NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 7088 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..b64a5f6
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #62217 (https://www.gutenberg.org/ebooks/62217)
diff --git a/old/62217-8.txt b/old/62217-8.txt
deleted file mode 100644
index 68ef3ad..0000000
--- a/old/62217-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,7088 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Loistohotelli Babylon, by Arnold Bennett
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-
-Title: Loistohotelli Babylon
-       Romaani
-
-Author: Arnold Bennett
-
-Release Date: May 24, 2020 [EBook #62217]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LOISTOHOTELLI BABYLON ***
-
-
-
-
-Produced by Tuula Temonen and Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-
-
-LOISTOHOTELLI BABYLON
-
-Romaani
-
-
-Kirj.
-
-ARNOLD BENNETT
-
-
-Suomennos
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannus Oy Minerva,
-1923.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-     I. Miljoonamies ja hovimestari.
-    II. Kuinka Mr Racksole sai päivällisensä.
-   III. Kello kolme aamulla.
-    IV. Ruhtinaan tulo.
-     V. Mitä Reginald Dimmockille tapahtui.
-    VI. Kultasalissa.
-   VII. Nella ja ruhtinas.
-  VIII. Paroonittaren saapuminen ja lähtö.
-    IX. Kaksi naista ja revolveri.
-     X. Merelle.
-    XI. Hovipanttilainaaja.
-   XII. Rocco ja huone N:o 111.
-  XIII. Loistokerroksen makuukammiossa.
-   XIV. Rocco vastaa muutamiin kysymyksiin.
-    XV. Seikkailun loppu purjealuksessa.
-   XVI. Punahattuinen nainen.
-  XVII. Eugen-herttua pääsee vapaaksi.
- XVIII. Yöllä.
-   XIX. Ruhtinaallisia vieraita loistohotelli Babylonissa.
-    XX. Mr Sampson Levi sanoo jäähyväiset Eugen-herttualle.
-   XXI. Felix Babylonin paluu.
-  XXII. Grand Babylonin viinikellarissa.
- XXIII. Lisää tapahtuma kellarissa.
-  XXIV. Viinipullo.
-   XXV. Höyrypursi.
-  XXVI. Öinen takaa-ajo ja katupoika.
- XXVII. Tom Jacksonin tunnustus.
-XXVIII. Vielä kerran loistokerroksen makuukammio.
-  XXIX. Theodore Racksole kutsutaan avuksi.
-   XXX. Loppu.
-
-
-
-
-I.
-
-MILJOONAMIES JA HOVIMESTARI.
-
-
--- Mitä saan tarjota?
-
-Jules, Grand Babylonin kaikkivaltias hovimestari kumarsi kohteliaasti
-vilkkaalle, keski-ikäiselle herrasmiehelle, joka juuri oli tullut
-tupakkahuoneeseen ja istuutunut korituoliin lähinnä kasvihuonetta
-olevaan nurkkaukseen. Kello oli viittätoista vailla kahdeksan
-tavattoman helteisenä kesäkuuniltana, ja päivällistarjoilun piti juuri
-alkaa Grand Babylonissa. Kaikenkokoisia, -ikäisiä, eri kansallisuuksiin
-kuuluvia miehiä, kaikki moitteettomissa seurustelupuvuissa, istui
-hajallaan ylt'ympäri isossa, hämärässä huoneessa. Heikko kukkien
-tuoksu ja suihkukaivon lirinä tunkeutui kasvihuoneesta. Tarjoilijat,
-Jules'in silmälläpitäminä, liikkuivat äänettömästi paksuilla
-itämaisilla matoilla vastaanottaen ja suorittaen tilaukset tuolla
-arvokkaanjuhlallisella ilmeellä, jolla vain oikeat ensiluokkaiset
-tarjoilijat ymmärtävät esiintyä. Kaikkialla vallitsi eräänlainen
-ylevän tyyneyden ja levollisuuden tuntu, joka oli Grand Babylonille
-ominainen. Näytti aivan mahdottomalta, että mitään sellaista saattaisi
-tapahtua, joka häiritsisi olemassaolon rauhallista, ylimyksellistä
-yksitoikkoisuutta tässä erinomaisesti hoidetussa laitoksessa. Kuitenkin
-oli valtavin mullistus, mikä koskaan oli sattunut Grand Babylonissa,
-tapahtuva tänä samana iltana.
-
--- Mitä saan tarjota? toisti Jules, ja tällä kertaa hänen äänessään
-oli juhlallinen tyytymättömyyden vivahdus; hän ei ollut tottunut
-puhuttelemaan vierasta kahta kertaa.
-
--- Jahah! sanoi vilkas, keski-ikäinen mies ja katsahti lopulta häneen.
-Ollen suloisen tietämätön siitä, kuka tuo suuri Jules oli, hän antoi
-harmaitten silmiensä loistaa hymyilevinä huomatessaan tarjoilijan
-kasvojenilmeen.
-
--- Tuokaa minulle "enkelinmuisku", hän sanoi.
-
--- Anteeksi, herraseni?...
-
--- Tuokaa minulle "enkelinmuisku" ja tehkää se pian, olkaa hyvä.
-
-Muutamaa minuuttia myöhemmin tuon vilkkaan, keski-ikäisen herrasmiehen
-maistellessa "enkelinmuiskuansa" istui Jules neuvottelemassa miss
-Spencer'in kanssa, joka hoiti Grand Babylonin konttoria ja joka oli
-yhtä tunnettu ja yhtä tärkeä kuin itse Jules. Useimmissa nykyaikaisissa
-ravintoloissa on miespuolinen kirjanpitäjä, joka valvoo konttoria.
-Mutta Grand Babylon kulki omia teitään. Miss Spencer oli ollut
-kirjanpitäjänä melkein siitä saakka kuin Grand Babylon kohotti
-paksut savupiippunsa taivasta kohti ja hän säilytti paikkansa
-muitten ravintolain oikuista huolimatta. Aina erinomaisen siististi
-puettuna yksinkertaiseen mustaan silkkihameeseen pienine jalokivisine
-rintaneuloineen, moitteettomine kalvosimineen ja käherrettyine,
-vaaleine hiuksineen, hän nyt näytti melkein samanlaiselta kuin
-vuosikausia sitten. Hänen ikäänsä ei tiennyt kukaan muu kuin hän
-itse ja kenties eräs vielä, mutta kukaan ei siitä pitänyt lukuakaan.
-Hänen vartalonsa viehättävät ja kiehtovat ääriviivat olivat
-moitteettomat. Hän oli hyödyllinen koriste-esine, jonka omistamisesta
-mikä ravintola tahansa olisi saattanut viattomasti ylpeillä. Hänellä
-ei ollut vertaistaan osotekalenterin, laivakulkujen, teatterien ja
-varieteenäytäntöjen ohjelmien tuntemisessa, eikä hän siitä huolimatta
-koskaan matkustanut eikä käynyt teattereissa eikä varieteessa.
-
--- Kuka on n:o 107? kysyi Jules tältä mustapukuiselta naiselta.
-
-Miss Spencer tarkasteli kirjojansa.
-
--- Mr Theodore Racksole New Yorkista.
-
--- Minä luulinkin häntä joksikin new-yorkilaiseksi, sanoi Jules lyhyen,
-merkitsevän vaitiolon jälkeen, mutta hän puhuu englanninkieltä yhtä
-hyvin kuin te tai minä. Sanoo tahtovansa "enkelinmuiskun". Pidänpä
-huolen siitä, että hän ei jää tänne kovin kauaksi.
-
-Miss Spencer hymyili Vastaukseksi. Päähänpisto nimittää Theodore
-Racksolea "joksikin new-yorkilaiseksi" miellytti hänen taipumustaan
-leikillisyyteen, jota taipumusta hän ei kokonaan ollut vailla. Hän
-tiesi luonnollisesti, ja hän tiesi Julesinkin tietävän, että tämän
-Theodore Racksolen täytyi olla tuo ainutlaatuinen ja ainoa Theodore
-Racksole, kolmas järjestyksessä Yhdysvaltain, ja siis luultavasti
-myöskin koko maailman rikkaista miehistä. Mutta siitä huolimatta
-hän heti asettui Jules'n puolelle. Aivan samoin kuin oli olemassa
-vain yksi Racksole, oli olemassa myöskin vain yksi Jules, ja miss
-Spencer yhtyi vaistomaisesti jälkimäisen suuttumukseen sen johdosta,
-että joku, olipa kuka hyvänsä, miljoonamies tai keisari, rohkeni
-esiintyä kyllin pöyhkeästi pyytämällä "enkelinmuiskua" Grand Babylonin
-rajapyykkien sisällä. Ravintolamaailmassa puhuttiin yleisesti, että
-Grand Babylonissa, omistajaa lukuunottamatta, oli kolme jumalaa
--- Jules, hovimestari, miss Spencer ja, mahtavin kaikista, Rocco,
-kuuluisa keittiömestari, joka ansaitsi kaksituhatta puntaa vuosittain
-ja omisti pienen linnan Luzern-järven rannalla. Kaikki Northumberland
-Avenuella ja Thamesin rannalla sijaitsevat suuret ravintolat olivat
-koettaneet houkutella Roccoa Grand Babylonista, mutta menestyksettä.
-Rocco käsitti vallan hyvin, että ei hänkään voinut kohota korkeammalle
-kuin keittiömestariksi Grand Babyloniin, joka, vaikka se ei koskaan
-ilmoittanut itsestään sanomalehdissä eikä ollut minkään yhtiön oma,
-kuitenkin helposti anasti kunniasijan Europan ravintolain joukossa --
-sekä hintoihin, vieraisiin että siihen salaperäiseen ominaisuuteen
-nähden, jota sanotaan "tyyliksi".
-
-Jos oli olemassa jotakin, mikä enemmän kuin mikään muu ärsytti Grand
-Babylonia -- niin sanoaksemme sai sen nostamaan niskakarvojaan -- oli
-sen vertaaminen tai sekoittaminen johonkin amerikkalaiseen ravintolaan.
-Grand Babylon oli amerikkalaisten tapojen jyrkkä vastustaja, mitä
-ruokaan, juomaan ja sisustukseen tulee -- ennenkaikkea amerikkalaisten
-juomain. Siitä saattaa ymmärtää Jules'in suuttumuksen, kun häntä
-pyydettiin tarjoamaan mr Theodore Racksole'lle "enkelinmuisku".
-
--- Onko mr Theodore Racksolella ketään seuralaista? kysyi Jules jatkaen
-keskusteluaan miss Spencerin kanssa. Hän pani halveksivan painon
-vieraan nimen joka tavulle.
-
--- Miss Racksole -- hän asuu n:o 111:ssä.
-
-Jules vaikeni sivellen vasenta poskipartaansa, joka peitti hänen
-kiiltävän valkeaa kaulustaan.
-
--- Missä? kysyi hän omituisella korostuksella.
-
--- N:o 111:ssä. En voinut sille mitään. Ei ollut mitään muuta huonetta
-siinä kerroksessa, johon olisi kuulunut kylpyhuone ja pukuhuone. Miss
-Spencer puhui lepyttävällä ja anteeksipyytävällä äänellä.
-
--- Miksette sanonut mr Theodore Racksolelle ja miss Racksolelle,
-ettemme voineet ottaa heitä vastaan?
-
--- Senvuoksi että Bobs oli kuulemassa.
-
-Vain kolmen henkilön päähän koko maailmassa olisi pälkähtänyt herra
-Felix Babylonista käyttää tuota leikillistä, mutta halventavaa
-nimilyhennystä "Bobs". Nämä kolme olivat Jules, miss Spencer ja Rocco.
-Jules oli sen keksinyt. Kenelläkään muulla kuin hänellä ei olisi ollut
-kylliksi älykkyyttä ja rohkeutta sitä tehdä.
-
--- On parasta, että pidätte huolen siitä, että miss Racksole vaihtaa
-huonetta tänä iltana, sanoi Jules hetken vaiettuaan. Ei, jättäkää
-asia minun huolekseni. Minä hoidan sen. Au revoir! Kello on kolme
-minuttia vailla kahdeksan. Minä otan hoitaakseni ruokasalin itse tänä
-iltana. Ja Jules läksi, verkalleen ja miettiväisenä hykerrellen hienoja
-valkeita käsiään. Hänen omituisuuksiinsa kuului hykertää käsiään
-eriskummallisella kiertoliikkeellä, ja tämä toiminta ilmaisi, että oli
-olemassa joku erikoinen kiihtymyksen aihe.
-
-Täsmälleen kello kahdeksan tarjottiin päivällinen ravintolan
-äärettömässä ruokasalissa, tuossa vaatimattomassa, mutta silti
-oivallisessa, valkoisella ja kullalla koristetussa huoneessa. Pienen
-pöydän ääressä erään ikkunan lähellä istui yksinäinen nuori nainen.
-Hänen hameensa juoruili Parisista, mutta hänen kasvonsa puhuivat
-epäämättömästi New-Yorkista. Ne olivat itsetietoiset ja hurmaavat
-kasvot, naisen kasvot, joka oli tottunut kaikessa menettelemään
-aivan oman mielensä mukaan; naisen, joka oli opettanut sadoille
-rikkaille nuorille miehille käyttäytymistaidon ja joka, oltuaan noin
-kahdenkymmenen vuoden ajan isänsä hemmoteltavana, oli kehittynyt
-sille asteelle, että piti itseään kaikkien venäläisten itsevaltiaiden
-naispuolisena vastineena. Sellaisia naisia syntyy vain Amerikassa,
-mutta he saavuttavat täyden kukoistuksensa vasta Europassa, jota he
-luulevat maanosaksi, minkä kohtalo on luonut heidän huvittelujaan
-varten.
-
-Ikkunan vieressä istuva nuori nainen vilkaisi tyytymättömänä
-ruokalistaan. Sitten hän tarkasteli ruokasalia ympärillään, ja
-ihaillessaan aterioitsevia hän tuli siihen johtopäätökseen, että itse
-huone oli jokseenkin pieni ja kehnonpuoleinen. Sitten hän jälleen
-vilkaisi ruokalistaan ja sanoi kauniita huuliaan nyrpistäen, ettei
-näkynyt olevan mitään syötävää.
-
--- Olen pahoillani, että olen antanut sinun odottaa, Nella, sanoi
-mr Racksole, peloton miljoonamies, joka oli rohjennut tilata
-"enkelinmuiskun" Grand Babylonin tupakkahuoneessa. Nella -- hänen oikea
-nimensä oli Helen -- hymyili pidättyvästi isälleen, pidättäen itselleen
-oikeuden moittia häntä, jos se sattuisi hänen päähänsä pistämään.
-
--- Sinä tulet aina liian myöhään, isä, hän sanoi.
-
--- Vain vapaa-aikanani, hän lisäsi. Mitä täällä on syötävää?
-
--- Ei mitään.
-
--- Jotakin on tilattava. Minun on nälkä. En ole koskaan niin nälissäni
-kuin oltuani oikein laiskana.
-
--- _Consommé Britannia_, Nella alkoi lukea ruokalistasta, _Saumon
-d'Ecosse, Sauce Génoise, Aspics de Homard_. Voi taivas! Kukapa haluaisi
-moisia kauheita ruokalajeja tällaisena iltana.
-
--- Mutta, Nella, hän huomautti, täällä on ruoka parasta, mitä Europassa
-saa.
-
--- Kuule, isä, virkkoi Nella näennäisesti poiketen aineesta, oletko
-unohtanut, että huomenna on syntymäpäiväni?
-
--- Olenko koskaan unohtanut syntymäpäivääsi, sinä tyttäristä kallein?
-
--- Ylimalkaan sinä olet ollut koko lailla tyydyttävä isä-ukko, sanoi
-Nella hyväilevällä äänellä, ja sinua palkitakseni lupaan tänä vuonna
-tyytyä halvimpaan syntymäpäiväkestitykseen, minkä koskaan olet minulle
-tarjonnut. Mutta tahdon sen tänä iltana.
-
--- Noo, vastasi mr Racksole sellaisen isän kärsivällisellä
-äänensävyllä, jonka Nella perinpohjin oli kasvattanut odottamaan mitä
-yllätyksiä tahansa. -- Anna kuulua!
-
--- Ottakaamme häränkyljystä ja Bass-olutta [Bass ja Cissin suurten
-panimojen olutta] päivälliseksi tänä iltana. Siitä tulee kerrassaan
-mainio päivällinen. Olen oikein ihastunut siihen.
-
--- Mutta, Nella kultaseni, hän huudahti, häränkyljystä ja olutta
-Felixillä! Se on mahdotonta! Sitäpaitsi ei nuorten naisten, jotka eivät
-vielä ole kahtakymmentäkolmea vuotta täyttäneet, sovi juoda olutta.
-
--- Minä sanoin häränkyljystä ja Bass-olutta, ja mitä noihin
-kahteenkymmeneenkolmeen vuoteen tulee, niin huomenna alan käydä
-kahtakymmentäneljää.
-
-Miss Racksole puri pieniä valkeita hampaitaan.
-
-Heikko rykäisy kuului! Jules seisoi kumartuneena heitä kohti.
-Puhtaasta seikkailunhalusta kaiketi hän itse oli ottanut tämän pöydän
-hoitaakseen. Yleensä ei Jules'in ollut tapana omassa persoonassaan
-ottaa osaa päivällistarjoiluun. Hänen oli vain tapana kulkea ympäri ja
-tarkastaa, kuten kapteeni komentosillalla, perämiehen ollessa toimessa.
-Ravintolan kantavieraat pitivät kunnianaan kun Jules joskus otti itse
-palvellakseen heidän pöydässään.
-
-Theodore Racksole epäröi silmänräpäyksen ja antoi sitten määräyksensä
-oivallisesti teeskennellyllä välinpitämättömyydellä:
-
--- Häränkyljystä kahdelle ja pullollinen Bass-olutta. Tämä oli rohkein
-teko, minkä Theodore Racksole koko elämänsä aikana oli tehnyt, vaikka
-useammassa kuin yhdessä aikaisemmassa ahdingossa oli osoittanut
-pelotonta rohkeutta.
-
--- Sitä ei ole ruokalistassa, herraseni, sanoi järkähtämätön Jules.
-
--- Yhdentekevä. Hankkikaa sitä. Me haluamme sitä.
-
--- Minä koetan.
-
-Jules meni tarjoiluhuoneen ovelle ja palasi heti.
-
--- Mr Rocco pyytää sanomaan terveisiä ja ilmoittamaan, että hänen
-valitettavasti on mahdotonta tarjota häränkyljystä ja Bass-olutta tänä
-iltana.
-
--- Mr Rocco? kysyi Racksole huolimattomasti.
-
--- Mr Rocco, toisti Jules päättävästi.
-
--- Ja kuka on mr Rocco?
-
--- Mr Rocco on meidän keittiömestarimme, herraseni. Jules'in kasvoilla
-oli ilme, kuin olisi häntä pyydetty selittämään kuka Shakespeare oli.
-
-Molemmat miehet katsoivat toisiinsa. Tuntui uskomattomalta, että
-Theodore Racksolea, tulenkestävää Racksolea, jolla oli 200 penikulmaa
-rautatietä, useita kaupunkeja ja kuusikymmentä ääntä kongressissa,
-uhmaisi palvelija, tai vieläpä kokonainen ravintola. Ja kuitenkin
-oli asianlaita niin. Jules'in kasvoilla oli lujan miehen tyyni ilme,
-miehen, joka on varma voitosta. Hänen kasvojenilmeensä sanoi: Sinä olet
-voittanut minut kerran, mutta et tällä kertaa, ystäväiseni New Yorkista.
-
-Mitä Nellaan tuli, niin hän tunsi isänsä ja aavisti mielenkiintoisia
-tapahtumia, luottavaisesti odottaessaan kyljystään. Hänellä ei tuntunut
-olevan nälkä ja hän jaksoi odottaa.
-
--- Anteeksi hetkiseksi, Nella, sanoi Theodore Racksole tyynesti,
-palaan parin sekunnin kuluttua. Ja hän harppasi pitkin askelin ulos
-ruokasalista. Ei kukaan huoneessaolijoista tuntenut miljoonamiestä,
-sillä hän oli tuntematon Lontoossa, koskapa tämä oli hänen ensi
-käyntinsä Europassa yli kahdenkymmenen vuoden aikana. Jos joku olisi
-hänet tuntenut ja huomannut hänen kasvojensa ilmeen, olisi tämä joku
-kenties pelännyt räjähdystä, joka olisi saattanut syöstä koko Grand
-Babylonin Thames'iin.
-
-Jules vetäytyi viisaasti kyllä nurkkaan. Hän oli ampunut panoksensa;
-nyt oli vastustajan vuoro. Pitkä ja vaihteleva kokemus oli opettanut
-Jules'ille, että vieras, joka yrittää kukistaa tarjoilijan, melkein
-aina joutuu tappiolle. Tarjoilijalla on niin monta etua moisessa
-taistelussa.
-
-
-
-
-II.
-
-KUINKA MR RACKSOLE SAI PÄIVÄLLISENSÄ.
-
-
-Theodore Racksole meni suoraan ravintolan eteishalliin ja astui miss
-Spencerin pyhäkköön.
-
--- Haluan tavata mr Babylonia hetkeäkään viivyttelemättä, hän sanoi.
-
--- Nimeni on Racksole -- Theodore Racksole.
-
--- New Yorkista? kysyi ääni ovelta hieman ulkomaalaiseen vivahtavalta
-korostukselta.
-
-Miljoonamies kääntyi nopeasti ympäri ja havaitsi jokseenkin lyhyen
-miehen, jolla oli ranskalaisen ulkomuoto, paljas pää, harmaa parta,
-pitkä, mallikelpoisesti leikattu kävelytakki, kapeisiin hopeavitjoihin
-kiinnitetyt silmärillit ja siniset silmät, joissa näkyi sama viaton
-kirkkaus kuin nuorella tytöllä.
-
--- Niitä on vain yksi, sanoi Theodore Racksole lyhyesti.
-
--- Haluatte puhua kanssani? virkkoi vastatullut.
-
--- Oletteko mr Felix Babylon? Mies kumarsi.
-
-Tällä hetkellä haluan mieluummin puhua teidän kanssanne kuin kenenkään
-muun kanssa maailmassa, virkkoi Racksole.
-
-Viittaamalla pyysi mr Babylon miljoonamiestä seuraamaan sivukäytävään,
-jonka päässä sijaitsi mr Babylonin yksityishuone, Ludvig XV:n aikaisia
-huonekaluja ja seinäverhoja sisältävä ihmelaitos.
-
-Ravintolanomistaja ja hänen vieraansa istuutuivat toisiaan vastapäätä.
-
--- Luin New Yorkin sanomalehdistä muutamia kuukausia sitten, alkoi
-Theodore edes kurkkuaan selvittämättä, että tämä teidän ravintolanne,
-mr Babylon, myytäisiin osakeyhtiölle, mutta näyttää siltä kuin ei
-myynnistä olisi tullut mitään.
-
--- Ei, siitä ei tullut mitään, vastasi mr Babylon avomielisesti, ja
-syy oli se, että välikädet aiotun yhtiön ja minun välilläni tahtoivat
-ansaita suuren salaisen voiton kaupasta, mutta minä kieltäydyin
-edistämästä sellaista voittoa.
-
-He pysyivät vaatimuksessaan ja minä omassani, ja niin kauppa raukesi.
-
--- Olitteko tyytyväinen sovittuun hintaan?
-
--- Täysin.
-
--- Uskallanko kysyä, korkeako hinta oli?
-
--- Aiotteko ostaa, mr Racksole?
-
--- Haluatteko myydä, mr Babylon?
-
--- Haluan, eräillä ehdoilla, sanoi Babylon. Hinta oli neljäsataatuhatta
-puntaa. Mutta myyn vain siliä ehdolla, että ostaja ei siirrä
-kiinteimistöä yhtiölle korkeammasta hinnasta.
-
--- Tahdon vain tehdä teille yhden ainoan kysymyksen, mr Babylon, sanoi
-miljoonamies. Kuinka suuri on voittonne suunnilleen ollut neljänä viime
-vuonna?
-
--- Kolmekymmentäneljätuhatta puntaa vuosittain.
-
--- Silloin ostan sen, sanoi Racksole hymyillen tyytyväisenä, ja teidän
-luvallanne vaihdamme kauppakirjat heti.
-
--- Teette päätöksenne nopeasti, mr Racksole. Mutta olette kenties
-harkinnut tätä kysymystä pitemmän ajan.
-
--- Päinvastoin, sanoi Racksole kelloaan katsoen, olen harkinnut sitä
-tasan kuusi minuuttia.
-
-Felix Babylon kumarsi, ikäänkuin olisi ollut täysin tottunut rikkaan
-miehen oikkuihin.
-
--- Hyvän maineen ihana etu on, Racksole jatkoi, siinä, ettei tarvitse
-vaivata itseään valmistelevilla selityksillä. Te, mr Babylon, tiedätte
-luultavasti kaikki minun asiani, ja minä tiedän koko paljon teistä.
-Voimme ilman mitään suosituksia luottaa toisiimme. On todellakin
-yhtä yksinkertainen asia ravintolan tai rautatien ostaminen, kuin
-taskukellon kauppa, kun sellaiseen kauppaan vain pystyy.
-
--- Aivan, myönsi mr Babylon hymy huulilla. Teemmekö pienen väliaikaisen
-sopimuksen? On seikkoja, joita täytyy ajatella. Mutta mieleeni johtuu
-nyt juuri, että ette vielä ole voinut syödä päivällistänne, ja että
-pidätte ehkä parempana keskustella eräistä vähemmän tärkeistä asioista
-päivällisen jälkeen.
-
--- En ole syönyt päivällistä, sanoi miljoonamies pannen sanoihinsa
-erikoisen painon, ja tässä yhteydessä pyytäisin teiltä pientä
-palvelusta. Tahtoisitteko kutsua tänne mr Roccon?
-
--- Haluatte tietysti puhutella häntä?
-
--- Niin haluan, sanoi miljoonamies ja lisäsi: päivällisestäni.
-
--- Rocco on suuri mies, mutisi mr Babylon painaessaan soittojohdon
-nappulaa, piittaamatta viimeisistä sanoista. -- Sano terveisiä mr
-Roccolle, hän sanoi pojalle, joka oli noudattanut hänen soittoaan, että
-jos hänelle sopii, olisin iloinen, jos saisin puhutella häntä täällä
-hetkisen.
-
--- Paljonko maksatte Roccolle? kysyi Racksole.
-
--- Kaksi tuhatta puntaa vuosittain ja kohtelen häntä kuin lähettilästä.
-
--- Minä kohtelen häntä kuin lähettilästä ja maksan hänelle kolme
-tuhatta puntaa.
-
--- Siinä teette viisaasti, sanoi Felix Babylon.
-
-Tällä hetkellä astui Rocco huoneeseen hyvin hiljaa -- hän oli laiha,
-neljänkymmenen ikäinen mies, jolla oli pitkät kapeat kädet ja
-tavattoman pitkät ruskeat silkinpehmoiset viikset.
-
--- Rocco, sanoi Felix Babylon, saan luvan esittää teidät mr Theodore
-Racksolelle New Yorkista.
-
--- Charmé, sanoi Rocco kumartaen. Miljoonamieskö?
-
--- Juuri niin, keskeytti Racksole ja jatkoi kiireesti: Mr Rocco, tahdon
-ilmoittaa teille ennenkuin kenellekään muulle, että olen ostanut
-Grand Hotel Babylonin. Jos haluatte suoda minulle edun pitää teidät
-palveluksessani, olen mielihyvällä tarjoova teille vuosittain kolmen
-tuhannen punnan korvauksen.
-
--- Sanoitteko kolmen?
-
--- Kolmen.
-
--- Charmé.
-
--- Ja nyt, mr Rocco, tekisitte minulle suuren palveluksen, jos
-huolehtisitte siitä, että Jules -- toivon aivan erikoisesti, että Jules
-minua palvelee -- kymmenen minuuttia tämän jälkeen toisi pöytään n:o 17
-ruokasaliin tavallista härän kyljystä ja pullollisen Bass-olutta. Ja
-ehkä haluatte suoda minulle kunnian syödä kanssanne lunchia huomenna?
-
-Mr Rocco veti syvään henkeä, kumarsi, mutisi jotakin ranskaksi ja
-katosi.
-
--- Mistä päivästä tahdotte kaupan astuvan voimaan? kysyi Babylon.
-
--- Ah, sanoi Racksole välinpitämättömästi, yhdentekevä. Sanokaamme
-tästä illasta alkaen?
-
--- Kuten tahdotte. Olen kauan halunnut vetäytyä syrjään. Ja nyt kun
-hetki on tullut -- ja tullut kuin teatterinäytelmässä -- olen valmis.
-Muutan takaisin Sveitsiin. Siellä ei voi tuhlata paljon rahaa, mutta
-se on kotimaani. Minusta tulee Sveitsin rikkain mies. Hän hymyili
-surumielisen iloisesti.
-
-       *       *       *       *       *
-
--- Kauanpa sinä viivyit, isä, sanoi Nella, kun Racksole palasi
-ruokasaliin pöytään n:o 17.
-
--- Ainoastaan kaksikymmentä minuuttia, kyyhkyseni.
-
--- Mutta sinä sanoit kaksi sekunttia. Siinä on pieni ero.
-
--- Nojaa, sinä kai käsität, että minun täytyi odottaa, kunnes ruoka
-valmistui.
-
--- Tuottiko sinulle paljon vaivaa hankkia minun
-syntymäpäiväkestitykseni?
-
--- Ei mitään vaivaa. Mutta se ei tullut juuri niin halvaksi kuin sinä
-arvelit.
-
--- Mitä tarkoitat, isä?
-
--- Sitä vain, että olen ostanut koko ravintolan. Elä naura itseäsi
-piloille!
-
--- Oi, sinä olet aina ollut rakastettava isä, isä kulta. Aijotko antaa
-minulle ravintolan syntymäpäivälahjaksi?
-
--- En, hoidan itse sitä -- ajanratoksi. Mutta, apropos, ketä varten tuo
-tuoli on tuohon asetettu? Hän huomasi kolmannetkin lautaset asetetun
-pöydälle.
-
--- Se on eräälle ystävälleni, joka tuli sisälle noin viisi minuuttia
-sitten. Tietysti pyysin häntä ottamaan osaa ateriaamme. Hän tulee tänne
-tuossa tuokiossa.
-
--- Saanko kysyä hänen nimeään?
-
--- Dimmock, -- ristimänimeltään Reginald ja ammatiltaan Posenin
-ruhtinaan Aribertin englantilainen seuralainen. Tapasin hänet ollessani
-toissa syksynä Hetty-serkkuni seurassa Pietarissa. Oo, kas tässä hän
-on! Mr Dimmock, tässä on isäni. Hänen on onnistunut hankkia kyljys.
-
-Theodore Racksole näki seisovansa silmätysten hyvin nuoren miehen
-kanssa, jolla oli syvälle painuneet tummat silmät ja terve, poikamainen
-ulkomuoto. He alkoivat puhella.
-
--- Ah, isä, huudahti Nella, oletpa pannut vahvasti sinappia!
-
--- Olenko? virkahti mr Racksole ja sattui sitten katsahtamaan peiliin,
-joka oli hänestä vasemmalla parin ikkunan välissä. Hän näki siinä
-Julesin, joka seisoi hänen tuolinsa takana, ja huomasi, että samainen
-Jules verkalleen, merkitsevästi ja pahaenteisesti iski silmää mr
-Dimmockille -- jonka ristimänimi oli Reginald.
-
-Hän tutki vaieten maustettaan. Hän ajatteli kenties ottaneensa
-runsaanpuoleisesti sinappia.
-
-
-
-
-III.
-
-KELLO KOLME AAMULLA.
-
-
-Mr Reginald Dimmock osottautui, kovin nuoresta iästään huolimatta,
-kokeneeksi maailmanmieheksi ja tottuneeksi puhujaksi. Hänen ja Nella
-Racksolen välinen keskustelu ei näyttänyt koskaan laimenevan. He
-puhelivat Pietarista ja Nevan jäästä, oopperan tenorista, joka oli
-karkotettu Siperiaan, venäläisen teen oivallisuudesta, venäläisen
-samppanjan makeudesta ja erinäistä muista moskovalaisten elämäntapojen
-puolista. Kun Venäjä oli tyhjentävästi käsitelty, niin Nella lyhyesti
-kertoi, mitä itse oli tehnyt ja toimittanut, sen jälkeen kuin viimeksi
-oli nähnyt nuoren miehen tsaarin pääkaupungissa, ja tämä kertomus
-siirsi keskustelun Lontooseen, jossa se viipyi, kunnes viimeinen
-kyljyspala oli syöty. Theodore Racksole teki sen havainnon, että mr
-Dimmock antoi hyvin niukkoja tietoja omista puuhistaan, olipa sitten
-kysymys menneisyydestä tai tulevaisuudesta. Hän piti nuorukaista
-tyypillisenä hoviparasiittina, loiseläjänä, ja ihmetteli kuinka hän oli
-saanut seuralaisen paikan Posenin ruhtinaan Aribertin luona ja kuka
-tämä ruhtinas Aribert oli. Miljoonamiehestä tuntui kuin hän joskus
-olisi kuullut puhuttavan Posenista, mutta hän ei ollut siitä täysin
-varma. Hän miltei kuvitteli sitä joksikin noista epämääräisistä Saksan
-valtioista, joissa viisi kuudesosa alamaisista on hovivirkamiehiä ja
-muut hiilenpolttajia tai ravintoloitsijoita. Racksole ei virkkanut
-monta sanaa, ennenkuin päivällisestä oli päästy -- hänen ajatuksiaan
-askarruttivat kenties liiaksi Jules'in silmäniskut mr Dimmockille;
-mutta kun jäätelöä seurasi kahvi, katsoi hän ravintolan edun kannalta
-ehkä saattavan olla hyödyllistä, jos hän koettaisi hankkia jonkinlaisia
-tietoja tyttärensä ystävästä. Eipä silti, että hän hetkeäkään olisi
-pannut kysymyksenalaiseksi tyttärensä oikeutta pitää omat ystävänsä;
-hän oli aina suonut hänelle mitä hämmästyttävimmän vapauden, luottaen
-siihen, että hänen luontainen terve arvostelukykynsä varjelisi häntä
-ikävyyksiltä. Mutta häntä ihmetytti Nellan käytös Dimmockia kohtaan,
-käytös, jossa rakastettavaan leikinlaskuun yhtyi halu suostuttaa
-puoleensa ja miellyttää.
-
--- Nella on kertonut minulle, että teillä, mr Dimmock, on
-luottamustoimi Posenin ruhtinaan Aribertin luona, virkkoi Racksole.
-Suonette amerikalaiselle anteeksi hänen tietämättömyytensä, mutta onko
-Aribert hallitseva ruhtinas?
-
--- Hänen ylhäisyytensä ei ole hallitseva ruhtinas eikä hänestä
-koskaan arvattavasti sellaista tule, vastasi Dimmock. Posenin
-suurherttuallisella valtaistuimella istuu hänen ylhäisyytensä
-veljenpoika, suurherttua Eugen.
-
--- Veljenpoika! huudahti Nella hämmästyen.
-
--- Miksei, armollinen neiti?
-
--- Mutta ruhtinas Aribert on varmaankin hyvin nuori?
-
--- Ruhtinas on kohtalon oikusta, jommoisia joskus voi sattua perheitten
-historiassa, juuri samanikäinen kuin suurherttua. Suurherttuavainajan
-isä oli kahdesti naimisissa. Siitä johtuu sedän nuoruus.
-
--- Mahtaa tuntua ihanalta olla jonkun ikäisensä setä! Mutta pelkäänpä
-pahoin, ettei se ruhtinas Aribertista ole kovinkaan hauskaa. Oletan,
-että hän saa olla kauhean kunnioittava ja tottelevainen ja sen
-semmoista veljenpoikaansa kohtaan?
-
--- Suurherttua ja minun ruhtinaallinen isäntäni ovat kuin veljekset
-Ruhtinas Aribert on luonnollisesti tätä nykyä kruunun nimellinen
-perillinen, mutta, kuten epäilemättä tiedätte, tulee suurherttua
-kohdakkoin menemään naimisiin erään keisarin läheisen sukulaisen
-kanssa, ja jos siitä sitten tulee perillisiä -- Mr Dimmock vaikeni
-kohauttaen suoria hartioitaan. Suurherttua, hän jatkoi lopettamatta
-viimeistä lausettaan, soisi mieluimmin ruhtinas Aribertin
-seuraajakseen. Hänellä ei tosiaankaan ole vähintäkään halua mennä
-naimisiin. Meidän kesken sanoen, vain meidän kesken, hän pitää
-avioliittoa varsin ikävänä asiana. Mutta koska hän on saksalainen
-suurherttua, on hänen tietysti pakko mennä naimisiin. Hänellä on
-velvoituksia maataan kohtaan, Posenia kohtaan. Voin kertoa jotakin,
-jota kukaan tämän ravintolan ulkopuolella ei tällä hetkellä tiedä,
-nimittäin, että hänen kuninkaallinen korkeutensa suurherttua pienen
-seurueen kanssa tulee tänne huomenna.
-
--- Lontooseenko? kysyi Nella.
-
--- Niin.
-
--- Tähänkö ravintolaan?
-
--- Niin.
-
--- Oi, niin ihanaa!
-
--- Tämä on syynä siihen, että nöyrin palvelijanne on täällä tänä iltana
--- jonkinlaisena edelläkävijänä.
-
--- Mutta minä käsitin teidän olevan ruhtinas Aribertin, sedän, seurassa
--- hm --
-
--- Niin olenkin. Ruhtinas Aribert tulee myöskin tänne. Suurherttualla
-ja ruhtinaalla on asioita, jotka koskevat tärkeitä rahain sijoituksia,
-mitkä ovat yhteydessä suurherttuan naimapuuhien kanssa... korkeimmalla
-taholla, ymmärrättekö.
-
--- Ollaksesi ylhäisten henkilöitten uskottu, olet liian puhelias,
-ajatteli Racksole. Sitten hän sanoi ääneen: Emmekö mene ulos
-pengermälle?
-
-Kun he kulkivat ruokasalin poikki, pysäytti Jules mr Dimmockin ja antoi
-hänelle kirjeen.
-
--- Tuli nyt juuri sanansaattajan mukana, herraseni, sanoi Jules.
-
-Nella vetäytyi hetkiseksi hänen taakseen isänsä rinnalle.
-
--- Jätä minut hetkiseksi tämän pojan kanssa kahden, niin olet kiltti
-isäukko, kuiskasi tyttö hänen korvaansa.
-
--- Minä olen vain nolla, tottelevainen vähäpätöisyys, vastasi Racksole
-nipistäen häntä salaa käsivarresta. Kohtele minua sellaisena. Käsittele
-minua niinkuin tahdot. Menen katsomaan ravintolaan. Ja heti sen jälkeen
-hän katosi.
-
-Nella ja mr Dimmock istuivat kahden pengermällä juoden vilvottavia
-juomia.
-
-Jules itse tarjoili ja toi kymmenen ajoissa uuden kirjeen. Pyytäen
-tuhatkertaisesti anteeksi, nousi Reginald Dimmock tuoliltaan,
-vilkaistuaan kirjeeseen, ja sanoi olevansa pakotettu korkean isäntänsä,
-Posenin suurherttuan sedän, välttämättömien tehtävien vuoksi
-poistumaan. Hän kysyi, saisiko hän noutaa mr Racksolen tai saattaa miss
-Racksolen hänen isänsä luo. Miss Racksole vastasi iloisesti, ettei hän
-kaivannut saattamista ja että hän aikoi mennä makuulle. Hän lisäsi,
-että hän ja hänen isänsä aina koettivat olla riippumattomia toisistaan.
-
-Juuri silloin Racksole oli vielä kerran osunut mr Babylonin
-yksityishuoneeseen.
-
--- Ottakaa sikaari, mr Racksole, sanoi kohtelias mr Babylon, ja kulaus
-vanhinta konjakkia, mitä Europassa on saatavana.
-
-Muutaman minuutin kuluttua nämä molemmat olivat innokkaassa ja
-vilkkaassa keskustelussa. Felix Babylonia hämmästytti se helppous,
-millä Racksole perehtyi kaikkiin pikkuseikkoihin, jotka koskivat
-ravintolan hoitoa.
-
-Racksole ehdotti heti joitakin parannuksia, ja tämä aiheutti pitkän
-tietoperäisen keskustelun. Keskustelu antoi aihetta poikkeamisiin
-aineesta, ja silloin Felix Babylon hetkellisen hajamielisyyden
-puuskassa haukotteli.
-
-Racksole vilkaisi korkealla liedenreunustalla olevaan kullattuun
-kelloon.
-
--- Ah, herra Jumala! hän huudahti. Kello on kolme! Mr Babylon, pyydän
-anteeksi, että olen pitänyt teitä valveilla näin äärettömän pitkän ajan!
-
--- En ole moneen vuoteen viettänyt näin hauskaa iltaa. Olette antanut
-minun ajaa keppihevosellani niin paljon kuin mieleni on tehnyt. Minun
-päinvastoin anteeksi on pyydettävä.
-
-He puhelivat vielä hetkisen, ja sitten mr Racksole sanoi hyvää yötä.
-
--- Saanko saattaa teidät huoneeseenne. Hissit ovat suljetut ja talo
-autio. Mitä minuun itseeni tulee, niin makuuhuoneeni on tuolla, ja hän
-viittasi erään sisemmän huoneen oveen.
-
--- Ei, kiitoksia, sanoi Racksole, antakaapa minun omin päin tutkia omaa
-ravintolaani. Luulen kyllä löytäväni huoneeni.
-
-Päästyään syvemmälle käytäviin, Racksole ei enää ollut niin aivan
-varma, löytäisikö oman huoneensa. Numero oli 107, mutta hän ei
-muistanut, oliko se ensi vai toisessa kerroksessa. Hississä kulkiessa
-ei tule kiinnittäneeksi huomiota kerroksiin. Hän kulki monen hissioven
-ohi. Mutta porraskäytävästä hän ei voinut nähdä jälkeäkään. Kaikissa
-ravintoloissa, jotka ovat maineestaan arkoja, ovat porraskäytävät
-joutuneet pois käytännöstä, ja vaikka ravintola-arkkitehdit vanhan
-tavan vuoksi edelleenkin rakentavat porraskäytäviä, kätketään ne
-kaukaisiin soppiin, missä niiden olemassaolo ei hevin satu loukkaamaan
-hemmotellun yleismaailmallisen yleisön silmää.
-
-Ravintola tuntui isolta, kolkolta, autiolta. Sähkölamppuja hehkui
-siellä ja täällä pitkien välimatkojen päässä. Paksuilla matoilla
-eivät Racksolen ohutkenkäiset jalat aikaansaaneet mitään kolinaa ja
-hän asteli mukavasti edes ja takaisin, melkein huvikseen ja miltei
-hämmästyneenä siitä yön ja salaperäisyyden tunteesta, jonka valtaan
-yhtäkkiä oli joutunut. Lopulta hän löysi portaat, hyvin pimeät ja
-kapeat, ja pian hän oli noussut ensi kerrokseen. Kohta hän huomasi,
-että tämän kerroksen numerot eivät kohonneet seitsemääkymmentä
-ylemmäksi. Hän löysi vielä yhdet portaat ja nousi niitä ylös toiseen
-kerrokseen. Seinien koristuksista hän tunsi tämän kerroksen oikeaksi
-kodikseen, ja astuessaan pitkää käytävää hän tyytyväisenä vihelteli
-hiljaa ja miettiväisenä. Hän oli kuulevinaan askeleita sivu käytävästä
-ja kätkeytyi vaistomaisesti syvennykseen, jossa oli astiakaappi ja
-tuoli. Hän kuuli tosiaan askeleita. Varovaisesti katsoessaan eteensä
-hän havaitsi jotakin, jota ei ennen ollut huomannut, nimittäin, että
-valkea nauhanpätkä oli sidottu erään makuuhuoneenoven lukonripaan.
-Sitten tuli nurkan takaa sivu käytävästä mies, ja Racksole vetäytyi
-syrjään. Se oli Jules -- Jules kädet taskuissa ja reuhkahattu silmillä,
-mutta muuten tavallisissa pukimissaan.
-
-Tänä hetkenä Racksole toivoi, että hänellä olisi ollut revolveri
-matkassaan. Hän ei tiennyt, miksi hän tarvitsi revolveria nuhteettoman
-hyvämaineisessa lontoolaisessa ravintolassa, mutta hän tunsi haluavansa
-omistaa sellaisen puolustus- ja hyökkäysaseen. Hän päätti salaa, että
-hän, jos Jules kulkisi hänen lokeronsa ohi, tarttuisi hänen kurkkuunsa
-ja tässä asennossa tekisi tälle mitä epämiellyttävimmälle tarjoilijalle
-muutamia suoria kysymyksiä. Mutta Jules oli pysähtynyt. Miljoonamies
-katsoi toistamiseen varoen eteensä. Jules väänsi paraikaa äärettömän
-varovaisesti sen oven lukonripaa, johon valkea nauha oli kiinnitetty.
-Ovi avautui hiljalleen ja Jules katosi huoneeseen. Hetkisen kuluttua
-yövaeltaja Jules jälleen tuli näkyviin, sulki oven yhtä varovaisesti
-kuin oli sen avannut, irroitti nauhan, palasi samaa tietä kuin oli
-tullutkin ja katosi sivukäytävään päin.
-
--- Tämä on merkillistä, virkahti Racksole, sangen merkillistä!
-
-Hänen juolahti mieleensä tarkastaa huoneen numero ja hän hiipi sinne.
-
--- No, jopa jotakin! mutisi hän ihmeissään.
-
-Huone oli n:o 111, hänen tyttärensä huone. Hän yritti avata ovea,
-mutta se oli lukossa. Syöksyen omaan huoneeseensa n:o 107, hän
-koppasi käteensä toisen kahdesta revolverista (sitä lajia, jota
-miljoonamiehille valmistetaan) ja seurasi Julesia sivukäytävään. Sen
-käytävän päässä oli ikkuna. Ikkuna oli auki ja Jules katseli kaikessa
-viattomuudessa siitä ulos. Kymmenen äänetöntä askelta otettuaan
-Racksole oli hänen kintereillään.
-
--- Saanko puhua sanan kanssanne, ystäväni? alkoi miljoonamies
-välinpitämättömästi heilauttaen revolveria ilmassa. Jules joutui
-silminnähtävästi hämilleen, mutta ihailtava itsehillintä teki hänet
-jälleen kykeneväksi käyttämään sielunvoimiaan.
-
--- Palvelijanne, herraseni, sanoi hän.
-
--- Tahdon tietää, mitä p--a teillä oli tekemistä huoneessa n:o 111
-hetki sitten?
-
--- Minut oli kutsuttu tulemaan sinne, oli rauhallinen vastaus.
-
--- Te valehtelette, ja teette sen vielä sangen kömpelösti. Se on
-tyttäreni huone. Kas niin -- totuus ilmi, ennenkuin minä päätän,
-ammunko teidät vai heitänkö teidät alas kadulle.
-
--- Anteeksi, herraseni, n:o 111:ssä asuu eräs herra.
-
--- Tahdon vain sanoa, että on jotenkin vakavaa arvostelukyvyn puutetta
-yrittää vastustaa minua, ystäväni. Älkää tehkö sitä toistamiseen.
-Lähtekäämme yhdessä siihen huoneeseen, ja teidän on todistettava, että
-siinä asuu herra eikä minun tyttäreni.
-
--- Mahdotonta, herraseni, sanoi Jules.
-
--- Tuskinpa vain, sanoi Racksole tarttuen Julesin takinhihaan.
-Miljoonamies tiesi varmasti Nellan asuvan n:o 111:ssä, sillä hän oli
-yhdessä Nellan kanssa tarkastanut huoneen, ja hän oli itse huolehtinut
-siitä, että hänen matkalaukkunsa, hänen kamarineitsyensä ja hän itse
-onnellisesti olivat saapuneet sinne.
-
--- Avatkaa nyt ovi, kuiskasi Racksole heidän ehdittyään n:o 111:n
-kohdalle.
-
--- Minun täytyy koputtaa.
-
--- Sitä juuri ette saa tehdä. Avatkaa ovi. Teillä on epäilemättä
-avaimet mukananne.
-
-Silmä revolverin suuta kohti Jules totteli auliisti, mutta tehden
-kuitenkin torjuvan liikkeen, ikäänkuin hän ei haluaisi vastata tästä
-rikoksesta ravintolan käyttäytymissääntöjä vastaan. Racksole astui
-sisään. Huone oli säteilevän kirkasvaloinen.
-
--- Eräs vieras, joka välttämättä tahtoo tavata teitä, hyvä herra, sanoi
-Jules samassa rientäen pakoon.
-
-Mr Reginald Dimmock, yhä hännystakkiin puettuna ja savuketta polttaen
-nousi nopeasti pöydän äärestä.
-
--- Oo, hyvä mr Racksole, tämä oli odottamaton -- hm -- ilo.
-
--- Missä minun tyttäreni on? Tämä on hänen huoneensa.
-
--- Ymmärsinkö teitä oikein, mr Racksole?
-
--- Rohkenin väittää, että tämä on miss Racksolen huone.
-
--- Paras herrani, vastasi Dimmock, olette varmaan järjiltänne,
-voidessanne uneksia mitään sellaista. Ainoastaan kunnioitus tytärtänne
-kohtaan pidättää minua sysäämästä teitä ulos näin mahdottoman otaksuman
-vuoksi.
-
-Pieni täplä keskellä miljoonamiehen nenää kävi äkkiä valkeaksi kuin
-liitu.
-
--- Luvallanne, sanoi hän hiljaisella, rauhallisella äänellä, tahdon
-tarkastaa puku- ja kylpyhuoneen.
-
--- Jos suvaitsette kuulla tervettä järkeä, mr Racksole, sanoi Dimmock
-kaikkein diplomaattisimmalla tavallaan, niin koetan selittää teille
-asianlaidan. Katsoin teidän ensi kysymystänne muodoltaan loukkaavaksi,
-mutta huomaan nyt, että siihen oli jossain määrin aihetta. Hän hymyili
-kohteliaasti. Astellessani tätä käytävää kello yhdentoista aikaan
-kuulin miss Racksolen joutuneen sanasotaan ravintolapalvelijain kanssa.
