NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 2920 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..1237939
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #62145 (https://www.gutenberg.org/ebooks/62145)
diff --git a/old/62145-8.txt b/old/62145-8.txt
deleted file mode 100644
index 06949b5..0000000
--- a/old/62145-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,2920 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Tyynen meren rannikolta, by Väinö
-Hämeen-Anttila
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Tyynen meren rannikolta
-       Pieniä kuvauksia
-
-
-Author: Väinö Hämeen-Anttila
-
-
-
-Release Date: May 16, 2020  [eBook #62145]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TYYNEN MEREN RANNIKOLTA***
-
-
-E-text prepared by Tapio Riikonen
-
-
-
-TYYNEN MEREN RANNIKOLTA
-
-Pieniä kuvauksia
-
-Kirj.
-
-VÄINÖ ANDELIN [Väinö Hämeen-Anttila]
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Otava,
-1900.
-
-
-
-
-    Toverit!
-
-    Kuten näette, olen entisistä päivistämme kyhännyt muutamia
-    muistelmia, yksinkertaisia ja vaatimattomia, muistoksi entisistä
-    oloista, joita kohtalo sittemmin on hyvin suuresti mullistellut.
-    Pyydän vaan teitä tyytymään Tuomas Silmun anteeksipyyntöön:
-    "Hyvästi, pojat! Jos umpimähkään heitellessäni lakkiani olisin
-    sattunut painamaan sen liian syvälle jonkun vanhan veikon päähän,
-    pyydän täten mitä vilpittömimmin anteeksi."
-
-
-
-
-Columbian kalastajat.
-
-
-Valtavan suuremmoisena ja majesteetillisena soluu Columbia-virta
-British Columbian kulta-alueilta Canadasta Tyynenmeren hyrskyilevään
-helmaan. Alkumatkallaan se on rauhallinen joki, mutta saatuaan lisää
-voimia Willamette-joesta, jonka varrella Portlandin suurkaupunki
-sijaitsee lähellä Willametten ja Columbian yhtymäkohtaa 105 engl.
-penikulman päässä merestä, se laajenee laajenemistaan yhä vuolaampana
-virtana, kunnes se Astorian kohdalla jo on toistakymmentä ja vähän
-alempana 30 engl. penikulmaa leveä. Se ei ole mikään tavallinen virta,
-siinä merkityksessä kuin olemme tottuneet virtaa ajattelemaan, sillä se
-ei ainoastaan juokse mereen, vaan myöskin ylös sisämaahan. Kuusi tuntia
-se virtaa alas; vähitellen vauhti heikkenee, seisahtuu, ja kääntyy
-takaisinpäin, kääntäen vedet kulkemaan kauvas ohi Portlandinkin. Aina
-heti käänteen tapahduttua on virran voima rajuin.
-
-Virran suussa on matalikko, johon aallot aina pauhaten ja hyrskyen
-särkyvät. Ne ovat "brekersit", kalastajien varma tuho, ken onneton
-sinne pyörteiden imemänä ajautuu.
-
-Astoria on Columbian vasemmalla eli eteläisellä rannalla muutaman engl.
-penikulman päässä rannikolta. Sen perusti kuuluisa "turkkikuningas"
-Astor tämän vuosisadan alussa, saadakseen suuremmassa määrässä
-harjoittaa kauppaliikettä, turkiksien ostoa, indiaanien keskuudessa.
-Sen ensimäisten asukkaiden vimmatuista taisteluista verenhimoisten
-villien kanssa on Washington Irwing kirjoittanut mestarillisen
-romaaninsa "Astoria eli siirtomaa Kalliovuorten takana". Kaikki yhteys
-idän kanssa tapahtui meritse Kap Hornin kautta; Yhdysvaltojen sisämaa
-oli siihen aikaan tuntematon alue. Nyt on Astoriasta paisunut kaupunki,
-jossa kesäkuukausina on lähemmä 8,000 asukasta ja tavattoman vilkas
-kalastusliike. Columbian lohta myödään summittain yli koko maailman.
-
-Kadut ovat kaikki puusta, kuten talotkin, postikonttoria
-lukuunottamatta, joka on valkeaksi muurattu kivirakennus. Rantakatujen
-alla loiskii meri aina nousuveden ja varsinkin tulvaveden aikana.
-Suomalaisilla ja kiinalaisilla on kumpaisillakin oma kaupunginosansa,
-jotapaitsi suomalaisia asuu kymmeniä perheitä kaupungin yläpäässä ja
-satoja pitkin jokivartta, sen kummallakin puolella, Washingtonin ja
-Oregonin valtioissa, joiden rajana Columbia on.
-
-Astoriassa on suomalaisia kalastuskautena noin 2,000. Monella
-kymmenellä perheellä on oma talo. Ensimäiset suomalaiset olivat
-ulkomaisista laivoista karanneita merimiehiä, jotka edelleenkin ovat
-suurena osana sikäläisestä suomalaisesta väestöstä. He hankkivat
-paikkakunnalle tuttaviaan, kunnes se tuli tunnetuksi idässä oleville
-suomalaisille siirtokunnille ja siirtyminen sinne kävi hyvin
-vilkkaaksi. Suuret joukot, muuttivat maanviljelijöiksi, kalastaen
-kesät.
-
-Columbialla ei kalasteta muuta kuin lohta, vaikka esim. kampelat ja
-sammit olisivat hyvää tavaraa -- halveksien viskataan muut kalalajit
-verkoista takaisin veteen. Kalastuskausi alkaa huhtik. 10 p. ja kestää
-elok. 10 p:ään, jotapaitsi, lohien laihoina palatessa kutemasijoiltaan
-virran ylemmän juoksun varrelta, pienempi osa kalastajia harjoittaa
-n.k. syyskalastusta syysk. 10 p:stä lokak. 10 p:ään. Syyskalan hinta on
-hyvin halpa. Muina vuodenaikoina sallii laki kalastaa ainoastaan
-"syömäkaloja", omaksi ruuaksi.
-
-Saadut kalat viedään "känäreihin" (lohikeittimöihin), joita on
-kymmenkunta. Keittimöissä, joissa kiinalaiset ovat työmiehinä, lohet
-asetetaan tinalaatikkoihin, keitetään ja lähetetään maailman
-markkinoille. Kukin kalastaja rupeaa vakinaisesti koko kalastuskaudeksi
-pyytämään jollekin määrätylle keittimölle.
-
-Monet ja veriset ovat olleet riidat ahnaiden keittimönomistajain ja
-kalastajien välillä kalan hinnasta, jonka edelliset ovat väkisinkin
-saaneet halpenemaan, niin että se nykyään on enää 3 l/2-4 1/2 sentin
-(17-23 pennin) paikoilla naulalta. Entisinä aikoina kalastajat
-ansaitsivat omaisuuksia, usein myöskin menettäen omaisuuksia
-uhkapelillä; nykyään enää pieni osa onnistuu tekemään isompia säästöjä.
-Entisvuosina kalastajat olivat arvonsa tuntevaa, vapaata väkeä; neljä
-kuukautta vuodessa kalastivat ja kahdeksan herrastelivat, paitsi mitä
-kului aikaa verkkojen kutomiseen ja veneiden tekoon, korjauksiin y.m.s.
-Kymmenen dollarin kultaraha sai viikkokausia olla kadulla, ainoankaan
-kalastajan alentautumatta sitä ottamaan, kertoo niiltä vuosilta
-traditsiooni tarpeeksi kuvaavasti. Nykyään suurempi osa naimattomista
-viettää syksyn ja enimmän osan talvea Washington-valtion
-kivihiilikaivoksissa.
-
-Suomalainen väestö Astoriassa on parasta mitä missään tapaa.
-Miehet ovat uljasta, iloista joukkoa, jossa kyllä tapaa paljo
-huikentelevaisuuttakin, mutta hyvin anteeksiannettavassa muodossa.
-Vaarallinen työ ja reipas elämä, joka on paljasta urheaa taistelua
-elementtien kanssa, ikäänkuin puhdistaa luonteet, tahi pitää
-raukkamaiset ja turmeltuneet luonteet loitolla itsestään.
-Yhteispyrinnöt ovat erittäin hyvällä kannalla.
-
-Kalastus tapahtuu veneillä, jotka ovat noin 6 jalkaa läpimitaten
-leveimmältä kohdaltaan ja 16-20 jalkaa pitkät. Nuotilla ja muilla
-vehkeillä ei kelpo mies alennu kalastamaan. Kussakin veneessä on kaksi
-miestä, kapteeni ja "pullari" (soutaja). Kapteeniksi rupeaa jokainen,
-joka keittimöltä saa vuokratuksi tahi omilla varoillaan hankkii veneen
-ja verkon. Hän saa 2/3 yhteisestä "tienestistä", ja soutaja kolmannen
-osan. Kapteeni on peränpitäjä, ja laskee ja "pikkaa" (nostaa veneeseen)
-verkon, soutajan hoitaessa purjeita, soutaessa ja huovatessa verkon
-vesillelaskussa ja veneeseenotossa, ja pitäessä huolta siitä että matka
-joutuu silloinkin kun ei ole tuulta purjeissa tahi kun on vastatuuli.
-Veneessä, on pieni rautauuni, jolla lohirokkaa ja kahvia keitetään, kun
-pistäytään johonkin lahden poukamaan ankkuroimaan.
-
-Verkot ovat raskaat ja pitkät, kolmesataakin metriä mitaltaan ja 30-35
-jalkaa korkeat. Silmät ovat 8 1/2-10 tuumaa laajat. Verkko lasketaan
-poikittain ajelehtimaan virran mukana, pää kiinnitettynä veneen perään;
-kun arvellaan saalista kertyneen, se nostetaan ylös, koukku isketään
-jokaisen lohen niskaan, nuijalla annetaan lyönti päähän, ja kalat
-heitetään veneessä oleviin puulaatikkoihin.
-
-Joka vuosi hukkuu monta kalastajaa, milloin myrskyssä, milloin
-brekerseissä tahi tapaturmien kautta. On sattunut että kymmeniä veneitä
-on pirstautunut yhtenä päivänä. Työ on alkukeväästä hyvin raskasta,
-ilmat kun ovat kylmät, sateiset ja myrskyiset; kesäkuusta alkaen se on
-helpompaa, vaikka aina siinä saa vähäväliä tarpeekseen hikoilla.
-Kalastusta harjoitetaan yötä päivää, useamman vuorokauden eväät mukana.
-Nousuveden ja laskuveden, "taidin" ja "släkin", suuri vaihtelu tekee
-sen jännittäväksi, vesi kun muuttelee 12 jalkaa, jokakesäisestä,
-toisinaan tavattomasta tulvasta puhumattakaan.
-
-Kalastajat ovat pääasiassa suomalaisia, ruotsalaisia ja italialaisia,
-"teekuja". Sopu kansallisuuksien välillä on hyvä. Yksityisiä jupakoita
-kyllä sattuu kenen kesken tahansa; ei ole aivan harvinaista, että
-kapteeni tahi soutaja palaa kauniillakin ilmalla yksinään kotiin --
-"toveri oli hukkunut".
-
-Kalastajat asuvat enimmäkseen "komppanioissa", yhteisesti hankkien
-ruokansa, valiten keskuudestaan isännän ja maksaen tasan, sen mukaan
-kuin kunakin kuukautena ruokaan kuluu. On myös komppanioita, joissa
-asukkaat suorittavat määrätyn kuukausimaksun, talonomistajan
-"poortareina" eli ruokavieraina. Tunnetuimmat komppaniat Astoriassa
-ovat Taivassalo, Jukola ja Kaukola.
-
-Tällainen on näyttämö, jolla enimmät tässä pikku kokoelmassa löytyvät
-yksinkertaiset kuvaukset tosielämästä tapahtuivat armon vuonna 1896.
-
-
-
-
-Työlakko Astoriassa.
-
-
-Pitkin talvea oli huhuiltu että keittimöiden omistajat aikoivat tehdä
-keskenään liiton kalanhinnan alentamiseksi. Lohesta oli vielä muutama
-vuosi takaperin maksettu dollari 25 senttiä kappaleelta, oli se sitte
-ollut suuri tahi pieni. Sitte oli taksa saatu alenemaan 5 senttiin
-naulalta, johon kalastajat olivat vielä jokseenkin tyytyväisiä. Tekihän
-se sata dollaria tonnilta, ja vuoden saalis on 6-20 tonnia venettä
-kohti. Mutta alle viiden sentin naulalta on mahdoton kalastaa, sanoi
-jokainen kalamies; työ on raskasta ja hengenvaarallista, veneitä
-menetetään usein ja verkkoja vielä useammin, helposti sattuu 500
-dollarin vahinko yhtenä päivänä, ja kalansaalis on ollut meikein
-vähenemään päin. Ei kuitenkaan iuultu työlakkoa tulevan. Kalamiesten
-uniooni (liitto) oli varttunut mahtavaksi yhdistykseksi, joka kyllä oli
-pelottava keittimöiden omistajat asettumasta niin yksimielistä ja
-päättävää joukkoa vastaan. Ja kun kuultiin että Elmore, yksi isoimpien
-keittimöiden omistajia, oli saanut kaikki toverinsa suuren sakon uhalla
-lupautumaan alentamaan kalan hinnan ja pitämään sen halpana, kunnes
-kaikki yhdessä joko voittaisivat tahi häviäisivät työlakon, kalamiehet
-arvelivat että asia saataisiin lyhyessä ajassa sovituksi; keskenään
-niin kateelliset keittimömiehet muka eivät voisi pysyä lujina ja
-yksimielisinä.
-
-Vähää ennen kalastuskauden alkua ilmoitettiinkin lohen hinnaksi 4
-senttiä naulalta. Seurauksena oli että huhtikuun 10 p:nä 1896 ei
-Columbialla ollut ainoatakaan venettä. Työlakko alkoi.
-
-Päivät kuluivat, ja molemmin puolin alettiin tulla rauhattomiksi.
-Kalamiesten yhdistys auttoi voimiensa mukaan köyhiä perheitä ruuan ja
-vaatteiden suhteen; synkeää murinaa ja uhkauksia kuultiin jo
-kalamiesten keskuudessa. Pienemmät keittimöt alkoivat joutua ahdinkoon;
-kaloja ei tullut, liike seisahti; jos ei niin suurta uhkasakkoa olisi
-ollut, pari pikku keittimöä olisi myöntynyt entiseen hintaan, viiteen
-senttiin, ja toisten olisi ollut pakko tehdä samoin.
-
-Vähitellen alkoi ilmestyä "skäppejä", lakkopettureita, jokunen
-kalamiesten unioonin omista, huonoimmistä jäsenistä, suurin osa
-kuitenkin sen ulkopuolelta. Kalaa oli alkanut nousta virtaan yhä
-runsaammin, joten kiusaus jo senkin johdosta oli hyvin suuri,
-puhumattakaan siitä että keittimömiehet maksoivat skäpeille 5 senttiä
-naulalta, saadakseen vaan vähänkin kaloja työlakon kestäessä, jotta
-keittimöt eivät olisi kokonaan joutuneet työttömiksi. Lakkolaiset
-puolestaan alottivat ankaran sodan noita pettureita vastaan, jotka
-tahtoivat itsekkäästi hyötyä perheellisten, vakavampien miesten
-kustannuksella. Missä tahansa heitä tavattiin virralla, verkot
-leikattiin poikki, merelle ajelehtimaan, miehet kolhittiin airoilla
-pahanpäiväisiksi ja veneisiinkin hakattiin reikiä. Mutta mikään ei
-auttanut: skäpit ansaitsivat parisataakin dollaria yössä, kun virta oli
-täynnä kaloja, kenenkään muun niitä pyydystämättä; he yrittivät vaan
-milloin missäkin osassa virtaa harjoittaa kalastusta. Siitä seurasi
-että lakkolaiset päättivät ampua jokaisen sellaisen roiston, joka ei
-ankarimmistakaan varoituksista eikä selkäsaunan pelosta ottanut
-totellakseen.
-
-Huonon ajan merkkejä alkoi näkyä yhä runsaammin, mitä kauvemmin lakkoa
-jatkui. Kaksi kertaa tunkeusivat naamioidut rosvot pelipankkeihin,
-puhdistaen ne tyhjiksi, ja katosivat revolveriensa suojassa; useampia
-katuryöväyksiä tapahtui; kauppiaat alkoivat kieltäytyä myömästä
-velaksi; keittimömiehet kiristivät heiltä lainatuilla langoilla
-kudottuja verkkoja takavarikkoon; kaksi katutyttöä myrkytti itsensä;
-kevytmielisemmät nuoret miehet alkoivat velkojaan maksamatta karata
-majataloistaan -- mutta varsinaiset kalamiehet pysyivät maltillisena,
-järjestettynä ja päättäväisenä joukkona, joka ei tahtonut lannistua.
-Olihan alettu huhuilla että pari keittimöä, kuten esim. Kinneyn, oli jo
-vararikon partaalla, kun skäppien tuomat kalat eivät voineet saada
-suuria aikaan niin monen keittimön kesken.
-
-Uniooni piti virtaa tarkasti vartioittuna koko sen alemman juoksun
-varrella. Vuoronsa jälkeen siellä lakkolaiset kulkivat yötä päivää
-vaanimassa, useampia miehiä kussakin veneessä. Omituisia olivat
-varsinkin öiset retkeilyt; tuon tuostakin tuiskahti tuli rannan
-pensaikoista ja luodit vihisivät veneiden yli, miesten kumartuessa
-laitojen suojaan; monta tulista takaa-ajoa ja kahakkaa tapahtui
-Columbialla niinä aikoina.
-
-Viimeiseen asti koetettiin välttää verenvuodatusta, jotta keittimöt
-eivät olisi saaneet syytä kutsua sotaväkeä paikalle. Yleisö olikin
-myötätuntoinen kalastajille, ja siitä riippui paljon, sillä esim.
-Astorian kaupunki oli liikkeen seisahduttua jo kärsinyt noin 600.000
-dollarin vahingon ja puolueettomat asukkaat, varsinkin liikemiehet,
-koettivat saada lakkoa loppumaan kalamiesten eduksi. Vasta toukokuun
-puolivälissä sai ensimäinen skäppi surmansa. Hän oli irlantilainen,
-nimeltään Shelby; jo edellisen työlakon aikana hänet oli tunnettu
-skäpiksi. Hänen asuntonsa oli ylempänä virran varrella, ja kun hän
-sitte muutti vävynsä luo "vesikontrille", lähelle suomalaisten
-asutuksia, hänelle annettiin ankara varoitus. Siitä huolimatta hän
-alkoi kalastella vävynsä kera.
-
-Eräänä yönä kaksi venettä sulki Wallace salmen kumpaisenkin pään. Yksi
-vene, täynnä synkeitä, päättäväisiä kasvoja, läksi salmen keskelle
-hakemaan Shelbyä, jonka tiedettiin olevan kalastamassa. Hänet
-huomattiin pian soutajineen, mutta nämä eivät odottaneetkaan tulevaa
-tuomiota, vaan ampuivat ensiksi: kourallinen susihauleja iski
-hyökkääjien keskelle, kaataen kolme miestä, joista yksi, suomalainen,
-heti kuoli. Noin 60 laukausta kuulivat sitte rannallaolijat; niin
-vimmatusti kostivat kalastajat röyhkeille skäpeille. Shelby kaatui
-veneen pohjalle kuolleena, luoti otsassa ja sydämessä; soutajalta
-luodit lävistivät hatun ja takinkauluksen, ja raapasivat korvalehteä,
-mutta ikäänkuin ihmeen kautta pelastui hän murhaavasta tulisateesta ja
-pyörtyi. Hänet otaksuttiin kuolleeksi, veneeseen hakattiin reikä ja se
-työnnettiin ajelulle, mutta virta vei sen Wallace saareen, josta
-soutaja pelastui mannermaalle, kuten melkein parasta olikin, sillä
-hänen vaimonsa lahjoitti hänelle samana yönä perillisen.
-
-Verityöntekijöiden kiinnisaannista luvattiin 1.000 dollarin palkinto.
-Kunnan sheriffi tähysteli kiikarilla Wallace saarelta vesikontrille ja
-huomasi että Jolman talon pihalla hommattiin hautajaisia. Hän teki sen
-luonnollisen johtopäätöksen, että siellä haudattiin edellisenä yönä
-kaatunutta lakkolaista, varsinkin kun eräällä hautajaisvieraalla oli
-käsivarsi kääreessä. Hän pistäysikin Jolman taloon tiedustelemaan,
-mutta isäntä neuvoi häntä heti poistumaan, jos tahtoi elävänä palata
-vesikontrilta. Sheriffi, joka muuten oli kelpo mies, jättikin asian
-sikseen. Jokaisen seuraavan verityön tapahduttua määrättiin aina sama
-1.000 dollarin palkinto ilmiantajalle; mutta kukaan ei hiiskunut
-mitään. Noiden miesten kunniantunto on heidän paraita ominaisuuksiaan,
-he ovat uskollisia tovereilleen ja rehellisiä, joskin olosuhteet ovat
-hieman "laajentaneet" heidän omaatuntoaan oman käden oikeuden
-käyttämisessä silloin kun lain puustavi ei riitä heitä suojelemaan.
-
-Muutamat sanomalehdet kääntyivät lakkolaisia vastaan, vääristellen
-"verenhimoisten ryssäsuomalaisten raakoja julmuuksia" ja katkeroittaen
-mieliä molemmin puolin. Miehiä ammuttiin sitte useampia, muistaakseni
-yksitoista, jotapaitsi kaksi kevytmielistä naistakin sai surmansa,
-mentyään kahden skäpin kera virralle soutelemaan; yön pimeydessä heitä
-ei huomattu naisiksi, ennenkuin verityö oli alkanut, jolloin oli enää
-mahdoton jättää heitä todistajiksi.
-
-Yhä kiihkeämmäksi ja katkerammaksi kävi mieliala. Kala oli jo
-viikkokausia noussut virtaan ja oli vähenemään päin. Paras aika oli
-ohi, eikä lakosta kuulunut loppua. Eräänä iltana sytytettiin jo yksi
-keittimö tuleen; komeasti paloi iso rakennus yön hiljaisuudessa
-perustuksiaan myöten. Seuraavana aamuna Elmore sähkötti Portlandista
-sotaväkeä keittimöiden ja kaupungin turvallisuutta suojelemaan.
