NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 16322 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..388d35c
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #62031 (https://www.gutenberg.org/ebooks/62031)
diff --git a/old/62031-8.txt b/old/62031-8.txt
deleted file mode 100644
index 9811c79..0000000
--- a/old/62031-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,16322 +0,0 @@
-Project Gutenberg's Kuningas Eerik ja lainsuojattomat, by B. S. Ingemann
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms
-of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll
-have to check the laws of the country where you are located before using
-this ebook.
-
-
-
-Title: Kuningas Eerik ja lainsuojattomat
-       Historiallinen romaani
-
-Author: B. S. Ingemann
-
-Translator: Maija Halonen
-
-Release Date: May 5, 2020 [EBook #62031]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNINGAS EERIK JA LAINSUOJATTOMAT ***
-
-
-
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-
-
-KUNINGAS EERIK JA LAINSUOJATTOMAT
-
-Historiallinen romaani
-
-
-Kirj.
-
-B. S. INGEMANN
-
-
-Suomentanut
-
-Maija Halonen
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Otava,
-1915.
-
-
-
-
-
-
-EDELLINEN OSA
-
-
-
-
-ENSIMÄINEN LUKU.
-
-
-Själlannin koillisella rannikolla, noin puoli peninkulmaa
-Gilleleijestä, on Sjöborgin kylä. Usein sattuu täällä lapion- ja
-aurankärki kilahtamaan vanhojen rakennusten peruskiviin, ja täällä
-näkee jätteitä kivitetyistä kaupunginkaduista, joiden nimiä ei
-kukaan enää muista, ja joilla nyt vilja itää ja karja käyskentelee
-laitumella. Vielä kolmannentoista vuosisadan loppupuolella oli
-täällä pieni kauppakaupunki, joka oli rakennettu ikivanhan Sjöborgin
-raunioille. Mäen töyrällä, melkein umpeen kasvaneen Sjöborgjärven
-kaislikossa, on vielä maassa jätteitä ikivanhoista harmaakivimuureista.
-Täällä oli ennen vahva ja hyvin varustettu Sjöborgin linna, missä
-kolmannellatoista ja neljännellätoista vuosisadalla säilytettiin kaikki
-tärkeät valtiovangit. Sitä kohtaa, mille linna oli rakennettu, ympäröi
-siihen aikaan järvi joka puolelta, muodostaen siten luonnolliset
-varustukset, joten kaivetut linnanhaudat olivat tarpeettomat. Linnaa
-ympäröivät maavallitukset; se oli rakennettu suurista, louhituista
-harmaakivistä ja varustettu vahvalla neliskulmaisella tornilla, missä
-vaarallisimmat valtiovangit säilytettiin. Syvässä tornikellarissa oli
-ilma ummehtunutta ja pilaantunutta, eikä sinne tunkeutunut ainoatakaan
-valonsädettä; mutta tornin ylin vankilahuone sai ilmaa ja valoa
-pienestä, pyöreästä ristikko-ikkunasta, joka oli kahdeksantoista
-kyynärän korkeudella maasta. Tässä ylimmässä tornihuoneessa vartioitiin
-vielä vuoden 1295 loppupuolella Stig-marskin liittoutuneisiin kuuluvaa
-huomattavimpaa osanottajaa: mahtavaa ja levotonta arkkipiispa Jens
-Grandia. Hänet oli vangittu kuningas Eerik Menvedin alaikäisenä ollessa
-osallisuudesta Eerik Silmänräpyttäjän murhaan, sekä lainsuojattomien
-kuninkaanmurhaajien suojaamisesta.
-
-Tällä vaarallisella papilla oli paljon liittolaisia Tanskassa, sekä
-mahtavia ystäviä niin hyvin Euroopan maallisten ruhtinaiden joukossa
-kuin paavillisessa hovissa. Tuon kuuluisaksi tulleen Veilesäädöksen:
-Cum ecclesia Dacianan [Tanskan kansalaiset; ensimäiset sanat
-säädöksessä, jolla se vahvistettiin] mukaan: mistä muuten oli johtunut
-niin paljon haitallisia riitaisuuksia kuninkaan ja Tanskan papiston
-kesken, täytyi rangaista kansaa ja maata interdiktillä, jolloin koko
-maassa jumalanpalvelukset kiellettiin heti kun kuningas tai maallinen
-oikeus vangitsi jonkun piispan. Tätä säädöstä ei kuitenkaan ollut
-noudatettu arkkipiispa Grandia vangittaessa. Ei ainoastaan rakkaus
-isänmaahan tai pelko sen jumalattomuuden, yleisen turvattomuuden ja
-sekasorron seurauksista, jonka tämänlainen rangaistus aiheuttaisi, vaan
-myöskin peläten kansan suuttumusta ja maallista valtaa, oli suurin
-osa Tanskan papistoa lähettänyt anomuskirjoituksen paaville, missä he
-rukoilivat tämän tuhoatuottavan rangaistuksen peruuttamista. Kirkkojen
-sulkeminen olisi papistolle itselleen ollut mitä vaarallisinta aikana,
-jolloin kuninkaanmurhan tuottama suuttumus ei vielä ollut laimennut, ja
-kansan ärsytetyt intohimot niin usein puhkesivat väkivaltaisuuksiin ja
-verisiin temmellyksiin. Tämä tärkeä asia oli kauan aikaa ratkaisematta.
-Jumalanpalveluksia jatkettiin tavallisuuden mukaan; mutta yleisesti
-pelättiin, että ellei arkkipiispaa pian vapautettaisi paavi panisi
-interdiktin täytäntöön: jolloin mitä suurin onnettomuus kohtasi maata.
-
-Kuningas Eerik Menved oli nyt saavuttanut täysi-ikäisyytensä, hän
-oli täyttänyt 21 vuotta. Hän oli elänyt lapsuuden, jonka täytyi
-pian kypsyttää hänet mieheksi sekä kehittää hänen harvinaisten
-luonnonlahjojensa omituisuuden. Tuo kuningasvallan väkivaltainen
-solvaaminen, jonka todistajana hän lapsena oli ollut, oli antanut hänen
-oikeusinnolleen jonkunlaisen kiivauden ja intohimon sävyn, ja samalla
-se oli herättänyt hänessä aikaisin oman arvonsa tuntemisen. Aikakauden
-ritarillinen henki oli myöskin voimakkaasti vaikuttanut häneen;
-hänen huolenpitonsa valtaistuimen loiston ja vallan säilyttämisestä
-oli monen mielestä välttämätöntä valtioviisautta näinä vaarallisina
-aikoina; mutta hänen luontaisen vilkkautensa yhteydessä, tämä
-huolenpito kruunun loistosta teki hänet taipuvaiseksi komeilemiseen
-ja pintapuolisuuteen, josta häntä usein moitittiin, ja jota pidettiin
-turhamaisuutena ja tyhjänä koreilemishaluna. Se vakavuus, millä
-hän vastaanotti kuningasvaltikan, ilmaisi kuitenkin hänen lujan ja
-järkkymättömän tahtonsa, jonka onnettomuudet jo aikaisin olivat
-karaisseet, ja se rohkeus, millä hän laati ensimäisen, itsenäisen
-kuningaskäskynsä, ilmaisi kuningassielun, joka tunsi olevansa samaa
-maata suuren iso-isänsä ja esikuvansa, Valdemar Seierin, kanssa.
-Eerik Menvedin ensimäinen kuningasteko oli koe puolustaa majesteetin
-valtaa ja arvoa maailman mahtavinta hallitsijaa vastaan, joka pyhän
-Pietarin valtaistuimelta hallitsi sekä kuninkaita että kaikkia
-kristikunnan kansoja. Tämän uskalsi nuori kuningas aikana, jolloin
-hänen oma persoonallinen onnensa suureksi osaksi oli riippuvainen
-paavillisesta hovista. Hän oli lähettänyt vanhimman ja kokeneimman
-neuvonantajansa, valtaneuvos Jon Litlen, yhdessä drotsi Hesselin
-kanssa Roomaan, puolustamaan oikeutettuna hätäpuolustuksena sitä
-rikkomusta hengellistä säätyä vastaan, mihin oli täytynyt turvautua
-arkkipiispan suhteen sekä vaatimaan paavin itsensä tuomitsemaan hänet
-majesteettirikoksentekijänä. Mutta paitsi tätä, tärkeää tehtävää oli
-vanhalla valtaneuvoksella vielä toinenkin, joka minä muuna aikana
-tahansa ei olisi tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia, mutta jonka
-onnistuminen nyt oli yhtä epävarmaa kuin se oli tärkeää kuninkaalle.
-Hänen piti nimittäin saada paavilta, ja mitä pikemmin kotiin lähettää,
-tuo kauan luvattu sukulaisuusdispensi [dispensi = erikois-vapautus],
-jonka kautta vasta kuningas oli oikeutettu naimaan Ruotsin kauniin
-prinsessa Ingeborgin, jonka kanssa hän oli ollut kihloissa jo lapsesta
-asti, ja jota hän kauan oli rakastanut sisarellisena sukulaisena, mutta
-johon hän nyt tunsi kiintyneensä nuoruudenrakkauden koko kiihkeydellä
-ja voimalla.
-
-Sillä aikaa kun Tanskan lähettiläät pidätettiin paavillisessa hovissa
-laajojen tutkimuksien ja hämärien tekosyiden nojalla, oli Tanskaan
-lähetetty paavillinen nuntius, arkkirovasti Isarnus, uhkaamaan Tanskan
-nuorta kuningasta ehdottomalla pannaanjulistuksella ja interdektillä,
-ellei hän viipymättä vapauttaisi arkkipiispaa. Viekas arkkirovasti ei
-tuonut paavilta kuninkaalle minkäänlaista kirjallista sanaa dispensista
-ja naimasuostumuksesta; mutta suullisesti hän puhui siitä hyvin
-kierrellen, ja oli jotensakin selvää, että tahdottiin käyttää hyväksi
-kuninkaan kiihkeyttä tässä sydänasiassa, saamalla hänet mukautumaan
-paavilliseen mahtisanaan sekä vapauttamaan Sjöborgin hengellisen valtio
-vangin.
-
-Mutta tämänlainen menettely ei suinkaan miellyttänyt nuorta, kiivasta
-kuningasta, se vain yllytti häntä uhmailemaan paavillista istuinta,
-josta voi olla mitä vaarallisimmat seuraukset sekä hänelle itselleen
-että valtakunnalle. Vielä oli asia ratkaisematta. Mitä pelottavimmin
-uhkauksin oli kardinaali poistunut Tanskasta ja matkustanut Lyybekkiin.
-
-Ylpeä arkkipiispa Grand, joka yksin oli syypää tähän jännitykseen
-ja uhkaavaan vaaraan, istui yhä vielä ankarassa vankeudessaan.
-Vankeusaikansa ensimäiset 36 viikkoa hän oli istunut kahlehdittuna
-pimeässä, syvässä tornikellossa, kärsien suurta tuskaa, vaikka
-useimmat vapauttivatkin kuninkaan osallisuudesta tähän kovuuteen.
-Arkkipiispan vankeustoveri, petollinen ja ilkeämielinen Jaakko-rovasti,
-joka sairauden nojalla päästettiin vankeudesta, oli heti tätä sääliä
-hyväkseen käyttäen paennut Roomaan, missä hän innokkaasti työskenteli
-kuningasta vastaan, pannen kaikki keinonsa liikkeelle arkkipiispan
-vapauttamiseksi ja yhteisen koston saavuttamiseksi.
-
-Edellisenä jouluna oli kuningas ollut Sjöborgissa ja itse
-tarjonnut arkkipiispalle sovintoa, jos hän suostuisi luopumaan
-arkkipiispanistuimestaan, jättämään valtakunnan ja vannoisi olevansa
-kostamatta ja yhtymättä valtakunnan vihollisiin. Huolimatta siitä
-ylimielisestä uhkamielisyydestä ja ivasta, millä piispa oli torjunut
-tämän sovintotarjouksen, oli hänen vankeutensa kuitenkin kuninkaan
-käskystä tehty helpommaksi; hänet oli muutettu siihen tornihuoneeseen,
-missä hän nyt asui, siellä häneltä ei ainakaan puuttunut valoa ja
-raitista ilmaa, vaikka häntä vielä kahlehdittunakin mitä ankarimmin
-vartioitiin. Mutta niinpian kun kuningas oli linnasta lähtenyt,
-tuli vangin tila täälläkin sangen kurjaksi. Uusi linnan vouti,
-Jesper Mogensen, oli tunnettu saituudestaan, julmuudestaan ja
-mielisteleväisyydestään. Kuninkaan veljen, junkkari Kristofferin,
-sanottiin suurimmaksi osaksi olleen syypäänä siihen kovuuteen, jolla
-arkkipiispaa kohdeltiin, vaikka prinssi joka tilaisuudessa moitti
-kuninkaan käytöstä tässä asiassa, kehoittaen kaikkiin uhrauksiin ja
-nöyrryytyksiin, ettei vain jouduttaisi huonoihin väleihin kirkon ja
-paavillisen hovin kanssa.
-
-Eräänä lokakuun iltana astui Sjöborgin linnanvouti, kokin ja
-vanhan vanginvartijan seuraamana ylös kiertoportaita, jotka veivät
-arkkipiispan vankilaan ja sen yläpuolella olevaan vahtihuoneeseen.
-Voimakas valo salalyhdystä, jota kokki piteli ilmassa, valaisi
-linnanvoudin kasvot ja vartalon. Hän oli pienenläntä mies, jonka
-roistonkasvoilla sydämetön kovuus ja vahingoniloinen häijyys
-yhdistyivät petolliseen, tekopyhään ilmeeseen. Matalan, ruman
-otsan peitti karvainen lakki. Hänellä oli yllään lyhyt, likainen
-lammasnahkaturkki, ja hänen suuret, raudoitetut saappaansa kolisivat
-kiviportaissa. Hän näytti olevan äärimmilleen kiukustunut ja levoton.
-"Senkin saatanallinen olento! Jumalaton ruumis!" murisi hän. "Onko hän
-paholaisen kanssa tekemisissä, kun eivät jalkaraudat eikä kahleet enää
-tepsi?"
-
-"Olenhan minä sen teille jo sanonut", vastasi paksu pulleaposkinen
-kokki hyvin merkitsevän näköisenä. "Hän puhelee näkymättömien henkien
-kanssa, eikä kukaan tornivartijoista uskalla enää olla hänen luonaan.
-Hän on yhtä varmasti liitossa paholaisen kanssa kuin minä olen teidän
-kanssanne, kuitenkin sillä eroituksella, ettei hän minun laillani voi
-sanoa itseään irti palveluksesta. Muistanettehan te, että minä olen
-sanonut itseni irti ajoissa, ja olen vapaa menemään, milloin haluan,
-tänään tai huomenna? Pahus tänne enää jääköön kauemmaksi, koska -- --
-koska hän jo kerran on täällä, olin vähällä sanoa."
-
-"Loruja, Martti, sinun pitää jäädä tänne siksi kunnes saan toisen
-keittäjän; olethan sen luvannut minulle. Mutta mistä ovat nuo puheet
-hänen noituudestaan saaneet alkunsa?"
-
-"Ne ovat aivan tosia!" sanoi kokki -- "Ei leukaan sen täydellisemmin
-tunne tätä mustaa taitoa. Tiedättehän te itse, että junkkari
-Kristofferin miehet löysivät lainsuojattomien kirjeiden joukosta
-loihtujenkirjan, silloin kun he penkoivat arkkipiispan salaisuuksia
-Lundin sakaristossa. Kirja poltti heidän sormiaan ja kuuluu
-hävinneen heiltä aivan käsistä. Tuollainen perkeleenkirja palaa aina
-omistajalleen takaisin. Ei se vielä ole hänellä, siitä olen varma,
-mutta pelkäänpä hänen osaavan sen ulkoa. Hän kuuluu ahkerasti tutkineen
-sitä Lundissa, ja osaahan hän kaikki pakanalliset ja kreikkalaiset
-kirjansa paremmin ulkoa kuin isämeitänsä, senkin jumalaton koira!"
-
-"Sinä olet oikeassa, Martti! Hän on saatanallinen ihminen, eikä häntä
-osaa kyllin tarkasti vartioida. Hänen kirottua oppiaan minä en ole
-koskaan voinut sietää." Tässä linnanvouti jäi miettiväisenä seisomaan
-arkkipiispan vankilaan vievän oven kohdalle.
-
-"Niin, olkaa vain varuillanne, isäntä!" jatkoi kokki. "Hän täyttää
-pian koko talon perkeleellisillä kujeillaan, ja saattaa meidät kaikki
-helvettiin ellei hänen vankilaansa puhdisteta ja hänelle anneta
-parempaa ruokaa ja juomaa. Minun puolestani hän kyllä saa kuolla
-nälkään ja mädätä likaisuuteensa: se olisi kuitenkin tuhat kertaa
-parempi mokomalle kirotulle maankavaltajalle ja noitamestarille.
-Mutta kun paholainen on talossa, lienee viisainta muistella omia
-pikkusyntejään eikä kohdella pahemmin vangittua paholaista, kuin mitä
-toivoisi hänen meitä kohtelevan --"
-
-"Pötyä, Martti! Ei paholainen ole meidän lähimäisemme", keskeytti
-linnanvouti hänet epäluuloisen näköisenä. "Jos en itse olisi kuullut
-sinun toruvan ja sättivän tuota kirottua arkkipiispaa, niin luulisinpä
-melkein sinun olevan liitossa hänen kanssaan."
-
-"Ei, isäntä! Siihen en ainakaan rupeaisi. Ennen olen liitossa vaikka
-itse Belzebubin kanssa, ja sen voivat tornivahditkin todistaa.
-Ei kellään heistä ole suurempaa iloa hänen kiusaamisestaan ja
-pilkkaamisestaan kuin minulla. Silloin kun hänen täytyi sian tavoin
-juoda ummehtunutta vettä ja syödä homehtunutta leipää tuolla alhaalla,
-lauloin minä juomalauluja keittiössä ja avasin ikkunan, että hän
-saisi tuntea paistinhajun, joka tuoksahti hänen nenäänsä. Enkä minä
-koskaan astu hänen ovensa ohi, laulamatta yhtä ja toista, joka voisi
-suututtaa häntä. Keväällä minä tekasin laulun vapaudesta ja toukokuun
-vihreydestä; se häntä erityisesti harmittaa. Kuulkaamme nyt, isäntä",
-ja hän lauloi ääneen vankilanoven ulkopuolella:
-
-    "Niin hyvä on vapaana olla.
-    Kevätniittyjä kierrellä, kaartaa.
-    Ohi tornin lintunen lentää,
-    Tule mukaani, vanki, jos voit!
-    Pois Hammerhuusiin ma riennän,
-    On Rönne mun matkani pää."
-
-"Oletko sinä järkesi menettänyt, Martti?" keskeytti hänet linnanvouti.
-"Taitaisitpa kehoittaa häntä pakenemaan Bornholmilla olevaan linnaansa?"
-
-"Kyllä se jää häneltä tekemättä ainakin niinkauan kuin hän tuolla
-makaa. Ettekö kuullut miten syvään hän huokasi? Se oli vain harmista
-ja suuttumuksesta. Voihan pieninkin lintunen lentää keväällä hänen
-linnaansa pesimään, mutta hän vain ei voi liikuttaa kättä eikä jalkaa.
-Tuon laulun minä sepitin vartavasten kiusatakseni ja suututtaakseni
-häntä."
-
-"Siinä olit oikeassa, Martti. Kyllä se häntä harmitti", sanoi
-linnanvouti tyytyväisenä. "Sinä olet rehellinen mies. Ahah, nyt
-kuulin itsekin hänen huokaavan. Mutta sellaisia lauluja ei sinun
-kuitenkaan pitäisi laulaa hänelle. Niistä hän saa päähänsä vain
-turhia suunnitelmia ja elohopeaa jalkoihinsa. Tiedänhän minä että
-sinä, Martti, olet kelpo ja hyväntahtoinen mies, kunhan vain et olisi
-hieman yksinkertainen. Jos piispa ymmärtäisi noituutta, niin ei hän
-varmaankaan olisi näin kauan täällä pysynyt. Minä pikemmin luulisin
-hänen olevan hiukan päästä vialla."
-
-"Varokaa vain itseänne, isäntä, se mies ei piru vieköön ole hullu. Ei
-ole yhtään piispaa koko maassa, joka panisi hänet pussiin latinassa."
-
-"Vähät minä siitä onko hän hullu tai viisas", murahti linnanvouti
-astuen rappuja ylös vahtihuoneeseen. Hän avasi oven siihen huoneeseen,
-joka sijaitsi ylinnä tornissa, aivan arkkipiispan vankilan yläpuolella.
-Täällä oli aina kaksi vartijaa vartioimassa, jotka pitivät vankia
-silmällä lattiassa olevan kolon kautta. Sitäpaitsi oli vielä
-öisin kaksi muuta vartijaa huoneessa vangin luona, istuen hänen
-päänahaksensa vieressä, missä ne olivat hänen ainaisena kiusanaan,
-estäen usein puheellaan hänet nukkumasta. Mutta tuo äskettäin levinnyt
-huhu arkkipiispan noitumistaidosta oli saattanut koko talonväen
-säikähdyksiin, niin ettei kukaan senjälkeen uskaltanut öiseen aikaan
-olla hänen luonaan. Kun linnanvouti astui ullakkohuoneeseen, istuivat
-siellä olevat vahtisoturit lautapelin ääressä arpanappulaa heitellen.
-Nämä piilottivat äkkiä arpanappulat ja nousivat kunnioittaen seisomaan.
-
-"Tässäpäs minulla vasta on oiva vartio", murahti linnanvouti. "Sillä
-aikaa kun te täällä pelaatte, annatte te arkkipiispan tuolla alhaalla
-heittää teistä arpaa paholaisen kanssa. Minä kehoitan teitä pitämään
-häntä tarkasti silmällä. Jos hän pääsee teiltä karkuun, niin voitte
-olla yhtä varmat hirsipuusta kuin olisi teillä jo nuoransilmukka
-kaulanne ympärillä, ja selvä ilma jalkojenne alla. No antaapas olla,
-katsotaanpa mitä hän siellä hommailee!" Näin sanoen linnanvouti
-kumartui lattiassa olevan kolon kohdalle. "Luulenpa hänen nukkuvan",
-kuiskasi hän, "hän makaa aivan liikkumatonna selällään."
-
-"Siihen hän on melkein kahleittensa pakoittama, ja senkinvuoksi, ettei
-menehtyisi löyhkään", sanoi kokki.
-
-"No niin", vastasi linnanvouti, "eivät mitkään keinot ole
-halveksittavia, jos ne vain voivat pelastaa sielun kadotuksesta.
-Katsokaapas, juuri senvuoksi minä annan tuon paatuneen syntisen maata
-tuolla alhaalla vuoteellaan aivan niinkuin hän itse sen on valmistanut
-omassa epäsiisteydessään. Vain yksinkertaiset ihmiset voivat sitä
-kutsua julmuudeksi. Kuinka kauan luulet sinä paatuneimmankaan syntisen
-kestävän moista vankeutta mieltään muuttamatta ja ryömimättä ristin
-luo?"
-
-"No, siinä te, isäntä, olette totisesti oikeassa. Te olette
-hurskaasti ja isällisesti ottanut hänet huostaanne, vieläpä te
-jalomielisyydessänne saatatte itsenne, kuninkaan vihan ja epäsuosion
-alaiseksi, ainoastaan harjoittaessanne totista kristillistä
-hyväntekeväisyyttä koettaessanne pelastaa vangitun sielua. Mutta hän
-ei taida siitä suuriakaan välittää. Hänen vastahakoisuudellaan ei ole
-vertaa. Voitteko uskoa, isäntä, että huolimatta kaikesta siitä minkä
-teette hänen käännyttämisekseen, kiroaa hän teitä kuitenkin joka
-hetki, toivoen teidän saavan kärsiä tuhat kertaa enemmän tuskia kuin
-mitä te pelkästä kristillisestä rakkaudesta annatte tulla täällä hänen
-osakseen."
-
-"Sen kyllä uskon, Martti. Tuollaisilta ihmisiltä ei koskaan voi odottaa
-kiitollisuutta. Mutta onpa tuo ullakon katto totisesti kurjassa
-kunnossa", mutisi vouti vilkaisten ympärilleen. "Avotaivaan alla ei
-hänen sentään anneta maata; se voisi käydä vaaralliseksi."
-
-"Sellaisena se on teidän määräyksestänne", jatkoi kokki teeskennellyllä
-äänellä ja töllisteli yksinkertainen ilme kasvoillaan katossa oleviin
-reikiin. "Muutenhan ei voisi sataa sen kirotun paholaisen päälle. Eipä
-hän taida päästä lentämään lepakkojen kanssa katon läpi, ja yökylminä
-on piskuinen sade- ja raekuuro sangen terveellinen keino saamaan hänet
-synnintuntoon."
-
-"No niin, se on totta, olenhan itse tavallani sen niin määrännyt.
-Mutta kaikella täytyy olla määränsä, ei saa näyttää siltä, että minä
-tahallani annan katon rappeutua. Pahoilla kielillä on muutenkin
-tarpeeksi juoruilemista. Huomenna on katto korjattava. Muutamia
-pienempiä reikiä voitte jättää jälelle, ne eivät pistä silmään. Raitis
-ilma on terveellistä, ovatpa vähäinen sade ja lumikin hyödyksi.
-Katsokaas lapseni, ei putoa yksikään sadepisara maahan, tulematta
-keinoksi, joka edistää paatuneen syntisen käännyttämistä."
-
-"Voi hyvä isäntä", huudahti Martti liikutuksesta värähtelevällä äänellä
-pannen kätensä ristiin, "teistä olisi helposti voinut tulla piispa; te
-puhutte usein niin mieltäylentävästi ja liikuttavasti, että kyyneleet
-kohoavat silmiini."
-
-"No niin!" vastasi linnanvouti itserakkaasti hymyillen. "Minutkin
-oli kerran määrätty hengelliseen säätyyn, mutta vaikka en saanutkaan
-tonsuuria, niin opinhan minä kuitenkin monta hauskaa ja hyödyllistä
-totuutta, ja täytyyhän myös osata käyttää niitä elämässä itsensä ja
-lähimäistensä pelastukseksi."
-
-"Niin, niin, isäntä", jatkoi Martti hartaan näköisenä. "Kunpa vain
-voisi sanoa sen yhtä hyvällä omallatunnolla kuin te. Taitaapa kyllä
-olla teidän hurskaalle kristilliselle mielellenne ja herkälle
-sielullenne kovinkin raskas tehtävä tuollaisena verikoirana ja
-pyövelinä ärsytellä vankiraukkaa. Sellainen hyveellinen verikoira ja
-pyöveli --"
-
-"Suus kiinni, Martti", keskeytti hänet linnanvouti. "Sellaisia sanoja
-et saa käyttää isännästäsi, vaikka tarkoittaisitkin hyvää. Mutta
-kuuletteko, nyt sieltä alhaalta kuuluu puhelemista. Voitko kuulla mitä
-hän sanoo? Luulenpa hänen mötisevän kreikkaa tai latinaa."
-
-Kokki heittäytyi vatsalleen lattialle ja asetti korvansa kolon
-kohdalle. "Jes siunatkoon!" kuiskasi hän, näyttäen aivan pelästyneeltä.
-"Hän manaa esiin Aristotelesta, paholaisen koulumestaria, usuttaen
-hänet teidän kimppuunne. Hän vakuuttaa teidän olevan täysin kypsyneen
-hänen kouluunsa."
-
-"Vai niin! Sepä on juuri hänen kaltaistaan, senkin jumalaton koira!
-Mutta minä luulen kuulevani sieltä toisenkin äänen! Martti, ei suinkaan
-kukaan ole hänen luonaan?"
-
-Martti kuunteli uudestaan. "Jumala auttakoon! Kuulitteko sen?" kuiskasi
-hän ja ponnahti pystyyn pelästyneen näköisenä, vilkaisten samalla
-ovelle ikäänkuin aikoen siitä paeta.
-
-"No mitä nyt? Mikä sinua vaivaa, Martti? Mitä kuulet?"
-
-"Pankaa itse korvanne koloon, herra, niin saattehan kuulla. Voi, armias
-Jumala meitä varjelkoon. Paholainen on kaikesta päättäen hänen luonaan.
-Puolen yön aikaan se kuuluu tulevan hakemaan teidät, jos te ette anna
-hänen hyvälle ystävälleen arkkipiispalle paistia, viiniä, ja puhtaita
-vaatteita. Kuulkaapas vain itse!"
-
-Linnanvouti heitti epäilevän silmäyksen kokkiin, mutta asetti kuitenkin
-korvansa koloon, pitäen samalla silmällä Marttia sekä pelästyneitä
-vartijoita. Hän ei ollut kauan maannut tässä asennossa, ennenkuin hän
-yhtäkkiä ponnahti ylös aivan kuolonkalpeana, sillä nimi Jasper Mogensen
-kaikui oudosti, hillityn ja luonnottoman naurun säestämänä, aivan kuin
-jostakin syvästä rotkosta, eikä ääni ollenkaan ollut arkkipiispan äänen
-kaltainen.
-
-"Kuulitteko nyt sen, isäntä?" sanoi Martti. "Tuota, joka nyt kutsuu
-teitä, minä en totisesti haluaisi nähdä likempää."
-
-"Hiljaa!" kuiskasi linnanvouti, lähestyen taas lattiassa olevaa koloa.
-
-"Jasper Mogensen!" kuului nyt sama kauhistava ääni aivan kuin hänen
-jalkojensa alta, ja niin kovaa, että kaikki voivat sen kuulla.
-"Kestitse minun korkeasti oppinutta mestariani ja kumppaniani, taikka
-taitan minä sinun niskasi ja väännän sinun tekopyhän sielusi nurin!"
-
-Tämän korisevan äänen kuullessaan vartijat heittäytyivät pitkälleen,
-lattialle ja rukoilivat Ave Mariansa. Linnanvouti vapisi ja tutisi,
-mutta Martin pulleat posket olivat tulipunaiset ja hänen silmistään
-tihkui vettä kuin jostakin salaisesta ponnistuksista, ja samalla hän
-puristi yhteen huulensa, seisoen aivan kuin pelästyksen lamauttamana.
-
-"No saakoon hän sitten sen mitä pyydetään", sammalsi linnanvouti.
-"Jos täällä ovat moiset temput kyseessä, ei junkkari Kristoffer eikä
-kukaan muukaan voi vaatia että minä tässä asettaisin sekä sieluni että
-ruumiini vaaranalaiseksi. Anna sinä vain piispan herkutella, Martti,
-anna hänen syödä ja juoda itsensä vaikka kuoliaaksi, jos se häntä
-miellyttää. Mutta pakenemaan häntä ei päästetä, vaikka hänellä olisi
-tuhat paholaista auttajana."
-
-"Sen estäminen taitaa tulla teille kovinkin vaikeaksi, hyvä isäntä",
-vastusteli Martti muka huolestuneena. "Tuonlaiselle mylvijälle ei liene
-kovinkaan vaikeaa lentää avaimen reijästä piispa mukanaan."
-
-"Sen tahdon nähdä ennenkuin sen uskon", sanoi linnanvouti, joka näytti
-toipuneen pelostaan. "Kyllähän sinä, Martti, olet kelpo mies, mutta
-taidatpa olla hiukan taikauskoinen ja yksinkertainen. Luulenpa tässä
-muuten olevan jonkin kepposen tekeillä; mutta sen minä sanon sekä
-sinulle että teille toisille: jos huomaan petollisuutta tai että jokin
-teistä on vähimmänkin osallinen näihin pirunjuoniin, niin saatte sen
-kalliisti maksaa. Teidät poltetaan elävältä tai kidutetaan niin totta
-kuin laki ja oikeus vallitsevat maassa."
-
-"Herra meitä varjelkoon!" huudahtivat pelästyneet vanginvartijat
-yhtaikaa.
-
-"Sen minä sanon teille", jatkoi linnanvouti, "ei tämä ole muuta
-kuin pelkkää kujeilemista ja petkutusta. Koetellakseni häntä tuolla
-alhaalla minä tahdon jonkun aikaa antaa hänelle hyvää ruokaa sekä annan
-puhdistaa hänen huoneensa. Mutta jos hän panee toimeen vielä muita
-kepposia niin joutuu hän taas takaisin koiranluolaan. Ja sen minä sanon
-teille, miehet, että jos joku teistä uskaltaa auttaa hänet pakoon, niin
-hirtetään teidät joka mies. Saatte nyt kaikki kolme valvoa täällä tämän
-yön."
-
-"Oi, voi, emme me uskalla, ankara isäntä!" rukoili vanha vartiamies.
-"Jos paholainen mellastelee täällä tornissa, niin me emme uskalla olla
-täällä ilman Martti-mestaria. Eikö hän saa jäädä istumaan luoksemme?"
-
-"No, jää sitten noiden typerien miesten luo täksi yöksi, Martti", sanoi
-linnanvouti. "Sinä olet kuitenkin heistä järkevin. Minä kyllä siitä
-palkitsen sinut, ja huomenna kyllä toimitan tänne miehiä, jotka eivät
-pelkää."
-
-"Se on minulle yhdentekevää", vastasi Martti rohkeasti. "Kyllä minä
-pidän miehet virkeinä tämän yötä. Sen, jolla on hyvä omatunto, niinkuin
-teillä ja minulla, ei tarvitse pelätä pirunvehkeilyjä."
-
-"Se oli oikein sanottu, Martti. Mutta saata nyt minut ensin alas
-portaita. Äsken kumartuessani alkoi minua hiukan pyörryttää. Ja sinä
-voitkin samalla tuoda ruokaa ja juomaa vangille ja teille kaikille."
-
-"Tulkaa, isäntä, ja ottakaa minua käsivarresta", sanoi Martti
-ja seurasi linnanvoutia ovelle. "Nyt on kaikki hiljaista ja
-järjestyksessä", jatkoi hän heidän astuessaan alas portaita. "Kyllä
-minä sen jo aavistin, vastapalvelus on aina tarpeen. Saattepahan nähdä
-meidän tässä lopuksi niin tottuvan pirunvehkeilyihin, että kaikki
-kohta sujuu aivan kuin itsestään. Ja miksei voisi tulla toimeen parin,
-kolmen pikkupirun kanssa, jos ne vain tahtovat käyttäytyä siivosti ja
-säädyllisesti ja elää kanssamme kristillisessä sovussa ja rauhassa."
-
-Saatettuaan linnanvoudin alas, juoksi Martti heti huoneeseensa ja
-sieltä keittiöön ja varastohuoneeseen. Pian hän taas astui ylös
-torninrappusia, mukanaan vaatemytty, kaksi ruokakoria, pari pulloa ja
-ruukkua ja astui sisään noiden kolmen vartijan luo. "Vie sinä, Matti,
-ruoka ja viini koiralle tuonne alas", sanoi hän vanhalle vahtimiehelle,
-"mutta elä vain varasta siitä mitään mennessäsi. Isäntä käski siellä
-tekemään perinpohjaisen puhdistuksen. Hänen ovellaan on nyt vartija
-yötä päivää, niin ettei sinun tarvitse kuormittaa kaikkea rautaa hänen
-päälleen. Me toiset sillaikaa hiukan virkistämme vaivaista ruumistamme.
-Katsokaapas, miehet, minulla on tässä sekä simaa, että saksalaista
-olutta! Mene nyt vain, Matti! Kyllä me jätämme sinullekin osasi, jos
-vain tulet selvänä takaisin."
-
-Vanhus silmäili mennessään ahnaasti viiniä ja herkullisia ruokia, joita
-hänen piti kantaa vangille. Kyökkimestari Martti kattoi nyt näppärästi
-pöydän ja alkoi uutterasti ryypiskellä nuorten vanginvartijoiden
-kanssa. Eräs heistä oli ollut sotapalveluksessa ja kutsutti itseään
-senvuoksi ratsumies Niiloksi, hän oli hyvin ahne väkeville juomille,
-josta hänen nenänsä oli alkanut aikatavalla punoittaa. Toinen heistä
-oli arka ja varovainen mies, hänen katseensa oli viekas ja ahne; hän
-istui arpanopat kädessä laskien montako äyrityistä hän oli voittanut
-toveriltaan.
-
-"Sinäpä vasta olet kelpo mies, Martti", sanoi ratsumies Niilo,
-työntästen lakin ylemmäksi ruskettuneilta sotaisennäköisiltä
-kasvoiltaan. Sitten hän tyhjensi yhdellä siemauksella simapikarinsa ja
-tarttui oluthaarikkaan. "Kyllä sinä näyt tietävän mitä vahtituvassa
-tarvitaan silloin kun silmät ovat pidettävät auki ja mieli rohkeana.
-Sieluni autuuden kautta, vartioisinpa mieluummin leirissä kokonaista
-armeijaa sotavankeja kuin istuisin täällä, varsinkin jos tuo kirottu
-piispa harjoittaa noituutta ja muita pirunvehkeitä. Miten luulet sen
-asian laidan olevan, Martti?"
-
-"Oh, se ei kuulu meille maallikoille", vastasi Martti. "Minä en tunne
-en valkoista enkä mustaa noituutta. Mutta sen minä tiedän, sipiskööt
-ja supiskoot minun puolestani tästälähin siellä alhaalla miten paljon
-haluavat, minä en ainakaan liikahda paikaltani. Kun me emme pistä
-nenäämme sinne, vaan hoidamme tehtävämme, niin me saamme kyllä olla
-rauhassa ja voimme istua täällä kuin Aaprahamin helmassa. No, juo
-Niilo! Mitä sinä, Yrjö, siinä kuhnustelet?" sanoi hän arpanappuloita
-laskevalle miehelle. "Arpapeli näkyy olevan sinulle mieluisempaa kuin
-rehellinen ja viaton juominen. No, Jumala paratkoon, kullakin ihmisellä
-on omat mielitekonsa tässä maailmassa. Mutta katsos, veli veikkonen,
-täytyy välistä ulvoa susienkin kanssa. Laula ja juo nyt ensiksi
-meidän kanssamme, niin sitten me pelaamme sinun kanssasi! Kiiltäviä
-hopearahoja meillä kyllä on riittävästi!" Näin sanoessaan iloinen kokki
-heitti kourallisen hopearahoja pöydälle ja alkoi laulaa vallatonta
-juomalaulua. Vanginvartija Yrjö katseli ahnain silmin hopearahoja ja
-helisteli arpanappuloita. "Emmekö voisi ensin pelata, hyvä Martti",
-sanoi hän ystävällisesti ja hymyili viekkaasti, "voimmehan sitten
-jälestäpäin laulaa ja juoda. Uskallatko korkeimman tikin yhdestä
-hopeaäyristä?"
-
-"Vaikka kahdestakymmenestä, jos tarvitaan", rastasi Martti. "Mutta
-minä välitän viis sinun arpapelistäsi ennenkuin olen saanut kieleni
-kostutetuksi. Katsos, kieli on maailman merkillisimpiä kappaleita, ja
-sietääpä senvuoksi sitä hiukan lellitellä. Se piskuinen kappale voi
-mullistella kokonaiset maat ja valtakunnat. Taidanpa jo olla hiukan
-hutikassa, mutta sinä et ole vielä tyhjentänyt ainoaakaan pikarillista.
-Sen, jonka kanssa minä alan rahasta pelata, täytyy olla yhtä iloisen
-silmistään kuin minä olen. Tiedäthän sinä sen, että samanikäiset lapset
-sopivammin leikkivät keskenään, eikä pelissä saa pettää toisiaan."
-
-"No, anna sitten tänne puoli haarikallista olutta, jos se ei ole liian
-voimakasta", sanoi varovainen Yrjö. "Sima kohoaa heti päähäni. Jos
-aikoo pelata, niin täytyy ainakin osata laskea kuuteen asti. Emme
-suinkaan me täällä istu juodaksemme itseämme juovuksiin."
-
-"Yhtähyvin voimme juoda kuin pelata", vastasi Martti, "mutta olkoon se
-minun asiani. Minä tunnen sekä humalan että oluen, ja tiedän myöskin
-minkä neljä miestä kestävät, elleivät ole akkoja."
-
-He joivat, ja Martti kaatoi yhä lisää. "Tahdotteko kuulla uutisia,
-miehet", jatkoi hän kovaäänisesti, heittäytyessään istumaan käsivarret
-nojaten pöytään. "Me saamme pian odottaa kuningasta tänne linnaan.
-Silloin täällä ei ole puutetta juomarahoista, ja silloin täällä sima ja
-viini ja saksalainen olut virtaavat kuin itse siunatussa paratiisissa."
-
-"Mitä sanotte, kuningasko!" huudahti ratsumies Niilo. "Silloinpa täällä
-juhlitaan ja metsästetään. Hän kyllä aina toimittaa metsästäjillekin
-tekemistä."
-
-"Saattepa nähdä, että silloin piispa vapautetaan", sanoi vanginvartija
-Yrjö arpanappuloitaan pyöritellen. "Ei hän nyt sentään liene niin
-hullu, että tälläkin kertaa ärsyttelee kuningasta niinkuin teki
-viimein."
-
-"Saatte, nähdä että sen hän kyllä uskaltaa", vastasi kokki. "Se mies
-ei välitä ei kuninkaista eikä keisareista, ja jos siinä on perää,
-että Rooman paavi on hänen puolellaan, niin voi kuningas vielä joutua
-tappiolle."
-
-"Mitä paavi voi meidän kuninkaallemme?" kysyi ratsumies Niilo. "Onhan
-hän, pahus vieköön, aina Roomalais-maassa asti, toisella puolen suurta
-valtamerta, eikä hänellä ole ratsumiehiä eikä sotalaivoja tänne
-lähettää."
-
-"Mutta onpa hänellä jotakin, joka on vieläkin terävempää", sanoi
-Martti. "Onpa hänellä pari avainta, niin pari avainta, ja nepä johonkin
-kelpaavat. Sata miestä ei jaksa niitä kantaa, ja niillä hän voi sulkea
-ja avata sekä taivaan että helvetin joillekin meistä, aina sen mukaan
-miten milloinkin haluaa. Helvetinportit hän mielellään jättää auki,
-sillä siinä on aina niin suuri liike; mutta taivaanportin hän sulkee,
-häpeä sanoa, aina iltasin ja pistää avaimen päänalukseksensa alle."
-
-"Mutta sehän on pyhällä Pietarilla?" intti ratsumies Niilo. "Eikö hän
-seiso siellä vartioimassa öin ja päivin?"
-
-"Siinä olet aivan oikeassa, Niilo; mutta pyhä Pietari on paavin serkku.
-Sitäpaitsi paavi pistää hänet taskuunsa ja ottaa häneltä joka ilta
-pimeän tullessa pois avaimen, niinkuin linnanvouti sinulta. Paavi on
-muuten meidän Herramme käskynhaltija, niinkuin tiedät, ja kun hän
-suuttuu, voi hän yhdellä ainoalla sanalla sulkea koko maan kirkot ja
-tuomita meidät kaikki luinemme ja lihoinemme, vieläpä sielummekin
-kaupanpäälle paholaisen valtaan."
-
-"Herra varjelkoon!" huudahti Niilo tehden ristinmerkin. "Ja sinä luulet
-hänen uskaltavan tehdä tämän meidän kuninkaallemme ja tämän maan
-kristityille?"
-
-"Sanotaanpa hänen ankarasti uhkailevan. Kunhan edes paholainen veisi
-muassaan kirotun piispan tuolta alhaalta! Hän on syyllinen kaikkeen
-tähän onnettomuuteen. Olisi parempi maalle ja valtakunnalle, jos hän
-aikoja sitten olisi livistänyt tiehensä."
-
-"Niinkö arvelet, Martti? Mutta silloinhan on typerää pitää miestä
-vankilassa."
-
-"Se on kuninkaan yksityisasia", vastasi Martti. "Hän kyllä tietää mitä
-tekee, ja hänellä lienee siihen omat syynsä. Taisipa olla piispallakin
-oma osansa Finnerupin jutussa, silloin kun ottivat hengiltä kuninkaan
-isän. Vaikk'ei tuo Eerik Silmänräpyttäjä suurenkaan arvoinen ollut;
-mutta hän oli kuitenkin kuningas ja salaliitto oli kyllä olemassa.
-Herra varjelkoon minun sitä puolustamasta. Eikä kukaan myöskään voi
-moittia meidän kuningastamme siitä, ettei hän voi antaa anteeksi
-piispalle. Mutta se nyt on varmaa, että maalle olisi suurempi hyöty
-siitä jos kuningas olisi vähemmän ankara, ja paholainen veisi piispan."
-
-Heidän näin puhellessaan palasi vanha vanginvartija puolihumaltuneena
-takaisin ja heittäytyi pitkäkseen pöydän vieressä olevalle penkille.
-
-"Kas vain, Matti, miten poskesi ovat alkaneet punoittaa", sanoi kokki
-hymyillen. "Oletpa tainnut lakkia piispalta viinin -- se oli oikein!
-Kuka tietää, vaikka se olisi ollut myrkytetty."
-
-"Kuolema ja kirous! Mitä sinä sanot, Martti!" soperteli vanhus
-kauhistuneena ja sylkäsi. "Minä en ole maistellut tippaakaan hänen
-viinistään. Ei sinun tarvitse minua härnätä!"
-
-"Ole sinä vain rauhassa, ukkoseni!" lohdutteli Martti, -- "itsekin
-siitä join portaita noustessani. No, oliko hän mielissään muutoksesta?"
-
-"Hän ei sanonut sanaakaan, toveri! Ennen se koira antaa pistää itsensä
-vartaaseen kuin sanoisi sanankaan sinulle. Hän kai luulikin minun
-tuoneen hänelle myrkkyä. Mutta kuolema ja kirous!" keskeytti hän ja
-sylkäsi taas -- "en olisi sentään ikinä uskonut --"
-
-"Ole vain levollinen, Matti! Ethän sinä ole maistellut tippaakaan.
-Mutta huuhdoppas sinä tuolla kurkkusi, voin vakuuttaa sinulle sen
-olevan terveellistä. Ja nyt minä vielä laulan teille hauskan laulun,
-josta voi piispallekin olla hyötyä."
-
-Kaadettuaan kaikille viiniä, hän rykäsi ja lauloi:
-
-    Vankina hämähäkin verkossa
-    on Sjöborgilla kärpänen.
-    Vielä uhmaten uskaltaa uhkailla,
-    vaikka jo kiinni on siivet sen.
-    Uhmailkoon vaan ja suriskoon vaan
-    kehno kärpänen verkossaan!
-
-    Hyvinvointinsa päivinä istahti
-    se jo nenälle kuninkaan,
-    ja sinne se jättää uskalsi
-    mik' ei miellytä milloinkaan.
-    Uhmailkoon vaan ja suriskoon vaan
-    kehno kärpänen verkossaan!
-
-"Mikä laulu tuokin on?" kysyi ratsumies Niilo, -- "sitä en ole ennen
-kuullut."
-
-"Se on pilkkalaulu piispasta tuolla alhaalla", -- vastasi Martti, "ja
-sen minä olen itse sepittänyt. Katsokaas, härnätäkseni häntä oikein
-aikatavalla, ja pilkatakseni hänen oppiaan, olen pistänyt siihen
-mausteeksi hiukan latinaakin. Sen olen oppinut isä Yrjänältä." Ja nyt
-hän jatkoi:
-
-    "Crimen laesae Majestatis"! [Majesteettirikos]
-    nyt verkko se palkakseen jää.
-    "Custodibus inebriatis" [Kun vahdit ovat päihtyneet]
-    Ketut ketuilla metsästää.
-    Uhmailkoon vaan ja suriskoon vaan
-    kehno kärpänen verkossaan!
-
-Kokin näin laulaessa kovaäänisesti, kuului kahleitten helinää
-arkkipiispan vankilasta, jolloin molemmat puoleksi päihtyneet
-vanginvartijat hypähtivät ylös, ja Yrjö, joka vielä oli selvä,
-mutta joka ei ollut kuunnellut laulua, käytti tilaisuutta hyväkseen
-puhaltaakseen muutaman kokin hopearahoista taskuunsa. "Antaa sen koiran
-kulutella kahleitaan", sanoi Martti jääden rauhassa istumaan. "Hän
-kuuli kyllä minun pilkkaavan häntä laulullani ja se häntä harmitti;
-mutta se on hänelle vain hyväksi."
-
-"Sinä olet oikeassa, Martti!" sanoi ratsumies Niilo, kurkistaessaan
-alas lattiakolon kautta. "Hän riuhtoo kahleitaan kuin riivattu. Usko
-pois, sinun latinantaitosi häntä suututti. Mutta eipä se haitaksi
-ole -- antaapa hänen vain kuulla, ettemme me maallikotkaan aivan
-oppimattomina elele."
-
-"Tulkaa toverit, juomaan!" huusi kokki ja jatkoi laulamistaan, alkaen
-samalla hoiperrellen kävellä lattialla niinkuin olisi ollut aivan
-juovuksissa:
-
-    Hei, hei, sinä uhmaava vanki
-    linnunlaulun sä tunnet, mi soi?
-    Jospa unhoitit myös latinankin
-    et onnea löytää sä voi!
-    Uhmailkoon vaan ja suriskoon vaan
-    kehno kärpänen verkossaan!
-    Linnun myötäkö viestin viedä?
-    Rooman porttiinko johtaisi tie?
-    Tai minne ei suuntasi tiedä,
-    sama taival sen takaisin vie.
-    Uhmailkoon vaan ja suriskoon vaan
-    kehno kärpänen verkossaan.
-
-Viimeistä värssyä laulaessaan hän heittäytyi pitkälleen arkkipiispan
-vankilan kolon kohdalle ja tirkisti sinne alas.
-
-"Tuo petollinen kokki on lähetetty tänne, minua kiduttamaan!" kuuli hän
-vangin syvään huoaten kuiskaavan.
-
-    Uhmailkoon vaan, ja suriskoon vaan
-    kehno kärpänen verkossaan!
-
-lauloi Martti täyttä kurkkua, ja noustuaan hoiperrellen hän yhä
-uudelleen lauloi loppusäettä, mihin vahtimiehet ääneen nauraen yhtyivät.
-
-"Oletpa aikatavalla päissäsi, Martti!" sammalteli ratsumies Niilo
-kellahtaessaan pöydän alle. "Etkö ollenkaan hoksaa, että me olemme
-täällä vartioimassa emmekä kapakassa." -- Sen sanottuaan sotamies
-painoi raskaan päänsä alasvierineelle oluthaarikalle ja nukkui siihen.
-
-"Mutta minne ratsumies Niilo hävisi?" soperteli vanha torninvartija,
-joka jo oli ehtinyt tyhjentää kokonaisen suuren ruukullisen
-voimakkaasti päihdyttävää saksilaista olutta. "Annanpa vaikka hirttää
-itseni, jos hänet saan näkyviini."
-
-"Hohhoi, se juoppolalli kuorsaa jo pöydän alla!" vastasi Yrjö. -- "tepä
-vasta olette oivallisia vartijoita. Minä tässä saan ainoana selvänä
-vartioida kaikkien teidän edestänne. -- Hei, Martti, ollaanpas me
-järkeviä, ja pitäkäämme vaari toimestamme! Täällä sinun hopearahasi
-likoavat oluessa ja simassa. Pannaan pöytä puhtaaksi, niin saamme
-heittää niistä arpaa! Se, jolle lankee korkein arpa, pistää rahat
-taskuunsa. Saat kernaasti heittää ensiksi."
-
-"Sanasta miestä!" vastasi Martti. "Mutta ilman vilppiä ja petosta." Hän
-otti arpanopat ja heitti. "Jos osaat laskea, niin laske", sammalteli
-hän niihin katsomatta. "Kaksi, kolme -- vain seitsemän sinä sait",
-sanoi Yrjö vetästen nopeasti arpanopat itselleen. "Katsoppas, nyt minä
-viskasin", hän pyöritteli noppia, asettaen ne osoittamaan korkean
-luvun. "Voittanut! Rahat ovat minun! Katso itse!" Hän vetää rahat
-itselleen.
-
-"Kyllä minä sinuun luotan, -- sinä olet rehellinen mies!" vastasi
-Martti ja täytti hoiperrellen hänen haarikkansa. "Rahat ovat sinun.
-Mutta nyt sinun täytyy, autuuteni kautta, juoda myöskin minun
-lemmittyni malja, sitten minä menen nukkumaan. Juo se malja pohjaan
-asti, muuten sinä olet roisto, joka täällä istut vain minua nylkemässä."
-
-"Hyvä on, Martti-poikani! Kauniin Gilleleijen Kaarinan malja! Näetkös
-nyt, enkö minä ole rehellinen." sanoi Yrjö ja tyhjensi haarikan yhdellä
-kulauksella. "Nyt ei ole enää tippaakaan jälellä."
-
-"Se oli oikein! Oletpa sentään kunnon mies", änkytti kokki ja kellahti
-lattialle, missä hän pian kuorsasi kaikkia muita äänekkäämmin.
-
-"Senkin pöllöpää", murisi Yrjö, joka myöskin tunsi päänsä raskaaksi.
-"Häntä voi vetää nenästä niin paljon kuin vain tahtoo." Hetken kuluttua
-oli hänkin painanut päänsä käsivarsiensa varaan ja nukkunut. Kun hän
-alkoi kuorsata, nousi Martti Madsven aivan selvänä ja katseli tarkasti
-himmeän lampun Valossa kolmea nukkuvaa vahtimiestä. Heti kun hän oli
-tullut vakuutetuksi siitä, että he nukkuivat sikeästi, hiipi hän hiljaa
-lattiassa olevalle kololle, josta hän katseli alas vankiin. "Arvoisa
-herra!" kuiskasi hän. "Nyt minä olen juottanut heidät kaikki kolme
-pähkähumalaan. He nukkuvat kuin kivet. Teidän ei tarvitse epäillä
-minua. Minä olen aina ollut teille uskollinen. Minun on täytynyt
-kiusata ja pilkata teitä vain pettääkseni noita toisia. Minä olen
-valmis lähtemään teidän asioillenne, minne vain käskette."
-
-"Puhutko totta, Martti?" kuiskasi vangittu arkkipiispa.
-
-"Totisesti, sieluni autuuden kautta!" vastasi kokki. "Te olette
-pelastanut minun henkeni, ja salannut sen minkä kyllä tiedätte.
-Senvuoksi olenkin luvannut pyhälle Martinukselle pelastaa teidän
-henkenne maksakoon mitä hyvänsä."
-
-"Jumalan nimeen! Tahdonpa siis uskoa sanaasi", sanoi vanki. "Jos tahdot
-pelastaa henkeni, niin mene Kauppiassatamaan minun kaniikkini, Hans
-Kodisen, luo ja neuvottele hänen kanssaan! Pyydä hänen hankkimaan
-minulle kynän ja mustetta, viilan ja köysitikapuut."
-
-"Hans Rodis on Esromissa, herra", vastasi kokki. "Hän pyysi minun
-toimittamaan tämän pienen makkaran teidän hurskaisiin käsiinne. Jos
-voitte kahleiltanne, niin asettakaa kätenne tänne kolon kohdalle! Kas
-vain, miten hyvästi se siitä mahtuikin!"
-
-Näin sanoessaan Martti työnsi reijän läpi ohkosen kokoonkierretyn
-kääryn, joka oli piiloitettu makkarannahkaan. Siihen oli kiinnitetty
-nuora, jonka avulla hän nyt laski sen alas.
-
-"Minä sain sen!" kuului vangin ääni alhaalta. "Kiitetty olkoon
-kuninkaitten Herra! Minun uskollinen palvelijani lähettää minulle sen
-mitä tarvitsen. Elä irroita nuoraa", jatkoi hän vähän ajan kuluttua.
-"Aseta lamppu kolon kohdalle! Vain yksi ainoa valonsäde!" Kokki totteli
-hiljaa ja ääneti. "Minä kirjoitan pari tärkeää sanaa päämiehelleni
-Hammerhuusiin, toimitatko sinä kirjeen uskollisesti hänen käteensä?"
-
-"Sen teen, sieluni ja kunniani kautta! Mutta kiirehtikää!"
-
-"Sinun palkkasi pitää oleman runsas sekä maassa että taivaassa; valoa
-vain lisää!"
-
-"Kaikki on jo edeltäpäin puhuttu!" kuiskasi kokki ja piteli lamppua
-kolon lähellä. "Kunhan vain Hammerhuusiin voi luottaa. Sitten vasta
-kun taas näette minut, on aika käsissä. Käyttäkää vain viilaa hyvin
-varovasti. Me pidämme kaniikin kanssa huolen muusta. Niilo Brock
-ystävineen auttaa meitä. Kysten Juhana ja Ola Ark ovat mukana. Olkaa
-vain rohkealla mielellä, herra! Minuun te voitte luottaa. Mutta
-kiirehtikää! Nuo juopporallit alkavat jo liikutella jäseniään, pelkään
-heidän heräävän."
-
-"Vielä vain silmänräpäys!" kuiskasi vanki. "Vedä nuorasta, se on
-valmis", jatkoi hän hetken kuluttua. Martti vetäsi äkkiä ylös
-nuorassa riippuvan makkaransuolen, missä hän huomasi kokoonkierretyn
-pergamenttilehden. Hän pisti sen huolellisesti piiloon. "Hiljaa, nyt
-ne heräävät!" kuiskasi hän. "Minun täytyy taas alkaa mellastella."
-Tämän sanottuaan paksu kokki pyöritteli itsensä pitkin lattiaa puoleksi
-humaltuneiden heräävien vartijoiden luo ja alkoi kaikin voimin
-tuupiskella heitä. "Hihhei, nyt pehmitetään lihaa", huusi hän, "ja nyt
-survotaan pippuria! Mikä kokkare täällä puurossa on? Se on survottava
-rikki."
-
-"Voi, voi! Oletko tullut hulluksi, Martti! Minähän tässä olen!" huusi
-ratsumies Niilo.
-
-"Mitä turhia tässä sopotatte", jatkoi Martti husien ympärilleen.
-"Minä en ole hullu enkä päissäni, mutta tänne minä en pahus vie, enää
-jää. Vai tahdotteko te puurokokkareet olla mestarikokkia viisaampia?
-Luuletteko te saavanne minut uskomaan, että ratsumiehiä on padassani?"
-Hän huusi ja räyhäsi kuin päihtynyt ja työntäistyään lampun pöydältä,
-hän horjui ulos tornihuoneesta ja kompuroi alas rappusia. Kun
-torninvartijat aamulla selvisivät oli Martti kadonnut eikä häntä
-löydetty mistään koko linnasta.
-
-
-
-
-TOINEN LUKU.
-
-
-Auringon noustessa asteli reipas, pyylevä kokki suuri kyhmysauva
-kädessä, kahden matkamiehen seurassa, Esromjärven rannalla olevan
-metsän halki. Oli sumuinen aamu. Suurissa parvissa ja äänekkäästi
-kirkuen lensivät villihanhet pitkin järvenpintaa, ja aamutuuli
-kieritteli lehmuksen kirjavia lehtiä tietä pitkin. Kokki ja hänen
-seuralaisensa astuivat ääneti ja nopein askelin eteenpäin, ja
-kun aurinko nyt alkoi hajotella kylmää aamusumua, rykäsi Martti
-ja rupesi laulamaan iloista kansanlaulua. Hänen seuralaisinaan
-oli kaksi leveäharteista miestä, joilla likaisten nahkatakkiensa
-peittona oli punaiset sarkanutut, leveät miekat ja tikarit riippuivat
-heidän paksuista vöistään, jotka samalla näyttivät olevan heidän
-rahakukkaroinaan. He näyttivät karanneilta tai matkapassin saaneilta
-sotureilta. Heillä oli samanlaiset viikset kuin kuninkaallisilla
-ratsumiehillä; mutta he näyttivät jo pitemmän aikaa laiminlyöneen
-puhtauden ja siisteyden vähimmätkin vaatimukset. Heidän juopottelusta
-pöhöttyneistä kasvoistaan huomasi, etteivät he pitkiin aikoihin olleet
-kunnollisesti nukkuneet tai levänneet rauhassa yötänsä. Selässä heillä
-oli suuret kääröt kallisarvoisia vaatteita, joiden välistä pisti esiin
-savustettuja siankinkkuja ja muita ruokatavaroita, Heidän pitkä,
-sotkuinen tukkansa liehui heidän hartioillaan. He olivat molemmat
-niin tummatukkaisia ja -ihoisia, ja olivat molemmat niin tuiki vähän
-tanskalaisen näköisiä, että heitä olisi luullut ulkomaalaisiksi,
-ellei heidän murteensa olisi ilmaissut heidän olevan lålantilaisia
-talonpoikia, jotka eivät ainakaan ensimäisessä polvessa voineet
-todistaa varmaa vendiläistä syntyperäänsä. Pisin heistä oli silmäpuoli,
-ja toisella oli suuri naarmu suun ja nenän välillä, ja hänen vinosti
-ulkonevat kulmahampaansa tekivät hänet ahnaan villisian näköiseksi.
-
-Nuo kolme matkamiestä vilkaisivat vähänväliä taakseen ikäänkuin
-olisivat pelänneet takaa-ajajia; mutta he näkivät vain Esromin
-luostarin terävän valkean päädyn, jonka ohi he äsken olivat kulkeneet.
-
-"Kiitos nyt Teille hyvästä seurasta", sanoi Martti-kokki ja pysähtyi
-metsässä olevaan tienhaaraan. "Taitaapa olla viisainta, että ainakin
-aluksi eroamme. Olettehan ymmärtäneet minut? Te piilottelette
-Gilleleijan seudulla ja vahditte joka yö kunnes näette mustalippuisen
-laivan. Silloin otatte Jepen venheen ja soudatte minut maihin. Pitäkää
-samalla tarkasti silmällä kaikkea, mitä täällä tapahtuu, ja pankaa
-muistiin ketä menee linnaan ja ketä sieltä tulee! Saatte varmasti
-sen minkä Niilo Brock ja arkkipiispa ovat luvanneet palkaksenne,
-mutta muistakaa myöskin ettette toimi ominpäin. Väkivallalla te ette
-kuitenkaan saa häntä sieltä, ja jos kuningas ja marski Olavinpoika
-tulevat tänne tänään tai huomenna, niin voidaan teidät pian hirttää, ja
-siten teette tyhjäksi koko puuhamme."
-
-"Pahus vieköön! Se olkoon oma asiamme, Martti kissansilmä!" sanoi
-yksisilmäinen mies. "Kyllä Kysten Juhana tietää mitä tekee.
-Yhden ainoan typerän teon olen tehnyt eläessäni, ja se oli sinä
-pääsiäisiltana jolloin pakenin marskin luota ja löin sen hurskaan
-papin kuoliaaksi. Löinpä vain pienen kolon hänen otsaansa, mutta oli
-se siksi suuri, että hänen sielunsa mahtui siitä pujahtamaan ulos. Ei
-saisi kajota pyhiin miehiin. Senvuoksi saankin nyt kuhnustella elämäni
-loppuun yksisilmäisenä. Toisen silmäni menetin paholaiselle samana
-pyhäiltana, enkä minä kuitenkaan ensi kertaa tapellut kapakassa. Mutta
-minä vannoinkin silloin pyhän Neitsyen ja pyhän Joosepin kautta eläväni
-siitä lähtien vanhurskaasti ja etten ikinä nostaisi kättäni muuta kuin
-maallikoita vastaan."
-
-"Se oli hurskas ajatus", sanoi Martti. "Jos vain et olisi sellainen
-verikoira ja miestappaja niin luulisinpä sinun vielä voivan tulla
-hurskaaksikin, vaikka joskus hiukan rosvoilisit ja ryöstäisitkin."
-
-"No siitä ei ole pelkoa", vasta silmäpuoli. "Minulla on täällä
-villapaitani alla suosituskirje arkkipiispalta, ja se minua auttaa,
-vaikka koko maailma syöksisi helvettiin. Minä olenkin monta vuotta
-uskollisesti palvellut arkkipiispa Jens Grandia sekä päivin että
-öin. Henkeni uhalla olen usein puoliyön aikaan kaivanut kuninkaan
-mädänneet ystävät ylös hautausmaasta sekä heittänyt heidät roistojen
-kuoppaan. Senvuoksi onkin hurskas arkkipiispa vapauttanut minut
-paastosta -- ja antanut minulle synninpäästön kymmenen vuoden ajaksi;
-eikä hän ole liioin säästellyt hopeaäyrejäänkään. Pitääkö minun
-sallia että sellainen mies suletaan vankilaan, ja monelta kunnon
-mieheltä riistetään heidän toimeentulonsa? Mitä sanot siihen, Ola Ark,
-kärsimmekö tätä kauemmin? Onko mestari Grand ansainnut sen meiltä?"
-
-"Loruja, Kyste! Ei kukaan ole käskenyt teidän sellaista kärsimään
-ja heittämään häntä oman onnensa nojaan!" keskeytti hänet Martti.
-"Me tahdomme kaikki vapauttaa hänet, mutta emme typerien härkäpäiden
-lailla, jotka tahtovat puskea ovet auki paksulla otsallaan. Ei täällä
-väkivallalla päästä pitkälle. Tehkää nyt vain niinkuin sanoin ja
-säästäkää rohkeutenne siksi kunnes se on tarpeen."
-
-"Kyllä Martti on oikeassa, Kyste", aikoi nyt toinen Islantilainen
-puhua irvistellen pahasti ulkonevilla hampaillaan. "Sinä olet hullu
-härkä, joka aina tahdot puskea sarvillasi. Mikä kiire meillä on häntä
-vapauttaa? Onhan kyllä totta että hän oli hyvä ja antelias jumalanmies
-vallassa ollessaan, mutta Sjöborgiin jouduttuaan emme ole paljoakaan
-kuulleet hänestä, emmekä saaneet äyrityistäkään hänen anteliaasta
-kädestään."
-
-"Senkin typerä turska!" vastasi Kysten Juhana kiivastuen. "Etkö usko
-siihen mitä rehellinen Martti piispan nimessä on meille luvannut?
-Heti kun olemme vapauttaneet hänet, olemme, me hänen käskyläisinään
-Bornholmissa, ja meillä on lupa tehdä niin monta ryöstöretkeä kuin
-haluamme kuninkaan maille."
-
-"Top tykkönään, ystävä kulta!" oikaisi häntä Martti. "Niin kauan vain
-kun kuningas ja piispa ovat riidassa keskenään, sallii hän teidän
-harjoittaa tätä ammattia. Vain kirkon ja hurskaan herran palveluksessa
-voi se jonkun aikaa olla sallittua; sittemmin te saatte tyytyä siihen
-mitä hän teille antaa omastaan ja saatte pysytellä nahoissanne. Ennen
-vuotta ja päivää te voitte jo olla rikkaita poikia. Mutta nyt matkaan
-ja elkää nyt muilta uhkayrityksiltä unohtako mitä olette luvanneet.
-Minä en enää pitemmältä huoli teitä mukaani. Jos sattuvat näkemään
-minut teidänlaisessa ihanassa seurassa, niin voivat helposti hirttää
-minut teidän mukananne kunniallisen toveruuden vuoksi!"
-
-"Kas vain, vai aiotko sinä ruveta ylvästelemään, Martti Paistivarras!"
-sanoi silmäpuoli. "Vieläkö sinun pitäisi olla suuremmassakin arvossa,
-senkin paistinkääntäjä! -- Mutta hiljaa! Mitä se oli? Onko näin
-aikaisin metsästäjiä liikkeellä?"
-
-Kuului samassa läheltä metsästystorvien ääniä ja lukuisien hevosten ja
-koirien melua. Kolme matkamiestä astuivat vielä pari nopeaa askelta
-eteenpäin, mutta hypähtivät sitten äkkiä kukin omalle taholleen.
-
-"Kuolema ja kirous! Kuningas ja koko hänen hoviseurueensa!" huudahti
-Martti ja piiloutui tien viereen suuren pyökkipuun taakse; hänen
-epäilyttävät seuralaisensa hiipivät tiheiden orjantappurapensaiden
-suojaan.
-
-Suuri metsästysseurue läheni. Ensimäisenä ratsasti kuningas drotsin
-ja marskin välissä. Nuori ritarillinen kuningas oli uljaan näköinen
-istuessaan korkean maidonkarvaisen ratsunsa selässä, joka näytti
-ylpeänä kantavan kuormaansa, astellen usein siroja tanssiaskeleita,
-joihin se oli tottunut kilpa-ajoissa ja turnajaisissa. Sen päitset
-ja satulavaate kimaltelivat kultaa ja kalliita kiviä. Se ei totellut
-muita pakkokeinoja kuin silkkiohjaksia, joista kuningas sitä ohjaili.
-Kuninkaan kultakannusten pienimmästäkin kosketuksesta se nousi
-takajaloilleen, ja kaikille muille paitsi kuninkaalle itselleen näytti
-olevan vaarallista uhkapeliä yritellä ohjata ylevää eläintä. Kuningas
-itse oli kaunis nuorukainen, jonka rohkeilla, viekkailla, kasvoilla
-oli melkein liian ankara ilme. Kuitenkin hänen pitkät, riippuvat
-kultakiharansa loivat niille lempeyden, niin että hän usein muistutti
-sen Vapahtajamme rakkaimman opetuslapsen kuvaa, joka nojasi päätään
-mestarinsa rintaa vasten. Nuorella kuninkaalla oli ritarillisen arvokas
-käytös, ja sitä enensi vielä se häikäisevä ulkonainen komeus, joka ei
-oikein näyttänyt soveltuvan metsästysretkelle. Hänen hattunsa korkea,
-valkoinen töyhtö säteili pienistä hopeatähdistä, ja hänen vihreä,
-kärpännahoilla reunustettu metsästystakkinsa oli niin rikkaasti
-koristettu silkkileijonilla ja kultasydämillä, että se melkein
-muistutti kimaltelevaa haarniskaa.
-
-Tämä loisto, jota nuori kuningas näytti suosivan, ulottui myöskin hänen
-seurueeseensa. Drotsi, Åke Johnson, joka ratsasti kuninkaan oikealla
-puolen, näytti olevan kuningas Eerikin ikäinen, hän ei ollut vielä
-täyttänyt kahtakymmentätoista ikävuottaan. Hän oli lapsuudesta asti
-ollut kuninkaan leikkitoveri ja uskottu, ollen vieläkin kuninkaan lähin
-ystävä. Drotsi Åken kasvoilla oli lempeä, mutta melkein synkkämielinen
-ilme, joka teki hänet vanhemman näköiseksi kuin kuningas. Hän oli
-heittänyt tummansinisen vaippansa vaahtoilevan hevosensa selän
-peitteeksi, ja hänen komealle silkkitakilleen oli räiskynyt vaahtoa
-kuninkaan levottomasta ratsusta, jonka lähellä hän ratsasti ja jota hän
-näytti pitävän tarkasti silmällä.
-
-Marski Niilo Olavinpoika, joka ratsasti kuninkaan vasemmalla puolen,
-oli kookas, voimakasrakenteinen mies, hiukan yli kolmenkymmenen vuoden,
-kasvonsa olivat hurjan sotilaan, ryhtinsä ylpeän itserakas. Lähinnä
-drotsia hän oli kuninkaan tärkein mies, ollen tavattoman toimelias ja
-pelkäämätön herra. Mutta hänen kasvoillaan oli jonkinlainen kovuuden ja
-ylimielisyyden ilme, mikä tavallisesti loukkasi niiden vapaudentuntoa
-ja itserakkautta, jotka eivät tunteneet olevansa häntä voimakkaampia.
-Sekä kuningas että drotsi Åke, jotka huoletta voivat kilpailla hänen
-kanssaan ritarillisessa miehuudessa, ollen paljon yläpuolella häntä
-hienoudessa ja viisaudessa, tunsivat usein hänen tyhmänrohkean ja
-sivistymättömän olentonsa loukkaavan heitä, josta hän itse kuitenkin
-oli niin tietämätön, että häntä suuresti ihmetytti kun hän typerällä
-raakuudellaan ja itserakkaudellaan työnsi sekä ystävät että viholliset
-luotaan.
-
-Muiden kuninkaan seurueeseen kuuluvien herrojen joukossa veti suurta
-huomiota puoleensa kaksi saksalaista mestarilaulajaa, mestari
-Rumelant Schwabista sekä mestari Poppe Väkevä. Mestari Rumelant oli
-pienikasvuinen, mutta hänen kasvonsa olivat eloisat ja vilkkaat;
-hän väitteli mielellään kovaäänisesti ja kiivaasti, mieluimmin
-jumaluusopillisista asioista, joissa hänellä oli omat, hyvin omituiset
-mielipiteensä. Hänen maamiehensä Poppe oli liikanimensä veroinen;
-hänellä oli oikea sankarivartalo, ja hänen tukkansa ja partansa oli
-pikimusta. Hän usein ulkomuodollaan peloitti naisia ja lapsia, jotka
-luulivat häntä noidaksi; hänen puheensa oli voimakasta ja painokasta
-kuin sotapäällikön. Hän ratsasti laihalla, harmaalla hevosella, ja
-hänen hattunsa koristeena oli aina musta höyhen, jota surunmerkkiä hän
-vaati muiden huomaamaan ja kunnioittamaan.
-
-Nämä kaksi muukalaista herraa olivat jonkun aikaa oleskelleet
-arvossa pidettyinä vieraina nuoren kuninkaan luona, joka itse
-oli tieteellisesti sivistynyt, pitäen erityisen suuressa arvossa
-eteviä taiteilijoita ja tiedemiehiä. He seurasivat häntä nyt tälle
-metsästysretkelle kuuluisan tanskalaisen filosoofin Petrus de
-Dacian kanssa, jota pidettiin aikansa etevimpänä laskumiehenä ja
-astronoomina, ollen yhtä tunnettu henkisestä oppineisuudestaan kuin
-hienosta kaunopuheliaisuudestaan sekä perinpohjaisista tiedoistaan
-kreikkalaisessa ja latinalaisessa filologiassa. Hänellä oli
-yllään musta kaniikkipuku, ja hän ratsasti aivan hiljaa molempien
-saksalaisten mestarilaulajien keskessä, ollen aina välittäjänä, kun
-nämä innostuksissaan tulivat liian kiivaiksi ja olivat vähällä ruveta
-koviksi toisilleen. Hän oli vielä nuori mies. Saksassa matkustaessaan
-hän oli oppinut tuntemaan pyhyydestään kuuluisan nunnan, Kristiina
-Stambelin Kölnissä, ja se ihastus millä hän aina mainitsi tämän naisen,
-olisi voinut herättää epäluuloja salaisesta rakkaudesta, ellei hän sekä
-kirjoituksissaan että puheissaan olisi vielä suuremmalla ihastuksella
-ylistänyt siunatun neitsyt Marian ihanuutta, sekä korottanut hänet
-kaikkien pyhimysten yläpuolelle. Lumoavalla kaunopuheliaisuudella
-hän oli todistanut, että se suuri armo ja luottamus, jonka Herra oli
-osoittanut Pietarille uskoessaan hänen huostaansa seurakunnan, oli
-kuitenkin vieläkin suuremmassa määrässä suotu lempeälle apostoli
-Johannekselle, joka Herran rakkaimpana opetuslapsena sai olla pyhän
-Neitsyen suojelijana ja puolustajana. Hänen kiivas, teolooginen
-riitansa tästä asiasta oppineen ja kuuluisan Aldobradinus Popparonus
-Venensin kanssa oli suureksi osaksi aiheuttanut sen kunnioituksen,
-mikä oli tullut hänen osakseen oppineessa maailmassa. Vain silloin kun
-tuli puheeksi tämä hänen lempiaineensa, voi hän kiivastua ja suuttua;
-muuten oli hänen puheensa tyyntä, harkittua ja selvää. Tuo hiljainen
-voima, joka loisti hänen suurista, hiukan haaveksivista silmistään,
-herätti, hänen vaatimattomuudestaan huolimatta, aina ystävällistä
-osanottoa ja luottamusta. Muuten hän oli aivan vapaa turhantarkkuudesta
-ja tiedoillaan ylvästelemisestä, joka oli niin tavallista hänen
-aikakautensa oppineille.
-
-Kuningas ja hänen seurueensa lähestyivät nyt tienhaaraa ja sitä puuta,
-jonka taakse Martti-mestari oli piiloutunut; tältä paikalta avautui
-mitä ihanin näköala Esromjärvelle. "Seis!" huusi kuningas ja hypähti
-ratsunsa selästä. "Tässäpä ihana paikka! Tänne me pysähdymme aamiaista
-syömään. Tätä tietähän heidän täytyy tulla Örekrogista?"
-
-"Aivan varmasti, herra kuningas!" vastasi marski Olavin poika, jolloin
-hän ja drotsi myöskin laskeutuivat ratsujensa selästä, jättäen ne
-kuninkaan ratsupojille. "Tästä kulkee valtatie Esromiin ja Sjöborgiin.
-Mutta jos oikein tunnen markkreivin, niin hän ei ratsasta Örekrogin
-läpi ennen kuin siellä kaikki tytöt ovat valveilla ja voivat ihailla
-hänen kauneuttaan ja ratsastustaitoaan. Hänellä on yhä vielä mielessään
-kaikenlaiset turhat rakkausseikkailut."
-
-"Sanotteko te rakkautta turhaksi, urhokas marskini?" keskeytti hänet
-kuningas. "Unohdatteko te, että minä olen sulhasmies, enkä toivoakseni
-ole kaikkein kylmäkiskoisempia?"
-
-"Sulhasmies? Herra kuningas!" vastasi marski. "Meillä Tanskassa
-sanotaan sulhasmieheksi vasta hääpäivänä, ja ennen sen saapumista voi
-paljon tapahtua?"
-
-"Paljon?" toisti kuningas, ja hänen iloisille, vilkkaille kasvoilleen
-levisi äkkiä totinen ja ankara ilme. "No niin! Paljon voi tapahtua
-vähässä ajassa. Mutta, jos aika tehdään minulle liian pitkäksi, voi se
-päivä, jota ikävöin, koittaa milloin vain tahdon."
-
-"Siitä Jumala ja pyhä Neitsyt meitä varjelkoon!" huudahti drotsi Åke
-puoliääneen ja loi nuoreen kuninkaaseensa katseen, missä levottomuus ja
-sydämellisin osanotto kuvastuivat.
-
-"Anna torvensoittajien alkaa soittaa, Åke", keskeytti kuningas nämä
-lausunnot, jotka eivät olleet hänelle mieluisia. "Tänään saamme kauniin
-päivän, alkakaamme se iloisesti!"
-
-Drotsin viittauksesta alkoivat torvensoittajat, jotka seurasivat
-metsästysseuruetta, puhaltaa kuninkaan lempikappaletta, yleisesti
-tunnettua laulua Axel Thordsonista ja kauniista Valborgista.
-
-"No niin, sävel on kyllä kaunis, vaikkei erityisen iloinen", sanoi
-kuningas. "Missä ovat Rumelant ja Poppe? Vahinko, etteivät he osaa
-laulaa tanskankielellä. Näihin säveleihin eivät myöskään heidän
-monimutkaiset mestarilaulunsa sovellu."
-
-"He väittelevät taas hengellisistä asioista", sanoi marski. "Heidän
-paikkansa olisi paremminkin pappeinkokouksessa kuin metsästysretkellä."
-
-"Kuunnellaanpas toki kuitenkin kerran heitä!" sanoi kuningas.
-"Uskallanpa lyödä vetoa siitä, että mestari Poppe on oikeassa, vaikka
-mestari Rumelant voittaisikin tässä sanakiistassa."
-
-Aamiaispöytää katettiin matalalla halkopinolla, ja soiton jatkuessa
-kuningas kuunteli molempien kiivaiden saksalaisten väittelyä. Nämä
-seisoivat äänekkäästi puhellen hevostensa vieressä, joita he pitelivät
-suitsista; totinen mestari Petrus istui hiljaa ja tarkkaavaisena
-hevosensa selässä, katsellen järvelle.
-
-"Minä tahdon puolustaa väitettäsi koko papiston ja kristikunnan
-oikeauskoisten sielujen kuullen", intoili pieni, kiivas Rumelant
-lyöden piiskanvarrellaan miekkaansa. "Meidän syntimme takaavat
-meille totisesti paremminkin paratiisin autuuden kuin meidän
-mitättömät hyveemme, niin totta kuin pyhän Neitsyen esirukouksilla on
-minkäänlaista merkitystä. Eikä sitä voi kutsua annoksi, jos hän meille
-armon hankkii; sen rakkauden ja kiitollisuuden hän on suorastaan velkaa
-meille meidän syntiemme tähden. Sillä kunniastaan ja loistostaan hänen
-on kiittäminen vain maailman syntiä eikä sen hyveitä."
-
-"Peijakas! Mihin te oikeastaan pyritte, rakas mestari Rumelant?"
-huudahti pitkä mestari Poppe. "Mitä kunniaa pyhällä Neitsyellä on
-meidän syntisyydestämme? Siitä ei ole meillä itsellä eikä muillakaan
-kunniaa."
-
-"Eikö ole? Rikkiviisas herrani!" huudahti hänen vastustajansa. "Se asia
-on selvempi kuin aurinko. Emmehän me voi kehua täydellisyyttämme muuta
-kuin puutteellisuuttamme. Olisiko pyhä Neitsyt milloinkaan tullut siksi
-mitä on, ellei Aatami ja Eeva, ja me kaikki heidän kanssaan, olisi
-langenneet syntiin?"
-
-"Ei totisesti, rakkahin ystäväni! Mutta pahus vieköön -- --"
-
-"Siis hänen on kiittäminen ihmisten syntiä kunniastaan ja
-ihanuudestaan, ja siis täytyy hänen olla hyvin kiittämätön ellei hän
-ota suojaansa kaikkia syntisiä, saattamalla heitä samanlaiseen kunniaan
-ja ihanuuteen meidän syntiemme tähden."
-
-"Te saatatte minut hulluksi, mestari Rumelant!" huudahti Poppe
-kuvastuen ja polkasi jalallaan maahan. "Minä en nyt tiedä mitä
-vastaisin teille. Mutta sieluni kautta, te olette väärässä, ja sen minä
-kunnon saksalaisena tahdon todistaa teille hyvällä miekallani, jos
-sen sallitte. No, jos minä nyt tekisin sen synnin, että löisin teidät
-kuoliaaksi tähän paikkaan, täytyisikö pyhän Neitsyen senvuoksi korottaa
-minut kunniaan ja ihanuuteen? Tai olisiko se niin mitätön synti, ettei
-sitä voitaisi lukea minulle suureksi ansioksi?"
-
-"Kakkaat herrat!" keskeytti heidät mestari Petrus vakavana. "Elkää
-puhuko jumalallisista asioista rikkiviisaasti eikä kiihtynein mielin,
-kaikkein vähiten meidän rakkaasta, pyhästä neitsyestämme, joka on itse
-kirkkaus ja taivaantyyneys. Mestari Poppe, te sekotatte ruumiilliset
-aseet taivaallisiin, ja te, mestari Rumelant, asetatte pimeyden
-valon lähteen sijalle, antaessanne kaiken ihanuuden virrata maailman
-synneistä, Jumalan valtakunnan suuren, käsittämättömän armorikkauden
-sijaan."
-
-"Minä luulen ymmärtäneeni noiden oppineiden herrojen väittelevän
-synnistä ja armahduksesta", sanoi kuningas, istuutuessaan drotsi Åken
-kanssa vähän syrjemmäksi eräälle puun kannolle. "No niin, sitä voisi
-jatkaa äärettömän laajaksi, ja sitä asiaa on minunkin ajateltava kun
-nyt aijon Sjöborgiin."
-
-"Niin, kuninkaani", vastasi Åke ja katseli kuninkaan jaloja kasvoja
-sydämellisellä osanotolla. "Jos ajattelemme miten suuren armon
-tarpeessa kukin olemme, niin täytyisi meidän pikemminkin voida antaa
-anteeksi vihollisillemme kuin langettaa heistä ankara tuomio."
-
-"Hänelle, jota tarkoitat, minä en ikinä voi antaa anteeksi", keskeytti
-kuningas hänet kiivaasti. "Hän istui ylinnä isäni salamurhaajien
-neuvottelussa -- istukoon hän senvuoksi alinna valtakuntani rikollisten
-joukossa. Ellei paavi tahdo häntä tuomita, niin minä teen sen itse.
-Hänen vertansa minä en halua; mutta koko ikänsä hän olkoon kunniaton ja
-lainsuojaa vailla."
-
-"Oikeudenmukaisesti voi kuitenkin ainoastaan paavi tuomita hänet,
-minun kuninkaani!" huomautti Åke. "Ja niin kauan kuin hän istuu täällä
-vangittuna, ei hän voi puolustaa asiaansa oikean tuomioistuimen edessä;
-senvuoksi olisi minun mielestäni kohtuullista --"
-
-"Ei, Åke!" keskeytti kuningas hänet -- "ei ole viisasta eikä
-oikeudenmukaista päästää irti tätä vangittua murhaajaa, että hän
-valheella itsensä vapauttaisi ja tulisi kunnioitetuksi samanmielistensä
-parissa; viisasta se olisi vain minun oman rauhani ja onneni
-saavuttamiseksi" --
-
-"Ja myöskin maan ja valtakunnan", vastasi Åke. "Se on ainakin varmaa,
-herra kuningas, että niin kauan kuin tämä vaarallinen vanki istuu
-Sjöborgissa, ei drotsi Hesselin eikä valtaneuvos Litlen onnistu saada
-teidän naimasopimuksenne lupakirjaa. Ja jos oikein ymmärsin viekkaan
-Isarnuksen viittaukset, niin oli hänellä jo salainen valtakirja
-paavilta panna täytäntöön onneton Veilesäädös sekä teitä että koko
-valtakuntaa vastaan."
-
-"Ja jos niin olisi", sanoi kuningas nousten, "niin luuletko sinä
-todellakin minun ja valtakunnan senkautta joutuvan kirotuiksi?
-Uskaltaisivatko Tanskan piispat ja papit toteuttaa interdiktin heidän
-kuningastaan ja kansalaisiaan vastaan? Olethan sinä itse, rakas
-Åke, minulle osoittamasi uskollisuuden tähden, ollut kaksi vuotta
-arkkipiispan pannaan julistamana, ja olethan siltä pysynyt terveenä
-ja hyvissä voimissa? Onko ainoakaan pappi Tanskassa uskaltanut sulkea
-sinulta kirkonovea, kun olet astunut sinne minun rinnallani, tai
-kieltänyt sinulta ehtoollisen minun läsnäollessani?"
-
-"Mutta pyhä isä ei olekaan vielä vahvistanut minun kiroustani",
-vastasi Åke. "Ja kuitenkin, herra kuningas, minua värisyttää sitä
-ajatellessakin: moni rehellinen kansalainen luo minuun katseen, joka
-surettaa ja melkein kauhistuttaa minua. Pannansäde on hirvittävä
-vangitun rikollisenkin kädessä -- minut se olisi maahan nujertanut,
-ellei minulla olisi sitä toivoa, ettei vanhurskas Jumala taivaassa
-välitä kuningasmurhaajan kirouksista. Pyhä isä on sen varmasti poistava
-minun oikean asiani ja teidän rukouksenne tähden."
-
-"Se hänen täytyy tehdä!" huudahti kuningas kiihkeästi. "Muuten minä
-opetan sinut uhmaamaan vääryyden valtaa. Ehkäpä piakkoin sekä minä että
-koko Tanskan kansa joudumme saman kohtalon alaiseksi, rakas Åke. Mutta,
-jos Jumala ja pyhä Neitsyt sen suovat, ei se saa meitä lannistetuksi
-eikä saatetuksi häviöön -- siitä uskallan antaa vaikka henkeni ja
-kruununi." -- --
-
-"Taivaan Jumalan nimessä, jalo herrani ja kuninkaani!" huudahti Åke
-pelästyneenä, mutta hän ei saanut enempää sanotuksi, sillä kuningas
-viittasi hänelle nopeasti huomattuaan samassa pyöreät, punakat kasvot,
-jotka jännitetyn tarkkaavasti kuuntelivat sen puun takaa, jonka
-vieressä he seisoivat. "Kuka siellä?" kysyi kuningas. "Se ei ole meidän
-metsästäjiämme! Seisotko sinä siellä urkkimassa, mies?"
-
-"Vieras kulkija!" sanoi Åke kiivaasti. "Tule tänne, kuka sinä olet?"
-
-"Mitä herroilla on asiaa?" sanoi Martti astuen esiin. "Minä luulin
-teidän puhuneen minulle. Katsokaas, minä olen huono kuuloinen, niin
-että jos teillä on minulle asiaa, saatte huutaa kovaa."
-
-"Kuka sinä olet?" kysyi Åke kovalla äänellä, luoden häneen samalla
-tutkivan katseen. "Mitä sinä täällä teet, roisto?"
-
-"Rosvotko?" sanoi kokki tekeytyen tyhmän näköiseksi. "En minä teitä
-rosvoksi luullut. Mutta enpä tahdo kieltää, että hiukan pelästyin
-hevosianne, enkä juuri mielinyt tyhjävatsaisena tulla vastaanne."
-
-"Hyvä Jumala, miesparka on hullu", sanoi kuningas. "Åke, anna hänen
-mennä rauhassa. Jos hän kuulikin keskustelumme, niin ei siitä ole
-vahinkoa."
-
-"Kyllä, herrat, nälkäiset hevoset merkitsevät jotakin, korkea
-herra!" jatkoi Martti katsellen kuningasta huomattavan osanottavasti.
-"Valkoinen hevonen merkitsee voittoa ja pikaista tuomiota Herran
-vihollisille -- sanoo isä Yrjänä" --
-
-"Sitä parempi!" sanoi kuningas vilkkaasti ja antoi hänelle pari
-kultarahaa. "Mene Jumalan nimeen! Sinä sanoit yksinkertaisuudessasi
-totuuden: valkoinen hevonen on minun."
-
-"Mutta veripunainen merkitsee kapinaa -- ja keltainen ruttotautia",
-jatkoi Martti ja hän näytti olevan liikutettu vastaanottaessaan
-kuninkaan lahjan ja suudellessaan hänen kättään. "Katsokaa senvuoksi
-minä pelästyin kun näin teidän noiden kahden elukan välissä. -- Muuten
-minä olen raihnainen syntinen. Minä olen pyhiinvaellusmatkalla omieni
-ja muiden syntien tähden, ja nyt minä tahdon rukoilla teidänkin
-edestänne, korkea herra." Näin sanoen hän astui nopeasti tien yli ja
-oli kadonnut metsään.
-
-"Mitä hän tarkoitti punaisella ja keltaisella hevosella?" kysyi
-kuningas vakavana. "Hurskaat luostariherrat tekevät kansan
-taikauskoiseksi meidän suhteemme."
-
-"Se mies ei ollut hullu eikä kuuro", vastasi Åke. "Hän tahtoi vain
-sanoa jotakin mieliksi Teille, päästäkseen vapaaksi. Nuo maankulkijat
-eivät katso lempein silmin meidän ankaraa marskiamme; tuon punaisen
-ratsun, jolla hän tänään ratsastaa, hän muuten pari päivää sitten
-vaihtoi teidän veljeltänne, junkkari Kristofferilta. Minun
-keltainen hevoseni on kaikkialla tunnettu, ja senjälkeen kun tulin
-pannaanjulistetuksi olen minä kansan silmissä täydellinen rutto ja
-onnettomuus teidän rinnallanne."
-
-Nämä vakavat mietteet kokin puheiden johdosta keskeytti äkkiä
-metsäkoirien melu, niiden hyökätessä äänekkäästi haukkuen tiheään
-orjantappurapensaikkoon. "Metsäriistaa!" huusivat metsästäjät.
-Mutta odotettujen metsäotusten sijaan juoksivat molemmat
-piiloutuneet pakolaiset ulos pensaikosta. He olivat heittäneet
-yltään talonpoikaistakit ja mytyt selästään pelastaakseen kepeissä
-asenutuissaan pakenemalla; mutta näin he ilmaisivat itsensä ja
-herättivät epäluuloja. Marskin käskystä otettiin heidät heti kiinni ja
-tuotiin metsästysseurueen eteen.
-
-"Mitä tämä on?" huudahti kuningas säpsähtäen. "Olemmeko täällä
-ihmismetsästyksellä! Mitä tämä merkitsee?"
-
-"Pari karannutta lålantilaista ratsumiestämme, herra kuningas. Minä
-tunnen heidät: olen jo kauan etsinyt näitä miehiä. Juuri näitä Lålannin
-kreivi on antanut ajaa takaa rosvoina ja murhaajina."
-
-"Viekää heidät sitten Flynderborgiin tuomiotaan odottamaan!" käski
-kuningas. "Mitä tekemistä heillä on täällä? Kuulusteltakoon heitä
-tarkasti!"
-
-Hämmästyneet pakolaiset vietiin heti syrjään sidottaviksi ja linnaan
-kuletettaviksi. He olivat tähän asti seisoneet hiljaa ja alakuloisina,
-mutta kun he huomasivat, että heidät sidottaisiin, alkoivat he heti
-tehdä mitä hurjinta ja epätoivoisinta vastarintaa. He haavoittivat
-miekoillaan kolmea kuninkaan metsästäjistä, ja siitä syntyneen huudon
-ja melun aikana riistäytyivät he äkkiä irti ja syöksyivät järveen.
-Pari metsästäjää ratsasti heti heidän jälestään, ja joukko villihanhen
-metsästykseen tottuneita koiria usutettiin heidän päälleen; mutta
-pakolaiset uivat niin nopeasti ja taitavasti veden alla, ettei kukaan
-huomannut heitä ennenkuin he jo olivat vastakkaisella rannalla, missä
-he nopeasti katosivat metsään.
-
-Kuningas oli seurueineen mennyt alas rantaan tätä ihmettä katsomaan.
-Annettiin muutaman metsästäjän ratsastaen kiertää järven toiselle
-puolelle, jos mahdollisesti saisivat kiinni karkulaiset. Drotsi Åke
-olisi myöskin tahtonut lähettää muutaman metsästäjän kiinniottamaan
-tuota kuuroutta teeskentelevää miestä, jonka hän varmasti uskoi olleen
-tekemisissä näiden vaarallisten pakolaisten kanssa.
-
-"Ei", sanoi kuningas, "häntä ei saa ajaa takaa. Sille jolle minä hetki
-sitten annoin hopeaa, minä en heti pane rautoja käsiin."
-
-Palattiin taas katetun aamiaispöydän luo. Heti kun oli virkistäydytty
-noustiin ratsujen selkään ja aijottiin jatkaa matkaa, mutta samassa
-kuului metsästystorven ääniä Örekrogiin vievältä tieltä, ja kolme
-ruhtinaallisesti puettua herraa, muutaman ritarin ja metsästäjän
-seuraamana, lähestyi heitä täyttä nelistä. Ne olivat kuninkaan
-veli, junkkari Kristoffer, Brandenburgin nuori markkreivi Waldemar,
-joka paraillaan vieraili kuninkaan luona, sekä Meklenburgin urhea
-kreivi Henrik, joka äskettäin oli astunut sotapäällikkönä kuninkaan
-palvelukseen. He palasivat Örekrogista, missä prinssi Kristoffer
-kuminkaan puolesta oli vastaanottanut kuninkaallisen lähetystön
-Ruotsista. Sanottiin markkreivin muka huvitteluhalusta seuranneen
-häntä ja ihaillakseen kaunista seutua; mutta hän oli lähtenyt sinne
-itseasiassa vain prinssi Kristofferin kehoituksesta, joka hyvin
-kiihkeästi toivoi nuorta markkreiviä ystäväkseen. Prinssi näytti olevan
-aivan eroamaton hänestä ja vei hänet usein mukanaan matkoilleen, kun
-hänet, omien hartaiden toivomustensa mukaan, lähetettiin kuninkaan
-asioille, jolloin hänellä oli tilaisuus esiintyä hyvin mahtipontisena
-toimittaessaan yhtä ja toista kuninkaan nimessä.
-
-Prinssi Kristoffer eli junkkari, niinkuin häntä yleisemmin kutsuttiin,
-oli kahta vuotta nuorempi veljeään kuningasta. Vaikka hän oli kookas
-ja voimakas, ei hänen ruumiinrakenteensa ollut läheskään niin
-sopusuhtainen kuin kuninkaan. Hänen pitkänomaisilla, karkeapiirteisillä
-kasvoillaan, joita paksu, musta ja riippuva tukka ympäröi, oli synkkä,
-melkein vaaniva ilme, joka herätti epäluottamusta, muistuttaen
-kansalle liiankin paljon hänen vihattua ja murhattua isäänsä. Hänen
-veljensä, kuningas, muistutti sensijaan enemmän äitiään, kaunista,
-viisasta Agnes-kuningatarta, joka kuninkaan alaikäisyyden aikana
-suurimmaksi osaksi oli johtanut valtakunnanholhoushallitusta, mutta
-nyt eli onnellista yksityiselämää toisen puolisonsa, Holsteinin kreivi
-Gerhardin kanssa Nyköpingin linnassa. Sitä kansansuosiota, jonka
-ritarillinen kuningas Eerik Menved jo lapsuudessaan oli saavuttanut,
-ei veli näkynyt suovan hänelle, ja moni luuli prinssin salaa koettavan
-voittaa itselleen mahtavaa puoluetta maassa. Siinä tapauksessa,
-että valtaistuin joutuisi vapaaksi, hän kyllä tänä hetkenä oli se
-kuninkaallinen prinssi, joka ensimäiseksi voi toivoa tulevansa valituksi
-kruununperilliseksi; mutta siihen ei ollut minkäänlaisia toiveita.
-Joskin arkkipiispan vankeuden johdosta oli ollut erimielisyyttä
-veljesten välillä, niin ei kuningas kuitenkaan vähääkään epäillyt
-veljeään; päinvastoin hän sai kuninkaalta yhä lisää luottamustoimia
-ja hänelle uskottiin suuria läänityksiä valtakunnassa. Mutta drotsi
-Åke epäili suuresti prinssin kunnianhimoisia ja petollisia aikeita;
-ja drotsin epäilykset Kristofferin suhteen pikemmin kasvoivat kuin
-vähenivät kun hän huomasi sen teeskennellyn innon, millä prinssi oli
-ottavinaan osaa kuninkaan naimis-asiaan. Sekä tästä kuninkaalle niin
-tärkeästä asiasta, että Ruotsin kuninkaan Birgerin naimisesta kuninkaan
-ja Kristofferin sisaren, prinsessa Mereten kanssa neuvoteltiin näihin
-aikoihin ahkerasti Ruotsin ja Tanskan hoveissa. Viisitoistavuotias
-Ruotsin kuningas oli kokonaan riippuvainen valtakunnanneuvostostaan,
-jonka jäsenten mielipiteet olivat mitä erilaisimmat, ja drotsi Åke
-pelkäsi prinssi Kristofferin matkustaneen ruotsalaista lähetystöä
-vastaan ainoastaan, jos mahdollista, vaikeuttaakseen tätä
-kahdenkertaista liittoa. Mutta peläten saavansa aikaan vaarallisen
-riitaisuuden veljien välille, ei Åke uskaltanut ilmaista kuninkaalle
-epäluulojaan. Kuningas ei vähääkään epäillyt veljeään, päinvastoin
-hänen mielestään Kristofferin kohteliaisuus ruotsalaista lähetystöä
-kohtaan oli osoite hänen veljellisestä osanotostaan. Hän vastaanotti
-nyt veljensä ja markkreivin mitä suurimmalla ystävyydellä, ja
-tervehdittyään heitä sekä reipasta Henrik-kreiviä, kääntyi hän
-ruotsalaisen lähetystön puoleen, jotka muutaman tanskalaisen ritarin
-kanssa seurasivat ruhtinaallisia herroja. Mielihyvällä kuningas
-tervehti kookasta ruotsalaista lähettilästä, kuningas Birgerin
-uskollista neuvonantajaa, Ruotsin viisasta valtionhoitajaa ja marskia,
-ritari Torkkeli Knuutinpoikaa. Hän oli kookas keski-ikäinen mies, jonka
-kasvot olivat vakavat ja jalopiirteiset. Mutta melkein jonkinlaisella
-levottomuudella tarkasteli kuningas hänen seuralaistaan, kuihtunutta
-kalpeaa vanhusta, jonka kylmillä, viekkailla kasvoilla väreili ainainen
-hymy, ja jonka harmaista tuiottavista kamelikurjen silmistä kuvasti
-ilkeämielisen vaaniva katse. Tämä mies oli ruotsalainen valtaneuvos
-ja drotsi, herra Juhana Brunke, joka lähinnä Torkkeli Knuutinpoikaa
-oli Ruotsin tärkein valtiomies, ja näkyi olevan yhtä hyvissä kirjoissa
-heikon kuningas Birgerin kuin hänen kunnianhimoisten veljiensä luona,
-joiden kunkin heikkoudet hän tunsi, osaten ne käyttää omaksi edukseen.
-
-Kun kuningas oli tervehtinyt näitä herroja, keskeytti hän metsästyksen
-ja lähti heidän kanssaan Esromin luostariin, missä hän heti puhui
-lähetystön kanssa ja vastaanotti kirjeet kuningas Birgeriltä,
-prinsessa Ingeborgilta ja sisareltaan Meretelta, joka aikaisemman
-sopimuksen mukaan, Ruotsin tulevana kuningattarena, sai kasvatuksensa
-ruotsalaisessa hovissa. Luettuaan kirjeet näytti kuningas hyvin
-iloiselta ja tyytyväiseltä. Se into, millä hän kiirehti häitään,
-toivoen ne vietettäviksi seuraavana kesänä, oli otettu mitä suurimmalla
-mielihyvällä vastaan ruotsalaisessa kuningasperheessä, ja prinsessa
-Ingeborgin kirje huokui hellintä rakkautta ja kiintymystä. Ne
-esteet ja vastaväitteet, jotka lähettiläät suullisesti lisäsivät,
-koskivat etupäässä selkkausta paavillisen hovin kanssa sekä puuttuvaa
-sukulaisuusdispensia, jota kuningas rakkausinnossaan ei katsonut
-niin tärkeäksi kuin se oikeastaan todellisuudessa oli. Hän pyysi
-lähettiläitä vierailemaan luokseen pariksi viikoksi, jona aikana hän
-toivoi saavansa kaikki esteet poistetuiksi. Ilta vietettiin iloisesti
-metsästellen, ja illalla palasi kuningas koko suuri seurue muassaan
-Sjöborgiin. Samana päivänä oli sinne saapunut suurissa kuormavaunuissa
-kuninkaallinen keittiö ja siihen kuuluva palvelijakunta.
-
-Vanha vankilinna näytti nyt muuttuneen kuninkaalliseksi huvilinnaksi.
-Suuret salit loistivat ruhtinaallisen komeina, niistä kajahteli se melu
-ja hälinä joka aina seuraa hovielämää. Paitsi tornihuoneita olivat
-linnan lukuisat huoneet vähän aikaa sitten korjatut asuinhuoneiksi.
-Linnan sopiva asema metsästämiseen katsoen ei kuitenkaan ollut ainoana
-syynä kuninkaan tänne tuloon. Metsästäessään hän oli usein ennenkin
-viipynyt muutaman päivän tässä linnassa; mutta tällä kertaa hän
-näytti aikovan viipyä täällä kuukauden tai kauemminkin. Hänellä oli
-tärkeimmät miehensä mukanaan, ja vaikka hän usein oli metsästämässä
-ei hän kuitenkaan antanut tärkeiden hallitusasioiden odottaa. Hän
-työskenteli usein myöhään yöhön salakammiossaan; sekä drotsi Åke että
-marski vastaanottivat joka päivä tärkeitä käskyjä, jotka koskivat
-valtakunnan oikeushoitoa, sotalaitosta ja maan porvarillisia asioita;
-päivittäin saapui ja lähti viestejä kuninkaallisille linnanpäälliköille
-ja kaupunginvoudeille ympäri maata, ja usein saapui kuninkaalle
-tärkeitä kirjeitä vierailta mailta. Kuningas ei kysellyt koskaan
-vangitusta arkkipiispasta, jota hän ei ollut muistavinaan. Jonkinlaisen
-sovinnon aikaansaaminen tämän tärkeän vangin kanssa oli kuitenkin
-epäilemättä kuninkaan Sjöborgissa oleskelun salaisena tarkoituksena.
-Nyt jos koskaan oli tärkeää saada tämä kiusallinen asia ratkaistuksi,
-joka ei ainoastaan ollut hänen häittensä esteenä, vaan uhkasi tulla
-suuresti vaaralliseksi koko maalle; mutta tätä kuninkaan täällä
-oleskelun syytä ei saisi kukaan huomata, kaikkein vähiten vangittu
-arkkipiispa itse, joka senkautta voisi jännittää vaatimuksensa
-hyvinkin korkealle. Kuningas ei näyttänyt vielä itsekään tehneen tässä
-asiassa ratkaisevaa päätöstä. Vaikkei kostonhimo milloinkaan ollut
-kuulunut hänen heikkouksiinsa, hän päinvastoin useimmiten osoitti
-mitä ylevintä jalomielisyyttä, niin oli tuo tärisyttävä muisto hänen
-isänsä kuolemasta tehnyt hänet katkeraksi ja kovaksi jokaista kohtaan,
-joka oli ollut liitossa kuninkaanmurhaajien kanssa, eikä hänelle
-ollut mahdollista ottaa ensimäistä askelta arkipiispa Grandin kanssa
-sopiakseen. Kuningas näytti odottavan uhkamielisen vangin itse ensiksi
-pyytävän tavata häntä ja nöyrästi tunnustettuaan rikoksensa anovan
-sovintoa. Tämä ei kuitenkaan tapahtunut, ja viikko kului toisensa
-jälkeen. Päivittäin kasvoi Sjöborgissa vieraitten luku. Brandenburgin
-markkreivin sekä ruotsalaisten lähettiläiden läsnäolo, samoinkuin
-koko iloinen metsästysseurue ja junkkari Kristofferin hoviseura,
-aikaansaivat muuten niin autiossa linnassa elämän ja iloisuuden, joka
-oli melkein liian räikeänä vastakohtana sen vakavalle tarkoitukselle ja
-niille monille synkille muistoille, jotka liittyivät paikkaan.
-
-
-
-
-KOLMAS LUKU.
-
-
-Eräänä marraskuun aamuna kulki omituinen seurue Sjöborgin linnaan.
-Muutamista hansalaisista kauppalaivoista, jotka olivat ankkuroineet
-satamaan, oli noussut maihin joukko outoja merimiehiä, jotka Rostokin
-kaupungin lippu etumaisena, yllä komeat merimiespuvut, suuret miekat
-vyöllä, lähestyivät linnaa, rumpujen ja huilujen vihlovasti soittaessa.
-Saattueen etunenässä astui pitkä, pyylevä mies, yllään hienosta
-verasta tehty väljä porvariviitta, joka oli kallisarvoisilla nahoilla
-reunustettu. Mies oli Rostokin rikkain kauppias Berner Kopman, jonka
-usein näki Skanörin ja Falsterbon markkinoilla, minne hän aina toi
-suurimmat varastot verkaa ja muita kalleuksia. Hän oli yleisesti
-tunnettu ylpeileväksi ja ylimieliseksi käytökseltään, koettaen
-rehentelevällä komeudellaan esiintyä jonkinlaisena rahakuninkaana
-ja porvarillisena ruhtinaana. Hänen vieressään asteli melkein yhtä
-tunnettu Henrik Gullandsfar Visbystä, ollen myöskin yksi rikkaimmista
-hansalaisista kauppiaista, oli hän samalla hieno, valtioviisas
-välittäjä Hansakaupunkien ja pohjoismaalaisten ruhtinaiden asioissa. He
-ilmoittautuivat linnaan hansalaisina lähettiläinä, ja heidät kutsuttiin
-suureen parvekesaliin, jotavastoin heidän seurueensa jäi odottamaan
-linnantupaan.
-
-Kuninkaalla ja vierailla kauppamiehillä oli drotsin ja valtaneuvosten
-läsnäollessa pitkä neuvottelu, minkä kestäessä erittäinkin
-Berner Kopman oli kovaääninen, pannen kuninkaan kärsivällisyyden
-harvinaisen kovalle koetukselle. Niihin huomattaviin laajoihin
-kauppaetuoikeuksiin, jotka kuningas neljä vuotta sitten oli suonut
-hansalaisille kaupungeille, sekä vielä edellisenä vuonna Nyborgissa
-laajentanut, eivät rostokkilaiset olleet tyytyväisiä; he vaativat samaa
-tullivapautta sillinpyynnissä Tanskassa, kuin äskettäin Norjan kuningas
-heille oli suonut, sekä myöskin vahvistusta itse ottamaansa oikeuteen
-langettaa laivoillaan kuolemantuomio ja panna täytäntöön lyybekkiläinen
-laki jokaisen tanskalaisen alamaisen suhteen, joka loukattuaan heitä
-joutui heidän käsiinsä. Samoin olivat kaikki vendiläiset kaupungit,
-Meklenburgin ja Lyybekin kauppiaat yksimielisesti, omin neuvoin ja
-ilman mitään eroitusta, päättäneet antaa hirttää jokaisen ritarin tai
-aatelismiehen, joka linnoistaan Saksassa saattoi tiet epävarmoiksi.
-
-"Jo riittää", keskeytti kuningas koko neuvottelun ja nousi kiivaasti.
-"Tahdoinpa vain tietää miten pitkälle voisitte mennä hävyttömissä
-vaatimuksissanne, senvuoksi sallin teidän puhua loppuun. Tässä saatte
-minun vastaukseni. Sen minkä viime vuonna teille lupasin, olen tähän
-asti pitänyt; jos ette siihen tyydy, niin voinevat tanskalaisetkin
-kerran oppia hakemaan mitä tarvitsevat vierailta mailta. -- Kun meidän
-vieraitamme ja muukalaisia täällä maassa loukataan, on heillä oikeus
-valittaa: tässä maassa vallitsee laki ja oikeus. Mutta ne, jotka omin
-päin harjoittavat oikeutta tanskalaisella maalla tai tanskalaisilla
-vesillä, heidät tuomitaan väkivallantekijöinä ja ryöväreinä Tanskan
-lain ja oikeuden mukaan, olkoot he ritareita tai porvareita,
-tanskalaisia tai muukalaisia." Sen sanottuaan kuningas käänsi
-kauppiaslähettiläille selkänsä, ja välittämättä heidän suuttumuksestaan
-poistui kuningas ruhtinaallisten vieraittensa luo, jotka odottivat
-häntä metsästysretkelle. Hän jätti drotsille huolenpidon hansalaisten
-porvarien kestitsemisestä.
-
-Katkeroituneet kauppamiehet poistuivat silmänräpäyksessä linnasta
-seuralaistensa kanssa, jotka linnantuvassa juomisesta olivat hiukan
-päihtyneet, mutta joilta marski, kauppamiesten vieläkin suuremmaksi
-kiusaksi, oli riisunut aseet, koska he käyttäytyivät sopimattomasti
-ottamalla itselleen hurjan ylimielisesti vapauksia, jotka sotivat
-lakia ja hyvää käytöstä vastaan. Heidän aseensa annettiin kuitenkin
-heille takaisin rannassa, jonne drotsi Åke muutamien ritarien kanssa
-kylmänkohteliaasti saattoi heidät, osaksi myöskin suojellakseen heitä
-sinne kokoontuneelta kansanjoukolta, joka pilkaten ja nauraen oli
-ympäröinyt humaltuneen laivaväen. Rantaan mennessä eivät kiukustuneet
-hansalaiset puhuneet sanaakaan; mutta mahtavan kauppiaskuninkaan kasvot
-hehkuivat tulipunaisina, ja Henrik Gullandsfar hymyili rauhallisen
-kylmästi.
-
-Kun nuo molemmat hienot kauppaherrat ja heidän hoipertelevat
-seuralaisensa olivat astuneet veneeseen, ja se työnnettiin maasta
-laivaan soudettavaksi, kohotti paksu rostokkilainen äkkiä äänensä ja
-huusi vihansa vimmassa: "Viekää kuningas Eerik Eerikinpojalle meidän
-jäähyväistervehdyksemme, herra drotsi! Sanokaa hänelle, että minä.
-Berner Kopman Rostokista, sekä Henrik Gullandsfar Visbystä, meidän
-omassa ja mahtavan Hansaliiton nimessä vaadimme hänet taisteluun
-elämästä ja kuolemasta vapautemme ja jalon porvaristomme vihollisena."
-
-Henrik Gullandsfar työntäsi pelästyneenä kyynäspäällään virkaveljeään;
-mutta ylpeä, tulinen rostokkilainen jatkoi: "Sanokaa Tanskan
-kuninkaalle, että se pilkallinen ylenkatse, millä hän tänään meitä
-kohteli, tulee hänelle vielä kalliiksi, niin totta kuin nimeni on rikas
-Berner Kopman, ja niin totta kuin minä olen mies, joka voin kysyä mitä
-tämä maa ja valtakunta maksaa, ja monenko punnan arvoinen kuningas on
-silloin kun pyhä pannansäde häälyy hänen päänsä päällä."
-
-"Sellaiset terveiset ja puheet voitte itse viedä minun herralleni
-ja kuninkaalleni", vastasi drotsi, "jos tahdotte palata Rostokiin
-kädet selän taa sidottuina, kuin raivohullu." Näin sanoen hän käänsi
-ylönkatseellisesti rostokkilaisille selkänsä ja palasi ritareineen
-takaisin Sjöborgiin. Hän saavutti pian kuninkaan ja metsästysseurueen,
-mutta ei maininnut mitään kauppiaan typeristä uhkauksista, jotka
-eivät hänestä olleet minkään arvoisia, mutta ne olivat hänelle
-kuitenkin selvänä osoituksena näiden rahaylimysten sietämättömästä
-ylimielisyydestä ja siitä julkeasta rohkeudesta, mihin kuninkaan kireä
-suhde paavilliseen hoviin yllytti hänen jokaisen kiukustuneen ja
-ilkeämielisen vihollisensa.
-
-Rasittavan metsästyksen päätyttyä ratsasti kuningas illalla takaisin
-Sjöborgiin, ja drotsi Åke ratsasti häntä lähinnä. Oli jo aivan pimeä.
-Metsätiellä pyöritteli kylmä pohjatuuli kellastuneita lehtiä heidän
-ympärillään. Kuu nousi nyt metsän takaa, luoden kuulakan valonsa
-paljaiden oksien lomitse, pilvien liidellessä levottomina sen ohitse.
-Heidän takanaan ratsasti marski Olavinpoika Meklenburgin kreivi
-Henrikin ja ruotsalaisen valtaneuvoksen välillä, jonka kotimatkalle
-lähtö oli päätetty seuraavaksi päiväksi. Pari metsästäjää seurasi
-heitä, mukanaan ammuttu riista. Muu osa metsästysseuruetta oli jäänyt
-jälkeen Esromin luostariin. Kuningas oli koko päivän ollut harvinaisen
-hiljainen, samoin myöskin drotsi Åke. Ruotsalaisten lähettiläiden
-saavuttua oli joka päivä turhaan odotettu tietoja kuninkaalliselta
-lähetystöltä paavin hovista. Kuningas ei ollut vielä ryhtynyt
-minkäänlaisiin sovintokeskusteluihin vangitun arkkipiispan kanssa.
-Ruotsalaiset lähettiläät eivät voineet enää siirtää lähtöpäiväänsä, ja
-ne esteet, jotka olivat olemassa kuninkaan naimiselle, eivät suinkaan
-olleet poistetut. Kuningas ja hänen uskollinen Åkensa ratsastivat
-ääneti vieretysten, molemmat miettivät samaa asiaa, mutta ei kumpikaan
-heistä halunnut sitä sanoin kosketella. Oli onneton pyhän Cecilian
-päivä, joka aina tuskallisesti muistutti kuningasta hänen isänsä
-kamalasta murhasta Finnerupin ladossa. Marski Olavinpoika ei näyttänyt
-muistavan mikä päivä oli; hän laski iloista leikkiä tapansa mukaan
-saksalaisen ja ruotsalaisen herran kanssa, ylistellen sitä hurskasta ja
-säästäväistä tapaa, millä kuningas Birgerin opettaja, Carolus Tydsker,
-pari vuotta siten oli parantanut nuoren kuninkaansa. Hän oli tehnyt
-kuninkaan puolesta saman lupauksen kolmelle pyhimykselle yhtaikaa, ja
-oli sitten arvanheitolla määrännyt mille näistä hyvistä pyhimyksistä
-lupaus oli maksettava. "Minä olen sittemmin ajatellut", lisäsi marski
-hymyillen, "että eiköhän ollut karjalaisten voittaminen samassa
-kaupassa, taisi sekin olla pyhän Eerikin ihmetöitä, siinä tapauksessa
-toki myönnän Carl Tydskerin kullanarvoiseksi." Tällä sopimattomalla
-ivallaan loukkasi marski samalla kertaa sekä, saksalaisen että
-ruotsalaisen herran kansallistuntoa, vaikkei hän itse sitä vähintäkään
-aavistanut.
-
-"Kun me maanmiesteni kanssa palvelemme teidän kuninkaitanne täällä
-Pohjolassa, herra marski", vastasi loukkaantunut kreivi Henrik, "niin
-minun mielestäni me ansaitsemme siitä kiitoksen eikä pilkkaa, joko
-sitten palvelemme heitä rukouksin tai miekalla." Näin sanoessaan hän
-helähytti jotensakin kovasti miekkaansa.
-
-Marski oli hyvin hämmästyneen näköinen ja vaikeni; mutta hän tuli
-vieläkin hämmästyneemmäksi kun myöskin; Torkkeli Knuutinpoika antoi
-hänelle vakavan vastauksen. "Oliko teidän mielestänne minun voittoni
-uljaista karjalaisista ihme, herra marski!" sanoi ruotsalainen herra
-rauhallisesti hymyillen. "Kaikki on ihmettä, jos niin tahdotte: ilman
-taivaallista apua ei saavuteta ainoaakaan voittoa maailmassa -- sen
-täytyi teidän voittorikkaan kuningas Waldemarinnekin tunnustaa;
-mutta se ei suinkaan vähennä hänen kunniaansa. Minun mielestäni oli
-tuo taivaallisen lipun tuottama Volmartaistelun voitto hänen ihanin
-sankariseppeleensä. Meidän aikanamme on vaikeampi seppeleitä saavuttaa,
-herra marski. Me emme senvuoksi tahdo ryöstää toisiltamme sitä kunniaa,
-jonka olemme kunniakkaasti voittaneet."
-
-"Mutta taivaan Isän nimessä", huudahti marski silmät suurina ja posket
-hehkuvina. "Enhän minä, taivaan nimessä, ole tahtonut loukata en teitä
-enkä uljasta Henrik kreiviä. Minä en ymmärrä koko asiaa", jatkoi hän
-kiivaasti. "Jos olisin yhtä tuittupäinen kuin muut, niin kävisi kaikki
-päinmäntyyn."
-
-Kreivi Henrik ei voinut pidättää hyväntahtoista hymyilyä, niin
-hullunkurisen vastakkaisia olivat marskin sanat ja äkänen ääni.
-Väärinkäsitys oli pian sovittu ja nyt alettiin puhella entisistä
-ja nykyisistä sotatapahtumista. Kovaääninen marski alkoi kertoa
-taistelusta Stig-marskin kanssa ja Hjelmin valloituksesta, missä
-hän itse oli ollut mukana David Thorstensonin lipun alla, eikä hän
-ollenkaan tullut ajatelleeksi että juuri tänä iltana nämä asiat
-herättivät katkeria muistoja kuninkaassa.
-
-"Mutta uskaliasta Stig-marskia te ette saaneet kiinni ei elävänä eikä
-kuolleena", sanoi kreivi Henrik, "hänen katoamisestaan kerrotaan
-ihmeellisiä tarinoita."
-
-"Sekä hänen elämänsä että kuolemansa on kiedottu täydelliseen
-hämärään", huomautti ruotsalainen herra. "Meilläkin on hänen nimellään
-peloittava kaiku."
-
-"Hän oli kuitenkin suuri sotapäällikkö", sanoi kreivi Henrik --
-"antaisinpa paljon, jos olisin saanut nähdä hänet. Oliko hän ritari
-Brockin tai Langelannin herttuan mittainen?"
-
-"Hän oli komeamman näköinen kuin Niilo Brocke ja herttua Pitkäsääri,
-vaikkei hän ollutkaan aivan heidän mittaisensa; siinä suhteessa ehkä
-sekä te että minä olisimme olleet hänen kaltaisiaan; mutta kyllä hän
-vain oli helvetillinen mies: enpä usko Saksassa tai Ruotsissa olleen
-hänen vertaistaan."
-
-"Emmepä juuri voi kehuskella niin suuresti kunnioitetusta
-kuningasmurhaajasta", sanoi kreivi Henrik loukkaantuneena, "mutta minä
-en ainakaan pyri hänen kaltaisekseen."
-
-"Mutta hyvä Isä, olenko taas puhunut sopimattomasti?" huudahti marski
-hämillään. "Luuletteko minun toivoneen mitään sen hartaammin kuin
-että olisin saanut rusentaa hänen kirotun otsaluunsa? Voinhan minä
-siltä, loukkaamatta ketään, sanoa, ettette te eikä marski Torkkeli
-Knuutinpoika ole nähneet hänen kaltaistaan."
-
-"Siitä saamme sekä minä että kreivi Henrik kiittää Jumalaa", sanoi
-ruotsalainen herra totisena. "Se maa, joka on äitinä sellaiselle
-urholle, saa helposti maksaa äidinylpeytensä elämällään. On meilläkin
-joskus rajuilmoja, herra marski, ja sen pahempi, senjälkeen on aina
-tulvia ja haaksirikkoja. Samaten lienee täälläkin? Minä luulen Tanskan
-saaneen kalliisti ostaa sen kokemuksen, sillä uhkarohkea käsi voi lyödä
-syvemmän haavan kansan sydämeen kuin kokonainen vuosisata kykenee
-parantamaan."
-
-Kaikki vaikenivat alakuloisina. Kuningas oli kuullut mitä hänen
-takanaan puhuttiin ja hän huokasi syvään. "Tänä yönä juuri sen lupasin,
-Åke", sanoi hän hiljaa. "Nyt minä olen jo yhdeksän vuotta kantanut
-Tanskan kruunua, enkä vielä ole täyttänyt mitä lupasin, silloin kun
-hänet viimeksi näin."
-
-"Kenen, minun herrani ja kuninkaani?" kysyi Åke, joka ei ollut kuullut
-kaikkia sanoja.
-
-"Minun murhatun isäni", sanoi kuningas. "Etkö sinä muista, kun hänen
-kirstunkanttaan kohotettiin Viborgin tuomiokirkossa ja sakramentit
-asetettiin hänen veriselle rinnalleen. Minä sanoin hänelle silloin
-viimeiset hyvästit. Vain kaikkitietävä Jumala kuuli minun lupaukseni,
-ja sen minä varmasti pidän vaikka henkeni kaupalla."
-
-"Silloin olitte te, samoinkuin minäkin alaikäinen, herra kuningas!"
-sanoi Åke -- "Jos teidän lupauksenne vainajalle ei ollut kristillinen
-eikä hurskas, niin voitte te nyt täysi-ikäisenä ritarina ja kuninkaana
-peruuttaa sen."
-
-Kuningas vaikeni. Kuu valaisi hänen jalon vartalonsa, ja istuessaan
-siinä solakkana ja hiljaisena ylpeän juoksijansa selässä, valkoinen
-sulka hatussa ja purppuraviitta hartioilla, oli hän melkein
-ritarillisen pyhän Yrjänän näköinen, joka työntää keihästään
-lohikäärmeen kitaan; hänen uljaat kasvonsa olivat kalpeat ja niistä
-kuvasti jalo suuttumus. "Minkä lupasin vainajalle, sen pidän", sanoi
-hän hetken vaiti oltuaan. "Viisas kuningas hajottaa jumalattomat" -- --
-
-Kuninkaan sanoessa nämä sanat, suhahti nuoli aivan hänen rintansa
-ohitse, takertuen drotsi Åken vaippaan.
-
-"Murhaaja! Petturi!" huusi kuningas paljastaen miekkansa ja hilliten
-vaivoin levotonta ratsuaan. Åke syöksyi heti paljastettu miekka kädessä
-sille puolen tietä, josta nuoli oli ammuttu; toiset herrat riensivät
-hämmästyneinä avuksi. "Nuoli -- Sala-ampuja -- Petturi!" huusivat he
-kilpaa ja katselivat joka suunnalle kuun valaisemalle tielle, mutta
-eivät nähneet ainoatakaan ihmistä.
-
-"Kirotut petturit!" huusi nyt marski Olavinpoika äkkiä, ja ratsasti
-vasemmalle puolen tietä olevaan pensaikkoon, missä hän näki jotakin
-valkoista liikkuvan. Sieltä kuului ikäänkuin vienon naisäänen
-huutoa. Marskin hevonen hypähti syrjään. Samassa juoksi kaksi nuorta
-talonpoikaispukuista tyttöä tien yli, heidän pitkät, vaaleat lettinsä
-liehuivat tuulessa ja he pitelivät toisiaan kädestä. Heidän jälestään
-juoksi kookas sankarivartaloinen mies esiin, asettuen paljastettu
-miekka kädessä marskin ja pakenevien väliin.
-
-"Tässä minä olen!" huusi mies. -- "Minä ammuin -- minä, Mads Jude.
-En minä aijo jäniksen lailla livistää tieheni. Antaa tyttöjen mennä!
--- eivät he ole mitään tehneet -- mutta minä uskallan otella teidän
-kaikkien kanssa." Näin sanoessaan hän heilutti hurjasti miekkaansa
-ja haavoitti marskin hevosta kuonoon. Hevonen nousi korskuen
-takajaloilleen. "Kirottu saatana!" huusi marski Olavinpoika ja hosui
-turhaan uhkarohkeaa sankarioliota. "Antaudu tai olet kuoleman oma!"
-
-Kuningas oli halunnut ratsastaa pensaikkoon, mistä melu kuului ja mistä
-hän näki miekkojen välkkyvän, mutta Åke ja ruotsalainen lähettiläs
-koettivat häntä siitä estää. Sillaikaa oli kreivi Henrik metsästäjien
-kanssa saartanut pensaikon ja lähettänyt muutaman metsästäjän ottamaan
-kiinni pakolaiset. Marski oli laskeutunut levottoman ratsunsa selästä.
-"Heitä miekkasi pois, typerä saatana, etkö näe olevasi saarrettu?"
-huusi hän pitkälle juutilaiselle miehelle.
-
-"En totisesti heitä", huusi mies. "Stig-marskin miestä ei elävänä
-vangita. -- Pidä vain puoliasi, päällikkö kulta. Saatpa tuntea mihin
-Mads Jude kykenee.": Ja nyt hän hyökkäsi raivoisana marskin kimppuun;
-mutta sotaisa marski oli häntä taitavampi aseiden käytössä, ja lyhyen
-epätoivoisen taistelun jälkeen kaatui raivostunut mies pää rusennettuna
-maahan. Hän nousi vielä puoleksi ylös ja tarttui molemmin käsin
-päähänsä. -- "Se oli sinun tähtesi, Elsa kulta!" ähkyi hän. "Antakaa
-minun isäntäni lasten paeta! Te saatte kernaasti", -- Enempää hän ei
-saanut sanotuksi, hän päästi haavoitetun päänsä ja vaipui hengetönnä
-pitkäkseen.
-
-Samassa ratsasti kuningas seurueineen paikalle. Muutamat metsästäjistä
-olivat ottaneet kiinni pakenevat tytöt ja tuoneet heidät vangittuina
-kuninkaan seurueen keskeen. Kaikki katselivat heitä ihmetellen.
-Siinä kuutamossa seisoessaan he muistuttivat satujen prinsessoita;
-talonpoikaistytön puku ei voinut salata heidän hienoa ihoansa ja
-harvinaista kauneuttansa; pitempi heistä, joka samalla näytti olevan
-vanhempi, piteli ikäänkuin suojellen pienempää, hyvin levottoman
-näköistä tyttöä kädestä; hän oli itse kalpea ja tyyni. Syvän tuskan
-valtaamana hän katseli kuollutta asemiestä, eikä näyttänyt huomaavan
-ympärillä olijoita. Nuorempi tyttö näytti sekä pelästyneeltä että
-uteliaalta; vaikka hän ei enää ollut lapsi, hän näytti olevan
-seitsemän- tai kahdeksantoistavuotinen, käyttäytyi hän kuitenkin hyvin
-lapsellisesti: hän piiloutui itkien sisarensa taakse kuninkaalta
-ja hänen miehiltään, mutta sieltä hän kuitenkin hyvin jännitettynä
-tarkasteli komeasti puettuja ratsumiehiä.
-
-"Astukaa esiin! Ketä te olette?" kysyi kuningas ja ratsasti heitä
-lähemmäksi.
-
-Nuorempi piilottautui ja näytti aikovan paeta; mutta vanhempi piteli
-kiinni hänen kädestään ja kääntyi rauhallisesti kuninkaaseen, luoden
-häneen suurten tummansinisten silmiensä katseen: "Kuningas Eerik
-Eerikin poika!" sanoi hän. "Sinun vihollisesi lapset ovat sinun
-käsissäsi. Me olemme orpoja, kaikkien hylkäämiä. Ei kukaan koko
-Tanskassa uskalla ottaa meitä kattonsa alle -- meidän viimeisen
-ystävämme ja suojelijamme ovat sinun miehesi murhanneet. Meidän isämme
-oli onneton, lainsuojaton Stig-marski" -- --
-
-"Marski Stigin tyttäret! Kuninkaanmurhaajan lapset!" huudahti
-kuningas, heittäen heihin kiukustuneen katseen. "Hm, te tahdoitte siis
-täydentää isänne pahanteon? Te kiertelette maita sala-ampujien ja
-kuninkaanmurhaajien kanssa" -- --
-
-"Me olemme viattomia, kuningas Eerik!" sanoi vanhin ja painoi kätensä
-sydämelleen, "Jumala suokoon sinulle anteeksi! Herran on kosto. -- Me
-tahdomme vain pois sinun valtakunnastasi" -- --
-
-"Ja senvuoksi tahdoitte lähettää minut pois tästä maailmasta?"
-keskeytti kuningas hänet. "Viekää heidät Kallunborgin linnaan",
-sanoi hän metsästäjille. "Heidän asiaansa on tutkittava. Jos he ovat
-syyttömiä, saavat he poistua valtakunnasta. Viekää heidät pois! Minä
-en tahdo nähdä heitä." Näin sanoen hän käänsi hevosensa, päästäkseen
-näkemästä noita onnettomia tyttöjä, jotka silmänräpäyksen ajaksi olivat
-saaneet hänet vihansa valtaan.
-
-Ei kukaan ollut suuremmalla osanotolla katsellut vangituita tyttöjä
-kuin Drotsi Åke. "Herra kuningas!" sanoi hän hiljaa "mitä syytä
-viattomilla tytöillä on" -- --
-
-"Siihenkö ettei nuoli tappanut ketään meistä?" keskeytti kuningas
-hänet nopeasti. "No niin, siihen lienevät he olleet syyttömät. Suden
-penikoihin ei ole luottamista. Heitä kohdeltakoon oikeuden mukaisesti.
--- Pois täältä!"
-
-"Antakaa minun kuitenkin saattaa heidät, herra kuningas", alkoi Åke
-taas puhua. "Jos ritarintyttäret viedään vankilaan, niin sallittakoon
-heille kuitenkin ritarillinen suojelus matkalle."
-
-"Hyvä on, te seuraatte heitä, drotsi!" vastasi kuningas ääneen. "Heitä
-on kohdeltava ritarillisella kunnioituksella. Te vastaatte heistä
-kunniasanallanne." Näin sanoen kuningas kannusti levotonta ratsuaan
-ja ajoi nelistäen pois marskin ja ruotsalaisten herrojen kanssa. Muu
-seurue ratsasti hiukan jälempänä, lukuunottamatta drotsia ja neljää
-metsästäjää.
-
-Molemmat vangitut tytöt seisoivat äänettöminä kuutamossa metsästäjien
-keskellä. Vanhin ei päästänyt nuorimman kättä; hän oli lähestynyt
-kaatuneen asemiehen ruumista ja kumartui polvistuen hänen päänsä
-ylitse. Drotsi Åke oli laskeutunut hevosensa selästä; hän seisoi aivan
-lähellä tyttöä, pidellen hevostaan suitsista ja nojaten käsivarrellaan
-satulaan. Polvistuvan tytön katseleminen oli muuttanut hänet kuin
-kuvapatsaaksi. Hän ei huomannut nuoremman tytön levottomia liikkeitä;
-hänen katseensa viivähti vain polvistuneessa tytössä. Tyttö oli hänestä
-kuin ihana osanottava enkeli, joka rukoili syntisen sielun puolesta.
-Hän näki kyyneleen kimaltelevan tytön poskelle eikä hän voinut kauempaa
-pidättää osanottoaan. "Ole rauhassa, jalo neito!" huudahti hän.
-"Teille ei tule mitään pahaa tapahtumaan. Tuo mies, jonka kuolemaa
-nyt itkette, on ehkä ollut teille uskollinen; mutta jos hän ei ollut
-mielipuolisuuden sokaisema, niin kaatui hän täällä suurena rikollisena.
-Herra häntä armahtakoon teidän rukoustenne tähden! Viekää kuollut
-Esromiin", -- sanoi hän kahdelle metsästäjistä --. "Pyytäkää minun
-nimessäni luostarin esimiehen hautaamaan hänet kristillisesti sekä
-pitämään sielumessun hänen edestään! Te toiset seuraatte meitä!"
-
-Miehet tottelivat heti ja veivät pois ruumiin. Polvistuva neito nousi.
-
-"Sallikaa minun viedä teidät turvalliseen suojaan!" jatkoi Åke. "Te
-ette voi poistua maasta ennenkuin teidän asianne on laillisesti
-tutkittu. Mutta kunniasanani kautta: Kuningas Eerik ei unhoita
-teidän isänne tähden mihin teidän syntyperänne ja sukupuolenne hänet
-velvoittaa."
-
-"Olemmeko me todellakin teidän vankejanne, herra ritari?" sanoi
-vanhempi sisarista. "Viekää meidät, sitten pyhän Neitsyen nimessä
-vankilaamme! Luvatkaa minulle kuitenkin ettei meitä eroiteta, ja elkää
-olko kova minun sisar paralleni!"
-
-"En teille enkä teidän sisarellenne, jalo neiti. Teidän ei tarvitse
-pelätä kovaa kohtelua, ja jos te -- niinkuin varmasti toivon -- voitte
-todistaa syyttömyytenne niin ei teidän vankeutenne ole pitkä-aikainen."
-
-"Meidän henkemme ja vapautemme on Jumalan eikä ihmisten kädessä",
-vastasi vanhempi sisar surumielisen rauhallisesti. "Tässä maailmassa
-ei meillä enää ole ystäviä; meidän isämme halvin asepalvelija heitti
-henkensä meidän edestämme. Se, jolle isäni antoi ritarilyönnin, jätti
-meidät oman onnemme turviin --" lisäsi hän hiljemmin.
-
-Vieläkin hellemmällä osanotolla katseli drotsi Åke hiljaista, kalpeaa
-neitosta, ja se jalo tuska, joka ilmeni tytön kasvoilla, ja jonka
-tunne hänen hyljätystä asemastaan oli herättänyt, vihlasi syvästi
-tunteellisen drotsin sydäntä. "Minä tahdon olla teidän ystävänne ja
-suojelijanne koko elämäni ajan", huudahti hän syvästi liikutettuna.
-"Sen minä lupaan ritarikunniani kautta."
-
-"Siitä palkitkoon teitä Jumala ja pyhä Neitsyt!" vastasi kaunis vanki.
-"Te näytätte tarkoittavan meidän parastamme. Mutta, jos te olette Eerik
-kuninkaan ystävä, niin te varmasti vihaatte meitä meidän isämme tähden!"
-
-"Kyllä minä olen kuningas Eerikin ystävä", sanoi Åke, ja hänen poskensa
-hehkuivat -- "mutta en minä senvuoksi voi vihata teitä --, jos te,
-niinkuin varmasti uskon, olette viattomia äskeiseen tapahtumaan täällä.
-Ritarina ja kristittynä minä olen sitäpaitsi velvollinen lohduttamaan
-ja auttamaan teitä ja kaikkia turvattomia."
-
-Drotsin kehoituksesta oli molempien äsken poistuneiden metsästäjien
-hevoset talutettu esiin ja satulat olivat asetetut niin, että neitoset
-voivat mukavasti istua niillä poikittain. Nuorin sisar nostettiin
-ensin satulaan. Hän ei ollut vielä puhunut sanaakaan, vaan oli hyvin
-levottoman näköisenä katsellut joka taholle, ja hän näytti olevan
-hyvin vaihtelevien mielialojen vallassa. Väliin hän näytti olevan
-alakuloisena ja itkuun valmiina; väliin hänen kauniit silmänsä
-säihkyivät ja hän näytti aikovan rohkeasti paeta; väliin hän taas
-loi nuoreen, kohteliaaseen ritariin ja molempiin metsästäjiin ylpeän
-valtiaskatseen, niinkuin tarvitsisi hänen vain käskeä tullakseen
-totelluksi. Vasta satulassa istuessaan hän näytti olevan tyytyväinen ja
-melkein iloinen. "No, ajetaan nyt kovaa", sanoi hän iloisena --
-
-    "Hevonen vaikka ois' pieni ja laiha
-    Niin parempi on ratsain kulkea kuin käydä."
-
-"Jos tämä herra on meidän ritarimme ja suojelijamme, niin onhan hänen
-velvollisuutensa silloin huolehtia meistä. Kuninkaallisessa linnassa
-heidän täytyy osata kohdella meitä kuninkaallisesti."
-
-"Jumala auttakoon meidät siitä linnasta, jonne menemme vierailemaan",
-huokaili sisar. "Mutta ole sinä iloinen, Rikke pieni, jokainen
-hiuskarvamme on Jumalan kädessä." Näin sanoessaan antoi hänkin auttaa
-itsensä satulaan, ja pian ratsasti drotsi Åke, kahden metsästäjän
-seuraamana, molempien kauniiden vankiensa keskessä Esromin metsän läpi.
-
-He ratsastivat hetken ääneti synkkää metsätietä. Vanhempi sisar istui
-alakuloisen näköisenä, näyttäen vaipuneen surumielisiin ajatuksiin,
-mutta kun he tulivat aukeammalle paikalle, ja hän voi esteettä
-nähdä suuren, kirkkaan tähtitaivaan, kohotti hän päänsä, ja aroista
-sinisilmistä kajasti tähtienvalo, samalla kuin tunnonrauhan ja
-kuolemattomuudentoivon kaunis ilme kirkasti hänen kasvonsa. "Miten
-ihana ja suuri sentään on Jumalan taivas", huudahti hän lempeästi
-liikutettuna "tuolla ylhäällä Jumalan luona ei kukaan enää ole
-lainsuojaton ja onneton."
-
-"Eikä ainoakaan sielu syrjäytetty armon ja rakkauden lähteeltä", lisäsi
-nuori, pannaanjulistettu drotsi, muistellen surumielisesti kirkosta
-erottamistaan, mikä tahtoi häntä usein liiaksikin painostaa. "Mutta
-myöskin täällä, jalo neiti!" jatkoi hän rauhallisesti, "myöskin täällä
-voi Jumalan valtakunta lähestyä meitä; rukoilemmehan sitä häneltä joka
-päivä. Eikä meitä auta, että etsimme rauhan taivaasta, ennenkuin sen
-saavutamme täällä itse; mutta minä uskonkin Jumalan valtakunnan olevan
-kaikkialla."
-
-"Varmasti te olette oikeassa!" sanoi hiljainen tyttö liikutettuna ja
-katseli häntä ystävällisen osanottavasti. "Luulen teidän kokeneen
-suruja, jalo ritari, mutta Kristus ja pyhä Neitsyt ovat antaneet teille
-voiman voittaa pahan hyvällä. Sen minä kuulen teidän äänestänne, ja
-näen teidän katseestanne, vaikka olettekin ankara ja miehekäs ritari."
-
-"Jumala suokoon, että te olisitte oikeassa ainakin mitä siihen voittoon
-tulee, hurskas neito!" vastasi Åke. "Mutta maailman pahuus on niin
-suuri, ettei ainoakaan ritari voi kehua voittaneensa sitä; ei sitä
-voi edes jaloin kuningas omassa valtakunnassaan, tuskinpa omassa
-sydämessäänkään."
-
-"Kyllä sentään omassa sydämessään!" sanoi neitonen -- "mutta te olette
-oikeassa: valta ei ole hänen vaan armahtavan Jumalan." He ratsastivat
-taas vähän aikaa ääneti ja lähestyivät Esromin luostaria. "Nuori
-Eerik kuningas oli hyvän näköinen", alkoi vanhempi neitosista taas
-puhua, "vaikka hän puhuttelikin ankarasti meitä, en minä kuitenkaan
-voinut pelätä häntä. Hän ei voinut kieltää meiltä oikeutta, ainoastaan
-sillätavoin sopii kuninkaan osoittaa vihaansa."
-
-"Minun herra kuninkaani on kiivas", vastasi Åke, "hän on ankara ja
-oikeutta rakastava, ja tuskinpa koko kristikunnassa ainoakaan ritari
-uskollisemmin täyttää kaikki jalot ritarilupaukset."
-
-"Jos se on totta", huudahti neito huoahtaen, "niin olkoon Herra
-kiitetty siitäkin onnettomuudesta, joka nyt saattoi meidät hänen
-tielleen! Jos minä itse olinkin syypää uskollisen kasvatusisämme
-kuolemaan", lisäsi hän hetken vaiettuaan, "niin hänen verensä ei
-ainakaan tule minun pääni päälle."
-
-"Mitä sillä tarkoitatte, jalo neito?" kysyi Åke säpsähtäen -- "minä en
-ymmärrä teitä."
-
-"Jos minun isäni uskollinen palvelija olisi osunut siihen mihin
-tähtäsi", vastasi neito, "niin olisi nyt teillä ja kuningas Eerikin
-ystävillä suurempi suru kuin meillä. Hänen nuolensa ei milloinkaan
-sivuuttanut lentävää kotkaa." Hän vaikeni, ikäänkuin epäröiden
-puhuisiko enempää. "Kuitenkin -- teidän täytyy se tietää -- jos ei
-minun sisareni olisi huutanut, tai minä en olisi töytäissyt ampujaa
-käsivarteen, niin hän olisi jäänyt eloon ja vienyt meidät varmaan
-suojapaikkaan, sillaikaa kun te suritte kuninkaanne kuolemaa. Mutta
-kiitetty olkoon pyhä Cecilia! Parempi oli kuitenkin näin, vaikkei
-kuningas Eerik olisikaan niin hyvä ja oikeutta harrastava kuin te
-sanotte."
-
-"Totisesti, jalo neito", huudahti Åke hämmästyneenä, "te olette
-torjunut mitä suurimman onnettomuuden! Arvasitteko te tuon hurjan
-ihmisen aikeet?"
-
-"Minä tiesin hänen vannoneen kuninkaan kuoleman meidän isämme
-tähden -- ja hän olisi kyllä kerran pitänyt sanansa. Hankkiakseen
-meidän kuolleelle isällemme haudanrauhan, on hän itse murhannut
-morsiamensa, ja siitä saakka on hänen järkensä ollut sekaisin; mutta
-isännälleen ja hänen lapsilleen oli hän uskollinen kuolemaansa
-asti. Hän aikoi paeta meidän kanssamme pois maasta; metsästysseuran
-saapuessa me piilouduimme. Hän tunsi lominkaan ja tarttui heti suureen
-jousipyssyynsä. -- Jumala hänen sieluaan armahtakoon!" -- Hän vaikeni
-ja purskahti itkuun.
-
-"Teillä on ollut julma saattaja", sanoi Åke hiljaisella äänellä.
-"Elkää itkekö hänen kuolemaansa! -- Hän kaatui pahaan tekoonsa. Vaikka
-tiesitte hänen verisen aikeensa, vapautti Jumala kuitenkin teidän
-hurskaan sielunne osallisuudesta hänen rikokseensa, ja kuningas saa
-kiittää teitä elämästään. Kunpa vain ette koskaan olisi tiennyt
-mielipuolen ajatuksia! -- Teidän ei olisi pitänyt uskoa minulle niin
-vaarallisia tietoja."
-
-"Mutta miksi te kysyitte sitä minulta, jalo ritari?"
-
-Veri kohosi Åken poskille ja hän oli vähän aikaa vaiti. "Mielipuoli
-mies oli siis teidän ainoa ystävänne ja suojelijanne", alkoi hän
-taas puhua, "teidän täytyi siis tuntea hänen kirottu kostonaikeensa,
-voidaksenne tehdä se tyhjäksi! Jos teillä vain olisi muita todistajia
-teidän suhteestanne häneen kuin te itse ja teidän sisarenne! --
-Minä uskallan kuitenkin vahvistaa teidän todistuksenne miekallani
-ja verelläni; olkaa rauhassa! Jos Jumala suo, ei teidän milloinkaan
-tarvitse paeta Tanskasta, Sensijaan, että minun nyt täytyy viedä teidät
-vankeuteen, pitäisi minun kuninkaani olla teille kiitollisen."
-
-"Sitä me emme milloinkaan voi odottaa kuningas Eerik Kristofferinpojan
-pojalta", vastasi Margareta. "Stig-marskin lapsilta ovat kaikki ovet
-ja sydämet lukitut. Jos vain kuningas soisi meille vapauden lähteä
-täältä, niin kiittäisimme häntä ja rukoilisimme hänen puolestaan
-maanpakolaisuudessamme. Maailma on suuri -- ja onhan kristittyjä
-ihmisiä muissakin maissa."
-
-"Rohkeutta vain, Margareta!" huudahti nyt nuorempi sisar, joka
-levottoman näköisenä ja säihkyvin silmin oli tarkasti kuunnellut heidän
-keskusteluaan. "Jos kuningas Eerik on niin oikeuttaharrastava ja
-ritarillinen herra kuin miltä hän näytti, ja tämä hyvä ritari vakuuttaa
--- niin ei siitä voi olla minkäänlaista epäilystä. Hän varmasti
-vapauttaa meidät ja antaa meille perintötilamme takaisin korvaten
-kuninkaallisesti kärsimämme vahingot."
-
-"Oi, rakkahin sisareni!" vastasi Margareta alakuloisena. "Sitä minkä
-me olemme menettäneet ei voida kullalla eikä kalleuksilla korvata.
-Meidän ei pidä etsiä enää sitä onnea ja kunniaa, jonka maailma ja sen
-kuninkaat antavat, vaan sitä, joka on korkeampaa" -- --
-
-"Te kyllä kuulette, herra ritari, että minun hurskas sisareni on jo
-puoleksi pyhimys", sanoi nuorempi sisarista, iloisesti leikitellen
-kimaltelevalla rubiininauhalla, jonka hän tähän asti oli peittänyt
-kaulahuivillaan. "Jos te uljaana ritarina lupaatte puolustaa
-oikeuksiamme, niin hän varmasti rukoilee teidän edestänne luostarissa.
-Jos minä vielä kerran teidän puolustuksenne kautta pääsen siihen
-kunniaan ja loistoon, mihin olen syntynyt ja luotu; niin en minäkään
-unhoita teitä onnessani."
-
-Drotsi Åke säpsähti; hän vastasi tähän puhutteluun ääneti kumartaen, ja
-ratsasti hiljaa syrjään, antaen sisarten ratsastaa vierekkäin.
-
-"Hiljaa, hiljaa, Rikke!" kuiskasi Margareta, joka oli sävähtänyt
-hehkuvan punaiseksi sisaren puhuessa. "Sinä et itse tiedä mitä puhut;
-mutta sinä häväiset meidät tuon vieraan herran kuullen."
-
-"Kyllä minä tiedän mitä sanon", vastasi oikullinen neito heitellen
-niskojaan. "Äitini oli Litlesukua; sekä hänen että Hviden heimo
-on samaa sukua kuninkaan kanssa. Jos sinä et tahdo kehuskella
-kuningasverestäsi, niin ainakin minä; se on aina kuitenkin
-vettä sameampaa. Jo aikaisin kuulin sanottavan: ei ainoallakaan
-ritarintyttärellä Tanskan valtakunnassa ole ollut suurempaa miestä
-isänään."
-
-"Oi, se suuruus oli meidän onnettomuutemme", huokasi Margareta hiljaa.
-"Taivaallisen Isän nimessä, rakkahin siskoni, elä ikinä toista
-kellenkään koko maailmassa, minkä äsken sanoit! Elä kysy minkävuoksi!
-Minä en voi ikinä sitä sinulle sanoa -- mutta kiitä Jumalaa, ettet
-tiedä kaikkea."
-
-"Joko sinä taas puhut arvoituksiasi?" sanoi sisar ärtyisesti ja katseli
-häntä uteliain katsein, "mitä ihmeessä sinä voit tietää, jota minä en
-tiedä. Jos sinä vain et sano minulle kaikkea, kun olemme kahden kesken,
-niin minä en koskaan enää voi sinua rakastaa yhtäpaljon kuin ennen. --
-Kyllä sinäkin osaat olla kärsimätön, vaikka, muuten olet niin hyvä ja
-hurskas."
-
-Sillä aikaa kuin sisaret näin juttelivat, veti hevoskavioiden töminä
-ja kovaääninen puhe Åken huomion puoleensa. He ratsastivat juuri
-Esromin luostarin portin ohitse, josta hän näki joukon herroja
-ritarillisissa puvuissa ratsastavan mukanaan muutamia hengellisiä
-herroja. Sieltä tulivat junkkari Kristoffer ja Branderburgin
-markkreivi sekä ruotsalainen lähettiläs Brunke ynnä Esromin apotti,
-jotka useiden pappien ja ritarien seuraamina saattoivat ylhäistä,
-muukalaisen näköistä, hengellistä herraa, jonka arvoastetta osoitti
-hänen punainen kardinaalihattunsa. Åke tunsi heti paavin lähettilään,
-arkkirovasti Isarnuksen, joka kuukausi sitten oli jättänyt kuninkaan
-ja valtaneuvoston mennäkseen Lyybekkiin, uhaten lähtiessään palaavansa
-pian takaisin Tanskaan ratkaisemaan paavillisella valtakirjalla
-kuninkaan ja arkkipiispan välisen asian. Tämän mahtavan prelaatin
-näkeminen lamautti drotsi Åken jonkinlaisella pelolla, eikä hän
-aavistanut mitään hyvää. Eikä häntä miellyttänyt myöskään että
-Isarnus saapui prinssi Kristofferin seurassa. Hän ei halunnut kohdata
-heitä ja aikoi nopeasti kääntyä sivutielle; mutta kaksi ratsastavaa
-talonpoikaistyttöä ritarin ja kahden kuninkaallisen metsästäjän
-saattamina oli siksi harvinainen näky, ettei se jäänyt prinssiltä
-huomaamatta; parin ritarin seuraamana hän ratsasti nopeasti katsomaan
-ketä he olivat.
-
-"Kas vain! Drotsi Åke!" huudahti prinssi ivallisesti. "Meidän ankara
-ritarilakiensaarnaajamme on ryöstänyt kaksi kaunista tyttöä yhdellä
-kertaa. Olisitte sentään voinut tyytyä yhteen. Jos näin oikein, ovat
-nuo kauniit lapset hiukan muuta kuin miltä tahtovat näyttää. Sanokaa
-suoraan, ketä he ovat?"
-
-"Stig-marskin onnettomat tyttäret, korkea-arvoisa junkkari!"
-vastasi Åke. "Minä saatan heidät kuninkaan käskystä valtiovankeina
-Kallundborgiin."
