diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/61490-8.txt | 4737 | ||||
| -rw-r--r-- | old/61490-8.zip | bin | 85987 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 4737 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..eae1a22 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #61490 (https://www.gutenberg.org/ebooks/61490) diff --git a/old/61490-8.txt b/old/61490-8.txt deleted file mode 100644 index 9abb6b2..0000000 --- a/old/61490-8.txt +++ /dev/null @@ -1,4737 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Kovalle ottaa, by Edvin Calamnius - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Kovalle ottaa - - -Author: Edvin Calamnius - - - -Release Date: February 23, 2020 [eBook #61490] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KOVALLE OTTAA*** - - -E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - -KOVALLE OTTAA - -Kirj. - -ESKO VIRTALA [EDVIN CALAMNIUS] - - - - - -Porvoossa, -Werner Söderström, -1890. - - - - -Lämpimän etelätuulen puhaltaessa vieri Kumpulan järvellä vähäisiä -aaltoja Törmälän puoleista rantaa kohti ja loiskahteli rantakivejä -vasten. - -Törmälän rannasta oli työnnetty vesille vene, jossa istui Törmälän -torpan isäntä Perttu vaimonsa Liisan ja pienen poikansa Jaakon kanssa. -He olivat tulleet verkkoja laskemaan. Isäntä istui perässä, emäntä -etuteljolla ja Jaakko yläällä keulan nokassa. - -Perttu nosti verkkovasusta päällimmäisen verkon, jonka pään hän otti -puikkarimesta erilleen ja kiinnitti muutamaan vanhaan verkkovaajaan -vastarannassa. Sitten käski hän Liisan hiljalleen soudella suoraan -selälle päin, ja sitä mukaa kuin vene eteni, päästi hän verkkoa -järveen solumaan. Sitä tehdessään hän silloin tällöin vaihtoi jonkun -sanan Liisan kanssa, joka reippaana ja hyvällä mielellä teki hänelle -ennestään hyvin tavallista tehtävää ja useinkin loi tyytyväisen katseen -mieheensä. He istuivat hyvin tyyneinä ja rauhallisina, vaan Liisa, -hiukan vilkkaampi luonteeltaan, oli sekä liikkeissään että puheissaan -Perttua liukkaampi. Jaakko sitä vastoin istui keulassa enimmästi sanaa -sanomatta, hyvin vakaisena ympärilleen katsoen ja omissa mietteissään, -kuuntelematta vanhempainsa keskustelua. - -"Mahtaneekohan tuosta Jaakosta miestä tulla", arveli Liisa Pertulle, -"kun sillä ei näytä olevan halua mitään oppia, kun se ei vähääkään -välitä siitä, mitä muut tekevät, että sitten itsekin oppisi jotain -tekemään!" - -"Älä ole milläsikään Jaakon suhteen!" lausui Perttu. "Hänhän on -vahvakasvuinen, hartiakas poika, josta kyllä aikoja myöten tulee -hyvinkin vankka työmies." - -"Mitäpä siitä, jos tuleekin vankka, kun ei osaa mitään tehdä!" - -"No, hän kyllä kerkiää oppia vielä paljonkin siihen asti kuin hänen -työtään tarvitaan." - -"Siltä se taitaa näyttää, kun ei nytkään katsokaan edes, miten -esimerkiksi verkkoja lasketaan -- -- -- aivan tyyneenä ja mistään -huolimatta katselee vaan kokonaan muualle!" - -"Siitä ei toki saata päättää puoleen eikä toiseen, sillä hän on vielä -aivan nuori. -- Eipä ole Jaakko hätäpoika koskaan ollut. Muistanethan, -kuinka hän vietäessään kirkolle kastettavaksi, kun sinä häntä -pärevasussa kantelit, aivan levollisena makaili ja katseli kirkkain -silmin taivaalle, eikä ollut millänsäkään, vaikka kuinka olisi vasu -heilahtanut. Eipä hän edes silloinkaan äännähellyt, kun pappi häntä -vedellä valeli ja antoi hänelle nimen. -- Usko minua, että Jaakosta -tulee mies, joka ei valita ensimmäisen vastuksen kohdatessa!" - -"Jospa niinkin, vaan onhan tuo kuitenkin ikävä, ettei häntä saa mitään -oppimaan. Eihän tuo näy koskaan oppivan edes selvästi sisältä lukemaan -ja aapista hän tuskin osaa vielä ensi lehteäkään." - -"Eipä ole Jaakko lukumieheksi luotukaan. Mahtanee tuo kuitenkin oppia -sen verran, että kyhäypi rippikoulussa käymään." - -"Onpahan arveluttavaa jo sekin. Hänellä on kyllä siksi ikää, että -pitäisi hänellä jo katkismuskin olla päässä. Mutta ei hän opi muuta -kuin päivät päästään Kumpulan Annin kanssa västäilemään." - -"Antaahan heidän olla yhdessä, koska haluavat. Eivät he kuitenkaan -toisilleen mitään pahaa tee. Ja Jaakolla on kyllä vielä ikää -oppiakseen." - -Perttu heitti ristikon veden pinnalle kelluilemaan ja Liisa pyöräytti -toisapäin veneen sekä alkoi hiljalleen soutaa liputtaa ja Perttu rupesi -huopaelemaan sekä ohjasi veneen taas rantaa kohti muutamien kymmenien -sylien välimatkan päähän ensimmäisestä verkkojadasta. - -Tuuli humisi vienosti ja aallot hiljalleen läikkyelivät ja mukavasti -keikkuili vene laineilla, jotka vivahtivat tumman sinisiltä pitkin koko -pienen Kumpulan järven selkää. - -Olipa aika hyvä ilma ja mukavalta tuntui järvellä kelluilla ja -katsella ympärilleen tuttuja seutuja, Kumpulan järveä lahtineen, -niemineen, saarineen, metsäisine rantoineen ja korkeine törmineen. -Järven eteläpuolella näkyy vanha Kumpulan talo, vähäinen ala -peltoja ympärillään, verkalleen kohoavan mäen rinteessä jotenkin -aukealla paikalla. Ainoastaan harvaa ja pientä metsää kasvaa talon -likitienoilla, eikä paljon parempaa etempänäkään, sillä aikojen -kuluessa on ennen muinoin vankka metsä isosti huonontonut ja suureksi -osaksi hävinnyt tervanpolton ja hirsien myönnin sekä hauskan -viljelemisen vuoksi. Järven pohjoispuolella aivan jyrkän törmän -päällä näkyy Törmälän torppa, joka, vaikka onkin vaan torppa, näyttää -yhtä talon tapaiselta kuin Kumpulakin. Se näyttää uudenlaisine -tuparakennuksineen ja pienine vihantine peltotilkkuineen varsin -mukavalta ja somalta tuolla yläällä mäen päällä vankan metsän keskellä, -iänikuisten petäjien ja kuusien ympäröimänä. - -Läheisiltä rannoilta kuului selvään tuulen omituinen pauhina puitten -latvoissa, kuului myöskin pienen puron lirinä järven päässä ja etäältä -sen varrelta karjain ammontaa ja kellojen kilinää, kun Kumpulan -ja Törmälän karjat vaelsivat molemmin puolin puroa, ollen tulossa -kotiapäin. - -Kun Törmälän vene tuli rannan likelle, otti Perttu veneen pohjalta -verkkovaajan, pystytti sen pohjaan sekä lähti siitä taas verkkojataa -laskemaan. - -Sillä välin oli myöskin Kumpulan rannasta työnnetty vesille vene ja -Kumpulan Matti äitineen lähtenyt verkonlaskuun. He siirtyivät aina -järven päähän ja puron suuhun päin samoin kuin Törmäläisetkin, joita -he lähenivät lähenemistään; sillä kuta likemmäs puroa he tulivat, -sitä kapeammaksi kävi järvi ja sitä lähemmäs tulivat molemmat veneet -toisiaan. Kun naapurukset kumpikin puolellaan olivat saaneet monioita -jatoja lasketuiksi, alkoivat he olla kuulomatkan päässä toisistaan. - -Kun he olivat tervehtineet toisiaan ja ruvenneet kuulumisista ja -ilmoista puhelemaan, sanoi muun muassa Perttu: "No, Matti, sinähän olet -vasta kirkolta tullut. Etkö tiedä sieltä mitään uusia kertoa?" - -"Enpä juuri mainittavaa muuta kuin että kuulutettiinhan tuolla jo -kesäkinkerit," vastasi Matti. - -"Vai jo kuulutettiin. No, milloinka ne tulevat?" - -"Kahden viikon päästä tästä päivästä." - -"Järvelässäkö ne pidetään?" - -"Niin." - -"Saapa mennä sitten sinne meidän Jaakkokin lukukykyään näyttämään!" -tuumasi Törmälän Liisa leikillään. - -"Entäs meidän Annimme, toinen hyvä!" arveli Kumpulan emäntä. - -"No, parempi se on lukemaan kuin Jaakko vaikka onkin nuorempi." - -"Eipä ole kehumista." - -"Saatkin nyt, kuule Jaakko, kahden viikon kuluessa istua kirjan ääressä -aamusta iltaan, jotta jotakin oppisit." - -"Enkö saa purollakaan käydä?" kysyi Jaakko vakaisena. - -"Et muuten kuin että luettavasi olet ensin hyvin hyväksi lukenut." - -"Mitä siitä sitten tulee, jos ei kinkereissä sattuisi osaamaan?" - -"Pappi moittii silloin." - -"Eikö muuta!" - -"No, onhan kylliksi häpeä, että kaikkein kuullen torutaan. Jos et vaan -kinkereihin asti opi enemmän kuin nytkään osaat, niin vissiinkin sinua -mainitaan kaikkein huonoimmaksi koko kylän lapsista." - -"En minä sitten menekään koko kinkereihin." - -"Sepä nyt nähdään! Sinun on täytymys mennä sinne, sillä jo viimekin -kerralla sinua kaivattiin. Ja jos vaan nyt et hyvällä tule, niin tulee -rättäri sinua noutamaan." - -Jaakko istui vähän aikaa miettiväisenä ja totisena, ajatellen, mitenhän -mahtanee hänelle käydä, vaan sitten hän yht'äkkiä, ajattelematta enää -koko kinkereitä, kysyi: "Miksi ei Anni tullutkaan mukaan?" - -"Kyllä se olisi tullut, vaan sitä ei otettu," vastasi Kumpulan emäntä. - -"Miks'ei sitä otettu?" - -"Se oli pahankurinen." - -"Mitä se teki?" - -"Ei totellut äitiään." - -"Kuulehan Perttu!" puuttui puheeseen Liisa, kun oli sivumennen Kumpulan -Oulumiesten matkasta mainittu. - -"Meillä ei ole aikaa kau'an täällä viipyä, kun lehmät kohta tulevat -kotia ja minun pitää joutua niitä lypsämään." - -Niin sanottuaan hän alkoi kääntää venettä rantaa kohti. - -Naapurukset hyvästelivät toisiaan ja veneet etenivät toisistaan. - -Pertun huovatessa ja Liisan soutaa liputtaessa läheni Törmälän vene -lähenemistään puron suuta. - -Jaakko katseli alinomaa puroon päin, sillä hänellä oli täällä pieni -vesimylly pyörimässä, ja kun vene tuli rannan likelle, teki hänellä -mieli päästä myllynsä ääreen ja sen vuoksi hän sanoi: "Minäpä menenkin -tästä maalle." - -"Pysyhän paikoillasi!" varoitteli isä. "Kun sattuu, niin putoat vielä -järveen." - -"En minä putoa. Kyllä minä pääsen." - -"Älä yritäkään nousta! Et sinä pääse kuitenkaan." - -"Menen minä; en minä putoa," vakuutti yhä Jaakko ja yritti maalle -hypätä. - -"Etkö tottele!" ärjäsi silloin äiti ja tempasi poikansa pois keulasta -sekä asetti keskelle venettä istumaan. - -"Olisinhan minä päässyt putoamatta," intti yhä Jaakko. - -"Etpähän olisi -- ja jos olisitkin, niin pitää sinun kuitenkin tietää -totella vanhempiasi." - -Perttu laski verkkojadan puron suun eteen koko lahden yli ja siihenpä -ne menivätkin kaikki jälillä olevat verkot. - -Paluumatkalla, kun Perttu oli ruvennut uistelemaan, sattui niin hyvin, -että isonlainen hauki kävi uistimeen ja Perttu sai sen suuritta -vaikeuksitta veneeseen nostetuksi. - -Kun saavuttiin rantaan, hyppäsi Jaakko, vaikka oli veneessä hyvin -levollisena ja hätäilemättä istunut, ensimmäisenä maalle ja lähti -muita odottamatta jouksujalassa jyrkän törmän päälle kiipeämään, jonne -kaitainen polku nousi vanhan kuusi- ja mäntymetsän keskitse. - -Perttu ja Liisa vetivät ensin veneen veneteloille niin ylös, ettei -peräkään veteen koskenut, ja sitten lähti Liisa, jolla oli kiire -lypsylle, kiireesti törmän päälle astumaan, vaan Perttu, vasta sitten -kun oli veneestä tapin aukaissut sekä työntänyt kirveen varren hau'in -kitasista läpi ja sen olalle ripustettuaan, lähti verkalleen jyrkänteen -päälle nousemaan. - -Törmän rinteessä olevan hetteen sivu tultuaan, kun torpan huoneukset -ja pienet tilukset alkoivat tulla näkyviin, huomasi Liisa Törmälän -pienen karjan jo olevan koossa tarhalla. Siellähän näkyivät kaikki -kolme lehmää ja vasikkakin. Ne kai ikävöivät jo hoitajaa, koska niin -ammoilivat. - -Kotikartanolla tuli Eeva, Jaakon jälkeen lapsilaumasta vanhin, ja tämän -nuorempi veli Iikka äitiään vastaan. - -"Äiti, joutukaa lypsylle!" sanoi Eeva. "Lehmät ovat jo tulleet." - -"Kyllä minä sen tiedän; näinhän ne jo vaaran päälle noustessani. Mutta -vasta kai ne ovat mahtaneet koteutua?" - -"Melkeinpä vasta. -- Miksi olette näin kau'an viipyneet?" - -"Enhän minä voinut ennen päästä, lapsikulta, eikähän tuota viivytty nyt -enemmän aikaa kuin ennenkään verkonlaskussa käytäessä." - -"Äiti, minulle lämmintä maitoa!" sanoi pikku Iikka ja piteli kiinni -äitin hameen helmoista. - -"Saathan sinä toki, kunhan olen lypsyllä käynyt." - -"Menkäähän heti, äiti!" - -"Älähän hätäile, lapsiparka! Menenhän minä, kun kerkiän. -- Oletko -sinä, Eeva, kantanut pirttiin puita?" - -"Toin minä sen verran, että on niitä asiaksi asti," vastasi Eeva. - -Törmälän emäntä pistäysi nyt pirttiin, lapset jälissään, lateli puita -takkaan ja pisti ne palamaan sekä asetti sitten kattilan tulelle ja -käski Eevan olla tulen ääressä sillä aikaa kun hän itse käypi lypsyllä. - -Siinäpä samalla isäntäkin koteusi emännän lypsylle mennessä. - -Liisa, pienen Iikan seuraamana, tultuaan kesannolle, sytytti tulen -lastukasaan sekä syyteli siihen multaa päälle, jotta paremmin savuaisi. -Ja kun karja tyytyväisenä seisoi suittusavun ääressä, hyväili hän -lehmiään, mainitsi kutakin nimeltä sekä rupesi sitten niitä lypsämään. - -Sillä välin oli Jaakko, malttamatta edes sisällä huoneissa käydä, -rientänyt toista tietä taas alas rantaan purolle vesimyllynsä luo. -Sinne viepi polku, jota myöten pääsee Kumpulaan, kun ei tahdo vesitse -kulkea. Se polku oli Jaakolle hyvin tuttu, sillä usein oli hän sitä -myöten kulkenut joko purolle tai Kumpulaan asti. - -Jaakko istui puron rannalla myllynsä ääressä äänetönnä ja vakaisena, -katsellen milloin nopeasti virtaavaa vettä ja sukkelasti pyörivää -myllyä, jonka pienistä päresiivistä vesipisareita pärskyili, milloin -kivikaloja, joita lukuisasti uiskenteli virrassa. - -Hän kuuli puron lirinää, tuulen huminaa ja järven aaltojen loiskinaa, -kuuli leivosen liverryksiä ja kä'en kukuntaa, jota kaikkea hän aina -halulla oli kuunnellut; mutta nyt olivat hänen ajatuksensa kiintyneet -vaan tuohon pieneen myllyyn. - -Hän otti sen käsiinsä katsellakseen, oliko siinä vikoja, ja löi -lujempaan kiinni muutaman siiven, joka oli irtautumaisillaan, sekä -asetti sitten taas myllynsä paikoilleen pyörimään. - -Silloinpa näkyi Kumpulan Anni astua tepastelevan puron toiselle -rannalle. - -Tämä kun ei uskaltanut puron yli tulla, vaikka se on hyvin kaitainen, -hyppäsi Jaakko toiselle puolelle Annin luokse. - -Vieretysten he sitten istuivat puron reunalla muutamalla isolla -kivellä, katsellen veden kulkua ja myllyä ja kuunnellen pyörimisen -pärinää. Jaakko otti taas myllyn käsiinsä ja näytteli sitä Annille -ja Annilla teki hyvin mieli siihen koskea; jopa hän rupesi sitä -tapailemaan oikealla kädellään. Sitä Jaakko ei suvainnut, sanoi vaan -jäykkänä: "Et sinä saa tähän koskea." - -"Miks'en?" kysyi Anni surullisena. "Mitä se siitä pilautuisi!" - -"Toisinaan vielä lähtisivät siivet irti." - -"Mitenpä ne minulla lähtisivät paremmin irti kuin sinullakaan! -Koskethan tuohon itsekin." - -"Mitäs minä!" - -"Annahan kuitenkin minun vähänkään aikaa sitä käsissäni pidellä! Minä -pitelen hyvin sievästi." - -"Enkä anna." - -"Sepä on sitten koko huono mylly, kun ei kestä kosketella!" - -"Vai huono!" vastasi Jaakko ja asetti myllyn paikoilleen. "Niinkö -uskallat sanoa! -- -- -- Sinä et älyäkään, mikä on huono, jos vaan tämä -on huono." - -"Älyän minä niinkuin sinäkin ja vähän paremmastikin", väitteli Anni ja -yritti koskea myllyyn sen pyöriessäkin. - -Silloin otti Jaakko häntä kädestä kiinni ja sanoi: "Ei siihen saa -koskea; kuulithan sen." - -"Vähät minä sinun kiellostasi!" arveli Anni ja tempasi äkkiä toisella -kädellään myllyn sijoiltaan, nostellen sitä siivistä. Mutta samalla -irtausi yksi siipi, mylly putosi puroon ja lähti virran mukaan solumaan. - -Silloin suuttui Jaakko ja tukisteli aikalailla Annia, sanoen: "Sinä sen -mokoma -- -- -- minun myllyni särit!" Sitten hän juoksi tavoittelemaan -myllyään. - -Anni rupesi itkeä nyyhkyttämään ja sanoi itkun välistä Jaakolle: "Sinä, -sen häijynkurinen! Tiesinkö minä, että sinun myllyssäsi siivet niin -löyhässä olisivat!" - -"Niin, märyile nyt siinä!" huusi hänelle Jaakko. "Olisit totellut -minua, niin olisit itkutta päässyt." - -Samassa tuli saapuville Annin äiti, joka oli hakemassa tyttöään, -sieppasi Annia kädestä kiinni ja sanoi Jaakolle, joka suurin silmin -häntä katseli: "Miksi sinä Annia tukistit? Sanoppa se!" - -"Anni särki myllyni", vastasi Jaakko tyyneesti. - -"Enpähän", intti Anni itku silmissä. "Yksi siipihän siitä vaan irtausi." - -"Niin, se siitä tuli", lausui Kumpulan emäntä, "kun luvatta tänne -tulit. Tottelemattomuudesta on aina huono seuraus." - -Sitten lähti hän, Annia taluttaen, Kumpulaan päin astumaan ja sanoi -lähtiessään Jaakolle: "Muistahan sinä, Jaakko, vasta olla Annia -kiusaamatta! Minä kun sanon äitillesi, mitä olet tehnyt, niin eipä -sinun silloin hyvin käy." - -Jaakko oli juuri löytänyt irtauneen myllyn siiven ja takonut sen -uudestaan kiinni sekä pannut myllyn taas sijoilleen, kun hän huomasi -äitinsä vieressään. - -"Etkö tiedä tulla kotiin!"' sanoi äiti. "Miksi sinä luvatta tänne -tulit?" - -"Enhän minä ole mitään pahaa täällä tehnyt." - -"Vaikkapa. Sinun pitää olla vanhemmillesi kuuliainen eikä aina tehdä -oman pääsi mukaan. -- Tuleppa nyt kauniisti kotia! Muuten saat piiskoja -ja jäät iltasetta." - -Näin sanottuaan lähti hän, taluttaen Jaakkoa, ettei se jäisi, kiireesti -kotia astumaan. - -Kun he ehtivät kotia, niin siellä olikin iltanen valmis. Törmälän -perhe istahti tyytyväisellä mielellä pöytään, sillä eipä käynyt -moittiminen ruu'an vähyyttä eikä huonoutta. Näin kesäisenä aikana sitä -ruu'an puolesta kyllä jotenkin hyvin tultiin toimeen, eikä sitä juuri -parempaakaan haluttanut, kun ei oltu ennestäänkään paremmille päiville -totuttu. - -Aterian jälkeen Törmäläiset, hetkisen aikaa valvottuaan ja jotakin -pientä toimitettuaan, paneusivat rauhallisina levolle, isäntä ja emäntä -sänkyyn, vaan lapset lattialle levitettyjen olkien päälle. - - - - -II. - - -Oli lämmin ja tyyni kesäilta ja rasvatyyneenä välkkyili Kumpulan järvi -ja kimalteli kauniisti auringon säteitten loisteesta. - -Törmälästä ja Kumpulasta oli tultu nuotalle, oltiin yhteisellä nuotalla -muikkuja saamassa. - -Rinnakkain kelluilivat veden pinnalla veneet, toisessa Törmälän isäntä -ja emäntä, toisessa Kumpulan isäntä, Antti ja hänen poikansa Matti. -Yhden apajan olivat he jo vetäneet, vaan vähän olivat he siitä muikkuja -saaneet, monioita vaan vasun pohjalle. - -He tähystelivät ympärilleen, eikö näkyisi taas muikkujen liikettä -missään ja toivottelivat, että pääsisivät kohta isompaa parvea -potkemaan, josta lähtisi muikkuja asiaksi asti. Mutta eipä niitä heti -alkanut ilmaantua apajavesille. Moniaat siian hietut vaan siellä -värettä pitivät ja ahvenlaumat iloisesti porahtelivat, sirahtipa -toisinaan parvi husuja ja hotteja. - - -Muikkuparvea vuottaessaan joutivat nuottamiehet yhtä ja toista -juttelemaan. - -"No, tällä viikolla se on ollut hyvänlainen heinäilma", tuumaili Perttu. - -"Eipä tosiaankaan käy ilmaa moittiminen", vastasi Kumpulan Antti. -"Joka vaan lienee ahkerasti heinänteossa ollut, niin kyllä kai se on -heinää saanut. Meillä paljon myöhästyi heinänteko, kun Oulumatkalla -viivyttiin." - -"Sehän se monellekin viivykkiä tekee. Vaan eihän tuota teillä -kuitenkaan olla aivan jälillä muista". - -"No ei; onhan tuota siksikin keretty; vaan jos ei meiltä olisi Oulussa -käyty, niin alkaisippa heinänteko jo olla loppunut." - -"Eipä tuo kuulu Aholassakaan vielä loppuneen", sanoi Matti, "vaikka -siellä ei suinkaan tervaruukki mitään viivykkiä tee." - -"Sielläpä onkin enemmän niittyjä kuin meillä." - -"No, millä mielellä se Anni nyt on kinkerimatkan jälkeen?" kysyi Liisa -Kumpulaisilta. - -"Ka, eipä hän ole millänsäkään, on niinkuin ennenkin", vastasi -Kumpulan isäntä, "vaikka kyllähän hänellä olisi syytä olla pahoillaan -kinkereillä saatujen muistutusten johdosta." - -"Meidän Jaakollammehan siellä kävi paljon huonommasti kuin Annilla, -mutta ei hän kuitenkaan siitä mitään välitä." - -"Mitäpähän asia paranisikaan pahoilemisella!" sanoi Perttu. "Eihän -tapahtunut kuitenkaan enää tapahtumattomaksi tule." - -"Mitenkä sillä Jaakolla kävikään luku kinkereillä?" kysyi Matti. "Minä -en sattunut olemaan siinä lähellä, kun häntä luetettiin, jotta olisin -kuullut." - -"Ensiksikin se luki hyvin huonosti sisältä", selitti Liisa, "tavaili -yhtäkin sanaa monta kertaa ja sittenkin sanoi sen väärin, eikä sillä -ulkolukukaan paremmasti mennyt. Eipä tiennyt edes, miten kolmas käsky -kuuluu, eikä osannut Isä meidän rukoustakaan. -- -- -- Mikä sen -lieneekin tuon pojan siltä kertaa niin tyhmäksi tehnyt! Onhan tuo ennen -toki Isä meidän ja käskysanat osannut, vaikkei hän olekaan mikään hyvä -lukumies. -- -- -- Papin edessä hän seisoi niin tietämätönnä, että -minua oikein hävetti. Oli se sekin vastaus, jonka hän papille antoi, -kun tämä kysyi häneltä, ketä siinä Isä meidän rukouksessa rukoillaan, -kuka se on se isämme! Ajatelkaapa, että Jaakko vastasi siihen -kysymykseen: Aatami!" - -"Olipa se tosiaan koko vastaus!" - -"Jopa niin. Semmoista lukumiehen kykyä meidän Jaakkomme näytti jo ensi -kinkereillä ja näyttänee samanlaista vastakin." - -"Näyttäköönpä jos tahansa!" tuumasi Perttu. "Eihän häntä liene -sillä mielellä tähän maailmaan tehtykään, että hänestä mikään pappi -tarvitseisi tulla." - -Kumpulan isäntä muisteli, mitä Kuuselan isäntä oli kertonut -Oulumatkalta palattuaan pojastaan mainitessaan, ja sanoi: "Kuuselan -Kallehan kuuluu vallan hyvin toimeen tulevan rantamailla. Sillä on -kolmatta sataa markkaa palkkaa vuodessa paitsi ruokaa, joka kuuluukin -olevan hyvää, eikä työ kuulu suinkaan rasittavata olevan." - -"Onko se renkinä vai minä?" kysyi Perttu. - -"Renkinähän se kuuluu olevan, vieläpä rikkaassa talossa." - -"Vai niin; vai sai se Kalle niin hyvän paikan. Se samanen mieshän -katsottiin täällä jotenkin mitättömäksi työmieheksi, eikä hän suinkaan -ollut mikään etevä järjenkään puolesta." - -"Eipä ollut ja lieneekö parempi nytkään! Se on niin sattunut hänelle, -että hän semmoisen paikan on saanut." - -"Niinpä niin, Monestihan ihan sattumuksesta toiselle käy paremmasti -kuin toiselle, vaikka molemmat ovat yhtäläisillä lahjoilla varustetut. -Sitä paitsihan rantamailla yleensä rahan saanti paremmin onnistuu kuin -täällä, siellä kun on enemmän rikkaita ja vilkkaampi liike. -- On tämä -köyhänlaista perukkaa, jossa me asumme. Täällä ei rikastu, vaikka -kuinka ahkerasti tahansa koettaisi työtä tehdä." - -"Kunpahan pysyisi entiselläänkään. Mutta se on pahempikin asia, kun -täällä köyhtyy köyhtymistään." - -"Ameriikkaanko täytynee joka miehen lähteä!" arveli Matti. - -"Ei lähdetä vielä Ameriikkaan", vastasi Liisa. "Täytyy sitä sielläkin -ruokansa edestä työtä tehdä." - -"No, teillä sitä ei tainnut isoa tervaruukkia ollakaan?" kysyi Anni -Pertulta, "koska hauta niin väleen paloi?" - -"Eipä ollut -- -- -- sen verran vaan että omiksi tarpeiksi -- -- --. -Juurikoitapa me vaan poltimmekin -- -- --" vastasi Perttu. - -Jopa näkyi rannan puolella muikkuparvi, pistihe hienosti veden -kalvossa, ja silloin nuottamiehet heti kääntivät veneensä sitä kohti ja -rupesivat sitä nuotallaan kiertämään. - -Se oli isonlainen parvi, jonka he olivat saaneet kierrokseen, ja -siitä kyllä kannatti olla hyvillään. Muutenkaan ei suuresti tuntunut -mieltä huolettavan, vaikk'eivät asiat kotona olleetkaan kaikin puolin -kehuttavat. Olihan kuitenkin oma koti, jossa vallitsi sopu ja rauha -ja jossa tähän asti oli elelty, kunnialla suoriutumalla kaikista -vastuksista -- -- -- tottapahan eteenkinpäin jotenkuten toimeen tullaan -ja eletään päivästä toiseen. - -Olihan tosin haittaa sääskistä ja mäkäröistä, jotka suurissa parvissa -ympärillä surisivat, tunkeutuivat jos mihin paikkaan ihoa puremaan ja -lentivät silmiin ja korviin; vaan eiväthän ne semmoiset vastukset toki -voineet poistaa tunteitten rauhallisuutta ja tyytyväistä mieltä. - -Illan tyyneessä kuului sekä läheltä että kaukaa ääniä, jotka tosin -olivat ennestään hyvin tutut, vaan yhtäkaikki somat kuunnella. Etäällä -metsän sisällä kukahteli käki ja kauniisti vastasi metsästä kaiku sen -ääneen. Monet illat oli se kukkunut, vaan nytpä alkoi sen kukunta-aika -kohta lopussa olla. Järven päästä kuului puron lirinää, lammasten -määkyntää, karjain ammontaa, hevosen hirnuntaa ja kellojen kilinää. - -Enin näytti Liisa ympärilleen katsastavan; toiset olivat enemmän -työhönsä kiintyneet. Hän antoi katseensa kiitää yli rasvatyyneen -järven pinnan kotirannalle ja sen korkeata törmää ylös pieneen, mutta -armaaseen ja mieluiseen kotiinsa, jossa lapset varmaankin jo ikävöivät -vanhempiaan ja kenties jo iltasta kaipasivat. Karjan ammonta alkoi yhä -likempää kuulua ja mahdollista oli siis, että lehmät ehtivät kotia -ennen häntä. Kunpa olisi Jaakolla sen verran kuntoa, että laittaisi -niille hyvän suittusavun, jotta ne saisivat olla rauhassa syöpäläisiltä --- -- --! - -Keskeytyivät ne vähän mietteet, kun Perttu käski ruveta tarpomaan ja -Liisa sekä Matti alkoivat porkillaan vettä porskutella. Kun Kumpulan -isäntä nosti nuotan perän kaloineen veneeseen ja vasun päällä solmun -aukaisi, niin solahtipa silloin siihen komeita emämuikkuja vasu melkein -täyteen. - -Kun ei apajavesillä enää ruvennut muuta parvea näkymään ja kohta -muutamia pilviä kohosi läntiselle ja pohjoiselle taivaan rannalle -ja järvellä vähäinen tuulen väre alkoi käydä, niin eipä ollut -nuottamiehillä enää mitään tekemistä järvellä, ja sen vuoksi he -lähtivät kohti Kumpulan