-
-Ja sotaväkeä tuli kokonainen rykmentti, kolme kanuunaa mukanaan. He
-olivat vapaaehtoisia, räätäleitä, konttoristeja, kauppapalvelijoita ja
-osaksi parempaakin väkeä, jotka olivat kuin palokuntalaiset; toisinaan
-harjoittelivat, mutta aina sentään toimivat rauhallisina siviilimiehinä
-kukin ammatissaan. He asettuivat leiriin postikonttorin vieressä
-olevalle aidatulle nurmelle. Keittimöiden ympärille pantiin vartijat ja
-kaupunki asetettiin piiritystilaan.
-
-Kalamiesten mielet olivat kuohuksissa. "_Five cents or nothing_!"
-(Viisi senttiä tahi ei mitään!) oli lujana tunnuslauseena, joka oli
-liidullakin kirjoitettuna joka taholla puisissa katukäytävissä ja
-rakennusten seinissä. Oli nimittäin alettu kuulla ehdotuksia että riita
-pantaisiin tasan ja lohesta maksettaisiin 4 1/2 senttiä naulalta. Mutta
-siitä ei tahdottu kuulla puhuttavankaan.
-
-Vihainen kalastajajoukko ympäröitsi leirin. Se taajeni taajenemistaan,
-ja oli lopulta kahta vertaa lukuisampi kuin sotamiehet. Siinä
-arvosteltiin ja tuumailtiin, olisiko toivoa tappelulla voittaa
-paremmilla aseilla varustetut sotamiehet, jotka levottomin silmäyksin
-kuuntelivat rotevien kalamiesten kylmäverisiä vakuutuksia. Kaikeksi
-onneksi ei sattunut pienintäkään rettelöä, joka olisi vaikuttanut
-niinkuin kipuna ruutisäiliössä.
-
-Kolme päivää myöhemmin piti uniooni kokouksen, jossa ilmoitettiin
-keittimöiden yksimielisesti tarjonneen 4 1/2 senttiä naulalta.
-Tuskallinen kiista syntyi. Ruotsalaiset, jotka puolustivat sovintoa,
-sattuivat olemaan enemmistönä; italialaiset ja suurempi osa suomalaisia
-turhaan panivat vastaan. Päätettiin suostua 4 1/2 senttiin.
-
-Niin päättyi kesäk. 17 p:nä se työlakko, samalla kun uniooni,
-kalamiesten mahtava turva, varojen puutteessa hajosi. Muutama päivä
-myöhemmin kuultiin että Kinney olisi juuri tehnyt vararikon ja
-tuottanut kalamiehille voiton, jos olisi vielä maltettu pysyä lujina.
-
-Siitä asti eivät Astorian kalamiehet ole olleet entisellään. Lohen
-hintaa on yhä vielä alenneltu, eikä kaupungilla enää ole sitä entistä
-onnellisen hyvinvoinnin mainetta.
-
-Vielä lakon päätyttyä, pari kuukautta myöhemmin, kaatoivat
-tuntemattomien luodit kaksi pahinta skäppiä, Whiskyskaun Petersonin ja
-Meglerin "paasin", toisen veneeseensä, toisen juuri rantaäyräälle, kun
-he yhdessä uskalsivat julkeasti pistäytyä vastapäätä olevaan Ilwacon
-kaupunkiin, lakon jälkeiset viikot syrjäseuduilla piileiltyään.
-
-
-
-
-Kovalle otti.
-
-
-Tilanderin Jussilla oli se vikana, että hän otti kaiken liian
-hartaalta kannalta -- jos luuli pienimmälläkään tavalla lyöneensä
-velvollisuutensa laimin, niin siitä seurasi pitkälliset tunnonvaivat,
-ja samoin, jos joku vastus tuli eteen, hän otti asian liian
-huolestuneesti sydämelleen. Ensi silmäyksellä hänestä ei sitä olisi
-luullut: tukeva mies kuin karhu, naama leveä ja pullea (enimmäkseen
-tyytyväisen luonteen merkki), vankat hartiat ja varsi kuusi jalkaa
-kolme tuumaa mitaltaan. Mutta kun tirkisti syvemmälle noihin harmaisiin
-silmiin, niin aina niistä pilkisti esiin sellainen raskas, huolestunut
-ja tuskitteleva ilme, että oikein pahaa teki.
-
-Sanomattakin arvaa että Jussi oli mallikelpoinen mies työssään --
-niinkuin kone. Ollen hyvin harvapuheinen, hän enimmäkseen oli erillään
-meistä toisista, niin että yleisenä mielipiteenä oli että hän
-juroudessaan ei voinut tuntea mitään todellista ystävyyden ja
-toveruuden henkeä.
-
-Mutta se oli väärä johtopäätös. Kun yli viisi kuukautta kestäneen
-merimatkan perästä ankkuroitsimme keskelle Columbia-virtaa Astorian
-edustalle ja ensimäiset miehet pääsivät kapteenin luvalla soutamaan
-maihin, he palasivat sieltä vähää ennen puoliyötä hyvin kiihtyneessä
-mielentilassa. Amerikassa muka ei se kuulunut olevan mies eikä mikään,
-joka ei työllään ansainnut kolmea dollaria päivässä. Hyvää ruokaa
-söivät maissa kalastajatkin, parempaa kuin Suomessa herrasperheet. Kuka
-nyt enää jäisi laivaan 20-30 markan kuukausipalkalla kitumaan, mätää
-puhvelinlihaa syömään, kun pääsee maihin ansiolle! Eräs kalastaja,
-Iso-Kustu, oli aamupuolella yötä kello kahden tienoissa saapuva laivaan
-isolla purjeveneellä; hän oli luvannut ottaa mukaansa kaikki, jotka
-aikoivat karata laivasta.
-
-Ilo vallitsi leirissä. Yhdeksän miestä päätti lähteä. Toiset epäröiden
-arvelivat paraaksi odottaa vielä jonkun aikaa, ja noudattivat
-esimerkkiä vasta viikkojen perästä. Yön hiljaisuudessa nuo yhdeksän
-laittoivat matkatamineensa kuntoon. Jälelle jääneet saisivat keskenään
-jakaa ne tavarat, mitä he eivät halunneet mukaansa viedä.
-
-Kannella piti säännöllinen yövahti tarkkaavaisesti silmällä, etteivät
-perämiehet heräisi unestaan ja lähtisi tarkastusretkelle. Kapteeni oli
-matkustanut Portlandiin.
-
-Iso-Kustu saapui, hiljaa viheltäen. Tavarat hinattiin köysillä alas
-tilavaan alukseen ja hyvästijättö alkoi.
-
-Tilanderin Jussi oli nukkunut, tahi ollut nukkuvinaan, koijassaan katon
-rajassa. Nyt hän nousi istualleen ja kysyi liikutetulla äänellä:
-
-"Te lährett' sitt'?"
-
-Vastattiin myöntävästi. Päättäväinen ilme tuli Jussin tuskastuneille
-kasvoille. Itkunsekaisella äänellä hän selitti, että hän ei halua
-jäädä, kun paraat miehet lähtevät pois; hyvä oli laiva ja kaikki oli
-kunnossa, mutta mikäs siinä auttoi. Kiireimmän kautta hän pukeutui,
-sieppasi osan tavaroistaan mukaansa, joukko lähti ja vene katosi yön
-pimeyteen.
-
-Aikoinaan läksin laivasta minäkin, muuatta viikkoa myöhemmin. Kolmen
-kuukauden kuluttua tapasin Jussin Astoriassa soutajana eräällä
-venekapteenilla. "No kuinka hurisee?" kysyin häneltä. "Tuossapa tuo
-meneskelee", vastasi Jussi alakuloisena. "Kovasti olen katunut, kun
-laivasta läksin." Ja hän kertoi tovin aikaa huolistaan. Iso asia oli
-laivasta karkaaminen. Kapteenikin oli luvannut 75 dollarin palkinnon
-jokaisesta päästä, joka tuotaisiin laivaan takaisin. Palkinto hänen
-päästään! se kuulosti kamalalta, arveli Jussi. Ja kuinka nyt saattoi
-mennä vanhaan maahankaan enää koskaan... Hyvä oli laivassa olla, ja
-tuli sentään rikotuksi kaikki lupaukset. Merille hän kovin kaipasi
-takaisin. Ei ollut virralla samaa kuin merellä... laivassa se oli
-vakavin oltava, mutta kun ei osannut englanninkieltä, niin mitenkäs
-niihin uskalsi mennä...
-
-Ja Jussi suri ja suri. Kaikki oli hänelle vastuksellista. Aina sitte
-vielä pelkäsi, että jos ei osaa olla oikein sukkela käänteissä, niin
-vielä menettää kapteenin verkon. Ja merelle teki mieli... ei saanut
-rauhaa yöllä eikä päivällä; levottomuus ja tunnonvaivat eivät sallineet
-viihtyä maissa.
-
-Lopulta otti niin lujalle, että kun kalastuskausi elokuussa päättyi,
-Jussi lähti kun lähtikin merelle, englantilaiseen parkkilaivaan,
-huolimatta suuresta pelosta, joka hänen mieltänsä aina ahdisti
-englanninkielen taitamattomuuden takia.
-
-Tietäähän sen mielessään kuvailla kuinka Jussin matka onnistui. Hän oli
-luonteeltaan liian juro ja hidas, voidakseen vähääkään oppia kieltä.
-Komentosanoja hän ei ymmärtänyt ja toverit vihasivat tuota Sven Tuuvaa
-sydämensä pohjasta.
-
-Laiva kävi Port Piriessa, Australiassa, ja tuli kolmen ja puolen
-kuukauden kuluttua takaisin länsirannikolle. Jussi parka! Kun hän
-monien vaivaloisten harhailujen perästä taas saapui Columbian varrelle
-ja tapasi entisiä tovereitaan, nämä huomasivat että hänen järkensä oli
-sekaantunut. Hän oli laihtunut luurangoksi ja silmät kiiluivat synkeinä
-syvällä päässä.
-
-Sen verran hän sai selvitetyksi että ne olivat ajamassa häntä takaa,
-kaikkialla, tappaakseen hänet, ne hänen toiskieliset toverinsa. Olivat
-laivassa kiusanneet häntä viimeiseen asti... eikä ollut kapteenikaan
-muuta kuin nauranut... ja ollessaan sitte etukannella tähystäjänä, hän
-oli kuullut kuinka keskenään päättivät tappaa hänet. Se oli viikkoa
-ennen kuin olivat saapuneet takaisin länsirannikolle. Sen koommin hän
-ei mennyt heidän näkyviinsä... piiloutui ahtaaseen eturuumaan...
-kivihiilien alle kaivautui... kyllä olivat hakeneet ja huhuilleet,
-mutta olivat kai sitte luulleet hänen pudonneen mereen... Seitsemän
-vuorokautta oli maannut syömättä ja juomatta... iltapimeällä karkasi
-maihin, ja nyt ne taas olivat hänen jälillään, puukot kädessä... ei
-siinä mikään auta, kyllä vielä hengen vievät...
-
-Turhaa oli todistella hänelle että hän ei voinut tietää toveriensa
-aikeista, koska ei ymmärtänyt rahtuakaan englanninkieltä. Järki oli
-auttamattomasti pimitetty. Synkeänä hän kertoili, katkonaisella
-tavallaan, kuinka mahdoton oli tehdä työt oikein, vaikka sydämestään
-halusi, kun ei ymmärtänyt käskyjä. Kaikki oli vastustanut, ja sitte
-päättivät tappaa, ja nyt olivat takaa-ajamassa.
-
-Eräänä aamuna hän läksi pienellä veneellä virralle soutelemaan. Sille
-tielleen hän jäikin. Tyhjä vene löydettiin ja lakki, ja matalaan veteen
-se oli uponnut ruumiskin.
-
-Niin vältti Tilanderin Jussi Luvialta takaa-ajajansa ja sai loppunsa
-pienessä Columbian syrjäjoessa, kaukana rauhattoman valtameren
-hyrskyistä, joulukuun 7 p:nä 1896, täsmälleen vuotta myöhemmin kuin oli
-ensimäisen kerran eläissään tahallaan poikennut velvollisuudestaan.
-
-
-
-
-Suomalainen pelaaja.
-
-
-Astoriassa, kuten monessa muussakin Lännen kaupungissa, missä lakia
-peliluolia vastaan ei vielä löydy, on monta pelihelvettiä nerokkaine
-laitoksineen. Ne ovat komeita saleja, joissa yhtaikaa harjoitetaan
-monenlaista uhkapeliä, kutakin pöytänsä ääressä. Yleisin on n.k.
-grab-peli. Vehreällä sametilla verhotun pöydän takana, jonka pinta
-loivenee "pankkiin" päin, istuvat pelipankin hoitajat, edessään isot
-läjät kultaa ja hopeaa. Pöydälle on liidulla vedetty kaksi
-puoli-ympyrää, joiden päällä pelataan. Noille viivoille kukin asettaa
-panoksensa, kymmenestä sentistä isompiin summiin asti. Pelaajat
-seisovat pitkin pöydän ulkoreunaa ja heittävät vuorotellen, kolme
-kertaa kukin, kolme arpanoppaa pöydälle. Yhteenlasketut "pointit" eli
-arpanoppien yläpintain pisteet ratkasevat voittavatko sisemmän vai
-ulomman puoliympyrän panokset vai pelipankki vai jääkö raha pöydälle
-seuraavaa heittoa odottamaan. Voittajat saavat pankilta saman summan
-kuin ovat pöydällekin panneet, paitsi jos antavat rahansa pysyä
-paikallaan, jolloin jokainen peräkkäin sattuva voitto lisää sitä
-kaksinkertaisella summalla. Pelaajia on runsaasti; ihmis-elämä on
-länsirannikolla oikeastaan uhkapeliä, vaarallisen ammatin ja
-levottomien toverien vuoksi, joten pelikiihko siellä on harva se miehen
-veressä. Iltasin nuo salit ovat täynnä mitä vilkkainta elämää; onnen
-pyörät kierivät, suurilla luisilla pelimarkoilla koetetaan onnea
-Monacon ruletin malliin, grab-pöydät ovat taajojen pelaajarivien
-ympäröimät, ja oikea Baabelin kieltensekotus on vallalla, tullen
-huomattavaksi varsinkin silloin kun jonkun suuren panoksen voittaminen
-tahi häviäminen saa jokaisen innossaan käyttämään armaan äidinkielensä
-mahtipontisimpia sananparsia tunteidensa tulkitsemiseksi.
-Englanninkieli on nimittäin hämmästyttävän köyhä meheviin
-mielenpurkauksiin kelpaavista sanoista.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Istuin eräänä aamuna Taivassalon tuvan penkillä omissa aatoksissani,
-mitä lienevätkään olleet, kun sisään astui hoikka, tummaverinen,
-levottoman näköinen nuorehko mies, pikkusen humalassa. Hän silmäili
-minua tutkivasti ja sanoi:
-
-"Te kai olettekin se ylioppilas, joka oli Fennia-laivassa?"
-
-"Olen kyllä", vastasin minä, paiskaten kättä, sillä mies oli sentään
-tavallaan miellyttävän näköinen ja hymyili tuttavallisesti, joskin
-hänen silmissään oli omituinen vilhuva ilme.
-
-"Hauska tavata!" sanoi vieras. "Minä olen Sam T., Saarijärveltä. Auch
-ich bin in Arcadien gewesen! Kuulin että tänne oli saapunut ylioppilas,
-niin pistäysin juttelemaan. Harvoinhan täällä meikäläisiä tapaa."
-
-Tuttaviksi tultiin pian, kuten saman hengen lapset ainakin, jotka ovat
-erityisten sattumain kautta joutuneet ruumiillisiin koettelemuksiin
-avaran maailman muokattavaksi. Pistäysin läheiseen kapakkaan uuden
-ystäväni kehoituksesta olutlasin ääressä juttelemaan.
-
-Sam T. oli eronnut Helsingin normaalilyseon, tahi silloisen
-alkeiskoulun, kahdeksannelta luokalta. Reput oli saanut
-kirjoituksissa... kuivalta alkoi maistua ikuinen istuminen ja
-ahertaminen kirjojen ääressä... kuollutta tietoa ei hevonenkaan jaksa
-ijät kaiket päähänsä päntätä... kippis! Merillä oli kulkenut ja
-maailmaa katsellut puolelta ja toiselta. Nyt asui Fort Stevensissä,
-lahden toisella puolella vastapäätä Astoriaa.
-
-"Mitä sinä hommailet töiksesi?" kysyin minä. "Kalastatko?"
-
-"En minä viime aikoina ole kalastellut... pariin vuoteen. Epävarmaa on
-sekin toimi; tuhkatiheään menetetään verkkoja, ja miehiä hukkuu paljon.
-Milloin ansaitset hyvin, jotta viikon työ elättää sinua vuoden, milloin
-saat kiskoa kolme vuotta etkä leivässä tahdo pysyä. Se on pelaamista,
-jossa tappaat helposti hengen tahi terveyden. Parempiakin pelilajeja
-löytyy. Kaksi seideliä lisää!"
-
-Lihava kyyppari täytti lasit kukkuralleen, ja toverini jatkoi
-kiihtyneesti, kuitenkin supattaen niin matalalla äänellä, että kukaan
-ei voinut kuulla mitä meidän nurkassamme tuumailtiin:
-
-"Mutta kun mies osaa ottaa onnen haltuunsa, osaa käydä oikeasta päästä
-kiinni, häntä ei koskaan hätä heiluttele. Niinpä Chicagon
-maailmannäyttelyssäkin -- tunnethan sinä grab-pelin?" tutkasi hän
-äkkiä.
-
-"Kyllä", sanoin nyökäyttäen päätäni, jota tuin kyynäspäälläni pöytää
-vasten. Ystäväni oli omituisesti puoleensavetävä olento, johon alusta
-asti suuresti kiinnyin.
-
-"No, minä pelasin grabia. Ehtoopäivällä alotin kello neljä, ja aamulla
-kello kolme läksin pois, kolmetuhatta kaksisataa dollaria taskussani.
-Puhdistin koko pelipankin!"
-
-"Kuinka sinulle niin hyvä onni sattui?" kysäsin hämmästyneenä, sillä
-Sam puhui niin vakuuttavalla tavalla, että oli mahdoton uskoa hänen
-tyhjäntakia "jatkavan totuutta."
-
-"Kun oppii, niin tulee toimeen", vastasi Sam kiertelevästi. "Puhdistin
-viime helmikuussa Erikssonin [rikas suomalainen kapakoitsija
-Portlandissa ja Astoriassa] pelipankin, 619 dollaria. Toiskielisen
-pankin tyhjensin joulukuussa... siinä ei ollut kuin kolmatta sataa.
-Helppo työ ja hyvä ansio, vai mitä?"
-
-"On totisesti", sanoin minä, tietämättä mitä ajatella. "Sinä siis --"
-
-"Minä elän sillä ammatilla", täydensi Sam. "Ja minut tunnetaan!
-Pelkäävät aina peliluolissa, kun minut näkevät. Olen tähän kapakkaan
-200 dollaria velkaa; isäntä tietää että maksan sen taas kun lähden
-pelaamaan. Mutta lehmää ei sovi lypsää liiaksi, muutoin kuivuu koko
-tulolähteet. Pelipankkien täytyy saada sievä osuutensa voitosta,
-muutoin eivät uhallakaan päästäisi minua pelaamaan."
-
-"Mistä sinulle semmoinen merkillinen onni on tullut? Entäs jos sattuu
-että se luopuu sinusta, kuten jokaiselle pelaajalle aikanaan on
-käynyt?"
-
-"Ei voi. Minulla ei ole onni kysymyksessä; kaikki riippuu konstista,
-jonka opin eräältä joka ei enää ole pelaajien joukossa. Se tyhmeliini
-sekaantui toisen pojan rakkaus-asioihin ja sai palan lyijyä
-nahkoihinsa..."
-
-Sam vaikeni ja otti lujan whisky-ryypyn. Sittemmin hän otti tuon
-tuostakin lisää, minun tyytyessäni pariin kolmeen olutlasilliseen. Olin
-juuri tekemäisilläni hänelle kysymyksen, kun hän jatkoi itsestään
-keskustelua, hänen ajatustensa vähitellen käydessä sekavammiksi.
-
-"Niin se kävi. Sen konstin kun osaa, niin tulee vaikka miljoneeriksi,
-jos pysyy paremmin erillään viinasta, kuin minä, ja kulkee kaikissa
-maailman peliluolissa. Ei voi tehdä samaa temppua useampaa kertaa
-samassa kaupungissa. On niin kiusallista joutua suuren huomion
-alaiseksi... ja pelipankit hautovat kostoa... palkkaavat vielä jonkun
-juutaksen tielle väijymään, ennenkuin kotiinsakaan pääsee... Levotonta
-sekin sentään on... Isälle lähetin kymmenen tuhatta Suomen markkaa
-viime keväänä. Onhan tallessa... velkakirjaa vastaan... jos sattuisin
-vielä joskus vanhaan maahan pistäytymään... Skool, bruur! Gaudeamus
-igitur, sanoi Cicero vainaja, vai liekö ollut Caesarissa... Hullu olit
-sinäkin kun tänne läksit... herra olisit vanhassa maassa... Niin, se on
-kumma konsti siinä pelissä. Olemmehan ystävät?"
-
-"Olemme", vakuutin minä.
-
-"Minä juttelen sinulle siitä. Aatteles, kun saa pelata vaikka milloin,
-eikä koskaan häviä... Mutta samapa se on, vaikka sinä et sitä
-tiedäkään... Yksi juttelee yhdelle, ja toinen toiselle, ja jos kaikki
-sitä alkavat käyttää, niin kaikki pelipankit tekevät vararikon...
-Kyllähän, jos et kertoisi --"
-
-"Mitäpä minä tuosta", sanoin huolettomasti. "Osaan kai minä suuni
-kiinni pitää. Ja kaikessa tapauksessa grab on onnenpeliä, uhkapeliä; ei
-siinä auta onni eikä konstit, vaikka ensin luulee, ja pari kertaa
-onnistuukin!"
-
-"Mutta siinä auttaa!" intti Sam kiihtyneesti. "Oletko koskaan katsellut
-kuinka monta kertaa perätysten esim. ulkoympyrän panokset häviävät
-korkeintaan, ennenkuin taas voittavat kerran tahi useammin?"
-
-"Joskus neljä, viisi kertaa", sanoin minä.
