diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/62015-8.txt | 4460 | ||||
| -rw-r--r-- | old/62015-8.zip | bin | 62130 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 4460 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..e6528cb --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #62015 (https://www.gutenberg.org/ebooks/62015) diff --git a/old/62015-8.txt b/old/62015-8.txt deleted file mode 100644 index c2911c9..0000000 --- a/old/62015-8.txt +++ /dev/null @@ -1,4460 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Rakkaus on nopeampi Piiroisen pässiäkin, by -Tiitus - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Rakkaus on nopeampi Piiroisen pässiäkin - Kertomus Korpivaaran Tutjanpohjaan tulleesta miljoonaperinnöstä - - -Author: Tiitus - - - -Release Date: May 3, 2020 [eBook #62015] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK RAKKAUS ON NOPEAMPI PIIROISEN -PÄSSIÄKIN*** - - -E-text prepared by Anna Siren and Tapio Riikonen - - - -RAKKAUS ON NOPEAMPI PIIROISEN PÄSSIÄKIN - -Kertomus Korpivaaran Tutjunpohjaan tulleesta miljoonaperinnöstä - -Kirj. - -TIITUS [Ilmari Kivinen] - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Kirja, -1920. - - - - -I - - -Jyrki Mutasen talo on siellä Hukansalon perukoilla, niin että -sinne tulee Korpivaaran Tutjunpohjastakin kymmenisen virstaa. -Poliisikonstaapeli Tuomas Kontkanen oli harmistunut, kun täytyi -nimismiehen käskystä lähteä jumppaisemaan semmoista matkaa ja aivan -tyhjää emätöntä hamuilemaan, niinkuin nyt sitä Heikki Piiparista, sitä -hieroja Piipariskan poikaa, joka oli ollut laivamiehenä "Mainingissa" -ja sitten ruvennut viinankauppiaaksi, mutta täytyi sitä näön vuoksi -lähteä, vaikka arvasihan sen etukäteen, että siinäkö ne nyt olisivat -Heikki Piipariset niin otettavissa kuin rukkaset naulasta. - -Eikäpähän siitä ollut, tästä nimittäin Heikki Piiparisesta, mitään -kuulunutkaan. Kaiketi se oli lähtenyt kaupunkiin viinamatkoilleen. -Siellähän ne maksavat enemmän limonaatipullollisesta, jos se on hyvästi -puhdistettua. - -Tuomas Kontkanen jatkoi matkaa Jyrki Mutasen taloon asti, mutta siinä -hän päätti kääntyä takaisin. Saapihan sille nimismiehelle sanoa -käyneensä Rumpsun kulmalla asti, jos se sitä kysyy. Ei siellä Rumpsussa -kuitenkaan ole sen paremmat näkemiset kuin tähänkään asti, etenkin kun -kuuluu Lassi Kettunenkin siirtäneen sen viinatehtaansa Sarkkisenlammin -taakse. - -Jyrki Mutasen tuvassa oli talon koko miesväki koolla -alusvaatteisillaan, istuen miettiväisinä mikä missäkin, ukko-Jyrki itse -sekä pojat Iivo, Otukka ja Petukka. Ne olivat tietysti odottamassa -saunaan käskyä, koska näkyi sauna lämmitetyn. - --- Päiviä, sanoi poliisi. - --- Päiviä, vastasi ukko-Jyrki kotvasen kuluttua, ja Iivo, Otukka ja -Petukka vastasivat puolestaan kukin aikanansa. - -Poliisi istuutui ovenpuolimmaisen ikkunan poskeen ja oikaisi -lapikkaanvarsiaan. Silloin hän huomasi jaloistaan irronneen suuren -savikokkareen, työnsi sen siisteyden nimessä kengänkannalla penkin alle -ja arveli: - --- Mistähän sitä tällä Hukansalon tiellä aina niin jumalattomasti tuota -rapaa riittänee, vaikka ei ole satanut pitkään aikaan? - --- Näkyyhän siinä sitä riittävän, myönsi Jyrki Mutanen. - --- Riittää sitä, murahtivat Iivo ja Otukka kumpikin vuorostaan, ja -Petukkakin sanoi: - --- Riittääpä vainenkin. - -Keskustelu ei tahtonut ottaa lähteäkseen oikein rentonaan. Talon -miehet vastailivat yksikantaan ja tuntuivat olevan jollain tavoin kuin -varuillaan. Poliisin saapuminen näin äkiksestään tänne salolle vähän -epäilytti, vaikka ei pelkoon mitään varsinaista aihettakaan ollut, nyt -kun se Lassi Kettunenkin oli hävinnyt näiltä mailta. - -Puheltiin siinä vähin vuodentulosta. Se oli ollut keskulainen, mutta -mitä ohriin tuli, niin huomautti ukko-Jyrki: - --- Kehnostako lie vain tullut otriin ruostetta. - --- Vai ruostetta. - --- Ruostetta. - -Iivo selitteli asiaa: - --- Puidessa näet jyvä lentää ruumenien mukana, ja kun tarkastelee sitä -sisältä, niin se on sydämetön... ihan musta. - --- Kato kehvetti! ihmetteli poliisi Kontkanen. -- Ei sitä tuolla -Tutjunpohjan puolessa ollut otrassa mitään vikaa, enempää kuin -muissakaan eloissa. - -Mutta Otukkakin todisti: - --- Musta ja sydämetön on piru sisästä... näet se otranjyvä... ja -ruumenien mukana se lentää. - --- Lentääpä vainenkin, vastasi Petukka, nuorin Mutasen pojista. - -Poliisi muisti nyt Mustankankaan Sorjoselta kuulemansa asian ja kysyi: - --- Onkohan täällä päin eilen illalla missä palettu, kun mainitsi se -Mustankankaan Sorjonen, että oli näkynyt tulipalon kajastus täältä -Hukansalolta päin? - -Mutaset ymmärsivät nyt, että se olikin poliisi sen tulipalon johdosta -liikkeellä, ja ukko-Jyrki ilmoitti: - --- Ka sehän se palahti sen Asko Lappalaisen perikunnan mökki siellä -Rumpsussa... oltiin siellä meiltäkin. - --- Mikähän tuon poltti? - --- Hukkuset lapset vain olivat kotona, niin oli se vähämielinen poika -puhaltanut hellasta tulen päreeseen ja sitten sätkännyt uunilla oleviin -pellaviin... siitä oli sitten tuli levinnyt tupakkaorsiin, niin että -pian oli koko mökki tulessa. - --- Ja se paloi pohjiaan myöten? - --- Urkon... ei jäänyt kuin se saunanröttelö, joka on siellä notkossa. - --- Joo, sauna jäi, vakuutti Otukka, ja Petukka sanoi: - --- Jäipä vainenkin. - -Piika Riitta, joka pistäytyi ovipielessä ottamassa sen vasikkojen -sangon, kertoi: - --- Ei olisi älyttykään, mutta se Tutjunpohjan Piiroisen Annastiina -huusi, että tulkaa sukkelaan Lappalaisen mökille, siellä paletaan. - --- Joo, Annastiina sen ensiksi älysi, myönsi Iivo Mutanen, ja veli -Otukka todisti samaa, veli Petukan vahvistaessa loukostaan: - --- Älysipä vainenkin. - --- Mitenkäs se Annastiina oli sinne joutunut? hoksasi poliisi kysyä. - -Miehet eivät jostakin syystä olleet kuulevinaan kysymystä, mutta -piika-Riitta ilmoitti ulosmennessään: - --- Se oli piian kanssa hakemassa lampaita täältä salolta. - --- Vai jo se Simo Piiroinenkin on käskenyt hakea lampaat pihaan, sanoi -poliisi. Sitten hän kysyi: - --- Saikohan tuo sen mustankirjavan pässinkin kiinni, vai jäikö se -metsään niinkuin viime syksynäkin? - -Ukko-Jyrki oli lähtenyt ajamaan sikaa porstuasta. Iivo vastasi talon -puolesta: - --- Jääneen kuuluu se pässi taas saamatta. - --- Vai jäi se taaskin. Tapattaisin minä Simo Piiroisena koko peuran. - --- Olisi se jäänyt talveksi metsään viime vuonnakin, jollen minä olisi -sitä Petukan kanssa kiinni ottanut, kertoi Otukka. - -Petukka selitti aikamiehen äänellä: - --- Se jää semmoinen pässi akkaväeltä aina kiinnisaamatta... ja se -ryöstäytyy akkaväeltä irti, jos saisivatkin kiinni. Puskea tärähdyttää -takapuoliin ja pääsee silloin irti. Vaan mies kun oikein täyttä väkeä -puhaltaa perässä eikä anna petolaiselle hengenvetoaikaa, niin jo pitää -antautua... perhanan. - --- Antautua sen pitää miehelle, myönsi poliisi. - -Ja ajatellen, minkälainen työpaikka sillä Annastiina-raiskalla on -mahtanut olla siitä pässistä, kysyi hän: - --- Eikös se pyytänyt täältä Mutasesta miestä avuksi, jotta olisi saanut -sen pässin kiinni... Annastiina? - -Mutasen pojat katsoa muljauttivat toisiinsa. Sitten Otukka tunnusti: - --- Lähettihän se piian pyytämään, mutta ei meiltä joudettu. - -Petukka miehevästi rähähti: - --- Ja kehnopa häntä lekkaskoon joka syksy mieron pässien hännässä! -Tulkoon Simo Piiroinen itse lekkasemaan, tai lähettäköön vaikka rengin. - -Iivo oli ottanut piippunsa naulassa riippuvien housujensa taskusta ja -alkoi rassailla sitä. Puolustaakseen talonväen menettelyä selitti hän: - --- Nämä kun olivat olleet ahdosta puimassa, niin olivat väsyksissä, -Otukka ja Petukka... minä olisin muuten lähtenyt, mutta kun oli tuo -lapikas hiertänyt kantapäätä, niin ei kärsinyt juosta, ja ukko-Jyrki -taas on liian vanha juoksemaan pässiä kiinni. - --- Onhan se jo liian vanha pässin kanssa kilpasille, ukko-Jyrki, myönsi -poliisi Kontkanenkin. - -Sitten hän herkesi vähän leikkisäksi, iski silmää Iivo Mutaselle ja -sanoi: - --- Vaikka eipä se olisi tainnut huoliakaan ukko-Jyristä juoksemaan, -Annastiina. -- Tätähän se tietysti Iivoa lähetti hakemaankin, mutta -kova lykky kun oli tältä kantapään hiertänyt. - -Iivoa tämä leikki oikeastaan kyllä miellytti. Mutta kun hän ei tahtonut -sitä näyttää ja kun hän sitäpaitsi, tiesi poliisinkin hienostelleen -Annastiinaa, niin torjui hän Tuomas Kontkasen puheen: - --- Mitäpäs se minusta, Annastiina. Tämän poliisin kanssahan se oli -ollut laskiaistakin ajamassa siellä Kiiessalon Surakan tansseissa... ja -juttuavathan ne muutakin. - --- Juttuavat ne... tiesi myöskin Otukka, ja Petukka vahvisti asian -päätökseen: - --- Juttuavatpa vainenkin. - -Erinäisistä syistä ei poliisista ollut mieleen, että Annastiina -Piiroisen ja hänen nimensä vedettiin toistensa yhteyteen... varsinkaan -nyt enää, kun poliisi oli suorastaan kartellut Annastiinaa. Melkein -jyrkästi hän vakuutti: - --- Tyhjää puhuvat, jos puhunevatkaan. Ei ole nähtykään toisiamme, -Annastiina Piiroinen ja minä, kuin milloin lie ennen juhannusta -sattumalta kirkolla... eikä ole meillä toisissamme mitään -näkemistäkään. Vaan jos jotkut akanpahukset joskus ovat luulleet -saavansa jostain päästä kiinni, niin siitä kun ei tule loppua -nyhtämälläkään... - -Vaiettiin hieman noloina. Mutasen pojat nojailivat kyynäspäillä -polviinsa ja syljeskelivät paljaitten jalkojensa väliin, ajatellen, -että mitähän se tuo Kontkanen niin älähti joutavasta leikistä? - -Tuomas Kontkanenkin huomasi tuohahtaneensa aiheettomasti ja alkoi -parannella asiaa. Suutaan vähän nauruun vetäen päästi hän taas puheen -leikinkantaan: - --- Vaikka mikäpäs siinä, jos olisin paikalle sattunut... olisin minä -toki juossut pässin kiinni Annastiinalle. Hyvä ihminenhän se on -Annastiinakin. - --- Ka, hyvä, sanoi Iivo Mutanen. - --- Eihän siinä erikoisempia virheitä... todisti Otukka Mutanen. - -Ja Petukka Mutanen, miehekästä rintaääntä tavoitellen, harvakseltaan -jurahdutti: - --- Ei ole huohmattu virheitä... erityisempiä. - --- Vaikka onkin ukko Piiroinen vähän semmoinen huono saarnamies, lausui -Iivo vähäisen vaitiolon jälkeen. - -Siihen ei oikeastaan ollut mitään vastaanväittämistä. Otukka hieroi -vasemmalla jalkapohjalla oikeata säärtään ja myönsi: - --- Onhan se -- tämä Simo Piiroinen -- enemmän semmoinen ruokalepomies. - -Tuomas Kontkanenkaan ei tahtonut kiistää yleisesti tunnettua tosiasiaa -ja sanoi siis: - --- Niin vain. - --- Niin vainenkin, kuului Petukan jurahdus hämärtyvästä tuvannurkasta. - -Mustunut seinäkello Otukan pään yläpuolella alkoi uhista ja löi sitten -viisi kertaa särkyneellä äänellä. - --- Vai polttivat ne penskat sen Lappalaisen perikunnan mökin, sanoi -poliisi. - --- Polttivat. - --- Eihän se tietysti ollut missään vakuutuksissa? - --- Vieläpä se missä! kielsi Iivo Mutanen. - --- No jo tuli vakainen vahinko. - --- Tuli... kokonainen sarkapakkakin kuuluu palaneen. - --- Sekö Pekka Turuselta ostettu? - --- Se. - --- Katohhan! - -Mutta Tuomas Kontkanen oli huomannut, että kello jo on viisi. - -Hän nousi lähteäkseen ja arveli: - --- Pitää tästä lähteä kävellä kankuttamaan, niin että ennättää tästä -vaikka tuonne Mustankankaan Ratilaiseen yöksi. - -Mutasen veljekset katsoa muljauttivat merkitsevästi toisiinsa. - --- Ennättäähän tästä vielä... päivännäöllä, myönsi Otukka. - -Painaessaan lakin päähänsä tiedusteli poliisi: - --- Ei ole tainnut näkyä sitä Heikki Piiparista näillä mailla? - --- Ei ole tainnut näkyä, arveli Iivo kaikkien puolesta. - -Poliisin mentyä katsoa irvottivat Mutasen pojat toisiinsa merkitsevästi -alta kulmien. - --- Sitäpäs se tuo poliisi Kontkanen sitä Mustankankaan Ratilaisen -Iitaa... - --- Ka mitäs sitten. - --- Sitäpä vainenkin. - - - - -II - - -Siellä Pötkänlahden kestikievarin tupapuolen penkillä makaili pari -kulkevaista. - -Toinen kyllä oli tunnettu mies, sen hieroja Piipariskan poika Heikki -Piiparinen sieltä Korpivaaran Tutjunpohjan puolesta, sama, joka oli -ollut ennen laivamiehenä siinä "Maininki"-laivassa, mutta toinen mikä -lienee ollut maankiertäjä. Ei se ollut ainakaan täältä puolen kotoisin. -Näytti vähän rosmonsekaiseltakin. Se oli niin mustapäinenkin, että eikö -liene ollut mustilaisen sukumannia. - -Oli myöhäinen syksy-yö. - -Pöydän kulmalla ikkunan edessä paloi katkuttava läkkilampun rähjä. -Kievarin piika oli tuvanviereiseen nukkumapöksäänsä mennessään sanonut, -että antaa sen palaa siinä, jotta näkee posti tulla sisään, kun se -yöllä poikkeaa tähän hevostaan syöttämään. - -Heikki Piiparisella, joka makaili selällään uuninpuolimmaisessa päässä -penkkiä, oli laukkunsa päänaluksena. Se mustapäinen taas oli vääntänyt -harmaan sarkapalttoon päänsä alle penkin toiseen päähän. - -Heikki Piiparista olisi nukuttanut, mutta ei oikein uskaltanut nukkua, -kun oli kahdenkesken tuvassa tuommoisen rosmonnäköisen kanssa. Kuka sen -tietää, vaikka olisi kurkun puukolla katkaissut ja sitten ryöstänyt -paljaaksi. - -Mustatukkaista sitävastoin ei näyttänyt nukuttavan. Taisi olla vähän -viinoissa, kun tuntui semmoista hajua huoneessa. Se puheli yhtä -ja toista, mistä Heikki Piiparinen ei unimielissään oikein selvää -saanut eikä paljon välittänytkään, ja jonkun kerran vähän laulahtaa -hörähtelikin matalalla äänellä. - --- Jokohan lie kellot missä asti? tiedusteli se viimein Heikki -Piipariselta. - -Heikki kaivoi kellon taskustaan, sihtaili sitä puolipimeässä ja -ilmoitti: - --- Johan tuo taitaa olla ensimmäisellä tunnilla... puolimaissa. - --- Vai jo se... - - "Nuotioilla nokisilla - ongelmoita aprikoi", - -hörähti taas maankiertäjä. - -Sitten alkoi jatkaa laiskansitkaa tarinoimistaan: - --- On niillä oltu niilläkin... nuotioilla nokisilla. Voi pirulainen, -kun joutuu yksinään korvessa, monen peninkuorman päässä ihmisten -ilmoilta, nukkumaan nuotiolla, niinkuin tuolla Venäjän puolellakin, -niin alkaa siinä aatella jos vaikka mitä, niin ettei itsekään -ymmärrä... kummalta se tuntuu. Ei piruvie juohdu akat eikä -yöjalkareissut mieleenkään... - -Samassa alkoi kuulua postinkellon harvakseen kalahtelua ensin kauempaa -ja sitten lähempää. - --- Taitaa olla tulossa posti, huomautti maankiertäjä. - --- Taitaapa olla, murahti Heikki Piiparinen. - -Sitten kuului jo kärrien ratinakin karkeasoraiselta maantieltä, ja -posti kääntyi pihaan. - -Muutamien minuuttien kuluttua kuuluivat postinkuljettaja Panhelaisen -askeleet pimeässä porstuassa, ja sitten tuli sisään Panhelainen kantaen -vasemmassa kädessään suurta ja oikeassa pienempää postilaukkua, jotka -asetti seinää vasten nojalleen pöydän ääreen. - -Postinkuljettaja väänsi läkkituikun palamaan isommalla liekillä, riisui -turkkinsa ovenpielessä olevaan naulaan ja kävi jysähdyttämässä piian -nukkumapöksän ovelle. - -Piika tuli alushameisillaan ja alkoi unentohjakassa hommata kahvia -postinkuljettajalle. - --- Pane siihen pannuun vettä yksin tein minullekin asti, sanoi -mustatukkainen maankiertäjä penkin päästä. - -Piika lisäsi vettä pannuun puoli kauhallista ja alkoi tuhertaa tulta -pannun alle. - -Postinkuljettaja vilkaisi puhujaan, mutta kun ei tuntenut, niin ei -ruvennut puheisiinkaan, vaan otti pienemmästä laukustaan pari lehteä, -joista toisen, kievariin jäävän, pani pöydälle, ja toista alkoi -silmäillä kahvia odotellessaan. - --- Joko sitä miten aikaisin kaupungista lähdettiin? kysyi -mustatukkainen maankiertäjä. - -Panhelainen luki loppuun alkamansa uutisen ja vastasi sitten: - --- Siinä yhdeksän korvissa. - --- No ei siinä sitten ole jären kovasti hevosta kiusattu, arveli -mustatukkainen. - --- Ka kun kahdesti viikossa ajella nytkyttelee kuuden peninkuorman -matkan edestakaisin hevosella, niin ei suinkaan siinä kannata lentää -kuin pasassierijuna, huomautti piika pannen peltilusikalla kahvia -pannuun. - --- Eipä sitten, myönsi toinen. - -Piika asetteli kahvikuppeja pöydälle. - --- Näkyykö niissä lehdissä mitä? kysyi Heikki Piiparinen vääntäytyen -istumaan penkille ja hieroen rystysillä silmiään. - --- Kuuluu tulevan iso Ameriikan perintö Suomeen, mainitsi -postinkuljettaja. - -Heikki Piiparinen näki, että piika pani vain kahdet kupit pöydälle, ja -sanoi: - --- Olisin minäkin ottanut sitä hörönlöröä, jos vain pannusta riittää. - -Piika pani kolmannet kupit edellisten viereen ja sanoi: - --- Riittää siitä. - --- Vai isot perinnöt, jatkoi Piiparinen. -- Ei taida sentään satalukuja -tuhansia tulla? - --- Satojako tuhansia... mitäs ne nyt Ameriikan perinnöksi -- vaikka -olisihan sitä köyhälle siinäkin, myönsi Panhelainen. -- Vaan tässä se -onkin eri posaus, kun miljoona kuuluu sitä tulevan täksi Suomen rahaksi -muutettuna. - --- Vai ihan miljoonissa... kuka lienee niin rikas kuolija ollut, -seisoneeko siinä lehdessä? - --- On tässä nimikin... m-r Joh-n Piiroinen, kotoisin Kuopion läänistä. - --- Se on sitten niinkuin tästä meidän läänistäkin, totesi Heikki -Piiparinen. - -Se mustatukkainen maankiertäjä oli kopeloinut palttoonsa sisuksia ja -löytänyt sieltä pullon. Nyt hän koetteli sen korkkia ja tiedusteli: - --- Ei sattune näillä toisilla vierailla olemaan sitä ilokammarin -avainta? - -Postinkuljettaja Panhelainen ja Heikki Piiparinen olivat kyllä -syrjäsilmällä huomanneet tuntemattoman yövieraan puuhat, vaikka eivät -olleetkaan näkevinään. Postinkuljettaja kaiveli taskujaan ja löysi -linkkuveitsen, jossa oli korkkiruuvikin. - -Mustatukkainen avasi korkin, kaatoi kuppiinsa aika lorauksen ja kysyi -toisilta: - --- Miltähän tuo mahtaisi vieraassa suussa maistua? - -Postinkuljettaja vähän näönvuoksi mutisi, että minkähän tuo -syömättömään sydämeen tekisi, mutta otti kuitenkin, ja otti Heikki -Piiparinenkin. - -Maistettiin. - --- Hähhäh... miehellenpäs oli, sanoi vanha piika kun kukkoa pussasi, -tunnusti harvasanainen postinkuljettaja viinan voiman ja naurahti vähän. - -Tultiin siitä jonkinverran tuttavallisemmiksi. Otettiin puolikupposet -pohjaan, otettiinpa toisetkin. Postinkuljettaja Panhelainen maksoi -piialle koko pannullisesta, ja piika meni pöksäänsä nukkumista -jatkamaan. - -Heikki Piiparisen korvalliset jo alkoivat vähän punoittaa. - -Siihen äskeiseen Amerikan perintöön palaten hän sanoi: - --- Kukahan lie sen miljoonan saanut... mistä siinä lehdessä sitä juttua -oli, vai eivätkö olle vielä perilliset tiedossa? - --- On tässä mainittu, että "vainajan lähin perillinen on hänen veljensä -Simo Piiroinen Korpivaaran pitäjän Tutjunpohjan kylästä", luki -postinkuljettaja lehdestä. - -Heikki Piiparinen oli juuri hörppäämässä väkevästi höystetystä -kupistaan. Niin häntä uutinen ällistytti, että osa ryypystä meni -väärään kurkkuun. - -Ryittyään ja kakisteltuaan aikansa, jolloin