rantaa soutamaan ja sinne tultuaan nostivat -nuotan uluille. - -Rannassa jaettiin saalis tasan Kumpulaisten ja Törmäläisten välillä ja -pantiin kontteihin. Sitten erottiin. Antti ja Matti, kummallakin kontti -selässään, lähtivät rantapolkua myöten Kumpulaan astumaan; Perttu ja -Liisa taas soutivat takaisin järven poikki ja nousivat sitten jyrkkää -kotitörmää ylös. - -Kotikartanolla tapasivat he ensiksi Jaakon, joka siellä seisoi haaralla -reisin ja vakaisena ympärilleen katseli, vaan pian juoksivat porstuasta -äitiään vastaan myöskin pieni Eeva ja Iikka ja ottivat käsin kiinni -äitin hameen liepeistä. - -"Hyvinkö lähti muikkuja?" kysyi Jaakko. - -"Lähtipä noita siksikin", vastasi Perttu. -- "Mitä sinä täällä seisoa -töllistelet?" - -"Ilman... tässä katselen, kuinka auringon lasku on ihmeen korea. Ei se -aina noin korea ole. Katsokaapa tekin, isä!" - -Perttukin seisahtui ja katsahti ympärilleen, katseli järven -kimaltelevia vesiä tuolla alaalla törmän alla, katseli metsäisiä -rantoja ja Kumpulan yksinäistä taloa sekä moninaisia maisemia sen -takana. Missä näki silmä korkeita vaaroja ja vuoren huippuja, -hietaharjuja ja palokankaita, missä korpia, soita, rämeitä ja vihantia -laaksoja, missä järviä, lampia, jokia ja virtoja jyrkkine törmineen. -Tuolla kaukaisen vaaran huipulla näkyi vihanta talon paikka; tuolla -korvessa nousi sakea tervahaudan savu; tuolla luoteessa etäisen -kukkulan männikön takaa ruskotti kauniisti laskeva aurinko. - -"Kylläpä on kaunis iltarusko!" tuumasi hän Liisalle. - -"Se merkitsee lämmintä", arveli Liisa ja meni sisälle Eevan ja Iikan -seuraamana. - -Perttukin astui sinne kohta jälestä ja heitti mennessään kontin -kaloineen porstuaan. - -Mutta Jaakko jäi yhä pihalle ja katseli järvelle ja Kumpulaan -päin. Jyrkkää törmää alaspäin katsoessaan hän muisti kuinka hän -usein talvella oli suksilla mennä sujauttanut sitä alas, vähääkään -pelkäämättä. Olipa hän kerrankin talvipakkasessa muutamia vuosia -sitten ihan paitasillaan laskea hurautellut siitä suksilla. Se oli -ollut huimaavaa vauhtia; vaan kylläpä olikin viima kasvoihin ja -korviin tuntunut! Aivan puolipalelluksissa, kasvot ja jäsenet sinisinä -kylmästä, oli hän mäen laskusta palannut. - -Liisa palasi takaisin tuvasta ja lähti lypsylle. - -"Mene sisälle poikaparka!" sanoi hän mennessään Jaakolle. "Mitä sinä -täällä -- -- --! Mene muikkuja puhkomaan!" - -Sitten hän meni tarhalle, jonne jo karja oli kokoontunut Jaakon tekemän -suittusavun ääreen, hyväeli ja taputteli lehmiään ja kyykistyi ensiksi -venyttämään Kaunikin utareita, joista tirskutteli maitoa lypsinkiuluun. - -Siinä lypsäessään jouti hän kaikenlaista ajattelemaan ja miettimään. -Erittäinkin oli koti hänen ajatuksensa esine. Kun siinä ei ole varaa -piikaa eikä muuta palkollista pitää, täytyy hänen itsensä toimittaa -niin hyvin piian kuin emännän työt. Eihän sitä tosin niin pienessä -paikassa kuin Törmälässä ole työtä niin paljon kuin isossa talossa, -vaan on sitä kuitenkin niin paljon kuin vaan kerkiää tehdä. Onpa sitä -varsinkin silloin ennättämistä, kun on nuotalla tai verkon laskussa -käynti; silloin useinkaan ei ehdi oikeassa ajassa lypsylle. Eihän sitä -ennätä kunnollisesti kaikkea tehdä, mitä pitäisi; useinkin tulee jotain -laiminlyödyksi. Eiväthän ne lapsetkaan tule hoidetuiksi aivan niinkuin -pitäisi, eikä heidän askeleitaan tarkkaan valvotuksi ja kaikkia -tarpeita tyydytetyksi. Näin kesäisenä aikana ne kyllä eivät erityisiä -puutteita kärsi, vaan talvella pahemminkin. Onpa tekemistä niitä -ruu'assa ja vaatteissa pitää ja sitten on vielä alituisena huolena -niitten kasvattaminen, kuinka ne oppisivat lukemaan ja työtä tekemään -ja välttyisivät pahuuden tielle joutumasta. Mutta kaikki tuohan on -niinkuin Jumala on sen asettanut. Eikähän tuota niin nurkumisen syytä -olekaan, vaikka ihminen usein tahtoo ajatella tilansa pahemmaksi kuin -se onkaan ja siitä syyttää Jumalaa. Päinvastoin on paremminkin syytä -kiittää Jumalaa, että asiat ovat silläkään kannalla kuin ne nyt ovat, -että on oma rauhaisa koti ja perhe, jonka edestä kannattaa elää. -Monella ei ole niinkään asiat. - -"Antavatpa nuo lehmät vielä hyvänlaisesti maitoa", ajatteli Liisa -Kaunikin lypsettyään ja siirryttyään toisen lehmän ääreen. "Kunhan -saanee maitoa aina muulloinkin sen verran kuin tähän aikaan, niin -kyllähän sitä sitten toimeen tullaan ja lapseni voivat hyvin. Mutta -tuleepa se vielä aika, että maito käypi vähäksi monille suille, kun -lehmät rupeavat huonommasti lypsämään ja syöjiä alkanee lisääntyä." - -Siitäpä hän taas johtui ajattelemaan perheen kohtaloa tulevaisuudessa. -Kun lapset kasvavat ja uusia tulee lisää, niin eihän niitä kaikkia -voi kotona elättää. Täytyy lähettää joku tai jotkut muualle ruokansa -ansaitsemaan, vaikka tuntuukin ikävältä ajatella eroa lapsistaan. -Jaakko se ensiksikin tulee pois kotoa lähettäväksi, kun sille vaan -rupeaa ikää karttumaan, muualta työtä hakemaan; onhan se tie avoinna -kotitalon kynnykseltä joka suunnalle ja työtä kyllä löytyy, kun vaan -lienee miehestä työntekiäksi. Mutta ensiksi pitää Jaakon kuitenkin koto -seurakunnassa rippikoulu läpikäydä, sillä muualla hänellä saattaisi -koulu jäädä käymättä, kun ei olisi kukaan omainen siitä muistuttamassa. -Sepä se kuitenkin huolettaa, mahtaakohan tuo poika koskaan sen verran -kirjain sisällystä päähänsä saada, että pääsisi ripille. Kunhan siitä -tulisi kelvollinen mies tuosta Jaakosta! Tuntuisippa ikävältä ajatella, -jos joutuisi pahoille jälille. - -Kun Liisa oli viimeisenkin lehmänsä, Tiistikin, lypsänyt, palasi hän -kotiin ja veisi maidon tupaan, joka käytettiin myöskin maitokamarina, -ja siivitti siellä maidon ja sovitteli pyttyihin. - -Perttu ja Jaakko puhkoivat par'aikaa muikkuja, vaan kun Liisa oli -töistään päässyt ja iltasen laittanut, menivät he kaikki ruu'alle ja -tulivat sitten uudestaan, Liisakin muassa, muikkuja puhkomaan. Ja kun -se työ oli tehty, oli jo puolen yön aika, jolloin he vasta levolle -pääsivät. Sitä ennen olivat kuitenkin pienemmät lapset jo nukkumaan -menneet. - - - - -III. - - -Olipa kulunut lähes kymmenkunta vuotta. - -Törmälässä ja Kumpulassa elettiin niinkuin ennenkin, yhtä hiljaisesti -ja yhtä rauhallisesti, ja tehtiin työtä niinkuin ennenkin. Mitään -suuria muutoksia ei ollut tapahtunut, ainoastaan semmoisia vaan, jotka -olivat ajan kulusta välttämättömiä seurauksia. Lapset nimittäin olivat -isosti kasvaneet ja useita uusia oli tullut lisää ja sitä mukaa olivat -isännät ja emännät vanhentuneet. Kumpulan isännällä ja emännällä olivat -jo hiukset harmaantuneet ja ruumiinvoimat vähentyneet. Perttu ja Liisa -sitä vastoin olivat vielä hyvissä voimissa ja työkyky oli heillä -ennallaan. - -Varallisuus ei ollut kummassakaan talossa enentynyt; paremmin se -oli hiukan vähentynyt, sillä raha-aika oli huonontunut. Mutta eipä -sitä kuitenkaan tarvittu nälkää isosti kärsiä, vaikka monet terveet -ruokahaluiset lapset paljon ruokaa tarvitsivat. - -Annista ja Eevasta oli tullut melkein täysikasvuisia tyttöjä, jotka -kykenivät auttamaan äitejään talouden toimissa. Siitä olikin Törmälän -Liisa hyvillään, kun hänen ei enää itsensä tarvinnut joka paikassa -juosta, vaan saattoi monet työt uskoa tyttärensä huostaan. - -Eeva oli jo viime vuonna rippikoulun läpikäynyt ja Anni oli siellä -parast'aikaa. Mutta Jaakko, josta oli kasvanut vahvaruumiinen, -vankkakätinen ja hartiakas nuorukainen, ei ollut Annia etemmäs päässyt, -vaikka oli kolmatta vuotta sitten rippikoulunsa alottanut. Hän oli nyt -siis Annin koulukumppani. - -Niinkuin äitinsä oli aavistanut, oli Jaakolla aina koulussa huonosti -käynyt, niin ettei hänestä näyttänyt koskaan valmista tulevan; eikä -hänen edistyksensä parannut, vaikka kuinka paljon tahansa olisi -muistutellut. Äiti päivitteli useinkin, että poikansa kulutti vaan -kovasti evästä eikä sittenkään oppinut paljon mitään. Olipa tällä -monestikin eväs kesken loppunut, jotta oli täytynyt joko lainata -toisilta, kun sattui saamaan, tai paastota. - -Niinpä kävi nytkin, kun Jaakko vietti viimeistä viikkoaan -rippikoulussa, että eväs loppui kesken. Kyllähän äiti oli pannut hänen -konttiinsa aivan tarpeeksi ja vielä muistuttanut häntä ensi päivistä -alkaen olemaan tarkka evään suhteen eikä syömään enempi kuin mitä juuri -tarvitsi nälän sammuttamiseksi. Mutta eipä hän ollut tullut neuvoa -tarkoin seuranneeksi, vaan oli kohta alussa syönyt minkä jaksoi, ja sen -vuoksi oli kolmen päivän kuluttua voirasia ihan tyhjä, eikä Juhannuksen -aattona ollut eväistä leivän muruakaan jälillä. - -Kun Jaakko tapasi Kumpulan Annin, pyysi hän tältä evästä lainaksi, ja -vakuutti, että hänen kotoaan kyllä sijaan annettaisiin. Mutta Annipa -sanoi omatkin eväänsä vast'ikään loppuneen. Jaakko puhutteli sitten -muitakin kotokylänsä koululaisia, vaan eipä onnistunut hänen asiansa -sittenkään. - -Viimein sai, hän Annilta lainaksi kolmekymmentä penniä ja kun hänellä -oli itselläänkin saman verran, paitsi yhtä markkaa rippirahaa varten, -kävi hän ruustinnalta vähäsen särvintä ja kuivaa leipää ostamassa ja -antoi sitten osan Annillekin. - -Kun kaikki rippikoululaiset, niin pojat kuin tytöt, olivat kokoontuneet -pappilan isoon pirttiin lopullista tutkintoa varten, ja kutakin -erikseen luetettiin, niin Jaakko, kun hän huudettiin esille, osasi niin -huonosti, että eipä oltu häntä vähällä hyväksyä tälläkään kerralla, -vaan hyväksyttiin kuitenkin muistutuksella. Annillakaan ei luku -loistavasti käynyt, vaan kuitenkin paremmasti kuin Jaakolla, ja hän -hyväksyttiin erityisettä muistutuksetta. - -Juhannuspäivänä, kun luonto oli ikäänkuin juhlapukuun puettu, kun -puut ja kaikki kasvit olivat kauneimmallaan, kun metsästä levisi mitä -miellyttävin tuoksu, kun aurinko loisti kirkkaimmallaan, seisoi monta -kymmentä nuorukaista, niin poikia kuin tyttöjä, juhlavaatteisiin -puettuina kirkossa Herran armopöydän edessä, kuunnellen opettajansa -neuvoja ja kysymyksiä ja tehden monta kaunista lupausta, tunnustaen -uskonsa ja sitoutuen vaeltamaan läpi elämän Jumalan sanan mukaan ja -luottamuksessa Häneen. - -Näkyipä oppilaitten kasvoistakin, että hetki oli juhlallinen ja tärkeä; -ja papin sanat vaikuttivat niin, että useimmat oppilaat eivät voineet -pidättää kyyneleitään, vaan itkivät ääneen. - -Jaakko totisena katseli vuoroon kohti kirkon valkeata kattoa tai -valkeita seiniä ja vaalean sinisiä nurkkia ja pylväitä, vuoroon -alttaritauluja, vuoroon pappia ja sen valkeata messupaitaa -koristuksineen, vuoroon kumppaneitaan. Sattuipa hänellä katse -Anniinkin, joka nyt hänen mielestään näytti entistä sievemmältä somassa -puvussaan. Se näkyi liinasella silmiään pyhkivän ja ääneen itkevän. - -Silloin kun hetki oli liikuttavin, kun ylt'ympäriinsä kuuluivat -kovimmat nyyhkytykset, silloin vierähti Jaakonkin silmistä kyyneleitä -ja hän tunsi sydämmensä erinomaisesti lämmenneen, tunsi, kuinka hetken -ylevyys oli ikäänkuin kohottanut hänen ajatuksensa ja saattanut ne -Jumalaa lähemmäksi, ja hän toivoi hartaasti aina voivansa elää niin, -ettei pahoittaisi Jumalaa eikä ihmisiä. Tosinhan ei ihminen tässä -elämässä koskaan voi tulla täydellisesti hyväksi, mutta hänen tulee -kuitenkin pyrkiä aina paremmaksi ja paremmaksi. - -Niin hyvin Jaakon kuin Annin vanhemmat olivat näkemässä tätä pyhää -toimitusta, jolloin nämä heidän lapsensa ensi kerran laskettiin Herran -Ehtoolliselle, ja toimituksen loputtua he yhdessä matkueessa palasivat -kotia. - - * * * * * - -Kumpulasta oltiin hankkeissa Ouluun lähteä tervoja soutamaan, joita -talon pitkään tervaveneeseen jo oli lastattu täysi lasti, kolmatta -kymmentä tynnyriä. - -Törmälän Jaakolla oli homma lähteä samaan matkaan. Siihen päätökseen -hän oli tullut neuvottelujen jälkeen vamhempainsa kanssa, että hänen -oli parasta mennä alapuoleen työtä hakemaan. Eihän se käynyt laatuun -kaiken ikänsä kotonakaan olla ja kuluttaa vanhempainsa muutenkin -niukkoja varoja, kun ei kuitenkaan hänen työnsä rikastuttanut kotia; -eikähän sitä niin pienellä tilalla kuin Törmälässä tarvittu monen -miehen työvoimia. - -Parastahan siis oli koettaa saada jostain tulokasta työtä. Ja -alapuolessahan nuo monetkin täältä lähteneet miehet, niinkuin Kuuselan -Kalle, Hietalan Heikki ja Rantalan Aappo, kuuluivat hyviä työpaikkoja -saaneen, niin että toisinaan lähettelivät kotopuoleensa rahojakin. -Saattaisihan yhtä hyvin hänenkin onnistua tuotteliasta työtä saada. -Saihan tuota ainakin koettaa. - -Oli monenlaista puuhaa ennen matkalle lähtöä venettä kuntoon -laitettaessa ja muussa. Hommattiin eväitä ja kapineita veneeseen, -tuumattiin matkasta ja ostoksista ja moneenkin kertaan kaupunkiasioista -puheltiin. - -Jaakon omaisilla oli paljonkin sanottavaa kohta eroavalle pojalleen, -jonka lähtöä he olivat tulleet tänne Kumpulaan katsomaan, vaan -sittenkin jäivät suurimmaksi osaksi ääneen lausumatta ne kaipuun -tunteet, jotka olivat seurauksena siitä, että yksi jäsen oli eroava -perheestä. Ne olivat enimmästi vaan hyviä neuvoja ne sanat, joita -Jaakko sai kuulla omaisiltaan, äitiltään olletikin, joka äitillisessä -rakkaudessa vielä viime hetkessä muistutti poikaansa kaikissa elämän -vaiheissa pitämään muistissa niitä opetuksia, joita oli saanut kotona -ja koulussa, muistutti, minne tahansa tulisikin, aina rehellisesti -ja ahkerasti työtä tekemään, eikä koskaan viekkautta harjoittamaan, -vaan ajattelemaan, että Jumala kaikki näkee, niin työt kuin ajatukset. -Paljon on viettelyksiä tarjona maailmassa, paljon löytyy pahuutta ja -huonoja tovereita; niitä pitäisi hänen kaikin mokomin karttaa. - -Erittäin varoitti Liisa Jaakkoa olemaan tottelevainen ja kuuliainen -niitä kohtaan, joiden palvelukseen tulisi, ja ottamaan huomioon -viisaampien neuvoja, jospa niitä ei aina voinut ymmärtääkään. Sillä -huolettihan se vähän, miten Jaakko muitten ihmisten luona suoriutuisi -kaikissa töissään, kun kotonakin monesti antoi aihetta muistutuksiin ja -useinkin teki aivan oman päänsä mukaan. - -Jos kenenkään, niin ainakin äitin asia oli huolehtia lapsensa parasta. -Se ajatushan alinomaa on äitin sydämmellä, että lapsista tulisi -kunnollisia ihmisiä. - -Pertulla oli paljon vähemmin sanomista kuin Liisalla, eikähän -hänellä olisi ollutkaan paljon muuta puhumista kuin mitä Liisa jo -oli ennättänyt sanoa. Hän siis osaksi uudisti Liisan antamat neuvot -sekä luetteli niitä paikkoja, joissa luuli Jaakon työhön pääsevän, ja -arveli, että tämä kyllä, jolla oli vahvempi ja kestävämpi ruumis ja -enemmän voimia kuin monella aikuisellaan, vetäisi vertoja alapuolen -työmiehille, vaikka ei tunnekaan kaikkia nykyajan uusia työtapoja. -Mahtaneehan sitä ahkerasti harjoittelemalla tottua oudompiinkin töihin. - -Tietysti toivoivat kaikki omaiset, että Jaakko tuon tuostakin antaisi -kirjeitten kautta tietoja itsestään ja olostaan. Sillä keinoinhan sitä -ei kuitenkaan oltaisi aivan erillään toisistaan. - -Jaakko ei monta sanaa tuhlannut omaistensa ystävällisen puhuttelun -vastaukseksi, mutta sitä enemmän hän ajatteli ja tunsi mielensä -liikutetuksi. Hänelle tulivat nyt elävästi mieleen ne ajat, jotka -hän oli viettänyt kotonaan ja kotikylässään ja niitä hän kaipuulla -muisteli. Hän ei ollut mielessään koskaan tuntenut niin suurta -rakkautta vanhempiaan, sisaruksiaan ja lapsuuden tuttaviaan kohtaan -kuin nyt, jolloin hänen piti heistä erota. Äiti, joka erinomaisen -huolellisesti oli häntä lapsuudesta saakka hoitanut ja aina valvonut -hänen parastaan, mutta kuitenkin monen monituista kertaa häntä torunut -ja muistuttanut, jopa tukistellutkin ja jota hän toisinaan oli -syyttänyt kovaksi ja tylyksi, tuntui nyt hänestä kaikista ihmisistä -lempeimmältä ja rakkaimmalta, isä, joka aina oli häntä puolustanut, -kun vaan joku yritti sortamaan, vaan myös toisinaan suuttunut ja -tukkapöyryä antanut, veljet ja sisaret, joitten kanssa hän pienestä -pitäen oli kasvanut saman katon alla ja samoja kohtaloita kokenut, -joitten kanssa hän oli enimmästi sovussa elellyt, vaikka toisinaan oli -pieniä riitojakin ilmaantunut, Kumpulan Anni, lapsuutensa leikkitoveri, --- kaikki ne muistuivat nyt mieleen entistä rakkaampina. Hänen oli nyt -heistä eroaminen tiesi kuinka pitkäksi ajaksi. - -Tuntuipa jotenkin ikävältä jättää kaikki ne samoin kuin armas -kotoseutu, jossa kaikki oli tuttua ja mieluisaa ja jossa hän oli -viettänyt lapsuutensa koko muistorikkaan ajan. Ja hän vaipui -ajattelemaan kotoista asuintupaa mustuneina seinineen, kattoineen, -lattioineen ja pienine akkunoineen. Hän muisti joka huonekalun ja -sisustuksen tarkkaan, niinkuin ne olisivat tuossa ihan silmäin edessä. -Joka tuolin ja pöydän asema, lavitsa uunin vieressä, missä harmaja -kissa usein makaili, vanha seinäkello kivipainoineen ja mustuneine -numerotauluineen, jossa ainoastaan tiimaviisari enää oli jälillä ajan -kulkua osoittamassa, ja sen verkallinen käynti, -- kaikki ne olivat -hänellä tarkasti muistissa, samoin kuin pieni navetta, lammaskarsina, -puoti ja lato, sauna, kotoiset kentät ja vähäiset pellot sekä niitten -ympärillä iänikuiset hongat ja vahvat metsät, pieni puro, jonka äärellä -hän ennen muinoin Annin kanssa oli monet hupaiset hetket viettänyt, -Kumpulan järvi louhikkorantoineen, korkeine törmineen ja Kumpula -asujineen; -- paljon niissä kaikissa oli muistelemista, sanomattoman -paljon. - -Kun Kumpulan Matti tuli sisälle, palaten veneen luota, jonne oli -kapineita kantanut, tuumasi hän isälleen; "Nytpä minä en tiedä, mitä -sitä enää olisi muistettavaa. Eiköhän sitä ruveta jo lähtöä tekemään, -vai miten?" - -"Kyllähän sitä näistä puolin aletaan lähteä", virkkoi Antti isäntä. -"Joutuneeko Jaakko vielä?" - -"Mikäpähän olisi joutuessa!" vastasi Jaakko. "Johan ne ovat minun -kapineeni kaikki veneessä." - -"No, sittenpä tässä saamme alkaa hyvästellä." Ja Kumpulan isäntä -katsahti vielä kerran ympärilleen, vakuuttuakseen, jotta eihän vaan -mitään liene unehtunut. "Johan niistä nyt lienee kaupunkiasioista -tarpeeksi tuumattu?" - -"No, onhan niistä puhuttu sen verran, jotta eipä luulisi mitään jääneen -mainitsematta," arveli Kumpulan emäntä. -- - -- "Niin -- - -- tuota, -muistakaapa sanoa Kopo-Kaisalle, ettei sille anneta muuttokirjaa, -ennenkuin on henkirahansa maksanut!" - -"Taitaa se koskessa vielä täysi lasti juosta," tuumasi Perttu. - -"Luulisippa tuosta juoksevan", arveli Antti. "Eihän tuo vielä aivan -vähänä vesi ole." - -"On sitä laskettu vähemmänkin veden aikana," lausui Matti --. "Eikö -sitä jo aleta joutua?" - -"Eihän tässä ole enää muuta kuin lähteä." - -"Muistakin Jaakko", varoitti Liisa, "olla varovainen matkallasi, ettet -tuota vahinkoa itsellesi etkä muille!" - -"Olkaahan ihan huoletta minun suhteeni!" vastasi Jaakko. "Enhän minä -toki mene itseäni enkä muita menettämään." - -Sittenpä ne lähtevät Oulumiehet alkoivat kätellä ja hyvästellä kotiin -jääviä omaisiaan. Jaakko se lähtiöistä enin aikaa piteli kutakin -kädestä, ja kun toiset jo olivat lähteneet rantaan päin astumaan, -niin hän vasta Annille jäähyväisiksi kättä tuuppasi. Ei siinä paljoa -puheltu, puristeltiin vaan hellästi toistensa käsiä. - -Kun Jaakko omaistensa saattamana rantaan saapui, niin oli jo veneessä -vanha nelisnurkkainen purje koholle nostettu ja Antti isäntä istui -perässä, vaan Matti seisoi vielä maalla veneen keulan ääressä. - -Jaakko astui nyt veneeseen ja asettui perän puolelle hänkin. Matti -työnti veneen keulan rannasta ulospäin ja hyppäsi itse etuteljolle -istumaan. Kun sitten tervavene oli saatu matkan mukaan käännetyksi, -niin lähti se, varalaitoja myöten uppeessa, myötätuulta kiitämään -Kumpulan järveä pitkin koskelle päin. - -Vielä kerran loi Jaakko silmänsä kotoisia seutuja ja asuinrakennuksia -kohti, vielä kerran silmäili hän taantuvia kotirantoja ja korkeita -törmiä sekä kuunteli etäisen puron tuttua lirinää ja tuulen huminaa -kotojärven äyrähiltä, vielä kerran katsahti hän Kumpulan rannalla -seisovia saattajia, joiden joukossa hän näki Annin ja Eevan lakkaamatta -poistuvaa venettä kohti tähystelevän, kunnes se ehti ensimmäisen niemen -sivu. Silloin he jäivät näkymättömiin niemen taakse, ja vene eteni -kiireesti kauas kotoisilta vesiltä. - - - - -IV. - - -Muutamana lauantaina, kun oli merkkipyhän aatto ja papiston säätäväin -kantopäivä, oli vilkas väen liike kirkonkylässä, varsinkin kirkon ja -pappilan luona. - -Kirkolta pappilaan menevää tietä pitkin astuivat, muitten muassa, -Törmälän Eeva ja Kumpulan Anni, kummallakin kontit seljässään ja -voipytyt käsissään ja Annilla vasikannahkakin muassaan. He olivat -menossa papille maksuja viemään. - -Monet kulkiat tapasivat he jo tielläkin, vaan noustuaan pappilan jyrkän -mäen päälle ja kartanolle tultuaan, näkivät he väkeä vasta lukuisasti -koossa, melkein niinkuin markkinoilla. Toisia lähti pois asioilleen -kirkolle päin, vaan toisia taas tulvaili sijaan kartanolle. Mikä kantoi -konttia seljässään ja voipyttyä kädessään, mikä taas oli, maksunsa -maksettuaan, pannut tavaransa talteen johonkin. Näkyivätkin monet -kontit pirtin ulkoseinällä riippuvan viilekkeistä puunauloissa; toisia -oli pirtin porstuassa ja pirtissäkin, toisia taas saunassa, tallissa -tai jossain muussa huoneessa. Väkijoukosta mikä riensi maksuja papille -viemään, mikä hitaasti astuskeli kartanolla tai siirtyi etemmäs peltoja -ja kasvitarhaa katselemaan, mikä seisoi tuumailemassa tuttavainsa -kanssa tai istui portailla ja kuunteli toisten puheita, mikä loikoili -pitkällään nurmella. - -Anni ja Eeva tunkeutuivat väkijoukon läpi pirtin porstuaan, jonne -heittivät konttinsa muutamaan loukkoon sekä lähtivät sitten maksujaan -viemään asuinrakennuksen keskikuistiin, jossa niitä näyttiin -kannettavan ja jonka edustalla ja sisällä näkyi paljon väkeä. - -Seurakunnan kirkkoherra itse näkyi istuvan porstuassa pienen pöydän -ääressä ja kantokirjoihinsa merkitsevän, mitä kukin maksaja toi. -Häntä vastapäätä juuri portaitten vieressä seisoi muuan vanha nainen -punnitsiana. Ruustinna näkyi häärivän siinä lähellä ja tarkastelevan -tuotuin aineiden laatua. Kummallakin puolen porstuaa istui raheilla -miehiä ja naisia melkein niin paljon kuin sopi, toiset juoden kahvea, -toiset sitä odottaen, toiset taas muuten istuen, vaikka olivat kahvea -jo saaneet. Portaitten eteen pikkuisen sivullepäin kuistin ulkoseinän -viereen olivat asetetut monet voitynnyrit, toiset tyhjät, toiset -täysinäiset, ja muuan mies, luultavasti joku pappilan renki, näkyi -isolla survimella survovan voita puoleksi täytettyyn tynnyriin. - -"Kylläpä karttuu voita kovasti. Mahtavat saada pappilan lapset syödä -rasvaa niin paljon kuin vaan tahtovat!" mietti Anni, voitynnyreitä -silmäillen, ja tuli Eevan kanssa aivan punnitsian viereen, jolloin -molemmat tytöt niiasivat niin hyvin kirkkoherralle ja ruustinnalle kuin -punnitsialle. - -"Älkää te tunkeutuko tänne ennen aikojaan!" varoitteli punnitsia ja -kopisteli va'alle voita muutaman nuoren kopeannäköisen miehen tuomasta -astiasta. "Näettehän, että täällä on monta ennen tullutta, joitten -voi on vielä punnitsematta. Kunhan odotatte vähän aikaa, niin kyllä -teiltäkin punnitaan." - -"Kenenkä voi siinä nyt on va'alla?" kysyi ruustinna. - -"Kuusivaaran." - -"Kovinpa se on valkoista. Eikö sitä niin isosta talosta olisi voitu -parempaakin tuoda?" - -"Parempaa!" vastasi Kuusivaaran poika ja kohautteli olkapäitään. "Se on -niin hyvää kuin meillä on voitu tehdä. Sitä ei voi huonoksi sanoa." - -"No, ei hyväksikään." - -"Kolmetoista naulaa", ilmoitti punnitsia. - -"Eikö siinä ole kuusitoista lehmää Kuusivaarassa?" - -"Vähänpä on kuuttatoista", vastasi Kuusivaaran poika. "Eihän siinä ole -niin paljoa ennenkään ollut ja mikäpä ne olisi nyt lisännyt!" - -"On siinä ainakin kolmeatoista enempi ennen ollut." - -"Niin -- -- -- jos lie joskus ollut -- -- -- vaan sitäpä on sitten -karjaa vähennetty. -- -- -- Tuoss' on vasikannahka!" - -"Huonohan tämä on", sanoi ruustinna, nahkaa katsellen. "Tässähän on -reikä. Ei tämä kelpaa. He, tuossa saat takaisin!" - -"Tämäkö ei kelpaa! Ja tässäkö reikä! -- -- -- Niin, tuossa aivan -pieni -- -- -- vaan se nyt ei haittaa mitään. -- Tämä pitää kuitata -maksetuksi, sillä joka on tarjottu, se on maksettu." - -"Se ei ole tosi." - -Ja ruustinna sekä Kuusivaaran poika väittelivät hetken aikaa kiivaasti -keskenään, kunnes jälkimmäisen vihdoin täytyi suostua rahalla -vasikannahkan maksamaan. - -"Mitenkään tässä minun käynee!" mietti Anni, kun näki, että oltiin -tarkkoja maksuin suhteen; ja rupesi katsastelemaan tuomaansa nahkaa, -että eihän siinä vaan liene reikiä, vaan eipä siinä niitä näkynyt; -päinvastoin, se oli aivan ehjä ja kooltaan, ainakin hänen mielestään, -isompi kuin monella muulla. Mitä voihin tulee, niin tiesi hän, että -äitinsä oli parastaan pannut saadakseen sen hyväksi. Ja