-
-"Ja minä tiedän sanoa", sanoi Sam, hyväksyvästi nyökäyttäen päätään,
-"että kukaan, joka säännöllisesti pitää panoksensa samalla ympyrällä,
-ei voi hävitä yli kahdeksaa kertaa perätysten. Olen niin paljo
-katsellut... Samalla tavalla on voittamisen laita. No, jotkut voittavat
-sentään joskus paljonkin, ja se on onnea... Mutta siinä voi voittaa
-aina. Jos minä panen ulkoympyrälle kymmenen senttiä, ja häviän sen, ja
-heti panen kaksikymmentä senttiä samaan paikkaan, ja häviän senkin,
-niin paljoko olen köyhempi?"
-
-"Kolmekymmentä senttiä", sanoin minä.
-
-"Jos sitte panen taas kaksinkertaisen määrän, neljäkymmentä senttiä, ja
-häviän, niin paljoko olen kaikkiaan häviöllä?"
-
-"Seitsemänkymmentä senttiä",
-
-"Mutta jos voitan sillä panoksella, saaden neljäkymmentä senttiä
-pankilta, niin paljoko olen voitolla?"
-
-"Kymmenen senttiä."
-
-"Tietysti. Siinä se on koko seikka. Aina kun häviät, niin panet
-kaksinkertaisen määrän, ja taas kaksinkertaisen, kunnes sinun täytyy
-kerran voittaa, jolloin heti olet kymmenen senttiä voitolla, jos se
-nimittäin on pohjarahana. Hidasta se on, varsinkin toisinaan, mutta
-aina varmaa."
-
-Sam näki kasvoistani, että en ollut oikein selvillä.
-
-"Katsos, se on tällä tavalla", selitteli hän uudestaan. "Jos nyt häviät
-kahdeksankin kertaa perätysten, joka on korkein määrä mitä _minä_ olen
-havainnut, ja senkin vaan kerran Prestonissa... kurja ilta se oli,
-ampuivat... no, se ei kuulu tähän... ja aina panet kaksinkerroin
-pöydälle mitä edellisellä kerralla olet tapannut, niin sinulla on
-kahdeksannella kerralla 12 dollaria 80 senttiä pöydällä... Ensimäisellä
-kerralla 10 senttiä, toisella 20, kolmannella 40, neljännellä 80,
-viidennellä dollari 60 senttiä, kuudennella 3 dollaria 20 senttiä,
-seitsemännellä kuusi ja neljäkymmentä, ja kahdeksannella kaksitoista ja
-kahdeksankymmentä. No, jos sen voitat, niin olet kymmenen senttiä
-voitolla, ja alat taas sillä pelaamaan. Väliin voitat monta kertaa
-perätysten. Aina panet kymmenen senttiäsi taskuusi ja pelaat samalla
-summalla, paitsi kun häviät, jolloin nostat kaksinkertaiseksi joka
-kerta kuin häviät."
-
-"Merkillistä", sanoin minä. Pääni alkoi olla pyörällä: tässähän oli
-keino rikastua, keino sellainen, joka oli aivan verraton.
-
-"Niin sitä pitää", virkkoi Sam, miettiväisesti tuijottaen
-tupakansavuiseen ilmaan. "Kylmäverisenä siinä pitää pysyä, ettei
-koskaan epähuomiossakaan jätä voittoaan pöydälle, vaan pelaa aina
-pohjarahalla, paitsi kun häviää, jolloin se on nostettava
-kaksinkertaiseksi... Ja niin se on elämässäkin... Jos häilyy sinne
-tänne, koettelee sitä ja tätä, niin käy aina huonosti... Ja taas... kun
-aina vaan pitkittää, pitää päälle, ja ponnistaa kaksinkerroin kun
-häviää, niin voitto tulee... Kun tulisi elämässäkin oltua niin, ei
-tulisi hätäpäiviä... mutta sitä ei malta..."
-
-Sam filosofeeraili vielä paljonkin, sitä ja tätä, mutta minä kuuntelin
-enää puolella korvalla. Ajattelin aikaa jolloin pääsisin itse
-yrittämään puhdistaa pelipankkia. Kultaisia unelmia ne olivat.
-
-Toverini nukahti nurkkaansa. Hän oli täydessä lastissa, kuten kyyppari
-suopeasti hymyillen huomautti. Läksin ulos, ja erityiset asianhaarat,
-jotka saivat minut lähtemään muille seuduille ansiota etsimään, estivät
-minua enää milloinkaan näkemästä tuota omituista miestä. Kauvan aikaa
-jälkeenpäin pohdin itsekseni Samin "konstia", ja tulin aina siihen
-vakuutukseen että se oli yksinkertainen ja käytännöllinen. Mutta kesti
-kahdeksan kuukautta ennenkuin sain säästetyksi kokoon kaksitoista
-dollaria kahdeksankymmentä senttiä, ja silloin olin jo seuduilla,
-joista oli satojen penikulmien matka pelipaikkoihin. En siis vielä ole
-rikastunut, eikä Samin keinosta ollut minulle mitään hyötyä;
-painajaisena se vaan ahdisti minua pitkät ajat -- olin kuin Tantalus.
-
-
-
-
-Kobtaus sumussa.
-
-
-"Omituista se on niiden yhteentörmäysten kanssa", sanoi Mäkelän vanha
-isäntä miettivästi, kun Tauriaisen Matin pöyristyttävän kuvauksen
-vaikuttama äänettömyys alkoi käydä painostavaksi; "minusta tuntuu että
-valtamerillä on niin väljälti tilaa, ettei luulisi laivojen toisiaan
-tapaavankaan, ja kuitenkin sattui viime vuonnakin Atlantilla kuusisataa
-yhteentörmäystä, kuten sanomalehdistä luin! Näkyy siltä että noita
-onnettomuuksia tapahtuu niin kauvan kuin vaan laivaliikettä maailmassa
-on, vaikka oltaisiin kuinkakin varovaisia!"
-
-"Niin se on", vahvisti Tauriaisen Matti, sylkäisten pitkän ruskean
-syljen, joka peitti koko lattian likaisella juovalla, ja mullistaen
-mallinsa etuhampaiden väliin. "Tulee niitä varomattomuudestakin, mutta
-väliin ei auta yhtään mikään. Onhan se selvä sääntö että se, joka
-seilaa styyrpuurin halssilla, kääntää oikeaan, mutta seisoppa siinä
-pilkkopimeässä, keskellä sokasevaa lumipyryä, meren huuhtoessa sinut
-huppuun joka toinen minuutti, niin siinä et näe laivaa ennenkuin sen
-lamppu paistaa nokkasi alla, eikä siinä enää jouda huomaamaan mihin
-suuntaan se kulkee ja missä sillä on paapuuri ja missä styyrpuuri! Ja
-ihme se on, että laivat niin usein osuvat toisiinsa väljilläkin
-vesillä; minunkin aikanani -- monta monituista esimerkkiä voisin
-mainita!"
-
-"Sattuipa minullekin alkukeväästä yhteentörmäys virralla", virkkoi
-Mäkelän nuorempi poika Freeti. "Oikein puistatti, kun sitä jälkeenpäin
-ajattelin..."
-
-"No, eihän se veneiden kesken miltään tunnu", sanoi Lukkarin Oskari.
-
-"Tietysti ei, tavallisesti", sanoi Freeti. "Mutta tässä tapahtui
-ikävästi. Läksin Jani veikon kera... virta kävi rajusti alaspäin ja oli
-niin sankka sumu, ettei vähääkään nähnyt eteensä. Kuljimme aika
-vauhtia, ja yhtäkkiä pisti muutamasta niemenkärestä vene esille,
-ihan eteemme. Kerran vaan kiljasin, toisessa veneessä eivät
-hiiskahtaneetkaan, meidän pummimme osui heidän mastoaan vastaan, sujui
-pitkin sitä poikittain, taipui hirveän tiukkaan kuin jousen kaari ja
-kimmahti sitte kumeasti ryskähtäen veneen perässä istuvaa kapteenia
-rintaan -- hyi, kun se oli ilkeä ryskähdys! Mies korahti kerran,
-sinkosi muserretuin rinnoin virtaan monen sylen päähän, ja upposi.
-Veneemme ajautui aika vauhtia eteenpäin.'Telephone' laiva saapui
-lähelle, jottemme voineet kääntää takaisin, enkä ole sen koommin
-kuullut kuka tuo onneton oli, yhtä vähän kuin olen saanut selkoa
-soutajasta. Taisi laiva musertaa alleen soutajan veneineen, sillä mies
-oli niin ällistynyt ettei kyllä olisi voinut äännähtääkään, vaikka
-olisi nähnyt laivan tulevan päälleen. Se oli kaikki ohitse
-silmänräpäyksessä, koko kohtaus, mutta sen salaperäisyys on minua usein
-vaivannut."
-
-"Paljohan niitä on Columbialla miehiä", sanoi joku hitaasti; "ei niissä
-vähennys tunnu, ja monta on, joilta ei jää tänne ketään suremaan!"
-
-
-
-
-Nuori herra.
-
-
-Tapasin hänet ensi kerran Astoriassa, juuri kun hän oli saksalaisella
-parkkilaivalla saapunut Australiasta. Eräänä ehtoopäivänä nimittäin
-pistäysi luokseni punaposkinen, vilkas, noin 17-vuotias poika, ja
-esitteli itsensä Suomesta merille lähteneenä lyseolaisena. Vuoden oli
-vasta ollut poissa kotoaan, mutta seikkailuja oli saanut niin paljon
-kuin halusikin.
-
-Meistä tuli hyvät ystävät, jokseenkin yhdenikäisiä ja sekä sisällisesti
-että ulkonaisesti samanlaisia kun olimme. Toverini oli puhelias; ei
-kauvan kestänyt ennenkuin tunsin hänen koko historiansa. Lyseon
-viidenneltä luokalta hän oli karannut T:n kaupungista Hankoniemeen ja
-päässyt englantilaiseen laivaan kajuuttipojaksi. Lähtö merille oli
-tapahtunut heti. Sunderlandissa lossattiin, ja otettiin lasti Port
-Adelaideen Australiaan. Siellä oli ruvennut jungmanniksi saksalaiseen
-parkkiin "Heinrich Lichtenberg" ja saapunut Astoriaan, jonne oli
-päättänyt jäädä ansiolle.
-
-Iloisena hän kertoili kuinka kotona ei luonnollisesti voitu
-aavistaakaan minne hän oli joutunut, sillä iän ei ollut kertaakaan
-kirjoittanut kotiin. Vasta monen vuoden päästä hän oli palaava
-äkkiarvaamatta kotiinsa rikkaana miehenä -- saisivat nähdä kumpi oli
-ollut oikeassa, isä vai hän. Muistin sanomalehdissä lukeneeni uutisen
-samasta tapauksesta, ennenkuin jätin Suomen, ja kerroin hänelle että
-hänen luultiin hukkuneen. Vakavasti koetin saada häneen järkevämpiä
-mielipiteitä velvollisuuksistaan vanhempiaan kohtaan, mutta hän oli
-kevytmielinen, iloinen velikulta, johon ei järki pystynyt. Hänestä tuli
-kaikkien suosikki; kukaan ei voinut olla suopeasti kohtelematta tuota
-ajattelematonta, hyväluontoista poikaviikaria, joka aina oli
-tyytyväisellä ja iloisella tuulella, jos kuinkakin kohtalo piteli häntä
-kovin kourin.
-
-Ja varmaa on että hän oli lujemmalla kuin yksikään toverinsa siitä asti
-kuin kotoaan läksi aina viime hetkiinsä saakka. Hän ei suoraan sanoen
-pystynyt mihinkään työhön. Kotonaan hänestä oli kasvatettu niin hieno
-herrasmiehen alku, että se oli haihtumattomasti juurtunut hänen
-luonteeseensa. Eikä hänellä ollut mitään periaatetta, mitään
-tarkoitusperää, jota varten olisi koettanut työskennellä. Ainainen
-haluttomuus kaikkeen työhön teki mahdottomaksi hänen menestymisensä
-maailmalla, sillä miehellä tarvitaan erityistä neroa ja sukkeluutta, ja
-suurta tahdonvoimaa, ennenkuin hän voi tulla toimeen paljaana
-seikkailijana.
-
-Merellä hän oli ollut niin ahtaalla, varsinkin jungmannina ollessaan,
-että olisi luullut sellaisessa leikissä jo hengenkin lähtevän. Suurella
-ihastuksella hän siis jäi Astoriaan, jossa tapasi niin paljon
-suomalaisia.
-
-Pahaksi onneksi hän saapui aikana jolloin kalastajat olivat tehneet
-työlakon. Eihän hänestä sentään olisi voinut kalastajaa tulla; se oli
-liian kovaa työtä. Mutta olisihan voinut ilmestyä hänellekin joku sievä
-toimi, jonkunlaisena kirjurina tahi kalojenpunnitsijana, jos kalastus
-olisi ollut vauhdissaan. Nyt oli kaikki liike lamassa ja satoja miehiä
-kuljeskeli työtönnä pitkin länsirannikkoa. Kuinka suuresti joutuikaan
-hän alakynteen noiden tukevien työmiesten rinnalla! Missä pieninkin
-mahdollisuus työnsaantiin ilmaantui, siellä ei ainakaan _hänestä_
-huolittu.
-
-Tie nousi hänelle pystöön, kuten sanotaan. Hän katosi pariksi
-kuukaudeksi kansalaistensa näkyvistä, kierteli kerjäten ympäri Oregonin
-ja Kalifornian valtioita, kunnes vihdoin Rocklinin kaupungissa, jossa
-suomalaisia työskentelee kivimurtimoissa, eräs Astoriasta lähtenyt
-kalastaja tapasi hänet kiertämässä pitkin katuja, elävänä kylttinä,
-erään kenkätehtaan suuri ilmoitustaulu selässään.
-
-Yhtä iloisena oli hän kuin ennenkin! Hauska oli nähdä maailmaa ja
-ansaita oma leipänsä. Palkkaa hän ei nykyisessä toimessaan saanut juuri
-nimeksikään, mutta eipä tarvinnut nälkääkään nähdä, kuten sitä ennen.
-
-Lieneekö kenkätehdas pari päivää myöhemmin arvellut kylliksi
-ilmoittaneensa, vai valtasiko sankarimme luonteensa ikuinen
-levottomuus, on epätietoista, mutta vähä myöhemmin hän ilmaantui San
-Franciscoon. Hänellä ei kuitenkaan ollut sitä suurta elämänkokemusta ja
-olosuhteiden tuntemusta, joka tuotti kaupungin varsinaisille
-katupojille leivän, ja seurauksena oli että riutumaan alkanut elon
-liekki oli juuri sammumaisillaan kärsimysten ja puutteiden johdosta,
-kun muuan pelipankki huomasi hänen miellyttävät, avomieliset kasvonsa,
-otti hänet hoitoonsa, puki herrasmiehen vaatteisiin, ja antoi hänelle
-aivan erityisen viran, joka oli helposti opittu.
-
-Hänelle annettiin iltasin suuret summat kulta- ja hopeakolikoita,
-joilla hän uhkamielisesti pelasi tavallisten pelaajien joukkoon
-sekaantuneena pankin pelipöydän ääressä. Siten innostuivat muutkin
-pelaajat yhä innokkaammin yrittämään, nähdessään kuinka huolettomasti
-tuo sievä, nuori herra voitti tahi hävisi suuria panoksia. Pelin
-loputtua, aamupuolella yötä, hän suoritti tilinsä pelipankin kanssa,
-antaen rahat takaisin, ja saaden säännöllisen päiväpalkan.
-
-Mutta kauvanko hän malttoi pitää salaisuutensa! Kolmantena iltana jo,
-kun jotkut pilkallisesti virnistelivät hänen tuhmuudelleen, kun muka ei
-osannut oikein viisaasti pelata, hän kiivastuneena julisti että rahat
-eivät olleet hänen omiaan, vaan pelipankin, joten oli yhdentekevää millä
-tavoin ne pankille takaisin joutuivat. Hän menetti virkansa.
-
-Pitkäksi kävisi kertoa hänen vaiheitaan seuraavien kahden kuukauden
-kuluessa. Hän työskenteli lehmien lypsäjänä, paimenena, puunhakkaajana
-ja senkin semmoisena, mutta ei viihtynyt missään, eikä hänelle juuri
-mitään maksettukaan, hänellä kun ei ollut taipumusta mihinkään. Vihdoin
-hän ilmestyi suurelle suomalaiselle kivihiilikaivantopaikalle
-Washingtonissa, laihana, nääntyneenä, rääsyisenä ja kerrankin
-ilmeisesti toivottomana.
-
-Säälien hänet otettiin yhteisesti hoidettavaksi.
-
-Kukin avusti häntä paraan kykynsä mukaan; mikä toi paidan, mikä osti
-kengät, ja asunto ja ruoka oli velaksi, kunnes hänelle saataisiin
-sovelias työ.
-
-Miesten keskuudessa tuumailtiin hänestä paljonkin. Yleisenä
-mielipiteenä oli että hänestä saattoi vielä olla toivoa; olihan hänessä
-jonkunlaista sitkeyttä, koska oli hengissä suoriutunut kokemuksistaan,
-mutta vaikeaa oli saada häntä oikeaan alkuun. Työpaikkoja kyllä oli
-kaivannossa, mutta paasi (työnjohtaja) hänet piankin erottaisi,
-nähdessään kuinka kehnosti työ kävisi.
-
-Onneksi, tahi onnettomuudeksi, sattui paikkakunnalle saapumaan
-Takku-Erkki, vanha kaivantomies, joka vuosikausia oli ennenkin ollut
-siellä työssä. Hän otti urakalla tehdäkseen työtä eräässä "pitissä"
-(aukossa) neljännessä pilarissa, sillä tottuneet urakkamiehet aina
-ansaitsevat paremmin kuin päiväpalkalla olevat, saaden 120:kin dollaria
-kuussa. Hänelle ehdotettiin "nuorta herraa" työtoveriksi, sillä
-kussakin pitissä täytyy olla vähintäinkin kaksi miestä, toistensa
-apuna.
-
-"Jospa nyt koetan hänet ottaa", tuumasi Erkki hyväluontoisesti.
-"Pystyneehän toki poraa pitelemään ja kärryihin luomaan, ja kaiketi se
-aikoinaan saattaa hakata kivihiiltäkin irti pikallaan (kuokallaan)."
-
-Riemu valtasi nuoren herran; nyt oli taas kaikki hyvin. Mielissään
-olivat kaikki muutkin; oli kuin olisi raskas taakka pudonnut jokaisen
-hartioilta.
-
-Erkin uusi toveri työskenteli mitä mallikelpoisimmalla innolla, hyvät,
-vakavat päätökset mielessä. Nyt hän oli vaan koettava saada kokoon
-matkarahat, jotta pääsisi takaisin kotiinsa, vaikka köyhänäkin. Ei hän
-ollut luotu maailmaa vaeltamaan, tuumaili hän, ja sai siinä
-mielipiteessä hyvänsävyistä tukea jokaiselta.
-
-Tuolla maan alla kaivettaessa tehdään varovaista työtä. Eteenpäin tietä
-louhittaessa mustaan kivihiiliseinään, asetetaan määrättyjen
-välimatkojen päähän seipäitä lattian ja katon väliin, jotta koko
-maakerros ei luhistuisi työmiesten niskaan. Noilla seipäillä on
-uskomaton vastustusvoima, lukuisuutensa tähden; sitäpaitsi jätetään
-paikka paikoin paksuja kivihiilipylväitä louhimatta, seipäiden tueksi.
-
-Mutta Erkin tarkka silmä keksi että seipäät hänen pitissään olivat
-alkaneet notkua ja taipua, ja toisinaan kuului heikkoa ritisemistä. Hän
-kutsui paasinkin tutkimaan asiaa.
-
-Tuumailtiin ja arveltiin, ja selväähän se oli, että pitti oli pian
-sortuva kokoon. Mutta sääli oli heittää niin pian noin hyvää aukkoa
-sikseen, arveli paasi, ja samaa mieltä oli Erkkikin; helppo oli siitä
-murtaa kivihiiliä runsaissa määrin, ja mitä sanoisivat isännät, jos
-katto ei sortuisikaan moneen päivään, vaan työt keskeytettäisiin...
-
-Ainakin kaksi päivää sai vaaratta vielä tehdä työtä -- niin tukeva oli
-vielä katto. Mutta onnettomuus tapahtui jo ensimäisellä vuorolla
-toisena päivänä.
-
-"Ei sitä voinut ihmisjärjellä niin äkilliseksi aavistaa", selitteli
-Erkki ehtoopäivällä kyynelsilmin toisille. "Kovin se oli surkea tapaus.
-Poika parka juuri pisteli pitin perältä kärryihin, ja minä siinä
-sivulla, lähellä suuta, tasottelin pikallani vanhoja jälkiä. Ja niin se
-räiskähti alas yhdellä kertaa... tomua ja soraa löi suun ja silmät
-täyteen... pikankin sieppasi kädestäni muran joukkoon niin rajusti että
-käsivarteni nyrjähti... hyppäsin tasanteelle, ja kun sain raotetuksi
-silmiäni, musta seinä oli pittini kohdalla. Saaneeko poika rukkaa enää
-kaivamallakaan ylös... se tuli alas maanpintaa myöten... täytti joka
-paikan."
-
-Synkkä alakuloisuus vallitsi jokaisen mielessä. Tuntui siltä, että
-ennemmin olisi saanut mennä kuka tahansa muu kuin tuo hyväluontoinen
-pikku hulivili, jota kaikki olivat paraansa mukaan hoidelleet.
-
-Viikon kesti kaivaa häntä ylös. Aivan oli muodottomaksi mäskiksi
-runneltunut. Hautajaisten perästä sepitettiin yhteinen kirje pojan
-äidille -- Aatu, joka oli sihteerinä, nimenomaan huomautti että kirje
-oli osoitettava äidille, eikä isälle, "sillä erilainen se aina on äidin
-sydän" -- ja suurella vaivalla se saatiin seuraavaan muotoon:
-
-    "Saamm surel surull nällä harvoil rateil tietä anta että teirän
-    boika jäi keevin al numer neljäss bappi Seatlest oli siunamasa
-    rumihin ko ylös saatii berintöö ei jättäny minkäälaist ja kelpo
-    boika oli ja huolt olis bitett, mut paasi tahros työn tehtäväks
-    siivo se ain oli ja meinas kotihi tulla jouluks ny on baremassaki
-    koris nöyrimmälä kunnioituksel
-
-                                                   paarnarit."