osa kädessä vielä olevan -kupin sisällöstä läikkyi lattialle, puhkesi hän puhumaan: - --- No voi sun vitjoissa kiinnipidettävä pirunpoika... - --- Tuota... sattuuko olemaan tunnettu, se Simo Piiroinen, meinaan? -kysyi postinkuljettaja. - --- Tunnettuko? No se nyt olisi ihmettä, jollei olisi tunnettu tämä -Korpivaaran Tutjunpohjan Simo Piiroinen... kun olen hänellä renkinäkin -ollut. No voi sun vietävä, kun veteli sitä lökkäpöksyä, vetipä perhana -niinkuin venemiestä... - --- Jos nyt sattuu olemaan sama mies? epäili postinkuljettaja. - --- Samako... kun kerran Korpivaaran Tutjunpohjasta lienee, niin totta -hitto se sama mies on, kun ei muita Piiroisia koko kylässä olekaan. - --- Onkos sillä sukulaisia Ameriikassa? kysyi Panhelainen, ja ryyppäsi -taas. - -Heikki Piiparinen alkoi jo olla vähän nousussa. Simo Piiroisen -tuttavuuskin luontoa nosti. Melkein kuin retuamalla hän selitti -Panhelaiselle: - --- Ei sillä muualla sukua taida paljon ollakaan, mutta mikä sitä on, -niin siellä se Ameriikassa on... siellä sen poikakin on, se Konsta -Piiroinen, joka teki lapsen sille Riitta Tolvaselle, mikä nyt on akkana -sillä Hirvolanniemen Pekka Turusella. Siitä on jo puolenkymmentä -vuotta, kun se teki sen lapsen sille, ja se Konsta hävisi sitten -samoihin aikoihin ja kuului menneen Ameriikkaan. Mutta ei suinkaan -siltä Konstalta olisi perintöjä jäänyt... ei se ollut sen sortin -miehiäkään. Mitenkäs siinä lehdessä luettiin sen vainajan nimi? - -Panhelainen avasi lehden, etsi uutisen ja luki: - --- "M-r Joh-n Piiroinen..." - --- Ai perhana, sehän on sen veli, sen Simo Piiroisen nimittäin, vaikka -on muuttanut vähän nimeään, niin että en ensin huomannut... sillä on, -tällä Simo Piiroisella, ollut vanhempi veli Ameriikassa, minkä lienee -ollut kolme -- neljäkymmentä vuotta, niin että on alkanut unohtua -koko mies, kun ei ole paljon tietoakaan itsestään antanut. Ja sen -nimi kuuluu olleen Jussi Piiroinen, -- elikkä nyt niinkuin Joh-n, -herroiksi haastaen. Ja onhan ne olleet tietävinään, että se olisi -päässyt varakkaaksi siellä Ameriikassa. Sama, sama kehno se on! Voipas -halvattu... ja nyt tuli Piiroisesta pohatta -- paljonko siinä luettiin, -että siltä jäi? - --- Melkein yksi miljoona, Suomen rahassa... niin tähän on painettu. - --- No voi sun hitto... - --- Onkos sillä paljon perillisiä, tällä Simo Piiroisella? kysyi -postinkuljettaja ja katsoi kelloaan. - --- Ka se poika, Konsta, joka on tietymättömissä, ja sitten ei ole muita -kuin yksi aikaihminen tyttö, Annastiina nimeltään. - --- Ei ole vielä naimisiin joutunut? - --- Ei ole joutunut. Vaikka onhan niitä yrityksiäkin ollut... eikä -tyttö näoltäänkään sen rumempi ole kuin muutkaan. Sitä ensin katasteli -vähän se Iivo Mutanen, sen Jyrki Mutasen vanhin poika, joka nyt asuu -siellä Hukansalolla, mutta mistä lie työlästynyt, kun heitti silleen. -Ja kertovathan ne aikanaan sen Piippuvaaran Aapeli Kasurisenkin sitä -aikoneen, siihen aikaan kun se joutui leskeksi ja lainasi rahoja -sille Simo Piiroiselle, mutta ei se Kasurinen sitä ainakaan enää, -koska kuuluu kovistelevan Simo Piiroista siitä saatavastaan. Viimeksi -kuuluu se poliisi Tuomas Kontkanen völjäilleen sitä Annastiinaa -tanssipaikoissa, mutta huolineeko tuo poliisi Kontkanenkaan sitä, kun -on se Piiroinen köyhtynyt, niin että saa Kontkanen parempiakin... se -onkin pulska mies, se Kontkanen, me ollaan vanhoja tuttuja. Se on ollut -kaupungissakin poliisina ja vallesmannilla apulaisena. Voipi siitä -tulla vielä vakinainenkin vallesmanni. - --- Tulkoon hänestä vaikka ruununvouti, mutta jos siitä Simo Piiroisesta -kerran miljuneeri tulee, niin ei se anna Annastiinaansa poliisille... -eikä muille Kontkasille. Saa se silloin oikeita herrojakin -- ja -valikoimalla saa panna sittenkin, takasi Panhelainen, joka jo rupesi -tulemaan puheliaaksi. - --- Niinhän se kyllä on, saakeli, se on rikas sitten, hoksasi Heikki -Piiparinen. - -Mustapäinen maankiertäjä alkoi olla jo hyvässä humalassa. Oli jo -käynyt pari kertaa kopeloimassa piian makuupöksän ovella, mutta se oli -sisäpuolelta rampissa. - -Hän taas heiluskeli pullo kädessä pöydän ääressä ja retusi: - --- Mikäs se on tämän taannoisen makuukaverin nimi? - --- Minä olen yksi Heikki Piiparinen, esitteli tämä. - --- Kuule sinä Heikki Piiparinen, sinä taidat olla ylpeänsorttinen mies, -rähisi mustapäinen. Et sinä silloin paljon sanaa antanut, kun tuossa -samalla penkillä röhötettiin. - --- Niin, kun nukutti... puolustautui Piiparinen. - --- Ei tämä ole ylpeänsorttinen, todisti Panhelainen. Tämä on hyvin -höyli ja nöyrä... ollaan lapsuuden tuttuja, niin että kyllä minä -tiedän, valehteli postinkuljettaja. - --- Mikäs sinun postisäkin paimenen nimi sitten on? kyseli maankiertäjä. - --- Niitä minä olen Papelonsaaren Panhelaisia. - --- Pape... papa... papatuksen papelaisia, matki humalainen. -- Vieläkö -sinä postimestari tahtoisit tätä ilolinnun lirahdusta? - --- Eiköpä tuo alkane jo piisata... jos vielä päähän nousee, kainosteli -postinkuljettaja, mutta ojensi kuitenkin samalla kuppinsa. - --- Niin, vedä vain henkeesi, kun saat, ei tätä kapustalla annetakaan... -ja tuossa on sinullekin, Heikki Piiparinen... piianperhana pisti oven -ramppiin, mutta kyllä minä sen vielä aukaisen. - -Panhelainen alkoi jo tehdä lähtöä. - --- Minä taidankin päästä tässä postin kyydissä tuonne Korpivaaran -tienhaaraan? kysyi Heikki Piiparinen. - --- Mikäs, onhan siinä kärrissä tilaa kahdellekin, lupasi Panhelainen. - --- Hitonkos kiire teillä on, kielteli humalainen maankiertäjä. -- Vielä -täällä on putelissa tippa ja lorahdus joka miehelle. - --- Kiitoksia... tulee jo liikaa, pitää tästä lähteä... hyvästi nyt ja -suurkiitokset, toimitti postinkuljettaja, joka oli saanut turkin ylleen -ja läksi kantamaan laukkuja kärryille. - --- Suurkiitosta, sanoi Heikki Piiparinenkin. - --- Eihän se olisi tehnyt suurkiitostakaan, hyvä vain, että kelpasi... -mutta minä en saakuti olla lähde tänä yönä tästä tuvasta muuten kuin -liestymällä, retusi putelimies. - - * * * * * - --- Kehno, kun onkin pimeä yö, sanoi Heikki Piiparinen pihalla. - --- Onhan se näin syksyllä, vastasi Panhelainen tunkien suitsia -hevosensa suuhun. - -Ja kun oli onnellisesti päästy kuoppaisilta kujasilta maantielle, sanoi -hän: - --- Mikä lie ollut se mies tuolla kievarin tuvassa? Heikki Piiparinen -arveli: - --- Taisi se olla jokin keljun konsteilla eläjä... mutta hyvä sillä oli -viina. - --- Hyvä oli viina, vahvisti postinkuljettaja Panhelainenkin. - --- Minä nimittäin tunnen nämä viinat, huomautti Heikki Piiparinen. - - - - -III - - -Poliisi Tuomas Kontkanen oli ennättänyt Mustankankaan Ratilaiseen -parahiksi kylpemään... olivat näet lämmittäneet Ratilaisessakin saunan. -Poliisi olikin ottanut ukko Ratilaisen kanssa oikein emälöylyn, ja -sitten oli vähän viinojakin maisteltu isännän kanssa siinä toissa -vuonna rakennetussa uudessa porstuanperäkamarissa. - -Siellä oli Ratilainen tiedustellut, että: - --- Onko siinä perää, kun ne valehtelevat, että sinä sille Simo -Piiroiselle vävyksi? - -Mutta poliisi oli varmasti väittänyt: - --- Valetta se on alusta loppuun... kuka hänen sitten lienee muninutkin. - -Ratilainen myönsi: - --- Sitähän minä, että valettahan se... jos lienee sen Piipariskan -keittämää. - --- Voipi se olla Piipariskankin... mistäs sinä olet näin hyvää viinaa -saanut? - -Ratilainen ei kuitenkaan halunnut selitellä poliisille, vaikka olikin -hyvä tuttava. - --- Ainahan sitä sattuu saamaan, kun pitää varansa. - -Tuomas Kontkanen nukkui yön talossa. Aamulla toi talon tytär Iita -vieraalle kahvia kamariin. - --- Missäs se isäntä on, kun ei tule yhdessä juomaan kahvia? kysyi -Tuomas Kontkanen, joka juuri oli pukeutunut. -- Tuli tässä nukutuksi -vähän herroiksi... se eilinen kova löylykö lienee nukuttanut... - --- Isä joi jo kahvit... taitaa olla nyt tallissa. Ottaisit siitä sitä -rinkelin kakeroakin, kun ei ole parempia vehnäsiä. - -Poliisi hörppi kahvia. - --- Tuletkos sinä pyhänä sinne nuorisoseuran iltamaan? kysyi hän. - -Iita silitteli esiliinaansa kämmenellä. - --- Eihän tuota tiedä vielä... piiatkin taitavat mennä rippikirkkoon. - --- Kyllä ne sieltä siksi jo ovat takaisin, sanoi Kontkanen. - -Iita kaasi toisen kupin. - -Sitten hän kainosteli: - --- Mitäpäs siellä tämmöiset salon tötteröt... onhan siellä parempiakin. - --- Niinkö ketä? - --- No vaikkapa se tuusniemeläinen kiertokoulun opettajatar... taikka -joku muu... arveli Iita Ratilainen. - -Poliisi Kontkanen tiesi olevansa viaton tuusniemeläiseen -kiertokoulunopettajaan nähden, joten hän vastasi: - --- Kukapahan tuosta nyt... liikkaava kötys koko tuusniemeläinen. - --- Kuuluupa osaavan silti tanssia, niin ettei liikkaamista yhtään -huomaa, kertoi Iita. - --- Ka en tiedä... en ole häntä tanssittanut, sanoi Tuomas Kontkanen. - -Iita Ratilainen tunsi punastuvansa sanoessaan: - --- Mutta se Piiroisen Annastiina ei liikkaa enempää tanssiessaan kuin -kävellessäänkään. - -Poliisi Kontkanen ei vastannut ihan heti. Hän vilkaisi ulos ikkunasta -pihalle, oliko se loisen poika vielä ikkunan kohdalla olevilla -tikapuilla, joka siellä äsken rimpuili. - -Sitten hän sanoi: - --- Vähättelen minä koko Piiroisen Annastiinaan... - -Iita pisti väliin: - --- Etpäs kuulu vielä äsken vähätelleen! - --- Vaikka keikkuisi kuin enkeli! takasi Kontkanen. - -Ja karkoittaakseen kaikki epäluulot jatkoi hän: - --- En minä ole mennyt ennenkään toisen huttuvatiin lusikkaani -pistämään. Sillä kun kerran Annastiinalla jo on valittunsa, niin -antaapa heidän olla häiringittä. - -Iita katsoi vähän kysyvästi, niin poliisi selitti: - --- Tuolla se on ollut Hukansalolla taas sen Iivo Mutasen kanssa -pelehtimässä... Itsensä on pitänyt taas Annastiinan lähteä salolta -lampaita hakemaan, ja sitten on muka Mutasen Iivon kanssa otettu pässiä -kiinni... vaan arvaat sen kiinniottamisen, kun kuuluu pässi vieläkin -olevan metsässä... tuskin olivat kerjenneet sinne Lappalaisen mökin -palollekaan, vaikka ihan melkein äärellään oli öyhynnyt. - -Nyt täytyi jo Iita Ratilaisenkin uskoa, ettei Tuomas Kontkasella ja -Annastiina Piiroisella ainakaan enää mitään välejä ollut... jos lienee -tosissaan ollutkaan. - -Niin että kun Iita yritti ottaa kahvitarjotinta pöydältä ja -poliisi silloin koppasi häntä vyötäreistä, ei hän erikoisemmin -vastustellutkaan, mutta sanoi kuitenkin: - --- Älähän nyt... pudotat vielä tuon rikan. - --- Tätä hyvää sitä ei kun puristelee, sanoi poliisi hellästi. - -Samassa kuului askeleita porstuasta. - -Iita riuhtaisihe ja suhahti: - --- Päästä irti... älyävät! - -Tuomas Kontkanen päästikin irti, mutta askeleet eivät tulleetkaan -kamariin vaan häipyivät kuistille. - --- No tuletkos sinä sitten iltamaan? kysyi poliisi, katsoi kelloaan ja -sanoi: - --- Kyllä minun nyt pitää lähteä laputtamaan suden ravia. - --- Pitänee tuota yrittää tulla... jos isä laskee, lupasi Iita. - --- Kyllä se laskee isä, oli poliisi Tuomas Kontkanen varma asiasta. - - * * * * * - -Poliisi Kontkanen, joka ei ollut päässyt lähtemään talosta, ennenkuin -oli syönyt uunipaistia ja niitä eilen paistettuja piiraita, käveli -hyvällä tuulella Tutjunpohjaan vievää metsätietä pitkin. Ilma oli -kuulakka ja raikas, niinkuin se oli enimmäkseen tänä syksynä ollut, -rapakoitakaan ei täällä kuivalla, kumisevalla kangastiellä ollut, ja -mehukas uunipaisti tuntui lämmittävästi soutelevan suonissa. Aamullinen -pieni päänkivistyskin haihtui pian. Se vain vähän harmitti, kun oli -pitänyt käydä siellä Hukansalon perukalla asti, Mutasessa. Olisihan -hän voinut saman tiedon saada, vaikka olisi pysähtynyt Mustankankaan -Ratilaiseenkin. Hiidestäkö se nimismies olisi tiennyt, missä asti hän -on käynyt. - -Petronlahden Kiimalaiseen kääntyvän jalkapolun lähellä poliisi -Kontkanen huomasi jonkun miehen poikkeavan tieltä metsään. Ei hän olisi -sitä sen enempää ajatellutkaan, mutta sitten tuntui mies laukkuineen -selkäpuolelta tutulta. - --- Heikki Piiparisen pirulainenhan se on! äsähti poliisi. - -Kontkanen harmistui uudelleen Heikkiin, joka oli hänelle joutavat -jalkajuonet tuottanut. - --- Sattuipas pakana kohdalle! - -Poliisi pyörsi tieltä metsään. Se oli tällä kohdalla harvaa petäjikköä, -niin että hän näki hyvästi, miten Piiparinen puikki pakoon puiden -välitse kumartuen pari kertaa ottamaan maasta lakkinsa, jonka oksat -olivat pyyhkäisseet päästä. - --- Kuule, älä juokse, turjake! huusi poliisi vihaisesti, mutta Heikki -Piiparinen ei ollut kuulevinaankaan. - -Poliisi oli kuitenkin parempi juoksija. Viiden minuutin kuluttua -tavoitti hän Heikki Piiparisen pienellä aukeamalla, josta oli hakattu -halkoja. Piiparinen istui kaikessa rauhassa muutamalla tasaisella -kivellä ja tervehti Kontkasta: - --- Ka, poliisi Kontkanenhan se on... minä jo tuolla metsässä -arvelinkin, että juosseeko kuka perässä, kun oli kuin olisi risujen -räiskettä kuulunut takaapäin. - --- Etkös sinä kuullut, kun minä huusin? kysyi poliisi äkäisesti. - --- En kuullut, kielsi Piiparinen vilpittömästi, mutta poliisi sanoi: - --- Älä valehtele. - --- Ei, en minä kuullut... tai kyllä minusta kuulosti jotain hoihkausta -ilmassa, mutta se tuntui kuuluvan niinkuin tuolta Petronlahdesta päin. - --- Älä siinä kärsääsi rässää... kyllä minä sinut tunnen! ärähti poliisi -vihoissaan. - -Mutta Heikki Piiparinen jatkoi yhtä lauhkeasti kuin ennenkin: - --- Joo... onhan me tämän poliisi Kontkasen kanssa jo siksi kauan -toisiamme haisteltu, että kyllä me tunnetaan toisemme... tuli niin -kehnon lämmin tuossa juostessa, jotta tuo hikikin näet valuu kuin -mustilaisen lapsesta kylvettäessä. - --- Kukas sinun käski lähteä juoksemaan? Mikä paha omatunto sinulla on, -kun alat metsään juosta, kun poliisi tiellä vastaan tulee? - --- He he... enhän minä poliisia... mitäpäs minä siitä, hymähteli Heikki -Piiparinen ja kuivaili hikeä kasvoiltaan takinhihaansa. - --- No senkös täytinen sinua juoksutti? - -Poliisi Kontkanen oli jo menettää lopunkin kärsivällisyydestään. - -Heikki Piiparinen leperteli: - --- Se kun näet joskus lapsettaa aikuista miestäkin... niinkuin nyt -tätä minuakin... mikä lienee ollut mehtikana tuolla tien varressa -kanervikossa, niin tämäkös nimittäin lähtee juoksemaan pakoon, -ja toinen siipi rupsottaa niin vaivaisesti, että minä luulin sen -vialliseksi. Arvelin, että jos lienee vaikka Kiimalaisen Iisakki sitä -ampunut, ja se on siltä vaivaisena häipynyt metsään... minä läksin -perästä juoksemaan... arvelin, että saahan tuon rääpyksen sulin käsin -kiinni... vaan tässä aholla se yhden äkin kohosi siivilleen ja läksi -lentää louhottamaan... pettihän perkule, hehe! Tottapa sillä oli ollut -poikue siinä tienvieressä. - --- Älä valehtele! Missäs se sinun laukkusi on? Heikki Piiparinen vähän -kuin ihmeissään katsoi poliisiin, että mitä se puhuu. - --- Mikä laukku? - --- Se laukku, mikä sinulla oli selässäsi. Kyllä minä sen näin. - -Heikki Piiparinen tapasi ihan vaistomaisesti selkäänsä. Ei siellä ollut -laukkua. - --- No niinpähän on pudonnut kehveli... niin on tipahtanut kuin linnun -tipaus lennossa... mistä sen nyt enää löytää täällä korvessa. - --- Se on löytäminen! - -Poliisi Kontkanen sanoi sen ihan jyrkästi. - -Heikki Piiparinen se taas, toimessaan: - --- Pitäisihän sen löytyä... se oli hyvä laukku vielä... no kaikkiaan, -kun on luiskahtanut laukku harteilta, niin etten huomannutkaan. Vaan -kun se oli tyhjä laukku, niin eihän siinä kiireessä sitä tuntenut. - --- Tyhjä! - -Poliisi murahti halveksivasti. - -Sitten hän julmistui. - --- Kuule, Heikki Piiparinen, älä sinä ronklaa...! - -Ja petäjikkö näet kajahti, kun hän ärjäisi: - --- Älä sinä ronklaa! Kuuletko, Heikki Piiparinen! Hae käsiin se laukku! - -Nyt jo pöyhistäytyi Heikki Piiparinenkin: - --- Älä karju, kuullaan tässä vähemmälläkin! - -Mutta poliisi siitä sydäntyi vielä enemmän. - --- Karjunpas! Ala kömpiä siitä ylös, vai pitääkö sinut nostaa! - -Heikki Piiparinen sanoi: - --- Pääsen minä tästä nostamattasikin... vaikka senkö helvetin kentraali -sinä luulet olevasi minua komentamaan! - --- Olen minä! äyhkäisi poliisi. - -Miehet seisoivat punoittaen ja uhkaavina vastakkain kuin kaksi -tappelunhaluista kukkoa. Eikä ollut muita näkijöitä kuin orava, joka -viekkaan näköisenä kurkisti läheisen petäjän oksalta. Poliisi oli niin -kiihtynyt, ettei huomannut nenänsä päässä kiiluvaa kirkasta vesitippaa. - --- Niistäisit edes tuon nenäsi ja kohentaisit pöksyjäsi, kun sinulla on -kerran miehen äänikin, tuhahti Heikki Piiparinen ilkeästi. - --- Älä tolita, kuule! huusi Kontkanen. -- Luuletko sinä tästä -pullikoimalla pääseväsi! - -Torailtiin vielä aikansa. Mutta lopuksi oli Heikki Piiparisen kuitenkin -lähdettävä kävelemään Tuomas Kontkasen kanssa samoja jälkiä kuin oli -tultukin. - -Pianhan se löytyi se laukkukin, kun ei Heikki Piiparisella ollut -kiireessään ollut aikaa sitä sen paremmin kätkeä. Muutaman katajapehkon -juurelle oli vain saanut sen survaistuksi. Mutta toinen kantoremeli -näkyi, ja poliisi Kontkanen vetäisi siitä koko laukun esille. - -Laukussa oli viinaa yhdeksän limonaatipullollista. - --- Ähäh! ilkkui; poliisi. -- Mitäs nyt sanot, Heikki Piiparinen! - --- Ka, mitäs tässä... hävettää vain vähän... niinkuin Hartikaista hyvä -ruoka, myönsi Piiparinen, joka taas oli muuttunut nöyräksi ja mukavaksi -mieheksi. - --- Ei siitä sitten muuta kuin lähdetään tarinoimaan vallesmannin -kanssa, ilmoitti poliisi. - --- Sopiihan se, vaikka vallesmanninkin luokse, myöntyi Heikki -Piiparinen alttiisti. - -Ja katsellen maassa vielä olevaa laukkuaan epäröi hän: - --- Mutta kun tässä on kaksi herraa, niin kumpikos se kontin kantaa? - -Poliisi harkitsi asian: - --- Kanna vain sinä, kun olet tottunut sitä ennenkin kantamaan. - --- Joo, no siinä katsannossa... myönsi Piiparinen nostaen laukun -selkäänsä. - -Mutta mahdollisen karkausyrityksen varalta huomautti poliisi Kontkanen: - --- Jos vielä yrität mehtikanan perässä juoksemaan, niin näit jo -itsekin, että kyllä minä sinut kiinni saan. - --- Tokko tuo enää näyttäytynee koko mehtikana, epäili Heikki Piiparinen. - --- Niin, no, minä vain siltä varalta. - -Petronlahden Kiimalaiseen poikkeavan jalkapolun risteyksestä on -talotonta taivalta Korpivaaran kirkolle päin vielä kolmisen kilometriä. - -Sitä väliä nyt poliisi ja pidätetty astua juippasivat. Melkein -rinnakkain muutoin, mutta poliisi noin raon verran jäljempänä. - -Oltiin ääneti muutama minuutti. - -Sitten alkoi Heikki Piiparinen rakentaa kanssapuhetta: - --- Kenenkähän se oli se halkopino siellä metsässä...? aprikoi hän kuin -itsekseen. - -Poliisi ei vastannut, vai lieneekö oikein tarkoin tajunnutkaan toisen -sanoja, omissa