niinpä luuli -Eevakin tuomastaan voista, ettei se huonoa ollut. - -"Viisi naulaa, pikkuista vaille", ilmoitti taas punnitsia. - -"Viisikö vaan! No, enempihän niitä teillä on lehmiä?" kysyi kirkkoherra -maksajalta. - -"Ei ole enempi tällä kertaa", vakuutti maksaja. "Tässä tuonnottain -katosi meiltä kuudes lehmä ja löydettiin vasta monen päivän kuluttua -suohon uponneena ja kuolleena." - -Kun vielä moniaan muun maksajan voi oli punnittu, tuli Annin vuoro. - -"Tässä on runsaasti kuusi naulaa", ilmoitti punnitsia, antaessaan pytyn -Annille takaisin. "Tämä tuo onkin voin näköistä." - -"Onpa siinä hyvää voita!" ihmetteli ruustinnakin. "Onko se Kumpulasta -tämä tyttö?" - -"Ka, sieltähän minä olen", vastasi Anni ja antoi vasikannahkan, jota -myöskin kiiteltiin hyväksi. - -Eeva sai voistaan kuulla samanlaiset kiitokset kuin Annikin. - -"Menkäähän tytöt tuonne penkille istumaan, niin saatte kahvea!" -kehoitti punnitsia, kun oli Eevankin voin punninnut. - -Tytöt noudattivatkin mielellään kehoitusta ja menivät penkin päähän -istumaan, jossa näkyi tilaa olevan, ja siinä heidän kahvea odottaessaan -ennätettiin monenkin maksajan voi punnita. - -"Meillä ei ole nyt enempi kuin neljä lehmää", kuului muuankin vaimonen -sanovan antaessaan voitaan punnittavaksi. "Olihan niitä tosin ennen -viisi, vaan mörkö se tässä tuonnottain repi paraan lypsylehmän niin -pahanpäiväiseksi, jotta siitä ei enää näyttänyt eläjää tulevan, ja sen -vuoksi se teurastettiin." - -Kun Anni ja Eeva olivat kahvea saaneet ja taas tulleet kartanolle, -tuli heitä vastaan reippaana ja pystyssä päin iloisen näköinen nuori -mies, jonka Eeva heti tunsi muutamaksi rippikoulukumppanikseen, Vesalan -Vilpoksi. - -"Terve, Eeva!" sanoi Vilppo tuttavallisesti ja tuli kättä paiskaamaan. -"Olipa hupaista tavata sinua ihan tervennä, niinkuin näyttää, ja -entistä pulskempana." - -"Kas Vilppoa!" vastasi Eeva naurusuin tervehdykseen. "Näytätpä itsekin -hiukan komistuneen. -- No, mitä sinulle kuuluu nyt?" - -"Eipä entistä kummempaa", vastasi Vilppo ja katsahti pitkään Anniin. - -"Tässä on Kumpulan Anni. Etkö sinä enää häntä tunnekaan, ja etkö sinä, -Anni, muista Vesalan Vilppoa?" - -"Enpä ollut vähällä tunteakaan", sanoi Vilppo Annia katellen. "Siitä on -pitkä aika, kun toisemme viimeksi näimme. Se oli kiertokoulussa kerran. -Minä olin silloin vielä pieni poika pahanen ja sinä mitätön tytön -tyllerö, vaan näytätpä siitä asti paljon muuttuneen." - -"Paremmaksiko vai huonommaksi?" kysyi Anni naurusuin. - -"Paremmaksi tietysti. Vielä tuota kysytkin! -- -- -- niinkuin et -itsekin tietäisi, että olet muhkistunut. Näyttääpä siltä, että olisit -saanut hyviä päiviä vaan pitää." - -"Vai niin näyttää! No, eihän tuota ole minun tarvinnutkaan kovin nälkää -nähdä, vaikka aivan vähän olen rasvaa saanut syödä ja meillä useinkin -on syöty petäjänsekaista leipää. Mutta sinä lienet saanut paremmilla -päivillä olla ja lienetköpä pettua syönytkään?" - -"Enhän minä toki viime aikoina sitä ole nähnytkään, kun olen vaan -hyvissä taloissa palvellut, missä ei ole puutetta leivästä eikä -rasvasta. -- -- -- Minnekkä teillä nyt matka pitää?" - -"Tuonnehan ajattelimme postitoimistoon kysymään, eikö tuolla mahtaisi -olla Jaakolta kirjettä", vastasi Eeva. - -"Vai niin. Minäpä saatan lähteä mukaan", sanoi Vilppo ja lyöttäysi -tyttöin kanssa kulkemaan, Annin sivulla astuen. -- "Mitä sitä muuten on -Jaakosta kuulunut? Onko häneltä ennen kirjettä tullut?" - -"Eihän sitä ole tullut, vaikka on hyvin pitkään vuotettu. Kyllähän -sen nyt jo olisi pitänyt kirjeen ennättää tänne tulla, vaan missä -viipyneekin, kun ei ala kuulua, tai eikö tuota Jaakolla olisi tullut -heti kirjoitetuksi!" - -"Eikö ole ollenkaan tietoa, missä hän nyt oleksii?" - -"Eipä muuta kuin että hän kuuluu aluksi työtä saaneen siellä -alapuolessa Nurmelan talossa joen varrella. Lienet kai sen talon -nähnytkin?" - -"Olen nähnyt ja käynytkin siinä. Se on vankka talo. -- Vai sinne se -Jaakko osui. No, sehän oli hyvä asia." - -Ja Vilppo astui iloisena Annin sivulla ja huvitti tyttöjä vilkkailla -puheillaan, toisinaan perättömiäkin puhuen. Ja lystiltä tuntui tytöistä -hänen kanssaan olla, kun hän osasi hyvin leikkiä laskea ja nauratella -heitä. - -Se vaan Eevaa kummastutti, että Vilppo heti tuli Annille niin hyväksi -tuttavaksi kuin olisivat he ikänsä yksissä olleet ja tämän rinnalla -vaan käveli, vaikka ennenhän se hänen kanssaan oli aivan hyvä tuttava -ollut ja rippikoulussa he olivat usein yksissä olleet. - -Kun sitten, keskusteltaessa minkä mitäkin, Kumpulan Anni ilmoitti, että -hänellä on ollut aie syksyllä johonkin palvelukseen pyrkiä, tuumasi -Vilppo: - -"Minäpä tietäisin neuvoa hyvän paikan. Pappilaan kuuluu kysytyn -karjakkoa, vaan ei ole vielä mistään mieluista sattunut ehdolle -tulemaan. Etkö sinä siihen toimeen haluaisi?" - -"Eivätpä siihen mahtaisi huonot kelvatakaan, tämmöiset kuin minä -esimerkiksi." - -"Mik'set sinä saattaisi siihen kelvata yhtä hyvin kuin joku muukin! -Eiväthän nuo liene pappilan lehmät kummemmat lypsää kuin Kumpulankaan." - -"Vaikkapa, vaan enhän minä ole siellä tunnettu, eikä kukaan osaa mennä -minusta mitään sanomaan, kun en ole kenenkään luona vielä palveluksessa -ollut. Aivanhan ne saattaisivat minua tottumattomana pitää.." - -"Sinun pitää kehua kaikenlaista osaavasi tehdä eikä vähääkään epäillä -taitoasi töissä. Sitä paitsi saatan minä antaa minun sisareni kautta, -joka tulee pappilaan köökkipiiaksi, sinusta hyviä puheita levitä, niin -alkaisivat sinusta hyvää uskoa." - -"Eipä se olisi aivan oikein semmoinen menettely. Sitenhän petyttäisiin -minun suhteeni, kun tultaisiin jälestäpäin huomaamaan, ettenhän minä -olekaan niin hyvä, jommoiseksi minua on mainittu." - -"Minä luulen, että sinuun tultaisiin pappilassa hyvin tyytyväisiä -olemaan. -- -- -- Eikähän se ole vaarallista joskus liikojakin mainita, -silloin kun toisesta hyvää puhuu. Pahempi vika se on panetella -lähimmäistään. -- -- -- No, mitä arvelet asiasta?" - -"Saisihan tuosta tuumata kotona ensin, mitä ne siellä arvelevat." - -"Ja minä kyllä laitan niin, että asiasi onnistuu." - -"Kyllähän se sinussakin on koko laittaja", puuttui Eeva puheeseen. -"Yhtenä päivänä saatat jos kuinka isosti jostain asiasta tuumata, vaan -toisena sinä sen jo olet kokonaan unehuttanut." - -"Mitä sinä, Eeva, tyhjää!" sanoi Vilppo. "Enhän minä nyt niin toimeton -ole. Olen minä pahempiakin asioita toimittanut." - -Puhetta jatkui jatkumistaan. Vilpolla ei koskaan puhe kesken loppunut. -Kun yhdestä asiasta oli kylliksi tuumailtu, käänsi hän pian keskustelun -toiselle tolalle, ja kun hänellä oli puhumista, niin silloinpa sitä -oli toisillakin; eikä siinä vakaisesti tuumailtukaan asioista eikä -synkkiä kuvauksia tehty, vaan puheltiin iloisesti ja vilkkaasti ja -kosketeltiin keviästi semmoisiakin seikkoja, jotka olisivat monesta -muusta saattaneet ikäviltä tuntua. - -Näkyivätkin monet vastaantuliat pitkään katselevan Eevaa, Annia ja -Vilppoa, että noillapa lysti on, toiset taas arvelivat, että kyllähän -ne nyt nuorina ollessaan iloittelevat, vaan kunhan vanhenevat, niin -vakaisemmiksi ne silloin tulevat. - -Varsin lyhyeltä tuntui Vilposta ja myöskin Annista ja Eevasta matka -pappilasta postitoimistotaloon, vaikka sitä oli lähemmäs neljännes. - -Anni ja Eeva eivät olleet täällä käyneetkään, sittenkun tänne oli -postitoimisto laitettu, ja sen vuoksi he hetken aikaa katselivat -punaista postilaatikkoa ulko-oven vieressä ja kylttiä oven päällä, -ennenkuin Vilpon seurassa sisään astuivat. - -Täällä istui nainen pöydän ääressä. Tuliat tervehtivät häntä ja -molemmat tytöt ojensivat kätensäkin kätelläkseen; mutta tämäpä ei ollut -sitä huomaavinaankaan, nyykäytti vaan vähän päätään ja kysyi: "Mitä on -asiaa?" - -Eevaa kummastutti, kun se ei ruvennut kättelemään eikä edes kysellyt -kuulumisia, ja siitä hän päätti, että se mahtaa olla ylpiäsluontoinen. - -"Olisihan sitä semmoista asiaa", selitti hän, "että onkohan mahtanut -tulla kirjettä minun veljeltäni Jaakolta, joka tässä kesällä alapuoleen -meni. Se on Törmälästä kotoisin." - -"Tuommoista sitä minulta kysytäänkin! Enhän minä voi tietää, keneltä -mikin kirje tulee, vaan sanokaapa, kenelle ja mihin te kirjettä -kysytte, niin minä heti voin vastata, onko sitä vai ei!" - -"Tuonnehan minä Törmälään, Ylikylään -- -- -- Olisikko tuo sitten -päällekirjoitus pantu isälle, jonka nimi on Perttu, tai jollekin muulle --- -- --" - -"Kyllä täällä on muuan kirje Törmälään Perttu Pertunpoika Aaltoselle." - -"Se se on", vastasi Eeva ja otti vastaan kirjeen postinaiselta. - -"Katselkaapa, näkyykö täällä minulle mitään kirjettä!" sanoi Vilppo -piloillaan, varsin vaan jotakin sanoakseen. - -"Olenko minä velvollinen kaikki ihmiset tuntemaan! Mikä nimenne?" - -"Olenpahan Vesalan Vilppo." - -"Ei ole." - -"Vai ei ole. No, kun ei ole, niin älköön! -- Hyvästi nyt vaan!" - -Tytöt niiasivat ja poistuivat Vilpon muassa sekä menivät sitten -lähimmäisen nurkan viereen, missä Eeva, kirjeen kuoren avattuaan, luki -näin kuuluvan kirjeen: - - "Rakkaat vanhemmat, veljet ja sisaret! - - Täten lähestyn minä teitä näillä muutamilla riveillä ja saan - tietää antaa, että olen terve, jota samaa Herran lahjaa toivon - teillekin. Kumpulaisiltahan olette kuulleet, että satuin heti - pääsemään Nurmelaan työhön. Minä olen samassa talossa yhä. Tämä - on vankka talo, niinkuin tiedätte; olettehan tämän nähneet - Oulumatkoillanne. Kyllä täällä kelpaa elellä, kun on hyvä ja - tilava asunto ja hyvä ruoka. Petäjänsekaista täällä ei näekään, - ihan selvää leipää vaan joka päivä ja särvintä ja keittoa - niin paljon kuin vaan jaksaa syödä. Pyhinä annetaan päälle - päätteeksi voita ja kahveakin. Tähän aikaan saan minä palkkaa - puolitoista markkaa päivältä, vaikka olen talon ruu'assa; onhan - se vähän paremmasti kuin kotipuolessa. Isäntäväkeeni minä olen - jotenkin tyytyväinen; eivät he ole tähän asti vielä minua kovin - moitiskelleet, vaikka täällä ei kyllä isosti työväkeä hellitellä - ja isäntä on tarkka työn suhteen. Olenpa minä osannut tähän - asti toimittaa, mitä on työksi pantu, ja onhan tuo isäntä - neuvonut, kun en ole sattunut jotain tietämään. Hän on luvannut - yhä eteenpäinkin minua työssä pitää, kun en vaan pahemmaksi - tullene. -- Muuten ovat ihmiset minusta täällä puolessa hiukan - ylpiämpiä ja käytöksessään kylmempiä vierasta kohtaan kuin siellä - kotipuolessa. Eipä ole hyvä mennä niille mitä tahansa puhumaan; - moniaat luulevat isojakin viisaita olevansa ja heti nauravat - minulle, kun en tiedä jotain heidän mielestään tavallista - asiaa. Minä olen kuitenkin saanut hyvän seurakumppanin Salmelan - Laurista, joka on täällä renkinä ja nyt kirjoittaa tätä kirjettä - minun puolestani. Hän ei koskaan pahaa sanaa minulle sano, vaan - on aina hyvä ja ystävällinen minua kohtaan. Hänen seurassaan - minulla aika hupaisimmasti kuluu. -- Kunhan minä täällä ensin - monioita viikkoja työssä olen, niin sitten lähetän teillekin - vähän rahaa, sillä enhän minä itse tarvitse kaikkea, mitä - ansaitsen. - - Sanokaa terveisiä Kumpulaisille ja kaikille entisille - tuttavilleni! Jääkää Jumalan haltuun ja kirjoittakaa pian minulle! - - toivoo poikanne Jaakko." - -Kun Eeva oli harvaan ja hitaasti lukenut kirjeen, jota Vilppo ja -erittäinkin Anni olivat tarkasti kuunnelleet, ja kun sitten Jaakosta -oli hetkisen aikaa puheltu ja häntä hyväntahtoiseksi mieheksi mainittu, -tahtoi Vilppo tyttöjä kanssansa kävelylle kauppamiehen taloon asti; ja -nämä lähtivätkin vastustelematta mukaan, eikä heillä ikävä ollutkaan, -kun Vilppo iloisena ja puheliaana ja sukkelana leikinlaskiana osasi -heitä hyvin huvittaa. - -Tiellä yhtyi heihin neljänneksi muuan Annin entisistä -rippikoulukumppaneista, Pajuvaaran Heikki, joka, vaikka, olikin -luonostaan vakainen ja harvapuheinen eikä osannut nauratella tyttöjä -niinkuin Vilppo, kuitenkin vaikutti, että mieliala seurassa tuli yhä -vilkkaammaksi. Hän kulki ensin Vilpon sivulla, vaan rohkastui sitten -ja lyöttäysi yksistään Eevan pariin, eikä Eeva enää vähääkään pahonut -sitä, että Vilppo Annin rinnalla vaan astui; päinvastoin tuntui hänestä -paljon somemmalta saada Heikin sivulla kulkea, sillä Heikki oli -kookas ja vankkavartaloinen nuorukainen, Vilppoa paljon uljaamman ja -muhkeamman näköinen; ja mukavaltapa tuntui Heikistäkin Eevan rinnalla -astua, sillä, ainakin hänen mielestään, Eeva oli sievännäköinen ja -hyvänluontoinen tyttö. - -Kauppamiehestä ostivat molemmat nuoret miehet naisilleen namuja ja -koreat kaulahuivit, sekä lähtivät sitten heitä takaisin saattamaan aina -pappilan mäelle asti, missä heillä tuli ero, Heikillä ja Vilpolla kun -oli kortteeri toisessa talossa. - -Anni ja Eeva, pappilan pirtin porstuaan tultuaan, hakivat esille -konttinsa, söivät iltasensa ja panivat sitten taas konttinsa -porstuan loukkoon sekä rupesivat yösijaa itselleen hakemaan. Pirtin -puolella oli jo ennestäänkin melkein liiaksi väkeä, jottei juuri -sinne haluttanut. Sen vuoksi tytöt arvelivat paraaksi mennä jonnekin -ulkohuoneeseen, jossa ei muita olisi. Vaan näkyipä niissäkin monessa -jo muita ennestään olevan. Viimein he, peltojen pyörtänöitä hetken -aikaa kulettuaan, saapuivat muutaman heinäladon eteen, jonka ovi oli -kiinni naulattu. Mutta se ei näyttänyt lujassa olevan ja sen vuoksi he -kiskoivat sen auki, menivät sisään ja heittäytyivät pitkäkseen hyvältä -lemuavain nurmien päälle ja saivat niin erittäin mukavan ja rauhaisan -makuupaikan. Siellä he vielä hetken aikaa juttelivat kaikenlaista, -muistelivat päivän tapahtumia ja hupaista oloaan Vilpon ja Heikin -seurassa, kunnes vihdoin, kun aurinko jo oli laskeutunut ja hämärä -tullut, nukahtivat virvoittavaan uneen. - - - - -V. - - -Jaakko eleli elelemistään Nurmelan talossa ja teki tyytyväisenä työtä, -hyvillään siitä, että oli saanut hyvän työpaikan ja hyvän toimeentulon. - -Kun hän oli kotonaan useinkin saanut vähällä ruu'alla olla, oli hänestä -nyt mukava olla isossa talossa, jossa aina sai mahansa täydeltä syödä. -Mutta sepä tuntui mieltä pahottavan vähän, kun emäntä kuului moittineen -häntä isoksi syömäriksi. Ensi päivinä olikin hän syönyt tavallista -enemmän, vaan kun kerran oli päässyt paremmille päiville tottumaan, ei -hän syönyt enää paljon enempi kuin muutkaan. - -Niin kauan kuin hän teki semmoisia töitä, joita oli kotonaankin -tottunut tekemään, oli isäntä häneen jotenkin tyytyväinen, sillä hän -oli ahkera työmies, vaikka tosin hitaanlainen liikkeissään. Olihan -hän tottunut kotonaan sirppiä ja viikatetta käyttämään, kyntämään ja -karhitsemaan, hevosella ajamaan ja hevosta hoitamaan, hirsiä kaatamaan, -halkoja hakkaamaan ja sen semmoista tekemään; ja tämmöisissä töissä hän -Nurmelassakin hyvin suoriutui, ainakin ensimmältä. Varsinkin kunnosti -hän itseään raskaita painoja nostaessaan ja kiviä pellosta pois -vääntäessään tai muussa semmoisessa työssä, jotta hänen työkumppaninsa -hyvin ihmettelivät hänen voimiaan. Mutta sattuipa semmoisiakin toimia, -joissa hän oli kokonaan tottumaton, jottei tiennyt miten siinä -menetellä, tai jos vähän tiesikin, niin erehtyi useinkin, ja silloin -toiset hänelle nauroivat, etteikö se tuotakaan osaa. Sehän se toisinaan -yritti vihaksi käymään, kun ne, sen sijaan että olisivat tulleet -neuvomaan ja auttamaan, vaan pilkkaa tekivät. Olisivatpa itsekin -ylimaassa kaiken ikänsä elelleet, niin tuskin olisivat ollenkaan -viisaampia! Mutta Lauripa ei koskaan hänelle pahaa sanaa sanonut, oli -aina vaan yhtä ystävällinen ja samoin myöskin Liisa, talon piioista -nuorin ja sievin. - -Liisa oli sukkela leikinlaskia ja hyvä ilvehtimään ja ivaamaan, -jos vähänhään syytä löytyi, mutta hän oli kuitenkin sen verran -helläsydämminen, että, jos näki jonkun liiaksi sortavan toista, hän -rupesi sorretun puolelle ja alkoi sortajasta ivallisesti puhua. Kun -Jaakko vaan sattui väittelemään ja kiistelemään tovereinsa kanssa, -niin silloinpa Liisa useinkin piti hänen puoltaan ja olikin sen vuoksi -Jaakolle paremmin mieleen kuin muut naiset. - -Sattuipa kerran, että Jaakko muutamana syysiltana iltasen jälkeen, -kun palkolliset olivat koossa pirtissä pakinoimassa, niinkuin -heidän tapansa oli ennenkuin nukkumaan menivät, istui tavallista -alakuloisempana penkillä uunin vieressä, pää käsien varassa. - -"Jaakollehan se sattui pieni vahinko tänään hänen työssä ollessaan", -tuumasi piika Eeva kumppaneilleen. - -"Niin kuuluu sattuneen", naurahti piika Elsa, joka Eevan vieressä -istui, "vaan eihän tuo olekaan mikään kumma. Ei se ollut ensi kerta." - -"Eipä kyllä. -- Kunpa olisit, kuule Jaakko, enemmän kiirettä pitänyt, -niin olisi asiasi paremmin onnistunut." - -"Mistäpä minä ennakolta osasin arvata, miten tulisi käymään!" vastasi -Jaakko vakaisesti. - -"Jaakko tietysti", arveli Elsa, "on oppinut ylimaassa, ettei olekaan -tarvis hätäillä ensimmäisen vaaran lähetessä." - -"Ole sinä vaiti viisauksinesi! Sen olen oppinut ja sen uskon vieläkin, -ettei hoppu ole hyväksi eikä kiire kunniaksi." - -"Tänään olisi kuitenkin ollut." - -"Miks'et sinä tehnyt ihan niinkuin isäntä käski?" kysyi renki Antti. - -"Siksi, että se on sinulle ihan sama, mitenkä minä tein", vastasi -Jaakko. - -"Kas nyt! Osaat sinä, näen mä, vielä ylpiästikin puhua." - -"Kun oma pää oli viisaampi", ilveili Elsa, "niin tietysti oli sen -neuvoa seuraaminen ja silloin kävi niinkuin kävi." - -"Älähän nyt!" puuttui puheeseen Lauri. "Sattuu se toisinaan vahinko -viisaallekin, etkä liene sinäkään aivan erehtymätön." - -"Enhän ole sitä sanonutkaan." - -"Jos ruvetaan Elsan asioita muistelemaan, niin lieneepä niistäkin -jotain sanottavaa", lausui Liisa hymysuin. "Muistatko esimerkiksi, kun -sinun ollessasi Junttilassa piikana emäntä muutamana päivänä sanoi -sinulle, että talon iso sika tulisi porsimaan niinkuin ensi yönä ja -käski sinun olla varuillasi ja pitää sikapahna lämminnä, vaan sinä -et uskonut emännän sanoja, luotit enemmän muutamaan kokemattomaan -tyttöön, joka oli väittänyt, että Junttilan sika tulisi porsimaan -vasta kuukauden perästä; ja kun sitten kuitenkin yöllä sika teki -viisi valkoista porsasta, niin ne kuolivat kaikki viluun aivan sinun -huolimattomuutesi vuoksi?" - -"Mitä sinä vanhoista asioista enää -- -- --!" muistutti Elsa, vaan -heittikin kaikki puheensa Jaakosta sikseen. - -"Eiköhän liene paras", sanoi sitten Lauri, kun vanha ruotimumma oli -levolle mennyt, "että heitetetään pois kaikki puheet ja mennään kukin -nukkumaan!" - -"Jopa se tosiaan alkaa olla levolle menon aika", arveli Anttikin; -ja piiat alkoivat silloin pirtistä poistua. "Älähän ole milläsikään -enää, Jaakko! Huomenna onnistunevat sinulla paremmin asiat, kun lähdet -käytteitä myllyyn viemään." - -Jaakko kävi ensiksi levolle, päivän töistä ja huolista väsyneenä, -ja vuoteessaan hän kyllä hetken aikaa muisteli päivän tapahtumia -sekä vertaili ajatuksissaan täällä oloaan niihin aikoihin, jotka oli -viettänyt köyhässä, vaan armaassa kodissaan, mutta pian hän kuitenkin -vaipui sikeään uneen, joka vapautti hänen kaikista huolellisista -ajatuksista. - -Lauri paiskausi hänen viereensä samaan sänkyyn ja viimeiseksi Antti, -kattolampusta tulen sammuksiin puhallettuaan, heittäysi itsepäälliseen -vuoteeseen, ja kohta alkoi Nurmelan ison pirtin joka vuoteesta kuulua -raskaasti nukkuvien kovia kuorsauksia. - - * * * * * - -Ennen auringon nousua heräsi Antti, nousi ketterästi vuoteeltaan ja -ruveten pukeutumaan huudahti kovalla äänellä: "Miehet pystyyn!" - -Lauri kovahti paikalla ylös ja alkoi heti viivyttelemättä pukemaan -itseään, vaan Jaakko kohosi ensin verkalleen istumaan, hieroi silmiään -ja kynsi päätään sekä pukeutui sitten hyvin tyyneenä ja levollisena, -kiirettä pitämättä. Orrelta saappaat otettuaan ja jalkoihinsa saatuaan, -jolloin toiset jo olivat ennättäneet pestä ja kampata itsensä ja -laittautua valmiiksi työhön menemään, peseytyi hänkin vuorostaan. - -Juuri kun hän oli pessyt ja kampannut itsensä, näki hän jo isännän -pirtin ovella seisovan ja hyvää huomenta toivottavan ennenkuin hän -ennätti mitään sanoa. - -Jaakko vastasi tervehdykseen ja nyökäytti päätään. - -"No, Jaakko, tuleppa säkkejä kärryihin nostamaan!" käski isäntä. - -Jaakko seurasi isäntää,, verkalleen astuen, jyvä-aittaan, josta -sitten nosteli jo eilen valmiiksi täytetyt jyväsäkit portaitten eteen -kärryihin, ja keviästi hän liikutteli säkkejä, vaikka ne olivat -melkoisen raskaita. - -Sitten kävi hän hevosen tallista ja pani sen valjaisiin jyväkuorman -eteen. - -"Aja nyt siivosti ja varo, ettei mitään vahinkoa tapahdu!" varoitti -isäntä. - -"Olkaahan ihan huoletta!" vastasi Jaakko, nyhjäsi hevosta suitsista ja -lähti kuorman perässä astumaan. "Eihän tuo syvällä maantiellä mikään -vaara liene tarjona." - -"Eipä tiedä, jos onkin. Sinullahan tuo saattaa vahinko tapahtua -silloinkin, kun on vähin siitä pelkoa." - -Tuo muistutus ei tuntunut hyvää tekevän, sillä sehän oli todisteena -siitä, ettei isäntä täydellisesti luottanut hänen huolellisuuteensa. -Mutta minkäpä sille teki! Eihän hän tahallaan ollut mitään vahinkoa -tuottanut; oli aina tehnyt, miten paraiten älysi ja taisi, vaan -ereyksiä oli sittenkin sattunut. - -Kun Jaakko oli tullut vähän matkan päähän Nurmelasta, niin haihtuivat -kuitenkin surulliset ajatukset syksyisen aamun raitisten tuulen -henkäysten muassa. - -Hän katsahti läheiselle jokisuvannolle päin, jonka hiljalleen -läikähteleviä laineita vasten itäiselle taivaan rannalle vastikään -kohonneen auringon säteet kauniisti kimaltelivat. Somilta näyttivät -viheriöitsevät syyslaihot laajalta kummallakin puolen jokea ja siellä -täällä törmäin rinteessä ylenevät yksinäiset koivut: heiluvine -oksineen, joissa lehdet jo olivat osaksi kellastuneet ja osaksi myöskin -pois varisseet. - -Hevonen astui verkalleen suoraa ja mäetöntä maantietä pitkin, rattaat -jytisivät ja somero ritisi niitten alla, kärryt jymähtivät ja -tärähtelivät alinomaa ja Jaakko käveli miettiväisenä kuorman perässä. -Hän näki pitkän oillingin edessään ja huomasi muutaman hevosmiehen -oillingin päässä. Mutta eipä hän muuta kuin pikimmältään katsahti -siihen, ollen ajatuksiinsa vaipunut. Hän keskeytyi mietteissään, kun -samalla vastaan tuleva matkamies huudahti hänelle: "Hoi mies, ajappa -syrjään vähäsen!" - -Jaakko ei ennättänyt hevostaan minnekään päin kääntää, ennenkuin, -vaikka matkamies ajoi niin syrjään kuin saattoi vaan, vastakkain -tulevien kärryjen rattaitten rummut sattuivat kolahtamaan toisiinsa, -vaan pääsivät kuitenkin sen enemmittä vastuksitta toisistaan sivu. - -Matkustaja kirosi vähän ja sanoi lähtiessään edelleen ajamaan: "Tuopa -koko pökelö on, joka ajaa ihan keski-tietä eikä älyä vähääkään -syrjäyttää, vaikka minä olen vähällä raviin joutua." - -"Minä en sattunut ajoissa huomaamaan", puolusteli Jaakko itseään. - -"Missä ne silmät sitten olivat! Taitaa miesparka vielä olla unen -horroksissa." - -Jaakko ei vastannut, nyhjäsi vaan ruunaa suitsista, koettaen siten -kiirehtiä sen kulkua, ja hetken aikaa siten kulettuaan kärryjen -jyskiessä ja rattaitten kolistessa saapui hän vihdoin oillingin -päähän, jossa tie teki pienen käänteen. Siitä edelleen vähän matkaa -ajettuaan tuli hän tienhaaraan, josta oikealle kääntyvä nurmettunut -ja huononlainen kärrytie vei myllylle. Sinne hän lähti nyt ajamaan ja -saapuikin pian myllylle kovasti pauhaavan kosken rannalle. - -Toimitettuaan asiansa myllyssä ja sinne nostettuaan kaikki jyväsäkit -kärryistä, huomenna jauhoina pois tuotaviksi, lähti hän paluumatkalle, -nousi seisalleen kärryihin ja antoi hevosen kävellä tienhaaraan asti; -vaan maantielle tultuaan laski hän ruunan menemään täyttä ravia, ja -silloin rämisivät ja tärähtelivät kärrylavat kovasti, jopa toisinaan -kohollekin hypähtivät, mutta vakavana hän vaan seisoi kärryissä, -suitsivarret käsissään, ja aikansa kuluksi laulella hyräili muutamia -piennä poikana oppimiansa runon säkeitä. - -Hän ajatteli juuri hyvillään, että oli kai hän nyt ainakin hyvin -asiansa toimittanut, jottei kenenkään luulisi löytävän moitteen syytä, -kun lähellä Nurmelaa ruuna pahasti säikähtäen jotakin hyppäsi kahdelle -jalalle ja lähti sitten täyttä laukkaa pitkin maantietä menemään. -Jaakko, joka ei arvannut ollenkaan olla varuillaan, putosi heti pois -kärryistä, ja ruuna lähti jättämään, vaikka hän koki sitä tavottaa -juoksemalla sen jälkeen niin nopeasti kuin saattoi vaan ja huutaen -huutamistaan: "ptruu, ptruu!" Tuota pikaa hyppäsi ruuna, kärryt -perässä, ojan ylitse, ja silloin kärryt kaatuivat kiviä vasten, toinen -aisa meni poikki, silat särkyivät, ruuna pääsi valjaista irti sekä -mennä vilisti yhä täyttä laukkaa Nurmelan kartanohäkille asti, jossa se -vasta pysähtyi. - -Kun Jaakko hengästyneenä saapui sinne, oli