diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/61941-8.txt | 5614 | ||||
| -rw-r--r-- | old/61941-8.zip | bin | 96342 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 5614 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..6253f27 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #61941 (https://www.gutenberg.org/ebooks/61941) diff --git a/old/61941-8.txt b/old/61941-8.txt deleted file mode 100644 index 4aa5986..0000000 --- a/old/61941-8.txt +++ /dev/null @@ -1,5614 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Mansikoita ja Mustikoita IV, by Various - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Mansikoita ja Mustikoita IV - - -Author: Various - - - -Release Date: April 26, 2020 [eBook #61941] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MANSIKOITA JA MUSTIKOITA IV*** - - -E-text prepared by Jari Koivisto - - - -Note: Project Gutenberg has other volumes of this work. - Volume I: see http://www.gutenberg.org/ebooks/61117 - Volume II: see http://www.gutenberg.org/ebooks/61655 - Volume III: see http://www.gutenberg.org/ebooks/61749 - - - - - -MANSIKOITA JA MUSTIKOITA IV - - - Oma maa mansikka. - Muu maa mustilta. - - - - - -Helsingissä, -Theodor Sederholmin kirjapainossa, -1863. - - - - - Paino-luvan antanut _L. Heimbürger_. - - - -SISÄLLYS: - -I. Pienempiä runoelmia. - -Tallitatko kuvan (Runebergin mukaan). S--n. -Lohdutus. " -Keväälle. " -Kyrönkoskella. " -Kerjäläinen. " -Rauta. K. -Neidon lohdutus. " -Kevät. M--n. -Lintunen jos oisin. K. W.--n. -Päivän nousu. T. b.g. -Lasten laulu kesän tulosta. " -Murheen lapsi (Herderin mukaan). B. k. G. -Lähde. " -Suomelle. Saxbäck -Keuhkotautinen. " -Onkija. " -Ehtoo-tähti. --ax-- -Ijäinen isänmaa (Suomennos). " - -II. Kuun tarinoita. Suonio - -Kuun tarinoita. - -III. Wuosien sadoista. A. W. Lindgrén. - -Erä-Pyhä. -Klaus Götrikkinen. - Miekan ostaja. - Pyhän Henrikin Juhla - Agnes Lichtenau. - Merellä. - Tappo-kedolla. - Luostari-neito. - Tähtien tutkia. - Yö-matka. - Behmgerichte. - Jumalan tuomio. - Pääte. - - - - -Tallitatko kultani kuvan. - -(Runeberg.) - - - Lähtöselle kerran puhui poika: - "Lähde, niitun silmä, ilkivalta! - Sinussa on monta sataa kertaa - Kuvansa jo nähnyt kultaseni. - Mutta tallitatko kuvasensa, - Säilytätkö sen? Et ikänänsä. - Kuva katoo, kun hän pois on mennyt, - Turhaan sitä sitten haen täältä. - Rankaisenko nyt sua häijy lähde, - Ryötän, sekoitanko vetes kirkkaan, - Sotken, tallaanko sun kukka rantas?" - - Lähde sinisilmä tähän lausui: - "Mintähden mua rankaisisit, - Minun ryöttäisit ja sekoittaisit, - Kukat sotkisit mun vierilläni. - Enhän ole muu kuin veden tyttö, - Sydäntä ei mulla sykkimässä, - Werta lämmintä ei suonissani, - En voi rakastaa, ei rakkaan' olla. - Toista kun ei oma poves lämmin, - Oman sydämesi lämmin lähde - Säästä kauemmin sun kultas kuvaa, - Kuin hän vieressäsi kukoistaapi." - - - - -Lohdutus. - - - Älä itke, poika, vaikka oma kultas otettiin, - Älä raukka vaikertele, usein, usein käypi niin, - Älä valvo yöt ja päivät, ällös vaikein valita, - Eihän aina ihmisille ilopäivää tarita. - - Turhaan kaipaat, älä tyhjään kyyneleitä vuodata, - Ota toinen kulta sulle, ota taivaan Jumala, - Hän ei jätä, hyljää ketään, aina vaan hän rakastaa, - Yksikään ei ikänänsä tätä kultaa sulta saa. - - - - -Keväälle. - - - Kevä jo joudu, jo kahleista päästä - Talven tallaamat, sulata jää. - Älä nyt aurinko säteitä säästä, - Joudu jo, nouse jo lämmittään. - Nukkunut luonto jo herää, jo herää, - Aika on elää. - - Kevä nyt joudu jo Suomenkin maahan, - Kauas karkoita täältäkin jää, - Joudu jo pimeys kukistamahan, - Rakkaus rinnoissa sytyttään, - Nukkunut kansa jo herää, jo herää, - Aika on elää. - - - - -Kyrönkoskella. - - - Wieri jalo vesi, vieri, - Kuohu koski julkea, - Walko vahtosena pyöri, -- - Kuka voi sun sulkea? - - Kovin huuhuu koskes humu, - Yöt ja päivät soittelee, - Suvet talvet virtas sumu - Liki-tienot peittelee. - - Olet niinkuin sydämeni - Aina, aina rauhaton, - Aina sekin huokailevi: - Woi kun olet armoton. - - - - -Kerjäläinen. - - - Huuleni jo vaalistuvat - Talven kylmän kynsissä. - Woinko pohjan nuolet kovat - Ryysyissäni kärsiä? - Kuule Luoja rukous, - Kerjäläisen huokaus. - - Wilu nääntää, nälkä puree, - Mistä lievitystä saan? - Kuka köyhä parkaa suree, - Kuka nälän sammuttaa? - Kuule Luoja rukous, - Kerjäläisen huokaus. - - Woimat loppuu, jäsen jäätyy, - Kauas vielä ihmisiin. - Isä taivaan! veri hyytyy, - Kuinka jätät minun niin. - Kuule, kuule rukous, - Kerjäläisen huokaus. - - Jopa kuulet, tuolla, tuolla - Mulle tulee auttaja. - Ei nyt enää täydy kuolla. - Kiitos rakas Jumala! - Kuule aina rukous, - Kerjäläisen huokaus. - - Tuolla tulee - Pelastaja. - Ei hän kiellä, - Kun hän näkee - Kyyneleeni - Poskilleni - Jäätyneenä, - Wie hän, vie hän - Minun heikon - Heityväisen - Kerjäläisen - Täältä kylmän - Kourasista, - Täältä kuolon - Kahlehista, - Saattaa ihmisasumiin, - Kuulee rukoukseni, - Kuulee huokaukseni. - - Riennä, riennä turvakseni - Jopa kohta saavuttaa -- - Auta, kuule kurjan ääni, - Älä, älä jätä vaan. - Kuule, kuule rukous, - Kerjäläisen huokaus. - - Woi hän menee, ei hän kuule - Muista tyly vaivaista, - Etpä tulevankaan luule - Koston kerran taivaasta. - Muista silloin rukous, - Kerjäläisen huokaus. - - Sydän synkkä oli sulla, - Kova, kylmä, raudasta. - Tilille sun täytyy tulla, - Kerran nousta haudasta. - Muista silloin rukous, - Kerjäläisin huokaus. - - Älä tuomiolla kiellä - Kovuuttasi armotoin, - Älä -- mitä näen tiellä! - Kuka tuolla makaa noin -- - Muista nyt jo rukous, - Kerjäläisen huokaus. - - Pian kosto - Kohtasikin, - Pian murti, - Maahan sorti. - Ei nyt enää - Sydämesi - Synkkä syki, - Ei nyt enää - Kerjäläisen - Walitusta - Korva kuule, - Käsi on jo - Hermotonna, - Silmän säihky - Sammununna, - Kasvot lunta - Waaleammat. - Niin on -- niin on -- - Tuolla tuolla - Taivahassa - Kaiken Luoja - Kaikki säätää, - Kaikki hänen - Wallassansa. - Hän on kovan - Lannistaja - Hän on heikon - Pelastaja. - - Yksin hän on minunkin - Tuki, turva viimeinen. - - - - -Rauta. - - - Suossa synnyin, suossa kasvoin - Wenyin suossa viatoinna - Äitin armahan povella, - Mannun maammoni sylissä, - Poistoin purpuran punaisna - Ruskeaisna ruostehena. - - Ilkeä inehmon lapsi, - Minun suostani sivalsi, - Ryösti rinnoilta emoni, - Otti ikiorjaksensa. - - Tunki takkini tulehen, - Tuhkin purpuran tuherti: - "Harmaja on orjan takki, - Kulonkarva käskyläisen!" - - Pieksi paljoinsa poloista, - Mua muokkasi vasaroin: - "Notkeaksi orjan niska, - Sujuvaksi orjan selkä!" - - Työnti tuimahan tekohon, - Käski työhön kauheahan: - Mene puita puremahan, - Korven hongat kaatamahan, - Heinät taittamaan heleät, - Kukat katkomaan koreat, - Kaikki siivin siukovaiset, - Jaloin neljin juoksevaiset - Terin tuimasti tuhoa; - Myöskin mannun maammosesi - Rinta raatele vakoihin! - Tästä työstä kauheasta, - Näistä pilloista pahoista - Kaikki luodut kammoavi, - Mua vaivaista vihaavi. - - Mutta malta, häijy herra, - Waro ilkeä isäntä! - Itse orjoa opetit, - Itse neuvoit ilkeäksi. -- - Kun ma raivohon rupean - Yllyn vallan vimmaiseksi. - Oman heimosi hävitän, - Wiilen veljesi paloiksi, - Sisaresi siipaleiksi, - Sinun itsesi katalan - Wirun sydänverissäsi - Kylven keuhkosi kodassa. - Siinä sitten pestyäni, - Pestyäni puhtahaksi, - Kiillän taasen kaunihina, - Paistan purpuran punaisna - Entistäi ehompanani. - - - - -Neidon lohdutus. - - - Muinoin houkka huokaelin, - Wähätietoinen valitin, - Koska kultani erosi, - Armas läksi muille maille. - - Nytp' en aiheetta apeudu, - Suotta itkekään eneä, - Keinon keksin tuskalleni, - Mutkan murheelle osasin: - Lähtiess' en luovukana - Erotessakaan eroa! - - Eron päivä kun tulevi, - Sulho tielle suoriuvi, - Merenrannalle menevi -- - Riennän rannalle minäkin: - Siinä vielä viivyttelen - Kovin kahlehin pitelen. - - Kunpa pääsneekin käsistä, - Pursin poies purjehtivi, - Jokos jättää mun jälelle? - Empä jää mä sittenkänä! - Jalka jäänevi jälelle, - Mutta silmät seuroavi - Ulapan siniselille, - Lakkipäille lainehille. - - Kunpa kultani kadonnee, - Etten hänt' erotakana, - Silmini selitäkänä, - Joko jättää mun jälelle? -- - Empä jää ma silloinkana, - En jää silloin, enkä milloin, - Enkä ilmoisna ikänä! - Josko jääkin silmä-raiska, - Taivon raukeaa rajoille, - Ajatukseni ajelen, - Työnnän mielein miettehiä, - Ajan toivoni tuliset, - Työnnän hehkuvat haluni! - Ne ne parvessa pysyvi, - Sulhoani seuroavi, - Wäsymättä, uupumatta - Hetkekskänä jättämättä, - Waikka kulkis kaiket rannat, - Waikka äärihin maailman! - - - - -Kevät. - - - Kohta lumi maamme heittää, - Kohta ruoho jälleen peittää - Niityt, peltoiset. - - Kukkaiset ne myhäellen - Päänsä nostelevat jälleen, - Peittäät ketoiset. - - Järvet aaltojansa nostaat, - Taivaan kauneutta vastaat - Kuvaellen sen. - - Lähde kiirehesti juoksee - Innotellen järven luokse, - Siihen upoten. - - Lintuiset ne avaralla - Lentelevät taivahalla - Tänne tullessaan. - - Mikäs oiskaan syynä että - Pohjolan te voitte jättää - Armaan, ihanan? - - Talvi varmaan etelähän - Saatti teidät menemähän - Kylmill' ilmoillaan. - - Luonto uudellensa herää - Ympärillensä hän kerää - Kaiken kauneuden. - - On siis Pohjolassa täällä, - Meillä kauniilla keväällä - Elo mieluinen. - - - - -Lintunen jos oisin. - - - Lintunen jos oisin - Ja lenneskellä voisin, - Armaan luoksi lentäisin - Sylihinsä rientäisin. - - Lintunen jos oisin - Ja viserrellä voisin - Armaastani laulaisin, - Häntä aina kiittäisin. - - Lintunen jos oisin - Ja pesitellä voisin, - Armaalleni tekisin - Pesän hyvän, kaunihin. - - - - -Päivän nousu. - - - Aurinko jo armias - Nostaa kasvojaan, - Ole terve tultuas - Tuttu kaiken maan. - - Nytpä kaikki heräävät - Päivän valohon, - Kaikki myöskin siirtyvät - Uuteen armohon. - - Suuret, pienet nousevat - Leposijaltaan, - Askariinsa tarttuvat - Uusill' voimillaan. - - Lintusetkin alkavat - Laulun lehdossaan, - Luojallensa kantavat - Kilvan kiitostaan. - - Ota korviis Taivainen - Kiitos minunkin, - Mielehes suo elänen - Päivän tämänkin. - - Koska viimein vaipunen - Haudan povehen, - Auta sieltä herännen - Iloon ijäiseen. - - - - -Lasten laulu kesän tulosta. - - - Kevät tuli, oi jo tuli - Kevät-ilma iloineen, - Tuli toki toivottumme, - Tuli suvi suloineen. - - Kevät tuli, läksi talvi, - Läksi tuulet tuiskuineen, - Poijes kulki kokonansa - Kylmä talvi tapoineen. - - Kevät tuli, lumi suli, - Lehti puihin puhkeaa, - Kaikki paikat Pohjolamme - Ruohoisiksi rupeaa. - - Kevät tuli sekä tuli - Päivä armas paisteineen, - Ilmassamme iloella - Kesäkauden kukkineen. - - Kevät tuli, käki tuli - Kuusihimme kukkumaan. - Kuku, kuku, kultarinta, - Yli koko meidän maan! - - - - -Murheen lapsi. - -(Herderin mutaan.) - - - Mustasilmä murheen impi istui - Ajatellen itseksensä kerran - Pyöriväisen virran penkerellä, - Kuvan muodosteli miettiessä - Savesta hän silloin sormillansa. - "Mitä teet sä, miettiväinen neito?" - Kysyy Luoja hältä tullessansa. - "Kuvan tein ma savesta, voi anna - Eläväinen henki sille, Luoja!" - "Eläköön vaan olkoon hallussani!" - Kuva kohta liikkuu, hengittävi; - Mutta Murheen impi rukoileepi: - "Heitä, Herra, heitä valtahani - Omain sormieni valmistama!" - "Mun se on, ma hengen sille annoin", - Wakavasti Luoja vastaa hälle. - Näin kun väittelivät keskenänsä. - - Tuli siihen myöskin Mannun eukko: - "Mun se ompi, Murheen tyttö multa - Sylistäni otti lapsukaisen." - Silloin lausuu Luoja viisahasti: - "Tulee tuolla vanha Wäinämöinen, - Hänpä olkoon seikan selvittäjä." - Waka, vanha, viisas Wäinämöinen - Taitavasti riidan ratkaiseepi: - "Omaksenne ottakaa se kaikki, - Sillä niin on Onni sallinunna; - Sinä, jonka elämäns' on lahja, - Ota henki siltä kuoltuansa, - Sulle, Maa, sen luut on heitettävät, - Sillä muu ei ole antamasi. - Waltahasi on se, Murheen impi, - Elinajaksensa annettava. - Jolloin vielä maassa hengittääpi, - Et sä koskaan luovu lapsestasi; - Päivä päivält' on se puuhoava, - Kunne viimein vaipuu hautahansa." - - Toteentunut onkin Onnen päätös, - Ihminen on lapsi nimeltänsä; - Murheen oma on se eläissänsä, - Mutta kuoltuansa Maan ja -- Luojan. - - - - -Lähde. - - - Wuoren jylhän kainalosta - Selvä lähde kumpuaa; - Salon synkän kukkasia - Ainoasti kostuttaa. - - Mutta korvesta se rientää, - Muille maille vierevi, - Paisumalla kasvaa, kohta - Wirtana se kuohuvi. - - Ylpeänä silloin juoksee, - Esteet matkaltansa luo, - Pellot, niitut kostuttaapi, - Siunausta niille tuo. - - Niinpä joka yleväinen - Ajatuskin syntyvi, - Ihmismieleen kätkettynä - Elämähän syttyvi. - - Tuntemattomana viipyy - Suljettuna rintahan, - Kunne murtaa kahlehensa - Rientämähän maailmaan. - - Eteenpäin sen pyrkiessä - Yhä voimat vahvistuu, - Pimeyden valhekuvat - Jo sen tieltä kalvastuu. - - Totuuden se korottaapi - Kirkkahasti loistamaan - Taikka mielet taivuttaapi - Ihanuutta tuntemaan. - - - - -Suomelle! - - -[Tämän runoelman synnytti puhe, jonka Prov. Lagus piti yliopiston -Juhlasalissa 6 p. Huhtikuuta 1861, jossa puheessa hän koki näyttää ja -todistaa Suomalaisilla kansoilla olleen loistava muinaisuus Persian -maalla, jossa kallioihin hakatut kirjoitukset olisivat Suomalais -kielten heimoa ja alkuperää, niin muodoin todistaen kuinka esi-isämme -muinoin kävivät muitten kansain etunenässä sivistyksen ja historian -teillä. Tämä puhe löytyy "Litteraturblad" nimisessä ruotsalaisessa -kuukauslehdessä. Myöskin Mehiläisessä on Koskisen lähettämä selitys -tästä asiasta.] - - Oi Suomen kansa heräjää! - Ei kelpaa nukkua; - Kah! armas päivä sädestää - Jo taivon lakeilta. - Ah, kauan kesti unesi, - Jo joudu armas Suomeni! - - Et muinoin armas maannut näin, - Kuin mailla Persian - Sä sivistyksen eteenpäin - Sait viedä armahan, - Sä riensit kansain edellä - Ja olit aina vilpeä. - - Siel' oli armas asua - Sun kotimaillasi, - Sull' oli maine, kunnia, - Oil lämmin veresi, - Oil päivän paiste armainen -- - Oi koti oli kultainen. - - Sä kallioihin kalkutit - Runoja syviä, - Wiel' että toiste tuntisit - Kotoa entistä; - Jos vieraillekin vierisit, - Omille että osaisit. - - Sun vieras kansa Intian - Pois sorti mailtasi, - Jo saattoi maille Pohjolan - Pois palmupuiltasi; - Siell' osui tuuli tunturein, - Ja nälkä, kurjuus jäätynein. - - Siell' tuuli tunteet jähdytti - Masensi mieliä, - Ja nälkä kurjat näännytti, - Oil kurja elämä; - Niin luopui kansa nukkumaan, - Unohtaakseen vaivojaan. - - Niin tuntureilla nukkuupi - Se kansa mainio; - Kyll' aika armas rientävi, - Ja päivä koittaa jo; - Waan kansa nukkuu unensa, - Ei tiedä ajan kulkua. - - Jo nouse armas Suomeni, - Enään äl' uinaile! - Herätä kaikki veikotki - Ja edes rientele! - Jo saivat kauas kumppalit, - Sä joudu, ettäs tapaisit. - - Herää! Jo vieras löytänyt - On kotomaitasi, - Hän on sun runos keksinyt - Ja oman kielesi; - Isäisi haahmot manaavat - Ja töille sua kutsuvat. - - Herää ja muista vanhoa - Isäisi kunniaa! - Iloiten muista muinoista, - Ja toivo tulevaa! - Tää muisto eikö lämmitä? - Tää toivo eikö elätä? - - - - -Keuhkotautinen. - - - Jo olen kihlattu, mun morsian - On kaunis, hyvä, suloinen, - Ja katsanto sen armahan - On lempeä, kuin kukkanen; - Hän on niin kaunis, ihana, - Waikk' onkin muoto vaalea; - Mun morsian on kuolo. - - Hän kohta rientelee mun syliini - Ja sulhoansa suutelee, - Hän lepyttää sydäntäni, - Sen aallot hän asettelee; - Ei kuohu veri tultua - Mun armaani, se ainoa; - Mun morsian on kuolo. - - On kylmä kultani, sen suutelo - Wie veren poskiltanikin, - Ja kuitenkin hänt' ootan jo - Hän on minulle mieluisin: - Hänen sylissä sammuvat - Sydämen myrskyt, riehuvat; - Mun morsian on kuolo. - - Jo olen kihlattu! ja kaunis on - Mun morsian, mun armaani; - Sen poski kyll' on ruusuton - Jo kalveat sen huuletki; - Waan sulo loistaa silmistä, - Ja muoto sen on lempeä; - Mun morsion on kuolo. - - - - -Onkija. - - - Jo armas päivä kultineen - Idästä koittaa, - Ja voimia yön uupuneen - Jo valo voittaa, - Jo usma nousee järviltä, - Ja peite hajoo vesiltä. - - Ma työnnän veelle veneeni - Sinille sysään, - Ja heitän kohta riippani - Selälle syvään; - Nyt lasken vavan valvomaan - Ja ongen heitän ottamaan. - - Jo tärppii! ompa kaloja - Kosolta täällä; - Nyt nykkii ahven, ootappa! - Jo oot veen päällä! - Ai, pääsi paha pötkimään - Ja heitti jo hyvästiään. - - Wiel' nykkii, näykkii ahkeraan, - Ja ilomielin - Ma veneeseni nostan vaan - Nyt mielin määrin; - Ja koht' on koso saatuna - Kaloja kaikenlaisia. - - Waan päivä kun on noussut nyt - Jo paistamahan - Ja kultaani herättänyt - Ihailemahan. - Ma kullan luokse soutelen - Ja hälle kalat kantelen. - - Hän vastahani rientelee - Nyt huna huulin, - Ja sulhoansa kättelee - Hän sulo silmin; - Ma tarjoon hälle saaliini, - Hymyillen kauno kiittävi. - - Siell' istun hetken suruton - Luon' armaseni, - Ja lähtiissäni suutelon - Saan palkakseni; - Niin rientää päivä rattosaan, - Kun kultaani ma nähdä saan. - - Waan kunpa vuosi kuluupi, - En tänne juokse; - Mun kulta silloin muuttavi - Jo minun luokse; - Siell' yhdess' kalat keitetään, - Ja elon aikaa eletään. - - - - -Ehtoo-tähti. - - - Kun iltasella katselen - Tuhansin tähtijä, - Min' ihmetellen aattelen - Ijäisen sääntöjä. - - Minulle tähti mieluisa - Ja aina armahin - On ehto tähti riemusa, - Se kaunis kirkkahin. - - Se sama tähti vuorostaan - Taas aamu tähtenä - Käy aamun koita ennustaan - Ain' yhtä helevä. - - Sit' ihannellen usehin - Sumeesti sydän lyö: - Niin nousee toivon tähtikin, - Kun yltää kuolon yö - - Ijäistä uutta eloa - Taas toivo odottaa, - Kosk' aamutähti ihana - Sen aamun alottaa. - - Kun nä'en tähden kirkkahan, - Se mieltä miellyttää: - O, veiskö kulku kuolevan - Myös sinne siirrettää. - - Kun henki Herran tekoja - Saa maassa miettiä; - Se herättääpi haluja - Ylemmäs ehtiä. - - Kas toivon tähti helottaa, - Ett' ijäisyyden tie, - Jok' ahdingosta erottaa - Myös tähti-tarhoin vie. - - - - -Ijäinen Isänmaa. - -(Suomennos.) - - - Maa armas autuitten maa - Joss' asuu Jumala! - Siell' ylempänä maailmaa - Ja tähti taivast' avaraa, - Me saamme kyllin iloa; - Siell' asuu Jumala. - - Suloinen siell' on ollamme - Ja suotu kaikkea, - Jos kuinka tääll' on osamme, - On taivas kotomaanamme; - Mit' olis maassa onnea - Niin armast' anoa? - - Siell' yli pilvein on se maa, - Ei silmiin siinnä se; - Ei löytä nyt sen satamaa, - Pois kauvempana kuolemaa, - Kuss' asuu Wapahtajamme, - Siell' ompi kotomme. - - Jos omaisemme maailman - Me täällä saisimme, - Jo maassa kaiken kunnian, - Kuin olle osa kuolevan; - Niin sentään siihen maahamme - Palaisi mielemme. - - Kuin kukka vielä kuoressain, - Tuleentuu aikanaan; - Niin Edenikin odottain - Meill' aukeneepi autuain; - Sitt isänmaassa veisataan - Ijäistä veisuaan. - - - - - - -Kuun Tarinoita. - - - - -Kuun tarinoita. - - -Suutuksissa on aurinko ollut Suomi-raukallemme. Koko viime kesään -se tuskin kehtas näyttää kasvojansakaan, ja kun ei sen tarkka silmä -ollut heitä kurin alla pitämässä, eivät ole viljatkaan huolineet tehdä -velvollisuuttansa: mitkä laiskuudesta eivät ole kasvaneet yhtään, -mitkä ilkoisillaan eivät tehneet muuta kuin kelvottomia häränjyviä -vaan. -- Minullepa on kuukin ollut äissään, tiesi häntä mistä syystä; -onhan noilla suurilla herroilla aina syitä, tärkeitä syitä, joita -ei kuitenkin sovi halvoille kuoleman alaisille ilmoittaa. Meidän -velvollisuutemme on tyytyä siihen, että on syitä, tärkeitä syitä. -Sanalla sanoen, kuu ei ole usein ollut sillä armollisella tuulella, -että olisi ruvennut ilmoittamaan minulle maailman salaisuuksia ja eihän -tuhma meikäläinen ole Jumala, että tyhjästä voisi jotain luoda. Mitä -kuu leppeämpinä hetkinä on päästänyt suustansa ulos, sen vähän olen nyt -tähän kerännyt. Lieneekös tässäkin viljassani paljon häränjyviä, sitä -en tohdi sanoakaan; siitä voisi kuu minulle suuttua vielä pahemmaksi. -Maista hyvä lukija itse, ja jos sitten rupeaisi suolias puremaan, niin -älä minua syytä, vaan omaa itseäs; eihän Sinun ollut pakko näihin -ryhtyä! - - -1. - -Kuu jutteli: Sen harjun niskoilla, joka _Taunus_ nimisenä, Reinvirran -rannoilta lähtien seurustelee Mainvirran pohjoisvartta, näkyy -puolihajonneita muureja, huoneitten raunioita, hautakiviä latinaisin -kirjoituksineen j.m.s. Jos kysyt mitä se on ollut, niin kuuluu vastaus: -se on _Roomalaisleiri_. Ikään kuin hautakivi nurmen alla nukkuvan -miehen muistoa säilyttää, niin nämät jäänöksetkin johtavat mieleen sen -ajan jolloin Rooman maailmavalta ulottui tähän saakka. - -Minä hyvinkin muistan kuinka tässä oli Augustus keisarin aikoina. -Silloin kävi Roomalaisvallan raja Taunusharjua pitkin, ja tämä leiri -oli rakettu esteeksi Germanian metsikköjen ryöstöretkille. Kaksi -legionaa oli tässä majassa. Wahvat vallit sulkivat sisällensä avaran -neliskulman, joka kartanoineen, katuineen näytti pieneltä kaupungilta. -Sotaväen majat olivat savesta, mutta päälliköt asuivat komeissa -kivikartanoissa. - -Isoimmasta ja komeimmasta kuului riemullista helinää. Ma katsahdin -sisään. Siihen astuttua ei olis suinkaan luullut olevansa metsikköjen -maassa, aivan silloisen "maailman" rajoilla. Siinä huikaisi silmiä -roomalaisen sivistyksen koko komeus jo koreus: marmorapielet laen -kannattimena, mosaikkia seinissä ja permannossa, ihanoita veistokuvia -joka nurkassa. Pöytä oli täynnä herkkuja kaikilta maailman ääriltä -jo Salernon viini vaahtoeli taiteella valetuissa amforissa; penkit -pöydän ympärillä peitetyt kalleilla purpurakankaalla. Kullakin -penkillä loikui, pää vasemman käden nojassa, kolme miestä. Korvia -miellytti suloinen soitto ja silmiä ihastutti ihanain impien hempeä -tanssi. - -Ylipäälliköllä oli pidot äsken päätetyn onnellisen sotaretken vuoksi. --- Hän nyt kohosi penkiltään, täytätti maljansa uudestaan ja lausui: - -"Kasvakoon ja kukoistakoon Rooma ijästä ikään! Hallitkoon armollinen -Augustomme onnella alamaisiansa, joita on enemmän kuin hiekkaa -rannoilla ja kuin lainehia meressä. Waltansa on jo nytkin ääretön: -tuskin alenee aurinko sen länsi-rajoille, niin jo jälleen alkaa nousta -itä-ääreltä. Herkuleen pielihin saakka, missä maailman rajana Okeanos -virtaa -- Indus-virtaan, josta uljaan Aleksanterinki täytyi kääntyä -jälilleen, -- Aetiopian tulikuumiin hietiköihin saakka -- on pian koko -maailma Rooman käskyjä kuulemassa. Ainoasti tää kurja Germanian korpi -eroittaa meidät Pohjan äärimmäisistä peristä, jossa hyytyvän meren -aallot verkalleen loiskivat Thulen jäisiä taltioita vastaan. Mutta -kerran on Rooma paisuva koko maailman valtiaaksi! Pian on tämä korpikin -kukistettu jalkojemme juureen! Pian saavat sen kesyttömät metsikötkin -maistaa, kuinka Roomalaisen ruoska orjan selkälihaa hyväelee! Nuot -kurjat, jotka eivät miesvoimalla yksinään kykene maatansa varjelemaan, -vaan vievät naisiakin tappeluun! -- Olettekos", lisäsi hän kumppaniensa -puoleen kääntyen, "olettekos veljet nähneet sitä hurjaa naisleijonaa, -mikä muiden joukossa on joutunut vangiksi? Se pitää haettaa tänne, -että saisimme vertaella Pohjan karhuttaren kontastelemista, näiden -gaselli-sääristen Idän keijukaisten tepasteluun." - -Samassa taputtikin hän käsiä orjalle merkiksi ja käski hänen noutaa -sen vangitun neidon. -- Pian talutettiinkin sisään jalon- vaan -huimannäköinen neito: hiukset valuivat hajallaan olkapäälle, vaatteet -riippuivat repaleina rinnoilta, kädet olivat selän taa sidottuna; -silmiä vaivutti enemmiten häpy maahan, mutta välistä kohosivat salamana -välkähytellen ympäri seuraa. Siinä leimauksessa paloi epätoivoa, paloi -vihaa ja kesytöntä huimuutta. - -"No hempukkani, Brunhilda, Gunilda tai mikä nimesi lieneekin", -sanoi ylipäällikkö, "etkös minun ja noiden korkeasukuisten herrain -ihastukseksi tahtoisi meille näyttää kuinko karhuttarenne polvia -notkuttelevat?" - -Wanki ei ymmärtänyt puoliakaan sanoja, vaan suun irvistys kyllä -ilmoitti hänelle, että se oli häväistystä. Koko ruumiinsa sävähti ja -entisiä huimempi silmän isku säihkysi ripsien alta. Arvaamattomalla -voimain jännityksellä katkaisi hän siteensä ja seisoi vapaana, Furian -elävänä kuvana, säikähtynein, miekkojansa tapailevien Roomalaisten -edessä. Mutta hän ei karannut kenenkään päälle; hän vaan nosti kädet -ja silmät taivaasen päin ja lausui haltioissaan: - --- "Silmäni sumun puhkaisevi, joka peittää tulevat ajat! Kah maailma -kääntyy mullin mallin! - - "Tuho mahtavan tulevi, - Kurjan koittaa kostopäivä! - -"Ma näen -- -- ma näen -- -- Rooman muurit murtuu -- -- hurja -vihollinen vyöryy sisään -- komeat kartanot ovat ilmitulessa -- aarteet -ryöstetään, riistetään -- miehet vaipuvat veriinsä -- vaimot ja lapset -viedään orjuuteen! -- Kadonnut on Rooman komeus ja valtansa vyöryy kuni -nietos vuorelta vyöryy laaksoon sulamaan! -- Ja Germania riemuitsee -vapaana, se loistaa Rooman voittajana!" - -Sen sanottua neito ikään kuin heräsi unen horroksista ja lausui: -"Germanian vapaata tytärtä ei saa häväistä kuni halpaa orjaa. Kun ei -muu auta, niin auttaa rauta!" -- Samassa tempasi hän, ennenkuin -kenkään kerkes estämään, tikarin lähimmän miehen vyöltä ja pisti sen -syvälle rintaansa. - -Hämmästyksissään seisoivat Roomalaiset kaatuneen ympärillä. Riemu -oli paennut sydämistä ja synkkä aavistus painoi mieltä. Germanian -naiset olivat mainiot ennustustaidoltaan. Mitä jos tämä tulevan ajan -salaisuudet oli ilmoittanut? Mitä jos Rooman tuhohetki todellakin oli -lähenemässä? - - -2. - -"Oletkos", sanoi kuu, "käynyt muutamassa noita ikivanhoja kaupunkeja -Saksanmaalla. Uusi kaupunki levein katuineen ja komein kartanoineen -loistaa Sinulle, ensin sisään tullessas, joka haaralta vastaan; mutta -menepäs kerran kaupungin sydänpaikkoihin, niin luulet itses muutetuksi -muutamia vuosisatoja taammaksi. Uusi kaupunki vaan ympäröipi ja peittää -vanhan niinkuin pulieraus vanhoja huonekaluja. Kummastuksella katselet -noita kapeita katuja, noita sopeita solia monimutkaisin koukeroineen, -noita kartanoita, joiden joka ylikerros aina kurkistelee vähän -ulommaksi kadulle päin kuin alempansa, niin että paikoittain melkein -kaartuvat katoksi kadun yli, ja asujat milt'eivät aamusella voi -tervehtiä naapuria käsiä pudistamalla. - -"Mutta on monessa näitä kaupunkeja eräs osa, jossa tämä vanhanaikuinen -luonne on vielä näkyvämpi, -- se on Juutalaisten korttieri. Siinä -ovat kadut vielä kapeemmat, solat vielä supeemmat, ylikerrokset -ovat kurottuneet niin likelle toisiansa, että melkein kokonaan -estävät päivän paistamasta. Näillä likaisilla kaduilla tuskin pääset -liikkumaan, niin täynnä ovat kaluja ja romua, niin täynnä tunkevia, -rähiseviä kaupittelevia ihmisiä. - -"Tämmöiseen Juutalaiskorttieriin Frankfurtin kaupungissa uskalsin -kuitenkin pistäytä vuonna 1196. Muualta kaupungissa kuului vielä -kansan hälinää ja rähinää, mutta Juutalaiskorttierissa oli hiljaa kuin -haudassa. Tuskin näkyikään ketään liikkuvan kaduilla, joiden suut -vahvoilla rautakahleilla olivat suljetut. Sulkiessaan erästä huoneriviä -myöten, seisahtui silmäni kurjannäköisen kivihuoneen eteen, joka -vanhuuttansa jo oli aivan kallellaan. Ikkunaluukut olivat tiiviisti -kiinni pantuna, niin että tavallisen silmän olis ollut vaikea edes -huomata valoa niiden sisältä; mutta mistä raosta ei säteeni suikahda! --- Sisällä oli aivan toisenlainen näkö kuin ulkona. Jos huone ulkoa -oli kurja, niin sisältä oli mitä komein. Lattialla pehmoisia mattoja, -yltympäri seinien kalliilla kankaalla verhotut sohvat, laesta riippui -kultavitjoissa lamppu, jonka hyvänhajuinen öljy valaisi koko kammarin. -Perhe oli ruoalla. Paraalla istuimella istui vanha mies mustassa -samettikauhtanassa, kaulassa raskaat kultavitjat; molemmin puolin -istuivat lapset pitkässä sarjassa; vereviä nuorukaisia ja kauniita -naisia, hekin kaikki koreissa puvuissa. Kultavadeista ja ruukuista -syötiin ja juotiin herkullisesti. - -"Wanhuksen mustat silmät loistivat; hän lausui ylpeästi: 'Anna noiden -Nazarilaisten haukkua ja halveksia meitä; me olemme kuitenkin -Jumalan oma kansa, jota hän yli muiden rakastaa, jota hän kaitsee ja -ravitsee. Josko isällinen kätensä meitä välin rankaiseekin ja antaa -vihollisten kouriin, niin