-Miss Racksole oli juuri poistumaisillaan yöksi tähän huoneeseen,
-kun iso kivi, joka arvattavasti oli heitetty joenrannalta, rikkoi
-tuon ikkunan, kuten näette. Paitsi sen ikävyyden vuoksi, mikä
-aiheutui ikkunan särkymisestä, ei hän muutenkaan halunnut jäädä tähän
-huoneeseen. Hän päätteli mielessään, että kun kerran _yksi_ kivi oli
-heitetty sisään, niitä voisi tulla useampiakin. Hän vaati senvuoksi
-huonetta vaihdettavaksi toiseen. Palvelijat eivät sanoneet olevan
-vapaana mitään muuta huonetta, johon kuuluisi kylpy- ja pukuhuone,
-joita kumpaakin tyttärenne välttämättä tahtoi. Minä tarjouduin heti
-vaihtamaan huonetta hänen kanssaan. Hän soi minulle sen kunnian, että
-hyväksyi tarjoukseni. Meidän kaikki kapineemme muutettiin -- ja siinä
-koko juttu. Toivon miss Racksolen tällä hetkellä vetävän hyvää unta n:o
-124:ssä.
-
-Theodore Racksole katsoi hetkisen nuorta miestä vaieten.
-
-Kuului hiljaista koputusta ovelle.
-
--- Käykää sisään, sanoi Racksole ääneen.
-
-Joku lykkäsi oven auki, jääden itse seisomaan kynnykselle. Se oli
-Nellan kamarineitsyt aamutakki yllään.
-
--- Miss Racksolelta terveisiä, hän pyytää tuhannesti anteeksi, mutta
-yksi hänen kirjoistaan unohtui tänne huoneeseen uuninreunustalle. Hän
-ei saa nukutuksi ja tahtoisi mielellään lukea.
-
--- Mr Dimmock, pyydän anteeksi -- sananmukaisesti anteeksi, sanoi
-Racksole tytön mentyä kirjoineen. Hyvää yötä!
-
--- Ei mitään aihetta, sanoi Dimmock kohteliaasti -- ja saattoi hänet
-kumartaen huoneesta.
-
-
-
-
-IV.
-
-RUHTINAAN TULO.
-
-
-Siitä huolimatta oli muutamia pikkuasioita, jotka painoivat mr
-Racksolen mieltä. Ensin Julesin silmäniskut, sitten ovenripaan
-kiinnitetty nauha ja Julesin käynti n:o 111:ssä, edelleen säretty
-ikkuna -- säretty ulkoapäin. Racksole ei unohtanut kellon olevan kolme
-aamulla. Hän nukkui vain vähän sinä yönä, mutta kaikesta huolimatta
-iloitsi siitä, että oli ostanut Grand Hotel Babylonin. Sen omistaminen
-näytti lupaavan sekä huvia että viihtymystä.
-
-Seuraavana aamuna varhain hän kohtasi mr Babylonin. -- Olen korjannut
-yksityishuoneestani pois kaikki omat paperini, sanoi Babylon, ja nyt
-se on teidän käytettävänänne. Aikomukseni on, ellei teillä ole mitään
-sitä vastaan, jäädä ravintolaan vieraana toistaiseksi. Meillä on paljon
-järjestettävää kaupan päättämisessä, ja sitten on kyllä asioita, joista
-ehkä tahtoisitte neuvotella kanssani. Sitäpaitsi, totta puhuen, en
-haluaisi lähteä vanhalta asuinpaikaltani liian nopeasti. Tulen kyllä
-varmasti ikävöimään.
-
--- Olen kovin iloinen, jos tahdotte jäädä, sanoi miljoonamies, mutta
-silloin teidän on oltava minun vieraanani eikä ravintolan.
-
--- Kiitän ystävyydestänne, vastasi Babylon.
-
--- Mitä tulee neuvojen kysymiseen teiltä, niin epäilemättä minun tulee
-olemaan pakko niin tehdä, mutta suonette minun sanoa, että näyttää
-siltä kuin kävisi koneisto itsestään.
-
--- Vai niin! virkkoi Babylon miettiväisesti. Olen kuullut puhuttavan
-ravintoloista, jotka ovat menneet itsestään, mutta jos ne sen ovat
-tehneet, voitte olla varma siitä, että ne ovat noudattaneet painolakia
-ja menneet alaspäin. Teillä tulee olemaan täysi työ. Oletteko
-esimerkiksi kuullut mitään miss Spenceristä?
-
--- En, sanoi Racksole. Mitä hänestä?
-
--- Hän on salaperäisellä tavalla hävinnyt yön aikana eikä kukaan näytä
-voivan antaa mitään valaistusta tähän asiaan. Hänen huoneensa on tyhjä
-ja hänen matkalaukkunsa poissa. Tarvitsette jonkun hänen paikalleen, ja
-se joku ei ole helposti löydettävissä.
-
-Hm, sanoi Racksole hetken mietittyään. Hänen paikkansa ei ole ainoa,
-joka tänään tulee vapaaksi.
-
-Vähän myöhemmin miljoonamies otti entisen omistajan yksityishuoneen
-haltuunsa ja soitti kelloa.
-
--- Tahdon puhutella Julesia, hän käski sisääntulevaa poikaa.
-
-Odotellessaan Julesia Racksole alkoi miettiä miss Spencerin katoamista.
-
--- Hyvää huomenta, Jules, hän iloisesti tervehti, järkähtämättömän
-palvelijan näyttäytyessä.
-
--- Hyvää huomenta, hyvä herra.
-
--- Istukaa.
-
--- Kiitos.
-
--- Olemme tavanneet aikaisemmin tänään, Jules.
-
--- Niin, kello kolme tänä aamuna.
-
--- Kummallinen juttu tuo miss Spencerin matkaanlähtö, eikö totta?
-lausui Racksole koetteeksi.
-
--- Todellakin kummallinen.
-
--- Tiedätte luonnollisesti, että mr Babylon on luovuttanut kaikki
-oikeutensa tähän ravintolaan minulle?
-
--- Minulle on siitä ilmoitettu, hyvä herra.
-
--- Oletan teidän tietävän kaikki, mitä tässä ravintolassa tapahtuu,
-Jules?
-
--- Hovimestarina minun on määrä pitää kaikkea valppaasti silmällä.
-
--- Te puhutte kovin hyvin englanninkieltä ollaksenne ulkomaalainen,
-Jules.
-
--- Ulkomaalainen, hyvä herra! Olen englantilainen, syntynyt ja
-kasvanut Hertfordshiressa. Ehkä nimeni on vienyt teidän harhaan. Minua
-nimitetään vaan Julesiksi näet siitä syystä, että oikein ensiluokkaisen
-ravintolan hovimestarilla tulee olla ranskalainen tai italialainen nimi.
-
--- Ymmärrän, sanoi Racksole. Luulen, että mahdatte olla sangen viisas
-mies, Jules.
-
--- Siitä en voi lausua ajatustani.
-
--- Kauanko ravintola on saanut nauttia palveluksianne?
-
--- Vähän kolmattakymmentä vuotta.
-
--- Se on pitkä aika samassa paikassa. Ettekö luule, että teidän
-on aika vapautua iänikuisista puuhistanne. Te olette vielä nuori
-ja saattaisitte luoda itsellenne maineen toisessa ja laajemmassa
-toimintapiirissä. Racksole katsoi kiinteästi mieheen, ja mies yhtä
-kiinteästi häneen takaisin.
-
--- Ette ole minuun tyytyväinen, hyvä herra?
-
--- Ollakseni suora, Jules, tuntuu minusta siltä -- luulen minä, että te
--- te -- liiaksi iskette silmää, vilkuilette. Ja sitten minusta tuntuu
-epämiellyttävältä, kun hovimestarin asemassa oleva mies ottaa tavakseen
-irroittaa valkeita nauhoja makuuhuoneitten ovien lukonrivoista kello
-kolme aamulla.
-
-Jules vähän hätkähti.
-
--- Oivallan, mitä tarkoitatte. Te haluatte päästä minusta, ja
-tekosyy, jos niin saan sanoa, on yhtä hyvä kuin toinenkin. No niin,
-en tahdo väittää, että tämä minua kummastuttaisi. Sattuu toisinaan,
-että ravintolanomistajan ja hänen hovimestarinsa luonteet eivät ole
-sopusoinnussa keskenään, ja silloin ravintola siitä todennäköisesti
-kärsii, jollei jompikumpi puoli väisty. Minä eroan, mr Racksole. Olin
-oikeastaan jo aikonutkin sanoutua irti paikastani.
-
-Miljoonamies hymyili kiitollisesti.
-
--- Kuinka suuren hyvityksen vaaditte? Tarkoitukseni on, että lähdette
-ravintolasta tunnin kuluttua.
-
--- En halua mitään hyvitystä, hyvä herra. Halveksien työntäisin
-luotani kaikki korvaukset ja lähden ravintolasta ennenkuin viisitoista
-minuuttia on umpeen kulunut.
-
--- Hyvästi sitten. Toivon teille menestystä ja ihailen teitä niinkauan
-kuin pysytte poissa minun ravintolastani.
-
-Samana päivänä iltapäivällä menivät Racksole ja Felix Babylon
-yhdessä erääseen Cityssä olevaan asianajotoimistoon ja sitten
-arvopaperinvälittäjän luo ryhtyäkseen laillisiin toimenpiteisiin
-ravintolan luovuttamiseksi.
-
-Palatessaan Grand Babyloniin Racksole näki miss Spencerin
-konttorituolilla istumassa komean ja käskevän nuoren tytön, joka oli
-puettu aistikkaaseen mustaan pukuun.
-
--- Taivasten nimessä! Nella! huudahti hän ja meni konttoriin. Mitä sinä
-täällä teet?
-
--- Asetun miss Spencerin paikalle. Tahdon niin mielelläni, auttaa
-sinua, isä kulta, ravintolasi hoidossa. Kuvittelen tulevani
-erinomaiseksi ravintolan kirjanpitäjättäreksi. Olen sopinut erään
-sisäkonttorin konekirjoittajattaren miss Selina Smithin kanssa, että
-hän neuvoo minulle kaikki koukut ja mutkat, niin että kyllä minä
-selviän tästä vallan hyvin.
-
--- Mutta kuulehan, Helen Racksole. Koko Lontoo tulee
-juoruamaan tästä asiasta -- rikkain Amerikan perijättäristä
-ravintolankirjanpitäjättärenä! Ja minä kun tulin tänne saadakseni lepoa
-ja rauhaa!
-
--- Luulen sinun ostaneen ravintolan saadaksesi lepoa ja rauhaa, isä?
-
--- Sinä niin itsepäisesti halusit sitä häränkyljystäsi, hän vastasi.
-Mene silmänräpäyksessä tiehesi täältä!
-
--- Tässä minä olen ja tähän minä jään, vastasi Nella nauraen ja
-avomielisesti isälleen.
-
-Juuri silloin näkyi vaaleatukkaisen miehen pää konttorin ikkunan
-vieressä. Hän oli erittäin hyvin puettu, hyvin ylimyksellinen
-ryhdiltään ja näytti sangen vihaiselta.
-
-Hän katsoi Nellaan taukoamatta ja hätkähti.
-
--- Ach! hän huudahti. Te.
-
--- Niin, teidän ylhäisyytenne, todellakin minä itse. Isä, tämä on
-hänen kuninkaallinen korkeutensa, Posenin ruhtinas Aribert -- meidän
-korkeasti kunnioitettuja vieraitamme.
-
--- Te tiedätte nimeni, Fräulein? mutisi vastatullut saksaksi.
-
--- Aivan varmasti, ruhtinaani, vastasi Nella rakastettavasti. Te
-olitte yksinkertaisesti kreivi Steenbock toissa keväänä Parisissa --
-matkustitte kai silloin salanimellä...
-
--- Hiljaa, pyysi hän kädenliikkeellä, ja hänen otsansa kävi valkeaksi
-kuin paperi.
-
-
-
-
-V.
-
-MITÄ REGINALD DIMMOCKILLE TAPAHTUI.
-
-
-Seuraavana hetkenä kaikki kolme puhelivat aivan vapaasti ja ainakin
-pinnalta katsoen teeskentelemättä. Ruhtinas Aribert tuli kohteliaaksi,
-vieläpä kunnioittavaksi Nellaa kohtaan ja ystävällisemmäksi Nellan
-isää kohtaan, kuin heidän keskinäinen asemansa edellytti. Jälkimmäistä
-huvitti tutkia tätä kuninkaallista sukuperää olevaa vesaa, ensimmäistä,
-jonka kanssa koskaan oli joutunut tekemisiin. Hän päätti, että
-nuori mies oli kylläkin kaunismuotoinen, että hänellä ei ollut
-"poimukauluksia", ja että hänestä saattaisi tulla erittäin hyvä
-kauppamatkustaja jollekin ensiluokkaiselle toiminimelle. Sillä tavalla
-mr Racksole valmistavasti arvioi sen miehen, josta kerran saattoi tulla
-Posenin hallitseva suurherttua.
-
-Nellan mieleen juolahti, ja sitä ajatellessaan hän hymyili, että
-ravintolakonttori tuskin oli tuon ylhäisen nuoren miehen oikea
-vastaanottopaikka. Siinä hän seisoi, pää puoleksi konttorinikkunan
-sisäpuolella, huolimattomasti ikkunapieleen nojaten, ikäänkuin olisi
-ollut vain pörssikauppias tai jonkun newyorkilaisen teatteriseurueen
-johtaja.
-
--- Matkustaako teidän ylhäisyytenne aivan yksin? kysyi Nella.
-
--- Eräitten tapahtumien vuoksi olen tullut sen tehneeksi, virkkoi
-ruhtinas. Seuralaiseni oli määrä kohdata minut Charing Crossin
-asemalla, mutta häntä ei näkynyt -- en osaa keksiä syytä siihen.
-
--- Mr Dimmock? kysyi Racksole.
-
--- Niin, Dimmock. En saata muistaa hänen koskaan jääneen tulematta
-kohtauspaikalle tätä ennen. Tunnetteko hänet? Onko hän käynyt täällä?
-
--- Hän söi päivällistä kanssamme eilen illalla, vastasi Racksole --
-Nellan kutsusta, hän ilkeästi lisäsi, mutta tänään emme ole häntä
-nähneet. Tiedän kuitenkin hänen vuokranneen loistohuoneuston ja myöskin
-sen viereiset huoneet -- n:o 55, eikö se ollut se numero, Nella?
-
--- Oli, isä, hän sanoi, vakavasti avattuaan luettelon. Teidän
-ylhäisyytenne haluaisi varmaankin tulla saatetuksi huoneisiinne
--- huoneustoonne, tarkoitan, sanoi Nella, ja nauroi neuvottomana
-lisätessään: En vain tiedä, kuka on oikea mies teitä ohjaamaan, niin on
-asia. Totta puhuen, sekä isä että minä olemme jokseenkin tietämättömiä
-ravintolan hoidosta. Me, nähkääs, ostimme ravintolan eilen illalla.
-
--- Oletteko ostanut ravintolani huudahti ruhtinas.
-
--- Niin on asia, selitti Racksole.
-
--- Ja Felix Babylon on mennyt tiehensä?
-
--- Hän aikoo lähteä, vaikkei hän sitä vielä ole tehnyt
-
--- Älkää missään nimessä antako minun pidättää teitä, mr Racksole,
-sanoi ruhtinas, ja Grand Babylonin omistaja lähti ulos palvelijaa
-noutamaan, tehden kummallisen, pienen kumarruksen ruhtinas Aribertille.
-
--- Enkö pääse sisään? kysyi ruhtinas hetkisen kuluttua miljoonamiehen
-mentyä.
-
--- Mahdotonta, ruhtinas, sanoi Nella nauraen. Määräys, ettei
-konttorissa saa ottaa vastaan vierailuja, on hirveän ankara.
-
--- Kuinka te tiedätte määräyksen ankaruudesta, kun vasta eilen illalla
-otitte ravintolan haltuunne?
-
--- Kyllä minä tiedän, sillä minä annoin määräyksen tänä aamuna, teidän
-ylhäisyytenne.
-
--- Mutta vakavasti puhuen, miss Racksole, haluaisin puhutella teitä.
-
--- Haluatteko puhutella minua ruhtinas Aribertina vai sinä ystävänä --
-tuttavana -- johon tutustuin Parisissa viime vuonna?
-
--- Ystävänänne, rakas neiti, jos sitä sanaa saan käyttää.
-
--- Onko varma, ettette ensin haluaisi päästä huoneustoonne?
-
--- On, sinne en vielä halua mennä. Tahdon odottaa kunnes Dimmock tulee.
-Kaiketi hän ei kauan viivy.
-
--- Sitten juomme teetä isän yksityishuoneessa -- ravintolanomistajan
-yksityishuoneessa, ymmärrättekö.
-
--- Hyvä on, vastasi ruhtinas.
-
-Nella puhui puhelimella, soitti useita kelloja ja käyttäytyi ylimalkaan
-tavalla, jonka oli määrä näyttää ruhtinaille ja muille, joita se ehkä
-huvittaisi, että hän oli nuori neiti, jolla oli liikevaistoja ja
-liikemieskasvatus. Sitten hän laskeutui virkatuoliltaan, meni ulos
-konttorista ja ohjasi, kahden palvelijan käydessä edellä, ruhtinas
-Aribertin siihen huoneeseen, jossa hänen isänsä ja Felix Babylon
-edellisenä iltana olivat keskustelleet kauan ja tuttavallisesti.
-
--- Mistä haluatte kanssani puhua? hän kysyi seuralaiseltaan kaataessaan
-tälle toista kuppia teetä. Ruhtinas loi häneen katseen ottaessaan
-ojennetun kupin, ja koska hän oli tervevaistoinen nuori mies, ei hän
-sinä hetkenä voinut muuta ajatella kuin nuoren naisen rakastettavaa
-ulkomuotoa. Nella oli todellakin kaunis sinä iltapäivänä. Kauniimmankin
-naisen sulous vaihtelee tunti tunnilta. Nellan kauneus oli tänä päivänä
-ylimmillään. Vilkkaana, notkeana, käskevänä ja kuitenkin muuttumattoman
-lempeänä hän näytti säteilevän elämäniloa ja nautintoa.
-
--- Sen olen unohtanut, virkkoi ruhtinas.
-
--- Unohtanut! Siinä olette tehnyt kokolailla väärin. Sanoistanne
-päättäen oli kysymys jostakin kauhean tärkeästä. Mutta tietysti minä
-arvasin, ettei niin saattanut olla, sillä ei yksikään mies, ei ainakaan
-yksikään ruhtinas koskaan puhu tärkeästä ja suuriarvoisesta asiasta
-naisen kanssa.
-
--- Koettakaapa muistaa, miss Racksole, että minä tänä iltapäivänä,
-täällä teillä, en ole ruhtinas.
-
--- Te olette kreivi Steenbock, vai kuinka? Hän kohautti olkapäitään.
-
--- Ainoastaan teille, hän sanoi, hiljentäen tietämättään ääntänsä. Miss
-Racksole, toivon ihan erikoisesti, ettei kukaan täällä saa tietää minun
-olleen Pariisissa toissa keväänä.
-
--- Valtiosalaisuusko? kysyi Nella hymyillen.
-
--- Valtiosalaisuus, vastasi ruhtinas vakavana. Ei edes Dimmock siitä
-tiedä. Oli omituista, että meistä yhtaikaa piti tulla tuon hiljaisen,
-syrjäisen ravintolan vieraita -- omituista, mutta mieluista. En
-koskaan unohda tuota sateista iltapäivää, jonka yhdessä vietimme
-Trocaderomuseossa. Puhukaamme siitä.
-
--- Sateestako vai museosta?
-
--- En koskaan unohda sitä iltapäivää, hän toisti välittämättä Nellan
-kysymyksen leikillisyydestä.
-
--- En minäkään, mutisi neitonen yhtä totisena kuin hän.
-
--- Nautitteko tekin siitä, sanoi hän innostuen.
-
--- Veistokset olivat suurenmoisia, vastasi Nella katsahtaen ylös
-kattoon.
-
--- Vai niin! Niin, niin olivat! Sanokaa minulle, miss Racksole, kuinka
-pääsitte perille siitä kuka minä oikeastaan olin?
-
--- Siitä minun ei ole lupa puhua, vastasi hän. Se on minun
-salaisuuteni. Älkää koettako sitä urkkia. Kuka ties mitä kauheita
-asioita te keksisitte, jos liian syvältä tutkisitte. Hän nauroi, mutta
-sai nauraa yksin. Ruhtinas oli yhä ajattelevan, melkein miettivän
-näköinen.
-
--- En uskaltanut toivoa koskaan enää teitä näkeväni, hän sanoi.
-
--- Miksette?
-
--- Ei koskaan tapaa niitä, joita toivoo tapaavansa.
-
--- Mitä minuun tulee, niin olin täysin vakuutettu siitä, että
-tapaisimme uudestaan.
-
--- Miksi?
-
--- Siksi, että minä tavallisesti saan, mitä toivon.
-
--- Te mahdatte olla ihmeellinen olento, virkkoi ruhtinas. Kadehdin
-teitä.
-
--- Kadehditte minua -- mitä? Isäni rikkauttako?
-
--- Ei, vastasi toinen, vapauttanne ja edesvastuutanne.
-
--- Ei minulla ole mitään edesvastuuta, huomautti Nella.
-
--- Anteeksi, väitti ruhtinas, onpa niinkin, ja aika tulee, jolloin
-tulette sen tuntemaan.
-
--- Minä olen vain nuori tyttö, mutisi Nella äkillisellä
-vilpittömyydellä. Mutta teillä, kreivi, teillä on aivan varmaan suuri
-edesvastuuntaakka?
-
--- Minullako? hän sanoi surullisesti. Minulla ei ole mitään
-edesvastuuta. En ole mitään -- kuninkaallinen ylhäisyys, jonka täytyy
-olla olevinaan hyvin huomattava henkilö, jonka aina täytyy tarkoin
-varoa tekemästä mitään sellaista, mikä ei sovi kuninkaalliselle
-korkeudelle. Pyh!
-
--- Mutta jos veljenpoikanne, Eugen herttua, kuolisi, ettekö te
-silloin nousisi valtaistuimelle ja saisi osallenne kaikkia noita
-velvollisuuksia, joita niin toivotte?
-
--- Eugenkö kuolisi? sanoi ruhtinas Aribert omituisella äänellä.
-Mahdotonta. Hän on itse terveys. Kolmen kuukauden kuluttua hän on
-naimisissa. Ei, minusta ei koskaan tule muuta kuin kuninkaallinen
-ylhäisyys, halveksittavin kaikista Jumalan luomista olennoista.
-
--- Entä valtiosalaisuus, josta mainitsitte? Siihen kai kuitenkin
-sisältyy edesvastuu?
-
--- Eikö mitä, hän sanoi, se on lopussa nyt. Se kuuluu menneisyyteen ja
-oli vain tapahtuma yksitoikkoisella elämänurallani. Minusta ei koskaan
-enää tule kreivi Steenbockia.
-
--- Kuka tietää? virkahti Nella. Mutta kesken kaiken, eikö Eugen
-herttuan ollut määrä saapua tänne tänään? Mr Dimmock kertoi niin.
-
-Kuulkaa! vastasi ruhtinas, nousi seisomaan ja kumartui Nellaa kohden,
-aion antaa teille luottamukseni. En tiedä miksi, mutta teen sen
-kumminkin.
-
--- Älkää ilmaisko valtiosalaisuuksia, varoitti Nella ja hymyili.
-
-Mutta juuri sillä hetkellä aukeni huoneen ovi aivan odottamatta.
-
--- Menkää suoraa päätä sisään, sanoi tuima ääni. Se oli Theodore
-Racksole.
-
-Kaksi miestä astui sisään kantaen paareilla suoraksi kangistunutta
-ruumista, ja heidän jälessään tuli Racksole. Nella hypähti pystyyn.
-Racksole tuijotti hämmästyneenä nähdessään tyttärensä.
-
--- En tiennyt sinun olevan täällä sisällä, Nella. -- Tännepäin, lisäsi
-hän kääntyen kantajain puoleen.
-
--- Mitä? huudahti Nella tuijottaen kauhuissaan paareilla lepäävää
-ruumista. Sehän on mr Dimmock!
-
--- Niin, sanoi hänen isänsä. Hän on kuollut, hän lyhyesti lisäsi.
-Olisin ilmoittanut hienotunteisemmalla tavalla, jos olisin tiennyt
-teidän olevan täällä. Anteeksi, ruhtinas. Syntyi äänettömyys.
-
--- Dimmock kuollut! kuiskasi ruhtinas Aribert hiljaa, polvistuen
-paarien ääreen. Mitä tämä tietää?
-
--- Poika parka kulki juuri neliskulmaisen pihan halki porttikäytävää
-kohti, kun hän kaatui. Eräs kaupunginlähetti, joka näki hänet, väittää
-hänen kävelleen hyvin nopeasti. Ensin luulin sitä auringonpistokseksi,
-mutta sitä se ei ole saattanut olla, vaikka ilma onkin hyvin lämmin.
-Hänessä on mahtanut olla jonkinlainen sydäntauti. Kuollut hän vain
-on. Olemme tehneet voitavamme. Olen lähettänyt noutamaan lääkäriä ja
-poliisia. Luulen, että tässä on toimitettava laillinen tutkimus.
-
-Racksole vaikeni, ja neuvottoman juhlallisen hiljaisuuden vallitessa
-kaikki katsoivat kuollutta nuorukaista. Hänen kasvonsa olivat hieman
-jäykät ja silmät ummessa; siinä kaikki, mikä osotti kuolemaa. Häntä
-olisi saattanut luulla nukkuvaksi.
-
--- Dimmock parka! lausui ruhtinas murtuneella äänellä. -- Ja minä kun
-olin vihoissani siitä, ettei poika ollut vastassani Charing Crossilla!
-
--- Tehkää minulle se palvelus, että kannatte poikaparan huoneustooni,
-käski hän tehden kantajille liikkeen. Lääkärin pitäisi kohta saapua.
-Racksole tunsi äkkiä vaistomaisesti tällä hetkellä olevansa pelkästään
-ravintolanomistaja, jolla on ikävä tapahtuma selitettävänä. Sekunnin
-murto-osan ajan hän toivoi, ettei koskaan olisi ostanut Grand Babylonia.
-
-Neljännestuntia myöhemmin olivat ruhtinas Aribert, Theodore Racksole,
-lääkäri ja poliisitarkastaja ruhtinaan vastaanottohuoneessa. He olivat
-juuri astuneet sisään eteisestä, jossa Reginald Dimmockin maalliset
-jäännökset lepäsivät.
-
--- No? sanoi Racksole katsahtaen lääkäriin.
-
-Lääkäri oli kookas, poikamaisen näköinen mies, silmät terävät ja
-ivalliset.
-
--- Se ei ole sydänvika, hän sanoi.
-
--- Eikö sydänvika?
-
--- Ei.
-
--- Mitä se sitten on? kysyi ruhtinas.
-
--- Siihen kysymykseen voin kenties vastata leikkauksen jälkeen, selitti
-lääkäri, nyt en tosiaankaan saata siihen vastata. Oireet ovat aivan
-erikoiset.
-
-Poliisitarkastaja alkoi kirjoittaa muistikirjaansa.
-
-
-
-
-VI.
-
-KULTASALiSSA.
-
-
-Sinä iltana pidettiin Grand Babylonissa suuret tanssiaiset
-kultasalissa, valtavassa salissa, joka oli ravintolan yhteydessä,
-vaikka tuskin siihen luettavana, ja aivan varmaan oli vähemmän hieno
-kuin itse hotelli. Racksole ei tiennyt pidoista mitään, paitsi että
-niitä oli sanottu juhlaksi, jonka mr ja mrs Sampson Levi toimeenpanivat
-ystävilleen. Keitä mr ja mrs Sampson Levi olivat, ei hän tiennyt, eikä
-kukaan myöskään saattanut antaa hänelle tarkempia tietoja kuin että mr
-Sampson Levi oli sen arvopaperipörssin osaston, jota jokapäiväisessä
-kielessä nimitetään "Kahvisirkukseksi", huomattava jäsen, ja että hänen
-vaimonsa oli lihava nainen, jolla oli kotkannenä ja paljon jalokiviä,
-ja että he olivat hyvin rikkaita ja hyvin vieraanvaraisia.
-
-Grand Babylonin kultasali oli rakennettu tanssisaliksi. Pylväsrivien
-kannattama parveke kiersi ympäri salin. Täältä ylhäältä saattoivat
-miehet ja nuoret tytöt sekä "esiliinat" jotka eivät osanneet tai
-halunneet tanssia, katsella alhaalla olevan salin ihanuutta. Jokainen
-tiesi tämän, ja useimmat käyttivät sitä hyväkseen. Sitävastoin kaikki
-eivät tienneet -- sitä ei tiennyt ainoakaan -- että parvekkeen
-yläpuolella oli pieni ristikkoikkuna salin lyhyessä päädyssä, josta
-ravintolan ylemmät virkailijat saattoivat tarkasti pitää silmällä ei
-ainoastaan tanssivia, vaan myöskin parvekkeella olevia henkilöitä.
-
-Saattaa asioihin vähemmän perehtyneistä tuntua uskomattomalta, että
-vieraat sellaisissa seurahuveissa, jotka pidettiin niin suurenmoisessa
-ja hyvintunnetussa huoneustossa kuin Grand Babylonin kultasalissa,
-tarvitsivat valppaan silmän valvontaa. Mutta niin kuitenkin oli.
-Kummallisia asioita ja odottamattomia kasvoja oli keksitty tästä
-pienestä ikkunasta, ja useampi kuin yksi eurooppalainen salapoliisi oli
-vartioinut siellä mitä tyydyttävimmillä tuloksilla.
-
-Kello yksitoista Theodore Racksole oli siellä, pahantuulen uhrina,
-ja tuijotti laiskasti pienestä ristikkoikkunasta. Nella oli hänen
-seurassaan. He olivat yhdessä harhailleet ravintolan käytävissä, jotka
-vielä olivat oudot kummallekin, ja vain sattumalta he olivat joutuneet
-siihen pieneen huoneeseen, joka salli heidän salaa vilkaista mr ja
-mrs Sampson Levin tanssiaisiin. Lukuunottamatta valoa, joka tuli
-tanssisalin kynttiläkruunusta, oli pieni huone pimeänä. Nella pilkisti
-ikkunasta, ja hänen isänsä seisoi takana.
-
-Viulujen säveliä ja sekaista ääntensorinaa kuului hiljaa heidän
-korviinsa.
-
--- Brr! murisi Racksole. Kirotut iltalehdet! hän lisäsi ilman yhteyttä
-edellisen kanssa, mutta painokkaasti.
-
--- Olet oikein pahalla tuulella tänä iltana, isä. Mitä iltalehdet
-sinulle ovat tehneet?
-
--- Ensiksi ne, nuori neitiseni, ovat puhuneet minusta ja toiseksi
-sinusta ja ne ovat omaksi huvikseen sepittäneet salaperäisiä juttuja.
-Aiheena niillä tietysti on nuoren Dimmockin kuolema.
-
--- Niin no, isä, et kai sinä koskaan ole odottanutkaan pääseväsi
-joutumasta sanomalehtiin. Sitäpaitsi sinun on, mitä sanomalehtiin
-tulee, oltava iloinen, ettet ole New-Yorkissa. Ajattelehan vain, minkä
-melun rakas vanha "Herald" olisi nostanut sellaisesta pienestä kaupasta
-kuin sinun eilisiltana tekemäsi.
-
--- Se on totta, myönsi Racksole. Mutta koko New-York tietää sen
-huomenaamuna kaikissa tapauksissa. Pahinta on, että Babylon on lähtenyt
-Sveitsiin.
-
--- Miksi?
-
--- En tiedä. Äkillinen kotimaan ikävä, luulen.
-
--- Mitä se sinua liikuttaa?
-
--- Ei mitään. Tunnen itseni vain ikäänkuin hieman yksinäiseksi. Tunnen
-tarvitsevani jonkun tukea tämän ravintolan hoidossa.
-
--- Jos sinulla on sellainen tunne, isä, niin varmaan piilee joku tauti
-ruumiissasi.
-
--- Niin, sanoi hän huokaisten, myönnän tämän vuoksi olevani jollakin
-tavalla poissa tolaltani. Mutta ehkä et ole selvillä, Nella, siitä,
-että olemme kietoutuneet hyvin kummalliseen juttuun.
-
--- Tarkoitat mr Dimmock paran kohtaloa?
-
--- Osaksi Dimmockia, osaksi muita asioita. Ensiksi, että miss Spencer,
-vai mikä monimutkainen nimi hänellä nyt onkaan, aivan salaperäisesti
-katoaa. Sitten, että kivi heitetään sinun makuuhuoneeseesi. Edelleen,
-että tapasin tuon roiston Julesin punomassa salajuonia Dimmockin
-kanssa kello kolme aamulla. Sitten sinun kallisarvoisen ruhtinaasi
-Aribertin saapuminen ilman seuruetta -- minkä minä, kun ruhtinaan
-arvoinen henkilö on kysymyksessä, katson mitä omituisimmaksi ja
-arveluttavimmaksi asiaksi -- ja vihdoin viimein huomaan tyttäreni
-olevan erittäin tuttavallisissa suhteissa samaisen ruhtinaan
-kanssa. Sitten nuori Dimmock lähtee pois ja kuolee, ja täytyy pitää
-oikeudellinen tutkimus, ja sitten Eugen-herttua seurueineen, joita
-tänään on odotettu tänne päivällisen ajaksi, jää kokonaan saapumatta...
-
--- Eikö Eugen-herttua ole tullut?
-
--- Ei, ei ole tullut; ja Aribert-setä on niin tuhattulimmaisen ilkeässä
-asemassa hänen tähtensä ja sähköttää paraikaa ympäri Eurooppaa häntä
-tiedustellen. Kaiken kaikkiaan tästä näkyy tulevan oivallinen sekasotku.
-
--- Luuletko todellakin, isä, että Jules ja mr Dimmock parka ovat olleet
-samassa pelissä?
-
--- Luulenko? Tiedän sen! Tahdon sanoa sinulle, että näin tuon heittiön
-eilen illalla päivällisen aikana iskevän silmää Dimmockille, ja se
-olisi saattanut merkitä -- niin no!
-
--- Vai havaitsit todellakin tuon silmäniskun, isä?
-
--- Kyllä, entä sinä?
-
--- Tietysti, isäukkoseni. Aioin juuri puhua sinulle siitä. Miljoonamies
-murahti.
-
--- Vilkaiseppas tänne, isä, kuiskasi Nella äkkiä osottaen ihan heidän
-allaan sijaitsevalle parvekkeelle. Kuka tuo on? Hän viittasi mieheen,
-jolla oli paljas pilkku takaraivolla ja joka painautui aivan parvekkeen
-reunustaan liikkumattomana katsellen alas tanssisaliin.
-
--- Kuka se on?
-
--- Eikö se ole Jules?
-
--- Totta tosiaan! Profeetan parran nimessä, eikö olekin hän.
-
--- Ehkä mr Jules on mr Sampson Levin vieraita.
-
--- Olkoon vieras tai ei, ulos hänen on mentävä ravintolasta, vaikkapa
-minun itse olisi hänet heitettävä pellolle.
-
-Racksole katosi virkkamatta enää sanaakaan, ja Nella seurasi
-hänen jälestään. Mutta tultuaan alas parvekkeelle ei miljoonamies
-voinut keksiä jälkeäkään Julesista yhtä vähän siellä kuin itse
-tanssisalissakaan. Sanomatta sanaakaan ääneen, mutta hiljaa päästellen
-suustaan meheviä nimityksiä, hän kaikkialta etsi turhaan ja palasi
-sitten kiertoportaita ja käytäviä entiselle havaintopaikalleen,
-uudelleen luodakseen yleissilmäyksen saliin tältä korkealta kohdalta.
-Ihmeekseen hän tuosta pimeästä pienestä huoneesta löysi miehen, joka
-yhtä tarkkaavaisena katseli näytelmää, kuin hän itse oli tehnyt
-muutamia minuutteja aikaisemmin. Askeleita kuullessaan mies hämillään
-kääntyi ympäri.
-
-Se oli Jules.
-
-Molemmat miehet vaihtoivat hetkisen katseita puolipimeässä.
-
--- Hyvä iltaa, mr Racksole, virkkoi Jules tyynesti. Pyydän anteeksi,
-että olen täällä.
-
--- Tottumuksen voima, luulemma, vastasi Racksole lyhyesti.
-
--- Juuri niin, hyvä herra.
-
--- Luulen kieltäneeni teitä astumasta jalallanne tähän ravintolaan.
-
--- Luulin määräyksenne koskeneen minua ainoastaan ammatinharjoittajana.
-Tänä iltana olen täällä mr ja mrs Sampson Levin vieraana.
-
--- Näyttelemässä uutta maailmanmiehen osaanne vai kuinka?
-
--- Aivan niin.
-
--- Mutta minä en salli minkäänlaisten maailmanmiesten tulla tänne ylös,
-ystäväni.
-
--- Minä olen jo pyytänyt anteeksi.
-
--- No niin, kun olette pyytänyt anteeksi, on parasta, että lähdette, se
-on epäitsekäs neuvoni teille.
-
--- Hyvää yötä.
-
--- Ja tahdon sanoa teille, mr Jules, että jos mr ja mrs Sampson Levi
-tai jotkut muut juutalaiset tai kristityt toistamiseen kutsuisivat
-teidät minun ravintolaani, niin suvainnette tehdä minulle sen
-palveluksen, että kieltäydytte kutsusta. Tulette huomaamaan; että tämä
-on teille turvallisin pelastuskeino.
-
--- Hyvää yötä, herrani.
-
-Ennen keskiyötä oli Racksole tullut vakuutetuksi siitä, että mr ja mrs
-Sampson Levin kutsuttujen luettelo, vaikka se olikin jokseenkin pitkä,
-ei sisältänyt mitään viittausta Julesin kaltaiseen henkilöön.
-
-Hän valvoi hyvin kauan. Paljastaaksemme asian täydellisesti, saatamme
-sanoa hänen valvoneen koko yön.
-
-Kello kymmenen aamulla hänelle ilmoitettiin poliisitarkastajan haluavan
-tavata häntä. Tämä selitti tulleensa valvomaan Reginald Dimmockin
-ruumiin siirtämistä ruumishuoneeseen, joka sijaitsi kuulustelupaikan
-vieressä. Tarkoitusta varten varatut ajoneuvot odottivat ravintolan
-takaportailla.
-
-Tarkastaja oli myöskin tuonut mukanaan kutsun Racksolelle ja Posenin
-ruhtinaalle Aribertille sekä kantajille saapua kuulusteluun.
-
--- Minä luulin, että mr Dimmockin jäännökset siirrettiin eilen illalla,
-sanoi Racksole väsyneesti.
-
--- Ei, herrani, asianlaita oli niin, että vaunuja tarvittiin toisella
-taholla.
-
-Poliisitarkastaja veti hieman suutaan osottaakseen jonkinlaista
-ammattihymyä, ja Racksole pyysi kiusaantuneena ja lyhyesti häntä
-täyttämään tehtävänsä.
-
-Jonkun minuutin kuluttua tuli tarkastajan luota sanantuoja, joka pyysi
-mr Racksolea hyväntahtoisesti saapumaan hänen luokseen ensi kerrokseen.
-Racksole lähti sinne. Siinä etehisessä, johon Reginald Dimmockin
-kuollut ruumis alunpitäen oli asetettu, oli tarkastaja, ruhtinas ja
-kaksi poliisimiestä.
-
--- No, sanoi Racksole, sittenkuin hän ja ruhtinas olivat tervehtineet.
-Sitten hän näki ruumiskirstun kahdelle tuolille asetettuna. Näen
-hankitun ruumisarkun, hän huomautti. Ihan niinkuin pitääkin. Hän meni
-sitä lähemmä. Se on tyhjä, virkahti hän ajattelematta, mitä sanoi.
-
--- Aivan oikein, herrani, sanoi tarkastaja. Kuolleen ruumis on
-kadonnut. Ja hänen kuninkaallinen korkeutensa ruhtinas Aribert
-ilmoittaa minulle, ettei hän, vaikka hänen hallussaan onkin ollut
-käytävän toisella puolella aivan vastapäätä oleva huone, voi antaa
-mitään valaistusta tähän asiaan.
-
--- En todellakaan voi sitä tehdä, sanoi ruhtinas ja vaikka hän puhuikin
-tarpeellisella tyyneydellä ja arvokkuudella, saattoi nähdä hänen
-tuntevan syvää tuskaa, mutta myöskin katkeruutta.
-
--- No, enkö minä... Racksole mutisi, mutta hillitsi itsensä.
-
-
-
-
-VII.
-
-NELLA JA RUHTINAS.
-
-
-Racksolesta näytti mahdottomalta, että siksikin tilaavievä esine kuin
-ruumis olisi voitu viedä hänen ravintolastaan, jättämättä mitään
-jälkeä, viittausta, minkäänlaista johtoa teon tapahtumisen aikaan ja
-tapaan nähden. Ensimmäisen hämmästyksen jälkeen Racksolessa heräsi
-kylmä ja vakava suuttumus. Sinä hetkenä hän ryhtyi ainoastaan yhteen
-toimenpiteeseen -- hän piti huolta siitä, ettei Dimmockin ruumiin
-varkautta mainittaisi sanomalehdissä. On ihan ihmeellistä, kuinka hyvin
-salaisuus voidaan säilyttää, kun sen haltijaa kohdellaan jyrkkyydellä,
-johon yhdistetään sovelias määrä houkuttelua. Racksole järjesti asian
-hyvin nokkelasti. Se oli mutkallinen tehtävä, ja hän tunsi tyydytystä
-onnistuttuaan.
-
-Mitä Nellaan tulee, niin hoiteli hän jonkun aikaa konttorin tavallisia
-tehtäviä samalla kiinnittäen huomiota ruhtinas Aribertin puuhiin.
-Hän huomasi nimittäin, että hänen ylhäisyytensä oli esiintynyt
-vaatimattomasti vain salatakseen kalvavan levottomuuden ja pelon. Hän
-näki, ettei ruhtinasparalla ollut varmaa toimintasuunnitelmaa ja että
-hän tunsi levottomuutta jostakin, jota hän aina tähän saakka ei ollut
-kenellekään uskonut. Hän sai tietoonsa, että ruhtinas joka aamu käveli
-yksin edestakaisin Viktoria-rantakadulla, ilmeisesti matkan määrää
-vailla. Kolmantena aamuna hän tuli vakuutetuksi siitä, että pieni
-ajelu rantakatua pitkin tekisi hyvää hänen terveydelleen. Hän tilasi
-senvuoksi vaunut ja lähti ajelulle ihmeelliseen, vaaleankeltaiseen
-pukuun puettuna. Blackfriarsillan lähellä hän kohtasi ruhtinaan ja
-käski pysäyttää vaunut kivilaiturin viereen.
-
--- Hyvää huomenta, ruhtinas, hän tervehti. Pidättekö tätä Hyde Parkina?
-
-Ruhtinas kumarsi hymyillen.
-
--- Teen tavallisesti täällä pienen kävelyn aamusin, virkkoi hän.
-
--- Hämmästytätte minua, vastasi Nella. Luulin olevani Lontoossa ainoa,
-joka enemmän pitää rantakadusta ja tästä näköalasta joelle kuin Hyde
-Parkin pölystä. En saata käsittää, mistä johtuu, että Lontoo ei koskaan
-tahdo etsiä virkistystä muualta kuin tuosta naurettavasta puistosta.
-Jos heillä olisi Keskuspuisto...
-
--- Pidän rantakatua Lontoon kauneimpana paikkana, sanoi ruhtinas.
-
-Nella kurottautui hiukan vaunuista niin, että hänen kasvonsa lähenivät
-ruhtinaan kasvoja.
-
--- Luulen meidän olevan hengenheimolaisia, kuiskasi hän ja jatkoi: Au
-revoir, ruhtinas.
-
--- Hetkinen, miss Racksole! Nopeissa sanoissa oli rukoileva sävy.
-
--- Minulla on hyvin kiire, valehteli tyttö, en ole tänään ulkona vain
-virkistyäkseni. Teillä ei ole aavistustakaan siitä, kuinka paljon
-meillä on puuhaa.
-
--- Vai niin, silloin en tahdo häiritä. Mutta minä lähden Grand
-Babylonista tänä iltana.
-
--- Lähdettekö, kysyi miss Racksole. Tahtooko teidän ylhäisyytenne
-sitä ennen suoda minulle kunnian nauttia seurassani aamiaista isän
-huoneessa? Isä tulee olemaan poissa kotoa -- hän viettää päivänsä
-Cityssä muutamien pörssivälittäjien seurassa.
-
--- Ilolla olen sen tekevä, vastasi ruhtinas, ja hänen kasvonsa
-todistivat hänen tarkoittaneen totta.
-
-Nella ajoi pois.
-
-Jos aamiaisista muodostui onnistuneet, niin siitä oli kiittäminen
-osaksi Roccoa, osaksi Nellaa. Ruhtinas ei juuri puhunut enempää kuin
-tavalliset keskustelusäännöt määräävät. Hänen emäntänsä sensijaan puhui
-paljon ja hyvin, mutta hänen ei onnistunut saada vierastaan hilpeälle
-mielelle. Kun kahvi oli juotu, jätti ruhtinas hänelle jotenkin jäykästi
-hyvästit.
-
--- Hyvästi, ruhtinas, vastasi miss Racksole, mutta minä luulin --
-nimittäin, en luullut... Hyvästi.
-
--- Luulitte minun haluavan puhua jostakin kanssanne. Totta kyllä, mutta
-nyt olen tullut siihen johtopäätökseen, ettei minulla ole oikeutta
-raskauttaa mieltänne omilla asioillani.
-
--- Mutta otaksukaa -- otaksukaa, että minä sitä haluaisin.
-
--- Se johtuu teidän hyvästä sydämestänne.
-
--- Istukaa, sanoi Nella äkkiä, ja olkaa hyvä ja kertokaa minulle
-kaikki, ihan kaikki. Olen ihastunut salaisuuksiin.
-
-Melkein ennenkuin tiesikään, ruhtinas jo puheli hänelle nopeasti ja
-innokkaasti.
-
--- Miksi väsyttäisin teitä salaisuuksiani teille uskomalla? hän sanoi.
-En tiedä, en osaa sanoa, miksi, mutta tunnen, että minun täytyy se
-tehdä. Tunnen vaistomaisesti, että te tulette ymmärtämään minua
-paremmin kuin kukaan muu ihminen maailmassa. Mutta sentään, miksi juuri
-te minua ymmärtäisitte? Taaskaan en sitä tiedä. Miss Racksole, tahdon
-ilmaista huolestumiseni teille muutamalla sanalla. Ruhtinas Eugen,
-Posenin suurherttua, on kadonnut. Neljä päivää sitten minun oli määrä
-tavata hänet Ostendessa. Hänellä oli liikeasioita Lontoossa ja hän
-toivoi, että minä olisin hänen seurassaan. Lähetin Dimmockin edelläni
-ja odotin Eugenia. Hän ei saapunut. Sähkötin Kölniin, hänen viimeiseen
-olinpaikkaansa, ja sain tietää hänen matkustaneen sieltä suunnitelman
-mukaisesti. Sain niinikään tietää hänen matkustaneen Brüsselin kautta.
-Brüsselin ja Ostenden rantakadun varrella sijaitsevan rautatieaseman
-välillä hänen on täytynyt kadota. Hän matkusti yhden ainoan seuralaisen
-saattamana, tämä seuralainenkin on kadonnut. Minun ei tarvitse selittää
-teille, miss Racksole, että kun veljenpoikani arvoisen henkilön
-onnistuu kadota, täytyy menetellä varovaisesti. Ei voi kuuluttaa häntä
-Lontoon "Times'issä". Sellainen katoaminen on pidettävä salassa.
-Ihmiset Posenissa ja Berlinissä luulevat Eugenin olevan Lontoossa,
-täällä, tässä hotellissa, tai oikeammin sanoen, luultiin niin. Mutta
-tänä aamuna sain salamerkkisähkösanoman -- Hänen Majesteetiltaan
-Keisarilta, hyvin omituisen sähkösanoman, jossa kysyttiin, milloin
-Eugenin voitiin odottaa palaavan Poseniin ja pyydettiin häntä ensin
-matkustamaan Berliniin. Tämä sähkösanoma oli osoitettu _minulle_. Mutta
-jos keisari olisi luullut Eugenin olevan täällä, miksi hän silloin
-olisi käskenyt osoittamaan sähkösanoman minulle? Olen epäröinyt kolme
-päivää, mutta nyt en saa enää epäröidä. Minun täytyy matkustaa keisarin
-luo ja ilmoittaa hänelle asiasta.
-
--- Luulen teillä tulevan olemaan riittävästi työtä, oli Nella
-sanomaisillaan, mutta hillitsi kielensä ja virkkoi: Keisarihan on
-teidän esimiehenne, vai kuinka? "Ensimmäinen vertaisten joukossa" te
-häntä nimitätte.
-
--- Hänen Majesteettinsa on meidän päämiehemme, sanoi Aribert tyynesti.
-
--- Miksette heti ryhdy toimenpiteisiin kuninkaallisen veljenpoikanne
-oleskelupaikan selvillesaamiseksi? kysyi hän suorasukaisesti. Koko
-asia näytti hänestä juuri sillä hetkellä niin yksinkertaiselta ja
-mutkattomalta.
-
--- Koska jompikumpi on saattanut tapahtua: joko on Eugen suoraan
-sanoen viety pois, tai on hänellä voinut olla omat syynsä muuttaa
-matkasuunnitelmaansa ja pysyä piilossa -- jossa häntä ei tavota
-sähkölennätin, posti eikä rautatie.
-
--- Minkälaisia syitä?
-
--- Älkää kysykö minulta. Joka suvun historiassa on tapauksia... Hän
-vaikeni.
-
--- Ja mikä oli Eugen herttuan Lontoonmatkan tarkoituksena?
-
--- Rahat, hän vihdoin sanoi. Meidän perheemme on hyvin köyhä, köyhempi
-kuin Berlinissä aavistetaankaan.
-
--- Ruhtinas Aribert, sanoi Nella, sanonko teille, mitä luulen?