jo osa talon väestä häntä -vastassa. Lauri piteli ruunaa kiinni ja isäntä kiroili, kun aavisti -Jaakon kautta jonkun pahan asian tapahtuneen! - -"Mitä tämä merkitsee", huudahti isäntä ja katseli Jaakkoa tuimasti -silmiin, "että sinä tuolla lailla kotia tulet -- -- -- ja mikä perkele -se pani ruunan yksinään tulemaan? Vastaa heti paikalla!" - -"Jaakko parka, mitenkähän nyt on käynyt?" kysyi Liisa. - -"Niin, miten on käynyt?" kysyi isäntä uudestaan. "Selitä heti paikalla --- -- --! Mihin olet kärryt jättänyt? Oletko kumoon ajanut?" - -Jaakko selitti peittelemättä, miten oli asia; vaan isäntä kuultuaan -kärryjen kaatuneen ja aisan menneen poikki, oli hyvin vihoissaan -Jaakolle ja nuhteli tätä ankarasti. - -"Eikö se ole tosi, mitä minä sinulle sanoin", pauhasi hän, "että -sinulla tapahtuu vahinko silloin aikakin, kun sitä vähin osaa pelätä!" - -"Enhän minä sitä saattanut estää", puolusteli Jaakko itseään. "Hevonen -mitä lienee säikähtänyt -- -- --" - -"Syytä nyt hevosta! Miksi sinä, sen poika pahus, päästit suitset -käsistäsi?" - -"Enhän minä olisi päästänyt, kun olisin arvannut olla varuillani. -Tuskinpa siinä toinenkaan minun sijassani olisi mitään voinut." - -"Eipä vaan. Joku tavallinen mies ei olisi millään ehdolla laskenut -ohjaksia käsistään, vaan olisi jotenkuten hillinnyt hevosta. Mutta -sinä et osaa tarpeeksi kiireellinen etkä huolellinen olla, vaikka -olisi hengen hätä. Sen olen jo ennenkin nähnyt. Minähän juuri varoitin -sinua mennessäsi, kun tiesin minkälainen sinä olet; ja sittenkin sinä -semmoisen vahingon tuotit. Sehän on siis selvästi tapahtunut aivan -sinun huolettomuutesi vuoksi." - -"Kuulkaahan isäntä!" puuttui Lauri puheeseen. "Olisihan jollekin -toisellekin Jaakon sijassa saattanut samalla lailla käydä. Minkäpä hän -siihen voi, että hevonen pillastui!" - -"Minkä! Kuulithan. Olisihan siinä kiireellisyys ja sukkeluus jotain -auttanut. Älä luulekaan, että on syytä Jaakkoa puolustaa! Hänen -hitautensa vuoksi saan minä kärsiä vahingoita enemmän kuin kerran. --- -- -- Sen minä sanon sinulle, kuule Jaakko, että jos vaan tällaisia -tapauksia sinun kauttasi vastakin tapahtuu ja jos et sinä vaan rupea -paranemaan, niin minun täytyy eroittaa sinun palveluksestani, etkä -silloin saa penniäkään palkkaa. Enemmänhän minulle on sinusta vahinkoa -kuin hyötyä. -- -- -- Mene nyt heti tuomaan kärryt tänne, äläkä siinä -tyhjää töllistele!" - -Häpeissään meni Jaakko tekemään isännän käskyn mukaan. - -Koko päivän oli hän sitten alakuloisella mielellä ja olla jörötti -enimmästi vaan yksinään, kenenkään seuraa etsimättä. Ruokapöydänkin -ääressä hän istui jörönä ja äänetönnä, lausumatta luotuista sanaa edes -Liisallekaan, vaikka tämä koki iloisista asioista puhumalla huvittaa -häntä samoin kuin muitakin. - -Vasta illemmalla, kun isäntä, suuttumuksensa ohi mentyä, oli ruvennut -Jaakkoa leppeämmästi puhuttelemaan, tuli tämä paremmalle mielelle, jopa -tyytyväiseksi, niinkuin tavallisesti. - - - - -IV. - - -Oli varainen pyhäaamu talvella. Ilma oli kylmänlainen ja taivas kirkas, -lukemattomain tuikkivien tähtien sekä kaunisten revontulien valaisema. - -Nurmelan metsämaita hiihteli Törmälän Jaakko, reippaana ja tyytyväisenä -liukuen suksillaan, pyssy olallaan ja toisessa; kädessään sompasauva, -jonka avulla hän työnti suksiaan sukkelammasti menemään. Takkisillaan -hän vaan hiihteli, vyö kuitenkin ympärillään, vaan eipä häntä palellut -sittenkään. - -Muutamia päiviä sitten oli ollut suvi, vaan sitten oli tullut pakkanen: -ja senpä vuoksi oli semmoinen hanki, että se sukset kannatti. - -Jaakko oli menossa katsastamaan kahta syksyllä pystyttämäänsä -käpylautaa, joihin oli kumpaankin ripustanut kissan raadon, siten -houkutellakseen kettuja niihin. Niitä oli hän jo toisinaan ennenkin -käynyt katsomassa, vaan eipä ollut niissä kummassakaan vielä kettua -käynyt. Täällä puolessa kun ei yleensä kettuja paljon ollut, ei hänellä -tälläkään kertaa ollut isoa toivoa niistä yhtään saada, vaan kävi -kuitenkin ilman aikojaan vaan pyydyksiään katsomassa. - -Tultuaan ensimmäisen käpylaudan likelle näki hän sen tyhjäksi. Siinä -olla törötti vaan kuivunut kissan raato koskematonna. - -Hän hiihti sivu, pyörähti muutaman ison kuusen vierite oikealle,; -hiihti sitten mutkitellen, kierrellen puita ja kantoja, ja läheni -lähenemistään toista käpylautaa. Kohta havaitsi hän hangella tuoreita -ketun jälkiä, jotka veivät matkan mukaan. Silloin rupesi hän entistä -kiivaammin hiihtämään, päästäkseen pikemmin perille; ja kun käpylauta -oli saanut näkyviin, huomasi hän ilokseen siinä riippuvan elävän ketun, -jolta toinen etukäpälä oli tarttunut rakoon kiinni. Repo paralla näytti -siinä iso hätä olevan ja olisi se saattanut irtikin päästä, kun oli -niin vähän kiinni vaan. Mutta Jaakkopa ojensi pyssynsä sitä kohti ja -ampui sitä päähän, vieläpä niin tarkkaan, että se heti heitti henkensä. -Sitten meni hän sitä käpylaudasta irroittamaan, katseli hetken aikaa -sitä ja käänteli moneen kertaan käsissään, nähdäkseen, minkälainen -nahka sillä oli, sekä nakkasi sitten saaliinsa olalleen ja lähti -hyvillä mielin takaisin Nurmelaa kohti hiihtämään. - -Tuntuipa mieli hänestä nyt niin keveältä, kuin ei olisi hänellä -koskaan vastuksia ollut, vaikka hän oli niitä useinkin kokenut. -Olihan hänellä hyvä palveluspaikka ja Nurmelan isäntä oli pestannut -hänen vuosirengiksi, vaikka joskus vihoissaan oli uhannut eroittaa -hänen. Eipä ollut, paitsi häntä, syksyllisistä palkollisista muita -jälillä kuin Lauri ja Liisa; ja nehän ne aina jäävät jälille, jotka -isäntäväelle ovat mieluisimmat. - -"Mitähän mahtanevat sanoa Nurmelassa, kun minä tämmöisen saaliin kanssa -palaan!" mietti Jaakko tiheässä metsässä hiihellen. "Eiköhän mahtane -niillä silmät isoiksi mennä, kun näkevät näin komian ketun! Onpa varsin -mieluista nähdä, kun Liisa hymyillen kettua katselee ja minuunkin -ystävällisen silmäyksen luo. Se tuo Liisa alkaa minusta päivä päivältä -yhä mieluisammalta tuntua, jotta alkaapa hänen seurassaan oleminen -tuntua kohta hupaisemmalta, kuin ennen muinoin Kumpulan Annin kanssa -seurusteleminen." - -Metsästä pois päästyään ja aukealle tultuaan kiiti Jaakko yhä -kiireemmästi eteenpäin, kunnes viimein ehti Nurmelan kartanolle. - -Liisa ja Anna Mari olivat juuri kaivolla vedennostohommissa. Renki -Heikki nousi par'aikaa köökin porstuan rappuja ylöspäin ja piika Katri -tuli porstuassa tätä vastaan, kierrätti kätensä Heikin kaulan ympäri ja -pyörähti samalla ulos. - -Jaakko asetti suksensa ja sauvomensa pirtin seinää vasten ja lähti -sitten, kantaen oikealla kädellään kettua takakäpälistä, suoraa päätä -köökkiin astumaan. - -"Kas, kuinka komiaturkkinen kettu Jaakolla on!" sanoi Liisa Anna -Marille, kun Jaakko kaivon sivu astui. "Mistä sinä tuon olet saanut?" -kysyi hän sitten tältä. - -"Sainpahan tuolta kangasmännikön takaa käpylaudasta", vastasi Jaakko. - -"Eikö sitä saa katsoakaan?" kysyi Anna Mari. - -"Ka, miks'ei!" - -"No, mutta sivupa sinä menet." - -"Näettehän te tämän sitten sisälläkin. En suinkaan minä tätä rupea -kartanollekaan heittämään." - -Molemmat tytöt lähtivät jälkeen juoksemaan, jättäen veden ammentamisen -sikseen, saadakseen läheltä kettua katsoa. - -"Saaneehan tuota käsin koetella sinun saalistasi", sanoi Liisa ja löi -Jaakkoa olkapäälle sekä siveli sitten ketun selkää samoin kuin Anna -Marikin. - -"Miks'ei; vaan en minä kuitenkaan rupea tämän kanssa pakkasessa -seisoskelemaan." - -"Sinäpä nyt toimessasi olet!" arveli Anna Mari. - -"Siltäkö näyttää! No, onpa tuota kerran syytä ollakin." - -Samalla havaitsi Katrikin Jaakon saaliin ja jäi avosuin sitä katsomaan. - -"No, mistä se tuo kettu sinulle ilmausi?" kysyi hän. - -"Ka, onhan niitä metsässä kettuja", vastasi - -Jaakko, tarkempaa selitystä antamatta, ja astui köökin portaita ylös; -ja hänen jälissään tulivat Katri, Anna Mari ja Liisa. - -Tultuaan köökkiin, jossa ennestään emäntä, renki Heikki ja monioita -lapsia sattui olemaan, antoi hän saaliinsa emännälle, joka siitä hyvin -ihastui, käänteli kettua käsissään ja pani sen sitten pitkäkseen -lattialle, jossa sitä miehissä katseltiin ja tutkittiin. - -Emännän monien kysymysten johdosta kertoi Jaakko tarkasti, kuinka kettu -oli ollut käpylaudassa kiinni ainoastaan toisesta etukäpälästä ja -kuinka hän sen oli siitä ampunut; jolloin hän oli osannut siihen niin -hyvin, että se paikalla oli henkensä heittänyt. - -Emäntä silloin vähän kehuskeli Jaakkoa mieheväksi ja tarkaksi -pyssymieheksi; mutta Anna Mari arveli, etteihän tuossa nyt mitään -miehevyyttä tarvittu, kun kettu kerran oli käpylaudassa kiinni; -olisihan sen kuka tahansa muukin siitä ampunut. Jaakko silloin -huomautti, että se ihan varmaan olisi irti päässyt, ellei hän olisi -sattunut käpylaudan luo tulemaan ja että se sittenkin olisi voinut irti -kiskoutua, ellei hän olisi kerennyt sitä ampua ennen. - -Samalla tuli isäntä köökkiin ja havaitsi heti Jaakon saaliin ja Jaakko -sai hänelle kertoa samat asiat kuin oli emännällekin vasta maininnut. - -"Eivätpä ne tytöt tänne vettä saaneetkaan", sanoi samassa emäntä -Liisalle ja Anna Marille. "Mikä kiire teillä nyt oli tänne, ettette -saattaneet ensin vettä tuoda! Eihän se tämä kettu täältä mihinkään -pakene. Kerkeättehän sen sittenkin nähdä." - -Liisan ja Anna Marin kaivolle taas mentyä ilmoitti isäntä, että heti -eineen jälkeen lähdetään kahdella hevosella, Mustalla ja Punilla, -kirkolle, ja että Jaakko saapi tulla Punin ajajaksi, Anna Maria ja -Liisaa kyyditsemään. - -Jaakko lähti sitten talliin hevosia harjaamaan sekä muita -valmistustoimia tekemään ja oli hyvin hyvillään siitä, kun oli pääsevä -Liisan kanssa samaan rekeen. - -Kohta eineen jälkeen istuivat Nurmelan isäntä komiassa kirkkoreessään, -paksut turkit yllään ja veltit peittonaan, ja isäntä itse piteli -punaisia suitsivarsia käsissään ja kerran nyhjästyään niistä vähän -lähti Musta keveästi juoksemaan. Jälempänä juosta hölkkäili Puni, -vetäen reslaa, jossa istuivat Anna Mari ja Liisa perässä veltien alla -ja turkkeihin puettuina ja Jaakko etulaudalla, pienoinen kotitekoinen -lammasnahkaturkki yllään. - -Päivä kajasti jo idässä, kun kirkkomiehet kulkusten kilistessä etenivät -Nurmelasta. - -Jaakko oli kohta alussa peitellyt Anna Marin ja Liisan hyvin veltien -sisään; vaan sitten hän matkallakin tuon tuostakin katsahti taaksensa -ja korjaili peittoa, jotta tytöille ei suinkaan kylmä tulisi. Varsinkin -hän usein katsahti Liisan puolelle ja piti huolta, ettei tuuli pääsisi -veltien läpi tunkeutumaan, ja kysäsi tytöiltä, eikö heillä ollut kylmä, -ja tytöt vakuuttivat, jotta ei heillä ole. - -Jaakko piti ihan lystiajona koko kirkkoretkeä. Niin mukavalta tuntui -hänestä nyt ajeleminen, tuntui somalta tyttöjä kyyditä ja olla samassa -reessä Liisan kanssa, puhella tämän kanssa ja toisinaan katsahtaa tämän -vilkkaita, lempeitä silmiä, rusoittavia poskia ja hymyileviä huulia. -Hänestä tuskin koskaan oli tuntunut niin mukavalta kuin nyt. - -Mutta olisippa kuitenkin paljon somemmalta tuntunut, jos Anna Mari -olisi ollut kokonaan poissa ja hän sen sijaan olisi saanut Liisan -vieressä istua. Olisippa hyvä asia, jos joskus tulisi semmoinen -tilaisuus, että hän Liisan kanssa pääsisi kahden kesken ajelemaan. - -Ja Jaakko vaipui niin syviin mietteisiin Liisan vuoksi, jotta hän -unehutti, missä olikaan, ja Puni sai mieltään myöten kulkea sekä -jäi siis taas kauas jälille Mustasta. Hän vaan lennätti ajatuksensa -kauas tulevaisuutta kohti ja ehti mietteissään viimein niin pitkälle, -että kuvaili mielessään, kuinka somalta silloin tuntuisi, jos Liisa -olisi hänen vaimonsa ja heillä olisi omituinen sievä asunto, jossa -viettäisivät onnellista ja rauhallista avioelämää. - -Silloin oli hän kuulevinaan jotain ääntä takanaan. - -"Sanoitko sinä mitään?" kysyi hän ja kääntyi Liisaan päin. - -"En se minä mitään sanonut", vastasi Liisa hymysuin. "Tuo Anna Mari se -vaan minulle kuiskasi, että Jaakkopa taitaa kohta nukahtaa." - -"Jopa nyt pahasti erehtyi. Pahempi se Anna Mari itse on nukahtamaan -kuin minä." - -"Älähän toki!" sanoi Anna Mari. -- "Etkö sinä huomaa, että toiset -jättävät meidät." - -"Eivät ne kauaksi jätä -- - -- - enkä minä siltä ollut nukahtaa, jos -kohta sattui ajo vähän unehtumaan, kun satuin ajatuksiini vaipumaan." -Ja Jaakko oikaisihe istuimellaan sekä löi suitsiperillä ruunaa selkään, -saaden sen siten kiireemmästi juoksemaan. - -Ensimmäisen oillingin yli kun päästiin, teki tie äkkikäänteen -vasemmalle, ja siinä olikin kirkko jo aivan lähellä. - -Jaakko oli käänteessä vähällä kumoon ajaa, kun Puni mennä vilisti -täyttä ravia ja reki luisti kaateikkoon, jossa toinen jalas kohahti -niin korkealle, että reki varmaan olisi kaatunut, ellei Jaakko samalla -olisi siirtynyt toiselle puolelle rekeä, joka sen vuoksi ei ennättänyt -varsin kumoon vielä mennä. - -Jaakko ajoi aivan kirkon pääportaitten eteen, hyppäsi heti pois reestä -ja vetäsi auki veltit, että tytöt helposti pääsivät pois, sekä ajoi -sitten hevosen vähän syrjään kirkon seinän viereen. - -Sieltä näki hän, että muuan uljasryhtinen nuori mies, iso -mustakauluksinen lammasnahkaturkki päällään, tuli Anna Maria ja Liisaa -kättelemään ja hyvin tuttavallisesti puhuttelemaan. - -Jaakko jäi suu auki katsomaan ja miettimään, että kukahan se lienee -tuo vieras, joka näyttää niin hyvä tuttava tyttöin, olletikin Liisan, -kanssa olevan, ja mitä sillä lienee niin hupaista sanottavaa, että -tytöt näyttävät siitä hyvin ihastuvan. Ja hän katseli pitkään tuota -tuntematonta miestä, jonka ilmaantuminen ei tuntunut hänelle vähääkään -mieleen olevan. Haluten tietää tämän tuumat, päätti hän mennä likelle -kuuntelemaan tämän puheita. Mutta kun hän, hevosen eteen heiniä -pantuaan, lähti sinnepäin astumaan, ennättivät he juuri mennä kirkkoon. - -Hänkin meni sisälle kirkkoon, istahti muutaman penkin päähän lähellä -ovea ja katseli sieltä, mihin penkkiin Anna Mari ja Liisa ja mihin se -mies, joka niitä oli puhutellut, olivat menneet. Pian hän huomasikin -miehen kolmannessa penkissä edessään suorana ja liikahtamatta istuvan -sekä Anna Marin ja Liisan etempänä muutamassa käytävän toisella puolen -olevassa penkissä, jossa istui muitakin tyttöjä. - -Veisattiin juuri aamuvirttä ja Jaakkokin yhtyi siihen ja luki virren -sanat omasta virsikirjastaan, jonka hän oli saanut äitiltään muistoksi -rippikoulussa ollessaan. -- Hän kyllä silmillään ja korvillaan seurasi -kirkonmenoja alusta loppuun, kuunteli hartaasti virren veisuuta ja -katseli suu auki lukkaria, tähysteli tarkkaan pappia ja jokaista -papin liikettä, kuunnellen niin hyvin messua kuin saarnaa, mutta sen -ohessa ennättivät hänen ajatuksensa kiitää monelle muullekin taholle, -ennättivät kierrellä Liisaa ja muita tyttöjä sekä sitä outoa miestä; -hän ennätti nähdä, miten kukin penkissään istui, miten Liisa näytti -muita virkeämmältä ja somemmalta, ja miten Anna Mari saarnan ajalla -tuli niin uniseksi, että hänen päänsä vaipui penkkiä vasten ja hän -nukahti, heräten vasta saarnan loputtua, kun pappi taas messuamaan -rupesi. - -Kun kirkonmenot olivat loppuneet ja Nurmelan kirkkomiehet olivat -lähteneet paluumatkalle, kysyi Jaakko Liisalta, pyörähtäen toisapäin -istuimellaan: "Kuka se oli se komia nuori mies, joka kirkon portaitten -edessä sinun kanssasi puheli?" - -"Komiako se oli sinun mielestäsi?" kysyi vuorostaan Liisa naurusuin. - -"Eipähän ilman. Tottapa se oli komia, koska sinä sitä niin mielihyvällä -katselit." - -"Kun nyt en olisikin ihastuksella katsellut vanhaa tuttua, jota en -pitkään aikaan ole tavannut ja joka parin vuoden kuluessa minun -kanssani yht'aikaa on ollut samassa talossa palveluksessa! Sitähän -tietenkin oli hupainen tavata." - -"Sanoppa sen nimi!" - -"Et sinä tunne sitä kuitenkaan, vaikka sanonkin nimen. Mäkelän Matiksi -häntä kutsutaan." - -"Vai niin. Sanoppa, mitä hän sinulle sanoi!" - -"Eipä mitään erityisen tärkeätä. Hän vaan kyseli, miten minä voin, -ja tiedusteli elämän vaiheistani sitten viime näkemämme sekä selitti -lyhyesti omista vaiheistaan." - -"Eikö mitään muuta?" - -"Enpä minä muista." - -"Eikö teillä ollut mitään kahdenkeskisiä asioita?" - -"Mitäpä niitä olisi ollut! Tietää kai se Anna Marikin kaikki meidän -puheemme." - -"Mitäpä se tietäisi, kun kirkossakin nukkuu!" - -"Kyllä minä kuulin kaikki Matin ja Liisan puheet", vakuutti Anna Mari. -"En minä silloin nukkunut -- -- -- enkähän minä kirkossakaan -- -- --" - -"Vai et! Nukut ihan siki koko saarnan ajan. -- Sanoppa, eikö Liisalla -ja sillä Mäkelän Matilla ollut mitään kahdenkeskisiä asioita!" - -"Mitäpä heillä olisi ollut!" - -"Mitäkö! Vielä tuota kysytkin. Näyttihän se teidän tuttavanne aika -uljaalta ja pulskalta mieheltä. Eihän siis olisi kumma, jos hänen ja -Liisan välillä olisi jotain -- -- --" - -"No, se on tuo Jaakko -- -- --!" keskeytti Liisa. "Kaikkea sinä -luuletkin!" - -"Minunpa sinä kokonaan unhotat", puuttui Anna Mari puheeseen. -"Puhuttelihan se Matti minuakin, jospa Liisaakin, ja ollaanhan mekin -vanhastaan hyvinkin hyviä tuttuja." - -Jaakko kääntyi taas hevoseen päin ja kiirehti Punia kiivaammin -menemään, mieleltään hiukan levollisempana vaan ei kuitenkaan -selvillään Liisan ja Mäkelän Matin suhteesta toisiinsa. - -Hän tunsi sydämmessään todellisesti palavan rakkauden Liisaa kohtaan ja -hän arveli Liisan olevan sen, jonka Jumala oli määrännyt ja valinnut -hänelle elämän kumppaniksi. Parasta siis lienee hänen toden teolla -ruveta miettimään asiaa ja puhemiestä hommaamaan, joka esittäisi -hänen tunteensa ja asiansa Liisalle, ellei tälle muutenkin tulisi -sitä sanotuksi. Mahtaahan se kyllä Liisa ennakoltakin hänen tunteensa -arvata, vaan ovathan ne kuitenkin sille suoraan sanottavat, että -asjasta valmista tulisi. Paluumatka, jolloin Liisa oli yhä puheliaampi -ja iloisempi kuin menomatkalla, kului Jaakon mielestä aivan liian -sukkelaan, niin että se tuntui kesken loppuvan. Mielellään hän olisi -suonut sitä pitemmältä olevan, että olisi enemmän saanut nauttia Liisan -seurasta. - -Kun jo oltiin lähellä Nurmelan kartanoa, jonne juuri eellimmäinen -hevonen saapui, tuumasi hän tytöille: "Kartanoonhan sitä pitää aina -komiasti ajaa." Ja sen sanottuaan löi hän suitsiperillä Punia selkään -ja antoi sen mennä täyttä ravia kartanon perälle asti; mutta eipä -hän arvannutkaan tarpeeksi väistellä kinoksia eikä olla varovainen -kääntäessään hevosta, ja senpä vuoksi kävi niin, että reki kaatui juuri -köökin portaitten eteen ja tytöt suistuivat silmälleen lumikinokseen. - -"Oliko tämä nyt komiasti!" sanoi Anna Mari pystyyn noustessaan ja lunta -vaatteistaan puistellen. - -"Sepä nyt sattui! -- - -- Enpä minä tuota osannut arvata", vastasi -Jaakko. -- "Eihän vaan liene pahasti käynyt?" - -"Mitenpä tuota", sanoi Liisa, "loukkautuisi pehmeää lumihankea vasten -kaatuessa! Mutta olet sinä koko kyytimies!" - -Ja lähtiessään köökin portaita nousemaan lisäsi hän: "Kiitoksia paljon -hyvästä seurasta ja hyvästä ajosta!" - -"Eipä olisi syytä kovinkaan kiittää", arveli Anna Mari ja lähti Liisan -jälkeen menemään. - -Jaakko otti veltit ylös ja ajoi Punin tallin eteen, jossa renki Heikki -vasta oli riisunut Mustan valjaista. - -Kun hänkin oli riisunut Punin, juottanut sen ja vienyt talliin sekä -vetänyt reen liiteriin, meni hän pirttiin ja sanoi terveisiä kirkolta, -nyökäyttäen päätään vanhalle ruotimummalle, joka istui pirtin -perällä loukossa ja luki muutamasta paksusta postillasta, vahvat -messinkisankaiset silmälasit nenällään. - -Jaakko, riisuttuaan turkkinsa päältään, istahti penkille Laurin viereen -ja rupesi tämän kanssa tuumailemaan; vaan samassapa tultiin syömään -käskemään. - -Puolisten jälkeen sai hän kuulla, että hänen oli huomenna kaupunkiin -lähteminen, sinne kun oli asioita monenlaisia. - - - - -VII. - - -Seuraavana aamuna oli Jaakko varsin hilpeällä mielellä, hommatessaan -lähtöä, sillä olihan hänestä mukava päästä kaupungissa käymään, jossa -hän oli vaan jonkun ainoan kerran ennen käynyt ja jossa siis oli -paljonkin katsottavaa. - -Hän koetti olla hyvin toimelias kuormaa laittaessaan ja -matkavalmistuksia tehdessään, jottei isäntä kohta alussa löytäisi -moitteen syytä. - -Ennen auringon nousua oli kuorma valmis ja Puni valjaissa ison reslan -edessä. - -Jaakko hyvästeltyään Nurmelan asujia otti suitsivarret käsiinsä ja -hyppäsi kuorman päälle. - -"Kuulehan Jaakko!" huudahti samalla Liisa ja juoksi kuorman viereen -sekä pani Jaakon kouraan rahaa. "Ostappa kaupungista kirjakaupassa -käydessäsi minulle samalla uusi virsikirja, sillä entinen alkaa jo -kovin vanhaksi käydä!" - -"Kyllä, mielellänikin. Eikö sinulla ole muuta asiaa? Kyllä minä -toimitan." - -"Eipä ole tällä kertaa." - -"Muista nyt", varoitti isäntä vielä, "olla toimellinen ja varovainen -ja tehdä niinkuin olen käskenyt. Pidä huoli rahoista, ettet niitä -mihinkään joutavaan kuluta! Kun tulet kaupunkiin, niin rupea -heti asioita toimittamaan, jottei tulisi tyhjää viivykkiä, sillä -huomisillalla pitää sinun viimeistään olla kotona!" - -"Kyllä, kyllä", vakuutti Jaakko ja lähti ajamaan. "Hyvästi vaan nyt!" - -"Hyvästi, hyvästi! Onnea matkalle!" vastasi Liisa, nyökäytti päätään ja -poistui köökkiin. - -Aamu alkoi jo valeta, kun Jaakko pääsi taipaleelle. - -Talosta lähtien vei maantielle oikotie, jota hän lähti ajamaan ja joka -oli ennestään hänelle tuttu. Sitten kyllä alkoivat matkat olla jotenkin -outoja, kun hän oli maantietä vähän matkaa ajellut, vaan mikäpähän oli -selvällä valtatiellä kulkiessa! Eihän siinä voinut tieltä mihinkään -eksyä. - -Kylmänlainen tuuli puhalteli sivulta päin, jotta yritteli -jo korvalehtiä palelemaan, vaan Jaakko kun vetäsi pystyyn -turkinkauluksensa, niin sittenpä ei kylmä häneen enää pystynyt. -Tyytyväisenä hän vaan istui kuorman päällä ja antoi hevosen kävellä -alkutaipaleesta. Mutta kun tie sitten rupesi paranemaan, antoi hän -Punin toisinaan juosta hölkötellä, kun ei kuorma kuitenkaan tuntunut -kovin raskas olevan; ja silloin hän aikansa kuluksi itsekseen laulella -hyräili lemmenlauluja ja kuuli kaikun vastaavan lumisesta metsästä. - -Johtuipa hänellä silloin mieleen oma lempensäkin ja hänen ajatuksensa -lensivät Nurmelaan, jossa ne viipyivät Liisan luona. Mielellään hän -muisteli tuota somaa ja viehättävää tyttöä ja kuvaili mielessään -sen kauniita kasvonpiirteitä, sen lempeitä silmäyksiä, suloista -hymyilyä, heleää puhetta ja miellyttäviä liikkeitä. Kuta enemmän -hän sitä ajatteli, sitä suloisemmalta se tuntui, tuntuipa olennolta -niin rakastettavalta, että kaikki sen mahdolliset viat tulivat ihan -näkymättömiksi sen suuren sulouden ja hyvyyden vuoksi. - -Tuntuisippa mitä somimmalta, jos se nyt olisi tuossa sivulla ja hän -saisi kääriä kätensä sen kaulan ympärille ja huulillaan koskettaa -sen hymyileviä huulia. Mutta onpa onnellista, jos niin vast'edeskään -tapahtuu, jos se aika vielä koituu, että hän saa tunnustaa Liisan -kullakseen ja morsiammekseen. Olisippa kovin ikävä, jos se ei häneen -suostuisikaan! Silloin tuntuisi Nurmela kovin kolkolta. Silloin hän -varmaankaan ei voisi enää ollenkaan viihtyä täällä vieraassa seudussa -vierasten kesken. Silloin tuntuisivat asujamet entistä vieraammilta, -työ tuntuisi raskaammalta, elo tukalammalta. Liisahan se tähän asti -on päivänpaistetta hänen elolleen tuonut ja tehnyt Nurmelan hänelle -mieluiseksi olopaikaksi. Sehän on monesti ilahuttanut hänen mieltään, -silloin kun hän muuten olisi vaan surua ja ikävyyttä saanut kokea. Jos -se hänen hylkäisi, niin silloin hän tuntisi itsensä kovin yksinäiseksi -ja murheelliseksi. - -Lennähtipä myös toisinaan Jaakolla mieli kauas Nurmelasta etäisten -kotoseutujen vähäisiin asuntoihin ja niiden asukkaat muistuivat -elävästi mieleen. Hän katseli ajatuksissaan vanhempiaan, veljiään ja -sisariaan Törmälän tutuissa tuvissa, katseli myös Kumpulaa asujineen -ja olletikin Annia, jonka kanssa viettämänsä monet lapsuuden päivät -hänellä yhä olivat hyvässä muistissa. Mitenkähän mahtanevat he nyt -kaikki toimeen tulla! Lieneeköhän Anni vielä samanlainen kuin ennen ja -muisteleekohan se häntä ja niitä aikoja, joita he ovat ennen yhdessä -viettäneet! Jospa se muisteleekin, niin se tuskin ajattelee häntä -toisin kuin tuttava tuttavataan. Ei tuota tiedä, mahtaako sen sydän -sykkiä häntä kohtaan samalla lailla kuin rakastavan tytön sydän sykkii -sulhoaan kohtaan, ja jospa niin sykkiikin -- -- -- niin no -- -- -- -kumpihan noista sitten mahtaisi olla parempi, Anni vai Liisa! - -Viipyivät sitten Jaakolla ajatukset hetkisen Annin luona, ja hän rupesi -miettimään, että se on kasvanut samoissa olosuhteissa, samassa seudussa -kuin hän. Heille molemmille ovat nuo köyhät kotoiset asunnot ja -mutkattomat isiltä perityt tavat yhtä mieluiset. Heistä