-
-"Kuninkaanmurhaajien käärmeensukua!" huudahti prinssi, ja sävähti
-samassa hehkuvanpunaiseksi. "Hyvä, se oli oiva saalis! Heitä heidät
-koiranluolaan! He eivät saa ikinä enää nähdä päivänvaloa -- sen minä
-lupaan heille."
-
-Nuorin sisar huudahti pelästyneenä tuon hurjan uhkauksen kuullessaan,
-mutta vanhin koetti saada hänet vaikenemaan tyynnyttämällä häntä.
-
-"Heitä on kohdeltava oikeudenmukaisesti ja kaikella ritarillisella
-kunnioituksella", sanoi Åke rauhallisesti. "Se on minun kuninkaani
-tahto ja ehdoton käsky, jota minä aijon tarkasti noudattaa."
-
-"Herra drotsi, minä olen Kallundborgin linnan päällysmies!" huudahti
-prinssi suuttuneena. "Minä huolehdin niistä vangeista, jotka sinne
-lähetetään. Ratsasta heidän mukanaan, Palle! Ilmoita linnanpäällikölle
-minun tahtoni! Te vastaatte minulle siitä, että niitä totellaan!" Hän
-sanoi vielä muutaman sanan eräälle seuralaisistaan, mutta niin hiljaa,
-ettei kukaan muu sitä kuullut. Sen sanottuaan hän käänsi hevosensa ja
-ratsasti takaisin seurueensa luo. He erosivat kukin omalle taholleen;
-mutta se prinssin ritareista, jolle hän oli kuiskannut, liittyi drotsi
-Åkeen ja hänen vankiensa seuraan.
-
-Tämä vastenmielinen seuralainen oli paksu, lyhytkaulainen herra,
-jonka sinipunervien täysikuukasvojen vastenmielinen ilme oli raaka
-ja aistillinen. Häntä kutsuttiin yleisesti herra Palleksi, ja hän
-herätti huomiota kallisarvoisella, mutta mauttomalla puvullaan,
-koettaen komeudessa kilpailla itse kuninkaan kanssa. Teeskennellen
-nuorekasta vallattomuutta hän koetti salata ikäänsä, joka jo läheni
-viiskymmenlukua. Hän oli vielä naimaton, mutta väsymätön kosija, joka
-tahtoi esiintyä uhkeana ritarina ja kaikensäätyisten kaunotarten
-väsymättömänä voittajana. Hän ei ollut kuninkaan suosiossa, ja
-oli senvuoksi liittynyt prinssi Kristofferin seurueeseen hänen
-kamaripalvelijanaan. Kansan kesken hän oli huonossa maineessa niiden
-monien vähemmin arvokkaiden seikkailujen, tähden, joista kansa olikin
-sepitellyt pilkkalauluja. Hän ratsasti hetken aikaa ääneti drotsi Åken
-rinnalla ja häntä näytti harmittavan tämä odottamaton matka. Myöskin
-Åke vaikeni ja jatkoi matkaa häneen katsomatta.
-
-"Ehkä minun läsnäoloni on teille vaivaksi, herra drotsi!" keskeytti
-viimeinkin herra Palle äänettömyyden -- "Eipä ollut tämä matka
-minullekaan mieleen. Junkkari oli tänään pahalla tuulellaan, eikä hän
-silloin kärsi minkäänlaista vastaansanomista; olisinpa muuten toivonut
-vapautusta näin vastenmielisestä tehtävästä. Kyllähän minä sen tiedän,
-että kun te toimitte kuninkaan nimessä, voin minä junkkarin puolesta
-silloin yhtä hyvin jäädä kotiin."
-
-"Totta puhuen, ritari Palle, se on minunkin mielipiteeni!" vastasi Åke
-välinpitämättömällä äänellä ja kiirehti hevostaan.
-
-"Minulle on samantekevää miten lempeästi tai ankarasti teidän
-vankejanne, kohdellaan", jatkoi herra Palle, "mutta ymmärrättehän
-toki itsekin, että jos minä en toimita herrani käskyä Kallundborgin
-linnanherralle, niin joudun varmasti junkkarin vihoihin, ja sitä en
-totisesti halua muutaman maankuleksijan tähden."
-
-"Te ette luultavasti kuullut, kun minä mainitsin noille herroille
-näiden naisten nimen ja syntyperän?" kysyi Åke hiljentäen ratsunsa
-kulkua, ja mittaili uhkaavin katsein raakaa seuralaistaan. "Heidän
-syntyperästäänkin huolimatta te olette velvollinen osoittamaan
-kunnioitusta näille kunniallisille tanskalaisille tytöille, ja tällä
-kertaa minä olen heidän suojelijansa kaikkia mahdollisia loukkauksia
-vastaan."
-
-"Ai, ai! Te olette hiukan kiihkeä, herra drotsi!" vastasi Palle.
-"Kuka ajattelee näiden kauniiden lasten loukkaamista? Eihän se heitä
-halvenna, vaikka he ovatkin juoksennelleet ympäri maata paljasjaloin;
-nythän heidät kuletetaan säätynsä mukaisesti kunnialliseen
-valtiovankilaan. Näyttääpä siltä kuin olisivat kauniit vangit
-vastapalkaksi vanginneet meidän ritarillisen drotsimme."
-
-Tuo hävytön solvaus kohotti veren Åken poskille. "Teidän luvallanne,
-herra Palle", sanoi hän vaivoin hilliten vihaansa -- "tästä kulkee
-tie Kallundborgiin; se on kyllin pitkä ja leveä meille kaikille, eikä
-meidän tarvitse olla toistemme tiellä. Tahdotteko te ratsastaa edellä
-tai jälessä, me asetamme kulkumme sen mukaan. Mutta jos tahdotte
-pitemmältä kunnioittaa meitä seurallanne, niin saatte käyttäytyä
-kunnollisesti tai -- te ymmärrätte minut --" hän löi miekkaansa ja
-vaikeni.
-
-"Ohhoh! Siis edellä tai jälestä tai kohteliaasti keskellä -- muuten
-miekat esille! No niin, siinä neljä valittavaa ehtoa!" vastasi Palle.
-"Minä valitsen teidän luvallanne kolmannen, kultaisena keskitienä,
-ja aijon kaikessa rauhassa jäädä näin mieluisan seuran keskeen. En
-ole vielä oikein kunnollisesti nähnytkään kauniita neitosia." Tämän
-sanoessaan hän ratsasti sisarten väliin tervehtäen heitä ja tarkasteli
-heitä rivolla katseellaan. "Mitä ihmettä tämä merkitsee?" huudahti
-hän yhtäkkiä hyvin hämmästyneenä katsellessaan nuorimpaan sisarista.
-"Neiti Gunilla! Tapaanko teidät täällä? Pitelettekö te nyt drotsiakin
-narrinanne? Uskotteletteko te nyt heille olevanne Stig-marskin tytär?
-Viimevuonna te olitte vain Hedegårdin lammaspaimenen tytär."
-
-"Niin olin silloin", vastasi Ulrika nauraen. "Laulussa 'herra Palle
-kosii kuskiaan', on minun nimeni vieläkin Gunilla. Oletteko koskaan
-kuullut sitä, herra Palle? Minä laulan mielelläni sen teille; se on
-hyvin hauska."
-
-Jos ei herra Palle ollut ennestään punainen kasvoista, niin ainakin
-tuli hän siksi nyt. Hän oli äärimmilleen kiukustunut. Noiden
-pienten veitikkamaisten kasvojen näkeminen näytti vaikuttaneen niin
-voimakkaasti häneen, ettei hän uskaltanut purkaa vihaansa; hän kannusti
-hevostaan ja oli vähällä ratsastaa neidot ojaan kiitäessään äkkiä
-heidän ohitseen.
-
-"Mitä tämä merkitsee? Tunnetteko tämän herran, jalo neito?" kysyi Åke
-ihmetellen.
-
-"Kyllä, jotenkin hyvin", vastasi Ulrika nauraen. "Olenpa kerran tehnyt
-hiukan pilaa hänestä."
-
-"Minun rakas sisareni käyttäytyi ajattelemattoman uhkarohkeasti",
-keskeytti Margareta-neito hänet. "Herra Palle oli kauan kiusannut
-häntä, eikä hän uskonut muulla tavalla voivansa vapautua hänen
-tungettelevaisuudestaan; mutta se oli kuitenkin väärin tehty. Hän
-joutui senkautta kaikkien pilkan ja naurun esineeksi, ja ellette voi
-sitä estää, niin hän varmasti kostaa meille."
-
-"Mutta mitä te sitten teitte?" kysyi Åke. Ulrika nauroi ja aikoi
-kertoa, mutta sisar tarttui häntä käsivarteen. "Jumalan nimessä, rakas
-Ulrika! Tuossa hän taas on", kuiskasi hän ja Ulrika vaikeni.
-
-Herra Palle oli pysäyttänyt hevosensa ja liittyi nyt taas heihin.
-Hän näkyi täydelleen rauhoittuneen. Hän selitteli Åkelle, ettei hän
-mitenkään toivonut tämänlaisille vangeille kovaa kohtelua, vaan
-päinvastoin hän tahtoisi, jos se oli mahdollista, vapauttaa heidät
-kokonaan vankeudesta. "Minä olen nähnyt heidät ennenkin", lisäsi hän,
-"ja jos minä olisin tiennyt ketä he olivat, niin eivät he nyt olisi
-matkalla vankilaan." Vähän senjälkeen hän ratsasti taas naisten luo.
-"Senkin pieni veitikka, neiti Gunilla!" kuiskasi hän. "Elkää enää
-puhuko siitä kirotusta asiasta! En minä teille pahaa tarkoittanut.
-Jos minä olisin tiennyt teidän olevan jalosyntyisen ritarintyttären,
-niin minä olisin tarjonnut teille käteni ja sydämeni suurimmalla
-kunnioituksella. -- Jos vielä voisi se onni tulla osakseni, että teidän
-kauniit silmänne suopeudella minua katselisivat" -- --
-
-Katsomatta häneen alkoi Ulrika-neito laulaa:
-
-    "Mua kuulkaa, te ritari Palle!
-    Tähän pyyntööni suostukaa:
-    Kun messu on laulettu,
-    heti vaunuuni joutukaa!"
-
-"Elkää laulako sitä kirottua laulua, ihanin neiti!" keskeytti hänet
-Palle. "Minä en tahdo kostaa teille, -- mutta uskokaa minua kaikkein
-suloisin neiti!"
-
-Välittämättä hänestä, lauloi tyttö ääneen:
-
-    "Sitten puki hän ajopojan
-    siniverkahan kaunoisaan,
-    ja itse neiti Gunilla
-    oli läsnä ja toimessaan",
-
-"Vaietkaa jo! Enhän sano enää sanaakaan, pieni Gunillaveitikka!"
-keskeytti Palle hänet taas. "Mutta jos tietäisitte miten suuresti teitä
-rakastan ja kunnioitan." -- --
-
-Oikullinen neito nauroi ääneen ja jatkoi laulamistaan:
-
-    "Oli rikas ritari Palle
-    joka vaunuihin kiiruhti,
-    ja tuo rikas ritari Palle
-    ajopoikaamme suuteli.
-
-    Oli itse neiti Gunilla
-    joka hepoa ohjasi,
-    ja se on totta min' kerron:
-    hän armaasti hymyili."
-
-"Haa, odottakaa, sen häväistyksen saatte totisesti maksaa", kuiskasi
-Palle kiukustuneena. "Te laulatte kauniisti", sanoi hän ääneen,
-"osaatteko laulun loppuun asti! -- Jos vielä laulatte yhden ainoankin
-värssyn", kuiskasi hän, "niin saatte sen kalliisti maksaa."
-
-"Ole vaiti, Jumalan nimessä, rakkahin sisareni!" rukoili Margareta, ja
-Ulrika vaikeni.
-
-Herra Palle ratsasti nyt Åken rinnalla eikä ruvennut enää puheisiin
-vangittujen sisarusten kanssa. Hän oli ääneti ja suuttuneen näköinen.
-Suureksi harmikseen hän oli huomannut drotsin koettavan peittää
-hymyään, ja metsästäjät, jotka seurasivat heitä, nauroivat ja
-kuiskasivat tavalla, joka kyllin selvästi osoitti heidän tuntevan
-laulun Pallesta ja hänen onnistumattomasta rakkausseikkailustaan.
-Molemmat nuoret metsästäjät olivat hyvin kiintyneet drotsiin; he
-huomasivat selvästi miten vähän tervetullut herra Pallen seura
-oli hänelle, ja he alkoivat nyt, niinkuin ennenkin kuluttaa
-aikaansa hyräilemällä laulua urhoollisesta ritari Helmer Sinisestä.
-Yhdessä niistä monista väkivaltaisista otteluista, jotka olivat
-lainsuojattomien kuninkaanmurhaajien aseman seurauksena, oli ritari
-Helmer Sininen kaatanut herra Pallen enon. Senvuoksi oli herra Palle
-kuuden veljensä avustamana kauan aikaa väkivaltaisesti ahdistanut
-Helmer Sinistä, kunnes tämä kunniallisessa hätäpuolustuksessa kaatoi
-kaikki kuusi veljestä ja pakoitti herra Pallen antamaan oman sisarensa
-hänelle puolisoksi, joka jo kauan ennen näitä riitaisuuksia oli ollut
-kihloissa urhean ritarin kanssa. Tämä tapahtuma, joka ei suinkaan
-ollut herra Pallelle kunniaksi, oli herättänyt yleistä huomiota,
-ja melkein jokainen nuori mies osasi ulkoa urhean ritari Helmerin
-kunniaksi sepitetyn kansanlaulun. Ei ainoastaan kuningas ja ritaristo
-olleet vapauttaneet ritari Helmeriä kaikesta, edesvastuusta, vaan sen
-lisäksi hän oli kuninkaan erikoinen suosikki. Herra Palle kuuli laulun
-loppusäkeen:
-
-    "Niin hyvin hän satulassa istuu."
-
-Hän loi taakseen metsästäjiin vihasta säihkyvän katseen; mutta
-metsästäjät eivät olleet sitä huomaavinaan, ja yksi heistä lauloi nyt
-ääneen:
-
-    "On paras ja vakavin neuvoni tää
-    Pois riennä, pois, älä tänne jää --
-    niin hyvin hän satulassa istuu."
-
-"Teidän metsästäjänne, herra drotsi, tahtovat karkoittaa minut pois
-ilkeällä laulullaan", sanoi herra Palle kääntyen Äkeen. "Oletteko te
-tai tämä kaunis neitonen antanut heille siihen kehoituksen."
-
-"Te ette taida erikoisesti laulua rakastaa, herra Palle!" vastasi Åke.
-"Se on vahinko. Iloiset miehet tahtovat tehdä matkamme lyhemmäksi."
-
-"Jos oikein kuulen", murisi Palle, "niin voi se laulu yhdelle ja
-toiselle lyhentää tien taivaan valtakuntaan ellei heti lakkaa."
-
-"Niinkö arvelette?" vastasi Åke välinpitämättömästi. "Jos haluatte
-seurata meitä, niin saatte pitää hyvänänne iloisuutemme. Laulakaa
-kiireesti laulu loppuun, pojat!" huusi hän metsästäjille, "muuten herra
-Palle suuttuu." Ja nyt lauloivat metsästäjät iloisesti:
-
-    "Ei morsiamein näin kertoa saa
-    että karkaan kun veljensä ahdistaa.
-
-    Herra Helmer hän olikin yltiöpää,
-    ja veljiä vastaan hän rynnistää.
-
-    Ensin oven hän kaasi ja Langinkin
-    ja niin sitä puututtiin miekkoihin."
-
-"Kuolema ja kirous!" huusi nyt herra Palle paljastaen miekkansa. "Jos
-kerran tahdotte laulaa taistelusta, niin saatte sen myös tuntea."
-Samassa hän oli kääntänyt hevosensa ja hyökännyt raivostuneena
-metsästäjien kimppuun, joille hän ei antanut aikaa puolustautumiseen
-ennenkuin hänen miekkansa oli tunkeutunut heidän takkiensa läpi,
-haavoittaen heitä lievästi. Mutta suuttuneina tästä äkkinäisestä
-hyökkäyksestä olivat metsästäjät vetäisseet esille pitkät
-metsästyspuukkonsa uhaten veristä kostoa. Heidän näin melutessaan
-huudahti neiti Ulrika hädissään ja vanhin sisar kalpeni. "Seis,
-miehet!" huusi Åke astuen Pallen ja kiukustuneiden metsästäjien
-väliin. "Ei kelpaa kaksi yhtä vastaan. Minä ratkaisen yksin tämän
-asian herra Pallen kanssa." Drotsi oli paljastanut miekkansa odottaen
-vastustajansa kääntyvän häneen päin; mutta nyt näytti siltä kuin herra
-Pallen hevonen olisi äkkiä pelästynyt ja pillastunut; se kiiti Esromiin
-vievää tietä katkeroituneen herransa kanssa, joka kiroillen heilutti
-miekkaansa päänsä yli. Tämän nähdessään metsästäjätkin unohtivat
-haavansa ja nauroivat ääneen. Myöskin Ulrika-neito nauroi, ja heti kun
-metsästäjien haavat olivat sidotut, jatkettiin matkaa, mutta toiseen
-suuntaan kuin minne oli aijottu. "Taisinpa kuulla väärin", sanoi
-drotsi Åke metsästäjille, "tuskin käski kuningas meidän viedä nämä
-naiset Kallundborgiin, vaan pikemmin Vordingborgiin. Siellä hän itse
-hallitsee eikä junkkari Kristoffer. Jos hän olisi toisin tarkoittanut,
-tapahtukoon tämä minun edesvastuullani." Kun hän nyt kääntyi
-sivutielle, ratsasti pitkä talonpoikaispukuinen metsästäjä pienellä
-talonpoikaishevosella ilman satulaa tienvieressä olevasta pensaikosta
-ja katosi äkkiä metsään. "Kagge!" Huudahti Ulrika iloisesti ja tarttui
-sisartaan käsivarteen. Vanhempi antoi hänelle varoittavan viittauksen,
-jolloin hän vaikeni, mutta katseli usein levottomana ympärilleen.
-
-Drotsi Åke oli säpsähtäen kuullut tuon huudahduksen. Nimi Kagge
-oli hänelle liiankin tuttu marski Stigin päivistä saakka sekä
-kuninkaanmurhan ankarien tutkimusten jälkeen. Eräs tämänniminen
-aatelinen aseenkantaja oli ollut Eerik Silmänräpyttäjän murhaajien
-joukossa Finnerupin ladossa; hän oli muiden lainsuojattomien seurassa
-paennut Norjaan ja hänen oli kuolemanrangaistuksen uhalla kielletty
-astumasta tanskalaiselle alueelle. Jos hän siitä huolimatta kuului
-vangittujen neitojen seurueeseen, voi tämä heidän yhteytensä yhden
-vaarallisimman maankavaltajan kanssa mitä suurimmassa määrin vaikeuttaa
-heidän asiaansa. Tämä sattuma varoitti drotsia olemaan tarkemman heidän
-vartioimisessaan. Alakuloisena ja ääneti jatkoi hän matkaa.
-
-
-
-
-NELJÄS LUKU
-
-
-Sillaikaa ratsasti junkkari Kristoffer seurueineen Sjöborgiin.
-Muukalaisen prelaatin [prelaatti = korkea-arvoinen pappi] mukavuudeksi
-ratsastettiin hiljalleen. Se salaperäinen merkitseväisyys, millä
-kardinaali Isarnus paavillisena lähettiläänä oli osannut ympäröidä
-itsensä, ja se varovaisuus, millä hän vältti kaikki tungettelevat
-kysymykset, oli saattanut prinssin tuskalliseen jännitykseen, jota
-hän turhaan koetti peittää. Isarnus oli suuressa arvossa pidetty
-pappi, ja hän eli sillä komeudella, joka vastasi hänen korkeaa arvoaan
-kirkollisena ruhtinaana. Hänen ylellisesti puetut palvelijansa
-seurasivat kunnioittavan matkan päässä hänen jälestään samoinkuin
-hänen famuluksensa [famulus: apulainen] ja kirjurinsa; lähinnä häntä
-ratsasti Esromin apotti sekä kaksi muukalaista veljeskuntalaista.
-Näiden kahden maalaisensa ja apotin kanssa hän puhui vuoroon italian
-ja latinan kieltä. Puhuessaan prinssin tai markkreivin kanssa hän
-puhui lyhyesti melkein käsittämätöntä saksaa: ja hän näytti käyttävän
-hyväkseen tätä yhteisen keskustelukielen puutetta ryhtymättä ollenkaan
-keskusteluihin joihin hänen mielestään oli viisainta olla yhtymättä.
-Tärkeimpien asioiden käsittelyssä hän käytti famulustaan tulkkinaan.
-Kaikkialla missä tämä mahtava prelaatti esiintyi maassa, oli hän
-pelonalaisen kunnioituksen esineenä. Hänen punaisen kardinaalihattunsa
-outo näkeminen vaikutti kansaan kuin pyrstötähden ilmestyminen, ja
-sitä pidettiin yhtä paha-enteisenä kuin tuota pelottavaa taivaan
-tulimerkkiä. Jopa jotkut yksinkertaiset talonpojat luulivat häntä
-itse paaviksi, joka nyt oli tullut Tanskaan panemaan kuninkaan pois
-hallituksesta sekä julistamaan koko kansan pannaan; pelästyneet
-talonpojat ja varsinkin vanhat vaimot polvistuivatkin senvuoksi enemmän
-pelosta kuin hartaudesta hänet nähdessään. Hänen pitkänomaisilla,
-keltaisilla ja liikkumattomilla kasvoillaan ja uhkaavalla, kylmällä
-katseellaan oli, yhteydessä tuon ennakolta saadun käsityksen kanssa
-hänen melkein yliluonnollisesta, salaperäisestä voimastaan, melkein
-kivettävän Medusa-pään vaikutus. "Rakas, herra paavi, elkää saattako
-meitä onnettomuuteen!" valittivat usein hänen tiellään polvistuvat
-sairaat ja vaivaiset. Hän ei ymmärtänyt heitä, eikä hänen ohuvilta,
-yhteenpuristuneilta huuliltaan kuulunut sanaakaan; hän kohotti
-vain kylmän näköisenä käsivartensa, ja kolmella sormellaan, joissa
-komeat sormukset kimaltelivat, viittasi hän heidän paljastettujen
-päidensä yli siunauksen äänettömän merkin, jonka nämä pelkäsivät pian
-muuttuvan kiroukseksi. Sillä papiston oma pelko, sekä heidän innokkaat
-kehoituksensa kääntymykseen, olivat pian tehneet tunnetuiksi ne
-uhkaukset, jotka hän oli lausunut kuninkaalle viimeksi valtakunnasta
-poistuessaan.
-
-Tämän hengellisen kansanpelottimen kanssa lähestyi junkkari Kristoffer
-nyt Sjöborgia. Koetettuaan turhaan voittaa salaperäisen arkkipiispan
-luottamuksen, oli junkkari vetäytynyt syrjään ja jättänyt paikkansa
-kardinaalin vieressä Esromin apotille ja molemmille vieraille
-hengellisille herroille, jotka keskustelivat hänen kanssaan latinaksi
-filosoofisista ja teoloogisista asioista. Reipas, iloinen markkreivi,
-ratsasti ritari Helmer Sinisen rinnalla puhellen innokkaasti
-taisteluretkistä ja turnajaisista. Junkkari antoi myöskin heidän
-ratsastaa ohitseen, jääden yksin jälkeen ruotsalaisen valtaneuvoksen,
-drotsi Brunken, kanssa, jolle hänellä näkyi olevan tärkeä sana
-sanottava ennenkuin he saapuivat Sjöborgiin.
-
-"Nyt te arvattavasti siirrätte kotimatkanne, herra drotsi!" -- sanoi
-prinssi tuttavallisesti. "Tämän salaperäisen vieraan käynti voi
-olla yhtä suuresta merkityksestä teidän kuninkaallenne ja Ruotsin
-valtaneuvostolle kuin meille."
-
-"Ehkäpä se täällä saa aikaan suurempia muutoksia kuin herrat
-toivovatkaan" -- vastasi drotsi Brunke epämääräisesti. "Mitä te muuten
-arvelette, jalosukuinen herra junkkari?"
-
-"Tuo punareunainen pilvi on varmasti täynnä pyhiä salamansäteitä",
-jatkoi prinssi viitaten kardinaaliin, jonka punainen hattu vilkkui
-puiden lomitse kuutamossa. "Jos minun uhkarohkea veljeni nyt ei myönny,
-on onnettomuus ovella. Sellaiset seuraukset ovat kaikilla puolinaisilla
-toimintaohjeilla. Mahtava valtiovanki on ajoissa haudattava tai
-päästettävä vapaaksi. Eikö se ole teidänkin mielipiteenne, herra
-drotsi?"
-
-"Usein se voi olla viisainta, arvoisa herra!" vastasi Brunke. "Kuollut
-ei voi syyttää, ja ylevästi vapautettu ei sitä tahdo."
-
-"Te tiedätte mitä pakolaista tarkoitan", jatkoi prinssi. "Nyt hänet
-ehkä vapautetaan, ja hän on silloin vaarallisempi kuin koskaan
-ennen -- tai rajuilma Roomasta puhkeaa, josta hän on niin suurella
-äänellä kerskannut. Hän oli jo melkein haudattu; siitä minä olin
-pitänyt huolen, vaikka vähän siitä sain kiitosta osakseni; turhasta
-säälistä hänet taas nostettiin haudasta; säälien sairasta pappia
-he tyhmyydessään vapauttivat piispan kätyrin, niin että hän pääsi
-pakenemaan ja yllyttämään taivaan ja maan meidän onnettomuudeksemme.
-Minä kehoitin ajoissa sovintoon: mutta silloin kun ankaruus olisi
-ollut tarpeen oltiin heikkoja, ja nyt, kun sovinnollisuus olisi
-viisainta, ollaan ankaria ja jyrkkiä. Minun neuvojani ei milloinkaan
-otettu kuuleviin korviin; minä sain vain vihan ja kiittämättömyyden
-palkakseni. Luulenpa nyt kuitenkin ihmisten silmien aukeavan, samoin
-myöskin teidän nuoren kuninkaanne, jos hän tahtoo seurata viisainta
-neuvonantajaansa."
-
-"Hyvin mahdollista, jalosukuinen prinssi!" vastasi Brunke viekkaasti
-hymyillen. "Minä en vielä kuitenkaan huomaa vaaraa, ja vaikka olisinkin
-niin onnellinen, että näkisin sen ja ymmärtäisin teidät -- niinkauan
-kun Torkkeli Knuutinpoika on valtakunnanhoitaja ja niin suuressa
-suosiossa ja arvossa" -- -- hän vaikeni olkapäitään kohauttaen.
-
-"Hän kohoaa vain suistuakseen", jatkoi prinssi. "Antakaa nyt vain hänen
-voittaa myöskin veljeni suosio! -- Se ei kohota hänen luottamustaan
-teidän valtaneuvostossanne. Hän kaivaa jo itselleen hautansa
-ystävyyssuhteellaan teidän vaarallisien herttuoittenne kanssa sekä
-sillä korkealla lankoudella, josta huhuillaan."
-
-"Voihan olla mahdollista, korkea herra", vastasi Brunke ilkeästi
-nauraen, "ettei hänen kehuttu viisautensa ole kovinkaan suuren
-arvoinen. Kyllä hätä neuvot keksii. Jos teidän kuninkaallinen veljenne
-ei vain olisi niin kärsimätön rakastaja, ja meidän kaunis prinsessamme
-olisi häneen vähemmän kiintynyt".
-
-"Lastenpäähänpistoja!" keskeytti hänet prinssi. "Tässä täytyy
-ainoastaan valtioviisauden vallita, eikä lapsellisten hassutusten.
-Teidän nuori kuninkaanne ei liioin kiirehdi naimistaan, ja siinä
-hän tekee viisaasti. Meidän kesken puhuen, Brunke!" kuiskasi hän
-tuttavallisesti ja melkein pysähdyttäen hevosensa. "Minun sisareni
-ei ole sovelias puoliso teidän kuninkaallenne, ja hänen tunteellinen
-sisarensa vieläkin vähemmän minun veljelleni. Tämä kaksinkertainen
-yhdysside tulee vahingolliseksi molemmille valtakunnille. Te joudutte
-helposti osallisiksi meidän onnettomasta suhteestamme paavilliseen
-hoviin, ja jos vihamielisyys teidän kuninkaanne ja hänen veljiensä
-välillä puhkeaa ilmiriitaan, niin ei ole epäilystäkään kenen puolelle
-prinsessa Ingeborg, kuningattarena, kehoittaa minun rakastetun veljeni
-asestamaan Tanskaa: tiedättehän itse paremmin kuin minä, että hän
-rakastaa paljon enemmän sotaista herttua Eerikkiä kuin kruunattua
-veljeään."
-
-"Totisesti, minä ihailen teidän valtioviisauttanne, korkea-arvoisa
-herra!" vastasi Brunke imarrellen, vaikka hänen viekas katseensa näytti
-oivaltaneen prinssin salaisimmat ajatukset. "Te olette yhtä viekas
-kuin ylevä: te asetatte Tanskan ja Ruotsin onnen tärkeämmiksi kuin
-teidän oman sisarenne ja veljenne yksityiset sydänasiat. Siitä minä
-tunnen teidän ylevän ruhtinaallisen henkenne, joka asettuu pikkumaisten
-perhesuhteiden yläpuolelle. Mutta totta puhuen, minä en käsitä miten
-tämä kaksinkertainen liitto voitaisiin estää tai peruuttaa ilman
-rauhanrikkomusta. -- Niinkauan kuin teidän kuninkaallisella veljellänne
-on täällä valta ja hän vain seuraa omaa tahtoaan" -- --
-
-"Odottakaa, Brunke!" kuiskasi prinssi. "Se vieras, jonka me tuomme tänä
-iltana hänen luokseen, muuttaa pian asioiden tilan tässä maassa. Minua
-itseänikin värisyttävät nämä tulevat tapahtumat; mutta entiselleen
-ei myöskään voida jäädä. Teidän nuori kuninkaanne tarvitsee myöskin
-viisaan neuvonantajan, joka hänen nimessään voi hallita maata ja
-kansaa. Siihen ei kukaan sovi teitä paremmin. Toimikaa, urhokas Brunke,
-jos joudutte vaaraan, niin voitte luottaa minuun." --
-
-"Piiloittakaamme nämä asiat salakammioon, arvoisa herra!" kuiskasi
-Brunke ja katseli varovaisesti ympärilleen. "Sanotaan, että metsällä
-ja maallakin on korvat. Ehkä olisi viisainta, jos minä tästälähtien
-esiintyisin muka ollen armollisen herrani epäsuosiossa" --
-
-"Oikein, Brunke! Vastustakaa minua huomenna päivällispöydässä kuninkaan
-kuullen, minä sanon teille sanan, josta te teeskentelette suuttuvanne."
-
-"Jokaisen julkisesti minulle lausumanne epäsuosiollisen sanan, ylhäinen
-herrani, pidän minä salaisen suosionne osoitteena. Sen ainakin voin
-luvata teille", lisäsi hän nopeasti kuiskaavalla äänellä, pidellen
-kättä suun edessä "että kumpaakin naima-asiaa viivytellään niin
-kauan kuin suinkin. Mitä minuun itseeni tulee luotan minä teidän
-ruhtinaalliseen sanaanne."
-
-"Tuossa on käteni, ovela Brunke", vastasi prinssi ojentaen hänelle
-kätensä. "Mutta nyt saamme kiirehtiä. Kardinaali on jo järven
-rannalla." Molemmat kannustivat ratsujaan ja saavuttivat pian muun
-seurueen järvenrannalla, jonne oli rakennettu lauttaussilta silloisen
-vilkkaan liikenteen vuoksi. Heidän siinä seisoessaan tuli ritari Palle
-ratsastaen täyttä nelistä ja kertoi aivan hengästyneenä prinssille
-drotsin ja hänen molempien metsästäjiensä hyökänneen hänen kimppuunsa
-yhtaikaa.
-
-"Hyvä, sepä oivallista", vastasi prinssi tyytyväisenä. "Tämän
-epäritarillisen tekonsa saa drotsi vielä kalliisti maksaa. Voitte kai
-valallanne todistaa mitä sanotte. Palle? Muuten ei sitä kukaan usko".
-
-"Valallako?" toisti Palle hehkuvin poskin koettaen peittää
-hämilläoloaan. "Joka ei tahdo uskoa minua, olkoon pahus vie, uskomatta.
-Minä olen luvannut olla vannomatta ja kiroamatta."
-
-"Mene sitten helvettiin puheinesi!" murisi prinssi suuttuneena ja
-kääntyi häneen selin.
-
-Palattuaan Sjöborgin linnaan oli kuningas Eerik sulkeutunut
-salakammioonsa, vaipuen siellä vakaviin mietteisiin sen hengenvaaran
-johdosta, mistä hän äsken oli pelastunut, ja hänestä tuntui kuin
-pyhän Cecilian yö olisi määrätty hänelle ja koko hänen suvulleen
-onnettomuutta ja vaaraa tuottavaksi. Hän näki nyt jo toisen kerran
-pahantekijöitä Sjöborgin seudulla; hän oli senvuoksi käskenyt marski
-Olavinpojan tarkasti tutkimaan Esromia ympäröivän metsäseudun. Mutta
-luottamuksensa kansan rakkauteen oli kuitenkin pian karkoittanut
-nuoren kuninkaan mielestä synkät ajatukset. Hän oli antanut kutsua
-ruotsalaisen marski Torkkeli Knuutinpojan salakammioonsa, ja hän puheli
-nyt rauhallisesti ja avomielisesti tämän uljaan herran kanssa siitä
-Tanskan ja Ruotsin välisestä onnellisesta liitosta, joka nykyään täytti
-kuninkaan sielun kokonaan ja mihin hänen sydämensä niin innokkaasti
-otti osaa.
-
-Torkkeli Knuutinpoika oli komea mies, hiukan yli neljänkymmenen. Hänen
-tummanruskea tukkansa oli ennenaikoja harmaantunut, ja hän näytti
-miehekkäällä sielunvoimalla saavuttaneen sen itsensähillitsemisen,
-minkä hän sekä tunsi että osasi arvossa pitää. Hän oli tuntuvalla
-vaikutusvallallaan valtiomiehenä ja valtionhoitajana saavuttanut
-yleisen kunnioituksen sekä isänmaassaan että muukalaisissa
-hoveissa. Vallan ja arvon kunnianhimoinen tavoittelu kuvastui hänen
-tulisesta katseestaan. Hänen kasvojensa jalo, voimakas ilme ilmaisi
-lujaa itseluottamusta ja kaikkien niiden pikkumaisten keinojen
-ylenkatsomista, joilla vähemmin lahjakkaat valtiomiehet usein koettavat
-peittää todellisen valtioviisauden puutettaan. Istuessaan siinä
-vastapäätä nuorta kuningasta, yllään sininen ritaripuku, kaulassa komea
-kunniaketju, ja puhellessaan vapaasti ja osanottavasti hänen kanssaan,
-olisi voinut luulla hänen olevan kuningas Eerikin isällisen ystävän
-tai sukulaisen, ellei hän, kaikkea sitä kunnioitusta vaariinottaen,
-mihin nuorukaisen ylhäinen asema hänet velvoitti, ilman minkäänlaista
-mielistelyä olisi osannut vastaanottaa kuninkaan hänelle suoman
-luottamuksen, ilmaisten sen ohella harrasta ihailua, joka ei suinkaan
-vähentänyt hänen arvoaan muukalaisen kuninkaan lähettiläänä.
-
-Vaikka Torkkeli Knuutinpoika Ruotsin valtionhoitajana kuningas
-Birgerin ja valtakunnanneuvoston puolesta oli valtuutettu myöntymään
-Tanskan kuninkaan toiveeseen hänen häittensä määräämiseksi seuraavaksi
-kevääksi, oli se kuitenkin sillä tärkeällä ehdolla, että paavillinen
-dispensi siksi ajaksi saavutettaisiin. Mutta se kiihkeys millä
-kuningas aina väisti luotaan kaikki esteet, oli pakoittanut tähän asti
-valtakunnanhoitajan esittämään nämä ehdot niin lempein sanoin kuin
-mahdollista. Nyt hän taas mainitsi ne, ottaen samalla puheeksi vangitun
-arkkipiispan asian.
-
-Veri kohosi nuoren kuninkaan poskille ja hän vaikeni äkkiä. Hän näytti
-taistelevan kovaa sisäistä taistelua. Hän katseli pari kertaa taakseen,
-ikäänkuin jotakin kaivaten; viimeinkin kiintyi hänen katseensa
-huomattavalla mielihyvällä ja tyytyväisyydellä Torkkeli Knuutinpojan
-viisaisiin rehellisiin kasvoihin. "Minä kiitän tulevaa veljeäni ja
-lankoani onnelliseksi", sanoi hän, "kun hänellä on teidänlaisenne
-mies ystävänä ja neuvonantajana. Mitä vanha valtaneuvos Jon ja minun
-rakas drotsi Hesselini olivat minulle lapsuudestani asti, olette
-te nyt hänelle. Selkkaukset paavillisen hovin kanssa ovat pitkäksi
-aikaa riistäneet minulta paraimmat ja kokeneimmat neuvonantajani.
-Minun rakkaalla drotsi Åkellani ei ole enempää kokemusta kuin minulla
-itsellänikään. -- Minä luotan teihin, uljas marski Knuutinpoika. Jos
-minä olisin teidän herranne ja kuninkaanne, mitä te silloin neuvoisitte
-minun tekemään tässä tärkeässä asiassa?"
-
-"Tavata vanki ja kuulla hänen puolustuksensa -- ilman kiihkoa,
-kaikkein armollisin herra!" vastasi ruotsalainen valtiomies --. "Minun
-tietääkseni hän ei ole ainoastaan tehnyt vääryyttä, vaan myöskin
-kärsinyt vääryyttä; sillä pitkällinen ja kova vankeus on kärsimys,
-ja rangaistus, joka vasta laillisesti langetetun tuomion jälkeen on
-oikeudenmukainen."
-
-"Teinkö siis väärin antaessani vangita valtiorikoksentekijän, joka oli
-osallinen isäni murhaan -- kamalaan kuninkaanmurhaan?" sanoi Eerik
-kiivaasti ja nousi. "Olisiko minun pitänyt antaa hänen vapaasti paeta
-ja kiihoittaa kansaa vastaani senvuoksi, ettei hän ollut paavin tai
-vertaistensa tuomitsema? Voinko antaa kanoonisen lain määrätä, kun se
-tahtoo vapauttaa kapinoitsijan ja kuninkaanmurhaajan?"
-
-"Herra kuningas, lienee ollut välttämätöntä, että te ehkäisitte
-hänen pakonsa ja valtiorikolliset aikeensa", vastasi Torkkeli
-Knuutinpoika, joka oli noussut yhtaikaa kuninkaan kanssa, "jos teillä
-ei silloin ollut aikaa hankkia siihen paavillista suostumusta.
-Mutta anteeksi, teidän armonne, jokaisen tarpeettoman ankaruuden
-tätä vielä tuomitsematonta valtiovankia vastaan olisin minä, teidän
-neuvonantajananne, vapaasti ja avonaisesti leimannut yhtä vaaralliseksi
-kuin kohtuuttomaksi."
-
-"Minun tieteni hän ei ole saanut kovaa kohtelua osakseen", vastasi
-kuningas. "Sitä tapaa millä meneteltiin häntä vangittaessa minä
-suuresti paheksuin, ja sitä, mitä tapahtui täällä minun alaikäisyyteni
-aikoina, minä en hyväksynyt. Urhokkaan drotsi Thorstensonin panin
-senvuoksi viralta -- minä kadotin hänessä uskollisen, vaikka ehkä
-liian ankaran ja innokkaan ystävän; mutta omalle veljelleni olen
-antanut ankarat nuhteet. Ilkeämielisen valtiorikoksellisen tähden
-on häiritsevää erimielisyyttä tullut minun ja veljeni välille,
-joka syvästi surettaa minua ja voi koitua vaaralliseksi maalle ja
-valtakunnalle. Voiko kohtuudella vaatia minulta enempää?"
-
-"Jalo herra ja kuningas!" alkoi Torkkeli Knuutinpoika lämmöllä puhua.
-"Te suotte minulle luottamuksen, jota minä suuresti pidän arvossa,
-tuntien ansaitsemattomaksi sen kautta saamani kunnianosoitteen. Minä
-voin, Jumalalle kiitos, vapaasti ja avomielisesti siihen vastata:
-minä toivon, että teidän ja minun kuninkaani välinen kaksinkertainen
-sukulaisside on solmiva teidän kesken pysyvän liiton; mutta minä
-en tahdo väärinkäyttää teidän luottamustanne. Elkää uskoko minulle
-mitään sellaista, jalo herra, jota toivoisitte etten minä tietäisi,
-jos minun joskus, siitä Jumala varjelkoon meitä, uskollisuudesta
-omaa kuningastani ja isänmaatani vastaan, täytyisi tulia teidän ja
-Tanskanmaan viholliseksi! Siinäkin asemassa ollen minun täytyisi
-kunnioittaa ja ihailla teidän ylevää luonnettanne, ja minä tiedän, että
-te ette käsitä minua väärin."
-
-"En, herra Torkkeli Knuutinpoika!" vastasi kuningas ojentaen hänelle
-kätensä "Joskin teidän tänään tai huomenna, uskollisena ruotsalaisena
-valtiomiehenä, täytyisi olla minun viholliseni, niin minä en kuitenkaan
-käsittäisi väärin teidän sydäntänne ja ritarillista mieltänne. Teidän
-kunnioituksenne on minulle suuriarvoinen. Vastatkaa minulle vapaasti!
-Uskotteko te minun tässä asiassa toimineeni väärin?"
-
-"Kyllä, herra kuningas!" vastasi marski Knuutinpoika. "Antakaa siis
-minun vastaukseni olla kysymyksenä, mihin te paraiten voitte itse
-vastata! Jos valtaneuvos Jon ja drotsi Hessel olisivat olleet teidän
-luonanne tänä aikana, uskotteko te, että te silloinkin olisitte
-siirtänyt niin kauvaksi sen sovinnon tarjouksen, jonka minä kuitenkin
-arvelen olleen päätarkoituksena teidän harvinaisen pitkään oleskeluunne
-täällä?"
-
-"Ei minun, vaan vangitun rikoksellisen tulee ottaa ensimäinen askel
-sovintoon", vastasi kuningas. "Mutta nyt olen minä ikävystynyt tähän
-pitkään odotukseen. Tässä, minulla on valmis sovintoehdoitus, jonka
-olen antanut drotsin laatia. Huomenna tahdon tavata vangin" --
-
-"Miksei vielä tänä iltana, jalo kuningas!" sanoi marski Knuutinpoika.
-"Jos te olette valmis sovintoon, niin silloin te sallitte minun
-onnellisena hetkenä olla neuvonantajanne. Teidän oman hartaimman
-toiveenne täyttyminen on ehkä lähemmässä yhteydessä tähän yritykseen
-kuin itse uskotte" --
-
-"Hyvä on! Tahdon nähdä hänet vielä tänä iltana -- vielä tällä
-hetkellä", sanoi kuningas ja vetosi kellonnauhasta. Kamaripalvelija
-astui sisään. "Sano linnanvoudille, että vangittu arkkipiispa tuodaan
-tänne!" Kamaripalvelija kumarsi ja poistui. Kuningas heittäytyi
-tuoliinsa vaipuen syviin ajatuksiin. Torkkeli Knuutinpoika aikoi
-poistua.
-
-"Ei, jääkää! Minä pyydän teitä!" sanoi kuningas ja vaikeni taas
-hetkeksi, "tänä yönä isäni murhattiin", -- alkoi hän puhua
-liikutuksesta väräjävin äänin. "Se mies, jota nyt odotan, oli
-murhaajien ensimäinen neuvonantaja. Teidän tulee olla todistamassa,
-etten minä ole kostonhaluinen enkä vääryyttä rakastava; mutta teidän
-tulee myöskin nähdä, etten minä oman korkeimman onneni tähden
-silmänräpäykseksikään voi alentaa itseäni ja unohtaa mihin minua
-se kruunu velvoittaa, jota kannan. Lukekaa! Vain näillä ehdoilla
-hän vapautetaan." Näin sanoen hän ojensi valtionhoitajalle pöydällä
-olevan kirjoitetun pergamenttilehden. Torkkeli Knuutinpoika luki sen
-hiljaa, ja kuningas tarkasti hänen kasvonilmeitään hänen lukiessaan.
-"No, mitä sanotte?" kysyi hän kiivaasti. "Eikö minun vaatimukseni ole
-kohtuullinen ja oikeutettu, -- valtakunnan ja kruunun turvallisuutta
--- sovintoa kirkon kanssa -- kuuliaisuutta maanlaeille niin kauan kuin
-hän on minun alamaiseni, -- omassa asiassani minä en tahdo tuomita --
-majesteettirikoksentekijänä tuomitkoot hänet paavi."
-
-"Minun täytyy tunnustaa, herra kuningas, teidän vaatimustenne olleen
-lempeämmät kuin olin odottanut. Jos teidän syytöksenne häntä vastaan
-ovat täydellisesti oikeutetut, niin tahtoisin sanoa tätä sovintoa
-ylevämieliseksi -- ja kuitenkin -- mahtava herra -- kuitenkin minä
-epäilen hänen allekirjoittavan sitä: Luopuminen Hammerhuusista" --
-
-"Siitä linnasta hänen täytyy luopua", keskeytti hänet kuningas.
-"Maankavaltajalla ei ole oikeutta omistaa linnaa maassa. Vaikka hän
-istuisi pyhän Pietarin istuimella -- niin hän on minun alamaiseni."
-
-"Se on kohtuullista, herra kuningas! Siihen uhraukseen vapautensa
-edestä tulee hänen suostua; mutta seitsemäs pykälä, anteeksi Teidän
-armonne, se näkyy sotivan hänen kirkolle ja pyhälle isälle antamaansa
-kuuliaisuuskäskyä vastaan: niin kauan kuin häntä paavillisella
-käskykirjeellä ei ole eroitettu virastaan, ei kukaan voi estää häntä
-käyttämästä kirkon oikeutta ketä kohtaan hän tahtoo, eikä hänen siihen
-tarvitse pyytää kuninkaan tai minkään maallisen vallan suostumusta."
-
-"Siihen hänet pakoitetaan", huudahti kuningas Eerik kiivaasti,
-"niinkauan kun minä olen kuningas ei kellään pahantekijällä
-ole oikeutta uhata minua eikä minun alamaisiani väärillä
-pannanjulistuksilla ja helvetin tuskilla. Kaikkivaltias Jumala on
-asettanut minut tänne suojelemaan kansaani ja sen vapautta; ja sitä
-oikeutta eivät kaikki maailman piispat riistä minulta. Teoistani minä
-vastaan kaikkivaltiaalle Jumalalle sekä kansalleni ja jokaiselle
-kunnialliselle ritarille." Näin sanoen hän vetäsi taas kiivaasti
-kellonnuorasta.
-
-Toinen kamaripalvelija astui sisään.
-
-"Sytyttäkää kaikki kynttilät ritarisalissa!" käski kuningas. "Antakaa
-alimarskin koota koko hovi ja kaikki linnassa olevat ritarit! Asettakaa
-minun valtaistuin-tuolini ritarisalin päähän!" Kuninkaan viittauksesta
-kamaripalvelija poistui nopeasti.
-
-"Te hätäilette, suurvaltaisin herra", sanoi Torkkeli Knuutinpoika.
-"Elkää antako yhtymisenne tämän vaarallisen papin kanssa tapahtua
-julkisesti, hän voi väärinkäyttää sen teidän vahingoksenne ja
-onnettomuudeksenne!"
-
-"Minun asiani ei kammo valoa", vastasi kuningas. "Minun sanottavani
-katkerimmalle veriviholliselleni uskallan minä lausua uskollisen
-kansani ja koko Tanskan ritariston kuullen. Petturin lupaukset vaativat
-todistajien läsnäoloa."
-
-"Mutta varovaisuus ja -- suokaa anteeksi suoruuteni, armollisin herra!
--- valtioviisaus vaativat niin harvoja todistajia kuin mahdollista",
-vastusti Torkkeli Knuutinpoika levottoman osanottavasti. Hän aikoi
-sanoa enemmän; mutta nyt aukeni ovi, ja kookkaan vangitun arkkipiispa
-Grandin näkeminen sai hänet vaikenemaan.
-
-Linnanvoudin ja kolmen tornivartijan sekä kahden asestetun sotamiehen
-saattamana, astui ylpeä prelaatti kuninkaan salakammion kynnyksen yli,
-tuijottaen hurjasti eteensä, ja kiinnittämättä katsettaan mihinkään
-erityiseen esineeseen. Hänellä oli yllään valkoinen sistersiennikaapu,
-ilman minkäänlaisia piispallisia arvomerkkiä; hänen ylpeät kasvonsa
-olivat kalpeat ja laihtuneet; hänen partansa oli leikattu; hän oli
-avopäin, ja tonsuuria ympäröi kiehkura harvaa harmaata tukkaa. Hän
-liikkui hitaasti, ja jokainen askel näytti tuottavan hänelle tuskaa;
-mutta hän näytti koettavan tukahuttaa ruumiilliset tuskansa, ettei
-ulkomuotonsa herättäisi sääliä.
-
-Hänet nähdessään kuningas astui ehdottomasti askeleen taapäin, ja
-surumielisen osanoton tunne ilmeni hänen katseestaan, mutta samassa
-kohosi uljaille kuningaskasvoille vihan puna muistaessaan isänsä murhan
-ja tämän miehen osallisuuden maan ja kansan onnettomuuteen.
-
-"Te voitte mennä!" sanoi hän linnanvoudille ja vartijoille. He
-tottelivat, ja ritarisalin avatusta ovesta, joka heti suljettiin, näki
-kuningas lukuisan joukon ritareita ja hoviväkeä, jotka jännityksellä
-ja uteliaina tuijottivat salakammion ovelle, mistä he olivat nähneet
-vangitun arkkipiispan vietävän sisään.
-
-Ylpeä vanki oli jäänyt seisomaan kahden askeleen päähän ovelta, eikä
-ollut vielä suonut kuninkaalle ainoatakaan katsetta eikä tervehtinyt
-häntä. Hän seisoi liikkumattomana kuin rautapatsas, ja kylmä,
-harhaileva katse näytti nyt vasta saavan eloa, kun se äkkiä oudosti
-leimahtaen kiintyi hopeakrusifiksiin [krusifiksi = ristiinnaulitun
-Jeesuksen kuva], joka oli hyllyllä kuninkaan rukousjakkaran
-yläpuolella, hänen kypäränsä vieressä.
-
-"Te seisotte teidän herranne ja kuninkaanne edessä, arkkipiispa Grand!"
-alkoi nyt kuningas Eerik puhua, mutta vaikeni taas voittaakseen vangin
-raa'an röyhkeyden herättämän suuttumuksen.
-
-"Niin, aivan oikein! Minä seison taivaallisen Herrani ja kuninkaani
-edessä", vastasi arkkipiispa pannen kätensä ristiin, ja kääntämättä
-katsettaan krusifiksista. "Hän on langettava tuomionsa minun ja tämän
-maailman itsevaltiaiden välillä."
-
-"Te seisotte myöskin teidän maallisen herranne ja kuninkaanne edessä"
--- jatkoi Eerik, "te seisotte tämän maan ja valtakunnan laillisen
-hallitsijan edessä. Te saatte viimeisenä tuomiopäivänä vastata siitä,
-mitä olette rikkonut minua ja Tanskanmaan kruunua vastaan -- mutta
-ensiksi täällä -- niin totta kuin oikeutta, on olemassa maan päällä --
-ensiksi täällä! Minä olen lähettänyt valituksen teidän rikoksestanne
-pyhän Pietarin tuomioistuimelle; pyhä isä on kehoittanut minua
-päästämään teidät vapaaksi, että hän saisi kuulla teidän puolustuksenne
-tai tunnustuksenne --"
-
-"Miksi te sitten ette ole totellut, kuningas Eerik!" keskeytti vanki
-hänet, ja käänsi nyt vasta ylpeän katseensa kuninkaaseen. "Vai
-viivyttelettekö te siksi kunnes pyhä pannansäde sulattaa kruunun
-päästänne?"
-
-"Yksin kaikkivaltias Jumala määrää miten kauan minä kannan kruunuani",
-vastasi kuningas, "ilman hänen kaikkivoipaa tahtoaan ei mikään
-voima maailmassa voi minua vahingoittaa." Hän vaikeni hetkeksi.
-"Kun me päästämme vapauteen vaarallisen rikoksellisen", jatkoi hän
-rauhallisemmin, "täytyy hänen antaa meille takuu ja vakuus puolestaan.
-Alhaisimmallakin rikoksellisella on oikeus puolustaa itseään, mutta,
-ei tehdä uusia rikoksia tuomarinsa luo mennessään. Jos hänelle vielä
-on omatunto ja kunnia pyhä, ja me tahdomme uskoa häneen, niin hän voi
-vannoa. Jos hän ei sitä tahdo, niin silloin voidaan häntä kuulustella
-vankilassa, ja hän saa puolustautua kahleissaan."
-
-"Mitä takuuksia ja lupauksia vaatii kuningas Eerik Eerikinpoika sen
-vangin vapauttamiseksi, jonka hän laittomasti ja tuomiotta, vastoin
-Jumalan lakia ja kanoonista oikeutta, antoi vangita ja rääkätä?" kysyi
-arkkipiispa katkerasti.
-
-"Siitä millä oikeudella teidät vangittiin, vastaan minä meidän suurelle
-Tuomarillemme tuolla ylhäällä", vastasi kuningas kohottaen kätensä.
-"Nyt on vain kysymys siitä millä oikeudella ja millä ehdoilla teidät
-voidaan vapauttaa, senvuoksi minä annoin kutsua teidät. Tietäkää siis,
-arkkipiispa Grand! Vaikka te varmasti olitte osallinen minun isäni
-murhaan -- ja vaikka minä kammoon teitä katkerimpana verivihollisenani
-ja suurimpana maankavaltajana Tanskassa, niin minä en kuitenkaan
-pelkää irroittaa teidän rikoksellisia käsiänne silloin kun kohtuus
-sen vaatii. Mutta täällä te ette saa kohottaa kättänne tai ääntänne
-majesteettia eikä kruunua vastaan. Ennenkuin te jätätte nämä muurit,
-täytyy teidän autuutenne valalla Jumalan ja Tanskan ritariston edessä
-luvata mitä minä, kruunun ja kansan suojelijana, olen vaativa. Kun te
-olette lukenut vapauttamisenne ehdot ja suostutte vannomaan valan minun
-valtaistuimeni edessä kaikkien minun miesteni kuullen, niin voi teidän
-vankeutenne vielä tänä hetkenä lakata." Kuninkaan viittauksesta ojensi
-Torkkeli Knuutinpoika arkkipiispalle pergamenttilehden, ja asetti
-kynttilät häntä lähemmäksi.
-
-Vastaanottaessaan lehden, vapisivat ylpeän vangin kädet, ja lukeminen
-oli hänelle huomattava rasitus; kuitenkin näytti siltä kuin hänen
-voimansa ja uhkansa olisi kasvanut mitä pitemmälle hän luki, mutta
-luettuaan loppuun hymyili hän ivallisesti ja rutisti pergamentin
-kädessään. "Jättäisinkö kostamatta häväistykseni", huusi hän,
-"sitoisinko itse kieleni, ettei se saisi julistaa teille iankaikkista
-kuolemaa ja kirousta -- luopuisinko viimeisestä maallisesta
-puolustusaseestani -- alistaisinko pyhän kirkon oikeuden maallisen
-itsevaltiaan mielisuosion alaiseksi! Ei, kuningas Eerik Eerikinpoika!
-Minä olen vielä voideltu ja vihitty arkkipiispa, jolla on oikeus
-siunata tai kirota se kruunu, jota kannat. Näissä kahleissanikin minä
-voin yhdellä sanalla pudistaa kruunun sinun päästäsi. Minun ruumiini on
-sinun vallassasi, tyranni, mutta elävän Jumalan nimessä, ei kuitenkaan
-minun vapaa kuolematon henkeni. Ennenkuin minä suostun yhteenkään
-näistä kohdista, saat sinä pyöveliesi kanssa riistää joka jäsenen minun
-ruumiistani irti, niinkuin minä tällä helvetinsopimuksella rikkirevin
-kaiken yhteyden sinun ja tämän maailman itsevaltiaiden kanssa." Näin
-sanottuaan hän repi rikki asiakirjan kuninkaan nähden, ja heitti
-palaset lattialle polkien niitä niin että kahleet kalisivat.
-
-"Mielipuoli!" huusi kuningas katkeroituneena. "Jää sitten vankilaasi
-ja uhmaile minua siellä kuolinpäivääsi saakka! Minä en vapauta
-sinua sieltä ennenkuin sinä olet valallasi vahvistanut jokaisen
-sanan jonka nyt jalkoihisi poleksit, vaikka senvuoksi joutuisinkin
-satakertaa paavin pannaan." Tämän sanottuaan kuningas vetäsi kiivaasti
-kellonnauhasta. Ritarisalin ovi avattiin, ja alimarski ilmestyi ovelle.
-"Vahdit!" käski kuningas. "Vanki viedään takaisin vankilaan."
-
-Salakammiosta kuuluva kovaääninen puhuminen oli herättänyt
-levottomuutta kuninkaan ritareissa ja hovimiehissä, jotka tiesivät
-hänen olevan melkein yksin peloittavan valtiovangin kanssa. Kun ovet
-nyt avattiin, kiirehtivät kaikki sinne kuin peläten onnettomuuden
-tapahtuneen.
-
-"Takaisin!" käski kuningas, ja kaikki tottelivat. Mutta ritarisalin
-ovi jäi puoleksi auki, ja ennenkuin vahdit saapuivat vankia hakemaan
-oli arkkipiispa Grand tehnyt uskaliaan päätöksen. Hän sieppasi äkkiä
-krusifiksin, johon hän niin kauan oli tuijottanut, ja tämä pyhä merkki
-kädessään, jota kaikkien täytyi kumartaa, hän astui pitkin, voimakkain
-askelin keskelle ritarisalia; siellä hän pysähtyi ja kääntyi äkkiä
-kuninkaaseen päin, joka seisoi hämmästyneenä tätä näkyä katsellen
-kynnyksellä ja näytti juuri aikovan käskeä vankia kiinniottamaan.
-
-"Anathema!" [anathema = kirous] huusi arkkipiispa hirvittävällä äänellä
-ja kohotti kahlehdituilla käsillään krusifiksin. "Tanskan kuningas
-Eerik Eerikinpoika! Minä lausun kirouksensanan sinun ylitsesi. Minä
-julistan sinulle ja jokaiselle täällä läsnäolevalle kristitylle, että
-sinä olet laskettu kirkon suureen pannaan" --
-
-"Mitä? Häpeämätön! Ottakaa hänet kiinni -- kapula suuhun!" huusi
-kuningas astuen kynnyksen yli.
-
-"Anathema!" huusi arkkipiispa vieläkin kovemmin. "Joka koskee minuun,
-hän on kirottu. Sinä olet poistettu uskovaisten yhteydestä. Kuningas
-Eerik, sinun valtasi ei ulotu enää ainoaankaan kristittyyn. Pyhän
-virkani voimalla, ja pyhän Paavalin apostolisella vallalla, jätän
-minä sinut, Jumalan ja kirkon vihollisena, perkeleelle ja lihan
-turmelukselle." Sen sanottuaan hän viittasi krusifiksilla kolmisäteisen
-salamanmerkin ilmaan ja loi ympärilleen leimuavan katseen.
-
-Kaikki seisoivat kuin kivettyneinä pelästyksestä. Kuningas aikoi
-taas puhua, mutta hän oli valahtanut kuolonkalpeaksi, ja suuttumus
-näytti tukahuttaneen hänen äänensä. Ennenkuin hän tointui puhumaan,
-alkoi arkkipiispa taas huutaa kovalla äänellä, kääntyen ritarien ja
-hoviseurueen puoleen. "Paetkaa kristityt! Jättäkää tämä ruttotautinen!
-Elkää saastuttako sielujanne kanssakäymisellä tämän kirotun kanssa!
-Kirottu on se käsi, joka antaa hänelle ravintoa -- kirottu se palvelija
-joka kantaa hänellä vettä tai hänelle tulta laittaa -- kirottu se
-kieli, joka häntä sanoilla lohduttaa, niinkauan kuin hänen sielunsa on
-saatanan hallussa. Sen, joka vielä kymmenen päivän kuluttaa palvelee
-tai tottelee tätä kirkon vihollista, luovutan minä hänen kanssaan
-saatanalle ja lihan turmelukselle, että henki autuaaksi tulisi Herramme
-Jeesuksen tulemisen päivänä. Amen!" Tämän sanottuaan hän kumarsi,
-suuteli krusifiksia ja ojensi sen linnankappalaiselle, joka vapisevana
-seisoi häntä lähinnä kuninkaan miehistä, ja nyt polvistuneena tuskaisen
-näköisenä painoi tätä kamalasti väärinkäytettyä siunauksen merkkiä
-sydämelleen. "Ja nyt, pannaanjulistettu kuningas!" lisäsi arkkipiispa,
-riemuitsevilla kasvoillaan ylpeä marttyyrinilme, repäisten samalla
-vaipan laihalta rinnaltaan. "Anna nyt, jos uskallat, pyöveliesi
-rikkirepiä sen kirkon voidellun, joka julisti sinulle Herran tuomion.
-Minun ruumiini on kyllä sinun vallassasi; mutta Jumalan on henki, ja
-hänen on valta ja voima nyt ja iankaikkisesti."
-
-Salissa vallitsi kuolonhiljaisuus. Hämmästyneiden ritarien kasvoilla
-ilmeni mitä suurin pelko, ja heidän katseensa oli tuskallisen
-osanottavasti kiintynyt heidän pannaanjulistettuun kuninkaaseensa.
-Näytti hetkeksi siltä, kuin pannansäde todellisen salaman voimalla
-olisi sattunut nuoreen kuninkaaseen ja lamauttanut hänen voimansa;
-hän oli horjahtanut taapäin, ja piteli kiinni ovenpielestä; mutta
-nyt hän kokosi kaiken voimansa ja astui varmoin askelin ritariensa
-joukkoon. "Kuninkaanmurhaaja seisoo keskellämme ja tahtoo jättää meidät
-perkeleelle, jonka oma hän itse on", huudahti hän mitä kiivaimman
-vihan vallassa. "Se, joka itse on tuomittu, uskaltaa julistaa Jumalan
-tuomioita ihmisille. Tänä onnettomana pyhän Cecilian yönä huutaa minun
-isäni veri maasta, syyttäen tätä pahantekijää Jumalan valtaistuimen
-edessä. Jo aikoja sitten olisi pyöveli saanut katkaista hänen kaulansa,
-ja nyt hän tahtoo täällä tuomita ja kirota meidät; hän tahtoisi murhata
-minun kuninkaallisen sieluni, jos se olisi hänen vallassaan; mutta ei,
-jokainen sana, jonka hän on sanonut, on kuollut ja voimaton; hänen
-kirouksensa sinkoaa takaisin hänen syylliseen päähänsä. Pyhä isä
-tuomitkoon asiamme; vain sen pannan, jonka kristikunnan isä vahvistaa,
-tunnustaa Tanskan kuningas päteväksi. Pois petturi!"
-
-Ritarit ja hovimiehet näyttivät nyt vasta nämä kuninkaan sanat
-kuultuaan uskaltavan hengittää; he katselivat häneen luottamuksella ja
-rakkaudella, mutta näyttivät vielä kuitenkin epäröivän, eikä kukaan
-näyttänyt uskaltavan ryhtyä peloittavaan vankiin, joka seisoi ylpeänä
-heidän keskellään, ja näytti kopeilevan siitä henkisestä vallasta,
-jolla hän vielä kahlehdittunakin voi hallita.
-
-"Pois pahantekijä!" toisti kuningas. "Hän ei näe päivänvaloa ennenkuin
-hän on peruuttanut tämän tehottoman pannan. Vahti! Henkivartijat! Miksi
-viivyttelette? Ovatko tämän petturin sanat lamauttaneet teidät? Ettekö
-uskalla totella kuningastanne?"
-
-Vahdit ja henkivartijat ympäröivät nyt arkkipiispan kuitenkin
-huomattavan levottomina. Peloittava vanki jäi liikkumattomana
-seisomaan, katse suunnattuna kattoon, eikä kukaan uskaltanut vielä
-käydä häneen käsiksi. Mutta silloin alkoi kuningas taas puhua.
-"Vielä minä kannan kruunua ja valtikkaa", huudahti hän, "ja minä
-tahdon suojella itseäni ja uskollisia alamaisiani tältä hirviöltä.
-Minä olen vannonut isäni verisen pään ääressä suojella kruunun ja
-majesteetin loukkaamattomuutta, tulkoon hyökkäykset hengelliseltä tai
-maalliselta taholta, ja -- kaikkien pyhimysten nimessä -- minä aijon
-sen valani pitää. Jos Tanskan uskollinen kansa ja sen jalo ritaristo
-ei tahdo pelkäämättä auttaa minua taistelussani totuuden ja oikeuden
-puolesta, niin on tanskalainen uskollisuus tästälähin joutuva pilkan
-esineeksi ja tanskalainen rohkeus ivan alaiseksi. Tekö olisitte
-uskollisia, urhokkaita Tanskan miehiä, jotka annatte mielipuolen
-majesteettirikoksentekijän solvata kuningastanne?"
-
-Nyt näytti viimeinenkin pelko ja epäilys kadonneen hänen ritareistaan
-ja hovimiehistään. Meluavat hyväksymishuudot kaikuivat salissa.
-Turhaan arkkipiispa koetti saada ääntään kuuluviin. Suuttumus häneen
-oli yleinen, ja vähääkään arastelematta tarttuivat nyt vahdit häneen
-viedäkseen hänet takaisin vankilaan. Mutta ennenkuin he ehtivät ovelle,
-avattiin se, ja prinssi Kristoffer sekä Brandenburgin markkreivi
-paavillinen lähettiläs keskellään astuivat sisään, hengellisen ja
-maallisen seurueensa saattamina. Kaikki säpsähtivät nähdessään
-kookkaan, muukalaisen prelaatin. Tämä astui ylpeänä prinssin ja
-markkreivin edellä, tervehtien ääneti ja itsetietoisesti kuningasta
-ja ritaristoa, luullen hyväksymishuutojen, jotka kaikuivat hänen
-sisääntullessaan, mutta nyt äkkiä vaikenivat, tarkoittaneen häntä;
-hän näytti säpsähtävän huomatessaan kahlehditun, sistersiennipukuisen
-vangin, jota oltiin poisviemässä. Hän viittasi, ja vartijat astuivat
-syrjään. Vangittu arkkipiispa tunsi äkkiä olevansa vapautettu
-sotilaitten lujista käsistä. "Gloria in exelsis!" [= kunnia
-korkeudessa] huusi Grand kohottaen kahlehditut kätensä ja polvistui
-kardinaalin jalkoihin. -- "Ole siunattu, sinä Herran sanansaattaja!"
-jatkoi hän latinaksi. "Katsokaa miten arkkipiispaa Tanskassa
-kohdellaan! Katso ja tuomitse pyhän Isän nimessä, sinä hänen ylhäinen
-lähettinsä! Minä olen pyhän virkani nojalla julistanut tämän julkean
-kuninkaan kirkon pannan, koska hän on uhmaillut Jumalan lakia ja
-kanoonista oikeutta. Teidän ylhäisyytenne, vahvistakaa se pyhän isän
-nimessä, tai saatte nähdä arkkipiispa Grandin kuolevan tähän teidän
-jalkoihinne suuttumuksesta ja häpeästä."
-
-"Nouse ylös, kunnianarvoisa veli, ja ole turvassa!" vastasi Isarnus
-myöskin latinaksi ja auttoi polvistuvan arkkipiispan nousemaan
-"Minä tuon mukanani hänen pyhyytensä valtakirjan: _Cum Ecclesia
-Dacianan_ constutionin julkaisemiseen. -- Lukekaa tämä asiakirja maan
-kielellä kuninkaalle ja hänen miehilleen, arvoisa apotti Magnus!"
-Näin sanoen hän ojensi paavillisella sinetillä varustetun, suuren
-pergamenttikirjeen Esromin vanhalle apotille, joka oli saattanut hänet
-tänne. Apotti avasi sen vapisevin käsin, mutta silmättyään siihen,
-valahti vuolas kyynelvirta hänen kurttuisille poskilleen. "Minä en
-voi", änkytti vanhus, "hän on minun herrani ja kuninkaani. Minä
-vannotan teitä, herra, armiaan Jumalan nimessä, elkää käyttäkö sitä
-valtaa, mikä teille tässä on annettu, meidän kuninkaamme ja maamme
-turmioksi! Tämä asia vaatii mitä tarkinta miettimistä; tämä valtakirja
-ei myöskään ole pätevä." Nämä viimeiset sanat hän sanoi latinaksi, ja
-kardinaali näytti säpsähtävän.
-
-Paavillisen lähettilään äkillinen esiintyminen näin tärkeänä hetkenä,
-hänen outo ulkonäkönsä sekä hänen salaperäinen käytöksensä ja vieras
-kieli, jota puhuttiin, oli taas lamauttanut kaikki tuskallisella
-pelolla, saattaen jokaisen sanattomaksi. Itse kuningaskin näytti
-hetkeksi kadottaneen varmuutensa kun kaikkien huomio oli kääntynyt
-tähän peloitta vaan vieraaseen. Nyt astui kuningas pari askelta
-eteenpäin ja aikoi muutamin voimakkain sanoin osoittaa olevansa täällä
-valtias; mutta samassa riisti kahlehdittu arkkipiispa asiakirjan apotin
-vapisevasta kädestä. "Tässä on paavillisen pannan ja interdiktin
-valtakirja", huusi hän. "Herra olkoon kiitetty! Hänen tuomionsa on
-vanhurskas. Pankaa täytäntöön valtakirjanne, kunnianarvoisa herra!
-Anathema ja kirkon kirous kuninkaan ja tämän hänen rikostoverinsa
-ylitse!" Näin sanoen hän kohotti kahlehditun kätensä sekä kuningasta
-että prinssi Kristofferia kohti, jota tämä äkkinäinen ja odottamaton
-kohtaus näytti suuresti pelästyttäneen.
-
-"Ei sanaakaan enää täällä, pikaisen kuolemanrangaistuksen uhalla,
-julkea konna!" huudahti kuningas voimakkaalla äänellä katkerimman
-suuttumuksen valtaamana. "Henkivartijat, viekää mielipuoli pahantekijä
-vankilaan! Poistukaa kaikki täältä! Me tahdomme valtaneuvostossa tutkia
-minkä valtakirjan nojalla tämä herra voi neuvotella Tanskan kuninkaan
-kanssa. Kun hän haluaa ja se on meille soveliasta, vastaanotamme me
-hänet salakammiossamme." Näin sanoen kuningas poistui salakammioonsa.
-Ei kuulunut ainoaakaan sanaa ritarisalista; itse arkkipiispakin näki
-parhaaksi vaieta, kun kaksi henkivartijaa vartijoiden kanssa astuivat
-esiin viedäkseen hänet ulos salista. Kaikki ritarit ja hoviherrat,
-samoinkuin prinssi Kristoffer seurueineen poistuivat ääneti sieltä.
-Vain vartiossa olevat henkivartijat jäivät jälelle; he tarttuivat
-keihäisiinsä ja asettuivat tavallisille paikoilleen kuninkaallisten
-huoneiden oville. Myöskin apotti Magnus oli poistunut salista,
-joten kardinaali Isarnus seisoi nyt melkein yksin keskellä lattiaa
-amanuensinsa ja tulkkinsa kanssa. Hän katseli ihmetellen ympärilleen,
-äkkiä tyhjentyneeseen saliin. Sitten vasta kun hän tulkkinsa kautta
-oli ilmoittautunut henkivartiopäällikölle ja pyytänyt päästä kuninkaan
-puheille, vastaanotettiin hänet niillä kunnianosoituksilla, jotka
-paavillisen lähettilään arvo-asema vaati. Hänet ilmoitettiin heti,
-ja vähän senjälkeen oli hänellä tulkkinsa avulla salainen keskustelu
-kuninkaan kanssa.
-
-
-
-
-VIIDES LUKU
-
-
-Äskeisen tapahtuman johdosta olivat kaikki mitä suurimmassa
-jännityksessä, ja linnassa vallitsi tuskastuttava hiljaisuus.
-Muukalainen prelaatti poistui kuninkaan salakammiosta vasta myöhään
-yöllä. Kuningas ei näyttäytynyt; mutta hänen käskystään oli
-hovisääntöjä mitä ankarimmasti noudatettava. Vieraalle kardinaalille
-ja hänen seurueelleen varustettiin huoneet pitempiaikaista oleskelua
-varten; häntä kunnioitettiin kuin ruhtinaallista vierasta.
-Ruotsalaisten lähettiläiden matka siirrettiin. Seuraavana päivänä
-oli taas kuninkaalla pitempi salainen keskustelu paavillisen
-lähettilään kanssa. Tämän herran oleskelu linnassa ja hänen peloittava
-valtakirjansa oli karkoittanut kaiken hauskuuden ja iloisuuden sieltä.
-
-Drotsi Åke ei ollut vielä seuraavanakaan iltana palannut Stig-marskin
-vangittuja tyttäriä saattamasta Hän oli onnellisesti saattanut heidät
-Vordingborgin kuninkaankartanoon; mutta aikoessaan ratsastaa heidän
-jälestään holvattuun porttikäytävään, oli hänen päälleen hyökätty
-takaapäin; tuntematon käsi oli haavoittanut häntä vaarallisesti, ja
-hänet kannettiin tiedottomana kuninkaankartanoon. Sillaikaa hänen
-metsästäjänsä turhaan etsivät salakavalaa vihollista, jonka he luulivat
-tunteneensa samaksi pitkäksi, talonpoikaispukuiseksi mieheksi,
-joka pienellä työhevosella ilman satulaa oli usein ratsastanut
-heidän ohitseen, mutta joka aina oli kadonnut yhtä pian kuin oli
-ilmestynytkin, näyttäen arvattavasti salateitä seuranneen heidän
-jälkiään tänne Esromista.
-
-Vordingborgin linnanherra oli hyvin pelästyneenä vastaanottanut
-vaarallisesti haavoitetun ritarin, jonka hän heti tunsi nuoreksi
-drotsiksi, kuninkaan suosikiksi. Heti kun drotsi Åke oli tullut
-tajuihinsa, ilmoitti hän linnanherralle ketä naiset olivat, ja että
-heidät täällä säilytettäisiin valtiovankeina, joiden turvallisuudesta
-hänen tuli vastata. Heidän oleskelunsa täällä oli saatettava heille
-niin mukavaksi kuin mahdollista oli tällaisissa olosuhteissa.
-Linnanherra antoi heti sulkea portit ja asetettuaan vartijat
-annettiin vieraitten liikkua vapaasti sisemmällä pihalla. Kuninkaalle
-ilmoitettiin tapahtumasta pikaviestillä.
-
-Sjöborgissa rauhoittui mieliala kun kuningas kolmantena päivänä
-ilmestyi päivällisille, missä hän rauhallisen ja iloisen näköisenä
-istui veljensä Kristofferin ja paavillisen lähettilään välissä. Heidän
-salaiset keskustelunsa näyttivät aikaansaaneen rauhallisen käänteen,
-ja luotettiin kuninkaan laajoihin tietoihin ja valtioviisauteen.
-Sanottiin paavillisen lähettilään erinomaisesti viihtyvän pohjoisessa
-ilmanalassa: eikä hänelle olisi vastenmielistä kokonaan asettua tänne,
-sitten kun kuningas oli sopinut paavillisen hovin kanssa, ja Lundin
-arkkipiispan istuin Jens Grandin erotettua joutuisi avonaiseksi.
-Arveltiin kuninkaan keskustelun salaperäisen Isarnuksen kanssa
-etupäässä koskeneen arkkipiispan viraltapanoa ja hänen omavaltaisen
-pannaanjulistuksensa peruuttamista, ja toivottiin varmasti kardinaalin
-suostuvan näihin arkkipiispan vapauttamis-ehtoihin, ennenkuin kuningas
-täytti paavilliset vaatimukset. Kului muutamia päiviä, eikä ratkaisevaa
-päätöstä näyttänyt syntyvän. Vangitun arkkipiispan asemassa ei
-tapahtunut minkäänlaista muutosta: häntä vartioitiin tarkasti.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Huolimatta siitä, ettei kuningas itse eikä hänen uskolliset miehensä
-pitäneet katkeroituneen arkkipiispan pannaanjulistusta pätevänä,
-ennenkuin paavi sen oli muodollisesti vahvistanut, oli tämä
-hämmästyttävä teko kuitenkin tapahtunut ja niin julkisesti, ettei
-se voinut jäädä kansalle tuntemattomaksi. Pian kierteli huhu ympäri
-maan pelästyttäen väestön. Uhkaukset niille, jotka eivät kymmenen
-päivän kuluessa kieltäytyneet kuningasta auttamasta ja hänen kanssaan
-seurustelemasta, huolestutti useita heikkosieluisia; ja näinä päivinä
-pakeni moni kuninkaan palvelija ja sotamies Sjöborgista. Ne jutut,
-joita kerrottiin hengellisen vangin noitumistaidosta, lisäsivät
-vielä enemmän hänen vartijoidensa pelkoa. Kuullessaan öiseen
-aikaan vähänkin omituisemman äänen vankilasta, hiipivät vartijat
-paikoiltaan, ja töin tuskin rohkeimmat sotilaatkaan uskalsivat viipyä
-oven ulkopuolella, missä he usein väräjävin äänin lauloivat urheita
-sotalauluja rohkaistakseen itseään. Vankia vartioitiin yhä tarkemmin,
-sillä hyvin huolestuttava huhu oli tehnyt tämän valppauden vieläkin
-tarpeellisemmaksi. Muutamat Gilleleijestä olevat kalastajat, jotka
-olivat tuoneet kaloja Sjöborgiin, olivat kertoneet keittiössä nähneensä
-erään oudon laivan purjehtivan edestakaisin rannikolla. Miehistönä
-näytti olevan kalastajia, jotka päivin askartelivat pitkääsiimaa ja
-koukkuja laskien; mutta öisin he hiipivät maihin, ja usein nähtiin
-valepukuisen ritarin ja epäilyttävän näköisten miesten hiipivän linnan
-lähistöllä. Nämä huhut eivät olleet joutuneet kuninkaan eikä marskin
-korviin, mutta kuitenkin annettiin käsky, että vankilan vartijoita oli
-lisättävä kaksinkertaisesti, ja linnanvoudin tuli hengellään vastata
-vangin varmasta vartioimisesta. Kansa uskoi, että kuningas aikoi nyt
-tuomita hänet kuolemaan ja antaisi teloittaa hänet.
-
-Pelästyneen ja suuttuneen näköisenä sekä väsyneenä kokonaisen yön
-valvomisesta, astui linnanvouti eräänä aamuna alas vankilatornista,
-avaimet kädessään. "Kaikki ihmiset ovat kun riivattuja", mutisi hän.
-"Minä saan tässä valvoa kuoliaaksi tuon kirotun saatanan tähden."
-
-"Niin, enkös sitä jo sanonut, isäntä? Hän saattaa lopulta meidät kaikki
-hulluiksi", kuuli hän iloisen, tutun äänen sanovan, ja Martti Madsven
-seisoi hänen edessään hämärän porraskäytävän alipäässä.
-
-"Martti, senkin hullu maankuleksija, sinäkö siellä olet?" huudahti
-linnanvouti. "Missä ihmeessä sinä olet ollut? Sanottiin sinun tulleen
-hulluksi, ja nyt ne ovat täällä kohta hulluja jok'ikinen, toinen
-toisensa jälestä livistää tiehensä. -- Puhu, mies! Missä pahuksen
-pesässä olet sinä piileskellyt?"
-
-"Voi, rakas isäntä!" huokaili Martti. "Kiittäkää te pyhää Hubertia
-siitä, että olette niin hurskas ja siivo! Elkää tuomitko minun laistani
-vaivaista maailmanlasta, joka on saanut kärsiä kovia vaivoja syntiensä
-tähden! Olettehan te huomannut, että minä aina laulan ja tanssin,
-enkä ole näihin asti pientä humalaakaan kammonnut. Mutta pyhän Veitin
-päivänä täytyy olla varuillaan. -- Jumalattomuuteni rangaistukseksi
-riivasi minut humalapäisenä tuo onneton pyhän Veitintanssi, ja minä jo
-luulin olevani pakoitettu tanssimaan koko vuoden, joka ennen on niin
-monelle syntisraukalle sattunut. Mutta olisittekohan te tai joku muu
-hurskas ihminen rukoillut minun puolestani: sillä minä pääsin siitä
-parissa viikossa. Mutta koko tänä aikana minä en ole tiennyt mistään
-mitään, minä olen vain tanssinut ympäri maata, niin että tuskin enää
-koossa pysyn."
-
-"Vai niin!" vastasi linnanvouti ja loi häneen epäluuloisen katseen.
-"Sitäkö tautia olet sairastellut? Se on hyvin harvinainen tauti, ja
-monet väittävät sen olevankin vain puhetta ja taikauskoa."
-
-"Rakkahin isäntä! Ettekö te muista miten Klaus Pelimannin kävi viime
-vuonna? Hän ei lakannut tanssimasta ennenkuin kaatui kuolleena
-Sjöborgin kadulle."
-
-"Niin, se oli kyllä totta. Hän tuli todellakin hulluksi pyhän Veitin
-päivänä. Mutta ethän sinä Veitin päivänä tehnyt koiranjuoniasi ja
-juossut pois tornista vartijoiden luota. Puhu suoraan, Martti!
-Etkö sinä ole antanut piispan viekotella itseäsi juoksemaan hänen
-asioillaan? Näenpä kyllä, että olet aikalailla juoksennellut ympäri,
-ja jos nyt haluat tulla hirtetyksi palveluksistasi, niin tuletpa juuri
-aikanaan tänne. Sekä kuningas että marski ovat täällä, ja minkä toinen
-tuomitsee, sen panee toinen heti täytäntöön."
-
-"Rakas, hyvä isäntä! Mitä ajattelettekaan minusta?" vastasi Martti
-ja oli olevinaan hyvin kauhistuneen näköinen. "Jos minä olisin
-juoksennellut tuollaisen maankavaltajan asioilla, niin olisinhan
-pähkähullu kun nyt tulisin tänne hirtettäväksi. Ei, senhän te toki
-ymmärrätte, isäntä, etten minä ole niin kirotun tyhmä. Totta puhuen,
-minä olin sinä ihana aikatavalla päissäni; en nyt varmasti muista
-oliko silloin pyhän Veitin päivä; mutta siitä saakka en ole ollut
-selväpäinen. "-- Minä olen, kuten jo sanoin, kierrellyt maita kuin
-hullu. Nyt vasta olen vähän selvinnyt ja löysin taas tien Sjöborgiin.
-Täällähän kuningas ja piispa kuuluvat aivan hurjasti riidelleen.
-Sanokaa vain, jos voin olla teille joksikin avuksi! "-- Minä
-tahtoisin nyt suurimmalla halulla taittaa piispalta niskaluun, jos
-vain sillä voisin pelastaa kuninkaan ja maan. Jos te epäilette minun
-rehellisyyttäni, niin pyytäisin vain hakea tavarani ja sanon sitten
-nöyrimmästi teille hyvästi!"
-
-"Ei, jää sinä tänne, niinä luotan sinun rehellisiin kasvoihisi,
-Martti!" sanoi linnanvouti nopeasti ja loi häneen terävän katseen.
-Samassa näytti rohkea ajatus välähtäneen hänen hätääntyneen
-pyövelinsielunsa läpi. "Sinä et ole milloinkaan ollut minulle
-tarpeellisempi kuin juuri nyt. Minun uusi keittäjäni on myöskin
-karannut; minulla on enää jälellä vain yksi vartija. Minun täytyy itse
-ehtiä kaikkialle."
-
-"Eihän sellaista voi vaatia keltään kristityltä ihmiseltä, isäntä.
-Tuskinpa paholainenkaan ottaisi sitä niskoilleen."
-
-"Päihtynyt ja hullu, sinä varmasti olet", mutisi linnanvouti ja katseli
-häntä yhä tarkasti. "Hm! Enpä ole tätä ennen kuullut päihtymyksen
-niin kauan kestävän. Pyhän Veitintanssi? Se on sairautta niinkuin
-muukin hulluus; mutta sairautensa on kullakin ihmisellä -- ja mitä
-siinä tilassa tekee, siitä ei kykene vastaamaan. Hm! Koska nyt taas
-olet selvinnyt, Martti, niin minä otan sinut palvelukseeni. Päivin
-sinua tarvitaan keittiössä -- ja öisin -- no niin, siitä voimme puhua
-myöhemmin. Vanha vartijamme Matti ei enää kelpaa mihinkään! Hän on nyt
-saanut sisarenpoikansa avukseen, mutta minä en luota myöskään heihin;
-ja nuo pöllöt sotamiehet pelkäävät tulevansa hulluiksi tai noidutuiksi."
-
-"Jos voin auttaa teitä yövalvomisessa, niin teen sen mielelläni", sanoi
-Martti. "Minä niin kernaasti teen hiukan kiusaa piispalle. Mutta enpä
-vain kehoittaisi teitä panemaan minua hänen huonevartijakseen. Sillä
-jos pyhän Veitintanssi saisi minut taas valtoihinsa, niin minä voisin
-tanssia hänet kuoliaaksi. Se on jonkinlaista vetotautia, niinkuin
-tiedätte, ja jos minä silloin saan jonkun käsiini, niin niinä voin
-kuristaa hänet hengiltä."
-
-"Hyvä on, Martti, en minä sitä pelkää. Olethan sinä nyt aivan terve
-ja järjissäsi", murisi linnanvouti ilkeästi hymyillen. "Minun täytyy
-saada jokin ihminen avukseni, muuten tulen itse hulluksi. Toinen
-onnettomuus seuraa toista. Kuningas on kiivas, eikä hän välitä paljon
-junkkari Kristofferistakaan. Ja paljonko tässä tarvitaan ennenkuin
-joutuu onnettomuuteen kun on paholaista vartioitava ja siitä ankaroille
-herroille tili tehtävä. Nyt ne lisäksi alkavat juoruilla tuosta
-kirotusta laivasta Gilleleijessä, joka siellä purjehtii edestakaisin
-tahtoen auttaa piispaa pakenemaan."
-
-Martti kalpeni. "Herra varjelkoon! Kuka sellaista puhuu?" huudahti
-hän hätäisesti. "Totisesti, te olette oikeassa, isäntä, paras on olla
-varuillaan. Mutta hullua koiraa on yhtä vaarallista päästää irti kuin
-sitoa."
-
-"Minä saan maksaa hengelläni, jos hän pakenee, Martti, sen on kuningas
-minulle kaikkeinarmollisimmasti ilmoittanut. -- Kuninkaan väen pitäisi
-vartioida häntä, mutta minä en luota heihin. Minä kulen täällä aina
-henkihieverissä. Nyt minä tahdon luottaa sinuun, tule mukaani!" Näin
-sanoen hätääntynyt linnanvouti tarttui häntä käsipuoleen ja veti hänet
-mukanaan pihan yli keittiöön. Oli kaunis, kirkas talviaamu. Edellisenä
-yönä oli ollut siksi kova pakkanen, että osa Sjöborgin järveä oli
-jotensakin vahvaksi jäätynyt. Kun linnanvouti ja kokki astuivat
-pihan yli, näkivät he kuninkaan metsästäjien ja hevosten odottavan
-linnanportaiden edessä, minne myöskin kuninkaalliset vaunut ajettiin.
-"Minne nyt on matka?" kysyi linnanvouti.
-
-"Me lähdemme ajometsästykselle kuninkaan kanssa Tikjöbiin", vastasi
-eräs metsästäjistä. "Suuri Rooman herra aikoo Esromiin; hän ajaa
-hiljaa, tai on hänet sinne käsin kannettava."
-
-"Milloinka te palaatte?" kysyi linnanvouti. "Sitä minä en tiedä",
-vastasi metsästäjä. "Huomenna ainakin me menemme kuninkaan kanssa
-Esromiin. Sanovat siellä silloin olevan tärkeän neuvottelun."
-
-"Silloin on tuon tornissaistujan elämä tai kuolema kysymyksessä",
-mutisi linnanvouti viitaten vankilatorniin. Martti-kokki tuli
-tarkkaavaiseksi ja pysähtyi; mutta kun samassa linnanrappusille johtava
-ovi avattiin, ja kuningas, prinssi Kristoffer, sekä myöskin marski,
-molemmat ruotsalaiset herrat ja joukko ritareita, nousivat ratsujensa
-selkään, kiirehti Martti keittiön ovelle, minne hän jäi puoleksi
-piiloutuneena seisomaan. Kuningas ja hänen seurueensa odottivat
-hiljaa, ja palvelijat kumartivat syvästi kun myöskin kardinaali
-Isarnus famuluksensa ja hengellisen seurueensa saattamana astui alas
-linnan portaita, asettuen kuninkaallisiin vaunuihin. Metsästystorvien
-iloisesti soidessa ratsasti seurue ulos linnanportista, kuningas
-ja kreivi Henrik etumaisina. Martti-kokki jäi seisomaan keittiön
-ovelle. Hän oli katsellut ihaillen ja pelokkaasti nuorta ritarillista
-kuningasta, ja hän näytti sydämessään kamppailevan salaista taistelua,
-katseensa siirtyessä kauniista pois ratsastavasta kuningasnuorukaisesta
-synkkään vankilatorniin, mistä hän luuli kuulevansa etäisen,
-tukahutetun huokauksen. Hän ei kuullut, vaikka linnanvouti jo pari
-kertaa oli kutsunut häntä. Nyt hän karkeasti kiroillen huusi häntä
-uudelleen. Kokki pyyhkäsi nopeasti kädellään kasvojaan, ja alotti
-sitten kimakalla äänellään yhden iloisimmista kansanlauluistaan,
-astuessaan nauraen ja leikkiä laskien väen luo keittiöön. Jälellä
-olevan osan päivästä oli Sjöborgin linnassa hiljaista kuin luostarissa.
-Illemmalla näytti linnanvouti olevan harvinaisen hyvällä tuulella
-ja hän kestitsi kotiutunutta Martti-ystäväänsä pikarillisella hyvää
-viiniä, jonka oli hakenut kuninkaan matka varastosta. Ennenkuin hän
-istui juomapöytään, oli hän itse käynyt tarkastamassa, että vaarallinen
-valtiovanki oli hyvässä tallessa, katsoen myöskin että vanha
-tornivartija ja hänen toverinsa sekä vartijat vankilanoven ulkopuolella
-olivat paikoillaan. Kun hän oli vahvistanut itseään muutamalla
-pikarillisella viiniä, alkoi hän huojentaa huoliaan kokille: "Minä olen
-onneton mies", huokaili hän, "minä en ole saanut unta silmiini kolmeen
-yöhön. Joka kerta sulettuani silmäni tuntuu minusta kuin piispa olisi
-paennut ja minä heiluisin hirsipuussa. Eipä taida olla kuninkaallakaan
-parempaa oloa", jatkoi hän, "jos hän nyt tuomitsee hänet, paavia ja
-papistoa kuulematta, niin joutuuhan itse ja koko maa onnettomuuteen; ja
-yhtä hullua en, jos hän pääsee täältä elävänä. -- Uneksinpa eräänä yönä
-piispan hirttäytyneen kaularautaansa; oi, Jumal' auttakoon, se olisi
-ollut hyvä!"
-
-"Olipa se hurskas toivomus, isäntä!" vastasi Martti. "Taitaisittepa
-kernaasti olla hiukan avuksikin jos vain saisitte unenne toteutumaan?
-Tietysti, rakas isäntä, kaikessa hurskaudessa ja rauhassa, enkä
-minä ainakaan moittisi teitä siitä: olisihan se teidän asemassanne
-hätäpuolustus, sekä suuri hyvänteko maalle ja valtakunnalle -- eikö
-totta?"
-
-"Oletko hullu, Martti! Sen saisin maksaa hengelläni", mutisi
-linnanvouti. "Minun puolestani hän saa hirttää itsensä milloin haluaa,
-kunhan vain minä en siitä tiedä. Jospa joku kunnon ystävä häntä
-hiukan avustaisi. -- No, niin, se voisi, niinkuin jo sanoit, pelastaa
-maan ja valtakunnan suuresta onnettomuudesta, ja sillä voisi ansaita
-suuren kuninkaallisen palkinnon. Mutta kiitänpä Jumalaani ja Luojaani,
-jos tässä voin oman henkeni pelastaa. -- Jospa löytäisin edes yhden
-luotettavan ihmisen, joka uskaltaisi olla vartioimassa häntä tänä yönä,
-niin saisin nukkua rauhallisesti. Uskaltaisitkohan sinä, Martti?"
-
-"No miksi en minä, kunhan vain saan hyvän maksun. Jos hän alkaisi olla
-minulle liian vaivaksi, niin helppohan hänelle on antaa korville, eikä
-sitä kukaan huomaa."
-
-"Oletko tosissasi, Martti? Uskaltaisitko todellakin" -- --
-
-"Nitistää hänet hengiltä? Niinkö, isäntä?"
-
-"Hiljaa, enhän minä sitä tarkoittanut. Pyhä Gertrud varjelkoon minua
-yllyttämästä ketään sellaiseen tekoon, vaikka se olisikin koko maan ja
-valtakunnan pelastus, ja josta köyhä mies voisi tulla onnelliseksi koko
-elämänsä ajaksi! -- Ei, en minä sitä tarkoittanut, uskaltaisitko sinä
-antaa minun lukita sinut sinne yöksi hänen kanssaan?"
-
-"Kyliä, yhdellä ehdolla, isäntä?"
-
-"Mikä se olisi?"
-
-"Ettette suutu minulle, ettekä myöskään aseta minua syytteeseen, jos
-ette huomenna tapaisi meitä samassa tilassa kuin tänä iltana --"
-
-"Ole höpisemättä, Martti. Minulle on yhdentekevää millaisina teidät
-tapaan. Minä maksan sinulle kymmenen hopea äyriä jokaisesta yöstä,
-jonka valvot hänen luonaan ja sata viimeisestä -- --"
-
-"Mutta, jos nyt tuo hurskas herra, jollakin taikakeinollaan pääsisi
-pakenemaan, niin kai minua syytettäisiin siitä että hän pääsi
-vapauteen?"
-
-"Ha, ha, oletpa sinä aika irvihammas, Martti!" mutisi linnanvouti,
-ilkeästi nauraen. "Se vapaus, jonka sinä voit hänelle antaa
-senjälkeen kun minä olen lukinnut oven sinun jälkeesi, ei häiritse
-minun yörauhaani. Onhan aivan selvää", jatkoi hän luoden Marttiin
-levottomasti tarkastavan katseen, "että sinun täytyy antaa minun ensin
-tarkastaa vaatteesi tullakseni vakuutetuksi siitä, ettei sinulla ole
-viilaa tai muita työaseita mukanasi? Niihin varovaisuuskeinoihin minä
-olen aina ryhtynyt kun olen pannut jonkun häntä vartioimaan."
-
-"Sehän on selvä. Te olette tunnontarkka mies!" näin sanoen riisui
-Martti takin yltään ja käänsi nurin kaikki taskut. "Mutta tottapuhuen,
-isäntä, se ei käy päinsä. Jos sattuisi taas tuo kirottu pyhä
-Veitintanssi minut riivaamaan" --
-
-"Loruja! Olethan sinä terve ja reipas" --
-
-"Mutta isäntä hyvä, minä olen niin tuittupäinen, ja piispa on minulle
-vihainen vanhoista ajoista asti. Minä olen niin usein häntä härnäillyt,
-niinkuin kyllä tiedätte, ja jos hänen päähänsä pistäisi suututtaa minua
-tai hyökätä kimppuuni ja minä olisin pakotettu puolustamaan, niin
-syntyisi siitä pian sellainen mellakka, että vartijat ja koko talonväki
-joutuisivat jalkeille."
-
-"Ei se mitään tee. Sinä olet rohkea mies, Martti! Tule! Vahdin ei
-tarvitse seisoa liian lähellä ovea häiritsemässä sinun ja piispan
-yörauhaa. Jos joudut hänen kanssaan oppineeseen väittelyyn elämästä
-kuoleman jälkeen -- niin ei sen tarvitse joutua maallikkojen korviin.
-Juo vielä pikarillinen viiniä -- ja tule sitten! Minä tarvitsen rauhaa
-ja piispa myöskin." Martti nyökäytti ja joi.
-
-Jesper Mogensenin karkeilla tekopyhillä kasvoilla oli liettävä hymy
-kun hän lyhty kädessä kulki Martin edeltä ylös vankilanportaita. Hän
-pysähtyi pari kertaa levottomana ja piteli lyhtyä Martin kasvoja
-vasten, joka tyytyväisenä seurasi häntä. "Sinä olet niin tyytyväisen
-näköinen kuin olisit matkalla öisiin kemuihin", mutisi hän. "Astu
-edeltä, minä en siedä sinun tassuttelevan jälestäni."
-
-Martti totteli ja oli hyvin totisen näköinen. "Elkää vain antako
-vahdin aavistaa mitään", kuiskasi hän ja osoitti nuoraa, jonka hän oli
-köyttänyt vyötäistensä ympäri.
-
-Linnanvouti nyökäytti hänelle rauhoittuneen näköisenä. Hän käski vahdin
-poistua kauemmaksi ovelta; sitten hän avasi sen puoleksi ja kurkisti
-lyhdyn avulla sisään. Nähtyään vangin makaavan rauhallisesti, kädet
-kahleissa, työnsi hän Martin sisään. "Hyvää rauhallista yötä!" sanoi
-hän ilkeästi hymyillen ja paukahutti oven kiinni hänen jälestään.
-Hän pani tarkasti telkeet ovelle ja astui alas torninportaita. Lähin
-vartija huomasi hänen usein katsovan taakseen niinkuin pelkäisi hän
-jonkun seuraavan häntä tai niinkuin olisi hänen omien askeltensa
-kaiku herättänyt hänessä epäluuloja. "Typerä saatana!" mutisi hän.
-"Vastatkoon itse teoistaan, -- mitä se minuun kuuluu?"
-
-Kun Martti Madsvend oli työnnetty pimeään vankilaan, jäi hän ääneti
-seisomaan siksi kunnes lukkojen ja telkeiden synnyttämä melu oli
-tauonnut ja hän oli kuullut linnanvoudin rautakantapäiden kumean äänen
-häipyvän porraskäytävään; silloin vasta hän läheni vangin vuodetta
-aikoen puhua; mutta samassa hän kuuli laulua ja kovaäänistä puhetta
-päänsä päältä; vankilan yläpuolella olevassa ullakkohuoneessa vietti
-vanha torninvartija Matti hauskaa iltaa sisarenpoikiensa ja vartijoiksi
-asetettujen nuorten talonpoikien kanssa. Martti jäi ääneti seisomaan
-ja kuunteli. Heidän änkyttävä puheensa ja uninen laulunsa ilmaisi
-hänelle siman ja saksilaisen oluen, jonka hän salaa oli kantanut sinne,
-maistuneen heille makealta. Katossa olevasta kolosta lankesi heidän
-lampustaan valonsäde arkkipiispan vuoteelle, valaisten hänen soikeat,
-kalpeat kasvonsa. Hän makasi silmät ummessa, aivan liikahtamatta, ja
-näytti nukkuvan raskaasti. Martti istuutui kostealle kivipermannolle,
-eikä häirinnyt hänen lepoaan, ennenkuin ullakkohuoneessa juopottelevien
-melu oli lakannut ja hän yön hiljaisuudessa voi kuulla heidän
-kuorsaamisensa. "Nukutteko te, arvoisa herra?" kuiskasi hän nyt ja
-nousi.
-
-"En, sinä Herran uskollinen palvelija!" vastasi arkkipiispa heikolla
-äänellä ja kohotti päätään. "Minä ja Herran kosto olemme vain
-nukkuvinamme siksi asti kunnes aika on herätä ja toimia."
-
-"Nyt on meidän aika livistää tiehemme", jatkoi Martti -- "onko täällä
-kaikki valmiina?"
-
-"Jo aikoja sitten. Sinä viivyit kauan; sekin oli Jumalan tahdosta:
-vielä kahleissanikin minä olin Herran rankaisevana vitsana. Mutta
-kyllä minä melkein varmasti uskoin sinun pettäneen minut tai että olit
-joutunut kiinni --"
-
-"Siis, te kunnianarvoisa herra, luulitte minua ketuksi tai lampaaksi.
-Onko teillä nuoraportaat?"
-
-"Tässä, mutta ole varovainen, Martti. Sido se kiinni paksuimpaan
-rautatankoon; se on lujassa. Ota pois ne toiset, ne ovat viilatut
-poikki -- mutta hiljaa. Kahleet saan itse irroitetuiksi. Sinun viilasi
-oli tylsä; mutta Herra sen teroitti minun kädessäni; hänen enkelinsä
-ovat saattaneet minun viholliseni sekä kuuroiksi että sokeiksi."
-
-"Mutta nyt se vasta vaikein solmu on sidottava, hurskas herra!"
-kuiskasi Martti hymyillen viekkaasti. "Saadaan nyt nähdä auttaako
-Herran enkeli teitä edelleenkin. Ylös ikkunalle lienee hän opettanut
-teidän kiipeämään; mutta alas torninmuurille on kahdeksantoista
-kyynärää, ja sitten on vielä se kirottu linnanmuuri. Linnanhaudan
-ja järven on meidän Herramme toki tälläkertaa varustanut sillalla.
-Katsokaapas tätä nuoraa! Jos minä nyt hirttäisin teidät tähän niin
-voisi minulle siitä onnenpyörä kiepahtaa käsiini: mutta siihen minä
-olen liian hurskas mies. Minä sidon sen vain vetosolmuun, että sitten
-voimme vetästä nuoraportaat jälestämme alas; nyt minä menen ensiksi
-alas auttaakseni teitä. Kas niin, nyt vastaan minä nuoraportaista,
-kunhan te nyt vain voitte pitää itseänne kiinni siinä, kunnes minä
-ulotun teihin alhaalta. Mutta --"
-
-"Jumala kaikkivaltias meitä auttakoon", kuiskasi Grand tuskaisella
-äänellä ja loi iloiseen kokkiin puoleksi epäluuloisen katseen. "Auta
-minut ensin ikkunaan! Minä olen väsynyt ja heikko. No! Mitä sinä
-ajattelet, Martti, kiiruhda ennenkuin saavat meidät ilmi!"
-
-"Minulla on omat epäilykseni, arvoisa herra!" kuiskasi Martti. "Minä
-olen harras kristitty, ja minä tiedän kyllä paavilla olevan minun
-ja kaikkien kristittyjen sielut taskussaan. Te olette pelastanut
-minun henkeni. Katsokaa, senvuoksi minä olen luvannut vapauttaa
-teidät, maksakoon mitä hyvänsä; mutta minä olen myöskin kunniallinen
-tanskalainen mies, ettekä te voi vaatia, että minä teidän tähtenne
-petän maani ja valtakunnan, tai syöksen nuoren, uljaan kuninkaani
-onnettomuuteen. Jos minä olisin aikasemmin nähnyt hänet ja tiennyt
-hänen olevan niin uljaan herran, niin olisinpa tainnut miettiä
-ennenkuin lupasin vapauttaa teidät. Te olette julistanut hänet pannaan
-ja manannut hänet paholaiselle. Mutta siihen hän, Jumal'auta, on liian
-hyvä. Ja jos minä nyt autan teidät vapauteen, niin täytyy teidän luvata
-minulle, pyhän Neitsyen ja pyhän Martinuksen kautta, päästää hänet
-pannasta ja olla tekemättä kiusaa hänelle tai kenellekään tässä maassa."
-
-"Hourailetko sinä, Martti!" huudahti piispa äärimmilleen suuttuneena ja
-hämmästyneenä. "Rupeatko sinä itsevaltiasta jäljittelemään ja minulle
-ehtoja asettelemaan? Jos sinä et pidä minulle antamaasi lupausta, niin
-minä julistan sinut kiroukseen ja iankaikkiseen pannaan."
-
-"Vai niin, arvoisa herra!" kuiskasi Martti ja laskeutui nopeasti alas
-ikkunasta nuoraportaita myöten, pidellen kädessään nuoran riippuvaa
-päätä, millä hän voi irroittaa solmun, joka kiinnitti nuoraportaat.
-"Sanonpa silloin teille hyvästi ja vien nuoraportaat mukanani
-helvettiin."
-
-"Martti, rakas Martti, elä petä minua!" kuiskasi arkkipiispa
-rukoilevalla äänellä ja nousi tuskallisen kiireisesti ylös ikkunaan.
-"Minä en tahdo olla kovempi kuninkaalle tai kellenkään muulle tässä
-maassa, kuin mihin minut Jumala, kirkko ja omatuntoni velvoittavat."
-
-"Peruutatteko siis varmasti hänen pannansa heti kun itse olette vapaa
-ja turvassa?" kysyi Martti, jääden seisomaan nuoraportaille.
-
-"Varmasti, aivan varmasti! Ole nyt vain vaiti ja auta minut täältä!"
-
-"Sitten minä uskon teitä -- aluksi!" kuiskasi Martti ja kiipesi alas
-nuoraportaita. Alin porras oli kuitenkin viiden kyynärän korkeudella
-maasta; mutta nokkela kokki tarttui siihen kiinni käsillään ja hypähti
-alas ilman suurempaa vaivaa. Myöskin arkkipiispa oli pujottautunut ulos
-ikkunasta, ja piteli suurella vaivalla kiinni yhdestä porrasaskeleesta
-hapuillessaan jalallaan toista. Kun hän nosti jalkansa viimeiseltä
-askeleelta, huomasi hän kauhukseen nuoraportaiden olevan liian
-lyhyvien, ja että hän todennäköisesti ruhjoutuisi kuoliaaksi, jos omin
-neuvon koettaisi päästä maahan. "Auta minua, auta minua, Martti!"
-rukoili hän hiljaa. "Armiaan Jumalan nimessä, auta minua!"
-
-"Kyllä, jos kiroatte itsenne alimpaan helvettiin siitä, että pidätte
-sananne, arvoisa herra!" vastasi Martti ja piteli käsiään koholla
-ottaakseen hänet vastaan, jos hän putoaisi.
-
-"Varmasti, kaikkien pyhimysten ja paholaisten nimessä!" änkytti
-hätääntynyt vanki. "Ota vain minut kiinni, minä pudottaudun."
-
-"Heittäkää itsenne irti, pyhän Neitsyen nimessä!" kuiskasi Martti. "Jos
-olette sanassanne pysyvä jumalan-mies, niin te ette loukkaa jalkaanne
-kiviin."
-
-Arkkipiispa irroitti nyt jalkansa viimeiseltä askeleelta ja
-pudottautui, mutta vaikka kokin voimakkaat käsivarret vastaanottivat
-hänet, ei hän kuitenkaan voinut pidättää tukahutettua tuskan ja kivun
-huudahdusta kun hänen paisuneet jalkansa sattuivat kovaan kivitykseen.
-Ja kun kokki oli päästänyt hänet irti, vaipui hän maahan voimatta
-hengittää tai puhua.
-
-"Ettehän vain vannonut väärin sydämessänne, armollisin herrani!"
-kuiskasi Martti hädissään. "Ei tässä nyt ole aikaa pyörtymiseen. Jos
-me viivymme täällä vielä silmänräpäyksenkin kauemmin, voi vartija
-tulla ja viedä teidät takaisin sinne mistä tulittekin." Näin sanoen
-hän vetäsi nuoraportaat alas ja piiloitti ne huolellisesti takkinsa
-sisään. Arkkipiispa makasi vielä tiedotonna. Sen enempää arvelematta
-tarttui Martti molemmin käsivarsin häntä vyötäröisistä ja kantoi hänet
-näin linnan takapihan poikki sille korkealle linnanmuurille, jonka
-syvä vallihauta eroitti tornista. Sisäpuolelta voi töin tuskin päästä
-muurille, ja suurilla ponnistuksella kantoi kokki puoleksi pyörtyneen
-papin muurille. Täällä hän kiinnitti nuoraportaat uudelleen sillaikaa
-kun piispa tointui ja sai voimia edelleen paetakseen. Martti ei
-pelotellut enää tärkeää pakolaista uusien ehtojen esittämisellä, vaan
-auttoi hänet tämänkin muurin yli ja veti nuoraportaat alas luokseen.
-He pääsivät helposti jäätyneen haudan yli; mutta se osa järveä, jonka
-yli heidän vielä oli kulettava, oli kirkas kuin peili, ja arkkipiispa
-lankesi usein, satuttaen itseään. Martin avulla hän viimeinkin pääsi
-yli jään; mutta sitten hän heittäytyi epätoivoisena jäätyneelle maalle.
-"Minä en voi enää astua askeltakaan", huudahti hän. "Minä en jaksa
-rantaan asti, jos et sinä hanki minulle hevosta."
-
-"Annatteko te minulle synninpäästön, jos minä varastan tallista teille
-hevosen?"
-
-"Se on pyhä laina, joka on sinulle vain siunaukseksi", sanoi Grand.
-
-"Hyvä on, jos haluatte päästä täältä ehein nahoin, niin elkää nyt
-unohtako latinaanne, vaan loihtikaa koirat, etteivät ne haukkuisi ja
-tallimiehet, etteivät ne heräisi!"
-
-"Rukoilen Kaikkivaltiasta meitä auttamaan -- kiirehdi!"
-
-Martti hiipi nyt läheiselle tallirakennukselle. Hän astui lantaläjän
-yli tallinovelle, mihin ristinkuva oli kalkilla piirretty, jota
-pidettiin liittävänä lukkona. Muuten niin valppaita kahlekoiria ei
-kuulunut. Tallinovessa oleva risti näytti loistavan kuunvalossa. "No
-niin, pelastanhan kuitenkin uskollisen jumalan-miehen", mutisi hän ja
-avasi tallin oven. Tallirenkien huoneeseen johtava ovi, jonka ohi hänen
-piti kulkea, oli raollaan. Hän tirkisti sinne sisään, ja näki kolmen
-miehen nukkuvan siellä sikeää unta. Pilttuussa aivan vieressä seisoi
-kaksi pientä hevosta. Hän irroitti niiden riimut ja talutti ne ulos.
-Tallin kivilattialla ja takaoven ulkopuolella oli paljon lantaa, niin
-että hänen onnistui ilman vähintäkään melua viedä hevoset ulos. Hän
-talutti ne hitaasti järven rannalle, vilkaisten usein taakseen; mutta
-ei kukaan ajanut häntä jälestä, koirat eivät haukkuneet, ja kaikki
-tuntui hänestä melkein ihmeeltä. Hän tapasi arkkipiispan rukoilevassa
-asennossa, samalla paikalla minne oli hänet jättänyt. Harvinaisen
-totisena ja kunnioituksella, mihin näytti kuitenkin sekaantuvan
-jonkinlainen pelontunne, auttoi Martti sanaakaan sanomatta ylhäisen,
-vaarallisen prelaatin hevosen selkään; hän istuutui itse toisen
-selkään, ja he ratsastivat äänettöminä täyttä nelistä alas rantaan.
-Siellä odotti heitä kookas, totinen ritari, ja kaksi lålantilaista
-karkuria kalastajavenheen luona, jonka he olivat varastaneet
-kalastuspaikalta. Ritari ja nuo hurjannäköiset miehet notkistivat
-kunnioittaen polvea arkkipiispalle, joka ojentaen sormensa antoi heille
-siunauksensa. Hän laskeutui Martin avulla hevosensa selästä ja astui
-venheeseen. Kokki antoi vieraitten hevosten juosta minne halusivat
-ja istuutui sitten soutulaudalle. Voimakkaasti soudettua saavuttiin
-pian mustalippuisen laivan viereen, joka odotti vähän etempänä
-rannasta. Noustiin laivaan ja jätettiin vene tuulen vietäväksi. Ennen
-päivänkoittoa kiiti laiva hyvässä purjetuulessa itää kohti, vieden
-esteettä pois sen miehen, joka vielä kahleissaankin oli julistanut
-pannaan Tanskan kuninkaan.
-
-
-
-
-KUUDES LUKU.
-
-
-Sjöborgin linna, jossa kuningas itse oli asunut vuoden 1295:n viime
-kuukaudet, ja joka oli ollut niin tärkeiden tapahtumien näyttämönä,
-oli seuraavana uudenvuoden aamuna autio ja tyhjä. Portti oli lukittu,
-ja lauttasilta jäätyneen järven rannalta poistettu. Portin yläpuolella
-olevalla muurilla eivät enää vartijoivat vahdit astelleet; sisäpuolella
-ei ollut elämää eikä liikettä. Eteläisen maavallituksen ulkopuolelle,
-niinkutsutun kuninkaanpuiston päähän, missä tiet Esromista ja
-Gilleleijestä yhtyivät, oli hirsipuu pystytetty. Hirsipuussa riippui
-kuollut ihmisruumis, jonka yllä oli lyhyt lammasnahkaturkki ja jalassa
-suuret, karvaiset saappaat. Pari korppia tappeli syntisen pään
-kohdalla, ja jäykäksi jäätyneen ruumiin ympärillä liiteli kirkuvia
-harakoita.
-
-Vanha kalastaja Jeppe Gilleleijestä, joka aina paastopäivinä vei kaloja
-Esromiin ja Sjöborgin keittiöön, astui aikaisin aamulla, sankassa
-pakkassumussa, selässään leveä kalakorinsa, linnanportin vastapäätä
-olevalle lauttauspaikalle ja seisoi melkein hirsipuun alla ennenkuin
-sen huomasi. Hänen renkinsä, nuori kalastajapoika, seurasi häntä
-samanlaista koria kantaen.
-
-"Se oli siis kuitenkin totta!" sanoi vanhus. "Täällä on talo tyhjänä.
-Uskottomat palvelijat ovat livistäneet tiehensä. Minne lie lintu
-lentänytkin, häkki ainakin on tyhjänä. Meidän nuori kuninkaamme kuuluu
-olleen todenperään vihainen, eikä hän jätä puolieräisiksi töitään. Nyt
-saamme lähteä Örekrogiin turskinemme. Mutta onko paholainen riivannut
-nuo linnut tänään?"
-
-"Katsokaa, katsokaa, isäntä!" huusi renki. "Tuolla hän riippuu."
-
-"Rist' varjele!" huudahti Jeppe ja pysähtyi. "Siinäpä riippuu totisesti
-mies vanhassa turkissaan ja jaloissaan samat saappaat, jotka minä toin
-hänelle viimeisiltä Skanörin markkinoilta ja joista hän peijasi minulta
-rahdin ja kuusitoista äyrityistä. Niin, niin, pohjat ovat vielä ehjät;
-enpä juuri toivottanut hänen niitä terveydellä kuluttavan. Hyi, miten
-ilettävät hänen kasvonsa ovat. Eipä tuo ole kovinkaan rohkaiseva näky
-näin aamutuimaan. Otetaanpas ryyppy, Ola!" Hän otti esille koristaan
-pienen puuleilin, ja juotuaan siitä ensin itse, hän ojensi sen
-rengilleen. Sitten molemmat katselivat pelokkaina hirtettyä.
-
-"Herra Jumala, kyllä pian loppuu tämä vaivaisen syntisen elämä!" alkoi
-vanhus taas puhua tehden ristinmerkin, ja rykäistyään väkevän juoman
-vaikutuksesta hän jatkoi: "No niin, minä sanon niinkuin ennenkin:
-Kukin palkkansa ansaitsee, -- paha pahalla palkitaan. Kuolleista
-täytyy muuten puhua vain hyvää, ja sen minä sanon, Jesper Mogensen oli
-muutamissa suhteissa hurskas mies: Hän ei laiminlyönyt aamukirkkoa
-eikä iltamessua; hän kävi joka toinen päivä ehtoollisella, jota ei
-ainakaan kukaan meistä tee. Mutta ei korppi pesemällä valkeammaksi
-muutu, enkä minä antaisi mädännyttä sillinpäätä hänen hurskaudestaan.
-Muistatko mitä minä sanoin viime vuonna kalastaja Sörenille? Odotappas
-vain, sanoin minä, kyllä se vene vielä ajaa karille hirsipuun alle.
-Rukoilkaamme kuitenkin hänen sielunsa puolesta, Ola, vaikka hän onkin
-tinkinyt meiltä monta kiiltävää äyrityistä ja pettänyt kuninkaalta
-useampia vakallisia hopeaäyriä, kuin nyt korpit ovat jättäneet hiuksia
-hänen syntiseen päähänsä. Liekö hänellä nyt parempi olla siellä missä
-on, kuin hänen vangeillaan oli ennen Sjöborgissa! Ei hän olisi parempaa
-oloa ansainnut, sillä itse hän aina oli armoton herra, eikä säälimätön
-herrasväki pääse Herran armosta osalliseksi."
-
-"Se on totisesti tosi sana, isäntä!" vastasi nuori kalastaja. "Mutta
-eikö voisi sanoa samaa myöskin meidän nuoresta kuninkaastamme, tietysti
-kaikella kunnioituksella?"
-
-"Kuninkaastako? Oletko hullu, Ola?" huudahti vanhus tulisesti. "Onko
-sinut paholainen sokaissut ja riivannut? Sellaistako kristillisyyttä
-sinulle on opetettu luostarissa? Sinäpä vasta mainio miehenalku olet!"
-
-"Elä suutu, isäntä!" vastasi poika. "Totuus on totuus, olkoon sitten
-karvas tai makea, ja kutkutelkoon rikkaiden tai köyhien neniä, sanoo
-isä Yrjänä. Ja me tanskalaiset olemme vapaa kansa, jotka uskallamme
-lausua suoraan käräjillä asiamme, olkoon vastassamme ylhäinen herra
-tai yksinkertainen talonpoika. Te tiedätte kyllä itsekin isäntä, ettei
-kuningas ole se mies, häpeä sanoa, joka antaa armon käydä oikeudesta
-silloin kun on kysymys lainsuojattomista tai heidän suvustaan ja
-ystävistään. Ajatelkaapas vain Stig-marskin kauniita tyttäriä, heidät
-hän on sulkenut Vordingborgin neitsyttorniin ainoastaan senvuoksi,
-että heidän isänsä oli lainsuojaton mies; ei hän sillä ainakaan
-erityisesti sääliä osoittanut. Isä Yrjänä sanoi hänen tehneen hyvin
-väärin piinatessaan ja kidutellessaan piispaa täällä niin kauan. Ei
-voinut kukaan todistaa hänen olleen hitossa lainsuojattomien tai
-Etelä-Jyllannin herttuan kanssa. Kaikessa tapauksessa hän oli mahtava
-hengenmies, jota vain Jumala ja paavi ovat oikeutettuja tuomitsemaan,
-niin ainakin isä Yrjänä sanoo."
-
-"Vai niin! Hän puhuu rohkeasti tuo isä Yrjänä!" mutisi vanhus ja
-istuutui miettiväisenä kalakorilleen. "Mutta sanokoot vain nuo hurskaat
-herrat mitä haluavat, sen minä kuitenkin tiedän, ettei meillä ikinä ole
-ollut Tanskassa lainkuuliaisempaa kuningasta. Antaessaan hirttää tuon
-miehen --"
-
-"Siinä hän teki hyvän työn, isäntä, sitä en minäkään kiellä", jatkoi
-renki. "Vaikkei nyt linnanvouti olisikaan auttanut piispaa pakoon,
-jonkavuoksi hänet kuitenkin hirtettiin, niin on hän rehellisesti
-ansainnut silmukan paljosta muusta; hänelle ei kuningas tehnyt
-minkäänlaista vääryyttä. Mutta säälinpä sentään torninvahti Mattia ja
-hänen sisarenpoikiaan: Heidän täytyy nyt istua kahleisiin kytkettyinä
-Flynderborgissa, vain senvuoksi, että olut oli painanut heitä liian
-raskaasti tuona valvonta-yönä vankilatornissa. Ei kukaan muu
-auttanut piispaa pakenemaan", lisäsi hän katsoen hiukan karsaasti
-toisella silmällään, "kuin tuo Martti Madsven, senkin hirtehinen. Isä
-Yrjänä sanoi hänen tehneen siinä sekä uskaliaasti että hurskaasti;
-senvuoksi onkin pyhä Martinus pelastanut hänen henkensä ja auttanut
-hänen livistämään maasta. Mutta nyt on hänkin lainsuojaton mies, ja
-tottapuhuen on paholainen saanut haltuunsa hänenkin sielunsa."
-
-"Kuuleppas Ola!" alkoi vanhus puhua ankaralla äänellä ja nousi. "Varo
-sinä parrattoman suusi puheita, ainakin silloin kun puhut paholaisesta,
-taivaallisesta Isästämme ja kuninkaasta. -- Mitä Martti Madsvendiin
-tulee, on minulla hänenkin suhteensa sinulle sana sanottava, mutta
-ensiksi kuninkaasta! Sanotaan pelkuriksi sitä, joka ei uskalla itseään
-puolustaa. Kuningas on kansansa pää, ja kun päätä pakottaa, niin
-pakottaa kaikkia jäseniä; sen on jokainen kunnon tanskalainen saanut
-näihin aikoihin tuntea. Lapsesta asti on meidän nuori kuninkaamme
-saanut monta kovaa kokea. Mutta Herra on ollut hänen kanssaan tähän
-päivään asti ja suojellut sekä hänen sielunsa että ruumiinsa,
-huolimatta arkkipiispasta, paavista ja koko papistosta. On kyllä totta,
-että me olemme vapaa kansa, jokaisella on oikeus ääneen ja pelkäämättä
-lausua totuus sekä ylhäiselle että alhaiselle. Mutta se, joka uskaltaa
-sanoa pahan sanan kuninkaasta, joutuu minun kanssani tekemisiin niin
-kauan kuin minulla on kieli suussa ja terve nyrkkini tallella. Sinä
-olet vielä pojannaskali, Ola! Sinä et tiedä mitä täällä tapahtui
-silloin kun sinä vielä makasit kapalossa maitopullon vieressä. Jos
-lainsuojattomat olisivat lyöneet sinun isäsi kuoliaaksi, silloin kun
-sinä vielä kepillä ratsastelit, niin etpä taitaisi ottaa heitä syliisi,
-vaikka nyt ratsastaisit sadalla hevosella."
-
-"Siinä te, isäntä, olette totta maar' oikeassa!" vastasi poika
-innokkaasti. "Henki hengestä! huutaisin minä ja löisin kuoliaiksi
-heidät kaikki, missä ikinä heidät tapaisin, se olisi rehellisesti tehty
-hurskaan asian puolesta. Mutta kosto on kuitenkin Heran, ja kuninkaan
-tulisi olla hiukan kylmäverisemmän ja viisaamman kuin jonkun meistä.
-Parempi hänen olisi kärsiä vääryyttä kuin asettaa maa ja valtakunta
-vaaraan oikeuksiaan puoltaessaan."
-
-"Akkojenloruja!" keskeytti vanhus hänet. "Vai munako tässä opettaa
-kanaa munimaan? Laillisuudessa on pysyttävä, vaikka koko maailma
-hävitettäisiin. Niin täytyy kuninkaan ajatella. Ei hän turhaan miekkaa
-kanna."
-
-"Mutta, rakas isäntä, sekä isä Yrjänä että kaikki Esromin hurskaat
-herrat ja monet meidän kaupunkimme järkevistä miehistä arvelevat
-kuitenkin kuninkaan menevän liian pitkälle kiihkossaan, saattaen siten
-itsensä ja koko maan onnettomuuteen. Senvuoksi onkin arkkipiispa nyt
-julistanut hänet pannaan. Mutta hän potkii vain tutkainta vastaan ja
-käy kaikesta huolimatta kirkossa silloin kun tahtoo."
-
-"Luulenpa kyllä taivaallisen Isämme suovan hänelle anteeksi senlaisen
-uhmailun ja jumalattomuuden", sanoi vanhus päätään nyökäyttäen. "Eipä
-taida tässä maassa olla ainoaakaan piispaa, joka lukitsisi häneltä
-kirkonoven senvuoksi, että mestari Grand on hänet julistanut pannaan
-Sjöborgissa. Silloin kun se konstikas herra pistettiin linnaan,
-huhuiltiin heti, että kaikki kirkot koko maassa suletaan. Mutta niinkös
-kävi! Vaikka Rooman paavi lähettäisi kymmenen käskyä, niin eivätpä
-pahus vie, kuitenkaan tottele. Nyt kun arkkipiispa on vapaa, ei täällä
-näytä olevan suurtakaan hätää. Sitäpaitsi olemmehan me ennenkin nähneet
-Tanskan kuninkaan olleen pannaan julistetun ja kuitenkin kantaneen
-kruunua ja valtikkaa kuolinhetkeensä asti."
-
-"Mutta kyllä siitä vielä voi syntyä aika sekamelska, isäntä!" vastasi
-poika. "Ilman paavin suostumusta ei täällä enää voi häitäkään viettää,
-ja tällaista oloa saattaa vielä kestää kauankin, kun hän nyt kaiken
-lisäksi on alkanut ahdistella niitä kaniikkeja ja prelaateja, jotka
-ovat olleet arkkipiispan kanssa liitossa. Kauppasataman rikas Hans
-Rodis on menettänyt koko omaisuutensa senvuoksi, että lähetti vangille
-viilan ja työkaluja vankilaan. Eipä käynyt paljon paremmin myöskään
-Lundin mestari Peiterille, ja kaikki arkkipiispan kirkkotilukset ovat
-jo otetut takavarikkoon. Senlaisesta rohkeudesta ei ole näihin asti
-kuultu koko kristikunnassa, sanoo isä Yrjänä."
-
-"Siinä asiassa kuningas seuraa parhaiden miestensä neuvoa eikä sinun
-tai isä Yrjänän!" murahti vanhus. -- "Siitä hän ja valtakunnanneuvosto
-vastatkoot. Häntä on vain liiaksi ärsytetty, sen minä sanon, ja kohtuus
-on kaikella, myöskin hurskaudella ja kärsivällisyydellä. Varo riitoja,
-Jeppe, sanoi autuas isä vainajani -- Herra olkoon hänen sielulleen
-armollinen, -- mutta jos kuitenkin riitaan joudut, niin suoriudu siitä
-kunnialla. Ei kannata kiveä voilla pehmitellä; ei, kova kovaa vasten."
-
-"Teidän luvallanne, sanoi paholainen, asettaessaan selkänsä
-orjantappurapensasta vasten", keskeytti nuori kalastaja hänet
-hymyillen. "Mutta sanottiinpa hänen katuneen, kun tunsi sen pistokset.
-Olenpa minä joskus kuullut toisenkin vanhan ja viisaan sananlaskun: Jos
-et ylitse pääse, niin kömmi alitse, sanoi vanha tätini minulle. Jos
-meidän nuori kuninkaamme olisi saanut sentapaisen opetuksen ylpeältä
-drotsi Hesseliltä, joka opetti hänen heiluttamaan keihästä ja miekkaa,
-niin olisi se ehkä ollut onneksi maalle ja valtakunnalle, sanotaan --"
-
-"Loruja!" keskeytti hänet vanhus ja nosti taas korin selkäänsä.
-"Senlainen oppi kyllä kelpaa sinulle ja sinun tädillesi, sekä isä
-Yrjänälle, joka sanoo kaiken, mitä sinä ajattelet. Mutta se mikä
-soveltuu rotille ja hiirille, ei ole kunniaksi haukalle ja kotkalle.
-Nöyryys on kullan arvoinen. Mutta, jos kuningas aikoo kulkea portin
-kautta, niin hän ennen lyö sen murskaksi kuin matelee sen alitse." Sen
-sanottuaan hän heitti vielä kerran silmäyksen kuninkaan ankaruuden
-ja nopean lainkäytön mykkään todistajaan, ja alkoi sitten ääneti ja
-ajatuksiinsa vaipuneena astella Gilleleijeen vievää tietä kotiinsa päin.
-
-"Mutta kuulkaahan, isäntä, jos te nyt kerran kaikessa olette kuninkaan
-puolella", alkoi poika puhella, astuessaan hänen jälessään, "niin
-mitenkä silloin voitte puolustaa Martti Madsveniä tai uskoa hänen
-voivan välttää hirsipuuta? Onhan hän aina ollut lainsuojattomien
-puolella. Te tiedätte yhtähyvin kuin me muut, että hän auttoi
-arkkipiispan pakenemaan Sjöborgista. Kyllähän minä näin hänen
-pistäytyvän teillä jouluaaton edellisenä iltana, ennenkuin hän meni
-merille mustalla pyhiinvaeltajalaivalla."
-
-"Jos tahdot pysyä eheänahkaisena, senkin lörppäsuu, niin varo itseäsi
-juttelemasta sitä muille", huudahti vanhus kiivaana ja kääntyi
-uhkamielisenä häneen päin. "Synneistään Martti Madsven nyt suorittaa
-katumusmatkaa, sillä se joka joulunaikaan lähtee aavalle merelle
-palvellakseen Jumalaansa ja Vapahtajaansa, hän ei minun tietääkseni ole
-huono kristitty eikä myöskään maankavaltaja."
-
-"Mutta kaikki sen tietävät", -- --
-
-"Kyllä sitä aina juoruillaan jos jotakin. Ei sinuun eikä minuun kuulu
-mitä Martilla on ollut tekemistä mestari Grandin ja lainsuojattomien
-kanssa. Mutta sen minä ainakin tiedän: nähtyään meidän nuoren
-kuninkaamme, ja saatuaan häneltä rahalahjan, ei ole kukaan hänelle
-Marttia uskollisempi. Muuten oli Jumalan onni, että mestari Grand pääsi
-karkaamaan", lisäsi hän, "sillä, uskonpa itsekin uljaan kuninkaamme
-toimineen siinä asiassa liian kiivaasti. Jos Martti Madsvenillä on
-ollut sormensa siinä pelissä, niin saanee hän sen kalliisti maksaa.
-Mutta siitä minä panen vaikka kaulani pantiksi, ettei hän sillä ole
-tarkoittanut pahaa maalle eikä kuninkaalle."
-
-"Aika jumalaton narri hän vain on, kujeilija, vatsassa puhuja ja
-senlisäksi lainsuojaton maankiertäjä, joka varmasti joutuu hirsipuuhun,
-jos hän vielä joskus astuu jalkansa tanskalaiselle pohjalle", sanoi
-nuori renki kiihkeästi. "Onhan synti ja häpeä, että teidän nuori,
-kaunis Kaarinanne itkee siniset silmänsä punaisiksi hänen tähtensä."
-
-"Vai niin, siinäkö sitä ollaan?" sanoi vanhus. "Taitaisitpa kernaammin
-suoda hänen itkevän ne punaisiksi sinun itsesi tähden. Heitä ne turhat
-tuumat mielestäsi, Ola! Jos Martti tulee kotiin ennen juhannusta,
-niinkuin lupasi Kaarinalle ja minulle, ja jos hän silloin suoriutuu
-selväksi asioissaan, niin saatpa tanssia hänen häissään. Mutta, jos
-koetat panetella häntä minulle tai Kaarinalle, niin saat panna tavarasi
-myttyyn ja purjehtia tiehesi. Nyt tiedät minun tahtoni." Näin sanoen
-astui vanhus voimakkain askelin edelleen. Nuori mies seurasi nolona ja
-äänetönnä häntä rantaan, missä Jeppe irroitti erään kalastajaveneen
-purjehtiakseen pohjoisempaan myömään kalojaan, joita hän ei enää saanut
-Sjöborgissa kaupaksi.
-
-"Elkää uskoko minun tahtovan Martille mitään pahaa", alkoi nuori
-kalastaja taas puhua, asettaessaan korin venheeseen ja astuttuaan itse
-sinne isäntänsä jälestä, "eikä siitä olisi minulle mitään hyötyä.
-Te ja Kaarina olette nyt kerran hullaantuneet siihen narriin, ja
-täytyyhän minunkin myöntää hänen olevan uljaan ja ovelan miehen; aika
-veitikka hän vain on, vaikka aikaahan hänellä jo ikääkin olla, hän
-voisi melkein olla tytön isä. Jos hän vanhurskaudesta ja kristillisestä
-rakkaudesta auttoi piispan pakenemaan, niin taisipa hän silloin
-tehdä laupeudentyön; vaikka ihmiset sanovat, ettei hän sitä tehnyt
-taivaallisen herramme tähden. Olisi teidän kaunis Kaarinanne toki
-ansainnut kunnollisen nuoren miehen, eikä tuollaista lainsuojatonta,
-vanhanpuoleista maankiertäjää." -- --
-
-"Senkin parraton keltanokka! Mitä sinä siinä löpiset?" keskeytti hänet
-vanhus kiivaana ja polkasi jalallaan venheen pohjaan. "Luuletko sinä
-minun tyttäreni ihastuvan sileäleukaiseen piimäsuuhun. 'Kun on poissa
-näkyviltä niin on poissa sydämestä', sanovat nykyiset nuoret; mutta
-sitä ei sano kukaan minun tyttärestäni. Jos sinä vielä sanot sanankaan
-tästä asiasta, Ola, niin se jää viimeiseksi meidän välillemme. -- Mutta
-mitä perkelettä tämä on?" huudahti hän, huomattuaan heitä olevan kolme
-veneessä. "Mistä tuo mies tuli?"
-
-"Kunnon miehet, ettekö hyvästä maksusta veisi matkamiestä Skanöriin?"
-kysyi kookas herra, joka äkkiä oli noussut seisomaan purjeen takaiselta
-penkiltä, minne hän oli piiloutunut. Hänellä oli yllään likainen
-talonpoikaisnuttu; mutta se sopi huonosti hänelle, ja sen alta näkyi
-ritarillinen olkavaate sekä komea kullattu miekankahva. Hän näytti
-turhaan koettavan peittää vuohennahkahatullaan suurta otsa-arpeaan.
-Hänen kalpeat kasvonsa ja ruosteenkarvaisten kulmakarvojen alta
-tuijottava arka katseensa ei herättänyt luottamusta. Hän puhui tanskaa,
-mutta hiukan norjaksi murtaen, joka ei näyttänyt olevan synnynnäistä,
-vaan jonkinlaista matkimista tai tottumusta.
-
-"Mitä teillä on tekemistä täällä minun venheessäni?" murahti Jeppe
-kalastaja mittaellen häntä uhkaavin katsein. "Jos aijotte Skanöriin,
-miksette silloin mennyt lauttauspaikalle?"
-
-"Onhan kuningas ottanut takavarikkoon kaikki lauttauspaikat tuon
-karanneen arkkipiispan tähden", vastasi vieras. "Joka mies tietää
-Grandin karanneen täältä meritse, ja kuitenkin ajavat nuo typerät
-houkkiot häntä takaa täällä öin ja päivin. Eihän täältä pääse kissakaan
-pois maasta, ja täällä on tuskin enää ainoaakaan suota tai metsää,
-minne hurskaan arkkipiispan ystävä voisi piiloutua. Te näette, että
-minä olen karkulainen, mitä minun auttaisikaan teiltä totuutta
-salata: minua ajetaan takaa. Pelastakaa minun henkeni ja viekää minut
-laivasatamaan, josta voisin päättä pakenemaan! Minä palkitsen teidät
-siitä runsaasti."
-
-"Vai niin!" sanoi vanha kalastaja, ja hänen tuima katseensa lauhtui.
-"Usein on nähty rehellisenkin miehen joutuvan onnettomaksi: moni saa
-paeta maasta ja valtakunnasta häpeällä, joku sinne palajaa kunniassa
-ja loistossa. Tuuli on hyvä, ja veneeni kestää kyllä sen matkan. Mutta
-ensiksi minä tahtoisin tietää, kuka te olette ja minkävuoksi te olette
-lainsuojaton? --"
-
-"Lainsuojaton?" toisti vieras säpsähtäen. "Kuka sanoo, että minä olen
-laillisesti lainsuojaton, senvuoksi että minä pakenen laittomuutta
-ja häpeällistä vääryyttä? Minä olen sen suuren arkkipiispa Grandin
-sukulainen, jota täällä on niin häpeällisesti ja vääryydellä kohdeltu;
-jos minä en tahdo alistua saman itsevaltaisen kohtelun alaiseksi, josta
-Jumala ja hurskaat ihmiset hänet auttoivat vapaaksi, niin minä olen
-pakoitettu etsimään pelastustani pakenemalla."
-
-"Entä teidän nimenne? Herra?" alkoi kalastaja taas puhua, ja
-asetettuaan äkkiä airon kiveä vasten hän työntäsi venheen niin
-rajusti vesille, että sekä vieras että hämmästynyt renkipoika
-olivat lentää selälleen. "Te ette siis salli itseänne kutsuttavan
-lainsuojattomaksi?" jatkoi hän rauhallisesti kun vieras nousi ja
-katseli levottoman näköisenä veneen ja rannan välillä olevaa leveää
-juopaa. "Mutta luulisinpa sen nimen teille sopivan. Etköhän olekin
-arpiotsainen aseenkantaja Kagge. Jos te olitte yksi Finnerupin ladon
-kuninkaanmurhaajista, ja jos juuri te äskettäin uhkasitte kuninkaan ja
-drotsin henkeä, niin olisinpa aika nahjus, jos sormellakaan avustaisin
-teitä muuhun vapaasatamaan kuin hirsipuuhun."
-
-Muukalaisen kasvot väännähtivät kamalasti, hän pisti suonenvetoisesti
-kätensä takkinsa alle ja vetäsi esille pitkän, välkkyvän ritarimiekan.
-"Te laskette minut heti takaisin maihin tai viette minut Skanörin
-satamaan, vaikkapa olisin itse paholainen", huusi hän. "Se
-aseenkantaja, jolle Tanskan suurin mies antoi ritarilyönnin, ei anna
-halvan kalastajan viedä itseään kaupaksi turskien ja kampeloiden
-kanssa."
-
-"Suuret sanat ja sian rasva eivät tartu kurkkuun", vastasi Jeppe
-rauhallisesti ja heilautti raskasta airoa päänsä päällä kuin keihästä.
-"Tässä minä seison omalla pohjallani ja olen oma herrani. Heittäkää
-kädestänne tuo korukapine, herra pitkäkoipi, tai saatte kohta
-kolauksen päähänne, niin että unohdatte ritarilyönnin, jonka suurin
-mies teille antoi. Jos se mies muuten oli marski Stig Andersen",
-lisäsi hän, "niin ei teidän enää tarvitse mainita minulle kaunista
-nimeänne eikä tekojanne. Silloin te olitte yhtä varmasti Stig-marskin
-ja harmaaveljesten kanssa Finnerupin ladossa kuin nyt olette
-Jeppe-kalastajan kanssa matkalla tuomiolle ja hirsipuuhun."
-
-"Senpä näemme", huusi vieras raivostuneena ja hyökkäsi häntä kohti
-paljastettu miekka kädessä, mutta kaatui samassa silmänräpäyksessä
-tiedotonna veneeseen, hatun lentäessä hänen päästään Jeppe Niilonpojan
-raudoitetun airon lyönnistä.
-
-"Ota miekka hänen kädestään ja sido hänet, Ola, sillaikaa, minä
-nostan purjeet!" sanoi vanha kalastaja rauhallisesti heittäen airon
-luotaan ja alkoi järjestellä purjeita. -- "Ei hän siitä kolauksesta
-kuollut. Jos kuningas sallii hänen jäädä elämään, on se hänen asiansa.
-Mutta ei kukaan voi sanoa Jeppe-kalastajan suojanneen tämänlaisia
-lainsuojattomia, päästämällä kuninkaanmurhaajan eheinnahoin
-Gilleleijestä."
-
-Nuori kalastaja totteli isäntäänsä; pian oli purje nostettu, ja
-kalastajavenhe kiiti nopeaan rannikkoa pitkin, mukana sidottu vanki.
-
-Kalastaja Jeppe ei ollut erehtynyt: hänen vankinsa oli kuuluisa Åke
-Kagge, joka oli tuomittu lainsuojattomaksi kaikkien niiden keralla,
-jotka henkilökohtaisesti olivat ottaneet osaa Eerik Silmänräpyttäjän
-murhaan. Hän oli astunut Norjan kuninkaan palvelukseen, mutta oli nyt
-uskaltanut Tanskaan, saattaakseen sieltä pois molemmat Stig-marskin
-tyttäret, sekä toteuttaakseen, niinkuin näytti, muut vähemmän
-rauhalliset aikeensa. Drotsin metsästäjät olivat näyttäneet toteen
-hänen osallisuutensa Mads Juden salamurha-aikeisiin kuningasta vastaan,
-oltiin melkein varmoja siitä että hän myöskin oli salakavalasti
-haavoittanut drotsi Åkea, kun tämä Stig-marskin tyttärien kanssa
-ratsasti Vordingborgin linnanportista. Kaikille maan kaupunginvoudeille
-ja linnanpäälliköille oli annettu käsky etsiä häntä ja vangita
-hänet. Lainsuojattomana ollen, oli muuten kuka tahansa, joka hänet
-tunsi, oikeutettu ottamaan hänet hengiltä. Niinkuin yleisesti kaikki
-lainsuojattomat kuninkaanmurhaajat, oli hänkin hyvin vihattu, kuitenkin
-oli yksi sydän olemassa, joka tykki osanottavasti ja lämpimästi
-hänelle: se oli vangitun Ulrika-neidon oikullinen, levoton sydän.
-
-
-
-
-SEITSEMÄS LUKU.
-
-
-Samana uudenvuoden aamuna, jona tuo lainsuojaton ritari vangittiin,
-uneksi Stig-marskin nuorin tytär levottomana Vordingborgin linnan
-"Neitsyttornissa." Hänen sisarensa nousi täysin pukeutuneena
-rukousjakkaraltaan ja kuunteli yhteen liitetyin käsin linnankappelin
-aamukelloja. Heikko päivänsarastus valaisi korkean, tilavan
-tornihuoneen.
-
-"Apua, apua!" huusi Ulrika hypähtäen ylös vuoteeltaan. "Nukutko sinä,
-Margareta? Voi, miten hirmuista! Olihan se vain pahaa unta?"
-
-"Mikä sinua vaivaa, rakas siskoni?" kysyi hiljainen Margareta ja
-tarttui hellästi sisarensa käteen. "Nyt sinä varmaankin taas uneksit
-tuosta onnettomasta ritari Kaggesta?"
-
-"Voisit sentään olla hiukan kohteliaampi, sisar kulta! Ei hän nyt kovin
-onneton liene, kun minä hänestä uneksin. Kunhan vain tietäisin hänen
-olevan turvassa!"
-
-"Rukoile Jumalaa ja pyhää neitsyttä että hänen julma kuvansa katoaisi
-sinun sielustasi!" jatkoi Margareta. "Hänen käy vielä kuitenkin
-onnettomasti. Kaikki se kunnia ja rikkaus, mitä hän on luvannut
-sinulle ovat vain tyhjiä ilmalinnoja, jotka hän on sinua pettääkseen
-rakennellut."
-
-"Ne mitä sinä, siskoni, kutsut meidän ilmalinnoiksemme ovat kuitenkin
-monta vertaa paremmat kuin tämä liiankin tosi vankilalinnamme. Mitenkä
-voit sanoa ritari Kaggea julmaksi? Hänen uljaat sudenkulmakarvansa
-ovat minun ihastukseni. Voi, rakas sisko! Minä uneksin hänen olevan
-hengenvaarassa. Hän seisoi kahleissa edessäni ja pyysi minua
-rukoilemaan kuningasta hänen henkensä edestä."
-
-"Hän on varmasti sinun paha enkelisi, Ulrika!" vastasi Margareta.
-"Hänen syynsä on, että me nyt istumme täällä. Kun sinä et vain olisi
-uskonut hänen imarteluaan ja viekasta kieltään! Hän ei kuitenkaan
-rakasta ketään maailmassa niinkuin itseään."
-
-"Sisko kulta, miten voit noin sanoa? Etkö itse kuullut kun hän vannoi
-kalliin valan ja lupasi viedä meidät vapauteen henkensä uhalla?"
-
-"Mutta silloin kun hänen olisi pitänyt uskollisena ja miehekkäänä
-ritarina pysyä sanassaan, oli hänelle kuitenkin oma halpa kostonsa
-ja elämänsä meidän rauhaamme ja vapauttamme kalliimpi", vastasi
-Margareta. "Hän teroitti sen nuolen, jolla Mads Jude ampui kuningasta.
-Mutta ennenkuin se jänteeltä ponnahti, oli hän livistänyt tiehensä ja
-jättänyt meidät ansaan."
-
-"Mutta hän seurasi kuitenkin meitä hengenvaaran uhalla tänne portille
-asti, ja jos ei sinulle drotsi olisi sekä minua että itseäsi rakkaampi,
-niin emme me nyt istuisi täällä."
-
-"Jos meidän vapautemme saavutetaan vain konnantöillä ja salamurhilla,
-niin ennemmin voimme istua täällä vangittuina koko elämämme ajan" --
-vastasi Margareta. "Jos jalo drotsi Åke olisi ollut vihollisemme eikä
-ystävämme, niinkuin hän on osoittanut olevansa, niin en minä kuitenkaan
-olisi jättänyt häntä siihen tilaan ja antanut hänen vertavuotava olla
-ilman apua ja hoitoa. Ennemmin minä istun koko elämäni vangittuna kuin
-pakenisin hurjan salamurhaajan kanssa ja antaisin jalon drotsin epäillä
-minua vähimmästäkään osallisuudesta tähän konnantekoon."
-
-"Sinä oletkin liian tunnontarkka, Margareta sisko! Minua kohtaan
-sinä kyllä olet puoleksi enkeli, mutta tunnusta pois: Et sinä vain
-Vapahtajamme rakkauden tähden jäänyt niin ylevästi drotsia hoitamaan.
-Onhan hän jotenkin kaunis nuori mies, vaikkei häntä juuri voi verrata
-ritari Kaggeen. Luuletko sinä, etten minä ole huomannut miten hellästi
-te toisianne katselette aina silloin kun sinä hänen haavansa sidot.
-Kyllä hän nyt on sinulle kiitollinen, --"
-
-"Elä suutu, rakas Ulrika!" vastasi Margareta, sävähtäen hehkuvan
-punaiseksi. "Mitä pahaa siinä on, että minä hoidan häntä hyvästä
-sydämestä?"
-
-"Hoida vain niin hyvästä sydämestä kuin tahdot, enhän minä koskaan
-ole sanonut siinä pahaa olevan. Puhu sinä vain aina siitä jalosta ja
-hurskaasta, niinkuin hän olisi ainoa kunnon ritari koko kristikunnassa.
-Mutta suo sitten minulle edes oikeus puolustaa ritari Kaggea ja
-huolehtia hänestä, kun hän syöksyy hengenvaaraan minun tähteni!
-En minäkään hyväksynyt sitä että hän karkasi silloin kun meidät
-vangittiin. Siitä minä ripitänkin hänet aikatavalla kun tavataan; mutta
-mitä hän olisi voinut niin monelle? Päästyään pakenemaan, hän kuitenkin
-toivoi vapaana ollen voivansa pelastaa meidät. Enkä minä sano sitäkään
-oikein ritarinteoksi, että hän pimeässä porttiholvissa hyökkäsi
-drotsin kimppuun, antamatta torvensoittajan ensin ilmoittaa tuloaan.
-Mutta onhan kaikessa taistelussa viekkaus luvallinen suurta ylivoimaa
-vastaan ja kuitenkin se oli uhkarohkea yritys, jonka hän ehkä vielä saa
-maksaa hengellään, vaikkei siitä meille ollutkaan hyötyä. Oi, jospa
-minä vain tietäisin hänen olevan turvassa, niin minä olisin mielelläni
-kärsivällinen ja kestäisin vielä jonkun ajan tätä vankeutta. Kunhan
-kuningas saa tietää mitä minä nyt tiedän, niin hän muuttaa mielensä ja
-kohtelee meitä prinsessoina."
-
-"Onneton! Mitä sinä puhut?" keskeytti hänet Margareta kauhistuneena ja
-kalpeni. "Kuka mieletön ihminen on sinulle sellaista kuvitellut --"
-
-"Se oli siis kuitenkin sama salaisuus, jota sinä et tahtonut minulle
-ilmaista, hurskas siskoni!" keskeytti Ulrika hänet, armollisesti
-hymyillen. "Minä olin aikonut salata sinulta tämän tietoni, kunnes
-voisin näyttää sinulle mihin se kelpaisi; mutta nyt sinä näet, että
-ritari Kagge on minulle paljoa uskollisempi kuin sinä: silloin kun
-sinä vain ajattelet haavoittunutta drotsiasi, on minun lainsuojaton
-ritarini antanut minun arvata oikean syntyperäni lähettämällä minulle
-tämän viestikapulan, joka on kaikkia maailman drotseja tärkeämpi.
-Tämä sukutaulu voisi avata meille jokaisen Tanskan vankilan oven."
-Näin sanoen hän otti esille riemuitsevan näköisenä pienen somasti
-leikkauksilla koristetun puutaulun, mihin oli piirretty ruhtinaallinen
-vaakuna: kolme kruunattua leopardia, ja sen alle Ulrikan nimi
-riimukirjaimilla, prinsessa Mereten, kuningas Eerik Eerikinpojan ja
-junkkari Kristofferin nimien viereen. "Katsoppas, siskoseni!" sanoi hän
-niiaten, "nuo kruunupäiset leopardit ovat kuvatut kuninkaan suureen
-sinettiin. Minä tiedän sen asian vasta vain osaksi, mutta senverran
-ovat kuitenkin nuo saamani salaiset viittaukset selvittäneet minulle,
-että kuninkaan isä on ollut salaisesti naimisissa erään Stig-marskin
-sukuun kuuluvan ylhäisen naisen kanssa. Se oli tietysti vaarallinen
-asia, koska hänellä jo oli toinen kuningatar; mutta minä olen kuitenkin
-hänen tyttärensä ja silloin tietysti myöskin prinsessa Mereten
-sisarpuoli, vaikkei sitä saa kukaan tietää. Minun äitiparkani sai
-paljon kärsiä senvuoksi ja kuolikin surusta; mutta sen ovat sinun isäsi
-ja hänen sukulaisensa ankarasti kostaneet. Minut on kasvatettu marskin
-talossa sinun sisarenasi, senvuoksi minäkin olen joutunut saman vainon
-alaiseksi kuin koko sinun sukusi."
-
-"Oi, elä usko sanaakaan tuosta onnettoman sekavasta jutusta,
-rakas Ulrika!" huudahti Margareta ja purskahti itkuun. "Polta nuo
-onnettomuustiedot ja usko minua, sinä olet varmasti minun sisareni.
-Kaikki nuo turhat puheet sinun ylhäisemmästä syntyperästäsi tuottavat
-sinulle vain häpeää ja ikävyyksiä."
-
-"Etpä sinä taitaisi noin puhua, jos olisit nähnyt oman nimesi
-kuninkaiden ja ruhtinaiden rinnalla", vastasi Ulrika ylvästellen,
-katsellessaan säihkyvin silmin puutaulua. "Ja katso!" jatkoi hän
-käännettyään sen. "Tässä on norjalaisen herttua Haakonin leijonakilpi
-ja sukutaulu; se ulottuu aina Harald Haarfayeriin; ja katso tuossa
-sivuhaarassa on minun ritari Kaggen nimi. Hänkin polveutuu kuninkaista
-ja ruhtinaista. Muistatko sinä mitä vanha Elsa-muori povasi minulle
-Haldissa? Hän sanoi, että minusta kerran tulee kaunis prinsessa joka
-saa kauniin ja rikkaan ruhtinaallisen sulhasen."