ajatuksissaan kun oli. - -Sentähden vastasikin Piiparinen itse: - --- Kyllä kai se oli sen Petronlahden Kiimalaisen halkopino, kun oli -niin siististi tehtykin... niin oli latjattu halot tasaisesti ja -säntilleen kuin nuo tulitikut lootaansa. - -Poliisi ei vieläkään puhunut mitään. - -Käveltiin. - --- Tuli tuon tupakankin nälkä, alkoi Piiparinen taas. -- En ole -polttanutkaan kuin kaksi rossia koko päivässä... vaan ei taida olla -lupa...? - -Poliisista se oli yhdentekevää: - --- Kukas sinua on kieltänyt, murahti hän. - --- Jos hänen pistäisi savuamaan sitten... vaikka eivät nuo itikat enää -hätyytäkään, tuumi Piiparinen. - -Piiparinen pysähtyi, kaivoi laatikon taskustaan ja otti tupakan. -Poliisi oli myös pysähtynyt ja katsoi kelloaan. - -Piiparinen sytytti tupakan ja yritti pistää tupakkalaatikon takaisin -taskuunsa, mutta pysähdytti sitten kätensä ja sanoi: - --- Olisin tarjonnut poliisillekin, vaan mahtaneeko passata? - --- Olisihan noita ollut itsellänikin... vaan voihan tuon ottaa, kun -tarjotaan, sanoi poliisi ja otti tupakan Piiparisen laatikosta. - -Ja sytytettyään sen ja imaistuaan pari savua kysyi hän: - --- Sieltäkö sinä Kettusen puodista olet näitä ostanut? - --- Kaupungista nämä kyllä ovat ostettuja... vaikka onhan niitä samoja -Kettusellakin. - -Alettiin taas astua remppaista, vaikka hitaammin. Oli kuin olisi -muutama riuku pudonnut molempia erottavasta veräjästä. - --- Tuli näet kirkas päivä kumminkin, vaikka oli semmoinen usma aamulla, -sanoi Piiparinen. - --- Oli se aika sakea usma, myönsi poliisi. -- Varsinkin noilla -alavammilla paikoilla. - -Käveltiin. - --- Vari tulee, kun tuo päiväkin paistaa, sanoi Heikki Piiparinen -pyyhkäisten kämmenellä otsaansa. - --- Niin se paahtaa kuin kesällä. - --- Minulla se on semmoinen nahka, että kun pääsevät hikireijät -kerran auki, niin sitten sitä lorottaa vettä kuin seulasta, selitti -Piiparinen. -- Aivan on paitakin tarttunut selkään kiinni. - -Ja sitten alkoi hän poliisia imarrellen muistella sitä äskeistä -kilpajuoksua: - --- Vaikka eihän tuo ole niin jären ihme, jos hiki tuli siinä juoksun -töminässä... kun en piisannut tälle poliisille, vaikka niin pistelin -että ikenet irvissä. En minä ollut luullutkaan tätä poliisia -semmoiseksi pekunaksi! - -Poliisia vähän kainostutti kehuminen: - --- En minä enää ole niin hyvä kintuistani kuin poikasena. Silloin kun -sitä jonkun kerran mennä viileteltiin, niin kyllä piti tukan olla -suorana. - -Heikki Piiparinen jatkoi poliisin kehumista taitavasti, ikäänkuin -väkinäisesti, niinkuin olisi hänen ollut pakko vastoin tahtoaankin -ihailla Kontkasen vikkelyyttä. - --- Ei se ole ihme, että on tuo valtio tämän Kontkasen poliisiksi -asettanut, kun se saa kiinni kenenkä vain tahtoo. - -Poliisi tupakoi vaiteliaana, mutta äskeinen närkästys oli kokonaan -haihtunut. Häntä melkein jo harmitti, että hänen täytyi viran puolesta -viedä Heikki Piiparinen nimismiehen kynsiin. Lopuksi ei hän voinutkaan -olla sanomatta: - --- Kehnoko se on sinutkin riivannut viinankauppiaaksi, vaikka sinulla -on ollut vakinainen virka siellä Maininki-laivassa? - -Heikillä oli jo selitys valmiiksi haudottuna. - --- Eihän tähän olisi pitänyt kietoutua, mutta kun tuolla Pötkänlahden -kestikievarissa oli semmoinen tuntematon mustapinta mies, joka -narrasi... sanoi, ettei hän uskalla itse tulla kaupittelemaan tänne -Korpivaaran puolelle, kun täällä on semmoiset poliisitkin, että näkevät -korttelinverran harmaan kiven sisään ja tavoittavat kiinni kovimmankin -juoksijan. - -Tuomas Kontkasesta tuntui tämä selitys kyllä jossain määrin -uskottavaltakin. Hän nimittäin sattumalta tiesi, että siellä -Pötkänlahden puolella oli kierrellyt semmoinen mustaverinen mies, joka -oli myyskennellyt viinoja ja jota epäiltiin pienistä varkauksistakin. - --- Pakkokos sitä on antaa kaikenlaisten kulkijain narrata itseään -pahuuden tekoon, nuhteli poliisi Heikki Piiparista, joka myönnytteli: - --- Eihän se pakko... mutta kun se on tuo liha heikko. - -Ja osoittaakseen, ettei hän ollut läpeensä turmeltunut, jatkoi hän: - --- Mutta se tuo tämä henki se kyllä olisi altis... - -Sillävälin oli Heikki Piiparinen ahkerasti punonut mielessään -pelastusköyttä. Nyt oli aika ruveta tunnustelemaan, tokko se kestäisi. - --- Siellä minä samalla reissulla, siellä Pötkänlahden kievarissa, -satuin kuulemaan vähän kummempia uutisia... - -Poliisi odotteli, että mitähän nuo olisivat, eikä siis vastannut. - -Piiparinen toivoi, että poliisi kysyisi, mitä hän oli kuullut, mutta -kun ei poliisi sitä tehnyt, niin jatkoi hän tuokion kuluttua: - --- Kuulinpa saakeli vie semmoisia asioita, että jos minä ne tässä -laulaisin, niin taitaisi tämä poliisi Kontkanenkin antaa minulle pienen -palkinnon. - --- Ohoh! sanoi poliisi puoleksi ivallisesti, puoleksi epäluuloisesti. -Ja yllyttääkseen toista paljastamaan salaisuutensa tuumi hän kuin -välinpitämättömästi: - --- Taidat sinä tietää kaksi asiaa, mutta minä tiedän kolmannenkin. - --- Sattuupa olemaan tietämättä semmoinen asia, joka voisi tehdä vaikka -tästä poliisi Kontkasesta iankaikkisen pohatan, jos vain saisi sen -aikanaan tietoonsa. - -Poliisi silmäili syrjäkariin Heikkiä. Saattoi olla, että Piiparinen -vain tyhjää purpatti, mutta sen äänessä oli kuitenkin jotain, joka teki -poliisin vähän epävarmaksi. - -Heikki Piiparinen näki, että poliisi jo oli kahdenvaiheilla. Päättäen -takoa raudan kuumana ollessa pysähtyi hän, katsoi poliisia suoraan -silmiin ja sanoi rutosti: - --- Jos sinusta muutamassa viikossa tulee koko Korpivaaran... eikö -juutas, koko läänin, koko tämän tavattoman Kuopion läänin rikkaimman -miehen vävypoika, niin onko se niin, että tämä viinajuttu jää silleen -ja minä saan markan joka sadasta, mikä sinulle tulee? - -Poliisi Kontkanen katsoa töllötti tyhmistyneen näköisenä Heikki -Piipariseen. Heikin riemuitseva ääni ja voitonvarma katse hämmensi -hänet. - -Mutta hän epäili kuitenkin jotain ansaa. Jos se vielä narraa hänet ja -sitten kertoo nimismiehelle ja muille, että Tuomas Kontkanen olisi -antanut lahjoa itsensä. Saattaa se senkin tehdä, kostoksi. - -Mitä enemmän poliisi sitä ajatteli, sitä todennäköisemmältä se tuntui. -Tämä on kavala ja kiero mies, tämä, Piiparinen. - --- Noh? kysyi Heikki Piiparinen. - --- Jos sinä luulit olevasi viisain Piipariskan lapsista, niin vielä se -oli viisaampi, joka räkätiinuun hukkui, vastasi poliisi. - --- Olkoon sitten, sanoi Heikki lisäten melkein uhkaavasti: - --- Älä sitten syytä minua, muutamien päivien perästä, kun asia tulee -muidenkin tietoon... vaan silloin sinä jo saat pyyhkiä p--si. - -Käveltiin eteenpäin. Vaikeneminen oli melkein synkkä. - --- Ei muuten, mutta vain lystinpäiten, sanoi poliisi tarjoten Heikki -Piipariselle tupakan siellä Kakkulanmäen päällä heidän istuuduttuaan -lepäämään tien vieressä olevalle leveälle, tasaiselle kivelle, jolla -pakanat kuuluivat ennen uhranneen. -- Olisihan tuo mukava kuulla, minkä -arvoinen se sinun uutisesi on. - --- Onko se niin, että tämä viina-asia sikseen, ja markka sadasta, jos -minä olen puhunut totta? tiukkasi Piiparinen. - --- Jospa sinä petät? epäili poliisi. - --- Pirunkos hyöty minulla siitä olisi? kysyi toinen. - -Piiparinen ei tosiaankaan näyttänyt huomanneen asian sitä puolta. Eikä -poliisi pitänyt tarpeellisena sitä selvittää. - --- Muuten vain... jotta saisit sotkea jälkesi. - --- Onhan sinulla minun laukkuni täysineen panttina. -- Saat pitää sen, -jollet muuten usko... ennätäthän sinä minua sillä sitten jälkeenkinpäin. - -Jauhettiin sopimusta. Vielä se oli poliisi Kontkasen puolelta leikkiä -olevinaan, mutta lopuksi hän sanoi: - --- No anna paukahtaa sitten, niin nähdään... - -Heikki Piiparisella ei nyt ollut erityistä kiirettä. Hiljalleen vain -tupakoi ja huomautti: - --- On sitä tälläkin kivellä tainnut istua ukkoa jos akkaakin jalkojaan -lepuuttamassa... maailman alusta lukien. Ei näet ole päässyt koko kiven -pinta yhtään sammalta kasvamaan. - -Poliisi Kontkanen synkistyi. Jokohan tuo Piiparisen piru sittenkin piti -häntä narrinaan? - --- Tuota... vieläkö sinulla on ollut mitä välitystä sen Piiroisen -Annastiinan suhteen? kysyi Piiparinen. - --- Mitäs se tähän kuuluu? - --- No kuuluupahan vain. - -Poliisi sanoi: - --- Ei ole... jos lie ollut ennenkään. - -Heikki Piiparinen tupakoi. - -Sitten hän sanoi harvakseen: - --- Kun olisi ollut, niin ei sinun nyt tarvitsisi pitkään enää poliisina -olla... - - - - -IV - - -Poliisi Kontkanen oli kuullut sen Heikki Piiparisen suuren uutisen, -ja suurihan se olikin. Oli hän sen lopuksi uskonutkin, kun toinen oli -vannonut ja vakuuttanut ja kertonut asian perusteellisesti. - --- Nyt kun osaat viisaasti ahvierata ja ornierata ja kiehität asian -umpeen, ennenkuin sana leviää Tutjunpohjaan, niin jopa on kehno, ettet -sinä tässä... - --- Vaan jospa ne sen jo tietävät? tuskaili poliisi. Ja itsekseen hän -juonitteli: - --- Senkö hitto minut sotki siihen Mustankankaan Ratilaisen tyttöön... -eto känttyrään! - --- Mistä ne sen tietävät... kun se oli "Savo-Karjalassa" se kirjoitus, -ja kun ei koko Tutjunpohjaan tule kuin muutama Turun Lehti ja Vipunen. -Mutta saavathan ne sen kuulla kaupungissa ja kukaties kirkonkylälläkin -käydessään, kun vielä joku päivä tulee. Ja eikös ne lähetä -vallesmannillekin kirjettä sieltä lääninkansselista? Mutta nyt ei sitä -vielä täällä saloperukoilla tiedä muut kuin sinä ja minä. - --- Missähän se on Annastiina... olisiko kotonaan, vai jos lienee -lähtenyt takaisin Hukansalolle sitä pässiä kiinniottamaan, oppaili -poliisi. - --- Olisit nyt ottanut sen pässin yksintein kiinni, kun kerran -olit siellä Jyrki Mutasessa asti Hukansalolla, niin siinä olisi -sinulla ollut semmoiset viemiset Annastiinalle, että olisit päässyt -langanpäästä kiinni, sanoi Heikki Piiparinen. - --- Voipihan sen ottaa vieläkin kiinni, arveli poliisi. - --- Voipihan sen... ja kiinni se on otettava, vahvisti Heikki Piiparinen. - -Ja katsoen asian lopullisesti päätetyksi ilmoitti hän toisenkin -uutisensa: - --- Se on nyt siellä Roivaan mökillä hierotuttamassa itseään sillä -Piipariskalla... tällä nimittäin minun äidilläni, se Annastiina. Niin -oli kovasti ruvennut selkää repimään ja vasenta jalkaa kolottamaan -siellä salolla juostessa, että ei enää kunnolla kävelemään päässyt. -Eikö liene mitä reumatistia... sanoi olleen jalkojensa märkinä koko -ajan. - --- No jopa sattui hyvästi, iloitsi poliisi. -- Ihan se vetää kuin -meidän puolta! - --- Vetää se... lähdetään nyt sukkelaan sinne Roivaan mökille. - -Kiireesti läksivät miehet salopolkuja oikasemaan Roivaan mökille. - --- Osaatkohan sinä nyt oikein hyvästi järjestellä...? kysyi Heikki -Piiparinen. - --- Kyllä minä osaan... ja kun sanon oikein, niinkuin se on, niin kyllä -se Annastiina on minulle aina ollut suosiollinen... olisin minä sen jo -ennenkin saanut. - -Ja tahtoen kohentaa arvoaan Heikki Piiparisen silmissä sanoi poliisi: - --- Ja Annastiinan minä olisin lopuksi muutenkin ottanut... se oli niin -sottailtu. - --- Hyh... vai olisit sinä ottanut Annastiinan muutenkin... no sittenhän -se sopii niinkuin suutarin näppi sinne... - -Poliisi Kontkanen vilkaisi Heikkiin, että puhuukohan se taas pilkalla. -Mutta Heikki joudutti askeleitaan ja käveli edellä, niin ettei siitä -saanut oikein selvää. - - * * * * * - -Suutari Roivaan mökki on ummelleen neljä vanhaa virstaa Hukansalolle -päin sen tien varressa, joka Hukansalolta vie kaupunkiin päin yhtyen -valtamaantiehen. Ei siellä olekaan muita kuin se Roivaan mökki. -Jos olisi kulkenut ajotietä pitkin, niin olisi pitänyt kiertää -Mustankankaan Ratilaisen kautta, mutta miehet oikaisivat metsäpolkuja, -niin että matka lyheni puolella. - -Kun Heikki Piiparinen tuli takaisin Roivaan mökille, josta aamulla oli -lähtenyt, hieroi Piipariska taas Annastiinaa, joka ähkyen ja välistä -valitellen makasi Roivaan sängyssä. - --- Joko sinä ennätit käydä Hukansalon Mutasessa asti? ihmetteli -Piipariska. - --- Johan minä, sanoi Heikki. -- Pistelin noita oikoteitä, niin pääsin -pikemmin. - --- Joko ne... ohhoh kun viileksii pahasti... joko ne olivat saaneet sen -pässin kiinni, ne Mutasen pojat? tiedusteli Annastiina. - --- Eivät kuulu perustavan Piiroisen pässeistä enempää kuin -lampaistakaan, murahti Heikki Piiparinen. - -Ja ikäänkuin synkistyen Mutasen poikien kelvottomuutta hän jatkoi: - --- Ei ne siellä kuin istuivat hännällään tuvan penkillä ja irvottivat, -niin että tupakkasylki leualle valui... siinä on sitten jonninjoutavia -miehiä, ne Mutasen veljekset. Ei ne kuin nauraa irvottivat sillekin, -kun minä kerroin tämän Annastiinan niin kipeytyneen siellä salolla -telkutessaan, ettei kotiinsa asti päässyt. - -Piipariska paineli jotakin kohtaa kipeästä jalasta peukaloillaan. - --- Voi voi voi, valitteli Annastiina. -- Älkää hyvä Piipariska... - --- Koskeeko siihen vielä? kysyi hieroja. - --- Koskee siihen... se on niin hellänä jotta oikein. - --- Siinä on näet se taudin solmu, selitti Piipariska. -- Antaahan kun -minä hellävaroen nyplöttelen tuosta ympäriltä. - -Heikki Piiparinen pani tupakaksi. - -Annastiina huokaili sängyssä Piipariskan kynsissä. - -Vihdoin hän valittavalla äänellä sanoi: - --- En olisi uskonut noita Mutasen poikia niin... ottivat ne viime -vuonnakin kiinni saman pässin, itse tarjoutuivat avuksi, eivätkä -huolineet rahastakaan, vaikka minä olisin heidän vaivansa maksanut. - -Heikki Piiparinen tupakoi äänettömänä. - --- Olisi edes lähtenyt se Iivo... kun ollaan rippikoulutovereitakin... -eihän se ennen ollut niin piittaamaton. - --- Iivoko? rykäisi Heikki Piiparinen, joka taas sai langan päästä -kiinni. -- Vai Iivo... toisti hän kuin säälien Annastiinan sokeutta. - -Ja avatakseen toisen silmät jatkoi hän ääntään koroittaen, -harvakseltaan: - --- Se on niin, niinkuin nyt esimerkiksi tämä Iivo, esimerkiksi nyt -tämä Iivo Mutanen, niin eihän siinä ole muuta mieheksi sanottavaa kuin -suuret luut, eikä ne paljon maksa -- luut, meinaan. Neljin pennin -kilolta kuuluvat maksavan kaupungissa Vainikaisen makasiinimiehet... -luista. Niin ettei siinä vielä paljon Iivonkaan kokoisesta maksettaisi. -Nousisiko markkaan koko mies? - -Piipariska höristeli korviaan. Hänestä alkoi tuntua, että tässä oli -jotain takana, mutta ei päässyt vielä selville, mitä. - -Hänen poikansa sillä välin jatkoi, nyt jo kuin saarnaten: - --- Luita, luita on Iivossa... ja siinä nahka päällä, jota kylvettää, -milloin elävät enemmän kiusaavat. Ei siitä maksa puhuakaan. Kun minä -kuulin; että Iivolla ja tällä Annastiinalla silloin yhteen aikaan oli -vähän niinkuin... niinkuin sympaattisia asioita, niin minä jo arvelin, -että kun varjelisi vakainen luoja Annastiinan siitä talosta. - --- Mitäs se nyt tämä Heikki... häpeili Annastiina. -- Eihän meillä -Iivon kanssa mitä... - -Mutta Heikki ei ollut kuulevinaan. Hän paasasi ankarasti: - --- Jo pääsi itku tältä äitimuoriltakin, kun kuuli mieron hölynä, että -sinä katsahdat Iivon puoleen... itku pääsi Piipariskalta, vaikka ei ole -itkenyt minun muistini aikana, ja sen sanoi minullekin, että soisi hän -ennen Annastiinan kuolevan kuin semmoiseen onnettomuuteen joutuvan... - -Piipariska tiesi ja muisti varmasti, ettei hän ollut milloinkaan -semmoisen asian tähden itkenyt eikä sinnepäin puhunutkaan -- olisi -päinvastoin ollut hyvinkin innostunut toimittamaan Iivo Mutasta ja -Annastiina Piiroista toisilleen, jos olisi hänen apuaan puolelta taikka -toiselta pyydetty -- mutta kun hän nyt alkoi hämärästi aavistaa, että -Heikki-pojan paasauksella oli jokin tietty ja tarkka päämaalinsa, -jota hänen ei ollut vielä sallittu nähdä, niin alkoi hän melkein -kiihtyneesti selittää: - --- Niin minä itkin... niin itketti että silmiä kirveli. Kun tämä -Annastiina on aina tuntunut minusta kuin omalta lapselta -- voi hyvä -isä tokiinsa kun minä olen sinua pienenä monta kertaa sylissäni pitänyt --- niin oikein rintaan pisti, kun ajattelin... - -Heikki ei kuitenkaan antanut hänen jatkaa, koska pelkäsi, että -äitimuori asioista tietämättömänä voisi puhua sitä kuin ei pitäisikään. -Sentähden hän ylensi äänensä ja keskeytti: - --- Ei sitä ole siihen taloon miniäksi menemistä. Huoneetkin ovat ihan -seisontasonnalla. Ja köyhyys siitä lopuksi tulee, kun eivät aikuiset -miehet muuta tee kuin syövät ja makaavat... - -Ja juovat viinaa, ajatteli hän vielä sanoa, mutta jätti sen kuitenkin -sanomatta. Sensijaan hän jatkoi: - --- Ne ovat nyt taas rahoissaan, kun saivat virmalta neljättätuhatta -siitä metsäpalstastaan, mutta annahan, kun Iivo ja Otukka muutamia -kaupunkireissuja tekevät ja elävät yhtä rentonaan kuin viime -kerrallakin, niin katsotaanhan, miten pitkälle nekään rahat riittävät. - --- Kaksi lasia kuuluvat särkeneen seurahuoneenkin lasiovesta, ja -seitsemättäkymmentä olivat saaneet maksaa, tiesi Piipariska. - --- Niin, ja vielä kaksikymmentä markkaa sille ovenvartijalle, jottei se -poliisia hakisi, lisäsi Heikki. -- Tiesinhän minä sen, kun olin silloin -laivamiehenä, ja satuttiin olemaan kaupungin rannassa. - -Tuli pieni keskeytys sen johdosta, että Annastiinan oli käännyttävä -vatsalleen, missä puuhassa Piipariska häntä avusti. Mutasen pojat -alkoivatkin jo olla valmiiksi haukutut. - --- Ei, ei se huoli Annastiina Iivo Mutasesta, vakuutti Piipariska -sellaisella äänellä, jolla pieniä lapsia hyvitellään. -- Vai huolitko, -Annastiina? - --- Enkä huoli! kuului tyynyn sisältä, jolla Annastiinan pää oli. - -Heikki Piiparinen lepäsi tyytyväisenä. Asia oli sitämyöten selvä. Nyt -ei ollut jäljellä kuin se Piippuvaaran Aapeli Kasurinen -- kaiken -varalta pitää haukkua sekin pois tieltä, mutta se oli helppo tehtävä, -semminkin kun melkein varmalta näytti, että se aikoi sitä Mönkkösen -rikasta leskeä. - --- Mitenkäs se jaksaa se Simo Piiroinen itse? kysyi Heikki Piiparinen -Annastiinalta. - --- Jaksaahan se... isä. Terveenä on ollut, vastasi Annastiina, -käännettyään päätään sen verran sivulle, että voi puhua selvästi. - --- Se on semmoinen terveverinen mies, selitti Heikki Piiparinen. -- -Eikös se ole jo yli kuudenkymmenen? - --- Onhan se. - --- Sitähän minäkin muistelin, että yli kuudenkymmenen sen jo pitäisi -olla, kun se on vähän vanhempi sitä Petronlahden ukko Kiimalaista, joka -toissa talvena täytti kuusikymmentä. - -Ja siirtyen asiaan kysyi Heikki Piiparinen: - --- Joko se on ruvennut velkomaan se Kasurisen Aapeli sitä saatavaansa? - -Annastiinan ei olisi tehnyt mieli puhua tästä ikävästä asiasta, mutta -kun ei voinut näin suoraan kysymykseen vastaamattakaan olla, niin sanoi -hän: - --- Kuuluuhan se ruvenneen. - -Äidilleen, Piipariskalle, muka selitellen haasteli Heikki: - --- Se