molemmista -tuntuvat nuo kotoiset jylhät metsät, korkeat vaarat, raivaamattomat -seudut hyvin mieluisilta, vaikka tämän puolen asukkaat useinkin -ajattelevat niitä hyvin ikäviksi. -- Ja Annin hän tuntee tarkoin -lapsuuden ajoilta saakka, tuntee tämän hyvän luonnon ja rehellisen -mielenlaadun. Kyllähän se Liisa puheissaan ja tavoissaan on Annia -mukavampi, vaan tuskin kuitenkaan sydämmeltään parempi. - -Ja Jaakko ajatteli, kuinka olisi mukava sitä taas tavata, ja kuvaili -viimein mielessään, miltä tuntuisi, jos he molemmat olisivat aviopari, -kunnes hänen mietteensä taas lennähtivät Nurmelan Liisaan. - -Tällä tavoin hän kulutti aikaa mieluisissa mietteissä, ja matka joutui -joutumistaan, eikä mikään häirinnyt hänen ajatuksiaan, kun hän yksin -matkusteli autiota tietä pitkin. Pitkään aikaan ei tullut ketään -vastaan, eikä takaa päinkään näkynyt tuliata. - -Milloin kulki matka tiheän mänty- ja kuusimetsän keskitse, milloin -aavojen lakeuksien yli. Eipä näkynyt tien sivulla taloja tiheässä, -ainoastaan siellä täällä joku pieni turvemökki tai kallellaan oleva -vähäinen puurakennus. - -Jaakko, silmäillessään noita viheliäisiä asuntoja, ajatteli, että on -niitä asuinpaikkoja jos jonkunlaisia. Ei niissä luulisi liikkumisen -tilaa olevan tarpeeksi yksinäisellekään hengelle, saati sitten -perheille, joissa on monta lasta. Kyllähän hänen kotipuolessaan ihmiset -yleensä köyhiä ovat, vaan on niillä kuitenkin monella väljemmät asunnot -kuin nuo tuossa, eikä siellä turvemökkejä olekaan. -- Jos hän vaan -joskus eläessään itselleen oman asunnon laittaa, niin pitää siitä -ainakin tulla parempi kuin tuo viheliäinen kaatumaisillaan oleva pöksä -tuossa tien varrella. - -Mutta jäivätpä mökit taaksepäin ja tie vei nyt korkean hirsimetsän -läpi. Tuuli tohisi metsässä ja vanhat hongat humisivat yksitoikkoisesti -ja heiluttelivat lumisia oksiaan, joista tuon tuostakin tuulen puuska -pudotti raskaan lumikasan. - -Metsän takaa ilmaantui näkyviin iso talo ja sieltä päin tuli muuan -hevosmieskin vastaan. - -Matka alkoi nyt hupaisemmalta tuntua, kun taloja alkoi tiheämmin -näkyä ja kun tielle ilmaantui jotain liikettä, mutta eipä vaan -kuitenkaan tuntunut hupaiselta nähdä huonoja mökkejä, joita yhä vaan -useinkin näkyi tien varrella ja jotka olivat todisteena siitä, että -paikkakunnassa löytyi suurta köyhyyttä, jospa varallisuuttakin. - -Jaakko kuuli kaukaa edestäpäin aisakellon soivan, ensin hiljaa, -vaan sitten kovemmin, ja kohta sen jälkeen ajoi vastaantulia hänen -sivutsensa semmoisella kiireellä, että hän tuskin ennätti ajaa -syrjäänkään, ennenkuin se jo oli kaukana hänen takanaan. Se oli posti, -joka niin joutuin kulki. - -Ajettuaan vielä kappaleen matkaa saapui Jaakko syöttöpaikkaan, tullen -isoon kartanoon, jossa näkyi ennestäänkin monioita matkamiehiä. - -Riisuttuaan Punin valjaista ja vähän aikaa hevosen kanssa hommailtuaan -meni hän sisälle pirttiin, teki hyvän päivän tullessaan, hieroskeli -käsiään yhteen, jotta ne lämpenisivät, ja riisui sitten turkkinsa -muutamaan puunaulaan. - -Pirtissä oli väkeä paljonkin, vaan eivätpä ne isosti hänen tulostaan -näkyneet välittävän. Pikimmältään ne vaan katsahtivat häneen, vaan -eivät keskeyttäneet keskinäisiä keskustelujaan. Muuan keski-ikänen -nainen vaan hiljaa vastasi hänen tervehdykseensä. - -"Mitä sitä kuuluu vieraalle?" kysäsi tämä sitten. - -"Eipä kuulu mitään sanottavia. Mitä tänne kuulunee?" - -"Eipä erityistä tännekään." - -"Mistä kaukaa se on tämä matkustaja?" kysyi sitten muuan mies, -joka istui penkillä pirtin pöydän takana ja poltteli tupakkia -lyhytvartisella piipulla. - -"Tuolta olen Nurmelasta", vastasi Jaakko. "No, niin minusta näyttikin -äsken, kun ajoitte kartanoon, jotta Nurmelan hevonen siellä tulee. -Mutta teitä minä en tunne. Ette suinkaan te ole Nurmelan miehiä, vai -miten?" - -"Minä olen vaan renkinä siellä oleksinut. Tuoltahan minä oikeastaan -olen kotoisin Kajaanin takaa." - -"Jo minä ajattelinkin heti teidät nähdessäni, ettette te suinkaan ole -tämän puolen miehiä. -- Kaupunkiinko se matka pitää?" - -"Kaupunkiin." - -"Liiaksikohan niitä muka ylimaassa on miehiä", puuttui taas puheeseen -muuan vanhanpuoleinen harmajahiuksinen mies, "kun niitä sieltä -myötäänsä tänne alapuoleen työntyy, vaan Ameriikkaan olletikin?" - -"Eipä ole liiaksi", vastasi Jaakko, "mutta kun siellä työmiehillä -useinkin ovat huonot tienestit, siellä kun ei juuri mainittavasti ole -varakkaita talokkaita ja hyviä rahamiehiä, jotka kykenisivät isoja -palkkoja maksamaan, niin onhan se monellakin täytymys lähteä muualle -työn hakuun. -- Sitä paitsihan noita kuulestaa täältäkin puolesta -paljon Ameriikkaan meniöitä olevan." - -"Onhan niitä kyllä täältä, jospa sieltäkin, ja parempaahan moni hakee -aina, vaikka olisi hyvä ennestäänkin", vastasi vanhus ja selitti -sitten, kuinka usein kuitenkin moni pettyy toiveissaan lähtiessään -pois kotoseudultaan paremmille tienesteille muka. Mutta hän jätti -keskustelunsa Jaakon kanssa sikseen, kun samassa muuan toinen mies -rupesi puheisiin hänen kanssaan. - -Puhuteltiinhan tuota Jaakkoa siksikin, vaikka alussa oli näyttänyt, -jottei kukaan hänestä välitä. Mutta tuntui hänestä kuitenkin, että -kotoseutunsa asukkaiden puhuttelutapa oli aina paljon ystävällisempi. -Siellähän aina vastaanotetaan tuliata niinkuin hyvää tuttua ainakin. -Mutta eihän tuo mikään kumma olekaan, että tämmöisissä liikepaikoissa, -missä käypi kulkioita jos minkälaisia, kohtelu toisinaan saattaa hiukan -kylmältä tuntua. - -Pari tuntia talossa viivyttyään ja hyvin apatettuaan ja juotettuaan -hevosta, pani Jaakko ruunan taas valjaisiin ja lähti taipaleelle. - -Matka kului rauhallisesti, mitään mainittavaa tapahtumatta. Hevonen -milloin astui verkalleen, milloin juosta hölkötteli, ja Jaakko milloin -makasi levollisena kuorman päällä, milloin istua kyykötti miettiväisenä -ja kuunteli kulkusen kilinää, reen ritinää ja tuulen viuhinaa. - -Asuttuja seutuja rupesi yhä enemmän näkymään tien varrella ja liike -suureni suurenemistaan. Tuli usein vastaantulioita ja toisinaan -joku takaa päinkin ajoi sivutse, jotta eipä saanutkaan Jaakko ihan -huoletonna kuorman päällä olla kellotella, vaan hänen täytyi useinkin -syrjäyttää hevostaan, että ohikulkiat pääsivät häntä sivustamaan. - -Ennen pimeää hän saapui kaupunkiin ja ajoi kuormineen Nurmelaisten -tavalliseen majapaikkaan muutamaan pieneen kartanoon erään syrjäkadun -varrella. - - - - -VIII. - - -Kun Jaakko oli saanut hevosen talliin sekä toimittanut sille syömistä -ja juomista ja sitten tullut sisälle tupaan, niin eipä hänellä oikein -ruvennut aika siellä kulumaan outojen ihmisten seurassa. Sen vuoksi -hän päätti lähteä kaupungille ainakin alkamaan asiainsa toimitusta, -ja kun hänelle kaikki muut paikat olivat enimmäkseen outoja, paitsi -anniskelupuoti, jonka muisti ennestään, lähti hän ensiksi sinnepäin -astumaan, nassakka kainalossaan. - -Astuessaan katuja pitkin katseli hän tarkkaan ympärilleen, silmäili -joka taloa, jonka ohi kulki, ja luki kirjoituksen joka kyltissä, mikä -tuli näkyviin. Ja jos mielestään jossain oli jotakin outoa nähtävää, -niin silloin hän seisahtui sitä katsomaan ja ihmettelemään, suu -kolmantena silmänä. - -Niin kauan kuin hän astuskeli syrjäkatuja, ei hän kuitenkaan havainnut -erityistä ihmeteltävää. Enimmästi pieniä ja mataloita huoneuksia -näkyi vaan molemmin puolin katua ja niitten joukossa siellä täällä -joku ruokamyymälä tai pieni kauppapuoti. Joku hevosmies ajoi täyttä -juoksua keskikatua pitkin ja molemmin puolin astui kiireesti monioita -jalkamiehiä. - -Mutta kun Jaakko läheni keskikaupunkia, niin silloinpa ilmausi paljon -enemmän nähtävää. Komeita uljaita rakennuksia, jommoisia hän ei ollut -maaseudulla koskaan nähnyt, tuli nyt hänelle näkyviin, ja niitä hän -jäi pitkäksi aikaa suu auki katsomaan ja ihmettelemään, miettien, että -pitää sitä olla melkoinen määrä varallisuutta niillä, jotka tuommoisia -kykenevät rakennuttamaan. Hän ihmetteli isoja, komeita kauppapuoteja -lasiovineen ja erittäin suurine yksiruutuisine akkunoineen, joitten -läpi sopi näkymään senkin seitsemänlaista kauppakalua. - -Niinpä hän muutamankin ison kauppapuodin nähdessään heti lähti -keskikadulta astumaan aivan siihen viereen ja jäi seisomaan ison -akkunan eteen, suu melkein kiinni ruutussa, sekä kuvaili mielessään -kuinka äärettömään paljon kaikki tavara tuolla akkunan takana mahtoi -maksaa, eikä hän siirtynyt, vaikka useinkin sivu kulkevat ihmiset -töytivät häntä ja joku naurusuin katsahti, ikäänkuin olisi tahtonut -sanoa, että mitä se siinä töllistelee. - -"Mikä se tuossa ihmisten tiellä seisoskelee!" huudahti muuan -pystypäinen nuori mies ja töyti Jaakkoa kylkeen. "Eikö kävisi laatuun -siirtyä syrjään vähän?" - -Jaakko katsahti pitkään puhutteliaan, ajatellen siitä, että mikähän -lieneekin; näyttää kovin ylpeältä. - -Sitten hän lähti edelleen astumaan ja pysähtyi taas kenkäpuodin eteen; -jäi ihmettelemään suurta oven yläpuolella riippuvaa messinkisaapasta. - -"Onpa siinä saapasta!" ihmetteli hän. "Kaikkea ne myyjät hoksaavatkin, -houkutellakseen ihmisiä tavaroitten ostoon." - -Kun hän sitten edelleen astuttuaan oli saapunut viinapuotiin ja -siellä asiansa toimittanut, lähti hän taas, täytetty viinanassakka -kainalossaan, pitkin katuja astelemaan ja jäi toisinaan jonkun -mielestään tavallista kummemman katsottavan eteen suu auki seisomaan. - -Sattuipa, kun hän muutamastakin akkunasta, nenä ruutussa kiinni, -sisään kurkisteli, että joku takaa päin löi häntä olkapäälle ja hyvin -iloisesti sanoi: "Terve, Jaakko!" - -"No jotakin -- - -! Terve mieheen!" vastasi Jaakko iloissaan ja -hämmästyksissään, kun tunsi puhuttelian Pajuvaaran Heikiksi, ja häntä -ystävällisesti katellen. "Enpä osannut ennakolta arvata sinun täällä -näkeväni. Mistä sinä tänne ilmausit, puustako vai pilvistä?" - -"Olenpahan tullut kotopuolestani täällä kaupunkiasioilla käymään. -Terveisiä laittoivat paljon sinulle kotoasi ja Kumpulasta." - -"Kiitoksia! Mitä sitä niille maille kuuluu?" - -"Eipä niin sanottavia. Mitä itsellesi?" - -"Eipä niin erikoisen mainittavia minullekaan." - -Jaakolla ja Heikillä, jotka olivat erittäin hyvillään tapautumisestaan, -oli paljonkin kysyttävää toisiltaan ja saneltavaa toisilleen. Jaakko -kyseli tarkkaan, miten hänen kotopuolessaan olivat asiat, miten siellä -voidaan ja toimeen tullaan, ja Heikki antoi niin tarkkoja tietoja kuin -suinkin vaan voi. - -"Törmälä on vielä samanlainen kuin sinun lähtiessäsikin niin huoneitten -kuin asukkaitten puolesta. Siellä ei ole juuri erityisiä muutoksia -tapahtunut, ja vanhempasi, veljesi, ja sisaresi ovat kaikki terveitä ja -hyvissä voimissa. Sinua vaan tuntuvat toisinaan kaipaavan. Varat siellä -eivät ole lisääntyneet, vaikka eivät juuri väheneetkään. Olipa siellä -kerran vähällä ulosottokin tapahtua, vaan silloin sattuivat sinulta -saamaan rahoja sen verran, että juuri pulasta pääsivät." - -"Sepä oli hyvä asia. Kyllä olisikin silloin kurjuus tullut, jos olisi -ruvettu lehmiä velasta viemään." - -"Kerrassaan. Moni siellä joutuukin aivan kurjaan tilaan, kun eivät -jaksa kaikkia maksujaan suorittaa eivätkä velkojaan maksaa ja -sitten nimismies tulee ja myypi ainoat elukat, navetan sisustuksen -puti puhtaaksi. Kumpulallekin oli kerran hyvin huonosti käydä, kun -velkamiehet rupesivat hätyyttämään, vaan lopulla kuitenkin sattuivat -sen verran rahoja saamaan, ettei ryöstöä tullut." - -Sitten Heikki, vähän aikaa Jaakon kanssa rinnatusten kulettuaan ihan -keskikatua pitkin, sanoi: "Tiedäppä, yksi uutinen minulla on sinulle -kerrottava!" - -"No, mikä?" - -"Onpahan semmoinen, ei suurempi eikä vähempi kuin että minä olen jo -morsiammen itselleni löytänyt." - -"Morsiammen! Vai olet sinä morsiammen löytänyt! Jopa olet sitten -johonkin ennättänyt. Vaan sanohan toki sydänkäpysi nimi! Minä en ole -sinun kihlautumisestasi vielä hiiren luiskaustakaan sattunut kuulemaan." - -"Se onkin vasta tapahtunut ja nyt me tullaan sukulaisiksi toisillemme, -sillä Eevahan, sinun oma sisaresi, on minun armas morsiammeni." - -"Vai hän se on -- -- --. No, enpä minä osannut tuota ennakolta arvata --- -- --. Vai Eeva se on sinun mielittysi! Ehkäpä te hyvinkin yhteen -sovitte. -- Mutta pianpa teillä asia päättyi. Ette suinkaan te kauan -ole toisianne ajatelleet." - -"Emmepä hyvinkään kauan. Viime syyskesällä kun tapasimme toisemme -kirkolla, mielistyin minä Eevaan niin, että rupesin hänestä arvelemaan, -jotta tuopa taitaisi minulle sopiva olla; ja sitten hän oli alinomaa -mielessäni, jotta lopulta puhuin asiasta Päiväniemen Pekalle ja pyysin -häntä puhemiehenä koettamaan taivuttaa Eevan sydäntä puoleeni. Vaan -Eevapa myöskin kävi Pekan luona samoilla asioilla ja ilmaisi sille -lemmen tunteensa minua kohtaan. Ja kun kerran niin pitkälle tultiin, -niin sittenhän meillä oli yhtä helppo päästä tuumaimme perille kuin -suksimiehellä mennä valmista latua myöten." - -"Se nyt on tietty. Mikäpähän sitten enää olisi voinut esteenä ollakaan! -No, olkoon onneksi liittonne niin sinulle kuin Eevalle!" - -Vähän ajan perästä sanoi taas Jaakko: "Aivan vähän sinä olet vielä -Kumpulasta maininnut. Puhu nyt jotain enempi sieltä!" - -"Eipä sieltä ole erityistä kerrottavaa. Siellä eletään niinkuin -ennenkin, hiljaisesti ja rauhallisesti. Isäntäukko se vaan alkaa -vanheta, jotta eikö tuo kohta heittäne isannuutensa Matti pojalleen. -- -Tietänethän, että Anni sieltä nykyään on poissa, pappilassa piikana?" - -"Kuulinhan minä siitä jotain puhetta olleen." - -"Siellähän se on Anni ja hyvin hän siellä tuleekin toimeen ja hyvänä -piikana kuulutaan häntä pidettävän, työteliäänä ja rehellisenä." - -"Sepä on mieluista kuulla. Oletko tavannut häntä nykyisin?" - -"Tapasin minä hänen tässä toisella viikolla." - -"No, mitä Anni tuumaili?" - -"Eipä hän moittinut oloaan. Sanoi kyllä alussa koti-ikävän olleen, -vaan oli kuitenkin hyvillään, että koti oli samassa seurakunnassa ja -että hän siellä pääsi aina toisinaan käymään. Sanoi usein kaipaavansa -Törmälää, kotinsa naapuritaloa, ja muistelevansa Eevaa ja sinua sekä -mainitsi, kuinka hän usein on sinun kanssasi hupaisia hetkiä viettänyt." - -"Vai mainitsi hän sitäkin." - -"Mainitsi kyllä ja paljon muutakin; en tuota kaikkea enää muistakaan." - -Heikki saattoi Jaakkoa tämän kortteerin portille saakka. - -Siinä tuumasi Jaakko Heikille: "Kyllähän olisi hupaista, jos voisimme -tämän illan yhdessä olla. Vaan en tiedä sitten, miten asiain kävisi." - -"Kerennethän ne vielä aamullakin toimittaa. Eihän niitä niin paljon -liene", arveli Heikki. - -"Eipä hyvinkään; vaan isäntä varoitti tänä iltana toimittamaan, jotta -kerkeäisin ajoissa takaisin." - -"Kerkeät sinä kuitenkin ja saatanhan minä sinua aamulla avustaa, jos -niikseen tulee. Ollaan nyt yhdessä tämä ilta, koska satuimme tapaamaan -toisemme. Saattaa kulua pitkiäkin aikoja, ennenkuin taas näemme -toisemme; ja aamullahan minun pitäisi joutua jo paluumatkalle. -- Vie -nyt ensin nassakka kortteeriisi ja mennään sitten anniskeluun tai -johonkin muualle! Pitäähän sitä toki vähän lystiäkin pitää, kun kerran -kaupungissa ollaan." - -Jaakko suostui tuumaan, vei nassakan kortteeriinsa ja lähti sitten -Heikin kanssa taas kaupungille. - -Anniskelupuotiin he menivät, istuivat pienen pöydän ääreen ja tahtoivat -monioita viinaryyppyjä. - -Näkyi niitä muitakin olevan samassa huoneessa ja pitivätkin jotkut -aika rähinää. Siellä väitettiin ja intettiin ja moniaat isoäänisimmät -meuhasivat ja huutelivat niin, että aivan tahtoivat suun tukkia -toisilta. - -Jaakko ja Heikki eivät sekaantuneet toisten puheisiin, vaan istuivat -heistä erillään ja puhelivat omista asioistaan. - -"Oletko Vesalan Vilppoa nykyisin nähnyt?" kysyi muun muassa Jaakko -Heikiltä. - -"Tapasinhan minä hänenkin tässä toisella viikolla samoihin aikoihin -kuin Anninkin. Sehän on Vilppo nykyään Toivoniemellä renkinä", vastasi -Heikki. - -"Vai sinne sen Vilpon on onnistunut päästä aivan pappilan likimmäiseen -taloon." - -"Jopa niin. Ja hyvin hän onkin mielissään, että sinne on tullut, kun -hän siis saapi olla aivan lähellä pappilaa ja Annia." - -"Annia! Mitä sillä Vilpolla on Annin kanssa asioita?" - -"No, minusta on näyttänyt, että hän vähin mielistelee sitä." - -"Vai niin on näyttänyt. Entäs Anni Vilppoa?" - -"En tiedä sitä. Sen verran, minkä minä olen nähnyt, ei Anni ole -näyttänyt häntä suosivan enemmän kuin muitakaan. Eivät he kumpikaan ole -rakkausasioistaan minulle mitään maininneet, enkähän minä varmuudella -osaa sanoa, lieneekö Vilppokaan tosi lailla Anniin mieltynyt. Vilppohan -on sen luontoinen mies, että se mielistelee tyttöjä yleensä, sillä -saattaa olla montakin henttua yht'aikaa." - -Noista Heikin sanoista tuli Jaakko vähän miettiväiseksi; hän oli pitkän -ajan ääneti ja hänen ajatuksensa kiertelivät hetken aikaa Annia, josta -hän näki selvän kuvan semmoisena kuin tämä oli hänen lapsuutensa -leikkitoverina sekä sitten alkavalla nuoruuden iällä rippikoulussa ja -viimeksi Kumpulassa, kun hän lähti matkustamaan pois kotoseudultaan. -Ja Jaakko mietti Annista, mahtaisikko sillä tosiaan olla mitään lemmen -liittoa tekeillä Vilpon kanssa -- -- -- vaikka mitäpä se juuri häneen -koskee, jos onkin -- -- -- ottakoonpa Anni kenen tahansa, kunhan hän -vaan Liisan saapi -- -- --. - -Sitten hän, kun alkoi kovin rauhattomalta tuntua yhä lisääntyvän -rähinän vuoksi, rupesi Heikkiä pois tahtomaan, sanoen ei enää täällä -haluavansa olla. - -"Mennäänpä vaan", myöntyi Heikki, "vaikka susiteettiin! Oletko siellä -ennen käynyt?" - -"Enhän toki. Miten minä nyt siellä, jossa vaan herroja -- -- --!" - -"Kyllä siellä muitakin saa käydä. Mennäänpä vaan sinne, koska sinä et -ole siellä ennen käynyt! Minä olen oppaana." - -"Mitenkä me nyt sinne -- -- --.'" - -"Sinne kehtaa mennä aivan hyvin meikäläisetkin miehet. Siellä ovat -aivan eripäälliset huoneet alakerrassa rahvasta varten, ylikerrassa -taas herroja varten." - -"No, koska niin on, niin saattaahan tuonne sitten mennä." - -Ja molemmat ystävykset, viinansa juotuaan ja maksettuaan, lähtivät -anniskelusta. - -Jaakko piteli Heikkiä kaulasta ja vakuutti: "Sinä olet minulle niinkuin -oma veli. En osaa sanoin selittää, kuinka lystiltä tuntuu, kun olen -sinun tavannut. En ole vielä, sittenkun kotoani viime kerran läksin, -tavannut ketään entisistä tutuistani." - -Sitten selitti Jaakko, kuinka koti ja kotipuolen asukkaat usein ovat -muistuneet hänen mieleensä ja kuinka ne nyt, kun niitä ei ole enää -näkemässä, tuntuvat entistä rakkaammilta ja paremmilta; silloin kuin -ne olivat alinomaa silmäin edessä, ei niitä osannut tarpeeksi hyvin -arvostellakaan. - -Heikki sanoi sitten, hänkin pidellen Jaakkoa kaulasta, että hän ei -kyllä haluaisi olla poissa kotoseudustaan, vaikka olisikin muualla -parempi leipä tiedossa. Se on luonnossa synnynnäinen halu, joka vetää -kotipuolessa pysymään. Hän on kuullut monen muunkin, jotka ovat köyhän -kotonsa jättäneet ja tulleet rikkaampaan paikkakuntaan ja paremmalle -leivälle, sanovan kotoseudussaan sittenkin paremmin viihtyvänsä. - -"Se on tosi", myönti Jaakko; "mutta toisinaan saattaa kuitenkin -vieraskin asunto tulla mieluiseksi, esimerkiksi kun on joku hyvä -ystävä." - -"Ethän vaan liene rakastunut! Enhän minä ole vielä tullut -kysyneeksikään, miten sinun sydämmesi asiain laita on." - -"Enpä ole aivan selvillä niistä vielä itsekään." - -"Etkö ole selvillä! Vai niin, kyllä ymmärrän. Sinulla on ehdolla joku -tyttö -- joku Nurmelan piikasista -- eikö niin? Vaan et ole vielä -kysynyt hänen mieltään." - -"Niinkö luulet?" - -"Kas vaan; taisinpa oikein arvata. Mutta minäpä annan sinulle sen hyvän -neuvon, että älä sinä kovin kauan mieti ja viivyttele asiaa, vaan -hommaa heti puhemies, jos ei sinulla itselläsi tule asiasi hentullesi -ilmoitetuksi. Muutenhan saattaa käydä niin, että joku toinen valtaa -sinun omasi." - -"Kun ei liene jo vallannutkin! Mutta kyllä minä kohta teen selvän -asiasta. -- -- -- Katsoppa mikä kirkas valo se tuolta näkyy!" - -"Tuoltako susiteetin edestä! Etkö sinä sitä ole ennen nähnyt?" - -"En. En ole ennen tässä pimeän aikana kulkenut." - -"No, sitten sinulla onkin siinä ihmettelemistä. Sehän on sähkövaloa -tuo." - -Ja Jaakko ihmetteli sähkövaloa, joka loisti lyhdystä komean susiteetin -edessä, katseli sitä enemmän kummissaan, kuta likemmäs tuli. - -Lyhtypatsaan viereen hän seisahtui, samoin kuin Heikkikin, ja katsoa -tuijotti avosuin ylöspäin. - -"Enpä ole vielä kummempaa eläessäni nähnyt", tuumaili hän Heikille. -"Aivanhan se loistaa kuin aurinko, ihan huikasee silmiä." - -"Onhan se toki toista kuin katulyhtyin valo", arveli Heikkikin. - -"Nehän nyt eivät ole mitään tuon rinnalla. No, saapi sitä nähdä -eläessään jos jotakin, yhden asian toistaan kummemman, se kun tuo -maailma viisastuu viisastumistaan. Ennenhän tuota monikaan, paitsi -auringon, kuun ja tähtein valoa, ei kuulu nähneenkään muunlaista valoa -kuin pärevaloa. Sittenhän niitä ruvettiin paljon talikynttilöitä -käyttämään, vaan eivätpä nekään olleet mitään teariinikynttiläin -suhteen. Ja kun sitten lamppuvalo keksittiin, niin sitähän jo -kummastuksella mainittiin. Vaan paljon kummempaa se on toki tuo -sähkövalo. Voitaneenkohan enää parempaa keksiäkään!" - -"Mitenpä sitä nyt enää tuon kirkkaampaa -- -- --! Vaan mennäänpä nyt -sisälle tuohon isoon rakennukseen! Sielläkin saamme nähdä sähkövaloa." - -"Olisikkohan tuonne mennä! Vaan mitä siellä sitten tehtäisiin?" - -"No, vaikkapa juodaan totia!" - -"Totia! Sehän on vaan herrain juomaa." - -"Eletään mekin kerran herroiksi, kun kaupungissa ollaan! Mennään -tuon rakennuksen toiselle puolelle, niin sieltä pääsemme suoraan -ravintolaan, joka on niinkuin tehty meitä varten." - -Heikki vei Jaakon muassaan, tilasi ravintolahuoneesta kaksi totilasia -ja meni sitten kumppaneineen perimmäiseen huoneeseen, joka sattui tyhjä -olemaan. - -Siellä he saivat ihan rauhassa kenenkään kuulematta asioistaan -tuumailla ja paljon he puhelivatkin, tuon tuostakin laseja kilistellen. -Jaakko selitti laveasti olostaan Nurmelassa ja vaiheistaan siellä, -puhui sen asujista, erittäinkin Laurista ja vielä enemmän Liisasta, -jonka hän koetti kuvata niin hyväksi kuin suinkin. Ja peittelemättä -tunnusti hän Heikille, kuinka hänessä mieltymys Liisaan oli suurennut -suurenemistaan ja viimein muodostunut tosi rakkaudeksi. - -"No, olkoon onneksi!" sanoi sen johdosta Heikki ja kilautti lasia. -"Luultavasti se on hyvin hyvä tyttö sinun Liisasi, ja minä toivon, että -asiasi onnistuu hänen suhteensa. Mutta sanon kuitenkin, ettet olisi -tyhmästi tehnyt, jos olisit Kumpulan Annia ajatellut. Sehän on hyvin -hyväsydämminen tyttö ja minä ennen arvelin, että teistä voisi tulla -pari." - -"Vai niin arvelit. Hyvin me olemmekin aina toistemme seurassa -viihtyneet. -- -- -- Mutta tuskinpa hän kuitenkaan minua miehekseen -haluaisi." - -"Älä niin sano! Minä luulen, että hän ei olisi kovinkaan haluton -sinulle menemään." - -"Onhan hänellä siellä parempiakin ehdolla, niinkuin Vesalan Vilppo." - -"Mikä parempi se on! Anni olisi liian hyvä Vilpolle, enkä minä luule, -että hän sille menisikään, jospa tämä häntä haluaisikin. -- Mutta enhän -minä toki tahdo sinun aikeitasi estellä. Ota vaan se, joka on sinun -sydäntäsi lähinnä! -- -- -- Ryyppää sinä paremmasti!" - -"Tämä tuntuu liian väkevältä." - -"Sitä paremminhan tehoo. Pane pois kaikki konjakki lasiin! Mitä tuosta -säästelee!" - -"Kunhan tässä ei niin humaltuisi, jottei täältä sitten pois pääse." - -"Eikö mitä! Juodaan sitä enemmänkin ja pysytään jaloillaan sittenkin." - -"Vaan minusta tunnustaa, että tämä juoma nyt jo alkaa päähän mennä." - -"Antaahan vähän mennäkin! Paremminhan pysyy silloin mieli iloisena." - -Tosiaankin alkoivat sekä Jaakko että Heikki vähitellen humaltua, -varsinkin Jaakko, joka tuli tavattoman puheliaaksi ja isoääniseksi, -jotta Heikin täytyi häntä hillitä. Eipä annettukaan heille sitten -enää juomia lisää, kun myyjättäret huomasivat heidän yli tarpeensa jo -saaneen. - -Silloin lähtivät he pois, kulkeakseen kumpikin kortteeripaikkaansa, -vaan hoiperrellen he astuivat ja pitelivät toisiaan kaulasta. - -Jaakko yritti toisinaan langeta, vaan Heikki, joka vielä oli paremmin -tajullaan, tuki häntä niin, ettei toki kaatunut. - -Jaakko, kun nyt oli hyvällä puhetuulella, puhui minkä kerkesi, puhui -rakkaudestaan ja vakuutti, että kyllä hänessä olisi Liisan elättäjää; -vaan sitten hän yht'äkkiä rupesi kovalla äänellä veisaamaan. - -"Älä huutele!" kielteli silloin Heikki. - -"Miks'ei? Nyt minulla ääntä olisi." - -"Sinä säikytät ihmisiä ja sitä paitsi saattavat poliisit kuulla." - -"Mitä sitten, jos kuulevatkin!" - -"Vievät korttikaariin." - -Korttikaarin nimeä kuullessaan tajusi Jaakko; jotta