on hän meidät kuitenkin viimein johdattava -voitolle ja kukistava viholliset astinlaudaksemme. Jerusalem, oi pyhä -kaupunki! Sinä kyllä olet hävitettynä, ettei kiveä ole jäänyt kiven -päälle ja kansas ompi hajalla vainolaisten maissa. Mutta samatenkuin -Jumala salli että Juosep myötiin orjaks Egyptiin, siks että siellä -tulis Pharaonin sijaiseksi, niin piti koko kansammekin hävityksen -kautta tulla hajotetuksi ympäri maailman äärten, juuri sen vuoksi -että kohoaisi kaikkein muiden herraksi ja haltiaksi. -- Mitäs noista -Nazarilaisista, noista ylpeistä papeista, noista uhkeista ritareista, -noista maan matelijoista, heidän talonpojistaan -- kaikkihan ne jo -nytkin ovat meidän käskyläisiä, meidän orjiamme! Rahattamme ei ne -pääsis liikahtamaan mihinkään. Ja siitä täytyy heidän pantiksi antaa -viljavat vainiot ja viinamäkensä, antaa komeat linnat, jopa halvat -ruumiit ja sielunsakin. Kaikki, kaikki on meidän omamme, ja Israeli -orjuudessa kurjuudessaan polkee maan mahtavien päätä!' Wanhuksen -silmät, hänen niin puhuessa, paloivat tuimalla tulella ja tulta -säihkyivät kuulijoidenkin silmät. Ukko jatkoi: 'Nyt juuri suoriuvat he -menemään Mahometin uskolaisia vastaan, joiden saastuttavissa käsissä on -lupauksen maa. Anna niiden mennä, anna koirain veren vuotaa virtana! -Sitten kun orjat työn ovat tehneet, tulee herra hyödyn perimään. -- Ja -kerran kun ikävöity Messiaamme joutuu taivaallisin sotajoukkoineen, -silloin Israelin kansa heittää päältään tämän halvan puvun, jolla se -kuninkuuttansa peittelee, -- silloin koittaa koston päivä!' -- -- -- - -"Wanhuksen viime sanat näkyivät koston peikot herättäneen unestaan. --- Kadulta kuului meteliä, tuhansin äänin karjuttiin: Kuolemaa -Juutalaisille! Kuolemaa Wapahtajan murhaajille! Murhaa kristityn hien -imijöille! Murhaa niille, jotka lapsiamme varastavat ja teurastavat -pääsiäislampaiksi! Tappakaa, polttakaa! Älkää armahtako lastakaan -äitinsä kohdussa! - -"Waalistunein kasvoin kavahtivat kaikki istuimiltaan; lapset ja vaimot -parkumaan, nuoret miehet aseisin; mutta ukko lausui: 'Israelin Jumala -kansaansa vielä kerran koettelee; aikamme ei vielä ole tullut; -paetkaamme pakanoita!' - -"Niin sanoen tempasi hän seinän komerosta lippaan kalleimpine -aarteineen ja sitten riennettiin salaportaita alas Mainjoen rautaan, -missä heillä oli vene. -- Mutta autioksi jääneesen kammariin tunkeusi -väkijoukko, kaikki raastettiin ja riistettiin, haaskattiin ja -hakattiin. -- Ja kun aamupuolella jätin Juutalais-kortteerille -jäähyväiset, ei siinä näkynyt muuta kuin tuhkaa ja raunioita ja verta. -Se oli niinkuin prohveeta Esaias sanoi: Maanne on kylmillä, kaupunkinne -tulin poltettu; muukalaiset syövät peltonne omain silmänne edessä ja ne -ovat autiona kuin vihollisten hävittämät. Mutta mitä vielä on jälellä -Zion-tyttärestä, on niinkuin maja viinamäessä, kuni vartian majanen -pellolla." - - -3. - -"Ma tulen Delawarejoen rannalta", sanoi kuu. "Siellä seisoo tuuhean -vaahteralehdon suojassa soma talo. Se on tiileistä rakennettu ja seiniä -myöten kasvaa murattiköynnöksiä niin tiheään, että niiden peitosta -ikkunat vaan pilkistelevät niinkuin silmät naamuksesta. Talon ympärillä -on kukkaislavoja ja etempänä kauniit pellot ja niityt pensasaitoineen. --- Kas semmoista on Amerikkalainen _farm_. Se on toista kuin Teidän -maan hirsihökkelöt jo seiväs-aidat. - -"Wähän matkaa asumahuoneista seisoo vanha aitta. Se on pölkyistä -kyhätty ja turtaunut, mustunut muotonsa osoittaa selvästi sen olevan -perintöä niiltä ajoilta, kun ensimäiset uudis-asukkaat tänne -asettausivat. Sen ylisille on talon väki korjannut vanhaa romua pois -jaloista. Minä sitä rupesin tarkastelemaan ja mitä virkat, jos sanon -että muun seassa keksin vanhan, mustuneen kanteleen, missä kuitenkin -vielä näkyi pari katkennutta vaskikieltä. -- Kanteleenko! huutanet -naurussa suin, kaikkia tuon vanhuksen heikot silmät ovatkin -näkevinänsä! kuinka olis Suomen kantele joutunut Amerikkalaiseen -taloon? -- Olipa kuitenkin, ja siitä vaan näkyy, että maassa, -maailmassa on paljon Teihin koskevia asioita, joista ei Teidän Suomalaisten -filosofia vielä ole saanut vihiä. - -"Minä, näet, olen tässä samassa paikassa käynyt 200 vuotta takaperin. -Silloin oli nykyinen vanha aitta korkeammassa virassa, se oli -uutis-asukasten asumahuoneena. Siihen aikaan peitti korpi vielä -suurimman osan nykyistä viljavaa laaksoa. Yhdessä kohdin oli -kuitenkin jo metsä kaadettu. Siinä näkyi sakeassa savussa liikkuvia -olentoja. Mustuneena, hiestyneenä viertelivät suuria, kyteviä pölkkyjä -maata myöten. Ja kummastuksella katselivat sitä outoa menoa heidän -Hollantilaiset naapurinsa. - -"Talon vanhaa ukkoa näissä töissä et olisi nähnyt; hän niihin ei enää -kyennyt. Päivät pitkät istuskeli vanhus ruuhessaan järven tyynöisellä -lahdella; hän oli onkivinansa, mutta saalista ei sattunut paljon. -Ukko kökötti syvissä mietteissänsä eikä huomannutkaan, kuinka kalat -nykielivät syöttöä. Miettehensä oli kaukana, aivan toisella puolella -avaraa valtamerta, noissa Savon synkissä saloissa, missä hän oli -syntynyt ja toivonut saavansa levätä viimeistä lepoa. Koska Kristina -kuningattaren kehoituksesta hänen lapsensa muuttivat tänne, oli hänkin -heitä seurannut tähän onnen luvattuun maahan, mutta vanhaa honkaa ei -käy siirtäminen niinkuin nuorta vesaa; monta sydänjuurta katkeaa, ja se -uudessa paikassa kituu kitumistaan kunne kuivuu. - -"Pyhä-iltoina tässä talossa oli iloista melua. Likeisistä -ruotsalaisista ja hollantilaisista taloista kävi usein nuorisoa vanhan -'Finnin' farmilla, missä aina oli vieraan varaa. Talon sinisilmät -eivät suotta olleet Suomen sukuperää; ne olivat suloudellaan -kokonaan lumonneet nuorten miesten sydämet. -- Siinä soitettiin, -siinä tanssittiin, siinä riemasteltiin kaikella tavalla. Mutta ukkoa -ei nähty yhteisissä iloissa sen enempää kuin töissäkään. Hänestä oli -kaikki outoa siinä menossa: vieras mieli, vieras kieli. Hän vaan istui -yksinänsä saunakodassa ja lauleli itseksensä noita kansansa ikirunoja, -joita oli kuullut kotimaassa: - - "Piimäsuuna pikkaraisna - Maitopartana pahaisna. - -"Kolmas vuosisata jo vieree vanhuksen haudan ylitse; hänen lapsensa -muukalaisten joukossa unhottivat kotikielensä; lasten lapset -sitä tuskin olivat tunteneetkaan. He muuttuivat Ruotsalaisiksi, -sitten Hollantilaisiksi, viimein Englantilaisiksi, ja nykyinen polvi -ei muistakaan enää mistä alkuperästä ovat lähteneet. Mutta ukon kannel -säilyy vielä unhotettuna, tuntematonna muun romun seassa vanhan aitan -pölyisessä nurkassa." - - -4. - -Kuu yhtenä iltana oli syvissä mieliliikutuksissa; minä luulen kyynel -kiilteli sen silmässä; se lausui: - -Nuorien rakkaudesta ovat Teidän runoniekkojen laulut täynnä; sitä -ylistellään, sitä ihaellaan, sitä kuvataan kaikkein ihanimmilla -vertauksilla. Silloin muka veri suonissa kuohuu väkevästi kuin -keväinen puro, silloin sydän on lauluja ja kukkija täynnä niinkuin -keväinen lehto. -- Mutta vanhojen rakkaudesta eivät ne tiedä laulaa -sanaakaan, taikka jos sen tekevät, niin se on pilkkaamalla. Minä usein -olen arvellut mitä siihen lienee syynä. Nyt sen luulen käsittäneeni! -Runoilijat ottavat vertauskuvansa luonnosta, ne pukevat ajatuksensa -ja tunteensa mitä suloisimpaan maalliseen muotoon. Mutta vanhan -avioparin rakkaus ei ole enää "tästä maailmasta", siinä jo on alku sitä -perin puhdasta, hiljaista lempeä, jolla autuaat taivaassa toisiansa -kohtelevat. Ja sentähden ei sille runoniekka löydäkään sopivaa -vertauskuvaa luonnosta. Wanhuuden lumiset hiukset ja lakastuneet posket -kuuluvat syksyyn, mutta hiljainen ja kuitenkin väkevä lemmen liekki -niiden rinnassa, sitä ei luonto taidakaan kuvata. - -Kuule nyt mitä juttelen: Pappilassa, oli ollut suuri melu ja hälinä. -Oli vietetty vanhan kirkkoherran jo hänen rouvansa kultahäitä. Lapset -ja lastenlapset olivat tietysti tässä juhlassa kaikki olleet ko'olla, -ja niitä oli, tiedät, jommoinenkin joukko; sen lisäksi oli likeltä ja -kaukaa ystäviä tullut vanhan oiva kirkkoherran kunniaksi, ja piha oli -ollut täpötäynnä seurakuntalaisia, jotka rakkaalle sielunpaimenelle -tahtoivat onnea toivottaa. Nyt, puoli-yön aikana oli hälinä hälvennyt -ja vieraat eronneet, varoen ettei kovin pitkällä valvottamisella vanhaa -parikuntaa väsytettäisi. Nyt istuivat vanhukset kammarissaan kahden -kesken, ja silmistä loisti hiljainen autuus. - -"Wiisikymmentä vuotta!" lausui hiljaisella äänellä kirkkoherra, -"viisikymmentä vuotta! Pitkältä se aika näyttää matkaan lähtiessä, -mutta perille pääsneestä on se niinkuin yksi hetki. Wiisikymmentä -vuotta on nyt kulunut siitä päivästä, koska Herralta rukoilimme -siunausta liittoomme, -- ja siunaustansa Hän on runsaasti vuodattanut -päällemme. -- Wälin suoden pilveä, välin päivän paistetta, on hän -meitä armon kädellä taluttanut näille päivin asti. -- Muistatkos -vielä, armas toveri, kuinka vaivoja ja puutetta pelkäämättä, tulit -köyhän kappalaisen matalahan majahan?" -- "Eipäs siinä matalassa -majassa tuntunutkaan puutetta", vastas rouva miehensä kättä -puristellen, "kun lempeillä sanankuulijoilla kirkolle tullessaan -aina oli pikku tuomisia rakkaalle sielunpaimenelleen." -- "Ja -muistatkos kuinka sitten Jumala liittomme siunasi ja millä ilolla -otimme esikoisemme vastaan?" -- "Ja sitten kuinka noiden armaitten -pienten leipähiirein karttuessa leipä toisinaan kuitenkin kovin -hupeni korista, ja kuin monta yötä valvoimme neuvoa pitäen, kuinka -ne kaikki saisi koulutetuksi ja kasvatetuksi" -- "Mutta kuinka", -kerkesi kirkkoherra kesken puheen, "hädän juuri pahimmallaan ollessa, -kappelimme lohkaistiin eripitäjäksi ja minä pääsin sen ensimäiseksi -kirkko-herraksi." -- "Ja siitä seurakunnasta et sitten ole tahtonut -luopua, vaikka Sinua on tahdottu paljon runsaimmille leipäpaloille." --- "Olihan minulla tässäkin tarpeeksi, ja olisko lisätty palkka voinut -minulle palkita sen rakkauden, jolla vanhuudesta tutut seurakuntalaiset -minua ovat kohdelleet?" -- "No sitten vähitellen läksivät peipposemme -kodostaan lentoon ja nyt heillä on omat pesänsä. Minä kyllä olisin -suonut että esikoisemme pappina olis Jumalan varsinaisena palvelijana, -mutta saarnaahan hän luonnontutkijanakin Jumalasta, kun luoduissa -selittää Luojan kaikkivaltaa ja lempeä." -- "Niin, niin. Runsas on -Herran armo ollut meille ja elämämme on ollut rauhallinen ja suloinen -kuin sunnuntai-aamu. Mutta niinkuin lapsi pehmoisestakin kätkyestä -pyrkii hellän äitinsä helmaan, niin sielumme jo tästä halavoipi -Luojansa luoksi, ikävöitsee Isän kotihin." -- - -Wanhukset sitten laskivat levolle jo minä läksin edelleen. -- -Seuraavana iltana kuljin taas pappilan sivutse. Ikkunat olivat -valkeilla hursteilla peitetyt. Ma tirkistin sisään. Vuoteella makasi -vanha parikunta liikkumatonna, kalpeissa kasvoissaan Jumalassa -nukkuneen rauhallinen näkö. Oi autuas elämä, autuas kuolo! - - -5. - -Eileen oli Dresdenin teateri ollut täpötäynnään, kaikki istuma-sijat -olivat edeltäkäsin olleet tilatut ja kenen ei semmoista ollut -onnistunut saada, oli edes pyrkinyt seinävieressä seisomaan. Sillä -se mainio Pohjan satakielinen, Jenny Lind, oli taas kerran luvannut -laulaa. Kun hän sitten oli tullut laulamaan, olivat kaikki pidättäneet -henkeänsäkin, ettei haihtuisi pienintäkään säveltä, ja laulun perästä -oli käsiä niin taputeltu ja bravoa huudettiin, että seinät tärisivät. - -Jennyn huulilta sinä iltana kuitenkin ei kuulunutkaan noita koulussa -opittuja rallatuksia ja monimutkaisia liverryksiä, jotka muulloin aina -teateri-yleisöä ihastuttavat. Hänen laulunsa oli ollut yksinkertainen -kehtolaulu, jommoisia joka talonpojankin vaimo osaa laulaa lapselleen. -Waan kuitenkin ei ollut Jennyn laululla koskaan ennen ollut sitä -lumousvoimaa. Kaikki nuot koreat ryökynät jo pöyhkeät rouvat, nuot -pönäkät upsierit ja läpiviisaat oppineet tunsivat sydämessään niin -ihmeellisen tunteen, jota eivät ymmärtäneetkään mitä se oli. Ryökynät -unhottivat ihanat poskensa, rouvat naapuriensa vaatteet, upsierit -lornjettinsa ja oppineet suuren viisautensa. Kaikista tuntui sinä -hetkenä ikään kuin eivät olisikaan sitä perin sivistynyttä, sitä -"viiniä", korkeasukuista herrasväkeä, mitä olivat, vaan ainoastaan -ihmisiä eikä mitään muuta, semmoisia säädyttömiä, arvottomia -ihmissieluja, kuin äitin polvilla olivat olleet. Tarkemmin tutkien -olisi kenties havainnut että monelta oli kokonaan unhottunut olevansa -luonnon herra, olevansa kaikki punnitsevalla ja tutkivalla järjellä -varustettu ihminen, vaan että sydämessä tuntui ikään kuin olisi vaan -ollut pikku lintunen lehdossa, joka ei osaa muuta kuin nöyrästi nauttia -Luojansa lahjoja ja niistä kiitosvirsiä viserrellä. - -Laulu loppui, esirippu lankes, kuulijat vähitellen tulivat jälleen -koreiksi ryökynöiksi, pöyhkeiksi rouviksi, pönäkiksi upsiereiksi ja -läpiviisaiksi oppineiksi. He läksivät kotiin, ihmetellen mielessään, -mitä siinä laulussa heidät niin oli voinut lumota. - -Mutta minä sen tiesin. Usein olin ennenkin kuullut tätä samaa laulua -Jenny Lindin huulilta. Minä olin nähnyt ennen lastansa liekuttavan, ma -olin nähnyt kuinka se pikku suurin silmin katseli äitiänsä ja sille -ojenteli käsiänsä; ma olin nähnyt ilon loistavan äitin silmistä jo -äitin rinnan kohoelevan puhtaimmasta tunteesta. -- Eileen teaterissa -hän oli muistanut pienen poikansa, sille oli hän laulanut, sille -ruikutellut, ja se ihmeellinen lumousvoima, minkä kuulijat olivat -tunteneet, vaan jota eivät ymmärtäneet, -- oli ollut äitin rakkaus, -kaikesta maallisesta rakkaudesta ylin ja pyhin. - - - - - - -Wuosien sadoista. - - - - -Pyhä-erä. - - -Tämä nimitys johdattaa mieleen syvät muinaisuudet, ne hämäräiset ajat, -joina kristinoppi taisteli pakanallisuuden kanssa ja valkeus pimeyden -kanssa saloillamme. - -Esi-isämme väärät jumalat syöstiin viraltansa, ja mailman sivistyttävä -uskonto sai alaa ruveta heissäkin työtänsä tekemään. - -Mutta Suomi kadotti valtikkansa ja joutui toisen käskettäväksi; hän -kadotti kaikki, mitä hänessä olisi ollut voimallista saattamaan -asukkaansa kansain lukuun. - -Waan ei niin kuitenkaan; Suomi vielä elää, ja sen kansa. Se on -taistellut puolestansa ja sillä on vielä taistelemista; mutta sen -voimat ovat terveet. - -Jos tahdot muistaa Erä-pyhää sinäkin ja kuvata mielees niitä tapauksia -jotka vähitellen muuttivat Suomen kansan vapaista pakanoista -kristityiksi alamaisiksi, niin käy kanssani. - -Melkein keskellä Hämeen-maata on järvi -- semmoisia löytyy Suomessa -tosin monta -- vaan kaikilla niillä on jotain omituista, ja niin on -tälläkin. Se on pitkähkö ja mutkainen; sen rannat lainehtivat usiamman -pitäjän reunoilla. - -Yhdeltä kohden se on lähellä Sahalahden kirkkoa ja toiselta se -viruttelee Kangasalan sivu-kyliä. Orihveden alla se leviää suureksi -seläksi ja kätkeyy sitte maantiellä kulkijan silmistä, kunnes se taas -Längelmäellä ilmaantuu niminensä ja luotoinensa kauniimpana kuin -milloinkaan. - -Se on Längelmäki. - -Niinä aikoina, jolloin tässä kerrottavat kohtaukset tapahtuivat, oli -sen rannat viljelemättömät; ne niemet ja luodot jotka nyt kantavat -lehtipuita, olivat silloin korpi-metsinä, ja ne ranta-maat, joilla nyt -pellot viheriöitsevät, olivat kirveeltä koskematta. - -Ainoastaan muutamassa paikkaa oli metsä kaadettu kaskeksi, ja saipa -lahdessa jossakussa nähdä kalastajankin, joka todisti että asumisen -alkua löytyi ja ettei nämäkään seudut olleet enää ihan petoin ja poroin -potkittavina. Joka tyystin etsiskeli ja polut tiesi, sai nähdä -asun-huoneenkin ja karjaa metsän aukeessa, ehkä toki vaan nimeksi. - -Joka nyt veneellä matkustaa sitä selkää, joka on Kangasalan ja -Orihveden välillä etelästä pohjaseen päin, saa vasemmalla kädellään -ihannella kauniita maita laaksoineen ja mäkineen, lahtineen ja -niemineen, kylineen ja peltoineen, viitoineen ja niittuineen. - -Waan oikialla kädellään ei hän paljon muuta näe kuin synkkää metsää. - -Lähes puolen penikulmaa Orihveden pappilasta päin kaakkoa pistäyy -niemi selälle; se on korpi-metsän omana vielä nytkin, oli kumminkin -kymmenkunta vuotta sitten. - -Se on Erä-pyhä. - -Wähän matkaa nenästä metsässä on kivi-raunio, joka näyttä olevan käsin -tehty, eikä luonnon luoma. Sen seudun asukkaat tietävät siinä olleen -uhri-paikan ja sen kammo on pidättänyt ihmisiä koommalta aseutumasta -koko sille puolelle, josta suuri osa vielä on takamaana. - -Se oli 13:sta vuosi-sadan alku-puolella, heinäkuussa, yöllä. Ilma -oli lämmin ja tyven, niinkuin on tavallista sillä vuoden ajalla. -Yö oli jo niin pimeä että kuu, joka hiljakseen metsästä nousi, sai -valonsa kuvastamaan sileällä järven selällä. Syvä äänettömyys vallitsi -koko luonnossa; kevä-linnut olivat jo aikaa lakanneet laulamasta; -ainoastaan rastas koetteli vielä ääntänsä rantalepistössä ja piti sitä -omanlaatuista puhetta, joka ihmiselle kuuluu niin viehättävältä. - -Niemen nenälle ilmestyi -- nimittäin sille, jonka Erä-pyhäksi nimitimme --- mies. Hänen muotonsa ei näkynyt, sillä hän seisoi puiden varjossa, -ja hän näytti olevankin varova ettei kukaan häntä siinä havaitsisi. Hän -oli ainakin tullut siihen maitse, sillä venettä ei missään näkynyt. -Hän katsahti ensin tarkasti veden- pintaa joka taholle ja samassa hän -kuulteli. - -Waan vesi oli tyhjää niin pitkälle kun silmä kuuvalossa kannatti ja -kaikki oli ääneti; rastaskin oli vaiennut. - -Miestä säikähdytti tämmöinen yksinäisyys ja äänettömyys, vaan pian -hän rohjentui. - -"Tämähän on se paikka", lausui hän, "johon Hämäläiset ovat päättäneet -kokountua keskustelemaan. Niitä on jollain uskotteleminen, niitä -möllipäitä. Saa nähdä enkö minä heihin jollain keinoin voi puhaltaa -miehuutta." - -Rastas alkoi taas laulunsa. - -"S:t Henrikki -- ha, ha, eikö se kirottu nimi lähde mielestäni, aina se -tulee suuhuni. Minusta itsestäni olisi voinut tulla yhtä pyhä marttyri, -jos ma olisin tahtonut pyhässä innossani antaa jonkun Hämäläisen -kolahuttaa päähäni -- S:t Peregrinus! ha, ha, kuinka somasti se nimi -olisi kuulunut munkkein messutessa: - - "Sancte Peregrine, - Ora pro nobis!" - - [Pyhä Peregrinus - Rukoile edestämme!] - -"Waan minusta ei tule munkkein marttyri, vaikka he ovat minun pääni -tehneet paljaaksi." - -Tässä hän astui rannemmalle, täyteen kuuvaloon, ja munkki hän olikin -puvusta katsoen. Hän otti lakin päästänsä, se oli keskeltä paljas, -niinkuin munkkein säännöt määräävät heidän päänsä täytyvän olla. Nyt hän -veti leveästä kauhtanansa hiasta pata-lakin ja painoi sen päähänsä, -sitte hän riisti yltänsä kauhtanan -- hänellä oli talonpoikainen puku -alla -- ja kietoi sen lakkineen suuren kiven ympäri, jonka hän nakkasi -järveen. - -"Nyt minä tahdon tehdä Hämäläisille uusia jumalia taikka olla itse -heidän jumalanansa. Ne ovat niin kehnoja ja rauhallisia heidän -epäjumalansa, heidän Ahtinsa ja Tapionsa ja muut, ei niille edes kelpaa -ihmis-uhrit." - -"Ihmis-uhrit! ihmis-uhrit!" lauloi rastas. - -"Heidän täytyy uhrata ihmisiä, muuten ei heissä saa heräämään mitään -sodan intoakaan. -- Minä asetan heidän Ruotsalaisia vastaan ja saapa -sitte nähdä kuinka kauvas munkkein valta leviää." - -"Walta leviää! valta leviää!" huusi taas rastas. - -"Minä olen itse muukalainen", jatkoi hän vähän-päästä, "minä olen tehty -munkiksi, vaan ei minulle kelpaa se olo. -- Jospa se Aino ei olis minua -ylen-katsonut; vaan nyt minä hänen itseeni suostutan väkisen, muuten -katsokoon eteensä. Ensin minun on kuitenkin Hämäläiset suostuttaminen." - -Hän alkoi koota kiviä ja asetella niitä raunioksi metsään. - -"Heitä on ainakin keveä uskotella", pakisi hän, kantaen kiviä, "että -joku heidän jumalistansa vaatii uhria, ja on itse tähän sitä varten -latonut uhri-paikan." - -"Uhri-paikan, uhri-paikan", matkasi rastas. - -Ja nyt jätämme hänen tähän yön päälle latomaan kiviä uhripaikaksi. - -Oli sunnuntaiaamu ja yhtä ihana kuin se kesäaikana on usein -nytkin, vaan se oli kuitenkin erilainen. Kirkonkellot eivät silloin -herättäneet ihmisissä hartauden tunteita, eikä koonneet kansaa -Jumalan-palvelukseen. Ei silloin nähty sitä ääretöintä väen liikuntoa -maanteillä -- niitäpä ei vielä löytynytkään -- sitä tasaista -kirkko-veneitten soutoa järvillä, joka nyt tekee pyhäaamun niin -pyhäksi ja niin eläväksi, elähyttäväksi. Tosin oli risti jo istutettu -yhdessä vähässä osassa maatamme, ja löytyi joku kirkkokin, mutta suurin -osa eli vielä täydessä tietämättömyydessä siitä mitä kristin-oppi oli. -Historia kertoo tämän opin tuodun meille Ruotsista sodalla, ja että -meidän ensimäiset kristityt olivat semmoisia, jotka miekalla olivat -voitetut ja miekan terällä pakotetut kasteesen. - -Nyt oli tosin aljettu saarnalla ja opetuksella kehoittaa kansaa -hölläämään entiset jumalansa, ja opettajat puhuivat jo kansan omaa -kieltä, sillä usiammat heistä olivatkin kasvatetut itse Suomalaisista, -ja he tekivät työtänsä innolla ja hartaudella; mutta kun se uusi oppi -uhkasi kansan kalliimpaa omaisuutta, hänen vapauttansa, ja koetti -taivuttaa häntä toisen kansan vallan alle, niin se herätti vihaa ja -vainoa vastaansa. - -Kristin-opin saarnaajat saivat siis usein palkita hartautensa omalla -hengellänsä, vaan ei se hartaus siitäkään vähentynyt. He tunkiivat aina -syvempään sisämaihin. - -Se hurskas Olavus oli matkustellut Hämeen rajoilla; hän oli opettanut -Suomalaisia heidän kodissansa, ja nyt hän oli heitä kutsunut kokoon, -kuulemaan hänen sanaansa pyhäaamuna. Hän oli katsonut saarna-pihakseen --- Saarna-huonetta hänellä ei ollut -- semmoisen paikan, johon kansan -sopi tulla veneillä monesta kohden. Ja sopivampaa hän tuskin olisi -voinut löytää kuin se kannas on, jolle Kangasalan kirkko sittemmin on -rakettu. Se sama kirkko, jonka yhdestä seinä-kivestä veren-näköistä -märkyyttä hikoapi. - -Satoja vuosia jälkeen tässä kerrottuin tapausten, kun mainittua kirkkoa -rakennettiin, oli siitä käytetty ohitse hengeltä tuomittu vanki. Hän -pyysi levähtää kivellä, jota oli seinälle pantava. Tällä nyt istuessaan -hän lausui: "Niin totta kuin minä olen viatoin, pitää tämän kiven -verta vuotaman." Kivi asetettiin seinään, -- ja se hikosi verta. Tämä -satu elää vielä kansan suussa, ja kivestä ei saada punasia pilkkuja -lähtemään, vaikka sitä on usein valkeaksi maalattu; eikä sitä myöskään -sovi riistää seinästä oppineiden tutkittavaksi, niinkauvan kuin kirkko -seisoo. - -Tänä sunnuntaiaamuna, josta nyt puhe on, kokountui tähän kansaa -usealta taholta. Järvellä oli veneitä tulemasta, niin Willikalla ja -Roineellakin, aivan niinkuin nykyisinä aikoina näkee pyhä-aamuina se, -joka silloin sattuu olemaan seisomassa Kangasalan harjulla. - -He pysähtyivät kaikki vähitellen kannakselle, jossa saarna-mies kokosi -kuulijain joukon ympärillensä. Hän seisoi kivellä, tämä köyhä apostoli, -ja puhui siitä valtakunnasta, joka ei ole tästä mailmasta. - -Hänen saarna-huoneensa oli luonnon soma avaruus, ja sen kaari-kattona -oli puhdas, sininen taivas. - -Hänen saarnas-tuolinansa oli kivi; mutta Luoja itse oli sen siihen -asettanut. - -Urkuja ei ollut, mutta tuuli idästä soitti puiden latvoissa. Ja -saarnaaja julisti sitä ihmeellistä ristin, rakkauden ja rauhan oppia -Suomen omalla kielellä; se kuului tosin oudolta, mutta viehättävältä, -ja kansa kuulteli ihmetellen hänen syvää ääntänsä. - -Siinä oli suuri joukko koossa, miehiä, vaimoja ja lapsia, niiden -seutuin asukkaita; ne olivat tähän tulleet paki-parastaan opin tähden; -mutta oli yks joukko pelkästään mies-väkeäkin, he eivät olleet näiltä -tienoilta, vaan sisemmältä Hämeestä; hekin kuultelivat, vaan heidän -ajatuksiaan ei voinut ulko-näöltä tutkia. - -Olipa vielä kaksi aivan outoa miestäkin, Ruotsin sotilain puvussa; -he olivat varustetut kypäriin ja miekkoihin, ja kannukset heidän -kantapäissään näyttivät heidän olevan ratsumiehiä. - -Mikä heidän oli tähän tuonut, saamme kukaties vastedes kuulla, mutta -hekin kuultelivat vakaisesti saarnaajaa, kun se puhui Kaikkivaltiaasta -ja luomisesta, synnistä ja pelastuksesta. Waan pian hän alkoi -kietauntua siihen ihanaan, ehkä liikanaiseen oppiin, johon paavin -aikainen kristikunta eksyi, suostuttaaksensa niitä uusia kansoja, jotka -hänehen kääntyivät. - -Hän puhui neitsy Mariasta, jota pidettiin kaikkein arvollisempana -ihmisten esi-rukoilijana taivaassa, ja voittaaksensa heidän -luonnolliset mielensä, koetti hän selittää sen taivaallista kauneutta, -senkin tähden, että he saisivat asettaa sellaisen kuvan omain -pakanallisten mieli-kuvainsa rinnalle, ja nähdä mitä ero oli. - -"Hän katselee teitä kaikkia", sanoi hän, "juuri tälläkin hetkellä. Hän -suree teidän sydämenne synkeyttä ja iloitsee jos sanoma hänestä pääsee -teitä valistamaan; hänen silmänsä ovat kirkkaat, niinkuin tähtein -kirkkaus; hänen vaatteensa ovat lumi-valkeat; hänen äänensä on suloinen -kuin kesä-iltainen tuuli; hänen kätensä ovat hienommat kuin kukkaisen -lehdet." - -Ylhäällä mäellä, sillä jota sääty-väki tähän aikaan kutsui "Hertan -kedoksi", näkyi vaimo, valkeissa vaatteissa; sen vyöteyksellä oli -punainen vyö, ja sen vaalealta loistavat hiukset olivat kootut -pään ympäri käyvällä kullan hohtavalla nauhalla. - -Miehet, jotka nyt olivat selin sitä kohden, eivät tätä ilmestystä -havainneet, eikä pappikaan. Mutta vaimot näkivät sen ja peljästyivät. - -"Neitsyt Maria!" huusi muutama. - -"Luonnotar!" huusivat toiset. - -"Jättäkää rumat Luonnottarenne", jatkoi saarna-mies, "ja kääntykää -taivaallisen neitsyen puoleen; Luonnottareita ei löydy muuta kuin -teidän väärässä uskossanne, mutta pyhä neitsyt katselee teitä ylhäältä." - -"Hän häpäisee meidän jumaliamme", kiljasi muutama Hämäläinen, -"lyökämme se petturi Tuonelan uhriksi!" - -"Lyökämme, lyökämme!" karjasi koko Hämäläisten joukko, ja nyt he -paljastivat aseensa, jotka heillä oli kätkettyinä, ja hyökkäsivät -saarna-miestä kohden. Waan nuorempi niistä kahdesta sotilaasta veti -kalpansa ja huusi kirkkaalla äänellä niille, jotka näkyivät olevan -tältä paikkakunnalta ja jotka olivat tulleet pappia kuulemaan ilman -vihamielistä aikomusta: - -"Te miehet, jos teillä on vähäkin urhollisuutta, niin puolustakaa tätä -viatointa!" - -Se oli selvää suomenkieltä, yhtä selvää kuin he itsekin puhuivat, ja -sepä vaikutti muukalaisen suusta, mitä ei se olis vaikuttanut oman -miehen. - -He aseutuivat puolustamaan saarna-miestä, ja kova ottelo nousi. - -"Lyökää pois se 'ristin ryttäri!'" huusivat takimmaiset viholliset, -ja etummaiset karkasivat sotilaan päälle, mutta hän piteli kalpaansa -miehevästi, ja yksi ja toinen ja kolmas hänen vihamiehistänsä kaatui. - -Hänen toverinsa oli uskollisesti hänen apunansa, ja ärisi väliste -hampaissansa: "_Må fan ta' er era troll_!" ja hänenkin lyömällänsä -kaatui yksi ja toinen. - -Tappelu levisi nyt yleiseksi, eikä voi sanoa, kenen puolelle voitto oli -lankeeva; saarna-miehen puolustajat seisoivat hänen ympärillänsä, mutta -vihdoin osasi eräs Hämäläinen häntä päähän, jotta hän kaatui. - -Waan samassa he pakenivat kaikki, sekä vihamiehet että puolustajat, -ikäänkuin joku näkymätön olento heidän olis karkoittanut. - -Naiset olivat jo silloin paenneet kun tämä ottelo alkoi; he olivat -huutaneet: "Neitsyt Maria!" ja toiset "luonnotar!" - -Nyt kuului miehiltäkin vähä samanlaisia nimiä, heidän paetessaan. - -Sotilasta kummastutti tämä; hän ei vielä ennättänyt kääntyä päin -kaatunutta saarna-miestä, kun hän näki toverin tekevän syvän -kumarruksen, semmoisen, joka tavallisesti tehtiin ritarien hoveissa, -kun jotain ylhäistä henkilöä, vaimoista eli miehistä tervehdittiin. - -Hän kääntyi nyt sitä kohden ja se ihme, joka hänen tässä hetkessä -saavutti, esti hänen sekä kumartamasta että tervehtimästä. - -Selittämisen tähden meidän on palaaminen muutaman hetken takaperin. - -Se sama pyhä-aamu, josta äsken kerroimme, oli jo voittanut, mutta -aurinko ei vielä ollut ylhäällä. - -Tuulen lapset nukkuivat vetten päällä, harjun kukkuloilla ja puitten -latvoissa. - -He odottivat lupaa Ruskottarelta, ennen kuin he uskalsivat ylentää -päätänsä; he näkivät unissansa, miten he taas päivän noustessa olivat -lentelevinään kilpaa auringon säteitten