-
-Hän nojautui takakenoon tuolillansa ja katsoi ruhtinaaseen puoleksi
-suljetuin silmin.
-
--- Jos teitä huvittaa, vastasi hän.
-
--- Eugen herttua on joutunut salajuonen uhriksi.
-
--- Niinkö luulette?
-
--- Olen siitä aivan varma.
-
--- Mutta miksi? Mikä tarkoitus oli häntä vastaan viritetyllä juonella?
-
--- Se asia teidän pitäisi tietää paremmin kuin minun, huomautti
-neitonen kuivasti.
-
--- Niin, kenties, kenties, vastasi ruhtinas. Mutta, paras neiti
-Racksole, kuinka voitte olla siitä niin varma?
-
--- Syyt ovat monet ja yhteydessä mr Dimmockin kanssa. Onko teidän
-ylhäisyytenne koskaan epäillyt, että tuo nuori mies parka ei kenties
-ollut aivan uskollinen.
-
--- Hän oli ehdottomasti uskollinen, väitti ruhtinas vakaumuksen
-kaikella varmuudella.
-
--- Pyydän tuhannesti anteeksi, mutta uskollinen hän ei ollut.
-
--- Miss Racksole, jos joku muu kuin te olisi esittänyt moisen väitteen,
-olisin minä -- olisin...
-
--- Sulkenut hänet, olipa hän mies tai nainen, Posenin synkimpään
-vankilaan, vai kuinka? vastasi neitonen keveästi naurahtaen. Kuulkaa,
-hän jatkoi ja kertoi sitten, mitä oli tapahtunut hänen ravintolaan
-tulonsa edellisenä iltana.
-
--- Arveletteko Dimmockilla ja tuolla Julesilla olleen yhteisiä juonia.
-
--- Oli.
-
--- Mahdotonta!
-
--- Teidän ylhäisyytenne, se, joka toivoo pääsevänsä pohjia myöten
-jonkun salaisuuden perille, hän ei koskaan käytä "mahdoton" sanaa.
-Mutta sen verran tahdon sanoa mr Dimmockin eduksi: luulen hänen tulleen
-katumapäälle, ja luulen hänen tämän katumuksen vuoksi -- kuolleen niin
-yhtäkkiä.
-
--- Miksei kukaan ole sanonut minulle kaikkea tätä aikaisemmin? huudahti
-ruhtinas Aribert.
-
--- Ruhtinaat saavat harvoin kuulla totuuden, selitti miss Racksole.
-
-Ruhtinasta ihmetytti neiti Racksolen kylmäverisyys, hänen varmat
-väitteensä ja hänen laajaa kokemustaan todistava ilmeensä.
-
--- Miss Racksole, hän virkkoi, jos suvaitsette minun sanoa, niin
-en koskaan elämäni aikana ole tavannut teidän kaltaistanne naista.
-Rohkenenko toivoa osanottoanne -- apuanne?
-
--- Minunko apuani? Missä?
-
--- En tiedä. Mutta te voisitte minua auttaa, jos tahtoisitte. Nerokas
-nainen voittaa aina nerokkaan miehen.
-
--- Ah, virkahti miss Racksole surumielisesti. Neroa minussa ei ole,
-mutta luulen todellakin, että voisin auttaa teitä.
-
-Mikä hänet sai julkilausumaan tämän väitteen, sitä hän ei olisi kyennyt
-selittämään itselleenkään. Mutta hän lausui sen ja hän aavisti --
-hänessä oli sellainen vaistomainen tunne -- että se toteutuisi, mutta
-mitä keinoja käyttämällä, minkä sattuman oikusta, se oli hänelle vielä
-salaisuus.
-
--- Matkustakaa Berliiniin, hän sanoi. Käsitän, että teidän on se
-tehtävä, teillä ei ole muuta keinoa. Mitä minuun tulee, niin saamme
-nähdä. Jotakin tulee tapahtumaan; silloin olen minä läsnä täällä ja
-isäni myös. Teidän on pidettävä meitä ystävinänne.
-
-Ruhtinas suuteli lähtiessään Nellan kättä ja yksin jäätyään tämä yhä
-uudelleen suuteli sitä paikkaa, johon hänen huulensa olivat koskenet.
-Nyt yksinäisyyden rauhassa ajatellessaan asiaa kaikki näytti hänestä
-kummalliselta, epätodelliselta ja epävarmalta. Olivatko salaliitot
-todellakin mahdollisia tähän maailman aikaan? Voiko ihmeellisiä asioita
-todellakin tapahtua Euroopassa? Ja tapahtuiko sellaisia Lontoon
-ravintoloissa? Hän söi päivällistä yhdessä isänsä kanssa sinä iltana.
-
--- Kuulin ruhtinas Aribertin matkustaneen, sanoi Racksole.
-
--- Niin, myönsi neiti Racksole, virkkamatta mitään keskustelustaan
-ruhtinaan kanssa.
-
-
-
-
-VIII.
-
-PAROONITTAREN SAAPUMINEN JA LÄHTÖ.
-
-
-Seuraavana aamupäivänä vähää ennen aamiaista saapui eräs nainen
-palvelijattaren seurassa ja huomattava joukko matkatavaraa mukanaan
-Grand Babyloniin. Hän oli pieni, pyöreähkö, valkeahiuksinen nainen,
-vanhanmallinen hattu päässä, ja hän hymyili kaikelle omituista
-ihmettelevää hymyä. Siitä huolimatta hän vaikutti ylimystöön
-kuuluvalta, vaikkakaan ei englantilaiseen. Hänen puhetapansa
-palvelustytölle, jota hän puhutteli murteellisella englanninkielellä
--- tyttö oli ilmeisesti englannitar -- oli huomattavan epäkohtelias,
-siinä kun ilmeni tuo tyyni, itsetiedoton häpeämättömyys, mikä on
-ominaista eräälle lajille mannermaan aatelistoa. Naisen käyntikortissa
-oli nimi "Paroonitar Zerlinski". Hän halusi saada huoneen kolmannesta
-kerroksesta. Nella sattui olemaan konttorissa.
-
--- Kolmannestako kerroksesta, rouvaseni? kysyi Nella sujuvimpaan
-konttoritapaansa.
-
--- Minä sanoin todellakin kolmannesta kerroksesta, toisti pieni,
-pyöreähkö nainen.
-
--- Meillä on huone toisessa kerroksessa.
-
--- Minä haluan asua korkealla, pölyltä suojassa ja valossa, selitti
-paronitar.
-
--- Meillä ei ole yhteenkuuluvaa huoneustoa kolmannessa kerroksessa,
-rouvaseni.
-
--- Ei haittaa, yhdentekevä! Eikö teillä ole kahta toistensa yhteydessä
-olevaa huonetta?
-
-Nella kysyi kirjastaan neuvoa jokseenkin nolona.
-
--- Numerot 122 ja 123 ovat toistensa yhteydessä.
-
--- Vai olisivatko ne ehkä numerot 121 ja 122? huomautti pieni nainen
-nopeasti ja purasi huultaan.
-
--- Suokaa anteeksi. Minun piti juuri sanoa 121 ja 122. Sillä
-hetkellä Nella piti paroonittaren oikaisua hänen numeroihinsa
-nähden ihmeellisenä sattumana, mutta paroonittaren mentyä hissillä
-ylös, tuntui asia hänestä vähän kummalliselta. Ehkäpä paroonitar
-Zerlinski oli oleskellut ravintolassa ennenkin. Mukavuuden vuoksi
-pidettiin ravintolan vieraista luetteloa, joka ulottui kolmekymmentä
-vuotta ajassa taaksepäin. Nella tarkasti sitä, mutta siinä ei ollut
-Zerlinski-nimeä. Silloin Nella alkoi kuvitella, mikä äkkiä oli
-välähtänyt hänen aivoissaan paroonittaren näyttäytyessä konttorissa,
-nimittäin, että paroonittaren kasvonpiirteet tuntuivat tutuilta.
-Hän ei muistanut ennen nähneensä juuri tuon vanhan naisen kasvoja,
-mutta samantapaiset kasvot hän jossakin joskus oli nähnyt. Nellan
-päähän pälkähti katsoa Gothan kalenterista -- mantereen siniveristen
-luettelosta. Mutta siinä ei ollut Zerlinski-nimistä vapaaherrallista
-sukua. Nella kysyi, missä paroonitar aikoi syödä aamiaisensa, saaden
-tietää, että pöytä oli varattu hänelle ruokasalissa. Nella asettui
-istumaan erääseen nurkkaan, puoleksi pylvään varjoon, mistä hän
-saattoi valvoa kaikkia vieraita ja pitää silmällä kaikkia tulevia
-ja poistuvia ryhmiä. Kohta näyttäytyi paroonitar mustiin puettuna,
-pieni pitsiliina hartioilla kesäkuunhelteestä huolimatta, hyvin
-arvokkaana, hyvin lystikkään näköisenä, lempeä hymy huulilla. Nella
-tarkasti häntä terävästi. Nainen söi hyvällä ruokahalulla ja ponnisteli
-kiirehtimättä, mutta myöskin viivyttelemättä valtavan ruokalistan
-läpi. Nella huomasi hänellä olevan kauniit, valkeat hampaat. Sitten
-tapahtui jotakin merkillistä. Kermatötterö tarjottiin paroonittarelle
-jälkiruokana, ja kummakseen Nella näki tuon pienen naisen katkaisevan
-kärjen ja lusikalla kaikessa hiljaisuudessa sen sisästä ottavan jotakin
-kokoonkäärityn paperin tapaista. Ei kukaan, joka ei haukansilmillä
-olisi havaintoja tehnyt, olisi huomannut tuossa toimituksessa mitään
-omituista, ei, yhdeksässäsadassa yhdeksässäkymmenessäyhdeksässä
-tapauksessa tuhannesta se olisi jäänyt huomaamatta. Mutta paroonittaren
-onnettomuudeksi tästä tapauksesta juuri tuli tuhannes.
-
-Nella nousi kiireesti ja meni hänen luokseen.
-
--- Pelkään, ettei torttu ollut oikein hyvä, teidän armonne, hän sanoi.
-
--- Kiitos, se on mainio, vastasi paroonitar kylmästi, mutta hänen
-hymynsä oli kadonnut. Kuka te olette?
-
-Luulin teitä konttorin kirjanpitäjättäreksi.
-
--- Isäni on tämän ravintolan omistaja. Luulin tortussa olleen jotakin
-siihen kuulumatonta.
-
-Nella katsoi paroonitarta suoraan silmiin. Kokoontaitettu paperilippu,
-johon hiukan kermaa oli tarttunut, oli vadin reunan alla.
-
--- Ei, kiitoksia, sanoi paroonitar, hymyillen yksinkertaista hymyään.
-
-Nella lähti pois. Hän oli paitsi paperilippua huomannut erään
-pikkuseikan -- sen nimittäin, että paroonitar, jos tahtoi, osasi puhua
-hyvää englanninkieltä.
-
-Samana iltapäivänä Nella istui huoneessaan ikkunan ääressä miettien
-pitkään, jonka jälkeen hän yhtäkkiä hypähti seisomaan silmät kiiluen.
-
--- Minäpä tiedän, hän huudahti lyöden kätensä yhteen. Hän on miss
-Spencer valepuvussa! Miks'en ennemmin tullut sitä ajatelleeksi? Hänen
-ajatuksensa lensivät heti ruhtinas Aribertiin. Ehkä voin auttaa
-häntä, sanoi hän itsekseen ja päästi heikon huokauksen. Hän meni
-alas konttoriin kysymään, oliko paroonitar antanut mitään määräyksiä
-päivällisen suhteen. Hän tunsi, että joku suunnitelma täytyi keksiä.
-Hän toivoi saavansa Roccon käsiinsä pannakseen hänet kiristyspihteihin.
-Hän tiesi nyt Rocconkin, tuon verrattoman, olevan sekautuneen tähän
-salaperäiseen juoneen.
-
--- Paroonitar Zerlinski matkusti noin neljännestunti sitten, sanoi
-palvelusvuorossa oleva.
-
--- Mutta hänhän tuli vasta tänä aamuna.
-
--- Paroonittaren neitsyt sanoi, että hänen emäntänsä oli saanut
-sähkösanoman ja että hänen täytyi matkustaa heti. Paroonitar oli
-maksanut laskun ja lähtenyt pois nelipyöräisissä vaunuissa.
-
--- Mihin?
-
--- Matkalaukuissa oli osoteliput Ostendeen. Kenties vaisto, kenties
-pelkkä seikkailuhalu sai hänet sen tekemään, mutta samana iltana
-saattoivat kaikki ihmiset nähdä Nellan siinä höyrylaivassa, joka lähtee
-Dowerista Ostendeen klo 11 illalla.
-
-Laiva saapui Ostenden satamaan täsmälleen klo 2 aamulla. Rannalla
-oli tavallinen, sekalainen, ajelehtiva joukko. Nella oli olevinaan
-suuttunut olosuhteisiin, mutta itseasiassa hän oli tyytymätön Nella
-Racksoleen. Kello kaksi aamulla hän oli ilman matkatavaroita, ilman
-seuraa ja ilman sotasuunnitelmaa kummallisessa, vieraassa satamassa,
--- pahamaineisessa satamassa, jossa oli muutamia Euroopan huonoimmin
-hoidettuja ravintoloita. Hän harhaili rannalla muutamia minuutteja
-ja näki sitten toisen satamaan saapuvan höyrylaivan savun. Hän kysyi
-eräältä virkamieheltä, mikä höyrylaiva se mahtoi olla ja sai tietää sen
-olevan klo 8:n laivan Dowerista, joka oli joutunut epäkuntoon, laskenut
-Calaisin rantaan muutamia pieniä välttämättömiä korjauksia varten ja
-nyt saapui määräpaikkaansa lähes neljä tuntia myöhästyneenä. Hänen
-elohopealuontonsa tuli taas hyvälle tuulelle. Hetki sitten hän tuskin
-oli pitänyt itseään luvattomilla teillä olevaa lasta parempana. Nyt
-hänestä tuntui, että hän sittenkin oli ollut aika viisas ja ovela. Hän
-oli mielessään varma siitä, että löytäisi tuon Zerlinski-nimisen naisen
-tästä toisesta höyrylaivasta ja laski kaiken sen jo edeltäpäin omaksi
-ansiokseen. Sellainen on ihmisluonne.
-
-Toisen höyrylaivan saapuessa Nella asettui seisomaan irtoportaitten
-päähän aivan matkalippujen kokoojan viereen. Ensimmäinen maihin astuva
-henkilö ei ollut paroonitar Zerlinski, vaan miss Spencer omassa
-persoonassaan! Hän selviytyi vaikeudetta tullista, ja Nella näki hänen
-kutsuvan umpivaunut ja sanovan jotakin ajurille. Ajoneuvot lähtivät
-liikkeelle. Nella hyppäsi seuraaviin esilleajaviin vaunuihin. Ne olivat
-avonaiset.
-
--- Ajakaa noitten vaunujen jälkeen, hän sanoi ranskaksi ajurille
-erikoisella painolla.
-
--- Bien, madame! Ajuri näpäytti hevostaan ja eläin kiiti kauhealla
-ryminällä kivikatuja pitkin. Tämä ajuri osottautui täysin tottuneeksi
-seuraamaan toisia vaunuja.
-
--- Nytpä olen omituisessa tilanteessa! puheli Nella itsekseen. Hän
-nauroi vallattomasti, mutta tunsi kuitenkin sydämensä tykyttävän
-tavattoman kiivaasti.
-
-Hetkisen pysyttelivät takaa-ajetut vaunut kohdallaan Nellan vaunujen
-edessä. Ne kulkivat läpi kaupungin melkein laidasta laitaan ja
-poikkesivat sitten sikin sokin risteileville pikkukaduille kauas
-Kursaalenin eteläpuolelle. Silloin Nellan ajoneuvot vähitellen alkoivat
-tavottaa niitä. Ensimmäiset vaunut pysähtyivät nytkähtäen korkean,
-pimeän talon eteen, ja miss Spencer laskeutui vaunusta. Nella huusi
-ajurilleen, että tämä pysäyttäisi, mutta ajuri, joka tahtoi suorittaa
-hyvin tehtävänsä, löi hevosta ja oli kuuro ajettavansa käskyille. Hän
-pysäytti voitonriemuisena tuon ison, pimeän talon kohdalle juuri sillä
-hetkellä kun miss Spencer hävisi portista sisään. Toiset vaunut ajoivat
-tiehensä. Epäröiden mitä oli tehtävä, Nella laskeutui vaunuista ja
-maksoi. Samalla joku mies uudelleen avasi portin, joka oli sulkeutunut
-miss Spencerin jälkeen.
-
--- Haluan tavata miss Spenceriä, sanoi Nella, hetkellistä mielijohdetta
-seuraten. Hän ei keksinyt muuta sanottavaa.
-
--- Miss Spenceriäkö?
-
--- Niin, hän tuli juuri äsken.
-
--- Olette luullakseni O. K. kysyi mies.
-
--- Enköhän, sanoi Nella ja meni hänen ohitsensa sisälle. Hän ihmetteli
-omaa rohkeuttaan.
-
-Miss Spencer astui juuri sisään erääseen huoneeseen kapeasta eteisestä.
-Nella kulki hänen kintereillään huoneeseen, jonka köyhä sisustus
-todisti sen vuokrahuoneeksi. -- Kas niin, miss Spencer, puhutteli Nella
-entistä paroonitar Zerlinskiä, arvaan ettette luullut minua tapaavanne.
-Läksitte hotellistamme tänään kovin äkkiä ja muutama päivä sitten
-yhtä äkkiä, senvuoksi olen tullut tapaamaan teitä tehdäkseni muutamia
-kysymyksiä.
-
-Tehdäksemme oikeutta miss Spencerille meidän on myönnettävä, että
-tämä nainen selvisi hämmästyttävästä kohtaamisesta aika hyvin. Hän
-ei vältellyt, ei osottanut minkäänlaista mielenliikutusta. Ainoa
-kiihtymyksen merkki oli hänen nopea hengityksensä.
-
--- Olette lakannut olemasta paroonitar Zerlinski, jatkoi Nella. Saanko
-istuutua?
-
-Miss Spencer tarttui soittojohtoon.
-
--- Älkää soittako tuota kelloa, jos henkenne on teille kallis, sanoi
-Nella.
-
--- Jos mitä? kysyi miss Spencer.
-
--- Jos henkenne on teille kallis, ja näin sanoen Nella veti esiin
-hameensa taskusta hyvin sievän ja siron pienen revolverin.
-
-
-
-
-IX.
-
-KAKSI NAISTA JA REVOLVERI.
-
-
--- Te -- te teette noin pelottaaksenne minua, sammalsi miss Spencer
-hiljaisella, vapisevalla äänellä.
-
--- On parasta, että istuudutte, virkkoi Nella. Voin sitten tehdä teille
-muutamia kysymyksiä.
-
-Miss Spencer istuutui tottelevaisesti, hieman kalpeana, ja koetti
-vääntää huuliaan jäykkään hymyyn.
-
--- Miksi läksitte Grand Babylonista tuona yönä? alkoi Nella
-kuulustelunsa tuima asianajajan ilme kasvoissaan.
-
--- Sain määräyksen tehdä sen, miss Racksole.
-
--- Keneltä?
-
--- Niin, minä olen -- minä olen -- katsokaa, asian laita on niin, että
-minä olen naimisissa ja sain määräyksen mieheltäni.
-
--- Kuka on miehenne?
-
--- Tom Jackson -- Jules, kuten tiedätte, Grand Babylonin entinen
-hovimestari.
-
--- Vai on Julesin oikea nimi Tom Jackson? Miksi hän tahtoi, että te
-lähtisitte edeltäpäin ilmoittamatta?
-
--- Hän -- hän halusi, että tulisin tänne Ostende'n. Jokin asia oli
-käynyt hullusti. Ah, hän on kauhea mies, tuo Tom. Jos kertoisin teille,
-niin hän...
-
--- Oliko jokin asia menestynyt huonosti hotellissa vai täällä
-kaupungissa?
-
--- Kummassakin paikassa.
-
--- Koskiko se Posenin herttuaa Eugenia?
-
--- En tiedä -- oikein, mutta niin luulen.
-
--- Mitä asioita miehellänne on Eugen-herttuan kanssa?
-
--- Heillä on luullakseni jonkinlaisia asioita, raha-asioita.
-
--- Ja oliko mr Dimmock jollakin tavoin näissä asioissa osallisena?
-
--- Niin otaksun, miss Racksole. Sanon teille kaiken, mitä tiedän, annan
-valani.
-
--- Riitautuiko miehenne mr Dimmockin kanssa tuona yönä huoneessa n:o
-111?
-
--- Jotakin kahnausta heidän välillään oli.
-
--- Ja seurauksena oli, että te heti matkustitte Ostendeen.
-
--- Niin kai?
-
--- Ja mitä tekemistä teillä oli Ostendessa? Minkä tehtävän olette
-mieheltänne saanut suorittaaksenne?
-
-Miss Spencerin pää vaipui hänen käsivarsiensa varaan pöydälle, joka
-erotti hänet Nellasta, ja näytti nyyhkyttävän voimakkaasti.'
-
--- Minun täytyy pitää Eugen-herttuaa silmällä, hän päivitteli.
-
--- Missä? Tässäkö talossa?
-
-Miss Spencer nyökäytti päätään, ja kun hän kohotti päänsä, saattoi
-Nella huomata kyyneleitä hänen kasvoillaan.
-
--- Eugen-herttua oli siis vankina? Joku oli siis ryöstänyt hänet
-Julesin alotteesta?
-
--- Niin, jos välttämättä tahdotte sen tietää.
-
-Miss Spencer ja nuori tyttö tarkastelivat toisiaan köyhästi
-sisustetussa, lampun valaisemassa huoneessa. Koko näytelmä oli Nellasta
-kuin unennäköä. Missä Eugen-herttua nyt on? kysyi hän lopuksi.
-
--- En tiedä, miss.
-
--- Eikö hän ole tässä talossa?
-
--- Ei, miss.
-
--- Vai ei, se kai pian nähdään.
-
--- Hänet vietiin pois, miss Racksole.
-
--- Toivoiko mr Tom Jackson saavansa rahaa Eugen-herttualta?
-
--- Rahaa! Hän! Tom ei koskaan ole rahapulassa.
-
--- Mutta minä tarkoitan suuria rahakasoja -- kymmeniä, satoja tuhansia.
-
--- Tom ei koskaan ole pyytänyt rahaa keneltäkään, väitti miss Spencer
-jyrkästi.
-
--- Oliko hänellä siis mitään aihetta estää Eugen-herttuaa tulemasta
-Lontooseen?
-
--- Ehkäpä. En tiedä. Vaikka tappaisitte minut, niin en sitä tiedä.
-
-Nella vaikeni ja mietti. Sitten hän kohotti revolverin. Se oli
-koneellinen, tarkotukseton liike, eikä varmaankaan ollut ensinkään
-hänen tarkotuksensa käyttää asetta, mutta, merkillistä kyllä, miss
-Spencer uudestaan kauhistui. Nella ihmetteli, että miss Spencerin
-tapainen nainen voisi olla kyllin yksinkertainen luulemaan, että edes
-sellaisena hetkenä revolveri olisi saattanut joutua käytäntöön. Kun
-Nella itse oli täysin vapaa ruumiillisesta arkuudesta, niin hänen
-oli mitä vaikeinta käsittää, että toiset ihmiset saattoivat olla
-huolissaan turvallisuudestaan. Mutta hän oivalsi edullisemman asemansa
-ja käytti sitä empimättä hyväkseen niin suurella näytelmällisellä
-vaikuttavaisuudella kuin suinkin oli mahdollista. Hän kohotti
-revolveria, kunnes se oli miss Spencerin kasvojen tasalla, mutta
-yhtäkkiä hänet valtasi uusi, kummallinen tunne. Hän tiesi nyt
-todellakin aikovansa käyttää tuota revolveria, jos hänen edessään
-oleva kurja olento kiihdyttäisi häntä liiaksi. Hän rupesi pelkäämään
--- itseään, sillä hän oli villin raakalaisvaiston lumoissa. Ikäänkuin
-näkemyksenä hän näki edessään miss Spencerin kuolleena -- poliisin --
-tuomioistuimen -- mestauslavan. Se oli kauheaa.
-
--- Puhukaa, hän sanoi käheällä äänellä, ja miss Spencerin kasvot
-kävivät kalpeammiksi.
-
--- Tom sanoi todellakin, kuiskasi hän nopeasti ja vavisten, että jos
-Eugen-herttua pääsisi Lontooseen, se saattaisi hänen suunnitelmansa
-raukeamaan.
-
--- Mitkä suunnitelmat? Mitkä? Vastatkaa!
-
--- Taivas minua armahtakoon! En tiedä. Miss Spencer lyyhistyi tuolille.
-Hän sanoi, miss, Dimmockin luopuneen ja olevansa pakotettu raivaamaan
-hänet tieltä, ja sitten tuli Rocco...
-
--- Rocco! Mitä Roccosta? Nella tuskin kuuli omaa ääntään. Hän puristi
-revolveria lujemmin.
-
-Miss Spencerin silmät suurenivat luonnottomasti; hän tuijotti Nellaan
-lasimaisella katseella.
-
--- Älkää kysykö. Se on samaa kuin kuolema! Hänen kasvonsa näyttivät
-ikäänkuin jäykistyneen kauhusta.
-
--- Tästä tulee kuolema, sanoi Nella, ja hänen oman äänensä kaiku tuntui
-hänestä kuuluneen kolmannen henkilön huulilta.
-
--- Se on samaa kuin kuolema, toisti miss Spencer, ja sitten vähitellen
-hänen päänsä ja hartiansa painuivat taaksepäin ja riippuivat
-hervottomina tuolinselustan yli. Nellan mielessä tapahtui nopea käänne.
-Nainen oli varmaankin pyörtynyt. Päästäen revolverin kädestään Nella
-juoksi pöydän ympäri. Hän oli jälleen oma itsensä -- naisellinen,
-osaaottavainen, entinen Nella. Hän tunsi äärettömän helpotuksen tunteen
-tämän tapahduttua. Mutta samassa hetkessä miss Spencer kavahti ylös
-tuoliltaan kuin kissa, tarttui revolveriin ja paiskasi sen villillä
-käsivarrenliikkeellä ikkunaan. Se meni ruudun läpi särkien lasin ja
-laukesi samalla, jonka jälkeen syntyi painostava äänettömyys.
-
-Nella tunsi vilunväreitä selkäytimessään ja istuutui tuolille.
-Tuulenhenkäys särkyneestä ikkunasta puhalsi hänen poskeensa. Askeleita
-kuului käytävästä; ovi aukeni, mutta Nella ei kääntynyt. Hän ei saanut
-irroitetuksi silmiään miss Spenceristä. Hän kuuli veden pauhaavan
-silmiensä edessä, menetti tajuntansa ja lyyhistyi lattialle.
-
-
-
-
-X.
-
-MERELLE.
-
-
-Nellasta tuntui ikäänkuin keinuisi hän herttaisesti isossa kehdossa,
-joka heilui edestakaisin hitaasti ja samalla uskomattoman varovasti.
-Sitten kummallisia värejä uiskenteli hänen silmissään, hänen
-silmänluomensa värisivät ja lopulta hän heräsi. Muutaman hetken hänen
-katseensa harhaili edestakaisin, turhaan pyrkien saamaan selville,
-missä hän oli. Vähitellen hänen aivonsa, herpoutumistilastaan tointuen,
-alkoivat erottaa häntä ympäröiviä ilmiöitä. Hän näki olevansa
-purjealuksen kannella ja aluksen kulkevan. Se oli pieni purjealus
-ja hänen kokenut silmänsä todisti heti, että se kuului huvipursien
-korkeimpaan ylimystöön. Kannella näkyi ainoastaan peräsimen ääressä
-oleva mies; tällä miehellä oli päällään sininen merimiehen takki,
-mutta takissa ei ollut nimeä eikä alkukirjaimia. Ei ollut mitään
-nimeä valkeissa hengenpelastusvöissäkään, jotka riippuivat raakapuun
-köysissä, ja yhtä vähän kiillotetussa purressa, joka riippui korkealla
-ylähangan taaveteissa. Hän huusi miehelle ja huusi uudelleen heikolla
-äänellä, mutta perämies ei kiinnittänyt mitään huomiota häneen, vaan
-jatkoi hiljaista lauluaan ikäänkuin maailmassa ei olisi muuta ollut
-kuin purjealus, meri, aurinko ja hän itse.
-
-Sitten hänen silmiinsä kuvastuivat sen maan ääripiirteet, josta
-hän riensi pois, ja hän erotti töintuskin majakan ja ison valkean
-epäsäännöllisen kuvan, jonka hän tunsi Ostenden Kursaaleniksi,
-Monte Carlon pelipalatsin loistavaksi kilpailijaksi. Hän oli siis
-matkalla Ostendesta. Nella pyrki istumaan laivatuolissaan, mutta
-huomasi olevansa siihen kykenemätön. Heittäen luotaan häntä verhoavan
-huopapeiton hän havaitsi olevansa sidottu tuoliin leveällä satulavyön
-kappaleella. Silmänräpäyksessä hän oli tilanteesta selvillä ja
-valveilla. Hän tiesi, etteivät vaarat vielä olleet ohi; hän tunsi
-aavistaen, että ne tuskin vielä olivat alullakaan. Hänen veltto
-tyytyväisyytensä, hänen uneksiva rauhan ja levon tunnelmansa katosivat
-kokonaan, ja hän terästi mielensä kohdatakseen vakavan ja vaikean
-aseman vaaroja.
-
-Juuri siinä silmänräpäyksessä tuli kannelle eräs mies. Tulija oli
-neljänkymmenen vaiheilla, puettu moitteettomaan siniseen pukuun,
-lipallinen venelakki päässä.
-
-Hän otti kohteliaasti lakin päästään.
-
--- Hyvää huomenta, hän virkkoi. Kaunis auringonnousu, vai kuinka?
-Sukkela ja hyvin laskettu häpeämättömyys hänen äänensävyssään kävi
-Nellaan kuin ruoskanisku, hänen ollessaan tuoliin sidottuna.
-
-Te! hän huudahti. Te, mr Thomas Jackson, jos se on teidän nimenne!
-Irroittakaa minut tästä tuolista, niin puhun teidän kanssanne. Hänen
-silmänsä säkenöivät hänen puhuessaan ja niistä loistava ylenkatse
-lisäsi suuresti niiden kauneutta. Mr Thomas Jackson, toiselta nimeltään
-Jules, Grand Hotel Babylonin entinen hovimestari, piti itseään
-asiantuntijana, kun oli puhe naiskauneudesta, ja Nella Racksolen
-näkeminen oli hänelle mieluinen yllätys.
-
--- Mielihyvällä, hän vastasi. Unohdin, että estääkseni teitä
-putoamasta, olin sitonut teidät tuoliin. Ja tehden nopean liikkeen hän
-irroitti siteen. Nella nousi seisomaan, vavisten voimakkaasta vihasta
-ja ylenkatseesta.
-
--- No, hän sanoi Julesiin kääntyen, mitä tämä nyt tarkoittaa?
-
--- Te pyörryitte, hän sanoi tyynesti. Ette ehkä muista sitä.
-
-Hän tarjosi Nellalle kansituolin kuvaavalla liikkeellä. Nellan täytyi
-vasten tahtoaan myöntää, että mies oli säädyllisiin tapoihin tottunut
-ja näytti saaneen hyvän kasvatuksen. Ei olisi kukaan aavistanut, että
-hän kaksikymmentä vuotta oli ollut hotellintarjoilijana. Hänen pitkä,
-solakka vartalonsa ja notkea, huoleton ryhtinsä näytti muistuttavan
-ylimystä, ja hänen äänensä oli rauhallinen, hillitty ja arvokas.
-
--- Se asia ei ole missään yhteydessä sen seikan kanssa, että minua nyt
-kuljetetaan pois tässä teidän purjeveneessänne.
-
--- Purjevene ei ole minun, hän sanoi, mutta se on vähemmän tärkeätä.
-Mitä erääseen tärkeämpään asiaan tulee, niin suonette anteeksi, kun
-palautan mieleenne, että te noin muutamia tunteja sitten uhkasitte
-erästä naista minun talossani revolverilla.
-
--- Talo siis oli teidän?
-
--- Niinpä tietysti. Enkö minä saisi taloa omistaa? hän naurahtaen sanoi.
-
--- Saan kehoittaa teitä heti paikalla käännättämään purjeveneen ja
-viemään minut takaisin. Hän koetti puhua käskevällä äänellä.
-
--- Vai niin, hän sanoi. Pelkään pahoin, että se on mahdotonta. En
-lähtenyt merelle heti paikalla palatakseni. Viimeiset sanat hän sanoi
-lievästi matkien Nellan omaa ääntä.
-
--- Kun kerran palaan, sanoi Nella, kun isäni saa tietää tästä
-keksinnöstä, tulette te, mr Jackson, saamaan kuuman päivän.
-
--- Mutta jospa isänne ei koskaan saakaan tietää tästä...
-
--- Mitä?
-
--- Jos otaksumme, ettette koskaan palaa?
-
--- Aiotteko siis ottaa kuolemani omalletunnollenne?
-
--- Kun on kuolemasta puhe, niin olitte te vähällä murhata ystäväni,
-miss Spencerin. Ainakin hän niin väittää.
-
--- Onko miss Spencer mukana, kysyi Nella, luullen kenties näkevänsä
-heikon toivonsäteen naisen läheisyydessä.
-
--- Miss Spencer ei ole mukana. Täällä ei ole ketään muuta kuin te ja
-minä ja pieni miehistö -- sangen luotettava miehistö, voin lisätä.
-
--- En tule enempää puhumaan kanssanne. Saatte mennä tiehenne.
-
-Kiitoksia luvasta, sanoi toinen. Lähetän teille vähän aamiaista.
-
-Hän meni salonginrappusille ja vihelsi, jonka jälkeen ilmestyi
-neekeripoika kantaen tarjottimella suklaata. Nella otti tarjottimen
-vastaan ja heitti sen vähääkään epäröimättä laidan yli. Mr Jackson
-väistyi muutaman askeleen hänen luotaan, mutta palasi kohta.
-
--- Teillä on rohkeutta, hän sanoi, ja minä ihailen rohkeutta. Se on
-harvinainen ominaisuus.
-
-Nella ei vastannut.
-
--- Miksi puutuitte minun asioihini? kysyi mr Jackson.
-
-Mitään vastausta ei vieläkään kuulunut, mutta kysymys antoi
-Nellalle koko joukon ajattelemisen aihetta. Miksi hän oli puuttunut
-tähän salaperäiseen asiaan? Olihan vakaviin asioihin puuttuminen
-täydellisessä ristiriidassa hänen loisteliaan perhoselämänsä
-tavallisten sääntöjen kanssa.
-
--- Ei ole minun vikani, että olette tässä asemassa, jatkoi Jules. En
-minä teitä tähän saattanut. Olette itse syypää. Te ja isänne -- te
-olette rynnänneet eteenpäin meikein liian rajusti.
-
--- Sepähän nähdään, huomautti Nella kylmästi.
-
--- Nähdään kyllä, myönsi mr Jackson. Ja tahdon toistaa, että en voi
-olla teitä ihailematta -- nimittäin jos ette puutu minun asioihini.
-Sellaista menettelyä en koskaan ole suvainnut keneltäkään --
-miljoonamieheltäkään, enkä edes kauniilta naiselta. Hän kumarsi.
-Sanonpa teille, mitä aion tehdä. Aion viedä teidät turvalliseen
-paikkaan ja pidättää teidät siellä, kunnes tehtäväni ovat suoritetut.
-Puhuitte äsken murhasta. Mikä epäkypsä käsitys! Vain amatöörit
-käyttävät murhia...
-
--- Entä Reginald Dimmock? sanoi Nella nopeasti. Hän vaikeni ja kävi
-vakavaksi.
-
--- Reginald Dimmock, toisti Jules. Luulin hänen kuolleen sydänvian
-vuoksi. Saanko lähettää teille vähän lisää suklaata. Olen varma siitä,
-että teidän on nälkä.
-
--- Kuolen mieluummin nälkään kuin kosken teidän ruokiinne, vastasi
-Nella.
-
--- Oivallinen nainen! mutisi Jules, ja hän katsahti Nellan kasvoihin.
-Hänen komea, ylenkatseellinen kauneutensa teki Julesiin valtavan
-vaikutuksen. -- Ah, hän sanoi, miten oivallinen vaimo teistä tulisi!
-Jules astui häntä lähemmäksi. Te ja minä, miss Racksole -- teidän
-kauneutenne ja rikkautenne ja minun hyvä pääni -- me laskisimme
-maailman jalkojemme juureen. Harvat miehet ovat teidän arvoisianne,
-mutta minä olen yksi niistä harvoista. Kuulkaahan! Saattaisitte
-pahempaakin tehdä. Menkää naimisiin kanssani. Minä olen suuri mies ja
-tulen yhä suuremmaksi. Rukoilen teitä. Tulkaa vaimokseni, niin pelastan
-henkenne. Kaikki käy hyvin. Minä alan elämäni uudelleen alusta.
-Menneisyys olkoon, niinkuin sitä ei olisi ollutkaan.
-
--- Tämä tulee jokseenkin äkkipikaa -- Jules, sanoi Nella purevan
-ivallisesti.
-
--- Odotitteko minulta sovinnaisuutta? vastasi mr Jackson. Rakastan
-teitä.
-
--- Otaksukaamme niin olevan, sanoi Nella. Kuinka nykyisen vaimonne
-silloin kävisi?
-
--- Minun nykyisen vaimoniko?
-
--- Niin, miss Spencerin, kuten häntä nimitetään.
-
--- Sanoiko hän teille olevansa minun vaimoni?
-
--- Sattumalta hän sen teki.
-
--- Mutta sitä hän kuitenkaan ei ole.
-
--- Ehkäpä hän ei ole. Mutta enpä sittenkään luule meneväni
-naimisiin teidän kanssanne. Nella seisoi hänen edessään ylenkatseen
-ruumiillistuttamana.
-
-Jules lähestyi häntä. -- Antakaa minulle toki suudelma; yksi ainoa
-suudelma -- en pyydä enempää; yksi ainoa suudelma noilta huulilta,
-ja olette vapaa. Moni mies on syöksynyt onnettomuuteen yhden ainoan
-suudelman vuoksi. Niin tahdon tehdä minäkin.
-
--- Pelkuri raukka! huudahti Nella.
-
--- Pelkuri! hän matki. Olenko minä pelkuri? No, sitten tahdon olla
-pelkuri raukka, ja teidän on suudeltava minua hyvällä tai pahalla.
-
-Hän pani kätensä Nellan olkapäälle. Kun Nella vetäytyi hänen kiiluvia
-silmiään pakoon vaistomaisesti kiljahtaen, hyppäsi joku olento veneestä
-muutaman jalan päästä, ja yksi ainoa hyvin tähdätty isku korvalle
-sai mr Jacksonin kellistymään tajuttomana kannelle. Posenin ruhtinas
-Aribert seisoi kumartuneena hänen ylitseen revolveri kädessä. Tätä
-suurempaa yllätystä mr Jackson tuskin lienee elämässään kokenut.
-
--- Älkää säikähtykö, sanoi ruhtinas Nellalle, -- minun läsnäoloni
-täällä on yksinkertaisin asia maailmassa, ja selitän sen niin pian kuin
-pääsen tästä miehestä.
-
-Nella ei keksinyt, mitä sanoisi, mutta hän katsoi ruhtinaan kädessä
-olevaa revolveria. -- Totta tosiaan, -- hän huomautti, -- sehän on
-minun revolverini!
-
--- Niin onkin, sanoi ruhtinas, ja selitän senkin asian. Peräsintä
-hoitava mies ei vähääkään kiinnittänyt huomiota siihen, mitä tapahtui
-hänen ympärillään.
-
-
-
-
-XI.
-
-HOVIPANTTILAINAAJA.
-
-
--- Mr Sampson Levi haluaa tavata teitä, herra. Nämä sanat, palvelijan
-lausumina ja Theodore Racksolelle tarkoitettuina, herättivät
-miljoonamiehen mietteistä, jotka olivat olleet kaikkea muuta
-kuin mieluisia. Asianlaita oli näet sellainen, että mr Racksole,
-loistohotelli Babylonin omistaja, ei suinkaan tuntenut tyytyväisyyttä
-itseensä. Salaperäinen tapaus oli tapahtunut hänen hotellissaan eikä
-hän huomiokyvystään ja asiantuntemuksestaan huolimatta pystynyt
-salaisuutta paljastamaan.
-
--- Mr Sampson Levi haluaa puhutella teitä, herra, toisti palvelija
-huomatessaan, ettei hänen isäntänsä ollut ollenkaan kuunnellut, mitä
-hän sanoi.
-
--- Kyllä kuulen, vastasi Racksole. Tahtooko hän tavata minua
-mieskohtaisesti?
-
--- Hän kysyi teitä.
-
--- Ehkä hän haluaa puhua Roccon kanssa ruokalistasta tai muusta
-sentapaisesta?
-
--- Minäpä tiedustan, virkkoi palvelija ja teki liikkeen poistuakseen.
-
--- Odottakaa, käski Racksole äkkiä. -- Pyytäkää mr Sampson Leviä
-astumaan sisään.
-
-"Kahvisirkuksen" suuri arvopaperivälittäjä astui sisään yksinkertaisen
-ja koruttoman ryhdikkäänä. Hän oli lyhyehkö, kukoistava mies, puettu
-juutalaisen rahamiehen tavalliseen tapaan; kellonperät olivat liian
-pitkät, liivi liian lyhyt.
-
--- Mr Racksole, arvaan, mr Theodore Racksole. Hauska tutustua,
-hyvä herra. Ne olivat hra Sampsonin ensi sanat. Muodoltaan ne
-muistuttivat kolmannen luokan nuohoojan tervehdystä, mutta omituista
-kyllä, miellytti Racksolea äänensävy, jolla ne lausuttiin. Hän sanoi
-itsekseen, että tässä, missä sitä kaikkein vähimmin odotti, oli
-rehellinen mies.
-
--- Hyvää päivää, vastasi Racksole lyhyesti, mikä minulle tuottaa tämän
-kunnian?
-
--- Arvaan, että teillä ei ole paljon aikaa, jatkoi Sampson Levi.
-Ainakaan ei minulla ole, ja siksi tahdonkin käydä suoraan asiaan, mr
-Racksole. Olen yksinkertainen ihminen. En halua, että minua pidetään
-gentlemannina tai sen semmoisena. Olen arvopaperikauppias. Sitä
-olen, enkä pidä lukua siitä, kuka sen tietää. Viime yönä minulla
-oli tanssiaiset tässä hotellissa. Se maksoi pari tuhatta puntaa ja
-vähän päälle, ja, sivumennen sanoen, kirjoitin tänä aamuna hyväksenne
-maksuosotuksen rahamäärälle. En pidä tanssiaisista, mutta ne ovat
-minulle hyödyksi, ja pieni vaimoni pitää niistä, siksipä järjestämme
-niitä silloin tällöin. Minulla ei ole mitään muistuttamista hotellin
-järjestystä vastaan tanssiaisissa; kaikesta oli varsin hyvin
-huolehdittu, varsin oivallisesti, mutta tahtoisin tietää -- miksi
-päästitte yksityisetsivän vieraitteni joukkoon?
-
--- Yksityisetsivänkö? huudahti Racksole jonkunverran hämillään tästä
-syytöksestä.
-
--- Niin, toisti mr Sampson Levi jyrkästi, vilvotellen itseään
-istuessaan tuolissa ja tarkastaen Racksolea suoralla ja vakavalla
-ilmeellä, kuin mies, jolla on jotakin valittamista. -- Niin,
-yksityisetsivä. Se on tietysti pikkuseikka, ja ehkäpä te ajattelette,
-että teillä koko ihanuuden omistajana on oikeus menetellä siinä
-suhteessa mielenne mukaan, mutta olen tullut tänne pannakseni
-vastalauseeni. Olen tullut tänne periaatteen vuoksi. En ole vihoissani;
-tämä on vain periaatteen vuoksi.
-
--- Paras mr Levi, vastasi Racksole, vakuutan, että kun olen luovuttanut
-kultasalin yksityiselle henkilölle yksityistä tilaisuutta varten, en
-koskaan olisi voinut ajatellakaan sellaista, mistä te syytätte minua.
-
--- Ihanko? kysyi mr Sampson Levi, käyttäen omaa kuvaavaa puhetapaansa.
-
--- Ihan varmaan, sanoi Racksole hymyillen.
-
--- Minun tanssiaisissani oli herra, jota en ollut kutsunut. Minulla
-on ihmeellinen muisti, mitä kasvoihin tulee ja minä tiedän sen. Useat
-henkilöt kysyivät jälkeen päin, mitä hänellä oli siellä tekemistä.
-Joku tiesi hänet erääksi teidän palvelijoistanne, mutta sitä en
-uskonut. En tunne Grand Babylonia; se ei ole juuri niitä ravintoloita,
-joita tavallisesti käytän, mutta en usko teidän lähettävän jotakuta
-palvelijaanne pitämään silmällä minun vieraitani -- ellette, tietysti,
-ole lähettänyt häntä tarjoilijana; mutta tämä mies ei ollenkaan
-tarjoillut, sensijaan hän otti runsaan osan juomista.
-
--- Ehkäpä voin luoda valoa asiaan, sanoi Racksole. Voin sanoa teille,
-että jo tiesin jonkun miehen olleen kutsumattomana tanssiaisissanne.
-
--- Kuinka saitte sen tietää?
-
--- Aivan sattumalta, mr Levi, enkä kyselemällä. Tuo mies oli hotellin
-entinen tarjoilija -- vieläpä hovimestari -- Jules. Olette epäilemättä
-kuullut puhuttavan hänestä?
-
--- En, sanoi mr Levi jyrkästi.
-
--- Vai niin! minulle on sanottu jok'ikisen ihmisen tuntevan Julesin,
-mutta ei näytä olevan niin. No, olkoon kuinka hyvänsä, mutta ennen
-teidän tanssiaisiltaanne olin erottanut Julesin toimesta ja kieltänyt
-häntä koskaan enää näyttäytymästä hotellissa. Sinä iltana tapasin
-hänet kuitenkin täällä -- en kultasalissa, vaan itse hotellissa.
-Kehotin häntä selittämään syyn läsnäoloonsa, ja hän ilmoitti olevansa
-teidän vieraanne. Tätä enempää en asiasta tiedä, mr Levi, ja tuottaa
-minulle syvää mielipahaa, jos olette luullut minun voivan ryhtyä niin
-kuulumattomaan toimenpiteeseen kuin yksityisetsivän lähettämiseen
-teidän vieraittenne joukkoon.
-
--- Tämä selitys on täysin tyydyttävä, sanoi mr Sampson Levi hetken
-vaitiolon jälkeen. Tahdoin vain selitystä ja olen sen saanut.
-
-Käsi ovenrivassa hän pysähtyi, ja tarkastaen Racksolea ovelalla,
-ivallisella ilmeellä hän lisäsi:
-
--- Merkillisiä asioita lienee täällä äskettäin sattunut, vai kuinka?
-
-Molemmat miehet tutkivat tiukasti toisiansa monta sekunttia.
-
--- Kyllä, myönsi Racksole. Tiedättekö niistä jotakin?
-
--- Tiedän -- en minä, enpä juuri, lisäsi mr Levi. Mutta kuvittelin
-mielessäni, että te ja minä voisimme olla toisillemme hyödyksi.
-Kuvittelin jotakin sensuuntaista.
-
--- Käykää uudelleen sisään ja istukaa, mr Levi, virkkoi Racksole. Häntä
-miellytti miehen äänensävyn ilmeinen suoruus. -- Kuinka voisimme olla
-toisillemme hyödyksi, mitä tarkoitatte? Mairitellen itseäni sillä,
-että osaan jonkunverran arvostella luonteita, varsinkin rahamiesten
-luonteita, ja sanon -- jos tahdotte panna korttinne pöydälle, niin minä
-teen samoin.
-
--- Yhdyn, vastasi mr Sampson Levi. Alotan selittämällä syyn
-mielenkiintooni hotellianne kohtaan. Olen odottanut kutsua
-Eugen-nimiseltä Posenin herttualta saapua hänen luokseen, mutta
-mitään sanaa ei ole tullut. Näyttää siltä kuin Eugen-herttua ei olisi
-Lontooseen saapunutkaan. Mutta olisin voinut autuuteni hinnalla tehdä
-valan siitä, että hänen piti saapua tänne viimeistään eilen.
-
--- Kuinka olitte siitä niin varma?
-
--- Kysymys kerrallaan, jatkoi mr Levi. Luokaamme ensin edellytykset, mr
-Racksole. Miksi ostitte hotellin? Se oli arvoitus, joka nyt muutamina
-päivinä on antanut aika monelle City-miehelle koko joukon ajattelemisen
-aihetta. Miksi ostitte Grand Babylonin? Ja mikä on seuraava
-shakkivetonne?
-
--- Ei tule muita shakkivetoja, vastasi Racksole suoraan. Sanon kyllä,
-miksi ostin hotellin; se ei ole salaisuus. Ostin sen pelkästä oikusta.
--- Ja Racksole antoi tälle pienelle juutalaiselle, jota kohtaan hän oli
-alkanut tuntea kunnioitusta, uskollisen selvityksen Felix Babylonin
-kanssa tekemästään kaupasta. Luulen, hän lisäsi, että teidän on vaikea
-ymmärtää mielentilaani kauppaa tehdessäni.
-
--- Ei vähääkään, vastasi mr Levi. Minä ostin kerran erään Thamesin
-sähkölaivoista suunnilleen samalla tavalla, ja se näyttäytyi yhdeksi
-paraista kaupoista, mitä koskaan olen tehnyt. On siis vain pelkkä
-sattuma, että tänä hetkenä omistatte hotellin.
-
--- Pelkkä sattuma -- kaikki seurauksena yhdestä häränkyljyksestä ja
-pullollisesta Bass-olutta.
-
--- Hm; mörähti mr Sampson Levi sivellen kolminkertaista leukaansa.