-
-"Oi, rakkahin sisareni!" huudahti Margareta huolestuneena.
-"Lapsellisella koreiluhalullasi sinä olet saattanut sielusi
-kunniattoman kerskailijan leikkikaluksi. Vain paha henki on voinut
-kuiskata sinulle onnen ja kunnian lähteeksi sen perhesurun, joka tuotti
-onnettomuutta maalle, sekä meidän kuululle suvullemme. Sen miehen
-suonissa ei virtaa ruhtinaanverta, vaan konnanverta, joka saattoi
-kuvata sinulle kunniaksi sen minkätähden sinun täytyisi häpeästä
-kuolla, jos sinä uskoisit sen todeksi ja ymmärtäisit mikä syntyperä
-todellakin on ylevä ja suuri."
-
-"Onpa vahinko, ettet sinä ole pappi, sisko!" sanoi Ulrika keikauttaen
-niskojaan. "Jos tarina minun ylhäisestä syntyperästäni olisi vain
-perätön ja valheellinen huhu, niin tuskinpa sillä olisi ollut niin
-tärkeät seuraukset tässä maassa. Olethan sinä itsekin uskonut ne
-tosiksi, koska et ole milloinkaan uskaltanut niistä minulle puhua;
-mutta minä olen jo kauan aavistanut sen. Vanha Elsa-muori Haldissa ei
-uskaltanut siitä suoraan puhua. Mutta täytyyhän sinun itsekin myöntää
-todeksi, että kaikki, jotka ovat tunteneet meidät ja meidän sukumme,
-ovat aina kumartaneet paljoa syvempään minulle kuin sinulle, vaikka
-sinä olet vanhin. Minä olen usein nähnyt ihmisten viittaavan jälkeeni,
-silloin kun olin juhlakoruissani, ja kuullut heidän kuiskaavan:
-katsokaa, tuossa astuu pikku prinsessa, katsokaa hän räpyttelee
-kauniilla silmillään aivan kuin kuningas Silmänräpyttäjä."
-
-"Sisko raukka, sisko raukka!" päivitteli Margareta ja sulki hänet
-itkien syliinsä. "Oletko sinä voinut häpeämättä kuunnella noita
-julkeita häväistyssanoja? Ovatko he voineet imarrella sinun turhamaista
-lapsensydäntäsi tuolla korunimellä, jonka alla piili mitä katkerin iva
-ja ylenkatse? -- Ulrika parka, sinun suurin onnettomuutesi on kuitenkin
-sinun oma sokeutesi. Se saattaa sinut ylpeilemään sinun omasta
-onnettomuudestasi ja häpeästäsi. Oi, jospa tuo taru kauhistuttaisi
-sinua kuin manalan ääni, niin silloin minä vielä voisin lohduttaa ja
-auttaa sinua. Minä tahtoisin itkeä sinun kanssasi ja rukoilla pyhää
-Neitsyttä antamaan sinulle sen lohdutuksen, jonka hän antoi minulle
-silloin kun kaikki lapsuudessani näkemäni ja kuulemani kauheudet
-olivat minulle kuin kamalana unena, ja jolloin aivan kuin enkelin ääni
-kuiskasi minun sieluuni: se oli väärinkäsitystä, mielipuolisuutta,
-harhanäköä kaikki. Oi, äiti, äiti, mitenkä voin pitää sinulle antamani
-lupauksen ja tuoda tämä eksytetty lapsi pelastettuna sinun syliisi!"
-
-"Sinun rakkautesi, vanhurskautesi ja tunnontarkkuutesi ikävystyttävät
-minua, sisar Margareta", keskeytti Ulrika hänet ärtyisenä. "Äiti
-olikin vain minun kasvatusäitini; sen voin kyllä ymmärtää: eihän hän
-koskaan sanonut minulle ainoatakaan ystävällistä sanaa, enkä minä
-mustan hunnun vuoksi milloinkaan nähnyt hänen kasvojaan. Jos sinä
-tuntisit oikeaa sisarenrakkautta minua kohtaan, niin sanoisit kyllä
-kuka minun oikea äitini oli; mutta sinä et olekaan minun sisareni. Minä
-olisin tyytyväinen, jos sinä pääsisit luostarin turviin, siellä sinä
-saisit surra ja rukoilla minun puolestani niin paljon kuin haluaisit
-häiritsemättä minua sillä. -- Mutta ei sentään, täytyisihän minun
-silloin erota sinusta --, sitä minä en kestäisi", lisäsi hän hellästi.
-"Rakas, hyvä Margareta, minä olen nyt kerran sellainen maailman lapsi",
-jatkoi hän lapsellisesti ja taputti sisarensa poskea -- "olenhan minä
-sanonut sen sinulle sata kertaa. Enhän minä ole nähnyt enkä ollut
-osallisena kaikissa niissä onnettomuuksissa, jotka tapahtuivat täällä
-meidän lapsuutemme aikana, tai ennenkuin minä synnyin. Mitenkä sinä
-voit vaatia, että minä surisin niitä. Mitä hyötyä siitä olisi, jos
-minä sinun kanssasi alkaisin tässä niistä voivotella. Mitä meidän
-vanhempamme tai heidän sukulaisensa ovat kärsineet tai rikkoneet,
-sen pyytäköön pyhä Neitsyt Vapahtajan heille hyvittämään ja anteeksi
-antamaan; mutta sitä emme me kumpikaan voi auttaa. Minä kiitän
-Jumalaani ja Luojaani, että Hän loi minut tähän kauniiseen maailmaan,
-enkä minä häpeä syntyperääni vaikka olisinkin vain puoleksi prinsessa.
-Enkä minä välitä vähääkään siitä surkeudesta ja häpeästä, josta sinä
-niin välttämättömästi tahtoisit minun joutuvan epätoivoon. Joko kaikki
-on turhaa puhetta, ja silloinhan ei ole minkäänlaista valittamisen
-syytä, tai se on totta, ja minä saan tyytyä siihen niinkuin muuhunkin
-kohtalooni. Sittenhän minä olen kuitenkin prinsessa, ja mitä häpeää
-siitä on, että minua kutsutaan siksi mikä minä olen, ja että
-ruhtinassukuinen ritari kosii minua kohottaakseen minut siihen asemaan,
-joka minulle oikeudella kuuluu?"
-
-"Jumala auttakoon sinut siitä kunniasta ja kosijasta, sisko parka!"
-vastasi Margareta. "Ritari Kaggen puheissa ei ole ainoatakaan totuuden
-sanaa. Jokainen tietää hänen syntyneen tässä maassa paremmasta suvusta,
-kuin minkä arvoinen hän on. Vasta lainsuojattomaksi jouduttuaan ja
-tultuaan Norjaan, hän alkoi kieltää oman sukunsa, ja kerskaa nyt
-häpeällisellä tavalla polveutuvansa norjalaisesta ruhtinassuvusta.
-Tuollainen kunniaton sepustelu kyllä osoittaisi sinulle mitä miehiä hän
-on, jos et sinä tavoittelisi hänen kanssaan sitä väärää loistoa, joka
-ei tiedä mistään kunniasta."
-
-Heidän näin keskustellessaan oli Ulrika pukenut ylleen pyhävaatteensa,
-ja päivä oli valjennut. "Katsoppas nyt minua!" sanoi hän peilaillessaan
-itseään seinällä riippuvassa kirkkaassa kilvessä. "Täytyykö minun
-todellakin niin hirveästi hävetä olemassaoloani ja toivoa etten ikinä
-olisi syntynyt? Olisihan se häpeällistä ja jumalatonta! Suoraan puhuen,
-sisko, jos minä rupeaisin epäilemään kaikkea mitä ritari Kagge on
-puhunut minulle minun syntyperästäni ja kauneudestani, niin täytyisi
-minun epäillä omia silmiänikin, ja jokaisen peilin, jonka näen,
-täytyisi sitten olla yhtä petollisen imartelijan kuin sinä sanot hänen
-olevan."
-
-"Peili on varmasti petollinen imartelija", vastasi Margareta. "Se
-näyttää meille vain pään ja sileän pinnan, joka peittää meidän
-luurankomme ja pääkallomme; mitä enemmän miellymme siinä kuvastuvaan
-katoavaiseen harhakuvaan, sitä enemmän se sokaisee silmämme ja
-turmelee sielumme. Jos sinä olisit kuullut miten Kagge lateli minulle
-liijoiteltuja kohteliaisuuksiaan, ennenkuin hän oli nähnyt sinut
-täyskasvaneena ja saanut koreille lauseparsilleen ja suunnitelmilleen
-meidän kadotettujen tilustemme ja oikeuksiemme takaisinhankkimisesta
-sinusta halukkaamman kuuntelijan, niin tuskinpa olisit säästellyt häntä
-vähemmältä pilkalta ja kiusanteolta kuin säästit typerää herra Pallea
---"
-
-"Voi, miten hirvittävän mahdoton sinä voit olla, rakas, hurskas
-siskoni!" keskeytti Ulrika hänet. "Onhan paksu, typerä herra Palle
-aivan luotu pilkattavaksi. Kyllähän minä tiedän, että ritari Kagge oli
-ennen hiukan rakastunut sinuun; mutta sen minä kernaasti suon hänelle
-anteeksi, kun se niin pian unohtui; olithan sinä kuitenkin tavallaan
-minun sisareni, ja minä olin silloin vain lapsi. Sinä olisit varmaankin
-toivonut hänen huokailevan itsensä kuoliaaksi sinun kylmyytesi tähden;
-mutta se olisi liiaksi vaadittu nuorelta kauniilta ritarilta. Täytyykö
-hänen välttämättömästi olla uskoton ja epäluotettava rakastaja
-senvuoksi, että hän erehtyi sisaruksista ennen kun hän oikein oli
-selvillä omastaan ja meidän sydämistä? Mitä hän sille voi, että sinä
-olit niin kylmä ja sietämättömän hurskas? Ja oliko todellakin niin
-anteeksiantamaton synti, että minä lopullisesti olin hänestä yhtä
-kaunis ja ehkä vähän enemmänkin?"
-
-"Rakas soaistu lapseni!" huokasi Margareta taputtaen sisartaan poskelle
-ja sivellen vallattoman, keltaisen kiharan hänen otsaltaan. "Täytyykö
-sinun aina etsiä kaikista tunteista tyhjä ja katoavainen alote
-ennenkuin sinä oikein voit ne ymmärtää? Åke Kagge oli meidän isämme
-uskollinen aseenkantaja, se on totta; hän oli sen kostotyön kiihkeimpiä
-osanottajia, jonka syyn sinä luulet tietäväsi. Jos tämä sinun luulosi
-ei ole perätön, ja sinä olet todellisuudessa se, mitä uskottelet
-olevasi, niin mitenkä voit pelkäämättä ojentaa kätesi miehelle, joka
-oli Finnerupin ladossa?" Hän vaikeni ja laskeutuessaan polvilleen
-rukousjakkaralle hän liitti kätensä hiljaiseen rukoukseen, ja nojasi
-kauniin päänsä messukirjaan.
-
-"Sisar, rakkahin sisar, sinä olet peloittanut minut", huudahti Ulrika
-aivan kalpeana. "Kammottava, verinen näky vilahti silmieni ohitse. --
-Oi, sinä olet oikeassa, minä en tullut sitä ennen ajatelleeksi. Jos on
-totta mitä kuulin syntyperästäni, niin ei minun olisi pitänyt herra
-Kaggea rakastaa. Ja kuitenkin, enhän minä ole koskaan nähnyt tuota
-ylhäistä herraa, joka surmattiin Finnerupin ladossa. Jos minun pitäisi
-vihata kaikkia niitä, jotka olivat hänen kuolemaansa syyllisiä, niin
-täytyisi minun myöskin vihata minun äitiäni ja sinun äitiäsi ja isä
-Stigiä. Oi, sinä olet kuitenkin oikeassa, sisko, meidän ei pitäisi
-koskaan ajatella kohtaloamme tässä maailmassa, jos tahdomme olla
-iloisina muiden joukossa. Joko meidän täytyy unohtaa kaikki, mitä
-ympärillämme on tapahtunut, tai mennä luostariin ja sanoa hyvästit
-tälle ihanalle maailmalle. Mutta sitä minä en voi, rakas sisar! Rukoile
-sinä minun puolestani. Minä tahdon unohtaa sen, mitä minun ei ole hyvä
-ajatella; minä en kuitenkaan voi vihata ketään koko maailmassa, ja sitä
-joka minua rakastaa oikein sydämestään minä en voi olla rakastamatta,
-olkoon hän kuka hyvänsä, ja vaikka hän olisikin lainsuojaton ja
-karkoitettu." Hän purskahti kiihkeään itkuun ja piteli pitkiä keltaisia
-kiharoitaan silmillään.
-
-"Rakkahin Ulrika! Elä itke, minä rukoilen sinun puolestasi niin kauan
-kuin elän", sanoi Margareta. Hän nousi nopeasti rukousjakkaralta
-ja sulki sisaren hellästi syliinsä. "Emmehän edes ole toivottaneet
-toisillemme hyvää uutta vuotta. Jumala ja rakas neitsyt Maria tehkööt
-sinut hurskaaksi ja kärsivälliseksi ja onnelliseksi, ja antakoon meille
-molemmille sen, mikä voi edistää parhaiten meidän sielumme autuutta!
-Elä itke, rakkahin Ulrika! Jos minä olen puhunut sinulle kovasti ja
-surettanut sinua, niin anna se minulle anteeksi äidin vuoksi! Hän pyysi
-minun neuvomaan sinua ja suojelemaan sieluasi turhuuden ajatuksilta;
-mutta näenhän minä sinun jo olevan hyvän, hurskaan ja siunatun. -- Elä
-vain itke!"
-
-"Lupaatko sinä ettet enää koskaan puhu pahaa ritari Kaggesta tai vaadi
-minun unohtamaan häntä tai olemaan hänestä uneksimatta? Sillä minä en
-sitä voi, enkä tahdo." Näin sanoessaan Ulrika pyyhki silmänsä pitkillä
-hiuksillaan ja katseli niiden alta veitikkamaisesti sisareensa.
-
-"Rakasta Jumalan nimessä jokaista ihmissielua, missä piilee kipinäkin
-Jumalan rakkautta!" vastasi Margareta. "Mutta elä vain ole suruissasi!"
-
-"No niin, sen lupaan", sanoi Ulrika vetästen kädet silmiltään; hän
-hymyili ja suuteli sisartaan kiihkeästi. "Onnellista uutta vuotta,
-sisar Margareta. Toivon sinun saavan kauniin drotsin mieheksesi
-ennen vuoden loppua ja toivon meidän olevan onnellisesti tämän häkin
-ulkopuolella ennenkuin metsä vihertää ja linnut laulavat!" Ja nyt hän
-alkoi pyöritellä hiljaista siskoaan vankilanlattialla, laulaen:
-
-    "Ma linnan tiedän, mi himmentää
-    Voi kuninkaan kartanot suuret.
-    Kultaa ja hopeaa kimmeltää
-    Sen harmaakiviset muurit."
-
-"Hiljaa, hiljaa, rakas sisar, joku tulee", pyysi Margareta. Ulrika
-totteli ja kuullessaan rautakankia vedettävän oven takaa, asetteli
-hän nopeasti tukkansa järjestykseen peilin edessä, ja koetti äkkiä
-olla hyvin jäykän ja ylhäisen näköinen. Ovi avattiin, ja sisään astui
-pieni, vilkas kamarineito auttamaan heitä pukeutumisessa ja toi heille
-tavallisen aamujuoman. "Neitsyt Maria ja pyhä Josef suokoon teille
-onnellisen uuden vuoden, jalot neidot!" sanoi tyttö niiaten ja asetti
-lämpimän olutjuustovadin pöydälle. "Isäntä pyytää minun kysymään
-haluatteko ajaa hänen rouvansa kanssa aamumessuun. Tänne on tullut tänä
-yönä vieraita", lisäsi hän jutteluhaluisena. "He ovat nukkuneet täällä
-ylhäällä ritarisalissa. Mutta heille laitetaan huoneet kuntoon, he
-tulevat aamiaiselle tänne naistupaan, ja suuren parvekesalin takkaan
-on pantu tuli. Ne kolme vierasta herraa ovat tulleet kuninkaan luota;
-luullaan drotsin aikovan matkustaa."
-
-"Matkustaa?" toisti Margareta sävähtäen hehkuvan punaiseksi.
-"Oi, niin", lisäsi hän hiljaa, "Onhan se mahdollista, jos se on
-välttämätöntä. Muutaman päivän hiljaisuus olisi kuitenkin vielä ollut
-hänelle hyväksi. Seuraa minua naistupaan, pikku Kaarina! Ehkä minun
-täytyy joutua siteitä vaihtamaan."
-
-"Ei, odotappas ja katso ovatko hiukseni hyvästi!" sanoi Ulrika.
-"Onnellista uutta vuotta, pikku Kaarina, sulhanen ennen vuoden loppua!"
-
-"Häitä voisitte paremminkin toivottaa, sillä sulhasia riittää kylliksi
-vuoden pitkään", vastasi tyttö nauraen. "Tukkanne on mainiosti
-asetettu, neiti Ulrika! Jos minulla olisi niin hienot silkkihiukset
-ja lisäksi helminauhat ja kultakoristeet, niin enpä, totta maar,
-ikinä toivoisi emännänpäähinettä niiden peitoksi. Mutta omat hiukseni
-peittäisin kernaasti mitä pikemmin sitä parempi: sillä joka kerran
-kun sulhaseni saa torat isännältään, täytyy minun aina kuulla niiden
-olevan takkuisia ja karkeita. Te olette hoikka kuin pajuvitsa, neiti
-Ulrika!" jatkoi hän katsellessaan Ulrikan pukeutumista ja ihaillessaan
-hänen somaa olentoaan. "Kyllä sen heti näkee, että te olette hieno,
-ylhäinen ritarintytär, ettekä kamarineito tai keittiöpalvelija. Minä
-näin heti, että te olitte syntynyt silkkiä ja purppuraa kantamaan. Ei
-noiden sarkanuttujen alla ole meidän säätyisiämme tyttöjä, sanoin minä
-taloudenhoitaja Maarenille heti teidät nähtyäni. Ja kun isäntä sitten
-oli niin kohtelias teille, ja hänen rouvansa lähetti teille kaikki ne
-ihanat vaatteet ja koristeet jouluiltana, niin kyllä me huomasimme
-olevan totta, että meillä oli häkissämme ylhäisiä lintuja, kukaties
-prinsessakin niinkuin jotkut luulevat tietävänsä. Tuo lehdenvihreä puku
-sopii teille kuitenkin kaikkein parhaiten, neiti Ulrika! Mutta jos minä
-olisin Margareta-neidin sijassa niin enpä toki panisi ylleni tuota
-valkohihaista pukua uudenvuodenpäivänä, se on niin surullisen näköinen,
-eikä se ole mikään onnea ja iloa tuottava merkki näin vuotta alkaessa."
-
-"Ruumisliinan väri on ollut omani äitini ja isäni kuolemasta asti",
-vastasi Margareta syvään huoaten. "Mutta tule nyt, pikku Kaarina!
-Sillaikaa kun sinä täällä tarkastelet vaatteita ja koristeita on moni
-messu laulettu loppuun."
-
-"Aamumessu on jo loppunut, ja vielä on pitkältä aikaa päivämessuun",
-sanoi kamarineito. "Teidän täytyy ensin vähän syödä, neiti Margareta!
-Ette te voi paastonneena lähteä kirkkoon tai drotsin haavaa sitomaan."
-
-"Samaa minäkin sanon!" sanoi Ulrika veitikkamaisesti nauraen, ja alkoi
-innokkaasti syödä olutjuustoaan. "Drotsi on siis parantunut ja aikoo
-matkustaa!" jatkoi hän. "Niin uljaalle herralle lieneekin raskasta
-maata kauan naisten hoidokkina, varsinkin kun haava on juuri niskassa."
-
-"Häpeä ei ole hänen vaan sen konnan, joka ei uskaltanut astua hänen
-näkyviinsä!" vastasi kamarineito. "Niinhän tekin ajattelette, neiti
-Margareta?"
-
-"Samoin ajattelee myöskin minun sisareni", huokasi Margareta. "Mutta
-tulkaa, minä luulen kuulevani kellojen soivan -- --"
-
-"Siihen on vielä pitkältä. Sinä olet varmasti liian hurskas, sisko!"
-sanoi Ulrika veitikkamaisen näköisenä. "Sinä unohdat melkein aina
-aamujuomasi messun tähden, ja sinä kuulet sinne soitettavan aivan liian
-aikaisin. Mutta totta totisesti, ennen messuun menoa on drotsin niska
-sidottava, ja siihen kuluu aina vähän aikaa. Kyllä minä tulen. Ottakaa
-minut sentään mukaanne! Nyt minä heti tulen: minä en tahdo jäädä enää
-yksin tänne lukkojen taa. -- Niin, niin, siskoni, jos ei sinua olisi,
-miten jumalaton olisinkaan, nukkuisin varmasti jokikisen aamumessun
-ohi. Saatpa kiittää drotsin niskaa siitä, ettet koskaan nuku liian
-kauan. Odota, nyt minä tulen!" Hän joi tinavadin tyhjäksi ja kiirehti
-sitte sisarensa ja kamarineidon kanssa ulos ovesta.
-
-
-
-
-KAHDEKSAS LUKU.
-
-
-Linnanmuurin pohjoisessa puoliympyrässä olevan neitsyttornin, samoin
-kuin kappelin vieressä olevan Waldemartornin, yhdisti holvattu
-salakäytävä suureen, liuskakivilattialla varustettuun parvekesaliin
-eli päärakennuksen etusaliin, mistä päästiin naistupaan, ritarisaliin
-ja linnan muihin lukuisiin huoneisiin. Täältä johti myöskin iso pääovi
-linnanpihan puolella olevalle parvekkeelle eli altaanille, mistä
-pitkät, rautakaiteen reunustamat puuportaat alkoivat. Järven puolella,
-muurin eteläisessä puoliympyrässä, aivan pohjoisten tornien vastapäätä
-olivat vahvimmin varustetut tornit: Käärme ja vesitorni. Parvekesalin
-yläpuolella oli linnan päätorni, ja kappelin yläpuolella pieni
-kellotorni. Keskellä linnanpihaa, minne sittemmin tunnettu hanhitorni
-rakennettiin, oli korkea, kuninkaallisella vaakunalla varustettu
-lipputanko, mihin kolme kruunupäistä leopardia ja joukko hopeaisia
-sydämiä oli kuvattu. Multavallit ja vallihaudat ympäröivät ulkopuolelta
-ympyränmuodossa kulkevia muuria, jotka teräväharjaisina ympäröivät
-linnan. Koska kuningas hoviseurueineen usein asui linnassa, oli se
-hyvässä kunnossa ja kaikin puolin rikkaasti varustettu ja sisustettu.
-Se oli yksi maan tärkeimpiä linnoituksia. Linnanmiehistönä oli joukko
-sotilaita ja palvelijoita; useita käsityöläis- ja palvelijaperheitä
-asui sitäpaitsi tallirakennusten ympärillä ja vahvasti varustetun
-portin ulkopuolella, niin kutsutussa etulinnoituksessa. Joka kerran
-kun kappelinkello aamusin soi aamumessuun astui linnanpäällysmies
-talonväen, linnan käsityöläisten ja palvelijakunnan sekä heidän
-vaimojensa ja lastensa seurassa kappeliin suuren, pyöreän linnanpihan
-yli, joka näytti aivan kaupungin torilta näin pyhäpäivänä. Sitten he
-palasivat kappelista sammutetut lyhdyt käsissään.
-
-Vangittuja neitosia vartijoitiin ilman minkäänlaista ankaruutta. Kun
-vain yksikin kamarineito oli heidän mukanaan, saivat he vapaasti
-liikkua kaikkialla linnassa. Vain yöksi heidän vankilansa ovi
-teljettiin, eikä sitä avattu koskaan ennen aamun valkenemista.
-Portinvartijalla oli lupa avata heille linnanportti vain silloin
-kun linnanpäällysmies itse tai hänen perheensä seurasi heitä joko
-kylänkirkkoon tai tavallisille kävelyretkille hedelmäpuiston kautta
-Neitsythakaan, linnan laidunmaalle, missä tänäkin vuoden aikana usein
-huviteltiin haukkametsästyksellä, johon Ulrika oli intohimoisesti
-mieltynyt, mutta johon Margareta vain hänen tähtensä otti osaa.
-
-Kun nyt neiti Ulrika sisarensa ja kamarineidon kanssa astui ulos
-pimeästä salakäytävästä etusaliin, juoksi hän heti tapansa mukaan
-erään suuren kaari-ikkunan luo ja hengitti pienelle, jäätyneelle
-lasiruudulle, voidakseen nähdä ulos linnan pihalle. "Kas, kas!"
-huudahti hän iloisesti. "Me pääsemme tänään uusilla, keltaisilla
-vaunuilla kirkkoon, ja katsokaa, tuolla ne menevät juottamaan vieraiden
-hevosia. Herranen aika, hevosilla on pitkät silkkiset peitteet, niiden
-mukana on kuninkaalliset tallirengit. Kas! Nyt tulee linnanherra tänne
-drotsin ja vieraiden herrojen kanssa. Yksi heistä on väin pappi! Mutta
-mitä omituisia herroja nuo ovat, joilla on päässä saksalaiset hatut?"
-
-"Mennään naistupaan!" kehoitti Margareta. "Ei ole soveliasta, että he
-näkevät meidät niin aikaisin täällä salissa."
-
-"Ei tässä saa enää iloita eikä katsella mitään vain tuon ikävän
-sovinnaisuuden vuoksi!" sanoi Ulrika ärtyisestä ja seurasi hitaasti ja
-vastenmielisesti sisartaan naistupaan.
-
-Vähän senjälkeen avattiin parvekkeen ovi ja drotsi Åke astui sisään,
-mukanaan kuninkaan rippi-isä, mestari Petrus de Dacia sekä molemmat
-saksalaiset mestarilaulajat. Heitä saattoi linnanpäällysmies, herra
-Ribolt, kookas, komea mies, yllään jäykkä ritaripuku. Linnanherra astui
-viimeksi kynnyksen yli ja sulki oven pidättääkseen lämpimän, joka jo
-alkoi levitä suuresta loimuavasta takkavalkeasta. "Kuninkaan puolesta",
-sanoi hän jonkinlaisella arvokkaisuudella ja otti korkean töyhtöhatun
-päästään, "lausun teidät tervetulleiksi hänen linnaansa, arvoisat
-herrat! Täällä hän on teidän isäntänne, vaikka minun halvan persoonani
-kautta. Siis minä saan odottaa häntä tänne keväällä, kunnianarvoisa
-maisteri!"
-
-"Sen viestin käski hän minun viemään teille, lähinnä suosiollisia
-terveisiään", vastasi mestari Petrus de Dacia ja ojensi linnanherralle
-kätensä. -- "Me olemme nukkuneet teidän kattonne alla, mutta te ette
-vielä tunne vieraitanne", jatkoi hän. "Minun nimeni te tiedätte,
-minun täytyy muutaman tunnin kuluttua matkustaa edelleen; mutta nämä
-herrat haluavat, kuninkaan suostumuksella, vierailla jonkun aikaa
-teidän luonanne, osaksi oppineiden ja tieteellisten töiden tähden."
-Hän esitti nyt linnanherralle mestari Popen ja mestari Rumelantin
-Schwabista, jalon laulutaidon suurina, tunnettuina mestareina, jotka
-olivat matkustelleet monien ruhtinaiden maissa ja halusivat nyt samoin
-nähdä ja oppia tuntemaan kaiken, mikä Tanskassa oli erikoista kansan
-elintavoissa, sekä sen taiteen ja tieteen kehitystä muihin kansoihin
-verraten. "Nämä oppineet herrat", lisäsi hän, "suositellaan teille
-kuninkaan vieraina, ja jäävät he linnaan niin kauaksi kuin haluavat.
-Kuninkaan tahdon mukaisesti pidetään kuninkaallinen kirjasto ja arkisto
-heille avoinna."
-
-"Vai niin! Kirjanoppineet herrat ovat tervetulleita minun luokseni",
-vastasi linnanpäällikkö tervehtien hiukan hämillään oppineita herroja.
-"Herrat aikovat varmaankin tutkia kronikoita [kronika = ajantieto]
-ja niitä vanhoja kirjoituksia, jotka käsittelevät Tanskan ja Saksan
-entisiä vaiheita. Täällä oli hiljattain eräs oppinut luostariveli
-Rye'stä, jolla myöskin kuninkaan käskystä oli paljon tekemistä niiden
-kirjoitusten kanssa. Suoraan puhuen ovat ne asioita, joista minä en
-paljoakaan ymmärrä. Mutta oppineet eivät osaa kyllin kiittää kuningasta
-siitä, että hän on antanut koota nämä arvokkaat kirjoitukset,
-sallien sekä kotimaisten että vieraiden niitä vapaasti tutkia. Oi,
-Jumala minua auttakoon, rakas drotsi!" kuiskasi hän Åkelle. "He ovat
-varmaankin hyvin oppineita, luultavasti he eivät ymmärrä sanaakaan
-tanskaa?"
-
-"Eikö teidän kuninkaanne kuuluisa _bongesta_ ole täällä linnassa?"
-kysyi roteva mestari puoleksi saksan ja tanskan sekaisella murteella.
-"Siihen tärkeään historialliseen kokoelmaan me haluaisimme etupäässä
-tutustua, samoin kuin täällä löytyvään kuuluisaan _Saxo Gramaticuksen_
-jäljennökseen. Myöskin haluaisimme tutkia _Sveno Agonista_ sekä
-kaikkia muitakin muinaisaikuisia norjalaisia ja pakanallisia laulu-
-ja satukokoelmia, item kaikkia huomatuimpia monumenta & volumina
-antiquitatis" [vanhan ajan muistomerkkejä ja kirjoituksia].
-
-"Minä iloitsen erikoisesti siitä", alkoi pieni, vilkas mestari Rumelant
-puhua, "mitä toivon löytäväni täältä teidän teoloogisen Luminanne
-[lumina = valo] ja kristillis-filosoofisten runoilijoittenne teoksista,
-erikoisesti suuren Andreas Sunonis'en Hexaëmeronista. Minä en ole vielä
-koskaan onnistunut saamaan siitä minkäänlaista jäljennöstä ainakaan
-maanmiehiltäni tai keltään niistä ylhäisistä herroista ja ruhtinaista,
-minun korkeastiarmollisilta suosijoiltani, joista heikon kykyni mukaan
-olen laulanut."
-
-"Minun tietääkseni on se kirja, jonka te mainitsitte täällä kuningas
-Waldemar Seierin aikuisten, oppineiden latinalaisten kirjoitusten
-joukossa", vastasi linnanherra ja koetti salata kärsimättömyyttään.
-"Vain siitä, mikä on kirjoitettu maan kielellä, voin minä antaa
-teille tietoja. Teille valmistetaan lukuhuone aivan kirjaston
-viereen. Linnankappalainen on sen hoitaja; hän antaa varmasti teille
-kaikki toivomanne tiedot. Minä asetan teille kaikki parhaani mukaan,
-arvoisat oppineet herrat! Mutta minä pyydän teidän suomaan anteeksi
-minulle, etten minä maallikkona ja yksinkertaisena sotamiehenä ymmärrä
-senkaltaisia asioita. Sallikaa minun nyt viedä teidät perheeni luo, ja
-toivon teidän aluksi tyytyvän ruumiilliseenkin ravintoon!" Näin sanoen
-hän avasi nopeasti naishuoneen oven, minne hän saattoi molemmat vieraat
-herrat.
-
-"Sallikaa minun ensin puhua täällä pari sanaa kahden kesken drotsille!"
-sanoi mestari Petrus jääden etusaliin drotsi Åken kanssa, jonka
-kalpeille poskille oli kohonnut heikko puna kun naistuvan ovi sulettiin
-ja hän vain puoleksi sai tervehtiä Margareta-neitoa. Näki selvästi
-vaarallisen haavan tuottaneen hänelle kärsimyksiä, sillä hänen
-pääasentonsa oli vielä jäykkä, ja vasen käsivarsi siteissä.
-
-Kookas, hengellinen herra tarttui hänen käteensä ja katseli häntä
-tarkasti kirkkaalla, rauhallisella katseellaan. "Kuningas on lähettänyt
-minut tänne etupäässä teidän tähtenne, rakas drotsi Åke", sanoi hän.
-"Te tiedätte miten rakas te olette ollut hänelle lapsuudesta asti ja
-arvaatte miten suuresti hän teitä kaipaa. Mutta ennenkuin minun on
-sallittu puhua teille sanaakaan kuninkaan ja maan asioista, on minun
-käsketty ottaa selvä teidän ruumiinne ja sielunne terveydestä. Sanotaan
-teidän olleen vaarallisesti haavoitetun, mutta samalla kerrottiin
-teidän olevan myöskin henkisesti sairaan. Kaikenlaiset levottomat
-ajatukset ja sekavat unet ovat teitä vaivanneet, niin että te usein
-olette ollut enemmän hengellisen kuin ruumiillisen lääkärin tarpeessa.
-Jos voitte luottaa minuun, niin uskokaa minulle levottomuutenne!"
-
-"Minä olen ollut synkkämielinen siitä asti kun jouduin pannaan
-julistetuksi", vastasi Åke. "Minä tiedän hyvästi sen ristin olleen
-minulle liian raskaan, mutta Herralle ja pyhälle Neitsyelle kiitos,
-se on nyt keventynyt. Valo on välähtänyt sieluuni, selvittäen minulle
-kaiken sen mikä oli minun elämässäni ja kohtalossani arvoituksellista
-ja käsittämätöntä. Minä ja minun asiani eivät ole niin tärkeitä. --
-Sanokaa minulle vain: mitä tekee kuningas? Mitenkä voidaan hänet ja
-maa pelastaa häviöstä tänä sekasorron aikana? Jumalan nimessä, sanokaa
-minulle" -- --
-
-"Ei vielä sanaakaan siitä, rakas drotsi!" keskeytti mestari Pietari
-hänet. "Ensiksi minun täytyy ottaa selville kykenettekö te ottamaan
-osaa maalliseen toimintaan. Sen sielun, joka tahtoo voimakkaasti toimia
-maan ja kuninkaan rauhan puolesta, täytyy ensin saavuttaa rauha itsensä
-kanssa."
-
-"Minä olen sen jo saavuttanut, arvoisa herra. Sen terveemmäksi ei minun
-sieluni enää tässä maailmassa tule. Kuultuani arkkipiispan paenneen
-ja julistaneen kuninkaan pannaan, hyppäsin minä ratsuni selkään ja
-ajoin Sjöborgiin, mutta minut kannettiin puolikuolleena vuoteelleni.
-Levottomuuteni on yhä kasvanut kuultuani kerrottavan kuninkaan
-kiivaudesta ja vihasta, ja näiden synkkien aavistusteni painamana
-olen usein kuumehoureissani nähnyt rosvojen ja murhaajien ympäröivän
-kuninkaani."
-
-"Olkaa rauhallinen, jalo drotsi! Ei yksikään kuningas ole ollut sen
-enemmän kansansa rakastama. Vanhurskauden ja rakkauden enkelien
-näkymätön vartio suojelee häntä silloinkin kun hän on petturien ja
-verivihollistensa ympäröimä. Minä tiedän teidän olleen kuninkaan isän
-luona Finnerupin ladossa tuona verisenä pyhän Cecilian yönä. Sitä mihin
-lapsena saitte olla todistajana, ette varmasti koskaan voi unohtaa."
-
-"En koskaan!" huudahti Åke kiihkeästi. "Usein minä olen valittanut
-sitä, ettei minulla ollut voimia eikä rohkeutta estää onnettomuutta.
-Silloin vasta kun lato murhatun kuninkaan ympärillä oli ilmiliekissä,
-tulin minä taas tajuihini; minä riistin miekan, vanhan mielipuolen
-Pallen kädestä, kun hän hyökkäsi ruumiin päälle sitä runnellakseen.
-Minä työnsin saman murha-aseen hänen rintaansa, jolla hän oli murhannut
-kuninkaansa. Tuo verinen tapahtuma sekä tuon mielipuolen vanhuksen
-kuolonkatse ovat sitten usein kammottavina ilmestyneet eteeni. Tuo
-kamala näky oli melkein häipynyt sielustani, kunnes kuningas lähetti
-minut eräänä päivänä, kaksi vuotta sitten, vangitun arkkipiispan luokse
-Sjöborgiin pakoittamaan häntä tunnustamaan. Mutta kun minä näin tuon
-hirveän valtiovangin kohottavan kahlehditun kätensä ja kuulin hänen
-manaavan minut helvettiin kirkon kauneimmalla kirouksella, niin olin
-minä taas mielestäni Finnerupin ladossa, missä hornan henki puhui
-minulle arkkipiispan kautta, singauttaen minulle kirouksen sanat
-syntieni tähden. Mitä kamalimmat unet ahdistivat minua kuumeeni aikana,
-ja minä taistelin kaikenlaisia hirviöitä ja pahoja henkiä vastaan.
-Mutta ollessani kaikkein kovimmissa tuskissa minä näin kuitenkin aina
-taivaallisen enkelin vieressäni, joka hurskain rukouksin karkoitti
-pahat henget luotani, kuiskaten minulle lohdutuksen ja rohkeuden
-sanoja. Vihdoinkin näin valon kirkastavan tämän pimeyden: minusta
-tuntui, että jos ei minulla lapsuudessani ollut voimia ja rohkeutta
-uhrata henkeäni entisen isäntäni edestä, niin voisin nyt pelastua
-kirouksesta, uhraamalla sen hänen poikansa edestä, meidän jalon, nuoren
-Eerik kuninkaamme puolesta. Se on minun täysin vakaa päätökseni, olen
-luopunut kaikista oman onneni vaatimuksista. Tuo lohduttava enkeli
-seisoi sittemmin todellisuudessa ilmielävänä minun edessäni; mutta
-hän ei tahdo eikä voi minua siitä estää. Tuo enkeli oli vanhin ja
-hurskain Stig-marskin vangituista tyttäristä. Arvoisa herra, vain
-teille sen uskon. Hän on minulle omaa sieluanikin rakkaampi, ja
-hän on ihmeellisesti vahvistanut minua päätöksessäni. Pelastamalla
-minun henkeni ja säilyttämällä sen minun herrani palvelukseen, joka
-on tuominnut koko hänen sukunsa lainsuojattomaksi, on hän koettanut
-sovittaa osan pelottavan isänsä rikoksesta. Jokainen askel, minkä otan
-seuratessani rakasta, nuorta kuningastani, vie minut yhä kauvemmaksi
-Stig-marskin suvusta tässä maailmassa; mutta Jumalan avulla se
-ei lamauta minun rohkeuttani eikä veltostuta käyntiäni. Katsokaa
-kunnianarvoisa herra, siitä hetkestä asti, jolloin elämäni kutsumus
-minulle selvisi, minä olen saanut rauhan niiltä pahoilta hengiltä,
-jotka minua ahdistivat, ja minä tunnen nyt olevani melkein terve
-sekä ruumiin että hengen puolesta. Nyt te tiedätte kaikki, hurskas
-herra! Mutta nyt tärkeämpiin asioihin, minkä sanoman tuotte minulle
-kuninkaalta?"
-
-"Vielä kuitenkin muutama sana teistä itsestänne, rakas drotsi!" vastasi
-mestari Petrus lempeällä äänellä ja tarttui häntä käteen, katsellessaan
-Åken raskasmielisiä, mutta päättäväisiä kasvoja kirkkaalla,
-rauhallisella katseellaan. "Teidän päätöksenne on jalo ja kaunis,
-vaikka siinä vielä osaksi ilmeneekin teidän taipumuksenne liioitteluun,
-siinäkin missä se on kiitettävä. Te voitte uhrata teidän elämänne
-ja toimintanne kuninkaan ja maan palvelukseen, tarvitsematta siltä
-etsiä marttyyrikuolemaa. Ei teidän tarvitse luopua elämän ilosta ja
-onnesta senvuoksi, että korkeampi elämän päämäärä on silmäinne edessä.
-Mutta senlaisista nuoruuden liioitteluista en tahdo soimata teitä.
-Oli aika, jolloin minä itsekin toivoin kuolevani marttyyrina pyhän
-Neitsyen kunnian puolesta, ja vieläkin minä toivoisin ylpeydellä tämän
-kohtalon osakseni, mutta minä en etsi sitä enää sokeasti haaveillen
-enkä hengellisestä turhamielisyydestä. Sen lohduttavan enkelin, josta
-te puhuitte, jalo drotsi, hänet, joka seisoi täällä vangittuna neitona
-edessänne, minä toivon oikeuden vapauttavan, eikä teidän silloin
-tarvitse olla toivoton oman sydänsalaisuutenne suhteen. Minäkin olen
-tuntenut sellaisen olennon", jatkoi hän liikutettuna, "lähinnä pyhää
-Neitsyttä on hän minulle kallein naissielu, joka on elänyt tai elää
-maailmassa. Hän on todellakin taivaallinen morsian täällä maan päällä,
-ja sekä hänen, että minun velvollisuus ja asema eroittavat meidät tässä
-maailmassa. Mutta suoraan sanoen, minä en usko teillä eikä kenelläkään
-toisella maailmallisella miehellä olevan voimaa tai syytä sellaiseen
-kieltäytymiseen, ja maaniseen elämänkutsumukseen, olkoon se vaikka
-kuinka suuri ja kaunis, tuskin sellainen uhri on tarpeen. Mutta siinä
-määrätköön onni ja sen korkeampi ohjaaja. Minä iloitsen sydämellisesti,
-että ihanin inhimillinen tunne on syttynyt rinnassanne, sillä se on
-lähinnä elämää jumaluudessa, rikkain aarre, mikä voidaan ihmissielulle
-lahjoittaa."
-
-"Aivan varmasti!" huudahti Åke ja syöksyi ihastuneena hänen syliinsä.
-"Minä en kuitenkaan enää koskaan voi tulla aivan onnettomaksi.
-Olettehan te selvästi nähnyt minun tilani, elkää enää salatko minulta
-mitään!"
-
-"Hyvä on, uljas, urhea ystäväni!" sanoi mestari Petrus puristaen
-hänen kättään. "Minä näen teidän olevan henkisesti terveen. Teidän
-ehkä vähän liian tunteellinen ja haaveileva sielunne elää jaloa ja
-voimakasta elämää, jonka tunne on tosi ja ihana. Minä tahdon riistää
-teidät pois tästä rauhallisesta ja toimettomasta asemasta, joka vain
-antaa lisävirikettä teidän liialliselle mietiskelyhalullenne. Minä
-en enää kauvemmin epäile käyttää koko teidän voimaanne kuninkaan ja
-maan palvelukseen. Katsokaa, tässä on salainen kirje kuninkaalta." Hän
-ojensi drotsille sinetillä suletun kirjeen.
-
-Åke mursi nopeasti auki sinetin. "Hm. Mitä tämä merkitsee? Te tunnette
-sisällön?"
-
-"Minä olen itse kirjoittanut kirjeen kanslerin poissaollessa. Kuninkaan
-ja junkkari Kristofferin välit ovat rikkoutuneet; riisumalla häneltä
-aseet nöyryytetään hänet. Ennenkuin aurinko on kahdesti laskenut täytyy
-teidän tai herra Riboltin piirittää Holbekin linna ja kohdata kuningas
-Kallundborgin edustalla, mukana sata sotilasta."
-
-Drotsi Åke tuijotti hämmästyneenä vuoroon kirjeeseen, vuoroon mestari
-Petrukseen. "Suuri Jumala!" huudahti hän. "Niinkö pitkälle on menty!
-Siis kansalaissota, verinen veljesriita!"
-
-"Rauhoittukaa, jalo drotsi! Juuri se pitää teidän estää. Mutta
-hiljaa, varovaisesti. Minulla on sitäpaitsi suullinen kysymys teille
-kuninkaalta", -- näin sanoessaan mestari Petrus veti Åken pois oven
-luota ja jatkoi kuiskaten: "Onko junkkari hiljattain antanut hakea
-täältä jonkun kirjoituksen? Urheaa herra Riboltia ei voi epäillä; mutta
-voiko linnankappalaiseen luottaa?"
-
-"Linnanherran uskollisuudesta voin taata", vasasi Åke. "Kappalaista
-minä en tunne. Mutta mitä tarkoitatte?"
-
-"Junkkari Kristoffer väittää vieneensä tänne talteen ne kirjeet,
-jotka hän anasti Lundin sakaristosta. Mutta äskettäin etsittiin
-niitä täältä turhaan; ne olisivat nyt välttämättömän tarpeelliset
-kuninkaan ja mestari Grandin välisessä vaarallisessa oikeusjutussa.
-Nuo mukanani tulleet, muukalaiset herrat tutkivat arkiston uudelleen.
-Minun täytyy kiirehtiä Ruotsiin rauhoittamaan sikäläisten mieliä: Te
-tiedätte lähettiläiden äkkiä matkustaneen luotamme. Välit ovat kireät,
-neuvottelut katkaistut. Vihastuneena Grandin paosta kuningas meni liian
-pitkälle; hän tahtoo nyt mahtisanallaan viedä kaikki perille. Myöskin
-slesvigiläisten herttuoiden kanssa on hän riitautunut. Kardinali on
-jättänyt hovin, hän uhkaa hirvittävällä valtakirjallaan."
-
-"Onnettomuus onnettomuuden jälestä!" huudahti Åke. "Suuri Jumala, mikä
-tästä vielä tulee?"
-
-"Jumalan avulla voi kaikki vielä tulla paremmaksi kuin miltä nyt
-näyttää", jatkoi mestari Petrus rauhallisesti. "Jos te ja marski voitte
-hankkia rauhan maallisten vihollisten kanssa, toivon minä virkaveljieni
-kanssa, Jumalan avulla, saavuttavani ainakin sovinnon hengellisten
-kanssa. Kansleri Martinus ja rovasti Guido ovat lähetetyt Roomaan
-ehkäisemään Grandin vaikutusta siellä. Useimmat maan piispoista ovat
-kuninkaan puolella. Dominikaanien provinsialipriorit sekä kapitulit
-vastustavat veilekonstitutionia; ei ainoakaan pappi pane täytäntöön
-interdiktiä, ja, niinkuin sanoin, kansa on kuninkaalle uskollinen."
-
-"Mutta tämä onneton riita junkkarin kanssa -- rauhan rikkominen
-herttuoitten kanssa -- kiristyneet välit Ruotsin kanssa -- kuninkaan
-pikaisuus ja kiivaus -- ja tämä peljättävä Isarnus, lisäksi
-lainsuojattomat", --
-
-"Te olette oikeassa, drotsi Åke! Ihmisvoima ei kykene hajottamaan
-niitä pilviä, jotka nyt uhkaavat Tanskan ja meidän nuoren kuninkaamme
-taivaalta", alkoi hengellinen herra taas puhua. "Mutta muistakaa",
-lisäsi hän juhlallisesti, "pilvien takaa loistavat taivaan tähdet,
-ja tähtien kulkua johtaa suuri, vanhurskas Jumala. Elkää unohtako,
-rakas drotsi, silloin kun vanhurskauden ankara käsi tuntuu rusentavan
-meidät, ei Vapahtaja ja hänen taivaallinen äitinsä ole kaukana. Ei
-mikään onnettomuuden tähti ole niin lujassa vanhurskauden taivaalla,
-etteivät pyhän Neitsyen lempeät rukoukset voisi sen kulkua siirtää ja
-sen uhkauksia lepyttää. Rohkeutta, jalo drotsi", jatkoi hän rauhallisen
-lempeästi. "Ei kukaan siirrä tulevaisuuden verhoa. Niin paljon luulen
-kuitenkin vilkaisseeni tuohon suureen salaperäiseen kirjaan, etten ole
-kadottanut toiveitani Tanskan tulevaisuuden paremmista päivistä, niin
-kauan kuin Jumala ja pyhä Neitsyt varjelevat suojelevalla kädellään
-kuninkaan hengen. Hänen onnensa tähden ohella kohoaa tai laskee Tanskan
-kansan onni."
-
-"Te olette oppinut ja jumalinen mies, arvoisa mestari Petrus", sanoi
-Åke, joka oli kävellyt levottomana edestakaisin, kuninkaan kirje
-kädessään, "mutta, suokaa anteeksi nyt vaivutte te, enkä minä,
-mietiskelyihin. Minä luotan enemmän teidän vanhurskauteenne ja selvään
-käsitykseenne Kaikkivaltiaan taloudenhoidosta täällä maanpäällä meidän
-päivinämme kuin teidän tähtitietoonne ja hurskaisiin tulevaisuuden
-ennustuksiin. Nyt on joka hetki tärkeä, hurskas herra! Mutta mitä
-on tehtävä, kun ette te, eikä kukaan muu järkevä mies voi hillitä
-kuningasta? Onko arkkipiispan pako saanut hänet uhmaamaan kaikkia
-vaikeuksia. Aikooko hän nyt vaatia vain oikeutta, mutta ei armoa
-paavin hovista? Aikooko hän, pannasta ja interdiktistä huolimatta
-jopa ilman sukulaisuusdispensia, pakottaa järkevän ruotsalaisen
-valtaneuvoston suostumaan vihkimiseen? Onhan se mahdotonta! Hylkääkö
-hän kaikki järkevät arvostelut, antaakseen miekan ratkaista hänen ja
-herttuan väliset riitaisuudet? Ja aikooko hän nyt itse valloittaa
-veljensä linnoituksen ja pakoittaa hänet siten yhtymään julkisesti
-vihollisiin!"
-
-"Minä olen ollut yhtä hämmästynyt kuin te, jalo drotsi. Minä
-olen soimannut kuninkaan kiivasta menettelyä. Minä olen turhaan
-koettanut estää näitä liian kiihkeitä yrityksiä. Hänen tahtonsa on
-järkkymätön. Mutta vaikka olenkin pelännyt näitä seurauksia, niin on
-minun kuitenkin täytynyt ihailla hänen kuninkaallista sieluaan, joka
-uskaltaa niin paljon majesteetin arvon säilyttääkseen, luottaessaan
-asiansa oikeuteen. Kahden vuorokauden kuluttua seisoo hän ritareineen
-Kallundborgin linnan edustalla opettaakseen kapinallista veljeään
-tottelemaan --"
-
-"On siis totta tuo puhe Kallundborgin linnan sulkemista ja sen uusista
-linnoituksista?"
-
-"Ikävä kyllä! Junkkarin niskoittelu on kiihoittanut kunninkaan
-ylimmilleen, mutta vieläkin enemmän hänen viekkaat yrityksensä
-estää naimista. Ovela drotsi Brunke on ilmaissut hänet, luultavasti
-synnyttääkseen eripuraisuutta veljesten välille ja herättääkseen
-kapinan maissa."
-
-"Hm, ja samalla kertaa uudistavat slesvigiläiset herrat vanhat
-vaatimuksensa --"
-
-"Ehkä he ovat liitossa junkkarin kanssa. Mutta he eivät ole
-peloittaneet kuningasta. Ja jos he ovat jo unohtaneet Grönsundin
-tappion, niin kyllä hän osoittaa heille, että hän myöskin uskaltaa
-kohdata heidät maalla. Marski Olavinpoika kokoo kaiken jalkaväen heitä
-vastaan Haderslebenin seuduille."
-
-"Entä arkkipiispa ja kardinaali? Missä he ovat?"
-
-"Grand uhkaa Bornholmista, ja Isarnus Axelhuusista. Hän vaatii
-vapautusta arkkipiispalle ja vastustaa Lundin kirkkotilusten
-takavarikkoon ottamista. Roeskilden piispa Juhana sekä konciliot
-horjuvat; pelätään, että interdikti pannaan täytäntöön."
-
-"Armias Jumala! Ja kuitenkin uskaltaa kuningas ajatella häitään?"
-
-"Ensimäisenä kesäpäivänä aikoo hän olla Helsingborgissa, mukanaan
-hääväki tai sotajoukko. Mutta tämä lienee ollut kiivauksissa lausuttu
-sana minulle ja marskille. Jumala auttakoon häntä siitä!"
-
-"Hän jännittää jousensa liian korkealle -- sen täytyy laueta. Mutta
-vielä eräs asia. Ovatko ne lainsuojattomat saatu kiinni, joiden jälillä
-oltiin?"
-
-"Minä en tiedä, mutta heidän kuolemantuomionsa on langetettu.
-Viimeisten murhayritysten jälkeen on kuningas tullut leppymättömäksi,
-ja hän on määrännyt palkinnon jokaisen lainsuojattoman päästä. Åke
-Kagge kuuluu olleen liitossa Stig-marskin tyttärien kanssa, joten nyt
-on hyvin vähän tai ei yhtään toivoa onnettomien tyttöjen vapautuksesta."
-
-"He ovat viattomia! Elävän Jumalan nimessä, he ovat viattomia!"
-huudahti Åke kiivaasti. "Minun täytyy joutua kuninkaan luokse. On jo
-aikakin", hän irroitti vasemman kätensä siteestä ja heilutti sitä
-jotensakin jäykästi. -- "Se on hyvä", jatkoi hän, "minun oikea käteni
-ei ole jäykkä. Minun täytyy joutua Kallundborgiin ennen kuningasta.
-Jos linna on valloitettava ja petollista junkkaria on kuritettava,
-niin olkoon se minun asiani. Omaa veljeään vastaan ei minun kuninkaani
-sentään saa nostaa aseitaan. Hän menee liian pitkälle, eikä enää osaa
-hillitä vihaansa."
-
-"Osaa kyllä", keskeytti mestari Petrus hänet. "Hän pyytää erityisesti
-teidän säästämään junkkaria, missä hyvänsä hänet tapaatte. Te otatte
-Holbekin haltuunne niin hiljaisesti ja rauhallisesti kuin mahdollista.
-Jos te vielä voisitte rakentaa rauhan veljesten kesken, jalo drotsi,
-niin ehkä pelastaisitte maan ja valtakunnan."
-
-Nyt avattiin naistuvan ovi, ja linnanherra palasi sieltä. "Teidän
-aamujuomanne jäähtyy, arvoisat vieraani!" sanoi hän kohteliaasti.
-"Mutta mitä näenkään, herra drotsi, teidän olkasiteenne."
-
-"Se on jo poistettava", vastasi Åke. "Minua on täällä hemmoteltu,
-ja pidetty liian hyvänä. Minä kiitän nyt teitä ja teidän jaloa
-vankianne välskärinhoidosta. Kuningas tarvitsee terveitä käsivarsia ja
-miekkoja. Voitteko nyt heti luovuttaa minulle pari sataa miestä linnan
-varusväestä?"
-
-"Kaksi sataa miestä on aseissa linnanpihalla tunnin kuluttua, jos te,
-hera drotsi, sen käskette kuninkaan nimessä", vastasi herra Ribolt.
-"Uskallanko kysyä mihinkä niitä tarvitaan?"
-
-"Minä lähden Holbekiin ja Kallundborgiin. Tuossa näette sen vakuudeksi
-kuninkaan nimen ja sinetin", hän ojensi linnanpäällikölle kuninkaan
-kirjeen. "Se on myöskin teille; mutta asia pysyköön meidän keskeisenä."
-
-"Junkkaria vastaan? Suuri Jumala! Herra drotsi, onko tämä mahdollista?"
-huudahti herra Ribolt hyvin hämmästyneenä ja löi kätensä yhteen.
-
-"Olettehan kuullut, että junkkarin päähän on pälkähtänyt rakentaa uusia
-vallituksia ja sulkea portti kuninkaan miehiltä. Se on varmaankin
-vain huonoa pilaa tai väärinkäsitystä. Mutta myönnättehän itsekin,
-että sellainen portti on ajoissa murrettava auki, koska kuningas itse
-on matkalla sinne ja aikoo sisään. Siis kaksi sataa miestä tunnin
-kuluttua, mutta kaikessa hiljaisuudessa luonnollisesti."
-
-"Kaikki on valmiina ennenkuin soitetaan päivämessuun", vastasi
-linnanpäällikkö varmasti ja rauhallisesti. "Mutta teidän haavanne,
-herra drotsi! Voitteko te todellakin vaaratta lähteä, muuten minä olen
-valmis?"
-
-"En jouda vaaroja ajatella, minun täytyy ja minä tahdon lähteä!"
-vastasi Åke. "Siis päivämessuun soitettaessa -- ja suu tukkoon asiasta!
-On vain kyseessä lainsuojattomien takaa-ajo -- ymmärrättehän?"
-
-"Oikein! Niin saavat uskotella toisiaan täällä linnassa puolen tunnin
-ajan." Näin sanoen herra Ribolt kiirehti linnanpihalle, ja drotsi Åke
-mestari Petruksen kanssa poistuivat naistupaan.
-
-Äskeinen jännitys ja kiihtymys oli pannut drotsi Åken veren liikkeelle
-ja tehnyt hänet taas terveen näköiseksi. Suuressa naistuvassa,
-jossa vieraat vastaanotettiin, ja jonne kokoonnuttiin pyhäpäivinä
-ennen jumalanpalvelusta, otti vanha talonemäntä vastaan Åken ja
-mestari Petruksen, tarjoten itse vierailleen lämpimän aamujuoman
-kiiltävissä hopeamaljakoissa. Keskellä salia suuren, pyöreän, valkealla
-ripsireunaisella pumpuliliinalla katetun pöydän ympärillä, istuivat
-saksalaiset mestarilaulajat, höyryävät maljat edessään, hauskasti
-keskustellen naisten kanssa. Neiti Ulrika kyseli uteliaana heidän
-matkoistaan vieraiden ruhtinaiden luona, joista varsinkin mestari
-Rumelant oli väsymätön kehumaan; samaten hän myöskin oli väsymätön
-luettelemaan kaikkia niitä kunnianosoituksia, jotka olivat tulleet
-hänen osakseen hänen lauluistaan näiden hänen suurten ja ylhäisten
-suosijoittensa luona.
-
-Myöskin neiti Margareta otti osaa keskusteluun vieraiden kanssa.
-Mutta hänen kysymyksensä olivat ujoja ja häntä huvitti paljon enemmän
-heidän taiteensa kuin se onni, jota he olivat etsineet ja löytäneet
-ylhäisten linnoista. Hän antoi vakavan mestari Popen tarkasti kuvata
-itselleen niiden kuuluisien rakkauslaulujen hengen ja sävyn, joiden
-kaunein kukoistusaika ei ainakaan mestari Popen mielestä vielä ollut
-loppuun kulunut. Hän päinvastoin väitti jalon laulutaidon nyt vasta
-täydellisesti kehittyneen uutta ja korkeinta kauneutta palvellessaan,
-kun ei enää jatkettu yksitoikkoista kevään vihreyden, maallisten
-naisten kauneuden, epätoivoisen rakkauden ylistystä, vaan laulettiin
-säännöllisissä laulumuodoissa siveellisistä ja jumalallisista aiheista
-sekä tärkeistä jumaluustieteellisistä dogmeista. Kun nyt ruhtinaat
-ja keisarit eivät enää niinkuin ennen itse harjoittaneet jaloa
-laulutaitoa, vaan oli se melkein yksinomaan kunniallisten porvarien
-rakastama, oli hänen mielestään suuri onni, että oli semmoisia
-herroja ja ruhtinaita kuin Tanskan kuningas, joka kunnioitti ja
-suosi taidetta, ja, lauluista innostuttiin vielä hänen ritariensakin
-linnoissa ja heidän jalojen neitosten parissa. Hän ylisti tanskalaisen
-ritarirunouden jaloa, runollista henkeä, mutta hänen mielestään olivat
-sekä ne että rakkauslaulut liian maailmallisia ja pintapuolisia. Tästä
-Margareta hiukan loukkaantui, vaikka hän myönsikin kernaasti oppineelle
-mestarilaulajalle kaikkien tanskalaisten laulujen, jotka hän tunsi ja
-osasi käsittelevän rakkausseikkailuja, mutta ei ainoakaan raamatullisia
-tai teologisia aiheita.
-
-Kun drotsi Åke astui naistupaan, nousi Margareta vastaamaan hänen
-tervehdykseensä, ja hän huomasi levottomana drotsin poistaneen
-käsivarren siteestä. Hän ei enää jaksanut seurata mestari Popen
-selityksiä, vaan hän pyysi anteeksi että hänen, haavalääkärinä, täytyi
-poistua toimeen, jota ei kauemmin voinut siirtää. "Anteeksi, herra
-drotsi!" sanoi hän Åkelle ja osoitti poistettua sidettä. "Tähän en ole
-antanut suostumustani. Mutta olettehan oman käsivartenne herra", lisäsi
-hän, huomatessaan miten keveästi Åke sitä liikutti. "Haava on melkein
-parantunut. Varovaisesti te voitte kyllä käsivarttanne käyttää, kunhan
-vain voitte olla maltillinen. Mutta jäykkä kaulakääre" -- --
-
-"Sen kannan muistona teistä, siksi kunnes taas tapaamme, jalo neito!"
-vastasi Åke. "Vaikka luulenpa melkein sen jo olevan tarpeettoman.
-Tunnin kuluttua täytyy minun lähteä linnasta. Minä saan kiittää
-teidän taitoanne ja väsymätöntä huolenpitoanne siitä, että nyt
-kykenen liikkeelle. Minä toivon pian näkeväni minun jalon herrani ja
-kuninkaani", lisäsi Åke hiljaa ja vei hänet mukanaan linnanpuutarhan
-puoleiseen ikkunansyvennykseen. "Mutta ikävä kyllä ei vielä ole
-sovelias aika minun toimia teidän vapautenne puolesta."
-
-"Emmehän me pyydä armoa inhimillisiltä tuomareiltamme, vaan ainoastaan
-sen mikä on oikeuden ja kohtuuden mukaista", vastasi Margareta
-hiljaisen totisesti. "Minä luulin hyvän ja oikeuttaharrastavan
-kuninkaan olevan aina valmiin kuulemaan syyttömästi tuomittuja."
-
-"Minua surettaisi syvästi, jalo neiti Margareta", sanoi Åke, "jos
-minun jalo kuninkaani näyttäisi teistä hetkenkään harjoittavan
-vääryyttä; mutta teidän asianne on tullut hämäräksi ja epäilyttäväksi
-niille, jotka eivät, niinkuin minä, tunne teidän hurskasta mieltänne
-ja rakastettavaa olentoanne. On saatu selville, että rikoksellinen
-aseenkantaja Åke Kagge on ollut teidän seurassanne: teidän onneton
-luottamuksenne tähän roistoon on heittänyt varjon myöskin teidän
-viattomaan matkaanne. Mutta minä vakuutan teille elävän Jumalan nimeen,
-että minä puhdistan teidät siitä syytöksestä. Jos maallinen oikeus on
-sokea, niin on Jumalantuomio ja minun ritarillinen miekkani varmasti
-avaava heidän silmänsä."
-
-"Elkää Jumalan ja pyhän Neitsyen tähden, rakas drotsi!" huudahti
-Margareta pelästyneenä. "Jos tahdotte uskaltaa kalliin henkenne jonkun
-asian edestä, niin tehkää se tuon korkeamman ja tärkeämmän puolesta,
-mihin olette itsenne vihkinyt, mutta ei muutaman vankiraukan kohtalon
-tähden! Eihän vääryyden kärsiminen ole suurin onnettomuus tässä
-maailmassa", lisäsi hän hiljaisella ja hellällä äänellä, kohottaen
-pitkäripsiset silmäluomensa ja luoden katseensa puutarhaikkunan kautta
-kirkasta sinitaivasta kohti. "Elkää hätäilkö meidän tähtemme! Me
-odotamme mielellämme Herralle otollista hetkeä. Kun me vain ajattelemme
-sitä kuormaa, minkä Herra kantoi meidän puolestamme, niin onhan meidän
-pieni ristimme kepeä kannettava tämän lyhyen elämämme aikana. Jumala
-olkoon teidän kanssanne, jalo drotsi Åke", jatkoi hän. "Sydämellinen
-kiitos teidän lempeydestänne, jolla te melkein olette saattanut vankina
-olomme tuntumattomaksi! Me tulemme nyt suuresti teitä kaipaamaan!
-Minä unohdan taas pian shakkipelin, mutta mitä silloin yhdessä
-puhelimme, en minä koskaan unohda. En myöskään unohda niitä kauniita
-lauluja, jotka minulle opetitte, ja kun me tytöt puhelemme Florezista
-ja Blanzeflorista, niin me aina muistelemme teitä ja yhteisiä
-iltahetkiä täällä takkavalkean ääressä, ja kaikkia niitä kauniita
-ritariseikkailuja, joita meille kerroitte. Jos kuningas tulee tänne
-keväällä, niinkuin kerrotaan, niin tulettehan te myöskin?"
-
-"Ehkä", vastasi Åke. "Ainakin nyt jo iloitsen siitä. Mutta tuskinpa
-kuningas vielä itsekään tietää missä hän ja uskolliset miehensä ovat
-ensi kevännä. Nykyinen aika on levoton ja vaarallinen. Jumala ohjatkoon
-kaiken parhaaksemme!"
-
-"Sen hän aina varmasti tekee, rakas drotsi!" sanoi Margareta
-tuttavallisesti ja ystävällisesti, laskien kätensä hänen oikealle
-käsivarrelleen, joka nojasi leveään ikkunalautaan. "Sekin mikä meistä
-näyttää pahimmalta ja onnettomimmalta, koituu kuitenkin lopulta
-parhaaksemme, jos ei siinä ole syntiä. Tämä vankeus, joka pari viikkoa
-sitten näytti minusta niin vaikealta, on kuitenkin ollut minulle
-iloisin aika siitä asti kuin isä ja äiti kuolivat."
-
-"Rakas, hurskas Margareta", kuiskasi Åke, laskien vasemman kätensä
-hänen käsivarrelleen, "uskaltaisinko toivoa minulla, olevan vähintäkään
-osaa siinä taivaallisessa rauhassa ja ilossa, jonka minä olen joka
-päivä nähnyt heijastuvan teidän hurskaasta katseestanne? Se lähde,
-josta teidän toivonne ja ilonne virtaa, on totisesti iankaikkisen
-elämän. Se ilo ei saanut alkuansa ihmismielestä."
-
-"Jokaiseen jaloon ja hurskaaseen ihmissydämeen virtaa säde tuosta
-ijäisen elämän lähteestä", vastasi Margareta, "vaikka sen syvin salattu
-alkulähde on siinä jumaluussydämessä, joka murtui meidän kaikkien
-edestämme, kootakseen kaikki sielut käsittämättömän armonsa syvyydellä
-ja armahtavalla rakkaudellaan."
-
-"Rakkahin sielu maailmassa", huudahti Åke tunteittensa valtaamana.
-"Uskallanko toivoa mitä en sanoissa rohkene lausua", hän vaikeni ja
-jatkoi tyyneemmin: "Kaipaatteko todellakin minua joskus, ja laulatteko
-silloin niitä lauluja, jotka teille opetin?"
-
-"Oi varmasti -- mutta -- vieras herra haluaa varmaankin puhella teidän
-kanssanne, herra drotsi!" keskeytti Margareta hänet nopeasti ja vetäsi
-punastuen pois kätensä. "Niinkuin jo sanoin teille", lisäsi hän ääneen,
-astuessaan drotsin kanssa pois ikkunasyvennyksestä ja koettaessaan
-peittää hämilläoloaan, "teidän täytyy vielä käyttää kaulasidettä, elkää
-myöskään pitäkö käsivartta riippuvassa asennossa."
-
-"Jos teille sopii, herra drotsi", sanoi mestari Petrus, joka
-kohteliaasti oli lähestynyt heitä, tahtomatta keskeyttää hänen
-keskusteluaan kauniin neidon kanssa, "niin ehkä voisimme jatkaa
-asioidemme selvittelyä teidän salakammiossanne?"
-
-"Silmänräpäyksessä, arvoisa herra! Sallikaa minun vain sanoa hyvästi
-jalolle, vieraanvaraiselle talonemännälle." --
-
-"Ja myöskin minulle, herra drotsi, vaikka me emme koskaan ole oikein
-sopineet yhteen", keskeytti neiti Ulrika hänet nousten pöydästä,
-missä mestari Rumelantin ylistyspuheet hänen hyvistä isännistään ja
-suosijoistaan jo alkoivat kyllästyttää häntä.
-
-Monien molemminpuolisten kohteliaisuusvakuutusten jälkeen, joista
-kuitenkaan ei puuttunut todellista sydämellisyyttä, poistui drotsi
-mestari Petrus de Dacian kanssa naistuvasta. Kauvimmin viipyi kuitenkin
-drotsin katse kainossa Magareta-neidossa. Kun Vordingborgin kylän
-kirkonkellot soittivat päivämessuun ratsasti drotsi Åke, yllään
-täydet sotavarustukset linnanportista, mukanaan kaksi kolmattaosaa
-linnan ratsuväestä. Samaan aikaan ajoi talonrouva kirkkoon
-molempien vangittujen neitojen kanssa. Linnan ulkopuolella olevassa
-tienristeyksessä kääntyi drotsi vielä kerran hyvästelemään vaunussa
-istuvia naisia, ja hän huomasi ilokseen valkoisen liehuvan hunnun,
-jolla hiljainen Margareta-neito heilutti hänelle vaunusta tervehdyksen.
-Herra Ribolt ja molemmat vieraat herrat saattoivat ratsain vaunuja
-kirkolle.
-
-"Minne kiirehtii drotsi näin monien sotilasten kanssa, herra
-linnanpäällysmies?" kysyi Ulrika uteliaana kurkistaessaan ulos
-vaunusta. "Ei suinkaan sota tai kapina ole syttynyt?"
-
-"Puhdistetaan maa vain lainsuojattomista ja maankuleksijoista", vastasi
-herra Ribolt. "Se sala-ampuja, joka haavoitti drotsin on jo luultavasti
-saatu kiinni", lisäsi hän välinpitämättömällä äänellä, ajattelematta
-missä suhteessa vangitut neidot olivat näihin yleisesti vihattuihin
-kapinoitsijoihin, ja huomaamatta miten kalpeaksi vilkas kysyjätär oli
-valahtanut.
-
-"Mikä sinun on, rakas lapsukainen? Etkö voi ajaa takaperin istuen?"
-kysyi huolehtiva linnanrouva. "Tule istumaan minun paikalleni, minä
-kyllä kestän."
-
-"Oi, antakaa minun istua tässä!" huokasi Ulrika ja peitti hunnulla
-kasvonsa. "Margareta, Margareta!" kuiskasi hän nyyhkyttäen ja painautui
-sisartaan vasten. "Minun uneni! Minun uneni! Hänet on vangittu -- hänen
-henkensä on vaarassa!"
-
-"Hiljaa, hiljaa, rakkahin sisar!" kuiskasi Margareta. "Nehän olivat
-vain huhuja. Me rukoilemme hänen ja kaikkien syntisten sielujen
-puolesta. Katso! Antaahan rakas taivaallinen Isä vielä lempeän
-aurinkonsa paistaa kaikille meille."
-
-Vaunut vierivät juhlapukuisten porvarien ohitse, jotka astelivat
-kirkkoon ja tervehtivät heitä kohteliaasti. Ulrika koetti rauhoittua
-ja tervehti heitä ylhäisen ylevän näköisenä. Ohikulkijat kuiskailivat
-keskenään, ja Ulrika arveli heidän puhuvan hänen kauneudestaan ja
-ylhäisestä syntyperästään.
-
-
-
-
-YHDEKSÄS LUKU.
-
-
-Drotsin lähestyessä ratsumiehineen Issevuonoa, jonka rannalla Holbekin
-linna oli, alkoi jo olla puolenyön aika. Oli tyven pakkasyö. Lumi
-kimalteli tähtikirkkaassa talviyössä. Melkein kaikki tien vieressä
-olevat suot ja lammikot olivat jäätyneet, mutta vuono oli vielä sulana.
-Holbek muistutti enemmän rauniokasaa kuin kaupunkia, sillä talojen
-asemasta näkyi vain siellä täällä muureja ja yksinäisiä savupiippuja
-autioilla talonpaikoilla. Viisi vuotta sitten oli norjalainen
-laivasto, taistellessaan Stig-marskin ja lainsuojattomien puolueen
-edestä, ryöstänyt ja melkein kokonaan polttanut kaupungin. Muutamia
-pienempiä rakennuksia vain oli senjälkeen rakennettu. Kirkko sekä
-suuri harmaaveljesten luostari olivat säilyneet vahingoittumattomina,
-samoin linna, jonka junkkari Kristoffer oli hiljattain huolellisesti
-korjauttanut, ja jonka hän nyt, kuninkaan kielloista välittämättä,
-aikoi varustaa yhtä lujaksi kuin Kallundborgin.
-
-Åken rinnalla ratsasti vanhempi ritaripäällikkö, herra Riboltin veli,
-hiljainen, vakava herra, jolle drotsi heidän ratsastaessaan oli
-selittänyt matkan tarkoituksen. Kylän lähelle tultua pysähdyttiin ja
-annettiin hevosten hengähtää ja kukin ratsumies sai vastaanottaa ohjeen
-tehtävästään. Sitten ratsastettiin hitaasti ja ilman melua kaupungin
-lumipeitteisiä katuja luostarin ohi, missä kaikki makasivat syvimmässä
-unessa. Linnassa näyttivät myöskin lepäävän mitä täydellisimmässä
-turvassa. Linnan muureilla olevat vartijatkin näyttivät nukahtaneen.
-Tutkittiin tarkasti linnaa joka puolelta. Koko päärakennuksesta ei
-näkynyt ainoatakaan valoa, vain vuononpuoleisen ritarisalin ikkunasta
-tuikki yksinäinen tuli, ja linnan takana olevan laivasillan luona oli
-punapurjeinen vene, jota valaisi sarvilyhdyn heikko valo. Laivasillalla
-asteli edestakaisin ketunnahkaturkkiin puettu pyylevä ritarismies,
-näyttäen siellä odottavan jotakin. Hän haukotteli usein ja hieroskeli
-käsiään katsellessaan kärsimättömänä ikkunaan, mistä yksinäinen valo
-tuikki. Roistonnäköinen, ruma, yksisilmäinen mies istui nuokkuen
-sillankaiteella.
-
-"Jos nukkuessasi putoat vuonoon, Kyste, niin säästyypä silloin
-nuoranpunojalle hamppuköyden pätkä", sanoi paksu ritari ja nauroi
-omalle sukkeluudelleen.
-
-"Vai luuletteko te, herra Palle, niin varmasti minun köydensilmukkaan
-joutuvan!" murisi mies. "Teidän on helppo kiusotella, sillä te ette ole
-luotu hukkumaan eikä hirteen roikkumaan. Tuollainen möhömaha kelluu
-veden pinnalla kuin oluttynnyri, ja se, joka teidät hirttää, saa ensin
-tekasta teille kaulan."
-
-"Hyvä on", vastasi Palle haukotellen, "silloinhan minulla onkin
-oikean valtiomiehen vartalo. Sellainen olisi toki tarpeen sinulle ja
-sinun kaltaisillesi rohkeille herroille. Mitä helvettiä ne niin kauan
-viipyvät! Kylläpä ne pahukset siellä viivyttelevät ja neuvottelevat
-pitkään."
-
-"Mutta taitaapa siinä ollakin tärkeät asiat esillä, herra Palle",
-mutisi mies, ja löi käsivarsillaan rintoihinsa pysyäkseen lämpimänä.
-"Kunpa minulla edes olisi kannu saksalaista olutta, niin pysyisivät
-silmäni auki."
-
-"Jos voit pitää yhden silmäsi auki, on sekin kunniallista, koska
-sinulla ei toista ole", ivaili ritari. "Mitä ihmettä junkkari nyt
-ajattelee?" jatkoi hän. "Siellä hän istuu lämpimässä salakamarissaan
-tärkeistä asioista neuvotellen, ja jättää minut tänne pakkaseen ja
-kylmään -- minut, joka olen hänen oikea kätensä ja vihitty kaikkiin
-hänen salaisuuksiinsa. Kuule, sanoppas minulle. Kyste, mitä merkitsee
-tämä salaperäinen öinen retki? Kyllä minä tunsin Niilo Brockin ja
-Juhana Papaen. Ne ovat niitä pahuksen miehiä, kyllä minä tiedän mitä he
-kilvessään kantavat. Mutta kuka oli se kolmas kyttyräselkäinen mies,
-jonka sinä toit tänne, hänellä oli punainen vaippa yllään?"
-
-"Minä uskon nyt varmasti hänen olleen itse paholaisen", vastasi
-karkuri tehden ristinmerkin, "ainakin hän on noita. Annan vaikka
-hirttää itseni, ellei hän ole taitava noitatemppujen tekijä. He
-kutsuivat häntä viisaaksi mestari Thraudiksi. Paavi kuuluu tuominneen
-hänet roviolle, ja sekä kuninkaat että ruhtinaat ovat ajaneet hänet
-maanpakolaisuuteen. Mutta hänpä heistä vähät välittää, hän vain nauraa
-hohottaa tämän maailman hallituksille ja herrauksille, eikä hän välitä
-merellä ollessaan ei Jumalan Pojasta eikä pyhästä Neitsyestä. Jos hän
-on oikeassa, niin ovat kaikki kristityt narreja, eikä meidän tulisi
-totella ketään muuta kuin sitä omaa Herraa, joka on meissä itsessämme
-ja kaikessa, mutta se menee jo yli minun ymmärrykseni. Osaa hän välistä
-olla hurskaskin; sen minä nain kun hän hyvästiksi suuteli arkkipiispan
-kättä ja vastaanotti synninpäästökirjan, jonka hän kuitenkin heitti
-heti mereen. Hän on Niilo Brochen hyvä ystävä, ja sanotaanpa hänen
-osaavan tehdä kultaa."
-
-"No, toivonpa hänen sitten opettavan meille ja junkkarille sen taidon!"
-sanoi Palle. "Olisipa synti jos hänet poltettaisiin niin vähäisen
-kerettiläisyyden vuoksi, siitä hänet kuitenkin poltetaan kerran
-toisessa maailmassa. Mutta sanoppas minulle, Kyste, jos sinä ja herrasi
-tulette Hammerhuusista, miten silloin uskallatte astua junkkarin
-silmien eteen? Onhan arkkipiispa manannut sekä hänet että kuninkaan
-paholaiselle, ja täytyypä minun sanoa junkkarin olleen hänelle
-paholaistakin häijymmän."
-
-"Sen kai suuret herrat ymmärtävät paremmin", vastasi Kyste. "Minä
-palvelen sitä, joka parhaiten maksaa, enkä kysele sen enempää
-heidän asioitaan. Jos minä olisin tiennyt, ettei arkkipiispa tuonut
-äyrityistäkään mukanaan vaan kadotti lisäksi senkin, mitä Skånesta
-odotti, niin enpä, pahus vie, olisi pannut henkeäni kaupan hänen
-tähtensä."
-
-"Taisittepa tehdä tukalan matkan hänen kanssaan Sjöborgista?"
-
-"Sen voitte uskoa. Kyllä otti kovalle ennenkuin saimme hänet
-pelastetuksi. Meidän täytyi ensin paeta Venin suojaan, ja me olimme
-hengenvaarassa kaksi yötä ja kokonaisen päivän Saltholmenin luona.
-Purjelaivat ja kirotut kalastajaveneet ajoivat meitä takaa, mutta
-sumu ja arkkipiispan rukoukset taisivat auttaa meidät sillä kertaa.
-Kamalassa myrskyssä me purjehdimme henkemme kaupalla Kåsebergiin,
-ja Hammerhuusiin saapuessamme me olimme melkein nääntyneet nälästä
-ja kylmästä. Ja mitä siitä saimme palkaksemme? Hullu Martti Madsven
-sai piispankirjeen pyhiinvaellusretkelle, minä ja Ola Ark saimme
-kuivan siunauksen kolmella laihalla sormella, ja uuden synninpäästön
-kymmeneksi vuodeksi. Voihan siitäkin olla hyötyä, enkä minä hylkää
-jumalanlahjoja, mutta eivät senlaiset lahjat täytä vatsaa eikä
-kukkaroa. Mutta siitä seuraa, tietysti se", lisäsi hän, "että meidän
-on lupa etsiä leipämme, mistä sen löydämme ja saamme ryöstellä meidän
-herramme arkkipiispan vihollisia kuolinpäiväämme asti, eikä meiltä
-senvuoksi kiirastulessa kärvennetä hiuskarvaakaan; mutta" -- --
-
-"Malta mielesi, Kyste; onhan sekin jonkinlainen ammatti", keskeytti
-hänet Palle. "Mutta jos sinun uudet herrasi ovat arkkipiispan puolella,
-niin enpä totta totisesti saa päähäni mitä he täällä tekevät: junkkari
-ja arkkipiispa ovat kuin kissa ja koira."
-
-"Niinkuin jo sanoin, sen ymmärtävät suuret herrat paremmin", vastasi
-karkulainen. "En minä tässä rupea selvittelemään niitä he puhuivat
-arkkipiispan kanssa Hammerhuusissa; mutta jos he nyt saavat mestari
-Grandin leppymään junkkarille ja pannan julistuksen peruutetuksi,
-niin eipä taitaisi prinssillä olla mitään asiaa vastaan, ja toinen
-palvelus on toisen ansainnut: jos junkkari joutuu riitaan kuninkaan
-kanssa, on hän selkänojan tarpeessa, ja jos he saavat kuninkaan pois
-valtaistuimelta, niin taitaa silloin junkkari kohota ja voi taas auttaa
-puolestaan ystäviään. Mutta se ei kuulu minuun; käyköön täällä muuten
-miten hyvänsä, kunhan täällä vain syttyisi aika sekamelska, että
-pääsisi hyvästi ansaitsemaan. Mutta mitä ääniä tuolta kuuluu? Ettekö te
-kuullut hevosten kavioiden kopsetta tuolta puolen linnan?"
-
-"Sinä näet unia, Kyste? Kuka näin myöhään tulisi linnaan?" sanoi Palle
-ja kuunteli levottomana.
-
-"Tuossa minun herrani tulevatkin. Tulkoon tänne nyt vaikka itse
-paholainen", sanoi karkuri ja kiiruhti venheeseen.
-
-Kaksi kookasta herraa, yllään suuret, harmaat umpivaipat, astuivat
-punatakkisen, pienen kyttyräselkäisen miehen seurassa linnanmuurissa
-olevasta salaovesta, ja astuivat pienen laskusillan yli, joka johti
-linnan alimman vallihaudan poikki. He kiirehtivät laivasillalle, missä
-he ääneti nyökäyttäen tervehtivät herra Pallea ja astuivat sitten
-sanaakaan sanomatta venheeseen. Se työnnettiin heti rannasta ja purjeet
-nostettiin. Herra Palle pudisti arvelevan näköisenä päätään katsoessaan
-heidän jälkeensä ja samassa hän luuli kuulevansa etäistä hevoskavioiden
-kopsetta ja aseidenhelinää linnanportin ulkopuolelta; hän kiirehti
-kapean laskusillan yli, jonka vieressä hän oli vartijoinut, ja vetäsi
-sen ylös jälestään, jonka tehtyään hän kiirehti muurissa olevan
-salaoven kautta linnaan.
-
-Linnanmuurien edustalla, vastakkaisella puolella, seisoi drotsi Åke
-ratsumiehineen. Hän oli antanut heidän varovasti ja yhden kerrallaan
-taluttaa hevoset puolivalmiin sillan yli, jota ei vielä voitu nostaa.
-Hyvin varustettu linnanportti oli lukittu, ja he olivat jo pari kertaa
-koputtaneet saamatta minkäänlaista vastausta. "Kuka siellä?" kuului
-vihdoinkin väsynyt ääni muurilta, portin yläpuolelta. Ääni oli linnan
-vartijan, joka nyt nousi, pidellen toisessa kädessään pitkää keihästä
-ja toisessa hälytys-torvea.
-
-"Nukutko sinä vartiopaikallasi, mies!" huusi Åke ankaralla äänellä.
-"Etkö sinä näe, että täällä kuninkaan väki haluaa päästä sisään? Joudu!
-Anna heti avata portit! Täällä tulee uusi varusväki."
-
-"Uusi varusväki! Emme me ole kuulleet täällä siitä mitään", murisi
-vartija. "Minä saanen puhaltaa torveeni niinkuin junkkari on käskenyt."
-
-"Vähinkin ääni maksaa henkesi, mies!" uhkasi drotsi. "Siellä missä
-kuningas käskee, ei junkkarilla ole mitään sanomista."
-
-"Jumala teitä siunatkoon, jos totta puhutte, ankara herra!" sanoi
-vartija iloisena. "Sitten ei minun tarvinne huomenna ratsastaa
-puuhevosella senvuoksi, että satuin nukahtamaan."
-
-"Joudu tai me murramme auki portin."
-
-Åken hämmästykseksi avattiin linnanportti heti ilman sen enempää
-vastustusta. Lukuisa ratsujoukko täytti nyt linnanpihan, ja
-heti asetettiin vahdit kaikille oville, ja tornien sekä muurien
-ympärille. Tämä tapahtui nopeasti ja ilman vähintäkään melua. Monien
-hevoskavioiden kapse ja kilisevien aseiden helinä oli siitä huolimatta
-herättänyt kaikki linnanasukkaat, jotka nyt pelästyneinä kurkistelivat
-ikkunoista ja luukuista, tietämättä kenen käsiin linna oli joutunut.
-Mutta nyt antoi drotsi kolmen torvensoittajan puhaltamalla kutsua
-kokoon aseensa riisuneet linnanmiehet, sekä koko linnan varusväen.
-Hän julisti kuninkaan nimessä linnanvoudille ja linnanväestölle, että
-he olivat vapaat junkkarin palveluksesta, sillä kuningas otti nyt
-itse linnan haltuunsa. Ne, jotka tahtoivat astua hänen palvelukseensa
-ja vannoa uskollisuutta, saivat jäädä; toiset saivat vapaasti
-poistua ja palvella junkkaria hänen muissa läänityslinnoissaan. Tämä
-kuulutus muutti pelon yleiseksi iloksi. "Eläköön kuningas!" kaikui
-suusta suuhun. Ei ainoakaan linnanvarusmiehistä kieltäytynyt isäntää
-vaihtamasta, ja heidän puheestaan huomasi miten vähän junkkari
-Kristoffer oli kyennyt voittamaan alustalaistensa suosion. Niin pian
-kun uudesta varusväestä kukin oli määrätty paikalleen, poistui drotsi
-Åke jälellä olevan miehistönsä kanssa linnaan. Nyt vasta näyttäytyi
-linnanherra. Hän oli lyhyenläntä, harvapuheinen mies, jonka puhe
-oli saksanvoittoista. Hän luovutti drotsille linnan avaimet ja oli
-yhtyvinään yleiseen mielialaan. Mutta saatuaan odottamattomat vieraansa
-majoitetuiksi, hän katosi eikä tullut enää näkyviin.
-
-Ennen päivän koittoa istui drotsi Åke taas ratsunsa selässä,
-ollen matkalla Holbekin linnasta Kallundborgiin, mukanaan
-puolet ratsuväestään. Herra Riboltin vakava veli oli jätetty
-linnanpäälliköksi, ja häntä oli ankarasti kielletty avaamasta linnaa
-kenellekään tai jättämästä sitä takaisin junkkarille ennenkuin hän näki
-siitä kuninkaan sinetillä varustetun käskykirjeen.
-
-"Herra drotsi", sanoi vanha ratsumies, heidän ratsastaessaan nukkuvan
-kaupungin raunioiden ja hökkelien ohitse: "Sanoittehan te itse, että me
-emme saisi pysäyttää ketään, joka tahtoi poistua linnasta, ja olittehan
-te kuolemanrangaistuksen uhalla kieltänyt kohottamasta kättä junkkaria
-vastaan, jos hänet tapaisimme?"
-
-"Se oli kuninkaan käsky meille kaikille", vastasi drotsi.
-
-"Siis minä tein kuitenkin oikein, vaikka päästin roistot ja petturit
-pakenemaan", jatkoi ratsumies. "Herra drotsi, seisoessani takaportin
-luona minä näin kolmen naamioidun herran taluttavan hevosensa tallista;
-he katosivat vuononpuoleisesta muuriaukosta, ja taivaan Herra yksin
-tietää minne he joutuivat. Minun toverini arvelivat, että meidän
-tulisi estää heidän pakonsa, sillä he livahtivat niin salaperäisesti
-pois ja olivat muutenkin omituisen näköisiä; mutta minä kielsin, ja me
-annoimme heidän mennä. Yksi heistä oli varmasti se lyhyt saksalainen,
-jonka täytyi antaa teille linnan avaimet. Toinen oli paksu mies, joka
-tuskin jaksoi nousta hevosensa selkään. Mutta kolmas oli kookas,
-äkänen herra; hän kiroili ja hosui ympärilleen joka askeleella. Voinpa
-melkein vannoa, että se mies oli junkkari itse. Ollessaan noin kahden
-sylen päässä minusta, huomasi hän meidät ja näytti vähän pelästyvän.
-Hän ohjasi hevosensa lantatunkion taakse, ettei joutuisi liian lähelle
-meitä, siltä ainakin minusta näytti; mutta samassa putosi hattu hänen
-niskastaan ja minä näin hänen pitkän, mustan tukkansa, jonka te kyllä
-tunnette; sehän on karkea kuin hevosjouhi. Ei kellään koko maassa ole
-niin tuuheaa, mustaa tukkaa kuin hänellä. Mutta niinkuin jo sanoin,
-niin me annoimme hänen mennä, emmekä liikahtaneet paikaltamme. Kylläpä
-kuningas itse tietää hänet kurittaa, ajattelin minä" --
-
-"Hyvä on", keskeytti drotsi hänet -- "sinä teit aivan oikein. Kuninkaan
-ja hänen veljensä välit eivät kuulu meihin, ja vielä vähemmin onko
-prinssin tukka kaunis tai ruma." Sitten hän kannusti hevosensa ja
-matkaa jatkettiin täyttä nelistä kertaakaan pysähtymättä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ennenkuin drotsi Åke ratsumiehineen ehti Kallundborgiin, lähestyi
-kuningas kaupunkia, mukanaan suurin osa ritaristoa ja lukuisampi
-joukko ratsuväkeä ja jalkasotilaita kuin tavallisesti oli hänen
-mukanaan silloin kun hän aikoi vierailla läänitysmiestensä luona tai
-jossakin linnoistaan. Oli päivällisaika. Hevoset vaahtosivat ankarasta
-ratsastuksesta. Pysähdyttiin pyhän Yrjänän hospitaalin luo, korkealle
-Myllymäelle kaupungin ulkopuolella.
-
-Huhu kuninkaan tulosta oli jo ehtinyt sinne häntä ennen. Tavallisuuden
-mukaan se oli herättänyt suurta pelkoa koko seudulla, ja erittäinkin
-Kallundborgin asukkaat olivat kovassa jännityksessä, sillä heidän
-kiintymyksensä kuninkaaseen, sekä pelkonsa hänen vihastaan, asetti
-heidät vielä epäilyttävämpään asemaan heidän ankaraan herraansa,
-junkkari Kristofferiin, ja hänen sotaisaan linnanpäällikköönsä. Jo
-kauan aikaa oli liikkunut mitä erilaisimpia huhuja kuninkaan ja
-hänen veljensä välisistä riitaisuuksista; mutta kukaan ei ollut
-niistä oikein selvillä. Ollen Samsön, Holbekin ja Kallundborgin
-herra, missä prinssi Kristofferilla läänitysherrana oli hallussaan
-sekä sotaväki että varustukset, hallitsi hän täällä melkein
-kuninkaallisella itsevaltiudella. Viime aikoina oli hänet usein nähty
-Kallundborgissa, missä hän oli koonnut linnaan tavallista lukuisemman
-varusväen, sekä porvarien kauhistukseksi laitattanut kaupungin ja
-maanpuoleiset vallitukset puolustuskuntoon, niinkuin joka päivä
-voitaisiin odottaa vaarallista porvarissotaa. Pari viikkoa sitten oli
-linnassa kieltäydytty vastaanottamasta marski Olavinpoikaa, joka,
-mukanaan pienempi seurue sotilaita, oli pyytänyt tulla kuninkaan
-nimessä päästetyksi sisään. Tällaisella niskoittelulla kuninkaallista
-lähettilästä vastaan pelättiin nyt olevan mitä vakavimmat seuraukset.
-Itse liikkui prinssi edestakaisin öin ja päivin Kallundborgista,
-väliin ratsain mukanaan suuri, asestettu seurue, väliin taas
-meritse asestetuilla laivoilla, jotka alituiseen kulkivat Samsön
-ja Kallundborgin väliä, tuoden sekä sotaväkeä että elatustarpeita
-linnoitukseen. Silloin kun huhu kuninkaan tulosta saattoi koko
-kaupungin liikkeelle, ei kukaan tiennyt oliko prinssi Kristoffer itse
-linnassa. Mutta suurella pelolla nähtiin että nostosilta vedettiin
-pois, ja linnassa ryhdyttiin mitä ankarimpiin puolustusvarustuksiin.
-
-Suuren seurueensa etunenässä pysähtyi kuningas Myllymäelle ja
-antaessaan valkoisen ratsunsa levähtää hän tarkasteli kaupunkia ja
-linnaa. Hänen oikealla puolellaan ratsasti hänen ruhtinaallinen
-vieraansa, nuori Brandenburgin rajakreivi Valdemar, joka oli siirtänyt
-kotimatkansa ja seurannut kuningasta tälle retkelle saadakseen
-sanoa hyvästit hyvälle ystävälleen, junkkari Kristofferille, ja
-jos mahdollista väistääkseen häntä uhkaavan rajuilman. Kuninkaan
-vasemmalla puolen nähtiin hänen reipas sotapäällikkönsä, Meklenburgin
-kreivi Henrik, joka nyt, lähinnä drotsi Åkea, oli kuninkaan uskotuin
-ystävä. Ratsumiehet juottivat hevosiaan pyhän Ristin kappelin luona
-olevasta lammesta. Kaikki pyhän Yrjänän hospitaalin vaivaiset tulivat
-ulos kuningasta katsomaan, ja lukuisat pyhän Yrjänän veljekset tai
-puolihengelliset sairaanhoitajat toivat kilvan kuninkaalle ja hänen
-seurueelleen virvokkeita. Suuri, utelias joukko pysytteli kuitenkin
-kunnioitettavan matkan päässä kuninkaasta ja molemmista vieraista
-herroista.
-
-"Saatte nähdä, että kaikki on vain väärinkäsitystä, teidän armonne!"
-sanoi nuori rajakreivi kevytmielisellä ja välinpitämättömällä äänellä,
-hypähtäessään ratsunsa selästä ja järjestellessään komeaa pukuaan.
-"Ainakin siihen on syynä veljenne jonkinlainen väärä kunniantunto
-tai pikemminkin hänen täällä olevan päällikkönsä, sekä teidän urhea
-marski Olavinpoika; sillä kunnon miehellä on aivan omituinen lahja
-loukata kaikkia ihmisiä, aavistamatta siitä itse vähääkään. Sen olette
-toki itsekin huomannut. Sellaista väkeä voi käyttää vain ystäviä
-ja vihollisia narraillakseen. Minä olen kernaasti sukulaisten ja
-hyvien ystävien kesken välittäjänä", jatkoi hän iloisesti. "Jokaisen
-riidan jälkeen juodaan aina hyvät sovittajaiset, ja silloin juhlitaan
-iloisesti. Minä tunnen junkkarin viinikellarin tuolla linnassa, se on
-parempi kuin minkään priorin. Jos hän ei tahtonut avata sitä teidän
-ärtyiselle marskillenne, niin hän on luultavasti tahtonut säästää sen
-rakkaimmille vieraille."
-
-"Jumala suokoon, että olisimme tulleet tänne ystävälliseen juhlaan,
-herra markkreivi", vastasi kuningas vakavana hiljaisella äänellä ja hän
-koetti peittää syvää liikutusta katsellessaan kaunista talvimaisemaa,
-joka levisi hänen eteensä. Aurinko kirkasti vuonon ja kaupungin.
-Linnan muurit ja tornit kohosivat ylpeinä harmaaveljesten luostarin
-kiiltävän kuparikaton takaa. Vanhasta Frue-Kirkestä viittasivat Esbern
-Snaren viisi göthiläistä kirkontornia uljaina taivasta kohti, ja
-uloinna vuonon rannalta kohosi pyöreä meritorni. "Jos minun veljeni voi
-puolustautua", jatkoi kuningas, "niin hän ei pelkää tavata minua, vaan
-tulee velvollisuutensa mukaan minua vastaan."
-
-"Mutta hän ei varmaankaan tiedä odottaa teitä. Ehkä hän on
-metsästysretkillä, tai matkustelee tiluksillaan", sanoi rajakreivi.
-"Jalolla junkkarilla on kuuma veri. Minä olen aina valittanut, että
-hänen kiihkeällä toiminnanhalullaan ei ole määrättyä päämäärää,
-jonkavuoksi se usein häiritsee hänen ruhtinaallisen mielensä
-tasapainon, saattaen hänen läheisimmät ystävänsä ja sukulaisensa
-ymmärtämään hänet väärin."
-
-"Jos näen oikein, herra kuningas!" sanoi kreivi Henrik varjostaen
-kädellään silmiään auringonpaisteelta, "niin tulee tuolta kaupungista
-joukko ihmisiä meitä vastaan. Ne ovat varmaankin porvarit, jotka
-tahtovat osoittaa teille rakkauttaan ja uskollisuuttaan."
-
-"Hm! He olivat myöskin ynseitä marskille", sanoi kuningas. "Minulle on
-kansa uskollinen. Minä tiedän, että vaikka minä kulkisin spitalisena
-maan läpi, ei ainoakaan talonpoika eikä porvari sulkisi minulta
-oveaan. Monen silmissä minä olen pannan julistuksen jälkeen melkein
-spitalitautinen", lisäsi hän, "kuitenkin saan kaikkialla osakseni
-rakkautta. Minun veljeni vain kääntää minulle selkänsä ja kieltäytyy
-minua tottelemasta tänä ahdistuksen aikana."
-
-"Korkea-arvoisa junkkari ei voi olla täällä", alkoi taas rajakreivi
-puhua -- "muuten hän kiirehtisi teitä vastaan pyytämään anteeksi
-päällikkönsä ajattelemattomuuden ja saattamaan meidät herkulliseen
-juhlapöytään. Linnan varustukset hän on pannut erinomaiseen kuntoon",
-jatkoi hän, "siitä minä teidän sijassanne oksin hänelle kiitollinen,
-herra kuningas! Kallundborg on tärkeä linnoitus sota-aikana ja hyvä
-satama teidän laivastollenne."
-
-"Juuri senvuoksi ei ainoakaan läänitysmies ole oikeutettu lukitsemaan
-linnaa maan lailliselta hallitsijalta tai hänen sotapäälliköltään",
-vastasi kuningas. "Minä pidän arvossa teidän pyrkimystänne koettaa
-puhdistaa minun harhaanjohdettua veljeäni, herra rajakreivi!" lisäsi
-hän hetken vaiti oltuaan. "Mutta olkaa vakuutettu siitä, että jos
-veljeni voi puhdistautua, jos hän voi antaa minulle ruhtinaallisen
-sanansa siitä, ettei hänellä ole minkäänlaista osaa tässä
-niskoittelussa, niin ei hän tarvitse minkäänlaista vierasta puolustajaa
-siellä, missä veli on hänen herransa ja tuomarinsa."
-
-Rajakreivi kumarsi kohteliaasti ja vaikeni, ja pyyhkäistessään
-kädellään kasvojaan hän näytti salaavan loukkaantuneen ilmeen.
-
-"Haluaako teidän armonne puhua porvarien kanssa?" kysyi nyt kreivi
-Henrik. "He näyttävät pelolla odottavan teidän suostumustanne saada
-lähestyä teitä."
-
-"Se on ymmärrettävää, herra kreivi. Antakaa heidän tulla tänne!"
-
-Kreivi Henrik ratsasti nyt epäröivää porvarijoukkoa vastaan ja palasi
-pian takaisin kuninkaan luo, mukanaan kaupunginvouti ja kaksitoista
-kylän vanhinta, jotka porvarillisissa juhlapuvuissa ja paljain päin
-astuivat kuninkaan eteen ja kumarsivat syvään. Useampaan kertaan
-kumarrettuaan alkoi kaupunginvouti pelokkaasti ja arastellen puhua:
-"Korkea-arvoisin herra ja kuningas! -- Teidän armonne korkea läsnäolo
--- meidän halvan kaupunkimme ilo nähdä teidän korkeastikuninkaallinen
-armonne" -- --
-
-"Ei näy olevan kovinkaan suuri", -- keskeytti kuningas hänet. "Puhukaa
-minulle vain aivan suoraan, kaupunginvouti, ilman minkäänlaisia
-verukkeita. Te pelkäätte minun korkeastikuninkaallisella armollani
-olevan tällä kertaa määränsä, ja että minä vaadin teidät ankaraan
-edesvastuuseen siitä kohtelusta, jonka minun marskini sai osakseen
-täällä --"
-
-"Teidän korkeasyntyinen veljenne, meidän ankara herra junkkari, on
-käskenyt linnanpäällikön --" änkytti kaupunginvouti.
-
-"Täällä ei puhuta, nyt siitä mitä hän on käskenyt palvelijansa tekemään
-tai olemaan tekemättä", keskeytti kuningas hänet. "Siitä niskoittelusta
-saa hän itse tai hänen linnanpäällikkönsä vastata minulle. Mutta kuka
-on käskenyt teidän kieltäytyä tottelemasta minun käskyläistäni?"
-
-"Linnanpäällikkö, herra junkkarin ja teidän omassa nimessänne
-armollinen kuningas", vastasi linnanvouti. "Mutta kun marski näytti
-meille valtakirjansa ja käski meidän tekemään aivan päinvastoin, emme
-me voineet pitää heidän käskyään todenmukaisena, emmekä myöskään sitä
-totelleet. Lyhyen mietintöajan jälkeen sai marski ja hänen väkensä,
-myöskin kaiken mitä hän vaati, vaikka me saimme sen kalliisti maksaa --"
-
-"Mitä!" huudahti kuningas kiivaasti. "Rangaistiinko teitä senvuoksi,
-että tottelitte minun käskyjäni?"
-
-"Me emme valita, teidän armonne, emmekä tahdo soimata teidän omaa
-korkeaa sukuanne ja sitä herrautta jonka olette meille antanut. Se
-vääryys, millä meitä on kohdeltu, on vain vähäinen meidän surumme ja
-häpeämme rinnalla, jos olemme joutuneet jalon herramme ja kuninkaamme
-epäsuosioon."
-
-"Te olette saaneet kärsiä vääryyttä minulle osoittamanne uskollisuuden
-vuoksi, mitenkä minä voisin senvuoksi olla teille vihainen, kunnon
-porvarit!" sanoi kuningas liikutettuna. "Kaikkien pyhien miesten
-nimessä, silloinhan en ansaitsisi kutsua ainoaakaan uskollista sielua
-joukostanne omakseni. Minkä olette vääryyttä kärsineet, se teille
-runsaasti palkitaan. Me olemme tulleet tänne vaatimaan tiliä siitä mitä
-on tapahtunut. Missä on prinssi Kristoffer?"
-
-"Me emme tiedä, kaikkivaltaisin herra!"
-
-"Missä on sitten hänen linnanpäällikkönsä? Miksei hän tule tänne meitä
-vastaanottamaan?"
-
-"Hän väittää saaneensa sellaiset ohjeet, herra kuningas, jotka ovat
-niin uskomattomat, ettemme me uskalla niitä lausua."
-
-"Mitä! Kuka uskaltaa täällä käskeä minun läsnäollessani?" huudahti
-kuningas kiivaasti. "Mutta, ei, se on mahdotonta", lisäsi hän
-rauhallisemmin ja hillitsi kiivautensa. "Se mies on mielipuoli tai
-sairas. Ratsastakaa linnaan, kreivi Henrik! Ilmoittakaa minun tuloni!
-Minä vietän siellä yön ritarieni ja sadan miehen kanssa. Te pidätte
-huolen muusta sotaväestäni, kaupunginvouti!"
-
-Kreivi Henrik lähti heti liikkeelle ja ratsasti linnaa kohti mukanaan
-pienempi joukko ratsumiehiä.
-
-"Suurvaltaisin herra kuningas!" jatkoi kaupunginvouti tuskallisella
-äänellä. "Minun ja näiden toverieni henki ja omaisuus ovat teidän
-ja maan omat. Mutta elkää olko vihoissanne meille siitä, mitä me
-emme ole voineet estää! Linnanportti on lukittu. Nostosilta vedetty
-pois. Muureille on asetettu sotaväkeä ja linkoja. Linnan päällikkö on
-julistanut meille saaneensa käskyn ampua kaupunki palamaan hehkuvilla
-kivillä ennen kahdenkymmenenneljän tunnin kuluttua siitä hetkestä,
-jolloin teidän sotaväkenne piirittää linnan."
-
-"Raivoaako hän!" huudahti kuningas. "No hyvä! Siis pois kaikki sääli!
-Me tahdomme nähdä kuka täällä on herra. Satulaan, miehet! Kunnon
-porvarit, te olette minun kuninkaallisen suojelukseni alaisia!" sanoi
-hän kaupunginvoudille ja kylän vanhimmalle. "Jos he kärventävät
-yhdenkään oljenkorren teidän päänne päältä minun tähteni, niin he
-saavat sen kalliisti maksaa. Jokainen kapinallinen rangaistaan
-ankarasti, kantakoon hän vaikka kuinka pystyssä päänsä."
-
-"Kunnia kuninkaalle! Eläköön nuori Eerik kuningas!" huusi
-kaupunginvouti heiluttaen hattuaan, ja tähän tervehdyshuutoon yhtyi
-koko porvarijoukko, heiluttaen lakkiaan ja myssyjään.
-
-"Nyt tilaa, lapset!" käski kuningas ja tyynnetteli ratsuaan. "Minä
-tahdon nähdä kuka uskaltaa lukita sen portin, josta me haluamme sisään."
-
-"Suokaa minun pysähdyttää teidät hetkeksi, teidän ylhäisyytenne!"
-sanoi Brandenburgin rajakreivi, joka myöskin oli hypähtänyt satulaan
-ja nyt ratsasti paljastetuin päin kuninkaan luo. "Ennenkuin te
-ryhdytte minkäänlaisiin väkivaltaisuuksiin, toivoisin minä, teidän
-vieraananne, ja sekä teidän, että teidän ruhtinaallisen herra veljenne
-puolueettomana ystävänä, saada silmänräpäyksen ajan keskustella teidän
-kanssanne kahden kesken --"
-
-"Hyvä, sitä minä en teiltä kiellä, herra rajakreivi! Syrjään, hyvät
-ystävät!"
-
-Kaikki poistuivat etemmäksi, ja rajakreivi jäi samaan nöyrään asentoon,
-korkea sulkahattu kädessään "Teidän herra veljenne on kunnioittanut
-minua ystävyydellä joka velvoittaa minun puhumaan hänen puolestaan
-hetkenä jolloin hän itse ei ole saapuvilla. Se mikä täällä on
-tapahtunut ja edelleen tapahtuu teidän tahtoanne vastaan, osoittaa
-epäilemättä niskoittelua. Mutta on mahdotonta, että se tapahtuisi
-teidän herra veljenne käskystä: siihen -- anteeksi tämä lausuntoni
--- siihen on hän minun mielestäni liian viisas. Meidän sisimmät
-ajatuksemme tuomitkoon korkeampi sielujentutkija. Elköön meidän parhaat
-ystävämmekään kuvitelko tietävänsä, mitenkä aijomme pelinappulamme
-siirtää Kuitenkin -- minä menen takaukseen junkkari Kristofferin
-puolesta tässä asiassa, siksi kunnes hän itse voi astua teidän eteenne
-todistamaan syyttömyytensä Minä tarjoudun etsimään hänet ja tuomaan
-hänet teidän luoksenne. Hän on varmasti Holbekin linnassa tai Samsössä.
-Tahdotteko luvata minulle olla ryhtymättä sillaikaa minkäänlaisiin
-väkivaltaisiin toimenpiteisiin, korkeintaan pitää linna piiritettynä?"
-
-"Minä suostun, herra rajakreivi! Kaksikymmentäneljä tuntia minä odotan
-häntä, mutta en tuntiakaan kauemmin. Huomiseen asti minä tahdon hillitä
-suuttumukseni, ja miekka huotrassa minä jään odottamaan sen portin
-ulkopuolelle, joka uhkamielisesti on uskallettu sulkea minun silmieni
-edessä. Mutta ennenkuin kuuntelen hurskaiden harmaaveljesten toista
-iltarukousta, on linna minun hallussani. Sen, minä lupaan kaikkien
-pyhien miesten nimessä, niin totta kuin olen herra täällä ja tahdon
-itseäni kutsuttavan Tanskanmaan kuninkaaksi."
-
-"Se on sanottu, teidän ylhäisyytenne!" vastasi rajakreivi
-päättäväisesti hetken aikaa mietittyään. "Jos en minä vuorokauden
-kuluttua ole täällä teidän edessänne mukanani teidän arvoisa herra
-veljenne -- niin polttakaa silloin poroksi tuo komea linna tai
-valloittakaa se rynnäköllä! Kreivi Henrik näkyy olevan hyvinkin halukas
-osoittamaan teille rohkeuttaan ja sotataitoaan, -- mutta sitten
-minä olenkin tehnyt kaiken voitavani, ja toivon osoittaneeni teille
-kummallekin, että teillä on ollut ystävä vieraana."
-
-"Teillä on sanani, herra rajakreivi! Ja minä tiedän olevani teille
-kiitollisuuden velassa, jos hyvä aikeenne onnistuu. Näettekö mille
-kohtaa luostarin katosta keskimmäisen kirkontornin varjo lankeaa?
-Siihen on kärsivällisyyteni raja merkitty huomispäivänä. Jumala ja pyhä
-Neitsyt olkoon meidän kaikkien kanssa!" Näin sanoen hän kohotti oikean
-kätensä ja tervehdittyään rajakreiviä hän kannusti ratsuaan ja riensi
-eteenpäin sotajoukkonsa etunenässä. Kuningas ratsasti ritareineen
-kovaa nelistä alas myllymäkeä, ja samoin ratsasti rajakreivi Valdemar
-muutamien saksalaisten ja tanskalaisten aseenkantajien seuraamana
-Holbekiin vievää tietä.
-
-Kun kuningas saapui Kallundborgin linnan edustalle, ja näki
-sillan vedetyksi ylös sekä hyvinvarustetun linnan olevan täydessä
-puolustuskunnossa, kohosi suuttumuksen puna hänen poskilleen, hänen
-kätensä tavoitteli vaistomaisesti miekankahvaa, ja hän oli vähällä
-unohtaa lupauksensa ja paljastaa miekkansa. Kreivi Henrik ohjaili
-levottomana sotaratsuaan uloimmaisten vallitusten edustalla, missä hän
-vielä odotti vastausta siihen käskyyn, jonka hän kuninkaan nimessä oli
-antanut huutaa uloimmalle linnanvoudille.
-
-"Kuulumatonta yltiöpäisyyttä!" huudahti kuningas. "Vaikka he tietävät
-minun olevan itse täällä, niin he kuitenkin viivyttelevät vastauksen
-antamista silloin kun heidän tulisi vain vaieta tai totella?"
-
-"Heillä ei näy olevan kiirettä, herra kuningas!" sanoi kreivi
-Henrik. "Heidän röyhkeytensä on rajaton. Käskettekö heti puhaltamaan
-rynnäkköön? Miekka polttaa minun kädessäni."
-
-"Ei vielä!" vastasi kuningas ja vetäsi kätensä pois miekankahvalta.
-
-Samassa puhallettiin torveen uloimmalla vallituksella, ja muurin
-harjanteelle astui kookas, hyvin asestettu sotilas, kypäränsilmikko
-suljettuna. "Linnaa ei avata aseellisille miehille", huusi sotilas
-korskealla äänellä, josta kuitenkin kajahti pakotettu rohkeus, "sitä
-puolustetaan viimeiseen asti jokaista hyökkäystä vastaan. Se on hänen
-ylhäisyytensä junkkarin ankara käsky."
-
-"Mielipuoli!" huudahti kuningas, ja kreivi Henrik aikoi antaa kiivaan
-vastauksen.
-
-"Ei sanaakaan enää, kreivi!" sanoi kuningas ankarasti. "Me
-emme alennu enää minkäänlaiseen sananvaihtoon kapinallisten ja
-majesteettirikoksentekijöiden kanssa. Te piiritätte heti linnan joka
-puolelta ja ryhdytte kaikkiin tarvittaviin valmistuksiin piiritystä
-varten! Vuorokauteen ei kuitenkaan heitetä ainoatakaan keihästä. Jos
-kapinoitsijat uskaltavat panna täytäntöön tyhmänrohkeat uhkauksensa
-kaupunkia vastaan, niin pidettäköön ainoastaan huoli sammutuksesta ja
-pelastuksesta. Jos jotakin tapahtuu, annettakoon siitä heti minulle
-tieto. Harmaaveljesten luostarissa tapaatte minut minä hetkenä hyvänsä.
-Jumalan haltuun!" Tämän sanottuaan kuningas käänsi hevosensa ja
-ratsasti, pienempi osa seuruettaan mukanaan, aivan linnan vieressä
-olevaan fransiskaaniluostariin. Täällä seisoivat luostarin pihalla,
-kiviportaiden vieressä, guardiani [guardiani = luostarin esimies]
-ja kaikki luostariveljet, sileiksi ajetut päät paljaina. Vanhalla,
-laihalla guardianilla, samoin kuin kaikilla muilla veljeskunnan
-jäsenillä, oli yllään halpa, tuhkanharmaa viitta ja karkea nuora
-köytetty vyötäisten ympäri. Talvipakkasesta huolimatta olivat kaikki
-ilman kenkiä ja sukkia, puulaatat vain paljaiden jalkojen alla. He
-vastaanottivat kuninkaan huomattavasti pelästyneen ja levottoman
-näköisinä.
-
-"Olkaa levolliset, te hurskaat miehet!" sanoi kuningas lempeällä
-äänellä, laskeuduttuaan ratsunsa selästä ja vastattuaan ystävällisesti
-heidän tervehdykseensä ja guardianin hartaaseen puheeseen. "Minä
-tulen teidän luoksenne teidän ystävänänne ja suojelijananne. Suokoon
-Jumala ja pyhä Neitsyt, ettei mitään onnettomuutta tapahtuisi teidän
-luostarillenne ja tälle meidän hyvälle, uskolliselle kaupungillemme.
-Eihän ole teidän syynne, että meidän veljemme junkkari Kristoffer
-on asettanut houruinhuonelaisen tänne linnanpäälliköksi; sillä me
-toivomme Jumalan ja voimakkaan pyhän Kristofferin kautta, ettei meidän
-rakas herra, veljemme itse ole menettänyt järkensä valoa. Minä tahdon
-odottaa häntä täällä siksi kunnes hän on saanut tiedon minun tulostani
-ja voi itse saapua antamaan selvityksen tästä asiasta. Jos täällä
-vaara uhkaa, niin minä ja'an sen teidän kanssanne. Nyt minä vain
-tahdon nähdä, kestääkö teidän vierasmajanne ja ruokavarastonne näin
-monen odottamattoman vieraan tulon. Se kyllä etukäteen luostarille
-hyvitetään."
-
-"Suurvaltaisin herra!" vastasi guardiani. "Elkää turmelko millään
-maallisella hyvityksellä sitä iloa, jonka nyt suotte meille meidän
-pelossamme ja ahdistuksessamme! Onhan köyhyys, niinkuin tiedätte,
-meidän pyhän veljeskuntamme ensimäinen ehto. Jos te tahdotte
-kunnioittaa meitä läsnäolollanne ja jakaa kanssamme katuvaisten halvan
-majan, jalo herra, niin elkää epäilkö rehellistä pyrkimystämme elää
-yksinkertaisuudessa ja palvella palkkaa vaatimatta, ja elkää saattako
-meitä kiusaukseen vastaanottaa sitä mihin pyhä Franciskus niin
-ankarasti on kieltänyt meidän koskemasta!"
-
-"No, niin ankaria ei täällä sentään olla", sanoi kuningas
-hyväntahtoisesti hymyillen, astuessaan sisään luostarin vierastupaan ja
-luotuaan silmäyksen avoinna olevasta ovesta refektorioon [refektorio
-= ruokailuhuone], mihin luostariveljille oli katettu yksinkertainen
-paastoateria, mutta suurempi pöytä viinikannuineen ja voimakkaine
-liharuokineen oli varattu ylhäisille, maallisille vieraille. "Täällä
-me emme ainakaan tule puutetta kärsimään", jatkoi kuningas. "Täällä ei
-meille tarjota välttämättömintä, vaan Jumalan lahjoja aivan runsaalla
-mitalla."
-
-"Sen mitä meillä on teille tarjottavaa, ovat porvarit tänne
-lähettäneet. Minne Herran voideltu astuu, sinne tuo hän siunauksen
-mukanaan", vastasi guardiani ja kädet liitettynä ristiin rinnalle hän
-kumarsi syvään kuninkaalle.
-
-"Siunauksenko?" toisti kuningas, ja äkkiä kohosi synkkä pilvi hänen
-otsalleen. "Hm, silloinkin kun hänet on manattu perkeleelle ja lihan
-turmelukseen, kunnianarvoisa isä?" kysyi hän katkerana hiljaisella
-äänellä, vetäen guardianin syrjään ja luoden häneen terävän, tutkivan
-katseen.
-
-Vanha luostarin esimies kalpeni nuo kuninkaan sanat kuultuaan ja hän
-teki ehdottomasti ristinmerkin, huokaisten syvästi. "Pyhä kirkko
-julistaa meille vapautuksen kuolemansynneistäkin ja antaa meille
-sovituksen armon kääntymyksen kautta" -- sanoi hän ja liitti yhteen
-laihat kätensä. "Mutta sen kirous sattuu vain paatuneen ja kunniattoman
-päähän."
-
-"Mutta kun nyt sinun arkkipiispasi, Tanskan kirkon ruhtinas, on
-kostonhimosta ja vihasta julistanut sinun kuninkaasi tällaiseksi
-kunniattomaksi?"
-
-"Jos te todellakin olisitte sellainen, minun herrani ja kuninkaani,
-niin totisesti, minun täytyisi silloin toistaa tuo kamala tuomio
-sydämessäni, vaikka se siitä murtuisi, ja vaikka teidän vihanne
-rusentaisi minut", -- vastasi vanhus syvällä totisuudella ja painoi
-yhteenliitetyt kätensä rintaansa vasten. "Mutta Herra vapauttakoon
-minun sieluni osallisuudesta kostonhimoisten ja jumalattomien tuomioon!
-Kirkon valta on totisesti suuri, ylhäinen herrani!" jatkoi hän. "Mutta
-kosto ja tuomio ovat Herran, samoin kuin armo katuvaisille on hänen.
-Meille on annettu valta siunata, mutta ei repiä alas; me emme voi
-mitään totuutta vastaan, mutta kaiken totuuden puolesta. Jos joku
-meidän oikeauskoisen kirkkomme piispoista erehtyy ja väärinkäyttää
-kirkon valtaa vastoin Jumalan sanaa, ei kenenkään papin tai kristityn
-tule sitä hyväksyä, sanoo pyhä Augustinus."
-
-"Oikein, hurskas isä! Se on myöskin minun mielipiteeni ja minun ainoa
-lohdutukseni. Saman sanoi minulle oppinut mestari Petrus de Dacia. Te
-ette siis pelkää minun tuoneen kirousta ja pahoja henkiä mukanani tämän
-kynnyksen yli?"
-
-"En totisesti!" vastasi guardiani juhlallisesti. "Minä tiedän, ettei
-minun herrani ja kuninkaani ole paatunut, parantumaton syntinen, joka
-ylönkatsoo katumusta ja hurskaita tekoja, ja jonka sanan voimalla voi
-luovuttaa lihan turmelukseen sielun iankaikkiseksi pelastukseksi. Minä
-tiedän myöskin, ettei pahuuden ruhtinaalla ole minkäänlaista valtaa
-teidän kalliistilunastetun sielunne yli, eikä mikään synnillinen kirous
-voi poistaa Jumalan rauhaa teidän sielustanne eikä pyhää voitelua
-teidän kruunatusta päästänne."
-
-Kuultuaan nämä guardianin sanat levisi kuninkaan kasvoille lempeä ilme.
-"Siunatkaa minua, hurskas isä!" sanoi hän hiljaa. "Teidän sananne
-tunkivat sieluni syvimpään."
-
-"Vanhurskas, sovittava Jumala suojelkoon ja varjelkoon teidän elämänne
-ja kruununne, ja ennen kaikkea teidän sielunne kalliin rauhan!" rukoili
-vanha guardiani ja laski luisevan kätensä kuninkaan kumartuneelle
-päälle -- "jos te itse olette sovittava ja vanhurskas", lisäsi hän
-painolla ja loi kuninkaaseen läpitunkevan katseen.
-
-"Hm, sovittava", toisti kuningas ja kohotti nopeasti päänsä, "myöskin
-kapinallisille ja majesteettirikoksentekijöille?"
-
-"He eniten ovat laupeuden tarpeessa", vastasi guardiani. -- "Elkää
-vihastuko, herra kuningas", jatkoi hän hiljaa, mutta kuitenkin
-painolla. "Eräs pyhä raamatun sana tunkee tänä hetkenä ihmeellisesti
-huulilleni: jos sinun veljesi rikkoo sinua vastaan -- kirjoitetaan
-siinä -- niin rankaise häntä! Mutta jos hän katuu, niin anna hänelle
-anteeksi!" --
-
-"Mutta jos hän ei kadu?" kysyi kuningas ja loi guardianiin hämmästyneen
-katseen.
-
-"Niin rukoile silloin hänen edestään, kunnes se tapahtuu, ettei sinun
-äitisi poika joutuisi kadotukseen, ja sinun oman rauhasi tähden!"
-kuiskasi hengen mies. "Loukkaantunut veli", sanoo Salomo, "pysyy
-suljetumpana kirin luja kaupunki, ja riita-asiat ovat kuin lukittu
-linna."
-
-"Mutta lujat kaupungit voidaan maahan tasoittaa, ja kapinoitsijoiden
-linnat voidaan maan tasalle hävittää", huudahti kuningas äkkiä
-ankaralla äänellä, ja hänen liikutuksesta lempeät kasvonsa
-synkistyivät. "Viisas kuningas Salomo on myöskin opettanut minut
-luottamaan enemmän uskolliseen ystävään kuin petolliseen veljeen.
-Eikö profeeta lausunut kerran kansalleen sellaisena epätoivon ja
-koettelemuksen aikana, kuin meillä nyt on: 'Elkää luottako veljiinne,
-sillä veljet teidät varmasti pettävät?' Toivoisin pyhän miehen
-erehtyneen. Mutta kylliksi siitä!" keskeytti hän äkkiä vakavan
-keskustelun. "Ajatelkaamme nyt vähän näitä maallisia ja elkäämme
-hylätkö ruumiimme ravitsemista. Me olemme tänään ratsastaneet pitkän
-matkan." Näin sanoen kuningas astui kiivain askelin refektorioon.
-Guardiani seurasi häntä ääneti ja huolestuneen näköisenä.
-Luostariveljesten ilo kuninkaan hurskaudesta ja lempeydestä näytti
-hiukan vähentyneen.
-
-
-
-
-KYMMENES LUKU.
-
-
-Kallundborgin linna piiritettiin nyt aivan täydellisesti, ja
-sotainen Meklenburgin kreivi Henrik ei laiminlyönyt mitään, mikä
-kuului rynnäkkövalmistuksiin, vaikka hänellä oli pieni sotavoima
-käytettävänään eikä minkäänlaisia piirityskoneita. Ennen auringon
-laskua hän näki kuitenkin sotavoimansa lisääntyvän, kun drotsi
-Åke sadan ratsumiehensä kera saapui kaupunkiin ja yhtyi häneen
-linnanmuurien edustalla. Pidettyään ensin huolen sotamiehistään ja
-neuvoteltuaan tärkeimmistä kohdista kreivi Henrikin kanssa, kiirehti
-hän harmaaveljesten luostariin, missä hänet heti vietiin kuninkaan luo
-luostarin kirjastoon.
-
-Täällä istui nuori kuningas syviin ajatuksiinsa vaipuneena
-luostariesimiehen suuressa nojatuolissa tammipöydän ääressä, jolla oli
-avoinna suuri raamattu, sekä pyhä Augustinus ja useita kirkkoisien
-kirjoituksia. Hän piteli kädessään erästä mestari Petrus de Dacian
-käsikirjoitusta, mihin hän usein pani merkkejä ja näytti samalla
-vertaavan niitä avoinna oleviin raamatunpaikkoihin ja kirkkoisien
-kirjoituksiin. Näiden jumalisten kirjojen rinnalla oli myöskin kolme
-maallista kirjaa, kauniissa punaisissa samettikansissa, jotka kuningas
-itse oli tuonut mukanaan. Ne olivat nuo tunnetut ritarirunot Ivana
-Leijonaritarista ja Tristanista, Hartman von der Auen ja Gottfrid von
-Strassburgin sovittamina, sekä Florezin ja Blanzefloren seikkailurikas
-tarina, joka oli kaikkien rakastuneiden ritarien ja naisten lempiruno.
-
-Kun drotsi Åke astui kynnyksen yli, työntäsi kuningas pöydän syrjään
-ja hypähti ylös. "Åke, minun rakas Åkeni, näenkö sinut vihdoinkin!"
-huudahti hän iloisesti ja astui avosylin häntä vastaan, mutta pysähtyi
-hämmästyneenä katseltuaan häntä tarkemmin. "Oletko sinä todellakin
-täällä?" jatkoi hän. "Miten huonon näköiseksi olet käynyt! -- niin,
-sinä olit murhaajan käsissä. Ne kirotut lainsuojattomat!" huudahti hän
-katkeroituneena ja polkasi jalallaan. "Koska saan heidät juurrutetuiksi
-maastani?"
-
-"Elkää enää sitä ajatelko, jalo kuninkaani!" sanoi Åke. "Minä olen taas
-terve ja teidän palvelukseenne valmis."
-
-"Tule lepäämään! Sinä olet rasittunut yli voimiesi. Mestari Petrus toi
-siis sinulle minun kirjeeni?"
-
-"Kaikki on toimitettu teidän käskynne mukaisesti, minun kuninkaani!
-Vaikka minä pelkään tämän askeleen" -- --
-
-"Anna sen jäädä minun huolekseni, Åke! Tehtiinkö teille vastarintaa?"
-
-"Holbekin linna on teidän hallussanne. Ei ainoaakaan veripisaraa
-vuodatettu, ja linnassa oli ilo yleinen."
-
-"Hyvä! Entä junkkari?"
-
-"Minä en nähnyt häntä. Sanottiin hänen olleen siellä, mutta hän pakeni."
-
-"Huono merkki, Åke! Uskollinen läänitysmies olisi jäänyt ja vaatinut
-sinun tekemään ankaran tilin toimenpiteistäsi. Hän ei kysynyt edes
-suuttumukseni syytä? Hän ei edes uskaltanut lausua kiukun sanaa
-vääryydestä ja väkivaltaisesta menettelystä?"
-
-"Hän ei ensinkään näyttäytynyt; hän oli ruvennut epäilemään."
-
-"Hm! Siten ei ruhtinas pakene linnastaan, silloin kun hän tuntee
-itsensä syyttömäksi. Miksi vielä epäilen? Uhmailu täällä, ja hänen
-häpeälliset lausuntonsa Brunkelle", --
-
-"Se mikä täällä on tapahtunut voi ehkä kuitenkin olla väärinkäsitystä,
-minun kuninkaani!" huomautti Åke, "eikä kukaan voi luottaa viekkaan
-Brunken puheisiin" --
-
-"No niin! Puhukoon Kristoffer puolestaan, jos hän voi! Kaikkien
-pyhimysten nimessä! Antaisinpa puolet elämästäni jos voisin
-sanoa sydämeni pohjasta: minulla on veli. Kuitenkin, Jumalalle
-kaikkivaltiaalle ja pyhälle Neitsyelle kiitos! Täysin uskollinen
-ystävä on minulla vielä, ja minun uskollinen kansani. -- Ei minulla
-ole valittamisen syytä!" Näin sanoen laski kuningas tuttavallisesti
-kätensä Åken olkapäälle, ja hänen sinisissä silmissään kimalteli
-kyynel. "Senjälkeen kun me viimeksi tapasimme, rakas Åkeni", jatkoi hän
-rauhallisena ja totisena, "on minustakin tullut pannaanjulistettu mies
-niinkuin sinä; mutta se ei enää peloita minua. Minä olin jo, kauan sitä
-miettinyt, mutta nyt vasta minä sen tiedän: Ei kukaan muu voi meitä
-tuomita kuin kaikkivaltias, vanhurskas tuomari; mutta hän ei sitä tahdo
-tehdä, sillä hän on laupias, näetkö. Jos me uskomme vapahdukseen ja
-synteinanteeksisaamiseen, Åke, niin me olemme pelastetut, ilman koko
-maailman pappeja ja piispoja."
-
-"Elkää tehkö syntiä, jalo kuninkaani!" huudahti Åke huolestuneena.
-"Minunkin sieluni on saavuttanut rauhan, ja suojan niiltä pahoilta
-hengiltä, jotka minua ahdistivat. Mutta se ei ollut uhmaa. Rakkauden
-kautta me saavutamme rauhan, herra kuningas! ja sen toivon kautta, joka
-käsittää koko suuren maailman."
-
-"Se toivo on minullakin, Åke hyvä! -- ja rakkaus -- mitä sinä siitä
-tiedät, sinulla ei ole Ingeborgia! Minun rakkauteni on niin suuri ja
-voimakas kuin Tristanin tai urhean Florezin: minä uskallan lopulta
-kohottaa keihääni Ingeborgini puolesta vaikka itse paavia ja koko
-papistoa vastaan."
-
-"Taivaan tähden! Rakkakin herrani ja kuninkaani! Ajatelkaa kuitenkin"
--- --
-
-"Minä olen jo kylliksi miettinyt, Åke! Ja tärkein ensiksi", keskeytti
-kuningas vakavana huolestuneen ystävänsä. "Meidän autuudenasiamme on
-siksi tärkeä, ettei sitä joku piispa tai paavi ratkaise vain yhdellä
-käskysanalla, varsinkin silloin kun tuo sana ei ole muuta kuin: 'sinä
-olet kirottu', niin kuin se meille kummallekin lausuttiin. 'Sinä olet
-heitetty paholaisen haltuun!' Ei, toki! Mihin on kirjoitettu, että
-ihmiselle olisi annettu sellainen valta? Minä en ole sitä koskaan
-oikein uskonut, mutta nyt minä tiedän: Ainoastaan taivaallinen armo ja
-laupeus, joihin minä uskon, voivat vapahtaa minut ja meidät kaikki.
-Tule, niin minä näytän sinulle sen paikan! Oppinut mestari Petrus
-on kirjoittanut sen minulle; kirkon pyhät isät todistavat sen --
-ja vieläkin enemmän -- se on sanottu Jumalan omassa sanassa; mutta
-siitä tulisi liian laajat selitykset. Usko minua, Åke, ei ainoakaan
-arkkipiispa, ei edes Rooman paavi voi tuomita meitä kadotukseen.
-Jos kirkko hylkää uskovaiset helmastaan, niin ei se enää ole meidän
-kirkkomme, joka on totuuden ja oikeuden edustaja maan päällä. Jos
-perkele voisi sulkea meiltä kaikki maailman kivikirkot, niin on
-kuitenkin yksi kirkko avoinna, jota ei yksikään perkele voi sulkea, ja
-katso, se on kaikkialla, missä kaksi uskovaista sielua yhtyvät Jumalan
-nimeen. Katsos, Åke, niin paljon minä olen viisastunut. Roomassa minut
-tuomittaisiin tästä opista kerettiläisenä roviolla poltettavaksi, jos
-he sen tietäisivät; mutta siksi viisas olen kuitenkin, että osaan siitä
-vaieta. Sinä vain sen saat tietää, ja minun Ingeborgini, sekä ne,
-joille minun sieluni autuus on yhtä rakas kuin teille."
-
-Åke vaikeni ja tuijotti häneen hämmästyneenä.
-
-"Myöskin maan ja valtakunnan puolesta minä olen huoleton," jatkoi
-kuningas. -- "Jumalan avulla minä uhmaan sekä pannaa että interdiktiä,
-sekä kapinallisia että lainsuojattomia, eikä siltä kukaan uskalla
-katkaista hiuskarvaakaan minun tai minun kansani päästä."
-
-"Mutta selityskirje pyhälle isälle lienee kuitenkin välttämätön, minun
-kuninkaani! Arkkipiispan asiassa täytyy sentään suurimmaksi osaksi
-anteeksiannon ja sovinnon kulkea oikeuden edeltä."
-
-"Ei, Åke! Minä vaadin vain oikeutta enkä armoa ihmisiltä, ja tässä
-asiassa ei kenenkään tarvitse odottaa minulta armahdusta. Tuomitkoon
-paavi minun ja Grandin välisen asian! Vääryyden salaisuus saadaan ilmi
-niin totta kuin oikeutta on olemassa auringon alla. Jos minä itse ollen
-rikkonut jossakin, joka kyllä on mahdollista -- niin ehdinhän minä
-vielä sittenkin ajatella katumusta kun tuomio langetetaan."
-
-"Mutta naimislupa -- --"
-
-"Tulen minä ilman sitäkin toimeen. Jos se on ollut luvallista sadoille
-muille, niin ei sitä voida kieltää Tanskan kuninkaalta. Jos se
-kielletään, on se väärin tehty, mutta siihen vääryyteen en minä alistu.
--- Mutta, istu Åke! Ei sanaakaan enää näistä ikävistä asioista! Sieluni
-on kyllästynyt niitä ajattelemaan. Tule", -- jatkoi hän iloisesti --
-"niin saat kuulla rakkausrunon; minun rakas Ingeborgini on itse sen
-minulle jäljentänyt. Herttuatar Eufemia on lähettänyt sen hänelle
-Norjasta. Se käännetään pian sekä norjaksi että ruotsiksi. Siitä
-sinä näet miten paljon ritarillinen rakastaja voi kestää, ja miten
-onni ja meidän Herramme kuitenkin aina ovat uskollisten ja kestävien
-rakastajien mukana." Nyt kuningas istuutui pöydän ääreen ja luki
-innostuneena Florezin ja Blanzeflorin tarinan, jonka Åke kyllä tunsi.
-
-"Enemmän minä kuitenkin pidän Tristanista", sanoi kuningas, "ja meidän
-omat vanhat rakkauslaulumme ovat minusta paljoa kauniimpia. Mutta tämän
-kirjan minä kuitenkin mieluummin pidän kädessäni: ajattele, jokaisen
-sanan ovat hänen pienet somat sormensa kirjoittaneet."
-
-Sillaikaa oli jo ilta alkanut hämärtää. Soitettiin iltamessuun, ja
-kuningas meni Åken kanssa luostarinkirkkoon, missä hän otti osaa harmaa
-veljesten ja kansan hartaushetkeen, joka ei kuitenkaan ollut niin
-rauhallinen ja hiljainen kuin tavallisesti.
-
-Oli yö. Joka tunnilla yltyi jännitys kaupungissa. Kaikkialla vallitsi
-tuskastuttava hiljaisuus. Kaikista taloista loistivat valot; ei
-missään nukuttu. Piiritetyn linnan ympäriltä kuului vartiosotilaiden
-askeleita ja aseiden helinää. Sieltä täältä loisti vartiotuli kylmässä
-talviyössä. Suuriin vaippoihin kietoutuneet äänettömät sotilaat olivat
-ryhmittyneet niiden ympärille. Luostarin ulkopuolella vartijoivat
-drotsi Åken sotilaat. Drotsi ja kreivi Henrik ratsastivat edestakaisin
-linnan muurien ympärillä, joiden takaa kuului hiljaista aseiden
-helinää, ja raskaiden puolustuskoneiden pyörien jyrinää.
-
-Åken kehoituksesta oli myöskin asetettu vahdit yleiselle laivasillalle
-linnan kaakkoispuolelle, sekä kaupungin koillispuolella olevan vanhan
-merilinnan ympärille, missä myöskin oli maihinnousupaikka vanhan
-ränstyneen linnoituksen vieressä. Tämä paikka oli hänen mielestään
-erityisen tärkeä, jos tahdottiin estää kaikki mahdollinen yhteys
-linnaan ulkoapäin. Keskiyön aikaan seisoi Åke itse tuon vanhan,
-syrjäisen tornin luona kirkkaassa tähtivalossa ja katseli kreivi
-Henrikin kanssa lahden yli, molemmat mietiskelivät miltä puolen
-olisi helpoin pääsy linnanmuureille. Silloin huomasi Åke pienen
-kalastajavenheen, joka oli melkein piilossa meritornin luona olevan
-ränstyneen paalutuksen alla, mutta juuri kun hän aikoi siitä huomauttaa
-kreivi Henrikille, näki hän aivan vierestään kumollaan olevan pilarin
-takaa, karvalakin peittämän miehenpään pistävän esiin, jonka nenän
-ja suun välillä oli suuren haavan arpi. Vaaniva pää vetäytyi heti
-takaisin pilarin taakse, ja Åke luuli tunteneensa tuon ryövärinä ja
-murhapolttajana tunnetun kuuluisan lålantilaisen karkurin, Ola Arkin,
-jonka jälillä usein oli oltu, ja jonka luultiin olleen avullisena
-arkkipiispan paossa. Sen enempää arvelematta Åke viittasi kreivi
-Henrikille ja paljasti miekkansa. Mutta samassa silmänräpäyksessä
-hypähti mies piilostaan pilarin takaa ja pakeni paalutusta myöden
-venheeseen.
-
-"Ottakaa hänet kiinni!" huusi Åke uloimmalle vahdille, joka seisoi
-keihäs kädessä, nojaten selkäänsä paalutukseen, ja katseli etempänä
-kulkevaa laivaa, huomaamatta ollenkaan pakolaista.
-
-Juuri kun sotilas kuuli drotsin äänen ja aikoi kääntyä, tunsi hän
-tikarinpiston selässään ja kaatui maahan tuskallisesti huutaen,
-sillaikaa juoksi karkuri hänen ohitseen välkkyvä miekka kädessä ja
-hyppäsi venheeseen.
-
-Pakolaisella oli jo airo kädessä ja hän aikoi työntää veneen vesille;
-mutta silloin vasta hän huomasi unohtaneensa kiireessä irroittaa
-köyden, jolla vene oli kiinnitetty paalutukseen. Epätoivoisesti
-ponnistellen hän koetti pari kertaa turhaan katkaista tikarillaan
-köyttä, mutta samassa seisoivat Åke ja kreivi Henrik hänen edessään
-paljastetut miekat kädessä. Kreivi Henrik tarttui nopeasti puoleksi
-katkaistuun köyteen ja riuhtaisi venheen luokseen; epätoivoisen
-pakolaisen tikari välkkyi häntä kohti; mutta drotsin miekan iskusta
-putosi sekä tikari että ryövärin käsi mereen, ja hirveästi karjahtaen
-kaatui haavoittunut pakolainen veneen pohjalle.
-
-Kreivi Henrikin huudon kuultuaan kiirehti yhä useampia meritornin
-luona olevia sotilaita avuksi, ja pian vietiin vanki köytettynä
-meritorniin. Drotsin käskystä oli kuitenkin hänen kädetön käsivartensa
-ensin sidottu, että verenjuoksu tukkeutuisi. Vaarallisesti haavoitettu
-sotilas kannettiin myöskin torniin, ja sillaikaa kun oltiin välskäriä
-hakemassa tutkittiin vangitun ryövärin vaatteet tarkasti. Paitsi
-synninpäästökirjaa ja rukousnauhaa, sekä muutamia kallisarvoisia
-kirkkokoristeita, jotka nähtävästi olivat varastettua tavaraa,
-löydettiin sieltä vielä pikeä, tulikiveä ja muita sytytysaineita,
-ja hänen hattunsa vuoriin oli hyvin huolellisesti ommeltua avain ja
-salakirje. Paatuneelta rosvolta ei tarvinnut ainakaan aluksi odottaa
-minkäänlaista tunnustusta. Drotsi otti huostaansa avaimen ja kirjeen ja
-poistui kreivi Henrikin kanssa lähimmän vartiotulen luo.
-
-Täällä hän avasi salakirjeen ja luki sen hiljaa.
-
-"Ei kenellekään!" seisoi siinä. -- "Tottele ja vaikene, muuten olet
-kuoleman oma! Puolustautukaa viimeiseen asti! Elä säästä kaupunkia! --
-piiloita tai polta paperit hätätilassa! -- pidä salaluukku valmiina!
--- Anna hänen voittonsa tulla hänen turmiokseen! ja minä vastaan
-seurauksista. Kirjeentuojan voitte käyttää kaikkeen. Polttakaa heti
-tämä salakirje. -- Ei keneltäkään!"
-
-Eräs pappi oli drotsi Hesselin johdolla opettanut kuninkaalle,
-prinssi Kristofferille ja Åkelle siihen aikaan hyvinkin harvinaisen
-kirjoitustaidon, ja hän luuli nyt kauhukseen tuntevansa noissa
-vääristellyissä kirjaimissa prinssi Kristofferin raskaan käsialan. Hän
-piiloitti nopeasti kirjeen ja oli valahtanut aivan kuolonkalpeaksi.
-
-"No mitä loitsuja te siitä luitte, herra drotsi?" kysyi kreivi Henrik.
-"Te ette voi oikein hyvin." -- --
-
-"Varmaankin tuo kirje oli aijottu linnanvoudille", huudahti Åke
-kiihkeästi, ja veri kohosi taas hänen poskilleen. "Se ei ole
-keneltäkään eikä kenellekään, kuitenkin minä luulen ymmärtäväni sen
-sisällön."
-
-"Näyttäkää tänne, herra dotsi! Eihän se ole mikään salainen
-rakkauskirje. Mies oli varmaankin vakooja ja petturi."
-
-"Niin totta kuin minun jalon kuninkaani sielunrauha on teille rakas,
-herra kreivi", vastasi Åke kiihkeästi ja tarttui hänen käteensä,
-"niin sallikaa tämän onnettoman salakirjeen jäädä yksin minun
-tietooni! Niin paljon vain tahdon sanoa teille: se koskee kuninkaan
-onnettomia perhesuhteita; mutta tämänkin arveluni suhteen pyydän teidän
-vaikenemaan. Tässä ei ole minkäänlaisia todisteita ketään vastaan,
-vain epäilys, onneton ajatus -- mutta se johdettakoon vastakkaiseen
-päämäärään, -- se tehdään tyhjäksi." Näin sanoen hän otti kirjeen
-poveltaan ja heitti sen vartiotuleen.
-
-"Te olette varovainen, drotsi!" sanoi kreivi Henrik, rypistäen
-otsaansa. "Minä en halua tulla osalliseksi teidän synkistä
-valtiosalaisuuksistanne. Drotsina te parhaiten tiedätte mitä täällä
-on salattava, tai ilmaistava. Minä kysyn vain sotamiehenä ja
-piirityspäällikkönä: jos tuo kirje, jonka te niin hätäisesti hävitätte,
-oli vietävä linnaan, niinkuin te arvelette, niin täytynee täältä
-jostain silloin olla salainen käytävä sinne? Se on välttämättömästi
-etsittävä. Ilman piirityskoneita on meille aika vaikea hyppäys päästä
-ulkomuurien yli."
-
-"Te olette oikeassa! Täällä täytyy jossain olla salainen käytävä",
-huudahti Åke äkkiä, silmät innosta loistaen. "Minulla on siitä
-jonkinlainen aavistus, muistan kuulleeni tarinan meritornista
-alkavasta salakäytävästä. Vanki näyttäköön sen minulle. Minä vien itse
-salakirjeen perille, mutta en sitä, joka äsken liekkeihin hävisi ja
-jonka nyt vain Kaikkitietävä näkee, vaan muunnoksen siitä, sellaiseksi
-kuin sovittava henki sen uudelleen kirjoittaa minun sielussani."
-
-"Hyvä on. Minä seuraan teitä miehistöni kanssa."
-
-"Ei, herra kreivi! Se on mahdotonta. Kuninkaan ylpeys on herännyt,
-hän ylönkatsoo salaista hyökkäystä. Hän tahtoo sisään portista tai
-yli valloitetun muurin, ja molemmat emme voi täältä poistua. Jos
-salakäytävä on olemassa, niin lienee yksinäisen ja aseettomankin miehen
-vaikea päästä sen läpi."
-
-"Silloin lienee viisainta teidänkin luopua mokomasta seikkailusta,
-drotsi! Se on yksinäiselle liian uhkarohkea yritys."
-
-"Minä aijon kuitenkin uskaltaa!" sanoi Åke varmasti, hetken
-mietittyään. "Mutta ei kukaan saa seurata minua, ja elkää puhuko siitä
-kenellekään, ei edes kuninkaalle. Jos en minä ole täällä huomenna
-ennen päivällistä, niin ilmoittakaa kuninkaalle minun joutuneen
-vangiksi linnassa, tai on minulla jotakin tekeillä, jolla minä voin
-olla hänelle suuremmaksi avuksi kuin ollessani ryntääjien eturivissä.
-Jos se onnistuu niin luvatkaa minulle vain yksi asia, uljas kreivi!
-Linnaan astuessanne elkää salliko kuninkaan astua mihinkään jalallaan,
-ennenkuin olette koetellut perustaa ja huomannut sen varmaksi. Ja
--- jos te näette olkaliinani liehuvan jossakin, niin elkää luottako
-rauhaan ja elkää salliko kuninkaan lähestyä sellaista paikkaa."
-
-"Ha, haa!" nauroi kreivi kovaäänisesti ja taputti Åkea olkapäälle,
-"sekö siis oli salaisuus, jonka aijoitte pitää omananne? Olisitte
-yhtähyvin voinut antaa minun lukea kirjeen, salaperäisen herra
-valtiomies! Meidän on siis varottava salahautoja ja muita samanlaisia
-ketunansoja? Hyvä! Kunhan vain on hiukankin aavistusta sellaisten
-olemassaolosta, niin eivät ne mitään merkitse. Haa! Korkeasukuinen
-herra junkkari, onpa hän totisesti ilettävä petturi, -- väijyä veljensä
-ja kuninkaansa henkeä ja sellaisen jalon kuninkaan ja veljen."
-
-"Taivaan Jumalan nimessä! Kuka sen on sanonut! Jalo kreivi!" -- sanoi
-Åke pelästyneenä, hiljaisella äänellä. "Tehän huudatte niin kovaa
-kuin tahtoisitte herättää koko maailman asialla, jota ei kukaan saisi
-tietää. Elkööt enää ikinä nuo turman sanat tulko huultenne yli!
-Sanoinhan minä teille sen olleen vain arvelun, hirvittävän epäluulon.
-Se musertaisi kuninkaan sydämen, jos se joutuisi hänen korviinsa. Vain
-paljas huhu siitä voisi aiheuttaa hirvittäviä, verisiä otteluita, ja
-saattaa koko maan ja kuningashuoneen mitä suurimpaan onnettomuuteen."
-
-"Minä hyväksyn teidän varovaisuutenne tässä asiassa, jalo drotsi!"
-vastasi kreivi Henrik totisesti ja hiljaisella äänellä, luoden
-terävän katseen ympärilleen. "Olkaa levollinen! Ei kukaan ole kuullut
-puhettamme. Tuossa on minun käteni: jos puhuminen voi aikaansaada niin
-suuria onnettomuuksia, niin ei tämä asia pääse ikinä minun huulteni
-yli. Mutta heittäkää mielestänne tuo uhkarohkea seikkailu. Se voi
-maksaa teidän henkenne ja minkä hyödyksi?"
-
-"Kalliimman hengen pelastukseksi", sanoi Åke, "minun täytyy päästä
-varmuuteen yhdessä asiassa: Jos minun täytyy suojella kuninkaani
-jalan petollisiin salahautoihin astumasta, niin täytyy minun tuntea
-ne ensin itse. Jumala olkoon teidän kanssanne! -- Hyvästi! Se, joka
-on ollut kaksi vuotta pannaan julistettu", jatkoi hän liikutettuna,
-"hän on oppinut uhmaamaan ryöväreitä ja paholaisia." Vartiotuli
-valaisi hänen kalpeat, hiukan haaveelliset kasvonsa, ja kohottaessaan
-tummansiniset silmänsä tähtitaivasta kohti oli niiden ilme lempeän
-surumielinen. "Elkää seuratko minua!" lisäsi hän. "Katsokaa, minä
-uskon taivaan siunaukseen ja hyvien henkien suojelevaan voimaan, ja
-silloin lakkaa maallinen kirous, ja pahat henget syöksyvät syvyyksiin."
-Tämän sanottuaan hän puristi kiihkeästi kreivi Henrikin kättä ja
-poistui nopeasti meritorniin. Kreivi Henrik puisti päätään ja katsoi
-osanottavasti hänen jälkeensä, mutta ei seurannut häntä.
-
-
-
-
-YHDESTOISTA LUKU
-
-
-Vanha meritorni oli jotensakin kaukana linnasta, melkein autiossa
-kaupunginosassa, aivan meren rannalla. Se oli harmaakivestä rakennettu,
-pyöreä vahtitorni, varustettu ampumareijillä, ja ylhäällä terävien
-muurinsarkamien takana kierteli kattoa vartijakäytävä. Alaosan muodosti
-kaksi holvikattoista kivitupaa, joista toista sota-aikoina käytettiin
-vahtitupana, ja toisessa säilytettiin hukkuneitten ruumiit siksi kunnes
-ne haudattiin. Muuten käytettiin tornia etupäässä majakkana, sinne
-ripustettiin myrskyöinä lyhtyjä ohjaamaan merellä kulkijat salmen
-suuhun.
-
-Vahtituvassa drotsi Åke tapasi kuolettavasti haavoitetun sotilaan,
-joka välskärin hoidosta huolimatta näytti juuri vetävän viimeisiä
-hengenvetoja, hengellisen miehen rukoillessa hänen vieressään. Munkki
-harmaaveljesten luostarista antoi hänelle öljyllä viimeisen voitelun.
-Pöydällä oli pergamentinpalanen, jolle hurskas fransiskaanimunkki juuri
-oli, kirjoittanut kuolevan viimeisen toivomuksen. Himmeä öljylamppu
-oli kiinnitetty likaiseen muuriin mistä se valaisi kiviholvin ja
-synkän kuolinkamppailun. Luotuaan osanottavan katseen kuolevaan
-soturiin, poistui Åke vahtituvasta melkein huomaamatta, ja avasi oven
-niinkutsuttuun ruumishuoneeseen, mistä, tarun mukaan, Esbern Snaren
-aikoina portaita myöten päästiin maanalaiseen käytävään, ja mistä Åke
-arveli löytävänsä tuon oletetun salakäytävän linnaan.
-
-Tähän synkkään ja kummittelusta kuuluisaan ruumishuoneeseen oli
-vangittu murhaaja viety. Välskärin avulla hän oli sidottu ja oli vielä
-hengissä; mutta hän puhui hurjasti ja raivoisasti. Hänet oli sidottu
-kiinni hukkuneitten ruumislaudalle, joka oli hänellä makuupaikkana.
