautta. -Brüsselin ja Ostenden rantakadun varrella sijaitsevan rautatieaseman -välillä hänen on täytynyt kadota. Hän matkusti yhden ainoan seuralaisen -saattamana, tämä seuralainenkin on kadonnut. Minun ei tarvitse selittää -teille, miss Racksole, että kun veljenpoikani arvoisen henkilön -onnistuu kadota, täytyy menetellä varovaisesti. Ei voi kuuluttaa häntä -Lontoon "Times'issä". Sellainen katoaminen on pidettävä salassa. -Ihmiset Posenissa ja Berlinissä luulevat Eugenin olevan Lontoossa, -täällä, tässä hotellissa, tai oikeammin sanoen, luultiin niin. Mutta -tänä aamuna sain salamerkkisähkösanoman -- Hänen Majesteetiltaan -Keisarilta, hyvin omituisen sähkösanoman, jossa kysyttiin, milloin -Eugenin voitiin odottaa palaavan Poseniin ja pyydettiin häntä ensin -matkustamaan Berliniin. Tämä sähkösanoma oli osoitettu _minulle_. Mutta -jos keisari olisi luullut Eugenin olevan täällä, miksi hän silloin -olisi käskenyt osoittamaan sähkösanoman minulle? Olen epäröinyt kolme -päivää, mutta nyt en saa enää epäröidä. Minun täytyy matkustaa keisarin -luo ja ilmoittaa hänelle asiasta. - --- Luulen teillä tulevan olemaan riittävästi työtä, oli Nella -sanomaisillaan, mutta hillitsi kielensä ja virkkoi: Keisarihan on -teidän esimiehenne, vai kuinka? "Ensimmäinen vertaisten joukossa" te -häntä nimitätte. - --- Hänen Majesteettinsa on meidän päämiehemme, sanoi Aribert tyynesti. - --- Miksette heti ryhdy toimenpiteisiin kuninkaallisen veljenpoikanne -oleskelupaikan selvillesaamiseksi? kysyi hän suorasukaisesti. Koko -asia näytti hänestä juuri sillä hetkellä niin yksinkertaiselta ja -mutkattomalta. - --- Koska jompikumpi on saattanut tapahtua: joko on Eugen suoraan -sanoen viety pois, tai on hänellä voinut olla omat syynsä muuttaa -matkasuunnitelmaansa ja pysyä piilossa -- jossa häntä ei tavota -sähkölennätin, posti eikä rautatie. - --- Minkälaisia syitä? - --- Älkää kysykö minulta. Joka suvun historiassa on tapauksia... Hän -vaikeni. - --- Ja mikä oli Eugen herttuan Lontoonmatkan tarkoituksena? - --- Rahat, hän vihdoin sanoi. Meidän perheemme on hyvin köyhä, köyhempi -kuin Berlinissä aavistetaankaan. - --- Ruhtinas Aribert, sanoi Nella, sanonko teille, mitä luulen? - -Hän nojautui takakenoon tuolillansa ja katsoi ruhtinaaseen puoleksi -suljetuin silmin. - --- Jos teitä huvittaa, vastasi hän. - --- Eugen herttua on joutunut salajuonen uhriksi. - --- Niinkö luulette? - --- Olen siitä aivan varma. - --- Mutta miksi? Mikä tarkoitus oli häntä vastaan viritetyllä juonella? - --- Se asia teidän pitäisi tietää paremmin kuin minun, huomautti -neitonen kuivasti. - --- Niin, kenties, kenties, vastasi ruhtinas. Mutta, paras neiti -Racksole, kuinka voitte olla siitä niin varma? - --- Syyt ovat monet ja yhteydessä mr Dimmockin kanssa. Onko teidän -ylhäisyytenne koskaan epäillyt, että tuo nuori mies parka ei kenties -ollut aivan uskollinen. - --- Hän oli ehdottomasti uskollinen, väitti ruhtinas vakaumuksen -kaikella varmuudella. - --- Pyydän tuhannesti anteeksi, mutta uskollinen hän ei ollut. - --- Miss Racksole, jos joku muu kuin te olisi esittänyt moisen väitteen, -olisin minä -- olisin... - --- Sulkenut hänet, olipa hän mies tai nainen, Posenin synkimpään -vankilaan, vai kuinka? vastasi neitonen keveästi naurahtaen. Kuulkaa, -hän jatkoi ja kertoi sitten, mitä oli tapahtunut hänen ravintolaan -tulonsa edellisenä iltana. - --- Arveletteko Dimmockilla ja tuolla Julesilla olleen yhteisiä juonia. - --- Oli. - --- Mahdotonta! - --- Teidän ylhäisyytenne, se, joka toivoo pääsevänsä pohjia myöten -jonkun salaisuuden perille, hän ei koskaan käytä "mahdoton" sanaa. -Mutta sen verran tahdon sanoa mr Dimmockin eduksi: luulen hänen tulleen -katumapäälle, ja luulen hänen tämän katumuksen vuoksi -- kuolleen niin -yhtäkkiä. - --- Miksei kukaan ole sanonut minulle kaikkea tätä aikaisemmin? huudahti -ruhtinas Aribert. - --- Ruhtinaat saavat harvoin kuulla totuuden, selitti miss Racksole. - -Ruhtinasta ihmetytti neiti Racksolen kylmäverisyys, hänen varmat -väitteensä ja hänen laajaa kokemustaan todistava ilmeensä. - --- Miss Racksole, hän virkkoi, jos suvaitsette minun sanoa, niin -en koskaan elämäni aikana ole tavannut teidän kaltaistanne naista. -Rohkenenko toivoa osanottoanne -- apuanne? - --- Minunko apuani? Missä? - --- En tiedä. Mutta te voisitte minua auttaa, jos tahtoisitte. Nerokas -nainen voittaa aina nerokkaan miehen. - --- Ah, virkahti miss Racksole surumielisesti. Neroa minussa ei ole, -mutta luulen todellakin, että voisin auttaa teitä. - -Mikä hänet sai julkilausumaan tämän väitteen, sitä hän ei olisi kyennyt -selittämään itselleenkään. Mutta hän lausui sen ja hän aavisti -- -hänessä oli sellainen vaistomainen tunne -- että se toteutuisi, mutta -mitä keinoja käyttämällä, minkä sattuman oikusta, se oli hänelle vielä -salaisuus. - --- Matkustakaa Berliiniin, hän sanoi. Käsitän, että teidän on se -tehtävä, teillä ei ole muuta keinoa. Mitä minuun tulee, niin saamme -nähdä. Jotakin tulee tapahtumaan; silloin olen minä läsnä täällä ja -isäni myös. Teidän on pidettävä meitä ystävinänne. - -Ruhtinas suuteli lähtiessään Nellan kättä ja yksin jäätyään tämä yhä -uudelleen suuteli sitä paikkaa, johon hänen huulensa olivat koskenet. -Nyt yksinäisyyden rauhassa ajatellessaan asiaa kaikki näytti hänestä -kummalliselta, epätodelliselta ja epävarmalta. Olivatko salaliitot -todellakin mahdollisia tähän maailman aikaan? Voiko ihmeellisiä asioita -todellakin tapahtua Euroopassa? Ja tapahtuiko sellaisia Lontoon -ravintoloissa? Hän söi päivällistä yhdessä isänsä kanssa sinä iltana. - --- Kuulin ruhtinas Aribertin matkustaneen, sanoi Racksole. - --- Niin, myönsi neiti Racksole, virkkamatta mitään keskustelustaan -ruhtinaan kanssa. - - - - -VIII. - -PAROONITTAREN SAAPUMINEN JA LÄHTÖ. - - -Seuraavana aamupäivänä vähää ennen aamiaista saapui eräs nainen -palvelijattaren seurassa ja huomattava joukko matkatavaraa mukanaan -Grand Babyloniin. Hän oli pieni, pyöreähkö, valkeahiuksinen nainen, -vanhanmallinen hattu päässä, ja hän hymyili kaikelle omituista -ihmettelevää hymyä. Siitä huolimatta hän vaikutti ylimystöön -kuuluvalta, vaikkakaan ei englantilaiseen. Hänen puhetapansa -palvelustytölle, jota hän puhutteli murteellisella englanninkielellä --- tyttö oli ilmeisesti englannitar -- oli huomattavan epäkohtelias, -siinä kun ilmeni tuo tyyni, itsetiedoton häpeämättömyys, mikä on -ominaista eräälle lajille mannermaan aatelistoa. Naisen käyntikortissa -oli nimi "Paroonitar Zerlinski". Hän halusi saada huoneen kolmannesta -kerroksesta. Nella sattui olemaan konttorissa. - --- Kolmannestako kerroksesta, rouvaseni? kysyi Nella sujuvimpaan -konttoritapaansa. - --- Minä sanoin todellakin kolmannesta kerroksesta, toisti pieni, -pyöreähkö nainen. - --- Meillä on huone toisessa kerroksessa. - --- Minä haluan asua korkealla, pölyltä suojassa ja valossa, selitti -paronitar. - --- Meillä ei ole yhteenkuuluvaa huoneustoa kolmannessa kerroksessa, -rouvaseni. - --- Ei haittaa, yhdentekevä! Eikö teillä ole kahta toistensa yhteydessä -olevaa huonetta? - -Nella kysyi kirjastaan neuvoa jokseenkin nolona. - --- Numerot 122 ja 123 ovat toistensa yhteydessä. - --- Vai olisivatko ne ehkä numerot 121 ja 122? huomautti pieni nainen -nopeasti ja purasi huultaan. - --- Suokaa anteeksi. Minun piti juuri sanoa 121 ja 122. Sillä -hetkellä Nella piti paroonittaren oikaisua hänen numeroihinsa -nähden ihmeellisenä sattumana, mutta paroonittaren mentyä hissillä -ylös, tuntui asia hänestä vähän kummalliselta. Ehkäpä paroonitar -Zerlinski oli oleskellut ravintolassa ennenkin. Mukavuuden vuoksi -pidettiin ravintolan vieraista luetteloa, joka ulottui kolmekymmentä -vuotta ajassa taaksepäin. Nella tarkasti sitä, mutta siinä ei ollut -Zerlinski-nimeä. Silloin Nella alkoi kuvitella, mikä äkkiä oli -välähtänyt hänen aivoissaan paroonittaren näyttäytyessä konttorissa, -nimittäin, että paroonittaren kasvonpiirteet tuntuivat tutuilta. -Hän ei muistanut ennen nähneensä juuri tuon vanhan naisen kasvoja, -mutta samantapaiset kasvot hän jossakin joskus oli nähnyt. Nellan -päähän pälkähti katsoa Gothan kalenterista -- mantereen siniveristen -luettelosta. Mutta siinä ei ollut Zerlinski-nimistä vapaaherrallista -sukua. Nella kysyi, missä paroonitar aikoi syödä aamiaisensa, saaden -tietää, että pöytä oli varattu hänelle ruokasalissa. Nella asettui -istumaan erääseen nurkkaan, puoleksi pylvään varjoon, mistä hän -saattoi valvoa kaikkia vieraita ja pitää silmällä kaikkia tulevia -ja poistuvia ryhmiä. Kohta näyttäytyi paroonitar mustiin puettuna, -pieni pitsiliina hartioilla kesäkuunhelteestä huolimatta, hyvin -arvokkaana, hyvin lystikkään näköisenä, lempeä hymy huulilla. Nella -tarkasti häntä terävästi. Nainen söi hyvällä ruokahalulla ja ponnisteli -kiirehtimättä, mutta myöskin viivyttelemättä valtavan ruokalistan -läpi. Nella huomasi hänellä olevan kauniit, valkeat hampaat. Sitten -tapahtui jotakin merkillistä. Kermatötterö tarjottiin paroonittarelle -jälkiruokana, ja kummakseen Nella näki tuon pienen naisen katkaisevan -kärjen ja lusikalla kaikessa hiljaisuudessa sen sisästä ottavan jotakin -kokoonkäärityn paperin tapaista. Ei kukaan, joka ei haukansilmillä -olisi havaintoja tehnyt, olisi huomannut tuossa toimituksessa mitään -omituista, ei, yhdeksässäsadassa yhdeksässäkymmenessäyhdeksässä -tapauksessa tuhannesta se olisi jäänyt huomaamatta. Mutta paroonittaren -onnettomuudeksi tästä tapauksesta juuri tuli tuhannes. - -Nella nousi kiireesti ja meni hänen luokseen. - --- Pelkään, ettei torttu ollut oikein hyvä, teidän armonne, hän sanoi. - --- Kiitos, se on mainio, vastasi paroonitar kylmästi, mutta hänen -hymynsä oli kadonnut. Kuka te olette? - -Luulin teitä konttorin kirjanpitäjättäreksi. - --- Isäni on tämän ravintolan omistaja. Luulin tortussa olleen jotakin -siihen kuulumatonta. - -Nella katsoi paroonitarta suoraan silmiin. Kokoontaitettu paperilippu, -johon hiukan kermaa oli tarttunut, oli vadin reunan alla. - --- Ei, kiitoksia, sanoi paroonitar, hymyillen yksinkertaista hymyään. - -Nella lähti pois. Hän oli paitsi paperilippua huomannut erään -pikkuseikan -- sen nimittäin, että paroonitar, jos tahtoi, osasi puhua -hyvää englanninkieltä. - -Samana iltapäivänä Nella istui huoneessaan ikkunan ääressä miettien -pitkään, jonka jälkeen hän yhtäkkiä hypähti seisomaan silmät kiiluen. - --- Minäpä tiedän, hän huudahti lyöden kätensä yhteen. Hän on miss -Spencer valepuvussa! Miks'en ennemmin tullut sitä ajatelleeksi? Hänen -ajatuksensa lensivät heti ruhtinas Aribertiin. Ehkä voin auttaa -häntä, sanoi hän itsekseen ja päästi heikon huokauksen. Hän meni -alas konttoriin kysymään, oliko paroonitar antanut mitään määräyksiä -päivällisen suhteen. Hän tunsi, että joku suunnitelma täytyi keksiä. -Hän toivoi saavansa Roccon käsiinsä pannakseen hänet kiristyspihteihin. -Hän tiesi nyt Rocconkin, tuon verrattoman, olevan sekautuneen tähän -salaperäiseen juoneen. - --- Paroonitar Zerlinski matkusti noin neljännestunti sitten, sanoi -palvelusvuorossa oleva. - --- Mutta hänhän tuli vasta tänä aamuna. - --- Paroonittaren neitsyt sanoi, että hänen emäntänsä oli saanut -sähkösanoman ja että hänen täytyi matkustaa heti. Paroonitar oli -maksanut laskun ja lähtenyt pois nelipyöräisissä vaunuissa. - --- Mihin? - --- Matkalaukuissa oli osoteliput Ostendeen. Kenties vaisto, kenties -pelkkä seikkailuhalu sai hänet sen tekemään, mutta samana iltana -saattoivat kaikki ihmiset nähdä Nellan siinä höyrylaivassa, joka lähtee -Dowerista Ostendeen klo 11 illalla. - -Laiva saapui Ostenden satamaan täsmälleen klo 2 aamulla. Rannalla -oli tavallinen, sekalainen, ajelehtiva joukko. Nella oli olevinaan -suuttunut olosuhteisiin, mutta itseasiassa hän oli tyytymätön Nella -Racksoleen. Kello kaksi aamulla hän oli ilman matkatavaroita, ilman -seuraa ja ilman sotasuunnitelmaa kummallisessa, vieraassa satamassa, --- pahamaineisessa satamassa, jossa oli muutamia Euroopan huonoimmin -hoidettuja ravintoloita. Hän harhaili rannalla muutamia minuutteja -ja näki sitten toisen satamaan saapuvan höyrylaivan savun. Hän kysyi -eräältä virkamieheltä, mikä höyrylaiva se mahtoi olla ja sai tietää sen -olevan klo 8:n laivan Dowerista, joka oli joutunut epäkuntoon, laskenut -Calaisin rantaan muutamia pieniä välttämättömiä korjauksia varten ja -nyt saapui määräpaikkaansa lähes neljä tuntia myöhästyneenä. Hänen -elohopealuontonsa tuli taas hyvälle tuulelle. Hetki sitten hän tuskin -oli pitänyt itseään luvattomilla teillä olevaa lasta parempana. Nyt -hänestä tuntui, että hän sittenkin oli ollut aika viisas ja ovela. Hän -oli mielessään varma siitä, että löytäisi tuon Zerlinski-nimisen naisen -tästä toisesta höyrylaivasta ja laski kaiken sen jo edeltäpäin omaksi -ansiokseen. Sellainen on ihmisluonne. - -Toisen höyrylaivan saapuessa Nella asettui seisomaan irtoportaitten -päähän aivan matkalippujen kokoojan viereen. Ensimmäinen maihin astuva -henkilö ei ollut paroonitar Zerlinski, vaan miss Spencer omassa -persoonassaan! Hän selviytyi vaikeudetta tullista, ja Nella näki hänen -kutsuvan umpivaunut ja sanovan jotakin ajurille. Ajoneuvot lähtivät -liikkeelle. Nella hyppäsi seuraaviin esilleajaviin vaunuihin. Ne olivat -avonaiset. - --- Ajakaa noitten vaunujen jälkeen, hän sanoi ranskaksi ajurille -erikoisella painolla. - --- Bien, madame! Ajuri näpäytti hevostaan ja eläin kiiti kauhealla -ryminällä kivikatuja pitkin. Tämä ajuri osottautui täysin tottuneeksi -seuraamaan toisia vaunuja. - --- Nytpä olen omituisessa tilanteessa! puheli Nella itsekseen. Hän -nauroi vallattomasti, mutta tunsi kuitenkin sydämensä tykyttävän -tavattoman kiivaasti. - -Hetkisen pysyttelivät takaa-ajetut vaunut kohdallaan Nellan vaunujen -edessä. Ne kulkivat läpi kaupungin melkein laidasta laitaan ja -poikkesivat sitten sikin sokin risteileville pikkukaduille kauas -Kursaalenin eteläpuolelle. Silloin Nellan ajoneuvot vähitellen alkoivat -tavottaa niitä. Ensimmäiset vaunut pysähtyivät nytkähtäen korkean, -pimeän talon eteen, ja miss Spencer laskeutui vaunusta. Nella huusi -ajurilleen, että tämä pysäyttäisi, mutta ajuri, joka tahtoi suorittaa -hyvin tehtävänsä, löi hevosta ja oli kuuro ajettavansa käskyille. Hän -pysäytti voitonriemuisena tuon ison, pimeän talon kohdalle juuri sillä -hetkellä kun miss Spencer hävisi portista sisään. Toiset vaunut ajoivat -tiehensä. Epäröiden mitä oli tehtävä, Nella laskeutui vaunuista ja -maksoi. Samalla joku mies uudelleen avasi portin, joka oli sulkeutunut -miss Spencerin jälkeen. - --- Haluan tavata miss Spenceriä, sanoi Nella, hetkellistä mielijohdetta -seuraten. Hän ei keksinyt muuta sanottavaa. - --- Miss Spenceriäkö? - --- Niin, hän tuli juuri äsken. - --- Olette luullakseni O. K. kysyi mies. - --- Enköhän, sanoi Nella ja meni hänen ohitsensa sisälle. Hän ihmetteli -omaa rohkeuttaan. - -Miss Spencer astui juuri sisään erääseen huoneeseen kapeasta eteisestä. -Nella kulki hänen kintereillään huoneeseen, jonka köyhä sisustus -todisti sen vuokrahuoneeksi. -- Kas niin, miss Spencer, puhutteli Nella -entistä paroonitar Zerlinskiä, arvaan ettette luullut minua tapaavanne. -Läksitte hotellistamme tänään kovin äkkiä ja muutama päivä sitten -yhtä äkkiä, senvuoksi olen tullut tapaamaan teitä tehdäkseni muutamia -kysymyksiä. - -Tehdäksemme oikeutta miss Spencerille meidän on myönnettävä, että -tämä nainen selvisi hämmästyttävästä kohtaamisesta aika hyvin. Hän -ei vältellyt, ei osottanut minkäänlaista mielenliikutusta. Ainoa -kiihtymyksen merkki oli hänen nopea hengityksensä. - --- Olette lakannut olemasta paroonitar Zerlinski, jatkoi Nella. Saanko -istuutua? - -Miss Spencer tarttui soittojohtoon. - --- Älkää soittako tuota kelloa, jos henkenne on teille kallis, sanoi -Nella. - --- Jos mitä? kysyi miss Spencer. - --- Jos henkenne on teille kallis, ja näin sanoen Nella veti esiin -hameensa taskusta hyvin sievän ja siron pienen revolverin. - - - - -IX. - -KAKSI NAISTA JA REVOLVERI. - - --- Te -- te teette noin pelottaaksenne minua, sammalsi miss Spencer -hiljaisella, vapisevalla äänellä. - --- On parasta, että istuudutte, virkkoi Nella. Voin sitten tehdä teille -muutamia kysymyksiä. - -Miss Spencer istuutui tottelevaisesti, hieman kalpeana, ja koetti -vääntää huuliaan jäykkään hymyyn. - --- Miksi läksitte Grand Babylonista tuona yönä? alkoi Nella -kuulustelunsa tuima asianajajan ilme kasvoissaan. - --- Sain määräyksen tehdä sen, miss Racksole. - --- Keneltä? - --- Niin, minä olen -- minä olen -- katsokaa, asian laita on niin, että -minä olen naimisissa ja sain määräyksen mieheltäni. - --- Kuka on miehenne? - --- Tom Jackson -- Jules, kuten tiedätte, Grand Babylonin entinen -hovimestari. - --- Vai on Julesin oikea nimi Tom Jackson? Miksi hän tahtoi, että te -lähtisitte edeltäpäin ilmoittamatta? - --- Hän -- hän halusi, että tulisin tänne Ostende'n. Jokin asia oli -käynyt hullusti. Ah, hän on kauhea mies, tuo Tom. Jos kertoisin teille, -niin hän... - --- Oliko jokin asia menestynyt huonosti hotellissa vai täällä -kaupungissa? - --- Kummassakin paikassa. - --- Koskiko se Posenin herttuaa Eugenia? - --- En tiedä -- oikein, mutta niin luulen. - --- Mitä asioita miehellänne on Eugen-herttuan kanssa? - --- Heillä on luullakseni jonkinlaisia asioita, raha-asioita. - --- Ja oliko mr Dimmock jollakin tavoin näissä asioissa osallisena? - --- Niin otaksun, miss Racksole. Sanon teille kaiken, mitä tiedän, annan -valani. - --- Riitautuiko miehenne mr Dimmockin kanssa tuona yönä huoneessa n:o -111? - --- Jotakin kahnausta heidän välillään oli. - --- Ja seurauksena oli, että te heti matkustitte Ostendeen. - --- Niin kai? - --- Ja mitä tekemistä teillä oli Ostendessa? Minkä tehtävän olette -mieheltänne saanut suorittaaksenne? - -Miss Spencerin pää vaipui hänen käsivarsiensa varaan pöydälle, joka -erotti hänet Nellasta, ja näytti nyyhkyttävän voimakkaasti.' - --- Minun täytyy pitää Eugen-herttuaa silmällä, hän päivitteli. - --- Missä? Tässäkö talossa? - -Miss Spencer nyökäytti päätään, ja kun hän kohotti päänsä, saattoi -Nella huomata kyyneleitä hänen kasvoillaan. - --- Eugen-herttua oli siis vankina? Joku oli siis ryöstänyt hänet -Julesin alotteesta? - --- Niin, jos välttämättä tahdotte sen tietää. - -Miss Spencer ja nuori tyttö tarkastelivat toisiaan köyhästi -sisustetussa, lampun valaisemassa huoneessa. Koko näytelmä oli Nellasta -kuin unennäköä. Missä Eugen-herttua nyt on? kysyi hän lopuksi. - --- En tiedä, miss. - --- Eikö hän ole tässä talossa? - --- Ei, miss. - --- Vai ei, se kai pian nähdään. - --- Hänet vietiin pois, miss Racksole. - --- Toivoiko mr Tom Jackson saavansa rahaa Eugen-herttualta? - --- Rahaa! Hän! Tom ei koskaan ole rahapulassa. - --- Mutta minä tarkoitan suuria rahakasoja -- kymmeniä, satoja tuhansia. - --- Tom ei koskaan ole pyytänyt rahaa keneltäkään, väitti miss Spencer -jyrkästi. - --- Oliko hänellä siis mitään aihetta estää Eugen-herttuaa tulemasta -Lontooseen? - --- Ehkäpä. En tiedä. Vaikka tappaisitte minut, niin en sitä tiedä. - -Nella vaikeni ja mietti. Sitten hän kohotti revolverin. Se oli -koneellinen, tarkotukseton liike, eikä varmaankaan ollut ensinkään -hänen tarkotuksensa käyttää asetta, mutta, merkillistä kyllä, miss -Spencer uudestaan kauhistui. Nella ihmetteli, että miss Spencerin -tapainen nainen voisi olla kyllin yksinkertainen luulemaan, että edes -sellaisena hetkenä revolveri olisi saattanut joutua käytäntöön. Kun -Nella itse oli täysin vapaa ruumiillisesta arkuudesta, niin hänen -oli mitä vaikeinta käsittää, että toiset ihmiset saattoivat olla -huolissaan turvallisuudestaan. Mutta hän oivalsi edullisemman asemansa -ja käytti sitä empimättä hyväkseen niin suurella näytelmällisellä -vaikuttavaisuudella kuin suinkin oli mahdollista. Hän kohotti -revolveria, kunnes se oli miss Spencerin kasvojen tasalla, mutta -yhtäkkiä hänet valtasi uusi, kummallinen tunne. Hän tiesi nyt -todellakin aikovansa käyttää tuota revolveria, jos hänen edessään -oleva kurja olento kiihdyttäisi häntä liiaksi. Hän rupesi pelkäämään --- itseään, sillä hän oli villin raakalaisvaiston lumoissa. Ikäänkuin -näkemyksenä hän näki edessään miss Spencerin kuolleena -- poliisin -- -tuomioistuimen -- mestauslavan. Se oli kauheaa. - --- Puhukaa, hän sanoi käheällä äänellä, ja miss Spencerin kasvot -kävivät kalpeammiksi. - --- Tom sanoi todellakin, kuiskasi hän nopeasti ja vavisten, että jos -Eugen-herttua pääsisi Lontooseen, se saattaisi hänen suunnitelmansa -raukeamaan. - --- Mitkä suunnitelmat? Mitkä? Vastatkaa! - --- Taivas minua armahtakoon! En tiedä. Miss Spencer lyyhistyi tuolille. -Hän sanoi, miss, Dimmockin luopuneen ja olevansa pakotettu raivaamaan -hänet tieltä, ja sitten tuli Rocco... - --- Rocco! Mitä Roccosta? Nella tuskin kuuli omaa ääntään. Hän puristi -revolveria lujemmin. - -Miss Spencerin silmät suurenivat luonnottomasti; hän tuijotti Nellaan -lasimaisella katseella. - --- Älkää kysykö. Se on samaa kuin kuolema! Hänen kasvonsa näyttivät -ikäänkuin jäykistyneen kauhusta. - --- Tästä tulee kuolema, sanoi Nella, ja hänen oman äänensä kaiku tuntui -hänestä kuuluneen kolmannen henkilön huulilta. - --- Se on samaa kuin kuolema, toisti miss Spencer, ja sitten vähitellen -hänen päänsä ja hartiansa painuivat taaksepäin ja riippuivat -hervottomina tuolinselustan yli. Nellan mielessä tapahtui nopea käänne. -Nainen oli varmaankin pyörtynyt. Päästäen revolverin kädestään Nella -juoksi pöydän ympäri. Hän oli jälleen oma itsensä -- naisellinen, -osaaottavainen, entinen Nella. Hän tunsi äärettömän helpotuksen tunteen -tämän tapahduttua. Mutta samassa hetkessä miss Spencer kavahti ylös -tuoliltaan kuin kissa, tarttui revolveriin ja paiskasi sen villillä -käsivarrenliikkeellä ikkunaan. Se meni ruudun läpi särkien lasin ja -laukesi samalla, jonka jälkeen syntyi painostava äänettömyys. - -Nella tunsi vilunväreitä selkäytimessään ja istuutui tuolille. -Tuulenhenkäys särkyneestä ikkunasta puhalsi hänen poskeensa. Askeleita -kuului käytävästä; ovi aukeni, mutta Nella ei kääntynyt. Hän ei saanut -irroitetuksi silmiään miss Spenceristä. Hän kuuli veden pauhaavan -silmiensä edessä, menetti tajuntansa ja lyyhistyi lattialle. - - - - -X. - -MERELLE. - - -Nellasta tuntui ikäänkuin keinuisi hän herttaisesti isossa kehdossa, -joka heilui edestakaisin hitaasti ja samalla uskomattoman varovasti. -Sitten kummallisia värejä uiskenteli hänen silmissään, hänen -silmänluomensa värisivät ja lopulta hän heräsi. Muutaman hetken hänen -katseensa harhaili edestakaisin, turhaan pyrkien saamaan selville, -missä hän oli. Vähitellen hänen aivonsa, herpoutumistilastaan tointuen, -alkoivat erottaa häntä ympäröiviä ilmiöitä. Hän näki olevansa -purjealuksen kannella ja aluksen kulkevan. Se oli pieni purjealus -ja hänen kokenut silmänsä todisti heti, että se kuului huvipursien -korkeimpaan ylimystöön. Kannella näkyi ainoastaan peräsimen ääressä -oleva mies; tällä miehellä oli päällään sininen merimiehen takki, -mutta takissa ei ollut nimeä eikä alkukirjaimia. Ei ollut mitään -nimeä valkeissa hengenpelastusvöissäkään, jotka riippuivat raakapuun -köysissä, ja yhtä vähän kiillotetussa purressa, joka riippui korkealla -ylähangan taaveteissa. Hän huusi miehelle ja huusi uudelleen heikolla -äänellä, mutta perämies ei kiinnittänyt mitään huomiota häneen, vaan -jatkoi hiljaista lauluaan ikäänkuin maailmassa ei olisi muuta ollut -kuin purjealus, meri, aurinko ja hän itse. - -Sitten hänen silmiinsä kuvastuivat sen maan ääripiirteet, josta -hän riensi pois, ja hän erotti töintuskin majakan ja ison valkean -epäsäännöllisen kuvan, jonka hän tunsi Ostenden Kursaaleniksi, -Monte Carlon pelipalatsin loistavaksi kilpailijaksi. Hän oli siis -matkalla Ostendesta. Nella pyrki istumaan laivatuolissaan, mutta -huomasi olevansa siihen kykenemätön. Heittäen luotaan häntä verhoavan -huopapeiton hän havaitsi olevansa sidottu tuoliin leveällä satulavyön -kappaleella. Silmänräpäyksessä hän oli tilanteesta selvillä ja -valveilla. Hän tiesi, etteivät vaarat vielä olleet ohi; hän tunsi -aavistaen, että ne tuskin vielä olivat alullakaan. Hänen veltto -tyytyväisyytensä, hänen uneksiva rauhan ja levon tunnelmansa katosivat -kokonaan, ja hän terästi mielensä kohdatakseen vakavan ja vaikean -aseman vaaroja. - -Juuri siinä silmänräpäyksessä tuli kannelle eräs mies. Tulija oli -neljänkymmenen vaiheilla, puettu moitteettomaan siniseen pukuun, -lipallinen venelakki päässä. - -Hän otti kohteliaasti lakin päästään. - --- Hyvää huomenta, hän virkkoi. Kaunis auringonnousu, vai kuinka? -Sukkela ja hyvin laskettu häpeämättömyys hänen äänensävyssään kävi -Nellaan kuin ruoskanisku, hänen ollessaan tuoliin sidottuna. - -Te! hän huudahti. Te, mr Thomas Jackson, jos se on teidän nimenne! -Irroittakaa minut tästä tuolista, niin puhun teidän kanssanne. Hänen -silmänsä säkenöivät hänen puhuessaan ja niistä loistava ylenkatse -lisäsi suuresti niiden kauneutta. Mr Thomas Jackson, toiselta nimeltään -Jules, Grand Hotel Babylonin entinen hovimestari, piti itseään -asiantuntijana, kun oli puhe naiskauneudesta, ja Nella Racksolen -näkeminen oli hänelle mieluinen yllätys. - --- Mielihyvällä, hän vastasi. Unohdin, että estääkseni teitä -putoamasta, olin sitonut teidät tuoliin. Ja tehden nopean liikkeen hän -irroitti siteen. Nella nousi seisomaan, vavisten voimakkaasta vihasta -ja ylenkatseesta. - --- No, hän sanoi Julesiin kääntyen, mitä tämä nyt tarkoittaa? - --- Te pyörryitte, hän sanoi tyynesti. Ette ehkä muista sitä. - -Hän tarjosi Nellalle kansituolin kuvaavalla liikkeellä. Nellan täytyi -vasten tahtoaan myöntää, että mies oli säädyllisiin tapoihin tottunut -ja näytti saaneen hyvän kasvatuksen. Ei olisi kukaan aavistanut, että -hän kaksikymmentä vuotta oli ollut hotellintarjoilijana. Hänen pitkä, -solakka vartalonsa ja notkea, huoleton ryhtinsä näytti muistuttavan -ylimystä, ja hänen äänensä oli rauhallinen, hillitty ja arvokas. - --- Se asia ei ole missään yhteydessä sen seikan kanssa, että minua nyt -kuljetetaan pois tässä teidän purjeveneessänne. - --- Purjevene ei ole minun, hän sanoi, mutta se on vähemmän tärkeätä. -Mitä erääseen tärkeämpään asiaan tulee, niin suonette anteeksi, kun -palautan mieleenne, että te noin muutamia tunteja sitten uhkasitte -erästä naista minun talossani revolverilla. - --- Talo siis oli teidän? - --- Niinpä tietysti. Enkö minä saisi taloa omistaa? hän naurahtaen sanoi. - --- Saan kehoittaa teitä heti paikalla käännättämään purjeveneen ja -viemään minut takaisin. Hän koetti puhua käskevällä äänellä. - --- Vai niin, hän sanoi. Pelkään pahoin, että se on mahdotonta. En -lähtenyt merelle heti paikalla palatakseni. Viimeiset sanat hän sanoi -lievästi matkien Nellan omaa ääntä. - --- Kun kerran palaan, sanoi Nella, kun isäni saa tietää tästä -keksinnöstä, tulette te, mr Jackson, saamaan kuuman päivän. - --- Mutta jospa isänne ei koskaan saakaan tietää tästä... - --- Mitä? - --- Jos otaksumme, ettette koskaan palaa? - --- Aiotteko siis ottaa kuolemani omalletunnollenne? - --- Kun on kuolemasta puhe, niin olitte te vähällä murhata ystäväni, -miss Spencerin. Ainakin hän niin väittää. - --- Onko miss Spencer mukana, kysyi Nella, luullen kenties näkevänsä -heikon toivonsäteen naisen läheisyydessä. - --- Miss Spencer ei ole mukana. Täällä ei ole ketään muuta kuin te ja -minä ja pieni miehistö -- sangen luotettava miehistö, voin lisätä. - --- En tule enempää puhumaan kanssanne. Saatte mennä tiehenne. - -Kiitoksia luvasta, sanoi toinen. Lähetän teille vähän aamiaista. - -Hän meni salonginrappusille ja vihelsi, jonka jälkeen ilmestyi -neekeripoika kantaen tarjottimella suklaata. Nella otti tarjottimen -vastaan ja heitti sen vähääkään epäröimättä laidan yli. Mr Jackson -väistyi muutaman askeleen hänen luotaan, mutta palasi kohta. - --- Teillä on rohkeutta, hän sanoi, ja minä ihailen rohkeutta. Se on -harvinainen ominaisuus. - -Nella ei vastannut. - --- Miksi puutuitte minun asioihini? kysyi mr Jackson. - -Mitään vastausta ei vieläkään kuulunut, mutta kysymys antoi -Nellalle koko joukon ajattelemisen aihetta. Miksi hän oli puuttunut -tähän salaperäiseen asiaan? Olihan vakaviin asioihin puuttuminen -täydellisessä ristiriidassa hänen loisteliaan perhoselämänsä -tavallisten sääntöjen kanssa. - --- Ei ole minun vikani, että olette tässä asemassa, jatkoi Jules. En -minä teitä tähän saattanut. Olette itse syypää. Te ja isänne -- te -olette rynnänneet eteenpäin meikein liian rajusti. - --- Sepähän nähdään, huomautti Nella kylmästi. - --- Nähdään kyllä, myönsi mr Jackson. Ja tahdon toistaa, että en voi -olla teitä ihailematta -- nimittäin