kanssa, pitkin vesiä ja ketoja, -pitkin puita ja kukkasia. - -Wesijärvellä näkyi pieni vene. Se kulki hiljaisella soudulla harjua -kohden. Se laski rantaan ja sen airoilta nousi neito, joka yksinään -olikin veneväkenä. - -Joka hänen siinä näki, aamuruskon kumottaessa, puetettuna kun hän oli -valkeaan hameesen ja punaiseen vyöhön vyötettynä, olisi ainakin luullut -hänen ilman kauniiksi tyttäreksi, joka pilvistä oli astunut hetkeksi -maata ihastuttamaan ja sitte taas katoamaan. - -Hän kävi kannasta ylöspäin; hän kumartihe maahan poimimaan -- ei -kukkaista, sillä kukat ei vielä olleet avanneena lehtiänsä laskeakseen -päivän säteitä poveensa -- vaan varjoja. Hän löysi punottavan -marjan, jota hän tarkasteli ihannellen, ja saattoi lähemmäksi omia -hymy-huuliansa, jotka olivat yhtä kauniit. Ainakin oli tämä ihana -olento joku vaimosta syntynyt, eikä ilman tytär. Hänen silmissänsä oli -täydellinen kuva kaikista niistä mielen liikunnoista, jotka saattavat -meidän elomme niin onnelliseksi ja niin onnettomaksi. - -Niiden kirkkailla terillä istui keveikäs lempi. - -Neito astui ylös "Hertan kedolle"; sieltä hänellä oli lavea näky-ala -itään, länteen ja etelään. Yksi järvi näkyi toisensa perään, sinne -asti, missä taivaan kannen reuna esti edemmäs näkemästä. - -Lähellä neitoa puhutteli kyyhkynen puolisoansa lepän oksalla ja puoliso -vastasi vähällä kuherroksella pesästänsä, jossa hän suojeli poikiansa. - -Nyt alkoi lakeus enemmän hohtaa idässä, Vesijärven takana; näky-ala -leveni, vetten kannet valkenivat, tuulen lapset heräsivät ja alkoivat -kuiskutella tuulen oksilla; ne hyppelivät alles ja leikittelivät neidon -hiuksissa. - -Walkeus leveni yli taivaan, järvellä hiiskui pieniä laineita, nekin -olivat punertavia, ja nyt nousi täydessä jaloudessaan aurinko saarten -takaa, ja ken voipi hänen muotoansa kuvata? - -Neidon kasvot kävivät verevämmiksi, hänen silmänsä säkenöitsivät, ja -hän hengitti täydellä vedolla sitä ilmaa, josta aurinko oli poistanut -yön sumut. - -Hän oli luonnonlapsi, eikä tuntenut Luojaa kristin-opin kautta, mutta -kun hän tästä katseli kaikkea, mitä luonto hänellä näytti, niin hän -kyllä tunsi Luojan mielessänsä. - -Waan hänessä oli syttynyt halu sitä oikein tuntemaan; hän oli kohdannut -saarna-miehen sen oppimatkoilla; se oli häntä jo vähä neuvonutkin, -ja nyt oli hän päättänyt tulla tänne, hänkin, sen oppia kuulemaan. Hän -istui siis "Hertan kedon" reunalle saarna-miestä odottamaan. - -Mutta kun se tuli, niin hän peljästyi ja ujosteli sitä suurta kansan -paljoutta, joka saarna-miestä kokoon tuli kuulemaan, eikä mennytkään -ales väki-joukkoon, vaan seisahti mäelle. Tässä hänen havaitsivat ne -vaimot ja lapset, ja kun pappi puhui heille neitsyt Mariasta, niin he -luulivat sen näkevänsä, nähdessänsä hänen. - -Siitä se huuto: "neitsy Maria!" - -Toiset, jotka vielä pitivät omista jumalistansa, huusivat: - -"Luonnotar!" - -Hän näki taistelon nousevan ja arvasi pian sen syyn; hän näki miten -nuori sotilas varustihe toverinensa puolustamaan saarna-miestä; hän -katseli heidän kovaa otteloansa ja kun hän näki papin kaatuvan, niin ei -hän -- tiennyt, mitä tehdä. - -Hänen vaimollinen lempeytensä surkutteli pappia; hänen mielensä -liikunnot pakottivat hänen käymään ales, vaikk'ei hän tiennyt, mitä -hänen siellä oli tekemistä. Kuitenkin kävi hän, ja ilmestyi kenenkään -huomaamatta keskelle tappo-ketoa, jalossa kauneudessaan. - -"Neitsy Maria!" -- "luonnotar!" ähisivät miehet paetessaan. - -Se yksi sotilas teki syvän kumarruksensa niinkuin jo kerroimme, ja -se toinen, joka tulee olemaan tämän vähäisen jutun pää-uroona, jäi -ihmetellen seisomaan kalpansa nojalle. - -Neito ei heitä seisahtanut katselemaan, vaan kumartihe kaatunutta -saarna-miestä kohden, tarkastellen, vieläkö hänessä oli henki. - -Havaiten siinä ei olevan näkyväistä haavaa, vaikka se oli tainioksi -lyöty, nousi hän ja kääntyi sotilain puoleen. Hänen silmänsä välkkyivät -ja hänen poskensa punottivat. - -"Tässä on vielä henki", lausui hän, katsahtaen nuorta sotilasta, "kunpa -se saataisiin rannalle, niin ehkä se virkoisi." - -"Siitäpä vähän estettä", vastasi sotilas, "minä sen kannankin sinne." - -Ja hän valmistihe ottamaan hengetöintä miestä kantaaksensa; mutta hänen -toverinsa, joka nyt ymmärsi mistä puhe oli, työnsi hänen pois, ja -puhuen muutamia outoja sanoja, sieppasi hän saarna-miehen käsillensä ja -kantoi hänen keveästi rannalle. - -Tyttö ja sotilas seurasivat häntä, keskenänsä mitään puhumatta, mutta -heidän silmänsä kohtasivat toiset toisensa kerran. - -Waan semmoinen silmäin kohtaus on monesti sytyttänyt palon sydämiin, -enkä mene takaukseen, jos ei silloinkaan sytyttänyt. - -Tultuansa rannalle he rupesivat miehissä virvottelemaan pappia -vedellä, joka myös onnistui. Neito oli siinä työssä taitava. - -Saarna-mies toipui ja katseli ympärillensä hämmästyneillä silmillä; hän -tunsi tytön, ja kurotti hänelle kättänsä. - -"Sinäkö olit minun pelastava enkelini, Aino?" sanoi hän. - -"Nämät sotamiehet taistelivat sinun puolestas, hyvä isä", vastasi -Aino ja hänen silmänsä löysivät taas huomaamatta sotijan silmät, vaan -samassa hän ne käänsi pappiin päin. - -"Gloria tibi, Sancta Mater!" huokasi pappi. - -"Minne ai'ot mennä hyvä isä?" kysyi neito, "sinun olos näillä seuduilla -on nyt vaarallinen, mutta jos tahdot seurata minua, niin minä vien -sinun isäni taloon." - -Kun saarna-mies tähän sanoi myöntyvänsä, katosi tyttö hetkeksi -paju-pensasten ta'a, vaan ilmestyi taas, soutain vähäistä venettänsä, -johon saarna-mieskin astui. - -Sotilas oli täll'aikaa ollut ääneti, mutta hänen toverinsa oli sen -siaan pakisnut aika lailla tytölle oudolla kielellänsä; hän oli -kumarrellut ja siirrellyt kantapäitänsä. Waan neito ei hänestä ollut -minään. - -Wene joutui kauvemmaksi joutumistaan, ja kun ei sitä enää paljo -näkynyt, kääntyivät nämä molemmat muukalaiset pois rannalta. - -Me tapaamme heidän edespäin. - -Olemme tässä kahdella päällä, kumpaako seuraamme, venettäkö vai -sotilaita; mutta kun vene jo on ennättänyt näkyvistä, niin jätämme sen -ja pysymme sotilain parissa. - -"On tämä kummallinen maa, Mauno, tämä sinun rakastettu kotomaas", -lausui se neitoa kumarteleva sotilas, "en täällä luullut tapaavani -muuta kuin erämaita ja korpia ja ne täynnä petoja ja noitia; tässä -mä kuitenkin seison, niinkuin Wetterin rannalla ja mieleni on täynnä -ihmeitä, niinkuin olisin nähnyt jonkun kuninkaan tyttären Bisingsöstä, -vaikk'ei nykyisellä kuninkaalla ole tytärtä eikä poikaa. -- Mutta mikä -sinun on Mauno? Sinulta näkyy puuttuvan kuulo ja näkö." - -Mauno ei vastannut. - -"Wieläkö on silmissäs se valko-hame tyttö ja korvissas sen suloiset -sanat?" kysyi toveri ja löi häntä kädellänsä olkapäälle. - -"Mitä?" - -"Hämäläiset ovat täällä kostamassa miestappoansa." - -Maunon käsi tarttui kalpaan. - -"Minä sanoin vaan", lisäsi toveri, jonka nimi oli Sigvard, "että jos me -tähän jäämme nukkumaan, niin Hämäläiset kyllä ehtivät tulla, kun he -havaitsevat erehdyksensä ja toipuvat peljästyksestänsä." - -"Käydäämpä nyt sitte hevoisiimme", vastasi Mauno hiljaisesti, ja lisäsi -itseksensä; "saarna-mies näkyi tuntevan hänen... Aino..." - -Wihdoin hän pudisti ne syvä-mieliset ajatukset päästänsä, ja oli -taas sama miehevä sotilas kuin ennenkin. Molemmat he nyt kävivät -vähän matkaa metsän syrjää sinne, jossa hevosensa olivat lieassa. He -päästivät ne ja astuivat ratsaille. - -Mutta meidän on vähä selittäminen näiden sotilain kulkua niillä -Seuduin. Lounainen osa Suomen maata eli Turun maa oli jo noin 90 -vuotta ollut Ruotsin vallan alla, taikka oikeimmin sanoen pispain -alla, jotka suurella innolla olivat koettaneet kristinuskoa levittää -maassa. Waan sitä myöden kuin pispat sitä yrittävät, hävitettiin se -melkein taas kääntymättömäin Suomalaisten ja heidän heimolaistensa -setä Novgorodilaisten alinomaisilla karkauksilla. Tuomas, joka -13:sta vuosisadan alku-puolella oli ollut Suomen pispana, oli -nerokkailla keinoilla onnistunut ylöspitämään ja levittämään tämän -maan kristi-kuntaa, ilman erinäistä apua Ruotsista, ja sanotaan hänen -aikomuksensa olleen tehdä Suomesta erityisen pappisvaltakunnan, joka -suorastansa kuuluisi paavin alle, eikä mihinkään muuhun valtakuntaan. -Tätä kehoitti hänen yrittämään ne valtiolliset riidat, jotka hänen -aikanansa raivosivat Ruotsissa, jottei sen maan hallitsijat saaneet -lomaa pitää silmällä Suomen maata. Tuomas olisi kukatiesi onnistunut -tässä yrityksessään, ellei ne äsken mainitut karkaukset sitä olisi -estäneet. Tuomaan täytyi jättää sekä aikomuksensa että virkansa; ja -silloin muuttui myös aika rauhallisemmaksi Ruotsissa. Niin tapahtui -että sieltä päätettiin tehdä suuri valloitus-retki keski-Suomehen -eli Hämeen maahan, joka retki myös saatiin toimeen mainion Birger -Jarlen johdolla. Hän oli päättänyt suorastaan langeta Hämäläisten -päälle, ja oli purjehtinut laivastolla ja sotajoukolla Suomen -eteläiselle rannalle, josta hän heitä vastaan teki valloitus-retkensä. -Mutta Turun puolesta oli myös lähtenyt joukko sotaväkeä, jonka oli -länsi-puolelta tunkea Hämehen, ja yhtyä hänen kanssansa. Nämät kaksi -ratsumiestä kuuluivat siihen joukkoon. He olivat erinneet pää-joukosta -niillä seuduin, jossa Tampere nyt on, ja lähteneet tiedustelemaan ja -tarkastelemaan teitä. - -Molemmat he nyt ratsastivat Kangasalan harjua, kunnes he tulivat -sen päähän, ja siinä oli koski. Sitä ei löydy enää paitsi kansan -muistossa; se järvi joka siitä putosi Roinehen, murti itsellensä toisen -tien Pälkäneen veteen, josta runo-muisto sanoo: - - Ilkiä Iharin koski - Saatti Sarjan vaivaseksi. - -Ihari oli näet sen uuden kosken nimi, johon rakennettiin myllyjä, vaan -sen kuivuneen Sarjan myllyt hävisivät. Kuitenkin ovat nykyiset Iharin -myllytkin jääneet kuiville, sittekuin kruunu tämän vuosisadan -alku-puolella kaivatti uuden tien samalle vedelle taaskin Roinehen. Se -kaivanto käypi, niinkuin jokainen tietää, sen kannaksen läpi, jossa -niiden kahden suuren järven väliä ei ole kuin kivi-heitto. Miten Sarjan -koskella jo silloin oli myllyjä, ei historia eikä kansan muistit kerro, -mutta sen yli kävi kuitenkin silta-rämä, jota jalka-väki pääsi -kulkemaan, ja josta myös karjaa sekä hevosia sopi ylitse viedä. - -Matkustajat tulivat nyt siltaan. - -"Minä mahdan olla luotu saukoksi, jos minä tämän yli menen -hevosellani", lausui Sigvard, "me olemme jo kyllä mielestäni oppineet -tätä seutua, me olemme sotineet pakanoiden kanssa, josta pyhä isä -Roomassa, taikka oma pispammekin meille saisi antaa ikuisen synnin -päästön; me olemme pelastaneet innokkaan opettajan kuolemasta, joka -on vielä sitäin parempi, ja me olemme -- joka on kaikkein parempi -- -nähneet ja puhutelleet tämän kirotun maan noita-kuninkaan omaa tytärtä, -ellei se ollut metsän neiti, taikka..." - -"Aino!" - -"Niin, Aino, mutta mikä Aino?" - -"Se on tavallinen nais-nimi täällä." - -"Ja luulet sen Ainon kai olevan jonkun talonpojan töllön?" - -"Oli hän mikä oli, mutta sen vaan tiedän, ettei tässä maassa löydy -kuningasta eikä ruhtinasta." - -"Noh, olkoon mitä hyvänsä", sanoi Sigvardikin, "mutta ihana se oli, -ja jos ei minulla koto-maassani olisi se, joka minua vesi-silmissä -odottaa, niin minä paikalla jättäisin kaikki muut tiedustelemiset ja -rupeisin häntä tiedustelemaan." - -"Se olkoon oma asias, mutta kun et sano hänestä huolivas'..." - -"Mitä? Enkö sano huolivani?" - -"Kun sanot jonkun odottavan sinua vesi-silmissä", jatkoi Mauno, "niin -tässä nyt on päättäminen, jos palajamme tai käymme edemmäksi. Minun -luulteni emme vielä ole hullua viisaammat tiestä." - -"Waan minä en mene tuota siltaa koettamaan hevosellani." - -"Kyllä minä menen." - -Ja Mauno kannusti hevostansa lähtemään sillalle. - -"Wai minä sinun laskisin edelleni!" ärjäsi Sigvardi kiivaasti ja ohjasi -hevosensa Maunon eteen; "minä olen vanhin meistä kahdesta ja siinä, -missä emme mahdu käymään rinnatusten, on minulla oikeus käydä edellä." - -"Noh, älkäämme tuosta riidelkö", vastasi Mauno, "tiedän kyllä ettet -sinä ole pelkuri, vaan minun hevoseni on ehko Suomalainen, niinkuin -minä itsekin, ja me tiedämme molemmat, miten tuommoista paikkaa on -kuljettava; anna siis meidän ensiksi koettaa!" - -"En mar'; jos Ingrini kotona sen saisi kuulla niin..." - -Loput sanoja hän yrisi mennessään, jottei niitä kuultu. Hän ajoi nyt -käyden ja varovasti sitä kehnoa ja lahonnutta siltaa myöden kuohuvan -kosken ylitse ja ennätti sen toiselle puolen. Mauno alkoi ohjata -virkkuaan sillalle, hänkin, vaan samassa hetkessä karasi neljä tahi -viisi miestä metsästä Sigvardiin, joka kyllä vikkelää sai kalpansa -tupesta ja alkoi hosua rajusti, mutta he saivat köyden heitetyksi hänen -suolillensa ja vetivät hänen lautasia myöden hevosen selästä maahan. -Kaksi heistä juoksi kirveinensä siltaan ja löivät häthätää tukeet -niska-puiden alta pois, jotta puoli sillasta hajosi koskeen. Tämä -kaikki tapahtui pikemmin kuin sen tässä ennättää lukea. - -Mauno jäi sillan ehjälle puolelle, näkemään kuinka miehet veivät -köytetyn toverinsa hevosineen päivineen metsään. - - * * * * * - -Nyt olemme Ainon kodissa. Se oli Wesijärven itäisellä rannalla, vaan ei -siitä ollut pitkä Längelmävedellekään. Sen ympäristöllä oli peltoja ja -niittuja, ehkä ne seudut muuten olivat viljelemättömiä. Emme tässä -kerkiä juttelemaan itse paikkakunnan luonteesta; lukija itse -arvatkoon. -- Mutta huone-rakennus on hiukan tarkasteltava. Se -oli erillainen Hämäläisten entisistä savu-pirteistä, eikä juuri -senkäänlainen, kuin niillä tienoin tähän aikaan nähdään. Siellä -on, näet, tavallisesti kaksi huonetta päätysten ja niiden keskellä -porstuva, jonka perällä on vähän rivistä uloskäypä kamari, missä -tyttäret asuvat; vaan jos ei tyttäriä löydy talossa, pidetään se huone -kylmänä kamarina. Sen siaan oli mainittu kamari tässä yli-kertana. -Mutta huoneissa ei ole nyt ketään; talonväki on kaikki ulkona. - -Oli ilta-puoli samana sunnuntaina, josta on kerrottu. Päivä oli -laskemaisillansa järven taa; koko luonnon ja ihmistenkin meno näytti -tyveneltä ja pyhän tapaiselta. - -Etäämpää metsästä kuului tano-torven soitanto; ja hetken perästä alkoi -karjan kellot helistä; jokainen tietää, kuinka hupaiselta ne kuuluvat -suvi-illan äänettömyydessä. - -Pihalla, huoneen edustalla, johon muutamia koivuja ja pihlajia oli -jätetty kasvamaan, istui kolme henkeä, joista kaksi on tuttua, kolmas -outo. Ne kaksi ovat Olavus, saarna-mies, ja Aino. Se kolmas on Ainon isä -ja hän on näöltänsä jalo ja voimakas, ehkä vanhahko mies. - -Molemmat miehet olivat aseutuneet istuin-laudalle pihlajain juurella, -vaan Aino istui ruohosella isänsä jalkain ohessa. Neito oli muuttanut -valkopukunsa toiseen. Hänen hameensa oli tumman raitanen ja sen -miehusta oli edestä kiinnitetty punoksilla, joiden välistä kajosti -valko-aivinainen. - -Hänen hiuksensa olivat nytkin irtaimet, vaan niiden kihermöihin oli -kiedottu nauha. - -Kaunis hän oli tässä kun hän nojasi isänsä polvelle ja katseli -sinisillä silmillänsä vuorottain saarna-miestä, vuorottain isäänsä, -heidän puhuessa. - -"Minä olen kotoisin kaukaa", sanoi Ainon isä, ja hänen puheensa -kuului sen murteen voittoselta, jota luemme Kalevalassa; "minä olen -karjalainen ja kehumatta voin sanoa minulla olleen jotain arvoa -kotomaassani, -- minulla oli, katso, rikkautta, vaan monien kiistain -perästä joutui se minun kotomaani vähitellen muukalaisten Novgorodista -voittomaaksi. Suvantola hävisi, sen Onnettareet katosivat kun -Wäinämöinen itse oli paennut. Meidän entiset jumalamme unohdettiin -ja uusia jumalia tuotiin siaan -- ja niiden kanssa orjuus. Minä olin -taistellut ja moni minun kanssani; mutta voitettuina useat meistä -pakenivat Suvantolasta tänne. Täällä on tosin samat salot, ulapat -aukeat ja niemet terheniset; kansalla on myös läheltä sama kieli, -mutta heidän tietonsa on ihan eksyksissä ja heidän olonsa on peräti -järjestystä vailla. Ne toiset seurastani aseutuivat taemmaksi, vaan -minä matkustin karjani ja väkeni kanssa aina tänne asti, jossa nyt olen -asunut vuosia. Mutta mitä se auttaa, kun toiselta puolen tänne myös -työnnetään vieraita jumalia ja orjuutta." - -"Ei orjuutta", vastasi saarna-mies, "se oppi, jota me julistamme on -tekevä kaikki vapaaksi." - -"Wai niin; mutta kuitenkin on muukalaisten valta juuritettu jo tämänkin -maakunnan rajoilla ja se on yhä leviämässä. Siitä itse ja tyttäreni -tässä kerrotte sotamiehiä nähneenne." - -"Waan ei ne olleet muukalaisia", lausui tytär, ja hänen kasvonsa saivat -korkeamman paineen, "ei kumminkaan toinen heistä ollut muukalainen, hän -puhui meidän omaa kieltä." - -"Sin'et sitä käsitä, tyttäreni", vastasi isä, "hänkin on muukalainen, -kun hän auttaa heitä tämän maan valloittamisessa." - -"Mutta jos eivät käänny vääristä jumalistansa", sanoi pappi; "eikä -he käänny ilman kukistamatta oikiaan autuaksi tekevään uskoon, vaan -raivovat sodissa keskenänsä ja vainovat Herran pyhiä..." - -Tässä jää meiltä miesten puhe kesken kuulemista. Aino nousi ruohostalta -ja kävi katsomaan karjan-tuloa. Siellä tuli hänen vastaansa tuttavia, -poukkoilevia karitsoita ja muita, jotka hänen tunsivat ja hänelle -näyttivät riemuansa. - -Talon paimen-koira, Harmio, oli ikään tässä joukossa; hän riensi -tavallansa neitoa tervehtämään. Waan muiden seassa oli myös poika, -talon kasvatti; hän olikin se tano-torven soittaja; hän lähestyi -tuttavuudella neitoa, mutta havaitsi pian Ainon katsannossa jotain -outoa, josta hän hämmästyi ja alkoi ujostella; hänen siniset huulensa --- poika eli syönyt mustikoita -- kävivät pitkälle. - -Se oli soma, vähänen poika, vaikka sen kasvot oli ilmasta ja päivän -helteestä ahvettuneet. Hänen kirkkaihin silmiinsä tunki itku. - -"Noh, Launi, terve tuloasi", sanoi neito, "mikä sinulta ilo-naurun vei, -juuri tässä hetkessä?" - -"Mi-mi-nulla olis o-llut marjoja", änkkäsi poika, ja koki niellä -itkunsa. - -"Waan et tahtonut niitä antaa minulle;" kysyi Aino; "millä minä olen -mieles pahoittanut?" - -"En luullut sinun niistä huolivas, luulin halveksivas." - -"Ole vai; -- mikä sinun on tullut?" kysyi Aino ja hän silitti pojan -ruskeita hiuksia. - -Launi tarkasteli hänen kasvojansa uudestaan terävillä silmillänsä, -vaan ei nauru tullut kuitenkaan; lukiko hän niistä kasvoista jotain -erinomaista muutosta neidon mielessä? - -Ainon vuoro oli nyt ujoilla; hänen silmänsä peittyi niiden omilla -hapenilla, hän otti pojan käteen ja vei hänen pihan ruohostalle; -Harmio seurasi heitä hypellen, mutta senkin ilo näytti olevan noin -puolivälistä. - -He istuivat nyt kolmisin maahan, ja neito alkoi tarkastella Launin -tänpäiväsiä metsätuotteita. Pojalla oli, paitsi marjoja, jotka Aino -nyt vihdoin sai, myös sievästi tehty joutsi olalla, ja koko joukko -nuolia. Näitä nyt koeteltiin; joutsi jännitettiin miehissä, ja nuoli -lasketettiin seinään, josta Harmio sen kävi noutamassa. Launi jutteli -sitte, miten hän oli tavoittanut oravaa, ja miten se oli pudonnut hänen -ammuttuansa Harmion suuhun. Hänellä oli paljo muutakin kerrottavaa -päivän tapauksista metsässä, ja entinen ystävyys näkyi voittaneen -hänen synkiän mielensä; mutta ehtoolla myöhemmin hän nähtiin nukkuneen -siallensa ja Harmio hänen viereensä; hän piti kädellänsä koiran -kaulasta ja hänen silmä-hapenissansa riippui kaksi kyyneltä. - -Ainon isä ja Olavus olivat täll'aikaa jatkaneet puhettansa, vaan -neidolla ei ollut enää lepoa heitä kuullella. Hän käyskeli aatoksissaan -rantaa kohden, kunnes hän seisahti kivelle katselemaan päivän -viimeisten säteiden välkkymistä vedellä. - -Waan ei hän tässäkään viipynyt; hän vaelsi edemmäs rantaa myöden, ja -joutui lepistön reunalle, Nyt hän oli jo kaukana kodista, niin kaukana, -ettei koto enää näkynytkään puiden takaa. Lepistöstä kuului kahahdus. -Neito säikähti. - -Peregrinus, se sama, jonka alussa näimme Erä-pyhällä, seisoi hänen -edessänsä. - -Ainon ensimmäinen ajatus oli paeta, vaan hän rohkeutui ja jäi alallensa. - -Peregrinus oli muuttanut entisen nöyrän ja hengellisen muotonsa -ylpeämpään ja sotaisempaan. Hänen alhainen ja kamala katsantonsa oli -muuttunut kopeaksi. Waikka Aino häntä kohtaan kantoi ylenkatsovaa -mieltä, ei hän kuitenkaan voinut kieltää miehen näössä olevan jotain -muhkeaa. He silmäsivät toinen toistansa hetken aikaa; eikä heistä -kumpikaan näyttänyt tahtovan alkaa puhetta. Wihdoin lausui Peregrinus: - -"Terve neidolle! Lienenkö hänelle tuttu?" - -"Ei tuttu, eikä outo." - -"Waan oudostakin saattaa tulla tuttu, tutusta ystävä." - -"Ja ystävästä vihollinen." - -"Ethän minua vihollisenas pidä, sä kylän kaunihin?" - -"Sinä olet yhtä kehno viholliseksi kuin ystäväksi, munkki." - -"Etpäs ole kumpaakaan koettanut, ystävyyttäni etkä vihaani." - -"En luule kumpasenkaan olevan koetoksen arvoisen." - -"Kuule mitä sinulle kuiskaan, jalo neiti, ja päätä siitä minkä arvoiset -kumpikin saattavat olla." - -"Jos lupaat olla lyhyt puheessa, niin mä sinua tahdon kuulla, vaan -saarnoihis minä olen kyllästynyt." - -"Minä olen niihin itsekin kyllästynyt", sanoi Peregrinus, "minä olen -päättänyt hyljätä oman uskontoni, ja kääntyä sinun jumaliis, taikka -oikeimmin sanoen, itse sinuun, jota ainoaa mä täst'edes aivon kumarten -rukoilla; mutta kuule, kaunoiseni", ja Peregrinus tavoitti neidon -kättä, "minä olen päättänyt nousta korkealle, ja sinä, Aino, nouset -minun kanssani." - -"Warjelkoot minua Lemmettäreet nousemasta sinun kanssas", lausui Aino. -"Se korkeus johon sinä kiipeät, on..." - -"Noh, mikä?" kysyi Peregrinus kiivaasti. - -"Hirsipuu!" - -Molemmat hämmästyivät, sillä tämä sana kuului heidän läheltänsä -metsästä. He olivat tuokion ääneti, mutta Peregrinus alkoi taas. - -"Sinä tiedät tämän maakunnan olevan hallitsiaa vailla; tiedät myös tätä -ahdistettavan kahdelta puolen, Novgorodin ja Ruotsin puolelta, ja että -asukkaat sentähden ovat kadottaneet kaiken rohkeutensa, sillä heidän on -työlästä molemmilta puolin torjua vihollisia..." - -"Ja olet siis sinä vyöttänyt itses sota-pukuun, meitä kaikkia -puolustaakses? Todellakin sinä ansaitset..." - -"Noh, mitä?" ennätti taas Peregrinus kysyä. - -"Hirsipuun!" kuului jällen lepistöstä. - -Tämä rupesi vihdoin Peregrinusta äkööttämään, hän tarttui aseesen --- ja oli hankkeissa käydä metsään, rankaisemaan sitä pahan-ilkistä -puheen-keskeyttäjää, mutta häntä pöyristytti, eikä hän mennytkään, vaan -alkoi taas puhutella Ainoa, kuitenkin nyt alhaisemmalla äänellä. - -"Tiedät mun olleeni kristityn, vaan et tiedä mitkä suuret tiedot -kristityillä kansoilla on, pakanain suhteen; minä tuon näille -pakanoille kaiken taitoni, ja he seuraavat minun johtoani; siten -me epäilemättä saamme voiton vihollisten yli. Minä korotan sinun -hallitsiaksi kanssani." - -"Tuhannet kiitokset!" - -"Siis on ystävyyteni jostain arvosta?" - -"Noh, onhan se niin!" - -"Sinä pidät minua pilkkanas, vaan kuuleppas, tyttö, minun vihani on -myös jostain arvosta." - -"Lieneekö vaan?" - -"Minä olen kehoittanut Hämäläiset tekemään suuren uhrin vielä tänä yönä -jumalillensa. He kokountuvat tuumimaan keinoja, joilla Ruotsalaiset -voidaan karkoittaa, ja minä olen heidän saanut uskomaan että heidän on -ensinnä lepyttäminen Tapiolat ja Ahtolat ja Manalat ja miksi ne kaikki -kutsutaan. Ja minä olen heille jo toimittanut yhden Ruotsin sotilaan -uhriksi." - -Tässä säikähti tyttö, vaan ei hän lausunut mitään. Peregrinus jatkoi -puheensa: - -"Mutta useampi uhri tarvitaan ja sentähden minä olen itse tullut tänne, -ja minä tiedän että täällä on Olavus, saarna-mies, hänestä tulee toinen -uhri, ja kolmas..." - -"Ja kolmas?" matkasi Aino tietämättänsä; hänen ajatuksensa olivat -toisaalla. - -"Kolmas... olet -- sinä." - -Peregrinus katsoi tarkasti neidon kasvoihin, nähdäksensä niissä jotain -muutosta; hän pidätti puheensa, odottain tytöltä jotain vastausta -ilmoitukseensa, vaan tytön kasvot ei muuttuneet, eikä hän liion mitään -vastannut. - -"Kolmas olet sinä", sanoi heittiö-munkki toistamiseen, ja hän jatkoi: - -"Waan minä voin sinun pelastaa, jos lupaat täst'edes kohdella minua -vähemmällä ylenkatseella." - -"Sinun vaatimukses on luonnotointa", sanoi Mauno, joka astui hänen -eteensä lepistöstä, "luuletkos kenenkään voivan sinua nähdä eli kuulla, -ilman ylenkatsetta?" - -"Mikä mies sinä olet?" kysyi Peregrinus ynseästi. - -"Minä olen se mies, joka aivon sinun panna näyttämään, kumpiko sinä -olet, susiko lampaan nahassa, vai aasi jalopeuran nahassa. Minä olen -kyllä nähnyt sotaisia veitikoita munkkein puvussa, vaan sinä oletkin -muuttanut muotos, ja pelkään sinulta puuttuvan tarpeellista miehuutta -kalvan kantoon." - -Tästä Peregrinus sydäntyi, ja nyt käytiin miekkasille. - -Waan munkki ei pidellyt kalpaansa taitavasti; Mauno sivalti sen hänen -kädestänsä, ja hän olis ollut kuoleman oma, ellei Mauno olis hänen -sallinut rauhassa paeta. Ja Peregrinus pakenikin niin sukkelaa kuin -ikänä mies taitaa paeta. - -Nämät tapaukset eivät vieneet pitkää aikaa, ja niiden päätettyä kääntyi -Mauno tytön puoleen, joka niitä oli ääneti katsellut. - -"Erinomainen onni, mahdan sanoa", lausui Mauno, "saattaa minun toisteen -tänään luoksesi; minä olen eksynyt matkallani ja kiitän lempeää -sattumusta, joka minun tänne johdatti." - -"Isäni kodissa löytyy vierastenkin varaa", sanoi Aino. - -"Enkä iloisempaa tietäisi kuin isäs kodissa vieraileminen", vastasi -Mauno, "ellei mieleni tällä hetkellä olisi täynnä katkeruutta." - -Ja hän kertoi lyhyesti, miten hän oli kadottanut toverinsa ja miten -hän, löytääksensä tietä sen jälille, oli suomaiden ja metsien läpi -joutunut tänne. Ei hän suinkaan itsekään selvästi tiennyt, mikä -mieli hänen tänne veti. Waan kun hän jutteli luulleensa nähneen -tämän Peregrinuksen niiden joukossa, jotka aamulla olivat Olavusta -hätyyttäneet, ja taas niiden, jotka hänen toverinsa olivat köyttäneet, -niin hän ymmärsi tästä, että sillä miehellä mahtoi olla jotain -erinomaista mielessä. Waan nyt kertoi neito, mitä Peregrinus oli -puhunut aivotuista uhristansa, ja tämä sanoma tuotti Maunolle lisää -levottomuutta toverinsa tähden. - -"Minä pelkäsin sinun joutuneen heidän käsiinsä", sanoi Aino -teeskelemättä. - -"Oliko minun onneni tai onnettomuuteni sinulle mistään arvosta?" kysyi -Mauno iloiten. - -"Sinä olit jalo-mielinen ja suomalainen", vastasi neito hiljaa. -"Mutta", lisäsi hän kuuluvammalla äänellä, "sinä kannat miekkaa omia -kansalaisias kohtaan." - -"Niin kannan, enkä tiedä mitä tässä sanoa eli mitä muuta tehdä. Minä -olen kasvatettu miekan käyttäjäksi, vaan minun on sääli omaa kansaani; -kaksi voimallisempaa valtiota ahdistaa heitä ja heidän on antauminen -jomman kumman alle. Niin lausuvat vanhat ja viisaat, ja niin minäkin -luulen, vaan pidän myös otollisempana että he joutuivat yhteyteen -sen valtion kanssa, jonka kansa on sivistynyt ja vapaa; minulla on -salainen toivo että Suomi vahvistuu vielä kerran omillakin siivillänsä -lentämään. Ja mitä nyt miekkaani tulee, niin tahdon sitä säästää, niin -paljo kuin mahdollista." - -Tyttö naurahti. - -"Olet aina sitä tänäänkin säästänyt", sanoi hän, "vaan sen käytös ei -ole moitittava kun se tapahtuu niin hyvässä aikomuksessa." - -He istuivat rantakivellä, nämä kaksi nuorta. Päivä oli jo aikaa -laskenut, vaan lännestä oli pilvi nousemassa, joka synkistytti -ilta-ruskon. - -He näyttivät hyvin suostuvan toinen toiseensa, niinkuin he jo -aika-päiviä olisivat olleet tuttavat. - -Mutta aika oli käydä taloon, ja tätä muistuttikin neito, vaan Mauno -oli jättänyt hevosensa etäämmälle viitaan ja kulkenut pitkin rantaa -etsimässä enempiä asuma-merkkiä, kunnes hän havaitsi Peregrinuksen, -puhutellessa Ainoa. Hän oli niin joutunut lepistöön kuulemaan ja -vastaamaan heittiö-munkin sanoja. Waan nyt hänen oli palaaminen -hevoseensa, jolla välin tyttö riensi edellä kotiin, ehkä luultavasti -olis parempi ollut, etteivät olisi erinneet, sillä ennätettyänsä taloon -näki Mauno siellä ja kuuli kummia. - -Sigvard, se ruotsalainen sotija, köytettiin Sarsan sillan päässä. -Köyttäjät veivät hänen pois, ja ehdittyänsä polku-haaraan, siihen josta -nyt tie käy Sahalahteen, poikkesivat hekin