-Kaikki olivat inhoten poistuneet hänen luotaan.
-
-Kun Åke astui hänen luokseen ruumishuoneeseen lankesi katosta riippuvan
-keltaisen sarvilyhdyn valo murhaajan sinisiksi pöhöttyneille kasvoille;
-hän irvisteli rumilla torahampaillaan, ja puri niitä yhteen kuin
-vangittu villipeto. "Vai tänne sinä tulet, senkin pannaanjulistettu
-kuningaskoira!" mutisi hän ja ojensi kielen ulos vaahtoavasta suustaan
---. "Sinäkin olet nyt kuollut ja kirottu? Onhan siitä hiukan iloa
-paholaisille. -- Nyt pureskelevat kalat minun nyrkkiäni meren pohjalla,
-ja minä makaan täällä helvetin porstuassa. -- Se oli sinun syysi, sinä
-kalpea pyhän Yrjänän miekkailija! Minä pelkäsin sinun päässeen vapaaksi
-typerän hurskautesi tähden ja koiramaisen uskollisuutesi vuoksi."
-
-"Miten niin?" kysyi Åke, joka oli joutunut omituiseen jännitykseen
-kuunnellessaan raivoavan synkkiä hourailuja. "Miten voit uskoa
-pannaanjulistetun miehen voivan välttää kirousta?"
-
-"Katsoppas, toveri!" kuiskasi vangittu rosvo ja tuijotti hurjasti
-ympärilleen. "Sama pyhä mies, joka manasi teidät paholaiselle, antoi
-minulle kirjeen ja sinetin, joilla pääsen taivaanvaltakuntaan. Ne
-ovat tuolla takkini vuorissa. Se kirottu parturi leikkasi sen äsken
-irti sieltä; ja kirje oli valhetta niinkuin kaikki hyve ja hurskaus
-maailmassa. Jos se pyhä mies tekasi minulle väärän kirjeen autuudesta,
-niin on hän voinut tehdä väärät laskut sinunkin sielustasi. -- Se minua
-kuitenkin ilahduttaa, että hän johonkin kelpaa", jatkoi hän ilkeästi
-hymyillen. "Aina minä olen ajatellut: mustakauhtanat osaavat paljoa
-paremmin kirota kuin siunata. Mutta kuka minut surmasi? Se käsi, joka
-sen aikoi tehdä on saatanan oma -- huu -- tuo nälkäinen kala purasi
-minua kynnenjuureen."
-
-"Keneltä oli salainen kirje? Ja kenelle aijoit sen viedä?" kysyi Åke
-nyt yhtäkkiä ankaralla äänellä ja peloittavan mahtavasti. "Tunnusta
-totuus, niin sinun käy paremmin kuin olisit ansainnut, kurja!"
-
-"Vaikka minä rikkoisin kalliimmasti vannotun valani?" mutisi ryöväri.
-"Ei, ankara herra! Ottakoon paholainen omansa, myöskin Ola Arkin
-syntisen sielun, kun kerran näin hullusti kävi! Minä olen toimittanut
-monen kirotun kerettiläisen ja pannaanjulistetun miehen helvettiin,
-myöskin yhden ja toisen kunnon miehen taivaan valtakuntaan. Mutta
-jos minä tästä nyt itse joudun paholaisen valtaan, niin tapahtukoon
-se uskovaisena kristittynä, eikä kukaan voi sanoa minun rikkoneen
-vannottua lupaustani, vaikka sen olisin antanut itse pääperkeleelle."
-
-"Sano minulle mistä sinun piti kulkea, täältäkö?" jatkoi Åke katsellen
-ympärilleen hämärään kivihuoneeseen.
-
-"Etsitkö sinä tietä minun herrani luolaan?" mutisi vangittu ryöväri
-irvistellen. "Toveri! Varo, ettet polta itseäsi siellä!"
-
-"Siis kuitenkin täältä!" sanoi Åke itsekseen ja katseli vielä tarkasti
-ympärilleen. "Ja onhan tämä avain sinne?" Näin sanoessaan hän otti
-esille ruostuneen avaimen, joka oli salakirjeen mukana löydetty
-ryövärin vaatteista.
-
-"Oikein, toveri! Helvetin avain", toisti mielipuoli murhaaja, rumasti
-nauraen.
-
-Åke tarkasti nyt koko kiviseinän, mutta ei nähnyt jälkeäkään
-minkäänlaisesta ovesta tai aukosta. Lattia oli peitetty suurilla
-liuskakivilaatoilla. Hän koputti useaan paikkaan ja lopultakin kajahti
-eräs niistä ontosti, ja kivilattian alta kuului metallin kilahdus. Hän
-irroitti lyhdyn katosta riippuvasta koukusta ja asetti sen lattialle.
-Silloin hän huomasi suuren, irtonaisen kiven, jonka voi siirtää
-paikoiltaan, ja hänen arvelunsa vahvistuivat: irtonainen kivi peitti
-tarkasti suletun rautaluukun, joka kuitenkin näytti olevan melkein
-liian pieni ihmiselle. Hän koetti avainta ja se sopi. Hän aukaisi
-luukun: raaka, kostea kellari-ilma lehahti häntä vastaan pimeästä
-luolasta, jonka salaperäiseen syvyyteen tikapuut johtivat.
-
-Näiden tutkimusten ajan makasi raivoava murhaaja ruumislavitsalla
-kamalasti irvistellen. Åke seisoi epäröiden aukon suulla ja punnitsi
-uhkarohkeaa aikomustaan; silloin hänelle selvisi, että hän ilman
-valepukua varmasti heti joutuisi ilmi; hänen katseensa osui ryövärin
-veriseen kauhtanaan, joka oli vedetty hänen yltään, ennenkuin hänet
-sidottiin. "Hyvä!" sanoi hän. "Me vaihdamme vaatteita. Tuossa saat
-minun vaippani ja hattuni. Minä otan sinun kauhtanasi ja lakkisi."
-
-"Hyvä vaihtokauppa!" mutisi Ola Ark. "Jos onni seuraa minun takkiani,
-niin astut sinä nyt alas kunniaan ja onneen. Haa, irroita minun
-ruumiini, saatana! Anna minun seurata häntä syvyyteen!"
-
-Åke pukeutui vastenmielisesti ryövärin likaiseen ja veriseen
-kulkuripukuun, joka kylläkin täytti tarkoituksensa, tehden hänet
-melkein tuntemattoman näköiseksi. Sitten hän otti lyhdyn käteensä ja
-aikoi astua alas lattiassa olevan aukon kautta. Mutta nyt muuttui
-vangitun ryövärin uhka raukkamaiseksi voivotteluksi. "Armoa, armoa!"
-huusi hän. "Elkää viekö minulta viimeistä valonkipinää. -- Nyt tulee
-perkele itse minut repimään. -- Haa! Elkää jättäkö minua ruumiina tänne
-pimeään! Armoa, armoa!" Hän riuhtoi nuoria ja ulisi kamalasti.
-
-"Pyydä Jumalalta ja tuomariltasi armahdusta!" sanoi Åke. "Minä en voi
-auttaa sinua." Sitten hän puristautui ahtaan aukon läpi, pidellen
-lyhtyä kädessään ja veti kellarinluukun kiinni jälestään, ettei kuulisi
-mielipuolen ulvontaa. Mutta hän oli vähällä pudota päistikkaa alas
-tikapuilta kuullessaan rautaluukun kilahtavan lukkoon päänsä päällä.
-Hän oli mielestään melkein elävältä haudattu: Avaimen hän oli unohtanut
-ottaa mukaansa, ja hän luuli kuulevansa murhaajan ulvonnan pimeän
-luolan yläpuolella muuttuvan riemuitsevaksi ivanauruksi.
-
-Åkea pyörrytti, mutta hän tointui saas ja piteli lujasti kiinni
-kosteista porraspuista, laskeutuessaan niitä alas. Viimeinkin hän
-oli tikapuiden päässä. Käytävä oli jyrkkä ja syvä; mutta se johti
-kapeampaan holvikattoiseen kellariin, joka oli niin matala, että hän
-tuskin voi astua pystyssä. Ilma oli raskas ja tukahuttava, ja hän
-astui usein hyppiville sammakoille ja niljaisille matelijoille. Hän
-piteli lyhtyä edessään, mutta ei nähnyt muuta kuin pitkän, kapean
-salakäytävän, jolla ei tuntunut olevan ensinkään loppua; sen suunta
-osoitti hänelle kuitenkin että sen varmasti täytyi johtaa linnaan.
-Hän astui eteenpäin nopein askelin ja katseli levottomana lyhtyä,
-joka alkoi valaista yhä himmeämmin. Ilma ei näkynyt sisältävän kyllin
-ravintoainetta sen liekille. Hän oli ehtinyt tuskin sata askelta kuin
-hänen pelkonsa toteutui: lyhdyn valo sammui, ja hän seisoi pilkkosen
-pimeässä. Hän tunsi tuskallista ahdistusta, ja samalla voiman ja
-rohkeuden puutetta, mikä oli hänelle harvinaista. Samassa hän kuuli
-kaukaa takaansa kumean kolahduksen, ikäänkuin rautaluukku olisi avattu
-ja sulettu. Hän kiirehti ehdottomasti askeleitaan, mutta kompastui
-vähän päästä liukkaisiin matelijoihin, ja hänen täytyi usein pysähtyä
-hengähtämään, sillä ilma, jota hän hengitti tuntui lamauttavan joka
-jäsenen ja ahdistavan rintaa. Hän oli vähällä pyörtyä, mutta samassa
-hän kuuli hiipiviä askelia takaansa, ja lisääntynyt sielunjännitys
-antoi hänelle uusia voimia. "Onko siellä ketään?" huusi hän ja kääntyi.
-Mutta kukaan ei vastannut, ja taas vallitsi haudanhiljaisuus.
-
-Oli niin pimeää, ettei hän eroittanut omaa kättään silmäinsä edestä.
-Ettei rohkea yrityksensä herättäisi epäluuloja, oli hän jättänyt
-miekkansa ruumishuoneeseen, ja hän oli aivan aseeton. Hän ei ollut
-lapsenakaan ollut vapaa kummituspelosta, ja aikakautensa näkökannan
-mukaan oli voimakkaan henkimaailman vaikutus ihmiselämään mitä
-läheisemmin liittynyt uskonnollisiin käsitteisiin. Åke ei suinkaan
-epäillyt niin hyvin pahojen kuin hyvien henkien ilmestymisen
-mahdollisuutta. Mutta valveilla ollessa eivät nämä kuvittelut tehneet
-häntä levottomaksi, kun hän tiesi kulkevansa luvallisia teitä, ja
-hänellä oli hyvä ristimiekkansa vyöllään. "Jos tämä salakulku on
-rehellistä ja ritarillista", ajatteli hän itsekseen, "niin miksi en
-ottanut silloin miekkaani mukaani? Hm. Olinpa sentään kova, kun vein
-valon häneltä tuolla ylhäällä. Siellä hän nyt makaa helvetintuskissa
-ruumislavitsalla ja kiroaa minua -- tai hän on päässyt irti ja hiipii
-minun jälestäni pimeässä?" Saman hiipivien askelten äänen, jonka hän
-oli kuullut äsken, luuli hän taas kuulevansa takaansa; mutta aina
-käännyttyään oli taas kaikki hiljaista. Tämä tunne näkymättömän olennon
-läsnäolosta pilkkosenpimeässä salakäytävässä, saattoi hänet hirveään
-jännitykseen, ja loi hänen sieluunsa hirmukuvia, joita hän ei kyennyt
-sieltä karkoittamaan. "Onko hän nyt kuollut tuolla ylhäällä? Ahdistaako
-hänen raivoava henkensä minua!" kuiskasi hän, ja mielipuolen ryövärin
-kuva oli paljon hirvittävämpänä hänen sisäisen silmänsä edessä kuin
-hän äsken oli nähnyt sen todellisuudessa ruumislavitsalla. "Tai oletko
-sinä taas siellä, vanha Palle?" huudahti hän melkein kirkaisten.
-Finnerupin ladon murhakohtaus, joka lapsuudesta asti oli ahdistanut
-hänen mieltään, sekä tuon vanhan, mielipuolen kuninkaanmurhaajan
-kuva, jonka hän itse oli tappanut murhatun kuninkaan ruumiin viereen,
-seisoi taas elävänä hänen sielunsa silmissä. Hiukset kohosivat hänen
-päässään, ja hänestä tuntui niinkuin taistelisi hän nyt todellisuudessa
-pahoja henkiä vastaan tässä synkässä luolassa. Se mielikuvitelma,
-joka usein unissakin tahtoi tuskastuttaa häntä ja äskettäin hänen
-kuumehoureissaan oli ollut hänelle alituisena kärsimyksenä, täytti taas
-hänen sielunsa. Lopulta yltyi hänen pelkonsa siinä määrin, että se kävi
-hänelle sietämättömäksi. Hän kääntyi äkkiä ja ryntäsi koko voimallaan
-kädet nyrkissä sitä paikkaa kohti, mistä hän taas luuli kuulevansa
-hiipiviä askeleita. Samassa hän aivan selvästi kuuli korvansa vieressä
-miekan kilahtavan muuria vasten. "Haa! Siis kuitenkin ihminen! Katala
-murhaaja! Sinäkö siellä oletkin?" huudahti hän varsin tyytyväisenä,
-keksittyään siellä todellisen, ruumiillisen takaa-ajajan, ja ryntäsi
-näkymätöntä verivihollistaan vastaan, lyöden oikealla kädellään miekan
-sivulle, jota voimaton käsivarsi tuntui pitelevän. Miekka lensi
-helähtäen pimeään käytävään, mutta samassa tunsi Åke kahden märän,
-suonenvetoisesti nytkähtelevän käsivarren kuristautuvan kaulansa ympäri.
-
-"Haa, sainpa sinut viimeinkin kiinni, senkin helvetin koira!" kähisi
-raaka, hurja ääni aivan hänen korvansa juuressa, ja Åke tunsi
-haavoittuneen ryövärin äänen. "Olen jo kyllin kauan maannut ruumiina,
-nyt on sinun vuorosi, toveri!" Hirvittävä ääni muuttui villipedon
-ulvonnaksi, ja Åke tunsi mielipuolen torahampaiden iskeytyvän otsaansa.
-Hän hosui epätoivoisesti ympärilleen, ja koetti kaikin voimin vapautua
-hirviön kuristavasta syleilystä, mutta turhaan. Hänen täytyi kauan
-otella ja painia näkymättömän murhaajan kanssa ennenkuin hänen
-onnistui kaataa hänet. Mutta hän kaatui samalla itsekin maahan, ja
-hän sai vielä kauan pyöriskellä pimeässä yhä heikommin ulvovan rosvon
-kanssa, saamatta kaulaansa vapautetuksi suonenvetoisten käsivarsien
-kierroksesta. Vihdoinkin laukesi käsivarsiensolmu hänen kaulansa
-ympäriltä, ja hänen raivoava vastustajansa makasi äänetönnä ja
-arvattavasti hengetönnä hänen polvensa alla.
-
-"Jumala olkoon hänen syntiselle sielulleen armollinen!" huokasi Åke, ja
-nousi puoleksi tukehtuneena. Hänen vastustajansa teki vielä äkkinäisen
-liikkeen, ikäänkuin noustakseen, mutta kaatui koristen takaisin maahan.
-Nyt vasta huomasi Åke melkein kahlaavansa haavoitetun murhaajan
-veressä. Hän kiirehti voimakkain askelin edelleen pimeää käytävää.
-Hän pysähtyi pari kertaa hengästyneenä kuuntelemaan, ja taas tuntui
-kuollut murhaaja hiipivän hänen jälestään. Yhtäkkiä hän törmäsi jotakin
-estettä vastaan. Hän tunnusteli sitä ja tunsi suuren rautaportin olevan
-edessään, Hän jyskytteli sitä kaikin voimin, mutta se oli lukittu eikä
-liikahtanut vähääkään. Hän kumisutti sitä raudoitetuilla kantapäillään,
-ja jokainen lyönti kaikui oudosti käytävän holvauksissa. Vähän ajan
-kuluttua avautui portissa oleva pieni luukku, ja sieltä näkyivät lyhdyn
-valossa tuimat soturinkasvot. "Kuka siellä? Ja kenen lähettämä?" kysyi
-sotilas.
-
-"Ei kenellekään keltään", vastasi Åke, muistaen samassa salakirjeen
-salaperäisen omistuksen.
-
-"Oikein. Sinä tiedät tunnussanat", vastattiin, "olet kai yksin?
-Aseetonna?"
-
-"Niinkuin näet. Avaa joutuun!"
-
-"Odota vain! Ilmoitan ensin vahdille!" Luukku sulettiin, ja Åke kuuli
-torven toitotuksen, mihin vastattiin etempää. Vähän ajan kuluttua
-avattiin rautaportti, ja kookas panssaripukuinen sotilas astui hänen
-luokseen salakäytävään, lyhty toisessa ja paljastettu miekka toisessa
-kädessä. Hän tarkasti lyhtynsä valossa valepukuista drotsia päästä
-jalkoihin asti ja astui hätkähtäen pari askelta taapäin: "Hyi, senkin
-verikoira, minkä näköinen sinä olet!" huudahti hän inholla. "Tukalaa
-on kunnon miehelle laskea mokomiakin vieraita sisään, silloin kun,
-kuningas itse saa olla ulkopuolella."
-
-"Minulla oli kova ottelu tänne tullessani, kunnon kansalainen!" sanoi
-Åke, "mutta kiirehtikäämme!"
-
-"No, no, odota hiukan, roisto! Ensin side silmille!"
-
-"Mitä -- side! ja lisäksi haukkumasanoja minulle." -- --
-
-"Se on selvää, Rääsyjussi! Voisithan yhtähyvin olla urkkija kuin
-verikoira ja ryöväri. Sinä näyt olevan niitä pahimpia roistoja: side
-silmille heti paikalla, koira! Tai minä potkasen sinut takaisin
-ketunluolaasi."
-
-Åken oli vaikea pidättää suuttumustaan ja muistaa, ettei hän täällä
-ollut drotsi eikä voinut puolustaa itseään. Hän kesti ääneti raa'an
-kohtelun, antoi sitoa vaatteen silmiensä eteen ja taluttaa itsensä
-rautaportin läpi. Hän kuuli, että se lukittiin hänen jälestään
-rautatangoilla. Heti senjälkeen hän kuuli rautaketjujen ja pyörien
-kolinaa, niinkuin vipusiltaa ylösvedettäessä, ja hän huomasi itseään
-kuletettavan keinuvan sillan yli.
-
-"Astu nyt suoraan eteenpäin, tai putoat syvyyteen." -- murahti hänen
-saattajansa hänen takanaan. Kylmä väristys karsi hänen selkäänsä, mutta
-hän vaikeni ja astui eteenpäin.
-
-"Kas niin, pääsit paremmin yli, kuin olisin sinulle suonut", murisi
-sotilas hänen takanaan, "mutta vielä on yksi silta, ja se on kymmenen
-kertaa pahempi. Tässä minä pääsen sinusta."
-
-Åke kuuli sotilaallisen saattajansa palaavan sillan yli, joka
-heti vedettiin ylös. Hän arveli nyt olevansa linnan koillisten
-ulkovarustusten sisäpuolella, jotka olivat meritornin ja sisusmuurien
-välissä; sillä hän oli tarkoin pannut muistiin mihin suuntaan
-kulettiin. Hän oli nyt saanut kaksi uutta saattajaa, jotka yhtävähän
-säästivät ylenkatseellisia haukkumasanoja hänen verisestä ulkonäystään
-ja ryövärinasustaan. Åke antoi viedä itseään edelleen vastaamatta
-sanaakaan heidän pilkkaansa, josta hän salaisesti iloitsi, pitäen
-sen heidän rehellisen mielensä todisteena. Vihdoinkin kuului
-taas torventörähdys: siihen vastattiin samoin kuin äsken hiukan
-etempää, taas laskettiin vipusilta alas, ja Åke arvasi nyt olevansa
-aivan linnanmuurin alla, sillä hän kuuli aivan päänsä yläpuolelta
-melua, jonka hän huomasi johtuvan linkojen ja muiden sotakoneiden
-liikuttamisesta. Häntä töytäistiin epäystävällisesti selkään ja hän
-seisoi taas niinkuin ennenkuin huojuvalla sillalla.
-
-"Suoraan eteenpäin, mies, tai putoat hautaan", kuuli hän varoittavan
-äänen huutavan jälestään. "Jos astut sormenverrankaan syrjään, olet
-kuoleman oma." Hän jätti sielunsa Herran haltuun ja astui edelleen.
-Hänen annettiin kulkea näin kauan elämän ja kuoleman vaiheilla, ja
-heille näytti tuottavan iloa hänen kuolemanpelkonsa ja vaaransa. Mutta
-huomattuaan ettei pohja enää huojunut hänen jalkojensa alla, tiesi
-hän kulkeneensa sisimmän vallikaivannon yli ja olevansa sisusmuurin
-sisäpuolella. Vihdoinkin kuletettiin hänet ylös portaita, mutta
-sidettä ei vielä poistettu hänen silmiltään. Sitten vasta kun hänet
-oli kuletettu montakertaa eri eksyttäviin suuntiin, monien porras- ja
-käytäväsokkeloiden kautta, irroitettiin side, ja hän huomasi olevansa
-eräässä linnan huoneista, joka ei ollut hänelle outo, ja jossa hänen
-käskettiin odottaa linnanpäällikköä.
-
-Oli vielä pimeä yö. Toinen sotilaista, joka oli seurannut häntä, oli
-jäänyt ovelle seisomaan lyhty ja paljastettu miekka kädessä ja hän
-näytti inhoten ja kammoten vartijoivan häntä.
-
-"Kenen luulet minun olevan?" kysyi Åke.
-
-"Junkkarin salaisen palvelijan", kuului vastaus. "Se joka noin verisenä
-ja kalpeana tulee tänne pimeyden teitä, ei tuo ainakaan hyviä uutisia
-mukanaan. Kuuletko, nyt otetaan tuliset kivet uunista. Pian on
-Kallundborgin kaupunki ilmiliekissä."
-
-"Sen estäköön Jumala!" huudahti Åke. "Tuokaa linnanpäällikkö heti
-tänne. Minulla on ankara kielto siitä junkkarilta."
-
-"Siltä et ainakaan näytä", sanoi mies säpsähtäen. "Siinä tapauksessa
-minä kiirehdän. Ethän vain tee täällä sillä aikaa mitään pahaa?" Mies
-poistui senjälkeen ja otti lyhdyn mukaansa. Åke katseli ulos ikkunasta
-ja huomasi kauhukseen tulisia kiviä kannettavan pihan poikki muurilla
-oleviin linkoihin.
-
-"Seis pojat!" huusi nyt karskea ääni pihalta. "Tänne on tullut viesti
-junkkarilta. Ei saa vielä alkaa ampumista."
-
-"Pohjaltaan kunnon mies!" sanoi Åke itsekseen ja luuli kuulleensa
-linnanpäällikön äänen. Vähän senjälkeen avattiin ovi; kookas, totisen
-näköinen soturi, joka oli asestettu kiireestä kantapäähän, astui
-sisään hänen luokseen kynttilä kädessä. Nähdessään Åken veriset kasvot
-ja veren tahraaman puvun, peräytyi hän ehdottomasti pari askelta
-ja asetettuaan kynttilän pöydälle, hän vei nopeasti kätensä suuren
-miekkansa kahvalle. "Mikä mies sinä olet?" kysyi hän kovalla ja
-tuikealla äänellä. "Verisiä murhaajiako junkkari nyt lähettää niskaani?
-Vastaa mies; kuka sinä olet? Lausu tunnussana, tai minä lyön sinut
-kuoliaaksi tuohon paikkaan --"
-
-"Ei keneltäkään kenellekään", vastasi Åke, ja linnanpäällikkö vetäsi
-kätensä pois miekankahvalta.
-
-"No, puhu sitten turman lintu! Jos minua jostakin kiellät, niin et
-ainakaan säälimästä tai epäröimisestä? Onko kaupunki sytytettävä
-palamaan? Sytytetäänkö harmaaveljesten luostari ensiksi? Siellähän
-nukkuu kuningas tänä yönä."
-
-"Kaupunki jätetään rauhaan", vastasi Åke. "Heti auringon noustua
-avataan linna kuninkaalle. Paperit jätetään hänelle ja salaluukku
-naulataan kiinni" --
-
-"Oletko mieletön, mies!" huudahti linnanpäällikkö hämmästyneenä.
-"Uskallatko sinä lausua sen mitä minä tuskin rohkenen ajatella?
-Peruuttaisiko junkkari sinun suusi kautta sen minkä hän kuoleman uhalla
-kielsi minulta omallaan? Ketä silloin rangaistaan kaikesta mitä täällä
-on tapahtunut, ja kuka vastaanottaa kuninkaan vihan purkaukset?"
-
-"Teidän täytyy paeta sekä kuninkaan että junkkarin näkyvistä, ja
-te viette maanpakolaisuuteenne mukaanne teidän salaisuutenne, sekä
-tietoisuuden siitä, että olette suorittanut hyvän teon." -- --
-
-"Ja koko elämäkseni olisin leimattu maailman silmissä petturiksi ja
-valapatoksi? Ei, mies! vaikka se olisikin junkkarin käsky, niin minä
-en sitä tottele. Sen minkä minä olen vannonut, sen minä pidän. Mutta
-junkkari vastatkoon kaikesta: minä olen myönyt hänelle henkeni, mutta
-minun päällikkökunniani on minun omani. Näytä minulle kirjoitettuna
-se, minkä sinä sanoit! Muuten minä annan hirttää sinut urkkijana ja
-petturina!"
-
-"No, Jumalan nimeen sitten!" sanoi Åke, heittäen yltään
-maankulkurikauhtanan ja lakin, ja seisoi nyt tunnetussa ritaripuvussaan
-linnanpäällikön edessä. "Minä en voi, enkä minä tahdo pettää
-teidänlaistanne kunnian miestä. Minä olen drotsi Åke Johnsson: Minä
-ilmoitan teille velvollisuutenne enkä junkkarin tahtoa. Tehkää
-minulle mitä tahdotte: mutta siitä vastatkoon omatuntonne Jumalalle,
-kuninkaalle ja itsellenne. Mutta, jos kuningashuone ja isänmaa ovat
-teille omaa ylpeyttänne ja luuloteltua uskollisuusvelvollisuuttanne
-rakkaammat, niin seuraatte minun neuvoani ja suostutte siihen suureen
-uhraukseen, jonka minä teiltä vaadin."
-
-"Herra drotsi!" vastasi päällikkö, kumartaen ylpeästi ja kylmästi.
-"Te olette ryhtynyt liian uskaliaaseen leikkiin: Te olette minun
-vankini. Minä en ole nyt oman toimintani herra. Ja vala ja lupaus
-ovat miehen halua ja miehen tahtoa kalliimmat. Katsokaahan, minä olen
-vanhanaikainen sotilas. Minä en ymmärrä teidän hienoa valtiotaitoanne,
-enkä teidän monimutkaisia hyveitänne. Minun lakini saatte kuulla:
-Tottele laillisen yliherrasi käskyä, ja vastatkoon hän seurauksista,
-joka sinulle käskyt antoi!"
-
-"Mutta, jos te näette sillä olevan mitä turmiollisimmat, mitä
-hirvittävimmät seuraukset, jos teidän läänitysherranne on rikkonut
-läänitysvalansa ja käyttänyt väärin oikeutensa -- --"
-
-"Se ei koske minuun. Minä pysyn kuuliaisena sille, jolle vannoin
-kuuliaisuus- ja uskollisuusvalani: Hän vastatkoon siitä mikä täällä
-tapahtuu, olkoon se pahaa tai hyvää!"
-
-"Mutta, jos te vannoitte jumalattomalle kapinoitsijalle
-uskollisuusvalan" --
-
-"Silloinkin täytyy minun pitää minkä vannoin -- vaikka hän palkaksi
-antaisi hirttää minut siitä -- muutoin joudun helvettiin. Tässä ei
-ole valinnan varaa. Jos minä olisin astunut paholaisen palvelukseen,
-herra drotsi, niin minun täytyy kestää loppuun asti, vaikka se olisikin
-kauhistuksen loppu."
-
-"Uljas herra, teidän ylpeytenne on sokaissut teidän silmänne näkemästä
-totuutta ja oikeutta!" huudahti Åke ja katseli rautapukuista päällikköä
-melkein ihaillen. "Mutta kuulkaa minua. Minä vannotan teitä elävän
-Jumalan nimessä." -- --
-
-"Suokaa minulle anteeksi, herra drotsi!" keskeytti päällikkö hänet
-rauhallisesti ja kylmästi. "Minun aikani on täpärällä, minulla ei
-ole kukaties enää monta tuntia elonaikaa. Minä en odota kiitosta
-en kuninkaalta enkä junkkarilta, ja mahdollisesti vain niukan
-ilon vankilan ja hirsipuun tuolta puolen. Mutta: olkoon kaikella
-järjestyksensä. Te menette nyt torniin ja minä muurin harjanteelle.
-Huomenna te kukaties istutte kuninkaan oikealla kädellä, silloin kun
-minä riipun hirsipuussa. Mutta niin kauan kuin me olemme paikoillamme,
-täyttäkäämme kukin tehtävämme, ja -- niinkuin jo sanoin: olkoon
-kaikella järjestyksensä." Tämän sanottuaan hän polkasi lattiaan, ja
-kolme sotilasta astui sisään.
-
-"Viekää heti tämä herra vankitorniin!" käski linnanpäällikkö ja
-viittasi kahdelle lähimmälle sotamiehelle.
-
-"Ja sinä, Pentti", jatkoi hän kääntyen kolmanteen. "Anna taas kuumentaa
-kivet -- viesti oli väärä. -- Menkää!"
-
-Molemmat sotilaat tarttuivat heti Åkeen ja vetivät hänet pois muurissa
-olevan salaoven luo, jonka he avasivat. Åke kääntyi vielä kerran ja
-huusi linnanpäällikölle kovalla äänellä, mitä kiihkeimmän levottomuuden
-ja jännityksen valtaamana. "Ajatelkaa kuolematonta sieluanne, ennenkuin
-työhönne ryhdytte. Muistakaa, että on toteltava enemmän Jumalaa
-kuin syntisiä ihmisiä!" Enempää hän ei ehtinyt sanoa, sillä salaovi
-sulettiin hänen takanaan.
-
-Kolmas sotilas seisoi vielä paikallaan, ikäänkuin odottaen ankaran
-käskyn peruuttamista, mutta silloin osui häneen jyrkän linnanpäällikön
-uhkaava katse. "Kivet ovat kuumennettavat! Sanoinhan minä sen jo äsken!
--- Oletko sinä kuuro? Kiiruhda, mies! Kuuliaisuus tai kuolema niinkauan
-kuin minä täällä käsken!"
-
-Sotilas kääntyi nopeasti ja kiirehti ääneti ja synkkänä ulos ovesta,
-jonka vieressä seisoi.
-
-Linnanpäällikkö käveli nyt lujin askelin pari kertaa edestakaisin
-lattialla, pidellen kättä korkealla otsallaan. Viimeinkin hän pysähtyi
-rukouslavitsan ääreen ja notkistaessaan polvensa, osui hänen katseensa
-aukiolevaan Aikakirjaan. "Te palvelijat!" mutisi hän ja liitti yhteen
-kätensä, "olkaat teidän herroillenne lihassa alamaiset kaikissa
-asioissa." Sitten hän nousi, teki ristinmerkin leveän panssaroidun
-rintansa yli ja astui ääneti, mutta varmoin askelin ulos ovesta.
-
-
-
-
-KAHDESTOISTA LUKU.
-
-
-Oli aamupuoli yötä. Levoton jännitys, millä Kallundborgissa oli
-odotettu yön tuloa, oli asettunut. Yöllä vallinnut hiljaisuus näytti
-rauhoittaneen sekä porvarit että sotaväen. Useimmista taloista
-olivat valot sammutetut. Vartijat nuokkuivat hiilokselle palaneiden
-vartiotulien ääressä, missä he vaippojensa päällä lepäsivät
-rauhallisissa ryhmissä, sillaikaa kun toiset vartijoina astuivat
-edestakaisin pystytettyjen keihäiden ympärillä. Iloinen, valpas
-kreivi Henrik oli myöskin kyllästynyt jännittävään tarkastamiseen,
-jonka hän nyt katsoi turhaksi; hän oli asettunut lepäämään
-harmaaveljesten luostarin ulkopuolelle madonnankuvan alle, missä
-aina paloi lyhty. Hän oli äsken tarkastanut vartijat, ja huomannut
-kaiken olevan järjestyksessä. Nyt hän tunsi itsensä väsyneeksi,
-mutta hän ei kuitenkaan antanut unelle valtaa, vaan hänen katseensa
-kiintyi yhä himmeämmästi tuikkiviin tähtiin. Hänen sielunsa uneksi
-sotilaskunniasta ja ylevistä voittoretkistä Tanskan kuninkaan rinnalla,
-sekä meklenburgilaisten naisten ihailusta, kun hän voittamineen
-laakeriseppeleineen ja kuninkaallisine kunnialahjoineen kerran saapuisi
-kotiin isänmaahansa. Näistä unelmista, missä hän parissa minuutissa
-oli elänyt puolet elämäänsä, herätti hänet äkkiä lingonheiton suhiseva
-ääni sekä hirvittävä palohuuto luostarista. Hän hypähti ylös ja huomasi
-kauhukseen tulisten kivien lentävän linnan muureilta eri suuntiin,
-ja korkealle leimahtivat jo liekit luostarin varastohuoneesta.
-Silmänräpäyksessä hän alkoi mitä innokkaimmin toimia luostarin
-ja kaupungin pelastamiseksi. Kaikkialla olivat sammutuskalustot
-järjestyksessä. Kaupungissa syntyi hirvittävä levottomuus; mutta
-onnettomuus ei näyttänyt olevan niinkään suuri kuin pelättiin. Moni
-talo syttyi tuleen, mutta enimpiä suojeli lumi, vaikka katot olivatkin
-olkiset. Moni linkojen kivistä osui syrjään, moni jäähtyi ennenkuin
-osui. Luostarin varastohuone oli heti syttynyt tuleen, se täytyi uhrata
-ja osaksi hajoittaa. Mutta itse päärakennukseen ja vierashuoneisiin,
-missä kuningas oleskeli, ei pudonnut ainoatakaan kiveä.
-
-Kuningas oli heti jalkeilla, eikä ollut kukaan häntä ja kreivi Henrikiä
-innokkaampi; he ratsastivat alati kaduilla, ollen aina ensimmäisinä
-paikalla kun jokin talo syttyi tuleen.
-
-Kuningas oli hyvin katkeroitunut, ja usein hän loi uhkaavan
-katseen linnaan. Seisoessaan kreivi Henrikin vieressä palavan
-luostarirakennuksen luona, suhahti ilman halki hehkuva kivi heidän
-hevostensa välille, ja kaivautui kihisten lumeen.
-
-"Herra kuningas!" huudahti kreivi Henrik. "Porvarit voivat sammuttaa,
-mutta me kykenemme muuhunkin. Ryhtykäämme heti rynnäkköön."
-
-"Ei vielä", vastasi kuningas päätään puistaen. "Katsokaa", jatkoi hän
-viitaten luostarin päärakennuksen kuparikattoon, josta loimuavat liekit
-valaisivat. "Kun aurinko on korkeimmillaan, ja torninvarjo lankeaa
-tuonne, silloin vasta on aika käsissä, kreivi Henrik! Silloin on minun
-kärsivällisyyteni saavuttanut korkeimman määränsä!"
-
-Päivän valjettua taukosi kivienampuminen linnan ampumareijistä, mutta
-uloimpien muurien rintavarustukset olivat täynnä sotaväkeä. Myöskin
-muuritornit olivat varusväkeä täynnä, ja muurien takana nähtiin aamun
-sarastaessa lukemattomien keihäiden ja sotakirveiden välähtelevän.
-Porttia ympäröivät muurit olivat erityisen vahvasti miehitetyt,
-samoin myöskin porttitorni, mihin erityisesti pelättiin hyökkäyksen
-kohdistuvan. Portin ja välimuurin eteen oli lujilla rautarenkailla
-kiinnitetty suuri rautainen ristikkoaita. Linnassa vallitsi tuntuva
-levottomuus ja hälinä, ja siellä odotettiin nyt tuimaa hyökkäystä ja
-yöllisten rauhattomuuksien kostoa.
-
-Sillävälin oli tuli sammutettu sekä luostarissa että kaupungissa.
-Hurskaat fransiskaanit soittivat niinkuin tavallisesti aamumessuun,
-eikä kuningas laiminlyönyt tätä heidän hartaushetkeään.
-
-"Mutta missä ihmeessä on Åke? Missä on drotsi?" kysyi hän kreivi
-Henrikiltä, hypätessään taas ratsunsa selkään luostarikirkon
-ulkopuolella, mennäkseen sotapäällikkönsä kanssa tarkastamaan
-kiireellisiä hyökkäysvalmistuksia. "Minä en nähnyt häntä koko yönä,
-enkä myöskään äsken aamumessussa. Minä kysyn jo kolmannen kerran häntä.
-Hänen tapansa ei ole nukkua, silloin kun minä valvon ja rukoilen,
-vähiten silloin kun vaara on tarjolla."
-
-"Minä en ole nähnyt häntä keskiyön jälkeen", sanoi kreivi Henrik,
-koettaen salata levottomuuttaan. "Tuon meritornin luona sattuneen
-seikkailun jälkeen minä näin hänet viimeksi vartiotulen luona", lisäsi
-kreivi naurahtaen. "Yö oli kaunis, kaikki oli täällä hiljaista ja
-rauhallista, hänellä taisi olla mielessä rakkausasiat tai muut unelmat.
-Hän astui meritornille päin, ja kielsi minun seuraamasta itseään; hän
-pyysi, etten odottaisi häntä takaisin ennen puoltapäivää."
-
-"Omituista!" sanoi kuningas. "Åke kevytmielisellä rakkausseikkailulla?
-Ja tähän aikaan! Se on mahdotonta. Hm! Mihin joutui urkkija, jonka te
-vangitsitte? Onko hän tunnustanut?"
-
-"Hän on kadonnut, herra kuningas. Se on ihmeellinen ja aivan
-käsittämätön asia. Minä kävin itse meritornissa pari tuntia keskiyön
-jälkeen. Sotilas oli kuollut; mutta hänen murhaajansa oli paholainen
-vienyt -- vannottiin siellä kalliisti. Hän oli maannut köytettynä
-hukkuneiden ruumistuvassa, hänen oli mahdoton päästä sieltä ulos.
-Keskiyön aikana hän oli huutanut ja kirkunut paholaisen ottavan hänet
-kiinni. Ei kukaan ollut uskaltanut mennä sinne hänen luokseen, ja minun
-tullessani ei siellä ollut ryöväriä eikä drotsia."
-
-"Mitä? Drotsia!" keskeytti kuningas hänet. "Mitä se seikkailu Åkeen
-kuuluu? Eihän hän minun tietääkseni maannut ruumistuvassa murhaajan
-kanssa?"
-
-"Niin, sehän on totta, teidän armonne", vastasi kreivi Henrik
-rykien. "Huomaanpa puhuneeni hiukan unenpöpperössä. Se johtui
-yönvalvomisesta."
-
-"Sitä valppaampia saamme tänään olla, herra kreivi, erittäinkin nyt,
-kun Åke on poissa", vastasi kuningas ja ratsasti nopeasti meritornia
-kohti. "Tahdonpa saada selville mitä perää heidän paholais-puheessaan
-on."
-
-Kreivi Henrik saattoi kuninkaan meritornille. Huhu vangitun murhaajan
-katoamisesta oli koonnut tänne joukon uteliaita ihmisiä, jotka
-tekivät ristinmerkin tuon hirvittävän uutisen kuultuaan, ja kertoivat
-sen edelleen mitä kauhistuttavimmilla lisäyksillä varustettuna.
-Kaikki väistyivät kunnioittavasti kuninkaan tieltä, ja hän kuuli
-nyt ihmeekseen vartijan kertovan saman seikkailun, mutta sillä
-levottomuutta herättävällä lisäkkeellä, että drotsi oli keskiyön aikaan
-mennyt yksin raivoavan murhaajan luo ruumishuoneeseen ja myöskin
-sieltä jäljettömiin hävinnyt. Mielipiteet tästä olivat kuitenkin hyvin
-eroavat, sillä muutamat väittivät, ettei drotsi itse, vaan paholainen
-drotsin muodossa, oli mennyt kuolevan murhaajan luo häntä hakemaan.
-
-"Loruja, lapset!" sanoi kuningas. "Viekää minut tuohon kirottuun
-ruumishuoneeseen! Tässä piilee jokin salaisuus!" Hän astui nyt nopeasti
-hämärään kivitupaan ja katseli ympärilleen hyvin jännittyneenä. Koko
-huoneessa ei ollut muuta kalustoa kuin hukkuneitten ruumislavitsa,
-joka oli veren tahraama, ja jolla riippui muutamia mädänneitä nuoran
-pätkiä. Korkealla muurissa olevasta ristikkoaukosta, minkä läpi tuskin
-varpunen mahtui lentämään, tunkeutui heikko valonsäde, valaisten
-eräässä nurkassa olevan ritarillisen töyhtöhatun. "Mitä minä näen?"
-huudahti kuningas hämmästyneenä. "Drotsin töyhtöhattu. -- Siis
-murhattu, ryöstetty. Suuri Jumala! Ja katsokaa, tuolla on hänen viheriä
-vaippansa. Ryöväri olisi kuitenkin ottanut saaliin mukaansa. Olihan
-vangittu murhaaja vaarallisesti haavoitettu?"
-
-"Kuolettavasti, armollinen herra, ainakin välskärin käsityksen mukaan",
-vastasi vanha harmaaveljes-munkki, joka parin uteliaan porvarin ja
-muutaman sotamiehen kanssa oli tunkeutunut kuninkaan jälestä torniin.
-"Niin totisesti!" alkoi harras fransiskaani hurskaalla saarnaäänellä.
-"Pahuudella on loppunsa. Tästä me nyt näemme miten jumalattomat
-rangaistaan: tämän veri ei huuda taivaisiin niinkuin viattoman Aabelin,
-vaan se huutaa maan paatuneille syntisille, ja helvetin tiellä
-kulkeville että kauhulla näkisivät kadotuksen tien, minun hartaat
-kuulijani! Tämän ajallisen, kuoleman voivat ihmiset joskus pyhän Cosmin
-ja pyhän Damianin avulla viivyttää lääkärien ja apteekarien kautta,
-mutta ei ikinä ijankaikkista kuolemaa: Kun aika on käsissä, niin
-katsokaa, silloin saapuu se, jonka velkakirja on, ja hakee omansa,
-henkilöön katsomatta. Tämä merkki on annettu nyt varoitukseksi ja
-peloitukseksi monelle meidän jumalattomana aikanamme. _Sancta Maria,
-ora pro nobis_! --" [Pyhä Neitsyt, rukoile puolestamme!]
-
-"Sinäkö siis täällä tyrkyttelet kansaan mokomaakin taikauskoa, munkki!"
-keskeytti kuningas hänet kärsimättömänä ja kiivaasti. "Uskotko sinä
-todellakin paholaisen vieneen tuon murhaajan, ja lisäksi sekä hänen
-ruumiinsa että sielunsa."
-
-"Pyhä Franciskus varjelkoon minut sitä epäilemästä!" vastasi munkki
-tehden ristinmerkin. "Se joka voi viedä jumalattoman sielun, voi
-yhtähyvin tuhota hänen syntisen ruumiinsa. Katsokaa, hän on jättänyt
-vain nämä veripisarat valtansa, merkiksi, joka on hänelle annettu, ja
--- vastoin hänen tahtoaan -- vanhurskaan tuomarin kunniaksi. Silloin
-kun silmiemme edessä on näin selvä totuus, on sokeutta ja kerettiläistä
-röyhkeyttä enää sitä epäillä."
-
-"Uskotko sinä samaa minun drotsistani, minun uskollisesta Åkestani?"
-
-"Elkää vihastuko, herra kuningas!" vastasi fransiskaani avomielisesti,
-painaen kättään vasten laihaa rintaansa. "Minun omatuntoni kieltää
-minun todistamasta väärin haudan partaalla siten miellyttääkseni tai
-imarrellakseni mahtavia ja ylhäisiä tai salatakseni niitä ihmeellisiä
-asioita, jotka nyt tapahtuvat meidän silmiemme edessä paatuneiden
-parannukseksi. Jalosukuinen herra drotsi on aivan käsittämättömästi
-kadonnut. Ja koska me tiedämme, että hän on kirkon suureen pannaan
-julistettu, ja koska meidän arvoisa arkkipiispamme on jättänyt hänet
-lihan turmeluksen alaiseksi ja suuren sielun vihollisen valtaan" -- --
-
-"Vaikene, röyhkeä! Sinä et tiedä mitä puhut", huudahti kuningas
-kiivastuen, ja loi vapisevaan luostariveljeen salamoivan katseen.
-"Ottakoon pahojen henkien ruhtinas omansa, siitä minä en halua
-kiistellä hänen enkä sinun kanssasi. Mutta sen minä tiedän ettei
-ainoakaan perkele voi taittaa hiuskarvaakaan minun uskollisen Åkeni
-päästä, olkoon hän elävä tai kuollut. Täällä on tapahtunut murha,
-hirveä konnantyö", jatkoi hän, "häpeämätön petos! Niin totta kuin
-minua Jumala ja kaikki pyhimykset auttakoot, siitä otetaan selvä ja se
-ankarasti rangaistaan. Pois täältä munkki, mene kammioosi ja rukoile
-Jumalaa valaisemaan järkesi! Sinun tähtesi kyllä on hyvä, olisi synti
-suuttua sinuun. Menkää pois, lapset, te olette täällä tiellä! Tänne,
-uskolliset mieheni! Lattia on revittävä auki! Jos ei drotsia löydetä
-hajoitetaan torni maan tasalle, tähän ei jätetä kiveä kiven päälle."
-
-Kuninkaan ankaraa käskyä totellen poistui munkki sekä muu liikaväki
-tornista. Sotilaat toivat keihäitä ja keksejä sekä mitä muuta saivat
-käsiinsä ja alkoivat heti murtaa auki kivilattiaa. Pian huomattiinkin
-tuo irtonainen, rautaluukkua peittävä kivi, jota tuskin ollenkaan
-eroitti ristikkoaukosta johtuvassa niukassa päivänvalossa. "Kas, kas!"
-huudettiin. "Kellariluukku, salainen luola!"
-
-"Haa, murhaajan luola! Siinä se on!" huudahti kuningas. "Tänne joutuun
-tulisoihdut! Minä haluan mennä itse alas."
-
-"Jättäkää se minun tehtäväkseni, herra kuningas!" sanoi kreivi Henrik.
-"Tämä on varmaankin salakäytävä linnaan", lisäsi hän hiljemmin, "ehkä
-voisimme käyttää sitä hyökkäyksessä" -- --
-
-"Ei kreivi! Kuninkaan tie ei kulje ketunkäytävien kautta", keskeytti
-kuningas hänet ylpeästi. "Tuokaa vain minulle takaisin kunnon Åkeni!"
-
-Tuotiin tulisoihtuja, ja käytävä tutkittiin tarkasti. Kuningas saatiin
-kuitenkin estetyksi laskeutumasta alas. Kreivi Henrik kiirehti kolmen
-sotilaan seuraamana, innokkaana ja uteliaana eteenpäin soihtu kädessä.
-Maanalainen ilma oli usein vähällä sammuttaa soihdut, kuitenkin
-löydettiin ja tunnettiin ryövärin ruumis, jonka heti kaksi sotilasta
-kantoi ylös, sillaikaa kun kreivi Henrik kolmannen kanssa jatkoi
-tutkimuksiaan. He saapuivat lopultakin suurelle rautaportille, jota
-he turhaan koettivat murtaa auki. Sen takaa kuului torven soittoa ja
-aseiden helinää, ja kreivi Henrikistä oli viisainta kiirehtiä takaisin.
-
-Kuningas oli sillaikaa ottanut tarkan selon drotsin yöllisestä
-käynnistä tornissa, ja nähtyään ryövärin ruumiin, sekä kuultuaan kreivi
-Henrikin palattua mitä tämä oli saanut selville, tuli hän hiukan
-tyynemmäksi. "Uhkarohkea drotsi on varmasti elossa, joskaan ei aivan
-turvassa, herra kuningas!" vastasi kreivi, noustessaan väsyneenä ja
-hengästyneenä ylös salakäytävästä. "Koska murhaaja tavattiin kuolleena
-ja yksin, niin hän ei ole voinut nujertaa meidän uljasta drotsiamme;
-mutta sen kyllä huomasi, että heillä oli ollut kova ottelu keskenään.
-Tässä on drotsin miekka; se oli aivan ruumiin vieressä. Tästä alkaa
-todellakin salakäytävä linnaan; mutta se on tarkasti vartijoitu, ja me
-olimme vähällä joutua vihollisen käsiin."
-
-"Hyvä! Nyt siis tiedämme missä Åke on", sanoi kuningas. "Hänen
-tarkoituksensa on ollut hyvä -- aika kepposet hän vain teki meille.
-Mutta ennen auringon laskua hän on Jumalan avulla vapaa!" lisäsi hän.
-"Voi, niitä pettureita, jos koskevat hiuskarvaankaan hänen päässään!"
-
-Kuningas poistui meritornista, ja rynnäkkö valmistuksiin ryhdyttiin
-vieläkin innokkaammin.
-
-Ennen päivällistä pysäytti kuningas valkoisen ratsunsa linnan itäisten
-varustusten ulkopuolelle. Hän oli synkkä ja äänetön. Hän katseli
-usein levottomassa jännityksessä ja yhä yltyvällä suuttumuksella
-linnanportille päin, mistä hänen veljensä junkkari Kristofferin
-pitäisi tulla, jos sovinto vielä voisi tulla kysymykseen; mutta ei
-prinssiä, eikä rajakreiviä alkanut näkyä. Pari ratsumiestä, jotka
-olivat lähetetyt tähystämään pyhän Yrjänän hospitaalin luona olevalle
-Myllymäelle, tulivat täyttä nelistä ratsastaen määräaikana takaisin,
-ilmoittaen, ettei ketään herrasväkeä näkynyt tiellä.
-
-"Eteenpäin siis, elävän Jumalan nimeen!" huudahti kuningas hiljaa,
-hyvin liikutettuna. "Minulla ei ole enää veljeä. Mitta on täysi. --
-Antakaa puhaltaa rynnäkköön, kreivi Henrik. Julistakoon torvet minun
-vihani."
-
-Tuskin tämä oli sanottu, niin torvet puhalsivat rynnäkköön, ja kaikki
-olivat liikkeellä. Aurinko oli korkealla taivaalla, ja torninvarjo
-lankesi luostarinkatolle. Kaikki sotavoimat pantiin silmänräpäyksessä
-liikkeelle. Hyökkäys tehtiin drotsin laatiman suunnitelman mukaan,
-kolmelta taholta yhtä aikaa, kahdelta taholta kuitenkin vain
-näön vuoksi että saataisiin vihollinen eksytetyksi, jota vastoin
-päähyökkäys, mihin koko sotavoima vähitellen yhdistettiin, suunnattiin
-torniportin luona olevaa itäistä muuria vastaan.
-
-Uloin nostosilta oli pian revitty reippaiden venemiesten ja laivurien
-avulla. Kaikkien kaupungin palotikapuitten avulla noustiin heti
-etuvarustusten ylitse. Täällä ei näkynyt olevan minkäänlaista
-päällikköä, ja sekä junkkarin själlantilaiset että samsölaiset
-talonpojat taistelivat vastenmielisesti ja pakosta maamiehiänsä
-vastaan. Saksalaiselle kreivi Henrikille tehtiin urhokasta vastarintaa;
-mutta siellä missä vain kuningas itse näyttäytyi, heittivät muurilla
-olevat tanskalaiset aseensa, antautuivat ja pyysivät armoa.
-Etuvarustukset joutuivat heti kuninkaan käsiin, ja hän nousi itse
-ensimäisenä niille; mutta portin yläpuolelta olevasta tornista kohtasi
-heitä nyt mitä voimakkain vastarinta. Sen takaa kuului vahva, ääni, ja
-tornin ampumareijistä ja harjalta singahti heitä vastaan taaja kivi- ja
-keihässade. Kreivi Henrikin täytyi kiireisesti muodostaa keihäskatos
-kuninkaan suojaksi ja sillaikaa koetettiin turhaan repiä alas suurta
-rautaista ristikkoaitaa, joka muodosti ylösvedetyn nostosillan haudan
-ylitse, etuvarustusten ja portin välille.
-
-"Sytyttäkää portti tuleen!" käski kuningas suuttumuksen kiihkossa.
-
-"Tänne polttoaineita!" huudettiin suusta suuhun, ja pian virtasi
-kaupungista väkeä valloitettujen etuvarustusten yli sisävallituksille,
-minne he kantoivat pikisoihtuja, sytykkeitä ja rikkilyötyjä
-tervatynnyreitä, jotka he heittivät rautalanka-aidan yli. Hyökkääjien
-innokkaasti huutaessa kietoutui portti ja torni savun ja liekkien
-valtaan.
-
-Tämän linnan itäistä sivua vastaan suunnatun kiivaan ja ankaran
-ottelun aikana, seisoi vangittu drotsi Åke neliskulmaisen
-parveketornin ristikkoikkunassa, joka kohosi linnan vasemmanpuoleisen
-päärakennuksen keskeltä, aivan parvekesalin yläpuolelta. Kohtisuoraan
-hänen vankilaikkunansa alla, syvällä linnanpihalla, olivat suuret
-linnanportaat eli parvekesilta, mistä käytävä johti etusaliin.
-Vankilatornin erotti hyökkäyksenalaisesta portista pyöreä linnanpiha
-sekä sen molemmat etelän ja pohjoisen puolella olevat siipirakennukset.
-Korkealla olevasta vankilansa ikkunasta saattoi Åke siis suurimmaksi
-osaksi seurata sekä hyökkäävien että puolustavien liikkeitä,
-ja erilaisia yrityksiä. Hänen oli onnistunut kiivetä korkeaan
-ikkunasyvennykseen vankilaristikon sisäpuolelle. Täältä hän tykyttävin
-sydämin, kertaakaan katsettaan kääntämättä, tuijotti yli linnan
-pihan tornia kohti. Hän tiesi päähyökkäyksen suunnattavan sinne.
-Hän oli jo jonkun aikaa kuullut taistelunhälinää, ja hän näki nyt
-kaikkien sotavoimien yhtyvän ahdistamaan ja puolustamaan tätä yhtä
-kohtaa. Nyt hän näki paksun savupatsaan kohoavan portin ulkopuolelta
-ja huomasi puolustajien samoihin aikoihin panevan liikkeelle kaikki
-porttitornin suurimmat puolustuskoneet, aikoen kivillä ja hirsillä
-rusentaa piirittäjät, ennenkuin heidän onnistui sytyttää portti tuleen.
-"Haa! Täällä minun täytyy seisoa toimetonna, silloin kun kuningas
-on taistelussa ja vaarassa!" huudahti hän ja ravisti raivoissaan
-rautaristikkoa. Samassa irtaantui palanen vanhaa muuria ja sen mukana
-osa rautaristikkoa, ja hän oli vähällä kaatua takaperin vankilan
-lattialle. "Merkki!" huudahti hän hämmästyneenä. "Kiitos, hyvä
-enkelini! Sinä olet kuitenkin pahaa voimakkaampi." Hän aikoi heti tätä
-sattumaa hyväkseen käyttäen paeta uhkarohkeasti tornista ja päästä
-hyökkäävien avuksi, ehkäpä hän saisi portin avatuksi heille. Hän
-sitoi olkaliinansa vielä lujaan ristikonosaan ja aikoi laskeutua sen
-avulla alempana muurissa olevalle penkereelle; mutta samassa hän kuuli
-äänen, joka pakoitti hänet peräytymään ja täytti hänet kauhulla. Hän
-oli kolauttanut päänsä yhteen torninpilareista, joka ulottui pitkin
-koko parvekesalirakennusta, johtaen äänen hänen korvaansa äärettömästä
-syvyydestä. Kohtisuoraan hänen allaan, korkeiden puuportaiden tai
-parvekesillan alapuolella, oli kaivolla varustettu syvä kellari,
-ja sen yli kulki käytävä parvekkeelle ja linnan suureen etusaliin.
-Tämä kellari ja sen syvä kaivo olivat hätätilassa linnan viimeinen
-puolustus. Se voi koitua mitä kamalimmaksi haudaksi jokaiselle
-piirittäjälle, joka ei tuntenut sen rakennetta, sillä parvekesillan
-ylin porras oli salainen luukku, joka kellarista päin äkkiä voitiin
-vetäistä alas, jolloin sisään tunkeutuva vihollinen ja mahdollinen
-voitonherra syöksyisivät syvyyteen. Junkkari oli vasta äskettäin
-antanut rakentaa tämän salahaudan linnan puolustukseksi. Ei kuningas
-eikä Åke tunteneet tätä, ja salaisena hätäpuolustuskeinona se oli
-pidetty salassa useimmilta linnan asukkailta. Tämän salaluukun olemassa
-olosta oli Åke saanut vihiä tuon hävittämänsä salakirjeen kautta.
-Salaman nopeudella välähti varmuus tästä hänen sielunsa läpi, kun
-etäinen ääni linnankellarista tunkeutui hänen korvaansa:
-
-"Seiso siellä, kunnes portti rumahtaa auki ja he tunkeutuvat tänne
-sisään!" kajahti linnanpäällikön ankara ääni oudon kumeasti. "Ole
-varuillasi. Sinä hetkenä, jolloin kuulet askeleita parvekesillalta,
-vetäiset sinä lukon auki!"
-
-Heikompi ääni vastasi, mutta Åke ei eroittanut siitä mitään.
-
-"Se veri, joka täällä tulee vuotamaan, langetkoon junkkarin päälle",
-kuului taas linnanpäällikön ääni. "Hän vastatkoon kaikesta, sekä tässä
-että tulevaisessa maailmassa. Me olemme vain kuoleman välikappaleita
-hänen kädessään. Elä kysele, elä ajattele! Vaikene ja tottele, tai sinä
-olet valapattoinen ja ijankaikkiseen kadotukseen tuomittu."
-
-Åke seisoi kuin kivettyneenä kauhusta. Muutamista yksityisistä
-sanoista, jotka hän vielä kuuli alhaalta, selvisi hänelle koko
-hirvittävä laitos. Itse ankaran linnanherran ääni tuntui hänestä
-vapisevan tuota kammottavaa käskyä antaessa.
-
-Tuossa salatussa kuilussa parvekesillan alla vallitsi taas hiljaisuus,
-mutta linnanportin luona yltyi taistelunhälinä kaikkia muita ääniä
-voimakkaammaksi. Korkea liekki leimahti ilmaan portin takaa kohoavasta
-savupatsaasta. Kuului kauhun huutoja palavasta porttitornista, mistä
-puolustajien täytyi paeta, etteivät palaisi sinne. Ulkopuolelta
-kajahtivat ryntäävien voitonhuudot, ja rautaketjujen ratina, ja
-ontto, helisevä ääni ilmaisi etumuurin ja portin välillä olevan
-ristikkoaitauksen tulleen revityksi paikoiltaan. Sitä seurasi vieläkin
-voimakkaampi jyske; palava portti oli murrettu auki.
-
-Sanomaton tuska valtasi kuuntelevan vangin. Melkein katsomatta mitä
-uskalsi, kiipesi Åke rikkoutuneen vankilaikkunan läpi ja hinautui
-olkaliinansa avulla niin pitkältä alas torninkuvetta, että sai
-jalansijan muurista ulkonevalle penkereelle. Mutta juuri kun hän oli
-onnellisesti päässyt sinne irtaantui taas osa torninmuuria, sekä se
-ristikon kanki, mihin olkaliina oli sidottu, pudoten hänen päänsä
-ylitse ja kolahtaen parvekekäytävän hautakaidetta vasten, mihin
-olkaliina jäi riippumaan. Itse hän kadotti tasapainon ja luiskahti,
-mutta hän tarttui samassa vaistomaisesti ulkonevaan muurinlaitaan
-kiinni, missä hän äsken oli seisonut, jääden siihen riippumaan kunnes
-hänen onnistui saada toinen jalkansa parvekesalinoven sadekaton
-päälle. Hän seisoi siis aivan parvekesillan yläpuolella, kuitenkin
-niin etäällä siitä, että hän varmasti taittaisi käsivartensa ja
-jalkansa jos putoaisi. Sen mukaan minkä hän äsken oli saanut selville,
-oli linnankellarikaivon salaluukku aivan hänen jalkojensa alla, ja
-ensimäinen sille astuttu askel pudottaisi sen ja avaisi alta syvän
-ja varman haudan. Kovin kauan hän ei jaksaisi kestää tätä melkein
-riippuvaa asentoa. Yleisessä hälinässä ei kukaan huomannut häntä.
-Nyt hän kuuli porttia murrettaissa syntyneen kovan jyskeen sekä
-voitonhuudon: "Linna on voitettu! Eläköön Eerik kuningas!" Kuningas
-ratsasti jo voittoisana linnanpihalle loimuavan portin läpi. Åke ei
-voinut kääntää päätään pihaan päin tasapainoaan kadottamatta; mutta
-pian hän kuuli kuninkaan ja kreivi Henrikin äänet aivan altaan.
-"Olkaa varuillanne, herra kuningas! Täällä on salaluukku", huusi
-hän voimiensa takaa; mutta hänen äänensä oli liian heikko. Hän oli
-uupunut hirvittävästä rasituksesta, eikä kukaan näkynyt kuulevan häntä
-yleisessä asehelinässä ja voitonhuutojen raikuessa, niiltä jotka
-seisoivat lähinnä parvekesiltaa peitti hänet sitäpaitsi ulkoneva
-torninpenger. "Hyvästi, ihana Margareta! Hyvästi rakkaus ja elämä!"
-vaikeroi hän. "Minun täytyy alas." Hän tunsi putoamisellaan ja
-kuolemallaan kuitenkin voivansa pelastaa kuninkaan hengen. "Eläköön
-kuninkaani!" huusi hän ja irroitti muurin reunasta kätensä. Hän näytti
-putoavan hirvittävään kuiluun; mutta hän ei tiennyt enää mitä hänelle
-tapahtui.
-
-"Åke -- Åken ääni!" huusi kuningas, joka taistelusta ja voitosta
-tulistuneena seisoi ritari joukkonsa etunenässä korkeiden puurappusten
-alapäässä. Hän oli kuullut Åken äänen, mutta ei tiennyt mistä;
-muutamat etempänä seisovista sotilaista olivat nähneet hänen putoavan
-parvekesalin sadekatolta parvekesillalle; mutta yleisessä hälinässä ei
-kukaan kuullut heidän hämmästyshuudahduksiaan. Kuningas asetti jalkansa
-puurappusten ensimäiselle porrasaskeleelle.
-
-"Takaisin kuninkaani! Meidät on petetty!" huusi nyt äkkiä kreivi
-Henrik. "Tuolla riippuu drotsin olkaliina! Täällä on varmasti jossakin
-salahauta."
-
-Pitkä, punainen olkaliina riippui aivan heidän päänsä yläpuolelta,
-parvekkeen rautakaiteesta.
-
-"Taivaan Jumala! Minun uskollinen Åkeni! Minä kuulin hänen vaikeroivan
-tuolla ylhäällä", huusi kuningas kiihkeästi, ja varoituksista
-huolimatta hän kiirehti ylös portaita. Mutta kreivi Henrik juoksi
-hänen jälestään ja tarttui häntä käsivarteen ennenkuin hän oli ehtinyt
-ylimmälle portaalle. He pysähtyivät molemmat kuin salaman iskeminä, ja
-näkivät kauhusta huudahtaen onnettoman drotsin makaavan kuolonkalpeana
-ja verisenä parvekesillalla.
-
-"Kuollut, kuollut!" huusi kuningas, aikoen kiirehtiä hänen luokseen;
-mutta kreivi Henrik sai hänet vielä pidätetyksi, ja astui itse ensin
-huojuvalle ilmasillalle. Silloin Åke avasi silmänsä ja näki kuninkaan;
-suureksi ihmeekseen hän huomasi makaavansa salaluukun kannella. "Pois
-haudasta, minun kuninkaani!" huudahti hän heikolla äänellä ja vieritti
-itsensä kuninkaan jalkoihin, missä hän syleili hänen polviaan. "Åke,
-suuri Jumala, mitä tämä merkitsee!" huudahti kuningas ja nosti hänet
-syliinsä. Samassa avattiin parvekesalin ovet, ja aseetonna, lumivalkea
-pää paljastettuna, astui kookas, rautapukuinen herra parvekkeen
-yli, jääden seisomaan parvekesillan yläpäähän. "Te seisotte haudan
-partaalla, kuningas Eerik!" lausui hän oudosti kajahtavalla äänellä.
-"Minä olin sen teille valmistanut, mutta korkeampi sallimus on toisin
-määrännyt. Nyt auvetkoon hauta ja nielköön minut teidän silmäinne
-edessä." Sen sanottuaan hän polkasi voimiensa takaa jalkojensa alla
-olevaan huojuvaan ja narisevaan salaluukkuun. "Miksi viivyttelet,
-roisto!" huusi hän jyrisevällä äänellä. "Poista salpa! Vedä lujasti!"
-
-"En voi! Laupiaan Jumalan nimessä!" kaikui rukoileva ääni
-linnankellarista syvältä hänen altaan. "Minä en voi -- ennemmin olen
-valapattoinen ja ijankaikkisesti kadotettu."
-
-"Mitä tämä merkitsee?" kysyi kuningas hyvin ihmeissään -- "Onko mies
-mieletön? Kuka hän on?"
-
-"Linnanpäällikkö, herra kuningas!" vastasi kreivi Henrik, joka seisoi
-paljastettu miekka kädessä hänen edessään, toinen jalka salaluukulla.
-
-"Sitokaa mieletön!" sanoi kuningas lähimmille ritareilleen ja
-kääntämättä katsettaan Åken kalpeilta kasvoilta hän kantoi hänet itse
-käsivarsillaan kreivi Henrikin avulla huojuvan salaluukun ja parvekkeen
-yli suureen parvekesaliin. Vasta sitten kun kreivi Henrik oli nähnyt
-kuninkaan ja drotsin olevan turvassa, kiirehti hän takaisin meluavan
-sotajoukon luo asettaakseen vartijat kaikille käytäville, ja estääkseen
-mahdolliset levottomuudet varusväeltä aseita riisuttaessa.
-
-Sitten vasta kun kuningas näki Åken virkoavan henkiin ja huomasi
-etteivät hänen jäsenensä olleet vioittuneet, osui hänen katseensa
-pelästyneisiin ritareihin, jotka seisoivat hänen ympärillään ja
-olivat auttaneet häntä drotsin hoidossa. Parvekesalin ovella seisoi
-kookas linnanpäällikkö, käsivarret selän taakse sidottuina, kahden
-henkivartijan välissä. Hän tuijotti ääneti ja kalpeana eteensä, kuin
-marmoripatsas. "Joka saisi kuolla tuonlaisen herran edestä!" mutisi
-hän syvällä, tuskin kuuluvalla äänellä, ja kyynel vieri pitkin hänen
-ryppyistä poskeaan.
-
-Kreivi Henrik palasi kiireisesti parvekesaliin. "Herra kuningas!"
-sanoi hän kuuluvasti. "Rajakreivi on portin ulkopuolella; junkkari
-on hänen mukanaan. He pyytävät ettei teidän armonne langettaisi
-ankaraa tuomiotaan, ennenkuin olette kuullut mitä herra junkkarilla on
-sanottavaa puolustuksekseen."
-
-"Tulkoon hän heti tänne!" käski kuningas, ja hänen kasvojensa
-ankaruuteen oli sekaantunut syvän tuskan ilme. "Tuomion hetki on
-lyönyt", lisäsi hän, "mutta minä en tuomitse ketään kuulematta hänen
-puolustustaan."
-
-Kreivi Henrik kumarsi ääneti ja poistui. Suuressa salissa vallitsi
-kuolonhiljaisuus. Drotsi Åke lepäsi kalpeana ja verisenä penkillä, pää
-kuninkaan sylissä, eikä näyttänyt vielä täydellisesti toipuneen tuon
-huumaavan putoamisen jälkeen. Hänen ohimoitaan oli hierottu viinillä.
-Kuninkaan käskystä hänet kannettiin naistupaan, missä hän saisi levon
-ja tarpeellisen hoidon. Ennenkuin hänet kannettiin pois, puristi
-kuningas hänen voimatonta kättään ja katseli häntä kauan surumielisen
-lempeästi. Åke tuijotti jäykästi ja tuskallisesti kuninkaaseen:
-"Muistakaa, että olette veljenne tuomari!" kuiskasi hän heikolla
-äänellä. Hän aikoi sanoa vielä jotakin, mutta kuningas viittasi hänen
-vaikenemaan, ja kääntyessään pois hän pyyhkäsi nopeasti kädellään
-korkeaa, polttavaa otsaansa.
-
-Taas vallitsi syvä hiljaisuus hänen ympärillään. Kuninkaan ritarit
-olivat juhlallisen vakavina asettuneet kahteen riviin hänen
-viereensä. Heillä oli vielä kaikilla paljastetut miekat kädessä,
-ja molemmat henkivartijat seisoivat pitkät keihäät olalla ovella
-molemmin puolin synkkää linnanpäällikköä, joka seisoi siinä kuin
-jähmettynyt ruumis. Nyt kuului askeleita ontolta parvekesillalta,
-jonka ylin, petollinen astinlauta salaluukkuineen oli jo naulattu
-kiinni. Kreivi Henrik jäi seisomaan ulkopuolelle ja avasi kylmästi
-kumartaen oven prinssi Kristofferille, ja rajakreiville, sekä heidän
-ritarilliselle seurueelleen. Rajakreivin tavallisesta iloisuudesta
-ja kevytmielisyydestä ei näkynyt jälkeäkään; hän näytti hyvin
-rasittuneelta ja kasvoilla oli jännitetyn, levoton ilme. Kun ylpeä
-junkkari Kristoffer otti töyhtökoristeisen hatun mustilta hiuksiltaan,
-jotka hurjassa epäjärjestyksessä liehuivat hänen hartioillaan, ja
-astui kuninkaallisen; veljensä eteen, näytti hänen jalkansa horjuvan,
-kuitenkin oli hänen pitkänomaisilla, karkeamuotoisilla kasvoillaan
-kylmä ja teeskennelty hymy. "Minun suurvaltaisin herra veljeni on
-tullut omituisella tavalla vieraakseni", sanoi hän katkeralla äänellä,
-tehden jäykän, kaavamaisen kumarruksen. "Minä valitan, etten ole
-saanut ennakolta tietoa teidän armollisesta käynnistänne, voidakseni
-vastaanottaa ylhäisen läänitysherrani sopivalla tavalla ja estää väkeni
-typeryydet ja väkivallanteot, joista täällä näen jälkiä."
-
-"Ennakolta ilmoittamattakin ovat minun miesteni ja palvelijaini
-linnat olleet avoinna sekä minulle, että minun lähettiläilleni",
-vastasi kuningas ankaralla ja kiivaalla äänellä. "Täällä minua
-kohdannut uppiniskaisuus on majesteettirikos. Minua on kieltäydytty
-tottelemasta. On uskallettu röyhkeästi sulkea minulta linnan portti
-minun omassa maassani. Missä semmoista tapahtuu, siellä ovat tilukset
-ja läänitykset menetetyt, olkoon syyllinen kuka hyvänsä! -- Vielä
-sen lisäksi, niinkuin nyt huomaan, on salaisesti ja rikoksellisesti,
-uhattu minun henkeäni; se on Juudaksen työtä ja siitä teosta... seuraa
-kuolemanrangaistus. Se surettaa minun sisintä sieluani", jatkoi hän
-liikutuksesta väräjävällä äänellä, luoden epäilevän katseen prinssin
-synkkiin kasvoin, "minun on katkeran kovaa ajatella, että oma veljeni
-voisi olla osallinen näin kamaliin rikoksiin. Siltä se kuitenkin
-näyttää inhimillisillä silmillä katsottuna. Mutta, jos te voitte
-puhdistautua näistä syytöksistä, junkkari Kristoffer, Tanskan prinssi,
-niin puhukaa, ja vierittäkää yhdellä ainoalla sanalla pois raskain
-kivi, mikä milloinkaan on painanut sydäntäni! Oletteko syyllinen, tai
-ei?"
-
-"En, kuka minua syyttää?" huudahti junkkari Kristoffer kiivaasti
-ja ylpeästi. "Kuka uskaltaa syyttää minua uppiniskaisuudesta ja
-majesteettirikoksesta? Missä on minun syyttäjäni? Missä on minun
-päällikköni? Hän vastatkoon siitä mikä täällä on, tapahtunut, -- missä
-hän on?"
-
-"Täällä!" kaikui voimakkaasti outo ääni parvekesalin ovelta hänen
-takaansa. Prinssi näytti luhistuvan kokoon sen kuullessaan, mutta hän
-kääntyi äkkiä ja loi vanhaan linnanpäällikköön hurjan ja uhkaavan
-katseen.
-
-"Musertakaa minut, jos haluatte, herra junkkari", jatkoi
-linnanpäällikkö, "minä olen valmis kuolemaan. Minun elämäni on teidän,
-mutta ei kunniani. Tässä seisoo teidän vanha, uskollinen päällikkönne,
-ainoa, joka oli teille uskollinen täällä linnassa; senvuoksi minä
-seison täällä sidottuna kuin pahantekijä. Mutta minä vannon suuren
-Jumalan nimeen, kuninkaan ja Tanskan ritariston läsnäollessa,
-täyttäneeni vain velvollisuuteni: Minä olen täyttänyt sen herran
-käskyt, jolle minä vannoin uskollisuuden ja kuuliaisuuden lupauksen.
-Ei kukaan voi palvella kahta herraa. Kukin tekee siitä tilin omalleen.
-Minulla on omani; minkä hän käski, siitä vastatkoon hän itse!"
-
-"Hourailetko, mies!" huusi prinssi, vaahdoten vihasta. "Olenko minä
-käskenyt sinun sulkea linnani muilta kuin vihollisiltani?"
-
-"Oikein, herra junkkari! Teidän vihollisiltanne", toisti
-linnanpäällikkö --, "olkoot he suuria tai pieniä, kantakoot kypärää
-tai kruunua -- niin kuului teidän ankara käskynne, ja vaikka te
-ette kuningasta maininnut, niin te kuitenkin tarkoititte häntä,
-niin totisesti kuin pyhä Yrjänä ja laupias Jumala minua auttakoot
-viimeisellä hetkelläni!"
-
-"Valhettelija! Kunniansolvaisija! Typerä, röyhkeä kapinoitsija ja
-majesteettirikoksentekijä!" huudahti prinssi raivostuneena ja astui
-uhkaavana sidottua linnanpäällikköä kohti. "Uskallatko sinä noin
-väärentää minun käskyjäni? -- Haa, nyt minä sen näen: nyt selviävät
-minulle sinun aikeesi, petturi! Sinä tahdoit rakentaa eripuraisuutta
-minun ja kuninkaallisen veljeni välille, sinä tahdoit herättää kapinan
-ja kansalaissodan maahan -- sinä olit Stig-marskin ystävä -- sinä olet
-lainsuojattomien kuninkaanmurhaajien salainen liittolainen."
-
-Kuningas säpsähti ja loi vankiin terävän katseen. Ylpeä linnanpäällikkö
-näytti kadottaneen varmuutensa; hän tuijotti junkkariin, silmissä
-omituisen jäykkä ilme, mutta ei saanut sanaakaan sanotuksi.
-
-"Katsokaa, herra kuningas! Petturin täytyy vaieta", jatkoi junkkari
-ja kääntyi taas vankiin ylpeän uhkaavin katsein. "Kurja, voitko
-kieltää petturin veren virtaavan suonissasi! Voitko kieltää olevasi
-lainsuojattomien ystävä?"
-
-"Syntyperästäni minä olen ylpeä", alkoi nyt linnanpäällikkö puhua,
-voitettuaan entisen rauhallisuutensa. "Enkä minä myöskään kiellä
-onnettomia ystäviäni, vaikka he olisivatkin lainsuojattomiksi
-tuomittuja tässä maailmassa. Mutta ylenkatsoen minä julistan sen
-syytöksen vääräksi, jonka te siihen perustatte."
-
-"Viekää hänet kuolemaan tuomittujen torniin, miehet!" huusi junkkari
-nopeasti ja ylpeällä valtiasäänellä. "Hän on minun laillinen
-alamaiseni. -- Maalain mukaan minä olen hänen herransa ja tuomarinsa.
-Se rikos, minkä hän tahtoo vyöryttää herransa niskoille, on totisesti
-musertava hänen oman päänsä."
-
-Muutamat prinssin seurueeseen kuuluvat ritarit lähestyivät
-linnanpäällikköä viedäkseen hänet pois; mutta he viivyttelivät ja
-loivat kysyvän ja aran katseen kuninkaaseen.
-
-"Odota!" käski kuningas kiivaasti. "Niin kauan kuin minä itse olen
-läsnä täällä, käsken vain minä."
-
-Junkkarin ritarit peräytyivät nöyrästi nämät sanat kuultuaan. Sidottu
-linnanpäällikkö oli kohottanut silmänsä kattoa kohti ja näytti
-salaisesti valmistautuvan kuolemaan.
-
-"Te kiellätte siis kaiken osallisuutenne siihen, mitä täällä on
-tapahtunut, junkkari Kristoffer", jatkoi kuningas synkkänä ja
-miettiväisenä, ja taas viivähti hänen tutkiva katseensa junkkarin
-hurjan intohimoisilla kasvoilla. "Minä en vaadi teiltä autuuden valaa,
-sillä veljen autuudella minä en halua itselleni ostaa kruunua enkä
-elämää. Mutta minä vaadin teidän todistuksenne pantiksi teidän ritari-
-ja ruhtinaskunnianne. Minuun ei kuulu tämän päällikön syntyperä eikä
-hänen ystävyytensä minun verivihollisteni kanssa, nyt on kysymyksessä
-vain tämä kapinallinen ja petollinen teko. Uskallatteko te ritari- ja
-kunniasanallanne vannoa teidän päällikkönne toimineen omavaltaisesti ja
-vastoin teidän käskyänne?"
-
-"Kyllä! Ritari ja ruhtinaskunniani kautta!" huudahti prinssi kasvot
-punakkana hehkuen ja hän purasi suuttuneena huuleensa.
-
-"Sen sanan saatte katua viimeisen tuomion päivänä, junkkari!" karjasi
-linnanpäällikkö hänen korvaansa, ääni kajahti kuin haudasta ja hän
-tuijotti häneen kuolevan katseella.
-
-"Vaikene, mielipuoli valehtelija!" keskeytti junkkari hänet. "Minä
-näytän teille, minun kuninkaallinen veljeni ja lääninherrani!" jatkoi
-hän kovalla äänellä ja kääntyi pois tuijottavasta vangista. "Minä
-näytän teille, että kykenen pitämään linnanväkeni kurissa. Täällä ei
-ole turhaan uskallettu loukata teitä minun nimessäni, eikä täällä ole
-suotta väärinkäytetty uppiniskaisuuteen ja majesteettirikokseen sitä
-valtaa, jonka te olette minulle uskonut. Minä vaadin silmänräpäyksessä
-tuomion tälle petturille maalain mukaan."
-
-"Minä en voi kieltää teitä tuomitsemasta palvelijaanne", vastasi
-kuningas. "Teidän päällikkönne on saatettava linnan oikeuden eteen
-vastamaan rikoksistaan ja hänet on tuomittava lain mukaan. Mutta jos
-hänet tuomitaan syylliseksi todisteiden ja tietojen puutteessa, joista
-ei täällä kellään muulla voi olla tietoa kuin teillä -- niin täytyy
-teidän langettaa tuomio minun nimessäni, junkkari Kristoffer, niin
-totta kuin teidän omatuntonne voi vastata siitä Jumalan ja ihmisten
-edessä."
-
-"Hyvä! Hän on tuomittu! Ennen aurinkoa hän on pyörällä teilattu",
-mutisi junkkari. "Te olette kuulleet kuninkaan käskyn -- totelkaa!
-Viekää vanki linnanoikeussaliin!" käski hän nyt kiivaasti ja
-valtiasliikkein ritareitaan, ja he veivät silmänräpäyksessä pois
-vangin, joka loi ylpeän, halveksivan katseen herraansa, viitaten
-uhkaavasti taivasta kohti.
-
-Kuningas oli heittäytynyt ääneti ja miettiväisenä eräälle tuolille
-ja nojasi otsaansa käteensä; hän näytti taistelevan ankaraa sisäistä
-taistelua. Hän hypähti nyt äkkiä ylös ja loi ankaran läpitunkevan
-katseen veljeensä: "Tuomitse palvelijasi minun nimessäni niinkuin
-tahdot itse tulla tuomituksi kaikkitietävän, vanhurskaan Jumalan
-edessä!" sanoi hän varoittaen. "Minä annan sinulle korkeimman
-armahtamisoikeuden. Jos hän on mielipuoli, niin voidaan hänen verensä
-säästää lakia rikkomatta. Kaikkien pyhimysten nimessä, minä en vaadi
-sitä puheesi pantiksi. Ritarin ja ruhtinaan kunniansana ei tarvitse
-veristä vahvistusta. Tuossa on käteni, veli Kristoffer!" lisäsi hän,
-ja hänen äänensä vapisi. "Minä tahdon uskoa sinua, olkoon sinun
-palvelijasi syytön tai syyllinen." Junkkari ojensi hänelle ääneti ja
-synkkänä kätensä, kääntäen kasvonsa syrjään. Silmänräpäyksen ajan
-vallitsi yleinen, tuskastuttava hiljaisuus.
-
-"Antaa soittajien ruveta soittamaan, herra junkkari! Nythän täällä jo
-vallitsee rauha ja hyväsopu, arvoisat ystävät!" keskeytti rajakreivi
-Valdemar nopeasti äänettömyyden leikillisellä, iloisella äänellä.
-"Minua ilahduttaa, että olen siihen ollut avullisena, vaikka senvuoksi
-ratsastinkin parhaan oriini pilalle. Nyt me tahdomme unohtaa koko
-ikävän asian ja annamme junkkarin hyvän viinin huuhtoa pois kaiken
-väärinkäsityksen."
-
-"Te olette oikeassa, kreivi!" huudahti Kristoffer äkkiä ja loi rohkean
-katseen ympärilleen saliin. "En tahdo toki unhottaa olevani isäntä
-täällä, vaikka minun arvoisat ystäväni ovatkin yllättäneet minut hiukan
-päistikkaa ja tuoneet portin pihalle tullessaan." Sen sanottuaan hän
-avasi ritarisalin oven ja pyysi kuninkaan astumaan sisään; itse hän
-seurasi jälestä rajakreivin, kreivi Henrikin ja lukuisan ritarijoukon
-kanssa.
-
-Kuningas oli hiljainen ja ajatuksiin vaipunut. Hän näytti väkipakolla
-hillitsevän itseään, ettei ilmaisisi minkäänlaista epäluuloa veljeensä.
-Rajakreivi Valdemar ponnisteli silminnähtävästi ilahduttaakseen
-kuningasta ja tasoittaakseen veljien välisen kireän suhteen. Riita oli
-vain näennäisesti sovittu, ja junkkari Kristoffer näytti huolellisesti
-välttävän kaikkia lähempiä selityksiä. Hän mainitsi kuitenkin
-sivumennen drotsin Holbekin linnan anastamisen, niinkuin se olisi ollut
-vain huhu, jonka hän oli kuullut, ja jonka hän arveli olleen erehdyksen
-drotsilta ja hänen kuninkaallisen veljensä väärinkäsityksen. Hän
-vältti sen vakavan vastauksen, joka oli valmiina kuninkaan huulilla,
-ja alkoi innokkaasti huolehtia vieraittensa kestitsemisestä. Pian
-avattiin suuren ruokasalin ovet, missä aina pöytä oli valmiiksi katettu
-junkkarille ja hänen metsästäjilleen, kun he usein odottamatta ja
-äkkiä saapuivat linnaan. Salin parvekkeelta kajahtivat jahtitorvien
-ja huilujen raikkaat sävelet, Kallundborgin linnassa missä äsken vain
-kuultiin sotaista haimaa, kajahtelivat nyt juhlivien ilakoivat äänet,
-ja pikarienkilistely.
-
-Oli jo jotenkin myöhää ilta ennenkuin jouduttiin pöytään. Niinpian
-kuin junkkari oli saanut vieraansa kunkin paikalleen ja yleinen vilkas
-seurustelu oli alkanut poistui hän melkein huomaamatta puolen tunnin
-ajaksi. Hän palasi takaisin synkkänä ja kalpeana, mutta näytti sitten
-pöydässä viinin ääressä tulevan entistä puheliaammaksi. Kuninkaan
-kysymykseen mikä niin pitkäksi aikaa oli riistänyt vierailta hänen
-seuransa, vastasi hän lyhyesti: "Jonkinlainen kuulustelu herra veljeni.
-Minä en antanut tuomarien odottaa selitystäni. Kunnia-asiat on aina
-paras selvittää ja suorittaa ennen juomapöytään istumista."
-
-Kuningas muuttui taas äänettömäksi ja miettiväiseksi. Mutta prinssi
-Kristoffer kallisteli ahkerasti pikariansa, ja rajakreivi Valdemar
-koetti monella iloisella leikkipuheella karkoittaa ne synkät ajatukset,
-jotka väkisinkin tahtoivat häiritä tätä enemmän pakosta kuin
-molemminpuolisesta halusta syntynyttä sovintojuhlaa.
-
-Kuningas ei aikonut jäädä yöksi linnaan, missä hänet oli niin
-vihamielisesti vastaanotettu. Mutta kun ilta alkoi jo olla myöhäinen
-ja pimeä, oli hänen vaikea kieltää veljensä uudistettua kutsumusta,
-osoittamatta siten uudelleen epäluuloa, jonka hän toivoi saavansa
-kokonaan karkoitetuksi sielustaan. Kun junkkari vielä kerran iloisen
-näköisenä toisti pyyntönsä, ja tyhjensi viimeisen pikarinsa kuninkaan
-kanssa kauniin prinsessa Ingeborgin terveydeksi, toivoen pääsevänsä
-piakkoin heidän onnellisiin häihinsä, silisivät viimeisetkin poimut
-kuninkaan otsalta, ja viimeinen epäluulon jälki näytti hävinneen
-hänen jalosta sydämestään. Hän tarttui kiihkeästi veljensä käteen
-ja tyhjensi pikarinsa pohjaan. "Minä jään, Kristoffer!" sanoi hän
-hiljaa tuttavallisella äänellä. "Olkoon kaikki unohdettu ja välimme
-kuin entisinä aikoina, jolloin drotsi Hessel sovitti meidän pienet
-kinastelumme, ja äitimme liitti yhteen meidän kätemme." Kuningas
-näytti nyt olevan tyytyväinen. Kristoffer nauroi usein ääneen. Iloinen
-mieliala valtasi toisetkin.
-
-Illallisen jälkeen istuutui kuningas veljensä kanssa lautapelin
-ääreen; mutta hän leikitteli vain pelinappuloilla ja lähetti kysymään
-uskollisen Åkensa vointia, odottaen turhaan Kristofferin lausuvan
-jonkun osanottavan ja tuttavallisemman sanan. Junkkari oli hyvin
-kohtelias ja huomaavainen, mutta tyhjänpäiväisellä keskustelulla
-hän näytti estävän kaiken vakavamman lähestymisen. Samassa astui
-oikeudenpalvelija heidän luokseen ja ojensi junkkari Kristofferille
-pergamenttilehden. Junkkari vaikeni äkkiä ja kalpeni. Oikeudenpalvelija
-poistui nopeasti.
-
-"Mitä se oli, veljeni?" kysyi kuningas.
-
-"Minun röyhkeän palvelijani kuolemantuomio maalain ja oikeuden mukaan,
-linnanoikeuden tutkimusten tuloksena"; vastasi junkkari häneen
-katsomatta. "Tahdotteko vahvistaa sen? Vain teidän määrättävänänne on
-hänen elämänsä tai kuolemansa."
-
-"Lainsuojattomien ystävänä ja sukulaisena hän kyllä on viholliseni,
-mutta sinä itse tiedät missä määrin hän on syyllinen", vastasi kuningas
-ankaran totisena. "Sinulla on minun valtakirjani. Vahvista tuomio
-minun nimessäni tai armahda hänet! Mutta punnitse asia omantuntosi
-ja oikeuden mukaan! Vain kaikkitietävä Jumala tuntee sinun sisimmät
-ajatuksesi. Jos on vähimmänkin epäilyksiä siitä --"
-
-"Ei, tässä ei ole minkäänlaisia epäilyksiä", huudahti junkkari
-kiivaasti, kasvot punakoina hehkuen ja hurja ilme katseessa. Hän nousi
-äkkiä pelipöydän äärestä ja poistui nopein askelin salista.
-
-Kuningas katsoi kauan hänen jälkeensä vakavan ja huolestuneen
-näköisenä. Hän kavahti pari kertaa äkkiä paikaltaan ja piteli kättä
-otsalla. "Haa, olisiko se mahdollista!" huudahti hän. "Mutta ei
-sentään, antoihan hän minulle kunniasanansa." Rajakreivi lähestyi nyt
-iloisena ja istuutui vapaana olevalle paikalle kuninkaan luo pelipöydän
-ääreen, missä hän pian osasi alkaa vilkkaan ja mieltäkiinnittävän
-keskustelun.
-
-
-
-
-KOLMASTOISTA LUKU.
-
-
-Drotsi oli naistuvasta kannettu etempänä olevaan huoneeseen, joka
-oli rauhallisempi ja mihin ei levottomuus muualta linnasta kuulunut.
-Vaikkei hän tuossa vaarallisessa putoamisessa ollut taittanut
-käsivarsiaan eikä jalkojaan, oli kuitenkin hänen koko ruumiinsa niin
-pahasti runneltunut, ettei hän voinut liikuttaa ainoatakaan jäsentä.
-Vahvistavan kylvyn jälkeen hänet vietiin vuoteeseen, missä hän heti
-vaipui uneen. Mutta tuo hirvittävä jännitys oli tärisyttänyt hänen
-sieluansa siihen määrin, ettei hän saanut rauhallista lepoa, vaan hän
-heräsi aina vähän päästä mitä kauhistuttavimpiin kuumehoureisiin.
-Väliin hän oli taistelevinaan kuolleitten kanssa synkässä haudassa,
-väliin hän häälyi mittaamattomien syvyyksien yli. Mutta voimakkaimmin
-näytti hänen mielikuvituksissaan askartelevan kuninkaan pelätty
-hengenvaara, ja hän näki yhä edessään salaluukun parvekesillan
-yläpäässä. "Varo kuninkaani, nyt aukenee hauta jalkojesi alla! -- Elkää
-uskoko häntä, elkää luottako häneen. Hän on petturi!"
-
-Oli myöhäinen ilta. Lamppu paloi Åken huoneen pöydällä. Vanha kuihtunut
-sairaanhoitajatar istui tutisevana hänen vuoteensa vieressä ja mutisi
-alituiseen itsekseen hampaattomalla suullaan. Nyt avattiin ovi, ja
-kuningas astui hämärään sairashuoneeseen, kreivi Henrikin ja junkkari
-Kristofferin saattamana. Sairaanhoitajatar poistui heti, niiaten
-pelästyksissään usean kerran, kuitenkaan keskeyttämättä mutinaansa
-ja itsetiedotonta itsekseenpuheluansa. Junkkari ja kreivi Henrik
-jäivät seisomaan ovelle, missä he puhelivat hiljaa ja keskeyttämättä
-metsästyksestä ja hevosista, sekä oven yläpuolella olevista suurista
-hirvensarvista. Kuningas lähestyi drotsin vuodetta, ja otti lampun
-pöydältä voidakseen oikein katsella häntä. Åke näytti hetkisen nukkuvan
-rauhallisesti, mutta kun kuningas nyt seisoi hänen vuoteensa vieressä
-ja osanottavasti huolehtien kumartui hänen kauniita, kalpeita kasvojaan
-kohti, avasi drotsi äkkiä silmänsä ja tuijotti hurjasti häneen.
-"Sinäkö täällä, kuninkaani!" kuiskasi hän. "Oletko vielä elävänä tässä
-murhaajainluolassa? Varo itseäsi! Elä luota häneen!"
-
-"Toinnu, Åke! Sinä hourailet!" sanoi kuningas. "Sinun hurskas
-toivomuksesi on täyttynyt: minä ja veljeni olemme sopineet. Katso!
-Tuolla hän seisoo! Hänkin tuli sinua katsomaan. Koko asia johtui
-väärinkäsityksestä, tuon kapinoitsijan epätoivoisesta päähänpistosta,
-joka oli lainsuojattomien sukulainen ja ystävä. Rauhoitu, rakas Åke!
-Minä olen nyt rauhallisesti vieraana veljeni luona! Me olemme juoneet
-yhdessä veljellisen sovinnonmaljan. Brunken asiassa minä olen tehnyt
-hänelle vääryyttä. Minä tahdon antaa hänelle takaisin sekä Holbekin
-että Kallundborgin. Hän seuraa nyt minua retkelle herttuoita vastaan."
-
-"Suuri, ylevä kuningassielu!" huudahti Åke ja näytti taas
-hetkeksi vapautuneen tuskallisista unistaan. "Onko yksi sana ja
-pikarillinen viiniä sammuttaneet kaiken vihamielisyyden. Jumalalle
-ja pyhälle Neitsyelle siitä kiitos! Rakkaus parantaa kaikki haavat
--- ja sovinnollisuus on hyvä avu. -- Mihin asti ulottuu sinun
-sovinnollisuutesi ja rakkautesi, minun kuninkaani?" jatkoi hän
-taas vähän kiivaammin ja melkein puoleksi uneksien. "Ulottuuko se
-myöskin lainsuojattomiin ja heidän onnettomaan sukuunsa? -- Myöskin
-Stig-marskin sukulaisiin ja lapsiin?"
-
-"Haa, elä mainitse minulle tuota kirottua nimeä, Åke!" keskeytti
-kuningas hänet kiivaasti ja ankarasti. "Niin kauas ei minun
-sovinnollisuuteni ikinä ulotu. -- Nuku nyt rauhassa, uskollinen Åkeni!"
-lisäsi hän taas lempeästi ja hellästi. "Elä ajattele sellaista, mikä
-olisi paras kokonaan unohtaa! Minä kuulin pahimman vaaran olevan jo
-ohitse, ja sinä voit ehkä huomenna tai parin päivän kuluttua seurata
-minua."
-
-"Missä nukkuu kuninkaani tänä yönä?" kysyi Åke tuskallisella äänellä,
-ja tuijotti taas hurjana eteensä.
-
-"Aivan tässä viereisessä huoneessa. Rauhoitu nyt vain ja nuku
-turvallisesti! Minä nukun veljeni katon alla", -- --
-
-"Tulkaa, herra veljeni!" keskeytti Kristoffer heidät, lähestyessään
-nopeasti vuodetta. "Elkää enää puhelko sairaan uneksijan kanssa! Hän
-voi tartuttaa teihinkin kuumenäkynsä!"
-
-"Hyvää yötä, Åke!" sanoi kuningas puristaen mennessään drotsin kättä.
-"Minä tahdon pitää minkä lupasin", sanoi hän junkkarille. "Minä nukun
-täällä hänen läheisyydessään."
-
-"Niinkuin käskette, kuninkaallinen herra veljeni!" vastasi junkkari
-kylmästi ja katkerasti hymyillen; ja he poistuivat sairashuoneesta.
-
-Kreivi Henrik oli myöskin ojentanut Åkelle kätensä ja aikoi seurata
-kuningasta, mutta Åke pidätti hänet kiihkeänä. "Katsokaa, katsokaa!"
-kuiskasi hän. "Tuossa astuu murhattu kuningas Eerik junkkari Abelin
-kanssa. Olivathan hekin kerran veljiä! Ja kuuletteko! Tämän linnan
-alla kohisee voimakas virta. -- Se on varmasti verinen Slie. Olkaa
-varuillanne! Valvokaa, ettei täällä onnettomuutta tapahdu!"
-
-"Te uneksitte, drotsi Åke!" sanoi kreivi Henrik ja päästi drotsin
-kuumeisen käden. "Nukkukaa vain rauhassa, minä valvon." Sen sanottuaan
-hän kiirehti ulos kuninkaan ja junkkarin jälestä, heitettyään ensin
-silmäyksen ulos ikkunasta, ja hän näki salaisella kauhulla tuikkivien
-tähtien valossa linnanpihalle pystytetyn korkean mestauslavan. Hän
-vetäsi nopeasti uutimet ikkunan eteen ja poistui. Heti senjälkeen astui
-taas vanha sairaanhoitajatar itsekseen mutisten drotsin luo. Vanhalla
-vaimolla oli yllään tavallinen porvarisnaisen puku, ja silmänsä olivat
-painuneet syvälle päähän, ja kasvonsa olivat luisevat ja kuihtuneet,
-joten ne melkein muistuttivat pääkalloa. Siirrettyään lampun entiselle
-paikalleen, niin ettei se loistaisi sairaan kasvoihin, istuutui hän
-taas entiselle paikalleen drotsin vuoteen viereen, pidellen kädessään
-pyyhinliinaa ja rukousnauhaa. Pian oli kaikki hiljaista tässä osassa
-linnanrakennusta, missä vain ritarien makuuhuoneet sijaitsivat. Åke
-makasi kauan levottomana kuunnellen. Harvinaisen hiljaisena iltana osui
-kuitenkin hänen korvaansa etäisen harpunsoiton sävelet ja iloinen laulu.
-
-"Mitä se oli!" kysyi hän äkkiä ja sai vaivoin päänsä kohotetuksi.
-
-"Ritarisalissa juhlitaan, arvoisa herra. Niin tekevät", vastasi
-sairaanhoitajatar. "Meidän ankara herra junkkarimme on antanut tuoda
-soittajia ja ilveilijöitä kaupungista. Siellä ei nyt säästellä ei simaa
-eikä makeaa viiniä, sen tietää hyvä Jumala. Sanotaan hänen juovan
-sovittajaisia veljensä kuninkaan kanssa. Niin, niin", lisäsi hän.
-"Ylhäiset osaavat kyllä iloita, antavat sensijaan köyhien surra, hm,
-hm, kun he joskus kinastelevat, saavat siitä vain vähävaraiset kärsiä.
-Minun autuas miesvainajani tuomittiin kuolemaan suuressa Stig-marskin
-ottelussa. Niin, niin, miehet, niin hänen kävi. Katsokaas, hän oli
-vain halpa sotilas, eikä hänellä ollut ritari- ja ruhtinaskunniaa,
-millä olisi voinut valehdella itsensä vapaaksi niinkuin korkeasukuinen
-junkkari. Niin, niin, miehet, sitä ei hänellä ollut, se olikin
-hänen onnettomuutensa. Tuolla tornissa istuu nyt meidän vanha
-linnanpäällikkömme. Hm, hm! Tuskinpa hän enää näkee aurinkoa tai kuuta!
-Sanovat että hänet teloitetaan tänä yönä. Niin, niin, ja eilen hän
-vielä oli herrana tässä linnassa. Niin, niin miehet, herrana hän oli.
-Mutta niin käy tässä maailmassa. Niin, niin."
-
-"Teloitetaan?" toisti Åke. "Jumala hänen sieluaan armahtakoon. Kuningas
-on ankara ja kiivas. -- Haa! Mutta tiesikö hän --"
-
-"Hän tietää varmasti sen minkä me kaikki tiedämme, että hänen
-korkeasukuinen veljensä on vannonut väärin", huokasi vanhus. "Mutta
-mitä välittävät mahtavat köyhistä, silloin kun voivat oman nahkansa
-pelastaa! Laki tekee tehtävänsä, niin, niin miehet, niin tekee. Ainakin
-yhden pään täytyy pudota tällaisen melun ja mellakan jälkeen; mutta
-junkkarin päähän asti ei lain käsi ulotu. Mitä hyötyä olisi ylhäisillä
-herroilla palvelijoistaan, jos he eivät voisi pestä itseään puhtaaksi
-heidän veressään, sanoi minun autuas miesvainajani, ennenkuin hänet
-mestattiin --, niin, niin, miehet, niin sanoi tuo autuas sielu. Mutta
-koettakaa nyt nukkua, arvoisa, nuori herra, se olisi teille paras. Minä
-taidan puhella liian paljon, sanovat sen olevan minun perisyntini.
-Mutta niin se nyt on, yksi puhuu liikaa, toinen liian vähän. Jos ei
-puhelemista olisi, niin eipä silloin kukaan puhuisi itseään paholaisen
-pussiin, eikä ylhäiset veijarit puhumalla vapautuisi mestauslavalta."
-
-"Minä tahdon puhua kuninkaan kanssa", sanoi Åke kiivaasti ja aikoi
-turhaan nousta. Mutta hänellä ei ollut voimia, ja hän kaatui
-tiedottomana takaisin vuoteelle. Vanha vaimo luuli hänen nukkuvan,
-ja pian näytti hän todellakin vaipuneen jonkinlaiseen uneen. Lamppu
-kädessä katseli sairaanhoitajatar häntä jonkun aikaa, nyökäytti
-pari kertaa, ja jatkoi puhelemistaan itsekseen. "Hm, hm! Hänellä on
-totisesti rehelliset kasvot, sieluni kautta, niin onkin", mutisi
-hän. "Mutta kuka on rehellinen tässä syntisessä maailmassa. Hän
-kuuluu kuitenkin mahtaviin, hm, hm, ja ylhäiseen herrasväkeen ei ole
-luottamista, ei miehet, ei kannata heihin uskoa. Hän tahtoo puhua
-kuninkaan kanssa, niin, saadaanpas nähdä! Kun on köyhän paholaisen
-hengen pelastus kysymyksessä, kun olisi kerrottava kuninkaalle, että
-hänen veljensä on petturi ja roisto, silloin tällainen hieno hoviherra
-pyörtyy ja vaipuu uneen, kunnes se on liian myöhäistä. Herätkää, herra,
-herätkää!" Hän puisteli drotsia turhaan. "No, totisesti, luulenpa hänen
-nukkuneen kuolonuneen. No niin, silloin on hänelle suotava anteeksi.
-Eipä hänessä tämänpäiväisten keikahdustensa jälkeen pitäisi olla
-paljoakaan eloa. Luulenpa hänen vähän hengittävän; varmasti hän vielä
-elää. Nuoruus on voimakas, ehkä luonto auttaa itsensä. -- Kuulkaa, nyt
-he saattavat kuninkaan vuoteeseen", jatkoi hän kuunnellen, "tässähän
-hänen piti nukkua aivan vieressä. Hm hm! Tämä drotsi oli hänen rakkain
-henkipalvelijansa. No niin, Jumalan käsi kuningasta suojelkoon, --
-hän tarkoittaa kuitenkin meidän parastamme --, niin miehet, sen hän
-tekee. -- Niin niin, vaikka hän joskus tuomitseekin jonkun pakolaisen
-hengiltä. Mutta se on hänen tehtävänsä, senvuoksi hän onkin kuningas.
-Hän valvoo kuitenkin lakia ja oikeutta, -- eikä hän muuten pidä eroa
-rikkaan eikä köyhän välillä. Olisihan hänen ollut vaikea tuomita oma
-veljensä kuolemaan, -- niin miehet, se olisi sentään ollut liian kovaa.
-Ihminen hänkin vain on, ja kuka tässä matoisessa maailmassa on täysin
-hurskas? Hm, hm, mutta junkkari, -- niin, niin, taivaan Isä meitä
-hänestä varjelkoon. Jos hänet kerran saamme kuninkaaksi, niin taitaapa
-täällä silloin alkaa toinen elämä, -- niin, miehet, kyllä varmasti
-alkaa. Niin, niin!" Näin hän mutisi itsekseen nyökytellen lampun
-ääressä siksi kunnes nukkui suureen nojatuoliin.
-
-Noin vähän jälkeen puoliyön heräsi Åke syvästä, virkistävästä unesta,
-joka näytti tehneen käänteen hänen sairaudessaan. Mutta hän näytti
-vielä olevan kuumeisessa jännityksessä; hän katseli ihmetellen
-ympärilleen eikä näkynyt tietävän missä oli. Lampun ääressä nukkuva
-kalpea sairaanhoitajatar näytti hänestä istuvalta ruumiilta. Hän nousi
-puoleksi ja tuijotti vanhukseen. Nyt hän huomasi kuolemankaltaisten
-kasvojen voimakkaasti värähtelevän, hampaaton suu liikkui, mutta
-ei ääntä kuulunut. Näytti siltä kuin olisi hän tahtonut puhua,
-mutta ei saanut sanaakaan sanotuksi. Drotsi oli näkevinään nyt sen
-minkä hän niin usein oli kuullut ja lukenut vanhoista saduista ja
-muinaisajan runoista: synkkä, holvikattoinen huone oli hänestä
-maanalainen jättiläisluola, ja vanha, äänettömästi puhuva nainen
-oli jättiläisvaimo, jonka kielelle oli asetettu runoja, millä hänet
-saataisiin ennustamaan. Hän koetti nousta, ja nyt se onnistui; hänen
-ruhjoutuneet jäsenensä olivat voimistuneet ja elpyneet. Hän kietoi
-valkoisen pumpulilakanan ympärilleen ja seisoi pian kuunnellen
-lattialla, katsellen vanhuksen kasvoja. "Kenen kanssa sinä puhelet,
-aave? Mitä sinä mutiset haudassasi?" kuiskasi Åke, ja vanhus liikutteli
-vieläkin voimakkaammin suutaan. "Murha! Murha!" sanoi vanhus vihdoinkin
-selvästi soperretuksi. "Kuulkaa, kuulkaa, nyt putosi hänen päänsä."
-
-Kauhistuen kuuli Åke todellakin samassa silmänräpäyksessä kuin
-kirveeniskun äänen ikkunansa ulkopuolelta. Hän kiirehti sinne ja veti
-syrjään uutimen. Joukko tulisoihtuja valaisi linnanpihan takaosan. Hän
-näki kamalan näyn: sotilaita seisoi mestauslavan ympärillä ja ylinnä
-telineillä pyöveli verinen pää kädessä. Kylmä väristys puistatti Åkea;
-hän ei vielä tiennyt oliko hän unissaan vai valveilla. Hän seisoi
-kuin kiinnikasvaneena ja tuijotti sanatonna kamalaa näkyä. Nyt kuului
-hiljaista virrenveisuuta, ja hän näki joukon harmaaveljeksiä kantavan
-mestauslavan alta mustaa ruumiskirstua. Katselijoiden joukossa hän
-huomasi junkkari Kristofferin synkät kasvot, soihdun voimakkaasti
-valaisemina. Verinen pää putosi pyövelin kädestä, ja hän luuli nyt
-kauhistuen sen kuninkaan pääksi. Hän horjahti ja kaatoi pöydän
-lamppuineen. Vanha vaimo heräsi pelästyneenä ja huusi tuskasta.
-Käsittämättömän kauhun valtaamana ryntäsi Åke ulos ovesta pitkään,
-pimeään ritariluhtien käytävään. "Murhattu, -- kuningas on murhattu!"
-kaikui kamalasti hänen sielunsa sisimmässä. Mutta ei sanaakaan kuulunut
-hänen huuliltaan; hän kulki kuin unissakävijä, tietämättä mihin meni.
-"Tässähän hänen piti nukkua -- aivan minun vieressäni", ajatteli hän
-ja pysähtyi erään oven viereen käytävään. Hän ojensi jo kätensä sen
-avatakseen, mutta samassa hän näki valon ja kuuli askeleita pimeästä
-käytävästä. Ovi, jonka vieressä hän seisoi, oli kahden ulkonevan
-pilarin välissä. Hän astui toisen pilarin taakse ja suuntasi katseensa
-käytävässä näkyvään valoon. Se lähestyi hiljaa ja pysähtyi usein.
-Viimeinkin se tuli niin lähelle, että hän voi nähdä pitkän, mustaan
-kauhtanaan kietoutuneen miehisen henkilön sitä kantavan. Vain alempi
-osa miehestä oli valaistu, hänen käyntinsä oli horjuva ja epävarma,
-vaipan alta välähteli pitkä miekka. Olento tuli yhä lähemmäksi, mutta
-hiipivin, melkein äänettömin askelin, ja pysähtyi usein. Viimeinkin
-seisoi tuo kookas oho aivan sen pilarin luona, jonka taakse Åke oli
-piiloutunut; täällä hän taas pysähtyi. Nyt kohotettiin kynttilä,
-vaippaan kietoutunut mies tarkasteli joka taholle, ja kynttilän
-valo lankesi hurjille, hehkuville kasvoille -- ne olivat junkkari
-Kristofferin.
-
-"Haa, veljenmurhaaja, kuninkaanmurhaaja!" huusi Åke raivostuneena ja
-hyökkäsi häntä kohti.
-
-Kamalasti huudahtaen pudotti junkkari kynttilän ja hypähti taapäin.
-"Murhaaja! Apua! Mielipuoli!" huusi hän paljastaen miekkansa.
-
-Tämän melun aikana avautui pilarien välissä oleva ovi, ja kreivi
-Henrik astui ulos kynttilä kädessä. "Mitä on tapahtunut?" kysyi hän
-kiihkeästi, mutta hiljaa. "Kuka uskaltaa herättää kuninkaan?"
-
-"Kuningas! Kuningas!" huudahti Åke riemuissaan. "Hän elää! Herralle
-kiitos! Se olikin siis vain kamala uni! Mutta näinhän minä junkkarin
-täällä?"
-
-"Kyllä, varmasti sinä näit hänet, mieletön ihminen!" huusi junkkari
-ja pisti miekan tuppeen. "Jos te ette olisi tullut tänne ulos, kreivi
-Henrik, niin minä olisin nutistanut tuon hullun tuohon paikkaan.
-Kun minä hiivin tästä ohi hiljaa makuuhuoneeseeni, etten häiritsisi
-kuningasta, hyökkää hän minun kimppuuni kuin mielipuoli. Jos oikein
-näen, niin kulkee täällä ritarillinen drotsi Åke unissaan, tai
-leikittelee hän kummitusta. Luulisipa melkein linnani muuttuneen
-hulluinhuoneeksi."
-
-"Omituinen seikkailu, teidän ylhäisyytenne", sanoi kreivi Henrik ja
-loi terävän katseen hänen kalpeisiin kasvoihinsa. "Te tiedätte meidän
-hyvän drotsimme olevan sairaan ja näkevän pahoja kuumeunia", lisäsi
-hän keveällä hovimiesäänellä, "ja lienee hän unissaan luullut teidät
-murhaajaksi. Mutta te saatte suoda sen hänelle anteeksi -- hänen
-uskollinen kiintymyksensä teidän kuninkaalliseen veljeenne on yksin
-siihen syynä."
-
-"Te tulette teloituspaikalta, ylhäinen herra", sanoi Åke nyt
-täydellisesti tointuneena. "Se onneton oli varmaankin teidän
-linnanpäällikkönne, joka oli niin väärin ymmärtänyt teidän tahtonne ja
-käskynne."
-
-"Oikein", vastasi prinssi. "Se röyhkeä mielipuoli on saanut ansaitun
-palkkansa. Mutta minä näen hulluuden tarttuneen täällä muihinkin."
-
-"Teidän mielikuvituksenne lienee liiaksi kiihtynyt, armollinen herra",
-jatkoi Åke, "koska voitte niin kovin pelästyä minun uniani. Minä
-pyydän teidän kuitenkin armollisimmin suomaan anteeksi, että minä
-juuri pysähdyin tämän oven eteen. Se oli ehkä kuitenkin onnellinen
-sattuma: te olisitte helposti voinut erehtyä omastanne ja kuninkaan
-makuuhuoneesta."
-
-"Menkää maata, hullu ihminen", vastasi junkkari synkkänä ja äreästi,
-käsi miekan kahvalla. "Minä luulen teidän vielä uneksivan, eipä olisi
-vahingoksi vaikka herättäisin teidät hyvällä miekallani. Jos haluaa
-yörauhaa, olisi teidänlaisenne haaveilija ja uniennäkijä sidottava
-ja sulettava telkeitten taakse." Tämän sanottuaan hän otti nopeasti
-kynttilänsä, jonka kreivi Henrik oli nostanut lattialta ja sytyttänyt,
-ja poistui kiireesti seuraavasta ovesta omaan makuuhuoneeseensa.
-
-"Minulla on hirvittävä epäluulo", kuiskasi Åke kreivi Henrikille.
-"Mutta minä olin sairas ja kiihoittunut, Minä olen voinut erehtyä, on
-liian kauheaa sitä uskoa. Elkää antako sen häiritä kuninkaan rauhaa!"
-
-"En minäkään tahtoisi uskoa epäluulojenne tosiksi", sanoi kreivi.
-"Mutta katsoen siihen mitä täällä on tapahtunut, on melkein kaikki
-mahdollista. -- Tulkaa, olkaamme täällä yhdessä tämä yö."
-
-Senjälkeen he poistuivat molemmat pilarien välissä olevasta ovesta, ja
-pian vallitsi syvä hiljaisuus linnassa.
-
-Aikaisin seuraavana aamuna ratsasti kuningas joukkoineen ulos
-Kallundborgin linnan poltetusta ja rikkirevitystä torniportista. Kreivi
-Henrik, rajakreivi Waldemar ja junkkari Kristoffer saattoivat häntä
-ratsain, sekä viisikymmentä ritaria ja lukuisa joukko sotilaita. Drotsi
-Åke seurasi heitä etempää paarissa, joka oli asetettu kahden hevosen
-vähin. Hän ei ollut vielä suinkaan toipunut vaarallisen täräyksen
-seurauksista, mutta hän ei kuitenkaan suostunut jäämään linnaan.
-
-Kuningas ja hänen veljensä ratsastivat ääneti kaupungin läpi vähän
-matkaa seurueensa edellä.
-
-"Kyllä sinä olet tahtonut viedä minulta viimeisenkin halun tulla
-useimmin vierailemaan luoksesi Kallundborgiin, herra veli", sanoi
-kuningas synkkänä ja alakuloisena, heidän ratsastaessaan hitaasti ylös
-mäkeä pyhän Yrjänän luostarin luona, missä he kääntyivät katsomaan
-kaupunkia ja linnaa. "Olenpa tainnut pidellä hiukan kovakouraisesti
-sinun kaunista torniporttiasi, ja jonkun sinelmän ja verisen otsan
-lienen myöskin jättänyt jälkeeni, mutta ei ollut kaunis sekään näky,
-minkä sinä valmistit minulle tänään aamurukouksessani."
-
-"Hm, teloitettu rikoksellinen", mutisi Kristoffer. "Onko hänen päänsä
-tervehtinyt teitä tänä aamuna teilauspuilta? Se ei ollut minun syyni --
-tuo vastenmielinen näky ei ollut aijottu teidän nähtäväksenne, sillä
-te valitsitte itse makuuhuoneenne ja sen ruman näköalan. Tottapuhuen,
-herra veljeni", lisäsi hän moittivalla äänellä, "se näky näyttää minun
-mielestäni olevan teille tarpeellinen, että viimeinenkin epäilys
-haihtuisi mielestänne."
-
-"Se sana näkyy huonosti kaikuvan sinun korvissasi?" vastasi kuningas.
-"Etkö sinä ymmärrä minua? Tuon rikoksellisen järjen tilaa voi epäillä,
-mutta ei hänen rikoksellista tekoaan. Voi epäillä sinun hänelle
-antamiesi käskyjen selvyyttä, eikä siltä tarvitse vähintäkään epäillä
-sinun tarkoitustasi, niinkuin sinä kunniasanallasi olit selittänyt
-sen minulle. Vain tämän vuoksi minä jätin sinulle armahtamisoikeuden
-tuomitsemisoikeuden ohella. Kuolemantuomion täytäntöönpanolla ei
-myöskään ollut minkäänlaista kiirettä."
-
-"Sen asian täytyi olla loppuunsuoritettu ennenkuin te jätitte linnan",
-sanoi Kristoffer kiivaasti. "Minulla omasta puolestani ei ollut
-minkäänlaista syytä sen siirtämiseen. Minä tahdoin osoittaa, etten
-minä pelännyt nähdä tämän rikoksellisen pään putoavan. Sen voi teidän
-drotsinne todistaa, jos hän on tullut järkiinsä."
-
-"Hän on nyt aivan toipunut", vastasi kuningas. "Minä tiedän hänen yöllä
-kulkeneen unissaan ja pelästyttäneen teitä minun oveni ulkopuolella."
-
-"Vai niin, hän on siis kertonut teille tuon hauskan seikkailun?"
-sanoi junkkari säpsähtäen ja kalpeni. "Jos hän olisi ollut täydessä
-tajussa, niin minä olisin vaatinut hänet tuomittavaksi kunniattomana,
-halpamaisimpana panettelijana."
-
-"Sen mukaan miten olen kuullut asiat esitettävän, on hän
-puolustettavissa. Sinun pelästyksesi on hän myös tehnyt minulle
-ymmärrettäväksi."
-
-"Mitä tarkoitatte?" kysyi Kristoffer erittäin levottomana.
-
-"No niin, eihän ole hyvä mennä maata tuollainen verinen näky silmien
-edessä", sanoi kuningas säälivästi katsahtaen junkkarin kalpeata ja
-rasittunutta ulkomuotoa. "Elä sitä häpeä, Kristoffer; se on päinvastoin
-kunniaksi sinun sydämellesi. Åke arveli sinun olleen sairaan ja
-liikutetun vanhan palvelijasi teloituksen johdosta. Näen nyt itse
-sen sinua vaivanneen. Se oli ensimäinen vahvistamasi kuolemantuomio;
-tiedän omasta kokemuksestani tuollaisen vahvistamisen eriskummalliseksi
-asiaksi."
-
-Kuninkaan näin puhuessa näytti junkkarin kasvojenilme äkkiä selvenevän,
-ja hän hengitti taas vapaammin. "Niin juuri, kuninkaallinen veljeni",
-sanoi hän nopeasti, voimakkaan punan kohotessa kalpeuden sialle, "hän
-oli kuitenkin ihminen, tuo tyhmä mies. Te ette antanut minulle kaikkein
-miellyttävintä tehtävää. Olinhan omalla tavallani juttuun sekaantunut.
-Mutta te olitte täydellisesti oikeassa, eihän kukaan voinut minua
-paremmin tuntea rikollista palvelijaani, ja tuomion langettivat
-puolueettomat miehet lain ja oikeuden mukaan. -- Teidän drotsinne on
-kelpo mies", lisäsi hän, "ainoastaan hieman liioitteleva ja haaveksiva.
-Mutta hän on teille uskollinen, eikä minulla ole mitään häntä vastaan
-noiden typerien unien johdosta."
-
-Nyt lähestyivät kreivi Henrik ja rajakreivi Valdemar ruhtinaallisia
-veljeksiä, ja senjälkeen puhuttiin jokapäiväisistä asioista. Seurue
-kulki eteenpäin Korsööriin, mistä kuningas aikoi kulkea Beltin yli
-kohdatakseen marskin ja sotajoukon, jonka tuli lähteä levottomia
-slesvigiläisiä herttuoita vastaan.
-
-Kuuluisassa Grönsundin meritaistelussa oli nuori kuningas saanut
-ratkaisevan voiton näistä ylpeistä herroista, jotka alituisesti
-koettivat vetäytyä Tanskan kruunun lääninherruudesta, ja Eerik
-Silmänräpyttäjän murhasta asti he olivat niin salaisesti
-kuin julkisestikin vetäneet samaa kortta maan vihollisten ja
-lainsuojattomien kuninkaanmurhaajien kanssa. Tällä voitolla oli
-kuningas tosin saavuttanut suurta kunnioitusta niinhyvin herttuoiden,
-kuin pohjoisten naapuriensa sekä pohjois-Saksan ruhtinasten puolelta.
-Mutta riita arkkipiispan ja Rooman hovin kanssa, ehkäpä vielä enemmän
-kuninkaan pannaanjulistaminen Sjöborgissa, olivat antaneet rohkeutta
-hänen kaikille vihamiehilleen, sekä uudistaneet heidän toiveensa
-horjuttaa hänen valtaistuintaan ja tehdä mitättömiksi hänen rohkeat
-suunnitelmansa. Ei pelättykään aivan syyttä nuoren, rohkean Tanskan
-kuninkaan, joka nyt. kaiken lisäksi aikoi uhmata pannaa ja interdiktiä,
-haluavan saavuttaa itselleen Saksassa Valdemar Seierin aikuisen
-vaikutusvallan. Tämän kuninkaan ritarillinen loisto ja se kunnia, minkä
-hänen voittonsa olivat Tanskan nimeen yhdistäneet, olivat jo aikaisin
-olleet hänen urhean jälkeläisensä kunnianhimon esikuvana. Eerik
-Menvedin salaisena pyrkimyksenä oli epäilemättä saavuttaa kuninkaana
-yhtä kuuluisa nimi kuin oli Valdemar Seierin, vaikka hän elikin toisena
-aikana, ja olosuhteiden vallitessa, jotka vaativat häneltä harvinaista
-voimaa ja viisautta voidakseen pelastaa valtakunta perikadosta ja
-samalla säilyttää oma henki ja elämä.
-
-Herttuoiden uudistetut vaatimukset, sekä vanhojen, aikoja sitten
-unohdettujen riitojen uudistaminen, mutta erittäinkin tieto siitä,
-että lainsuojattomat taas saivat suojaa ja turvaa Slesvigissä, olivat
-saattaneet kuninkaan suuressa määrin raivoihinsa, ja arkkipiispan paon
-jälkeen hän näytti paljoa kiivaammalta kuin ennen, haluten toteuttaa
-kaikki mahtisanalla. Suotiin mielellään anteeksi hänen nuorekas,
-usein kuohahteleva kiivautensa, samoinkuin hänen taipumuksensa
-loistaviin ja ritarillisiin juhliin. Tahdonvoimaa, jota hän osoitti,
-kutsuttiin usein itsepäisyydeksi, ja väitettiin, ettei hän ollut vapaa
-jonkunlaisesta turhamaisesta ja liioitellusta loisteliaisuushalusta;
-mutta lapsuudestaan saakka hän oli ollut kansan suosikki ja oli yhä
-edelleenkin. Rauhan rikkominen herttuoiden kanssa tuntui tosin monesta
-hätiköidyltä ja ajattelemattomalta, mutta kuninkaan suuttumusta
-pidettiin kuitenkin oikeutettuna, ja lohduttauduttiin sillä, että
-huolimatta kaikesta kiivaudestaan hän kuitenkin rakasti kansaansa. Hän
-oli lisäksi siksi valtioviisas, ettei tuhlannut sotilaidensa verta ja
-valtion niukkoja varoja, silloinkun hän kunnialla voi neuvotella miekka
-kädessä. Tyyni ja vakava drotsi Åke sai usein kuninkaan kiivauden
-lievennetyksi, ja nyt kun kuninkaan vanha ja kokenut neuvonantaja,
-vanha John Litle ja drotsi Hessel olivat poissa, iloitsi suurin osa
-rauhaa rakastavaa kansaa nähdessään drotsi Åken kuninkaan seurassa.
-Drotsin kärsivä ulkomuoto, jonka seikkailurikasta syytä huhu vielä
-päivittäin lisäili, sai osakseen erittäinkin köyhälistön surkuttelun
-ja ihailun. Ne, jotka ennen olivat kammonneet häntä pannaan kirottuna
-miehenä, surkuttelivat sitä nyt ainoastaan onnettomuutena, sitten
-kun kuningas itse oli saanut saman kohtalon osakseen. Reippaasta,
-sotaisasta Mecklenburgin kreivi Henrikistä, rohkeine sotaherran
-katseineen, pidettiin myös aika paljon ja häneen katsottiin luottaen.
-Hän ja drotsi Åke vastaanotettiin usein vilkkailla suosionhuudoilla,
-jotavastoin synkälle junkkari Kristofferille osoitettiin ainoastaan
-mykkää ja melkein pelonalaista kohteliaisuutta, ja muukalaista
-rajakreivi Valdemaria pidettiin puoleksi epäilyttävänä vieraana,
-josta mielihyvällä erottiin. Mutta missä seurue vain näyttäytyi,
-sai nuori ritarillinen kuningas vastaanottaa mitä vilkkaimmat
-suosionosoitukset kansan rakkaudesta, jota hänen osakseen tullut
-papillinen vaino yhä vain lisäsi. Jopa tuo muutoin niin kauhistuttava
-pannasalamakin näytti muuttuneen nuoren kuninkaan päässä isänkostajan
-ja majesteetinpuolustajan pyhimyskruunuksi, erittäinkin kun suurin ja
-kunnioitettavin osa tanskalaista aatelia selitti vapaaehtoisesti hänen
-asiansa jaloksi ja oikeaksi. Se suru ja mielipaha, jonka veljensä
-junkkarin kaksimielinen esiintyminen oli saanut aikaan, oli yhä enemmän
-lisännyt kansan kiintymystä häneen.
-
-"Eerik kuninkaamme eestä!" oli yleinen tervehdys, silloin kun kaikki
-hatut ja lakit lensivät ilmaan hänen kunniakseen. "Pois punalakkinen
-roomalainen!" huusi joku rohkeampi joukosta. "Pois kaikki kavaltajat!
-Kuningas Eerik eikä kukaan muu!" kuultiin usein huudettavan kun hän
-ratsasti kaupunkien suuressa ihmisvilinässä.
-
-"Eläköön prinsessa Ingeborg! Eläköön kuninkaan kaunis morsian!"
-huusi myös moni reipas asemies, ja missä tämä tervehdys kohtasi
-kuninkaan, siellä vastasi hän kahtavertaa lempeämmin ja ystävällisemmin
-tervehdykseen.
-
-"Kiitos, kiitos, lapseni!" vastasi hän silloin tavallisesti kättään
-kohottaen. "Jos Jumala ja pyhä Neitsyt suovat, sen, niin saatte nähdä
-hänet jo ensi kesänä kuningattarenanne."
-
-
-
-
-
-
-JÄLKIMÄINEN OSA.
-
-
-
-
-ENSIMÄINEN LUKU.
-
-
-Haderslebenin luona olevalla Sommerstedin nummella näytti syntyvän
-verinen taistelu Eerik-kuninkaan ja hänen ylpeiden sukulaistensa,
-Slesvigin ja Langelandin herttuoiden välillä, jotka myöskin
-polveutuivat Abelin ruhtinassuvusta. Heidän joukossaan arveltiin
-Jaakko Sinijalan, Niilo Hollantilaisen ja monen muun lainsuojattoman
-kuninkaanmurhaajan oleskelevan, vaikka Hindsgafvelin sopimuksessa
-edellisenä vuonna oli suostuttu että nämä maanpakoon ajetut
-maankavaltajat saisivat yhtävähän näyttäytyä Slesvigin herttualle
-kuin Tanskan kuninkaalle ja hänen veljilleen. Kun herttuat näkivät
-kiireessä kootun sotajoukon, jonka etunenässä nuori, närkästynyt
-kuningas, viidenkymmenen valitun ritarin ympäröimänä, ryntäsi heitä
-vastaan, peräytyivät he jonkun verran. Miekka näytti pidättävän miekan
-huotrassa, ja drotsin välityksellä saatiin aikaan välirauha, jonka
-kestäessä molemminpuoleiset vihollisuudet lakkaisivat; herttuoiden
-sotaväki riisui aseensa, eikä ketään lainsuojatonta otettaisi heidän
-palvelukseensa, jotapaitsi kaikki herttuoiden vaatimukset raukeaisivat
-kunnes kohtuullinen sopimus saataisiin aikaan Holsteinin kreivi
-Gerhardin välityksellä. Tässä tarkoituksessa ehdotettiin rauhallista
-kohtaamista tämän ruhtinaan ja heidän kuninkaallisen läänitysherransa
-välillä Vordingborgin linnassa.
-
-Drotsin ja valtakunnanneuvoston onnistui harvoin taivuttaa kuningas
-sovintoon ja muodolliseen rauhantekoon vastustajan kanssa, joka oli
-puolustanut hänen isänsä murhaajia. Ainoa, joka tällaisissa tapauksissa
-joskus sai aikaan rauhansolmimisen, oli hänen viisas, hyvänluontoinen
-isäpuolensa, kreivi Gerhard, joka aina oli ystävällisessä, melkein
-isällisessä suhteessa kuninkaaseen.
-
-Norjan kanssa vallitseva rauha oli myöskin vain aselepo, joka
-jälestäpäin uudistettiin määrätyiksi vuosiksi ja kuukausiksi. Sillä
-lainsuojattomat olivat aina saaneet suojaa Norjan kuninkaan Eerikin
-ja herttua Håkonin luona, ja näille pakolaisille antamansa lupauksen
-vuoksi ei Norjan kuningas voinut solmia kestävää rauhaa Tanskan
-kanssa, muutoin hänen lainsuojattomat tanskalaiset vieraansa samalla
-olisivat joutuneet vangituiksi. Usea näistä Tanskan kuningassuvun
-verivihollisista oli tosin jo kaatunut onnettomassa taistelussaan
-Tanskaa vastaan; muutamat olivat joutunet rahvaan pahoinpitelemiksi,
-toiset heistä kuninkaan käskynhaltijat olivat vanginneet ja mestanneet
-ryöstöstä ja murhasta syytettyinä. Niin oli käynyt Arvid Bengtsonille,
-kuninkaanmurhaajista nurjimmalle ja julmimmalle, joka yhdessä kymmenen
-tallirenkinsä kanssa joutui ankaran Tule Ebbenpojan käsiin, tullen
-armotta mestatuiksi. Mutta joka kerta, kun päämiesten luku näin
-vähentyi, kasvoi jälellejääneiden uhma ja kostonhimo. Ollen liitossa
-vieraiden valtojen ja arkkipiispa Grandin, sekä paavillisen hovin
-kanssa, olivat nämä maanpakolaiset aatelismiehet maan vaarallisimpia
-vihamiehiä. Niinkauan kuin yksikään heistä oli elossa, katsoi kuningas
-alituisesti olevansa sotajalalla, ja tarvitsi ainoastaan mainita
-jotakin lainsuojatonta nimeltä, saadakseen kuninkaan haarniskaan.
-
-Solmittuaan välirauhan slesvigiläisten herttuoiden kanssa kävi kuningas
-tarkastamassa kartanoltaan Jyllannissa ja saarilla; mutta hän ei
-antanut sen enempää hajoittaa sotajoukkoa, kuin että se muutamissa
-päivissä voitaisiin kutsua kokoon marskin käskystä. Niitä vääryyksiä,
-joita oli tapahtunut hänen murhatun isänsä hallituskaudella, koetti
-hän parhaansa mukaan sovittaa. Siten luovutti hän Agnetan luostarille
-Roskildessa suuria tiluksia, joita hän ei hyvällä omallatunnolla
-luullut voivansa pitää. Hänen epäitsekkään intonsa oikeuden puolesta
-täytyi hänen katkerimmankin vihamiehensä tunnustaa; mutta huolimatta
-kunnioituksesta ja rakkaudesta, mistä kuningas useissa tilaisuuksissa
-oli kansalta saanut mitä kauneimpia todistuksia, oli hänen henkensä
-usein vaarassa, samoinkuin maan sisäinen asema oli erittäin epävarma.
-Lainsuojattomat kuuluivat Tanskan huomatuimpiin ylimyssukuihin, ja
-heillä oli suuri joukko sukulaisia, ystäviä ja salaisia puoluelaisia,
-jotka koettivat suojella heitä kansan raivolta, kun he salaa
-tai julkisesti uskaltausivat kotimaahansa, yllyttääkseen kansaa
-kapinaan, tai etsiäkseen tilaisuutta kostoon. Kaikki tyytymättömät
-valtakunnassa, kaikki huimapäät ja sellaiset, jotka olivat riidassa
-lain ja ylivallan kanssa, kaikki rikokselliset ja valtiolliset
-haaveksijat, jotka pelkäsivät tai vihasivat kuninkaanvaltaa,
-liittyivät niinkutsuttuihin vapauden marttyyreihin ja itsevaltiuden
-vihollisiin. Useat mahtavat prelaatit, arkkipiispan ystävinä, kuuluivat
-myöskin heidän puolueeseensa, vaikka hengen miehet yleensä olivatkin
-kuninkaalle uskollisia. Hartaimmatkaan isänmaanystävät eivät voineet
-kieltää, että tyytymättömät joskus olivat oikeassa, ja laillista
-porvarillista vapautta usein häirittiin. Kuninkaan uskotut ja ystävät
-menivät nimittäin usein liian pitkälle hänen turvallisuutensa
-tähden, ja kuninkaan käskynhaltiat harjoittivat usein väkivaltaa ja
-vääryyttä kuninkaan nimessä, missä vain epäilivät jonkun pitävän yhtä
-lainsuojattomien kanssa. Sellaista esittivät maan tyytymättömät ja
-lainsuojattomien salaiset puoluelaiset puolustaakseen samanlaista
-menettelyään kuninkaan palvelijoita ja ystäviä kohtaan. Erittäinkin
-huolestutti jokaista isänmaanystävää pelko siitä, että kirkot yleisesti
-suljettaisiin, jos kuningas ei myöntyisi arkkipiispan asiassa, ja
-myöskin he olivat levottomia siitä, että syntyisi sisällinen sota tai
-vaarallisia kapinoita lainsuojattomien ja muiden kapinoitsijoiden
-toimesta, ja erittäinkin, että rauha rikkoontuisi kuninkaan ja hänen
-veljensä junkkarin välillä.
-
-Ensimäisinä kylminä kevätpäivinä vallitsi Vordinborgiin johtavilla
-teillä vilkas liike tärkeän rauhanneuvottelun vuoksi Slesvigin
-herttuoiden kanssa. Sellaisissa tilaisuuksissa tarvitsi harvoin kaivata
-loistavia juhlia ja turnajaisia, jotka olivat ritarillisen kuninkaan
-ilo ja ihastus. Monta ritaria ja herraa matkusti sentähden Jyllannista
-ja saarilta Vordinborgiin näyttäytyäkseen kaikessa komeudessaan ja
-loistossaan kuninkaalle ja hoville sekä ottaakseen osaa odotettuun
-rauhanjuhlaan, jota kuninkaan ystävät kuuluttivat jo loistavana
-voitonjuhlana.
-
-Seurue, johon kuului kolme ritarillista herraa ja lukuisa seurue
-aseenkantajia ja palvelijoita, ratsasti eräänä iltana ankarassa
-myrskyssä ja raesateessa pitkin Suse-joen vartta kulkevaa metsätietä,
-lähestyen suurta P. Pietarin luostaria (nykyistä Herlufsholmia).
-Matkustavien mukavuudet olivat sinä aikana harvat ja alkuperäiset.
-Kuningas Silmänräpyttäjän perustamat yleiset majatalot eivät olleet
-lukuisat ja sitäpaitsi olivat ne halveksittuja. Ylhäiset matkustajat
-turvautuivat sentähden vielä usein luostareihin, joka saivat
-kärsiä paljonkin vaivaa ja harmia sellaisista usein pakollisista
-vierailuista. Kuninkaallinen julistus oli tosin vapauttanut luostarit
-vanhasta velvollisuudesta antaa vapaata yösijaa matkustajille, jopa
-oli kerrassaan kiellettyäkin ottaa vastaan kuljeksivia vieraita,
-jos läheisyydessä oli joku yleinen majapaikka. Mutta tätä määräystä
-eivät hengelliset herrat melkein koskaan seuranneet, koska se soti
-luostarisääntöjä vastaan.
-
-Matkustavat herrat ja palvelijat eivät myöskään näyttäneet tälläkertaa
-tahtovan kulkea rikkaan luostarin ohitse koettelematta sen
-vieraanvaraisuutta. Luostari välkkyi valkeine päätyineen ja kirkkaine
-kuparikattoineen yli metsänreunan iltahämärässä. Lähestyttiin suurta
-tammikujaa luostarin alueella, asemiesten iloisina viittaillessa
-savuaviin uuninpiippuihin. Mutta molemmat etumaiset herrat olivat
-kääriytyneet viittoihinsa, vetäneet suuret matkahattunsa silmilleen
-ja näyttivät nyt, huolimatta kiihtyvästä rajuilmasta, niin omiin
-mietteisiinsä vaipuneilta, etteivät ollenkaan välittäneet tiestä tai
-luostarin houkuttelevista savupilvistä. Ne olivat samat kaksi kookasta,
-vaiteliasta ritaria, jotka olivat käyneet junkkari Kristofferin luona
-Holbekin linnassa, samana yönä, jolloin linna joutui drotsi Åken
-valtaan. Pientä kyömyselkäistä herraa, joka silloin oli seurannut
-heitä, ei nyt näkynyt; mutta heitä seurasi junkkarin kamaripalvelija,
-paksu, lyhytkaulainen ritari Palle, joka alituisesti valitteli
-ilman huonoutta ja näytti olevan yhtä väsynyt matkaan kuin ikävään
-seuraansakin.
-
-"Tänne lehtokujaan, herraseni!" huusi hän kärsimättömänä. "Ette
-suinkaan aikone matkustaa edelleen tässä herran ilmassa? On vielä aika
-taipale Nevstediin, ja Koiranluolan krouviin on myös pitkä matka. Me
-tarvitsemme hyvän illallisen ja kunnollisen yörauhan. Minä tunnen
-kyökkimestari-veljen."
-
-"Minä tunnen abotin", sanoi pisin totisista herroista ylpeän näköisenä.
-"Joka tapauksessa tunnen myös itseni ja asemieheni ja tiedän mitä
-matkustava mies voi vaatia."
-
-"Paras herra Brock, elkäämme Jumalan nimessä hätiköikö", sanoi Palle
-hieman levottomana hevostaan pidättäen. "Jos esiinnymme väkivaltaisesti
-ja sopimattomasti voisivat hurskaat herrat paiskata luostarinportin
-kiinni aivan nenämme edessä ja vielä senlisäksi hankkia meille
-kuninkaan epäsuosion. Ainakin yösijaa tulee etsiä varovasti, jos aikoo
-kiertää lakia ja oikeutta."
-
-"Pyh, täällä ei meidän tarvitse välittää kuninkaanjulistuksista, eikä
-mistään maallisista lakipykälistä", vastasi herra Brock pilkallisesti.
-"Pyhän Benediktuksen sääntöjä ei kukaan kuningas voi horjuttaa."
-
-"Elkäämme vain, hyvät herrat, rikkoko veljeskunnan sääntöjä", huokasi
-ritari Palle taputtaen tyhjää vatsaansa, "muuten voimme saada nauttia
-paastoruokaa tänä iltana ja oppia P. Benediktukselta kieltäytymään
-lihasta."
-
-"Jos sitä opittaisiin luostarissa, niin tuskinpa olisi Nevstedissä niin
-paljon lahtareita", huomautti toinen ritareista. "Olkaa levollinen,
-herra Palle. Minä lupaan teille lihavan paistin illalliseksi.
-Maksavathan Nevstedin lahtarit joka sunnuntai veronsa silkassa
-paistissa ja makkaroissa."
-
-"Abotti tietää kyllä asiansa", sanoi herra Brock nyökäyttäen. "Se
-on mies, joka osaa pitää puoliansa niinhyvin ylhäisiä kuin alhaisia
-vastaan. Uskokaa minua, herra Pape, Nevstedin porvarit voivat
-kernaasti lähettää hänelle viiniä paistin kera. Koko kaupunkihan saa
-kiittää luostaria ja rikasta abottia varttumisestaan. Niin, elämme
-nyt porvarien ja kauppiasten ajassa. Nyt on siellä kaupunkeja ja
-kauppaloita, missä ennen nähtiin linnoja ja talonpoikien asuntoja;
-kauppatalot kasvavat yli herraskartanoiden ja luostarien. Sitä eivät
-kuningas ja valtiomiehet ymmärrä; mutta sen ymmärtää ainoastaan hän
-tuolla ylhäällä."
-
-"Te tunnette siis itse abotin herra Brock?" kysäsi Palle ihmetellen ja
-loi häneen uteliaan katseen. "Hän lienee mahtava herra, ja arkkipiispa
-Grandin hyvä ystävä, kuten kerrotaan. Ei suinkaan teillä ole mitään
-asiaa hänelle? Varmaankin tunnette hänet paremmin kuin minä veli
-kyökkimestarin, se onkin ainoastaan pintapuolinen tuttavuus. Kun oikein
-ajattelee, niin olisi ehkä viisainta näinä rauhattomina aikoina kulkea
-luostarin ohi ja tyytyä Koiranluolan krouviin, siinä tapauksessa
-nimittäin, ettei teillä todellakaan, herra Brock, ole tänne mitään
-asiaa. Te olette kenties tuntenut abotin jo kauankin? Ehkäpä olette
-sukuakin hänelle --"
-
-"Jatkakaa! Sehän käy mainiosti. Jos teillä on lisää kyseltävää, tai
-enemmän epäilyksiä, niin antaa kuulua yhdellä kertaa ja jättäkää minut
-sitten rauhaan", sanoi ritari Brock halveksivasti. "Rehellisesti
-sanoen, rakas herra Palle, te olette melkein liian utelias. Olettehan
-kysellyt minulta tällä matkalla enemmän kuin kokonaisena vuotena
-tahtoisin tunnustaa rippi-isälleni."
-
-"Ja te olette niin salaperäinen ja varovainen, aivan kuin pitäisitte
-minua lörpöttelijänä ja epäluotettavana miehenä", vastasi Palle
-suuttuneena. "Jos jalosyntyinen junkkari on uskonut minut viemään
-teille salaisia kirjeitä, pitäisi teidän ymmärtää, että olen hänen
-uskotuimpia ystäviään."
-
-"Uskottu tietää tavallisesti minkä sanoman hän tuo", huomautti ylpeä
-ritari.
-
-"Ja ettekö luule minun tietäväni?" vastasi Palle pöyhkeillen ja tärkeän
-näköisenä. "Jalosukuiselle junkkarille olisi mieluisaa nähdä teidät ja
-ystävänne Vordinborgissa molemminpuolisen selvittelyjen takia -- eikö
-totta --?"
-
-"Vai niin, ovela herra Palleni, osaatte siis jalon taidon avata
-vahasinettejä? Toisella kertaa tulee teidän kuitenkin tehdä se hieman
-kätevämmin, taikka ainakin voida itse vaieta siitä. Jalosukuinen
-junkkari tuntee kirjeenkantajansa, ja siksi hän ei ole uskonut teille
-suurempaa salaisuutta, kuin sen, minkä voi antaa huutaa julki jokaisen
-kaupungin kaduilla."
-
-Toinen herra hymyili pilkallisesti; Palle vaikeni nolona ja
-häpeissään. Pysähdyttiin luostarinportille ja jyskytettiin ankarasti.
-Portinvartija-veli pisti ajellun päänsä luukusta kysyen vihaisena, kuka
-siellä oli ja mitä asiaa oli näin myöhään.
-
-"Matkustavaisia miehiä ja kristityitä ihmisiä", kuului vastaus. "Jos
-olette hurskas jumalanmies, veli portinvartija, niin elkää tehkö syntiä
-kielletyillä kysymyksillä, vaan aukaiskaa heti pyhän Benediktuksen ja
-pyhän Pietarin nimessä."
-
-"In nomine St. Benedikti Aniancusis et St. Petri Apostoli", vastasi
-hengellinen portinvartija nostaen heti pois suuren rautatangon, jolla
-portti oli suljettu.
-
-"Näittekö", sanoi ritari Brock. "Täällä merkitsevät kuitenkin vielä
-pyhä Benediktus ja pyhä Pietari enemmän kuin kaikki kuninkaat ja
-maalliset apostolit."
-
-Vaikka luostariveljet sääntöjen mukaan itse toimittivatkin tärkeimmät
-talousaskareet, vastaanotti joukko maallikoita vieraat rikkaan
-herrasluostarin pihalla, riisuen heidän yltään märät vaipat, tuoden
-heille kädenpesuvehkeet ja mitä muuta tarvitsivat. Isä portinvartija
-oli antanut maallikkoveljen astua sijalleen, ettei laiminlöisi
-illallista ja sen yhteydessä vietettävää iltahartaushetkeä. Annettuaan
-ensin ilmoituksen luostarin apotille vieraiden saapumisesta, saattoi
-hän nuo kolme matkapukuista ritaria refektorioon [refektorio =
-ruokasali] jättäen heidän palvelijansa maallikkoveljien hoitoon.
-
-Korkean holvikattoisen refektorion, jonka kapeat kaari-ikkunat johtivat
-luostaripuutarhan puolelle, pimensi jono lehmuksia. Mahtava apotti
-Johannes istui illallispöydän ääressä, pehmeässä nojatuolissaan, lamppu
-edessään, pitäen jonkinlaista herätyspuhetta nöyrästi kuunteleville
-veljeskunnan jäsenille ja luostarin oppilaille. Lähinnä häntä istui
-11 munkkia, mustat kauhtanat yllään, heihin liittyi isä portinvartija
-kahdentenatoista. Yhtä suuri joukko pikkupoikia, jotka kasvatettiin
-luostariveljeksiksi, ja joilla, samoin kuin munkeilla, oli yllään
-mustat benediktiläiskaaput, istuivat alempana pöydän päässä innokkaasti
-syöden, mutta olivat kuitenkin ahkerasti kuuntelevinaan abotin puhetta.
-Matkustajien astuessa ruokasaliin nousi mahtava hengenmies suuttuneen
-näköisenä puoleksi istualta lausuen heidät tervetulleiksi pyhän
-Benediktuksen ja pyhän Pietarin nimessä, mutta melkein suomatta heille
-katsettakaan, sekä äänellä, joka ilmaisi hänen vain velvollisuuden
-pakoittamana vastaanottamaan heidänlaisiaan kutsumattomia vieraita.
-Mutta kun molemmat kookkaat ritarit astuivat lähemmäksi syvästi ja
-kohteliaasti tervehtien ja pöytälamppu valaisi ritari Brockin rohkeat
-kasvonpiirteet, muuttui äkkiä apotin ylpeä käytös ja jäykkä ilme. Hän
-teki siunauksenmerkin ritari Brockin ja hänen seuralaisensa yli ja
-pyysi heidät kohteliaasti istumaan, ja iskettyään heille salaisesti
-silmää, hän painoi nopeasti sormen suulleen, ja puhutteli heitä sitten
-edelleenkin tuntemattomina. --
-
-Paitsi noita kahtatoista veljeskunnanjäsentä, ja munkiksipukeutunutta
-lasta, istui pöydässä vielä eräs henkilö; hänelläkin oli yllään
-musta benediktinikaapu, mutta ilman kalottia ja täydellistä
-veljeskunnanpukua. Hän oli vieraitten saapuessa nopeasti kääntänyt
-kasvonsa syrjään, ja näytti aikovan poistua. Mutta heti ritari Brockin
-voimakkaan äänen kuullessaan, hän kääntyi äsken saapuneisiin vieraisiin
-päin, nyökäyttäen tuttavallisesti ritari Brockille. Nyt huomasi, ettei
-tällä henkilöllä ollut tonsuuria, olipa hänellä sitävastoin tuuheat,
-sotaiset viikset. Punakellertävä tukkansa oli vedetty silmäripsien ja
-otsan peitoksi.
-
-Ritari Brock säpsähti, mutta tervehti häntä kuitenkin ääneti.
-
-"Maailmallinen vieras, joka on etsinyt suojaa veljeskuntamme pukimissa,
-käyttämällä hyväkseen luostarimme suojelusoikeutta", lausui apotti.
-"Minä voin esittää hänet teille vain hänen nimeään mainitsematta,
-samoin minä myöskin vastaanotan teidät, pyhän Benediktuksen ja pyhän
-Pietarin nimessä, kysymättä teidän nimeänne maailmassa tai teidän
-matkanne tarkoitusta."
-
-"Teidän vierasvaraisuutenne ja jalomielisyytenne on tunnettu kautta
-koko maan, hurskas herra!" sanoi ritari Brock uudelleen kumartaen.
-"Emmehän ole karkulaisia, eikä myöskään meidän matkamme tarkoitus ole
-mikään salaisuus. Mutta me vastaanotamme kuitenkin kiitollisuudella ja
-kunnioituksella sen suojaa, minkä nämä pyhät muurit tarjoavat kaikkia
-rajuilmoja vastaan."
-
-"Siitä hetkestä asti, jona minä Jumalan armosta vastaanotin
-papinhatun ja pyhän käyräsauvan", alkoi apotti puhua kirkollisen
-ruhtinaan mahtavuudella, mutta pää kumarassa ja jonkinlaisella
-opitulla kaavamaisella äänellä. "Olkoon se sanottu ilman turhamaista
-itserakkautta ja ainoastaan taivaallisen Herramme kunniaksi! Siitä
-hetkestä asti, jolloin pyhä Pietari ja hänen pyhä perillisensä
-asettivat minut näiden sielujen ja tämän hurskaiden ja turvattomien
-suojakodin herraksi, olen minä halvan kykyni mukaan, pyhän Benediktus
-Nursialaisen hengessä, sekä Benediktus Anianin hurskasta tahtoa
-silmällä pitäen, koettanut auttaa ja suojata kaikkia matkustavia
-ja pyhiinvaeltajia, sekä myöskin kaikkia hätääntyneitä sieluja,
-niin hyvin hurjistuneita luonnonvoimia kuin inhimillistä julmuutta
-ja jumalattoman maailman ahdistusta vastaan. Te keskeytitte minun
-jumaliset selitykseni, arvoisat vieraani! Minä puhuin kirkon mahtavasta
-vallasta, jota maailman sokeat lapset koettavat solvaista näinä
-jumalattomina aikoina meidän suureksi kiusaksemme. Minä teroitin
-meidän pyhän veljeskuntamme velvollisuuksia näiden lasten ja minun
-alamaisteni mieleen, niiden julmuuksien ja taivastajärisyttävien
-vääryyksien johdosta, joita joka päivä saamme sekä kuulla että nähdä.
-Olette kai tekin kuulleet miten häpeällisesti kuninkaan miehet ovat
-kohdelleet lainsuojattoman Jaakko kreivin miehiä Hallannissa, ja mihin
-mielettömiin omavaltaisuuksiin kuninkaallinen läänitysmies Jonas Friis
-on äskettäin ryhtynyt täällä minun apottikuntani pyhän alueen rajalla?"
-
-"Se minkä kuulin, on melkein uskomatonta, hurskas isä!" vastasi ritari
-Brock. "Vapauden ja itsevaltiuden ystävät kertovat kuitenkin asian
-aivan toisessa valossa. -- Huhu lienee myöskin osaksi liioitellut
-läänitysmiehen omavaltaista käytöstä."
-
-"Minun vieraani tässä voi todistaa sen", vastasi apotti.
-"Läänitysmiehen laittoman raakamaisuuden onneton uhri oli hänen hyvä
-ystävänsä ja toverinsa."