-
-Lienevätkö siitä vanhemmat paljo selkoa saaneet.
-
-
-
-
-Mendocinon Jussi.
-
-
-Palasin eräänä ehtoopäivänä kello viiden tienoissa virralta. Työ
-raittiissa ilmassa oli herättänyt suuren ruokahalun, ja minä kävin ensi
-työkseni suuren pöydän ääreen, jolla kaikenlaisia ruokia aina oli
-valmiina ympäri vuorokautta, sillä talon 42 asukasta, jotka siten
-olivat Taivassalon komppanian nimellä perustaneet yhteisen talouden
-kuten muinoin Jukolan veljekset, olivat työssä kuka kulloinkin ja
-aterioitsivat milloin aikaa oli. Ensi nälkäni asetuttua minä vasta
-ennätin vilkasemaan pitkän pöydän toiseen päähän, ja siellä huomasin
-jonkun uuden tulokkaan istumassa.
-
-"Pistele menemään vaan, nuori mies!" kehoitti vieras isällisellä
-äänellä, nähdessään että pysäytin syöntini häntä silmäilläkseni. "Kyllä
-Taivassalon pöydällä tavaraa on niinkuin ennenkin!"
-
-Arvasin että tulija oli joku komppaniamme vanha jäsen edellisiltä
-vuosilta. Varsinainen kalastuskausi oli alkava vasta muutaman päivän
-päästä, ja tulijalla siis täytyi olla valmis verkko viime vuoden
-jäliltä, koska ei ollut ennemmin saapunut sitä kutomaan Taivassalon
-suuressa tuvassa, jossa parikymmentä käpyä oli jo kaksi kuukautta
-ahkerasti heilunut yhdeksäntuumaisia silmuja pistelemässä.
-
-Jatkoin syöntiäni, ja vieras alotti hetken päästä:
-
-"En malttanut enää jäädä punapuumetsään, kun alkoi kevät tulemaan. Ei
-ole ansiot sielläkään entisellään, ja luonto se aina vie vesille.
-Kaksikymmentäkolme vuotta kun kiertelee pitkän veden reisuilla, niin se
-tulee miehen toiseksi luonnoksi, vai mitäs arvelet, nuori mies?"
-
-"Kyllähän se jo siinä ajassa tulee", vastasin minä.
-
-"Niin sitä minäkin. Kahdeksatta vuotta olen jo koitellut Astorian
-brekersejä (hyökyjä), ja sen minä sanon että niissä sitä vasta oikeaa
-merimiestä tarvitaan. Erittäin se on isossa rautalaivassa ja erittäin
-purjeveneessä... Mutta harva se brekersien lähelle uskaltaa
-mennäkään... virralla vaan pysyvät."
-
-"En ainakaan minä ole vielä suussa asti käynyt", arvelin minä. "Onhan
-virrallakin tilaa."
-
-"Mutta suussa on kalat ensimäiseksi, ennenkuin ylemmä nousevat, ja
-ensimäinen mies saa paraan saaliin, jos osaa niin olla, että brekersit
-eivät häntä mukaansa vie. Tässäkin viime vuonna kun heitimme yht'aikaa
-teekun (italialaisen) kanssa kilpaa, niin eipäs teeku äkännytkään
-ruveta nostamaan kellopoijun kohdalta, ennenkuin minulla oli verkko jo
-puoleksi veneessä... Rupesi sekin sitte, mutta virta vei sen jo niin
-likelle brekersejä, että se alkoi arvella: katkasenko ma verkon vai
-yritänkö saada kaiken sisään? Minulla oli verkko veneessä ja käänsin
-aikanaan, mut teeku ei ennättänyt katkaista eikä nostaa ylös, ennenkuin
-meni brekersiin. Kolmasti kierähti vene ympäri ja sitte räiskähti
-hietakariin kappaleiksi."
-
-"Ja sinne jäi teeku ja teekun soutaja", sanoin luonnolliseksi lopuksi,
-sillä brekersit olivat minulle maineeltaan jo hyvin tutut.
-
-"Niin jäivät; kylkiluut vaan törröttivät hietasärkkään kaivautuneina
-pystössä. Ja sinne jäät sinäkin, nuori mies, jos et syö kahta vankemmin
-kuin ennen, sillä ei noilla käsivarsilla venettä brekersien luona
-käännetä."
-
-"Missä päin Kaliforniassa te punapuumetsissä olitte?" kysyin minä,
-saadakseni puheenaineen siirtymään pois persoonallisuuksista.
-
-"Mendocino kauntissa. Siellä niitä on honkia vähän erilaisia kuin
-muualla maailmassa."
-
-"Onhan ne tavattomia jättiläisiä. Kuinka niitä voi sahatakaan, kun ovat
-kaksikymmentäkin jalkaa, ja enemmänkin, paksut?"
-
-"Sahata?" kummasteli vieras, remahtaen isoon nauruun. "Ei niitä
-suurempia voi sahata. Poralla lävistetään joka puolelta reikiä täyteen
-siltä kohdalta, jolta kaatumaan tahdotaan. Dynamiittia reikiin ja
-laukaistaan."
-
-"On kai se aika rymäys, kun sellainen kaatuu?"
-
-"On, mutta ei se helposti kaadukaan. Dynamiitilla kun se katkaistaan
-poikki, se vasta putoaa kannolleen. Kiiloilla sitte toiselta puolen
-väännetään se nurin, ja niin pitkiäkin ovat, että kun latva aamulla
-alkaa kallistua, niin ehtoopäivällä vasta maahan asti pääsee. Se siitä
-on hyvä ettei mies voi koskaan joutua alle, kun on aikaa varoa."
-
-Katsahdin vieraan totisiin ja vilpittömiin kasvoihin. Tuo leveä,
-parrakas naama ilmaisi mitä juhlallisinta vakavuutta.
-
-"Hei, johan se Seilari-Jussikin on täällä! Terve mieheen!" hoilasi
-Porin Oskari, joka usean muun kera astui sisään.
-
-"Terveiks vaan!" sanoi Jussi. "Terveisiä punapuumetsästä."
-
-"No joko sinne on rautatie saatu valmiiksi, jota viime syksynä
-mitattiin, juuri kun sieltä läksin?" kysyi Purran Jukka.
-
-"Valmis on; jo sinne junalla pääsee, ei tarvitse jalkasin tallustaa.
-Mutta en minä enää toisten sellaista kyytiä haluaisi, kuin tänne
-tullessani sain."
-
-"No mikäs siinä oli?" kysyivät toiset, iskien silmää keskenään. He
-tunsivat Mendocinon Jussin, miehen, joka useammin "ajoi isolla
-hevosella" kuin kukaan jonka missään maailman ääressä olen tavannut
-tahi edes kuulopuheelta tullut tuntemaan.
-
-"No, minä päätin 'jumpata' Mendocinosta Portlandiin, kun tapanani ei
-ole koskaan maksaa kyytirahaa rikkaille rautatie-yhtiöille. Pistäysin
-sen vuoksi tavarajunaan veturin takapäähän kivihiilisäiliöön. Junassa
-oli 40 ruutivaunua, jotka oli lastattu Nelsonvillen tehtaalla. Tultiin
-Mendocinon ensimäiseen kolmen mailin pituiseen tunneliin, ja siellä
-kävi kummallisesti. Veturista lähtenyt kipuna osui jostakin raosta
-yhteen ruutivaunuun sisälle, ja koko juna räjähti niinkuin ainakin
-ruuti pyssynpiipussa, sillä tunnelihan oli aivan kuin jättiläiskanuunan
-piippu, jossa ruutijuna oli latinkina. Voi totta tosiaan sitä vauhtia
-millä me lensimme ulos tunnelista! Juna meni tuhansiksi säpäleiksi ja
-veturista pyörät pois alta, ja sittekös mentiin eteenpäin niin että
-asemilla ihmiset kaatuivat nurin vauhtimme synnyttämästä tuulesta,
-mutta eivät nähneet veturiamme lainkaan, kun se suhkasi ohitse.
-Kahdessa minuutissa tulimme viisisataa kolmetoista mailia, ennenkuin
-vauhti herkesi! Pääni oli niin pyörällä, että en puoleen päivään
-tiennyt mistään mitään, ja lämmittäjä ja koneenkäyttäjä vietiin suoraa
-päätä hulluinhuoneeseen. Järki haihtui! Veturin piippu oli singonnut
-taivaaseen asti."
-
-"Tokkopa sentään niin korkealle!" sanoi vanha Alekki, joka oli
-pessimisti, eikä koskaan tahtonut olla osoittamatta jyrkkää
-halveksimistaan Jussin juttuja kohtaan.
-
-"Tottapa se nousi, koska sitte viikolla putosi alas ja oli raapassut
-itseensä sinistä väriä taivaan laesta!" ärjäsi Jussi kiivaasti.
-
-"Hurraa!" hoilasivat toiset. Jussi oli ilmeisesti voitolla. Hän
-pyyhkäsi tyytyväisesti viiksiään ja mutisi:
-
-"Kyllä minä sen tiedän, kun itse olin paikalla. Tämän naarmun otsaani
-sain juuri silloin. Mutta kun ei missään kulje, muuta kuin vanhoja
-verkonrisoja paikkaa niin --"
-
-Loppuletkaus Alekille jäi minulta kuulematta, sillä miehiä alkoi
-runsaasti palata töistään, suurella hälinällä rynnäten kyynärän
-korkuisen kahvipannun ja pöydällä olevien paistien kimppuun.
-
-Paljo puheli vielä Jussi illan kuluessa. Ei kestänyt kauvan ennenkuin
-omien johtopäätösteni ja toverieni kertomusten nojalla tulin
-perinpohjin tuntemaan tuon omituisen tyypin. Jussi ei nimittäin
-milloinkaan puhunut muuta kuin valetta. Oli puhe mistä tahansa, hänellä
-oli aina ollut joku merkillinen kokemus samanlaisessa asiassa. Mutta
-omituisinta oli se, että häntä ei oikeastaan niin sanoakseni
-moraalisesti voinut pitää valehtelijana. Kaikki, mitä hän kertoi,
-tapahtui niin totisella ja vakuuttavalla tavalla, että vihdoin täytyi
-ehdottomasti päättää, että hän ei itse tiennyt valehtelevansa. Hänellä
-vaan oli niin vilkas, monipuolinen ja elävä mielikuvitus, että hänen
-aivoissaan itsestään syntyi kaikenlaisia tapahtumia, jotka hetkisen
-hautounnuttuaan muuttuivat hänen mielessään selväksi todellisuudeksi,
-jonka hän olisi sielunsa autuuden kautta voinut valallansa vahvistaa.
-Sentähden katkeroitti Jussia suuresti, milloin tahansa hän huomasi
-kuuntelijain kasvoilla salaisen hymyilyn tahi silmäniskun. Silloin hän
-joutui haltioihinsa, takoi nyrkkiä pöytään, kirosi karkeasti
-loukkaantuneessa tunnossaan ja oli synkällä tuulella, kunnes puhe
-kääntyi toiselle tolalle, jolloin häneltä heti taas saatiin kuulla uusi
-"kokemus". Olipa hän kerran vähällä kuristaa Pakkalan Janin, nähdessään
-tämän hapuilevan sormillaan tyhjää ilmaa, merkiksi "kouraantuntuvasta"
-valeesta. Muuten hän oli kerrassaan kelpo toveri, jonka tunnustuksen
-toivon lauhduttavan hänen mieltään, jos nämä rivit hänen silmäinsä
-eteen joutuvat.
-
-Mendocinon Jussin juttuja kuuntelin aina hyvin mielelläni, pitäen niitä
-hauskana ajankuluna niinä päivinä alkaneen pitkällisen työlakon aikana,
-ja oivallisena tilaisuutena päästä perinpohjin tutustumaan kaikkiin
-aloihin, joilla vanhan, rotevan merikarhun aatokset työskentelivät ja
-rakentelivat tuulentupia.
-
-Naisista hän puheli usein. "Kerrankin Bostonissa", haastoi hän, "kun
-otin ulosmaksun norviskuusista (Nova Scotiasta kotoisin olevasta
-laivasta), minä menin siihen samaan puotiin, josta presidenttikin tilaa
-juhlavaatteensa -- kaksikymmentäkertainen rakennus, alakerrassa silkit,
-sitte sametit ja niin aina ylöspäin kissansilmäripsiturkkeihin asti,
-jotka ovat ylimmässä kerrassa -- menin sinne ja ostin oikean
-herraspuvun. Sivuhuoneessa vaihdoin ne ylleni, heitin sinne vanhat
-rääsyt, ajatin partani, uudet kengät oli jo lähteissäni kainalossa, ja
-pian olin kuin täydessä muntierinkissa oleva kreivi ainakin. Vuokrasin
-uhkeat vaunut, kaksi palkinnonsaanutta oritta edessä -- toisella oli
-otsatukassa iso kultaraha, kun oli maailman paras juoksija -- ja läksin
-puistoon ajelemaan. Eipä aikaakaan, tuli vastaan mitä ihanin ylhäinen
-neiti, ja miten sattuivatkaan vaunujen pyörät osumaan toisiinsa. Neidon
-vaunut särkyivät ja minä tarjouduin vaunuillani ajamaan hänet kotiin.
-Niin tehtiin, ja meistä tuli niin rakkaat ystävät ettei eroakaan
-tahtonut tulla. Kaksi viikkoa asuin hänen kotonaan; kovasti tahtoivat
-minua vävykseen tytön vanhemmat -- isä oli ylioikeuden tuomari -- ja
-tyttö lankesi pyörtyneenä lattialle, kun läksin pois. Mutta miehen
-luonto vetää merille; ei sille mitään voi... Monesti olen jälkeenpäin
-aatellut..."
-
-Hyvin koomilliselta tuntui silloin katsella kertojan supisuomalaisia
-kasvoja, jotka olivat mitä karkeinta ja leveäpiirteisintä mallia, noita
-sierottuneita karhunkäpäliä ja vankkoja jättiläishartioita. Päähenkilöt
-hänen lemmenseikkailuissaan olivat aina mitä soreavartaloisimpia
-simasuita keijukaisia, jotka hulluuteen asti rakastivat häntä.
-
-Jussi oli enimmän osan ikäänsä palvellut vieraskielisillä, varsinkin
-englantilaisilla laivoilla. Niillä usein joutuu muukalainen ahtaalle,
-jos hänellä ei ole useampia samaan kansallisuuteen kuuluvia tovereita.
-Aina häntä sorretaan ja ahdistellaan kaikilla mahdollisilla tavoilla.
-Sitä oli Jussikin saanut kokea, ja hänen kertomuksensa meriltä antoivat
-hyvin elävän kuvauksen siitä, mitä hän monena katkeran yksinäisyyden
-hetkenä, ruorissa tahi tähystäjänä ollessaan, oli nyrkit puristettuina
-mielessään _ajatellut_ tehdä, ja mikä sitte luonnollisesti oli
-muuttunut eläväksi todellisuudeksi.
-
-"Kapteeni Hoil oli sentään mies paikallaan", kertoili hän. "Ei sitä
-ensin olisi uskonut, mutta sitte minä vasta miehen opinkin tuntemaan,
-kun olin jo kaksi kuukautta ollut laivalla. Me seilattiin Bristolista
-rautalastilla Honoluulaan. Minä otin hyyryn ensimäisenä matruusina,
-mutta kun myrsky repi Piskajassa kaikki seilit mersua myöten, minä
-rupesin puosmannin apuna seiliä neulomaan. Ja niin ihastui kapteeni
-neulomiseeni, että pisti minut pysyväisesti sikavahtiin: seiliä vaan
-sain neuloa päiväkaudet ja nukkua yöni rauhassa. Ja itse aina piirustin
-seilit; kapteeni antoi sen kaiken haltuuni, kun ei itse osannut
-lähimainkaan piirtää niinkuin minä. Sekös vasta sapetti puosmannia ja
-miehiä, kun minulle niin helpot päivät tuli; miehet vaan saivat aina
-mastoissa rehkiä, kun oli moniviikkoinen myrsky. Puosmanni oli niin
-h--tin iso punapartainen tanskalainen, etten ikipäivinä ole niin isoa
-miestä nähnyt. Se keitti kokoon jos jonkinlaisia juonia yksissä tuumin
-miesten kanssa minua vastaan: milloin kaasivat pytsyllisen kylmää vettä
-koijaani, kun nukuin, milloin neuloivat housunlahkeeni umpeen, kun
-tultiin ylös purraamaan, ja sen semmoista. Ruuan jaossa sain aina
-laihimman palan, paitsi kun itse olin vuoroni jälkeen jakajana. Niitä
-oli kaksikymmentäkahdeksan yhtä vastaan; en niiltä sen kallittavilta
-saanut vähääkään rauhaa. Kapteeni ja styyrmanni eivät ottaneet
-kuuleviin korviinsakaan, jos kuinka selittelin. Kyllä kiehui vereni,
-mutta ei auttanut mikään vastustus -- olisivat ihan tappaneet. Ja niin
-olikin vähällä käydä. Olimme puosmannin kera kahden kesken aivan
-äänettöminä neuloskelleet välikannella päivät päästään nelisen viikkoa;
-kerran sitte ehtoopäivällä haettiin puosmannikin kannelle seiliä
-kiinnitekemään hirveässä myrskyssä. Kun sitte minä nousin iltahämärissä
-ylös, koijaani aikoen mennä, nousi juuri hirmuinen aalto, ja samassa
-hyökkäsi puosmanni niskaani ja heitti minut nurin kannelle. Aalto
-tietysti paiskasi minut mereen, kun ei ollut mistä kiinni pitää. Mutta
-hukkaan meni puosmannin yritys: toinen vielä tavattomampi aalto löi
-koko laivan ylitseni, jotta pääsin luuvarttiin (tuulen yläpuolelle), ja
-kolmas aalto heitti minut takaisin laivaan. Vantteihin kävin kiinni ja
-sieltä hyppäsin isolle luukulle. Menin koijaani likomärkänä nukkumaan
-ja tuumasin: nyt ei enää auta armot; tulkoon mitä tuli, mutta kyllä nyt
-hänet muokkaan!
-
-"Aamulla taas menin välikannelle. Puosmanni oli jo saapunut sinne
-hytistään, ja kalpeni nenän nippua myöten, kun näki minut hengissä.
-Ärjäsin kuin jalopeura, tartuin miestä kaulukseen ja paiskasin hänet
-vastustamattomalla vimmalla pitkin pituuttaan makaamaan isonseilin
-päälle, jota olimme paikkailleet, niin että se oli välikannella
-levällään. Niinkuin salama kietasin ison seilin hänen ympärilleen monin
-kerroin, ja vetelin reunat seililangalla kiinni, niin että hän makasi
-säkissään liikahtamattomana kuin hiiri. Pistin sitte tupakaksi ja kävin
-keularuumasta ison hirrenpätkän, jolla taoin puosmannin litteäksi kuin
-tupakkapurun. Ei jäänyt pienintäkään luuta eheäksi. Sieppasin säkin ja
-heitin kajuutin ovesta sisälle. 'Siinä on puosmanni!' kiljasin
-kapteenille. 'Saamarin poika!' sanoi kapteeni; 'saat kymmenen
-shillinkiä kuussa lisää, kun tapoit sen miehen; se aina minua
-suututti!' Ja miehet pelkäsivät minua kuin paholaista; hyvä rauha tuli
-laivaan. Kelpo kapteeni se oli, ja meistä tuli ystävykset; viisi vuotta
-olin hänellä sitte puosmannina..."
-
-Iso kirja tulisi Mendocinon Jussin elämänvaiheista, jos niistä vaan
-pienenkin osan yrittäisi kertoa. Hän oli muuten taitava kalastaja, ja
-täynnä merkillisiä keksintöjä, joiden käytännöllisyys hänelle aina oli
-täysi totuus. Hän rakenteli ikiliikkujaa, uppoamatonta venettä,
-vedenalaista alusta y.m.s., jotka kuuluvat johonkin toiseen
-kertomukseen. Tämä monipuolinen mies on vieläkin joka vuosi Taivassalon
-komppaniassa kalastamassa.
-
-
-
-
-Kallisen Oskarin vaimo.
-
-
-"Se on totinen sana", virkkoi vanha Karvonen, saappaansa kärellä
-työntäen syrjään pirskahtaneita risuja nuotioon, "että minä vielä sen
-Kallisen oikein miehen kädestä pehmitän."
-
-"Osta rauhantuomarilta viiden dollarin laisinki (lupakirja), niin saat
-kolmasti läjäyttää miestä korvalle ilman mitään jälkirettelöitä",
-neuvoi Lehti-Jussi.
-
-"Onkos sellaista asetusta?" kysäsi Karvonen epäilevästi.
-
-"Onpa tietenkin. Viisi dollaria maksat paperista, niin sinulla on
-laki ja oikeus takanasi: saat iskeä ketä tahansa ilman mitään
-edesvastausta."
-
-En ollut kuullut Karvosen, ja Lehti-Jussin puhelun alkua, ollen
-keskustelussa Ruuskan Matin kera siilainien (merileijonain)
-elämäntavoista. Viimeiset lauseet sattuivat olemaan siksi äänekkäitä,
-että kohotin pääni sammaleisen lahopuun pinnalle, jonka kaatuneen
-rungon juurella makasin, ja aloin seurata heidän tuumailujaan.
-
-"Sellainen kelvoton nahjus ei ansaitsisi muuta kuin hirsipuun,
-ennenkuin ennättää vielä lisää ihmisiä saada onnettomuuteen", virkkoi
-Karvonen suurella mielenkarvaudella. "Onkin oikein ihme ja kumma,
-kuinka se aina tuntuu sellaiselta hyvänsävyiseltä mieheltä jokaisen
-mielestä, ettei siihen kukaan viitsisi kajota, vaikka tietääkin kuinka
-paljo sillä miehellä on omallatunnollaan ikuisen saamattomuutensa
-takia. Ei se vielä koskaan ole elänyt muuten kuin toisten niskoilla,
-tuottaen kaikenlaista vahinkoa auttajilleen. Kuinka monta kertaa se
-mies onkaan autettu jaloilleen, ja aina se kaiken menettää! Vanhassa
-maassa se köyhdytti koko kototalonsa, ja täällä se on jo monesti ollut
-ihan nälkään kuolemassa, eikä vaan ole pystynyt minkäänlaista
-toimeentuloa keksimään. Kolmasti on hänelle jo miehissä hankittu
-verkko, ja aina se osaa sen virralla hävittää. Osaa sekin oikealla
-ajalla... viime kerrallakin oli paraan osan kalastuskautta verkotta, ja
-kun menimme känärin (keittimön) isännälle hänen puolestaan takuuseen,
-niin heti ensimäisenä yönä tuli semmoinen orkaani, että Oskari menetti
-sekä verkon että Kuivalan Heikin veneen, jonka oli sattumalta saanut
-itselleen lainaksi rukoilluksi, kun Heikki Nälkälahdessa peukalonsa
-ankkuriköyden rakoon musersi! Mutta itse se pysyy veden päällä niinkuin
-korkki... mikä pentele sen aina ehjin nahoin maalle noutaneekin!"