-
--- Palatakseni Eugen-herttuaan, jatkoi Racksole, niin odotin hänen
-ylhäisyyttään tänne. Loistokerros oli järjestetty häntä varten. Hänen
-oli määrä saapua juuri samana iltapäivänä, jolloin nuori Dimmock kuoli.
-Mutta häntä ei kuulunut, enkä ole saanut kuulla, miksi hän ei tullut,
-en myöskään ole nähnyt hänen nimeään sanomalehdissä. Mitä asioita
-hänellä piti olla Lontoossa, sitä en tiedä.
-
--- Sen voin selittää, -- sanoi mr Sampson Levi, -- hänen oli määrä,
-tulla tänne järjestämään erästä lainaa.
-
--- Valtiolainaako?
-
--- Ei -- yksityistä lainaa.
-
--- Keneltä?
-
--- Minulta, Sampson Levittä.
-
--- Mihin tarkoitukseen hän tarvitsi rahat?
-
--- Velkoihin, vastasi Sampson Levi lakoonisesti.
-
--- Omiinsako?
-
--- Niinpä tietenkin.
-
--- Mutta hänhän ei vielä ole edes kolmenkymmenen ikäinen?
-
--- Entä sitten? Hän ei ole ainoa ruhtinas Euroopassa, joka kymmenessä
--- kahdessatoista vuodessa on ennättänyt hankkia miljoonan velat.
-Ruhtinaalle se on yhtä helppoa kuin voileivän syöminen.
-
--- Entä miksi hän aikoo näin äkkiä maksaa velkansa?
-
--- Koska keisari ja hänen tulevan morsiamensa vanhemmat eivät tahdo
-sallia hänen mennä naimisiin, ennenkuin hän on sen tehnyt. Ja siinä
-he tekevätkin oikein. Hänen on näytettävä selvät paperit, muutoin
-ei Eckstein-Schwarzburgin prinsessasta Annasta koskaan tule Posenin
-suurherttuatarta. Ei vieläkään ole keisarilla aavistusta siitä, kuinka
-suuret Eugen-herttuan velat ovat. Jospa hänellä olisikin...!
-
--- Mutta eikö keisari voisi saada tietoa aiotusta lainasta?
-
--- Ei välttämättä heti. Asia voidaan siten järjestää.
-
-Ymmärrättekö? -- Mr Levi naurahti. -- Olen hoitanut sellaisia
-pikkuasioita ennenkin. Häitten jälkeen saattaa asian päästää julki.
-Anna-prinsessan omaisuus on, kuten tunnettua, koko suuri! No, mr
-Racksole, jatkoi mr Levi muuttaen äkkiä äänensävyä, mihin luulette
-Eugen-herttuan kadonneen? Sillä ellei hän ilmesty tänään, ei hän voi
-saada tuota miljoonaa. Tänään on viimeinen päivä. Huomenna rahat ovat
-sijoitetut toisaalle. En luonnollisesti ole yksin tässä yrityksessä, ja
-ystävillänikin on jotain sanomista.
-
--- Kysytte siis minulta, mihin luulen Eugen-herttuan kadonneen?
-
--- Niin kysyn.
-
--- Luulette siis, että on kysymys katoamisesta? Sampson Levi nyökkäsi.
--- Kun lasken yhteen kaksi ja kaksi, hän sanoi, niin uskon sen. Ainoa,
-mikä minulle on käsittämätöntä, on kysymys, miksi joku toivoisi
-Eugen-herttuan katoamista. Pikku herttuaparalla ei ole vihamiestä. Jos
-hänet on salaa viety johonkin, niinkuin väitetään, miksi niin on tehty?
-Kukaan ei siitä hyötyisi.
-
--- Eikö kukaan? toisti Racksole äkkiä innostuen.
-
--- Mitä te tarkoitatte? kysyi mr Levi.
-
--- Tarkotanhan vain, että jos joku muu köyhä ruhtinas olisi halukas
-naimaan Anna-prinsessan ja hänen omaisuutensa, niin eikö olisi sen
-ruhtinaan etujen mukaista estää Eugen-herttuaa saamasta tätä teidän
-lainaanne? Eikö olisi hänen etujensa mukaista, että Eugen-herttua
-katoaisi -- ainakin joksikin ajaksi.
-
-Sampson Levi harkitsi muutaman silmänräpäyksen.
-
--- Mr Theodore Racksole, hän vihdoin sanoi, -- luulen teidän todellakin
-päässeen juonen perille.
-
-
-
-
-XII.
-
-ROCCO JA HUONE N:o 111.
-
-
-Saman päivän iltapäivänä -- äsken kerrottu keskustelu oli tapahtunut
-aamupäivällä -- Racksolessa heräsi uusi ajatus, ja hän sanoi
-itsekseen, että sitä asiaa hänen olisi pitänyt ajatella aikaisemmin.
-Puolipäivällisen syötyään hän kaikessa hiljaisuudessa meni portaita
-ylös ja tarkasteli huonetta n:o 111; toisin sanoen hän tarkasteli sitä
-ulkoapäin, sillä se ei sattunut olemaan vapaa, mutta vieraan oli määrä
-matkustaa samana iltana. Hänen aivoissaan välähti ajatus, että ei olisi
-miksikään hyödyksi seisoa tuijottamassa jonkun huoneen ulkoseinää,
-mutta sittenkin hän tuijotti; sitten hän kiireesti meni alakerrokseen,
-ja kulkiessaan käytävässä hän pysähtyi ja polki tahtomattaan jalkaansa.
-
--- Herra jumala! hän puheli, olen päässyt yhden asian perille -- n:o
-111 sijaitsee aivan loistokerroksen yläpuolella.
-
-Hän meni konttoriin ja antoi määräyksen, ettei huonetta n:o 111 saanut
-vuokrata kenellekään uudelle vieraalle ennenkuin hän antaisi luvan.
-Konttorissa hän sai Nellan kirjeen, joka kuului:
-
-    Rakkahin isä -- minä lähden matkaan yhdeksi tai pariksi päiväksi
-    seuratakseni erästä johtolankaa. Ellen ole palannut kolmen päivän
-    kuluttua, niin ala tiedustella minua Ostendesta. Jätä minut siksi
-    rauhaan.
-
-                                   Teräväpäinen tyttäresi Nella.
-
-Nämä muutamat sanat, Nellan suurella käsialalla tuhrittuina, täyttivät
-kokonaisen paperiarkin sivun. Alareunassa oli _käännä!_ Hän käänsi ja
-luki seuraavan alleviivatun lauseen: P.S. -- _Pidä tarkasti silmällä
-Roccoa_.
-
--- Mitä mahtaa sillä pienellä pedolla nyt olla tekeillä? hän mutisi,
-repiessään kirjeen pieniksi kappaleiksi ja heittäessään nämä
-paperikoriin.
-
-Samana yönä tai pikemmin seuraavana aamuna klo puoli kaksi, kun
-hotellielämän viimeinen hälinä oli tauonnut, Racksole uudelleen
-lähti toisessa kerroksessa olevaan huoneeseen n:o 111. Hän lukitsi
-oven sisältä ja ryhtyi tutkimaan huonetta, joka neliöjalan erikseen.
-Aina tuon tuostakin hän säpsähti kuullessaan jonkun narahduksen tai
-muun äänen ja kuunteli jännityksellä muutaman sekunnin. Makuukammio
-oli sisustettu loistohotelli Babylonin tavanmukaiseen oivalliseen
-kuosiin, eikä antanut aihetta minkäänlaiseen muistutukseen. Enimmin hän
-kiinnitti huomiota lattiaan. Hän kohotti paksua itämaista mattoa ja
-tarkasti joka palkin, mutta ei voinut keksiä mitään erikoista. Sitten
-hän meni pukuhuoneeseen ja vihdoin kylpyhuoneeseen, jotka molemmat
-olivat yhteydessä ensinmainitun huoneen kanssa. Mutta kummassakaan
-näistä pienemmistä huoneista hänellä ei ollut parempaa menestystä kuin
-itse makuukammiossa. Lopuksi hän tuli kylpyammeen luo, jota ympäröi,
-niinkuin kylpyammeita tavallisesti, kiillotetusta puusta tehty lautaus.
-Muutamissa kylpyammeissa on hanojen alla kaappi, jossa on ovi kyljessä,
-mutta tässä ei näkynyt olevan mitään sellaista. Hän koputti lautoihin,
-mutta yhdestäkään niistä ei lähtenyt sitä "kummallista, onttoa ääntä",
-joka tavallisesti ilmaisee salahuoneen. Vaistomaisesti hän väänsi
-kylmänvedenhanaa, ja vesi rupesi virtaamaan ammeeseen. Hän väänsi
-silloin kiinni kylmänvedenhanan. Tätä tehdessään hänen polvensa, joka
-oli painettuna laudoitusta vastaan, luiskahti eteenpäin. Laudoitus
-oli luisunut tieltä, ja hän näki, että iso laudoituksen kappale oli
-sisäpuolelta varustettu saranoilla ja että sitä piti kiinni haka
-niinikään sisäpuolelta. Iso aukko laudoituksen sisässä kylpyammeen
-päässä tuli näkyviin. Ennenkuin ryhtyi mihinkään muuhun, koetti
-Racksole uudistaa viemärihana-kokeen, mutta yritys ei onnistunut;
-se ei ottanut uudelleen toimiakseen, eikä hän voinut havaita, että
-viemärihanan ripa jollain tavoin olisi yhteydessä laudoituksen
-saranan kanssa. Racksole ei voinut nähdä aukkoon, eikä sähkölamppua
-saattanut liikuttaa ja kuljettaa ympäri kuin kynttilää. Hän kopeloi
-laskujaan ja löysi onneksi tulitikkulaatikon. Palavan tikun avulla
-tutki hän aukkoa, mutta ei havainnut mitään; ei mitään muuta kuin
-jokseenkin suuren kolon -- noin kolme jalkaa laudoituksesta. Vaivoin
-hän sai tunkeutuneeksi sisään laudoituksen aukosta ja oli siellä
-sisällä puoleksi polvistuvassa ja puoleksi istuvassa asennossa. Hän
-raapaisi tulta ja valaisi koloa. Se oli näöltään pohjaton rumpu, noin
-kahdeksantoista tuumaa nurkasta toiseen. Ihmeellinen tämä rumpu oli
-vain siinä suhteessa, että siitä riippuivat tikapuut. Nähdessään nämä
-tikapuut Racksole hymyili onnellista hymyä.
-
-Erittäin varovasti hän tunkeutui kaivomaiseen rumpuun ja laskeutui
-tikapuita alas. Vihdoin hän pääsi kiinteään maahan, läpimärkänä hiestä,
-mutta loukkaantumatta. Hän oli jännittynyt. Hän näki nyt valojuovan,
-joka tuli pienestä puussa olevasta reiästä. Hän lähensi silmänsä
-reikään ja huomasi, että hänellä oli oivallinen näköala loistokerroksen
-kylpyhuoneeseen ja tämän ovesta makuukammioon. Makuukammion
-jykevätekoisen, marmorilevyllä varustetun pesupöydän vieressä näkyi
-joku mies olevan kumartuneena jonkun marmorilevyllä olevan esineen yli.
-
-Mies oli Rocco.
-
-
-
-
-XIII.
-
-LOISTOKERROKSEN MAKUUKAMMIOSSA.
-
-
-Racksole oli luonnollisesti selvillä siitä, että tuon ihmeellisen
-yhdystien, jonka hän suurella vaivalla oli keksinyt kylpyhuoneen n:o
-111 ja sen alla olevan loistokerroksen kylpyhuoneen välillä, varmaankin
-oli erikoisesti varannut joku tai jotkut henkilöt harjoittaakseen
-häpeällistä vakoilua loistokerroksen haltijoihin nähden. Tämä rumpu
-oli samalla yksinkertainen ja nerokas kulkutie. Tällä hetkellä
-hän ei varmasti voinut sanoa, mitä menettelyä oli noudatettu sen
-aikaansaamiseksi, mutta hän arvasi, että vesiputkien kehystä oli
-käytetty apuna, kun sensijaan itse putkille oli varattu tilaa Grand
-Babylonin vankkojen muurien paksuissa tiiliseinissä. Tähystysaukko,
-josta hän nyt saattoi nähdä makuukammioon, oli hyvin pieni ja näkyi
-tuskin ulkoapäin. Erään havainnon hän teki: aukko oli varattu henkilöä
-varten, joka oli häntä itseään jonkun verran pitempi. Hänen täytyi
-seisoa varpaillaan voidakseen nähdä. Hän muisti, että sekä Jules että
-Rocco olivat huomattavasti yli keskipituuden, että he sitäpaitsi olivat
-solakoita miehiä ja verrattain helposti olivat voineet laskeutua
-rummusta alas. Vaikka Theodore Racksole ei ollutkaan paksu, oli hän
-lyhyenläntä roteva mies.
-
-Nämä havainnot risteilivät hänen aivoissaan hänen ikäänkuin lumottuna
-tuijottaessaan Roccon salaperäisiin liikkeisiin. Kylpyhuoneen ja
-makuuhuoneen välinen ovi oli selkoselällään, ja Racksolen paikka
-oli sellainen, että hän saattoi nähdä verrattain suuren osan
-makuukammiota, kuten valtavan, runsaasti varustetun vuoteen, mutta
-ei koko marmorista pesupöytää. Hän näki vain puolet pesupöydästä, ja
-välistä Rocco katosi näkyvistä samalla kuin hänen notkeat sormensa
-liikkuivat sillä esineellä, joka oli marmorilevyllä. Ensin Racksole
-ei saattanut päättää, mikä esine oli, mutta hetkisen kuluttua, kun
-hänen silmänsä oli tottunut asentoon ja valoon, hänen onnistui päästä
-siitä perille. Se oli ihmisruumis. Tai oikeammin, Racksole saattoi
-erottaa vain jalat sillä levyn puoliskolla, jonka hän näki. Häntä
-värisytti vastustamattomasti. Hänet valtasi se vakaumus, että Roccolla
-oli käsissään tajuton ihmisolento, joka avuttomana lepäsi kylmällä
-marmorilevyllä. Jalat eivät kertaakaan liikahtaneet. Siispä täytyi
-tuon onnettoman olennon joko nukkua tai olla huumausaineen vaikutuksen
-alaisena -- tai (kauhea ajatus!) kuollut.
-
-Racksole olisi tahtonut huutaa ääneen, tavalla tai toisella ehkäistä
-tuon kamalan keskiöisen puuhan. Mutta onneksi hän hillitsi itsensä.
-
-Pesupöydällä hän saattoi nähdä eräänlaisia eriskummallisia työaseita
-ja -kaluja, joita Rocco aina väliin käytti. Työ tuntui Racksolesta
-jatkuvan loppumattomiin, mutta sitten vihdoin Rocco lopetti, teki
-tyytyväisyyttä ilmaisevan eleen, vihelsi useita tahteja "Cavalleria
-Rusticanasta" ja meni kylpyhuoneeseen, jossa riisui takin ja alkoi
-hitaasti pestä käsiään. Tyynesti ja verkalleen pyyhkiessään pitkiä
-sormiaan hän oli vähemmän kuin neljän askeleen päässä Racksolesta.
-Sisään teljetty miljoonamies vapisi ja pidätti henkeään, jotta Rocco
-ei huomaisi hänen läsnäoloaan puuaineen takana. Mutta mitään ei
-tapahtunut, ja Rocco palasi ilman epäluuloja makuukammioon. Racksole
-näki hänen levittävän valkean flanellinkappaleen marmorilevyllä
-lepäävälle ruumiille, ja nostavan tämän, niin suuri kuin se olikin,
-suureen vuoteeseen, jossa se lepäsi kauhean hiljaa. Piilossa oleva
-katselija oli nyt varma siitä, että Rocco oli kohdistanut salaperäiset
-ja kamalat toimensa ihmisruumiiseen, mutta kuka se oli, ja mitä töitä
-mies oli suorittanut?
-
-Keskellä kattoa riippuva sähkövalo kruunu ei ollut sytytetty,
-ainoastaan molemmat lamput pesupöydän molemmin puolin paloivat. Mutta
-ne eivät kyllin selvästi valaisseet vuoteessa lepäävän piirteitä,
-jotta Racksole olisi voinut selvästi ne erottaa. Turhaan miljoonamies
-ahdisti silmiään; ainoastaan sen verran hän saattoi nähdä, että ruumis
-luultavasti oli ollut nuori mies. Juuri epäröidessään, mitä hänen oli
-tehtävä, hän näki Roccon kädessä neliskulmaisen mustan laatikon. Sitten
-keittiönpäällikkö sammutti molemmat sähkölamput ja makuukammio oli
-pimeänä. Tässä äkillisessä pimeydessä Racksole kuuli Roccon rientävän
-vuoteen luo. Vielä hetkisen odotus, ja häikäisevässä valkeassa valossa,
-jota kesti monta sekunttia, saattoi nähdä Roccon seisovan ikäänkuin
-pahanahenkenä ruumiin vieressä, musta laatikko toisessa ja kappale
-palavaa aluminiumilankaa toisessa kädessä. Aluminiumilanka paloi
-loppuun, ja pimeys kävi entistä synkemmäksi.
-
-Rocco oli valokuvannut ruumiin salaman valossa. Mutta häikäisevä
-liekki, joka oli paljastanut kuolleen piirteet kameran tajuttomalle
-linssille, oli samalla näyttänyt ne Racksolelle. Kuollut oli Reginald
-Dimmock.
-
-Tuntien tämän havainnon kiihoittavan hänen toimintahaluaan Racksole
-koetti päästä ulos piilopaikastaan. Hän oli varma siitä, että
-täytyi löytyä tie loistokerroksen kylpykammioon, mutta hän etsi
-turhaan, haparoiden käsillä ja jaloilla. Silloin hän päätti kiivetä
-nuoraportaita ylös, kiiruhtaa ensi kerroksen käytävään ja salvata
-Roccon tämän lähtiessä loistokerroksesta. Oli vaikea ja vaivaloinen
-työ kiivetä ahtaassa paikassa näitä kapeita ja hoippuvia tikapuita
-ylös, mutta Racksole teki tehtävänsä sangen hyvin ja oli ehtinyt
-melkein ylös asti, kun tikapuut kohtalon kovasta oikusta katkesivat
-hänen painostaan ja hän kursailematta luisti puurummun läpi. Päästäen
-hillityn kirouksen, Racksole sangen nolona joutui rummun pohjaan.
-Silloin hän näki, että hänen äkillinen putoamisensa jollakin tavoin oli
-saanut hänen jalkainsa juuressa olevan luukun aukeamaan. Hän tunkeutui
-siitä läpi, lykkäsi auki toisen pienen luukun ja seisoi seuraavana
-hetkenä loistokerroksen kylpyhuoneessa. Hänen pukunsa oli kovin
-tahriintunut, hän oli hiessä ja koko lailla pyörällä päästään, mutta
-hän oli kuitenkin siellä. Seuraavassa silmänräpäyksessä hän jälleen oli
-kaikkien sielun kykyjensä herra.
-
-Merkillistä kyllä, hän oli liikkunut niin hiljaa, ettei Rocco
-nähtävästi ollut häntä huomannut. Racksole meni hiipien kylpyhuoneen
-ja makuukammion väliselle ovelle ja pysähtyi siihen vaieten. Rocco oli
-jälleen kiertänyt pesupöydän yläpuolella olevat lamput palamaan ja
-puuhaili työaseineen.
-
-Racksole rykäsi hiljaa.
-
-
-
-
-XIV.
-
-ROCCO VASTAA MUUTAMIIN KYSYMYKSIIN.
-
-
-Rocco käännähti ympäri nopeasti kuin häiritty tiikeri ja loi Racksoleen
-yhden ainoan, pitkän, läpitunkevan silmäyksen.
-
--- Hitto soikoon! sanoi Rocco yhtä puhtaalla anglosaksilaisella
-korostuksella ja painolla kuin Racksole itse olisi voinut sanoa.
-
-Merkillisintä tässä tilanteessa oli se, että Racksole silloin juuri
-sattumalta ei tiennyt, mitä hänen olisi sanottava. Hän oli käynyt
-niin sanattomaksi yrityksen ja Roccon täydellisen ja ylevän tyyneyden
-herättämästä hämmästyksestä, että sekä sanat että ajatukset pettivät
-hänet.
-
--- Minä antaudun, virkkoi Rocco. Siitä silmänräpäyksestä, jolloin
-te tulitte tähän kirottuun hotelliin, olen pelännyt teitä. Sanoin
-Julesille, että pelkäsin teitä. Tiesin tulevan vaikeaksi tulla toimeen
-teidänluontoisenne miehen kanssa, ja olin, piru vieköön, oikeassa!
-Sanon teille, että minä antaudun. Tiedän, milloin olen voitettu.
-Minulla ei ole revolveria eikä minkäänlaista asetta. Minä antaudun.
-Tehkää mitä tahdotte.
-
-Ja näin sanottuaan Rocco istuutui tuolille. Kohtaus esitettiin
-suurenmoisesti. Vain todella suuri mies oli saattanut sen niin
-sovittaa. Rocco säilytti todellakin arvokkuutensa.
-
--- Vai te olette englantilainen, joka minun hotellissani käytte
-ulkomaalaisesta, huomautti Racksole kuulustelun aluksi.
-
--- En ole englantilainen, vastasi Rocco tyynesti. Olen Yhdysvaltain
-kansalainen ja nimeni on Elihu P. Rucker.
-
--- Niinkö, hitto vie! huudahti Racksole.
-
--- Vaihdoin kansallisuutta samasta syystä kuin ystäväni ja toverini
-Jules, toiselta nimeltä mr Jackson, vaihtoi omansa.
-
--- Jules on siis teidän ystävänne ja toverinne, vai kuinka?
-
--- Hän on ollut sitä, mutta tästä hetkestä alkaen ei ole enää. Aloin
-paheksua hänen menettelyänsä jo viikko sitten, ja paheksumiseni tulee
-nyt saamaan vaikuttavan muodon.
-
--- Todellako? sanoi Racksole. Epäilempä, ettei niin tule käymään, mr
-Elihu P. Rucker, Yhdysvaltain kansalainen. Ennenkuin olette ehtineet
-kovin paljon vanhenemaan, tulette olemaan poliisin ystävällisissä
-käsissä, ja silloin toimintanne, kävipä se mihin suuntaan tahansa,
-loppuu tuohon paikkaan.
-
--- Se on mahdollista, huokasi Rocco.
-
--- Sillä välin tahdon tehdä teille pari kysymystä. Olette myöntänyt
-joutuneenne tappiolle, voitte siis yhtä hyvin vastata näihin
-kysymyksiin kaikella sillä suoruudella, minkä tunnette omistavanne.
-Ymmärrättekö?
-
--- Ymmärrän, vastasi Rocco tyynesti, mutta luulen, etten pysty
-vastaamaan kaikkiin kysymyksiin. Teen kuitenkin voitavani.
-
--- No, jatkoi Racksole, kurkkuaan selvittäen, mikä on koko jutun juoni?
-Kertokaa se minulle muutamin sanoin.
-
--- En edes monillakaan sanoilla. Se ei ole minun salaisuuteni,
-ymmärrättekö.
-
--- Miksi pikku Dimmock parka myrkytettiin? Miljoonamiehen ääni heltyi,
-hänen hetken ajan katsellessaan onnettoman nuoren miehen ruumista.
-
--- En tiedä, virkkoi Rocco. Voin mielelläni ilmoittaa teille
-vastustaneeni tätä puolta asiasta. Minulle ei siitä ilmoitettu,
-ennenkuin se jo oli suoritettu, ja silloin, voin sanoa, suutuin.
-
--- Tahdotte siis väittää, että te ette tiedä, miksi Dimmock murhattiin?
-
--- Tahdon väittää, etten voinut käsittää, mitä hyötyä siitä oli.
-Luonnollisesti hänet -- no niin, hän kuoli senvuoksi, että hän
-ikäänkuin luopui eräästä yrityksestä, oltuaan ensin siinä osallisena.
-Ei tee mitään, vaikka sanonkin teille tämän, sillä sen verran
-olette arvattavasti itsekin päässyt asiasta perille. Mutta ilmoitan
-juhlallisesti, että minulla on omantunnonepäilyksiä murhia vastaan.
-
--- Se oli siis murha?
-
--- Se oli eräänlainen murha, myönsi Rocco.
-
--- Kuka sen teki?
-
--- Väärä kysymys minulle, vastasi Rocco.
-
--- Kuka, paitsi teitä ja Julesia, on mukana tässä kauniissa
-salaliitossa?
-
--- Kautta kunniani, sitä en tiedä.
-
--- No, selittäkää eräs toinen asia. Mitä olette tehnyt Dimmockin
-ruumiille?
-
--- Kuinka kauan olette ollut kylpyhuoneessa? iski Rocco,vastaan
-ylevällä häpeämättömyydellä.
-
--- Älkää koettako urkkia minulta, mr Rucker, sanoi Racksole. Tunnen
-vastustamatonta halua taittaa selkärankanne polviani vastaan. Neuvon
-teitä olemaan minua ärsyttämättä. Mitä olette tehnyt Dimmockin
-ruumiille?
-
--- Olen balsamoinut sen.
-
--- Balsamoinut sen?
-
--- Niin juuri, minun parantamani Richardsonin järjestelmän mukaan,
-ruiskuttamalla nestettä valtimoihin Te ette tiennyt balsamoimistaidon
-kuuluvan minun taitolahjoihini, mutta niin on.
-
--- Mutta miksi? kysyi Racksole, enemmän hämillään kuin koskaan ennen.
-Miksi te vaivaudutte balsamoimaan tuon poikaparan ruumista?
-
--- Ettekö käsitä? Eikö se heti pistä silmäänne? Tuo ruumis on
-säilytettävä. Se sisältää, tai oikeammin, sisälsi hyvin painavia
-todisteita erästä tai eräitä poliisille tuntemattomia henkilöitä
-vastaan.
-
-Rocco heittäytyi nojalleen tuoliin ikäänkuin olisi sanonut kaiken
-sanottavansa. Hän sulki silmänsä ilmaistakseen, että häneen nähden
-keskustelu myöskin oli lopussa Theodore Racksole nousi tuoliltaan.
-
--- Toivon, sanoi Rocco, avaten äkkiä silmänsä, toivon, että pian
-kutsutte poliisin. Alkaa tulla myöhäinen, enkä mielelläni tahdo luopua
-yöunesta.
-
-Rocco nousi seisomaan ja meni ovea kohti. Vaistomaisella liikkeellä
-Racksole syöksyi esiin ja tarttui häntä hartioihin.
-
--- Ei mitään vehkeitä, sanoi Racksole. Te olette minun vankinani, älkää
-unohtako sitä!
-
-Rocco loi isäntäänsä lempeän ja arvokkaan halveksivan katseen.
-
--- Tiedän sen, hän sanoi: menkäämme.
-
-Racksoleen vaikutti voimakkaasti tämä mies -- tämä lahjakas henki,
-jolle hän olisi maksanut palkkaa kolmetuhatta puntaa vuodessa. Hän
-tunsi olevansa harmissaan. Sitten he astuivat rinnakkain, vanginvartija
-ja vanki, ulos huoneesta hotellin suureen autioon käytävään. Rocco
-pysähtyi ensimmäisen hissin ristikko-ovien eteen.
-
--- Se on lukossa, virkkoi Racksole. Meidän täytyy tänä yönä käyttää
-portaita.
-
--- Mutta minulla on avain. Minulla on se aina mukanani, sanoi Rocco ja
-otti avaimen taskustaan, jonka jälkeen hän päästi rautaverkon lukosta
-ja lykkäsi sen auki. Racksole hymyili hänen palvelevaisuudelleen ja
-näppäryydelleen.
-
--- Teidän jälkeenne, sanoi Rocco, tehden kohteliaan kumarruksen, jonka
-jälkeen Racksole meni hissiin.
-
-Salaman nopeasti Rocco lykkäsi rautaoven eteen; se meni lukkoon
-itsestään. Racksole oli auttamattomasti vankina hississä.
-
-Rocco käveli verkalleen ilman kiirettä käytävään, kunnes pääsi
-näkyvistä.
-
-Racksole ei sanonut sanaakaan. Hän oli liian vihainen itselleen
-voidakseen puhua. Hän puristi kätensä nyrkkiin, puri hammasta ja
-pidätti henkeänsä. Vallitsevassa hiljaisuudessa hän saattoi kuulla
-Roccon askelten häipyvän äänen paksulta matolta.
-
-Tätä pahempaa nöyryytystä Racksole ei elämässään ollut kokenut.
-
-Seuraavana aamuna Grand Babylonin ylhäiset vieraat hämmästyivät
-kuullessaan, että hotellin uusi omistaja jonkun onnettoman sattuman
-vuoksi oli joutunut viettämään koko yön hissiin suljettuna. Väitettiin
-niinikään Roccon olleen riidassa uuden isäntänsä kanssa ja heti
-luopuneen paikastaan. Joku herttuatar lausui Roccon eron merkitsevän
-hotellin häviötä, jonka jälkeen hänen miehensä pyysi häntä olemaan
-lörpöttelemättä.
-
-Racksole sitävastoin lähetti noutamaan salapoliisia, joka oli saanut
-Dimmockin jutun selvitettäväkseen, ja kertoi hänelle edellisen yön
-tapahtumat. Kertomus niistä oli totisesti koettelemus Racksolen
-tapaiselle luonteelle.
-
--- Ihmeellinen juttu! huomautti salapoliisi Marshall voimatta pidättää
-hymyään. Lopputulos oli epäedullinen, mutta epäilemättä on saatu
-muutamia tärkeitä tietoja.
-
-Racksole ei virkkanut mitään.
-
--- Minulla on itselläni johtolanka, lisäsi salapoliisi.
-Sanansaattajanne saapuessa olin juuri lähtemässä teidän luoksenne.
-Haluan teidän seurassanne lähteä erääseen paikkaan tässä lähellä.
-Tahdotteko tulla mukaan nyt samalla?
-
--- Mielelläni, sanoi Racksole.
-
-Sinä hetkenä astui sisään asiapoika tuoden sähkösanoman, Racksole avasi
-sen ja luki: _Tule heti. Nella. Hotelli Wellington, Ostende_.
-
-Hän katsoi kelloansa.
-
--- En voi tulla mukaanne, virkkoi hän salapoliisille. Matkustan
-Ostendeen.
-
--- Ostendeenko?
-
--- Niin, heti.
-
--- Mutta, mr Racksole, vastusteli salapoliisi. -- Minun asiani on
-kiireellinen.
-
--- Niin on minunkin, vastasi Racksole. Kymmenen minuutin kuluessa hän
-oli lähtenyt Victoriarautatieasemalle.
-
-
-
-
-XV.
-
-SEIKKAILUN LOPPU PURJEALUKSESSA.
-
-
-Meidän on nyt palattava Nella Racksoleen ja Posenin ruhtinaaseen
-Aribertiin, jotka olivat joutuneet nimettömään purjealukseen.
-Ruhtinaan ensimmäinen tehtävä oli tehdä Jules, jota myös nimitettiin
-mr Tom Jacksoniksi, täysin vaarattomaksi, ja sen hän teki muutamilla
-köydenpätkillä. Vaikka mr Jackson oli tajuton ja ruhjevamma oli hänen
-korvansa alla, ei kukaan saattanut arvata, kuinka pian hän jälleen
-tointuisi. Silloin hän saattaisi käydä kovin väkivaltaiseksi. Senvuoksi
-ruhtinas, sidottuaan hänet käsivarsista ja jaloista, kiinnitti hänet
-kansipönkkään.
-
--- Kunhan hän ei vain kuolisi, virkkoi Nella. Hän on kovin kalpea.
-
--- Eivät mr Jacksonin kaltaiset miehet, sanoi ruhtinas Aribert
-opettavaisella sävyllä, koskaan kuole muuten kuin hirttämällä.
-Ihmettelen kuitenkin mistä johtuu, ettei kukaan täällä ole ryhtynyt
-vastustelemaan meitä. Ehkäpä kaikessa salaisuudessa pelkäävät minun
-revolveriani -- teidän revolverianne, piti minun sanoa.
-
-Sekä hän että Nella katsahtivat välinpitämättömään peränpitäjään, joka
-käänsi purjeveneen kokan suoraan merelle. Tällä haavaa oltiin noin
-kolmen kilometrin päässä Belgian rannikosta.
-
-Käyttäen ranskankieltä ruhtinas käski merimiehen kääntää purjeveneen ja
-uudelleen laskea Ostenden satamaan, mutta mies ei ollut kehotuksesta
-tietävinäänkään. Ruhtinas kohotti revolverinsa pelotellakseen
-perämiestä, ja silloin mies alkoi puhua nopeasti jotain ranskan-
-ja flaaminkielen sekotusta. Hän sanoi saaneensa Julesilta ankarat
-määräykset olla millään tavalla puuttumatta mihinkään, mitä purjelaivan
-kannella saattaisi tapahtua. Hän oli purjealuksen päällikkö ja hänen
-oli määrä purjehtia erääseen englantilaiseen satamaan, jonka nimeä
-hän ei saattanut ilmaista; hänen tuli, kävi miten kävi, ohjata laivaa
-eteenpäin täydellä höyryllä. Hän näytti olevan hyvin karkeatekoinen,
-erittäin väkevä ja päättäväinen mies, ja ruhtinas epäröi kovin,
-mitä tekisi. Hän teki eräitä muita kysymyksiä, mutta ne vaikuttivat
-ainoastaan sen, että mies kävi sanattomaksi ja pahantuuliseksi. Turhaan
-ruhtinas Aribert selitti, että mr Tom Jackson oli ryöstänyt miss
-Nellie Racksolen, miljoonamies Racksolen tyttären; turhaan hän uhaten
-heilutteli revolveriaan. Jörö, mutta rohkea kapteeni sanoi vain, ettei
-hänellä ollut Julesin kanssa mitään tekemistä. Hän oli saanut ohjeensa
-ja ne hän aikoi täyttää. Hän pyysi huomauttaa puhuvalle, että hän oli
-purjelaivan kapteeni.
-
--- Ei kaiketi käy häntä ampuminen, luulen ma, sanoi ruhtinas Nellalle.
-Saattaisinhan tehdä reiän hänen koipeensa tai jotain sentapaista.
-
--- Onpa se jotakuinkin uskallettua ja melkein liian ankaraa menettelyä
-tuota erinomaisen velvollisuudentuntoista kapteenia kohtaan, arveli
-Nella. Ja sitäpaitsi voimme saada koko miehistön niskaamme. Ei, meidän
-on keksittävä jotain muuta.
-
--- Missähän miehistö oikeastaan mahtanee olla, ihmetteli ruhtinas.
-
-Juuri silloin mr Jackson, loikoessaan selällään ja sidottuna laivan
-kannella, näytti horroksista heräämisen merkkejä. Hänen silmänsä
-aukenivat ja hän tuijotti tylsästi ympärilleen. Vihdoin hän näki
-ruhtinaan, joka lähestyi häntä revolveri näkyvissä.
-
--- Vai te siinä olette? mutisi Jules heikolla äänellä. Mitä te täällä
-kannella teette? Kuka minut tällä tavalla on sitonut?
-
--- Katsokaa tänne! vastasi ruhtinas. En halua kuulla mitään
-vastaväitteitä, vaan tämän purjelaivan täytyy heti kääntyä takaisin
-Ostendeen ja siellä teidät jätetään viranomaisten huostaan.
-
--- Todellako! ivaili mr Tom Jackson. Minutko? Sitten hän huusi
-ranskankielellä perämiehen ääressä olevalle miehelle: Halloo, André,
-poistakaa nämä molemmat laivasta veneeseen.
-
-Tilanne oli omituinen. Ruhtinas, joka ei ollut varma muusta kuin Nellan
-revolverista, ei tiennyt, pitikö hänen yhä kärjistää tilannetta ja,
-ryhtyä voimakkaampiin toimenpiteisiin, vai mukautua olotilaan niin
-suurella arvokkuudella kuin olosuhteet suinkin sallivat.
-
--- Ottakaamme vene, virkkoi Nella, voimmehan soutaa rantaan tunnissa.
-
-Seuraavana hetkenä he olivat veneessä, joka loittoni laivasta. Sen
-poistuessa näkyi joku olento perässä. Se oli mr Tom Jackson. Hänet oli
-vapautettu köysistä. Hän painoi valkeaa nenäliinaa korvaansa ja hymyili
-rauhallista, salaperäistä hymyään. Jules oli kerran eläessään kärsinyt
-tappion; taikka ehkä olisi oikeampaa sanoa, että häntä oli puijattu.
-Julesin kaltaiset miehet eivät voi kärsiä tappiota. Oli aivan hänen
-hyvän onnensa mukaista, että hän samalla hetkellä kun oli joutunut
-kiinni vakavasta rikoksesta yhteiskuntaa vastaan itse teossa, saattoi
-vallan mukavasti päästä pakoon -- ja päästä pakoon jättämättä mitään
-johtolankaa jälkeensä.
-
--- Luulenpa, että Jules oli liian ällistynyt ja heikko
-tiedustellakseen, mistä se johtui, että minä satuin olemaan hänen
-purjelaivassaan, sanoi ruhtinas airoihin tarttuen.
-
--- Niin, kuinka te sinne pääsitte? kysyi Nella, ja hänen kasvonsa
-vilkastuivat. Olin todellakin unohtaa sen puolen tapahtumasta.
-
--- Minun on alotettava alusta, ja se vie aikaa, vastasi ruhtinas. Eikö
-ole parasta lykätä kertomus siitä siksi kuin pääsemme maihin?
-
--- Minä soudan, niin te saatte puhua, sanoi Nella. Tahdon tietää sen
-nyt.
-
-Hän hymyili toiselle onnellista hymyä, mutta kieltäytyi rauhallisesti
-luovuttamasta airoja.
-
--- Eikö siinä ole kyllin, että minä olen tässä? sanoi hän.
-
--- On kyllä, vastasi Nella, mutta tahdon tietää, kuinka se kävi.
-
--- Osuin sattumalta näkemään teidät viime yönä vaunuissanne, sanoi
-ruhtinas. Oli näet niin, että minulta puuttui rohkeutta matkustaa
-Berliniin selostuksineni. Jäin Ostendeen nähdäkseni, enkö pystyisi
-suorittamaan jonkun verran salapoliisintyötä omin päin. Hyväksi
-onneksi satuin näkemään teidät. Seurasin vaunuja niin nopeaan kuin
-taisin, ja näin vilaukselta teidät astuessanne tuohon kauheaan taloon.
-Tiesin Julesilla olevan jotakin tekemistä tämän talon kanssa. Arvasin
-teidän asianne ja pelkäsin teidän puolestanne. Onneksi olin hyvin
-perusteellisesti tutustunut taloon. Siihen johtaa eräästä ahtaasta
-kujasta takaportti. Sitä tietä menin sisälle. Tulin takapihalle ja
-seisoin sen huoneen ikkunan alla, jossa keskustelitte miss Spencerin
-kanssa. Kuulin kaikki. Oli rohkea teko seurata miss Spenceriä Grand
-Babylonista Ostendeen. Niin, en uskaltanut väkisin tunkeutua sisään,
-jotta en menettelisi liian äkkipäisesti ja tuottaisi meille kummallekin
-vaikeuksia. Minä vain vartioin. Ah, miss Racksole, te olitte
-uhkarohkea miss Spenceriin nähden, sillä, kuten sanoin, saatoin kuulla
-jok'ikisen sanan, koskapa ovi oli vähän raollaan. Huomasin, ettette
-tarvinnut minun apuani. Sitten hän puijasi teitä jollakin juonella,
-ja sitten lensi revolveri ikkunasta. Otin sen maasta arvellen siitä
-todennäköisesti saattavan olla hyötyä. Sitten oli kaikki hiljaista. En
-aluksi aavistanut teidän pyörtyneen. Luulin teidän paenneen. Saadessani
-tiedon siitä, miten oikeastaan oli, oli jo myöhäistä puuttua asiaan.
-Siinä oli kaksi miestä, molemmat rajupäisiä, ja sitäpaitsi miss Spencer.
-
--- Kuka oli toinen mies? kysyi Nella.
-
--- En tiedä. Oli pimeä. Teidät vietiin ajoneuvoilla satamaan. Seurasin
-taaskin jälestä ja näin kuinka teidät kannettiin laivaan. Ennenkuin
-purjealuksen ankkuri nostettiin, onnistui minun kenenkään huomaamatta
-kiivetä laivaveneeseen. Paneuduin siihen pitkäkseni eikä kukaan osannut
-epäillä läsnäoloani. Tietänette, mitä sitten tapahtui.
-
-Syntyi lyhyt äänettömyys, ja sitten Nella aivan hiljaa huudahti:
-
--- Elämmepä tosiaankin ihmeellisessä maailmassa.
-
-Ja heille se oli ihmeellinen maailma, vaikka tuskin siinä mielessä kuin
-Nella Racksole oli tarkoittanut. He olivat molemmat nuoria, molemmat
-olivat erinomaisen terveitä ja nuoruuden hehkua täynnä ja he olivat
-kahden. Vene oli todellakin hyvin pieni. Tytön kasvot olivat tuskin
-metrin päässä nuoren miehen kasvoista. Tyttöä ympäröi nuorukaisen
-silmissä kauneuden ja suuren omaisuuden sädekehä. Nuorta miestä taas
-kaunisti tytön silmissä miehekäs pelottomuus ja valtaistuimen sädekehä.
-
-Mutta kaikki merimatkat loppuvat joko rannalla tai merenpohjassa, ja
-vihdoin vene kulkeutui satamaan kivilaiturien välitse. Ruhtinas souti
-lähimmille portaille ja sitoi veneen kiinni. He nousivat maihin. Kello
-oli kuusi aamulla, ja säteilevä aurinkoinen päivä oli koittanut.
-Harvoja ihmisiä oli liikkeellä tänä varhaisena aamuhetkenä.
-
--- Ja nyt? Mitä nyt teemme? sanoi ruhtinas. Minun täytyy saattaa teidät
-johonkin hotelliin.
-
--- Olen teidän vallassanne, myönsi tyttö hymyillen, mikä myönnytys pani
-veren nopeampaan liikkeeseen hänen suonissaan. Hän huomasi nyt tytön
-olevan väsyksissä ja kärsivän äkillisestä ja vallan luonnollisesta
-vastavaikutuksesta.
-
-Hotel Wellingtonissa ruhtinas sanoi uniselle ovenvartijalle heidän
-tulleen aikaisella junalla Brüggestä ja haluavan heti aamiaista. Oli
-tavattoman varhainen hetki, mutta tavallinen Englannin kultapunta
-saa ihmeitä aikaan missä belgialaisessa hotellissa tahansa, ja
-sangen lyhyen odotuksen jälkeen Nella ja ruhtinas istuivat hotellin
-parvekkeella, nauttien aamiaiseksi suklaata, jota erikoisesti ja
-kaikessa kiireessä oli heitä varten valmistettu.
-
--- En ole koskaan juonut niin mainiota suklaata! huudahti ruhtinas.
-
-Tämä väite sisälsi mitä suurimman valheen, sillä Hotel Wellington ei
-ole kuuluisa suklaastaan. Siitä huolimatta Nella vastasi innostuneena:
-En minäkään! Sitten seurasi äänettömyys, jonka jälkeen Nella, joka
-kenties vaistomaisesti tunsi olleensa liian innostunut, hyvin kylmällä
-äänensävyllä huomautti:
-
--- Minun täytyy heti sähköttää isälleni.
-
-Siitä johtui, että Theodore Racksole sai sen sähkösanoman, joka
-pakoitti hänet eroamaan salapoliisi Marshallista.
-
-
-
-
-XVI.
-
-PUNAHATTUINEN NAINEN.
-
-
--- Eräs asia on meidän, ruhtinas, ratkaistava heti, sanoi Racksole.
-
-Kaikki kolme -- Racksole, hänen tyttärensä ja ruhtinas Aribert --
-istuivat eräässä Hotel Wellingtonin huoneessa päivällispöydässä.
-Racksole oli täsmällisesti saapunut iltapäivälaivalla, ja rannalla
-olivat nuo kaksi muuta olleet häntä vastassa. He olivat syöneet
-aikaisen päivällisen, ja Racksole oli saanut kuulla yksityiskohtaisen
-kertomuksen Nellan ja ruhtinaan seikkailusta maalla ja merellä. Omasta
-seikkailustaan edellisenä yönä hän puhui hyvin vähän ja selitti vain
-niin lyhyesti kuin mahdollista, että Dimmockin ruumis oli löydetty.
-
--- Ja mikä se asia on? kysyi ruhtinas.
-
--- Meidän täytyy ratkaista, ilmoitammeko heti poliisille kaikki,
-mitä on tapahtunut, vai toimimmeko omalla edesvastuullamme. Ei ole
-epäilystäkään siitä, mihin suuntaan meidän on toimittava. Jokainen
-varovaisuustoimenpide kehoittaa meitä tutustuttamaan poliisia kaikkeen,
-mitä on tapahtunut, ja jättämään asian kokonaan hänen hoidettavakseen.
-
--- Ah isä, huudahti Nella yltiömäiseen tapaansa. Mistä sait sellaisen
-päähänpiston? Tämä ilohan on vasta alullaan.
-
--- Sanotko sinä viime yötä iloiseksi? kysyi Racksole, tuijottaen
-juhlallisesti häneen.
-
--- Sanon kyllä, väitti tyttö. Nyt.
-
--- Mutta minäpä en sano, vastasi miljoonamies lyhyesti. Hän kaiketi
-ajatteli omaa tilaansa hississä.
-
--- Ettekö luule, että voisimme vielä vähän jatkaa omia tiedustelujamme,
-sanoi ruhtinas harkitusti, halaistessaan pähkinän -- ja sitten,
-jos meidän ei onnistu saada mitään aikaan, voimme milloin hyvänsä
-neuvotella poliisin kanssa.
-
--- Kuinka ehdotatte alettavaksi, kysyi Racksole.
-
--- Niin, sen talon, johon miss Racksole eilen illalla niin pelottomasti
-astui sisään -- hän loi Nellaan ihailevan katseen -- sen talon voisimme
-me, te ja minä, mr Racksole, tarkastaa yksityiskohtia myöten.
-
--- Oletteko valmis antautumaan vaaranalaiseksi? Olen kyllä, sanoi
-ruhtinas hymyillen.
-
--- Käykäämme toimeen, lisäsi Racksole. Olenko oikeassa otaksuessani,
-että teillä on jokin syy pitää poliisia erillään tästä asiasta, jos se
-on mahdollista?
-
--- Olette, vastasi ruhtinas, ja hänen otsansa kävi synkäksi. Pelkään
-pahoin, että onneton veljenpoikani itse on kietoutunut jonkinlaiseen
-asemaan, jonka hän ei soisi pääsevän julkisuuteen.
-
--- Ette siis luule hänen olevan salaliiton uhrina?
-
--- En, sitä en luule.
-
--- Ja syy, jos sallitte minun kysyä?
-
--- Mr Racksole, puhummehan keskenäisessä luottamuksessa -- eikö niin?
-Muutamia vuosia sitten oli kevytmielisellä veljenpojallani suhde --
-suhde erääseen naistähteen Berlinin teatterissa. Vaikken tarkemmin
-asiaa tiedä, niin saattoihan nainen olla sukupuolensa mallikuva,
-mutta kun on kysymys hallitsevasta ruhtinaasta, ei ole vältettävissä,
-että sellaisesta asiasta tulee häväistysjuttu. Olin luullut suhteen
-kokonaan loppuneen, koska veljenpoikani kihlaus Eckstein-Schwarzburgin
-prinsessan Annan kanssa piakkoin tulee julkaistavaksi. Mutta eilen
-näin sen naisen, jonka nimen mainitsin, ajavan ohitseni kanavalla. Se
-seikka, että hän on täällä samaan aikaan kuin veljenpoikani katoaa, on
-liian omituinen yhteensattuma, jotta voisi jättää sitä harkitsematta.
-
--- Mutta kuinka tämä otaksuma sopii yhteen Reginald Dimmockin murhan
-kanssa?
-
--- Se ei sovikaan yhteen sen kanssa. Minun ajatukseni on, ettei
-Dimmock-paran murha ja veljenpoikani katoaminen ole minkäänlaisessa
-yhteydessä keskenään -- mikäli tuo Berlinin näyttelijätär ei
-mahdollisesti ole salaliitossa murhaajien kanssa. En ollut ajatellut
-sitä asiaa.
-
--- Mitä ehdotatte siis tänä iltana tehtäväksemme?
-
--- Ehdotan, että menemme siihen taloon, johon miss Racksole lähti eilen
-illalla ja koetamme saada selville jotakin ratkaisevaa.
-
--- Suostun, sanoi Racksole. Se on oleva minulle todellinen ilo. Mutta
-sallikaa minun sanoa teille, ruhtinas, ja suokaa anteeksi, että menen
-suoraan asiaan, teidän otaksumisenne ei pidä paikkaansa. Voisin lyödä
-vetoa satatuhatta dollaria siitä, että Eugen-herttua on siepattu kiinni.
-
--- Mitä syytä teillä on olla siitä niin varma?
-
--- Oh, sanoi Racksole, se on pitkä juttu. Aluksi tahdon tehdä teille
-erään kysymyksen: Onko tiedossanne, että veljenpoikanne, Eugen-herttua,
-on miljoonan punnan velassa?
-
--- Miljoonan punnan, huudahti ruhtinas Aribert hämmästyneenä. Se on
-mahdotonta.
-
--- Mutta kuitenkin on asianlaita niin, sanoi Racksole tyynesti. Sitten
-hän kertoi kaikki, mitä oli kuullut mr Sampson Leviltä.
-
-Mitä siitä sanotte? kysyi Racksole lopetettuaan. Ruhtinas Aribert ei
-vastannut.
-
--- Mitä siitä sanotte? toisti Racksole.
-
--- Sen vain, että Eugen on puilla paljailla, mikäli hän vielä on elossa.
-
--- Ei suinkaan, vastasi Racksole iloisesti. Ei suinkaan. Se kyllä
-saadaan nähdä. Mutta nyt juuri tahtoisin erikoisesti saada kuulla
-teiltä: Onko kukaan ennen kosinut Anna-prinsessaa?
-
--- On. Toissa vuonna. Bosnian kuningas kosi, mutta hänelle annettiin
-kieltävä vastaus.
-
--- Minkätähden?
-
--- Sentähden, että veljenpoikaani pidettiin soveliaampana.