aikoo ottaa akakseen sen Mönkkösen lesken, kuuluu, ja nyt se -kiristää pois joka rahapennin, mikä sillä on saamisia. Jumalinen on -hänkin olevinaan, mutta... - -Heikki Piiparisella olisi ollut Aapeli Kasurisesta paljonkin -sanottavaa, mutta samassa aukeni ovi, ja poliisi Kontkanen astui -mökkiin, kumartaen päätään, ettei löisi otsaansa kamanaan. - --- Päiviä, sanoi poliisi. - -Piipariska oli niin hätäytynyt, että häneltä kädet hervahtivat. Mistä -se tuo poliisi putosi... ne ovat ne Heikin pullotkin ihan näköisällä -siellä porstuakonttorin lattialla, ja mihin lienee sen laukkunsakin -heittänyt? Vaikka olisi aivan tuossa ovenpielessä. - -Mutta vilkaistessaan poikansa kasvoihin ja nähtyään, ettei Heikki ollut -milläänkään, tuli Piipariska levollisemmaksi. Kyllä se tuo Heikki -tietää... - --- Täällähän se on tämä Heikki Piiparinenkin, sanoi poliisi, pisti -kättä Heikille ja istahti hänen viereensä. - --- Täällähän minä, murahti Heikki. - --- Kuka se on? suhahti Annastiina. - --- Poliisi Kontkanen, supatti Piipariska hänen korvaansa. Uunin nurkka -tuli näet eteen, niin ettei Annastiina voinut vierasta nähdä. - --- Pitäisi nostaa peitettä ylemmäksi, kuiskasi Annastiina häpeillen -alastomuuttaan. Heikki Piiparisesta ei hän ollut niin välittänyt, kun -se Heikki oli heillä renkinäkin ollut. - --- Onko se matka minnekä? kysyi Heikki Piiparinen. - --- Eipähän etemmäksi kuin tuonne Hukansalon perukoille, selitti poliisi -ennakolta sovitun suunnitelman mukaan. -- Pitäisi käydä ottamassa -selvää, vieläkö se Lassi Kettunen on siellä Rumpsussa, kun se kuuluu -siellä keitelleen. - --- Vai Lassi Kettusta... - --- Lassi. - -Vaiettiin. Ei jaksanut Piipariskakaan mitään sanoa. - --- Ei taida ollakaan suutari Roivas kotosalla? kysyi poliisi. - --- Eihän se... se meni sen Piiroisen piian apuna viemään lampaita, kun -tuli tämä Annastiina kipeäksi, selitti Heikki. - --- Missäs se on, se Annastiina? kysyi poliisi ja ryästeli vähän. - --- Ka tuollahan se äitivanha hieroo sitä Roivaan sängyssä. - --- Ähää, vai sattui se Annastiinakin tänne! ihmetteli poliisi Kontkanen. - -Ja koroittaen ääntään sanoi hän: - --- Päivää, Annastiina! - --- Päivää, vastasi Annastiina häveliäästi, nykäisten peitettä ylemmäksi. - -Mutta kun hän jalan raapaisusta kuuli, että Tuomas Kontkanen aikoi -tulla häntä kädestä tervehtimään, huudahti hän hätäisesti: - --- Ei saa tulla, minua hierotaan. - -Heikki Piiparinen rauhoitti: - --- Ei se tulekaan... uskoohan tämä poliisi Kontkanen, kun kuulee -Annastiinan äänenkin. - -Poliisikin vakuutti: - --- Uskonhan minä... toki minä Annastiinan äänen tunnen. - -Heikki Piiparinen ilmoitti: - --- Tuntee toki tämä poliisi Annastiinan äänen uunin takaakin... - -Auttaakseen asiaa vähän eteenpäin jatkoi hän: - --- Mutta jos olisi ollut Iivo Mutanen, niin ei se olisi tuntenut -äänestä Annastiinaa... puhumattakaan vaikka tuosta Aapeli -Kasurisesta... se on vähän huonokuuloinenkin vasemmalta korvaltaan, -koko köntys. - -Poliisista oli tämä vähän liiaksi kiirehtimistä. Palauttaakseen asian -säännölliselle ladulleen kysyi hän: - --- Mikäs sille Annastiinalle tuli, kun piti kesken matkan ruveta -hierotuttamaan? - -Piipariskasta oli mieleen, että puhe oli kääntynyt Lassi Kettusen -viinankeitosta ja muista arkaluontoisista asioista Annastiinaan. Hän -alkoi kerkeästi selittää: - --- Minkä lienee tähän leinin ampunut siellä salolla, kun sai kintut -märkinä juoksennella päiväkaudet... lampaita ajelemassa. Mutta kyllä -tästä taas terve tulee, kun minä oikein hieron ja koplottelen ja sitten -annan hyvät löylyt hauteiden kanssa tuolla ukko Roivaan saunakuopassa. - --- Tuleehan siitä terve Annastiina, myönsi poliisikin. - -Ja päästäkseen takaisin ladulle kysyi hän: - --- Hyvinkö ne antautuivat, ne lampaat? - -Annastiina kuuli kysymyksen olevan hänelle osoitetun: - --- Antautuivathan ne lampaat... mutta se iso pässi jäi taas saamatta -kiinni, kun ei jaksettu piian kanssa juosta sitä uuvuksiin. - --- Ähäh... vai jäi se iso pässi taas kiinnisaamatta, kummasteli -poliisi. -- Sekö, joka viime syksynäkin? - --- Se sama. - --- Vai taas se rietas... se pyrkii tuo vanha pässi metsistymään, kun -saa olla koko kesän valtoinaan salolla, selitti Tuomas Kontkanen. -Sitten hän jatkoi: - --- Olisit pyytänyt Mutasesta miehiä avuksi. - --- Vai jo ne läksivät miehet Mutasesta! rähähti Piipariska. -- Kun -eivät näet sorkkaansa liikauttaneet, vaikka olisi Annastiina polvillaan -rukoillut. - -Seurasi pieni vaikeneminen ratkaisun edellä. - -Sitten poliisi: - --- No jopa ovat miehiä... - -Ja Heikki Piiparinen: - --- Niinhän ne ovat Mutasessa... mutta olisipa sattunut vaikka tämä -poliisi Kontkanen silloin sinne salolle, niin jo olisi pitänyt pässin -antautua. - -Vahvistukseksi hän lisäsi: - --- Kuuluu olevan hyvä juoksemaan, tämä Kontkanen. Eikö liene ottanut -juoksemalla kiinni joskus noita viinankauppiaitakin? - -Poliisi ja Heikki Piiparinen iskivät tälle puheelle silmää hyvässä -yhteisymmärryksessä ja vetivät suutaan salaiseen nauruun. - -Piipariska oli lopullisesti huomannut, ettei tässä ollut mitään vaaraa. -Hän sanoi: - --- Kun uskaltaisi keittää höyräyttää kahvit noista ukko Roivaan -kahvijauhoista, koska sattui poliisikin vieraaksi... antaahan se sitten -Annastiina Roivaalle kahvipapuja sijaan. - --- Annan minä... keitetään vain kahvit, lupasi Annastiina. - --- Antaahan se Annastiina papuja... ja ottaahan se tämä poliisi pässin -kiinni, kun kerran on sinne salolle menossa, sanoi Heikki Piiparinen. - --- Otan minä sen, jos vaan saan toisen miehen kiertämään sitä pässiä, -lupasi Tuomas Kontkanen. - --- Siinä sen nyt kuulet, Annastiina! riemuitsi Heikki Piiparinen. -- -Tämä poliisi lupaa ottaa sen pässin kiinni. - --- Hyväinen aika... eihän sitä nyt tarvitse... kyllähän isä lähettää -miehet... sanoi Annastiina. - -Mutta Heikki Piiparinen julisti: - --- Anna sinä Annastiina tämän poliisi Tuomas Kontkasen ottaa se pässi -kiinni, niin se on sitten kerrankin kiinni. - --- Kun saisi jostain vielä toisen miehen, niin saisi pikemmin ajetuksi -pässin umpikujaan, aprikoi Kontkanen. - -Johon Heikki Piiparinen rennosti laukaisi: - --- Ka onhan tässä tämä minä... kyllä minä joudan. - --- No sitten on asia sitä myöten selvä, päätti poliisi. - -Ja Heikki Piiparinen löi kämmenellä lapikkaansa varteen, läiskäytti, ja -huudahti: - --- No sattui tulemaan toki oikea mies oikeaan aikaan, minkä tälle -Annastiinallekin pässin kiinniottaja! - -Piipariska jo hommasi lieden ääressä ukko Roivaan mustakylkisen -kahvipannun kanssa. Kuullessaan Heikin viime sanat vilkaisi hän -salavihkaa poikaansa kuin ohjeita pyytäen, ja Heikki vastasi hänelle -salaisella, melkein vihaisella päännyökkäyksellä, joka tuntui sanovan: - --- No etkö sinä vieläkään älyä! - -Alkoihan se Piipariska vähitellen älytä, vaikka vielä hämärästi, kun -asia oli hänelle niin outoa ja yhtäkkistä. - -Niin että kun Heikki Piiparinen ylisti poliisia Annastiinalle: - --- Siinä sen näet, Annastiina, että on se tämä Tuomas Kontkanen toista -kuin joku Mutasen poika... - -Niin oli Piipariska jo valmis astumaan harppauksen pitemmälle: - --- Saisi tästä poliisi Kontkasesta kunnollisen pässinkiinniottajan, jos -tämä kehen suostuisi. - --- Jaa, mutta ei se olekaan kenenkä tahansa otettavissa, tokaisi Heikki -Piiparinen. -- On sitä koettanut tuo Mustankankaan Ratilainenkin -kiehittää sille tyttärelleen, mutta eipäs ole ollut tietääkseenkään -Tuomas Kontkanen. - -Annastiina alkoi aavistaa jotain, vaikka ei vielä kaikkea -ymmärtänytkään. Hän punastui ja kuunteli jännittyneenä. - --- Sianpakana telläytyy veräjästä sisään! huusi Heikki Piiparinen ja -törmäsi ulos. Hänen kantapäillään pyörähti Piipariskakin porstuaan. - -Poliisi Tuomas Kontkanen astui ukko Roivaan vuoteen ääreen ja sanoi -Annastiinalle: - --- Eihän me ole vielä kättäkään annettu. - -Annastiinan paljas käsivarsi pistäytyi kainostellen esiin peiton alta, -jonka hän oli kohottanut leukaansa asti. Poliisi pisti kättä ja kysyi: - --- Vieläkö sinua kolottaa? - --- Kolottaahan se vähän... vastasi Annastiina miltei kuiskaamalla. - --- Voipas tokiinsa, päivitteli poliisi osaaottavasti ja silitteli -hellästi Annastiinan tukkaa. Annastiinalle ihan vedet silmiin -herahtivat. Eihän se ollut ennen ollut näin, tämä Tuomas... - --- Kyllä minä otan pässin kiinni, vakuutti Tuomas Kontkanen. - -Hän kerrassaan julmistui ja uhkasi: - --- Vaikka juoskoon petolainen Mikkelin lääniin, niin aina minä olen -hännässä! - --- Kiitos! kuiskasi Annastiina. -- Mutta sinulle tuli siitä nyt paljon -vaivaa... - --- Vaivaako... mitäs niistä. Juoksisin minä sinun lampaasikin kiinni, -vaikka olisi koko katras karannut hiiteen! - -Tämähän jo oli melkein kuin suora rakkaudentunnustus. Annastiina tunsi -olevansa syvästi järkkynyt eikä osannut sanoa mitään. - -Samassa tuli Piipariska sisään ja kerkesi parahiksi nostaa pannun -tulelta, kun se rupesi kuohumaan. - -Piipariska tiesi nyt niin paljon kuin hänen tarvitsikin tietää. -Perinnöstä ei sentään Heikki Piiparinen äidilleenkään vielä mitään -ilmoittanut. - --- Pysy siellä vain sängyssä, sanoi Piipariska, kun Annastiina pyysi -hamettaan ja röijyään. -- Kyllä minä tuon sinulle sänkyyn. - --- Onhan tässä passareita, vaikka olisi rinsessa, sanoi Heikki -Piiparinen, joka myöskin oli tullut jo sisään. - -Ja Annastiinalle silmää iskien lisäsi hän: - --- Jos olisi kenellä semmoinen ukko kuin vaikkapa tämä Tuomas -Kontkanen, niin se joka aamu kantaisi akalleen kahvit sänkyyn. - -Annastiina ei ollut ymmärtävinään, mutta nauraa hekahti kuitenkin -onnellisena. - --- Niitä onkin vähemmäkseen niin sopuluontoisia miehiä kuin tämä -Kontkanen, jatkoi Heikki Piiparinen kehumistaan, ja Piipariska huokasi -melkein haikeasti: - --- Harvassa... harvassa niitä on, niin hyviä miehiä. Pässinkin ottaa -kiinni... - --- Ottaa! jyrähdytti Heikki Piiparinen jyrkästi. - --- Otettavahan se on, pässi, ettei jää talveksi metsään, sanoi poliisi -Kontkanen vaatimattomasti. - -Yleisen tyytyväisyyden vallitessa juotiin Piipariskan keittämät väkevät -kahvit. - -Kun miehet olivat työntyneet taipaleelle, sanoi Piipariska: - --- No nyt sinä saat iloita, Annastiina, kun Tuomas Kontkanen läksi -meidän Heikin kanssa ottamaan pässiä kiinni! - - - - -V - - -Piippuvaaran Aapeli Kasurisella oli ollut se Hirvolanniemen Pekka -Turunen puhemiehenä, kun he olivat käyneet kosimassa sitä Mönkkösen -leskeä. Ja hyvinhän se asia luonnisti, reten! - -Mikäs siinä! - -Ei tarvinnut Aapeli Kasurisen paljon suutaankaan avata, kun Pekka -Turunen oikein lasketteli, päästi sekaisin totta ja leikkiä, niin että -morsianta vuoroin itketti ja vuoroin nauratti. Niin lasketteli, päästi -sekaisin totta ja leikkiä, taisipa päästää sekaisin totta ja vähän -valhettakin. Ei kuitenkaan kovin paljon sitä viimemainittua, noin vain -puheen koristukseksi, niinkuin sitä pääsee, lörähtelee, kaikenlaisiin -muihinkin, vähemmänkin tärkeisiin puheisiin aina ja kaikkialla avarassa -maakunnassa. - -Hyvin luonnisti. Läksi ihan lemmessä se Mönkkösen leski. - -Nyt he, sulhasmies ja puhemies, ajaa köröttelivät kohti kaupunkia -kihlojen ostoon. Eihän sitä nyt olisi siinä sulhasta ja puhemiestä -yhdessä tarvittu, virallisesti. Olisi se osannut Aapeli Kasurinen ostaa -kihlat omin päinkin, mutta pyysihän kumminkin Pekka Turusta seurakseen. -Oli huvempi ajaa pitkä matka, ja turvallisempikin, jos sattuisi -takaisintulo pimeäksi ajaksi. Niissä Honkalammin pahamaineisissa -mäkilöissä on ainakin ennen matkustavaisia ryövätty. - -Oli maisteltukin matkalla, ei kuitenkaan paljoa... vain sen verran, -että puhe luisti. - --- Kultakello ja hopiaperät! hihkaisi joskus Aapeli Kasurinen. - --- Ja silkkihuivi, lisäsi Pekka Turunen. - --- Eikö siinä ole arvolliset lahjat vaikka Mönkkösen leskelle? tiukkasi -sulhanen. - --- No jo toki. Ei ole ollutkaan ennen Mönkkösen leskellä kultakelloa, -miellytteli puhemies. - --- Eikä hopiaperiä... sitä minäkin! Mutta nyt se saa ne. Perhanan -hyvästi sinä ne asiat maalasit, kuule Pekka Turunen! - --- No, mitäs siitä... naurahteli puhemies mielissään. - --- Pappihan sinusta kehnosta olisi pitänyt tulla! Poiketaanko me tuohon -Pötkänlahden kievariin? - --- Minusta nähden. - --- Ja eikä poiketakaan. Kiire se on naimahommissa. Kyllä tämä ruuna -jaksaa vetää loppuun asti, päätti Kasurinen. - -Aapeli Kasurinen huimasi ruunaa ohjasperillä ja huilautti pitkäveteisen: - --- Hevo-neee...eee! - -Ruuna olisi totuttuun tapaan poikennut väkisinkin kievariin, mutta -Aapeli Kasurinen pakotti sen takaisin maantielle ja antoi piiskasta. - --- Sinäkö tässä vai minä, senkin koni! Alatko ravata, taikka...! - -Valjakan mäki on viimeinen suurempi mäki ennen kaupunkia. Ruunan -junnatessa kuormaansa ylös mäkeä, huudahti Aapeli Kasurinen taas: - --- No kohta saa sitten Mönkkösen leski semmoiset kihlat, että jo pitää -koko huoneen välkkyä, kultakellon ja hopiaperät... hei, ruuna, vieläkö -sinä olet aisoissa! - --- Onnea vain ja lykkyä! kuului ivallinen ääni takaapäin. - --- Kuka se huusi? kysyi Kasurinen. - -Sulhanen ja puhemies kääntyivät katsomaan taakseen. Pekka Turunen sanoi: - --- Se on Hukansalon Iivo Mutanen, ukko Jyrki Mutasen poika. Millä -pahuuksen ajalla se on tuonne taakse ilmestynyt? - -Iivo Mutanen se kyllä olikin. Oli lähtenyt asioilleen kaupunkiin ja -ajella nytkytellyt jo parisen kilometriä aivan heidän perässään, -kuullen melkein kaiken mitä he kovaäänisesti olivat puhelleet. - -Nyt se siellä kökötteli irvistellen kärryissään hattureuhka silmillä. -Ja kun näki, että hänet oli huomattu, huusi taas: - --- No minnekäs sinä sen Piiroisen Annastiinan hylkäsit? Vai eikö se -huolinutkaan sinusta? - --- Sano syötävälle, että jätit sen hänelle itselleen, neuvoi aulis -puhemies. - --- Minä jätin sen sinulle, Annastiinan... eivät ne ole muille kuin -Mutasille ennenkään toisten tähteet kelvanneet! huusi Aapeli Kasurinen -kiukusta punoittaen. - -Se oli letkaus Iivon omasta äidistä, Kaisa Romppas-vainajasta, jolla -oli ollut yksinäinen lapsi, ennenkuin se meni Jyrki Mutaselle, vaikka -se lapsi oli kyllä kuollut jo ennen äidin naimisiinmenoa. - -Kun Mutasen poikiin eivät kuitenkaan vähät pysty, niin vastasi Iivo -Mutanen vain yhä irvoitellen: - --- Kiitos vain, kelpaahan ne köyhälle rikkaan tähteetkin... jollet vain -silmiä ole vienyt! - -Se oli siitä Mönkkösen leskestä! Eihän se nyt tosin aivan silmäpuoli -ole, mutta kieltämättä on hänen toinen silmänsä aika himmeä. - --- P--leen rutjake! kirosi jo Aapeli Kasurinen, vaikka häntä -pidettiinkin jonkinverran jumalisuuteen taipuvana. - -Sitten hän kiljaisi: - --- Saat kuin saatkin Annastiinan, ei siitä näy enää huolivan -muutkaan... mutta varaa kanssa appiukollesi ylihuomiseksi -kahdeksansataa markkaa... jos meinaat saada Piiroisen talorötiskössä -kotivävynä asua. - -Hevonen oli nyt päässyt mäen päälle. Vihastunut Kasurinen sivalteli -piiskalla ruunaansa ja ajoi täyttä lentoa kaupunkiin asti jättäen -irvistelevän Iivo Mutasen huononpäiväisine hevosineen kauas -jäljellepäin. - --- Muistaa se vielä nuo puheensa, Iivo Mutanen! uhkasi Aapeli Kasurinen -äkeissään ajaessaan tulliportista sisään. - -Iivo Mutanen toimitteli kaupungissa asioitaan ja yritti -Seurahuoneellakin pistäytyä, mutta ovenvartija tunsi hänet siitä -entisestä asiasta, jolloin Iivo oli humalapäissään rähjännyt ja -särkenyt kaksi ruutua Seurahuoneen ovesta, niin ettei Iivo päässytkään -sinne "Roistolan" puolelle 75 pennin tuutingeita juomaan. - -Sitten muisti hän käydä "Savo-Karjalan" konttorissa viemässä sen -Sinkkosen lesken ilmoituksen, jonka Sinkkosen leski oli Pötkänlahden -kievarissa jättänyt hänen toimitettavakseen. - --- Oletteko te Pötkänlahdesta? kysyi ilmoitusta vastaanottava -konttorineiti, jolla oli vanha täti Pötkänlahdessa. - --- Eikä... minä kyllä olen sieltä Korpivaarasta, selitti Iivo Mutanen. - --- Korpivaarasta... mitenkäs... kuulkaas, faktori! huusi neiti -viereiseen huoneeseen. - --- Jahah! kuului sieltä miehen ääni. - --- Eikös se suuri miljoonaperintö tullut juuri Korpivaaraan? - --- Sinnehän se tuli, vastasi faktori mennen sitten leveitä -paperiarkkeja kädessään kirjapainon puolelle. - --- Miljoonaperintö... kenellekäs se? ällisteli Iivo Mutanen ja jäi suu -auki seisomaan. - --- En minä muista nimeä, mutta äskenhän se oli lehdessä... minäpä -katson, sanoi neiti hyväntahtoisesti. - -Neiti selaili lehtiä. Iivo seisoi suu yhä auki. Hattukin oli, reuhkana, -pudonnut kädestä lattialle. - --- Niin, tässä se on, sanoi neiti. - -Sitten lukaisi hän uutisen läpi ja selitti: - --- Se on tullut yhdelle Simo Piiroiselle Korpivaaran Tutjunpohjasta. -Siltä on kuollut Amerikassa sukulainen jolta on jäänyt miljoonan -suuruinen perintö... - -Iivo ei ollut jälkeenpäin oikein selvillä siitä, mitenkä hän oli tullut -alas kirjapainon ahtaista ja jyrkistä portaista. - -Annastiina oli siis miljoonamiehen perillinen. Eikä sitä tiennyt vielä -Korpivaarassa kukaan, ei edes Annastiina itsekään. - -Neljännestunnin käveli hän kuin pienessä humalassa yhtä epätasaista, -hyvin erikokoisilla mukulakivillä laskettua katua ylös, toista alas. - -Sitten poikkesi hän kultasepän liikkeeseen. - -Sieltä tullessaan oli hänellä taskussaan naisten kultakello sirossa -paperiin käärityssä kotelossa. - -Ja sitten tuli Iivo Mutaselle kiire kotiinsa. - -Aapeli Kasurinen ja Pekka Turunen olivat vieneet väsyneen, yltäpäältä -vaahdossa olevan ruunansa majataloon, antaneet sille syömistä ja -juomista ja syöneet itsekin vankan päivällisen Hiltusen ruokalassa. -Olivat käyneet katsomassa laivoja rannassa ja junaa asemalla, ja -läksivät vihdoin kihlojen ostoon. - -Kun kultaseppä teki pientä pakettiaan, kysyi hän näpelöidessään sitä -kiinni: - --- Mistäspäin isännät ovat kotoisin? - --- Tuoltapa vain Korpivaarasta. - --- No sinnehän tuli Amerikasta oikein julma perintö... - - * * * * * - -Ylimalkaan lähtee hyvin harvoin kaksi samoilla mattisenlahtelaisilla -kärryillä kulkevaa isäntämiestä kaupungista niin vähäpuheisina kuin -Aapeli Kasurinen ja Pekka Turunen. - -Äänettöminä kävelivät he kultasepästä majataloon, kävelivät peräkkäin, -Aapeli Kasurinen vähän edellä. - -Vaiteliaina valjastivat he hevosen kartellen katsahtamasta toistensa -silmiin. - -Kerran vain, kun hevonen ei tahtonut ottaa suitsia suuhunsa, karjahti -Kasurinen kiroten: - --- Mitäs siinä luimistelet, s--nan kahmu, ja päätäsi kääntelet! - -Sitten lähdettiin yhtä tuppisuina ajamaan kohti kotimaata, Korpivaaran -Tutjunpohjaa. - -Pekka Turusella oli hyvin vaivattu olo. Hän tunsi vaistomaisesti, -että Aapeli Kasurinen pitää häntä ikäänkuin jollain tavoin syypäänä -tapahtuneeseen, ja