-
-"Sillä rahjulla on huono onnikin", tuumasi Lehti-Jussi, miettivästi
-tirkistäen nuotioon. "Ei sen kaikki vastoinkäymiset saamattomuudesta
-tule."
-
-"Saamattomuudesta, eikä mistään muusta!" kiivaili Karvonen. "Jos se
-olisi toimeliaampi, ja yrittäisi niinkuin mies, niin sillä olisikin
-toisinaan varaa menettää milloin verkko, milloin mitäkin, heti
-joutumatta puille paljaille. Saamattomuus on sen miehen luonto.
-Kyllähän minä uskon, että se rakasti vaimoaankin, mutta kurjuuteenpa
-vaan saattoi senkin, eikä voinut saada itseään miehen lailla työhön,
-vaikka toinen riutui ja kuihtui kuolemaansa asti. Ja kyllä se oli
-kerrassaan surkea loppu tyttö paralle! Voi raukkaa, kuinka oli kaunis
-ja iloinen Clatskaniessa ollessaan! Herttaisempaa tyttöä harvoin tapaa,
-ja senkin vaan sai semmoinen roikale mielistellyksi! Kyllä minä annan
-hänelle kuumat terveiset, kun ensi kerran tapaan!"
-
-"Kuka tyttö se Clatskaniesta oli?" kysäsin minä säpsähtäen, sillä olin
-muutama kuukausi takaperin käynyt tuossa lähellä olevassa pikku
-kaupungissa ja tiesin siellä olevan vaan pari suomalaista perhettä.
-
-"Se oli norjalainen", vastasi Lehti-Jussi. "En minä sen nimeäkään
-muista. Tytöllä oli vaan äiti elossa, ja se kyllä oli kovasti vastaan,
-kun Oskari kosi."
-
-"Eihän se vaan ollut se sama Rontti-Oskari, joka asui skaussa
-(lautalla) tuolla niemen käressä?" kysyin hämmästyneenä.
-
-"Niin, Rontti-Oskariksihan ne sitä myös kutsuivat."
-
-"Vai on vaimo kuollut! Millä tavalla se kävi?"
-
-"Se kävi vaan sillä tavalla", sanoi ukko Karvonen synkeästi, "että se
-kitui yhä enemmän, ja juuri kun me saimme toimitetuksi Oskarille vähän
-työansiota virralla, vaimon äidin piti yöllä pistäytyä kylään apua
-hakemaan, kun tuli äkillinen tarvis, eikä päästykään lähtemään
-ennenkuin aamulla, sillä kova orkaani nosti tulvaveden niin korkealle,
-eikä ollut saatavana muita kuin pikku ruuhia. Sill'aikaa se kuoli
-kylmään huoneeseensa ja lapsi samoin! Yksinään oli raukka saanut
-taistella tuskineen."
-
-Mieleni kävi kovin rauhattomaksi. Olin usein ajatellut tuota vaimoa,
-joka nyt oli saanut niin surkean lopun äidiksi tullessaan. Nousin
-seisaalleni ja astuin saniaispensaikon läpi majesteetillisen Columbian
-rantaan, jonka hiljaisesti läikkyville laineille kuu loi hopeaisen
-hohteensa. Mietiskellen katselin pitkin veden pintaa ja ajattelin
-Kallisen Oskaria, joka ei ollut pystynyt hankkimaan elantoaan noista
-kalarikkaista vesistä, vaan oli syössyt nuoren, iloisen muukalaistytön
-mitä suurimpaan kurjuuteen ja surkeimpaan loppuun. Kuinkahan ankara
-isku tämä olikaan vaimon äidille? Olin maaliskuussa käynyt Mäkelän
-neitoparin kera Oskarin mökissä, joka oli rakennettu lautalle virran
-rantaan erääseen niemenkärkeen. Vaimo makasi vuoteessa sairaana jo
-neljättä kuukautta. Hän oli kalpea ja laihtunut, ja vielä hyvin
-miellyttävän näköinen. Vuoteen ääressä istui hänen äitinsä,
-kärsivällisen näköinen, hiljainen rouvas-ihminen, joka varmaankin oli
-nähnyt hyviäkin päiviä -- sen ilmaisi hänen vaatepartensa, ryhtinsä ja
-käytöksensä. Nuorta vaimoa vaivasi joku sisällinen tauti, eikä
-ollut varoja hakea lääkäriä kymmenien penikulmien takaa tänne
-"vesikontrille", joksi tuota omituista deltaa Columbian varrella
-nimitettiin. Avuliaat naapurit antoivat kaikenlaisia kotilääkkeitä ja
-ruuan apua, ja sellaisella asialla olivat nyt Mäkelän neitosetkin.
-Oskari ei ollut kotosalla.
-
-Puhuttelin sairasta norjaksi, hänen suureksi ilokseen, sillä hänen
-miehensä ei osannut sanaakaan norjaa, eikä paljon englanninkieltäkään.
-Sitä eriskummallisemmalta oli minusta jo silloin tuntunut tuo
-avioliitto. Tuo laiska vetelys, jonka ulkomuoto ei ollut erittäin komea
-jos ei huonokaan, oli ollut niin köyhäkin, että piti kylästä hakea
-rahat lainaksi vihkimäkirjan lunastamiseksi. Heti alusta asti oli
-avioelämä ollut onnetonta. Vaimon äiti oli täytynyt kutsua hoitamaan
-tytärtään, jonka oli loukatussa ylpeydessään hyljännyt; sairasvuoteen
-luo hänet oli kutsuttu, ja äidinrakkaus sai hänet alentumaan vihaamansa
-vävyn mökissä asujaksi. Yksinään he enimmäkseen istuivat, äiti ja
-tytär, itsekseen kuiskaillen ja itkeskellen, muistellen aikoja Norjassa
-ja entisiä onnen päiviä, Oskarin kuljeskellessa milloin missäkin,
-antaen kotiväkensä tulla toimeen ihmisten armoilla miten paraiten
-taisivat. Oli miehissä koetettu auttaa Kallista jaloilleen, mutta aina
-hän vaan lankesi, vetäen auttajat mukanaan. Jos tarjottiin jotakin
-rauhallista työtä maissa, renkinä, puunhakkaajana tahi muuna
-sellaisena, hän ei ollut mitenkään saanut itseään viihtymään työssä
-joka oli "aivan vasten hänen luontoaan". Turhaa oli ollut vedota hänen
-kunniantuntoonsa; hän myönsi vikansa, teki hyviä päätöksiä, mutta ei
-voinut pysyä niissä.
-
-Kotonaan hänellä kyllä sentään ei ollut riitoja; anoppi kohteli häntä
-jyrkällä, mutta äänettömällä vihalla ja halveksumisella, ja vaimo oli
-mitä anteeksiantavaisin kummastuttavassa rakkaudessaan miestään
-kohtaan. Mutta kuitenkin oli Oskari vaimonsa katseessa aina
-huomaavinaan niin haikean ja kaihomielisen ilmeen että se ehdottomasti
-ajoi hänet ulos.
-
-Juuri tehdessämme lähtöä mökistä, Oskari saapui kotiin. Hän oli pitkä,
-hoikanpuoleinen, vaaleaviiksinen mies, jolla oli levottomat silmät ja
-raskas, veltto käynti. Arasti hän kysäsi vaimoltaan kuinka tämä jaksoi,
-ja sanoi arvelevansa paraaksi lähteä toiselle puolelle virtaa työn
-etsintään jo samana iltana. Ja hän läksi samalla kertaa kuin mekin.
-
-Ajattelin vaimo paran tunteita, kun hän yksinään taisteli tuskissaan
-pauhaavan tulvaveden piirittämässä mökissä, turhaan odottaen apua, jota
-hänen äitinsä oli henkensä uhalla lähtenyt etsimään ja jota ei
-parhaimmallakaan tahdolla sitte kyennyt kuoleman kielissä olevalle
-tyttärelleen tuomaan. Kova lie ollut kamppailu, ennenkuin hänet aamulla
-löydettiin valkeana vainajana vuoteeltaan, orpona syntyneen lapsen
-kylmettynyt ruumis vieressään...
-
-
-
-
-Hukkaan mennyt elämä.
-
-
-Aurinko alkoi suurena tulipunaisena pallona lähestyä taivaanrantaa,
-venyttäen varjoni kauvas taakseni aavikolle. Astelin väsyneenä pitkin
-Northern Pacific rautatietä suoraan länttä kohti. Lähin rautatieasema,
-Centralia, häämötti jo edessäni, mutta olin jo sen verran tottunut
-silmilläni mittailemaan etäisyyksiä aavikolla, että tiesin vielä
-saavani marssia vähintäinkin puolitoista tuntia, ennenkuin olisin
-määräpaikassani, jossa olin päättänyt olla yötä.
-
-Ja saapuessani asemalle olikin jo jokseenkin hämärä. Asemasillan
-reunalla istui rääsyinen vanhus, vaappuen ja heiluen, nähtävästi
-päissään, jalat roikkuen alas sillalta radalle päin. Hän oli ainoa
-elollinen olento näkyvissä.
-
-"_Have you got a match, please_?" kysäsin, sillä tulitikkuni olivat
-loppuneet, eikä aavikolla ole hauska viettää yötä tulitikuitta,
-tupakannälästä puhumattakaan. Nuotion ääressä sitävastoin on huoleton
-oleskella, sillä sudet, pantterit ja muut naapurit eivät silloin tule
-nukkujaa häiritsemään. Jos sitte aamulla herätessään huomaakin
-takinliepeensä tai kenkänsä palaneen ja löytää pari kolme tarantulaa ja
-skorpioonia vaatteistaan, niin se kuuluu noihin välttämättömiin pikku
-epämukavuuksiin, jotka luovat aavikkoelämälle omituisen jännityksensä.
-Ne, omituista kyllä, harvoin purevat, vaikka toisinaan kuuleekin
-miehistä, joita tarantulat ovat pureskelleet täyteen paiseita kuin
-Latsarus.
-
-Mies ei tuntunut kuulevan. Astuessani vielä lähemmä, huomasin hänen
-hyvin syvissä, humalaisissa aatoksissa hyräilevän tuskin kuuluvalla
-hyminällä, huulet yhteen puristettuina, jotakin laulunpätkää, katse
-tylsästi kiintyneenä radan vieressä olevaan kivihiilituhkakekoon.
-Tartuin häntä käsivarteen ja uudistin kysymykseni.
-
-"_I pelieve so_", oli vastaus, ja katsahtamattakaan minuun hän alkoi
-kömpelösti kopeloida takkinsa rikkinäisen vuorin repaleiden joukkoon
-hautautunutta povitaskua.
-
-Vastauksen ehdottomasti suomalainen, virheellinen sointu sai minun heti
-kysymään suomeksi:
-
-"Oletko suomalainen?"
-
-"_Oh yes_", myönsi vanhus ja kömpi heti jaloilleen. "Minä on Finnish
-seilor."
-
-"Mistä päin matka?" jatkoin minä.
-
-"Portlandista. Karkasin Isabellasta; huono ruoka. Tulimme Sta
-Monicasta, mutta se oli minun viimeinen matkani pitkän veden laivoissa.
-Nyt menen kustin (rannikon) laivoihin."
-
-Mies puhui mitä sotkuisinta suomen ja englanninkielen mongerrusta,
-jonka jäljittelemisellä en kuitenkaan tahdo lukijaa vaivata.
-
-"Vai Portlandista!" huudahdin minä, mielissäni siitä että taas kerran
-pitkästä aikaa tapasin maanmiehen ja vielä merimiehen. "Siellä minäkin
-karkasin. Seattleenko aijot?"
-
-"Sinne. Lieneekö siellä nykyään tshanssia (tilaisuutta työhön
-pääsyyn)?"
-
-"Läksin sieltä juuri toissapäivänä, ja silloin ainakin näkyi siellä
-olevan kosolti kustareita (rannikkolaivoja)."
-
-"Minun täytyy heittää pitkät vedet; alkaa olla ruumis niin raihnaana.
-Kustareissa sitä vielä tulee toimeen."
-
-Säälien katselin äijän kumaraa vartaloa; hän oli jo aivan elähtänyt ja
-vaivainen; kummastelin että hän oli vielä kelvannut laivoihin. Hän oli
-sill'aikaa saanut taskunsa pohjalta kaivetuksi pari irtonaista
-tulitikkua ja ojensi ne minulle.
-
-"Etkö lähde yksissä tuumin nuotiolle?" kysyin minä.
-
-"Samapa tuo. Tässä se on yö vietettävä, eikä ole heinälatoakaan
-lähettyvillä."
-
-Oli jo tullut niin pimeä, ettei voinut erottaa lähimpiäkään esineitä;
-hämärän aika lännessä on kovin lyhyt. Aseman luona olevasta kevättulvan
-synnyttämästä lammikosta nousi paksua myrkyllistä huurua, ja suuret
-vehreät sammakot kirkuivat niin vimmatusti että korvia huumasi.
-Haparoitsimme pitkin aroa, etsien kaikenlaisia puunkalikoita, mutta
-suuri kulkurien paljous oli niin tyystin ne korjannut nuotioikseen,
-että saaliimme oli hyvin niukka. Pari tuntia ryvettyämme rapakoissa,
-viileän ja kostean ilta-ilman vähitellen selvittäessä toverini päätä,
-me päätimme kiivetä aikaisemmin huomaamalleni jyrkälle kukkulalle,
-jonka laella kasvoi ryhmä seeteripuita. Se oli parin kilometrin matka
-mustassa pimeydessä, epäilyttävien kurapälvekkeiden ja kuoppien lomitse
-ja ylitse, mutta saavuttiin sinnekin vihdoin pikku lastutaakkoinemme.
-Hurjilla ponnistuksilla kiipesimme kukkulan laelle, kiskoen itsemme
-ylös sitkeiden heinämättäiden avulla. Pian loimusi meillä iloinen
-nuotio, ja taitettuamme allemme pehmeitä seeterihavuja, me loikoilimme
-tyytyväisinä vuoteellamme kumpikin omalla puolellaan nuotiota.
-
-"Tulin niin hitosti ryypänneeksi tuolla farmissa", alkoi toverini
-selitellä, epämääräisesti heilauttaen käsivarttaan arolle päin. "Menin
-leipäpalan pyyntiin... isäntä oli juomatuulella... kutsui minut
-paarnarikseen (kumppanikseen)... ja me kallistelimme minkä taisimme,
-akkaväen julmistuneena rupattaessa puuta heinää."
-
-"Kauvanko olet ollut poissa Suomesta?" kysyin uteliaana, sillä mies oli
-mitä suurimmassa määrässä unohtanut äidinkielensä.
-
-"Neljäkymmentä viisi vuotta, tahi niille paikoin", vastasi hän
-englanniksi, käyttäen sitä kieltä sitte enimmäkseen, mutta puhuen
-sitäkin kehnosti. "Olin viidentoista vanha lähtiessäni, ja nyt minun
-pitäisi olla jo kuudenkymmenen seuduilla, vaikka en ole tullut sitä
-asiaa oikein tarkanneeksi."
-
-"Mikä sinun nimesi on?"
-
-"Kalle."
-
-"Kalle mikä?"
-
-"En edes muista liikanimeäni", vastasi äijä, hieman surunvoittoisesti
-hymähtäen. "Turusta minä kotoisin olen. Kuljin aina sillä nimellä, mikä
-toverien kesken osui. Jakiksi minua nyt on sanottu viimeiset kymmenen
-vuotta; liikanimeä minulla ei ole ollut sitte kuin nuorempina
-päivinäni, ja sekin muutteli joka laivalla."
-
-"Eikö tekisi mieli lähteä vanhaan maahan?" kysyin minä, surkutellen
-tuota vanhan merikarhun haamua, joka oli joutunut maalle ajelehtimaan
-kuin kappale särkynyttä laivaa, joka lojuu rannikon hietasärkillä.
-
-"Mitäs sitä sinnekään... kukas siellä enää olisi minua
-muistamassakaan... kyllä minä..."
-
-Äijä vaikeni, haluten jättää vastenmielisen puheenaineen sikseen. En
-saanut häntä puhelutuulelle pitkään aikaan, ennenkuin olin kertonut
-oman historiani ja saanut hänen ajatuksensa kääntymään merielämään.
-Silloin hän taas alkoi kertoella; siinä ja siinä laivassa oli ollut
-suuria torakoita kahvissa; se ja se kapteeni (nimeä hän ei sentään
-milloinkaan muistanut) oli syöttänyt miehille mätää puhvelinlihaa joka
-ateriaksi; yksi oli määrännyt miehille syötäväksi itsestään kuolleen
-sian, joka oli tuotu laivaan miehen vaatteisiin käärittynä ja
-mynsträtty kapteenille sikahumalaisena matruusina yöllä ennen
-merillelähtöä j.n.e. Hän oli yksi noita luuvalon ja monta kertaa
-uudistuneen keripukin runtelemia vanhoja merimiehiä, jotka eivät puhu
-mistään muusta kuin huonosta ruuasta; ollessaan ruorissa, he
-vimmastuneina ärisevät itsekseen madonsyömistä laivakorpuista;
-ollessaan mastossa, he kostonhimosta hehkuvin silmin koettavat
-"epähuomiossa" räiskäyttää suuria mehuisen mällin synnyttämiä sylkiä
-kannella marssivan perämiehen niskaan, muristen sitä kovasydämisyyttä,
-joka ei salli perämiesten antaa heidän varastaa edes silliä ja sipulia
-kapteenin varastohuoneesta; ollessaan maissa, he puhuvat jokaisen muun
-laivan miehelle oman laivansa savella sekotetusta teestä, ja karkaavat
-melkein joka satamassa. Ja myöntää täytyy, että merimies, joka saa vain
-yhden aterian päivässä, täydellä syyllä panee mitä suurimman painon
-ruokajärjestykselle, varsinkin vanhempina, kärtyisinä päivinään.
-
-Koetin saada häneltä urkituksi sellaisia jännittäviä ja opettavia
-kokemuksia, joita jokaisella vanhemmalla merimiehellä on ollut, mutta
-huonolla menestyksellä. Hänen sivumennen mainitessaan jotakin
-harvinaisempaa paikkaa, kuten Singaporea, Aucklandia tahi muuta, yritin
-turhaan saada häntä kuvailemaan olojaan ja seikkailujaan niissä; hän ei
-tiennyt sanoa muuta kuin: "mäen takana oli sievä kapakka, jossa kävimme
-iltasin... Singaporessa juotiin hyvää Jamaican rommia..." Kapakat
-olivat hänen ainoat muistonsa 45 vuotta kestäneiltä matkoilta, ja juuri
-ne olivatkin nielleet hänen koko elämänsä työn, niin että hänellä nyt
-ei ollut muuta kuin hajoilevat ryysyt ja heikkoudesta tutiseva ruumis,
-jossa henki vaivoin koetti pysytteleidä niinkuin hukkuva lentohiekan
-imevässä nielussa. Vaivaishuone on ehdoton loppu hänen kaltaisilleen,
-mutta sitä hän nähtävästi ei suurin surminkaan tahtonut ajatella;
-merimiehen vapaa luonne varmaankin oli saava aikaan, että hän,
-nähdessään joutuneensa auttamattomaksi hylyksi, josta ei kukaan
-kapteeni enää huolisi, oli varmaankin ajelehtiva rannikolla, kunnes
-kellahtaisi johonkin pensaan juureen Washingtonin laajoilla aroilla,
-ajattelin synkeästi itsekseni.
-
-Loppupuolen yötä me nukuimme. Aamulla heräsin vasta auringon paahtaessa
-kasvojani puiden lomasta. Nuotion tuhka savusi vielä hieman. Vanhus
-istui selkä puunrunkoa vasten ja veteli kokoon kenkiensä jäännöksiä
-vanhalla purjeneulalla, johon oli pujottanut heinistä kierretyn langan.
-Hetkisen kuluttua astuimme alas kunnaalta, ja erosimme: toinen itään,
-toinen länteen. Katselin kauvan hänen jälkeensä; väärät sääret
-notkuivat vanhojen merimiesten tapaan, köyryinen selkä vavahteli ja
-katse tähtäili tarkoin ratapölkkyjen syrjiä, jottei niihin kengänkärjet
-kolahtaisi...
-
-
-
-
-Kiinalaisten kalastus.
-
-
-"Kumma ettei Kalle Kankkonen näy sen innokkaammin ryhtyneen sotaan
-skäppejä (lakkopettureita) vastaan", sanoi Kaustisen Erkki, jakaessaan
-kortteja ja näppärästi vilkastessaan pakan pohjaan, ennakolta
-nähdäkseen oliko siellä mitään hyvää. "Onhan hän paras kalamies koko
-kaupungissa ja muuten innokas yhteisissä asioissa."
-
-"Älä sano mitään pahaa Kankkosesta", kiivaili vanha Alekki, jonka
-kouraan muutenkin oli sattunut huonot "lehdet", "kyllä se mies
-velvollisuutensa tuntee ja tietää tehdä omantuntonsa mukaan, vaikka ei
-julistakaan toimiaan koko maailmalle. Ja vaikka hän ei koko straikin
-(työlakon) aikana panisikaan rikkaa ristiin, niin häntä ei silti sovi
-moittia. Hän on jo ennen tehnyt velvollisuutensa; jos nyt kaikki nuoret
-tekevät samoin, niin ei enempää tarvitakaan. Hän on perheellinen mies,
-ja sai kuulan kylkeensä jo viime straikin aikana; kukaties osuisi nyt
-sydämmeen! Minä annan seitsemän paljaalla loo'lla (kakkosella)!"
-
-"Kahdeksan!" korotti Tolpin Pekka, Erkin pelitoveri.
-
-"Yhdeksän!" lisäsi Alekin toveri, pieni Purran Jukka, kauvan
-epäröittyään ja vihdoin yltyen Alekin tuimista silmäyksistä, jotka
-ilmeisesti sanoivat: "Korota, että edes saamme koittaa!"