sille tielle, kulkeaksensa -Willikan rantoja. - -Sigvardi oli kovin äkeissään köyttäjillensä. Hän olis mielellään -katkonut heiltä joka mieheltä pään poikki, vaan pahaksi onneksi oli -hänen kätensä kiinni, ja hänen täytyi kärsivällisyydellä katsella, -miten yksi joukosta astui hänen hevosensa selkään ja ratsasti tiehensä. -Se oli ainoa jonka Sigvardi luuli ymmärtävän hänen kieltänsä. - -Hän puhutteli kyllä niitä toisiakin; hän kiroili ja sadatteli heitä, -vaan ei he muuta kuin nauttivat hänen turhalle kiukullensa. - -Wihdoin hänen täytyi muistuttaa mieleensä kaikki ne suomalaiset sanat, -jotka hän oli ehtinyt oppia tässä maassa ollessansa. Niitä hän nyt -sekoitteli oman kielensä sanoihin, josta syntyi todellista "matalaa -suomee." - -"Minkä se minu takto föra?" tiuskasi hän. - -Ei vastattu. - -"Minä fråga, minkä se jevel föra!" ärjäsi hän. - -Ei nytkään vastausta. - -"Eikö se svara minu, se förbannad?" kiljasi hän. - -"Kyllä minä sinun vörpannaan", sanoi lähin Hämäläisistä ja antoi -hänelle niskasta hyvän vauhdin käymiseensä. - -Sigvardi paran täytyi käydä edellensä; hän piti vielä omaa vihaista -puhettansa, vaan ei sitä kukaan kuullellut, eikä hän enää tohtinut -heille puhua "matalaa suomee." - -Heidän tiensä kävi pitkin Sahalahden maita, jotka silloin ei vielä -olleet asuttuja paitsi siellä ja täällä harvalta metsästäjältä, -kalastajalta tai kasken polttajalta. - -Ehtoommalla heidän joukkoonsa yhtyi toisiakin miehiä, joita -tuli Iharista päin, ja niiden luku eneni enenemistään. Kaikilla -näytti olevan sama päämäärä, ja heidän katsantonsa oli tavallista -syvä-mielisempi, niinkuin heillä kaikilla olisi ollut erinomaisen -painavat hankkeet. - -Päivän laskiessa koko seura ennätti sille niemelle Längelmäveden -rannalla, jonka nimitimme Erä-pyhäksi ja jossa alotimme tämän -kertomuksen. - - * * * * * - -Yö oli jo tullut, suloinen kesä-yö. Ensimäiset tähdet pilkottivat -taivaalla, mutta lännestä nousi uhkaava pilvi; sen reunat olivat nyrkät -niinkuin vuoren kukkulat, ja sen synkästä peitteestä välähteli jo yksi -ja toinen monimutkainen salama. Kunkin salaman leimahdettua kuului, -ehkä vasta ison hetken perästä, jylinä. Se kävi lännestä itään ja sai -humisevan vastauksen jokaisen kallion laelta. Mutta se ukon käynti oli -vielä niin hiljaista, ikäänkuin hän olis lähetellyt ensi-sanomiansa -leikillään. - -Kaikki luonto oli uupunut syvään äänettömyyteen, ei ainoatakaan tuulen -puuskaa kuulunut. Haavan lehdetkin rippuivat hiiskahtamatta oksillansa. -Ilma oli helteinen. - -Miehet kokoontuivat siihen, johon Peregrinus oli kiviä sovitellut -raunioksi; he ihmettelivät mikä ne oli koonnut semmoiseen järjestykseen. - -Waan heillä ei ollut aikaa ihmetellä, he olivat tähän tulleet -keskustelemaan asioitansa, heidän oli pitää käräjiä. - -Wanhat puhuivat ja neuvottelivat, tavallisuuden jälkeen, nuoret -seisoivat joutseinsa nojalla ja kuultelivat nöyryydessä vanhain sanoja. - -Heidän puheensa ei ollut lohduttavaa, eikä heidän neuvottelonsa -valmistuneet, sillä he olivat äskein vihollisilta lyödyn ja hajoitetun -kansan jäännöksiä. - -Birger Jarl, se mainio Ruotsin sankari, oli paraikaa Hämeessä, hän oli -voittanut Hämäläiset miekalla ja hajoittanut heidän väkensä. - -Tässä oli saapuvilla monta niistä, jotka olivat sotineet häntä vastaan -ja joiden oli täytynyt paeta. He olivat nyt uudestansa kokountuneet -neuvottelemaan ja päättämään mitä oli tehtävä asiain näin ollessa. - -Joka heidän tässä näki, havaitsi pian että heitä oli kova onni -kohdannut; epäilys kajasti monen silmistä, erittäin vanhain, ehkä -nuorten katsanto vielä oli rohkea. - -Selvästi näkyi heillä ei olevan ketään nimen omaan johdattajaa; jos -he olisivatkin suostuneet seuraamaan jotakuta taitavaa ja urhollista -päällikköä, niin heidän väkensä ja miehuutensa olis vieläkin ollut -peljättävä Ruotsalaisille ja itse Birger Jarlelle. - -Mutta eripuraisuus vallitsi heidän neuvoissansa, ja eripuraisuus on -aina ollut kansain hävittäjä. - -Toiset heistä ehdottelivat sodan pitkittämistä Ruotsalaisia vastaan, ja -niiden puolella oli kaikki nuoret. - -Toiset taas katsoivat kaiken vastustuksen turhaksi, heillä kun ei -mitään varustusta, mitään asetta ollut Ruotsalaisten vertaista. Se oli -kyllin havaittu viimeisessä tappelussa, miten Ruotsalaisten voitto -parhaasta päästä oli tullut heidän parempain aseittensa tähden. - -Muutamat pitivät otollisempana heittää koko vallan Ruotsalaisten -haltuun, näin ahdingossa kun he olivat; ehkä Ruotsalaiset heitä -puolustaisivat muilta vihollisilta. - -Näin oltiin monella päällä, kun aivan uusi mies ilmestyi neuvo-kedolle. -Se oli Peregrinus. - -Hän ei ollut tuttu, paitsi muutamille, jotka hän oli saanut liittoonsa, -ja joiden toimella hän oli heidän saanut tähän kokoon. Niillekin, -liittolaisillensa, hän näytti oudolta hohtavassa sotapuvussansa, ja kun -hän röykkeillä askeleilla kävi esille, niin kaikki hänelle antoivat -tilaa. - -Peregrinus astui kivelle, josta hän näkyi yli joukon. - -Salama, joka silloin tällöin oli leimahdellut, leimahti nyt taas ja -valaisi koko seudun, mutta kansan silmät oli käännetyt Peregrinusta -kohden ja he kaikki näkivät miten ainoastaan hän loisti salaman valossa. - -Hänen muotonsa oli siinä silmän-räpäyksessä jalomainen, ja kun hän nyt -alkoi heille puhua, niin yleinen äänettömyys tuotti hänen sanoillensa -tarkan kuulon. - -"Te epäilette", sanoi hän, "enää voivanne mitään Ruotsalaisia vastaan -ja heidän uutta jumalaansa, mutta minä sanon teille: Ukko ylijumala on -teidän puolellanne ja hän puhuu teille poikki pilvien." - -Samassa kuului ukkosen jylinä, sillä aika oli ehtinyt kulua salaman ja -jylinän välillä. - -Kaikki pitivät sitä Ukko ylijumalan puheena heille, niinkuin -Peregrinus oli sanonut, vaan ei he tienneet, puhuiko Ukko vihassa vai -mieli-suosiossa. - -"Te kuulette hänen vakuutuksensa", huusi Peregrinus, "mutta te olette -kauvan aikaa hänen unhottaneet ja sentähden hän vaatii uhria; muuten -hänen vihansa yltyy." - -Tähän nyt muutamat vastasivat myöntämällä; ne olivat hänen -liittolaisensa. - -"Mutta", lisäsi Peregrinus, "te olette myös vihoittaneet Tapiolan ja -sentähden teidän joutsenne eivät voi vihollisia vahingoittaa. Tapio on -siis lepytettävä uhrilla, hänkin." - -Taas ne muutamat vastasivat suostuvansa; toiset olivat ääneti. - -"Minä näen tässä", jatkoi se kansan vietteliä, "aivan uuden -uhri-paikan. Siitä mä havaitsen teillä itsellennekin olleen uhri -hankkeissa, ja minä siis puhun teidän omasta mielestänne." - -Waan ei kukaan tiennyt kiviä latoneensa, ja tästä nyt nousi arvelut -monellaiset. Peregrinus kuitenkin tähän mutkan muisti. - -"Uskottava on", sanoi hän, "että Tapio itse on tämän uhri-paikan -katsonut ja sen otollisempi lienee siis meidän uhrimme, ja sen enempi -saamme olla vakuutetut voitostamme, jos tahdotte minua seurata." - -Tällä aikaa oli pilvet jo nousneet keskelle taivasta, salama leimahteli -taajemmin, ja jyrinä alkoi kuulua melkein taukoamatta. - -Nyt tuotiin Sigvardi köytettynä esille; hänellä ei ollut enää mitään -sanomista, ei hän vihotellutkaan, vaan näytti peräti huolettomalta, ja -katseli kylmällä katsannolla väki-joukkoa. - -"Tuo on nyt yksi vihollisistamme", huusi Peregrinus, "ja kun me hänen -uhraamme Ukolle, niin se antaa heidät kaikki meidän käsiimme. Waan -meillä on vielä kaksi muutakin, joista yksi on niitä saarna-miehiä, -jotka tänne tahtovat työntää outoja jumalia ja Luonnottareita; hän on -siis aivan sovelias uhrattaa omille jumalillemme." - -Ja nyt he toivat esille Olavuksen ja hänen kanssansa -- Ainon. - -Mauno, kun tuli Ainon kotiin, kuuli siellä ja näki eriskummaisia -tapahtuneen. Ne ovatkin jo tässä ilmoitetut, kun sanoimme Olavuksen ja -Ainon olleen Erä-pyhällä. Sodissa oli nyt kaikki asiat ylös-alasin. -Ainon isä, joka oli tahtonut puolustaa tytärtänsä, oli pahasti -lyöty, vaikk'ei kuoliaaksi, palkolliset olivat ällistyneinä, ja -Launi, se vähäinen paimen-poika oli seurannut rosvoja rantaan, josta -he vankinensa olivat lähteneet järvelle. Heidän oli työläs päästä -veneille, sillä Harmio tepasti kintuissansa, ja yhden heistä täytyi -aseutua häntä torjumaan, kun toiset veneille astuivat. Harmiopa -Launinkin oli herättänyt. - -Mauno, tultuansa taloon, ei ensinnä mitään selkoa saanut koko -tapauksesta, outo kun hän oli peräti, mutta vihdoin selitettiin hänelle -sentään asia, jotta hän tiesi ajaa rantaa kohden eli sinne, josta -penin haukunta kuului. -- Täällä hän nyt kohtasi Launin. Tämä, joka -ei Maunosta mitään tiennyt, luuli hänen olevan yhden rosvoista ensin. -Mauno taas puolestansa ei ollenkaan tiennyt mikä Launi oli. Waan hetken -aikaa keskusteltua he havaitsivat että heidän oli keskenänsä liitto -tehdä, heillä kun molemmilla oli sama määrä edessä. Mauno oli päättänyt -yrittää rosvoin saavutusta, ja Launin oli niin ikään Aino mielessä. -Kysymys oli nyt mistä vene saataisin, vaan tähän Launi neuvot tiesi. -Mutta veneen löydettyä, ei Mauno olis enää suurta lukua pitänytkään -vähäisestä liittolaisestaan, josta hän ei toivonut suurta apua, vaan -Launi kysyi: - -"Minne aivotte pitää matkanne, jos on lupa kysyäni?" - -"Noh, tiedäthän sen; niitä saavuttamaan, jotka Ainon veivät." - -"Wai niin; mutta missä ne ovat?" - -Launin kysymyksessä oli kyllä perää, sillä rosvot olivat jo ennen -Maunon tultua ennättäneet niemen taa, eikä hän olis voinut sanoa -kumpaselle kädelle, vasemmalle vai oikealle he olivat poikenneet. -Tästä hän nyt havaitsi täytyvänsä ottaa sekä Launin että Harmion -lietsariksensa, jos he muuten itse tahtoivat häntä seurata. - -Kolmesin he siis astuivat veneesen, Harmio kokkamieheksi nenään, Mauno -soutajaksi ja Launi perämieheksi; hevosen oli uida veneen jälissä. - -Tultuansa niemen päähän, ei he enää mitään nähneet, hämärä kun jo oli, -eivätkä myös kuulleet. Nyt ei siis ollut mitään tietoa matkasta, paitsi -arviolta. - -Harmio oli noussut kokkaa vasten etu-käpälillensä; hän piti kuononsa -pitkällä ja sieramensa leveällä, josta oli toivottava että hänellä -oli viholliset haistimissa. Ja kun ei muuta tietoa ollut, päätettiin -laskea vene sitä kohden, jonne Harmio päätänsä kurotti. Se pitikin sitä -tarkasti yhtäälle päin, jottei ollut suurin epäileminenkään oikeasta -tiestä. Waan hevonen, joka uitossansa piti aina yhtä kulku-määrää, esti -kaiken joutumisen. Wene riensi hitaasti Sahalahden kulmaan päin, vaikka -joka mies veneessä paloi levottomuudesta. - -Isäisen pilvet peittivät vähitellen taivaan lakeuden ja pitkäisen -leimaukset valaisivat sen tuon tuostakin. Tuntia kului soutaessa, -pitkiä tuntia; Mauno ei millään ehdolla tahtonut luopua hevosestansa, -senkin tähden että hän sen piti parhaana välikappaleena Ainon -pelastamiseen. - -Wiimein, monen hetken perästä he ehtivät rantaan. Harmio oli kohta -valmis hakemaan. Kuono maassa hän karasi täyttä vauhtia metsä-polulle. -Mutta Launi laski kuulumaan kimeän, tunkevan vihellyksen, niinkuin pyyn -laulun, ja Harmio palasi riennolla takasin. - -Mauno astui ratsastamaan ja Launi piti vaaria Harmion juoksusta. Kun -se joutui näkymättömiin, niin hän sen taas vihelsi takasin, ja jos -se ennätti niin kauvas, ettei vihellys kuulunut, niin hän hukasi -palo-kärjen äänellä, jonka Harmin kuuli etäämmälle ja jota hän totteli -yhtä paljon kuin vihellystäkin. He seurasivat penin johdatusta sekä -käyden että juoksujalassa, aina miten polku myöden antoi. - -Waan meidän on nämät jättäminen metsä-matkallensa ja jällen palaaminen -Erä-pyhälle. - -Peregrinus oli kansaa kehoittanut uhraamaan jumalillensa. Tämä -ei juuri ollut soveliasta kansan mielen laadulle; mutta äskeiset -vastahakoisuudet olivat muuttaneet heidän luontoansa. Wiha ja epäilys -vallitsi heitä, niinkuin voitettua kansaa ainakin; eikä Peregrinus -aivan väärin tuumaillut kun hän heissä alkoi yllyttää koston pyyntöä. -Kerran sytytetty, oli se luultavasti heissä vaikuttava uutta rohkeutta, -ja kukaties voiton voimaa. Ja heidän voitostansa, kenellä oli suurempi -hyöty odottaminen kuin sillä joka heissä oli herättänyt rohkeuden ja -heidän johdattanut voitolle? - -Peregrinus oli siis tässä oikein tuumaillut. Hän oli ensinnä asettanut -heidän näkyviinsä yhden niistä muukalais-sotamiehistä, jotka nykyjään -oli Hämäläiset tappiolle lyöneet. Sigvard ilmestyi siis aivan hyvällä -ajalla kosto-himon sytykkeeksi kokountuneelle kansalle. - -Pian kuului heidän vihansa ääni yli ukon jyrinän. - -Sigvardi oli uhrattava. - -Tässä kohdassa onnistui siis Peregrinuksen tuumat. - -Mutta ei Olavuksen ilmestyminenkään heidän vihaansa lauhduttanut; sillä -hän oli heidän mielestänsä orjuuden saarnaaja, jota vastaan heidän oli -hengellänsä ja verellänsä sotiminen. Heidän velvollisuutensa oli siis -hänellekin kostaa, ja he päättivät hänenkin uhrata niille jumalille, -joita hän oli tullut hävittämään. - -Waan Aino? - -Ennenkuin jatkamme tätä juttua, on sana virkattava Ainon nimestä. Se -on karjalainen, niinkuin hän itsekin oli neito karjalasta. -- Suloisin -kaikista Kalevalan kuvaelmista on Joukahaisen sisar, se vieno ja -ihana Aino, joka, havaittuansa olevan äitensä tahdon, että hän menisi -vanhalle Wäinämöiselle emännäksi, niinkuin veljensä Joukahainen hänen -oli luvannut, kävi itkein järven rantaan ja upposi uima-tielle. Se on -siis alkuperäinen naisnimi siinä kansassa, joka on Kalevalan runoillut. -Mutta länsi-Suomessa se on joutunut unhotuksiin itse kansassa, vaikka -säätyväki on sitä antanut näinä viimeis vuosina tyttärilleen, ja heissä -se kuuluu "Aina", tämän puolen murteen jälkeen. Emme voi kieltää -"Ainan" kuuluvan somemmalta kuin "Ainon", vaikka meidän on täytynyt -antaa karjalan tytölle oma nimensä. Kuitenkin saapi ken tahtoo lukea -sen "Ainaksi" ehkä me tässä kertomuksessa loppuun asti sanomme "Aino." - -Uhripaikalla oltiin nyt täydessä toimessa. Sigvard ja Olavus olivat -ajetetut rauniolle. Rahvaan viha oli yltynyt niin ettei enää pelkkä -miesten murha ollut heille kylliksi. Heitä piti myös kidutettaa ja -tulella kärheettää. Luultavasti oliskin tämä julmuus käynyt päinsä, -ellei ukkosen vaaru olis tuonut myötänsä rajun sateen, joka esti tulen -viriämästä. - -Tässä ei ole uskomista, että Peregrinus alun aikoi sallia Ainon murhan. -Luultava on hänen vaan tahtoneen näyttää suurta valtaansa ja sillä -peljättää neitoa. Waan hän oli laskenut irralle rahvaan vimman, ja sen -irti laskija ei aina ole mies sitä hillitsemään. - -Hän oli asettanut uhrien lukuun myös Ainon; rahvas katsoi sen hyväksi -ja vaati hänen murhaansa kaikkein ensiksi. - -Paras Hämäläisten joutsimiehistä määrättiin häntä ampumaan. Yön -hämärässä ei häntä kukaan säälinyt; ja hän peittikin kasvonsa, vaan -ei yksikään heistä olis ollut mies häntä läheltä murhaamaan, ei edes -jumalainsakaan uhriksi. Sentähden hän oli kaukaa ammuttava. - -Se määrätty Hämäläinen jännitti joutsensa, asetti nuolen, -tähtäsi neitoa ja -- hänen joutsensa painui maahan hervottomalta -käsivarreltansa, jossa istui syvään tunkenut nuoli, minkä sulka vielä -värisi. Jokainen oli sen kuullut vingahtavan ilmassa tullessansa, -vaan ei kenkään tiennyt mistä se tuli. - -Toinen joutsi-mies astui nyt esille. Se oli nuori Hämäläinen. Hän -oijensi joutsensa; samassa leimahti taas salama ja valaisi tytön kasvot. - -"Neitsy Maria!" huusi ampuja ja joutsi painui hänenkin kädestänsä. Hän -oli yksi niistä, jotka aamulla olivat kuulleet Olavusta Kangasalan -harjulla ja nähneet Ainon. - -Mauno ja Launi olivat ehtineet paikalle. Harmio olis juosnut kansan -joukkoon ja neidon luokse, vaan Launi pidätti hänen. He seisahtivat -kaikin kolmin puiden varjoon, josta he näkemättä saivat itse nähdä -mitä tapahtui. Samassa juuri se ensimäinen ampuja tähtäsi joutsellansa -tyttöä. Launi laski nuolen joutsestansa hänen käsivarteensa ja -vihelti takaisin Harmion, joka totuttuun tapaansa olis karannut sinne, -mihin ammuttiin. - -Mauno näki miten asiat olivat; hänen ei ollut muuta päättämistä kuin -pelastaa Ainon tai hukkua hänen kanssansa. - -Sen tähden hän ei myöskään viivytellyt, vaan ratsasti ylös kansan -keskelle. - -Peregrinus, etsiessään vankia uhriksi, oli kahdesti jättänyt Maunon -rauhaan. Tässä näemme syyn. Hän oli viisas kyllä käsittämään että -muutama sana jalolta Suomen sotilaalla voi kaikki hänen puheensa tehdä -mitättömiksi. Hän pelkäsi siis näyttää itsensä Maunon rinnalla, ja olis -kyllä sallinut hänen murhattaa jos olis tilaisuutta ollut; nähtyänsä -hänen miehuutensa Kangasalan kannaksella, ei hän uskaltanut häntä -koskettaa Sarsan sillalla; vaan estätti hänen joutumasta toverinsa -apuun. - -Maunon paikalle tultua, vaikeni rahvaan meteli. - -"Te miehet Suomalaiset", sanoi hän kuuluvalla äänellä, "te olette -petetyt, ja tämä on petturi." - -Hän näytti Peregrinusta. - -"Teidän jumalanne", jatkoi hän, "eivät vaadi teiltä ihmisuhria, eikä -viattoman verta; jos tahdotte murhata, niin murhatkaa niitä, jotka ovat -kuoleman ansainneet." - -Peregrinus alkoi puhua, vaan Mauno ratsasti häntä lähemmäksi ja nosti -miekkansa kärjellä kypärin hänen päästänsä. - -"Katsokaat, hänellä on petturin-merkki pään laella." - -Waan nyt Peregrinuksen liittolaiset aseutuivat johdattajansa ympärille. - -Mauno läheni Sigvardia ja katkasi miekallansa hänen köytensä. Tämä -ei ennen tuntenut olevansa vapaa, kun hän lähimmäiseltä Hämäläiseltä -temmasi aseen ja oli taas valmis sitä käyttämään. - -Se aseetoin Hämäläinen riensi Peregrinuksen puoleen, sai sieltä joutsen -ja jännitti sen Maunoa kohden, vaan näkymätöin kaari lennätti taas -vingahtavan nuolen, joka väristen seisahti hänen kaulaansa. - -Nyt nousi ottelo. Peregrinuksen kumppanit tunkivat näitä kahta kohden; -vaan taaskin vaikutti Maunon jalo käytös, ja hänen suora suomalainen -puheensa, että yksi Hämäläinen toisensa perästä kävi hänen puolellensa. - -Miehiä kaatui kummaltakin puolen. Sigvardi oli haavoitettu ja hänestä -vuosi veri. Mauno oli hevosensa selässä vähemmässä vaarassa, mutta ei -häneltä käynyt siinä niin vikkelään sotiminen, joten hän hyppäsi maahan -ja asettui Sigvardin rinnalle. Tässä hän kaatoi miehen toisensa perään, -ja voitto näkyi kallistuvan heidän puolellensa, kun eräs vihollinen -tavoitti häntä väkevällä sivalluksella päähän. Miekallansa hän sen -esti koskemasta päätänsä, vaan se sattui vasempaan olka-päähän ja teki -syvän haavan. Mutta samassa taukosi tappelu. Peregrinuksen liittokunta -hajosi. Hän itse oli kadonnut. - -Peregrinus, nähdessänsä joukkonsa voitettavan, luikahti pois, vaan -sieppasi Ainon mennessään, jota ei kukaan voinut estää, kun kaikkein -kuulo ja näkö oli miesten taistelossa. Yksi oli kuitenkin estämässä, -nimittäin Harmio, jonka Launi, nähdessänsä mitä oli tapahtuva, lähetti -hätiin, johon hän itsekin riensi, mutta Peregrinuksella oli Sigvardin -hevonen, jonka päälle hän astui, ja nyt hän lennäytti matkaansa, neito -sylissä. - -Lukia kenties on pitkäksynyt, kun häntä on isot aikoja pidetty sateessa -ja ukkosen ilmassa. Tähän saamme muistuttaa, ettei meillä olekkaan -tällä erää kerrottavaa herrain hovista ja ylimysten salista -- ehkä -kyllä luulemme ajan mittaan saavamme niistäkin jutella -- vaan Suomen -muinaisista erämaista, joissa olija sai luvan kestää kaikkia säitä ja -tytyä tuuhevain puiden suojaan. Sen ohessa tapahtuvat tässä kerrotut -pää-kohtaukset yhden puoli-yön kuluessa ja muutamassa hetkessä, ehkä -niiden jutteleminen ja lukeminen on vetänyt isonkin ajan. Tässä on syy -miksi vielä annamme muutaman hetken kestää samaa ilmaa. - -Peregrinus oli paennut Erä-pyhältä ja vienyt Ainon mennessään. Mauno -ei sitä kiivaudessaan heti paikalla havainnut, hän kun oli täydessä -taistelossa. - -Waan hän oli päättänyt raivata miekalla itsellensä tien ja saavuttaa -Peregrinuksen, jota hän ei nyt enää aikonut säästää, kun hän sen vaan -saisi teränsä eteen. - -Hän siis taistellessaan loi usein silmänsä sinne, missä Peregrinus oli, -mutta viimein hän ei sitä enää nähnyt, Hän katsahti ympärinsä, eikä -havainnut Ainoakaan. Nyt hän herkesi tappelusta ja riensi hevoseensa. -Hän ei suinkaan olis tiennyt minkä päin ratsastaa, mutta Launi oli -häntä läsnä ja viittasi päin itään, ja sinne hän laski; vaan mitä siitä -hyvää, kun tiheä metsä oli vastassa. Hän olisi mielellään lentänyt, -vaan ei päässyt paikastaan, ehkä joka silmänräpäys oli kallis. - -Mutta hänen hevosensa astui kuitenkin edelleen, ja eipä tiedä, miltei -se vaan osaisi käydä toverinsa jälkiä. -- Peregrinus oli ratsastanut -Sigvardin hevosella... - -Maunon täytyi antaa hevosensa etsiä polkua; itse hänellä oli sill'aikaa -hyvä loma ajatella: - -"Mitä, jos Aino suostuikin menemään Peregrinuksen kanssa, ilman -pakkoa", mietti Mauno, "mikä oikeus sinulla on heitä vainota? Ei, -ei, Ainon kädet olivat sidotut, hän oli uhrina... vaan ken menee -takaukseen", jatkoi Mauno itseksensä, "että neito huolii sinun -avustas..." Waan samassa muistui hänen mieleensä, mitä he olivat -keskenänsä puhuneet Ainon kodissa, ja hän päätti poistaa kaikki -epäilykset ja uskoa apunsa olevan neidolle toivotun. Hän koetti -riennyttää hevosensa kulkua puiden välitse. Waan nytpä aukenikin metsä -vähän -- hevonen oli polulla ja alkoi kohta juoksun, ja tunnettuansa -kannukset kyljissänsä, hän pian laski täydelle karulle. - -Taas oli synkkä ukkosen vaaru keskellä taivaan lakea; sadetta tuli -kaatamalla, joten yö-hämäräinen ilma oli ihan sinisenä. Waan ehtimiseen -välähteli kirkas salama hämärän ja sateen lävitse ja isänen jyrisi -kovasti. - -Siitä ei Mauno kuitenkaan totellut, eikä hänen hevosensa; sekin riensi, -mitä hänellä henkeä oli, niinkuin hän olis käsittänyt ratsastajansa -tarkoituksen, ja pianpa saatiin Peregrinus näkyviin. Nytkös vasta -ratsastus alkoi. Hevosten kengät iskivät tulta taivaan kilvassa. - -Peregrinus, kun havaitsi vainojan jälissänsä, alkoi vaatia hevoselta -viimeiset voimat; hän kannusti sen sivut verisiksi ja se kyllä riensi -lentäin tietänsä; mutta vainoja läheni lähenemistään. Peregrinus kuuli -sen hevosen huokuvan takanansa, ja pian sen kuuma henki lisäsi hänen -omaa kuumuuttansa. - -Aino oli hänen edessänsä ratsulla, ja Peregrinus piti käsivarrellansa -neidon vyöteestä. Sen kädet olivat vielä sidotut. - -"Meidän on nyt molempain kuolla", sanoi Peregrinus jäisellä äänellä. - -Neito ylensi silmänsä taivasta kohden, mutta ei hän vastannut. - -Salama leimahti. - -Maunon hevonen oli jo melkein Peregrinuksen rinnalla. - -"Laske neito", huusi Mauno, "ja minä päästän sinun vielä kerran." - -Peregrinus kannusti hevostansa, ja vaikka väsynyt ja nääntymäisillänsä, -se vielä tunsi niiden hirmuisen leikkauksen kyljissänsä ja karasi -eteenpäin, jotta Mauno vähän jäi. - -"Päästä neito!" - -Peregrinus ylensi kättänsä; siinä välkkyi miekkainen, neitoa vasten. -Waan nyt leimahti taas salama, niin kirkas ja häikäsevä, ettei Mauno -enää nähnyt mitään ja samassa tärähti ukkonen, semmoinen että olis -luullut maan halkeavan. Hänen hevosensa kompastui, vaan ei langennut; -mutta se pysähtyi kuitenkin ja Mauno oli lähellä viskautua sen päitse -maahan. Nyt hänen silmänsä näki. - -Polulla makasi pitkänään Peregrinus -- ja hevonen. - -Salama oli kohdannut miekkaisen kärkeä, tunkenut läpi ja tappanut -Peregrinuksen ja hevosen. Ainokin oli mennyt hengettömäksi, vaan hän -oli ukkoselta koskematta. - - * * * * * - -Yön hirmut olivat kadonneet, sade ja ukkonen oli tauonnut, taivas oli -selkeä ja aurinko nousi. Koko luonto hengitti uutta, raikasta ilmaa, -johon valmukukkain ja mänty-ruohon suloinen löyhky sekauntui. - -Erä-pyhälläkään ei enää ollut jätteitä yön tapauksista, paitsi -uhri-paikka. Kansanjoukko oli hajonnut, ja ainoastaan Olavus nähtiin -vielä; hän kantoi kiitos-uhria taivaan Luojalle siinä, missä pakanat -olivat hänen aikoneet uhrata epä-jumalillensa. Olavus on siis ainoa, -joka siinä on pitänyt jumalan palvelusta, paitsi linnut, jotka silloin -hänen kilvallansa ja nytkin vielä joka auringon noustessa julistavat -puiden latvoista Luojan kunniaa. - - * * * * * - -Muutamia viikkoja sen jälkeen oltiin taas Ainon kodissa. Siellä -nähtiin sama väki kuin ennenkin. Isä, joka oli parantunut vammoistaan -ja Aino, joka pohjan neidin tavalla: - - "Pukehissa puhtaissa, - Walkeissa vaatteissa - Kultakangasta kutovi, - Hopeista huolittavi - Kultaisesta sukkulasta - Pirralla hopeisella." - -Waan hän oli ikävillänsä, neiti, ja hänen muistoonsa tunki runon sanat: - - "Jos mun tuttuni tulisi." - -Launi oli metsässä, ja Harmio. Molemmat he olisivat antaneet henkensä -neidon edestä, jos olis vaadittu, mutta Launi paran oli kipu sydämessä, -kun neidolla oli tuttava, joka hänen ainakin pian oli tuleva perimään. - -Ehtoolla taas kaikki kokountuivat puiden juurelle, Olavuskin, joka -näillä paikkakunnilla nyt sai rauhassa julistaa ristin-oppia. - -Ainon mieli oli nähtävästi toisaalla, vaikka hän suositellen kohteli -kotolaisia. - -Waan pian hänen tarkasti kuultelevat korvansa havaitsivat jonkun tulon. -Se olikin tunnettua hevosen juoksua. Mauno ratsasti kartanolle. - -Ei Kalevala eikä Suomen muinaiset sadut ilmoita, millä tavoin -nuorukainen silloin tervehti armastansa, syleilemällä vai suutelemalla, -vai molemmillako. Lukia itse kuvailkoon, miten Mauno tultuansa tervehti -Ainoa. - -He erisivät toisista ja Mauno sanoi: - -"Etpä usko, keneltäkä tuon sinulle terveiset, -- itse Birger Jarlelta. -Se jalo sankari on täydessä työssä vahvistaa valloituksensa. Hän -rakentaa par'aikaa Hämeenlinnaa. Hän oli ensin vähän vihoissaan -minulle, kun ma niin huonosti olin häntä auttanut tän maan -voittoretkessä. Mutta kerrottuani hänelle, kuinka vähän sinä hyväksyit -miekkani töitä, hän antoi minulle kaiken huolimattomuuteni anteeksi." - -"Se jalo mies!" - -"Niin, jalo mies, kyllä mahdat sanoa. Tiedätkös mitä hän teki?" - -"Noh, mitä?" - -"Hän sanoi minulle: Waikka sinä olet kuljeskellut omin päis, etkä -minun matkoistani ole vähääkän huolta pitänyt, niin on minun kuitenkin -sinun entisiä ansioitas muistaminen. Sinä olet ollut minun oma kilpeni -kantaja." - -"Ja mitäs siihen vastasit?" kysyi Aino. - -"Niin olenkin, vaan täällä minä olen ollut Suomalainen." - -"Ja sitä en minä paheksu", sanoi Birger Jarle, "minä teen sinusta -Suomen ritarin." - -Mauno näytti, miten hänen teräs-kannuksensa olivat muuttuneet -kultaisiksi. - -"Ja sen ohessa", jatkoi se jalo herttua, "annan minä sinun johtaakses -osan tämän maakunnan vartioväestöstä. Sinun velvollisuutes on -vähitellen muuntaa sen väestön ruotsalaisesta suomalaiseksi, kun sinun -Hämäläises oppivat käyttämään meidän aseita. Ja nyt Herran huomaan! -Tervehdä sitä Suomen neitoa, joka sinun silmissäs on voittanut kaikki -Ruotsin hymyhuulet." - -Tähän jätämme nyt Ainon huulet hymyelemään. Aika on lopettaa tämän -kertomuksen. Olavus, joka ahkerasti kasti Hämäläisiä, sai myös kastaa -Ainon -- ja vihkiä hänen Maunon puolisoksi. - -Sigvardi palasi Ruotsin maalle ja löysi siellä Ingrinsä, emmekä häntä -sen erän perästä näe emmekä kuule. - -Launista tuli mainio sota-sankari ja ritari. Emme tiedä vaikka vielä -hänen kohtaisimme. - -Harmio kuoli kotovartiana Ainon kodissa, josta tuli suuri kartano, -vaikkei niillä seuduin nyt enää löydy muita paitsi talonpojan taloja; -mutta ken voi luetella kaikki sodat, jotka sittemmin ovat raivonneet -Suomessa ja hävittäneet talot ja kartanot. - - - - - - -Klaus Götrikkinen. - - - - -Miekan ostaja. - - -Suuri kansan-paljous liikkui Kokemäen joki-reunalla. Se oli helmikuussa -v. 1322. Pakkanen oli erinomaisen kova, mutta kylmään oli joka mies -tottunut Suomenmaassa. - -Syy mainittuun kansan paljouteen oli se, että nykyisin oli pidetty -juhlaa Ulvilan uudessa kirkossa, johon väkeä likiseuduilta oli -kokountunut ei ainoastaan synteinsä tähden ja juhlan vietäntöön, vaan -myös kaupan tähden. - -Oli näet tavallista, että kun rahvas tuli kirkolle eli kaupunkeihin, -jonkun "pyhän" muistoa viettämään ja saamaan synnin päästöä, niin -pidettiin myös samassa markkinoita. Ne ovatkin saaneet alku-nimensä -niistä "messuista", joita papit pitivät pyhäin ylistykseksi. - -Sentähden ovatkin "markkinat" niin juurtuneet kansan mieleen -muinaisista ajoista, ettei niitä, nyky-aikana