jos ette puutu minun asioihini. -Sellaista menettelyä en koskaan ole suvainnut keneltäkään -- -miljoonamieheltäkään, enkä edes kauniilta naiselta. Hän kumarsi. -Sanonpa teille, mitä aion tehdä. Aion viedä teidät turvalliseen -paikkaan ja pidättää teidät siellä, kunnes tehtäväni ovat suoritetut. -Puhuitte äsken murhasta. Mikä epäkypsä käsitys! Vain amatöörit -käyttävät murhia... - --- Entä Reginald Dimmock? sanoi Nella nopeasti. Hän vaikeni ja kävi -vakavaksi. - --- Reginald Dimmock, toisti Jules. Luulin hänen kuolleen sydänvian -vuoksi. Saanko lähettää teille vähän lisää suklaata. Olen varma siitä, -että teidän on nälkä. - --- Kuolen mieluummin nälkään kuin kosken teidän ruokiinne, vastasi -Nella. - --- Oivallinen nainen! mutisi Jules, ja hän katsahti Nellan kasvoihin. -Hänen komea, ylenkatseellinen kauneutensa teki Julesiin valtavan -vaikutuksen. -- Ah, hän sanoi, miten oivallinen vaimo teistä tulisi! -Jules astui häntä lähemmäksi. Te ja minä, miss Racksole -- teidän -kauneutenne ja rikkautenne ja minun hyvä pääni -- me laskisimme -maailman jalkojemme juureen. Harvat miehet ovat teidän arvoisianne, -mutta minä olen yksi niistä harvoista. Kuulkaahan! Saattaisitte -pahempaakin tehdä. Menkää naimisiin kanssani. Minä olen suuri mies ja -tulen yhä suuremmaksi. Rukoilen teitä. Tulkaa vaimokseni, niin pelastan -henkenne. Kaikki käy hyvin. Minä alan elämäni uudelleen alusta. -Menneisyys olkoon, niinkuin sitä ei olisi ollutkaan. - --- Tämä tulee jokseenkin äkkipikaa -- Jules, sanoi Nella purevan -ivallisesti. - --- Odotitteko minulta sovinnaisuutta? vastasi mr Jackson. Rakastan -teitä. - --- Otaksukaamme niin olevan, sanoi Nella. Kuinka nykyisen vaimonne -silloin kävisi? - --- Minun nykyisen vaimoniko? - --- Niin, miss Spencerin, kuten häntä nimitetään. - --- Sanoiko hän teille olevansa minun vaimoni? - --- Sattumalta hän sen teki. - --- Mutta sitä hän kuitenkaan ei ole. - --- Ehkäpä hän ei ole. Mutta enpä sittenkään luule meneväni -naimisiin teidän kanssanne. Nella seisoi hänen edessään ylenkatseen -ruumiillistuttamana. - -Jules lähestyi häntä. -- Antakaa minulle toki suudelma; yksi ainoa -suudelma -- en pyydä enempää; yksi ainoa suudelma noilta huulilta, -ja olette vapaa. Moni mies on syöksynyt onnettomuuteen yhden ainoan -suudelman vuoksi. Niin tahdon tehdä minäkin. - --- Pelkuri raukka! huudahti Nella. - --- Pelkuri! hän matki. Olenko minä pelkuri? No, sitten tahdon olla -pelkuri raukka, ja teidän on suudeltava minua hyvällä tai pahalla. - -Hän pani kätensä Nellan olkapäälle. Kun Nella vetäytyi hänen kiiluvia -silmiään pakoon vaistomaisesti kiljahtaen, hyppäsi joku olento veneestä -muutaman jalan päästä, ja yksi ainoa hyvin tähdätty isku korvalle -sai mr Jacksonin kellistymään tajuttomana kannelle. Posenin ruhtinas -Aribert seisoi kumartuneena hänen ylitseen revolveri kädessä. Tätä -suurempaa yllätystä mr Jackson tuskin lienee elämässään kokenut. - --- Älkää säikähtykö, sanoi ruhtinas Nellalle, -- minun läsnäoloni -täällä on yksinkertaisin asia maailmassa, ja selitän sen niin pian kuin -pääsen tästä miehestä. - -Nella ei keksinyt, mitä sanoisi, mutta hän katsoi ruhtinaan kädessä -olevaa revolveria. -- Totta tosiaan, -- hän huomautti, -- sehän on -minun revolverini! - --- Niin onkin, sanoi ruhtinas, ja selitän senkin asian. Peräsintä -hoitava mies ei vähääkään kiinnittänyt huomiota siihen, mitä tapahtui -hänen ympärillään. - - - - -XI. - -HOVIPANTTILAINAAJA. - - --- Mr Sampson Levi haluaa tavata teitä, herra. Nämä sanat, palvelijan -lausumina ja Theodore Racksolelle tarkoitettuina, herättivät -miljoonamiehen mietteistä, jotka olivat olleet kaikkea muuta -kuin mieluisia. Asianlaita oli näet sellainen, että mr Racksole, -loistohotelli Babylonin omistaja, ei suinkaan tuntenut tyytyväisyyttä -itseensä. Salaperäinen tapaus oli tapahtunut hänen hotellissaan eikä -hän huomiokyvystään ja asiantuntemuksestaan huolimatta pystynyt -salaisuutta paljastamaan. - --- Mr Sampson Levi haluaa puhutella teitä, herra, toisti palvelija -huomatessaan, ettei hänen isäntänsä ollut ollenkaan kuunnellut, mitä -hän sanoi. - --- Kyllä kuulen, vastasi Racksole. Tahtooko hän tavata minua -mieskohtaisesti? - --- Hän kysyi teitä. - --- Ehkä hän haluaa puhua Roccon kanssa ruokalistasta tai muusta -sentapaisesta? - --- Minäpä tiedustan, virkkoi palvelija ja teki liikkeen poistuakseen. - --- Odottakaa, käski Racksole äkkiä. -- Pyytäkää mr Sampson Leviä -astumaan sisään. - -"Kahvisirkuksen" suuri arvopaperivälittäjä astui sisään yksinkertaisen -ja koruttoman ryhdikkäänä. Hän oli lyhyehkö, kukoistava mies, puettu -juutalaisen rahamiehen tavalliseen tapaan; kellonperät olivat liian -pitkät, liivi liian lyhyt. - --- Mr Racksole, arvaan, mr Theodore Racksole. Hauska tutustua, -hyvä herra. Ne olivat hra Sampsonin ensi sanat. Muodoltaan ne -muistuttivat kolmannen luokan nuohoojan tervehdystä, mutta omituista -kyllä, miellytti Racksolea äänensävy, jolla ne lausuttiin. Hän sanoi -itsekseen, että tässä, missä sitä kaikkein vähimmin odotti, oli -rehellinen mies. - --- Hyvää päivää, vastasi Racksole lyhyesti, mikä minulle tuottaa tämän -kunnian? - --- Arvaan, että teillä ei ole paljon aikaa, jatkoi Sampson Levi. -Ainakaan ei minulla ole, ja siksi tahdonkin käydä suoraan asiaan, mr -Racksole. Olen yksinkertainen ihminen. En halua, että minua pidetään -gentlemannina tai sen semmoisena. Olen arvopaperikauppias. Sitä -olen, enkä pidä lukua siitä, kuka sen tietää. Viime yönä minulla -oli tanssiaiset tässä hotellissa. Se maksoi pari tuhatta puntaa ja -vähän päälle, ja, sivumennen sanoen, kirjoitin tänä aamuna hyväksenne -maksuosotuksen rahamäärälle. En pidä tanssiaisista, mutta ne ovat -minulle hyödyksi, ja pieni vaimoni pitää niistä, siksipä järjestämme -niitä silloin tällöin. Minulla ei ole mitään muistuttamista hotellin -järjestystä vastaan tanssiaisissa; kaikesta oli varsin hyvin -huolehdittu, varsin oivallisesti, mutta tahtoisin tietää -- miksi -päästitte yksityisetsivän vieraitteni joukkoon? - --- Yksityisetsivänkö? huudahti Racksole jonkunverran hämillään tästä -syytöksestä. - --- Niin, toisti mr Sampson Levi jyrkästi, vilvotellen itseään -istuessaan tuolissa ja tarkastaen Racksolea suoralla ja vakavalla -ilmeellä, kuin mies, jolla on jotakin valittamista. -- Niin, -yksityisetsivä. Se on tietysti pikkuseikka, ja ehkäpä te ajattelette, -että teillä koko ihanuuden omistajana on oikeus menetellä siinä -suhteessa mielenne mukaan, mutta olen tullut tänne pannakseni -vastalauseeni. Olen tullut tänne periaatteen vuoksi. En ole vihoissani; -tämä on vain periaatteen vuoksi. - --- Paras mr Levi, vastasi Racksole, vakuutan, että kun olen luovuttanut -kultasalin yksityiselle henkilölle yksityistä tilaisuutta varten, en -koskaan olisi voinut ajatellakaan sellaista, mistä te syytätte minua. - --- Ihanko? kysyi mr Sampson Levi, käyttäen omaa kuvaavaa puhetapaansa. - --- Ihan varmaan, sanoi Racksole hymyillen. - --- Minun tanssiaisissani oli herra, jota en ollut kutsunut. Minulla -on ihmeellinen muisti, mitä kasvoihin tulee ja minä tiedän sen. Useat -henkilöt kysyivät jälkeen päin, mitä hänellä oli siellä tekemistä. -Joku tiesi hänet erääksi teidän palvelijoistanne, mutta sitä en -uskonut. En tunne Grand Babylonia; se ei ole juuri niitä ravintoloita, -joita tavallisesti käytän, mutta en usko teidän lähettävän jotakuta -palvelijaanne pitämään silmällä minun vieraitani -- ellette, tietysti, -ole lähettänyt häntä tarjoilijana; mutta tämä mies ei ollenkaan -tarjoillut, sensijaan hän otti runsaan osan juomista. - --- Ehkäpä voin luoda valoa asiaan, sanoi Racksole. Voin sanoa teille, -että jo tiesin jonkun miehen olleen kutsumattomana tanssiaisissanne. - --- Kuinka saitte sen tietää? - --- Aivan sattumalta, mr Levi, enkä kyselemällä. Tuo mies oli hotellin -entinen tarjoilija -- vieläpä hovimestari -- Jules. Olette epäilemättä -kuullut puhuttavan hänestä? - --- En, sanoi mr Levi jyrkästi. - --- Vai niin! minulle on sanottu jok'ikisen ihmisen tuntevan Julesin, -mutta ei näytä olevan niin. No, olkoon kuinka hyvänsä, mutta ennen -teidän tanssiaisiltaanne olin erottanut Julesin toimesta ja kieltänyt -häntä koskaan enää näyttäytymästä hotellissa. Sinä iltana tapasin -hänet kuitenkin täällä -- en kultasalissa, vaan itse hotellissa. -Kehotin häntä selittämään syyn läsnäoloonsa, ja hän ilmoitti olevansa -teidän vieraanne. Tätä enempää en asiasta tiedä, mr Levi, ja tuottaa -minulle syvää mielipahaa, jos olette luullut minun voivan ryhtyä niin -kuulumattomaan toimenpiteeseen kuin yksityisetsivän lähettämiseen -teidän vieraittenne joukkoon. - --- Tämä selitys on täysin tyydyttävä, sanoi mr Sampson Levi hetken -vaitiolon jälkeen. Tahdoin vain selitystä ja olen sen saanut. - -Käsi ovenrivassa hän pysähtyi, ja tarkastaen Racksolea ovelalla, -ivallisella ilmeellä hän lisäsi: - --- Merkillisiä asioita lienee täällä äskettäin sattunut, vai kuinka? - -Molemmat miehet tutkivat tiukasti toisiansa monta sekunttia. - --- Kyllä, myönsi Racksole. Tiedättekö niistä jotakin? - --- Tiedän -- en minä, enpä juuri, lisäsi mr Levi. Mutta kuvittelin -mielessäni, että te ja minä voisimme olla toisillemme hyödyksi. -Kuvittelin jotakin sensuuntaista. - --- Käykää uudelleen sisään ja istukaa, mr Levi, virkkoi Racksole. Häntä -miellytti miehen äänensävyn ilmeinen suoruus. -- Kuinka voisimme olla -toisillemme hyödyksi, mitä tarkoitatte? Mairitellen itseäni sillä, -että osaan jonkunverran arvostella luonteita, varsinkin rahamiesten -luonteita, ja sanon -- jos tahdotte panna korttinne pöydälle, niin minä -teen samoin. - --- Yhdyn, vastasi mr Sampson Levi. Alotan selittämällä syyn -mielenkiintooni hotellianne kohtaan. Olen odottanut kutsua -Eugen-nimiseltä Posenin herttualta saapua hänen luokseen, mutta -mitään sanaa ei ole tullut. Näyttää siltä kuin Eugen-herttua ei olisi -Lontooseen saapunutkaan. Mutta olisin voinut autuuteni hinnalla tehdä -valan siitä, että hänen piti saapua tänne viimeistään eilen. - --- Kuinka olitte siitä niin varma? - --- Kysymys kerrallaan, jatkoi mr Levi. Luokaamme ensin edellytykset, mr -Racksole. Miksi ostitte hotellin? Se oli arvoitus, joka nyt muutamina -päivinä on antanut aika monelle City-miehelle koko joukon ajattelemisen -aihetta. Miksi ostitte Grand Babylonin? Ja mikä on seuraava -shakkivetonne? - --- Ei tule muita shakkivetoja, vastasi Racksole suoraan. Sanon kyllä, -miksi ostin hotellin; se ei ole salaisuus. Ostin sen pelkästä oikusta. --- Ja Racksole antoi tälle pienelle juutalaiselle, jota kohtaan hän oli -alkanut tuntea kunnioitusta, uskollisen selvityksen Felix Babylonin -kanssa tekemästään kaupasta. Luulen, hän lisäsi, että teidän on vaikea -ymmärtää mielentilaani kauppaa tehdessäni. - --- Ei vähääkään, vastasi mr Levi. Minä ostin kerran erään Thamesin -sähkölaivoista suunnilleen samalla tavalla, ja se näyttäytyi yhdeksi -paraista kaupoista, mitä koskaan olen tehnyt. On siis vain pelkkä -sattuma, että tänä hetkenä omistatte hotellin. - --- Pelkkä sattuma -- kaikki seurauksena yhdestä häränkyljyksestä ja -pullollisesta Bass-olutta. - --- Hm; mörähti mr Sampson Levi sivellen kolminkertaista leukaansa. - --- Palatakseni Eugen-herttuaan, jatkoi Racksole, niin odotin hänen -ylhäisyyttään tänne. Loistokerros oli järjestetty häntä varten. Hänen -oli määrä saapua juuri samana iltapäivänä, jolloin nuori Dimmock kuoli. -Mutta häntä ei kuulunut, enkä ole saanut kuulla, miksi hän ei tullut, -en myöskään ole nähnyt hänen nimeään sanomalehdissä. Mitä asioita -hänellä piti olla Lontoossa, sitä en tiedä. - --- Sen voin selittää, -- sanoi mr Sampson Levi, -- hänen oli määrä, -tulla tänne järjestämään erästä lainaa. - --- Valtiolainaako? - --- Ei -- yksityistä lainaa. - --- Keneltä? - --- Minulta, Sampson Levittä. - --- Mihin tarkoitukseen hän tarvitsi rahat? - --- Velkoihin, vastasi Sampson Levi lakoonisesti. - --- Omiinsako? - --- Niinpä tietenkin. - --- Mutta hänhän ei vielä ole edes kolmenkymmenen ikäinen? - --- Entä sitten? Hän ei ole ainoa ruhtinas Euroopassa, joka kymmenessä --- kahdessatoista vuodessa on ennättänyt hankkia miljoonan velat. -Ruhtinaalle se on yhtä helppoa kuin voileivän syöminen. - --- Entä miksi hän aikoo näin äkkiä maksaa velkansa? - --- Koska keisari ja hänen tulevan morsiamensa vanhemmat eivät tahdo -sallia hänen mennä naimisiin, ennenkuin hän on sen tehnyt. Ja siinä -he tekevätkin oikein. Hänen on näytettävä selvät paperit, muutoin -ei Eckstein-Schwarzburgin prinsessasta Annasta koskaan tule Posenin -suurherttuatarta. Ei vieläkään ole keisarilla aavistusta siitä, kuinka -suuret Eugen-herttuan velat ovat. Jospa hänellä olisikin...! - --- Mutta eikö keisari voisi saada tietoa aiotusta lainasta? - --- Ei välttämättä heti. Asia voidaan siten järjestää. - -Ymmärrättekö? -- Mr Levi naurahti. -- Olen hoitanut sellaisia -pikkuasioita ennenkin. Häitten jälkeen saattaa asian päästää julki. -Anna-prinsessan omaisuus on, kuten tunnettua, koko suuri! No, mr -Racksole, jatkoi mr Levi muuttaen äkkiä äänensävyä, mihin luulette -Eugen-herttuan kadonneen? Sillä ellei hän ilmesty tänään, ei hän voi -saada tuota miljoonaa. Tänään on viimeinen päivä. Huomenna rahat ovat -sijoitetut toisaalle. En luonnollisesti ole yksin tässä yrityksessä, ja -ystävillänikin on jotain sanomista. - --- Kysytte siis minulta, mihin luulen Eugen-herttuan kadonneen? - --- Niin kysyn. - --- Luulette siis, että on kysymys katoamisesta? Sampson Levi nyökkäsi. --- Kun lasken yhteen kaksi ja kaksi, hän sanoi, niin uskon sen. Ainoa, -mikä minulle on käsittämätöntä, on kysymys, miksi joku toivoisi -Eugen-herttuan katoamista. Pikku herttuaparalla ei ole vihamiestä. Jos -hänet on salaa viety johonkin, niinkuin väitetään, miksi niin on tehty? -Kukaan ei siitä hyötyisi. - --- Eikö kukaan? toisti Racksole äkkiä innostuen. - --- Mitä te tarkoitatte? kysyi mr Levi. - --- Tarkotanhan vain, että jos joku muu köyhä ruhtinas olisi halukas -naimaan Anna-prinsessan ja hänen omaisuutensa, niin eikö olisi sen -ruhtinaan etujen mukaista estää Eugen-herttuaa saamasta tätä teidän -lainaanne? Eikö olisi hänen etujensa mukaista, että Eugen-herttua -katoaisi -- ainakin joksikin ajaksi. - -Sampson Levi harkitsi muutaman silmänräpäyksen. - --- Mr Theodore Racksole, hän vihdoin sanoi, -- luulen teidän todellakin -päässeen juonen perille. - - - - -XII. - -ROCCO JA HUONE N:o 111. - - -Saman päivän iltapäivänä -- äsken kerrottu keskustelu oli tapahtunut -aamupäivällä -- Racksolessa heräsi uusi ajatus, ja hän sanoi -itsekseen, että sitä asiaa hänen olisi pitänyt ajatella aikaisemmin. -Puolipäivällisen syötyään hän kaikessa hiljaisuudessa meni portaita -ylös ja tarkasteli huonetta n:o 111; toisin sanoen hän tarkasteli sitä -ulkoapäin, sillä se ei sattunut olemaan vapaa, mutta vieraan oli määrä -matkustaa samana iltana. Hänen aivoissaan välähti ajatus, että ei olisi -miksikään hyödyksi seisoa tuijottamassa jonkun huoneen ulkoseinää, -mutta sittenkin hän tuijotti; sitten hän kiireesti meni alakerrokseen, -ja kulkiessaan käytävässä hän pysähtyi ja polki tahtomattaan jalkaansa. - --- Herra jumala! hän puheli, olen päässyt yhden asian perille -- n:o -111 sijaitsee aivan loistokerroksen yläpuolella. - -Hän meni konttoriin ja antoi määräyksen, ettei huonetta n:o 111 saanut -vuokrata kenellekään uudelle vieraalle ennenkuin hän antaisi luvan. -Konttorissa hän sai Nellan kirjeen, joka kuului: - - Rakkahin isä -- minä lähden matkaan yhdeksi tai pariksi päiväksi - seuratakseni erästä johtolankaa. Ellen ole palannut kolmen päivän - kuluttua, niin ala tiedustella minua Ostendesta. Jätä minut siksi - rauhaan. - - Teräväpäinen tyttäresi Nella. - -Nämä muutamat sanat, Nellan suurella käsialalla tuhrittuina, täyttivät -kokonaisen paperiarkin sivun. Alareunassa oli _käännä!_ Hän käänsi ja -luki seuraavan alleviivatun lauseen: P.S. -- _Pidä tarkasti silmällä -Roccoa_. - --- Mitä mahtaa sillä pienellä pedolla nyt olla tekeillä? hän mutisi, -repiessään kirjeen pieniksi kappaleiksi ja heittäessään nämä -paperikoriin. - -Samana yönä tai pikemmin seuraavana aamuna klo puoli kaksi, kun -hotellielämän viimeinen hälinä oli tauonnut, Racksole uudelleen -lähti toisessa kerroksessa olevaan huoneeseen n:o 111. Hän lukitsi -oven sisältä ja ryhtyi tutkimaan huonetta, joka neliöjalan erikseen. -Aina tuon tuostakin hän säpsähti kuullessaan jonkun narahduksen tai -muun äänen ja kuunteli jännityksellä muutaman sekunnin. Makuukammio -oli sisustettu loistohotelli Babylonin tavanmukaiseen oivalliseen -kuosiin, eikä antanut aihetta minkäänlaiseen muistutukseen. Enimmin hän -kiinnitti huomiota lattiaan. Hän kohotti paksua itämaista mattoa ja -tarkasti joka palkin, mutta ei voinut keksiä mitään erikoista. Sitten -hän meni pukuhuoneeseen ja vihdoin kylpyhuoneeseen, jotka molemmat -olivat yhteydessä ensinmainitun huoneen kanssa. Mutta kummassakaan -näistä pienemmistä huoneista hänellä ei ollut parempaa menestystä kuin -itse makuukammiossa. Lopuksi hän tuli kylpyammeen luo, jota ympäröi, -niinkuin kylpyammeita tavallisesti, kiillotetusta puusta tehty lautaus. -Muutamissa kylpyammeissa on hanojen alla kaappi, jossa on ovi kyljessä, -mutta tässä ei näkynyt olevan mitään sellaista. Hän koputti lautoihin, -mutta yhdestäkään niistä ei lähtenyt sitä "kummallista, onttoa ääntä", -joka tavallisesti ilmaisee salahuoneen. Vaistomaisesti hän väänsi -kylmänvedenhanaa, ja vesi rupesi virtaamaan ammeeseen. Hän väänsi -silloin kiinni kylmänvedenhanan. Tätä tehdessään hänen polvensa, joka -oli painettuna laudoitusta vastaan, luiskahti eteenpäin. Laudoitus -oli luisunut tieltä, ja hän näki, että iso laudoituksen kappale oli -sisäpuolelta varustettu saranoilla ja että sitä piti kiinni haka -niinikään sisäpuolelta. Iso aukko laudoituksen sisässä kylpyammeen -päässä tuli näkyviin. Ennenkuin ryhtyi mihinkään muuhun, koetti -Racksole uudistaa viemärihana-kokeen, mutta yritys ei onnistunut; -se ei ottanut uudelleen toimiakseen, eikä hän voinut havaita, että -viemärihanan ripa jollain tavoin olisi yhteydessä laudoituksen -saranan kanssa. Racksole ei voinut nähdä aukkoon, eikä sähkölamppua -saattanut liikuttaa ja kuljettaa ympäri kuin kynttilää. Hän kopeloi -laskujaan ja löysi onneksi tulitikkulaatikon. Palavan tikun avulla -tutki hän aukkoa, mutta ei havainnut mitään; ei mitään muuta kuin -jokseenkin suuren kolon -- noin kolme jalkaa laudoituksesta. Vaivoin -hän sai tunkeutuneeksi sisään laudoituksen aukosta ja oli siellä -sisällä puoleksi polvistuvassa ja puoleksi istuvassa asennossa. Hän -raapaisi tulta ja valaisi koloa. Se oli näöltään pohjaton rumpu, noin -kahdeksantoista tuumaa nurkasta toiseen. Ihmeellinen tämä rumpu oli -vain siinä suhteessa, että siitä riippuivat tikapuut. Nähdessään nämä -tikapuut Racksole hymyili onnellista hymyä. - -Erittäin varovasti hän tunkeutui kaivomaiseen rumpuun ja laskeutui -tikapuita alas. Vihdoin hän pääsi kiinteään maahan, läpimärkänä hiestä, -mutta loukkaantumatta. Hän oli jännittynyt. Hän näki nyt valojuovan, -joka tuli pienestä puussa olevasta reiästä. Hän lähensi silmänsä -reikään ja huomasi, että hänellä oli oivallinen näköala loistokerroksen -kylpyhuoneeseen ja tämän ovesta makuukammioon. Makuukammion -jykevätekoisen, marmorilevyllä varustetun pesupöydän vieressä näkyi -joku mies olevan kumartuneena jonkun marmorilevyllä olevan esineen yli. - -Mies oli Rocco. - - - - -XIII. - -LOISTOKERROKSEN MAKUUKAMMIOSSA. - - -Racksole oli luonnollisesti selvillä siitä, että tuon ihmeellisen -yhdystien, jonka hän suurella vaivalla oli keksinyt kylpyhuoneen n:o -111 ja sen alla olevan loistokerroksen kylpyhuoneen välillä, varmaankin -oli erikoisesti varannut joku tai jotkut henkilöt harjoittaakseen -häpeällistä vakoilua loistokerroksen haltijoihin nähden. Tämä rumpu -oli samalla yksinkertainen ja nerokas kulkutie. Tällä hetkellä -hän ei varmasti voinut sanoa, mitä menettelyä oli noudatettu sen -aikaansaamiseksi, mutta hän arvasi, että vesiputkien kehystä oli -käytetty apuna, kun sensijaan itse putkille oli varattu tilaa Grand -Babylonin vankkojen muurien paksuissa tiiliseinissä. Tähystysaukko, -josta hän nyt saattoi nähdä makuukammioon, oli hyvin pieni ja näkyi -tuskin ulkoapäin. Erään havainnon hän teki: aukko oli varattu henkilöä -varten, joka oli häntä itseään jonkun verran pitempi. Hänen täytyi -seisoa varpaillaan voidakseen nähdä. Hän muisti, että sekä Jules että -Rocco olivat huomattavasti yli keskipituuden, että he sitäpaitsi olivat -solakoita miehiä ja verrattain helposti olivat voineet laskeutua -rummusta alas. Vaikka Theodore Racksole ei ollutkaan paksu, oli hän -lyhyenläntä roteva mies. - -Nämä havainnot risteilivät hänen aivoissaan hänen ikäänkuin lumottuna -tuijottaessaan Roccon salaperäisiin liikkeisiin. Kylpyhuoneen ja -makuuhuoneen välinen ovi oli selkoselällään, ja Racksolen paikka -oli sellainen, että hän saattoi nähdä verrattain suuren osan -makuukammiota, kuten valtavan, runsaasti varustetun vuoteen, mutta -ei koko marmorista pesupöytää. Hän näki vain puolet pesupöydästä, ja -välistä Rocco katosi näkyvistä samalla kuin hänen notkeat sormensa -liikkuivat sillä esineellä, joka oli marmorilevyllä. Ensin Racksole -ei saattanut päättää, mikä esine oli, mutta hetkisen kuluttua, kun -hänen silmänsä oli tottunut asentoon ja valoon, hänen onnistui päästä -siitä perille. Se oli ihmisruumis. Tai oikeammin, Racksole saattoi -erottaa vain jalat sillä levyn puoliskolla, jonka hän näki. Häntä -värisytti vastustamattomasti. Hänet valtasi se vakaumus, että Roccolla -oli käsissään tajuton ihmisolento, joka avuttomana lepäsi kylmällä -marmorilevyllä. Jalat eivät kertaakaan liikahtaneet. Siispä täytyi -tuon onnettoman olennon joko nukkua tai olla huumausaineen vaikutuksen -alaisena -- tai (kauhea ajatus!) kuollut. - -Racksole olisi tahtonut huutaa ääneen, tavalla tai toisella ehkäistä -tuon kamalan keskiöisen puuhan. Mutta onneksi hän hillitsi itsensä. - -Pesupöydällä hän saattoi nähdä eräänlaisia eriskummallisia työaseita -ja -kaluja, joita Rocco aina väliin käytti. Työ tuntui Racksolesta -jatkuvan loppumattomiin, mutta sitten vihdoin Rocco lopetti, teki -tyytyväisyyttä ilmaisevan eleen, vihelsi useita tahteja "Cavalleria -Rusticanasta" ja meni kylpyhuoneeseen, jossa riisui takin ja alkoi -hitaasti pestä käsiään. Tyynesti ja verkalleen pyyhkiessään pitkiä -sormiaan hän oli vähemmän kuin neljän askeleen päässä Racksolesta. -Sisään teljetty miljoonamies vapisi ja pidätti henkeään, jotta Rocco -ei huomaisi hänen läsnäoloaan puuaineen takana. Mutta mitään ei -tapahtunut, ja Rocco palasi ilman epäluuloja makuukammioon. Racksole -näki hänen levittävän valkean flanellinkappaleen marmorilevyllä -lepäävälle ruumiille, ja nostavan tämän, niin suuri kuin se olikin, -suureen vuoteeseen, jossa se lepäsi kauhean hiljaa. Piilossa oleva -katselija oli nyt varma siitä, että Rocco oli kohdistanut salaperäiset -ja kamalat toimensa ihmisruumiiseen, mutta kuka se oli, ja mitä töitä -mies oli suorittanut? - -Keskellä kattoa riippuva sähkövalo kruunu ei ollut sytytetty, -ainoastaan molemmat lamput pesupöydän molemmin puolin paloivat. Mutta -ne eivät kyllin selvästi valaisseet vuoteessa lepäävän piirteitä, -jotta Racksole olisi voinut selvästi ne erottaa. Turhaan miljoonamies -ahdisti silmiään; ainoastaan sen verran hän saattoi nähdä, että ruumis -luultavasti oli ollut nuori mies. Juuri epäröidessään, mitä hänen oli -tehtävä, hän näki Roccon kädessä neliskulmaisen mustan laatikon. Sitten -keittiönpäällikkö sammutti molemmat sähkölamput ja makuukammio oli -pimeänä. Tässä äkillisessä pimeydessä Racksole kuuli Roccon rientävän -vuoteen luo. Vielä hetkisen odotus, ja häikäisevässä valkeassa valossa, -jota kesti monta sekunttia, saattoi nähdä Roccon seisovan ikäänkuin -pahanahenkenä ruumiin vieressä, musta laatikko toisessa ja kappale -palavaa aluminiumilankaa toisessa kädessä. Aluminiumilanka paloi -loppuun, ja pimeys kävi entistä synkemmäksi. - -Rocco oli valokuvannut ruumiin salaman valossa. Mutta häikäisevä -liekki, joka oli paljastanut kuolleen piirteet kameran tajuttomalle -linssille, oli samalla näyttänyt ne Racksolelle. Kuollut oli Reginald -Dimmock. - -Tuntien tämän havainnon kiihoittavan hänen toimintahaluaan Racksole -koetti päästä ulos piilopaikastaan. Hän oli varma siitä, että -täytyi löytyä tie loistokerroksen kylpykammioon, mutta hän etsi -turhaan, haparoiden käsillä ja jaloilla. Silloin hän päätti kiivetä -nuoraportaita ylös, kiiruhtaa ensi kerroksen käytävään ja salvata -Roccon tämän lähtiessä loistokerroksesta. Oli vaikea ja vaivaloinen -työ kiivetä ahtaassa paikassa näitä kapeita ja hoippuvia tikapuita -ylös, mutta Racksole teki tehtävänsä sangen hyvin ja oli ehtinyt -melkein ylös asti, kun tikapuut kohtalon kovasta oikusta katkesivat -hänen painostaan ja hän kursailematta luisti puurummun läpi. Päästäen -hillityn kirouksen, Racksole sangen nolona joutui rummun pohjaan. -Silloin hän näki, että hänen äkillinen putoamisensa jollakin tavoin oli -saanut hänen jalkainsa juuressa olevan luukun aukeamaan. Hän tunkeutui -siitä läpi, lykkäsi auki toisen pienen luukun ja seisoi seuraavana -hetkenä loistokerroksen kylpyhuoneessa. Hänen pukunsa oli kovin -tahriintunut, hän oli hiessä ja koko lailla pyörällä päästään, mutta -hän oli kuitenkin siellä. Seuraavassa silmänräpäyksessä hän jälleen oli -kaikkien sielun kykyjensä herra. - -Merkillistä kyllä, hän oli liikkunut niin hiljaa, ettei Rocco -nähtävästi ollut häntä huomannut. Racksole meni hiipien kylpyhuoneen -ja makuukammion väliselle ovelle ja pysähtyi siihen vaieten. Rocco oli -jälleen kiertänyt pesupöydän yläpuolella olevat lamput palamaan ja -puuhaili työaseineen. - -Racksole rykäsi hiljaa. - - - - -XIV. - -ROCCO VASTAA MUUTAMIIN KYSYMYKSIIN. - - -Rocco käännähti ympäri nopeasti kuin häiritty tiikeri ja loi Racksoleen -yhden ainoan, pitkän, läpitunkevan silmäyksen. - --- Hitto soikoon! sanoi Rocco yhtä puhtaalla anglosaksilaisella -korostuksella ja painolla kuin Racksole itse olisi voinut sanoa. - -Merkillisintä tässä tilanteessa oli se, että Racksole silloin juuri -sattumalta ei tiennyt, mitä hänen olisi sanottava. Hän oli käynyt -niin sanattomaksi yrityksen ja Roccon täydellisen ja ylevän tyyneyden -herättämästä hämmästyksestä, että sekä sanat että ajatukset pettivät -hänet. - --- Minä antaudun, virkkoi Rocco. Siitä silmänräpäyksestä, jolloin -te tulitte tähän kirottuun hotelliin, olen pelännyt teitä. Sanoin -Julesille, että pelkäsin teitä. Tiesin tulevan vaikeaksi tulla toimeen -teidänluontoisenne miehen kanssa, ja olin, piru vieköön, oikeassa! -Sanon teille, että minä antaudun. Tiedän, milloin olen voitettu. -Minulla ei ole revolveria eikä minkäänlaista asetta. Minä antaudun. -Tehkää mitä tahdotte. - -Ja näin sanottuaan Rocco istuutui tuolille. Kohtaus esitettiin -suurenmoisesti. Vain todella suuri mies oli saattanut sen niin -sovittaa. Rocco säilytti todellakin arvokkuutensa. - --- Vai te olette englantilainen, joka minun hotellissani käytte -ulkomaalaisesta, huomautti Racksole kuulustelun aluksi. - --- En ole englantilainen, vastasi Rocco tyynesti. Olen Yhdysvaltain -kansalainen ja nimeni on Elihu P. Rucker. - --- Niinkö, hitto vie! huudahti Racksole. - --- Vaihdoin kansallisuutta samasta syystä kuin ystäväni ja toverini -Jules, toiselta nimeltä mr Jackson, vaihtoi omansa. - --- Jules on siis teidän ystävänne ja toverinne, vai kuinka? - --- Hän on ollut sitä, mutta tästä hetkestä alkaen ei ole enää. Aloin -paheksua hänen menettelyänsä jo viikko sitten, ja paheksumiseni tulee -nyt saamaan vaikuttavan muodon. - --- Todellako? sanoi Racksole. Epäilempä, ettei niin tule käymään, mr -Elihu P. Rucker, Yhdysvaltain kansalainen. Ennenkuin olette ehtineet -kovin paljon vanhenemaan, tulette olemaan poliisin ystävällisissä -käsissä, ja silloin toimintanne, kävipä se mihin suuntaan tahansa, -loppuu tuohon paikkaan. - --- Se on mahdollista, huokasi Rocco. - --- Sillä välin tahdon tehdä teille pari kysymystä. Olette myöntänyt -joutuneenne tappiolle, voitte siis yhtä hyvin vastata näihin -kysymyksiin kaikella sillä suoruudella, minkä tunnette omistavanne. -Ymmärrättekö? - --- Ymmärrän, vastasi Rocco tyynesti, mutta luulen, etten pysty -vastaamaan kaikkiin kysymyksiin. Teen kuitenkin voitavani. - --- No, jatkoi Racksole, kurkkuaan selvittäen, mikä on koko jutun juoni? -Kertokaa se minulle muutamin sanoin. - --- En edes monillakaan sanoilla. Se ei ole minun salaisuuteni, -ymmärrättekö. - --- Miksi pikku Dimmock parka myrkytettiin? Miljoonamiehen ääni heltyi, -hänen hetken ajan katsellessaan onnettoman