diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-02 01:26:30 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-02 01:26:30 -0800 |
| commit | e5dbd2fdc12231c67bf5f618323477e325ef9f86 (patch) | |
| tree | 3589b915e1fe6d801010d8e5e429303d1a5b24a5 | |
| parent | 51ac61b3bd59d640e186976772f483cc955b934c (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/62193-8.txt | 4873 | ||||
| -rw-r--r-- | old/62193-8.zip | bin | 99271 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 4873 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..e626e12 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #62193 (https://www.gutenberg.org/ebooks/62193) diff --git a/old/62193-8.txt b/old/62193-8.txt deleted file mode 100644 index 4aea9f2..0000000 --- a/old/62193-8.txt +++ /dev/null @@ -1,4873 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Peräkartanon ylioppilas, by K. A. Järvi - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - -Title: Peräkartanon ylioppilas - -Author: K. A. Järvi - -Release Date: May 22, 2020 [EBook #62193] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PERÄKARTANON YLIOPPILAS *** - - - - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - - - - - - -PERÄKARTANON YLIOPPILAS - -Kirj. - -K. A. Järvi - - - - - -Nikolainkaupunki, -Waasan Painoyhtiön kustantama, -1893. - - - - - - - Sorto, oikeus, kurjuus, kunto - kell' on niistä varma tunto: - ovat käsitteitä, jotka vaan - käyvät ristiin rastiin ainiaan. - - Tutki työt ja alkujohteet, - vaikutteet ja niiden kohteet: - sulle paljon selvemmäks' käy syyt, - jos vaan kärsit, miks' o'ot kärsinyt! - - Vaasassa 6/7 93. - - - - -I. - - -Pastori osui viimein Annan huoneeseen. Hän tuli ennemmin kuin Anna -osasi odottaakaan. Anna lepäsi vaatteissaan vuoteella peiton päällä. - -Anna oli neljänkolmatta vuotinen ja palvellut kauppaneuvos Lindmanilla. -Se Anna, joka oli aina ennen laulaen lirutellen kulkenut toimissaan, -makasi tuossa nyt kuin kovan käden paiskaamana vuoteella, käden, mikä -oli häneen jättänyt jäljen kovuudestaan. Laskeuneet olivat silmät, -kalvenneet kasvot, vaalenneet huulet ja laihtunut ruumis. Tuommoiseksi -se oli tuo vasta syntynyt poika saanut Annan, joka oli ennen ollut -pyöreäkasvoinen, jolla oli veren runsaudesta ollut helakat hehkut -poskilla ja huulissa viekotteleva tuoreus. Kadonnut oli ruskeista -silmistä, jotka ennen kiihottavasti liikkuivat kuin vainuavalla -kissalla, kirkas kalvo ja jäljelle jäänyt samea ja sakea katse, mikä -oli kylmän kostea ja minkä voima loppui jo nenävarteen. Ohimoilla -oli ennen pitkä hiuskiehkura hyppinyt suloista leikkiään, nyt se oli -kyyneleistä kostea ja takkuisena tukkona otsalla. Entinen lirutteleva -Anna lepäsi tuossa nyt häpeän hosumana ja kipeissä sielun tuskissa. - -Jo ovelta lähetti pastori Annaan paljon merkitsevän katseen. Anna -hypähti rajusti ylös, kun pastori tuossa aivan tietämättä ilmautui -huoneeseen. Ja häntä tuskautti, että huoneessa oli niin huono -järjestyskin vallan päällä. - --- Oletteko Anna Tihinen? kysyi pastori. - --- Olen, vastasi Anna matalalla äänellä eikä tiennyt oikein, mihin -silmänsä pani. Tuo musta puku valkoisine kaulahuivineen oli jotain -puhdasta ja hurskasta, mutta samalla Annasta ikäänkuin itsessään -tuomitsevaa. Ja pastorin kasvoilla oli niin puhuva ilme, mikä -kerrassaan masensi Annan. Häpeän tunne, mikä jo jonkun verran oli -tasaunut niiden muutamien viikkojen kuluessa, mitkä lapsi oli elänyt, -taas suureni, voimistui ja alkoi jäytämään surun syömiä sydänjuuria. - --- Eikö pastori ollut luvannut tulla huomenna? kysyi Anna arasti. Se -oli minun tarkoitukseni ja niin minä puhuin asiamiehellenikin... - --- Huomenna on minulla toimia, jotta en jouda! Asia voidaan toimittaa -nytkin. - -Pastori riisui päällysnuttunsa. - -Anna sai jo vähän rohkeutta. Pastorin ääni ei silti, vaikka siinä -olikin karkea sointu, kajahtunut kovin tylyltä. - --- Minä en kerjennyt yhtään valmistautua pastorin tuloon. Täällä on -niin paha siivo ja minä itse kuin... kun minä olen ollut niin kipeä. - --- Ei sinun tarvitsekaan minua miellyttää. Turha koristeleminen saa -turmioon niinkuin sinulle nyt on käynyt. Aikomukseni on ottaa sinut -kirkkoon, siksi täällä kotonasi, kun näen sinun olevan kipeän. Ja sitte -kastaa lapsi. Jätä nyt maalliset puuhat sikseen ja ylennä rikoksellinen -mielesi kaikkivaltijaan puoleen ja anteeksiantavan Jumalan tykö! - -Anna kuunteli pastoria sängyn edessä seisoen alas luoduin silmin ja -itkevä ilme kasvoilla. - --- Mutta kenelle on lapsi? Sano se minulle suoraan, jotta minä saan -puhutella isää tässä vakavassa asiassa! Ehkä saan hänet taivutetuksi -kristilliseen avioliittoon ja silloin on asia johonkin määrään -maallisesti autettu. - -Annaa hävetti eikä häpeän tunne ollut vielä koskaan ennen niin -raskaasti ja voimakkaasti painunut hänen päälleen kuin nyt tällä -hetkellä. Äsken aivan kalpeilla poskilla oli nyt verinen hehku, sydän -sylkytti ja silmissä kiilsi kyynelien kosteaa huudotta. - -Pastori piti silmänsä kysyvinä Annaan ja tutki asiaa kuin kylmäverisin -tuomari. Anna peitti käsillään silmänsä ja pillahti itkemään. - --- Että sydämmesi on särkynyt, todistaa katumusta. Mutta käytökselläsi -olet jo kerjennyt saastuttaa kristillistä seurakuntaa, sanoi pastori -vakuuttavalla äänellä. - -Anna itki katkerasti ja ääneen. Pastorin sanat leikkasivat hänen -sydäntänsä ja toivat mieleen katkeran surun. Oliko hän kaikkein -syntisin raukka maailmassa, jotta oikein muiden täytyi hävetä hänen -tekoaan...? - --- Sano minulle suoraan, kuka on lapsen isä! Sielunpaimenen virka -vaatii, että saan sen tietää, jotta voin puhua hänelle nuhdesanoja, -mutta samalla osottaa hänelle velvollisuuttaan sinua kohtaan, sinä -syntinen raukka. Jos vielä tahdot peittää rikostasi, niin teet -kaksinkertaisen synnin. - -Mikä se liekin Annaa estänyt ilmoittamasta lapsen isää pastorille, -mutta vaikealta sen ilmaiseminen vain tuntui. Mutta kun nyt pastori -noin tutkimalla tutki ja rohkeasti iski asian ytimeen, aristui Anna ja -itkun sorauttamalla äänellä tunnusti: - --- Se on Lindmanin nuori herra, ja ratkesi taas kovempaan itkuun. - -Pastori ei enää puhunut mitään, ei sanaakaan nuhdesanoista isälle tai -hänen velvollisuudestaan Annaa kohtaan. Alkoihan vain Annaa ottamaan -kirkkoon, jotta sitte voisi kastaa lapsen. Hän käski Annan laskeutua -polvilleen eteensä. Anna totteli. Hänen hiuksensa olivat hajallaan -ja pakkautuivat tunkeutumaan silmiin. Kyyneleet tippuivat poskille -ja rinnat ohuen röijyn alla aaltoilivat voimakkaasta sisällisestä -liikutuksesta. Anna tuossa polvillaan ollessaan lattialla kädet -ristissä oli sellaisen katuvan syntisen kuva, jotta ei edes pyhinkään -sielunpaimen olisi epäillyt hänen katumustaan ja syntiinsä todellista -tuntoa. - -Annan mieltä helpotti, kun tuo piinallinen tila oli ohitse. Se oli -painunut hänen päälleen niin lannistavana, vieläpä iljettävänä. Noiden -rumain sanain sisällys ei ollut kadottanut alkuperäisyyttään, vaikkapa -ne nyt lausuttiinkin papin värisevällä äänellä. Toimitus oli tuntunut -Annasta inhottavalta ja koko sen raskas paino langennut tuon pyhän -miehen sanoista yksinään hänen päälleen. Mutta nyt se oli ohitse ja -Anna puhalsi jo keuhkoistaan terveemmän ja täyteläisemmän hengähdyksen. -Hän siirsi hiuksensa ohimoiltaan ja pyhki kasvonsa, joihin oli jo -kerjennyt kuivua kyynelien suola. - -Poika makasi vuoteessa löyhästi sidottuna kapaloihin. Silmät -toljottivat kattoon. Kun ne liikkuivat, niin ei niitä näyttänyt -ohjaavan mikään sisällisempi elämä, vaan siirtyivät vain kuin varjo -paikasta toiseen hitaasti ja itsetiedottomasti. - -Pastori kysyi, onko kummeja saatavina. - -Anna kopautti huoneen sivuseinään merkiksi, että sieltä joku tulisi. -Toisella puolella viereisessä huoneessa asui talonväki ja toisella -puolella muuan vanha vaimo joka oli aina luvannut käydä Annaa -kohentamassa, kun Anna seinään kopauttamalla antaisi merkin. Hän se oli -käynyt Annan puolesta pastorillakin. Nyt hän tuli sisälle, ällistyi, -kun näki pastorin ja niijasi hänelle. - --- Eikö Reeta-Maija kävisi pyytämässä isäntää ja emäntää tulemaan -kummeiksi ja myös Annaa ja Aappoa. - -Reeta-Maija lähti pyytämään. - -Kohta tuli sisälle lihavahko emäntä, niijasi pastorille ja jäi -seisomaan oven pieleen. Hänen takanaan tuli isäntä, punapartanen -ja punahiuksinen. Hän myös jäi seisomaan oven suuhun ja töllisteli -pastoriin. Heidän takanaan oli kesakoinen nuorukaispari, Aappo ja Anna, -talon perijät. Tuli vielä muitakin: talon piika ruojuspieksuissaan, -Reeta-Maija verestävine silmineen ja talon kuopus, kymmenenvuotinen, -räkänenä pojan nulikka. Nämä halusivat päältä katsoa ja olla -todistajina lähestyvässä juhlallisessa toimituksessa. - -Annalle alkoi jo pahaa tehdä, kun hän niin paljon oli ylhäällä. Ja -tuokin läsnä oleva joukko hänen mieltään lannisti. Hän nakkausi -vuoteelle makaamaan, sillä ylhäällä ei hän enää jaksanut olla, kun -tuntui pyörryttävän. Hän pyysi Reeta-Maijaa panemaan vettä kivikuppiin, -joka sen teki. Ja niin oli kastemalja valmis. - -Emäntä meni ottamaan lapsen pitääkseen sitä. Pastori nousi istumasta, -kokosi kaapunsa ja alkoi toimituksen. Hän kysyi kummeja ja lapsen nimeä. - --- Minä olen ajatellut Samulia. Minun veljeni on Samuli ja tehdään -hänen kaimansa, puhui Anna. Sitte seurasi kastaminen. - -Kun pastori teki poislähtöä, niin kätteli hän hyvästijätöksi kaikki -huoneessa olijat. Anna pisti hyvästellessään parin markan hopearahan -pastorin kouraan. Emäntä auttoi hänelle päällysnuttua ja Reeta-Maija -avasi oven. - --- Olisi minulla ollut tuolla antaa isäntäväelle kummin palkasta -kahvikuppi, kun tässä olisi kerjennyt valmistaa. Tuo pastori tuli -päivää ennen kuin oli pyydettykään. Reeta-Maija jos laittaisi kahvia, -niin juotaisiin tässä. Minä olen itse vielä niin pahoin voipa. Päätäkin -huumaa, ett'ei tahdo pystyssä pysyä, puhui Anna. - --- Ei Anna ota kovin surrakseen, jos nyt on näin käynytkin, lohdutteli -emäntä ja oli hyväilevinään lasta. -- Pulska poikahan tämä on... ei -mikään rahjus. - --- Ja se Lindmanin nuori herrako se on tämän isä? kysyi isäntä -tosissaan imien sikaaria, jonka Reeta-Maija Annan käskystä oli hänelle -hakenut, suupielessään, huulet lujalla ja vasempi silmä puoleksi -ummessa. - -Anna ei vastannut mitään, ei ollut kuulevinaan, makasi vain lattiaan -katsoen. - - - - -II. - - -Kevätpuoli oli talvea kulumassa, kun Samuli, jota Anna lyhentäen -nimitti Samiksi, syntyi. Selkeä, kirkas ja kuultava sää ikäänkuin -kevensi Annaa hänen alakuloisessa raskaudessaan. Akkunanpielessä hän -usein istui ajatuksissaan Samin nukkuessa. Siitä hän näki laajan -lumikentän, missä auringon säteet väreilivät silmiin pistävinä ja -kiilsivät lumineulojen päissä, joita päiväisin aurinko söi. - -Saman kartanon lapsia leikitteli päivät päästään tuossa huoneiden -seinustalla, siitä kun aurinko jo oli hivuttanut lumen pois. Siinä -ne mellastivat, leikkivät, huusivat ja niiden terve ääni tunkeutui -ikäänkuin virkistävänä Annan korviin. Tässä hänen kamarissaan oli niin -hiljaista, ummehtunutta ja raskasta; se oli tiivi ja suljettu, jotta -siinä lämpökin ikäänkuin liian paksuna majaili, pieni pyyrykkä kun oli. -Sitte taas kun Sami alkoi kirkumaan, huusi se, jotta korvia särki, kun -ääni ei päässyt hajautumaan pienessä huoneessa. - -Väliin Anna itki ja muisteli mennyttä. Nuoreksi oli Anna jäänyt, -kun häneltä vanhemmat kuolivat. Aivan pienestä pitäen oli hän ollut -vieraissa ja siitä asti kun kynnelle kykeni, oli häntä käytetty työssä. -Ensin oli hän kasvanut jumalisen mummon luona, joka ihmisrakkaudessaan -oli hänet kaupungilta ottanut hoitaakseen pientä maksua vastaan. Se -opetti hänet rukoilemaan ja puhui paljon Jumalasta. Ei koskaan lasna -mummon luona Anna pannut nukkumaan siunaamatta itseään. Siellä mummon -luona se oli hänen sielunsa hienostunut ja saanut hellempiä tunteita. - -Mutta tuskin oli hän kahdentoista vuotinen, kun joutui pois mummon -luota ja viskattiin maailman jalkoihin. Milloin oli hän asiatyttönä -ravintolassa, milloin lapsipiikana ja milloin minäkin, kunnes sai -astua täysi-ikäisen palvelijan toimeen. Hän ei enää rukoillut tai -veisannut virsiä, vaan opetteli sunnuntai-iltoina tanssimaan Lindmanin -kartanopirtissä renkien ja toisten piikojen kanssa. - -Kevytmielisessä elämässään oli Anna päässyt mittansa päähän, kun Sami -syntyi. Se oli hänen viimeinen elämänsä aste tyttövuosiltaan, mitkä -nyt olivat jääneet vain muistoina kangastelemaan. Hänen sielussaan nyt -täällä yksinäisyydessä kamarissaan väliin ajelehti katumuksen väreitä -ja uskonnon kaipausta. - -Tavallisesti jälkeen päivällisen luki hän virsikirjaa ja itki. -Mutta kun hän oli aikansa itkenyt, kuivuivat kyyneleet itsestään. -Ulkona ulohtaampana kentällä salvettiin suurta rakennusta. Työmiehet -siellä uutteroivat ja rakennus valmistui päivä päivältä. Seinustalla -reuhasivat lapset paljasjalkaisina ja kuluneissa ketineissä. Niiden -nauru ja rähinä estivät Annaa kovin vaipumasta haikeamielisyyteen. -Ilta-aurinko vähitellen aleni heittäen kirkkaan kajanteen luontoon -ja kevätpäivän illan helmassa on jotain lohdutusta ja virkistystä -yksinäisyydessä huolivalle. - -Sen Anna tunsi ja sen mielialan perästä voi hän aivan rakkaasti -suudella Samia kätkyeeseen ikäänkuin olisi se ollut hänen toivotuin -kalleus. Väliin tuli taas kätilö, joka muuten oli ollut Annalle varsin -avulias, puhumaan hänelle Jumalasta. Hän osasi liikuttaa Annan sydäntä -ja saattaa hänet toivottomuuden partaalle harhaileinaan tyrkyttämällä -Annalle hänen suurta syntiään, Tuollaisten ja ristipäisten tunteiden -raatelemana aristui hänen sielunsa ja hän rupesi epäilemään koko -elämäänsä. Kun hän muisteli sen viimeisimpiä yksityiskohtia, niin -häntä puistautti. Teki jo kerran mieli rytistää Sami yhteen paikkaan -kuoliaaksi ja itse juosta suoraan avantoon. Silloin hänen aivoissaan -pyöri hurjia, sekalaisia aikeita, mutta viereisestä huoneesta kuului -isännän ja emännän tyyni keskustelu -- ja hän heräsi huumauksestaan. - -Milloin otti hän Samin kätkyestä, hypitti sitä ja lauloi sille, -milloin taas se häntä vierotti, ja se tapahtui aina, kun hän muisti -elämänsä viimeiset yksityiskohdat. Hän oli silloin kuulevinaan -palveluskumppaniensa pilkkaa ja näkevinään renkien ilkeästi -irvistelevän hänelle. Kun hänen ollessaan tässä mielialassa kätilö -sattui tulemaan postilloineen, saattoi hän kuunnella sitä jonkun -hetken tajullisesti, mutta sitte kuului kätilön ääni hänestä etäiseltä -huminalta, mikä kuoli omaan kaukaisuuteensa: hän ajatteli aivan toista. - -Tällaista hoippuvaa sielun tilaa oli jo kestänyt useita viikkoja, kun -ulkoapäin tuli Annalle terveellinen puuska. Hän istui muutamana päivänä -tuolilla pöydän vieressä lukien virsikirjaa. Hän oli vasta imettänyt -Samin, mikä nukkui. Yhtäkkiä livahti akkunan sivu komea reki ja siinä -rouvasihminen, jonka hän tunsi Lindmanin kauppaneuvoksettareksi. -Kulkuset enää vain kerran syvemmin kilahtivat ja hevonen pysähtyi -kartanon portille. - -Anna aristui, jotta veret poskille nousivat. Hän hypähti penkoakseen -yhtä ja toista, sillä hän arvasi kauppaneuvoksettaren tulevan hänen -luokseen. Mutta mitä varten? Anna tunsi sydämmensä takovan ja vienot -vapisun väreet kulkivat ruumiissa. - -Ovi avautui. Sisälle astui lihava rouvasihminen, jonka poskilla oli -varasto hyvien ruokain ja runsaan unen tuomaa punaa. Hänen muassaan -lehahti huoneeseen hyvälle tuoksuvaa lemua ja raikasta kevätilmaa, -sillä ovea sulkemaan ei hän ollut niin kiireissään. - --- Hyvää päivää, Anna! Kuinka Anna nyt jaksaa? kysyi kauppaneuvoksetar, -ja silmäsi Samiin kehdossa. - -Anna jo vähän rohkaistui, mutta rouvan tulosta heräsi Sami ja alkoi -itkemään. Anna ehätti poikaa tyynnyttämään. Ja hän saikin sen itkusta -herkenemään ja siirsi kätkyen huoneen loukkoon. Sitte Anna siirtyi -rouvan puheille. Häntä painusti asemansa, jotta ei oikein tiennyt, -mihin silmänsä pani. Sami alkoi uudestaan kirraamaan. Rouva katsahti -säälivästi Samia tuonne loukkoon ja kysyi Annalta, onko lapsi -kärtyinen. Anna myönsi. Hän oli kuin kuumilla kivillä huoneessaan. -Suututti Annaa, kun tuo lapsi tuossa porasi ja rouva häntä sitte niin -pitkään silmäili. - --- Meillä olisi nyt, Anna, pidot. Kauppaneuvoksetar katsoi nyt Annaa -tarkemmin ja leuhautti huoneessa nenäliinaansa, jotta siitä leviäisi -Kölnin veden haju. - --- Jasso pidot, sanoi Anna jotakin puhuakseen ja koetti vetää röijyään -tiukemmalle ruumiiseensa rouvan katseiden painosta. - --- On tullut kaupunkiin uusi kuvernööri ja herrasväki pitää sille -tulijaispidot. Mutta me emme ole löytäneet toista tarjoojaa niin -sopivaa kuin Anna. Rouvat ovat ajatelleet, että jos Anna kykenisi siksi. - -Anna ikäänkuin oikesi häpeänsä painosta, sillä mieleen tulivat pidot -suuret ja loistavat, sellaiset, joissa hän monen monta kertaa oli ollut -tarjoojana. - --- Kyllä kai minä kykenen, jos vain saan hoitajan Samille, ja Anna -tunsi viimeistä sanoessaan punastuvansa. - -Nyt alkoi rouva säälitellen puhumaan Samista ja hiukan nuhteli Annaa, -että kun Anna viitsi sillä tavalla käyttäytyä. Muuten hän uskoi Samin -isäksi heidän entistä renkiään, joka syksyllä oli mennyt merelle. -Puhui, että kun se tulisi mereltä, niin laittaisi hän sen ja Annan -naimisiin. - -Kauppaneuvoksetar huomasi, että Annaa hävetti eikä sen takia jatkanut -puhettaan Samista. Mutta hänen mieleensä juolahti, että ehkä Anna ei -tuolla pidoissa enää olisikaan sama sukkela ja miellyttävä Anna kuin -ennen. Ja hänestä näytti, kun hän oikein tarkkaan katsoi, että Anna -oli ilkeämmän näköinen kuin ennen: hiukset hajallaan, rinnat ohuen -pumpuliröijyn alla ripuksissa ja hamesiekale huolettomasti päällä. -Mutta toisakseen ajatteli kauppaneuvoksetar, että hän oli vain rouvien -asiamies, hän saattaisi puhua heille, kelvanneeko Anna enää sille -sijalle. Pyysi nyt kuitenkin Annaa valmistaumaan pitoja varten. -Näkisihän sitte, olisiko Annasta enää tarjoojaksi. - -Anna saattoi avopäin ja yksisillään rouvan aina portille hevosen luo -asti. Kauppaneuvoksetar nyökkäsi ystävällisesti päätään hyvästijätöksi -ja reki lähti luistamaan vähäistä katupengertä alas. Anna kiiruhti -juoksujalassa sisälle, sillä hän tunsi ulkoilman kovin imeyvän hänen -ohuen pukunsa läpi. - -Kun hän tuli huoneeseensa, oli siihen ikäänkuin laskeunut joku -terveempi, valosampi ja kevyempi ilma hänen mielestään. Siinä vielä -hajahti rouvasta jäänyt Kölnin veden lemu ja aurinko, kirkas huhtikuun -aurinko paistoi niin selkeänä sisälle. Hänen huoneensa oli päivän -laskun puolella ja aivan vapaa alenevan auringon valolle. Ja hänen -omasta ruumiistaan oli paennut tuo lyijymäinen raskaus, mikä häntä -oli painanut ja sieluaan pakottanut. Siihen virtasi entistä riemua ja -keveyttä. Ja mielessä tuntui hyvältä. Hän oli luullut, että kaikki ovat -hänet hyljänneet, paitsi kätilö postilloineen, mutta äläpäs -- rouvat -hakevat häntä pitoihinsa ja pitävät häntä ihmisenä kuin ennenkin. - -Kun Sami alkoi itkeä tirraamaan, meni Anna sitä hyväilemään ja -lellittelemään. Antoi rintaa, pani kätkyeeseen, soudatti ja lauloi. -Samin huuto ei nyt ottanut kipeälle sydämeen eikä katkeroittanut -mieltä, sillä Annan ajatukset olivat pidoissa, rouvain suosiossa ja -kaikessa hyvässä, mitä siihen oli yhdistettynä. - - - - -III. - - -Niin oli päätetty, että Annan pitää tulla kuvernöörin pitoihin -valmistelijaksi ja lopullisesti tarjoojaksi. Anna oli käynyt -Lindmanilla ja oli ollut rouvien mielestä silloin, he olivat siellä -pitoja puuhaamassa, sillä ne juuri vietettiin kauppaneuvoksen talossa, -ollut yhtä sievä kuin ennenkin, vaikka he kauppaneuvoksettaren -huomautuksen johdosta oikein hakemalla hakivat Annasta epähienoutta. -Kasvot nyt tosin olivat Annalla kalvakammat kuin ennen, mutta siten oli -hän tullut rouvien mielestä herraskomiammaksi. Ennen hänen kasvoissaan -olikin ollut liiaksi verevyyttä -- niin rouvat sanoivat. - -Samille oli Anna saanut hoitajaksi muutaman työmiehen vaimon -naapurista. Mutta Samin hoito oli häneltä poikkipuoleista, kun hän -kulki kahden maan väliä: oman asuntonsa ja Annan kodon. Kun Sami -heräsi, alkoi hän itkemään ja itki niin kauvan, kunnes uupui ja nukkui. - -Yösydäntä oli Anna vain kotonaan. Pitojen pölläkässä kului häneltä niin -aika, ettei hän tiennyt päivästä muuta kuin aamun ja illan. Hän juoksi -leipureilla ja kondiitoreissa, kävi kaupungin useimmat viinipuodit, -haki, olisiko jo jossain talossa kevään aukomia ruusuntupusseja. -Sitte laitteli ruokia, koristeli tarjottimia ja järjesteli niihin -leivokset, sanalla sanoen hänen aistinsa ja makunsa täytyi ensin käydä -tekemässä tarkastusta kaupungin ylellisyystavaroista ennenkuin ne -tuotiin arvostelevan areopaagin, rouvajoukon, eteen. Rajaton luottamus -oli rouvilla tässä suhteessa Annaan, sillä he tunsivat hänen aistinsa -mallikelpoiseksi. - -Väliin vain näitä Annan homman huumaamia hetkiä raskautti nuoren -herran, Samin isän, näkeminen. Se paremmin karttoi häntä nyt, ei sanaa -vaihtanut, ja varsinkin, kun Anna oli kauppaneuvoksettaren parissa, -oli se ärtynen, jos sattui tulemaan samaan. Kahta ahkerammin kulki nyt -nuori herra ulkona koirineen kuin ennen pitkissä, kiiltovartisissa -saappaissa ja koiraparia taluttaen. Häntä sanottiin tylsämieliseksi, -mikä ei pystynyt mihinkään. Ei hän viettänyt iloista ravintolaelämää -kuin useimmat kaupungin nuoret herrat, vaan oleskeli tavallisesti -yksinään ulkona ja huoneessaan. Koirista hän piti ja hevosista ja -rakasteli pukeutua hieman muodeista irtautuvasti. Hänen pitkät, -laihat, hiukan kesakoiset kasvonsa olivat kuivat ja silmät tyhjät. -Kaupungin nuorten vallasnaisten parissa pidettiin hän pilkkana eikä -nuori herrakaan heistä välittänyt. Hän oli umpimielinen ja salvattu -koko olemukselleen eikä häntä ulkoapäin näyttäneet tunteet lämmittävän -eikä intohimot polttavan, vaan hän näytti sellaiselta, ettei hän -yhtään osaa nauttia elämästä eikä ympäristöstään. Siksi kai ei -kauppaneuvoksettarellekaan yhtään johtunut mieleen, että Anna olisi -saanut Samia hänen pojalleen, Lennart-herralle. - -Mutta jonkunlaista kunnioitusta oli Annassa tätä idioottia -kohtaan, sellaista, jollaista palvelija aina tuntee isäntäväkeensä -herrasmaailmassa. Ja tämä palvelijan kypsymätön arvottamisen tunne se -oli suuressa määrässä saanut Annan myöntymään nuoren herran raaoille -tavotteluille. - -Pidot pidettiin, loistavat ja suuret kuin ikään sopi kaupungin -hienostolle. Valikoitu se joukko oli, joka pääsi juhlistamaan -kuvernöörin tulijaiskestejä. Kaupungin utelijas väestö kulki akkunain -takaa katselemassa ulkopuolellekin häikäiseviä pitoja. Eivätkä ne -olleetkaan mitään varjokuvia akkunanverhoissa, joita sieltä näkyi -kadulle katsojain silmiin, vaan täyteläisiä, vereviä, nuorentuneita -kaupungin herroja ja ompelijattarien luomia rouvasihmisiä. Koko tämä -maailma kokonaisena ja ehyenä näkyi kadulle alastomain akkunain läpi ja -valon säteilevä häie tunkeutui kauvas ympäristöön. - -Illan kuluessa varmistui Anna varmistumistaan käytöksessään. Kun -vieraita oli alkanut tulla, oli häntä painanut raskaus, että ehkä -jotkut rouvasihmiset, jotka eivät olleet pitoja puuhaamassa, katsovat -häntä hyvinkin karsaalla silmällä ja että olisi ollut parasta olla -tänne tulematta. Mutta nyt eivät rouvat joutaneet välittämään mitään -karvasta ja katkeraa, vaan hymy ja hyvät tuulet paistoivat jokaisen -naamasta. Ja Annakin unhotti Saminsa ja nykyisyytensä. Hän vajosi -puuhaan ja hommaan, antautui koko sielullaan kiini kesteihin, jotta -kaikki hyvin kävisi. Hänen näppärä käytöksensä, särvi runkonsa, -musta vaatteuksensa, suuri, valkoinen vyöliina edessä ja lumenmoinen -kalpeutensa tekivät miellyttävän vaikutuksen ja synnynnäinen hymy valoi -kiillon koko olennolle. - -Kesteissä muuten oli Anna kuin kotonaan. Hänen vahvin puolensa ne -olivat. Hän osasi oikein sulaumalla sulata kaikkiin valmistuspuuhiin -ja sitte itse kesteissä hän ikäänkuin palveli intohimoaan, mikä aina -kaipaili suurta ja komeaa. Illanpitkään hän jo punaposkisena hikoili, -mutta väsynyt -- sitä hän ei tehnyt koskaan. - -Yksinään oli Sami saanut olla yönsä, sillä vaimo oli käynyt vain -illalla imettämässä. Oltuaan aamulla hetken unen horroksissa Lindmanin -kyökissä piikain sohvalla oli Anna, vaikka tuntuikin vastenmieliseltä, -ravistanut itsestään unen tähteet ja kiiruhtanut Samia katsomaan. Ja -siellähän se kotona poika nukkui rauhassa kuin enkelin suojaamana. -Anna imetti Samin, sai hänet uudestaan uneen ja kiiruhti takaisin -Lindmanille, sillä järjestys oli saatava takaisin kauppaneuvoksen -talossa, ja rouva oli tähän Annaa erityisesti pyytänyt. - -Tanssittaessa oli ohkaista pölyä kokoontunut joka paikkaan loistavassa -salissa, viiniä oli valunut huoneiden pöytäliinoille ja tupakanporoa -oli jokaisessa sopivassa kolossa, makeisten jätteitä siellä täällä -ja sikaarin ja paperossinpäitä tuhka-astiat täynnä. Kaikki tämä oli -korjattava, puhdistettava ja pestävä. - -Itse herrasväki nukkui koko aamupäivän päivälliselle asti. -Kauppaneuvoksetar virkistävästä unesta herättyään hymyili ja myhäili -unen tähteet silmissään. Hän nautti emännän onnea, joka vastikään on -pitänyt loistavat pidot ja niissä täydellisesti onnistunut. Hän oli -hetkeksi kiinnittänyt ympäristönsä huomion itseensä ja vielä kauvan -jälestäpäin juteltaisiin pidoista, jotka, vaikka kyllä yhteisellä -kustannuksella, oli pidetty hänen talossaan. Hänhän se kuitenkin oli -antanut värityksen koko hommalle. - -Annalle oli kauppaneuvoksetar varsinkin hyvä ja jutteli hänelle -erikoistapauksia eiliseltä illalta ja yöltä. Sitte illalla, kun -kaikki alkoi olla jälleen kunnossa, kääntyi hän kahvia juodessaan -osaa ottavasti puhumaan Annan tulevaisuudesta ja toimeentulosta. -Hän esitteli useamman laatuisia neuvoja ja toimia. Yksi niistä -Annaa erityisesti miellytti: hän voisi alkaa silittämään herrasväen -liinavaatteita. Sitä tointa voisi hän tehdä kotonaan ja samalla hoitaa -Samia. Anna oli aivan oppinut vaatteiden silittäjä ja kauppaneuvoksetar -lupasi hankkia hänelle työtä. Aina kun olisi pitoja, esittäisi rouva -Annaa muille rouville tarjoojaksi. - -Annan sydän ilosta sykähti, sillä nuo toimethan hänelle hyvin -sopisivat. Ja tienaamaan sitä täytyi ruveta, sillä ei ne entiset -säästöt vuosiksi riittäneet. Eiväthän ne ihmiset vielä olleet Annaa -hyljänneet... Kauppaneuvoksetarkin lupasi hakea Samille vanhoja -vaatteita ja muuta semmoista. - - - - -IV. - - -Anna oli muuttanut uuteen asuntoon, sillä hänen oli täytynyt saada -suurempi huone, kun oli alkanut silittämään vaatteita. Jo kuudetta -vuotta oli hän sitä hommaa pitänyt, ja melkoisella menestyksellä. Hän -sai työtä, kun teki sen hyvästi ja säännöllisesti. Ja säännöllisyys oli -yksi Annan hyviä puolia. - -Hän asui nyt toisessa päässä kaupunkia rantapuolella, missä oli aava -meri selkineen vastassa. Talo ei ollut mikään suuri, vaikka maata -kyllä oli laajalti. Mutta se oli enemmäkseen rakentamatonta tonttia, -tuollaista autiota, korkealla lauta-aidalla erotettua maata muiden -ihmisten tiluksista. Tämän kartanon päällä ikäänkuin lepäsi kaamottava -tyhjyys, jotta se pimeinä aikoina mieli lapsia pelottamaan niin että -ne sydän kurkussa juoksujalassa riipasivat sen ohi. Keväisin oli -puoli kartanoa likaveden alla, jotta vanhat, kallistunut alahuoneet -uivat siellä veden keskellä. Kun kaupungin sydämmessä kartanot -oli rakennettu umpeen tilavia suojia uudenaikaisten piirustusten -mukaan suurilla, valoisilla akkunoilla, kaksipuoleisilla ovilla, -pitkälle ulottuvilla räystäslaudoilla ja varustettu rautakatoilla -ja muilla meidän vuosisatapuoliskon keksinnöllä, oli tämä talo -kaupungin laidassa muistomerkkinä jonkun muun sisarensa kanssa siellä -täällä syrjässä menneestä rakennusmallista. Se oli laudoittamaton -hirsirakennus korkealla, hakkaamattomalla kivijalalla, ränsistyneillä -seinillä ja pärekatolla, missä yksi ja toinen päre oli kohollaan, -pienillä, kuusiruutuisilla akkunoilla, joissa lasit olivat ilmojen -kellastuttamat ja värittämät violetin karvasta helakan kellervään. -Pienistä vinninakkunoista rakennuksen päissä oli joku ruutu särjetty -ja riepu tupattu sijaan. Talon omisti muuan vanha piika, jonka isä, -satulamaakari, oli hirttäytynyt talon vinttiin. - -Hänellä oli pari hyyryhuonetta, isoa ja kookasta kammiota. Toisen oli -Anna hyyrännyt ja toisessa asui muuan ompelijatar. - -Anna oli koettanut oikein puhdistamalla puhdistaa huonettaan, jotta ei -hän sen likaisuuden tähden kadottaisi työtään. Hän oli valkaissut katon -ja seinät sekä vanhan, halkeutuneen uunin ja kesäisin piti hän aina -kuusenhavun palaisia eteisen ja huoneen lattialla, jotta ne poistivat -liian hajun, jota joskus lämpöisimmällä ja hikevimmällä säällä -tunkeutui tuolta vanhan piian puolelta, hänellä kun oli liian monta -kanaarialintua häkissä omassa huoneessaan. - -Ulkona -- nyt oli lokakuun loppupäiviä -- oli kuiva ja kylmän purema -sää. Kolakkuus imeytyi kuin happi tiiviisti ilmaan. Jäätyneet lehdet, -joita varisi lähellä olevan kartanon puista, lentelivät keveinä kovaa -ja karua maata pitkin. Kostea kuura peitti nurmikot ja kylmä oli -ripotellut huudettaan katoille ja lankkuaidoille. Meri huokui raskaana -tuolla ulompana ja läikytti särkyneen pintansa teräviä nystyröitä -jäänriittaan käyneiden rantojen kupeille. Vesi oli laskeutunut ja -kivikkokarit koljottivat paljaina kylmän ulapan keskellä. Jäinen -jähmeys vallitsi luonnossa, mutta Annan huoneessa