-
--- Eikö senvuoksi, että hänen bosnialaisen majesteettinsa
-persoonallinen luonne ei ole kaikkein kauniimpia?
-
--- Ei. Valitettavasti on tavallisesti mahdotonta ottaa persoonallista
-luonnetta huomioon, kun on kysymys ruhtinaallisista avioliitoista.
-
--- Siis Bosnian kuninkaalla, jos Anna-prinsessan avioliitto
-veljenpoikanne kanssa jostakin syystä menisi myttyyn, saattaisi olla
-hyvät toiveet sillä taholla?
-
--- Olisi varmaan. Asian valtiollinen puoli olisi täysin tyydyttävä.
-
--- Kiitos, sanoi Racksole. Saatan lyödä vetoa vielä satatuhatta
-dollaria siitä, että joku henkilö Bosniassa -- en syytä kuningasta
-mieskohtaisesti -- on tämän juonen alkuunpanija. Balkanvaltiollinen
-menettelytapa on aina ollut puoleksi itämainen. Menkäämme.
-
--- Mihin?
-
--- Tuohon rakastettavaan taloon, jossa Nellalla oli seikkailunsa.
-
--- Mutta on aivan varmaan liian aikaista.
-
--- Menkäämme katsomaan pelisaleja, ehdotti Racksole. Voisimme siellä
-ehkä tavata Berlinin naisen.
-
-Ehdotus ei aluksi ollut tarkoittanut täyttä totta, mutta molemmista
-miehistä tuntui, että he voisivat viettää aikansa huonommassakin
-paikassa kuin Kursaalin loistavissa saleissa, joissa huvittelukauden
-kestäessä yhtä paljon rahaa voitetaan ja menetetään kuin Monte
-Carlossa. Kello löi kymmenen heidän astuessaan saliin.
-
-Ensimmäisenä pelaajien joukossa oli avokaulaiseen, mustasilkkiseen
-iltapukuun puettu nainen, jolla oli päässään iso, punanen hattu. Hän
-näytti olevan iältään noin kahdeksankolmattavuotias, tummasilmäinen,
-huulet täyteläiset ja nenä hyvin kehittynyt kuin juutalaisilla. Hän
-oli kaunis, mutta hänen kauneutensa oli sitä kylmää, synkkää lajia,
-jota usein nimitetään junolaiseksi. Tämä nainen oli kaikkein huomion
-esineenä. Puhuttiin pelaajien kesken, että hän tänä päivänä oli
-pelipöytien ääressä voittanut satakuusikymmentätuhatta frangia.
-
--- Olitte oikeassa, kuiskasi ruhtinas Aribert Racksolelle, tuo on
-Berlinin nainen.
-
--- Onko se, hitto vieköön, hän? Onko hän nähnyt teidät? Tunteeko hän
-teidät?
-
--- Hän luultavasti tuntisi minut, mutta hän ei vielä ole katsonut
-tännepäin.
-
--- Pysytelkää sitten hänen takanaan. Aion hankkia hänelle jotakin
-askartelua.
-
-Huolellisesti käyttämällään diplomatialla Racksolen onnistui ovelasti
-hankkia itselleen istuinpaikka punahattuisen naisen vastapäätä. Ensi
-pelissä nainen pani laudalle tuhat frangia kaksoisnollalle. Racksole
-pani sata numero yhdeksälletoista ja tuhat parittomille numeroille.
-Yhdeksäntoista voitti. Racksole sai neljätuhatta neljäsataa frangia.
-Yhdeksän kertaa peräkkäin Racksole koetti yhdeksällätoista ja
-parittomilla numeroilla, yhdeksän kertaa nainen koetti kaksoisnollalla.
-Yhdeksästi Racksole voitti ja nainen menetti. Kun muut pelaajat
-huomasivat pelin muodostuvan kiistapeliksi, vetäytyivät he enimmäkseen
-syrjään ja pitivät silmällä näitä molempia. Ruhtinas Aribert ei
-liikkunut paikaltaan. Peli jatkui. Racksole menetti silloin tällöin
-pikkueriä, mutta yhdeksänkymmentäyhdeksän sadasosaa onnesta tuli
-hänen osalleen. Kellon lyödessä kaksitoista yöllä oli punahattuisella
-naisella vain tuhat frangia jälellä. Sitten häntä onnisti puolen tunnin
-aikana, mutta kellon lyödessä yksi hänen varansa olivat lopussa. Niistä
-sadastakuudestakymmenestä tuhannesta frangista, jotka hänen oli sanottu
-omistavan, oli Racksolella noin yhdeksänkymmentätuhatta ja pankilla
-loput. Se oli punahattuisen kaunottaren onnettomuus. Hän hypähti ylös,
-polki jalkaansa ja kiiruhti salista ulos. Asianomaisen välimatkan
-päässä häntä seurasivat Racksole ja ruhtinas.
-
--- Saattaa olla hyvä ottaa selkoa hänen puuhistaan, sanoi Racksole.
-
-Ulkopuolella, isojen kaarilamppujen valossa ja sen ranta-aallokon
-loiskeen kuuluvilla, joka aina läikkyy Kursaalen juuressa,
-punahattuinen kaunotar huusi ajuria ja ajoi nopeasti tiehensä. Racksole
-ja ruhtinas ottivat avovaunut ja kiiruhtivat jälestä, mutta eivät
-olleet ajaneet kilometriä enempää, kun ruhtinas Aribert pysäytti vaunut
-ja käski Racksolen laskeutua alas, jonka jälkeen hän maksoi ajurille ja
-antoi hänen mennä.
-
--- Tiedän varmasti, mihin hän ajaa, selitti ruhtinas, ja on parempi,
-jos seuraamme häntä jalan.
-
--- Arvelette hänen olevan matkalla edellisen illan tapahtumain
-paikalle? sanoi Racksole.
-
--- Juuri niin. Ja silloin me, niinkuin on tapana sanoa, saamme kaksi
-kärpästä yhdellä iskulla.
-
-Ruhtinas Aribert arvasi oikein. Naisen vaunut pysähtyivät sen talon
-eteen, jossa Nella Racksolen ja miss Spencerin keskustelu edellisenä
-iltana oli tapahtunut, ja nainen hävisi rakennukseen juuri kun nuo
-molemmat miehet tulivat kadulle. Kulkematta katua pitkin vei ruhtinas
-Racksolen siihen kujaan, joka johti talon takaisille puolille, ja
-hän laski talot, heidän kulkiessaan kujaa pitkin. Muutaman minuutin
-kuluttua he olivat ikäänkuin murtovarkaat kiivenneet muurin yli ja
-äärimmäisen varovaisesti hiipineet eteenpäin pitkää, kapeaa, avonaista
-paikkaa -- puoleksi puutarhaa, puoleksi kivettyä pihaa, kunnes olivat
-päässeet lasioven eteen -- lasioven, jota uutimet verhosivat, mutta
-joka oli jätetty vähän raolleen.
-
-Ruhtinas Aribert kuuli liehuvien hameitten kahinaa; sitten vielä
-liikkeen -- oven kiinnisysäyksen, ja raosta vilkkuva valo katosi
-yhtäkkiä. Hän lykkäsi oven selkoselälleen. Huone oli pimeä ja
-ilmeisesti tyhjä.
-
--- Ottakaa nyt lyhtynne esille, sanoi hän innostuen. Racksole otti
-umpilyhdyn pölytakkinsa tilavasta taskusta ja sytytti sen. Sen valo
-loisti maahan.
-
--- Mitä tämä on? huudahti ruhtinas Aribert ja viittasi maahan. Lyhdyn
-valo sattui pieneen rautaristikkoon heidän jalkainsa juuressa, josta
-voi erottaa kellarin.
-
-Molemmat polvistuivat ja pilkistivät maanalaiseen huoneeseen.
-Risaisella tuolilla istui velttoryhtinen nuori mies silmät ummessa.
-Pää oli painunut raskaasti rintaa vasten. Lyhdyn heikossa valossa hän
-näytti kalpealta ja aavemaiselta kuin ruumis.
-
--- Kuka se mahtaa olla? sanoi Racksole.
-
--- Se on Eugen, vastasi ruhtinas hiljaa.
-
-
-
-
-XVII.
-
-EUGEN-HERTTUA PÄÄSEE VAPAAKSI.
-
-
--- Eugen, kuiskasi ruhtinas Aribert matalalla äänellä. Oman nimensä
-kuullessaan kohotti kellarissa oleva nuori mies vähän päätään ja
-tuijotti ristikkoa kohti, joka erotti hänet molemmista pelastajista.
-Mutta hänen ilmeistään ei huomannut jälleennäkemisen merkkejä.
-Hän tuijotti tylsästi ja välinpitämättömästi muutamia sekuntteja,
-räpytellen silmiään lyhdyn valoa kohti, ja sitten hänen päänsä jälleen
-vaipui alas rintaa vasten.
-
--- Eugen, huusi ruhtinas Aribert toistamiseen, mutta tällä kertaa
-ei huuto tehnyt minkäänlaista vaikutusta hänen hajamieliseen
-veljenpoikaansa, ja silloin ruhtinas Aribert hiljaisella äänellä sanoi
-Racksolelle: ehkäpä hän ei voi nähdä meitä selvästi.
-
--- Niin, mutta pitäisihän hänen toki tuntea teidän äänenne, sanoi
-Racksole ankaralla, synkällä äänellä.
-
-Syntyi äänettömyys, ja nuo molemmat miehet katsoivat epäröiden
-toisiinsa. Molemmat tiesivät, että heidän täytyi mennä sisään tuohon
-kellariin ja noutaa Eugen-herttua sieltä pois, ja molemmat jonkunverran
-pelkäsivät ottaa seuraavaa askelta.
-
--- Jumalan kiitos, ettei hän ole kuollut! sanoi ruhtinas Aribert.
-
--- Hän on kenties enemmän kuin kuollut, vastasi Racksole.
-
--- Enemmän kuin -- -- Mitä tarkoitatte?
-
--- Tarkoitan, että hän saattaa olla mielisairas.
-
--- Tulkaa! miltei huusi ruhtinas Aribert äkillisessä toimintahalun
-puuskassa -- raivoisassa halussa tehdä jotakin. Ja siepaten lyhdyn
-Racksolelta hän ryntäsi sisään pimeään huoneeseen, josta olivat
-kuulleet miss Spencerin ja punahattuisen naisen keskustelun. Aivan
-heti ei Racksole liikahtanut ovenkynnykseltä. Tulkaa, toisti ruhtinas
-Aribert, ja hänen lausumaansa sisältyi ehdoton käsky. Mitä te pelkäätte?
-
--- En tiedä, sanoi Racksole, tuntien itsensä tyhmäksi ja oikulliseksi;
-en tiedä. Sitten hän raskaasti laahautui ruhtinas Aribertin jälkeen
-huoneeseen. Kaakeliuunin reunustalla oli pystyssä pari sammutettua
-kynttilää, ja nämä Racksole sytytti koneellisesti ja hajamielisesti,
-jonka jälkeen molemmat miehet tarkastelivat huonetta. Siinä ei ollut
-mitään erikoista nähtävää; se oli vain tavallinen huone, pienehkö,
-kehnonpuoleinen, jotenkin likainen, rumat seinäpaperit ja rumia tauluja
-rumissa kehyksissä. Herrain hännystakki oli tuolilla. Ovi oli suljettu.
-Ruhtinas Aribert koetteli lukonripaa, mutta ei saanut avatuksi.
-
--- Ovi on lukossa, hän sanoi. Nähtävästi tiedettiin meidän olevan
-täällä.
-
--- Loruja, sanoi Racksole terävästi; mistä se olisi tiedetty. Sitten
-hän tarttui ovenripaan ja rytyytti ovea voimakkaasti, jolloin se
-aukeni. -- Sanoinhan teille, ettei se ollut lukittu, hän lisäsi, ja
-tämä pieni menestys oven avaamisessa näytti vaikuttavan miljoonamieheen
-rauhoittavasti. Oli kummallinen sielullinen ilmiö, että tuon kellarissa
-olevan avuttoman olennon pelkkä näkeminen oli saattanut kauhistuttaa
-kahta urhoollista, täysikasvuista miestä (sillä he olivat olleet kauhun
-vallassa). Sitten vähitellen molemmat siitä tointuivat. Seuraavassa
-hetkessä he seisoivat ulkona käytävässä, joka vei portille talon
-etupuolelle. Tämä portti oli auki. He katsoivat kadulle kummallekin
-taholle, mutta ainoatakaan ihmistä ei näkynyt. Katu, jota vain kolme
-katulyhtyä valaisi, teki kummallisen synkän ja salaperäisen vaikutuksen.
-
--- Hän on mennyt, se on selvä, sanoi Racksole, tarkoittaen
-punahattuista naista.
-
--- Ja miss Spencer hänen jälkeensä, niinkö luulette? kysyi ruhtinas.
-
--- Ei, hän kyllä jää tänne. Hän ei ikinä olisi uskaltanut lähteä
-täältä. Etsikäämme kellarinportaat.
-
-Kellarinportaita ei onneksi ollut vaikea löytää, sillä kun ruhtinas
-Aribert otti askeleen taaksepäin, hän töintuskin pelastui syöksymästä
-niitä alas. Lyhty näytti niiden kulkevan kiehkurassa. Äänettömyyden
-vallitessa Racksole otti lyhtynsä takaisin ja kulki edellä, ruhtinas
-aivan kintereillään. Portaitten juuressa oli lyhyt käytävä ja tässä
-käytävässä istui naisolento lyyhistyneenä. Hänen silmistään heijastui
-lyhdyn valo ja ne kiiluivat kuin kissan pimeässä. Sitten tullessaan
-lähemmäksi miehet huomasivat miss Spencerin sulkevan heiltä tien. Hän
-näytti olevan puoleksi polvillaan kivilattialla ja kädessä hänellä oli
-jotakin, joka ensin näytti tikarilta, mutta joka sittemmin osottautui
-joksikin niin vähän romanttiseksi kuin leipäveitseksi. -- Pankaa pois
-tuo leikkikalu, sanoi Racksole jyrkästi.
-
--- Enkä pane, hän vastasi.
-
--- Silloin minä ammun. Hän puristi huulensa yhteen.
-
--- Minä ammun, hän toisti. Yks' -- kaks' -- kolme! -- Pau, pau! Hän oli
-ampunut kahdesti ja tarkoituksella ampunut ohi.
-
-Miss Spencer ei edes räpäyttänyt silmäänsä. Racksole oli vallan
-ihmeissään -- ja hän olisi ihmetellyt tuhat kertaa enemmän, jos olisi
-voinut verrata naisen äskeistä menettelyä hänen suunnattomaan kauhuunsa
-edellisenä iltana Nellan häntä uhatessa.
-
--- Te olette tosiaan sangen rohkea, hän sanoi, mutta se on aivan
-tarpeetonta. Miksette tahdo päästää meitä ohitsenne?
-
-Mutta oikeaa rohkeutta häneltä juuri puuttui. Hän oli vain antanut
-pelon väistyä toisen pelon tieltä. Hän pelkäsi hirveästi Racksolen
-revolveria, mutta vielä paljon enemmän hän pelkäsi jotakin muuta.
-
--- Miksi ette tahdo päästää meitä ohitsenne?
-
--- En uskalla, hän sanoi valittavalla, värähtelevällä äänellä. -- Tom
-käski minun vartioida.
-
-Siinä kaikki. Miehet saattoivat nähdä kyynelten valuvan hänen
-surkeilta, ryppyisiltä kasvoiltaan. Racksole alkoi riisua kevyttä
-päällystakkiaan.
-
--- Huomaan, että minun täytyy riisua takkini teidän tähtenne, hän
-sanoi miltei hymyillen. Sen jälkeen hän tehden nopean liikkeen, heitti
-takin miss Spencerin pään yli ja kävi häneen käsiksi, tarttuen hänen
-molempiin käsivarsiinsa, ruhtinas Aribertin ollessa apuna.
-
-Hänen vastarintansa lakkasi -- hän oli voitettu.
-
--- Nyt on hyvä, sanoi Racksole. En olisi koskaan saattanut käyttää
-revolveria -- täydellä todella, tarkoitan tietysti.
-
-He kantoivat hänet vastarinnatta portaita ylös ylempään kerrokseen,
-jossa lukitsivat hänet makuuhuoneeseen. Hän makasi herpautuneena
-vuoteella.
-
--- Nyt Eugen-paran luo, sanoi ruhtinas Aribert.
-
--- Ettekö luule, että olisi paras tutkia talo ensin? huomautti
-Racksole. On varminta ottaa selko siitä, millä kannalla asiat ovat.
-Meillä ei näet ole varaa antautua salaväijytyksen tai muun semmoisen
-uhriksi.
-
-Ruhtinas oli samaa mieltä, ja he tarkastivat talon ullakkoa ja
-kellaria myöten, mutta eivät tavanneet ainoatakaan ihmistä. Sitten he,
-lukittuaan kadulle vievän portin ja arkihuoneen lasioven, lähtivät
-jälleen alas kellariin.
-
-Vanki istui yhä tuolillaan. Ruhtinas Aribertin puhutellessa häntä
-saksaksi, hän katsoi setäänsä.
-
--- Etkö tahdo lähteä meidän matkaamme, Eugen? sanoi ruhtinas Aribert,
-sinun ei tarvitse jäädä tänne enää, ymmärrätkö?
-
--- Anna minun olla rauhassa, oli kummallinen vastaus. Jätä minut
-rauhaan. Mitä sinä tahdot?
-
--- Olemme tulleet tänne vapauttamaan sinut tästä tilasta, sanoi
-ruhtinas Aribert lempeästi. Racksole vetäytyi syrjään.
-
--- En tahdo, vastasi herttua itsepintaisesti. Odotan täällä häntä. Et
-kai sinä luullut jonkun pidättävän minua täällä vasten tahtoani? Sanon
-sinulle odottavani häntä. Hän sanoi tulevansa.
-
--- Kuka hän, kysyi ruhtinas Aribert kehottaen.
-
--- Hän! Niin, kai sinä sen tiedät! Unohdin näet, ettet sitä tiedä. Et
-saa kysyä. Älä koetakaan udella minulta, Aribert setä. Hänellä oli
-punainen hattu päässään.
-
--- Minä vien sinut hänen luokseen, rakkahin Eugen. Ruhtinas Aribert
-laski kätensä toisen hartioille, mutta herttua pudisti hänet väkisin
-luotaan, nousi seisomaan ja istuutui sitten jälleen.
-
-Ruhtinas Aribert katsoi Racksoleen, jonka jälkeen molemmat katsoivat
-Eugen-herttuaan. Jälkimmäisen kasvot olivat kiihtyneet ja Racksole
-huomasi, että herttuan vasen silmäterä oli laajempi kuin oikea.
-Miesparka tuijotti jäykästi, mutisi kummallisia, katkonaisia lauseita,
-milloin kumealla äänellä möristen, milloin kimakasti vinkuen.
-
--- Hänen järkensä on pimennyt, kuiskasi Racksole englanninkielellä.
-
--- Hiljaa! sanoi ruhtinas Aribert. Hän ymmärtää englanninkieltä. Mutta
-Eugen-herttua ei kiinnittänyt mitään huomiota lyhyeen sananvaihtoon.
-
--- On parasta koettaa jollakin tavalla saada hänet ylös taloon, sanoi
-Racksole.
-
--- Niin, myönsi ruhtinas Aribert. Eugen, hän jatkoi, punahattunen
-nainen, hän, jota sinä odotat, on tuolla ylhäällä. Hän on lähettänyt
-meidät tänne noutamaan sinua. Etkö tahdo lähteä matkaan?
-
--- Taivas! huudahti herttua-parka vihaisena. Miksi et ennemmin sitä
-sanonut.
-
-Hän nousi seisomaan, hoiperteli eteenpäin ruhtinas Aribertia kohti
-ja kaatui pitkäkseen lattialle. Hän oli pyörtynyt. Molemmat miehet
-nostivat hänet ylös, kantoivat hänet kellarinportaita ylös ja
-laskivat hänet äärettömän hellävaroen sohvalle. Hän makasi silmät
-ummessa ja hengitti kummallisesti sieramista; hänen sormensa olivat
-yhteenpuristetut; tuon tuostakin hänen ruumistaan kouristi.
-
--- Toisen meistä täytyy noutaa lääkäri, sanoi ruhtinas Aribert.
-
--- Sen minä teen, vastasi Racksole. Tässä silmänräpäyksessä kuului
-nopea, lyhyt koputus lasiovelle ja sekä Racksole että ruhtinas Aribert
-katsoivat hämillään ympärilleen. Nuoren tytön kasvot olivat painettuna
-ikkunaruutua vastaan. Kasvot olivat Nellan. Racksole aukaisi lukon ja
-Nella tuli sisään.
-
--- Olenpa saanut teidät käsiini, hän sanoi leikillisesti. En saanut
-unta. Sitten kysyin hotellin palvelijoilta, olitteko te menneet
-nukkumaan, ja he sanoivat ei; silloin minä pujahdin ulos. Arvasin,
-missä te olitte. Racksole keskeytti hänet kysymällä, mikä tarkoitus
-tällä käynnillä oli, mutta Nella ehkäisi hänet huolimattomalla
-ruumiineleellä. Mikä tuo on? hän sanoi osottaen sohvalla olevaa olentoa.
-
--- Se on minun veljenpoikani, Eugen-herttua, sanoi ruhtinas.
-
--- Loukkaantunutko? kysyi hän kylmästi. Eihän toki.
-
--- Hän on sairas, sanoi Racksole.
-
-Nella rupesi tutkimaan tajutonta herttuaa sellaisella ammattimaisella
-taituruudella kuin olisi hän suorittanut New Yorkin paraan
-sairaanhoitajatar-oppikurssin.
-
--- Hän on saanut aivokuumeen, sanoi Nella. Siinä kaikki, mutta se
-riittää. Tiedättekö, onko minkäänlaista makuusijaa tässä merkillisessä
-talossa?
-
-
-
-
-XVIII.
-
-YÖLLÄ.
-
-
--- Häntä ei millään ehdolla saa siirtää, sanoi tumma, pieni
-belgialainen tohtori, jonka silmät kiiluivat veitikkamaisina
-silmäluomien takaa; ja hän sanoi sen sangen jyrkästi.
-
-Nella ehdotti, että heidän olisi otettava talo täydellisesti huostaansa
-ja pidettävä se hallussaan, kunnes herttua alkaisi parantua.
-
--- Mutta mitä meidän on tehtävä tuon naisen, Spencerin kanssa? oli
-Racksole lausunut.
-
--- Antakaa hänen olla siinä, missä on. Pitäkäämme häntä vankina ja
-puolustakaamme taloa kaikkia anastajia vastaan. Jos Jules palaisi,
-olisi meidän aivan yksinkertaisesti kiellettävä häneltä sisäänpääsy
--- siinä kaikki. Teitä on kaksi ja teidän täytyy senvuoksi pitää
-noita entisiä omistajia silmällä, jos palaisivat, ja miss Spenceriä,
-sill'aikaa kun minä hoidan potilasta. Mutta lähettäkää ensiksi
-noutamaan lääkäriä.
-
-Molemmat miehet tunsivat olevansa vähän hämillään siitä
-päättäväisyydestä, jolla nuori tyttö hallitsi tilannetta, ja
-senpävuoksi kävikin niin, että he tottelivat häntä. Hän käski isänsä
-lähteä ulos lääkäriä etsimään, ja hän lähti. Hän määräsi ruhtinas
-Aribertille eräitä muita tehtäviä, ja tämä toimitti ne nopeasti.
-
-Kolmannen päivän iltapuolella Eugen-herttuan tila oli vakavasti
-huonontunut. Sinä iltapäivänä Nella ja ruhtinas Aribert istuivat
-yhdessä sairaan huoneessa.
-
--- Te ja mr Racksole olette olleet minulle erinomaisen ystävällisiä,
-sanoi ruhtinas Aribert hyvin hiljaa, hetken vaitiolon jälkeen.
-
--- Miksi niin? Millä tavalla? kysyi tyttö teeskentelemättä.
-
-Se alkoi meidän hotellissamme -- sitä ette saa unohtaa, ruhtinas.
-
--- Ah, vastasi ruhtinas, kuka tietää, kuinka tämä tulee päättymään?
-Kaikki vaivamme, levottomuutemme ja tarkkailumme on kenties aivan
-hyödytöntä. Sanon teille, että nähdessäni Eugenin makaavan tuossa
-ja ajatellessani, että emme voi saada selville, mitä on tapahtunut,
-ennenkuin hän paranee, niin saatan tulla hulluksi. Me voisimme saattaa
-asiat oikealle tolalle ja järjestää hänen tulevaisuutensa, jos vain
-tietäisimme -- tietäisimme, mitä hänellä on kerrottavaa. Tässä voi ihan
-tulla mielettömäksi. Jos jotakin tapahtuisi teille, miss Racksole, niin
-minä tappaisin itseni.
-
--- Miksi? kysyi Nella.
-
--- Koska olen kietonut teidät tähän juttuun. Se ei teihin nähden ole
-minkäänarvoinen. Te osotitte vain vähäistä ystävyyttä.
-
--- Kuinka tiedätte, ettei se minulle ole minkäänarvoinen? kysyi Nella
-sukkelasti.
-
-Juuri silloin sairas teki kouristuksen tapaisen liikkeen. Nella meni
-vuoteen ääreen rauhoittamaan häntä. Vuoteen päänaluksen luota hän
-katsahti ruhtinas Aribertiin, ja tämä vastasi Nellan säteilevään,
-kiihtyneeseen katseeseen. Ruhtinas Aribert ei vastannut mitään hänen
-kysymykseensä -- hän vain katsoi Nellaan tyytymättömän itsepintaisesti.
-
--- Minun pitää kai mennä vähän lepäämään, sanoi Nella vihdoin.
-Tiedättehän, kuinka lääkettä on annettava.
-
--- Nukkukaa hyvin, vastasi ruhtinas, varovaisesti avaten hänelle oven.
-Ja niin hän jäi yksin Eugen-herttuan seuraan.
-
-Hänen vuoronsa oli vartioida sinä yönä, sillä vielä odotettiin Julesin
-tekevän äkillisen vierailun tai hyökkäyksen tai jonkun merkillisen
-shakkivedon. Racksole makasi alakerroksen arkihuoneessa. Nellan
-hallussa oli ensimmäinen makuuhuone porrasta ylempänä. Miss Spencer oli
-lukkojen takana ullakolla. Sitä mukaa kuin minuutit venyivät keskiyötä
-kohti, joutui vartija, joka tunsi hermostuvansa painostavasta,
-sähköisestä ilmapiiristä, joka aina näkyy ympäröivän vaarallista tautia
-sairastavaa henkilöä, yhä enemmän epämääräisten ja kauhistuttavien
-pelontunteitten uhriksi. Sitten hänen korvansa kuulivat kummallisen
-kajahtavan soinnin. Hän säpsähti -- se oli vain kaupunginkellon
-kahdentoistalyönti. Mutta sitä seurasi toinen ääni -- salaperäistä
-oven raapimista. Hän kuunteli ja hypähti senjälkeen ylös tuoliltaan.
-Ei mitään. Ei mitään. Mutta yhä hän tunsi vetovoimaa ovelle päin, ja
-ikäänkuin äärettömän pitkän ajanjakson jälkeen hän meni aukaisemaan
-sen, sydämen valtavasti jyskyttäessä. Nella makasi ovimatolla
-kokoonlyyhistyneenä. Hän oli täysin puettuna, mutta nähtävästi
-tajutonna. Ruhtinas tarttui hänen solakkaan ruumiiseensa, nosti hänet
-lattialta ja kantoi hänet kaakeliuunin kupeessa olevalle tuolille. Hän
-oli kokonaan unohtanut Eugenin.
-
--- Kuinka on laitanne, enkelini? hän kuiskasi, ja sitten hän suuteli
-häntä -- suuteli kahdesti. Hän ei voinut tehdä muuta kuin katsoa
-häneen. Hän ei tiennyt mitä tekisi häntä auttaakseen.
-
-Vihdoin Nella aukaisi silmänsä ja huokasi.
-
--- Missä minä olen? hän kysyi epävarmalla ja vapisevalla äänellä. Oh,
-hän sanoi tuntiessaan hänet. Tekö siinä olette? Olinko minä tyhmä?
-Pyörryinkö?
-
--- Mitä on tapahtunut? Olitteko pahoinvoipa? kysyi ruhtinas. Hän oli
-polvillaan Nellan edessä ja puristi tämän kättä lujasti.
-
--- Näin Julesin vuoteeni ääressä, hän mutisi. Olen varma, että näin
-hänet. Hän nauroi minulle. En ollut riisuutunut. Hypähdin pystyyn
-vallan kauhuissani, mutta silloin hän oli poissa, ja sitten juoksin
-alas portaita -- teidän luoksenne.
-
--- Näitte unta, sanoi ruhtinas rauhoittaen.
-
--- Niinkö?
-
--- Varmaan olette nähnyt unta. Minä en ole kuullut hiiskahdustakaan. Ei
-ketään ole voinut päästä sisään. Mutta jos tahdotte, herätän kyllä mr
-Racksolen.
-
--- Kenties näin unta, myönsi Nella. Kuinka tyhmää!
-
--- Olitte rasittunut liiaksi, sanoi ruhtinas, yhä tietämättään pitäen
-kiinni hänen kädestään. He katsoivat toisiinsa. Nella hymyili hänelle.
-
--- Te suutelitte minua, sanoi hän yhtäkkiä. Hän kävi tulipunaiseksi ja
-nousi lattialta. Miksi suutelitte minua?
-
--- Oh, miss Racksole, virkkoi ruhtinas nopeasti. Suokaa anteeksi. Se
-on anteeksiantamatonta, mutta suokaa se kumminkin anteeksi, tunteeni
-olivat minua voimakkaammat. En tiennyt, mitä tein.
-
--- Miksi minua suutelitte? hän uudelleen kysyi.
-
--- Siksi -- Nella! Rakastan sinua. Ei minulla ole mitään oikeutta sitä
-sanoa.
-
--- Miksei teillä ole mitään oikeutta sitä sanoa?
-
--- Jos Eugen kuolee, on minulla velvollisuuksia Posenia kohtaan --
-minusta tulee sen hallitsija.
-
--- Niin on, sanoi Nella tyynesti ihmeteltävällä luottamuksella. Isä on
-neljänkymmenen miljoonan arvoinen. Ettekö voisi luopua oikeuksistanne?
-
--- Ah! hän sanoi heikosti huudahtaen. Pakotatteko minut sanomaan
-sellaista? En voisi kieltäytyä täyttämästä velvollisuuttani Posenia
-kohtaan; ja Posenin hallitseva ruhtinas voi mennä naimisiin ainoastaan
-prinsessan kanssa.
-
--- Mutta Eugen-herttua tulee jäämään eloon, sanoi Nella päättävästi, ja
-jos hän elää...
-
--- Silloin olen vapaa. Luopuisin kaikista oikeuksistani tehdäkseni
-teidät omakseni, jos -- jos...
-
--- Jos mitä, ruhtinas?
-
--- Jos suvaitsisitte ottaa tarjoukseni vastaan.
-
--- Olenko sitten riittävän rikas?
-
--- Nella! Hän kumartui hänen puoleensa.
-
-Sillein kuului särkyvän ikkunan rämähdys. Ruhtinas meni ikkunan ääreen
-ja avasi sen. Tähtikirkkaassa hämärässä hän näki tikapuut pystyssä
-talon takaseinää vastaan. Hän oli kuulevinaan askeleita puutarhan
-toisesta päästä.
-
--- Se oli Jules! hän huusi Nellalle ja sanaakaan sanomatta hän ryntäsi
-ylös ullakkokamariin. Se oli tyhjä. Miss Spencer oli kadonnut.
-
-
-
-
-XIX.
-
-RUHTINAALLISIA VIERAITA LOISTOHOTELLI BABYLONISSA.
-
-
-Grand Babylonin kuninkaalliset huoneet ovat hotellimaailmassa ja
-muuallakin tunnetut ainoalaatuisiksi. Ei missään, ei edes New-Yorkin
-kahdeksannen puistokadun varrella ole mitään, jota oikeudenmukaisesti
-voisi sanoa täydellisemmäksi, viimeistellymmäksi, houkuttelevammaksi
-tai -- mikä ei suinkaan ole vähimmän tärkeää -- mukavammaksi.
-Kerroksessa on kuusi huonetta -- eteinen, salonki eli vastaanottosali,
-ruokasali, keltainen sali (jossa kuninkaalliset vastaanottavat
-vieraitaan), kirjasto ja makuuhuone -- mihinkä viimemainittuun jo
-olemme tutustuneet. Tärkein ja juhlallisin näistä kuudesta huoneesta on
-luonnollisesti vastaanottosali.
-
-Tämän loistavan salin eräässä ikkunansyvennyksessä seisoi eräänä
-iltapäivänä heinäkuun loppupuolella Posenin ruhtinas Aribert. Hän
-näytti olevan huvitettu jostakin ja odottavan jotakin, sillä hän käänsi
-tuontuostakin päätään katsoakseen kuninkaallisen tuolin takana olevalle
-ovelle. Lopulta astui ovesta sisälle pieni kuihtunut, kumaraselkäinen
-ukko, jolla oli saksalaisen luonteenomaiset kasvojenpiirteet. Tämä pani
-muutamia papereita pienelle tuolin vieressä olevalle pöydälle.
-
--- Sinäkö Hans, vanha ystäväni, sanoi ruhtinas Aribert ja lähestyi
-ukkoa. Minun täytyy puhua kanssasi vähän eräästä tai paristakin
-asiasta. Miten sinusta tuntuu hänen kuninkaallinen korkeutensa voivan?
-
-Ukko teki sotilaallisen tervehdyksen.
-
--- Ei kovinkaan hyvin, teidän ylhäisyytenne, vastasi hän. Olen ollut
-kamaripalvelijana teidän ylhäisyytenne veljenpojalla siitä saakka kuin
-hän tuli täysi-ikäiseksi, ja sitä ennen olin kamaripalvelijana hänen
-korkealla isällään, mutta koskaan en ole nähnyt... Hän vaikeni ja nosti
-torjuvasti ryppyiset kätensä.
-
--- Mitä et koskaan sano nähneesi? kysyi ruhtinas Aribert ystävällisesti
-hymyillen vanhukselle. Saattoi huomata näitten molempien, kuinka eri
-arvoasteilla he olivatkin, ennen vanhaan olleen uskottuja ystäviä ja
-vielä kerran tulevan sellaisiksi.
-
--- Tiedättekö, ruhtinas, sanoi ukko, että on aikomuksemme ottaa vastaan
-rahamies Sampon Levi -- sekö hänen nimensä on? -- vastaanottosalissa?
-Kaikessa nöyryydessä olen totisesti sitä mieltä, että kirjasto olisi
-kyllä kelvannut rahamiehen arvoiselle.
-
--- Saattaa siltä tuntua, myönsi ruhtinas Aribert, mutta ehkäpä
-isännälläsi on jokin erikoinen syy.
-
-Tällä hetkellä astui Posenin suurherttua Eugen vastaanottosaliin. Hän
-oli kalpea ja kuihtunut ja hänen upseerinpukunsa näytti vaivaavan
-häntä. Koko tuo onneton Ostenden juttu oli pidetty salassa. Luultiin,
-ettei sitä koskaan ollut ollutkaan. Se oli olemassa vain salaisena
-häpeänä niitten sydämessä, jotka olivat olleet sen silminnäkijöinä.
-Eugen-herttua oli parantunut -- ainakin hän nyt oli toipumassa -- ja
-siirretty Lontooseen, jossa hän uudelleen tavotti ruhtinaselämänsä
-langan kadonneen pään. Punahattuinen nainen, lahjomaton ja raju miss
-Spencer, tunnoton ja loistava Jules, pimeä, kostea kellari, -- tämä
-kaikki oli nyt ohi. Ruhtinas Aribertin ja Racksolein, isän ja tyttären
-avulla, hän oli pelastunut niistä vahingoittumattomana. Kaikki oli
-ennallaan. Mutta -- mutta Jules, Rocco ja miss Spencer olivat vielä
-vapaina; ja Eugen-herttua oli edelleen pakotettu pyrkimään keskusteluun
-mr Sampson Levin kanssa.
-
--- Tässäkö huoneessa aiot ottaa vastaan, Eugen?
-
--- Tässä, kuului rehellinen vastaus. Miksei tässä? Jollei minulla
-olekaan sopivaa seuruetta täällä, niin ei kai se voi vaikuttaa sitä,
-etten voi ottaa vastaan soveliaalla tavalla?... Saat mennä, Hans. Vanha
-kamaripalvelija katosi heti. Aribert, jatkoi herttua heidän jäätyään
-kahden kesken, sinä luulet minua mielenvikaiseksi.
-
--- Rakas Eugen, sanoi ruhtinas Aribert vasten tahtoaan kauhistuneena.
-Älä puhu tyhmyyksiä.
-
--- Niin, sinä luulet minua hulluksi. Sinusta näyttää tuo
-aivokuumekohtaus jättäneen lähtemättömän jäljen. No niin, kenties
-minä olen hullu. Kukapa siitä selon saanee. Jumala tietää, että viime
-aikoina olen kokenut yhtä ja toista, joka olisi saattanut tehdä minut
-hulluksi!
-
-Aribert ei vastannut. Todellakin oli hänen aivoissaan vilahtanut
-ajatus, ettei Eugen-herttuan mieli vielä ollut saavuttanut entistä
-joustavuuttaan ja vireyttään.
-
-Nämä veljenpojan sanat vaikuttivat kuitenkin sen, että hänessä heti
-heräsi varmuus jälkimmäisen täydellisestä selväpäisyydestä. Ruhtinas
-tunsi olevansa vakuutettu siitä, että jos hän vain uudelleen voisi
-saavuttaa veljenpoikansa luottamuksen, sen vanhan veljellisen
-luottamuksen, joka heidän välillään oli vallinnut aina siitä saakka,
-jolloin he lapsina leikkivät keskenään, voisi kaikki vielä kääntyä
-parhain päin. Mutta tätä nykyä Eugen ei näyttänyt aikovan antaa
-luottamustaan kenellekään. Nuori herttua oli noussut kuolemanvarjon
-laaksosta, mutta kuolemanvarjoa hänessä vielä oli, jota hän ei
-näyttänyt pystyvän karkottamaan itsestään.
-
--- Kesken kaiken, sanoi Eugen-herttua äkkiä, on kai minun palkittava
-noita Racksoleita. Olen heille todella hyvin kiitollinen. Mitenkähän
-olisi, jos antaisin tytölle rannerenkaan ja isälle tuhat puntaa?
-
--- Hyvä Eugen! huudahti ruhtinas Aribert hämmästyneenä. Tuhat puntaa!
-Etkö tiedä, että Theodore Racksole voisi ostaa koko Posenin laidasta
-laitaan köyhtymättä. Tuhat puntaa! Yhtä hyvin voit tarjota hänelle
-kuudenpennyn lantin.
-
--- Mitä minun sitten on tarjottava?
-
--- Ei mitään muuta kuin kiitoksesi. Kaikki muu olisi loukkaus. He eivät
-ole mitään tavallisia hotellinomistajia.
-
--- Enkö saa antaa sille pienelle tytölle rannerengasta? Eugen-herttua
-naurahti raskasmielisesti.
-
-Ruhtinas Aribert katsoi kiinteästi häneen.
-
--- Et, hän sanoi.
-
--- Miksi suutelit häntä -- silloin yöllä? kysyi Eugen-herttua
-huolettomasti.
-
--- Suutelin, ketä? kysyi ruhtinas Aribert punastuen ja vihoissaan,
-vaikka ponnisti kaikki voimansa pysyäkseen tyynenä ja rauhallisena.
-
--- Racksolen tyttöä.
-
--- Milloin se tapahtui?
-
--- Sinä yönä Ostendessa, jolloin minä olin sairas, sanoi Eugen. Luulit
-minun olevan kuumehoureissa. Ehkä. Mutta oli miten oli, muistan sen
-erinomaisen selvästi. Muistan nostaneeni päätäni sekunnin murto-osan
-ajan, ja juuri sen sekunnin murto-osan aikana sinä suutelit häntä. Oh,
-setä Aribert!
-
--- Kuule, Eugen, Jumalan tähden! Rakastan Nella Racksolea. Menen
-naimisiin hänen kanssaan.
-
--- Sinä! Seurasi pitkällinen äänettömyys, ja sitten Eugen-herttua
-nauroi. Ohoo, hän sanoi. Niin sanovat kaikki aluksi. Noin olen itsekin
-lörpötellyt, setä kulta. Hyvältähän se kuulostaa, mutta ei merkitse
-mitään.
-
--- Tässä tapauksessa se merkitsee kaikkea, Eugen, sanoi ruhtinas
-Aribert tyynesti.
-
-Jälkimmäisen äänen päättäväinen sävy teki Eugen-herttuan hieman
-totisemmaksi.
-
--- Et saa mennä naimisiin hänen kanssaan, hän sanoi. Keisari ei tule
-sallimaan morganaattista avioliittoa.
-
--- Keisarilla ei tule olemaan mitään tekemistä sen asian kanssa. Luovun
-oikeuksistani ja tulen tavalliseksi kansalaiseksi.
-
--- Siinä tapauksessa sinulla ei tule olemaan mitään mainittavaa
-omaisuutta.
-
--- Mutta vaimollani on omaisuutta. Kun hän tietää, mitä uhrauksia teen
-voidakseni mennä naimisiin hänen kanssaan, ei hän varmaankaan epäile
-uskoa tätä omaisuutta minun käsiini yhteisesti käytettäväksemme, sanoi
-ruhtinas Aribert jäykästi.
-
--- Tulet kieltämättä rikkaaksi, sanoi Eugen-herttua miettiväisesti,
-ajatellen yhä Racksolen rikkautta. Mutta oletko ajatellut tätä? hän
-kysyi ja hänen lempeistä silmistään säteili jälleen eräänlainen
-mielipuolisuus. Oletko ajatellut, että minä olen naimaton ja voin
-kuolla minä hetkenä hyvänsä, ja silloin valtaistuin siirtyy sinulle --
-sinulle, Aribert.
-
--- Valtaistuin ei koskaan siirry minulle, Eugen, sanoi ruhtinas Aribert
-lempeästi, sillä sinä tulet elämään. Olet varmasti paranemassa. Ei
-sinulla ole mitään pelättävää.
-
--- Pelkään kahdeksaa lähintä päivää, sanoi Eugen-herttua.
-
--- Kahdeksaa lähintä päivää! Miksi niitä?
-
--- En tiedä. Pelkään niitä. Jos elän niitten yli...
-
--- Mr Sampson Levi, sire, ilmoitti Hans kovalla äänellä.
-
-
-
-
-XX.
-
-MR SAMPSON LEVI SANOO JÄÄHYVÄISET EUGEN-HERTTUALLE.
-
-
-Eugen-herttua vavahti.
-
--- Tahdon ottaa hänet vastaan, virkkoi hän eleellä, joka merkitsi, että
-mr Sampson Levi heti pääsee hänen puheilleen.
-
--- Saanko ensin hetken vaivata, sanoi ruhtinas Aribert, laskien
-lempeästi kätensä veljenpojan olalle, samalla antaen vanhalle Hansille
-vihjauksen, joka vaikutti, että tuo ihmeteltävän hyvin kouluutettu
-palvelija heti riensi ovesta ulos.
-
--- Mistä on kysymys? kysyi herttua tyytymättömänä. Mistä tämä äkillinen
-vakavuus? Olen sopinut kohtauksesta mr Sampson Levin kanssa enkä saa
-jättää häntä odottamaan. Joku on sanonut täsmällisyyttä ruhtinasten
-kohteliaisuudeksi.
-
--- Niin, ensiksi tahdon sanoa, ettet pääse mihinkään tuloksiin
-kunnianarvoisen mr Sampson Levin kanssa.
-
--- Enkö pääse? ärähti Eugen pöyhkeästi. Kuinka sinä tiedät, mitä
-asioita meillä on?
-
--- Ettäkö en tiedä? Sinä et koskaan saa häneltä miljoonaa puntaa.
-
-Eugen-herttua säpsähti, mutta nielaisi mielenliikutuksensa.
-
--- Kuka kertoi sinulle asian?
-
--- Theodore Racksole, miljoonamies. Nuo rikkaat miehet eivät koskaan
-salaa toisiltaan mitään. He muodostavat suljetun piirin, ahtaamman
-kuin meidän, Eugen, ja paljoa mahtavamman. He puhuvat keskenään ja
-siten he hallitsevat maailmaa, nuo miljoonamiehet. He ovat todellisia
-yksinvaltiaita.
-
--- Kirotut! sanoi Eugen.
-
--- Niin, kenties. Mutta palatakseni asiaasi, ajattele, miten minua
-hävetti ja harmitti kuullessani, että Racksole tiesi kertoa minulle
-enemmän asioistasi kuin mitä minä niistä tiedän. Onneksi hän on
-kelpo mies, häneen voi luottaa, muuten olisin saattanut tehdä jonkun
-harkitsemattoman teon havaitessani koko tuon yksityisen jutun olevan
-hänen tiedossaan. Eugen, puhukaamme asiasta; mihin tarvitset miljoonan?
-Oletko tosiaan niin suurissa veloissa? En halua pitää moraalisaarnoja.
-Kysynpähän vain.
-
--- Entä sitten, jos todella olisin miljoonan punnan velassa? lausui
-Eugen-herttua teennäisellä rohkeudella.
-
--- Oh, ei mitään, rakas Eugen, ei mitään. On se vain koko suuri raha
-tuhlattavaksi kymmenessä vuodessa, vai mitä? Kuinka olet kuluttanut sen?
-
--- Älä kysy, Aribert. Olen ollut mieletön. Mutta vannon, että
-nainen, jota nimität "punahattuiseksi naiseksi", on oleva viimeinen
-hullutukseni. Aion ottaa vaimon ja tulla kunnioitettavaksi ruhtinaaksi.
-
--- Onko siis kihlaus prinsessa Annan kanssa päätetty?
-
--- Onpa melkein. Niin pian kuin saan sovituksi Levin kanssa, on kaikki
-selvää. Aribert, en haluaisi menettää Annaa keisarinarvon vuoksi. Hän
-on hyvä ja puhdas nainen ja rakastan häntä niinkuin ihminen saattaa
-rakastaa enkeliä.
-
--- Ja kuitenkin tahtoisit pettää häntä velkoihisi nähden, Eugen.
-
--- En häntä, vaan hänen mahdottomia vanhempiaan ja kenties keisaria.
-He ovat kuulleet huhuja ja minun on tehtävä huhuista loppu näyttämällä
-selvät paperit.
-
--- Olen iloinen, että olet ollut avomielinen, Eugen, sanoi ruhtinas
-Aribert, mutta sanon sinulle suoraan: Et tule koskaan menemään
-naimisiin Anna-prinsessan kanssa.
-
--- Entä miksei? kysyi Eugen pöyhkeästi.
-
--- Koska hänen vanhempansa eivät sitä salli, koska et pysty näyttämään
-heille selviä papereita, koska tämä Sampson Levi ei lainaa sinulle
-miljoonaa.
-
--- Selitä, mitä tarkoitat.
-
--- Aion sen tehdä. Sinut siepattiin varkain -- se on hirvittävä sana,
-mutta meidän täytyy käyttää sitä -- Ostendessa.
-
--- Se on totta.
-
--- Tiedätkö miksi?
-
--- Siksi luullakseni, että tuo kavala punahattuinen nainen ja hänen
-rikostoverinsa tahtoivat minulta rahoja. Onneksi he eivät niitä
-saaneet, kiitos sinulle siitä.
-
--- Ei suinkaan, sanoi Aribert. Eivät he rahoja sinulta tahtoneet. He
-tiesivät vallan hyvin, ettei sinulla ole rahoja. Tiesiväthän he sinut
-pahankuriseksi koulupojaksi Europan ruhtinaitten joukossa, jolla ei
-ole minkäänlaista edesvastuun- tai velvollisuudentuntoa valtakuntaansa
-kohtaan. Sanonko, minkä vuoksi sinut siepattiin?
-
--- Sano, kun ensin olet lakannut minua moittimasta, hyvä setä.
-
--- Sinut siepattiin yksinomaan sen vuoksi, että pysyisit poissa
-Englannista muutaman päivän, ainoastaan sen vuoksi, että sopimuksesi
-Sampson Levin kanssa menisi myttyyn. Ja minusta näyttää kuin juoni
-olisi onnistunut. Olettaen, ettet voi saada rahoja Leviltä, onko
-koko Europassa toista rahamiestä, jolta ne voisit saada -- sellaisia
-vakuuksia vastaan, joita sinulla on tarjottavana?
-
--- On kyllä mahdollista, ettei ole, sanoi Eugen-herttua tyynesti. Mutta
-katso, saan kyllä rahat Sampson Leviltä. Hän on luvannut, ja muista
-lähteistä tiedän hänet sanansapitäväksi mieheksi. Hän sanoi rahojen,
-muutamia muodollisuuksia huomioonottaen, olevan saatavissa ennen...
-
--- Ennen?
-
--- Ennen kesäkuun loppua.
-
--- Ennen kesäkuun loppua?
-
--- Mutta nyt olemme heinäkuun lopussa.
-
--- Mitä yksi kuukausi merkitsee? Hän on liiankin iloinen saadessaan
-lainata rahat. Hän saa edullisen koron. Mistä ihmeestä olet saanut
-vanhaan, viisaaseen päähäsi tuon luulon, että olisi olemassa joku
-salaliitto minua vastaan? Sehän on vallan naurettavaa? Salaliitto minua
-vastaan? Mitä hyötyä siitä olisi?
-
--- Oletko koskaan ajatellut Bosniaa? kysyi Aribert kylmästi.
-
--- Miksi juuri Bosniaa?
-
--- Ei kai minun tarvitse sanoa, että Bosnian kuningas on velassa
-Itävallalle, jota hänen on kruunustaan kiittäminen. Itävalta näkee
-mielellään, että hän menee hyvään, vaikutusvaltaiseen avioliittoon.
-
--- No, menköön vaan!
-
--- Niin hän aikookin tehdä. Hän aikoo naida prinsessa Annan.
-
--- Ei minun eläessäni! Hän kosi vuosi sitten, mutta sai rukkaset.