eipä käynytkään -laatuun olla kovin ylimielisenä, ja hän jo vähän säikähtyi, -ajatellessaan semmoisen häpeän voivan tapahtua hänelle, että poliisit -korjaisivat korttikaariin. Mutta pian hän kuitenkin unehutti pelkonsa -ja tuli taas isoääniseksi. - -"Jaakko, ole siivosti nyt!" kielteli taas Heikki ja töyti häntä kylkeen -nähdessään likellä poliiseja. "Koetetaan nyt kulkea hyvin vakaisesti, -jotteivät poliisit huomaisi meidän olevan tuprakassa!" - -Ja äänettöminä astuivat he sitten poliisein sivu, tosin vähän -hoiperrellen, mutta kuitenkin niin siivosti, että poliisit antoivat -heidän rauhassa kulkea. - -Kun he tulivat Heikin kortteerin portille ja siinä sanoivat -sydämmelliset jäähyväiset toisilleen, lähti Jaakko, vaikka Heikki kyllä -olisi lähtenyt saattamaan, yksinään kulkemaan, vakuutettuaan Heikille -omin voiminsa kyllä kortteeriinsa pääsevänsä. Mutta väkevät juomat, -joita hän illan kuluessa oli nauttinut, olivat kuitenkin jo niin paljon -vaikuttaneet, että hän alkoi nyt olla niin hyvässä tuprakassa, jotta -kadulla kulkiessaan horjahteli puoleen ja toiseen eikä ollut enää -tajullaankaan, eikä siis tiennyt, mitä teki ja mitä tapahtui. - -Hän oli kulkevinaan kortteeriinsa, mutta eipä hän sinne osannutkaan, -eikä älynnyt, missä itsekään oli. Viimein tunsi hän, että kaksi miestä -kävi käsiksi häneen ja lähtivät viemään johonkin, mutta ei hän osannut -ajatella, mihinkä ne häntä veivät. - - - - -IX. - - -Aamulla herätessään huomasi Jaakko hämmästyksekseen olevansa -- -korttikaarissa. Miten hän sinne oli tullut, ei hän voinut muistaa. -Hän muisti kyllä käyntinsä anniskelussa ja susiteetissa muisti Heikin -matkassa sieltä menneensä tämän kortteeriin saakka sekä sieltä sitten -yksinään lähteneensä; vaan aivan epäselvät olivat hänelle tapahtumat -siitä lähtein kuin hän oli Heikistä eronnut. Hän ei tiennyt, miten ja -missä oli kulkenut; tiesi kuitenkin humalassa olleensa ja muisteli -vähin huutaneensa sekä sitten kaksi miestä häneen käsiksi tarttuneen. -Ne kai mahtoivat olla poliiseja,, jotka juuri olivat hänen tänne -korjanneet. - -Hänellä kivisti nyt kovasti päätä ja häntä kadutti eiliset retkensä, -vaan vielä enemmän hävetti, että oli joutunut korttikaariin. Semmoista -häpeää ei ollut hänelle ennen koskaan tapahtunut. - -"Tuntuupa kovin hävettävän mennä kortteeripaikkaan", mietti hän, "kun -ne heti hoksaavat etten ole hyvillä jälillä ollut, koska koko yön olen -poissa ollut. Mitä ne miettinevätkin minusta! Voi, kuinka mielelläni -olisin nyt sinne menemättä, jos se olisi mahdollista, vaan täytyyhän -sitä, vaikka ei halutakaan. Kyllä nyt on Puni parka mahtanut saada -nälkää nähdä, jos vaan ei sitä joku muu ole hoitanut minun poissa -ollessani, ja kukapahan siitä juuri olisi välittänytkään! - -"Mutta jospa ei oikein kehtaisi mennä kortteeripaikkaan, niin vielä -enemmän hävettää tulla Nurmelaan, varsinkin kun se isäntä tahtoo liian -kova olla. Hyvä olisi, jos se ei eikä kukaan muukaan saisi tietää minun -korttikaarissa olostani. En minä kyllä sitä mene heti sanomaan, vaikka -en myöskään tahdo valheella itseäni puolustaa; en puhu asiasta mitään, -kun ei vaan ruvettane liian paljon kysymään. Mutta kyllähän ne tavalla -tai toisella saattavat siitä tiedon saada. Kovin se hävettää, jos -Liisakin saapi asiasta tiedon -- -- -- ja sattuisi niin pahastumaan, -että sitten ei huolisikaan hänestä. Se tuntuisi kovin pahalta. Mutta -mahtaa kai se antaa anteeksi satunnaisen ereyksen, kun osaan vaan -kauniisti pyytää; ja tietäähän se, etten minä luonnostani ole juoppo, -vaikka nyt sattui tämmöinen paha asia. Kun osaisi edes tuoda sille -mieluisia tuliaisia! Mutta nekin ovat vielä ostamatta ja nyt on raha -mennyt vähäksi ja kiire olisi paluumatkalle. - -"Tuntuisippa hyvältä, jos olisi ollut tapahtumatta koko tämä -korttikaariasia, joka päälle päätteeksi vaikuttaa sen, ettei kerkeä -määräajalla kotia. Ennenkuin korttikaarista erilleni pääsen ja -ennenkuin olen kaikki asiani ajanut, on jo iltapuoli ja silloin pitäisi -oikeastaan jo olla Nurmelassa. Mutta eihän se muuksi muutu, mikä kerran -on tapahtunut. Siihen täytyy koreasti tyytyä, vaikka mieli kovin -pahalta tuntuu." - -Jaakko korttikaarista erilleen päästyään tuli hyvin nolona -kortteeriinsa, ei ruvennut siellä puheisiin kenenkään kanssa, vaan meni -suoraa päätä talliin, jossa Puni seisoskeli ilman mitään syömistä. Hän -taputteli sitä kaulalle ja säälitteli, kun se oli ilman ruokaa saanut -olla, nakkasi heiniä eteen sekä teki sitten sille hyvän appeen. - -Sitten rupesi hän toimittamaan asioita ja koki olla niin toimellinen -kuin suinkin; mutta tottumaton kun oli semmoisia asioita toimittamaan -ja outo kun oli kaupungin olojen ja asukkaitten kanssa, sattui hänelle -vastuksia alinomaa ja viivykkiä ikävään asti, jotta eipä hän ollut -vähällä koskaan tulla valmiiksi lähtemään. - -Kun hän vihdoin viimein joutui lähtemään, oli hän ihan kyllissään -koko kaupunkimatkasta, josta hän ennakolta oli iloinnut, kuvaillen -mielessään sen tulevan hyvinkin hupaiseksi, vaan jota hän nyt ikävällä -ja häpeällä muisteli. - -Hän päätti kuitenkin, vaikka kaupunkimatkansa oli huonosti onnistunut, -samalla matkalla hommata puhemiestä, jonka kautta Liisaa kosisi, -arvellen että, jos hän siinä asiassa paremmin onnistuisi, niin eipä -hän sitten paljon muusta välittäisikään -- -- eikähän tuota näkynyt -hänen rakkausasioistaan mitään valmista tulevan ilman puhemiehen apua. -Sen vuoksi hän, ennenkuin Nurmelaan tuli, poikkesi Norolan taloon, se -kun ei ollutkaan aivan kaukana maantieltä. Se Norolan isäntähän se oli -usein puhemiehenä käytetty ja se kyllä osasi toisen puolesta puhua. - -Norolan isäntä otti Jaakon kohteliaasti vastaan, kyseli kuulumisia, -käski istumaan ja tarjosi tupakkia. Kun oli vähän aikaa muista asioista -puheltu, esitti Jaakko sitten varsinaisen asiansa, pyytäen isäntää -hänen puolestaan Liisalle puhumaan ja koettamaan taivuttaa tätä -rupeamaan yhdeksi taloksi hänen kanssaan. - -"Vai niin", sanoi puhemies naurusuin, kun Jaakko oli asiansa selväksi -puhunut. "Vai semmoinen sinulla on asia! No, semmoisissa asioissa minä -olen jo monelle apuna ollut ja saattanut monen nuoren miehen ja naisen -yhteen; ja harvoinpa on vielä sattunut, ettei olisi tuumasta tolkkua -tullut, kun vaan minä olen asiamiessä ollut. Kyllä minä aina ajan -perille asian, minkä vaan toimekseni otan; siitä saat olla vakuutettu. -Ja koska sinulla tuntuu olevan halu naimisiin päästä, niin saatanhan -minä sinunkin puolestasi ruveta puhumaan ja toimimaan parhaan kykyni -mukaan. Mahtaneehan tuo morsian sinullekin löytyä niinkuin monelle -muullekin." - -"Kyllähän minä sen uskon", puuttui puheeseen Jaakko. "Vaan eipä olekaan -yhdentekevää, kenen morsiammeksi saan. Minä tahdonkin Liisan enkä -ketään muuta." - -"No, no, tuumitaanhan asiasta. Eiköhän niitä voi löytyä sinulle -parempiakin tyttöjä kuin Liisa?" - -"Ei voi löytyä. Liisa on niin hyvä tyttö, ettei hänen veroistaan ole -missään, ainakaan näillä mailla. Siitä minä olen varmasti vakuutettu." - -"Kuulehan kuitenkin kokeneemman miehen sanoja! Voit sinä tulla -onnelliseen avioliittoon, jospa et saakaan sitä, jota tällä hetkellä -satut enite rakastamaan. Saattaa se rakkaus herätä vielä naimisiinkin -tultua, kun vaan vaimo sattuu olemaan uskollinen ja toimellinen ja mies -hyväsydämminen; ja semmoinen rakkaus on toki suurempi sitä rakkautta, -joka on ennen avioliittoa hetkeksi leimahtanut ilmi tuleen, vaan sitten -äkkiä sammunut. -- Minä arvelen, että sinä Männistön Maijasta voisit -hyvin uskollisen kumppanin saada. Se sopisi sinulle vallan mainiosti, -eikähän se niin aivan tyhjänä kodistaan lähtisikään, ja onhan se aika -näppärä ja sievä tyttö." - -"Jopa vaan! Siitä ei ole minulle vaimoksi enemmän kuin villikkovarsasta -kyntöhevoseksi." - -"Talttuuhan se villikkohevonenkin hyvän ajajan käsissä. Kyllä se -vakaantuisi Maijakin naimisiin tultua, vaikka nyt onkin toisinaan -liiaksi hurjapäinen." - -"En minä sitä tahdo kuitenkaan. Mutta minkä tähden ette voi minulle -Liisaa taata? Johan sen olen sanonut, että jos en sitä saa, niin en -toisestakaan huoli." - -"Älähän hätäile, poikaseni! Sinun esittämäsi asia on niin erinomaisen -tärkeä, että sitä pitää perinpohjin, juurtajaksain miettiä, ennenkuin -lähdetään sitä toimeenpanemaan." - -"Ei minulla nyt ole aikaa pitkiin puheisiin. Ilmastaankin on minulle -sattunut liiaksi viivykkiä. -- Vastatkaa nyt suoraan, tahdotteko ruveta -minulle puhemieheksi!" - -"Eihän nyt mihin niin kiirettä. Antaahan hevosen vaan vähän puhallella, -niin sittenpähän jaksaa paremmin kotia juosta hölkötellä. -- Johan -minä olen luvannut puhemieheksi ruveta. Mutta eiköhän kuitenkin ole -parasta, että sinä heität Liisan pois mielestäsi ja rupeat sitä Maijaa -ajattelemaan?" - -"No, hyvä ihme, miksikä?" - -"Minä, tuota, voisin sinulle paremmin Maijan taata kuin Liisan." - -"Miks'ei Liisaa sitten?" - -"Älähän ole milläsikään, jos sanonkin suoraan, miten on asia! Kenties -onkin sinulle parempi, että asiasi käypi toisin kuin itse olet -ajatellut. Liisahan ei ole mikään varakas tyttö ja sitä paitsi hän on -rakastunut Mäkelän Mattiin ja tämä taas häneen, eikä mikään voi estää -heidän yhtymistään; sen minä heidän puhemiehenään voin jo ennakolta -sanoa. Mutta älä sinä siitä kuitenkaan ole pahoillasi! Kyllä minä, jos -vaan tahdot, toimitan sinulle hyvän tytön, vaikka en Liisaa voikaan -luvata." - -"No, jopa nyt kävi ytelästi. En minä toki osannut aavistaa, että näin -huonosti kuitenkaan tulisi käymään, vaikka tosin toisinaan on vähin -peloittanut, etten onnistuisi tässä paremmin kuin monessa muussakaan -asiassa. Mutta niin näkyy olevan, että kenelle onni kerran rupeaa -epäsuopeaksi, niin se ei suosi sitä missään asiassa. Tämä oli kuitenkin -kaikista kolauksista kovin. Liisa se on tähän saakka tehnyt Nurmelan -minulle mieluiseksi asuinpaikaksi, vaan tästä lähtien on siellä elo -tuntuva hyvin ikävältä ja kolkolta ja mieleni on oleva musta kuin yön -pimeys. Yön pimeys katoaapi kuitenkin joka aamu nousevan auringon -muassa, vaan minun onneni aurinko on Liisan muassa ikipäiviksi mailleen -mennyt." - -Ja murheellisena Jaakko kynsi korvan taustaan ja pahoili mielessään -huonosti onnistunutta asiaansa; vähälläpä olivat kyyneleet hänellä -silmiin tulla. - -Norolan isäntä koki häntä lohduttaa ja sanoi: "Vielä se sinullekin aamu -valkenee jonkun hyvän ja soman tytön muassa. Tottapa se on kohtalo -määrännyt sinulle toisen naisen, joka on tekevä sinun onnelliseksi. -Usko minua, että sinun murheesi on kyllä ylimenevää laatua." - -"Ehkä sen kyllä ajan vuolas virta vast'edes pois huuhtoilee. Mutta -nyt ainakin se tuntuu raskaalta kantaa. Minä en näy ollenkaan näillä -mailla menestyvän, en ole luotu näissä oloissa elelemään. Kyllä sen nyt -näen. Minä en voi vieraassa seudussa viihtyä enkä vieraisiin oloihin -mukautua. Mahtanee sittenkin kotoseudussani, jossa kaikki on ennestään -tuttua, niin luonto kuin ihmiset, minulla olla parempi menestys. Sinne -mieleni nyt entistä palavammin haluaa ja sinnehän minulla kyllä ennen -pitkää mahtanee lähtö tulla." - -Jaakko lähti sitten Norolasta alla päin, pahoilla mielin edelleen -ajelemaan, antoi hevosen hiljalleen juosta hölkötellä ja istui itse -äänetönnä kuorman päällä, miettien huonoa menestystään ja kuinka nyt -tuntuu ikävältä tulla Nurmelaan, jossa kaikki ilopäivät häneltä ovat -kuuksi päiväksi loppuneet. Tietysti hän ei ole Liisalle itselleen -rakkaudestaan mitään mainitseva; eihän se sillä kuitenkaan parane. --- -- -- Jospa se sittenkin olisi Kumpulan Anni Liisaa parempi ja jospa -se häneen suostuisi, koska Pajuvaaran Heikki oli maininnut, että se oli -kysellyt hänestä ja sanonut usein häntä muistelevansa! Mahtaisikko tuo -niin kysellä ja muistella, jos se ei hänestä perustaisi -- -- -- vaikka -muistellaanhan tuota usein vanhoja tuttuja ilman että niihin kuitenkaan -on rakastunut -- -- -- ja onhan saman seudun asukkailla yleensä halu -tavata toisiaan, vaikk'eivät juuri olekaan ystäviä; ovathan kuitenkin -hyviä tuttuja. Oli miten oli, kaikessa tapauksessa olisi hupaista saada -nähdä ja puhutella Annia. - -Näissä mietteissä ollessaan näki hän jo Nurmelan rakennukset aivan -likellä. Silloin hän taas pelosta sykkivin sydämmin ajatteli, -että eiköhän mahtane isäntä olla hänelle äreänä kovin, kun hän ei -ehtinytkään määräpäivänä takaisin. Kyllähän se koville ottaa ja -tietenkin tulee ensimmäisenä tuimalla katseella ja ankarilla sanoilla -vastaanottamaan. - - - - -X. - - -Nurmelassa oli Jaakkoa pitkään odotettu ja kummailtu, missä hän -viipyi; oli arveltu jos jotakin, että olisi sairastunut tai joutunut -rosvojen käsiin tai sortunut väärälle tielle tai vitkastelemisen -ja tottumattomuuden tähden asioita ajaessa myöhästynyt tai muuta -semmoista. Olipa isäntä lopulta alkanut epäillä, että kunhan ei tuo -liene jäänyt johonkin kapakkaan juomaan ja juovuspäissään unehuttanut -lähtönsä. - -Senpä vuoksi, kun Jaakko, alakuloisena kuorman päällä istuen, ajoi -Nurmelan kartanolle, oli isäntä häntä heti vastassa, katseli tuimasti -silmiin ja kysyi vihaisenlaisella äänellä: "Missä sinä, poika parka, -olet näin kauan viipynyt?" - -Jaakko ei siihen kysymykseen heti vastannut mitään, laskeutui vaan -äänetönnä kuorman päältä alas sekä rupesi hevosta riisumaan ja sanoa -mumahti heikosti kuuluvalla äänellä "iltaa" isännälle sekä rengeille -ja piioille, jotka ilmausivat pihalle kaupungin uutisia, kuulemaan. Ei -hänellä edes tullut sanotuksi terveisiä kaupungista, kun isäntä näytti -niin ärtyisellä tuulella olevan. - -"Kauanpa sinä viivyitkin matkallasi", sanoi Liisa, hymy huulillaan -niinkuin tavallisesti. "Mitä kuuluu kaupunkiin." - -Jaakko ei vastannut mitään nytkään, katseli vaan surullisesti Liisaa -silmiin, ajatellen siitä, että tuossa se nyt on se, joka on häneltä -kaiken elämän ilon vienyt, joka lempeästi kyllä muka hymyilee, vaikk'ei -se kuitenkaan tunne mitään lempeä häntä kohtaan; taitaa ollakin vaan -teeskennelty koko tytön käytös ja ystävällisyys. - -"Mikä sinun nyt on kuuroksi tehnyt!" huudahti isäntä. "Etkö saata -vastata, miksi sinä nyt vasta kotia tulet?" - -"Enhän tuota ennen joutunut", vastasi silloin Jaakko. - -"Miks'et joutunut? Enkö minä sinua jo mennessäsi varoittanut, että -sinun olisi pitänyt olla täällä viimeistään eilen illalla? Hä?" - -"Niinhän se kyllä oli määrä, vaan minkäpä minä siihen voin, että satuin -myöhästymään!" - -"Sanoppa syy myöhästymiseesi, äläkä salaile virheitäsi! Kyllä minä ne -tietooni ongin kuitenkin. Tiedä se, että minä vaadinkin tarkan tilin -matkastasi!" - -"No, asiathan ne paljon viivyttivät lähtöä, niitä kun oli monenlaisia -ja minä olin outo niitä toimittamaan ja vieras kaupungissa; sain -moneenkin kertaan kysellä yhtä paikkaa, ennenkuin löysin", vastasi -Jaakko, epäillen, että isäntä tarkoilla tiedustuksillaan saisi hänen -pakoitetuksi puhumaan korttikaarissa käynnistään, jota hän ei suinkaan -ollut halukas ilmoittamaan, varsinkaan monen kuullen. - -"Älä sinä tuo esiin tekosyitä! Asiat olisit aivan hyvin kerennyt -toimittaa kaikki samana iltana kuin kaupunkiin tulit, jos vaan olisit -toimellinen ollut. Mutta teitkö niin? Vielä mitä!" - -"Eihän niitä tosin silloin tullut paljon toimitetuksi, minä kun -ajattelin, että kerkeää ne sitten aamullakin. Minulla halutti ensin -katsastaa kaupunkia, ja kun satuin kohtaamaan kotipuolestani muutaman -tuttavan, jota en ollut kaukaan aikaan nähnyt, niin halutti minun hänen -seurassaan viettää iltani, jotta saisin kuulla kotipuoleni asioista -jotain." - -"Sinä siis taaskin teit oman mielesi mukaan, etkä nähnyt hyväksi -noudattaa minun käskyäni, vaikka pitäisihän sinulle ennestäänkin olla -tuttua, että sinun pääsi viisaus viepi aivan päin mäntyä. -- -- -- -Tietysti menitte yhdessä kapakkaan ja siellä joitte kovasti -- -- --" - -"Tuota, käytiinhän sitä tosin -- -- -- mutta eipä siellä niin kovinkaan -liiaksi juotu." - -"Eipä vaan! Ainakin niin, että sinä, sen sijaan kuin sinun olisi -pitänyt huolehtia matkasta ja asioista, rauhassa vaan istuit kapakassa -lasia kilistelemässä. Luuletko sinä siten voivasi saavuttaa isäntäsi -luottamuksen?" - -"Pyydän anteeksi, jos olen erehtynyt. Mutta kyllä minua asiat -huolettivat." - -"Jopa vaan! Jos olisit niitä vähääkään huolehtinut, niin olisitkin -sitten jo eilen ollut täällä. -- Mutta olipa miten oli, kyllähän asiat -vielä selville saadaan ja sinun tekosi tulevat ilmi. Minä aionkin -ottaa sinun vielä tänä iltana erityisesti tutkiakseni ja ilmoitan jo -ennakolta, että sinulle tulee ikäviä seurauksia tästä matkasta. --- -- -- Tuota, eikö se kortteeripaikan isäntä laittanut minulle -mitään kirjettä? Jos vaan on laittanut, niin alappa kaivaa esille!" - -"Laittoihan se kyllä ja täällä se kirje minulla onkin takkini -povilakkarissa", vastasi Jaakko ja päästi auki turkkinsa ja takkinsa -sekä kaivoi hitaasti esille paperipäällyksen, jonka sisältä selvitteli -kirjeen, ja jätti sen isännälle, joka sen saatuaan heti poistui. - -Toisetkaan eivät ruvenneet kylmässä kauan seisomaan, vaan hajausivat -mikä minnekin; ja Jaakko itsekin, heti Punin riisuttuaan, lähti -pirttiin, jonne vei Puninkin isosta oven vieressä olevasta ammeesta -juomaan. Sitten hän, riisuttuaan turkin päältään, ajatteli ruveta -apetta hevoselle tekemään, mutta silloinpa tarjoutuikin Lauri siihen -työhön, sanoen: "Annahan minä teen appeen! Lämmittele sinä itseäsi -tuossa tulen ääressä! Sinullahan näyttävät kädet vähän kontistuneen." - -"Jopa niihin tosiaan alkoi kylmä lopulta pystyä", vastasi Jaakko, -suostuen mielellään Laurin esitykseen ja ajatellen Laurista, että siinä -on mies, joka kyllä toisen hyvää katsoo; eipä olekaan semmoisia miehiä -aivan tiheässä. - -Hetken aikaa itseään lämmitettyään lähti hän kuormaa purkamaan ja -tavaroita sisälle kantamaan. - -Silloin oli häntä vastassa heti Liisa ja kysyi: "Toimititko minun -asiani?" - -"Enpähän minä nyt sitä toimittamattakaan jättänyt, kun kerran -toimekseni otin", vastasi Jaakko ja katsahti Liisaan, ajatellen, -että tuossa se nyt taas on tuo, jota minulla ei ole lupa omakseni -toivoa, kun se on toiselle luvattu. Ja hetken ajan oli hänen mielensä -täytetty surullisilla ajatuksilla, vaan hän koetti kuitenkin -karkoittaa ne mielestään; jopa viimein katsahti Liisaan jonkinmoisella -uhkamielisyydellä ja oli hänellä mielessä sanoa tälle, että onpa niitä -tyttöjä vielä hänen varalleen ilmankin tätä; jääpihän aina toinen, jos -toinen viedäänkin, ja semmoisia tyttöjä kyllä löytyy, jotka olisivat -hänelle valmiit tulemaan minä hetkenä hyvänsä, vieläpä joku Liisaa -parempikin tyttö. Mutta ei hän kuitenkaan sitä ääneen sanonut, kun hän -ei ollut Liisalle itselle puhunut mitään rakkaudestaan häntä kohtaan. - -Sitten lupsautti hän auki arkun kannen ja otti esille Liisan tilaaman -virsikirjan sekä antoi sen tälle ja rupesi sitten muillekin jakelemaan -heidän tilauksiaan. Olisi hänellä ollut Liisalle jotain tuliaisiksikin -antaa; mutta antamatta se kuitenkin nyt jäi, sillä hän ajatteli, ettei -se tuota hyötyä paremmin kuin huonoon maahan kylvetty siemenkään. - -Illan kuluessa Jaakko sitten koki haihduttaa mielestään raskaimmat -surunsa tunteet ja rupesi miettimään, mitä kaikkea Heikki kaupungissa -oli hänelle puhunut, muisteli, mitä se oli Kumpulan Annista maininnut, -rupesi ajattelemaan, että mitenkähän tuo sittenkin olisi ruveta sitä -Annia -- -- -- jos sillä tosiaankin lienee helliä tunteita häntä -kohtaan -- -- -- eihän tuota tiedä ennenkuin näkee. Saisihan tuota -ainakin mennä katsomaan. Sielläpähän sitten tekisi sen mukaan miltä -alkaisi tuntua. - -Kylpemässä käytyään ja saunasta ihka alastonna palatessaan, hän -avojaloin ja verkalleen astuen, vähääkään hätäilemättä, vaikka oli -talvipakkanen, itsekseen hyräili: - - "Henttuni heitti mun, heittäköön vaan! - Tuotako huolisin surra! - Tämmöinen poika se kaiketi saa. - Uuden hentun ja kullan." - -Ja kahta viime säettä hän tahallaan kovalla äänellä lauleli, kun -näki Liisan matkan päässä kartanon poikki juoksevan. Sitten hän, kun -oli käynyt puhtaat vaatteet päälleen pukemassa ja taas näki Liisan -kartanolla, lauleli uudestaan saman laulun. Liisa silloin katseli -pitkään Jaakkoa ja sanoi: "Tuota lauluapa minä en ole ennen sinun -huuliltasi kuullut. Mikä se nyt semmoisen sinun mieleesi toi?" - -"Mikä lienee tuonut!" vastasi Jaakko, vaikka aivan hyvin tiesi, -mikä sen oli tuonut, ja lähti sitten pirttiin enempää Liisan kanssa -puhumatta. - -Hänen siellä vähän aikaa istuttuaan tuli sinne Anna Mari juoksujalassa -ja sanoi: "Isäntä käski Jaakon heti tulla puheillensa." - -"Vai käski", vastasi Jaakko tyyneesti ja polttaa tuprutteli ensin -tupakkia lyhytvartisella piipullaan niin kauan kuin siitä savuja lähti -sekä lähti vasta sitten verkalleen astumaan kartanon poikki isännän -huoneeseen. - -Melkoisen aikaa hän siellä viipyi, ja kun hän vihdoin palasi pirttiin, -jossa useimmat Nurmelan palkollisista istuivat iltapakinoilla, -toiset uunin lähellä isoliekkisen pystyvalkean ääressä, toiset ison -pöydän ympärillä kattolampun valossa, oli hän tavallista vakaisemman -ja miettiväisemmän näköinen. Sanan sanomatta istahti hän penkille -pintapöydän viereen Laurin lähelle ja istui siinä etukumarassa, pää -alaspäin ja silmät lattiaan tuijottaen. - -"No, mitä oli isännällä asiaa?" kysyi Anna Mari, joka aavisti isännän -antaneen Jaakolle kovat nuhteet. - -"Mitäpä sinä sillä tiedolla teet!" vastasi Jaakko lyhyesti, haluamatta -tehdä selvää isännän puheista, joista hänellä oli kyllin syytä olla -pahoillaan. Isäntä oli nimittäin saanut tiedon hänen korttikaarissa -käynnistään ja suutuksissaan kovin ankarasti häntä nuhdellut; hänen -puheilla käyntinsä oli päättynyt siten, että hänen jo seuraavalla -viikolla oli lähteminen Nurmelasta. Isäntä ei halunnut enää häntä pitää -eikä hänkään tuntenut itsellään enää olevan halua kauemmaksi Nurmelaan -jäädä. - -"Kas, mitenkä puhuu! Etpä sinä ole noin ylpeästi vielä ennen vastannut. -Taisit saada niin hyvät kiitokset, että on syytä ylvästellä." - -"Älä sinä tyttö tyhjää -- -- --! Iva sinulla kuitenkin on mielessäsi; -kyllä minä sen tiedän. Sinulla ei ole minun asiaini kanssa mitään -tekemistä." - -"No, no; nytpä jotakin kuulen. Aivanhan sinä puhut niinkuin vihassa -olisit. Olenko minä sinulle mitään pahaa tehnyt?" - -"Kyllähän minä tiedän, ettet sinä puheillasi mitään hyvää tarkoita. -Paras on siis, että sinä aikoinasi vaikenet. Minä en voi suvaita sinun -joutavia porpatuksiasi -- -- -- vaikka enpä noita olekaan enää viikkoa -kuulemassa. Kohta minä pääsen sinusta ja sinäkin minusta." - -"No, mitä nyt Jaakko -- -- --!" puuttui Liisa puheeseen. "Sinä olet -koko päivän ollut alla päin, pahoilla mielin. Mikä sinun on oikeastaan? -Mitä sinä nyt aiot?" - -"Kohta sen näet -- -- -- ja saatanhan tuon sanoakin; minä tulen -jättämään tämän talon." - -"No, hyvä ihme, miksikä?" - -"Sama se miksikä! Eipä minua täällä enää tarvita eikä kaivata -kuitenkaan." - -"Älähän toki! Saattaa sinua monikin kaivata. Kovin sinä nyt olet -nurpealla mielellä", virkkoi Lauri. "Mikä sen nyt niin äkkiä pani -lähdön mieleesi?" - -"Panipa tuon mikä tahansa, vaan lähtö täältä tulee, ja sillä hyvä!" -vastasi Jaakko lyhyesti ja miettien, että kun hänellä ei täällä tunnu -menestystä kuitenkaan olevan, lienee paras omille maille matkata, niin -ehkä siellä paremmin osannee ihmisten mieliksi elää. - -Katsahtivat ne toiset kummastuneina Jaakkoon, jotta sillä taitaa olla -ihan tosi aie jättää Nurmela, ja Lauri sekä osaksi Liisakin koettivat -estellä lähtöä, vaan hän sanoi vaan jäykkänä, ettei se enää muuksi -muutu, mikä kerran on päätökseksi tullut, eikä hän ollutkaan pahoillaan -lähdöstään. Ennenkuin ilta oli loppuun kulunut, oli hänen mielensä -paljon tyyntynyt ja rauhallisesti ajatteli hän nukkumaan mennessään -edessään siintäviä tulevaisia kohtalonsa vaiheita. - - - - -XI. - - -Vesalan Vilppo teki vuosirenkinä työtä vankassa Toivoniemen -herrastalossa, toimitti työnsä tavallisesti aina iloisena ja -huoletonna, paljoa ajattelematta, minkälaista työ tuli, kunhan siitä -vaan pääsi niin vähällä kuin suinkin. Loma-aikoina hän mielellään -lähti kylään johonkin, etsi yleensä lystipaikkoja ja erittäinkin pyrki -tyttöin seuraan. Olihan niitä kyllä Toivoniemelläkin piikatyttöjä, -joitten kanssa hän ilvettä piti ja laittoi silloin lystit niin heille -kuin itselleenkin, vaan pappilan piikain seurassa hänestä kuitenkin oli -mukavampi, ja varsinkin halutti häntä päästä puheisiin Kumpulan Annin -kanssa, joka siellä karjakkona palveli. Kun Toivoniemestä vaan sattui -olemaan asiaa pappilaan, niin hän kyllä koki laittaa niin, että pääsi -sen asian toimittajaksi, jolloin samalla oli tilaisuus