olisi mielellään halunnut puolustautua, mutta ei -tiennyt, miten aloittaisi. Eikä Pekka Turunen väärässä ollutkaan. Tällä -hetkellä kantoi Aapeli Kasurinen katkeraa vihaa hänen päällensä. Mutta -hän murjotti ääneti, uhallakin. Hän oli päättänyt, että antaa nyt Pekka -Turusen aloittaa, kehvelin. Kyllä hän, Aapeli Kasurinen, sitten sanoo. - -Kolmisen kilometriä kaupungista ajettua aukesi rinnustin. - --- Ptruu, rinnustin aukesi! huusi Pekka Turunen. - -Hevonen pysähtyi. - --- Kehnoakos sinä sitä sitten niin huonosti kiinnitit! tuhahti Aapeli -Kasurinen ihan vihassa. Pätö asiasta! - -Pekka Turunen tiesi sitoneensa rinnustimen aivan niinkuin se oli -sidottavakin, mutta saattaahan se silti aueta, kun niikseen sattuu. Hän -ei kuitenkaan viitsinyt ruveta riitelemään moisesta vähäpätöisyydestä, -vaan hyppäsi alas kärryiltä, kiinnitti rinnustimen uudelleen, tällä -kertaa niin tiukkaan, että tiesi varmasti sen kestävän vaikka Kuopioon -asti, ja nousi sitten taas kärryille. - -Ajettiin. Äänettömyys kävi yhä painostavammaksi. Se kävi ihan -sietämättömäksi. - --- No on sillä Simo Piiroisella nyt näistä puolin tuota rahaa enemmän -kuin jollakin toisella muuta paperia, aloitti Pekka Turunen äkkiä. - --- On! äyskäisi Aapeli Kasurinen heti. -- Sitävartenko sinä sitä -Annastiinaa oletkin muille toimittanut ja minulle vain Mönkkösen leskeä -tyrkyttänyt? - --- Ka...! ällisteli Pekka Turunen keksimättä heti vastausta tähän -hyökkäykseen. - -Mutta Aapeli Kasurinen, vihasta tuhisten, hyökkäsi edelleen: - --- Vai itsellesikö sinä sitä, akallinen mies? Taidat luulla, että kun -sinulla on Konsta Piiroisen äpäräpoika elättinä, niin sinäkin siltä -tiimalta pääset miljuneeriksi! - --- Ka... aloitti Pekka Turunen taas, mutta Aapeli Kasurinen ärjäisi: - --- Kakata, mitä kakatat... sinun syytäsi tämä on, koko soppa! - --- Älähän nyt... itsehän sinä... - --- Älä valehtele, sinäpäs sitä tyrkytit ja tyrkytit sitä Mönkkösen -leskeä! - --- Niin, mutta itsehän sinä sen päätit ottaa... ei suinkaan sinua, -aikuista miestä, väkisin saa naitetuksi... - --- Mutta sinä _tyrkytit_, p--le! karjaisi Aapeli Kasurinen niin, että -kaiku honkametsästä vastaan rähähti. -- Sinä tyrkytit ja sanoit, -että mitäs siitä Annastiinasta, _köyhästä_, siinä on Mönkkösen -leski, _rikas_, ja tyrkytit ja tyrkytit ja puhemieheksi telläännyit, -tyrkytit saakeli minulle sitä silmäpuoltasi... sanoit, ettei se ole -silmäpuoli... näkee muka toisellakin silmällä melkein yhtä hyvin... ei -se sillä mitään näe, silmäpuoli se piru on ei siitä mihinkään pääse, -riiteli sulhasmies Kasurinen katkerasti, ääni kiukusta vapisten. - --- No vaikkapa ei nyt sentään sanoisi ihan silmäpuoleksikaan... koetti -hämilleen joutunut puhemies lieventää asiaa. - -Mutta Aapeli Kasurinen ärjyi: - --- Soppasilmä sillä on... luuletko sinä, että minä en sitä ole nähnyt! - -Ja ajatellessaan, millaisen rikkauden perijättäreksi Annastiina nyt -joutuu, etoi hänen sydäntään niin, että melkein itketti. - --- Voi vaivattu sentään... ja kun minä olen sitä Annastiinaa jo kauan -katsellut ja aikonut. - -Mitä enemmän hän nyt muisteli Annastiinaa, sitä katkerammalta tuntui -hänen menetyksensä. - --- Siinä olisi ollut niin siisti ja sopuluontoinen ihminen -Piippuvaaraan emännäksi, ja sydämestään niin hellä, että oikein... - -Puhemiehenkin täytyi myöntää: - --- Onhan se kyllä niinkuin sydämen puolesta... mutta mitä tähän -Mönkkösen leskeen tulee, niin kyllähän... - --- Suusi kiinni koko akasta! ähisi Aapeli Kasurinen. - -Puhemies Pekka Turunen oli ymmärtäväinen mies, ja hänen täytyi myöntää, -kun asiaa puolueettomasti ajatteli, että Aapeli Kasurisella oli syytä -suuttumukseensa. Kaikesta päättäen olisi Annastiina hänelle tullut, -kun Aapeli Kasurisella oli vankka talo, eikä ollut vielä lopen vanha -mieskään. Olihan tämä Aapelikin tosin jonkinverran rokonrikkoma, mutta -eihän sillä tarvinnutkaan nyt varakkaalla isäntämiehellä olla posket -kuin maitovauvalla. - --- Tässä kyllä vielä, alkoi Pekka Turunen jonkin ajan kuluttua... tässä -kyllä vielä keino keksitään. - -Ja ryhtyen tekemään tarkemmin selkoa suunnitelmistaan sanoi hän: - --- Mikäs pakko sinun on sitä Mönkkösen leskeä ottaa, kun ei ole vielä -kihlatkaan annettu? - -Aapeli Kasurinen puri vielä hammasta, mutta vaikeni. Ei enää joka -sanaan vastaan noitunut. - --- Ei ole kihlat vielä annettu... eikä ole oikeastaan puhuttukaan kuin -sinne päin. Mitäs siitä. - -Aapeli Kasurinen vaikeni. - -Pekka Turunen hautoi nyt asiaa. Mitä enemmän hän sitä hautoi, sitä -selvemmältä hänestä alkoi näyttää, ettei Mönkkösen lesken kosiminen -oikeastaan vaikuttanut asiaan mitään, kun ei ollut vielä kihloja -annettu. - --- Se olisi ollut toinen tapaus, jos meillä olisi ollut kihlat mukana -ja Mönkkösen leski olisi ottanut ne vastaan... mutta mitkä hiton -kihlajaiset nämä nyt muka olivat, kun ei ollut kihloja eikä mitään. -Eihän sitä sillä tavalla... - -Ja lohduttautuakseen Mönkkösen leskenkin tunteisiin nähden selitti hän: - --- Eikä se tietysti voi Mönkkösenkään leski ottaa asiaa todesta, -niinkauan kuin ei ole kihloja annettu... enemmänhän se piti sitä vielä -leikkinä... -- niinkuin mekin oltiin leikin haminassa... nauratteli -vain Mönkkösen leski ja sanoi, että sittenhän tuon näkee, kunhan ensin -kihlatkin näkee... - -Aapeli Kasurista alkoi tämä puhe rauhoittaa. Asia ei näyttänyt enää -toivottomalta. Päästäkseen sovinnollisen ajatuksenvaihdon alkuun ja -samalla kuin pyytääkseen anteeksi äskeisiä pahoja sanojaan huomautti -hän murahtaen: - --- Näkyy se nyt tuo rinnustin pysyvän kiinni, kun panit sen paremmin... - --- Kyllä se nyt pysyy, vahvisti Pekka Turunen mielissään siitä, että -sopu ja rauha alkoi jälleen rakentua. - -Sitten hän lausui lopullisesti ratkaisevan sanan siitä Mönkkösen lesken -asiasta: - --- Niin että kun sinä et vie sille kihloja, niin ei hänelläkään siihen -enää ole mitään sanomista. - -Aapeli Kasurista kuitenkin vielä vähän epäilytti: - --- Vaikka kyllähän se selvästi siltä näytti, että se oli tulemassa, se -Mönkkösen leski... - -Mutta Pekka Turunen huudahti ihmetellen: - --- Mitenkäs se sinulle tulisi, kun et sinä vain anna hänelle kihloja! - -Sitä myöten tuntui asia selvältä. - -Aapeli Kasurisesta oli kuin olisi taakka pudonnut hänen hartioiltaan. -Syksyiset heleänväriset vaaratkin tuolla Rutakon puolella paistoivat -taas niin kauniisti iltapäiväauringossa. Tie oli tasainen ja mäetön -täällä laajalla kangasmaalla, ja hevonen juoksi hereästi kotiin päin. - -Oli jo päästy niin pitkälle, että neuvoteltiin siitä, miten Annastiinan -kosimisessa voitaisiin soveliaimman menetellä. - --- Minä kun olen sitä Simo Piiroista siitä velastaankin hätyytellyt, -päivitteli Aapeli Kasurinen tyhmyyttään. - -Puhemies kaiveli nenäänsä. - -Sitten hän ilmoitti: - --- Se on oikeastaan sen parempi, että olit sitä säikytellyt siitä -saatavastasi... niin sinulla on nyt sitä parempi ajaa sinne sanomaan, -että se oli vain semmoista leikkiä... jotta näet sait käydä useammin -Annastiinaa katsomassa. - -Aapeli Kasurisesta tuntui tämmöinen selitys hiukan epäilyttävältä. - --- Jospa se ei usko... se Simo Piiroinen? - -Mutta puhemies oli vakuutettu asiastaan: - --- Uskoo se... se on semmoinen tyhmänsekainen mies... semmoinen kopsaan -valettu, tämän ymmärryksensä puolesta nimittäin. - -Ja samassa kirkastui asia hänelle koko yksinkertaisessa selkeydessään. - --- Kyllä uskoo sitten ainakin, kun sanot, että jätät koko perimisen -silleen! huudahti hän riemuiten. -- Se on ollut siitä kovassa -kiipelissä, niin että se tieto tulee kuin taivaanpankolta. - -Aapeli Kasurinenkin sanoi: - --- Olen minä sitä tässä itsekin ajatellut, että siitä päästä se on hyvä -lähteä sitä asiaa juohtamaan... - -Puhemies huomautti: - --- On se semmoinen ilosanoma koko Piiroisen väelle... ja kun siihen -sitten... - -Voimakkaasti ääntään koroittaen ja kämmenellään nahkaiseen -polvipeitteeseen läiskyttäen vannoi Pekka Turunen: - --- Siihen kun sitten piruvie sökkäät vielä kultakellot ja silkkihuivit -Annastiinan kopraan, niin ei siinä sitten ole puhemiehellä paljon -sanomista! Antaa mennä kaikki yhdessä hötäkässä, niin se on sitten -lukossa. - --- Pitää sinun kuitenkin laatia vähän niinkuin esipuhetta... jotta -tulevat noin niinkuin vastaanottavaisiksi, huomautti Aapeli Kasurinen. - --- No tiettypä se. Pitäähän siinä olla alkulause eli johdatus, asian -merkityksen ja tärkeyden mukaan, myönsi puhemies itsestään selvän -seikan. - -Äkkiä kuitenkin Aapeli Kasurinen säikähti: - --- Mutta jospa ne jo tietävät... siitä perinnöstä! Puhemies rauhoitti: - --- Hiidestäkö ne sen vielä tietäisivät? Ei olisi tietty mekään, jollei -olisi kaupungissa käyty. - --- Kunpa oli se Iivo Mutasen pahulainen siellä kaupungissa, synkistyi -Kasurinen. - --- Eihän se Iivo käynyt kihlojen ostossa, niin että mistäs hän sen -olisi kuullut! - --- Niin, se on kyllä totta... mistäs se sen... - --- Kun aivan sattumalta tuli se kultaseppä meillekin sanoneeksi. - -Pekka Turunen punoi juonen lankoja yhä taitavammiksi. - --- Me ei ole kuultu mitään koko perinnöstä, eikä uskota sittenkään, -kun milloin kuullaan... kuule, Kasurinen, me ei olla käyty edes koko -kaupungissa! - -Aapeli Kasurinen nyökäytti päätään osoitukseksi, että hän oli -täydellisesti ymmärtänyt. - --- Ja jos vaikka sattuisi se Iivo Mutanen milloin sanomaan, että me -oltiin kaupungissa, niin se pitää tehdä valehtelijaksi ja sanoa sen -olleen kaupunkimatkallaan niin humalassa, että se on voinut luulla -vaikka tuota ukko Kilpeläistä taikka Mustankankaan Ratilaista sinuksi. - -Aapeli Kasurisen naama loisti tyytyväisyydestä. Kuinka kaikki kävi -selväksi ja mutkattomaksi, kun Pekka Turunen sai järjestellä asiat -mielensä mukaan! - --- Mutta mitenkäs minä selitän nämä kihlat...? - --- Jotta ne ovat sinulla? - --- Niin. - --- Mitäs selittämistä siinä on... sinä kun olet niin kauan ajatellut -tätä Annastiinaa, niin sinulla on ollut kihlatkin jo vuosikausia -valmiiksi ostettuina. - --- Ka niin... mutta jos sattuisi joskus kuulumaan jotain siitä, että me -ollaan käyty Mönkkösen lesken puheilla? - -Pekka Turunen huitaisi halveksivasti kädellään: - --- Ei toki se Mönkkösen leski niin älytön ole, että siitä kenellekään -mitään puhuu, kun näkee, ettet sinä häntä huolinutkaan... ja siksi -toiseksi, saammehan me sanoa, että oltiin lehmää ostelemassa, mutta ei -tullut kauppoja. - -Aapeli Kasurinen tunsi, että asia oli nyt oikealla ja onnellisella -tolalla. Kiitollisena hän huudahti: - --- Oli se sentään pirun hyvä asia, että se kultaseppä huomasi mainita -siitä Ameriikan perinnöstä! - --- Oli se! murahti Pekka Turunen tyytyväisenä. - - - - -VI - - -Oli se aika mötäkkä Hukansalolla Rumpsun perukalla, kun viinakauppias -Heikki Piiparinen ja poliisikonstaapeli Tuomas Kontkanen ottivat -kiinni Simo Piiroisen pässiä. Pässin olinpaikka löytyi kyllä helposti, -kun Lappalaisen pennut, jotka olivat olleet sienestämässä, sattuivat -tulemaan vastaan ja kertoivat nähneensä pässin, mutta kiinniotosta -tuli urakka. Heikki Piiparinen kaarsi aina kauempaa ja ajeli pässiä -kohti poliisia, joka oli katajapehkojen takana piilossa ja sieltä -hyökkäsi pässin lähestyessä, mutta monta yritystä saatiin tehdä, -ennenkuin poliisin onnistui päästä pässiin käsiksi. Siinä menivät -nurin poliisi jos pässikin, mutta poliisi ennätti saada pässin -koivesta kiinni, ja kyllä se sitten pysyi. Pässi kiinnitettiin Heikki -Piiparisen nahkaremelillä ja lähdettiin sitä juonittelemisestaan ja -vastaanharaamisestaan huolimatta kuljettamaan pois salolta. - -Lappalaisen perikunnan mökin raunioilla levähdettiin. Poliisi kuivaili -hikeä otsaltaan ja noitui pässiä. - -Sitten hän sanoi: - --- Pitää saada hevonen vaikka tuolta Mutasesta, niin viedään pakana -hevosella kotiinsa. Käy sinä Heikki Piiparinen pyytämässä hevosta -lainaksi ja kuljeta pässi Tutjunpohjaan... minä lähden nyt oikaisemaan -sajon poikki Roivaan mökille Annastiinan luo. - --- Mihinkäs tämä pässi siksi aikaa pannaan? - --- Onhan tuolla tuo sauna palamatta. Teilataan paholainen saunaan ja -pannaan pönkä ovelle, niin kyllä pysyy. - -Pässi työnnettiin sisään saunan matalasta ovesta, jolloin Heikki -Piiparinen totesi: - --- Näkyy siellä olevan vanhoja vastojakin... syököön niitä joutessaan, -juuttaan riista! - - * * * * * - -Heikki Piiparisen tullessa Jyrki Mutasen talolle pyllötti Otukka -kontillaan kaivon kannella onkien kappaa, joka oli päässyt irti -koukustaan ja pudonnut kaivoon. Nähdessään Piiparisen kysyi Otukka: - --- Mistäpäin sinä kävelet? - --- Tuolta minä tulen Sarkkisenlammilta päin, valehteli Heikki -Piiparinen välinpitämättömästi. - -Otukka arveli käsittävänsä asian, koska tiesi, että Lassi Kettunen oli -siirtänyt viinatehtaansa Sarkkisenlammin taakse ja Heikki Piiparinen -oli välimmiten toiminut Lassi Kettusen kauppamatkustajana. Mutta kun -talossa tällä hetkellä oli tarpeeksi suoraan Lassi Kettuselta ostettua -ainetta, ei Otukka halunnut, että Heikki Piiparinen nyt ryhtyisi -tarjoilemaan tavaraansa, ja kääntääkseen puheen suuntaa sanoi hän: - --- Se poliisi Kontkanen kuuluu sinua kyselevän... kävi meilläkin. - --- Vai kyselee se poliisi Kontkanen, vastasi Heikki Piiparinen vain. -Sitten hän kertoi: - --- Satuin saamaan sen Simo Piiroisen pässin kiinni tuolla Rumpsussa, -niin arvelin kysyä, että saisiko teiltä hevosta, jotta veisin yksin -tein sen pässin Piiroiseen, kun sattuu olemaan muutenkin asiaa -Tutjunpohjaan. - --- Vai sait sinä sen pässin kiinni, sanoi Otukka nostaen kappaa -kaivosta. -- Taisit saada juosta lämpimiksesi? - --- Eipä tuota erikoisemmin... - -Otukka kaatoi veden kapasta kaivon viereen, suinaili kappaa ja sanoi: - --- Se on niin laho koko kappa, että eikö pitäne tehdä uusi. - -Heikki Piipariselle hän sitten arveli: - --- Joutaneeko tuota meiltä hevosta, kun Iivokin on kaupungissa, ja -tamma taas olisi kengitettävä. - --- Vai kaupunkiin se Iivo taas läksi, kummeksi Heikki Piiparinen. -- -Tänäänkö se sieltä takaisin tulee? - --- Eikö tuo tulle tänäpäivänä. - -Auttaakseen Heikki Piiparista toisen talon kustannuksella neuvoi Otukka -sitten: - --- Vaan tuolta Jussi Variksesta ne kyllä antavat hevosen. - --- Voivathan ne ehkä antaa Variksesta hevosta, toivoi Heikkikin. - -Heikki Piiparinen läksi pyytämään hevosta Jussi Variksesta. Mennessään -hän kysyi: - --- Ukko Jyrkikö se tähän on tehnyt uuden veräjän? - --- Ukko, vastasi Otukka päätään kääntämättä lähtien viemään -kaivonkappaa tupaan. Puolivälissä pihamaata hän kuitenkin muisti, ettei -Heikki Piiparisella ollutkaan pässiä matkassaan, ja huusi: - --- Missäs sinulla on se pässi? - --- Sinne minä sen salpasin Lappalaisen mökin saunaan, vastasi Heikki -Piiparinen riihen luota. - -Vähää myöhemmin ajoi Iivo Mutanen hyvää vauhtia vajan eteen ja alkoi -riisua hevosta. Mutta saatuaan hevosen pois ajokärryjen edestä työnsi -hän sen yhtä kyytiä lavakärryjen aisoihin, kahmaisi jostakin sylyyksen -heiniä kärryjen pohjalle ja kiljaisi sitten: - --- Petukka! - -Otukka oli tullut rappusille seisomaan ja ihmettelemään, että mitä se -tuosta konista uudelleen valjastaa. Hän sanoi: - --- Missä lie Petukka... mitä sinä sillä? - --- Sen on Petukan virkailematta lähdettävä minun kanssa ottamaan kiinni -sitä Simo Piiroisen pässiä. - -Ukko Jyrkikin oli tullut tuvasta huudon kuullessaan ja seisoi -alushoususillaan portailla Otukan vieressä. Nähdessään Iivon hommat ei -hän voinut olla Otukalta kysymättä: - --- Onkohan se humalassa, tuo Iivo! - -Otukka katseli Iivoa, joka juuri kantoi liiteristä pitkää nuoraa -lavakärryihin, ja arveli sitten: - --- Ei se oikein humalaiselta näytä. - -Sitten hän huusi velimiehelle: - --- Mitäs sinä siitä pässistä? - --- Ei se sinuun kuulu... nyt on kiire. Pirussako se on se Petukka? - --- Se on kiinni jo, se pässi, ilmoitti Otukka. - --- Häh? - --- Heikki Piiparinen oli tässä justiinsa ja sanoi ottaneensa pässin -kiinni ja läksi pyytämään Jussi Variksesta hevosta. - -Iivo kuunteli suu auki. - -Sitten hän kirosi: - --- Perr... - -Ja huusi sitten: - --- Oliko sillä se pässi matkassaan? - --- Kuuluu pistäneen sen sinne Lappalaisen saunaan. - -Iivo hyppäsi hajareisin seisomaan lavakärryihin, huitaisi hevosta -ohjasperillä ja huusi: - --- Hyvästi! - --- P--a evääksi! toivotti veli Otukka. - -Ukko Jyrille lausui hän arvelunaan: - --- Taisi se sittenkin olla humalassa. - - - - -VII - - -Suutari Roivaan palatessa mökilleen istuivat Annastiina ja Piipariska -pöydän ääressä kahvia juoden. - -Roivas ripusti hattunsa naulaan ja sanoi: - --- Terveisiä Tutjunpohjasta... johan tämä Annastiina pääsee taas omilla -jaloillaan kävelemään. - --- Tuleehan tästä vielä kävelijä, Annastiinasta, sanoi Piipariska. -- -Mikäs siinä... parhaillaan olevasta tytöstä. - -Piipariska pani kupit pöydälle Roivastakin varten ja kehoitti: - --- Tule pois Roivaskin juomaan omia kahviasi. - --- Vieläköhän tuota menisi, esteli Roivas näön vuoksi. -- Poikkesin -tullessa tuolla Mertasen mökillä, niin siellä Mertasen akka keitti -kahvit. - --- Niissäkö se on se ukko Mertanen yhä entisissä voimissaan? tiedusteli -Piipariska kaataessaan pienestä mustasta pannusta kahvia Roivaan -kuppiin. - -Roivas hörppi kahvia ja vastasi vähän ajan perästä: - --- Niissähän se vain tahtoo olla... ei kuole eikä parane. - -Ja tuokion kuluttua ilmoitti hän: - --- Sillä on ruvennut laskeutumaan veri jalkoihin... eikö liene -pahentunutta verta, kun niin pöhöttää. Suonetkin ovat kaikki -turvoksissa. - --- Sillä on jo pitkät ajat tahtonut pysähtyä ruoka sydämeen, sillä ukko -Mertasella, selitti Piipariska. -- Eikö tuo liene siitä alkuisin koko -vaiva. - --- Voipihan se olla siitäkin, myönsi Roivas. - -Piipariska kaasi toista kuppia mökin isännälle ja sanoi: - --- Älä sinä Roivas suutu, vaikka me olemme täällä juoneet sinun -kahviasi... Annastiina on luvannut toimittaa papuja sijaan. - --- Ainahan niistä... alkoi Roivas, mutta Annastiina keskeytti: - --- Älysivätkö ne siellä meillä antaa edes kahvia tälle Roivaalle? - -Roivas todisti: - --- Jo toki... antoivat ne kahvit jos muutkin ruoat... - --- Sitähän minä, ettei se Piiroisen emäntä ole ennenkään vieraita -kahvittelematta jättänyt, pisti Piipariska väliin. - -Annastiina kysyi: - --- Mitäs se isä sanoi, kun ei pässiä ollut? - -Roivas ryästeli ja myönsi: - --- Olihan se äkäinen aluksi, mutta kun minä sanoin, että mitenkäs se -kipeä ihminen -- tämä Annastiina -- kykenee semmoiseen, niinkuin nyt -villin pässin kiinniottoon, niin eihän se sitten siitä sen enempää. - -Ja käytyään sylkäisemässä uunin eteen ilmoitti Roivas: - --- Nousviikolla sanoi Piiroinen itse lähtevänsä rengin