tarpeettomia väen -kokouksia, saada häviämään. - -Ulvilan kirkossa oli vietetty Marian kirkonkäymisen juhlaa, jona -kynttilät ylennettiin alttarilla, jonka tähden se juhla myös on -nimitetty kynttilän-päiväksi. - -Waan messuin välillä oli kauppiasten juhla. - -Niitä oli tänne ilmaantunut Turusta, joka silloin oli milt'ei ainoa -kaupunki Suomessa. - -He myivät maakunnan väelle suolaa ja -- koreilus-tavaraa, jonka -perään naisilla siihen aikaan oli yhtä suuri ahku kuin nytkin, ehkä -itse tavara lienee ollut nykyisestä erilainen. Waan löytyi silloinkin -kaupaksi monenmoisia renkaita, sormuksia, priskiä, solkia ja helmiä. -Waate-aineita ei suurin ostettu, kun käytiin kotona kudotuissa -pukumissa. Kuitenkin osasivat naiset jo silloin koreilla ulkomaan -hopeissa ja liinasissa. - -Kauppiaat puoleltansa ostivat melkein ainoastaan metsännahkoja, -joista tässä maassa oli suuri rikkaus, vaan jotka menivät kauppiaille -mitättömiin hintoihin, ehkä niistä ulkomailla maksettiin suuret rahat. - -Tässä oli nyt myytävänä saukon ja tuhkurin, näädän ja kärpän, oravan ja -ketun nahkoja, myytiinpä suden ja karhun ja ilveksen nahkojakin. - -Kuormia tuli ja kuormia meni Turun ja Kokemäen välillä. - -Kertoisimme väärin jos sanoisimme kaikkien kauppiasten olleen -Turkulaisia. Kokemäellä oli jo aikaa ollut vireä kaupan-liike, ja -puhutaanpa jonkimoinen kaupunkikin siellä olleen. Warmaan sopii -päättää siellä olleen kauppiaitakin asumassa, jotka omilla aluksilla -kuljettivat tavaroita Kokemäen jokea myöden merelle, Ruotsiin ja ehkä -aina Saksan maalle. - -Mutta näin talvella ja kelin aikana tuli Turkulaisia heidän kilvallansa -kauppaa tekemään ja tulipa niiden muassa joku Saksalainenkin, niinkuin -useammat Turun kauppamiehistäkin lienevät olleet Saksalaisia. - -He majailivat näin matkoillansa talonpoikain kodissa, vaan itse -kauppansa he tekivät ulkona, laudoista kokoon lyödyissä vara-majoissa, -niinkuin nykyisillä markkinoillakin tapa on. - -Eräässä tuvassa, lähellä sitä paikkaa, johon kauppiaat olivat -asettaneet vara-majansa, asui niinikään Saksalainen. Hän oli nyt itse -kauppansa rehkinässä, vaan hänen vuoroama huoneensa ei kuitenkaan ollut -asujamesta tyhjä; siinä oleskeli nuori vaimonen henki. Ellei suuri -valkia olisi palanut liedellä, olisi huone ollut aivan pimeä; siihen -aikaan nimittäin ei löytynyt klasi-akkunoita, vaan puu-ikkunat, joita -avattiin valoa tarvittaessa. - -Se tuvassa olia avasi yhden ikkunoista, mutta pakkanen ulkona ja lämmin -sisällä loi semmoisen höyryn kulkemaan edes ja takaisin, ettei mitään -sopinut nähdä. Hän siis puettihe talvi-vaatteihinsa, ja näemme hänen -pian ulkona. - -Se oli nuori, aivan nuori neito. Hänen yllänsä oli kallis flanderin -verkainen haljakka, saukon nahkaisella sisustalla ja reunoilla; se -oli tiveästi suljettu hänen ympärillensä kiiltävillä soljilla. Hänen -kasvoissansa oli ihana nuoruuden ja terveyden muoto, ja ne saivat vielä -helevämmän verevyyden ilmasta. - -Neito astui keveillä askelilla kauppa-majoja kohden ja läheni yhtä -niistä, jossa vanhahko saksalainen oli täydessä kaupan tohinassa -miesten ja naisten kanssa, jotka hänen majaansa piirittivät. - -Hän osteli metsän nahkoja rahalla taikka vaihetteli niitä sota- ja -metsä-aseihin, joita hänellä oli kaikenmoisia, niinkuin joutsia, -miekkoja, vasamoja y.m. Hänellä oli liion nais-koristuksia, joita pojat -ostelivat tytöilleen. - -Nyt hän paraikaa oli kaupassa yhden nuorukaisen kanssa, joka tarkasteli -miekkoja, ja löydettyänsä niistä yhden mielestänsä kelvollisen, maksoi -paikalla rahat ilman tinkailematta. Se vähän ihmestyttt kauppiasta, -joka hinnan määrätessä oli pannut tinkaus-varaa. - -Nuorukaisen muodosta näkyi ettei hän ollut juuri pelkkä talonpoika, -ehkä hänen pukunsa oli tavallisen metsästäjän. - -Nuorukainen vyöttihe mieli-hymissä uuteen miekkaan ja meni matkaansa. - -Saksalainen havaitsi nyt neidon lähellänsä ja sanoi: - -"Miksis lähdit, tyttäreni, kylmään ilmaan ja näiden kesyttömäin -joukkoon?" - -"Oliko se viimeinenkin kaupan tekiä kesytöin?" kysyi tytär lapsekkaasti. - -"Tyhmä hän kuitenkin oli, vaikk'enmä häntä moiti tyhmyydestänsä; se oli -minun hyödykseni. Miekka oli tosin hyvä, mutta kyllä maksoikin. Näistä -matkoista tänne villien joukkoon on sentään hyötynsä, ja kuka tänne -muuten tuliskaan petoin ja pakkaisen kitaan?" - -"Minun mielestäni", sanoi tytär, "se oli jalouden merkki, että hän -maksoi ilman tinkimättä." - -"Ja minun mielestäni", vastasi isä, "se oli tyhmyyden merkki, vaikka -myöntää täytyy ettei hänen käytöksensä muuten ollut typerämäistä. Ken -hän lienee ollut?" - -Heidän puheensa keskeytyi, kun taas tuli kaupan tekijöitä. - -Hetken perästä nähtiin tyttö ajavan vähässä reessä pulskealla -hevosella. Hän laski Kokemäen joen liukkaalle jäälle, vaan sitä -kohden, jota ei milloinkaan ajettu, ja jossa virtapaikat tekivät jään -petolliseksi. Mutta samassa ilmaantui toinenkin reki ja hevonen samalle -tielle. Sitä ajoi se äskeinen miekan ostaja, ja sen kulku oli tulinen, -niin että se vähänpäästä alkoi saavuttaa edellisen. Waan sen edellisen -kulku näytti siitä yltyvän, ja nyt nousi kova kilvan-ajo. Tyttö -innostui ja yllytti hevostansa, ja he riensivät kaikkein nähden virtaa -kohden, jonka nyt pakkaisella heiko jää peitti. Nuorukainen huusi ja -viittasi, vaan se hurja kilvan-ajaja luuli hänen omaa hevoistansa -kiihoittavan. Kuitenkin oli miekan ostajan hevonen vilkkaampi; se -joutui toisen rinnalle ja sivutse, jossa nuorukainen tarttui suitsiin -ja näyttäin kädellänsä vaarapaikkaa, ohjasi hän sen takasi samalle -tielle, josta he tulleet olivat. Siinä hän sanoi neidolle jäähyväiset -ja ajoi matkaansa. - - - - -Pyhän Henrikin Juhla. - - -Muutamme hetkeksi Turkuun, joka silloin oli alkanut virkansa, -nimittäin olla Suomen historian ja sivistyksen keskustana. Turun linna -oli jo puolitoista sataa vuotta seisonut Aurajoen suulla ja kuvastellut -kopeata muotoansa Linnalahden mataliin laineihin, ja sen turvilla -oli vähitellen asuntoja ilmaantunut pitkin Aurajokea Räntämäelle -saakka, jossa Marian kirkko oli sata vuotta ollut Suomen kristikunnan -pääkirkkona. Waan sillä ajalla oli useita kymmeniä vuosia Suomen -kristittyin avulla ja kenties koko paavikunnan antamilla rakennettu -Unikankarille Turun uljasta tuomiokirkkoa. Se oli valmistunut, ja -siinä oli Suomen pispat jo pari kymmentä vuotta pitäneet juhlallisia -kirkon-menoja, kunnes v. 1318 Wenäläiset tulivat ja polttivat kaupungin -ja tuomio-kirkon, nimittäin sen ulko- ja sisä-kaunistukset; itse seinät -ja sen ympäristöllä olevat varustukset jäivät luultavasti seisomaan --- "autioina ja tyhjinä." - -Neljä vuotta oli kulunut, ja vireä liikunta oli taas Aurajoella ja -sen reunoilla. Airiston selällä lennätti vieno länsi-tuuli isompia -ja vähempiä aluksia, valkosilla purjeilla. Ne riensivät kaikki linnaa -kohden ja sen sivutse jokea ylöspäin tuomio-kirkon lähelle. Samassa -näkyi myös maakunnasta kokountuvan suuri kansan-paljous Turkuun. Se oli -kaunis aamu, kesäkuun 18 p. - -Huomen-kello soi saarnaaja-munkkein kirkossa luostarimäellä. -Tuomio-kirkko oli vielä kelloa vailla sitte viimeisen palon, ja -messut väli-juhlina olivat pidetyt mainitussa luostari-kirkossa. - -Mutta nyt oli suurempi juhla vietettävä ja se kansan-joukko, joka sitä -kokountui viettämään, ei olisi mahtunut S:t Olavin luostariin messua -kuulemaan. - -Se messu oli siis pidettävä tuomio-kirkossa, joka tämän syyn tähden oli -kaunistettu miten varat myöden antoivat. - -Mainittua juhlaa vietettiin pyhän Henrikin ylösnousemisen muistoksi, -niinkuin hänen kuolemansa muistoa vietettiin talvella, 19 päivänä -Tammikuussa, jona päivänä legendat sanovat hänen murhatun -Köyliö-järven jäällä. - -Jos sanoisimme Turun silloin olleen järjestetyn kaupungin, niin -olisimme ainakin väärässä. - -Asuin-huoneet olivat lyötynä sikin sokin tavara-aittain sekaan, pitkin -joki-vartta, sen kummallakin puolen. Soukat raitit juoksivat monessa -mutkassa huoneitten välitse. Waan kirkon seudulla oli laveampi aukea, -paikan pyhyyden tähden. - -Nyt oli raitit ja aukeat kaunistetut rimoilla ja kukkasilla. Juhla oli -alkanut. Kansaa aaltoili kirkon ympäristöllä, ja linnasta tuli juhlalle -sen varustusväki, linnan päällysmies heidän johdattajanansa. Myös -kokountui kirkon seuduille kaikki Turun saksat eli kauppamiehet, -jotka täällä, muiden maiden esimerkkiä seuraten, olivat yhtyneet -niinkutsuttuun ammattiin eli yhtiöön, jonka suojelus-henki oli S:t -Nikolaus. - -Kauppamiehet olivat jalkasi, ja niin linnaväki myös, paitsi heidän -päällikkönsä, joka ratsasti uljaalla hevosella ja joka itse oli -täydessä ritari-puvussa. - -Hänen rinnallansa ratsasti, yhtä uljaalla hevosella, nuorukainen, -sotavaatteissa hänkin, ehkei juuri ritari-asussa. Hän oli se miekan -ostaja, ja sama miekka riippui nyt hänen vyöltänsä. He seisahtivat -vähäksi matkaa tuomiokirkosta ja heitä vastatusten seisahti saksain -yhtiö, joita seurasi heidän vaimonsa ja lapsensa. - -Kellon soitanto kuului taas Dominico-veljesten luostarista, -tuomio-kirkon ovet avattiin, ja kirkosta tuli joukko pappeja ja -munkkia juhlakäynnille. Joukon etupäässä kävi kaksi kaniikkia eli -tuomio-kirkon pappia, kantain lipasta eli arkkua, jossa pyhän Henrikin -luut säilytettiin. Se lipas oli silattu kullalla ja hopialla. - -Heidän jälkeensä tuli Benedictus, sen ajan röykkiä ja ylö-mielinen -pispa, joka uskalsi riidellä itse kuninkaan kanssa ja joka kutsui -Suomen asukkaita alamaisiksensa. Hän oli täydessä pyhä-puvussansa, -hiippa hänen päässänsä, kulta- ja hopiakankainen kaapu hänen yllänsä -ja valtikka hänen kädessänsä. Hän siunaili kansaa molemmin puolin, -tehden kädellänsä ristinmerkkiä. - -Hänen peräänsä tuli munkkia, jotka suitsuttivat pyhää savua, ja toisia, -jotka messusivat pyhän Henrikin kunniaa seuraavilla sanoilla: - - Cætus noster lætus esto - Pro Henrici sacro festo: - Est lætandi causa præsto - Præsulis celebritas. - Quem eligit, quem dilexit, - In sublime quem erexit - Divina benignitas, etc. - - [Meidän joukkom' iloitkoon, - Henrikkimme juhla on, - Syytä ompi ilohon - Kaikell' kristikunnall'. - Jumal' häntä rakasti, - Sankariksens' valitsi, - Nosti taivaan iloon, j.n.e.] - -Kaikki kansa kumarteli hartaudella näille pyhille käviöille. Yleensä -vallitsi syvä äänettömyys, paitsi munkkein veisu, joka tällä tavoin -kuului sen somemmalta. - -Nuorukainen, josta tässä olemme puhuneet ja jonka nimi oli Klaus -Götrikkinen, loi huomaamatta silmänsä ammattilaisten nais-väen puoleen -ja yhtäkkiä hänen lapsemaiset kasvonsa punehtuivat. Siellä oli se -neito, jonka kanssa hän oli kilpaa ajanut Kokemäen joella. Neito -havaitsi myös hänen, mutta peitti samassa kasvonsa, ja ne pyhät -miehet olivat jo käyneet käymisensä ja palasivat kirkkoon, jossa -vasta oikia juhla-meno pidettiin. Heitä seurasi sinne linna-herra ja -hänen kumppaninsa, jotka jättivät hevosensa siksi aikaa palvelijain -pidettäviksi. Sitte meni ammattilaiset vaimoneen ja lapsineen sekä -muu kansa kirkkoon. - -Se oli valaistu tuhansilla vaha-kynttilöillä, niinkuin silloin tapa -oli keskellä suvista päivääkin; akkunat oli nimittäin siitä laadusta, -ettei ne laskeneet suurta päivän valoa, ja itse juhla-päivän pyhyys -vaati suuren kynttiläin paljouden. - -Koetamme historian avulla tässä kertoa semmoisen kirkonmenon. - -Tämän juhlan tähden oli keskelle kirkkoa tehty neljän kyynärän korkea -ja kolmenkymmenen kyynärän pitkä lehteri, jonka päälle oli rakennettu -alttari. Sata lamppua paloi lehterillä ja niin paljo kynttilöitä kuin -vaan mahtui. Laattialla, jokaisen pylvään juurella, suitsi pyhää savua -ja mirrhamia. - -Pispa ja papit nousivat lehterille ja laskevat pyhän luu-arkun -alttarille. Pispa veisasi latinan kielellä: "Tule pyhä henki Luoja!" -jonka jälkeen litania veisattiin. Sitte piti pispa latinaisen messun, -johon laulajisto usein vastasi: "te rogamus, audi nos." [Sinua -rukoilemme, kuule meitä.] - -Arkku kannettiin tämän jälkeen laattialle, jossa kansa pääsi sitä -kumartaen rukoilemaan, ja sen eteen _uhraamaan_ antimia, jotka -käytettiin kirkon hyväksi. Kaiken tämän päätettyä tapahtui ihme-töitä, -joita papit salaisesti tekivät, kiihoittaaksensa kansan hartautta. -- -Tulen-soittoja leimahteli halmeissa edes-takasin. Eläviä kyyhkysiä, -öyletin kappaleita, eläviä varpusia, pyitä ja peiposia lenteli sinne -tänne tulen loistossa. - -Kirkonmeno oli päätetty. Kansa oli hajonnut sinne tänne, kaupoillensa -ja askareillensa. Muutamat kaupungin lähellä asuvista palasivat -kotiinsakin, ja Aurajoella kiikkui taas useat veneet levitetyillä -purjeilla. - -Klaus Götrikkinen oli palannut linnaan hänkin, kumppaninsa, -linnanvoudin kanssa, ja katseli nyt alakuloisena ihmisten iloa, niiden -jotka soutaen ja pauhaten kulkivat vedellä. - -Hänen teki mielensä vielä uudestansa käydä kaupungissa. Hän oli -tavannut saksalaisen neidin kirkon lähellä ja sepä kohtaus oli hänehen -tuottanut uusia ja outoja tunteita, jotka tekivät hänen levottomaksi -nyt kun kaikki juhlan kuohu oli vaiennut. Kansan tunko oli hänen -estänyt enempää näkemästä ja kohtaamasta sitä outoa ja kuitenkin -tunnettua neiti-ilmestystä. Toissa-mielin hän oli ratsastanut takasin -linnaan, seuranensa. - -Waan nyt hän katui että hän niin aikasin oli palannut kaupungista, -erittäin kun hänen siellä olisi ollut tärkeitä asioita ajettavina, -joiden tähden hän oli tullutkin. - -Turun linna oli silloin toisellainen tarkoituksessaan, ja -muodossaankin kuin se nyt on. Se oli rakennettu koko maakunnan -varustukseksi ja suojelukseksi, ja sinne otti kaikki seudun asujamet -pakonsa vihollisten hätyyttäessä. - -Eikä ne vihollisten hätyytykset tapahtuneetkaan harvoin; niitä oli, -siitä asti kuin linna oli seisonut, tämän takaa tullut Hämeestä, -Karjalasta ja Wenäjältä. - -Häme ja Karjala olivat tosin kukistetut, mutta Wenäjän karkauksia kesti -yhä monet vuosi-sadat, joina Turun linna monesti hävitettiin ja taas -rakennettiin. - -Hänen, joka ottaa kertoakseen sen linnan historian, on samassa -kertominen koko Suomen historia, joka ei suinkaan tässä ole meidän -aikomuksemme. Waan tulee kuitenkin sanoaksemme, että se linna oli -toista kuin näinä aikoina, silloinkin kuin Gustaavi Waasan poika, -Johannes-herttua, sittemmin kuningas Juhana III siinä piti hoviansa. -On moni muukin mahtava herra siinä aikanansa asunut. Pidettiinpä saman -Gustavin vanhin poika kuningas Erik XIV siellä vankeudessakin. - -Waan nyt se linna on Turun läänin "vesi-koppi". - -Klaus Götrikkinen katui palaamistansa kaupungista. Hän päätti siis -ratsastaa sinne uudestansa ja olikin pian valmis täyttämään päätöksensä -ilman kenellekkään asiasta virkkaamatta, paitsi hevois-palvelialle, -joka viivyttelemättä satuloitsi hänen hyvän hevosensa. - -Tässä on asia vähä jutella siitä nuorukaisesta, jonka olemme tulleet -tuntemaan nimellä Klaus Götrikkinen. - -Hän ei ollut mikään muu kuin talonpoika, vaan Suomen talonpoika oli -silloin arvoisampi kuin nyt. - -Silloin ei löytynyt vielä eroitusta neljän säädyn välillä. - -Sopinee sanoa talonpojan säädyssä löytyneen kaikki säädyt yhdistettyinä. - -Erinäistä aatelistoa ei kumminkaan löytynyt; talonpoika oli -vapasukuinen ja hänellä oli oikeus vapauttaa maansa kaikista veroista, -jos hän teki sotapalvelusta hevosella ja miehellä. Hänestäpä siis -vapasukuiset ovat saaneetkin alkunsa, sillä ensimäiset aateliset olivat -ne maamiehet, joiden talot mainitulla sota-palveluksella tulivat -veroista vapaiksi. - -Tosin on talonpoika nytkin yhtä vapaa, ehkei hänen talonsa -vapauttaminen kaikista veroista enää käy päinsä sota-palveluksella. -Mutta hänen rinnallensa ja ylä-puolellensa oli ajan mittaan noussut -kolme muuta säätyä. - -Klaus Götrikkinen oli vapaa talonpoika. Hän oli vanhin veljeksistä -ja oli ehtinyt siihen ikään, että hän lain jälkeen sai mennä talonsa -edestä kuninkaan palvelukseen. - -Se oli syy hänen Turkuun tulemiseensa, ja syy miten hän oli asuntonsa -ottanut linnassa, oli se, että hän oli sukua linna-herran kanssa. - -S:t Nikolaus-veljekset s.o. saksan kauppamiehet pitivät kestiä -keskenänsä, saman päivän iltana, josta nyt on puhe ollut. - -He olivat kokoontuneet Heinrich Rathsmannin majataloon, sen kauppiaan, -jonka näimme Kokemäellä kaupanteossa. - -Hänen ei ollut Turussa asuntonsa, vaan Saksanmaalla, Kölnin -kaupungissa, joka kuului siihen mahtavaan kauppa-liittoon, jota -Hansa-seuraksi kutsuttiin. - -Nyt hän oli tullut Suomeen, liittolaistensa asioille, vaikka hän -samassa ajoi omia asioitansakin, nimittäin kaupan-tekoa. - -Hänen seurassansa oli nuori neiti, se Klaus Götrikkisen tuttava. - -Heinrich Rathsmannin huone oli yltäkylläisesti varustettu -kaikkinaisella ravinnolla, jota S:t Nikolaus-veljekset nauttivat -syöden ja juoden. - -Waan jos luulemme heidän keskustelleen paljaista kaupan-asioista, niin -erehdymme suuresti; he puhuivat enemmän valtio-asioista, nimittäin -niistä, jotka koskivat Hansa-seuran hyötyä, ja heillä näkyi -olevan yhtä elävä "kansallisuuden tunto" kuin ikänä nykyisen ajan -valtio-sankareilla. He tiesivät nimittäin mikä heidän seurallensa -kaupallensa oli tuova suurimmat edut. - -He tiesivät miten se pitkällinen sota Ruotsin ja Wenäjän välillä oli -heidän kaupallensa suureksi häiriöksi, niinkuin myös senaikainen -kahden keisarin sota Saksanmaalla oli heidän seurallensa vahingollinen. -Näistä kahdesta asiasta he puhuivat keskenänsä. - -Päivä oli jo alentumassa linna-lahden taka, kun Klaus ratsasti -kaupunkiin. Ehtoo-kello soi luostarissa. Hän ajoi sinne päin, vaan -päätti seisahtaa vartiovuoren juurelle, johon hän jätti hevosensa, ja -astui itse kukkulalle. - -Joka nykyisiin aikoin tahtoo nähdä täyden kuvan Turun ulko-muodosta, -astukoon samalle kukkulalle. Sieltä se näkyy kokonansa molemmin puolin -Aura-jokea, vaan olkoon kunkin vallassa sanoa sen kauniiksi tai ei. - -Silloin se myös näkyi sinne, vaan itse kaupunki ei miltään näyttänyt. -Sitä vastaan kultasi laskeva aurinko linnan tornit ja huiput -kiiltävillä paineilla. - -Kansan-liike pitkin joki rantaa kuului ikäänkuin kaukaisten -meren-aaltoin humina, vaan toisaalta kuului silloin tällöin -luostari-kellon kumahdukset. - -Ehtoo näytti Klauselle pyhimmältä, kuin päivän juhla oli ollutkaan. Hän -oli aikonut ajaa asioita kaupungissa, vaan hän oli jo ratsastanut sen -läpitse eikä hänen enää tehnytkään sinne mielensä. Erinomaiset pyhyyden -tunteet, semmoiset jotka meissä ihmis-lapsissa eivät peräti sammu -mailman turhissa menoissakaan, johdatti hänen askeleitansa sinne käsin, -josta kello kuului. Klaus olikin vielä nuoruuden, melkein viattomuuden -ijässä, ja hän oli äskein sanonut jäähyväiset kodollensa. Ei siis ihme -ollutkaan jos hänen sydäntänsä paisutti. - -Luostari-rakennukseen kuului myös vähäinen kappeli eli kirkko, johon -kuka hyvänsä sai mennä rukoustansa tekemään. Se seisoi aina avoinna. - -Klaus astui sisälle. Useita vaha-kynttilöitä paloi täälläkin alttarilla -juhlan tähden; ne valaisivat kaunista neitsy Marian kuvaa, joka oli -tauluun maalattuna alttarin ylä-puolella. Tännekin oli suitsutettu -pyhää savua, ehkä kirkko ensi-katsannossa näytti ihan tyhjältä, ja -tyhjä se olikin, paitsi että alttarin edessä nojausi polvillansa -vaimonen henki. - - - - -Agnes Lichtenau. - - -Klaus seisahti ovelle, havaitessansa rukoilian alttarin juurella. Hänen -ei sopinut nähdä sen kasvoja, ne kun olivat käännetyt neitseen kuvaa -kohden, vaan kaikki aavistukset sanoivat hänelle, että se oli sama -ilmestys, jonka hän kahdesti eläessänsä oli kohdannut ja joka hänen -mieleensä oli tuonut niin erinomaisia liikunnoita. - -Hänen ensimäinen päätöksensä oli käydä neidon luokse ja yhtyä hänen -kanssansa anomaan pyhän äidin suosiota heille molemmille. Waan jalompi -ajatus käski hänen jättämään rukoilevan neidon häiritsemättä. Ja sen -hän olis tehnytkin ellei jotakin outoa olisi tapahtunut kirkossa, joka -pakotti hänen seisahtamaan. - -Hänen mielestänsä näkyi alttari-kuva peittyvän; kynttilät sen edessä -sammuivat yksi toisensa perään; ainoastansa etäämmälle jäi niistä -muutama vielä palamaan, ja niiden valo, yhdistyneenä sen vähän päivän -valon kanssa, joka tunki maalattuin klasien läpitse voipi tuskin -himmeästi näyttää mitä kirkossa tapahtui. - -Neito näkyi peljästyvän, mutta ei hän kuitenkaan nousnut -rukous-asemiltansa, vaan painoi kasvonsa alttaria vasten, joten hänen -irtaimet hius-kihermänsä jättivät hänen kaulansa paljaaksi. - -Se oli valkea, niinkuin -- valkeus. - -"O carissima filia", lausui syvä ääni, "sinä olet unhoittanut pyhän -Marian; hän ei tahdo sinua kuulla." - -Neito vavahti. - -"Sinä olet paennut kotoas", jatkoi sama ääni, "ja, antaessas itses -matkalle outoon maahan, olet sinä menettänyt omaisuutes ja vapasukuiset -oikeutes." - -Neiti nousi rukoilevalta asemaltansa. - -"Pyhä Maria on lukenut sen sinulle synniksi", lisäsi se salassa oleva -puhuja. - -"Minä olen paennut väkivaltaa", sanoi tyttö, "minä olen orpo, vaan -Heinrich Rathsmann on isäni ystävä, ja kun eivät ne minua suojelleet, -joiden velvollisuutena se oli, niin minun täytyi paeta hänen kanssansa, -varjellakseni vapauteni, jos kohta omaisuuteni sillä menetinkin." - -"Mutta sinä olet vihoittanut sen mahtavan ritari Eberkopfin, joka on -meidän pyhän kristi-kirkon paras ystävä, ja hän on saanut toimeen -sen, että sinua pidetään väärä-uskoisena ja oikian kirkon helmasta -langenneena." - -Kun muistamme että tätä puhetta pidettiin _Domenico_-veljesten -luostari-kappelissa, heidän, jotka niinä vuosi-satoina olivat rajumpia -väärä-uskoisten hätyyttäjiä kaikissa Europan maissa, jotka kuuluivat -paavin alle, ja joiden vallassa ne hirmuiset tutkimo-oikeudet olivat, -niin tämmöinen julistus kuului varalliselta sille, jota se koski. - -"Pyhä Maria kantaa samaa mieltä sinua kohtaan, kuin hänen -kirkkonsakin", sanoi se outo puhuja; "hän sammuttaa valonsa sinulta." - -Ja ikäänkuin tuntumatoin tuuli olisi lennähtänyt kirkon läpitse, niin -kaikki kynttilät sammui, ja syvä hämärä jäi siaan. - -Mutta neidon silmissä muuttui kaikki synkeäksi; hän oli isätöin ja -äiditöin, ja vainottuna pahain ihmisten ahneudelta ja himoilta, oli -hänen täytynyt jättää suloisen kotonsa ja matkustaa kolkkiin maihin, -joissa hän kuitenkin oli toivonut saavansa elää rauhassa, vaan häntä -seurasi sama vaino, minne hän ikänä joutui, ja kun itse pyhä neitsykin -hänen kielsi, niin hän tunsi olevansa oikein hyljätty. Hänen silmänsä -pimenivät ja hän olis vaipunut siihen paikkaan, ellei joku outo, -voimallinen käsivarsi olis häntä pidellyt ja vienyt hänen pois... - -Hän tunsi lempeän ilta-tuulen virvoittavan kasvojansa; kukkasten -löyhky tuli häntä vastaan. Hän avasi silmänsä, ja kirkkaasti laskeuva -kesä-aurinko häikäsi niitä. Hänen edessänsä oli avara laakso, jonka -pohjassa joki juoksi; pitkin laaksoa oli huoneita, se oli Turku. - -Hän istui kukkas-saran reunalla, _Dominico_-luostarin yrtti-maassa, -Wartio-vuorella. Sama voimallinen käsi oli vielä hänen tukenansa; -hän ei uskaltanut katsoa kenen. Mutta sen omistaja kuiskasi hänelle -lohduttavia sanoja ja vannoi lupauksia ja uhkasi olla hänen kostajansa, -ja se ääni oli hänelle tuttu; eikä hän voinut sulkea korviansa sen -ääneltä, eikä riistää itseänsä sen kädestä. - -Ne kaksi nuorta tekivät lupauksia toinen toisellensa, niinkuin usein -tapahtuu. Jos semmoiset lupaukset aina täyttyisivät, niin eipä mitään -puuttuisi ihmisten onnellisuudesta mailmassa, vaan niitä löytyy -kohtauksia ja tapauksia ja kovaa onnea ja rikoksia. Niinpä muuttuupi -usein ne ihanimmat tulevaisuuden kuvat, joita nuoruudessa maalataan, -kärsimisen ja onnettomuuden tauluiksi eli raukeavat sumuun, ilmaan. - -Neiti josta tässä on juteltu, oli Agnes Lichtenau. Hänen isänsä oli -ollut vapasukuinen ritari ja oli kuollessansa jättänyt tavaransa ja -ainoan tyttärensä erään ritarin huoleen, joka tahtoi yhdistää Agnesen, -vastoin sen omaa tahtoa erään toisen ritarin kanssa, nimeltä Eberkopf. -Agnes, jolla ei ollut ketään huolen-pitäjää, olis tietysti väkisin -vaadittu myöntymään, vaan hän otti pakonsa Hansa-kauppiaan, Heinrich -Rathsmannin tykö, joka muinaan hänen isänsä eläissä oli siltä saanut -suojelusta, ja joka kiitollisuuden tunnosta taas otti vuorostansa -suojellakseen hyväntekiänsä tytärtä, sillä tavoin että Agnes seurasi -tyttären nimellä häntä matkoillansa. - -Niihin aikoin pidettiin ahkerasti tutkinnoita niiden kanssa, joita -luultiin vääräuskoisiksi, ja siinä oli jo kyllä syytä tuomioon, että -joku tuli kanteen alaiseksi; ei häntä enää juuri mikään auttanut. -_Dominico_-veljekset olivat paavilta saaneet kaiken tuomio-vallan -näissä asioissa ja moni ihminen pääsi hengestänsä, vaan kirkko -rikastui, sillä tuomittuin omaisuus tuli kirkon omaksi. - - - - -Merellä. - - -Klaus Götrikkinen oli aikomuksessa tarjota itsensä kuninkaan -sota-palvelukseen, ja oli sentähden jättänyt kotonsa. Sotaa käytiinkin -Itä-suomessa Novgorodia vastaan ja oli käyty jo monia kymmeniä vuosia. -Hänen oli nyt valita josko hän tahtoi lähteä Karjalaan tai jäädä -Turun varustus-väkeen. Mutta hän kamoksui sitä urostöiden puutetta, -joka häntä kukaties kohtaisi Turussa, jota viholliset harvoin tulivat -hätyyttämään. Hän toivoi saada ansaita kunniaa ja kuuluisaa nimeä, jota -kaikki nuorukaiset toivovat, erinomattain sotaisina aikoina. Sentähden -hänen teki mielensä Karjalaan, jossa hänen oli tilaisuus sotia ritarien -tavalla ulkona, tappo-kedolla, eikä tarvinnut kätkeytyä muurien -taka, niinkuin olis asia ollut Turussa. Hänen mieli-tekoonsa sinne -oli vielä toinenkin syy. Nykyistä sotaa Karjalassa pidettiin oikeana -pyhä-retkenä; Ruotsalaisissa oli herännyt into kääntämään Rooman uskoon -ei ainoastaan Karjalaisia, vaan itse Wenäläisiäkin, jotka tunnustivat -greikan oppia. Sepä into lähettikin pari kolme kymmentä vuotta sen -jälkeen kuningas Maunon Neva-joelle, menettämään laivoja ja ihmisiä. - -Klaus oli tehnyt päätöksensä jo ennen Turkuun tultuansa, ja hänen oli -täällä ainoastaan toimittaminen itsellensä pääsy Karjalaan niillä -aluksilla, joita usein lähetettiin Itä-suomeen, viemään väkeä ja -sotatarpeita. - -Ei sen päätöksen syy ollut siis se tieto, että Heinrich Rathsmann -myös aikoi purjehtia itään käsin, jonka tiedon Klaus sai Agnesta -puhutellessansa. - -Päivää jälkeen tässä ennen juteltua tapausta kävi Klaus Götrikkinen S:t -Nikolaus-veljesten taloon, jossa Saksan kauppiaat ja Heinrich Rathsmann -pitivät majaansa. Hän aikoi puhutella viime-mainittua ja sopia hänen -kanssansa matkasta samalla kauppalaivalla, koska ei kuninkaan aluksia -löytynyt, itäänpäin kohdakkoon purjehtivia. - -Mutta tultuansa majataloon, sai hän kuulla sen ikävän ja kumman -sanoman, että Heinrich Rathsmann tyttäreneen oli tiessänsä. - -Dominicoveljesten uhkaukset, joita Heinrich Rathsmannikin oli -saanut kuulla, oli hänehen tuottanut sen aatoksen, että heidän oli -Turusta joutumiseen purjehtiminen pois. Waan minne? Sitä ei kukaan -Saksalaisista ilmoittanut hänelle, jota eivät tunteneet. Mutta heillä -oli toinen alus valmiina piakkoon lähtemään Wiipuria kohden, ja he -tarjosivat hänelle siinä tilaa, josta Klaus myöskin paikalla sopi -heidän kanssansa. - -Palattuansa linnaan, näki Klaus sen tornista laivan purjehtivan kaukana -luotoin takana. - -Se oli se, jossa Agnes ja hänen suojeliansa pakenivat Turusta. - -Se joutui yhä etäämmälle ja etäämmälle, kunnes se viimein katosi -näkyvistä. - -Kolmen päivän perästä teki Klaus itse aluksella matkaa pois Turusta. - -Se oli aamulla varhain siihen aikaan vuodesta, jolloin päivä on pisin -ja yö lyhin. - -Aurinko oli äskein noussut ja sen kanssa hento itätuuli, joka täytti -purjeet ja saatti laivan vähitellen linnan sivutse ja Ruissalon sivutse -ja niiden muiden luotoin, jotka ovat sioitettuina molemmin puolin Turun -kulku-vettä. - -Meren luonnossa on jotain viettelevää, ja suloista, sillekkin joka sitä -alati kulkee, saati sille, jota sen aallot ensi kerran hyväilevät. - -Hupaista on arvata, miten ihmiset ensin alkoivat merta kulkea. Mies -vaelsi vuorimaita, aromaita, metsämaita. Kaikki oli hänelle tuttua, -yhtäläistä. Ei