oli lämmin kuin -pussissa. - -Anna hikipäissään silitteli vaatteita. Kuumista raudoista ja -lämpiyvästä uunista uhoi sellainen kuumuus, että hien pusersi hänen -kasvoistaan ja nenän päässä melkein lakkaamatta majaili täyteläinen -hikiherne. Hänellä oli lava asetettuna kahden tuolin seljän päälle -ja verhottu paksulla vaatteella, jonka päällä hän silitti vaatteita. -Vieressä oli silitysuuni, minkä rautaisella kupeella hehkuvat luodit -odottivat vuoroaan. Aina hän sirotti vispilällä vettä rutikuiviin -vaatteisiin, jotta ne vähän kostuivat ja lykkäsi niitä sitte moneen -kertaan raudoilla. Hiukan kosteat vaatteet höyrysivät ja antoivat oman -hajunsa, kun kuuma rauta niihin painautui. Nuora meni huoneen poikki ja -siinä riippui vielä silittämättömiä vaatteita: herrojen kiiltopaitoja, -valkeita rouvain hameita, kauluksia, mansetteja ja sen semmoista. Yksi -ja toinen piika niitä oli tuonut ja silloin oli Anna ne tuohon nuoralle -viskannut. - -Hänellä oli kova kiire, sillä oli iltapäiväksi jouduttava tarjoojaksi -muutamiin pieniin häihin ja huomenna oli mentävä valmistelemaan taas -suurempia hautajaisia Bergille, jossa itse konsuli oli kuollut. -Tuon pidoissa valmistelijana ja tarjoojana kulkemisen tähden oli -Annaa ruvettu oikein erityisesti Pito-Annaksi nimittämään. Joutusana -koetti hän nyt silittää hiukan eteenpäin kyyräyneenä vaatteita, -posket hehkuvina ja hiessääa avopäin. Kiehkura otsalla oli valahtanut -alemmaksi kasvoille, joissa jo näyttäytyi hienoja, kypsymättömiä -viivoja, jotka eivät olleet nuoruutta eikä kauneutta, vaan alkavan -kulmikkaisuuden ensimmäisiä piirteitä. Tuoreus jo pyrki kuivumaan hänen -kasvoistaan, mutta vielä oli liikkeissä sulavuutta, jotta ei silmää -tympäissyt häntä nähdä eikä hänen olemuksensa herättänyt myösimistä. - -Sami leikitteli lattialla kiiltonappivaatteissaan, jotka Anna -oli saanut Bergin konsulinnalta. Ne olivat vielä vallan hyvät, -vaikka polvet olivatkin vähän hankauneet ja etupuoli koltusta oli -menettänyt värinsä siihen tippuneiden nesteiden voimasta. Nämä olivat -arkivaatteet, nämä ja vielä muitakin, joita Anna oli herrasväeltä -saanut. Mutta pyhävaatteina oli Samilla samettinen puku, jonka Anna -itse oli laittanut. Hän tahtoi, että Samin piti olla siististi -vaatetettu niinkuin herraslapset, ja herraslapsihan se Sami olikin. -Silitetyn, valkoisen, leveän lasten kaulustan asetti Anna hänelle -sunnuntaisin kaulaan ja nappikenkiin napitti lyhyeillä polvihousuilla. - -Tuossa Sami rypöi lattialla tinasotamiestensä kanssa. Järjesteli -niitä riveihin pitkittäin ja poikittain, hajoitti ne taas ja pani ne -uuteen asentoon. Hän oli vaipunut leikkiinsä puhellen hengettömille -tinapalasille kuin olisivat ne olleet tajullisia. Sami oli nyt -kuudennella ja selvästi erotti, että hän oli isänsä näköinen: pitkät, -kesakoiset kasvot, silmät pienet ja tirrottavat. Paksut huulet olivat -melkein aina auki ja räkä tavallisesti valui nenästä. - -Aina kun Anna oli saanut silitetyksi jonkun vaatekappaleen, laski hän -sen laskoihin ja asetti sievästi kapeaan vaatekoriin, jotta se ei -rytistyisi. Painautui sitte taas silittämään. Liukkaasti se juoksikin -tuo kuuma rauta pehmoista vaatetta pitkin ja teki tärkkelyksellä -kovotetun kohdan kiiltävän valkoiseksi kuin puhtain lumi. Kun yksi -rauta oli kylmennyt hehkustaan, otti hän toisen, kostutti syljellään -sormeaan ja koetti sillä raudan kuumuutta. - -Saatuaan kaikki nuoralla riippuvat vaatteet silitetyiksi, huoahti -Anna hiukan. Järjesti sitte vähän huonetta ennen lähtöään häihin. -Tästä Samikin havahtui leikistään ja alkoi katseillaan seurata äitinsä -liikkeitä. Anna peseytyi ja puki päälleen mustan leningin ja valkoisen -vyöliinan otti hän paperin sisään käärittynä mukaansa, jotta panisi sen -vasta perillä. Nyt alkoi Sami kärttämään mukaan, sillä väliin oli hän -saanut olla muassa, kun Anna oli tutumpain rouvien pitoja puuhaamassa. -Mutta tämän illan emäntä oli Annalle jotenkin outo. Anna ensin -hyväillen kielsi Samia, mutta poika ei ottanut uskoakseen lempeistä -kielloista, vaan kärtti kahta kovemmin. Anna kielsi jyrkästi, mutta -silloin alkoi Sami kirkumaan. Anna löi poikaa keveästi, multa sekös -Samia sapetti. Hän paneutui lattialle pitkäkseen; potki ja vyörytteli -siinä kirkuen suun täydeltä. Nyt Anna suuttui. Hän otti vitsat oven -päältä ja uhkasi niillä Samia. Poika herkesi yhtäkkiä uhkamieliseen -äänettömyyteen ja alkoi nyyhkien pureskella kynsiään loukossa -mutruilevat ilmeet kasvoissaan. Se oli niin salaperäisen sapekkaan -näköinen ja katseli karsaasti äitiään loukosta, kun hän tuossa peilin -edessä asetti huiviaan päähänsä. Kun Anna lähti ovea kohti, alkoi Sami -taas puhkuilemaan. Anna heitti vihaisen silmäyksen häneen, sillä häntä -itseäänkin kovasti suututti tuo poika. Kun oli kiire, niin alkaa sen -kanssa häksäämään! - -Anna otti päällysnuttunsa oven pielestä ja lähti. Mutta nytpä Sami -parahti ääneen. Hän kiljui, huusi, parkui, jotta seiniin vastaili, vaan -Anna löi vain oven lukkoon. Sami juoksi ovelle, potki sitä ja kirkui -kuin olisi häneltä kaulaa leikattu. - -Annan olisi tehnyt mieli palata takaisin antamaan kirkujalle oikein -lämpimät vitsat, mutta aikaa ei enää ollut, sillä vaatteiden -silitännässä oli se jo kulunut liiaksikin ja häihin täytyi joutua vähän -ennemmin kuin vieraat tulivat. Vielä kadulla mennessäänkin kuuli Anna -Samin huudon, mutta myrkkymielellä hän meni vain etukumarassa eteenpäin. - -Puhkuen kulki Sami ympäri huonetta ikäänkuin etsien esinettä, jolle -puskisi vihojaan. Tuossa sattui silmiin kolmijalkainen paperihevonen, -sellainen pahvikoni, jollaisia annetaan herraslapsille jouluksi -ja muiksi juhliksi. Äiti sen oli saanut kolmijalkaisena eräältä -rouvalta Samille leikkikaluksi. Nyt Sami tuossa paikassa repi sen, -ruhtoi tuhannen mäsäksi ja sirotteli palaset pitkin lattiaa. Se -oli jonkunlainen tyydytys hänen sappeuneelle pikku sydämmelleen ja -hieman tyytyväisempänä siirtyi hän katselemaan ulos akkunasta. Suuret -kyyneleet vielä täyteläisinä valuivat hänen poskillaan ja nenän alus -oli märkä. Mutta tuntui se jo itkua helpottavan. - -Tuo akkuna se oli aina hänen hupinsa, kun hän oli yksinään huoneessa. -Ja usein saikin hän olla yksinään, sillä väliin oli äiti päiväkausia -poissa. - -Siellä ulkona oli kylmä -- hyi kun siellä oli kylmä! Taivas oli paksu -ja tiivis; koko luonto kuin raskas verinen ihminen, joka odottaa -halvausta minä hetkenä tahansa. Ja tuo raaka ilma alkoi joutumaan yhä -kiivaampaan liikkeeseen, sillä kovin alkoi puhaltamaan pohjoisesta. -Näytti kuin aikoisi tuuli repiä rikki alaalla majailevat raskaat -pilvet, joissa jo oli yltäkylläinen varasto lunta. - -Sami kapusi tuolille pöydän viereen oikein nähdäkseen ulos. Hän jäi -istumaan tuolille ja katsoi, miten siellä ulkona syysmyrsky oli -synnytystuskissaan. Tuuli temmelsi. Rikat ja roskat pani se hyppimään -vinhaa piiritanssia. Se oikein repimällä repi rikki paksua taivasta, -ulvi kattolaudoissa, vihelsi piippujen pielissä ja aina ikäänkuin -bassoksi tärisytti huoneiden ruutuja. Pieni lautaportti lonkkui niin -soinnuttomasti. - -Seinäkello löi. Se herätti Samin sitä katsomaan ja hänen silmänsä -viivähtivät kellontaulun kuvassa, mikä esitti poikaa ottamassa -kukkakimppua ja kai samalla hyvästiä tytöltä. Kannassa oli vene -ja siihen kai oli pojan määrä mennä. Väripilkut olivat oikein -silmäänpistävät pojan poskilla ja ujouden eljettä oli koitettu saada -tytön kasvoihin. Tytöllä oli sininen hame, ruutunen röijy ja paljas -kaula. Pojalla oli ankkurihattu päässä, hiukset kellervän kiharat -ja väljä merimiehen pusero yllä. Ja siinä ne ottivat toisiltaan -hyvästiä. Sami oli katsonut tuota kuvaa tuhannet kerrat ja aina uudella -nautinnolla. Se oli sentään kaunis kuva! Nytkin Sami sitä katsoi -kauvan, sillä saapuvan illan hämyssä oli siihen ajautunut tummempi -karva, jotta se hänestä näytti erillaiselta kuin aamupäivällä, jolloin -siinä auringon säteet olivat hetken leikkineet heleää leikkiään. - -Jo alkoi hämärä uuvuttamaan Samia. Tuuli valitti niin äänekkäästi -akkunapielissä ja käytti piippuja huiluinaan, joista lähti yksiääninen: -huu-iiii. Sitte seurasi raskasta sihinää, sillä lumiräntää alkoi -tippumaan taivaalta. - -Sami oli uninen. Hän kiipesi sängyn päälle pehmoisten makuuvaatteiden -väliin ja nukkui sinne pian raskaasti. Hän uneksi ääneen ja potki -jaloillaan. Seinällä naputtava kello kävi kiivaasti ja terävästi, mutta -se oli ikäänkuin tahtia tuolle mykälle elämälle huoneessa. - -Yöllä kun Sami heräsi, oli pimeys kaikkialla vallan päällä. Hän -aristui unesta havahtuessaan ja alkoi itkemään. Mutta samalla tunsi -hän olevansa äidin vieressä vuoteessa ja se tieto häntä hyvitti. Äiti, -joka heräsi hänen itkustaan, äännähti jotain, ja se vielä enemmän Samia -tyynnytti. -- Nuku pois, lapsi! sanoi äiti hänelle ja se oli täysi unen -signaali Samille. - - - - -V. - - -Kun Anna aamulla heräsi, hypähti hän nopeasti ylös, sillä aivan -aamusta päivin oli mentävä hautajaisia valmistelemaan Bergiin, jossa -itse konsuli oli kuollut. Kiiruusti laittoi hän kahvea tulelle, jotta -saisi sitä ryypätä ennen lähtöään. Samin oli konsulinna luvannut ottaa -mukaan ja sentähden Anna herätti Saminkin, jotta se kerkeäisi virkistyä -lähtöön. Pyhäasuun hän pojan puki, kun vei sen herrasväen pariin, sillä -Anna tahtoi, ettei Samin saisi näyttää resuselta kuin kerjäläispoika. - -Yöllä oli maahan päässyt lunta kasaumaan. Siellä täällä ajetuilla -paikoilla pisti vain silmään rattaan uuroksessa joku likanen -pälvepaikka. Ilma oli lauha ja herttanen, jotta Sami oikein -mielihyvällä äitinsä taluttamana tepasteli Bergiin. - -Tultuaan perille asetti Anna pojan istumaan kyökin sohvalle sen -enempää hänen kanssaan häksäämättä. Ja siinä se Sami istua kökötti -liikkumatonna äitinsä saaliin kiedottuna ja silmäili ympärilleen. -Suuressa kyökissä olikin kotvaksi aikaa katselemista. Siinä oli -suuri, kolmireikänen hällä patoja täynnä. Pari kolme piikaa hääri -ja pyöri kyökissä. Yksi laitteli herrasväelle aamukahvia sisään -vietäväksi, toinen laski hällän sivussa olevasta hanasta kuumaa vettä -ja peseskeli illalla liatuita astioita, kolmas tuli lypsyltä ja -alkoi maitoa siivilöimään. Likasessa lyhdyssä palavaa tulta ei hän -tultuaan sammuttanut, vaan jätti sen savuamaan ja levittämään pistävää -hajua kyökkiin. Kaikilla oli vielä silmät unesta jäykät ja varsinkin -astioiden pesijää pani usein haukottelemaan. Tuli kyökin uunissa paloi -laajalti suusta ulkona rautasen hiilipannun päällä, mutta kukaan ei -pitänyt kiirettä sitä kohentaa. - -Sami istui ja katseli ja vähitellen löyhtyi hänen itseään -käännellessään tuo ympärille kiedottu saali ja vapautti hänet siitä -kapalosta. Ei häntä nukuttanut, vaikka äiti oli hänet varhain -herättänyt, sillä täällä kyökissä oli niin paljon silmälle katsomista. -Tuossa nyt tuo lyhty savusi. Sami katsoi, miten sen sisällä oleva -tuiju pehmoisesta liinasydämestään jakoi savuavaa valoa ja oli kuin -sairastava raukka, mikä mieluummin kuolisi kuin eläisi. Vinoon ja -allapäin se höyrysi ja läikehti jokaisesta ovenavauksesta. Jo piika -huomasi sen tarpeettomuuden ja puhaltaa poksautti sen sammuksiin. - -Loukosta kohosi suuri musta villakoira. Siellä se oli nukkunut muutaman -astian takana, jott'ei Sami sitä ollut huomannutkaan. Nyt se venytteli, -kynsiskeli itseään ja venytteli. Lähti sitte tulemaan Samia kohti -ja sepä nosti Samin sydämmen kurkkuun. Hän pelkäsi tuota hurttaa, -jotta vapisi. Ja se tuli vain häntä kohti. Itkuisa ilme kohosi Samin -kasvoille ja yhtäkkiä, kun koira haisti hänen kenkäänsä, parahti hän -katkeraan huutoon, jotta piiat ja Anna säikähtivät, että mikä pojalle -tuli. Sami huusi suun täydeltä ja osotti koiraa. - --- Eihän Kastor mitään tee! ehätti muuan piika lohduttamaan ja Anna -meni asettamaan Samia. - -Kastor laskettiin ulos ja Sami tyyntyi. Alkoivat sitte piiat nauraa -Samilla, että kun noin kovasti pelkää siivoa koiraa ja Sami itsekin -hiukan häpesi. Hän silmät lattiassa kuunteli piikojen pakinaa ja -nypläili nuttunsa koreaa metallinappia, mikä kiilsi kuin hiottu helmi. - -Täällä kyökissä se oli ilma arkipäiväistä ja tavallista. Suru oli -ikäänkuin pysähtynyt ruokasalin kynnykselle. Piika vietyään sisälle -kahvia tiesi kertoa, ettei rouva ollut voinut nukkua kuin pari tuntia -koko yönä. Piioille tuli tuosta puheen ainetta ja he lausuivat -jokapäiväisen kömpelöitä arvosteluita. - -Hetken takaa tuli konsulinna kyökin ovelle. Hänen silmissään näytti -olevan kyynelien pohjaton lähde, mikä välkkyili omaa syvyyttään. -Konsulin pitkän sairastamisen aikana olivat hänen liikkeensä tulleet -aivan varovaisiksi. - -Muuten sanottiin konsulinnaa yleensä "hyväksi ihmiseksi". Hän -puhui aina lempeällä äänellä ja puhuessaan nypläili osaa ottavasti -puhuteltavansa nuttua tai muuta käteen sattuvaa. Hän oli pienonen -ihminen ja hänen silmissään oli jo jotain lievittävää ja lämmittävää. -Ja nyt rakasti hän usein puhua elämän raskaudesta. Hän oli nyt kuin -talvisen illan pehmeä hämärä: puoleensa vetävä ja sävyisä, mutta -yksitoikkoinen. - -Ja nyt oli hän leski. Hänen luonteensa sisin puoli oli nyt ikäänkuin -auvennut selki selälleen. Hän mustassa puvussaan oli personoitu suru. -Poskilla oli vain heikkoa punaa, mikä ilmaisi hänessä löytyvän jokukaan -tippa myrskyävää ihmisverta. - -Nähtyään Annan meni konsulinna häntä tervehtimään. Samille pisti hän -käteen leivoksen pöydällä olevalta tarjottimelta ja sitä antaessaan -taputti poikaa pehmoisesti kasvoille, Sami alkoi nakertamaan leivosta, -jotta nenä valui. Annan käski konsulinna sisälle, missä antaisi hänelle -lähempiä määräyksiä. - -Muuten tuntui elämä talossa siltä kuin toimittaisiin alaslaskettujen -akkunaverhojen takana puolihämärässä niissäkin huoneissa, joissa -ei lakanoita ollut akkunoissa. Kuljettiin huomaamattaan varpaillaan -ikäänkuin peljättäisiin kovilla äänillä särkeä sitä outoa henkeä, minkä -isännän kuolema oli taloon tuonut. Jokaisen silmät olivat itketyt ja -jokainen syventynyt suruunsa, paitsi nuorin lapsi, pikku Svea. Suru on -kuin tarttuva syöpä, mikä levenee ja haaraupi ympäristöönsä. - -Ja sillä puolella rakennusta, jossa konsulin ruumis lepäsi, olivat -lakanat akkunoissa. Siinä huoneessa, jossa hänen henkensä rappeunut -maja oli, oli jo jonkunlaista kalman henkeä. Se oli kylmillään ja -siellä se konsuli makasi arkussaan pari ankaraa viivaa suupielissään -niinkuin eläissäänkin ja silmien syvennyksiin oli kohoutunut keltanen -karva. Päälle puettu paita oli kuristumattomassa eheydessään, jota ei -ollut rikkonut toimivan ruumiin liikunta. - -Sillä aikaa kun Anna sisällä neuvotteli konsulinnan kanssa, istui Sami -kyökissä. Ei ollut enää mitään uutta hänelle kyökissä. Nuo kirkkaat -kupariastiat ja monenlaiset ruuanvalmistuskojeet, mitkä riippuivat -kyökin seinällä, oli hän jo läpeensä katsonut. Ja kun äitiä ei -näkynytkään, mielivät jo itkun väreet nousta kurkkuun. - -Mutta silloin ilmestyi ruokasalin ovelle pikku Svea mustassa -leningissään. Hänen hiuksensa olivat pitkät ja vaalahtavat ja -silmät siniset. Kun konsulinna tuli kyökkiin, tarttui Svea häntä -hameenliepeestä ja jäi hänen pois mentyään sieltä katselemaan Samia -muutaman tuolin seljän takaa. - -Samassa tuli Anna kaupungilta kyökkiin. Nähtyään lapset rupesi hän -heitä heti tutustamaan toisiinsa. Sami ilostui, kun äiti tuli. Anna -otti saalin pois pojan ympäriltä. Sami vierasteli ja ujosteli, kun -äiti puhui Svealle hänestä. Mutta Svea kantoi kohta hänen eteensä -leikkikalunsa ja selitti hartaana niiden merkitystä ja historia, -Samille, joka nenä valuen kuunteli. - -Jo laskeusi Sami sohvalta istumasta ja alkoi käsittelemään suurta, -posliinipäistä vauvaa, jonka silmät olivat veripunaset ja huulet -maajaan mansikkamaiset, Svea oli touhussaan että sai niin suurta -osanottavaisuutta Samin puolelta. Hän yhä enemmän innostui selittämään -ja lopuksi raahtoi kyökkiin suuren puuhevosenkin, joka oli jäänyt -häntä vanhemmalta veljeltään hänelle. Mutta silläpä hän voittikin -Samin puolelleen. Se se oli Samista soma kapine. Hän sitä keinutteli, -kalttasi sen jouhiharjaa ja jo lopuksi nousi sillä ratsastamaan. Ja -hänellä oli niin lysti, että häntä nauratti. Voi sentään jos hänellä -itsellään olisi tällainen hevonen! - -Mutta kun konsulinna kyökissä käydessään näki Svean leikkikalut, käski -hän lasten mennä ruokasaliin. Svea kantoi nyt leikkikapineet takaisin -sinne ja lopuksi tuli hän ottamaan Samia kädestä kiini ja talutti hänet -sinne. - -Kun Svea ja Sami olivat aikansa leikkineet, siirtyivät he katsomaan, -kun piiat huuhtoivat ison salin lattiaa. Kaikki taulut, huonekalut ja -kruunut olivat vaatteilla verhotut ja maalattu lattia loisti märkänä -vedestä. Soma oli heistä katsoa piikoja, kun ne tuossa polvillaan -ryömivät lattialla huuhtomassa. Mutta pian komennettiin välinen ovi -kiini, sillä ruokasaliin ei saanut päästää tomua. - -Päivä kului iltaansa. Ja se päivä oli ensimmäinen talvipäivä, sillä maa -oli päässyt valkoiseen vaippaan. Pimeä tuli ja valkeat sytytettiin. -Sami oli taas vetäynyt kokonaan kyökkiin, sillä Svea oli viety jo -nukkumaan. Hän istui kyökissä muutamalla tuolilla ja häntä nukutti. -Äitiä ei ollenkaan näkynyt ja se Samia suretti. Mutta kun hän siinä -istui, niin painuivat silmät kiini ja pää nattelosti hervahti alas. -Sami nukkui. - --- Ka tuota poikaa, kun tuohon nukkuu! äänsi karjapiika kovalla -äänellä. Se oli sellaista epäsointua Samin korvissa, jotta hän heräsi. -Hän tuli unimieliseksi ja alkoi itkemään. - --- O'osta hiljaa! komensi karjapiika. - --- Tuon kakaran se on tänne vastuksiksi ottanutkin, säesti sisäpiika. - -Anna joutui sisältä siihen. Hän nosti pojan sohvalle, pani saalin -pääalukseksi, ja niin pääsi Sami rauhalliseen uneen. Siinä se Sami -sai nukkua yönsä. Anna laitteli, kun ehtoopala yöstä jo oli kulunut, -itsensä makuulle karjapiian viereen ja nukkui hänen kanssaan lyhyen -yönsä. - -Seuraava päivä oli hautajaispäivä. Huoneet olivat pestyt ja laitetut -juhlalliseen tilaan. Lumivalkoiset akkunaverhot loistivat puhtauttaan, -huonekalut olivat päästetyt peitteistään ja kruunuissa oli jokainen -kynttilä ehyt ja koskematon. Huoneissa vallitsi sellainen juhlallisen -odottava ilma, mikä on ominaista suurien pitojen ja viettojen edellä. - -Ruumis aiottiin nostaa kartanolle erityiseen kuusista tehtyyn majaan. -Samikin meni äidin muassa ruumiskamariin. Mutta tuskin kerkesi -hän nähdä mustan arkun laidan, palan harsovaatetta ja valkoisessa -paidassa lepäävän, kellastuneen ruumiin luisevine käsineen ja -kuoppaisine silmineen ennenkuin hän päästi sydäntä vihlovan huudon ja -peräytyi takaisin. Ensi kerran hän nyt näki ruumiin ja se näkö teki -häneen kauhean vaikutuksen, sillä äiti oli kertonut, että ruumiit -kummittelevat. Muutenkin Sami vierasti miehiä, sillä niiden parissa ei -hän koskaan ollut ollut. - -Talon vanhin lapsi, Lotti-neiti, komensi Samia olemaan vaiti. Mutta -poika vain kirkui, kun kerran alkuun pääsi ja kun vielä nuhdeltiin. -Anna suuttuneena tarttui Samia käsipuolesta ja vei hänet kyökkiin. -Ja sinne jätti hän hänet itkussaan turskumaan, annettuaan kädellään -hänelle ensin aika moksauksen. Ja siinä istui Sami äänetönnä. - -Alkoi tulla vieraita. Niiden läsnäolon tunsi Sami varsinkin terveissä -ja tylsymättömissä haistinhermoissaan, kun eteisen, johon sivuovi -vei kyökistä ja joka oli ravollaan, kun siitä alituisesti kuljettiin -täysinäisten tarjottimien kanssa, toisella puolella olevasta -tupakkahuoneesta löyhähti tupakan savua aina kyökkiinkin. Mutta -ikävästä ei hän mitään tiennyt. Kyökin suuren suurella pöydällä oli -niin runsas varasto katseltavaa. Siinä oli tarjottimella laseja täynnä -viiniä tai kullankeltaista punssia, siinä leivos- ja konvehtilautasia -ja sen semmoista. Kun äiti pisti Samille kookkaan sokurileivän käteen, -tunsi hän, että konsulien hautajaisissa kyllä sopii olla vaikka vain -kyökissäkin. Sisähuoneista kuuli Sami vain sekanaisia ääniä, lasien -kilinää ja väliin jonkun sanan selvääkin puhetta. - -Kun alettiin laittautua hautausmaalle, niin silloin vasta kahina -syntyi eteisessä. Ruumisvaunut mustaan vaatteeseen verhottuina -odottivat kartanolla, Nyt se ruumis niihin nostettiin. Väristen kohosi -hautauspsalmi syksyiseen talvi-ilmaan ja kohta lähtivät vitkaan -ruumisvaunut havoteltua tietä ulos kartanosta. - -Ruumissaaton lähdettyä jäi kartanoon ja huoneisiin sellainen äänetön -tyhjyys. Piiat kävivät kokoilemassa viinipikareita sisähuoneista ja -toivat niitä kyökkiin pestäviksi. Mutta nyt heille myös alkoi makean -leivän juhla. He syytivät kurkkuunsa leivoksia ja väliin maistettiin -viiniä, mutta yökättiin, kun suu ei ollut siihen tottunut. Samikin sai -runsaan osan ja Anna pani kokoliaan suppilon säästöönkin, sillä varansa -hän myös aina osasi pidoissa pitää. - - - - -VI. - - -Seuraavana päivänä oli Samilla kotonaan ikävä, niin ikävä. Hän oli -taasen yksin. Äiti oli Bergissä. Jo aamulla oli hän mennyt sinne -parsimaan kaikkea taasen entiselleen, vanhaan, arkipäiväisen muotoon. - -Annaa oli konsulinna pyytänyt vielä huomiseksi päiväksi kasakaksi ja -Anna oli lupautunut. Hervakka oli Annan ruumis ja nattelo, kun hän -astui yön suussa Bergistä kotiinsa, uupunut kuin pieksetyllä koiralla. -Jalatkin mielivät tampistua märjässä mätälumessa ja vaivaksi kävi -Annalle kantaa hamettaan kädellään, jottei se kovin ryvöttyisi. Vähän -hän oli nukkunutkin pariin, kolmeen, yöhön ja sitte päivät hypännyt -kuin hurtta hautajaispuuhissa. Nyt kun ei enää ollut niistä ajateltava -eikä huolta pidettävä, pääsi uupumus hänen valtijakseen. Kun hän oli -päässyt kotiinsa, ei hän viitsinyt ruveta huonetta lämmittämään, vaikka -pariin päivään sitä ei oltu lämmitetty, joten se oli kylmä. Ulkona -oli kyllä jotenkin nuoskea sää, mutta maahan pudonnut lumi oli tuonut -muassaan kylmyyttä ja kolea tuuli virutellut lämmön Annan kamarista, -se kun oli niin tuulen rintamassa, kun se tuolta mereltä päin vyöryi -aaltojen selässä. - -Kylmän huoneen omituinen, lämpöseen ruumiseen imeyvä ilma kuivasi -hien Annan ruumiista ja painautui yskää synnyttämään keuhkoihin, kun -hän istuutui lepuuttamaan jalkojaan. Mannollista nukkumailmaa ei tämä -ollut, mutta ei Anna enää viitsinyt huonetta lämmittää, sillä puut -olivat tuolla takkusten takana huoneen alla ja yö jo oli alkamassa ja -häntä niin nukutti. Tuota pikaa levitti hän vuoteen, riisuutui hieman -yksisilleen ja hyppäsi kylmältä lattialta sänkyyn, minne Sami jo oli -asettunut. - -Aamulla Anna kiireen pikaa lämmitti huoneen, katseli Samille sopivaa -syötävää ja lähti Bergiin. Sami nukkui vielä äitinsä mentyäkin ja siksi -tuntuikin huone niin tyhjältä, kun hän heräsi, kun siinä ei äitiä -näkynytkään. Parina päivinä oli ollut sellaista elämää ja sohinaa, -kiirettä ja hoppua, juoksua ja hyppyä, herrasihmisiä ja talonpoikasia, -kyökkiastioita ja kauniita huonekaluja Samilla katseltavana, ja nyt -taas tällaista tyhjää, ikävää, yksinäistä! Sydänpohjaa alkoi Samilla -itku kouristamaan, mutta kun hän huomasi kaapin päällä sokurileipiä, -niin hyppäsi hän paitasillaan vuoteesta niiden jälkeen. Söi sitte niitä -aamusydämelle, jotta mieli sisusta etomaan. - -Sitte mieli lennähti takaisin Bergiin, sinne kyökin sohvalle ja -Svean pariin. Svea se oli ihanin ruusu hänen muistojensa nauhassa, -herttainen, tuores ja eloisa. Hänelle tuli ikävä Sveaa, sen -leikkikaluja, sen suurta, keinuvaa puuhevosta ja Svean kirkkaita -timanttisilmiä, joissa oli niin särkymätön kiilto. - -Mutta kun hän tuossa yhä enemmän syventyi muistoihin Bergissä, niin -tuli mieleen konsulin kellastunut ruumis ja sen luiset, suonikkaat -nyrkit. Samia puistautti ja pelotti se. Hän silmäsi arasti ovea -kohti, ett'eihän se vain tule siitä sisälle ja katse käväsi pikasesti -akkunaruutuissakin. Sitte painautui hän syvemmin tyynyyn, veti peittoa -päälleen, odotti jotain kauheaa ja raskasta putoavan selkäänsä -ja vapisi. Siinä tilassa oli hän hetken liikkumatta ja melkein -hengittämättä. Mutta kun ei mitään päälle putoavaa tuntunut hänen -ruumiiseensa eikä kuulunut edes risaustakaan mistään, uskalsi hän -arasti nostaa peittoa ja katsoa. Kaikki oli ympärillä rauhallista. - -Hetken takaa kuului vain terävää nakerrusta ja kohta tuolta loukosta -ilmausi hiiren penikka lattialle. Mutta hiirtä ei Sami peljännyt, sillä -niitä hän oli nähnyt useasti yksin huoneessa ollessaan. Hiiri katseli -ympärilleen, väristi hienoja viiksiään ja terävää kuonoaan. Sami -kohautti peittoa ja hiiri katosi kuin pyyhkäsemällä koloonsa. Se Samia -nauratti, että kun oli niin arka, ja hän itse rohkastui. - -Hetken takaa nousi hän ylös vuoteesta, puki päälleen pyhä-asunsa, se -kun oli tuossa tuolilla valmisna käsillä eileniltaselta jäljeltä. Ja -kun hän oli pukeunut, siirtyi hän akkunaan. Nenä valui, kasvot olivat -unesta kankeat ja silmissä oli räämää. Siellä ulkona oli mätä lumi ja -märkä sää. - -Tuolla pienet pojat tekivät lumiukkoa ja se vasta hauskaa oli -Samista katsella. Vyöryttivät ensin maassa pienen lumipallon -suureksi möhkäleeksi, niin suureksi, että sen sitte miehissä saivat -vuovatuksi toisen päälle. Veistelivät sitä sitte käsillään ja pistivät -hiilipalaset ukolle silmiksi ja luudan varret käsiksi. Alkoivat sitte -ulohtaampaa syytää ukkoa lumipalloilla. - -Samissa heräsi semmoinen palava halu sinne muiden joukkoon. Ei -hän koskaan ollut ollut ikäistensä kanssa leikkimässä, mutta nyt -hän tahtoi päästä, kun vain saisi oven auki. Ikävää oli täällä -huoneessa yksin ja nuo pojat, lähiseutulaisten työmiesten lapsia, -tuolla huusivat, nauroivat, viskoivat lumipalloja, jotta Samiinkin -ajautui semmoinen iloinen hurjuus päästä tuonne joukkoon remuamaan, -nauramaan ja viskomaan lunta. Sami oli päässyt leikin makuun Bergissä. -Hän ei tyytynyt nyt täällä sisällä olemaan yksin, kun pikku pojat -tuolla ulkona sellaista lystiä pitivät. Hän hypähti porstuaan, alkoi -raplaamaan eteisen ovea, käänteli ja väänteli lukkoa, kunnes ovi -aukeni ja hän pääsi vapaasti ulos. Ennen ei ollut Sami koettanutkaan -avata ovea, vaan istunut huoneessa rauhallisena kuin lintu häkissään, -kun äiti mennessään oli oven lukkoon vääntänyt. Tuores ilma nyt -puhalsi niin leppoisesti vastaan ja Sami hetkeksi ikäänkuin hämmästyi -vapauttaan tuossa aukinaisen oven edessä seisoessaan. Eteisen oven -jätti hän ravolleen, sillä äitillä oli muassa avain. - -Sitte lähti Sami mies pelkkänä ilona hyppyjalassa ulos portista. Tuossa -rannan aukeamalla ne pojat temmelsivät. Ne olivat juuri valmistuneet -rivissä hyökkäämään lumiukon päälle mennessään sitä palloilla syytäen. - -Näki sen jo puvusta, että he olivat köyhälistön lapsia, mitkä elävät -silahkalla ja leivällä jossain kosteassa huoneen loukossa. Muutamalla -oli vielä, vaikka talvi oli oven edessä ja hän itse lumen kanssa hääri, -musta, kulunut, iso hattureuhka, jonka katto oli puhki ja reijästä -pisti ulos hiustukko. Toisella olivat raskaat, isot mustankengän -saappaat, jotka häntä vaivasivat ja kangistuttivat hänen ulkopuolisia, -sisällisen ilonsa ilmauksia: viimeisimpänä hän aina perässä kyntyytti. -Eräällä oli koko housujen takapuoli paikkana ja siinä isossa -paikassa oli vielä pieniä paikkoja. Muutamalla olivat taas siniset -pumpulivaatteet ja niissäkin housujen polvet hajalla. Mutta hän se -sukkelimpana joukossa reuhasi ja ikäänkuin johti tätä urheata kaartia -taistelussa lumiukkoa vastaan. - -Sami pysähtyi ensin kauemmaksi tarkastamaan heidän leikkiään. Pojat -eivät häntä huomanneet. Hän seisoi, katsoi ja nautti. Nyt ne taas pojat -järjestyivät riviin hyökkäämään lumiukon päälle. Huutaen hoilottaen he -läksivät liikkeelle ja se heidän iloinen melunsa valahti Samin ruumiin -lävitse hurjan kiihottavasti kuin kuuman marssin sävel taisteluun -rientävän sotamiehen. Melkein tietämättään lähti Samikin yhteen -joukkoon huutaen hoilottaen. Hyökkäyksen kiihkossa eivät toiset pojat -häntä huomanneet, varsinkin kun hän oli jälkipuolessa. Mutta sitte -kun oltiin aivan nenä nenässä lumiukkoon, huomasivat he Samin ja he -lähettivät Samiin niin kysyvän katseen, että Sami ällistyi. Nyt hän -vasta ymmärsi joutuneensa outoon joukkoon. - -Pojista oli Sami nappikenkineen, polvihousuineen, samettijakkuineen -naurettava kapine ja he kohta huomasivat, mitä hänelle sopii tehdä. -Eivät he suvainneet tuollaista vauvaa, he, jotka olivat nälän ja vilun -karaisemia urhoja. - --- Pestään! huusi muuan joukosta. - --- Pestään! säestivät toiset ja kohta lensi pari poikaa Samin niskaan. - -Tuota pikaa oli Sami kumossa. Yks heittäytyi hänen päälleen makaamaan, -toinen siveli hänen kasvojaan lumella ja muut vieressä nauroivat ja -huusivat. Sami tunsi poskiensa kuumina palavan, kasvojaan hierottavan -märjällä lumella ja raskaan painon niskassaan. Jo helpotettiin hänen -löylytystään. Sami kohousi ylös ja oli harmista haljeta. Hän huusi -niin kirvelevästi, piti käsiään tonkkina ja oli kuin vaivaisukko -maalaiskirkon oven pielessä, minkä päälle on lunta satanut vuorokauden -toista. Ja hänen samettivaatteensa ne vasta siivossa olivat. Mutta -toiset vain nauroivat ja ilakoivat hänen ympärillään kuin pienet pirut. -Se sai Samin sapen kiehumaan. Hän sieppasi maasta kivimukuran ja -viskasi sen suurimman mölyäjän kasvoja kohti. Lähti sitte juoksemaan -kotiin päin. Mutta lyöty seurasi perässä. Sami juoksi sydän kurkussa ja -takaa-ajavalla olivat raskaat kengät. Sami kerkesi juuri päästä kotinsa -portaille, kun toinen sai hänet kiini. Sami kyyräysi