-
--- Niin, mutta hän yrittää uudestaan lähentelemistä, ja tällä kertaa
-hän ei saa rukkasia. Ah, Eugen, etkö huomaa, että tämän juonen on
-virittänyt sinua vastaan joku, joka täydellisesti tuntee asiasi ja
-jonka tarkoituksena on estää sinut menemästä naimisiin Anna-prinsessan
-kanssa? Ainoastaan yhdellä henkilöllä Europassa voi olla syytä estää
-sinun naimisiinmenosi prinsessan kanssa, miehellä, joka itse aikoo
-mennä naimisiin hänen kanssaan.
-
-Eugen kävi kalpeaksi.
-
--- Onko siis tarkoituksesi, Aribert, saada minut uskomaan, että
-pidättämiseni Ostendessa aiheutui Bosnian kuninkaan lähettien toimesta.
-
--- On.
-
--- Jotta neuvotteluni Sampson Levin kanssa keskeytyisivät ja toiveeni
-avioliitosta prinsessa Annan kanssa menisivät myttyyn?
-
-Aribert nyökäytti myöntävästi päätään.
-
--- Olet tosi ystävä, Aribert. Tarkoitat minun parastani, mutta erehdyt.
-Olet ollut levoton turhan takia.
-
--- Oletko unohtanut Reginald Dimmockin jutun?
-
--- Muistaakseni sanoit hänen kuolleen.
-
--- Sitä en sanonut. Sanoin, että hänet oli murhattu. Se oli osa
-juonesta, Eugen-parka.
-
--- Mitä! huudahti Eugen. En usko. Ja mitä Sampson Leviin tulee, lyön
-kanssasi tuhat markkaa vetoa siitä, että hän ja minä sovimme tänään
-aamupäivällä ja että miljoona on hallussani ennenkuin lähden Lontoosta.
-
-Aribert pudisti päätään.
-
--- Näytät olevan jotakuinkin varma mr Sampsonista. Oletko ennen ollut
-hänen kanssaan asioissa?
-
--- Olen, Sanoi Eugen hetkisen epäröityään vähän. Mikä minun asemassani
-oleva nuori mies ei joskus olisi ollut tekemisissä mr Sampson Levin
-kanssa?
-
--- En minä ainakaan, sanoi Aribert.
-
--- Sinä! Sinä olet kivestä! Hän koitti hopeakelloa. Hans! Tahdon
-vastaanottaa mr Sampson Levin.
-
-Ruhtinas Aribert poistui säädyllistä tapaa noudattaen huoneesta, ja
-Eugen-herttua istuutui isoon samettituoliin alkaen silmäillä papereita,
-jotka Hans oli järjestänyt pöydälle.
-
--- Hyvää huomenta, teidän kuninkaallinen ylhäisyytenne, sanoi Sampson
-Levi kumartaen astuessaan saliin. Teidän kuninkaallinen ylhäisyytenne
-voi toivottavasti hyvin.
-
--- Kiitos, jotakuinkin, vastasi herttua.
-
-Vaikka Sampson Levi oli ollut yhtä paljon tekemisissä kuninkaallista
-syntyperää olevien henkilöiden kanssa kuin kuka hyvänsä tavallinen
-ihminen Europassa, ei hän vielä koskaan tähän asti ollut päässyt
-tuntemasta oloaan kiusalliseksi keskustelun alussa puhellessaan
-näiden korkeitten henkilöitten kanssa. Sittemmin hän kyllä saavutti
-sielunvoimiensa tasapainon, mutta aluksi hän aina oli kiihtynyt, kasvot
-tulipunaiset ja vähän hikiset.
-
--- Käykäämme heti asioihin, alkoi Eugen-herttua. Tehkää hyvin ja
-istukaa, mr Levi.
-
--- Kiitoksia, teidän kuninkaallinen ylhäisyytenne.
-
--- Niin, mitä siihen velkaan tulee, josta jo olemme melkein sopineet --
-puhehan oli miljoonasta, sanoi Eugen-herttua välinpitämättömästi.
-
--- Miljoonasta, myönsi Levi leikkien paksuilla kellonperillään.
-
--- Kaikki on nyt kunnossa. Tässä ovat paperit, ja soisin mielelläni,
-että asia päätettäisiin nyt heti.
-
--- Niin kyllä, teidän ylhäisyytenne, mutta...
-
--- Mitä? Jo monta kuukautta sitten te ilmoititte täydellisen
-tyytyväisyytenne vakuuteen, vaikka olen valmis myöntämään vakuuden
-olevan jotakuinkin omituista laatua.
-
-Koron suuruudesta olimme myöskin yhtä mieltä. Ei ole kaikille suotu
-onnea saada antaa lainaksi miljoonaa puolenkuudetta prosentin korolla.
-Ja kymmenessä vuodessahan koko määrän pitää olla takaisin maksettu.
-Minä -- minä luulin ilmoittaneeni teille Anna-prinsessan omaisuuden --
-kuten tiedätte, menee hän kanssani naimisiin -- lopulta nousevan noin
-viiteenkymmeneen miljoonaan markkaan, joka tekee yli kaksi miljoonaa
-puntaa teidän englantilaisessa rahassanne.
-
-Herttua vaikeni. Ei ollut hänelle mieluista puhua näin tuttavallisesti
-rahamiesten kanssa, mutta hän katsoi asian sitä vaativan.
-
--- Niin, katsokaa, teidän kuninkaallinen ylhäisyytenne, asianlaita on
-se, alkoi mr Sampson Levi arkipäiväisellä englanninkielellään. Niin on
-asianlaita. Sanoin voivani pitää nuo rahat tarjolla kesäkuun loppuun
-asti ja teidän kuninkaallisen ylhäisyytenne oli määrä kohdata minut
-ennen sitä aikaa täällä. Kun en kuullut teidän ylhäisyydestänne enkä
-voinut saada tietooni teidän ylhäisyytenne osotetta, vaikka saksalaiset
-asiamieheni kaikkialta teitä tiedustelivat, tein sen johtopäätöksen,
-että teidän ylhäisyytenne oli tehnyt sopimuksen jonkun muun kanssa, kun
-raha viime kuukausina on ollut niin halpaa.
-
--- Minun oli, ikävä kyllä, pakko viipyä Ostendessa, sanoi herttua
-mahdollisimman mahtipontisesti, -- tärkeiden tehtävien vuoksi. En
-ole tehnyt sopimuksia muitten kanssa ja tarvitsen tuon miljoonan.
-Olisitteko hyvä ja maksaisitte sen Lontoossa oleville pankkiireilleni...
-
--- Asia on hyvin ikävä, sanoi mr Sampson Levi erinomaisella
-häikäisevällä kohteliaisuudella, joka häntä itseäänkin ihmetytti, mutta
-rahayhtymäni on lainannut rahat toisaalle. Ne ovat Etelä-Amerikassa
--- voin vallan hyvin ilmoittaa teidän ylhäisyydellenne, että olemme
-lainanneet ne Chilen hallitukselle.
-
--- Kirottu Chilen hallitus, mr Levi, huudahti herttua ja kalpeni. Minun
-on saatava tuo miljoona. Asiahan oli sovittu.
-
--- Myönnän, että asia oli sovittu, sanoi mr Sampson Levi, mutta teidän
-ylhäisyytenne rikkoi sopimuksen.
-
-Seurasi pitkä äänettömyys.
-
--- Onko tarkoituksenne väittää, alkoi herttua synkän rauhallisena,
-ettette voi hankkia tuota miljoonaa?
-
--- Voisin hankkia teidän ylhäisyydellenne yhden miljoonan parin vuoden
-ajalla...
-
-Herttua teki vihaisen liikkeen.
-
--- Mr Levi, hän sanoi, jollette tuo rahoja minulle huomiseksi, saatatte
-erään Europan vanhimmista ruhtinassuvuista vararikkoon. Te ette pidä
-sanaanne, ja olin kuitenkin luottanut teihin.
-
--- Anteeksi, teidän ylhäisyytenne, sanoi pienikasvuinen Levi, nousten
-harmistuneena seisomaan, _minä_ en ole sanaani syönyt. Tahdon vielä
-kerran ilmoittaa, että rahat eivät enää ole käytettävissäni ja pyydän
-sanoa teidän ylhäisyydellenne hyvästi.
-
-Ja mr Sampson Levi poistui vastaanottosalista tehden kömpelön, vihaisen
-kumarruksen.
-
--- Aribert, sanoi Eugen-herttua hetkistä myöhemmin, sinä olit oikeassa.
-Kaikki on mennyttä. Minulla on vain yksi keino jälellä...
-
--- Ethän vain aio... Ruhtinas Aribert hillitsi itsensä, sanomattomasti
-hämmästyneenä.
-
--- Juuri sen aion tehdä, sanoi herttua nopeasti. Voin järjestää asian
-niin, että luullaan vain tapahtuneen onnettomuuden.
-
-
-
-
-XXI.
-
-FELIX BABYLONIN PALUU.
-
-
-Sen päivän iltana, jona Eugen-herttualla oli ollut kohtalokas
-keskustelu mr Sampson Levin kanssa, harhaili Racksole sangen
-levottomana ja hajamielisenä Grand Babylonin ja läheisten käytävien
-eteishallissa.
-
-Viimein hän kulki suoraan hotellin läpi ja ulos toisesta
-sisäänkäytävästä sekä pientä mitätöntä syrjäkatua ylös kapean ja
-ahdinkoon asti täynnä olevan Strandin kuohuvaan ihmisvirtaan.
-
-Hän kulki juuri hajuvesitehtaan ohi, kun eräs herra, joka hiljalleen
-tuli vastakkaiselta taholta, lähestyi häntä hiljaisella äänellä
-tervehtien: Hyvää iltaa, mr Racksole! Miljoonamies ei heti tuntenut
-puhujaa, jolla oli yllään matkatakki ja kädessään matkalaukku. Mutta
-sitten hänen kasvoilleen välähti pieni iloinen hymy, ja hän ojensi
-kätensä.
-
--- Niin, mr Babylon, hän tervehti toista, kaikista maailman ihmisistä
-olen kaikkein mieluimmin halunnut tavata juuri teitä.
-
--- Te mairittelette minua, sanoi pieni englantilaiseksi valettu
-sveitsiläinen.
-
--- En vähääkään, vastasi Racksole, se ei kuulu minun enempää kuin
-teidänkään tapoihinne. Toivoin saavani pitkään ja hauskasti tarinoida
-kanssanne ja kas, tässä te nyt olette! Mistä matka?
-
--- Lausannesta, sanoi Babylon. Olin suorittanut tehtäväni siellä eikä
-minulla enää ollut siellä mitään tekemistä; silloin tunsin koti-ikävää.
-Halusin takaisin Lontooseen ja niin saavuin tänne juuri sellaisena
-kuin minut näette. Ja hän nosti matkalaukkuaan Racksolen nähden.
-Hammasharja, partaveitsi ja pari tohveleita! Hän lisäsi nauraen: Kysyin
-epäillen itseltäni käydessäni katua eteenpäin, mistä saisin asunnon --
-minä, Felix Babylon, ilman kotia Lontoossa.
-
--- Neuvoisin teitä menemään Grand Babyloniin, vastasi Racksole, hänkin
-nauraen. Se on hyvä hotelli ja tunnen omistajan mieskohtaisesti.
-
--- Jokseenkin kallis, vai kuinka? huomautti Babylon.
-
--- Teiltä, herrani, sanoi Racksole, tulee perittäväksi kaiken kaikkiaan
-tasan 2 1/2 shillinkiä viikolta. Suostutteko siihen?
-
--- Suostun kyllä, sanoi Babylon lisäten: Olette kovin ystävällinen, mr
-Racksole.
-
-He kulkivat takaisin hotelliin sanomatta mitään erikoista, mutta
-tunsivat olevansa hyvin tyytyväisiä saadessaan olla toistensa seurassa.
-
--- Paljon vieraita? kysyi Babylon.
-
--- Kyllä, koko runsaasti, virkkoi Racksole, koettaen esiintyä
-hotellinomistajan tapaan, mikäli siihen kykeni. Luulenpa voivani sanoa
--- kauppapuotien omistajien puhetapaa käyttääkseni -- että jos mitään
-kauppoja tehdään, niin minä ne teen. Tänä iltana ovat kaikki vieraat
-pengermällä ja pylvästössä -- on niin äärettömän kuuma -- ja jäätelön
-menekki on suorastaan suunnaton -- melkein yhtä suuri kuin se olisi
-New-Yorkissa.
-
-Theodore Racksole sytytti Havanna Rotschildin, jonka Babylon hänelle
-tarjosi, ja he astuivat sisään hotelliin käsikoukussa. Mutta he
-eivät olleet kunnolla kerinneet ylimmälle ulkoportaalle, ennenkuin
-pienikasvuinen Felix sai osakseen lukemattomia tervehdyksiä. Nähtävästi
-hänen entiset vieraansa olivat paljon pitäneet hänestä. Vihdoin
-he saapuivat johtokunnan huoneeseen, jossa Babylonille tarjottiin
-kananpoikapaistia ja Racksole auttoi häntä Heidsieck Monopol, Carte
-d'or-pullon tyhjentämisessä.
-
--- Tämä kananpoika on miltei täydellisellä taidolla paistettu, sanoi
-Babylon lopuksi. Se tuottaa talolle kaikkea kunniaa. Mutta miksi te,
-rakas Racksole, miksi taivaan nimessä te jouduitte riitaan Roccon
-kanssa?
-
--- Olette siis kuullut siitä puhuttavan?
-
--- Kuullut puhuttavan? Rakas ystävä, sehän oli painettu jokaiseen
-sanomalehteen koko mannermaalla. Muutamissa niistä ennustettiin, että
-Grand Babylon saisi sulkea porttinsa puolen vuoden kuluttua, koska
-Rocco oli kääntänyt sille selkänsä. Mutta minä käsitin luonnollisesti
-asian paremmin. Tiesin, että teillä oli täytynyt olla pätevät syyt
-kehottaessanne Roccoa jättämään paikkansa ja että edeltäpäin olitte
-ryhtynyt toimiin saadaksenne jonkun hänen tilalleen.
-
--- Totta puhuen en ollut ryhtynyt mihinkään toimiin edeltäpäin,
-sanoi Racksole ikäänkuin katuen, mutta onneksi olemme toisessa
-keittiömestarissa tavanneet taiturin, jota etevämpi ei ole kukaan muu
-kuin Rocco itse. Mutta tämä oli vain onnellinen sattuma.
-
--- Aivan varmaan oli epäviisasta luottaa sattumaan niin vakavassa
-asiassa, sanoi Babylon.
-
--- Minä en luottanut sattumaan. En luottanut mihinkään muuhun kuin
-Roccoon itseensä, ja hän petti minut.
-
--- Mutta miksi riitaannuitte hänen kanssaan?
-
--- En joutunut riitaan hänen kanssaan. Tapasin hänet eräänä yönä
-balsamoimassa ruumista loistokerroksen makuukammiossa.
-
--- Mitä te tapasitte? Babylon melkein kiljaisi.
-
--- Tapasin hänet balsamoimassa ruumista loistokerroksen makuukammiossa,
-toisti Racksole mitä rauhallisimmalla äänellään.
-
-Molemmat miehet katsoivat toisiaan, ja sitten Racksole uudestaan täytti
-Babylonin lasin.
-
--- Kertokaa, sanoi Babylon, istuutuen nojatuoliin ja sytyttäen sikaarin.
-
-Racksole kertoi koko Posenin jutun kaikkine pienine yksityiskohtineen,
-mikäli hän itse sen tunsi. Se oli pitkä ja monimutkainen kertomus,
-ja siihen meni noin tunti. Tänä aikana ei pienikokoinen Felix
-virkkanut sanaakaan eikä liikuttanut lihastakaan, ainoastaan hänen
-pienet silmänsä tuijottivat sinertävän savupilven läpi. Kaakeliuunin
-reunustalla oleva kello löi kaksitoista yöllä.
-
--- Mihin aiotte ryhtyä vastaisuudessa, jos saan luvan kysyä? sanoi
-Babylon hänen lopetettuaan.
-
--- Senpä juuri itsekin haluaisin tietää, sanoi Racksole.
-
--- Noo, lausui Babylon hetkisen vaitiolon jälkeen, ruvetaanpa
-miettimään. Ensiksikin teitä huvittanee tietää, että sattumalta tapasin
-Julesin tänään.
-
--- Vai niini huomautti Racksole aivan rauhallisesti. Missä?
-
--- Varhain tänä aamuna Parisissa, juuri ennen lähtöäni sieltä. Kohtaus
-oli aivan satunnainen, ja Jules tuntui kokolailla hämmästyneen minut
-tavatessaan. Hän kysyi kunnioittavasti, mihin olin matkalla, ja minä
-sanoin olevani menossa Sveitsiin. Sinä hetkenä luulin olevani matkalla
-Sveitsiin. Olin saanut päähäni, että siellä tulisin onnellisemmaksi ja
-että oli parasta kääntyä takaisin ja olla enään palaamatta Lontooseen.
-Kuitenkin peräydyin kerran vielä ja päätin jatkaa matkaa Lontooseen
-silläkin uhalla, että siellä tuntisin itseni onnettomaksi ilman
-hotelliani. Sitten kysyin Julesilta, mihin hän aikoi matkustaa, ja hän
-kertoi aikovansa lähteä Konstantinopoliin, jossa hän oli osakkaana
-eräässä uudessa ranskalaisessa hotellissa. Toivotin hänelle onnea ja
-sitten me erosimme.
-
--- Vai Konstantinopoliin! sanoi Racksole. Erinomaisen sopiva paikka
-hänelle minun mielestäni.
-
--- Mutta, jatkoi Babylon, näin hänet vielä kerran.
-
--- Missä?
-
--- Charing Cross-asemalla muutamaa minuuttia ennenkuin ilokseni tapasin
-teidät. Mr Jules ei yhtäkaikki ollutkaan matkustanut Konstantinopoliin.
-Hän ei huomannut minua, muuten olisin sanonut hänelle, ettei ollut
-tapana kulkea Lontoon kautta, jos tahtoi matkustaa Parisista
-Konstantinopoliin.
-
--- On siinä miehessä häikäilemättömyyttä! huudahti Racksole.
-Suurenmoista ja uhkarohkeaa häikäilemättömyyttä!
-
-
-
-
-XXII.
-
-GRAND BABYLONIN VIINIKELLARISSA.
-
-
--- Tiedättekö mitään tämän Julesin entisyydestä? kysyi Racksole ja
-kaatoi lasiinsa whiskyä.
-
--- En yhtään mitään, sanoi Babylon. Ennenkuin te siitä minulle
-mainitsitte, en luule tietäneeni, että hänen oikea nimensä oli Thomas
-Jackson, vaikka luonnollisesti olin selvillä siitä, ettei se ollut
-Jules. Minulla ei totisesti ollut aavistustakaan siitä, että miss
-Spencer oli hänen vaimonsa, vaikka olinkin kauan epäillyt, että heidän
-suhteensa toisiinsa oli paljon sydämellisempi kuin heidän tehtäviensä
-laatu hotellissa välttämättä edellytti. Kaiken kaikkiaan tiedän
-Julesista -- hänen nimensä tulee aina olemaan Jules -- ainoastaan sen,
-että hän vähitellen jonkun salaperäisen mieskohtaisen voiman avulla
-pääsi huomattuun asemaan hotellissa. Hän oli aivan varmaan lahjakkain
-ja älykkäin tarjoilija, minkä koskaan olen tuntenut ja hänellä oli
-erikoisesti vallassaan tuo vaikea taito säilyttää arvokkuutensa
-joutumatta ristiriitaan toisten arvokkuuden kanssa. Pelkään tämän
-tiedon olevan hieman liian ylimalkaisen, jotta siitä olisi jotakin
-käytännöllistä hyötyä käsillä olevan vaikean kysymyksen selvittämisessä.
-
--- Mikä se käsillä oleva vaikea kysymys on? kysyi Racksole tyhmän
-näköisenä.
-
--- Arvelen, että tuo vaikea kysymys on saada selville syy miehen
-Lontooseen saapumiseen.
-
--- Sen voi helposti arvata.
-
--- Kuinka niin? Luuletteko hänen haluavan antautua oikeuden käsiin tai
-tavan voiman sitovan hänet hotelliin?
-
--- En kumpaakaan, sanoi Racksole. Jules aikoo vain koettaa onneaan
-kerran vielä. Siinä koko juttu.
-
--- Koettaa onneaan mihin nähden?
-
--- Eugen-herttuaan nähden. Joko tavotella hänen henkeään tai
-vapauttaan. Sangen todennäköisesti edellistä tällä kertaa; melkein
-varmasti edellistä. Hän on käsittänyt, että meidän intomme pitää
-Eugen-herttuan tila salassa on meille haitallinen, ja hän käyttää
-hyödykseen tätä seikkaa. Koska hän jo, oman tunnustuksensa mukaan, on
-jokseenkin rikas, täytyy hänelle tarjotun palkinnon olla suunnattoman
-suuri, ja hän näkyy varmasti päättäneen voittaa sen. Hän on äskettäin
-monta kertaa osottautunut rohkeaksi mieheksi; ellen erehdy, näyttäytyy
-hän ihan kohta vielä rohkeammaksi.
-
--- Mutta mitä hän sitten saattaa tehdä? Ette kai tahtone väittää hänen
-aikovan tehdä murhayritystä Eugen-herttuaa vastaan täällä hotellissa?
-
--- Miksei? Jos Reginald Dimmock menetti henkensä jo pelkästään
-senvuoksi, että epäiltiin häntä uskottomaksi salaliittolaisille, miksei
-Eugen-herttuaakin voitaisi tappaa?
-
--- Mutta se olisi kuulumaton rikos ja vahingoittaisi äärettömästi
-hotellia.
-
--- Niinpä kyllä, myönsi Racksole hymyillen.
-
-Pieni Felix Babylon näytti kokoovan rohkeutta käsittääkseen noin
-eriskummallisen ajatuksen.
-
--- Kuinkahan se saattaisi käydä päinsä, kysyi hän vihdoin.
-
--- Dimmock myrkytettiin.
-
--- Niin, mutta silloin oli Rocco täällä, ja Rocco oli salaliitossa
-osallisena. On käsitettävissä, että Rocco olisi voinut sen tehdä. Mutta
-ilman Roccoa en koskaan voi pitää sitä mahdollisena. En edes saata
-uskoa, että Jules sitä yrittäisi. Katsokaa, Grand Babylonin tapaisessa
-paikassa on ruuan, mitä minun teille ei tarvitse huomauttaa, käytävä
-niin monen käden kautta, että olisi kovin arveluttava asia myrkyttää
-yksi ainoa henkilö tappamatta kenties viitisenkymmentä. Sitäpaitsi
-Eugen-herttuaa, ellei hän tapojaan ole muuttanut, aina palvelee hänen
-oma palvelijansa, vanha Hans, jonka vuoksi jokainen yritys turmella
-jo valmistettu ruoka juuri ennen sen tarjoilemista olisi äärettömän
-uskallettua.
-
--- Myönnetään, sanoi Racksole. Mutta viiniin pääsee kenties helpommin
-käsiksi. Oletteko sitä ajatellut?
-
--- En, tunnusti Babylon. Te olette kekseliäs teoreetikko, mutta minäpä
-satun tietämään, että Eugen-herttua aina avauttaa pullonsa ollessaan
-itse läsnä. Hans se epäilemättä avaisi hänen viinipullonsa. Senpä
-vuoksi ei viiniarvelu pidä paikkaansa, ystäväni.
-
--- En saata käsittää, miksei, sanoi Racksole. En tiedä sanoa mitään
-viinistä asiantuntijana, ja juon sitä hyvin harvoin, mutta minusta
-tuntuu, kuin vallan hyvin voisi tehdä viinille jonkun kolttosen
-sen vielä ollessa kellarissa, varsinkin, jos hotellissa olisi joku
-rikostoveri.
-
--- Luulette siis, ettette vielä ole päässyt kaikista
-salavehkeilijöistänne?
-
--- Luulen, että Julesilla voisi olla vielä joku rikostoveri talossa.
-
--- Ja että viinipullo voitaisiin avata ja uudelleen sulkea korkilla,
-ilman että koko toimituksesta voisi huomata jälkeäkään? kysyi Babylon
-hieman purevan sukkelasti.
-
--- En voi huomata, että pullon avaaminen olisi välttämätöntä, jotta
-viinin voisi myrkyttää, sanoi Racksole. En koskaan ole koettanut
-ketään viinipullolla myrkyttää, enkä väitä itselläni olevan mitään
-luonnonlahjoja myrkynsekottamiseen, mutta luulen voivani keksiä useita
-keinoja työn suorittamiseksi. Myönnän luonnollisesti, että olen
-saattanut kokonaan erehtyä Julesin aikomuksiin nähden.
-
--- Todellakin, sanoi Babylon. Hotellin alla sijaitsevat viinikellarit
-ovat Lontoon merkillisyyksiä. Toivottavasti te tiedätte, mr Racksole,
-että ostaessanne Grand Babylonin, samalla ostitte Englannin, ellei koko
-Euroopan oivallisimman viinivaraston. Myyntiarviossa arvioin viinin
-kuuteenkymmeneen tuhanteen puntaan. Ja sanonpa, että aina huolehdin
-siitä, että kellareita hyvin vartioitiin. Itse Julesinkin olisi ollut
-vaikea murtautua niihin viinikirjanpitäjän myötävaikutuksetta, ja
-viinikirjanpitäjä on tai oli lahjomaton.
-
--- Minua hävettää mainita, että en vielä ole viinejäni tarkastanut,
-sanoi Racksole hymyillen. En ole ajatellut niitä vähääkään. Yksi tai
-kaksi kertaa olen vaivautunut kulkemaan yltympäri hotellin, mutta
-kellarissa jätin käymättä kierroksillani.
-
--- Mahdotonta, rakas ystävä! sanoi Babylon, jota tämä tunnustus
-huvitti, koska se hänestä -- suuresta hienojen viinien tuntijasta ja
-ystävästä -- tuntui melkein uskomattomalta. Mutta teidän on todellakin
-tarkastettava ne huomenna. Jos sallitte, tulen teidän mukaanne.
-
--- Miksei tänä yönä? esitti Racksole tyynesti.
-
--- Tänä yönä! On kovin myöhä. Hubbard on luultavasti jo mennyt
-nukkumaan.
-
--- Kuka Hubbart on, jos saan kysyä? Muistan vain hämärästi tuon nimen.
-
--- Hubbard on Grand Babylonin viinikirjanpitäjä, sanoi Felix jotenkin
-painokkaasti. Neljänkymmenen ikäinen vakaantunut mies. Hänellä on
-kellarien avaimet. Hän tuntee joka pullon jokaikisessä komerossa,
-sen iän, ominaisuudet ja arvon. Ja itse hän on ehdottomasti raitis.
-Hubbard on nähtävyys. Mitään viiniä ei kellareista voi poistua
-hänen tietämättään, eikä kukaan voi päästä kellareihin hänen
-myötävaikutuksettaan. Niin oli ainakin minun aikanani, lisäsi Babylon.
-
--- Herätetään hänet, sanoi Racksole.
-
--- Mutta kello on yksi yöllä, huomautti Babylon.
-
--- Ei tee mitään -- nimittäin jos te suostutte tulemaan seurakseni.
-Kellari on yhtäläinen yöllä kuin päivillä. Siis, miksemme mene nyt heti?
-
-Babylon kohautti olkapäitään. Niinkuin tahdotte, sanoi hän myöntyen
-aina yhtä kohteliaasti.
-
--- Ja nyt haetaan tämä mr Hubbard, jolla on kaapin avaimet, sanoi
-Racksole heidän yhdessä poistuessaan huoneesta.
-
-Vaikka oli myöhäistä, ei hotelli luonnollisesti ollut yöksi suljettu.
-Muutamia vieraita oli vielä jäljellä, ja muutamia väsyneitä
-tarjoilijoita oli toimessaan. Yksi näistä jälkimmäisistä lähetettiin
-etsimään tuota merkillistä Hubbartia, ja onneksi tämä ei vielä ollut
-mennyt levolle, vaikka juuri oli menemässä. Hän antoi mieskohtaisesti
-avaimet mr Racksolelle, ja hänen vähän aikaa puheltuaan entisen
-isäntänsä kanssa, suuntasivat Grand Babylonin nykyinen ja entinen
-omistaja askeleensa kellareihin.
-
-Nämä kellarit vievät yli toisen puolen siitä pinta-alasta, jonka
-koko hotelli käsittää, sen pituussuuntaan ulottuvan puoliskon, joka
-on lähinnä Strandia. Riippuen siitä seikasta, että maa Strandista
-viettää jyrkästi jokeen päin, on Grand Babylon niin sanoaksemme syvempi
-Strandin kuin joen puolella. Thamesiin päin on sisäänkäytävän tason
-alapuolella maakerros ja tämän alla yksi kerros. Strandiin päin on
-yksi maakerros, yksi kerros tämän alla ja sen alla isot viinikellarit.
-Kuljettuaan palvelijakunnan neljät portaat alas ja pitkän, keittiön
-kanssa yhdensuuntaisen käytävän läpi, olivat nuo molemmat miehet
-saapuneet erään oven eteen, josta, kun se avattiin, pääsi vielä yksiin
-portaisiin. Sen juuressa oli kellarien pääsisäänkäytävä. Sisäänkäytävän
-ulkopuolella oli viinihissi, joka välitti noitten maukasten nesteitten
-siirtämistä yläilmoihin, ja sisäänkäytävän vastapäätä oli mr Hubbartin
-pieni konttori. Kaikkialla oli sähkövalo. Babylon, joka oli eniten
-tottunut avaimia käsittelemään ja kantoi niitä, avasi ison oven,
-ja sitten he tulivat ensimmäiseen kellariin, ensimmäiseen viidestä
-peräkkäin sijaitsevasta. Racksolea hämmästytti ei ainoastaan paikan
-viileys, vaan myös huoneuston tilavuus. Babylon oli ottanut käteensä
-siirrettävän sähkökäsilampun, ja liikutti sitä ympäri, jotta Racksole
-saattaisi nähdä huoneen mittasuhteet. Tässä salamantapaisessa
-valaistuksessa näytti tämä maanalainen huone aavemaiselta ja
-salaperäiseltä numeroituine lokeroineen, jotka ulottuivat kovin kauas,
-kunnes valo supistui kaukaiseksi välähdykseksi, valon silloin tällöin
-sattuessa jonkun pullon kuperaan pintaan. Sitten Babylon sytytti
-kiinteät sähkölamput, jonka jälkeen Racksole hänen johdollaan kiersi
-sen osan aluettaan, joka oli melkeinpä mielenkiintoisin.
-
-Kellarien rivin äärimmäisessä päässä oli lasiovi, josta nähtävästi
-pääsi ylimääräiseen, pienempään kellariin, noin viiden-, kuudentoista
-neliöjalan mittaiseen huoneeseen.
-
--- Jotakin erikoista tuolla sisällä? kysyi Racksole uteliaasti, kun
-olivat ehtineet ovelle, ja katsoi sisään pullojen vieri-vierekkäin
-oleviin pohjiin.
-
--- Ah, huudahti Babylon, melkein huuliaan maiskuttaen, tuolla sisällä
-on kaiken kerma.
-
--- Todellakin! sanoi Racksole. Menkäämme sinne. He menivät kiviholviin,
-jota miltei saattoi pitää pyhänä sen sisällön kallisarvoisuuden vuoksi,
-ja Racksole katseli ympärilleen omituisen läpitunkevasti ja uteliaasti.
-Takaseinässä oli ristikkoikkuna, josta tuli heikko valo.
-
--- Se on vain tuuletusikkuna. Hyvä ilmanvaihto on mitä tärkein,
-
--- Näyttää olevan rikki, vai kuinka? huomautti Racksole ja lisäsi
-sitten, asettaen yhden sormensa Babylonin olkapäälle: Siellä on joku
-sisällä kellarissa. Ettekö voi kuulla hengitystä tuolta alhaalta tuon
-lokeron takaa?
-
-Molemmat miehet seisoivat äänettöminä ja jännittivät kuuloansa hetkisen
-katossa olevan yksinäisen sähkölampun alla. Toinen puoli kellaria oli
-pimeässä. Vihdoin meni Racksole päättäväisesti pitkin keskikäytävää
-lokeroitten välitse ja kääntyi nurkkauksessa oikealle.
-
--- Tule esiin, lurjus! sanoi hän matalalla, melkein ilkeällä äänellä ja
-veti esille kokoon kyyristyneen olennon.
-
-Hän oli odottanut löytävänsä miehen, mutta oli iskenyt kiinni omaan
-tyttäreensä, Nella Racksoleen.
-
-
-
-
-XXIII.
-
-LISÄÄ TAPAHTUMIA KELLARISSA.
-
-
--- Kuule, isä, lausui Nella hämmästyneelle isälleen, sinun pitäisi
-hankkia varmuus siitä, että olet saanut käsiisi oikean henkilön,
-ennenkuin panet liikkeelle koko hirvittävän lihasvoimasi. Luulenpa
-todella, että olet taittanut olkaluuni. Hän hieroi hartioitaan lystikäs
-tuskan ilme kasvoillaan ja nousi sitten pystyyn molempien miesten
-edessä. Hänen tummanharmaa hameensa oli rikkirevitty ja tahrainen, ja
-tuo tavallisesti niin soma Nella näytti siltä, kuin olisi hän kulkenut
-purjekankaisen hengenpelastuslaitteen läpi. Hän silitteli koneellisesti
-pukuaan ja järjesti hiukan hiuksiansa.
-
--- Hyvää iltaa, miss Racksole, sanoi Felix Babylon kohteliaasti
-kumartaen. Tämä oli odottamaton hauskuus. Felixin salonkitavat eivät
-koskaan pettäneet häntä, oli tilaisuus millainen tahansa.
-
--- Saanko kysyä, mitä sinulla on minun viinikellarissani tekemistä,
-Nella Racksole, sanoi miljoonamies hiukan jäykästi.
-
--- Sen sanon sinulle, virkkoi Nella. Istuin ja luin myöhään yöhön
-huoneessani -- oli niin helteinen yö. Kuulin parlamenttitalon kellon
-lyövän puoli yksi. Panin kirjan syrjään ja menin ulos ikkunan
-ulkopuolella olevalle verannalle hengittämään vähän raitista ilmaa,
-ennenkuin menisin vuoteeseen. Nojasin hyvin hiljaa verannankaiteen yli
--- niinkuin muistat, asun nyt kolmannessa kerroksessa -- ja katselin
-alas pieneen syvälle vajonneeseen pihaan, joka erottaa hotellinmuurin
-Salisbury Lanesta. Hämmästyin aikalailla nähdessäni jonkun olennon
-hiipivän pihan poikki. Tiesin, ettei hotelliin ollut sisäänkäytävää
-siltä puolelta, ja sitäpaitsi piha on viisitoista tai kaksikymmentä
-jalkaa kadun pinnan alapuolella. Pidin siis outoa silmällä. Hän kulki
-seinän vierustaa ja katosi näkyvistäni. Kurottauduin verannan yli niin
-pitkälle kuin uskalsin, mutta en voinut nähdä häntä. Voin kuitenkin
-kuulla hänen liikkeensä.
-
--- Mitä voit kuulla? kysyi Racksole kiivaasti.
-
--- Kuulin kuin sahaamista, sanoi Nella, ja sitä kesti pitkän aikaa --
-lähes neljännestunnin luullakseni -- jonkinlaista raapimista.
-
--- Miksi ihmeessä et tullut ilmoittamaan minulle tai jollekulle muulle
-hotellissa olevalle asiasta? kysyi Racksole.
-
--- En tuota niin tarkoin tiedä, isäkulta, vastasi Nella
-rakastettavasti. Asia oli kiinnittänyt mieltäni ja arvelin itse
-voivani sen selvittää. Niin, kuten sanoin, mr Babylon, jatkoi hän
-ja kääntyi Felixin puoleen hurmaavasti hymyillen, kesti tuota ääntä
-aika kauan. Vihdoin se lakkasi ja vieras näyttäytyi taas, tullessaan
-esiin seinän vierustasta. Hän kulki pihan poikki ja kiipesi tavalla
-tai toisella muurin yli sekä sitten pisteaidan yli Salisbury Laneen.
-Tunsin helpotuksen tunteen, sillä tiesin, ettei hän ollut murtautunut
-sisään hotelliin. Hän kulki hitaasti Salisbury Lanea pitkin. Joku
-poliisikonstaapeli oli juuri matkalla vastakkaiseen suuntaan.
-Hyvää iltaa, konstaapeli, kuulin hänen sanovan, ja hän pyysi tältä
-tulitikkua. Konstaapeli antoi hänelle tulitikun, mies sytytti savukkeen
-ja jatkoi kulkuaan pitkin kujaa. Jos kääntää kaulan sijoiltaan, mr
-Babylon, saattaa ikkunastani nähdä vilahduksen rantakatua ja jokea.
-Näin miehen kulkevan rantakadun poikki ja jokimuurin viereen, jossa
-hän näytti puhuvan jonkun kanssa. Sitten hän kulki rantakatua pitkin
-Westminsteriin, enkä sen koommin häntä nähnyt. Odotin minuutin parin
-hänen palaamistaan, mutta hän ei palannut. Silloin arvelin, että minun
-oli aika ryhtyä tutkimaan, mitä oli tekeillä. Menin heti portaita alas
-ja ulos hotellista, aukion halki Salisbury Laneen, ja katsoin alas
-pisteaidan yli. Toisella puolella oli tikapuut, joita myöten -- kun
-vain ensin oli päässyt pisteaidan yli -- oli hyvin helppo laskeutua
-alas pihalle. Pelkäsin kauheasti, että joku kulkija Salisbury Lanella
-näkisi minut tarkastamassa pisteaitaa, mutta ketään ei tullut, ja
-kiipesin sen yli kärsimättä suurempaa vahinkoa, kuin että hameeni
-repesi. Kuljin pihan poikki varpaillani ja huomasin alhaalla maassa
-melkein suoraan jalkojeni alla noin jalan levyisen ja puolentoista
-jalan pituisen rautaristikon. Epäilin, koska mitään muuta rautaesinettä
-ei ollut läheisyydessä, että tuon salaperäisen vieraan oli täytynyt
-sahata tätä ristikkoa omista mieskohtaisista syistään. Pudistin sitä
-lujasti enkä vähääkään hämmästynyt, kun iso kappale siitä irtautui,
-jääden käteeni ja jättäen aivan riittävän ison aukon ihmisen ryömiä
-sisälle. Päätin tunkeutua läpi, mutta nyt toivon, etten olisi sitä
-tehnyt. En tiedä, mr Babylon, oletteko koskaan koettanut ryömiä
-pienestä aukosta hame päällänne. Oletteko?
-
--- En, minulle ei ole suotu sitä huvia, sanoi pieni Felix, kumarsi
-uudelleen ja nosti hajamielisesti maasta pullon, joka sattui olemaan
-hänen lähellään.
-
--- No, se on teidän onnenne, jatkoi Nella kylmästi. Kokonaista
-kolme minuuttia luulin menehtyväni tähän ristikkoon, isä, hartiat
-sisäpuolella ja muu osa ruumiista sen ulkopuolella. Mutta lopulta minun
-onnistui mitä hämmästyttävimmillä ja tuskallisimmilla ponnistuksilla
-tunkeutua läpi. Näin putosin tähän oivalliseen kellariin, enemmän
-kuolleena kuin elävänä. Sitten epäröin, mihin minun edelleen olisi
-ryhdyttävä. Olisiko minun odotettava, kunnes tuo salaperäinen vieras
-uudelleen saapuisi, ja tapettava hänet taskusaksillani, jos hän
-yrittäisi tulla sisään, vai olisiko minun hälyytettävä? Ensiksikin
-asetin rikotun ristikon jälleen paikoilleen; sitten raapaisin tulta
-ja näin joutuneeni pulloerämaahan. Tulitikku sammui, eikä minulla
-ollut enää toista. Senvuoksi istuuduin loukkoon miettimään. Olin
-juuri päättänyt odottaa ja katsoa, palaisiko vieras, kun ensin kuulin
-askeleita ja sitten ääniä, ja sitten te tulitte sisään. Sanonpa, että
-jouduin sangen hämilleni, varsinkin kun tunsin mr Babylonin äänen.
-Minulla ei ollut mitään halua säikäyttää teitä, kuten ymmärrätte. Jos
-olisin kohottanut pääni pullojen takaa ja sanonut "huul", olisitte te
-hypähtäneet kauhuissanne. Tahdoin keksiä keinon hyvin varovaisesti
-ilmaista läsnäoloni. Mutta sinä säästit vaivani, isä. Hengitinkö
-todella niin ääneen, että sinä voit sen kuulla?
-
-Nuori tyttö oli lopettanut kummallisen kertomuksensa, ja kellarissa
-vallitsi äänettömyys. Racksole antoi vain päännyökkäyksellä myönteisen
-vastauksen hänen viimeiseen kysymykseensä.
-
--- Niin, Nella, tyttöseni, sanoi miljoonamies lopuksi, olemme sinulle
-hyvin kiitollisia voimisteluharjoituksistasi -- hyvin kiitollisia.
-Mutta nyt luulen olevan parasta, että menet nukkumaan. Täällä tulee
-tapahtumaan joku vakava kohtaus, siitä uskallan panna pantiksi
-viimeisen dollarini.
-
--- Mutta jos tapahtuu sisäänmurto, haluaisin minä sen nähdä, huomautti
-Nella. En koskaan ole nähnyt murtovarasta vangittavan itse teossa.
-
--- Ei tässä ole kysymys murtautumisesta, tyttöseni. Epäilen sen olevan
-paljon pahempaa kuin murtovarkautta.
-
--- Mitä? huudahti hän. Murhako? Murhapolttoko? Dynamiittimurhayrityskö?
-Niin sanomattoman hauskaa!
-
--- Mr Babylon on sanonut minulle Jules'in olevan Lontoossa, lausui
-Racksole hiljaa.
-
--- Jules! huudahti hän kuiskaten, ja hänen äänensä muuttui heti
-äärimmäisen vakavaksi. Sammuta nopeasti valo! sanoi hän, juoksi lampun
-luo ja sulki sen, niin että kellari tuli pimeäksi.
-
--- Mikä tuolla oli tarkoituksena? kysyi hänen isänsä.
-
--- Jos hän palaa ja näkee valon, pakenee hän säikähdyksestä, sanoi
-Nella. Se ei ollenkaan ole paikallaan.
-
--- Ei, se ei ollut paikallaan, miss Racksole, sanoi Babylon, ja hänen
-äänessään ilmeni ihailua nuoren tytön älykkyyttä kohtaan, minkä
-Racksole kuuli suurella isällisellä ylpeydellä.
-
--- Kuulehan, Nella, sanoi isä, vetäen tyttärensä luokseen kellarin
-synkässä pimeydessä. Me oletamme Jules'in mahdollisesti yrittävän
-jotakin kepposta viinipullolla -- pullolla, jonka Eugen-herttua
-mahdollisesti tulee juomaan. Luuletko, että näkemäsi mies olisi voinut
-olla Jules?
-
--- En ollut ennen ajatellut, että hän saattaisi olla Jules, mutta
-samassa hetkessä, jolloin mainitsit hänen nimensä, tiesin jollakin
-tavalla, että hän se oli. Olenpa varma siitä, että se oli Jules.
-
--- No, kuulehan nyt, mitä minulla on sanottavaa. Älkäämme hukatko
-aikaa. Jos hän yleensä tulee tänne, täytyy hänen olla täällä hyvin pian
--- ja sinusta saattaa olla hyötyä. Racksole selitti, miten hän oli
-ajatellut Jules'in menettelevän. Hän ehdotti, että jos mies palaisi,
-hänelle ei tehtäisi mitään, vaan pidettäisiin häntä silmällä lasioven
-toiselta puolelta.
-
--- Tahdotte ikäänkuin pyydystää Julesin elävältä? sanoi Babylon, jota
-tämä uusi rikollisten käsittelemistäpä näytti koko lailla järkyttävän.
-Varmaan, lisäsi hän, olisi yksinkertaisempaa ja helpompaa ilmoittaa
-epäluulonne poliisille ja jättää kaikki heidän hoidettavakseen.
-
--- Rakas ystäväni, sanoi Racksole, olemme jo menneet vallan liian
-pitkälle ilman poliisia, jotta nyt olisi viisasta niitä kutsua, kun
-juoni jo on näin pitkälle kehittynyt.
-
--- Sitäpaitsi toivon aivan erikoisesti itse saavani roiston kiinni,
-jos teidän välttämättä on se tiedettävä. Jätän teidät ja Nellan tänne,
-koska Nella välttämättä tahtoo nähdä kaikki, ja järjestänpä asiat niin,
-että Jules kerran kellariin päästyään ei pääsekään sieltä ulos -- ei
-ainakaan ristikon läpi. On parasta teidän asettua lasioven toiselle
-puolelle, isoon kellariin, siellä voitte tehdä havaintoja. Minä luikin
-heti tieheni. Teidän tulee yksinomaan pitää miehen yrityksiä silmällä.
-Jos hänellä on joku rikostoveri hotellissa, saamme siten toivottavasti
-tilaisuuden päästä perille, kuka tämä rikostoveri on.
-
-Sytyttäen tulitikun ja varjostaen sitä kädellään näytti Racksole heille
-tietä ulos pienestä kellarista.
-
--- Jos nyt lukitsette lasioven tältä ulkopuolelta, ei hän voi tätä
-tietä päästä pakoon; lasiruudut ovat liian pienet ja puu liian tukevaa.
-Jos hän siis joutuu loukkuun, saatte molemmat iloksenne nähdä hänet
-epätoivon tuskassa siellä sisällä, teidän tarvitsematta pelätä mitään
-mieskohtaista vaaraa, mutta on ehkä parasta, ettette näyttäydy.
-
-Seuraavana hetkenä olivat Felix Babylon ja Nella yksin pimeässä
-kellarissa, kuunnellen Theodore Racksolen eteneviä askeleita. Mutta
-hänen askeltensa kaiku ei ollut vielä häipynyt, ennenkuin toinen ääni
-tunki heidän korviinsa -- pieneen kellariin vievää ristikkoikkunaa
-raastettiin pois.
-
--- Toivottavasti isänne ehtii perille ajoissa, kuiskasi Felix.
-
--- Sh! varotti nuori tyttö ja he kumartuivat alas kylki kyljessä
-jännitetyssä äänettömyydessä.
-
-Joku mies solautti ruumiinsa varovasti, mutta äärettömän taitavasti
-ristikkoaukosta alas. Katselijat voivat ainoastaan hyvin epäselvästi
-nähdä hänen vartalonsa pimeässä. Mutta päästyään kellariin sisään
-meni hän vähääkään epäilemättä sähkövalon luo ja sytytti sen. Se
-oli Jules ilmielävänä, ja hän tunsi sangen hyvin kellarin laitteet.
-Babylon saattoi vain vaivoin pidättää hämmästyksestä aiheutuvaa
-ruumiinliikettä, nähdessään tämän uhkarohkean ja tunnottoman entisen
-tarjoilijan liikkuvan sellainen varmuus ja päättäväisyys ilmeissään
-tuossa kallisarvoisessa kellarissa. Jules meni suoraan pienen lokeron
-eteen, jossa oli numero 17, ja otti siitä ylimmän pullon.
-
--- Romanée-Conti -- Eugen herttuan viiniä! huudahti Babylon
-kuiskaamalla.
-
-Jules poisti sinetin nopeasti ja näppärästi jollakin, nähtävästi sitä
-tarkoitusta varten mukaansa ottamallaan aseella. Sitten hän otti
-taskustaan pienen ohuen rasian, joka näytti sisältävän mustaa salvaa.
-Ottaen sitä sormellaan hän voiteli salvalla pullonkaulan yläreunan
-juuri siltä kohdalta missä korkki ja lasi yhtyvät. Seuraavassa hetkessä
-oli hän taitavasti pannut sinetin takaisin paikoilleen ja asettanut
-pullon oikealle kohdalleen. Hän sammutti sitten kynttilän ja kiiruhti
-luukulle. Kun hän oli puoleksi päässyt luukun läpi, huudahti Nella:
-
--- Hän pääsee pakoon yhtäkaikki. Isä ei ole ennättänyt sinne -- meidän
-täytyy pidättää hänet.
-
-Mutta Babylon, tuo ruumiillistunut varovaisuus pidätti väkisin, mutta
-kuitenkin kohteliaasti tätä yankentyttöä, jota hän piti hätäisenä ja
-varomattomana, ja ennenkuin hän oli ehtinyt vapautua, oli Julesin
-notkea vartalo kadonnut.
-
-
-
-
-XXIV.
-
-VIINIPULLO.
-
-
-Mitä Racksoleen tulee, jonka olisi ollut vangittava mies kellarin
-ulkopuolella, oli hän niin nopeasti kuin suinkin lähtenyt
-viinikellarista ensin alempaan pohjakerrokseen, sitten ulos hotellista
-aukiolle päin ja aukion poikki Salisbury Lanen yläpäähän. Mutta
-Grand Babylonin laajan alueen vuoksi oli siten kuljettava välimatka
-tuskin puolta kilometriä lyhempi, ja kun tällä matkalla oli monia
-portaita, pari tusinaa käänteitä ja eräitä käytäviä, jotka tähän
-vuorokauden aikaan olivat enemmän tai vähemmän pimeät, ei saattanut
-odottaa Racksolen kulkevan sitä vähemmässä kuin viidessä minuutissa.
-Oli todellisuudessa kulunut kuusi minuuttia, ennenkuin hän saavutti
-Salisbury Lanen yläpään, koska häntä olivat viivyttäneet lähes minuutin
-erään käytäviin eksyneen, pimeässä hapuilevan ja whiskyä liiaksi
-nauttineen hotellivieraan kysymykset. Kuten jokainen tietää, on
-Salisbury Lanen yläpäässä lyhyt mutka. Racksole juoksi sen ympäri hyvää
-kilpajuoksuvauhtia, mutta kovaksi onneksi hän juoksi suoraan päin sitä
-poliisikonstaapelia, joka vähän aikaisemmin oli vallan kohteliaasti
-lainannut Julesille tulitikun. Konstaapeli ei näyttänyt nyt olevan yhtä
-hyvällä päällä.