nuoren miehen ruumista. - --- En tiedä, virkkoi Rocco. Voin mielelläni ilmoittaa teille -vastustaneeni tätä puolta asiasta. Minulle ei siitä ilmoitettu, -ennenkuin se jo oli suoritettu, ja silloin, voin sanoa, suutuin. - --- Tahdotte siis väittää, että te ette tiedä, miksi Dimmock murhattiin? - --- Tahdon väittää, etten voinut käsittää, mitä hyötyä siitä oli. -Luonnollisesti hänet -- no niin, hän kuoli senvuoksi, että hän -ikäänkuin luopui eräästä yrityksestä, oltuaan ensin siinä osallisena. -Ei tee mitään, vaikka sanonkin teille tämän, sillä sen verran -olette arvattavasti itsekin päässyt asiasta perille. Mutta ilmoitan -juhlallisesti, että minulla on omantunnonepäilyksiä murhia vastaan. - --- Se oli siis murha? - --- Se oli eräänlainen murha, myönsi Rocco. - --- Kuka sen teki? - --- Väärä kysymys minulle, vastasi Rocco. - --- Kuka, paitsi teitä ja Julesia, on mukana tässä kauniissa -salaliitossa? - --- Kautta kunniani, sitä en tiedä. - --- No, selittäkää eräs toinen asia. Mitä olette tehnyt Dimmockin -ruumiille? - --- Kuinka kauan olette ollut kylpyhuoneessa? iski Rocco,vastaan -ylevällä häpeämättömyydellä. - --- Älkää koettako urkkia minulta, mr Rucker, sanoi Racksole. Tunnen -vastustamatonta halua taittaa selkärankanne polviani vastaan. Neuvon -teitä olemaan minua ärsyttämättä. Mitä olette tehnyt Dimmockin -ruumiille? - --- Olen balsamoinut sen. - --- Balsamoinut sen? - --- Niin juuri, minun parantamani Richardsonin järjestelmän mukaan, -ruiskuttamalla nestettä valtimoihin Te ette tiennyt balsamoimistaidon -kuuluvan minun taitolahjoihini, mutta niin on. - --- Mutta miksi? kysyi Racksole, enemmän hämillään kuin koskaan ennen. -Miksi te vaivaudutte balsamoimaan tuon poikaparan ruumista? - --- Ettekö käsitä? Eikö se heti pistä silmäänne? Tuo ruumis on -säilytettävä. Se sisältää, tai oikeammin, sisälsi hyvin painavia -todisteita erästä tai eräitä poliisille tuntemattomia henkilöitä -vastaan. - -Rocco heittäytyi nojalleen tuoliin ikäänkuin olisi sanonut kaiken -sanottavansa. Hän sulki silmänsä ilmaistakseen, että häneen nähden -keskustelu myöskin oli lopussa Theodore Racksole nousi tuoliltaan. - --- Toivon, sanoi Rocco, avaten äkkiä silmänsä, toivon, että pian -kutsutte poliisin. Alkaa tulla myöhäinen, enkä mielelläni tahdo luopua -yöunesta. - -Rocco nousi seisomaan ja meni ovea kohti. Vaistomaisella liikkeellä -Racksole syöksyi esiin ja tarttui häntä hartioihin. - --- Ei mitään vehkeitä, sanoi Racksole. Te olette minun vankinani, älkää -unohtako sitä! - -Rocco loi isäntäänsä lempeän ja arvokkaan halveksivan katseen. - --- Tiedän sen, hän sanoi: menkäämme. - -Racksoleen vaikutti voimakkaasti tämä mies -- tämä lahjakas henki, -jolle hän olisi maksanut palkkaa kolmetuhatta puntaa vuodessa. Hän -tunsi olevansa harmissaan. Sitten he astuivat rinnakkain, vanginvartija -ja vanki, ulos huoneesta hotellin suureen autioon käytävään. Rocco -pysähtyi ensimmäisen hissin ristikko-ovien eteen. - --- Se on lukossa, virkkoi Racksole. Meidän täytyy tänä yönä käyttää -portaita. - --- Mutta minulla on avain. Minulla on se aina mukanani, sanoi Rocco ja -otti avaimen taskustaan, jonka jälkeen hän päästi rautaverkon lukosta -ja lykkäsi sen auki. Racksole hymyili hänen palvelevaisuudelleen ja -näppäryydelleen. - --- Teidän jälkeenne, sanoi Rocco, tehden kohteliaan kumarruksen, jonka -jälkeen Racksole meni hissiin. - -Salaman nopeasti Rocco lykkäsi rautaoven eteen; se meni lukkoon -itsestään. Racksole oli auttamattomasti vankina hississä. - -Rocco käveli verkalleen ilman kiirettä käytävään, kunnes pääsi -näkyvistä. - -Racksole ei sanonut sanaakaan. Hän oli liian vihainen itselleen -voidakseen puhua. Hän puristi kätensä nyrkkiin, puri hammasta ja -pidätti henkeänsä. Vallitsevassa hiljaisuudessa hän saattoi kuulla -Roccon askelten häipyvän äänen paksulta matolta. - -Tätä pahempaa nöyryytystä Racksole ei elämässään ollut kokenut. - -Seuraavana aamuna Grand Babylonin ylhäiset vieraat hämmästyivät -kuullessaan, että hotellin uusi omistaja jonkun onnettoman sattuman -vuoksi oli joutunut viettämään koko yön hissiin suljettuna. Väitettiin -niinikään Roccon olleen riidassa uuden isäntänsä kanssa ja heti -luopuneen paikastaan. Joku herttuatar lausui Roccon eron merkitsevän -hotellin häviötä, jonka jälkeen hänen miehensä pyysi häntä olemaan -lörpöttelemättä. - -Racksole sitävastoin lähetti noutamaan salapoliisia, joka oli saanut -Dimmockin jutun selvitettäväkseen, ja kertoi hänelle edellisen yön -tapahtumat. Kertomus niistä oli totisesti koettelemus Racksolen -tapaiselle luonteelle. - --- Ihmeellinen juttu! huomautti salapoliisi Marshall voimatta pidättää -hymyään. Lopputulos oli epäedullinen, mutta epäilemättä on saatu -muutamia tärkeitä tietoja. - -Racksole ei virkkanut mitään. - --- Minulla on itselläni johtolanka, lisäsi salapoliisi. -Sanansaattajanne saapuessa olin juuri lähtemässä teidän luoksenne. -Haluan teidän seurassanne lähteä erääseen paikkaan tässä lähellä. -Tahdotteko tulla mukaan nyt samalla? - --- Mielelläni, sanoi Racksole. - -Sinä hetkenä astui sisään asiapoika tuoden sähkösanoman, Racksole avasi -sen ja luki: _Tule heti. Nella. Hotelli Wellington, Ostende_. - -Hän katsoi kelloansa. - --- En voi tulla mukaanne, virkkoi hän salapoliisille. Matkustan -Ostendeen. - --- Ostendeenko? - --- Niin, heti. - --- Mutta, mr Racksole, vastusteli salapoliisi. -- Minun asiani on -kiireellinen. - --- Niin on minunkin, vastasi Racksole. Kymmenen minuutin kuluessa hän -oli lähtenyt Victoriarautatieasemalle. - - - - -XV. - -SEIKKAILUN LOPPU PURJEALUKSESSA. - - -Meidän on nyt palattava Nella Racksoleen ja Posenin ruhtinaaseen -Aribertiin, jotka olivat joutuneet nimettömään purjealukseen. -Ruhtinaan ensimmäinen tehtävä oli tehdä Jules, jota myös nimitettiin -mr Tom Jacksoniksi, täysin vaarattomaksi, ja sen hän teki muutamilla -köydenpätkillä. Vaikka mr Jackson oli tajuton ja ruhjevamma oli hänen -korvansa alla, ei kukaan saattanut arvata, kuinka pian hän jälleen -tointuisi. Silloin hän saattaisi käydä kovin väkivaltaiseksi. Senvuoksi -ruhtinas, sidottuaan hänet käsivarsista ja jaloista, kiinnitti hänet -kansipönkkään. - --- Kunhan hän ei vain kuolisi, virkkoi Nella. Hän on kovin kalpea. - --- Eivät mr Jacksonin kaltaiset miehet, sanoi ruhtinas Aribert -opettavaisella sävyllä, koskaan kuole muuten kuin hirttämällä. -Ihmettelen kuitenkin mistä johtuu, ettei kukaan täällä ole ryhtynyt -vastustelemaan meitä. Ehkäpä kaikessa salaisuudessa pelkäävät minun -revolveriani -- teidän revolverianne, piti minun sanoa. - -Sekä hän että Nella katsahtivat välinpitämättömään peränpitäjään, joka -käänsi purjeveneen kokan suoraan merelle. Tällä haavaa oltiin noin -kolmen kilometrin päässä Belgian rannikosta. - -Käyttäen ranskankieltä ruhtinas käski merimiehen kääntää purjeveneen ja -uudelleen laskea Ostenden satamaan, mutta mies ei ollut kehotuksesta -tietävinäänkään. Ruhtinas kohotti revolverinsa pelotellakseen -perämiestä, ja silloin mies alkoi puhua nopeasti jotain ranskan- -ja flaaminkielen sekotusta. Hän sanoi saaneensa Julesilta ankarat -määräykset olla millään tavalla puuttumatta mihinkään, mitä purjelaivan -kannella saattaisi tapahtua. Hän oli purjealuksen päällikkö ja hänen -oli määrä purjehtia erääseen englantilaiseen satamaan, jonka nimeä -hän ei saattanut ilmaista; hänen tuli, kävi miten kävi, ohjata laivaa -eteenpäin täydellä höyryllä. Hän näytti olevan hyvin karkeatekoinen, -erittäin väkevä ja päättäväinen mies, ja ruhtinas epäröi kovin, -mitä tekisi. Hän teki eräitä muita kysymyksiä, mutta ne vaikuttivat -ainoastaan sen, että mies kävi sanattomaksi ja pahantuuliseksi. Turhaan -ruhtinas Aribert selitti, että mr Tom Jackson oli ryöstänyt miss -Nellie Racksolen, miljoonamies Racksolen tyttären; turhaan hän uhaten -heilutteli revolveriaan. Jörö, mutta rohkea kapteeni sanoi vain, ettei -hänellä ollut Julesin kanssa mitään tekemistä. Hän oli saanut ohjeensa -ja ne hän aikoi täyttää. Hän pyysi huomauttaa puhuvalle, että hän oli -purjelaivan kapteeni. - --- Ei kaiketi käy häntä ampuminen, luulen ma, sanoi ruhtinas Nellalle. -Saattaisinhan tehdä reiän hänen koipeensa tai jotain sentapaista. - --- Onpa se jotakuinkin uskallettua ja melkein liian ankaraa menettelyä -tuota erinomaisen velvollisuudentuntoista kapteenia kohtaan, arveli -Nella. Ja sitäpaitsi voimme saada koko miehistön niskaamme. Ei, meidän -on keksittävä jotain muuta. - --- Missähän miehistö oikeastaan mahtanee olla, ihmetteli ruhtinas. - -Juuri silloin mr Jackson, loikoessaan selällään ja sidottuna laivan -kannella, näytti horroksista heräämisen merkkejä. Hänen silmänsä -aukenivat ja hän tuijotti tylsästi ympärilleen. Vihdoin hän näki -ruhtinaan, joka lähestyi häntä revolveri näkyvissä. - --- Vai te siinä olette? mutisi Jules heikolla äänellä. Mitä te täällä -kannella teette? Kuka minut tällä tavalla on sitonut? - --- Katsokaa tänne! vastasi ruhtinas. En halua kuulla mitään -vastaväitteitä, vaan tämän purjelaivan täytyy heti kääntyä takaisin -Ostendeen ja siellä teidät jätetään viranomaisten huostaan. - --- Todellako! ivaili mr Tom Jackson. Minutko? Sitten hän huusi -ranskankielellä perämiehen ääressä olevalle miehelle: Halloo, André, -poistakaa nämä molemmat laivasta veneeseen. - -Tilanne oli omituinen. Ruhtinas, joka ei ollut varma muusta kuin Nellan -revolverista, ei tiennyt, pitikö hänen yhä kärjistää tilannetta ja, -ryhtyä voimakkaampiin toimenpiteisiin, vai mukautua olotilaan niin -suurella arvokkuudella kuin olosuhteet suinkin sallivat. - --- Ottakaamme vene, virkkoi Nella, voimmehan soutaa rantaan tunnissa. - -Seuraavana hetkenä he olivat veneessä, joka loittoni laivasta. Sen -poistuessa näkyi joku olento perässä. Se oli mr Tom Jackson. Hänet oli -vapautettu köysistä. Hän painoi valkeaa nenäliinaa korvaansa ja hymyili -rauhallista, salaperäistä hymyään. Jules oli kerran eläessään kärsinyt -tappion; taikka ehkä olisi oikeampaa sanoa, että häntä oli puijattu. -Julesin kaltaiset miehet eivät voi kärsiä tappiota. Oli aivan hänen -hyvän onnensa mukaista, että hän samalla hetkellä kun oli joutunut -kiinni vakavasta rikoksesta yhteiskuntaa vastaan itse teossa, saattoi -vallan mukavasti päästä pakoon -- ja päästä pakoon jättämättä mitään -johtolankaa jälkeensä. - --- Luulenpa, että Jules oli liian ällistynyt ja heikko -tiedustellakseen, mistä se johtui, että minä satuin olemaan hänen -purjelaivassaan, sanoi ruhtinas airoihin tarttuen. - --- Niin, kuinka te sinne pääsitte? kysyi Nella, ja hänen kasvonsa -vilkastuivat. Olin todellakin unohtaa sen puolen tapahtumasta. - --- Minun on alotettava alusta, ja se vie aikaa, vastasi ruhtinas. Eikö -ole parasta lykätä kertomus siitä siksi kuin pääsemme maihin? - --- Minä soudan, niin te saatte puhua, sanoi Nella. Tahdon tietää sen -nyt. - -Hän hymyili toiselle onnellista hymyä, mutta kieltäytyi rauhallisesti -luovuttamasta airoja. - --- Eikö siinä ole kyllin, että minä olen tässä? sanoi hän. - --- On kyllä, vastasi Nella, mutta tahdon tietää, kuinka se kävi. - --- Osuin sattumalta näkemään teidät viime yönä vaunuissanne, sanoi -ruhtinas. Oli näet niin, että minulta puuttui rohkeutta matkustaa -Berliniin selostuksineni. Jäin Ostendeen nähdäkseni, enkö pystyisi -suorittamaan jonkun verran salapoliisintyötä omin päin. Hyväksi -onneksi satuin näkemään teidät. Seurasin vaunuja niin nopeaan kuin -taisin, ja näin vilaukselta teidät astuessanne tuohon kauheaan taloon. -Tiesin Julesilla olevan jotakin tekemistä tämän talon kanssa. Arvasin -teidän asianne ja pelkäsin teidän puolestanne. Onneksi olin hyvin -perusteellisesti tutustunut taloon. Siihen johtaa eräästä ahtaasta -kujasta takaportti. Sitä tietä menin sisälle. Tulin takapihalle ja -seisoin sen huoneen ikkunan alla, jossa keskustelitte miss Spencerin -kanssa. Kuulin kaikki. Oli rohkea teko seurata miss Spenceriä Grand -Babylonista Ostendeen. Niin, en uskaltanut väkisin tunkeutua sisään, -jotta en menettelisi liian äkkipäisesti ja tuottaisi meille kummallekin -vaikeuksia. Minä vain vartioin. Ah, miss Racksole, te olitte -uhkarohkea miss Spenceriin nähden, sillä, kuten sanoin, saatoin kuulla -jok'ikisen sanan, koskapa ovi oli vähän raollaan. Huomasin, ettette -tarvinnut minun apuani. Sitten hän puijasi teitä jollakin juonella, -ja sitten lensi revolveri ikkunasta. Otin sen maasta arvellen siitä -todennäköisesti saattavan olla hyötyä. Sitten oli kaikki hiljaista. En -aluksi aavistanut teidän pyörtyneen. Luulin teidän paenneen. Saadessani -tiedon siitä, miten oikeastaan oli, oli jo myöhäistä puuttua asiaan. -Siinä oli kaksi miestä, molemmat rajupäisiä, ja sitäpaitsi miss Spencer. - --- Kuka oli toinen mies? kysyi Nella. - --- En tiedä. Oli pimeä. Teidät vietiin ajoneuvoilla satamaan. Seurasin -taaskin jälestä ja näin kuinka teidät kannettiin laivaan. Ennenkuin -purjealuksen ankkuri nostettiin, onnistui minun kenenkään huomaamatta -kiivetä laivaveneeseen. Paneuduin siihen pitkäkseni eikä kukaan osannut -epäillä läsnäoloani. Tietänette, mitä sitten tapahtui. - -Syntyi lyhyt äänettömyys, ja sitten Nella aivan hiljaa huudahti: - --- Elämmepä tosiaankin ihmeellisessä maailmassa. - -Ja heille se oli ihmeellinen maailma, vaikka tuskin siinä mielessä kuin -Nella Racksole oli tarkoittanut. He olivat molemmat nuoria, molemmat -olivat erinomaisen terveitä ja nuoruuden hehkua täynnä ja he olivat -kahden. Vene oli todellakin hyvin pieni. Tytön kasvot olivat tuskin -metrin päässä nuoren miehen kasvoista. Tyttöä ympäröi nuorukaisen -silmissä kauneuden ja suuren omaisuuden sädekehä. Nuorta miestä taas -kaunisti tytön silmissä miehekäs pelottomuus ja valtaistuimen sädekehä. - -Mutta kaikki merimatkat loppuvat joko rannalla tai merenpohjassa, ja -vihdoin vene kulkeutui satamaan kivilaiturien välitse. Ruhtinas souti -lähimmille portaille ja sitoi veneen kiinni. He nousivat maihin. Kello -oli kuusi aamulla, ja säteilevä aurinkoinen päivä oli koittanut. -Harvoja ihmisiä oli liikkeellä tänä varhaisena aamuhetkenä. - --- Ja nyt? Mitä nyt teemme? sanoi ruhtinas. Minun täytyy saattaa teidät -johonkin hotelliin. - --- Olen teidän vallassanne, myönsi tyttö hymyillen, mikä myönnytys pani -veren nopeampaan liikkeeseen hänen suonissaan. Hän huomasi nyt tytön -olevan väsyksissä ja kärsivän äkillisestä ja vallan luonnollisesta -vastavaikutuksesta. - -Hotel Wellingtonissa ruhtinas sanoi uniselle ovenvartijalle heidän -tulleen aikaisella junalla Brüggestä ja haluavan heti aamiaista. Oli -tavattoman varhainen hetki, mutta tavallinen Englannin kultapunta -saa ihmeitä aikaan missä belgialaisessa hotellissa tahansa, ja -sangen lyhyen odotuksen jälkeen Nella ja ruhtinas istuivat hotellin -parvekkeella, nauttien aamiaiseksi suklaata, jota erikoisesti ja -kaikessa kiireessä oli heitä varten valmistettu. - --- En ole koskaan juonut niin mainiota suklaata! huudahti ruhtinas. - -Tämä väite sisälsi mitä suurimman valheen, sillä Hotel Wellington ei -ole kuuluisa suklaastaan. Siitä huolimatta Nella vastasi innostuneena: -En minäkään! Sitten seurasi äänettömyys, jonka jälkeen Nella, joka -kenties vaistomaisesti tunsi olleensa liian innostunut, hyvin kylmällä -äänensävyllä huomautti: - --- Minun täytyy heti sähköttää isälleni. - -Siitä johtui, että Theodore Racksole sai sen sähkösanoman, joka -pakoitti hänet eroamaan salapoliisi Marshallista. - - - - -XVI. - -PUNAHATTUINEN NAINEN. - - --- Eräs asia on meidän, ruhtinas, ratkaistava heti, sanoi Racksole. - -Kaikki kolme -- Racksole, hänen tyttärensä ja ruhtinas Aribert -- -istuivat eräässä Hotel Wellingtonin huoneessa päivällispöydässä. -Racksole oli täsmällisesti saapunut iltapäivälaivalla, ja rannalla -olivat nuo kaksi muuta olleet häntä vastassa. He olivat syöneet -aikaisen päivällisen, ja Racksole oli saanut kuulla yksityiskohtaisen -kertomuksen Nellan ja ruhtinaan seikkailusta maalla ja merellä. Omasta -seikkailustaan edellisenä yönä hän puhui hyvin vähän ja selitti vain -niin lyhyesti kuin mahdollista, että Dimmockin ruumis oli löydetty. - --- Ja mikä se asia on? kysyi ruhtinas. - --- Meidän täytyy ratkaista, ilmoitammeko heti poliisille kaikki, -mitä on tapahtunut, vai toimimmeko omalla edesvastuullamme. Ei ole -epäilystäkään siitä, mihin suuntaan meidän on toimittava. Jokainen -varovaisuustoimenpide kehoittaa meitä tutustuttamaan poliisia kaikkeen, -mitä on tapahtunut, ja jättämään asian kokonaan hänen hoidettavakseen. - --- Ah isä, huudahti Nella yltiömäiseen tapaansa. Mistä sait sellaisen -päähänpiston? Tämä ilohan on vasta alullaan. - --- Sanotko sinä viime yötä iloiseksi? kysyi Racksole, tuijottaen -juhlallisesti häneen. - --- Sanon kyllä, väitti tyttö. Nyt. - --- Mutta minäpä en sano, vastasi miljoonamies lyhyesti. Hän kaiketi -ajatteli omaa tilaansa hississä. - --- Ettekö luule, että voisimme vielä vähän jatkaa omia tiedustelujamme, -sanoi ruhtinas harkitusti, halaistessaan pähkinän -- ja sitten, -jos meidän ei onnistu saada mitään aikaan, voimme milloin hyvänsä -neuvotella poliisin kanssa. - --- Kuinka ehdotatte alettavaksi, kysyi Racksole. - --- Niin, sen talon, johon miss Racksole eilen illalla niin pelottomasti -astui sisään -- hän loi Nellaan ihailevan katseen -- sen talon voisimme -me, te ja minä, mr Racksole, tarkastaa yksityiskohtia myöten. - --- Oletteko valmis antautumaan vaaranalaiseksi? Olen kyllä, sanoi -ruhtinas hymyillen. - --- Käykäämme toimeen, lisäsi Racksole. Olenko oikeassa otaksuessani, -että teillä on jokin syy pitää poliisia erillään tästä asiasta, jos se -on mahdollista? - --- Olette, vastasi ruhtinas, ja hänen otsansa kävi synkäksi. Pelkään -pahoin, että onneton veljenpoikani itse on kietoutunut jonkinlaiseen -asemaan, jonka hän ei soisi pääsevän julkisuuteen. - --- Ette siis luule hänen olevan salaliiton uhrina? - --- En, sitä en luule. - --- Ja syy, jos sallitte minun kysyä? - --- Mr Racksole, puhummehan keskenäisessä luottamuksessa -- eikö niin? -Muutamia vuosia sitten oli kevytmielisellä veljenpojallani suhde -- -suhde erääseen naistähteen Berlinin teatterissa. Vaikken tarkemmin -asiaa tiedä, niin saattoihan nainen olla sukupuolensa mallikuva, -mutta kun on kysymys hallitsevasta ruhtinaasta, ei ole vältettävissä, -että sellaisesta asiasta tulee häväistysjuttu. Olin luullut suhteen -kokonaan loppuneen, koska veljenpoikani kihlaus Eckstein-Schwarzburgin -prinsessan Annan kanssa piakkoin tulee julkaistavaksi. Mutta eilen -näin sen naisen, jonka nimen mainitsin, ajavan ohitseni kanavalla. Se -seikka, että hän on täällä samaan aikaan kuin veljenpoikani katoaa, on -liian omituinen yhteensattuma, jotta voisi jättää sitä harkitsematta. - --- Mutta kuinka tämä otaksuma sopii yhteen Reginald Dimmockin murhan -kanssa? - --- Se ei sovikaan yhteen sen kanssa. Minun ajatukseni on, ettei -Dimmock-paran murha ja veljenpoikani katoaminen ole minkäänlaisessa -yhteydessä keskenään -- mikäli tuo Berlinin näyttelijätär ei -mahdollisesti ole salaliitossa murhaajien kanssa. En ollut ajatellut -sitä asiaa. - --- Mitä ehdotatte siis tänä iltana tehtäväksemme? - --- Ehdotan, että menemme siihen taloon, johon miss Racksole lähti eilen -illalla ja koetamme saada selville jotakin ratkaisevaa. - --- Suostun, sanoi Racksole. Se on oleva minulle todellinen ilo. Mutta -sallikaa minun sanoa teille, ruhtinas, ja suokaa anteeksi, että menen -suoraan asiaan, teidän otaksumisenne ei pidä paikkaansa. Voisin lyödä -vetoa satatuhatta dollaria siitä, että Eugen-herttua on siepattu kiinni. - --- Mitä syytä teillä on olla siitä niin varma? - --- Oh, sanoi Racksole, se on pitkä juttu. Aluksi tahdon tehdä teille -erään kysymyksen: Onko tiedossanne, että veljenpoikanne, Eugen-herttua, -on miljoonan punnan velassa? - --- Miljoonan punnan, huudahti ruhtinas Aribert hämmästyneenä. Se on -mahdotonta. - --- Mutta kuitenkin on asianlaita niin, sanoi Racksole tyynesti. Sitten -hän kertoi kaikki, mitä oli kuullut mr Sampson Leviltä. - -Mitä siitä sanotte? kysyi Racksole lopetettuaan. Ruhtinas Aribert ei -vastannut. - --- Mitä siitä sanotte? toisti Racksole. - --- Sen vain, että Eugen on puilla paljailla, mikäli hän vielä on elossa. - --- Ei suinkaan, vastasi Racksole iloisesti. Ei suinkaan. Se kyllä -saadaan nähdä. Mutta nyt juuri tahtoisin erikoisesti saada kuulla -teiltä: Onko kukaan ennen kosinut Anna-prinsessaa? - --- On. Toissa vuonna. Bosnian kuningas kosi, mutta hänelle annettiin -kieltävä vastaus. - --- Minkätähden? - --- Sentähden, että veljenpoikaani pidettiin soveliaampana. - --- Eikö senvuoksi, että hänen bosnialaisen majesteettinsa -persoonallinen luonne ei ole kaikkein kauniimpia? - --- Ei. Valitettavasti on tavallisesti mahdotonta ottaa persoonallista -luonnetta huomioon, kun on kysymys ruhtinaallisista avioliitoista. - --- Siis Bosnian kuninkaalla, jos Anna-prinsessan avioliitto -veljenpoikanne kanssa jostakin syystä menisi myttyyn, saattaisi olla -hyvät toiveet sillä taholla? - --- Olisi varmaan. Asian valtiollinen puoli olisi täysin tyydyttävä. - --- Kiitos, sanoi Racksole. Saatan lyödä vetoa vielä satatuhatta -dollaria siitä, että joku henkilö Bosniassa -- en syytä kuningasta -mieskohtaisesti -- on tämän juonen alkuunpanija. Balkanvaltiollinen -menettelytapa on aina ollut puoleksi itämainen. Menkäämme. - --- Mihin? - --- Tuohon rakastettavaan taloon, jossa Nellalla oli seikkailunsa. - --- Mutta on aivan varmaan liian aikaista. - --- Menkäämme katsomaan pelisaleja, ehdotti Racksole. Voisimme siellä -ehkä tavata Berlinin naisen. - -Ehdotus ei aluksi ollut tarkoittanut täyttä totta, mutta molemmista -miehistä tuntui, että he voisivat viettää aikansa huonommassakin -paikassa kuin Kursaalin loistavissa saleissa, joissa huvittelukauden -kestäessä yhtä paljon rahaa voitetaan ja menetetään kuin Monte -Carlossa. Kello löi kymmenen heidän astuessaan saliin. - -Ensimmäisenä pelaajien joukossa oli avokaulaiseen, mustasilkkiseen -iltapukuun puettu nainen, jolla oli päässään iso, punanen hattu. Hän -näytti olevan iältään noin kahdeksankolmattavuotias, tummasilmäinen, -huulet täyteläiset ja nenä hyvin kehittynyt kuin juutalaisilla. Hän -oli kaunis, mutta hänen kauneutensa oli sitä kylmää, synkkää lajia, -jota usein nimitetään junolaiseksi. Tämä nainen oli kaikkein huomion -esineenä. Puhuttiin pelaajien kesken, että hän tänä päivänä oli -pelipöytien ääressä voittanut satakuusikymmentätuhatta frangia. - --- Olitte oikeassa, kuiskasi ruhtinas Aribert Racksolelle, tuo on -Berlinin nainen. - --- Onko se, hitto vieköön, hän? Onko hän nähnyt teidät? Tunteeko hän -teidät? - --- Hän luultavasti tuntisi minut, mutta hän ei vielä ole katsonut -tännepäin. - --- Pysytelkää sitten hänen takanaan. Aion hankkia hänelle jotakin -askartelua. - -Huolellisesti käyttämällään diplomatialla Racksolen onnistui ovelasti -hankkia itselleen istuinpaikka punahattuisen naisen vastapäätä. Ensi -pelissä nainen pani laudalle tuhat frangia kaksoisnollalle. Racksole -pani sata numero yhdeksälletoista ja tuhat parittomille numeroille. -Yhdeksäntoista voitti. Racksole sai neljätuhatta neljäsataa frangia. -Yhdeksän kertaa peräkkäin Racksole koetti yhdeksällätoista ja -parittomilla numeroilla, yhdeksän kertaa nainen koetti kaksoisnollalla. -Yhdeksästi Racksole voitti ja nainen menetti. Kun muut pelaajat -huomasivat pelin muodostuvan kiistapeliksi, vetäytyivät he enimmäkseen -syrjään ja pitivät silmällä näitä molempia. Ruhtinas Aribert ei -liikkunut paikaltaan. Peli jatkui. Racksole menetti silloin tällöin -pikkueriä, mutta yhdeksänkymmentäyhdeksän sadasosaa onnesta tuli -hänen osalleen. Kellon lyödessä kaksitoista yöllä oli punahattuisella -naisella vain tuhat frangia jälellä. Sitten häntä onnisti puolen tunnin -aikana, mutta kellon lyödessä yksi hänen varansa olivat lopussa. Niistä -sadastakuudestakymmenestä tuhannesta frangista, jotka hänen oli sanottu -omistavan, oli Racksolella noin yhdeksänkymmentätuhatta ja pankilla -loput. Se oli punahattuisen kaunottaren onnettomuus. Hän hypähti ylös, -polki jalkaansa ja kiiruhti salista ulos. Asianomaisen välimatkan -päässä häntä seurasivat Racksole ja ruhtinas. - --- Saattaa olla hyvä ottaa selkoa hänen puuhistaan, sanoi Racksole. - -Ulkopuolella, isojen kaarilamppujen valossa ja sen ranta-aallokon -loiskeen kuuluvilla, joka aina läikkyy Kursaalen juuressa, -punahattuinen kaunotar huusi ajuria ja ajoi nopeasti tiehensä. Racksole -ja ruhtinas ottivat avovaunut ja kiiruhtivat jälestä, mutta eivät -olleet ajaneet kilometriä enempää, kun ruhtinas Aribert pysäytti vaunut -ja käski Racksolen laskeutua alas, jonka jälkeen hän maksoi ajurille ja -antoi hänen mennä. - --- Tiedän varmasti, mihin hän ajaa, selitti ruhtinas, ja on parempi, -jos seuraamme häntä jalan. - --- Arvelette hänen olevan matkalla edellisen illan tapahtumain -paikalle? sanoi Racksole. - --- Juuri niin. Ja silloin me, niinkuin on tapana sanoa, saamme kaksi -kärpästä yhdellä iskulla. - -Ruhtinas Aribert arvasi oikein. Naisen vaunut pysähtyivät sen talon -eteen, jossa Nella Racksolen ja miss Spencerin keskustelu edellisenä -iltana oli tapahtunut, ja nainen hävisi rakennukseen juuri kun nuo -molemmat miehet tulivat kadulle. Kulkematta katua pitkin vei ruhtinas -Racksolen siihen kujaan, joka johti talon takaisille puolille, ja -hän laski talot, heidän kulkiessaan kujaa pitkin. Muutaman minuutin -kuluttua he olivat ikäänkuin murtovarkaat kiivenneet muurin yli ja -äärimmäisen varovaisesti hiipineet eteenpäin pitkää, kapeaa, avonaista -paikkaa -- puoleksi puutarhaa, puoleksi kivettyä pihaa, kunnes olivat -päässeet lasioven eteen -- lasioven, jota uutimet verhosivat, mutta -joka oli jätetty vähän raolleen. - -Ruhtinas Aribert kuuli liehuvien hameitten kahinaa; sitten vielä -liikkeen -- oven kiinnisysäyksen, ja raosta vilkkuva valo katosi -yhtäkkiä. Hän lykkäsi oven selkoselälleen. Huone oli pimeä ja -ilmeisesti tyhjä. - --- Ottakaa nyt lyhtynne esille, sanoi hän innostuen. Racksole otti -umpilyhdyn pölytakkinsa tilavasta taskusta ja sytytti sen. Sen valo -loisti maahan. - --- Mitä tämä on? huudahti ruhtinas Aribert ja viittasi maahan. Lyhdyn -valo sattui pieneen rautaristikkoon heidän jalkainsa juuressa, josta -voi erottaa kellarin. - -Molemmat polvistuivat ja pilkistivät maanalaiseen huoneeseen. -Risaisella tuolilla istui velttoryhtinen nuori mies silmät ummessa. -Pää oli painunut raskaasti rintaa vasten. Lyhdyn heikossa valossa hän -näytti kalpealta ja aavemaiselta kuin ruumis. - --- Kuka se mahtaa olla? sanoi Racksole. - --- Se on Eugen, vastasi ruhtinas hiljaa. - - - - -XVII. - -EUGEN-HERTTUA PÄÄSEE VAPAAKSI. - - --- Eugen, kuiskasi ruhtinas Aribert matalalla äänellä. Oman nimensä -kuullessaan kohotti kellarissa oleva nuori mies vähän päätään ja -tuijotti ristikkoa kohti, joka erotti hänet molemmista pelastajista. -Mutta hänen ilmeistään ei huomannut jälleennäkemisen merkkejä. -Hän tuijotti tylsästi ja välinpitämättömästi muutamia sekuntteja, -räpytellen silmiään lyhdyn valoa kohti, ja sitten hänen päänsä jälleen -vaipui alas rintaa vasten. - --- Eugen, huusi ruhtinas Aribert toistamiseen, mutta tällä kertaa -ei huuto tehnyt minkäänlaista vaikutusta hänen hajamieliseen -veljenpoikaansa, ja silloin ruhtinas Aribert hiljaisella äänellä sanoi -Racksolelle: ehkäpä hän ei voi nähdä meitä selvästi. - --- Niin, mutta pitäisihän hänen toki tuntea teidän äänenne, sanoi -Racksole ankaralla, synkällä äänellä. - -Syntyi äänettömyys, ja nuo molemmat miehet katsoivat epäröiden -toisiinsa. Molemmat tiesivät, että heidän täytyi mennä sisään tuohon -kellariin ja noutaa Eugen-herttua sieltä pois, ja molemmat jonkunverran -pelkäsivät ottaa seuraavaa askelta. - --- Jumalan kiitos, ettei hän ole kuollut! sanoi ruhtinas Aribert. - --- Hän on kenties enemmän kuin kuollut, vastasi Racksole. - --- Enemmän kuin -- -- Mitä tarkoitatte? - --- Tarkoitan, että hän saattaa olla mielisairas. - --- Tulkaa! miltei huusi ruhtinas Aribert äkillisessä toimintahalun -puuskassa -- raivoisassa halussa tehdä jotakin. Ja siepaten lyhdyn -Racksolelta hän ryntäsi sisään pimeään huoneeseen, josta olivat -kuulleet miss Spencerin ja punahattuisen naisen keskustelun. Aivan -heti ei Racksole liikahtanut ovenkynnykseltä. Tulkaa, toisti ruhtinas -Aribert, ja hänen lausumaansa sisältyi ehdoton käsky. Mitä te pelkäätte? - --- En tiedä, sanoi Racksole, tuntien itsensä tyhmäksi ja oikulliseksi; -en tiedä. Sitten hän raskaasti laahautui ruhtinas Aribertin jälkeen -huoneeseen. Kaakeliuunin reunustalla oli pystyssä pari sammutettua -kynttilää, ja nämä Racksole sytytti koneellisesti ja hajamielisesti, -jonka jälkeen molemmat miehet tarkastelivat huonetta. Siinä