ovea vasten, mutta -toinen rupesi häntä siinä mukiloimaan. Se sysi häntä ovea vasten, antoi -lyöntejä kahta puolta korville ja ravollaan oleva ovi mennä lipsahti -lukkoon. Aikansa pieksettyään lähti hän pois. - -Samin ruumis kuumana kiehui ja verta tuli nenästä. Ja voi sitä itkua, -minkä hän päästi, kun toinen oli mennyt! Siinä parkunassa olivat -kaikki tuskan ja kärsimyksen puoliäänetkin ja vielä voimakkaammaksi -se kohousi, kun hän näki, ettei hän pääsekään sisälle. Hän jyskytti -ovelle, mutta kukapa siellä sisällä aukasi. Hän istuutui portaille ja -nyt tuli mieleen hänelle, että mitä äiti sanoo. Liatut vaatteet, omin -lupinsa meno ulos ja kaikki muu muodosti sellaisen hämmennyksen Samin -aivoissa, ettei hän voinut muuta tehdä kuin itkeä. Ja hän vihasi noita -poikia, niin tulisesti vihasi, että hän olisi rautasilla vitsoilla -niitä ruoskinut. - -Talonemäntä kuuli Samin itkun ja tuli katsomaan. Omalla avaimellaan -päästi hän sitte Samin sisälle. Ja siitä tunsi Sami sanomatonta -helpotusta. - -Päästyään sisälle tuli Samille mieleen, ettei hän kerro äidille -ollenkaan tästä. Piiskaisi vain häntä. Mutta noiden poikien vihollinen -hän olisi aina, sillä ne olivat olleet hänelle niin pahoja, niin pahoja. - -Ja tästä päiväsiä alkaen sai Sami sen mielen, että hän on jotain toista -kuin nuo repaleiset työmiesten lapset. Niille hän ei voinut muuta tehdä -kuin vihata niitä. - - - - -VII. - - -Anna rukka! huokaili aina Bergin konsulinna, kun näki Annan menevän -heidän talonsa ohitse etunojassa kiivain askelin jonnekin puuhaan ja -hommaan. - -Konsulin kuoleman jälkeen oli rouvan sielu käynyt vielä pehmeämmäksi. -Köyhäin huoneelle ja orpolasten kotoon muisti hän tuon tuostakin -lähettää ryynejä, perunoita ja muita elatustarpeita. Ja kun konsuli oli -jättänyt jälkeensä suuren omaisuuden, niin oli, mistä antaa. Muuten -kulki hän jumalisten rouvain parissa, kävi tiheään kirkossa ja otti -vastaan pappeja kotonaan vieraina. - -Myötätuntoisen mielensä käänsi konsulinna Annaakin kohtaan. Tuolla -perällä kartanoa muiden alahuoneiden rinnassa oli suuri leipoma- ja -pesutuparakennus. Konsulinna ehdotti kerran Annalle että hän muuttaisi -asumaan heidän leipomatupaan. Voisihan hän sielläkin silittää vaatteita -ja tehdä ne toimet, mitkä tähänkin asti. Maksutta hän sen Annalle -luovuttaisi asuntohuoneeksi. - -Sellaista hyvää ei Anna ollut osannut odottaakaan. Konsulinnan -kyökissään sitä hänelle puhuessa tuli Annan mieleen niin lämmin -kiitollisuus "parempia ihmisiä" kohtaan. Kun Anna purki konsulinnalle -syvän kiitollisuutensa sen hyvän ylitse, mitä se nyt hänelle tarjosi, -neuvoi konsulinna Annaa kiittämään Jumalaa, sillä häneltähän se kaikki -hyvä tuli. - -Hymy huulilla silmäsi Anna kyökin akkunasta tuonne perälle kartanoa, -missä leipomatupa oli. Se rakennus oli punaseksi maalattu valkeilla -nurkka- ja akkunalaudoilla. Se oli niin terve ja ehyt huoneus -verrattuna siihen vanhanpiian röttelöön, jossa hän nyt asusti. -Suuret akkunat, joissa olivat puhtaat lasit, näyttivät iloisilta -päivän päästäjiltä ja Anna ennestään tiesi, että siellä sisällä oli -kaikki kunnollista. Ei yhtään hiiren syömää koloa lattiassa, josta -talvella kylmä uhoisi, ei uuni rikki ja halkeillut kuten vanhanpiian -kamarissa, jotta aina sai peljätä, etteihän vain tulipaloa tule, kun -uuniin kovemman valkean sytytti, ei seinät lahot eikä katto vuotava. -Leipomatuvan pehmoista lämpimää Anna oli aina rakastanut ja sellaista -huonetta itselleen toivonut. Ja nyt sitä konsulinna itsestään tarjosi -ja vielä hyyryttä. - -Anna ei saattanut olla toista kertaa lausumatta kiitollisuuttaan -konsulinnalle, sillä tämähän oli Annan mielestä jotain tavatonta -hyväntekeväisyyttä. Ja tuo Annan suuri kiitollisuus teki konsulinnan -sydämmelle hyvää, niin hyvää, jotta hän oikein tunsi nautintoa siitä. -Toisellaistahan se oli tuo kuin joku markka kuukaudelta hyyryä hänen -runsassisällyksiseen, tulen kestävään kassakaappiinsa. Ja hänestä oli -hyväkin, että löytyi tuollainen ihminen kuin tuo Anna, jolle hän voi -suunnittaa hyväntekeväisyytensä kärjen. Tästä päivästä alkaen tuli -Anna sellaiseksi suosikiksi konsulinnalle, jollainen tavallisesti -on jokaisella varakkaalla, vanhalla rouvalla, mikä huolehtii -kuolemattomasta sielustaan. Hän oli se nöyrä prisma, joka kuvaavasti -taittoi kaikki konsulinnan hyväntekeväisyyden lämpimät säteet. - -Niin muutti Anna Bergiin leipomatupaan asumaan ja alkoi siellä entiset -toimensa. Annasta pian tuli kaikkien muidenkin rouvien suosikki, jotka -kävivät Bergissä. Konsulinna aina puhui heille säälitellen Annasta. -Kertoi, kuinka se on uuttera, ei hae köyhäin hoidolta apua, vaan -koettaa omin neuvoin toimeen tulla. Ja lapsensa aina niin siististi -pukee ja itse puhtaissa kulkee. - -Kun näin hakemalla ruvettiin hakemaan Annasta hyviä puolia, niin -löytyihän niitä. Ja ne Annan hyvät puolet saattoivat rouvat hänelle -niin myötätuntoisiksi, että hän tuon tuostakin sai joltakin rouvalta -piian kautta vastaan ottaa kahvipussin, sokuriharkon, ryyninaulan tai -siirappipurkin. Useimmat konsulinnan tuttavat olivat kauppiaisten -rouvia ja sen tähden ne toimittivat Annalle paraasta päästä tuollaisia -lähetyksiä. - -Anna kävi aina kotona rouvien luona kiittelemässä ja se se rouvain -mielet Annaan vielä enemmän kiinnitti. Anna puhui ruotsia rouville, -jota hän elämänsä varrella herrastaloissa oli oppinut. Että niissä -Annan kiitollisuuden osotuksissa oli hiukan viekkauttakin, sitä eivät -rouvat jaksaneet huomata, vaan he uskoivat, että tuon alhaisen ihmisen -sydän oli niin perki nöyrä heidän kaikessa armossa osottamilleen -hyväntekeväisyyden teoille. - -Pirtissä oli Annalla niin hyvä asua. Se oli suuri huone, -korkeakattoinen ja jotenkin nuori teolleen. Edessä oli pesutupa -eli alakyökki, mikä oli paremmin kylmänpuoleinen, sillä ainoastaan -tarvittaessa siellä pidettiin tulta suurien muuripatojen alla, joita -oli kaksi takkaan muurattuina. Niiden takana oli sellainen salaperäinen -hämärä kuin maalaissaunan lavitsan alla, jotta se etenkin veti Samin -huomion puoleensa. - -Sami söi vain siirappivoitaleipiä, kulki arkipäivinäkin kiiltävissä -nappivaatteissa ja polvihousuissa, niitä kun oli saatu niin runsas -varasto rouvilta. Ja kahvin aikana äidin kahvipannusta pisti hän -poskeensa pari täysinäistä kuppia kuin mies ja lämmitti niillä nuoria -suoniaan makean sokurin seassa. Ja niin herrahtavaksi se oli Sami -tullut, että hänellä tapasi olla housun taskuissa valkoinen nenäliina, -jolla hän erityisellä juhlallisuudella niisti valuvaa nenäänsä, milloin -muisti. Bergin piiat ne pakkaisivat Samia sillä pilkkaamaankin, mutta -Sami saattoi piioille tiuskasta tuimasti ja röyhkeästi. Hän ei ollut -piikain orja, vaan kulki sisällä leikkimässä Svean luona ja oli -ruokasalissa jo kuin kotonaan ja väliin tunkeutui isoon saliinkin, -mutta Lotti-neiti häntä sieltä silloin pois ohjasi. - -Sami oli rungoltaan aika lailla varttunut: paksupohkeiseksi, -leveäruumiiseksi. Hän oli jo pienennetty kuva isästään, tuosta -Lindmanin Lennart-herrasta. Ja kumman teki, ettei Sami patvinut, -kun olivat hyvät syönnökset, mainio ruokahalu, huolettomat päivät -ja iloinen leikkikumppali. Ei yhtään ikävää niinkuin siellä vanhan -piian huoneessa asuttaessa, vaan yhtenäistä lapsen huoletonta elämää. -Ja ikäisiänsä työmiesten lapsia hän osasi kohdella kuin äkein -herrasperheen jälkeläinen. Se kuuma selkäsauna siellä vanhan piian -talon luona oli juuruttanut hänen sieluunsa ikuisen vihan työkansan -poikia vastaan, joita hän "katurakeiksi" haukkui. Kivi kourassa hän -vahtasi niitä Bergin talon portin suojassa ja kun näki niitä kadulla -kulkevan, lähetti hän kiven heidän jälkeensä semmoista kyytiä, jotta se -hyppiessään katukiviin tulta iski. - - - - -VIII. - - -Itse kullakin ijällä ovat huolensa ja raskautensa. Lapsuus, ijän -ensimmäiset vuodet, on vain päiväpaisteista, leutoa säätä, mikä ei -tunne kesän ukkosilmoja eikä syksyn rakeita. Se hengittää terveillä -keuhkoilla, maistelee ruokia vereväposkisena ja löytää iloa -tyhjästäkin. Paratiisi ei ole siitä kaukana, mutta se on väärällä -puolella. Vaan tässäkin ikäasteessa löytyy yksi oka, minkä kulttuuri -on keksinyt. Ja se oka pistää usein kovin kipeästi lapsen sydämmeen ja -panee sen, jos ei juuri verta, niin ainakin vettä vuotamaan. Kuinka -monta kyyneltä onkaan aapiskirja puristanut suruttomalta lapsuudelta! - -Sami oli päässyt siihen ikään, jolloin sivistynyt yhteiskunta vaatii -pohjakerroksiltaanko lukemisen taitoa, jos ei muuta varten, niin -ainakin sitä varten, että ne pystyvät viljelemään meidän uskonoppimme -taivaista lahjaa, raamattua. - -Annassa vallitsi syvä ja järkähtämätön kunnioitus tätä vaatimusta -kohtaan ja monesti hän jo oli tuntenut huolta, että Samia olisi -ohjattava luvulle. Mutta itsellään hänellä ei tahtonut olla -aikaa ensimmäisten alkeiden antamiseen ja sitä paitsi hän epäili -kykeneväisyyttäänkin siihen. Yhtenä sunnuntaina hän kuitenkin päätti -tehdä ensimmäisen kokeen, ja tekikin, mutta aivan onnistumatta. - -Jo puhkasi Anna kerran tämän surunsa konsulinnallekin. Se otti heti -asian vakavalta kannalta. Mutta muisteli sitte toisakseen, että -hänenkin vanhemmat lapsensa ensi alussa olivat olleet taipumattomia. -Hän neuvoi, ettei Annan pitäisi tuota asiaa kovin surra, sillä kyllä -Samikin vielä halustuu, kunhan näkee, ett'ei hän siitä mihinkään pääse. - -Sitte konsulinna jäi mietteisiin hetkeksi. - -Yht'äkkiä kysyi hän Annalta, tajuaako Sami ruotsia. Anna selvitti -vastaukseksi, että kyllä hän on kokenut väliin Samille puhua sitä, -mutta Sami ei taivu puhumaan. Mutta ymmärtää kyllä, hän luulee. - --- No sitte Sami saa alkaa opetella lukemaan Svean kanssa. Ehkä onkin -Svealle hauskempi, että on kumppali. Svealle tulee kotiopettajatar ensi -kuun alussa. - --- Konsulinna on aina minulle niin hyvä... - -Mutta mahtaneekohan se opettajatar ruveta Samia opettamaan? - --- Kyllä hän, kun minä käsken... Hän on merikapteeni Engman-vainajan -tytär. - -Anna taas sydämmestään kiitteli konsulinnaa. Mutta konsulinna vastasi, -ett'ei hän muuta kiitosta pyydä kuin että Anna opettaa Samia maata -pannessaan rukoilemaan hänenkin edestään, sillä lapsen rukous on -puhtain ja hartain ja taivainen isä sen parhaiten kuulee. Mutta tuo -pyyntö kalskahti Annasta oudolle, sillä hän tunsi Saminsa rukoukset. -Vitsan avulla hän sai väliin Samin lukemaan "Isä meidän" -- siinä -kaikki. - -Samin tähänastinen kesän vietto oli ollut niin rentoa lähellä asuvan -kauppiaan pojan seurassa. Pari kertaa päivässä kilmuilivat he Bergin -alahuoneiden katot, kävivät aina välihuviksi kiikkumassa tallin -vinnin orressa riippuvassa nuorakiikussa, ajoivat kivi kourassa -kartanolla näyttäyvät kulkukissat huoneiden kivijalan alle ja tuon -tuostakin hätyyttelivät rahvaan lapsia. Kauppiaan poika, Ebbi Ask, oli -vuotta vanhempi Samia ja ollut jo koulussa yhden vuoden, mutta pantu -sieltä pois pahankurisuutensa takia. He olivat varsinkin halukkaita -itkettämään muuatta tyttöä, samanikuistaan kuin he itse, joka kuletti -kahvia isälleen lähellä olevalle työpaikalle. Ebbi koetti sitä saada -suudella, kun ei aikaisempia ihmisiä näkynyt. - -Tämän Ebin koulussa varttui Samistakin vallaton vekara. Ja -vallattomuudellaan oli Sami saanut itselleen yhtenäisen vihamiehen -Lotti-neidistä, mikä suoraan inhosi Samia ja usein, kun näki kartanolla -Svean Samin parissa, käski Svean sieltä pois. Kasvoiltaan oli Sami -aivan pronssinkarvainen, kun oli niin ahvoitunut, ja jalat olivat -rohettuneet lämmön ja veden liikanaisesta vuorovaikutuksesta, sillä -kenkiä ei hän kesäsydännä olisi suurin surmin pitänyt. Ainoa työ, mitä -Sami toimitti ja mikä oli hänen erikoisvirkansa konsulinnan käskystä, -oli ruohon nyhtäminen trottoaarilta Bergin talon kohdalta. Taloa oli -pitkälti, siis pitkälti myös katua. Monesti Sami itkeä märsysi, kun -piti olla tuolla ruohon nyhdännässä poikkinainen pöytäveitsi apunaan, -vaikka eihän se kivinen katu suuria kasvanut. Siellä kadulla oli niin -kuuma ja ikävä yksin olla ja kerran sitte muuan katurakki antoi niin -lämpimän löylyn, kun Sami ei kerjennyt pakoon päästä, jotta hänellä -korvat kuumina suhisivat. - -Sami ei ottanut uskoaksensa Annan ensimmäistä kertomusta, että hän -saisi alkaa Bergissä opetella yhdessä Svean kanssa lukemisen alkeita -Engmanin ryökynän johdolla. Mutta kun Anna kuun ensimmäisen päivän -aamuna otti esiin samettivaatteet ja puhtaan kaulustan, niin arvasi -Sami, että totta on, mitä äiti on sanonut. Hänen siis pitäisi ruveta -lukemaan yhdessä Svean kanssa. Samin mieltä karvasteli, sillä hän -kaipposi yhtä paljon aapista kuin kotiopettajatarta, Engmanin ryökynää. -Että se olisi yhtä tyly kuin Lotti-ryökynäkin, siitä oli Sami varma, -sillä kaikki nuoret ryökynät olivat hänelle tylyjä. - -Kun hän oli pesty, pää sileäksi kammattu, vaatteet napitettu ja -kengät jalkoihin asetettu, oli hän valmis opettajattaren eteen -vietäväksi. Mutta Samista itsestään oli tämä jotain raskasta, painavaa -ja painustavaa. Puku tuntui raskaalta ja kankealta. Jalkoja poltti -kengissä kuumana kesäpäivänä ja musta vaatteus imi kaiken auringon -lämmön sisäänsä, jotta ruumis hivostui. Ja sitte täytyi olla niin -siivosti, etteivät pukimet ryvöttyisi ja kaulusta kurtistuisi. - -Nyt se Engmanin ryökynä tuli. Sami näki sen pirtin akkunasta ja -ilmoitti äidillekin. Verannan ovesta se meni sisälle, josta Sami ei -vielä ollut koskaan uskaltanut mennä. Se jo yksin herätti Samissa -suurta kunnioitusta ryökynää kohtaan. - -Hetken takaa lähti Anna Samin kanssa ja meni kyökin ovesta. Siellä -sisällä salissa olivat konsulinna ja neiti puhelussa. Rouva antoi -vähäisiä viittauksia Svean luonteesta neidille ja esitti hänelle tuon -pienen tytön ominaisuuksia pääpiirteissään. Lyödä sitä ei saisi missään -tapauksessa eikä juuri sen mieltäkään pahottaa, sillä lääkäri on -sanonut, että lapsessa on vähän verta. - -Samassa tuli Sveakin siihen. Neiti alkoi tekemään lähempää tuttavuutta -Svean kanssa. Hän nosti hänet syliinsä ja suuteli häntä, nauroi -ja hyväili häntä. Teki laulaen kierroksen huoneen lattialla Sveaa -taluttaen ja käski Svean puhutella häntä "tant-Emmiksi". - -Konsulinna puikahti kyökkiin katsomaan, eikö kahvi olisi valmista -tarjottavaksi neidille. Siellä tapasi hän Annan ja Samin. - --- Jasso täällä on Anna ja Sami. Tulepas Sami tänne sisälle! - -Anna työnsi Samia menemään ja konsulinnan jälessä hän meni sisälle, -mutta äiti jäi kyökkiin. - --- Täällä olisi myös muuan oppilas, puhui konsulinna hymyillen neidille. - -Neiti katsoi Samia terävästi ja Sami neitiä ja sen pukua. Neidillä oli -väljä kesäpuku, mikä oli liian vaalea hänen tummalle ahavoituneelle -iholleen. Toisella silmällään hän katsoi karsaaseen, jotta siitä -silmästä lähtevä katse oli kokoon puristettu ja ikäänkuin suunnattu -vain yhteen pisteeseen. - --- Hän on meidän kartanopirtissä asuvan vaimon poika, lisäsi konsulinna -selvitykseksi neidin kysyvälle katseelle. - --- Vai niin. - --- Sami! Etkö sinä ymmärrä tervehtiä neitiä? sanoi konsulinna pojalle, -joka ujosteli ja nypläili nuttunsa nappia. Sami meni paiskaamaan -kättä ja reksautti päätään kaulanikamista muka kumarrukseksi. Neiti -ojensi Samille kylmästi kätensä, sillä poika näytti tekevän häneen -vastenmielisen vaikutuksen. - --- Tuleeko hän minun oppilaaksi? kysyi neiti, miettien että konsulinna -laskee vain leikkiä hänelle. - --- Kyllä jos neiti suostuu. Hän ymmärtää ruotsia. Minä lupasin hänen -äidilleen, että hän saa alkaa opetella yhdessä Svean kanssa. Mutta -tuleeko neidille liiaksi vaivaa? - --- Ei mitenkään, kun konsulinna niin tahtoo... - -Konsulinna tarttui Samia olkapäästä ja vei hänet äidin luo kyökkiin. -Siellä sanoi hän Annalle, ettei hän vielä ensimmäisenä päivänä viitsi -vaivata neitiä. Hän on tullut nyt vain tutustumaan oppilaisiinsa, -mutta huomenna alkaa opetus. Käski sitte piian laittaa kahvia sisälle -tuotavaksi. - - - - -IX. - - -Syksy alkoi ja ruotsalainen pikku lasten koulukin ryhtyi taas -vaikutukseensa. Siinä oli kolme luokkaa ja sitä piti muuan papin -leski parin sisarensa kanssa. Tyttöjä ja poikia, vallassäätyläisten -jälkeläisiä, siellä oli sekaisin ja tämän kurssin käytyään ne lapset -meni korkeampiin oppilaitoksiin: pojat latinakouluihin ja tytöt -naiskouluihin. Tanttein kouluksi sitä yleisesti nimitettiin ja sinne -oli nyt Svean määrä mennä. Mutta konsulinnalla pisti päähän panna -siihen Samikin, sillä sen käytyään olisi Sami jo saapa riittävät tiedot -ja kelpaava jollekin kauppiaalle asiapojaksi, kun osaisi täydelleen -ruotsinkielen. - -Anna kiitteli ja kosteli siitä tuumasta konsulinnaa ja sai toimekseen -ensi päivänä lähteä saattamaan lapset koululle. Siellä niitä olikin jo -herraslapsia koko kasa, jonka piiat olivat sinne tuoneet. Pojat olivat -polvihousuissa, nappikengissä, samettijakuissa tai merimiesmaailman -väljissä puseroissa leveine valkoisine nauhoineen, monenmoisissa -päähineissä ja leveissä kiiltävissä kaulustoissa. Tytöt olivat -lyhyeissä hameissa, jalat ahtaalle puristettuina punaisiin, sinisiin -tai mustiin villasukkiin ja koko puku kuin vauvalla, joka vasta on -lelukaupasta ostettu. Ja tuo lauma oli niin punaposkista, ruusuhuulista -ja hienoihosta joukkoa, jotta heti huomasi siinä parvessa siementä -vastaisen vallasluokan kehkeämiseen. - -Annan mieltä ei vähän hyvittänyt nähdessään tuon iloisen ja sorean -lapsijoukon ja tietäessään, että ne nuo kaikki olisivat Samin -koulutovereita. Hän nyökäytti ystävällisesti päätään tervehdykseksi -piioille, joita hän tunsi. Suurenpuoleisessa salissa odottivat he -johtajattaren tuloa sisälle. Anna asettui lasten kanssa muutamaan -loukkoon. - -Tuossa keskilattialla isäntinä isotteli jo ennen koulussa olleita -poikia. He tarkastelivat pilkallisilla silmillä tulokkaita ja kokivat -saattaa niitä ujostelemaan. Muuan, raatimies Fellmanin poika, Jori, -osotti kumppalilleen oikein sormellaan Samia ja sitte molemmat -nauroivat. Sami punastui ja häntä painusti asemansa. Hän tapaili -nenäliinaa taskustaan pyhkiäkseen nenäänsä, jonka hän tunsi valuvan. -Hän arvasi, miksi ne nuo pojat hänellä nauroivat. - -Perällä huonetta oli vähänen lava ja siinä opettajan pöytä tuolineen. -Pöydän takana seinällä riippui suuri Europan kartta monivärisenä ja -vasta vernissattuna uusissa, kiiltävissä kepeissä. Vasemmalla puolella -oli suuri luokkataulu, sen alareunassa olevassa kapeassa listassa, mikä -korttelin ulkoni taulusta ja oli keskeltä uurrettu, oli karttakeppi, -jäniksen käpälä ja liidun palanen. Sivuseinällä oli koko maapallon -kartta kahtena ympyränä. Yhdellä seinällä oli korkea kaappi ja sen -päällä meidän aurinkokuntamme puusepän valmistamana. - -Jo tuli huoneeseen koulun johtajatar, pastorin leski. Hänellä olivat -sankalasit päässä ja hiukan hopeaa hiuksissa. Syvä hiljaisuus syntyi, -kun hän näyttäytyi ovella ja hänen jäljessään hänen sisarensa. -Johtajatar nousi kateederiin ja piti rukoukset niin anovalla ja -lempeällä äänellä kuin sielunpaimenen jälkeen jäänyt puoliso voi pitää. -Sitte annettiin entisille oppilaille huomeiset läksyt ja päästettiin -menemään. - -Nyt seurasi järjestyksessä uusien oppilaiden matrikkeliin -merkitseminen. Ennen ne jo oli käyty ilmoittamassa. Yksi piika -toisensa jälkeen sai tuotavansa merkityksi koulun nimikirjaan. Siellä -oli vain muukalaisia nimiä, joiden omistajat olivat virkamiesten, -tehtailijoiden, kauppiaitten, merikapteenein ja jonkun käsityöläisen -pojat ja tytöt. - -Jo pääsi eteen Annakin. Hän otti hymyilyn kasvoihinsa ja ilmoitti: - --- Täällä olisi konsuli Bergin nuorin lapsi, Svea. Pastorin leski -merkitsi matrikkeliin Svean, kirjoitti sinne Svean syntymävuoden, isän -ammatin ja päivän, sekä milloin Svea oli kouluun otettu. Nyt seurasi -Samin vuoro. Anna tunsi itsessään hiukan ahdistavaa vaikutusta ja veret -hehkuivat hänen poskillaan. Pitäisikö ilmoittaa Samin isä...? - --- Samuel Tihinen, ilmoitti Anna vähän arasti. - --- Mikä? kysyi pastorin leski ja nosti ylös silmänsä. Anna kuumotti -punaisena ja uudisti: - --- Samuel Tihinen... Bergin konsulinna kai on pastuurskalle puhunut -hänestä...? - --- Jassoo, tämäkö on se poika...? Kyllä konsulinna on puhunut, vastasi -pastorin leski ja muisteli jotain, mutta ei puhunut mitään. - --- Mikä isän ammatti? uudisti hän kysymyksen jo toiseen kertaan, kun -ensi kerralla ei kuulunut vastausta. - -Anna kuuli vienoa sipinää ja naurun hykerrystä piikain parista. Hiki -kohosi hänen punottaville kasvoilleen ja hän vastasi miedosti: - --- Ei hänellä ole isää. - --- Oletteko te hänen äitinsä? kysyi johtajatar, kun huomasi Annan -vaivaavan aseman. Anna myönsi ja pastorin leski kirjoitti matrikkeliin -Samin nimen kohdalle: "faderlös." - --- Mutta ymmärtääkö poika ruotsinkieltä? Ei hän täällä mitään tee, jos -ei hän sitä ymmärrä. - -Johtajattaren kasvoilla oli nyreä ja vastenmielinen elje, Samassa -heitti hän Samille muutaman ruotsinkielisen kysymyksen. Ja Sami -vastasi tyydyttävästi, sillä hän käsitti hetken tärkeyden. Koko kotiin -tulomatkan oli Sami ääneti ja hän näytti punnitsevan jotain mielessään. -Mutta Anna ei häntä sen kovemmin tarkannut, sillä oli hänelläkin omat -mietteensä. Toiselta puolelta lientyi tyytyväisyyden tyventä Annan -sieluun, kun Sami nyt pääsi tuonne herraskouluun, mutta toiselta -puolelta puhkoi vielä mieleen äskeisen katkeran mielenliikutuksen -poreita... Se piikain hiljainen nauru kuulusti niin häijyltä siellä -salissa ja pastorin rouvan kysymys Samin isästä -- hyi kuin se oli -leikannut Annan sydäntä! - -Kun sitte Anna ja Sami tulivat pirttiinsä, kysyi Sami: - --- Miks'ei, äiti, minulla ole isää? - -Annalla ikäänkuin pala nousi kurkkuun ja hänellä ahdisti hengityksen -vapaata kulkua. Mutta hän keksi sukkelan valheen ja pois käännetyin -kasvoin puhui hän hätäisesti: - --- Samin isä on kuollut. - -Sen sanottuaan meni hän tekemään Samille suuren voitaleivän, jota Sami -alkoi rauhallisena pureksimaan saatuaan kuulla isänsä kuolleen. - - * * * * * - -Samilla ei ollut laukkua niinkuin muilla tanttein koulussa kulkijoilla. -Niissä ne toiset kantoivat kirjansa, kynänsä ja muut pienet tarpeet. -Sveallakin se oli ja sen oli tehnyt Lotti-neiti. Sami kärtti laukkua -äidiltään, mutta mistäpä hän sen antoi. Hän sai kulkea laukutta. Mutta -viimein keksi äiti keinon. Hän sai konsulinnalta vanhan, karkeasta -hamppuvaatteesta tehdyn kassin, jota oli käytetty torilta kaloja -ostettaessa. Äiti ratkoi sen, puhdisti, pölyytti ja ompeli kokoon -uudelleen. Kaunis siitä ei tosin tullut, mutta ei aivan rumakaan; -muotopuoli oli hiukan ja kylkeen täytyi panna pienonen paikka. Mutta -kun Sami seuraavana aamuna Svean ja lapsipiian kanssa, joka joka kerta -vei ja nouti Svean, meni kouluun, oli hänellä laukku. - -Lotti-neiti makuukamarinsa akkunassa puoleksi vielä alaalla olevan -akkunaverhon takana valkoinen yöröijy päällään nauroi Samin laukulla -makeasti nähdessään heidän menevän koululle. Olihan siinä laukussa -vielä paljon kalakassin mallia ja kun Lotti hyvin tunsi sen entisen -viran, niin ei hän voinut olla nauramatta. Ajatteli, että omiaan -tuollainen laukku tuolle pojalle, jota hän ei suvainnut silmiinsäkään. - -Mutta Samin askeleissa oli tänä aamuna tavallista enemmän reippautta ja -hänestä tuntui, että nyt hän on aivan muiden tasalla, kun hänelläkin on -laukku. Usein muisti hän sitä katsoa kupeelleen ja laitella sen asemaa. -Kun ne pojat siellä koulussa välitunneilla eivät olleet yhtään hänen -kanssaan, paitsi muuan kykyrä, joka istui hänen edessään, oli Sami -arvellut, että siksi ne eivät hänestä huoli joukkoonsa, kun hänellä ei -ole laukkua. Ja sentähden Sami nyt pani tuohon laukkuun niin suuren -arvon, että sen täytyi ulkopuolellekin huomata. - -He tulivat koulukartanoon. Oveja ei vielä oltu avattu; siellä pihalla -odottivat lapset. Piika ainoastaan portille saattoi Svean ja palasi -sitte kotiinsa. Kun Sami pääsi muiden joukkoon, heitti hän taas -laukkuunsa ylpeän katseen, missä oli niin voimakas sisällys, jotta se -veti lähellä olevien poikain huomion puoleensa, kun ne tuossa paremmin -velttoina varttoivat sisällepääsöä. Oli siinä Fellmanin Jori ja -muutamia muita toisenluokkalaisia. - --- Ka kun Sammakollakin -- se oli Samin liikanimi -- on laukku! -huudahti Fellmanin Jori ja iski kyntensä Samin laukkuun. Muut vieressä -nauroivat. - -Ja samalla Jori kiskoi Samilta hänen laukkunsa. Sami reutoi vastaan, -mutta Jori nykäsi yht'äkkiä. Hihna meni poikki, kirjat ja kapineet -lensivät laukusta kartanolle. Jori pisti laukun päähänsä ja juoksi sen -kanssa ympäri pihaa. - -Samin huulet verestivät, kasvoihin nousi sapekas suuttumuksen ilme ja -hän ampasi Jorin perään. Hän rynnisti voimakkaaseen juoksuun, saavutti -pian Jorin ja iski koppina kuin tiikeri ajamansa päälle. Jori lensi -silmälleen kenttään, kasvot tahrautuivat multaan ja siihen hän jäi -Samin alle makaamaan. - -Meteli oli synnyttänyt hälinää. Johtajatar oli huomannut tapauksen -akkunastaan. Hän riensi tappelevien luo, heitti kätensä raskaasti Samin -niskaan ja nykäsi poikaa kauluksesta. - --- Vai sinä täällä tällaisia esimerkkejä näytät muille lapsille ja -pilaat nekin! huusi opettajatar, ääni värisevänä ja pukki edellään -Samia takin kauluksesta. Hän vei Samin sisälle. Siellä kyökissä -riisuttiin pojalta housut ja piika antoi hänelle vitsoja johtajattaren -pitäessä kiinni Samia. Poika parkui ja huusi, mutta piika löi vain kun -käskettiin. - -Kun Sami oli piiskattu, pakotettiin hän vielä pyytämään johtajattarelta -anteeksi. Mutruilevat ilmeet kasvoillaan kuunteli Sami käskyä eikä -ottanut sitä totellakseen. Silloin uhkasi johtajatar uudestaan -vitsoilla. Sami teki anteeksipyynnön, mutta niin ylenkatseellisen kuin -hän ymmärsi. - -Muut lapset olivat jo luokalla. Samikin vietiin sinne. Oli alettava -rukoukset, mutta niitä ei Sami yhtään kuunnellut. Hänen sisunsa oli -täysi harmista ja hän mietti kostoa. Kun hän tuli pulpettiinsa, tarjosi -tuo kykyrä, Strömin Uuno, hänelle kirjat, jotka Uuno oli koonnut -kartanolta. Samalla heitti hän Samiin niin säälivän katseen, että -se lämmitti Samia aina sydänpohjaan asti. Tuo Uuno oli hänen ainoa -toverinsa täällä, ymmärsi Sami. Fellmanin Jorin oli pitänyt, mennä -kotiin, sillä niin kovin oli hänellä nenä vuotanut. - -Kun rukoukset oli pidetty, varoitti johtajatar vielä tapauksesta, -kovasti nuhteli Samia, joka tuijotti pulpettiinsa eikä puhunut -mitään. Mutta silloin Svea alkoi selittämään Samin puolesta. Ja hänen -selityksensä oli niin suora, jotta johtajatarkin huomasi, ettei Sami -ollutkaan tappelun alkaja, vaan että Jori sen oli saanut aikaan. - --- Mutta missä se laukku nyt on? kysyi johtajatar lopuksi. - -Silloin muuan poika iloinen irvistys huulillaan haki sen eteisen -loukosta. Johtajatar nähtyään laukun ei voinut muuta tehdä kuin -nauraa, niin se oli hassunkurinen hänestä. Se Samia vielä karvasteli, -että johtajatarkin laski leikkiä hänen laukullaan. Hän meni karkean -kasvatuksensa mukaan ja nykäsi vapisevalla kädellä ja itku äänessä -laukun johtajattaren kädestä, juuri kun hän sitä pilkallisesti tutkien -levitteli ja tarkasteli. Samassa katosi hän ulos laukkuneen ja jätti -jännittävään hämmästykseen johtajattaren ja kaikki muut. - --- Siinä on seitsenvuotinen poika! sai johtajatar vain kummastuksissaan -sanoneeksi. - -Samin iloisimpia olopaikkoja suviseen aikaan oli kaupungin satama, -siellä kun oli pieniä höyryveneitä, mitkä luikkivat edestakaisin -propelleillaan vettä porautellen ja höyryä koneestaan höngäten. Siellä -oli myös jahteja, mitkä läheisiltä rantamailta kuljettivat kaupunkiin -halkoja, ja lastilotkuja, joilla ulkosatamasta tavarat tuotiin -kaupunkiin. Jahtien mastoissa oli hupaisa rimpuilla ja lastilotkuin -kannella hauska juoksennella. Kaupungin pienten poikain suloisimpia -olopaikkoja se oli kesäseen aikaan satama. - -Sinne Sami nytkin meni. Laukkunsa hän viskasi mennessään kaupungin -ojaan. Satamassa juuri odotti joukko merimiehiä arkkuineen isolla -paatilla laivansa kapteenia, mikä vielä viipyi kaupungissa. Siinä -muiden joukossa oli Bergin viimekesäinen renkikin, jonka kanssa Sami -oli ollut varsin hyvä ystävä. Sami meni hänen puheisilleen ja tahtoi -päästä laivaan. - --- Mutta tietääkö äitisi olla sua kaipaamatta? kysyi renki. - --- Se on luvannut minun olla poissa, valehteli Sami, sillä äitinsä luo -ei hänellä suinkaan mieli tehnyt ja Anna olikin mennyt koko päiväksi -pitoja valmistelemaan muutamaan herrastaloon. - -Renki uskoi Samia ja kun kapteeni tuli, kysyi hän häneltä, saisiko -poika tulla katsomaan laivaa. Kapteeni myöntyi kysyttyään kenen -poika on. Ja niin pääsi Samikin isoon paattiin. Tuossa muutaman -meriarkun päällä miesten kaikellaisia kaskuja jutellessa haihtui -pian Samilta suuttumus ja hän nautti ympäristöstään. Nuo merimiehet -olivat herrahtavampia kuin tavalliset työmiehet. Sinervää vaatetta -oli useimpien puku ja musta parta monella heistä kaunisti ahavan -kellastuttamia kasvoja. - -Kun päästiin laivan kylkeen, kapusi Sami kuin mies nuo vaaralliset -nuorarappuset, mitkä velttoina venyivät laivan kuvetta pitkin ja -ennenkuin puolipäivä oli käsissä, oli Sami jo käynyt ensimmäisen maston -jatkon tykönä. - -Sydän kyllä oli lyönyt tiheään hänen sinne kiipeillessään, mutta -sieltäpä olikin hauska silmäillä ympärilleen, kun vaan ei katsonut -suoraan alas, sillä silloin tuntui rintaa hiukan etovan. Ja laiva -- -kas kuin se oli soma kapine! niin paljon nuoria, rautoja, purjeita... -ja