-
--- Halloo! sanoi hän. Kun hän näki hännystakkiin puetun herran
-hatuttomin päin juoksevan täyttä vauhtia kujaa pitkin, vaikutti se
-epäilemättä hänen luonnostaan epäluuloiseen mieleensä. Mitä tämä on?
-Mihin sellaista kyytiä? Ja hän pidätteli väkisin Racksolea hetkisen ja
-tarkasteli hänen kasvojaan.
-
--- Kas niin, konstaapeli, sanoi Racksole tyynesti, olkaa hyvä ja
-jättäkää pilanne. Minulla ei ole aikaa hukata.
-
--- Anteeksi, hyvä herra, pyysi konstaapeli, vaikka epäröiden ja
-hieman pahalla tuulella, ja sitten hän salli Racksolen jatkaa
-matkaansa. Miljoonamiehen aikomuksena oli, saadakseen Julesin
-vangituksi, tikapuita myöten laskeutua pienelle, matalalle pihalle
-ja sitten piiloutua jonkun esiinpistävän muurinnurkkauksen taakse,
-kunnes mr Tom Jackson olisi päässyt kellariin. Hän kiipesi senvuoksi
-ketterästi pisteaidan -- oman hotellinsa pisteaidan -- yli ja oli
-juuri varovaisesti laskeutumassa tikapuita alas, kun karkea käsi
-tarttui hänen takinkaulukseensa ja vähemmän lempeällä otteella pakotti
-hänet nousemaan takaisin. Asianlaita oli niin, että Racksole oli
-laskelmissaan jättänyt poliisikonstaapelin huomioonottamatta. Tämä
-rauhan vartija oli Racksolen käytöstä epäillen kaikessa hiljaisuudessa
-seurannut häntä kujaa pitkin. Nähdessään miljoonamiehen kiipeämässä
-pisteaidan yli oli hän katsonut velvollisuudekseen puuttua asiaan,
-ja seurauksena oli Racksolen häpeällinen vangitseminen. Turhaan
-miljoonamies teki huomautuksia, antoi selityksiä, purki sadatellen
-sisuaan. Vain yksi asia saattoi tyydyttää tyhmää konstaapelia --
-nimittäin se, että Racksole hänen seurassaan palaisi hotelliin ja
-siellä todistaisi, kuka hän oli. Jos Racksole silloin osottautuisi
-Racksoleksi, Grand Babylonin omistajaksi, hyvä -- silloin
-poliisikonstaapeli lupasi pyytää anteeksi. Niin ei siis Racksolella
-ollut muuta neuvoa kuin suostua ehdotukseen. Henkilöllisyytensä
-todistaminen vei häneltä luonnollisesti vain muutamia minuutteja,
-joitten kuluttua Racksole vihoissaan, mutta yhtä kylmäverisenä kuin
-aina ennenkin, palasi pisteaidalleen, konstaapelin poistuessa johonkin
-toiseen osaan vartiopaikkaansa, jossa saattoi toivoa tapaavansa jonkun
-toverin jutellakseen hetkisen hänen kanssaan.
-
-Silläaikaa oli luonnollisesti ystävämme Jules, täysin tietämättömänä
-ulkopuolella tapahtuvasta ottelusta ja itseään uhkaavasta vaarasta,
-alhaalla kellarissa, johon oli ennättänyt ennenkuin Racksole ensi
-kerran joutui pisteaidan luo. Oli todellakin Julesille onnellinen
-sattuma, että hänen kellarista poistumisensa sattui siihen aikaan,
-jolloin Racksole oli poissa. Toista kertaa kiiruhtaessaan kujaa pitkin
-sai Racksole nähdä jonkun kulkevan noin viisikymmentä metriä edellään
-rantakadulle päin. Hän arvasi silmänräpäyksessä miehen olevan Julesin
-ja itse päässeensä poliisikonstaapelin kynsistä hiukan liian myöhään.
-Hän juoksi, ja Jules, joka kuuli takaa-ajon töminän, alkoi myöskin
-juosta. Entinen hovimestari oli nopea. Hän suuntasi juoksunsa suoraan
-määrättyä rantamuurin paikkaa kohti ja hyppäsi Racksolen suureksi
-hämmästykseksi suoraan muurin yli ja, kuten näytti, jokeen. Onko hän
-niin säikähtynyt, että tekee itsemurhan? huudahti Racksole juostessaan.
-Mutta sekunttia myöhemmin ilmaisi höyrypurren puhkuminen ja tohina,
-ettei Jules sentään ollut joutunut juuri itsemurhan epätoivoisiin
-ajatuksiin. Kulkiessaan ajotien poikki rannalle näki miljoonamies
-höyrypurren savupiipun loittonevan jokimuurista. Pursi kääntyi joen
-keskiuomaa kohti ja käänsi kokkansa Lontoonsiltaan päin. Joki peittyi
-äänettömään sumuun. Racksole oli voimaton...
-
-Vaikka Racksole oli joutunut Grand Babylonin alueella kaksi kertaa
-tappiolle taistelussa, jossa kysyttiin neuvokkuutta, kerran Roccon
-ja kerran Julesin kanssa kamppaillessaan, ei hän oikeutta myöten
-kuitenkaan voinut moittia itseään siitä, että hänen suunnitelmansa
-tällä kertaa olisi epäonnistunut, sillä se oli johtunut kokonaan
-sivullisen henkilön sekaantumisesta ja suoranaisesta huonosta onnesta.
-Hän ei senvuoksi antanut tämän tapahtuman häiritä untaan sinä yönä.
-
-Seuraavana päivänä hän etsi ruhtinas Aribertin, sillä hänen ja
-ruhtinaan välillä vallitsi nyt todellinen, avomielinen ystävyys, ja
-ilmoitti ruhtinaalle edellisen yön tapahtumat ja erittäinkin, mitä
-Romanée-Contipullolle oli tehty.
-
--- Söitte kai eilen päivällistä Eugen-herttuan kanssa?
-
--- Söin kyllä. Ja ihmeellistä kyllä joimme pullollisen Romanée-Contia,
-ihmeteltävää viiniä, johon Eugen on vallan ihastunut.
-
--- Tuletteko tänään syömään päivällistä hänen kanssaan?
-
--- Hyvin todennäköisesti. Pelkään tämän olevan viimeisen päivän, jonka
-viivymme täällä. Eugen haluaa palata Poseniin huomenna varhain.
-
--- Onko mieleenne johtunut, ruhtinas, sanoi Racksole, että jos Julesin
-on onnistunut myrkyttää veljenpoikanne, hänen todennäköisesti myöskin
-onnistuisi myrkyttää teidät?
-
--- Sitä en ole ajatellut, sanoi Aribert nauraen, mutta siltä näyttää.
-Tuntuu siltä kuin Jules, jotta hänen vain onnistuisi päästä erikoiseen
-uhriinsa käsiksi, ei pitäisi lukua siitä, tuhoutuuko mahdollisesti
-samalla joku muu tai jotakin muuta. Nyt meidän kuitenkaan ei tarvitse
-pelätä mitään siltä taholta. Te tiedätte pullon ja voitte heti tehdä
-sen vaarattomaksi.
-
--- Mutta minä en aio tehdä sitä vaarattomaksi, sanoi Racksole
-tyynesti. Jos Eugen-herttua pyytää tänään päivälliseksi tarjoamaan
-Romanée-Contia, niinkuin hän arvattavasti tulee tekemään, aion tarjota
-juuri sen pullon hänelle -- ja teille.
-
--- Tahdotteko siis myrkyttää meidät vasten tahtoanne?
-
--- Tuskin vain, sanoi Racksole hymyillen. Haluan vain koettaa saada
-ilmi Julesin rikostoverin hotellissa. Olen jo tiedustellut viinikirjan
-pitäjä Hubbardin asioita. Eikö teistä ole merkillistä, että mr Hubbard
-juuri tänään sairastaa vuoteen omana? Hubbardia vaivaa, niin on minulle
-kerrottu, jonkunlainen vatsamyrkytys, joka on kohdannut häntä yöllä.
-Hän ei sano tietävänsä syytä siihen. Hänen paikkaansa viinikellarissa
-tulee tänään hoitamaan hänen apulaisensa, vain nuori poika, mutta
-kaikesta päättäen sangen älykäs nuorukainen. Minun tarvinnee tuskin
-sanoa, että tulemme pitämään häntä silmällä.
-
--- Hetkinen, keskeytti ruhtinas Aribert. En oikein käsitä, kuinka te
-luulette myrkytyksen toimeenpannun?
-
--- Pulloa tarkastaa paraikaa eräs ammattimies, jonka tehtäväksi on
-annettu poistaa mahdollisimman vähän sitä sekotusta, jolla Jules oli
-voidellut pullon suun. Pullo asetetaan kaikessa salaisuudessa takaisin
-lokeroonsa. Otaksun, että viiniin kaadettaessa sekoittuu joku määrä
-myrkkyä, jonka luulen olevan hyvin voimakasta.
-
--- Mutta tarjoileva palvelija pyyhkii aivan varmaan pullon kaulan?
-
--- Niin, ehkäpä, mutta hyvin huolimattomasti. Ja sitäpaitsi on varsin
-vähän todennäköistä, että hän pyyhkii pois kaiken myrkyn; osa siitä on
-hyvin älykkäästi sivelty reunan sisäpinnalle. Sitäpaitsi, ajatelkaa,
-jos hän unohtaisi pyyhkiä pulloa?
-
--- Eugen-herttuaa palvelee aina päivällisillä Hans. Sen kunnian tuo
-uskollinen vanha karhu on pidättänyt itselleen.
-
--- Mutta otaksukaapa, että Hans... Racksole vaikeni.
-
--- Hans rikostoveri! Ei, hyvä Racksole, sellainen otaksuma on aivan
-mahdoton.
-
-Samana iltana söi ruhtinas Aribert päivällistä ylhäisen veljenpoikansa
-seurassa loistokerroksen upeassa ruokasalissa. Hans tarjoili
-vastaanotettuaan ruokalajit ovella muilta palvelijoilta. Aribert
-huomasi veljenpoikansa välinpitämättömäksi ja vähäpuheiseksi.
-Edellisenä päivänä, jolloin Eugen-herttua tuloksettomasti
-keskusteltuaan Sampson Levin kanssa epätoivoissaan oli uhannut tehdä
-itsemurhan sellaisella tavalla, "joka perästäpäin näyttäisi vain
-onnettomuudelta", oli ruhtinas Aribert pakottanut hänet antamaan
-kunniasanansa, ettei tekisi sitä.
-
--- Mitä viiniä teidän kuninkaallinen ylhäisyytenne haluaa? kysyi vanha
-Hans miellyttävällä äänellään, kun liemi oli tarjoiltu.
-
--- Sherryä, käski Eugen-herttua karskisti.
-
--- Ja Romanée-Contia sitten? sanoi Hans.
-
-Aribert katsahti nopeasti ylös.
-
--- Ei, ei tänä iltana. Tahdon koettaa sherryä tällä kertaa, sanoi
-Eugen-herttua.
-
--- Luulenpa sittenkin, että tahdon Romanée-Contia, Hans, kun tarkemmin
-mietin, lisäsi hän jälestäpäin. Se sopii minulle paremmin kuin
-samppanja.
-
-Tätä kuuluisaa ja mainiota bourgognea tarjottiin paistin ohessa.
-Vanha Hans kantoi sen hellävaroen esille korikehdossa, väänsi siihen
-korkkiruuvin matemaattisella tarkkuudella ja veti ulos korkin, jonka
-antoi herransa tarkastettavaksi. Eugen-herttua nyökkäsi ja käski hänen
-laskea se pöydälle. Aribert piti häntä silmällä jännitetyllä huomiolla.
-Hän ei hetkeäkään voinut uskoa, etteikö Hans ollut itse uskollisuus,
-mutta kuitenkin olivat Racksolen sanat vastoin hänen tahtoaan
-herättäneet hänessä jonkinlaista levottomuutta. Tänä hetkenä mutisi
-Eugen-herttua pöydän yli:
-
--- Aribert, minä peruutan lupaukseni. Huomaa, että minä peruutan sen.
-
-Ruhtinas Aribert pudisti voimakkaasti päätään siirtämättä katsettaan
-Hansista. Valkohapsinen palvelija pyyhki huolimattomasti ruokaliinalla
-Romanée-Contipullon kaulaa ja kaasi lasiin. Aribert vapisi kiireestä
-kantapäähän.
-
-Eugen-herttua otti lasin kohottaen sitä päivänvaloa vastaan.
-
--- Älkää juoko sitä, sanoi Aribert hyvin tyynesti. Se on myrkytetty.
-
--- Myrkytettyä! huudahti Eugen-herttua.
-
--- Myrkytettyä, sire! huudahti vanha Hans syvästi hämmästyneen ja
-murheellisen näköisenä, ja hän tarttui lasiin. Mahdotonta, sire.
-Itsehän minä avasin pullon. Ei kukaan muu ole siihen koskenut, ja
-korkki oli eheä.
-
--- Sanon teille, että se on myrkytettyä, toisti Aribert.
-
--- Teidän ylhäisyytenne suonee anteeksi vanhalle miehelle, sanoi
-Hans, mutta joka sanoo tätä viiniä myrkytetyksi, hän samalla sanoo
-minua murhaajaksi. Tahdon toistaa teille, että se ei ole myrkytettyä.
-Minä juon sen. Ja hän kohotti lasin vapiseville huulilleen. Tänä
-hetkenä sai Aribert nähdä, ettei ainakaan vanha Hans ollut Julesin
-rikostoveri. Syöksyen ylös paikaltaan iski hän lasin iäkkään palvelijan
-kädestä, niin että sirpaleet helisten lensivät osaksi pöydälle, osaksi
-lattialle. Ruhtinas ja palvelija tuijottivat toisiinsa murheellisen
-ja peloittavan äänettömyyden vallitessa. Kuului heikkoa ryminää, ja
-Aribert katsahti sivulle. Hän huomasi Eugen-herttuan kumartuneena
-veltosti eteenpäin tuolin vasemman nojapuun yli. Herttuan käsivarret
-riippuivat suorina ja elottomina, hänen silmänsä olivat suljetut: hän
-oli tajutonna.
-
--- Hans! mutisi ruhtinas Aribert. Hans. Mitä tämä tietää?
-
-
-
-
-XXV.
-
-HÖYRYPURSI.
-
-
-Mr Tom Jacksonin suunnitelma turvata pakonsa hotellista höyrypurrella
-oli erinomainen, niin pitkälle kuin se ulottui, mutta Racksolen
-mielestä se ei ulottunut riittävän pitkälle. Racksole oli sitä mieltä,
-mikä tuotti hänelle aivan erikoista iloa, että hänellä nyt oli
-kiinteä ja määrätty johtolanka Grand Babylonin entisen hovimestarin
-pyydystämiseksi. Hän ei tiennyt mitään Lontoon satamasta, mutta hän
-tunsi sattumalta koko paljon monta vertaa monimutkaisempaa, joskin
-hiukan pienempää New-Yorkin satamaa, ja hän oli varma siitä, ettei
-Julesin höyrypurren tavoittaminen tuottaisi mitään voittamattomia
-vaikeuksia.
-
-Racksolella ei ollut mitään luotettavia tuntomerkkejä sen höyrypurren
-löytämiseksi, jolla mr Tom Jackson oli paennut. Taivas oli mennyt
-pilveen kohta keskiyön jälkeen, ja oli niinikään ollut heikko sumu,
-jonka vuoksi hän oli voinut eroittaa ainoastaan sen, että se oli pitkä
-vene, noin kuudenkymmenen jalan pituinen ja luultavasti mustaksi
-maalattu. Hän oli itse koko yön tähystänyt kaikkia jokea ylös kulkevia
-laivoja, ja aamulla hän oli asettanut sijaansa miehen, jonka oli määrä
-ilmoittaa hänelle heti, kun joku höyrypursi oli matkalla Westminsteriin
- Puolenpäivän aikaan, keskusteltuaan ruhtinas Aribertin kanssa, kulki
-hän jokea alas vuokratulla soutuveneellä aina tullihuoneelle asti ja
-nuuski vähän kussakin paikassa etsimänsä purren jälkiä. Mutta hän ei
-löytänyt mitään. Hän oli senvuoksi jotakuinkin varma siitä, että
-tuo salaperäinen höyrypursi oli jossakin tullihuoneen alapuolella.
-Tullihuoneen portaitten kohdalla hän astui maihin ja kysyi hyvin
-korkeassa asemassa olevaa virkamiestä -- arvoltaan kenraalitirehtöörin
-vertaista -- jonka kerran oli vastaanottanut vieraakseen New-Yorkissa
-ja jonka liikeasioissa oli kohdannut Lontoossa Lloydsilla. Tämän suuren
-miehen tilavassa mutta likaisessa virkahuoneustossa tapahtui pitkä
-keskustelu -- keskustelu, jonka kuluessa Racksolen oli pakko jossain
-määrin käyttää vakuuttavaa kykyään ja joka vihdoin päättyi siihen, että
-tuo korkea virkamies soitti kelloa.
-
--- Pyydä mr Hazelia -- huone n:o 332 -- tulemaan luokseni, sanoi
-virkamies sille pojalle, joka oli noudattanut kutsua, ja kääntyi
-senjälkeen Racksolen puoleen lisäten: Minun tarvinnee tuskin toistaa,
-paras mr Racksole, että tämä tapahtuu kokonaan viran ulkopuolella.
-
--- Sopimuksen mukaan luonnollisesti, sanoi Racksole. Mr Hazell astui
-sisään. Hän oli nuori, noin kolmenkymmenenvuotias mies, siniseen
-kesäpukuun puettu, kasvot kalpeat ja tarmokkaat, viikset ruskeat ja
-ruskea leukaparta sangen kaunis.
-
--- Mr Hazell, sanoi korkea virkamies, saan esittää teidät mr Theodore
-Racksolelle -- tunnette epäilemättä hänen nimensä. Mr Hazell, jatkoi
-hän, kääntyen Racksolen puoleen, on tarkastusvirkamies. Hän sattuu nyt
-olemaan yövuorolla. Hänen käytettävänään on jokivene, jonka miehistönä
-on kaksi miestä ja jolla on oikeus nousta mihin laivaan hyvänsä ja
-tarkastaa se. Jos on mitään, mikä koskee Thamesia tästä Gravesendiin
-saakka, jota hr Hazell ja hänen miehistönsä eivät tiedä, on se
-sellaista, jota ei tarvitsekaan tietää.
-
--- Hauska tutustua teihin, herrani, sanoi Racksole yksinkertaisesti
-pudistaen nuoren miehen kättä. Racksole huomasi mielikseen, että mr
-Hazell ei näyttänyt ollenkaan vaivautuneelta.
-
--- Kuulkaa nyt, Hazell, jatkoi ylhäinen virkamies, mr Racksole tahtoo,
-että te auttaisitte häntä ensi yönä tehtävällä pienellä yksityisellä
-jokimatkalla. Annan teille yhdeksi yöksi loman. Lähetin noutamaan
-teitä osaksi senvuoksi, että luulin teidän pitävän tästä seikkailusta,
-osaksi senvuoksi, että tiedän voivani luottaa siihen, että katsotte
-tekevänne tämän täysin viran ulkopuolella ja ettette siitä puhu muille.
-Ymmärrättekö? Uskallan väittää, ettei teille tule olemaan syytä katua,
-että olette ollut kohtelias mr Racksolelle.
-
--- Luulen käsittäväni, mistä on kysymys, sanoi Hazell vähän hymyillen.
-
--- Ja kuulkaahan, sanoi virkamies, vaikka tehtävä onkin viran
-ulkopuolella, olisi hyvä, jos olisitte puettu virkatakkiinne.
-Ymmärrättekö?
-
--- Täydellisesti, sanoi Hazell. Sen olisin joka tapauksessa tehnyt.
-
--- Ja nyt, mr Hazell, sanoi Racksole, tahdotteko suoda minulle sen
-kunnian, että syötte aamiaista kanssani? Jos suostutte, haluaisin
-tilata sen siihen paikkaan, missä tavallisesti syötte.
-
--- Ja niin tapahtui, että Theodore Racksole ja George Hazell,
-tullivirkamies, yhdessä söivät aamiaiseksi lampaankyljyksiä ja joivat
-kahvia Thomas Chap-Housessa Lontoon Cityssä. Miljoonamies huomasi kohta
-tavanneensa teräväpäisen ja laajatietoisen henkilön.
-
--- Voitteko lähteä liikkeelle iltapäivällä? kysyi hän.
-
--- Voin kyllä, sanoi Hazell, minäpä annan jonkun tovereistani tehdä
-merkinnän, ja sitten olen vapaa.
-
--- Katsokaa, sanoi Racksole, tahtoisin mielelläni, että te seuraisitte
-minua Grand Babyloniin. Silloin voisimme puhua vähän lähemmin pienestä
-matkastani. Ja voisimmeko mennä teidän alukseenne? Tahtoisin tavata
-miehistönne.
-
--- Se käy kyllä päinsä, vastasi Hazell. Molemmat mieheni ovat
-laiskimpia ja sieluttomimpia olentoja, mitä voi tavata. He syövät
-liikaa ja ovat ylenmäärin olueen meneviä, mutta he tuntevat joen ja
-ymmärtävät, mitä heidän on tehtävä. He ovat valmiit suorittamaan
-minkä tehtävän tahansa, kun on puhe rehellisestä pelistä ja he saavat
-palkkansa eikä heitä vaadita kiirehtimään.
-
-Samana iltana, kohta pimeän tultua, nousi Racksole yhdessä uuden
-ystävänsä George Hazellin kanssa yhteen mustiksi maalatuista
-tulliveneistä, jonka miehistönä oli kaksi miestä, jotka olivat
-vapaamiehiä joella, kunnianosotus, johon sisältyy eräitä oikeuksia,
-joita maamyyrä ei ymmärrä. Oli sumuinen ja painostava ilta.
-
-Soutajia oli käsketty hiljaa kulkemaan jokea alas The Pooliin, joksi
-Towerin alapuolella olevaa laajaa jokialuetta nimitetään. Molemmille
-soutajille ei aikaisemmin ollut ilmoitettu matkan tarkoitusta,
-mutta nyt, heidän päästyään onnellisesti matkalle, katsoi mr Hazell
-soveliaaksi antaa heille siitä jonkunlaista vihiä.
-
--- Toivomme keksivämme erään sangen epäiltävän höyrypurren, sanoi hän.
-Tämä ystävämme tässä haluaa kiihkeästi löytää sen, ja ennenkuin hän
-on saanut sen näkyviin, ei mihinkään määrättyyn toimenpiteeseen saata
-ryhtyä.
-
--- Minkä näköinen se on, herra, kysyi peräsoutaja, kasvoiltaan
-lihavahko mies, joka näytti täysin kykenemättömältä mihinkään vakavaan
-ponnistukseen.
-
--- En tiedä, vastasi Racksole, mutta mikäli saatoin nähdä, oli se
-kuudenkymmenen jalan pituinen ja mustaksi maalattu. Luulen kyllä
-tuntevani sen, jahka saan sen nähdä.
-
--- Eipä siitä ole paljon osviittaa, huudahti toinen mies äreästi. Mutta
-mitään muuta hän ei sanonut, sillä hän oli, samoinkuin toverinsakin,
-saanut Racksolelta etukäteen yhden Englannin punnan, ja sellainen raha
-saa koko joukon aikaan, kun on hillittävä Thamesinsoutajan luontaista
-taipumusta ivaan ja suulauteen.
-
--- Erääseen toiseenkin seikkaan kiinnitin huomioni, sanoi Racksole
-yhtäkkiä, mutta unohdin mainita siitä teille. Purren potkuri tuntui
-työskentelevän ontuen.
-
-Molemmat soutajat purskahtivat nauruun.
-
--- Vai niin, sanoi lihava soutaja, silloin tiedän, minkä purren herra
-haluaa tavottaa. -- Se on Jack Everettin vene, jota tavallisesti
-nimitetään ankeriaaksi. Siinä on nelisiipinen potkuri, ja yksi siipi on
-mennyt poikki.
-
--- Niin, se se varmasti on, sanoi keulasoutaja edelliseen yhtyen. Jos
-te sen tahdotte käsiinne, niin oli se tänä aamuna Cherry Gardenin
-rannassa.
-
--- Mennään sitten niin nopeasti kuin suinkin Cherry Gardenin rantaan,
-sanoi Racksole, ja vene kääntyi joen yli alkaen hitaasti solua
-virran mukana oikeaa rantaa, liukuen muutamien telakkain ohi, joista
-monessa vielä tänä myöhäisenä hetkenä oli käynnissä nostolaitteet,
-jotka tyhjinä laskettiin laivojen tavarasäiliöihin ja nousivat niistä
-täysinä. Molempien soutajien ohjatessa veneen liikkeitä laskuvedessä,
-selitti Hazell miljoonamiehelle, että "Ankerias" oli joen huomatuimpia
-pursia. Everettin alus näytti aina olevan saatavissa soveliasta
-rahallista korvausta vastaan, jos vain jollakulla oli joku häpeällinen
-ja salakavala juoni tekeillä ja sen toteuttamiseksi tarvitsi joen
-myötävaikutusta. "Ankerias" oli ollut pahemmassa kuin pulassa tuhansia
-kertoja, mutta aina onnellisesti, joskaan ei juuri kunniakkaasti,
-päässyt pälkähästä. Jokipoliisi piti sitä valppaasti silmällä, ja
-kaikkein merkillisintä oli, ettei sen omistaja, vanha Everett, vielä
-koskaan ollut vakavasti joutunut huonoon valoon mistään laittomasta
-teosta. Kertaakaan ei oikeuden asiamies ollut saanut todistetuksi
-mitään varmaa "Ankeriaan" omistajasta, vaikka monet sen entisistä
-vuokraajista tällä hetkellä olivat vangittuina pitkin maata. Viime
-aikoina oli alus kuitenkin vioittuneen potkurinsa vuoksi joutunut
-huonoon maineeseen pahantekijäinkin keskuudessa, ja tämä veljeskunta
-oli vähitellen hyljännyt sen, turvautuen toiseen vähemmän helposti
-tunnettavaan.
-
--- Ystävämme, mr Tom Jackson, sanoi Hazell Racksolelle, oli varomaton
-vuokratessaan "Ankeriaan". Hänen laatuisensa kokeneen roiston olisi
-toki pitänyt paremmin ymmärtää asiansa. Ette nyt voi olla pääsemättä
-juonen perille.
-
-Tällöin vene lähestyi Cherry Gardenin rantaa, mutta pahaksi onneksi oli
-ohut öinen sumu verhonnut joen, niin ettei esineitä saattanut selvästi
-erottaa niiden ollessa enemmän kuin kolmenkymmenen metrin päässä.
-Tulliveneen liukuessa rannan ohi jännittivät kaikki siinä olevat
-miehet katseensa nähdäkseen tuon salaperäisen purren, mutta siitä ei
-voinut havaita vilahdustakaan. Vene liukui virran mukana, soutajien
-lepuuttaessa airoja. Sitten he töintuskin välttivät yhteentörmäyksen
-ison norjalaisen purjelaivan kanssa, joka oli ankkuroituna kokka virran
-suuntaan päin. Tämän laivan ohi he kulkivat alihangan puolelta. Juuri
-kun he olivat päässeet sen keulankärjen ohi, huudahti lihava soutaja
-innostuneena:
-
--- Tuossa sen keula on! Ja hän käänsi veneen alkaen soutaa ylöspäin
-vasten virtaa. Ja aivan oikein nähtiin kadonnut "Ankerias" mukavasti
-ankkuroituna norjalaisen laivan ylähangan puolella, somasti kätkettynä
-sen ja rannan väliin. Miehet soutivat veneen hyvin hiljaa aluksen
-sivulle.
-
-
-
-
-XXVI.
-
-ÖINEN TAKAA-AJO JA KATUPOIKA.
-
-
--- Minäpä nousen aluksi laivaan, sanoi Hazell kuiskaten Racksolelle.
-Annan heidän ymmärtää epäileväni, että aluksessa on tullissa
-käsiteltävää tavaraa, ja tällöin saan tilaisuuden tarkastaa sen
-perinpohjin.
-
-Virkatakkiinsa ja -lakkiinsa puettuna nousi hän, Racksolen mielestä
-jotakuinkin häikäilemättä, aluksen jokseenkin matalalle kannelle. "Ketä
-on laivassa?" kuuli Racksole hänen huutavan, ja naisen ääni vastasi.
-Hazell huusi silloin: "Minä olen tullivirkamies ja tahdon tutkia
-aluksen", jonka jälkeen hän katosi pieneen keskellä laivaa olevaan
-salonkiin. Sitten ei Racksole enää kuullut mitään. Miljoonamiehestä
-tuntui kuin Hazell olisi ollut poissa tuntikausia, mutta vihdoin hän
-palasi.
-
--- En voinut löytää mitään, sanoi hän hypätessään alas soutuveneeseen,
-ja sitten lisäsi hän hiljaisella äänellä Racksolelle:
-
--- Siellä on eräs nainen laivassa. Häneen näyttää sopivan kuvauksenne
-miss Spenceristä. Pannussa on täysi höyry, mutta koneenkäyttäjää ei
-siellä ollut. Kysyin, missä koneenkäyttäjä oli, jonka jälkeen hän
-tahtoi tietää, mitä se asia minua liikutti, ja käski minun tehdä
-tehtäväni ja sitten lähteä. Näkyy olevan ovela nainen. Pistin nenäni
-joka paikkaan, näkemättä kuitenkaan jälkeäkään kenestäkään muusta. Ehkä
-on parasta, että soudamme tiehemme ja asetumme läheisyyteen hetkiseksi
-vain nähdäksemme, tapahtuuko mitään merkillistä.
-
--- Oletteko ihan varma, ettei hän ole laivassa? kysyi Racksole.
-
--- Ihan varma, sanoi Hazell jyrkästi. Tiedän, miten menettelen laivaa
-tutkiessani. Katsokaa tätä. Ja hän ojensi Racksolelle noin kahden jalan
-pituisen ja puisella päällä varustetun teräsneulan.
-
--- Se on tullin apuneuvoja laivoja tarkastettaessa, sanoi hän.
-
--- Ei kai käy päinsä nousta laivaan ja viedä nainen pois? lausui
-Racksole epäröiden.
-
--- Oo, alkoi Hazell samaten epäröiden, mitä siihen...
-
--- Mihinkä tuo on matkalla? keskeytti Hazellin kokkasoutaja. Katsoen
-miehen sormen osoittamaan suuntaan huomasi sekä Hazell että Racksole
-enemmän tai vähemmän seivästi, kuinka joku vene kiiti norjalaisen
-laivan kokan alitse joen laskusuuntaan, kadoten sumuun.
-
--- Se on Jules, sen uskallan vannoa, huusi Racksole. Perästä, miehet.
-Kymmenen puntaa mieheen, jos tavotamme hänet!
-
--- Airot veteen nyt, pojat! sanoi Hazell, ja raskas tullivene läksi
-ajamaan takaa.
-
--- Tästä näkyy kehittyvän kaunis pilajuttu, huomautti Racksole.
-
--- Se riippuu siitä, mitä pilajutulla tarkoitatte, sanoi Hazell. Ei ole
-juuri pilaa kiitää jokea alas sen keskiuomassa näin sumussa. Ei koskaan
-tiedä, milloin joutuu toiseen maailmaan, kun kaikki nämä proomut
-molskivat ympärillä. Luulen miehen kätkeytyneen veneeseen nähtyään
-meidät ja sitten minun lähdettyäni päästäneen kokkanuoran irti.
-
-Vene lipui nopeasti eteenpäin laskuvedessä. Ohjaus riippui sattumasta
-ja vaistosta enemmän kuin mistään muusta. Vähän väliä täytyi peräsimen
-nuoria hoitelevan Hazellin kääntää vene äkisti syrjään välttääkseen
-törmäämästä proomuun tai ankkuroituun laivaan. Racksolesta näytti
-laivoja olevan ankkurissa yltympäri joella. Hän tähysteli vilkkaasti
-ympärilleen, mutta pitkään aikaan hän ei voinut nähdä muuta kuin sumua
-ja epämääräisiä laivojen ääriviivoja. Sitten hän äkkiä sanoi jokseenkin
-tyynesti:
-
--- Olemme oikealla tolalla. Voin nähdä hänet edessämme. Me tavoitamme
-hänet. Seuraavassa minuutissa näkyi vene selvästi vähemmän kuin
-kahdenkymmenen metrin päässä, ja meloja -- joka nyt meloi rajusti
--- oli selvästi Jules -- Jules puettuna kepeään tweedpukuun ja
-huopahattuun.
-
--- Olitte oikeassa, sanoi Hazell. Tämä on pilajuttu. Tunnen ihan
-innostuvani. Se on virkistävämpää kuin vetopasuunan puhaltaminen
-orkesterissa. Ohjaanko hänen päälleen, mitä? Voimmehan sitten onkia
-pojan vedestä.
-
--- Ylähangan puolelta, komensi Racksole.
-
--- Eihän, ukko kulta! vastasi Hazell, sieltä ei pääse. Hänen on pakko
-tulla takaisin alempana. Se on vain juoni. Lasken suoraan eteenpäin.
-
-Ja he kulkivat edelleen, lihavan soutajan ponnistellessa, niin että
-hänen kasvonsa loistivat pilkkopimeässäkin. Mutta kahden proomun
-välitse tuli tyhjä vene, joka kääntyi virran mukana Greenwichiin päin.
-
-Lihava mies sanoi läähättäen sanan toverilleen, ja tullivene pysähtyi
-samassa.
-
--- Hän on hyvässä turvassa, sanoi kokkasoutaja. Jos kiinniotettava on
-hän, niin on hän jommassakummassa proomussa, ja teidän on vain noustava
-sinne ja otettava hänet sieltä.
-
--- Niin, siinä koko juttu, sanoi ääni lähimmän proomun pohjasta, ja
-ääni oli Julesin, jonka nimi muutoin oli Tom Jackson.
-
--- Kuulkaas veitikkaa, sanoi lihava soutaja nauraen. Se on totta
-totisesti varma mies. Mutta jos minä olisin teidän sijassanne, mr
-Hazell, tai tämän herran sijassa, niin en kiipeisi tuohon proomuun ensi
-hädässä.
-
-He peräyttivät veneen lähimmän proomun perän alle ja tähystivät ylös.
-
--- Hyvä on, sanoi Racksole Hazellille. Minulla on revolveri. Kuinkahan
-pääsen tuonne ylös?
-
--- Niin, uskon kyllä, että teillä on revolveri, mutta sitä ette
-saa käyttää, sanoi Hazell kiivaasti. Ei saa syntyä mitään melua.
-Saisimme jokipoliisin heti niskaamme, jos revolverinlaukaus kuuluisi,
-ja se olisi minun tuhoni. Jos tulisi kuulustelu, ei tullihallitus
-kiinnittäisi mitään huomiota siihen seikkaan, että esimieheni on
-määrännyt minut suorittamaan tämän työn, ja minua kehoitettaisiin
-eroamaan virastani.
-
--- Siinä suhteessa ei teidän tarvitse pelätä, minä tietysti vastaan
-kaikesta.
-
--- Siitä ei olisi apua, vaikka ottaisitte kantaaksenne kuinka suuren
-osan edesvastuusta, huomautti Hazell, te ette voisi asettaa minua
-takaisin virkaani, ja urani olisi katkaistu.
-
--- Mutta onhan muita uria, sanoi Racksole, joka todella kiihkeästi
-halusi teloittaa entisen tarjoilijansa hyvin tähdätyllä luodilla. Onhan
-muita uria.
-
--- Tulli on minun urani, sanoi Hazell, välttäkäämme siis ampumista.
-Voimmehan odottaa hetkisen läheisyydessä; ei hän missään tapauksessa
-pakenemaan pääse. Voitte saada minun pistimeni, jos tahdotte -- ja hän
-luovutti Racksolelle tutkimisaseensa. Voitte tehdä, mitä haluatte,
-kunhan teette sen sievästi melua herättämättä.
-
-Muutamia minuutteja istuivat nuo neljä miestä toimettomina veneessä
-liikehtivän sumun ympäröiminä, allaan musta vesi ja yläpuolellaan
-puoleksi lastattu proomu, jossa oli päättäväinen ja kekseliäs mies.
-Äkkiä sumu hälveni kutistuen kuin täpläksi, ikäänkuin joku peto olisi
-sen pois puhaltanut. Taivas tuli näkyviin, ja se oli kirkas ja kuu
-paistoi. Muutos oli juuri sellainen ihanteellinen vaihdos, joka niin
-usein tapahtuu suurilla joilla.
-
--- Nyt on huomattavasti parempi, sanoi lihava soutaja. Samassa hetkessä
-näkyi pää proomunlaidan yli. Se oli Julesin naama -- tumma, synkkä ja
-ivallisessa hymyssä.
-
--- Onko mr Racksole venheessä? kysyi hän tyynesti. Jos niin on,
-niin tulkoon mr Racksole tänne. Mr Racksole on tavoittanut minut
-ja saa minut ilmaiseksi. Tässä minä olen. Hän nousi seisomaan koko
-pituudelleen proomun kannelle ja näytti isolta yöllistä taivasta
-vastaan. Kaikki tulliveneessä olijat saattoivat nähdä, että hän
-oikeassa kädessään piti lyhyttä tikaria. -- Kas niin, mr Racksole,
-olette kauan ajanut minua takaa, jatkoi hän, nyt olen tässä. Miksette
-tule tänne ylös? Jollei teillä itsellänne ole rohkeutta tulla, niin
-kehoittakaa jotakuta toista astumaan tänne teidän asemastanne. Sama
-rehellinen kohtelu on tuleva kaikkien osaksi... Ja Jules naurahti
-lyhyesti ja läpitunkevasta.
-
-Sitä nauruaan hän juuri nauroi, kun hän yhtäkkiä syöksähti eteenpäin.
-
--- Mitä teillä on minun proomussani tekemistä? Alas täältä! Poikasen
-hento kimakka ääni kuului pimeästä. Pieni rääsyinen poika oli kaikessa
-hiljaisuudessa ilmestynyt Julesin taakse, ja kaksi pientä käsivartta
-oli sysännyt hänet veteen. Hän putosi kauniisti loiskahtaen. Huomasi
-heti, ettei uimataito kuulunut Julesin taitolahjoihin. Hän potki
-hurjasti ja upposi. Kun hän uudelleen näyttäytyi, vedettiin hänet
-ylös tulliveneeseen. Köysi otettiin esille, ja minuutin parin päästä
-oli mies häpeällisesti sidottuna veneen pohjalla. Katupojan avulla
--- proomussa, joka ehkä ei ollut hänen olinpaikkansa enemmän kuin
-Julesinkaan -- oli Racksole voittanut pelin. Ensi kertaa moneen
-viikkoon tunsi miljoonamies rauhan ja tyydytyksen tunteen. Hän kumartui
-Julesin ojennetun ruumiin yli Hazellin tutkimusase kädessään.
-
--- Mitä aioitte nyt tehdä hänelle? kysyi Hazell.
-
--- Soudetaan Grand Babylonin edessä olevan rantalaiturin portaille. Hän
-on saava hyvän asunnon hotellissani, sen lupaan hänelle.
-
-Jules ei virkkanut sanaakaan.
-
-Ennenkuin Racksole sinä yönä erosi tullivirkamiehestä, oli Jules
-onnellisesti kuljetettu Grand Hotel Babyloniin, ja molemmat soutajat
-olivat saaneet kumpikin kymmenen puntaansa.
-
--- Jäätte kai tänne yöksi, sanoi miljoonamies. On myöhä.
-
--- Mielelläni, sanoi Hazell. Seuraavana aamuna näki hän ylenmäärin
-herkullisen aamiaisen odottavan itseään, ja ruokaliinassa oli sadan
-punnan seteli. Mutta vaikka Hazell vasta paljon myöhemmin sai sen
-tietää, oli tapahtunut yhtä ja toista, ennenkuin hän nautti tämän
-oivallisen aamiaisensa.
-
-
-
-
-XXVII.
-
-TOM JACKSONIN TUNNUSTUS.
-
-
-Kävi ilmi, että pieni huone, jossa Jules oli asunut niinä vuosina,
-jotka hän oli ollut hovimestarina Grand Babylonissa, oli jäänyt
-tyhjäksi siitä asti, jolloin Racksole niin äkkiä oli hänet erottanut.
-Mitään muuta hovimestaria ei ollut hänen tilalleen nimitetty, ja
-yhden ihmisen poissaoloa tuskin saattoi huomata tuossa valtavassa
-palvelijajoukossa Grand Babylonin kaltaisessa laitoksessa -- vaikkapa
-tuo yksi olisi ollut ainoalaatuinen Jules. Hovimestarin toimi on
-tavallisesti olemassa enemmän komeuden ja näön vuoksi ja enemmän
-moraalista kunnioitusta herättämässä kuin hyödyn takia. Ja niin
-oli asian laita tuossa isossa rantakadun varrella sijaitsevassa
-hotellissakin. Racksolessa heräsi siis tuuma niin huomaamattomasti
-kuin mahdollista kannattaa vankinsa tähän tyhjään huoneeseen. Tämän
-tehtävän suorittaminen ei näyttänyt tuottavan mitään vaikeuksia. Jules
-havaittiin täysin alistuvaiseksi ylivallan edessä. Racksole otti
-seurakseen vanhan kaupunginlähetin, joka monta vuotta oli kuulunut
-hotellin palvelijoihin ulkoisia tehtäviä varten -- harmaahapsisen
-miehen, joka oli jäntevä kuin mäyräkoira ja väkevä kuin talonkoira.
-Mennessään sisään huoneeseen Julesin kanssa, jonka kädet olivat
-sidotut, käski hän kaupunginlähetin jäädä oven ulkopuolelle.
-
-Sitten hän huusi kaupunginlähettiä, ja molemmat sitoivat Julesin
-lujasti sänkyyn, niin että hän tuli makaavaan asentoon. Koko sinä
-aikana ei vanki avannut suutaan -- hän vain hymyili halveksivasti.
-Vihdoin Racksole otti pois koristusesineet, maton, tuolit ja koukut
-ja riuhtoi irti sähkölampun varren. Sitten hän ja kaupunginlähetti
-läksivät huoneesta, ja Racksole lukitsi oven ulkoa pistäen avaimen
-taskuunsa.
-
--- Sinun on vartioitava tässä koko yö, sanoi hän kaupunginlähetille
-Saat istua tuolilla, mutta älä vain nukahda. Jos kuulet huoneesta
-pienintäkään melua, niin puhalla vihellyspilliisi; minä järjestän niin,
-että voin vastata merkkiin. Jollei melua kuulu, älä tee yhtään mitään.
-En tahdo, että tästä syntyy juttuja, ymmärrätkö. Minä luotan sinuun ja
-sinä voit luottaa minuun.
-
-Kello oli silloin yksi yöllä. Miljoonamies läksi nukkumaan -- ei omaan
-sänkyynsä, vaan erääseen seitsemännessä kerroksessa olevaan. Hän ei
-kuitenkaan nukkunut kovin kauan. Kohta päivän valjettua hän oli aivan
-hereillä ja ajatteli kiihkeästi Julesia. Hän oli todella hyvin utelias
-saamaan tietää Julesin historian ja hän päätti, jos se vain kävisi
-päinsä, houkuttelemalla tai muulla tavalla saada hänet kertomaan sen.
-Racksolen luonteiselle miehelle ei mikään aika ole verrattavissa
-nykyiseen, ja kello kuusi, kun kirkas aamuaurinko iloisesti paistoi
-ikkunaan, pukeutui hän ja meni portaita ylös jälleen kahdeksanteen
-kerrokseen. Kaupunginlähetti istui uneliaana, mutta varuillaan tuolilla
-ja nousi isäntänsä nähdessään seisoalleen ja tervehti.
-
--- Onko mitään tapahtunut? kysyi Racksole.
-
--- Ei mitään, herra.
-
--- Hyvä on, sanoi Racksole, avaten oven ja astuen huoneeseen. Kaikki
-oli täysin ennallaan, paitsi että Julesin, joka aluksi oli ollut
-selällään, jollain tavalla oli onnistunut kääntyä, ja oli hän nyt
-etukumarassa. Hän katsahti äänettömästi ja ivallisesti miljoonamieheen.
-Racksole tervehti häntä ja veti vartavasten housuntaskustaan
-revolverin, jonka asetti pöydälle. Sitten hän istuutui pöydälle
-revolverin viereen antaen jalkojensa roikkua tuuman tai parin verran
-irti lattiasta.
-
--- Tahdon keskustella kanssanne, Jackson, alkoi hän.
-
--- Voitte puhua minulle niin hyvin kuin taidatte, sanoi Jules. Minä en
-estä teitä, siihen voitte luottaa.
-
--- Tahtoisin mielelläni teiltä vastauksia muutamiin kysymyksiin.
-
--- Se on eri asia, sanoi Jules. En aio vastata mihinkään kysymyksiin
-niin kauan kuin olen tällä tavalla sidottuna. Voitte luottaa siihenkin.
-
--- Teidän kannattaa olla mukautuvainen, sanoi Racksole.
-
--- En aio vastata mihinkään kysymyksiin niin kauan kuin olen sidottuna.
-
--- Minä päästän jalkanne irti, jos tahdotte, ehdotti Racksole
-kohteliaasti, niin voitte istua. Teidän ei ollenkaan kannata
-teeskennellä, että teillä on ollut epämukavaa, sillä tiedän, ettei
-niin ole laita. Mielestäni teitä on kohdeltu hyvin kauniisti, poikani.
-Kas noin, hän lisäsi, päästäen vangin alaraajat kahleista. Toistan
-nyt, että voitte olla mukautuvainen. Voittehan mielellänne myöntää
-joutuneenne seikkailussa alakynteen ja toimia sen mukaan. Olin
-päättänyt voittaa teidät omin päin ilman poliisia, ja sen olen tehnyt.
-
--- Olette toiminut itse, vastasi Jules. Olette toiminut vastoin
-lakia. Jos teillä olisi ollut vähän ymmärrystä, ette olisi puuttunut
-asiaan: olisitte jättänyt kaikki poliisin huostaan. Se olisi pöyhinyt
-asiaa vuoden tai pari ja sitten jättänyt sen sikseen. Kuka nyt tekee
-ilmoituksen poliisille? Tekö kenties? Aiotteko luovuttaa minut sille
-ja sanoa: kas tässä, olen pyydystänyt hänet teille. Jos sen teette,
-pyydetään teitä selittämään erinäisiä asioita, ja silloin tulee
-naamanne venymään pitkäksi. Toinen rikos ei puolusta toista, ja sen te
-opitte tietämään.
-
-Koskaan pettämättömällä älyllä oli Jules keksinyt juuri arimman
-kohdan Racksolen asemassa, ja sen vaikeuden merkitystä Racksole
-tosiaan ei ollut koettanut vähäksyä. Hän tiesi vallan hyvin, että se
-oli voitettava. Kuitenkaan hän ei tahtonut antaa Julesin aavistaa
-ajatuksiaan.
-
--- Yhtäkaikki olette täällä ja minun vankinani, sanoi hän tyynesti.
-Olette tehnyt kirjavan joukon rikoksia ja niitten joukossa murhia. Te
-olette kypsä hirsipuuhun. Sen te tiedätte. Minulla ei ole mitään syytä
-kutsua poliisia. Minulle olisi vallan helppoa itse teloittaa teidät,
-niinkuin olette ansainneet. Jaan siinä tapauksessa vain oikeutta ja
-riistän pyöveliltä hänen palkkionsa. Samalla tapaa kuin toin teidät
-sisään tähän hotelliin, voin viedä teidät jälleen ulos. Muutama
-päivä sitten lainasitte tai varastitte höyrypurren Ostendessa. Mitä
-sillä olette tehnyt, sitä en tiedä, enkä siitä välitä, mutta epäilen
-vakavasti, että tyttäreni töin tuskin pelastui murhaajien käsistä
-teidän purressanne. Minulla on oma huvipursi. Olettakaamme, että käytän
-sitä hyväkseni samalla tapaa kuin te omaanne! Otaksukaamme, että minä
-varkain vien teidät siihen ja ohjaan purren meren selälle ja sitten
-yöllä pyydän teitä laskeutumaan valtamereen. Sellaista on tehty.
-Sellaista voidaan tehdä uudelleen. Jos niin menettelisin, olisi minulla
-ainakin se tyydytys, että tietäisin vapauttaneeni yhteiskunnan yhden
-roiston tuottamasta kiusasta.
-
--- Mutta sitä te ette tee, mutisi Jules.
-
--- En, sanoi Racksole, sitä en tee -- jos nyt käyttäydytte siivosti.
-Mutta sen vannon, että, ellette niin ole, en suo itselleni mitään
-lepoa, ennenkuin olette hengiltä joko poliisin avulla tai ilman sitä.
-Ette tunne Theodore Racksolea.
-
--- Luulen teidän tarkoittaneen, mitä sanotte, huudahti Jules
-kasvoillaan ällistyneen mielenkiinnon ilme, ikäänkuin hän olisi tehnyt
-tärkeän havainnon.
-
--- Luulen, että sen teen, sanoi Racksole. Kuunnelkaa nyt. Parhaassa
-tapauksessa luovutan teidät poliisille. Pahimmassa tapauksessa otan
-teidät itse käsiteltäväkseni. Poliisin suhteen teillä on jonkinlaisia
-toiveita -- voitte päästä kahdenkymmenen vuoden pakkotyöllä; sillä
-vaikka te aivan varmaan olette murhannut Reginald Dimmockin, kävisi
-sitä hieman vaikeaksi todistaa. Mutta minuun nähden teillä ei olisi
-pienintäkään toivoa. Minulla on muutamia kysymyksiä teille tehtävänä,
-ja siitä, miten niihin vastaatte, riippuu, luovutanko teidät poliisille
-vai otanko oikeudenkäytön omiin käsiini. Ja voin sen mielelläni teille
-sanoa, että jälkimäinen vaihtoehto on yksinkertaisin. Käyttäisinkin
-sitä, ellette mielestäni olisi sangen älykäs ja erikoisenlaatuinen
-mies ja ellen ikäänkuin salaa ihailisi kammottavaa taitavuuttanne ja
-kekseliäisyyttänne.