-
-"Se on niin totta kuin minä tässä istun", alkoi munkinpuvussa oleva
-sotaisa herra puhua, nousten seisomaan. Hänen puhetapansa oli
-norjalaista ja tukan luisuessa silmänräpäykseksi hänen otsaltaan,
-huomattiin hurjasti leimuavien silmien yläpuolella harjasmaiset,
-melkein yhteen ulottuvat tuuheat kulmakarvat, sekä niiden yläpuolella
-suuri, punainen arpi. "Niin käsitellään nykyään lakia ja oikeutta
-Tanskassa", jatkoi hän. "Minä saavuin tänne luottaen rauhaan ja
-Hindsgavelin sovintoon, mutta senjälkeen kun vapauden ystävät
-julistettiin lainsuojattomiksi ei täällä enää tunneta lakia eikä
-oikeutta. Minun ystäväni oli pelastanut minun henkeni ja vapauttanut
-minut vankeudesta; hän oli samoin kuin minä Norjan kuninkaan
-palveluksessa. Kolme päivää sitten keskellä kirkkainta päivää, otti
-Jonas Friis itse hänet vangiksi minun rinnaltani ja laahasi hänet
-taloonsa. Minä pääsin pakenemaan apottikunnan rauhoitetulle alueelle.
-Mutta kun minä eilen hurskaan apotin miehien avulla aijoin vapauttaa
-ystäväni, löysimme me hänet hirtettynä Jonas Friisin lukittuun
-linnanporttiin."
-
-"Aivan niin! Mitä hurjempia he ovat, sitä lähempänä on heidän
-loppunsa", huudahti ritari Brock voimakkaalla sankariäänellään ja
-kolahutti suuren miekkansa lattian liuskakiveä vasten. "Se herra,
-jolla on noin kiivaat palvelijat, ei pysy kauvan vallassa. Tämä
-väkivallanteko sytyttää -- --"
-
-"Me emme täällä välitä maailman hälinästä ja melusta", keskeytti apotti
-hänet äkkiä, ja annettuaan hänelle salaa varoittavan viittauksen, hän
-loi ankaran katseen tarkasti kuunteleviin, hämmästyneisiin munkkeihin,
-jotka istuivat nöyrinä, päät kumarassa, ja näyttivät enemmän pelkäävän
-kuin rakastavan mahtavaa päällysmiestään. "Maailmalliset asiat ovat
-minulle ja minun alamaisilleni vain hengellisten välikappaleina",
-jatkoi pappi hurskaan hartaana "ja minä sallin niistä puhuttavan
-vain silloin kun voimme saada niistä opetuksia pyhän Benediktuksen
-ja Anianin hurskaan tahdon ja käskyn mukaan. Nyt minä kiellän täällä
-enää puhumasta näistä asioista. Virkistäkää itseänne, minun arvoisat
-vieraani! Rukoile hiljainen rukous, veli vuoteenvalmistaja, ja huolehdi
-vieraista! Rukoilkaa hiljaisuudessa ja menkää levolle, lapset! Kukin
-veli menköön ilta-askareilleen! Tuntemattomat vieraani!" lisäsi hän.
-"Elkää uskoko näiden täällä näkemienne maallikkoveljien toimittavan
-yksin ne ruumiilliset työt, jotka ovat meidän kaikkien tehtävät: vain
-vahvistaakseni ruumista täyttämään meidän veljeskuntamme ankaria
-velvollisuuksia annan minä, niinkuin näette, joskus erikoisia
-vapautuksia vaivaisen ruumiimme halutessa liharuokia."
-
-Veljeskunnan jäsenet ja munkkipukuiset pojat liittivät nyt kätensä
-yhteen ja mumisivat rukouksen. Kun he kaikki syvään ja nöyrästi
-kumartaen olivat suudelleet apotin kättä, joka sitä varten oli
-ojennettu tuolinkaiteelle, poistuivat he ääneti huoneesta. Itse hän
-jäi istumaan korkeaan nojatuoliinsa ja tarkasti vieraitaan tutkivin
-katsein. "Te olette tervetulleet, ritari Niilo Brock ja Juhana Pape!"
-sanoi hän nyt tuttavallisella äänellä, vilkaisten sivulleen herra
-Palleen. "Tätä herraa minä en tunne. Mutta toivottavasti te ette ole
-tuoneet mukananne muita kuin teidän uskotuimpia ystäviänne."
-
-"Hänen ylhäisyytensä junkkari Kristofferin kamaripalvelija, ritari
-Palle, saattaa meidät Vordingborgiin herransa käskystä", sanoi ritari
-Brock nopeasti, "mutta me emme voi kehua tuntevamme häntä tarkemmin."
-
-"Vai niin! Olkaa tervetullut, ritari Palle!" lausui apotti ylpeän
-kohteliaasti, ja hänellä oli jälleen entinen mahtava prelatinilmeensä
---. "Teidän herranne, hänen ylhäisyytensä junkkari Kristoffer,
-kuuluu nyt katkerasti katuvan meidän oppineelle ja hurskaalle
-arkkipiispallemme osoittamaansa kovuutta, haluten rauhaa ja sovintoa
-pyhän kirkon kanssa. Kaikista erehdyksistään huolimatta näyttää hänellä
-kuitenkin olevan taipuisampi luonne kuin hänen veljellään, ja se voi
-olla hänelle vielä hyväksi. Sillä Jumala on ylpeitä vastaan, mutta
-nöyrille hän antaa armonsa."
-
-"Niin, minun herra junkkarini on varmasti muuttanut mielensä, hurskas
-isä!" vastasi Palle, ja pisti suuren lihapalasen suuhunsa, ollen siten
-estetty jatkamasta puhettaan.
-
-"Hyvän herra Pallen ruumiinrakennus on enimmäkseen virkistyksen ja
-levon tarpeessa", vastasi ritari Brock huomattavalla painolla. "Hänen
-selitystensä mukaan vallitsee nyt junkkarin ja hänen veljensä välillä
-mitä parhain sovinto."
-
-"Vai niin, hm -- no niin! Sehän on hurskasta, että veljet sopivat, kun
-se vain tapahtuu sydämenpohjasta", keskeytti prelati hänen puheensa.
-Senjälkeen puhuttiin vain vähän ja aivan mitättömistä asioista.
-Ritari Pallen ruokahalu näytti huomattavasti vähentyneen huomatessaan
-keskustelun käyvän varovaiseksi ja nähdessään munkinkauhtanaan
-pukeutuneen pakolaisen, joka oli jäänyt istumaan pöydän vähemmän
-valaistuun päähän, tuijottavan terävästi ja taukoamatta häneen. Kun ei
-kukaan enää syönyt eikä juonut, liitti apotti yhteen kätensä ja mumisi
-latinalaisen rukouksen. Sitten hän soitti pienellä hopeakellolla, ja
-isä taloudenhoitaja astui sisään.
-
-"Tämä herra haluaa heti päästä levolle", sanoi apotti viitaten Palleen.
-"Ehkä te haluatte olla hänen conturbenaliksenaan [conturbenalis
-= makuutoveri] tuolla ylhäällä." Näin sanoen hän viittasi ritari
-Papaelle, ja tämä harvapuheinen herra seurasi heti Pallea ja
-hovimestaria luostaripihan poikki syrjempänä olevaan vierastaloon.
-Niin pian kun apotti oli jäänyt yksin ritari Brockin ja valepukuisen
-luostarivieraan kanssa, antoi hän heille salaisen viittauksen ja nousi.
-Hän otti lampun käteensä ja avasi seinässä olevan salaoven, josta
-tultiin pitkään, holvattuun munkkikäytävään. Itse hän astui edeltä,
-ja he seurasivat häntä ääneti munkkikäytävän läpi ja kiertoportaita
-luostarikirjastoon ja prelatin salakammioon; hän avasi itse kaikki ovet
-ja lukitsi jokaisen tarkasti jälestään.
-
-Herra Pallen mukavuudenhalu sekä hänen uteliaisuutensa ja salainen
-pelkonsa näyttivät joutuneen keskenään ristiriitaan. "Kenenkä luulette
-tuon teräväsilmäisen pakolaisen olleen, ritari Papae?" kysyi Palle
-vaiteliaalta huonetoveriltaan heti kun isä taloudenhoitaja oli jättänyt
-heidät kahdenkesken heidän makuuhuoneeseensa.
-
-"Se on minulle yhdentekevää", vastasi ritari nyreästi ja alkoi
-riisuutua.
-
-"Hän oli varmasti joku lainsuojattomista", jatkoi Palle levottomana.
-"Ei ole hyvä asia istua samassa pöydässä ja nukkua saman katon alla
-senlaisen miehen kanssa: se voisi herättää epäilyksiä."
-
-"Minä annan teille hyvän neuvon, herra Palle!" vastasi nyrpeä ritari.
-"Ottakaa te hevosenne luostarintallista ja ratsastakaa täältä tiehenne,
-välittämättä yöstä ja rajuilmasta! Meidänkin seuramme voi teistä olla
-arveluttava. Teidänkaltaisenne miehen, jolle oma rauha ja turvallisuus
-ovat kaikkein rakkaimmat, ei pitäisi koskaan ruveta herrapalvelukseen
-näinä tukalina aikoina. Luulen huomanneeni teidän kelpaavan yhtävähän
-junkkarin kuin kuninkaan palvelukseen. Kaikkein vähiten te kelpaatte
-olemaan oma herranne niinkuin minä ja muut vapaat miehet."
-
-"Pahuus vieköön! Mitä ajattelettekaan minusta, herra Papae?" sanoi
-Palle suuttuneena ja ylvästellen. "Luuletteko minun aristelevan omaa
-nahkaani? Tahtoisinpa nähdä sen, joka olisi useamman kerran pannut
-henkensä alttiiksi herrainpalveluksessa, kuin minä, ja joka kuitenkin
-vapaana miehenä uskaltaa olla välittämättä tämän maailman herroista
-ja tyranneista. Minun herra junkkarini vastatkoon itse puuhistaan,
--- ne eivät kuulu minuun. Hänen päänsä on myöskin liian korkealla
-joutuakseen vaaraan. Kiristettäessä joutuvat vain pienemmät ansaan.
-Koska hän kutsuu teitä ja ritari Brockea ystävikseen, ja lähettää
-teille terveisiä ja kohteliaan kutsun luokseen, niin en suinkaan minä
-silloin hänen palvelijanaan ole vaarassa seurustellessani teidän
-kanssanne. Mutta lainsuojaton -- ajatelkaa toki! Ehkäpä lisäksi joku
-kuninkaanmurhaajista, saamme vielä kalliisti maksaa, jos olemme
-sellaisen kanssa istuneet samassa pöydässä."
-
-"Te olette hyvin tukalassa asemassa, herra Palle!" sanoi ylpeä Papae,
-ylönkatseellisesti hymyillen. "Kuninkaan luona ette enää kuulu olevan
-hyvissä kirjoissa, ja vaikka nyt olettekin junkkarin suosiossa, voi
-sekin pian saada surullisen lopun. Jos hän saa tiedon siitä, miten te
-säilytätte hänen salakirjeittensä sinetin" -- --
-
-"Se on häpeällisin valhe; minä kiellän sen varmasti", vastasi Palle
-sävähtäen hehkuvan punaiseksi. "Mutta Jumalan ja pyhän neitsyen
-nimessä, paras herra Papae! Elkää saattako minua onnettomuuteen
-puheillanne. Pyytäkää myöskin ritari Brockin vaikenemaan! Totta puhuen:
-minä olen viaton kuin lammas tai vastasyntynyt lapsi: Eihän minulla
-ole vähintäkään tietoa teidän ja junkkarin välisistä asioista --
-eihän kirjeessäkään ollut siitä mitään. Senhän te sanoitte itsekin.
-Mitenkä minä muuten olisin sen tiennyt?" lisäsi hän nopeasti. "Mutta
-olkoon miten tahansa", jatkoi hän, "niin kuitenkin minä pyydän teidän
-ajattelemaan, että kuningas on mahtava mies, jonka kanssa ei ole
-leikkiminen silloin kun hän suuttuu. Neuvoisinpa, näin meidän kesken,
-teidän olemaan varovaisen myöskin minun herra junkkarini kanssa. Meidän
-aikoinamme ei kannata liian lujasti luottaa mahtaviin; täytyy, häpeä
-sanoa, tietää totella herrainkäskyä ja kuitenkin käyttää omaa järkeä,
-näettekös. Suoraan puhuen, herra Papae, senjälkeen kun Kallundborgin
-linnanpäällikön kaula katkaistiin, näen minä usein levottomia unia."
-
-"Nyt, hyvää yötä, rakas herra Palle!" sanoi ritari Papae ja taputti
-häntä säälivästi olkapäälle. "Enpä paljostakaan haluaisi olla
-teidän asemassanne. Taitaapa olla raskasta urhealle, viattomalle
-onnenritarille, joka rehellisesti pyrkii palvelemaan mahtavia,
-voidakseen lihavana ja paksuna paneutua levolle hautaansa -- taitaapa
-olla raskasta tällaiselle uskaliaalle miehelle, kun hän ei löydä pohjaa
-herransa sielusta yhtä vähän kuin omasta vatsastaan." Tämän jälkeen
-ritari Papae poistui makuuhuoneeseensa ja lukitsi ovensa ivallisesti
-nauraen.
-
-"Taas typerä juoni!" mutisi Palle lyöden paksuun otsaansa. Hän
-heittäytyi tuoliin ja haukotteli. Hänen ruumiinsa ja sielunsa näyttivät
-taistelevan: hän tunsi olevansa levon tarpeessa, mutta ei saanut
-rauhaa. Hän heittäytyi pari kertaa vaatepäällä vuoteelleen, mutta nousi
-taas puhkuen ja ähkyen siitä. Kaikkialla luostarissa vallitsi nyt
-täydellinen hiljaisuus; kuului vain myrskyn vinkunaa uuninpiipuissa ja
-korkeissa päädyissä. Vähän aikaa arveltuaan kietoutui Palle vaippaansa
-ja hiipi hiljaa ulos ovesta. Vierastalon porstuan ovi oli auki, ja
-hän astui luostarinpihalle. Hän katseli ympärilleen joka taholle. Oli
-pimeä; ei ainoastakaan noista kahdestatoista munkkikammiosta näkynyt
-valoa, mutta päärakennuksen toisesta kerroksesta loisti yksinäinen
-lampunvalo huojuvien lehmuksenoksien välitse. Valo näkyi huoneesta,
-jonka isä keittiömestari oli selittänyt olevan apotin salakammion.
-Sen edustalla oli suuri lehmus, jonka lehdet eivät vielä olleet
-puhjenneet. Herra Palle hiipi sen juurelle ja koetti kiivetä ylös
-pitkin sen paksua runkoa. Hänen paksulle ruumiilleen oli se hyvin
-vaivaloista; lopulta onnistui hänen kuitenkin suurilla ponnistuksilla
-kiivetä siksi ylös puuhun, että hän voi nähdä huoneeseen valaistujen
-ruutujen kautta. Siellä sisällä näyttivät apotti ja ritari Brock olevan
-omituisessa toimessa. Kookas ritari seisoi heidän edessään, yllään
-vanhat ritarivarustukset. Apotti oli täydessä juhlapuvussa; hän asetti
-kypärän, jota hän näytti siunaavan sotilaan päähän. Ritari Brock näytti
-voitelevan jollakin voiteella haarniskoidun miehen kulmakarvoja ja
-viiksiä. Palle kuunteli turhaan, hän ei voinut myrskyn tohinalta kuulla
-sanaakaan sieltä. Mutta nyt hän näki apotin avaavan kaapin ja ottavan
-sieltä esille suuren hopeahelaisen kirjan, joka näytti raamatulta.
-Sekä ritari Brock että panssaroitu soturi asettivat kätensä kirjalle
-ja polvistuivat. He jäivät tähän asentoon siksi aikaa kun apotti
-haki hopeaisen kirkkopikarin kaapista ja toimitti samat juhlamenot
-kuin kirkon hiljaisessa messussa. Hän otti hopeaisen viinikannun ja
-täytti pikarin, teki ristinmerkin sen yli ja joi itse. Hän avasi
-hopeisen rasian, teki samoin ristinmerkin sen yli ja näytti ojentavan
-kumpaisellekin ritarille ehtoollisleivän.
-
-"Herra siunaa, hän valmistaa heitä kuolemaan!" kuiskasi Palle. "Mitä
-ihmettä tämä nyt merkinnee?"
-
-Nyt peräytyi apotti ja näytti puhuvan heille pontevasti ja innokkaasti.
-Viimeinkin nousivat molemmat polvistuneet ritarit ja suutelivat apotin
-kättä, ja nyt kuuli pelästynyt urkkija ritari Brockin voimakkaan äänen.
-Tämä löi panssaroitua ritaria olkapäähän ja sanoi kovalla äänellä: "Kas
-niin! Kaikkien pyhimysten nimessä, onko teillä nyt kylliksi rohkeutta,
-Kagge? Nyt ei paholainenkaan voisi tuntea teitä tai kärventää
-hiustakaan vihitystä päästänne?"
-
-Kuullessaan nimen Kagge, pelästyi Palle niin että kadotti tasapainon.
-Se oksa, jolle hän oli asettanut jalkansa, katkesi, ja hänen täytyi
-luisua alas lehmuksen runkoa pitkin voimatta suojella käsiensä nahkaa,
-tai kallista pukuansa, mihin repeytyi suuria reikiä. Hän putosi maahan
-ja hiipi tuskasta ja pelosta tupertuneena tässä surkeassa tilassa
-makuuhuoneeseensa.
-
-Apotti Johannes ei näyttäytynyt enää seuraavana aamuna vierailleen.
-Kun ritari Brock ja herra Papae aamumessun aikana ratsastivat
-metsäluostarista, seurassaan uninen ja surkean näköinen herra
-Palle, oli heidän seuransa lisänä outo herra. Tämä ratsasti apotin
-suurella, lihavalla hevosella, ja hänellä oli yllään vanhanaikuiset
-ritarivarustukset. Suuri kypärä peitti hänen niskansa ja otsansa, ja se
-oli lukittu hopeaketjuilla hänen leukansa alle. Hänen yhteenkasvaneet
-kulmakarvansa ja viiksensä olivat pikimustat; hänen panssariinsa oli
-kiinnitetty hopeaketju jonkin ritarilupauksen merkiksi. Ritari Palle
-uskalsi tuskin katsoa häneen; hänen oli mahdoton noissa pukimissa
-tuntea metsäluostarin pakolaista. Mutta hän oli kuitenkin vakuutettu
-siitä, että tämä oli sama henkilö, ja hän tiesi nyt hänen olevan
-lainsuojattoman kuninkaanmurhaajan Åke Kaggen. Ajatellessaan mihin
-vaaralliseen seuraan hän oli joutunut, tunsi Palle jo melkein nuoran
-kaulassaan. Uusi, salaperäinen matkatoveri ratsasti ääneti molempien
-mahtavien ystäviensä välissä. Hänen katseensa oli levoton, hän vilkuili
-alussa usein taakseen ja joka puolelle, ikäänkuin peläten takaa-ajajia.
-Mutta pian hän nyökäytti tyyntyneenä totisille seuralaisilleen ja
-vaipui taas syviin ajatuksiin, kunnes äkkiä hurja, hillitty nauru
-keskeytti hänen synkät mietteensä.
-
-"Minä tapasin hyvän ystävän ja sukulaiseni tuolla metsäluostarissa",
-sanoi herra Brock välinpitämättömällä äänellä Pallelle. "Hän on hauska
-mies, kuten huomaatte: hän nauraa omille ajatuksilleen, silloin kun
-hänen seurastaan puuttuu iloisuus ja hauskat leikkipuheet. Hänellä on
-lemmitty Vordingborgissa, jonka hän aikoo yllättää; mutta senvuoksi
-hän haluaa olla tuntematon, ja te osannette vaieta, ellette halua
-sopimattomalla sanalla itse joutua vaaraan?"
-
-"Olkaa rauhassa", vastasi Palle. "Vaiteliaisuus on avu, jonka pakko
-opettaa jokaiselle viisaalle miehelle meidän aikanamme. Ja helppohan
-minun on vaieta, kun minä en edes tiedä teidän arvoisan ystävänne ja
-sukulaisenne nimeä."
-
-"Sen minä voin uskoa teille: hänen nimensä on Juhana Limbek, mutta hän
-kutsuu itseään Åke Mustaparraksi, joka lähti pyhiinvaellusretkelle
-pyhälle maalle", jatkoi ritari Brock hiljaa. "Mutta pitäkää se
-salaisuutena! Minun serkkuni ei kärsi itseään pilkattavan, nähkääs,
-ja jos te häiritsette hänen rakkausseikkailuaan turhilla puheilla
-niin varokaa silloin hänen miekkaansa. Hän on taitavampi miekkailija
-kuin paholainen itse, sen minä voin vakuuttaa teille. Hän on
-rakkausasioittensa vuoksi taittanut monen uljaan ritarin niskan."
-
-"Tuskinpa hän minusta saa kilpakosijaa", vastasi Palle, "vaikka minun
-sanotaankin olevan kauniimman sukupuolen suosikin."
-
-"Niin sanokaa se vielä toisen kerran", ivaili ritari Brock nauraen.
-"Kuka ei tuntisi tuota kaunista laulua herra Pallen kosimaretkestä
-neiti Gunillan ajopojan luo."
-
-"Paholainen vieköön kaikki hienot neidit ja kosimaretket!" vastasi
-Palle suuttuneena. "Oletteko tekin kuullut sen valheellisen
-pilkkalaulun? Tuo ovela neitonen ei nyt enää taida päästä kujeilemaan
-rehellisen miehen kanssa, jos on totta, että Stig-marskin karanneet
-tytöt istuvat elinkautisessa vankeudessa Vordingborgissa."
-
-Panssaroitu matkatoveri tuli nämä sanat kuultuaan hyvin tarkkaavaiseksi
-ja mittaili herra Pallea ivallisin, suuttunein katsein.
-
-"Katsokaappas nyt", kuiskasi ritari Brock, "minun rakastunut serkkuni
-ei voi edes kuulla puhuttavan neidoista tai kilpakosijoista, sillä
-heti hänen verensä joutuu kuohuksiin. Olkaa varuillanne, herra Palle,
-ja elkää vain sekaantuko hänen asioihinsa!" Näin sanottuaan hän
-kääntyi pois hämmästyneestä kamaripalvelijasta ja liittyi molempiin
-toisiin matkatovereihinsa, joilla yhtä vähän kuin hänellä oli halua
-puhelemiseen. Melkein sanaakaan vaihtamatta, jatkettiin matkaa synkissä
-mietteissä Vordingborgiin.
-
-
-
-
-TOINEN LUKU.
-
-
-Silloin kun nuo molemmat mahtavat ja tunnetut ritarit Niilo Brock ja
-Juhana Papae, lainsuojaton ystävänsä välissään ja huolestunut herra
-Palle sivullaan, seurueineen ratsastivat Vordingborgin kaupunginportin
-läpi, vallitsi sellainen melu ja väentungos kaupungissa, ettei heitä
-melkein ollenkaan huomattu. Kuningas oli saapunut, mukanaan veljensä
-junkkari ja lukuisa ritarijoukko: drotsi Åke Johnsson; marski Niilo
-Olavinpoika Biler, Meklenburgin kreivi Henrik, ja melkein kaikki
-hänen tärkeimmät miehensä olivat hänen mukanaan. Linnan täyttivät
-ruhtinaalliset vieraat ja heidän uhkeat seurueensa. Äskettäin olivat
-Slesvigin herttua Waldemar ja hänen veljensä, sankarivartaloinen
-Langelandin herttua Eerik, ratsastaneet linnaan, ja väkijoukolla oli
-paljon puhumista herttua Eerikin pitkistä sääristä, jonka vertaisia ei
-kukaan ollut nähnyt.
-
-"Olipa se pahuksen mies, tuo pitkäsääri", sanoi portin luona oleva
-vartiosotilas toverilleen. "Sehän oli hän, joka löi kuoliaaksi drotsi
-Skelmin Nyborgissa aivan kuninkaan nenän edessä."
-
-"Eipäs toveri, hän tappoi hänet vuoteessaan, sen tiedän parhaiten",
-vastasi toinen vartiosotilas. "Minä olin itse kuninkaan
-henkivartiojoukossa Danehovella. Siitä on jo tarkalleen neljä
-vuotta ensi mätäkuussa. Kuumuus oli ankara ja Danehovella juotiin
-aikalailla; se pitkäsäärinen herra on tuima mies kun hän kiivastuu
-tai on juovuksissa, ja sillä kertaa taisi hän vetää yhtäköyttä
-lainsuojattomien kanssa. Tuskinpa pitkäsääri olisi uskaltanut niin
-karkeaa pilaa, jos kuningas olisi ollut läsnä. Hänen täytyi samana yönä
-karata Nyborgista, eikä hän kolmeen vuoteen uskaltanut tulla kuninkaan
-silmien eteen. Mutta kaikesta tästä huolimatta on hän kuitenkin reipas
-mies", jatkoi vahtisoturi, "ja saatuaan selkäänsä Grönsundissa, on
-hän oppinut paljastamaan päänsä kuninkaallemme. Olkoon kuinka julma
-ja huimapää tahansa, niin hän on kuitenkin sata kertaa rehellisempi,
-kuin vanhettunut veljensä, tuo keltainen linnunpelätti Slesvigistä."
-Nyt tuo yleisesti vihattu ruhtinas sai kuulla kunniansa. Tiedettiin,
-että kunnianhimoinen ja rikkiviisas herttua Waldemar oli tavoitellut
-Tanskan kruunua kuninkaan alaikäisyyden aikana ja että häntä oli
-epäilty salaisesta yhteydestä marski Stigin ja lainsuojattomien
-kanssa. Grönsundin suuren meritaistelun jälkeen oli hänen ylpeä
-mielensä kuitenkin lannistettu; hänen viimeinen vihamielisyytensä ja
-tottelemattomuutensa lääniherraansa kohtaan muistutti loppuunpalaneen
-tulivuoren voimatonta purkausta. Herttuan kalpeat ja laihtuneet kasvot
-ja pitkä nenä olivat rahvaan raa'an pilan ja purevien huomautusten
-yleisinä esineinä, vaikka vielä yleensä näyttiin pelättävän hänen
-tunnettua viekkauttaan ja hienoa valtioviisauttaan.
-
-Sitävastoin kuultiin paljon kiitospuheita kuninkaan isäpuolesta,
-Holsteinin kreivi Gerhardista, eli yksisilmäisestä kreivistä, joksi
-häntä rahvas kutsui. Häittensä jälkeen kuningatar Agneksen kanssa,
-oleskeli hän usein Nyköpingin linnassa ja oli nyt samana päivänä
-saapunut Falsterista, ollakseen sovittajana kuninkaan ja herttuoiden
-välisessä riidassa. Luotettiin yleensä hänen oikeamielisyyteensä
-ja viisauteensa ja siedettiin mielellään hänen suoraa ja rohkeata
-olentoaan.
-
-Joka hetki saapui uusia matkustavia kaupunkiin ja linnaan, heidän
-joukossaan huomattiin useita mahtavia prelaatteja, joiden tiedettiin
-olevan kuninkaalle uskollisia, muunmuassa Århusin ja Riiben piispat
-ynnä dominikaanien maakuntapriori, kunnianarvoinen mestari Olavi, joka
-oli asettunut Tanskan papiston paaville lähettämän anomuksen etunenään,
-interdiktin toimeenpanon vastustamiseksi, Veilesopimuksen mukaan.
-Tätä rakastettavaa, tanskalaismielistä prelaattia lempeine, tyynine
-ukonkasvoineen ja lumivalkoisine hiuskiehkuroineen, kansa melkein
-jumaloitsi, ja missä hän vain näyttäytyi, siellä kuiskailtiin hänen
-olevan sen, joka tahtoi vapauttaa maan pannasta ja kirkonkirouksesta.
-
-Jokaiselle matkustajalle, joka ilmoittautui marskille kuninkaan
-miehenä, taikka kuuluvana Tanskan ritaristoon, osoitettiin sija linnan
-suuressa vierassalissa. Useimmat huoneet tässä sivurakennuksessa
-olivat jo varatut, kun ritari Brock ja herra Papae ilmoittautuivat
-marskille yhdessä tuntemattoman ystävänsä kanssa, jonka he ilmoittivat
-ritari Åke Mustaparraksi, kuuluvaksi Krummedingerien sukuun ja joka
-oli palannut pyhiinvaellusmatkalta, ja kerrottiin, että hän pyhän
-haudan ääressä oli vannonut olevansa vaiti ja kantavansa esi-isiensä
-varustusta, kunnes olisi täyttänyt ristiinnaulitulle hartaudella
-lupaamansa ritarilupauksen. Tuollaiset kummalliset lupaukset eivät
-olleet harvinaisia, minkävuoksi niitä helposti uskottiin, jotapaitsi ne
-vielä vaativat osakseen erittäin suurta kunnioitusta ja jonkinlaista
-hurskasta ihailua. Kuninkaan miehinä ja kunnioitettuina Tanskalaisina
-ritareina vastaanotettiin myös nämä kolme herraa linnaan. Herra Palle
-oli eronnut heistä niin pian kuin mahdollista, ilmoittaen tulonsa
-herralleen junkkari Kristofferille kuitenkaan kertomatta mitään
-epäilyttävästä vieraasta, jonka he olivat tuoneet mukanaan. Itse
-hän kulki, toisesta meluavasta seurasta toiseen levottomana tästä
-salaisuudesta aivan kuin pitäisi omaa elämäänsä kädessään, saamatta
-rauhaa missään. Milloin nähtiin hänet kuninkaan, milloin junkkarin
-ystävien joukossa, ja kaikkialla otti hän osaa teeskennellyllä innolla
-mielialaan, mikä missäkin vallitsi. Toisinaan taas hän oli ritari
-Brockin ja muiden ylpeiden, taipumattomien ritarien seurassa, jotka
-puhuivat rohkeasti ja pelottomasti sekä kuninkaasta että junkkarista;
-hän ei halunnut myöskään loukata heitä, tai saada osakseen heidän
-halveksumistaan matelevalla ja pelkoa osoittavalla käytöksellä. Hän
-luuli siten turvaavansa itsensä kaiken mahdollisen varalta; mutta hän
-ei luullut varmuudella voivansa liittyä mihinkään puolueeseen, eikä
-ollut selvillä tavasta, millä viisaimmin käyttäisi hyväkseen luostarin
-pihalla korkeassa lehmuksessa tekemänsä havainnon.
-
-Huolimatta vilkkaudesta, joka johtui niin usean henkilön läsnäolosta
-linnassa ja kaupungissa, oli siellä kuitenkin omituisen rauhallista,
-ja linnassa vallitsi ankaran vakava mieliala. Ei vietetty mitään
-yleisiä huvituksia. Kuningas näyttäytyi vain kirkossa aamusaarnan
-ja messun aikana, sekä iltasin suuressa ruokasalissa, jonne oli
-sijoitettu kaksi pitkää ruokapöytää, toinen kuninkaalle ja hänen
-ruhtinaallisille vierailleen ynnä prelaateille ja valtakunnan
-ylhäisimmille miehille, sekä toinen Tanskan ritaristolle yleensä ja
-kaikille vieraille jotka kuuluivat siihen. Heidän joukossaan, ritari
-Brockin ja herra Papaen välissä, istui tuo salaperäinen kestivieras
-metsäluostarista. Ritarilupauksensa mukaan luuloteltu ritari
-Krummeding kantoi alituisesti kypärää ynnä vanhanaikuista haarniskaa,
-ja hänen vaitiololupaustaan ja juhlallista olentoaan kunnioitettiin.
-Samassa pöydässä istuivat ritarit herttuoiden seurueista, yhdessä
-saksalaisten mestarilaulajien ja muiden oppineiden ulkolaisten
-seurassa. Päivällisaterian jälkeen hajaannuttiin. Muutamat jäivät
-linnan lukuisiin huoneisiin, huvitellen shakki- ja lautapelillä,
-tai kuunnellen mestarilaulajien ritariseikkailuja ja lauluja; toiset
-menivät keilaradalle tai ratsuhuoneeseen ja ajoradalle, missä viettivät
-aikaansa pallonheitolla, kilparatsastuksella ja aseharjoituksilla;
-toiset lähtivät haukkajahdille Neitsyshakaan tai ratsastusretkelle
-kaupunkiin, näyttääkseen itseään kaikessa komeudessaan kaupungin
-nuorille neitosille. Monet huvittelivat tarkastamalla kuninkaallista
-sotalaivastoa, joka oli satamassa; toiset käyttivät tilaisuutta
-hyväkseen kaupankäyntiin hansalaisten kauppiaiden ja laivureiden
-kanssa, tai hankkiakseen itselleen kuulua vordingborgilaista verkaa,
-joka lähinnä Ypernistä ja Gentistä tuotua oli eniten kysyttyä ja yhtä
-kallista kuin bryggeläinen. Iltaisin kuultiin usein harpunsoittoa
-ja rakkauslauluja niinhyvin linnassa kuin kaupungissa, missä nuoret
-ritarilliset herrat etsivät tuttavuuksia ja rakkausseikkailuja.
-
-Tärkeät neuvottelut herttuoiden kanssa näyttivät ensi päivinä
-kokonaan kiinnittävän kuninkaan ja hänen neuvostonsa huomion. Kreivi
-Gerhardin välityksellä oli rauha kuitenkin pian saatu aikaan, vieläpä
-kuninkaalle mitä kunniallisimmilla ehdoilla. Eräänä iltana kutsui
-airut ritarilliset herrat ja vieraat linnan suureen ritarisaliin.
-Täällä istui kuningas korotetulla valtaistuimella, veljensä ja
-kreivi Gerhardin keskessä, herttuoiden ja kaikkien vasalliensa ynnä
-läsnä olevien prelaattien ympäröimänä. Drotsi luki ääneen valalla
-vahvistetun rauhansopimuksen, missä herttua oli luopunut uudistetuista
-vaatimuksistaan Femerniin, Alsiin ja Aröhön, jotka olivat olleet
-tärkeimpänä riidanaiheena, sekä, sitoutunut olemaan tekemättä kuninkaan
-talonpojille herttuakunnissa mitään vääryyttä. Hän oli luvannut lisäksi
-mitä tarkimmin noudattaa läänivelvollisuuksiaan Tanskan kruunua
-kohtaan; jotavastoin kuningas oli antanut anteeksi hänelle ja hänen
-veljelleen samoinkuin jokaiselle, joka oli ollut herttuoiden puolella
-tässä taistelussa, kuitenkin ankarasti lukuunottamatta jokaista ritaria
-ja asemiestä, joka todistettavasti oli ollut osallisena hänen isänsä
-murhaan: he olivat tästä hetkestä saakka tuomitut kuolemaan, missä
-ikinä heidät kohdattaisiin.
-
-Kun tämä pykälä rauhansopimuksessa luettiin, katsoi kuningas
-ympärilleen ankaralla ja monellekin peloittavalla katseella,
-sillä huomattava joukko lainsuojattomien ystäviä ja sukulaisia
-oli saapuvilla, ja slesvigiläisten herttuoiden saattueessa oli
-erinäisiä henkilöitä, jotka olivat tuntemattomia niinhyvin drotsille
-kuin marskillekin ja joiden levoton ja salaperäinen käytös
-herätti epäluuloja. Kuullessaan tämän rauhansopimuksen pykälän,
-tulivat herttuan ystävät suuressa määrin petetyiksi toiveissaan
-ja luottamuksessaan tähän valtioviisaaseen herraan; hän itse
-istui alasluoduin katsein ja koettaen turhaan näyttää tyyneltä ja
-välinpitämättömältä.
-
-Drotsi lopetti sopimuksen lukemisen, joka sai osakseen suurta huomiota,
-tehden hyvin erilaisen vaikutuksen jännittyneellä mielenkiinnolla
-kuuntelevaan kokoukseen.
-
-Loppu tuntui kuitenkin osaksi lieventävän ankaran voitonherratunnelman
-vaikutusta, joka vallitsi tässä rauhansopimuksessa. Jalomielisesti
-tunnustaen urhoollisen vastustajansa oikeudet oli kuningas nimittäin
-luovuttanut Langelandin herttua Erikille kauan pidätetyn läänityskirjan
-tähän saareen ja kaikki, mitä hän kohtuudella voi vaatia puolisonsa
-Sofian perintönä. Näin oli sopimus pääasiallisesti lopetettu ja kokous
-hajoitettiin.
-
-Kreivi Gerhard aikoi jäädä vielä muutamiksi päiviksi sinne, ja
-samoin Langelandin herttua, joka oli erittäin tyytyväinen kuninkaan
-oikeudenmukaisuuteen ja yleensä koko sopimukseen. Mutta hänen veljensä
-Slesvigin herttua jätti heti koko seurueineen linnan, eikä hänellä
-näyttänyt olevan vähääkään halua ottaa osaa tätä seuraaviin juhliin.
-Hän jätti Vordingborgin hattu painettuna syvään silmille, eikä
-koskaan oltu nähty häntä niin masentuneena ja nöyryytettynä. Junkkari
-Kristoffer seurasi häntä jonkun matkaa, näyttäen tässä tilaisuudessa
-tahtovan voittaa itse kuninkaankin jalomielisessä osanotossa ja
-kohteliaisuudessa tätä harmin ja petetyn kunnianhimon musertamaa
-Tanskan kruunun kilpailijaa kohtaan. Junkkarin seurueeseen liittyivät
-ritari Brock ja herra Papae, jotka mielellään käyttivät jokaista
-tilaisuutta hyväkseen ollakseen junkkarin läheisyydessä.
-
-Vasta myöhään illalla palasi junkkari Kristoffer takaisin. Hän oli
-lähettänyt ritari Papaen muun seurueen kanssa edeltäpäin ja tuli vasta
-tuntia myöhemmin, ainoastaan ritari Brockin seuraamana, kaupunkiin. He
-ratsastivat hitaasti pitkin pimeätä tietä, puhellen keskenään hiljaa
-ja herkeämättä. He näkivät kaupungin soihtujen ja roihujen valaisemana
-rauhan kunniaksi. Monesta talosta kuului laulua ja harpunsoittoa.
-Linnassa oli ritarisali valaistu; sieltä kaikui myös soitto ja laulu,
-ja kuningas otti vieraineen osaa juhlaan. Ajoradalla työskenneltiin
-lyhdyn ja kynttilän valossa, ja puusepät puuhailivat aitauksen ja
-korkean lavan rakentamisessa seuraavan päivän turnajaisia varten, mihin
-kuningas itse aikoi ottaa osaa.
-
-"Hm, tuohon kuluneeseen lastenleikkiin ei hän koskaan väsy", mutisi
-Kristoffer, heidän ratsastaessaan ajoradan ohi ja nähdessään nämä
-valmistukset. "Hän tuhlaa moiseen turhuuteen enemmän, kuin mitä minulla
-on tuloja Kallundborgista ja Samsöstä vuodessa; hän köyhdyttää sillä
-koko maan ja taittaa lopuksi niskansa tuossa narripelissä."
-
-"Sen lisäksi ovat hänen hovimiehensä liiaksi kohteliaita ja nöyriä", --
-vastasi ritari Brock -- "eipä taida olla ainoatakaan noiden puolensadan
-Riikinkukko-henkivartijan ja Pyöreänpöydän-ritarin joukossa, joka ei
-kernaasti antaisi työntäistä itseään joka päivä satulasta ritarillisen
-herransa huviksi."
-
-"Sellainen kohteliaisuus palkittaisiin heille huonosti, jos he
-uskaltaisivat yrittää sitä" -- vastasi junkkari. -- "Vähäisimmistäkin
-turnajaisista pidetään ankaria ritarikäräjiä, ja hän pitää lähes
-tarkempaa tiliä tuulenpieksännästä kaikkia vieraita lakeja ja
-kunniatapoja vastaan kuin siitä, mitä tässä maassa on hyödyllisiä
-tapoja."
-
-"Pitääkö hän vierasten ritarienkin ja miekkailijain puolta tällaisissa
-juhlissa?" -- kysyi Brock. -- "Olen ensi kertaa katsomassa tätä
-ihanuutta."
-
-"Kyllä", -- mutisi junkkari. -- "Joka turhamaisuutta voi mairitella,
-sille kelpaa mikä koru tahansa. Tähän asti hän on todella käynyt
-voittamattomasta Artur-kuninkaasta."
-
-"Ehkäpä hän sentään voisi tavata suurempansa" -- lausui Brock
-hillitysti ja katsoi varovasti ympärilleen. -- "Itse en koskaan
-miekkaile pilan päiten; mutta varautukaa huomisen varalle, arvoisa
-junkkari! Tunnetteko vanhan tarun syyhyisestä, rakastuneesta epäjumala
-Balderista ja rohkeasta Hotherista?"
-
-"Kuinka?" kysyi junkkari säpsähtäen.
-
-"Minulla on hyvä ystävä -- tunnen erään vieraan ritarin, hyvän
-miekkailijan, joka varmaankin sellaisessa hauskassa leikissä mielellään
-esittäisi Hotherin osaa --"
-
-"Vai niin!" -- mutisi Kristoffer, katsoen rauhattomana ympärilleen.
--- "Niin vaarallisesta leikistä saisitte sentään neuvoa ystäväänne
-pysymään erillään. Vähimmän teidän, ritari Brock, sietäisi puhua
-minulle sellaisista ystävistä ja heidän mielihaluistaan. Mitä olen
-kertonut teille salaisuuksista, se ei oikeuta teitä mitenkään
-tuollaiseen uskaliaaseen tuttavallisuuteen. Mitä saattaneekin olla
-minun ja erään tärkeän miehen välillä, niin asia tuskin kehittyy niin
-kauas kuin te ja uljaat ystävänne arvelette? -- --"
-
-"Suvaitkaa ymmärtää minua oikein, jalo herra junkkari!" -- keskeytti
-ritari Brock hänet nopeaan. -- "Minä puhun vain leikistä, -- tiedän
-että täällä joskus huvitellaan naamiaisilla ja sen sellaisella pilalla.
--- --"
-
-"Minun puolestani huviteltakoon miten suinkin", -- mutisi junkkari
-synkeänä, -- "mutta minä tahdon pysyä leikin ulkopuolella. Puolet
-elämästä on surkeata naamiaispilaa: ilveilijöinä me parveilemme täällä,
-olimmepa me muka ystäviä tai vihollisia. Viisain ilveilijöistä saadaan
-selville parhaiten tämän lastenleikin päätyttyä, ja kun Tanskassa taas
-ajatellaan vakavia asioita." Samassa hän kannusti hevostaan ja ratsasti
-linnanpihaan.
-
-Kun junkkari ja ritari Brock olivat laskeutuneet satulasta
-linnanpihalle ja astelivat synkän neitsyttornin ohi, he kuulivat soiton
-helkettä ja näkivät kumottavassa kuutamossa ritarihahmon piiloutuvan
-nopeasti tornipatsaan taa.
-
-"Ollaanko täällä aivan järjiltään! Serenaadeja tässä maassa
--- ja ennen satakielen saavuttua!" -- mutisi junkkari nauraen
-pilkallisesti ja suojautui kylmältä tuulelta viittaansa. -- "Hm,
-millainen herra, sellaiset palvelijat. Emmekö olekin omaksuneet
-jo paljon kohteliaisuutta ja kauniita tapoja, ritari Brock? Onko
-Jyllannissa tämän ihanuuden vertaa? Nyt täällä aletaan elää yhtä
-ritarillisesti kuin Espanjassa ja Italiassa; siitä saamme kiittää näitä
-kiertolais-laulajia ja heidän viisujaan sekä noita seikkailukirjoja,
-joita kai herra ritariveljenikin ottaa mukaan taskuunsa sotaretkille.
-Tuolla ritarisalissa puhutaan nyt varmaan kauniista Floresista ja
-Blanzeflorista, hyvekoruisesta Tristanista ja Artur-kuninkaasta; se
-on tarpeen, jos haluaa käydä kohteliaasta maailmanmiehestä, ja täällä
-ulkoisalla laulelee muuan narri kuutamoserenaadeja Vordingborgin
-tornien huuhkajille."
-
-"Jos tuo oli vankitorni, jonka ohi menimme, herra junkkari", --
-sanoi hänen seuralaisensa, -- "niin ei olisi tarvis selittää hänen
-esiintymistään ehdottomasti ilveilyksi."
-
-"Hm, hyvin mahdollista!" sanoi junkkari päätään nyökäyttäen. "Tännehän
-drotsi otti vapaudekseen sulkea Stig-marskin korpin-pennut häkkiin,
-eikä Kallundborgiin. Näemme vielä, että kauniilla kiertolaisnaisillakin
-on kosijansa." Sitten junkkari läksi rappuja yläkerrosta kohti.
-
-Linnanpihalla ritarisalin ulkopuolella seisoksi joukko uteliaita
-tallirenkejä ja piikoja kuuntelemassa laulua ja kurkistelemassa
-kuningasta sekä vieraita herrasväkiä. Tämän lörpöttelevän ja leikkiä
-laskevan rahvaan kesken käyskenteli eräs tukeva, vaitelias herra,
-tiukkaan kääriytyneenä vaippaansa. Piiat taivuttivat päänsä yhteen
-ja kikattelivat aina kun hän lähestyi ja kiusoittelivat toistaan
-hänellä, koko kauniinsukupuolen hämäräsulholla. Hän oli herra Palle,
-muutoin aina niin tyytyväinen ja kovin kohtelias, vaikka nyt ylen
-raskasmielisen näköinen. Hän oli kuunnellut pitkän tovin tyttöjen
-kikattelua ja heidän äänekästä ihastustaan kuninkaan kauneudesta sekä
-näkemästään loistosta. Se näytti tänä iltana hyvin vähän huvittavan
-häntä; hän haukotteli ja huokasi ja asteli epämääräisin askelin
-neitsyttornia kohden, joka sijaitsi pihan autioimmassa ja hämärimmässä
-kolkassa. Korkean vankitornin juurelta, tornin varjosta hänkin kuuli
-soiton helkkeen, ja kolea tuuli kierteli tornin patsaita. Hän pysähtyi
-kuuntelemaan tarkkaan. Helke toistui, ja vankilaristikon alapuolella
-hän oli näkevinään tumman olennon. Hän läheni uteliaana sitä ja näki
-nyt selvään erään herran, jolla oli ritarikypärä päässään ja joka
-suureen viittaan kääriytyneenä seisoi tuijottaen ylös ristikkoikkunaan,
-silloin tällöin kiihkeästi näppäillen luuttua. Palle painautui
-pelokkaana muuria vasten ja näytti tunteneen tuon metsäluostarin
-salaperäisen hoidokkaan. Kylmä tuskanhiki pusertui hänen otsastaan;
-mutta hänen uteliaisuutensa voitti pelon, ja hän jäi seisomaan. Hän
-kuuli salakuisketta, johon vastattiin ylhäältä, ja sitten lauloi syvä,
-mutta hillitty ääni alhaaltapäin:
-
-    "Agnete, sa kuule, mit' anelen:
-    ole mulle ainoa armainen!
-         Haa, haa, haa!
-    Ole mulle ainoa armainen:
-    Tupa huomenna tanssia täys on."
-
-Tuo syvä ääni vaikeni. Sitten kilahti ristikon-takainen ikkuna, ja
-hento naisääni lauloi korkealta:
-
-    "Oi kautta Luojani, olen sun,
-    siniaalloille jos viet mukaas mun, --
-         Haa, haa, haa!
-    Siniaalloille jos viet mukaas mun,
-    vaan et meren pohjahan.
-    Tupa huomenna tanssia täys on."
-
-"Haa, Gunilla-neidon ääni -- Ulriika Stigin", mutisi Palle. -- "Vai
-niin! Siis kuitenkin lemmenseikkailu -- ja tuo maanpakolaiskoira minun
-alueellani! Siihen pitää pistää tenä eteen!" Kiihkeässä kateudessaan
-hän rohkaisihe hiipimään ensin kappaleen taaksepäin tornin luota;
-sitten hän astui suoraan eteenpäin möristen jotakin laulua, köntystäen
-raskaasti ja laahaten pitkää miekkaansa jälissään kivitystä myöten.
-Mutta tuskin hän oli päässyt kymmenen askeleen päähän tornista,
-ennenkuin torni-ristikon alta ryntäsi tuo naamioitu olio salamana hänen
-ohitseen ja työnsi hänet kumoon; samassa hän tunsi kipeän pistoksen
-oikeassa kylessään. "Murha! Apua!" -- ähkyi Palle vaisulla äänellä; hän
-ei uskaltanut huutaa ääneen, peläten tuon hirveän paholaisen palaavan
-ja tekevän lopun hänestä. "Ah, minä syytön miesparka!" -- valitti hän.
--- "Sukkelimminkin menetellessäni syöksyn kuitenkin aina seipääseen!
-Nuo lemmon naiset, ne on luotu vain minun tuhokseni!" Hän keinottelihe
-pystyyn ja riensi kiivainta vauhtiaan tämän linnanpihan hämärän alan
-poikki ritarikerroksessa olevaan kamariinsa, missä hän hoiti haavaansa.
-Tukeva viitta oli heikentänyt iskua ja haava näytti mitättömältä. Mutta
-hän kärsi siitä ankarasti, ja kauhu oli niin lamauttanut hänet, että
-hänen täytyi turvautua vuoteeseen. Uteliaasti arvaillessaan, kuka häntä
-oli haavoittanut, hän ei uskaltanut tehdä mitään johtopäätöstä, ja kuta
-kauemmin hän mietti salaperäistä kilpakosijaansa, sitä levottomammaksi
-hän kävi. "Drotsi, -- noutakaa drotsi!" -- huudahti hän lopulta hiljaa.
-"Tämä on valtiollinen salaisuus; sitä ei kukaan muu saa tietää." Tästä
-lauseesta ei suuria välitetty, sitä pidettiin samanarvoisena kuin hänen
-muutkin kerskauksensa valtiollisista salaisuuksista olivat, joita ei
-tiettävästi kukaan uskonut hänelle. Vihdoin kuitenkin piti taipua hänen
-tahtoonsa ja viedä sana drotsille.
-
-Tuon neitsyttornin pienen ristikkoikkunan ääressä seisoi nyt
-Ulriika-neito yksin kuunnellen. Tornikamarin ompelupöydällä oli lamppu
-sekä upea kalastajatytönpuku, helmillä ja silkkinauhoilla kaunistettu.
-Suuresta vierashuoneesta kaikui kaunis naisenlaulu. Siellä istui hänen
-siskonsa, hiljainen Margareta-neito, lampun ääressä kirjaillen suurta
-alttariliinakangasta. Reunuksena oli taitehikkaita lehväkiehkuroita
-sekä kuvia ja kohtauksia elämästä. Siellä juoksi uros- ja naarashirviä;
-siellä tanssi neitoja ja ritareita hyvin pienissä kuvissa; mutta
-keskempänä riippui Kristus ristillä, ja ristin juurella seisoi
-Neitsyt Maaria P. Johanneksen ja Magdaleenan kera _mater dolorosana_
-(murehtivana äitinä), kuvattuna perinnäistapaan, miekka sydämen läpi;
-etualalla oli polvistuneena mustahaarniskainen ritari surupukuisen
-vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa. Näissä olennoissa hän oli kuvannut
-isäänsä, mahtavaa Stig-marskia, sekä ylpeätä onnetonta äitiään, rouva
-Ingeborgia, ynnä itseään ja siskoaan lapsina. Istuessaan uutterana
-tämän työn ääressä ja laulaessaan laulua Hagbortista ja Signestä, hän
-ei huomannut oikukkaan sisarensa puuhia.
-
-Linnan juhlahälystä tunkihe silloin tällöin kaukainen ääni vangittujen
-neitojen etäisiin huoneisiin; silloin Ulriika kävi tuskaiseksi ja
-itki, kun ei saanut olla mukana tuossa juhlaloistossa, ja Margareetan
-oli työlästä saada sanoillaan hänet tyyntymään. Joka kerta kun
-pieni iloinen tyttö saapui tuomaan heille välttämättömintä, kyseli
-Ulriika häneltä kiihkeänä ja uteliaana kaikkea mitä tapahtui, ja
-tytön piti kuvailla kaikkia vieraita herroja ja ritareita. Vain
-kuullessaan mainittavan drotsi Åkea ja hänen vaarallista seikkailuaan
-Kallundborgissa, Margareeta unohtui työstään; kädet vaipuivat syliin
-ja hän kuunteli tarkkaavalla osanotolla. Tytön jutteluja kuninkaasta,
-hänen lempeydestään köyhää kansaa kohtaan sekä hänen oikeudenmukaisesta
-ankaruudestaan suuria mahtimiehiä kohtaan hän kuunteli myös
-jonkunlaisella osanotolla, vaikka siihen liittyi kaihoisa ja joskus
-katkera hymy, hänen ajatellessaan omaa kohtaloaan; mutta kun Ulriika
-uteli jokaisen vieraan ritarin ulkonäköä, heidän partansa, tukkansa ja
-pukunsa väriä, heidän pöytätapojaan sekä mitä heille tarjoiltiin, niin
-Margareeta oli menettää kärsivällisyytensä. Siksi hän oli mielissään
-kun Ulriika, kuten nyt, sai päähänsä sulkeutua pieneen pukukammioon
-puuhatakseen korupukunsa ääressä ja laverrellakseen tytön kanssa.
-Kun tyttö tänä aamuna oli kertonut turnajaisten valmistamisesta,
-tanssihuveista ja naamiaisista, joita toivottiin huomis-illaksi, oli
-Ulriika taas ilostunut. Milloin hän ei kuiskinut ja laverrellut tytön
-kanssa, lauleli hän oikein hauskasti pienessä pukukammiossa, johon hän
-oli erityisesti mielistynyt.
-
-Ulriika oli tänä iltana sulkeutunut tähän rakkaaseen salakammioonsa.
-Hän istui taas ompeluksensa ääressä hyräillen hupaisaa laulua Riisen
-Kaarlesta ja Rigmor-neidosta. Mutta nyt hän kuuli siskonsa kaihoisan
-kauniin laulun hänen hurskaan työnsä ääreltä, ja äkkiä kyynelet
-pusertuivat herkkämielisen Ulriikan silmiin. Hän nousi nopeaan, kuin
-omien ajatustensa säikyttämänä, ja heitti ompeluksen lattialle. Hän
-avasi oven ja hypähti kiihkeänä hiljaiselle siskolleen kaulaan.
-
-"Mitä nyt, Ulriika, mikä sinun on, rakas sisko?" -- kysyi Margareeta
-osanottoisen levottomana ja vastasi hänen kiihkeään rakkauden
-osoitukseensa.
-
-"Ah, tulin äkkiä niin tuskaiseksi ja murheelliseksi", -- lausui Ulriika
--- "sinä lauloit niin kauniisti ja surullisesti, aivan kuin orpo ja
-yksinäinen linturaukka häkissään, ja minä ajattelin sinun istuvan
-aivan yksin tässä kolkossa tornissa, ja ettei ole ketään lohduttamassa
-ja rakastamassa sinua, kuten sinä olet lohduttanut minua ja puhunut
-minulle hyviä sanoja joka päivä."
-
-"Olethan minun luonani, rakas Ulriika, ja minähän istun aivan tyynenä
-rakkaan kuvaliinani ääressä. Kun Jumala niin tahtoo, aukenee vankilamme
-ovi, eikä se ennemmin kuitenkaan tapahdu. Älkäämme koskaan surko kuten
-ne, joilla ei toivoa ole."
-
-"Sepä onkin siis totta", -- sanoi Ulriika puolittain loukkautuneena
-ja kuivaten silmiään, -- "että kun sinä vain saat ommella ja lukea
-rukousnauhaa ja hupaisia ritariseikkailuja tai laulaa drotsin lauluja,
-niin välität vähän koko kauniista, todellisesta maailmasta. Mutta minä
-en siedä tätä elämää; kun minä öisin kuulen meren kuohuvan tuolla
-alhaalla, niin toivon usein, että mereltä nousisi mies ja veisi minut
-pois kuten Agneten; haluaisin melkein mieluimmin olla meren pohjassa
-kuin tässä ikävässä vankikopissa."
-
-"Älä toki koskaan ajattele noin kauheita ja jumalattomia toiveita,
-rakas sisko!" -- huudahti Margareeta hiukan säikähtäneenä, ja risti
-itseään vaistomaisesti. -- "Onhan parempi olla syytönnä vankeudessa,
-kuin vapaudessa syyllisenä. Muistatko, mitä sanotaan kirjassa Pyhän
-Pietarin vankinaolosta ja hänen puheistaan -- --"
-
-"Muistanhan sen --", keskeytti Ulriika hänet kärsimättömänä. -- "Mutta
-tulihan enkeli viemään hänet ulos."
-
-"Jos Jumala ja Pyhä Neitsyt tahtovat, voi meidänkin luoksemme tulla
-sellainen enkeli" -- jatkoi Margareeta. -- "Tarvittaisiin vain ainut
-enkeliajatus yhdessä ainoassa sielussa. Minähän näkisin mielelläni
-taas Jumalan kauniin maailman, jos se kävisi päinsä ilman syntiä ja
-kunniallisesti. Mutta sinähän puhuit vetehisistä ja pahoista hengistä,
-ja olen kyllä kuullut sinun hurjia laulujasikin; olen kuullut kuin
-Agneten vastauksen noutajalleen, ja minusta tuntuu kuin sinä olisit
-samanlainen sokaistu tyttöparka kuin hän. Ah, rakas sisko, tiedän
-kyllä, ketä sinä ajattelit. Mutta varo häntä! Kyllä hän on yhtä pettävä
-kuin meren vaahto ja kuin kurjan Agneten sulhanen."
-
-"En pyydäkään häntä hiuksen vertaa paremmaksi --" vastasi Ulriika
-kiivaana. "Pettävä ja uskoton oli heikko, horjuva Agnete, eikä hänen
-sulhasensa. Hänhän rikkoi sanansa ja jätti miehensä sekä pienokaisensa,
-eikä tahtonut heitä muistaa miehensä hartaista rukouksista huolimatta.
-Sellaista jumalanpelkoa minä en käsitä. Ei, mies oli paljon
-rehellisempi ja parempi; olen, aina säälinyt häntä poloista! -- Ei hän
-ole ollut rumakaan, -- hänellä oli vaalea tukka ja eloisat silmät aivan
-kuin ritari Kaggella. Kuulehan!" ja hän lauloi:
-
-    "Oli kultakutri hän puhtoinen,
-    ja hän katseen loi niin riemuisen."
-
-"Mutta ei se sentään ollut hyvä merkki", -- huomautti Margareeta, --
-"että hänen astuessaan kirkkoon kaikki pienet pyhät kuvat kääntyivät
-toisinpäin. Ah, rakas sisko, en ole koskaan voinut katsoa ritari Kaggea
-hänen pieniin välkkyviin käärmeensilmiinsä ettei minusta ole tuntunut
-kuin sielussani kaikki pyhät kuvat kääntyisivät toisinpäin."
-
-"Ah, sinä olet kohtuuton", -- huudahti Ulriika kiivaasti, -- "niin
-julman kohtuuton, ettei kukaan voi kauan sietää sinua. Minä pakenenkin
-luotasi niin pian kuin voin, sanon sen sinulle ennalta; mutta silloin"
--- lisäsi hän puolittain kaihoisasti, -- "silloin et sinä saa itkeä
-etkä olla murheissasi minun tähteni, Margareeta, lupaa se minulle! --
-Vai tahdotko tulla mukaan?"
-
-"Mitä sinä, lapsiraukka, mietit! Uneksitko vielä alati paosta,
-malttaisitko sentään jättää minut? Tyydy, rakas sisko! Emmehän
-kuitenkaan pääse pakoon, ja jos pääsisimmekin, niin minä en haluaisi.
-Kuningas, kuinka ankara liekin, on kuitenkin hyvä ja oikeamielinen, sen
-sanovat täällä kaikki. Hän kyllä saa kerran tietää syyttömyytemme ja
-laskee meidät vapaiksi. Enempäähän emme koskaan voi toivoa sen jälkeen,
-mitä on tapahtunut. Mutta sitä toivoa minäkään en luovuta."
-
-"Kuningas!" -- toisti Ulriika kiivaasti ja nousi ylpeänä. --
-"Kuningas on oikein kostonhimoinen, jäykkä, väärämielinen tyranni,
--- sen minä sanoisin hänelle vasten silmiä, vaikka tietäisin,
-että hän varmasti on todellinen veljeni, kuten sanotaan. Mutta
-olkoon hän varuillaan", -- jatkoi hän uhmaavin katsein. -- "Ei ole
-ritarillista eikä kuninkaallista pitää jaloja ritarintyttäriä ja ehkäpä
-aivan kuninkaantytärtä vankilassa. Tiedän kyllä maailmassa yhden
-ritarin, joka rohkenee kostaa puolestamme ja vapauttaa meidät tästä
-alennuksesta."
-
-"Sinä säikytät minua, rakas, hurja lapsi! Taas sinä uneksit hirveän
-korkeasta synnystä ja ajattelet jumalatonta kostoa! Se ei johdu omasta
-mielestäsi: eihän vain se kauhea Kagge ole taas täällä?"
-
-"Jos hän täällä olisi, niin sanoisinkohan sen sinulle, jotta sinä
-tunnollisuutesi tähden menisit ja kertoisit sen herra drotsille ja minä
-saisin nähdä ainoan ystäväni huomenna teilipyörällä? Ei, Margareeta,
-niin kauas ei sisaruutemme vaikuta! Vähän aikaa sitten pidin niin
-hartaasti sinusta" -- jatkoi hän itkevällä äänellä, "mutta nyt en
-siedä sinua, -- sinä vihaat ja halveksit sitä ainoata, joka välittää
-minusta, ja sinä kyllä peloittaisit minut hänestä, ellen minä tuntisi
-häntä paremmin. -- Et tee siinä kauniisti, Margareeta!" -- Hän puhkesi
-katkeraan itkuun, piti käsiään silmiensä edessä ja työnsi huolekkaana
-osanottavan sisarensa luotaan siroilla kyynäspäillään.
-
-"Elä itke, elä ole katkera, rakas Ulriika!" -- pyyteli Margareeta.
--- "En vihaa yhtä ainoata ihmistä. Ehkäpä Kagge onkin paljoa parempi
-kuin minä luulen. Mutta jos hän on täällä ja voit saada sanan hänelle,
-niin pyydä taivaan tähden häntä pakenemaan ja välttämään uusien
-onnettomuuksien synnyttämistä!"
-
-"Ei, ei!" -- sanoi Ulriika kiihkeästi ja polki pientä jalkaansa
-ottamatta käsiä kasvoiltaan. -- "Kuka sanoo, että hän on täällä?
-Kunpa hän olisikin ja auttaisi minut pois täältä! Kun minä sitten
-olisin poissa, niin sinä kyllä kaipaisit minua, Margareeta, ja
-pahoittelisit sitä, että olit tänäiltana saanut minut niin katkeraksi
-ja surulliseksi. Nyt saat minut hyvittää jälleen. Menen nyt maata enkä
-suutelekaan sinua." Samassa hän hyppäsi vuoteen luo, heittäytyi sille
-vaatteineen kenkineen ja painoi tyynyn päänsä yli.
-
-Margareeta istuutui vuoteenlaidalle ja puheli hänelle hellästi ja
-rakkaasti. Hän tahtoi ottaa paksun untuvatyynyn pois siskon kasvoilta,
-mutta tuo pieni itsepäinen piti siitä kiinni kahden käden ja näytti
-kuin olisi itkenyt sen alla. Margareeta pelästyi hänen ehkä olevan
-sairaan. Lopulta hän oli itse puhkeamaisillaan itkuun. Mutta silloin
-Ulriika helähti nauramaan ja hyppäsi pois tyynyjen alta. "Katsopas, nyt
-olen taas hyvä!" -- sanoi hän riehakkaasti ja teki sievän tanssihypyn.
--- "Tules nyt Margareeta, niin saat nähdä loistoasuni! Minä näet
-aion huomisiin tanssiaisiin, sen sanon. Ja jos et päästä minua pikku
-Kaarinan kanssa ovesta, niin minä hyppään ikkunasta ja taitan niskani,
-ettäs tiedät. Tule katsomaan pukuani!" Samassa hän otti vakaisaa
-sisartaan kaulasta, suuteli häntä ja kiiti hänen kanssaan pieneen
-pukukammioon.
-
-
-
-
-KOLMAS LUKU.
-
-
-Ritarisalissa huviteltiin vielä osittain laululla ja soitolla.
-Mutta junkkari Kristoffer oli istunut Langelandin herttuan kanssa
-vakavan shakkipelin ääreen; ritari Brock, hra Papae sekä heidän
-vaitelias, töyhtökypäräinen ystävänsä koettelivat onneaan noppa- ja
-lautapelissä. Kreivi Gerhard kuunteli kuninkaan, marskin ja nuorten
-ritarien kera saksalaisten mestarilaulajien tarinoita ja lauluja.
-Nämä vieraat taiteilijat koettivat huvittaa kuningasta ja hänen
-vieraitaan kunnialauluilla, joissa he ylistivät kaikkia kruunupäitä
-suurina hyväntekijöinään; lopulta he kohdistivat suoraan kuninkaaseen
-melkoisesti liioitellun kiitoksensa varsinkin hänen oppineisuudestaan,
-käyttäen samoja korusanaisia kohteliaisuuksia, joilla lemmenlaulajat
-muinen olivat laulaneet armaistaan. Kreivi Gerhard veti suutaan
-hymyyn, ja kuningas tuskastui lopulta. "Ei, tuo on liikaa" -- huudahti
-hän. -- "Luulotteletteko minulle, hra Rumelant, olevanne rakastunut
-minuun kuten kauniiseen tyttöön? Ei enää tuollaista? Laulakaa meille
-mieluimmin uljaista Nibelungeista ja sarvipäästä Siegfriedistä!"
-
-"Kuten käskette, suuri valtiasherra, aulis ja jalomielinen
-hyväntekijäni!" -- vastasi herra Rumelant kumartaen. Mutta kuninkaan
-tuskastuminen hänen liehittelyihinsä oli sekaannuttanut hänet niin,
-ettei hän osannut koota muistiaan, vaan hämmensi eri lauluja sikin
-sokin.
-
-"Keskeytä! Annahan minun --!" -- huusi silloin mestari Poppe
-urhonäänellään, ja viritti oitis rohkean saksalaisen sankarilaulun
-uljaista Nibelungeista, niin että sali jylisi. Laulu saavutti paljon
-suosiota; mutta se oli laaja sankariruno, jonka yksitoikkoinen sävelmä
-tai laulava lausutus alkoi väsyttää. Kun mestari Poppe keskeytti
-hetkeksikin hengähtääkseen tai muistellakseen, jatkoi mestari Rumelant,
-ja kun hän erehtyi tai empi, alkoi mestari Poppe oitis tuorein voimin;
-tuntui siltä kuin ei laulu koskaan ehtisi loppuun. Kuningas kuitenkin
-pysyi kauan tarkkaavaisena ja hymyili usein oikein sydämestään noille
-lapsekkaille kuvauksille. Vihdoin häntäkin alkoi pitkästyttää ja
-hän yskäisi jonkun kerran. "Hyvä, hyvä, kunnon herrat! Kiitos!" --
-keskeytti hän lopulta nuo väsymättömät laulajat. -- "Jo riittää täksi
-kertaa! Sekä teidän lauluissanne että urhoissanne on ydintä ja voimaa;
-melkein yhtä kova utakka on niistä molemmista. Kuunnellaanpa nyt
-tanskalaisten laulua. Ei meillä kyllä ole yhtään tuollaista yhtenäistä
-sankarirunoa, paitsi tavallaan koko aikakirjamme: siinä on todella
-sankariruno, joka ei toivoakseni koskaan lopu. Sotalaulumme ovat vain
-katkelmia siitä, mutta sellaisina ne paremmin luontuvat laulettaviksi.
-Tahti tahdilta ne rientävät eteenpäin, ja se on minun mieleeni, itsekin
-kun olen hiukan hopukas. Ei meillä ole vielä sen taiteen oikeita
-mestareitakaan", -- jatkoi hän. "Suurin osa runoistamme on koko kansan
-omaa ja niitä laulavat sekä talonpojat että ritarit. Missä on drotsi?"
-
-Åkea oli vähää ennen kutsuttu ulos, eikä kukaan tiennyt missä hän oli.
-
-"No, marski Olavinpoika, laulakaahan urhoistamme ja sankareistamme",
--- sanoi kuningas --, "mutta varokaahan, ettette hajoita tämän salin
-kauniita kaaria! Minä tunnen, äänenne."
-
-"Mieluimmin tappelen kuin laulan viisuja Teille, Herra kuningas!" --
-vastasi marski. -- "Väitetään minun laulavan kuin karhu. Mutta jos
-haluatte kuunnella, voin kyllä möristä Teille jonkun palan." Sitten
-hän rykäsi ja alkoi laulaa bassoäänellä, niin kumealla ja syvällä kuin
-tulisi se manalasta:
-
-    "Läks sotaan nuori Ulf von Jerm,
-    läks urhona kuninkaansa.
-    'Te mulle miehiä lainatkaa,
-    minä kostan isäni kuolon!'"
-
-"Vaiti!" -- tiuskasi kuningas polkaisten jalkaa.
-
-Marski vaikeni ja katsoi häneen silmät hämmästyksestä selko selällään.
-
-"Mitä te ajattelette, herra marski! Tahdotteko muistuttaa kuninkaalle
-hänen isänsä kuolemaa?" kuiskasi Henrik kreivi hänen korvaansa.
-
-"Herra Luoja, kuka sellaista ajattelee!" -- sanoi marski poistuen
-nopeasti syrjään. Vähän senjälkeen tuli hovimestari pyytämään
-kuningasta ja hänen vieraitaan illalliselle, avaten samalla ruokasalin
-oven.
-
-Kuten tavallisesti kuninkaan ollessa läsnä noudatettiin kaikkia
-ritarisääntöjen mukaisia pöytätapoja. Kullakin ritarilla oli määrätty
-paikkansa sekä omituinen pieni ruokaliinansa, ja kun kuningas astui
-paikalleen, kulki hän mielellään ympäri ritariensa pöydän, heittäen
-silloin tällöin tarkastavan katseen näille pikku liinoille, joiden
-piti olla aivan levällään kunkin ritarin istuinsijan kohdalla, leipä
-ja lautanen määrätyssä järjestyksessä niillä. Jos liinassa näkyi
-reikä tai halkein, tai leipä oli väärinpäin, niin se antoi aihetta
-kunniaakoskevaan syytökseen sitä ritaria kohtaan, jonka liina ja leipä
-olivat, ja sellaisen syytöksen alaisen oli kohta lähdettävä pöydästä
-ja hän oli suljettuna ritaripiiristä siksi kunnes hyvitti rikoksensa.
-Turnajaisten edellisenä päivänä oli useimmiten joku aseairut ja pari
-aliairuetta saapuvilla kuninkaan ja hänen ritariensa pöydän luona
-katsomassa, että tapoja noudatettiin. Näin oli tänäkin iltana. Kun
-kuningas saapui pöydän keskikohdalle, hän pysähtyi huomatessaan kolme
-lautasta, joilla leipä oli väärinpäin; hän säpsähti ja kutsui airuen.
-
-"Kenen paikka tässä on?" -- kysyi hän katsoen ankarasti.
-
-"Korkeain ritarien hra Niilo Brockin ja hra Papaen, herra kuningas", --
-vastasi airut, laskien sauvansa ja jäykistäen ryhtinsä, -- "sekä erään
-Åke Krummedingen, jota ei kukaan tunne; hän se on, jonka on sallittu
-esiintyä kypärä päässä täällä salissa ja pysyä äänetönnä pyhällä
-haudalla tehdyn ritarilupauksen mukaan."
-
-"Kuka on hänen syyttäjänsä?"
-
-"Joku nimittämätön ritari, Teidän Armonne. Mutta hän on antanut
-asesaliin verhotun kilpensä panttiin; hän ilmoittautuu, kun niin
-vaaditaan."
-
-"Hyvä, tee tehtäväsi, airut!" Niin sanoen kuningas kävi paikalleen.
-
-Kohta sen jälkeen saapuivat ritarit Brock ja hra Papae sekä heidän
-salaperäinen ystävänsä ja aikoivat istuutua tavallisille paikoilleen.
-Nähdessään leivät väärinpäin, he säpsähtivät; kypäräpää ritarin
-kasvoilla väri vaihtui ja hän peräytyi askeleen. Mutta ritari Brock ja
-hra Papae käänsivät oitis leipänsä ja istuutuivat ylpeän ja uhmaavan
-näköisinä paikoilleen. Samassa astui aseairut, paljas miekka kädessään,
-suoraan heitä kohti pöydän toiselle puolen. Hän veti miekkansa kärellä
-heidän edessään olevien kolmen liinan yli. "Ritari Niilo Brock! Ritari
-Johan Papae! Ja Te, joka esiinnytte nimellä ritari Åke Krummeding!"
--- sanoi hän juhlallisesti kovalla äänellä. -- "Tanskan ritariston
-nimessä minä näin katkaisen jokaisen yhdyssiteen Teidän ja ritariston
-väliltä. Teitä syytetään petturuudesta ja maankavalluksesta, Juudaksen
-teosta ja suunnitellusta kuninkaanmurhasta; siksi teidät karkoitetaan
-kuninkaan ja kaikkien rehellisten ritarien piiristä siksi aikaa, kunnes
-olette kohdanneet syyttäjänne ja todistaneet syyttömyytenne, jos
-voitte. Syytöksen tärkeyden takia vaadin teiltä nyt aseenne ja julistan
-teidät vangeiksi." Sitten hän viittasi ja molemmat aliairuet astuivat
-esiin ottamaan vankien aseet ja viemään heidät vankilaan. Kaikki
-vieraat nousivat hämmästyneinä, ja kuninkaan viisikymmentä ritaria ja
-henkivartijaa veti miekkansa.
-
-"Tyhmää ilvettä!" -- mutisi kookas ritari Brock nousten.
-
--- "Tuossa, airut!" -- huudahti hän kaikuvasti ja heitti hansikkaansa
-keskelle pöytää. -- "Viekää se syyttäjälleni! Missä hän minut tapaa,
-siellä hyvä miekkani todistaa hänet valehtelijaksi ja narriksi. -- Kuka
-se on? Uskaltaako hän esiintyä ja katsoa minua silmiin?"
-
-"Täällä hän on", -- kuului ruokasalin ovelta; drotsi Åke siellä seisoi
-kynnyksellä kookkaana ja hiljaisena, käsi miekan kahvalla ja tiukkaan
-tähystäen noita kolmea syytettyä.
-
-"Haaveilijan ja uneksijan syytökselle minä hymyilen", -- huudahti
-ritari Brock ylpeänä ja pilkallisena. -- "Kohtaamme toisemme, herra
-drotsi! Luovutan nyt miekkani näiden miesten käsiin ottaakseni sen
-jälleen huomenna kuninkaan ja ritariston vapauttamana, ja pestäkseni
-häväisijän verellä pois sen tahran, joka on täällä heitetty minun ja
-ystävieni kunniaan." Samalla hän antoi airueille miekkansa.
-
-Myös ritari Papae oli noussut; hänkin heitti nyt hansikkaansa
-halveksivasti hymyillen pöydälle. "Tuossa on minun panttini", sanoi
-hän, "ja tässä vastaukseni kelle syyttäjälle tahansa, olipa hän sitten
-vaikka liitossa paholaisen kanssa." Näin sanoen hän sinkautti suuren
-sotamiekkansa lattiakiville airueen jalkoihin. Sitten poistuivat
-molemmat lujin ja ylväin askelin ovesta, heittäen pari tulista katsetta
-drotsiin ja vieden valepukuisen Åke Krummedigin mukanaan. Tämä äänetön,
-naamioitu herra oli kasvoiltaan vaalennut yhtä valkeaksi kuin hänen
-ruokaliinansa; hän oli ojentanut miekkansa airueille; hänen sinerviltä,
-yhteenpuserretuilta huuliltaan ei kuulunut sanaakaan; mutta hänen
-silmänsä välkkyivät synkän villeinä tuuheiden, mustien kulmakarvojen
-alta. Polvet vapisivat hänen allaan, ja hänen täytyi tarttua vahvan
-ritari Brockin käsivarteen ettei vaipuisi maahan. Drotsi saattoi itse
-noita vaarallisia valtiovankeja, jotta heidän vangitsemisensa kävisi
-asianmukaisesti ja laillisesti.
-
-Tämä harvinainen tapaus oli herättänyt suurta hämmästystä. Yleisen
-hiljaisuuden katkaisi pian hiljainen kuiske. Tunnettiin nuo kaksi
-uhmakasta ritaria; kukin tiesi heitä epäiltävän arkkipiispan paon
-avustamisesta. Tiettiin, että he kuuluivat maan tyytymättömiin;
-mutta heillä oli melkoisesti ystäviä, ja he kävivät rohkeista,
-riippumattomista isänmaanystävistä, jotka eivät liehakoineet
-valtaistuimen edessä vaan voimakkaasti ja rohkeasti puolustivat
-kansan vapautta ja säätyjen oikeuksia mahtavimpia vastaan. Ei
-pidetty todennäköisenä, että he olivat sekaantuneet salaliittoihin
-tai rikollisiin yrityksiin valtiota vastaan; sensijaan arveltiin
-drotsin kummallista syytöstä malttamattomaksi. Hänellä, kuninkaan
-suosikilla, oli kyllä kadehtijansa. "Säälittää tuo nuori herra drotsi",
--- kuiskasi eräs junkkarin ritareista, -- "hän käy niin usein kuin
-unissaan; hän vainuaa kaikkialla kavallusta ja herättää hätäillyllä
-kiihkollaan vihaa kuningasta vastaan." Tuntemattomasta kypäräisestä
-ritarista ja hänen rikoksestaan levisi monenlaisia arveluja; useimmista
-hän näytti epäilyttävältä; mutta että joku lainsuojattomista olisi
-uskaltautunut kuninkaan näkyviin, vieläpä hänen pöytäänsäkin, se tuntui
-kaikista mahdottoman yltiöpäiseltä hurjuudelta. -- Kaikki kuitenkin
-istuutuivat. Mutta vaikka viinikannut pian alkoivat kiertää, eivät
-he sentään näyttäneet saavan mielestään tuota kiusallista tapausta,
-joka oli synkistänyt sekä kuninkaan että hänen isäpuolensa katsannon
-ja, kuten näytti, saanut junkkari Kristofferin jännitetyn levottomaan
-mielialaan. Vasta kun kaikki olivat asettuneet paikoilleen, astui
-Åke-drotsi jälleen ruokasaliin. Hänkin oli vaitelias ja nyreissään.
-Hän pysähtyi vastapäätä kuningasta ja junkkari Kristofferia. Vanhan
-pöytätavan mukaan kaksi lähintä ritaria nousi antaakseen hänelle tilaa,
-ja hän istuutui sanomatta sanaa syytetyistä tai heidän rikoksistaan.
-Hän näytti todella olevan jonkunlaisessa unitilassa. Hän ei ollut
-huomaavinaan tavattoman niukkasanaista keskustelua ympärillään; mutta
-hänen osanottoinen huomionsa oli kiintynyt siihen mielenliikutukseen,
-minkä hän oli huomaavinaan kuninkaan kasvoista. Oli kuin niiden
-synkkä ankaruus olisi sulanut kaihoisaksi lempeydeksi. Kuningas istui
-viinimalja kädessään ja katseli ystävällisesti rakasta isäpuoltaan,
-kreivi Gerhardia; hän nyökkäsi vaistomaisesti ja katsoi tyynen
-totisesti lepytettyä vihollistaan, Langelandin Eerik-herttuaa, silmiin.
-"Malja rauhanvälittäjän ja sovitetun sukulaiseni kunniaksi!" -- sanoi
-hän äkkiä, nousten ylös. Kaikki ritarit tekivät samoin, ja kuningas
-jatkoi: "Tätäkin rauhanjuhlaani ovat petturit synkentäneet; heille
-tapahtuu oikeus. Huomenna on tuomiopäivä, tänään emme ajattele heitä!
-Toivon Jumalan ja Pyhän Neitsyen nimessä, ettei yksikään salainen
-vihollinen tyhjennä tällä hetkellä maljaa salissani. Eläkööt kreivi
-Gerhard ja herttua Eerik!"
-
-"Eläkööt! Ja eläköön jalomielinen kuninkaamme!" -- kaikui joka
-suusta. Osanotto oli suuri ja melkein yleinen; maljat kilisivät, ja
-torvienpuhaltajat kajahuttivat airuen viittauksesta kumajavan sävelmän
-läpi juhlasalin.
-
-Junkkari Kristofferkin oli yhtynyt yleiseen "eläköön"-huutoon, ja
-kuningas näytti erikoisesti iloitsevan siitä, että kuuli veljensä
-niin äänekkäänä tässä tilaisuudessa. Hänen silmänsä etsivät veljen
-katsetta, ja hän kilautti maljansa tämän maljaan. Mutta Kristofferin
-katse oli kylmä, levoton ja epämääräinen, vaikka hänen poskensa
-punersivat; ja vasemmalla kädellään hän rutisteli ruokaliinansa
-kulmaa. Salainen huokaus nousi kuninkaan rinnasta, kun hän jälleen
-istui. Åke huomasi nyt hämmästyksekseen, että junkkari Kristofferin
-liinassa oli pitkä halkein, jota hän turhaan koki peittää kädellään.
-Kuningas näytti tehneen saman huomion samalla hetkellä. Hänen värinsä
-oli äkkiä muuttunut, ja hänen katsannossaan kuvastui ankara tuska ja
-harmi. Hän teki liikkeen kuin noustakseen, mutta tyynnytti mielensä
-kohta salaisella ja tiukalla pakolla. Hän laski maljan kovasti eteensä
-pöytään, työnsi lautasensa syrjään ja peitti sillä veljensä pöytäliinan
-halkeimen.
-
-Drotsi Åken hellyttävä, ihaileva katse kilpistyi kuninkaan vakavista
-kasvoista, ja tämän silmistä välähti tuli, samalla kun hän painoi
-sormen suulleen. -- "Musiikkia!" huudahti hän ja viittasi airuelle.
-Kohta kaikui juhlasali iloisista metsästyslauluista. Vieraista häipyi
-totinen tunnelma, ja kukin jutteli vilkkaasti vierustoverilleen.
-Kuningaskin näytti pian oikein iloiselta, vaikka Åke huomasikin sen
-olevan vaikeata hänelle. Kun linnankappalaisen lopulta oli luettava
-pöytärukous, olivat kaikki ritarit jo niin riehakkaita, että airuen
-täytyi kahdesti muistuttaa heille pöytätapoja.
-
-Aterialta kuningas läksi oitis salakammioonsa ja viittasi totisena Åkea
-tulemaan mukaan. Noustessaan junkkari Kristoffer ikäänkuin vahingossa
-vetäisi ruokaliinansa pöydän alle. Junkkari meni eteiseen ja vihelsi.
-Vähän senjälkeen juoksi hänen suuri jahtikoiransa ruokasalin läpi,
-suussaan valkea, kasaan rutistettu liina.
-
-Kuningas oli Åken kera ehtinyt salakammioonsa. Hän oli heittäytynyt
-tuolille ja peitti kädellä silmänsä. Åke seisoi vielä vaiti hänen
-edessään ja katseli häntä surumielisen osanottavasti. Vihdoin kuningas
-siirsi käden silmiltään. Hän näytti itkeneen. Mutta nyt hän nousi
-kiihkeänä, ja taas hänen silmästään singahti kuin tuli. "Ken on
-tohtinut rikkoa luottamuksen ja rakkauden veljesten välillä?" --
-huudahti hän. -- "Jos te itse, drotsi Åke, -- niin viime kerran minä
-nimitän teitä drotsikseni."
-
-"En minä ole sitä tehnyt, jalo herra kuningas!" -- vastasi Åke. --
-"En tiedä, kuka sen on tehnyt. Jumala armahtakoon sitä uskollista
-palvelijaanne, joka niin ajattelemattomasti ja hätiköiden on tuottanut
-Teille murhetta! Se kai on tapahtunut salaa ja aseairuen tietämättä."
-
-"Salasyyttäjää minä halveksin", -- jatkoi kuningas. -- "Se on laitonta
--- se ansaitsee rangaistuksen; sitä on -- mutta, ei, tässä ei tutkimus
-käy päinsä. Jos hän on petturi", -- jatkoi hän hetken kuluttua, ja
-taas hänen kasvoillaan näkyi syvä tuska, "-- jos hän todella voisi, --
-Jumalan ja kaikkien pyhien nimessä, tapahtukoon, mitä kaikkivaltias
-Jumala ei tahdo estää, -- mutta minä en vahingoita hiuskarvaakaan
-hänen päälaellaan. Häväisisinkö isääni hänen pojassaan? Tuomitsisinko
-äitini lapsen kodittomaksi ja kunniattomaksi? Suuri Jumala, pitäisikö
-minun itsenikin joskus!" -- hän vaikeni, ja oli kuin hänen päälaellaan
-olisivat hiukset nousseet kauhusta pystyyn. "Katsos minua, Åke!" --
-jatkoi hän taas, -- "voisiko se ajatus syntyä tämän otsan takana?" --
-hän laski käden korkealle kuumeiselle otsalleen. -- "Täällä polttaa",
--- jatkoi hän -- "mutta ei täällä polta mikään näkymätön Kaininmerkki.
--- Käteni on ollut julmasti kohotettuna häntä vastaan -- ei hän voi
-minua rakastaa -- pelätä hänen täytyy minua. Hyvä, vaviskoon hän
-herransa ja kuninkaansa edessä, kunnes hän oppii rakastamaan veljeään!
-Nyt ei enää sanaakaan siitä! Tämä on ehkä valepuhetta. Hm, ken
-uskaltaa syyttää vasenta kättä petturuudesta oikeata vastaan? -- Minä
-en tiedä vielä mitään, en _tahdo_ tietää mitään. Olen nähnyt pahaa
-kyllin --" jatkoi hän taas hetken vaiettuaan ja tuijottaen synkkänä
-maahan. -- "Eikö täällä ympärilläni ole ollut kavaltajia siitä pitäin
-kun minä olin alaikäinen lapsi! Enkö ole nähnyt isäni murhattuna ja
-hänen röyhkeät murhaajansa kasvojeni edessä! Eivätkö heidän veriset
-kätensä ole kurkoittaneet minun henkeäni salaa ja julkisesti siitä
-hetkestä, jolloin tuomitsin heidät maanpakolaisiksi! Mutta ne eivät
-voineet kajota minuun" -- jatkoi hän tyynenä ja kohotti päätään. -- "Ei
-yksikään salamurhaajan tikari ole vielä yltynyt minuun, -- vaikka olin
-pattoinen mies ja hyljätty paholaisen armoille. -- Tiedän sen, Åke, --
-olen nähnyt sen: Vanhurskaan Herran käsi oli minun ja verivihollisteni
-välissä; ei petturi eikä murhaaja, ei edes sielunmurhaaja -- ei
-syntinen arkkipiispa eikä paavi, ei itse pirukaan voi riistää kruunua
-tästä voidellusta päästä!" Näin puhuessaan hän kohotti kätensä ja
-kuningaskatseensa ikäänkuin profeetallisella innostuksella, ja hänen
-kasvoillaan oli ylevyys, joka näytti riittävältä nöyryyttämään
-röyhkeimmänkin vihollisen.
-
-"Herra kuninkaani!" -- huudahti Åke sydämellisen iloisena. -- "Se
-henki, joka tällä hetkellä puhuu kauttanne, on sekä ylevyyden ja
-oikeamielisyyden että myös rakkauden henki --"
-
-"Mene veljeni luo, uskollinen, kunnon Åke! --" keskeytti kuningas hänet
-nopeaan. -- "Vie hänelle tämä!" -- Hän riisti kaulaltaan kultaketjut,
-joissa riippui madonnan kuva.
-
-"Pyydä häntä ottamaan tämä koru veljeltään tämän rauhanjuhlan
-muistoksi. Sano, että tämä kuva oli onnettoman isämme kaulalla sinä
-päivänä, jolloin hän ratsasti kuolemaansa. Jumalan huomaan!" Kuningas
-kääntyi nopeasti poispäin, nähtävästi salatakseen surumielistä
-liikutusta, joka oli saanut hänen äänensä väräjämään. Åke seisoi ketjut
-kädessään ja halusi ilmaista lämpimän tunteensa. Mutta kuningas kääntyi
-nyt äkkiä ja sanoi ankaralla äänellä: "Huomenna pidetään ritarikäräjiä.
-Syytetyt tulkoot esiin ja puolustautukoot, jos voivat. Sillä täällä
-on laki sama kaikille, niin ystävilleni kuin vihollisilleni. Voi sitä
-syytettyä, jolla ei ole päteviä todisteita, olipa hän sitten rakkain
-ystäväni! Mene Jumalan nimeen!"
-
-Åke kumarsi ääneti, loukatulla itsetunnolla, ja aikoi lähteä. Mutta
-silloin kuningas ankaran liikutuksen valtaamana levitti kätensä häntä
-kohti ja painoi hänet rinnalleen, kuitenkaan enää sanaa sanomatta. Åke
-poistui nopeasti kultaketjun kera. Ollessaan nyt yksin kammiossaan
-kuningas pujotti käden poveensa ja veti esiin helmillä ja rubiineilla
-kaunistetun rukousnauhan. "Joululahjasi lapsuusajoiltamme, rakas
-Ingeborg!" -- lausui hän syvästi liikutettuna. -- "Mitä minä sinun
-sielusi ajatusten mukaan rukoilen sen kautta, sitä rukoili sinun
-enkelisi Jumalan kasvojen edessä. -- Kristoffer, Kristoffer, Jumala
-antakoon sinulle anteeksi sen, mitä näin sinun katseestasi!" -- Samalla
-hän suuteli rukousnauhaa, piiloitti sen jälleen povelleen ja istuutui
-hiljaisena työpöytänsä ääreen.
-
-
-
-
-NELJÄS LUKU.
-
-
-Varhain seuraavana aamuna seisoi eräs aliairut drotsi Åken
-makuuhuoneessa, suuri sulkahattu toisessa kädessään ja pitkä, terävä
-miekka toisessa. Drotsi pukeutui nopeaan, jännitettynä kuunnellen
-tarkkaan, mitä hänelle kerrottiin. Nuo kolme syytettyä ritaria
-olivat yöllä hävinneet niiden nihtien kera, jotka keskiyöllä olivat
-tulleet vahtien sijaan heidän ovelleen. Tallista oli viety ritari
-Brockin ja hra Papaen hevoset. Linnassa ei näkynyt ainoatakaan heidän
-asemiehistään, mutta se suuri, lihava hevonen, jolla Krummedingeksi
-itseään sanova ritari oli saapunut, seisoi vielä tallissa. Airut, joka
-toi Åkelle tämän tiedon, ojensi samalla hänelle sen miekan, minkä
-hänelle illallispöydän ääressä tuo salaperäinen kypäräpää ritari oli
-luovuttanut, sekä pyysi drotsia huomaamaan erään kummallisen laitteen
-siinä. Kahva oli ontto ja sisälsi nestettä, jota saattoi sulalla
-pyyhkiä terään. Muuan koira, jolle oli vedetty naarmu ihoon tällä
-miekalla, oli kuollut kouristukseen.
-
-"Haa, myrkytetty ase!" -- huudahti Åke kauhistuneena ja ojensi miekan
-inholla takaisin. -- "Vie se kohta käräjäsaliin! Kai voit valalla
-todistaa, keneltä sait sen?"
-
-"Se on vaikeata, herra drotsi, kun ei kukaan tiedä, kuka hän todella
-oli", vastasi airut. -- "Mutta sen voin vannoa, että sain tämän
-siltä äänettömältä kypäräpäiseltä ritarilta, jota kutsuttiin herra
-Krummedingeksi. Lisäksi voin ilmoittaa, herra drotsi", -- jatkoi hän,
--- "että junkkarin kamaripalvelija, ritari Palle on yöllä kuollut
-haavastaan, vaikka se oli niin pieni, että me kaikki nauroimme viime
-hetkeen asti hänen tuskilleen. Välskäri vannoo häntä haavoitetun
-kolmisärmäisellä, myrkytetyllä tikarilla."
-
-"Herrra armahtakoon!" -- huudahti Åke. -- "Hänen kuolinhädässään
-oli siis todella syytä! -- Haa, meillä on ollut täällä vieraanamme
-salamyrkyttäjiä! Ehkäpä hän on täällä vieläkin." -- Drotsi läksi
-nopeasti. Vähän senjälkeen kuului linnanpihalta marski Olavinpojan
-karski ääni, ja ennenkuin soitettiin aamusaarnaan, ratsasti portista
-ulos täyttä ravia päällikkö mukanaan ratsujoukko. Sanottiin, että itse
-marski ratsasti metsälle; hän ajoi metsästäjäparven kera koirineen
-Fruelundin läpi. Drotsi tutki linnan läpeensä. Ennenkuin aamusaarna
-oli lopussa, toi marski metsästäjineen kytketyn miehen vanhaan
-Valdemar-torniin. Se oli tuo äänetön kypäräpää ritari; hänen partansa
-ja kulmakarvojensa väri oli vaihtunut, ja kohta tiedettiin, että hän
-oli yksi lainsuojattomista.
-
-Se touhu, minkä linnassa sai aikaan kaikki hovitalous ja lukuisain
-vierasten kestitseminen, veti kuitenkin päähuomion pois näistä
-vakavista yrityksistä. Kaikkien mieltä kiinnittivät odotetut
-turnajaiset ja ritarijuhlat. Asemiehet puhdistivat herrojensa aseita ja
-loistavia satulavaippoja; muhkeita ratsuja kengitettiin ja ruokittiin.
-Lauhkea kevätilma lupaili iloista juhlapäivää. Kaupungista ja maalta
-parveili linnaan korupukuista kansaa. Uljasasuiset ritarit juoksivat
-kiireissään edestakaisin. Kaikki ajoradalle päin olevat linnanikkunat
-olivat jo täynnä juhlapukuisia naisia ja useimmat näyttivät
-unhoittaneen sekä aamusaarnan että messun juhlan takia. Jotkut kyllä
-kuiskuttivat, ettei muka turnajaisista tullutkaan mitään; mutta ei
-kukaan sitä oikein uskonut. Kansa oli nyt kerran päässyt liikkeeseen,
-ja vielä tehtiin valmisteluja, jotka kiinnittivät odotusta. Sillävälin
-nähtiin kuninkaan kuten tavallista ratsastavan messuun ruhtinaallisten
-vieraittensa ja henkivartionsa kera. Hän oli totinen ja mietteliäs.
-Junkkari Kristoffer ratsasti ääneti ja synkkänä hänen vierellään;
-kaulassaan hänellä oli ne suuret, rinnan yli ulottuvat madonnakuvaiset
-kultaketjut, joita tavallisesti itse kuningas kantoi, ja tätä kunnian
-osoitusta pidettiin merkkinä siitä, että veljesten väliltä oli häipynyt
-kaikki väärinymmärrys. Junkkarin silmät kuitenkin karttoivat kuninkaan
-katsetta, eivätkä veljekset vaihtaneet sanaakaan kirkkomatkalla ei
-mennen eikä tullen.
-
-Messusta kuningas läksi kaikkine miehineen oitis ritarisaliin,
-ja siellä julistettiin airueitten kautta, että siellä pidettiin
-ritarikäräjiä ja linnaoikeutta. Mutta marski oli peruuttanut
-turnajaiset ja muut julkiset huvit, ja kaikki pyrkivät nyt ritarisaliin
-näkemään, kuinka kuningas käytti oikeutta ritariensa kanssa. Hän
-istui erikoisen ankarana ja totisena korkealla norsunluisella
-tuomarintuolillaan, suuren loiston ympäröimänä. Hän tutki ensin eräiden
-nuorten ritarien asioita; heitä oli syytetty pienemmistä hairahduksista
-sekä ritarilain rikkoumuksista. Ne, jotka eivät voineet todistaa
-syyttömyyttään maallisilla oikeustavoilla tai jotka, jos heitä vastaan
-jäi epäilyksiä, turvautuivat ritarilliseen kunnianpuolustukseen miekoin
-ja terävin keihäin, ne karkoitettiin hovista ankarasti. Mutta ne, jotka
-tunnustivat ja katuivat vähäisempiä hairahduksia, saivat luvan voittaa
-rohkeilla urostöillä itselleen jälleen paikan ja arvon kuninkaan
-miesten joukossa.
-
-Drotsi esiintyi sitten omassa ja kuolleen ritari Pallen nimessä
-syyttämään Åke Krummedingeksi sanottua ritaria mainitun ritarin
-salamurhaajaksi sekä ritari Brockia ja hra Papaeta maankavaltajiksi ja
-salaliittolaisiksi valtakuntaa ja kuningasta vastaan, ja hän tarjoutui
-siinä tapauksessa, ettei hänen esittämiään todisteita pidetty pätevinä,
-omasta ja kuolleen ritarin puolesta tukemaan syytöstään miekalla ja
-keihäällä, taistellen henkensä uhalla pettureita vastaan ja alistuen
-Jumalantuomioon. Kun kaksi niin raskaan syytöksen alaisista ritareista
-oli laittomasti paennut, julistettiin heidät epäilyksenalaisiksi
-ja haastettiin kuuden viikon ja yhden päivän kuluessa saapumaan ja
-puolustautumaan, elleivät halunneet joutua pettureina tuomituiksi;
-mutta niin sanottu Åke Krummedinge, jonka oikea nimi oli pätevästi
-saatu selville, tuotiin tuomioistuimen eteen. Hänellä olivat päällään
-samat vanhat varustukset kuin hänen tullessaan, sama kypärä ja kilpi,
-jotka hän oli tuonut metsäluostarista ja jossa nyt vasta huomattiin
-Videin mainio vaakuna; mutta hänellä ei ollut mitään teräasetta
-ja häntä ympäröi vankka vartio. Kiiltävä mustuus oli poissa hänen
-pujoparrastaan, joka nyt oli kuin sianharjasta, sekä hänen tiheistä
-kulmakarvatöyhdöistään, joita rahvas piti ihmis-suden merkkeinä ja
-joista varsinkin maanpakolainen Åke Kagge hyvin tunnettiin. Hän
-oli kalpea ja pälyi villisti ympärilleen. Kuullessaan nimensä sekä
-syytteen ja nähdessään kuninkaan taajassa ritaripiirissä, hän ikäänkuin
-häpeili noloa ja nöyryytettyä ryhtiään; hän kohotti päätään ja astui
-esiin kasvoillaan ylpeä ja uhmaava ilme, vieläpä oikaisten ryhtinsä
-ritarillisemmaksi. "Terve sinulle, kuningas Eerik Eerikinpoika!"
--- lausui hän äänekkäästi, -- "terve teille, uljaat hovimiehet,
-jotka kunniakkaasti palvelette hovia! Kristus varjelkoon jokaisen
-tanskalaisen poikaa siitä onnettomuudesta, mikä tuo minut tänne! Mutta
-jos täällä on saapuvilla vapaita ja rohkeita Tanskan miehiä, niin siltä
-mieheltä ei puutu puoltoa, joka tuli maanpakolaiseksi Tanskan vapauden
-ja Tanskan ritariston kunnian tähden."
-
-"Elä puhu vapaudesta ja kunniasta sinä, joka voit kerskua vain
-röyhkeydelläsi ja tihutöilläsi", -- lausui kuningas halveksivan kylmänä
-ja tyynenä. -- "Hurskaan ja rehellisen miehen nimen turvin sinä olet
-luikerrellut minun saliini kunnian miesten keskuuteen ja käyttänyt
-väärin ritariston pyhiä oikeuksia, peittääksesi petostasi. Naamiosi on
-pudonnut petturi, myrkytetyt aseesi ovat paljastaneet sinut! Juudastyön
-takia sinut karkoitettiin Tanskasta; olet sentään uskaltautunut eteeni.
-Olet jo rohjennut tehdä linnassani yhden salamurhan; mutta toista sinä
-mietit. Voitko sitä kieltää? Onko sinulla sanaa puolustukseksesi,
-kurja!"
-
-Vanki puri huultaan ja kiristi hampaitaan. "Jos en tullut juuri pyhältä
-haudalta", mutisi hän, "niin tulin kuitenkin ystävien ja sukulaisten
-haudoilta sekä murhattujen asetoverien ruumiiden luota. Se narri,
-jolta sulin täällä suun, oli hengetön lihamöhkäle, johon vain koetin
-tikariani. Mitä muuta minulla on mielessäni, se ei ketään liikuta.
-Mutta mitä olen luvannut, se oli vakaa aikomukseni täyttää. Petoa
-vastaan on mikä ase tahansa kunniallinen, kuningas Eerik, ja kun
-lainsuojattomalla ei ole mitään oikeutta eikä turvaa, niin kuinka,
-uskotte, että hän sallii Teidän kurjain lakienne sitoa itseään?"
-
-"Jos olette pohtineet asiaa, kunnon miehet", -- lausui kuningas, --
-"niin julistakaa tälle röyhkeälle rikolliselle tuomio inhimillisten ja
-jumalallisten lakien mukaan!"
-
-"Hän on rikkonut maalain säädökset kunnian ja hengen turvasta",
--- päättivät tuomarit yksimielisesti. -- "Ankaran lain mukaan hän
-menettäköön kätensä ja silmänsä." Airut julisti kovalla äänellä tämän
-tuomion.
-
-Åke Kaggen kuultua kuolintuomion hänen polvensa alkoivat vavista,
-ja hän katsoi terävästi ympärilleen, ikäänkuin vartoen läsnäolijain
-puolelta puolustusta tai tuomion vastustamista; mutta oli hiljaista
-kuin haudassa eikä kukaan liikauttanut kättä tai suuta hänen
-puolustuksekseen. Hän näytti nöyrtyvän ja taipui nyt toiselle
-polvelleen tuomari-istuimen eteen. "Muistakaa, herra kuningas Eerik",
--- lausui hän alenneella äänellä, -- "että minä palvelin Teidän
-isäänne, ja hän itse kiitti minua asemiehistään uljaimmaksi. En koskaan
-toivonut hänen kuolemaansa; olisin pelastanut hänet, jos olisin
-mahtanut, vaikka hän olikin rikkonut kuningasvakuutuksensa ja itse
-katkaissut siteen, joka kiinnitti Tanskan kruunun hänen päähänsä."
-
-"Muistan kyllä, että palvelit isääni rahan ja vaatetuksen edestä",
-vastasi kuningas. -- "Mutta minä ja jokainen muu tanskalainen tiedämme
-myös, että sinä olit tuona verisenä P. Cecilian yönä kolmastoista
-harmaaveli Finnerupin ladossa, sekä ettei sinun miekkasi työntynyt
-viimeisenä onnettoman kuninkaasi rintaan. Kuitenkin valtakunnanoikeus,
-minun ollessani vielä alaikäinen, tuomitsi sinut petturuudesta
-ja kuninkaanmurhasta vain maanpakoon; mutta nyt saat kärsiä
-oikeudenmukaisen rangaistuksen, niin totta kuin minä olen Tanskan
-kuningas!"
-
-"Eikö täällä siis ole ainoatakaan vapaata miestä, joka uskaltaa sanoa
-sanan puolestani?" -- huusi vanki hurjin katsein ja hypähti ylös.
--- "Haa, te tyrannin orjat! Halveksin teitä!" -- jatkoi hän katsoen
-raivoisasti ympärilleen. -- "Se teko, jonka vuoksi minut ajettiin
-maanpakoon, oli suurin, minkä Tanskan mies on tehnyt: tyranninsurma
-on ollut mainetyö maailman alusta, milloin kansojen sielussa on ollut
-kipinäkin vapaudenhenkeä. Nyt on Tanskassa vain pelkuriorjia, ja minä
-häpeän nimittää teitä maanmiehikseni. Siinä te nyt seisotte suuttomina
-ja sanattomina, kun jälleen kerran kaikuu rohkeita sanoja kuninkaan
-salissa. Teillä on nyt rohkeutta vain ryömimään tomussa kostonhimoisen
-hirmuvaltiaan edessä ja tuomitsemaan vapauden viimeiset ystävät
-mestauslavalle. Ettekö tyydy, kun saatte nähdä vertani? Tahdotteko
-hakkauttaa vielä käteni ja jalkani pois? Tahdotteko puhkaista silmäni,
-ettei yksikään vapaa mies voi nähdä teidän punastuvan? Niinkö tahdotte
-kohdella Asker Rygin ja Skjalm Viden jalon suvun jälkeläistä? Minä
-olen ritari" -- huudahti hän nyt ylpeänä. -- "Minä vaadin, että minut
-tuomitaan vain ritarilain mukaan: se on pätevä koko maailmassa; mutta
-tämän maan lakien alainen en enää ole."
-
-"Kuka löi sinut ritariksi?" -- kysyi kuningas halveksivin katsein.
-
-"Tanskan valtakunnan suurin mies", -- vastasi vanki ja ojensihe
-ylpeänä, -- "se mies, jonka kengän pauloja kukaan läsnäoleva ei ole
-arvollinen päästämään: korkea sukulaiseni, Tanskan valtion marski, Stig
-Andersen Vide. Ja jos ritarillisuutenne ei ole tyhjää kerskausta ja
-turhaa apinailvettä, kuningas Eerik, niin käytätte nyt minua kohtaan
-oikeutta sen lain mukaan, mikä on Teidän silmäteränne."
-
-"Hyvä, kaikkien pyhimysten nimessä!" -- huudahti kuningas hehkuvin
-poskin. -- "Ritarilain mukaan tuomiosi täydennetään, koska itse
-vaadit sitä, ja saat tuta, mitä on olla tuomittu kunnialta pois. Se
-ritarinnimi, minkä maanpakoinen kuninkaanmurhaaja on antanut, on kyllä
-vain vähäisen kunnian arvoinen; mutta et saa sitäkään viedä mukanasi
-kunniattomaan kuolemaasi. Saat pitää kätesi ja jalkasi sekä petolliset
-silmäsi; mutta sen kunnian, mistä kerskut, sinä menetät laillisella
-tavalla ritariston vuoksi -- ja henkesi vain minun isäni takia!"
-
-Kuninkaan viitattua vietiin nyt vanki pois ja vanhimpien ritarien
-muodostama lautakunta kokoontui määräämään hänen tuomiotaan ritarilain
-mukaan.
-
-Kolmen tunnin kuluttua vietiin vanki sitten täysissä ritarivaruksissa
-ratsain korkean, ajoradan luona olevan mestauslavan luo, missä
-kuningaskin oli alempana hevosen selässä kaikkien ritariensa
-ympäröimänä. Linnankappalainen seisoi mestauslavalla, mukanaan joukko
-dominikaaniluostarin mustia veljiä. Vanki vietiin sinne ylös -- ei
-tosin siellä kuolemaan, vaan häpeällisimmällä tavalla ritarilain mukaan
-syöstäväksi pois ritarisäädystä. Suuri väkijoukko oli kokoontunut;
-kaikki linnan ikkunat sekä turnajais-korokkeet olivat täynnä uteliaita
-katsojia. Neitojen ikkunasta neitsyttornin viereltä kurkistivat
-pienet, uteliaat naiskasvot, jotka näyttivät erittäin vilkkailta
-ja kauniilta; ne olivat vangitun Ulriika-neidon, joka, tietämättä
-mitä piti tapahtuman, oli houkutellut taipuisan tytön ottamaan
-hänet mukaansa näkemään sitä suurta näytäntöä, josta puhuttiin. Ei
-kukaan tiennyt, mitä oli tekeillä; koko toimenpide oli siihen saakka
-tuntematon maassa, jonne nuori Eerik-kuningas ensimäisenä koetti
-kotiuttaa kaikkia ritarilaitoksen tapoja, ja tämä uutuus jännitti juuri
-salaperäisyydellään yhä enemmän uteliaisuutta. Ulriika näki papit
-korkealla mestauslavalla ja täysivaruksisen ritarin vietävän sinne;
-ritari kääntyi selin ikkunaan, eikä Ulriika tuntenut häntä. Sitten
-astui esiin punaviittainen mies, jolla oli raa'at, jäykät kasvot ja
-kädessään rautanuija; hän näytti pyöveliltä, vaikkei hänellä ollut
-kirvestä eikä miekkaa. Hän riisti kilven ritarilta ja avasi hänen
-varuksensa, rikkoi sitten kilven ja haarniskan rautanuijalla sekä
-heitti kappaleet hänen jalkoihinsa.
-
-"Jumala! Tapahtuuko siellä kuolemanrangaistus?" huudahti Ulriika
-kauhistuneena. Nyt vietiin ritari alas mestauslavalta, hän käänsi
-kalpeat, pelokkaat kasvonsa Ulriikaan päin, ja tämä tunsi hänet.
-"Kagge, Kagge! Armias taivas!" -- huudahti hän kirkaisten ja pyörtyi
-tytön käsiin. Hänet vietiin kiiruusti takaisin torniin ja hänen
-hiljaisen siskonsa hoiviin.
-
-Vaakuna oli riistetty Åke Kaggen rikotusta kilvestä; se ja kilpi
-ripustettiin nyt hevosluuskan häntään ja laahautettiin sillä
-Vordingborgin katuloan läpi, airueitten pilkan kaikuessa, mihin
-katkeroitunut rahvas yhtyi.
-
-Aseista riisuttu ritari vietiin sillävälin linnantornin läheiselle
-tunkiolle; siellä häneltä otettiin pois kultakannukset, ja samalla
-häpeänpaikalla leikattiin häntä siltä hevoselta, jolla hän viimeksi
-oli ratsastanut. Huomion ollessa kääntyneenä tähän tavattomaan menoon,
-teki häväisty ritari turhan pakoyrityksen, hänet sidottiin nyt köysiin
-ja vietiin jälleen mestauspaikalle. Siellä hän seisoi kiukusta kuohuen
-ja pälyi ympärilleen, pappien laulaessa hänelle "vigiliaa", jota he
-tavallisesti lauloivat vainajille. Hän katseli raivokkaana ympärilleen.
-Kun hän ei nähnyt pyövelin miekan välkkyvän, näytti hän vielä tuntevan
-elontoivetta, ja hän nousi villin uhmaavana. Totinen kuolinlaulu
-näytti kuitenkin tekevän hirveän vaikutuksen häneen ja lannistavan
-hänen uhmansa; ennenkuin se loppui, hän vaipui rukoilevaan asentoon.
-Kuolinlaulun lakattua astui linnankappalainen esiin kädessään Raamattu
-ja alkoi kovalla äänellä lukea psalmistan tuomiota kavaltajista. "Niin
-sanoo Herra sinusta ja sinun kaltaisistasi" -- huusi pappi, -- "heidän
-pöytänsä olkoon heille paulaksi, sekä kostoksi että lankeemiseksi, --
-tulkoon heidän silmänsä pimiäksi, ettei he näkisi, -- olkoon heidän
-huoneensa kylmillä, ja ei kenkään olko, joka heidän majassansa asuis."
-
-"Vaiti kirouksinesi, pappi, olivatpa ne pyhiä tai eivät!" huusi
-kuningas kiivaasti, -- "hänen sielunsa tuomitkoon vanhurskas Jumala, --
-täällä tuomitaan vain hänen ritarikunniansa."
-
-Mutta kappalainen oli niin kiinni tekstissään, että hän, kuulematta
-kuninkaan sanoja, lisäsi vielä: "kun hän tuomitaan, niin hän loppuu
-kuin jumalaton, ja hänen rukouksensa tulee synniksi -- --"
-
-Nämä sanat kuultuaan polvistuva ritari kimposi pystyyn ja tuijotti
-raivokkaana pappiin. "Tietäköön siis jokainen vapaa Tanskan mies" --
-huusi hän, -- "ja tuomitkoon, jos se on synti: tällä hetkellä minä
-rukoilen petojen voittajaa P. Magnusta ja kaikkia pyhimyksiä, että
-kuningas Eerik Silmänräpyttäjän kirottu sukukunta juuritettaisiin
-pois maan päältä, niinkuin tämä käsi tuhosi hänet itsensä Finnerupin
-ladossa."
-
-"Sinä julistit hänelle totuuden, pappi!" -- sanoi kuningas, vaivoin
-hilliten syttyvän vihansa, -- "mutta ei enää yhtään hengellistä
-kirousta! Hänen ajatuksensa ja rukouksensa tuomitkoon Jumala; täällä
-seisoo tämä rikollinen vain maallisten tuomarien edessä."
-
-Pappi vaikeni. Kuningas kääntyi nyt juhlallisesti aliairueen puoleen ja
-kysyi: "Sano, mikä on tämän rikollisen nimi!"
-
-"Ritari Åke Kagge, Videin ylhäistä sukua", -- vastasi aliairut.
-
-"Se ei ole tämän edessämme seisovan miehen nimi", -- huusi airut,
--- "sillä häntä minä ja Tanskan ritaristo emme tunne muuksi kuin
-kavaltajaksi ja uskottomaksi vääränvalan tekijäksi."
-
-Kuningas toisti kolmasti kysymyksensä rikollisen nimestä; joka kerta
-lausui ali-airut sen, ja joka kerta airut huusi: "se ei ole hänen
-nimensä", samalla hirveällä, tuhoisalla lisäyksellä. Airuen viime kerta
-huudettua nämä sanat, otti hän aliairuelta maljan, jossa oli lämmintä
-vettä; sitä kantaen hän nousi mestauslavan ylimmälle kohdalle ja kaatoi
-veden kunniattoman ritarin pään ja hartiain yli, sanoen: "näin huuhdon
-ritariston pyhän merkin pois tästä ruumiista." Kun tämä sana oli
-sanottu, katsottiin tuo kunniaton ritari kuolleeksi ja häntä kohdeltiin
-todella kuolleena ruumiina. Köydet kainaloissa hänet vedettiin alas
-mestauslavalta ja sidottiin paareille. Kääreliina heitettiin hänen
-ylitseen, ja kuninkaan kaikkine ritareineen ratsastaessa takaisin
-linnaan, kantoivat orjat, roskajoukon pilkkapuhein saattaessa häntä,
-Åke Kaggen kirkkoon, missä taas rukoiltiin ja laulettiin hänen,
-ikäänkuin vainajan puolesta. Kun vihdoin käärinliina riisuttiin hänen
-yltään, jotta hänet vietäisiin päin todellista kuolemaa, niin hän
-lepäsi paareilla voimatonna, ja epäröitiin, saattoiko häntä siinä
-tilassa lähteä kuljettamaan.
-
-"Poistukaa ja antakaa hänen levätä! Aurinko on laskenut, ja hänellä on
-täällä rauha huomiseen asti", -- kuului nyt kirkosta voimakas, käskevä
-ääni, ja esiin astui Pyhän-Hengen luostarin esimies juhlallisena,
-kuoriherranpukuisena, rinnallaan hopeinen, kaksitoistakärkinen
-kaksoisristi. Kaikki tunsivat hänet ja kumartuivat kunnioittaen, kädet
-ristissä ja puolittain polvistuen, ottamaan vastaan hänen siunaustaan.
-
-Kaupunginvouti ja hänen miehensä, joiden oli vietävä vanki
-mestauspaikalle, epäröivät kuitenkin hiukan neuvottomina.
-
-"Minun vastuullani poistukaa kaikki ja jättäkää syntinen tänne
-huomiseen asti!" -- toisti esimies. -- "Hänen sielunsa tarvitsee rauhaa
-valmistuakseen eroon syntisestä ruumiista. Minun pyhä velvollisuuteni
-on pitää huoli kuolevien sielusta. Kirkon ja Pyhän hengen nimessä minä
-käsken maallista mahtia tässä taipumaan."
-
-Kaikki poistuivat. Ylhäinen munkkikunnan esimies läksi kirkosta
-viimeisenä ja panetti kirkon oven salpaan. Kaupunginvoudin käskystä
-asetettiin ovelle vahva nihtivartio.
-
-Kun vouti miehineen seuraavana aamuna varhain astui kirkkoon,
-viedäkseen tuon yhteiskunnallisesti kuolleen mestauspaikalle, näkivät
-he oikean kuolleen ruumiin makaavan paareihin sidottuna. Jotkut
-arvelivat, että eiliset menot olivat jo jaksaneet tappaa hänet;
-toiset otaksuivat hänen kuolleen pelosta ja kauhusta, kun hän yöllä
-oli tullut tuntoihinsa ja nähnyt olevansa yksin autiossa kirkossa ja
-paareihin sidottuna. Kuvitelma siitä kauhusta, mikä näytti tappaneen
-tuon onnettoman, kun hän hirveässä asemassaan oli viettänyt koko yön
-kuolinhetkeään odotellen, herätti nyt jonkunlaista sääliäkin siinä
-väkijoukossa, joka edellisenä päivänä ei kyllästynyt pilkkaamaan
-vihattua salamurhaajaa, ja nyt huomattiin kuninkaan sentään olleen
-liian ankaran. Itse hurskas munkkien esimieskin oli suuresti lisännyt
-syntisen rangaistusta huolehtimalla hänen sielustaan siten, että hän
-sai kokonaisen yön aikaa valmistuakseen kuolemaan ja kuollakseen
-kauhusta. Ruumiin kasvot olivat pöhöttyneet ja jo siinä määrin
-muuttuneet, ettei kukaan tuntenut häntä maanpakolaiseksi ritari
-Kaggeksi muusta kuin pujoparrasta ja töyhtömäisistä kulmakarvoista.
-Ruumis haudattiin oitis aivan hiljaisesti, ilman kirkon tavallisia
-menoja ja vihkimättömään maahan. Mutta tuskin kuollut oli haudattu,
-ennenkuin levottoman rahvaan keskuudessa alkoi kuulua hiljaista
-kuisketta, että tuskin se kuitenkaan oli ollut asianomaisen ruumis.
-Kuolleen ruumiin nopea muuttuminen niin varhain keväällä oli näyttänyt
-kovin epäilyttävältä, ja huhuttiin, että parta ja kulmakarvat
-epäilemättä olivat tehdyt. Tiettiin maanpakolainen Åke Kagge
-arkkipiispa Grandin sukulaiseksi; ja arveltiin Pyhän-Hengen asiamiehen,
-joka ehkä pääsi luostaristaan salatietä kirkkoon, käyttäneen mahtiaan
-tässä tilaisuudessa pelastaakseen tuon mahtavan ja vaarallisen ylipapin
-sukulaisen. Mutta tämän huhun tukahduttivat pian kaupunginvouti ja
-hänen miehensä, jotka se olisi voinut saattaa tukalaan edesvastuuseen;
-se ei ehtinyt kuninkaan eikä drotsinkaan kuuluviin, ja hovissa
-uskottiin mitä kaupungin esimies oli lainmukaisessa muodossa kertonut,
-että nimittäin maanpakolainen kuninkaanmurhaaja oli tavattu hengetönnä
-paareilta, sekä että ruumis oli seuraavana aamuna lainmukaisen
-tarkastuksen jälkeen haudattu.
-
-
-
-
-VIIDES LUKU.
-
-
-Kaikki huomasivat kummakseen sen ankaran vakavuuden, mikä peitti
-kaikkia kuninkaan tämäneräisiä toimia Vordingborgissa. Ne
-juhlallisuudet, joita oli iloiten odotettu herttuan kanssa tehdyn
-sovinnon johdosta, olivat aivan jääneet tulemasta, ja pian olivat
-kaikki vieraat herrat ja ritarit lähteneet linnasta. Junkkari
-Kristoffer oli tehnyt kylmän ja nopean lähdön ja lähtenyt huhun
-mukaan Kallundborgiin tai Holbekiin; nämä molemmat linnat sekä täydet
-läänitysoikeudet oli annettu hänelle takaisin. Ennen lähtöään hän oli
-ilmoittanut, että neitsyttornia vartioitiin huonosti sekä että kauniit
-valtiolliset vangit olivat väleissä linnanväen, ehkäpä korkeampienkin
-henkilöitten kanssa. Tämä huomautus oli pakoittanut linnanpäällikön
-ankarampiin toimenpiteisiin vankien vartioimisessa. Pienen, avuliaan
-tytön sijaan oli tullut eräs totinen naisvartia, eikä torniin laskettu
-ketään muita paitsi hän ja eräs lääkintätaitoinen Pyhän-Hengen-veli.
-Nuoremman vankineidoista sanottiin olevan sairaana, eikä oikein
-selvilläkään: hän kuvitteli nähneensä jonkun mestauksen sekä että hän
-itse oli prinsessa, jolla oli ollut rakastajana joku onneton prinssi.
-Linnan väestön kesken tästä koitui paljon jaarittelua ja otaksumia,
-joiden ohessa mainittiin drotsi Åkeakin, muka vankineitojen innokkainta
-suojelijaa, ja heidän asiansa arveltiin hänen vaikutuksestaan pian
-päättyvän onnellisesti.
-
-Kuningas oli valtaneuvoston ja henkivartiostonsa kera yli pääsiäisen
-Vordingborgissa, mistä käsin hän suoritti valtiollisia tehtäviä. Niissä
-oli drotsi likinnä itse kuningasta toimeliain, ja häntä nähtiin harvoin
-ritarien jokapäiväisissä huvituksissa ajoradalla tai pallohuoneessa.
-Hän oli kuten tavallisesti vakava ja hiljainen; joskus nähtiin hänet
-kuutamoisina kevätöinä käyskelevän yksin ja ikäänkuin uneksien
-neitsyttornin vaiheilla. Kuninkaan Vordingborgiin-tulon jälkeen ei Åke
-ollut nähnyt noita vankineitoja; oli kuin hän olisi kuullut rahvaan
-yleisen huhuilun hänen lämpimästä osanotostaan heidän kohtaloonsa ja
-hän nyt pelkäsi vahingoittavansa heidän asiaansa tai heidän mainettaan
-käymällä heidän luonaan.
-
-Oli mennyt neljätoista päivää pääsiäisestä. Fruerlundissa lehdet
-puhkeilivat. Iloiset kottaraiset kiisivät kuin laulavat ja huiskivat
-pilvet Vordingborgin tornien yli. Käki kukkui pyökkilehdossa,
-ja ensimäinen satakieli oli saapunut. Kuningas oli sulkeunut
-salakammioonsa: hän oli saanut tärkeitä kirjeitä. Marski seisoi
-eteissalissa, vartoen hänen käskyjään. Kysyttiin drotsia. Hän oli
-linnanoikeuden tuomarien kera lähtenyt neitsyttorniin ollakseen läsnä
-Stig-marskin tyttäriä kuulusteltaessa. Hän itse oli kiiruhtanut
-tätä oikeustoimenpidettä, lujasti uskoen heidän viattomuuteensa;
-hän toivoi voivansa todistuksellaan auttaa heidän vapauttamistaan
-syytöksistä ja saavansa asian kuninkaan läsnäollessa nopeaan ja
-onnelliseen päätökseen. Drotsin kaipuu saada nähdä jälleen kaunista
-Margareetaa oli ehkä osaltaan kiihoittanut sitä intoa, millä hän
-seurasi totisia tuomareita. Mutta tuskin hän oli näiden herrojen kera
-saapunut vankilaan ja vastannut hiljaisen Margareetan surumielisen
-hellään katseeseen, ennenkuin Ulriika, joka näytti istuneen tyynenä
-siskonsa kuvaliinan ääressä, äkkiä kimposi pystyyn ja syöksyi kiihkein
-katsein ja tukka hajallaan uhkaavana heitä kohti. "Te pedot, te olette
-tappaneet hänet!" -- huusi hän. -- "Te olette murhanneet uskollisen
-ritarini. -- Tuletteko nyt raastamaan minutkin mestauslavalle?
-Katsokaa, tässä minä olen! Elkäähän epäröikö, tuokaa kahleenne,
-tulkaa pyöveleinenne! Viekää minut vain kuolemaan! Halveksin elämää
-ja Teitä kaikkia! Tiesin Åke Kaggen olevan täällä kostaakseen minun
-alennukseni ja viedäkseen minut pois tästä häpeän paikasta. Voitte
-nyt murhata minutkin, kuta pikemmin, sitä parempi. En pyydä muuta
-vapautusta; kutsukaa vain pyövelinne ja tehkää loppu kurjuudestani!
-Tiesin, että kysymyksessä oli kuninkaan henki, ja olin vaiti,
-pelastaakseni ystäväni ja uskollisen ritarini. Mutta siskoni on viaton;
-hänen hiuskarvaansakaan ei kukaan saa vahingoittaa. Hän pyysi minua
-taivuttamaan Kaggen pakoon, jottei mitään onnettomuutta syntyisi; sen
-voin vannoa evankeliumin kautta."
-
-"Siis molemmat kuitenkin tiesivät maanpakolaisen kuninkaanmurhaajan
-täälläolon ja rikolliset aikeet", -- sanoi ylin tuomareista. -- "Herra
-drotsi, se todistus, minkä syyllisempi itse antaa tässä, tekee heidät
-molemmat ainakin elinkautisiksi valtiovangeiksi."
-
-Drotsi Åke seisoi kuin salamanlyömänä ja hänen kasvojensa väri vaihtui.
-"Tuo onneton lie raivopäinen", -- sanoi hän nopeasti tyyntyen, --
-"hän on ollut sairas ja poissa tajultaan, kuten tiedämme -- hänen
-tunnustuksensa ja todistuksensa ei ole pätevä. Olen kyllä huomannut
-hänen tunteneen tuon rikollisen; mutta hänellä ei mitenkään voi olla
-tietoa viimemainitun rikoksesta, ja vielä vähemmän hänen hurskaalla
-sisarellaan; sen takaan hengelläni. Vastatkaa taivaan herran nimessä,
-sanokaa totuus, jalo Margareeta, neito: tiesittekö Åke Kaggen olevan
-täällä linnassa valepukuisena ja väijyvän kuninkaan henkeä?"
-
-"Minä tiesin sen, herra drotsi!" -- vastasi Margareeta tyynenä, käsi
-rinnallaan. -- "Mutta puhtaan Neitsyen huulten ja pyhän totuuden Hengen
-nimessä: minä ja sisareni emme voineet estää hänen tuloaan. Kun sain
-kuulla hänen olevan täällä sekä mitä hänellä oli mielessään, oli yö
-ja vankilamme ovi oli suljettuna; minä en voinut varoittaa Teitä ja
-kuningasta hänestä, vaikka minulla, yhtä varmasti kuin toivon Jumalaan,
-olisi ollutkin voimaa ja halua siihen. Aamulla hän oli paennut, kuten
-väitettiin; ja minä olin vaiti, jotta en syöksyisi eksynyttä, onnetonta
-sielua vielä suurempaan onnettomuuteen."
-
-"Arveluttava juttu, perin arveluttava juttu!" -- sanoi tuomari. --
-"Meidän täytyy tiedustella tarkemmin asianhaaroja."
-
-Kuulustelua jatkettaessa saapui linnanpäällikkö kutsumaan drotsia
-kuninkaan luo. Åke lähti syvästi huoaten ja heittäen tuskaisen katseen
-onnettomiin neitoihin, joiden vapauttamista hän enää tuskin uskalsi
-toivoa.
-
-Drotsi astui syvästi liikutettuna marskin luo, eteissaliin, missä hänen
-piti odottaman kuninkaan käskyjä. He kuulivat kuninkaan astelevan lujin
-askelin edestakaisin salakammiossaan.
-
-"Huuhkajat ovat pesineet sammalistoon, drotsi!" -- sanoi marski. --
-"Miksi ei kohta katkaistu kaulaa niiltä koirilta ilman muuta, -- ja
-heitetty torniin heidän ylhäistä ystäväänsä ja suojelijaansa. Nyt he
-ovat lentäneet yhteen parveen ja meillä on täysi syy olla varuillamme."
-
-"Keitä tarkoitatte, herra marski?" -- kysyi Åke hajamielisenä. "Olette
-kai saanut kirjeitä?"
-
-"Yllin kyllin: Brock ja Papae livistivät sillä kertaa; he kiertävät
-nyt Jyllantia ja kiihoittavat kansaa näiden pappisselkkausten ja
-kirkonsulkemisen takia, jota niin pelätään, niinkuin kirkonovi olisi
-linnanportti rintavarustuksineen ja torneineen ja sen vartiana itse
-Isä-Jumala. Tuumin kyllä, että hullusti olivat asiat, kun mahtiherrat
-niin usein istuivat yksissä junkkarin kanssa ja saivat nenänsä alle
-rikkonaisen liinan. Olisin mielihyvällä sullonut ne kaikki mäskiksi;
-mutta muistaessamme kaikkia tyhmiä menoja, pöytäliinoja ja repaleita
-me annoimme petolintujen paeta ja junkkarin heidän kerallaan, vaikka
-hän sai vaivoin salatuksi halkeimen, joka karahutti kuumiksi hänen
-korvansa."
-
-"Jumalan tähden, herra marski!" -- huudahti nyt Åke, ja äkkiä välähti
-hänen silmissään. -- "Ette kai te ollut sentään hänen salainen
-syyttäjänsä."
-
-"Minäpä juuri, Drotsi! Tarkoitukseni ei juuri ollut piiloittaa
-salaisuutta; jos joku olisi kysynyt, olisi vastaukseni ollut selvä
-ja kunnon miekkani myös, jos olisi tarve tullut. Todistuksia ja sen
-semmoista joutavaa minulla ei kyllä ollut, mutta minulla nyt on omat
-arveluni ja ajatukseni: en voi nähkääs sietää sitä miestä. Jos hän
-olisi asiasta osaton ja jos hän olisi halunnut puolustaa kunniaansa
--- niin piru vieköön, ei hän olisi istunut kuin hiilillä ja peitellyt
-pientä halkeinta. Kuljin nähkääs juuri pöydän ohi ja näin, että noiden
-kolmen koiran kortit olivat sekaantuneet. Junkkarin liina sattui
-parahiksi käteeni; minulla oli hiukan höyryä päässäni ja arvelin, että
-senkin ylvään herran oli hyvä hiukan aristua."
-
-"Luvallanne sanon, herra marski, Te olitte kovin hätäinen; te olette
-siten jännittäneet yhä kireämmiksi kuninkaan ja hänen veljensä välit."
-
-"Sitä parempi; katketkoot tai kestäkööt -- siitä ystävyydestä
-ei tule totta. Mutta olette kuitenkin osittain oikeassa: noihin
-apinaseremonioihin minun ei olisi pitänyt sekaantua. Minun olisi
-pitänyt puhua suuni puhtaaksi ja puolustaa sitä heti kädelläni tai
-hengelläni. Mutta antakaa sen asian jäädä. Tiedättekö muuten että
-mestari Grand on täällä?"
-
-"Grand -- Arkkipiispako? -- Missä?"
-
-"Köpenhaminassa, kuninkaan turvakirjalla varustettuna. Olipa sekin
-tyhmä temppu. Sen olette varmaankin te neuvoneet."
-
-"Se nähtiin välttämättömäksi", vastasi Åke tukahduttaen suuttumuksensa
-marskin loukkaavasta karkeudesta. "Neuvo ei sitäpaitsi ollut minun,
-niinkuin te erittäin kohteliaasti otaksutte. Valtakunnanneuvosto
-ja kuningas itse havaitsivat sen viisaimmaksi. Kardinaali vaati
-sitä ja tarjoutui välittäjäksi. Jos arkkipiispa taipuu ja peruuttaa
-pannakirouksensa voinee kai hän saapua tänne henkilökohtaisesti
-turvattuna."
-
-"Ettekö vielä tunne sitä miestä paremmin?" sanoi marski. "Ennenkuin
-hän alentuu armoa pyytämään, antaa hän maan ja taivaan sortua. Tosin
-kuningas tässä kohden ei ole häntä paljoa parempi; mutta jos hän
-haluaa arkkipiispan hengiltä, ei hän piru vie olisi antanut hänelle
-turvakirjaa ja sallinut hänen laskea jalkaansa tanskalaiselle
-maaperälle, vaikka koko valtakunnanneuvosto olisi saanut pelosta
-vatsanväänteitä. Nyt istuvat Grand ja tuo kirottu punahattu, kahtena
-paavina Axelhusissa, eikä kukaan uskalla taittaa heiltä hiuskarvaakaan.
-Sieltäpäin voivat he nyt alkaa pelinsä ja kädenkäänteessä mullistaa
-koko maan. Kardinaalihan on jo vahvistanut tuon kirotun Veilekirkkolain
-ja Roskilden piispa antaa sulkea kaikki kirkkonsa. Nouskoon myrsky
-sitten pian, jos se kerran on välttämätöntä, ja sitten riippuu kaikki
-siitä, minne tuuli ja virta vievät tässä vastuksien ja vaikeuksien
-meressä."
-
-"Jumalani, onko se mahdollista?" huudahti Åke kummastuneena. "Onko
-teillä varmoja tietoja, marski? Tietääkö kuningas siitä?"
-
-"Minä olen antanut hänelle pari kaunista kirjepulveria tyhjään vatsaan;
-kuulettehan hänen kannuksistaan ja saappaankoroistaan, että hän on
-saanut ne kunnolla sisäänsä. Tehän olette jättänyt hänelle kirjeitä
-Ruotsista, drotsi? Ne olivat varmaankin vain rakkauden tunnustuksia ja
-kohteliaita lauluja hänen morsiameltaan. Oliko siellä joitakin järkeviä
-uutisia?"
-
-"Ainoastaan hyvin vähän ilahduttavaa", vastasi Åke, katsoen levottomana
-kuninkaan ovelle. "En tiedä mitä prinsessa on kirjoittanut, mutta
-rehellinen mestari Pietari ei saa mitään aikaan valtakunnan neuvostossa
-kuninkaan häiden suhteen."
-
-"Kuolema ja kirous", sanoi marski hieroen käsiään, "silloin on hänestä
-vaikea saada sanaakaan tänään. Siinä on teille solmu, jota huolimatta
-kaikesta valtioviisaudestanne, viisas herra drotsini, on vaikea
-aukaista. Mutta jos tunnen kuninkaan oikein, jättää hän teidän hienon
-viisautenne paholaiselle ja turvautuu minuun ja hyvään miekkaansa."
-
-"Miekkaa voimme käyttää kapinoitsijoita vastaan, mutta ei piispaa eikä
-paavia yhtävähän kuin kuninkaan tulevaa lankoa vastaan", vastasi Åke.
-"Tässä tarvitaan viisautta ja ennenkaikkea Jumalan apua."
-
-Nyt lennähti kuninkaan salakammion ovi auki. Kuningas itse näyttäytyi
-eteisessä viitaten; hänen kasvonsa osoittivat syvää liikutusta ja
-ankaraa mielen kuohua, ja niin marski kuin drotsikin astuivat sisään
-hänen luokseen huolestuneen näköisinä.
-
-Tuntia myöhemmin lähti marski Olavinpoika vordingborgilaisten
-ratsumiesten etunenässä Jyllantiin, ja drotsi Åke ratsasti kahdentoista
-ritarin ja asemiehen seurassa lähettiläänä Ruotsin hoviin asiassa, joka
-saattoi hänet salaiseen levottomuuteen kuninkaan ja maan puolesta.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Niiden kahdentoista ritarin joukossa, jotka saattoivat drotsi Åkea
-Ruotsiin, oli herra Pallen lanko, reipas ritari Helmer Blå, joka oli
-tehnyt itsensä kuuluisaksi voittamalla morsiamensa ja kaatamalla hänen
-ja herra Pallen kuusi veljeä, kun kaikki yhdellä kertaa yllättivät
-hänet. Hän oli solakka, nuori mies, silmänsä olivat vilkkaat ja
-ruskeat, ja liikkeensä reippaat ja vikkelät. Hän oli syntyisin Fyenistä
-ja oli Kogsböllen kauniin linnan ja tilan isäntä, ison Beltin rannalla,
-likellä Nyborgia (nykyistä Holkenhavenia). Hän oli drotsin hyvä ystävä
-ja kuninkaaseen hartaasti kiintynyt.
-
-"Niin vapaana hän satulassaan ratsastaa", lauloi kansa mielellään,
-nähdessään Helmer Blån pyörittelevän kaunista arabialaista ratsuaan,
-joka kiidätti häntä tuultakin nopeammin, ja jonka hän oli saanut
-kuninkaalta lahjaksi hääpäivänään edellisenä kesänä.
-
-Drotsi Åke ratsasti nyt hetken vaiti ja vakaana tämän, urhean ritarin
-sivulla, heidän matkatessaan tietä Kjögeen, mistä he aikoivat antaa
-viedä itsensä Skånen puolelle Skanöriin.
-
-"Kreivi Henrik seuraa varmaankin kuningasta?" keskeytti vihdoin ritari
-Helmer äänettömyyden. "Jos näihin aikoihin tahtoo vierailla piispojen
-luona, on parasta pukeutua teräkseen ja haarniskaan."
-
-"Kreivi Henrik ei väisty hänen sivultaan", vastasi Åke. "Sen hän
-on luvannut minulle suullaan ja kädellään. Minä poistun nyt hyvin
-vastenmielisesti täältä -- Grandin kostonhalulla ja lainsuojattomien
-uhkarohkeudella ei ole rajoja."
-
-"Kirottu Kagge! Hän lopetti myöskin minun paksun, laiskan lankoni",
-sanoi Helmer. "Sitä lihavuorta en lankonani suurestikaan kunnioittanut;
-mutta hänen kurjan kuolemansa olen kuitenkin luvannut pyhän Yrjänän
-nimessä kostaa, etupäässä rakastetun vaimoni vuoksi. Olihan
-hänellä vain yksi ainoa veli jälellä, sen jälkeen kun minä jouduin
-onnettomuuteen toisten kanssa. Mutta sehän tapahtui avoimesti ja
-rehellisesti itsepuolustuksessa, eikä hän koskaan ole pitänyt minusta
-vähemmin senvuoksi. Mutta iskeä salaa myrkytetyllä aseella -- hyi,
-pahus vieköön, se oli kirottu, oikea italialainen konnantyö; sellainen
-ei ole koskaan ollut tapana täällä Pohjolassa. Oletteko myös varma
-siitä, että tuo inhoittava salamurhaaja todellakin on kuollut ja
-kuopattu, herra drotsi? -- Kansa kuiskailee yhtä ja toista. Se, joka ei
-osaa hävetä, ei myöskään kuole häpeästä, luulisin minä. Onhan ennenkin
-nähty viekkaan ketun pakenevan ansasta, jättäen häntänsä pantiksi."
-
-Åke säpsähti. "Minä en nähnyt häntä kuolemansa jälkeen", vastasi
-hän. "Kuitenkin ovathan kaupunginvouti ja veljeskunnan päällysmies
-ilmoittaneet hänen kuolemansa, niin ettei voine olla epäilystä sen
-todenperäisyydestä."
-
-"Pyhän-Hengen-veljeskunnan päällysmies on tosin pyhä Jumalan mies",
-vastasi Helmer pilkallisesti hymyillen, "häntä ei kai voine epäillä
-petolliseksi maankavaltajaksi, vaikka hän olisikin mestari Grandin
-hyvä ystävä ja voisi toivoa pelastavansa niin korkean ja pyhään sukuun
-kuuluvan kunniattoman elämän. Minä kuulin ensi kerran tuon epäiltävän
-huhun, silloin kun ruumis oli heitetty roistojen hautaan ja oli se jo
-sammuttamattoman kalkin turmelema; sehän oli terveydellisistä syistä
-erittäin hyvin ja varovasti tehty. Väitetään siinä olleen ruumiin
-Pyhän-Hengen sairaalasta, jolla oli parta ja silmäripset oivallisista
-tanskalaisista sian harjaksista."
-
-"Voisiko se olla mahdollista!" huudahti Åke. "Olisiko hän elossa ja
-vapaana? Hm, silloin tulee hän meille myrkyllisemmäksi viholliseksi
-kuin kaikki lainsuojattomat yhteensä. Kunniaton voi uskaltaa mitä
-hyvänsä -- hänellä on tuskin enää mitään kadotettavaa."
-
-"Olkoonpa miten hyvänsä", vastasi Helmer. "Jos Åke Kagge on maanpäällä,
-niin ovat, Jumala paratkoon, minun käsivarteni ja hyvä miekkani
-myöskin, ja missä tavannenkin hänet, on hän minun vallassani."
-
-"Jos se roisto on elossa ja joutuu meidän käsiimme, niin voimme
-ainoastaan sitoa hänen kätensä ja senjälkeen pestä omamme lipeässä",
-vastasi drotsi.
-
-He jatkoivat taas matkaansa hetken vaitelijaina ja vakavina. Joka
-kerta kun drotsi Åke ajatteli marski Stigin onnettomia tyttäriä
-neitsyttornissa, kohosi huokaus hänen sydämestään, ja tuntiessaan
-kuninkaan tärkeän kirjeen rinnallaan luuli hän tuntevansa siellä
-kuninkaan ja valtakunnan tulevien kohtalojen painon.
-
-"Me saimme ainoastaan lyhyen määräyksen", tarttui, Helmer Blå taas
-puheeseen väsyneenä pitkään vaitioloon. "Loput saisimme tietää teiltä,
-drotsi; mutta te näytte unohtaneen puhetaidon Vordingborgissa."
-
-"Tehän tiedätte tärkeimmän", vastasi Åke. "Se koskee kuningas Erikin
-korkeinta onnea täällä maanpäällä, ja voinette kai oivaltaa, että
-sukulaisuusvapautus on hyvin epävarma arkkipiispan ja paavin välisten
-asioiden ollessa tällä kannalla. Jollemme saa taivutetuksi kuningas
-Birgeriä ja hänen valtaneuvostoaan hyväksymään häitä ennen juhannusta,
-vieläpä vastoin paavia ja papistoa -- niin -- enempää en saa sanoa
-ääneen --" lisäsi hän hillityllä äänellä, "niin että pelkäänpä asioiden
-käyvän huonosti, ritari Helmer."
-
-"Tuskinpa sentään huonommin kuin oli käydä minulle silloin kun
-tahdottiin vastustaa minun häitäni?" sanoi Helmer. "Urhoollinen
-kuninkaamme tietää yhtähyvin kuin minäkin kuinka sellaisia solmuja
-paraiten aukaistaan." Näin sanoen löi hän reippaasti kilisevään
-miekkaansa.
-
-"Se kävi laatuun teidän lankojenne suhteen, uljas Helmer", sanoi
-drotsi, "silloin oli kyseessä vain puoli tusinaa huonoimpia
-ritareitamme. Mutta nyt ovat kysymyksessä maa ja Valtakunta. Kuningas
-on kiivas luonteeltaan, kuten tiedätte, ja aivan liian halukas
-noudattamaan teidän reipasta kosintatapaanne. Jos hänen täytyy voittaa
-morsiamensa sodalla ja laivastolla, niin saamme tänne kesäksi verihäät;
-josta on yhtävähän hyötyä Tanskalle kuin Ruotsille."
-
-"Siinä voitte olla jossakin määrin oikeassa, drotsi", vastasi Helmer.
-"Minun ja kuninkaan langoilla on jotenkin suuri ero. Kuitenkin kun
-kuninkaamme avio-onni ja kunnia ovat kysymyksessä, ei varmaankaan
-yksikään tanskalainen ritari arvele asettua hänen sulhaspojakseen,
-tappara ja kirves kädessään, kuinka tuimaksi ottelu sitten käyneekin.
-Se täytyy meidän myöntää, että ruotsalainen tappelee kuin mies.
-Ruotsalainen ritaristo ei ole meitä miehuudessa huonompi; mutta kun
-laulamme:
-
-    "'Eerik kuninkaamme eestä!'
-
-"ei kenenkään tanskalaisen miehen sydän ryömi vyön alle, vaikka
-ruotsalainen olisikin kymmenen kertaa voimakkaampi ja sillä olisi
-kymmenen Torkkeli Knuutinpoikaa leirissään."
-
-"Elkäämme puhuko liian kovaa näistä asioista", sanoi Åke hillityllä
-äänellä, antaen toisten ritarien ratsastaa ohi sekä ratsastaen itse
-Helmerin seurassa hitaammin. "Rehellinen ja kunniakas sota on kuitenkin
-parempi kuin häpeällinen rauha", jatkoi hän, "kuitenkin varjelkoon
-Jumala ja Pyhä Yrjänä syttymästä sotaa juuri nyt, kun rakkaus ja hyvä
-tahto näyttävät tahtovan tehdä meidät urhoollisen naapurikansamme
-ystäviksi. Jos vain tämä onneton epätietoisuus voitaisiin poistaa,
-ylistäisin sekä Tanskaa että Ruotsia onnelliseksi. Sitten vasta, kun
-jalo ruotsalainen kuninkaantytär istuu Tanskan kuningatar-istuimella
-ja tanskalainen ruotsalaisella, voimme kerran toivoa näkevämme
-vanhan kansalliskaunan ja sukulaisvihan viimeisen kipinän sammuvan.
-Sanokaamme mitä hyvänsä ylpeydestämme ja kumartakaamme Tanskan
-suuruuksia Knut-suuren ja Valdemarien aikoina, me skandinavialaiset
-olimme kuitenkin alusta veljiä; me olemme jakaneet maineen ja kunnian
-keskenämme koko maailmassa, langobardien, götien ja normannien
-joukossa, ja meidän tulee liittyä yhteen taas, jos mieli tulla mitään
-pohjoismaisista mahdeista."
-
-"Se voi kyllä olla totta", vastasi ritari Helmer, "ja minä olen
-melkein samaa mieltä kanssanne, sitten kun näihin kuninkaallisiin
-lastenkihlajaisiin on tullut jotakin muutakin kuin paljasta
-valtiotaitoa ja kylmää harkintaa. Alussahan se oli vain viisaan
-kuningatar Agneksen ja drotsi Hesselin viekas suunnitelma; mutta
-sellaiset liitot ovat harvoin tosia ja vilpittömiä. Ihmeellistä kyllä,
-että on käynyt niinkuin kävi; sillä senhän tietää melkein jokainen
-sekä täällä että Ruotsissa, että nuori kuninkaamme on melkein enemmän
-rakastunut kuin joku ritari Tristan tai Florez uusissa ritarikirjoissa,
-ja entäs kaunis prinsessa Ingeborg -- kutsutaanhan häntä jo täällä
-toiseksi Dagmariksi, vaikka olemme vain kuulleet hänen olevan erittäin
-hurskaan ja lempeän, ja että hänellä samoinkuin Dagmarilla on kauniit,
-siniset silmät ja kaunis kultainen tukka. Haluttaapa minua suuresti
-saada nähdä häntä; sillä eihän kukaan tanskalainen tai ruotsalainen
-ritari voi häntä kyllin ylistää ja hänen tähtensä ollaan melkein
-valmiit unohtamaan omat kauniit naisemme. Siihen minä en kuitenkaan voi
-suostua."
-
-"Minä näin hänet Helsingborgissa kreivi Gerhardin ja kuningatar
-Agneksen häissä", sanoi Åke ja hänen raskasmieliset silmänsä loistivat.
-"Silloin oli hän vielä melkein lapsi. Mutta senjälkeen on hän aina
-tuntunut minusta Jumalan enkeliltä, joka tuo rauhaa ja rakkautta
-näihin maihin ja valtakuntiin. Maailmassa on vain yksi nainen, jota
-tahtoisin verrata häneen kauneudessa ja luonteen jaloudessa", lisäsi
-hän liikutettuna, mutta vaikeni rykäisten ja hieman hämillään.
-
-"Ei, sanokaa vain suoraan, drotsi Åke, en minä ole mustasukkainen",
-sanoi ritari Helmer iloisella ja ylpeällä katseella. "Te tarkoitatte
-varmaankin minun nuorta, kaunista vaimoani. No niin, sehän on
-kunniallista, jos kaikessa siveydessä ja kunniassa pitää nuorta naista
-kauniina. Hän on suloisin nainen koko maassa, sen sanoo jokainen,
-sekä täällä että Fyenillä, joka on hänet nähnyt, eikä minulla ole
-mitään sitä vastaan. Tiedänhän kuitenkin hänen eniten pitävän minusta,
-vaikka jouduinkin, niinkuin tiedätte, onnettomuuteen sekä hänen enonsa
-että hillittömien veljiensä kanssa. Nyt hän istuu Kogsböllessä minua
-kaivaten; mutta jos Jumala ja Pyhä Yrjänä sallivat, niin saa hän pian
-kuulla minusta, jos nimittäin saamme täällä toden teolla tekemistä."
-
-Drotsi Åken kalpeille poskille oli kohonnut puna. "Tällä kertaa
-arvasitte kuitenkin väärin, ritari Helmer. Nainen, jota ajattelin
-oli toinen, en tahdo siltä kuitenkaan loukata teidän kaunista
-vaimoanne. Mutta jos aijomme joutua Kjögeen ennen puoliyötä, täytyy
-meidän ratsastaa joutuun", keskeytti hän äkkiä. "Ajanpitkään
-kunnollisessa ravissa luulen tanskalaisen oriini vetävän vertoja teidän
-arabialaiselle." Näin sanoen hän kannusti orittaan ja ritari Helmer
-kiirehti jälestä pelastaakseen rakkaan arabialaisensa kunnian, mutta
-hän puisti samalla päätään drotsin puuttuvalle arvostelukyvylle mitä
-tulee todelliseen naiskauneuteen.
-
-
-
-
-KUUDES LUKU.
-
-
-Kjögeen saavuttaessa oli jo kulunut kolme tuntia iltamessusta, ja oli
-aikoja sitten maatapano aika porvarillisten tapojen mukaan. Tässä
-kaupungissa ei silloin vielä ollut fransiskanien eikä karmeliittien
-suuria luostareita, jotka sittemmin tulivat niin kuuluisiksi.
-Matkustavaisten täytyi siis tyytyä yhteen niistä yksinkertaisista
-majapaikoista kuningas Eerik Silmänräpyttäjän ajoilta, joita
-usein pilalla kutsuttiin koiranluoliksi, (äyrityistuviksi), tai
-silmänräpytyshökkeleiksi, eikä ketään viekoiteltu siellä rikkomaan
-luostarissavierailu-kieltoa. Kahden viimeisen vuoden aikana oli
-kaupungissa usein käynyt hansalaisia kauppiaita, senjälkeen kun Eerik
-kuningas oli laajentanut heidän kauppaoikeuksiaan, ja milloin nämä
-toimeliaat kauppiaat saapuivat tai palasivat suurilta Skanörin ja
-Falsterbon markkinoilta, taikka sillinpyynnöstä Skånen rannikolla,
-poikkesivat he usein Kjögen poukamaan kauppalaivoineen odottamaan
-sopivampaa tuulta, tai lastaamaan tavaroitaan Kjögen porvareille.
-Lahti oli nyt täynnä hansalaisia kauppalaivoja, ja oli komeaa katsella
-lukuisien lyhtyjen valaisemia laivoja. Drotsi Åken oli vaikeaa saada
-sijaa seurueineen niin kutsutussa saksalaisessa krouvissa lähellä
-satamaa. Vieraiden joukossa, suuressa yleisessä tarjoiluhuoneessa,
-jossa myöhään yöhön saakka huviteltiin juomingeilla ja lautapelillä,
-vallitsi drotsin ja hänen ritariensa saapuessa kova meteli ja äänekäs
-puhe, joka kuitenkin heti lakkasi komeasti puettujen ritarien
-astuessa sisään, sillä heidät heti tunnettiin kuninkaan miehiksi ja
-henkivartijoiksi. Pitkän kiinnipaalutetun tammipöydän päässä istui
-paksu, kookas mies, päässään sopulinnahalla reunustettu lakki ja
-yllään lyhyt takki; se oli rikkaudestaan ja ylpeydestään kuuluisa
-Berner Kopman Rostokista, joka oli uhannut kuningasta Sjöborgissa. Hän
-pöyhisteli ylpeänä penkillään ja oli vielä suuremmaksi mukavuudekseen
-asettanut toisen säärensä pöydälle. Hänen suuret kasvonsa hehkuivat
-viinistä; hän piti hopeapikaria kädessään ja vieressään oli hänellä
-suuri viinikannu. Hänen sivullaan istui hänen hyvä ystävänsä ja
-kauppatoverinsa, Henrik Gullansfar Visbystä, suuri rahakukkaro
-kädessään, josta hän heitti muutamia kolikoita isännän hattuun. Heidän
-välissään oli lautapeli, jonka nappulat uivat oluessa ja viinissä
-ja jonka Berner Kopman potkaisi syrjään saadakseen sijaa raskaalle
-jalalleen. He istuivat täällä, ympärillään joukko hansalaisia
-kauppiaita, laivureita ja merimiehiä, jotka kaikki samoin kuin hekin,
-olivat varustetut leveillä lyömämiekoilla ja iloisesti joivat heidän
-menestyksekseen. Drotsin ja hänen miehensä tullessa sisään, jäivät
-nämä molemmat herrat istumaan mukaviin asentoihin, eivätkä vastanneet
-ritarien tervehdykseen, jolloin vieraiden joukossa syntyi tyytymätöntä
-kuiskailua ja mutinaa.