ei ollut -mitään erikoista nähtävää; se oli vain tavallinen huone, pienehkö, -kehnonpuoleinen, jotenkin likainen, rumat seinäpaperit ja rumia tauluja -rumissa kehyksissä. Herrain hännystakki oli tuolilla. Ovi oli suljettu. -Ruhtinas Aribert koetteli lukonripaa, mutta ei saanut avatuksi. - --- Ovi on lukossa, hän sanoi. Nähtävästi tiedettiin meidän olevan -täällä. - --- Loruja, sanoi Racksole terävästi; mistä se olisi tiedetty. Sitten -hän tarttui ovenripaan ja rytyytti ovea voimakkaasti, jolloin se -aukeni. -- Sanoinhan teille, ettei se ollut lukittu, hän lisäsi, ja -tämä pieni menestys oven avaamisessa näytti vaikuttavan miljoonamieheen -rauhoittavasti. Oli kummallinen sielullinen ilmiö, että tuon kellarissa -olevan avuttoman olennon pelkkä näkeminen oli saattanut kauhistuttaa -kahta urhoollista, täysikasvuista miestä (sillä he olivat olleet kauhun -vallassa). Sitten vähitellen molemmat siitä tointuivat. Seuraavassa -hetkessä he seisoivat ulkona käytävässä, joka vei portille talon -etupuolelle. Tämä portti oli auki. He katsoivat kadulle kummallekin -taholle, mutta ainoatakaan ihmistä ei näkynyt. Katu, jota vain kolme -katulyhtyä valaisi, teki kummallisen synkän ja salaperäisen vaikutuksen. - --- Hän on mennyt, se on selvä, sanoi Racksole, tarkoittaen -punahattuista naista. - --- Ja miss Spencer hänen jälkeensä, niinkö luulette? kysyi ruhtinas. - --- Ei, hän kyllä jää tänne. Hän ei ikinä olisi uskaltanut lähteä -täältä. Etsikäämme kellarinportaat. - -Kellarinportaita ei onneksi ollut vaikea löytää, sillä kun ruhtinas -Aribert otti askeleen taaksepäin, hän töintuskin pelastui syöksymästä -niitä alas. Lyhty näytti niiden kulkevan kiehkurassa. Äänettömyyden -vallitessa Racksole otti lyhtynsä takaisin ja kulki edellä, ruhtinas -aivan kintereillään. Portaitten juuressa oli lyhyt käytävä ja tässä -käytävässä istui naisolento lyyhistyneenä. Hänen silmistään heijastui -lyhdyn valo ja ne kiiluivat kuin kissan pimeässä. Sitten tullessaan -lähemmäksi miehet huomasivat miss Spencerin sulkevan heiltä tien. Hän -näytti olevan puoleksi polvillaan kivilattialla ja kädessä hänellä oli -jotakin, joka ensin näytti tikarilta, mutta joka sittemmin osottautui -joksikin niin vähän romanttiseksi kuin leipäveitseksi. -- Pankaa pois -tuo leikkikalu, sanoi Racksole jyrkästi. - --- Enkä pane, hän vastasi. - --- Silloin minä ammun. Hän puristi huulensa yhteen. - --- Minä ammun, hän toisti. Yks' -- kaks' -- kolme! -- Pau, pau! Hän oli -ampunut kahdesti ja tarkoituksella ampunut ohi. - -Miss Spencer ei edes räpäyttänyt silmäänsä. Racksole oli vallan -ihmeissään -- ja hän olisi ihmetellyt tuhat kertaa enemmän, jos olisi -voinut verrata naisen äskeistä menettelyä hänen suunnattomaan kauhuunsa -edellisenä iltana Nellan häntä uhatessa. - --- Te olette tosiaan sangen rohkea, hän sanoi, mutta se on aivan -tarpeetonta. Miksette tahdo päästää meitä ohitsenne? - -Mutta oikeaa rohkeutta häneltä juuri puuttui. Hän oli vain antanut -pelon väistyä toisen pelon tieltä. Hän pelkäsi hirveästi Racksolen -revolveria, mutta vielä paljon enemmän hän pelkäsi jotakin muuta. - --- Miksi ette tahdo päästää meitä ohitsenne? - --- En uskalla, hän sanoi valittavalla, värähtelevällä äänellä. -- Tom -käski minun vartioida. - -Siinä kaikki. Miehet saattoivat nähdä kyynelten valuvan hänen -surkeilta, ryppyisiltä kasvoiltaan. Racksole alkoi riisua kevyttä -päällystakkiaan. - --- Huomaan, että minun täytyy riisua takkini teidän tähtenne, hän -sanoi miltei hymyillen. Sen jälkeen hän tehden nopean liikkeen, heitti -takin miss Spencerin pään yli ja kävi häneen käsiksi, tarttuen hänen -molempiin käsivarsiinsa, ruhtinas Aribertin ollessa apuna. - -Hänen vastarintansa lakkasi -- hän oli voitettu. - --- Nyt on hyvä, sanoi Racksole. En olisi koskaan saattanut käyttää -revolveria -- täydellä todella, tarkoitan tietysti. - -He kantoivat hänet vastarinnatta portaita ylös ylempään kerrokseen, -jossa lukitsivat hänet makuuhuoneeseen. Hän makasi herpautuneena -vuoteella. - --- Nyt Eugen-paran luo, sanoi ruhtinas Aribert. - --- Ettekö luule, että olisi paras tutkia talo ensin? huomautti -Racksole. On varminta ottaa selko siitä, millä kannalla asiat ovat. -Meillä ei näet ole varaa antautua salaväijytyksen tai muun semmoisen -uhriksi. - -Ruhtinas oli samaa mieltä, ja he tarkastivat talon ullakkoa ja -kellaria myöten, mutta eivät tavanneet ainoatakaan ihmistä. Sitten he, -lukittuaan kadulle vievän portin ja arkihuoneen lasioven, lähtivät -jälleen alas kellariin. - -Vanki istui yhä tuolillaan. Ruhtinas Aribertin puhutellessa häntä -saksaksi, hän katsoi setäänsä. - --- Etkö tahdo lähteä meidän matkaamme, Eugen? sanoi ruhtinas Aribert, -sinun ei tarvitse jäädä tänne enää, ymmärrätkö? - --- Anna minun olla rauhassa, oli kummallinen vastaus. Jätä minut -rauhaan. Mitä sinä tahdot? - --- Olemme tulleet tänne vapauttamaan sinut tästä tilasta, sanoi -ruhtinas Aribert lempeästi. Racksole vetäytyi syrjään. - --- En tahdo, vastasi herttua itsepintaisesti. Odotan täällä häntä. Et -kai sinä luullut jonkun pidättävän minua täällä vasten tahtoani? Sanon -sinulle odottavani häntä. Hän sanoi tulevansa. - --- Kuka hän, kysyi ruhtinas Aribert kehottaen. - --- Hän! Niin, kai sinä sen tiedät! Unohdin näet, ettet sitä tiedä. Et -saa kysyä. Älä koetakaan udella minulta, Aribert setä. Hänellä oli -punainen hattu päässään. - --- Minä vien sinut hänen luokseen, rakkahin Eugen. Ruhtinas Aribert -laski kätensä toisen hartioille, mutta herttua pudisti hänet väkisin -luotaan, nousi seisomaan ja istuutui sitten jälleen. - -Ruhtinas Aribert katsoi Racksoleen, jonka jälkeen molemmat katsoivat -Eugen-herttuaan. Jälkimmäisen kasvot olivat kiihtyneet ja Racksole -huomasi, että herttuan vasen silmäterä oli laajempi kuin oikea. -Miesparka tuijotti jäykästi, mutisi kummallisia, katkonaisia lauseita, -milloin kumealla äänellä möristen, milloin kimakasti vinkuen. - --- Hänen järkensä on pimennyt, kuiskasi Racksole englanninkielellä. - --- Hiljaa! sanoi ruhtinas Aribert. Hän ymmärtää englanninkieltä. Mutta -Eugen-herttua ei kiinnittänyt mitään huomiota lyhyeen sananvaihtoon. - --- On parasta koettaa jollakin tavalla saada hänet ylös taloon, sanoi -Racksole. - --- Niin, myönsi ruhtinas Aribert. Eugen, hän jatkoi, punahattunen -nainen, hän, jota sinä odotat, on tuolla ylhäällä. Hän on lähettänyt -meidät tänne noutamaan sinua. Etkö tahdo lähteä matkaan? - --- Taivas! huudahti herttua-parka vihaisena. Miksi et ennemmin sitä -sanonut. - -Hän nousi seisomaan, hoiperteli eteenpäin ruhtinas Aribertia kohti -ja kaatui pitkäkseen lattialle. Hän oli pyörtynyt. Molemmat miehet -nostivat hänet ylös, kantoivat hänet kellarinportaita ylös ja -laskivat hänet äärettömän hellävaroen sohvalle. Hän makasi silmät -ummessa ja hengitti kummallisesti sieramista; hänen sormensa olivat -yhteenpuristetut; tuon tuostakin hänen ruumistaan kouristi. - --- Toisen meistä täytyy noutaa lääkäri, sanoi ruhtinas Aribert. - --- Sen minä teen, vastasi Racksole. Tässä silmänräpäyksessä kuului -nopea, lyhyt koputus lasiovelle ja sekä Racksole että ruhtinas Aribert -katsoivat hämillään ympärilleen. Nuoren tytön kasvot olivat painettuna -ikkunaruutua vastaan. Kasvot olivat Nellan. Racksole aukaisi lukon ja -Nella tuli sisään. - --- Olenpa saanut teidät käsiini, hän sanoi leikillisesti. En saanut -unta. Sitten kysyin hotellin palvelijoilta, olitteko te menneet -nukkumaan, ja he sanoivat ei; silloin minä pujahdin ulos. Arvasin, -missä te olitte. Racksole keskeytti hänet kysymällä, mikä tarkoitus -tällä käynnillä oli, mutta Nella ehkäisi hänet huolimattomalla -ruumiineleellä. Mikä tuo on? hän sanoi osottaen sohvalla olevaa olentoa. - --- Se on minun veljenpoikani, Eugen-herttua, sanoi ruhtinas. - --- Loukkaantunutko? kysyi hän kylmästi. Eihän toki. - --- Hän on sairas, sanoi Racksole. - -Nella rupesi tutkimaan tajutonta herttuaa sellaisella ammattimaisella -taituruudella kuin olisi hän suorittanut New Yorkin paraan -sairaanhoitajatar-oppikurssin. - --- Hän on saanut aivokuumeen, sanoi Nella. Siinä kaikki, mutta se -riittää. Tiedättekö, onko minkäänlaista makuusijaa tässä merkillisessä -talossa? - - - - -XVIII. - -YÖLLÄ. - - --- Häntä ei millään ehdolla saa siirtää, sanoi tumma, pieni -belgialainen tohtori, jonka silmät kiiluivat veitikkamaisina -silmäluomien takaa; ja hän sanoi sen sangen jyrkästi. - -Nella ehdotti, että heidän olisi otettava talo täydellisesti huostaansa -ja pidettävä se hallussaan, kunnes herttua alkaisi parantua. - --- Mutta mitä meidän on tehtävä tuon naisen, Spencerin kanssa? oli -Racksole lausunut. - --- Antakaa hänen olla siinä, missä on. Pitäkäämme häntä vankina ja -puolustakaamme taloa kaikkia anastajia vastaan. Jos Jules palaisi, -olisi meidän aivan yksinkertaisesti kiellettävä häneltä sisäänpääsy --- siinä kaikki. Teitä on kaksi ja teidän täytyy senvuoksi pitää -noita entisiä omistajia silmällä, jos palaisivat, ja miss Spenceriä, -sill'aikaa kun minä hoidan potilasta. Mutta lähettäkää ensiksi -noutamaan lääkäriä. - -Molemmat miehet tunsivat olevansa vähän hämillään siitä -päättäväisyydestä, jolla nuori tyttö hallitsi tilannetta, ja -senpävuoksi kävikin niin, että he tottelivat häntä. Hän käski isänsä -lähteä ulos lääkäriä etsimään, ja hän lähti. Hän määräsi ruhtinas -Aribertille eräitä muita tehtäviä, ja tämä toimitti ne nopeasti. - -Kolmannen päivän iltapuolella Eugen-herttuan tila oli vakavasti -huonontunut. Sinä iltapäivänä Nella ja ruhtinas Aribert istuivat -yhdessä sairaan huoneessa. - --- Te ja mr Racksole olette olleet minulle erinomaisen ystävällisiä, -sanoi ruhtinas Aribert hyvin hiljaa, hetken vaitiolon jälkeen. - --- Miksi niin? Millä tavalla? kysyi tyttö teeskentelemättä. - -Se alkoi meidän hotellissamme -- sitä ette saa unohtaa, ruhtinas. - --- Ah, vastasi ruhtinas, kuka tietää, kuinka tämä tulee päättymään? -Kaikki vaivamme, levottomuutemme ja tarkkailumme on kenties aivan -hyödytöntä. Sanon teille, että nähdessäni Eugenin makaavan tuossa -ja ajatellessani, että emme voi saada selville, mitä on tapahtunut, -ennenkuin hän paranee, niin saatan tulla hulluksi. Me voisimme saattaa -asiat oikealle tolalle ja järjestää hänen tulevaisuutensa, jos vain -tietäisimme -- tietäisimme, mitä hänellä on kerrottavaa. Tässä voi ihan -tulla mielettömäksi. Jos jotakin tapahtuisi teille, miss Racksole, niin -minä tappaisin itseni. - --- Miksi? kysyi Nella. - --- Koska olen kietonut teidät tähän juttuun. Se ei teihin nähden ole -minkäänarvoinen. Te osotitte vain vähäistä ystävyyttä. - --- Kuinka tiedätte, ettei se minulle ole minkäänarvoinen? kysyi Nella -sukkelasti. - -Juuri silloin sairas teki kouristuksen tapaisen liikkeen. Nella meni -vuoteen ääreen rauhoittamaan häntä. Vuoteen päänaluksen luota hän -katsahti ruhtinas Aribertiin, ja tämä vastasi Nellan säteilevään, -kiihtyneeseen katseeseen. Ruhtinas Aribert ei vastannut mitään hänen -kysymykseensä -- hän vain katsoi Nellaan tyytymättömän itsepintaisesti. - --- Minun pitää kai mennä vähän lepäämään, sanoi Nella vihdoin. -Tiedättehän, kuinka lääkettä on annettava. - --- Nukkukaa hyvin, vastasi ruhtinas, varovaisesti avaten hänelle oven. -Ja niin hän jäi yksin Eugen-herttuan seuraan. - -Hänen vuoronsa oli vartioida sinä yönä, sillä vielä odotettiin Julesin -tekevän äkillisen vierailun tai hyökkäyksen tai jonkun merkillisen -shakkivedon. Racksole makasi alakerroksen arkihuoneessa. Nellan -hallussa oli ensimmäinen makuuhuone porrasta ylempänä. Miss Spencer oli -lukkojen takana ullakolla. Sitä mukaa kuin minuutit venyivät keskiyötä -kohti, joutui vartija, joka tunsi hermostuvansa painostavasta, -sähköisestä ilmapiiristä, joka aina näkyy ympäröivän vaarallista tautia -sairastavaa henkilöä, yhä enemmän epämääräisten ja kauhistuttavien -pelontunteitten uhriksi. Sitten hänen korvansa kuulivat kummallisen -kajahtavan soinnin. Hän säpsähti -- se oli vain kaupunginkellon -kahdentoistalyönti. Mutta sitä seurasi toinen ääni -- salaperäistä -oven raapimista. Hän kuunteli ja hypähti senjälkeen ylös tuoliltaan. -Ei mitään. Ei mitään. Mutta yhä hän tunsi vetovoimaa ovelle päin, ja -ikäänkuin äärettömän pitkän ajanjakson jälkeen hän meni aukaisemaan -sen, sydämen valtavasti jyskyttäessä. Nella makasi ovimatolla -kokoonlyyhistyneenä. Hän oli täysin puettuna, mutta nähtävästi -tajutonna. Ruhtinas tarttui hänen solakkaan ruumiiseensa, nosti hänet -lattialta ja kantoi hänet kaakeliuunin kupeessa olevalle tuolille. Hän -oli kokonaan unohtanut Eugenin. - --- Kuinka on laitanne, enkelini? hän kuiskasi, ja sitten hän suuteli -häntä -- suuteli kahdesti. Hän ei voinut tehdä muuta kuin katsoa -häneen. Hän ei tiennyt mitä tekisi häntä auttaakseen. - -Vihdoin Nella aukaisi silmänsä ja huokasi. - --- Missä minä olen? hän kysyi epävarmalla ja vapisevalla äänellä. Oh, -hän sanoi tuntiessaan hänet. Tekö siinä olette? Olinko minä tyhmä? -Pyörryinkö? - --- Mitä on tapahtunut? Olitteko pahoinvoipa? kysyi ruhtinas. Hän oli -polvillaan Nellan edessä ja puristi tämän kättä lujasti. - --- Näin Julesin vuoteeni ääressä, hän mutisi. Olen varma, että näin -hänet. Hän nauroi minulle. En ollut riisuutunut. Hypähdin pystyyn -vallan kauhuissani, mutta silloin hän oli poissa, ja sitten juoksin -alas portaita -- teidän luoksenne. - --- Näitte unta, sanoi ruhtinas rauhoittaen. - --- Niinkö? - --- Varmaan olette nähnyt unta. Minä en ole kuullut hiiskahdustakaan. Ei -ketään ole voinut päästä sisään. Mutta jos tahdotte, herätän kyllä mr -Racksolen. - --- Kenties näin unta, myönsi Nella. Kuinka tyhmää! - --- Olitte rasittunut liiaksi, sanoi ruhtinas, yhä tietämättään pitäen -kiinni hänen kädestään. He katsoivat toisiinsa. Nella hymyili hänelle. - --- Te suutelitte minua, sanoi hän yhtäkkiä. Hän kävi tulipunaiseksi ja -nousi lattialta. Miksi suutelitte minua? - --- Oh, miss Racksole, virkkoi ruhtinas nopeasti. Suokaa anteeksi. Se -on anteeksiantamatonta, mutta suokaa se kumminkin anteeksi, tunteeni -olivat minua voimakkaammat. En tiennyt, mitä tein. - --- Miksi minua suutelitte? hän uudelleen kysyi. - --- Siksi -- Nella! Rakastan sinua. Ei minulla ole mitään oikeutta sitä -sanoa. - --- Miksei teillä ole mitään oikeutta sitä sanoa? - --- Jos Eugen kuolee, on minulla velvollisuuksia Posenia kohtaan -- -minusta tulee sen hallitsija. - --- Niin on, sanoi Nella tyynesti ihmeteltävällä luottamuksella. Isä on -neljänkymmenen miljoonan arvoinen. Ettekö voisi luopua oikeuksistanne? - --- Ah! hän sanoi heikosti huudahtaen. Pakotatteko minut sanomaan -sellaista? En voisi kieltäytyä täyttämästä velvollisuuttani Posenia -kohtaan; ja Posenin hallitseva ruhtinas voi mennä naimisiin ainoastaan -prinsessan kanssa. - --- Mutta Eugen-herttua tulee jäämään eloon, sanoi Nella päättävästi, ja -jos hän elää... - --- Silloin olen vapaa. Luopuisin kaikista oikeuksistani tehdäkseni -teidät omakseni, jos -- jos... - --- Jos mitä, ruhtinas? - --- Jos suvaitsisitte ottaa tarjoukseni vastaan. - --- Olenko sitten riittävän rikas? - --- Nella! Hän kumartui hänen puoleensa. - -Sillein kuului särkyvän ikkunan rämähdys. Ruhtinas meni ikkunan ääreen -ja avasi sen. Tähtikirkkaassa hämärässä hän näki tikapuut pystyssä -talon takaseinää vastaan. Hän oli kuulevinaan askeleita puutarhan -toisesta päästä. - --- Se oli Jules! hän huusi Nellalle ja sanaakaan sanomatta hän ryntäsi -ylös ullakkokamariin. Se oli tyhjä. Miss Spencer oli kadonnut. - - - - -XIX. - -RUHTINAALLISIA VIERAITA LOISTOHOTELLI BABYLONISSA. - - -Grand Babylonin kuninkaalliset huoneet ovat hotellimaailmassa ja -muuallakin tunnetut ainoalaatuisiksi. Ei missään, ei edes New-Yorkin -kahdeksannen puistokadun varrella ole mitään, jota oikeudenmukaisesti -voisi sanoa täydellisemmäksi, viimeistellymmäksi, houkuttelevammaksi -tai -- mikä ei suinkaan ole vähimmän tärkeää -- mukavammaksi. -Kerroksessa on kuusi huonetta -- eteinen, salonki eli vastaanottosali, -ruokasali, keltainen sali (jossa kuninkaalliset vastaanottavat -vieraitaan), kirjasto ja makuuhuone -- mihinkä viimemainittuun jo -olemme tutustuneet. Tärkein ja juhlallisin näistä kuudesta huoneesta on -luonnollisesti vastaanottosali. - -Tämän loistavan salin eräässä ikkunansyvennyksessä seisoi eräänä -iltapäivänä heinäkuun loppupuolella Posenin ruhtinas Aribert. Hän -näytti olevan huvitettu jostakin ja odottavan jotakin, sillä hän käänsi -tuontuostakin päätään katsoakseen kuninkaallisen tuolin takana olevalle -ovelle. Lopulta astui ovesta sisälle pieni kuihtunut, kumaraselkäinen -ukko, jolla oli saksalaisen luonteenomaiset kasvojenpiirteet. Tämä pani -muutamia papereita pienelle tuolin vieressä olevalle pöydälle. - --- Sinäkö Hans, vanha ystäväni, sanoi ruhtinas Aribert ja lähestyi -ukkoa. Minun täytyy puhua kanssasi vähän eräästä tai paristakin -asiasta. Miten sinusta tuntuu hänen kuninkaallinen korkeutensa voivan? - -Ukko teki sotilaallisen tervehdyksen. - --- Ei kovinkaan hyvin, teidän ylhäisyytenne, vastasi hän. Olen ollut -kamaripalvelijana teidän ylhäisyytenne veljenpojalla siitä saakka kuin -hän tuli täysi-ikäiseksi, ja sitä ennen olin kamaripalvelijana hänen -korkealla isällään, mutta koskaan en ole nähnyt... Hän vaikeni ja nosti -torjuvasti ryppyiset kätensä. - --- Mitä et koskaan sano nähneesi? kysyi ruhtinas Aribert ystävällisesti -hymyillen vanhukselle. Saattoi huomata näitten molempien, kuinka eri -arvoasteilla he olivatkin, ennen vanhaan olleen uskottuja ystäviä ja -vielä kerran tulevan sellaisiksi. - --- Tiedättekö, ruhtinas, sanoi ukko, että on aikomuksemme ottaa vastaan -rahamies Sampon Levi -- sekö hänen nimensä on? -- vastaanottosalissa? -Kaikessa nöyryydessä olen totisesti sitä mieltä, että kirjasto olisi -kyllä kelvannut rahamiehen arvoiselle. - --- Saattaa siltä tuntua, myönsi ruhtinas Aribert, mutta ehkäpä -isännälläsi on jokin erikoinen syy. - -Tällä hetkellä astui Posenin suurherttua Eugen vastaanottosaliin. Hän -oli kalpea ja kuihtunut ja hänen upseerinpukunsa näytti vaivaavan -häntä. Koko tuo onneton Ostenden juttu oli pidetty salassa. Luultiin, -ettei sitä koskaan ollut ollutkaan. Se oli olemassa vain salaisena -häpeänä niitten sydämessä, jotka olivat olleet sen silminnäkijöinä. -Eugen-herttua oli parantunut -- ainakin hän nyt oli toipumassa -- ja -siirretty Lontooseen, jossa hän uudelleen tavotti ruhtinaselämänsä -langan kadonneen pään. Punahattuinen nainen, lahjomaton ja raju miss -Spencer, tunnoton ja loistava Jules, pimeä, kostea kellari, -- tämä -kaikki oli nyt ohi. Ruhtinas Aribertin ja Racksolein, isän ja tyttären -avulla, hän oli pelastunut niistä vahingoittumattomana. Kaikki oli -ennallaan. Mutta -- mutta Jules, Rocco ja miss Spencer olivat vielä -vapaina; ja Eugen-herttua oli edelleen pakotettu pyrkimään keskusteluun -mr Sampson Levin kanssa. - --- Tässäkö huoneessa aiot ottaa vastaan, Eugen? - --- Tässä, kuului rehellinen vastaus. Miksei tässä? Jollei minulla -olekaan sopivaa seuruetta täällä, niin ei kai se voi vaikuttaa sitä, -etten voi ottaa vastaan soveliaalla tavalla?... Saat mennä, Hans. Vanha -kamaripalvelija katosi heti. Aribert, jatkoi herttua heidän jäätyään -kahden kesken, sinä luulet minua mielenvikaiseksi. - --- Rakas Eugen, sanoi ruhtinas Aribert vasten tahtoaan kauhistuneena. -Älä puhu tyhmyyksiä. - --- Niin, sinä luulet minua hulluksi. Sinusta näyttää tuo -aivokuumekohtaus jättäneen lähtemättömän jäljen. No niin, kenties -minä olen hullu. Kukapa siitä selon saanee. Jumala tietää, että viime -aikoina olen kokenut yhtä ja toista, joka olisi saattanut tehdä minut -hulluksi! - -Aribert ei vastannut. Todellakin oli hänen aivoissaan vilahtanut -ajatus, ettei Eugen-herttuan mieli vielä ollut saavuttanut entistä -joustavuuttaan ja vireyttään. - -Nämä veljenpojan sanat vaikuttivat kuitenkin sen, että hänessä heti -heräsi varmuus jälkimmäisen täydellisestä selväpäisyydestä. Ruhtinas -tunsi olevansa vakuutettu siitä, että jos hän vain uudelleen voisi -saavuttaa veljenpoikansa luottamuksen, sen vanhan veljellisen -luottamuksen, joka heidän välillään oli vallinnut aina siitä saakka, -jolloin he lapsina leikkivät keskenään, voisi kaikki vielä kääntyä -parhain päin. Mutta tätä nykyä Eugen ei näyttänyt aikovan antaa -luottamustaan kenellekään. Nuori herttua oli noussut kuolemanvarjon -laaksosta, mutta kuolemanvarjoa hänessä vielä oli, jota hän ei -näyttänyt pystyvän karkottamaan itsestään. - --- Kesken kaiken, sanoi Eugen-herttua äkkiä, on kai minun palkittava -noita Racksoleita. Olen heille todella hyvin kiitollinen. Mitenkähän -olisi, jos antaisin tytölle rannerenkaan ja isälle tuhat puntaa? - --- Hyvä Eugen! huudahti ruhtinas Aribert hämmästyneenä. Tuhat puntaa! -Etkö tiedä, että Theodore Racksole voisi ostaa koko Posenin laidasta -laitaan köyhtymättä. Tuhat puntaa! Yhtä hyvin voit tarjota hänelle -kuudenpennyn lantin. - --- Mitä minun sitten on tarjottava? - --- Ei mitään muuta kuin kiitoksesi. Kaikki muu olisi loukkaus. He eivät -ole mitään tavallisia hotellinomistajia. - --- Enkö saa antaa sille pienelle tytölle rannerengasta? Eugen-herttua -naurahti raskasmielisesti. - -Ruhtinas Aribert katsoi kiinteästi häneen. - --- Et, hän sanoi. - --- Miksi suutelit häntä -- silloin yöllä? kysyi Eugen-herttua -huolettomasti. - --- Suutelin, ketä? kysyi ruhtinas Aribert punastuen ja vihoissaan, -vaikka ponnisti kaikki voimansa pysyäkseen tyynenä ja rauhallisena. - --- Racksolen tyttöä. - --- Milloin se tapahtui? - --- Sinä yönä Ostendessa, jolloin minä olin sairas, sanoi Eugen. Luulit -minun olevan kuumehoureissa. Ehkä. Mutta oli miten oli, muistan sen -erinomaisen selvästi. Muistan nostaneeni päätäni sekunnin murto-osan -ajan, ja juuri sen sekunnin murto-osan aikana sinä suutelit häntä. Oh, -setä Aribert! - --- Kuule, Eugen, Jumalan tähden! Rakastan Nella Racksolea. Menen -naimisiin hänen kanssaan. - --- Sinä! Seurasi pitkällinen äänettömyys, ja sitten Eugen-herttua -nauroi. Ohoo, hän sanoi. Niin sanovat kaikki aluksi. Noin olen itsekin -lörpötellyt, setä kulta. Hyvältähän se kuulostaa, mutta ei merkitse -mitään. - --- Tässä tapauksessa se merkitsee kaikkea, Eugen, sanoi ruhtinas -Aribert tyynesti. - -Jälkimmäisen äänen päättäväinen sävy teki Eugen-herttuan hieman -totisemmaksi. - --- Et saa mennä naimisiin hänen kanssaan, hän sanoi. Keisari ei tule -sallimaan morganaattista avioliittoa. - --- Keisarilla ei tule olemaan mitään tekemistä sen asian kanssa. Luovun -oikeuksistani ja tulen tavalliseksi kansalaiseksi. - --- Siinä tapauksessa sinulla ei tule olemaan mitään mainittavaa -omaisuutta. - --- Mutta vaimollani on omaisuutta. Kun hän tietää, mitä uhrauksia teen -voidakseni mennä naimisiin hänen kanssaan, ei hän varmaankaan epäile -uskoa tätä omaisuutta minun käsiini yhteisesti käytettäväksemme, sanoi -ruhtinas Aribert jäykästi. - --- Tulet kieltämättä rikkaaksi, sanoi Eugen-herttua miettiväisesti, -ajatellen yhä Racksolen rikkautta. Mutta oletko ajatellut tätä? hän -kysyi ja hänen lempeistä silmistään säteili jälleen eräänlainen -mielipuolisuus. Oletko ajatellut, että minä olen naimaton ja voin -kuolla minä hetkenä hyvänsä, ja silloin valtaistuin siirtyy sinulle -- -sinulle, Aribert. - --- Valtaistuin ei koskaan siirry minulle, Eugen, sanoi ruhtinas Aribert -lempeästi, sillä sinä tulet elämään. Olet varmasti paranemassa. Ei -sinulla ole mitään pelättävää. - --- Pelkään kahdeksaa lähintä päivää, sanoi Eugen-herttua. - --- Kahdeksaa lähintä päivää! Miksi niitä? - --- En tiedä. Pelkään niitä. Jos elän niitten yli... - --- Mr Sampson Levi, sire, ilmoitti Hans kovalla äänellä. - - - - -XX. - -MR SAMPSON LEVI SANOO JÄÄHYVÄISET EUGEN-HERTTUALLE. - - -Eugen-herttua vavahti. - --- Tahdon ottaa hänet vastaan, virkkoi hän eleellä, joka merkitsi, että -mr Sampson Levi heti pääsee hänen puheilleen. - --- Saanko ensin hetken vaivata, sanoi ruhtinas Aribert, laskien -lempeästi kätensä veljenpojan olalle, samalla antaen vanhalle Hansille -vihjauksen, joka vaikutti, että tuo ihmeteltävän hyvin kouluutettu -palvelija heti riensi ovesta ulos. - --- Mistä on kysymys? kysyi herttua tyytymättömänä. Mistä tämä äkillinen -vakavuus? Olen sopinut kohtauksesta mr Sampson Levin kanssa enkä saa -jättää häntä odottamaan. Joku on sanonut täsmällisyyttä ruhtinasten -kohteliaisuudeksi. - --- Niin, ensiksi tahdon sanoa, ettet pääse mihinkään tuloksiin -kunnianarvoisen mr Sampson Levin kanssa. - --- Enkö pääse? ärähti Eugen pöyhkeästi. Kuinka sinä tiedät, mitä -asioita meillä on? - --- Ettäkö en tiedä? Sinä et koskaan saa häneltä miljoonaa puntaa. - -Eugen-herttua säpsähti, mutta nielaisi mielenliikutuksensa. - --- Kuka kertoi sinulle asian? - --- Theodore Racksole, miljoonamies. Nuo rikkaat miehet eivät koskaan -salaa toisiltaan mitään. He muodostavat suljetun piirin, ahtaamman -kuin meidän, Eugen, ja paljoa mahtavamman. He puhuvat keskenään ja -siten he hallitsevat maailmaa, nuo miljoonamiehet. He ovat todellisia -yksinvaltiaita. - --- Kirotut! sanoi Eugen. - --- Niin, kenties. Mutta palatakseni asiaasi, ajattele, miten minua -hävetti ja harmitti kuullessani, että Racksole tiesi kertoa minulle -enemmän asioistasi kuin mitä minä niistä tiedän. Onneksi hän on -kelpo mies, häneen voi luottaa, muuten olisin saattanut tehdä jonkun -harkitsemattoman teon havaitessani koko tuon yksityisen jutun olevan -hänen tiedossaan. Eugen, puhukaamme asiasta; mihin tarvitset miljoonan? -Oletko tosiaan niin suurissa veloissa? En halua pitää moraalisaarnoja. -Kysynpähän vain. - --- Entä sitten, jos todella olisin miljoonan punnan velassa? lausui -Eugen-herttua teennäisellä rohkeudella. - --- Oh, ei mitään, rakas Eugen, ei mitään. On se vain koko suuri raha -tuhlattavaksi kymmenessä vuodessa, vai mitä? Kuinka olet kuluttanut sen? - --- Älä kysy, Aribert. Olen ollut mieletön. Mutta vannon, että -nainen, jota nimität "punahattuiseksi naiseksi", on oleva viimeinen -hullutukseni. Aion ottaa vaimon ja tulla kunnioitettavaksi ruhtinaaksi. - --- Onko siis kihlaus prinsessa Annan kanssa päätetty? - --- Onpa melkein. Niin pian kuin saan sovituksi Levin kanssa, on kaikki -selvää. Aribert, en haluaisi menettää Annaa keisarinarvon vuoksi. Hän -on hyvä ja puhdas nainen ja rakastan häntä niinkuin ihminen saattaa -rakastaa enkeliä. - --- Ja kuitenkin tahtoisit pettää häntä velkoihisi nähden, Eugen. - --- En häntä, vaan hänen mahdottomia vanhempiaan ja kenties keisaria. -He ovat kuulleet huhuja ja minun on tehtävä huhuista loppu näyttämällä -selvät paperit. - --- Olen iloinen, että olet ollut avomielinen, Eugen, sanoi ruhtinas -Aribert, mutta sanon sinulle suoraan: Et tule koskaan menemään -naimisiin Anna-prinsessan kanssa. - --- Entä miksei? kysyi Eugen pöyhkeästi. - --- Koska hänen vanhempansa eivät sitä salli, koska et pysty näyttämään -heille selviä papereita, koska tämä Sampson Levi ei lainaa sinulle -miljoonaa. - --- Selitä, mitä tarkoitat. - --- Aion sen tehdä. Sinut siepattiin varkain -- se on hirvittävä sana, -mutta meidän täytyy käyttää sitä -- Ostendessa. - --- Se on totta. - --- Tiedätkö miksi? - --- Siksi luullakseni, että tuo kavala punahattuinen nainen ja hänen -rikostoverinsa tahtoivat minulta rahoja. Onneksi he eivät niitä -saaneet, kiitos sinulle siitä. - --- Ei suinkaan, sanoi Aribert. Eivät he rahoja sinulta tahtoneet. He -tiesivät vallan hyvin, ettei sinulla ole rahoja. Tiesiväthän he sinut -pahankuriseksi koulupojaksi Europan ruhtinaitten joukossa, jolla ei -ole minkäänlaista edesvastuun- tai velvollisuudentuntoa valtakuntaansa -kohtaan. Sanonko, minkä vuoksi sinut siepattiin? - --- Sano, kun ensin olet lakannut minua moittimasta, hyvä setä. - --- Sinut siepattiin yksinomaan sen vuoksi, että pysyisit poissa -Englannista muutaman päivän, ainoastaan sen vuoksi, että sopimuksesi -Sampson Levin kanssa menisi myttyyn. Ja minusta näyttää kuin juoni -olisi onnistunut. Olettaen, ettet voi saada rahoja Leviltä, onko -koko Europassa toista rahamiestä, jolta ne voisit saada -- sellaisia -vakuuksia vastaan, joita sinulla on tarjottavana? - --- On kyllä mahdollista, ettei ole, sanoi Eugen-herttua tyynesti. Mutta -katso, saan kyllä rahat Sampson Leviltä. Hän on luvannut, ja muista -lähteistä tiedän hänet sanansapitäväksi mieheksi. Hän sanoi rahojen, -muutamia muodollisuuksia huomioonottaen, olevan saatavissa ennen... - --- Ennen? - --- Ennen kesäkuun loppua. - --- Ennen kesäkuun loppua? - --- Mutta nyt olemme heinäkuun lopussa. - --- Mitä yksi kuukausi merkitsee? Hän on liiankin iloinen saadessaan -lainata rahat. Hän saa edullisen koron. Mistä ihmeestä olet saanut -vanhaan, viisaaseen päähäsi tuon luulon, että olisi olemassa joku -salaliitto minua