noin se siirteli itseään tuulen muassa ankkureissaan hiljalleen, -mutta kuitenkin tuntuvasti. - -Laivalla oli määrä lähteä iltapäivällä matkoilleen. Höyryaluksen -oli hinattava laiva ulos satamasta, ahtaista väylistä. Kapteeni -lupasi Samin tulla mukaan; saisi sitte palata takaisin kaupunkiin -höyryaluksella. Sen kuultuaan silmäsi Sami tuonne kauvas merelle ja -hänen rintansa sykähti ajatellessaan, että hän nyt sinne pääsisi. - -Ruvettiin hinaamaan ankkureita ja silloin laulu ilmoille kajahti. -Ankkurikettingit kitisivät ja niitä säesti tuulella käyvän pumpun ääni, -joka tyhjensi vettä laivasta. Miehet katsoivat toisiinsa, hinasivat -ankkureita hartaasti ja lauloivat: - - Meripoika se merta seelailee - ja seelejänsä reivailee. - Falerii, faleraa, falerallailee - ja seelejänsä reivailee. - - Ja Englannin parhaissa tansseissa, - niissä meripoika saa valssata. - Falerii, faleraa, falerallailee, - niissä meripoika saa valssata. - - Italian ihanat immetkin - ne käyvät meripojan sylihin. - Falerii, faleraa, falerallailee, - ne käyvät meripojan sylihin. - -Sen laulun oppi Sami heti ulkoa. Ja usein hän sitä yksikseen lauleli, -oikein sisimmästä sydämmestään lauloi, sillä toisenlainen se tuo laulu -oli kuin ne laulut, joita siellä koulussa kalpea opettajatar opetti -heikolla äänellään. Tuossa laulussa oli Samista voimaa, reippautta ja -siihen haihtui nyt viimeisinkin mielen katkera nystyrä. - -Höyryalus veti vitkaan suurta laivaa, jonka perämaston isopurje ja pari -klyyvaria vielä auttoi menoa. Hinterä, mutta raitis tuuli puhalteli ja -meri loiskahteli niin somasti Samin mielestä laivan kylkeen. - -Yhä enemmän alkoi karttua purjeita laivaan ja höllemmälle kävi -höyryaluksen ja laivan välinen touvi. Köydet ritisivät, kun tuuli alkoi -ottaa enemmän purjeisiin. Jo tuossa sivutettiin ensimmäinen majakka, -sellainen lautatötterö yksinäisellä kallion kielekkeellä. Vienoa savun -hönkää lehahteli aina aluksesta laivaan, kierteli sen purjeissa hetken -ja sitte haihtui. Samista tämä oli jumalallista menoa, semmoista -hauskaa, jota hän ei olisi voinut koskaan aavistaakaan. - -Kohta oli höyryaluksen heitettävä laiva, sillä vedet alkoivat jo olla -väljemmät ja laivan purjeet tuulta täynnä. Kävi semmoinen suhina ja -sohina purjeissa, vesi keulan edessä lotisi, ja laiva meni kuin suuri -kotka siivet hajallaan. - -Jo heitettiin touvi laivasta pois ja höyryalus jätätti itsensä -laivan sivuun, pysytteli siinä niin kauvan, että sen perämies kävi -lähtöryypyillä kajuutassa. Sami toimitettiin alukseen, mikä irtausi -laivasta. Kahdenpuolinen hurrahuuto syntyi, niin voimakas, jotta -se vastaili laivan purjeisiin. Miehet puistivat vielä laivasta -nenäliinojaan ja hattujaan. Laiva tuossa majesteetillisena lähti -menemään omalle suunnalleen. Sami tavaili peräpeilistä koreita, -kullatuita nimikirjaimia. Nuo kirjaimet auringon paisteessa välkkyivät -niin kauniisti. - -Erilaiselta jynkytykseltä se tuntui olo tässä höyryaluksessa, joka nyt -jo meni etäällä. Oli ollut yhtenäistä ilon huumausta Samista siellä -laivassa, mutta tämä alus ikäänkuin johti mieleen raskaan aamupäivän -todellisuuden. Kone löi ikävän yksitoikkoisesti ja piipusta läikehtivä -savu pakkausi kurkkuun. Muistui mieleen niin synkkänä tapaus aamulla -koulussa ja seuraukset siitä pelottivat. Mitähän äiti sanoo, mitä -konsulinna ja johtajatar...? Häntä vielä piiskataan... Kun olisi saanut -jäädä tuonne laivaan! - -Kaupungin ranta läheni, mutta sitä katkerammaksi tuli Samin mieli. -Häntä pelotti, niin sanomattomasti pelotti. Eikä hän uskalla mennä -kotiin... mutta minne? - -Viimein mietti Sami mennä Bergin tallin yliselle, tarkastella sieltä -maailman menoa kotitalossa ja panna sinne heiniin maata. Varovaisena -hiipi Sami viimeistä katuristiä, jottei kukaan huomaisi häntä -tulevaksi. Ei näkynyt Bergin talon akkunoissa ihmisiä. Hän meni -viereisen kartanon solaan ja sieltä takatietä pääsi tallin yliselle. -Ylisellä oli heiniä ja ne haiskahtivat niin tuoreelle. Hän heittäytyi -heinäläjään pitkäkseen. - -Siinä hän mietti, että äiti häntä etsii, mutta hän ei mene... piiskaisi -häntä. Hän ei mene enää koskaan sinne herraskouluun... - -Sami ei tiennyt, ettei Anna ollut kotona, vaan pitoja valmistelemassa. -Aamulla kun hän oli mennyt kouluun, oli Anna jäänyt kotiin, ja -sentähden Sami uskoi hänen nytkin olevan kotona. - -Kun Sami oli aikansa miettinyt kaikkea tuollaista, nukkui hän. Kuinka -kauvan hän liekään nukkunut! Kun hän heräsi, kuuli hän kartanolta -ääniä, näki siellä lyhdyn palavan ja ihmisiä sen ympärillä. Hän kuuli, -että häntä ne hakivat. Äitinsä voivotteli, että minnekähän se poika on -mennyt. Kun ei vain lie hukkunut...! Ja koko päivän ollut poissa...! -Kyllä ne köyhän lasta kaikki rääkkäävät! - -Nyt tultiin rappusia ylös vinnille. Lyhdystä levisi valoa. Sami -kyyräytyi aivan pieneksi heinäläjään, sillä häneen levisi vastustamaton -halu piiloutua. Hänelle teki niin hyvää, että häntä noin haettiin... - -Valo tuli yhä lähemmäksi. Sen perässä Anna, karjapiika ja talon renki. -Valo lankesi jo pistävästi Samin silmiin. - --- Mutta tuossahan se poika makaa! äännähti renki huomattuaan Samin. - -Sami oli nukkuvinaan. Anna nykäsi häntä. - --- Sami, kuule, missä sinä o'ot ollut? - -Sami muka ravotti silmiään ja purskahti itkuun. - -Anna nosti hänet ylös. Hän oli hyvillään, kun Sami löytyi. Kuolleeksi -oli hän hänet aivan luullut, pudonneeksi jossain veteen ja hukkuneeksi. -Hän vei Samin sisälle ja siellä sai Sami siirappivoitaleipää syöden -kertoa päivän historiansa. Anna siunaili ja väliin itkua tuhersi -kuullessaan. Mutta Samille alkoi jo elämä taas maistua entiselle. Eikä -hän enää uhannut mennä sinne tanttein kouluun. Anna ei siihen puhunut -mitään, sillä hänellä oli aikomus huomenna jutella siitä konsulinnan -kanssa. Konsulinna oli vain kertonut asian Annalle niinkuin Svea oli -sen selvittänyt ja luullut, kun Samia ei ollut koko päivänä näkynyt, -pojan menneen Annan tykö suoraan koulusta ja siellä olevan. - - - - -X. - - -Seuraavana aamuna ei Sami mennyt kouluun. Anna kävi konsulinnan -puheilla. Konsulinna neuvoi Annaa menemään johtajattaren luo ja taki -tilaa tiedustamaan, miten asian laita on. Anna lähti pääkyyryssä nopein -askelin johtajattaren puheille. Tämä oli perin pohjin tutkinut asian ja -saanut tulokseksi, että Fellmanin Joria kohtaan Sami oli ollut aivan -raaka ja julma. Samin käytös sitte häntä itseään kohtaan oli ollut -sellaista, jollaista ainoastaan rahvaan tyhmä lapsi voipi osottaa. -Ensi ehto Samin takaisin kouluun pääsemiseen on, että Sami kaikkien -oppilaitten kuullen pyytää anteeksi johtajattarelta ja toinen, että -Sami kahden kesken pyytää anteeksi Jorilta. - -Anna ymmärsi, että Samin täytyi nöyrtyä, jos mieli takaisin päästä -kouluun. Johtajatar oli muun muassa sanonut, ett'ei hän enää ollenkaan -ottaisi Samia toisten lasten joukkoon, sillä Anna on pojan huonosti -kasvattanut, mutta kun konsulinna on pojan toimittanut kouluun hänen -luokseen ja maksaa sen edestä, niin konsulinnan vuoksi hän ei viitsi -olla Samia ottamatta, jos vain Sami pyytää anteeksi niinkuin hän oli -määrännyt. - -Niiden tietojen kanssa Anna lähti matkaansa ja tuli konsulinnan luo -selvittäen hänelle johtajattaren puheet. -- Kyllä Sami on kovasti -vikapää asiaan. Ja niin kovasti sitte lyönyt Joria! Jorilla olleet -kasvot turvoksissa ja nenä vuotanut verta. Jorin mamma oli peljännyt -kuumeen poikaan tulevan. Kyllä Sami on vallaton! -- Vallatonhan se on! -säesti Anna aivan myöntävästi ja itsekseen oikein kauhistui, että Sami -on noin peitonnut raatimiehen poikaa. - -Anna mietti, ett'ei hän muuten saa Samia kouluun kuin kovalla -ankaruudella sentähden päätti hän heti ottaa asian aivan -hellittämättömältä kannalta. - --- Sinun pitää paikalla mennä kouluun pyytämään anteeksi pastuurskalta -ja Fellmanin Jorilta! komensi Anna Samia tullessaan pirttiin, missä -Sami appoi sisäänsä räätileipää kahvin kanssa. - --- En minä mene enää koskaan sinne! vastasi Sami, mutta samalla hiukan -aristui äidin kovaa katsetta. - --- Sepähän tässä nähdään! vastasi Anna lujasti ja rupesi hakemaan -piiskoja. - -Samin silmät paloivat ulos, mutta äiti oli tuossa niin oven pielessä, -jotta ei ollut hyvä päästä karkuun. Hän pökäsi tyhjän taikinapurtilon -taakse piiloon. - --- Vai lymyilet sinä tässä! Se nyt on sillä lailla, Sami, että jos -et sinä tottele hyvää sanaa, niin vitsoja saat, jotta tunnet vielä -huomennakin. - -Sami alkoi itkeä vollottamaan purtilon takana. Mutta Anna meni hänen -tykönsä vitsat kädessä ja hänen kasvoissaan ja liikkeissään oli lujaa -päättäväisyyttä, mikä uhkasi puhjeta toimintaan. - --- Äiti, hyvä äiti! Älkää piiskatko! rukoili Sami. Anna tarttui poikaa -tukasta. - --- Menetkö vai etkö? kysyi Anna ja seurasi ensimmäinen lyönti. - --- Rakas äiti, älkää piiskatko! kirkui Sami valittavalla äänellä. - --- Menetkö vai etkö? Seurasi taas pari lyöntiä. - --- Minä menen... minä menen... menen... menen...! huusi Sami, kun Anna -alkoi tiheämpään lyömään. - -Anna hellitti. Sami itkeä märsysi vielä, mutta Anna komensi häntä -vaikenemaan. Tuli syvä hiljaisuus hetkeksi huoneeseen. Kuului vain -piiskojen rapinaa, kun Anna niitä asetti oven päälle. - --- Laittaudu, ja paikalla matkaan! käski Anna Samia. - -Sami tuli esiin keskilattialle. Anna alkoi pukea häntä parempaan asuun -ja kun se oli tehty, lähtivät he yhdessä koululle. Lapsilla oli siellä -juuri välitunti. Kuului sellainen moniääninen surina luokkahuoneista -ja silloin tällöin kajahti joku korkeampi ääni. Sitte oli taas pörinää -kuin ampiaispesässä, tasaista, yhtenäistä kuin kiehuvan padan ääni. - -Anna nousi Samin kanssa johtajattaren oman asunnon portaita. Yksin -käydessään oli hän puhutellut johtajatarta luokkahuoneiden puolella. -Nuo portaat olivat suuressa lasiverannassa päärakennuksen edessä. Ne -tekivät hiukan kierroksen ja olivat maalatut ja puhtaat. Ohkainen, -kapea, punaraitainen pumpulimatto peitti keskiosan portaita ja oli -aina itsekuhunkin rappuseen kiinnitetty rottinkisauvoilla, jotta se ei -pääsisi juoksemaan rynkkyihin. - -He tulivat eteiseen, mikä oli pimeänpuoleinen ja synkkä. Hattuja, -laukkuja, nuttuja oli eteisen nauloissa. Peilikin siinä oli kammoineen -ja harjoineen seinällä, mutta enempi hämärässä paikassa. - -Vaan ei ollut ristin sielua kuuluvissa, ei näkyvissä. Minne päin tästä -nyt kääntyisi? Mutta jo kuului ääni, kimakka ja ulvova. Se oli koira, -mikä vainuili vieraan olevan eteisessä. Keskimmäistä ovea avattiin. Se -oli valosa ja suuri huone ja sen ovella seisoi tuossa neiti, pulleva -ja punaposkinen. Hänen takanaan koira ärähteli ja aina väliin katsoi -silmiin neitiä ja hänestä siirsi uhkaavasti silmänsä vieraisiin. Neiti -oli pastuurskan vanhin tytär. Anna kysyi pastuurskaa. Mutta sillä -välin oli koira, pienonen villakoira, tullut jo likemmäksi ja nuuski -ja tutkaili Samin pohkeita. Sami arkana seisoi eikä se hetki ollut -kaukana, jolloin hän päästäisi älän, sillä häntä niin kovasti pelotti. -Vaan ennenkuin Sami kerkesi sitä tehdä, olivat Anna ja Sami pastuurskan -puheilla. - -Pastuurska joi kahveaan ja näytti olevan hyvällä tuulella. Kun hän näki -Annan ja Samin, sanoi hän heti aluksi: - --- Vai sieltä se rikoksellinen tulee. - --- Niin, vastasi Anna ja myhäili, kun näki pastuurskankin niin tekevän. - --- No kadutko sinä nyt käytöstäsi? kysyi pastuurska Samilta. Sami -ymmärsi, että rikkoutuisi koko hetken sopusointu, ellei hän vastaisi -myöntävästi, ja hän sanoi jotenkin anovasti: - --- Kadun. - --- Se hyvä, että sinä o'ot nöyrä. - -Samassa nousi johtajatar ylös. Hän käski Annan poikineen tulla hänen -jälessään. He menivät sisähuoneiden kautta luokkahuoneisiin. Sami ei -rohjennut silmäillä muualle kuin lattiaan. - -Johtajatar kokosi kaikki lapset samaan huoneeseen, siihen, missä -rukoukset pidettiin ja missä ensi luokka oleili. Hänen mielestään oli -Samin rikoksella niin suuri arvo, että hän oikein juhlallisesti tahtoi -painaa kaikkein mieleen sen pahuuden seuraukset. Hänelle oli uskottu -kaupungin hienon väen lasten kasvatus, niin hänkö sallisi koulussaan -harjoitettavan sellaista pahetta kuin tappelua! Ei koskaan -- ei! - -Samilla veret hehkuivat poskilla ja hänellä oli kuuma olla. -Johtajatar kutsui hänet pöydän tykö ja siellä sai Sami tehdä ääneen -anteeksipyynnön. Lapset ja Anna kuuntelivat päältä. Sitte käskettiin -Sami ja Jori kahden kesken johtajattaren huoneeseen, minne ei saanut -muita tulla kuin hän itse. - -Jorin kasvoilla oli hienoa, ilkkuvaa ivaa, mutta veri Samin poskista -oli jo noussut hiusrajaan asti. Vaan anteeksipyynnön hän teki Jorille, -sillä johtajatar sai hänet kokonaan nöyrtymään, kun puhui lempeällä -äänellä heidän välistään. Ja Sami pääsi taas pulpettiinsa entiselle -paikalleen, kun oli nuo anteeksipyynnöt tehnyt. - -Anna lähti kotiinsa ja oli hyvillään, että entäpä se Sami silti vielä -koulussa hyvinkin toimeen tulee. Hän meni katua, josta tie hieman -pisti viteeseen nisupuotiin. Anna poikkesi ostamaan vehnäisiä, sillä -kannattihan antaa Samille toppakahvia, kun hän koulusta tulee. - - - - -XI. - - -Ihmisiä virtaili tänään tanttein kouluhuoneissa, sillä nyt oli -tutkintopäivä. Akkunat oli avattu ilmanvaihdon takia ja huoneissa -vallitsi terve, raitis ilma. Kesäinen tuoksu hajahti jo ulkona, sillä -oli toukokuun loppupäiviä. Lapset olivat tavallista juhlallisemmissa -pukineissa ja opettajat olivat mustissa leningeissä. Lasten vanhempia -ja holhoojia oli tullut kuuntelemaan ja niiden joukossa oli Annakin. -Muutamassa loukossa hän seisoi ja kuunteli tarkkuudella. Anna teki -havainnoita itsekseen, miten mikin Samin luokkatoveri osasi ja oliko -Sami muita huonompi. Hän oli aina, miksikä sitte, peljännyt, ettei se -Sami siellä koulussa taida mitään. Väliin oikein vaivaksi paneutui -hänessä tuo pelko ja vaikka Sami lukikin kotona, teki hänen mieli -hopittaa poikaa kahta uutterammin lukemaan. Sami oli nyt viime luokalla -ja ulos pääsemäisillään tanttein koulusta. - -Anna teki itsekseen sen huomion, ett'ei Sami heikoimpia oppilaita ole. -Vastaukset olivat varmat ja oikeat eikä koskaan joutunut Sami kiini. -Toista oli Svean kanssa, joka myös nyt oli viime luokalla. Hän ei ollut -koskaan varma vastauksissaan eikä väliin tiennyt mitään. Mutta kun -opettajatar häntä onkimalla onki, sanoi itse ensin puoleksi, niin jo -lopuksi tuli välttävä vastaus. - -Konsulinna istui tuolla peräseinällä muiden rouvien kanssa heitä varta -vasten asetetuilla tuoleilla. Anna loukossaan seisoi puolikasvaneiden -poikien ja tyttöjen, oppilaiden varttuneempien siskojen, takana. Hän -oli hyvillään tästäkin asemastaan ja nautti Samin hyvistä vastauksista. -Oli niin hyvä hänen mielestään, ett'ei Sami tyhmyydellään ja -taitamattomuudellaan pilannut tätä vallasväen oppilaitosta. Sitä hän -oli aina peljännyt, se pelko hänessä väliin vaivaksi paneutunut, mutta -nyt hän huomasi että turhaa hän olikin huolehtinut. - -Monta pilkkaa ja naurua oli Sami saanut koulussa ollessaan sulattaa -tovereiltaan, mutta hän oli ne niellyt karvaudessaan. Tuo toisten -ynseys sai hänet suurempaan lukuhaluun ja opettajattaretkin, mitkä -ensi alussa olivat hänelle tylyjä, tulivat suopeammiksi, kun näkivät, -että Sami oli uuttera ja taisi hyvin läksynsä. Ja se laukkurettelö oli -aina tuoreena Samin muistossa ja lannisti hänet koko ensimmäiseksi -lukukaudeksi. Hän aristeli muita, istui väliajatkin yksinään -pulpetissaan tai valmisteli läksynsä Strömin Uunon kanssa. Se -kykyräraukka -- hän ei ollut jaksanut seurata Samia, vaan oli nyt -luokkaa alempana -- oli ainoa täällä, joka piti hänestä. Ja tuskin -olisi Samikaan ollut niin alttiiksiantava Uunolle, jos ei hän myös -olisi pitänyt Uunosta. He kiintyivät toisiinsa, kärsivät muiden pilkkaa -ja Uuno antoi aina Samille makeista eväistään, joilla hänen rakas -mammansa poikaansa kouluun evästi. Sami kävi Uunon kotonakin ja söi -sielläkin kuin talon kasvatti. - -Mutta hyvinpä nyt tutkinnossa kävikin Samille. Ei yhtään kysymystä -mennyt sivu. Konsulinna kuunteli häntä ihmetellen ja mietti, että -Annalla on teräväpäinen poika. - -Kun kysely ja tutkistelu oli pidetty, alettiin jakaumaan -lukukausi-todistuksia. Ja silloin vasta Anna hämmästyi, kun ensimmäisen -todistuksen sai Sami. Hänen ruumiinsa läpi valahti sellainen riemun -tunne, jotta hän tunsi huuliaan ja sormenpäitään hermokkaasti nykkivän -ja hän piti, että kaikki katsoivat häneen. - -Johtajatar antaessaan todistuksen Samille näytti pitävän sen -jonkinlaisena armonosotuksena, että hän ensin antoi Samille. Hän -hymyili, mutta se hymy ei ollut aivan samallaista kuin muille -lapsille. Siinä oli jotain suopeaa teeskentelyä seotettuna hienoon -ylenkatseeseen. Vääryyttä ei hänen omatuntonsa sallinut hänen tehdä, -sillä hän oli papin leski ja sentähden antoi hän ensiksi todistuksen -Samille, vaikka siellä joukossa oli monta paljon, paljon mieluisempaa -kultasilmää. - -Sveakin sai päästötodistuksen. Rukouksella loppui tämä juhlallinen -toimitus. - -Svea sai konsulinnan käskystä kutsua kaikki nyt läpipäässeet -luokkatoverit heille illalla leikkimään ja viettämään heidän yhteistä -juhlaa. Itse konsulinna pyysi sinne tulemaan opettajattaria, jotka -siihen myös suostuivat. - -Illalla ne sitten olivat pienet lasten pidot Bergissä. Siellä oli -sieviä kymmenvuotiaita tyttöjä, puettuina monenmoisiin pukuihin, joissa -he oikein hehkuivat sorjuuttaan, samanikäisiä poikia, joiden miehuus -vielä pukeutui polvihousuihin ja nappikenkiin sekä joku vanhempi -rouvasihminen. Lapset leikkivät, hyppivät piiritanssia, lauloivat ja -olivat iloisia. Samikin siellä oli muiden joukossa ja hänen rintansa -oli täynnä itsetuntoa päivän onnesta, jotta hän oli rohkeampi ja nautti -ympäristöstään. Anna oli laittanut hänelle tutkinnoksi uuden puvun ja -se aivan somasti täytti Samin ruumiin täyteläiset jäsenet. - -Rouvat juodessaan teetä joutuivat puhumaan Samista. Konsulinna sen -puheen alkoi, sillä hänkin oli hiukan hyvillään, että Sami oli noin -hyvin koulussa menestynyt. Hänhän se oli pojan sinne laittanut ja -maksanut sen edestä lukukausirahat. Johtajatar alkoi heti selittämään, -ett'ei raha ja vaivannäkö Samin tähden ole mennyt polusta. Sami on -teräväpäinen poika ja sääli, että hän oli niin köyhän vaimon poika. Jos -hän olisi jonkun virkamiehen tai kauppiaan lapsi, niin hänestä voisi -tulla jotain yli jokapäiväisyyden menevää. Hänellä on kyllä hyvä pää. - -Sitte katsoivat rouvat Samia hänen huomaamattaan ja he pitivät, että -on pojassa jotain herrasmaailmallista. Konsulinna alkoi ensin leikillä -puhumaan, että kyllä Samista pappi tulisi, jos poika lyseoon joutuisi. -Toiset säestivät, että kyllä pojasta se tulisi ja muistelivat, että -onhan ennenkin autettu hyväpäisiä työkansan poikia papeiksi. Jussi -Jokinenkinhan, joka nyt on kappalaisena, kävi koulun aivan hyväin -ihmisten avulla. Kulki koulussa ollessaan syömässä herrastaloissa -ja yksi ja toinen rouva antoi hänelle vanhoja vaatteita. Sitte -ylioppilaana oli kotiopettajana useita vuosia jollain suurella -maanomistajalla Etelä-Suomessa. Ansaitsi siellä, luki sitte Helsingissä -ja nyt on pappina. Ja muuta monta on samallaista. - -Niin jutteli muuan rouva, jonka kyökissä Jussi Jokinen oli monta -ateriaa syönyt ja jonka herran vanhoja housuja hän myös oli monet -hiudille pannut. Konsulinnakin innostui rouvan selityksestä ja puhui, -että mutta mitähän olisikaan, jos Sami laitettaisiin kaupungin lyseoon. -Se oli kyllä ruotsinkielinen, mutta paremminhan Sami nyt voipikin lukea -ruotsiksi, kun on saanut alkuperusteet ruotsinkielellä. - -Siinä puheltiin, tuumittiin ja innostuttiin tuon isättömän lapsen -vastaisen elämän historian kehittelemisessä. Sami tuolla leikki -panttia herraslasten joukossa eikä tiennyt, että rouvat olivat saaneet -hänestä kokonaisen illan puheenaineen. Ja tuon pojan vastaisuuden -suunnittelemisessa oli nyt rouvain mielestä jotain uutuutta, rohkeutta -ja samalla lähimmäisen rakkautta, jotta se elosti rouvat ja loi -heidän puheeseensa vilkkautta, mitä ei ollut jokaisessa heidän -kahvikalaasissaan. - -Lopputulokseksi saatiin se, että konsulinna, joka oli aivan tuttu -lyseon rehtorin kanssa, puhuu hänelle pojasta ja jos Sami pääsee -köyhäin kustannuksella vapaaoppilaaksi kouluun niinkuin luultava on, -niin laitetaan poika sinne. Itse kukin rouvista lupasi muistaa poikaa -koulussa olon aikana ruualla ja vaatteella, jott'ei Annalle hänestä ole -kulunkeja. Rouvat tyhjensivät teekuppinsa ja asia oli päätetty. - -Piiat tulivat noutamaan lapsia kotiin, sillä ilta oli jo kulunut siihen -määrään, jolloin tuollaisten vierasten kestit loppuvat. Rouvatkin -alkoivat hommata poislähtöä. Samia jokainen hyvästeli erityisellä -ystävyydellä ja johtajatar kehotti häntä olemaan yhtä uutteran ja -kiltin kuin tähänkin asti, niin kyllä hän menestyy, sillä Jumala pitää -huolen siivoista lapsista. - - - - -XII. - - -Tuolla Pokkitörmällä kosken ranteessa se oli "iso koulu" joksi -rahvas kaupungin lyseota nimitti. Kaksikerroksinen kivitalo se oli, -vaikutukseltaan katsojaan jykevä ja totinen kuin kaikki valtion -rakennukset, suhteet koruttomat, ei edes rakennuksen otsalla kullatuita -kirjaimia, jotka olisivat katsojalle jollain vanhan ajan kirjailijan -mielilauseella tulkinneet tämän temppelin merkitystä. Mutta kaupungin -uhkeimpia kivitaloja, joita muuten ei ollut monta, se oli ja luettiin -kaupungin merkillisimpien rakennusten joukkoon, joita vieraalle -näytettiin. Ja kun oli joku keisarillinen nimi-, syntymä- tai joku muu -merkkipäivä, muistettiin aina käydä katsomassa, miten "aat" paloivat -"ison koulun" akkunoissa. Kaikki hengen viljelys kaupungissa kiertäytyi -tuohon rakennukseen, sillä korkeampaa tieteellistä sivistystä ei ollut -muilla kuin tämän koulun opettajilla, kun kaupunki oli kauppa- ja -porvarikylä ja rakasti enemmän käytännöllisyyttä kuin tieteellisyyttä. - -Nyt taas tänä päivänä oli määrä ottaa uusia oppilaita "isoon kouluun." - -Itsestään vetäytyivät raskaat eteisen ovet kiini, kun niistä -kuljettiin. Sami pääsi muutaman herran oven avauksessa sisälle ja tuli -väljään eteiseen. Siellä oli paraasta päästä pientä miesväkeä, aina -joku vanhempi ihminen joukossa. Ne kaikki pienet miehet olivat kouluun -pyrkijöitä ja niitä olikin läheltä ja kaukaa. Tuossa maalaispapin -poika ujona seisoi isänsä kupeella kotikutoisissa vaatteissaan, tuossa -kaupungin kauppiaan poika rohkeasti katseli kaikkia eteisessä olevia -odottavia ja tunsi vallan hyvin kaupunkilaisuutensa. Siellä oli entisiä -Samin luokkatovereitakin ja niiden joukkoon meni Sami. Hänestä tuntui -turvallisemmalta, että täällä oli jokukaan tuttava. Yksinään oli hänen -pitänyt lähteä koululle koetuksille, sillä äiti oli Bergin perunamaalla -kasakka-akkojen päällikkönä. Ei hän sieltä joutanut lähteä Samin -mukaan eikä juuri viitsinytkään lähteä herrain pariin sinne "isoon -kouluun". Eihän Sami ollut enää niin epatto, oli hän miettinyt, ett'ei -yksinäänkin voisi sinne mennä. Paremmin harjaupi, kun saa jo pienestä -pitäen toimittaa itse asiansa. - -Muutamia entisiä oppilaita oli tullut katsomaan uusikoita, joista -he näyttivät saavan varsin paljon hauskuutta. Oli tämä jo Samista -juhlallisempaa, suuremmoisempaa kuin siellä tanttein koulussa. Suojat -olivat suuria ja väljiä, kiviseinät paksut ja eteinen täynnä odottavaa -väkeä. Ja kun muuten suuria kiviportaita hypittiin toiseen kerrokseen, -kajahti koko rakennus sellaista kaikua, mikä niin omituisesti aina -vastailee valtion avaroissa saleissa. - -Tuossa jo tuli vahtimestari käskemään rehtorin kansliaan pyrkijöitä, -jotta he siellä saavat maksaa sisäänkirjoitusrahan. Sinne menivät -asiaan kuuluvat ja Sami niiden muassa. Hän haki esiin papinkirjansa -ja kolme kahdenmarkan hopearahaa, jotka Anna jo aamulla oli hänelle -laittanut kukkaroon, etteivät putoaisi. Ja kun hän pääsi eteen, -toimitti hän tehtävänsä kuin mies. Rehtori heitti häneen pitemmän -katseen, kai mietti, että tuossako on se poika, josta Bergin konsulinna -on hänelle puoltaen puhunut. Sen kultasankaisissa silmälaseissa asusti -jo Samin mielestä syvempi viisaus ja hänen katseessaan näytti olevan -sisällystä ja aina varma määrä, mihin se suunnattiin. - -Nyt jaettiin tutkittavat pienempiin joukkoihin viisi tai kuusi miestä -itse kuhunkin ja käskettiin erityisiin luokkahuoneisiin, missä heitä -kuunneltaisiin. Pari entistä luokkatoveria tanttein koulusta joutui -samaan sakkiin kuin Sami ja se taas tunnusti Samista turvallisemmalta. -Ensin oli maantiedettä heillä ja opettaja kyseli Europan suurimmista -kaupungeista, sitte sisälukua ja luetun sisällyksen selvittämistä, -raamatunhistoriaa ja laskentoa. Siinähän ne olivat ne vaatimusaineet -ja pian oli taas tuo uusi koulun kerros tutkittu ja punnittu, kutka -pääsevät. Juhlallisesti julisti rehtori sitte pääsevien nimet ja niiden -joukossa oli Samikin. - -Toimessaan olivat miehenalut, nimittäin ne, jotka pääsivät kouluun, -poistullessaan sieltä. Jokainen selvitti kovalla äänellä, mitä sekin -opettaja oli häneltä kysynyt, miten helppoa se oli tuo tutkinto ollut -ja sen semmoista. - -Kun Sami pääsi kotiinsa, teki hän ensiksi siirappivoitaleivän ja söi -sen. Sitä syödessään kertasi Samikin muistossaan tuota tutkintoa ja -iloisessa värityksessä se hänelle esiytyikin. Kaksi kysymystä oli vain -mennyt ohi: hän ei ollut muistanut Joosepin ikää eikä myöskään, mikä -on Serbian pääkaupunki. Ne opettajat, maisterit, olivat niin arvokkaan -näköisiä herroja, useimmat silmälasiniekkoja ja jollakin päälaki jo -paljas. Toista se oli sentään tuo koulu kuin tanttein, jotka väliin -itku silmin lapsia nuhtelivat, kun olivat niin helliä tai suuttumuksen -sappi heillä kovimmillaan kiehui. Mutta nuo maisterit ne eivät varmaan -itke... - -Kun Sami oli syönyt, lähti hän sanomaan konsulinnalle, että hän on -päässyt isoon kouluun. Konsulinna siellä ruokasalissa neuvotteli -ompelijattaren kansa uudesta puvusta ja oli hyvällä tuulella. - --- No, mitenkäs, Sami, on koulussa käynyt? kysyi heti konsulinna -nähtyään Samin. - --- Hyväästi, venytti Sami ja kallisteli päätään ikäänkuin ujostellen -sormi suussa. - --- Sinäkö pääsit lyseoon? - --- Pääsin. - --- No nyt sinusta tulee pappi! - -Konsulinna naurahti ja nauramaan pani Samiakin, sillä hän ymmärsi, -että se oli leikkiä tuo puhe. Siihen tuli Sveakin. Hän oli jo aamulla -koettanut tyttökouluun ja myös päässyt. - -Konsulinna käski piian kaataa pieniin kuppeihin Svealle ja Samille -kahvia, jotta saavat juoda, kun ovat niin kunnostaneet itseään. Svealle -ei tavallisesti annettu kahvia, kun lääkäri oli paremmin kieltäen siitä -puhunut. - -Illalla tuli Annakin muiden kasakka-akkojen kanssa kotiin. Hän ensin -oli pahalla tuulella, sillä tuolla perunamaalla sateessa oli ollut -niin kylmä ja väristävä. Hän antoi siksi lyhyitä vastauksia eikä -juuri suuria haastellut. Mutta kun hän kuuli Samin päässeen isoon -kouluun, lämpeni hän. Koko päivän irnusäät ja sen värisyttävät, -selkärankaa karsivat, kolakat sateet katosivat hänen ajatuksistaan kuin -taikavoimalla ja sijaan tuli suloinen, toivorikas mieliala. - -Nythän Sami oli ottanut askeleen, mitä eivät kaikki rahvaan lapset -ota, ensimmäisen askeleen herrasluokkaan. Ja jos hän hyvin matkaansa -pitkitti ja rouvat auttoivat niinkuin olivat luvanneet, niin Samista -voi tulla -- herra. Ja sitä ajatellessaan sykähti Annan mieli niin -omituisesti. - --- Hei pojat! Huomenna on Aleksanterin päivä ja silloin ne katurakit -saavat selkäänsä, huusi Fellmanin Jori päästessään sisälle -luokkahuoneeseen. Hän oli jäänyt toiseksi vuodeksi ensi luokalle. - -Sitte iski hän hajakantiset kirjansa pulpettiin ja kaivoi taskustaan -hoikan nuoran, minkä nenässä oli lyijypala. Alkoi sitä sitte kädessään -pyörittämään, jotta nuora mennessään kuuluvasti vihelsi ja lyijypala -kiivaassa kulussaan näytti yhtenäiseltä lyijykehältä. Tuossa nuoran -vingunnassa oli jo jotain toisia kiihottavaa ja sen ääni pian kokosi -rohkeimmat Jorin ympärille. Samalla kaivoi hän taskustaan sokuripalan -suuhunsa. Niitä hän aina varasti kotonaan sokuriastiasta, kun mamman -silmä vältti. - -Samikin vääntäysi pulpetistaan lähimmäksi Joria ja aivan -myötätuntoisella ihastuksella katseli hänen miehekästä käytöstään. Jori -oli aina tapauksen jälkeen tanttein koulussa ollut hänelle teerevä ja -kopeileva niinhyvin siellä tanttein koulussa kuin varsinkin täällä. Jo -vuotta ennen oli hän päässyt tanttein koulusta kuin Sami, sillä vuotta -ennen oli hän sinne mennytkin. - -Muuten oli Jori luokan oikea luoja ja komentaja samalla kun hän nyt -oli sen väkevin mies. Ja siksipä Samikin nyt oikein mahdottomuudella -muisteli, että hän kerran on pieksänyt Joria, sillä Jori oli nyt niin -väkevä. - -Teidän pitää, pojat, muidenkin laittaa huomen illaksi itsellenne -tällaiset plätkät, kehotti Jori ja taas pani plätkänsä soimaan. - --- Minä kyllä laitan, huusi Ebbi Ask, se kalpea kauppiaan kesakkonaama -poika, joka ennen Samin kanssa oli yhdessä tehnyt rynnäköitä -katurakkeja vastaan Bergin portin suojasta, mutta nyt ikäänkuin -halveksi Samia, kun täällä oli muita paljon suurempia urhoja kuin Sami. - --- Ebbi on poikaa! Jos tekin muut olisitte sellaisia, kehahti Jori -Ebbiä. - --- Minä laitan myös! Ja minä...! Ja minä...! kuului nyt yhtenä pärinänä -Jorin ympäriltä. - --- Entäs Tihinen? Se on semmoinen nauris! - -Sami tunsi korvia myöten punastuvansa noista Jorin sanoista. Ja muut -sitte vielä niille nauroivat ja virnistelivät