hän mitään peljännyt, sillä hän voi taistella vihamiehen -kanssa ja erämaan petoin kanssa, hän oli opettanut itse jalopeuran -häntä pelkäämään. - -Hän vaelsi ja vaelsi, ja etsi uusia, outoja, ennen ei nähtyjä esineitä. - -Niin metsä viimein aukeni, ja hänen edessänsä oli taivas -- ei taivas, -vaan meri, ihana, avara meri, sininen kuin taivas. - -Miestä vapistutti, ei pelko vaan joku outo tunto. - -Hänen edessänsä leveni se lempeä, se kaunis, se liehakoitseva, se -pettävä alku-aine, jonka pinta toisinaan on sileä ja tyven niinkuin -ikuinen rauha, ja taas toisinaan vahtoava ja jyryävä hirmuisessa -vihassa, uhaten niellä sen onnettoman, joka on rohjennut luottaa hänen -kauniisen muotoonsa. - -Sen vihaa ja uhkauksia ei mies kuitenkaan ikänä ole peljännyt. Mutta -kun sen kansi on sileä ja kuvastaa taivaan tähdet, silloin se tuottaa -mieleen kaikkein oudommat tunteet. - -Waan ihmiset ovat sittekin uskaltaneet ruveta matkustelemaan sen -aaltoilevalla selällä. - -He alkoivat kulkunsa purtiloilla ja ruuhilla pitkin rantoja, nyt he -ovat rakentaneet Leviathanin. - -Klaus Götrikkinen oli ensi kerran meren kannella. Sen muoto ei nyt -ollut erin vihainen eikä erin lempeä. - -Wähäiset laineet kimaltelivat aamu-auringon säteissä, vaan -nuorukaiselle se kuitenkin oli outoa ja ihmeellistä, se aava avaruus. - -Ei se kuitenkaan yhdellä erällä ollut hänelle kokonaan avoinna. Matka -kävi salmien läpitse ja luotoin sivutse, joissa tammet, jalavat -ja pihlajat lehotti. Aluksen tie oli vähän sen luontoinen kuin -tavallisella Suomen järvellä. Wasta etäämmällä näky-ala aukeni. - -Klaus nojausi laivan partaalle, katsellen laineitten leikkiä. Hänen -omat ajatuksensa lentelivät tuulen kanssa teitä tietämättömiä. - -Waan pian hän heräsi unelmistansa, kun aluksen toisella puolen nousi -tora ja kähinä. Siellä oli laivamiehet erään juutalais-raukan kimpussa, -joka kauppalaukkunensa myös oli matkalla Turusta. Niihin aikoin luuli -kuka hyvään saavansa kiduttaa sen onnettoman kansan hajonneita jäseniä, -jotka kaupanteollansa eleskelivät joka maassa; ja joiden kukkaroissa -oli maiden ja valtakuntain rahat silloin, niinkuin ne nytkin ovat. - -"Sinä Judas Iskariot", pauhasi yksi merimies, "pidät hirmuisen parran, -eikä sitä ole otettukaan lukuun, silloin kun sinulta makso määrättiin -kulustas tässä laivassa. Maksa nyt senkin edestä." - -Ja hän nypisti ukon partaa. - -"Jos myrsky nousee tällä matkalla", lausui toinen, "niin aallot sen -täyttävät, ja se painaa meidän jokaisen upposalle." - -"Se on siis tervattava", huusi kolmas, "ettei hän läpäse." - -Ja mies tarttui tahrimeen, tervataksensa ukon parran. - -"Oh Abrahamin Jumala", huokasi ukko tuskissansa, "katso Israelia, hän -asuu pakanain seassa, ja ei löydä lepoa, kaikki hänen vihollisensa -pahasti menevät hänen kanssansa." - -"Hän sanoo meitä pakanoiksi, se kirottu roikale", huusivat merimiehet, -"annetaan hänelle kelpo kuritus." - -He aikoivat käydä Israelin lapseen, mutta Klaus jouduttihe väliin. -Laivuri oli yön valvottua mennyt kastariin levolle, ja epäiltävä oli -miten hän koko riitaan olis sekaunut. - -"Mitä teidän on hänestä?" kysyi Klaus, hiljaisesti, asettuen ukon -eteen; "jättäkää hän rauhaan." - -"Oh, Daniel!" huokasi vanha Simeon. - -"Kuka se meidän maitosuu käskiämme on?" kysyi häjympi merimiehistä. - -"Ei se koske sinua kuka minä olen", sanoi Klaus; "minä käsken ja sinä -tottelet." - -Miehet seisahtivat katselemaan näiden kahden riitaa. Heidän ei -mielestänsä sopinut kaikin käydä yhden päälle joka uskalsi puolustaa -itseänsä. Niin eriskummaiset ovat miesten tuumat kunnia-asioissa. Sitä -he kaikin hätyyttivät, joka ei ollenkaan voinut itseänsä puolustaa, -vaan sen päälle, joka uskalsi vastustaa heitä, eivät he yhtäaikaa -kaikin kehdanneet käydä. - -"Wai sinä käsket ja minä tottelen", ärjäsi se vihaisin merimiehistä, -ja hän tavoitti nuorukaista suurella nyrkillään, vaan havaitsi itsensä -aivan samassa hetkessä, yhdellä lyömällä, makaavan pitkänänsä laivan -kannella. - -"Oh David!" huokasi Israelitaa. - -Luultava oli että merimiehen toverit nyt olisivat käyneet kostoon -hänen puolestansa, mutta raakoja kuin he olivat, niin heillä -kuitenkin oli sen verran jaloutta, että he katsoivat sen voitetun -merimiehen yksinään syypääksi ja Klausen syyttömäksi. Heitä pakoitti -myös nuorukaisen urhollisuus pitämään häntä kunniassa, joten he -katsoivat toverinsa kovan onnen ansaituksi. Se taas puolestansa oli -saanut tuntea Klausen käden, eikä häntä enää maittanut sen kovuutta -toistamiseen koetella. Sovinto siis pian tehtiin sotivain välillä, ja -vaikka merimiehet olisivat mielellänsä antaneet vanhan Simeonin maksaa -heille sotakulunkia, niin eivät he enää kehdanneet, eivätkä juuri -uskaltaneetkaan häntä kiusotella. - -Rauha oli niinmuodon yleinen laivan kannella. - -Ja rauhassa hyppeli itse laivakin myötä-hankatuulella laineitten yli, -ja oli jo vähitellen kääntänyt keula-riukunsa lännestä etelää kohden. - -Ilma oli ollut lämmin, ja aurinko oli jo useat viikot näyttänyt -kasvattavan ja elähyttävän voimansa. - -Mutta täällä pohjolassa tapahtuu usein, että kun aurinko luulee -pääsneensä parhaalle voitolle, ja aikoo palata maan etelä-puoliskoa -lämmittämään, niin silloinpa tulee Pimentolasta se kylmä, kuolettava -hengen-veto, joka saattaa meren aaltoilemaan ja jähdyttää auringon -säteet ja tekee hallan-panolla nuorista hedelmöitsevistä tähkäpäistä -lopun. - -Nytkin tuli päivän seisahduksen aikana se jäinen henkäys pohjaisesta, -ja peitti taivaan ja auringon synkeillä rae-vaaruilla. - -Myrsky nousi ja meri rupesi ankarasti kuohumaan. - -Sen aallot nousivat nousemistaan ja virtailivat ensinnä vähempinä -valko-päinä haahden perä-keulaa ja laitoja vastaan; mutta pian ne -kohosivat monta vertaa korkeammalle laitoja ja nostivat aluksen -toisinaan ylös harjallensa, ja taas toisinaan he sen paiskasivat syvään -syvyyteen. - -Rakeitten sade pimenti koko lakeuden ja peitti näky-alan. Purjeet -oli riistettävät, ettei laiva uppoisi. Tuuli vinkui nuorissa ja -purje-pielissä, jotka notkistuivat ja tärisivät myrskyssä. - -Matkasta ei enää ollut lukuakaan, kun vaan päästäisiin raju-ilman -edellä pakoon, ettei hukuttaisi. - -Siihen aikaan ei vielä yleisesti käytetty kompassia, vaikka se jo oli -tunnettu, eikä siis laivamies tiennyt minne oli kulkua pitää, jos -niin tapahtui, että sumu eli sade peitti näky-alan, taikka jos oltiin -aavalla merellä, jossa ei muuta näkynyt kuin vesi ja taivas. - -Selkeällä säällä otti perämies osviitan yöllä tähdeistä ja päivällä -auringosta; mutta kun ne olivat näkymättömissä, puuttui häneltä kaikki -ohjeet. - -Nyt siis oli haahden kulkeminen silmissä-sokein Itämerellä, ilman -tiestä vähääkän tietämättä, ollen joka hetki vaarassa nieltää aalloilta. - -Siihen aikaan oli merimies paljoa enemmän kuin nyt ilman ja aaltoin -vallassa; ei silloin vielä käyty valtamerta Indiassa eikä Amerikassa. -Nyt voi purjehtiva jotenkin vastustaa vaaroja täydellisemmästi -rakennetuilla aluksillansa, syvemmällä purjehdus-taidollansa, -meri-kartoilla, aika-mittareilla, näkö-putkilla, kompasseilla, -höyry-voimalla j.n.e. - -Tässä mainittuin purjehtijain oli asia laskeuta tuulen vietäväksi, -kunnes se vähän asettuisi. Waan ei se asettunut moneen vuorokauteen, -joten laiva kulki yhä täydellä vauhdilla etelää käsin, päin vastoin -aivottua matkaa, joka olisi ollut Wiipuria kohden. Perämies oli aikonut -välttää Suomen vaarallisia saaristoja, mutta sillä tavoin hän viimein -lähestyi Saksan maan hietaisia rantoja, joilla vaara oli yhtä suuri. -Loppu tästä matkasta tulikin se, että alus joutui haaksirikkoon, ja -että harvat sen päällä kulkevista pääsivät maalle hengissä, vaan niiden -harvain seassa oli kuitenkin Klaus Götrikkinen. Emme huoli kertoa -sen haaksirikon erinäisiä tapauksia; mainitsemme vaan että tämän -jutun pää-asiat tulevat tästedes tapahtumaan Suomesta ulkona, elikkä -Saksanmaalla, jossa ensiksi tapaamme Klaus Götrikkisen haaksirikosta -pelastettuna, vaan kuitenkin aivan neuvotoinna miettivän ikävää -tilaansa. Hän oli erinäisen luonnon kohtauksen tähden joutunut tänne, -eikä hänelle ollut muuta jäänyt jälille kuin miekka sivullensa. Tosin -oli se hyvä vapauden merkki kyllä, ja niihin aikoin paras asian-ajaja; -mutta vaikka hän siihen pani suurimman luottamuksensa, niinkuin -tavallisesti jokainen mies-puoli silloin, niin ei hän kuitenkaan voinut -poistaa tällä hetkellä tyköänsä sitä aatosta, että hän oli varsin -yksinänsä, viskattuna kauvas meren taa kotomaastansa. - -Näin alakuloisena ollessansa, tunsi Klaus jonkun laskevan kätensä hänen -olkapäällensä. Käännähtyen sen puoleen, havaitsi Klaus vanhan Simeonin, -jonka hän luuli hukkuneen haaksirikossa, aivan elävänä luonansa. - -"Katso sinä nuorukainen", lausui ukko, "sinä teit minulle hyvän työn, -semmoisen, jonka harvat sinun kaltaises tahtoisivat osoittaa meidän -vainotulle suvulle. Nyt minulla on tilaisuus sen sinulle palkita." - -"Jos se olis palkinnon tähden tehty", vastasi Klaus, epäillen, "niin -millä sinä sen palkitsisit?" - -"Milläs vaan tahdot", sanoi Simeon, "minulla on suuri valta." - -Klaus luuli havaitsevansa vanhuksen olevan mielen viassa, johon hän -kaiketi oli tullut äskeisessä henkensä vaarassa. - -Klaus ei tiennyt, että semmoinen kerskaus niihin aikoin voi olla -hyvinkin totta. Sentähden hän sanoi puoleksi leikillä, puoleksi todella: - -"Jos sinulla on niin suuri valta kuins sanot, niin toimita minä kotiin." - -"Sitä valtaa ei minulla ole nyt, vaan ehkä kukaties pian kyllä. Ano -jotain muuta." - -"Noh, toimita minulle hyvin ratsastettu hevonen", sanoi Klaus. - -"Sen pitää saamasi", vakuutti Simeon, ja kutsui nuorukaista seuraamaan -häntä, jonka Klaus Götrikkinen myös teki, koska ei hänellä muutakaan -ollut työksi ottaa, eikä hän ymmärtänyt kantaa sitä vihaa juutalaisia -kohtaan, jolla kaikki sen aikaiset kohtelivat heitä. - -He matkustivat niitä kolkkia ja sumuisia alankomaita Itämeren -eteläisellä rannalla, jossa asujamet taistelevat meren kanssa vallasta -maan yli, vaan jossa samat asujamet yhä ovat leikanneet satoisia -laihoja ja niittäneet voimakasta heinää. - -Simeonin rahoilla saatiin hevoset, ja nyt he molemmin riensivät sitä -kaupunkia kohden, joka niinä vuosisatoina hallitsi Itämeren aaltoja, ja -jonka porvarit säätivät lakia Ruotsin ja Wenäjän valtioille. - -He tulivat Lübeckin mahtavaan kaupunkiin. - - - - -Tappo-kedolla. - - -Muutamme lukian ja itsemme keisarilliseen leiriin. Waan niitä löytyi -silloin kaksi leiriä, niinkuin kaksi keisariakin. Yhdessä hallitsi -Ludovik, Bayerin suvusta, toisessa Fredrik, Itävallan tai Habsburin. -He kävivät keskenänsä sotaa, joka oli hävittänyt suurta Rooman -keisarikuntaa jo kahdeksan vuotta; vaan mailma ei tiennyt kumpi näistä -kahdesta oli keisarina pidettävä. Koko Saksanmaa oli se keisarillinen -leiri, jaettu kahteen osaan. Nyt nämät taisteliat olivat kuitenkin -lähimpänä toinen toistansa miten milloinkaan. Inn-joki ainoastaan oli -heidän välillänsä. - -Jos luomme silmäyksen näihin kumpaankin leirin osaan, niin näemme siinä -parhaan kuvan mitä nähdä taitaan sen ajan sivistyksen mitasta ja elämän -laaduista. Tuolla Habsburin leirissä eletään hauskasti ja irstaasti, -jokainen lahko-kunta tapansa jälkeen. Hevois-syöpäläiset Ungarit ja -koiran-syöpäläiset Kumanit leikkelevät nuotio-valkeilla liha-ruokiansa; -toiset koettelevat joutseinsa jäntevyyttä, silmäinsä ja kättensä -tarkkuutta. Tuolla ratsastaa jalo ritarien joukko, rautavaatteissa. -Ensimäinen heistä on kaikkein jaloimpi ulkoa nähden. - -Hänen sotisopansa kiilti kullasta ja hänen kypärillänsä välkkyi kotkan -kuva, joka oli valtakunnan vaakuna. Kypärin-silmikko kun oli avoinna, -niin miehen kasvot olivat näkyvissä, sen ajan kauniimman miehen -kasvot. Hänen silmänsä iskivät tulta, niinkuin jostain erinomaisesta -kiivaudesta, ja hän seisahdutti uljaan sota-oriinsa, joka oli -ennättänyt pari askelta niiden kahden ritarin edelle, jotka hänen -rinnallansa ratsastivat. - -Sitäkin näytti kyllästyttävän se yleinen hitaisuus ja se kampitteli -ja teijasi rajusti herransa alla, joka sen kuitenkin osasi taitavasti -pidellä. Ritarit seisahtuivat vähäiselle mäelle Inn-jokea lähellä, -josta heillä oli avara näky-ala toiseen leiriin. - -"Minä sanon sinulle, veljeni Heinrich, ja sinulle von Pilichdorf", -lausui se kaunis ritari niille kahdelle hänen rinnallansa, joista -toinen oli vanhahko mies ja toinen nuorukainen, "minä sanon teille -molemmille, että meidän on paikalla käyminen tappeluun Ludovikin -kanssa, ilman veljeäni Leopoldia odottamatta; minä pelkään muuten että -tuo kavala Ludovik pakenee ennenkuin Leopoldi tuleekaan." - -"Parempi on", vastasi se vanhempi ritari, joka ratsasti hänen oikealla -kädellään, "parempi on, että me hänen likistämme kahden sota-joukon -väliin ja teemme hänestä sillä tavoin lopun, kuin että heittäisimme -nykyjään saadut etumme onnen kaupaksi. -- Jos vaan herttua Leopoldi on -tulossa..." - -"Siitäkään emmä ole aivan vakuutettu", sanoi se kaunis ritari, "ja minä -olen tämän keisari-kruunun tähden saattanut jo niin monta leskeksi ja -orpolapseksi ja tehnyt niin paljo vääryyttä kristityille että minulla jo -on syytä toivoa tästä sodasta loppua. Mitä siitä luulet, Heinrich?" - -"Minä --", vastasi nuorukainen, "-- minä toivon pääseväni tappeluun -huomenna." - -"Tapahtukoon siis huomenna sinulle toivos jälkeen -- ja minulle." - -"Joska se huomispäivä jo koittaisi!" - -Aurinko oli laskemassa ja heitti viimeiset säteensä leirien ylitse ja -sotaväen ylitse ja lakeuden ylitse. - -Huominen aurinko oli tuova myötänsä verisen sodan samalle lakeudelle. - -Waan toisessa leirissä ei liikunto ollut vähempi. Siellä oli ikään -monenlaista kansaa, koottuna yli koko Saksanmaan, ja vielä ulkoakin, ne -lahkot, joita Bohemian kuningas Johannes oli tuonut Ludovikin avuksi. -Täälläkin löytyi vasallia ja palkka-väkeä, ritaria ja joutsi-miehiä, -ratsumiehiä ja jalka-väkeä. Ajat olivat muuttuneet entisestä. -Saksanmaa, niinkuin muutkin maat, joissa sotia käytiin, oli täynnä -palkka-väkeä, ja yksin ritaritkin taistelivat palkan edestä, mikä ennen -ei ollut tavallista, silloin kun vasallit seuraavat lääni-herroja -ainoastaan kukin maansa puolesta. Nyt olivat sodat muuttuneet miesten -parhaaksi elatus-keinoksi, kun alati sotia käytiin ruhtinasten välillä -ja ritarien välillä ja kaupunkein välillä. Moni heistä oli kuitenkin -unohtanut omat riitansa näiden kahden tähden ja asettunut toisen taikka -toisen puolelle. - -Keisari Ludovik ei ollut hetikään niin pulskea mies kun hänen -vastustajansa Fredrik, eikä hänen käytöksessänsäkkään ollut sama -sotaisa jalous. Hänen muotonsa oli jotenkin tavallinen, ja hänen ikänsä -oli yksi ja kolmekymmentä vuotta. Hänellä oli tummat kiherät hiukset, -vaan niin ohkaiset, että pää oli laelta ja otsalta vähän paljas. Hänen -nenänsä oli jotenkin leveä ja latuskainen, niin ettei sitä sopinut -kehua kauniiksi, mutta hänen silmänsä olivat suuret ja kirkkaat ja -hänen otsansa ilmoitti että sen alla eli ajatuksia, mietteitä ja -keinoja. Hänen mittansa oli tavallisen miehen mitta, hänen hartiansa ja -rintansa tukevat ja voimalliset. Yleensä oli hänen muotonsa semmoisen -miehen, joka tavallisesti onnistuu yrityksissänsä, jota vastaan hänen -vihamiehensä kauneus ilmoitti sitä ylevyyttä ja jaloutta, joka saattaa -omistajansa häviöön. - -Ludovikin oli puku alhaisempi kuin Habsburgin herttuan; ainoastaan -sininen haljakka valkosilla ristillä oli hänen yllänsä. - -Hän käveli edes-takasin leiri-majassaan, ja puhutteli vanhaa -herras-miestä tavallisessa sotapukumessa. - -"Niin, mitäs luulet, Seifrid", kysyi keisari Ludovik, "onko meillä -voiton toivoa, jos käymme otteloon Habsburien kanssa?" - -"Woitto on Herran kädessä", vastasi hurskas Seifrid, "mutta, päättäen -minun köyhällä järjelläni, ei olis voitosta epäileminen, ellei meitä -puserreta kahdelta puolen." - -"Niin minäkin luulen, kaiketi sentähden että minulla on halu saada -lopun tälle kiistalle; vaan sinun, hyvä Schweppermann, minä annan -johdattaa sotajoukkoni huomenna, jos tästä tappeluun mennään." - -"Armollinen herra", vastasi Seifrid Schweppermann, "minä olen -alhaisesta säädystä, ehkä olenkin ritari, mahtanevatko teidän -suuri-sukuiset minua totella?" - -"Totella?" - -Tässä Ludovikin silmät säkenöivät, vaan ainoasti yhden räpäyksen; pian -ne taas saivat entisen levollisen katsantonsa, ja hän sanoi: - -"Minun velvollisuuteni on toimittaa niin että jokainen noudattaa minun -sanani; katso siinä vaan, että sotaväki tulee siihen järjestykseen että -meillä on toivo voitosta." - -Tässä heidän keskustelonsa katkaistiin. Ulkona leirissä kuului outo -rähinä ja nauru, joka läheni keisarin sotamajaa. Molemmat kävivät ulos -majasta katsomaan, mikä ilo leirissä oli. Ja syytäpä siellä olikin -nauruun, sillä yksi munkki, joka nähtävästi ei eläissänsä ennen ollut -ratsastustaitoa koetellut, tuli nyt toussuttaen hevosen selässä, jonka -juoksua sotamiehet jouduttivat miten taisivat lyömällä ja ruoskimalla, -kunnes se tottumaton ja horjuva ratsastajaparka vihdoin putosi -hevosesta kentälle, aivan keisarin eteen. - -Ällistyneenä ei munkki ensin tiennyt mitä tehdä, vaan kun hän vähän -tointui, niin hän sai kauhtanansa hiasta kirjoituksen, jonka hän -kurotti keisarille. - -Munkki, joka sen kirjoituksen kurotti keisarille, oli Fürstenfeldin -luostarista. Weljekset mainitussa luostarissa olivat nimittäin -ryöstäneet airuen, jonka herttua Leopold oli lähettänyt veljellensä -Fredrikille kirjoituksella, joka ilmoitti että hän, Leopoldi, -joukkonensa teki rientämällä tuloa, päästäksensä yhtymään veljensä -kanssa. Luostarilaiset päättivät lähettää tämän sanoman, ei -Fredrikille, jolle se oli aivottu, vaan Ludovikille, ja niin oli tämä -munkki-parka tullut leiriin suureksi iloksi ja huviksi joutilaille -miehille, jotka ihastuksella pitivät huolta siitä että hänen hevosensa -pysyi täydessä juoksussa, kunnes hän viimein päästyänsä tuskalla ja -vaivalla määränsä päähän, horjahti hevosestaan keisarin jalkain juureen. - -Ludovik voi tuskin pitää vakaisen katsannon, nähdessään kaapu-miehen -edessänsä pitkänään ja hengästyneenä. Waan hetken silmäiltyänsä -kirjoitusta jonka munkki hänelle oli tarjonnut, muuttui hänen muotonsa -kylläkin vakaiseksi, ja kääntyen Seifridin puoleen lausui hän: - -"Arpa on heitetty, Leopold on tulossa; mutta ennenkuin hän ehtii, niin -tällä kentällä on tappo tapahtunut; olkoon sitte sota-joukkoin Jumalan -kädessä kenelle voitto, kenelle häviö. Ja nyt, Seifrid, riennä sinä -järjestämään ja valmistamaan huomista juhlaa!" - -Seifrid Schweppermann kumarti keisarille ja kävi täyttämään tärkeätä -käskyä. Ludovik astui majaansa. - -Klaus Götrikkinen oli myös äskein ilmestynyt tähän Ludovikin leiriin. -Hän kuului Trierin arkkipispa Balduinin väestöön, jossa löytyi uljas -ritarijoukko pohjais-Saksasta ja Rheini-joen tienoilta. Klaus oli -yhtynyt näiden kanssa palkan edestä, niinkuin kaikki sekä ritarit että -muutkin. - -Se oli Syyskuun 28 päivää vastaan yöllä v. 1322. - -Klaus mietti ensi kerran yötä tappo-päivän edellä. Tosin hän jo -monesti oli saanut koetella miehuuttansa sekä kotona että muualla. -Hän oli Satakunnan saloilla kaatanut metsän kultasen kuninkaan, ja -matkansa täällä ulkona ei myöskään ollut niin rauhallinen että hän -olis pääsnyt rohkeuttansa koettamatta. Waan kuitenkin oli semmoinen, -kuin huomispäivä lupasi olla, hänelle aivan outo ja tuntematon. -Hänen tapasikin puoli-yö hereellä; ei kuitenkaan miettivänä huomisen -tapauksia, niinkuin olis sopinut luulla, vaan muisteleva nykyisin -elettyjä aikoja. - -Niitä olikin hänellä vasta nyt monesta ajasta loma miettiä yön -äänettömyydessä. - -Syys-tähdet pilkottivat taivaalla ja kuu vaelsi punaisena sen reunalla, -väliäkuin puuttuisi häneltä voimia nousta korkeammalle katselemaan -niitä lepääviä, joista tuhansia kenties tulevana yönä oli nukkunut -ikuiseen uneen. - -Klaus rötkötti tanterella, niinkuin kaikki hänen kumppaninsakin, -täydessä sotapuvussa; hevosensa oli hän liekanut käsivarteensa. Se -söi apettansa pääkontista samoin kuin toisetkin hevoset, ja heidän -hammastensa karskutus kuului pitkin leiriä yön hiljaisuudessa, paitsi -majain tykönä, joissa syömärien ja juomarien rähinä oli ylinnä. - -Klaus katseli appavaa hevostansa, jonka hän oli saanut juutalaisen -avulla. Hän muisti kuinka ukko kiitollisuudesta oli tarjonnut hänelle -hevosen hinnan lahjaksi, vaan miten hän jouduttuansa ansiolle oli -maksanut ne rahat takaisin, syystä ettei hän tahtonut ottaa mitään -lahjaksi juutalaiselta. - -Hänen johtui mieleensä käynti Lübeckissä ja miten Hansa-kauppiaat -siellä olivat häntä suositelleet. Hän oli kohdannut Rathsmannin, joka -niin ikään tuulen ja veden ajamana oli tullut sinne, ja hän katsahti -taivasta kohden -- siellä pilkottivat tähdet kirkkaammin hänen -mielestänsä ja iskivät hänelle silmää -- hän muisti Hansa-kauppiasten -pidot, heidän verkavaatteiset huoneensa, heidän silkillä ja -sametilla katetut istuimensa, heidän kultaiset maljansa ja hopeiset -pöytäastiansa. Waan hänen oikea valveilla pitävä muisteensa oli neidon -kuva, sen Agnes Lichtenau'n jonka hän taas oli tavannut Lübeckissä -ja jolta hän oli saanut muisto-merkin, niinkuin silloin tapa oli -nuorukaisten ja neitoin välillä, niiden jotka olivat luvanneet -uskollisuuden toinen toisellensa. - -Hänen mieleensä johtui sitte, kuinka hän taas oli erinnyt neidosta, ja -miten sen oli ollut suru silmissä ja sydämessä, niinkuin hänenkin. - -Ja nyt hän kulki aatoksissaan pitkin Rheini-jokea, ja hänen silmäinsä -ohitse käyskeli viina-mäet ja hedelmäpihat, linnat ja kaupungit, sekä -asutut että hävinneet. Monta juttua ja satua, niistä linnoista, joita -hän oli kuullut kerrottavan, juoksi taas hänen muistonsa läpi. - -Sitte hän otti uudestaan ollaksensa leikki-sodassa, torneri-kedolla, -jossa ritarit ja vapasukuiset olivat pirstoneet keihäitänsä, ja -syöksennelleet toisiansa hevosesta, ja jossa toverit olivat rikkoneet -toverinsa raajoja. - -Hän muisti niiden taisteliain joukossa yhden julman ritarin, jota hän -kuuli nimitettävän Eberkopf. - -Hän olis mielellään syösnyt sen miehen hevosesta ja vaikka halkaisnut -siltä pään; mutta pahaksi onneksi häneltä vielä puuttui täysi ritarin -arvo, jottei hän pääsnyt sen kanssa miekkasille. Tosin oli hänelle jo -miehuutensa tähden tarjottu kultaisia kannuksia; vaan hän oli päättänyt -odottaa kunnes hän ne ansaitsisi oikialla sota-kedolla, jotta hän niitä -julkiaisi näyttää kotomaassansakin, johon hän usein tunsi kovan ikävän. - -Ei hän kuitenkaan voinut jättää Eberkopfia vähän muistuttamatta, vaan -lennähytti hevosessaan hänen rinnallensa ja näyttäin kädellänsä -punaista nauha-ruusua, joka oli kiedottuna hänen kypärinsä sulkain -tyveen, lausui hän; "Agnes Lichtenau!" - -"Agnes Lichtenau", sanoi Eberkopf, ja nähden nauha-ruusun, ymmärsi hän -kohta mikä nuorukaisen mielessä oli. Hän sieppasi heti miekkansa. - -"Teidän on odottaminen", sanoi Klaus, "ellette tahdo näiden kanssa -kilvan ratsastaa." - -Hän näytti kannuksiansa, jotka hohtivat paljon enemmän hopialta kuin -kullalta. - -"Liemen-parta!" ärisi ritari ja heitti sota-sormikkaansa nuorukaiselle -vihan-merkiksi. - -Klaus teki samoin ja huusi: - -"Me kohtaamme piakkoon toinen toisemme!" - -"Tapahtukoon niin", vastasi ritari, "mutta se on sinun viimeinen -päiväs." - -Kaikki tämä muistui nyt hänen mieleensä yön hämärässä; hän koetti -kädellänsä poveensa, ja otti sieltä sen sota-sormikkaan, jonka hän oli -saanut vihan merkiksi; vaan hänen täytyi sen uudestaan kätkeä entiseen -talteensa, kun hänen kannuksensa ei vieläkään olleet kullasta. - -Sitte hänen aatoksensa viivähteli monessa muussa tapauksessa, vaan ne -kaikki olivat hänen mielestänsä vähemmän arvoisia. - -Tähtein valo kävi aina himmeämmäksi, kunnes ne viimein tykkänään -sammuivat; uni oli, näet, painanut hänen silmänsä kiini. Hevosen -karskutus kuului vielä hetken aikaa hänen korvissansa, mutta sekin -taukosi, ja pian ilmoitti tasainen hengen-veto, että nuorukainen oli -unien hienoissa helmoissa unhottanut sekä eiliset että huomiset päivät. - -Joka ajallansa on ollut eri tapansa sodan käynnissäkin. Tosin on sodan -päätarkoituksena aina ollut tappaa miehiä jota enemmän sitä parempi; -vaan tappamisen keinot ja välikappaleet ovat olleet vaihettelevaiset. -Nyt annetaan kanuunain ja kiväärien lakaista etäältä lakeus puhtaaksi; -14:a vuosisadalla täytyi miehen kajota mieheensä. Silloin vaadittiin -jokaiselta erityiseltä voimaa ja miehuutta; nyt voi heikkokin ja -pelkuri tehdä työnsä, jos hän osaa virittää ja laukaista tuli-putkensa. -Mutta silloin löytyi kuitenkin pelkuria yhtä hyvin kuin nyt saattaa -löytyä urhollisia sotamiehiä. Waan täydellistä urhollisuuden puutetta -ei milloinkaan nähdä kansain historiassa paitsi silloin kun he ovat -riutumassa ja häviämässä, niinkuin muinainen Rooma viimeis ajoillansa. - -Syyskuun 28 päivä koitti idässä. Sumu peitti lakeuden, jossa monet -tuhannet olivat viettäneet yötä, odottain riidan ratkaistusta, kunniaa -tai kuolemaa tänä päivänä. - -Aurinko ei ollut vielä täydellisesti ylhäällä kun mies-tappo jo raivosi -pitkin laveata Ampfingin ketoa, Inn-joen varrella. - -Keisari Ludovik, pelvostako vai muusta syystä, ei käynyt itse otteloon. -Hän pysyi sivummalla yhdentoista ritarin kanssa, ja oli antanut -valtio-lipun sotaherra Schweppermannille. Seifrid Schweppermann oli -määrännyt missä järjestyksessä kunkin joukon oli sotia. - -Fredrikin puolella oli yhtä varhain päästy liikkeelle. Sieltä tuli nyt -rautaan ja teräkseen puettua ritaria ja 30 tuhatta miestä, neljässä -joukossa. Fredrik itse johdatti valta-lippua, hänen veljensä Heinrich -ja sotaherra Pilichdorf Itävallan väestön, ja Walseen veljekset -Ungarien ja Kumanien sekä Salzburgin pispan joukot. - -Itse tappelu alkoi siten että se sotaisa Bohemian kuningas, väkensä -etu-miehenä, täydellä vauhdilla karkasi Salzburgilaisiin, joista satoja -miehiä ensi-hyökkäyksessä keihästettiin taikka syöstiin ratsuilta ja -tallattiin hevoisten jaloissa. Loput hajosivat ja pakenivat oikealle ja -vasemmalle puolelle. - -Bohemian kuningas riensi nyt voiton kiivaudessa edelleen ja lähestyi -Unkarilaista, jotka hiiskahtamatta häntä odottivat tiveässä rivissä. - -Hän valmistihe jo keihäällänsä syöksemään miestänsä; samoin jokainen -hänen seuraajistansa. Heittokeihään mitta olikin enää hänen etu-rivinsä -ja vihollisten välillä; muutama karku-askel vielä... ja yhdessä -silmän-räpäyksessä synkistyi koko ilma heidän edessänsä, rauta-paidat -kalahtivat ja viisi-sataa miestä Bohemian joukosta makasi hevosineen -päivineen sotakentällä. - -Ungarit olivat varronneet heidän tuloansa jännitetyillä joutsilla. - -Koko Europassa ei siihen aikaan löytynyt parempia joutsi-miehiä kuin -Unkarissa ja Englannissa ja ehkä Suomessa. - -He tähtäsivät miehiä rautapaidan katkoksiin ja hevosta. Rayta-pukuinen -mies kaatuneella hevosella oli vihollisen oma, jos hän pudottuansa oli -henkiin jäänytkin. - -Tässä nyt kaatui elävänä ja kuolleena viisi sataa miestä ja niiden -seassa, kuitenkin elävänä, itse Bohemian kuningas. - -Hän olis joutunut vankiluteen, niinkuin kaikki muutkin, ellei Ungarit -olisi tässä käyttäneet vanhaa omituista sotatapaansa. Ammuttuansa -nuolensa ja vasamansa he aina kohta käänsivät hevosensa pakoon päin, -antamatta Hillensä aikaa katsoa joutseinsa vaikutusta. Niin he nytkin -ratsastivat muutaman kymmenen askelen pois päin, ja kääntyivät sitte -vasta takaisin tekemään vankia. - -Ne, jotka olivat tulleet Bohemian kuninkaan jälissä, olivat joutuneet -epäjärjestykseen, nähdessään semmoisen joukon miehiä kaatuvan -edessänsä; heidän oli pakeneminen. - -Yksi ainoa eturivin miehistä oli jäänyt hevosenaan pystyyn; hänen -verinen keihäänsä näytti hänen ensimäisessä hyökkäyksessä uskollisesti -täyttäneen miekkansa työtä, ja nyt hän näki sankarikuninkaan, jonka -rinnalla hän oli taistellut, olevan auttamattomasti vihollisten käsiin -joutumassa. Palaava Ungarin liuma ei vielä ollut paikalla. Hän