kanssa -ottamaan kiinni sitä pässiä... lupasi ottaa vaikka ampumalla... sanoi -tapattavansa sen kumminkin, kun siitä on jokavuotinen mieliharmi. - -Silloin kertoi Piipariska, että poliisi Kontkanen ja Heikki Piiparinen -ovat jo pässin kiinniotossa, ja lisäsi: - --- Sitä minä olen tässä toimittanut tälle Annastiinalle, että saat -sinä siitä Tuomas Kontkasesta semmoisen miehen, ettei siitä enää -parane. Mutasenkaan pojat eivät viitsineet yrittääkään, vaikka olivat -ihan äärellään, mutta tämä poliisi kun sattui kuulemaan asiasta, niin -paikalla oli valmis. Etkös usko Roivaskin, ettei tämä Annastiina -mistään parempaa miestä saisi? - -Roivas kun tiesi, että se poliisi Kontkanen oikeastaan katseli -Mustankankaan Ratilaisen Iitaa, ei oikein osannut vastata. Sentähden ei -hän ollut kuulevinaan koko kysymystä, vaan arveli: - --- Olisiko ruveta saunan lämmitykseen... vaan jos pitänee kantaa -retuuttaa purolta asti vettä, kun on niin vähissä kaivosta. - -Annastiina kainosteli: - --- Mitäs se tämä Piipariska tyhjiä... tokko tuo Tuomas Kontkanen -minusta huolisikaan... - --- Tuossapa tuo näkyy tulevan itse, ilmoitti Piipariska. -- Niin että -kysytään häneltä... - --- Ei saa joutavaa...! huudahti Annastiina hätäissään. -- Luulee vielä -että... - -Samassa astui poliisi Kontkanen sisään ja sanoi: - --- Jopahan näkyy tämä Roivaskin ennättäneen takaisin. - - * * * * * - -Piipariska oli äkkiä keittää pyöräyttänyt uudet kahvit poliisia varten. -Niitä nyt juotiin. - --- Vai puuttui pässi kiinni? kysyi Roivas. - --- Puuttui... mutta osasi se juoksuttaa, eto elävä! Vaan kun minä -lopuksi suutuin ja laskettelin perässä oikein täyttä väkeä, niin eivät -siinä pässinkään kintut riittäneet. - --- Olisi sitä kelvannut katsoa, kun se pässi ja tämä poliisi... -ihasteli Piipariska. -- Vai Mutasesta se Heikki läksi hevosta -hakemaan... antanevatko nuo Mutaset edes hevostakaan, epäili hän sitten. - --- Jolleivät anna, niin antaa ainakin Jussi Varis, arveli poliisi. - -Roivaskin myönsi: - --- Antaahan se Jussi. - -Vaiettiin. - -Sitten sanoi Piipariska: - --- Onhan se toimen mies, tämä poliisi Kontkanen, mutta eipähän ole -vielä saanut hankituksi itselleen sitä emäntää. - -Annastiina oli hämillään. - -Poliisi Kontkanen laski kahvikupin pöydälle, pyyhki suutaan -kädenselkään ja sanoi: - --- Eihän tuota ole vielä ennättänyt hankkia. - --- Vaikka johan se olisi aika... ehkä, myönsi hän sitten, ja Piipariska -kiiruhti vakuuttamaan: - --- Olisipa hyvinkin... eikös se ole tämä poliisi jo kolmissakymmenissä? - --- Niissä main, myönsi Tuomas Kontkanen. - -Roivaskin silloin huomautti: - --- Jopa tuo olisi sitten aika ottaa poliisinkin eukko... niskaansa -huokumaan. - --- Kun olisi kuka, joka huolisi, arveli poliisi katsellen kenkiensä -kärkiä. - --- On niitä, on niitä! vakuutti Piipariska innokkaasti silmäten -salavihkaa Annastiinaan, joka oli tullut tulipunaiseksi ja tuijotti -lattialla olevaan russakkaan, joka uteliaana ja vikkelänä oli -uskaltanut esille raostaan ja heilutteli tuntosarviaan. - --- Onhan sitä yhteiskunnassa... tätä vaimoa, vakuutti Roivas, ja -Piipariska riensi täydentämään: - --- On sitä... ei se kesken lopu, jos vain tyytyy tavalliseen -oikeaan ihmiseen, eikä tavoittele semmoisia ylettömiä, joita ei ole -olemassakaan. - -Roivas sylkäisi ja selitti: - --- Kuuluu pirukin ennen etsineen metsästä sellaisia puita, jotka eivät -olleet suoria eivätkä vääriä, vaan ei kuulu löytäneen. - -Poliisi Kontkanen arveli: - --- Eihän ne ole suuret valikoimiset meikäläisellä... kun vain -yhdyttäisi jonkun, joka huolisi. - -Silloin katsoi Piipariska hetken tulleen tehdä jyrkkä ratkaisu: - --- No tässä on tämä Annastiina Piiroinen... kysy nyt vaikka häneltä, -huolisiko hän. - -Poliisi koputteli kengänpohjillaan lattiaan, katsahti sitten -Annastiinaan ja kysyi: - --- Mitä sanonee sitten tämä Annastiina... huolineeko tästä minusta? - -Oli pitkä äänettömyys. Kaikki katselivat lattiaan. - -Vihdoin sanoi Annastiina hiljaa: - --- Tietäähän tämä Tuomas, että huolinhan minä... - -Ja taas vaiettiin. - - * * * * * - --- Jos lähtisit Piipariska minun avukseni kantamaan vettä purolta, kun -on tuo kaivokin ehtynyt, niin panisi vaikka tuon saunarötiskön lämmitä, -jotta saisi muuttaa pyhäksi puhtaan paidan, esitti Roivas. - -Annastiinan ja Tuomas Kontkasen jäätyä kahdenkesken sanoi Kontkanen: - --- Mitäs sinä siihen sanot, jos nyt yksin tein lähdetään suoraan -kirkolle panemaan kuulutuksiin? - --- Kuulutuksiinko? hämmästyi Annastiina. -- Mitenkäs sitä näin -äkiksestään...? - --- Mitäs se enää pitkittämisestä paranee... onhan me jo toisiamme -katseltu niin pitkään, ettei se enää siitään muutu. - --- Niin, mutta olisi pitänyt sanoa kotona... arveli Annastiina -epätietoisena. - --- Minkätähden? Aikainen ihminenhän sinä olet, saat tehdä tässä asiassa -mitä tahdot, houkutteli poliisi. - --- Senpuolesta... mutta tuntuu vähän oudolta, kun näin rutosti... - -Poliisi katsoi ulos ikkunasta, ja nähdessään Piipariskan ja Roivaan -mennä lynkkäisevän alas purolle kantaen korennosta olkapäillään -vesikorvoa, siirtyi hän Annastiinan viereen penkille ja kietaisi -kätensä hänen vyötäisilleen. - - * * * * * - -Suostuihan se toki, Annastiina. Näin alkoi asia oikeastaan hänestäkin -tuntua hauskemmalta. Hän tiesi, että ihmiset olivat häntä selän takana -ivanneet ja säälineet, että poliisi Kontkanen muka ei ole hänestä -huolinutkaan. - -Saavat nyt nähdä! - -Hyvämieli ihan hykähdytti Annastiinaa. - --- No lähdetään sitten vain kuulutukselle, koska sinä Tuomas tahdot. - --- Lähdetään. Otetaan Pekka Turusesta hevonen ja ajetaan niin, -että rapa roiskuu lepästä leppään! huusi poliisi Tuomas Kontkanen -riemuissaan. - - * * * * * - --- No minnekkäs ne nyt läksivät! huusi Piipariska ihmeissään saunan -ovelta. - --- Minä lähden viemään tätä Annastiinaa kotiinsa, selitti Kontkanen. -- -Pitää ottaa hevonen, ei se vielä jaksa niin pitkää matkaa kävellä. - --- Älkäähän nyt... minnekkä teillä semmoinen kiire... hätäili -Piipariska, joka olisi toivonut, että Annastiina olisi jäänyt -huomisaamuun, päästäkseen sitten hänen kanssaan Tutjunpohjaan. - -Mutta Annastiina sanoi: - --- Kyllä minun nyt pitää joutua pihaan, kun olen niin kauan täällä -viipynyt. Piipariskan pitää tulla sitten huomenna meille! - --- Ja saapi käskeä Heikki Piiparisen tulla mukaan, jollei ole jäänyt -pässiä viedessään jo sinne Tutjunpohjaan yöksi, lisäsi poliisi -Kontkanen. - -Onnellinen pari läksi kiireenvilkkaa kävelemään Hirvolanniemeen päin. - -Sattui toki olemaan kirkkaan kuutamon aika, niin ettei tehnyt mitään, -vaikka menisi myöhäisempäänkin, ennenkuin kirkonkylälle ehtisi. - --- Sitten vielä ennättää aamulla käydä pappilassa, sanoi Tuomas -Kontkanen, joka oli ottanut Annastiinan vasemman käden omaan oikeaansa, -heidän siinä kävellessä jykevän hongikon halki kulkevaa tietä, joka -menee Hirvolanniemelle. - -Poliisi Kontkanen heilutteli leikillisesti Annastiinan kättä, ja -Annastiinan kasvot säteilivät. - - * * * * * - -Roivas oli jo kylpenyt, ja Piipariska oli par'aikaa saunassa, kun -Heikki Piiparinen ilmestyi Roivaan mökille ja kertoi: - --- Saatiinhan me se pässi kyllä poliisi Kontkasen kanssa kiinni ja -pistettiin sinne Lappalaisen saunaan, paksu halko vielä pöngäksi -ovelle, mutta kun minä tulen Jussi Variksen hevosella saunalle, niin -ovi on auki ja pässistä ei näy saparoakaan... kukahan pirulainen sen -sitten lienee ennättänyt sillä aikaa varastaa? - --- Jospa se on saanut pusketuksi jotenkuten auki sen oven ja karannut -taas salolle, arveli Roivas. - --- Ei se olisi saanut sitä ovea millään pelillä auki... ja sitäpaitsi -siinä oli tuoreet kärrynjäljet ja kasa lämpimiä hevosenkakaroita ihan -saunan oven edessä, ilmoitti Heikki Piiparinen. - - - - -VIII - - -Annastiina Piiroisen ja poliisi Tuomas Kontkasen lähestyessä sitä -Korpivaaran Hirvolanniemen Pekka Turusen taloa oli sille Pekka Turusen -vaimon Riitta Tolvasen viisivuotiaalle pojalle Kustille, sille samalle, -jonka sen Tutjunpohjan Simo Piiroisen poika Konsta Piiroinen -- elikkä -nyt niinkuin tämän Annastiinan veli -- oli tehnyt Riitta Tolvaselle -vähää ennen kuin hävisi maasta, juuri tapahtunut rötös. - -Se oli se Kusti seisonut uunin edessä ja viskellyt lattialla olevia -roskia ja lastuja palavaan pätsiin, kun se rötös oli tapahtunut. Se -oli Kusti jäänyt seisomaan uunin eteen, silmät naljallaan ja jalat -vähän harallaan eikä ollut niinä miehinäkään, mutta vanhaemäntä, Pekka -Turusen äiti, joka oli navetanpuolimaisen ikkunan ääressä soudattamassa -sitä Riitta Tolvasen nuorempaa lasta, minkä miniänsä oli tehnyt tälle -Pekka Turuselle itselleen, oli kuullut äänestä ja nähnyt Kustin -muistakin meiningeistä, että niin se vain taas kävi. - -Vaikka se vanhaemäntä olikin ollut poikansa naimiskauppaa vastaan, kun -se otti Riitta Tolvasen välittämättä siitä, että tämä oli "palkinnon -juossut" tyttö, niin ei se kuitenkaan kohdellut pahasti Kustia. Oli -pikemminkin ottanut sen ikäänkuin omaksi nimikokseen ja pesi aina sen -housutkin, milloin vahinko tuli, mikä muuten pyrki tulemaan harva se -päivä. - -Mutta nyt vanhaemäntä suuttui. - -Vast'ikään päivällä oli hän pessyt Kustin toiset pöksyt, jotka paraikaa -riippuivat uunin kupeella kuivamassa, ja silloin oli hän taas uhannut, -niinkuin oli uhannut lukemattomia kertoja ennenkin, että annahan olla, -jos sinä vakainen poika vielä kerran tämän teet, niin kylmässä vedessä, -tuolla räystään alla olevassa korvossa minä sinun kinttusi pesen, pesen -koko pojan, niin että muistat yhden kerran kylpeneesi. - --- Vai jo sinä pakanan eväs ryvetit ne paremmatkin housusi, vaikka -on sinulle seitsemänkymmentätuhatta kertaa sanottu, että jollet -sinä herkeä siitä tavasta, niin kummat tulee! Annan minä sinulle -rapakintulle semmoisen kylvetyksen... meneppäs ja ryvetä toiset pöksyt -samana päivänä, ikäänkuin ei tässä minulla olisi muuta tekemistä kuin -sinun pöksyjäsi ja rötöksiäsi pestä -- vaikka saa tässä tehdä puskuta -aamusta iltaan työtä, niin että väkkärämylly pyllyn edessä pyörisi... - -Eikä se vanhaemäntä nyt tyhjää uhkaillutkaan. Kesken saarnaansa törmäsi -hän ylös kätkyen äärestä ja kaapaisi vihaisesti Kustia kohti. - -Silloin se Kusti älähti ja läksi pinttelemään ovesta ulos, mutta -rappusilla sai vanhaemäntä häntä tukkapäästä kiinni, ja sinne räystään -alla olevalle vesikorvolle se nyt tuli lähtö. - -Ja ihan näet repimällä kiskoi vanhaemäntä paidan ja housut Kustilta ja -armotta nosti hänet hyvineen huonoineen kylmään veteen. - -Oli siinä rähäkkä. - -Kusti kirkui niinkuin olisi sikaa pistetty ja räiskytti hurjasti vettä, -ja vanhaemäntä huuhteli häntä vain armotta vesikorvossa ja säksätti: - --- Vai vielä sinä vihollisen kuvainen minutkin kastelet... minä -kun sinua oikein läväytän takapuolille, niin tokko herkeät -roiskuttamasta... läväytänkö, säväytänkö?! - -Annastiina ja Tuomas Kontkanen kuulivat melun lähestyessään kujasia -myöten taloa, ja Kontkanen huomautti: - --- Taitavat antaa sille Kustille tasapään taputusta, kun kuuluu -tuollainen mökä. - -Heidän tultuaan pihaan navetan ja tallin välisestä solasta näkivät -he vanhanemännän täydessä taistelussa, kuulivat hänen yhä kovasti -riitelevän, ja samassa kuului kämmenenkin läiskähdys paljaaseen -paikkaan. - --- Uskotkos, jokos nyt uskot, jokos uskot nyt, häh? Annanko vielä -toisen takakakkaran, vai joko alat vähemmällä uskoa? - -Annastiina ja Tuomas Kontkanen pysähtyivät sen verran syrjemmälle -toimitusta katsomaan, ettei vesi päälle räiskynyt. - -Ja vanhaemäntä riiteli: - --- Otanko vielä korvistasi kiinni ja painanko umpisukkulaan, niin että -kuplat pinnalle nousevat, vai joko uskot ilman sitä? - -Tuomas Kontkanen muisteli: - --- Joka uskoo ja kastetaan... - -Sitten kysyi hän: - --- Kotonakos se on Pekka? - -Vanhaemäntä ei torailultaan kuullut koko kysymystä taikka ei ollut -kuulevinaan, vaan räkätti Kustille: - --- Ja ala nyt pinkaista sukkelaan tupaan ja pane tuo paita päällesi ja -kiipeä uunille lämmittelemään, ja muistakin se, että se oli viimeinen -kerta... tuolla opotan lähteessä minä sinut vastakerralla uitan, naru -kaulassa... - - * * * * * - -Kusti kollotteli yksitoikkoista itkua uunilla, jonne oli paitasillaan -kiivennyt. Hän olikin saanut kylvetyksen, joka kyllä pysyisi mielessä -tuotatuonnemmaksi. Vanhaemäntä oli huuhdellut hänen housunsa samassa -vedessä kuin Kustin itsensäkin, vääntänyt niistä veden ja ripustanut ne -uunin kupeelle toisten housujen viereen kuivamaan. - -Sitten huusi hän uunille: - --- Herkeätkö volisemasta... herätät vielä tuon lapsen. Minä kun piiskat -haen ja yhdenkerran piiskaan sinut siitä voimastasi... - -Kusti jo hiljensikin kollotustaan ja lopetti sen sitten kokonaan -löydettyään uunilta ne Ate Kirkisen lapikkaat, jotka Ate oli aamulla -tervannut ja nostanut uunille kuivamaan. Kusti nuuhki lapikkaita, jotka -haisivat hänestä hyvältä. Terva oli jo melkein kuivanut, ja hän alkoi -koetella lapikkaita jalkoihinsa, mutta varret olivat niin pitkät, -etteivät jalat ylettyneet pohjaan asti. - - * * * * * - -Vasta nyt vanhaemäntä huomasi tai oli huomaavinaan vieraat, jotka -olivat käyneet penkille istumaan, ja tervehti heitä. Piiroiset eivät -hänestä olleet mieluisia vieraita tuon Kustin tähden, kun ei Simo -Piiroinen ollut suostunut maksamaan eläkettä Kustista, vaikka se -oli hänen poikansa poika, mutta syytönhän se tämä Annastiina oli -oikeastaan siihen, mitä hänen isänsä ja veljensä olivat tehneet, niin -ettei myöskään sopinut nurjaa mieltä vieraille näyttää. Vanhaemäntä -kyllä mielessään vähän kummeksi tätä vierailua, etenkin kun toisena -oli poliisi Kontkanen, mutta ei ruvennut mitään siitä kyselemäänkään. -Arvelihan vain, että tottapa puhuvat asiansa itse. - --- Kotonakos se on isäntä? uudisti Tuomas Kontkanen taannoisen -kysymyksensä. - --- Ei ole kotona... minne lienee lähtenyt asioille sen Piippuvaaran -Kasurisen kanssa, eikä ole vieläkään kotiutunut, vastasi vanhaemäntä ja -kysyi sitten Annastiinalta: - --- Terveenäkös teillä siellä Tutjunpohjassa on oltu? - --- Terveinähän siellä on oltu, vastasi Annastiina. - -Ja poliisi selitti: - --- Terveinähän siellä ne vanhukset... mutta tämän Annastiinanhan sen -näet tuolla salolla lampaidenhakumatkalla tapasi semmoinen tauti, ettei -kotiinsa päässyt... miten lienee sisuksensa vikuuttanut niin pahasti, -että minä läksin tätä viemään kirkolle tohtoroitavaksi, kun kuuluu -tohtorilla huomenna olevan vastaanotto... - -Vanhaemäntä alkoi hyssytellä lasta, joka oli ruvennut kitisemään, ja -kysyi: - --- Mikäs tälle Annastiinalle sitten oikein mahtoi tulla? - --- Pässiä kiinnitavoitellessa miten lienevät sisussuonet venähtäneet, -kertoi poliisi Kontkanen. - --- Vai semmoinen sattui. - --- Semmoinen. - -Tuomas Kontkanen vilkaisi salavihkaa Annastiinaan ja jatkoi: - --- Satuin olemaan siellä Hukansalolla -- Jyrki Mutasessa -- kun olin -kävellyt sitä Lassi Kettusen viinatehdasta etsimässä, niin tämä -Annastiina pyysi, että enkö minä lähtisi saattamaan häntä tohtoriin. - --- Eivätkös ne antaneet Jyrki Mutasesta hevosta? kysäisi vanhaemäntä. - --- Ei toki pyydettykään, kun olivat niin jaloja, etteivät lähteneet -edes Annastiinan avuksi pässiä kiinniottamaan... sinne jäi salolle koko -pässi, kertoi poliisi. - --- Vai eivät saaneet pässiä kiinni? - --- Eivät... mitäs ne, paljaat naiseläjät, kun tämä Annastiinakin -kipeytyi. - -Sitten ilmoitti Tuomas Kontkanen asiansa: - --- Sitävartenhan me oikeastaan poikettiin tänne että kysymään, saisiko -teiltä hevosta huomiseen, jotta päästäisiin sinne tohtoriin. Vaan eihän -sitä taida saada nyt, kun ei sattunut isäntäkään pihaan? - -Vanhaemäntä vaikeni kotvasen, mutta ei sentään voinut olla lopuksi -sanomatta: - --- Saaneehan tuon hevosen minunkin luvallani, mutta kyytimiestä ei ole -antaa, kun se Ate Kirkinenkin minne lienee lähtenyt kylälle. - -Siihen poliisi vastasi: - --- Onhan sitä tässä kyytimiestä minussakin Annastiinalle, kun vain -neuvotte, mikä hevonen ja kärryt saadaan ottaa. - - * * * * * - -Jo nousi syysillan kuu, kun Annastiina ja Tuomas Kontkanen läksivät -hyvää vauhtia ajamaan Hirvolanniemestä kirkolle päin. Oli lämmin ilta, -alavammilla paikoilla vain tuli vastaan kuin viileä ilmajoki, jonka -poikki nopeasti sukellettiin. Komeana nousi kuu yli Rutakon metsäisten -vaarojen ja hopeoi koko Korpivaaran pitäjän. - --- Minä panen käteni tänne sinun selkäsi taakse, ettei hakkaa tuonne -takalautaan, sanoi Tuomas Kontkanen. Sitten hän heläytti hevoselle: - --- Hei tamma, vai mikä ruuna sinä olet, annappas huhkia! - -Ja muistellen kosimista Roivaan mökissä sanoi hän: - --- Oikein se sanoi tuo Roivas, että eukko se on otettava niskaansa -huokumaan, ennenkuin vanhenee... lämmin sinulla onkin minun selkäni -takana nukkua, Annastiina! - --- Hi hi... naurahti Annastiina kainostellen. - -Sitten hän kipristeli vähän ja pyysi: - --- Älä kutkuttele sieltä kainalosta. - --- En minä kutkuttele, lupasi poliisi Kontkanen. - -Ja onnensa yltäkylläisyydessä hän huudahti: - --- Sitten on tavara tallella, kuin autuaalla aitassaan! - - - - -IX - - -Simo Piiroisen talo Tutjunpohjassa on aivan sen pitkän Tutjunlahden -viimeisessä perukassa. Korpivaaran kirkonkylältä Tutjunpohjaan vievä -salolaisten kärrytie kierrättelee melkein samanlaisissa mutkissa ja -polvekkeissa halki metsien, poikki alavien, pahaista jussinpartaa -kasvavien niittyjen, ahojen kupeitse ja louhikkojen lomitse, kuin -tiestä milloin kauempana, milloin lähempänä oleva matalan, tuulisilla -säillä vaaleanharmaan Tutjunlahden rantaviivakin. - -Tutjunlahden pohjukassa tämä tie kulkee aivan Piiroisen talon riihen -sivuitse ja jatkuu sitten korpia kohti, milloin parempana, milloin -huonompana Mustankankaan maille ja Hukansalon erämaiseen hiljaisuuteen, -häipyen vihdoin Rumpsun perukoilla, missä se vielä on jonkinlaisena -karjapolkuna havaittavissa, tykkänään olemattomiin. - -On päästy lauantaihin Tutjunpohjassakin, iltapäivään. Simo Piiroinen -itse on lähtenyt korjaamaan sitä Rätkylänniityn aitaa, emäntä on -ruvennut lois-Henriikan kanssa piirasten tekoon tuvassa. Henriikan -lapset ovat kiivenneet lämpiämässä olevalle uunille, leikkivät siellä -päreillä ja rytkyillä sekä hokevat: - - "Hospoti pokkaa, - pojat syövät rokkaa..." - -On siihen jatkokin, vähemmän kaunis, mutta sitä ei uskalla nyt -hoilottaa, kun emäntä itse on kuulemassa. Palavassa uunissa -paukahtelevat kuusipuut, leivinpöydältä kuuluu yhtämittainen taputus -ja piiraspaalikkain kalahtelu, kun taikina muokataan ohkaisiksi -piiraankuorilettusiksi, ja tuvassa on herttainen lämmin ja kotoinen, -leipäinen tuoksu. - - * * * * * - -Iivo