-
-Krouvihuoneen vähemmin valaistussa osastossa istui kaksi miestä,
-Pyhän-Hengen-veljeskunnan risti, mustilla matkaviitoillaan. Toinen
-heistä veti äkkiä päähineen otsalleen, nousi ylös ja katosi pian
-hengellisen virkaveljensä seurassa vieraiden joukkoon, jotka
-tulvivat ulos ja sisään. Ritari Helmer Blå oli huomannut tämän
-Pyhän-Hengen-veljen käyttäytymisen ja lähestyi sukkelasti Åkea
-kuiskatakseen hänelle jotakin korvaan. Mutta drotsi, joka oli tuntenut
-molemmat hansalaiset kauppiaat, kiinnitti koko huomionsa heihin ja
-näytti miettivän itsekseen, missä määrin olisi tarpeellista puuttua
-asiaan, taikka antaa voimattomalle uhkaukselle jotakin arvoa.
-
-"Kerta kaikkiaan, ystäväni" tarttui roteva rostokkilaiskauppias
-puheeseen sammaltavalla kielellä, iskien saappaankorolla pöytään,
-pyytääkseen vaitioloa ja näyttäen olevan harmissaan keskustelunsa
-katkeamisesta, "lauenburgilaisen ritarin oli pakko pyristellä uudessa
-hirsipuussamme, huolimatta hänen asemastaan ja korkeasta sukuperästään,
-ja korkeasukuinen Saksin herttua Albert oli vähällä haljeta harmista.
-Juuri siksi suojelee ja kiihoittaa hän näitä jalosukuisia ryöväreitä.
-Mutta me emme anna enää kauemmin ritarien ja ruhtinaiden kostamatta
-ryöstää meitä ja ratsastaa nenällemme. -- Me näytämme kyllä kerran
-näille mahtaileville herroille, minne taikasauva on kaivettu -- se
-punainen, siunattu taikasauva, joka maailmaa hallitsee -- ja mitä
-rikas, yksimielinen Hansaliitto saa aikaan. Me kauppamiehet ja
-pikkuväki olemme myös oppineet sota- ja valtiotaitoa, ja se, joka
-astuu meidän liikavarpaillemme, saa varoa Lybekin oikeutta ja Rostokin
-teillä. Eläköön vapaus kaikissa töissä ja toimissa. Helvettiin
-kaikki itsevaltiaat ja ylimykset!" Näin sanoen potkaisi paksu Berner
-Kopman tyhjän viinikannun pöydältä ja asetti jalkansa lattialle
-nousten hoiperrellen pystyyn, pikari huulillaan. Vieraat kauppiaat
-joivat riemuiten. Henrik Gullandsfar pudisti päätään, ja nykäistyään
-juopunutta virkaveljeään käsivarresta, katsahti hän salaa drotsiin ja
-kuninkaan henkivartijoihin.
-
-"Minä annan heidät kuoleman ja pirun haltuun! Voinhan ostaa heidät
-nahkoineen ja karvoineen, sekä vielä esi-isät kaupanpäälle", mutisi
-suurikasvuinen rostokilaisylimys, antaen kuitenkin selvän ja varovaisen
-Gotlantilaisen saattaa itsensä ulos oluttuvasta. Toiset kauppiaat ja
-laivurit poistuivat myös toinen toisensa jälestä laulaen ja viheltäen.
-Åke oli heti huomannut pöyhkeiden hansalaisten käytöksessä olevan uhman
-ja ivan; mutta hän oli itse pari vuotta sitten, ollessaan drotsina,
-kuninkaan neuvostossa, varustanut sinetillä ne suuret vapautukset,
-jotka näille kauppiaille oli suotu, ja laki kielsi kaiken väkivallan
-näitä vieraita kohtaan, niinkauan kuin he itse olivat siivolla. Åke
-vaikeni halveksivasti hymyillen ja viittasi suuttuneille ritareille
-pysymään levollisina. Mutta ritari Helmerin veri kiehui; nähtyään
-äskenmainitun Pyhän-Hengen-veljen oli hän seisonut kuin tulisilla
-hiilillä. Hansalaisen laivaväen jättäessä majapaikan, luuli hän
-avonaisesta ovesta taas näkevänsä saman olennon hoilottavassa,
-vilisevässä laivoihin kiirehtivässä ihmisjoukossa. Hän kuiskasi
-äkkiä pari sanaa drotsin korvaan ja juoksi ulos tarjoiluhuoneesta.
-Åke katseli totisena ja miettiväisenä hänen jälkeensä, mutta antoi
-salaa merkin parille varovaisemmalle ritarille seurata häntä, käskien
-muiden jäädä sinne. Asetuttiin nyt melkein tyhjän pöydän ääreen.
-Nöyrä ja palvelevainen isäntä kiiruhti sitä kattamaan ja poistamaan
-tyhjät viinikannut ja oluthaarikat. Vaivoin pidätetty harmi oli tehnyt
-ritarit mykiksi, ja heidän mielialaansa kuvastivat vain yksityiset
-pistopuheet ja hyökkäykset niin sanottuja rihkamaritareja kohtaan.
-Huomasi helposti, ettei ylpeän Berner Kopmanin katkeruus ollut aiheeton
-ritarisäätyä kohtaan, joka halveksui ja oli vihamielisessä suhteessa
-toimeliaaseen ja hyvinvoivaan porvarissäätyyn. Ritarilinnat Tanskassa
-eivät tosin olleet ryövärilinnoja kuten Saksassa, ja ulkolainen
-kauppamies nautti siellä mitä suurinta turvallisuutta, olipa hänellä
-vielä suurempiakin oikeuksia kuin maan omilla porvareilla; mutta
-ritarit pitivät usein pilanaan asestettujen kaupustelijoiden kömpelöä
-ja hienostumatonta sotilasolentoa. Eipä drotsi Åkekaan voinut,
-huolimatta kaikesta hillitsemiskyvystään ja siitä kaikesta, jota hän
-yhdessä valtakunnanneuvoston ja kuninkaan kanssa oli toiminut kaupan ja
-porvarillisten elinkeinojen kehittämiseksi, kokonaan kieltää säätynsä
-ylimysmielistä halveksumista tämän luokan ihmisiä kohtaan, joiden
-lisääntyvä hyvinvointi ja rikkaus usein olivat yhtyneet raakuuteen ja
-kateelliseen ylimielisyyteen, synnyttäen ja ylläpitäen molemminpuolista
-vihamielisyyttä.
-
-Åken ja ritarien mielenkiinto suuntautui kuitenkin pian kahteen
-eriskummalliseen vieraaseen, jotka vielä istuivat heidän vierellään
-pöydän ääressä. Toinen oli nuori, rotevakasvuinen mies, jolla
-oli erittäin vilkkaat kasvot. Hänellä oli yllään tummanvihreä ja
-jokseenkin kulunut maallikkoviitta, mutta hänen tonsuurikalottinsa ja
-kaniikkihattunsa näyttivät osoittavan hänet hengelliseksi herraksi.
-Hän puhui milloin latinaa, islantia, milloin tanskaa vierustoverinsa
-kanssa, jota hän kutsui mestariksi, osoittaen hänelle erittäin suurta
-kunnioitusta. Kun nuori pappi puhui tanskaa, korosti hän usein väärin
-sanoja. Väliin näytti hän joutuvan innostuksiin, lausuen silloin
-säkeitä niinhyvin klassikoista kuin muinaisista Pohjolan lauluista.
-Hänen naapurinsa oli pieni muodoton mies, jolla oli suuri kyömy
-selässä, hienot kulmikkaat kasvot ja viisaat läpitunkevat silmät.
-Hänen päänsä oli syvällä hartioiden välissä, ulottuen tuskin pöydän
-tasalle; mutta hänen käsivartensa olivat tavattoman pitkät ja laihat.
-Hän asetti joskus parin suuria, lyijyyn valettuja laseja silmilleen, ja
-hänellä oli joukko kummallisia koneita ja rasioita edessään pöydällä.
-Hänen sinisen maallikkovelitakkinsa yllä oli tulipunainen, turkiksilla
-reunustettu viitta ja päässään helakanpunainen kultareunuksilla ja
-tupsuilla koristettu myssy. Tässä komeilevassa puvussa, joka teki hänen
-muodottomuutensa vieläkin huomattavammaksi, muistutti hän melkein
-jotakin näistä ulkomaalaisista markkinahuijareista ja puoskareista,
-jotka suurilla markkinoilla tekivät temppuja rahvaalle ja möivät
-pyhäinkuvia, amuletteja ja yleislääkkeitä kaikkia sairauksia vastaan,
-vaikka tällä herralla olikin paljoa ylhäisempi ja oppineempi ulkomuoto.
-Se oli sama pieni punaviittainen mies, joka ritari Brockin ja herra
-Papaen seurassa oli ollut yöllisellä vierailulla junkkari Kristofferin
-luona Holbekin linnassa. Ritari Palle oli kuolinhetkellään kuvaillut
-hänet drotsille, kun hän tuskissaan oli ilmoittanut tälle kaikki
-salaisuutensa. Kuitenkaan ei drotsi ollut koskaan nähnyt tätä olentoa,
-eikä myöskään nyt muistanut Pallen sekavaa kuvausta.
-
-Pikku mies istui viinikannu edessään ja näytti puuhailevan
-syvämietteisissä tutkimuksissa viininsä kokoonpanosta. "Huonosti
-väärennettyä!" hän sanoi nyt islantilaiselle tanskaksi, samoin
-myös vieraasti ja islantilaisesti ääntäen ja terävää nenäänsä
-nyrpistäen. "Näettekö tätä sekoitusta, herra Laurentius -- taiteen
-ja tieteen valolle täytyy totuuden siis aina tulla ilmi, niin
-suuressa kuin vähässäkin. _Heureka_!" jatkoi hän itserakkaasti
-hymyillen. "Mitähän suuri mestarini Roger olisi sanonut, jos hänen
-eteensä olisi asetettu kannu tällaista viiniä? Jopa ilman näitä
-konstikkaita tutkijasilmiä, joista osaksi saan kiittää hänen suuria
-optillisia keksintöjään -- vaikka syyllä voin omistaa kunnian niiden
-käytännöllisestä toteuttamisesta -- niin ilman minun ihmeellisiä
-näkölasejani hän olisi ehkä voinut keksiä sen, johon minä vielä
-tarvitsen koko tämän laitoksen. Myrskyjen luonne on kätketty ja
-salaperäinen, herra Laurentius", lisäsi hän hillityllä äänellä,
-mutta kuitenkin niin kovaa, että jokainen voi sen kuulla, "ja ei
-ainoastaan elämän ja terveyden säilyttämiseksi, vaan vielä enemmän
-tieteen ja taiteen itsensä vuoksi, on meillä tieto olion sisäisestä
-olennosta erittäin tärkeä. Kuitenkin välitetään täällä Pohjolassa
-vähät sellaisesta; niellään kaikki sieluttomien eläinten tavalla,
-omistamatta kuitenkaan niiden viisasta vaistoa ja tukematta viisaudella
-ja taidolla rajoitettua fyysillistä luontoamme. Meneehän kaikki oppi
-täällä hukkaan teoloogisiin viisasteluihin ja niin kutsuttuihin
-jumalallisiin asioihin, joista he tyhmät raukat tietävät kuitenkin
-yhtä vähän. Meidän oppineemme märehtivät vielä skolastikojen ja
-mystikojen hyödyttömiä oppeja ja tuota kuivaa, kulunutta Aristotelesta.
-Tietämättömyys kaikesta hyödyllisestä johtaa siihen, että petkuttajat
-ja väärentäjät voivat täällä olla aivan rauhassa, jotta nämä pöyhkeät
-kauppiaat voivat mielensä mukaan rikastua tietämättömän kansan
-kustannuksella. Tässä näette yhden heidän uusista rahoistaan. Minä
-olen tutkinut sen kokoonpanon, ja se sisältää enemmän lyijyä ja tinaa
-kuin hopeaa. Tanskan kuninkaan merkki ja kuva ovat siinä kylläkin, ja
-kuninkaallisten rahojen suuruus on niillä myöskin, niitä menee neljä
-yhteen hopea markkaan ja ne ovat kuusi kertaa arvottomampia. Kuinka
-suunnattoman voiton täytyy yhdenkään laivalastin tuollaisia rahoja
-tuottaa niille miehille."
-
-Drotsi Åke oli tullut tarkkaavaksi, ja löysi vieraan viimeisessä
-arvelussa tärkeän vahvistuksen suurimpaan valitukseen, joita oli tehty
-rostokkilaisia kauppiaita vastaan.
-
-Drotsin ja ritarien tarkkaavaisuus ei näyttänyt olevan pienelle
-viisaalle miehelle vastenmielistä. Hän tosin ei ollut heitä
-huomaavinaankaan, vaan puhui edelleenkin nuoren papin kanssa
-tanskaa, ja huolimatta siitä, että se tuntui kuiskaamiselta, lausui
-hän kuitenkin jokaisen sanan erittäin terävällä ja läpitunkevalla
-äänellä. "Tieteessä ja luonnossa ei mikään ole arvotonta", jatkoi
-hän. "Pieninkin voi täällä johtaa suurimpaan. Jokaiseen heinänkorteen
-sisältyy kokonainen maailma. Kuinkahan kauan tahdotaan sulkea silmät
-jumalallisuuden suurelta ja ainoalta todelliselta ilmestykseltä luonnon
-ihmeissä ja pyhässä kirjoituksessa? Pane mieleesi, nuori ystäväni, se
-aika on tuleva, jolloin tämä tietämättömyyden, raakuuden ja hulluuden
-patsas on luhistuva, joka on pystytetty luonnon haudalle, ja jota on
-palveltu vuosisatoja. Niinkuin tapahtuu maallisille asioille, samoin
-käy henkisillekin. Pysähdys on kuolemaa ja mädännystä. Me olemme
-jääneet vanhalle ja kuluneelle kannalle; voimakas elämänkuohunta on
-pysähtynyt elämä, pilaantunut ja mädäntynyt. Mitä muuta se olisi, kuin
-mieletöntä, itämaisten seikkailuja ja sukumme lapsuusunelmia, jotka
-nyt lähes kolme vuosisataa ovat sekoittaneet ihmisten ymmärryksen ja
-loitontaneet meidät luonnosta ja totisesta viisauden lähteestä. Pakanat
-olivat paljoa korkeammalla kannalla. Mitä olemme tehneet tieteiden
-ja taiteiden hyväksi verrattuna egyptiläisiin ja kreikkalaisiin. Ja
-kuitenkin olivat hekin harhassa. Heillä oli myöskin epäjumalansa,
-kuvittelunsa ja unelmansa Tartaruksesta ja Elysiumista, ja muista
-typeryyksistä, joita vieläkin palvellaan runoudessa. --"
-
-"Seis, viisas mestarini", keskeytti hänet nuori islantilainen
-innokkaasti. "Nyt ryhdytte minun pyhimpääni solvaisemaan. Antakaa
-maailman muuttua mielensä mukaan. Antaa ajan syödä omat lapsensa, kuten
-muinaisessa tarussa. Mutta mitä jokainen aikakausi on pitänyt kauniina,
-sitä ei voi kukaan hävittää. Se ilmenee aina uusissa muodoissa. Aina
-tuores runous on pelastava ja säilyttävä kaiken sen, missä on ollut
-kauneutta, niin meidän aikanamme, kuin muinaisuudessakin. Kauneuden
-esikuvaa ja jälkimaailman arvostelua ei mikään selvittelevä viisaus voi
-haihduttaa.
-
-    "Hullu kuolee,
-    viisas kuolee,
-    aika itsekin häviää.
-
-    Yhden siedän,
-    aina elämän,
-    Tuomion kuolleesta miehestä."
-
-"Aivan niin", sanoi pieni mies ivanaurulla. "Tuomio ei kuole;
-arvosteleva taito on ainoa kuolematon. Kaikkien aikojen runous
-katoaa, niinpian kuin maailma ymmärtää itseään ja omia ajatuksiaan.
-Kun sydän on löydetty, voimme heittää kuoren lapsille leikkikaluksi,
-se oli kuitenkin tosi sana tuolta vanhalta pakanarunoilijalta:
-tuomio kuolleesta miehestä ei kuole. Mutta kun meidän aikamme on
-mennyt, ja jälkeentulevaiset sitä arvostelevat, hymyilevät lapset
-isiensä teoille ja siitä, jota nyt palvellaan, on tuleva tulevien
-sukupolvien harmi. Sellaista en kuitenkaan mielelläni kuuntele, herra
-Laurentius. Totuuden ydin on karvas; ja se joka vie sitä toisille
-kaupaksi, voi helposti joutua valheen ystävien ja sokean ennakkoluulon
-palvelijoiden kivittämäksi. Koko maailma tietää, mitä suuri mestarini
-Roger sai kärsiä. Vaikka hän ei itse löytänytkään viisasten kiveä,
-on hän kuitenkin osoittanut, mistä sitä on etsittävä, ja mikä jäi
-hänen tarkoilta silmiltään huomaamatta, ei siltä tarvitse olla hänen
-seuraajiltaan salassa." Näin sanoen pieni viisas mies nousi ylös ylpeän
-ja tärkeän näköisenä. Hän poistui ohimennen kumarrettuaan drotsille
-ja hänen miehilleen, joiden kasvoilla hän mielihyvällä huomasi
-hämmästyksen, jota erittäinkin hänen viimeinen paheensa viisasten
-kivestä oli herättänyt.
-
-Nuori pappismies tulipunaisessa kauhtanassa oli jäänyt jälelle
-ja kääntyi nyt drotsi Åken puoleen, jonka arvon ja nimen hän oli
-tuntenut. Hän ilmoitti itsensä drotsille islantilaiseksi teoloogiksi,
-lakimieheksi ja runoilijaksi, joka palavasta tiedonhalusta oli jättänyt
-kehnon paikkansa pappina Pyhän Olavin kirkossa ja poenitentiariuksensa
-[poenitentiarius = hengellinen virka] Nidarosin arkkipiispan luona,
-etsiäkseen vieraita yliopistoja. Parisissa hän oli hiljattain
-tutustunut oppineeseen maanmieheensä maisteri Trand Fisilieriin eli
-Ilotulittajaan, joka omien sanojensa mukaan oli kuuluisan Roger
-Baconin oppilas, jota hengenmiehet olivat häpeällisesti vainonneet
-hänen erinomaisten tietojensa ja vapaiden mielipiteidensä vuoksi, ja
-joka monivuotisen vankeutensa jälkeen oli kuollut pari vuotta sitten
-Englannissa. Nuori pappi aikoi nyt oppineen matkatoverinsa kera
-käydä Tanskan hovissa, missä hän itse toivoi löytävänsä kuninkaassa
-armollisen kuulijan omille ja vanhoille pohjoismaisille lauluilleen, ja
-hänen matkatoverinsa tahtoi näyttää kuninkaalle ihmeellisiä temppujaan
-ja muutamia erittäin tärkeitä luonnontieteellisiä keksintöjä, joista
-voisi koitua arvaamatonta hyötyä sekä sodassa että rauhan aikana.
-Huhu nuoren kuningas Eerikin erinomaisesta tieteiden harrastuksesta
-ja erittäinkin se rohkeus, millä hän oli asettunut roomalaisen hovin
-papiston määräyksiä vastustamaan, oli saanut oppineen mestari Trandin
-etsimään turvaa ja suojelusta Tanskasta.
-
-"Epäilemättä olette molemmat tervetulleita kuninkaan luo", vastasi
-Åke katsellen häntä tarkasti "sillä hän suosii ja suojelee kaikkia
-hyödyllisiä tieteitä. Teidän toverinne ei ole mikään tavallinen
-tusinataiteilija, niinhyvin kuin minä voin huomata. Jos hän voi
-todistaa sen mitä väittää vääristä rahoista, joita tuodaan maahan, niin
-voi hänen oppinsa olla erittäin tärkeä. Mutta koska olette teoloogi ja
-kirjanoppinut mies, herra Laurentius, niin tahdon kysyä teiltä yhden
-asian", jatkoi Åke. "Eikö toverillanne ole harhaanviepiä oppeja pyhistä
-ja jumalallisista seikoista? Hänen puheensa tuntui minusta hieman
-kummalliselta, vaikkakin maallikkona en sellaista ymmärrä. Tiedättehän
-hyvin, että niinkutsutuita Leccar-veljiä, jotka tosin sanovat uskovansa
-Herraamme, mutta ei Jumalan Poikaan, eikä hänen pyhään Äitiinsä taikka
-Pyhään Henkeen ja yleiseen kristilliseen kirkkoon, yhtä vähän kärsitään
-täällä kuin muuallakaan kristikunnassa. Elkää missään tapauksessa
-luulko, että kuninkaamme epäsopu Lundin arkkipiispan ja paavin hovin
-kanssa jollain tavalla muuttaisi hänen mielipidettään omasta ja
-kansansa autuudesta."
-
-"Leccarilaisten erehdyksistä katson itseni vapaaksi", vastasi nuori
-islantilainen hieman hämillään. "Täytyy tunnustaa, että matkatoverini
-teologiasta en ole suuriakaan välittänyt, koska hän on maallinen viisas
-eikä erityisesti jumaluusoppinut. Jaloa runoustaidetta ei hän myöskään
-ymmärrä; minä ihailen häntä ainoastaan hänen harvinaisten tietojensa
-vuoksi luonnon salaisuuksista."
-
-"Jos hän on harhaoppineen ainoassa tarpeellisessa tiedossa,
-korkeimmassa jumalallisessa totuudessa ja muutenkin pitää hullutuksena
-kaikkea jaloa ja kaunista", huomautti Åke, "niin en paljoakaan luota
-hänen tietoihinsa muissa vähemmin tärkeissä aineissa, enkä maksaisi
-paljoakaan koko hänen muustakaan viisaudestaan."
-
-"Samoin tuomitsin minäkin kerran tieteistä ja taiteista, jotka
-opettivat ainoastaan maallisia asioita", vastasi islantilainen. "Mutta
-vieraissa yliopistoissa on toinen valkeus koittanut minulle. Kaukana
-siitä, että oppineen matkatoverini tavoin pitäisin jumalallisuuden
-ilmennystä luonnossa ainoana totuutena, josta hän tässä juuri, kuten
-aivan oikein huomautitte, ajattelemattomassa innossa esitti erittäin
-harhaanvievän ja poikkeavan mielipiteen; mutta eipä pakanoidenkaan
-viisautta maallisissa asioissa ole halveksittava, ja minä en ole nähnyt
-mitään maailmassa, joka olisi enemmän lisännyt uskoani kolmiyhteisen
-Jumalan kaikkivaltaan ja viisauteen, kuin ne ihmeelliset luonnonvoimien
-vaikutukset, joihin tämä kummallinen mies on minut tutustuttanut."
-
-"Mitä on hän sitten näyttänyt teille, joka voi olla niin tärkeätä,
-kunnianarvoisa herra Laurentius?" kysyi Åke.
-
-"Minä olen nähnyt hänen taitonsa tuloksia, joita minä tietämättömän
-rahvaan ja ennakkoluuloisten virkaveljieni asemassa olisin pitänyt
-taikuutena ja paholaisen töinä", vastasi islantilainen innokkaasti,
-"jollei hän olisi selittänyt niitä luonnonlakien nojalla ja suuren,
-väärin tuomitun Roger Baconin teoksen Opus Majuksen avulla, josta
-hänellä, on mukanaan harvinainen ja arvokas jäljennös. En tahdo puhua
-hänen tiedoistaan kasviseläinten ja metallien sisäisestä luonnosta
-ja kokoonpanosta; mikä eniten on minua miellyttänyt, on kaikki, joka
-viittaa inhimillisen hengen ylivaltaan ajan ja katoavaisuuden yli.
-Hän väittää ilman yliluonnollista apua, ainoastaan omalla taidollaan,
-voineensa säilyttää nuoruutensa ja vastustaa vanhuuden heikkouksia;
-hän tuntee taivaan kappalten kulun ja astraaliset vaikutukset
-ihmiselämään; hänellä on joukko ihmeellisiä laseja, joilla hän
-varmasti voi nähdä näkymättömän; mutta hänen kummallisin taitonsa on
-sammuttamattoman tulen valmistaminen, joka muistuttaa taivaan ukkosta
-ja salamaa ja josta hän on näyttänyt minulle kokeita, jotka ovat minua
-kauhistuttaneet. Yhdellä ainoalla kourallisella tätä tuliainetta voi
-hän saada aikaan niin kauhean pamauksen, että vahvinkin muuri hajoaisi
-siitä, ja sellaisen hävittävän tulipurkauksen, että sillä, oikein
-ohjattuna, voisi musertaa kokonaisen sotajoukon ja hävittää linnoja ja
-kaupunkeja."
-
-Kaikki ritarit tuijottivat hämmästyneinä islantilaiseen ja muutamat
-tekivät ristinmerkin. "Se on mahdotonta -- sellaista ei voi tehdä
-kukaan ihminen. -- Se ei koskaan voi tapahtua luonnollisesti. -- Siinä
-täytyy olla noituutta ja pirunvehkeitä!" sanoi yksi toisensa jälkeen.
-
-Drotsi Åke vaikeni luoden islantilaiseen terävän ja vakavan katseen.
-"En pidä teitä tyhmänä miehenä, enkä taipuvaisena valheeseen ja
-petokseen, kunnianarvoisa herra Laurentius", jatkoi hän vihdoin
-puhettaan, "vaikka kertomuksenne oppineesta matkatoveristanne tuntuukin
-uskomattomalta. Etteköhän itse ole erehtynyt? Omien sanojenne mukaan
-olette ainoastaan sangen lyhyen ajan tuntenut tämän ihmeiden-tekijän;
-ihaillessanne hänen ihmetemppujaan ja harvinaisia tietojansa luonnon
-salaisuuksista te ette ole suuriakaan välittänyt hänen luonteestaan
-ja ajatustavastaan, joita kuitenkin pidän ihmisen tärkeimpinä
-ominaisuuksina, olkoon hän oppinut tai oppimaton; ja jos hän ei ole
-petkuttaja ja suurkehuja, pelkään hänen olevan jotakin paljoa pahempaa.
-Hän olisi kyllä mielellään uskotellut meille maallikoille löytäneensä
-viisasten kiven. Ne jotka puhuvat ääneensä sellaista ovat tavallisesti
-haavelijoita tai petkuttajia."
-
-"Mitä emme itse ymmärrä, herra drotsi", vastasi islantilainen, "sitä
-olemme liiankin usein taipuvaiset pitämään hulluutena ja huonojen
-ihmisten keksintönä. Siihen on kuitenkin oma rikkiviisautemme ja
-turhamaisuutemme syypää. Se, jota maailman viisaimmat miehet niin
-kauan ovat etsineet, ei totisesti voi olla petosta ja mielikuvitusta,
-enkä ollenkaan epäile, ettei viisasten kiveä kerran löydetä, -- jos
-ei sitä vielä ole löydetty. Ehkäpä näemme toisemme jälleen Skanörin
-markkinoilla, herra drotsi", lisäsi hän ja nousi ylös poistuakseen.
-"Minun oppinut ystäväni ja matkatoverini ei käy ainoastaan ruhtinasten
-ja suurten herrojen luona; tietämättömän rahvaan sivistäminen on
-hänelle vielä rakkaampaa. Minä seuraan häntä amanuenssina, tilapäisen
-puutteen takia, jota en häpeä tunnustaa, ja tässä maallisessa puvussa,
-etten herättäisi ennakkoluuloisten virkaveljien suuttumusta; kuitenkin
-on minulla sen ohessa paljon oppimista, ja kuten sanottu, tältä
-maalliselta kiertomatkalta aijon palata tietorikkaampana takaisin
-pyhän Olavin palvelukseen kunnianarvoisan ystäväni ja suojelijani luo
-Nidarosiin, joka pian voinee tarvita apua taistelussaan niskoittelevia
-kaniikkejaan vastaan."
-
-Keskustelun islantilaisen papin kanssa keskeytti Helmer Blå, joka
-melkein hengettömänä syöksyi tarjoiluhuoneeseen. "Drotsi, se oli Kagge!
-Siitä ei ole epäilystäkään!" huudahti Helmer. "Mutta kirottua, hän on
-jo rostokkilaisaluksella."
-
-"Kuka? Kuollut Kaggeko? Uneksitteko Helmer? Häntäkö tarkoitatte?"
-
-"Häntä, enkä ketään muuta, tuota kunniatonta kuninkaanmurhaajaa -- ja
-niin totta kun minulla on korvat ja silmät. Hän on saanut partansa ja
-silmäripsensä ajelluiksi; mutta minä tunsin hänen ketunkasvonsa ja
-räkättävän äänensä. Humalapäissään ja uhmaillessaan mainitsi se tyhmä
-rostokkilainen hänen nimensäkin. He tekivät pilaa minusta ja meistä
-kaikista tavallisella kolhomaisella tavalla, jota en tahdo kuvailla;
-sekä lähtivät vesille lainsuojaton mukanaan aivan nenäni edestä."
-
-"Tapaamme hänet varmaankin Skanörissä huomenna", vastasi Åke, "jos
-rikollinen on rostokkilaisaluksella on hänen elämänsä turvassa
-hansalipun ja Lybekin oikeuden suojassa; mutta jos hän astuu jalallaan
-Tanskan maalle, on hän kuoleman oma. Sellaisten myrkyllisten tavaroiden
-lastaamiseen laivoistaan ei Hansalla ole etuoikeutta." Näin sanoen
-meni hän levolle. Islantilainen pappi oli poistunut, eikä enää nähty
-häntä, eikä oppinutta Trand Fisilieriä. Se mitä oli kuultu tästä
-ihmeidentekijästä, oli kuitenkin myöhään yöhön saakka ritarien
-puheenaineena juomapöydän ääressä.
-
-Drotsi Åke vaikeni ja meni levolle, mutta odotti turhaan unta. Hän
-ei ollut aivan varma siitä, olisiko hänen pitänyt heti vangita
-molemmat pöyhkeät hansalaiset heidän röyhkeytensä takia Sjöborgissa.
-Täällä eivät he enää olleet lähettiläitä ja loukkaamattomia
-henkilöitä. Jos he kerran olivat saattaneet vääriä rahoja liikkeeseen
-ja silminnähtävästi suojelleet lainsuojatonta tanskalaisella
-maaperällä, niin voitaisiin heidät hyvällä syyllä saattaa vastaamaan
-teostaan. Että lainsuojaton Kagge oli elossa, teki hänet myöskin
-levottomaksi; mutta mikä vielä enemmän karkoitti unen drotsin
-silmistä, oli muisto salaperäisestä mestari Trandista ja hänen
-tavattomista tempuistaan. Voisiko ihminen omistaa sellaisen voiman
-luonnon yli että hän voisi matkia taivaan ukkosta ja salamaa ja
-sen kauheita hävityksiä, Olisipa se eriskummallinen ihme! Mutta se
-mitä innostunut herra Laurentius oli maininnut mestarinsa vielä
-syvemmistä tiedoista, nuoruuden säilyttämisestä salaisilla keinoilla
-ja viisasten kivestä, olivat erityisesti saattaneet totisen ja hieman
-haaveellisen drotsin kummallisen aavistavaan mielentilaan. Pienen
-muodottoman temppujentekijän kasvot ja oikeaa markkinahuijaria
-muistuttava ulkomuoto, olivat tosin herättäneet suurta epäilystä
-hänen rehellisyydestään, ja se minkä Åke oli ymmärtänyt hänen
-puheistaan, tuntui hänestä yhtä kummalliselta kuin sekavalta, eikä
-ollenkaan sopusointuiselta nuoruutensa uskon kanssa korkeimmasta ja
-ikuisesta totuudesta, jossa häntä hänen rippi-isänsä Petrus de Dacia,
-onnettomasta pannajulistuksesta huolimatta, oli häntä vahvistanut
-ja saattanut hänet rauhaan ja selvyyteen itsensä ja kirkon suhteen.
-Mutta islantilaisen papin vilkas ihastus mestari Trandiin ja hänen
-maalliseen viisauteensa eivät jääneet ilman vaikutusta, ja Åken täytyi
-tunnustaa, että pienen tuhattaiturin silmistä loisti terävyys ja
-viisaus, jonka vertaista hän ei ollut tavannut kellään tuntemallaan
-hurskaalla oppineella. Laurentiuksen avomieliset ja rehelliset kasvot
-puhuivat hänen vakuutuksensa todenmukaisuuden puolesta, siitä mitä
-oli nähnyt ja ihaillut kuuluisan Roger Baconin oppilaassa; ja mitä
-kauemmin Åke ajatteli kuulemaansa, sitä enemmän epäilyksiä ja uusia
-kummallisia ajatuksia syntyi hänessä. Mestari Trandin halveksiminen
-koko aikakauttaan kohtaan ja etenkin hänen varmat puheensa luonnon
-ainoasta totisesta ilmennyksestä, johon hän ennen kaikkea oli vihitty,
-olivat herättäneet kummallisen kalvavan levottomuuden Åken sielussa.
-Raskasmielinen ritari oli itsekin usein, tuntiessaan rauhattomuuden
-pannaanjulistuksesta, etsinyt yksinäisinä öinä lepoa ja rauhaa
-tarkastamalla luontoa, suuren levollisen tähtitaivaan alla, saamatta
-kuitenkaan lepoa ja lohdutusta. Hän seisoi nyt makuuhuoneessaan
-tuijottaen kädet ristissä tummaan yötaivaaseen. "Voisiko se olla
-mahdollista", sanoi hän itsekseen. "Ehkäpä minä ja koko aikakauteni
-harhailemme täällä sumussa ja yössä? Emmekö tunne luontoa itsessämme
-ja sisässämme? Ovatko meidän puuhamme ja pyrkimyksemme täällä
-vain sokean hapuilemista, ilman tietä ja päämäärää? Onkohan sekin
-aika tuleva, jolloin lapsemme nauravat meille kuten eksyneille
-mielipuolille, jotka pelkäsivät olematonta ja iloitsivat tyhjästä
-ilveilystä? Onko se mahdollista? Voisiko korkein ja jumalallisin,
-johon me sekä meidän isämme olemme uskoneet ja jonka puolesta olemme
-eläneet -- se, jonka puolesta tuhannet pyhimykset ovat ihastuksella
-kuolleet, kasvonsa pyhimyskehän kirkastamina -- se, jonka tähden
-pyhiinvaeltajamme ja ristisoturimme vaeltavat Jorsalaan ja luopuvat
-kaikista maailman rikkauksista ja aarteista -- se, joka oli sieluna
-isiemme elämässä, samoin kuin se on meidänkin elämässämme -- se, joka
-teki heidät sankareiksi ja lannistumattomiksi voitonherroiksi elämässä
-ja kuolemassa -- voisikohan kaikki tämä olla unelmaa ja ilveilyä,
-tietämättömyyttä ja petosta? Voisivatkohan kokonaisten vuosisatojen
-elämä ja harrastukset olla yhtä ainoata suurta, ääretöntä valhetta?
--- Ei, ei! Jos se mies ei ole valehtelija ja petturi, niin ei ole
-olemassa mitään totuutta, ei elämää, ei sankaritekoja, ei pelastusta,
-eikä autuutta!" Omat kauheat ajatuksensa puistattivat häntä. Silloin
-tunkeutui hänen korvaansa ääni, joka tänä hetkenä kauhistutti häntä.
-Hän luuli taaskin kuulevansa salaperäisen muukalaisen äänen ja aivan
-läheltä.
-
-"Etkö uskalla vieläkään katsoa paljastettua totuutta silmiin, rakas
-Laurentius?" kuului todellakin taiteilijan terävä ääni lausuvan
-hitaasti ja juhlallisesti viereisestä huoneesta ohuen lautaseinän
-läpi. "Epäiletkö astua Leccar-veljesten ja luonnonpappien pyhään
-veljeskuntaan? Pelkäätkö sinä yhtyä siihen suureen maailmankirkkoon,
-jossa me kaikki eroituksetta olemme pappeja, me, joilla on silmä nähdä
-totuus ja uskallus julistaa sitä huolimatta kolmeatoista vuosisadan
-hullujen toistuvista huudoista. Katso, minä avaan sinulle tuon suuren
-pyhätön, totuuden ja tieteen nimessä ja sen jumalallisen silmän edessä,
-joka piilee jokaisen vihityn omassa rinnassa. Heitä luotasi aikasi
-typerät ennakkoluulot! Särje se harhakuva, jota kutsut kirkoksi ja
-ainoaksi autuaaksi tekeväksi uskoksi, yhtä voimakkaasti kuin heitit
-luotasi pakanakansojen epätodelliset myytit! Heitä luotasi kaikki mikä
-ei ollut sinulle annettu tullessasi ihmiseksi. Puhdistaudu ja vapaudu
-kaikkien näiden vanhettuneiden kuvien sekasotkusta! Heitä luotasi nuo
-alaikäisten aikojen mielikuvitelmat ja unikuvat, joita sinä kutsut
-ilmestykseksi. Luovu tuon niin kutsumasi runouden luomista vääristä
-häikäisykuvista! Katso sitten vapaasti ympärillesi, ja sano mitä on
-jälellä."
-
-"Ei mitään, -- ei mitään, arvoisa mestari", vastasi nuoren
-islantilaisen ääni tuskallisesti värähdellen.
-
-"Kyllä varmasti", kuului vastaus. "Sinä itse, sekä iäti suuri luonto
-ovat jälellä, ja, jos niin tahdot, suuri voimallinen jumaluus, joka
-on tämän luonnon henki ja sielu, ja josta sinä itse olet osa. Kaikki
-totuus, kaikki viisaus uinuu sinne kätkettynä. Herätä se, jos voit.
-Herätä jumaluus itsessäsi ja luonnossa! Kysy rohkeasti ja pakota se
-vastaamaan!"
-
-"Siihen en kykene, viisas mestarini!" kuului nuori islantilainen
-vastaavan. "Mutta jos minä voisin herättää kuolleen luonnon ja pakottaa
-sen ratkaisemaan arvoituksen jota mietiskelen, niin antaisikohan
-se minulle muuta kuin saman vastauksen minkä kaikki kuolleet ovat
-antaneet eläville, minkä kuollut Vola antoi Odinille meidän vanhoissa
-lauluissamme, minkä Samuelin henki antoi Saulille loihtijanaisen luona
-Endorissa: sinun täytyy _kuolla_, sinun täytyy kuolla huomenna."
-
-"Hyvä on", jatkoi viisas mies, "vaikka vastaus ei olisikaan
-ilahduttavampi, niin, jos se on totuus, voisiko silloin filosoofi,
-leccar-veli, luonnon ja totuuden pappi milloinkaan vaatia tai pyytää
-muuta? Mutta kaikki te rakastatte mielistelyä; te haluatte tulla
-petetyiksi: senvuoksi olettekin niin kiintyneet mielistelevään
-valheeseen, mutta te vihaatte ja vainoatte totuutta jumalattomuutena,
-epäuskona ja perkeleen juonina. Senvuoksi voivatkin vielä paavit ja
-piispat, niin kuin muinoin profeetat ja evankelistat, ynnä kaikenlaiset
-uskontojenperustajat ja haaveilijat, viedä koko ihmiskunnan erhetysten
-umpikujaan, vuosisadan toisensa jälkeen, kunnes ihmiset vihdoinkin
-saavat silmänsä auki, huomaten seisovansa siellä missä heidän sokeat
-isänsä seisoivat, luonnon suletun kirjan edessä, jonka he, vuosisatojen
-unelmien vuoksi, ovat unohtaneet avata. Katso, tuossa sinä seisot
-nyt, oppilaani, ja olet joutua epätoivoon nähdessäsi kaiken tuon
-narripelin kadonneen ja tulleen poispuhalletuksi minun suuni kautta
-kuin hämähäkin verkon tai saippuakuplan -- ja senvuoksi, että sinä et
-näe muuta kuin äärettömän suuren ruumiin, jota minä kutsun luonnoksi.
-Mutta katso, tuo suuri ruumis herää -- se on jumaluus, mutta kuitenkin
-meidän orjamme, alistuen meissä piilevän suuremman jumaluusvoiman alle.
-Vain meidän kauttamme voi luonnon jumaluus tulla itsetietoisuuteen;
--- vain meissä itsessämme elää ainoa ja suuri totinen Jumala, jota
-meidän on toteltava. -- Rohkeutta, Laurentius, rohkeutta! -- Totuuden
-täytyy päästä esille -- piilossa uinuva luonnonjumala on herätettävä
-ja paljastettava; se avatkoon meille sisimmät syvyytensä; sen täytyy
-antaa meille takaisin mitä on ryöstänyt meiltä ja piilossa pitänyt --
-viisauden kivi on löydettävä, vaikka sen vaikutukset näyttäisivätkin
-meistä iankaikkiselta kuolemalta ja kivettymiseltä."
-
-Senjälkeen vallitsi hiljaisuus sivuhuoneessa. Åke oli tuskissaan
-työntäissyt auki ikkunan, ja viileä yöilma virtasi häntä vastaan. Ilma
-oli kirkastunut. Åke kohotti katseensa tähtitaivasta kohti ja liitti
-kätensä yhteen miekkansa kahvalle. -- Tuntui niinkuin vuorten painostus
-hänen rinnallaan. Hän notkisti polvensa hiljaiseen rukoukseen ja nousi
-virkistyneenä, mieli rohkaistuna ja iloisena. "Kiitos olkoon Jumalalle,
-minä tiedän sen kuitenkin paremmin!" sanoi hän lohdutettuna. "Hän
-tuolla sisällä on yhtä varmasti valehtelija ja petturi, kuin Hän tuolla
-ylhäällä on rakkaus itse -- ja se jonka Hän lähetti meille oli tie,
-totuus ja elämä."
-
-Hän aikoi nyt tyynesti mennä levolle, mutta silloin hän taas kuuli
-oppineen mestari Trandin äänen. Nuorta islantilaista hän ei enää
-kuullut. Siellä puheltiin nyt saksaa, mutta hiljaa ja kuiskaamalla ja,
-niinkuin näytti, maallisista asioista. Åke koetti olla sitä kuulematta,
-sillä hänelle oli vastenmielistä, ja hänestä oli epärehellistä ja
-alhaista kuunnella piilosta toisten salaisuuksia. Hän aikoi jollakin
-kolinalla ilmaista läsnäolonsa ja lautaseinän rakenteen. Mutta samassa
-hän kuuli "mestari Grandin" nimen mainittavan, ja hän säpsähti.
-Siellä kuiskailtiin vielä kauan, ja hän kuuli yksityisiä sanoja,
-jotka saattoivat hänet mitä levottomimpaan mielentilaan. Siellä
-puhuttiin kuninkaasta, junkkari Kristofferista, lainsuojattomista,
-kuolemasta ja häviöstä; mutta asian perille hän ei kuitenkaan voinut
-päästä. Viimeinkin oli kaikki hiljaista. Tuntui siltä kuin hänen
-oudot naapurinsa olisivat poistuneet majatalosta, ja aamupuolella Åke
-vaipui uneen. Kun hänen asepoikansa aamulla herätti hänet joutuakseen
-Skanöriin menevään laivaan, oli hän nähnyt mitä ihmeellisimpiä unia.
-Hän oli nähnyt aivan muuttuneen maailman, missä ei ollut luostareita
-eikä munkkeja, ei kirkkoja eikä ristiinnaulitun kuvia, ei kuninkaita
-eikä valtaistuimia, ei edes naisia eikä lapsia, vaan ainoastaan
-miehiä, joiden katse oli viisas ja tuijottava ja ruumis vaivainen kuin
-mestari Trandin. Lopuksi näytti hänestä siltä kuin aurinkokin olisi
-loppuunpalanut riippuen suurena mustana pallona hänen päänsä päällä, ja
-niinkuin kuu ja kaikki tähdet olisivat olleet revityt alas ja kasatut
-aidaksi pienille kuihtuneille kaalimaille. Kaikki puut ja kukkaset
-olivat juurineen maasta vedetyt ja revityt rikki. Kaikki linnut ja
-eläimet makasivat kuolleina ja raadeltuina, ja nuo pienet, viisaat
-kyttyräselkäiset miehet istuivat suuret silmälasit nenällä tutkien
-löyhkähteleviä raatoja. Kaikki mitä hän näki, koko tuo hävitetty,
-hajaannustilassa oleva maailma näytti hänestä lopuksi muuttuneen
-suunnattoman suureksi kiviröykkiöksi, ja kammottava ääni huusi yli
-tuon kivettyneen maailman: "Katso, tämä on sinun maailmasi, tämä on
-sinun Jumalasi, tämä on viisauden kivi!" Tuota ääntä pelästyen Åke
-oli herännyt juuri asepojan naputtaessa ovelle, ja hän oli vielä niin
-hätääntynyt unesta, ettei hän aluksi voinut erottaa untaan siitä mitä
-oli kuullut vieraiden äänten puhelevan seinän takana.
-
-
-
-
-SEITSEMÄS LUKU.
-
-
-Skanörin markkinoille oli kokoontunut suuri joukko kaikensäätyistä
-kansaa. Siellä vilisi laivureita ja kauppiaita kaikilta maailman
-kulmilta, mutta erittäinkin Hampurista, Lybekistä, Rostokista,
-Deventeristä ja Overysselistä. Nämä viimemainitut olivat enimmäkseen
-ryytikauppiaita; he toivat Veneziasta ja Genuasta kallisarvoisimpia
-ryytejä markkinoille. Nähtiin tavaroita Intiasta, Persiasta ja
-Egyptistä, jotka toimekkaat kauppiaat olivat tuoneet Rheiniä
-myöten tänne Pohjolaan asti. Täällä oli monta viinillä lastattua
-englantilaista laivaa. Mutta eniten pistivät silmään moniväriset uhkeat
-verat, jotka liehuivat lippuina satamassa olevista laivoista, ja joita
-oli suurissa kääröissä kaduille pystytettyjen telttojen ja puusuojusten
-pöydillä.
-
-Skanörin asema oli edullinen kaupalle. Kaupunki oli Falsterbon ja
-Malmön välillä skånelaisella ranta-alueella; se oli pohjoisempana
-Falsterbosta, ja oli sekä suurempi että paljon vanhempi kuin tämä
-kaupunki. Vanhan kaupunginportin yläpuolella oli kivi, mihin
-vanhemmalla skånelaisella murteella oli piirretty runo, joka ilmaisi
-kaupungin iän, sen uudempi runomuoto olisi seuraava:
-
-    Kun Kristus maailmahan syntyi
-    jo silloin Lund ja Skanör perustuksen sai.
-
-Kaupungin suuret markkinat olivat hyvin kuuluisat, ja markkina-aikana
-oli liikenneyhteys Själlannin kanssa keskeymätön, niinkuin yleisesti
-liikenne Skånen ja muiden tanskalaisten alusmaiden välillä oli
-paljoa vilkkaampi niihin aikoihin kuin myöhemmin senjälkeen kun tämä
-kaunis Själlannin kanssa läheisessä sukulaisuudessa oleva alusmaa
-tuli irroitetuksi emämaasta. Markkinaväen vilinässä nähtiin useita
-ritareita, munkkeja ja kauppakaupunkien porvareita sekä Själlannista
-että Skånesta, ja repaleisten kerjäläisten ja skånelaisiin ja
-hollantilaisiin kansallispukuihin pukeutuneitten talonpoikaistyttöjen
-ohella kuljeskeli siellä ritarirouvia ja komeita neitosia,
-palvelustyttöjä ja renkipoikia lähiseudun herraskartanoista. Kaikkialla
-vilisi pelimanneja ja jos jonkinmoisia ilvehtijöitä. Rukousnauhoja
-ja pieniä pyhimyksenkuvia tarjoiltiin siellä kaupaksi kaikenlaisten
-maallisten ja ulkolaisten ylellisyystavaroiden rinnalla. Torilla
-olevien molempien komeimpien verkatelttojen yli liehuivat Henrik
-Gullandsfarin ja Berner Kopmanin tunnetut lippumerkit, käärme ja
-lohikäärme, jotka yhteen köytettyjen keihäiden kanssa, lybekkiläinen
-oikeus kynsissä puolustivat heidän aarteitaan naurettavan näköistä
-ritaripukuista ryövärijoukkoa vasten. Ylhäiset kauppiaat eivät olleet
-myömässä, sillä heillä oli kaupungissa vakituiset kaupittelijansa.
-Sensijaan he olivat läsnä tavaroita laivoista purettaessa,
-katsoakseen ettei vaadittaisi minkäänlaista tullia, joka soti heidän
-kauppavapauttaan vastaan. Kaikista majapaikoista ja krouveista
-kuului soittoa ja tanssia. Saksalaista olutta ja viiniä tarjoiltiin
-runsaasti rikkaille markkinavieraille, jotavastoin köyhät saivat tyytyä
-skånelaiseen ja själlantilaiseen maalaisolueeseen. Illempana nähtiin
-jo paljon humaltuneita; siellä täällä syntyi riitoja ja tappeluita,
-niin että kaupungin voudin täytyi usein yövartijoiden ja asestettujen
-miesten avulla sekaantua siihen.
-
-Eniten kuitenkin veti tällä kertaa Skanörin markkinoilla huomion
-puoleensa värillisten lyhtyjen koristama markkinakoju aivan laivasillan
-vieressä, missä näyteltiin ilotulitustemppuja ja kaikenlaisia uusia
-ihmeellisiä asioita, joita ihmeteltiin ja joita katsellessa moni
-teki ristinmerkin ikäänkun näky olisi pettänyt. Tänne oli oppinut
-Trand Filisier pystyttänyt optillisen teatterinsa. Hän seisoi itse
-korokkeella ja piti kansalle puhetta taidetemppujensa harvinaisuudesta
-ja niiden suurista eduista verrattuina kaikenlaisiin pyhienjäännöksiin,
-amuletteihin ja väärennettyihin yleislääkkeisiin, millä he antoivat
-ulkolaisten markkinaveijarien ja petturien itseään peijata. Etupäässä
-hän kiitteli temppujensa luonnollisuutta ja vaarattomuutta ja kehoitti
-ennakkoluulottoman ja järkevän yleisön pelkäämättä astumaan lähemmäksi
-ja katsomaan mitä hän näytti ja selitti heille, tehden sen enemmän
-tieteen ja totuuden vuoksi, kuin maallisen voiton halusta. Hänen
-jumaluusopillinen ihailijansa, nuori herra Laurentius, jota punaisen
-kauhtanansa vuoksi ei arvattu hengenmieheksi, auttoi innokkaasti häntä
-temppuja tehdessä, kooten vähän takaa haavin täyteen rahoja katsojilta,
-kuitenkin tehden sen tavalla, josta huomasi hänen häpeävän tätä
-tointa, mihin hän kyllä, vaikka toisessa ja hurskaassa tarkoituksessa,
-oli tottunut, kootessaan Pyhän Olavin kirkkoveroon almuja
-poenitentiaruksena ollessaan suuressa kirkkojuhlassa Nidaroksessa.
-
-Aivan lähellä tämän markkinaveijarin telttaa paloi lyhty pienessä
-kappelissa olevan madonnankuvan edessä, missä myöskin nähtiin suuri
-seinään kiinnitetty ja raudoitettu köyhiensäästölaatikko. Ei ainoakaan
-kauppias eikä laivuri kulkenut laivaan tai sieltä pois, ennenkuin
-oli polvistunut täällä ja pistänyt rovon köyhien ja pyhän neitsyen
-kirkkoveroon. Tämän niinkutsutun laivasiltakappelin luona seisoivat
-illempana ritari Helmer Blå ja drotsin asepoika, Knuut Fynbo, sekä
-muutamia drotsin seurueeseen kuuluvia nuoria ritareita, tarkasti
-silmäten jokaista laivasillalta tulijaa. Heillä oli ollut vastatuuli
-koko päivän, ja olivat senvuoksi vasta äsken nousseet maihin. Berner
-Kopmanin rostokilais-laiva oli ankkuroituna satamassa aivan heidän
-silmäinsä edessä. Se oli saapunut Skanöriin hyvässä myötätuulessa
-jo päivää ennen. Toimelias laivanomistaja oli koko päivän pysynyt
-laivallaan ja tarkastanut tavaroiden maihinvientiä, mutta jo ennen
-pimeän tuloa oli ritari Helmer luullut huomanneensa lainsuojattoman
-pakolaisen hänen rinnallaan laivassa. Jos pakolainen aikoisi maihin
-oli ryhdytty toimenpiteisiin hänen kiinniottamisekseen, josta oli
-ilmoitettu kaupunginvoudille; mutta pakolaisella ei näyttänyt
-olevan halua jättää turvapaikkaansa. Iltamessun jälkeen saapuivat
-Berner Kopman ja Henrik Gullandsfar maihin ylvästellen ja lukuisan
-asestetun merimiesjoukon saattamana. He eivät laiminlyöneet pysähtyä
-rukouskappelin luo, missä he pistivät muutamia kovasti kilahtavia
-rahoja köyhäin säästökirstuun, ja astuivat sitten ylpeinä ja
-uhkamielisinä ritarien ohi.
-
-"Tahtoisinpa tietää montako väärää hopearahaa jo on kilahtanut tähänkin
-säästölaatikkoon?" sanoi ritari Helmer ääneen. Lihava rostokkilainen
-kääntyi häneen vimmastuneena, mutta gotlantilainen työntäsi häntä
-merkitsevästi käsivarteen, ja he astuivat edelleen. Helmer sekä nuo
-muut nuoret ritarit seurasivat heitä, ja heillä näytti olevan palava
-halu masentaa kauppiaitten ylvästelyä.
-
-Drotsi Åke ei ollut laiminlyönyt käyntiä Trand Fisilierin teltassa,
-missä tämä huvitteli ihmetteleviä markkinavieraita näyttämällä
-heille kaikenlaisia temppuja ja optillisia näytelmiä. Drotsi oli
-ostanut taiteilijalta muutamia hänen ihmeellisimmistä tavaroistaan
-sekä antanut selittää itselleen niiden käytön. Hän ei voinut olla
-ihmettelemättä Roger Bacon kuuluisia keksintöjä, ja hän katseli
-tarkkaavaisesti kaikkea mitä näytettiin. Enimmäkseen oli siellä pieniä
-katselukaappeja, joissa suurennuslasin vaikutukset esitettiin tähän
-asti Pohjolassa tuntemattomalla tavalla, ja joilla taiteilija herätti
-suurta ihmettelyä. Näissä pienissä katselukaapeissa ei esitetty
-ainoastaan pienten eläinten muuttumista kamaliksi petoeläimiksi,
-vaan nähtiin niissä kuvilla esitettynä kokonainen maailman mullistus
-mestari Trandin maun mukaan. Siellä esitettiin hullunkurisella tavalla
-pyhimykset ja martyyrit, ihmenäyt ja legendakuvaukset, munkkisaattueet,
-madonnaliput ja ristiinnaulitun kuvat kreikkalaisten ja roomalaisten
-jumalien rakkaustarinoiden rinnalla. Kaikki nämä kulkivat liikkuvina
-ivakuvina katsojien silmien ohi, päättyen loistavaan kuvasarjaan,
-missä esiintyivät vertauksellisesti kuvattuina totuus, viisaus,
-filosofia, vapaus, porvarilliset ammatit, valtiohoito, luonnontiede
-ynnä muuta. Pimeän tultua näytteli mestari Trand pieniä palavia pyöriä,
-monivärisesti säteileviä tähtiä ja aurinkoja, jotka lennähtivät ilmaan
-kirkkaina valojuovina ja sammuivat äkkiä heikosti pamahtaen.
-
-Tämä viimeksi mainittu oli drotsista sekä kaunista että ihmeellistä;
-mutta ne olivat kuitenkin vain pikku asioita verrattuina siihen,
-mitä herra Laurentius oli kertonut tämän ihmetaiturin suurista
-ja mailmaa mullistavista keksinnöistä. Noiden pienten tähtien ja
-aurinkojen näkeminen, jotka singahtivat meren yli, sammuen tyynen
-iltataivaan alle, oli jotakin aivan uutta ja outoa, mikä huvitti
-katsojia aivan äärettömästi. Mutta huomatessaan kansan ihastuneen
-tähän häikäisevään ilotulitusleikkiin, ja ihaillessaan itsekin tätä
-salaperäistä ilmanäytelmää, kävi drotsi Åke omituisen vakavaksi. Tämä
-välähdys uudesta ja pyhästä taiteesta, jonka salatuista ja valtavista
-vaikutuksista hän jo oli kuullut puhuttavan, tuntui hänestä sen
-uudenaikakauden lähetiltä, josta salaperäinen taiteilija ennusti, ja
-jossa kaikki käsitteet ja mielipiteet laajentuisivat ja muuntuisivat ja
-kaikki vanha katoaisi, niinkuin kaikki nämä tähdet ja auringot, jotka
-nyt katosivat ja sammuivat mereen. Drotsi Åke ei voinut unohtaa sitä
-ihmeellistä taiteilijan ja hänen oppilaansa keskustelua, jonka hän
-äsken oli kuullut, siitä suuresta unesta ja erhetyksestä, missä koko
-kristitty maailma vielä hoippuili. Hänen mielestään olivat oppineen
-mestari Trandin aivan omat käsitykset kuuluisan Leccar-lahkon opeista
-vain ylvästelevää ja uhmailevaa järjettömyyttä, jotka, jos ne joskus
-tulisivat yleisiksi ja vallitseviksi, kumoaisivat kaiken kauniin,
-totisen ja jumalallisen maan päältä. Hänen oma unensa kivettyneestä
-maailmasta väikkyi vielä kammottavana hänen sielunsa silmissä. Hänen
-ympärillään vallitseva ilo ja kansan melu kävi hänelle lopulta
-sietämättömäksi; nuo tuskalliset mielikuvat painoivat häntä, ja hän
-pakeni etsimään rauhaa ja lepoa pienestä laivasillankappelista. Hän
-notkisti polvea pyhän neitsyen maalatulle puukuvalle, joka täällä
-tuttuun tapaansa oli esitetty Jesuslapsi käsivarrella, ja lapsen
-kädessä ristihuippuinen maapallo kuin valtakunnan omena. Åke oli
-liittänyt kätensä rukoukseen. Mutta luodessaan nyt katseensa kuvaan,
-valaisi sen äkkiä ilotulitusteltasta singahtava tulikuula, ja pyhän
-neitsyen kuva näytti hänestä räikeässä valaistuksessa ilkeästi
-irvistelevältä epäjumalankuvalta. Samassa hän kuuli ilmasta kovan
-paukahduksen melkein kuin ukkosen jyrähdyksen, jota seurasi naisten ja
-lasten kauhistuttava huuto. Pieni kappeli tärähti; vanha laho neitsyt
-Marian kuva horjahti ja putosi hänen jalkoihinsa. Hän hypähti ylös
-ja kiiruhti ulos kappelista. Kansan ilo oli muuttunut kauhuksi ja
-kiukuksi. Muutamia naisia oli pyörtynyt; erään kapucinimunkin parran
-oli tuli kärventänyt. "Noituutta! Perkeleenjuonia!" huusivat kaikki
-sekaisin. "Kivittäkää hänet! Polttakaa tuo kirottu noitamestari! --
-Hän on kerettiläinen!" huusivat muutamat. "Jumalanpilkkaaja!" huusivat
-toiset. "Hän kehuu itsensä niin taitavaksi ihmeidentekijäksi ettei
-kenenkään enää tarvitse välittää ei pyhästä neitsyestä eikä muista
-pyhimyksistä! -- Hän kehuu ajavansa kilpaa itse Jumalan kanssa! --
-Kivittäkää hänet! -- Repikää alas tuo noidanhökkeli!"
-
-Meluten hyökkäsi kiukustunut joukko ilotulitustelttaa kohti. Pieni,
-onneton taiteilija oli apulaisensa kera piiloutunut siellä olevien
-kirstujen väliin. Pari hurjistunutta talonpoikaa ja maallikkoa veti
-heidät esiin sieltä, jättääkseen heidät väkijoukon pahoinpideltäviksi.
-Kaupunginvouti ja hänen apulaisensa koettivat turhaan estää näitä
-väkivaltaisuuksia. Vihdoinkin joutui drotsi Åke hätään ja huusi
-kuuluvalla äänellä: "Seis, maamiehet! Hiljaa, kuninkaan nimessä!
-Sitokaa nämä veijarit, mutta elkää kajotko ainoaankaan hiuskarvaan
-heidän päässään. Heidät viedään tutkittavaksi ja tuomittavaksi maalain
-mukaan, jos he eivät voi puhdistautua. Kaikki mitä he ovat meille
-näyttäneet on ollut aivan luonnollista, kansalaiset. Nämä miehet
-ymmärtävät enemmän luonnon voimista kuin me; mutta he käyttävät väärin
-viisautensa ivaten ja uhmaillen kaikkea mikä on pyhää."
-
-Kiukustunut väkijoukko tyyntyi samassa kun se kuuli kuninkaan nimen
-mainittavan ja tunsi hänen ja kansan suosikin. Kaupungin voudin
-miehet sitoivat heti Trand Fisilierin ja hänen apulaisensa, ja suuren
-väkijoukon saattamana vietiin heidät kaikkine kampsuineen laivarantaan.
-Drotsi Åke saattoi itse heidät kuninkaalliseen pitkälaivaan, jonka
-seuraavana päivänä oli määrä lähteä Helsingborgiin, ja laivanpäällikön
-oli määrä asestetun miehistönsä avulla suojella vankeja kaikilta
-hyökkäyksiltä.
-
-Kun vangittu tuhattaituri kuuli olevansa turvassa, mutta joutuvansa
-vankilaan, loi hän ympärilleen ylpeilevän katseen. "Minun korkea
-vainottu mestarini oli kuitenkin oikeassa", sanoi hän, "vielä ei ole
-meidän eikä meidän hengenheimolaistemme aika. On vaarallista olla
-viisas hullujen huoneessa. Pieninkin välähdys siitä valosta, joka on
-tuleva, on vielä liian voimakas näille heikkonäköisille raakalaisille.
-Nero ei tullut ensi kertaa vuosisataa liian aikaisin."
-
-"Vaikene, kurja suupaltti!" huudahti Åke. "Se suuri mies, jota
-häväiset kutsumalla häntä mestariksesi, oli hurskas ja viisas
-luostariveli, niin minulle on kerrottu, hän ei ollut markkinahuijari
-eikä itsetekemänsä pappi. Kiitä pyhää neitsyttä ja hänen poikaansa,
-jotka sinä tänään kielsit, siitä, että olet elossa! Minä en antanut
-vangita sinua viisautesi vuoksi, vaan sen harhaopin vuoksi, jota sinä
-tahdoit levittää kansaan."
-
-Ennenkuin drotsi Åke poistui pitkälaivasta, vei hän vangitun herra
-Laurentiuksen syrjään ja katseli häntä osanottavasti ja vakavasti.
-"Te olette liian hyvä tämän veijarin kätyriksi ja seuralaiseksi",
-sanoi hän. "Sokeasti ihaillessanne hänen tietojansa maallisista ja
-katoovaisista asioista, te olette tullut kieltäneeksi ja häväisseeksi
-oman pyhän säätynne ja korkean kutsumuksenne, mihin te olette vihitty.
-Te olette hyljännyt pyhän Olavin ja teille uskotut sielut, tämän
-vaivaisen helvetintulitaiteilijan vuoksi. Teidän ei tarvitse enää
-puutteen ja hädän pakoittamana alentaa itseänne. Pitkälaivan päällikkö
-on käsketty huolehtimaan tarpeistanne; Helsingborgissa hän hankkii
-teille säätynne mukaiset vaatteet sekä matkarahat. Pelastaakseni teidän
-henkenne, herra Laurentius, olen minä ollut pakoitettu kohtelemaan
-teitä kovemmin kuin olisin toivonut. Kun te tulette Helsingborgiin,
-olette te vapaa ja oma herranne; mutta teidän epäiltävän seuralaisenne
-täytyy valtiovankina odottaa kuninkaan saapumista ja puhdistautua
-hänelle jos voi. Minä tiedän hänen olevan leccar-veljen, ja sellaisena
-hänet on kielletty tässä maassa vapaana kiertelemästä ja kansaa
-villitsemästä. Minä tiedän myöskin hänen koetelleen viekoitella
-teitä lahkoonsa; mutta minä vannotan teitä sen jumalallisen herran
-ja mestarin nimessä, jonka te olitte vähällä pettää -- peräytykää,
-arvoisa herra Laurentius, ja suojelkaa kuolematon sielunne kadotukseen
-joutumasta! Se on varmasti kutsuttu johonkin korkeampaan ja
-jalompaan, elleivät vain teidän kasvonne ja lämmin innostuksenne
-kaikkeen kauniiseen ja pyhään olisi pettäneet minua. Jumala olkoon
-teidän kanssanne! Hyvästi!" Åke poistui laivasta odottamatta syvästi
-liikutetun nuoren miehen vastausta, joka kyynelsilmin turhaan koetti
-ojentaa hänelle nuoriin köytettyä kättään.
-
-Drotsi souti takaisin Skanöriin laivasillalle. Yö oli pimeä, ja
-laivasillalla vallitsi hirveä melu ja rähinä. Vakava ottelu oli
-syntynyt drotsin ritarien ja hansalaisten kauppiaitten välillä, jotka
-oli ajettu pois majatalosta ja paenneet alas satamaan. Berner Kopman
-ja Henrik Gullandsfar laivamiehineen hosuivat rohkeasti ympärilleen,
-mutta eivät kuitenkaan asetaidossa vetäneet vertoja ritari Helmerille
-ja muille kiukustuneille, nuorille ritareille, joita Skanörin
-porvarit avustivat. "Lyökää maahan senkin väärentäjät -- petturit --
-ylpeät koirat!" huudettiin. -- "He ovat tuoneet vääriä rahoja tänne
-markkinoille! Heillä on lainsuojattomia laivassaan!" Ottelu oli vakava
-ja verinen. Hansalaiset vetäytyivät taistellen takaisin veneisiinsä.
-Åken oli mahdoton saada rauhoitetuksi heitä. Muukalaiset kauppamiehet
-ja suurin osa heidän laivaväkeänsä pääsi viimeinkin pakenemaan
-laivoihin pimeän avustamana. He nostivat heti purjeensa, ja vasta kun
-he olivat kaukana merellä, alettiin rannalla kaivata ritari Helmeriä ja
-drotsin urheaa asepoikaa, Knuut Fyenbota.
-
-Drotsi Åken täytyi aamulla aikaisin jatkaa matkaansa eikä ehtinyt siten
-etsiä ritari Helmeriä eikä asepoikaansa. Kun drotsi ja kuninkaalliset
-henkivartijat jättivät Skanörin, seurasi heitä kadulla suuri joukko
-ihmisiä. Näytti siltä kuin porvarit olisivat arvanneet tämän loistavan
-matkueen tarkoituksen:
-
-    "Eestä Eerik kuninkaamme!"
-
-laulettiin täälläkin. "Eläköön kuningas ja hänen urhoolliset miehensä!"
-huudettiin. "Tuokaa hänelle ja Tanskalle Dagmar, rakkaat herrat!"
-
-
-
-
-KAHDEKSAS LUKU.
-
-
-Ritari Helmer Blå oli toisten nuorten ritarien kanssa seurannut
-kerskailevaa rostokkilaista ja hänen laivaväkeään heidän majataloonsa;
-he olivat sopineet keskenään, että he omin päin kurittaisivat ja
-nöyryyttäisivät ylimieliset hansalaiset. Majatalossa oli drotsin
-asepoika näytellyt väärää rahaa, millä erästä talonpoikaa oli petetty
-Berner Kopmanin markkinateltassa, ja väitettiinpä rostokkilaisten
-tuoneen mukanaan monta kirstullista näitä samoja rahoja. Väitettiin
-näiden väärien rahojen olevan lainsuojattomien lyömiä, sillä he olivat
-edellisenä vuonna saaneet käsiinsä muutaman kuninkaan parhaista
-rahanlyöjistä. Usein ennen oli kuultu valitettavan vääriä rahoja olevan
-liikkeellä, ja kun nyt kuultiin rostokkilaisten tuoneen niitä oikein
-tynnyrittäin, niin oli suuttumus heti kohonnut ylimmilleen, ja pian
-oli syntynyt tappelu kauppiaitten ja laivurien kesken. Hansalaisia
-Skanörin laivasillalta karkoittaessa oli ritari Helmer hyvin tulisesti
-ahdistaen seurannut asestettua laivaväkeä ja oli auttanut vyöryttämään
-mereen muutamia heidän kirstuistaan, jotka sisälsivät väärää rahaa.
-Lopulta hän ja drotsin asepoika, rohkea Knuut Fyenbo, olivat hyökänneet
-venheeseen heidän jälestään, estääkseen heitä pakenemasta; mutta täällä
-ylivoima heidät sai vangituksi, ja heidät laahattiin rostokkilaisten
-laivaan.
-
-Pahoin haavoitettuna, kädet ja jalat sidottuina oli Helmer ja hänen
-toverinsa heitetty laivaruumaan. Täällä he saivat koko yön maata
-oluttynnyrien, silakkanelikoiden ja ryytisäkkien keskellä, joita ei
-vielä oltu purettu laivasta. Laiva keinui aikatavalla; oli alkanut
-pahanlainen rajuilma ja näytti olevan vaikea pelastaa sekä laiva
-että lasti. Viimein kuitenkin talttui myrsky. Laivan rajut liikkeet
-asettuivat, vähitellen se alkoi liukua eteenpäin hitaasti ja melkein
-huomaamattomasti, ja pian vallitsi kannella hiljaisuus. Uupunut
-laivaväki tuntui nukkuvan. Ritari Helmer huomasi nyt heikon valojuovan
-päänsä yläpuolelta; aluksi hän arveli sen päivänvaloksi, mutta hän
-huomasikin pian kuun paistavan alas luokseen kannessa olevasta raosta.
-Yläpuoleltaan hän kuuli yön hiljaisuudessa kahden miesäänen puhelevan,
-jotka hän pian tunsi Berner Kopmanin ja Henrik Gullandsfarin ääniksi.
-"Minä en saa nukutuksi suuttumukselta ja polttavilta haavoiltani",
-murisi rostokkilainen. "Katsokaa, tässä on nyt se kauppavapaus ja
-turvallisuus, joka on meille kirjeellä ja takuilla vakuutettu,
-tässä on rauha, joka on odotettavissa silloin kun kananpoika istuu
-valtaistuimella, ja oikeus saavutetaan ritarien keihäänheitolla.
-Rutto ja kirous pöyhistyneille ritariroistoille! senkin matelevat
-kuninkaanorjat ja lautastennuolijat! He ovat puolustavinaan kansaa ja
-porvaristoa, senkin mokomat, vaikka he taistelevatkin vain itsensä ja
-korkean herransa puolesta. Jos minä en olisi lausunut noita rohkeita
-sanoja pöyhistyneelle ritarikuninkaalle Sjöborgissa, ja jos minä
-en olisi ottanut tuota lainsuojatonta kuninkaallista metsäriistaa
-laivaani, niin olisivatpa tainneet meidän rahamme olla heille yhtä
-hyviä nyt kuin ennenkin. He ovat kaikki oikeata ryövärijoukkoa, nämä
-roistot, jotka kutsuvat itseään ritareiksi ja aatelismiehiksi sekä
-täällä että Saksassa. Niin kauan kun on valtaistuimia ja linnoja
-maailmassa, ei kauppa eikä porvaristo pääse oikeuksiinsa. Heti auringon
-noustua hirtetään nuo molemmat äsken vangitut roistot isoon mastoon."
-
-"Kuuleppas, poikani?" kuiskasi Helmer Blå laivaruumassa fyeniläiselle
-vankeustoverilleen. "Taitavatpa puhua meistä! Hullusti tässä käy! Jospa
-vain voisimme porata laivan upoksiin ennen heitä ja hukuttaa kerskuvat
-ryytikaupustelijat, niin voisimme kuitenkin tyytyväisinä mennä hautaan
-heidän seurassaan."
-
-"Vähän siitä olisi iloa ja vielä vähemmän huvia, herra Helmer, mutta
-olisihan se kuitenkin parempi kuin antaa noiden veitikoiden hirttää
-meidät", vastasi asepoika. "Minä olen hangannut vasemman käteni
-vereslihalle", jatkoi hän, "mutta olenpa onnistunut pian vetämään sen
-pois ansasta. Jos vielä saisin jatkaa puolen tuntia, niin saisin meidän
-siteemme irroitetuiksi. Minulla on hyvä puukko taskussani; tässä on
-suuri laivapora ja kirves. Monta haavaa tässä; vielä isketään ennenkuin
-he saavat nuoran silmun kaulaamme."
-
-"Jumala ja pyhä Yrjänä meitä auttakoon!" kuiskasi Helmer, ja vetäisi
-syvään henkeä. "Jos pääsen elävänä täältä ja saan vielä kerran nähdä
-rakkaan Annani", lisäsi hän salaa huoaten, "niin minä lupaan pyhälle
-Yrjänälle uuden alttarivaatteen, ja jokaisen pitkänenäisen hansalaisen
-otsan, jonka tapaan, minä lyön veriseksi."
-
-"Sepä vasta olikin hurskas lupaus, ankara herra", kuiskasi asepoika,
-"saattepa nähdä sen auttavan. Nyt minun käteni luisuu silmukasta, mutta
-kylläpä ottaakin kovalle."
-
-"Hiljaa!" kuiskasi Helmer ja vieritti itseään lähemmäksi ruuman katossa
-olevaa rakoa.
-
-"Sanoinhan minä tuosta rahakaupasta koituvan vain harmia, samoin
-kuin yhteydestänne lainsuojattomien kanssa", kuului nyt Henrik
-Gullandsfarin pitkäveteisempi ääni ritarien pään päältä. "Sellaisella
-on aina pahat seuraukset; se heikontaa luottoa, ja harvoin se ajan
-pitkään itsensä maksaa, herra Berner. Ei, puhtaalla hopealla ja
-kullalla meidän on maailmaa hallittava, ja tyynesti ja viisaasti on
-kultavaltikkaa kannettava! sen minä aina olen sanonut. Jos olisimme
-olleet maltillisempia, niin ehkä kauppamme kuitenkin olisi onnistunut
-paremminkin Skanörin markkinoilla; mutta te tahdotte aina toimia
-väkivaltaisesti, herra Berner."
-
-"Väkivalta väkivaltaa vastaan, siinä minun vakituinen neuvoni
-neuvostossa", vastasi rostokkilainen. "Kulta- ja hopeavaltikkaan nähden
-te ehkä olette oikeassa; ja kunhan vain kukaan ei huomaa niin voi aina
-hiukan kuparia ja tinaa sekottaa siihen; mutta kirkkaalla teräksellä
-sitä on suojeltava. Siihen asti kunnes voimme asettaa miekkamme
-vaakalaudalle koko maailman kruunuja ja vaakunamerkkejä vastaan, on
-meidän suunnitelmamme vain loistava ilmalinna."
-
-"Odottakaa, herra Berner", jatkoi gotlantilainen, "ylpeää Roomaa
-ei rakennettu yhtenä päivänä ja kuitenkin siitä tuli maailman
-valtias. Antakaa meidän ensin puhdistaa meri ja maantiet pienistä
-rosvoilijoista, kyllä vielä tulee linnoissa ja valtaistuimilla
-istujienkin vuoro. Kunhan ensin saamme maailmanmeren käsiimme, kyllä
-silloin tavaramme tulvivat maailmalle -- se kasaa kultavuoret meille
-ja huuhtasee edestämme jokaisen linnan tai valtaistuimen, joka on
-meidän tiellämme. Kultaa ja viisautta seuraa myöskin valta. Me
-visbyläiset kyllä asumme Tanskan kuninkaan naapureina; meidän täytyy
-olla varovaisia, vaikka me viisaina kauppamiehinä uskallammekin
-nitistää maaväen hengiltä. Te rostokkilaiset olette liian kiihkeitä.
-Vallassaolijoiden kanssa ei pidä liian aikaisin ryhtyä käsikähmään.
-Tuo teidän uhkauksenne Sjöborgissa oli typerä teko. Vain teidän
-vuoksi vaikenin ja lainasin nimeni teille. Ei kannata uhata, ellei
-samalla voi lyödä, yhtävähän kuin kannattaa lyödä ennenkuin on varma
-vahvemmuudestaan."
-
-"Vähät minä teidän varovaisuudestanne!" murisi rostokkilainen. "Kyllä
-meillä voimia riittää kun vain niitä haluamme käyttää; saammehan
-rahalla niin monta sielua palvelukseemme kuin vain tahdomme."
-
-"Mutta ihmissielut ovat kallista kauppatavaraa", huomautti
-gotlantilainen, "joka sitäpaitsi usein on vahingoittunutta ja
-turmeltunutta. Miten monta mitallista hopeaa onkaan tuo lurjus tuolla
-ylhäällä jo maksanut teille! Ja onhan hän kuitenkin vain kunniaton mies
-ja luopio meidän korkea-aatelisten verivihollistemme joukosta. Siihen
-joukkioon ei kenenkään kunnon porvarin pitäisi luottaa."
-
-"Sellainen mies juuri onkin kullan arvoinen", sanoi rostokkilainen
-naurahtaen. "Nielkööt nyt itsensä senkin ylimysmieliset pedot. Paras
-rottienhävittäjä maailmassa on nälkiintynyt rottaylimys, jolta on
-häntä leikattu. Lainsuojaton ja kuolemaan tuomittu ritari, vailla
-linnaa ja tiluksia, ja jolta kaiken lisäksi on kunnia ja nimikin
-riistetty -- häntä parempaa kuningas-ahmaria ei ole. Hänellä tuolla on
-jo harjaannusta siihen ammattiin; hän oli mukana Finnerupin ladossa.
-Minä päästän hänet maihin ensi satamassa. Kohta saamme kalastella
-sameassa vedessä. Eipä kääntänyt tuo kruunattu kananpoika meille
-turhaan selkäänsä Sjöborgissa. Saatpas nähdä, kohta hänellä on muutakin
-ajattelemista kuin häittensä viettämistä kesällä."
-
-"Niin pitkälle ei kuitenkaan ulotu meidän neuvostolta saamamme
-valtakirja", huomautti gotlantilainen. "Tämän ritarin kostonaikeet
-olkoot hänen omina asioinaan; hänen ja teidän yhteiset salaiset
-hankkeenne eivät kuulu liitolle. Minä en tahdo olla missään tekemisissä
-hänen laisensa heittiön kanssa. Silloin kun on kysymyksessä koko liiton
-menestys ja sellainen laajalle ulottuva hallitussuunnitelma kuin
-meidän, pitäisi meidän viisaasti syrjäyttää yksityinen kostomme ja
-kaikki pienet henkilökohtaiset pyyteemme."
-
-"Te peräydytte? Te pelkäätte, virkaveljeni? No hyvä, se salakuljetus
-olkoon minun asiani, jos niin tahdotte", murahti Berner Kopman alkaen
-tulla kovaääniseksi. "Elkää olko huolissanne, viisas herra Henrik!
-Teidän ei tarvitse vanhalle laskumestarille ruveta opettamaan suuruuden
-ja pienuuden suhteita. Minä voin yhtähyvin kuin te eroittaa sen
-mihin ryhdyn Hansaliiton nimessä ja mihin uskaltaudun omassani. Jos
-yritykseni ei onnistu, on tappio Berner Kopmanin. Minä tiedän, että
-sen miehen selkä kestää enemmänkin. Ja te olette oikeassa: se ei kuulu
-neuvostolle."
-
-"Sen epäonnistuminen voi kuitenkin jossakin määrin vahingoittaa
-meidän kauppaamme ja yrityksiämme", vastasi gotlantilainen tyynen
-harkitsevasti. "Miettikääpäs vain sitä asiaa, herra Berner! Kaikki
-tämän maan satamat ovat nyt meille avoinna. Kuningas on ylpeä ja
-arvostaan pitävä, mutta hän suosii meitä kuitenkin paljon enemmän
-kuin voisi odottaa. Ovathan meidän miehemme ja välittäjämme turvatut
-hänen merikaupungeissaan; meidän kauppamme on täällä vapaampi ja
-verrattomampi kuin missään. Ei juolahda ainoankaan tanskalaisen
-mieleen, kuningasta itseä lukuunottamatta, jolta sen kuulimme, että
-tie suolaan ja pippuriin, olueen ja saksalaiseen verkaan on yhtä leveä
-ja tasainen kaikille, ja että tanskalainen vilja ja tanskalainen
-karja hyvästi voivat maksaa sekä rahdin että tullin. Pyhälle
-Nikolaukselle ja pyhälle Hermannille olkoon kiitos, meriliike on vielä
-meidän hallussamme; he ovat liian hitaita ja mukavuutta rakastavia
-ymmärtääkseen omaa etuansa. Talonpoika tyytyy heikkoon olueen ja
-kauppalanporvari kuorittuun maitoon, ja he antavat meidän viedä pois
-maltaansa ja kermansa. Mutta jos uhkauksessanne on totta, olkoon se
-salainen tai julkinen, ja jos täällä tapahtuu jotakin tärkeämpää,
-missä joku Hansaliiton jäsenistä on osallinen, niin ehkä heidän
-silmänsä aukeaisivat näkemään, ja silloin meidän kauppavaltamme täällä
-Pohjolassa on loppunut."
-
-"Juuri ne silmät, jotka voisivat tulla meille vaarallisiksi, jos ne
-tyystin avautuisivat, ne minä tahdon sulkea", mutisi rostokkilainen.
-"Suurempaa palvelusta tuskin voitaisiin tehdä Hansalle näissä maissa ja
-valtakunnissa. Mutta hiljaa, mikä se oli? Minä kuulin jotakin kolinaa
-altamme. Eiväthän vain vangit ole päässeet irti?"
-
-"Vangit! Kuolema ja kirous!" huudahti gotlantilainen. "Jos heidät on
-heitetty ruumaan niin tietävät he ehkä nyt enemmän kuin yhdenkään
-elävän ihmisen tulisi tietää."
-
-"Elkää siitä välittäkö, herra virkaveli", virkkoi Berner hohottaen.
-"He eivät pääse tietoineen pitemmälle kuin isoon mastoon. Nyt nousee
-aurinko punaisena kuin punaisin kulta. Sen näyn he saavat nähdä
-viimeisen kerran. Hohoi, perämies!" huudahti hän "miten pitkällä
-ollaan?"
-
-"Jos tuuli paranee, niin ehdimme Kallebohon ennenkuin Hamnissa
-iltamessuun soitetaan", vastasi käheä ääni peräsimen luota.
-
-"Hyvä. Pidetään sitten aamurukous ja laivaoikeus omalla pohjalla,
-ennenkuin piispa anastaa lybekkiläisen oikeuden käsistämme. -- Ylös,
-kaikki miehet! Soittakaa suurella kellolla."
-
-Malmikellon ääni kutsui pian koko miehistön kannelle.
-
-"Tuo vangit tänne ylös, laivuri", jatkoi laivaherra. "Ja laulakaa,
-pojat! Virittäkää 'armahda meitä syntisiä!' Antaapas tanskalaisten
-veijarien kuulla, että me olemme hyviä kristityitä, ja antaa heidän
-koiransielujensa mennä helvettiin laulun voimalla."
-
-Sillaikaa kun laivaväki hirvittävällä ulvonnalla alkoi laulaa
-jonkinlaista hengellistä laulua syntisen erosta ajallisesta elämästä,
-ja kaksi rotevaa miestä tervaisissa takeissa välinpitämättömästi
-kiinnitti kahta nuoraa mastoon, avattiin laivan eturuuman luukku ja
-sinne astui eräs laivamiehistä, mukanaan kaksi aseellista merimiestä.
-Alhaalta ruumasta kuului huutoa ja melua, ja sitten oli taas kaikki
-hiljaista; mutta ei laivamies eivätkä hänen seuralaisensa palanneet
-ylös sieltä.
-
-"Mitä tämä merkitsee?" huudahti Berner Kopman ihmeissään. "Mitä he
-tekevät? Nuo tanskalaiset helvetinkoirat ovat päässeet vapaiksi. --
-Alas heitä hakemaan, miehet! Tuokaa heidät ylös elävinä tai kuolleina!
-Joutuun alas, tai saatte selkäänne maston luona!"
-
-Koko laivaväki oli lähtenyt liikkeelle. Virtailtiin luukulle, mutta
-ei kellään näyttänyt olevan halua astua alas, huolimatta ankaran
-laivaherran uhkauksista.
-
-"Ensimäinen, joka astuu jalallaan tänne on kuoleman oma!" karahti nyt
-ritari Helmerin ääni laivaruumasta. "Ennenkuin minä ja toverini annamme
-henkemme kauppiasten käsiin, saatte te kaikki, pyhän Mikaelin ja hänen
-säkenöivän miekkansa kautta, seurata meitä meren pohjaan. Minä hetkenä
-vain tahdon, olemme me kaikki kadotuksen omat: me olemme poranneet
-pohjan irti, ja voimme irroittaa laudan yhdellä ainoalla nykäyksellä."
-
-"Senkin saatana!" huudahti rostokkilainen, valahtaen kalman kalpeaksi.
-"Me olemme kaikki hänen vallassaan. Mitä nyt on tehtävä?"
-
-"Meidän täytyy tinkiä heidän kanssaan", vastasi gotlantilainen. "Pois
-tieltä, kaikki miehet! Antakaa minun puhua näiden herrojen kanssa.
-Olette tainneet keksiä sukkelan sotajuonen, jalo herra ritari", alkoi
-nyt herra Henrik kohteliaasti. "Mutta koska me hengenvaaratta emme
-voi ottaa asiasta selvää, niin me tyydymme olosuhteiden pakoittamina
-tunnustamaan teidän tällä kertaa ovelasti yllättäneen meidät. Minne
-meidän kolme miestämme ovat joutuneet, arvoisa herra?"
-
-"He ovat saaneet palkkansa ja makaavat täällä kuolleina", vastasi
-ritari. "Ja niin käy teille kaikille, jos tahdotte ilman vilppiä
-kanssamme taistella. Me otamme vastaan kolme kerrallaan kuiviltaan;
-mutta jos tulee useampia, niin otamme veden avuksi. Heittäkää nyt heti
-tänne alas meidän omat hyvät miekkamme, tai muuten saamme koetella kuka
-on paras uimari."
-
-"Te olette kunnialla voittanut vapautenne, jalo ritari", vastasi
-gotlantilainen. "Jos te tahdotte luottaa sanaani, niin voitte vapaasti
-astua tänne meidän joukkoomme; me olemme rauhallista väkeä emmekä me
-halua kilpailla teidän kanssanne asetaidossa. Aseenne te saatte heti,
-mutta yhdellä ehdolla, ankara herra ritari, te saatte käyttää niitä
-vain puolustukseksenne, mutta ette saa hyökätä meidän päällemme niin
-kauan kun olette täällä laivassa. Siitä minä vaadin takeiksi teidän
-ritarillisen kunniasananne."
-
-"Se olkoon teille annettu kunniani kautta!" huusi Helmer, ja heti kaksi
-miekkaa heitettiin alas heille.
-
-"Me viemme teidät vahingoittumatta maihin Köpenhavnin satamaan, jalo
-herra", jatkoi Henrik Gullandsfar, "jos te vain lupaatte vaieta
-kaikesta siitä, minkä enkä olette sattunut kuulemaan, ja mikä
-voisi saattaa meidän suosiomme ylemmillä ilmoilla horjumaan sekä
-vahingoittamaan kauppaamme ja liikettämme."
-
-"Kielellään taistelkoot kaupustelijat ja lain väärentäjät", vastasi
-ritari ylpeästi. "Minä en viitsisi uhrata sanaakaan juorutakseni siitä
-mitä olen kuullut teidän mainioista aikeistanne ja suunnitelmistanne;
-mutta tästä hetkestä asti julistan teille kaikille taistelun elämän ja
-kuoleman uhalla. Siihen asti kunnes olen astunut maihin olkaa rauhassa,
-mutta senjälkeen kun olemme eronneet saatte varoa itseänne."
-
-"Aivan niin", sanoi gotlantilainen. "Me suostumme ainakin aluksi
-ehdoitukseenne. Pysykää nyt vain hiljaa, niin pääsette parin tunnin
-kuluttua maihin."
-
-Laivalta kuului äkäistä ja levotonta murinaa. Muutamat rohkeimmista
-merimiehistä nurisivat häpeällisen rauhan tulleen solmituksi molempien
-vankien kanssa, ja Henrik Gullandsfaria syytettiin raukkamaisuudesta
-ja petoksesta; mutta ei kellään ollut halua laskeutua laivaruumaan
-ja uskaltautua taisteluun urhokasten vankien kanssa, joilla oli
-sekä laiva, että miehistö vallassaan. Lopulta oli kaikkien pakko
-alistua. Berner Kopman oli vaiti, ja viisas gotlantilainen oli ottanut
-päällikkyyden. Hän käski jokaisen menemään aivan tyynesti töihinsä,
-ja häntä toteltiin vastustelematta. Laivaherra itse seisoi kokassa
-hehkuvin poskin ja silmät pyörien, ja hän koetti suurella ruumiillaan
-peittää miestä, jolla, oli yllään musta munkinviitta, ja joka kuiskasi
-salaa hänelle ja käänsi alati selän laivan perää kohti.
-
-Alkoi tuulla rivakammin. Tuuli oli suotuisa, ja ennen päivällistä
-liukui laiva Kallebonrannalle, Amager saaren ja Solbjergin vihreiden
-niittyjen välille, mihin Köpenhaminan etukaupunki Västerbro
-sittemmin perustettiin. Oli kaunis kevät päivä. Itäiseltä puolelta,
-niinkutsutulta Tioniemeltä eli Linnasaarelta, kohosi auringonpaisteessa
-veteen kuvastuen ylevä, äsken uudelleen rakennettu Axelhuus,
-muureineen ja tornineen. Tänne rakennettuna oli linna aivan erillään
-kaupungista, ja kun sinne ei ollut minkäänlaista siltaa, kulettiin
-sinne vain veneillä ja lautoilla. Linnasaaren takaa näkyi kaksi muuta
-tiheästi rakennettua pikkusaarta, minne näytti olevan vilkas veneliike.
-Se oli kauppalaivurien lastauspaikka Bremerholm (sittemmin Hammelholm),
-missä Bremerkauppiaiden pakkahuoneet kohosivat melkein Axelhuusin
-korkuisiksi. Rostokkilaislaivaa ei ohjattu suureen satamaan, josta
-kaupunki oli saanut nimensä, vaan se kulki Kissansalmen kautta. Tämä
-sittemmin täytetty ja asutettu Kallebonrannan lahti ulottui osaksi
-myöhemmin syntyneille Raatimiehen- ja Länsikadulle asti, muodostaen
-tähän kaupungin laitaan oivallisen sataman kauppiaslaivoille.
-Molemminpuolin kissansalmea nähtiin joukko pieniä rakennuksia, seinät
-savella rapatut ja katot oljista tai kaisloista; rakennusten välissä
-oli kaalimaat ja pienet puutarhat, aidan ja orjantappurapensaikon
-ympäröiminä. Laivasillan lähellä oli pyhän Klemensin pieni kirkko.
-
-Heti laivan laskiessa rantasiltaan, pisti ritari Helmer päänsä
-eturuuman luukusta ja huomasi miehen hyvin kiireesti hypähtävän maihin
-kokasta. Helmer näki hänet vain selästä, hänellä oli yllään saksalaisen
-kauppapalvelijan puku; mutta hän oli melkein varma siitä, että tuo mies
-oli lainsuojaton Kagge. Pyhän-Annan veljeskunnan viitta oli heitetty
-etummaisen soutupenkin alle. Paljastettu miekka kädessä juoksi ritari
-Helmer Blå kannelle drotsin asepojan seuraamana, joka oli käärinyt
-vasemman kätensä viittaansa. Heidän vaatteensa olivat hiukan repaleiset
-ja veriset; kuitenkin näytti heillä olleen aikaa sitoa toistensa
-haavat, jopa siistiä pukujaankin. Sanaakaan sanomatta he astuivat
-aseellisen laivaväen ohi, jäykästi kumartaen Henrik Gullandsfarille ja
-ivallisesti hymyillen pahasti kiukustuneelle rostokkilaiselle, jonka
-suuret kasvot olivat kuparinpunaiset suuttumuksesta. Laivasillalla
-Helmer ja asepoika heti pistivät miekat tuppeen, ja se joka näki
-heidän kulkevan sillalla, huomaamatta veritahroja heidän vaatteissaan,
-luuli heitä rauhallisiksi matkustajiksi, jotka olivat saapuneet
-rostokkilaislaivalla.
-
-"Pippurisaksa! Pidä silmällä häntä, Knuut", kuiskasi ritari Helmer
-asepojalle, kun he molemmat kiireisin askelin kulkivat laivasillalta
-pyhän Klemensin kirkkoa kohti, koko ajan tähystellen ympärilleen.
-"Minne hän joutui? Tuonne? -- Ei, se oli toinen -- Haa, tuolla hän on!
--- Ei taaskin toinen."
-
-Aina vähän päästä he luulivat tuntevansa valepukuisen lainsuojattoman,
-mutta yhäti samankaltaiset puvut heitä pettivät. Saksalaisia
-kaupanvälittäjiä vilisi hätiköitsevinä laivasillalla ja Kissansalmen
-laivojen luona, missä heillä alati oli asioita toimitettavana
-sekä joukko kantajia työssä. Nämä vanhemmat kauppapalvelijat eli
-niinkutsutut asiamiehet olivat tavallisesti vanhempia, naimattomia
-miehiä, joiden kasvojen ilme useimmiten oli happamen ikävä, ja puku
-sekä käytös pikkumaisen tarkkaa ja jäykkää. Ja koska pippuri oli
-heidän pienten kauppapuotiensa päätavaraa, kutsuttiin heitä yleisesti
-pippurisaksoiksi, ehkäpä sillä kuitenkin samalla viitattiin heidän
-epämiellyttävän ärsyttävään olentoonsa. Erityisesti huomattavat olivat
-heidän pitkien verkatakkiensa suuret hopeanapit. Venäläinen villahattu
-ja pitkä kultanuppuinen keppi, joka samalla oli heillä kyynärpuuna,
-kuului useimmiten heidän koristeitansa, ja he olivat niin tunnettuja
-siitä käytöksensä ja liikkeittensä jäykkyydestä, joka johtui heidän
-hajanaisista elintavoistaan ja yksipuolisesta askartelustaan, että he
-joutuivat usein väkijoukon viattoman pilan esineeksi, etenkin koska
-heidän naimattomuutensa saattoi heidät alttiiksi kiusauksille, jonka
-kautta he usein joutuivat enemmän naurettaviksi kuin siveellisesti
-vaarallisiksi. Useat heidän verka- ja ryytikaupoistaan olivat
-Kissansalmen ja Hyrkestäden varrella olevissa pienissä taloissa ja
-vajoissa, joista tämä katu oli saanut nimensä. Näiden kaupanvälittäjien
-naimattomuuden olivat heidän hansalaiset herransa määränneet, ja
-sen teki heidän asemansa välttämättömäksi, koska he olivat vieraina
-muukalaisessa kaupungissa, mihin heillä ei ollut oikeutta asettua
-asumaan perheellisinä.
-
-Ritari Helmer tuijotti tarkkaavaisesti jokaista saksalaista
-kaupanvälittäjää joka joutui hänen näköpiiriinsä, ja huomatessaan
-yhäti pettyneensä hän suuttui niin silmittömästi, että hän oli vähällä
-loukata näitä ihmisiä, jotka ahkerissa kauppatoimissaan aina vähän
-päästä tunkeilivat hänen ohitseen. "Nuo kirotut pippurisaksat saattavat
-minut hulluksi!" huudahti hän lopulta polkaisten jalkaa. "Ensimäiseltä
-joka vastaani tulee, minä nitistän kaulan poikki."
-
-"Se on oikein ja kohtuullista, ankara herra", sanoi asepoika. "Aina
-kun näen jonkun noista miehistä alkavat sormeni syhyä. Jos he tahtovat
-olla munkkeja, niin heidän ei tarvitse juoksennella keskipäivällä
-tuijottamassa tyttöjä silmiin. He ovat paljon hullumpia naisväen perään
-kuin -- olinpa vähällä sanoa kuin joku tonsuuriksi ajeltu -- pyhä
-Anton suokoon syntini anteeksi! -- Kas, tuolla on taas yksi. Näittekö
-miten hän pullisteli silmiään voidakseen tuijottaa tuohon kauniiseen
-kaalikoria kantavaan piikatyttöön? Työntäsenkö hänet kissanraatojen
-joukkoon Kissansalmeen, ankara herra?"
-
-"Herra varjelkoon, elä suinkaan, sinä hurjapää", vastasi Helmer
-suuttuneena. "Koettakaamme olla vähän järkevämpiä. Jää sinä odottamaan
-tänne sataman olutkapakkaan ja vartioi ettei lainsuojaton pääse
-hiipimään takaisin laivaan. Jos täällä laki ja oikeus vallitsevat, niin
-hän ei pääse käsistämme. Tunnet kai sinä hänet?"
-
-"Kyllä, aivan varmasti. Suuriarpinen Susi-Kagge, hän, jolta
-ritarikunnia pyyhkäistiin mestauslavalla; hänet minä tuntisin vaikka
-tuhannen roiston joukosta, myöskin hänen mustan hevosensa. Minä säälin
-sitä kaunista eläintä."
-
-"Ehkäpä oli Jumalan tahto, että me jouduimme tänne, vaikkakin vasten
-tahtoamme", sanoi Helmer. "Rooman punalakki kuuluu täällä olevan
-hieromassa sovintoa kuninkaan ja Hammerhuusin pakolais-piispan
-välillä. He istuvat nyt täällä linnassa kieritellen pienen piispa
-Juhanan sormiensa ympäri. Siitä nyt ei tule kerrassaan mitään. Mutta
-jos kuningas tulee tänne, missä Roeskilden piispa hallitsee, niin hän
-tulee tarvitsemaan sekä meidän silmämme että meidän miekkamme. Mutta
-mitä ihmettä tuolla on tekeillä? Katsoppas miten ihmisiä keräytyy
-tuonne." Nyt vasta ritari Helmer huomasi kaupungin asukasten olevan
-omituisen kuohunnan ja levottomuuden vallassa. Oli paljon enemmän
-ihmisiä kaduilla kuin tavallisesti näki tiheimminkin asutuissa
-kaupungeissa. Hän astui edemmäs ja katseli edelleenkin ympärilleen
-lainsuojatonta pakolaista etsien. Nyt hän kuuli ohikulkevien porvarien
-ja käsityöläisten äänekkäästi ilmaisevan katkeroituneen suuttumuksensa
-kaupungin herraa, piispa Juhanaa, ja hänen aatelisia vieraitaan
-vastaan Axelhuusissa. Kokoonnuttiin joukkoihin kaduille ja erottiin
-muristen ja nuristen, kun joukko asestettuja sotilaita lähestyi.
-"Voudin väkeä! Piispan palvelijoita!" mutistiin varoittaen toisilleen.
--- "Menkää syrjään -- erotkaa, toverit -- ei ole vielä aika -- Alas
-Gammelstrandille!"
-
-"Mitä tämä merkitsee?" sanoi Helmer asepojalle, joka vielä seurasi
-häntä satamakatua, uteliaasti ympärilleen katsoen. "Näyttääpä siltä
-kuin syntyisi täällä kapina."
-
-"Millä oikeudella te kannatte aseita täällä piispojen kaupungissa?
-Ettekö te tunne satama-asetuksia ja kaupunginlakia?" kuului nyt
-voimakas ääni heidän takaansa. He kääntyivät ja näkivät miehen,
-joka puvusta päättäen oli porvari, mutta jolla väljän takkinsa yllä
-oli jonkinlainen airutviitta ja kädessä Roskilden piispan merkillä
-varustettu valkoinen sauva. Häntä saattoi joukko piispan sotureita.
-
-"Minä olen kuninkaan ritari ja henkivartija, niinkuin hyvinkin näette",
-vastasi Helmer. "Minulla ei ole mitään tekemistä teidän piispanne eikä
-hänen lakiensa kanssa."
-
-"No, no, uljas herrani", vastasi airut. "Pistäkää kauniisti sormenne
-maahan ja tutkikaa missä olette. Te tulette varmasti maallisista
-kaupungeista ja herraslinnoista, missä ei ole kurinpitoa eikä
-järjestystä. Mikä on teidän nimenne, herra henkivartija?"
-
-"Helmer Blå, Kogsböllestä", vastasi ritari laskien kätensä miekan
-kahvalleen. "Oletteko kuullut sen nimen ennen, tai opetanko minä teidät
-sen tuntemaan?"
-
-"Teidän luvallanne, ankara herra", jatkoi airut lempeämmällä äänellä ja
-katseli häntä ihmeissään, "oletteko te tuo kuuluisa ritari Helmer, joka
-löi nuo kuusi veljeä yhdellä kertaa ja joista koko maa laulaa laulua:
-'Hän vapaana orhilla ratsastaa?'"
-
-"Sitä minä en koskaan kiellä", vastasi Helmer itserakkaasti
-nyökäyttäen. "Se, joka minusta on tämän laulun kirjoittanut, ei ole
-valehdellut. Kuitenkaan minä en tahdo ylpeillä siitä taistelusta",
-lisäsi hän. "Olihan kysymyksessä vain minun oma elämäni ja onneni.
-Te, uljaat köpenhaminalaiset, olette saavuttaneet yhtä suuren kunnian
-Stig-marskin otteluissa, ja luulenpa meidän ymmärtävän toisemme."
-
-"Niin minäkin luulisin, häpeän sen nyt sanoa, herra Helmer", sanoi
-porvarillinen airut avomielisesti ja ojensi hänelle iloisesti kätensä.
-"Yhtävähän minä tahdon loukata teitä kuin teidän herraanne, meidän
-uljasta nuorta kuningastamme. Yhtä vapaasti kuin ratsastatte oriillanne
-hänen rinnallaan, saatte kernaasti kulkea täällä omilla jaloillanne.
-Mutta meillä on kova edessämme täällä näinä päivinä. Täällä on kapina
-piispaa vasten, kuten näette. Minun täytyy neuvoston nimessä vaatia
-maallisen tuomioistuimen eteen ja Andabothin käräjille jokaisen, joka
-kantaa aseita. Mutta kuninkaan ritarin, ja erityisesti teidänlaisenne
-ritarin suhteen, luulen kuitenkin herra piispan tekevän poikkeuksen."
-
-"Jos piispa haluaa pitää partansa, niin suokoon silloin myöskin ritarin
-pitää miekkansa", sanoi Helmer. "Jos hän on lähettänyt teidät estämään
-epäjärjestyksiä ja rikoksia, niin auttakaa minua paremmin etsimään
-erästä lainsuojatonta rikoksentekijää, joka on päästetty maihin tuosta
-rostokkilaislaivasta. Hän on puikahtanut saksalaisen pippurisaksan
-vaatteisiin. Hän uhkaa kuninkaan henkeä ja hänet helposti tuntee,
--- mies on iso arpinen Kagge. Jos tuotte hänet tänne elävänä tai
-kuolleena, niin minä tahdon kiittää teitä uskolliseksi tanskalaiseksi
-mieheksi ja kuninkaan rehelliseksi alamaiseksi."
-
-"Sitähän me kaikki olemme täällä, ankara herra", vastasi airut
-hillityllä äänellä katsellen varovaisesti ympärilleen ja annettuaan
-asestetulle seurueelleen viittauksen vetäytymään etemmäksi.
-"Niinkuin te äsken itse sanoitte, olemme me hyvinkin rehellisesti
-osoittaneet uskollisuutemme kuninkaalle taistelussamme Stig-marskia
-vastaan. Kuningas onkin siitä meitä kiittänyt. Hän on rehellisesti
-auttanut meitä linnoittamaan oivallista kaupunkiamme sekä avustanut
-lautapaalutuksen rakentamisessa. Jokainen rehellinen ihminen täällä
-haminassa tottelisikin mieluimmin häntä kuin hengellistä herrautta;
-mutta jos me täällä tahdomme puhua ääneen muista herroista kuin
-piispasta, niin me olisimme pakoitetut jättämään kaiken omaisuutemme
-hänen rahastoonsa ja itse meidän täytyisi kodittomina lähteä
-kaupungista. Menkää rauhassa, herra Helmer, mutta piilottakaa miekkanne
-viittanne alle. Jos minä tapaan pahantekijän, jota etsitte, niin minä
-otan varmasti hänet kiinni ja manaan hänet teidän nimessänne käräjiin.
-Missä minä tapaan teidät itse?"
-
-"Täällä majatalossa pyhän Klemensin kirkon luona. Sanokaa minulle
-rehellisesti, kansalainen, olisiko siitä mitään hyötyä, jos minä
-menisin kaupunginvoudin tai teidän piispanne luo tuon kysymyksessä
-olevan pahantekijän vuoksi? Hän on yksi noista kirotuista
-kuninkaanmurhaajista. Epäilenpä pahasti myöskin tuota kerskailevaa
-rostokkilaista; hän kulettaa maahan väärää rahaa ja on uhannut
-kuningasta. Minä tiedän muutakin hänestä, mutta sen suhteen olen
-luvannut vaieta; mutta missä hänet tavannenkin, joutuu hän minun
-kanssani tekemisiin."
-
-"Kuninkaan vihollisia vastaan te ette saa täällä minkäänlaista
-avustusta, herra ritari", kuiskasi airut. "Jos te tahdotte seurata
-minun neuvoani niin pysytelkää niin kaukana piispasta ja hänen
-voudistaan kuin mahdollista. Kuninkaan ystävät eivät juuri ole heidän
-eivätkä saa näyttää olevan meidänkään. Jos ei minulla olisi vaimo ja
-lapsia, niin tuskinpa olisitte nähneet minua tämä keppi kädessä. Jos
-te tahdotte ahdistella pippurisaksoja", lisäsi hän toisen silmänsä
-sulkien, "niin etsikää heidät lautapelin äärestä oluttuvista. Siitä ei
-sakoteta jos heille siellä jotakin sattuu; mutta satamassa ja sillalla
-ei kukaan uskalla heihin kajota. Eteenpäin, pojat, vieras herra on
-puhunut minulle kunnon miehen lailla!" huusi airut käskevällä äänellä
-ja astui edelleen asestetun joukkonsa etunenässä.
-
-Helmer katsahti hänen jälkeensä ja sanoi asepojalle: "Reipasta väkeä
-nuo kööpenhaminalaiset", sanoi hän, "onpa synti ja häpeä että heidän
-täytyy totella piispan käskyjä. Kuitenkaan ei minua oikein miellytä
-tuo hänen neuvonsa nurkkakapakoista ja lautapeleistä. Kiittäkäämme
-kuitenkin ensin pyhää Yrjänää ja pyhää Klemensiä pelastuksestamme;
-voimmehan sitten hyvällä omalla tunnolla ratkaista asiamme noiden
-roistojen kanssa kun heidät tapaamme." Hän lähestyi pyhän Klemensin
-kirkkoa, mutta se oli suljettu ja suuri, musta risti oli maalattu sen
-ovelle. "Mitä tämä merkitsee?" huudahti hän. "Onko täällä rutto herran
-huoneessa?"
-
-"Suljettu, interdikti, veilekonstitutionin _Cum Ecclesia Dacianan_
-[alkusanat paavillisessa käskykirjeessä interdiktista] johdosta",
-vastasi vanha dominikaani, joka oltuaan polvistuneena suljetun
-kirkonoven luona olevan kiviristin edessä nyt nousi. "Mahtavien
-rikoksia saavat nyt huonompiosaiset sovittaa. Meidän hurskas herra
-piispamme ei ole voinut enää siirtää suuren maanrangaistuksen
-täytäntöönpanoa, jonka pyhä isä on määrännyt arkkipiispan rikollisen
-vangitsemisen johdosta vastoin määräyksiä ja kaikkia pyhiä lakeja.
-_Virgo amata ora pro nobis_!" mutisi hän liittäen yhteen kätensä.
-
-"Piru vieköön kaikki latinalaiset lait, kunnianarvoisa isä", vastasi
-ritari. "Onhan arkkipiispa nyt vapaa. Onko nyt sopiva aika rangaista
-maata ja kansaa kuninkaan vanhan synnin vuoksi, jos hän sellaiseen oli
-syyllinen?"
-
-"Varmasti hän teki suuren synnin ja vääryyden", vastasi munkki.
-"Mutta rangaistus on liian kova, se on totta -- ja siitä joutuvat
-nyt viattomatkin kärsimään. Kansa tulee siitä vain jumalattomaksi ja
-kapinalliseksi; senhän me nyt näemme joka päivä. Jos ei kuningas nyt
-ole tullut tänne katumusta tekemään, niin tässä alkaa meille kaikille
-kurjat olot."
-
-"Onko hän tullut?" kysyi Helmer äkkiä.
-
-"Ei tänne kaupunkiin, mutta Sorretslövin kuningaskartanoon. Hänen
-valtuutettunsa ovat jo Axelhuusissa. Niin, niin, kyllä hänen jo
-olisi aika myöntyä ennenkuin interdikti saattaa koko kansan kapinaan
-ja kadotukseen. _Ora pro nobis_!" mutisi munkki taas ja kääntyi
-ristiinnaulitun kuvaa kohti.
-
-"Uskotteko te hänen tulleen tänne nöyrtymään ja matelemaan arkkipiispan
-jalkoihin, kunnianarvoisa isä", vastasi ritari, "silloin ei teidän
-uskonne ole paljonkaan arvoinen. Minun huomatakseni tämä kapinaliike
-ei koske kuningasta, vaan teidän pientä piispaanne ja hänen ylpeitä
-vieraitaan. Kyllä kai tuolle typerälle kirkon sulkemiselle joku
-keino keksitään. Hullu on se kansa, joka antaa sulkea itsensä Herran
-huoneesta niin kauan kun täällä on kunnon kirveitä ja rautatankoja
-maassa."
-
-"Oi, te maailman lapset ja te maalliset herrat! Te tahdotte toteuttaa
-kaikki vallalla ja väkipakolla. Jos vain voisitte niin tahtoisitte
-lopulta murtaa auki taivaanvaltakunnankin portit", huokaili munkki.
-"Suuret ja mahtavat aiheuttavat kaiken uhkamielisyyden ja suuttumuksen,
-ja soaistu kansaparka se kuuntelee liiankin mielellään jumalattomien
-hurjia neuvoja. Kas, tuolla tulee taas joukko eksyneitä lampaita, jotka
-ovat sudeksi muuttuneet. Heillä on aseina keihäät ja tangot niinkuin
-niillä, jotka seurasivat Judasta, tuota vihan lasta. Kuule, kuinka he
-meluavat ja kirkuvat! Jumala armahtakoon, he hyökkäävät tänne! Nyt he
-varmaankin aikovat avata kirkon väkivallalla."
-
-Pelästynyt dominikaani näytti aikovan paeta, mutta kapinalliset
-asettuivat hänen tielleen.
-
-"Odota vähän, hurskas isä", huusi joukkojen johtaja, pitkä salvumies,
-kädessään suuri kirves. "Sinun täytyy lukea meille pyhä messu pyhän
-Klemensin alttarilta; me emme ole kuulleet Avea eikä messua kolmeen
-päivään. Murtakaa auki kirkonovi, toverit!"
-
-"Oletteko mielettömiä?" huusi munkki. "Teettekö väkivaltaa Jumalan
-huoneelle?"
-
-"Ei mitään puhetta! Työntäkää auki ovi, miehet!" huusi johtaja.
-"Ei pyhä Pietari eikä Neitsyt Maria ole meihin suuttunut; pyhän
-Nikolauksen luona me tahdomme kuulla messumme. Hyvä on, lapset, nyt on
-se kirkkolaki kumottu!" Kirkonoven olivat voimakkaat lyönnit murtaneet
-auki. Kapinalliset virtailivat hurjin voitonhuudoin kirkkoon vetäen
-dominikaanin mukanaan.
-
-"Taitaapa tästä tulla hiukan rauhaton hartaushetki, ankara herra",
-sanoi asepoika. "Säästäkäämme mieluummin hurskauden vaatimuksemme
-toiseen kertaan. Katsokaa, tuolta tulee uutta väkeä! Ei, näettekö,
-heillä on keihäät ja miekat mukanaan. Luulenpa heidän aikovan hyökätä
-Axelhuusiin."
-
-"Se on minulle mieleen", huudahti ritari Helmer iloisesti.
-"Itsevaltiaan piispan sortovaltaa eivät tanskalaiset kauempaa jaksa
-kestää. Taisinpa tulla tänne sopivaan aikaan: saan täällä kylläkin
-toimintaa. Jos he aikovat ampua piispanpesää, niin minä opetan heidän
-tekemään sen niin että osuvat. Jää sinä tänne satamaan pitämään
-silmällä pippurisaksaa, Knuut. -- Minä menen uljaitten porvarien
-avuksi." Tämän sanottuaan ritari Helmer kiirehti nopein askelin
-Gammelstrandille, missä levottomat pyövelijoukot törmäsivät yhteen
-hurjin kapinahuudoin.
-
-
-
-
-YHDEKSÄS LUKU.
-
-
-Axelhuusissa näyttiin jotenkin huolettomasti ylenkatsottavan näitä
-kaupungissa ilmeneviä levottomuuksia, jotka olivat jo kestäneet
-pari päivää, vaikka lievemmässä muodossa. Piispan hyvin varustettu
-linna oli eristettynä saarella, ja ne lautat, joita tavallisesti
-käytettiin ylikulkiessa, olivat näinä levottomina aikoina satamassa
-linnan korkeiden muurien suojassa, joten kaikki yhteys linnansaaren ja
-kaupungin välillä oli katkaistu. Etäisyys kaupungista ei kuitenkaan
-ollut sen suurempi kuin että Axelhuusia voitiin ampua Gammelstrandilta,
-sekä nuolilla että lingoilla, kun nämä vaaralliset sotakoneet
-ymmärryksellä asetettiin toimimaan. Axelhuusin parvekesalissa istui
-kaupungin hengellinen ja maallinen herra, Roskilden mahtava piispa
-Juhana, vakavasti keskustellen korkeiden vieraittensa, arkkipiispa
-Grandin ja kardinaali Isarnuksen kanssa. Arkkipiispan oikealla sivulla
-istui hänen uskollinen ystävänsä, Metsäluostarin mahtava apotti.
-Grandin valtuutettu, kaniikki Nikolaus Bunkeflad Roskildestä oli
-myöskin läsnä, samoin kuin kööpenhaminalainen kaniikki Hans Rodis, joka
-oli auttanut häntä pakenemaan Sjöborgista. Parvekesalin suuren pöydän
-ympärillä istuivat myöskin kardinaalin famulus ja hänen kirjurinsa,
-sekä kaksi italialaista pappia, jotka kuuluivat hänen seurueeseensa.
-Muukalaisen kardinaalin vuoksi keskusteltiin latinaksi. Linnan herra,
-vähäpätöinen roskildelainen piispa, näytti, mahtavasta ja käskevästä
-ryhdistään päättäen, ottaneen esikuvakseen arkkipiispan, jonka rinnalla
-hän kuitenkin näytti hyvinkin mitättömältä, vaikka hän täällä olikin
-sekä suuren Grandin että kardinaalin suojelijana. Hän heitti silloin
-tällöin tarkkaavan katseen ikkunasta kaupungille ja yhä lisääntyvään
-kansan vilinään Gammelstrandenilla, siltä ilmaisematta pelkoaan ja
-levottomuuttaan. Arkkipiispa Grand ei ollut vielä toipunut kovan
-vankeutensa tuottamista seurauksista. Hänen pöhöttyneet jalkansa
-lepäsivät pehmeällä jakkaralla, ja hänen kalpeilla kasvoillaan oli
-synkän katkera ilme. Jokainen liike näytti tuottavan hänelle tuskaa,
-koko hänen elinvoimansa oli ikäänkuin keskittynyt suuriin leimuaviin
-silmiin. Hän istui syviin ajatuksiin vaipuneena ja tuijotti vaieten
-eteensä. Salaperäinen hymyily pienissä silmissään luki kardinaali
-kirjelmää, jonka hänen kirjurinsa juuri äsken oli laatinut.
-
-"Elkää uskoko häntä, kunnianarvoisa herra veli", kuiskasi
-Metsäluostarin apotti arkkipiispan korvaan. "Hän on salaisesti
-kuninkaan puolella, minä tiedän sen -- hän tavoittelee teidän
-arkkipiispanistuintanne."
-
-Grand vavahti, pui suonenvetoisesti nyrkkiä, mutta vaikeni ja loi
-tutkivan katseen paavilliseen nuntioon.
-
-"Pyhän isän nimessä ja hänen puolestaan", alkoi nyt kardinaali ja
-kohotti punaista tonsuurihattua, "ennenkuin kuninkaalliset lähetit
-astuvat eteemme, kehoitan minä vielä kerran loukkaantunutta veljeä
-myönnytyksiin ja jonkinlaiseen tyyntymiseen. Siinä sopimuksessa,
-jonka minä olen antanut ennakolta laatia, ja jonka sisällyksen te
-nyt tiedätte, arkkipiispa Grand, olen minä, teidän omia vaatimuksia
-noudattaen, ankarimpien hengellisten oikeuskäsitteiden mukaan,
-määrännyt Tanskan kuninkaan antamaan teille niin suuren korvauksen
-kylistä, kaupungeista, linnoista ja maallisista tiluksista, että
-arvelenpa hänen hylkäävän esityksemme."
-
-"Ja minä hylkään sen myöskin, näilläkin ehdoilla", vastasi arkkipiispa
-kiivaasti. "Rikkomistansa minua ja minun pyhää säätyäni vastaan,
-ei kuningas Eerik voi sovittaa täydellisesti edes kruununsa
-menettämisellä."
-
-"Ette suinkaan tahdo jännittää jousta vieläkin korkeammalle,
-arvoisa herra veli, tai lopuksi väittää että teidän kuninkaanne on
-kunniattomana tuomittava menettämään henkensä ja omaisuutensa kuin
-alhaisin pahantekijä maallisen oikeuden kautta?" kysyi kardinaali,
-täydellisesti tyynillä kasvoillaan hieno hymy. "Mitä hänen sielunsa
-autuuteen tulee, niin olettehan te jo ahdistanut häntä niin paljon kuin
-mahdollista."
-
-"Arvoisa veli, elkää toki unohtako, että teidän vastustajanne on
-kruunattu ja voideltu hallitsija, jonka tukena on urhoollinen ja
-uskollinen kansa, sekä ystävänä monta mahtavaa ruhtinasta. Jokainen
-hengellinen tuomio, mihin maallinen valta ei vapaaehtoisesti
-kristillisestä vanhurskaudesta ja nöyryydestä tahdo alistua, joutuu
-tehottomana vain maailman lasten pilkan esineeksi, etenkin täällä
-Pohjolassa, missä pyhä pannansädekin minun huomatakseni, vaikuttaa
-jotenkin jäähtyneeltä. Kuninkaan valitukset minun kunnianarvoisaa
-ristiveljeäni vastaan näyttävät sitävastoin hyvinkin päteviltä
-ja painavilta", lisäsi kardinaali huomattavalla painolla. "Jos
-kuninkaallinen lähettiläs Roomassa voi todistaa puolenkaan niistä
-tosiksi, mistä hurskasta arvoisaa veljeä syytetään, niin tekisittepä
-viisaimmin, jos alentaisitte teidän vaatimuksianne hiukan ja ainakin
-toivoisitte koko tuon harmillisen asian joutuvan unohduksiin, Kaikessa
-tapauksessa minun veljellinen neuvoni olisi -- jos te voisitte suostua
-sitä seuraamaan, saataisiin varmasti kunniallinen sovinto aikaan
--- ja myöskin sydämellisin toivomukseni, sekä teidän itsenne että
-kirkon rauhan vuoksi kuin myöskin vastaisten ikävien hajaannusten
-estämiseksi, että te pyhän isän suostumuksella tahtoisitte vaihtaa
-Lundin arkkipiispan istuimen toiseen, ehkä suurempaan ja arvokkaampaan,
-kauas täältä Pohjolan maista, missä teidän henkilökohtaiset riitanne
-maallisen vallan kanssa eivät kuitenkaan koskaan tasaantuisi. Minä
-sanon tämän veljellisesti huolehtien arvoisan veljen rauhasta ja
-turvallisuudesta. Tälläkin hetkellä me olemme molemmat tavallamme
-maallisen hallitsijamme vallassa, jonka kiivaudesta ja ankaruudesta
-teillä on ollut tuntuvat todisteet."
-
-"Vai niin, korkea-arvoisa herra", huudahti Grand mitä katkerimman
-suuttumuksen vallassa, ja potkaistuaan jalkatyynyn luotaan hän
-nousi, "näinkö te nyt minulle puhutte? Senvuoksiko te kutsuitte
-minut tänne turvallisesta Hammerhuusistani, pyytäen minun luottamaan
-veriviholliseni suojeluskirjeeseen? Luuletteko ehkä viekoitelleenne
-minut ansaan, josta en pääse selviytymään? Luuletteko te ehkä minun
-hurskaan virkaveljeni, meidän yhteisen isäntämme, joka täällä
-hallitsee kaupunkia ja linnaa, raukkamaisesti ja alhaisesta pelosta
-pettävän kestiystävänsä ja laillisen arkkipiispansa, mielistelläkseen
-sitä maallista itsevaltiasta, joka minun huomioitteni mukaan on
-saattanut paavillisen nuntiuksen hengelliseksi orjakseen? Ei, teidän
-ylhäisyytenne, silloin te ette tunne minua ettekä tätä arvoisaa
-Herran palvelijaa, joka istuu täällä meidän vieressämme. Jos hän
-minun ja kirkon vuoksi uskaliaasti ja rohkeasti on asettunut
-itsevaltiaan vihalle alttiiksi, ja vielä lisäksi nostattanut kapinan
-ja levottomuuden omassa kaupungissaan, niin hän varmasti ei alistu
-petokseen, joka leimaisi hänet katalaksi petturiksi. Minun vapaudestani
-ja turvallisuudestani on kyllä huolta pidetty. Minä silmänräpäyksenä
-vain tahdon, voin astua laivaan, eikä kuningas yhtävähän kuin
-kapinallinen porvarijoukko voi estää minun vapaasti lähtemästä täältä
-ja etsimästä oikeutta Pyhän Pietarin tuomioistuimelta. Vapaasti
-minä uskallan lausua teille miten sielussani tuomitsen sekä teidät
-että teidän julkean ja jumalattoman kuninkaanne. Te ette ole täällä
-paavillisena nuntiuksena täyttäneet tehtäväänne; sensijaan että te
-olisitte pyhän isän valtakirjalla vahvistanut pannan ja interdiktin. --"
-
-"Jääköön se minun asiakseni, arvoisa veli", keskeytti Isarnus hänet
-kylmästi ja tyynesti. "Senjälkeen kun teidän omat koncilionne ovat
-toimeenpanneet interdiktin veilekonstitutsionin mukaan, ei täällä
-tarvita enää sen vahvistamista. Nyt on vain kysymys kuninkaasta, ja
-haluatteko te sopia hänen kanssaan sekä peruuttaa pannanjulistuksen --"
-
-"Ei, ei iankaikkisesti ei!" huudahti arkkipiispa kiivaasti. "Ja minä
-nauran hänen syytöksilleen. Sekä täällä että korkeimman tuomioistuimen
-edessä minä uskallan toistaa sen minkä kerran kuulun sanoneen hänen
-isänsä murhasta ja siitä, mihin hänen itsevaltias menettelynsä
-perustuu. Koska tämän kuninkaanmurhan kerran täytyi tapahtua, oli vain
-paha ettei se tapahtunut kuuttatoista vuotta aikaisemmin, jolloin
-tuolla kurjalla kuninkaalla ei vielä ollut jälkeläisiä, silloin
-Eerik Silmänräpyttäjän suku ei olisi milloinkaan häväissyt Tanskan
-valtaistuinta. Niin, tämän rohkean sanan olen sanonut ja sen minä sanon
-vieläkin. Mutta minä kiellän kaiken osallisuuden itsevaltiaan murhaan
-samoin kuin kaiken yhteyden herttua Waldemarin ja lainsuojattomien
-kanssa. Minun puolestani hallitkoon kuka tahansa Tanskassa -- olkoon
-se sitten herttua Waldemar tai joku juutalainen, saraceeni tai pakana,
-tai paholainen itse, kunhan vain täällä ei koskaan toteltaisi kuningas
-Eerikkiä tai hänen kurjaa veljeänsä kuninkaana eikä herrana. --"
-
-"Tahdotteko te myöskin korkeimman tuomioistuimen edessä puolustaa mitä
-te nyt olette sanonut, arvoisa veli?" kysyi Isarnus yhtä tyynesti
-ja kylmästi kuin ennenkin ja melkein huomaamattomasti hymyillen.
-"Kuitenkin on luettava teidän ruumiillisen heikkoutenne viaksi
-ettette oikein aina voi hillitä kiivauttanne ja kieltänne. Nyt minä
-olen kuullut teidän selityksenne; ylenmääräisessä liioittelussaan se
-kuitenkin yhdessä kohden on yhtäpitävä sekä pyhän isän että kuninkaan
-tahdon kanssa: teidän asianne on jätettävä kokonaan paavillisen
-tuomioistuimen ratkaistavaksi. Sallittakoon kuninkaan lähettiläiden
-siltä astua esiin, arvoisa veli", sanoi hän piispa Juhanalle, joka heti
-nousi ja poistui salista.
-
-Syntyi hetken hiljaisuus. Grand oli istuutunut entiselle paikalleen.
-Hän nojasi ison leukansa nyrkissä olevaan käteensä ja häntä näytti
-suututtavan äskeinen kuvastumisensa sekä kardinaalin kylmyys.
-Kohta senjälkeen astui piispa Juhana sisään kahden hengellisen
-herran seuraamana. Nämät olivat kuninkaan lähetit, dominikaanien
-maakuntapriori, mestari Olaus, kaunis, hopeahapsinen vanhus,
-sekä kaniikki Esger Juule Riibestä, nuori lakitaitoinen, viisaan
-ja rohkean näköinen pappi. He olivat jo monta tuntia odottaneet
-vastaanottoa. He tervehtivät nyt korkeita hengellisiä herroja
-kunnioittavasti, ja kardinaali nousi puoleksi istualtaan vastatakseen
-heidän tervehdykseensä; mutta arkkipiispa jäi istumaan synkkiin
-ajatuksiin vaipuneena. Piispa Juhana pyysi valtuutettuja istuutumaan.
-Maakuntapriori istuutui, mutta kaniikki jäi seisomaan ja alkoi puhua
-seuraavaan tapaan: "Suokaa anteeksi, teidän ylhäisyytenne, ja te,
-korkeasti oppinut arkkipiispa, sekä te kaikki kunnioitettavat arvoisat
-herrat, jos minulla täällä on sana sanottavana, joka ei miellytä teitä.
-Minä en esiinny täällä kirkon vaan kuninkaan, minun maallisen herrani
-palvelijana ja lähettinä, minun täytyy täällä lausua mitä hän on
-käskenyt, vaikka en uskaltaisikaan itselleni omaksua niitä ajatuksia ja
-mielipiteitä, joiden tulkiksi olen ruvennut --."
-
-"Puhukaa vapaasti, veli kanonikus. Teidän valtakirjanne on minulle
-selitetty", keskeytti kardinaali hänet hyväksyvästi päällään
-nyökäyttäen, ja kaniikki jatkoi: "Minun herrani ja kuninkaani on pari
-tuntia sitten saapunut kuningaskartanoonsa tänne Sorretslövin kylään,
-Hamnin kaupungin ulkopuolelle, voidakseen henkilökohtaisesti vahvistaa
-ja varmentaa sen mikä täällä hänen suostumuksellaan päätetään,
-voidakseen myöskin tarpeen vaatiessa kuninkaallisella vallallaan
-ja voimallaan estää ne levottomuudet, jotka arkkipiispa Grandin
-läsnäolo voi aiheuttaa, jos hän panee interdiktin täytäntöön. Hän ei
-tahdo silmiensä edessä nähdä miestä, jonka hän tietää osalliseksi
-autuaan isävainajansa murhaan, ja joka on uskaltanut julistaa kirkon
-pannaan hänen oman kuninkaallisen päänsä; mutta sen rauhan ja
-suojeluksen lupauksen, jonka hän on luvannut vastustajalleen, tahtoo
-hän rehellisesti ja ritarillisesti pitää. Kuningas on erityisesti
-käskenyt minun selittää, ettei hän puolusta sitä mihin hänen
-välttämättömyyden pakosta arkkipiispa Grandia vangitessa täytyi ryhtyä
-vastoin kanonista lakia ja veilekonstitutsionia. Sen asian uskoo hän
-voivansa todistaa oikeaksi kristillisen tuomioistuimen edessä; hän
-on täällä maanvaltiaana yleistä rauhaa palauttamassa sekä erehtyneen
-arkkipiispan syyttäjänä hänen ylhäisyytensä, paavillisen nuntiuksen
-luona. Minun herrani ja kuninkaani hylkää jyrkästi kaikki sovittelut
-tässä maassa majesteettirikoksesta tuomitun prelaatin kanssa; mutta
-hän sallii vastustajansa vapaasti ja rauhassa matkustaa Roomaan,
-minne hän jo itse on lähettänyt lähettiläänsä, ja missä hän odottaa
-syytetyn saavan oikeutetun tuomionsa. Siihen asti kunnes tuomio on
-langetettu vaatii hän pannaanjulistuksen katsottavan laittomaksi,
-mihin vangittu maankavaltaja on julistanut hänet, -- nämät eivät ole
-minun vaan kuninkaan sanoja --; hän vaatii myös maan ja valtakunnan
-vapautettaviksi siitä interdiktistä, mihin Veilen, Roskilden ja Lundin
-konciliot ovat julistaneet hänen uskollisen ja viattoman kansansa.
-Roskilden tuomiokapituli on pannut juhlallisen vastalauseensa tätä
-koncilioitten ja asianomaisten piispojen laitonta tekoa vastaan, mihin
-he ovat ryhtyneet ilman kapitulin ja muun papiston suostumusta, ja
-on dominikaanien provinsialipriori, kunnianarvoisa maisteri Olaus,
-henkilökohtaisesti täällä läsnä vahvistaakseen tämän."
-
-Nyt nousi iäkäs provinsialipriori. "Pyhän veljeskuntani ja Roskilden
-tuomiokapitulin nimessä julistan minä koncilioitten määräykset tässä
-asiassa laittomiksi ja tehottomiksi", alkoi hän kirkkaalla ja tyynellä
-äänellä puhua. "Minun käsitykseni on etteivät kapitulit ja tanskalainen
-papisto ole velvoitettuja lopettamaan jumalanpalveluksia, ja minä
-vaadin teidän, Roskilden piispa Juhana, niin pian kuin mahdollista
-peruuttamaan sen onnettoman kirkkokiellon, joka jo on synnyttänyt
-niin paljon sekaannuksia tässä kaupungissa, missä te itse hallitsette
-ja määräätte. Jos jumalanpalvelukset lopetetaan, niin kyllä silloin
-varmasti alkaa perkeleen palveleminen kaikkine rikoksineen ja
-paheineen; riitaisuuksia ja hajaannuksia syntyy paimenen ja lauman
-välille; ei silloin enää ole hengellistä eikä ruumiillista rauhaa
-ja turvallisuutta, eikä ainoakaan pappi enää ole varma hengestään.
-Haaveilijat, lahkolaiset, jumalankieltäjät ja leccarilaiset tulvivat
-maahan sokaisten kansan; maallikot ja humaltuneet kiltaveljet ottavat
-johtaakseen kansaa, niinkuin täällä jo näyttää alkaneen. Ei tahdo
-kirkko eikä pyhä isä, että me, ylläpitääksemme ankaraa ja epätodellista
-veilekonstitutsionia, kumoaisimme kaiken järjestyksen ja jumalanpelon
-Tanskasta, kansan vaipuessa raakuuteen ja mitä suurimpiin erhetyksiin,
-jopa pakanallisuuteen ja perkeleen palvelukseen. Minä panen Tanskan
-papiston nimessä juhlallisesti vastalauseeni interdiktiä vastaan;
-kuitenkaan minä en tällä vastalauseellani halua loukata kirkon vapautta
-tai soimata teitä, meidän korkeastioppinut arkkipiispamme, enkä
-ketään muutakaan hengellisistä päämiehistäni. Kirkko käyttäköön vain
-vapautensa ja voimansa niin, että me, sen palvelijat, emme turmele
-emmekä johda harhaan meidän haltuumme uskottuja sieluja sensijaan että
-johtaisimme heidät Jumalan rauhan tuntemiseen ja iäiseen pelastukseen.
-Dixi et liberavi animam. Tehkää nyt päätöksenne niin että voitte siitä
-vastata Jumalalle ja omilletunnoillenne, arvoisat herrat, sillä te
-saatte täällä ja toisella puolen haudan vastata seurauksista -- ne
-voivat olla verisiä ja kauheita."
-
-Hän oli tuskin ehtinyt puhua loppuun, ennenkuin voimakas kivi- ja
-nuolisade voimakkaasti rusahtaen löi muuria vasten, murskasi ikkunat
-lennähtäen parvekesaliin pelästyneiden hengellisten herrojen keskelle,
-jotka hypähtivät paikoiltaan etsien suojaa leveiden ikkunapilarien ja
-salin paksujen muurien takaa. Myöskin kardinaali jätti paikkansa, mutta
-arkkipiispa jäi uhkamielisen näköisenä paikoilleen.
-
-"Näinkö se jumalaton belialikuningas rikkoo turvallisuuslupauksensa",
-huudahti Grand. "Näinkö minut ja minun uskolliset ystäväni nyt
-kivitetään tänne, niinkuin profeetat ja martyyrit, että meidän
-veremme huutaisi taivaisiin ja kutsuisi iankaikkisen kadotuksen
-salamanleimauksen hänen päänsä yli?"
-
-"Minä vakuutan Jumalan ja pyhän neitsyen nimessä, ettei kuninkaalla
-ole minkäänlaista osaa tässä hyökkäyksessä", alkoi provinsialipriori
-taas puhua jääden seisomaan. "Kun hän saa tästä kuulla, on hän varmaan
-ankarasti moittiva tämänlaista häpeämätöntä rauhanrikkomista. Mutta
-tässä jo näette interdiktin seuraukset, arvoisat herrat. Koko kaupunki
-on ilmikapinassa; tänne tullessamme väkijoukot hyökkäsivät pyhän
-Pietarin ja Neitsyt Marian suljettuja kirkkoja kohti. Jos te ette
-nyt pakostakin myönny, piispa Juhana, on ehkä Axelhuus valloitettu
-hyökkäyksellä ja hävitetty maan tasalle ennen keskiyötä. --"
-
-Uusi kivi- ja nuolisade keskeytti provinsialipriorin puheen; hän teki
-ristinmerkin ja peräytyi. Suuri linkokivi putosi aivan arkkipiispan
-kasvojen eteen murskaten pöydän. Grand nousi nyt suuttuneena ja poistui
-vaaralliselta paikalta.
-
-"Seuratkaa minua, hyvät herrat ja vieraat", kehoitti pieni piispa
-Juhana kirkuvalla äänellä ja avasi nopeasti oven. "Jos vain
-vahingoittumatta pääsemme pohjoisen käytävän kautta torniin, niin
-ei meihin enää ulotu ainoakaan kivi eikä nuoli. Linna kestää sekä
-piirityksen että hyökkäyksen. Minä näytän teille, etten anna
-kapinallisen roistojoukon pakottaa itseäni. Mutta meidän täytyy
-kiirehtiä; täällä me olemme mitä suurimman vaaran alaisia." Näin
-sanoen hän ensimäisenä kiirehti poistumaan parvekesalista. Kaikki
-seurasivat häntä pitkää käytävää myöten varmempaan olopaikkaan.
-Hyökkäys linnaan kävi kuitenkin joka silmänräpäys yhä kiivaammaksi, ja
-koko pohjoisessa osassa linnaa, joka oli kaupungin puolella, ei ollut
-yhtään turvapaikkaa nuolilta ja kiviltä. Muutamat huusivat ja kirkuivat
-olevansa haavoitettuja; juostiin umpimähkään eteenpäin ja työnnettiin
-kumoon toisensa; jokaisen huolenpito omasta turvallisuudesta oli
-kokonaan syrjäyttänyt kaikki arvo ja sääty rajat; ja useimmat
-hengelliset herrat kiirehtivät sekä arkkipiispan että kardinaalin ohi.
-Provinsialipriorin ja Esger Juulen saattamana pääsi paavillinen nuntius
-kuitenkin nopeasti ja vahingoittumatta käytävän läpi. Hitaasti ja
-vaivaloisesti astuvaa arkkipiispa Grandia tuki Metsäluostarin apotti,
-jonka kömpelö ruumis ei myöskään sallinut kiirehtimistä. Sillä pitkällä
-käytävällä, jonka läpi heidän oli kulettava, oli yhdellä sivulla avoin
-goottilaisten kaaripylväitten reunustama paksu, muurattu rintavarustus;
-ja sen yli lensi tuhka tiheään joukko nuolia ja kiviä, ja pakenevien
-prelaatien täytyi kulkea lyyhistyneinä ja melkein konttaamalla
-rintavarustusten suojassa.
-
-"Jumalan tuomio kirotulle petturikuninkaalle!" ähkyi arkkipiispa.
-"Kapinoiva roskajoukko on hänen kätyreitään. Nyt hän iloitsee meidän
-pulaanjoutumisestamme, haluten käyttää sen meidän nöyryytykseksemme."
-
-"Pyhä Benediktus ja pyhä Pietari meitä auttakoot! -- Kumartukaa
-syvempään", huudahti paksu apotti ryömien rintavarustusten suojaan,
-"tuolla lensi taas linkokivi. Armias taivas, mikä ihmispaljous",
-jatkoi hän katsahtaessaan kaupungille. "Kuulkaa miten he huutavat!
-He nimittävät teidän nimenne, arvoisa veli, jumalattomasti kiroten.
--- Ne kulkevat edestakaisin veneillä -- ne vetävät esiin yhä enemmän
-hyökkäyskoneita. -- Minä näen heidän joukossaan yhden kuninkaan
-henkivartijoista."
-
-"Katsokaa, se on kuitenkin tuon uskottoman itsevaltiaan alkuunpanema",
-huusi arkkipiispa Grand. "Hän yksin on syypää meidän ja koko maan
-onnettomuuteen. Haa, lähetä murhaenkelisi, vanhurskas Jumala! Nujerra
-juuriltansa kurja valapatto!"
-
-"Tämän kautta, arvoisat herrat, ja te olette turvassa", kuulivat he
-onton äänen kuiskaavan heille käytävän päästä, ja kalpea, kookas mies,
-kasvoilla hurjistunut ilme, näyttäytyi käytävän perältä. Hänellä oli
-yllään saksalaisen kaupanvälittäjän puku, ja hänen otsassaan oli suuri,
-punainen arpi.
-
-"Minun luostarivieraani -- teidän ahdistettu ystävänne ja kostajanne!"
-kuiskasi Metsäluostarin apotti. "Kiitettyjä olkoot pyhä Benediktus
-ja Pyhä Pietari! Vanhurskas Jumala on kuullut meidän rukouksemme:
-murhaenkeli on täällä."
-
-Ovella seisova kookas olento laski sormen suulleen ja katosi mukanaan
-molemmat prelaatit, jonka jälkeen käytävän ovi suljettiin.
-
-
-
-
-KYMMENES LUKU.
-
-
-Hyökkäys Axelhuusiin oli pannut koko kaupungin liikkeelle. Tyvenimmät
-ja rauhallisimmatkin porvarit eivät voineet salata iloaan siitä, ja
-useat heistä ottivat julkisesti osaa kapinaan. Ne hurjat ilohuudot,
-jotka kuultiin aina kun uusi kivisade romahti linnaa vasten,
-osoittivat selvästi miten yleinen suuttumus oli sekä piispalliseen
-kaupunginhallitukseen että etupäässä arkkipiispaan, jonka tähden ja
-jonka mahtavasta vaikutuksesta tuo onneton kirkkokielto oli säädetty.
-Grandin nimi oli tunnussanana jokaista uutta hyökkäystä aljettaessa.
-Turhaan yrittelivät kaupunginvouti ja hänen asestetut apulaisensa
-palauttaa järjestystä ja rauhaa. Missä vain hän näyttäytyi, mukanaan
-piispalliset sotamiehet, sieltä katkeroitunut väkijoukko heti ajoi
-hänet pois. Huhut kuninkaan saapumisesta Sorretslöviin, sekä hänen
-kireä suhteensa Axelhuusin herroihin, olivat antaneet kapinalle
-uutta vauhtia ja samalla sille jonkinlaisen laillisuuden leiman,
-kun nyt luultiin hengellisiä herroja vastaan hyökätessä oltavan
-yhteisissä asioissa kuninkaan kanssa hänen ja maan yhteistä vihollista
-ahdistettaessa. Kaupunginvouti oli antanut sulkea kaikki kaupungin
-portit, mutta kapinalliset olivat murtaneet ne auki ja joukottain
-ihmisiä, suurimmaksi osaksi kaupungin varakkaimpia ja rauhallisempia
-asukkaita, jotka pelkäsivät kapinan laittomia seurauksia, kiirehtivät
-pohjoisen portin kautta Sorretslöviin saadakseen nähdä kuninkaan ja
-pyytää häneltä apua. Toinen joukko virtaili Neitsyt Mariankirkon
-tornille soittamaan hälyytyskelloa. "Pois linnasta, tekopyhät
-sudet!" kaikui kapinallisten huuto kaikkialta kaduilta. Rauhoitetun
-käräjähuoneen edustalla, mihin neuvosto oli kuletettu, oli hirvittävä
-meteli; vaadittiin vankien vapauttamista, ja uhattiin pistää raatihuone
-tuleen. Myöskin Kissansalmen rannalla vallitsi peloittava rähinä.
-"Veneisiin!" huudettiin. "Heittäkää ulos nuo kaupustelijakeikarit!
-Pahus vieköön pippurisaksat! Sytyttäkää linna tuleen! Ei saa päästää
-ketään pakoon! -- Kuolema kuninkaan ja maan vihollisille!"
-
-Kuitenkin oli useimmissa paikoin enemmän huutoa ja melua kuin
-tositoimintaa, ja hurjistuneet kansanjoukot liikkuivat sekaisin
-sinne tänne mitä eriävimpiin suuntiin. Mutta Gammelstrandin rannalla
-oli mies, joka oli saanut hyökkäyksen siellä suunnitelluksi ja
-järjestetyksi. Se oli ritari Helmer Blå, joka sotaintonsa elähyttämänä
-sijoitti sotakoneet rannalle ja opetti porvarit käyttämään
-järkiperäisesti ja ymmärryksellä näitä aseita. Monta tuntia hän seisoi
-väsymättömänä ohjaten tätä rakkainta tointansa, ja missä hän johti
-hyökkäystä, siellä aiheutui linnalle suuria vahinkoja.
-
-Neuvoston oli täytynyt käräjähuoneelta vapauttaa vangit. Suuri osa
-neuvostosta oli yhtynyt kapinallisten puolueeseen ja ryhtynyt aseisiin
-piispaa vastaan. Jälellä olevat raatiherrat olivat henkensä kaupalla
-paenneet, ja muutamien heistä oli onnistunut yhdessä kaupunginvoudin
-kanssa päästä ulos pohjoisesta portista ihmisvirran mukana ja he
-saavuttivat onnellisesti Sorretslövin kuningaskartanon, missä he jo
-tapasivat kuninkaan ratsunsa selässä ritariensa ja sotilaittensa
-etunenässä, valmiina lähtemään kaupunkiin kapinaa hillitsemään.
-
-Alkoi jo hämärtää. Levottomuudet olivat siihen määrin kiihtyneet, että
-useimmat porvareista kauhistuivat omaa alkuunpanemaansa yllytystä,
-ja jokainen kaupungissa asuva mies epäili omaisuutensa ja perheensä
-turvallisuutta kun hillitön roskajoukko uskoi olevansa vapautettu
-kaikista järjestys- ja siveellisyyslaeista. Kuningas ratsasti nyt
-kreivi Henrikin rinnalla sisään pohjoisesta portista ritarijoukkonsa
-etunenässä, pitkien komeiden, keihäänkantajien saattamana, jotka olivat
-hänen henkivartioitaan. Pyhän Pietarin kirkon luona, lähellä pohjoista
-kaupunginporttia, sekä Neitsyt: Mariankirkon luona oli väentungos niin
-suuri, ettei kuningas tahtonut päästä eteenpäin. Molemmista kirkoista
-olivat kapinalliset murtaneet auki kirkonovet ja pakoittaneet papit
-messunpitoon. Hurjien kapinahuutojen mellakassa kaikuivat kirkosta
-kuuluvat hengelliset laulut hyvin omituisilta ja tuskallisilta.
-
-"Tuo hartaus johtuu enemmän uhkamielisyydestä kuin jumalanpelosta",
-sanoi kuningas kreivi Henrikille. "Kuitenkin, jumalanpalvelusta
-ei kukaan saa heiltä kieltää, mutta se on toimitettava tosi
-hartaudella." Estääkseen kaikki epäjärjestykset hän antoi panna vahdit
-molemmille kirkoille ja ratsasti edelleen. Minne vain hän ratsasti,
-vastaanotettiin hänet riemuhuudoin ja innokkaasti tervehtien. Ne,
-jotka innokkaimmin huusivat, hiljensivät hiukan ääntään huomatessaan
-kaupunginvoudin ja kaksi raatimiestä hänen lähimmässä seurueessaan.
-Levotonta mutinaa kuului sieltä täältä, ja rähisijöille alkoi selvetä,
-ettei kuningas ollut tullut tänne kapinallisia avustamaan, vaan
-ainoastaan suojelemaan kaupungin laillista hallitusta ja palauttamaan
-yleistä rauhaa.
-
-"Hiljaa, lapset! Menkää kukin askareihinne ja riisukaa aseenne", sanoi
-kuningas totisella mutta kuitenkin ystävällisellä äänellä, vastatessaan
-kansan tervehdyksiin ja seisattaessaan hevosensa. Kaikki olivat hiljaa,
-tunkeuduttiin vain lähemmäksi että kuultaisiin hänen puheensa. "Minä
-tulen tänne sekä suojelemaan teitä että ylläpitämään lakia ja oikeutta
-valtakunnassani", jatkoi hän. "Piispa myöntäköön teille sen mitä
-oikeudella ja kohtuudella vaaditte. Kirkonsulkemiset peruutetaan, sen
-minä lupaan teille. Muuten tulee teidän totella ylivaltaa", lisäsi
-hän ankarasti, "ja sen johdosta mitä täällä on tapahtunut toimitetaan
-laillinen tutkimus. Rauha ja järjestys vallitkoon täällä. Joka tästä
-hetkestä lähtien harjoittaa oman käden oikeutta on kuoleman oma", ja
-niin pitkälle kuin nämät sanat kuuluivat, vallitsi hetken hiljaisuus.
-Kapinalliset, sekä kaikki aseilla varustetut poistuivat; mutta suuri
-joukko aseettomia porvareita saattoi kuningasta äänekkäin riemuhuudoin
-katuja pitkin.
-
-Gammelstrandilta ammuttiin Axelhuusia vielä hyvin kiihkeästi.
-Linnansaarta ympäröivät venheet olivat täynnä jousimiehiä ja
-soihdunkantajia; valmistauduttiin hyökkäämään linnaan ja sytyttämään
-sitä tuleen. Taistelu oli molemminpuolinen, ja linnan torneista
-ammuttiin sekä jousipyssyillä että puolustuskoneilla.
-
-"Kuningas, kuningas, vouti ja raatimiehet!" kajahti nyt suusta
-suuhun, ja näytti siltä kuin ukkosen nuoli olisi lamauttanut jokaisen
-käsivarren. "Eläköön kuningas!" huusivat kapinalliset, ja moni heitti
-luotaan aseensa. "Ei enää taistelua -- kuningas tuomitkoon meidän
-ja piispan välillä!" Kuului jo lähenevien hevosten kavioiden kapse;
-ihmisvirta aaltoili joka puolelle tehdäkseen tilaa kuninkaalle ja
-hänen ritareilleen. Huudettiin ja viittailtiin jousimiehille ja
-soihtujenkantajille, jotka lukemattomilla kauppalotjilla olivat
-ympäröineet Linnansaaren. Silmänräpäyksessä olivat melkein kaikki
-soihdut sammutetut veteen, ja nyt soudettiin kiireellä takaisin
-piiritetystä linnasta. Yhdestä linkopatterista jatkui kuitenkin vielä
-ampumista ja täällä juuri ritari Helmer Blå seisoi. Hän oli niin
-touhuissaan linkojen lataamisesta, ettei hän huomannut mitään muuta.
-Hän arveli jousimiesten ja soihdunkantajien tulleen pakoon ajetuiksi,
-mutta hän ei huomannut taistelun yleisesti tauonneen tai kuninkaan
-saapuneen. "Rivakasti, miehet!" huusi hän. "Rohkeutta vain, te uljaat
-kööpenhaminalaiset! Tahdotteko antaa piispan sotilaineen kärventää
-itsenne? Alas heidän torninsa ja muurinsa!" Hän jakeli vielä muutamia
-voimakkaita käskysanoja linkoojille, mutta kuuli samassa ihmeekseen
-kuninkaan äänen päänsä päältä.
-
-"Mitä näenkään? Ritari Helmer Blå -- tekö täällä? Ja kapinallisten
-keskellä? Näinkö te seuraatte kuningasta Tukholmaan? Tällä tavoinko te
-palvelette ja tottelette teidän kuningastanne? Hän on teidän vankinne,
-kreivi Henrik."
-
-"Minun herrani ja kuninkaani!" huudahti ritari Helmer ojentaen
-käsivartensa kuningasta kohti, joka ankarana ja uhkaavana pysäytti
-korkean valkoisen ratsunsa hänen eteensä, "kuulkaa minua, minä rukoilen
-teitä --"
-
-"Ei sanaakaan!" keskeytti kuningas hänet kiivaasti. "Tahdotteko te
-tehdä minusta valapattoisen petturin? Linnassa, jota te nyt ammutte,
-minä olen luvannut veriviholliselleni rauhallisen suojapaikan.
-Minä en riko sanaani, vaikka sen olisin antanut itse paholaiselle.
-Jos täällä vain on hiuskarvaakaan kärvennetty hänen päästään, niin
-saatte sen kalliisti maksaa. Ottakaa henkivartijoita mukaanne, kreivi
-Henrik, ja jättäkää hänet ritarilliseksi vangiksi linnaan. Huomenna
-tuomitaan hänen laiton menettelynsä. Viekää piispalle ja kardinaalille
-minun rauhan tervehdykseni", lisäsi hän hiljemmin. "Viekää Grandille
-viimeinen sanani ja varoitukseni. Te vastaatte minulle siitä että
-suojeluslupaus pidetään."