vastaan? Sehän on vallan naurettavaa? Salaliitto minua -vastaan? Mitä hyötyä siitä olisi? - --- Oletko koskaan ajatellut Bosniaa? kysyi Aribert kylmästi. - --- Miksi juuri Bosniaa? - --- Ei kai minun tarvitse sanoa, että Bosnian kuningas on velassa -Itävallalle, jota hänen on kruunustaan kiittäminen. Itävalta näkee -mielellään, että hän menee hyvään, vaikutusvaltaiseen avioliittoon. - --- No, menköön vaan! - --- Niin hän aikookin tehdä. Hän aikoo naida prinsessa Annan. - --- Ei minun eläessäni! Hän kosi vuosi sitten, mutta sai rukkaset. - --- Niin, mutta hän yrittää uudestaan lähentelemistä, ja tällä kertaa -hän ei saa rukkasia. Ah, Eugen, etkö huomaa, että tämän juonen on -virittänyt sinua vastaan joku, joka täydellisesti tuntee asiasi ja -jonka tarkoituksena on estää sinut menemästä naimisiin Anna-prinsessan -kanssa? Ainoastaan yhdellä henkilöllä Europassa voi olla syytä estää -sinun naimisiinmenosi prinsessan kanssa, miehellä, joka itse aikoo -mennä naimisiin hänen kanssaan. - -Eugen kävi kalpeaksi. - --- Onko siis tarkoituksesi, Aribert, saada minut uskomaan, että -pidättämiseni Ostendessa aiheutui Bosnian kuninkaan lähettien toimesta. - --- On. - --- Jotta neuvotteluni Sampson Levin kanssa keskeytyisivät ja toiveeni -avioliitosta prinsessa Annan kanssa menisivät myttyyn? - -Aribert nyökäytti myöntävästi päätään. - --- Olet tosi ystävä, Aribert. Tarkoitat minun parastani, mutta erehdyt. -Olet ollut levoton turhan takia. - --- Oletko unohtanut Reginald Dimmockin jutun? - --- Muistaakseni sanoit hänen kuolleen. - --- Sitä en sanonut. Sanoin, että hänet oli murhattu. Se oli osa -juonesta, Eugen-parka. - --- Mitä! huudahti Eugen. En usko. Ja mitä Sampson Leviin tulee, lyön -kanssasi tuhat markkaa vetoa siitä, että hän ja minä sovimme tänään -aamupäivällä ja että miljoona on hallussani ennenkuin lähden Lontoosta. - -Aribert pudisti päätään. - --- Näytät olevan jotakuinkin varma mr Sampsonista. Oletko ennen ollut -hänen kanssaan asioissa? - --- Olen, Sanoi Eugen hetkisen epäröityään vähän. Mikä minun asemassani -oleva nuori mies ei joskus olisi ollut tekemisissä mr Sampson Levin -kanssa? - --- En minä ainakaan, sanoi Aribert. - --- Sinä! Sinä olet kivestä! Hän koitti hopeakelloa. Hans! Tahdon -vastaanottaa mr Sampson Levin. - -Ruhtinas Aribert poistui säädyllistä tapaa noudattaen huoneesta, ja -Eugen-herttua istuutui isoon samettituoliin alkaen silmäillä papereita, -jotka Hans oli järjestänyt pöydälle. - --- Hyvää huomenta, teidän kuninkaallinen ylhäisyytenne, sanoi Sampson -Levi kumartaen astuessaan saliin. Teidän kuninkaallinen ylhäisyytenne -voi toivottavasti hyvin. - --- Kiitos, jotakuinkin, vastasi herttua. - -Vaikka Sampson Levi oli ollut yhtä paljon tekemisissä kuninkaallista -syntyperää olevien henkilöiden kanssa kuin kuka hyvänsä tavallinen -ihminen Europassa, ei hän vielä koskaan tähän asti ollut päässyt -tuntemasta oloaan kiusalliseksi keskustelun alussa puhellessaan -näiden korkeitten henkilöitten kanssa. Sittemmin hän kyllä saavutti -sielunvoimiensa tasapainon, mutta aluksi hän aina oli kiihtynyt, kasvot -tulipunaiset ja vähän hikiset. - --- Käykäämme heti asioihin, alkoi Eugen-herttua. Tehkää hyvin ja -istukaa, mr Levi. - --- Kiitoksia, teidän kuninkaallinen ylhäisyytenne. - --- Niin, mitä siihen velkaan tulee, josta jo olemme melkein sopineet -- -puhehan oli miljoonasta, sanoi Eugen-herttua välinpitämättömästi. - --- Miljoonasta, myönsi Levi leikkien paksuilla kellonperillään. - --- Kaikki on nyt kunnossa. Tässä ovat paperit, ja soisin mielelläni, -että asia päätettäisiin nyt heti. - --- Niin kyllä, teidän ylhäisyytenne, mutta... - --- Mitä? Jo monta kuukautta sitten te ilmoititte täydellisen -tyytyväisyytenne vakuuteen, vaikka olen valmis myöntämään vakuuden -olevan jotakuinkin omituista laatua. - -Koron suuruudesta olimme myöskin yhtä mieltä. Ei ole kaikille suotu -onnea saada antaa lainaksi miljoonaa puolenkuudetta prosentin korolla. -Ja kymmenessä vuodessahan koko määrän pitää olla takaisin maksettu. -Minä -- minä luulin ilmoittaneeni teille Anna-prinsessan omaisuuden -- -kuten tiedätte, menee hän kanssani naimisiin -- lopulta nousevan noin -viiteenkymmeneen miljoonaan markkaan, joka tekee yli kaksi miljoonaa -puntaa teidän englantilaisessa rahassanne. - -Herttua vaikeni. Ei ollut hänelle mieluista puhua näin tuttavallisesti -rahamiesten kanssa, mutta hän katsoi asian sitä vaativan. - --- Niin, katsokaa, teidän kuninkaallinen ylhäisyytenne, asianlaita on -se, alkoi mr Sampson Levi arkipäiväisellä englanninkielellään. Niin on -asianlaita. Sanoin voivani pitää nuo rahat tarjolla kesäkuun loppuun -asti ja teidän kuninkaallisen ylhäisyytenne oli määrä kohdata minut -ennen sitä aikaa täällä. Kun en kuullut teidän ylhäisyydestänne enkä -voinut saada tietooni teidän ylhäisyytenne osotetta, vaikka saksalaiset -asiamieheni kaikkialta teitä tiedustelivat, tein sen johtopäätöksen, -että teidän ylhäisyytenne oli tehnyt sopimuksen jonkun muun kanssa, kun -raha viime kuukausina on ollut niin halpaa. - --- Minun oli, ikävä kyllä, pakko viipyä Ostendessa, sanoi herttua -mahdollisimman mahtipontisesti, -- tärkeiden tehtävien vuoksi. En -ole tehnyt sopimuksia muitten kanssa ja tarvitsen tuon miljoonan. -Olisitteko hyvä ja maksaisitte sen Lontoossa oleville pankkiireilleni... - --- Asia on hyvin ikävä, sanoi mr Sampson Levi erinomaisella -häikäisevällä kohteliaisuudella, joka häntä itseäänkin ihmetytti, mutta -rahayhtymäni on lainannut rahat toisaalle. Ne ovat Etelä-Amerikassa --- voin vallan hyvin ilmoittaa teidän ylhäisyydellenne, että olemme -lainanneet ne Chilen hallitukselle. - --- Kirottu Chilen hallitus, mr Levi, huudahti herttua ja kalpeni. Minun -on saatava tuo miljoona. Asiahan oli sovittu. - --- Myönnän, että asia oli sovittu, sanoi mr Sampson Levi, mutta teidän -ylhäisyytenne rikkoi sopimuksen. - -Seurasi pitkä äänettömyys. - --- Onko tarkoituksenne väittää, alkoi herttua synkän rauhallisena, -ettette voi hankkia tuota miljoonaa? - --- Voisin hankkia teidän ylhäisyydellenne yhden miljoonan parin vuoden -ajalla... - -Herttua teki vihaisen liikkeen. - --- Mr Levi, hän sanoi, jollette tuo rahoja minulle huomiseksi, saatatte -erään Europan vanhimmista ruhtinassuvuista vararikkoon. Te ette pidä -sanaanne, ja olin kuitenkin luottanut teihin. - --- Anteeksi, teidän ylhäisyytenne, sanoi pienikasvuinen Levi, nousten -harmistuneena seisomaan, _minä_ en ole sanaani syönyt. Tahdon vielä -kerran ilmoittaa, että rahat eivät enää ole käytettävissäni ja pyydän -sanoa teidän ylhäisyydellenne hyvästi. - -Ja mr Sampson Levi poistui vastaanottosalista tehden kömpelön, vihaisen -kumarruksen. - --- Aribert, sanoi Eugen-herttua hetkistä myöhemmin, sinä olit oikeassa. -Kaikki on mennyttä. Minulla on vain yksi keino jälellä... - --- Ethän vain aio... Ruhtinas Aribert hillitsi itsensä, sanomattomasti -hämmästyneenä. - --- Juuri sen aion tehdä, sanoi herttua nopeasti. Voin järjestää asian -niin, että luullaan vain tapahtuneen onnettomuuden. - - - - -XXI. - -FELIX BABYLONIN PALUU. - - -Sen päivän iltana, jona Eugen-herttualla oli ollut kohtalokas -keskustelu mr Sampson Levin kanssa, harhaili Racksole sangen -levottomana ja hajamielisenä Grand Babylonin ja läheisten käytävien -eteishallissa. - -Viimein hän kulki suoraan hotellin läpi ja ulos toisesta -sisäänkäytävästä sekä pientä mitätöntä syrjäkatua ylös kapean ja -ahdinkoon asti täynnä olevan Strandin kuohuvaan ihmisvirtaan. - -Hän kulki juuri hajuvesitehtaan ohi, kun eräs herra, joka hiljalleen -tuli vastakkaiselta taholta, lähestyi häntä hiljaisella äänellä -tervehtien: Hyvää iltaa, mr Racksole! Miljoonamies ei heti tuntenut -puhujaa, jolla oli yllään matkatakki ja kädessään matkalaukku. Mutta -sitten hänen kasvoilleen välähti pieni iloinen hymy, ja hän ojensi -kätensä. - --- Niin, mr Babylon, hän tervehti toista, kaikista maailman ihmisistä -olen kaikkein mieluimmin halunnut tavata juuri teitä. - --- Te mairittelette minua, sanoi pieni englantilaiseksi valettu -sveitsiläinen. - --- En vähääkään, vastasi Racksole, se ei kuulu minun enempää kuin -teidänkään tapoihinne. Toivoin saavani pitkään ja hauskasti tarinoida -kanssanne ja kas, tässä te nyt olette! Mistä matka? - --- Lausannesta, sanoi Babylon. Olin suorittanut tehtäväni siellä eikä -minulla enää ollut siellä mitään tekemistä; silloin tunsin koti-ikävää. -Halusin takaisin Lontooseen ja niin saavuin tänne juuri sellaisena -kuin minut näette. Ja hän nosti matkalaukkuaan Racksolen nähden. -Hammasharja, partaveitsi ja pari tohveleita! Hän lisäsi nauraen: Kysyin -epäillen itseltäni käydessäni katua eteenpäin, mistä saisin asunnon -- -minä, Felix Babylon, ilman kotia Lontoossa. - --- Neuvoisin teitä menemään Grand Babyloniin, vastasi Racksole, hänkin -nauraen. Se on hyvä hotelli ja tunnen omistajan mieskohtaisesti. - --- Jokseenkin kallis, vai kuinka? huomautti Babylon. - --- Teiltä, herrani, sanoi Racksole, tulee perittäväksi kaiken kaikkiaan -tasan 2 1/2 shillinkiä viikolta. Suostutteko siihen? - --- Suostun kyllä, sanoi Babylon lisäten: Olette kovin ystävällinen, mr -Racksole. - -He kulkivat takaisin hotelliin sanomatta mitään erikoista, mutta -tunsivat olevansa hyvin tyytyväisiä saadessaan olla toistensa seurassa. - --- Paljon vieraita? kysyi Babylon. - --- Kyllä, koko runsaasti, virkkoi Racksole, koettaen esiintyä -hotellinomistajan tapaan, mikäli siihen kykeni. Luulenpa voivani sanoa --- kauppapuotien omistajien puhetapaa käyttääkseni -- että jos mitään -kauppoja tehdään, niin minä ne teen. Tänä iltana ovat kaikki vieraat -pengermällä ja pylvästössä -- on niin äärettömän kuuma -- ja jäätelön -menekki on suorastaan suunnaton -- melkein yhtä suuri kuin se olisi -New-Yorkissa. - -Theodore Racksole sytytti Havanna Rotschildin, jonka Babylon hänelle -tarjosi, ja he astuivat sisään hotelliin käsikoukussa. Mutta he -eivät olleet kunnolla kerinneet ylimmälle ulkoportaalle, ennenkuin -pienikasvuinen Felix sai osakseen lukemattomia tervehdyksiä. Nähtävästi -hänen entiset vieraansa olivat paljon pitäneet hänestä. Vihdoin -he saapuivat johtokunnan huoneeseen, jossa Babylonille tarjottiin -kananpoikapaistia ja Racksole auttoi häntä Heidsieck Monopol, Carte -d'or-pullon tyhjentämisessä. - --- Tämä kananpoika on miltei täydellisellä taidolla paistettu, sanoi -Babylon lopuksi. Se tuottaa talolle kaikkea kunniaa. Mutta miksi te, -rakas Racksole, miksi taivaan nimessä te jouduitte riitaan Roccon -kanssa? - --- Olette siis kuullut siitä puhuttavan? - --- Kuullut puhuttavan? Rakas ystävä, sehän oli painettu jokaiseen -sanomalehteen koko mannermaalla. Muutamissa niistä ennustettiin, että -Grand Babylon saisi sulkea porttinsa puolen vuoden kuluttua, koska -Rocco oli kääntänyt sille selkänsä. Mutta minä käsitin luonnollisesti -asian paremmin. Tiesin, että teillä oli täytynyt olla pätevät syyt -kehottaessanne Roccoa jättämään paikkansa ja että edeltäpäin olitte -ryhtynyt toimiin saadaksenne jonkun hänen tilalleen. - --- Totta puhuen en ollut ryhtynyt mihinkään toimiin edeltäpäin, -sanoi Racksole ikäänkuin katuen, mutta onneksi olemme toisessa -keittiömestarissa tavanneet taiturin, jota etevämpi ei ole kukaan muu -kuin Rocco itse. Mutta tämä oli vain onnellinen sattuma. - --- Aivan varmaan oli epäviisasta luottaa sattumaan niin vakavassa -asiassa, sanoi Babylon. - --- Minä en luottanut sattumaan. En luottanut mihinkään muuhun kuin -Roccoon itseensä, ja hän petti minut. - --- Mutta miksi riitaannuitte hänen kanssaan? - --- En joutunut riitaan hänen kanssaan. Tapasin hänet eräänä yönä -balsamoimassa ruumista loistokerroksen makuukammiossa. - --- Mitä te tapasitte? Babylon melkein kiljaisi. - --- Tapasin hänet balsamoimassa ruumista loistokerroksen makuukammiossa, -toisti Racksole mitä rauhallisimmalla äänellään. - -Molemmat miehet katsoivat toisiaan, ja sitten Racksole uudestaan täytti -Babylonin lasin. - --- Kertokaa, sanoi Babylon, istuutuen nojatuoliin ja sytyttäen sikaarin. - -Racksole kertoi koko Posenin jutun kaikkine pienine yksityiskohtineen, -mikäli hän itse sen tunsi. Se oli pitkä ja monimutkainen kertomus, -ja siihen meni noin tunti. Tänä aikana ei pienikokoinen Felix -virkkanut sanaakaan eikä liikuttanut lihastakaan, ainoastaan hänen -pienet silmänsä tuijottivat sinertävän savupilven läpi. Kaakeliuunin -reunustalla oleva kello löi kaksitoista yöllä. - --- Mihin aiotte ryhtyä vastaisuudessa, jos saan luvan kysyä? sanoi -Babylon hänen lopetettuaan. - --- Senpä juuri itsekin haluaisin tietää, sanoi Racksole. - --- Noo, lausui Babylon hetkisen vaitiolon jälkeen, ruvetaanpa -miettimään. Ensiksikin teitä huvittanee tietää, että sattumalta tapasin -Julesin tänään. - --- Vai niini huomautti Racksole aivan rauhallisesti. Missä? - --- Varhain tänä aamuna Parisissa, juuri ennen lähtöäni sieltä. Kohtaus -oli aivan satunnainen, ja Jules tuntui kokolailla hämmästyneen minut -tavatessaan. Hän kysyi kunnioittavasti, mihin olin matkalla, ja minä -sanoin olevani menossa Sveitsiin. Sinä hetkenä luulin olevani matkalla -Sveitsiin. Olin saanut päähäni, että siellä tulisin onnellisemmaksi ja -että oli parasta kääntyä takaisin ja olla enään palaamatta Lontooseen. -Kuitenkin peräydyin kerran vielä ja päätin jatkaa matkaa Lontooseen -silläkin uhalla, että siellä tuntisin itseni onnettomaksi ilman -hotelliani. Sitten kysyin Julesilta, mihin hän aikoi matkustaa, ja hän -kertoi aikovansa lähteä Konstantinopoliin, jossa hän oli osakkaana -eräässä uudessa ranskalaisessa hotellissa. Toivotin hänelle onnea ja -sitten me erosimme. - --- Vai Konstantinopoliin! sanoi Racksole. Erinomaisen sopiva paikka -hänelle minun mielestäni. - --- Mutta, jatkoi Babylon, näin hänet vielä kerran. - --- Missä? - --- Charing Cross-asemalla muutamaa minuuttia ennenkuin ilokseni tapasin -teidät. Mr Jules ei yhtäkaikki ollutkaan matkustanut Konstantinopoliin. -Hän ei huomannut minua, muuten olisin sanonut hänelle, ettei ollut -tapana kulkea Lontoon kautta, jos tahtoi matkustaa Parisista -Konstantinopoliin. - --- On siinä miehessä häikäilemättömyyttä! huudahti Racksole. -Suurenmoista ja uhkarohkeaa häikäilemättömyyttä! - - - - -XXII. - -GRAND BABYLONIN VIINIKELLARISSA. - - --- Tiedättekö mitään tämän Julesin entisyydestä? kysyi Racksole ja -kaatoi lasiinsa whiskyä. - --- En yhtään mitään, sanoi Babylon. Ennenkuin te siitä minulle -mainitsitte, en luule tietäneeni, että hänen oikea nimensä oli Thomas -Jackson, vaikka luonnollisesti olin selvillä siitä, ettei se ollut -Jules. Minulla ei totisesti ollut aavistustakaan siitä, että miss -Spencer oli hänen vaimonsa, vaikka olinkin kauan epäillyt, että heidän -suhteensa toisiinsa oli paljon sydämellisempi kuin heidän tehtäviensä -laatu hotellissa välttämättä edellytti. Kaiken kaikkiaan tiedän -Julesista -- hänen nimensä tulee aina olemaan Jules -- ainoastaan sen, -että hän vähitellen jonkun salaperäisen mieskohtaisen voiman avulla -pääsi huomattuun asemaan hotellissa. Hän oli aivan varmaan lahjakkain -ja älykkäin tarjoilija, minkä koskaan olen tuntenut ja hänellä oli -erikoisesti vallassaan tuo vaikea taito säilyttää arvokkuutensa -joutumatta ristiriitaan toisten arvokkuuden kanssa. Pelkään tämän -tiedon olevan hieman liian ylimalkaisen, jotta siitä olisi jotakin -käytännöllistä hyötyä käsillä olevan vaikean kysymyksen selvittämisessä. - --- Mikä se käsillä oleva vaikea kysymys on? kysyi Racksole tyhmän -näköisenä. - --- Arvelen, että tuo vaikea kysymys on saada selville syy miehen -Lontooseen saapumiseen. - --- Sen voi helposti arvata. - --- Kuinka niin? Luuletteko hänen haluavan antautua oikeuden käsiin tai -tavan voiman sitovan hänet hotelliin? - --- En kumpaakaan, sanoi Racksole. Jules aikoo vain koettaa onneaan -kerran vielä. Siinä koko juttu. - --- Koettaa onneaan mihin nähden? - --- Eugen-herttuaan nähden. Joko tavotella hänen henkeään tai -vapauttaan. Sangen todennäköisesti edellistä tällä kertaa; melkein -varmasti edellistä. Hän on käsittänyt, että meidän intomme pitää -Eugen-herttuan tila salassa on meille haitallinen, ja hän käyttää -hyödykseen tätä seikkaa. Koska hän jo, oman tunnustuksensa mukaan, on -jokseenkin rikas, täytyy hänelle tarjotun palkinnon olla suunnattoman -suuri, ja hän näkyy varmasti päättäneen voittaa sen. Hän on äskettäin -monta kertaa osottautunut rohkeaksi mieheksi; ellen erehdy, näyttäytyy -hän ihan kohta vielä rohkeammaksi. - --- Mutta mitä hän sitten saattaa tehdä? Ette kai tahtone väittää hänen -aikovan tehdä murhayritystä Eugen-herttuaa vastaan täällä hotellissa? - --- Miksei? Jos Reginald Dimmock menetti henkensä jo pelkästään -senvuoksi, että epäiltiin häntä uskottomaksi salaliittolaisille, miksei -Eugen-herttuaakin voitaisi tappaa? - --- Mutta se olisi kuulumaton rikos ja vahingoittaisi äärettömästi -hotellia. - --- Niinpä kyllä, myönsi Racksole hymyillen. - -Pieni Felix Babylon näytti kokoovan rohkeutta käsittääkseen noin -eriskummallisen ajatuksen. - --- Kuinkahan se saattaisi käydä päinsä, kysyi hän vihdoin. - --- Dimmock myrkytettiin. - --- Niin, mutta silloin oli Rocco täällä, ja Rocco oli salaliitossa -osallisena. On käsitettävissä, että Rocco olisi voinut sen tehdä. Mutta -ilman Roccoa en koskaan voi pitää sitä mahdollisena. En edes saata -uskoa, että Jules sitä yrittäisi. Katsokaa, Grand Babylonin tapaisessa -paikassa on ruuan, mitä minun teille ei tarvitse huomauttaa, käytävä -niin monen käden kautta, että olisi kovin arveluttava asia myrkyttää -yksi ainoa henkilö tappamatta kenties viitisenkymmentä. Sitäpaitsi -Eugen-herttuaa, ellei hän tapojaan ole muuttanut, aina palvelee hänen -oma palvelijansa, vanha Hans, jonka vuoksi jokainen yritys turmella -jo valmistettu ruoka juuri ennen sen tarjoilemista olisi äärettömän -uskallettua. - --- Myönnetään, sanoi Racksole. Mutta viiniin pääsee kenties helpommin -käsiksi. Oletteko sitä ajatellut? - --- En, tunnusti Babylon. Te olette kekseliäs teoreetikko, mutta minäpä -satun tietämään, että Eugen-herttua aina avauttaa pullonsa ollessaan -itse läsnä. Hans se epäilemättä avaisi hänen viinipullonsa. Senpä -vuoksi ei viiniarvelu pidä paikkaansa, ystäväni. - --- En saata käsittää, miksei, sanoi Racksole. En tiedä sanoa mitään -viinistä asiantuntijana, ja juon sitä hyvin harvoin, mutta minusta -tuntuu, kuin vallan hyvin voisi tehdä viinille jonkun kolttosen -sen vielä ollessa kellarissa, varsinkin, jos hotellissa olisi joku -rikostoveri. - --- Luulette siis, ettette vielä ole päässyt kaikista -salavehkeilijöistänne? - --- Luulen, että Julesilla voisi olla vielä joku rikostoveri talossa. - --- Ja että viinipullo voitaisiin avata ja uudelleen sulkea korkilla, -ilman että koko toimituksesta voisi huomata jälkeäkään? kysyi Babylon -hieman purevan sukkelasti. - --- En voi huomata, että pullon avaaminen olisi välttämätöntä, jotta -viinin voisi myrkyttää, sanoi Racksole. En koskaan ole koettanut -ketään viinipullolla myrkyttää, enkä väitä itselläni olevan mitään -luonnonlahjoja myrkynsekottamiseen, mutta luulen voivani keksiä useita -keinoja työn suorittamiseksi. Myönnän luonnollisesti, että olen -saattanut kokonaan erehtyä Julesin aikomuksiin nähden. - --- Todellakin, sanoi Babylon. Hotellin alla sijaitsevat viinikellarit -ovat Lontoon merkillisyyksiä. Toivottavasti te tiedätte, mr Racksole, -että ostaessanne Grand Babylonin, samalla ostitte Englannin, ellei koko -Euroopan oivallisimman viinivaraston. Myyntiarviossa arvioin viinin -kuuteenkymmeneen tuhanteen puntaan. Ja sanonpa, että aina huolehdin -siitä, että kellareita hyvin vartioitiin. Itse Julesinkin olisi ollut -vaikea murtautua niihin viinikirjanpitäjän myötävaikutuksetta, ja -viinikirjanpitäjä on tai oli lahjomaton. - --- Minua hävettää mainita, että en vielä ole viinejäni tarkastanut, -sanoi Racksole hymyillen. En ole ajatellut niitä vähääkään. Yksi tai -kaksi kertaa olen vaivautunut kulkemaan yltympäri hotellin, mutta -kellarissa jätin käymättä kierroksillani. - --- Mahdotonta, rakas ystävä! sanoi Babylon, jota tämä tunnustus -huvitti, koska se hänestä -- suuresta hienojen viinien tuntijasta ja -ystävästä -- tuntui melkein uskomattomalta. Mutta teidän on todellakin -tarkastettava ne huomenna. Jos sallitte, tulen teidän mukaanne. - --- Miksei tänä yönä? esitti Racksole tyynesti. - --- Tänä yönä! On kovin myöhä. Hubbard on luultavasti jo mennyt -nukkumaan. - --- Kuka Hubbart on, jos saan kysyä? Muistan vain hämärästi tuon nimen. - --- Hubbard on Grand Babylonin viinikirjanpitäjä, sanoi Felix jotenkin -painokkaasti. Neljänkymmenen ikäinen vakaantunut mies. Hänellä on -kellarien avaimet. Hän tuntee joka pullon jokaikisessä komerossa, -sen iän, ominaisuudet ja arvon. Ja itse hän on ehdottomasti raitis. -Hubbard on nähtävyys. Mitään viiniä ei kellareista voi poistua -hänen tietämättään, eikä kukaan voi päästä kellareihin hänen -myötävaikutuksettaan. Niin oli ainakin minun aikanani, lisäsi Babylon. - --- Herätetään hänet, sanoi Racksole. - --- Mutta kello on yksi yöllä, huomautti Babylon. - --- Ei tee mitään -- nimittäin jos te suostutte tulemaan seurakseni. -Kellari on yhtäläinen yöllä kuin päivillä. Siis, miksemme mene nyt heti? - -Babylon kohautti olkapäitään. Niinkuin tahdotte, sanoi hän myöntyen -aina yhtä kohteliaasti. - --- Ja nyt haetaan tämä mr Hubbard, jolla on kaapin avaimet, sanoi -Racksole heidän yhdessä poistuessaan huoneesta. - -Vaikka oli myöhäistä, ei hotelli luonnollisesti ollut yöksi suljettu. -Muutamia vieraita oli vielä jäljellä, ja muutamia väsyneitä -tarjoilijoita oli toimessaan. Yksi näistä jälkimmäisistä lähetettiin -etsimään tuota merkillistä Hubbartia, ja onneksi tämä ei vielä ollut -mennyt levolle, vaikka juuri oli menemässä. Hän antoi mieskohtaisesti -avaimet mr Racksolelle, ja hänen vähän aikaa puheltuaan entisen -isäntänsä kanssa, suuntasivat Grand Babylonin nykyinen ja entinen -omistaja askeleensa kellareihin. - -Nämä kellarit vievät yli toisen puolen siitä pinta-alasta, jonka -koko hotelli käsittää, sen pituussuuntaan ulottuvan puoliskon, joka -on lähinnä Strandia. Riippuen siitä seikasta, että maa Strandista -viettää jyrkästi jokeen päin, on Grand Babylon niin sanoaksemme syvempi -Strandin kuin joen puolella. Thamesiin päin on sisäänkäytävän tason -alapuolella maakerros ja tämän alla yksi kerros. Strandiin päin on -yksi maakerros, yksi kerros tämän alla ja sen alla isot viinikellarit. -Kuljettuaan palvelijakunnan neljät portaat alas ja pitkän, keittiön -kanssa yhdensuuntaisen käytävän läpi, olivat nuo molemmat miehet -saapuneet erään oven eteen, josta, kun se avattiin, pääsi vielä yksiin -portaisiin. Sen juuressa oli kellarien pääsisäänkäytävä. Sisäänkäytävän -ulkopuolella oli viinihissi, joka välitti noitten maukasten nesteitten -siirtämistä yläilmoihin, ja sisäänkäytävän vastapäätä oli mr Hubbartin -pieni konttori. Kaikkialla oli sähkövalo. Babylon, joka oli eniten -tottunut avaimia käsittelemään ja kantoi niitä, avasi ison oven, -ja sitten he tulivat ensimmäiseen kellariin, ensimmäiseen viidestä -peräkkäin sijaitsevasta. Racksolea hämmästytti ei ainoastaan paikan -viileys, vaan myös huoneuston tilavuus. Babylon oli ottanut käteensä -siirrettävän sähkökäsilampun, ja liikutti sitä ympäri, jotta Racksole -saattaisi nähdä huoneen mittasuhteet. Tässä salamantapaisessa -valaistuksessa näytti tämä maanalainen huone aavemaiselta ja -salaperäiseltä numeroituine lokeroineen, jotka ulottuivat kovin kauas, -kunnes valo supistui kaukaiseksi välähdykseksi, valon silloin tällöin -sattuessa jonkun pullon kuperaan pintaan. Sitten Babylon sytytti -kiinteät sähkölamput, jonka jälkeen Racksole hänen johdollaan kiersi -sen osan aluettaan, joka oli melkeinpä mielenkiintoisin. - -Kellarien rivin äärimmäisessä päässä oli lasiovi, josta nähtävästi -pääsi ylimääräiseen, pienempään kellariin, noin viiden-, kuudentoista -neliöjalan mittaiseen huoneeseen. - --- Jotakin erikoista tuolla sisällä? kysyi Racksole uteliaasti, kun -olivat ehtineet ovelle, ja katsoi sisään pullojen vieri-vierekkäin -oleviin pohjiin. - --- Ah, huudahti Babylon, melkein huuliaan maiskuttaen, tuolla sisällä -on kaiken kerma. - --- Todellakin! sanoi Racksole. Menkäämme sinne. He menivät kiviholviin, -jota miltei saattoi pitää pyhänä sen sisällön kallisarvoisuuden vuoksi, -ja Racksole katseli ympärilleen omituisen läpitunkevasti ja uteliaasti. -Takaseinässä oli ristikkoikkuna, josta tuli heikko valo. - --- Se on vain tuuletusikkuna. Hyvä ilmanvaihto on mitä tärkein, - --- Näyttää olevan rikki, vai kuinka? huomautti Racksole ja lisäsi -sitten, asettaen yhden sormensa Babylonin olkapäälle: Siellä on joku -sisällä kellarissa. Ettekö voi kuulla hengitystä tuolta alhaalta tuon -lokeron takaa? - -Molemmat miehet seisoivat äänettöminä ja jännittivät kuuloansa hetkisen -katossa olevan yksinäisen sähkölampun alla. Toinen puoli kellaria oli -pimeässä. Vihdoin meni Racksole päättäväisesti pitkin keskikäytävää -lokeroitten välitse ja kääntyi nurkkauksessa oikealle. - --- Tule esiin, lurjus! sanoi hän matalalla, melkein ilkeällä äänellä ja -veti esille kokoon kyyristyneen olennon. - -Hän oli odottanut löytävänsä miehen, mutta oli iskenyt kiinni omaan -tyttäreensä, Nella Racksoleen. - - - - -XXIII. - -LISÄÄ TAPAHTUMIA KELLARISSA. - - --- Kuule, isä, lausui Nella hämmästyneelle isälleen, sinun pitäisi -hankkia varmuus siitä, että olet saanut käsiisi oikean henkilön, -ennenkuin panet liikkeelle koko hirvittävän lihasvoimasi. Luulenpa -todella, että olet taittanut olkaluuni. Hän hieroi hartioitaan lystikäs -tuskan ilme kasvoillaan ja nousi sitten pystyyn molempien miesten -edessä. Hänen tummanharmaa hameensa oli rikkirevitty ja tahrainen, ja -tuo tavallisesti niin soma Nella näytti siltä, kuin olisi hän kulkenut -purjekankaisen hengenpelastuslaitteen läpi. Hän silitteli koneellisesti -pukuaan ja järjesti hiukan hiuksiansa. - --- Hyvää iltaa, miss Racksole, sanoi Felix Babylon kohteliaasti -kumartaen. Tämä oli odottamaton hauskuus. Felixin salonkitavat eivät -koskaan pettäneet häntä, oli tilaisuus millainen tahansa. - --- Saanko kysyä, mitä sinulla on minun viinikellarissani tekemistä, -Nella Racksole, sanoi miljoonamies hiukan jäykästi. - --- Sen sanon sinulle, virkkoi Nella. Istuin ja luin myöhään yöhön -huoneessani -- oli niin helteinen yö. Kuulin parlamenttitalon kellon -lyövän puoli yksi. Panin kirjan syrjään ja menin ulos ikkunan -ulkopuolella olevalle verannalle hengittämään vähän raitista ilmaa, -ennenkuin menisin vuoteeseen. Nojasin hyvin hiljaa verannankaiteen yli --- niinkuin muistat, asun nyt kolmannessa kerroksessa -- ja katselin -alas pieneen syvälle vajonneeseen pihaan, joka erottaa hotellinmuurin -Salisbury Lanesta. Hämmästyin aikalailla nähdessäni jonkun olennon -hiipivän pihan poikki. Tiesin, ettei hotelliin ollut sisäänkäytävää -siltä puolelta, ja sitäpaitsi piha on viisitoista tai kaksikymmentä -jalkaa kadun pinnan alapuolella. Pidin siis outoa silmällä. Hän kulki -seinän vierustaa ja katosi näkyvistäni. Kurottauduin verannan yli niin -pitkälle kuin uskalsin, mutta en voinut nähdä häntä. Voin kuitenkin -kuulla hänen liikkeensä. - --- Mitä voit kuulla? kysyi Racksole kiivaasti. - --- Kuulin kuin sahaamista, sanoi Nella, ja sitä kesti pitkän aikaa -- -lähes neljännestunnin luullakseni -- jonkinlaista raapimista. - --- Miksi ihmeessä et tullut ilmoittamaan minulle tai jollekulle muulle -hotellissa olevalle asiasta? kysyi Racksole. - --- En tuota niin tarkoin tiedä, isäkulta, vastasi Nella -rakastettavasti. Asia oli kiinnittänyt mieltäni ja arvelin itse -voivani sen selvittää. Niin, kuten sanoin, mr Babylon, jatkoi hän -ja kääntyi Felixin puoleen hurmaavasti hymyillen, kesti tuota ääntä -aika kauan. Vihdoin se lakkasi ja vieras näyttäytyi taas, tullessaan -esiin seinän vierustasta. Hän kulki pihan poikki ja kiipesi tavalla -tai toisella muurin yli sekä sitten pisteaidan yli Salisbury Laneen. -Tunsin helpotuksen tunteen, sillä tiesin, ettei hän ollut murtautunut -sisään hotelliin. Hän kulki hitaasti Salisbury Lanea pitkin. Joku -poliisikonstaapeli oli juuri matkalla vastakkaiseen suuntaan. -Hyvää iltaa, konstaapeli, kuulin hänen sanovan, ja hän pyysi tältä -tulitikkua. Konstaapeli antoi hänelle tulitikun, mies sytytti savukkeen -ja jatkoi kulkuaan pitkin kujaa. Jos kääntää kaulan sijoiltaan, mr -Babylon, saattaa ikkunastani nähdä vilahduksen rantakatua ja jokea. -Näin miehen kulkevan rantakadun poikki ja jokimuurin viereen, jossa -hän näytti puhuvan jonkun kanssa. Sitten hän kulki rantakatua pitkin -Westminsteriin, enkä sen koommin häntä nähnyt. Odotin minuutin parin -hänen