päästä näkemään -ja puhuttelemaan Annia; eikä hän koskaan pappilasta niin kiirettä -lähtöä tehnyt, vaikka toisinaan muistutettiin hyvin sukkelana olemaan, -ettei ensin olisi vähän aikaa istunut renkein ja piikain pakinoilla -pirtissä. - -Kaikista toimistaan oli hän enin huvitettu hevosella ajamisesta, -varsinkin kun sai kyyditä isäntäväkeään tai muita kirkolle tai -kylään. Silloin hän aika hyvillään ja virkeänä istui selkä kenossa -kuskilaudalla, punaiset suitsivarret käsissään, ja näytti hyvin -tyytyväiseltä, kun musta ruuna antoi semmoisen kyydin, jotta herra -toisinaan reen perästä virkahti, että päästäisiinhän sitä toki -vähemmälläkin kiireellä. - -"Se kun tuo ruuna vaan minun hoidossani on, niin kyllä se silloin -kulkiaksi oppii", kehuskeli silloin Vilppo. "Se on kerrassaan hyvä -hevonen, eikä se minun käsissäni kyllä huonone." - -Kun taas hänellä oli ruuna kotiajossa käytettävänä, kun hän sillä -metsästä vedätti rankoja ja halkoja tai kulki heinässä, niin ei -hän silloin kovinkaan kiirehtinyt sitä, antoi sen vaan kulkea omia -aikojaan, ja itse iloisena laulella hyräili mitä milloinkin sattui ja -toisinaan lasketteli niin kovia ääniä, että kaukaa kaikui metsä vastaan. - -Sattuipa kerran, kun Vilppo muutamana talvisena arkipäivänä istui -pirtissä tavallisia töitään toimittamassa, että hänelle tuotiin sana, -jotta hänen pitää panna musta ruuna aisoihin ajoreen eteen ja lähteä -kyyditsemään herrasväkeä pappilaan. Tuosta käskystä hän tietenkin -oli hyvillään, kun sai jättää työnsä sikseen ja sen sijaan päästä -ajelemaan, vieläpä kylässä käymään. - -Viivyttelemättä meni hän liiteriin ja veti ulos mustan ajoreen, jonka -perässä komea karhun-talja riippui, kävi sitten tallissa, haki esille -parhaat hevosvärkit ja käytti ruunaa pirtissä, missä sitä siisteili ja -harjasi hyvin, ennenkuin asetti hevosvärkit päälle. Sitten puki hän -päälleen mustan lammasnahkaturkkinsa, vei taas ulos ruunan ja pani -valjaisiin ajoreen eteen sekä ajoi komeasti keskiportaiden eteen, -hyppäsi ketterästi veltejä aukomaan, kun herra ja rouva reen perään -astuivat, peitteli heidät hyvin, hyppäsi sitten kuskilaudalle sekä -lähti ajamaan ja talon koira lähti edellä laukkaamaan. Helähteli -koreasti kulkunen ruunan kiireesti juostessa ja valeen rupesi nyt -Toivoniemi taantumaan reen liukkaasti luistaessa. - -Pappilan mäelle kun noustiin, kuului kova koiran haukunta, ja kohta -tulikin vastaan pappilan iso musta koira ja hyökkäsi vihaisena, kovasti -äristen, paikalla Toivoniemen koiran kimppuun, joka ei kauan kyennyt -vastustamaan, vaan vihdoin tappelussa voitettuna ja kovasti vinkuen -juoksi pakoon isäntänsä turviin. - -Vilppo ajoi pappilan ison pytingin pääportaitten eteen, hyppäsi heti -veltejä, aukomaan, ja kun reen perässä istujat olivat pois nousseet, -ajoi hän hevosen tallin eteen. - -Samassa tuli pappilan Pekka renki, tervehti Vilppoa ja arvellen, että -onhan se ruuna riisuttava ja talliin vietävä, rupesi länkejä auki -päästämään, mutta Vilppo sanoi, että kyllä hän itse riisuu ja niin -hän tekikin ja Pekka auttoi häntä sekä talutti hevosen talliin, jonne -Vilppokin tuli, ja kävi yliseltä sille heiniä pudottamassa. Sitten he -molemmat lähtivät pirttiin. - -Vilppo teki hyvän päivän tullessaan ja riisuttuaan turkkinsa naulaan -rupesi puheisiin pirtissä olevan väen kanssa. - -Kalle renki paraikaa kaplaita laitteli tekeillä olevaan rekeen ja Pekka -näkyi olevan saavintekohommissa. Piika Anni istui pirtin perällä rukin -ääressä ja kehräsi; hänen likellään vanha ruotimumma villoja karttoi -ja piika Kaisa sukkaa kutoi. Iso pystyvalkea palaa roihusi takassa ja -levitti yli pirtin punertavaa valoaan ja sen lisäksi kattolamppuun -pantu tuli valaisi pirttiä yhä kirkkaammin. - -"Mitä uusia kuuluu Vilpolle?" kysyi Kalle, työtään keskeyttämättä. - -"Eipä kuulu sanottavia. Kuuluneeko tänne?" - -"Eipä tännekään. -- Hyvä keli nyt mahtaa olla." - -"Onpa se niin hyvä, ettei se enää paljoa paremmaksi pääse. Kyllä sitä -tultiinkin Toivoniemestä tänne semmoista kyytiä, että harvoinpa sitä -niin tullaan. Valeen se rupesi talo taakse jäämään." - -"Vankkapa onkin hevonen se Toivoniemen musta ruuna", tuumasi Pekka. -"Sillähän tuota pääsee huonommallakin kelillä." - -"No, sillä pääsee. Vaan eihän tuo kuulu kuitenkaan ennen olleen niin -hyvä juoksemaan kuin nyt." - -"Onko se siis sinun käsissäsi parantunut?" - -"Eipähän huononnutkaan. Kuuluupa se Jokelan isäntäkin -- jonka renkinä -minä viime vuonna olin -- sanoneen, että kyllä hevonen silloin hyvänä -pysyy, kun vaan minä lienen hoitajana. Kuuluu hän monestikin sille -rengille, joka minun sijaani tuli, sanoneen, että parempi oli hevosen -hoitaja entinen renki." - -"Mikäpähän lienee iso asia hevosen hyvänä pysyä silloin kun vaan on -mistä antaa sille runsaasti ruoka-aineita. Ovathan nuo nämä pappilan -hevosetkin jonkunlaiset, vaan kylläpä ne kuluttavatkin apejauhoja -enemmän kuin mitä pienemmissä taloissa hevosten osaksi annetaan." - -Siinä itseään kehuskeltuaan ja hetken aikaa renkein kanssa puheltuaan -siirtyi Vilppo Annia likemmäksi ja tuumasi: "Sinä se tuota rukin -ratasta vaan pyörittelet, jos minä milloin täällä käyn. Et taida -koskaan joutilassa olla." - -"En muulloin kuin silloin kun en missään toimessa ole", vastasi Anni -naurusuin. - -"No niin, vaan milloin sitten olet toimetonna?" - -"Silloin kun olen joutilas." - -"Kas vaan, kuinka osaa viisastella. -- Kuuleppa, minulla on sinulle -terveisiä Törmälän Jaakolta." - -"Kiitoksia! Kenenkä muassa ne terveiset ovat tulleet?" - -"Pajuvaaran Heikin, joka vasta on kaupungista palannut. Minä kun -hänen tässä äsken tapasin, niin hän käski minun ne terveiset perille -toimittaa." - -"No, mitä uusia hän tiesi kertoa?" - -"Eipä muuta, vaan Jaakostahan mainitsi, jotta sillä taitaa jo morsian -olla." - -"Jaakollako morsian!" kummasteli Anni sekä keskeytti hetkeksi työnsä -ja katsoivat ne toisetkin pitkään Vilppoa, joka niin odottamattoman -uutisen toi. - -"No kuka?" - -"Kuuluupahan olevan muuan Nurmelan piikasista, Koiviston Liisaksi -mainittu." - -"Vai on se Jaakolla jo morsian, vieläpä alapuolen tyttöjäkin. Eiköhän -tuolle olisi kotipuolessa mieluista löytynyt!" sanoi Kalle renki. - -"Tottapahan se Liisa mahtaa silloin mieluisempi olla, koska hän on sen -itselleen katsonut." - -"Mahtaakohan tuo olla kauniskin?" kyseli Pekka. - -"No, sehän vasta kuuluu kaunis olevan ja muutenkin, niin hyvä, -vilkasluontoinen, taitava ja toimekas, jotta eipä vaan Jaakolla ole -syytä katua kauppojaan." - -"Mitenkä se sitten Jaakon ottaa, kun se niin hyvä lienee, köyhän -työmiehen, jolla ei ole enempi omaisuutta kuin mitä päällään kantaa! -Luulisihan sen tytön jonkun paremmankin ja varakkaamman saavan." - -"No, niin luulisi. Vaan tottapa se rakkaus on semmoista, että kun -kerran sydämmet yhteen sopivat, niin silloin ei muusta välitetä." - -"Kunhan se tuo Vilppo vaan ei valehtele!" epäili vielä Anni. "Jospa -hyvinkin lienee perätön koko juttu." - -"Eipä olekaan", vakuutti Vilppo. "Se on ihan tosi; en minä valehtele. -Eihän minulla ole tapana koskaan valetta puhua." - -"Eipä vaan!" puuttui nyt puheeseen Kaisakin. "Jos sinä mitä puhut, niin -ainakin siinä on toinen puoli valetta." - -"Älähän kuitenkaan! Tosi se on, mitä minä nyt olen kertonut, tai jos se -ei ole tosi, niin sitten on Heikki valehellut." - -"Heikki ei kyllä valehtele", vakuutti Anni, "vaan sinä olet voinut -liikoja lisätä hänen puheisiinsa. Sanoppa nyt valehtelematta, joko hän -todella kertoi Jaakon olevan kihloissa sen Koiviston Liisan kanssa!" - -"Eihän se Heikki olisi tahtonut ruveta tarkalleen kertomaan Jaakon ja -Liisan välistä, vaan minä kuitenkin ahkerasti kyselemällä sain muutamia -tietoja ongituksi; ja niinpä tiedän, etteivät he vielä ole varsin -kihloissa, vaan kuitenkin hyvällä alulla. He kuuluvat myötäänsä yksissä -olevan ja se Liisa kuuluu niin hyvä aina Jaakolle olevan, jotta ei -suinkaan se niin olisi, jos se ei siitä perustaisi." - -Anni ei tähän vastannut mitään, rupesi vaan ahkerasti taas kehräämään, -ja rukin ratas pyöri kiivaasti ja surisi kovasti pyöriessään. - -Kului aikaa vähäsen, niin Vilppo, kun Kaisa sattui poistumaan, siirtyi -yhä lähemmäs Annia, ihan viereen, ja tunteitaan ilmoittaakseen kuiski -tälle korvaan: "Kuulehan! Minulla on jotakin sinulle sanottavaa, jonka -tahdon lyhyesti mainita. Mitäpähän asia paranee pitkillä puheillakaan! --- -- -- Eikö -- tuota -- sinulla sopisi -- -- -- minun kanssani --- -- -- yhteen mennä?" - -"No, älähän!" vastasi Anni naurusuin ja keskeytti taas työnsä. "Aivanko -sinulla on tosi mielessäsi, vai leikkiäkö sinä lasket?" - -"Ihan tosi. Vielä tuota kysytkin! Enhän minä semmoisessa asiassa toki -kehtaisikaan leikkiä laskea. Tiedäthän sinä itsekin, että minä sinua -rakastan." - -"Niin, millä lailla?" - -"Enite kaikista kuolevaisista maan päällä." - -"Jopa vainen! Älä luulekaan, Vilppo parka, minun heti valmis olevan! En -se minäkään heti otettavissa ole, vaikk'en olekaan tämän parempi." - -"Voi, millä lailla puhut -- niinkuin et sinä olisi paraimpia tyttöjä. --- Toista sinä nyt mielessäsi ajattelet kuin suullasi puhut." - -"Älä luulekaan! Ihan niin ajattelen kuin puhunkin." - -"Kyllä kaiketi! Et kehtaa suoraan sanoa, että tulisit, jospa sinulla -haluttaisikin." - -"Minullako haluttaisi! Älähän nyt! Älä luulekaan, että tämä lintu heti -satimeen menee!" - -"Niinkuin en minä tietäisi, että vesille venosen mieli tervaisiltakin -teloilta, mieli nei'en miehelähän korkeastakin koista." - -"Suotta siinä lipertelet ja sanoja tuhlaat -- -- Ei, aika tässä kuluu -joutavissa puheissa vaan -- -- pitäähän sitä navettaankin joutua." - -"Niin, pakenet sinä nyt, vaan vuotahan, vielä minä sinulle paulat -laitan!" ajatteli Vilppo Annista, kun tämä pirtistä poistui. Sitten -hän, hetken aikaa äänetönnä ja miettiväisenä istuttuaan, rupesi taas -pakinoimaan Kallen ja Pekan kanssa. - -Tuli se Anni illan kuluessa vielä takaisinkin pirttiin, vaan hänen -muassaan tuli myöskin Kaisa ja kolmaskin pappilan piioista, joitten -kanssa Vilppo pian yhtyi vilkkaaseen keskusteluun, juurikuin hänellä ei -olisi ollut mitään murehtimisen syytä niistä vastauksista, joita Anni -oli hänelle antanut; vaan ei hänelle enää tullut tilaisuutta mainita -Annille mitään semmoista, jota toiset eivät olisi kuulleet, kun ne -siinä ihan vieressä koko illan olivat. - -Kun vihdoin lähtöaika oli tullut ja Vilppo, pappilan väkeä -hyvästeltyään ja Toivoniemen mustan ruunan valjaisiin pantuaan, -taas istui kuskilaudalle ja lähti kyyditsemään isäntäväkeään sekä -muisteli, miten iltansa oli kulunut, oli hän illan viettoonsa muuten -tyytyväinen, kun vaan olisi saanut Annin kanssa enemmän aikaa kahden -kesken puhua. Tahallaanhan se oli mahtanut ne toiset tytöt siihen -sivulleen toimittaa, jottei hänellä olisi enää ollut tilaisuutta -puhua alottamastaan asiasta. Eivät sen vastaukset olleet kovinkaan -lupailevia. Mutta mitäpä niistä! Ehkä toisella kerralla onnistuu -paremmin, tai jos ei, niin minkäpä siihen -- -- Monestipa ne tytöt -kuitenkin lopulta taipuvat, vaikka alussa vastustelevat. - -Ja Vilppo kiirehti ruunaa, pikkusen vaan nykäisi punaisista -suitsivarsista, ja tämäpä lähti juoksemaan minkä kaviosta lähti, jotta -eipä ennättänyt monta viittä minuuttia kulua ennenkuin jo oltiin -Toivoniemessä. - - - - -XII. - - -Vilppo oli moniaana iltana päättänyt taas mennä pappilaan, mutta ihan -yksin, toisten tietämättä, Annille asioistaan puhumaan, jotka oli -aikonut viimein ihan selville saada. Hän oli miettinyt, että mitäpä ne -viivyttämälläkään paranevat, oli miettinyt, että kun tuota koettaa jos -jotakin keinoa, niin sittenpähän lopulta tietää, mitenkä asia onnistuu, -näyttääkö tyttö tuumiin vähääkään taipuvan. - -Mutta eipä ollut hänen retkensä aivan hyvin onnistunut. Hän oli -mielessään kuvaillut, kuinka mukavalta oli tuntuva, kun hän saisi -Annin kanssa kahden kesken tuumailla, lemmen asioista puhella, vieläpä -suutakin suikata. Mieli keveänä ja jalat notkeina oli hän hiihtänyt -pappilan kartanolle, ja kun pappilan iso musta koira oli ruvennut häntä -haukkumaan, oli hän heti alkanut sitä nimeltä mainita ja luoksensa -kutsua; se olikin hänen äänensä tuntenut ja häntää heiluttaen hänen -hyväiltäväkseen tullut, ja sillä lailla oli hän huomiota herättämättä -päässyt taloon. Sitten oli hän hiipinyt sen huoneen ovelle, missä tiesi -Annin ja Kaisan makaavan, ja ruvennut kolkuttamaan ovelle ja pyytämään -sisälle päästä. - -"Kuka siellä?" oli Anni kysynyt, koputuksen kuultuaan, ja oven lähelle -tullen. - -"Hyvä tuttu -- Laskehan sisään!" oli Vilppo vastannut. - -"Enkä laske", oli Anni vastannut. - -Vilppo oli taas uudistanut pyyntönsä, jota oli koettanut kaunistella -koreimmilla sanoilla, vaan oli sittenkin saanut kieltävän vastauksen. -Eivät siinä olleet kolkutukset eivätkä kauniit pyynnöt ja rukoukset -mitään auttaneet. Anni oli vaan jäykkänä oven takaa sanonut: "Sinulla -ei ole tänne minkäänlaista asiaa. Kaikkein paras on, että menet -kotiasi." - -Kyllähän Vilpolla olisi hyvin mieli tehnyt sisälle mennä, mutta kun ovi -oli ollut lukossa eikä Anni ollut ruvennut sitä avaamaan ja Kaisakin -oli yhtä armoton ollut, oli hänen vihdoin tyhjin toimin täytynyt lähteä -takaisin hiihtämään, alla päin, pahoilla mielin siitä, ettei ollut edes -päässyt näkemäänkään koko Annia. - -Vielä kauan aikaa jälestäpäinkin pahoili Vilppo tuota onnetonta -yritystään, eikä häntä pitkään aikaan toisten iloiset puheet ollenkaan -huvittaneet. Päinvastoin, hän näkyi pian kärtyiselle tuulelle tulevan, -jos häntä pilapuheilla vähänkään loukattiin, eikä hän halunnut -kenellekään mitään lystiä laittaa; paremmin häntä nyt huvitti tuottaa -toisille jotakin pientä harmia. - -Sattuipa, että sitten pyhänä jälkeen puolen päivän Toivoniemen -piikatytöt olivat saaneet luvan päästä ajelemaan ja Vilppo oli luvattu -heille ajuriksi. - -Vilppo ei tehnytkään vastarintaa, vaan mietti kuitenkin tehdä tytöille -jonkun pienen kujeen. - -Hän veti liiteristä ulos kartanolle pienen ajoreslan, laitteli -siihen veltit ja taakse poron-taljan, haki esille länget, joissa oli -hyvä-ääninen kulkunen, sekä muut tarvittavat hevosvärkit, ja valjasti -sitten mustan ruunan reslan eteen, johon tytöt, vaatetettuaan ja -puettuaan itseään miten paraiten vaan olivat voineet, hyvillä mielin -istahtivat. - -"Nytkö sitä lähdetään lystiä ajelemaan!" tuumasi Vilppo tytöille, -peitettyään heidät hyvin veltien sisään ja itse kuskilaudalle -hypättyään. - -"Ka, lystiajohan se olisi mielessä, kun sinä vaan osaisit oikein hyvänä -kyytimiehenä olla." - -"Kukapahan se osaa paremminkaan kyytimiehenä olla kuin minä! Minä kun -lähdenkin kyyditsemään, niin kyllä tiedätte, ettette toiste semmoista -kyytiä saa", arveli Vilppo ja löi suitsiperillä ruunaa, joka lähti -juoksemaan mäkeä alaspäin kirkolle päin vievällä tiellä. - -Ja hyvillään olivat tytöt istuessaan reen perässä mustapäälliset turkit -päällään ja valkoiset villahuivit päässään, olivat hyvillään siitä, -että kerrankaan pääsivät oikein lystiä ajelemaan. Tuntuipa varsin -mukavalta, kun ilma oli raitis ja hyvä, kun keli oli mainio, kun reki -somasti hytkähteli ruunan juostessa ja kulkunen koreasti helähteli. - -"Mennäänhän aivan kirkolle asti, mennäänhän?" muistuttivat tytöt -Vilppoa, kun tämä mäen jyrkimmässä paikassa pidätteli hevosta. - -"Mennään ainakin siihen asti, mistä takaisin palataan", vastasi Vilppo. - -"Mokoma viisastelia! Vaan eihän käännytä takaisin ennenkuin kirkolla?" - -"Sama kai minulle, vaikka ajeltaisiin tien päähän asti." - -"No hyvä." - -Tuumasi sitten toinen tytöistä: "Tämmöinenpä saisi olla ilma, kun -Pajuvaaran Heikin ja Törmälän Eevan häihin tässä moniaan viikon päästä -mennään." - -"Eihän ole vielä sanottu, että te niihin häihin pääsettekään", arveli -Vilppo. - -"Onpa se jo niinkuin sanottu. Aikoja sitten jo on Eeva luvannut meitä -kutsua, vaan miten lienee sinun laitasi, sitä emme tiedä." - -"Minähän sinne tietysti ensimmäissä kutsutaan, sillä jos en minä -tulisi, niin eihän silloin häistäkään tulisi mitään." - -"Eipä vaan! Silloin niistä vasta häät tulisikin", arveli toinen -tytöistä piloillaan ja lisäsi sitten: "Jaakkokinhan se pääsee sisarensa -häihin, koska kuuluu koteuneen." - -"Johan tuosta eilen puhuttiin Jaakon kotia tulosta", vastasi Vilppo ja -käänti samalla hevosen hetetielle, joka mäen alla valtatieltä erosi. - -"Hoi, Vilppo, mitä sinä nyt -- -- - minne sinä nyt ajat?" huudahti -silloin kummastuksissaan vanhempi tytöistä. - -"Eteenpäin tietysti." - -"Tämähän on hetetie." - -"Niinhän se onkin." - -"Mitä sinä hulluttelet! Mikä sinun päähäsi nyt on pistänyt! -- -- -- -Eihän meillä ole tänne mitään asiaa", sanoi vuorostaan nuorempi tyttö. - -"Eihän sitä ole asiaa muuallekaan." - -Vilppo ajoi vaan mistään huolimatta hetteelle asti, missä pyöräytti -hevosen toisapäin, kun tiekin loppui, ja lähti taas takaisin ajamaan. -Ja tytöt vaan kummastuksissaan katselivat Vilppoa ja ajattelivat, jotta -mikähän sillä oli mielessä, kun se tänne hetetielle mutkausi; arvelivat -kuitenkin, että se vaan on tahtonut heitä säikyttää ja sen vuoksi -mutkausi tänne, ennenkuin kirkolle lähtee. - -Mutta eipä Vilppo tiehaarassa kääntänytkään hevosta kirkolle päin -vievälle tielle, vaan lähti aivan samalle tielle, josta oli tultukin, -takaisin Toivonientä kohti. - -Silloin tytöt pahastuivat ja huudahtivat Vilpolle: "Hyvä ihme, mitä -sinä ajattelet! Etkö sinä etemmäs meitä viekään?" - -"Vieläkö etemmäs! Kyllähän tämä nyt piisaa. Liian paljonhan sitä lystiä -tulisi, jos vielä etemmäs mentäisiin." - -"Voi hirveätä, kuinka sinä olet häijy! No, jopa sinä olet ilkeä!" - -"So, so! Käyttäkääpä vähän siivompia sanoja ja älkää noin suuttuko! -Teidän hyväähän minä vaan tarkoitan; sillä sitä lystimmältähän lysti -aina tuntuu, kuta vähemmän sitä on." - -"Eihän sitä vielä päästy lystin alkuunkaan, sinä sen mokoma -viisastella!" intti vanhempi tytöistä ja käänteli itseään levottomana -reessä. "Kun et halunne enää lähteä kyytiin, niin anna tänne suitset! -Osaamme me itsekin ajaa ja tulemme kyllä sinuttakin toimeen. Me emme -tarvitse semmoista kyytimiestä kuin sinä." - -"Ohoh! Minäkö uskoisin teidän hoitoonne Toivoniemen paraan hevosen! Ei, -tyttöparat, se kumma ei tule tapahtumaan." - -Vilppo ajoi vaan, tyttöjen valituksista, pyynnöistä ja kovista sanoista -huolimatta, takaisin Toivoniemen kartanolle, missä tytöillä ei ollut -muu neuvona kuin itkusilmin ja kovasti suutuksissaan nousta reestä pois -sekä lausua monioita äkeitä sanoja kiitokseksi Vilpolle, joka varsin -levollisena taas riisui hevosen valjaista ja vei talliin sekä veti reen -jälleen liiteriin. - -Sitten hän varsin tyyneenä ja tyytyväisenä astui pirttiin ja siellä -vielä itsekseen hymyili, kun kujeensa oli niin hyvin onnistunut, veti -esille lakkaristaan savipiippunsa, täytti sen Wenäjän lehdillä, pisti -tulta tupakkiin sekä veteli sitten hyvillään makeita savuja. - - - - -XIII. - - -Pajuvaarassa vietettiin talon vanhan isännän ainoan pojan Heikin ja -tämän morsiammen Törmälän Eevan häitä, tuliaisia. Paikkakunnan tavan -mukaan olisivat ensin lähtiäiset olleet vietettävät Törmälässä, -morsiustalossa, vaan kun se oli kovin pieni ja vähävarainen tila eikä -edes oikea verotalokaan ja kun lähtiäiset yleensä eivät olleet mitään -tuliaisten suhteen, ei oltu ruvettu isoja lähtiäiskemuja laittamaan. - -Sen sijaan vietettiin sitä isommasti tuliaisia ja nehän ne päähäät -olivatkin. Morsiuspari oli käynyt pappilassa vihillä sekä sitten tullut -tänne pitoihin, joihin oli keräytynyt myöskin hääkansaa kosolta. -Olipa nyt näkymään asti väkeä Pajuvaaran tilavassa pirtissä ja siellä -vietettiin iloisia kemuja, siellä syötiin, tuumailtiin ja puheltiin, -leikkiä laskettiin ja pilapuheita lausuttiin; siellä pelimanni viulua -soitti ja nuori väki innokkaasti tanssi ja muutenkin lystiä piti. -Puhemies, Korpimäen Aaro, ja itse arvokas Pajuvaaran isäntä tekivät -parastaan, pysyttääkseen mielialaa hyvänä hääväessä, jota alinomaa -kehoittivat säästelemättä nauttimaan, mitä oli tarjona; ja Kallion -Kusti, pelimanni, soitti viulua minkä kerkesi, jottei tanssi ainakaan -pitkäksi ajaksi taukoisi. - -Nuori väki huvitteli itseään tanssilla, leikeillä ja iloisilla -puheaineilla miten paraiten taisi, vaan vanhempi väki tyytyi syömiseen -ja juomiseen sekä vakaisiin keskusteluihin ja nuorison lystein -katselemiseen. - -Naisten joukosta, paitsi morsianta, tanssitettiin ahkerasti varsinkin -Toivoniemen ja pappilan piikoja; ja punaposkisina, ilosta hymyillen, -kiitivät nämä nuorten kuljettajainsa sivulla, joista pappilan rengit -Kalle ja Pekka sekä Vesalan Vilppo Toivoniemeltä näkyivät useimmiten -liikkeessä olevan, varsinkin viimeksi mainittu. Hän tanssitti vuoron -perään kaikkia saapuvilla olevia tyttöjä, enite kuitenkin Törmälän -Annia, ja yhdestä tytöstä päästyään otti heti toisen, malttamatta -monesti levähtää. Mutta lämmin hänellä olikin, jotta tukka oli -märkänä ja kasvoille myötäänsä hikihelmiä nousi. Lysti hänellä näytti -olevan. Hän oli iloinen ja puhelias niinkuin tavallisesti ja pani -sukkeluuksillaan monenkin nauramaan. Ei hän nyt näyttänyt olevan -millänsäkään siitä, ettei asiansa ennen Annin suhteen ollut hänen -mieltään myöten onnistunut. - -Morsiammen vanhin veli Jaakko, joka muutama viikko sitten oli -koteutunut, oli myöskin saapuvilla häissä ja näyttikin aika -tyytyväiseltä. Hänellä oli monta tuttua täällä, joita ei ollut vielä -tavannut kotiatulonsa jälkeen. Ne tulivat kaikki häntä ystävällisesti -puhuttelemaan ja kummastelivat, kun hän niin pian oli koteutunut. Ja ne -kysyivät häneltä, oliko hän kotipuolessaan vaan käymässä vai aikoiko -hän vielä palata takaisin, ja kun hän oli vastannut, jotta kyllä hän -toistaiseksi jääpi tänne, kysyivät taas, miksi hän ei alapuolessa halua -olla; ja samaan tapaan vastasi hän silloin kaikille: "Eipä tuolla -näkynyt rikastuvan kuitenkaan; jo minä sen verran tulin näkemään, -ettei siellä minun laiseni mies voi menestyä, enkä minä sen puolen -oloihin voi koskaan täydellisesti tottua; yhtäkaikki siis, jos olen -kotipuolessanikin, vaikka laihemmalla leivällä; saapihan tuota työtä -täälläkin, jospa onkin palkka pienempi; eivät ne kuitenkaan tule aina -hyvät päivät ison palkan muassa." - -Kun Jaakko entiselle hyvälle tutulleen Kumpulan Annille, joka -hymyhuulin häntä kuunteli, selitti kotiatulostaan ja katsahti tämän -lempeisiin silmiin, oli hänellä elävästi mielessä, miltä hänessä oli -tuntunut, kun hän suksilla hiihtäen oli lähennyt armaita kotoseutuja, -jolloin tuossa tuokiossa monet mieluisat muistot olivat heränneet -hänessä ja hänen ajatuksensa kiitäneet läpi lapsuutensa aikojen. - -"Mielihyvällä, povi lämpimänä", sanoi hän, "hiihtelin minä kotimäen -vankassa metsikössä, jossa lähes jokainen tiheäoksainen kuusi, humiseva -honka ja petäjä, jokainen kunnas, jokainen tiheikkö ja aavikko olivat -minulle vanhastaan tuttuja; ja silmäilin sieltä metsikön läpi siintäviä -Törmälän rakennuksia, jääpeitteistä järveä ja Kumpulaa toisella -rannalla sekä järven päässä olevaa puroa, joka nyt oli jääpeitteessä -sekin ja jonka lirinää siis ei kuulunut, vaan jota katsellessa mieleeni -muistuivat monet somat tapaukset siellä puron rannalla, missä meillä -oli ennen ollut tapana usein yhdessä olla; ne tulivat niin elävästi -mielikuvituksessani eteeni kuin ne olisivat vasta eilen tapahtuneet." - -Nurmelassa olostaan puhui Jaakko minkä mitäkin, mutta jätti kuitenkin -mainitsematta kokonaan, kuinka hän oli rakastunut Koiviston Liisaan -ja mitenkä hänen rakkausasiansa oli päättynyt. Silloin kesken hänen -puheitaan tuli Vilppo pyytämään tanssikumppanikseen Annia, joka -lähtikin mukaan. Kokihan kyllä Jaakkokin olla muassa tanssissa, vaikka -siinä hänen Vilppo voitti; ja se häntä vähän harmitti, että Vilppo -useinkin kerkesi mennä Annin ottamaan juuri kun hän oli aikeessa mennä. - -Kyllähän se näkyi Vilppo kokevan Annia mielitellä ja hyvällä mielellä -pitää niin paljon kuin voi; ja näky ihan tuo Anni mielellään toisten -lystissä muassa olevankin, vaan eipä kuitenkaan näyttänyt siltä, että -juuri Vilppo olisi häntä innostuttanut, päinvastoin, rohkenipa Anni -kerran sanoa tälle: "Pysy nyt toki vähän aikaa erilläsi, että minä -saan hetkisen levähtää! Aivanhan tuossa pää sekasin menee lakkaamatta -huumaavassa tanssissa pyöriessä. Mene Kaisaakin joskus tanssittamaan! -Se kyllä lähtee." - -"Joko nyt kylläsi sait!" sanoi Vilppo ja poistui toista tyttöä -pyytämään. - -Tuntuipa Jaakosta hyvältä, että Anni kerran kieltäysi Vilpon mukaan -lähtemästä ja siitä samoin kuin Annin puheesta ja käytöksestä hän -päätti, ettei se mahtanutkaan kovin paljon Vilposta välittää. - -Jaakko tunsi