-
-"Tapahtukoon teidän tahtonne, herra kuningas", vastasi kreivi Henrik
-ja hypähti ratsunsa selästä. "Seuratkaa rauhallisesti minua, ritari
-Helmer", kuiskasi hän levottomalle ja kiivaalle linkoilijapäällikölle,
-"huomenna te voitte puolustautua, nyt teidän täytyy vaieten totella."
-
-Helmer purasi suuttuneena huuleensa ojentaessaan kreivi Henrikille
-miekkansa ja seuratessaan häntä mykkänä. Mukanaan lukuisasti ritareita
-ja henkivartijoita kreivi Henrik otti heti huostaansa erään lautan,
-jolta kapinalliset äsken olivat poistuneet. Hän nostatti kokkaan
-valkoisen lipun ja suorittautui lähtemään salmen yli Linnasaarelle.
-Kuningas jäi kaupunkia rauhoittamaan ratsastaen jälelle jääneen
-seurueensa kanssa rannikkoa pitkin kaupunkiin suurten väkijoukkojen
-läpi, jotka osaksi uteliaisuudesta, osaksi myötätuntoisuudesta
-edelleenkin seurasivat häntä. Hyökkäyskoneet vietiin heti pois
-rannalta; myöskin täällä olivat aseelliset levottomuuden aiheuttajat
-poistuneet, ja kuninkaan ankaruus yhtä hänen lempiritariansa kohtaan
-näytti pelästyttäneen heitä kaikkia.
-
-Pyhän Nikolain kirkon luona aivan pienen saaren kohdalla, jota
-kutsuttiin Laivurikariksi, pysäytti kuninkaan taas uusi, levoton
-kansanjoukko, joiden joukossa oli monta hurjan ja uhkaavan näköistä
-miestä: nämä mutisivat rukouksia ja lauloivat virsiä, välillä
-sadatellen ja uhkaillen pappeja ja piispoja. Kuninkaan saapuessa melu
-lakkasi, ja hänen käskystään katosivat aseet suurimmaksi osaksi.
-Täälläkin oli kirkonovi aukimurrettu, ja kaikki kirkonpalvelijat sekä
-hengelliset olivat paenneet. Seurakunta oli itse soittanut kelloa
-iltamessuun, ja paavin ja piispan kiellosta välittämättä oli eräs
-munkki laahattu kirkkoon, missä hänet pakotettiin messuamaan.
-
-Kuningas laskeutui heti ratsunsa selästä ja astui kirkkoon.
-Pelästyksestä tupertuneena, kuolema silmien edessä, seisoi vanha munkki
-revityin vaattein pääalttarin edessä ja koetteli turhaan pysytellä
-tyynenä ja arvokkaana voidakseen laulaa tavallisen iltarukouksen.
-Levoton väkijoukko seisoi hänen ympärillään hurjistunut, uhkaava ilme
-kasvoilla, soihdut, ja välkkyvät kirveet kädessä. Joukko lahtareita
-ja puoleksi humaltuneita käsityöläisiä, pitkä kirvesmies etummaisena,
-seisoivat lähinnä alttaria keskeyttäen usein munkin uhkauksin ja
-ivasanoin.
-
-"Rauha tänne Herran pyhään huoneeseen!" sanoi kuningas kuuluvalla
-äänellä astuessaan kirkkoon, "Polvistukaa kaikki ja rukoilkaa
-armiaalta Jumalalta anteeksiantoa. -- Mene rauhassa, hurskas isä,
-jos et uskalla rukoilla meidän sielujemme puolesta. Jumala kuulee
-meitä kuitenkin kaikista kirouksista huolimatta, kun vain pysymme
-totuudessa, Vanhurskas Jumala olkoon meille kaikille armollinen ja
-antakoon anteeksi meidän syntimme!" Näin sanoen kuningas polvistui
-alttarin eteen, ja kaikki vaipuivat polvilleen kuin salaman iskeminä.
-Silmänräpäyksen ajan vallitsi haudanhiljaisuus.
-
-Nyt näytti siltä kuin vanha dominikaani äkkiä olisi rohkaissut mielensä
-ja hänet valtasi jalo innostus. Juhlallisella äänellä hän aloitti
-Glorian ja sitten pyhän Aven, mihin kuningas ja koko seurakunta
-yhtyivät. Senjälkeen kuningas nousi ja poistui ääneti ja tyynenä
-kirkosta. Hän nousi ratsunsa selkään ja ratsasti edelleen. Vielä kauan
-kaikui hiljaa ja juhlallisesti polvistuneen seurakunnan laulu pyhän
-Nikolain kirkosta:
-
-"Pyhä neitsyt, rukoile puolestamme!"
-
-Kun kuningas ratsasti takaisin Rantakatua, aivan linnan editse,
-palatakseen taas kuningaskartanoonsa Sorretslövessä, oli rauha
-täydellisesti palautettu. Hiljaisessa kevätyössä loistivat
-valot useimmista Axelhuusin ikkunoista, missä kaikki nyt näytti
-rauhalliselta. Kreivi Henrik oli lähettänyt kaupunginvoudin ja molemmat
-raatiherrat pienellä venheellä edeltäpäin ilmoittamaan tulostaan
-piispalle, sillaikaa kun kreivi itse seurueineen suurella lautalla
-hitain aironvedoin läheni Linnasaarta.
-
-Ritari Helmer Blå seisoi ääneti ja miettiväisenä kreivi Henrikin
-vieressä suutuksissaan siitä, että hänet nyt vietiin vankeuteen
-siihen linnaan, jota hän äsken voitollisena sotapäällikkönä oli
-auttanut porvaria ampumaan. Hän huomasi kyllä toimineensa hyvin
-ajattelemattomasti ottaessaan osaa kapinaan, mutta hänen mielestään
-kohteli kuningas häntä liian ankarasti; hänen kasvonilmeensä ja
-hehkuvat; poskensa osoittivat että hänen ylpeyttään oli syvästi
-loukattu. Juuri hänen seisoessaan siinä näihin ajatuksiin vaipuneena,
-souti vene Linnasaarelta kovaa vauhtia heitä kohti, suunnaten aivan
-lautan vieritse. "Haa, pippurisaksa!" huudahti ritari Helmer äkkiä
-ja hyppäsi kuin hurjistunut vieraaseen veneeseen. Kreivi Henrik
-näki ihmeekseen vankinsa painiskelevan veneen perällä saksalaisen
-kaupanvälittäjän kanssa sekä syöksyvän vastustajansa kanssa syvään
-virtaan, vieraan veneen kadotessa nuolen nopeudella pimeyteen.
-
-"Pelastakaa hänet, pelastakaa hänet!" huusi kreivi lauttamiehille.
-Ritari Helmerin töyhtöhattu kellui veden pinnalla jonkun matkan
-päässä; se nostettiin sieltä. Mutta ei häntä eikä hänen tuntematonta
-vastustajaansa näkynyt missään; vuolas virta näytti silmänräpäyksessä
-vieneen heidät mukanaan, ja kaikki etsiminen airoilla ja venekekseillä
-oli turhaa.
-
-"Herra olkoon hänen sielulleen armollinen!" sanoi kreivi Henrik
-huoaten. "En ole koskaan tuntenut uljaampaa ritaria; mutta hurja
-yltiöpää hän oli aina. Vankeudesta hän kuitenkin pääsi ja ehkäpä
-ankarasta tuomiosta huomenna; mutta kuningas on menettänyt uskollisen
-ystävän. Soutakaa, miehet, me emme löydä häntä. Ehkäpä hän on auttanut
-itseään; hän oli hyvä uimari."
-
-Ohikiitävässä veneessä, joka odottamattomassa ja rajussa painiskelussa
-oli ollut vähällä kaatua, oli nähty pari herraa, yllään kaniikkipuvut,
-ja kööpenhaminalaiset soutajat luulivat tuntevansa yhden heistä
-arkkipiispan viekkaaksi ystäväksi Hans Rodiseksi.
-
-Axelhuusin satamaan oli ankkuroitu kuninkaallinen pitkälaiva Waldemar
-Seier, jolla arkkipiispa oli tuotu tänne Hammerhuusista kardinaalin
-välittämällä kuninkaan suojeluskirjalla. Suojeluskirjan nojalla oli
-sekä laivanpäällikkö että koko hänen väkensä valalla luvanneet viedä
-arkkipiispan pois Axelhuusista minä hetkenä hän tahtoi, jos hän ei
-luullut olevansa täällä turvassa, sekä viedä hänet ja paavillisen
-nuntiuksen mihin vieraaseen satamaan he vain halusivat. Juuri kun
-kreivi Henrik aikoi nousta maihin Linnasaarelle, lähestyi suuri
-soutuvene kuninkaallista pitkälaivaa.
-
-"Meidän ankara herramme, piispa, arkkipiispa ja punalakki", sanoivat
-soutajat. "He soutavat Volmarille."
-
-"Soutakaa sitten heidän jälestään minkä jaksatte", käski kreivi Henrik.
-"Jouduimmekin viime hetkessä -- kiirehtikää!" Ennenkuin he ehtivät
-pitkälaivalle, olivat kardinaali ja arkkipiispa jo nousseet laivaan
-jossa alettiin nostaa purjeita. Veneessä seisoi piispa Juhana muutamien
-pappien ympäröimänä ja toivotti onnellista ja turvallista matkaa
-ylhäisille vierailleen.
-
-"Minä tuon teille samat tervehdykset kuninkaalta, minun herraltani,
-korkea-arvoisat herrat", huusi kreivi Henrik paljastaen päänsä. "Teidän
-turvallisesta lähdöstänne on huolehdittu. Niin pian kuin kuningas
-kuuli teidän tukalasta tilastanne ja roistojoukon kapinasta, kiirehti
-hän henkilökohtaisesti tänne teitä suojelemaan. Minut on käsketty
-saattamaan teidät ulos satamasta siksi kunnes olette täydellisesti
-turvassa."
-
-"Tervehtikää Tanskan kuningasta minun puolestani ja sanokaa minun
-olevan kiitollisen hänen avustaan", vastasi kardinaali tulkkinsa
-kautta. "Minä olen itse ollut sen todistajana ja minun täytyy
-oikeudenmukaisesti kiittää hänen vihollisillensa osoittamaa
-jalomielisyyttä samoin kuin hänen sananpitäväisyyttään ja hänen
-kuninkaallista mielenlaatuaan. Minä poistun nyt tästä maasta vaikka
-en olekkaan onnistunut luomaan toivomaani rauhaa; mutta minä toivon
-vielä kerran näkeväni kuningas Eerikin ja Tanskan suotuisimpien tähtien
-vaikutuksessa."
-
-"Kun te tuotte mukananne rauhan ja siunauksen, silloin teidän
-ylhäisyytenne on tervetullut", vastasi kreivi. "Mitenkä Tanskan kansa
-taipuu pannaan ja interdiktiin, siitä te olette nyt itse nähnyt
-mitä vakavimmat seuraukset. Kuningas, minun herrani, pyytää teidän
-ylhäisyyttänne viemään pyhän isän tiedoksi tämän sekä hänen nöyrät
-tervehdyksensä. Hän jättää turvallisesti oman ja kansansa lainmukaisen
-asian hänen pyhyytensä oikeusistuimen ratkaistavaksi. Mutta langetkoon
-hengellisen lain ja kanoonisen oikeuden mukaan tuomio miten hyvänsä,
-niin täytyy minun herrani, Tanskan kuningas Eerikin, tämän maan
-hallitsijana ja yleisen turvallisuuden suojelijana, mitä jyrkimmin
-julistaa arkkipiispa Jens Grand ainaisesti _karkoitetuksi_ tästä maasta
-ja valtakunnasta."
-
-"Karkoitetuksi!" toisti kaiuton ääni laivasta, ja kookas arkkipiispa
-Grand näyttäytyi kannella. "Kuka uskaltaa sanoa sellaisen sanan kirkon
-voidellusta ruhtinaasta. Siihen ei ole kellään maailman kuninkaalla
-valtaa; sen kuninkaanpalvelijan, joka uskaltaa tuoda minulle tällaisen
-käskyn julistan minä kirkon suureen pannaan."
-
-Kreivi Henrik säpsähti ja jäi tyynesti ja kohteliaasti seisomaan hattu
-kädessä, odottaen mitä arkkipiispalla vielä olisi sanottavaa.
-
-"Vain minusta itsestäni ja pyhästä isästä riippuu jos tahdon astua
-jalkani Tanskaan vielä kerran", jatkoi Grand. "Nyt minä puistan
-tomun kidutetuista jaloistani ja jätän kiittämättömän isänmaani.
-Mutta minä vannon suuren Jumalan ja kaikkien pyhimysten nimessä
-ettei ole siunausta oleva tällä maalla ja valtakunnalla eikä Tanskan
-pannaanjulistetulla kuninkaalla ennenkuin minut on kutsuttu takaisin
-ja asetettu oikeuksiini, ei ennenkuin täydellinen korvaus on annettu
-minulle kaikesta mitä ruumiillisesti ja henkisesti olen saanut
-kärsiä. Minä, kirkon mahtavin Pohjolassa, pyydän teidän sanomaan
-itsevaltiaalle, joka teidät lähetti: jos Tanskan kuningas Eerik
-Eerikinpoika uskaltaa ilman erikoislupaa ja kirkon suostumusta, solmia
-sen jumalattoman avioliiton kielletyssä polvessa, niin koituu se
-varmasti hänelle ja valtakunnalle iankaikkiseksi kiroukseksi. Amen!"
-
-Kreivi Henrik polkasi jalallaan lauttaan nuo sanat kuullessaan, mutta
-ei vastannut sanallakaan kiukustuneelle prelaatille. "Laivapäällikkö",
-huusi hän pitkälaivan ohjaajalle, joka seisoi hattu kädessä etumaston
-luona, "te viette arkkipiispa Grandin, kuninkaan nimessä ja hänen
-suojeluksensa alaisena, varmasti maihin mihin hän toivoo, mutta
-ei vain kuninkaan maiden rajojen sisäpuolelle. Jos joku tuo tämän
-rauhanrikkojan takaisin Tanskaan, tuomitaan hänet maankavaltajana ja
-majesteettirikoksen tekijänä."
-
-Kreivi Henrikin viittauksesta purjeet heti nostettiin, ja pitkälaiva
-lähti satamasta vieden mukanaan vaarallisen prelaatin, jonka viimeinen
-sana maalle ja valtakunnalle oli tuo niin monasti uudistettu kirous.
-
-Kreivi Henrik tervehti Axelhuusin linnanherraa, pientä Juhana piispaa,
-ja ilmoitti kuninkaan luvanneen hänelle sovinnollisen suojeluksensa,
-mutta kuitenkin ehdoilla, että hänet kutsuttiin sopimaan niistä
-kuninkaan kanssa hänen kartanoonsa Sorretslövissä. Tämän jälkeen
-kreivi kumarsi kylmän kohteliaasti tälle arkkipiispan ystävälle ja
-onnistumattomalle matkijalle, joka näytti aikovan antaa ylvästelevän
-ja uhmailevan vastauksen. Mutta kreivi Henrik ei odotellut vastausta,
-vaan viittasi soutajiaan soutamaan edelleen, sillä ritarineen hän
-jonkun matkaa saattoi poistuvaa kuninkaallista laivaa, kunnes se oli
-satamasta poistunut ja purjehti avoimelle merelle. Sitten kreivi palasi
-seurueineen takaisin kaupunkiin, missä hän heti nousi ratsunsa selkään
-ja ääneti, syviin ajatuksiin vaipuneena, mutta kuitenkin reippaan
-näköisenä ratsasti ravakasta neliä kaupungin kautta Sorretslöviin
-vievää tietä.
-
-
-
-
-YHDESTOISTA LUKU.
-
-
-Sinä yönä iloittiin kaikkialla Köpenhaminassa. Kuninkaan läsnäolo oli
-tyynnyttänyt kaupungin asukkaat, jotka eivät enää pelänneet yleisen
-rauhan häiriytyvän; oltiin tyytyväisiä äskeisiin tapahtumiin, ja
-ihastus kapinan onnellisesta päättymisestä oli yleinen. Oli saavutettu
-mitä oli toivottu: kirkonsulkeminen oli itseasiassa peruutettu, ja
-piispallista hallitusta oli peloteltu. Huhu siitä että arkkipiispa
-ja kardinaali olivat lähteneet Axelhuusista, kuin myöskin se että
-arkkipiispa ainiaaksi oli karkoitettu maasta ja valtakunnasta, levisi
-jo ennen keskiyötä kaupungille kohottaen iloista mielialaa. Siellä
-missä kuninkaan lähdettyä kynttilät ikkunoissa oli sammutettu,
-sytytettiin ne uudelleen. Arkkipiispan pakoa ja karkoitusta vietettiin
-siten kaikkialla kaupungilla henkisen itsevaltiuden tärkeänä voittona
-sekä porvarien vapaudeninnon ja kuninkaan rohkeuden onnellisena
-seurauksena.
-
-Kissansalmen luona olevassa olutkapakassa, aivan lähellä pyhän
-Klemensin kirkkoa, istui drotsin asepoika, Knuut Fyenbo, myöhäiseen
-yöhön iloisessa juomaseurassa muutamien kaupungin nuorten
-miesten kanssa, jotka olivat olleet Axelhuusia ampumassa. Heidän
-keskellään istui vanhempi porvarismies täysinäinen simapikari
-kädessä, juoden heidän kanssaan, ja laulaen pilkkalauluja, missä
-ivasi myöhäisen anniskelun ja öisien juominkien johdosta annettua
-ankaraa siveellisyyslakia, joka nyt voitiin pyyhkäistä unohduksiin
-piispankaupungista. Mies oli sama maistraatinpalvelija, joka
-keskipäivällä oli kierrellyt kaupungilla raadin kuuluuttaja-airueena
-kieltämässä aseita kantamasta kadulla. Hänen airutviittansa ja
-piispanmerkillä varustettu valkoinen sauvansa olivat heitetyt
-juomapöydän alle; hänellä oli nyt yllään tavallinen porvaripukunsa ja
-sivullaan oivallinen miekkansa. Puheista päättäen huomasi hänenkin
-olleen Axelhuusia ampumassa.
-
-Siellä puhuttiin vapaasti ja rohkeasti ankarasta piispallisesta
-hallituksesta, jonka nyt arveltiin tulleen lannistetuksi. Ylisteltiin
-kuningasta ja urheata ritari Helmer Blåta, arveltiinpa kuninkaan
-vain näön vuoksi antaneen vangita tämän urhean ritarin, samaten
-oltiin yksimielisiä siitä, että kuninkaan ankarat sanat linkoojille
-sekä niille, jotka hyökkäsivät piispanlinnaan, eivät olleet todella
-tarkoitettuja, koska juuri hänen pahinta vihollistaan ahdistettiin.
-Siellä juhlittiin arkkipiispan paon ja karkoituksen johdosta, josta
-pari äsken saapunutta vierasta toi tiedon, omistettiinpa itselleen
-kunnia siitä, että mestari Grand oli kivitetty maasta.
-
-"Niin, koettakaapa vain pettää meitä, kööpenhaminalaiset!" sanoi
-kuuluuttaja-airut päätään itserakkaasti nyökäyttäen. "Me olemme jo
-kerran ennenkin auttaneet kuninkaan pahasta pälkähästä."
-
-"Mitähän nyt paavi ja kaikki maailman piispat hänelle tekevät?" sanoi
-aseenkantaja tyhjennettyään pikarinsa. "Onhan peli voitettu, toverit,
-kunhan vain kaikki tanskalaiset tästälähin olisivat yhtä urhoollisia
-kuin nämä Köpenhaminan miehet. Latinalaisia kirouksia vastaan me
-asetamme nuolemme, miekkamme ja linkomme, sekä hyvät tanskalaiset
-harmaakivemme. Jos he meiltä sulkevat kirkonovet, niin on meillä,
-Jumalan kiitos, kirveet ja miehiä, jotka jaksavat nostaa kirkonoven
-yhtä keveästi kuin tynnyrillisen vehnää. Nyt on drotsi, minun isäntäni
-ja herrani, matkustanut Ruotsiin kuninkaan morsianta hakemaan", jatkoi
-hän. "Siellä minäkin olisin hänen mukanaan, elleivät nuo kirotut
-hansalaiset olisi päässeet kimppuuni. Sanovat, ettei niitä kuninkaan
-häitä aivan helpolla päästä viettämään; ja ne hurskaat herrat, jotka
-aikovat sulkea meiltä kaikki taivaanvaltakunnan portit, ovat aikoneet
-estää sen. Mutta lyödäänpäs vetoa, toverit, -- kuningas välittää vähät
-erikoisoikeusluvasta, tai miksi sitä kutsunevat, ja hän viettää häänsä
-milloin Jumala ja hän itse sen parhaaksi näkevät. Silloin tässä maassa
-vasta ilo ja riemu syntyy. Eläköön kuninkaan morsian!"
-
-"Mutta onhan hän ruotsalainen", väitti eräs nuoremmista miehistä.
-
-"No niin, tästälähin ruotsalaiset ja tanskalaiset ovat hyviä ystäviä ja
-toveria", jatkoi Knuut Fyenbo heiluttaen iloisesti pikariaan. "Koska
-meidän kuninkaamme antavat toisilleen sisarensa, niin voimme me tanssia
-ruotsalaisten tyttöjen kanssa, ja heidän reippaat poikansa tanssivat
-meidän tyttöjemme kanssa, eikä enää katsella happamesti toisiinsa
-senvuoksi, että on mitelty voimia toisenkinlaisissa tansseissa.
-Ruotsalainen prinsessa kuuluu olevan maailman kaunein kuninkaantytär,
-niin valkea ja hieno kuin liljankukka ja yhtä hurskas ja lempeä
-kuin siunattu Dagmar kuningatar. Eläköön hän ja meidän nuori, uljas
-kuninkaamme, sekä kaikki vapaat kunnon miehet ja kauniit tytöt sekä
-täällä että Ruotsin maassa! Eläköön kuningas ja hänen morsiamensa!
-Konna se, joka ei juo tätä maljaa!"
-
-Kaikki reippaat juomaveikot yhtyivät maljaan. Mutta nyt keskeytti
-juomatuvassa vallitsevan iloisuuden kova riiteleminen sisemmästä
-vierashuoneesta, missä muutamia varakkaampia vieraita istui lautapelin
-ääressä. Asepoika ja nuoret miehet tunkeilivat uteliaina ovelle ja
-tirkistivät sisään.
-
-"Vai niin, onko minun paksu rostokkilaiseni täällä?" huudahti Knuut
-Fyeniläinen. "Aikooko hän nyt vetää myöskin köpenhaminalaisia nenästä?
-Enpä usko hänen tälläkertaa onnistuvan." Ja nyt hän kertoi reippaille
-tovereilleen mitä oli tapahtunut Skanörin markkinoilla, mitenkä tuo
-mahtava hansalaisherra, jonka kanssa nyt riideltiin, oli tuonut
-lainsuojattomien vääriä rahoja maahan, ja että hän, yhdessä ovelan
-gotlantilaisen toverinsa kanssa, oli uskaltanut uhmailla kuningasta
-Sjöborgissa.
-
-"Sen hän saa kalliisti maksaa", huusivat kaikki yht'aikaa, ja
-hyökkäsivät sisempään vierashuoneeseen, missä Berner Kopman ja Henrik
-Gullandsfar sekä joukko muukalaisia kauppiaita olivat joutuneet kovaan
-riitaan muutamien kaupungin rikkaimpien porvarien kanssa, jotka
-syyttivät heitä epärehellisestä pelistä sekä väärien rahojen käytöstä.
-Asepoika ja nuoret miehet asettuivat köpenhaminalaisten puolelle, ja
-pian syttyi hurja ja verinen ottelu, missä taisteltiin ruukuilla,
-kannuilla, kepeillä ja nyrkeillä. Rostokkilainen ja Henrik Gullandsfar
-tarttuivat ensin miekkaan; he hosuivat uljaasti ja miehekkäästi
-ympärilleen. Pippurisaksat huusivat ja rähisivät kamalasti, mutta
-löivät aina harhaan pitkillä kyynäräkepeillään. Viimeinkin he pakenivat
-kaikki, Henrik Gullandsfar ensimäisenä. Berner Kopman tahtoi seurata
-heitä, mutta kiukustunut aseenkantaja asettui hänen tielleen ja
-pakoitti hänet epätoivoiseen taisteluun. "Pois tieltä, pojat!" huusi
-hän. "Jättäkää tuo mies, minun osalleni. Minulla on hänen kanssa pieni
-asia selvitettävänä."
-
-Kaikki väistyivät syrjemmälle ja muodostivat piirin taistelevien
-ympärille. Kiihkeä, kömpelö rostokkilainen hosui ympärilleen sokean
-raivokkaasti saaden aina vähän, päästä haavan paljon pienemmältä,
-mutta ketterämmältä vastustajaltaan. "Kas, tuon sinä saat vääristä
-rahoistasi, mies parka, ja tuon petollisesta pelistäsi -- ja tuon
-hävyttömästä kerskailustasi!" huusi poika jokaisella lyönnillä, minkä
-vastustajaansa tähtäsi. "Tämän siitä, että aijoit hirttää ritari
-Helmerin ja minut, ja tämän senvuoksi että uskalsit uhata meidän
-kuningastamme, senkin pippurisaksa!" Viimeinen lyönti oli pahin,
-kömpelö mies kaatui kuolettavasti haavoitettuna lattialle sinne
-heitettyjen viinikannujen ja lautapelien joukkoon.
-
-Pois karkoitetut pippurisaksat olivat sillävälin meluavin hätähuudoin
-kutsuneet yövartijat apuun sekä ne muutamat kaupunginvoudin miehistä,
-jotka vielä uskalsivat ylläpitää järjestystä kaupungissa. Piispan
-famulus oli kaupunginvoudin puolesta saapunut sinne mukanaan asestettua
-väkeä, ja Berner Kopmanin kaatuessa, oli pyhän Klemensin oluttupa jo
-vartion saartama. Piispan famulus sekä aseelliset miehet tunkeutuivat
-nyt olutkapakkaan ympäröiden aseenkantajan, joka seisoi ääneti, verinen
-miekka kädessään, ja tuijotti kuolevaan rostokkilaiseen.
-
-"Ottakaa hänet kiinni! Kahleisiin, senkin jumalaton miehentappaja,
-piispan ja neuvoston nimessä!" huusi piispan famulus kirkuvalla äänellä
-ja hypähti penkille seisomaan tullakseen paremmin kuulluksi. Hän oli
-pienenläntä mies, sinisen maallikkoveljespukunsa yllä oli lyhyt musta
-viitta, ja kädessä hänellä oli pergamenttikäärö, jota hän heilutti
-kuin komentosauvaa. Kaikki iloiset juomaveikot olivat vetäytyneet
-syrjään, ja drotsin aseenkantaja seisoi yksin rostokkilaisen ruumiin
-ääressä, katosta riippuvan himmeän öljylampun valaisemana. Hän heilutti
-uhkaavasti veristä miekkaa, eikä kukaan uskaltanut lähestyä häntä.
-
-"Antaa hänen mennä, hän on syytön", huusi nyt voimakas, hiukan
-sammaltava ääni, ja nyt astui esiin yhdestä kapakan nurkasta
-porvarillinen kuuluuttaja-airut, puolihumalassa, posket hehkuvina ja
-horjuvin askelin. Hän oli heittänyt taas hartioillensa airutviittansa
-ja heilutti piispanvaakunalla varustettua valkoista sauvaa kädessään.
-Hän työnsi kaikki syrjään ja asettui juhlallisen ja virallisen
-näköisenä asepojan ja voudin miesten väliin, aivan penkillä seisovan
-famuluksen eteen. "Ei kukaan saa kajota tähän rohkeaan poikaan; hän
-on syytön", jatkoi hän. "Tuo toinen juopporalli on saanut palkan
-teoistaan. Hän on kaatunut aivan rehellisessä kapakkaottelussa
-lautapelinsä ääreen; sen minä voin todistaa. Häntä ei laki eikä oikeus
-tuomitse meidän kaupungissamme. Sen tietänette te yhtähyvin kuin minä,
-herra famulus."
-
-"Elkää uskoko häntä, onhan hän juovuksissa", huusi piispan famulus
-kiihkeänä. "Olut hänessä puhuu. Hän hoitaa virkaansa ja tulkitsee lakia
-ja oikeutta niinkuin juoppo ja puoluepukari. Se laki josta hän puhuu,
-koskee vain korvapuusteja ja tukkapöllyjä. Mutta täällä on tehty murha
-kaupungin alueella. Kaupunkilain mukaan se rangaistaan vähintäinkin
-elinkautisella vankeudella. Ottakaa heti kiinni murhaaja, sanon minä!"
-
-"Elkää koskeko häneen, sanon minä!" alkoi taas kuuluttaja-airut puhua.
-"Hän on kaatanut petturin, väärän pelaajan, häpeämättömän roiston, joka
-on uhannut kuningasta. Sen hän teki rehellisessä taistelussa; näinhän
-minä itse sen olleen hätäpuolustusta. Paksu rostokkilainen löi ensi
-lyönnin terävällä aseella, vaikka hän itse sai ensimäisen mustelman
-nenäänsä aivan aseettomasta nyrkistä, sen voin valalla vannoa, vaikka
-olisinkin vähän päissäni. Nahjus mieheksi ja huono kristitty on se,
-joka ei juo itseään tänä iltana kunnon humalaan, nyt kun me olemme
-murtaneet auki suljetut taivaanportit. Tämä uljas, nuori mies on
-drotsin aseenkantaja ja minun hyvä ystäväni. Meillä ei ole oikeutta
-vangita häntä. Minä menen takuuseen hänen edestään koko omaisuudellani."
-
-"Mutta mitä te ajattelette?" huusi piispallinen palvelija polkaisten
-penkkiin. "Onhan hän murhannut täällä ihmisen."
-
-"No entä sitten? Eikö muuta! Ettekö te paremmin tunne meidän hurskaan
-piispamme säädöksiä, herra famulus?" huudahti porvarisairut kuuluvalla
-äänellä ja nojautui virkasauvaansa. "Täällä maallisessa olutkapakassa
--- täällä missä aamusta iltaan eletään pelin ja juomingin touhinassa
--- täällä ei kukaan ole varma hengestään eikä jäsenistään. Se on aivan
-selvää; se on hyvin viisas ja järkevä säädös; vihaisten kissojen nahka
-revitään, ja se joka rikkoo lakia saa vahingon palkakseen. Tuo roisto,
-joka tuossa makaa, sai palkan väärästä pelistä; jos tässä kaupungissa
-laki ja oikeus vallitsevat, niin ei hän pääse edes vihittyyn maahan.
-Sen minä vien perille, niin totta kuin kannan tätä pyhää sauvaa." Kun
-hän näin puhuessaan aikoi heiluttaa airutsauvaansa päänsä yli, oli hän
-vähällä kadottaa tasapainon. Mutta hänen käskevä käytöksensä ja ankara
-virkamiesilmeensä näytti kuitenkin tekevän jonkinlaisen vaikutuksen
-voudin miehiin, varsinkin koska piispan famuluksen täytyi myöntää
-oikeaksi hänen väitteensä ettei kuollutta saanut haudata vihittyyn
-maahan.
-
-Kun vielä kiisteltiin siitä, oltiinko oikeutettuja vangitsemaan
-murhaaja tai ei, hyökkäsi aseenkantaja ulos ovesta paljastettu
-miekka kädessä eikä kukaan tohtinut pysäyttää häntä. Heti taivasalle
-ehdittyään piiloitti hän miekkansa viittansa alle, vetäsi hatun
-silmilleen ja painausi suuren kansanjoukon vilinään, joka ympäröi talon
-ja oli työntänyt vartijat edestään. Että noin vain aivan rankaisematta
-sai lyödä kuoliaaksi jonkun siellä lautapelin ääressä, tuntui sentään
-hänenkin mielestään jotensakin epäilyttävältä ja epätodelliselta.
-Hänen korvissaan kaikui vielä peloittavana se mitä hän oli kuullut
-elinkautisvankeudesta piispankaupungissa, ja hänen mielestään oli
-viisainta poistua niin pian kuin mahdollista. Mutta ettei herättäisi
-epäluuloja astui hän aivan tyynesti edelleen juomalaulua vihellellen.
-"Varmaankin pippurisaksat ja kuninkaan väki tappelevat tuolla sisällä",
-sanoi hän ääneen. "Kuka tässä enää kauempaa viitsii seistä suu auki
-tollottamassa." Päästyään onnellisesti ulos väentungoksesta hän
-joudutti askeleitaan ja kiirehti Kissansalmen ohi Gammelstrandille. Hän
-astui eteenpäin tietämättä minne ja vilkaisi usein taakseen ajaisiko
-joku häntä takaa. Kaikista rannalla olevista taloista vilkkuivat vielä
-valot; useista paikoin, muuten niin hiljaisesta piispankaupungista
-kuului vastoin tavallisuutta laulua ja iloista rähinää, piispan ja
-arkkipiispan ankarista varoituksista huolimatta. Mutta Axelhuusissa
-oli kaikki pimeää ja hiljaista. Hän astui tasaista rantaa ja lähestyi
-pyhän Nikolain kirkkoa Hän näki kirkkotarhaan kokoontuneen suuren
-joukon ihmisiä. Sieltä kuului puoleksi harrasta, puoleksi kapinallista
-mutinaa, ja siellä näyttiin pitävän vakavaa ja hyvin totista
-neuvottelua. Hän kiirehti tumman sorisevan väkijoukon ohi ja saapui
-Bremersaaren edessä olevalle lauttauspaikalle. Suurten tavara-aittojen
-luona oli autiota ja hiljaista, ja hän istuutui laivasillan
-luona oleville paaluutuksille hengähtämään ja miettimään keinoja
-pelastumisekseen. Keskiyö oli jo ohitse. Kuu paistoi leveälle virralle
-ja Bremersaaren korkeille tavara-aitoille, ja ympärillä vallitseva
-haudanhiljaisuus saattoi hänet tuskallisen painostavaan mielentilaan.
-Olutkapakan kurja murhakohtaus esiintyi nyt hänelle peloittavana ja
-vakavana. Hän kuuli oman sydämensä tykkivän; hän pyyhkäisi veren
-miekastaan ja kätki sen tuppeensa; hän huomasi veritahroja vaatteillaan
-ja aikoi mennä virralle niitä pesemään. Mutta nyt hän kuuli ähkiviä
-ääniä vierestään, aivan kuin kuolevan korahduksia. Hän katseli
-levottomana ympärilleen, mutta ei nähnyt ainoatakaan ihmistä. Uudelleen
-hän kuuli tuon omituisen ähkimisen ja hän muisti taas tappamansa
-rostokkilaisen kuolemankorahduksen. Elävää vastustajaa hän ei ollut
-koskaan pelännyt, mutta nyt häntä puistatti ajatella kuollutta. Hiukset
-kohosivat pakenevan miehentappajan päässä; hän juoksi nopeasti pois
-laivasillalta aikoen paeta edelleen. Mutta nyt hän kuuli selvästi tuon
-äänen, jota hän oli kauhistunut, kuuluvan alhaalta tasaiselta rannalta.
-Kelmeä kuuvalo valaisi rannan, ja hän näki ihmisen makaavan pitkänään
-kivien välissä. "Pippurisaksa! Minne hän joutui?" kuuli hän ähkivän
-huudahduksen, ja hän tunsi äänen.
-
-"Armias Jumala, ritari Helmer! Mitä teille on tapahtunut?" huudahti
-Knuut Fyenbo pelästyneenä ja kiirehti puolikuolleen, taistelusta ja
-uimisesta nääntyneen ritarin luo, jonka hän ponnistamalla auttoi
-jalkeille ja jotenkin tajuihinsa. Hänen läpimärät vaatteensa olivat
-rikkirevityt ja veriset; hänen pitkät, ruskeat hiuksensa olivat
-tahrautuneet kiinni hänen pöhöttyneisiin kasvoihinsa, ja vasemmassa
-suonenvetoisesti kouristetussa kädessään hän piteli suurta,
-punakeltaista hiustöyhtöä. "Kas, kas!" sanoi hän. "Siinä kaikki
-minkä sain, muun on paholainen vienyt. Hän kiertyi ympärilleni kuin
-vesikäärme. Hän puri ja repi kuin paholainen. Virta eroitti syleilymme.
-Olipa se vähällä viedä minut hengiltä --."
-
-"Pyhä neitsyt ja pyhä Yrjänä teitä auttakoot, rakas herra", sanoi
-aseenkantaja tehden ristinmerkin ja ojensi hänelle pienen pullon.
-"Ottakaapas sydäntävahvistava ryyppy virkistykseksenne. Jos te olette
-merenpohjalla kamppailleet paholaisen kanssa, niin on teillä varmasti
-ollut kova ottelu siellä --."
-
-"Toivoinpa osuneeni oikeaan", sanoi Helmer Blå ja tyhjensi pullon.
-"Kiitos toveri, se auttoi. Nyt taas tunnen voimistuvani. Itse asiassa
-ei minua oikeastaan enää mikään vaivaa; onhan minulla kaikki jäseneni
-paikoillaan, pääni vain on hiukan pökerryksissä ja sekavana."
-
-"Mutta mitä ihmeessä te oikeastaan olette tehnyt? Oletteko te etsinyt
-pippurisaksaa tai itse paholaista meren pohjalta, ja ettekö itsekään
-tiedä oletteko hänet löytänyt?"
-
-"Katsoppas siihen ei minulla ollut aikaa. Kuningas ratsasti aivan
-tyynenä rannalla. Enpä kiellä että hiukan suutuin hänelle. Minua
-kuletettiin piispan vankilatorniin tuon viattoman linkoammunnan vuoksi;
-mutta satuinpa silloin juuri näkemään tuon saatanan pippurisaksan. Hän
-seisoi veneessä tuskin puolen sylen päässä minusta, aikoen livahtaa
-ohitsemme; hän tuijotti minun mielestäni kuninkaaseen ja näytti
-hapuilevan tikaria poveltaan. Ei minulla ollut aikaa katsoa oliko
-roisto se, jota etsin. Mies oli saamarin epäilyttävän näköinen. Yksi
-pippurisaksa enemmän tai vähemmän on yhdentekevää silloin kun kuninkaan
-henki on vaarassa. -- Ja minä hyppäsin veteen. Ennenkuin itsekään
-oikein tiesin, olin tarttunut miestä niskaan ja pyörittelin häntä
-hauskasti myötävirtaan --"
-
-"Jos te sitä tietä olette antanut matkapassit yhdelle pippurisaksalle,
-hyvä herra", sanoi Knuut Fyenbo nyt iloisesti ja hiukan ylvästellen,
-"niin olenpa minäkin lähettänyt paholaisen huostaan yhden suurisuisen
-hansalaisherran eräästä olutkapakasta. Eipä täällä haminassa kukaan
-voi syyttää meitä laiskuudesta. Palvelemmehan me kuningasta parhaamme
-mukaan, vaikka olemmekin joutuneet hiukan loitommaksi siltä tieltä,
-jolle hän on meidät lähettänyt. Kunhan vain olisitte osunut siihen
-oikeaan! Ehkäpä oli tekonne rohkeampi ja vaarallisempi kuin minun,
-ankara herra, mutta kahdessa suhteessa minä kuitenkin olen onnistunut
-paremmin; minä tiedän osuneeni oikeaan, ja minä tiedän nujertaneeni
-roiston, sen miehen, joka aikoi tänä aamuna meidät hirttää, ja joka
-uhkasi kuninkaan henkeä, jos olisi muuten siihen kyennyt ja uskaltanut."
-
-"Rostokkilainen? Berner Kopman?"
-
-"Aivan oikein, hän makaa nyt olutkapakassa kuolleena kuin silli
-eikä edes pääse vihittyyn maahan, jos minun uljas juomatoverini oli
-oikeassa. Mutta tulkaa, herra! Jos jaksatte liikkua, niin lähtekäämme
-tästä piispankaupungista mitä pikemmin sitä parempi. Jos kaupunginvouti
-tai piispanmiehet saavat meidät kiinni, niin me emme pääse heidän
-vankilaluolistaan koko elinaikanamme."
-
-Vaivaloisesti seurasi haavoittunut ja nääntynyt ritari aseenkantajaa,
-ja he saapuivat pian Itäkadun päässä olevalle itäiselle portille.
-Portti oli sulettu, mutta kapinan aikana olivat sen lukot ja
-puomit rikotut. Pakolaiset avasivat ne ilman suurempaa vaikeutta
-ja astuivat suurelle, ruohottuneelle Hollandsåsin kauppakentälle,
-missä hollantilaisilla kauppiailla oli venevalkamansa ja missä he
-möivät vihanneksiaan. Joka askeleella tunsi ritari Helmer itsensä yhä
-väsyneemmäksi. Aseenkantajan tukemana hän vaivoin laahasi itsensä
-Pyhän Annan kappelin luona olevalle sillalle hän vaipui voimatonna
-kappelin oven edustalle, hänen silmissään musteni, ja hän oli vähällä
-mennä tainnoksiin. "Jumala ja pyhä Anna meitä auttakoot!" sanoi poika
-ja sieppasi nopeasti kappelin luona olevan puumaljakon. Hän juoksi
-sillan alitse juoksevalle virralle ja palasi pian takaisin maljakko
-täynnä kirkasta, raikasta vettä. "Juo herra, juo pyhän Annan siunattuun
-nimeen!" sanoi hän kiihkeästi. "Sitten minä valelen teidän päätänne
-ja kaikkia paikkoja, missä vain tunnette pakotusta. Jos pyhän Annan
-virralla on niin ihmeellisen lääkitsevä voima kuin sanotaan, niin
-tunnette pian vahvistuvanne, ja olettehan ainakin minun toivoakseni
-harras kristitty."
-
-Ritari joi ja pesi veren kasvoiltaan. Näytti siltä kuin häntä olisi
-purtu ja raapittu kasvoihin ja kaulaan; muuten hän tunsi koko ruumiinsa
-kuin lamautuneeksi ja hän oli hyvin uupunut. Kylmä vesi tuntui hänen
-mielestään aivan ihmeteltävästi virkistävän häntä. Yltympäri kirkon oli
-suuri joukko kainalosauvoja ja siteitä, sairaiden ja rampojen sinne
-heittämiä, jotka täällä olivat parantuneet. Ihastuneena voimiensa
-palaamisesta ja kiitollisena siitä ihmeteosta, jonka luuli tässä
-tapahtuneen, hypähti Helmer ylös ja polvistui pyhän Annan kappelin oven
-eteen. "Kiitos ja kunnia sinulle, pyhä Anna", huudahti hän hillityllä
-äänellä ja liitti yhteen kätensä. "Siinä teit rehellisesti; taisitpa
-sen tehdä nuoren kauniin vaimosi vuoksi, Kogsböllen Anna-rouvan
-hurskasten rukousten tähden. Jos tapaamme toisemme terveinä ja
-reippaina, niin emmepä unohda sytyttää vahakynttilöitä alttarillesi
-ja kattaa sitä purppuraisella samettiliinalla." Sitten hän nousi, ja
-elpyvien elonvoimien palatessa hän löi käsivarsillaan rintoihinsa
-ikäänkuin todetakseen voimiensa palanneen. Hän syleili aseenkantajaa ja
-heitti hänet kepeästi kuin hansikkaan kauas nurmikolle. "Kas, tuolla
-makaa nyt kainalosauvanikin, kiitos ja kunnia sinulle, pyhä Anna!"
-huusi hän kovaäänisesti. "Veijari se, joka epäilee sinun ihmeellistä
-voimaasi, sillä sinun kauttasi olen saanut voimani takaisin."
-
-"Niin, kiitos ja kunnia pyhälle Annalle!" ähkyi aseenkantaja puoleksi
-pelästyneenä nousten nurmikolta. "Täytyy minun myöntää teidän
-tosiaankin taas olevan voimissanne; mutta olettepa hiukan omituinen
-ja raju hartaudessanne. Suokaa anteeksi, etten jää tänne muiden
-kainalosauvojen joukkoon."
-
-Helmer juoksenteli iloisena ympäri ruohokenttää koetellakseen
-kannattaisivatko häntä myöskin jalkansa, hän näytti haluavan ruveta
-painiskelemaan aseenkantajan kanssa, mutta Knuut Fyenbo hypähti
-syrjään. "Pitäkää aisoissa vanhurskautenne, ankara herra ja kuulkaa
-järkevä sana", virkkoi hän tarttuen rajua ritaria käsivarteen. "Tuossa
-on vene; soudetaan sillä ylös suurta kanavaa, niin ehkäpä pääsemme
-ehyvin nahoin kaupungista Sorretslöviin. Jos kuninkaalla on vähänkin
-järkeä, niin ei hän hirtätä meitä senvuoksi, että olemme kurittaneet
-hänen vihollisiaan. Mutta jos meidät saadaan täällä kiinni, niin onpa
-hänen kaikesta mahdistaan huolimatta vaikea pelastaa meitä."
-
-"Olisipa minulla vain hyvä miekkani", sanoi Helmer. "Lainaa minulle
-omasi, kunnon toveri, ja souda sinä venettä, niin minä puolustan meitä
-molempia."
-
-"Niin, kunhan te vain olette järkevä, hyvä herra, ettekä koettele
-voimianne minuun pyhän Annan kunniaksi."
-
-Helmer hymyili ja taputti häntä olkapäälle. Pian he molemmat istuivat
-venheessä ja miettivät vakavina minnepäin olisi turvallisin paeta.
-Helmer istuutui perään miekka kädessä, ja voimakkain aironvedoin souti
-asepoika, nahattoman käden tuskista välittämättä, virtaa ylös, joka
-koilliselta puolen kierti kaupunkia. Tämän virran uoma oli siellä,
-minne myöhemmin pitkä Gotherkatu rakennettiin. He eivät pysähtyneet
-ennenkuin saapuivat Pustervikin kalastajamajoille, jotenkin leveään
-kolmikulmaiseen lahteen, kaupungin pohjoispuolella, missä kaupungin
-pohjoista puolta suojasi uusi paalutusvarustus. Kun aseenkantaja täällä
-lepuutti väsyneitä käsivarsiaan, neuvoteltiin siitä soudettaisiinko
-vasemmalla olevan kanavan kautta pohjoiselle portille, mistä pakoon
-pääsy kuitenkin oli epävarmaa vai jatkettaisiinko pakoa suuremmalla
-vaivalla, mutta varmemmin, virtaa ylös Sorretslövin järvelle. Viimeistä
-suunnitelmaa katsottiin viisaammaksi. Helmer tarttui nyt toiseen
-airoon, ja alettiin soutaa voimakkaasti edelleen. Yö oli tyven, Pyhän
-Annan sillalta asti soutaessa ei oltu nähty ainoaakaan ihmistä.
-Samassa lensi vinhuva nuoli pakolaisten pään yli; he kuulivat aivan
-takanaan kiivasta airojen loiskinaa ja näkivät kahden veneen lähenevän
-Pustervikin tasaiselta rannalta. "Murhaaja! Ottakaa hänet kiinni!
-Ampukaa hänet! Sata hopeaäyriä sille, joka hänet saa kiinni!" huusi
-voimakas ääni toisesta venheestä.
-
-Helmer ja aseenkantaja tunsivat Henrik Gullandsfarin äänen ja jatkoivat
-soutamistaan. Toinen venheistä jättäytyi heidän taakseen estääkseen
-paluun; toista venheistä, joka oli täynnä kaupunginvoudin miehiä ja
-jota ohjasi Henrik Gullandsfar itse, soudettiin kahdella airoparilla
-heidän jälestään jokea ylös. Kokassa seisoi kaksi jousimiestä,
-jotka alituiseen tähtäsivät ja ampuivat, mutta näytti siltä että he
-olivat tottumattomia tämän vaarallisen aseen käyttöön, jonka nuoli
-tunkeutui vahvimmankin haarniskan läpi, tappaen ihmiset melkein heidän
-huomaamattaan.
-
-"Te ammutte kehnosti, miehet!" huusi Helmer. "On häpeä tähdätä noin
-huonosti. Tuollatavoinko te rautajousta pitelette? Tulkaa vain
-lähemmäksi niin opetan teille käsiotteen", jatkoi hän, ja laskettuaan
-airon kädestään hän heilautti miekkaa paljastetun päänsä yli. "Niin
-totta kuin pyhä Anna on antanut minulle voimani takaisin, ei teille
-käy hiusvertaa paremmin kuin minun lankovainajilleni." Rautainen nuoli
-suhahti taas hänen päänsä yli, mutta hiuskarvaankaan hipasematta;
-toinen murskasi veneen laidan ja särki peräsimen. Helmer tarttui
-rautanuoleen, ja kun vene oli nyt melkein saavuttanut hänet, viskasi
-hän sen voimiensa takaa sinne mistä se oli tullutkin. Se suhahti
-molempien jousimiesten ohi, mutta osui Henrik Gullandsfaria otsaan,
-niin että kauppias kaatui selälleen hengettömänä ääntäkään päästämättä.
-
-"Kuolema ja kirous! Helmer Blå on siellä, hän heitti nuolen", huusi
-joku voudin miehistä. "Pahus hänen kanssa taistelkoon. Takaisin!"
-
-Kaupunginvoudin miehet ja jousimiehet pakenivat nyt myötävirtaa
-kaatuneen gotlantilaisen ruumis mukanaan.
-
-Ritari Helmer tarttui taas airoonsa, ja molemmat uskaliaat pakolaiset
-soutivat nyt esteettömästi vastavirtaa Sorretslövin järvelle. Siellä
-he nousivat maihin vihreälle niitylle ja antoivat venheen kulkea
-myötävirtaa takaisin.
-
-"No nyt sitä ollaan taas kuivilla", sanoi Helmer katsellen ympärilleen.
-"Me olemme kaupungin alueen ulkopuolella eikä ole enää kuin sata syltä
-kuninkaankartanoon. Kun kuningas saa kuulla tekomme, on mahdollista
-että hän sanoo meidän toimineen uljaasti, mutta kuitenkin ankaran lain
-mukaan hän antaa sitoa meidät ja sulkea torniin. Siellä me sitten
-saamme istua siksi kunnes hänen ja piispan neuvosto ovat päättäneet
-rangaistaanko meidät hengiltä otettaviksi vai ainoastaan elinkautisella
-vankeudella."
-
-"Peloitteletteko te vain minua", huudahti Knuut Fyenbo ihmeissään.
-"Olemmehan kuninkaan suojeluksen alaisia heti kun joudumme
-kuninkaankartanoon."
-
-"Mutta hän on täällä piispan alueella samoinkuin me; sen me olemme
-kiireessämme unohtaneet", huomautti Helmer. "Kuuluuhan täältä
-ympäristöltä enemmän kuin kuusitoista kylää pienelle Roskilden
-piispalle. Täällä määrää vain kirkko-oikeus ja piispanlaki, ja minä
-tiedän jo ennakolta -- kuningas ei meidän tähtemme väistä hiuksenkaan
-vertaa siitä mikä on oikein, vaikka me olisimme hänen parhaita
-ystäviään ja olisimme sata kertaa pelastaneet hänen elämänsä."
-
-"Kuolema ja kirous, mitä nyt on tehtävä. Siinä tapauksessa olisimme
-hulluja jos pakenisimme hänen suojaansa."
-
-"Sitä minä juuri tarkoitin, toveri. Mutta auttaa hänen kuitenkin täytyy
-meitä, tahtokoon tai ei. Tunnetko sinä nuo molemmat valkoiset oriit
-tuolla niityllä? Katso miten ne nykivät nuorasta ja hirnahtelevat
-aamuauringossa --"
-
-"Kuninkaan turnajaisratsut, hänen silmäteränsä -- ne tuntee jokainen
-ritari koko maassa. Ette suinkaan ole kokonaan järkeänne kadottanut,
-herra Helmer -- mitä te ajattelette?"
-
-"Sen saat kohta nähdä", sanoi Helmer ja lähestyi korskuvia, levottomia
-ratsuja. "No, no, hepo kullat, seisokaa hiljaa! Jos me olemme
-uskaltaneet henkemme kuninkaan edestä, niin voinee hän osaltaan lainata
-meille pari hevosta. Olisipa vain oma arabialaiseni täällä, niin kyllä
-se kantaisi meidät molemmat kilpaa tuulenkin kanssa. Pippurisaksasta
-olen melkein varma", jatkoi hän tyynnytellen levottomia hevosia.
-"Minä olen puristellut häntä niin kunnollisesti, ettei taida se mies
-kovinkaan pian tehdä vahinkoa, vaikka hän olisikin vielä elossa -- ja
-uskallanpa melkein panna, pääni pantiksi siitä että osuin oikeaan. Jos
-sinä yhtä hyvin, pitelit rostokkilaista, poikani, niin vastaan minä
-Henrik Gullandsfarista, ja arkkipiispa on mennyt matkoihinsa. Täällä
-ei nyt enää ole suurempia vaaroja pelättävissä, joten ei kuningas enää
-meitä tarvitse. Katsoppas, minä en erityisesti suosi kuulusteluja ja
-vankiloita, ja jos kuningas ei tarvitse minun elämääni, niin minä kyllä
-tiedän erään, joka antaa minulle suudelman siitä että olen pelastunut.
--- Kas niin, se oli oikein. Sieluni kautta, totisesti ihana eläin!
-Elköön kukaan luulko minun pakenevan palveluksestani päästäkseni nuoren
-vaimoni luo. Tee niinkuin minä, poikani! Nyt minä ratsastan kuninkaan
-turnajaisratsulla hakemaan hänen morsiantaan Ruotsista ja sovitan
-minkä olen rikkonut. Jos haluat mukaan niin tule!" Hän oli ottanut
-kiinni ja tyynnyttänyt toisen oriista. Silmänräpäyksessä hän oli sen
-selässä ja lensi kuin hirvi yli ojien ja aitojen. Drotsin aseenkantaja
-ei miettinyt kauvempaa; pian hänkin oli hypähtänyt kuninkaan toisen
-turnajaisratsun selkään ja seurasi ritari Helmeriä kovaa nelistä.
-
-
-
-
-KAHDESTOISTA LUKU.
-
-
-Auringon noustessa salmen takaa toiselta puolen Kalleborantaa ja
-Amagerin lakeuksien takaa, oli jo iloinen elämä ja vilkas liike
-huomattavissa Sorretslövin kylässä, piispankaupungin ollessa
-kanaviensa ja paalutusaitaustensa takana vielä sumuun kiedottu,
-näyttäen uinuvan öisen levottoman, ilohuumauksen jälestä.
-Laidunmaille, kylän ja kaupungin pohjoisen portin välillä, nähtiin
-talonpoikien jo ajavan karjaansa. Nuoret talonpojat ratsastivat
-kylän keskellä olevalle vesialtaalle hevosiaan juottamaan, jotka
-olivat olleet laitumella talonpoikaistalojen ja kuninkaankartanon
-hakamailla; mutta Sorretslövjärven rannalla olevalla niityllä, missä
-kuninkaan turnajaisoriit olivat olleet laitumella, juoksenteli kaksi
-kuninkaallista tallirenkiä epätoivoisena etsien turhaan molempia
-komeita elukoita, jotka olivat uskotut heidän huostaansa.
-
-"Pyhä Alban ja kaikki pyhimykset meitä auttakoon!" huusi nuorempi
-heistä. "Jos marski tulee, niin hän lyö meidät kuoliaaksi."
-
-"Ja kuningas!" valitteli toinen. "Kuningas suuttuu, se on vieläkin
-pahempaa. Meidän täytyy löytää ne vaikka sitten kulkisimme maailman
-ääriin. Tulkaa!" He juoksivat yli hautojen ja aitojen missä he
-huomasivat kastehelmien varisseen ruohikosta ja tuoreet kavion jäljet
-aidalla. Lopultakin he löysivät ratsujen tutut kavion jäljet molempien
-järvien väliseltä tieltä ja he olivat pian kaukana sieltä.
-
-Oli ihana kevätaamu. Kuningas oli tavallisuuden mukaan aikaisin
-ylhäällä. Hän oli kreivi Henrikin kanssa noussut kuninkaankartanon
-lakealle tornin katolle, mistä oli laaja ja ihana näköala yli koko
-seudun. Kreivi Henrikin oli täytynyt yksityiskohtaisesti toistaa
-kertomuksensa kardinaalin ja arkkipiispan paosta sekä prelaatin aivan
-erilaisista jäähyväistervehdyksistä. Kuningas oli tyyni; ei edes
-arkkipiispan viimeiset uhkaukset ja kiroukset voineet masentaa hänen
-mieltään.
-
-"Jumalan nimeen!" sanoi hän päätään nyökäyttäen. "Minun korkein onneni
-on kaikkivaltiaan kädessä ja hurskaan Ingeborgini sydämessä, mutta ei
-paavin eikä arkkipiispan armollisesti määrättävissä. Jos minun toivoni
-ja rakkausonneni todellakin olisivat syntiä ja jumalattomuutta niin ei
-mikään erikoislupa voisi pyhittää sitä Jumalalle ja minulle itselleni."
-Hän vaikeni ja katseli ihastuneena nousevaa aurinkoa, ja näytti siltä
-kuin sydämellinen rukous olisi kohonnut hänen kirkkaista silmistään.
-"Veriviholliseni pääsi elävänä täältä", jatkoi hän. "No niin, minä
-olen nyt pitänyt mitä lupasin hänelle. Ei ole ollut puhettakaan hänen
-kanssaan minkäänlaisista sovitteluista eikä rauhanteosta rikollisen
-kanssa. Minä päästin hänet elävänä livahtamaan tiehensä; enempää ei
-voi vaatia heikolta ihmiseltä. Mutta viimeisen kerran minä nyt olen
-luvannut vannoutuneelle vihamiehelleni rauhan ja hengen turvan. Niin
-kauan kuin Jumala suo minun elää ja kantaa kruunua ei Jens Grand enää
-myrkytä sitä ilmaa, jota minä hengitän."
-
-"Tämä kapina sattui kuitenkin meille hyvään aikaan, herra kuningas",
-huomautti kreivi Henrik tuttavallisesti hymyillen. "Sen vihollisen,
-jota te tulitte tänne karkoittamaan, ovat nyt uljaat köpenhaminalaiset
-omin päin suoraan sanoen melkein kivittäneet maasta."
-
-"Sitä minä en heiltä pyytänyt", vastasi kuningas kiivaasti ja
-ylpeästi. "Jos minä olisin tahtonut käyttää maallista valtaa täällä
-olevia hengellisiä vihollisiani vastaan, niin minä en olisi tarvinnut
-kapinallisen roskajoukon apua. Kaupunki on siitä saanut kärsiä; kapina
-on ja pysyy kapinana ja rangaistavana rikoksena, sattukoon se minulle
-sopivaan tai sopimattomaan aikaan. Minun mielestäni on piispan ja
-koncilion käytös omavaltaista ja laitonta", jatkoi hän, "minä vihaan
-pannaa ja kirkonkirousta kuin ruttoa, sen kaikki tietävät; mutta ei
-kenenkään siltä tarvitse uskoa minun suosivan kapinaa ja laitonta
-väkivaltaa laillista ylivaltaa kohtaan. Sitä vastaan minulla ei
-ollut mitään, että he mursivat auki suljetut kirkonovet. Meidän ja
-taivaallisen Herramme välille eivät Roskilden piispat voi asettaa
-sulkuja ja esteitä; eivät he Jumalan vuoksi ampuneet piispan linnaa.
-Eikä heidän hartautensakaan ollut kovin vakavaa; olisi luullut ulvovien
-susien laulavan Credoa eikä kristillisesti kastettujen ihmisten. Jos
-te, kuten minä, olisitte nähnyt eilisiltaisen temmellyksen Pyhän
-Nikolain kirkossa, kreivi Henrik, niin tuskinpa olisitte ottanut
-puolustaaksenne näitä kapinallisia."
-
-"Minä ratsastin toissa yönä Pyhän Nikolain kirkkotarhan ohitse,
-herra kuningas", vastasi kreivi Henrik, "eikä ollut minun mieleeni
-se mitä siellä näin. Näytti siltä kuin joukko kummituksia olisi
-temmeltänyt haudoilla kuutamossa. Minä kuulin omituista mutinaa,
-mihin sekaantui huutoja ja rukouksia, jotka minun korvissani
-kaikuivat kirouksilta. Sanottiin Pyhän Eerikin kiltaveljien siellä
-rukoilevan ja suunnittelevan kapinaa piispaa vasaan. Sitä joukkoa en
-ainakaan minä tahtonut enempää puolustaa; heidän joukossaan kuuluu
-olevan hurjia haaveilijoita ja levottomia yltiöpäitä. Mutta elkää
-kuitenkaan vihassanne rangaisko heitä liian kovaa, herra kuningas,
-vaikka olisittekin voimakkaalla kädellänne pakoitettu tukemaan
-piispanhallitusta. Kun Herran palvelijat itse sulkevat kirkot ja
-estävät kunnollisen jumalanpalveluksen pitämisen, niin eipä ole
-ihmeellistä että alempi kansa omin päin koettaa toimia parhaansa mukaan
-hartaushetkien toimeenpanossa. Onhan melkein mahdotonta ajatella
-ettei silloin heidän hartauteensa sekaantuisi uhkaa, huimapäisyyttä
-ja haaveellisuutta. Mutta kenen on syy, teidän armonne? Kun Jumalan
-sana vaikenee, silloin paholainen lähettää heti pappinsa kansaa
-villitsemään."
-
-"Niin, te sanoitte tosi sanan, kreivi, lauman villiintymiseen ovat
-paimenet syylliset. Hengellisen hallituksen asioihin minä en kernaasti
-kajoa. Mutta yhden asian olen luvannut ja sen minä tahdon rehellisesti
-pitää: jokaisen kirkonoven joka tästälähtien suletaan, annan minä
-muitta mutkitta murtaa auki, ja jokaisen papin tai piispan, joka estää
-minun tai minun kansani jumalanpalvelusta, karkoitan minä maasta ja
-valtakunnasta samoin kuin minä karkoitin arkkipiispa Grandin -- vaikka
-paavi julistaisi minut tuhat kertaa pannaan senvuoksi. Kas, siinä
-minä olen samaa mieltä kuin rehellinen, uskollinen kansani ja nämä
-ehkä hiukan liian rohkeat köpenhaminalaiset. Enhän minä voi antaa
-kirjallista vakuutusta siitä mitä nyt olen puhunut", lisäsi hän,
-"mutta minä kuiskaan sen tuttavallisesti jokaisen tanskalaisen piispan
-ja tulevan arkkipiispan korvaan. Mutta ei senvuoksi kukaan voi sanoa
-minun olevan kapinallisten puolella. Jos väkivaltaa on käytettävä, niin
-olkoon se minun asiani; mutta rauha ja järjestys vallitkoon täällä."
-
-Kuningas vaikeni; hänen poskensa hehkuivat ja hänen vakavista
-silmistään leimahti kiihkoisa tuli kääntäessään katseensa ihanasta
-auringonnoususta ja luodessaan sen sumuiseen kaupunkiin, jonka korkeat
-kirkontornit kimaltelivat aamuruskon hohteessa. Nyt vasta hän avasi
-kirjeen ja pienen käärön, jonka Skanöristä tullut laivuri oli jättänyt
-hänelle drotsi Åkelta. Hän luki kirjeen tarkkaavaisena. Se sisälsi
-kuvauksen drotsin ja hansalaisten kauppiasten sekä Thrand Filisierin
-kohtaamisesta Skanörin markkinoilla kuin myöskin yksityiskohtaisen
-selvityksen siitä kahakasta, minkä tämä tuhattaituri ja hansalaiset
-väärentäjät olivat aiheuttaneet, ja mitenkä drotsin, osaksi
-pelastaakseen taiteilijan hengen, oli täytynyt lähettää hänet vankina
-Helsingborgiin. Käärössä oli yksi mestari Grandin taiteellisista
-kaukoputkista, sekä muutamia hiotuita lasia, jotka Åke oli ostanut
-Skanörin markkinoilta, ja jotka hän lähetti kuninkaalle uutena ja
-ihmeellisenä keksintönä. Åke ei voinut kirjeessään salata epäluulojaan
-tätä ihmeellistä tuhattaituria kohtaan, eikä sitä omituisen levotonta
-mielialaa, mihin tämän miehen mielipiteet ja lausunnot olivat hänet
-saattaneet.
-
-Myöskin kreivi Henrik oli äskettäin vastaanottanutpa lukenut salaisen
-kirjeen drotsilta, missä Åke vannottaa hänen varoittamaan kuningasta
-vangitusta islantilaisesta sekä kaikkialla pitämään tarkasti silmällä
-niitä, jotka lähestyivät kuningasta. "Elkää luottako junkkariin",
-kirjoitti Åke. "Suokoon Jumala minulle anteeksi, jos erehdyn hänen
-suhteensa! Kagge elää ja on liitossa muukalaisten kauppiasten kanssa,
-jotka uhkasivat kuningasta Sjöborgissa; Helmer ja minun uljain
-asepoikani ovat joutuneet heidän kynsiinsä. Lainsuojattomien kosto on
-uupumaton. Elkää väistykö askeltakaan kuninkaasta. Suojelkaa hänen
-henkeään, sillaikaa kun minä huolehdin hänen onnestaan."
-
-"Minun hyvällä drotsi Åkellani näyttää usein olevan hyvinkin
-omituisia päähänpistoja", sanoi kuningas ja pudisti hymyillen päätään
-koetellessaan lasia ja ihmetellessään näiden kojeitten vaikutusta.
-"Näyttääpä melkein siltä kuin minun rakas Åkeni olisi valmis yhtymään
-yksinkertaisen rahvaan käsitykseen, väittäessään tämän jalon taiteen ja
-tieteen hedelmät perkeleen töiksi."
-
-"Mitenkä, herra kuningas?" kysyi kreivi Henrik ihmetellen.
-
-"Hyvä ystäväni näkyy olevan vielä heikko sekä hengen että ruumiin
-puolesta", jatkoi kuningas. "Hän pelkää koko kauniin maailmamme
-joutuvan kadotukseen senvuoksi että silmät aukeavat siellä täällä
-näkemään asiat maailmassa oikeammassa valossa. Jumala ties minkä uuden
-vaaran hän arvelee nyt uhkaavan tämän taiteilijan kautta. Katsokaapas
-vain, kreivi!" Kuningas ojensi hänelle kaukoputken. "Tämä on suuren
-Roger Baconin keksintö, tuon viisaan englantilaisen munkin, josta me
-olemme kuulleet niin paljon puhuttavan. Eräs oppinut islantilainen,
-joka on tuntenut hänet ja omaksunut hänen taitonsa on tullut meidän
-maahamme. Tämmöisiä hän kulettaa mukanaan; hän kuuluu ymmärtävän
-paljon ihmeellisiä asioita sekä tuntevan luonnon salaisuuksia, jotka
-voivat olla suuresta merkityksestä sekä sotalaitokselle että koko
-maan menestymiselle. Åken mielestä pitäisi olla varuillaan hänen
-suhteensa eikä uskoa hänestä liian hyvää. Minä tahdon kuitenkin nähdä
-ja oppia tuntemaan sen miehen; hän on varmasti kunniaksi aikakaudelleen,
-eikä hänen tarvitse turhaan käydä minun luonani. No, mitä sanotte,
-kreivi? Minun mielestäni tämänlaiset silmälasit ovat hyödyllisiä sekä
-kuninkaalle että sotapäälliköille, silloin kun hänen tarvitsisi nähdä
-etemmäksi."
-
-"Ihanaa, suurenmoista!" huudahti kreivi Henrik. "Kaupunki, joki, koko
-Solbjerg näyttävät olevan niin lähellä, että melkein luulen voivani
-koskettaa niitä kädelläni."
-
-"Tämä tulitaituri on myöskin taitava rahanlyöjä ja metallien tuntija"
-jatkoi kuningas tyytyväisenä ja katseli kirjeeseen. "Sellaista miestä
-me juuri nyt tarvitsemme, kun maassa vilisee lainsuojattomien vääriä
-rahoja. Jos hän on liitossa vihollisieni kanssa niinkuin Åke tuntuu
-pelkäävän, niin tuskinpa hän silloin uskaltaisi astua minun silmieni
-eteen; ei ole vielä ainoakaan vihollinen kohdannut minua rankaisematta.
-Hän kuuluu uskonasioissa olevan harhaoppinen; mutta ei se kuulu
-minuun. Jos hän on kerettiläinen, niin on se hänen oma vahinkonsa.
-Mutta täytyyhän toki myöntää hänen maallisissa asioissa olevan viisaan
-miehen."
-
-"Mutta jos hän drotsin puheen mukaan on Leccar-veli, niin silloin
-teidän kuitenkin pitäisi varoa häntä, herra kuningas", huomautti
-kreivi Henrik. "Se lahko on minun muistaakseni karkoitettu kaikista
-kristityistä maista ja myöskin Tanskasta vaarallisien mielipiteittensä
-vuoksi."
-
-"Mielipiteiden vuoksi en milloinkaan ole karkoittanut ketään", sanoi
-kuningas. "Minun puolestani uskokoon ja tarkoittakoon kukin mitä
-tahtoo, kunhan hän vain ei riko maanlakia eikä johda kansaa kapinaan
-tai jumalattomuuteen. Onhan ihmisen oma asia haluaako hän taivaaseen
-tai helvettiin. Eräänlaisia hulluja minä kuitenkin kerran olen
-karkoittanut, se on kyllä totta", lisäsi hän hetken mietittyään. "Olen
-unohtanut miksi he itseään nimittivät, mutta heidän hulluutensa minä
-kyllä muistan hyvästi. He olivat omatekoisia pappeja, joita ei kirkko
-ollut vihkinyt ja joilla ei ollut oikeaa oppia, he juoksentelivat
-ympäri maita saarnaten sekä ylhäisille että alhaisille, ollen vähällä
-tehdä meistä pakanoita. He kielsivät sekä meidän Herramme Kristuksen,
-että meidän pyhän Neitsyemme sekä kaikki pyhimykset ja marttyyrit,
-eivätkä tahtoneet tietää ei paavista eikä kirkosta. Itse asiassa
-he eivät hyväksyneet ei kuninkaita eikä ruhtinaita, yhtävähän kuin
-minkäänlaista maallista ylivaltaa. He väittivät kiihkeästi että oli
-toteltava ainoastaan yhtä Jumalaa, mutta kun tultiin asian ytimeen, ei
-tämä Jumala ollutkaan muuta kuin heidän oma typerä päänsä ja heidän
-paha tahtonsa. Tällaisesta hulluinhuoneopista rukoilkaamme Jumalaa
-varjelemaan meitä ja kaikkia kristittyjä maita."
-
-"Mutta tämähän on minun tietääkseni juuri Leccar-veljesten oppi",
-huomautti kreivi Henrik. "Sen lahkon me karkoitimme Meklenburgista;
-paavi on tuominnut heidät roviolla poltettaviksi."
-
-"Te olette oikeassa, Leccarii oli heidän latinankielinen nimityksensä",
-vastasi kuningas. "Pyhän isän huolenpito heidän sieluistaan, joka
-osoittautuu siinä että hän polttaa heidän ruumiinsa, on minulle
-yhtä vähän mieleen kuin hänen pannarangaistuksensa ja paholaiselle
-manauksensa meidän muiden suhteemme; olemmehan me muuten yksimielisiä
-siitä, että Roomassakin voidaan erehtyä. Jos tämä oppinut islantilainen
-kuuluu siihen lahkoon niin täytyy hänen poistua maasta", lisäsi hän,
-"ja se olisi minun mielestäni ikävää. Mutta sen minä tahdon kuulla
-häneltä itseltään ennenkuin sen uskon. Minulle on käsittämätöntä että
-hulluus ja oppineisuus voivat asua yksissä samoissa aivoissa."
-
-"Katsokaa tänne, herra kuningas!" sanoi kreivi Henrik ojentaen
-hänelle kaukoputken. "Tuolla soutaa vene vastavirtaan pyhän Yrjänän
-hospitaalille ja ellen, väärin nähnyt, soutaa sitä kaksi pappia. Ehkäpä
-nyt piispa tulee pyytämään teidän suojelustanne."
-
-Pyhän Yrjänän järvestä virtaa kapeanlainen joki, jota yhdeltäpuolen
-rajoittaa Sorretslövin niitty eroittaen sen Solbjergin kylän maista.
-Tämä kanavantapaiseksi laajennettu joki sivuuttaa kaupungin läntisen
-portin ja laskee Kissansalmeen aivan Kallebonrannalle. Joen ja
-Sorretslöv-kylän välillä on Pyhän Yrjänän hospitaali. Suuri vene
-läheni verkalleen vastavirtaa; näki vain muutamien mustiin puettujen
-miesten selät, jotka istuivat venheessä. Soutaminen oli epävarmaa ja he
-pyrkivät ponnistamalla vastavirtaa. Pyhän Yrjänän portin alapuolella
-olevalle niitylle he suuntasivat venheensä. Mustapukuiset miehet
-hyppäsivät maihin ja vetivät veneen rannalle. He luulivat tuntevansa
-arkkipiispan uskotuimmat ystävät kaniikit Hans Rodisen ja Nikolaus
-Bunkeflodin, ja he seurasivat tarkkaan näiden liikkeitä. Suuri ja
-irtonainen purje nostettiin venheestä, jonka pohjalta heti neljä
-hengellistä herraa nousi toinen toisensa jälestä ja astuivat maihin.
-He vilkuilivat varovasti ympärilleen ja astuivat hitain ja pitkin
-askelin kuningaskartanoon johtavaa polkua. Tunnettiin heti heidät
-kaikki. Ne olivat pieni piispa Juhana itse, metsäluostarin mahtava
-apotti, minoritien provinsialiministeri ja köpenhaminalaisen kapitulin
-ylisuperiori. Näytti siltä että he aamun sarastaessa olivat paenneet
-Axelhuusista hakemaan kuninkaan turvaa ja kukaties vaatimaan aseellista
-avustusta kapinallista kaupunkia vastaan.
-
-Kun kuningas tunsi heidät tuli hän vakavaksi ja vaipui syviin
-ajatuksiin. Hän ojensi kaukoputken kreivi Henrikille ja istuutui
-äänettömänä tornin eteläisellä puolella olevalle penkille, mistä
-oli näköala kaupungille ja pohjoiselle portille. Kreivi Henrik
-huomasi molemmilla epäilyttävillä kaniikeilla olevan venheessä vielä
-viidennenkin henkilön, jonka he kantoivat maihin. Kaniikit katselivat
-joka taholle ja kantoivat, niinkuin näytti, epävarmoin ja aroin askelin
-sairaan tai kuolleen Pyhän Yrjänän luostariin, minne heidät heti
-laskettiin sisään. Kreivi Henrikin mielestä oli heidän käytöksensä
-hyvin omituista, mutta hän ei puhunut siitä mitään kuninkaalle, vaan
-aikoi itse tutkia asiaa ja vielä samana päivänä tarkastaa hospitaalin.
-
-Kaupungissa ei ollut läheskään niin rauhallista kuin uskottiin.
-Yöllinen seurakunta Pyhän Nikolain kirkkomaalla ei ollut hajaantunut
-ennenkuin aamupuolella. Piispan miehet olivat kuulleet hurjasti
-uhkailtavan heidän herraansa, oli huudettu murhaa ja tulipaloja.
-Pelättiin verisen kapinan uuusiutuvan, minkävuoksi piispa ei uskaltanut
-jäädä Axelhuusiin odottamaan auringon nousua, vaikka oli selvää että
-hän hyvin vastenmielisesti pakeni kuninkaan luo, jonka hän tiesi olevan
-katkeroittuneen interdiktin täytäntöönpanosta.
-
-Piispan ankarasti ahdistamat puoleksi hengellisen kiltaseurakunnan,
-Pyhän Knuutin ja Pyhän Eerikin kiltaveljet olivat hänen katkerimpia
-ja vaarallisimpia vihollisiaan. Kirkonsulkemisen aikana olivat nämä
-kiltaveljesten yksityiset hartausharjoitukset, joiden yhteydessä
-aina juopoteltiin, muodostuneet erittäin hurjiksi ja peloittaviksi.
-Heitä syytettiin mitä kammottavimmasta hurjapäisyydestä; luultiin
-heidän joukossaan olevan jumalankieltäjiä, pakanoita ja kerettiläisiä
-leccar-veljiä, jotka koettivat vieroittaa heidät kirkosta ja
-kristinopista samoin kuin kaikesta porvarillisesta järjestyksestä
-ja kuuliaisuudesta. Parempi ja varakkaampi osa porvaristoa
-pelkäsi näiden ihmisten erhetyksiä ja salaperäistä olentoa, mutta
-kirkonsulkemisasiassa he olivat kuitenkin yhtyneet kiltaveljeksiin sekä
-pitäneet tärkeänä yleisen kapinan piispan itsevaltiutta vastaan. He
-olivat käyttäneet hyväkseen näiden yhdistysten kiivasta vihaa piispaa
-kohtaan, mutta he olivat vain siinä määrin ottaneet osaa yöllisiin
-neuvotteluihin, että tutustuivat heidän turmiollisiin suunnitelmiinsa
-ja nyt näkivät tarpeelliseksi estää heidän hurjistelunsa. Ennenkuin
-aurinko oli hajoittanut paksun aamusumun, joka peitti kaupungin,
-kiirehtivät Köpenhaminan porvarit suurissa parvissa raatihuoneelle,
-minne he olivat kutsuneet neuvoston koolle, vaikka ei ollutkaan
-raastuvan istuntopäivä. Aamumessu pidettiin kaikissa kaupungin
-kirkoissa, eikä ainoakaan pappi uskaltanut kauvempaa pitää interdiktiä
-voimassa. Kaikki kirkot olivat väkeä täynnä, mutta ei minkäänlaisia
-epäjärjestyksiä sattunut, ainoastaan niistä kivitaloista, missä Pyhän
-Knuutin ja Pyhän Eerikin kiltaveljet olivat soittaneet kelloillaan ja
-nyt viettivät aamuhartaushetkiään, täysien pikarien ääressä suljettujen
-ovien takana, kuultiin hurjia huutoja ja levottomuutta herättävää melua.
-
-Heti aamumessun jälkeen astui suuri kulkue raatihuoneelta pohjoista
-katua ulos pohjoisesta portista. Ne olivat kaupungin ja neuvoston
-jäsenet, jotka raatihuoneella olivat panneet kokoon pitkän sarjan
-valituksia piispaa kohtaan sekä pakollisen kapinan perusteellisen
-puolustuksen. Tämä asiakirja aijottiin nyt jättää kuninkaalle,
-samalla selitettäisiin hänelle, että oltiin halukkaita sovintoon
-kaupungin hengellisen herran kanssa niiden ehtojen mukaan, mitkä
-kuningas parhaaksi katsoi. Lakkaamatta kasvava kansanjoukko seurasi
-tätä kulkuetta. Porvariston lähettien joukossa ei näkynyt ainoatakaan
-kiltaveljeksistä; mutta muutamia näistä synkistä rauhanhäiritsijöistä
-yhtyi vähitellen kulkueeseen, koettaen herättää väkijoukossa epäluuloja
-näihin rauhansovitteluihin. Kiltaveljet näyttivät kuitenkin keskenään
-joutuneen eripuraisiksi; kuninkaan läsnäolo oli peloittanut useita
-heistä, ja heidän hurjat suunnitelmansa kaiken hengellisen ja
-maallisen hallituksen kumoamisesta olivat kokonaan vailla järkeä ja
-selvyyttä. Tuskin he olivat poistuneet kokoushuoneistaan, ennenkuin
-kaupunginvoudin miehet ja piispan palvelijat, lisäksi porvarien
-avustamina, ottivat nämä rakennukset haltuunsa ja asettivat niihin
-vartijat. Raadin ja porvarien vakavimpana toiveena oli näiden
-vaarallisten kiltaseurakuntien hajoittaminen, ja yksimielisesti
-hyväksyttiin piispan ankara kielto niiden kokoontumisista, kunhan vain
-kirkot tästä lähtien saisivat olla avoinna, ja vihittyjen pappien
-sallittiin esteettömästi toimittaa niissä jumalanpalvelukset.
-
-Kuningas ei ollut vielä ehtinyt laskeutua Sorretslövin kuningaskartanon
-tornista, silloin kun suuri kansanjoukko kiiruhti kylää kohti ja hänen
-kartanolleen, aivan etelänpuoleisen, avoimen portin eteen. Sillävälin
-olivat piispa ja molemmat prelaatit hitain ja epäröivin askelin tuskin
-ehtineet talon läntisen portin edustalle. Kreivi Henrik oli vain
-tarkannut hengellisten herrojen horjuvia ja epämääräisiä liikkeitä, ja
-kuningas oli istunut niin vakaviin mietteisiin vaipuneena, että hän
-silloin vasta huomasi suuren kansanjoukon kun tuhanten äänten kaukainen
-sorina saapui hänen korviinsa. Hän nousi nopeasti ja loi terävän
-katseen kummallekin puolelle. Hän näytti kiusaantuneelta, mutta ei
-hetkeäkään epäröivältä. "Portti on suljettava, kreivi, ja nuo mustat
-etanat tuotavat tänne ylös", huudahti hän kiivaasti ja kovaäänisesti
-kreivi Henrikille viitaten hengellisiin herroihin, jotka taas seisoivat
-hiljaa polulla ja näyttivät epäröivän. "Antakaa heti viedä heidät minun
-salakammiooni, vaikka sitten väkivaltaa olisi käytettävä! He ovat minun
-vankiani!"
-
-Kreivi Henrik säpsähti.
-
-"Katsokaa!" jatkoi kuningas viitaten kohti kylää ja maantietä.
-"Tuhansittain virtaa tänne ihmisiä! Mutta kaikkein pyhimysten nimessä,
-se, joka rikkoo kuninkaankartanon rauhan, saa palkan teoistansa.
-Ratsastakaa kansanjoukkoa vastaan, kreivi, ja julistakaa heille
-minun tahtoni! Sanokaa että heidän piispansa on minun vallassani.
-Jokaista soveliasta anomusta minä tahdon kuunnella, mutta jokainen
-levottomuuksien aikaansaaja käskettäköön heti poistumaan, ja sitä, joka
-ei tottele kohdeltakoon kapinoitsijana."
-
-"Nyt minä ymmärrän teidät, minun kuninkaani", sanoi kreivi ja polvistui
-nopeasti.
-
-Kuninkaan käsky pantiin heti täytäntöön. Piispa ja hänen kolme
-hengellistä seuralaistaan näkivät suureksi ihmeekseen ja kauhukseen
-joukon ritareita ratsastavan heitä kohti kuninkaan kartanosta, sillä
-piilipuuaitaus esti heidät näkemästä maantietä ja suurta kansanjoukkoa,
-ja he seisoivat lähellä ajotietä neuvotellen olisivatko erehtyneet ja
-täällä menossa suurempaan vaaraan kuin se jota pakenivat.
-
-"Petosta!" huudahti piispa peräytyen. "Juuri sitä minä pelkäsin. Me
-hullut, jotka ajattelimme turvautua pannaanjulistetun itsevaltiaan
-jalomielisyyteen! Nyt voi meille kaikille käydä kuin Jens Grandille, ja
-me saamme eläviltä mädätä hänen vankilatorneissaan."
-
-"Kuninkaan oikeamielisyydestä menen takuuseen, vaikka hän antaisikin
-vangita meidät!" sanoi tuomiokapitulin ylisuperiori.
-
-"Haa, te petätte minut! Te olette itsevaltiaan puolella! Te olette
-neuvonut minua ottamaan tämän askeleen."
-
-"Katsokaa, herra veli!" huudahti metsäluostarin apotti viitaten
-kauhuissaan oikealle, missä vain aidattu niitty eroitti heidät
-maantiestä ja suuresta kansanjoukosta, jonka he nyt yhdellä kertaa sekä
-näkivät että kuulivat. "Koko kaupunki virtaa tänne. Meidät on huomattu;
-kuulkaa miten he ulvovat ja huutavat. He juoksevat yli ojien ja aitojen
-meidän jälestämme. -- Kiittäkäämme Jumalaa ja meidän suojeluspyhiämme
-kuninkaan ratsumiehistä. On toki parempi joutua yhden kuin tuhannen
-itsevaltiaan käsiin."
-
-Samassa kuninkaalliset ratsumiehet saartoivat heidät ja tervehtivät
-kohteliaasti. "Seuratkaa meitä, arvoisat herrat", sanoi heidän
-päällikkönsä, nuori, kohtelias henkivartija. "Meidät on käsketty
-saattaa teidät kuninkaankartanoon."
-
-"Jumalan ja kaikkien pyhimysten nimessä me vastaanotamme kuninkaan
-suojeluksen", sanoi piispa katsellen levottomana ympärilleen, hänen
-poskensa hehkuivat ja hän näytti vain osaksi luottavan odottamattomaan
-suojelukseen.
-
-"Piispa, piispa, ottakaa hänet kiinni, kivittäkää hänet!" huusi osa
-kiihtynyttä roistojoukkoa, joka muutamien kiltaveljesten johtamana
-oli eronnut porvarikulkueesta, ja käsissä aseita ja kiviä, kiirehti
-hengellisiä herroja kohti.
-
-"Peräytykää, kansalaiset!" huusi ratsumiesten johtaja miekkaansa
-heiluttaen. "Me viemme hänet vangittuna kuninkaan luo."
-
-"Vangittu! Piispa on vangittu!" huusivat kapinalliset riemuiten. "Se
-oli oikein! Eläköön kuningas! Koiranluolaan Grandin ystävät ja kaikki
-pappiskuninkaat!"
-
-"Vangittu!" toisti piispa kauhistuneena ja löi yhteen kätensä. "Haa,
-senkin petturit roistot!"
-
-"Rauhoittukaa, kunnianarvoisat herrat!" sanoi nuori henkivartija
-hiljaa. "Minä tottelen kuninkaani käskyä. Jos kieltäydytte minua
-seuraamasta, täytyy minun käyttää väkivaltaa. Mutta, jos te
-olette kuninkaan vieraita tai ei, niin kohdellaan teitä kuitenkin
-jokatapauksessa teidän säätynne ja arvonne mukaisesti."
-
-Pian olivat hengelliset herrat kuninkaankartanon porttien sisäpuolella,
-ja he katselivat arvelevan näköisinä toisiinsa kun ovi toisensa jälestä
-sulettiin heidän jälkeensä, ja he vihdoinkin olivat holvikattoisessa
-tornihuoneessa, joka korkealla olevine ikkunoineen sekä raudoitettuine
-ovineen, mikä heti lukittiin heidän jälestään, muistutti enemmän
-vankilaa kuin vierashuonetta. Se oli kuitenkin mukavasti sisustettu,
-ja siellä oli kirjoitusvehkeet ja kaikenlaista sekä hartaus- että
-huvituskirjallisuutta. Huone oli kuninkaan salakammio.
-
-Kun kuninkaalliset henkivartijat ja ratsumiehet linnanedustalla
-saartoivat raadin ja porvariston lähetit, tulivat nämä melkein yhtä
-hämmästyneiksi kuin äsken piispa ja hänen hengelliset seuralaisensa.
-Suuri kansanjoukko estettiin pääsemästä kartanoon. Suurin osa
-siitä oli aseilla varustettu, ja huutaen uhkauksia piispalle sekä
-riemutervehdyksiä kuninkaalle, se oli seurannut kulkuetta.
-
-"Minun herrani ja kuninkaani nimessä!" huusi kreivi Henrik hevosensa
-selästä hattuaan heiluttaen. "Kuninkaan uskollisten porvarien
-läheteille on kuninkaankartano avoinna, mutta jokainen, joka kantaa
-aseita tai meluten ja rähisten häiritsee kuninkaankartanon rauhaa,
-on majesteettirikoksentekijä. Teidän herra piispanne on tällä
-hetkellä kuninkaan vankina, mutta hän on samalla hänen vieraansa
-ja hänen suojeluksensa alainen; siten jokainen hyökkäys piispaa
-vastaan on hyökkäys maan hallitsijaa vastaan. Kuningas tahtoo tuomita
-oikeudenmukaisesti ja hän haluaa aikaansaada sopimuksen teidän ja
-teidän herranne välille. Ennen auringon laskua julistetaan sovittelujen
-tulos. Se, joka ei poistu, tuomitaan heti kapinallisena."
-
-Levoton kansanjoukko kääntyi äänetönnä ja alakuloisena takaisin
-kaupunkiin. Kapinallisten ylimielinen uhmailu siitä, että kuningas
-oli heidän puolellaan, oli pian laimennut. He olivat rohkeasti
-luottaneet hänen vihaansa piispaa kohtaan ja hänen suosiollisuutensa
-köpenhaminalaista porvaristoa kohtaan, mutta kun ei niistä enää näkynyt
-olevan jälkiäkään, alkoi heitä peloittaa hänen oikeudentuntonsa ja
-tunnettu ankaruutensa Eikä ollut heistä hyvä merkki sekään, että piispa
-hädissään oli etsinyt turvaa kuninkaankartanosta, mutisivatpa jo
-kiltaveljet mahtavien ja suurten aina lopulta sopivan keskenään, vaikka
-pohjalta olivatkin verivihollisia, saattaakseen köyhälistön välikäteen,
-olivatpa sitten oikeassa tai ei.
-
-
-
-
-KOLMASTOISTA LUKU.
-
-
-Koko päivän vallitsi kaupungissa tuskastuttava hiljaisuus.
-Kaduilla liikkui kyllä alituiseen ihmisiä, mutta kaikkialla oltiin
-jonkinlaisessa jännittävässä odotuksessa. Aurinko oli jo laskeutumassa
-eikä vieläkään oltu saatu minkäänlaisia tietoja kuninkaankartanon
-neuvotteluista. Omituinen kulkue veti silloin puoleensa toimettoman
-ja horjuvan roskajoukon huomion. Suuri ruumissaatto kulki Pyhän
-Klemensin kirkon ohi Gammelstrandille, mutta ei kuulunut laulua
-eikä kirkonkellojen soittoa, eikä näkynyt saattueessa kuoripoikia
-yhtävähän kuin pappia. Kulkueessa oli suuri joukko vieraita kauppiaita
-ja laivureita sekä niinkutsutut kaupanvälittäjät eli pippurisaksat,
-jotka, satalukuisina yllään jäykkä komea surupuku, saattoivat kahta
-suurta kalliilla samettisella paarivaipalla peitettyä ruumisarkkua.
-Hansalainen laivaväki kantoi kirstuja; heidän ylitsensä liehuivat
-Rostokin ja Visbyn liput. Pyhän Nikolain kirkon; luona pysähtyi
-kulkue. Aikomus oli kulkea kirkkotarhan kautta ja toivottiin että
-kirkossa toimitettaisiin sielumessu vainajille; mutta sitä ei
-sallittu. Piispan palvelijat sulkivat kirkkotarhan portit sekä
-kielsivät ruumiinkantajilta pääsyn kirkkoon ja siunatulle maalle,
-koska toinen vainajista oli kaatunut olutkapakassa lautapelin
-ääressä. Katkerasti tuomiten ja moittien piispallista hallitusta
-kulkue jatkoi matkaansa kirkonmuurien ulkopuolitse Bremersaaren
-laivasillalle, missä valkopukuiset soutajat vastaanottivat ruumiit
-ja koko surupukuisen saattojoukon venheisiinsä. Noustiin maihin
-Bremersaarelle, ja täällä, missä hansalaiset kauppiaat olivat
-itsevaltiaita, alkoi koko saattojoukko laulaa juhlallista, saksalaista
-hautausvirttä, sillaikaa kun Berner Kopmanin ja Henrik Gullandsfarin
-ruumiit kannettiin kahteen hansalaiseen laivaan, joilla ne vietiin
-kristillisesti haudattaviksi Rostokiin ja Visbyhyn. Heti kun laivat
-olivat nostaneet purjeensa, kokoontui ruumissaattue Bremer-saarelle
-olevaan suureen varastohuoneeseen, minkä oven yläpuolelle kiveen
-oli hakattu Bremenin vaakuna: kolme oluttynnyriä ja kaksi avainta
-ristiin asetettuina. Täällä tarjottiin lukuisalle laivaväelle ja
-kauppapalvelijoille tynnyrittäin kuulua Embdeniläistä olutta,
-minkä humaltava voima pian muutti surujuhlan hurjaksi räyhääväksi
-juomingiksi. Ei säästetty myöskään simaa eikä viiniä, ja suolaiset
-ruokavarat, joita yhä kannettiin, lisäsivät vain hautajaisvieraiden
-janoa. Suuri kansanjoukko, joka oli seurannut saattuetta kadulla, jäi
-pitkäksi aikaa seisomaan rannalle ja laivasillalle kuunnellakseen ja
-katsellakseen päihtyneitä pippurisaksoja, jotka täällä maalaistensa
-ja hyvien toveriensa joukossa näyttivät unohtaneen sen kaavamaisen
-jäykkyyden mihin he olivat pakoitetut oleskellessaan muukalaisissa
-kaupungeissa. Muutamat itkivät pitäessään hoiperrellen puheita rikkaan
-Berner Kopmanin ja Henrik Gullandsfarin surullisesta kuolemasta, sekä
-tämän maallisen rikkauden ja mahtavuuden katoavaisuudesta, sillävälin
-kun toiset lauloivat juoma- ja rakkauslauluja.
-
-Lopulta kääntyi kuitenkin huomio täältä toisaalle. Kuului huuto:
-"Airut, airut!" Sankkoina parvina kiiruhdettiin pohjoisportille. Suuri
-pergamenttilehti ja valkea sauva kädessä ratsasti airut portista
-sitään, yhden henkivartijan ja suuren ratsumiesparven saattamana. Joka
-kadunkulmauksessa sekä kaikilla julkisilla paikoilla saattue seisahtui;
-kaksi valkoisilla hevosilla ratsastavaa torvensoittajaa antoivat
-merkin hiljaa olemiseen, jonka jälkeen airut luki kaupungin herran,
-piispa Juhanan ja köpenhaminalaisten raatimiesten ja valtuutettujen
-välisen sinetillä varustetun sopimuskirjeen. Porvarit tunnustivat
-tässä valtuutettujensa kautta rikkoneensa hengellistä ja maallista
-herraansa, piispaa, vastaan, sekä tehneensä itsensä syyllisiksi
-laittomaan ja rikolliseen kapinaan, jonka erikoiset kohdat luettiin.
-Kuninkaan esirukouksesta piispa kuitenkin antoi heille anteeksi nämä
-rikokset, jotavastoin raadin ja porvariston lähetit, kaupungin ja
-porvariston puolesta, olivat luvanneet, että kukin porvari palaisi heti
-velvollisuuksiinsa ja tottelisi kaikkia niitä lakia ja säädöksiä, jotka
-piispa _kapitulin suostumuksella_ oli antanut tai tästälähin antoi
-heille, ja jonka heidän käsi piplialla julkisesti ja juhlallisesti
-tuli vannoa raastuvassa. Kaikki levottomien kiltaveljesseurojen talot,
-kellot ja tulot lankesivat piispalle väärinkäytettynä omaisuutena,
-kapinan sakkoina oli porvarien sitäpaitsi täytynyt luopua muutamista
-talonpaikoista Roskildessa ynnä muutamista vallihautojen ulkopuolella
-olevista pienistä maatilkuista. Tähän sopimukseen ei kukaan uskaltanut
-tehdä vastaväitteitä, sillä airut näytti heille kaupungin oman,
-kolmella tornilla varustetun sinetin, joka vihreistä silkkinauhoista
-riippui asiakirjoissa samoinkuin köpenhaminalaisen kapitulin sinetit.
-
-Niinpian kuin kaupungin asukkaille oli ilmoitettu tämä sovittelu ja oli
-tultu käsittämään miten suopeasti koko tätä ikävää asiaa oli käsitelty,
-muuttui jännitys ja pelko yleiseksi tyytyväisyydeksi; mutta kiltaveljet
-olivat tyytymättömiä ja nurisivat.
-
-Hallandsåsin markkinapaikalla Itäportin ulkopuolella, missä airut
-viimeksi oli lukenut sopimuskirjan, oli saattuetta seuraava
-kansanjoukko kasvanut hyvin lukuisaksi, osaksi juopuneita päiväläisiä
-ja kapakka-asukkaita, jotka sopimuksen kautta tulivat estetyiksi
-jatkamasta vallattomuuksiaan ja hillitöntä vapauttaan, mihin kapina
-oli antanut tilaisuuden. Täällä alkoi nyt kuulua tyytymätöntä
-surinaa, mutistiin piispan saaneen myönnytyksiä kaikessa ja porvarien
-vain vääryyttä osakseen. Mutta nyt esiintyi eräs mies, jota nämä
-ihmiset aivan yleisesti kunnioittivat, eräs hyvin paksu ja väkevä
-kapakan isäntä. Hänen suuri nenänsä oli punainen ja kätensä kuin
-karhunkämmenet, hän oli tunnettu koko kaupungin pahimmaksi juopoksi
-ja tappelupukariksi, ja hänen olutkapakkansa Hallandsåsissa oli
-levottomimpien ja nurjimpien juoppojen kokoontumispaikka. Hän nousi
-oven edustalla olevalle suurelle oluttynnyrille. "Se on oikein ja
-kohtuullista, kunnon toverit ja liikeystäväni, rehelliset, arvoisat
-porvarit!" huusi hän voimakkaalla tutulla äänellään ja kirosi
-karkeasti. "Vain näön vuoksi on piispalle tehty myönnytyksiä. Onhan
-hän sitäpaitsi valtias meidän hyvässä kaupungissamme, ja hän on
-kyllä oikeutettu vaatimaan että kukin saa juoda oluensa rauhassa ja
-saa maksaa kullekin omansa. Jos hän myöntää meille mitä tarvitsemme
-sielumme ja ruumiimme ravinnoksi niin eihän meillä ole valittamisen
-syytä. Kunhan hän vain sallii pappien laulaa teille messujaan ja antaa
-minun kaataa hyvää olutta teille aamusta iltaan ja joskus hiukan
-kauvemminkin, niin totta vie, parempaa piispaa emme voi toivoa, ja
-minä maksan vastustelematta hänelle kahden äyrin veroni joka vuosi.
-Sakot eivät mitään merkitse, kansalaiset, sillä ne ovat siihen pannut
-vain näön vuoksi. Ja mitä vahinkoa niistä teille on? Raskaimmat ne
-ovat rikkaille sekä näille tekopyhille kiltaveljille, jotka eivät käy
-kapakoissa eikä Herran huoneissa meidän muiden kristittyjen kera.
-Senkin jöröjukat, eivät he ole parempaa ansainneet. Ihmiset, jotka
-eivät tahdo käydä ripillä eivätkä välitä tuomioistuimista eivätkä
-ole kanssakäymisessä rehellisten ihmisten tai meidän kanssa, heillä
-ei ole mitään tekemistä meidän hyvässä kaupungissamme, menkööt he
-menojaan kaikkine lahkolaisineen ja kerettiläisineen. Toverit,
-sielunne ja autuutenne puolesta ei teidän enää tästä lähtien tarvitse
-olla levottomia! Siitä asiasta on meidän kunnon kuninkaamme ottanut
-huolehtiakseen. Ettekö kuulleet mitä hän lupasi meille eilen, ja mitä
-sopimuksessa sanottiin? Ilman kapitulin suostumusta ei piispa voi
-käskeä meitä mihinkään. Ja koettakoon petkuttaa kapitulia! Siellä
-on viisasta väkeä; he kieltävät teiltä yhtä vähän synninpäästön
-jokapäiväisistä pikkuerehdyksistänne kuin minä kiellän teiltä mitä
-tarvitsette ja jonka maksatte. Muriskoot vain kaikki roistot ja
-kiltaveljet", jatkoi hän puiden leveää nyrkkiään, "kyllä me ne miehet
-pidämme kurissa. Kuninkaan ja piispan terveydeksi minä juon tänään
-kilpaa jokaisen rehellisen miehen kanssa; mutta jokainen, joka rakentaa
-riitaa ja eripuraisuutta meidän rauhallisten ihmisten kesken, saa
-maistaa meidän nyrkkejämme. Tulkaa nyt sisään lapset, niin saatte hyvän
-ryypyn. Eläköön kuningas ja meidän herra piispamme!"
-
-"Eläköön kuningas ja piispa!" huusi suuri joukko vaikutusvaltaisen
-kapakoitsijan ystäviä, ja tyytymättömät livahtivat tiehensä.
-
-"He tulevat, he tulevat! Kuningas ja piispa ovat täällä!" kaikui
-nyt huuto suusta suuhun, ja ihmisvirta Hallandsåsilta virtaili taas
-Itäkatua pitkin suurelle Lahtarikadulle, missä kaikki kaupungin
-lahtarit ja lihakauppiaat asuivat, ja mistä myöskin oli kuulunut
-jonkinlaista nurinaa sopimuskirjaa vastaan. Kaupungin varakkaimpien
-porvarien tyytyväinen mieliala ja etupäässä kuninkaan näkeminen,
-sekä pienen Juhana piispan masennettu ylpeys ja nöyrä olento olivat
-tukahuttaneet kaikki tyytymättömyyden ilmaukset. Katse maahan luotuna,
-hyvin pelokkaan näköisenä, ratsasti nyt tämä prelaati henkisen
-seurueensa kanssa kuninkaan oikealla puolen oman kaupunkinsa läpi,
-Meklenburgin kreivi Henrikin ja kuninkaan viidenkymmenen ritarillisen
-henkivartijan seuraamana. Kaikkialla tervehdittiin kuningasta
-riemuiten, piispaa ei oltu huomaavinaankaan, mutta järjestys vallitsi
-kaupungissa. Ei ainoakaan kapinoitsijoista uskaltanut lausua moittivaa
-sanaa hänelle, kun hän ratsasti kuninkaan rinnalla, eikä kuulunut
-ainoaakaan tyytymätöntä ääntä. Kulkue pysähtyi raatihuoneelle, missä
-raadin ja kaupungin valitsemat miehet käsi raamatulla vahvistivat
-juhlallisesti sopimuskirjan.
-
-Yleinen rauha oli siten palautettu, piispallisen hallituksen arvo
-suojattu ja kapinallisten ylimielisyys lannistettu. Levottomat
-kiltaveljesten seurat oli hajoitettu, eikä ollut enää pelättävissä
-kapinan uusiintumista, kun porvarit itse piispan suostumuksella olivat
-liittyneet kaupunginvoudin väkeen ja piispan palvelijoihin estääkseen
-enempiä levottomuuksia. Näennäisestä voitostaan huolimatta oli piispa
-kuitenkin hiljainen ja vähäpuheinen. Hän ei voinut häpeää tuntematta
-vastaanottaa kuninkaan jalomielistä suojelusta, ja hän näytti tuntevan
-itsensä loukkaavalla tavalla nöyryytetyksi maallisen suojelijansa
-rinnalla. Kapina sekä uhkaava hengenvaara olivat opettaneet hänet
-tuntemaan voimattomuutensa. Kuningas oli kyllä Sorretslövin kartanossa
-kohdellut häntä arvossa pidettynä vieraana, mutta kylmän kohteliaasti,
-ilmaisematta kuitenkaan sanallakaan suuttumustaan häneen. Ainoastaan
-sanat piispan riippuvaisuudesta kapitulin suostumukseen oli kuningas
-vaatinut liitettäviksi sopimuskirjaan, mutta sen hän oli tehnyt
-läsnäolleen ylisuperiorin suostumuksella kovaäänisesti ja käskevästi,
-mikä ei sietänyt minkäänlaista vastustelemista. Vielä äsken niin
-varman, ja ylimielisen Roskilden piispan, joka pari päivää sitten istui
-kardinaalin ja arkkipiispan välillä hyvin varustetussa linnassaan ja
-joka omassa kaupungissaan oli toteuttanut levottomuutta herättävän
-kirkonsulkemiskiellon, täytyi suuttumustaan salaten tunnustaa
-joutuneensa täydellisesti alakynteen. Senjälkeen kun kardinaali oli
-poistunut valtakunnasta, arkkipiispa karkoitettu maasta ja hän itse
-joutunut alemman rahvaan pilkan ja ivan esineeksi, voi hän ylläpitää
-kirkon valtaa maassa harvojen paavillismielisten prelaatien ja pappien
-kanssa vain kapitulin ja tanskalaisen papiston avulla, ja jos kuningas
-valtansa nojalla ja omalla sekä kansansa jumalanpelolla halusi antaa
-tukea hengelliselle hallitukselle.
-
-Kokouksessa raatihuoneella oli piispa koko ajan vaitelias ja
-alakuloisen näköinen. Myöskin täällä kuningas kohteli häntä kylmän
-kohteliaasti; hänen ilmeensä oli ankara ja totinen, sillä toinenkin
-tärkeä ja vakava asia näytti painavan hänen mieltään aina siitä saakka
-kun hän oli kuullut arkkipiispan viimeiset sanat kreivi Henrikille.
-
-Raatihuoneelta koko saattue ratsasti Neitsyt Marian kirkkoon, missä
-paitsi tavallista Avea laulettiin Te Deum sovinnon johdosta. Täältä
-ratsasti kuningas heti takaisin Sorretslövin kuninkaankartanoon, mistä
-hän oli päättänyt seuraavana aamuna matkustaa. Piispa, Metsäluostarin
-apotti, ynnä muut hengelliset herrat, seurasivat häntä tavanmukaisesta
-kohteliaisuudesta, samoinkuin raadin ja porvariston lähetit. Piispa ei
-halunnut palata linnaansa Axselhuusiin, ennenkuin kaikki kapinallisten
-hyökkäyksen tuottamat vauriot oli korjatut ja nöyryyttävä kapina
-unohdettu. Hän aikoi senvuoksi seuraavana päivänä seurata kuningasta
-Roskildeen, missä myöskin oli syntynyt levottomuuksia senjohdosta
-että piispa sielläkin oli koettanut toteuttaa interdiktin. Hän oli
-siis tänä iltana tavallaan koditon, jonka vuoksi hän vastaanotti
-mielihyvällä kuninkaan kutsumuksen viettää seurueensa kanssa yönsä
-kuninkaankartanossa, minne sitäpaitsi kaikki, jotka olivat kuningasta
-seuranneet, olivat kutsutut juhlalliselle ilta-aterialle.
-
-Sorretslöviä lähestyttäessä oli aurinko juuri laskenut, ja kreivi
-Henrik ehdoitti kuninkaalle että poikettaisiin vielä ennen pimeän tuloa
-Pyhän Yrjänän hospitaaliin katsomaan piispan spitali- ja ruttotautisten
-armeliaisuuslaitosta, se kun oli vain pyssynkantaman päässä
-kuninkaankartanosta. Tämän ehdotuksen kuullessaan säpsähtivät piispa
-ja metsäluostarin apotti huomattavasti; mutta sen huomasi vain Kreivi
-Henrik, joka juuri heidän tähtensä oli ääneen lausunut tämän esityksen,
-jonka hän kyllä hyvinkin arvasi kuninkaan hylkäävän.
-
-"On jo liian myöhäistä, kreivi, ja onhan minulla sitäpaitsi vieraita",
-vastasi kuningas. "Jos teitä haluttaa niin menkää yksin katsomaan
-sairaalaa ja kertokaa sitten käynnistänne minulle. Minä tiedän sen
-kyllä olevan piispalle kunniaksi, vaikka minusta olisi ollut sopivampaa
-ruttosairaalan sijoittaminen johonkin toiseen paikkaan. Tiedän kyllä,
-ettei siellä nykyään ole yhtään ruttotautista." Kreivi Henrik kumarsi
-ääneti ja ratsasti heti mukanaan pari nuorta ritaria Sorretslövin
-niityn poikki sairaalaa kohti.
-
-"Arvoisat herrat, sallikaa minun seurata teitä, minä haluaisin myöskin
-nähdä tämän hurskaan armeliaisuuslaitoksen", sanoi Metsäluostarin
-arvokas apotti ja koetti kiirehtää ratsuaan saavuttaakseen heidät,
-mutta nämät eivät kuunnelleet häntä, ja ennenkuin apotti ehti pyhän
-Yrjänän hospitaaliin, seisoi kreivi Henrik jo sairashuoneessa
-tarkastaen terävin katsein erästä potilasta, joka näytti nukkuvan,
-mutta jonka pää oli niin kääreihin kiedottu että hän oli kuin
-naamioitu. Ylinnä sairaan otsalla näkyi kuitenkin suuren arven
-alkua. "Mikä on sairaan nimi?" kysyi kreivi Henrik ankaralla äänellä
-hämmentyneiltä ja levottomilta Pyhän Yrjänän veljeksiltä.
-
-"Ei kukaan tunne häntä, arvoisa herra", vakuutti guardiani. "Pari
-vierasta kaniikkia kaupungista toivat hänet tänä aamuna tänne pahoin
-runneltuna ja haavoittuneena; he olivat löytäneet hänet puolikuolleena
-Kallebonrannalta. Meidän täytyi heti laastaroida hänen kasvonsa, ja
-niiden poistaminen olisi nyt hengenvaarallista."
-
-"Niin totta kuin elän, on tuo mies lainsuojaton Åke Kagge", sanoi
-kreivi Henrik, ja kaikki peräytyivät kauhistuneina vuoteen äärestä. "Te
-olette ottaneet suojataksenne kuninkaanmurhaajan", jatkoi kreivi, "ne,
-jotka toivat hänet tänne olivat maankavaltajia, sillä sellaisiksi ovat
-luettavat kaikki ne, jotka piiloittavat lainsuojattomia."
-
-"Lainsuojaton tai ei, täällä hän saa rauhassa kuolla tai pelastua,
-jos se on Jumalan ja Pyhän Yrjänän tahto. Sitä ei voi kuningas eikä
-ainoakaan kuninkaanpalvelija estää", kajahti nyt voimakas ääni
-hänen takaansa, ja Metsäluostarin kookas apotti seisoi hospitaalin
-sairashuoneen ovella. "Tähän armeliaisuuden rauhanmajaan ei ulotu
-minkään itsevaltiaan käsi", jatkoi hän. "Minä käsken teitä, veli
-guardiani, sekä teitä armeliaisuusveljet, jotka täällä palvelette pyhää
-Yrjänää, minä velvoitan teidät piispan ja teidän taivaallisen Herranne
-nimessä vaalimaan tätä sairasta niinkuin veljeänne, pelkäämättä
-ihmisiä ja kysymättä hänen nimeään ja asemaansa tässä maailmassa. Ehkä
-hän kärsii syntiensä palkan, mutta siinä tuomitkoon vanhurskauden
-Herra. Jos korkeamman rangaistus on häntä kohdannut, niin hän seisoo
-pian tuomarinsa edessä. Rukoilkaa silloin hänen sielunsa puolesta ja
-haudatkaa hänet kristillisesti. Mutta jos ihmisten apu ja rukoukset tai
-jonkun pyhimyksen avut ja ihmeet hänet parantaisivat, niin sallikaa
-hänen vapaasti lähteä täältä pyhän Yrjänän nimessä, menköön hän
-ystävien tai vihollisten luo, menköön hän maailman iloon ja kunniaan,
-tai häpeään ja kuolemaan mestauslavalle. Teidän tehtävänne täällä on
-lääkitä ja virvoittaa; maailmassa on kylliksi paljon itsevaltiaita,
-jotka kiusaavat ja sortavat onnettomia ihmisiä."
-
-Kreivi Henrik loi hämmästyneen katseen käskevään prelaatiin, joka
-puhui vakuutuksella ja todellakin hurskaan innon elähyttämänä. Ylpeän
-soturin kasvot sävähtivät äkkiä hehkuvan punaisiksi, ja näytti siltä
-kuin hän olisi hävennyt ahdistaneensa tällaista kurjaa ihmistä, joka ei
-voinut liikuttaa ainoatakaan jäsentä ja näytti olevan enemmän kuollut
-kuin elävä. "Jumalan ja Pyhän Yrjänän nimessä", sanoi hän peräytyen
-pari askelta, "täyttäkää velvollisuutenne sekä tätä rikollista että
-minun kaikkien ritarien pyhimystä kohtaan. Minä en vaadi kenenkään
-väärin tekemään; mutta sen minä vielä kerran sanon teille: Te olette
-ottaneet suojaanne lainsuojattoman ja kunniattoman murhaajan, ja saatte
-senvuoksi itse vastata seurauksista!" Hän loi vielä kerran katseen
-epäluulonalaiseen sairaaseen, joka makasi hiljaa eikä hänen pahasti
-runnelluilla kasvoillaan huomannut minkäänlaista ilmettä. Senjälkeen
-kreivi poistui sairaalasta annettuaan apotin ratsastaa edeltä.
-Kuninkaankartanoon palatessa kreivi ei lausunut sanaakaan hengelliselle
-herralle, joka ylpeänä ja äänetönnä loi häneen riemuitsevan katseen.
-Kreivi Henrik ei puhunut kuninkaalle mitään tekemästään havainnosta,
-koska hän ei ollut varma siitä oliko nähnyt oikein; mutta koko illan
-hän oli harvinaisen hiljainen ja mietteisiinsä vaipunut. Onneton
-rikollinen tuntui hänestä nyt niin kurjalta ja mitättömältä, että
-hänestä tuntui turhalta pelätä sellaista vihollista.
-
-Illallisaterian aikana kuninkaankartanossa keskusteli kuningas
-enimmäkseen raadin ja Köpenhaminan porvariston lähettien kanssa,
-jotka nyt ensi kertaa istuivat samassa pöydässä kuninkaan ja heidän
-herransa piispan kanssa, ja he tuntuivatkin alussa olevan jotensakin
-hämillään tästä odottamattomasta kunniasta. Kuningas puhui taas
-mielihyvällä siitä uskollisuudesta, innosta ja urhoollisuudesta, jota
-köpenhaminalaiset olivat osoittaneet sekä Stig-marskin aikuisissa
-taisteluissa että norjalaisen sodan aikana, ja hän lupasi heille
-korvauksen kaikista tappioista, joita he vastedes tulisivat kärsimään
-hänen ja valtakunnan tähden niin kauan kun lainsuojattomat häiritsivät
-valtakunnan rauhaa. Hän sai pian rehelliset, vaatimattomat porvarit
-puhumaan vapaasti ja avonaisesti kaupunkinsa eduista ja puutteista,
-sen kaupasta ja elinkeinoista. He kiittivät kuningasta ja piispaa
-heidän viisaasta kaupunginlaistaan sekä niistä monista vapauksista
-ja oikeuksista, jotka jo olivat kaupungille suodut; mutta he eivät
-epäröineet kertoa miten tärkeää olisi kaupungin edistymiselle
-Hansakaupunkien yksinoikeuksien supistaminen ja porvareille he
-toivoivat suotaviksi samat kauppavapaudet kuin muukalaisille.
-
-"Niin, sitä minä olen jo kauan ajatellut", sanoi kuningas, "ja sitä
-asiaa kannattaa miettiä. Minä odotan siitä asiasta lähempää ehdotusta
-ja mietintöä teidän herraltanne piispalta, sekä teidän yhteiseltä
-neuvostoltanne."
-
-Porvarien kasvot loistivat ilosta tämän kuultuaan; mutta piispa
-ei näkynyt olevan kovinkaan mielissään tästä kuninkaan hartaasta
-osanotosta piispankaupungin asioihin. Mutta Axelhuusin hengelliset
-herrat eivät ottaneet tuskin ollenkaan osaa keskusteluun. Kuningas
-itse vaikeni usein, vaipui syviin ajatuksiin ja näytti usein vain
-ponnistamalla voivansa pidättäytyä osoittamasta suuttumustaan piispalle
-ja Metsäluostarin apotille, joiden hän tiesi olevan Jens Grandin
-läheisimpiä ystäviä. Aterian jälkeen porvarit hyvästellessään kiittivät
-sydämellisesti kuningasta siitä suojasta ja rauhasta, jonka hän oli
-suonut heidän hyvälle kaupungilleen, ja sen jälkeen he palasivat
-kaupunkiin ylistellen kuninkaan lempeyttä ja viisautta. Kreivi Henrik
-sekä ritarit poistuivat suureen parvekesaliin lautapelien ääreen, ja
-kuningas jäi melkein yksin hengellisten herrojen seuraan.
-
-Metsäluostarin apotti ja minoritetin provinsialiministeri koettivat
-salaa rohkaista lannistuneen piispan mieltä. Kuningas ei ollut
-salakammiossa neuvotellessa eikä myöskään senjälkeen puhunut sanaakaan
-piispan interdiktin täytäntöön panosta, ja kuitenkin tiedettiin
-hänen olevan siitä hyvinkin suuttuneen. Sovittelukokouksessa ei tätä
-tärkeää asiaa oltu kertaakaan kosketeltu, ja kaikki koettivat nyt
-jälkeenkinpäin viisaasti välttää jokaisen lausunnon, jonka kautta
-kuningas olisi saanut aiheen purkaa tukahutetun suuttumuksen piispaan.
-
-Ne molemmat hengelliset herrat, jotka etupäässä olivat johtaneet
-neuvottelua ja puolueettomasti olivat puoltaneet sekä piispan oikeuksia
-että kansan vapautta, pysyttelivät kuninkaan lähellä ja koettivat
-huolehtia siitä ettei hänen suuttumuksensa arkkipiispan ystäviin
-pääsisi valloille. Nämät olivat dominikaanien provinsialipriori, vanha
-mestari Olaus, joka kuninkaan neuvonantajana tässä tärkeässä asiassa
-oli seurannut häntä Vordingborgista, sekä köpenhaminalaisen kapitulin
-kenraalipriori, joka kuului kuninkaan seurueeseen, mutta oli salaisesti
-kuninkaan puolella, jopa oli uskaltanut vastustaa interdiktiä. Näiden
-molempien miesten puoleen kuningas kääntyi juuri ennen maatamenoa,
-tehden heille kysymyksen, joka koko päivän oli ollut hänen sydämellään,
-ja mihin hän juuri piispan läsnäollessa halusi saada vastauksen
-ennenkuin meni levolle.
-
-"Sanokaa minulle, kunnianarvoisat herrat", sanoi hän ääneen, "miten
-pitkälle kanoninen laki voi syyllä ulottaa sukulaisuuden laskemisen
-avioliiton estämiseksi? Ja onko kirkon erikoislupa edes välttämätön
-Jumalan lain mukaan silloin, kun sukulaisuus on niin etäinen, että sitä
-tuskin voidaan muistaa?"
-
-"Se on monimutkainen ja sekava asia, teidän armonne", vastasi kapitulin
-kenraalisuperiori vältellen, heitettyään varovaisen syrjäkatseen
-piispaan ja Metsäluostarin apottiin. "Voidakseni oikeudenmukaisesti
-vastata tähän kysymykseen, täytyy minun pyytää hiukan miettimisaikaa."
-
-"Jos tahtoo seurata vallitsevaa pahaa tapaa", vastasi vanha
-provinsialipriori ääneen, luotuaan avomielisen rohkean katseen
-molempiin ylhäisiin prelaateihin, "niin on melkein jokainen
-sukulaisuusside esteellinen ja voi johtaa indulgensin vaatimiseen.
-Kuitenkin, jos tämä ulotetaan liian laajaksi, niin luulisinpä
-kirkkoisien olevan yksimielisiä kanssani siitä, että senlainen vain
-hyödyttömästi painaa omiatuntoja, samaten kuin se helposti voi herättää
-suuttumusta kristityissä ja järkevissä ihmisissä eikä minkäänlaista
-hartautta. Jos tällaisissa asioissa tahdottaisiin olla johdonmukaisia,
-niin lopulta ei kristikunnassa voitaisi solmia ainoatakaan avioliittoa
-ilman paavillisen istuimen erikoislupaa, koska kaikki ihmiset ovat
-lihallisia sukulaisia Aatamin ja Eevan kautta."
-
-"Se juuri on minunkin mielipiteeni", sanoi kuningas tyytyväisesti
-hymyillen, "asia tulisi siten kovin monimutkaiseksi. Mitä te arvelette
-asiasta, puhdasoppinen piispa Juhana?"
-
-Kuninkaan ivallinen hymy tämän lausuessaan saattoi piispan hämilleen.
-Hän ei ollut valmistautunut tähän vastausta antamaan ja koska hän
-tahtoi yhtä vähän loukata paavin valtaa, kuin joutua tällä hetkellä
-kuninkaan vihoihin, niin hän soperteli muutamia sanoja ja koetti
-välttää tarkemman selityksen antamista.
-
-"Sallikaa minun, arvoisa herra veli, vastata tähän kysymykseen", alkoi
-Metsäluostarin apotti puhua tyynen ja ylpeän näköisenä. "Esimerkillä
-voi parhaiten valaista asian", jatkoi hän kääntyen kuninkaan puoleen.
-"Ei mikään ole meitä lähempänä kuin teidän armonne sukulaisuussuhde
-teidän nuoreen morsiameenne Ruotsin prinsessa Ingeborgiin."
-
-"Totisesti", huudahti kuningas säpsähtäen. "Te ette kursaile, herra
-apotti! Te käytte suoraan asiaan. Se onkin minulle eniten mieleen.
-Pysykäämme siinä esimerkissä; se on todellakin kaikissa suhteissa
-minulle lähin."
-
-"Ennenkuin kirkko voi siunata teidän kysymyksessä olevan avioliittonne
-tämän korkeasukuisen morsiamenne kanssa", jatkoi apotti kylmän
-tyynesti, "tarvitaan pyhän isän dispenssi ja indulgenssi, ja se
-kahdestakin syystä: _pro primo_ lankoutenne tähden, ja _pro secundo_
-veriheimolaisuutenne tähden. Mitä ensimainittuun kohtaan tulee,
-ylhäinen herra, niin on prinsessa Ingeborgin eno, Holsteinin kreivi
-Gerhard, niin kuin tiedämme, naimisensa kautta teidän korkeasti
-ruhtinaallisen äitinne, leskikuningatar Agneksen kanssa, teidän
-ylhäisyytenne todellinen isäpuoli. Kreivi Gerhardin isällisestä
-suhteesta sekä armolliseen prinsessaan että teihin, herra kuningas,
-johtui; teidän ylhäisyytenne ja prinsessan välillä melkein sisarellinen
-ja veljellinen suhde, -- ja naimisen sisarusten välillä eli niiden,
-jotka voidaan sellaisiksi katsoa, kieltävät sekä jumalalliset että
-inhimilliset lait ankarasti."
-
-"Siinäpä saitte meidät äkkiä sisaruksiksi. Sepä oli omituinen tapa
-saattaa ihmiset keskenään sukulaisiksi", keskeytti kuningas hänet.
-"Sivuuttakaa toki lankouteni isäpuoleni sisarentyttären kanssa,
-kunnianarvoisa isä, ei siinä ole tippaakaan samaa verta; sen voin
-hyvällä omallatunnolla todistaa. Vain läheisen ja todellisen
-veriheimolaisuuden tunnustan minä niin päteväksi esteeksi, että siihen
-tarvitaan paavillinen erikoislupa."
-
-"Teidän armonne on muutamissa suhteissa oikeassa", vastasi apotti,
-"siihen katsoen ainakin, että tässä suhteessa veri juuri on se, joka
-saastuttaa, tehden jokaisen sukulaisten kesken solmitun avioliiton,
-jota kirkon indulgenssi ei ole solminut, pahennukseksi, verisynniksi ja
-kirotuksi sukurutsaukseksi."
-
-"Haa, oletteko mieletön?" huudahti kuningas hehkuvin poskin ja viha
-leimahti hänen silmistään ja korkealta otsaltaan. Mutta hän voitti
-kiihtyneen suuttumuksensa. "Jos totuutta ja henkeä vailla olevat
-hirvittävät sanat voisivat lyödä kuoliaaksi sielun, niin minä olisin jo
-aikoja sitten henkisesti murhattu", jatkoi hän tyynesti. "Mutta sanokaa
-suoraan herra apotti: miten läheisen laskette sen veriheimolaisuuden
-olevan, joka teidän rohkean lausuntonne mukaan syöksee minut
-kuolemansynnin häpeään, ja kirotun sukurutsauksen kadotukseen ellen
-minä odota kirjettä Roomasta, joka sallii minun tehdä tämän rikoksen."
-
-"Tämä kielletty sukulaisuussuhde on helposti laskettu", vastasi apotti
-tyynesti ja kylmästi. "Hänen ylhäisyytensä prinsessa Ingeborg on,
-niinkuin tiedämme, kuningas Maunun tytär, joka oli Birger Jarlin poika,
-jonka vaimo, rouva Ingeborg, oli kuningas Eerik kymmenennen tytär,
-jonka kuningatar Regitta taas oli teidän autuaan isänne isän isän isän
-tytär: -- ergo, prinsessa on teidän armonne lihallisen isoisän autuaan
-isoisän vanhan Waldemar suuren, tyttärentyttären pojantytär."
-
-"Aivan oikein. Siis lapsenlapsen lapsenlapsen lapsi on minun esi-isäni;
-onpa siinä tosiaan läheinen sukulaisuus", sanoi kuningas purskahtaen
-nauruun. "Minä toivon nyt teille tyynen ja rauhallisen yön, arvoisat
-herrat", lisäsi hän, niinkuin näytti keventynein mielin, ja katse
-iloisena ja varmana. "Minä en ole näihin asti punninnut tätä asiaa
-tarkemmin, mutta nyt se on minulle täydellisesti selvä: nyt minä
-voin nukkua yhtä tyynesti kuin Abrahamin helmassa ajatellessani sitä
-syntiä, jonka minä kypsästi harkiten varmasti aion tehdä niin pian
-kuin mahdollista! Minä toivoisin ettei kukaan teistä koskaan saisi
-raskaampaa syntiä omalletunnolleen", näin sanottuaan hän tervehti
-hymyillen ja poistui.
-
-Kuninkaan kiivas puhelu hengellisten herrojen kanssa oli vetänyt
-puoleensa kreivi Henrikin ja muutamien nuorten ritarien huomion, ja
-he olivat lähestyneet kuullakseen mistä oli kysymys. Kun kuningas
-vastasi ivallisesti piispan selitykseen, olivat muutamat ritarit sen
-johdosta sydämellisesti nauraneet. Apotti oli suuttumuksesta pakahtua.
-"Silmänpalvelijan tunnusmerkkinä on", sanoi hän ääneen, "että he
-nauravat kilpaa herransa sukkeluuksille, vaikka heidän naurunsa on
-häpeäksi heille, itselleen ja heidän lyhytnäköiselle herrasväelleen.
-Tämä häväistys ja pilkka vielä heille kostetaan", kuiskasi hän piispan
-korvaan luoden häneen merkitsevän katseen. Piispa säpsähti ja vilkaisi
-levottomana ympärilleen. Hän iski silmää suuttuneelle virkaveljelleen
-ja huomautti ääneen, että oli jo aika paneutua levolle ja jättää
-kaikki kostontuumat ja maalliset huolet silleen. Nyt astuivat sisään
-talonhovimestari ja joukko kynttiläpoikia, ja sekä ritarit että
-hengelliset herrat poistuivat näiden saattamina heille osoitettuihin
-vierashuoneisiin ritariluhteihin, kuninkaankartanon vasempaan
-siipirakennukseen.
-
-
-
-
-NELJÄSTOISTA LUKU.
-
-
-Keskiyön vaiheilla seisoi kreivi Henrik huoneessaan, kuninkaan
-makuuhuoneen ulkopuolella, kuninkaankartanon parvekerakennuksessa.
-Hän oli sammuttanut kynttilän mennäkseen levolle, mutta puoleksi
-riisuutuneena hän oli jäänyt seisomaan korkean kaari-ikkunan eteen,
-joka oli itää kohti, ja mistä hänellä kirkkaassa kuuvalossa oli
-näkö-ala salmelle, hän näki etäällä muutamien laivojen liukuvan kauas
-yli kimmeltävien aaltojen. Pyhän Yrjänän luostarissa käynnistään saakka
-hän oli ollut vaitelias ja mietteissään. Illallispöydässä hän oli
-ahkerasti tyhjennellyt pikariaan rohkaistakseen itseään. Hänen verensä
-tykki rajusti; entisyydenmuistot ja tulevaisuudentoiveet vilahtivat
-ihanina utukuvina hänen sielunsa silmien ohi. Nähdessään meren ja
-kaukaisen etäisyyden hän vaipui unelmiensa valtaan, ajatuksensa
-siirtyivät hänen isänmaahansa, ja rakas kuva näytti täyttävän hänen
-mielensä, kun hän painettuaan sinisen olkaliinansa huulilleen asetti
-sen huolellisesti korkean tuolin selustalle. Hän otti nyt rinnaltaan
-kultaisen kunniaketjun, jonka kuningas äskettäin oli antanut hänelle,
-ja riisui miekan vyöltään. "Urotyöt, maine ja kunnia ensiksi"; sanoi
-hän itsekseen, "sitten kyllä rakkauskin kietoo minulle seppeleensä.
-Nyt on vain hänen rauhansa ja onnensa kysymyksessä, joka nukkuu
-tuolla sisällä. Hän ei ole turhaan kutsunut minua ystäväkseen.
-Tulkoon hänestä toinen Valdemar Seier, ja Henrik Meklenburgilaisen
-nimi loistaa yhtä kirkkaasti kuin Orlamnden Albertin. Mutta
-iloiseksi ihmiseksi minä tahdon muuttua." Kuultuaan nyt etusalista
-henkivartijoiden aseiden kalskeen, hän katseli totisena ympärilleen.
-Holvikattoisessa käytävässä, parvekesalin vieressä oli yövartioina
-nuori henkivartiopäällikkö, mukanaan kaksitoista maasotilasta.
-Kuningas ei tavallisesti ympäröinyt itseään vartiolla rauhan aikana
-maata kierrellessään ja viettäessään yönsä näissä niin kutsutuissa
-kuninkaankartanoissa. Mutta täällä, missä karkoitetulla arkkipiispalla
-ja lainsuojattomilla vielä oli salaisia ystäviä, ja missä kaupungin
-hengellinen valtias oli niin kireässä suhteessa kuninkaaseen, oli
-kreivi Henrik pakoittanut hänet tähän varovaisuuteen, jonka hän katsoi
-tarpeelliseksi äskettäin tukahdutetun kansankapinan jälkeen, sillä
-kuninkaan sovittelu ei kuitenkaan ollut voinut tyydyttää kaikkia
-tyytymättömiä. Kreivi Henrik osui riisuutuessaan saamaan drotsin
-salaisen kirjeen käteensä, ja hän otti tarkasti punnitakseen siinä
-olleet vakavat varoitukset. "Hm, junkkari!" sanoi hän itsekseen,
-"hänen oma veljensä -- ja kuitenkin varmasti petturi. Minä en ikinä
-unohda hänen kasvonilmettään tuona yönä Kallundborgissa -- onnettoman
-linnanpäällikön veri huutaa varmasti kostoa hänelle. Hänestä ainakaan
-ei ole iloiseksi häävieraaksi. Varmasti hän mieluimmin seisoisi,
-sulhasen haudan ääressä, jolloin kruunu voisi laskeutua hänen mustaan
-korpinpäähänsä. Hm, kyllä ovatkin nämä tanskalaiset kuninkaankartanot
-synkkiä", jatkoi hän vilkaistessaan ympärilleen hämärään göötiläiseen
-huoneeseen, jonka katto oli holvattu ja seinät sylenpaksuista
-kivimuurausta. "Onko hän turvassa täällä vieraittensa joukossa? Olihan
-tuo karsassilmäinen piispan nahjus Grandin hyvä ystävä; minä en pidä
-hänestä -- ja tuosta ylpeästä synkästä apotista vielä vähemmän. Nuo
-pyhät Jumalan miehet ovat vaarallista väkeä, silloin kun he tahtovat
-pistää sormensa valtioasioihin. Täällä hän nukkuu tänä yönä saman
-katon alla kuin hänen vihollisensa. Tuolla alhaalla ruttosairaalassa
-makaa valepukuinen kuninkaanmurhaaja; ehkei hän ollutkaan niin
-kuolemansairas kuin miltä näytti, ja ehkä armeliaisuuteni oli turhaan
-käytetty." Kreivi Henrikin näin miettiessä ja vitkastellessaan
-riisuutumisessa, koputettiin hiljaa ovelle. Se avattiin, ja hengellinen
-herra astui sisään. Hän oli hiljainen ja totinen vanhus; kuunvalo
-lankesi kalpeille, hiukan synkkämielisille kasvoille, ja kreivi tunsi
-köpenhaminalaisen kapitulin ylisuperiorin. "Pari sanaa meidän kesken,
-armollinen nuori herrani", kuiskasi hän salaperäisesti. "Minä tulen
-Nikodemuksena; minun yörauhaani eivät kuitenkaan häirinneet hengelliset
-vaan maalliset asiat. Teidän herra kuninkaanne on tänään jalomielisesti
-pelastanut minun ja minun virkaveljieni hengen, vaikkei hän, syystä
-kyllä, katso meitä kaikkia ystävikseen. Ehkä minä nyt voin tehdä
-vastapalveluksen. --"
-
-"Miten?" huudahti kreivi Henrik. "Puhukaa, kunnianarvoisa herra, mitä
-sanottavaa on teillä minulle?"
-
-"Kun me aamulla pakenimme Axelhuusista", jatkoi hengellinen herra,
-"olin minä melkein sairas kauhusta ja levottomuudesta, enkä minä
-paljoakaan huomannut mitä minun ympärilläni tapahtui. Oli löydetty
-puoleksi kuollut ihminen rannalta ja armeliaisuudesta otettiin hänet
-venheeseen. Minä en nähnyt hänen kasvojaan, ja hänen äänensä oli
-minulle vieras, sen voin vaikka valalla vannoa. Hänet vietiin sitten
-tuonne kuningasniityn luona olevaan Pyhän Yrjänän sairaalaan. --
-Kapinallisia peläten me olimme piiloutuneet venheen pohjalle purjeen
-alle, siellä me kuulimme miten tainnoksista herännyt sairas puheli
-peitetyin sanoin omituisia asioita minun virkatoverini, apotin kanssa.
-Minä kuulin vain puoleksi hänen puheensa enkä voi siitä mennä valalle;
-mutta siinä ihmisessä oli jotakin epäilyttävän salaperäistä, joka minua
-puistattaa. Minun mielestäni hän ei näyttänyt hengenvaarallisesti
-sairaalta, eikä hän ainakaan omasta puolestaan näyttänyt
-valmistautuneen lähtemään tästä maailmasta. Minun herra piispani ei
-näyttänyt tuntevan häntä eikä hänen suunnitelmiaan; mutta niinkuin jo
-sanoin, Metsäluostarin apotti tunsi hänet ja oli varmasti aikaisemmin
-antanut hänelle pyhän ehtoollisen. Muuta sanottavaa ei minulla ole,
-mutta minun täytyi tavata teidät vaikka olikin näin myöhä, sillä en
-saanut nukutuksi levottomilta ajatuksiltani. Ulkopuolella olevat
-vartijat nukkuvat sikeää unta. Minä en tiedä onko se teidän tietenne."
-
-"Mitä? Se ei voi olla mahdollista!" huudahti kreivi Henrik
-hämmästyneenä ja astui nopeasti käytävään. Täällä makasivat kaikki
-kaksitoista maasotilasta kuorsaten lattialla. Pöydällä oli tyhjä
-viinikannu ja muutamia pikareita. Henkivartiopäällikkö, jonka
-komennettavana vartio oli, istui myöskin nukkuen eräässä nurkassa.
-Kreivi Henrik puisteli heitä, mutta he nukkuivat kaikki kuin
-kivettyneinä. "Petos!" huusi hän kauhistuneena ja otti nopeasti keihään
-eräältä nukkuvalta sotilaalta. "Kiiruhtakaa ritariluhtiin, arvoisa
-herra! Herättäkää kaikki kuninkaan miehet ja kutsukaa heidät heti
-tänne! Minä suljen oven teidän mentyä. Koputtakaa kolme hiljaista
-naputusta palatessanne. -- Jumalan nimessä, joutukaa!"
-
-Hengellinen herra nyökäytti vaieten ja poistui. Kreivi Henrik lukitsi
-parvekesalin oven hänen jälestään ja asetti sen eteen pöytiä ja
-penkkejä. Hän koetti taas herättää nukkuvaa vartiota, mutta aivan
-turhaan. He eivät näyttäneet juopuneen tavallisesta viinistä, vaan
-näytti heidän unensa pikemmin aiheutuneen unijuomasta.
-
-Kreivi Henrik seisoi yksin nukkuvien keskellä ja odotti kauan
-tuskallisessa jännityksessä. Haudanhiljaisuus vallitsi hänen
-ympärillään, ja hän kuuli vain nukkuvien raskaan hengityksen. Mutta
-kuninkaan miehiä ei alkanut kuulua ritariluhdilta eikä hengellinen
-herrakaan palannut. Hän seisoi melkein puolen tuntia keihäs kädessä
-kuunnellen. Kaikki oli hiljaista. Lopultakin hän luuli kuulevansa
-ääniä, aivankuin raaputettaisiin muuria tai joku kiipeisi ikkunaan,
-ja hän näki rumien, kalmankalpeiden ja oudonnäköisten kasvojen
-painautuvan ruutua vasten. Hän kiiruhti sitä kohti keihäs kohotettuna,
-mutta tullessaan ikkunan luo, olivat kasvot kadonneet. Kreivi Henrik
-peräytyi, ja hänet valtasi kauhu, jonka kaltaista hän ei koskaan ennen
-ollut tuntenut. Hänestä tuntui kuin olisivat kuorsaavat soturit hänen
-ympärillään syvästi välinpitämättömällä tyyneydellään ivanneet hänen
-salaista, yhä kasvavaa levottomuuttaan. Hänestä näytti kuin olisi
-joka puolelta vanhasta seinälaudoituksesta avautunut salaisia ovia,
-ja Finnerupin lainsuojattomat kuninkaanmurhaajat olisivat astuneet
-esiin kaikista nurkista uudistaakseen kamalan Cecilianyön verisen
-näytelmän ja kostaakseen Stig-marskin ja teloitetut sukulaisensa.
-Hänellä oli keihäs toisessa kädessä ja paljastettu ritarimiekkansa
-toisessa. Näin asestettuna hän asettui kuninkaan oven eteen vastapäätä
-oman makuuhuoneensa ja vartiohuoneen avonaista ovia, odottaen joka
-silmänräpäyksessä häntä arvattavasti ylivoimaisien salamurhaajien
-hyökkäystä. Ei auttanut minkäänlainen meluaminen. Ritariluhdin
-sivurakennus, missä kaikki kuninkaan miehet nukkuivat, oli siksi
-etäällä, ettei hänen äänensä sinne kuuluisi, jos taas petturit olivat
-lähellä, saattaisi hätähuuto heidät pikemmin rohkeimmiksi. Hän ajatteli
-herättää kuninkaan; mutta kaikki oli vielä hiljaista ja häntä hävetti
-näyttää pelokkaalta kuninkaan silmissä, kun ei minkäänlaista vihollista
-kuulunut eikä näkynyt. Kuninkaan makuukuuhuoneeseen oli ovi vain
-vartiohuoneesta ja kreivin huoneesta. Makuuhuoneen ikkunat olivat
-varustetut rautaristikoilla, mutta vartiohuoneen korkeat kaari-ikkunat
-olivat ilman suojusta johtaen suoraan avonaiselle kentälle. Hän arveli
-hyökkäyksen uhkaavan tältä puolen, ja hän alkoi pelätä hengellistä
-herraa kohdanneen jonkun onnettomuuden hänen palatessaan ritariluhtiin.
-Mitä kauvemmin hän mietti asemaansa, sitä arveluttavammaksi se hänestä
-alkoi käydä. Hän sai samassa äkkinäisen mielenjohteen, jonka hän
-heti innokkaasti pani täytäntöön. Kun hän ensiksi oli voimakkaasti
-puistellut nukkuvia sotilaita saamatta heitä hereille, nosti hän heidät
-ylös lattialta ja sitoi heidät heidän olkaliinallaan melkein seisovaan
-asentoon ikkunapilarien välissä oleviin rautakoukkuihin, joihin
-tavallisesti raskaat aseet ripustettiin. Tässä asennossa he käänsivät
-selät kentälle päin oleviin ikkunoihin ja ulkoapäin näytti siltä kuin
-he olisivat seisoneet vartiopaikoillaan. Tuskin hän oli ehtinyt saada
-tämän tukalan työn valmiiksi, kun jo alkoi kuulua kuiskaavia ääniä ja
-hiljaista aseiden helinää kentänpuoleisten ikkunoiden alta. Keihäs ja
-miekka käsissään hän kiirehti sille ikkunalle, jonka kuu voimakkaimmin
-valaisi, ja huusi riemuitsevalla äänellä: "Olkaa varuillanne, pojat,
-nyt he ovat ansassa!"
-
-"Paetkaa, paetkaa, meidät on ilmiannettu! He ovat kaikki jalkeilla!"
-kuului käheä ääni ulkopuolelta, ja hän näki kirkkaassa kuuvalossa
-suuren joukon naamioituja harmaaveljesten viittoihin pukeutuneita
-ihmisiä pakenevan Sorretslövin niityn yli. "Jumala ja pyhä Yrjänä
-olkoot kiitettyjä!" huudahti hän ja hengitti saas vapaasti. "Tuskinpa
-olisin voinut pitää puoliani noin monelle". Maasotilaat ja nuori
-henkivartiopäällikkö nukkuivat vielä rauhallisesti riippuvassa
-asennossaan. Kreivi Henrik sitoi heidät vielä paremmin ja antoi heidän
-riippua.
-
-Kun kuningas auringon noustessa tuli ulos makuuhuoneestaan, näki
-hän suureksi ihmeekseen. Meklenburgin kreivi Henrikin kävelevän
-puolipukimissa edestakaisin parvekesalin edessä olevalla käytävällä
-aseet molemmissa käsissä, sillaikaa kun koko kuorsaava vartio riippui
-olkanauhoistaan vanhojen aseiden keskellä ikkunapilarien välissä.
-Hän purskahti tämän nähdessään äänekkääseen nauruun, ja omituisen
-seikkailun kuultuaan hän puisti hymyillen päätään. "Te olette
-uneksinut, hyvä kreivi Henrik, tai suoraan sanoen, olette juonut
-pikarillisen viiniä liikaa", sanoi hän iloisesti. "Sen minä kyllä
-huomasin jo eilen. Mutta näihin miehiin verrattuna te varmasti olette
-ollut selvä. Iloisena veitikkana olette oivallisesti osannut pitää
-heitä pilkkananne."
-
-"Niin totta kuin elän, herra kuningas, se oli täyttä totta", alkoi
-kreivi Henrik kiihkeästi puhua. Mutta nyt alkoivat maalaissotilaat
-toinen toisensa jälkeen haukotella ja ojennella jäseniään. Kun he
-tunsivat olevansa sidotut kiinni haarniskakoukkuihin ja näkivät
-kuninkaan ja kreivi Henrikin aivan edessään, käyttäytyivät he hyvin
-omituisesti peloissaan ja häpeissään. Kuningas kääntyi heihin selin
-tukahduttaakseen naurunsa, koska hänen nyt täytyi näyttää ankaralta;
-mutta kreivi Henrikkiä suututti kuninkaan epäileminen ja iloinen mieli.
-
-"Viekää koko tämä unikekovartio vankilatorniin", käski kuningas.
-"Siellä he voivat nukkua vielä kaksikymmentäneljä tuntia, ehkäpä
-sitten ovat nukkuneet tarpeeksi ja voivat toisen kerran pitää silmät
-auki", lisäsi hän ja poistui kreivin kanssa viereiseen huoneeseen.
-"Tästä lähtien en minä voi uskoa en teidän enkä rohkean Åke drotsini
-ihmeellisiä näkemisiä ja kuulemisia kuutamossa. Vain uskollisuudestanne
-minulle te näette pettureita joka nurkassa ja teette kilvan mitä
-päättömimpiä kepposia. Onkohan missään nähty moista henkivartiota!" Kun
-vartiohuoneen ovi oli sulettu, uskalsi kuningas nyt vasta nauraa oikein
-sydämensä pohjasta, ja kreivi Henrikin huolimaton puku sekä surkea
-ulkomuoto vahvisti vain hänen käsitystään asioiden oikeasta kulusta.
-
-"Teidän epäilyksenne loukkaavat minua, herra kuningas", alkoi kreivi
-Henrik taas puhua, koettaen tukahuttaa kiivautensa, ja kietoi vaippansa
-ympärilleen. "Kuitenkin niin kauan kuin te nauratte uskollisille
-palvelijoillenne, olette te Jumalan kiitos terve ja reipas, eikä
-rehellisen miehen tarvitse siitä suuttua. Te voitte todistaa, miehet",
-jatkoi hän kiihkeästi avatessaan vartiohuoneensa oven -- "ei, sehän
-on totta, sitä te ette voi, senkin unikeot!" huusi hän kiukkuisesti.
-"Torniin heti paikalla, ja te myöskin uninen herra henkivartija. Teille
-ei enää koskaan uskota kuninkaan vartion päällikkyyttä."
-
-Nuori henkivartija, joka nyt pelästyneenä ja häpeissään oli herännyt
-ja vapautunut nöyryyttävästä asennostaan, kertoi nyt puolustuksekseen
-käsittämättömällä tavalla menettäneensä tajunsa, juotuaan vain yhden
-ainoan pikarillisen sitä iltajuomaa, joka heille oli tuotu. Samaten
-oli heille kaikille käynyt. Kuningas muuttui vihdoinkin totiseksi ja
-antoi ankarasti tutkia asiaa. Kuitenkaan ei saatu selville kuka heille
-oli antanut unijuoman. Ei ainoakaan kuninkaan väestä tiennyt siitä
-mitään. Ei ketään ollut herätetty ritariparvekkeella. Petturit olivat
-varmaankin ottaneet kiinni ylisuperiorin, sillä häntä ei löydetty
-mistään. Kun piispa ja apotti kuulivat mitä oli tapahtunut, olivat
-he hyvin hämmästyneet. Piispa lausui ääneen mielipiteensä, arvellen
-varmasti hyökkääjien olleen kaupungin tyytymättömiä kiltaveljeksiä,
-jotka tahtoivat ahdistaa häntä. Kuningas oli viimeisen keskustelunsa
-jälkeen hengellisten herrojen kanssa muuttanut matkasuunnitelmansa ja
-päättänyt heti matkustaa Helsingborgiin kiiruhtaakseen sieltä häitään
-ja asettaakseen kaikki järjestykseen morsiamensa vastaanotoksi.
-Kohteliaasti ja kylmästi hän kielsi piispan ja Metsäluostarin apotin
-enää seuraamasta itseään, ja nämä lähtivätkin aivan hiljaisina ja
-totisina matkaan Roskildeen, jotavastoin vanha provinsialipriori
-Olaus, kuninkaan toivomuksesta, seurasi häntä huolehtiakseen kanslerin
-tehtävistä kirjeenvaihdossa ynnä muissa samanlaisissa tehtävissä.
-
-Pari tuntia auringon nousun jälkeen kuningas oli valmis lähtemään
-Sorretslövin kuninkaankartanosta, ja astuessaan sen huoneen läpi,
-missä kreivi Henrik oli ollut niin omituisena yövartijana, tarttui hän
-kreivin käteen, puristaen sitä sydämellisesti. "Jos te täällä olette
-karkoittanut viholliseni koukusta riippuvien kuorsaavien miesten
-avulla, niin te varmasti aivan muserratte heidät kun johdettavananne
-on haarniska-pukuiset valppaat miehet. Meklenburgin kreivi Henrik,
-tästä hetkestä alkaen te olette minun marskini teillä on samat oikeudet
-sodan ja rauhan aikana kuin marski Olavin poika Bilerillä." Näin sanoen
-kuningas ojensi hänelle pergamenttikäärön, joka sisälsi tämän korkean
-arvoaseman virkaanasetuskirjan. "Jos minä vielä joskus nauraisin
-teidän urotöillenne, uljas kreivi, ja sanoisin niitä unelmiksi ja
-näyiksi, niin kutsukaa vain minua epäuskoiseksi Tuomaaksi", jatkoi
-hän. "Jo lapsena oli minulla yhtä monta verivihollista kuin isälläni
-oli murhaajia", lisäsi hän vakavana, ääni liikutuksesta värähdellen.
-"Kuitenkin -- yhtä paljon Minä kiitän Jumalaa ja Pyhää neitsyttä
-vihollisistani, ne opettavat joka päivä minua tuntemaan uskolliset
-ystäväni."
-
-Kreivi Henrikin silmät loistivat ilosta; hän kiitti sydämellisesti
-kuningasta ja saattoi häntä parvekesillan yli linnanpihalle, missä
-kuninkaan lukuisa seurue jo ratsain odotti heitä. Kreivi Henrik hypähti
-iloisena satulaan kädessään uusi valtakirjansa, ja marskina ollen hän
-heti jakoi tarpeelliset käskyt pakolaisten takaa-ajosta ja kiinniotosta.
-
-Kun ratsastettiin kuninkaankartanon pihalta, kaipasi kuningas kahta
-rakkainta turnajaisratsuaan ja suuttui siitä kovasti. "Totta totisesti,
-olipa se pahinta kaikesta!" sanoi hän ja loi ympärilleen niin ankaran
-ja synkän katseen, että nuoret ritarit katsahtivat pelokkaina
-toisiinsa, ja vanhalla maakuntapriorilla näytti olevan lepyttävä sana
-huulilla.
-
-"Komeat, tuliset ratsuni! Miten uljaina ne olisivat tanssineet
-prinsessa Ingeborgin kirkkovaunujen edessä meidän hääpäivänämme",
-jatkoi kuningas kääntyen mestari Olaun puoleen. "Tämä ei tunnu
-minusta hyvältä enteeltä. He olisivat mieluummin saaneet polttaa
-kuninkaankartanon poroksi kuin ryöstää minulta nämä kuninkaalliset
-eläimet."
-
-Nyt vasta saatiin kuulla, että jo edellisenä iltana oli kaivattu sekä
-ratsuja että molempia tallirenkejä, joiden oli niistä huolehdittava, ja
-joita turhaan oli etsitty kaikkialta.
-
-"Minä vastaan siitä, että ne löydetään", sanoi kreivi Henrik ja lähetti
-heti muutaman miehistään niitä etsimään. Ratsastettiin edelleen mutta
-kuninkaan hyvä tuuli oli karkoitettu muutamiksi tunneiksi. "Niiden
-laisia minä en enää saa mistään", sanoi hän viimein lempeällä äänellä
-ja katseli Örekrogiin vievää tietä pitkin salmen yli, leivosten
-visertäessä iloisesti hänen päänsä yläpuolella ja hänen pitkien,
-keltaisten kiharainsa liehuessa kevättuulessa. "Aina kun ajattelin
-meidän hääpäiväämme kuvailin niiden tanssivan hänen vaunujensa
-edessä. Kuitenkin, sekin lie ollut vain lapsuusaikojeni haavekuvia.
-Luulenpa kiihkeiden toiveiden voivan tehdä meidät taikauskoisiksi ja
-lapsellisiksi. Kunhan meillä vain morsian kerran on vaunuissa, niin
-kyllä me saamme ne kirkkoon vedetyiksi."
-
-"Siihen saatte kaksi kertaa niin monta kättä kuin täällä Tanskassa
-on sydämiä", sanoi kreivi Henrik ja pisti viheriän pyökinoksan
-hattuunsa. "Me tuomme nyt kesän mukanamme Helsingborgiin, kuninkaani.
-Kas, miten Tanskanmaan metsät kaareutuvat göötiläisiksi kirkoiksi ja
-morsiussaliksi!"
-
-"Ei ainakaan sitä kirkkoa ja hääsalia voida minulta sulkea", huudahti
-kuningas hiukan katkerasti ja kohotti katseensa yli metsän kirkkaalle
-taivaalle. "Eikä myöskään tuota ikuista Jumalan kirkkoa", jatkoi hän,
-"käyköön miten tahansa sen esikuvan täällä tomussa. Eikö se ole totta,
-mestari Olaus?"