hänelle. - --- Kyllä minäkin... sopersi Sami ujouksissaan, mutta säikähti samalla, -kun Jori löi häntä raskaasti selkään, jotta pöly nutusta lennähti ja -huusi: - --- Tihinen on poikaa, vaikka onkin pyykkiakan kakara! - -Jori oli kerran nähnyt Samin kantavan päänsä päällä korissa kadulla -jonnekin herrastaloon äidin silittämiä vaatteita. Jori oli kysynyt, -minne Sami niitä viepi ja Sami viattomasti suoraan vastannut, sillä -nuo matkat olivat hänestä mieluisia, kun rouvat aina antoivat hänelle -nisua vaivoistaan. Ja silloin oli Jori saanut sen tiedon, että Sami on -pyykkiakan poika. - -Mutta tuollakos Jorin sukkeluudella muut alkoivat nauramaan. Kyyneleen -palasta oli Samin silmässä, kun hän vetäytyi pulpettiinsa. Ja siellä hän -alkoi itkemään. Mutta kun Jori sen näki, meni hän itkevää lohduttamaan -omalla miehevällä tavallaan: - --- Kuule! ei täällä saa märistä, muuten -- me annamme selkään. Ei -meidän joukossa saa olla akkoja! - -Noilla Jorin pistokkailla ja karvailla sanoilla oli vaikutuksensa -Samiin. Hän häpesi itkemistään ja koetti salaa käden suojassa kuivata -kasvojaan. - --- Niin, ei se mies itke, kiitti nyt Jori leveästi, kun näki Samin -taukoavan kyyneltämästä. - --- Me annamme huomen illalla Tihisen kanssa katurakeille niin selkään, -että loikuu, imarteli Samia vielä Jori. - -Samia tuo Jorin puhe jo hyvitti, ja sitte tunnilla hän päätti itsekseen -myös ansaita Jorin kiitoksen, näyttää, että kyllä hän uskaltaa tapella. -Ja se olisikin ainoa keino millä päästä luokkatoverien silmissä tästä -halveksitusta asemastaan. Hänellä on suuri lyijykuula, sen hän takoo -laataksi ja sitte sillä suimii... - --- Fellman! Miten on latinaksi: Linnut lentävät, kysyi maisteri ja -hieroi vielä unesta silmiään tunnin alussa. - -Sami heräsi tuosta kysymyksestä haaveistaan ja alkoi seuraamaan -opetusta. Mutta vastausta ei tullut. Silloin huomasi Sami, että -tässä taas on oiva tilaisuus voittaa Jorin suosiota. Jori istui yhtä -pulpettia häntä takempana. Sami pani käden suunsa eteen, kyyräytyi -hiukan edessään istuvan seljän taakse ja kuiskasi: - --- Aves volant. - --- Aves volant, kuului nyt heti Jorin vastaus ja hän oli päässyt -pinteistään. Jori sai istua alas ja kun Sami hänen istuutuessaan katsoi -hieman taakseen, sai hän vastaan ottaa Jorilta kiitollisen silmäyksen. -Se Samia lämmitti kuin toukokuun säde. - -Kun koulupäivä oli loppunut, julistettiin huomiseksi lupa, koska oli -keisarin nimipäivä. Pojat hajaantuivat kotiinsa ja ensi luokka päätti -huomen illalla kokoutua kirkkotorille, mistä laumassa lähdettäisiin -katurakkeja tapaamaan. - -Sami päästyään kotiinsa, vaikka hänellä oli hirmunen nälkä, -- -äiti oli silittämässä muutamassa herrastalossa -- haki ensin esiin -lyijykuulansa, minkä hän kesällä Nuottasaarelta kasakkien patterin -takaa oli löytänyt ja alkoi sitä laataksi takomaan. Hän tekisi plätkän -sellaisen, ettei Jorillakaan... - -Ujostuttanut oli ensi päivinä kovasti Samia tuolla "isossa koulussa" -olo. Luokalla oli hän hiljainen ja välitunnilla istui kyyräyneenä -pulpetissaan valmistellen läksyjä. Muut ympärillä räyhäsivät, pitivät -isoa ääntä ja väliin häntäkin nykkivät, mutta hän kärsi nöyrästi -kaikki. Eikä hän pitänyt lukua, jos muut häntä hiukan sösivätkin, -kunhan vaan ei Möllerin Jonne, joka oli kipeäsilmäinen kultasepän poika -ja alituisesti ratuutti suussaan ryssän konvehteja, jotta mustuneet -hampaat suusta rumana paistoivat. Hän oli Samin pulpettitoveri, mutta -muuten hento ja hontelo kuin kesken ristiltä siepattu. Vaan kova toisia -kiusaamaan, kun vain tilaisuutta sai. Samiakin hän ensi päivinä mieli -aina tukasta nykkimään takaapäin. Mutta heidän edessään istui muuan -pystynenä, valkohiuksinen maalaispapin poika, joka oli arka ja ujo kuin -lammas ja jonka toiset sanoivat joka ilta itkevän, kun ei kaupungissa -saa lämmintä maitoa. Ja tätä kiusasi Möllerin Jonne aina ilkosiltaan ja -välitunnit yhtenään. - -Sami toimessaan takoi lätäkkäänsä. Hän mietti, että kun toiset pojat -näkisivät, kuinka hän osaa löylyttää katurakkeja, niin ne häntä -rupeaisivat niin arvottamaan kuin Joria. Samiin oli ajaantunut -sellainen tappelun kiihko, jotta huomeniltaa jo mieli palasti. Hän -tahtoi päästä halveksitusta asemastaan, hän tahtoi olla rohkea eikä -enää niin hiljaisena istua pulpetissaan välitunnilla tai aamulla, kun -ei vielä oltu oveja avattu, kytröttää vilussaan yksinään ulohtaampana -muista syyskylmässä tikapuiden puolapuulla, mitkä veivät koulun -katolle. Niin, hän oli ollut ensi päivinä kuin vasta juotettu vasikka, -mikä viihtyy vain emänsä seurassa ja määkien juoksee muita elukoita -pakoon. Mutta tästä lähtien hän meluaisi, räyhäisi, esiytyisi suurena, -härnäisi heikoimpia ja jos ei aina läksyjään osaisikaan niin hyvin -kuin tähän asti, niin ei sillä väliä, sillä toverien silmissä ei ne -pojat olleet erinkään ihailtuja, jotka hyvin läksynsä osasivat. Ja kun -Sami muisteli, niin ne, jotka aina läksynsä hyvin taisivat, olivatkin -enemmäkseen sellaisia ujoja, heikkoja ja muiden pilkattavia. Ei hän -enää ole sellainen arka ja ahertava kuin tähän asti on ollut. Kun hän -tulee kouluun, niin paiskaa hän kirjansa pulpettiin ja sanoo miehevänä -kaikkien kuullen: -- En taaskaan ole täksi päiväksi mitään lukenut! - -Niin se aina teki Jorikin, vaikka olikin lukenut. Ja muut häntä silloin -ihmeissään katsoivat. - - * * * * * - -Aleksanterin päivä lähestyi iltaansa. Samin käski Anna jälkeen -päivällisen mennä viemään hänen aamupäivällä silittämiään vaatteita -muutamalle rouvalle. Ensin Sami esteli, sillä hän pelkäsi, että joku -tovereista taas hänen näkisi. Mutta tovin torattuaan lähtikin Sami, -sillä tuo rouva, jolle vaatteet oli vietävä, antoi aina hänelle -vaivoista nisua. - -Muuten oli Samille jo rouvien kesken päivällispaikat määrätty, mutta ei -Sami vielä ollut niissä käynyt, sillä Anna oli sanonut, ett'ei vielä -ole tarvista lähteä suupalaa hakemaan toisesta talosta, kun hänelläkin -on tienestiä ja aina ruokaa kotona. Kirjat oli Sami saanut koulusta ja -muihin pieniin ostoksiin oli Anna itse antanut rahat. - -Juoksujalassa kiiruhti Sami, kun alkoi hämärtämään, kirkkotorille. -Siellä oli jo kasa ensiluokkalaisia ja Fellmanin Jori päämiehenä. -Siellä katseltiin toistensa plätkiä ja neuvoteltiin. Samikin veti -taskustaan plätkänsä, niin että sen kaikki näkivät, ja Jori huudahti -heti: - --- Voi mutta Tihisellähän on hyvä plätkä... paras kaikista! Kuule, -vaihdetaan me! - --- Vaihdetaan vain! vastasi Sami ja tämä oli hänestä riemuhetki, kun -hän sai Jorin kanssa huikata plätkiä. Hän oli jo sanoa, kun sitä -miehissä ihailtiin, että Joria varten hän on sen tehnytkin. Ja kun Jori -pani sen soimaan, surisi se kuin ampiainen, siinä kun oli niin leveä se -lätäkkä ja nuora vahva. - --- Tihinen se on poikaa vielä! kehahti Jori Samia ja Sami oli -hyvillään, kun Jori ei enää lisännytkään sitä pyykkiakan pojan -nimitystä. - -Jo alkoi tuikahtelemaan tulia "ison koulun" aihin, mitkä olivat -puusta tehdyt joka akkunaan ja kynttilöitä täynnä. Valovirta -leveni, laajeni tummaa kirkkoa kohden, mikä jäi pimeään varjoon -seisomaan, kun lääninhallituksenkin aat pantiin palamaan siinä -torin kupeessa. Triangeli sieltä ylhäältä tapulista ääntelikin jo -seitsemää ja säestykseksi kello hiukan alempana samaa kumisi. Tuo ääni -kuulusti tulevan jostain korkeasta synkkyydestä, mikä äänteli omaa -ilottomuuttaan. - -Poikajoukko alkoi astumaan torilta alas kirkkokatua suuressa ryhmässä. -Siinä puhuttiin kovalla äänellä, vinguteltiin plätäköitään ja -kolisteltiin kivikatuun raskaita saappaitaan, joiden koroissa raudat -kalahtelivat. Monen talon edustalla liekehtivät tuolla ulompana -talilamput kadulla puukapulain nenässä. Ja uuden rohtokaupan ympäristö -ui punaisessa bengaalitulessa. Ihmisryhmiä meni ja tuli, herrasväkeä -ja rahvasta, aikaisia ja lapsia. Talojen akkunat olivat valaistut ja -koristellut kuin häitä varten, ja niitä se kulkeva joukko katseli, -tarkasteli ja nautti niistä. Ainoastaan puiston kohdalla oli aina pimeä -synkkyys ja niiden suojelevasta povesta kuului katutyttöjen tirskumista -ja muita varjoa rakastavia äänenosotuksia. - -Talilamppuin ääressä peuhtaroi katurakkijoukko. Ne olivat pieniä, mutta -tanakoita pojan naperoita Vaaran puolelta kaupunkia. Pian oli Jorin -komppaniia niiden kimpussa ja pian tuli avuksi muita "rottia." Siinä -lyötiin nyrkeillä, päästeltiin plätkillä toisiaan ja vihaisina lenteli -kiviä ympäriinsä, jotta kävelijät saivat varoa päätään. - -Jori löi itse ja sai muilta muksuja. Muuan suuri katurakki iski -häntä vasten nenää, jotta veri alkoi valumaan. Sami pysytteli Jorin -kintereillä ja heitti tuota lyöjää plätkällään suoraan kasvoihin. Jo -tuli kolmannenluokkalaisiakin apuun ja katurakit hajautuivat mikä -minnekin. - -Mutta tästä lähtien pääsi Sami Jorin huomioon, melkeinpä suosioonkin, -sillä Sami oli osannut niin hyvästi lyödä sitä suurta katurakkia, jotta -Jori sitte asialle monesti jälestäpäin sydämmestään nauroi. - - - - -XIII. - - -Aina tuosta Aleksanteri-illasta asti luettiin Samikin niiden joukkoon, -jotka eivät olleet hätäpoikia luokalla. Hän sai aina istua niiden -rohkeiden neuvottelussa, olla alakartanossa mukana tupakkaretkillä, -joissa Jori aina ensimmäisen paperossin sytytti, ja esiytyä kuin -ainakin huomattuna henkilönä. Mutta tuosta onnellisesta tilasta -tuli loppu ja se tapahtui juuri noiden tupakkaretkien takia, -joihin hänkin ensin niin innolla otti osaa, koska ne olivat hänen -mielestään miehiä, jotka uskalsivat polttaa. Asia tuli ilmoille, että -kolmannenluokkalaiset kulkevat miehissä tupakoimassa alakartanossa. -Rehtori puhui kaikella kovuudella Samille, muistutti, että hän on -vapaaoppilas, jonka käytös ennen kaikkea tulee olla mallikelpoinen ja -hyvä. Ja vielä päälle päätteeksi lähetti hän kirjeen itse Samin muassa -konsulinnalle ja ilmoitti siinä Samin rikoksellisuuden. Konsulinna -häväsi Samia kaikkein kuullen kotonaan ja se häväistys tuntui -Samista kuin olisi viskattu kirvelevän kuumaa vettä hänen polttavaan -lannistuksen haavaansa, jonka rehtori puheellaan koulussa oli hänen -sydämmeensä purenut. Toiset oppilaat siirtyivät vain välitunneilla -polttelemaan tupakkaa alahuoneesta erään lähellä asuvan toverin -kamariin, mutta Samille oli tullut täysi tupakoimispanna, sillä jos hän -vielä kerrankaan poltteleisi, pantaisiin hän pois koulusta. Niin oli -rehtori sanonut lujalla katseella ja oikean käden etusormeaan pöytään -naputtaen ja rehtorin silloisen aseman ja äänen väreenkin muisti Sami -sitte koko ikänsä, sillä niin voimakas vaikutus sillä tapauksella oli -ollut hänen sieluelämäänsä. - -Sami alkoi tämän jälkeen vähitellen luikua pois huomiosta. Ja kun -hänen ulkonainen ihmisensäkin alkoi jo erkanemaan tovereistaan, -suureni väli vielä suuremmaksi. Hänen luokkatoveriensa puvut olivat -aina mallikkaat ja kauniit, räätälin suoraa päätä heille valmistamat, -kalossit talvella jaloissa, hopeiset kellot taskussa, ja joillakin -olivat ne kultaisetkin. Mutta mitäs hänellä! Annalla kun ei enää -ollut niin paljon pitojen laittamishommaa, sillä rouvien suosioon -oli päässyt toinen nuorempi pitojen valmistelija, joka ennen oli -palvellut kaupungin seurahuoneella, niin ei hän enää jaksanut omilla -säästöillään saada Samille uusia ja maukkaita vaatteita, vaan sai -Sami tyytyä vanhaan, Bergin konsulivainajan kesätakista pienennettyyn -nuttuun ja kauppias Lukanderin rouvan antamiin koin syömiin mustiin -verkahousuihin. Toiset housut, myös muutamasta herrastalosta saadut, -olivat hänellä juhlahousuina. Niissä rannut juoksivat pitkin lahkeiden -kuvetta ja olivat paksut ja tiiviit. Sitten kaulassa oli kovotettu -karttuuninen etu luunapilla kiini paidassa. Ulkomuodolleen oli Sami -kuin jonkun suuren talon asiapoika, mikä kuluttaa viimeisen herrahtavan -karvan talonväen miespuolien vanhoista vaatteista, joita hänelle -vinneiltä törkynä ajelemasta haetaan. - -Sami kulki jo syömässä herrastaloissa. Maanantaina ja perjantaina söi -hän päivällistä kauppias Tessmanilla tiistaina ja lauvantaina raatimies -Ahlbomilla, keskiviikkona ja sunnuntaina kauppias Lukanderilla ja -torstaina pastuurskan luona. Aina Bergillä oli hänellä määrä syödä -illalliset ja aamiaiset. - -Hän oli aina lukukauden lopussa käynyt näyttämässä -lukukausitodistustaan niille rouville, jotka hänet olivat kouluun -hommanneet. Ahlbomin rouva antoi hänelle aina silloin markan. Tessmanin -rouva suuren suppilon rusinoita ja Annalle kahvia ja sokeria viisi -naulaa yhteensä, pastuurska viisikymmentä penniä ja Lukanderin rouva -vanhoja, koin syomiä vaatteita. - -Anna asui vielä Bergin kartanopirtissä. Kun hän kävi rouvien luona, -niin eivät ne enää häntä niin ystävällisesti vastaan ottaneet kuin -ennen. Kyökissä istuttivat, ja nippis nappis kahvikupin antoivat. Tuo -uusi suosikki oli hänet syrjään sysännyt. Silitystä hänellä vielä oli -ja sen turvin hän eli. - - * * * * * - -Sami oli päässyt neljännelle luokalle. Hän oli ruumiiltaan suuri ja -kookas ikäisekseen; pystyhartioinen ja hiukan kumara. Mutta muuten oli -hän laiha ja kalpea ja kesakoita hiukan nenän ympärillä. Koulusta oli -määrätty haettavaksi kesän aikana seitsemänkymmentä viisi erilajista -kasvia. Ja niitä se Sami kävikin aivan uutterasti etsimässä, sillä -muuten oli kesä niin ikävä pienessä kaupungissa. Kumppaleita ei ollut, -sillä kaikki luokkatoverit kaupungista olivat kesähuviloissaan tai -maalla. Ja kun niitä joskus kaupungissa näki käymässä, olivat ne niin -pöyhkeännäköisiä ja helakkapukuisten ryökynäin kanssa, jotta hädin -tuskin Samia tervehtivät. Tuo kesä jo kerkesi heitä niin vierottaa -toisistaan. Sami mietti, että ne olivat onnellisia nuo, jotka saivat -olla siellä maalla kaikessa huvissa ja noin sievien tyttöjen kanssa. - -Ja entäs sitte itse kaupunki! Siellä olo tuntui yhdellaiselta kuin -riihessä hengittäminen vasta tapahtuneen puinnin jälkeen: se pölisi, -mutta ei mitään muuta. Ikkunat herrastaloissa olivat yltä päätä -liidulla sivellyt tai olivat verhot tiiviisti alaslasketut kuin -ruumishuoneessa. Taloja maalattiin ja tuore maali silmissä kuivi -paahtavassa auringossa, jonka säteillä oli polttava voima. Pöly lenteli -kaduilla, kun joku kauppiaan renki lihavalla syöttiläällä ajoi juoksua -makasiiniin tavaroita noutamaan tai ajuri viedä kyyssitti laiskalla -ruunallaan vesitynnyriä jonnekin taloon. Kärryjen lonkkuessa pirahti -aina vesihelmejä kuumille katukiville ja niiden näkö jo tuorentavasti -virkisti lamautunutta kulkijaa. Kaikkialla oli niin laiskaa, -väsynyttä ja kuumaa, paitsi satamassa, missä kyllä vintsit vikisivät, -höyryalukset puhkuilivat ja väestö uutterana aherti tavarain ääressä. -Ja koko satamaa kaunisti jalkain edessä läikkyvä, sinervä meri, jonka -toista rantaa ei näkynyt. - -Satamassa kävi usein Samikin hengittämässä meren tuoretta suolaa -ja katselemassa sitä tavarain paljoutta, minkä pienikin kaupunki -ulkomailta talvivarastokseen haalii. Omituinen viehätys oli Samista -katsella noiden sokuritoppien paljoutta, mikä lepäili lastilotkuissa, -siirappitynnyrien suuruutta ja viinien kirjavuutta, tuntea nenässään -kaneelin, pippurin, tupakin pistävä haju tai petroleumin yökättävä -löyhkä. - -Mutta siihenkin silti kesän pitkään kyllästyi. Kasvien etsinnässä se -kului silti aika hauskemmin. Sami oli laittanut itselleen erityisen -kotelon, mihin kukat pani ja se kupeellaan kulki hän lähellä olevilla -pelloilla ja metsiköissä. Pajukosta väänsi hän aina itselleen kepin -ja kulki sitte toimessaan, kuvitellen itseään herraksi, pitkin -maantietä ja kujia. Kun hän löysi kukan, niin alkoi hän sitä tutkimaan -kasvioppi kourassa. Siinä hommassa kului hupaisesti aika, sillä tuossa -tutkimisessa oli jotain jännittävää ja arvattavaa. - -Tuolla kaupungin poskessa oli pieni metsikkö raivattujen peltojen -keskellä, jätetty siihen muutamaksi merimerkiksi. Siinä kasvoi -Pohjolan hyvähajuisin kukka, Linnea borealis, ja siellä Sami usein -viipyi tunnittain. Sen ikivanhojen, mutta silti tuorepihkaisten puiden -latvoissa säveltyi niin ihana, melkeinpä lasta nukuttava soitto, kun -tuulen henki matkasi sen läpi. - -Sami makasi, väliin nukkuikin siellä. Kun hän pääsi sinne, heittäytyi -hän sen tuoksuvalle ruoholle maata seljälleen ja silmät taivasta -kohti. Ja silloin näki hän vain taivaan puhtaan sinen ja pilvien -juoksun. Harva metsikkö lauloi tuulen säveltä ja väliin sitä säesti -linnun pitkä viserrys. Tämä paikka ja tämä asento pani väkiselläkin -Samin haaveilemaan, kuvittelemaan tulevaa ja muistelemaan mennyttä. -Ja sentähden se hänestä olikin niin mieluinen tämä seutu, kun täällä -maatessa sydän löi harvemmin, keuhkot ottivat väljemmän henkäyksen ja -koko olemus tyyntyi. Samista täällä tuntui kuin näkymättömät kädet -olisivat sivelleet hänen ruumistaan erinomaisen hienolla, tuoksuvalla -salvalla ja nenään löyhyttäneet unettavaa lemua. Ei kumma, että täällä -Sami oppi haaveilemaan. - -Tuossa maatessa aina tuli jos jotain mieleen. Niin ne olivat menneet jo -neljä vuotta "isossa koulussa". Koulussa oli hän aina ollut paremmin -yläpäässä luokkaa ja aina vuodessa läpäissyt. Koekirjoituksissa -lukukauden lopussa oli hän aina auttanut Joria ja se oli jo jotain -hänen mielestään, kun hän niin voi tehdä. Kerrassaan nautintoa Sami -aina siitä silloin tunsi, sillä Jori oli vielä koko luokan henki ja -keskus, jota toiset ihaillen ympäröivät. Möllerin Jonne ja Askin -Ebbi olivat vasta nyt päässeet toiselle luokalle ja se entinen ujo -maalaispapin poika, jota Möllerin Jonne aina kiusasi, oli nyt heidän -luokan priimuksena ja opettajien "kultasilmä". Se luki niin kovasti... - -Sami hiukan kohousi ja tarkasteli ympärilleen. Aikoi jo lähteä pois, -mutta silti vielä painui maata selälleen. Siinä oli niin hyvä olla, -ettei hän hellennyt vielä pois lähteä. Uusia ajatuksia tuli pian -mieleen. Hän katsoi taivaan sineä ja koetti silmät seljällään tutkia, -oliko tuo sini pilvien kajastusta vai mitä. Ja siinä hänen katsoessaan -yhtäkkiä valui mieleen sellainen lämmin tunne: hän muisti Svean. Svea -oli jo suuri tyttö, tyttökoulun neljännellä luokalla ja kulki ottamassa -soittotunteja eikä juuri enää milloinkaan ollut Samin parissa. Ja nyt -kesällä, kun Bergin herrasväki oli maalla huvilassaan Salmessa, näki -Sami Sveaa vain joskus lauantaisin käymässä kaupungissa. - -Sami antoi ajatuksiensa lentää hänen suuressa, tuuheassa palmikossaan, -hänen sinisissä silmissään ja vertaili niitä mielessään taivaan -sineen tuolla ylhäällä. Sitte hän uneksi, että hän vielä maailmassa -on suuri virkamies ja Svea hänen rouvansa. He asuisivat komeassa -kodissa semmoisessa kuin rehtorikin, jonka luota hän oli käynyt -kirjoitusvihkoja väliin noutamassa. Heillä olisi huoneet niin tummat, -huonekalut niin täyteläiset ja vietereillä pingoitetut, hänen -huoneessaan suuri kirjoituspöytä ja sen päällä koreat kirjoituskojeet... - -Aurinko otti polttavammin Samin kasvoihin ja kimalteli niin hänen -silmissään, ettei hän saattanut enää katsoa suoraan ylös. Hän hypähti -pystöön, otti kotelonsa ja lähti vienosti vihellellen astumaan -keppi kädessä kotoa kohti. Tuo vihellys sai alkunsa sisällisestä -tyytyväisyydestä, mikä täytti Samin koko olemuksen. - - - - -XIV. - - -Takana oli pitkä, pimeä, likainen syksy, tuo velttouden ja väsymyksen -mainio kuva. Nyt oli murrosaika luonnossa, sillä talvi teki tuloaan. Jo -pari viikkoa takaperin oli viimeinenkin kukka varistanut lehtensä ja -runko lytyssä ja pehmoisena taipunut maata pitkin kohta hautautuaksensa -lumeen ja kuolemaan. Lapista saapuneet joutsenet joikuivat niin -äänekkäinä meren lahden ärjyillä jotka suolansa voimasta kuohuivat -täysinäisinä ja laajoina, että kuulusti kuin suuri koiralauma olisi -jänestä aivan kintuista purasemassa ja saaliin himosta kiihtyneenä -sydämmensä pohjasta uikutti. Mutta valituksen sekaista siinä oli tuossa -joutsenen laulussa, vaikka se muuten olikin voimakasta ja korkeaa. -Siinä ikäänkuin värisi joku puoliääni ja kajahti niin valittavalta -alakuloisessa syysmaisemassa. - -Nurmikot olivat kuin kulovalkean raiskaamat ja tuoreus ja pihkainen -mehu oli kadonnut havupuista, joiden oksilla kiekkuvia teeriä kaupungin -herrat sunnuntaisin kävivät ammuskelemassa. - -Oli sitte ensimmäinen pakkasyö. Kadut, mitkä vielä eilen pehmoisimmissa -paikoissa olivat vellinä venyneet, roudittuivat nyt yhtenä yönä, jotta -kovalle kolahteli maa kenkäpohjiin. Pilvet olivat kohonneet, ylemmäksi -ja ilma seestynyt. Vesi, mikä oli valunut kadun koloissa, oli jäätynyt -ja tuollaisia jäisiä suonia kiemuroi varsinkin rattaiden uurroksissa. -Oli ollut yö, joka oli ikäänkuin imaissut kaiken syyskosteuden, jottei -sitä ollut siihen märkääkään jäänyt. - -Kun Sami pisti nenänsä ulos lämpöisestä pirtistä kouluun mennäkseen, -hän oli jo kimnasisti ja lyseon viidennellä luokalla, niin kylmä -turkasen värisyttävästi karkasi vilulle arkaan ruumiiseen, jotta pää -itsestään painui hartioiden väliin, kädet sysäytyivät syvälle nutun -taskuihin ja Sami koetti kyyräytyä itseensä ikäänkuin suojellakseen -tuota lämpöä, mikä tuntuvissa asteissa ruumiista hävisi. - -Kouluun mennessä kerttyi yhteen useampia poikia, mitkä ensin olivat -äänettömiä ja jäykkiä kuin ainakin makeasta aamu-unestaan kylmään -säähän herätetyt. Vaan kulkiessa alkoi veri vähitellen kiivaammin ja -lämpöisemmin juosta ja keuhkoista huokuva ilma kuurasi suun seudun -tuskin silmiin näkyvällä huuteella. - --- Nyt on mainiota luistinjäätä, oli ikäänkuin kaikkien jo edeltäpäin -sovittu tunnussana, minkä aina uusi joukkoon tuleva lausui ja samalla, -jos oltiin katuristeyksen kohdalla, koetti poikkikatua pitkin -silmäillä tuonne ulapalle, että eikö sieltä silmään kiilunut kirkas -jää peilihohtoisena ja viekottelevana, jotta sen vaikutus jo tuntuisi -säärissä ikäänkuin valssin säveleet tanssikiihkoisen neidon jaloissa. - -Poikia kokousi aina suurempi lauma kouluun mentäessä ja tuota pikaa -tehtiin se päätös, että ennenkuin mennään kouluun, käydään koettamassa -jäätä satamassa. Sinne olikin jo tuolla risteyksessä yksi poikarypäs -menossa ja toinen liuta astui alas katua koulun puolelta samaan -suuntaan. Ja kun sitte jään kestäväisyys oli koeteltu, oli jokaisen -pojan rinnassa syntynyt niin rautaisen varma vakuutus, että nyt pitää -saada luistinlupa, ja koko päiväksi. Valittiin erityinen lähetystö -rehtorin luo ja tätä evästettiin jos jonkinlaisilla toivomuksilla -matkaan. Se meni rehtorin luo, toimitti tehtävänsä ja sai luvan. - -Hiiden hoppua tuli Samikin kotiinsa. Viskasi kirjansa pöydälle, haki -esiin remmiluistimensa, nekin hän oli konsulinnalta saanut, kun ei -niitä enää kukaan käyttänyt, ja alkoi ruosteisella viilalla niitä -vähän terotella. Hiukan niitä hangattuaan ja otettuaan pari voileipää -vastakkain taskuunsa, riensi hän rantaan. - -Kangistuneet olivat sataman melkein aina läikkyvät laineet, -kangistuneet jääksi, mikä ulottui kaupungin rannasta kauvas seljälle. -Pienet höyryveneet olivat jäätyneet tuohon paikkaan ja niiden kulku -taas tälle suvelle loppunut. Lastilotkut ja jahdit olivat kerrassaan -menettäneet kaiken kulkukeinonsa; niiltä oli ikäänkuin jalat poikki -hakattuja avuttomina ne näyttivät makaavan jään keskellä, mikä niihin -oli niin lähelle kiertäynyt, ett'ei tikkua saanut jään ja aluksen -laidan väliin. Ainoastaan jääsaha niitä voi auttaa. Olipa melkein -säälittävää nähdä, että kauniit kutteritkin olivat tuohon jäähän -rampauneet. - -Ja ranta oli mustana luistelijoista. Mikä pani luistimia jalkaansa, -mikä polvillaan jäällä auttoi jotain neitiä niitä jalkaan -kiinnittämisessä, mikä tuolissa luistellen työnsi edellään siinä -istuvaa naista, mikä sujutteli sääriään herrahtaviksi "ytterkanteiksi". -Jää hiukan rasahteli ja paukkui uutuudestaan ensimmäisten luistelijain -alla, mutta kohta äänettä antautui nuorison temmellyspaikaksi. Pienet -pojat ne äärimmäisinä luistelivat ja jää tuolla etäällä ulvoi niiden -alla. - -Sveakin oli luistelemassa. Hän oli puettu pieneen jakkuun, mikä oli -kuin valettu ruumiiseen. Hänen vartalossaan oli jo pyöreyttä, vaikka -piirteet eivät olleet vielä läheskään päässeet kypsyyteensä. Mutta -silmissä kiilsi jo neidon täysinäinen tunne ja hänen huulillaan oli -konsulinnan suopea sävy, mikä kun hymyksi sulasi, oli aivan hurmaava. -Siellä muiden samanikäisten tyttöjen parissa Svea luisteli. - -Aina yksi ja toinen kimnasisti meni pyytämään saada luisteluttaa -jotain tyttöä. Ja aina Jori oli ensimmäisinä. Paljon ne tytöt -Jorista pitivätkin, sillä Jori oli komea poika. Hänen tukkansa oli -romantillisesti aaltoileva ja sysimusta, lihakset jäntevät ja kasvot -tuoreet. Sitte koko miehessä oli sellaista rohkeutta ja varmuutta, mikä -pani kainoimmat tytöt ujostelemaan hänen seurassaan, niin miellyttävää -kuin se muuten heistä olikin. - -Nyt meni Jori tahtomaan Sveaa luistinkummppalikseen. Sami seurasi sitä -ulompaa hiukan jännittyneellä mielellä. Hän näki, miten Jori teki -kauniin ja kohtelijaan kumarruksen Svealle, jolle se nosti hieman verta -kasvoihin. Sitte alkoivat he käsi kädessä luistelemaan. Svean kasvoilla -oli hiukan lapsekas myhäily ja Jori vastasi siihen itsetietoisella -hymyllä, mikä hänelle oli erikoisesti ominaista. - -Svealta irtautui luistin hiukan ja Jori polvistui valmiin kavaljeerin -kaikella sukkeluudella sitä laittamaan. Sami katsoi sitä syrjästä ja -hän tunsi kateutta Joriin, ett'ei hän itse voinut olla niinkuin Jori: -sukkela, mielevä ja tyttöjä suositteleva. - -Tehtiin tuollainen pitkä rivi luistelijoista ja se luistellen koukeroi -kuin käärme muiden lomitse. Väliin kokoontuivat kimnasistit pyöröön, -yksi antoi äänet ja kohta kajahti ilmoille "Maamme" tai "Minun -kultani kaunis on". Ja sitä luisteltiin taas ja luisteltiin. Jori -ja muutamat muut pojat, paraasta päästä kuudennen ja seitsemännen -luokkalaisia, sillä niidenkin kanssa Jori oli hyvä toveri, lähtivät -Salmeen luistelemaan oluen juontiin, siellä kun oli oluttehdas. Jori -oli jo niin mies, että hän joi olutta, pelasi korttia ja kävi kaupungin -maneesissa tanssimassa ompelijattarien ja sen semmoisten kanssa. - -Puolen päivän rinnassa alkoi nuorukaisjoukko vähetä jäältä, sillä -silloin mentiin kotiin posket kuumina ja jalat tönkkinä paljosta -luistelemisesta. Mutta vaikkapa väsymys tuntuvasti painoi ruumista, -niin ei se silti saanut ryhtiä pois, sillä tuolla jäällä se oli vasta -ruumis oijennut ja nuortunut, jokainen jäsen verttynyt ja veri päässyt -kiivaaseen virtailemiseen ruumiissa. - -Sami sattui kotiin tullessaan yhteen Svean kanssa. Svea oli lähtenyt -pois yksinään jäältä ja hiljaan kävellyt. Kun hän oli nähnyt Samin, -niin oli vielä hiukan odottanutkin häntä. Samia tuo oudostutti, mutta -samalla hyvitti. Hänen sydämmensä löi kiivaammin ja hän aprikoitsi -mielessään, puhuttelisiko hän Sveaa neidiksi vai uskaltaisiko hän sanoa -sinuksi. Hänen halleva, vanha päällysnuttunsa, jonka hän oli saanut -Ahlbomin rouvalta hävetti häntä, kun Svean rinnalla pitäisi kävellä. Ja -kengätkin olivat niin suuret ja rumat eikä ollut kalossia... - --- Etkö sinä, Sami, kantaisi näitä minun luistimia? Minä olen vähän -kipeä, sanoi Svea ja hänen kasvoissaan olikin jotain kipua tuntevaa. - -Sami otti äänetönnä luistimet. Tuota varten se Svea oli häntä -odottanutkin. Ja hän luuli... Alakuloiseksi kävi Samin mieli ja -hän jätätti itsensä hiukan syrjään kuin palvelija. Eikä Sveakaan -häntä rinnalleen käskenyt; väliin selkänsä takaa lähetti Samille -jonkun sanan. Sitte portilla otti hän Samilta luistimet ja päätään -nyökäyttämättä sanoi kuivan kiitoksen. Sami tunsi itsensä kovasti -pettyneeksi. Tultuaan pirttiin olisi hän itkenyt, jos olisi yksin -ollut -- niin se hänen sydäntään kaiverti. Svea oli hänelle kopea kuin -kerjäläispojalle... - -Tuossa äiti jotain käryytti uunin edessä. Hän näytti jo niin vanhalta -ja kuluneelta. Ja kohtahan se Anna olikin neljässäkymmenessä. - - - - -XV. - - -Sami oli menossa syömään Tessmannille. Oli tammikuun loppupuoli ja -vihainen viima puristi veret ruumiin pinnalle, kun hiukankaan ulos -pistäysi. Se otti kuivaavasti kasvoihin ja pian kohmetutti ne. Ja kun -se pisti, pisti se säälimättömästi kuin mehiläinen. - -Pää oli Samilla painuneena rintaan, jotta viima ei niin olisi ottanut -ja kädet, jotka olivat punaiset kylmästä, koettivat koperoida -päällysnutun taskun pohjaa, mutta silti jäi niistä osa ulkopuolelle, -kun taskut olivat niin matalat, jotta viima vihaisena pääsi juoksemaan -avonaista hihaa ylös ja pani selkärankaa karmimaan. Kalossia ei ollut -ja kengät pohjalta olivat vähän rikki. Rikkouneesta paikasta tunkeusi -lumi sisälle, jotta jalkoja paleli. Samin tukeva vartalo värisi kovasti -ennenkuin hän pääsi Tessmanin portille. - -Muissa taloissa sai hän syödä itse herrasväen pöydässä sitte, kun ensin -herrasväki oli syönyt. Mutta Tessmanilla syötettiin häntä kyökissä, -minne kannettiin osa herrasväen pöydän tähteistä. Sami tunsi, että tuo -oli kovasti alentavaa, mutta täytyi myöntyä. Hän tiesi vallan hyvin, -että nämä palat olivat armopaloja ja että ne tarpeessa pitäisi ottaa -ylös, vaikka ne kadulle viskattaisiin. - -Päästyään Tessmanin kyökin lämpimään kohmetuttavasta säästä, tuntui -hänestä niin hyvältä. Nenään pisti maajas ruuan haju ja tämä kyökki -silti oli jotenkin kodikas. Loimoava valkea paloi hällän uunissa, -vesi kuumana pihisi resuvaarissa ja huone oli täysi kaikellaisista -kaluista ja astioista ja seinä kimaltelevista ruuan valmistuskojeista. -Tämäkin oli