palaamistaan, mutta hän ei palannut. Silloin arvelin, että minun -oli aika ryhtyä tutkimaan, mitä oli tekeillä. Menin heti portaita alas -ja ulos hotellista, aukion halki Salisbury Laneen, ja katsoin alas -pisteaidan yli. Toisella puolella oli tikapuut, joita myöten -- kun -vain ensin oli päässyt pisteaidan yli -- oli hyvin helppo laskeutua -alas pihalle. Pelkäsin kauheasti, että joku kulkija Salisbury Lanella -näkisi minut tarkastamassa pisteaitaa, mutta ketään ei tullut, ja -kiipesin sen yli kärsimättä suurempaa vahinkoa, kuin että hameeni -repesi. Kuljin pihan poikki varpaillani ja huomasin alhaalla maassa -melkein suoraan jalkojeni alla noin jalan levyisen ja puolentoista -jalan pituisen rautaristikon. Epäilin, koska mitään muuta rautaesinettä -ei ollut läheisyydessä, että tuon salaperäisen vieraan oli täytynyt -sahata tätä ristikkoa omista mieskohtaisista syistään. Pudistin sitä -lujasti enkä vähääkään hämmästynyt, kun iso kappale siitä irtautui, -jääden käteeni ja jättäen aivan riittävän ison aukon ihmisen ryömiä -sisälle. Päätin tunkeutua läpi, mutta nyt toivon, etten olisi sitä -tehnyt. En tiedä, mr Babylon, oletteko koskaan koettanut ryömiä -pienestä aukosta hame päällänne. Oletteko? - --- En, minulle ei ole suotu sitä huvia, sanoi pieni Felix, kumarsi -uudelleen ja nosti hajamielisesti maasta pullon, joka sattui olemaan -hänen lähellään. - --- No, se on teidän onnenne, jatkoi Nella kylmästi. Kokonaista -kolme minuuttia luulin menehtyväni tähän ristikkoon, isä, hartiat -sisäpuolella ja muu osa ruumiista sen ulkopuolella. Mutta lopulta minun -onnistui mitä hämmästyttävimmillä ja tuskallisimmilla ponnistuksilla -tunkeutua läpi. Näin putosin tähän oivalliseen kellariin, enemmän -kuolleena kuin elävänä. Sitten epäröin, mihin minun edelleen olisi -ryhdyttävä. Olisiko minun odotettava, kunnes tuo salaperäinen vieras -uudelleen saapuisi, ja tapettava hänet taskusaksillani, jos hän -yrittäisi tulla sisään, vai olisiko minun hälyytettävä? Ensiksikin -asetin rikotun ristikon jälleen paikoilleen; sitten raapaisin tulta -ja näin joutuneeni pulloerämaahan. Tulitikku sammui, eikä minulla -ollut enää toista. Senvuoksi istuuduin loukkoon miettimään. Olin -juuri päättänyt odottaa ja katsoa, palaisiko vieras, kun ensin kuulin -askeleita ja sitten ääniä, ja sitten te tulitte sisään. Sanonpa, että -jouduin sangen hämilleni, varsinkin kun tunsin mr Babylonin äänen. -Minulla ei ollut mitään halua säikäyttää teitä, kuten ymmärrätte. Jos -olisin kohottanut pääni pullojen takaa ja sanonut "huul", olisitte te -hypähtäneet kauhuissanne. Tahdoin keksiä keinon hyvin varovaisesti -ilmaista läsnäoloni. Mutta sinä säästit vaivani, isä. Hengitinkö -todella niin ääneen, että sinä voit sen kuulla? - -Nuori tyttö oli lopettanut kummallisen kertomuksensa, ja kellarissa -vallitsi äänettömyys. Racksole antoi vain päännyökkäyksellä myönteisen -vastauksen hänen viimeiseen kysymykseensä. - --- Niin, Nella, tyttöseni, sanoi miljoonamies lopuksi, olemme sinulle -hyvin kiitollisia voimisteluharjoituksistasi -- hyvin kiitollisia. -Mutta nyt luulen olevan parasta, että menet nukkumaan. Täällä tulee -tapahtumaan joku vakava kohtaus, siitä uskallan panna pantiksi -viimeisen dollarini. - --- Mutta jos tapahtuu sisäänmurto, haluaisin minä sen nähdä, huomautti -Nella. En koskaan ole nähnyt murtovarasta vangittavan itse teossa. - --- Ei tässä ole kysymys murtautumisesta, tyttöseni. Epäilen sen olevan -paljon pahempaa kuin murtovarkautta. - --- Mitä? huudahti hän. Murhako? Murhapolttoko? Dynamiittimurhayrityskö? -Niin sanomattoman hauskaa! - --- Mr Babylon on sanonut minulle Jules'in olevan Lontoossa, lausui -Racksole hiljaa. - --- Jules! huudahti hän kuiskaten, ja hänen äänensä muuttui heti -äärimmäisen vakavaksi. Sammuta nopeasti valo! sanoi hän, juoksi lampun -luo ja sulki sen, niin että kellari tuli pimeäksi. - --- Mikä tuolla oli tarkoituksena? kysyi hänen isänsä. - --- Jos hän palaa ja näkee valon, pakenee hän säikähdyksestä, sanoi -Nella. Se ei ollenkaan ole paikallaan. - --- Ei, se ei ollut paikallaan, miss Racksole, sanoi Babylon, ja hänen -äänessään ilmeni ihailua nuoren tytön älykkyyttä kohtaan, minkä -Racksole kuuli suurella isällisellä ylpeydellä. - --- Kuulehan, Nella, sanoi isä, vetäen tyttärensä luokseen kellarin -synkässä pimeydessä. Me oletamme Jules'in mahdollisesti yrittävän -jotakin kepposta viinipullolla -- pullolla, jonka Eugen-herttua -mahdollisesti tulee juomaan. Luuletko, että näkemäsi mies olisi voinut -olla Jules? - --- En ollut ennen ajatellut, että hän saattaisi olla Jules, mutta -samassa hetkessä, jolloin mainitsit hänen nimensä, tiesin jollakin -tavalla, että hän se oli. Olenpa varma siitä, että se oli Jules. - --- No, kuulehan nyt, mitä minulla on sanottavaa. Älkäämme hukatko -aikaa. Jos hän yleensä tulee tänne, täytyy hänen olla täällä hyvin pian --- ja sinusta saattaa olla hyötyä. Racksole selitti, miten hän oli -ajatellut Jules'in menettelevän. Hän ehdotti, että jos mies palaisi, -hänelle ei tehtäisi mitään, vaan pidettäisiin häntä silmällä lasioven -toiselta puolelta. - --- Tahdotte ikäänkuin pyydystää Julesin elävältä? sanoi Babylon, jota -tämä uusi rikollisten käsittelemistäpä näytti koko lailla järkyttävän. -Varmaan, lisäsi hän, olisi yksinkertaisempaa ja helpompaa ilmoittaa -epäluulonne poliisille ja jättää kaikki heidän hoidettavakseen. - --- Rakas ystäväni, sanoi Racksole, olemme jo menneet vallan liian -pitkälle ilman poliisia, jotta nyt olisi viisasta niitä kutsua, kun -juoni jo on näin pitkälle kehittynyt. - --- Sitäpaitsi toivon aivan erikoisesti itse saavani roiston kiinni, -jos teidän välttämättä on se tiedettävä. Jätän teidät ja Nellan tänne, -koska Nella välttämättä tahtoo nähdä kaikki, ja järjestänpä asiat niin, -että Jules kerran kellariin päästyään ei pääsekään sieltä ulos -- ei -ainakaan ristikon läpi. On parasta teidän asettua lasioven toiselle -puolelle, isoon kellariin, siellä voitte tehdä havaintoja. Minä luikin -heti tieheni. Teidän tulee yksinomaan pitää miehen yrityksiä silmällä. -Jos hänellä on joku rikostoveri hotellissa, saamme siten toivottavasti -tilaisuuden päästä perille, kuka tämä rikostoveri on. - -Sytyttäen tulitikun ja varjostaen sitä kädellään näytti Racksole heille -tietä ulos pienestä kellarista. - --- Jos nyt lukitsette lasioven tältä ulkopuolelta, ei hän voi tätä -tietä päästä pakoon; lasiruudut ovat liian pienet ja puu liian tukevaa. -Jos hän siis joutuu loukkuun, saatte molemmat iloksenne nähdä hänet -epätoivon tuskassa siellä sisällä, teidän tarvitsematta pelätä mitään -mieskohtaista vaaraa, mutta on ehkä parasta, ettette näyttäydy. - -Seuraavana hetkenä olivat Felix Babylon ja Nella yksin pimeässä -kellarissa, kuunnellen Theodore Racksolen eteneviä askeleita. Mutta -hänen askeltensa kaiku ei ollut vielä häipynyt, ennenkuin toinen ääni -tunki heidän korviinsa -- pieneen kellariin vievää ristikkoikkunaa -raastettiin pois. - --- Toivottavasti isänne ehtii perille ajoissa, kuiskasi Felix. - --- Sh! varotti nuori tyttö ja he kumartuivat alas kylki kyljessä -jännitetyssä äänettömyydessä. - -Joku mies solautti ruumiinsa varovasti, mutta äärettömän taitavasti -ristikkoaukosta alas. Katselijat voivat ainoastaan hyvin epäselvästi -nähdä hänen vartalonsa pimeässä. Mutta päästyään kellariin sisään -meni hän vähääkään epäilemättä sähkövalon luo ja sytytti sen. Se -oli Jules ilmielävänä, ja hän tunsi sangen hyvin kellarin laitteet. -Babylon saattoi vain vaivoin pidättää hämmästyksestä aiheutuvaa -ruumiinliikettä, nähdessään tämän uhkarohkean ja tunnottoman entisen -tarjoilijan liikkuvan sellainen varmuus ja päättäväisyys ilmeissään -tuossa kallisarvoisessa kellarissa. Jules meni suoraan pienen lokeron -eteen, jossa oli numero 17, ja otti siitä ylimmän pullon. - --- Romanée-Conti -- Eugen herttuan viiniä! huudahti Babylon -kuiskaamalla. - -Jules poisti sinetin nopeasti ja näppärästi jollakin, nähtävästi sitä -tarkoitusta varten mukaansa ottamallaan aseella. Sitten hän otti -taskustaan pienen ohuen rasian, joka näytti sisältävän mustaa salvaa. -Ottaen sitä sormellaan hän voiteli salvalla pullonkaulan yläreunan -juuri siltä kohdalta missä korkki ja lasi yhtyvät. Seuraavassa hetkessä -oli hän taitavasti pannut sinetin takaisin paikoilleen ja asettanut -pullon oikealle kohdalleen. Hän sammutti sitten kynttilän ja kiiruhti -luukulle. Kun hän oli puoleksi päässyt luukun läpi, huudahti Nella: - --- Hän pääsee pakoon yhtäkaikki. Isä ei ole ennättänyt sinne -- meidän -täytyy pidättää hänet. - -Mutta Babylon, tuo ruumiillistunut varovaisuus pidätti väkisin, mutta -kuitenkin kohteliaasti tätä yankentyttöä, jota hän piti hätäisenä ja -varomattomana, ja ennenkuin hän oli ehtinyt vapautua, oli Julesin -notkea vartalo kadonnut. - - - - -XXIV. - -VIINIPULLO. - - -Mitä Racksoleen tulee, jonka olisi ollut vangittava mies kellarin -ulkopuolella, oli hän niin nopeasti kuin suinkin lähtenyt -viinikellarista ensin alempaan pohjakerrokseen, sitten ulos hotellista -aukiolle päin ja aukion poikki Salisbury Lanen yläpäähän. Mutta -Grand Babylonin laajan alueen vuoksi oli siten kuljettava välimatka -tuskin puolta kilometriä lyhempi, ja kun tällä matkalla oli monia -portaita, pari tusinaa käänteitä ja eräitä käytäviä, jotka tähän -vuorokauden aikaan olivat enemmän tai vähemmän pimeät, ei saattanut -odottaa Racksolen kulkevan sitä vähemmässä kuin viidessä minuutissa. -Oli todellisuudessa kulunut kuusi minuuttia, ennenkuin hän saavutti -Salisbury Lanen yläpään, koska häntä olivat viivyttäneet lähes minuutin -erään käytäviin eksyneen, pimeässä hapuilevan ja whiskyä liiaksi -nauttineen hotellivieraan kysymykset. Kuten jokainen tietää, on -Salisbury Lanen yläpäässä lyhyt mutka. Racksole juoksi sen ympäri hyvää -kilpajuoksuvauhtia, mutta kovaksi onneksi hän juoksi suoraan päin sitä -poliisikonstaapelia, joka vähän aikaisemmin oli vallan kohteliaasti -lainannut Julesille tulitikun. Konstaapeli ei näyttänyt nyt olevan yhtä -hyvällä päällä. - --- Halloo! sanoi hän. Kun hän näki hännystakkiin puetun herran -hatuttomin päin juoksevan täyttä vauhtia kujaa pitkin, vaikutti se -epäilemättä hänen luonnostaan epäluuloiseen mieleensä. Mitä tämä on? -Mihin sellaista kyytiä? Ja hän pidätteli väkisin Racksolea hetkisen ja -tarkasteli hänen kasvojaan. - --- Kas niin, konstaapeli, sanoi Racksole tyynesti, olkaa hyvä ja -jättäkää pilanne. Minulla ei ole aikaa hukata. - --- Anteeksi, hyvä herra, pyysi konstaapeli, vaikka epäröiden ja -hieman pahalla tuulella, ja sitten hän salli Racksolen jatkaa -matkaansa. Miljoonamiehen aikomuksena oli, saadakseen Julesin -vangituksi, tikapuita myöten laskeutua pienelle, matalalle pihalle -ja sitten piiloutua jonkun esiinpistävän muurinnurkkauksen taakse, -kunnes mr Tom Jackson olisi päässyt kellariin. Hän kiipesi senvuoksi -ketterästi pisteaidan -- oman hotellinsa pisteaidan -- yli ja oli -juuri varovaisesti laskeutumassa tikapuita alas, kun karkea käsi -tarttui hänen takinkaulukseensa ja vähemmän lempeällä otteella pakotti -hänet nousemaan takaisin. Asianlaita oli niin, että Racksole oli -laskelmissaan jättänyt poliisikonstaapelin huomioonottamatta. Tämä -rauhan vartija oli Racksolen käytöstä epäillen kaikessa hiljaisuudessa -seurannut häntä kujaa pitkin. Nähdessään miljoonamiehen kiipeämässä -pisteaidan yli oli hän katsonut velvollisuudekseen puuttua asiaan, -ja seurauksena oli Racksolen häpeällinen vangitseminen. Turhaan -miljoonamies teki huomautuksia, antoi selityksiä, purki sadatellen -sisuaan. Vain yksi asia saattoi tyydyttää tyhmää konstaapelia -- -nimittäin se, että Racksole hänen seurassaan palaisi hotelliin ja -siellä todistaisi, kuka hän oli. Jos Racksole silloin osottautuisi -Racksoleksi, Grand Babylonin omistajaksi, hyvä -- silloin -poliisikonstaapeli lupasi pyytää anteeksi. Niin ei siis Racksolella -ollut muuta neuvoa kuin suostua ehdotukseen. Henkilöllisyytensä -todistaminen vei häneltä luonnollisesti vain muutamia minuutteja, -joitten kuluttua Racksole vihoissaan, mutta yhtä kylmäverisenä kuin -aina ennenkin, palasi pisteaidalleen, konstaapelin poistuessa johonkin -toiseen osaan vartiopaikkaansa, jossa saattoi toivoa tapaavansa jonkun -toverin jutellakseen hetkisen hänen kanssaan. - -Silläaikaa oli luonnollisesti ystävämme Jules, täysin tietämättömänä -ulkopuolella tapahtuvasta ottelusta ja itseään uhkaavasta vaarasta, -alhaalla kellarissa, johon oli ennättänyt ennenkuin Racksole ensi -kerran joutui pisteaidan luo. Oli todellakin Julesille onnellinen -sattuma, että hänen kellarista poistumisensa sattui siihen aikaan, -jolloin Racksole oli poissa. Toista kertaa kiiruhtaessaan kujaa pitkin -sai Racksole nähdä jonkun kulkevan noin viisikymmentä metriä edellään -rantakadulle päin. Hän arvasi silmänräpäyksessä miehen olevan Julesin -ja itse päässeensä poliisikonstaapelin kynsistä hiukan liian myöhään. -Hän juoksi, ja Jules, joka kuuli takaa-ajon töminän, alkoi myöskin -juosta. Entinen hovimestari oli nopea. Hän suuntasi juoksunsa suoraan -määrättyä rantamuurin paikkaa kohti ja hyppäsi Racksolen suureksi -hämmästykseksi suoraan muurin yli ja, kuten näytti, jokeen. Onko hän -niin säikähtynyt, että tekee itsemurhan? huudahti Racksole juostessaan. -Mutta sekunttia myöhemmin ilmaisi höyrypurren puhkuminen ja tohina, -ettei Jules sentään ollut joutunut juuri itsemurhan epätoivoisiin -ajatuksiin. Kulkiessaan ajotien poikki rannalle näki miljoonamies -höyrypurren savupiipun loittonevan jokimuurista. Pursi kääntyi joen -keskiuomaa kohti ja käänsi kokkansa Lontoonsiltaan päin. Joki peittyi -äänettömään sumuun. Racksole oli voimaton... - -Vaikka Racksole oli joutunut Grand Babylonin alueella kaksi kertaa -tappiolle taistelussa, jossa kysyttiin neuvokkuutta, kerran Roccon -ja kerran Julesin kanssa kamppaillessaan, ei hän oikeutta myöten -kuitenkaan voinut moittia itseään siitä, että hänen suunnitelmansa -tällä kertaa olisi epäonnistunut, sillä se oli johtunut kokonaan -sivullisen henkilön sekaantumisesta ja suoranaisesta huonosta onnesta. -Hän ei senvuoksi antanut tämän tapahtuman häiritä untaan sinä yönä. - -Seuraavana päivänä hän etsi ruhtinas Aribertin, sillä hänen ja -ruhtinaan välillä vallitsi nyt todellinen, avomielinen ystävyys, ja -ilmoitti ruhtinaalle edellisen yön tapahtumat ja erittäinkin, mitä -Romanée-Contipullolle oli tehty. - --- Söitte kai eilen päivällistä Eugen-herttuan kanssa? - --- Söin kyllä. Ja ihmeellistä kyllä joimme pullollisen Romanée-Contia, -ihmeteltävää viiniä, johon Eugen on vallan ihastunut. - --- Tuletteko tänään syömään päivällistä hänen kanssaan? - --- Hyvin todennäköisesti. Pelkään tämän olevan viimeisen päivän, jonka -viivymme täällä. Eugen haluaa palata Poseniin huomenna varhain. - --- Onko mieleenne johtunut, ruhtinas, sanoi Racksole, että jos Julesin -on onnistunut myrkyttää veljenpoikanne, hänen todennäköisesti myöskin -onnistuisi myrkyttää teidät? - --- Sitä en ole ajatellut, sanoi Aribert nauraen, mutta siltä näyttää. -Tuntuu siltä kuin Jules, jotta hänen vain onnistuisi päästä erikoiseen -uhriinsa käsiksi, ei pitäisi lukua siitä, tuhoutuuko mahdollisesti -samalla joku muu tai jotakin muuta. Nyt meidän kuitenkaan ei tarvitse -pelätä mitään siltä taholta. Te tiedätte pullon ja voitte heti tehdä -sen vaarattomaksi. - --- Mutta minä en aio tehdä sitä vaarattomaksi, sanoi Racksole -tyynesti. Jos Eugen-herttua pyytää tänään päivälliseksi tarjoamaan -Romanée-Contia, niinkuin hän arvattavasti tulee tekemään, aion tarjota -juuri sen pullon hänelle -- ja teille. - --- Tahdotteko siis myrkyttää meidät vasten tahtoanne? - --- Tuskin vain, sanoi Racksole hymyillen. Haluan vain koettaa saada -ilmi Julesin rikostoverin hotellissa. Olen jo tiedustellut viinikirjan -pitäjä Hubbardin asioita. Eikö teistä ole merkillistä, että mr Hubbard -juuri tänään sairastaa vuoteen omana? Hubbardia vaivaa, niin on minulle -kerrottu, jonkunlainen vatsamyrkytys, joka on kohdannut häntä yöllä. -Hän ei sano tietävänsä syytä siihen. Hänen paikkaansa viinikellarissa -tulee tänään hoitamaan hänen apulaisensa, vain nuori poika, mutta -kaikesta päättäen sangen älykäs nuorukainen. Minun tarvinnee tuskin -sanoa, että tulemme pitämään häntä silmällä. - --- Hetkinen, keskeytti ruhtinas Aribert. En oikein käsitä, kuinka te -luulette myrkytyksen toimeenpannun? - --- Pulloa tarkastaa paraikaa eräs ammattimies, jonka tehtäväksi on -annettu poistaa mahdollisimman vähän sitä sekotusta, jolla Jules oli -voidellut pullon suun. Pullo asetetaan kaikessa salaisuudessa takaisin -lokeroonsa. Otaksun, että viiniin kaadettaessa sekoittuu joku määrä -myrkkyä, jonka luulen olevan hyvin voimakasta. - --- Mutta tarjoileva palvelija pyyhkii aivan varmaan pullon kaulan? - --- Niin, ehkäpä, mutta hyvin huolimattomasti. Ja sitäpaitsi on varsin -vähän todennäköistä, että hän pyyhkii pois kaiken myrkyn; osa siitä on -hyvin älykkäästi sivelty reunan sisäpinnalle. Sitäpaitsi, ajatelkaa, -jos hän unohtaisi pyyhkiä pulloa? - --- Eugen-herttuaa palvelee aina päivällisillä Hans. Sen kunnian tuo -uskollinen vanha karhu on pidättänyt itselleen. - --- Mutta otaksukaapa, että Hans... Racksole vaikeni. - --- Hans rikostoveri! Ei, hyvä Racksole, sellainen otaksuma on aivan -mahdoton. - -Samana iltana söi ruhtinas Aribert päivällistä ylhäisen veljenpoikansa -seurassa loistokerroksen upeassa ruokasalissa. Hans tarjoili -vastaanotettuaan ruokalajit ovella muilta palvelijoilta. Aribert -huomasi veljenpoikansa välinpitämättömäksi ja vähäpuheiseksi. -Edellisenä päivänä, jolloin Eugen-herttua tuloksettomasti -keskusteltuaan Sampson Levin kanssa epätoivoissaan oli uhannut tehdä -itsemurhan sellaisella tavalla, "joka perästäpäin näyttäisi vain -onnettomuudelta", oli ruhtinas Aribert pakottanut hänet antamaan -kunniasanansa, ettei tekisi sitä. - --- Mitä viiniä teidän kuninkaallinen ylhäisyytenne haluaa? kysyi vanha -Hans miellyttävällä äänellään, kun liemi oli tarjoiltu. - --- Sherryä, käski Eugen-herttua karskisti. - --- Ja Romanée-Contia sitten? sanoi Hans. - -Aribert katsahti nopeasti ylös. - --- Ei, ei tänä iltana. Tahdon koettaa sherryä tällä kertaa, sanoi -Eugen-herttua. - --- Luulenpa sittenkin, että tahdon Romanée-Contia, Hans, kun tarkemmin -mietin, lisäsi hän jälestäpäin. Se sopii minulle paremmin kuin -samppanja. - -Tätä kuuluisaa ja mainiota bourgognea tarjottiin paistin ohessa. -Vanha Hans kantoi sen hellävaroen esille korikehdossa, väänsi siihen -korkkiruuvin matemaattisella tarkkuudella ja veti ulos korkin, jonka -antoi herransa tarkastettavaksi. Eugen-herttua nyökkäsi ja käski hänen -laskea se pöydälle. Aribert piti häntä silmällä jännitetyllä huomiolla. -Hän ei hetkeäkään voinut uskoa, etteikö Hans ollut itse uskollisuus, -mutta kuitenkin olivat Racksolen sanat vastoin hänen tahtoaan -herättäneet hänessä jonkinlaista levottomuutta. Tänä hetkenä mutisi -Eugen-herttua pöydän yli: - --- Aribert, minä peruutan lupaukseni. Huomaa, että minä peruutan sen. - -Ruhtinas Aribert pudisti voimakkaasti päätään siirtämättä katsettaan -Hansista. Valkohapsinen palvelija pyyhki huolimattomasti ruokaliinalla -Romanée-Contipullon kaulaa ja kaasi lasiin. Aribert vapisi kiireestä -kantapäähän. - -Eugen-herttua otti lasin kohottaen sitä päivänvaloa vastaan. - --- Älkää juoko sitä, sanoi Aribert hyvin tyynesti. Se on myrkytetty. - --- Myrkytettyä! huudahti Eugen-herttua. - --- Myrkytettyä, sire! huudahti vanha Hans syvästi hämmästyneen ja -murheellisen näköisenä, ja hän tarttui lasiin. Mahdotonta, sire. -Itsehän minä avasin pullon. Ei kukaan muu ole siihen koskenut, ja -korkki oli eheä. - --- Sanon teille, että se on myrkytettyä, toisti Aribert. - --- Teidän ylhäisyytenne suonee anteeksi vanhalle miehelle, sanoi -Hans, mutta joka sanoo tätä viiniä myrkytetyksi, hän samalla sanoo -minua murhaajaksi. Tahdon toistaa teille, että se ei ole myrkytettyä. -Minä juon sen. Ja hän kohotti lasin vapiseville huulilleen. Tänä -hetkenä sai Aribert nähdä, ettei ainakaan vanha Hans ollut Julesin -rikostoveri. Syöksyen ylös paikaltaan iski hän lasin iäkkään palvelijan -kädestä, niin että sirpaleet helisten lensivät osaksi pöydälle, osaksi -lattialle. Ruhtinas ja palvelija tuijottivat toisiinsa murheellisen -ja peloittavan äänettömyyden vallitessa. Kuului heikkoa ryminää, ja -Aribert katsahti sivulle. Hän huomasi Eugen-herttuan kumartuneena -veltosti eteenpäin tuolin vasemman nojapuun yli. Herttuan käsivarret -riippuivat suorina ja elottomina, hänen silmänsä olivat suljetut: hän -oli tajutonna. - --- Hans! mutisi ruhtinas Aribert. Hans. Mitä tämä tietää? - - - - -XXV. - -HÖYRYPURSI. - - -Mr Tom Jacksonin suunnitelma turvata pakonsa hotellista höyrypurrella -oli erinomainen, niin pitkälle kuin se ulottui, mutta Racksolen -mielestä se ei ulottunut riittävän pitkälle. Racksole oli sitä mieltä, -mikä tuotti hänelle aivan erikoista iloa, että hänellä nyt oli -kiinteä ja määrätty johtolanka Grand Babylonin entisen hovimestarin -pyydystämiseksi. Hän ei tiennyt mitään Lontoon satamasta, mutta hän -tunsi sattumalta koko paljon monta vertaa monimutkaisempaa, joskin -hiukan pienempää New-Yorkin satamaa, ja hän oli varma siitä, ettei -Julesin höyrypurren tavoittaminen tuottaisi mitään voittamattomia -vaikeuksia. - -Racksolella ei ollut mitään luotettavia tuntomerkkejä sen höyrypurren -löytämiseksi, jolla mr Tom Jackson oli paennut. Taivas oli mennyt -pilveen kohta keskiyön jälkeen, ja oli niinikään ollut heikko sumu, -jonka vuoksi hän oli voinut eroittaa ainoastaan sen, että se oli pitkä -vene, noin kuudenkymmenen jalan pituinen ja luultavasti mustaksi -maalattu. Hän oli itse koko yön tähystänyt kaikkia jokea ylös kulkevia -laivoja, ja aamulla hän oli asettanut sijaansa miehen, jonka oli määrä -ilmoittaa hänelle heti, kun joku höyrypursi oli matkalla Westminsteriin - Puolenpäivän aikaan, keskusteltuaan ruhtinas Aribertin kanssa, kulki -hän jokea alas vuokratulla soutuveneellä aina tullihuoneelle asti ja -nuuski vähän kussakin paikassa etsimänsä purren jälkiä. Mutta hän ei -löytänyt mitään. Hän oli senvuoksi jotakuinkin varma siitä, että -tuo salaperäinen höyrypursi oli jossakin tullihuoneen alapuolella. -Tullihuoneen portaitten kohdalla hän astui maihin ja kysyi hyvin -korkeassa asemassa olevaa virkamiestä -- arvoltaan kenraalitirehtöörin -vertaista -- jonka kerran oli vastaanottanut vieraakseen New-Yorkissa -ja jonka liikeasioissa oli kohdannut Lontoossa Lloydsilla. Tämän suuren -miehen tilavassa mutta likaisessa virkahuoneustossa tapahtui pitkä -keskustelu -- keskustelu, jonka kuluessa Racksolen oli pakko jossain -määrin käyttää vakuuttavaa kykyään ja joka vihdoin päättyi siihen, että -tuo korkea virkamies soitti kelloa. - --- Pyydä mr Hazelia -- huone n:o 332 -- tulemaan luokseni, sanoi -virkamies sille pojalle, joka oli noudattanut kutsua, ja kääntyi -senjälkeen Racksolen puoleen lisäten: Minun tarvinnee tuskin toistaa, -paras mr Racksole, että tämä tapahtuu kokonaan viran ulkopuolella. - --- Sopimuksen mukaan luonnollisesti, sanoi Racksole. Mr Hazell astui -sisään. Hän oli nuori, noin kolmenkymmenenvuotias mies, siniseen -kesäpukuun puettu, kasvot kalpeat ja tarmokkaat, viikset ruskeat ja -ruskea leukaparta sangen kaunis. - --- Mr Hazell, sanoi korkea virkamies, saan esittää teidät mr Theodore -Racksolelle -- tunnette epäilemättä hänen nimensä. Mr Hazell, jatkoi -hän, kääntyen Racksolen puoleen, on tarkastusvirkamies. Hän sattuu nyt -olemaan yövuorolla. Hänen käytettävänään on jokivene, jonka miehistönä -on kaksi miestä ja jolla on oikeus nousta mihin laivaan hyvänsä ja -tarkastaa se. Jos on mitään, mikä koskee Thamesia tästä Gravesendiin -saakka, jota hr Hazell ja hänen miehistönsä eivät tiedä, on se -sellaista, jota ei tarvitsekaan tietää. - --- Hauska tutustua teihin, herrani, sanoi Racksole yksinkertaisesti -pudistaen nuoren miehen kättä. Racksole huomasi mielikseen, että mr -Hazell ei näyttänyt ollenkaan vaivautuneelta. - --- Kuulkaa nyt, Hazell, jatkoi ylhäinen virkamies, mr Racksole tahtoo, -että te auttaisitte häntä ensi yönä tehtävällä pienellä yksityisellä -jokimatkalla. Annan teille yhdeksi yöksi loman. Lähetin noutamaan -teitä osaksi senvuoksi, että luulin teidän pitävän tästä seikkailusta, -osaksi senvuoksi, että tiedän voivani luottaa siihen, että katsotte -tekevänne tämän täysin viran ulkopuolella ja ettette siitä puhu muille. -Ymmärrättekö? Uskallan väittää, ettei teille tule olemaan syytä katua, -että olette ollut kohtelias mr Racksolelle. - --- Luulen käsittäväni, mistä on kysymys, sanoi Hazell vähän hymyillen. - --- Ja kuulkaahan, sanoi virkamies, vaikka tehtävä onkin viran -ulkopuolella, olisi hyvä, jos olisitte puettu virkatakkiinne. -Ymmärrättekö? - --- Täydellisesti, sanoi Hazell. Sen olisin joka tapauksessa tehnyt. - --- Ja nyt, mr Hazell, sanoi Racksole, tahdotteko suoda minulle sen -kunnian, että syötte aamiaista kanssani? Jos suostutte, haluaisin -tilata sen siihen paikkaan, missä tavallisesti syötte. - --- Ja niin tapahtui, että Theodore Racksole ja George Hazell, -tullivirkamies, yhdessä söivät aamiaiseksi lampaankyljyksiä ja joivat -kahvia Thomas Chap-Housessa Lontoon Cityssä. Miljoonamies huomasi kohta -tavanneensa teräväpäisen ja laajatietoisen henkilön. - --- Voitteko lähteä liikkeelle iltapäivällä? kysyi hän. - --- Voin kyllä, sanoi Hazell, minäpä annan jonkun tovereistani tehdä -merkinnän, ja sitten olen vapaa. - --- Katsokaa, sanoi Racksole, tahtoisin mielelläni, että te seuraisitte -minua Grand Babyloniin. Silloin voisimme puhua vähän lähemmin pienestä -matkastani. Ja voisimmeko mennä teidän alukseenne? Tahtoisin tavata -miehistönne. - --- Se käy kyllä päinsä, vastasi Hazell. Molemmat mieheni ovat -laiskimpia ja sieluttomimpia olentoja, mitä voi tavata. He syövät -liikaa ja ovat ylenmäärin olueen meneviä, mutta he tuntevat joen ja -ymmärtävät, mitä heidän on tehtävä. He ovat valmiit suorittamaan -minkä tehtävän tahansa, kun on puhe rehellisestä pelistä ja he saavat -palkkansa eikä heitä vaadita kiirehtimään. - -Samana iltana, kohta pimeän tultua, nousi Racksole yhdessä uuden -ystävänsä George Hazellin kanssa yhteen mustiksi maalatuista -tulliveneistä, jonka miehistönä oli kaksi miestä, jotka olivat -vapaamiehiä joella, kunnianosotus, johon sisältyy eräitä oikeuksia, -joita maamyyrä ei ymmärrä. Oli sumuinen ja painostava ilta. - -Soutajia oli käsketty hiljaa kulkemaan jokea alas The Pooliin, joksi -Towerin alapuolella olevaa laajaa jokialuetta nimitetään. Molemmille -soutajille ei aikaisemmin ollut ilmoitettu matkan tarkoitusta, -mutta nyt, heidän päästyään onnellisesti matkalle, katsoi mr Hazell -soveliaaksi antaa heille siitä jonkunlaista vihiä. - --- Toivomme keksivämme erään sangen epäiltävän höyrypurren, sanoi hän. -Tämä ystävämme tässä haluaa kiihkeästi löytää sen, ja ennenkuin hän -on saanut sen näkyviin, ei mihinkään määrättyyn toimenpiteeseen saata -ryhtyä. - --- Minkä näköinen se on, herra, kysyi peräsoutaja, kasvoiltaan -lihavahko mies, joka näytti täysin kykenemättömältä mihinkään vakavaan -ponnistukseen. - --- En tiedä, vastasi Racksole, mutta mikäli saatoin nähdä, oli se -kuudenkymmenen jalan pituinen ja mustaksi maalattu. Luulen kyllä -tuntevani sen, jahka saan sen nähdä. - --- Eipä siitä ole paljon osviittaa, huudahti toinen mies äreästi. Mutta -mitään muuta hän ei sanonut, sillä hän oli, samoinkuin toverinsakin, -saanut Racksolelta etukäteen yhden Englannin punnan, ja sellainen raha -saa koko joukon aikaan, kun on hillittävä Thamesinsoutajan luontaista -taipumusta ivaan ja suulauteen. - --- Erääseen toiseenkin seikkaan kiinnitin huomioni, sanoi Racksole -yhtäkkiä, mutta unohdin mainita siitä teille. Purren potkuri tuntui -työskentelevän ontuen. - -Molemmat soutajat purskahtivat nauruun. - --- Vai niin, sanoi lihava soutaja, silloin tiedän, minkä purren herra -haluaa tavottaa. -- Se on Jack Everettin vene, jota tavallisesti -nimitetään ankeriaaksi. Siinä on nelisiipinen potkuri, ja yksi siipi on -mennyt poikki. - --- Niin, se se varmasti on, sanoi keulasoutaja edelliseen yhtyen. Jos -te sen tahdotte käsiinne, niin oli se tänä aamuna Cherry Gardenin -rannassa. - --- Mennään sitten niin nopeasti kuin suinkin Cherry Gardenin rantaan, -sanoi Racksole, ja vene kääntyi joen yli alkaen hitaasti solua -virran mukana oikeaa rantaa, liukuen muutamien telakkain ohi, joista -monessa vielä tänä myöhäisenä hetkenä oli käynnissä nostolaitteet, -jotka tyhjinä laskettiin laivojen tavarasäiliöihin ja nousivat niistä -täysinä. Molempien soutajien ohjatessa veneen liikkeitä laskuvedessä, -selitti