Mutanen oli talonväen huomaamatta ajanut pihaan, pysäyttänyt -hevosensa navetan eteen, ja tuli tupaan. Hän riisui villaista -kaulahuiviaan, jota hän melkein kesälläkin piti, vähän auki, istuutui -penkille oven lähelle, katseli ympärilleen ja huomautti: - --- On taidettu ruveta piiraisten tekoon? - -Emäntä, joka oli ollut selin oveen leivinpöydän ääressä, käänsi päätään -ja sanoi: - --- Kah, Mutasen Iivohan se on. - -Emäntä pyyhkäisi jauhoista kättään esiliinaan ja kävi pistämässä -vieraalle kättä. - --- Terveeksi, mitä sinne Hukansalolle kuuluu. - --- Rauha, kiitoksia. - -Sitten palasi emäntä jatkamaan työtään ja selitti: - --- Arveltiin tässä Henriikan kanssa pyöräyttää piiraat, kun oli uuni -muutenkin lämmitettävä. - -Iivo pani tupakaksi, poltteli ja syljeskeli. Vihdoin hän kysyi: - --- Paniko se pakkanen täällä Tutjunpohjassa potatinvarsia? - -Emäntä ripoitteli vakasta lisää jauhoja pöydälle ja ilmoitti: - --- Eihän se asiaksi asti... taikka kuuluuhan se tuolla Rantalassa vähin -näpistelleen, vaan ei siitä tainnut enää suurempaa vahinkoa olla. - --- Meillä siellä Hukansalolla se ei toki käynyt edes senvertaa että -takapuoliaan pyyhkeilemässä... halla, kehaisi Iivo. - --- Vai ei ensinkään. - --- Ei. - -Tahtomatta kuitenkaan kaunistella vuodentuloa paremmaksi -Hukansalollakaan kuin se ansaitsi lisäsi Iivo sitten: - --- Mutta otriin siellä tuli kovasti ruostetta. - --- Kahohhan! - --- Niin tuli... niiltäkin Lappalaisen perillisiltä tärveli koko -otrapellon, ja lieneekö tuota meilläkään jäänyt kuvan siemeneksi. - --- No kaikkiaan... minkäslaiset teillä oli kaurat? - --- Onhan ne. - --- Jos pistäisit Henriikka kahvipannun tulelle, sanoi emäntä. -- Minä -alan tässä näitä jo ummistella. - -Vaiettiin vähäksi aikaa. Henriikka kaatoi korvosta vettä pannuun -ja emäntä ummisti piiraita. Henriikan lapset pudottivat pärekimpun -uunilta, ja silloin Henriikka kiljaisi: - --- No nyt nuo sikiöt kaatavat koko tuvan nurin... oletteko siivolla -siellä, taikka minä kiskaisen kintuista alas, niin että pään pitää -kolista. - --- Menisitte lapset vaikka rantaan viemään sen porstuassa olevan putsin -likoamaan... mutta pankaa kivi sisään, ettei tuuli vie, neuvoi emäntä. - -Lapset läksivät meluten ulos, Iivo Mutanen tupakoi kyynärpäät polvien -varassa ja kysyi: - --- Kotonakos se on se Annastiina? - --- Sinne se oli jäänyt Roivaan mökille hierotuttamaan, mutta oli -lähettänyt Roivaan mukana sanan, että kyllä hän viimeistään huomenna -tulee kotiin, kertoi emäntä. - --- Toin sen teidän pässinne, murahti Iivo. - --- Vai toi se Iivo pässin, ihasteli emäntä. -- Piiroinen itse jo -arvelikin, että pitänee lähteä nousviikolla rengin kanssa sitä hakemaan. - --- Tuolla se on kärryillä, ilmoitti Iivo. - --- No se nyt oli hyvä, että saatiin pässikin kotiin. Jos menisit -Henriikka ja huutaisit Maikon läävästä ja pistäisitte sen pässin -karsinaan, toimitteli emäntä. -- On siitä nyt ollut sinulle vaivaa... - --- Mitäpäs tämä... tämänvertainen, murahti Iivo. - -Henriikka meni. - --- Olisi ollut asiaakin vähän sille Annastiinalle, murahti Iivo -jäätyään kahden kesken emännän kanssa. Vaan voipihan sen jättää toiseen -kertaan, kun ei sattunut pihaan... - --- Sieltäkö sinä tavoitit Rumpsusta sen pässin? - --- Sieltä. Arvelin, että vien hänet yksintein perille asti, niin ei ole -Simo Piiroisella siitä vaivoja. - -Emäntä oli suosiollinen Iivolle, kun tämä oli tuonut pässin kotiin. -Kävi noutamassa oikein vehnästä aitasta. - --- Kävin tuolla kaupungissakin, murahti Iivo. - --- Vai kaupungissa kävit! - --- Kaupungissa. - --- Kuuluuko sinne mitä? - --- Eihän tuota tullut kuulluksi... Aapeli Kasurinenkin siellä näkyi -olleen. - --- Vai oli Aapelikin! - --- Oli. - -Emäntä pani jauhoja kahvipannuun. - -Iivo seurasi alta kulmien kahvipuuhia ja ilmoitti: - --- Sanoi se -- Aapeli Kasurinen -- panevansa sen saamisensa hakuun, -jollei Simo Piiroinen toimita huomenna rahoja. - -Emäntä vähän kuin hätkähti. Kotvaseen ei hän sanonut mitään, selvitteli -vain kahviaan. Iivo pani kuitenkin merkille, että emäntä pyyhki pari -kertaa silmiään. - -Iivo ei pitänyt kiirettä, vaan antoi asian vaikuttaa. - --- Mistähän se Piiroinen siihen rahat ottaa? huokaili emäntä viimein. -On niin huono aika, maamiehelle. Joko pitänee vanhoilla päivillään -joutua mierolle... - -Ja pannessaan kuppeja pöydälle jatkoi hän: - --- On sillä nyt kiire niillä rahoillaan... Aapeli Kasurisella. Luulisi -hänellä olevan tuota rahaa liikenemäänkin. - --- Ahne se on, järäytti Iivo. - -Ja jatkoi sitten: - --- Eikö liene se Mönkkösen leskikin sitä yllyttänyt, kun se aikoo ottaa -sen akakseen, se Aapeli. - --- Vai sitä se Aapeli... - --- Sitä. - -Emäntä oli kaatanut kahvia ja leikannut neljä paksua vehnäspalasta. Hän -kehoitti vierasta: - --- Ottaisit nyt Iivo kahvia... ei tässä tiedä, pitkäänkö saakaan enää -omassa tuvassaan kahvia keittää. - --- Olisipa tässä välttänyt kahvittakin, sanoi Iivo astuessaan pöydän -ääreen. - -Juotuaan ensimmäisen kupin oikaisi hän vähän selkäänsä, nosti vasemman -jalkansa oikealle polvelle ja jyräytti: - --- Arvelin tässä... kun sattuu olemaan vähän rahapennilöitä... että jos -toisin huomenna sen kahdeksansataa Simo Piiroiselle ja sanoisin, että -työnnä se Aapeli Kasurisen kulkkuun, kun se tulee velkomaan... - -Piiroisen emäntä ei ollut uskoa korviaan. - -Kun hän vihdoin käsitti, että Iivo puhui tosissaan, sanoi hän: - --- Ei sitä tiedä, mistä se Herra kulloinkin avun lähettää. - --- Lähettäähän se... milloin mistäkin, jurahti Iivo. - -Piiroisen emäntä oli niin hyvillä mielin, ettei tiennyt, mihin oikein -ryhtyä. Ummisti pari piirasta, kaatoi Iivolle kahvia jo kolmannen kupin -ja leikkasi lisää vehnästä. - --- Iivossa... Iivossa lähetti Herra avun Simo Piiroiselle, vakuutteli -hän hartaasti ja kiitollisena. - --- Pitää tässä lähteä ajelemaan, että ennättää yöksi kotiinsa, sanoi -Iivo juotuaan kolmannen kupin. - --- Onko sinulla niin kiire? päivitteli emäntä. -- Tässä meillä olisi -kohta piiraatkin joutuneet... kun sattui tulemaan kerran meillekin -tämmöinen vieras kuin tämä Iivo... eikö tuo alkane Simo Piiroinenkin -pian vetäytyä sieltä pihaan. - --- Onhan tässä jo tullut istutuksi... tulenpahan huomenna uudestaan, -niin tuon ne rahat, murahteli Iivo Mutanen alkaen tehdä lähtöä. - --- No voi sitä Iivoa... hykerteli emäntä hyvillä mielin. - -Mutta noustuaan seisomaan ja pantuaan jo hatun päähänsä sanoi Iivo -Mutanen verkalleen: - --- Semmoistahan minulla olisi ollut asiaa sille Annastiinalle -- vaan -ei sattunut kotosalle -- että olisiko tuo välittänyt tämmöisistä -kaupunkituliaisista? - -Näin sanottuaan kaivoi hän taskustaan pienen rasian ja pani sen -pöydännurkalle jääden sitten seisomaan keskelle lattiaa. - -Emäntä katseli rasiaa ja sanoi: - --- Onpas siinä korea loota... mitä hänessä mahtanee olla? - --- Saa sitä katsoa, lupasi Iivo seisoen hattu päässä. Emäntä pyyhkäisi -käsiään, otti kotelon varovaisesti hyppysiinsä ja kopeloi sitä. - --- Kyllä on korea... kultapuustaimet kannessa ja kaikki... - --- Kun painaa sitä syrjässä olevaa napukkaa, niin se tulee auki, -selitti Iivo. - --- Hyvä isä... kello! huudahti emäntä. -- Taitaa olla ihan kultakello... - --- Kultakellona se kultaseppä sen minulle möi... murahti Iivo katsellen -tuvan peräseinällä olevan seinäkellon mustunutta, savuttunutta taulua. - --- Mutta mitäs... mitenkäs... eihän tämä... tapaili emäntä tuntien -olevansa sekaisin päästään. -- Että ihan kultakello... mitenkäs sitä... -että Annastiina... - -Iivo katsoa muljautti emäntään viisaan näköisenä. Sitten naulitsi -hän taas katseensa seinäkellon tauluun, jonka lasilla varustetusta -ala-aukosta näki, miten messinkinen heiluri lekkasi harvakantaan -edestakaisin. - --- Se on siinä suhteessa... sanoi Iivo. -- Siinä suhteessa... että jos -Annastiinan tekee mieli ottaa kultakello... - -Emäntä alkoi nyt käsittää asian: - --- Olisikos tämä... niinkuin että suoraan sanoen -- kihloiksi...? - --- Sitähän se taitaisi olla tarkoittavinaan... huolineeko sitten -Annastiina näistä salolaisten kelloista? arveli Iivo. - -Emäntä oli pannut rasian pöydälle jättäen kuitenkin kannen auki, ja -mennyt penkille istumaan, kädet sylissä. - -Vallitsi joltisenkin pitkä äänettömyys. Iivo seisoi entisellä -paikallaan keskellä lattiaa, hattu valmiiksi päässä. - -Vihdoin emäntä sanoi: - --- Omahan se on asiansa... Annastiinan... kukas häntä voi pakottaa -vasten mieltään... mutta minkä minä häntä tunnen niin kyllä hän ottaa -kihlat... Iivolta. - -Ja kun ei Iivo siihen vielä mitään virkkanut, jatkoi emäntä: - --- Ei sitä Annastiina etsimälläkään parempaa miestä löytäisi. - -Iivo näytti tuumiskelevan ja kysyi sitten: - --- Saaneeko jäädä sillä puheella tuo kello sitten tänne huomiseen, vai -vienenkö vielä pois? - --- Saat sen jättää sillä puheella, lupasi emäntä. Mitäs sitä -kahtakäteen kuljettelemaan, jos se kerran on tänne jääpä. Minä pistän -sen piirongin ylälootaan, niin annan sen huomenna Annastiinalle, kun -tulee kotiin... tai annat itse, jos tulet huomenna. - --- Samahan se on, kuka sen antaa, sanoi Iivo. - -Hän oli jo menossa, kun emäntä kysyi: - --- Saapiko tästä jo kertoa itselleen Simo Piiroiselle, vai jätetäänkö -siihen asti, kun Annastiinakin on tullut kotiin? - -Iivo pysähtyi ovella, veti suutaan vähän nauruun ja sanoi: - --- Kerkeäähän se kuulla sen huomennakin... niinkuin niistä rahoistakin. - -Emäntä nauraa hekautti: - --- No olkoon sitten salassa Simoltakin huomiseen... se on aina -semmoinen tuppisuu murjake itsekin, niin kostetaan nyt... - -Ajellessaan Hukansalolle päin tiesi Iivo asiansa nyt varmaksi ja -ajatteli: - --- Kelpasipas kultakello emännälle... kelpaa se silloin Annastiinalle -itselleenkin. - - - - -X - - -Kun Simo Piiroinen lauantai-iltana aidanpanosta saavuttuaan oli -kuullut, että pässi oli jo kotona ja että Iivo Mutanen oli sen tuonut, -sanoi hän vain: - --- Vai jo on pässi kotona. - -Sitten hän enempää puhumatta otti teurastuspuukkonsa ja meni ja tappoi -pässin. Paloiteltuaan sen toi hän pari lihakappaletta emännälle ja -sanoi: - --- Laita hänestä vaikka uunipaistia aamuksi. - -Sitten läksi Simo Piiroinen saunaan. - -Illalla maata mennessään ja poltettuaan viimeisen piipullisen kopisteli -hän porot sängyn vieressä lattialla olevaan pieneen, rytkyläiseltä -ostettuun savikuppiin ja arveli: - --- Ei se pässi juoksuta enää ketään Hukansalolla. - -Näin sanottuaan kääntyi hän seinään päin, kohensi tyynyä päänsä alla ja -nukkui. - -Oli sunnuntai, puolenpäivän aika. - -Aamiainen oli syöty jo aikaisin, tupa oli siistitty ja havuja -pantu uunin eteen. Vallitsi pyhäinen rauha. Isäntä Simo Piiroinen -istui pöydän päässä ja selaili almanakkaa, lois-Henriikka kampasi -karsinapenkillä lastensa päitä. Emäntä oli taloustoimissaan toisessa -tuvassa. Silloin ajoivat pihaan Aapeli Kasurinen Piippuvaarasta ja -hänen puhemiehensä Pekka Turunen. - -Simo Piiroinen katsoi ulos ikkunasta ja tunsi tulijat. Otaksuen -Kasurisen tulevan nyt oikein vieraanmiehen kanssa puhumaan siitä -saamisestaan olisi hän mieluimmin pujahtanut piiloon... mennyt vaikka -riiheen tai saunaan nukkumaan siihen asti kunnes epämieluiset vieraat -olisivat lähteneet, mutta se ei käynyt enää päinsä. Kun ei muutakaan -ollut tehtävissä, jäi Simo Piiroinen istumaan paikoilleen ja arveli, -että tulkoot sitten, mitäpäs tässä. - -Vieraat astuivatkin jo tupaan. Emäntäkin oli juuri ennättänyt tulla -toisesta tuvasta, ja Pekka Turunen tervehti, että: - --- Täällähän se on emäntäkin. - --- Mihinkäs se uuni tuvasta pääsee, arveli emäntä, kätteli ja käski -istumaan. Simo Piiroinenkin nousi tervehtimään. - -Vieraat istuivat ja katselivat ympärilleen. Henriikka kampasi -nuorimpaansa, ja Aapeli Kasurinen tiedusteli: - --- Löytyykö mitä? - --- Ainahan sitä vähin, sanoi Henriikka, ja Pekka Turunen kysyi: - --- Paljonko sillä tällä Henriikalla on niitä pentuja? - --- Viisihän näitä vasta, ilmoitti Henriikka. - -Aapeli Kasurinen katseli lapsia koettaen arvostella mielessään heidän -ikäänsä ja arveli sitten: - --- Taitaa tehdä tämä Henriikka lapsen joka otrille? - -Emäntä myönsi, että: - --- Osapuilleen... ja naurahti vähän. Pekka Turunen totesi: - --- Onhan sillä lasta kuin urkupilliä, tällä Henriikalla... toinen -toistaan matalampia. - --- Hyvätkö siellä tuli Hirvolanniemellä kasvut? kysyi Simo Piiroinen -jotain sanoakseen, ja Pekka Turunen ilmoitti: - --- Tulihan ne... kasvullisuuden puolesta... mutta nyt kun on -ollut syksyllä tämmöisiä lämpimiä sateettomia päiviä, niin noihin -juurikasveihin pyrki sikiämään tuota lehtimatoa... paikoin oli sitä -niin jumalattomasti, että söivät hienommat lehtiosat pois nauriista -ja lantuista... ja noista turnipsistakin... ihan panivat raasuiksi, -kehnot, niin ettei jäänyt kuin ruodit jäljelle. - --- Vai söivät niin tarkkaan. - --- Söivät. - --- Tokkos kaalit säilyivät? - --- Saatiinhan nuo sentään kaalit tarkalla vahdinpidolla varjelluiksi. - -Aapeli Kasurinen sitten kysyi Simo Piiroiselta: - --- Hyväkös se tuli sinulle vuosi? - -Simo Piiroinen katsoa muljautti raskaasti kysyjään. Hän luuli -arvaavansa tarkoituksen. Jos hän sanoo, että hyvä, niin Aapeli -Kasurinen tahtoo antaa ymmärtää, että "etpäs maksa velkojasi, vaikka -olet hyvän vuoden saanut". Jos taas moittii vuodentuloa huonoksi, -niin on Kasurisella sen parempi syy karhuta pois saamisensa häviöön -menevästä talosta. - -Siitä syystä Simo Piiroinen vastasikin vältellen: - --- Eihän tuota nyt taida osata sanoa kummallekaan päin. - -Emäntä, joka oli alkanut kahvia puuhata, oli käsittänyt Aapeli -Kasurisen tarkoitukset aivan samalla tavalla. Missä se nyt viipyy, se -Iivo Mutanen? Nyt sen pitäisi olla tässä. - -Ja mitä pitemmälle aika kului, sitä suuremmaksi kävi emännän -huolestuminen. Hän alkoi jo arvella, että taisi Iivo Mutanen eilen -illalla pilkoillaan narrata. Taikka vaikkapa ei olisi sitäkään tehnyt, -mutta jos on kääntänyt päänsä yönseutuna. Tai sitten on ukko Jyrki -kieltänyt antamasta rahoja. - -Emännästä alkoi, mitä enemmän hän asiaa ajatteli, tuntua yhä -varmemmalta, että ukko Jyrin syytä tämä on. Ja hän äkäili ajatuksissaan -Jyrki Mutaselle: - --- Paholaisen ukko, kun et edes kuolekaan! Mikähän sitä kahmua oikein -hengissä pitänee? - -Välistä taas pilkahti mieleen epäilys, että jos se sittenkin on alkanut -peruutua koko kaupoista, se Iivo. Mutta toiselta puolen: olihan se -vast'ikään, eilen illalla, jättänyt kalliin kultakellon kihloiksi. -Mikäs sen mielen nyt olisi yhdessä yössä muuttanut? - --- Missäs teidän Annastiina on? kuuli emäntä Pekka Turusen kysyvän. - -Emäntä havahtui kuin unesta ja sanoi: - --- Siellähän se on ollut Roivaan mökillä hierotuttamassa itseään -Piipariskalla, kun oli kipeytynyt lampaidenhakumatkalla tuolla -Hukansalolla, mutta johan sen pitäisi ruveta tänä päivänä kotiutumaan. - --- Vai ei sattunut Annastiina kotiin, sanoi Aapeli Kasurinen pettyneenä. - --- Ei. - -Aapeli Kasurinen harkitsi asiaa ja tuli siihen tulokseen, ettei aikaa -ollut menetettävänä. Täytyi vain ryhtyä toimeen, vaikk'ei Annastiina -kotona ollutkaan. Saattaa tulla yhdenkin päivän myöhästymisestä -katuminen. - -Hän iski siis merkitsevästi silmää Pekka Turuselle, ja puhemies antoi -päännyökkäyksellä merkin, että hän oli ymmärtänyt ja oli samaa mieltä -kuin Kasurinenkin. - -Hän aloitti siis: - --- Vai lampaita se Annastiina on ollut hakemassa... saiko tuo nuo -kaikki kotiin? - --- Ei se saanut pässiä kiinni, mutta toi toki tuo Iivo Mutanen eilen -sen pässin... tässä olisikin ollut niin paljon muuta murhetta ja -tekemistä, että ei olisi oikein joudettu itse lähteä sitä pässiä -metsästämään, selitti emäntä. - -Aapeli Kasurinen jonkin verran synkistyi, kun kuuli Iivo Mutasen -tehneen palveluksen talolle, mutta Pekka Turunen jatkoi asian taitavaa -kehittelemistä: - --- Onhan sitä tässä talon pidossa jos mitäkin huolta ja murhetta, -varsinkin jos milloin asiat ronklaavat, niin etteivät tahdo mennä -niinkuin pitäisi... kun on esimerkiksi semmoinen ökätalo kuin tuolla -Aapeli Kasurisella, niin on sillä isännällä tietämistä... - -Piiroisen emäntä ja isäntä luulivat taas käsittävänsä tarkoituksen: -sitä se nyt valmistelee, että täytyy periä saatavansakin pois, kun on -niin paljon huolia ja vastuksia. - --- Kun ei se Iivo Mutanen nyt ikänä tule! tuskitteli emäntä itsekseen. - -Ja katkeruudesta särähtelevällä äänellä sanoi hän: - --- Mikäpäs se on Aapeli Kasurisella eläessä... rikkaalla... ei muuta -kuin olla ja köllehtiä. Toista se on köyhällä ja velkaisella. - --- Onhan tällä Aapelilla varallisuutta, kehui puhemies ottaen -tilaisuudesta vaarin. -- Mutta se tällä on vajanaista, kun on leskimies -ja emännätön talo... - --- Siinäpähän tuo on mennyt, kehaisi sulhasmies vuorostaan -näyttääkseen, ettei hän sentään ollut niin akkaväen vaivainen. - --- Paremminhan se kumminkin luistaa, työ ja muu meininki, kun on -emäntäkin talossa. - -Piiroiset arvasivat, että tämä tarkoittaa sitä Mönkkösen leskeä... -rikasta. Emäntää harmitti, että vieraat nyt rupeavat täällä sillä -kehumaan, eikä voinut olla pistelemättä. - --- Eihän sen tarvitsisi Kasurisen tulijain puutteessa akatta olla... -onhan sitä aina tarjokasta, rikkaalla... ottipa häntä sitten tytöstä -taikka leskestä! - -_Leskestä!