astui -hevosestansa, autti kuninkaan heti jaloilleen ja hevosen selkään. - -"Kuka sinä olet?" kysyi kuningas, joka ei nähnyt hänen kasvojansa -silmikon läpi. - -"Minä olen Suomalainen; mutta paetkaa nyt, hyvä herra." - -"Suomalainen! ilmankos siinä olet lumonnut hevoses ja itses. Lumo nyt -itses Unkarilaisiltakin, minun apuni ei auta." - -Näin lausuen astui Johannes tarjotulle ratsulle ja lennättihe pakoon. - -Unkarilaiset tulivat, ja ne viisi sataa miestä jäivät heidän omiksensa -ja niiden joukossa se Suomalainen, -- Klaus Götrikkinen. - -Sota-kedon toisella sivulla oltiin yhtä tuimassa työssä. - -Kuninkaallisessa puvussa, loistavalla miehuudella taisteli siellä -sankari Fredrik; hän etsi orpanaansa Ludovikiä; vaan se oli karttanut -vihollisten joutsi-miehiä, ja ratsastanut koko sotatanterelta pois -Zangbergin linnaan. - -Kauvan kesti tappelu, kauvan oli voitto epätiedossa. - -Fredrik mursi kaikki-voittavalla urhollisuudellansa Bayerin pää-joukon; -hän sai heidän lippunsa voiton merkiksi. Jalka-väki pakeni hänen -edellänsä, vaan mäellä oli vielä voittamaton hevosväki, ja siihen -oli yhtynyt Bohemian kuninkaan miehet, jotka Ungarilaisten taposta -olivat paenneet, sekä itse kuningas Johannes. Sepä joukko nyt pysäytti -pakenevan jalkaväen; he järjestyivät uudestaan, ja voimakkaammin kuin -milloinkaan tunkeusivat he kaikin edelleen. Miestä kaatui taas vahvasti -molemmin puolin, ja samassa lähestyi uutta hevosväkeä Itävallan -lipuilla Fredrikin puoluetta kohden, sivulta. Luultiin Leopoldin -tulevan, ja ilo-ääni nousi Fredrikin väessä. Mutta he petettiin -kauheasti. - -Seifrid Schweppermann, se Ludovikin sodan-päämies, oli lähettänyt -erilleen, sala-paikkaan, Nürnbergin linna-kreivin, neljällä sadalla -miehellä ja käskenyt hänen otollisella ajalla rientämään tappo-kedolle -ja lyömään joukkoon. - -Näimme Klaus Götrikkisen olleen aamu-puolella tämän päivän työssä. Hän -oli toivonut voittavansa ritari-miekan ja oli alkanut päivä-työnsä -hyvällä mielellä. - -Mutta, niinkuin jo tiedämme, oli hänen, pelastaaksensa kuninkaan, jonka -rivissä hän taisteli, täytynyt antaa hevosensa hänelle ja jäädä itse -vankiuteen. Se oli tiettyä että olo hänelle nyt tuntui tukalalta, eikä -aikaakaan ennenkuin hän löysi tilaisuuden tässä yleisessä sodan jyryssä -saattaa itsensä vapauteen ja ryöstää itsellensä ratsun. - -Siis oli hän taas valmis keihästämään miehiä samassa kuin Nürnbergin -linna-kreivi tuli petingollansa levittämään kauhistusta Habsburgien -joukkoon. - -Mies-tappo yltyi nyt hirmuiseksi. - -Siinä oli kiini toinen toisessaan Saksalaiset Rheini-joelta, Bayerista, -Salzburgista, Kärnthenistä; siinä Bohemian miehet, siinä Ungarit ja -Kumanit. - -Klaus Götrikkinen lennättihe yhtä ritaria vastaan. Se koetti suojella -itseänsä kilvellä, mutta Klausen keihäs murti kilven ja sen kärki -sieppasi mieheltä kypärin päästä. Hihnat katkesivat ja ritari lensi -ratsusta kentälle -- se oli Eberkopf. - -"Makaa siinä toistaseksi!" huusi Klaus. - -Hän olis voinut lopettaa vihamiehensä paikalla, mutta hän häpesi -sitä tehdä, kun Eberkopf oli saamatoin ja heidän kahdenkeskinen -riitansa ei kuulunut tämän päivän asiaan. Hän ei edes huolinut tehdä -Eberkopfia vangiksi, vaan jätti senkin kunnian toisille ja riensi -edemmäksi sotaan. Tuolla johdatti nuori Heinrich Itävallan lippua ja -toi joukkoansa ankarampaan tappeluun. Klaus ratsasti sitä vastaan; hän -päätti anastaa sen lipun, vaan monta ritaria asettui sen eteen. Hän -murtihe niiden läpitse ja -- voitti lipun. Se osasto hajosi, sillä -Klausea seurasi monta Bayerin ritaria, jotka yhtä suurella innolla -halusivat samaa lippua. Itse nuori Heinrich ja sodan päämies Pilichdorf -joutuivat vankiuteen. Tuolla pakeni yksi lauma Inn-jokea kohden ja -hukkui virtaan. - -Mutta vielä taisteli jalo Fredrik. Hänen ympärillänsä oli koolta -kaatuneita; vaan pistettynä keihäällä kaatui hänen hevosensa ja -Fredrikin täytyi antaa miekkansa. Woitto oli Ludovikin. - -"Ilo mielellä sanon sinulle; terve tultuas, orpana", lausui Ludovik -vangitulle Fredrikille; mutta historia ei kerro Fredrikin siihen -tervehdykseen mitään vastanneen. - -Herrat ja ruhtinaat kokountuivat sitte keisarin ympärille toivottamaan -hänelle onnea; ja nyt oli keisarin vuoro kiitellä ja palkita uskollisia -sotilaitansa. - -Niiden seassa oli Klaus Götrikkinen, joka kaikkien todistuksesta oli -ansainnut tänä päivänä suuren kunnian urhollisuudestansa. - -"Teidän luvallanne, armollinen herra", lausui nyt Bohemian kuningas, -kumartain keisarille, "minun on sana sanottava tuolle nuorukaiselle." - -Hän paljasti miekkansa. - -"Lain ja tavan jälkeen", sanoi hän, "olis minun kysyä sinulta, oletkos -vapaa syntyisin, ja tiedätkös ritarin velvollisuudet? mutta sinun -käytökses tänä päivänä todistavat siitä kaikkea. Laskeu polvilles!" - -Klaus Götrikkinen lankesi polvillensa. - -"Keisarin nähden ja kaikkein näiden jaloin herrain ja ruhtinain -nähden", jatkoi kuningas, "ja tämän voitollisen sota-joukon nähden, -teen minä sinun ritariksi." - -Ja hän löi lappealla miekalla kolme kertaa nuorukaista olkapäälle, -lukein tavalliset sanat. - -Klaus Götrikkinen oli nyt ritari. - - - - -Luostari-neito. - - -Jääköön nyt meiltä Klaus Götrikkinen vähäksi aikoja ihastelemaan uutta -arvoansa. - -Joku aika ennen näitä viimeksi kerrotuita tapauksia kulki muutamia -matkustajia pitkin sitä maantietä, joka Saksanmaalla silloin vei -Brehmin äveriäästä hansakaupungista Rheini-jokea kohden. - -Mainittu joki oli siihen aikaan, niinkuin se nytkin on, niiden -maakuntien paras tie, joiden läpi se kulki, ja sen reunoille päättyi -maanteitä joka haaralta. - -Mutta Rheini-joki oli yhtä vähän luotettava, kuin maantietkään, joilla -alinomainen rauhattomuus tähän aikaan vallitsi. Mainitun joen rannalla -näkee matkustaja vielä nytkin hävinneitä linnoja, joissa niihin aikoin -oleskeli kopeita asujamia, jotka eivät tosin ryövänneet kulkevaista, -vaan salleivat niiden maksaa hyvät rahat siitä verrattomasta kunniasta, -että saivat matkustaa heidän kuuluisain kotoinsa ohitse. Erittäin -oli kauppamiehillä tämä armoisa etu, ja jos eivät tahtoneet hyvällä -maksaa, niin heiltä pian otettiin väkisin, ja he lisäksi pääsivät koko -tavarastansa. - -Waan siitäpä nousi se viha kuolemaan asti kauppamiesten ja linnan -asujanten välillä, joka ei sammunut ennenkuin moni linnoista oli -autiona; sillä raha kukistaa kalliotkin. - -Ne matkustajat joista alussa lausuimme olivat kauppamiehiä; heitä -oli iso joukko, ja he olivat itse aseilla varustetut, ehkä heidän -seurassansa matkusti sotilaitakin. - -Heidän joukossansa ratsasti myös yksi vaimo. - -Kulkeissansa Westfalin metsän sivua, nousi yht'äkkiä riita -kauppamiesten ja sotilain kanssa. Tässä häiriössä tarttui yksi -sotamiehistä siihen hevoseen, jolla neito ratsasti; toinen mies asettui -sen toiselle puolelle ja nyt he ratsastivat tiehensä; se tapahtui niin -äkkiä ja huomaamatta että ryövärit jo olivat pois näkyvistä metsässä, -ennenkuin heitä ehdittiin takaa ajamaan. - -Neito joka ryövättiin oli Agnes Lichtenau. - -Hänen isänsä taikka se, joka isänsä nimeä kantoi, oli aikonut -matkustaa koto-kaupunkiinsa Kölniin, josta hänellä oli paras -turva kasvate-tyttärelleen odotettava arkkipispalta, joka nyt eli -kauppa-liittoin kanssa hyvässä sovussa, sittekuin hän oli tullut -sovintoon keisari Ludovikin kanssa. - -Niinpä Heinrich Rathsmann oli lähtenyt ensinnä Lübeckistä ja poikennut -joidenkuiden asiainsa tähden Brehmin kaupunkiin. Sieltä lähdettyä -toisten kauppiasten parissa, oli heidän seuraan yhtynyt kaksi -sotamiestä, rauhallisella käytöksellä; vähänpäästä taas yksi, joka -näille kahdelle näytti tuntemattomalta; sitte kaksi, ja niin edespäin, -kunnes heitä jo oli useampia. - -Kun nyt oli tultu metsän kohdalle, niin tapahtui se, minkä jo kerroimme. - - * * * * * - -Siihen aikaan oli Lippe-joen varrella nais-luostari. Semmoisia -kyllä löytyi joka paikasta, mutta tämä oli erinomattain merkittävä -rauhallisuutensa suhteen. Tosin elivät luostari-sisarukset -jokapaikassakin kaukana mailman viekotuksista ja riettaudesta; mutta -täällä he näyttivät olevansa niin syvässä erinäisyydessä, ettei mailman -menoista edes pienintäkään mainetta olis luullut joutuvan saastuttamaan -sisarten pyhiä korvia. - -Waan jos olikin sisarten laita semmoinen, niin ei kuitenkaan -valtias-eukkoa eli abbedissaa ollut takaaminen. - -Vesper-kello soi luostarissa; metsä kaikui sen ääntä vastaan. Ilta oli -tulemassa, ja yrttimaasta riensi nyt kauniita ja rumia luostari-neitoa -ehtoo-rukoukselle ja sitte yksinäisille lepo-sioilleen. - -He luulivat kumminkin täytyvänsä mennä kammioihinsa, vaikka moni -heistä olis mielellään jäänyt unelmoimaan ihanan elokuun valossa, ja -katselemaan Lippe-joen pieniä laineita, miten ne ääneti johdattavat -toinen toistansa virtaa allespäin; taikka kuultelemaan sata-kielisen -viehättäviä sävellöksiä illan hämärässä; eli tuntemaan omain sydämensä -tuimaa lyöntiä; sillä moni näistä tyttö raukoista ei vielä ollut -saattanunna hautaan niitä tunteita, jotka tekevät tämän maallisen -elämän vaikeaksi tai autuaaksi. Moni heistä oli tosin sorretulla -sydämellä erinnyt mailmasta ja sinne jättänyt ijäksi kaikki himot; -vaan monen oli myös väkisin täytynyt jättää sinne kaikki ilot, ja elää -täällä elinkautisessa vankeudessa toisten julmuuden uhrina. Monen -nuori veri ilmoittihe vielä punottavilla poskilla ja säkenöitsevillä -silmillä, ehkä monen kalvea katsanto julisti sen omistajan jättäneen -hyvästi kaikki maailman menot. - -He kokountuivat rukous-saliin, josta helevä moniääninen messu alkoi. -Abbedissa luki sitte ne tavalliset rukoukset, joihin Ave Maria ja pater -noster kudottiin monin kerroin. - -Nyt jakoi abbedissa laumansa kahteen osaan, rusottavain ja kalveitten. -Edelliset lähetettiin tavallisilla siunauksilla ja manauksilla kukin -kammioihinsa; ne toiset taas, joiden himot olivat erinneet mailman -menoista, käskettiin viivähtämään. - -Yleinen äänettömyys vallitsi tässä pyhässä joukossa. Ne hurskaat neidot -odottivat mitä oli tuleva. - -Nyt tuotiin esille tyttö, jonka silmät olivat peitetyt linnikolla. -Häntä puhutteli abbedissa: - -"Tyttäreni, sinä olet unhoittanut pyhän äidin, kirkon, ja sinä olisit -ansainnut rangaistuksen, mutta kirkko on laupias ja hän tahtoo sinulle -suoda anteeksi, jos katuvaisella mielellä lähestyt häntä." - -Hän jota puhuteltiin, ei siihen mitään vastannut. - -Abbedissa jatkoi; - -"Waikka tämä meidän kotomme on pyhä ja saastuttamatoin, niin emme -kuitenkaan tahdo kieltää suojaamme erehtyneiltä mailman lapsilta. Pyhän -kirkon tulee sinun nuoruuttas surkein." - -Neito paljasti kasvonsa. Se oli yksi niitä, joiden nuoruus kajosti -silmissä. Se oli Agnes Lichtenau. - -"Miksi minua vainotaan?" kysyi hän; "mitä minä olen pahoin tehnyt?" - -"Sinä olet paennut niiden tyköä, joiden hoidon alla sinun olis pitänyt -elää. Sinä olet matkustellut pakanallisiin maihin, ja olet nähty yhden -nuorukaisen seurassa, joka ei vielä ole oikea kristittykään." - -Agnes peitti kasvonsa. - -"Korkean arkkipispan käskystä, joka on pyhän isän siainen", abbedissa -teki ristin merkin, "olet sinä pidettävä täällä minun ja näiden -hurskasten sisarten parissa, kunnes opit lannistamaan mieles. Ja -ellet vuoden perästä tahdo mennä täältä ulos, määrättyyn naimisees, -niin sinun on tänne jääminen ijäkses; sittekin saat kiittää onneas ja -korkean arkkipispan ja kirkon laupeutta, ettei sinua ole laskettu pyhän -tuomion alle." - -Tähän päätti se valtainen akka puheensa. Kaikki ne mailman turhuudesta -erinneet neidot myöntyivät nöyryydellä hänen mieli-alaansa. Hän -lähetti nyt heidän jokaisen hurskaalla siunauksella tyköänsä ja -antoi palvelus-sisarille käskyn viedä Agnesen määrättyyn huoneesen, -alottamaan uutta pyhää elämää luostarisääntöin jälkeen. - -Mutta ulkona luostari-puistossa lauloi sata-kielinen taas -ilo-virttänsä; kuu vaelsi loistavassa muodossaan syys-taivaalla; joki -juoksutti virtaansa ja nuorten luostari sisarten unissa leikitteli -heidän lapsuutensa ilot ja nuoruutensa ystävät ja monet oudot lemmen -tunteet, joiden ei ollut lupa ilmestyä ajatuksiin heidän valveilla -ollessansa. - - - - -Tähtien tutkia. - - - - -Keisari Ludovik oli saanut täydellisen voiton. Waan ei hän kuitenkaan -viipynyt kolmea päivää Mühldorfin eli Ampfingin kedolla, niinkuin -voittajan tapa oli. - -Hänen ei tehnyt mieli uuteen sotaan Leopoldin kanssa, joka tietysti -teki tuloa veljeänsä auttamaan, ja jonka yli voitto oli epäiltävää. -- -Leopoldi oli tunnettu rajummaksi vaikk'ei urhollisemmaksi kuin veljensä -Fredrik. - - -Ludovik siis meni matkaansa, vaan Leopold ei myöskään tullut, kun hän -sai kuulla veljensä olevan voitettuna. - -Keisarilla ei ollut varoja pitää joukkojansa koossa ja hänen oli -lähettäminen apu-väestöt kotiinsa kunkin. Klaus Götrikkisen olis hän -mielellään pitänyt omassa seurassansa, vaan sillä oli monet syyt palata -Rheini-joen tienoille, uuden arvonsa nojalla hakemaan oikeutta ja -taistelemaan sen puolesta, jolle hän oli uskollisuuden valan tehnyt -- -Agnes Lichtenaun. - -Hän toivoi ettei kukaan uskaltaisi halveksia hänen miekkaansa nyt enää, -kun se oli ritarin miekka; ja siihen aikaan oli ritarin-miekka vielä -melkein kaikkien laki-solmuin ratkaisia. - -Hän oli tavannut Eberkopfin taistellesssansa Ampfingin kedolla, ja -hän oli sen työntänyt keihäällänsä hevosesta. Waan sinne hän sen oli -jättänyt, eikä sitä enää löytty kuolleitten eikä vankien joukosta. - - -Klaus Götrikkisen oli syytä peljätä siltä vihamieheltä kaikkea pahaa, -ja hän päätti rientää Kölnin kaupunkia kohden, johon hän toivoi -Heinrich Rathsmannin pääsneen kasvate tyttärensä kanssa. - -Meidän on hänen nyt kuitenkin jättäminen ja edellä rientäminen Kölnin -kaupunkiin. Se oli, niinkuin se vielä nytkin on, uljaasti rakennettu -Rheinin rannalle. Waan sen kauppa ja keinot ja uutteruus eivät enää -kestä vertausta niiden aikain kanssa. Sen entinen vireä elämänjuoksu on -seisahtunut tai hyytynyt, ja paras kuva siitä hyytymisestä on sen jalo -kirkko, joka silloin yleni ylenemistään taivasta kohden, vaan nyt on -lakannut uousemasta, vaikka se ylhäältä on jäänyt puoli-valmiiksi. Tän -aikaiset linnun-kotolaisvehkeet eivät sitä liion voi valmiiksi saada. -Ainoastaan silloin, kun usko oli ylevä, voitiin aatella semmoisen -rakennuksen mahdollisuutta. - -Se oli pyhäin-miesten yö; maa oli pimeä, vaan taivaalla pilkotti tähtiä. - -Kaupunki oli sikeän unen vallassa, ja ainoastaan alukset virralla, -jotka yöksi olivat kiinnitetyt rantavalkamoihin, näyttivät yhden -joukostansa olevan valveilla, tahi oikeimmin sanottu, yhdellä aluksella -näkyi joku matkan tekiä valvovan; sillä me näemme hänen lähtevän -aluksestaan valkamalle, ja ottavan tiensä kaupunkia kohden. - -Mies oli vaatetettu pitkään kaapuun, jotta hänen olis luullut munkiksi. - -Hän alkoi käydä sitä kohden, jossa äskein mainittu kirkko pimitti -pimeätä taivasta; sillä muiden huoneitten suhteen se rakennus oli -niinkuin jättiläinen kääpiöin rinnalla, ja näkyi kauvas yölläkin. - -Kaapu-mies astui varovasti, katsahtain väliin ympärillensä, niinkuin -se joka pelkää näkyviä ja näkymättömiä viha-miehiä. Hänellä oli paha -omatunto. - -Hän kävi kirkon ohitse, niin kaukaa ettei sen koron mitta olis hänehen -ulottunut, jos sen olis tullut mieleen kaatua hänen päällensä. Hän -johdatti askeleensa pientä valkiata kohden, joka vähän matkan päässä -näkyi pilkottavan eräästä ikkunasta. - -Waan se ikkuna oli ylimmäisessä kerrassa ja sinne oli kiivettävä monen -mutkaisia astimia myöden. Wiimein hän kuitenkin pääsi perille ja nyt -hän kolkutti ovea, ensin ilman järjestystä, odottain väliin avaamista -elikkä vastausta sisältä. Mutta kun ei sieltä mitään kuulunut, -napahutti hän kolme kertaa järjestänsä hiljaa keskusormen rystöllä, -sitte kaksi kertaa etusormen ja vielä vähänpäästä kerran. - -"Kuka siellä?" kuului nyt ääni sisältä. - -"Seulanen ja kointähti", vastasi kolkuttaja. - -Ovi aukeni, ja vieras astui vähäiseen kammioon, jossa vanhahko mies -askaroitsi keittimillä, valin-kauhoilla ja sulin-maljoilla, lietensä -ohessa. - -"Täällä ollaan kullan teossa", lausui vieras ja heitti kaapun yltänsä; -Hän oli Eberkopf. - -"Sinä vanha taikuri", jatkoi hän, "jätä sinä kullan keittäminen -ja leikkele sitä miekalla, niinkuin miehet tekevät. Sinun työs on -kumminkin turhaa ja sinun veres hyytyy tulen edessä." - -"Kumpi meistä on enemmän miekkaa käyttänyt, sinä vai minä?" vastasi -alkymisti, "ja kumpi on enemmän kultaakin leikellyt? Waan minä -olen havainnut juuri miekan käytännön olevankin turhaa. Nyt olen -päättänyt lopun ikääni tutkia luonnon salaisuuksia. Waan minun täytyy -tunnustaa vielä olevani aivan opin alussa. Tämä alkymia vaatii paljon -viisautta..." - -"Jättäkäämme nyt nämät turhat jaaritukset", sanoi Eberkopf, "ja vastaa -minulle, sinä rikkiviisas, missä meidän pakolaisemme tällä haavaa ovat." - -"Molemmatko?" - -"Sano edes toisen olo-paikka!" - -"Kumpasen?" - -"Mene h--n pitkillä kysymyksilläs! Minä kysyn missä Agnes Lichtenau on?" - -"Jaa, Agnes -- sitä on tähdistä katsottava." - -"Luuletkos minun tässä ijäti kärsivän sinun pilkkaas?" sanoi Eberkopf, -ja tarttui tähtien tutkian kaulaan. - -"Sano paikalla missä hän on, Agnes Lichtenau." - -"Hiljaa, hiljaa", sanoi taikuri, "et sinä sen enempää tietoa saa, missä -neito on, jos mun kuristatkin, enkä minä sitä sano ilman ehtoja." - -"Noh, tänne ne ehtos!" ärähti Eberkopf. - -"Sinä tiedät", jutteli se tietäjä, "minun ottaneeni Agnes Lichtenaun -ja hänen omaisuutensa hoitaakseni. Ja vaikka sinä tapasit minun kullan -teossa, niin minä olen kuluttanut puolet hänen omaisuudestansa, eikä -haittaisi vaikka olisin kuluttanut kaikkikin, jos ei muut tietäisi sen -määrästä kuin minä; mutta nyt on noilla palanoilla, nimittäin Kölnin -kauppamiehillä, jotka ensituleva pyrstötähti käväisköön maan päältä! -kirjallinen luettelo siitä omaisuudesta -- enkä tässä huoli ilmoittaa -mitenkä se luettelo heidän käsiinsä tuli, vaan heillä se on." - -"Noh, mitä sitte?" - -"Mitäs muuta kuin sitä, etten minä tahtoisi neitoa kenellekään muulle -kuin sille, joka tytyy hänen nykyjään jälellä olevaan perintöönsä." - -"Josta kenties ei enää ole mitään jälellä." - -"On mar, hyväkin osa; ja kyllä minä tiedän sen, joka hänen ottaa -omaksensa perintönensä päivinensä." - -"Kuka?" - -"Armas kirkkomme, jolle minä olen neidon jo puoleksi lahjoittanutkin." - -"Sinä petturien petturi!" - -"Älä nyt kiivastu; minä olen kirkollekin pannut sen ehdon että neito on -pidettävä alkavain joukossa tavallisen vuoden; jos ei hän sillä välin -suostu sinuun, niin hän jää luostariin -- ja hänen omaisuutensa." - -"Mihin luostariin?" - -"Siihen, jossa hän tällä aikaa on katumassa sitä syntiänsä, että hän -pakeni minun hoidostani. Minä olen katsellut ja tutkinut hänen onnensa -tähtiä ja sinun, miten niillä olis taipumusta sopia yhteen, vaan siinä -on joku kolmas, jolla näyttää olevan voitto." - -"Hoo! mitäs sanot, kolmas?" - -"Niin, kolmas tähti, joka ei ainakaan merkitse kirkkoa." - -"Kuules mitä mä tahdon kertoa sinulle, sinä viisasten taluttaja; kolmas -onkin, niinkuin sanot, tässä joukossa, ja se on kahdesti ollut minun -tielläni." - -"Mutta kolmannella kertaa", lisäsi tietäjä pilkaten, "sinä katkaset -hänen elämänsä langan." - -"Jospa niin olis", vastasi Eberkopf, uupuneena syviin aatoksiin; "mutta -se mies ollee peikon poika jostain kylmästä maasta." - -"Sinä olet hänen nähnyt?" kysyi tietäjä. - -"Nähnyt ja kuullut jo tuntenut." - -"Olipa se hyväkin, nythän sopii uudestaan tutkia ja tarkastella sitä -kolmatta tähteä, kun mä tiedän sen merkitsevän jotain elävää henkeä." - -Ja se entinen miekan käyttäjä alkoi järjestellä ja asettaa -tntkima-koneitansa ja näkö-putkiansa. - -Eberkopf oli ääneti aatoksissaan; häntä miellytti kukaties nämät -taika-vehkeet, häntä oli itseä taika-usko kohdannut. - -Tähdet säkenöitsivät taivaalla. Se vanha tietäjä ojensi niitä kohden -näkö-putkensa. Hetken aikaa tarkasteltua hän lausui: - -"Otava on kääntynyt pohjan-tähteä kohden; se on hyvän merkki. Linnun -radasta on teidän elämänne vaiheet katsottavat." - -"Noh, mitäs havaitset?" kysyi Eberkopf. - -"Minä näen", jutteli tähtien tutkia, "valoisan pilkun -- tähden -mukaisen, -- eriävän linnun radasta pohjaseen päin... Minun oppini -sanoo sen merkitsevän Agnesta... Häntä seuraa vähän matkan päässä -toinen tähden pilkku, joka ei ole hetkiin niin valoisa." - -"Ketä se merkitsee?" - -"Sinua! -- Se seuraa kiirehtien sitä valoisaa tähteä ja on lähellä sen -saavuttaa, vaan..." - -"Waan?" - -"Waan kolmas kirkas tähti, sama kolmas, jonka minä jo ennen olen nähnyt -sinun tielläs, käypi nytkin viistäen heidän välillensä." - -"Eikös muuta?" - -"Näkyy mar' vielä vähän muutakin." - -"Mitä?" -- Eberkopf tarttui tähtien tutkian käsivarteen. - -"Älä hätäile", sanoi viisas, "muuten jääpi kaikki tietämättömyyteen." - -Eberkopf lannisti luontonsa. - -"Nyt he lähenevät toinen toistansa", jatkoi tähtien tutkia vähän -päästä, "nimittäin se kolmas outo tähti ja sinun tähtes... Se raukee -sumuun." - -"Mikä?" - -"Sinun tähtes." - -"Sinä valhettelet!" - -"Jos tähdet valhettelevat, niin minä valhettelen." - -Molemmat olivat hetken aikaa ääneti ja tähtien tutkia herkesi -työstänsä. Wihdoin lausui Eberkopf: - -"Taidatkos sanoa, sinä kaikkitietävä mies, mistä hän on löydettävä, se -minun vihamieheni?" - -"Jokos nyt tahdot etsiä loppuas? Muuten sinun itse pitäisi tietämän -hänen olopaikkansa, koskas hänen itse olet tavannutkin; minä en häntä -ole ikänä nähnyt." - -"Mutta sen luostarin sinä kumminkin tietänet, johon olet aikonut -uhrata neidon ja hänen omaisuutensa. Minä en pelkää mitään vihamiestä -niin paljo kuin sitä luostaria ja minun luulleni on neito sieltä pois -otettava hyvällä tai pahalla." - -"Koeta hän ottaa, vaan katso ettes lyö päätäs luostarimuuriin." - -Wielä vähän aikaa he keskustelivat, ja sitte he erisivät niinkuin kaksi -vihamiestä, jotka ainoastaan sentähden voivat kärsiä toinen toistansa -että he toinen toistansa tietävät tarvitsevansa. - -Uskallamme luoda silmäyksen luostari-kammiohin, siihen jossa Agnes -oleskeli nöyryyttä opettelemassa abbedissan käskyille. Neidon oli suru -mielessä, ja syytä hänen olikin murehtia; ylen paksut muurit telkesivät -hänen kauniista mailmasta. - -Oliko hänen ijäkseen jääminen niiden kolkkoin muurien taa? Hänen -mieleensä johtui se julma Eberkopf -- ja tuhannen kertaa ennen hän -olisi sallinut itsensä haudattaa luostarin yksinäisyyteen, kuin päästä -vapaaksi ja joutua sen miehen tielle. Mutta nuorukainen, se jalo, -voimakas nuorukainen, jonka hän oli tavannut kaukana kylmässä maassa, -siellä jossa puut olivat täynnä kalliita kiviä ja helmiä tammikuun -päivä-paisteessa; siellä jossa järvien reunat viheriöitsivät kesäkuussa -yhtä ihanalla muodolla kuin ikänä Rheini-joen rannat; siellä jossa -tosin satakielisen ääni harvoin kuullaan, vaan jossa laulu-rastas voipi -jutuillansa elähyttää kesäisen yön; missähän oli se nuorukainen, johon -hän oli luottanut, jonka hän muisti _Dominico_-veljesten yrttimaasta -Turussa, ja Kokemäen joen jäältä? Woineeko se häntä pelastaa näistä -kieteistä, ja miten? Tulleekko hän joukolla ja kukistaa nämät muurit? -Se ajatus peljästytti neitoa. Sotija voi kaataa linnat ja lyödä -sota-joukot, sitä ei pidetty syntinä. Hänen oli lupa murhata niin -monta vihamiestä kuin hänen mielensä teki, eikä sitä pidetty minään -pahuutena. Mutta koskea kovalla kädellä kirkkoa, tai mitä kirkon omaa -oli, se pidettiin anteeksi antamattomana rikoksena. Ja hyödyllistäpä -lienee ollutkin se yleinen usko, että niiden aikoin tapojen raakuutta -olis tuskin mikään hillinnyt, ellei kansoissa olisi pidetty elävänä -tämmöinen nöyryys kirkkoa ja kirkon käskyjä kohtaan. - -Neito peljästyi tätä ajatusta; hän olis monta kertaa enemmin sallinut -ikänsä pidettää luostarissa, kuin pelastettaa sieltä luvattomalla -tavalla, ja vetää pelastajansa hengen yli tuomion. - -Mutta hänen oli työläs nähdä muuta keinoa pelastamiseensa; erittäin -jos se olisi tapahtunut Klaus Götrikkisen toimesta, hänen, jonka ainoa -välikappale oli miekka. Agnes ei hetkeäkään epäillyt nuorukaisen olevan -paraillaan häntä etsimässä, ja vapauttamisen toimissa, sentähden -että hän toivoi sitä vapauttamista nuorukaisen kautta; ja se toivo -olis hänelle tuottanut onnen mieleensä, ellei se samassa olisi häntä -peljästyttänyt. - -Hänen raukan mielensä oli arka, sitä oli säälimättä hätyytetty. - -Toivo jäädä vapauttamatta näkyi siis hänelle melkein paremmalta tällä -hetkellä, kuin mikään muu toivo. - -Mutta se oli katkera toivo, ja hän itki. - -Pyhän neitseen kuva oli hänen kammiossansa. Hän ei enää sen tapauksen -perästä siellä Turun luostari-kirkossa ollut uskaltanunna lähestyä -niitä Marian kuvia, joita kirkossa löytyi; vaan rukoillessansa hänellä -oli pyhän ristin merkki, jonka hän aina kantoi tykönänsä. - -Nyt hän kuitenkin vuodatti kyyneleitä neitseen kuvan edessä, hänen -kammiossansa. - -Käytävässä kuului vähän jymyä; kammion ovi aukeni, ja Agnes näki -himmeän lampun valossa rautaan puetun sotilaan. - -Hän arvasi sen olevan Klaus Götrikkisen. - -"Mitäs teit, onnetoin", sanoi hän, "kuns otit tunkeakses tänne..." - -Se rautamies ei vastannut hänen puheesensa, vaan sanaakaan ääntämättä -hän astui esille, sieppasi neidon ja vei hänen mennessään. - -Wasta vähän hetken perästä alkoi jyry nousta. Luostarilaiset heräsivät, -ja koko heidän hurskas valtakuntansa joutui epä-järjestykseen. Nyt -tutkittiin ja katseltiin ja tuumailtiin, jonka perästä hurskas -abbedissa luuli voivansa lausua sen päätöksen että sisar portin-vartia -oli pettänyt koko luostarin, ja nähtävästi karannut mieltä-mielin. -Sisar Agneta, joksi Agnesta täällä kutsuttiin, oli niinikään kadonnut, -vaan jos hän oli viety väkisin tai itse hankkinut pakonsa, ei -luostarllaiset tietäneet varmaan sanoa; me tiedämme kuitenkin hänen -viedyn väkisin; mutta kuka hänen vei saamme vast'edes nähdä. - - - - -Yö-matka. - - -Klaus Götrikkinen teki matkansa Kölnin kaupunkiin ja vasta siellä hän -sai havaita mitä oli tapahtunut ja miten Agnes Lichtenau oli viety -teille tuntemattomille. Ei kukaan tietänyt antaa hänelle vähääkään -neuvoa eli osviittaa minne neito oli joutunut. Heinrich Rathsmann oli -kyllä koettanut seurata tytön jälkiä, vaan kaikki hänen etsimisensä -olivat olleet turhaa eikä hän enää muuta luullut kuin ijäksi -kadottaneensa neidon. - -Klaus Götrikkisellä ei siis ollut mitään tehtävää siellä, hän kun ei -tietänyt mistä löytää sen näkymättömän vihollisen, joka oli Agnesta -uhannut jo Turun luostarissa, ja joka epäilemättä oli tämänkin työn -tehnyt. - -Hän siis vaelsi matkoihinsa, -- oikia kulku-ritari -- ja kulku-ritarien -tavalla hän teki lupauksen ei heretä ennen, kuin hän oli saavuttanut -tämän pahan työn ja rangaisnut pahan tekiät. - -Hän oli päättänyt uudestansa käydä etsimään niille teille, jossa Agnes -oli kadonnut seuraajainsa joukosta, ehkä hänelle onnistuisi löytäminen -paremmin kuin muille, ja mitäs hänellä muuta oli tehtävää. Hänen -etsintänsä johdatti hänen vähitellen sitä luostaria kohden, jossa Agnes -oli, ja kuulustelemisillansa oli hän saanut tietää niin paljo että hän -melkein oli vakuutettu neidon olevan siinä luostarissa. - -Samana yönä, josta äskein kerrottiin ja jona Agnes vietiin luostarista, -kulki vene, usean miehen soutamana Lippe-jokea allespäin. Se yö oli -pimeä, niinkuin tavallinen syys-yö, vaan kuitenkin tuuletoin ja -sateetoin; ainoastaan harvasta kohden loisti enää valkeita asuntoin -ikkunoista. Wähitellen nekin sammuivat, ja nyt oli kaikki nukkuneena, -ihmiset ja luonto. - -Wene joudutti matkaansa, ja sen soutajilla näkyi olevan erinäinen -salainen tarkoitus, sillä heidän aironsa eivät pitäneet vähääkän -läiskettä liikutettaissa. - -Työläs sitä oli nähdäkkin, koko venettä, yön pimeydessä rannalta, -keskellä jokea, kun se kulki. - -Se meni niinkuin musta aave, kiirehtien kylmää virran pintaa myöden. - -Waan nytpä pistihe ranta-varjosta toinen, yhden miehen soutama vene, -joelle. - -Se