-
-Erkki ei uskaltanut lisätä. Jukka, hikoillen ja epäröiden, oli
-ilmoittamaisillaan pelaavansa "tiilillä" (ruudulla), mutta Alekki
-ennätti juuri yhdennellätoista hetkellä hyvin hajamielisen näköisenä
-silmänräpäykseksi sujauttamaan etusormensa poikittain nenänsä yli, ja
-Jukka huusi: "Risti pelaa!"
-
-"Jaa, niin", sanoi Erkki huolettomasti, "sitähän oli ammuttu viime
-työlakossa. Mitenkä se kävi?"
-
-"No, ne olivat pikkusen uhkarohkeitakin", selitti Alekki, pelin
-käydessä täyttä vauhtia, kuten tottuneilta ainakin. "Niitä oli monta
-teekua (italialaista) skaussa (rantaan kiinnitetylle lautalle
-rakennetussa mökissä) pätsäämässä (omissa ruuissaan) skäppeinä tuolla
-Valesluun (Vallace salmen) alapuolella; kalastelivat kaiket yöt ja
-ansaitsivat hyvästi, sillä känärit (keittimöt) maksoivat niille
-kaksinkertaisen hinnan, jotteivät olisi joutuneet seisauksiin
-sill'aikaa kuin straikkia kesti. Sekös vasta harmitti kalastajia:
-känärit runnasivat (olivat käynnissä) rauhallisesti, ja viheliäiset
-skäpit rikastuivat. Ne piti saada lakkaamaan työstään, ennenkuin
-straikista oli toivoa saada hyvä loppu. Siihen aikaan oli paljo
-vähemmän kalamiehiä kuin nykyään, niin ettei voinut pitää koko virtaa
-vartioittuna; aina ne kalastivat eri paikassa joka yö ja asettivat
-vakoojia pitkille matkoille -- ne sitte antoivat tiedon, kun vaara oli
-tulossa, ja miehet pujahtivat pakoon. Se kävi kalamiesten sisulle!
-Vihdoin läksi muutamia urhoollisia miehiä -- siinä oli Kalle Kankkonen,
-Olsson ja pari muuta suomalaista -- veneellä skaun luo keskellä päivää,
-selittelemään asioita teekuille. Mutta nämä olivatkin paremmin
-varustetut kuin luultiin -- ampuivat yhteisen laukauksen ennenkuin
-toiset ehtivät tehdä äkkirynnäkön. Olsson kuoli heti paikalla, ja
-Kankkonen ja eräs toinen haavoittuivat. Sitte selittivät kotiin
-tultuaan, että he eivät luulleet teekujen uskaltavan noin julkeasti
-ampua, ennenkuin he olisivat päässeet sellaiseen asemaan, että teekut
-eivät olisi päässeet nostamaankaan pyssyjään, uhkaavan kuoleman uhalla.
-Sen takia kai ne niin harvalukuisinakin menivät, jotta teekut olisivat
-ottaneet asian leikin kannalta. Sitte olisivat leikanneet heiltä verkot
-virtaan ja hakanneet veneisiin reijät, samalla tähdäten teekuihin, niin
-että heillä kyllä olisivat sormet pysyneet pyssystä irti. No voi sinua
-sen sanomapitsiä (koiran pentua), kun menit lupaamaan, vaikka
-kourassasi oli vaan kaksi kehnoa ristiä!"
-
-Jukka koetti puolustautua sillä, että Alekki antoi merkin ristillä,
-mutta Alekki keskeytti hänet pauhaavalla sanatulvalla, harmitellen
-suuresti, kun siten joutui Jukan kera yhdeksän pointia taaksepäin,
-sillä Alekin ristit olivat myös olleet "laihoja."
-
-"No kai siitä teekut sentään lopuksi lannistettiin?" kysäsi Erkki,
-Alekin keräillessä huiskin haiskin heitettyjä kortteja pöydältä, sillä
-nyt oli hänen vuoronsa "sakata" ja "tiilata" (jakaa).
-
-"Tietysti, tietysti", murahti Alekki, mutta alkoi sitte seurata omia
-mietteitään. "Kyllä se on aina sillä tavalla, että pitää jo ennakolta
-varustaa itsensä niin hyvin, ettei ole pelkoakaan huonosta
-onnistumisesta. Niinpä silloinkin, kun kiinalaiset kalastivat --"
-
-"Sehän se olikin, josta olen aikonut kysyä, kun olen usein kuullut
-mainittavan!" huudahti Erkki, eikä huomannut että Alekki oli käsissään
-järjestänyt kortit mitä merkillisimmällä tavalla ja taivuttanut
-yläpuolen pakkaa hieman kuperaksi.
-
-"Nosta!" sanoi Alekki välinpitämättömän näköisenä, ja Erkki
-luonnollisesti tuli nostaneeksi tuon kuperan osan, joka joutui pakan
-pohjaksi, jaon loputtua ja veikkojen lyötyä jääden jakajan
-lisäkorteiksi. Seurauksena oli, että Alekki teki korkeimman veikan ja
-pääsi pelaamaan padalla.
-
-"Kun ei Valkosista enää kukaan uskaltanut ruveta skäpiksi, känärit
-tuottivat San Franciscosta kiinalaisia", alotti Alekki. "Ei auttanut,
-vaikka kalamiehet pontevasti selittivät, että siitä seuraisi pahaa. No,
-mitäs siitä sen enempää -- kiinalaiset tulivat, ja kun ne olivat ihan
-griiniä (tottumattomia) kalastukseen, niitä pantiin vähän viljemmälti
-joka veneeseen opettelemaan. Mutta ei niitä sentään virralla käynyt
-muuta kuin yhtenä iltana -- nämä tikit pysyvät nyt kaikki minun
-pakassani, Erkki poikani! Niitä läksi muutama veneellinen kauniina
-toukokuun iltana Elmoren verkkorekkain (kuivaustelineiden) kohdalta.
-Puoli tuntia myöhemmin läksi kymmenkunta meidän miestä -- kaikki kelpo
-kalastajia myös virralle, vaan lystikseen soutelemaan. Sieltä ne
-palasivat ennen puoltayötä -- parilla oli käsivarsi katkennut
-tapaturmassa -- lieneekö joku toveri pimeässä loukannut airollaan --
-mutta kiinalaisia ei milloinkaan kuulunut takaisin."
-
-"Mihinkähän ne joutuivat?" kysyi Jukka viattomasti.
-
-"Koti-ikävä sen teki! Ikävystyivät tietysti oloihinsa ja seilasivat
-takaisin Taivaan valtakuntaan, joksi kuuluvat kotimaataan nimittävän!
-Friscon laiva löysi sitte pari viikkoa myöhemmin Eurekan rannikolla
-kumoon kaatuneen veneen, jossa oli kirveellä hakattu reikä pohjassa,
-mutta mahdotonta oli aavistaa kuka sillä oli kulkenut -- tuskinpa
-ainakaan kiinalaiset, sillä eihän heillä ollut aihetta itsemurhaa
-tehdä. -- Kas se, neljätoista pointia!"
-
-"Neljätoista kyllä", sanoi Erkki tutkailevasti, "mutta kyllä katson
-tarkemmin ensi kerralla ollessasi tiilaamassa. Sinulla penteleellä oli
-ässä, kunu, rouva, pamppu, kymppi ja loo samaa maata!"
-
-
-
-
-Kallis taakka.
-
-
-Klondike-kuume riehui paraassa vauhdissaan. Yhä uusia tietoja saapui
-noilta rikkailta kultakentiltä; köyhät onnenetsijät palasivat
-miljoonamiehinä kertomaan satumaisista löydöistä, ja jokainen
-länsirannikkolainen, joka vaan lähtemään kykeni, riensi tahi hommasi
-lähtöä Alaskaan, suurten laumojen tulvatessa sinne idän valtioistakin.
-Ei puhuttu mistään muusta kuin Klondikesta ja kullasta; järjetön,
-hermostunut kiihko vallitsi kaikkialla.
-
-Lähtijöissä oli paljon sellaisia, joiden ei olisi ikinä luullut
-rupeavan seikkailijoiksi niin epävarmoihin ja vaivaloisiin oloihin,
-joita muutamat varovaiset äänet olivat jo alkaneet maltillisemmin
-selitellä. Miltei ihmeellisintä oli se, että Tiehaarakin innostui sinne
-menemään.
-
-Tiehaara oli pieni, kuivettunut äijä, joka kalasteli kesäkaudet ja
-eleskeli hiljaisesti, pistellen arkun pohjalle säästöä pienistäkin
-raha-ansioistaan. Järki oli äijältä aikoinaan hieman luiskahtanut
-vinoon; hän oli yleisesti tunnettu lystillisestä hassahtavaisuudestaan.
-Hän oli tavattoman puhelias ja hyvin kiivas väittelemään, jolloin oli
-hauska kuunnella hänen puheitaan ja todistelujaan, joissa oli mahdoton
-huomata mitään yhteyttä toisiaan seuraavien lauseiden välillä
-tahi mitään perusteita hänen tekemilleen "justiinsa selville"
-johtopäätöksille.
-
-Hauska ukko hän oli; hänet tapasi hurjasti viuhtomassa käsillään ja
-pauhaamassa milloin missäkin talossa, joihin hän tulla tupsahti
-hetkellä millä tahansa maailman kulkua ja elämän ongelmoita
-selvittämään. Tietonsa hän onki suuresta nahkakantisesta raamatustaan,
-jota pänttäsi päähänsä totuudenetsijän kaikella halulla ja hartaudella.
-Kaiken hän ymmärsi väärin; ei kukaan ole voinut tulkita sanaa hullummin
-kuin hän; mutta tarkoitus ja into oli kiitettävä, joten ukko, kuten
-Seilari-Aatu herran huomautti, saanee hyvän tilinpäästön ja "klaarit
-lokikirjat Pääkonttorissa", jahka hänen tuhansia tutkailuja hautova
-päänsä ja ikuisesti liikkuva elohopeankaltainen sielunsa pääsee lepoon.
-
-Kun Klondike-kuume levisi rannikolle, Tiehaara katosi koko kaupungin
-näkyvistä; muutaman kerran vaan joku sattui hänet vilahdukselta
-huomaamaan, kun hän selkä köyryssä allapäin, vakavissa aatoksissa
-puikahti jollekin asialleen. Hän oli paennut raamattunsa turviin,
-etsimään oikeaa ohjausta tässä pulmassa. Oliko se mammonan ääni joka
-oli kajahtelemassa hänen sielussaan, vai oliko Herran sanassa tukea
-sille uskolle, jota hän koetti hokea itselleen, nimittäin, että tässä
-oli oikea tilaisuus saada yhdellä kerralla kaikkien vanhojen päivien
-turva? Hän oli saanut sisällisen, horjumattoman vakaumuksen, että jos
-_hän_ vaan lähtisi, niin varmasti onnistuisi. Ei tarvitsisi enää
-henkensä uhalla ponnistella pimeällä ja myrskyisellä virralla; saisi
-hauskan kodin, johon voisi vaikka emännänkin ottaa...
-
-Mutta -- mitä sanoo raamattu tavarasta jonka koi syö ja ruoste raiskaa?
-Tahi tämän maailman pyyteistä?
-
-Parin viikon kuluttua ilmestyi Tiehaara taas kaupungille, huitoi ja
-pauhasi joka talossa, pyöri ja hääri joka taholla, ladattuna täyteen
-raamatunlauseita, esitellen mitä mahtavimpia todistelmia. Hänelle
-tuotti suurta huojennusta kun sai tulkituksi tunteitaan katkonaisella,
-ilmassa lentävällä tavallaan, josta ei saanut selville muuta kuin sen
-loppuponnen, että ihmisen on mahdoton tulla autuaaksikaan, ennenkuin
-lähtee Klondikeen.
-
-Ja seuraavassa laivassa hän läksi suurella touhulla, kadoten ihan
-tietämättömiin, sillä sinä päivänä sattui lähtemään vaan muutamia
-suomalaisia, nekin toisilla laivoilla, joten Tiehaaran matka heti
-alusta alkaen peittyi hämärään. Onni hänellä ainakin alussa oli; nuo
-toiset näet saivat heti matkalla surmansa -- kaksi "City of
-Nevada" laivan palossa, josta ei yksikään pelastunut kertomaan
-yksityisseikkoja, ja kolme pienessä kuunarissa, joka itsekseen upposi
-väkineen, hylkynä maattuaan maissa, kymmenen vuotta ja kultakuumeen
-aikana tultuaan työnnetyksi vesille ihmishengistä piittaamattoman
-omistajansa keinottelujen tähden.
-
-Kuten sanottu, Tiehaara katosi, ja on sillä tiellään vieläkin. Mutta
-omituinen sattuma on sentään tuonut hänestä tietoja, joista voi päättää
-yhtä ja toista hänen elossaolonsa mahdollisuudesta. Luin viime kesänä
-"Siirtolaisessa" kirjeen Alaskasta, jossa mainittiin seuraavaa: Kaksi
-suomalaista kullanetsijää oli ollut vaeltamassa pitkin tietöntä korpea
-Alaskan autioissa erämaissa, joista töin tuskin selvisivät. Matkallaan
-he tapasivat paksun hongan, jonka kyljessä ammotti iso reikä.
-Sattumalta onteloa tutkiessaan he löysivät sieltä ison, nahkakantisen
-suomalaisen kuvaraamatun, jonka sisäkannessa oli nimi Matti Tiehaara.
-Omistajasta eivät olleet jälkeenpäinkään kuulleet mitään.
-
-Tässä on psykolooginen arvoitus. Oliko raamatun tallelle panemiseen
-syynä vaan ruumiillinen väsymys, vai halu pelastaa edes Jumalan sana
-lähestyvästä tuhosta, vai tuskastunut vakaumus, että se ei kelpaa
-matkamiehen oppaaksi, sen neuvot kun ovat niin kahtaalle päin
-ymmärrettäviä, ettei tiedä miten olla, kuin eleä?
-
-
-
-
-Alaspäin.
-
-
-"Sokerista ei kauppias voinut paljo hyötyä. Kilpailu oli alkanut käydä
-niin kovaksi, ettei lähtenyt voittoa juuri nimeksikään sellaisista
-tavallisista tavaroista, joita jokaisella oli myötävänä", jatkoi
-Ruotsala, kallistaen pikariinsa viimeiset tähteet olutpullosta ja
-laskien tyhjän pullon pöydän alle, jonne niitä oli kertynyt jo puoli
-tusinaa. "Mutta siihenkin minä keksin keinon. Olin taas asioillani
-Hampurissa -- siellä oli heikkarin komea tyttökin, jota olin monella
-Hampurin reisulla rakastellut ja josta en koskaan tahtonut eroonkaan
-päästä, niin että siitä oli pikku haittaa toimillenikin -- ja siellä
-pisti päähäni että nytpä pitääkin lähteä Stettiniin, sokeritehtaaseen
-ottamaan selkoa eikö sieltä millään kurin annettaisi halvemmallakin.
-Tuumasta toimeen. Sain Stettinissä hyvän tulkin ja kävin tehtaaseen.
-'Eikö sovi mitenkään puottaa?' utelin isännältä, kun pääsin hänen
-pateilleen. -- 'Ei sovi; se on meidän varma ja viimeinen hintamme.' --
-'Mutta jos ottaisin oikein tukulta?' -- 'Ei voi niin paljoa ottaa.' --
-'Kuinka paljoa?' -- 'No jos kymmenen tuhatta toppia luulette voivanne
-ottaa kerralla, niin puotan viisikolmatta penniä topilta.' -- 'Sen minä
-otan; se on kohtumäärä', ja minä sähkötin Yhdyspankilta krediitin.
-Tavarat lähti, ja vaikka se näytti paljolta, niin kaupaksi vaan meni,
-minulla kun oli niin paljo maakauppiaita vakinaisina kundeina. Niiden
-tautta minä sitte keikahdinkin aikoinani."
-
-Me istuimme kahden kesken, Ruotsala ja minä, Petes Place kapakan
-takahuoneessa eräänä kuumana, kesäisenä sunnuntai-ehtoopäivänä.
-Kärpäset surisivat tiheänä parvena ympärillämme, ummehtunut, paahteinen
-ilma sai hyvän Hamm'in oluen maistumaan entistä paremmalta, ja me
-maistelimme. Tilasin muutaman pullon lisää, ja ontuva Frank, isäntä,
-toi ne etuhuoneesta varpasillaan hiipien, jotta sattumalta kenties
-ohikulkeva poliisi ei olisi huomannut kapakan valkeiksi maalattujen
-ikkunaruutujen takana mitään epäilyttäviä merkkejä siitä, että Frank
-anniskeli sunnuntaisinkin, jollainen on sakon uhalla kiellettyä.
-
-"Möittekö sitte sokeria halvemmalla kuin muut?" kysäsin minä, Ruotsalan
-keräillessä taskujensa pohjilta piipun täytettä.
-
-"Enpä tietenkään. Alentaneet olisivat nekin ihan uhallakin omaksi
-tappiokseen. Mutta sain vaan varastoni ajoissa kaupaksi, vaikka se
-olikin niin iso, ja hyödyin puolen kolmatta tuhatta markkaa enemmän
-kuin ennen. Rasanen oli taas ähmissään; se arvasi että olin saanut
-tavallista halvemmalla, koska olin ottanut niin ison määrän, mutta ei
-itse uskaltanut panna niin paljo rahoja yhteen tavaraan kiinni. Pelkäsi
-kenties itselleen taas käyvän samoin kuin voikaupassa Lappeenrannassa,
-jolloin joutui myömään ostamansa kaksikymmentätuhatta leiviskää
-tappiolla minulle, kun joutui kireisiin asioihin ja oli niin
-sopimattomat ajat, ettei löytänyt soveliasta myömäpaikkaa. Minä ne
-Pietarissa möin -- kiersin hyvät rahat, siellä kun oli hyviä välittäjiä
-minulla. Pietarissa oli aina aika lystit. Siellä oli monasti
-Sortavalasta Sihvonen, puolihullu nuori mies, joka oli perinyt
-miljoonan. Se osasi pitää peliä. Kerrankin meitä oli kahteenkymmeneen
-eräässä hienossa hotellissa; kustansimme puolestamme kukin, mutta
-Sihvonen enin -- samppanjaa vaan ja sellaista. Aamupuolella jo moni
-kellahti pöydän alle. Monta hullunkurista temppua siinä tehtiin, mutta
-poismennessä otettiin Sampanen ja Kasloff mukaan -- ihan tajuttomina --
-kannettiin pieneen riikalaiseen jaalaan, joka juuri oli lähdössä, ja
-maksettiin matka Stettiniin. Julmistuneina ne sieltä palasivat
-Joensuuhun -- varsinkin Sampanen, joka sillä tavalla myöhästyi
-parinkymmenen tuhannen markan afääristä, joka hänellä oli ollut
-tekeillä. Paljo sitä aina hupsuteltiin matkoilla ollessa, mutta kotona
-taas olin minäkin vaimoni tähden aivan siivo. Nuorena miehenä minua ei
-lainkaan haluttanut juonti; olin juuri yhdenkolmatta vanha, kun kerran,
-ollessani vielä kauppapalvelijana Pastisella, uudenvuoden-aattona
-paiskasin lasin muurin kylkeen ja sanoin: 'viiteen vuoteen en maista!'
-Nauroivat toiset, mutta tippaakaan en maistanut viiteen vuoteen. Vasta
-vähää ennen naimistani, juuri taas uudenvuodenaattona, minä otin
-viinilasillisen. Sitte on kyllä tullut aina yhä enemmälti otettua --
-montakohan tuhatta tynnöriä minun ryypyistäni jo kerääntyisikään --
-mutta taas kerran täällä Ameriikassa olin vuoden ilman, ja voisin
-nytkin heittää milloin tahansa."
-
-Ruotsala nähtävästi väkisinkin koetti saada itselleen vakuutetuksi
-tuota seikkaa, että hän vielä voisi heittää juomisen. En luule hänen
-kuitenkaan onnistuneen saamaan itselleen sitä lohdullista vakaumusta,
-ja minä puolestani tunsin hänet jo siksi hyvin että tiesin
-jokapäiväiset whiskyryypyt hänelle välttämättömämmiksi kuin leivän.
-
-"Oli onni, että tulin perustaneeksi kauppani sopivalla ajalla", jatkoi
-hän hetkisen kuluttua, "vaikka silloin näytti sopivammalta alottaa se
-vasta pari vuotta myöhemmin, jolloin minulla olisi ollut paremmin
-varojakin alkaakseni. Moni siitä pahaa penkoi, kun muka alotin niin
-hankalina aikoina; mutta myöhemmin olisin joutunut heti alottaessani
-pahojen vastustajien kera kilpailemaan. Vaimovainajani oli silloin
-palveluksessa, ja niin turkasen pahansisuisella rouvalla, että se oli
-minulle ainainen mieliharmi, kun näin kuinka ahtaalla hän oli. Kerran
-sitte eräänä sunnuntaina ehtoopäivällä olin häntä odottelemassa ulos,
-mutta rouvapa ei päästänytkään -- sattui olemaan pahalla tuulella ja
-teetti hänellä jos jotakin koko päivän. Katkerasti itki taas
-vaimovainajani, kun viikolla tavattiin, mutta minä hänelle ilmoitin
-tehneeni päätökseni: ei muu auta kuin heti pistää jalat oman pöydän
-alle! Paljo siinä oli pulaa ja vaivaa -- mutta häät vietettiin
-tammikuussa ja kaikki alkoi hiljalleen luistaa hyvin. Merkillinen oli
-minulla onni -- jos mitä tahansa yritin, niin hyvin meni. Sain oman
-taloni -- ihan ensimäisiä Iisalmella -- haarakauppoja syntyi ja liike
-laajeni niin että minulla lopulta oli puoli miljoonaa. Mutta mikä
-perhana lieneekin mennyt mertaan, kaikki se vaan hajosi yht'äkkiä --"
-
-Ruotsala ryyppäsi, otsa rypyssä. Kenties viina vaikutti häviöön,
-ennätin arvella, ennenkuin hän taas pitkitti:
-
-"Janhunen oli minulle tullut liiketoveriksi sitte lopulta. Kyllä me
-hyvin tulimme toimeen keskenämme. Olin sitte taas Kööpenhaminassa
-asioilla -- minun tietämättäni hän ostaa pätkäsi tavattoman määrän
-väriaineita -- Janhunen oli värjäri -- oli muka niin erinomaisen hyvä
-tilaisuus tarjoutunut. Tulin kotiin -- rahat olisi tarvittu moneen
-parempaan yritykseen -- meillä tuli suusota, väriaineet olivat hitaita
-menemään kaupaksi -- ja tuli kuin tulikin meille ero. Annoin hänelle
-osuutensa oikein Porvoon mitalla -- enemmän kuin lain kannalta olisi
-tarvinnut -- puhtaassa rahassa, ja vielä väriaineet velaksi, sillä minä
-en sitä tavaraa tarvinnut. Maksamatta jäi häneltä sekin saanti minulle.