yksi niitä suuren herrastalon kyökkejä, mitkä kerjäläisestä -tuntuvat paratiisilta. Hänen mielikuvituksensa ei jaksa sen -herkullisempaa kuvitellakaan. - -Samin mielikuvitus kyllä jaksoi kuvitella parempaakin, mutta hän -lannisti sen, katkasi sen kevyet langat samalla veitsellä, jolla hän -kävi käsiksi höyrynsä jo aikoja sitte haihduttaneeseen lihakeitokseen. -Mutta haaleaa se silti vielä oli, sillä herrasväen pöydällä oli se -vain maannut tunnin verran. Sami söi, keskitti ajatuksensa tuohon -liharuokaan ja kuullessaan viiman vihellyksen akkunapielissä, tunsi -hän tyytyväistä mielialaa. Ruoka maistui hyvälle ja liemi lämmittävänä -solui alas vatsaan. - --- Maistuupa sille Samille hyvin ruoka, sanoi kyökkipiika ja kysyi, -pitääkö lientä olla lisää. - --- Maistuu kyllä, vastasi Sami suutaan pyhkien. - -Talon poika, joka kävi ison koulun ensimmäistä luokkaa, tuli kyökkiin -ja häntä puhutteli piika nuoreksi herraksi. Sami käsitti eron itsensä -ja hänen välillä, vaikka se kulki ensimmäistä luokkaa ja hän kuudetta. - -Kun Sami oli syönyt, paneutui mieli hetkeksi ajatuksiin ja kasvoille -nousi miettivä ilme. Niin mitä hän tekisi -- menisiköhän hän rouvan -luo...? - --- Onko mamma, Verner, kotona? kysyi Sami äkkiä pojalta, joka pakkautui -riskaamaan hänen kanssaan. - --- On, vastasi Verner ja samassa juoksi ruokasaliin, missä rouva oli. -Sami kohousi vitkaan perässä, ja juuri kun hän oli aukaisemaisillaan -ruokasalin ovea, kuuli hän Vernerin sanovan: - --- Mamma! "Karhu" kysyy sinua. Samassa alkoi Verner nauramaan. - --- Tst! Kuka niin puhuu! varoitteli rouva, mutta nauroi itsekin. - --- Kaikki meidän luokkalaiset sanovat Samia "karhuksi", se kun on niin -suuri ja ruma ja huonosti puettu, juttusi Verner naurua suu täynnä. - -Rouvaa tuo nauratti, että pienet pojatkin jo ovat niin huomaavia. - -Sami olisi jättänyt oven avaamatta, jättänyt koko talon, mutta piika -tuolla hällän luona katsoi häneen hiukan vihaisesti, sillä hän kai -luuli Samin oven takaa kuuntelevan herrasväen salaisuuksia. Sen -katseiden painosta, sillä hän arvasi niiden syyn, avasi hän melkein -tietämättään oven ja joutui hajamielisenä rouvan silmien eteen. -Kömpelösti sai hän tervehdyksen sanotuksi. - --- Päivää, päivää! No mitäs Samille kuuluu? kysyi rouva istuen -pehmoisella tyynytuolilla ja pitäen Vernerin päätä kainalossaan ja -siinä poikaa heilutellen. Kun Sami tuli, herkesi rouva kohta Verneriä -paijaamasta. Ja Vernerkin nousi ylös kuuntelemaan, mitä Sami sanoisi. - --- Minulla olisi hiukan rouvalle asiaa... Eikö rouva olisi hyvä -ja voisi minua vähän auttaa...? Minun pitäisi ostaa latinankielen -sanakirjat. Niitä ei saa koulusta... Ovat sieltä loppuneet, selitti -Sami matalalla äänellä seisoen oven pielessä. - --- Jaa, Sami nyt sinä et ole vähäisellä asialla. Eikö ne semmoiset -kirjat ole hyvin kalliita? Ne ovat semmoisia leksikoita? Vai mitä? - --- Ovat. - --- Nehän maksavat paljon? - --- Kaksikymmentä markkaa. - --- Mutta en minä, Sami, voi sellaista summaa antaa. Sehän on jo suuri -raha! - -Seurasi hiljaisuus huoneessa. Sami ei vastannut mitään, seisoi vain -väsyneesti oven pielessä kuin tappion jälkeen ja kuuli korvissaan, kun -kello konemaisesti otti pysyväistä tahtiaan. - -Rouva mietti ja Verner katsoi vuoroon mammaansa, vuoroon Samia. - --- Mutta minä käyn kysymässä patruunilta. Istu nyt ja odota! - -Sami istuutui ja rouva lähti patruunin luo. Hetken takaa hän sieltä -palasi kymmenen markan seteliraha kourassaan. Samin sydän jo ilosta -sykähti nähdessään sen. - --- Patruuni sanoi, ettemme me voi antaa koko summaa. Mutta tässä saat -kymmenen markkaa, jonka sitte, kun joskus pääset tienestiin, voit -maksaa takaisin. Ja sitte vielä patruuni käski sinun aina kuunnella -Vernerin läksyt, puhui rouva ja antoi setelin Samille. - -Sami otti rahan, kiitti, viipyi vielä hetken ja läksi sitte pois. -Mennessään päätti hän toisen puolen pyytää muilta rouvilta. Mutta käydä -kuuntelemassa Vernerin läksyt... se taasen veisi aikaa... Mutta hyvä, -että niinkään sai... - -Sami puristi seteliä lujasti kourassaan taskussaan. Se oli harvinainen -kapine hänen kädessään ja se tuntui sitä ikäänkuin lämmittävän enemmän -kuin tuo matala tasku. - -Kun Sami pääsi kotiinsa, sinne lämpöiseen pirttiin, kysyi Anna heti, -että mitenkäs kävi. Hän oli jo kokonaan alkanut epäillä rouvien -hyväntahtoisuutta. Pitoihin ei häntä enää hakenut kukaan rouvasihminen, -vaan joku talonpoikanen, joiden kesteistä ei suuria kostunut. Eikä -Annalla enää juuri ollut herrasväen vaatteita silitettävänäkään, sillä -rouvat sanoivat hänen likaavan vaatteet eivätkä sentähden vieneet. -Anna jo usein tuumi, että täytynee ruveta pyykeissä keväällä kulkemaan -kasakkana, kun ei enää parempaa työtä saa. Pyykkisaavin ääressä kai -hänen rouvien puuhissa rasittunut ruumiinsa onkin omiaan vanhenemaan, -mietti Anna katkeruudessaan. - -Sami löi setelin iloisena pöytään ja katseli äitiään. - --- Eikö tuon enempää? Ethän sinä sillä niitä saa, puhui Anna. - --- En saakkaan, mutta minä tahdon muilta rouvilta lisää. - --- Tuskin antavat. No ehkä konsulinna. Mutta älä mene häneltä -tahtomaan. Se kävi tässä vasta ja sanoi, että minun nyt pitää, kun -renki on pois pantu, ruveta hyyrystä luomaan lumet kartanolta ja -kadulta. Ja suvisin sitte muut roskat. Kyllä kai ne vielä meidät tästä -poiskin ajaa. Vaikka saanee noita huoneita niillä ehdoilla muiltakin. -Kyllä tämä elämä alkaa käydä surkeaksi. - -Sen sanottuaan pillahti Anna itkuun. Ulkona kaareusi väritön tammikuun -taivas ja sen näkeminen oli ilotonta. Ilma siellä vonkui, kuulusti kuin -sitäkin palelisi. Suuret lumikinokset olivat kartanolla, luotu vuoriksi -ja laidat olivat jyrkät kuin järvestä kohouvan kallioisen rannan. - -Olikin tänä talvena tullut kovasti lunta eikä kumma, että Anna itki, -kun ajatteli sen vaivaloista luomista ja suuren kartanon puhtaana -pitämistä, hänen -- vaimonpuolen. Miten se konsulinnakin voi olla niin -tyly! Mutta Lotti-neiti oli taas pannut konsulinnalle sisään. - -Silmiin tuli Annalle pöydällä lepäävä kymmenmarkkanen. - --- Vai tuon se Tessmanin rouva sinulle antoi, puhui jo Anna ja pyhki -silmiään. - --- Sen antoi, vastasi Sami ja selvitti, millä ehdoilla hän rahan oli -saanut. - --- Ei ne muut anna sitäkään! Kyllä minä jo ne tunnen. Epäilin jo -silloin, kun sinua kouluun laittoivat. Ja nyt näkyy, mitä ne auttavat. - -Siihen sanaan jäi Anna puhumattomaksi. Hän hermokkaasti hiveli -kädellään toista poskeaan ja silmät ajatusta täynnä tähtäsivät suoraan -eteen. Näytti kuin jotain taistelisi hänen sisässään ja hän päätöstä -tehdessään ei löytäisi todellista varmuutta. Viimein hän kysyi Samilta. - --- Tiedäthän sinä kauppaneuvos Lindmanin talon? Anna käänsi kysyessään -päänsä pois Samista. - --- Tiedänhän sen nyt toki, vastasi Sami. - --- Kun menisit sinne ja jos tapaisisit nuoren herran, sehän se nyt -kauppaneuvoksen kuoltua kai on isäntänäkin, niin minä luulen, että hän -antaisi sinulle sen lopun, enemmänkin kun sanoisit hänelle nimesi. - -Tuo puhe näytti Annaa vaivaavan ja hän tahtoi lopettaa sen niinpian -kuin suinkin. - --- Miten hän antaisi? kysyi kummissaan Sami ja katsoi suoraan äitiinsä. - -Mutta Anna ei vastannut mitään. Käski Samin vain jos hän haluaisi, -mennä koettamaan. - -Samista tuo oli vähän salaperäistä. Hän koetti tutkailla lähemmin asiaa -äidiltään, mutta mitään lähempiä selvityksiä ei Anna antanut, vaan -lähti ulos ja jäi sille tielle. Sami kuuli hänen nousevan rappusia -pirtin vinnille. Ja sinne Anna menikin. Siellä istuutui hän sen sievän, -punapohjaisen, siniruusuilla maalatun arkun päälle, jossa hän oli -pitänyt tavaroitaan Lindmanilla palvellessaan. Ja täällä hän alkoi -nyyhkimään valtaavien muistojen tuomaa kyynelten vihmaa. - -Mitään apua Samin elatukseksi ei Anna ollut Lindmanin nuorelta herralta -saanut koko Samin pitkänä elinaikana. Nyt tuli hänelle mieleen -pienoinen uhka lähettää poika pyytämään isältään apua. - -Sami pirtissä mietti, menisiköhän hän sinne, minne Anna häntä -neuvoi. Hän muisti äitinsä kertoneen palvelleensa ennen monet vuodet -Lindmanilla. Ehkä ne sentähden siellä antaisivatkin... Mutta miksi äiti -oli niin kummallinen? - -Sami pani kuitenkin päälleen vanhan päällysnuttunsa, mistä pumpulit -pois tursusivat, vuori kun oli useasta kohden rikki. Se päällysnuttu -oli jo ennen Samille tuloaan palvellut monet vuodet raatimies Ahlbomin -nuorta herraa, niin ettei ollut, kumma, jos se tahtoi keventää -painoaan. Ja Sami lähti Lindmanin taloon. - -Tultuaan Lindmanin talon luokse mietti Sami, että mistä hän sisälle -menisi, portistako vai tuosta kadulle johtavasta konttoorin ovesta. -Äiti oli sanonut, että hänen pitäisi tavata nuorta herraa, joka nyt -kuuluu olevan isäntänäkin. Sehän on semmoinen juro ja tyhmä, oli Sami -kuullut kerrottavan. Ja nuo Lindmanin nuoren herran ominaisuudet -ikäänkuin rohkaisivat Samin menemään hänen puheelleen. Ja olivat kai ne -maisteritkin, joiden kotona hän oli usein käynyt, niin arvokkaita kuin -tuokin... kauppiaan poika. - -Sami meni konttoorin ovesta. Hän pääsi pieneen eteiseen, soitti siellä -ovikelloa, mikä alkoi kilisemään yhtenään, ja odotti korvat porhollaan, -millainen se olisi, joka sieltä avaamaan tulisi. Tuossa vähän aikaa -seisoessaan juolahti Samin mieleen, että kyllä hän on kummalla -asialla -- ihka oudosta talosta rahaa pyytämässä. Hän on nyt suoraan -kerjäämässä... kun tulikin lähdettyä! - -Tultiin avaamaan ovea. Nuo askeleet tuolla oven toisella puolella -olivat Samista niin jännittävät ja jo niistä koetti hän arvata, -millainen avaaja olisi. - -Ja avaaja oli itse nuori herra. Hän katsoi Samia pitkään, peräysi -hiukan konttooriin, jotta Sami pääsi sisälle ja jäi sitte seisomaan ja -kysyvästi katsomaan Samia. - -Häntä sanottiin vielä nuoreksi herraksi, vaikka kyllä hän jo likellä -neljääkymmentä oli. Mutta kun hän ei ollut joutunut mihinkään toimeen -eikä kotonaan suuria tehnyt, niin pysyi hänellä tuo nimitys. - -Tuossa nuoren herran edessä seisoessaan tunsi Sami hätäytyvänsä, -ajatukset häneltä karkasivat ja hän seisoi vain ja katsoi. - --- Mitä teillä on asiaa? - --- Minä pyytäisin herralta vähän apua. Minun äitini on tässä talossa -ennen palvellut useita vuosia... - -Sami katsoi ympärilleen. Huone oli suuri ja kookas. Siinä oli -täyteläiset huonekalut ja konttooripulpettia oli parikin. Muita kuin -nuori herra ei näkynyt huoneessa; näin päivällisen jälkeen ne vielä -olivat poissa. Se rohkaisi Samia. - --- Mikä nimi? kysyi nuori herra. - --- Tihinen. - -Sami huomasi, että nuori herra punastui hiusrajaan asti ja heitti -häneen hätääntyneen katseen. Hän katsoi tutkien ympäri huonetta, meni -erään pulpetin luo, otti sieltä setelin, toi sen Samille, ja hän oli -niin säikäyksen lyömä, että hänen kätensä hiukan vapisi antaessaan sen -Samille. Arasti katsoi hän oviin, olivatko ne kiinni, ja sanoi: - --- Tässä on. Älä tule enää koskaan tänne! - -Samassa huusi vanhan rouvan ääni toisesta huoneesta Lennarttia. Ja -sitte kuului askeleita konttoorin toista sisäovea kohti. Nuori herra -oli niin hätääntynyt, että hän hiukan työnsi olkapäästä Samia menemään. -Mennessään näki Sami oven raosta konttooriin tulevan vanhan, lihavan, -hopeahiuksisen rouvan, jonka hän tunsi kauppaneuvoksettareksi. - -Kun Sami pääsi kadulle, oli hänkin hämmästynyt. Miksi nuori herra -punastui kuullessaan hänen nimensä? Miksi se häntä ensin teitteli, -mutta sanoi sitte yht'äkkiä sinuksi? - -Veri kohousi Samille päähään ja sellainen voimattomuus tuli jäseniin. -Puoli katuristiä kulki hän ajatusten hurjassa hyrskeessä, ettei hän -huomannut yhtään kulkevansa. Olikohan se todellakin niin, kuten nyt -mieleen jysähti...? - -Miksei äiti koskaan ruvennut mitään puhumaan hänen isästään...? Miksi -aina lukukausikertomuksissa hänen nimensä kohdalla oli: isätön...? Ja -miksi kerran Bergin renki oli häntä sanonut rikkaan herran pojaksi...? - -Nuo ajatukset olivat joskus ennenkin vaivanneet Samia, mutta hän oli -tyynnyttänyt itseään sillä, kun äiti hänen pienenä ollessaan oli -sanonut hänen isänsä kuolleen. Mutta se ei ollut kuollut... Se oli -tuo Lindmanin herra...! Siksi äitikin hänen lähtiessään oli niin -kummallinen... - -Samia väsytti, mutta kadulle hän ei ilennyt istua. Sydän takoi kovasti -ja ohimoilla tuntui veren kiivas juoksu. Mutta hän kulki, viima puhalsi -vasten kasvoja ja virvoitti häntä kuin pyörtynyttä. - -Hän otti setelin taskustaan ja katsoi sitä! Se oli kahdenkymmenen -markan raha, uusi seteli, kankea vielä uutuudestaan. Mutta iloiselta -ei tuntunut Samista, vaikka hän nyt oli saanut enemmän kuin alkuaan -oli lähtenyt pyytämäänkään. Katkera kipu alkoi nyt tasaisesti repimään -sydäntä. Hän oli isätön, hän oli... jalkalapsi, mikä oli syntynyt -ulkopuolella kirkkoa. - -Ja samalla puhkesi mieleen sellainen äitinsä halveksiminen. Hän tunsi -nyt vierasta tunnetta häntä kohtaan. Saattanut hänet sellaiseen -häpeään, polttanut häneen jo synnyttäessään hänet yhteiskunnan -häpeämerkin...! Kehtaisiko enää kouluunkaan mennä, sinne kaupungin -parasten poikain joukkoon, hän -- jalkalapsi! - -Sami tuli kotiinsa, nakkasi setelin suuttuneena pöydälle, heitti -äitiinsä, joka ensin katseli utelijailla silmillä, sellaisen pitkän, -syvän katseen, missä kuvastui hänen sydämmensä kipu ja minkä äitinkin -täytyi ymmärtää. Niin se katse oli katkera, pistävä ja soimaava. -Äidin silmät samenivat samalla tavalla kuin samenee auringon paistama -kesäinen maisema päivän terän yhtäkkiä pilveen mentyä. Hän oli ensin -näyttänyt niin sanomattoman utelijaalta saada kuulla, miten Samille -oli käynyt. Mutta kysyä ei hän enää rohjennut eikä Samikaan sanaa -puhunut, vaan otettuaan päällysnutun päältään meni Sami ikäänkuin -äitiään kaartaen pirtin takimmaisimpaan loukkoon, mikä alkoi jo hämärää -koota, kokosi sinne muutaman tuolin ja heittäytyi niiden päälle maata -lakkinsa päänaluksena. Ja Anna kuuli, että hän siellä vienosti nyyhki, -puolittain salaavasti itki. Siellä perillä oli kuustoistavuotinen -salaisuus Samille selvinnyt ja Sami häpesi häntä. Se koski niin -kipeästi Annan sydämmelle. - -Sami vain loukossa nyyhki. Hämärä alkoi laskeumaan jo -keskilattiallekin. Vielä tunnin takaa istui Anna samalla paikallaan ja -mietti. Sitte alkoi hän äänekkäästi kolistellen ikäänkuin saadakseen -rikkoutumaan tuota piinaavaa hiljaisuutta laitella kahvea tulelle. - -Saatuaan kahvin valmiiksi meni hän Samin luo laski pehmeästi kätensä -Samin olkapäälle kuin pelkäisisi häiritä häntä ja kysyi niin -sovittavasti kuin suinkin: - --- Etkö sinä, Sami, nouse juomaan kahvea? - -Sami nousi, mutta ei sanaakaan vastannut. Kupin joi hän kahvea ja alkoi -sitte lukemaan. Mutta Anna huomasi, että Sami tuossa pienosen lampun -ääressä muuta mietti. - -Samin käytös Annaa yhä enemmän nöyryytti. Hän tunsi niin selvään oman -rikollisuutensa, että mieli hävetä poikaansa. Ja hänen mieleensä -laskeutui niin poikaansa palveleva tunne, että hän olisi ollut valmis -tekemään, vaikka Sami mitä olisi käskenyt. - -Tuollaista hiljaista elämää, missä ei kuulunut muuta ihmisääntä kuin -tarpeellisimmat kysymykset ja vastaukset, oli Bergin kartanopirtissä -vielä koko seuraava viikko. Osottihan äitinkin käytös Samin mielestä jo -sitä, että hän oli arvannut oikein. - -Sitte seuraavalla viikolla Samin käynnin jälkeen Lindmanilla kysyi -Anna, sillä hän ymmärsi, että Sami oli nyt täysin selvillä isästään, -arasti ulompaa häneltä: - --- Mitä se Lindmanin nuori herra sinulle sanoi? - -Tuo kysymys oli niin Annaa vaivannut koko ajan Samin käynnin jälkeen -Lindmanilla, että hänen täytyi se viimeinkin puhkaista. - -Sami kertoi lyhyesti ja kuivasti käynnistään Lindmanilla väkinäisellä -äänellä kuin tunnustaisi hän elämänsä suurimman synnin. - -Kovasti painoi Samia tuo tieto, ettei hänellä ole eikä ole ollut oikeaa -isää. Koulussa hän aina ikäänkuin odottamalla odotti tovereiltaan -tylympää kohtelua ja oli kernas vaikka ketä auttamaan, minkä voi. -Hän oli mielessään alentunut luokkatoveriensa palvelijaksi ja oli -hyvillään, kun sai sinäkään olla, sillä hän häpesi itseään ja syntyään -noiden herraspoikien parissa, joilla oli tunnetut kunnialliset -vanhemmat ja esivanhemmat aina moneen polveen asti. - -Samia suututti koko hänen isänsä. Kaikki tuosta Lindmanin nuoresta -herrasta puhuivat ilkkumalla, kertoivat sen tyhmyyksiä toisilleen ja -hyvin ne pikkukaupungissa kulkivatkin suusta suuhun. Väliin luokalla -kuuli Sami niitä Jorin kertovan ja nauravan sydämmensä pohjasta -niille. Varsinkin Joria huvitti se, että Lindmanin nuori herra -onnistumattomasti usein hämäröissä kadulla tavoitteli talonpoikaisia -naisia ja että ne häntä peijailivat ja pilkkasivat. - -Sami noita inholla arkana kuunteli ja odotti, milloin ne kumppalit -rupeaisivat häntä härnäämään tuon tolliskon pojaksi. Mutta sitä ne -toiset eivät koskaan tehneet, sillä eivät he sitä tienneet. - -Toveritkin huomasivat Samin viime aikoina vielä umpinaisemmaksi kuin -ennen. Jori pilkalla selvitti, että Sami on silmittömästi rakastunut. -Tuollainen puhe Samia vielä enemmän loukkasi ja suolaa se oli hänen -kipeälle sydämmen haavalleen, kun toverit vielä nauroivat ja pitivät -hauskuutta tuolla Jorin selvityksellä. Yksinään hän istui pulpetissaan, -oli lukevinaan, mutta ajatukset hajanaisina harhailivat. - - - - -XVI. - - -Oli tullut taas kevät. Sami oli päässyt kuudennelta luokalta -seitsemännelle ja saanut vielä pienen stipendinkin. Hän oli kokenutkin -olla uuttera, sillä hän alkoi jo käsittää, että työssä se oli hänen -hupinsa ja lohdutuksensa. Kulkihan hän kyllä ennenkin aina puolivälissä -luokkaa ja meni vuodessa luokan; vieläpä vei Joriakin suureksi osaksi -mennessään. Aina koetuksissa lukukauden lopussa oli Sami antanut -Jorille "lapun". Tuo Jorin auttaminen ja palveleminen oli hänelle jo -tullut ikäänkuin jokapäiväiseksi asiaksi; se oli palvelus, joka oli -käynyt tottumukseksi ja jota tekemättä hän ei enää saattanut olla. - -Kun Sami taas kävi näyttämässä lukukausitodistustaan rouville, kertoi -hän heille saaneensa stipendinkin. Kun Tessmanin rouva sen kuuli, -muistutti hän Samille siitä rahasta, minkä hän oli antanut latinankielen -sanakirjoihin hänelle. - --- No nythän Sami voi maksaa meille takaisin sen kymmenen markkaa, -minkä Sami kerran sai leksikoihin, puhui hän. - -Ei ollut juuri erin hauskaa Samista noutaa tuo kymmenen markkaa kotoaan -siitä pienestä stipendistä, kolmestakymmenestä markasta, jotka hän -oli koulusta saanut. Mutta hän nouti sen ja antoi rouvalle. Rouva sen -saadessaan käski Samin vastakin olla niin ahkeran, että voi stipendin -saada. Onhan se avuksi. - -Eihän se enää Annan rahan saanti ollut erin hääviä. Siksi koetti -Sami itsekin vähin ansaita, vaikka vaisua se kyllä oli, käännöksiä -kirjoittamalla ja hakemalla vieraskielisiä sanoja käännöksiin -tovereilleen. Mutta nyt, kun oli kesä, iski hänen päähänsä uusi tuuma. -Kaupungin ulkosatamassa oli kesäseen aikaan paljon hommaa. Ja sinne -ne suuntasivat Saminkin toiveet kesäansiosta. Hän kävi kysymässä -muutamalta suurelta liikekauppiaalta jotain hänelle sopivaa työtä -siellä ulkosatamassa. Ja hän pääsi lankkujen ja lautojen merkitsijäksi, -kun ne kannettiin lastilotkuihin laivoihin vietäviksi. - -Nyt aukeni Samille uusi ala ja elämä. Joka aamu täytyi hänen nousta -viiden aikana aamulla ylös, rientää pieni eväskori kädessään rantaan, -mistä sitte muiden työläisten, mies- ja naispuolisten kanssa, -soudettiin veneellä Salmeen, ulkosatamaan. - -Tuolla Salmessa muiden työläisten parissa tuntui Samista ensin -hyvin oudolta. Toiset häntä alussa ivaten katselivat ja salamyhkää -nauroivat hänellä. Elihän siitä "isonkoululaisesta" ollut tänne heidän -joukkoonsa. Eikä Sami itsekään heti alussa osannut sulata heidän -karkeuksiinsa, heidän kovin suoraan puheeseensa, ja sukeltaa heidän -näkökantansa pohjaveteen. He nauroivat Samin kohteliaisuudella ja -silläkin, että Samilla oli aina niin sileäksi pää kammattu. - -Mutta vähitellen Sami tottui heihin ja ero, minkä "iso koulu" -herramaisuudellaan oli luonut hänen ja heidän välille, vähitellen -kadotti jyrkän harjansa ja luisui viikkojen muassa luisumistaan. Tuossa -lastilotkun kannella sai Sami usein maata ja venyä pitkät erät, sillä -aina ei riittänyt hänelle tointa. Ja hauskaa siinä olikin vötkistellä -ja imeä pientä piippuaan. Piipun hän oli ostanut ja alkanut polttamaan -tupakkaa, kun kaikki muutkin miehenpuoliset täällä polttivat. Ja se -olikin ollut muista jo suuri askel Samissa alaspäin tuolta herrojen -huipulta, johon hänet heidän silmissään oli nostanut hänen valkoinen -kaulustansa, kumarruksensa konttoristeille ja ennen kaikkea hänen -otsalle sileäksi kammattu tukkansa. - -Laivoja siinti silmiin ulompaa, höyrypursia tuossa silmäin edessä -alituisesti porkkasi, ja elämä yleensä oli vilkasta, vauhtiinsa -päässyttä ja uutteraa. - -Aurinko paistoi kuumana ja se oli ainoa rasitus Samista. Tuotiin -taas lautoja. Hän painoi niihin firman merkin ja laski ne, merkiten -kirjaansa. Sitte sai taas olla joutilaana. Siinä kerkesi katsella -ympärilleen ja tehdä havainnolta. Tuolla nuo vanhemmat miehet sahasivat -paksuja, nelituumaisia lankkuja. Yläpuoli ruumista oli heillä vapaa -kaikesta muusta vaatteesta paitsi valkoinen paita oli imeytynyt -ihoon kiinni kovasta hikoamisesta. Sahat pitivät kuivaa ääntänsä ja -aina roiskahti sahattu lankku äänekkäästi alas telineiltään. Miehen -pituiset, mutta ei kuitenkaan miehenvoimaiset, pojat sahasivat -tuonempana lautoja. Hiki näitäkin ruumista tiuhkui ja aina puseronsa -hialla vetivät kasvoiltaan pois väkevimmän hien. Vielä oli nuoria -tyttöjä, seitsemän-, kahdeksantoistavuotisia, aina latomassa sahatut -laudat pituutensa ja leveytensä mukaan eri pinkkoihin. Oli siinä -toimessa joillakin poikasiakin. - -Tuolla oli muuan tyttö, joka toisen kanssa kantoi korkealta -lautatapulilta alas lautoja. Se oli Ryypärin Saana. Tunsihan Sami sen -hyvin: muutaman työmiehen tyttö, mutta isä jo aikoja sitte kuollut. -Se Ryypärin Saana oli sievä tyttö, sanoivat kaikki. Posket olivat -verenvärikkäät, huulet ohuet ja vartalo muuten hoikka, ei ollut vatsa -iso ja laukkuna ruumiin etupuolella niinkuin useimmilla muilla täällä -työssä olevilla vaimoihmisillä. - -Sami tyttöä mielellään katseli. Ja se oli liikkeissäänkin niin rohkea; -oli hameensakin vetänyt niin ylös. että valkoiset, täyteläiset pohkeet -kuulakkaina paistoivat, avojaloin kun oli. Kun se aina käveli ylös -kaitaista lankkua tapulin päälle, paistoivat pohkeet vielä enemmän. Se -Samia kiihotti. Hän ei voinut toviin aikaan katsoa muuta kuin tyttöä. -Ja kun tyttö näki Samin häntä katsovan, alkoi hän hieman keikailla ja -nauraa kumppalilleen. - -Päivä päivältä vakautui Sami siinä ajatuksessaan, että täällä työssä -olisi paljon parempi olla kuin siellä "isossa koulussa". Sami tunsi, -että näitä hän ei ollut huonompi. Tähän luokkaan hän oikeastaan -kuuluikin, vaikka häntä väkisellä koetettiin sysätä toisiin kerroksiin, -ylempiin ilma-aloihin, joissa kyllä oli hyvä olla, kun niihin kerran -pääsi. Mutta siipisatojen ei ollut hyvä niihin yritelläkään. Mutta nyt -oli jo myöhäistä jäädä näihin oloihin. Eteenpäin täytyi rynnistää, kun -kerran oli joutunut niin pitkälle... - -Kun päivälliskello soi, niin riensi Sami muiden muassa muutamaan -lautaseen majaan, missä eväskontit olivat ja missä aina joukolla -syötiin päivällistä kaikellaisten juttujen sitä höystäessä. Jos yksi -sanoi sukkelasti, niin toinen vielä sukkelammin. Sitte naurettiin ja -keksittiin aina jotain uutta. - -Tämä puhe oli Samista paljon mieluisempaa kuulla kuin puheet siellä -luokalla koulussa haaleista ja muista semmoisista, joissa hän ei ikinä -ollut ollut. Mutta tätä puhetta hän oikein tajusi ja nauroi sille, -vaikka se oli väliin raakaakin. Vaan ei täällä auttanut ujostella ja -punastua, ja mitäpä sitä miehenpuolen tarvitsikaan, kun eivät liioin -naisetkaan sitä tehneet. Joku vanhempi vaimoihminen säesti vielä -karkeuksia mukaan. - -Oli sitte muuan lauantaipäivä ja jälkeenpuolinen. Kovasti satoi, niin -raskaasti, ettei saattanut yhtään olla ulkona pakalla. Vanhemmat miehet -menivät kotiinsa, mutta nuoremmat tuonne lautaseen majaan pitämään -sadetta ja odottamaan, että ehkä se vielä illan päälle selkeäisi. Ja -niin tekivät useat tytötkin. - -Siellä ensin juteltiin ja kisattiin. Mutta sitte alkoi eräs esittää, -että eikö panna olueksi. Ja pian seurasi sitä esitystä useimpien -myöntymys. Sami ei puhunut mitään. Aina kun muut olivat alkaneet olutta -hommata, oli hän kääntänyt niille selkänsä. - --- Eikös Tihinen panekaan rahaa? kysyi Samilta rahojen kerääjä. - --- En minä... en minä pidä oluesta. Se on niin pahaa, ja Sami samalla -sylkäsi vahvistaakseen puhettaan oluen pahanmakuisuudesta. - --- Missä se lapsi on olutta maistanut? kysyi eräs parissa kymmenissä -oleva nuori mies. - -Ja nyt seurasi yleinen nauru. Samilla sähähtivät veret korvan lehtiin -asti. Hän kaivoi esiin kukkaronsa, viskasi kokoojan lakkiin markan -ja katsoi vihaisesti ympärilleen. Mutta kaikki olivat jo heittäneet -nauramatta ja kokooja teki lähtöä oluttehtaaseen, mikä oli lähellä, -parin suuren korin kanssa. - -Kohta tulikin olutta ja innokkaina pojat asettuivat sen ääreen. Samille -työnnettiin avattu pullo. Mutta Sami antoi sen olla koskematta. Nuo -toiset laskivat pullon suustakin menemään olutta mahaansa niin, että se -silmissä pullosta väheni. - -Muutamat katsoivat nauru silmällä Samia. Sami ymmärsi sen pilkaksi, -mutta pulloonsa hän ei koskenut. Muutamat pojat antoivat tytöillekin. -Jotkut eivät huolineet, mutta useammat ottivat. Eräs tarjosi -kahvikupilla Ryypärin Saanallekin. Ja Saana otti. Se teki pahaa Samille -ja hän lähetti Saanaan varottavan silmäyksen. Mutta ei sitä Saana -näkynyt ymmärtävän, koska joi kahvikupillisen vielä eräältä toiseltakin -pojalta. - -Mutta jo alkoi joku Samia ilmikuuluvasti pilkata. Mitä ne puoliherrat -tunkeuvat työmiesten pariin, äänteli hän röyhkeästi keskilattialta -olutpullojen äärestä selkänsä takaa Samille. Samia se syvästi loukkasi. -Hän otti eväskorinsa, jätti pullonsa juomatta, ja lähti ulos rankkaan -sateeseen. Joku ivallinen naurahdus kuului perästä. - -Sami käveli ensimmäiseen laivasiltaan ja lähti höyrypurrella -kaupunkiin. Siinä höyrypurren penkillä istuessaan mietti hän, että -hän riippuu kuin muinainen Absalon tukasta taivaan ja maan välillä. -Taivas on tuo herrasluokka, jonka hyvin luudittuun ja lämpimään -uuniin häntäkin, likisattua, koettaa tuo "iso koulu" sysätä; maa tuo -työmiesparvi, jonka tuhkaseen pesään hän kyllä hyväksyttäisiin, kun -olisi ensin rypenyt itsensä sen noessa ja tuhassa. Mutta tämmöisenä -nyt hän ei kuulu kumpaankaan. Hän on noita yhteiskunnan orpoja, jotka -eivät tunne itseään kotiintuneeksi mihinkään säätyyn, joilla kaikki muu -on aina jossakussa suhteessa vierasta paitsi oman sydämmen ikävyyden -ja kodittomuuden lyönnit. Kummalliseen asemaan hän onkin joutunut: -ei herraslapsi eikä rehellisen työmiehen jälkeläinen, vaan siltä -väliltä. Ja tuo välillä riippuminen ei ole helppoa, ei vaan, siinä on -yhteiskunnallisen orvon täysi taakka. - -Ja ajatellessaan noiden työmiesten äskeisiä karkeuksia tunsi hän kovaa -suuttumusta. Niin ne olivat raakoja ja pistokkaita ja sydän tyhjä -kaikesta hienoudesta. Syvempi ihmisyys oli heissä vielä heräämättä, -tuhkan alla, minkä harmahtava karkeus kuulsi heidän jokaisesta -sanastaan, ikäänkuin hienona säädyttömyyden tomuna laskeusi koko heidän -ympäristöönsä. Miten hän oli heidän parissaan siksikin voinut viihtyä! -Ja vielä itseään uskotellut, että hänenkin olisi parasta olla niiden -parissa, niiden toverina, niiden ystävänä -- hyi! - -Äärimmäisiin jyrkkyyksiin ajautui tuossa suuttumuksen siivöittäminä -hänen ajatuksensa. Ja hänen sysinen mielialansa ikäänkuin vahvistui -ympäröivästä ilmasta. Taivas kun oli harmaa kuin vanha hursti ja vuoti -suuria vesinoppia, mitkä pudotessaan purren rasvattuun koneeseen -säilyttivät eheytensä. Koko ilmassa oli raskas vaikutus eikä sen -raskautta huojentanut edes tuulen virkistävä leuhaus. Kaikki oli -harmaata, halutonta ja nukkuvaista. - -Päästyään kotiinsa asettui Sami muutaman kirjan ääreen muutettuaan -ensin kuivia päälleen. Siinä hänen akkunapielessä istuessaan ajoi -hevonen kartanoon. Siitä laskeutuivat alas konsulinna ja Svea väljissä, -ulkomaisissa sadetakeissa ja levitetyissä sateenvarjostimissa. He -tulivat kesämajaltaan käymään kaupunkiin. Svean näkeminen nyt ikäänkuin -löi viimeisen iskun siihen naulaan, minkä kärjen tämä päivä oli -suunnittanut hänen sydämmeensä. Nyt se oli kokonaan sinne työnnetty ja -se karvasteli kuin lääkärin veitsi. - -Ajattelemastakin Sveaa oli hänen jo täytynyt luopua. Svea oli hänelle -kylmä ja hänenkin rakkautensa Sveaan oli jo alkanut jähtyä, kun se -esine, johon hänen ensi lempensä säteet olivat keskittyneet koko nuoren -voimansa lämmöllä, oli rautaa, jota lietsomaan tarvittiin toista tulta -kuin hänen lempensä tuli. Mutta aina joskus, varsinkin alakuloisina -hetkinä, leimahti tuo lemmen kipinä tuhastaan hänen Sveaa nähdessään -ikäänkuin lisäpainona jo olevaan taakkaan. Ei se silloin virvoittanut, -vaan aina lisää lannisti niinkuin elämän riemujen muisto kuolevaa. - -Konsulinna ja Svea menivät sisälle. Ja vähitellen alkoi hiiltymään -Samin Svea-muistelut, muistot entisistä lapsuuden riemuista, leikeistä -ja ystävyydestä. Ajatus tungeksimalla tunki takaisin nykyaikaan ja kun -se sinne pääsi, taittui kuin palanut kärsi