oli seurannut tätä isompaa venettä hyvät aikoja ilman sen näkemättä, -äänettömällä airoin liikunnolla sekin, vaan nyt se työnsihe keskelle -jokea ja lähestyi viistämällä tätä isoa venettä. - -Pian se oli asettaunut hanka hankaan sen toisen kanssa, jonka soutajat -seisahtivat työssänsä, sillä pelko ja vapistus kohtaisi heitä, -nähdessänsä millä erinomaisella rohkeudella se vähäinen alus tarttui -heidän alukseensa kiini. - -"Noh?" kuului isomman veneen perästä. - -"Huhuu!" vastasi joku vähän matkaa maalta. - -Se oli huhkaja, joka tapansa jälkeen huijaili valitusvirttä yksinänsä -metsässä. - -"Noh?" kysyi uudestansa miehen ääni veneen perästä, vaan ei se ääni -ollut yhtä jämeä kuin ensikerralla. - -"Eberkopf!" kuului nyt lausunta vähästä veneestä. -- "Eberkopf, sinä -olet tehnyt itses vikapääksi rikokseen, joka on Westfalin salaisen -tuomio-istuimen rangaistava..." - -"Huhuu!" sanoi taas huhkajan ääni metsästä. - -"Minä haastan sinun", jatkoi puhuja, "tästä yöstä kahden viikon ta'a -juuri tuonne metsään, jossa huhkajan ääni kuuluu, vastaamaan niihin -kanteisin, joita sinun päälles tehdään. Sin'et uskalla jäädä tulematta, -sillä jos sinä sen teet, niin sinun pitää kuoleman." - -Taas kuului valitus-ääni metsästä. - -Ja niinkuin näkymättömillä käsillä talutettu, erkani se vähäinen vene -isommasta, ja riensi rantaa kohden. Mutta se isompi alus piti entistä -matkaansa jokea allespäin, ehkä paljoa epätasaisemmalla soudulla. - -Ne "Westfalin salaiset tuomio-istuimet", joihin Eberkopf haastettiin, -olivat jotain omituista niihin aikoin. Kaikki lain käynti, erittäin -Saksamaalla, oli peräti mitätöintä. Hallituksella ei ollut voimaa pitää -lakia arvossa. Jokainen eli omin päinsä ja ratkaisi muiden ja omat -riitansa miekan terällä. - -Kaikki valtiolliset siteet olivat kehinneet, niinkuin ei ne koko -keskuaikana olleet aivan vahvat milloinkaan. Kirkko ja ritaristo oli -kuitenkin alun voinut puolustaa siveyttä ja säädyllisyyttä; vaan -molemmat nämätkin laitokset olivat nyt parhaillaan häviämässä, ja -yleinen rauhattomuus ja epäjärjestys vallitsi maassa. Senpätähden -täytyikin yksityisten ottaa asiain järjestämisen huoleensa, kun ei -valtiota löytynyt ja hallitus oli voimatoin. - -Sentähden näemme esim. että kun kaupalla ei ollut mitään turvaa -laissa eikä valtakunnassa, niin kaupungit tekivät liittoja keskensä, -suojellaksensa yhteistä liikettä. - -Samoin näemme tieteitten ja taiteitten yhtyvän liittokuntiin, ja kun -lailla ei ollut turvaa maan hallituksesta, niin sekin päätti itsensä -yllä pitää joinkin neuvoin, ja niin ilmestyi vähitellen ne laitokset -joita kutsutaan salaisiksi tuomio-istuimiksi, "Behmgerichte." Ne -alkovat siinä Westfalin maakunnassa, jossa nämät viimeksi kerrotut -asiat ovat tapahtuneet, ja niitä lienee jo löytynyt aikasin samassa -maakunnassa, vaikka ne sittemmin levenivät yli koko Saksanmaan ja -muuttuivat vähitellen luonnossaan. - -Tietty on että "Behmgerichte" keskuajan loppupuolella oli ainoa -tuomio-istuin, jota kaikki pelkäsivät. Se uskalsi haastauttaa eteensä -lain-rikkojan mistä arvosta ja säädystä hyvänsä, ja sen tuomiot olivat -pitäviä, eikä niiden täyttämisestä ollut epäiltävä, sillä, täyttäjäin -luku sanotaan olleen sata tuhatta yli koko maan, ja heillä oli salaiset -tunnus-merkit. - -Se isompi vene kulki tietänsä joella. Nyt taisi olla puoli yön aika. - -Siinä veneessä oli, paitsi Eberkopf, kaksi eli kolme souto-miestä, ja -se luostarista ryövätty Agnes Lichtenau. - -Uhkaus ja haasto, jonka Eberkopf oli kuullut teki hänen alakuloiseksi. -Hän tiesi varmaan, ettei Behmgerichten tuomiosta päässyt yksikään -syyn-alainen, ja hän tunsi itsensä syyn-alaiseksi. - -Hän ei pitänyt tarkkuudella perää ja laski veneen lähemmälle rantaa -kuin aikomus olikaan. Se kulki ranta-puiden synkeässä varjossa. Nyt sen -keula yht'äkkiä kääntyi maata kohden. Eberkopf sen havaitessa ponnisti -kyllä vastaan, mutta ei se enää auttanut; sitä vedettiin maalta -heitetyllä koukulla joki-äyrästä kohden, ja pian se oli äyräässä kiini. - -Agnes oli koko ajan istunut ääneti; hän tiesi joutuneensa vihamiehen -valtaan, eikä hänellä ollut suurta toivoa. Häntä ei suuresti -liikuttanut mikään tapaus, ja hän oli melkein toissa-mielin kuulellut -niitä uhkauksia, joita Behmgerichten jäsen oli lausunut. Ei hän -nytkään pitänyt suurta lukua siitä että vene kääntyi rannalle vastoin -perämiehen tahtoa. - -Mutta hän kuuli jonkun äänen rannalta lausuvan hänen nimensä, ja se -ääni oli hänelle tuttu ja se tuotti uuden lyönnin hänen sydämeensä ja -uuden kirkkauden hänen silmiinsä. - - - - -Behmgerichte. - - -Klaus Götrikkinen oli etsiessänsä neitoa, tullut luostarin tienoille, -aivan silloin kun neito sieltä oli kadonnut. Hän joutui jälille ja -seurasi veneen kulkua jokea allespäin, kunnes hän pääsi sen perille, -niinkuin tässä jo on mainittu. Eberkopf oli niinkuin halvattu, -kuultuansa Behmgerichten haaston, ja niin oli myös hänen soutajansa. -Senpätähden ei kenkään nousnut vastusta tekemään, kun Klaus Götrikkinen -ilmestyi veneesen, sieppasi neidon ja vei hänen mennessään. - -Oli sumuinen syys-päivä. Kaukana yön kerrottuin tapausten paikalta, -näemme talonpoikaisen huoneen, semmoisen kuin siihen aikaan oli -tavallinen. Se oli jaettu moneen eri kammiohon. Yhdessä niistä on -tyttö nukkuneena, istuen vuoteen ääressä. Wäsymys pitkän matkan, -monien kyyneleitten ja suruin perästä, oli hänen saavuttanut. Hän oli -suloinen näköönsä, siinä kun hän unessa nojausi vuoteesen. Hänen tummat -hius-kihermänsä peittivät osaksi hänen kasvonsa, joiden kukoistus -viimeisten tapausten huolista oli valjennut, ei kuitenkaan niin, -ettei se olisi voinut uudestansa viritä. Sen se näkyi hänen unessansa -tekevänkin, sillä jokainen hengen veto näytti tuovan hänen poskillensa -uutta eloisuutta. Sepä ihastutti nuorukaista, joka hiiskahtamatta -katseli neidon lepoa. Hän oli tullut huoneesen aikomuksessa puhutella -tyttöä, vaan nähtyänsä sen nukkuneena, oli hän seisahtanut sitä -katselemaan lumotuilla silmillä. - -Hymy kävi makaavan neidon huulille; kasvot saivat hetkeksi korkeamman -paineen. Joku soma uni elähytti ainakin häntä. Waan samassa aukenivat -hänen silmänsä ja loivat kirkkaan katsantonsa nuorukaiseen. - -Nuorukainen pyysi anteeksi, kun hän oli tullut hävittämään neidon -lepoa, vaan heitä käski välttämätöin sallimus pakenemaan edemmäksi, -kunnes he ennättäisivät rauhallisempiin paikka-kuntiin. Hän oli suonut -neidolle ainoastaan tämän hetken levätä. Heidän oli rientäminen sinne, -missä hän luuli tietävänsä soveliaan suojeluspaikan, siksi kuin kirkko -oli suostutettu, jonka he molemmat olivat havainneet voimallisimmaksi -kaikista, ja jota siis oli vaarallinen pitää vihamiehenä. - -Neito puolestansa osoitti kiitollisuutta nuorukaiselle, joka hänen oli -temmannut niin suuresta vaarasta, ja sanoi olevansa tytyväinen siihen -mitä se asiassa päätti. He riensivät matkaansa. - -Käymme nyt Westfalin metsään, sinne, jossa nykyisten Saksalaisten -esi-isät muinoin taistelivat vapautensa puolesta ja saivat kuuluisan -voiton Roomalaisten yli, jolla voitolla he kaikille ajoille ja kaikille -kansoille ovat näyttäneet ikuisen jalon esikuvan, miten väkivalta on -poistettava. - -Nyt oli pimeä aika vuorokaudesta. Se paikka, josta Drusus kerran -kokoili kolmen legion luut, oli valaistu tuli-soitoilla. - -Metsässä oli vähäinen aukea; siinä istui piirissä miehiä salakasvoilla -tuli-soittoin valossa. - -Heidän edessänsä seisoi mies, jonka käytös näytti kanteen alaiselta, -niinkuin jokainen myös olisi voinut sanoa ne piirissä istujat -tuomareiksi. - -Se näistä tuomareista, jonka vuoro oli olla päällekantajana, luki -kaikki kanteet ja syyt kirjoitetusta pergamentin kappaleesta. - -Hän alkoi lukemisensa tämän oikeus-istuimen ylistämällä ja päätti sen -sillä, että hän vaatei tuomiota, kovaa, armahtamatointa tuomiota sen -ylitse, joka oli uskaltanut rikkoa maan lait, ja käynyt sortamassa -kirkkoin ja luostarien vapauksia. - -Wiimeinen kanne oli se että tämä rikos-alainen oli käynyt pyhän Ursulan -luostarissa ja sieltä viekotellut eli väkisin vienyt nuoren ja hurskaan -luostari-neidon. - -"Mitäs tiedät sanoa puolustuksekses?" kysyi päätuomari. - -Eberkopf -- hän oli se kanteen alainen -- tiesi kyllä ettei tässä -auttanut ne mutkat, joita tavallisesti sopii käyttää oikeuden -edessä, ja joilla syyn-alainenkin usein saattaa pelastaa itsensä. -Tässä ei kysytty vieraita miehiä, eikä pidetty suurta lukua oikeuden -ulkomuodosta. Asia oli ennen tuomittu ja tutkittu; ainoastaan tavan -vuoksi otettiin se näin päätettää, jotta rikoksen-alainen saisi koettaa -vastata puolestansa. - -"Tiedän kyllä", alkoi Eberkopf, "tämän oikeus-istuimen, jonka edessä -mä seison, tuomitsevan ja tutkivan kaikki, ilman kenenkään puolta -pitämättä, vaan ennenkuin minä käyn vastaamaan siihen kanteesen että -minä olisin ryövännyt neidon luostarista, tulee minun kysyä, mitä -korkia oikeus ajattelee mainitun neidon luostariin telkeemisestä?" - -"Se mies", vastasi tuomari, "joka sen toimitti väärillä kanteillansa, -on tällä haavaa korkeimman tuomarin edessä; hän kuoli höyryyn, -keittäissänsä kultaa." - -Tämä sanoma näytti hämmästyttävän syynalaista. - -"Jos neidon luostariin sulkemus oli väärin?" alkoi hän kysyä. - -"Niin oli yhtä suuri vääryys hänen sieltä ryövätä!" vastattiin. - -"Waan minä voin näyttää toteen, etten olekkaan ryövännyt neitoa -luostarista", uskalsi Eberkopf nyt jyrkästi lausua; "yksi -muukalais-nuorukainen, joka usein on kohdannut minua tielläni, on sen -tehnyt, ja minä vaadin tässä sitä oikeutta, että saan miekkaillen hänen -kanssansa näyttää viattomuuteni!" - -Hän tiesi kyllä olevansa syypää ja ettei häntä enää mikään auttanut, -jouduttuansa Behmgerichten käsiin, vaan että hänen olis itseänsä -piakkoon hakeminen jostain puun latvasta, johon hän oli kaulasta -ripustettu. Mutta se anomus, jonka hän nyt teki, voi hänen pelastaa -kumminkin ajaksi ja kenties kokonaan, jos hän miekkasilla joutuisi -voitolle. Semmoista asian-ratkaistusta pidettiin Jumalan tuomiona, ja -itse Behmgerichte ei uskaltanut päättää eikä tehdä semmoista tuomiota -vastaan. - -Eberkopf ei siis tarvinnut peljätä joutuvansa rippumaan jonkun puun -latvaan. - - - - -Jumalan tuomio. - - -Muutamia peninkulmia Kölnistä länteen on Aachen niminen kaupunki, -merkittävä Saksan historiassa sen tähden että Kaarle suuri, sen -valtakunnan alkuperustaja, asuskeli mielellään siinä kaupungissa, -erittäin niiden lämminten lähteitten tähden, joita sen ympäristöllä -löytyy kallioissa. - -Hänen oli tapansa uiskennella niiden lähteitten vesissä, niinkuin -ihmiset nytkin käyvät terveydeksensä sitä vettä juomassa ja siinä -uimassa. - -Sama Kaarle on myös haudattu mainitun kaupungin komian kirkon alle, -jonka hän itse oli rakentanut. Sittemmin sitä kaupunkia pidettiin -suuressa arvossa koko keskuaikana, ja keisarit kruunattiin siellä -tavallisesti Saksanmaan kuninkaiksi, eikä sitä keisaria pidetty juuri -hyvänä, joka ei sieltä ollut täyynnä tuomassa kruunuansa. - -Keisari Ludovik, joka äskein oli saanut voiton riitaveljensä yli, oli -tullut Aachenin kaupunkiin vieraisille. Hänen kunniaksensa vietettiin -siellä nyt suuria juhla-pitoja. Mutta harva juhla siihen aikaan -meni ilman tornerikilvoituksia tahi leikki-sotaa. Niinpä nytkin oli -aivottu pitää semmoisia kilvoituksia, ja ne oikein suuria. Sentähden -tänne oli kokountunut, paitsi keisarin seura, melkein lukemattomat -joukot kaikista säädyistä, näiltä seuduilta, katselemaan iloa ja itse -olemaan ilossa. Sillä jos ylhäisempäin kävi itsiänsä huvitteleminen -keisarin parissa, niin pidettiinpä alhainenkin väki hyvissä mielin -suunavauksella, jota itse pää-päivänä heille oli tarjona ilman maksotta. - -Emme tässä ota jutellaksemme kaikkia näiden pitoin vaiheita, kun eivät -koske tämän kertomuksen juoksua: ainoastaan pää-päivän tapaukset, jona -torneri-leikkiä pidettiin, ovat tässä kysymyksenä. - -Niinkuin mainittiin, oli kaupunkiin kokountunut suuri joukko ritaria ja -muita jalo-sukuisia vaimoineen ja tyttärineen. - -Leikki-sotaa varten oli tehty piiri, jonka yhdellä sivulla oli lehterit -suuri-sukuisille katselioille: toisilla sivuilla oli aitaus, jottei -asiaan kuulumatoin rahvas pääsisi työntäymään taistelo-asemalle. - -Päivä oli lyhyt, ja torneri-leikki oli aljettava varhain, jotta -ehdittäisiin se päättää ennen päivän loppua. - -Rahvas kokountui siis paikalle jo aamu-hämärässä, ja sen pauhina, -nauru, ja pilkka-puheet y.m. olivat valmiina jo ennen täydellistä -päivän valkenemista. - -Julistajat ratsastelivat aitauksen sisä-puolella, tekemässä -tarpeellisia järjestystöitä torneri-lakien jälkeen. - -Noin kello 9 ja 10 välillä alkoi lehterit täytyä katselioilla sekä -miehen että vaimon puolisilla. Onneksi sattui päivä olemaan kirkas -ja taivas selkeä, jotta ritarien ja naisten puvut, jotka loistivat -kullalta, hopialta ja teräkseltä, päästivät hyvään näköön. - -Siellä saatiin nyt nähdä kaikki Rheini-seudun kukoistus, nuoressa -jalo-sukuisessa väessä, miehissä ja vaimoissa. - -Niiden luvussa oli useita nuorukaisia, jotka tänään aikoivat koetella -voimaansa ja miehuuttansa armastensa nähden, joilta he toivoivat -rakkauden silmäystä kehoitukseksi taistelossansa. - -Siellä oli moni vapasukuinen neito, joka oli lahjaksi antanut sydämensä -urhoolliselle ritarille, jolle hän nyt toivoi voittoa. - -Olipa näissä moni semmoinenkin kukka-suu, jonka sydän vielä oli vapaa, -ehkä se löi kahta vikkelämmin nähdessänsä jonkun nuorukaisen palavat -silmät, joiden puhe oli kyllä selkeää, vaikk'ei suu ollut sanaakaan -virkkanut. - -Nyt tuli keisari Ludovik, ratsastaen uljaalla hevosella, ja seurattuna -jalolta ritari-joukolta. Hänen pukunsa oli paljoa loistavampi kuin -Mühldorfin tappelussa, ja itse hänen muotonsakin oli ylevämpi kuin -silloin; hän oli pitkällisen kiistan perästä pääsnyt voitolle. - -Keisari astui hevosesta ja nousi astimia myöden häntä varten -valmistetulle lehterille, johon edellä oli tullut hänen omaisiansa ja -lähempiä ystäviänsä. Hän kumarsi tervehdystä yhdelle korkia-sukuiselle -neidolle ihanalla muodolla. Se oli Hollandin kreivi Wilhelmin tytär, -Margaretha, jonka kasvot nyt punehtuivat keisarin tervehtäissä. Hän -istui isänsä, kreivi Wilhelmin rinnalla, ja hänen toisella puolellansa -oli kaksi lasta, nimittäin keisarin kahdeksan vuotias poika, Ludovik, -ja sen muutamia vuosia vanhempi sisar Mechtild, jonka viimeksi mainitun -toisella sivulla taas istui Thüringin mark-kreivi Fredrik, jolle -keisari oli luvannut tyttärensä puolisoksi. Fredrik koetti huvitella -kihlattua morsiantansa kaikenlaisilla leikkipuheille, joita Mechtild -kuulteli lapsekkaalla ujoudella, ja joihin se joskus naurahtain -vastaeli. - -Pikku Ludovikin kirkkaat silmät lentelivät rahvaan yli ja katselivat -väliin torneri-ketoa, miten siinä kaikki jo olis valmiina -leikki-sotaan. Hänellä oli käsissä pideltävänä vähäinen miekka. - -Keisari seisahti puhuttelemaan Margarethaa, vaan nyt kuului julistajain -ääni aitaukselta, ilmoittavan kaikki olevan kiistaan valmiina, ja -lukevan ne säännöt, joihin koko mailman ritaristo oli suostunut, -tämmöisissä kiistoissa vaarin otettaviksi. Muun ohessa julistettiin, -että ritarien oli taistella tylsillä elikkä terättömillä puukeihäillä, -eikä kenenkään ollut lupa pitkittää kiistaansa, sittekuin toinen elikkä -toinen kahdesta taisteliasta oli saanut keihäänsä pirstotuksi tahi -tullut syöstyksi ratsulta. - -Woittajain oli odottaa palkkansa kauniista käsistä: Margarethan ja -Mechtildin; ja nyt kuului sanoma että torneri-leikki sai alkaa. - -Kedolle, aitauksen sisäpuolelle, ratsasti rinnatusten kaksi ritaria. He -ajoivat siihen päähän aitausta missä lehteri oli, ja tervehtivät siellä -olevia naisia ja keisaria. - -He saivat kumpikin terättömän keihään, ja nyt he ratsastivat erilleen -toinen toisestansa kumpaankin päähän aitausta. Merkin saatua -julistajilta he sitte karkasivat toinen toistansa vastaan oijastuilla -keihäillä, ja terähyttivät yhteen, jotta tomu maasta tuoksahti. -Molemmat he pysyivät ratsussa, mutta toisen keihäs katkesi. Se otti -uuden seipään ja he ratsastivat erilleen vielä toisen kerran ja taas -yhteen niin tuimasti, ettei kumpikaan sen tärähdyksen perästä voinut -pysyä hevosessa, vaan putoilivat molemmat ketoon. Heidän taistelonsa -oli siis loppunut, ilman kumpasenkaan voittoa. Heidän ei ollut edes -pakko avata kypärinsä silmikkoa ja siten ilmoittaa kutka he olivat. - -Toisia tuli siaan, ja nyt taisteli usiampia yht'aikaa samoin kuin ne -kaksi ensimäistä, kuitenkin sillä eroituksella että näistä muutamat -jäivät hevoseen kun toiset luiskahtivat kentälle. - -Se oli hupaista katsella sekä rahvaalle että ylhäisille, ja molemmista -kuului mielen lausunnoita; rahvaan lausunnot olivat paksuja ja -törkeitä, niinkuin niiden tapa on; herrasväen puheet taas olivat -siistimpiä. Eikä itse leikistä tullut sen suurempaa vahinkoa, kuin -että muutamilta lähti marraskesi kupeesta, toisilta nilkahtui sääri, -muutamilta katkesi kylkiluu, toisilta meni niskat nurin. - -Woittajat ratsastivat nyt lehterin puolelle, tervehtäin keisaria, -ja sieltä nousi se kreivinna Margaretha, jota pidettiin keisarin -morsiamena: keisarin puoliso Beatrix oli vuoden ajan ollut kuollunna. -Margaretha jakaili nyt kulta-käädyjä ja ranne-renkaita y.m. voittajille -palkinnoksi. - -Waan sill'aikaa oli mark-kreivi Fredrik jättänyt asemensa prinsessa -Mechtildin rinnalta, jossa hän uskolla oli istunut koko ajan. Nyt hän -nähtiin ajavan kiiltävässä teräs-puvussa komialla hevosella aitauksen -sisä-puolelle, kehoittain sillä jokaista, kuka vaan tahtoi, käymään -hänen kanssansa kiistalle. Hänen ei ollutkaan syytä hävetä muotoansa -siinä kun hän lennätteli irstasta unkarilaista hevostansa; ja hän -voitti samanlaisessa leikissä viisi ritaria peräksyten. - -Sitte hän meni Mechtildin eteen, joka astui ales lehteriltä tuomaan -omalle sankarillensa palkkaa. Mark-kreivi laskihe polvillensa, ja se -ihana lapsi istutti hänen kypäriinsä soman koristuksen struthio-linnun -sulista, joihin oli palmikoittu helmiä ja kalliita kiviä. - -Waan nyt muuttui leikki-sodan muoto. Kedolle ratsasti outo julistaja, -ja häntä seurasi outo ritari, silmikko ummessa. Se kantoi terävää -keihästä ja oli muutenkin täydessä sota-asussa. - -"Mitä nyt?" kysyi keisari kummastellen, ja torneri-julistajat -piirittivät tämän uuden virka-veljensä, sill'aikaa kuin se outo ritari -laski hevosensa karailemaan ympäri ketoa. Waan julistajan lausuttua -sana niille toisille, he nöyryydellä vetäysivät hänestä. - -"Pyhän Behmgerichten nimessä", huusi se outo julistaja, jonka kasvot -niinikään olivat peitetyt, "ilmoitan minä, että korkian Rooman keisarin -ja valtakunnan ruhtinain sekä kaiken tämän jalon yleisön edessä kaksi -ritaria tulee taistelemalla näyttämään, kummanko heistä Jumala pitää -viattomana. Ja pyydän minä, saman istuimen nimessä, koko tätä jaloa -katsoja-kuntaa tarkalla vaarilla pitämään, että heidän taistelonsa -käypi ritari-sääntöin jälkeen." - -Tämän huudettua hän siirtyi sivulle ja muutaman hetken perästä ratsasti -toinen outo ritari, ikään varustettuna täyteen hengen kauppaan, -torneri-kedolle. - -Molemmat ritarit olivat yhtäläisessä teräs-vaatteessa ainoastaan sillä -eroituksella, että viimeksi tulleella oli nauharuusu kypärin sulassa. -Hänen hevosensa oli pulska, rautio, bohemilainen; ensin tulleen -hevonen oli musta. He lähestyivät toinen toistansa tervehtäin keihään -kärjen painamalla. Waan pian heidän aikomuksensa tuli näkyviin, kun -se ruusu-ritari heitti toiselle ritarille sota-kintaan ja sai siltä -toisen vastaan, ja nyt oli molemmilla yhtäläinen kinnas oikeassa kuin -vasemmassakin kädessä. - -"Agnes Lichtenau!" lausui ruusu-ritari, kuitenkin niin alhaisella -äänellä ettei se kuulunut katselioille. - -"Agnes Lichtenau!" vastasi toinen ritari samoin. He erisivät toinen -toisestansa, ja nyt vallitsi yleinen äänettömyys katselioissa; itse -rahvaskin piti suunsa kiini. - -Ritarit olivat kummassakin päässä aitausta ja odottivat julistajan -merkkiä; se annettiin, ja nyt he laskettivat täyttä karkua toinen -toiseensa. - -Se oli hirmuinen tömähdys; hevoset lensivät kintuilleen; keihäät -katkesivat, kilvet halkesivat, mutta harniskat pitivät, ja molemmat -miehet istuivat yhtä jämeästi satuloissansa. - -Uusi koetos samanlainen ei tullut kysymykseenkään; he tarttuivat -kumpikin sotakirveesensä. - -Se ensin tullut ritari tavoitti julman tähtäyksen ruusu-ritarin päätä -vasten, mutta se havaitsi vaaransa ja sai oman kirveensä eteen; hänen -vihamiehensä kirves meni pirstaksi, ja nyt olisi ruusu-ritarin ollut -aika maksaa vihamiehensä kirves-lyönnin samanlaisella, vaan hän -paiskasi kirveensä ketoon ja sieppasi miekkansa. - -Nyt ei taistelo kestänyt enää kauvan. Ruusu-ritari työnsi miekkansa -läpi vihamiehensä kaulan; mies kaatui kuoliaana kedolle. - -"Jumala on tuominnut", huusi julistaja; ja se sanoma kaikui yli -katseliain joukon. - -Keisari Ludovik ja hänen seuransa olivat suurella tarkkuudella -silmänneet tätä taisteloa. Woittaja ajoi nyt lehteriä kohden, aukasi -silmikkonsa ja kumartihe keisarille. - -"Ah, Klaus Götrikkinen!" sanoi keisari ystävällisellä äänellä, "sinäkö -se olitkin? terve tultuas ja onnea voitolles." - - - - -Pääte. - - -Pyhäjärveen laskeuu Tampere, Pyhäjärvestä laskeuu Nokia. Se on vähäinen -soma järvi, se Pyhäjärvi, noin viittä, kuutta virstaa pitkä, päästä -päähän soutain. Joka sitä ottaa silmäilläkseen esim. Pyynikin vuorelta, -lähellä Tamperetta, oppii sen someutta pian ihailemaan. Sen rannat ovat -melkein ylisten ympäri vihantelevina peltomaina, mutta vähän etäämmällä -näkyy hakometsiä ja lehtoja, kukkuloita ja laaksoja taivaan reunaa -vastaan. Siellä ja täällä on peltoin sivuilla kyliä ja useita somasti -rakennettuja kartanoita molemmin puolin järveä; Hatanpää ja Sankila, -Wiiki ja Maatiala, Rahola ja Walkila y.m. - -Koko sen näkyalan luonto on niin eriomaisen kodokasta, että siihen -kuka katselia hyvänsä, tylsä-tuntoinenkin, pian mieltyy. Järvelle -on viskelty useita viheriöitseviä luotoja, joiden lehtipuut -päivän-laskussa heittävät lavean varjonsa veteen. Suurin ja vihantavin -kaikista on Wiikin saari, jossa kaupunkilaiset Tamperetta pyhäiltasina -käyvät lystäilemässä. Muinoin he sinne kulkivat kaksihankasissa -veneissä, -- isompaa kun ei ollut -- vaan nyt käy Pyhäjärveä -edestakasin vähäinen höyry-vene, jolla pyhäpäivinä on tapa kanniskella -käsi-työläisiä ja tehdasten työntekiöitä huvimatkoilla, ja hävittää -luonnon hiljaisuuden pyöräinsä kohinalla, ja henkiä pistävää savuansa -ihanalta tuntuvaan kasvi-löyhkyyn. Waan niinpä on ihmisenkin tapa, -jonka rehkinästä siinä nähdään kuvaus. Hän tulee aina touhullansa ja -kohinallansa sekoittamaan ja muuttamaan luonnon työ-alaa. - -Joku vuosi tässä kerrottuin tapausten jälkeen, nähtiin kesä-iltana vene -kulkevan Pyhäjärvellä. Siinä veneessä oli kaksi nuorta henkeä, mies ja -vaimo. Molemmat olivat puvusta ja muodosta katsoin ylhäisempää säätyä, -kuin näillä tienoilla muuten silloin asui. Waimon vaatteet olivat sitä -kallista vaaleata kangasta, jota siihen aikaan kudottiin Brabantissa. -Mies taas oli ritarien tavallisessa koto- eli rauhapuvussa. Hän souti -venettä, ehk'ei heidän matkallansa näkynyt olevan mitään erinomaista -tarkoitusta. He olivat kukaties katselemassa seudun kauneutta, joka -silloin vielä oli jotenkin luonnon vallassa, paitsi että järven -läntisessä päässä, Nokian puolella, oli uusi huone kehällä. Se oli -tavallisia huoneita isompi ja tehty aivan outoon rakennus-parteen. - -Ne kaksi siinä veneessä näkyivät nyt ottavan silmäilläksensä tätä -huonetta, millinen sen muoto olisi sinne kauvas järvelle. Molempain -katsannossa kuvasti tytyväisyys, -- ja erittäin sen nuoren naisen. - -"Ah, ah, Klaus", sanoi hän, "minkä ihanan asunnon sinä rakennat meille!" - -"Ei se kuitenkaan ole verrattava kotomaas uljaisiin hoviin", -vastasi Klaus Götrikkinen, "mutta -- ne hovit eivätpä aina sisällä -onnellisuutta, eivätkä myös voi jakaa sitä ympärillensä, sen olet sinä, -Agnes armahani, saanut kyllä havaita, jos minäkin. Ei mikään olis -minua estänyt varustamasta tuota huonetta linnan tavalla, sillä tämä -seutu on minun, vaan en minä tahdo sitä tehdä jälkeisilleni, ett'eivät -nousisi kansan sortajiksi, sen jalon kansan, joka ei milloinkaan ole -ansainnut orjuutta. Tuon huoneen he saavat polttaa tuhaksi, kun joku -sen asujamista tulee röykkiäksi. Waan jos vihamies sitä piirittää, niin -he kaikki, tämän kunnan miehet, tulevat sen apuin." - -"Tämä maa kun on niin kaunis, miten eikö sen kansa olisi jaloa", sanoi -Agnes, joka täll'aikaa oli jättänyt istuimensa perä-tuhdolla ja tullut -Klausen rinnalle, "ja olethan sinä itsekkin samasta kansasta", lisäsi -hän, ja lymytti kasvonsa ritaria vasten. - -Juttelimme miten Klaus Götrikkinen oli voittanut Eberkopfin Aachenin -torneri-kiistassa, ja sitte lähestynyt keisari Ludovikiä, joka häntä -ilomielin tervehti, ja jolle hän asiat kertoi alusta loppuun. Tässä -ei lienee tarve pitkillä puheilla enää lauseskella miten seikat -selvenivät, kun niihin ryhtyi sekä keisari että arkkipispat. Agnes -Lichtenau pääsi nyt kerrankin vainojistansa, sekä maallisista että -kirkollisista, ehkä suuri osa hänen perinnöstänsä oli mennyt hukkaan. -Hän suostui jättämään kotonsa ja kotomaansa ja seuraamaan Klausea -Suomehen, jossa hän oli ennen käynyt, ja jonka kylmyyttä hän ei -peljännyt. - -Heinrich Rathsmann jäi Kölniin, kauppaansa käyttämään, vaan hän lupasi -vielä joskus käydä Turussa ja sillä tiellä poiketa Klausea ja Agnesta -tervehtämässä. Historia ei puhu miten hän täytti tämän lupauksensa. - -Simeon, se vanha Juutalainen, oli saattanut Eberkopfin Behmgerichten -käsiin, siten että hän oli ilmoittanut kaikki Eberkopfin ja "tähtien -tutkian" vehkeet yhdelle, jonka hän tiesi mainitun sota-oikeuden -jäseneksi. Asiat tutkittiin, "tähtien tutkia" haastettiin oikeuden -eteen, mutta hän vältti tuomionsa myrkkyä nielemällä vaikka hänen -luultiin häkään kuolleen. Eberkopfia, joka pidettiin syyn-alaisena, -seurattiin joka askel, hänen tietämättänsä, erinomaisella tarkkuudella; -siitä se tuli, että hän haastettiin oikeuden eteen juuri neidon -luostarista ryövättyänsä. - -Tiedämme jo miten hänen asiansa päättyi. Hän toivoi saavansa kuolla -ritarin tavalla, eikä hirressä, jonka tähden hän pyysi Jumalan -tuomiota. Siinä hän kuolisi ilman häpeää -- taikka kukaties voittaisi -ja pääsisi kaikesta kanteesta. Sentähden hän taistelikin oikein -mielensä perään, vaan tiedämme jo että Klaus Götrikkinen hänen voitti. - -Niin oli kulunut vuotta kaksi. Suomenmaa oli tullut täydellisesti -Ruotsin valtaan, sillä Novgorodilaiset olivat äskein tehdyssä -Pähkinälinnan rauhassa suostuneet jättämään heille puolen Karjalasta. - -Ja olemme nyt saattaneet nämä kaksi nuorta kaikista vastahakoisuuksista -siihen hetkeen, jona Agnes lymytti suloiset kasvonsa Klausea vasten. -Eikä nyt enää ollut kukaan heidän onneansa häiritsemässä. - -Päivä oli laskeumallansa; ei ainoatakaan tuulen värähdystä näkynyt -vedessä, eikä kuulunut luotoin lehdissä. Se oli siihen aikaan vuodesta, -jolloin pihlajat kukoistavat, ja jolloin laulu-rastas säveltää kaikkein -pidemmät nuottinsa. Ilma oli kukka-löyhkyä ja linnun-laulua täynnä. -Maassa oli rauha -- ja luonnossa -- ja ihmisissä. Niitä löytyy hetkiä -toisinaan semmoisia, jona kaikki pitävät juhlaa, kansat ja erityiset -ja luonto. Ne hetket ovat kuitenkin harvoja, sillä ihmisten arkipäivät -ovat useimpia kuin juhlat, ja taisteloin ajat kansoissa pidemmät kuin -rauha. Ei Suomen kansankaan rauha-juhlat ole olleet pitkällisiä. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MANSIKOITA JA MUSTIKOITA IV*** - - -******* This file should be named 61941-8.txt or 61941-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/1/9/4/61941 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/61941-8.zip b/old/61941-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index a165961..0000000 --- a/old/61941-8.zip +++ /dev/null |