-
--- Olen siis teidän mielestänne älykäs? sanoi Jules. Olette oikeassa,
-niin olenkin. Olisin ollut teitä kohtaan liian ovela, ellei minulla
-olisi ollut huono onni. Teidän ei ole voitostanne kiittäminen
-taitavuuttanne vaan onneanne.
-
--- Niin voitetut aina sanovat. Waterloo oli englantilaisille
-epäilemättä onnenpotkaus, mutta se oli yhtäkaikki Waterloo.
-
-Jules haukotteli.
-
--- Mitä te haluatte tietää, kysyi hän kohteliaasti.
-
--- Ensiksikin haluaisin tietää täällä hotellissa olevien
-rikostoverienne nimet.
-
--- Nyttemmin minulla ei ole ketään. Rocco oli viimeinen.
-
--- Älkää nyt alkako valehtelemalla, Jollei teillä ole ketään
-rikostoveria, kuinka silloin voitte niin järjestää, että eräs
-määrätty pullo Romanée-Contia oli tarjottava hänen ylhäisyydelleen
-Eugen-herttualle. -- Vai niin, te keksitte siis sen asian ajoissa?
-sanoi Jules. Sitä pelkäsinkin. Sallikaa minun siis selittää, että
-siihen ei tarvittu mitään rikostoveria. Pullo oli ylinnä lokerossa ja
-olisi aivan luonnollisesti joutunut ensinnä otettavaksi. Sitäpaitsi
-asetin sen niin, että se pisti hiukan esiin muista.
-
--- Te ette siis järjestänyt niin, että Hubbard sairastui
-kysymyksessäolevana yönä?
-
--- Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, ettei tuolia oivallisella
-Hubbardilla ollut tavallista hyvää terveyttään, sanoi Jules.
-
--- Sanokaa minulle, sanoi Racksole, mistä tai kenestä johtuvat
-salajuonenne Eugen-herttuan henkeä vastaan?
-
--- Minulla ei ollut mitään salajuonia Eugen-herttuan henkeä vastaan,
-ainakaan aluksi. Otin vain korvausta vastaan huolehtiakseni
-siitä, ettei Eugen-herttua saisi kohdata erästä mr Sampson Leviä
-Lontoosta ennen määräpäivää, siinä kaikki. Tämähän näytti kylläkin
-yksinkertaiselta. Olen ollut sotkeutuneena paljon mutkikkaampiin
-juoniin aikaisemmin. Olin vakuutettu siitä, että pystyisin toimittamaan
-asian Roccon ja Em -- ja miss Spencerin avulla.
-
--- Onko tuo nainen teidän vaimonne?
-
--- Hän pyrkii siksi, sanoi hän ivallisesti. Pyydän, ettette keskeytä
-minua. Olin lopettanut kaikki valmistukset, kun te häikäilemättä
-ostitte hotellin. Ei haittaa, vaikka nyt myönnän siitä hetkestä,
-jolloin tulitte tielleni tuona yönä käytävässä, pelänneeni
-teitä, vaikka tuskin myönsin sitä itsellenikään silloin. Katsoin
-turvallisemmaksi siirtää toiminta-alueemme Ostendeen. Olin aikonut
-ottaa Eugen-herttuan huostaani täällä hotellissa, mutta silloin
-päätin siirtää hänet mantereelle ja lähetin miss Spencerin matkaan
-erinäisin ohjein. Huolet tulevat harvoin yksitellen, ja sattui, että
-juuri silloin tuo idiootti Dimmock, joka oli ollut kanssamme liitossa,
-suvaitsi osoittautua luopioksi. Pieninkin hykkyrä olisi vienyt kaikki
-nurinniskoin, ja siten oli minun pakko -- poistaa hänet näyttämöltä.
-Hän halusi vetäytyä syrjään -- hän sai vaikean omantunnonherkkyyden
-kohtauksen, ja tarvittiin voimakkaita toimenpiteitä. Valitan hänen
-ennenaikaista kuolemaansa, mutta hän aiheutti sen itse. No, kaikki
-kävi rauhallisesti, kunnes te ja kukoistava tyttärenne, ilmeisesti
-aikoen sekaantua meidän asioihimme, jälleen ilmestyitte joukkoomme
-Ostendeen. Mutta silloin oli vain kaksikymmentäneljä tuntia jäljellä
-siitä ajasta, jonka suojattini olivat määränneet. Pidätin pikku
-Eugen-parkaa määräajan, ja sitten teidän onnistui saada hänet käsiinne.
-En voi kieltää, että te silloin pääsitte juonen jäljille, vaikka minun
-alkuperäisten ohjeitteni mukaan liian myöhään. Aika oli loppuun kulunut
-ja mikäli tiesin, oli aivan yhdentekevää, tapasiko Eugen-herttua mr
-Sampson Levin vai ei. Mutta minun suojattini olivat yhä levottomia.
-He olivat levottomia sittenkin, kun pikku Eugen oli monta viikkoa
-sairastanut Ostendessa. He näyttivät pelänneen, että vielä silloinkin
-Eugen-herttuan ja mr Sampson Levin kohtaus olisi voinut heitä
-vahingoittaa. Siksipä he taas kääntyivät minun puoleeni. Tällä kertaa
-he toivoivat, että Eugen-herttua -- poistuisi iäksi. He tarjosivat
-hyvät ehdot.
-
--- Mitkä ehdot?
-
--- Minulle tarjottiin satatuhatta puntaa, jos Eugen-herttua olisi
-kuollut säädetyn ajan kuluessa.
-
--- Ja kutka olivat rangaistavat suojattinne?
-
--- Sitä, totta puhuen, en tiedä.
-
--- Luullakseni tiedätte, kuka teille maksoi ne ensimmäiset
-viisikymmentä tuhatta puntaa, ja kuka teille lupasi ne satatuhatta.
-
--- Niin, sanoi Jules, sen tiedän jotakuinkin. Tiedän hänen tulleen
-Wienin kautta -- Bosniasta. Sain sen käsityksen, että asia olisi
-jollakin tavalla yhteydessä Bosnian kuninkaan aiotun avioliiton kanssa.
-Hän on nuori ruhtinas ja tuskin vielä vapautunut valtiollisesta
-holhouksenalaisuudesta; senvuoksi ovat hänen ministerinsä epäilemättä
-katsoneet parhaaksi järjestää hänen naima-asiansa. He koettivat
-toissa vuonna, mutta epäonnistuivat, koska prinsessa, jonka he olivat
-valinneet, oli luonut säteilevät katseensa toiseen ruhtinaaseen. Tämä
-ruhtinas sattui juuri olemaan Posenin herttua Eugen. Bosnian kuninkaan
-ministerit tunsivat täydellisesti Eugen-herttuan aseman. He tiesivät,
-ettei hän voinut mennä naimisiin maksamatta velkojaan, ja he tiesivät
-hänen voivan tehdä sen ainoastaan tuon juutalaisen Sampson Levin
-avulla. Minun onnettomuudekseni tahtoivat he viime aikoina päästä
-liian suureen varmuuteen Eugen-herttuan suhteen. He pelkäsivät hänen
-kuitenkin kaikitenkin voivan toteuttaa avioliittonsa ilman mr Sampson
-Levin apua, ja silloin -- niin, loput te tiedätte... Onhan vahinko,
-ettei pieni, viaton Bosnian kuningasparka voi saada hänen ministeriensä
-valitsemaa prinsessaa.
-
--- Uskotte siis, ettei kuninkaalla itsellään ole ollut mitään osaa
-tässä inhoittavassa rikoksessa?
-
--- Sen uskon ihan varmaan.
-
--- Olen iloinen siitä, sanoi Racksole yksinkertaisesti. Eugen-herttua
-elää kaikista juonista huolimatta. Oikeus näkyy tapahtuneen yhtäkaikki.
--- -- --
-
--- Mr Racksole on täällä sisällä mutta hän ei voi ottaa vastaan ketään,
-miss. Nämä sanat lausui kaupunginlähetti oven ulkopuolella. Racksole
-nousi nopeasti ja meni ovelle.
-
--- Loruja, oli lyhyt vastaus. Väistykää heti tieltä! Ovi avautui ja
-Nella astui sisään. Hänellä oli kyyneleet silmissä.
-
--- Oi, isä, huudahti hän. Sain juuri kuulla sinun olevan hotellissa.
-Olemme etsineet sinua kaikkialta. Tule heti, Eugen-herttua on
-kuolemaisillaan... Sitten näki hän vuoteessa istuvan miehen ja hillitsi
-itsensä.
-
-Myöhemmin, jäätyään taas yksin, sanoi Jules itsekseen: Vielä voin
-mahdollisesti saada nuo satatuhatta.
-
-
-
-
-XXVIII.
-
-VIELÄ KERRAN LOISTOKERROKSEN MAKUUKAMMIO.
-
-
-Kun ruhtinas Aribert ja vanha Hans välittömästi herttuan ruokasalissa
-tapahtuneen Romanée-ContipulIo-tapahtuman jälkeen huomasivat
-Eugen-herttuan lyyhistyneen tajuttomana tuoliinsa, luulivat molemmat
-ensi hetkessä herttuan jo ennättäneen maistaa myrkytettyä viiniä. Mutta
-hetken harkinta ilmaisi heille, ettei se ollut mahdollista. Jos Posenin
-suurherttua oli kuolemaisillaan tai kuollut, johtui tämä hänen tilansa
-jostain muusta syystä kuin Romanée-Contiviinistä. Aribert kumartui
-hänen ylitsensä, ja herttuan suusta tuleva voimakas tuoksu ilmaisi heti
-onnettomuuden syyn: tuoksu johtui opiumista. Ja eikö totisesti tämän
-hirvittävän unijuoman tuoksu nyt tuntunut voimakkaana yli koko pöydän.
-
-Oikea selitys välähti silloin salamannopeasti Aribertin aivoihin.
-Eugen-herttua oli käyttänyt hyväkseen sitä hetkeä, jolloin Aribertin
-huomio sattumalta oli kiintynyt toisaalle, ja joutuen äkilliseen
-epätoivon purkaukseen, päättänyt myrkyttää itsensä ja heti panna
-päätöksensä täytäntöön. Hänellä täytyi olla opiumia taskussaan, mikä
-seikka todisti, että onneton ruhtinas jo ennakolta oli päättänyt
-tehdä tämän teon, myöskin senjälkeen kuin oli antanut Aribertille
-lupauksensa. Aribert muisti nyt katkeran selvästi veljenpoikansa sanat:
-"Minä peruutan lupaukseni. Huomaa, että minä peruutan sen." Heti tämän
-muodollisen peruutuksen julkilausumisen jälkeen oli Eugen nähtävästi
-yrittänyt tuhota itsensä.
-
--- Se on opiumia, Hans, huudahti Aribert sangen neuvottomana.
-
--- Eihän hänen ylhäisyytensä vain liene ottanut myrkkyä? sanoi Hans. Se
-on mahdotonta!
-
--- Pelkään, että se Vain on liiankin mahdollista, sanoi ruhtinas
-Aribert. Se on opiumia. Mitä me teemme? Joutuin, ukko!
-
--- Hänen ylhäisyytensä on herätettävä, ruhtinas. Hänelle pitää antaa
-oksennuspulveria. Paras kantaa hänet makuukammioon.
-
-He tekivät niin ja asettivat hänet isoon sänkyyn, jonka jälkeen Aribert
-sekotti oksennuslääkkeen sinapista ja vedestä ja antoi hänen juoda sen,
-mutta ilman minkäänlaista vaikutusta. Sairas makasi liikkumatonna,
-joka lihas velttona. Hänen ihonsa tuntui koskettaessa jääkylmältä, ja
-puoleksi ummistuneista luomista näki silmäterien olevan tuskallisesti
-kokoon rypistettyinä.
-
--- Mene, Hans, ja lähetä noutamaan lääkäriä. Sano Eugen-herttuan
-äkillisesti tulleen pahoinvoivaksi, mutta ettei mitään vaaraa ole.
-Totuus ei saa tulla tunnetuksi.
-
--- Hänet on herätettävä, sire, sanoi Hans toistamiseen, kiiruhtaessaan
-huoneesta.
-
-Aribert nosti veljenpoikansa sängystä, pudisti häntä, nipisti häntä,
-löi häntä hurjasti, huusi hänelle, laahasi häntä ympäri, mutta kaikki
-turhaan.
-
-Hans palasi.
-
--- Olen lähettänyt noutamaan lähintä lääkäriä ja samalla lähettänyt
-sanan taudin erikoistuntijalle, sanoi hän.
-
--- Hyvä on, sanoi Aribert. Ehkäpä he kiiruhtavat. Sitten hän istuutui
-ja kirjoitti kortille muutaman rivin. Vie tämä miss Racksolelle! Jollei
-hän ole hotellissa, niin ota selville, missä hän on ja mene hänen
-jälkeensä. Ymmärrät, että se on mitä tärkeintä.
-
-Hans kumarsi ja riensi pois toisen kerran, ja sitten oli ruhtinas
-Aribert taas yksin. Hän katsoi kauan Eugeniin ja teki toistamiseen
-hurjan ponnistuksen herättääkseen hänet kuolemantapaisesta
-horrostilasta, mutta turhaan.
-
-Ovi avautui ja sisään astui mies, joka todennäköisesti oli lääkäri.
-Muutamia lyhyitä kysymyksiä, ja hän oli selvillä tapauksen oleellisesta
-luonteesta.
-
--- Tahtoisitteko palvella minua soittamalla, ruhtinas. Tarvitsen vähän
-lämmintä vettä, yhden väkevän miehen ja sairaanhoitajattaren.
-
--- Kuka tarvitsee sairaanhoitajatarta? sanoi ääni ja Nella astui sisään
-vallan hiljaa. Minä olen sairaanhoitajatar, lisäsi hän tohtoriin
-kääntyen, käskekää minua.
-
-Pahin oire Eugen-herttuan suhteen oli se, että oksennuslääkkeet
-osoittautuivat tehottomiksi. Ei kukaan lääkäreistä keksinyt syytä
-siihen, mutta selvästi kävi ilmi, että niin oli asianlaita. Tiede oli
-avuton. Lopuksi julisti Manchester Squaresta saapunut erikoistuntija,
-ettei Eugen-herttualla ollut mitään parantumisen toiveita, elleivät
-hänen luonnolliset ruumiinvoimansa pystyisi ajamaan myrkkyä ruumiista
-ilman tieteen apua, aivan niinkuin juopunut makaamalla pääsee
-kohmelosta. Kaikkea oli koetettu keinotekoiseen hengitykseen ja kuuman
-kahvin sisäänruiskuttamiseen asti. Annettuaan tämän lausunnon meni
-Manchester Squaren erikoistuntija tiehensä. Kello oli yksi aamulla.
-Ihmeellisen ja näennäisesti merkityksettömän yhteensattuman kautta,
-jommoiset meitä toisinaan hämmästyttävät aavistuksenomaisesta kohtasi
-erikoistuntija Racksolen ja tämän vangin näiden astuessa hotelliin.
-Kummallakaan ei ollut pienintäkään aavistusta toisensa puuhista.
-
-Makuukammiossa valvoi vuoteen ympärillä pieni ryhmä. Hitaasti kului
-minuutti toisensa jälkeen murheellisesti. Kului vielä tunti. Silloin
-hytkähti siihen saakka eloton ruumis vuoteella ja liikkui; hänen
-huulensa avautuivat.
-
--- On toivoa, sanoi tohtori ja antoi hänelle kiihottavaa lääkettä,
-jonka Nella hänelle ojensi.
-
-Neljännestunnissa oli potilas tullut tajuihinsa. Yhden
-kymmentuhantisista kerroista oli lääkintätaidon historiassa taas terve
-ruumiinrakenne tehnyt ihmeen, jota vuosisatoja koottu lääketaito ei
-ollut kyennyt aikaansaamaan.
-
-Aikanaan poistui tohtori, sanoen Eugen-herttuan olevan "parantumaan
-päin" ja luvaten palata muutaman tunnin kuluttua. Aamu oli koittanut
-Nella päästi auki isot rullaverhot ja laski sisään valoa virtanaan.
-Vanha Hans istui, väsymyksen painamana, nukkuen tuolilla eteisessä
-huoneen nurkassa. Vastavaikutus oli ollut hänelle liian voimakas. Nella
-ja ruhtinas Aribert katsoivat toisiinsa. He eivät olleet vaihtaneet
-sanaakaan itsestään, mutta kumpikin tiesi, mitä toinen oli ajatellut.
-Heidän kätensä yhtyivät ja sulkeutuivat toisiinsa täydellisessä
-ymmärtämyksessä. Heidän lyhyt rakkaudenonnensa oli ollut äänetöntä, ja
-se oli hiljaista nytkin. Sanaakaan ei vaihdettu. Himmentävä varjo oli
-poistunut, mutta ainoastaan heidän silmänsä ilmaisivat kevennystä ja
-iloa.
-
--- Aribert! Heikko huudahdus kuului vuoteelta.
-
-Aribert meni vuoteen ääreen Nellan jäädessä ikkunan viereen.
-
--- Mitä nyt, Eugen? sanoi hän. Olet parempi nyt.
-
--- Niinkö luulet? mutisi herttua. Toivon sinun antavan minulle anteeksi
-kaiken tämän, Aribert. Olen mahtanut tuottaa sinulle sietämättömästi
-vaivaa. Tein sen niin kömpelösti, ja se minua harmittaa. Opiumi oli
-huono keino, mutta en osannut keksiä mitään muuta, enkä uskaltanut
-kysyä keneltäkään neuvoa. Minun täytyi itse käydä ostamassa sekotus. Se
-oli kaikki hyvin nurinkurista. Mutta, jumalankiitos, se ei ole ollut
-tekemättä vaikutustaan.
-
--- Mitä tarkoitat, Eugen? Olet parempi. Päivän tai parin perästä olet
-täysin terve.
-
--- Olen kuolemaisillani, sanoi Eugen tyynesti. Älä anna pettää
-itseäsi. Kuolen senvuoksi, että haluan kuolla. Niin täytyy käydä.
-Tunnen sen sydämessäni. Muutaman tunnin kuluttua on kaikki lopussa.
-Posenin valtaistuin on oleva sinun, Aribert. Sinä olet täyttävä sen
-arvokkaammin kuin minä olen tehnyt. Älä saata omaisteni tietoon,
-että myrkytin itseni. Vannota Hansia pitämään se salassa, vannota
-lääkäreitäkin pitämään asia salassa, äläkä sinäkään puhu mitään. Olen
-ollut suuri narri, mutta en tahdo, että tulisi tiedoksi minun olleen
-pelkurikin. Ehkäpä se ei ole pelkuruutta; ehkäpä se onkin rohkeutta --
-rohkeutta hakata solmu poikki. En voinut kestää ilmitulemisen häpeää,
-Aribert, ja olin varma siitä, että velkani tulisivat tiedoksi. Olen
-käyttäytynyt kuin narri ja olen valmis sovittamaan sen. Me Posenin
-ruhtinaat -- me saamme aina maksaa kaiken muun paitsi velkamme. Ah,
-nuo velat! Jos ei niitä olisi ollut, olisin voinut katsoa kasvoihin
-häntä, joka olisi tullut vaimokseni, joka olisi jakanut kanssani
-valtaistuimeni. Olisin voinut salata entisyyteni ja alkaa uudestaan.
-Hänen avullaan olisin todellakin voinut alkaa uudestaan. Mutta kohtalo
-on ollut minulle nurja -- aina, aina! Kesken kaiken, mitä se juoni
-minua vastaan koski, Aribert? Olen unohtanut sen. Olen unohtanut.
-
-Hänen silmänsä menivät umpeen. Kuului äkillinen romahdus. Vanha Hans
-oli pudonnut tuoliltaan lattialle. Hän nousi hämillään ylös ja hiipi
-häpeissään huoneesta.
-
-Aribert tarttui veljenpoikansa käteen.
-
--- Loruja, Eugen! Sinä uneksit. Olet pian täysin terve. Nouse ylös.
-
--- Kaikki tämä yhden miljoonan vuoksi, valitti sairas. Yhden ainoan,
-kurjan miljoonan vuoksi englannin puntia. Posenin kansallisvelka on
-viisikymmentä miljoonaa, ja minä, Posenin herttua, en voinut saada
-lainaksi yhtä. Jos vain sen olisin saanut, olisin kenties taas voinut
-kohottaa pääni korkealle. Hyvästi, Aribert... kuka tuo nuori tyttö on?
-
-Aribert katsahti ylös. Nella seisoi äänettömänä vuoteen jalkapäässä,
-ja hänen silmänsä olivat kosteat. Hän meni vuoteen sivulle ja pani
-kätensä potilaan sydämelle. Hän saattoi tuskin tuntea sen lyöntejä, ja
-Aribertille ilmaisivat hänen silmänsä äkillistä epätoivoa.
-
-Sillä hetkellä astui Hans jälleen sisään ja viittasi hänelle.
-
--- Olen kuullut herra Racksolen palanneen hotelliin ja saaneen kiinni
-tuon Jules-nimisen miehen, jota sanotaan sellaiseksi roistoksi.
-
-Useampia kertoja oli Nella yön aikana tiedustellut isäänsä saamatta
-kuitenkaan mitään tietoa hänen olinpaikastaan.
-
-Nyt, kello puoli seitsemän aamulla, oli hotellinpalvelijain kesken
-salaa levinnyt huhu kuluneen yön tapahtumista. Mistä se oli saanut
-alkunsa, ei kukaan varmasti voinut sanoa, joka tapauksessa se oli
-levinnyt.
-
--- Missä on isäni? kysyi Nella Hansilta. Hän kohautti olkapäitään
-viitaten ylöspäin.
-
-Nella miltei juoksi ulos huoneesta. Kuinka hän keskeytti Julesin ja
-Racksolen välisen keskustelun on jo kerrottu. Laskeutuessaan isänsä
-kanssa portaita alas sanoi hän uudelleen:
-
--- Eugen-herttua on kuolemaisillaan -- mutta luulen, että sinä voit
-hänet pelastaa.
-
--- Minäkö? huudahti Racksole.
-
--- Niin, toisti hän kivenkovaan. Minäpä sanon, mitä tahdon sinun
-tekevän, ja se sinun täytyy tehdä.
-
-
-
-
-XXIX.
-
-THEODORE RACKSOLE KUTSUTAAN AVUKSI.
-
-
-Ennätettyään isänsä kanssa ylimmästä kerroksesta portaita alas --
-hissit eivät vielä olleet alkaneet toimia -- veti hän isänsä huoneeseen
-ja sulki oven.
-
--- Mitä kaikki tämä nyt merkitsee? kysyi tämä vähän hämillään, jopa
-hämmästyneenä tyttärensä kasvojen ilmeitten äärimmäisestä vakavuudesta.
-
--- Isä, alkoi nuori tyttö, olethan sinä hyvin rikas, eikö niin? Hyvin,
-hyvin rikas. Hän hymyili surumielisesti ja ujosti. Racksole ei voinut
-muistaa ennen nähneensä hänen kasvoillaan sellaista ilmettä. Hänellä
-oli hyvä halu antaa tytölle leikkisä vastaus, mutta hän hillitsi
-itsensä.
-
--- Olen, sanoi hän. Rikas minä olen, ja johan sinun pitäisi tietää se.
-
--- Kuinka pian voisit hankkia miljoonan puntaa puhtaassa rahassa?
-
--- Miljoonan, mitä? huudahti hän. Hänkin hämmästyi kuullessaan tytön
-tyynesti mainitsevan tuon jättiläissumman. Mitä kummaa sinä tarkoitat?
-
--- Miljoonan puntaa, minä sanoin. S.o. viisi miljoonaa dollaria. Kuinka
-pian voisit saada irti noin suuren summan?
-
--- Oh! vastasi hän, noin kuukaudessa, jos sievästi menettelen. Voisin
-saada sen verran yhdessä kuukaudessa, aiheuttamatta mitään hämminkiä
-Wall Streetillä ja muissa paikoissa. Mutta eräänlainen varovaisuus
-olisi tarpeen.
-
--- Ei ollenkaan, huudahti tyttö. Etkö voi tehdä sitä nopeammin, jos
-sinun todella olisi pakko?
-
--- Äärimmäisessä hätätilassa voisin kai järjestää asian viikossa, mutta
-se synnyttäisi levottomuutta, ja minä häviäisin kaupassa.
-
--- Etkö sinä, jatkoi hän itsepintaisesti, etkö voisi mennä kaupunkiin
-nyt tänä aamuna ja jollain tavalla hankkia miljoonaa, jos kysymys olisi
-elämästä tai kuolemasta?
-
-Hän epäröi.
-
--- Kuulehan Nella, sanoi hän, mitä tällä oikeastaan tarkoitat?
-
--- Vastaa kysymyksiini, isä, ja koeta olla luulottelematta, että olisin
-pähkähullu.
-
--- Luulenpa melkein voivani saada kokoon miljoonaa nyt aamulla täällä
-Lontoossakin. Mutta se kävisi minulle aika kalliiksi. Se maksaisi
-minulle viisikymmentä tuhatta puntaa, ja siitäkös nousisi elämä
-New-Yorkissa -- arvopaperieni yleinen myynti summakaupalla!
-
--- Miksi New-Yorkin tarvitsisi siitä mitään tietää? Miksikö New-Yorkin
-tarvitsisi siitä tietää! toisti hän.
-
-Tyttöseni, kun joku ottaa lainaksi miljoonan puntaa, tietää koko
-maailma sen. Arveletko, että voisin mennä Englannin Pankin johtajien
-luo ja sanoa: kuulkaas nyt, lainatkaa Theodore Racksolelle miljoona
-viikoksi, niin hän antaa teille kuitin ja osoitteen osakkeistaan.
-
--- Mutta sinä voisit saada sen? kysyi hän toistamiseen.
-
--- Jos Lontoossa on miljoona puntaa, luulen voivani saada sen käsiini,
-vastasi hän.
-
--- Silloin, isä, sanoi tyttö kiertäen kätensä hänen kaulaansa, täytyy
-sinun lähteä hankkimaan se. Ymmärrätkö? Se on minulle. En ole koskaan
-ennen pyytänyt sinulta mitään oikein suurta, mutta nyt teen sen. Ja
-haluan sitä niin kiihkeästi.
-
-Hän tuijotti tyttöön.
-
--- Tunnustan sinun ansainneen palkinnon, sanoi isä lopuksi. Ansaitset
-sen suurenmoisesta ja ihailtavasta kylmäverisyydestäsi. Nyt voit
-ilmaista minulle kaiken tämän sekasotkun oikean, sisäisen yhteyden.
-Kuinka se kuuluu?
-
--- Tahdon tuon miljoonan Eugen-herttuaa varten, alkoi tyttö ensin
-epäröiden ja viivytellen. Hän joutuu perikatoon, jollei voi saada
-miljoonaa velkojensa maksamiseen. Hän on hyvin rakastunut erääseen
-prinsessaan, eikä voi mennä hänen kanssaan naimisiin vain sen vuoksi.
-Tytön vanhemmat eivät sitä sallisi. Hän olisi saanut rahat Sampson
-Leviltä, mutta tuli liian myöhään -- Julesin vuoksi.
-
--- Tiedän tuon kaiken -- ehkä paremmin kuin sinä. Mutta en jaksa
-käsittää, mitä se sinua tai minua liikuttaa.
-
--- Asianlaita on se, isä, jatkoi Nella, että hän on yrittänyt tehdä
-itsemurhan -- hän on sellaisessa ahdingossa. Niin, ihan itsemurhan. Hän
-nautti opiumia eilen illalla. Se ei tappanut häntä -- hän on pelastunut
-ensimmäisestä kohtauksesta, mutta hän on hyvin heikossa tilassa ja
-sanoo aikovansa kuolla. Ja minä luulen totisesti hänen kuolevan. Jos
-sinä nyt voisit hankkia hänelle tuon miljoonan, isä, pelastaisit hänen
-henkensä.
-
-Nellan kertoma uutinen oli Racksolelle suuri ja masentava yllätys,
-mutta hän salasi tunteensa jotensakin hyvin.
-
--- En vähääkään toivo hänen henkensä pelastumista, Nella. Minä en
-kovinkaan kunnioita Eugen-herttuaasi. Olen tehnyt hänen hyväkseen
-minkä olen voinut, mutta ainoastaan puolustaakseni oikeutta ja myös
-senvuoksi, että tunnen vastenmielisyyttä salaliittoja ja salamurhia
-vastaan. On vallan eri asia, jos hän haluaa tappaa itsensä. Silloin
-sanon: tappakoon vain. Kuka siitä on vastuussa, että hän on kokonaisen
-miljoonan punnan velassa? Siitä hänen on kiittäminen ainoastaan itseään
-ja huonoja tapojaan. Luulen kruunun, jos hän sattuisi kuoleman kautta
-poistumaan, joutuvan ruhtinas Aribertille. Ja se olisi lisäksi hyvä
-asia! Aribert on kahdenkymmenen veljenpoikansa tapaisen miehen veroinen.
-
--- Siinäpä se juuri onkin, isä, sanoi hän innostuneena, käyttäen
-tilaisuutta hyväkseen. Tahdon, että pelastat Eugen-herttuan juuri
-siksi, että Aribert -- ruhtinas Aribert ei halua valtaistuimelle. Hän
-tahtoo paljon mieluummin päästä siitä.
-
--- Mieluummin päästä siitä! Älä puhu joutavia. Jos hän on itseään
-kohtaan vilpitön, myöntää hän tulevansa iloiseksi, jos saa sen.
-Valtaistuimet ovat niinsanoakseni hänellä veressään.
-
--- Erehdyt, isä! Ja syy, miksi valtaistuin on hänelle vastenmielinen,
-on tämä: Jos ruhtinas Aribert nousisi Posenin valtaistuimelle, olisi
-hänen pakko mennä naimisiin jonkun prinsessan kanssa.
-
--- Niinpä niin! Prinssin tulee naida prinsessa!
-
--- Mutta hän ei tahdo. Hän tahtoo luopua kaikista ruhtinaallisista
-oikeuksistaan ja elää alamaisena. Hän tahtoo naida naisen, joka ei ole
-mikään prinsessa.
-
--- Onko tämä nainen rikas?
-
--- Hänen isänsä on rikas, sanoi nuori tyttö. Oh, isä, etkö voi arvata
-sitä? Hän -- hän rakastaa minua. Hänen päänsä vaipui Racksolen
-olkapäälle ja hän alkoi itkeä.
-
-Miljoonamies vihelsi kimakasti.
-
--- Nella! sanoi hän lopulta. Entä sinä? Pidätkö sinä hänestä?
-
--- Nyt olet tyhmä, isä, vastasi hän. Luuletko, että tällä tavoin
-tuottaisin itselleni huolta, jollen hänestä pitäisi? Hän hymyili läpi
-kyynelten. Hän kuuli isänsä äänensävystä, että oli voittanut.
-
--- On tämä hyvin merkillinen juttu, sanoi Racksole. Mutta jos
-luulet siitä olevan mitään apua, on parasta, että menet sanomaan
-Eugen-herttuallesi, että tuo miljoona voidaan hankkia, jos hän sitä
-todella tarvitsee. Otaksun, että hänellä on kunnollisia vakuuksia,
-muuten ei Sampson Levi olisi asiaan puuttunut.
-
--- Kiitos, isä. Älä nyt seuraa minua, ehkä järjestän asian itse.
-
-Hän sanoi hyvästi pienellä kohteliaalla niiauksella ja katosi.
-
-Nellan palatessa loistokerroksen makuukammioon olivat sekä lähellä
-asuva lääkäri että tuo erikoistuntija jälleen saapuvilla. Molemmat
-lääkärit läksivät vuoteen äärestä, kun tyttö astui sisään, ja alkoivat
-hiljaisella äänellä puhella keskenään ikkunasyvennyksessä.
-
--- Omituinen tapaus, sanoi erikoistuntija.
-
--- Niin, taudin perustuksena on, kuten sanotte, hermostunut
-luonnonlaatu. Kun sellainen luonnonlaatu ja voimakas ruumiinrakenne
-vaikuttavat vastakkain, saattavat seuraukset olla sangen omituiset.
-Katsotteko olevan mitään toivoa, sir Charles?
-
--- Jos olisin nähnyt hänet silloin, kun hän tuli tajuihinsa, olisin
-sanonut, että toivoa on. Suoraan sanoen, kun yöllä tai oikeammin tänä
-aamuna läksin täältä, en odottanut tapaavani herttuaa enää elävänä --
-saatikka sitten täydessä tajussaan ja puhumaan kykenevänä. Kaikkien
-pelin sääntöjen mukaan pitäisi hänen nyt vallan helposti ja täysin
-varmasti voittaa häiriö, minkä alaisena hänen olemuksensa on ollut.
-Mutta sitä en luule hänen tekevän. En luule hänen sitä toivovankaan.
-Ja lisäksi luulen hänen edelleen olevan itsemurhakiihkon vaikutuksen
-alaisena. Jos hänellä olisi partaveitsi, viiltäisi hän kaulansa poikki.
-Teidän tulee koettaa ylläpitää hänen voimiaan. Jos käy tarpeelliseksi,
-tehkää ruiskutuksia. Pistäydyn katsomassa iltapäivällä. Nyt minun
-on lähdettävä St. James Palace'en. Ja erikoistuntija kiiruhti pois
-tehtyään siron kumarruksen ja lausuen muutamia kohteliaan rohkaisevia,
-nopeita sanoja ruhtinas Aribertille.
-
-Erikoistuntijan mentyä kutsui ruhtinas Aribert toisen lääkärin syrjään
-luokseen.
-
--- Unohtakaa kaikki muu, tohtori, sanoi hän, ja ajatelkaa vain, että
-minä olen ihminen ja te samaten. Sanokaa minulle totuus! Kykenettekö
-pelastamaan hänen ylhäisyytensä? Sanokaa minulle totuus!
-
--- Ei ole mitään totuutta, vastasi tohtori. Tulevaisuus ei ole meidän
-käsissämme, ruhtinas.
-
--- Mutta toiveita? Onko vai ei? Tohtori katsoi ruhtinas Aribertiin.
-
--- Ei, sanoi hän lyhyesti. Niitä minulla ei ole. Minulla ei ole koskaan
-silloin toiveita, kun potilas ei ole puolellani.
-
--- Te tarkoitatte...?
-
--- Tarkoitan, ettei hänen kuninkaallisella ylhäisyydellään ole mitään
-halua elää. Sen kai olette huomannut.
-
--- Liiankin hyvin.
-
--- Ja tiedätte syyn? Aribert nyökkäsi myöntäen.
-
--- Sitä ei voi poistaa?
-
--- Ei, sanoi Aribert. Hän tunsi jonkun koskettavan takinhihaansa. Sormet
-olivat Nellan. Elein tämä viittasi häntä tulemaan eteiseen.
-
--- Jos niin tahdot, sanoi hän jouduttuaan ruhtinaan kanssa kahden
-kesken, voidaan Eugen-herttua pelastaa. Minä olen huolehtinut siitä.
-
--- Oletko sinä huolehtinut siitä? Hän kumartui Nellan puoleen melkein
-kauhun ilme kasvoissaan.
-
--- Mene sanomaan hänelle, että nuo miljoona puntaa, jotka hänen onnensa
-edellytyksinä ovat niin välttämättömät, ovat tulossa. Sano hänelle,
-että hän voi saada ne tänään, jos se voi häntä rauhoittaa.
-
--- Mutta mitä sinä tarkoitat, Nella?
-
--- Tarkoitan, mitä sanonkin, Aribert, ja hän tarttui Aribertin käteen
-sulkien sen omaansa. Juuri mitä sanon! Jos miljoona puntaa voi pelastaa
-Eugen-herttuan hengen, on se hänen käytettävänään.
-
--- Mutta kuinka -- kuinka olet voinut sen järjestää? Minkä ihmeen
-kautta?
-
--- Isäni, sanoi hän lempeästi, tekee kaikki, mitä häneltä pyydän.
-Älkäämme hukatko aikaa. Mene sanomaan Eugen-herttualle, että kaikki on
-kunnossa ja että kaikki käy hyvin. Mene!
-
--- Mutta me emme voi ottaa vastaan tätä -- tätä kuulumatonta, tätä
-uskomatonta palvelusta. Se on mahdotonta.
-
--- Aribert, sanoi hän nopeasti, muista, ettet ole Posenissa ja pidä
-vastaanottajaisia hovissa. Olet Englannissa ja puhut amerikalaisen
-tytön kanssa, joka aina on tottunut saamaan tahtonsa toteutetuksi.
-
-Ruhtinas teki torjuvan eleen ja meni takaisin makuukammioon. Tohtori
-istui pöydän ääressä kirjoittaen lääkemääräyksen. Aribert lähestyi
-sänkyä voimakkaasti pamppailevin sydämin. Eugen vastaanotti hänet
-heikosti, väsyneesti hymyillen.
-
--- Eugen, kuiskasi ruhtinas Aribert, kuuntele tarkkaan, mitä minulla on
-sanottavaa. Tuon uutisia! Ystäviemme avulla olen saanut aikaan, että
-sinä saat lainaksi miljoonan. Se on ihan päätetty asia ja voit luottaa
-siihen. Mutta sinun on parannuttava. Kuuletko, mitä sanon?
-
-Eugen miltei nousi istumaan vuoteessa.
-
--- Sano minulle, etten houri! huudahti hän.
-
--- Sitä et luonnollisesti tee, vastasi Aribert. Mutta et saa istua
-ylhäällä. Sinun täytyy olla varovainen.
-
--- Kuka lainaa rahat? kysyi Eugen heikosti, onnellisesti kuiskaten.
-
--- Älä huoli siitä. Sen saat myöhemmin tietää. Huolehdi nyt
-parantumisestasi.
-
-Iltapäivällä oli Eugen huomattavasti ja ratkaisevasti parempi.
-Lääkärit, jotka taudin kulku kolmannen kerran oli pannut pyörälle,
-ilmoittivat nyt kaiken vaaran olevan ohi. Ilmoituksen sävy tuntui
-ilmaisevan, että onnellinen tulos kokonaan johtui saavuttamattomasta
-lääkärintaidosta, mutta kenties Aribert erehtyi. Olipa sen asian laita
-kuinka hyvänsä, oli hän sangen ihmisystävällisessä mielentilassa ja
-valmis antamaan anteeksi mitä hyvänsä.
-
--- Nella, sanoi hän vähän myöhemmin, heidän taas ollessaan kahden
-eteisessä, mitä minun on sinulle sanottava? Kuinka voin sinua kiittää?
-Kuinka voin kiittää isääsi?
-
--- On parasta, ettet kiitä isääni, sanoi hän. Hän on olevinaan sitä
-mieltä, että koko asia on pelkästään liiketoimi, niinkuin se tietysti
-on. Mitä minuun tulee, niin saat -- niin saat...
-
--- Mitä niin?
-
--- Suudella minua, sanoi hän. Kas niin! Oletko varma siitä, että olet
-suorastaan kosinut minua, mon prince!
-
--- Oi, Nella! huudahti hän sulkien hänet uudelleen syliinsä. Ole omani!
-Mitään muuta en kaipaa!
-
--- Tulet kyllä huomaamaan tarvitsevasi myöskin isäni suostumuksen!
-
--- Tuleeko hän tekemään vaikeuksia? Ei kai hän tule tekemään, Nella --
-ei toki sinulle!
-
--- Parasta, että kysyt häneltä, sanoi hän leikillisesti. Hetkistä
-myöhemmin astui Racksole itse huoneeseen.
-
--- Käykö kaikki hyvin, kysyi hän, viitaten makuukammioon.
-
--- Mainiosti, vastasivat molemmat rakastavaiset yhteen ääneen punastuen
-kumpikin.
-
--- Vai niin! sanoi Racksole. No, jos niin on asianlaita ja teillä on
-joku minuutti joutoaikaa, tahtoisin näyttää teille jotakin, ruhtinas.
-
-
-
-
-XXX.
-
-LOPPU.
-
-
--- Minulla on koko joukko asioita teille kerrottavana, alkoi Racksole,
-heti kun he olivat ehtineet ulos huoneesta, ja samoin, niinkuin sanoin,
-jotakin teille näytettävänä. Tahdotteko tulla huoneeseeni? Puhutaan
-siellä vasta. Koko hotelli on mielenliikutuksen vallassa.
-
--- Mielelläni, sanoi Aribert.
-
--- On ilahduttavaa, että hänen ylhäisyytensä Eugen-herttua on
-paranemaan päin, sanoi Racksole, ollakseen kohtelias.
-
--- Oh, mitä siihen tulee... alkoi Aribert.
-
--- Jollei teillä ole mitään sitä vastaan, puhutaan siitä asiasta
-myöhemmin, ruhtinas, keskeytti Racksole hänen puheensa.
-
-He olivat ennättäneet hotellinomistajan yksityishuoneeseen.
-
--- Haluan kertoa teille kaikki viime yön tapahtumat, jatkoi Racksole,
-kuinka vangitsin Julesin ja kuulustelin häntä tänä aamuna. Ja hän
-rupesi juurta jaksain tekemään selkoa kaikesta pienimpiä yksityiskohtia
-myöten. -- Näette siis, päätti hän, että epäilyksemme Bosnian suhteen
-olivat jotenkin oikeat. Mutta mitä Bosniaan tulee, niin kuta enemmän
-sitä ajattelen, sitä varmemmalta minusta tuntuu, ettei mitään voida
-tehdä sen rikollisten ministerien saattamiseksi edesvastuuseen.
-
--- Entä Jules sitten? Mitä hänelle aiotte tehdä?
-
--- Tulkaa tätä tietä, sanoi Racksole ja vei Aribertin toiseen
-huoneeseen. Erästä siinä olevaa sohvaa peitti liinavaateverho. Racksole
-nosti pois verhon -- hän ei koskaan voinut olla käyttämättä hyväkseen
-tilaisuutta nauttiakseen dramaattisesta esiintymisestä -- ja paljasti
-miehen ruumiin.
-
-Se oli Jules kuolleena, mutta hänen ruumiissaan ei näkynyt mitään
-naarmua tai mustelmaa.
-
--- Olen lähettänyt noutamaan poliisia -- ei katukonstaapelia, vaan
-jotakin Scotland Yardin virkamiestä, sanoi Racksole.
-
--- Kuinka tämä on tapahtunut? kysyi Aribert hämmästyneenä. Olin
-kuulevinani teidän lausuvan, että hän oli varmasti suljettuna entiseen
-huoneeseensa.
-
--- Niin hän olikin, vastasi Racksole. Menin sinne ylös nyt iltapäivällä
-viedäkseni hänelle vähän ruokaa. Kaupunginlähetti oli vartioimassa
-oven ulkopuolella. Hän ei ollut kuullut mitään melua, mitään
-eriskummallista. Mutta astuessani huoneeseen oli Jules poissa. Hän
-oli tavalla tai toisella irroittanut köytensä ja sitten onnistunut
-nostamaan saranoiltaan vaatekaapin oven. Hän oli siirtänyt sängyn
-ikkunan ääreen ja työntämällä ikkunasta ulos kolme neljättäosaa
-vaatekaapin ovesta ja lykkäämällä sen sisäpuolelle jääneen osan
-sängynpään ristikon alle oli hän laittanut itselleen jonkunlaisen
-kiikkuvan lavan ikkunan ulkopuolelle. Kaiken tämän hän oli tehnyt
-ilman vähintäkään kolinaa. Sitten kai hän on mennyt ulos ikkunasta
-ja seisonut tällä tavalla. Hän on silloin sormillaan juuri ja juuri
-ulottunut hotellin katon alla olevan leveän reunuksen ulkolaitaan.
-Pelkillä käsivoimillaan on hän sitten vivuttanut itsensä tuolle
-reunukselle ja päässyt itse katolle. Hänellä on silloin ollut koko
-katto käytettävänään. Sillä puolella rakennusta, joka on Salisbury
-Laneen päin, on rautaiset paloportaat, jotka ulottuvat katonharjasta
-suoraan alas pieneen alhaalla olevaan pihaan, joka on kellarien
-tasalla. Jules on mahtanut luulla pakonsa onnistuvan. Mutta pahaksi
-onneksi on yksi rautaportaitten puolapuista ollut ruostunut hauraaksi,
-senvuoksi että se on ollut huonosti maalattu. Se meni poikki, ja Jules,
-joka ei tiennyt sitä varoa, putosi maahan. Sellainen oli kaiken hänen
-älykkyytensä ja oveluutensa loppu.
-
-Lakattuaan puhumasta levitti hän jälleen verhon ruumiin ylle eleellä,
-joka ilmaisi jonkinlaista kunnioitusta.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Eräänä iltapäivänä, neljätoista päivää Posenin suurherttuan
-täydellisen parantumisen jälkeen, ilmaisi ruhtinas Aribert, joka
-yhä edelleen asui Grand Babylonissa, toivovansa saada puhutella
-miljoonamiestä. Eugen-herttua oli, Hansin ja muutamien luokseen
-kutsumiensa hovivirkailijain seuraamana, matkustanut pois suurella
-komeudella, varustettuna tuolla rauhoittavalla miljoonalla, todella
-tekemään valmistuksia kihlaustaan varten. Tuohon miljoonaan nähden oli
-Eugen-herttua antanut tyydyttävän mieskohtaisen vakuuden, ja rahat oli
-määrä maksaa takaisin viidessätoista vuodessa.
-
--- Haluatte puhua kanssani, ruhtinas, sanoi Racksole Aribertille, kun
-molemmat olivat istuutuneet edellisen huoneeseen.
-
--- Tahdon sanoa teille, vastasi Aribert, että olen aikonut luopua
-kaikista oikeuksistani ja arvonimistäni Posenin kuninkaallisena
-prinssinä ja vastaisuudessa käyttää nimeä kreivi Hartz -- johon
-arvoon äitini puolelta olen oikeutettu. Niinikään tahtoisin mainita,
-että minulla on yksityisiä tuloja kymmenentuhatta puntaa vuodessa ja
-linna ja kaupunkitalo Posenissa. Sanon teille tämän senvuoksi, että
-olen tullut pyytämään tyttärenne kättä. Rakastan häntä ja olen kyllin
-turhamainen uskoakseni hänen rakastavan minua. Olen jo pyytänyt häntä
-vaimokseni ja hän on suostunut Odotamme teidän myöntymystänne.
-
--- Tuotatte meille suuren kunnian, ruhtinas, sanoi Racksole hieman
-hymyillen, useammallakin tavalla. Saanko kysyä, miksi luovutte
-ruhtinaallisesta arvostanne?
-
--- Aivan yksinkertaisesti siksi, että vihaan morganaattisen avioliiton
-ajatusta yhtä paljon kuin te ja Nella sitä vihaisitte.
-
--- Hyvä on!
-
-Ruhtinas nauroi.
-
--- Otaksun teidän käsittävän, että kymmenentuhatta puntaa vuodessa on
-jokseenkin pieni tulo teidän asemassanne olevalle henkilölle, sanoi
-Racksole. Nella on äärettömän ylellinen. Tiedän, että hän joskus
-yhdessä ainoassa vuodessa on käyttänyt kuusikymmentä tuhatta dollaria,
-omistamatta vuoden lopussa minkäänlaista säästöä. Hänhän veisi teidät
-vararikkoon yhdessä ainoassa vuodessa.
-
--- Nellan täytyy tehdä parannus, sanoi Aribert.
-
--- Jos hän siihen suostuu, on kaikki hyvin. Silloin minäkin suostun.
-
--- Kiitän teitä omasta ja hänen puolestaan, sanoi ruhtinas vakavasti.
-
--- Ja, jatkoi miljoonamies, jotta hänen ei tarvitsisi tehdä parannusta
-liian äkkipikaa, tahdon hänen hyväkseen täydellä omistusoikeudella,
-kuitenkin silmälläpitäen teidän lapsianne, jos teille sellaisia
-annetaan, luovuttaa pienen summan viisikymmentä miljoonaa dollaria,
-s.o. kymmenen miljoonaa puntaa hyvinä, valikoituina rautatieosakkeina.
-Otaksun sen olevan noin puolet omaisuudestani. Nella ja minä olemme
-aina jakaneet kaiken tasan.
-
-Aribert ei vastannut. Molemmat miehet puristivat vaieten toistensa
-käsiä, ja sitten tuli Nella sattumalta huoneeseen.
-
-Sinä iltana käveli Racksole ystävänsä Felix Babylonin kanssa
-päivällisen jälkeen edes takaisin Grand Babylonin pengermällä.
-
-Felix oli alkanut keskustelun.
-
--- Otaksun, Racksole, oli hän sanonut, ettette ole alkanut kyllästyä
-Grand Babyloniin?
-
--- Miksi sitä kysytte?
-
--- Koska minä olen alkanut kyllästyä olemaan sitä ilman. Olen tuhansia
-kertoja, myytyäni sen teille, toivonut voivani purkaa kaupat. En jaksa
-sietää toimettomuutta. Tahdotteko myydä sen?
-
--- Voisin, sanoi Racksole, voisin taipua myymään sen
-
--- Mitä aiotte vaatia, ystäväni? kysyi Felix.
-
--- Sen, minkä olen maksanut, kuului nopea vastaus.
-
--- Mitä? huudahti Felix. Minä myin hotellin teille Julesineen,
-Roccoineen ja miss Spencereineen. Te hukkaatte nämä kolme
-kunnioitettavaa palvelijaa ja tarjoatte sen sitten minulle takaisin
-samasta hinnasta. Sehän on kuulumatonta! Pieni mies nauroi
-sydämellisesti omalle sukkeluudelleen. Mutta siitä huolimatta, lisäsi
-hän, älkäämme kiistelkö hinnasta. Hyväksyn ehtonne.
-
-Ja niin oli päättynyt se tapahtumain sarja, joka alkoi sillä että
-Theodore Racksole tilasi häränkyljyksen ja pullollisen Bass-olutta
-Grand Hotel Babylonin ruokasalissa.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Loistohotelli Babylon, by Arnold Bennett
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LOISTOHOTELLI BABYLON ***
-
-***** This file should be named 62217-8.txt or 62217-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/6/2/2/1/62217/
-
-Produced by Tuula Temonen and Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License (available with this file or online at
-http://gutenberg.org/license).
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
-http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at
-809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
-business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
-information can be found at the Foundation's web site and official
-page at http://pglaf.org
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit http://pglaf.org
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     http://www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/62217-8.zip b/old/62217-8.zip
deleted file mode 100644
index f9c1919..0000000
--- a/old/62217-8.zip
+++ /dev/null