-
-"Hurskas ja rakastavainen sydän on hengen oikea temppeli, herra
-kuningas", vastasi lempeä, tyven maakuntapriori. "Siellä missä on
-rakkautta ja elävää uskoa, ei siunausta Jumalan avulla puutu."
-
-Kuningas nyökäytti ystävällisesti heille molemmille, ja nyt
-ratsastettiin joutuisasti Örekrogiin vievää tietä.
-
-
-
-
-VIIDESTOISTA LUKU.
-
-
-Sillävälin kun Ruotsissa samoinkuin Tanskassa, linnoissa samoinkuin
-aurojen takana tänä kauneimpana vuodenaikana laulettiin vanhoja
-rakkaita lauluja: "Metsän vihreän helmassa", ja "Linnut ne laulavat!"
-ja hovissa runolaulajat ilahduttivat mieliä "kevään ihanuudesta" ja
-"kaikkivoivasta rakkaudesta", kulki pikaviestejä tiheästi Ruotsin
-ja Tanskan hovien välillä, ja yleinen iloinen odotus oli levinnyt
-yli koko Tanskan. Drotsi Åken oli onnistunut yhdessä oppineen ja
-kaunopuheisen mestari Petrus de Dacian kanssa voittaa ruotsalainen
-valtaneuvosto ja sen epäilykset Tanskan kuninkaan naimisen
-suhteen prinsessa Ingeborgin kanssa. Ilmaisematta vähääkään siitä
-intohimoisesta kiivaudesta, millä nuori, ritarillinen kuningas näytti
-aikovan panna alttiiksi elämänsä ja kruununsa morsiamensa tähden,
-ja etäisemmällä viittauksella edes koskettamatta rauhanrikkomisen
-mahdollisuutta neuvotteluissa, jotka juuri tarkoittivat mitä
-rauhallisimpia ja hellempiä suhteita, olivat nämät kuninkaan
-uskolliset ystävät etupäässä painavien valtioviisasten syiden nojalla
-saaneet viisaan valtionhoitajan, Torkkeli Knuutinpojan puolelleen.
-Välittämättä vähääkään kaikista niistä esteistä, joita ilkeämielinen
-drotsi Brunke asetti heidän tielleen, olivat he lopultakin päässeet
-niin pitkälle, että pannaanjulistus Sjöborgissa sekä interdiktin
-toteuttaminen Köpenhaminassa olivat kadottaneet lamauttavan ja
-peloittavan vaikutuksensa Ruotsin hoviin. Oppineen mestari Petruksen
-vastaväitteet sekä kuninkaan omakätiset kirjoitukset ja selvät
-selostukset asiasta saivat aikaan sen, että tuo puuttuva paavillinen
-naimalupa katsottiin tarpeettomaksi muotoasiaksi, joka kyllä vielä
-myöhemmin voitaisiin välityksellä sovittaa. Arkkipiispa Grandin pako
-ja muodollinen karkoitus Tanskasta samoinkuin kirkkojen sulkemisesta
-johtunut kansankapina Köpenhaminassa, olivat ilahduttaneet jokaista
-rohkeaa ja vapaamielistä miestä sekä Tanskassa että Ruotsissa, ja
-myöskin tuntuvasti vähentäneet Ruotsin hovin ja valtaneuvoston pelkoa
-paavillisen hovin kanssa mahdollisesti syntyvien rauhanrikkomusten
-seurauksista. Oli nähty uusi ja hämmästyttävä esimerkki Tanskan
-nuoren kuninkaan rohkeudesta, sekä siitä yksimielisyydestä millä hän
-uskollisen kansansa kanssa ryhtyi vastustamaan hierarkian yrityksiä.
-Jo siihen aikaan oli rohkeita miehiä, jotka toivoivat ettei se aika
-olisi kaukana, jolloin vapaa, itsenäinen kansanhenki Pohjolassa
-riistäisi itsensä ja ruhtinaansa riippumattomiksi roomalaisen hovin
-sekaantumisesta valtioasioihin ja porvarilliseen elämään. Tämän
-johdosta lausuttiinkin Ruotsin valtaneuvostossa monta rohkeaa ja
-miehekästä sanaa, jotka olivat Torkkeli Knuutinpojalle ja hänen
-miehilleen kunniaksi, mutta jotka vastapuolue leimasi julkiseksi
-häväistykseksi ja jumalattomuudeksi, mikä voisi syöstä sekä Ruotsin
-että Tanskan mitä suurimpaan onnettomuuteen. Drotsi Brunke ja hänen
-liittolaisensa eivät halveksineet mitään keinoja, jos vain niillä
-voivat saada neuvottelun venymään yhä pitemmäksi. Hänen puolellaan oli
-monta mahtavaa pappia, mutta yleinen mieliala oli häntä vastaan, ja hän
-koetti turhaan herättää eloon vanhat naapurien väliset riitaisuudet
-ja molemminpuoliset väärinkäsitykset, jotka jo olivat unholaan
-joutuneet, ja joiden tämän kuningashuoneiden molemminpuolisen läheisen
-yhdistymisen kautta toivottiin aivan sammuvan.
-
-Se kiihkeä vastapuolue Ruotsin valtaneuvostossa, jonka johtomiehenä
-drotsi Brunke oli, ja mihin monet arvelivat junkkari Kristofferin
-salaisesti vaikuttavan, tuli kuitenkin pikemmin edistämään kuin
-estämään asioiden lopullista ratkaisua, kun Marski Torkkeli
-Knuutinpoika, Ruotsin mahtavin aatelismies, katsoi sen olemassaolon
-vuoksi olevansa pakoitettu toimimaan koko tarmollaan. Hän ei tahtonut
-turvautua mahtiasemaansa valtakunnanhoitajana eikä väärinkäyttää sitä
-vaikutusvaltaa, joka hänellä oli nuoren Birger-kuninkaan holhoojana ja
-kansan suosikkina. Hän tahtoi, että se mielipide, jota hän nyt puolusti
-puhtaasta vakaumuksesta, tulisi voittamaan omasta oikeutuksestaan,
-ja koska se oli sopusoinnussa sekä valtioviisauden että kansan
-molemminpuolisiin tunteisiin annetun lupauksen pyhänä pitämisen ja
-aikakauden ritarillisuuteen ja ylevämielisyyteen taipuvan ajatustavan
-kanssa. Torkkeli Knuutinpoika piti lopultakin valtaneuvostossa puheen,
-missä hän osoitti yhtä helposti löytävänsä tien maanmiestensä sydämiin
-kuin heidän järkeensä. Kirjoituksellaan "Kuningashallitus" hän oli
-sitä ennen osoittanut tuntevansa yhtä hyvin sanan voiman ja omaavansa
-aikakautensa oppineiden kynänkäyttötaidon kuin hän kunniakkaasti kantoi
-sotapäällikönsauvaansa ja ohjasi valtioperäsintä.
-
-Tehtyään tyvenesti selkoa Ruotsin valtioporvarillisista suhteista
-Tanskaan, skandinaavilaisten kansojen alkuperäisestä sukulaisuudesta
-sekä selvitettyään mitä ne molemminpuolisella ystävyydellä
-ja sovinnossa voisivat tehdä toistensa hyväksi ja yhteiseksi
-turvallisuudeksi, korotti hän äänensä ja kuvaili mukaansa tempaavasti
-rakkauden voittoa yli pikkumaisten epäilysten ja kansallisten
-ennakkoluulojen. Hän antoi totuudenmukaisen ja liikuttavan kuvauksen
-Tanskan nuoren kuninkaan lujasta ja rakastettavasta luonteesta,
-samoinkuin jalon prinsessa Ingeborgin olennosta ja jo lapsuudestaan
-kihlattujen kuninkaanlasten välisestä kauniista suhteesta. Hän
-ymmärsi lopuksi yhtä viisaasti kuin kaunopuheliaasti kokonaan
-masentaa vastapuolueen muistutukset ja antaa tanskalaisten lähettien
-asialle onnellisimman ratkaisun, niin että suuri ja yleinen innostus
-kuninkaallisesta morsiusparista valtasi lopuksi suurimman osan hänen
-vastustajistaan, muuttuen innostavaksi ja mieltäylentäväksi tunteeksi
-molempien kansallisuuksien lähentymisestä jaloimpien edustajiensa
-kautta.
-
-Vihkiminen oli niinmuodoin määrätty, kuningas Eerikin kiihkeästä
-toivomuksesta ja prinsessan suostumuksella, nousevan kesäkuun
-ensimäiseksi päiväksi, ja drotsi Åke oli heti vienyt tämän iloisen
-sanoman kuninkaalle. Koko ruotsalainen kuningasperhe saattaisi
-prinsessaan Helsingborgiin, missä suuria valmistuksia tehtiin häitä
-varten, ja missä ritarillinen Eerik kuningas kasvavalla kaiholla
-odotti sitä onnellista päivää, jolloin hän hoviseurueineen, komean ja
-loistavan tanskalaisen ritariston etunenässä, saisi rientää kaunista
-morsiantaan ja hänen kuninkaallisia sukulaisiaan vastaan.
-
-Helsingborgin linna, kaupunki ja sen ympärillä oleva seutu muodostuivat
-toukokuun lähestyessä yhä komeammaksi kokouspaikaksi kaikille mitä
-Ruotsissa ja Tanskassa voitiin kutsua suureksi ja loistavaksi. Ihana
-gootilainen kuningaslinna, kaarenmuotoisine muureineen ja korkeine
-torneineen, kohosi ylpeänä jyrkän töyrämän eli vuoren reunalta
-kaupungin ulkopuolella. Linna oli syvien vallihautojen ympäröimä ja
-sitä pidettiin valloittamattomana linnoituksena, mutta tänä aikana
-oli laskusilta alhaalla ja suuri raudoitettu portti oli aina avoinna
-sisäänvaeltaville vieraille. Vanha kaupunki, joka laski syntynsä
-kuningas Froderin päivistä, ja jolla oli kaunis ja edullinen asema
-salmen kapeimmalla kohdalla, oli vilkkaalla; kaupallaan ja suurilla
-hevos- ja karjamarkkinoillaan saavuttanut varallisuuden ja huomattavan
-laajuuden; mutta sinne eivät kuitenkaan lukuisat vieraat voineet
-sopia. Lähellä raatihuonetta ja P. Marian komeata kirkkoa oleva suuri
-tori oli kaupungin keskus, missä useat kadut yhtyivät. Se oli nyt
-joka päivä melkein yhtä täynnä ihmisiä kuin suurina markkinapäivinä.
-Paitsi kuninkaan lähimpiä sukulaisia ja marskin molempien valtioiden
-herraskartanoista ja ritarilinnoista kutsumia häävieraita, virtaili
-suuri joukko kaikensäätyisiä uteliaita ihmisiä Helsingborgiin kaikkein
-kaukaisimmistakin maakunnista, ollakseen läsnä komeassa juhlassa ja
-iloitakseen yleisistä huvituksista, jotka tekisivät kuninkaallisen
-perhejuhlan näiden molempien maiden kansanjuhlaksi.
-
-Kuninkaan hovi oli jo muutamia viikkoja sitten muutettu Helsingborgiin.
-Marski Olavinpoika oli palannut Jyllannista, missä hänen oli onnistunut
-tukahduttaa kaikki rauhattomuudet, ottamalla vangiksi huimapäiset
-puoluepukarit Niilo Brockin ja Juhana Papaen, ynnä muutamia muita
-arkkipiispan ja lainsuojattomien ystäviä. Kapinalliset oli viety
-Flyndenborgin vankitorniin, ja kiivas marski Olavinpoika oli niin
-suuttunut näille valtiovangeille, jotka kauan olivat uhmanneet häntä,
-ettei tiennyt heille kyllin ankaraa rangaistusta. Mutta nyt ei ollut
-aikaa muuta kuin juhlallisuuksiin ja iloon. Kuninkaan isäpuoli,
-kreivi Gerhard oli saapunut Nykjöpingistä yhdessä puolisonsa, entisen
-kuningatar Agneksen kanssa. Lähinnä kuningasta itseään ei kukaan
-näyttänyt iloitsevan hänen häistään siinä määrin kuin hänen viisas
-majesteetillinen äitinsä, joka nyt näki, mitenkä totinen ja sisäinen
-taipumus oli tehnyt luonnottomasta lastenkihlauksesta, jonka hän
-valtioviisaudella oli solminut, samansukuisten sydämien vapaaehtoisen
-ja luonnollisen liiton. Kreivitär Agnes oli ensimäisen onnettoman
-avioliittonsa aikana Tanskan kuningattarena pitänyt aviollista onnea
-ruhtinaiden ja ruhtinattarien välillä haaveellisena unelmana; mutta
-onnettoman puolisonsa kuoltua oli hän uhrannut kuningattaren nimen,
-nähdäkseen tämän unelman toteutettuna. Omassa onnessaan hän oli usein
-ajatellut levottomuudella ja salaisella pelolla tätä uskaliasta
-sopimusta lapsensa tulevasta kohtalosta. Hän tunsi nyt itsensä
-syvästi liikutetuksi ja kiitolliseksi sitä kaitselmusta kohtaan, joka
-ohjaa niin asioiden kulun kuin ihmisten sydämet ja, joka oli tehnyt
-hänen valtioviisaasta laskelmastaan nähtävästi oikean laskelman
-tulevaisuuteen, sen hän selvästi saattoi nähdä kuninkaallisen poikansa
-silmistä, sillä ne säteilivät kaikkein sydämellisintä ihastusta.
-
-Vordinborgin sopimuksen jälkeen näytti urhoollinen Langelandin herttua
-Eerik unohtaneen kaikki entiset riitansa kuninkaan kanssa ja oli
-saapunut häihin. Mutta hänen veljensä Slesvigin herttua Valdemar, joka
-kohteliaisuudesta myöskin oli kutsuttu, oli kieltäytynyt, puolustautuen
-sairaudellaan. Skjelskörin kapinan jälkeen kuninkaan alaikäisyyden
-aikana ja herttuan onnettoman kokeen jälkeen saada kuningattaren käsi
-ja ehkäpä Tanskan kruunu itselleen, oli hän mahdollisimman mukaan
-välttänyt jokaista kohtausta hänen ja kuningashuoneen välillä.
-
-Kolme päivää ennen määrättyä hääpäivää saapui junkkari Kristoffer
-lukuisan seurueen saattamana Kallundborgista. Kuningas vastaanotti
-hänet tavanmukaisilla kohteliaisuuksilla Helsingborgin laivasillalla,
-jonne oli mennyt häntä vastaan, uuden marskinsa kreivi Henrikin ja
-henkivartioidensa seuraamana. Mutta kuninkaan muuten niin vilkkailla,
-iloisilla ja ystävällisillä kasvoilla nähtiin tuskan ja pidätetyn
-harmin ilme, kun hän ojensi kätensä synkälle veljelleen tervehdykseksi.
-Puhuttiin yleisesti ja peittelemättä, että junkkari hiljattain
-salaisilla vehkeillä oli koettanut estää kuninkaan häitä, ja luultiin
-kuninkaalla itsellään olevan katkeran aavistuksen siitä, vaikka tätä
-julkeata petosta ei voitu millään todistuksilla vahvistaa. Junkkari
-näytti itse viime aikoina kärsivän kalvavaa synkkämielisyyttä, joka
-usein purkautui hurjaksi iloisuudeksi. Etenkin Kallundborgin linnan
-valtaamisen ja onnettoman linnanvoutinsa mestauksen jälkeen oli hänen
-synkkä mielentilansa saanut tämän hurjan luonteen. Jopa ne harvatkin
-hänen hovimiehistään, jotka todella olivat häneen kiintyneet ja hänen
-synkässä itseensä sulkeutuneessa olennossaan olivat löytäneet suuren
-itsensä ja kohtalonsa kanssa taistelevan sielun, valittivat usein hänen
-oikullista luonnettaan ja liittyivät häneen ainoastaan pelolla ja
-salaisesta toivosta hänen kauttaan päästä kerran kunniaan ja onneen.
-
-Veljesten kohtaus ja molemminpuoliset tervehdykset Helsingborgin
-laivasillalla olivat silmäänpistävän kylmät, vaikka junkkari
-onnentoivotuksillaan ja kohteliaisuuksillaan näytti tahtovan peittää
-jokaisen huomattavan epäsovun. Kreivi Henrik erittäin tarkkasi tätä
-seikkaa. Kuninkaan seurueessa nähtiin saksalaiset mestarilaulajat,
-jotka olivat jättäneet oppineet tutkintonsa Vordinborgin linnassa
-ylistääkseen juhlaa lauluillaan.
-
-Papereita ja asiakirjoja, jotka junkkari Kristoffer oli poistanut
-Lundin sakariston kirstusta, ja niinkuin sanottiin vienyt
-kuninkaalliseen valtioarkistoon Vordinborgiin linnassa, olivat nämä
-kuninkaan oppineet ystävät turhaan etsineet; ne eivät olleet missään
-löydettävissä. Ne voisivat vielä olla suuriarvoiset kuninkaalle
-oikeudenkäynnissä karkoitettua arkkipiispaa vastaan; mutta ne olivat
-kadonneet samaan aikaan, kun kuninkaan ja junkkarin välillä syntyi
-julkinen riita, ja edellinen epäili veljensä hävittäneen ne tai myös
-luovuttaneen ne arkkipiispalle.
-
-Kuninkaan seurueeseen liittyi myös nuori islantilainen runoilija P.
-Olavin pappi Nidarosista, herra Laurentius, joka nyt oli vaihtanut
-punaisen maallikkoviittansa kunnioitettavaan mustaan kaniikkipukuun.
-Lähellä kuningasta astui pieni muodoton mestari Thrand Filicier
-oppineen ja mahtavan näköisenä, sormessaan suuri timanttisormus,
-jonka kuningas oli hänelle lahjoittanut kunnioituksesta hänen suureen
-oppiinsa. Kuninkaan saavuttua Helsingborgiin hänet oli päästetty
-vapaalle jalalle. Hän oli heti ymmärtänyt kiinnittää tiedonhaluisen
-kuninkaan huomion itseensä, vapauduttuaan viekkaudellaan ja
-teräväkielisellä viisaudellaan jokaisesta Leccar-kerettiläisyyden ja
-noituuden syytöksestä. Viimemainitusta syytöksestä, joka oli saattanut
-hänet ennenkerrottuun vainoon ja hengenvaaraan Skanörissä, tunsi hän
-itsensä erittäin ylpeäksi, pitäen sitä epäämättömänä todistuksena
-ihmeellisistä tiedoistaan, ja naurettavimpana todistuksena aikakauden
-tietämättömyydestä ja ennakkoluuloisen rahvaan typeryydestä.
-Kuningas esitti hänet nyt veljelleen erittäin oppineena miehenä ja
-harvinaisena taiturina, ja merkitsevä katse, jolla junkkari tervehti
-tätä kaukomatkaista onnenonkijaa, näytti kyllä osoittavan aikaisempaa
-tuttavuutta, josta kumpikaan ei kuitenkaan mitään maininnut.
-
-Kreivi Henrik ei suurestikaan luottanut prinssin kohteliaihin
-onnentoivotuksiin ja edeltäpäin mietittyyn kohteliaisuuteen. Hän piti
-tarkasti silmällä niinhyvin junkkaria, kuin vierasta tuhattaituria,
-josta Åke oli puhunut niin epäluuloisesti. Hän luuli yhä enemmän
-huomaavansa salaista ymmärtämystä prinssin ja salaperäisen oppineen
-välillä ja hän päätti olla varuillansa. Mutta hän ei kuitenkaan
-uskaltanut loukata ja huolestuttaa kuningasta siitä mainitsemalla,
-taikka lisätä sitä epäluuloa veljeä kohtaan, joka kaikesta päättäen
-vaivasi kuningasta ja jota hän kaikella tarmollaan koetti tukahduttaa.
-
-Veljesten välillä ei tapahtunut mitään tuttavallista lähentymistä,
-ei sinä eikä seuraavina kahtena päivänä. Puuttuva sydämellisyys
-korvattiin jokapäiväisillä kohteliailla puheenparsilla ja jäykillä
-hovimenoilla. Ainoastaan silloin kun Kristoffer oli metsästämässä, tai
-istui lautapelin tai juomapöydän ääressä, nähtiin kuninkaan iloisesti
-puhelevan äitinsä ja kreivi Gerhardin kanssa, tai laskevan leikkiä
-kreivi Henrikin ja ritariensa kera. Saksalaiset runolaulajat ja oppinut
-islantilainen auttoivat paljon lyhentämään kuninkaan viimeisiä iltoja
-ennen häitä, milloin tärkeät valtionasiat eivät kiinnittäneet hänen
-vilkasta ja levotonta mieltään. Mutta, usein ollessaan iloisimmassa
-mielentilassa, voi hän tulla aivan äkkiä hiljaiseksi ainoastaan
-kuullessaan veljensä äänen tai nähdessään hänen aran ja epävarman
-katseensa hänen mustien rypistettyjen kulmakarvojensa alta.
-
-Iltaa ennen hartaasti odotettua kesäkuun ensimäistä päivää istui
-kuningas Helsingborgin linnan ritarisalissa sakkipelin ääressä,
-josta hän useimmiten suoriutui voittajana. Hän oli tällä kertaa
-löytänyt melkein voittamattoman vastustajan vieraassa filosoofissa
-ja luonnontutkijassa, joka näytti edeltäpäin osaavan laskea
-vastapelaajansa suunnitelmat ja tarvitsevan sitten ainoastaan yhden
-vedon tehdäkseen ne tyhjiksi. Huolimatta mestari Thrandin selvästä
-etevämmyydestä, oli kuningas kuitenkin voittanut jokaisen pelin; mutta
-hän näytti siitä välinpitämättömältä; hän näytti hajamieliseltä ja
-unohti usein siirtonsa. Ritarisalin toisessa päässä kuuli hän veljensä
-puhuvan kreivi Gerhardin kanssa metsästyksestä ja hevosista; hänen
-äitinsä kuunteli mestarilaulajien ja herra Laurentiuksen runolauluja,
-sillävälin kun nuoret ritarit vilkkaasti keskustelivat seuraavan päivän
-turnajaisista ja juhlallisuuksista.
-
-"Sanokaa minulle, herra Thrand", sanoi kuningas oppineelle
-pelitoverilleen, heittäen miettivän katseen ikkunasta tähtikirkkaalle
-taivaalle, "mikä on teidän mielipiteenne ennustuksista ja ihmeellisestä
-tähtien selitystaidosta, jonka kannattajia niin moni aikamme oppineista
-on? Luuletteko että ihmisen elämä ja harrastukset ja tämän maailman
-vaihteleva onni voisivat olla niin tärkeitä kaikkivaltiaan Jumalan
-silmissä, että korkeammat mahdit välittäisivät niistä ja ryhtyisivät
-niihin käsiksi? Ja luuletteko te, että suurten taivaankappalten
-liikkeet ja asento voisivat olla todellisessa yhteydessä elämämme ja
-kohtalomme kanssa?"
-
-"Se on melkein enemmän kuin mitä tieteiden viisauden voidaan sanoa
-selvittäneen, armollisin herra", sanoi hän, hienon hymyn leikkiessä
-hänen teräväpiirteisellä suullaan ja päänsä melkein kadotessa
-olkapäiden väliin. "Mutta jos kuitenkin jokin tiede voisi saattaa
-selvyyttä ja järkeä oppineidemme arveluihin ja astroloogisiin
-salaisuuksiin, niin täytyisi sen olla tämän tieteiden tieteen, jonka
-vähäinen palvelija minä olen. Tosin maailmassa ei tapahdu mitään,
-teidän armonne, joka ei ole luonnollista tai luonnollinen seuraus
-syistä ja tarpeellisista aiheista; mutta maallisen viisauden päämääränä
-on juuri ratkaista näiden asioiden ja tapahtumien salaisimmat syyt,
-Beatus, qui potuit rerum cognoscere causas! sanoi viisas pakana.
-Teoloogit ja runoilijat kuvittelevat tosin lyhempää ja varmempaa tietä
-saavuttavansa saman päämäärän kuin me, tai toisen vielä korkeamman",
-jatkoi hän pilkallisesti ja itsetyytyväisesti hymyillen. "Mutta he
-pettävät itseään yksinkertaisuudessaan ja haaveissaan, olettamalla
-välittömän ilmestyksen ja jonkunlaisen yliluonnollisen ilmoituksen
-suurelta jumalalliselta viisaudelta, joka on luonnon henki ja elämä,
-ja joka ainoastaan osittain ilmenee meille teoissaan, vaikutuksissaan,
-aina sen mukaan kuin ne ja niiden sisäinen olento vähitellen meille
-selvenevät taiteen ja opintojen kautta, sekä tarkastamalla niitä
-tieteen ja tutkimuksen pyhällä näkölasilla."
-
-"Nyt sekoitatte taas asioita liiaksi, herra Thrand", sanoi kuningas
-päätään pudistaen. "Te näytte usein vähällä sekoittavan Herramme
-ja Jumalamme hänen luomakuntaansa, tai jota te kutsutte luonnoksi.
-Huolimatta kaikesta kunnioituksestani maallista viisautta ja kaikkea
-sitä hyvää ja hyödyllistä kohtaan, jota ihmisviisaus voi selvittää
-maailmallisia asioita tarkastamalla, olen kuitenkin sitä mieltä, että
-tämän elämän totuuden ja kauneuden enkeli, jota aikamme oppineet
-ja runoilijat nimittävät neroksi, ynnä erittäinkin profeetallinen
-kaukokatse ja tuo hurskasten ihmeellinen henkinen hurmaustila,
-tuntuvasti kohoavat kaikkien mahdollisten maallisten tieteiden
-yläpuolelle; ja mikä meille on tärkeintä nähdä, siihen on meillä
-kieltämättä parhaat ja pyhimmät näkölasit Jumalan omassa ilmenneessä
-sanassa." Kuningas vaikeni hetkeksi tarkastaen pienen viisaan miehen
-omituisia eleitä terävällä ja tutkivalla katseella. "Te hymyilette,
-aivan kuin halveksisitte minua sisimmän ajatukseni vuoksi", jatkoi hän.
-"Minä olen vain maallikko, mutta kaikki hurskaat ja oppineet miehet
-ovat olleet kanssani yhtämieltä tässä asiassa. En myöskään ymmärrä,
-että jumaluusoppineet erehtyisivät pitäessään Jumalan henkeä varmempana
-oppaana oikeaan tietoon jumalallisista asioista, kuin inhimillistä
-ymmärrystä ja viisautta."
-
-"Olkoon kaukana se, että vastustaisin armollisinta herraani tai
-aikamme hurskaita oppineita tässä asiassa", vastasi mestari
-Thrand katsoen ympärilleen pidätetysti hymyillen ja viekkaan ja
-varovaisen näköisenä. "Kuitenkin näistä asioista puhuisin kanssanne
-mieluummin salakammiossanne, herra kuningas. En epäile, ettette te
-kirkkaalla ennakkoluulottomalla katseellanne ja vapaan henkenne
-riippumattomuudella aikamme viheliäisyydestä, voisi minua oikein
-ymmärtää. Minä uskallan melkein epäröimättä hyväksyä kaiken, mitä
-niinkutsuttu pyhä kirkko vaatii tarpeellisena sille, joka tahtoo
-itsensä oikeauskoiseksi kutsuttaa, jos minun vain sallitaan käsittää
-vanhojen kirjojen ja vertauskuvien sanat niinkuin haluan, nimittäin
-niiden oikeassa ja järkiperäisessä merkityksessä. Kuitenkin on vielä
-paljon tieteessämme sellaista, jonka vielä täytyy pysyä salaisuutena
-suurille joukoille, jopa aikamme oppineillekin, jotka useimmiten vain
-ovat halukkaat löytämään kerettiläisyyttä ja jumalattomuutta jokaisessa
-vapaassa ja rohkeassa ajatuksessa. Ilmennyttä sanaa, herra kuningas",
-lisäsi innostunut puhuja hiljaa ja salaperäisesti; "minä en lue enää
-kirjanoppineiden tavoin pienistä kirjoitetuista kirjoista, joista kuten
-itse olette kokenut, yhtähyvin voi hakea kirousta kuin siunausta, vaan
-mieluummin suuresta kirjasta, jota ei kirjoitettu ihmiskäsin, mutta
-jonka kirjaimet ovat maailman tukipylväitä, ja jonka sanat julistavat
-ikuista viisautta myrskyn kohinassa ja meren pauhussa, tähtien kulussa
-yläpuolella ukkospilvien, ja tulivirroissa rotkojen syvyyksissä.
-Huomatkaa tarkoin, syvämielinen kuninkaani, te Pohjolamme nuori Salomo,
-jumaluuden pyhä henki, josta niin paljon ja mielettömästi puhutaan, se
-on juuri se voimien alkuvoima, jota tutkimuksen pyhäkön avulla etsimme
-luonnon suuresta työpajasta, oman sielumme syvyydestä ja -- viisasten
-kivestä, joksi kutsumme tämän maailman ja olemassa-olon perusydintä.
-Ken voi nähdä vilahduksenkaan siitä -- minkä suurina hetkinä uskallamme
-itsestämme väittää -- hänelle on syvin ja korkein ilmestynyt, hänelle
-on tulevaisuus yhtä selvä kuin menneisyys: hän on esineiden ja ikuisten
-voimien mestari ja herra, hänelle ei elämä aseta muita rajoja kuin mitä
-hänen tahtonsa määrää."
-
-Vaiti ja vakavana tarkasteli kuningas pienen kummallisen miehen
-kasvoja, jonka kaikki lihakset vapisivat ja aivankuin säkeniä sinkoili
-hänen pienestä syvälle painuneista silmistään. "Seuraa minua sitten
-salakammiooni", sanoi kuningas nousten. Kreivi Henrik oli lähestynyt ja
-kuullut osan keskustelusta. Hän luuli huomaavansa ilkkuvan voitonhymyn
-mestari Thrandin itserakkailla kasvoilla; mutta hän haki turhaan
-tilaisuutta varoittaakseen kuningasta, joka nyt aivan mietteissään
-jätti mestari Thrandin lähestyen äitiänsä ja kolmea vierasta laulajaa.
-
-Nuori herra Laurentius oli kertonut rouva Agnekselle koko joukon
-asioita ihanasta Norjasta ja Islannista, kotimaansa huomattavimmista
-runoilijoista ja satujenkirjoittajista, erittäinkin suuresta
-Snorresta ja hänen oppineista veljenpojistaan, jotka viime kuluneella
-vuosisadalla olivat antaneet satukirjallisuudelle sellaisen ylivoiman,
-että senvuoksi melkein runous jäi syrjään. Todistaakseen kuitenkin
-Agnes rouvalle ja saksalaisille mestarilaulajille, että runollinen
-henki hänen isänmaassaan ei ollut kokonaan hävinnyt pakanuuden
-ja syvämielisten Eddarunoilijoiden mukana, oli hän esittänyt
-muutamia runoja ja kuningaslauluja, joita he eivät voineet olla
-kiittämättä. Kuninkaan lähestyessä ryhmä lausui juuri muutamia säkeitä
-Einar Skulesanin kuuluisasta pyhän Olavin kunniaksi sepitetystä
-pyhimyslaulusta "Geisli" eli "Stråle." Kuningas pysähtyi kuuntelemaan.
-Pyhää Olavia kutsuttiin tässä laulussa nimellä "Jumalan valtakunnan
-säde, valo eli välähdys jalosta armoistuimesta", ja Kristusta
-kuvattiin sanoilla "maailman valkeus ja taivaan herra, joka säteenä
-kirkkaasta tähdestä (Neitsyt Mariasta), syntyisi maailmaan kaikkien
-nähtäväksi, suurta ja ihanaa sanomaa tuomaan." Kuningas nyökkäsi
-tyytyväisenä; hän luuli jumalallisessa pyhimysrunossa löytävänsä
-vastapainon sille, mikä viisaan mestari Thrandin puheessa melkein
-oli peloittanut häntä ja saattanut hänet levottomaksi. "Jatkakaa",
-sanoi hän kehoittaen Laurentiukselle, ja P. Olavin pappi, joka
-oli syvästi innostunut laulaessaan pyhimyksensä kunniaksi, lausui
-vielä kirkkaalla kauniilla äänellään muutamia säkeitä runon
-alusta, vapahtajan ja hänen valtakuntansa ihanuudesta, ihmissuvun
-elämästä hänessä ja osallisuudesta hänen sovituskuolemaansa, hänen
-ylösnousemuksestaan, ja suuren pyhimysjoukon ilmestymisestä tomusta
-ja kirkastuksesta hänen kanssaan, sekä lopuksi hänen taivaaseen
-astumisestaan ja kunniastaan Jumalan valtakunnassa ja kristikunnan
-synnystä ensimäisenä helluntaiaamuna Pyhän Hengen vuodatuksen kautta,
-"millä Taivaan kuningas tarjosi maailman kaikille sieluille ja
-sukukunnille taivaallisen elämän." Senjälkeen hän siirtyi ylistämään
-pyhää Olavia, kuvaten hänet ihmeitä tekeväksi pyhimykseksi "Jumalan
-valtakunnan ihanaksi ja mahtavaksi valonsäteeksi." Mutta tullessaan
-kohtaan, jossa runoilija sanoo, "valhe ja petos aiheuttivat kuningas
-Olavin kukistumisen Stiklastadissa, mutta että hän nyt Jumalan ritarina
-apua tarvitessa voi saada mitä vain tahtoi valon Herralta", keskeytti
-kuningas äkkiä innostuneen herra Laurentiuksen. "Kiitos", sanoi hän,
-"se oli kaunista ja ylentävää. Mutta vilpistä ja petoksesta en tahdo
-kuulla päivää ennen häitäni. Norjan kuningas ja herttua Hakon ovat
-puolustaneet huonoa asiaa minua vastaan", jatkoi hän, "mutta minä
-kunnioitan kuitenkin rehellisiä norjalaisia suuresti. He ovat ansainneet
-sellaisen kuninkaan ja sellaisen suojeluspyhän kuin Olavi, joka myöskin
-on ansainnut tulla kutsutuksi taivaan valosäteeksi Pohjolassa. Nyt en
-tahdo ajatella mistä hänen kukistumisensa aiheutui. Laulakaa mieluimmin
-uskollisuudesta ja kauneudesta, ja kaikesta joka voisi jalostuttaa ja
-ylentää mieltämme!"
-
-"Sallikaa minun tehdä halpa yritys sen tehtävän suorittamiseksi",
-tarttui mestari Rumelant taas puheeseen, virittäen heti saksalaisen
-laulun Pohjolan naisten kauneuden ja uskollisuuden ylistykseksi,
-missä hän ei unohtanut vielä kaunista ja nuorekasta Agnes-rouvaa ja
-vielä vähemmän kuninkaan poissaolevaa morsianta. Mutta laulu sisälsi
-samalla salaisen puolustuksen marski Stigin vangittujen tyttärien,
-puolesta Vordinborgissa, joiden kauneus ja onneton kohtalo oli
-syvästi liikuttanut molempia mestarilaulajia. Mestari Pappe yhtyi
-tähän, ja he käyttivät tätä tilaisuutta esittääkseen lempeän sanansa
-vangittujen neitojen puolesta. Erittäinkin he eivät voineet kyllin
-kiittää hiljaisen neitsyt Margaretan hurskautta ja rakastettavuutta
-vankeudessaan.
-
-Kuninkaan kasvot synkistyivät. Vangittujen tyttöjen asian hän oli
-jättänyt maan lain ja oikeuden huomaan; itse hän ei tahtonut tietää
-siitä mitään. Hän tiesi heidän, ilmoittaneen oikeudelle tienneensä Åke
-Kaggen petollisesta oleskelusta Vordinborgissa. Hän vaikeni, mutta
-nähtiin, että ajatus marski Stigistä ja lainsuojattomista sekä isänsä
-murhasta taas nousi koko kauhistuttavassa muodossaan hänen mieleensä,
-eikä saattanut häntä erityisemmin suosiolliseksi kuninkaanmurhaajien
-sukua ja jokaista lainsuojattomien ystävää kohtaan. Mestarilaulajat
-katsahtivat epäröiden toisiinsa, eikä kukaan uskaltanut enää puhua
-sanaakaan siitä asiasta.
-
-
-
-
-KUUDESTOISTA LUKU.
-
-
-Kuninkaan salakammio oli aivan kirjaston vieressä, jonne kreivi Henrik
-saattoi mennä. Hän epäröi hetkisen; hänestä tuntui arvottomalta ilman
-kuninkaan tietoa ja suostumusta olla hänen keskustelunsa salaisena
-kuulijana salaperäisen oppineen kanssa, mutta hänen levottomuutensa ja
-huolensa kuninkaan turvallisuudesta voitti kaikki arvelut. Hän otti
-kynttilän mukaansa ja meni kirjastoon. Matkan varrella sammui kynttilä
-ja hänestä se oli onneksi, sillä hänen läsnäolonsa olisi muuten
-helposti voinut tulla ilmi, jos kirjaston ja salakammion välisessä
-ovessa olisi ollut pieninkään rako. Hän astui varovaisesti holvattuun
-ja kivillä laskettuun huoneeseen, jonka koko kaluston muodostivat pari
-rautalankasuojustimilla varustettua kirjahyllyä ja muutamia tuoleja
-sekä lukupöytä. Kuu paistoi sisään kapeasta holvatusta ikkunasta; hän
-istuutui pöydän ääreen aivan salakammion oven viereen ja tuijotti
-avattuun käsikirjoitukseen samalla kuunnellen.
-
-"Täällä olemme, nyt yksinämme ja aivan rauhassa", kuuli hän kuninkaan
-sanovan, ja ritarillinen kreivi Henrik tunsi punastuvansa, liikahtaen
-poistuakseen. Mutta hän pakoitti itsensä istumaan kuullessaan mestari
-Thrandin kähisevän äänen, joka kuitenkin kaikui niin hiljaa ja
-salaperäisesti, että hän ei kuullut sanaakaan.
-
-"Minä tiedän kaikki", sanoi kuningas, "eikä siitä ole mitään apua,
-että kiellätte sen, oppinut herra Thrand. Te olette niin kutsuttu
-kerettiläinen eli Leccar-veli. Sellaisena on teidät, samoin kuin koko
-teidän seuranne, paavi tuominnut roviolle, ja kaikki kristilliset
-kuninkaat karkoittaneet maastaan, sekä minun määräyksestäni,
-paavillisen hovin kehoituksesta, olette te karkoitetut myös minun
-valtakunnastani. Mutta jos voitte todistaa minulle, että olette
-löytänyt viisasten kiven, niinkuin näytte itsellenne luulottelevan, ja
-että on olemassa korkeampi totuus ja tieto kuin ilmennyt sana sisältää,
-niin tahdon vapauttaa teidät, ynnä huolimatta paavista ja papistosta,
-peruuttaa maastakarkoittamiskäskyn teidän seuraanne kohtaan."
-
-"Suurivaltainen herra kuningas", sanoi nyt tuhattaituri selvästi,
-vaikkakin epävarmalla äänellä, "minkä te tiedätte minusta, sen olen
-teille itse uskonut. Jos en olisi tuntenut teidän jalomielisyyttänne
-ja vieraanvaraisuuden kunnioitusta, ja jos en olisi tietänyt teidän
-olevan yläpuolella tietämätöntä ja ahdasta aikaamme, olisi sellainen
-luottamus vallanomistajaa kohtaan leimannut minut halveksittavimmaksi
-pöllöksi. Olette lausunut totuuden, herra kuningas", jatkoi hän aivan
-kuin pakoitetulla varmuudella, "minä olen kerettiläinen ja Leccar-veli;
-mutta minä pidän suuremmassa arvossa sitä, vieläpä uhalla kerran kuolla
-roviolla sen puolesta, kuin jos koko sokea harhaanviety kristikunta
-palvelisi minua suurimpana ja ihailtavimpana pyhimyksenä."
-
-"Tosiaankin", vastasi kuningas ankarasti. "Se oli rohkea sana,
-herra Thrand, ja jos se ei sisällä korkeampaa viisautta, kuin minkä
-kolmannentoista vuosisadan paraimmat ja viisaimmat miehet tunsivat,
-täytyy minun pitää sitä kirotuimpana ja hurjimpana sanana, joka koskaan
-on tullut inhimillisille huulille. Minä olen itse, kuten tiedätte,
-vaarallisessa ja rohkeassa taistelussa vallan kanssa, joka kirkon
-nimessä tahtoo hallita niin ruhtinaita kuin kansoja tahtoen tehdä
-sielumme orjiksi, ja minä uhmaan jokaista ihmiskäskyä, joka tahtoo
-pakoittaa meitä epätoivoon ja jumalattomuuteen, ja jättää sielumme
-kiusaajalle. Mutta silti on kirkko, ynnä jumalallinen sana, jolle se
-on rakennettu, minulle yhtä pyhä ja horjumaton. Tahtoisinpa nähdä
-sitä silmästä silmään, olkoon hän sitten viisas tai hullu, joka;
-hiuskarvankaan verran voi minua horjuttaa tästä uskosta."
-
-"Niinpian kuin ymmärrätte minut täydellisesti, herra kuningas", vastasi
-mestari Thrand tyynesti, "tulette huomaamaan, että se ei koskaan ole
-ollut tarkoitukseni. Oikean totuuden kirkko on näkymätön, jota myös
-minä hengessäni palvelen, ja tosi ikuinen jumalsana on se, jota ei
-koskaan ole täydellisesti lausuttu, jota minä hartaudella kuuntelen
-ja pyrin omistamaan tieteen ja tutkimuksen avulla tässä ilmestysten
-suuressa kirjassa, jonka ainoastaan meissä herännyt jumalvoima voi
-havaita. Ettekö itsekin kuule tätä mahtavaa jumaluusääntä, herra
-kuningas, taivaallisessa ukkosenjylinässä? Ettekö näe kaikkivoimaisen
-sormea murskaavassa salamassa? Ja eikö teidän pidä myöntää, että se,
-joka on näiden mahtavien luonnonvoimien herra, on ainoa tosi, mahtava
-Jumala, jota meidän tulee kunnioittaa ja palvella?"
-
-"Niin, sehän on selvä. Mutta mitä siitä seuraa?" kysyi kuningas
-kärsimättömällä äänellä.
-
-"Kun minä nyt voin näyttää teille", jatkoi mestari Thrand kasvavalla
-innolla, "että sama voima on minun kädessäni ja vallassani, että minä
-viittauksella voin pakoittaa kaikkivoivan äänen puhumaan ja ukkosen
-äänellä julistamaan, että minä olen näiden jumalallisten voimien herra
-ja mestari -- tahdotteko silloinkin kieltää minulta oikeuden julistaa
-jumalansanaa, joka puhuu niinhyvin minun tahtoni kuin luonnon kautta?
-Tahdotteko silloin kauemmin epäillä, että minä olen löytänyt ja
-omistanut tämän alkuytimen, tämän voimien alkuvoiman, joka on muuttava
-maailman muodon ja kukistava kaikki ennakkoluulon epäjumalan temppelit
-ja tyranniuden varustetut linnat? Tahdotteko silloin uskoa, että olen
-löytänyt ratkaisun elämän suureen arvoitukseen, ja että jumalaani, joka
-puhuu minun tahtoni ja tekojeni kautta, myös voi sanoa: elä, silloinkin
-kun aika, taudit ja ikä, kun rauta ja myrkky, kun rovio ja pyöveli kun
-paavit ja tyrannit ja kaikki elämän viholliset huutavat: kuole!"
-
-Salakammiossa vallitsi hetken hiljaisuus, ja kreivi Henrik veti
-levottomana henkeään. "Kummallista!" kuului kuninkaan ääni. "Mutta
-ei, se on mahdotonta! Mielipiteeni viisaudestanne tahdon lykätä siksi
-kunnes olen nähnyt ne ihmeelliset asiat, joista puhutte. Sen mukaan
-kuin olen ymmärtänyt teitä, näytätte te pitävän itseänne ei ainoastaan
-luonnon, vaan myöskin jumaluuden herrana, mutta sellainen tuntuu
-minusta suurimmalta hulluudelta!"
-
-"Hulluus ja viisaus, vale ja totuus, hyvä ja paha, valo ja pimeys ovat
-lähellä toisiansa, herra kuningas", kahahti taas mestari Thrandin
-kieleltä, "ja niin on erittäinkin laita kaikkina ylimenoaikoina yöstä
-päivään, erehdyksestä totuuteen, aikakaudesta aikakauteen. Mitä minä
-täällä, ainoastaan luottamuksesta teidän kuninkaallisen henkenne
-voimaan, uskallan kuiskata teille tässä salakammiossa, julistetaan
-kerran vapaasti jopa alhaisimmilta opettajapaikoilta ja ne ovat
-vain lastentietoja vanhoille ja henkisesti kypsille. Miten kukin
-meistä tahtoo kuvailla itsellensä jumaluutta, on oikeastaan jokaisen
-yksityisasia; se riippuu kunkin omasta henkisestä näkö voimasta.
-Ikuisuus on ja sen täytyy jäädä osaksi arvoitukseksi suurimmalle
-osalle; mutta ajasta ja sen vaihtelevista tapauksista on meidän
-päästävä selvyyteen: se on meidän yhteisessä näköpiirissämme. Siinä
-määrin uskallan kuitenkin luvata voivani avata teidän tarkkanäköisen
-silmänne, herra kuningas, ettei mikään osa aikaa ole kokonaan salattu
-ja että te melkein yhtäsuurella selvyydellä voitte katsoa eteenpäin
-kuin taaksepäin asioiden ja tapahtumien katoavaan olemassaoloon."
-
-"No", sanoi kuningas, "opettakaa minua sitten näkemään selvemmin
-sielun silmillä, nimittäin jos kykenette siihen. Teidän maallisia
-silmälasejanne pidän suuressa arvossa, ja te olette todella avannut
-minulle vapaamman katseen olioiden ulkonaiseen maailmaan. Jonkunlaisen
-kaukolasin, jolla voidaan nähdä muinaisuuteen, tunnen jo tutkimalla
-aikakirjoja. Jos on olemassa myös luonnollinen kaukolasi tulevaisuutta
-varten, niin näyttäkää se minulle."
-
-"On olemassa kaksikin, armollinen herra", vastasi mestari Thrand
-painolla -- "me kutsumme niitä kaitselmukseksi ja aavistukseksi.
-Teroitetulla viisaudella ja herätetyllä sisäisellä ymmärryksellä voimme
-omistaa molemmat. Ensimäiseilä voitte nähdä paljon, jälkimäisellä
-enemmän ja molemmilla melkein kaikki. Tärkeän askeleen, jonka olette
-aikeessa huomenna ottaa, herra kuningas, voisitte vasta sellaisen
-kaksinkertaisen taidon avulla oikein ymmärtää."
-
-"Mitä", puuskahti kuningas tuohtuneena. "Luuletteko, että nyt vasta
-käyttäisin ymmärrystäni ja arvelisin askelta, minkä hyvin harkitulla
-rohkeudella ja Jumalan armollisimmalla avulla olen tehnyt ja joka on
-korkein onneni? -- Olkoon seuraukset mitkä tahansa ja käyköön kuten
-kaikkivaltias maailmanhallitsija määrää minulle ja valtakunnalleni.
-Tässä suhteessa ei selvinkään tieto tulevaisuudesta voi muuttaa
-tahtoani, tai sammuttaa elämäni kauneinta toivoa."
-
-"Mutta ajatelkaa toki, herra kuningas", jatkoi mestari Thrand
-innoissaan, "heittäkää katse ilman ennakkoluuloa ja tunnetta ihmisten
-sieluihin, jotka tahdotte yhdistää itseenne. Kolme kuninkaallista
-veljeä, teidän tulevat lankonne, seisovat valtaistuimen ääressä:
-heikoin ja vähälahjaisin valittiin nousemaan sille. Mutta veljien
-ylivoimaiset sielunominaisuudet, voima ja rohkeus kasvavat
-suunnattomasti. Voimakas henki ei koskaan voi taipua heikomman alle;
-kuohuvien voimien täytyy kehittyä, sotivien täytyy murskata toinen
-toisensa, hellästi kiintyneiden täytyy yhtyä, ehdollisesti sidottu
-temmataan väkivaltaisesti auki. Ja sen, joka heittäytyy hurjasti
-kohisevaan virtaan, täytyy joko seurata mukana tai painua pohjaan."
-
-"Lopettakaa kirottu puheenne!" keskeytti hänet kuningas kuuluvalla
-äänellä ja polkaisten kovasti lattiaan. "Tässä ei mikään pikkumainen
-arvelu ja tulevaisuuden pelko ole ehkäisevä tietoani tai peloittava
-sieluani. Antakaa kuohua miten tahansa näiden kuninkaanpoikien
-mielessä. Kruunuja ei ole heitetty maan päälle sokeiden intohimojen
-leikkikaluiksi, oikeus ja korkein voima eivät ole sidotut ihmisten vaan
-Kaikkivaltiaan tahtoon. Kuninkaanvaltikka voi Jumalan suojelevalla
-avulla turvallisesti levätä lapsen kädessä, vaikka alaikäinen olisikin
-pettureiden ja murhaajien ympäröimä. Sen olen itse kokenut. --"
-
-"Mutta jos alaikäinen, kuten tässä tapauksessa, ei koskaan tule
-sielussaan täysi-ikäiseksi, herra kuningas", muistutti mestari Thrand,
-"kun se mahti, joka tuli vapaan ja voimakkaan kansan tahdosta, tyhmällä
-herkkäuskoisuudella ja ymmärtämättömyydellä yhdistettiin mielikuvaan,
-jota teolooginne kutsuvat Jumalan armoksi -- aate, joka ainoastaan
-silloin saa merkityksen, kun näemme tämän armon ilmestyvän vapaassa
-vaikka muuttuvassa kansan tahdossa -- silloin on jokainen side heikkoon
-alaikäiseen sieluun häiritsevä. --"
-
-"Kaikkien pyhien kautta, korkein valta ja mahti tulee ylhäältä",
-keskeytti hänet kuningas kiivaana. "Ainoastaan ihmisten tahto, mutta
-ei Jumalan, on horjuvainen ja epäröivä. Sillä, joka kantaa kruunua
-oikeudella, on voimansa Jumalan tahdossa, jota ei kukaan kuolevainen
-uhmaile rangaistuksetta. Mutta kyllin siitä! En kutsunut teitä tänne
-neuvottelemaan kanssani valtioasioista. Ellen tietäisi teitä oppineeksi
-mieheksi, joka vain vähän huolii maallisesta hallinnosta, olisin
-halukas uskomaan, että te olette viekas vihollisteni lähetti, niiden,
-jotka salaa kokevat kaivella onneni perustuksia."
-
-"Jumala varjelkoon, Teidän Armonne!" -- huudahti mestari Thrand
-kauhistuneena.
-
-"Kutsuin teidät tänne varoittaakseni teitä, en ottaakseni vastaan
-varoituksia", jatkoi kuningas ankarasti. -- "Olen huomannut, että
-ajatuksenne jumalallisista asioista ovat vaarallisia ja eksyttäviä.
-Pitäkää ne ominanne, tai minun on pakko karkoittaa teidät maasta.
-Kunnioitan kaikin puolin tietojanne maallisista asioista", -- lisäsi
-hän, -- "niistä voin hyötyä. Rahamestarikseni ensinnäkin ette
-kuitenkaan voi tulla, -- ja vielä vähemmän sielunpaimenekseni, koska
-ette ole hengellinen ettekä oikeauskoinen. Jos viisas Roger Baco oli
-opettajanne, niin tahdon sentään saada tietää, mitä hän on opettanut
-teille hyvää ja järkevää; mutta viisasten kivestä en tahdo enää kuulla
-sanaakaan. En tahdo katsoa tulevaisuuteen; jos ymmärrätte sen taidon,
-niin pitäkää se omananne! Minä pidän sitä, ellen noituutena, niin
-syntinä ja tuhmuutena joka tapauksessa; se taito ei vielä koskaan
-ole tehnyt ihmistä onnelliseksi. Jos voitte pitentää ihmiselämää
-sen luonnollisten rajojen yli, mitä minä kuitenkin hyvin epäilen,
-niin pitäkää sekin viisaus salaisuutenanne! Se tuntuu minusta yhtä
-julkealta kuin järjettömältäkin: en halua elää tässä maailmassa
-tuntiakaan kauemmin kuin kaikkivaltias Jumala on säätänyt. Mutta jos
-voitte luonnollisesti ja syntiä tekemättä paljastaa minulle luonnon
-salaisuudet, jos voitte jäljitellä taivaan salamaakin, kuten väitätte,
-niin näyttäkää minulle ja oppineillemme sitä taitoa ja selittäkää se
-mihin hintaan itse arvioitte sopivan! Mutta kuinka kauas valtiutenne
-luonnonvoimien yli ulottuneekin, niin älkää kuvitelko riistäneenne
-mahtia Häneltä, jonka rinnalla maan viisain ja mahtavin mies on vain
-halpa mato! Menkää nyt ja rukoilkaa Herraa ja Neitsyt Maariaa antamaan
-teille anteeksi ne julkeat sanat, joita täällä olette puhunut! Kunpa
-te, joskus pääsisitte parempaan ymmärrykseen siitä, mikä on sielun
-autuudelle tärkeämpää ja korkeampaa kuin kaikki maallinen viisautenne!"
-
-Mitä mestari Thrand vastasi tähän ankaraan puheeseen, sitä
-Henrik-kreivi ei voinut kuulla; hän oli ymmärtävinään, vain sanat:
-"huomenna, Herra Kuningas!" sekä muutamia yleisiä, erittäin nöyriä
-kunnioituksensanoja, ja hänestä tuntui kuin taiturin ääni olisi
-tullut syväksi ja miltei tuntemattomaksi. Salakammion ovi aukeni.
-Henrik-kreivi huomasi kuninkaan olevan yksin ja avaavan juuri
-makuuhuoneensa ovea. Kreivi astui hiljaa ulos kirjastosta; hän kuuli
-edellään käytävässä askelia. Mestari Thrand siellä tuli kuninkaan
-salakammiosta. Henrik-kreivi pysähtyi ja huomasi, että tuo pieni
-taikuri usein seisahti pitkässä käytävässä ja näytti empivän; hän
-mutisi itsekseen ja käsitteli pimeässä jotakin. Äkkiä hänen käyntiään
-ja kummallista muotoaan valaisi kirkas valo, joka katosi taas kohta;
-mestari Thrand pysähtyi eräälle salaovelle, joka vei junkkari
-Kristofferin huoneisiin, mutta johon kellään muulla ei ollut avainta;
-ovi avautui ja sulkeutui jälleen, ja mestari Thrand oli kadonnut.
-
-"Mitä se merkitsi?" -- lausui kreivi itsekseen, säpsähtäen. -- "Hm,
-täällä hiipii yön henki ruhtinaallisten veljesten ympärillä." Hän
-ei lähtenyt pimeästä käytävästä, ennenkuin oli nähnyt tulitaikurin
-hiipivän takaisin junkkarin asunnosta ja lähtevän ritarien kerrokseen,
-vastapäiseen linnankylkeen, missä kaikki vieraat saivat yöpaikkansa.
-Kreivi Henrik itse ei lähtenyt levolle, vaan valvoi henkivartion
-päällikkönä tämän yön kuninkaan makuuhuoneen ovella.
-
-
-
-
-SEITSEMÄSTOISTA LUKU.
-
-
-Aamunkoitossa olivat Helsingborgin linnassa kaikki iloisessa
-touhussa. Jokainen Tanskan hovimies ja ritari tunsi nuoren kuninkaan
-täsmällisyyden ja kärsimättömän kiivauden, kun oli kysymyksessä
-varhainen lähtö, vaikkapa vain metsästykselle. Jokainen ritari ja
-asemies, jonka jalka ei ollut jalustimessa silloin kun kuningas oli
-ratsun selässä, sai vartoa ankaraa katsetta tai vakavaa nuhdetta.
-Tänä tärkeänä juhlapäivänä, johon kahden valtakunnan huomio oli
-kiintynyt ja jota kuningas niin kaihoten oli odottanut, oli kuin
-aurinko yksistään olisi uskaltanut koetella hänen kärsivällisyyttään.
-Jo ennen päivännousua seisoivat komeat ratsut loimiin peitettyinä
-ja satuloituina; juhla-asuisia ritareita, silkkiin samettiin ja
-kirjovaatteihin pukeuneina, parveili virkeinä ja iloisina, ja tuskin
-oli kesäkuun auringon ensi säde langennut suureen ja loistavaan
-hääjoukkoon, ennenkuin kuningas-sulho astui ulos, taluttaen äitiään,
-ja tervehti ystävällisesti kaikkiin suuntiin. Hän saattoi äitinsä
-paljain päin rouvasvaunuihin, ja hyppäsi sitten ratsunsa selkään.
-Hänen kauniit, nuoret kasvonsa loistivat toivoa ja sydämen iloa;
-hän näytti heittäneen pois kaikki synkät ja kiusaavat ajatukset.
-Loistavimpaan ritaripukuunsa pukeuneena, ruusunpunainen miekanhihna
-olallaan ja valkoinen strutsin-sulka hatussaan, hän pyöritteli ylvästä,
-maidonvalkoista juhlaratsuaan. Hänen iloinen isäpuolensa, kreivi
-Gerhard, pysytteli hänen oikealla, junkkari Kristoffer hänen vasemmalla
-puolellaan. Junkkarikin näytti riehakkaalta ja iloiselta, mutta tuli
-hehkuvan punaiseksi ja vakavaksi, kun kuningas heilutti kättään ja
-tervehti häntä niin sydämellisen näköisenä, että hän näytti hämmästyvän.
-
-Ne kultaiset vaunut, joissa kuninkaan majesteetillinen äiti istui
-kamari-rouvineen, vierivät kuuden teräsharmaan andalusialaisen oriin
-vetäminä kulkueen etunenässä linnansillan yli; mutta pian kuningas
-ratsasti kärsimättömänä niiden ohi, esittäen iloisesti ja kohteliaasti
-anteeksipyyntönsä. Henrik-kreivi ja puolet ritareista seurasivat häntä,
-mutta: rouvasvaunujen ja muun osan suurta ritarisaattuetta oli työläs
-pysytellä rientävän sulhasen mukana. Tukholmantien vieriset ojanpartaat
-ja kukkulat olivat kirjavanaan kansaa, joka riemuitsi komeasta näystä
-ja tervehti kuningasta vilpittömällä ihailulla.
-
-Kun kuningas niin ratsasti morsiantaan vastaan, valmisteltiin
-Helsingborgissa kuninkaallisen morsiusparin vastaanottoa mitä
-komeimmaksi. P. Maarian kirkko oli koristettu kukkasmatoilla
-ja seppeleillä; siellä nähtiin jo aamumessussa dominikaanien
-maakunta-esimies sekä Aarhusin ja Riiben arvokkaat piispat, jotka
-uljaasti olivat pysyneet kuninkaan puolella hänen taistellessaan
-arkkipiispaa ja paavin hovia vastaan. He seisoivat siellä
-aamuvarhaisesta asti juhla-asuisina koukerosauvoineen pääalttarilla,
-ollakseen apuna tämänpäiväisissä menoissa, ja heidän mukanaan oli
-suuri joukko munkkeja, kaniikkeja ja pappeja valtakunnan kaikista
-hiippakunnista, jotka tuomiokapitulien ja Tanskan papiston puolesta
-tahtoivat yhteisillä rukouksillaan ja siunauksillaan vihkiä tämän
-päivän oikeaksi kahden kansan ja kahden ruhtinassuvun ilojuhlaksi.
-He näyttivät saapuneen niin lukuisina poistaakseen huomattavalla
-lukumäärällään ja yhdistyneellä arvokkuudellaan kaiken tukalan
-epäröinnin sekä kansasta että kuninkaalta ja hänen morsiameltaan mitä
-tuli kihlauksen pätevyyteen ja rikkomattomuuteen pyhänä sakramenttina,
-huolimatta erikoisvapautuksen puuttuvasta muodollisuudesta, huolimatta
-siitä pannasta ja kirkonkirouksesta, jota vastaan he kuninkaan ja
-kansan kera olivat panneet vastalauseensa.
-
-Linnavuoren alisella nurmikolla pystyteltiin aituuksia ja lavoja
-turnajaisia varten, sekä telttoja, joissa katsojia kestittiin. Kaikki
-linnan asujamet olivat täydessä touhussa; korkeissa saleissa katettiin
-pöytiä, kellareista vyöryteltiin sima-, olut- ja viinitynnyreitä.
-Kyökissä oli kokkipojalla hiki. Joukko soittajia viritteli ja
-näppäili soittokojeitaan; siinä oli pillipiipareita, huilun- ja
-torvenpuhaltajia, sekä suurten rumpujen hoitajia. He olivat asettuneet
-parvelle, mistä heidän oli otettava häävieraat soitolla vastaan sekä
-huviteltava taajaa kansanjoukkoa. Salmen rannalla vuorenrinteellä
-olevassa suuressa linnanpuistossa ripusteltiin jo aamuvarhaisesta
-pitkien käytävien vieruspuihin värillisiä lyhtyjä iltajuhlia varten.
-Eräässä syrjäisessä puistonkolkassa sitäpaitsi kokeiltiin ennen
-tuntemattomia tulitemppuja, joilla tuo salaperäinen Thrand Fisililäinen
-tahtoi hämmästyttää kuningasta ja hovia, ja joita hän itse ja hänen
-apurinsa, nuori Laurentius-herra, innokkaasti valmistelivat. Mestari
-Rumelant ja mestari Pappe taas tepastelivat suurten pensasrivien
-väliä, harjoitellen juhlalaulujaan. Uteliasten vierasten ja katsojain
-kuhina lisääntyi alituiseen. Kaikki sataman laivat olivat seppelöidyt
-ja liputetut, ja salmi oli melkein Själlannista ja pikkusaarilta
-saapuvien laivojen peitossa. Laivasillalla, kaupungilla ja Tukholman
-tiellä vilisi ritareita, pappeja, kauppiaita ja kalastajia sekä Skoonen
-talonpoikia perheineen; näkyipä kansallispukujakin kaukaisemmilta
-tanskalaissaarilta ja monista ruotsalaismaakunnista. Kaduille
-oli siroteltu kukkia. Kaikissa ikkunoissa riippui seppeleitä ja
-silkkiverhoja, ja ne olivat täynnä korupukuisia naisia. Monista
-tuhansista iloisista äänistä syntyi hurinaa, kaikkialla odoteltiin
-ja tuijoteltiin siihen suuntaan mistä hääsaattoa varrottiin. Vihdoin
-kaikui suusta suuhun: "Kulkue, kulkue! Nyt he saapuvat! Tuolla he
-ovat!" Väenvirta liikkui suurena ryhmänä eteenpäin, ja linnanvoudilla
-miehineen oli täysi työ tilan pitämisessä vapaana tulijoille.
-
-Suurella kulmakivellä, eteläisen linnanportin viereisen
-nostosillan läheisyydessä, seisoi vanttera mies, päällään karkea
-pyhiinvaeltaja-kauhtana, jonka näkinkengillä kaunistettu kaulus
-peitti leveitä hartioita, ja leveälierinen hattu puoliksi pyöreiden,
-ahavoittuneiden poskien yli vedettynä. Hänen vierellään seisoi vanha
-kalastaja sekä pieni suloinen gillelejeläinen, pohjoissjällantilaiseen
-pukuun pukeutunut kalastajatyttö. Pyhiinvaeltaja oli Martti Madsvend,
-joka äskettäin morsiamensa ja hänen isänsä kera oli astunut maihin
-kalastajaveneestään kaukana hietaharjun alla. Edellisenä päivänä
-Martti oli saapunut Gilleleijeen eräällä punapurjeisella, etelästä
-purjehtivalla laivalla, joka oli merellä saanut vaurioita ja laski
-Kulleniin korjauksille; siitä hän oli puhunut jotakin salaperäistä
-ja vertauksellista. Vaikka kuningas oli hänet itsensä osallisuudesta
-arkkipiispan pakoon Sjöborgista tuominnut maanpakoon, oli hän kuitenkin
-osannut rauhoittaa vanhaa Jeppe-kalastajaa ja hänen tytärtään siitä,
-että hän taas uskaltautui maahan, ja senlisäksi saanut heidät
-saattamaan häntä tänne, missä hän tahtoi näyttää heille, että hän
-pyhiinvaellusretkellään oli päässyt rauhaan sekä Jumalan että ihmisten
-kanssa ja nyt "tohti uudestisyntyneellä ja hyvällä omallatunnolla astua
-itse kuninkaan eteen hänen hääpäivänään."
-
-"Tule tänne, isä Jeppe, tule, pikku Kaarina! Minä nostan sinut ylös!"
--- sanoi Martti, hypäten alas kiveltä. -- "Nyt voitte nähdä koko
-loiston. Minä kai teen viisaimmin tukahduttaessani uteliaisuuteni
-eräästä vissistä syystä, ja pysyttelen siksi pyhiinvaeltaja-asussani
-toistaiseksi, saadakseni säilyttää pääni."
-
-"Ah niin, rakas Martti!" -- kuiskasi tyttö huolestuneena ja taputti
-häntä poskelle, Martin nostaessa hänet vahvoin käsin ylös kivelle kuin
-nuken. -- "Piiloudu minun ja isän selän taa! Minä kuolen pelosta, että
-kuningas huomaa sinut."
-
-"Älä huoli mistään ja katso vain iloiten tuota loistoa, pikku morsian!"
--- kuiskasi leikkisä pyhiinvaeltaja. -- "Hän on nähnyt minut yhden
-ainoan kerran ja tuskin tuntee minua; tänään hänellä on muutakin
-ajateltavaa kuin rakkaitten uskollisten alamaistensa hirttämistä."
-
-"Vain konna häntä syyttää sellaisista ajatuksista!" -- kiivastui vanha
-Jeppe-kalastaja. -- "Jos hän nyt hirttää sinut, ryökäle, niin olet sen
-ansainnut; jos et voi päästä pälkäistä, niinkuin kunnon mies konsaan ja
-niinkuin kädelläsi takasit ja vannoit minulle ennen maasta-lähtöäsi,
-niin matkasit Roomaan narrina ja palasit kotiin vielä pahempana."
-
-"Ai, ai, älähän hätäile, isä Jeppe!" -- vastasi Martti. -- "Katsotaanpa
-tätä loistoa rauhassa. Onhan huomenna aikaa nähdä, hirtetäänkö minut
-vai ei; eipä sillä ole hätää."
-
-"Sinä olet paatunut velikulta, Martti!" -- mutisi vanhus. -- "Jos
-olet houkutellut meidät tänne, jotta me suruksemme saisimme nähdä
-sinut hirressä, niin et ikinä saa tytärtäni -- olin vähällä sanoa, --
-vaikka sehän on itsestään selvää. Mutta missä ne viipyvät ne ylhäiset
-herrat, joiden piti tulla avuksesi? Se on kaikki lorua ja kerskausta,
-nähdäänpäs, ja sinä olet vielä kuten ennenkin huima hirtehinen."
-
-"Vaiti, Jeppe-isä! Kas, sieltäpä tulee ylhäisiä ritareita ja herroja;
-kukaties niistä joku tahtoo taittaa peitsen kuningasta vastaan Martti
-Madsvendin kunnian puolesta! -- Ja katsokaas, tuolla hän itse tulee."
-
-"Syrjään, riiviö! Et ole kyllin arvokas näkemään häntä!" -- lausui
-kalastaja työntäen maanpakolais-pyhiinvaeltajan tylysti taaksepäin ja
-asettuen hänen eteensä. -- "Jumalalle kiitos ja kunnia, minä tohdin
-katsoa kunnon kuningastamme silmiin, tarvitsematta piiloutua rehellisen
-miehen selän taa." Nyt seurasivat kaikkien silmät vain kulkuetta,
-ja ilmassa kajahteli ylistyshuutoja kuninkaalle ja hänen kauniille
-morsiamelleen.
-
-Kuinka jännitetty odotus olikin ollut, ja kuinka huhu olikin ylentänyt
-jalon Ingeborg-prinsessan kauneutta ja rakastettavuutta, niin
-kuitenkin jokainen hänet nähdessään oli kuin yllätetty. Hän istui
-leveissä, avoimissa rouvasvaunuissa äitinsä, Helvig-kuningattaren
-sekä kuninkaan äidin, kreivitär Agnesin välissä. Hän oli puettu
-vielä vain yksinkertaiseen, mutta aistikkaaseen matkapukuunsa. Ei
-mitään silmiinpistävää loistoa ollut hänen kauneuttaan lisäämässä;
-mutta kukaan ei senkään kysynyt, hänkö se oli morsian. Noiden kahden
-vanhemman naisen välissä, jotka kumpikin arvokkaalla majesteetillaan
-herättivät kunnioitusta ja vetivät puoleensa kansan huomion, piti
-tämä nuori kaunotar kuitenkin etusijansa ja herätti ylevää ihailua,
-joka, siihen kun liittyi tajunta siitä, että hän oli kuninkaan
-morsian ja tästä päivästä lähtien Tanskan kuningatar, täysin täytti
-majesteetillisen ylevyyden puutteen. Äitinsä, rehdin Gerhard-kreivin
-sisaren rinnalla hän ilmaisi, keltä oli perinyt lapsellisen
-hyvänsävyisen hymyilynsä ja sen sydämenrakkauden jalon ilmeen, joka oli
-koko hänen olentonsa sieluna; ja ken oli nähnyt hänet mahtavan isänsä,
-suuren, majesteettisen kuningas Maunu Latolukon, se voi selittää sen
-rohkean ylevyyden, mikä tuon kauniin prinsessan katsannossa oli yhtynyt
-niin suureen lempeyteen ja sulouteen. Vastapäätä prinsessaa ja molempia
-kuningattaria istui kaksi nuorempaa naista, jotka kuuluivat prinsessan
-ja Ruotsin leskikuningattaren seurueeseen. Pienempi oli kaunis
-Kristiina-neito, marski Torkkeli Knuutinpojan tytär, joka äskettäin
-oli kihlattu kuningas Birgerin nuoremmalle veljelle, Suomen herttualle
-Waldemarille. Kookkaampi oli prinsessan lapsuudenopettajatar ja
-uskollinen ystävätär Inge-rouva, Tanskan drotsin Pietari Hesselin ylevä
-puoliso, joka toimeliaan miehensä ollessa lähettiläänä Roomassa oli
-elellyt Ruotsin hovissa. Tämä Litlein ja suurten Videin sukuun kuuluva
-jalo nainen oli lähinnä hurskasta, hyvää Helvig-kuningatarta enimmän
-vaikuttanut prinsessan koko kasvatukseen ja varhain herättänyt hänessä
-suuren rakkauden Tanskaa kohtaan. Hän oli tutustuttanut tanskalaisten
-tulevan kuningattaren kansan henkeen ja tapoihin, entisaikain töihin,
-kansanlauluihin ja ihaniin taruihin, ja hän oli ilolla ja ihailulla
-nähnyt, miten kokonaisen kansan elämä näytti virittävän lapsellisen
-hurskaan prinsessan sielussa kauneimman rakkauden Tanskan nuoreen
-kuninkaaseen. Inge-rouva oli vielä mitä viehättävin nuorikko, jonka
-sanoissa ja ilmeissä oli paljon varmuutta ja voimaa. Kansa tunsi
-ja kunnioitti häntä; mutta hän itse näytti nyt ilolla häviävän
-siihen nuorekkaan kauneuden loistoon, joka täydellä syyllä teki
-Ingeborg-prinsessan päivän ja juhlan kuningattareksi.
-
-Prinsessa vastaili kansan tervehdyksiin ja ihailunhuutoihin mitä
-armaimmilla katseilla ja liikkeillä; aina kun hänen iloinen katseensa
-siirtyi vaunusta oikealle, kohtasi se kuninkaan katseen. Tämä ratsasti
-valkoisella oriillaan rouvasvaunujen vieressä, sulkahattu kädessään,
-ja näytti melkein ilon lamauttamana jakavan rakkautensa uskolliselle
-kansalleen ja morsiamelleen, mutta hänen koko sielunsa kuitenkin
-ikäänkuin sädehti loputtoman täytelästä rakkautta hänen katseestaan,
-viipyipä se sitten vaunuissa tai riemuitsevissa väkijoukoissa. Ei
-hän sentään tässäkään onnen mielialassa voinut tukahduttaa vähäistä
-huokausta, ja hänen selkeän katsantonsa taivaan yli kiiti ikäänkuin
-uhkaava myrskypilvi aina kun hän vaunujen toiselta puolen kuuli
-veljensä kumean äänen ja näki junkkarin levottomassa katseessa ja
-intohimoisen punertavilla kasvoilla epäämättömän ilmeen kateudesta ja
-loukatusta ylpeydestä. Kristoffer ratsasti Ruotsin kuninkaan Birgerin
-veljien, Södermanlannin uljaan, ritarillisen Eerik-herttuan sekä Suomen
-herttuan Valdemarin välissä, jotka molemmat herättivät miehisellä
-kauneudellaan, loistollaan ja kohteliaisuudellaan paljon huomiota. Joka
-kerta kun Kristoffer kuuli heitä puhuteltavan herttuoiksi ja häntä
-itseään vain "jaloksi herra junkkariksi", näytti hän katkeralla hymyllä
-kokevan turhaan peittää sitä, kuinka suuresti hän tunsi veljensä,
-kuninkaan, syrjäyttävän häntä, kun tämä ei kohottanut hänen arvoaan ja
-arvonimeään, vaikka hän oli Tanskan kuninkaaseen samassa suhteessa kuin
-nuo ruotsalaiset herttuat Ruotsin kuninkaaseen.
-
-Itse nuori Birger-kuningas, joka ei asuunsa paremmin kuin henkeensä
-ja voimaansakaan nähden vetänyt vertoja ritariveljilleen, ajoi
-kuningatarvaunujen jäljissä avaroissa vaunuissa, missä hän
-kallisarvoinen purppuraviitta päällään istui erään nuoren naisen
-vierellä Se oli hänen morsiamensa, Tanskan prinsessa Merete, kuningas
-Eerik Menvedin ja junkkari Kristofferin sisar, joka varhaisen
-kihlaussopimuksen takia jo lapsena oli jätetty kuningatar Helvigin
-hoidokkina Ruotsin kuningasperheeseen, eikä nyt ollut nähnyt äitiään
-eikä veljiään senjälkeen kuin äidin ja Gerhard-kreivin häissä.
-Tanskalainen prinsessa puhui nyt ruotsia äidinkielenään ja näytti jo
-tuntevan arvonsa Ruotsin vastaisena kuningattarena; hän ei kuitenkaan
-ollut yhtä kaunis eikä yhtä herttaisen lempeä kuin Ingeborg-prinsessa,
-ja hänessä keksittiin enemmän yhtäläisyyttä junkkarin ja onnettoman
-isänsä kuin Eerik-kuninkaan ja kauniin Agnes-rouvan kanssa.
-
-Ruotsin kookas, vakava valtionhoitaja, marski Torkkeli Knuutinpoika
-seurasi melkein ruhtinaallisella loistolla ja arvolla kuningastaan
-ratsain Åke-drotsin ja Meklenburgin kreivin Henrikin välissä, jotka
-usein nyökäyttivät iloisina toisilleen; ja kaunis kesäinen juhlailo
-pyrki yhtä vilkkaana esiin ruotsalaisten herrain muhkeassa parvessa,
-joka keveästi jutellen saattoi kuningastaan ja arvossapidettyä
-valtionhoitajaa. Heidän joukossaan ei näkynyt drotsi Brunkea; hän oli
-nyrpeissään kihlauksesta jäänyt muun valtaneuvoston kera Tukholmaan.
-
-Tanskan ritariston etunenässä nähtiin vahva, mutta, vähän suosittu
-marski Olavinpoika Biler. Raa'an karskina näöltään ja kömpelönä
-olennoltaan hän oli täytenä vasta: kohtana kepeälle, kapoiselle ritari
-Helmer Blålle, joka iloisena tepastelutti rakasta jälleenlöydettyä
-arabialaishevostaan ja tietämättään usein nyökäytti myöntyvästi,
-kuullessaan rahvaan ylistävän häntä itseään tai hänen hevostaan. Väliin
-hän kuitenkin katsahti hiukan epäröiden kuninkaaseen, ikäänkuin ei
-toivoisi tämän huomaavan häntä; ja väliin hän viittoi merkitsevästi
-drotsi Åkelle. Hänen vierellään ratsasti eräs hiljainen pappismies
-konkarilla; hän oli kuninkaan rippi-isä, mestari Petrus Dacialainen;
-hänen silmänsä siirtyivät usein kirkkaan kauniille kesätaivaalle,
-ja tyynessä ilossaan hän näytti ajattelevan enemmän taivaallisia ja
-jumalallisia asioita tai jotain kaukaista näkymätöntä kaunotarta kuin
-kaikkea häntä ympäröivää maallista loistoa ja ihanuutta.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Nuo lukuisat vallasväet ja häävieraat tuskin mahtuivat Helsingborgin
-linnaan. Pari tuntia tulon jälkeen nähtiin hääjoukon vielä lukuisampana
-lähtevän kirkkoon. Prinsessan kullattuja vaunuja vetäväin kolmen
-valkean parivaljakon edessä kiitivät nyt valtoimin ohjasperin kaksi
-turnajaisratsua, joita kuningas oli niin katkerasti kaivannut
-lähtiessään Sorretslövin kuninkaankartanosta. Ratsujen jälkiä aina
-Tukholmaan asti väsymättä seuranneet kaksi pientä tallipoikaa hyppivät
-nyt iloisina ylvästellen eläinten sivulla. Nähdessään noiden kahden
-tutun paraatihevosen pyörähtelevän morsiusvaunujen edessä, kuningas
-hämmästyi iloisesti. Drotsi Åke kertoi hänelle kohta parilla sanalla
-ritari Helmerin huimasta seikkailusta Köpenhaminassa, sekä ilmoitti
-hänen olevan mukana nuoteiden joukossa. Kuningas kääntyi taaksepäin ja
-huomasi ritareistaan reippaamman: "Vapaasti hän istuu satulassaan!"
--- sanoi hän, uhaten ritari Helmer Blåta, mutta iloisin hymyin ja
-nöykäyttäen tyytyväisenä.
-
-Kirkossa vahvistettiin kihlaus kaikin roomalaiskirkon tavoin Aarhuusin
-ja Riiben piispojen avulla, ja maakuntaesimies Olaus ynnä kaikki munkit
-ja papit virittivät ihanin, syvin äänin rikassointuisen ja täytelään
-_Gloria in excelsis_. [Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa!] Kun toinen
-piispoista yhdisti kuninkaallisen morsiusparin kädet ja luki kirkon
-siunauksen heille, laski toinen Tanskan kuningatarkruunun morsiamen
-kauniille vaaleille kutreille, ja nyt liittyi kuorolauluun mahtava
-pasunaääninen virta, ja kansa yhtyi juhlalliseen virteen. Kauniimpaa
-näkyä ei kukaan tanskalainen eikä ruotsalainen ollut nähnyt kuin
-sen, kun korkea morsiuspari, hartauden ja ilon kyynelet loistavissa
-silmissään, vaipui polvilleen vihkipallille tuhatkynttiläisen
-pääalttarin eteen, syvien, ihanien hymnien soidessa, ja melkein koko
-suuri hääjoukko ynnä ihastunut kansa polvistui vaistomaisesti heidän
-kerallaan äänekkääseen, hartaaseen rukoukseen. Pasuunat vaikenivat,
-eikä kuulunut hengähdystäkään sinä hetkenä, jolloin morsiuspari
-korkealla ja kirkkaalla äänellä vannoi rikkomatonta rakkautta ja
-uskollisuutta elämänsä loppuun asti. Kaikki munkit ja monet kansan
-seasta toistivat vanhan maakuntaesimiehen syvän "amenen". Iloinen
-Te-Deum torvien ja pasuunain säestämänä päätti kirkkojuhlan.
-
-Vihkimisen jälkeen lähimmät sukulaiset syleilivät syvästi liikutettua
-morsiusparia korkeassa kuorissa. Viimeksi läheni junkkari Kristofferkin
-veljeään, kuningasta, ja teetteli kylmää ja jäykkää syleilyä; mutta
-silloin se pimeyden henki, joka niin kauan oli uhkaavana seisonut
-veljesten välillä, ikäänkuin äkkiä olisi lähennyt heitä ja kasvanut
-hirviöksi: he tuijottavat mykkinä, miltei kauhuissaan, toisiaan
-ja heidän kätensä vaipuivat. Oli kuin lempeät kyynelet olisivat
-pysähtyneet kuninkaan silmissä ja jäätyneet veljen hirveän kylmyyden
-takia. "Ei petollisuutta tällä pyhällä hetkellä, Kristoffer, jos
-sielusi autuus on sinulle rakas!" - Kuiskasi Hän ankaran varoittavasti.
--- "Nyt veljiä Jumalan kasvojen edessä -- tai -- Jumala anteeksi
-antakoon minulle! -- vihamiehiä kuolemaan asti!"
-
-Kristoffer kumarsi vaieten ja kalpeni. Hänen huulensa näyttivät
-liikkuvan, mutta ääntäkään ei kuulunut. Kuningas kääntyi poispäin
-hänestä tulisin katsein; mutta näytti siltä kuin joku näky avoimesta
-taivaasta olisi äkkiä sammuttanut hirveän vihan ja tuskan liekin
-kuninkaan vilkkaista silmistä, kun hän kääntyi ja näki hiljaisen,
-liikutetun morsiamensa lempeänä ja armaana levittävän kätensä häntä
-kohti. Hän painoi armaan kiihkeästi povelleen, ja lempeä kyynel kiilsi
-jälleen hänen silmissään. "Tämän sielun kuitenkin olet antanut minulle,
-Herra Jumala!" -- kuiskasi hän, -- "ja minulla on oikealla kädelläsi
-veli, joka ei vihaa minua."
-
-"Rakas Eerik, mikä sinun on?" -- kysyi morsian kummastuneena ja katsoi
-häntä silmiin; mutta hän näki nyt kuninkaansa luottavasta kohotetun
-katseen kiintyneenä kuorin oven päällä olevaan ristiinnaulitun-kuvaan
-ja hän kulki vaieten, hiljaisen onnellisena hänen käsivarteensa nojaten
-kirkonkäytävää pitkin suuren hääsaaton etunenässä. Kuningas näytti
-jälleen rauhalliselta ja iloiselta; mutta hän oli kumman hiljainen;
-kukaan ei kuitenkaan ollut huomaavinaan hänen ilonsa tuskallista
-keskeytystä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kansan huomio oli kääntynyt ritarileikkeihin, joiden piti alkaman
-muutamia tunteja kirkkojuhlan jälkeen. Suurta turnajaiskenttää
-ympäröi tavaton ihmisjoukko, ja koko linnavuori oli kuin kylvetty
-katsojia täyteen. Porrasmaisesti kentän ympärillä kohoavat penkit
-olivat korupukuisten naisten hallussa, jotka jännitetyllä odotuksella
-iloitsivat edeltäpäin tästä näytelmästä. Vihdoin torvientoitoitus
-ilmoitti vallasväkien saapuneen. Purppuraverhoilla peitetyille
-korkeille parvekkeille istuutuivat kaikki ruhtinaalliset naiset
-ylhäisine rouvas- ja neitsytsaattueineen. Siellä nähtiin jälleen
-juhlan kuningatar, kaunis kuninkaanmorsian, pääkoriste vaaleilla
-kutreillaan. Kansan ilohuutojen kaikuessa hän asettui nojatuoliin
-äitinsä ja Helvig-kuningattaren väliin. Birger-kuningas istui äitinsä
-vierellä prinsessa Mereten luona; hän aikoi ottaa turnajaisiin osaa
-vain katsojana. Torkkeli Knuutinpoika ja joukko muita vanhempia
-ruotsalaisia hovimiehiä seisoi hänen lähellään, samoin kreivi Gerhard,
-joka ei enää kyennyt tähän leikkiin; mutta Tanskan nuori kuningas
-pysyttelihe ruotsalaisten herttuain ja muiden ruhtinasherrojen kera
-turnajaisratsujensa selässä aitausten ulkopuolella kilpailija-ritarien
-joukossa. Ruhtinasparvekkeen alla istuivat korokkeella kilpailutuomarit,
-jotka kaikki olivat vanhoja kokeneita ritareita, ja kilparadalla
-astelivat aseairuet apureineen juhlapukuisina, käsissä valkeat sauvat,
-järjestystä pitäen. Suuri kuoro torvenpuhaltajia ja rumpaleita avasi
-ritarikisat soittamalla kansanomaisen turnajaislaulun säestykseksi:
-
-    "Heitä seitsemänkahdeksatta
-    läks Haldista ratsastain."
-
-Kun kuului kertosäe, johon koko kansa yhtyi:
-
-    "Ja kaviot ne kapsaa,
-    kun tanskalaiset urhot ratsastaa."
-
-niin kaikki kilparitarit ajoivat täyttä neliä aitauksen sisään ja
-asettuivat iloiseen kilpa-asentoon. Turnajaiset alkoivat. Moni peitsi
-katkesi yleisön riemuitessa. Tässä tylsin peitsin suoritetussa
-aseleikissä jouduttiin harvoin vaarallisiin pinteisiin, vaikka
-joku ritari kyllä saattoi nyrjähyttää käden tai jalan, pudotessaan
-aivan päistikkaa satulasta. Monet ritarit olivat erittäin taitavia
-pyörittelemään hevosta ja peistä; mutta etevimmät kaikista
-tanskalaisista ritareista olivat marski Olavinpoika, Meklenburgin
-kreivi Henrik sekä ritari Helmer Blå. Eräs hunnutettu nainen viittoi
-usein innostukseksi ja suosionosoitukseksi Helmer-ritarille: hän
-heitti rouvasparvekkeelta hänen eteensä hansikkaita, esiliinoja ja
-silkkinauhoja. Ritari tervehti kohteliaasti. Hänen kilvessään oli
-tunnuslause: "Pyhän Annan ja Pyhän Eerikin puolesta!"; ne olivat hänen
-rakkaan vaimonsa ja kuninkaansa suojeluspyhimykset, joiden kunniaksi
-hän tällä kertaa heilutti peistä. Viime kierrolla hän työnsi marskin
-satulasta; silloin nainen heitti hänelle huntunsa. Se oli hänen
-nuori, kaunis vaimonsa, Kogsböllen Anna-rouva, joka arvaamattomalla
-läsnäolollaan täällä iloisesti yllätti miehensä; kohta kun tämä
-tunsi hänet, hän heitti iloissaan peitsensä korkealle ilmaan. Hän
-unohti ottaa vastaan voittamansa palkinnon, ja juoksi kuin vihuri
-rouvasparvekkeelle syleilemään vaimoaan, suureksi huviksi katsojille
-vieläpä kisatuomareillekin, jotka mielellään soivat näin hiukan poiketa
-hyvästä tavasta ja järjestyksestä.
-
-Ruotsalaisista turnajaisiin osaa-ottavista herroista oli etevin
-Södermanlannin Eerik-herttua; hänen peitsensä kukisti jokaisen
-vastustajan satulasta, ja hänen sisarensa, juhlan nuori kuningatar,
-iloitsi hyvin siitä maineesta, mitä hänen rakkain ja ritarillisin
-veljensä täällä niitti. Suomen herttua Valdemar loisti myös näissä
-juhlakisoissa ja koetti näyttää rohkeuttaan varsinkin kun Torkkeli
-Knuutinpojan kaunis tytär osoitti pelkoaan sentakia. Aina kun joku
-kilpailija syöksyi tantereeseen, raikuivat torvet voittajan kunniaksi,
-ja kansa riemuitsi, kun taas voitettu riensi tervehtimään voittajaansa
-kohteliaalla kumarruksella, säälimättä itseään tai nureksimatta.
-Åke-drotsi, joka tavallisesti onnistui hyvin sellaisissa koetteluissa,
-ei ollut vielä kyllin toipunut vaarallisesta onnettomuudesta
-Kallundborgissa, voidakseen ottaa niihin osaa. Sitäpaitsi hän oli
-kumman alakuloinen, vaikka iloitsikin kuninkaan rakkausonnesta. Hän
-oli nyt menettänyt kaiken toivon saada nähdä Stig-marskin tytärparat
-vapautettavan vankeudestaan. Kuningaskin oli harvinaisen vaitelias,
-vaikka hänen kasvoistaan loistikin syvä sydämenilo aina kun hänen
-silmänsä kohtasi Ingeborg-kuningattaren rakkaan katseen parvekkeelta.
-Hänen ajatuksensa näytti usein olevan poissa, eikä hän seurannut
-tavallisella tarkkaavaisuudellaan eikä innollaan tätä mielihuviaan,
-jota hän tänään, sulhasena ja palkintojenjakajana, tahtoi olla
-vain katsomassa. Langelandin Eerik-herttua, joka oli kuulu yhtenä
-etevimmistä turnaajoista ei näyttänyt nuorempien ritarien joukosta
-saaneen yhtään vastustajaa, jonka kanssa olisi halunnut otella, kun
-Södermanlannin Eerik-herttua oli jo katkaissut peitsiä täyden määrän
-saadakseen korkeimman palkinnon, ja poistunut kilpailusta. Junkkari
-Kristoffer katseli raskasmielisellä halveksunnalla koko leikkiä, kuin
-kulunutta ja lapsellisen turhaa pilaa. Hän kyllä osasi käyttää peistään
-voimakkaasti; mutta hän ei pitänyt itsensä arvoisena tavoitella
-turnajaispalkintoa, jonka hänen veljensä oli asettanut, tai kilpailla
-jonkun vähemmän kanssa kuin kuninkaan.
-
-Vähitellen Eerik-kuninkaan nuorekkaat kasvot vilkastuivat, hänen
-katsellessaan kilpailua. Valkoinen turnajaisori tanssi hänen allaan,
-ja kohta kun viimeinen palkinto oli voitettu, hän tarttui reippaasti
-kullattuun peitseen, heilutti sitä kepeästi kädessään ja laski rohkeata
-nelistä aidan yli, riemuitsevain katsojain suureksi iloksi.
-
-"Koetetaanko mekin kerta keskenämme naistemme kunniaksi, herra serkku?"
--- huusi hän iloisena Langelandin herttualle Eerikille. Kookas herttua
-tervehti kohteliaasti ja ratsasti aituuksen sisään.
-
-"Kas hittoa, Pitkäkoipi, Pitkäkoipi!" -- kuului uteliaasta
-väkijoukosta, ja syntyi odottava äänettömyys. Kuningatarparvekkeelta
-liehui ruusunpunainen silkkinauha häntä kohden; hän sitoi sen
-kypäräänsä, tervehti iloisesti nuorta kuningatartaan ja ajoi
-paikalleen. Herttua kiinnitti kypäriinsä sinisen nauharuusun. Erittäin
-tottuneesti ja taidokkaasti kiitivät nyt nämä kaksi ruhtinaallista
-kilparitaria toisiaan vastaan täyttä neliä, peitset tanassa. Kuningas
-käytteli peistään nopsasti ja torjui vastustajansa lyönnit. Herttualta
-lensi peitsi kädestä ja putosi kauas radalle; mutta kuninkaan peitsi
-murtui herttuan rintahaarniskaan huojuttamatta häntä ensinkään.
-
-Sekä herttuan että kuninkaan taitoa ihasteltiin äänekkäästi; monesta
-lausumasta kävi kuitenkin selvään ilmi kansan ennakkorakkaus nuorta
-ritarillista kuningasta kohtaan. "Jos kuninkaan peitsi olisi kestänyt"
--- lausui eräs poikanen -- "niin olisimmepa nähneet Pitkäkoiven
-töppöset ilmassa."
-
-"Ei ollut ihmekään, että se mies jäi satulaan" -- murahti joku merimies
--- "voihan hän miltei heittää pitkät koipensa ankkureiksi hietaan."
-
-Torvet toitottivat. Kilpailijat tervehtivät toisiaan kohteliaasti ja
-kisat näyttivät nyt olevan lopussa; mutta musiikkia jatkui yleisön
-riemuitessa ja jutellessa.
-
-"Saa nähdä tohtiiko junkkari panna nuttuaan likoon! Ei, kyllä hänen on
-parasta tyytyä, katselemaan" -- lausui joku rohkea, kova ääni aivan
-junkkari Kristofferin takana.
-
-"Mieluimmin hän antaa uskollisten miestensä panna päänsä tosivaaraan
-kuin uskaltautua itse pilanpäiten tuleen", mutisi toinen.
-
-Junkkari Kristoffer näytti kuulleen nämä lauseet; hän karahti
-tulipunaiseksi. Torvet vielä raikuivat ja kuningas oli lähdössä
-ajoradalta; silloin junkkari äkkiä kannusti raskasta ratsuaan ja
-ratsasti peitsi kädessä häntä vastaan.
-
-"Jos näen oikein, niin herra veljenikin tahtoo koetella kerta
-kanssani!" -- sanoi kuningas säpsähtäen -- "No niin, puhalluttakaa
-turnajaissävel, airut! Uusi peitsi, mutta ei lasinen, kuten äskeinen!"
-
-Torvenpuhaltajat soittivat nyt vanhaa juhlallista sotalaulua. Aliairut
-ojensi kuninkaalle suuren, tylppäpäisen peitsen. Huomio oli taas
-korkealle jännittynyt, ja nuori kuningatar näytti hiukan levottomalta.
-Kuningas oli asettunut paikoilleen; hänen kasvonsa eivät olleet
-yhtä lempeät ja iloiset kuin ennen; hänen valkoinen oriinsa korskui
-kärsimättömänä. Junkkari oli ratsastanut kauas takaisinpäin eikä
-näyttänyt vielä valmiilta.
-
-"No, nopeaan, herra veli!" -- huusi kuningas. -- "Käydään reippaasti
-leikkiin, kuten sopii meidän juhlassamme." Ja nyt he molemmat läksivät
-liikkeelle. Kuningas ratsasti eteenpäin komeata tanssintahtia, kuten
-näytti, ollakseen käyttämättä hyväkseen ylivoimaisuuttaan ja suurempaa
-tottuneisuuttaan; mutta junkkari kannusti orittaan ja ajoi tuimasti
-eteenpäin. Kuningas melkein pysähtyi ja näki hämmästyen, että veljen
-peitsenpää ojentui suoraan hänen avoimia kasvojaan kohti. "Minne
-tähtäät? Rintaan, neljän raajan välimaille!" -- huusi hän. Mutta
-junkkari ei tuntunut kuulevan ei näkevän; hän ajoi hehkuvin poskin
-ja tuijottavin silmin suoraan samaan suuntaan. Mutta nyt kuningas
-näytti ankarasti kiivastuvan. "Alas siis!" -- huusi hän, ja samassa
-Kristofferin peitsi sinkosi sivuun ja junkkari itse syöksyi takapäin
-satulasta. Kuningas hyppäsi oitis maahan auttamaan häntä, torvet
-toitottivat, ja ilma kajaili kansan haltioituneista riemuhuudoista. "Et
-kai loukkautunut?" -- kysyi kuningas. -- "Miten sinä ohjaat peistäsi?"
-
-"Kehnosti teitä vastaan, suurivaltias herra voittajani!" -- mutisi
-Kristoffer. -- "Mutta se kuuluu asiaan. Kuulkaa, kuinka kansa kirkuu
-iloissaan siitä näytöksestä, minkä annoitte sille!" -- lisäsi hän
-katkerasti ja puoliääneen. -- "Jos olisin taittanut niskani, olisi
-juhla ollut täydellinen."
-
-"Älä anna tämän pikku tapaturman häiritä mieltäsi!" -- sanoi kuningas.
--- "Sellaista voi sattua parhaallekin. Toisella kertaa _minulla_ voi
-olla huonompi onni."
-
-"Mahdollista, teidän armonne!" -- vastasi junkkari kumealla äänellä ja
-tervehti kuningasta hillityn kohteliaasti, lähtien samalla pois. Hän
-hypähti pian ratsunsa selkään ja ratsasti tiehensä meluisan väkijoukon
-keskitse, joka äänekkäästi teki pilaa siitä hullunkurisesta asennosta,
-missä junkkari oli ollut jalat ilmassa kuninkaan lyönnin voimasta.
-
-Siten turnajaiset päättyivät; mutta se riemu, millä kuningasta
-saatettiin linnansillalle, näytti vähän ilahduttavan häntä tällä
-kertaa. Hän luuli nähneensä veljensä silmässä tulen, joka kauhistutti
-häntä.
-
-
-
-
-KAHDEKSASTOISTA LUKU.
-
-
-Turnajaisten jälkeen kuningas löi ritarisalissa tavanmukaisella
-juhlallisuudella ritareiksi muutamia asemiehiä, jotka olivat
-kunnostautuneet "Stig-marskin kahakassa" ja Norjan sodassa. Sitäpaitsi
-jaeltiin paraatihevosia, komeita aseita ja muita kunnialahjoja
-ruhtinaallisille häävieraille ja eräille niistä ruotsalaisista
-herroista, jotka olivat saattaneet Ingeborg-prinsessaa Tukholmasta.
-Erityisesti kuningas tahtoi antaa tässä tilaisuudessa marski Torkkeli
-Knuutinpojalle erinomaisen kunnioituksensa merkin, ja hän lahjoitti
-tälle sen uljaan ritarinmiekan, jota hän itse oli tänään kantanut.
-"Kantakaa sitä omananne ja Ruotsin kunniapäivänä ilolla!" -- lausui
-hän. -- "Mutta käyttäkää sitä, jalo herra marski, minua itseäni vastaan
-kuten olette käyttänyt omaa kunnon miekkaanne pakanallisia karjalaisia
-vastaan, jos minä jolloinkin -- minkä Jumala estäköön -- voin unhoittaa
-sen sopimuksen ja ystävyysliiton jalon Ruotsin kansan ja sen kuninkaan
-kanssa, minkä vakuudeksi tämä päivä on minulle ja Tanskalle antanut
-mitä kauneimman pantin!"
-
-Ruotsalainen valtiomies otti tämän lahjan vastaan henkevällä puheella;
-hän toivotti sekä Tanskalle että Ruotsille onnenaikaa, jolloin heidän
-ruhtinastensa ja ritariensa miekat välkkyisivät vain kunnian, rauhan
-ja rakkauden tähtisäteinä toisiaan vastaan, mutta kuten revontulet ja
-liekitsevät pyrstötähdet Pohjolan yhteisiä vihollisia vastaan.
-
-Lopuksi kuningas otti esiin erään asiakirjan, josta riippui vihreissä
-silkkinauhoissa suuri kuninkaallinen sinetti vahaan painettuna,
-kilvessä toisella puolen kolme kruunattua leopardia ja toisella
-puolen kuningas valtaistuimellaan kruunausasuisena. Kääntymättä
-sille puolen valtaistuinta, millä junkkari Kristofferin paikka oli
-ja jonne kuningas ei koko menojen aikana ollut heittänyt katsetta,
-hän sanoi korkealla äänellä ja ikäänkuin itseään vastaan taistellen:
-"Tanskan junkkari Kristoffer Eerikinpoika, astu esiin, ottamaan
-kädestäni juhlalahja tänä elämäni onnellisimpana päivänä! Minä olen
-vilpittömästä veljellisestä suosiosta ja neuvostoni suostumuksella jo
-kolme vuotta sitten allekirjoittanut ja sinetöinnyt tämän asiakirjan,
-joka julaistaan nyt vasta, ja jossa sinut nimitetään Vironmaan
-herttuaksi ja sen läänitysoikeuksien omistajaksi. Kaikkivaltias Jumala
-antakoon siihen siunauksensa!" Lausuttuaan selkeästi nämä sanat hän
-tunsi ikäänkuin raskaan kiven vierineen pois rinnaltaan ja hän kääntyi
-tyynenä ja iloisena sille puolen, mistä odotti veljensä astuvan esiin;
-mutta junkkarin paikka oli tyhjänä. Ei kukaan läsnäolijoista ollut
-nähnyt häntä turnajaisten jälkeen. Junkkarin hovimarsalkka astui esiin
-herransa puolesta ottamaan vastaan läänityskirjeen polvistuen kuninkaan
-eteen; sitten hän nousi, kumarsi syvään ja poistui etsimään herraansa.
-
-Kristoffer ei ollut hääateriallakaan. Jotkut olivat olleet näkevinään
-hänen ratsastavan kuin raivopää täyttä neliä Fruelundista kohta
-turnajaisten loputtua.
-
-Prinssi ei ollut palannut vielä iltajuhliinkaan. Linna kaikui
-musiikkia ja iloa. Ritarisaliin ja parvekkeelle pääsi kaikensäätyinen
-kansa esteettömästi tanssiin ja naamiaisiin. Kuten hauskoissa
-laskiaisremuissa huviteltiin näissä hullunkurisilla naamiopuvuilla ja
-jonkinlaisilla näyttämöesityksillä, joissa täydellä tyytyväisyydellä
-nähtiin yhtenä sekamelskana raamatullisia ja pakanallisia, pyhiä ja
-maallisia asioita. Ottipa tähän iloon osaa joukko hengellisiäkin
-herroja salapukuisina, esittäen n.s. mysterion eli raamatullisen
-ilveilyn, missä joku saksalainen "Hanswurst" ("Makkara-Hannu")
-näytteli temppujaan; myös Daavidin ja Goliatin taistelu esitettiin
-suureksi iloksi rahvaalle, joka Daavidilla luuli tarkoittavan omaa
-kuningastaan ja pitkän Goliat-venkaleen oli tuntevinaan milloin herttua
-Pitkäkoiveksi, milloin junkkariksi, mutta kohta kun drotsi huomasi
-ilveilyä selitettävän näin, hän poistatti nämä naamiot. Kun kuningas
-astui parvelle tanssijain joukkoon, niin nuoret tytöt lauloivat
-laulua, millä häntä tavallisesti tervehdittiin, ja josta oli tullut
-jonkinlainen kansallislaulu. Ihastuksella nuorta kuningasta kohtaan ja
-viitaten erääseen hänen nuoruutensa merkillisimmistä seikkailuista he
-lauloivat iloisesti:
-
-    "Ja Riiben sillalla tanssitaan;
-       -- on vallattu linna. --
-    Korukengin ritarit tanssii
-    edest' Eerikin, nuoren kuninkaan."
-
-Kuningas kuunteli mielihyvällä tätä laulua ja jutteli Åken kanssa
-rakkaasta drotsistaan Pietari Hesselistä, josta tämä laulu aina
-muistutti häntä, ja kun Gerhard-kreivi kuuli laulun Riiben linnasta,
-niin hän tömisti iloisena tanssijaparveen, mielessään hauska muisto
-tuosta tapauksesta, missä hän itse oli ollut mukana; sekä laulu
-että paikka ja juhlatunnelma toivat sitäpaitsi hänen mieleensä sen
-päivän, jolloin hän itse oli viettänyt Helsingborgin linnassa häitä
-Agnes-kuningattaren kanssa.
-
-Eräs nuori innokas kansanlaulaja alkoi nyt ylistyslaulun kuninkaan
-voitosta suuressa Grönsundin taistelussa; mutta kuningas näytti
-ystävällisesti viittaavan häntä vaikenemaan, kun muisto siitä saattoi
-häiritä hänen vierastaan, Langelandin Eerik-herttuaa. Mutta nyt
-saapuivat kuninkaan äiti ja kuningatar Helvig parvelle nuoren kauniin
-morsiamen kera, ja kansan ilo ilmeni yhä äänekkäämpänä. Kansanlaulaja
-alkoi kohta laulaa kuningatar Dagmarin häistä: siihen liittyivät
-kohta kaikki tytöt ja sen tahdissa tanssittiin. Kuningas itse astui
-tanssijarivin etunenään. Lopuksi tytöt lauloivat:
-
-    "Ilo suuri nostatti Tanskanmaan,
-    kun Dagmar maahan saapui;
-    maamiehellä ja porvarilla ajat oli hyvät,
-    veronkiskojilta säästyivät kalliit jyvät.
-    -- Tuli uljaasta Böömistä se neiti."
-
-Mutta kun he nyt aikoivat virittää viime värssyn, niin kansanlaulaja
-korotti äänensä muiden yli, laulaen:
-
-    "Ilo suuri taas Tanskan nostattaa:
-    sulo Ingeborg meille saahan:
-    kuten Valdemar Seier, niin Erik myös
-    toi Dagmarin Tanskanmaahan.
-    -- Tuli uljaasta Ruotsista se neiti."
-
-Riemuiten nämä säkeet toistettiin. "Kiitos, lapset, kiitos!" -- sanoi
-kuningas iloisen liikutettuna. -- "Jos Jumala ja Pyhä Neitsyt tahtovat,
-niin Valdemarin ja Dagmarin päivät palaavat!"
-
-Nuori kuningatar tervehti liikutettuna ja hämmästyen kaikkia häntä
-rakkaudella ympäröiviä ihmisiä.
-
-Yleisen juhlahumun ja ilon vallitessa ei ollut ketään, paitsi
-Åke-drotsi, joka olisi keksinyt jotakin epäilyttävää par'aikaisissa
-naamiaishuveissa ja salapukuisten vierasten suuressa joukossa.
-Viimemainittu kiinnitti erikoisen huomionsa pariin naamioon, jotka
-usein tunkeusivat likelle kuningasta ja hävisivät jälleen. He esittivät
-naamioasussaan rahvaan kuvitelmaa vetehistä: heidän maalattuja
-kasvojaan verhosivat vihreät silkkihiukset, ja heidän panssarinsa
-olivat loistavista hopeasuomuksista. Heidän levottomuutensa näytti
-Åkesta epäilyttävältä, ja hän seurasi tarkoin näiden molempien
-naamioiden liikkeitä. Pian hänen epäluulonsa sentään hävisi; toista
-vetehistä hän ei enää nähnyt; pieni, kaunis kalastajatyttö tuli toista
-vastaan, ja pian nämä kaksi tanssivat niin rakkaasti yhdessä, että Åke
-arveli kysymyksessä olevan pienen lemmenseikkailun. "Miksi minä en saa
-noin tanssia _hänen_ kanssaan?" -- huokasi hän, ja hänen ajatuksensa
-lensi Vordingborgin neitsyttorniin. Hän katsoi osanottoisesti kaunista
-kalastajatyttöä, joka pitkine kutreineen ja iloisine vilkkuvine
-silmineen naamioitunakin kaukaisesti muistutti neiti Margareeta
-Stigin oikukasta siskoa Ulriikaa. "Ah ei!" -- huokasi drotsi mennen
-eteiseen, -- "ne raukat istuvat yhä synkässä tornissaan, -- he eivät
-näe eivätkä kuule mitään tästä juhlasta -- ja ovat kuitenkin viattomat!
-Se on vääryys, jumalaton vääryys! Tässä kuningas sentään on kova
-ja taipumaton. Tänä iltana hän on iloinen ja lempeä ja onnellinen.
-Ken ties!" -- Åke ikäänkuin äkkiä sai rohkean toiveen. Hän palasi
-parvelle ja läheni kuningasta, jota enemmän huvitti kansan iloittelu
-kuin uljaampi ja konstikkaampi tanssi ritarisalissa. Mutta nyt drotsi
-jälleen näki toisen ruman vetehisen kuninkaan likellä Uudelleen hänessä
-heräsi epäluulo tätä naamiota kohtaan, ja hän huomasi välkkyvän
-tikarinkahvan hopeasuomusten välissä vetehisen rinnalla, missä hän
-usein kuningasta lähetessään piti kättään. Åke astui kuninkaan ja
-tunkeilevan naamion väliin, kysyen: "Kuka olet?"
-
-"Rosmer!" -- kuului outoääninen vastaus. -- "Haa, haa, haa!" Ja sitten
-olento lauloi käheällä äänellä:
-
-    "Rosmer mereltä koteutui,
-    ja kirota alkaa: 'tänne
-    on kristitty piillyt, sellainen
-    käden oikean hajuss' on enne.' --"
-
-Samalla hän tarttui kalastajatytön käteen, ja katosi tanssin
-hulmeeseen. Drotsi katsoi yhä hänen jälkeensä; hän ajatteli
-maanpakolaisia ja kunniansamenettänyttä ritari Kaggea. Ajatus tästä
-vaarallisesta ja huimapäästä salamurhaajasta tuli lopulta hänessä
-niin eloisaksi, että hän luuli näkevänsä hänet sekä vetehisen että
-melkein jokaisen muunkin naamion takana. Hän vihjasi muutamia
-henkivartijoita pitämään silmällä naamioituja ja seurasi itse
-kuningasta ritarisaliin. Hän vihjasi kreivi Henrikillekin ilmi pelkonsa
-ja pian nähtiin lukuisa henkivartijajoukko kuninkaan läheisyydessä,
-vaikkei hän itse eikä kukaan muukaan ruhtinaallisista huomannut
-siinä mitään erikoistarkoitusta. Drotsin terävät silmäykset ja
-varovaisuustoimenpiteet näyttivät kuitenkin herättävän joidenkin
-vieraiden huomiota. Pian kuului parvelta tuttu kansanlaulu Vetehisestä
-ja Agnetesta, ja sen tahdissa esitettiin tanssi missä tuo vetehisnaamio
-kalastajatyttönsä kera oli esitanssijana; hän itse lauloi aina vain
-kertosäkeet käheällä ja hurjalla äänellä:
-
-    "Haa, haa, haa!
-    Ja hän meren pohjahan tytön vei!"
-
-Viimein vetehinen ja kalastajatyttö häipyivät pois; he tanssivat
-ulos ovesta ja alas linnanpihalle, mukanaan joukko valepukuisia
-henkilöitä, jotka kuuluivat heidän naamiopilaansa ja esittivät
-kaikenlaisia meripetoja. Ei kukaan tiennyt minne he olivat kadonneet;
-alkoi toinen tanssi, eikä noista vähän hauskoista naamioilveilijöistä
-enää välitetty. Mutta sitten levisi rahvaan kesken se huhu, että
-Vetehinen oli ollutkin oikea vetehinen ja vienyt mukanaan erään
-neidon. Muutamat olivat olleet aivan näkevinään laivasillalta, kuinka
-välkkyvä vetehisolento ui pois kirkkaassa tähtivälkkeessä neitonen
-käsivarrellaan.
-
-Oli kaunis, hiljainen kesäilta. Parvella ja ritarisalissa ei ollut
-ainoastaan tanssia ja naamiohuvia; suurta kansanjuhlaa vietettiin
-linnanpihalla, puistossa, Fruelundissa ja turnajaiskentällä soihtujen
-valossa, musiikilla ja virkistävillä tarjokkeilla. Kuningas esiintyi
-kaikkialla mihin iloisia ihmisiä oli kokoontunut, useimmiten kaunis
-morsiamensa rinnallaan ruhtinaallisten vierastensa ja hovimiesparven
-saattamana. Kaikkialla heidät otettiin vastaan riemuisin junalauluin.
-Linnanpuistossa heitä tervehtivät mestarit Rumelant ja Poppe Vahva,
-jotka juhlallisella paatoksella lausuivat konstikkaan ja hyvin
-tulkitun ylistysrunon, kiitellen siinä vuorottain kuningassulhoa
-ja hänen morsiantaan sekä kummankin kuninkaallisia sukulaisia, ja
-kaikkia läsnäolevia vallasväkiä ja suuruuksia. Kuningas kiitti heitä
-ystävällisesti lämpimästä laulusta, vaikka nuo liioitellut ylistelyt
-ja kuluneet sanontatavat eivät liioin miellyttäneetkään häntä. Mutta
-nyt hämmästytti uusi komea näytelmä: valaistujen holvikäytävien
-kautta kuletti morsiusparin ja koko lukuisan seurueen joukko
-siivekkäitä lapsia, jotka muka olivat henkiä tai enkeleitä, erääseen
-puistonkolkkaan, mistä oli erittäin kaunis näköala salmen yli. Sieltä
-pistihe äkkiä esiin sadottain laivoja, joiden mastoihin ripustetut
-lyhdyt muodostivat nimikirjaimia ja kruunuja. Sitä, mikä Skanörin
-markkinoilla oli herättänyt niin suurta hämmästystä ja mitä itse
-rahvas oli pitänyt noitatemppuina, sitä saatiin nyt nähdä täälläkin,
-vaikka paljon kauniimpana ja loistavampana. Taikauskoinen pelko oli
-kadonnut, kun kuultiin näiden temppujen viattomuus, ja niihin oli
-valmistuttu kuin kuninkaallisiin juhlanäytöksiin. Veneistä ja lautoilta
-nousi sikermä lentäviä, kirjovärisiä valoja; ilma sädehti monin
-tekoauringoin, tähdin ja tulirenkain, jotka kuvastuivat tyyneen veteen.
-
-Siinä oli uusi, lumoava näky. joka ihastutti kaikkia. Kaikki jäykkyys
-ja hovitavat unohtuivat; kukin etsi paikkaa, mistä parhaiten saattoi
-katsella tuota kaunista taikaa.
-
-Kuningas oli morsiamineen painunut erääseen tummaan puistonsopukkaan,
-mistäpäin nähden tuo ihana ilmanäytelmä oli mitä kaunein. Hän ei vielä
-monien vierasten ja juhlallisuuksien takia ollut saanut tilaisuutta
-puhua ainoatakaan kahdenkeskistä sanaa morsiamensa kanssa, ja enempään
-kuin vuoteen he eivät olleet nähneet toisiaan. Nyt he saivat olla
-hetken kahden tämän kauniin suvisen yötaivaan alla, missä tulitähdet
-näyttivät tanssivan heidän ympärillään ilmassa ja huumaava juhlahumu
-oli vaiti ja vain torvien syvät, juhlalliset äänet kaikuivat
-kaukaiselta kummulta salmen ylitse. Kuninkaasta tuntui kuin kokonainen
-maailma ajatuksia ja tunteita olisi pakahduttamaisillaan hänen
-rintansa. "Rakas Ingeborg, sieluni valittu!" -- hän huudahti, syleillen
-armastaan. -- "Nyt armias Jumala on kuullut syvimmän rukoukseni: hän
-on itse yhdistänyt meidät rikkomattomalla sakramentillaan; ei mikään
-maan eikä taivaan mahti voi meitä enää eroittaa. Minä olen maailman
-onnellisin ihminen. Jos olisin kaikkivaltias, tekisin tällä hetkellä
-joka sielun ympärilläni onnelliseksi."
-
-"Eerik, rakkahin Eerik!" -- vastasi Ingeborg, kietoen kätensä
-hänen kaulaansa. -- "Tänään olen kanssasi katsonut rakkaan Jumalan
-taivaaseen. Sen sanan, minkä annoin sinulle kirkossa, minä uudistan
-kuolinhetkelläni, sillä enkelini herättää minut viimeisenä päivänä --."
-
-"Älä ajattele kuolemaa nyt!" -- keskeytti kuningas rakkaasti. -- "Nyt
-vasta elämämme alkaa."
-
-"Yhdessä hetkessä voi olla tuhat elämää!" -- jatkoi morsian
-onnellisena. -- "Jos nyt joku noista lentävistä tähdistä surmaisi
-minut sinun syliisi, niin minä kuitenkin ylistäisin sinua: olethan
-minun kuitenkin ikuisesti, vaikka kaikki maailman ihanuus katoaisi
-näkyvistäni."
-
-Niin he puhelivat kahdenkeskisesti ja avasivat sielunsa sisimmän
-toisilleen, häiriytymättä ruhtinaallisten vierasten takia, joiden
-koko huomio oli kiintynyt harvinaiseen tulitusnäytökseen. Onnellinen
-morsiuspari vaipui syvästi liikutettuna toistensa syliin ja näytti
-unhoittavan itsensä ja koko maailman äänettömässä ja lämpimässä
-syleilyssään. Mutta äkkiä he heräsivät kovaan pamaukseen ja ilman
-vinkuvaan suhinaan; he avasivat silmänsä ja näkivät hämmästyen sieltä,
-missä äsken välkehtivät hiljaiset tähdet, suuren, loistavan tulikuulan,
-joka kiiti vinhuen ylöspäin ikäänkuin taivasta tavoittaen; se hohti
-kirkkaana ja komeana heidän päittensä päällä. Mutta heidän parhaillaan
-ihaillessa sitä, se paukahti ja hajosi tuhansiksi pikku tähdiksi, jotka
-katosivat ja sammuivat.
-
-"Kaunista, ihanaa!" -- huudahti kuningas -- "Mitä keksiikään ihmisäly!
-Hän on sentään jonkunverran oikeassa tuo oppinut tulitaituri,
-joka antaa meillä tämän näytöksen; ne syvät näkemykset luonnon
-salaisuuksiin, jotka ovat lähtöisin suuresta Rogerista, ehkä sentään
-kerran ikäänkuin muuttavat maailman hahmon. Kaikki, mikä meistä nyt on
-suurta ja ihanaa on ehkä meidän jälkeläistemme jälkeläisistä vain unta
-ja lastenleikkiä. -- Kuinka onkaan kaikki vaihtuvaa, rakas Ingeborg!"
--- lisäsi hän miltei kaihoisasti. -- "Tämänkin illan ihmeellinen loisto
-katoaa ja sammuu pian, kuten tuo uljas ilmanäky."
-
-"Mutta mikä on elämää ja totuutta ja henkeä, rakas Eerik", -- vastasi
-Ingeborg katsoen häntä armaasti silmiin "mikä loistaa kauniisti ja
-ihanasti rakastaviin sieluihimme, -- eikö totta, ystäväni, se ei
-sentään koskaan näytä meistä unelmilta ja lastenleikiltä. Niin ei
-sentään maailman hahmo mahtane koskaan muuttua, että jumalallinen ja
-ikuinen voisi sammua, kuten turha ilmanäky."
-
-"Ei, toden totta, kaikkien pyhien nimessä ei, siihen ei mikään viisaus
-voi johtaa", -- sanoi kuningas innokkaasti ja tähysti hetken miettivänä
-ja ikäänkuin uneksien tyyntä ja muuttumatonta tähtitaivasta. -- "Sano
-minulle, rakas Ingeborg", -- jatkoi hän taas lempeästi ja rakkaasti,
-hiljaisen iloisena katsellen kaunista morsiantaan ja painaen hänen
-kätensä huulilleen, -- "etkö kaipaa liian paljon äitiäsi ja veljiäsi
-minun luonani?"
-
-"Äitiä ja Eerik-veljeä enin", vastasi Ingeborg keveästi huoahtaen.
--- "Mutta olenhan sinun ja rakkaan, uskollisen Ingenin luona, Äiti ja
-veljeni käyvät usein luonamme ja me heidän luonaan -- eikö niin? Ja
-sinähän autat minua ja äitiä lujittamaan rakkautta ja rauhaa veljieni
-välillä."
-
-"Toden totta, parhaani mukaan!" -- vastasi kuningas pudistaen
-kiihkeästi hänen kättään -- "Rakkaus ja rauha veljesten välillä on
-kaunis aarre, rakas Ingeborg! Ei mikään kruunu korvaa sen arvoa"
-Hän vaikeni äkkiä niinkuin ei olisi tahtonut saattaa armastaan
-murheelliseksi sanomalla sitä, mikä tänäkin onnen hetkenä synkenti
-hänen iloaan. "Tänä hetkenä tahdoit tehdä kaikki ihmiset onnellisiksi,
-jos voit" -- jatkoi Ingeborg -- "Täytä siis tänä kauniina hetkenä
-ensimäinen pyyntö, mikä minulla on sydämelläni!"
-
-"Lausu se, rakas Ingeborg -- se täyttyy oitis!" -- sanoi kuningas. --
-"Mitä voisit pyytää minulta, mikä minun täytyisi kieltää? Sano mitä
-toivot!"
-
-"Vapautusta kaikille murheellisille vangeille valtakunnassasi, jotka
-tällä hetkellä katuvat rikostaan tai kärsivät syyttömästi. -- --"
-
-"Syyttömästi?" -- toisti kuningas nopeaan. -- "Tiedän, ettei täällä
-kärsi kukaan syyttömästi kahleiden pakkoa. Miten tapasit sellaisen
-ajatuksen?"
-
-"Syystä tai syyttömästi!" -- vastasi Ingeborg, tarttuen hänen käteensä.
--- "Vanhurskaan edessähän ei kukaan ole aivan syytön, ja kuitenkin hän
-antaa anteeksi meille kaikille rakkaan poikansa ja ikuisen armonsa
-tähden. Anna anteeksi vihollisillesi, rakas Eerik, anna heille anteeksi
-Jumalan suuren rakkauden tähden! Vapauta onnettomat vangit ikuisen
-vapauden nimessä! -- Anna rauhattomille rauha Jumalan valtakunnan
-suuren rauhan takia!"
-
-Kuningas oli karahtanut hehkuvan punaiseksi. Hänen silmänsä
-välähtelivät, hänen rintansa riehui. Hän päästi kiihkeänä morsiamensa
-käden ja painoi oman kätensä miltei suonenvedontapaisesti rintaansa
-vasten. "Minä vannoin Viborgin kirkossa valan isäni verisen pään
-kautta", -- sanoi hän syvällä tukahdetulla äänellä. -- "Se vala minun
-täytyy pitää -- tai joutua ikuiseen kiroukseen! Isäni murhaajille
-en koskaan voi antaa anteeksi; en kellekään heistä voi antaa rauhaa
-niinkauan kuin silmäni jaksavat aueta -- --"
-
-"Et heidän sukulaisilleenkaan etkä heidän lapsilleen, joilla ei ole
-osallisuutta heidän pahoissa töissään?" -- kysyi Ingeborg tuskaisena.
--- "Älä ole kova, älä ole armoton! Vapauta toki Stig-marskin onnettomat
-tyttäret Vordingborgin vankilasta minun rukoukseni tähden!"
-
-"Mainitsit juuri nimen, joka kuohuttaa sieluani pohjaan saakka, kenen
-suusta sen sitten kuulenkin", -- sanoi kuningas synkkänä ja tuijotti
-maahan. -- "Tuon petturin sukulaiset ja jälkeläiset ovat minun
-verivihollisiani, niinkuin hän isäni. Mutta" -- jatkoi hän päätään
-nostaen, -- "oman itseni takia en tahdo vihata tai vainota ketään; ne,
-jotka vihaavat ja vaanivat minua, voin jättää rauhaan sinun rukouksesi
-takia; mutta, kaikkien pyhien nimessä, niille, jotka verisin käsin
-kajosivat isääni sinä synkkänä P. Cecilian yönä -- niille antakoon
-Jumala anteeksi, jos mahdollista, -- minä sitä en voi koskaan!"
-
-Ingeborg oli melkein kauhistuneena hänen kiivaudestaan ja tuskin
-uskalsi katsoa häntä.
-
-"Olenko säikäyttänyt sinua, rakas Ingeborg?" -- jatkoi kuningas
-tyynemmin ja tarttui taas hänen käteensä. -- "Anna minulle anteeksi!
--- Sielussani on eräs kieli, jonka sointi on hirveä; älä enää koskaan
-kajoa siihen! Huomisesta aikain marski Stigin tyttäret ovat vapaat
-sinun rukouksesi tähden! Mutta Tanskasta heidän täytyy lähteä. Tule,
-mennään muiden luo!"
-
-"Kiitos, kiitos, rakas, kiihkeä Eerik!" -- huudahti Ingeborg iloisena
-ja kietoi taas armaana ja luottavaisena käsivartensa hänen kaulaansa.
--- "He saavat siis lähteä vapaina valtakunnastani? Muuta he eivät
-pyydäkään. -- Enempää ei ole kohtuus vaatia. Et ilahduta tällä vain
-minua hääpäivänäni: ilahdutat myös erästä uskollista sielua, jota sinä
-sydämestäsi rakastat."
-
-"Ketä?"
-
-"Drotsia -- hiljaista, raskasmielistä drotsi Åkea --"
-
-"Pyysikö hän sinun esirukoustasi?"
-
-"Pyysi -- vaikkei hän juuri pyytänyt minua sanomaan sitä sinulle --"
-
-"Hm, Åke -- olisiko hän -- mutta ei, tuskin hän on rakastunut.
-Hän uneksii enemmän taivaan kuin maan enkeleistä. Ja totisesti --
-_sellaisille_ enkeleille hän on liian hyvä! Tule, rakas Ingeborg, meitä
-varmaan jo kaivataan."
-
-He palasivat seuraan, joka vielä nautti laivojen kauniista
-valaistuksesta ja yhä kauniimmista tulitempuista.
-
-
-
-
-YHDEKSÄSTOISTA LUKU.
-
-
-Sillävälin, kun kuningas ja hänen morsiamensa menivät linnan
-puutarhaan, seisoi drotsi Åke Helsingborgin laiturilla ja näki pari
-kolme veneellistä valepukuisia olentoja, yllään mitä kummallisimmat
-puvut, soutavan kaikin voimin vieraaseen laivaan, joka pian nosti
-purjeensa ja katosi kuutamoon seikkailevine häävieraineen. Kun drotsi
-sitten saavutti seuran, kaipasi hän kuningasta ja hänen morsiantaan
-ja etsi heitä hyvin levottomana pimeiltä käytäviltä. Lähellä sitä
-paikkaa, missä kuningas seisoi prinsessan seurassa näki hän erään
-niistä epäilyttävistä merimiespukuisista miehistä hiiviskelevän puiden
-välissä jousipyssy kädessä. Samalla hetkellä, jolloin suuri tulikuula
-räjähti ilmaan, näki drotsi salaperäisen miehen ojentavan jousensa ja
-tähtäävän. Mutta samassa oli myös Åke huomannut mihin salamurhaaja
-tähtäsi ja hän halkaisi hänen päänsä miekallaan. Vaarallinen jousi
-oli jo jännitetty, kun salamurhaaja kaatui kuoliaana paikalleen
-ääntäkään päästämättä. Åke otti naamarin hänen kasvoiltaan ja tunsi
-kuuluisan karkurin, yksisilmäisen Juhana Kysten, jonka hän tiesi olleen
-osallisena arkkipiispan pakoon Sjöborgista. "Jumala olkoon hänen
-sielulleen armollinen!" sanoi Åke kääntäen kauhulla kasvonsa kamalasta
-näystä. Hän näki kuninkaan vielä seisovan aivan tyyneenä entisellä
-paikallaan tuttavallisesti keskustellen morsiamensa kanssa, ja hän
-vetäytyi hienotunteisesti syrjään.
-
-Kuninkaan palatessa seuraan, astui Åke esiin pimeästä käytävästä.
-Jännitys missä hän oli ollut ja hätäpuolustusmurha, jonka hän oli salaa
-tehnyt, olivat tärisyttäneet häntä ja ajaneet veren hänen poskiltaan.
-Hän seisoi nyt keinotekoisen tulen loisteessa kalpeana kuin kuoleva ja
-katseli kuningasta lempeän osaanottavalla katseella.
-
-"Åke, mikä sinua vaivaa? Oletko sairas?" kysyi kuningas pannen kätensä
-hänen olkapäälleen.
-
-"Minulta ei puutu mitään kuninkaani onnellisimpana päivänä", vastasi
-Åke. "Kummallinen sininen valaistus tekee meidät kaikki hieman
-kalpeiksi."
-
-"Jos olet terve niin tahdon vaivata sinua eräällä matkalla", jatkoi
-kuningas. "Sinä saat julistaa marski Stigin tyttäret vapaiksi --"
-
-"Herrani ja kuninkaani", huudahti Åke ilosta suunniltaan, ja veri
-tulvahti nopeasti hänen poskilleen. "Kiitos, sydämelliset kiitokset
-tästä sanasta. Antakaa minun ratsastaa jo tällä tunnilla!"
-
-"Niinkuin tahdot", jatkoi kuningas ja ankara vakavuus kuvastui
-taas hänen katseessaan ja ilmeissään. "Sinä julistat heille
-vapauden, ei minulta, vaan kuningattareltani, mutta kuitenkin minun
-suostumuksellani. Mutta kolmessa vuorokaudessa tulee heidän poistua
-valtakunnastani. Sinä voit saattaa heidät maasta, drotsi. Annan sinulle
-vapauden palveluksestasi täydellä palkalla, niin pitkäksi aikaa kuin
-haluat, vaikka koko elämäsi ajaksi" lisäsi hän hiljemmin. "Mutta
-kaikkien pyhimysten nimessä, ennenkuin näen sinut jälleen, täytyy
-marski Stigin suvun olla Tanskan rajojen ulkopuolella."
-
-Åke katseli kuningasta hämmästyneenä, kokonainen maailma ja elämä
-näytti vilahtavan hänen silmiensä ohi, samalla kuin hän taisteli
-vaikean sisällisen taistelun. "Minä kiirehdin herra kuningas", sanoi
-hän viimein kuin unesta heräten. "Minä seuraan häntä -- -- minä seuraan
-turvattomia sisaruksia maasta." Hän vaikeni taas ja tuntui siltä, kuin
-hänen äänensä olisi salpautunut. "Ja -- minä palaan pian takaisin
-palvelukseenne", lisäsi hän pakoitetulla vakavuudella. "Jumalan käsi
-siunatkoon teitä sillä aikaa!"
-
-Kuningas oli ojentanut hänelle kätensä ja Åke painoi sen syvästi
-liikutettuna huulilleen. "Kiitos, sydämellinen kiitos lempeydestänne
-onnettomia kohtaan!" kuiskasi hän käheällä äänellä ja syöksyi pois.
-
-"Mitä tämä oli", sanoi kuningas itsekseen huomatessaan kyyneleen
-kädellään. "Ketä varten oli tämä jalokivi, Åkeni? -- Hm, haaveksija
-parka, mitä sinä ajattelit? -- Kuitenkin hänen valintansa olkoon vapaa.
-En voi muuten. Ja te marski Olavinpoika Bieler", jatkoi hän ääneensä
-kääntyen sotaisen marskinsa puoleen, "kapinoitsijat, jotka hiljattain
-olette ottaneet kiinni ja teljenneet vankilaan, Niilo Brock ja Johan
-Papae --"
-
-"Tahdotteko suoda minulle ilon hääpäivänänne, herra kuningas",
-keskeytti hänet marski raa'alla äänellään ja hieroi suuria käsiään,
-"niin suvaitkaa minun antaa omilla käsilläni niille miehille
-kuoliniskun."
-
-"Mitä, raivoatteko herra marski?" tiuskasi kuningas ankarasti
-tulistuneena. "Oletteko minun ritarini ja marskini ja kuitenkin
-tahdotte olla pyöveli. Te viette vangitut kapinoitsijat siteissä
-ja kahleissa maasta pois ja julistatte heidät minun nimessäni
-maanpakolaisiksi. Itse ette astu enää silmiemme eteen, ennenkuin
-jalolla ritarityöllä olette pessyt häpeäpilkun, jonka verenhimoisella
-toiveellanne olette saattanut itsellenne ja koko ritaristollemme."
-
-Marski seisoi kuin taivaasta pudonneena, suurimmassa määrässä
-hämmästyneenä ja silmät selkoselällään. "Herrani ja Luojani!" mutisi
-hän itsekseen. Mutta hän näki kuninkaan ankarasta katseesta, että oli
-parasta vaieta. Hän kumarti sentähden ääneti ja poistui.
-
-Komea ilotulitus oli nyt lopussa ja sitä kehuttiin kovasti. Kuningas
-riuhtautui edellämainitusta mielialasta, johon hän oli joutunut
-uskollisen drotsi Åken hyvästijätön ja marskin raakuuden johdosta.
-"Missä on tämän kauniin näytelmän mestari?" sanoi hän kovaa. "Missä on
-oppinut Thrand Fisilier?"
-
-"Täällä, kaikkein armollisin herra", kajahti epämiellyttävä itserakas
-ääni kuninkaan vieressä, ja mestari Thrand astui esiin pimeästä
-käytävästä amanuenssinsa, nuori herra Laurentius, sivullaan. "Jos
-minun mitättömät temppuni ovat huvittaneet korkeata herrasväkeä, on se
-minulle suureksi kunniaksi ja iloksi."
-
-"Te olette hämmästyttänyt meitä hauskimmalla tavalla", sanoi kuningas.
-"Kuitenkin on näkemäni tekevä minulle suuremman ilon kun selitätte
-meille tavan ja keinot, millä niin kauniita tuloksia on saatu aikaan."
-
-"Nämä ovat kaikki pikku seikkoja sen rinnalla, jonka lupaukseni mukaan
-aion näyttää teille, herra kuningas", vastasi taiteilija nöyrästi
-kumartaen. "Se on temppu, joka vaatii ainoastaan silmänräpäyksen
-ajan. Tapa ja keinot, jolla saan sen aikaan, kuuluvat osaksi suuren
-mestarini Baconin salaperäisimpiin keksintöihin, joista hän kyllä
-on kirjoituksissaan puhunut, mutta joita hän ei ole selvästi ja
-tyydyttävästi selittänyt. Se on keksintö, jota helposti voi käyttää
-väärin ja siksi saa sen ilmaista ainoastaan taitoihin vihitylle. Minä
-olen yksi hänen oppilaistaan, joka täydellisesti tunnen sen ja olen
-itse huomattavasti laajentanut ja täydentänyt sitä, mikä mestarillani
-oli enemmän syvä aavistus, kuin todellinen määrätty keksintö. Ja
-minä toivon, että sitä ei kutsuta turhamaisuudeksi, jos odotan sen
-avulla tulevani kuolemattomaksi tieteen historiassa, vaikkapa suuren
-mestariinkin kustannuksella."
-
-"Hyvä, hyvä", keskeytti kuningas. "Mitä se sitten on?"
-
-"Ainoa, jolle olen ilmoittanut jotakin tästä tärkeästä salaisuudesta",
-jatkoi mestari Thrand ylpeänä ja antamatta häiritä itseään, "on minun
-tiedonhaluinen oppilaani Laurentius. Mutta minä en ole uskaltanut
-vihkiä häntä tämän taidon syvimpiin salaisuuksiin, joka tarvitsee
-ehkä vuosisatoja, ennenkuin se täydellisesti voidaan paljastaa
-ennakkoluuloiselle ihmissuvulle. Mutta teidän suhteen, viisas kuningas,
-ja tämä korkeastioppinut herrasväki ja oppineet miehet, teen minä
-kunnioittavan poikkeuksen, näyttämällä teille, mitä en edes ole
-näyttänyt oppilaallenikaan, ja minkä itse ensi kertaa ja aivan uudella
-tavalla siirrän teorian alalta ratkaisevaksi käytännölliseksi kokeeksi.
-Jos tämä ihmeellinen taito ei kuole mukanani --"
-
-"Tehän odotatte tulevanne kuolemattomaksi, mestari Thrand", keskeytti
-kuningas taaskin hänet, hieman kärsimättömänä, "ja sitä, jos teitä
-oikein ymmärrän sanan alkuperäisessä merkityksessä. Jos voitte
-taidollanne uhmata kuolemaa, niin eihän tärkeätä keksintöännekään uhkaa
-häviämisen vaara. Antakaamme näkyä se, josta puhutte niin suuria sanoja
-ja älkääkä enempää jännittäkö odotustamme. Te itse siten vähennätte
-hämmästystä, jonka ehkä olette aikonut herättää."
-
-"Heti paikalla, mahtava herra", vastasi taiteilija hillityllä
-äänellä ottaen esiin vasikan nahan, jonka kääri kokoon ja asetti
-maahan. Sitten otti hän esiin taskustansa muutaman tuuman paksulta
-jotakin tuntematonta ainetta, piilotti sen edellisen alle ja ryhtyi
-muutamiin valmistuksiin, jotka näyttivät yhtä yksinkertaisilta ja
-mitättömiltä. "Asettukaa nyt tähän, herra kuningas", jatkoi hän,
-"ja olkaa tarkkaavainen. Elkää jättäkö paikkaanne, ennenkuin näette
-minun poistuvan. -- Antakaa naisten astua syrjään. Heikot voivat
-mahdollisesti pelästyä, vaikka ei ole vähintäkään vaaraa. Niin pian
-kuin minä sytytän tämän soihdun ja saatan sen tämän koneen yhteyteen
-saatte kuulla äänen, sen kaltaisen, jonka luonnon suuri henki
-lähettää taivaan pilvistä, julistaakseen elämän ja kuoleman herrana
-majesteettiansa kaikelle maailmalle. Mutta tämä ääni tottelee minun
-käskyäni ja tahtoani! Pitäkää varanne!" Naiset astuivat syrjään
-katsoen uteliaina taiteilijaan. Toiset herroista menivät lähemmäksi;
-toiset poistuivat varovasti syrjään. Kuningas seisoi vaiti ja vakaana
-paikalla, joka oli hänelle osoitettu. Oppinut mestari Petrus de
-Dacia seisoi häntä lähinnä; hän kohotti katseensa kauniita loistavia
-tähtiä kohti ja näytti silloin tällöin katsahtavan halveksivan
-säälivästi pieneen tuhattaituriin. Kreivi Henrik ei ollut saapuvilla.
-Drotsin antaman viittauksen johdosta oli hän puuhassa turvata linna
-lainsuojattomien kaikilta hyökkäyksiltä, joita luultiin nähdyksi
-valepukuisten ja sittemmin kadonneiden häävieraiden joukossa.
-
-Kaikkien odotus oli kärsimättömästi kiintynyt juhlallisesti
-ennustettuun taikatemppuun. Salaperäinen tulitaiteilija ryhtyi vielä
-muutamiin valmistuksiin, mutta näytti itse jonkunverran epäröivältä.
-Hän sytytti soihdun jonkun matkan päähän vasikannahkakojeesta ottaen
-taskustansa kirjan, josta näytti katsovan neuvoa. Hänellä oli päässänsä
-suuret kummalliset silmälasit, ja hänen siinä seisoessa, roihun
-valaisemana, muodottomine vartaloineen ja tulipunaisessa viitassaan,
-oli hän enemmän vastenmielisen kääpiön tai jonkunlaisen tulenhaltian
-kuin ihmisen näköinen.
-
-"Sulkekaa korvanne, herra kuningas", kuiskasi nuori herra Laurentius
-ojentaen kuninkaalle pari vahapalloa, "sillä senverran kuin ymmärrän
-tätä ihmetemppua voi se vaikuttaa lamauttavasti ja vahingollisesti
-kuuloon." Kuningas nyökkäsi seuraten hänen neuvoaan. Taituri piti nyt
-sytytettyä soihtua kädessään; sen punainen lepattava liekki valaisi
-hänen kasvonsa, joissa kuvastui peloittava jännitys kaikkien lihasten
-oudosti värähdellessä. Hitaasti lähestyi hän soihtuinensa salaperäistä
-kojetta ja useimmat vetäytyivät pelokkaasti syrjään. Kuningas seisoi
-tyynenä ja tarkkaavana paikallaan mestari Petruksen sivulla, jalka
-nahkakääröllä.
-
-"Pois. Takaisin! Tässä on elämä kysymyksessä!" kajahti hurja ja
-peloittava ääni heidän takanaan. Kuningas tunsi voimakkaan käden
-vetävän itseänsä taaksepäin ja samassa hetkessä kuultiin kauhea
-pamaus, ukkosen jyrinän kaltainen, ja nähtiin liekki kuin tuhannesta
-yhtyneestä salamasta. Kauhun huudolla syöksyi moni maahan. Naiset
-pyörtyivät, savupilvi peitti heidät tukehduttavaan rikin hajuun.
-Kauhea tulitaiteilija makasi itse murskattuna ja elottomana nurmikolla
-ojennettu soihtu kädessään. Herra Laurentius heittäytyi valittaen hänen
-päällensä. Kaikkialla vallitsi hirvittävä sekasorto.
-
-Kuningas seisoi vahingoittumattomana muutaman askeleen päässä
-onnettoman ruumiista ja hän näki nyt vasta kuka oli temmannut
-hänet pois -- se oli hänen veljensä Kristoffer, joka seisoi
-herttuandiploomi vasemmassa kädessään ja oikealla suonenvedontapaisesti
-pudistaen kuninkaan kättä ja tuijottaen kuolonkalpeana kuolleeseen
-tulitaiteilijaan. "Jumalan tuomio" sanoi hän syvällä tuskin kuuluvalla
-äänellä ja päästi veljensä käsivarren ja syöksyi sitten aivan kuin
-pahojen henkien vainoomana pimeään käytävään ja katosi.
-
-"Veli veli, mitä tämä oli" sanoi kuningas hillityllä äänellä ja katsoi
-kauhea aavistus mielessään hänen jälkeensä. Mutta hän tyyntyi ja
-kiiruhti morsiamensa ja pelästyneiden naisten luo. "Vaara on ohitse",
-sanoi hän tyynesti, "mutta tämä taidetemppu on maksanut mestarinsa
-hengen. Jos hän on puhunut totta, niin on hänen vaarallinen taitonsa
-nyt kuollut hänen muassaan, ja koko maailma on vajonnut raakuuteen
-ja tietämättömyyteen. Hän oli oppinut ja taitava mies?" lisäsi hän
-nähdessään useimmat tyyntyneiksi, mutta kuullen selvästi puheita
-petoksesta. "Elkäämme tuomitko hänen tahtoaan. Ehkäpä hän on uhrannut
-elämänsä tieteen marttyyrina. Vahinko vain, että hän tahtoi olla itse
-Jumala. Kaikkivaltias ei suvaitse itseään pilkattavan."
-
-Ei kukaan, paitsi rikkiruhjoutunutta taiteilijaa, ollut vahingoittunut,
-ja pian sen jälkeen poistui seurue totisessa ja hiljaisessa
-mielentilassa takaisin valaistuille puiston käytäville. Ingeborg nojasi
-hellästi ja tyyntyneenä sulhasensa käsivarteen. Hänestä ja heistä
-kaikista tuntui, kuin peloittava kirous olisi kulkenut heidän päidensä
-yli ja kadonnut; oli kuin käsittämätön ihme olisi pelastanut kuninkaan
-elämän ja murskannut hänen petollisen vihollisensa. Huhu kuninkaan
-hengenvaarasta oli keskeyttänyt iloisen hääjuhlan, ja missä hän taas
-näyttäytyi, siellä alkoi soitto ja ilo uudelleen ja kuninkaallinen
-morsiuspari saatettiin linnaan melkein huumaavan riemun vallitessa.
-
-Morsiusneitosten viedessä morsianta hänen huoneeseensa lähti kuningas
-salakammioonsa. Hän meni hiljaa rukoustuolinsa luo, polvistui pyhän
-ristiinnaulitun kuvan ääreen ja vaipui hiljaiseen rukoukseen. Hän oli
-sulkenut oven ja luuli olevansa yksin Jumalan kanssa tässä huoneessa,
-johon ainoastaan hän ja hänen rippi-isänsä saivat tulla sisään; mutta
-nyt kuuli hän liikettä takanaan ja nousi ylös. Junkkari Kristoffer
-seisoi hänen edessään suuret hurjat kasvonsa kylpien kyynelissä.
-"Veli, veli!" huudahti hän kohottaessaan käsivarsiaan. "Minä olen
-tehnyt syntiä Jumalaa ja sinua kohtaan. Minä en ole kyllin arvokas
-sinun veljeksesi? Voitko antaa anteeksi, mitä en uskalla sanoa? Voitko
-luottaa minuun murhatun isämme sielun ja suuren Armahtajan takia, joka
-tekee tyhjäksi kaikki rikkomukset?"
-
-"Kristoffer, Kristoffer!" huudahti kuningas suurimman hämmästyksen
-vallassa ja tuijottaen häneen jäykästi läpitunkevalla katseella. "Sinä
-tahdoit -- sinä tiesit --"
-
-"Elä sano mitä tahdoin -- elä sano mitä tiesin!" keskeytti veli hänet
-tukahdetulla äänellä, peittäen kasvonsa käsillään, "vaan ojenna minulle
-kätesi jos voit ja sano: Minä annan anteeksi -- ja mahtavan Jumalan
-nimessä, joka löi minut pelolla, sinä et ole näkevä kasvojani jälleen,
-ennenkuin voin sanoa: Veljeni, nyt on suuri oikeamielinen Jumala
-antanut minulle anteeksi, niinkuin sinä annoit minulle!"
-
-"Kristoffer! Veljeni! Isäni poika!" huudahti kuningas. Kyynelet
-tulvivat hänen taivaansinisistä silmistään ja avoimin sylin riensi hän
-murtunutta veljeään kohti. "Tule syliini! Armollinen Jumala antakoon
-sinulle anteeksi, niinkuin minä olen antanut!" Veljekset vaipuivat
-toistensa syliin. "Amen!" kuului ystävällinen ääni heidän takanaan.
-Kuninkaan rippi-isä hurskas mestari Petrus de Dacia, joka oli tuonut
-epätoivoisen Kristofferin sisään, astui esiin salakammion syvennyksestä
-ja asetti siunaavasti kätensä molempien päälle.
-
-"Nyt vasta tuli tämä päivä elämäni kauneimmaksi!" sanoi kuningas
-poistuen käsi kädessä veljensä kanssa salakammiosta.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Suuressa ritarien ja hovimiesten joukossa, joka seuraavana aamuna
-Helsingborgin avarassa linnansalissa toivotti kuninkaalle ja nuorelle
-kuningattarelle onnea, nähtiin kaksi tärkeätä, hyvintunnettua miestä,
-jotka aivan hiljattain olivat nousseet maihin laivasillan luona.
-Toinen oli pieni, vanha herra, jolla oli tavattoman voimakkaat ja
-päättäväiset piirteet, ankarilla mutta kuitenkin iloisilla kasvoillaan,
-hän oli kuuluisa valtioneuvos John Litle, kuninkaan vanhin ja tärkein
-neuvonantaja, joka niin kauan oli viipynyt Rooman hovissa. Pitkä
-voimakas mies seisoi hänen sivullaan, yllään komea ritarillinen puku,
-käärö asiakirjoja kädessään; se oli kuninkaan entinen asemestari,
-drotsi Pietari Hessel. He tulivat Roomasta, mukanaan tärkeitä uutisia
-kuninkaalle. Heidät laskettiin heti sisään, ja heidän tulonsa näytti
-herättävän suurta iloa. Iloisten äänten seasta kuninkaan huoneesta
-voitiin eroittaa kuningattaren ja jalon Ingrid-rouvan äänet.
-
-Lähellä ritarisalin ovea seisoi Martti Madsven pyhiinvaeltajan
-puvussaan vanha Jeppe Kalastaja ja hänen tyttärensä sivullaan, ja häntä
-katseltiin uteliaasti. Alussa hän näytti hieman levottomalta; mutta
-kun voitiin kuulla että kuningas puheli äänekkäästi ja tyytyväisenä
-viereisessä huoneessa, kohotti Martti rohkeana päätään kulkien edes
-takaisin tärkeän näköisenä ylhäisten herrojen parissa. Paperit, jotka
-drotsi Hessel piteli kainalossaan sisältivät tärkeitä todistuksia
-arkkipiispa Grandin petoksesta ja suhteesta lainsuojattomiin. Se
-oli jäljennös samoista tärkeistä asiakirjoista, jotka junkkari
-Kristoffer arkkipiispan vangitsemisen aikana oli haettanut pois Lundin
-sakaristosta ja vienyt Vordingborgiin. Siellä oli viekas kokki osannut
-anastaa ne haltuunsa vähää ennen kuin valmisti arkkipiispan paon
-Sjöborgista. Hänen tarkoituksensa oli ollut antaa ne takaisin mestari
-Grandille, mutta kun arkkipiispa oli rikkonut valansa, jonka oli
-vannonut nuoraportailla pelastajalleen, että pelastaisi kuninkaan ja
-maan pannasta ja interdiktistä, oli kokki säilyttänyt nämä asiakirjat
-ja pyhiinvaellusmatkallaan jättänyt ne kansleri Martinukselle ja
-kuninkaallisille lähettiläille Roomassa, missä he nyt suureksi osaksi
-olivat saattaneet kuninkaan asian oikeaan valoon ja puolustaneet
-kuninkaan menettelyä tätä valtiorikollista kohtaan. Joka tapauksessa he
-saivat aikaan Grandin eroittamisen Lundin arkkipiispanistuimelta.
-
-Pian kutsuttiin kokki sisään kuninkaan luo. Kun hän tuli takaisin,
-heitti hän iloisena yltään pyhiinvaeltajaviittansa, tarttui kaunista
-kalastajatyttöä toiseen käteen ja vanhaa Jeppe kalastajaa toiseen
-ja kiiruhti tanssien heidän kanssaan linnansillan yli vapaana ja
-hyvinvoivana miehenä viettääkseen häitään Gillelejessä.
-
-Vaikka arkkipiispa Grandin juttu ja vaarallinen epäsopu Rooman hovin
-kanssa päättyi vasta muutamien vuosien kuluttua ja melkoisilla
-myönnytyksillä, onnistui kuitenkin kuningas Eerik Menvedille saada
-Grand eroitetuksi ja toinen rauhallisempi prelaatti piispanistuimelle
-Lundiin. Tämä oli ennen niin pelätty kardinaali Isarnus, joka
-edeltäjänsä onnettomuudesta oli oppinut hillitsemään vallanhimoaan,
-pysyen viisaasti erillään valtion asioista. Lopullisessa sopimuksessa
-paavillisen hovin kanssa läheteltiin kuninkaalle puuttuva
-sukulaisvapautus, ja hänen avioliittonsa Ruotsin jalon prinsessa
-Ingeborgin kanssa julistettiin täydellisesti päteväksi.
-
-Kolme viikkoa kuninkaan häiden jälkeen nähtiin uskollinen Åke
-hänen sivullaan; mutta hän oli aina äänetön ja totinen. Pannastaan
-vapautettiin hänet vasta monta vuotta senjälkeen, samalla kertaa
-kun kuningaskin. Matkastaan marski Stigin tyttärien kanssa ei hän
-puhunut koskaan. Muutamat väittivät, että hän oli tavannut ainoastaan
-vanhemman sisaren Vordinborgin vankitornissa ja että nuorin oli
-karannut. Muutamat taas väittivät nähneensä Ulriikan valepukuisten
-vieraiden joukossa kuninkaan hääiltana. Vihdoin levisi huhu, että
-eräs merimies oli hänet ryöstänyt. Kansanlaulu hänen ryöstämisestään
-on myös säilynyt rahvaan keskuudessa. Muutamat sanoivat, että tämä
-merimies oli ollut lainsuojaton Åke Kagge, jonka Viborgin porvarit
-kuitenkin pian senjälkeen ottivat kiinni ja tappoivat. Että kuitenkin
-molemmat sisarukset pakolaisina olivat matkustaneet Ruotsin läpi ja
-vasta Norjan hovissa saaneet turvan ja ystävällisemmän vastaanoton,
-sen todistaa kaunis surumielinen kansanlaulu, joka on säilyttänyt
-molempien sisarusten muiston. Saman kansanlaulun mukaan joutui nuorin
-maanpakolaisista sisarista sittemmin naimisiin norjalainen prinssin,
-luultavastikin kuningas Hakånin pojan kanssa.
-
-Niinhyvin nämä kansanlaulut kuin monet hämärät sadut, ja mitä
-aikakirjat ovat säilyttäneet kolmannentoista vuosisadan viimeisiltä
-päiviltä ovat huomattavia todistuksia tästä levottomasta ajasta,
-jolloin Tanskan viimeisen kuningasmurhan onnettomat seuraukset vielä
-ympäröivät rauhattomina henkinä valtaistuinta, langettaen voimakkaita
-varjoja jopa oikeamielisen kuningas Eerik Menvedin onnellisimpiin
-päiviin.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Kuningas Eerik ja lainsuojattomat, by 
-B. S. Ingemann
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNINGAS EERIK JA LAINSUOJATTOMAT ***
-
-***** This file should be named 62031-8.txt or 62031-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/6/2/0/3/62031/
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/62031-8.zip b/old/62031-8.zip
deleted file mode 100644
index 701d22b..0000000
--- a/old/62031-8.zip
+++ /dev/null