-No, mitäs ollakkaan, teki usea maakauppias ihan yksiin aikoihin
-konkurssin, vetäen monen muun mukanaan. Siinä tuli minulle 40,000
-markan vahinko, joka kyllä tuntui, kun olin Janhusen maksanut eroon.
-Vekseleitä alkoi sitte langeta ja velkojat hätääntyä, mutta vielä
-olisin pysynyt jaloillani, en olisi keikahtanut, jos ei olisi palanut
-talo kaikkine päivineen, asuinrakennus nimittäin. Silloin ei auttanut
-muu kuin luovuttaa tavaravarastoni velkojilleni."
-
-"Eikö talo ollut vakuutuksessa?" kysyin minä.
-
-"Ei ollut; kaksi viikkoa ennemmin oli vakuutus mennyt umpeen, eikä
-tullut siinä rahapulan aikana uudistetuksi. Kummallisella tavalla minua
-silloin onnettomuus vainosi: vintille olin kerännyt makasiineista
-kaikki verkkoni, kalastusvehkeeni, vaatteet, kaiken, kun makasiineja
-järjestettiin. Sinne paloivat kaikki. Makuuhuoneeseeni paloi
-kuudentuhannen markan arvosta valtion obligatsiooneja -- niiden numerot
-kyllä oli muistikirjassani, mutta mitäs, muistikirja paloi myös -- oli
-pöydälleni jäänyt, kuten kimppu setelirahojakin. Obligatsiooneista en
-siis voinut saada penniäkään. Olin juuri ryntäämässä niitä pelastamaan,
-mutta samassa alkoivat huutaa: 'Juho on jäänyt sisälle!' Juho oli
-vanhin poikani -- hän olisi nyt 25 vuoden vanha, jos ei olisi kuollut
-heti Amerikaan tultuani. Minä paksussa savussa hamuilin lastenkamariin,
-mutta se oli turhaa vaivaa, hän oli muiden mukana ulkona, vaikkei häntä
-oltu huomattu. Sitte oli jo mahdoton päästä makuukamariin. Hirveää
-sekamelskaa se oli sinä yönä."
-
-Ruotsala vaikeni. Silmäilin syrjittäin häneen. Hän oli lyhyenläntä
-äijä, ijältään likemmä 60 vuotta, vaikka hän aina koetti salata ikäänsä
-ja esiintyä nuorena, sillä ukko oli viime aikoina alkanut miettiä uutta
-naimista. Pirteä äijä hän oikeastaan olikin; hallavasta pujoparrastaan
-hän oli huolellisesti nykinyt pois jokaisen valkean karvan, joka siihen
-kulloinkin ilmaantui; tumma tukka oli kauniisti kammattu pystöön, ja
-pukuaan hän hoiti mahdollisimman siististi. Hänellä oli kaksi
-kutakuinkin kalustettua huonetta, joissa eleli kymmenvuotiaan nuorimman
-poikansa kera, ollakseen vielä edes jossakin määrin omassa kodissaan.
-Vanhempi poika oli renkinä eräällä maanviljelijällä ja tytär
-Tyynenmeren rannikolla palveluksessa. Ruotsala olisi Amerikassa päässyt
-hyväänkin alkuun, mutta hänet oli vähitellen vallannut sellainen
-juomahimo, että jokainen sentti, mitä vaan yksinkertaisen ruuan yli
-jäi, meni aina whiskyyn. Sentähden oli hän menettänyt hyvän paikan
-Milwaukee-radan maksumestarina, joksi Suomesta tultuaan ensin pääsi.
-Monien vaivojen perästä perhe oli asettunut maata viljelemään sille
-paikkakunnalle, missä nyt keskustelimme. Ruotsala oli silloin juonut
-niin hillittömästi että maatila joutui ihan rappiolle ja lopulta
-velkojain kynsiin. Vaimo, joka paikkakuntalaisten kertomusten mukaan
-oli saapunut silkkihameisena rouvana, alkoi sairastella, mutta elätti
-perhettään ompelutyöllä vielä kuolinvuoteellaankin. Nälkä ja
-kärsimykset jouduttivat loppua. Sitte oli Ruotsala ollut
-kauppapalvelijana parissa liikkeessä.
-
-Me istuimme, polttelimme ja maistelimme. Vihdoin virkkoi Ruotsala taas:
-
-"Kovin meitä tahdottiin jäämään Suomeen. Krediittiä luvattiin minulle
-joka taholta vaikka kuinka paljo. Mutta en voinut jäädä -- niin
-alkoivat maistua puulle kaikki ne olot. Vielä jälkeenkinpäin, kun jo
-olin ollut täällä usean vuoden -- johan siitä tulee parikymmentä
-vuotta, kun Suomesta läksin -- kirjoittivat minua erään uuden liikkeen
-johtajaksi Kuopioon, jossa juuri olinkin pääasiallisesti liikettä
-harjoittanut, mutta en vaan lähtenyt. Monta kertaa ne kirjoittivat."
-
-"Miksi ette?"
-
-"En vaan --" eikä Ruotsala sen enempää selitellyt.
-
-Hänellä siis oli vielä paljo ylpeyttä ja oman arvonsa tuntoa jälellä.
-Ja pari viikkoa myöhemmin hän yht'äkkiä erosi työpaikastaan, kun hänen
-palkkaansa hieman alennettiin. Silloin hän joutui tykkänään rappiolle,
-työtä kun ei ollut missään saatavissa sellaiselle parantumattomaksi
-tunnetulle juopolle.
-
-Eleli hän sentään jollakin merkillisellä tavalla jonkun aikaa.
-Milloin milläkin tavalla hän osasi hankkia rahoja viinahimonsa
-tyydyttämiseksi ja poikansa elättämiseksi. Itse hän ei syönnistä paljo
-välittänyt, mutta hän rakasti todella poikaansa, ollen ainaisissa
-sieluntaisteluissa viinahimon ja isänrakkauden ristiriitaisuuksien
-tähden. Paljo sai poika nälkääkin nähdä, mutta hän kesti sen kuin mies,
-ollen ennen aikojaan henkisesti kehittynyt ja vanhentunut.
-
-Usein kustansin Ruotsalan ryypyt, kun hän ei missään tapauksessa
-kuitenkaan voinut olla niitä vailla. Silloin sitä taas juteltiin
-entisistä loiston ja ylellisyyden päivistä. Vihdoin rupesin raittiiksi,
-menin naimisiin ja ostin Ruotsalan talouskapineet ja huonekalut.
-Yksinään hän joutui eleskelemään, menettäen viimeisetkin kodin tähteet;
-rahat kuluivat nopeasti loppuun ja vihdoin hänet saatiin toimitetuksi
-Astoriaan, jossa rupesi kalastajaksi. Pikku poika joutui vierasten
-hoitoon.
-
-En luule Ruotsalan enää elävän, vaikka hän vielä viime syksynä kuuluu
-kalastelleen; säännötön elämä oli jo riuduttanut ruumiin, eikä hänestä
-paljo muualle ollut kuin vaivaishuoneeseen. Askel askeleelta hän oli
-luisunut yhä enemmän ja enemmän alaspäin, menettäen kaiken mitä hänellä
-oli, hukaten kaiken maallisen onnensa -- omaisuuden, vaimon, perheen,
-kansalaisten kunnioituksen ja toimeentulonsa. Ja kuitenkin oli hän
-tavallaan kelpo mies, hyvä ja avulias toveri, joka lainasi muille
-silloin kun hänellä vähänkin oli varaa ja teki taas itse tarpeen
-tullessa velkaa, kaikissa kohtalon kouristuksissa ilomielinen ja
-hilpeä, ketään häiritsemätön hiljainen ukko...
-
-
-
-
-Maailmanmaalari.
-
-
-Tavaton hälinä ja sekasorto vallitsi Buttessa, Montanan valtion
-suurimmassa kaivantokaupungissa, jossa ei milloinkaan ollut tunkeillut
-niin paljon väkeä kuin nyt. Koko kaupunki oli liikkeellä, ja
-jännityksellä odotettiin mitä oli tuleva. Oli nimittäin syytä otaksua,
-että tänään tapahtuisi tappelu joka vetäisi vertoja verisimmillekin
-Montanan kaivantoalueiden kuuluisista kahakoista.
-
-Ne olivat Coxeyn armeijan päiviä. Näyttääkseen demokraattipuolueen
-sisäisen politiikan seuraukset ja antaakseen maailmalle mitä
-valtavimman todistuksen alemman kansaluokan tilasta, "kenraali" Coxey
-oli nostanut maan kaikki työttömät kulkurit, irtolaiset, rosvot,
-varkaat ja muut seikkailijat suureksi armeijaksi, jonka tuli marssia
-pääkaupunkiin Washingtoniin näyttämään lainlaatijoille millaisia
-epäkohtia löytyi. Noin 400,000 työtöntä kuljeskeli sinä vuonna
-Yhdysvalloissa, ja kun armeijaan yhtyi huvin vuoksi töissäkin olleita
-miehiä, niin voi käsittää kuinka suuremmoiseksi tämä liike muodostui.
-Armeijan eri osastot kerääntyivät joka taholla, matkan varrella paisuen
-kuin lumivyöryt ja vähitellen yhtyen toisiinsa.
-
-Sellainen osasto, tuhatlukuinen joukko, oli nyt koolla Buttessa.
-Aikomuksena oli anastaa juna ja lyhentää sillä matka Washingtoniin.
-Sellaisia temppuja tehtiin niinä aikoina usein. Tällä kertaa
-armeijalaiset kuitenkin kohtasivat kovan vastarinnan. Rautatieyhtiö oli
-päättänyt hinnasta mistä tahansa estää heidät matkustamasta ilmaiseksi
-pahana esimerkkinä vastaisien vuosien varalle; jälkeenpäin on todella
-toisinaan tapahtunut, että kun työttömiä kulkureita on isompi joukko
-osunut yhteen, he ovat anastaneet varsinkin tyhjiä tavarajunia
-matkustuksilleen. Sentähden oli rykmentti sotaväkeä kutsuttu paikalle.
-
-Armeija oli päättäväinen joukko, jossa melkein jokaisella oli revolveri
-mukanaan. He kerääntyivät rautatieaseman, tahi oikeammin pitkän
-matkustajajunan ympärille, joka oli pari tuntia odotellut asemalla,
-alkaakseen säännöllisen kulkuvuoronsa. Oikeat matkustajat olivat
-sentään pysyneet poissa junasta, jonka armeijalaiset sensijaan olivat
-väkisinkin vähitellen täyttäneet niin tarkoin, että koko juna kuhisi
-kuin muurahaispesä; katoillakin oli heitä niin paljon kuin suinkin
-mahtui. Joitakuita oli kiivennyt kivihiilisäiliönkin päälle veturin
-taakse. Koneenkäyttäjä ja lämmittäjä olivat korjanneet nahkansa
-turvallisempaan paikkaan. Sotaväki vartioitsi veturia ja koko junaa,
-pyssyt valmiina laukeamaan.
-
-Jännitys oli hyvin kiihkeä, ja korvia huumaava melu vallitsi. Yht'äkkiä
-syntyi lähellä junaa tavaton meteli; muutamia revolverin laukauksia
-kuului, ja jokaisen huomio kiintyi parinkymmenen miehen suuruiseen
-parveen, joka riuhtoi ja kimpuili muutamien sotamiesten kanssa. Samassa
-silmänräpäyksessä hyppäsi kivihiilisäiliön päältä muuan notkea, laiha
-mies kuin pantteri veturiin, väänsi täyden höyryn koneeseen, ja juna
-kiiti kuin nuoli ällistyneiden sotamiesten välitse, ollen pian
-näkymättömissä. Ainoastaan muutama hukkaan ammuttu laukaus kajahti
-junan lähtiessä, pari varomatonta menetti jalkateränsä ja armeija oli
-matkalla aavikoiden poikki Dakotaa kohti.
-
-Se oli "maailmanmaalari", joka siten oli ratkaissut aseman. Hän osasi
-vaikka mitä; koneenkäyttäjänä hän oli yhtä tottunut kuin maalarinakin.
-Toinen mies hyppäsi lämmittäjäksi, ja niin sitä kiidettiin huimaavaa
-vauhtia eteenpäin, pitämättä lukua siitä, tippuiko joitakuita alas
-vaunujen katoilta. Vasta neljänkymmenen engl. peninkulman päässä
-pysähdyttiin ottamaan vettä; puolikymmentä hämmästynyttä
-lammaspaimenta, jotka olivat asemansa telegrafistilta saaneet kuulla
-asiasta sähköteitse, tuijotti avosuin tuohon kirjavaan parveen, joka
-taas heti läksi eteenpäin.
-
-He pääsivät lähelle Dakotan rajaa. Miles Cityssä oli vastassa
-rautatieyhtiön avuksi sähkötetty indiaanireservatsioonin rykmentti.
-Kiivas luotisade sai junan antautumaan, ja johtajat vangittiin, mutta
-maailmanmaalari oli pujahtanut tipotiehensä, kenenkään ymmärtämättä
-kuinka se oli ollut mahdollista.
-
-Ja hänen maineensa kasvoi taas ja sai aikaan paljo puhetta, sillä
-Lännessä ei ketään suosita niin paljo kuin "smaartia" (ovelaa) ja
-reipasta miestä.
-
-Kuulin puhuttavan maailmanmaalarista, jota toisinaan vaihteen vuoksi
-nimitettiin "juoppomaalariksi", heti kun länsirannikolle saavuin, mutta
-kukaan ei tiennyt tuon kaikkialla tunnetun miehen oikeaa nimeä. Vasta
-Montanassa, hänen varsinaisessa kotivaltiossaan, huomasin hänet
-vanhaksi lapsuudentoverikseni Janne Rautelliksi, Lahden kauppalan
-viskaalin pojaksi.
-
-"_Go west, young man_!" (Mene länteen, nuori mies!) oli Horace Greeleyn
-kehoitus, jota varsinkin kaikki n.k. originaalit ovat tarkoin
-noudattaneet. Kaikki seikkailuhaluiset ja levottomat luonteet ajautuvat
-lopulta Länteen, sopivimmille toimialoilleen. "Vakka kantensa hakee."
-
-Maailmanmaalari oli tullut Calumetista, Michiganista. Maalaaminen oli
-hänen varsinainen ammattinsa, jota hän hädän tullen harjotti, silloin
-kun ei muutoin saanut ryyppyjä; mutta oikeastaan hän oli niin
-monipuolinen mies, että olisi vaikea määritellä hänen oikeaa alaansa.
-Kun miljoonamies Davis, "Anacondan kuningas", tahtoi saada pääkaupungin
-oikeudet lakkautetuksi Helenalta ja pääkaupungin muutettavaksi
-Anacondaan, jonka hän melkein omisti, maailmanmaalarilla oli tärkeä
-osuus riitakysymyksen ratkaisussa. Kaksi kiihkeää puoluetta oli
-vastakkain. Maailmanmaalari, joka kuului Helenan puolustajiin, kulki
-ympäri valtiota, pitäen improviseerattuja puheita, joiden
-vaikuttavimpana osana olivat sattuvat ja mestarilliset irvikuvat
-vastapuolueesta ja Anacondasta, joita hän puheidensa selitykseksi
-nopealla kädellä piirteli liidulla vieressään olevalle suurelle,
-mustalle taululle. Niin naurettavaksi sai hän maalanneeksi
-vastapuolueen ja niin itsekkääksi ja perusteettomaksi heidän
-vaatimuksensa, että Davisin homma suureksi osaksi siitäkin syystä
-raukesi.
-
-Hänestä olisi helposti tullut etevä valtiomies, jos hänellä vaan olisi
-ollut vakaantuneempi luonne. Mutta hänen mielensä hyöri aina niin
-monissa asioissa, ettei hänestä ollut miksikään muuksi kuin
-kuljeskelevaksi rentuksi, siinä lievässä merkityksessä, joka tällä
-ammatilla on Lännessä, missä itsekukin on viettänyt ison osan
-elämästään kulkurina ja seikkailijana. Sitäpaitsi oli hän mitä
-auttamattomin patajuoppo.
-
-Hänen vakinaisimpana asuinpaikkanaan oli Beltin ja Sand Couleen
-kivihiilialue. Siellä hän m.m. sai paljon aikaan kansalaistensa
-hyväksi heidän puhemiehenään työlakoissa ja muissa sellaisissa
-tilaisuuksissa; työnjohtajat näet pelkäsivät hänen sujuvaa kieltään ja
-piirustustaitoaan. Valtiollisissa vaaleissa oli hän erinomainen
-"agitaattori".
-
-Suomalaiset pitivät hänen kätevyyttään yhtä suuressa kunniassa kuin
-sielunsa ominaisuuksia. Yhä vieläkin kertoellaan kuinka hän kirjotti
-yht'aikaa molemmilla käsillään ihan sujuvasti. Varpaillaan hän piirusti
-melkein yhtä hyvin kuin sormillaan. Kuuluisuutta saavutti hän myös
-hullunkurisilla kujeillaan, joita oli mestari keksimään. "Vahinko ettei
-hänestä tullut suurta miestä, vaikka oli lahjat", sanoi jokainen, kun
-tuli sanoma hänen kuolemastaan Helenan mielisairaalassa syksyllä v.
-1896.
-
-
-
-
-Sodassa.
-
-
-Kädet taskussa käveli Antti Huusko joutilaana pitkin Portlandin katuja.
-Kaksi viikkoa takaperin oli hän saapunut Montanan kultakaivoksilta,
-taskut täynnä helisevää kultaa, mutta nyt hänen ei tarvinnut edes
-koperoida niiden pohjia, sillä jo edellisenä päivänä tehty
-perinpohjainen tarkastus oli ilmaissut, että kaikki oli mennyt sitä
-tavallista tietä. Antti ei sentään millään muotoa ollut erityisen
-alakuloisella tuulella; kävelihän vaan katua ylös toista alas,
-viitsimättä vaivata aivojaan edes seuraavan työpaikan miettimisellä.
-Tuon tuostakin hän koneellisesti pysähtyi katselemaan kauppiaiden
-jättiläismäisissä ikkunoissa loistelevia korutavaroita, vaikka ne eivät
-tehneetkään hänen uneliaaseen mieleensä mitään erityistä vaikutusta.
-
-Sattuipa Antin silmään iso valkea taulu erään kivirakennuksen seinässä.
-Moneen kertaan hän luki nuo korkeilla mustilla kirjaimilla maalatut
-sanat, jotka ilmoittivat rakennuksessa värvättävän vapaaehtoisia
-23:teen, Oregonin valtion rykmenttiin. Ehdot: kolmen vuoden pesti,
-palkka ensi alussa 14 dollaria kuussa. Jo monta viikkoa oli Antti
-kuullut kuinka miehiä kilvan riensi vapaaehtoisina palvelemaan
-Yhdysvaltain julistamassa sodassa Espanjaa vastaan, minkään sotaisen
-innostuksen heräämättä hänessä. Mutta nyt hänen mieleensä, noin vaan
-sattumalta ja koetteeksi, juolahti aatos, että voisipa tuota yrittää
-soturiksikin. Ensin se syntyi vaan siten, että hän huomaamattaan alkoi
-arvostella ruumiillisia ominaisuuksiaan; terve oli hänellä
-ruumiinrakennus, mittaa miltei liiaksikin, ja paino 80 kilon paikoille,
-joten ei ainakaan häntä hyljättäisi taulun alakulmassa mainittujen
-kelpoisuusehtojen nojalla.
-
-Antin ei koskaan tarvinnut peljätä, ettei saisi työtä ja vähintäänkin
-60 dollarin kuukausipalkkaa, eikä hän ajatellutkaan sotaisen kunnian
-hankintaa. Välinpitämättömänä alkoi hän juuri kääntyä pois, mutta
-säpsähti katsahtamaan ylös, kun värväyskonttorin kapteeni, joka
-paitahihasillaan oli pistäytynyt avonaisen akkunan luo ryntäilleen
-tupakoimaan ja raitista ilmaa hengittämään, huusi iloisesti:
-
-"No veikkoseni, lähdeppä Cubaan! Tuommoisten miesten ei sovi kotosalla
-voimiaan tuhlata! Käy tänne vaan!"
-
-Vaistomaisesti totteli Antti, astui koneellisesti ylös portaita, avasi
-oven ja seisahtui vastahakoisena pitkän pöydän peräpäähän.
-
-"Jaha", virkahti kapteeni, laskien sikarinsa ikkunalaudalle, "sinulle
-siis kelpaa Setä Samuli isännäksi. Billy, otappas kynäsi."
-
-Toisella puolella pöytää istuva luutnantti avasi kirjansa ja tarttui
-kynään.
-
-Nopeasti auttoi kapteeni Antin riisuutumaan ja asetti hänet mittapuun
-alle. Tarjokas oli silminnähtävästi mitä parasta laatua, ja
-tyytyväisenä saneli kapteeni apulaiselleen hänen mittansa ja muut
-ominaisuutensa. Pelon vapistuksella ajatteli Antti, että nyt hänestä
-tehtiin sotamies, ja tunsi ettei hän suurin surminkaan enää rohkenisi
-panna vastaan.
-
-"Entäs hampaat?"
-
-Antti ei ennättänyt vastata, ennenkuin kapteeni tottuneesti väänsi auki
-hänen leukaperänsä ja katsahti sisälle.
-
-"Vahinko!" sanoi hän. "Huonot hampaat; jää kotiin vaan, poikani; on
-omassa maassakin työtä!"
-
-Kun Antti jälleen hitaasti astuskeli kadun yli, luutnantti vilkasi
-hänen jälkeensä ja huomautti: "Siinä olisi ollut roteva mies kuin
-jättiläinen."
-
-"Olisi", vastasi kapteeni, äreästi imeskellen sikaariaan. "Saamari
-sentään, tarvitsemme enää kourallisen miehiä, ja soisin valmistuvani.