Hazell miljoonamiehelle, että "Ankerias" oli joen huomatuimpia -pursia. Everettin alus näytti aina olevan saatavissa soveliasta -rahallista korvausta vastaan, jos vain jollakulla oli joku häpeällinen -ja salakavala juoni tekeillä ja sen toteuttamiseksi tarvitsi joen -myötävaikutusta. "Ankerias" oli ollut pahemmassa kuin pulassa tuhansia -kertoja, mutta aina onnellisesti, joskaan ei juuri kunniakkaasti, -päässyt pälkähästä. Jokipoliisi piti sitä valppaasti silmällä, ja -kaikkein merkillisintä oli, ettei sen omistaja, vanha Everett, vielä -koskaan ollut vakavasti joutunut huonoon valoon mistään laittomasta -teosta. Kertaakaan ei oikeuden asiamies ollut saanut todistetuksi -mitään varmaa "Ankeriaan" omistajasta, vaikka monet sen entisistä -vuokraajista tällä hetkellä olivat vangittuina pitkin maata. Viime -aikoina oli alus kuitenkin vioittuneen potkurinsa vuoksi joutunut -huonoon maineeseen pahantekijäinkin keskuudessa, ja tämä veljeskunta -oli vähitellen hyljännyt sen, turvautuen toiseen vähemmän helposti -tunnettavaan. - --- Ystävämme, mr Tom Jackson, sanoi Hazell Racksolelle, oli varomaton -vuokratessaan "Ankeriaan". Hänen laatuisensa kokeneen roiston olisi -toki pitänyt paremmin ymmärtää asiansa. Ette nyt voi olla pääsemättä -juonen perille. - -Tällöin vene lähestyi Cherry Gardenin rantaa, mutta pahaksi onneksi oli -ohut öinen sumu verhonnut joen, niin ettei esineitä saattanut selvästi -erottaa niiden ollessa enemmän kuin kolmenkymmenen metrin päässä. -Tulliveneen liukuessa rannan ohi jännittivät kaikki siinä olevat -miehet katseensa nähdäkseen tuon salaperäisen purren, mutta siitä ei -voinut havaita vilahdustakaan. Vene liukui virran mukana, soutajien -lepuuttaessa airoja. Sitten he töintuskin välttivät yhteentörmäyksen -ison norjalaisen purjelaivan kanssa, joka oli ankkuroituna kokka virran -suuntaan päin. Tämän laivan ohi he kulkivat alihangan puolelta. Juuri -kun he olivat päässeet sen keulankärjen ohi, huudahti lihava soutaja -innostuneena: - --- Tuossa sen keula on! Ja hän käänsi veneen alkaen soutaa ylöspäin -vasten virtaa. Ja aivan oikein nähtiin kadonnut "Ankerias" mukavasti -ankkuroituna norjalaisen laivan ylähangan puolella, somasti kätkettynä -sen ja rannan väliin. Miehet soutivat veneen hyvin hiljaa aluksen -sivulle. - - - - -XXVI. - -ÖINEN TAKAA-AJO JA KATUPOIKA. - - --- Minäpä nousen aluksi laivaan, sanoi Hazell kuiskaten Racksolelle. -Annan heidän ymmärtää epäileväni, että aluksessa on tullissa -käsiteltävää tavaraa, ja tällöin saan tilaisuuden tarkastaa sen -perinpohjin. - -Virkatakkiinsa ja -lakkiinsa puettuna nousi hän, Racksolen mielestä -jotakuinkin häikäilemättä, aluksen jokseenkin matalalle kannelle. "Ketä -on laivassa?" kuuli Racksole hänen huutavan, ja naisen ääni vastasi. -Hazell huusi silloin: "Minä olen tullivirkamies ja tahdon tutkia -aluksen", jonka jälkeen hän katosi pieneen keskellä laivaa olevaan -salonkiin. Sitten ei Racksole enää kuullut mitään. Miljoonamiehestä -tuntui kuin Hazell olisi ollut poissa tuntikausia, mutta vihdoin hän -palasi. - --- En voinut löytää mitään, sanoi hän hypätessään alas soutuveneeseen, -ja sitten lisäsi hän hiljaisella äänellä Racksolelle: - --- Siellä on eräs nainen laivassa. Häneen näyttää sopivan kuvauksenne -miss Spenceristä. Pannussa on täysi höyry, mutta koneenkäyttäjää ei -siellä ollut. Kysyin, missä koneenkäyttäjä oli, jonka jälkeen hän -tahtoi tietää, mitä se asia minua liikutti, ja käski minun tehdä -tehtäväni ja sitten lähteä. Näkyy olevan ovela nainen. Pistin nenäni -joka paikkaan, näkemättä kuitenkaan jälkeäkään kenestäkään muusta. Ehkä -on parasta, että soudamme tiehemme ja asetumme läheisyyteen hetkiseksi -vain nähdäksemme, tapahtuuko mitään merkillistä. - --- Oletteko ihan varma, ettei hän ole laivassa? kysyi Racksole. - --- Ihan varma, sanoi Hazell jyrkästi. Tiedän, miten menettelen laivaa -tutkiessani. Katsokaa tätä. Ja hän ojensi Racksolelle noin kahden jalan -pituisen ja puisella päällä varustetun teräsneulan. - --- Se on tullin apuneuvoja laivoja tarkastettaessa, sanoi hän. - --- Ei kai käy päinsä nousta laivaan ja viedä nainen pois? lausui -Racksole epäröiden. - --- Oo, alkoi Hazell samaten epäröiden, mitä siihen... - --- Mihinkä tuo on matkalla? keskeytti Hazellin kokkasoutaja. Katsoen -miehen sormen osoittamaan suuntaan huomasi sekä Hazell että Racksole -enemmän tai vähemmän seivästi, kuinka joku vene kiiti norjalaisen -laivan kokan alitse joen laskusuuntaan, kadoten sumuun. - --- Se on Jules, sen uskallan vannoa, huusi Racksole. Perästä, miehet. -Kymmenen puntaa mieheen, jos tavotamme hänet! - --- Airot veteen nyt, pojat! sanoi Hazell, ja raskas tullivene läksi -ajamaan takaa. - --- Tästä näkyy kehittyvän kaunis pilajuttu, huomautti Racksole. - --- Se riippuu siitä, mitä pilajutulla tarkoitatte, sanoi Hazell. Ei ole -juuri pilaa kiitää jokea alas sen keskiuomassa näin sumussa. Ei koskaan -tiedä, milloin joutuu toiseen maailmaan, kun kaikki nämä proomut -molskivat ympärillä. Luulen miehen kätkeytyneen veneeseen nähtyään -meidät ja sitten minun lähdettyäni päästäneen kokkanuoran irti. - -Vene lipui nopeasti eteenpäin laskuvedessä. Ohjaus riippui sattumasta -ja vaistosta enemmän kuin mistään muusta. Vähän väliä täytyi peräsimen -nuoria hoitelevan Hazellin kääntää vene äkisti syrjään välttääkseen -törmäämästä proomuun tai ankkuroituun laivaan. Racksolesta näytti -laivoja olevan ankkurissa yltympäri joella. Hän tähysteli vilkkaasti -ympärilleen, mutta pitkään aikaan hän ei voinut nähdä muuta kuin sumua -ja epämääräisiä laivojen ääriviivoja. Sitten hän äkkiä sanoi jokseenkin -tyynesti: - --- Olemme oikealla tolalla. Voin nähdä hänet edessämme. Me tavoitamme -hänet. Seuraavassa minuutissa näkyi vene selvästi vähemmän kuin -kahdenkymmenen metrin päässä, ja meloja -- joka nyt meloi rajusti --- oli selvästi Jules -- Jules puettuna kepeään tweedpukuun ja -huopahattuun. - --- Olitte oikeassa, sanoi Hazell. Tämä on pilajuttu. Tunnen ihan -innostuvani. Se on virkistävämpää kuin vetopasuunan puhaltaminen -orkesterissa. Ohjaanko hänen päälleen, mitä? Voimmehan sitten onkia -pojan vedestä. - --- Ylähangan puolelta, komensi Racksole. - --- Eihän, ukko kulta! vastasi Hazell, sieltä ei pääse. Hänen on pakko -tulla takaisin alempana. Se on vain juoni. Lasken suoraan eteenpäin. - -Ja he kulkivat edelleen, lihavan soutajan ponnistellessa, niin että -hänen kasvonsa loistivat pilkkopimeässäkin. Mutta kahden proomun -välitse tuli tyhjä vene, joka kääntyi virran mukana Greenwichiin päin. - -Lihava mies sanoi läähättäen sanan toverilleen, ja tullivene pysähtyi -samassa. - --- Hän on hyvässä turvassa, sanoi kokkasoutaja. Jos kiinniotettava on -hän, niin on hän jommassakummassa proomussa, ja teidän on vain noustava -sinne ja otettava hänet sieltä. - --- Niin, siinä koko juttu, sanoi ääni lähimmän proomun pohjasta, ja -ääni oli Julesin, jonka nimi muutoin oli Tom Jackson. - --- Kuulkaas veitikkaa, sanoi lihava soutaja nauraen. Se on totta -totisesti varma mies. Mutta jos minä olisin teidän sijassanne, mr -Hazell, tai tämän herran sijassa, niin en kiipeisi tuohon proomuun ensi -hädässä. - -He peräyttivät veneen lähimmän proomun perän alle ja tähystivät ylös. - --- Hyvä on, sanoi Racksole Hazellille. Minulla on revolveri. Kuinkahan -pääsen tuonne ylös? - --- Niin, uskon kyllä, että teillä on revolveri, mutta sitä ette -saa käyttää, sanoi Hazell kiivaasti. Ei saa syntyä mitään melua. -Saisimme jokipoliisin heti niskaamme, jos revolverinlaukaus kuuluisi, -ja se olisi minun tuhoni. Jos tulisi kuulustelu, ei tullihallitus -kiinnittäisi mitään huomiota siihen seikkaan, että esimieheni on -määrännyt minut suorittamaan tämän työn, ja minua kehoitettaisiin -eroamaan virastani. - --- Siinä suhteessa ei teidän tarvitse pelätä, minä tietysti vastaan -kaikesta. - --- Siitä ei olisi apua, vaikka ottaisitte kantaaksenne kuinka suuren -osan edesvastuusta, huomautti Hazell, te ette voisi asettaa minua -takaisin virkaani, ja urani olisi katkaistu. - --- Mutta onhan muita uria, sanoi Racksole, joka todella kiihkeästi -halusi teloittaa entisen tarjoilijansa hyvin tähdätyllä luodilla. Onhan -muita uria. - --- Tulli on minun urani, sanoi Hazell, välttäkäämme siis ampumista. -Voimmehan odottaa hetkisen läheisyydessä; ei hän missään tapauksessa -pakenemaan pääse. Voitte saada minun pistimeni, jos tahdotte -- ja hän -luovutti Racksolelle tutkimisaseensa. Voitte tehdä, mitä haluatte, -kunhan teette sen sievästi melua herättämättä. - -Muutamia minuutteja istuivat nuo neljä miestä toimettomina veneessä -liikehtivän sumun ympäröiminä, allaan musta vesi ja yläpuolellaan -puoleksi lastattu proomu, jossa oli päättäväinen ja kekseliäs mies. -Äkkiä sumu hälveni kutistuen kuin täpläksi, ikäänkuin joku peto olisi -sen pois puhaltanut. Taivas tuli näkyviin, ja se oli kirkas ja kuu -paistoi. Muutos oli juuri sellainen ihanteellinen vaihdos, joka niin -usein tapahtuu suurilla joilla. - --- Nyt on huomattavasti parempi, sanoi lihava soutaja. Samassa hetkessä -näkyi pää proomunlaidan yli. Se oli Julesin naama -- tumma, synkkä ja -ivallisessa hymyssä. - --- Onko mr Racksole venheessä? kysyi hän tyynesti. Jos niin on, -niin tulkoon mr Racksole tänne. Mr Racksole on tavoittanut minut -ja saa minut ilmaiseksi. Tässä minä olen. Hän nousi seisomaan koko -pituudelleen proomun kannelle ja näytti isolta yöllistä taivasta -vastaan. Kaikki tulliveneessä olijat saattoivat nähdä, että hän -oikeassa kädessään piti lyhyttä tikaria. -- Kas niin, mr Racksole, -olette kauan ajanut minua takaa, jatkoi hän, nyt olen tässä. Miksette -tule tänne ylös? Jollei teillä itsellänne ole rohkeutta tulla, niin -kehoittakaa jotakuta toista astumaan tänne teidän asemastanne. Sama -rehellinen kohtelu on tuleva kaikkien osaksi... Ja Jules naurahti -lyhyesti ja läpitunkevasta. - -Sitä nauruaan hän juuri nauroi, kun hän yhtäkkiä syöksähti eteenpäin. - --- Mitä teillä on minun proomussani tekemistä? Alas täältä! Poikasen -hento kimakka ääni kuului pimeästä. Pieni rääsyinen poika oli kaikessa -hiljaisuudessa ilmestynyt Julesin taakse, ja kaksi pientä käsivartta -oli sysännyt hänet veteen. Hän putosi kauniisti loiskahtaen. Huomasi -heti, ettei uimataito kuulunut Julesin taitolahjoihin. Hän potki -hurjasti ja upposi. Kun hän uudelleen näyttäytyi, vedettiin hänet -ylös tulliveneeseen. Köysi otettiin esille, ja minuutin parin päästä -oli mies häpeällisesti sidottuna veneen pohjalla. Katupojan avulla --- proomussa, joka ehkä ei ollut hänen olinpaikkansa enemmän kuin -Julesinkaan -- oli Racksole voittanut pelin. Ensi kertaa moneen -viikkoon tunsi miljoonamies rauhan ja tyydytyksen tunteen. Hän kumartui -Julesin ojennetun ruumiin yli Hazellin tutkimusase kädessään. - --- Mitä aioitte nyt tehdä hänelle? kysyi Hazell. - --- Soudetaan Grand Babylonin edessä olevan rantalaiturin portaille. Hän -on saava hyvän asunnon hotellissani, sen lupaan hänelle. - -Jules ei virkkanut sanaakaan. - -Ennenkuin Racksole sinä yönä erosi tullivirkamiehestä, oli Jules -onnellisesti kuljetettu Grand Hotel Babyloniin, ja molemmat soutajat -olivat saaneet kumpikin kymmenen puntaansa. - --- Jäätte kai tänne yöksi, sanoi miljoonamies. On myöhä. - --- Mielelläni, sanoi Hazell. Seuraavana aamuna näki hän ylenmäärin -herkullisen aamiaisen odottavan itseään, ja ruokaliinassa oli sadan -punnan seteli. Mutta vaikka Hazell vasta paljon myöhemmin sai sen -tietää, oli tapahtunut yhtä ja toista, ennenkuin hän nautti tämän -oivallisen aamiaisensa. - - - - -XXVII. - -TOM JACKSONIN TUNNUSTUS. - - -Kävi ilmi, että pieni huone, jossa Jules oli asunut niinä vuosina, -jotka hän oli ollut hovimestarina Grand Babylonissa, oli jäänyt -tyhjäksi siitä asti, jolloin Racksole niin äkkiä oli hänet erottanut. -Mitään muuta hovimestaria ei ollut hänen tilalleen nimitetty, ja -yhden ihmisen poissaoloa tuskin saattoi huomata tuossa valtavassa -palvelijajoukossa Grand Babylonin kaltaisessa laitoksessa -- vaikkapa -tuo yksi olisi ollut ainoalaatuinen Jules. Hovimestarin toimi on -tavallisesti olemassa enemmän komeuden ja näön vuoksi ja enemmän -moraalista kunnioitusta herättämässä kuin hyödyn takia. Ja niin -oli asian laita tuossa isossa rantakadun varrella sijaitsevassa -hotellissakin. Racksolessa heräsi siis tuuma niin huomaamattomasti -kuin mahdollista kannattaa vankinsa tähän tyhjään huoneeseen. Tämän -tehtävän suorittaminen ei näyttänyt tuottavan mitään vaikeuksia. Jules -havaittiin täysin alistuvaiseksi ylivallan edessä. Racksole otti -seurakseen vanhan kaupunginlähetin, joka monta vuotta oli kuulunut -hotellin palvelijoihin ulkoisia tehtäviä varten -- harmaahapsisen -miehen, joka oli jäntevä kuin mäyräkoira ja väkevä kuin talonkoira. -Mennessään sisään huoneeseen Julesin kanssa, jonka kädet olivat -sidotut, käski hän kaupunginlähetin jäädä oven ulkopuolelle. - -Sitten hän huusi kaupunginlähettiä, ja molemmat sitoivat Julesin -lujasti sänkyyn, niin että hän tuli makaavaan asentoon. Koko sinä -aikana ei vanki avannut suutaan -- hän vain hymyili halveksivasti. -Vihdoin Racksole otti pois koristusesineet, maton, tuolit ja koukut -ja riuhtoi irti sähkölampun varren. Sitten hän ja kaupunginlähetti -läksivät huoneesta, ja Racksole lukitsi oven ulkoa pistäen avaimen -taskuunsa. - --- Sinun on vartioitava tässä koko yö, sanoi hän kaupunginlähetille -Saat istua tuolilla, mutta älä vain nukahda. Jos kuulet huoneesta -pienintäkään melua, niin puhalla vihellyspilliisi; minä järjestän niin, -että voin vastata merkkiin. Jollei melua kuulu, älä tee yhtään mitään. -En tahdo, että tästä syntyy juttuja, ymmärrätkö. Minä luotan sinuun ja -sinä voit luottaa minuun. - -Kello oli silloin yksi yöllä. Miljoonamies läksi nukkumaan -- ei omaan -sänkyynsä, vaan erääseen seitsemännessä kerroksessa olevaan. Hän ei -kuitenkaan nukkunut kovin kauan. Kohta päivän valjettua hän oli aivan -hereillä ja ajatteli kiihkeästi Julesia. Hän oli todella hyvin utelias -saamaan tietää Julesin historian ja hän päätti, jos se vain kävisi -päinsä, houkuttelemalla tai muulla tavalla saada hänet kertomaan sen. -Racksolen luonteiselle miehelle ei mikään aika ole verrattavissa -nykyiseen, ja kello kuusi, kun kirkas aamuaurinko iloisesti paistoi -ikkunaan, pukeutui hän ja meni portaita ylös jälleen kahdeksanteen -kerrokseen. Kaupunginlähetti istui uneliaana, mutta varuillaan tuolilla -ja nousi isäntänsä nähdessään seisoalleen ja tervehti. - --- Onko mitään tapahtunut? kysyi Racksole. - --- Ei mitään, herra. - --- Hyvä on, sanoi Racksole, avaten oven ja astuen huoneeseen. Kaikki -oli täysin ennallaan, paitsi että Julesin, joka aluksi oli ollut -selällään, jollain tavalla oli onnistunut kääntyä, ja oli hän nyt -etukumarassa. Hän katsahti äänettömästi ja ivallisesti miljoonamieheen. -Racksole tervehti häntä ja veti vartavasten housuntaskustaan -revolverin, jonka asetti pöydälle. Sitten hän istuutui pöydälle -revolverin viereen antaen jalkojensa roikkua tuuman tai parin verran -irti lattiasta. - --- Tahdon keskustella kanssanne, Jackson, alkoi hän. - --- Voitte puhua minulle niin hyvin kuin taidatte, sanoi Jules. Minä en -estä teitä, siihen voitte luottaa. - --- Tahtoisin mielelläni teiltä vastauksia muutamiin kysymyksiin. - --- Se on eri asia, sanoi Jules. En aio vastata mihinkään kysymyksiin -niin kauan kuin olen tällä tavalla sidottuna. Voitte luottaa siihenkin. - --- Teidän kannattaa olla mukautuvainen, sanoi Racksole. - --- En aio vastata mihinkään kysymyksiin niin kauan kuin olen sidottuna. - --- Minä päästän jalkanne irti, jos tahdotte, ehdotti Racksole -kohteliaasti, niin voitte istua. Teidän ei ollenkaan kannata -teeskennellä, että teillä on ollut epämukavaa, sillä tiedän, ettei -niin ole laita. Mielestäni teitä on kohdeltu hyvin kauniisti, poikani. -Kas noin, hän lisäsi, päästäen vangin alaraajat kahleista. Toistan -nyt, että voitte olla mukautuvainen. Voittehan mielellänne myöntää -joutuneenne seikkailussa alakynteen ja toimia sen mukaan. Olin -päättänyt voittaa teidät omin päin ilman poliisia, ja sen olen tehnyt. - --- Olette toiminut itse, vastasi Jules. Olette toiminut vastoin -lakia. Jos teillä olisi ollut vähän ymmärrystä, ette olisi puuttunut -asiaan: olisitte jättänyt kaikki poliisin huostaan. Se olisi pöyhinyt -asiaa vuoden tai pari ja sitten jättänyt sen sikseen. Kuka nyt tekee -ilmoituksen poliisille? Tekö kenties? Aiotteko luovuttaa minut sille -ja sanoa: kas tässä, olen pyydystänyt hänet teille. Jos sen teette, -pyydetään teitä selittämään erinäisiä asioita, ja silloin tulee -naamanne venymään pitkäksi. Toinen rikos ei puolusta toista, ja sen te -opitte tietämään. - -Koskaan pettämättömällä älyllä oli Jules keksinyt juuri arimman -kohdan Racksolen asemassa, ja sen vaikeuden merkitystä Racksole -tosiaan ei ollut koettanut vähäksyä. Hän tiesi vallan hyvin, että se -oli voitettava. Kuitenkaan hän ei tahtonut antaa Julesin aavistaa -ajatuksiaan. - --- Yhtäkaikki olette täällä ja minun vankinani, sanoi hän tyynesti. -Olette tehnyt kirjavan joukon rikoksia ja niitten joukossa murhia. Te -olette kypsä hirsipuuhun. Sen te tiedätte. Minulla ei ole mitään syytä -kutsua poliisia. Minulle olisi vallan helppoa itse teloittaa teidät, -niinkuin olette ansainneet. Jaan siinä tapauksessa vain oikeutta ja -riistän pyöveliltä hänen palkkionsa. Samalla tapaa kuin toin teidät -sisään tähän hotelliin, voin viedä teidät jälleen ulos. Muutama -päivä sitten lainasitte tai varastitte höyrypurren Ostendessa. Mitä -sillä olette tehnyt, sitä en tiedä, enkä siitä välitä, mutta epäilen -vakavasti, että tyttäreni töin tuskin pelastui murhaajien käsistä -teidän purressanne. Minulla on oma huvipursi. Olettakaamme, että käytän -sitä hyväkseni samalla tapaa kuin te omaanne! Otaksukaamme, että minä -varkain vien teidät siihen ja ohjaan purren meren selälle ja sitten -yöllä pyydän teitä laskeutumaan valtamereen. Sellaista on tehty. -Sellaista voidaan tehdä uudelleen. Jos niin menettelisin, olisi minulla -ainakin se tyydytys, että tietäisin vapauttaneeni yhteiskunnan yhden -roiston tuottamasta kiusasta. - --- Mutta sitä te ette tee, mutisi Jules. - --- En, sanoi Racksole, sitä en tee -- jos nyt käyttäydytte siivosti. -Mutta sen vannon, että, ellette niin ole, en suo itselleni mitään -lepoa, ennenkuin olette hengiltä joko poliisin avulla tai ilman sitä. -Ette tunne Theodore Racksolea. - --- Luulen teidän tarkoittaneen, mitä sanotte, huudahti Jules -kasvoillaan ällistyneen mielenkiinnon ilme, ikäänkuin hän olisi tehnyt -tärkeän havainnon. - --- Luulen, että sen teen, sanoi Racksole. Kuunnelkaa nyt. Parhaassa -tapauksessa luovutan teidät poliisille. Pahimmassa tapauksessa otan -teidät itse käsiteltäväkseni. Poliisin suhteen teillä on jonkinlaisia -toiveita -- voitte päästä kahdenkymmenen vuoden pakkotyöllä; sillä -vaikka te aivan varmaan olette murhannut Reginald Dimmockin, kävisi -sitä hieman vaikeaksi todistaa. Mutta minuun nähden teillä ei olisi -pienintäkään toivoa. Minulla on muutamia kysymyksiä teille tehtävänä, -ja siitä, miten niihin vastaatte, riippuu, luovutanko teidät poliisille -vai otanko oikeudenkäytön omiin käsiini. Ja voin sen mielelläni teille -sanoa, että jälkimäinen vaihtoehto on yksinkertaisin. Käyttäisinkin -sitä, ellette mielestäni olisi sangen älykäs ja erikoisenlaatuinen -mies ja ellen ikäänkuin salaa ihailisi kammottavaa taitavuuttanne ja -kekseliäisyyttänne. - --- Olen siis teidän mielestänne älykäs? sanoi Jules. Olette oikeassa, -niin olenkin. Olisin ollut teitä kohtaan liian ovela, ellei minulla -olisi ollut huono onni. Teidän ei ole voitostanne kiittäminen -taitavuuttanne vaan onneanne. - --- Niin voitetut aina sanovat. Waterloo oli englantilaisille -epäilemättä onnenpotkaus, mutta se oli yhtäkaikki Waterloo. - -Jules haukotteli. - --- Mitä te haluatte tietää, kysyi hän kohteliaasti. - --- Ensiksikin haluaisin tietää täällä hotellissa olevien -rikostoverienne nimet. - --- Nyttemmin minulla ei ole ketään. Rocco oli viimeinen. - --- Älkää nyt alkako valehtelemalla, Jollei teillä ole ketään -rikostoveria, kuinka silloin voitte niin järjestää, että eräs -määrätty pullo Romanée-Contia oli tarjottava hänen ylhäisyydelleen -Eugen-herttualle. -- Vai niin, te keksitte siis sen asian ajoissa? -sanoi Jules. Sitä pelkäsinkin. Sallikaa minun siis selittää, että -siihen ei tarvittu mitään rikostoveria. Pullo oli ylinnä lokerossa ja -olisi aivan luonnollisesti joutunut ensinnä otettavaksi. Sitäpaitsi -asetin sen niin, että se pisti hiukan esiin muista. - --- Te ette siis järjestänyt niin, että Hubbard sairastui -kysymyksessäolevana yönä? - --- Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, ettei tuolia oivallisella -Hubbardilla ollut tavallista hyvää terveyttään, sanoi Jules. - --- Sanokaa minulle, sanoi Racksole, mistä tai kenestä johtuvat -salajuonenne Eugen-herttuan henkeä vastaan? - --- Minulla ei ollut mitään salajuonia Eugen-herttuan henkeä vastaan, -ainakaan aluksi. Otin vain korvausta vastaan huolehtiakseni -siitä, ettei Eugen-herttua saisi kohdata erästä mr Sampson Leviä -Lontoosta ennen määräpäivää, siinä kaikki. Tämähän näytti kylläkin -yksinkertaiselta. Olen ollut sotkeutuneena paljon mutkikkaampiin -juoniin aikaisemmin. Olin vakuutettu siitä, että pystyisin toimittamaan -asian Roccon ja Em -- ja miss Spencerin avulla. - --- Onko tuo nainen teidän vaimonne? - --- Hän pyrkii siksi, sanoi hän ivallisesti. Pyydän, ettette keskeytä -minua. Olin lopettanut kaikki valmistukset, kun te häikäilemättä -ostitte hotellin. Ei haittaa, vaikka nyt myönnän siitä hetkestä, -jolloin tulitte tielleni tuona yönä käytävässä, pelänneeni -teitä, vaikka tuskin myönsin sitä itsellenikään silloin. Katsoin -turvallisemmaksi siirtää toiminta-alueemme Ostendeen. Olin aikonut -ottaa Eugen-herttuan huostaani täällä hotellissa, mutta silloin -päätin siirtää hänet mantereelle ja lähetin miss Spencerin matkaan -erinäisin ohjein. Huolet tulevat harvoin yksitellen, ja sattui, että -juuri silloin tuo idiootti Dimmock, joka oli ollut kanssamme liitossa, -suvaitsi osoittautua luopioksi. Pieninkin hykkyrä olisi vienyt kaikki -nurinniskoin, ja siten oli minun pakko -- poistaa hänet näyttämöltä. -Hän halusi vetäytyä syrjään -- hän sai vaikean omantunnonherkkyyden -kohtauksen, ja tarvittiin voimakkaita toimenpiteitä. Valitan hänen -ennenaikaista kuolemaansa, mutta hän aiheutti sen itse. No, kaikki -kävi rauhallisesti, kunnes te ja kukoistava tyttärenne, ilmeisesti -aikoen sekaantua meidän asioihimme, jälleen ilmestyitte joukkoomme -Ostendeen. Mutta silloin oli vain kaksikymmentäneljä tuntia jäljellä -siitä ajasta, jonka suojattini olivat määränneet. Pidätin pikku -Eugen-parkaa määräajan, ja sitten teidän onnistui saada hänet käsiinne. -En voi kieltää, että te silloin pääsitte juonen jäljille, vaikka minun -alkuperäisten ohjeitteni mukaan liian myöhään. Aika oli loppuun kulunut -ja mikäli tiesin, oli aivan yhdentekevää, tapasiko Eugen-herttua mr -Sampson Levin vai ei. Mutta minun suojattini olivat yhä levottomia. -He olivat levottomia sittenkin, kun pikku Eugen oli monta viikkoa -sairastanut Ostendessa. He näyttivät pelänneen, että vielä silloinkin -Eugen-herttuan ja mr Sampson Levin kohtaus olisi voinut heitä -vahingoittaa. Siksipä he taas kääntyivät minun puoleeni. Tällä kertaa -he toivoivat, että Eugen-herttua -- poistuisi iäksi. He tarjosivat -hyvät ehdot. - --- Mitkä ehdot? - --- Minulle tarjottiin satatuhatta puntaa, jos Eugen-herttua olisi -kuollut säädetyn ajan kuluessa. - --- Ja kutka olivat rangaistavat suojattinne? - --- Sitä, totta puhuen, en tiedä. - --- Luullakseni tiedätte, kuka teille maksoi ne ensimmäiset -viisikymmentä tuhatta puntaa, ja kuka teille lupasi ne satatuhatta. - --- Niin, sanoi Jules, sen tiedän jotakuinkin. Tiedän hänen tulleen -Wienin kautta -- Bosniasta. Sain sen käsityksen, että asia olisi -jollakin tavalla yhteydessä Bosnian kuninkaan aiotun avioliiton kanssa. -Hän on nuori ruhtinas ja tuskin vielä vapautunut valtiollisesta -holhouksenalaisuudesta; senvuoksi ovat hänen ministerinsä epäilemättä -katsoneet parhaaksi järjestää hänen naima-asiansa. He koettivat -toissa vuonna, mutta epäonnistuivat, koska prinsessa, jonka he olivat -valinneet, oli luonut säteilevät katseensa toiseen ruhtinaaseen. Tämä -ruhtinas sattui juuri olemaan Posenin herttua Eugen. Bosnian kuninkaan -ministerit tunsivat täydellisesti Eugen-herttuan aseman. He tiesivät, -ettei hän voinut mennä naimisiin maksamatta velkojaan, ja he tiesivät -hänen voivan tehdä sen ainoastaan tuon juutalaisen Sampson Levin -avulla. Minun onnettomuudekseni tahtoivat he viime aikoina päästä -liian suureen varmuuteen Eugen-herttuan suhteen. He pelkäsivät hänen -kuitenkin kaikitenkin voivan toteuttaa avioliittonsa ilman mr Sampson -Levin apua, ja silloin -- niin, loput te tiedätte... Onhan vahinko, -ettei pieni, viaton Bosnian kuningasparka voi saada hänen ministeriensä -valitsemaa prinsessaa. - --- Uskotte siis, ettei kuninkaalla itsellään ole ollut mitään osaa -tässä inhoittavassa rikoksessa? - --- Sen uskon ihan varmaan. - --- Olen iloinen siitä, sanoi Racksole yksinkertaisesti. Eugen-herttua -elää kaikista juonista huolimatta. Oikeus näkyy tapahtuneen yhtäkaikki. --- -- -- - --- Mr Racksole on täällä sisällä mutta hän ei voi ottaa vastaan ketään, -miss. Nämä sanat lausui kaupunginlähetti oven ulkopuolella. Racksole -nousi nopeasti ja meni ovelle. - --- Loruja, oli lyhyt vastaus. Väistykää heti tieltä! Ovi avautui ja -Nella astui sisään. Hänellä oli kyyneleet silmissä. - --- Oi, isä, huudahti hän. Sain juuri kuulla sinun olevan hotellissa. -Olemme etsineet sinua kaikkialta. Tule heti, Eugen-herttua on -kuolemaisillaan... Sitten näki hän vuoteessa istuvan miehen ja hillitsi -itsensä. - -Myöhemmin, jäätyään taas yksin, sanoi Jules itsekseen: Vielä voin -mahdollisesti saada nuo satatuhatta. - - - - -XXVIII. - -VIELÄ KERRAN LOISTOKERROKSEN MAKUUKAMMIO. - - -Kun ruhtinas Aribert ja vanha Hans välittömästi herttuan ruokasalissa -tapahtuneen Romanée-ContipulIo-tapahtuman jälkeen huomasivat -Eugen-herttuan lyyhistyneen tajuttomana tuoliinsa, luulivat molemmat -ensi hetkessä herttuan jo ennättäneen maistaa myrkytettyä viiniä. Mutta -hetken harkinta ilmaisi heille, ettei se ollut mahdollista. Jos Posenin -suurherttua oli kuolemaisillaan tai kuollut, johtui tämä hänen tilansa -jostain muusta syystä kuin Romanée-Contiviinistä. Aribert kumartui -hänen ylitsensä, ja herttuan suusta tuleva voimakas tuoksu ilmaisi heti -onnettomuuden syyn: tuoksu johtui opiumista. Ja eikö totisesti tämän -hirvittävän unijuoman tuoksu nyt tuntunut voimakkaana yli koko pöydän. - -Oikea selitys välähti silloin salamannopeasti Aribertin aivoihin. -Eugen-herttua oli käyttänyt hyväkseen sitä hetkeä, jolloin Aribertin -huomio sattumalta oli kiintynyt toisaalle, ja joutuen äkilliseen -epätoivon purkaukseen, päättänyt myrkyttää itsensä ja heti panna -päätöksensä täytäntöön. Hänellä täytyi olla opiumia taskussaan, mikä -seikka todisti, että onneton ruhtinas jo ennakolta oli päättänyt -tehdä tämän teon, myöskin senjälkeen kuin oli antanut Aribertille -lupauksensa. Aribert muisti nyt katkeran selvästi veljenpoikansa sanat: -"Minä peruutan lupaukseni. Huomaa, että minä peruutan sen." Heti tämän -muodollisen peruutuksen julkilausumisen jälkeen oli Eugen nähtävästi -yrittänyt tuhota itsensä. - --- Se on opiumia, Hans, huudahti Aribert sangen neuvottomana. - --- Eihän hänen ylhäisyytensä vain liene ottanut myrkkyä? sanoi Hans. Se -on mahdotonta! - --- Pelkään, että se Vain on liiankin mahdollista, sanoi ruhtinas -Aribert. Se on opiumia. Mitä me teemme? Joutuin, ukko! - --- Hänen ylhäisyytensä on herätettävä, ruhtinas. Hänelle pitää antaa -oksennuspulveria. Paras kantaa hänet makuukammioon. - -He tekivät niin ja asettivat hänet isoon sänkyyn, jonka jälkeen Aribert -sekotti oksennuslääkkeen sinapista ja vedestä ja antoi hänen juoda sen, -mutta ilman minkäänlaista vaikutusta. Sairas makasi liikkumatonna, -joka lihas velttona. Hänen ihonsa tuntui koskettaessa jääkylmältä, ja -puoleksi ummistuneista luomista näki silmäterien olevan tuskallisesti -kokoon rypistettyinä. - --- Mene, Hans, ja lähetä noutamaan lääkäriä. Sano Eugen-herttuan -äkillisesti tulleen pahoinvoivaksi, mutta ettei mitään vaaraa ole. -Totuus ei saa tulla tunnetuksi. - --- Hänet on herätettävä, sire, sanoi Hans toistamiseen, kiiruhtaessaan -huoneesta. - -Aribert nosti veljenpoikansa sängystä, pudisti häntä, nipisti häntä, -löi häntä hurjasti, huusi hänelle, laahasi häntä ympäri, mutta kaikki -turhaan. - -Hans