hänen ensi lempensä omasta -voimattomuudestaan. Mitä hän Sveaa ajattelikaan --? Kaikkihan oli -turhaa hourailua, haavetuskaa ja sydämmen kipua...! - -Mutta Svean kuva hänen silmissään alkoi muuttumaan toiseen, -yksinkertaisempaan, mutta räivempään ja polttavampaan. Hän uskalsi -jo mietteissään ikäänkuin rohkeammin rakastaa Saanaa kuin Sveaa. Hän -uskalsi miettiä, että kuinka mahtaisi olla hauskaa saada suudella -Saanaa. Mutta sellaista ei hän ollut koskaan rohjennut ajatellakaan -Sveasta. Svea oli aina väikkynyt niin korkealla hänen ajatuksissaan, -ettei hän edes mietteillä ollut rohjennut lähestyä Svean huulia. -Hänen rakkautensa oli ollut Sveaan ikäänkuin veretöntä ja paljasta -haaveilua, mutta ajatellessaan Saanaa tunsi hän hermoissaan liikutusta -ja hänen sydämmensä nuorilla virroilla oli ikäänkuin kiivaampi kulku, -kun Saana tuli mieleen. Mutta tuossa jo itse Saanassa oli sellaista, -mikä pani hänet rohkeammaksi ja rajummat siivet hänen nuorelle -mielikuvitukselleen. Se tyttö oli koko virma ja raju ja sitte -- -työmiehen tyttö. - -Mutta se, että Saana joi olutta, tympäsi Samia. Vaan eihän se ehkä sitä -ymmärtänyt, kun muutkin joivat. Ja Sami antoi sen mielessään hänelle -anteeksi, sillä hänen suloisilla silmillään oli muistossakin niin -sovittava voima. - -Hän oli Saanaan mieltynyt, siitä hän ei mihinkään päässyt. Ja että -Saana piti hänestä -- no se nyt oli ihan varma! Miksi se muuten hänen -katsoessaan häntä kokisi olla niin keikaileva, niin lystikäs, niin -miellyttävä? - -Illalla piti lähteä palkoilleen. Aina lauantai-iltana se suoritettiin -kaupungissa liikkeen konttorista. Ja siellä aikoi Sami, jos sattuisi -sopiva tilaisuus, puhutella Saanaa, sillä hän jo mielessään kaipasi -häntä. - -Ja sattuikin niin, että he saivat melkein jäljekkäin palkkansa. Saana, -joka nyt oli puettu siistimpään pukuun, lähti menemään kotiinsa ja Sami -hotalsi perään hiukan arkana ja sydän tiheämmin lyöden. Jo pääsi hän -Saanan kohdalle ja Saana loi häneen hyväksyvän silmäyksen. Ujosti vähän -ensin Samia kävellä selvällä päivällä Saanan kanssa kadulla. Mutta -minkä sille rakkaudelleen teki! - -Ja he alkoivat puhumaan ja juttelemaan ja heidän ajatuksensa sulivat -niin kummasti yhteen. Kun Sami jo lopussa rohkasi muistuttaa Saanaa -oluen juonnista siellä Salmessa, naurahti Saana vain ja arveli, että -mitä se sitte teki -- pari kahvikupillista vain! - - * * * * * - -Useina iltoina tämän jälkeen oli Sami yksissä Saanan kanssa. Samista -oli niin helppoa ja kevyttä olla Saanan parissa ja aika kului kuin -siivillä joko istuessa puistossa kosken partaalla valoisana kesäyönä -tai kulkiessa iltasin kaduilla. Ja kun oli kansanjuhlia ja muita -huveja, tanssivat he yhdessä piiritanssia melkein yhtenään. - -Anna kuultuaan Samin olevan Saanan kanssa ei yhtään siitä pitänyt. -Mutta Sami oli varma rakkaudessaan ja löydettyään vastarakkauden -antautui hän siihen koko sydämmellään. Anna mutisi, että Samin -pitäisi olla parempien kanssa, mutta Sami vastasi vain siihen, että -kunniallinen tyttöhän se Saana on. - -Syysiltoina, kun jo "iso koulu" alkoi vaikutuksensa, kuljeskeli vielä -Sami Saanan kanssa. Mutta sen saivat pian hänen luokkatoverinsa ja -muut kimnasistit tietää, ja silloin annettiin Samille yhteisesti -toveriyhdistyksessä varoittava nuhde, että hän häpäisee koko koulun -maineen kaikellaisten tyttöjen kanssa kävelemällä. Ja selvällä -päivälläkin rohkenee vielä kaiken herrasväen nähden pitää sellaista -kurttiisia! Uhattiin ilmoittaa rehtorille, ell'ei Sami heti -lakkaisi seurustelemasta Saanan kanssa. Mikäs auttoi Samille: hänen -täytyi luopua Saanan seurasta, kun häntä siitä koko koulun kunnian -loukkaamisella varoitettiin. Naurahti Sami ivaten tuohon varoitukseen. -Hän oli nähnyt usean isonkoululaisen kuljeskelevan monenkin -ompelijattaren ja sen semmoisen kanssa, mutta he olivat silloin aina -pysyneet syrjäkaduilla. Ei hänellä ollut oikeutta rakastaa, ketä hän -tahtoi. Ja ne, joita toverien silmissä hän olisi saanut rakastaa, eivät -katsoneet hänen päälleen ei silmällä eikä helmellä. Tuo Saanan kanssa -olo kaikissa julkisissa pakoissa vei muuten osan hänen ennestäänkin -vähästä arvostaan koulussa ja luokalla. - - - - -XVII. - - -Ristiä sanoi kissa, kun jäälle kuoli! - --- Pata putosi, mutta ei särkynyt! - --- Pane päälle valttia, mitäs tiilestäsi säästät! - --- Enkä pane, kun on patarouvakin! - --- No pistä se, niin minä kaadan! Kas se on kumossa! Tuossa on herttaa! -Mitt hjärta har råkat i klämman... vihelteli Jori toimessaan, kun -sai kaateen tehdyksi, toinen silmä ummessa imien paperossia ja siitä -löyhyttäen tuuheita savuja. - --- On se Jori säkästynytkin todella! - --- Niin sanovat, ja nähty myös on. - --- On valmis kelle lyyry annetaan, jos saadaan, vakuutti Jori itsekin. - --- Täytyy sanoa, että Jorilla aina onnen rattaat pyörivät. - --- Miks'ei ne pulskalla pojalla pyörisi tyttömaailmassa! Nämä silmät -ja tämä tukka niillä sitä tyttöjen sydämmiä voitetaan, puheli Jori -itsetietoisen ylpeästi ja koetti sivellä hiukan näkyviä viiksenalkujaan. - -Samassa oli isäntä, muutaman rikkaan tuomarin poika maalta, kaatanut -punssia juomalasiin. - --- Jorin morsiammen malja! sanoi hän ja ojensi juomalasin, joita oli -ainoastaan yksi, Jorille. - --- Minä juon pikku Sveani maljan. Voi turkanen kuin me viime haaleissa -tanssimme kovasti, niinkuin sinä Alfred näit. - --- No enkös siellä minä ollut? - --- Oliko siellä Akilles? - --- Oli kyllä, ja näki sinun tanssit. - --- No juo sen päälle Ruotsin punssissa! Mutta eikö se täällä huoneessa -ollut Tihinenkin? kysyi Jori sitte olkansa takaa. - -Jori aina osotti Samille jonkullaista alamaista huomaavaisuutta, kun -Sami häntä koulussa auttoi. Ja olihan hän luvannut, kun Sami keväällä -Helsinkiin lähtee, hankkia hänelle mustan puvunkin, jos Sami häntä -ylioppilaskirjoituksissa lupaa auttaa ja sitte lupauksensa täyttää. Ja -Sami olikin luvannut. - --- Onko täällä Tihistä? kysyi isäntä myötä olkansa takaa, ja toiset -alkoivat nauramaan. - --- On kyllä, koetti Samikin vastata jonkullaisella leikillisellä -äänellä perempää huonetta sohvalta, missä hän oli istunut ja katsellut -noiden toisten kortinlyöntiä tuossa pöydällä lampun ääressä. Hän haki -aina määrätystä maksusta latinan sanat ylös isännälle ja oli nytkin -tullut niitä tuomaan, kun sattui tähän kalaasiin. - --- Juopiko Tihinen punssia? kysyi vielä isäntä olkansa takaa. - -Mutta Jori keskeytti tämän pilkan. Hän pani korttinsa nurinpäin -pöydälle ja otti juomalasin. Kaadettuaan lasiin punssia meni Jori Samin -luokse mielevänä ja sanoi: - --- Maista pois punssia! Jos osaat pelata korttia, niin tule seuraan! - --- En minä osaa... - --- Mutta punssia sinä kuitenkin osaat juoda? Se menee näin vain, ja -Jori pani näytteeksi Samille hyvän ryypyn menemään toisten nauraessa. - -Olihan Sami joskus maistanut punssia. Ja hän ymmärsi, että jos hän -vähänkin tahtoi lopettaa tätä pilkkaa, täytyi hänen maistaa. Jori -kehotti ottamaan lisää. Ja kun Jori kehotti, niin totteli Sami. - -Sitte alettiin taas lyömään korttia. Jori rupesi kehumaan -tanssitaitoaan ja muut myönsivät, että hän oli koulun paras tanssuri. -Ja nyt oli hän Svean, josta pojat aina luokalla puhuivat, kehuivat sen -kauneutta, sen suloutta ja miellyttävää käytöstä, kanssa tunnetusti -niin tuttava, että muut olivat jääneet kokonaan syrjään. Olihan siinä -sellaista mielevää tuon Jorin koko olemuksessa ja nytkin se niin -rohkeasti olan takaa heitti korttinsa pöytään. - -Ja nyt ensi kevännä pääsisi hän kuin Samikin ylioppilaaksi. Viime -luokalla he nyt olivat, ja jos hyvin onnisti, niin viime vuosi se tämä -heillä oli koulussa. - -Huone alkoi täyttyä tupakan savusta, posket pelaajilla olivat kuumat -ja heidän ääneensä lisäsi käheyttä aina väliin maistettu punssi. Jorin -käsi pelatessa putosi aina raskaammin alas ja kohta alettiin inttää -pelissä. Se väittely tuli niin kiivaaksi, että Jori nakkasi korttinsa -pöytään, jotta ne lensivät hujan hajan ja osa niistä tipahti lattialle. -Muut heittivät myös korttinsa ja niin loppui peli. Vielä sittekin -intettiin, kun peli oli jo lopetettu. Mutta kun isäntä kaatoi viimeisen -punssin lasiin ja tarjosi sitä, niin loppui kina. - --- Pojat! Nyt lähdetään Ilolaan! kehotti Jori. - --- Mutta tsjeneskaa? Onko sitä? - -Jori haparoi housuntaskujaan ja sai esiin hopea- ja kuparirahaa muutaman -markan. Ja isäntä vakuutti, että kyllä hänelläkin on. Niin sitä -lähdettiin. - -Ulkona leuhahti vastaan leppoisena syyskuun ilta heleässä kuutamossa. -Kun tuo joukko sinne ulos painui, syöksähti semmoinen paksu kerros -savua ja raskasta ilmaa ulos ovesta, kun se avattiin. Sami, joka -hiljaan muiden joukossa oli lähtenyt ulos huoneesta, kääntyi portilla -mennäkseen kotipirttiinsä. Enempää punssia ei hänelle oltu tarjottukaan -kuin mitä Jori tarjosi. Ja Sami oli siitä hyvillään. - --- Minne se Tihinen menee? kysyi yksi heistä. - -Jori meni ja tarttui Samia kiinni. - --- Tihinen! Tule mukaan! - -Sami ei kehdannut reutoa vastaan, kun Jori häntä vei käsipuolesta -vastaiseen suuntaan. Ja luokan mahtavimmat miehet halusivat häntä nyt -mukaansa. Vastustaa hän ei uskaltanut. - -Vaitelijaana kulki Sami muiden perässä ja kuunteli heidän jokseenkin -korkeaäänistä keskusteluaan. Kun päästiin kaupungin ulkopuistoon, niin -kiilui siellä puiden lomasta tuli kosken rannalla olevasta puisesta -majasta, mikä oli laudoista pyöreäksi kioskin malliin rakennettu. -Siinä myötiin olutta ja varsinkin koululaiset, siellä pimeinä -syysiltoina alottelivat juomistaan. Siellä tuntui heistä olo paljon -turvallisemmalta kuin kaupungissa näissä hommissa. Pieniä siltoja kulki -puistoa leikkaavien purojen poikki ja ne niin äänekkäästi tömisivät, -kun pojat nyt niillä järjestyksessä laulaen astuivat. Sitte tuli taas -hiekkakäytävä ja taas silta. Tuommoista tietä vuorottain ennenkuin -perille päästiin. - -Kuutamo oli heleä ja kuvaava kuin mieto sähkövalo näyttämöllä. Puut -siinä ryhmittyivät niin ihmeen somasti varjoissaan ja se hopeoitsi -pienissä pyörteissä puroissa hyppivän laineen. Ilma oli tyyntä kuin -maito ja sen väritys haaveellinen. - -Ravintolassa, jossa oli ainoastaan yksi suuri pyöreä huone, ei ollut -muita juojia kuin eräs ylioppilas. Karmini oli lämmennyt ja huokui -vienoa lämpöä huoneen ilmaan, mikä hajahti väkevälle tupakille ja -oluelle. Vieressä hyökyjään vyöryttelevän suuren kosken ääni tunkeutui -selvänä seinälautojen lävitse ja muodosti musiikin, mikä ikäänkuin -kiihoittavana vaikutti täällä käyviin vieraisiin, varsinkin näin -syksyisenä kuutamoiltana. Oluella ja sillä oli mahtava yhteisvaikutus -nuoren ihmisen kiihottuneeseen hermostoon. - -Tuo ylioppilas oli vasta viime kevännä päässyt "isosta koulusta" ja -oli varsin hyvä veikko Jorin kanssa. Heti Jori toimitti itsensä ja -kumppalinsa samaan pöytään kuin minkä ääressä ylioppilaskin istui. -Ylioppilas kätteli kaikkia muita paitsi Samia, jolle hän vain vähän -päätään nyökäytti. - -Siinä sitte istuttiin oluen ääressä ja jututtiin. Samia asemansa -vaivasi, sillä kukaan ei hänestä muuta välittänyt kuin että aina olutta -kaadettiin hänenkin lasiinsa. Hän olisi ensi alussa mielellään lähtenyt -pois, mutta ei rohjennut, kun toiset olivat hänet tänne tuoneet. Eikä -yhtään tarvinnut peljätä, että täällä olo tulisi koulussa tietoon, -jotta siitä rangaistusta saataisiin. Tämä oli rauhoitettu ala ja pian -sulki myyjäneiti akkunat lautaisilla luukuilla, niin ettei niistäkään -mitään näkynyt ulos. - -Otettiin lisää olutta ja laulettiin. Ylioppilas ja Jori osasivat paljon -"gluntteja" ja niitä sitä laulettiin. Toiset koettivat mukaan säestää. -Ainoastaan Sami oli vaiti. Samilla alkoi päässä olut kihoilemaan, -kiertelemään siellä ja nykkimään silmäkulmia. Tuli kuin ohut verho, -hienon, hieno, silmien eteen ja veret liikkuivat ruumiissa kiivaasti. - -Jo kohousi ylös ylioppilas, painoi keppinsä vaakasuoraan toisten pään -tasalle ja oli sillä antavinaan tahtia. Laulu luisti ja ilo yltyi. -Samikin tarttui rohkeammasti lasiinsa ja hän nauroi tovin aikaa, -niinkuin näytti, tyhjälle. Ylioppilaalla oli takki ja liivi hyvän -matkaa auki, jotta kiillotettu paidanetu kirkkaana paistoi. Valkoinen -lakki hänellä oli takaraivolla. Jori otti sen, pani päähänsä ja pisti -oman hattunsa ylioppilaan päähän. Samia tuokin nauratti. Ja hän nauroi -yhtenään. - --- Pitää sulkea ovet. Herrat ovat hyvät ja tyhjentävät lasinsa, kehotti -myyjäneiti. - -Pyydettiin saada vielä olla, mutta neiti oli taipumaton, sillä kello -yhdeksän oli määränä sulkea ovet. He nousivat ylös. Sami hoiperteli. - -Tultuaan puistoon näkivät he pari tyttöä siellä kävelevän. Ainahan -niitä tapasi siellä joku olla. Pojat menivät rohkeasti heitä kohti ja -Jori vihelteli mennessään. Kun tultiin likemmäksi tyttöjä, lähti Sami -yht'äkkiä hoiperrellen suoraan niihin päin huudahtaen: - --- Saana! - -Hän yritti tarttumaan Saanaa, sillä se se toinen tytöistä oli, kädestä, -mutta samassa tuli siihen Jori ja tyrkkäsi Samin kumoon. Otti sitte -Saanaa kädestä ja he lähtivät menemään vastaiseen suuntaan. Ylioppilas -kääntyi samaan matkaan toisen tytön kanssa. - -Sami koetti kontturoida ylös hiekkakäytävältä. Ja pääsikin. Mutta -pää oli raskas, ruumis painoi liian paljon ja hän istahti muutamalle -penkille. - -Sami alkoi penkillä kuorsaamaan ja nukahti siihen. Kuun valossa näytti -hänen kasvonsa aivan elottomilta ja pää retkahti perkin selkää vasten. - --- Mutta jopa tuo Tihinen on päissään! Kai se on ensi kertaa viftillä, -kun sille noin meni päähän, puhui eräs Samin kumppaleista. - --- Liekö tuo tänä päivänä syönytkään, kun sille noin meni päähän. - --- Ehkä on syönyt, mutta perunankuoria, ilvehti humalassaan isäntä. - --- Mutta lähdemmekö me sitä tuosta taljaamaan pois? - --- Tietysti, vastasi yksi ja alkoi tarttumaan Samiin. - --- Mutta missä saunassa se asuu? ivaili vielä isäntä. - --- Bergin kartanopirtissä se asuu, vastasi se, joka oli tarttunut -Samiin. - -Hän oli saanut Samin, joka sopersi vain sekavia sanoja, pystöön ja -kuljetti häntä jonkun matkaa. Mutta erin varmat eivät hänen omatkaan -askeleensa olleet, ja Sami painoi niin paljon. Hän hoipertui Samin -muassa muutamalle toiselle penkille ja siihen jäi Sami. - --- Kyllä se tuossa selviää, kun nukkuu, puhui isäntä. - -Samassa tarttui hän molempia tovereitaan kainalosta ja niin lähtivät -he kävelemään. Jonkun matkan päässä alkoivat he laulamaan astuessaan -kaupunkiin. - -Siihen penkille jäi Sami nukkumaan. Ilma muuttui yön tullen kolakaksi -ja alkoi puhaltamaan pohjoinen tuuli. Taivas kävi tähtiin ja kuun valo -kalpeni. - -Kauvan nukkui Sami. Montako tuntia liekään nukkunut? Kun hän heräsi, -värisi hänen ruumiinsa kuin haavan lehti ja hampaat alkoivat -lokattamaan. Jäsenet olivat kontetuksissa ja huulet kylmät kuin -kuolleella. - -Hän nousi ylös. Ensi alussa ei hän ollut tajussaan, missä hän oli. -Muisti sitte ja sydäntä vihlasi. Hän kulki väristen katua kotiinsa, -missä Anna odotti miedon lampun valon ääressä. Ihmeissään tutkaili -Anna, missä Sami on ollut, mutta vastausta ei hän saanut. - -Sami riisuitui ja pani vuoteelle maata. Hän nukkui melkein aamuun, -kunnes heräsi raskaaseen päänkipuun. Ja häntä vilusti niin -armottomasti, jotta vuoteessakin tahtoi väristä. Kyyneleet silmiin -tirisivät, sydäntä pakotti, mutta kovasti oli vilu. - -Kouluun ei Sami saattanut mennä. Anna itki ja koetti kysyä, -missä Sami on viime yötä ollut. Mutta vastausta ei tullut Samin -kokoonpuristuneilta huulilta, sillä kipu oli kova rinnassa ja kaulassa -ja ruumis kuumeni kuin olisi ollut ahjos alla. Kuumuus leveni jo yli -koko ruumiin ja toisessa keuhkossa alkoi tuntumaan paikallinen kipu. -Mutta Sami ei valittanut. Kun Anna aikoi mennä hakemaan lääkäriä, -kielsi Sami. Hän kovasti pelkäsi, että salaisuus tulisi julki ja -luokkatoveritkin joutuisivat hänen tähtensä kärsimään. Seuraavana yönä -Sami jo hourasi. Mutta kun hän siitä houreestaan selvisi, niin ei hän -valittanut. Anna nouti kuitenkin lääkärin ja se sanoi Samissa olevan -kovan keuhkopoltteen. Anna säikähti, hankki rohtoja ja koetti parhaansa -mukaan Samia vaalia. - -Opettajat koulussa kielsivät toisia oppilaita tarttumisen takia -käymästä katsomassa Samia, heitä, jotka siellä vielä eivät olleet -koskaan käyneet. - -Kuukauden päivät sairasti Sami ensi humalansa seurauksia. Parannuttuaan -oli hän vielä alakuloisempi entistään. - - - - -XVIII. - - -Oli huuruinen maaliskuun päivä, ja nyt oli ylioppilaskirjoitusten -määrä alkaa. Ilmassa oli vielä kuivaa pakkasta, vaikka aurinko jo oli -saanut säteihinsä täyden heleyden. Talvipakkasessa odotettiin opettajia -tuleviksi. Nyt ei edes päässyt sisälle lämpöisiin luokkahuoneisiin, -sillä ne olivat lukossa. Ja näki miesten päältä, että tänä päivänä -tapahtuisi jotain erinomaista. Sukkeluudet eivät luistaneet, vaan -olivat nuorukaiset hajamielisiä ja ajatuksissaan. Levottomuuden piirre -oli useimpien kasvoissa ja lausuttiin jos jonkinlaisia arveluita. - -Edellisenä iltana oli pidetty yhteinen kokous, jossa oli sidoututtu -auttamaan toisiaan niin paljon kuin mahdollista. Punssia oli vielä -vakuudeksi maistettu. Oli ollut kokouksessa Samikin, sillä Sami oli -luokan melkein paras matemaatikus; ja häneltä täytyi saada vakuutus -avustuksestaan. Erityisellä huolella ja huomiolla olikin siellä -käännytty Samin puoleen. Ja Samin rinnassa silloin vielä kerran välähti -tuo jo aikoja sitte kadonnut oman arvon tunne, vieläpä siihen määrään, -että kun Jori erittäin ystävällisenä lähestyi Samia täysinäinen -punssilasi kädessä tarjotaksensa sitä Samille, rohkeni Sami kieltäytyä -sitä juomasta. - -Vielä nyt tässä koulun kartanolla koetti Jori kaikessa hiljaisuudessa -todistaa, että tässä tilaisuudessa voi lähimmäisen rakkaus näyttää -kauneimman puolensa. Ja sitte korvaan sipisemällä muistutti Jori -Samille niistä mustista vaatteista. - -Samassa tuli pari opettajaa ja joukko pääsi huoneisiin. Tuossakin -päällysvaatteita riisuttaessa lähetti Jori Samiin silmäyksen, missä oli -paljon sisällystä. Samia mieli jo hänen hätäileväisyytensä naurattaa, -mutta silloin katsoi Jori häneen niin halveksivasti ja harmillisesti -kuin olisi tahtonut sanoa: kyllä vielä muistat, jos nyt et auta. -Nyt kerrankin oli Sami herra ja Jori orja, ja sekin se tahtoi Samia -huvittaa. - -Kun heidät asetettiin eri pulpetteihin, mies kuhunkin, koetti Jori -päästä Samia niin likelle kuin suinkin. Mutta toinen opettajistapa vei -hänet aivan toiseen päähän huonetta, ja se oli syntinen se silmäys, -minkä hän silloin loi opettajaansa. Sami kyyräytyi pulpettiinsa ja -odotti, mitä piti tulemaan. Jori iski silmää, kun opettajat eivät -huomanneet, pulpetistaan Samille vielä sillä varmistaakseen, että häntä -Samin pitäisi auttaa. Jorilta ei tavallisesti luistanut matematiikka -eikä latina, ja tuskin hän osasi virheettömästi kirjoittaa suomeakaan. -Ei kumma, että mies hätäili! - -Niin hiljaista oli huoneessa, että kuului kellon äänekäs naputus. -Juhlallisina olivat opettajat, aivan juhlallisina. Eipä heidän -juhlallisesta muodostaan puuttunut muuta kuin musta puku ja valkoinen -huivi. Nuo suuret sinetit kirjeiden päällä, jotka kaikkein nähden -aukaistiin, nuo erityisellä käsipainolla painetut paperit ja koko tuo -homma hajahti niin juhlalliselta, mikä sai alkunsa jostain yläilmoista. - -Latina se nyt oli kirjoitettava. Pidettiin pöytäkirjaa, milloin -kirjoitus annettiin, minuutin päälle, ja muutkin vähimmätkin tapaukset -siihen merkittiin. Joku kirjoitteli välinpitämätönnä, joku levottomana -pulpetissaan pyöri posket kuumina, joku toljotti ajattelevaisena -eteensä. Jorilla melkein hiki otsalle kohousi ja tuon tuostakin heitti -hän hätäisen silmäyksen Samiin. Mutta Sami vain kirjoitteli omissa -ajatuksissaan ja se pani Jorin myrkkyjä mielessään hautomaan, että -kun hänestä ei huolinut yhtään. Jori penkoi suuttuneena sanakirjoja, -joita hänellä oli kokonainen kasa, ja aina uusia lainaili hän opettajan -välityksellä kumppaleiltaan. Hänellä näytti nyt tällä hetkellä olevan -halu päästä ylioppilaaksi, nyt jos koskaan. Mutta sanoja ei häneltä -tiheään paperille putoillut. - -Sami nousi ylös ja meni juomaan virkistyksekseen muutamalla pöydällä -olevaa vettä. Jori työntyi perään ja alkoi sipisemään Samille. Hänen -sipinänsä oli kuumaa ja hätäistä, jolla hän koetti yhdellä suun -purkauksella hankkia kaikki tiedot tuossa muka vettä lasiin kaataessaan. - --- Tahtooko Fellman, että minä merkitsen hänet pöytäkirjaan tai ajan -suorastaan ulos! kuului samalla toisen opettajan kova huudahdus. - -Jori vavahti säikähtyneenä tuosta seljän takaa kuuluvasta äänestä ja -punerva hehku purppuroi hänen kasvoillaan, mutta apua ei hän kerjennyt -Samilta saada. - -Oltiin taas hetki. Vitkaan siirtyivät viisarit kellon taululla. -Pölyhiukkaset alkoivat elämään heleässä maaliskuun auringon säteessä. -Jori istui nyt hetken paikallaan kuin jäätyneenä asemassaan, -istui ja mietti. Mutta mitä? Sitä, että hän on tuomittu tässä -pelissä; ei tarvitse enää koettaakaan, sillä ei siitä mitään näy -tulevan. Opettaja oli kovasti puistanut päätään silmätessään hänen -latinankirjoitukseensa, mitä vasta oli kaksi ja puoli lausetta. - -Sami katsoi ylös ja kohtasi samalla Jorin katseen, missä oli jo -nöyrää rukousta. Se häntä säälitti. Hän alkoi kirjoittamaan toista -konseptia ja aikoi uhalla millä tahansa saada se Jorille. Mutta miten -saada se? Opettajien silmät olivat tänään paljon valppaammat kuin -ennen ja sukkelaan käänteleivät he ympäri. Ja jos joutuisi kiini, se -olisi kauheaa! Omasta puolestaan oli Sami jo aivan huoleton. Hän oli -kirjoittanut kirjoituksen ja toinen opettajista oli sen luettuaan -nyökännyt päätään ikäänkuin huomaamattaan. Hänellä oli hyvää ja -joutilasta aikaa ja sentähden ryhtyi hän pitkällisiin puuhiin kaikessa -salaisuudessa Jorin auttamiseksi. Hän oli ottanut mukaansa venäläisiä, -paperipäällisiä makeisia. Muutamasta sellaisesta riisui hän paperin, -laittoi latinankonseptin sellaiseen pieneen sykkyrään kuin itse -makeinen oli muodoltaan ja pani sen sitte huolekkaasti paperin sisään. -Kummatkin opettajat puhelivat selin häneen ja hän ensin mietti viskata -tuon mukavan makeisen Jorille. Mutta kun hän tarkemmin aprikoi, niin ei -hän uskaltanutkaan. Se olisi liian uhkarohkea koe ja voisi mennä aivan -turhaan ja turmioon. - -Nyt katsahti Jori häneen ja heidän katseensa tapasivat toisensa. Ja -opettajat olivat selin häneen. Sami tunsi hetkistä halua heittää -sykkyrä Jorille ja Jori jo kerkesi lukea Samin silmistä, että -jotakin oli Samilla tekeillä hänen auttamisekseen. Sami oli kovasti -jännityksessä ja hän osoitti Jorille makeista. Jori ymmärsi, iski -kuumeentapaisesti ja houkuttelevasti silmää Samille. Ja Sami heitti -kuin heittikin kumartuen pulpetin alitse Jorille sykkyrän. Mutta -sykkyrä oli kevyt, se jäi välille. Jorin silmissä oli sellainen syvä -harmi, kun hän katsahti Samiin. Mutta Sami tuossa paikassa katosi -pulpettinsa alle. Hänellä sydän takoi ja veri kuumana ruumiin pinnalle -virtasi, kun hän konttasi pulpettien alitse, otti sykkyränsä, sillä muut -oppilaat eivät olleet heidän vehkeitään huomanneet, ja heitti nyt sen -sieltä alta Jorin pulpettiin päin. Se meni määräpaikalleen, pysähtyi -kauniisti Jorin pulpetin alle ja Sami huomasi huonosta asemastaan, -että Jorin mansettikäsi pistäytyi sitä ottamaan. Heti palasi hän -kontaten ja hätääntyneenä takaisin ja omaan pulpettiinsa kohotessaan -oli hän niistävinään nenäänsä ja muka sitä varten oli alas kumartunut. -Mutta opettajat puhelivat vielä selin häneen, näytti kuin he jo -koulupäivän lopussa olisivat väsyneet noihin sukkeloihin käänteisiinsä, -joilla ei mitään saavutettu, ja Sami istui taas entisessä asemassaan -pulpetissaan. Mutta Jori oli pelastettu ja Sami tyytyväisenä näki -paikaltaan, miten intohimoisesti Jori ryhtyi kirjoittamaan latinaansa. - -Toisina kirjoituspäivinä sai Sami vielä autetuksi Joria ja melkein -samallaisilla keinoilla. Mutta säkkyröihin pani hän silloin mukaan -hienon lyijypalasen, jotta ne paremmin lensivät. Jorilla ei ollut muuta -vaivaa kuin koettaa tiheään ähöstetyistä paperilapuista saada selvää -kun alkoi niistä omiin papereihinsa kirjoittaa. - -Kirjoitukset päättyivät siten, että kaikki muut pääsivät, paitsi pari -pyrkijää. Jori ja Sami olivat niiden joukossa, joille akateeminen -portti oli jo ravollaan. - -Ja sitte seuraava kevät se oli hauskaa, vaikka työtä olikin paljon. -He ylioppilaskokelaat olivat päivän sankareita ja kaikkein yhteinen -huomio oli kääntynyt heihin. Saminkin sieluun ajautui keveyttä ja -hän todella nautti nyt elämästä, sillä hauskalta se tuntui olla -ylioppilaskokelaana, kun toveruuden henkikin nyt lämmittävämpänä -kasteena laskeutui hänenkin päällensä. - -Mustat vaatteet yliopistomatkaa varten laittoi hänelle Jori siten, että -raatimies Fellmanin vanhasta mustasta puvusta muodostettiin hänelle -puku; mutta Jori sen vanhempainsa silmissä antoi Samille lahjana, -tuota köyhää ylioppilaskokelasta auttavana almuna, sillä ei heidän -välipuheestaan ollut tiennyt kukaan muu kuolevainen eikä Jori sellaista -olisi vanhemmilleen tahtonut sanoakaan. Ja kun lähtöpäivä tuli, niin -toi Bergin piika sinne pirttiin Samille kukkakimpun -- Svealta. Se oli -anti, jonka arvon Sami kyllä käsitti. Ei hänen tarvinnut ruveta mitään -hourailemaan sen perustuksella, sillä Svea oli nyt niin varmasti Jorin -kahleissa kuin magneetti on raudan. Ensin Sami mietti, että olihan se -silti Svealta kaunis todistus entisestä lapsuuden tuttavuudesta, mutta -kun hän kohta sai kuulla Svean laittaneen sen konsulinnan pyynnöstä, -niin aleni sen arvo Samin silmissä paljon, kovin paljon. Rouvat -nimittäin olivat taas hommassa ja avulijaita Samille, niin nyt kuin -silloinkin, kun Sami ensimmäisenä pääsi ulos tanttein koulusta. - - - - -XIX. - - -Sami oli nyt ylioppilas. Hän itse siitä nautti ja Anna siitä nautti. -Anna arvotti nyt Samia niin kovasti, että hän aina kahvia juotaessa -asetti lusikan Samin kupille, mutta itselleen ei koskaan. Sami oli -päättänyt lukea tuomariksi ja lainopilliseen tiedekuntaan hän oli -kirjoittautunut. Häntä oli nyt viime aikoina niin kovasti miellyttänyt -tuo ajatus, että hän olisi kerran tuomari, mikä ratkaiseisi elämän ja -kuoleman asioita. Ja kun hän sitä ajatteli loikoen tuoreella nurmikolla -kaupungin ulkopuolella valkoinen lakki silmillä, jottei se ryvettyisi, -tai onkiretkillä katsellen veden kirkkaaseen kuvastimeen, miltä lyyry -siinä näytti, tuntui hänen olonsa aivan hurmaavalta. Ja onkin sillä -tuolla valkoisella ylioppilaslakilla hurmaava voima ensi kesänä, -vaikka sen omistaja asuisi maalaissaunassa, missä jokainen liike uhkaa -hävittää hienon ja puhtaan lakin. Tuohon lakkiin on kätkettynä niin -paljon entisiä pyrinnöltä, monien vuosien vaivaloista työtä ja uusien -toiveiden heilimöivä sato, jotta sen täytyy omistajaansa vaikuttaa, -samalla kun sen alla ikäänkuin väljemmin hengittää, hengittää -koulupakosta vapaata ilmaa, mihin seottuu nuoruuden kevään ensimmäinen -tuore tuoksu. - -Mutta kun alkoi syksy lähestyä, tulivat Samille toiset huolet: saada -rahoja yliopistossa oleskelua varten. Hän mietti ja punnitsi, punnitsi -ja mietti, teki suunnitelmia, mutta hylkäsi ne, teki velkakirjoja, -mutta ei mennyt niillä lainoja hakemaan. Hän pelkäsi mennä pyytämään -velkoja. Ja millä perustuksella hän niitä olisi anonut, mitä -vakuutta antanut, jotta rahain omistajat olisivat häneen luottaneet! -Tulevaisuutensa -- mutta sehän voi olla jo huomisen päivän katkaisema. -Niin mietti Sami ja hänestä tuntui kovin vastenmieliseltä lähteä -velkakirja kourassa hakemaan armelijaitten ihmisten sääliä. - -Mutta taaskin tuli apu kuin taivaasta. Ainoastaan Samin ujoin ajatus -oli siihen joskus voinut ankkuroida, mutta pian senkin heittänyt -epäilevänä paikan luotettavaisuudesta, koska siinäkin olivat laineet -väliin paiskelehtaneet liian ristipäisinä, liian jyrkkinä hänen -laudoiltaan vuotavalle alukselle. Mutta silti sieltä nyt itsestään -tyventä aukesi. Konsulinna muutamana päivänä elokuussa kutsutti Samin -luokseen, kysyi, onko Samilla rahoja tiedossa helsinginmatkaa varten -ja sai luonnollisesti kieltävän vastauksen. Ja hän lupasi kolme sataa -markkaa ensi lukukaudeksi, ja jos Sami ei sillä tulisi toimeen, niin -saisi hän hankkia muilta lisää. Hän ei vaatisi korkoja eikä takuita, -ei muuta kuin pelkän velkakirjan, jotta se pesässä näkyisi, jos hän -sattuisi kuolemaan ja Samissa tulevaisuudessa olisi miestä maksamaan. -Tuon kuulemisessa oli Samista jotain kevään kiurun ensi lurahduksista, -jotain toukokuun päivän sähköisestä sävelvirrasta. Niin riemastuttavaa, -keventävää ja sielua siivoavaa tummista tunteista! Hän kiitteli, -kosteli konsulinnaa ja riensi pirttiinsä nauttimaan onnestaan. Siellä -Anna, kuultuaan asian, vielä kerran viritti vanhan, jo aikoja sitte -rapistuneen konsulinnan kiitoskanteleensa ja lauloi päivän ylistystä -sydämmensä pohjasta. - -Elokuun ilta oli niin väkevä ja tumma, mutta silti valon värähdyksistä -rikas ja voimakas kuin se tavallisesti on. Sen henki oli lämpöistä ja -hyväilevää, mutta vapaa paahtavan kesäpäivän hikevästä ja raskaasta -kuumuudesta, mikä rampasee suurimmankin onnen nauttimisen. Niin -erinomaisen kevyesti ja ikäänkuin näkymättömän käden äänettömästi -pyyhkiminä kapenivat ilta-auringon valoläikät muuttuen viime lopussa -pitkäksi keilaksi, minkä kärki oli suunnattuna yhteen pirtin loukkoon -ja asema akkunaruudussa. Sami