-Mutta jos miehellä on huonot hampaat, hänestä ei ole sotaväen kovan
-leivän jyrsijäksi, ja se herättää hänessä vähitellen kapinallista
-henkeä ja hyödytöntä murinaa Setä Samulin komentoa vastaan..."
-
-Antin veri liikkui vähän vilkkaammin hänen lähtiessään uudelleen
-marssimaan pitkin kaupungin katuja. Hänet oli kaseerattu! Kuka olisi
-luullut sellaista? Tyytymättömäksi tunsi itsensä Antti, vaikka ei toden
-teolla tuntenut minkäänlaista halua lähteä sotaan. Omituista se oli.
-
-Hän päätti lähteä Carbonadon kivihiilikaivannolle työn hakuun. Tätä
-katua hän seuraisi päähän asti, päästäkseen suorinta tietä maaseudulle,
-joltakin pikku asemalta pujahtaakseen tavarajunaan. Ja entistä
-vinhemmin hän harppasi eteenpäin; eivät enää kädetkään joutaneet
-taskussa olemaan, vaan hieman hermostuneesti nytkähdellen heiluivat
-sivulla.
-
-Mutta sattuman oikut tekevät suuria äkkikäänteitä ihmisen elämään. Kun
-hallitus julisti ensimäisen vapaaehtoisten kutsunnan, se viisaasti
-kyllä arvasi millainen tarjokastulva oli syntyvä, ja jakoi kullekin
-valtiolle määrätyn osuuden, rykmentin tahi kaksi, minkä ne saisivat
-varustaa. Ja Oregon oli niitä onnellisia joille armossa suotiin kaksi
-rykmenttiä. Seurauksena oli se, että kaupungin laidassa oli toinen
-värväystoimisto. Jyrkän pysähdyksen teki Antti nähdessään taas tuon
-taulun edessään. Mitä kummaa! Mutta toinen paikkahan tämä olikin,
-vaikka hän ensin luuli hämmennyksessään kiertäneensä ympäri takaisin
-lähtökohtaansa. Minkähänlainen komento tuolla oli?
-
-Tuskin tietäen mitä teki, astui Antti sisälle.
-
-"Kas se oli oikein -- yhtä miestä enää olen vailla", oli iloinen
-tervehdys.
-
-"Niin, en minä kelpaakaan", hymähti Antti.
-
-"Sepä kumma! Heti paikalla pistän sinut kirjoihini." Ja ennenkuin
-tiesikään Antti seisoi jälleen tarkastettavana. Tällä kertaa hän
-suoriutui hyvin kiirastulesta, ja kun 22:sen Oregonin rykmentin 1.
-komppanian miehet saman päivän iltana vastasivat iltahuutoon,
-huudettiin myöskin: _Andrew Husk_, johon Antti kumeasti vastasi:
-"_Here_!"
-
-Jos 23:nen rykmentin värvääjä olisi ollut vähemmän tarkka ja hyväksynyt
-Antin, tämä ei olisi lainkaan joutunut sotaan, sillä tuo rykmentti
-joutuikin reserviin viettämään yksitoikkoista leirielämää Georgian
-valtiossa. Mutta 22:nen joutui tuleen, ei Cubaan, jota alussa luultiin
-ainoaksi tappelutantereeksi, vaan Manilaan, Filippisaarille, missä
-Deweyn laivasto oli tehnyt espanjalaisista laivoista yhtä loistavan
-lopun kuin Samson seuraavan heinäkuun 4 p:nä Santiagon edustalla.
-Lähtökäsky saapui jo seuraavana päivänä, jolloin pitkä sotilasjuna
-alkoi kiidättämään rykmenttiä San Franciscoon. Siellä heidät sullottiin
-transporttilaivaan monien muiden rykmenttien kera, ja sellainen hälinä
-vallitsi matkalla valtameren yli, että Antti oli koko ajan päästään
-pyörällä. Päivän vietettyään leirielämää, yhden ainoan kerran oltuaan
-harjoituksissa, hän sai maistaa miltä Tyynenmeren tuulahdukset
-tuntuivat "maakravulle." Merikipeänä, muukalaisten joukossa,
-tottumattomana kaikkeen, alituisissa harjoituksissa, hän oli
-jotakuinkin alla päin, mutta ei tuossa hälinässä kerinnyt kertaakaan
-todenperäisesti ajattelemaan sotaa.
-
-Honolulussa poikettiin maihin. Anttikin pääsi illalla jalottelemaan;
-hänet nimittäin komennettiin tavarain kantoon. Oli oikea hawaiilainen
-kesäilta, sellainen kuin ainoastaan tuolla ikuisen kesän saarella olla
-voi. Kaduilla oli koko väestö liikkeellä, ja Antti syventyi koko
-sielustaan katselemaan uuden maailman outoja näkyjä...
-
-"Varovasti, varsin varovasti nostatellaan, Heikki! Jos me tämä
-särettäisiin, niin totta hengen veisi tuo juupelin Etulieri!"
-
-Antti ihan kivettyi. Hän seisoi kuin naulittu, tuijottaen nelimiehiseen
-ryhmään, joka silkkaa suomea haastaen hellävaroen kanteli paareja,
-joille kokonainen hevoskuorma virvokkeita oli säilytetty.
-
-"No perkele!" puhkesivat hänen tunteensa vihdoin sanoiksi.
-
-"Ka, meidän miehiähän täällä on muuallakin", vastasi edellinen puhuja,
-"koskapa niin koreasti tervehtii. Missä sinä maleksit?"
-
-"Oregonin 1. komppaniassa."
-
-"Vai siellä vai. Me olemme siitä Idahon komppaniasta, jossa on
-kuusikolmatta Suomen junnua..."
-
-Ja miehet katosivat yleiseen vilinään.
-
-Antin mieltä hieman huojensi tuo kohtaus. Oli jotakin lohduttavaa
-siinä, että oli muitakin kansalaisia mukana. Tuo Idahon valtion
-komppania oli muuten huomattavimpia koko joukossa; siinä oli 26
-reipasta suomalaista kaivantomiestä, koko osaston rotevimmat ja
-kookkaimmat, johtajana kuusi jalkaa viisi tuumaa pitkä Keskelä,
-muistaakseni Kaustisista.
-
-Matkan loppupuolella tapasi Antti oman kansalaisensa omasta
-komppaniastaankin, vaikka he eivät sattuneet keskenään montakaan sanaa
-vaihtamaan.
-
-Caviten luona käytiin leiriin, vastapäätä Manilaa, lahden
-toisella puolella; yö vietettiin nuotioiden ääressä, tohisevassa
-Mangopuumetsässä. Kumeat kanuunanlaukaukset, joita kajahteli etäällä,
-ilmaisivat mistä päin Dewey pommitteli vihollisten rannikkopattereita.
-Antti ei paljon ummistanut silmiään sinä yönä. Toisten kuorsatessa
-vedenpitävien vaippojensa alla, jotka suojelivat tihkuilevalta
-sateelta, Antti ajatteli ja ajatteli. Sota oli sentään hirveä.
-Kuvitellessaan mielessään noita kiiluvasilmäisiä, mustapartaisia
-espanjalaisia, jotka epätoivon hurjistamina hyökkäsivät hänen
-kimppuunsa, hän tunsi sydäntään ahdistavan. Miksi olikaan hän lähtenyt?
-Antti tunsi kuinka voimia heikontava, jäytävä, salaisesti hiipivä pelko
-alkoi vallata hänet...
-
-Aamulla aikaisin alkoi väsyttävä kulku pitkin savivelliksi muuttuneita
-teitä. Suuri meteli ja häiriö vallitsi. Lieju oli ehkäisemässä kaikkia
-liikkeitä. Aamupäivän kuluessa vielä naureskelivat ja laskivat leikkiä
-iloisimmat, mutta sitte kulki jokainen tylsistyneenä ja haluttomana
-eteenpäin. Matka oli parikymmentä engl. penikulmaa, ja kun vihdoin
-saatiin asettua leiriin, miehet vaipuivat nopeasti uneen toinen
-toisensa perästä, tuskin ennättäen edes kahvit kiehauttaa
-läkkirasioissaan nuotiolla.
-
-Sinä yönä Antti ei lainkaan ummistanut silmiään. Hän makaili
-kyynäspäidensä nojassa nuotion ääressä ja mietiskeli oloaan, hitaasti
-syljeskellen liekkeihin. Niin, mikä pakotti hänet lähtemään? Eihän
-hänestä, viheliäisestä pelkurista, ollut mitään hyötyä sodassa,
-ajatteli hän. Suuresti pelkäsi hän taistelun tuoksinassa joutuvansa
-niin suunniltaan pois, että lähtisi jänistämään pakoon, tuonne
-aarniometsään, erämaahan, nälkäkuolemaan. Ihmisten silmissä ei
-mitenkään voisi näyttäytyä, ja karkaaminen sodan aikana -- se oli
-sotaoikeuden mielestä paha asia. Varmasti tunsi hän, että surma hänet
-kohtaisi taistelussa. Suo siellä, vetelä täällä. Turhaan koetti Antti
-rohkaista mieltään; pahat aavistukset jäivät uhallakin varmuudeksi
-hänen sielussaan. Ja huomenna jo, aamun koittaessa, muutaman tunnin
-päästä oli alkava tuo verinen taistelun melske. Silloin oli tapahtuva
-ryntäys Manilan ulkovarustuksia vastaan...
-
-Anttia ahdisti niin tuskallinen ja tempova rauhattomuus, että
-hän nousi ylös ja alkoi kävellä nuotioiden välillä, nähdäkseen saisiko
-joltakulta edes vähänkään rohkaistusta. Mutta kaikki nukkuivat
-rauhallisina, vähääkään välittämättä tulevaisuudestaan. Kutkahan noista
-huomen-illalla pääsevät nuotioiden ääreen tarinoitsemaan päivän
-kokemuksista? ajatteli Antti, ja hänen kurkkuaan kouristi.
-
-Lopulta hän ei voinut olla nykäisemättä Matti Paunaa, kansalaistaan,
-iloista reimaa merimiestä. Matti kuorsasi sikeästi, eikä ollut
-millänsäkään; käänsi vaan murahtaen kylkeään, kun Antti häntä lujemmin
-uskalsi pudistella.
-
-Antti istahti synkeänä hänen viereensä. Hänelle johtui mieleen Katri
-rukka siellä kaukana valtameren takana -- Merijärven takamailla.
-Siitäkin oli tullut Amerikan leski... Ihmetellä täytyi Antin, kuinka
-oli niin hennonut jättää Katrin ja pikku Jaskan. Eikä sitä
-matkapilettiäkään vaan ollut tullut lähetetyksi Katrille, vaikka jo oli
-neljä vuotta kulunut. Varmaa, varmaa oli, ettei hän ollut milloinkaan
-pääsevä takaisin tältä onnettomalta saarelta, eikä Katri ollut saava
-tietää hänen kohtalostaan -- odottelisi vaan vuoden toisensa perästä.
-Eihän "Andrew Husk", joka oli hänen nimenään "rullissa", voinut
-ilmaista, että "se nyt oli se Huuskon Antti." Jospa edes Matti jäisi
-henkiin ja veisi sanan. Antin mieli sai niin ahdistuneeksi, että hän
-uudelleen kävi Paunan kimppuun, ja lopuksi nosti hänet ihan istualleen.
-
-"Häh?" ärähti Matti, koettaen vääntää auki raskaita silmäluomiaan.
-
-"Tuota -- kyllä, -- kovinpa sinä nukut levollisesti", tavotteli Antti.
-
-Mutta Matti ei ollut mielissään häiritsemisestä.
-
-"Mitä lempoa se sinua vaivaa?"
-
-"Ei -- ei yhtikäs. Minä vaan en saa unta silmiini."
-
-"Eihän sua vaan jänistä? Älä nyt rupea hassuttelemaan. Pelkurit se
-kuolema ensin korjaa. Nuku rauhassa?"
-
-Ja tällä kehoituksella, josta Antille ei ollut suurtakaan lohdutusta,
-Matti retkahti takaisin pitkälleen, veti jalkansa koukkuun ja alkoi
-vedellä makeita unia.
-
-Yksinäisenä haamuna kyyrötteli Antti parka nuotionsa ääressä läpi yön,
-kuunnellen sammakkojen kirkumista ja tuulenhengen huountaa sameassa,
-myrkyllisessä aamun huurussa. Turhaan koetti hän tyytyä asemaansa.
-Olihan sodassa kuolema jalon vapauden puolesta taistellessa ihanaa ja
-ylevää sen renttuilevan elämän rinnalla, jota hän kuitenkin muutoin
-vietti ja josta ei kenellekään ollut hyötyä...
-
-Kaatuisipa tuo Matti tahi kuka tahansa muu!
-
-Sydän hypähti Antille kurkkuun, kun lähtösignaali päivän sarastaessa
-kajahti. Koneellisesti teki hän niinkuin muutkin, uskaltamatta katsoa
-tovereihinsa, peljäten heidän hänen katseistaan lukevan mitä sielussa
-liikkui. Hän seurasi muita, koetti tylsästi olla ajattelematta mitään,
-ja ihmetteli kuinka nuo toiset niin iloisesti melusivat ja rähisivät.
-Nyt se oli tullut se kamala hetki.
-
-Edestäpäin alkoi jo kuulua kiivasta ampumista. Antin sydän hytkähteli.
-Hän heittäytyi toveriensa esimerkkiä seuraten maahan. Kaukana
-häämöittivät vihollisten rivit pensaiden lomasta, ja rykmentti alkoi
-ampua. Pyssy tutisi Antin kädessä, vaappuen sinne tänne; hän ampui ja
-ampui tähtäämättä, ja huomasi toverien nyhkivän toisiaan ja iskevän
-silmää, häneen viitaten, koska hänen luotinsa uhkailivat omia rivejä.
-Heidän irvistyksensä saivat veren kiehumaan Antin suonissa. Annettiin
-käsky ryntäämään. Eteenpäin samosivat urheat rivit pitkin pensaiden
-verhoamaa mäen rinnettä tuimassa tulisateessa. Antti oli eturinnassa.
-Hän ei enää nähnyt kuinka miehiä kaatui molemmin puolin, ei kuullut
-huutoja ja parkauksia, ei huomannut oliko ketään muita mukana.
-Vilaukselta hän vaan näki nuo parrakkaat naamat ja välähtelevät
-hammasrivit edessään: sitte kaikki musteni. Hän iski oikeaan ja
-vasempaan, välittämättä oliko hänen tiellään ystäviä vai vihollisia;
-hän riehui kuin vimmattu, unohtaen kaiken, mielessään vaan hämärä
-itsensä puolustamisen vaisto. Hän kuuli äänekästä hurrausta, joka
-tuntui kajahtavan tuhansista kurkuista, ja sitte oli ihan hiljaista.
-
-Antti saavutti vihdoin jonkinlaisen puolitietoisen tajunnan asteen.
-Kalvava jano vaivasi häntä. Kädet ja jalat olivat lyijynraskaat;
-kurkkua tukehutti tahmainen aine, niinkuin takeltunut veri. Työläästi
-sai hän raotetuksi silmiään ja näki yläpuolellaan tumman taivaan, jolla
-tuhannet tähdet kirkkaasti tuikkivat. Sitte hänen silmäluomensa jälleen
-painuivat kiinni.
-
-Lähellä kuului ääniä. Antti koetti huutaa, mutta tunsi niin ääretöntä
-väsymystä, ettei voinut hiiskahtaakaan. Ikäänkuin pohjattomasta
-syvyydestä kuuli hän puhelun.
-
-"Kahdeksantoista jo yhdessä haudassa, Ned", sanoi vastusteleva ääni,
-tällä kertaa yhä lähempänä. "Luodaan jo umpeen."
-
-"Ei", vastasi toinen ääni; "pannaan vielä nuo kolme, niin on tämä
-nurkka puhdas. Annas lyhtyäsi. Kas, tässäpä on tuo suomalainen
-paholainen, joka tappeli kuin vimmattu. Vahinko miehestä; hänestä olisi
-varmaan tullut korpraali. Se oli aika poika!"
-
-Antti ihmetteli hämärästi kenestä oli puhe.
-
-"Käy koipiin sitte, Ned, niin heitämme hänet päällimmäiseksi. Kas noin.
-Raskaskin se on kuin isäni velkakuorma. Yksi, kaksi!"
-
-Antti tunsi itseään heilutettavan ilmassa.
-
-"Kolme!"
-
-
-
-
-Kevään esikoiset.
-
-
-"Vielä riuska veto, Freeti poikani! Älä hellitä, kyllä jo heittää
-fallaamasta... nousee... nousee..."
-
-Ärjyvä vihuri esti sanat kuulumasta, puhalsipa niin tuimasti että ne
-tuskin pääsivät huuliltakaan, hengityksenkin ihan läkähdytti. Mutta
-Matti kehoitteli vaistomaisesti, ikäänkuin omaksi rohkaistuksekseen.
-Tanakasti painaen saappaansa laitoja vasten hän kaikella voimallaan oli
-heittäytynyt kiinni peräsimeen, silmät ummessa, sillä olihan pilkko
-pimeä, sokaiseva ryöppy, ja ilman salaman väläyksiäkin hän tiesi missä
-oltiin ja tunsi minne ajauduttiin.
-
-Vene heittelehti kuin lastu, ja vettä roiski laitojen yli joka hetki,
-niin että Matilla oli täysi työ vasemmalle kädelleen äyskärin
-toimeliaassa pitelemisessä.
-
-Freeti souti kuin vimmattu. Jokainen jänne ruskasi, veri syöksähti
-päähän jokaisella äärettömällä ponnistuksella, suolainen hyrsky pieksi
-hänen kasvojaan, kohmettuneet sormet vetasi kurimuksen käännältämä airo
-usein hankaimen rakoon, mutta ruhjevammat eivät nyt tuntuneet; hän vaan
-toimi niinkuin kone, mitään ajattelematta, mistään tietämättä.
-
-Taas leimahti salama, niin huikaiseva ja pitkällinen, että Matti raotti
-silmiään. Kellopoiju kaukana oikealla... vasemmalla brekersit... ja
-taas oli kaikki pimeää.
-
-Matti tiesi nyt kaiken toivon turhaksi. Vene ajautui sivuttain tuulen
-ja virran mukana; niitä kahta voimaa ei enää voinut vastustaa. Suotta
-oli kaksi tuntia viivytelty loppua; suotta oli Freeti kiskonut henkensä
-edestä, saadakseen aluksen nousemaan tuuleen; suotta olivat he
-koettaneet pelastaa verkkoa, ainoaa viime vuoden säästöä, nousevalta
-myrskyltä, ja sitä virralta pelastaessaan uhranneet sekä verkon että
-hengen; suotta odotteli Loviisa kotona, sydän kurkussa, kuunnellen
-myrskyn myllertämistä ja vuolasta sadetta, joka lohkasi suuria
-maanvieremiä mökin alapuolelta alas Uniontownin tielle, Taivassalon
-Antin ihmeeksi, kun ikkunat aamulla eivät valjenneetkaan...
-
-Eihän se kuolema sinällään pelottavalta tuntunut Matille; tässäkös sitä
-jouti niin syvälliseltä kannalta ottamaan. Mutta paraansa mukaan oli
-hän pannut vastaan, niinkuin muitakin vastoinkäymisiä torjuessaan. Ja
-kun se morkettikin (kiinnityslaina) oli toissapäivänä jäänyt
-uudistamatta! Runni (kalan tulo virtaan) oli ollut niin vilkas, ettei
-malttanut lähteä loijerin (asianajajan luo) St. Helenaan sitä
-selvittämään. Se se oli ikävä juttu Loviisalle.
-
-Olisipa edes tupakan saanut! Se olisi totta tosiaan maistunut
-tällaisella ilmalla, ajatteli Matti synkeästi, sentään yrittämättäkään
-kaivaa piippunysää taskustaan, sillä sytyttäminen olisi ollut
-mahdotonta.
-
-Kumea pauhina, joka erosi myrskyn muusta riehunasta, alkoi kuulua yhä
-selvemmin -- nuo kamalat kuolinkellot, hyökyaallokon pirstoutuminen
-matalikkoon, valtavien vesivuorien piekseminen särkkää vastaan.
-
-Salamat leimahtelivat tiheään. Kun Matti alta kulmainsa vielä kerran
-vilkasi keulapäähän, hän tunsi vihlovaa tuskaa: Freeti oli menettänyt
-airon ja horjahtanut laidalle ikäänkuin sitä kurkotellen, nääntyneenä
-ponnistuksiin, suuren vesivuoren juuri kumahtaessa veneeseen. Matti
-tunsi Freetin syöstyneen syvyyteen, tiesi että nyt hänellä ei enää
-ollut poikaa, ja samassapa hän itsekin kierähti mereen, kun vene
-pyörähti ympäri ja pilkkoutui lastuiksi matalikkoon.
-
-Se morketti! mutisi Matti, vaistomaisesti koettaen vapautua verkon
-silmukoista, jotka olivat kietoutuneet hänen jalkoihinsa.
-
-Voi sen vietävää minkä teki, kun tuohon verkkoon sotkeuin!
-
-       *       *       *       *       *
-
-"Kova oli kamppailu!" sanoi pitkä Dick totisena. Majakkamiehet olivat
-vaaleina katselleet kamalaa näytelmää brekersien luona, jota kirkkaat
-salamat tuon tuostakin valaisivat. Tornin ikkunasta oli näköala kauas
-merelle.
-
-"He olivat ensimäiset tänä keväänä", murahti päällysmies, käyden
-katetun illallispöydän ääreen. "Monta olen omin silmin nähnyt Columbian
-nielevän, mutta kolkolta tuntui varsinkin vanhan miehen kohtalo:
-brekersien ohi jo paiskasi hänet sivuaalto, mutta oli verkkoonsa
-sekautunut, eikä voinut pelastua. Mutta enhän voi ketään tässä
-tuiverruksessa syöstä hyödytöntä apua viemään..."
-
-Hänen kasvoillaan oli väsynyt, raskasmielinen ilme; hän näytti kymmenen
-vuotta vanhemmalta.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TYYNEN MEREN RANNIKOLTA***
-
-
-******* This file should be named 62145-8.txt or 62145-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/6/2/1/4/62145
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/62145-8.zip b/old/62145-8.zip
deleted file mode 100644
index e9e77ba..0000000
--- a/old/62145-8.zip
+++ /dev/null