palasi. - --- Olen lähettänyt noutamaan lähintä lääkäriä ja samalla lähettänyt -sanan taudin erikoistuntijalle, sanoi hän. - --- Hyvä on, sanoi Aribert. Ehkäpä he kiiruhtavat. Sitten hän istuutui -ja kirjoitti kortille muutaman rivin. Vie tämä miss Racksolelle! Jollei -hän ole hotellissa, niin ota selville, missä hän on ja mene hänen -jälkeensä. Ymmärrät, että se on mitä tärkeintä. - -Hans kumarsi ja riensi pois toisen kerran, ja sitten oli ruhtinas -Aribert taas yksin. Hän katsoi kauan Eugeniin ja teki toistamiseen -hurjan ponnistuksen herättääkseen hänet kuolemantapaisesta -horrostilasta, mutta turhaan. - -Ovi avautui ja sisään astui mies, joka todennäköisesti oli lääkäri. -Muutamia lyhyitä kysymyksiä, ja hän oli selvillä tapauksen oleellisesta -luonteesta. - --- Tahtoisitteko palvella minua soittamalla, ruhtinas. Tarvitsen vähän -lämmintä vettä, yhden väkevän miehen ja sairaanhoitajattaren. - --- Kuka tarvitsee sairaanhoitajatarta? sanoi ääni ja Nella astui sisään -vallan hiljaa. Minä olen sairaanhoitajatar, lisäsi hän tohtoriin -kääntyen, käskekää minua. - -Pahin oire Eugen-herttuan suhteen oli se, että oksennuslääkkeet -osoittautuivat tehottomiksi. Ei kukaan lääkäreistä keksinyt syytä -siihen, mutta selvästi kävi ilmi, että niin oli asianlaita. Tiede oli -avuton. Lopuksi julisti Manchester Squaresta saapunut erikoistuntija, -ettei Eugen-herttualla ollut mitään parantumisen toiveita, elleivät -hänen luonnolliset ruumiinvoimansa pystyisi ajamaan myrkkyä ruumiista -ilman tieteen apua, aivan niinkuin juopunut makaamalla pääsee -kohmelosta. Kaikkea oli koetettu keinotekoiseen hengitykseen ja kuuman -kahvin sisäänruiskuttamiseen asti. Annettuaan tämän lausunnon meni -Manchester Squaren erikoistuntija tiehensä. Kello oli yksi aamulla. -Ihmeellisen ja näennäisesti merkityksettömän yhteensattuman kautta, -jommoiset meitä toisinaan hämmästyttävät aavistuksenomaisesta kohtasi -erikoistuntija Racksolen ja tämän vangin näiden astuessa hotelliin. -Kummallakaan ei ollut pienintäkään aavistusta toisensa puuhista. - -Makuukammiossa valvoi vuoteen ympärillä pieni ryhmä. Hitaasti kului -minuutti toisensa jälkeen murheellisesti. Kului vielä tunti. Silloin -hytkähti siihen saakka eloton ruumis vuoteella ja liikkui; hänen -huulensa avautuivat. - --- On toivoa, sanoi tohtori ja antoi hänelle kiihottavaa lääkettä, -jonka Nella hänelle ojensi. - -Neljännestunnissa oli potilas tullut tajuihinsa. Yhden -kymmentuhantisista kerroista oli lääkintätaidon historiassa taas terve -ruumiinrakenne tehnyt ihmeen, jota vuosisatoja koottu lääketaito ei -ollut kyennyt aikaansaamaan. - -Aikanaan poistui tohtori, sanoen Eugen-herttuan olevan "parantumaan -päin" ja luvaten palata muutaman tunnin kuluttua. Aamu oli koittanut -Nella päästi auki isot rullaverhot ja laski sisään valoa virtanaan. -Vanha Hans istui, väsymyksen painamana, nukkuen tuolilla eteisessä -huoneen nurkassa. Vastavaikutus oli ollut hänelle liian voimakas. Nella -ja ruhtinas Aribert katsoivat toisiinsa. He eivät olleet vaihtaneet -sanaakaan itsestään, mutta kumpikin tiesi, mitä toinen oli ajatellut. -Heidän kätensä yhtyivät ja sulkeutuivat toisiinsa täydellisessä -ymmärtämyksessä. Heidän lyhyt rakkaudenonnensa oli ollut äänetöntä, ja -se oli hiljaista nytkin. Sanaakaan ei vaihdettu. Himmentävä varjo oli -poistunut, mutta ainoastaan heidän silmänsä ilmaisivat kevennystä ja -iloa. - --- Aribert! Heikko huudahdus kuului vuoteelta. - -Aribert meni vuoteen ääreen Nellan jäädessä ikkunan viereen. - --- Mitä nyt, Eugen? sanoi hän. Olet parempi nyt. - --- Niinkö luulet? mutisi herttua. Toivon sinun antavan minulle anteeksi -kaiken tämän, Aribert. Olen mahtanut tuottaa sinulle sietämättömästi -vaivaa. Tein sen niin kömpelösti, ja se minua harmittaa. Opiumi oli -huono keino, mutta en osannut keksiä mitään muuta, enkä uskaltanut -kysyä keneltäkään neuvoa. Minun täytyi itse käydä ostamassa sekotus. Se -oli kaikki hyvin nurinkurista. Mutta, jumalankiitos, se ei ole ollut -tekemättä vaikutustaan. - --- Mitä tarkoitat, Eugen? Olet parempi. Päivän tai parin perästä olet -täysin terve. - --- Olen kuolemaisillani, sanoi Eugen tyynesti. Älä anna pettää -itseäsi. Kuolen senvuoksi, että haluan kuolla. Niin täytyy käydä. -Tunnen sen sydämessäni. Muutaman tunnin kuluttua on kaikki lopussa. -Posenin valtaistuin on oleva sinun, Aribert. Sinä olet täyttävä sen -arvokkaammin kuin minä olen tehnyt. Älä saata omaisteni tietoon, -että myrkytin itseni. Vannota Hansia pitämään se salassa, vannota -lääkäreitäkin pitämään asia salassa, äläkä sinäkään puhu mitään. Olen -ollut suuri narri, mutta en tahdo, että tulisi tiedoksi minun olleen -pelkurikin. Ehkäpä se ei ole pelkuruutta; ehkäpä se onkin rohkeutta -- -rohkeutta hakata solmu poikki. En voinut kestää ilmitulemisen häpeää, -Aribert, ja olin varma siitä, että velkani tulisivat tiedoksi. Olen -käyttäytynyt kuin narri ja olen valmis sovittamaan sen. Me Posenin -ruhtinaat -- me saamme aina maksaa kaiken muun paitsi velkamme. Ah, -nuo velat! Jos ei niitä olisi ollut, olisin voinut katsoa kasvoihin -häntä, joka olisi tullut vaimokseni, joka olisi jakanut kanssani -valtaistuimeni. Olisin voinut salata entisyyteni ja alkaa uudestaan. -Hänen avullaan olisin todellakin voinut alkaa uudestaan. Mutta kohtalo -on ollut minulle nurja -- aina, aina! Kesken kaiken, mitä se juoni -minua vastaan koski, Aribert? Olen unohtanut sen. Olen unohtanut. - -Hänen silmänsä menivät umpeen. Kuului äkillinen romahdus. Vanha Hans -oli pudonnut tuoliltaan lattialle. Hän nousi hämillään ylös ja hiipi -häpeissään huoneesta. - -Aribert tarttui veljenpoikansa käteen. - --- Loruja, Eugen! Sinä uneksit. Olet pian täysin terve. Nouse ylös. - --- Kaikki tämä yhden miljoonan vuoksi, valitti sairas. Yhden ainoan, -kurjan miljoonan vuoksi englannin puntia. Posenin kansallisvelka on -viisikymmentä miljoonaa, ja minä, Posenin herttua, en voinut saada -lainaksi yhtä. Jos vain sen olisin saanut, olisin kenties taas voinut -kohottaa pääni korkealle. Hyvästi, Aribert... kuka tuo nuori tyttö on? - -Aribert katsahti ylös. Nella seisoi äänettömänä vuoteen jalkapäässä, -ja hänen silmänsä olivat kosteat. Hän meni vuoteen sivulle ja pani -kätensä potilaan sydämelle. Hän saattoi tuskin tuntea sen lyöntejä, ja -Aribertille ilmaisivat hänen silmänsä äkillistä epätoivoa. - -Sillä hetkellä astui Hans jälleen sisään ja viittasi hänelle. - --- Olen kuullut herra Racksolen palanneen hotelliin ja saaneen kiinni -tuon Jules-nimisen miehen, jota sanotaan sellaiseksi roistoksi. - -Useampia kertoja oli Nella yön aikana tiedustellut isäänsä saamatta -kuitenkaan mitään tietoa hänen olinpaikastaan. - -Nyt, kello puoli seitsemän aamulla, oli hotellinpalvelijain kesken -salaa levinnyt huhu kuluneen yön tapahtumista. Mistä se oli saanut -alkunsa, ei kukaan varmasti voinut sanoa, joka tapauksessa se oli -levinnyt. - --- Missä on isäni? kysyi Nella Hansilta. Hän kohautti olkapäitään -viitaten ylöspäin. - -Nella miltei juoksi ulos huoneesta. Kuinka hän keskeytti Julesin ja -Racksolen välisen keskustelun on jo kerrottu. Laskeutuessaan isänsä -kanssa portaita alas sanoi hän uudelleen: - --- Eugen-herttua on kuolemaisillaan -- mutta luulen, että sinä voit -hänet pelastaa. - --- Minäkö? huudahti Racksole. - --- Niin, toisti hän kivenkovaan. Minäpä sanon, mitä tahdon sinun -tekevän, ja se sinun täytyy tehdä. - - - - -XXIX. - -THEODORE RACKSOLE KUTSUTAAN AVUKSI. - - -Ennätettyään isänsä kanssa ylimmästä kerroksesta portaita alas -- -hissit eivät vielä olleet alkaneet toimia -- veti hän isänsä huoneeseen -ja sulki oven. - --- Mitä kaikki tämä nyt merkitsee? kysyi tämä vähän hämillään, jopa -hämmästyneenä tyttärensä kasvojen ilmeitten äärimmäisestä vakavuudesta. - --- Isä, alkoi nuori tyttö, olethan sinä hyvin rikas, eikö niin? Hyvin, -hyvin rikas. Hän hymyili surumielisesti ja ujosti. Racksole ei voinut -muistaa ennen nähneensä hänen kasvoillaan sellaista ilmettä. Hänellä -oli hyvä halu antaa tytölle leikkisä vastaus, mutta hän hillitsi -itsensä. - --- Olen, sanoi hän. Rikas minä olen, ja johan sinun pitäisi tietää se. - --- Kuinka pian voisit hankkia miljoonan puntaa puhtaassa rahassa? - --- Miljoonan, mitä? huudahti hän. Hänkin hämmästyi kuullessaan tytön -tyynesti mainitsevan tuon jättiläissumman. Mitä kummaa sinä tarkoitat? - --- Miljoonan puntaa, minä sanoin. S.o. viisi miljoonaa dollaria. Kuinka -pian voisit saada irti noin suuren summan? - --- Oh! vastasi hän, noin kuukaudessa, jos sievästi menettelen. Voisin -saada sen verran yhdessä kuukaudessa, aiheuttamatta mitään hämminkiä -Wall Streetillä ja muissa paikoissa. Mutta eräänlainen varovaisuus -olisi tarpeen. - --- Ei ollenkaan, huudahti tyttö. Etkö voi tehdä sitä nopeammin, jos -sinun todella olisi pakko? - --- Äärimmäisessä hätätilassa voisin kai järjestää asian viikossa, mutta -se synnyttäisi levottomuutta, ja minä häviäisin kaupassa. - --- Etkö sinä, jatkoi hän itsepintaisesti, etkö voisi mennä kaupunkiin -nyt tänä aamuna ja jollain tavalla hankkia miljoonaa, jos kysymys olisi -elämästä tai kuolemasta? - -Hän epäröi. - --- Kuulehan Nella, sanoi hän, mitä tällä oikeastaan tarkoitat? - --- Vastaa kysymyksiini, isä, ja koeta olla luulottelematta, että olisin -pähkähullu. - --- Luulenpa melkein voivani saada kokoon miljoonaa nyt aamulla täällä -Lontoossakin. Mutta se kävisi minulle aika kalliiksi. Se maksaisi -minulle viisikymmentä tuhatta puntaa, ja siitäkös nousisi elämä -New-Yorkissa -- arvopaperieni yleinen myynti summakaupalla! - --- Miksi New-Yorkin tarvitsisi siitä mitään tietää? Miksikö New-Yorkin -tarvitsisi siitä tietää! toisti hän. - -Tyttöseni, kun joku ottaa lainaksi miljoonan puntaa, tietää koko -maailma sen. Arveletko, että voisin mennä Englannin Pankin johtajien -luo ja sanoa: kuulkaas nyt, lainatkaa Theodore Racksolelle miljoona -viikoksi, niin hän antaa teille kuitin ja osoitteen osakkeistaan. - --- Mutta sinä voisit saada sen? kysyi hän toistamiseen. - --- Jos Lontoossa on miljoona puntaa, luulen voivani saada sen käsiini, -vastasi hän. - --- Silloin, isä, sanoi tyttö kiertäen kätensä hänen kaulaansa, täytyy -sinun lähteä hankkimaan se. Ymmärrätkö? Se on minulle. En ole koskaan -ennen pyytänyt sinulta mitään oikein suurta, mutta nyt teen sen. Ja -haluan sitä niin kiihkeästi. - -Hän tuijotti tyttöön. - --- Tunnustan sinun ansainneen palkinnon, sanoi isä lopuksi. Ansaitset -sen suurenmoisesta ja ihailtavasta kylmäverisyydestäsi. Nyt voit -ilmaista minulle kaiken tämän sekasotkun oikean, sisäisen yhteyden. -Kuinka se kuuluu? - --- Tahdon tuon miljoonan Eugen-herttuaa varten, alkoi tyttö ensin -epäröiden ja viivytellen. Hän joutuu perikatoon, jollei voi saada -miljoonaa velkojensa maksamiseen. Hän on hyvin rakastunut erääseen -prinsessaan, eikä voi mennä hänen kanssaan naimisiin vain sen vuoksi. -Tytön vanhemmat eivät sitä sallisi. Hän olisi saanut rahat Sampson -Leviltä, mutta tuli liian myöhään -- Julesin vuoksi. - --- Tiedän tuon kaiken -- ehkä paremmin kuin sinä. Mutta en jaksa -käsittää, mitä se sinua tai minua liikuttaa. - --- Asianlaita on se, isä, jatkoi Nella, että hän on yrittänyt tehdä -itsemurhan -- hän on sellaisessa ahdingossa. Niin, ihan itsemurhan. Hän -nautti opiumia eilen illalla. Se ei tappanut häntä -- hän on pelastunut -ensimmäisestä kohtauksesta, mutta hän on hyvin heikossa tilassa ja -sanoo aikovansa kuolla. Ja minä luulen totisesti hänen kuolevan. Jos -sinä nyt voisit hankkia hänelle tuon miljoonan, isä, pelastaisit hänen -henkensä. - -Nellan kertoma uutinen oli Racksolelle suuri ja masentava yllätys, -mutta hän salasi tunteensa jotensakin hyvin. - --- En vähääkään toivo hänen henkensä pelastumista, Nella. Minä en -kovinkaan kunnioita Eugen-herttuaasi. Olen tehnyt hänen hyväkseen -minkä olen voinut, mutta ainoastaan puolustaakseni oikeutta ja myös -senvuoksi, että tunnen vastenmielisyyttä salaliittoja ja salamurhia -vastaan. On vallan eri asia, jos hän haluaa tappaa itsensä. Silloin -sanon: tappakoon vain. Kuka siitä on vastuussa, että hän on kokonaisen -miljoonan punnan velassa? Siitä hänen on kiittäminen ainoastaan itseään -ja huonoja tapojaan. Luulen kruunun, jos hän sattuisi kuoleman kautta -poistumaan, joutuvan ruhtinas Aribertille. Ja se olisi lisäksi hyvä -asia! Aribert on kahdenkymmenen veljenpoikansa tapaisen miehen veroinen. - --- Siinäpä se juuri onkin, isä, sanoi hän innostuneena, käyttäen -tilaisuutta hyväkseen. Tahdon, että pelastat Eugen-herttuan juuri -siksi, että Aribert -- ruhtinas Aribert ei halua valtaistuimelle. Hän -tahtoo paljon mieluummin päästä siitä. - --- Mieluummin päästä siitä! Älä puhu joutavia. Jos hän on itseään -kohtaan vilpitön, myöntää hän tulevansa iloiseksi, jos saa sen. -Valtaistuimet ovat niinsanoakseni hänellä veressään. - --- Erehdyt, isä! Ja syy, miksi valtaistuin on hänelle vastenmielinen, -on tämä: Jos ruhtinas Aribert nousisi Posenin valtaistuimelle, olisi -hänen pakko mennä naimisiin jonkun prinsessan kanssa. - --- Niinpä niin! Prinssin tulee naida prinsessa! - --- Mutta hän ei tahdo. Hän tahtoo luopua kaikista ruhtinaallisista -oikeuksistaan ja elää alamaisena. Hän tahtoo naida naisen, joka ei ole -mikään prinsessa. - --- Onko tämä nainen rikas? - --- Hänen isänsä on rikas, sanoi nuori tyttö. Oh, isä, etkö voi arvata -sitä? Hän -- hän rakastaa minua. Hänen päänsä vaipui Racksolen -olkapäälle ja hän alkoi itkeä. - -Miljoonamies vihelsi kimakasti. - --- Nella! sanoi hän lopulta. Entä sinä? Pidätkö sinä hänestä? - --- Nyt olet tyhmä, isä, vastasi hän. Luuletko, että tällä tavoin -tuottaisin itselleni huolta, jollen hänestä pitäisi? Hän hymyili läpi -kyynelten. Hän kuuli isänsä äänensävystä, että oli voittanut. - --- On tämä hyvin merkillinen juttu, sanoi Racksole. Mutta jos -luulet siitä olevan mitään apua, on parasta, että menet sanomaan -Eugen-herttuallesi, että tuo miljoona voidaan hankkia, jos hän sitä -todella tarvitsee. Otaksun, että hänellä on kunnollisia vakuuksia, -muuten ei Sampson Levi olisi asiaan puuttunut. - --- Kiitos, isä. Älä nyt seuraa minua, ehkä järjestän asian itse. - -Hän sanoi hyvästi pienellä kohteliaalla niiauksella ja katosi. - -Nellan palatessa loistokerroksen makuukammioon olivat sekä lähellä -asuva lääkäri että tuo erikoistuntija jälleen saapuvilla. Molemmat -lääkärit läksivät vuoteen äärestä, kun tyttö astui sisään, ja alkoivat -hiljaisella äänellä puhella keskenään ikkunasyvennyksessä. - --- Omituinen tapaus, sanoi erikoistuntija. - --- Niin, taudin perustuksena on, kuten sanotte, hermostunut -luonnonlaatu. Kun sellainen luonnonlaatu ja voimakas ruumiinrakenne -vaikuttavat vastakkain, saattavat seuraukset olla sangen omituiset. -Katsotteko olevan mitään toivoa, sir Charles? - --- Jos olisin nähnyt hänet silloin, kun hän tuli tajuihinsa, olisin -sanonut, että toivoa on. Suoraan sanoen, kun yöllä tai oikeammin tänä -aamuna läksin täältä, en odottanut tapaavani herttuaa enää elävänä -- -saatikka sitten täydessä tajussaan ja puhumaan kykenevänä. Kaikkien -pelin sääntöjen mukaan pitäisi hänen nyt vallan helposti ja täysin -varmasti voittaa häiriö, minkä alaisena hänen olemuksensa on ollut. -Mutta sitä en luule hänen tekevän. En luule hänen sitä toivovankaan. -Ja lisäksi luulen hänen edelleen olevan itsemurhakiihkon vaikutuksen -alaisena. Jos hänellä olisi partaveitsi, viiltäisi hän kaulansa poikki. -Teidän tulee koettaa ylläpitää hänen voimiaan. Jos käy tarpeelliseksi, -tehkää ruiskutuksia. Pistäydyn katsomassa iltapäivällä. Nyt minun -on lähdettävä St. James Palace'en. Ja erikoistuntija kiiruhti pois -tehtyään siron kumarruksen ja lausuen muutamia kohteliaan rohkaisevia, -nopeita sanoja ruhtinas Aribertille. - -Erikoistuntijan mentyä kutsui ruhtinas Aribert toisen lääkärin syrjään -luokseen. - --- Unohtakaa kaikki muu, tohtori, sanoi hän, ja ajatelkaa vain, että -minä olen ihminen ja te samaten. Sanokaa minulle totuus! Kykenettekö -pelastamaan hänen ylhäisyytensä? Sanokaa minulle totuus! - --- Ei ole mitään totuutta, vastasi tohtori. Tulevaisuus ei ole meidän -käsissämme, ruhtinas. - --- Mutta toiveita? Onko vai ei? Tohtori katsoi ruhtinas Aribertiin. - --- Ei, sanoi hän lyhyesti. Niitä minulla ei ole. Minulla ei ole koskaan -silloin toiveita, kun potilas ei ole puolellani. - --- Te tarkoitatte...? - --- Tarkoitan, ettei hänen kuninkaallisella ylhäisyydellään ole mitään -halua elää. Sen kai olette huomannut. - --- Liiankin hyvin. - --- Ja tiedätte syyn? Aribert nyökkäsi myöntäen. - --- Sitä ei voi poistaa? - --- Ei, sanoi Aribert. Hän tunsi jonkun koskettavan takinhihaansa. Sormet -olivat Nellan. Elein tämä viittasi häntä tulemaan eteiseen. - --- Jos niin tahdot, sanoi hän jouduttuaan ruhtinaan kanssa kahden -kesken, voidaan Eugen-herttua pelastaa. Minä olen huolehtinut siitä. - --- Oletko sinä huolehtinut siitä? Hän kumartui Nellan puoleen melkein -kauhun ilme kasvoissaan. - --- Mene sanomaan hänelle, että nuo miljoona puntaa, jotka hänen onnensa -edellytyksinä ovat niin välttämättömät, ovat tulossa. Sano hänelle, -että hän voi saada ne tänään, jos se voi häntä rauhoittaa. - --- Mutta mitä sinä tarkoitat, Nella? - --- Tarkoitan, mitä sanonkin, Aribert, ja hän tarttui Aribertin käteen -sulkien sen omaansa. Juuri mitä sanon! Jos miljoona puntaa voi pelastaa -Eugen-herttuan hengen, on se hänen käytettävänään. - --- Mutta kuinka -- kuinka olet voinut sen järjestää? Minkä ihmeen -kautta? - --- Isäni, sanoi hän lempeästi, tekee kaikki, mitä häneltä pyydän. -Älkäämme hukatko aikaa. Mene sanomaan Eugen-herttualle, että kaikki on -kunnossa ja että kaikki käy hyvin. Mene! - --- Mutta me emme voi ottaa vastaan tätä -- tätä kuulumatonta, tätä -uskomatonta palvelusta. Se on mahdotonta. - --- Aribert, sanoi hän nopeasti, muista, ettet ole Posenissa ja pidä -vastaanottajaisia hovissa. Olet Englannissa ja puhut amerikalaisen -tytön kanssa, joka aina on tottunut saamaan tahtonsa toteutetuksi. - -Ruhtinas teki torjuvan eleen ja meni takaisin makuukammioon. Tohtori -istui pöydän ääressä kirjoittaen lääkemääräyksen. Aribert lähestyi -sänkyä voimakkaasti pamppailevin sydämin. Eugen vastaanotti hänet -heikosti, väsyneesti hymyillen. - --- Eugen, kuiskasi ruhtinas Aribert, kuuntele tarkkaan, mitä minulla on -sanottavaa. Tuon uutisia! Ystäviemme avulla olen saanut aikaan, että -sinä saat lainaksi miljoonan. Se on ihan päätetty asia ja voit luottaa -siihen. Mutta sinun on parannuttava. Kuuletko, mitä sanon? - -Eugen miltei nousi istumaan vuoteessa. - --- Sano minulle, etten houri! huudahti hän. - --- Sitä et luonnollisesti tee, vastasi Aribert. Mutta et saa istua -ylhäällä. Sinun täytyy olla varovainen. - --- Kuka lainaa rahat? kysyi Eugen heikosti, onnellisesti kuiskaten. - --- Älä huoli siitä. Sen saat myöhemmin tietää. Huolehdi nyt -parantumisestasi. - -Iltapäivällä oli Eugen huomattavasti ja ratkaisevasti parempi. -Lääkärit, jotka taudin kulku kolmannen kerran oli pannut pyörälle, -ilmoittivat nyt kaiken vaaran olevan ohi. Ilmoituksen sävy tuntui -ilmaisevan, että onnellinen tulos kokonaan johtui saavuttamattomasta -lääkärintaidosta, mutta kenties Aribert erehtyi. Olipa sen asian laita -kuinka hyvänsä, oli hän sangen ihmisystävällisessä mielentilassa ja -valmis antamaan anteeksi mitä hyvänsä. - --- Nella, sanoi hän vähän myöhemmin, heidän taas ollessaan kahden -eteisessä, mitä minun on sinulle sanottava? Kuinka voin sinua kiittää? -Kuinka voin kiittää isääsi? - --- On parasta, ettet kiitä isääni, sanoi hän. Hän on olevinaan sitä -mieltä, että koko asia on pelkästään liiketoimi, niinkuin se tietysti -on. Mitä minuun tulee, niin saat -- niin saat... - --- Mitä niin? - --- Suudella minua, sanoi hän. Kas niin! Oletko varma siitä, että olet -suorastaan kosinut minua, mon prince! - --- Oi, Nella! huudahti hän sulkien hänet uudelleen syliinsä. Ole omani! -Mitään muuta en kaipaa! - --- Tulet kyllä huomaamaan tarvitsevasi myöskin isäni suostumuksen! - --- Tuleeko hän tekemään vaikeuksia? Ei kai hän tule tekemään, Nella -- -ei toki sinulle! - --- Parasta, että kysyt häneltä, sanoi hän leikillisesti. Hetkistä -myöhemmin astui Racksole itse huoneeseen. - --- Käykö kaikki hyvin, kysyi hän, viitaten makuukammioon. - --- Mainiosti, vastasivat molemmat rakastavaiset yhteen ääneen punastuen -kumpikin. - --- Vai niin! sanoi Racksole. No, jos niin on asianlaita ja teillä on -joku minuutti joutoaikaa, tahtoisin näyttää teille jotakin, ruhtinas. - - - - -XXX. - -LOPPU. - - --- Minulla on koko joukko asioita teille kerrottavana, alkoi Racksole, -heti kun he olivat ehtineet ulos huoneesta, ja samoin, niinkuin sanoin, -jotakin teille näytettävänä. Tahdotteko tulla huoneeseeni? Puhutaan -siellä vasta. Koko hotelli on mielenliikutuksen vallassa. - --- Mielelläni, sanoi Aribert. - --- On ilahduttavaa, että hänen ylhäisyytensä Eugen-herttua on -paranemaan päin, sanoi Racksole, ollakseen kohtelias. - --- Oh, mitä siihen tulee... alkoi Aribert. - --- Jollei teillä ole mitään sitä vastaan, puhutaan siitä asiasta -myöhemmin, ruhtinas, keskeytti Racksole hänen puheensa. - -He olivat ennättäneet hotellinomistajan yksityishuoneeseen. - --- Haluan kertoa teille kaikki viime yön tapahtumat, jatkoi Racksole, -kuinka vangitsin Julesin ja kuulustelin häntä tänä aamuna. Ja hän -rupesi juurta jaksain tekemään selkoa kaikesta pienimpiä yksityiskohtia -myöten. -- Näette siis, päätti hän, että epäilyksemme Bosnian suhteen -olivat jotenkin oikeat. Mutta mitä Bosniaan tulee, niin kuta enemmän -sitä ajattelen, sitä varmemmalta minusta tuntuu, ettei mitään voida -tehdä sen rikollisten ministerien saattamiseksi edesvastuuseen. - --- Entä Jules sitten? Mitä hänelle aiotte tehdä? - --- Tulkaa tätä tietä, sanoi Racksole ja vei Aribertin toiseen -huoneeseen. Erästä siinä olevaa sohvaa peitti liinavaateverho. Racksole -nosti pois verhon -- hän ei koskaan voinut olla käyttämättä hyväkseen -tilaisuutta nauttiakseen dramaattisesta esiintymisestä -- ja paljasti -miehen ruumiin. - -Se oli Jules kuolleena, mutta hänen ruumiissaan ei näkynyt mitään -naarmua tai mustelmaa. - --- Olen lähettänyt noutamaan poliisia -- ei katukonstaapelia, vaan -jotakin Scotland Yardin virkamiestä, sanoi Racksole. - --- Kuinka tämä on tapahtunut? kysyi Aribert hämmästyneenä. Olin -kuulevinani teidän lausuvan, että hän oli varmasti suljettuna entiseen -huoneeseensa. - --- Niin hän olikin, vastasi Racksole. Menin sinne ylös nyt iltapäivällä -viedäkseni hänelle vähän ruokaa. Kaupunginlähetti oli vartioimassa -oven ulkopuolella. Hän ei ollut kuullut mitään melua, mitään -eriskummallista. Mutta astuessani huoneeseen oli Jules poissa. Hän -oli tavalla tai toisella irroittanut köytensä ja sitten onnistunut -nostamaan saranoiltaan vaatekaapin oven. Hän oli siirtänyt sängyn -ikkunan ääreen ja työntämällä ikkunasta ulos kolme neljättäosaa -vaatekaapin ovesta ja lykkäämällä sen sisäpuolelle jääneen osan -sängynpään ristikon alle oli hän laittanut itselleen jonkunlaisen -kiikkuvan lavan ikkunan ulkopuolelle. Kaiken tämän hän oli tehnyt -ilman vähintäkään kolinaa. Sitten kai hän on mennyt ulos ikkunasta -ja seisonut tällä tavalla. Hän on silloin sormillaan juuri ja juuri -ulottunut hotellin katon alla olevan leveän reunuksen ulkolaitaan. -Pelkillä käsivoimillaan on hän sitten vivuttanut itsensä tuolle -reunukselle ja päässyt itse katolle. Hänellä on silloin ollut koko -katto käytettävänään. Sillä puolella rakennusta, joka on Salisbury -Laneen päin, on rautaiset paloportaat, jotka ulottuvat katonharjasta -suoraan alas pieneen alhaalla olevaan pihaan, joka on kellarien -tasalla. Jules on mahtanut luulla pakonsa onnistuvan. Mutta pahaksi -onneksi on yksi rautaportaitten puolapuista ollut ruostunut hauraaksi, -senvuoksi että se on ollut huonosti maalattu. Se meni poikki, ja Jules, -joka ei tiennyt sitä varoa, putosi maahan. Sellainen oli kaiken hänen -älykkyytensä ja oveluutensa loppu. - -Lakattuaan puhumasta levitti hän jälleen verhon ruumiin ylle eleellä, -joka ilmaisi jonkinlaista kunnioitusta. - - * * * * * - -Eräänä iltapäivänä, neljätoista päivää Posenin suurherttuan -täydellisen parantumisen jälkeen, ilmaisi ruhtinas Aribert, joka -yhä edelleen asui Grand Babylonissa, toivovansa saada puhutella -miljoonamiestä. Eugen-herttua oli, Hansin ja muutamien luokseen -kutsumiensa hovivirkailijain seuraamana, matkustanut pois suurella -komeudella, varustettuna tuolla rauhoittavalla miljoonalla, todella -tekemään valmistuksia kihlaustaan varten. Tuohon miljoonaan nähden oli -Eugen-herttua antanut tyydyttävän mieskohtaisen vakuuden, ja rahat oli -määrä maksaa takaisin viidessätoista vuodessa. - --- Haluatte puhua kanssani, ruhtinas, sanoi Racksole Aribertille, kun -molemmat olivat istuutuneet edellisen huoneeseen. - --- Tahdon sanoa teille, vastasi Aribert, että olen aikonut luopua -kaikista oikeuksistani ja arvonimistäni Posenin kuninkaallisena -prinssinä ja vastaisuudessa käyttää nimeä kreivi Hartz -- johon -arvoon äitini puolelta olen oikeutettu. Niinikään tahtoisin mainita, -että minulla on yksityisiä tuloja kymmenentuhatta puntaa vuodessa ja -linna ja kaupunkitalo Posenissa. Sanon teille tämän senvuoksi, että -olen tullut pyytämään tyttärenne kättä. Rakastan häntä ja olen kyllin -turhamainen uskoakseni hänen rakastavan minua. Olen jo pyytänyt häntä -vaimokseni ja hän on suostunut Odotamme teidän myöntymystänne. - --- Tuotatte meille suuren kunnian, ruhtinas, sanoi Racksole hieman -hymyillen, useammallakin tavalla. Saanko kysyä, miksi luovutte -ruhtinaallisesta arvostanne? - --- Aivan yksinkertaisesti siksi, että vihaan morganaattisen avioliiton -ajatusta yhtä paljon kuin te ja Nella sitä vihaisitte. - --- Hyvä on! - -Ruhtinas nauroi. - --- Otaksun teidän käsittävän, että kymmenentuhatta puntaa vuodessa on -jokseenkin pieni tulo teidän asemassanne olevalle henkilölle, sanoi -Racksole. Nella on äärettömän ylellinen. Tiedän, että hän joskus -yhdessä ainoassa vuodessa on käyttänyt kuusikymmentä tuhatta dollaria, -omistamatta vuoden lopussa minkäänlaista säästöä. Hänhän veisi teidät -vararikkoon yhdessä ainoassa vuodessa. - --- Nellan täytyy tehdä parannus, sanoi Aribert. - --- Jos hän siihen suostuu, on kaikki hyvin. Silloin minäkin suostun. - --- Kiitän teitä omasta ja hänen puolestaan, sanoi ruhtinas vakavasti. - --- Ja, jatkoi miljoonamies, jotta hänen ei tarvitsisi tehdä parannusta -liian äkkipikaa, tahdon hänen hyväkseen täydellä omistusoikeudella, -kuitenkin silmälläpitäen teidän lapsianne, jos teille sellaisia -annetaan, luovuttaa pienen summan viisikymmentä miljoonaa dollaria, -s.o. kymmenen miljoonaa puntaa hyvinä, valikoituina rautatieosakkeina. -Otaksun sen olevan noin puolet omaisuudestani. Nella ja minä olemme -aina jakaneet kaiken tasan. - -Aribert ei vastannut. Molemmat miehet puristivat vaieten toistensa -käsiä, ja sitten tuli Nella sattumalta huoneeseen. - -Sinä iltana käveli Racksole ystävänsä Felix Babylonin kanssa -päivällisen jälkeen edes takaisin Grand Babylonin pengermällä. - -Felix oli alkanut keskustelun. - --- Otaksun, Racksole, oli hän sanonut, ettette ole alkanut kyllästyä -Grand Babyloniin? - --- Miksi sitä kysytte? - --- Koska minä olen alkanut kyllästyä olemaan sitä ilman. Olen tuhansia -kertoja, myytyäni sen teille, toivonut voivani purkaa kaupat. En jaksa -sietää toimettomuutta. Tahdotteko myydä sen? - --- Voisin, sanoi Racksole, voisin taipua myymään sen - --- Mitä aiotte vaatia, ystäväni? kysyi Felix. - --- Sen, minkä olen maksanut, kuului nopea vastaus. - --- Mitä? huudahti Felix. Minä myin hotellin teille Julesineen, -Roccoineen ja miss Spencereineen. Te hukkaatte nämä kolme -kunnioitettavaa palvelijaa ja tarjoatte sen sitten minulle takaisin -samasta hinnasta. Sehän on kuulumatonta! Pieni mies nauroi -sydämellisesti omalle sukkeluudelleen. Mutta siitä huolimatta, lisäsi -hän, älkäämme kiistelkö hinnasta. Hyväksyn ehtonne. - -Ja niin oli päättynyt se tapahtumain sarja, joka alkoi sillä että -Theodore Racksole tilasi häränkyljyksen ja pullollisen Bass-olutta -Grand Hotel Babylonin ruokasalissa. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Loistohotelli Babylon, by Arnold Bennett - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LOISTOHOTELLI BABYLON *** - -***** This file should be named 62217-8.txt or 62217-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/6/2/2/1/62217/ - -Produced by Tuula Temonen and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/62217-8.zip b/old/62217-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index f9c1919..0000000 --- a/old/62217-8.zip +++ /dev/null |