makasi sohvalla kädet ristissä päänsä -alla miettien onnensa suuruutta kuin menestyksestään riemastunut -kosija, ja silmät siirottivat eteen. Hän näki edessään tulevaisuuden -täynnä mielikuvituksen loistavia näkyjä, joille tämän illan omituinen -kuvaamavoima antoi selvät piirteet. Hän näki istuvansa tuomarina -jakamassa lakia ja sen muassa oikeutta, hän, joka itse oli niin -paljon kärsinyt jo kehityskautenaan kuin aholle kasvamaan viskattu -vesiperäisen kukan taimi, mikä parhaiten puhkaisisi ulos terää jonkun -mättään kupeen varjossa. - -Syyskuun alkupuolella laittautui Sami Helsinkiin. Merimatkaa -höyrylaivalla hän sinne kulki muiden mukana, ja niiden joukossa -oli Jorikin. Svea ja paljon toisia tyttöjä oli Joria saattamassa -höyrylaivalle, sillä Jori oli tätä nykyä koko kaupungin pulskin -ylioppilas. Svea oli koko kesän ollut Samillekin ystävällinen, -nyökäyttänyt kohtelijaasti päätään Samin tervehdyksiin ja kun -konsulinna väliin kesällä oli kutsunut Samia huvilaansa, oli -Sami saanut pelata krokettia Svean kanssa. Mutta Sami oli ollut -siksi järkevä, ettei hän ruvennut turhia hourailemaan tämän Svean -ystävällisemmän suuntaisen käytöksen pohjalle. Hän kyllä käsitti sen, -mistä se oli alkunsa saanut. Se oli tammikuun paahtamaton auringon -säde, mikä voisi yht'äkkiä loppua kuin oli alkanutkin eikä se talven -omaisella voimattomuudellaan suinkaan jaksanut kuolleita herättää, -virkistää hänen ensi lempensä entisiä oraita, mitkä hän jo mädänneinä -oli pois viskannut sielustaan. Ja olihan Svea muuten yhtämittaa -Jorin kanssa. Päivät päästään oli Jori muiden nuorten kanssa Bergin -huvilassa, sillä hänen isänsä huvila oli aivan sitä lähellä. Ja siellä -he leikkivät, tanssivat ja panivat toimeen pieniä huviretkiä. Mutta -väliin Jori _kahden_ Svean kanssa purjeet tuulta täynnä kiidätti -uudella paatillaan, jonka hän oli ylioppilaaksi pääsemisensä johdosta -saanut lahjaksi isältään, kohti aukeaa ulappaa. Silloin he olivat aivan -häiritsemättä kahden ja taivaan tuuli humullaan loi heihin rohkeutta, -jotta he niillä retkillä uskoivat toisilleen asioita, joita tyvenessä -ja suljetussa huoneessa olisi ollut vaikeampikin ensi kertaa tunnustaa. - - * * * * * - -Silloin kun Sami pääsi ylioppilaaksi, riehui puoluetaistelu -yliopistossa kuumimmillaan. Että ruotsinkielisestä koulusta tulleet -ylioppilaat olisivat olleet ruotsinmielisiäkin, ei aina pitänyt -paikkaansa, vaikka kyllä tavallisesti. Mutta koulusta ulos päästessään -olivat ne melkein yhteen puhkuun ruotsinmielisiä, vaikka heistä sitte -yliopistossa suurten kansallismielisten miesten vaikutuksesta monikin -heitti hyvästit entisille mielipiteilleen ja siirtyi suomenmielisten -nuoreen leiriin. - -Se lyseo, joka hautoi Samista ylioppilaan, oli seinäkiviinsä asti -ruotsalainen. Siksipä siellä oppilaiden kesken ei koskaan ollutkaan -mitään puoluetaistelun siementä, sillä sille ei siellä löytynyt -niin turpastakaan, johon tuo nuori kasvi olisi voinut juurillaan -pureutua. Toveriyhdistyksessä, konventissa, oli joskus pilalehdessä -vanhempien ihmisten puheiden mukaan naiivisti ja kömpelösti ivattu -puoluetaistelua. Kun nimittäin kaupunkiin hommattiin perustaa -suomenkielinenkin lyseo, niin sitä varten toimeenpantuihin arpajaisiin -eräs kaupungin värjäri oli voitoksi lähettänyt hiiren syömiä -talikynttilöitä, kirjoittaen niitä ympäröivään paperiin: "valoa -kansalle". Sami oli silloin seitsemännellä luokalla. Mutta tuo -tuollainen oli vain ohimenevää ja satunnaista laatua, mikä ei pannut -liikkeelle niin hiukkastakaan lyseon paksussa ruotsalaisuuden ilmassa. - -Mutta kun tultiin yliopistoon, niin siellä olivat asiat toisin. -Sami oli pysynyt kouluaikana untelona kaikelle puolueasialle, sillä -ensinnäkin hän sitä hyvin vähän tunsi, koulupoika ja lapsi kun oli, -ja toiseksi oli hänen jokapäiväinen hengitysilmansa ruotsalaista. Ja -vaikka hän olisikin kuinka ihaillut nuorta fennomaniiaa, niin käsitti -hän kyllä, ettei hänestä ollut sen tienraivaajaksi muiden oppilasten -keskuuteen. Arkana ja ujona hän pysyi ja kiitti kun sai semmoisena -esiintyä, sillä hänen seljässään oli isättömän lapsen lyijypaino. - -Mutta nyt tunsi hän itsensä vapaaksi kuin lintu, joka pääsee lentämään -häkistään, missä sitä on piinattu vuosikausia hampunsiemenillä ja -vedellä. Nyt voi hän yhtyä myös mihin seuraan ja puolueeseen tahansa, -sillä hän oli vapaa ylioppilas. - -Pian ryhmittyivätkin Samin entiset koulutoverit täällä yliopistossa -uusiin puolueihin, se kun oli melkein välttämätöntä, jos vaati -itselleen miehen nimen tunnustusta. Useimmat niistä vei mukaansa -ruotsalaisuuden virta ja sen laineille kaarnaksi keikkumaan -houkuteltiin Samiakin. Mutta Sami tunsi paremmin lähestyvänsä tuota -toista, kansallisempaa puoluetta ja ikäänkuin entisten pilkkain ja -ivain kostoksi, joita hän oli saanut kärsiä tovereiltaan koulussa, -liittyi hän suomenmieliseen joukkoon. Jori kyllä päästi sen johdosta -Samille suuren naurun, mutta Sami ei välittänyt. Hän tunsi tuon entisen -voimansa ja äkänsä, jonka koulu oli niin moneksi vuodeksi kukistanut -ja haudannut sielun sisimpään, taas heräävän ja synnyttävän hänessä -itsenäisyyttä, Ja Jorin orjuudesta oli hän nyt ikäänkuin taikavoimalla -vapautunut. Hän aikoi luoda itselleen uuden uran täällä, kun hänellä -kerran siihen oli tilaisuutta, sillä hän tapasi täällä pian ystäviä -samanmielisiä kuin hän itsekin ja niiden seuraan hän kohta riemastui. -Ne olivat alemmissa piireissä nuoruutensa viettäneet ja käyneet -suomalaisen koulun. Niiden parissa tunsi Sami itsensä kotiintuneeksi ja -voi aina asettua samalle näkökannalle kuin nekin. Ja yksi tällaisia oli -Samin asuntoveri Taavi Aronen, kotoisin Itä-Suomesta. - -Likaisen Vantaa-joen toisella puolella oli Sami hankkinut itselleen -asunnon, sillä siellä ne olivat paljon huokeampia kuin kaupungin -sydämmessä. Täällä asuivat he muutaman ruoka- ja olutkauppaa pitävän -vaimon luona, kivijalkakamarissa, missä vallitsi ikuinen kosteus -ja minne vievä käytävä oli pimeä kuin säkki ja kaikellaisen pienen -kapineen säilytyspaikkana. Huone oli silti jotenkin mukavasti -kalustettu ja siisti, paljon korkeampi kuin Annan pirtti siellä -kotona. Ja se oli aivan heidän hallussaan paitsi yöllä, jolloin siellä -kolmantena nukkui vaimon poika, konepajassa kulkeva nuorukainen, isätön -lapsi. - -Taavi oli jonkun maakauppiaan kasvattipoika ja sulavakielinen, kova -laulumies ja suuri suomenmielinen. Fennomaniian oli hän jo koulussa -ollessaan imenyt äidin maitona vereensä, suomalaisen koulun kun oli -käynyt ja kotoisin paikkakunnalta, missä tuskin koskaan oli ruotsia -puhuttu. Ja ympäristöään oli hän mainio muodostelemaan, huokumaan -siihen persoonallisuuttaan ja tekemään siitä samallaista kuin hän -itsekin oli. - -Luvuista ei Taavi nyt ensi lukukautena niin välittänyt, mutta kulki -sen sijaan henkensä perästä kaikissa suomenmielisten ylioppilasten -kokouksissa ja tutustui muuten Helsingin elämään. Usein noille -retkilleen sai hän Saminkin mukaan ja vei hänet aina uutena toverina -siihen suomenmieliseen, samoja näkökantoja näkevään parveen, jonka -joukossa etummaisina hän oli lentänyt yliopistoon tuolta pienestä -maaseutukaupungista. Että noissa kokouksissa ja toverikohtauksissa -usein lasi kädessä intoiltiin, oli aivan tavallista ja pian Samikin -käytännössä sen tavan hyväksyi. Se tuo täyteläinen lasi antoi kuumuutta -verelle, rohkeutta mielelle ja hellyyttä sydämmelle. Ylioppilas ja -lasi ne olivat vielä siihen aikaan melkein yksi käsite, tai ainakin -eroamattomasti kuuluivat yhteen. - -Samin ohjelma oli nyt niin läpeensä selvä ja kuultava. Karkottaa -ruotsinkieli pois kaikesta muusta Suomesta pieneen ruotsalaiseen -rannikkoasutukseen ja viime lopussa sekin sulattaa muuhun suureen -Suomeen, tehdä suomenkieli maan viralliseksi ja sivistyskieleksi sekä -perustaa suomenkielisiä kouluja joka soppeen maata, jotta niissä -kasvaisi se puhdas falangi täysilukuisena, mikä uskaltaisi teossa -täyttää aatteet. Ja sitte kaikissa muodoissa esiintyä pohjakarvaltaan -kansallisena ja suomalaisena, ei koskaan puhua ruotsinkieltä eikä -tekeytyä oppineeksi rahvaan silmissä, vaan olla sen kanssa yhtä luuta -ja verta ja asettua tavoissaan ja käytöksessään sen kannalle; muuttaa -muukalaiset sukunimet suomalaisiksi ja viettää kansan pakanallisuuden -ajoilta jääneitä merkki viettoja oikeina suuren isänmaallisuuden -jouluina. - -Jokaisen ohjelman täyttämisessä ovat omat pienet tilinsä, lukuun -ottamatta suuria perusmenoja. Nuo tuollaiset pienet kulut -ovat yksilöllisiä ja oikean toveruuden hengen ylläpitämiseksi -välttämättömiä. Ja että niitä Samillekin karttui, oli luonnollista. Kun -hänen konsulinnalta saamansa rahat näyttivät loppuvan ennen lukukautta, -teki hän Taavin kehotuksesta kahden sadan markan velkakirjan ja nosti -sillä rahat osakunnan rahastosta, mistä niitä oli tilaisuus semmoisella -tavalla saada. Taavi teki samoin osakuntansa rahastossa, ja nyt oli -heillä taas rahaa ottaa osaa toverien suuriin hengen pyrinnöihin. - -Usein olivat he -- Taavi luki maisteriksi -- poissa luennoilta -yliopistosta. Ensi lukukautena ei ole tapana niitä kuunnella, sillä -ensi vuoden ylioppilaan on velvollisuus tutustua ympäristöönsä ja -siihen kaupunkiin, joka on tuleva hänen monivuotiseksi asuinpaikakseen, -niin sanottiin, ja nuori ylioppilas, jos kukaan, on valmis noudattamaan -isiltä saatuja traditsiooneja. Ja tämä tällainen elämä oli Samista -niin viekottelevan hauskaa, verrattuna siihen, jota hän koulussa oli -viettänyt. Nuo uudet nuoret toverit häntä arvottivat samoin kuin -itseään ja kuumissa ylioppilaskokouksissa tuli moni vanhempikin -kilistämään lasia hänen kanssaan ja esitteleimään. Hän tahtoi, kun -hänellä oli siihen tilaisuus, laulaa täydestä sydämmestä muiden -vapaiden lintujen kanssa nuoruuden kevään ylistystä puistossa, jonne -eivät haukat päässeet, nuo haukat, joita hänen oli ennen täytynyt -nimittää tovereiksi. - -Sami oli tarttunut ensi ylioppilaslukukauden ilon hurmaavaan lasiin -eikä huomannut, ennenkuin hän oli sen pohjaan juonut. Lukukausi -oli lopussa ja edessä häämötti joulu talvihuurussaan pienessä -maaseutukaupungissa siellä kotona Bergin kartanopirtissä. Hänen -omassatunnossaan viisti nyt tilinteon katkera ajatus eletystä, -ensi lukukaudesta ja mitä siinä oli aikaan saatu. Ei näkyväisesti -mitään opintokirjaan, mutta Sami lohdutti itseään sillä, että hänen -näkökantansa oli laajentunut. Ennen ei hän ollut tiennyt mielestään -niin mitään elämästä. - -Hän ryyppäsi vielä lähtijäiset nuorten toveriensa kanssa. He lupasivat -kirjoittaa toisilleen ja sitte taas seuraavalla lukukaudella tavata -toisensa täällä Helsingissä. Sami laittautui matkalle junaan -sinä päivänä, jona hän ei tiennyt yhtään entisistä "ison koulun" -tovereistaan lähtevän. Niiden kanssa ei hän ollut ollut koko -lukukautena missään tekemisessä, sillä hän kuului toiseen parveen kuin -ne -- kansan sortajat. - -Mutta kun rautatiematka loppui ja hän oli saanut matkatoverikseen -muutaman kotokaupungistaan kotoisin olevan kauppapalvelijan, mikä -sattumalta oli käymässä pääkaupungissa -- saivat istua monta päivää, -reessä tuntui Samista hiukan ahdistavalta lähestyä kotikaupunkia. -Että hän oli rikkonut jotain, se tunne hänen sisimmässään vähitellen -pullahti esiin ja vaivasi häntä. Mutta hän lohdutti itseään sillä, että -hän olikin koulussa liiaksi kärsinyt. Tämä oli ollut vain hiukan syyn -sovitusta, että hän rennommasti nyt oli elänyt. - - - - -XX. - - -Oli aamupäivä, kun Sami pääsi kotiinsa. Anna tuli hyvilleen, kun -näki poikansa, mutta Samiin kohousi vastenmielinen tunne pirttiin -astuessaan. Miten se sentään oli mitätön ja kelvoton tämä pirtti -ylioppilaan asunnoksi! Sami katsoi inholla mustuneita leipitankoja -katossa ja näki Annan rukin tuossa keskilattialla kojeineen kuin -puhuvimpana todistuksena asunnon, Annan ja -- hänen itsensä -huonoudesta. Samista tuntui kuin pitäisi täällä pirtissä tomua -hengittää kirkkaan ja kuultavan Helsingin ilman sijasta, johon hän jo -niin oli kerennyt perehtyä. Hän oli taas kuin häkkiinsä palautettu -lintu, mikä oli päässyt hiukan lentää pyrähtämään hurmaavassa -kevätilmassa. Ja häkin ovi oli suljettu, hän oli taas entisessä -pirtissä, missä joka seinähirsi puhui isättömän lapsen muistoja. -Entinen raskaus tunki nyt kahta tuntuvampana hänen sieluunsa, kun hän -oli jo ehtinyt niin paljon maistaa riemun ja onnen elämää. - -Anna oli vanhentunut ja hän oli jo täysi eukko, minkä ruumiin -suhteissa ei ollut sopusointuisuutta, vaan yksi ruumiin osa teki -kulman siellä, toinen täällä. Ja kun hän tuossa ruojuspieksuissaan -harmaine villasukkineen hääri kahvia Samille hommaten muka myhäilevä -hymy kasvoilla, tuntui Samista vaikealta sanoa häntä äidikseen. Anna -oli tavallisen pyykkiakan kontistunut kuva ja hän, niin hän oli sen -- -lapsi. - -Mutta Anna oli iloissaan, kun Sami oli kotiin tullut. Hän -kyseli Helsingistä, yliopistosta, professoreista, pääkaupungin -rouvista ja paljonko siellä vaatteiden pesettäminen maksaa. Sami -vastasi kysymyksiin kuin virkamies yleisölle ilman lämpöä, ilman -sydämmellisyyttä, sillä hänellä oli muuta niin paljon miettimistä. Tämä -musta pirtti tuntui hänestä iloisen tulevaisuutensa hautaholvilta ja -Anna ensimmäiseltä sen ruumisarkulle multaa heittävältä. Ja Samille -tuli jo mieleen, että jos nuo uudet toverit tuolla pääkaupungissa -olisivat tarkoin tunteneet hänen syntynsä ja olentonsa juuret, niin -tuskin ne olisivatkaan hänelle olleet sellaisia, sillä ne olivat -varmaan luulleet häntä paremmaksikin. - -Anna toimitti hetimiten Samia menemään sanomaan konsulinnalle -terveisiä, mutta Sami ei ollut niin kiireissään. Hän tahtoi ensin -vapautua noista katkeroista muistoista ennenkuin menisi konsulinnan -pakinoille. Pitäisihän hänen nyt jo osata esiintyä täytenä miehenä, -kun kerran yliopistossa jo oli ollut, mutta semmoisena hän _nyt_ voisi -kaikista vähemmin loistaa, kun mieli oli niin sysinen. Ja tavallista -enemmän se vaatisi rohkeutta nyt tuo konsulinnan luona käynti, sillä -kai siellä tulisi myös kysymys opinnoista ja silloin pitäisi olla -selvät vastaukset. - -Sami mietti hiukan unesta virkistyvänsä ja nakkautui sohvalle maata -ryypättyään ensin kahvia. Hän valitti Annalle olevansa matkasta -väsynyt. Anna heti haki tyynyn Samin päänaluseksi ja hänellä oli niin -sanomattoman hauska olla, kun Sami oli tervennä palannut. Ja jotakin -herrahtavampaa ja miehekkäämpää oli Samiin tuolla pääkaupungissa -tullut, se pisti heti Annan silmään. Hänen äänensä oli karkeampi, -kasvonsa verekkäämmät ja käytös varmempi, melkeinpä hieman käskevä. - -Venähti jälkeen päivälliseen asti ennenkuin Sami laittautui konsulinnan -puheille. Mutta nyt olikin hän mielestään siihen sopivampi. Uni oli -tuonut silmiin kirkkaan kiillon, kasvot olivat tuoreemmat ja koko mies -vetrempi kuin aamupäivällä. Hän harjasi hyvin vaatteensa, kiillotti -saappaansa, Anna olisi siihen toimeen tarjoutunut, mutta Sami esti -hänet siitä, ja suki tukkansa. Hän tahtoi saada päälleen jotain -kunnioitusta herättävämpää, sillä hän oli jo mielipiteiltään vakautunut -ylioppilas. - -Ja hän lähti ja meni verannan kautta. Tuli eteisen ovelle, soitti ja -avaamaan tuli Svea. - --- Oo! Helsinkiläisiä! - --- Hyvää iltaa! Terveisiä Helsingistä! Saanko minä kysyä, onko -konsulinna Berg kotona? - -Sami oli mielestään niin suurmaailmallinen ja itsekin ihmetteli -käytöksensä varmuutta. Svea päästi hänet edellään menemään saliin, -käski istuutua ja haki konsulinnan. Konsulinna tuli hymy huulilla ja -oli niin herttainen kuin ainakin suositulle vieraalleen. Kätteli ja -nauroi ja Sami koetti kumarrella parhaan taitonsa mukaan. - --- Minä olen kuullut äidiltäsi, että sinä olet hyvin siellä Helsingissä -viihtynyt, alotti konsulinna puhetta ja Svea kysyi, saako hän tarjota -tupakkaa. Sami kieltäytyi kohteliaisuuden vuoksi polttamasta. - --- Kyllä minä olen viihtynyt. Helsinki on jo europpalainen kaupunki -ja yliopistossa on varsin hauska olla. Professorit niin herttaisia -ihmisiä, toisista ylioppilaista saa pian paljon ystävällisiä tovereita -ja sitte nuori mieli pian riemastuu kaikista uusista pyrinnöistä ja -halusta saada pala palalta rakentaa omaa tulevaisuuttaan. - -Sami nautti onnistuneesta puheestaan, konsulinna katseli mielihyvällä -häntä ja Sveakin seurasi osaaottavasti Samin puhetta. - --- Ja sitte se innostus ja aatteiden ylevyys, mikä nykyään nuorten -ylioppilaiden mieliä kiihottaa! - -Sami mietti jo muuttaa puheensa suomeksi, mutta hän ajatteli, että ehkä -se olisi liian epäkohtelijasta. - -Kuului taas heläjävä soitto eteisestä. Konsulinna käski kahvia tuovan -piian mennä päästämään, mutta Svea kerkesi jo ennen mennä. Ja kohta -tuli hän saliin Jori Fellmanin kanssa. - -Jori teki täyden herrasmaisen kulmittoman kumarruksen konsulinnalle, -mutta nyökäytti Samille vähän päätään itsetietoisen kankeasti. - --- Kas Jori Fellman! Tervetuloa! Tervetuloa! Oletko sinä tullut yhdessä -Samin kanssa Helsingistä? kysyi konsulinna ja oli kuin itse ihastus -nähdessään Jorin. - --- Sitä kunniaa ei minulla ole ollut. Minä saavuin kaupunkiin toissa -päivänä, puhui Jori Samiin katsomatta. - -Konsulinna kummastellen katsahti kumpaankin ylioppilaaseen ja Svea veti -suutaan hiukan hymyyn. Ja se teki Samille pahaa. Hän oli ollut kuin -kuumilla kivillä koko Jorin ajan ja nyt teki hänellä mieli päästä pois -tästä seurasta. Svea ei ollut häntä enää näkevinäänkään, kun Jori oli -tullut, ja konsulinna kaikella huomaavaisuudella kääntyi Jorin puoleen. -Ja olikinhan Jori silmälle sopiva mies: uusimmassa pääkaupunkilaisessa -kuosissa, jonka räätälin sakset olivat taitavasti valaneet, koko mies -pyörekästä kohtelijaisuutta, kasvoissa nuoruuden täysi terveys ja voima -ja sitte tukka ja silmät sellaiset, jollaisia jokainen nuori mies -itselleen toivottaisi. Ja hänen käytöksensä oli niin huoletonta. - -Sami saatuaan kahvikuppinsa juoduksi, teki poislähtöä. Konsulinna häntä -kohtelijaisuuden vuoksi esteli, mutta Sami sanoi pitävänsä mennä vielä -Tessmanille tänä päivänä. Ja niin hän lähti. - -Kun Sami pääsi ovesta ulos, kysyi konsulinna Jorilta, että ovatko he -suutuksissa toisilleen, Sami ja Jori. - --- Kaikki entiset luokkatoverit ovat Samista luopuneet, vastasi Jori. - --- No -- miksi? - --- Hänestä on tullut kova fennomaani ja sitte -- - --- Ja mitä sitte --? kysyi konsulinna tulisuudella. - --- No niin! Minä ajattelin vain sanoa, mutta ehkä on moitittavaa -kannella entisestä luokkatoveristaan -- vaan kun tiedän konsulinnalta -Samin saaneen lukukausirahoja, niin ehkä on velvollisuutenikin sanoa, -että Sami ei ole käyttänyt niitä rahoja oikein -- - -Jori heitti toisen jalan toisen päälle ja otti huolettoman asennon. - --- Vai sillä lailla! huudahti konsulinna vihaisesti. - --- Onko hänestä tullut juoppo? kysyi Sveakin niin kiivaasti, että Jori -kummissaan katsahti häneen. - --- Vai sillä lailla -- kyllähän siellä Helsingissä sitte on hauska elää --- Anna-rukka! - -Ja konsulinna nyt alkoi Annaa säälittelemään. - --- En minä nyt voi sanoa, että Samista olisi juoppoa tullut, mutta -lukenut hän ei ole. Hän on vain kulkenut fennomaanien kokouksissa ja -melunnut siellä niinkuin muutkin -- samallaiset! - -Jori koetti aivan välinpitämättömänä puhua, jotta olisi luullut -hänen itsensä aina istuneen Helsingissä kirjain ääressä. Vaikka itse -asiassa Jori oli menettänyt kolmesataa markkaa kuukaudessa siellä -ollessaan, ja kirjain ääressä ei niin paljon menetetä. Mutta Samille -hän oli totisesti suutuksissa, kun Sami oli uskaltanut liittyä -suomenmielisten joukkoon ja niiden parissa niin mahtavana esiintynyt. -Siellä Helsingissä silloin oli hän jo väliin miettinyt, että annappas -kun tullaan vielä kotikaupunkiin, niin eiköhän se Samin suomikiihko -lannistu. - --- Minulle nyt olisi sama, vaikkapa hän olisikin suomenmielinen, sillä -mielestäni se hänelle paremmin sopiikin, mutta ettei hän ole lukenut -- -se minua karvastelee, puhui konsulinna ja oli suutuksissa. - -Jori pyysi anteeksi, että hän on pahottanut konsulinnan mieltä, mutta -hän katsoi sen ikäänkuin velvollisuudekseen ilmoittaa. Hetken vielä -oltuaan, lähti hän pois, sillä hänellä itselläänkin oli jo hiukan paha -olla. Hänelle tuli mieleen, että ehkä hän silti liiaksi soimasi Samia, -joka häntä aina koulussa oli niin paljon auttanut, konsulinna kun -näytti ottavan asian niin syvältä. - -Vielä Jorin mentyäkin puhkuili konsulinna ja hän näytti harmistuneen -sydämmensä pohjaan asti, että Sami oli uskaltanut sillä tavalla -menetellä hänen antamilla rahoillaan. - --- Odotappas -- tulethan sinä vielä tänne lavertelemaan jaloista -pyrinnöistäsi! äänsi konsulinna hiljaan itsekseen ja haki käsityönsä. - -Hän oli luullut voivansa Samista tehdä oikean vanhuutensa kiitollisen -kasvin, mikä yksin ja aina juuristaan asti lemuaisi vain hänelle -kiitollisuutta jossain keskulaisessa virkamiespaikassa. Hän oli -mielestään pannut niin paljon rakkautta ja huolta tuon kasvin -ensinnäkin istuttamiseen villistä metsästä hyvin aidattuun puutarhaan, -minkä sisäpuolelle eivät rehukasvit päässeet työntämään höystöisiä -juuriaan, sekä sitte sen siellä kastelemiseen, jotta tuntui nyt aivan -hirveältä, ettei se toivottua kukkaa tuottaisikaan. Mutta enempää ei -hän sitä kasteleisi! Eläköön yksin vain ilmasta ja auringosta, niinkuin -muutkin luonnon kasvit! - - - - -XXI. - - -Samista oli ollut joululoma jotenkin kuivaa ja yksitoikkoista. Kirjeitä -noilta uusilta tovereiltaan ei hän ollut saanutkaan, vaikka niin oli -luvattu, ja vanhojen koulutoverien kanssa ei hän yhtään seurustellut -eivätkä ne enää olisi häntä seuraansa hyväksyneetkään. Hän istui -kotonaan, koetti lueskella, mutta sekin tahtoi tuntua kovin ikävälle, -kun ei ollut mitään vaihtelevaisuutta. Siksi hän väliin, kun hänellä -sattui olemaan rahaa, puikahti ravintolassa, sillä siellä ilmalla -oli jotain helsinkiläisen tuoksun esimakua. Ja aina siellä tapasi -jonkun kauppapalvelijan tai muun sellaisen tutun, jonka kanssa sopi -istuskella. Usein siellä sattui myös olemaan kaupungin vanhempia -herroja ja niistä ne, jotka tunsivat Samin, katsoivat häntä karsaalla -silmällä, että käypikö hänkin, jota ihmisten armoilla on koulutettu, -täällä ravintolassa. - -Konsulinna oli miettinyt, ettei hän Samia nuhtele ennenkuin sattuisi -sopiva tilaisuus, sillä silloin olisi nuhteella kahta painavampi ponsi. -Hän mietti, että Samin täytyisi vielä tulla häneltä hakemaan, pyytämään -rahoja -- ja silloin --! - -Ja olihan Samin haettava rahaa, jos mieli päästä yliopistoon ensi -lukukaudeksi. Rohkeampana teki hän nyt jo velkakirjan ja kävi sen -kanssa Tessmanilla, Ahlbomilla ja pastuurskalla -- mutta kaikki turhaa. -Bergille ei hän aikonut heti mennä, vaan mietti koettaa saada, jos -suinkin mahdollista, muilta, sillä konsulinna ehkä pahastuisi, että hän -yksinään häneen turvaupi. Siksi kävi Sami sellaisten herrojen luona, -joita hän jonkun verran tunsi. Mutta nekö olisivat olleet niin valmiita -viskaamaan rahojaan maailmalle! Joku oli jo ennestään liian paljon -takuussa, joku oli saanut äsken maksaa toisen edestä niin ja niin -paljon ja joku oli antanut omille velkamiehilleen sellaisen lupauksen, -ettei hän enää mene kenellekään takuuseen. Sellaista se oli puhe ja -Sami sai aina palata niine hyvineen. - -Sami meni konsulinnan puheille ja konsulinna otti tilaisuuden avosylin -vastaan. Tätä hän oli juuri odottanutkin. Hän istuessaan sohvalla -käsityö edessään ja silmälasit päässä antoi Samin tyyneesti esittää -asiansa. Sitte hän nosti silmänsä, loi painavan katseen Samiin ja sanoi: - --- Mutta mitä sinä siellä Helsingissä olet viime lukukautena tehnyt? - -Sami peljästyi, veri nousi hänelle kasvoihin ja hän änkytti: - --- Niin viime lukukautenako? - --- Niin. Sanoppas suoraan! - -Vastausta ei Samilta tullut, sillä valehdella ei hän uskaltanut. -Konsulinna naputti sormellaan pöytään, katsoi lujasti Samiin ja puhui: - --- Sami sinä! - -Samin ruumis tuntui käyvän tuossa seisoessaan lyttyyn kuin kukan runko, -mistä mehu on imetty. Hän ei puhunut mitään, katsoi vain ikäänkuin hän -ei olisi oikein selvillä asiasta ja odottaisi viimeistä puolta siinä. - --- Sami sinä! toisti konsulinna yhtä varoittavan lannistavasti kuin -edelliselläkin kerralla. - -Sami tunsi kovasti häpeävänsä ja painoi silmänsä alas. - --- Sinulla on vanha äiti, joka on sinun tähtesi lähtenyt tuuleen jos -tuiskuunkin, ja niinkö sinä palkitset hänen vaivat, jatkoi konsulinna. - -Tuosta puheesta sai Sami jo hiukan rohkeutta, hän puhalsi rinnastaan -pitemmän henkäyksen, oikasi itseään ja oli sanomaisillaan kiivaasti: - --- Niin äiti, joka jo synnyttäessään minut, katkeroitti minulta -jokaisen alkavan elämäni hetken. - -Mutta sanat jäivät huulille ja tuo hetkellinen rohkeus katosi. Ja -kun konsulinna välittämättä hänen läsnäolostaan kohosi ylös ja meni -toiseen huoneeseen, tunsi Sami oikein väsyttävää häpeän tunnetta, sillä -hän käsitti tuon konsulinnan poismenon omaksi alennuksekseen. Mutta -kohta konsulinna palasi, sillä hän oli käynyt vain hakemassa lankaa -käsityöhönsä toisesta huoneesta. - --- Minä pidän sen olevan sinulle parasta, että olet nyt kotona ja luet -siellä, siksi kun opit oikein käyttämään aikaasi Helsingissä. - -Nuo konsulinnan viime sanat olivat Samista niin varmoja ja lausutut -sellaisella äänenpainolla, jotta hän ymmärsi, ettei hänellä ollut -mitään armoa odotettavana. Hän siksi heitti hyvästin ja lähti. - - * * * * * - -Sami oli ollut koko kevätlukukauden kotona. Lukea hän oli koettanut, -mutta silti aika usein tuntui pitkältä. Vasten tahtoaankin hän oli -väliin puikahtanut ravintolassa, sillä siellä tapasi aina jonkun -ihmisen, jonka kanssa voi haastella. Nuoruus seuratta on kuin kesä -auringotta, sen tunsi Sami hyvin ja siksi hänellä oli ikäänkuin -pakko pistäytyä ravintolassa. Mutta ei hän käynyt kaupungin enimmän -kuljetussa, vaan muutamassa vähemmässä oluttuvassa, joka oli aivottu -herroja varten. Ja siellä olikin vakituiset istujansa. Ne olivat -joitakin vähäisiä virkaherroja tai virkamiehentapaisia ja kulkivat -sivistyneen nimellä. Helsingissä oli Sami jo siksi tottunut käymään -kapakoissa, että tiesi hän niistä jonkullaista huvitusta saatavan. Ja -vaikka hän noita tämän kapakan vieraita inhosikin sydämmensä pohjasta, -sillä kaikki ne olivat elämän tiepuoleen jääneet, niin silti tunsi -hän jotain ajan kiivaampaa kulkua istuessaan olutlasi ääressä heidän -seurassaan. Ja ne hyväksyivät hänet aina niin hyvin seuraansa, olivatpa -kohtelijaitakin hänelle. Useimpain heistä kasvoissa oli syviä viivoja, -joita elämän hurjistelu oli niihin piirrellyt, ja heidän naurussaan oli -aina jotain ilkeää ja tyhjää. Ei Sami olisi kadulla viitsinyt yhdenkään -kanssa niistä kävellä, mutta täällä sisällä ei ollut ketään, joka olisi -paheksinut hänen oloaan niiden seurassa. - -Mutta Anna huomasi Samin väliin tulevan liikutetummassa tilassa -kotiin, ja silloin hän itki. Aamulla herättyään häpeili Sami ensin -Annaa, mutta sitte hän rikollisen omantuntonsa puolustukseksi mietti, -että paljon se on äitikin rikkonut häntä vastaan. Senhän syy se on, -että hän on tällainen. Ja jos Sami pysyikin jonkun ajan aina poissa -ravintolasta, niin puikahti hän sinne taas väkiselläkin. Hänestä oli -tullut kapakkaylioppilas. Sinne häntä ajoi ikävä koti, seuran puute ja -jo alkanut epäilys tulevaisuudesta. - -Kun Anna huomasi, ettei Sami parantunut hänen nuhteistaan, ilmoitti hän -asian konsulinnalle. Silloin sai Sami kutsun tulla konsulinnan puheille. - --- Mitäpä minä menen hänen haukuttavakseen, arveli Sami eikä mennyt. - -Ja sillä suututti hän peräti konsulinnan. Hän alkoi lääninhallituksesta -hakemaan kirjoituksia, pyrittyään sinne ensin kanslistiksi, mutta -ei ollut päässyt, kun ei ollut avonaista sijaa, ja niitä puhtaaksi -kirjoittelemalla ansaitsi hän aina jonkun markan. Vaatteet alkoivat -kulumaan, mutta uusia ei ollut vara teettää. Anna koetti kulkea -pyykeissä jotain ansaitakseen, mutta Samilta kului ihan samalla tavalla -kolmas ja neljäs lukukausi kuin toinenkin. Hänestä ei tullut sen -valmiimpaa, sillä rahoja hän ei saanut Helsinkiin päästäkseen. Ja hän -jo paremmin aristeli niitä mennä hakemaankin, sillä hän epäili, että -kai ne jo kaupungilla hänestä paljonkin tietävät, sillä yhä useammin -hän alkoi istua tuolla ravintolassa muiden rappeutuneiden herrasmiesten -kanssa. Ja ne toiset jo näyttivät huomaavan, että Sami on edustava -kaupungissa heidän luokkaa, sitte kun he ovat hautaan vaipuneet; heidän -omansa se oli Sami ja he kyllä osaisivat muodostaa hänet laisekseen. -Konsulinna oli vihainen Samille, mutta Annan takia antoi hän hänen asua -kartanopirtissä. Sveaa Sami häpesi eikä juuri tahtonut kadullakaan -kohdata. Mutta Svea oli piakkoin menevä kihloihin, sillä päätetty -oli, että kun Jori saa kameraalitutkintonsa suoritetuksi, niin silloin -kihlaus julistetaan. Jori aikoi mennä sitte tullilaitokseen palvelemaan. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Peräkartanon ylioppilas, by K. A. Järvi - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PERÄKARTANON YLIOPPILAS *** - -***** This file should be named 62193-8.txt or 62193-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/6/2/1/9/62193/ - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/62193-8.zip b/old/62193-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 578fced..0000000 --- a/old/62193-8.zip +++ /dev/null |