_ Pekka Turunen ja Aapeli Kasurinen katsoa muljauttivat -toisiinsa ja totesivat, että se oli nyt siitä Mönkkösen leskestä. -Molemmat olivat yksimieliset siitä, että tässä oli ruvettava -rivakammin asiaa ajamaan ja ennenkaikkea saatava Mönkkösen leski pois -päiväjärjestyksestä. - -Puhemies valjastikin jo suunsa ilmoittaakseen, että ei se Aapeli -Kasurinen nyt ainakaan leskistä huoli -- eikä tarvitse huolia, mutta -samassa kuului kärryjen jyrinää ilmoittaen uusien vieraiden saapumisen. - --- Sieltäpähän tulee se Mutasen Iivo! pääsi emännältä iloinen -huudahdus. -- Mutta kukas se on tuo toinen? - --- Näkyy olevan Särkilammin Teppo Kiiskinen, ilmoitti Henriikka. - --- Niin, Teppo Kiiskinenhän se onkin. - --- Minulla olisi sinulle vähän kahdenkeskistä, sanoi Aapeli Kasurinen -rutosti nousten seisomaan, sillä hän tahtoi saada asian päätökseen, -ennenkuin Mutasen Iivo, irvisko, ennättäisi sotkea sen. - --- Mennään tuonne kamariin, sanoi Simo Piiroinen ajatellen, että nyt se -sitten paukahduttaa sen velkomisensa. - -Miehet menivät porstuanperäkamariin, ja puhemies Pekka Turunen kävi nyt -suoraan asiaan käsiksi. - - * * * * * - -Simo Piiroinen tunsi suurta helpotusta. Hyvinhän tämä nyt menikin. -Velasta ei mitään puhetta, ja varakas mies vävyksi. - -Ja kun ei Annastiina ollut vastustellut silloin, kun oli aikaisemmin -ollut puhetta siitä mahdollisuudesta, että hän joutuisi emännäksi -Piippuvaaran Kasuriseen, niin katsoi hän voivansa hyvällä -omallatunnolla luvata: - --- Mitäpäs siinä olisi minulla vastaan... ja Annastiinan minä kyllä -tiedän suostuvan... niin että olkoon vain minun puolestani. - --- Annatko kättä päälle? kysyi Aapeli Kasurinen innostuneena. - --- Raahtiihan tätä, sanoi Simo Piiroinen ja ojensi kämmenensä. - - * * * * * - -Sillävälin olivat Iivo Mutanen ja hänen puhemiehensä Teppo Kiiskinen -tulleet tupaan. - --- Eikös se ole Piippuvaaran Aapeli Kasurisen hevonen, joka on tuolla -aidassa kiinni? kysyi Iivo Mutanen tupaan tultuaan. - -Emäntä sanoi, että senhän se, ja ilmoitti, että vieraat juuri läksivät -isännän kanssa kamariin. - --- Taitavat olla sillä asialla? sanoi Iivo Mutanen, ja emäntäkin -arveli, että sillä kai ne ovat. - --- No kyllä ne nyt saavat sen toimitukseen! takasi Iivo Mutanen -reilusti. - -Piiroisen emännällä oli nyt keveä mieli ja hyvä olla. On se sentään -mies, tuo Iivo, vaikka sitä jotkut syyttä suotta moittivat. Emäntä -alkoi heti kantaa päivällistä pöytään, latoi sinne piiraat, -uunipaistit, kiisselit ja rusinasopat, ja kun Aapeli Kasurinenkin ja -Pekka Turunen samassa palasivat isännän kanssa tupaan, niin käski -emäntä kaikkia puoliselle. - -Miesväki asettui pöytään. Iivo Mutanen huomasi, ettei Aapeli Kasurinen, -joka näytti olevan erikoisen hyvällä tuulella, ollut häntä paljon -näkevinäänkään, mutta hän irvotti vain rauhallisesti ja odotteli -aikaansa. - --- Kiitoksia vain siitä pässin tuomisesta, sanoi Simo Piiroinen -Iivolle. -- Siinä se nyt on pässi edessäsi vadissa, niin että ota -hänestä itsestään palkkasi. - --- Tuli kyllä syötyä pihasta lähtiessä, kertoi Iivo Mutanen, mutta -pitäneehän tätä pässiä maistaa. - --- Minulla tämä onkin ensimmäinen vero tänä päivänä, ilmoitti Teppo -Kiiskinen. -- Maha jo taisi arvella, että onko kurkku hirtetty, kun ei -ruokaa saanut. - --- Kuuluu se Lappalaisen mökki palaneen siellä Rumpsussa, sanoi Simo -Piiroinen. - --- Öyhähtihän se, vakuutti Iivo Mutanen, ja puhtaaksi menikin. - --- Tuli siinä sitten kurssi lutikoillenkin, otaksui Teppo Kiiskinen. - --- Tuli. - -Nyt tulivat tupaan Piipariskakin ja Heikki Piiparinen, jotka Annastiina -oli eilen illalla kutsunut. Nähdessään Piipariskan huudahti emäntä: - --- No siinähän se on tämä Piipariskakin... minnekkäs se Annastiina on -jäänyt? - -Piipariskasta oli vähän kummaa, ettei Annastiina vielä ollut -kotiutunut, mutta kun häntä ei haluttanut ruveta selvityksiin, niin -vastasi hän vain: - --- Eikö tuo tulle sieltä perästäpäin, kunhan kerkeää. - -Emäntä päätteli tämän johdosta, että Annastiina on poikennut -Tiilikaisen mökille niitä kehruuksia tietämään, ja sanoi Heikki -Piipariselle: - --- Käy sinä Heikki kanssa yhteen pöytään. - --- Näkyy olevan ruotsi ruualla, tuumi Heikki Piiparinen. -- Mahtuneeko -tuohon enää, kun on niin monta ruumiillista miestä. - --- Lyödään liha tiukempaan, niin ainahan siihen rakoon vielä yksi laiha -mahtuu, sanoi Teppo Kiiskinen. - --- Ota sinäkin Heikki Piiparinen tuota karkulipässiä, kehoitti isäntä. - --- Vai jo se on kotona... kadonnut lammas, ihmetteli Heikki Piiparinen, -ja emäntä ilmoitti uunin luota: - --- On se nyt... tuohan se Iivo Mutanen sen toi. - --- Vai tämä livo se toi pässin, sanoi Heikki Piiparinen vain. - -Piipariska oli mennyt lieden ääreen ja alkanut lämmitellä kohmettuneita -käsiään. - --- Siellä on tainnut ruveta tuulemaan, kysyi emäntä. - --- Yltymässäpäinhän se on, myönsi Piipariska. -- Onkin kohta semmoinen -nujakka, etteivät köyhät pysy pystyssä muuten kuin kivi kainalossa. - -Ja paistattaen luisevia käsiään tulen hohteessa, valitti hän: - --- Lieneekö pohjatuulta, kun oli niin kylmää, että oli koko ruumis -kontistua, vaikka kovasti käveltiin. - -Teppo Kiiskinen selitti rusinasoppansa ääressä: - --- Se on tuo pohjatuuli aina kylmää... tuulipa se sitten idästä taikka -lännestä. - - * * * * * - -Oli syöty, oli röyhtäyteltykin. - -Miehet istuivat mikä missäkin penkeillä ja tupakoivat sekä muljauttivat -toisiinsa silloin tällöin puoleksi äkäisen, puoleksi epäluuloisen -katseen, nimittäin Aapeli Kasurinen ja Turunen toiselta ja Iivo Mutanen -toiselta puolen. Teppo Kiiskinen ja Heikki Piiparinen pysyttelivät -enemmän puolueettomina ja odottivat levollisesti tapahtumien kehitystä. - --- Ei sitä Annastiinaa vain kuulu, huomautti Aapeli Kasurinen viimein. - -Sanoi ja sylkäistä töpsäytti. - --- Eihän tuota kuulu, päivitteli emäntä. -- Missähän se mahtaa oikein -viipyä? - -Siihen ei kukaan vastannut. - -Viimein sanoi Teppo Kiiskinen vakavasti: - --- Tällä tuntuu olevan oikein ikävä Annastiinaa... tällä Aapeli -Kasurisella. - -Aapeli Kasurinen ei vielä vastannut. Mutta hän punastui uhkaavasti. - --- Jos sillä lienee hyvinkin kiireellistä asiaa Annastiinalle, arveli -Iivo Mutanen naama ärsyttävässä irvessä. -- Mutta taitaa olla niin -kahdenkeskistä, ettei sitä saa sivulliset kuunnella. - -Emäntä hymähti Iivon puheille. Osaa se tuo Mutasen Iivo! - -Mutta Aapeli Kasurisen kärsivällisyys oli joutunut liian kovalle -koetukselle eikä kestänyt enää. - -Hän kaivoi jonkin paketin povitaskustaan ja rasian liiviensä taskusta, -pani ne pöydälle ja sanoi mahtipontisesti: - --- Saa sen kuulla sivullekin... ei siinä ole mitään estettä enää... -_tässä_ se on minun asiani! - --- Silkkihuivi ja kultakello, selitti Pekka Turunen. - -Vaiettiin. Emäntä oli ällistyneimmän näköinen. - --- Voipas hitto, sanoi Teppo Kiiskinen viimein. -- Nehän on oikeat -kihlat. - --- Joo... kihlathan ne, myönsi Iivo Mutanen. - -Ja sitten hän järäytti merkitsevällä äänenpainolla: - --- Mönkkösen lesken kihlat. - --- Älä valehtele! huusi Aapeli Kasurinen, ja Iivo Mutanen vakuutti: - --- En minä valehtelekaan. - -Tuvassa alkoi olla levotonta liikehtimistä. Miehet raapivat -lapikkaanpohjillaan permantoa ja syljeskelivät ahkerasti ja hankasivat -taas lapikkaanpohjilla syljen pois, Henriikan lapset pilkistelivät -uunin loukosta, Piipariska siunaili hiljaa, ja emäntä kaatoi -hermostuksissaan kahvipannun, jonka ääressä hän äkkiä oli ruvennut -puuhailemaan. Kaikki vesi kaatui kahvipannusta liedelle, niin että poro -tuprusi ja höyry kohosi pilvenä ylös. - --- Itse minä kuulin omin korvin kaupunkimatkalla, kun sinä kehuit -ostavasi Mönkkösen leskelle kultakellon ja hopiaperät ja silkkihuivin, -selitteli Iivo Mutanen painavasti. -- Katsotaanpas, onko tuossa -kellossa hopeaperät, niin nähdään. - -Iivo yritti nousta, mutta Aapeli Kasurinen kirosi: - --- Perr... nykäise vaikka sormenpäilläsi minun tavaroitani, niin saat -turpaasi, niin että tupa helähtää. - --- No olkoon sitten, kun et uskalla näyttää, sanoi Iivo Mutanen. -- Ja -Annastiinan lupasit antaa vaikka minulle, kun et kuulu huolivan toisten -tähteistä, jauhoi hän edelleen ilkeästi virnotellen. - --- Kaikki valehtelet, ryökäle! huusi Aapeli Kasurinen. -- Minä en ole -sinua millään kaupunkireissulla nähnytkään... - --- Minäpä näin sinut, ivaili Iivo, eikä siitä mahdotonta kaukaa -olekkaan. Muistaa kai tämä Pekka Turunen? - --- Olipa tuo nyt miten tahansa, sai Pekka Turunen sanoneeksi, niin -mitäs niistä nyt enää, kun Annastiina kerran on luvattu tälle Aapeli -Kasuriselle. - --- Hyvä isä sentään, ihanhan tässä menee pää sekaisin kuin Haminan -kaupunki, valitteli emäntä. - --- Eipäs ole luvattu Aapeli Kasuriselle, järäytti Iivo Mutanen -painokkaasti. -- Siinä sinä laskit niin pitkän valheen kuin tästä -Hirvolanniemeen edestakaisin. Minullepas on Annastiina luvattu! - --- Älä valehtele, hylky! huusi Aapeli Kasurinen. - -Mutta silloin emäntä todisti kovalla ja kimakalla äänellä: - --- Ei se valehtelekaan, Iivo Mutanen. -- Iivolle menee Annastiina, -ja Iivolta on Annastiinalla jo kihlakellokin... vaikka paikalla käyn -hakemassa piironginlootasta, jollette usko. - -Aapeli Kasurinen kuunteli tätä ilmoitusta suu auki. - -Sitten hän huusi: - --- Hoi, Simo Piiroinen, sano sinä nyt, kun olet isäntä talossasi, kuka -tässä on oikea sulhanen! - -Mutta silloin huomattiin, ettei Simo Piiroinen ollutkaan tuvassa. -Kuultuaan emäntänsä ilmoituksen, että Annastiinalla oli jo kihlat Iivo -Mutaselta, oli hän vähin äänin pujahtanut ulos ovesta. - --- No minne se Simo nyt katosi! huusi kiihtynyt Aapeli Kasurinen. -- -Tämäpähän vasta oikea kettujen kiies on tämä talo! Juokse sinä Pekka -Turunen etsimään isäntää. - --- Selvitään tässä isännättäkin, sanoi emäntä, mutta Pekka Turunen -läksi kuitenkin etsimään Simo Piiroista huudellen ulkona: - --- Hoi Simo! Mihinkä sinä hävisit? - -Silloin sanoi emäntä lujasti ja topakasti: - --- Se on nyt uskominen, kun minä sanon! Minä olen ottanut kihlat -Iivolta Annastiinalle, ja jos Annastiinalla ei itsellään ole mitään -Iivoa vastaan, niin kyllä minä olen sanani kokoinen. - -Aapeli Kasurinen ähkyi harmaana kasvoiltaan, ja Heikki Piiparinen -huomautti rauhallisesti: - --- Taisi tulla syöneeksi liian lujasti pässipaistia, tämä Aapeli -Kasurinen, kun noin ähkii. - -Mutta Aapeli Kasurinen ähisi: - --- Näytän minä teille... koko Piiroisen matkueelle! - -Pekka Turunen oli huudellen etsinyt Simo Piiroista ympäri taloa ja -pihaa. Vihdoin löysi hän isännän tallin takaa kiusaantuneen näköisenä -seisomasta. - -Nähtyään, että hänet oli löydetty, mutisi Simo Piiroinen: - --- Piti lähteä vähän jäähdyttelemään... kun siellä oli niin vari, -siellä tuvassa. - --- Tule hiidessä tupaan selvittämään tämä soppa, huusi Pekka Turunen ja -alkoi raahata vähän väkistelevää Simo Piiroista muassaan. - -Heidän astuessaan sisään huusi Aapeli Kasurinen: - --- Mitä h--tin rinkitanssia tämä on? Annatko sinä Annastiinan minulle -vai et? - -Simo Piiroinen hikoili. - --- Ka... enhän minä häntä väkisten... en minä tiennyt, että hänellä oli -jo toiset kihlat... - --- Ethän sinä tiennyt, matki Aapeli Kasurinen vihoissaan. -- Et sinä -tiennyt... mutta tiedätkös sinä Simo Piiroinen, mikä tämä on? - -Aapeli Kasurinen kaivoi velkakirjan taskustaan, piti sitä ylhäällä -ilmassa ja huusi: - --- Tiedätkös sinä edes sitäkään, milloin jaksat tämän lunastaa? - -Nyt oli saapunut Iivo Mutasen suuri hetki, se hetki, jota hän oli -odotellut. - -Hän kaivoi taskustaan tukun seteleitä, vei ne emännälle ja sanoi, -jyräytti kovalla äänellä: - --- Antakaa nämä Simo Piiroiselle ja käskekää sen tellätä ne tuon -Kasurisen kulkkuun... että se kerrankin saa mahansa täyteen! - -Nopeajärkinen Pekka Turunen oli heti huomannut, että Aapeli Kasurinen -oli tärvelemäisillään kaikki toiveensa, kun ryhtyi tällä tärkeällä -hetkellä uhkailemaan saatavallaan, ja kun hän sitten vielä näki, että -Simo Piiroiselle oli odottamatta ilmestynyt rahatkin velkakirjan -lunastusta varten, niin hyppäsi hän Aapeli Kasurisen viereen ja -kuiskasi tälle jotain korvaan. - -Aapeli Kasurinen murahti, mitä, sitä eivät muut kuulleet, ja Pekka -Turunen kuiskaili taas hänen korvaansa. - -Sitten nousi Aapeli Kasurinen seisomaan ja sanoi: - --- Sinä kai luulet, Simo Piiroinen, että minä sitä Annastiinaa rahojen -tähden... mutta nyt sinä saatkin nähdä, mikä mies minä olen! - -Aapeli Kasurinen repi velkakirjan kappaleiksi ja kävi heittämässä -paperipalat lieteen, jossa ne heti leimahtivat tuleen. - -Simo Piiroinen se vain seisoi hölmönä keskellä tupaa rahat kädessä. -Hänestä oli käsittämätöntä, minkätähden hän oli saanut rahat, ja vielä -käsittämättömämpää, minkätähden Kasurinen poltti velkakirjan. - --- Ja nyt ei siitä velasta puhuta sen enempää, sanoi Aapeli Kasurinen. --- Ja Iivo Mutaselle saat antaa takaisin setelirepaleensa! - -Aapeli Kasurinen tempaisi rahat Simo Piiroisen kädestä, astui penkillä -istuvan Iivo Mutasen eteen, paiskasi rahat päin hänen naamaansa ja -huusi: - --- Korjaa roskasi! - -Iivo Mutanen keräili sata- ja viisikymmenmarkkaset lattialta, laski ne -kahteen kertaan, pisti poveensa ja hyppäsi sitten tasajalassa Aapeli -Kasurisen eteen kiljaisten: - --- Sinäkö syötävä tässä tulet minun silmilleni paiskelemaan! - --- Minä! karjaisi Kasurinen. - --- Menkää hyvät miehet erottamaan, ennenkuin rupeavat tappelemaan! -huusi emäntä hätäissään. - --- Antaapa heidän koitella, sanoi Teppo Kiiskinen. - --- Vai sinä paholaisen rokonrikkoma tässä vielä Annastiinankin -veisit... ikäänkuin ei sinulle välttäisi se silmäpuoli Mönkkösen -leski... mokomallekin pirun kanssa samalla rokkariihellä olleelle -kahmulle! ärjyi Iivo Mutanen vihanvimmassa, ja hänen pienet silmänsä -tuikkivat peloittavan punaisina. - -Ja Heikki Piiparinen selitti lempeästi, hartaasti, harvakseen -jurnutellen: - --- Onhan tälle... tälle Aapeli Kasuriselle, rakas Luoja kolme -hyväätyötä tehnyt: luonut, lunastanut ja rotierannut... - --- Sen kun kerran paiskaan kuonoosi...! ärjyi Iivo Mutanen, mutta -Aapeli Kasurinen kiukusta puhisten, varoitti: - --- Älä luule, etteivät puut piisaa kirstunlaudoiksesi, vaikka vielä -pitempikin olisit! Sanonko minä sinulle vielä toisenkin sanan...? - --- Puhu vain kuin vertaisellesi! huusi Iivo Mutanen ja tölmäisi äkkiä -Aapeli Kasurista rintaan. - -Silloin Aapeli Kasurisen vanhat, kauan uinuneet tappeluvaistot -heräsivät, ja hän hihkaisi: - --- Vai rupeat sinä tosiaankin tappelemaan... katso sitten miten autuas -lentää! - -Aapeli Kasurinen tarrautui Iivo Mutaseen rinnuksiin, ja Teppo Kiiskinen -huomautti: - --- Nyt se kohta nähdään, kummanko paidassa kaulus kestää. - --- Hyvä isä... menkää hätään miehet, ennenkuin tappavat toisensa! -parkui emäntä, mutta Teppo Kiiskinen varoitti: - --- Älkää menkö miehet... siinä voi joutua rutistukseen! - -Aapeli Kasurinen ja Iivo Mutanen rynnistelivät ja tappelivat. Naiset -parkuivat. Henriikan lapset olivat paenneet uunille. - -Iivo Mutanen ponnisteli hirmuisesti ja huusi: - --- Nyt kun minä mätkäisen sinut, niin sinusta ei jää kuin märkä sija -lattialle... - --- Ja paha haju taivaalle... lisäsi Heikki Piiparinen rniettiväisesti. - -Silloin aukeni tuvan ovi, ja Annastiina astui sisään. - -Nähdessään tappelun pysähtyi hän hämmästyneenä ja kysyi: - --- Mikä metakka tämä on? - --- Sulhaset tässä vain tanssivat, kun morsian on poissa, selitti Heikki -Piiparinen, ja Teppo Kiiskinen huusi tappelijoille: - --- Nyt metsot yrittäkää, kun koppelo katsoo päältä! - -Huomattuaan Annastiinan lopettivat Iivo Mutanen ja Aapeli Kasurinen -tappelun ja irtautuivat toisistaan hengästyneinä ja pieksettyinä. - --- Oli siinä oikein rakkauden ryske, ihasteli Heikki Piiparinen. - -Mutta Teppo Kiiskinen sanoi: - --- Kenenkäs se nyt osaa tämä Annastiina ottaa, kun kumpikin henkiin -jäivät? - -Poliisi Tuomas Kontkanen, joka oli jäänyt sitomaan hevosen aitaan ja -panemaan sille heiniä eteen, astui nyt tupaan. Heikki Piiparinen tuumi: - --- Aina ne nuo poliisitkin vasta sitten tulevat, kun tappelu on lopussa. - -Päästyään yleisestä hälinästä sen verran selville, että Iivo Mutanen -ja Aapeli Kasurinen olivat tapelleet Annastiinan takia, sanoi poliisi -Kontkanen rauhallisesti: - --- Olisitte vain jatkaneet tappelua... meidät kuulutettiin tänään -Annastiinan kanssa. - --- Onko se totta, Annastiina? sai emäntä Piiroinen viimein kysyneeksi. - --- Totta se on... mitäs valehtelemista siinä olisi, vastasi Annastiina. - --- Se on sitten niinkuin kolmas sulhanen tänä päivänä, laski Heikki -Piiparinen, ja Teppo Kiiskinen esitti: - --- Taitaa tulla sitten uusi tappelu. - -Seurasi melkein minuutin pituinen äänettömyys. - --- No sait sinä sitten Simo Piiroinen arvohenkilön sillä miljoonallasi, -kun yhden poliisikonstaapelin vävypojaksesi, sanoi Aapeli Kasurinen -viimein ivallisesti. - --- Onhan siinä hintaa... poliisille, murahti Iivo Mutanen. - --- Häh... millä miljoonalla? kyseli Simo Piiroinen älyttömänä. - --- Et ole tainnut kuullakaan vielä, että Jussi-veljesi on kuollut -Ameriikassa ja jättänyt sinulle miljoonan perintöä? alkoi Pekka Turunen -kertoa. - -Kun Pekka Turunen oli kertonut kaiken mitä tiesi, pyörähteli Simo -Piiroinen sekaisin päästään pöydän luona ja höpisi: - --- Miljoona... miljoona perintöä... - -Emäntä ja Annastiina eivät kyenneet sanomaan mitään. - -Vihdoin emäntä pudisteli itseään kuin olisi unesta herännyt, nousi ja -käveli ulos. Takaisin tullessaan oli hänellä kädessään pieni kotelo, -jonka ojensi Iivo Mutaselle sanoen: - --- He, Iivo, kellosi! - -Iivo Mutanen pisti kellon taskuunsa ja arveli: - --- Taitaa tästä joutaa taas kotiinsa. - -Iivo läksi, eikä kukaan häntä pidättänyt, ja Teppo Kiiskinen seurasi -häntä. - -Mutta Simo Piiroinen pyörähteli yhä vielä kuin sokea, joka ei tiedä, -minne päin lähteä kävelemään, ja hänen huulensa höpisivät: - --- Miljoona... miljoona... - --- Vai on tämä appiukko saanut semmoisen perinnön, ällisteli poliisi -Tuomas Kontkanen. - -Kukaan ei ollut huomannut, milloin ovenpieleen oli ilmestynyt rahille -istumaan tuntematon, mustanpuhuva mies. - -Se istui siinä pyöritellen lakkia kädessään ja seuraten tarkkaavaisena -tapahtumia. - -Viimein hän sanoi Heikki Piipariseen katsoen: - --- Eikös tämä ole se sama mies, jonka kanssa muutama yö sitten -köllöteltiin samalla penkillä siellä Pötkänlahden kestikievarin tuvassa? - -Heikki Piiparinen katsoi tarkemmin -- oli jo alkanut hämärtää -- ja -myönsi: - --- Joo... silloin kun se postinkuljettaja Panhelainen luki lehdessä -siitä tämän Simo Piiroisen miljoonaperinnöstä. - --- Lukihan se lehdestä, mutta valhetta se kuuluukin olleen. Nyt on -lehdessä tarkempia tietoja, ettei sitä perintöä olekaan kuin muutama -kymmenen tuhatta... ja sekin lankeaa joka penni vainajan leskelle... -sillä on näet akka Ameriikassa. - --- Älä valehtele! huusi poliisi Kontkanen tuntemattomalle, mutta tämä -kaivoi lehden taskustaan ja sanoi: - --- Saahan tämän lukea... tähän se on painettu. - -Poliisi otti lehden vapisevin käsin, luki ja sanoi: - --- Voipas vaivattu... niin näkyy olevan. Sitten antoi hän muidenkin -lukea uutisen. - --- Lähtään, sanoi Aapeli Kasurinen Pekka Turuselle. - --- Siellä on sinunkin hevosesi tuolla pihalla, Pekka Turunen, muisti -Tuomas Kontkanen. -- Ota se sieltä. - --- Ennätätte vielä valvonta-ajalla Mönkkösen lesken luo, huomautti -Heikki Piiparinen. - -Sitten katsoi hän vähän uteliaana poliisi Kontkaseen ja kysyi: - --- Entäs sitten? - -Poliisi raapaisi korvallistaan ja sanoi: - --- Tottapa se oli näin menevä. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK RAKKAUS ON NOPEAMPI PIIROISEN -PÄSSIÄKIN*** - - -******* This file should be named 62015-8.txt or 62015-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/2/0/1/62015 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/62015-8.zip b/old/62015-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 73defdc..0000000 --- a/old/62015-8.zip +++ /dev/null |