yhtä suurta, vieläpä suurempaakin mieltymystä Annin -seurasta kuin ennen muinoin poikasena tämän kanssa yhdessä ollessaan; -ja katsellessaan Annia näytti tämä hänestä vähän muuttuneen -somemmaksikin; ruumis näytti vähän vahvistuneen, jäsenet voimistuneen -ja mieliala virkeämmältä. - -Toivoniemen Pekka tuli Jaakkoa samassa puhuttelemaan, töyti kylkeen ja -sanoi: "No, Jaakko, miksi olet niin miettiväinen? Tanssi sinä niinkuin -muutkin nuoret! Vai sitäkö sinä suret, ettei morsiammesi ole täällä?" - -"Mikä morsian?" - -"No, se sinun morsiammesi siellä Nurmelassa." - -"Mitä sinä nyt joutavia! Eihän minulla ole siellä mitään morsianta -paremmin kuin täälläkään." - -"Kas vaan! -- -- -- Ja täällä on ihan tosi asiana puhuttu sinun menneen -kihloihin -- -- --" - -"Vai on puhuttu. Ne ovat ihan valeita semmoiset puheet. En minä ole -kihloissa paremmin kuin sinäkään." - -"Jopa nyt jotakin! Ja täällä tiettiin jo morsiammelle nimikin panna -- -Koiviston Liisaksi kai sitä mainittiin -- -- -- vaikka samapa nimestä; -enhän minä tunne tuota kuitenkaan. -- Vaan kun ei liene asia tosi, niin -sen parempi! Hei, ota sitten täältä joku tyttö ja tule tanssimaan!" - -"Vastahan minä melkein olen tanssinut, vaikka saatanhan tuota vieläkin -mennä", vastasi Jaakko vähän hämillään Pekan puheista ja miettien, -jotta olisikkohan tuo Heikki mahtanut jollekin puhua, mitä hän oli -sydämmensä asioista sille maininnut, ja siitä sitten tuommoinen huhu -levinnyt -- väleenpä näkyy jos mikä asia tiedoksi joutuvan, jos siitä -vaan jollekin ainoalle pikkusenkaan luiskahtaa. -- - -Ja Jaakko katsahti ympärilleen, jotta missä Anni on, ja kun hän -tämän huomasi, lähestyi hän tätä, nyykäytti vähän päätään ja tahtoi -tanssimaan. Monioita kertoja kun olivat lattian ympäri kiitäneet, vei -hän kumppaninsa takaisin toisten tyttöin joukkoon, joista taas valitsi -yhden Toivoniemen piikoista ja lähti tätä tanssittamaan, kiidätti -monioita kertoja lattian ympäri pelimannin rivakasti soittaessa ja vei -sitten takaisin. - -Sitten hän kuuli, kuinka puhemies kilisti lasia ja kehoitti muita -tekemään samoin. Jaakkokin meni pöydän ääreen, joi morsiusparin onneksi -viinaryypyn, palasi takaisin ja lähti taas Annia tanssittamaan. - -Kohta sitten äkkiarvaamatta monta nuorta miestä kävi heihin käsiksi, -nosti käsilleen, nakkeli kohti kattoa ja otti käsillään sitten vastaan; -ja samalla lailla tehtiin muutamille toisillekin nuoruuden iässä -oleville pojille ja tytöille ja vanhan tavan mukaan huudettiin heille: - - "Häät häistä, piot pioista. - Kemut kesteistä hyvistä!" - -"Jospahan tuo toivo toteutuisi, niin ei suinkaan minulla olisi mitään -sitä vastaan", ajatteli Jaakko, kun, taas seisoi omilla jaloillaan; -vaan Anni naurahtaen tunkeutui toisten tyttöjen suojaan, jottei -ainakaan toistamiseen häntä nostettaisi ja kattoa kohti nakeltaisi. - -"Väärällä vuorollapa nostivatkin minun", tuumasi Vilppo leikillään -muutamalle toverilleen, "kun sattuikin Virsu Elli kumppaniksi." - -"Miksi se olisi ollut väärällä vuorolla!" vastasi puhuteltu. "Kenen -sinä sitten olisit halunnut Ellin sijaan?" - -"No, toistahan olisit ollut, kun olisi sattunut Anni -- -- --" - -"Vai Anni! Vaan Annipa sattuikin oikealle paikalle, kun osui Jaakon -kanssa. -- -- -- Sitä paitsi, Virsu Ellihän on kelpo tyttö. Kiitä -onneasi, että semmoinen sattui!" - -"No, no, en mä häntä moittia tahdokaan. Vaan kuitenkin -- -- -- -Jaakollahan on alapuolessa morsian." - -"Usko sinä hänellä siellä morsiammen olevan, jos tahdot, vaan vielä sen -näet, että täältä puolesta hän vaimon itselleen ottaa, jos hän vaan -naimisiin aikoo ollenkaan mennä." - -"Käyköönpä sitten miten tahansa! Mitäpä se minuun kuulukaan!" - -Ja kun Vilpon puhekumppani samassa poistui, niin Vilppokin kohta taas -otti osaa muitten lysteihin, meni kisailemaan tyttöin kanssa, laski -leikkiä, nauroi ja oli iloinen. - -Kauan kestivät häät ja hyvät ne olivatkin -- sai hääväki kylläkseen -ruokia ja juomia nauttia ja lystiä kokea -- vaan vihdoin ne kuitenkin -loppuivat ja vieraat lähtivät häätalosta, sinne jättäen jälkeensä -mieluisat muistot, ja hajausivat kukin taholleen. - -Toivoniemeläisten ja pappilalaisten mentyä lähtivät Törmäläisetkin -vanhalla ruunallaan kotiaan ajamaan; vaan nytpä ei enää Eeva heidän -muassaan palannutkaan; -- se oli iäkseen luopunut lapsuutensa kodista, -jättänyt tyttöikänsä jälillepäin ja jäänyt häätaloon, miehelään -mennäkseen, aviomiehensä Heikin kanssa vastaiset elämänsä päivät -viettääkseen, ilot, surut ja huolet tasatakseen. - - - - -XIV. - - -Jaakko eleli elelemistään kotipuolessaan, sai halon hakkuuta työkseen -muutamasta kylän isoimmasta talosta ja palkakseen jyviä, jotka vei -kotiaan ja jotka siellä käsimyllyssä jauhettiin, sitten leivottiin ja -syötiin sitä myöten kuin saatiinkin. - -Tultiinhan tuota kutakuinkin toimeen Törmälässä eikä Jaakolla ollut -erityistä valittamisen syytä, vaikk'ei hänellä mitään lihavia päiviä -ollut, eikä kassoja ruvennut keräytymään. Pieksunsa ja vaatteensakin -olivat jo kuluneet jotenkin pahanpäiväisiksi; housuissa ja takissa -oli paikka paikan päällä ja turkissa oli päällinen monestakin kohti -repeillyt ja sitten korjattu. Tulihan noissa kuitenkin toimeen, -vaikk'eivät ne näköjään olleet kehuttavat; ei niissä pakkanen kovin -hätyytellyt. - -Kului aikaa päivästä päivään, viikosta viikkoon, niin jopa alkoi -Jaakolla tehdä mieli tavata Annia, jota ei ollut sattunut näkemään -sen jälkeen kuin Pajuvaarassa olivat häät olleet. Niissä oli häneen -tästä jäänyt niin miellyttävä muisto, joka teki yhä kirkkaammaksi -hänen sielussaan ennestään olevan kuvan tästä lapsuutensa paraasta -tuttavasta, että hän nyt entistä selvemmin tunsi, kuinka pahasti oli -erehtynyt, kun oli tämän kerran ollut unehuttamaisillaan ja mieltynyt -Koiviston Liisaan. Haihtumistaan oli hänestä haihtunut se paha mieli -ja suru, jonka oli tuntenut sen jälkeen kuin oli tullut näkemään, -ettei rakkausasiansa onnistunutkaan Liisan suhteen, ja hän oli -ruvennut ajattelemaan tästä Liisasta, että tottapa se ei ollut hänelle -aiottukaan, että tottapa se ei ollutkaan se oikea, jonka kohtalo olisi -hänelle määrännyt. Mitäpä siis asiaa kannattaa surrakaan! Eihän se -suremalla kumminkaan parane. Sen sijaan olivat ne ystävyyden tunteet, -joita hän ennen oli tuntenut Annia kohtaan, entistä suuremmiksi -heränneet, ja hän oli toden teolla ruvennut ajattelemaan, että tämä -mahtaakin olla se, joka on hänelle aiottu. Onhan jo aika siitä tälle -itselleen jotain mainita, jotta saa kuulla, mitä tämä siitä arvelee. - -Kun Jaakko sitten ajatteli varallisuuden tilaansa, niin huomasi hän, -ettei hänellä olekaan mitään entistä omaisuutta eikä ison perinnön -toivoa; eikä siis tulevaisuus kovin loistavalta näytä. Hänellä ei -ole omituista taloa eikä mökkiäkään, johon nuoren vaimonsa keralla -saattaisi asettua asumaan; ja vanhempain kodissa oleminen taas -kävisi kovin ahtaaksi; eikä varsin haluttaisi huonemiehinäkään asua; -mukavampi tietenkin olisi asua semmoisessa paikassa, jota saisi -omakseen sanoa; Anni etenkin, joka on talon tyttö, mahtaisi ikävöidä -omia tuparakennuksia ja tiluksia, jospa eivät isoja olisikaan. Sitten -ajatteli Jaakko, että tätä nykyä hänen tienestinsä kuluvat sitä myöten -kuin ne tulevatkin, jotta ei mitään säästöön jää. Naineena miehenä -tietenkin pitäisi olla enemmän tuloja. Mutta onhan hänellä kuitenkin -terve ruumis ja voimakkaat käsivarret, joilla kykenisi vaikka talon -tekemään, kun vaan joku suvaitsisi tiluksilleen tehdä -- verotaloa -sitä ei toki kykene ilman varoja hankkimaan --. Sitä paitsi, vielähän -nuo mahtanevat työmiehenkin ansiot parata ja paremmat työajat tulla, -kesäksi viimeistään, vieläpä ennenkin, jos sattuisi tukkitöitä -tulemaan, joista moni on hokenut. Vaan aikapa niitä ruveta kaikkia -asioita juurta jaksain ajattelemaan ja joka seikasta huolehtimaan! -Rakkaus ei esteitä kysykään. Näkyyhän se siitäkin, että monet -huonommatkin naimisiin menevät. - -Hyvin mietittyään asiaa teki Jaakko vahvan päätöksen mennä Annia -tapaamaan. - -"Kuulehan Anni, armas ystäväni!" sanoi hän tämän luokse tultuaan. -"Mitäpä pitkistä puheista ja koreista sanoista! En minä sanoilla -kuitenkaan osaa tunteitani selittää semmoisina kuin ne sydämmessäni -ovat. Lyhyesti siis: minä olen tullut siihen vakuutukseen, ettei kukaan -paremmin kuin sinä ole minulle elämän kumppaniksi sopiva. Suostutko -siis minun kanssani taloksi rupeamaan?" - -"Voi Jaakko, kuinka puhut!" vastasi Anni häneen surullisen silmäyksen -luoden. "Jos vuosi sitten olisit tuota kysynyt, niin olisin kenties -toisin vastannut kuin nyt. Minä katselin sinua silloin eri silmillä. -Silloin luotin minä paremmin sinun ystävyyteesi ja uskoin sinua -mieheksi, josta ei kerran herännyt ystävyyden tunne helposti -haihdu. Minusta tunnuit sinä silloin kaikkein rehellisimmältä ja -luotettavimmalta kumppanilta ja minä elin hyvässä toivossa sinun -suhteesi. Mutta ne ajat ovat menneet ja minä olen nähnyt toiveitteni -tyhjiin rauenneen. -- Kuinka voitkaan sinä puhua minulle enää mitään -tuollaista, kun sinulla on ennestään morsian!" - -"Mitä sinä nyt -- -- --! Eihän minulla mitään morsianta ole -- -- --." - -"Niinkuin minä en tietäisi, vaikka koet sitä salata. Mene sinä -rakastettusi luo, äläkä sydäntäsi kahdelle anna!" - -"Voi, Anni armas! Usko minua, kun minä varmasti vakuutan sinulle, etten -koskaan ole ketään tyttöä niin suuresti rakastanut kuin sinua. Minä -vakuutan, että sinulle minun sydämmeni lämpimimmästi sykkii ja siinä -sinulla on iäti poistumaton sija." - -"Vähät minä sinun vakuutuksistasi, kun tiedän kuitenkin, että sinun -sydämmessäsi kerran eräs toinen on etevämmän sijan vallannut. Mitä sinä -minusta! Anna minun olla rauhassa." - -"En minä sinua rauhaan jätä ennenkuin lupaat rakastaa minua. Mikä sinun -mielesi nyt on muuttanut? Miksi olet noin nurjamielinen minua kohtaan?" - -"Johan minä sen olen sanonut. Pitäisihän sinun se kerralla uskoa. Tyydy -entiseen kultaasi äläkä kahta ota!" - -"Minulla ei ole mitään kultaa; johan sen olen sanonut. -- Enpä minä -oikein ymmärrä käytöstäsi. Et sinä tuollainen ennen ollut, kun me -lapsuutemme päivinä ja ensimmäisessä nuoruudessamme päiväkaudet -useinkin yhdessä olimme, ilomme ja surumme tasasimme. Mutta ovatpa -tainneetkin ajatuksesi siitä ajasta kypsyä ja sinä olet tullut -huomaamaan, että oletkin talon tyttö ja minä vaan mökin poika, -vähävarainen työmies, jolla ei ole omaisuutta isosti enemmän kuin -vaatteet päälläni." - -"Mitä sinä nyt tuollaista! Semmoiset seikat eivät vähääkään -mielipiteisiini vaikuta. Sitä paitsi, eihän minunkaan kodissa löydy -varallisuutta isosti enemmän kuin Törmälässäkään." - -"Ovathan nämä vaatteeni tosin huononlaiset vaan ehkäpä ne vielä -paranevat, kun ajatkin paranevat", jatkoi Jaakko, paikkasia housujaan -katsellen ja koettaen jos jotakin arvella syyksi Annin käytökseen. - -"Vähät vaatteista! Ne eivät miestä tee. Eihän sitä ole hevostakaan -karvoihin katsominen." - -"No -- tuota -- sitten mahtaneekin sinulla olla sulhanen jo ennestään?" - -"Eipä ole, eikä tule olemaankaan." - -"Ethän toki naimatonna ikääsi pysyne. Sitä minä en usko", sanoi Jaakko, -miettien kuinka hän oli monta vastusta kokenut ja huonosti monessa -asiassa onnistunut pitkin ikäänsä, ja arvellen, että jos asiansa ei -menesty Anninkaan suhteen, hän varmaankin lienee huono-onnisin ihminen -tämän maan päällä. - -"Älä toki ole tyly minua kohtaan äläkä salaile ajatuksiasi!" lisäsi hän -sitten, "vaan olkaamme hyviä ystäviä kuin ennenkin, ja suostumuksen -merkiksi tahdon minä sinulta ottaa muiskun." - -"Älähän toki! En anna sinulle suuta", huudahti Anni ja vetäysi syrjään, -kun Jaakko lähestyi häntä. "Liianpa olet rohkea. Tiedä se, että minä -olen suuttunut sinuun!" - -"Älähän noin kova toki ole! Sinä et nyt ole itsesi kaltainen." - -"Mene pois, että pääsen rauhaan sinusta, äläkä turhanpäiväisesti sanoja -latele, jotka ovat minulle vaan kiusaksi!" - -Jaakolla ei onnistunut kosinta. Anni näytti olevan niin taipumaton ja -huonolla tuulella, etteivät siihen ystävällisimmätkään sanat pystyneet. -Jaakolla ei viimein ollut muu neuvona kuin mieli raskaana poistua Annin -luota ja mennä kotiaan. - - - - -XV. - - -Jaakko oli hyvin pahoilla mielin huonosti onnistuneen kosintansa -johdosta, ajatteli ja mietti pitkin päätään, mitenkä saisi Annin mielen -muuttumaan ja itseensä taipumaan. Tuntui kovin pahalta ajatella, että -toivo Anninkin suhteen olisi kuuksi päiväksi häneltä mennyt. Ja niinpä -tätä nykyä kyllä näyttikin, että turha on toivoakaan. Annin sydän on -kylmä ja tunnoton. Vaan jos hän ei sitä saa, niin minkäpä siihen --- -- --! Ei ole muu neuvona kuin surra ja sitten odottaa surun -haihtumista. - -Toisinaan hänen ajatuksensa lennähtivät siihen aikaan, jolloin hän oli -rakastunut tai ainakin luuli rakastuneensa Koiviston Liisaan ja tämän -iloinen hymyily, leikillinen luonto ja veitikkamaiset ruskeat silmät -pyörivät hänen ajatuksissaan. Mutta kun hän vertaili Liisaa ja Annia -toisiinsa, niin tuntui hänestä, että tämän jälkimmäisen menettäminen -tuotti hänelle paljoa suuremman surun kuin minkä hän oli tuntenut -sen jälkeen kuin toivonsa Liisan suhteen oli mennyt. Se suruhan ei -pitkällinen ollutkaan. - -Kun Jaakko havaitsi, etteivät surulliset ajatukset ruvenneet hänestä -luopumaan, niin koki hän olla Annia kokonaan ajattelematta ja uskotella -itselleen, että hän kyllä tuli toimeen ilman tämän rakkautta; mutta -sittenkin pyöri vaan Anni alinomaa hänen ajatuksissaan; sitä kuvaa hän -ei millään keinoin saanut mielestään karkoitetuksi. - -Kun hän ajatteli Annin sen iltaista käytöstä, jolloin hän oli tälle -lemmestään maininnut, niin hän muisti, että se myötäänsä vaan oli -hokenut, jotta hänellähän on jo ennestään morsian. Se oli vissiin -Pajuvaaran Heikin kautta kuullut jotain hänen rakkausasioistaan -ja siitä häneen suuttunut. Jospa hän osaisi sen rakkausasian niin -selittää, että Anni tulisi sen oikein ymmärtämään ja huomaamaan, ettei -se niin kovin vaarallinen olekaan kuin tämä ehkä luulee, niin ehkä tämä -sitten leppyisi. Sen asian pitäisi Annin saada nähdä oikeassa valossa. -Kenties olisi paras suoraan tunnustaa koko rakkausseikka Koiviston -Liisan suhteen, juurta jaksain selittää asia ja pyytää Annilta anteeksi. - -Jaakko ajatteli ajattelemistaan, ja kuta enemmän hän ajatteli, sitä -selvemmin tunsi hän rakkautensa suuruuden Annia kohtaan. Hänestä -tuntui, että se kuitenkin on se oikea, joka häntä varten on olemassa; -ja itsepintaisesti päätti hän, ettei jätäkään rakkausasiaansa -semmoisekseen, vaan jatkaa sitä niin kauan kuin voi ja odottaa, eikö -Annin mieliala aikaa myöten ala muuttua ja vähitellen taipuvaisemmaksi -tulla. - -Työmiesten tienestit olivat kauan aikaa olleet huonot, vaan alkoivatpa -ajat vähän parata, kun tukkitöitä ilmaantui paikkakuntaan. Työpaikalle -tulvasi kosolta väkeä ja muitten muassa meni sinne Jaakkokin, onnistui -saamaan työtä ja jonkunlaisen palkan. - -Siellä kului hänellä monioita viikkoja, ja kun hän palasi takaisin, oli -hänellä säästössä rahaa sen verran, että siitä riitti monioita markkoja -elatustarpeita varten kotiin sekä hänelle itselleen uusien vaatteitten -hankintaan, joita hän jo aikaa sitten olisi tarvinnut, vaan ei ollut -kyennyt vielä ennen hommaamaan. - -Oli jo kevätpuoli talvea, huikasevan kirkas oli auringon paiste ja -lumi rupesi vähitellen sulailemaan. Jaakko silloin moniaan kerran taas -päätti mennä Annin puheille. - -Perille tultuaan puhui hän tälle nytkin rakkaudestaan ja vakuutti ihan -totta olevan, ettei hänellä ole morsianta eikä ole edes ollutkaan. - -"Eikö ole ollutkaan!" kummasteli silloin Anni. "Onpa puhuttu sinun jo -kihloihinkin menneen." - -"Siinä puheessa ei ole perää. Minä en ole vielä koskaan kihloissa ollut -enkä ole edes rakkaudestakaan puhunut kenellekään muulle tytölle kuin -sinulle." - -"Puhutko nyt ihan totta?" - -"No, aivan varmaan. Oletko kuullut minun ennenkään valetta puhuneen?" - -"No, en kyllä. Vaan väitätkö siis, ettet sinä tosiaan ole vielä -keneenkään rakastunut?" - -Jaakko selitti nyt, miten asiansa oli, selitti että hän tosin oli -rakastunut Koiviston Liisaan, vaan ettei asia kuitenkaan ollut vielä -mennyt niin pitkälle, että hän olisi tälle siitä mitään maininnut, -vaikka tosin oli kyllä puhemiehen hankkeissa ollut. - -"Semmoinen on asia", sanoi hän lopuksi. "Anna anteeksi ereykseni! -Semmoista ereystä en toista enää tule tekemään. Älä siis siitä ikääsi -ole minuun suuttunut." - -Anni oli hetken aikaa vaiti, sanoi sitten: "Olkoonpa nyt asianlaita -miten tahansa, niin sinä olet kuitenkin siellä Nurmelassa rakastunut -tyttöön, jonka suhteen minä en ollut mitään. Mitä sinä siis minusta!." - -"Mitäkö sinusta! Kenestä sitten, jos ei sinusta! -- Olenhan minä -jälistäpäin huomannut erehtyneeni sen Liisan suhteen ja tullut siihen -vakuutukseen, että sinä olet se oikea, joka minulle on aiottu, sinä tai -ei kukaan." - -"Jopa vainen! Siinä erehdyit, että sillä Liisalla, josta mainitsit, -ei ollutkaan samanlaisia tunteita sinua kohtaan kuin sinulla häntä -kohtaan; vaan jos hän olisi ollut heti valmis sinulle myöntymyksensä -antamaan, niin tietysti olisit ilolla tarjouksen vastaanottanut, vai -kuinka?" - -"No, olisikkohan tuo silloin niin mahtanut käydä, vaan en kai minä nyt -ainakaan enää hänestä huolisikaan, jospa hänen saisinkin." - -"Siinäpä se! Olisit kuitenkin silloin ottanut. Vaan kun et saanut, -niin minä silloin olin hätävarana. Voi sinua, kuinka vähän osaat antaa -arvoa naissydämmelle! Älä luulekaan, että minä tahdon olla hätävarana -sinulle paremmin kuin kenellekään muulle! Älä luulekaan, että meidän -naisten kanssa mies saa menetellä miten tahansa, vuoron perään ottaa -ja hyljätä, mieltyä milloin yhteen milloin toiseen, miten sattuu -vaan! Minäkö niin alentaisin itseni, etten loukkautuisi tuollaisesta -käytöksestä, vaan olisin heti valmis suostumukseni antamaan! Sinä et -tunnekaan minua, vaikka luulet tuntevasi. Tiedä se, että on minullakin -sydän, on ajatuskyky ja kunniantunto!" - -Jaakko tuli hämilleen, ei tiennyt alussa mitä sanoa, katsoi vaan -kummissaan ja surullisesti Annin mielenliikutuksesta ja kiivaista -sanoista punastuneita kasvoja ja suuria sinisilmiä. Viimein hän sai -sanakseen: "Älä nyt ikääsi pahoile minun tuhmaa käytöstäni! Anna -minulle anteeksi ja omista minulle rakkautesi! Minä kuitenkin ikäni -sinua rakastan ja tunnen, että elämä ilman sinua ei ole minulle minkään -arvoinen." - -"Heitä pois jo kaikki tuommoiset puheet! Minä en tahdo enkä jaksa niitä -enää kuulla." - -Anni näyttäytyi aivan kylmätunteisena Jaakon suhteen, jota hän -tahtoi uskotella, ettei tällä ollut mitään toivoa hänen suhteensa. -Mutta kun hän ajatteli mielenlaatunsa todellista tilaa, niin tunsi -hän, ettei hän sydämmessään ollut niin kylmä tätä kohtaan kuin -sanoissaan ja käytöksessään; vaan hän piti kumminkin tämän käytöstä -pahana ja oli siitä murheissaan; näyttäytyen sen vuoksi tahallaan -jäykkänä ja taipumatonna, että Jaakko sitä selvemmin ymmärtäisi -hänen loukkautuneen ja itsensä väärin menetelleen. Hänestä tuntui -karvaalta ajatella, että tämä hänen lapsuutensa ystävä oli kerran hänen -halpana pitänyt -- tottapa hän sen mielestä oli halpa silloin ainakin -kun Koiviston Liisa sen ajatuksissa vaan pyöri -- ja hän muisti, -kuinka kovasti hänen sydämmeensä oli koskenut se sanoma, joka tiesi -Jaakolla morsiammen olevan. Kokekoon siis tämäkin, miltä toivoton -rakkaus tuntuu, ja kärsiköön rakkauden tautia, kun tässä rakkaus vaan -asunee! Se ei haittaa ollenkaan. Se on tälle opiksi vaan. Tietäköön, -ettei hän suinkaan ole mikään hätävara, joka olisi alttiina miesten -huikenteleville tunteille! Tietäköön myöskin, ettei naissydämmen -valloittaminen suinkaan ole kaikkein helpoin asia! - -Ja Anni kääntyi selin Jaakkoon eikä sen koommin ruvennut puheisiin -tämän kanssa; ja kun Jaakko näki kaikki tuumansa turhiksi, täytyi hänen -tälläkin kertaa, paremmin asioissaan onnistumatta kuin ennenkään, alla -päin, pahoilla mielin lähteä kotiaan. - - - - -XVI. - - -Jaakko tunsi sydämmensä niin helläksi Annia kohtaan, tunsi niin -lempivänsä tätä, vaikka toivonsa jo näytti menneeltä, että rakkaus -vaivasi häntä niinkuin tauti, eikä se hevillä ruvennut poistumaan, -päinvastoin vaan yltyi joka kerta kun hän sattui Annia näkemäänkään. -Tätä hän ei saattanut mitenkään unehuttaa; alinomaa se vaan pyöri hänen -ajatuksissaan. - -Toisinaan valtasi hänen hyvinkin paha mieli, jolloin kaikki eläminen ja -oleminen näytti kovin kolkolta eikä mikään asia tuntunut mieltä myöten -onnistuvan; mutta menivätpä kuitenkin aina ohi ne pahimmat pahan tuulen -puuskat, ja surustaan huolimatta teki hän tyyneenä ja masentumatta -työtään, jota kyllä tuntui olevan, ja ajatteli Annista, että kun se -ei ole saatavissa, niin minkäpä siihen voi -- -- -- eihän siinä suru -mitään auta. Pahaltahan se kyllä tuntuu, kun toivo on mennyt, vaan -eihän sureminen kuitenkaan toivoa tuota. - -Kului aika kulumistaan, tuli kevät, tulipa viimein kesäkin, eivätkä -Jaakon asiat Annin suhteen olleet entisestään muuttuneet. - -Kun Jaakko silloin kauniina kesäpäivänä, kun lintuset vasta -lehdittynein koivujen oksilla iloisesti visertelivät ja vasta -ruohottuneet kedot ja tantereet kesän ensi kukoistuksessa vihantina -rehoittivat ja vedet sinisinä välkkyilivät, talven kahleista vapaina, --- kun hän silloin kotopihalta loi silmäyksen yli läheisen järven -ja katseli iloisesti lirisevää puroa tuolla aivan lahden päässä ja -naapuritaloa tuolla järven toisella puolen vastapäisellä rannalla -vihantine viljelystiluksineen ja loivine törmineen, kun hän katseli -tänne ja muisti viime kesäistä poislähtöään, muisti Kumpulan Annin -ystävälliset silmäykset, hellät kädenpuristukset ja jäähyväissanat, -niin silloin taas, heränneitten muistojen vaikutuksesta, hänen -tunteitteittensa lähteet kuohahtivat ja häntä kovasti halutti vielä -nähdä Annia samanlaisena kuin silloin eron hetkellä ja ennenkin. Vaan -mitäpä hän voi sitä enää samanlaiseksi saada, kun se ei itsestään -muuttune! Turha lienee yritelläkään sitä enää puheilla taivutella. Kun -se ei missään suhteessa osoita vähintäkään hellätunteisuutta, kun se -aina vaan on jäykkä ja kylmätunteinen, niin turhaanhan menisivät kaikki -yritykset. - -Jaakko sattui pääsemään kasakaksi Toivoniemeen. Sieltä pitäen hän -tuon tuostakin tuli tilaisuuteen Annia tapaamaan; mutta ei hän paljoa -tämän kanssa enää puhellut, rakkaudesta ei lainkaan, jota ei näyttänyt -Annissa enää olevankaan. - -Kuitenkin alkoi Annin käytös hiukan muuttua. Tämä oli puheissaan -vähäsen leppeämpi eikä enää näyttänyt niin vastenmielisesti hänen -seurassaan olevan kuin kevättalvella. Jaakko silloin rupesi arvelemaan, -että jokohan tuo alkaa leppyä, vaan ajatteli taas toisekseen, että -yhdenlainenpa tuo on muitakin kohtaan, eikä suinkaan ole ystävällisempi -hänelle kuin kenellekään muulle; siinä vaan on muuttunut, ettei ole -tylympikään, niinkuin yhteen aikaan näytti olevan. - -Annin palveluskumppanin Kaisan kautta, jonka kanssa Jaakko oli hyvä -tuttu, hän kuulusteli Annin mielialaa, jotta saisi tietää, vieläkö -hänellä voi olla vähintäkään toivoa. Kaisa lupasi tehdä hänen asiansa -hyväksi minkä voi ja teki havaintoja Annin mielialasta, josta ei -kuitenkaan saanut muuta selville kuin ettei Anni suinkaan enää ole -vihoissaan Jaakolle, eikä puhu tästä pahaa eikä hyvää, eikä myöskään -ole kenenkään nuoren miehen kanssa minkäänlaisiin lemmen asioihin -kietoutunut. Nuo tiedot eivät isosti antaneet Jaakolle toivoa, sen -verran kuitenkin, että hän ajatteli, ettei se voisi aivan ihan -mahdotonkaan olla, että kaikki vielä hyväksi kääntyisi. Hän ajatteli, -että antaapa ajan kulua, niin sittenpähän lopulta näkyy, mitenpäin ne -asiat alkavat kääntyä. - -Sattuipa Jaakko Juhannuksen aattoiltana yhtymään Vesalan Vilpon ja -pappilan Pekka rengin kanssa, jotka molemmat olivat hänen kanssaan -jotenkin yhdenikäisiä ja jotka tulivat tahtomaan häntä mukaansa. -Iltansa kuluksi lähtivät he kaikki kolme läheiselle järven lahdelle -veneellä pulkkailemaan. - -Oli mitä kaunein ilta. Rasvatyyneenä välkkyili lahden pinta, jota -kauniin iltaruskon säteet punasivat, iloisina telmivät muikkuparvet -aivan veden pinnan rajassa, siellä täällä ahvenlaumat porahtelivat, -siian hietut sirahtelivat ja isot hau'it hypätä loiskahtivat. Monioita -kalalokkeja lentää liiteli ilmassa ja toisinaan joku niistä nuolen -nopeudella tupsahti alas veden pinnan rajaan ja kohosi jälleen iloisena -ilmaan, kirkassuomuinen siian poika kynsissään. Tuolla yksinäisellä -karilla istui toisia kalalokkeja, aivan tyyneesti ja rauhallisesti -ympärilleen silmäillen, ja kauniisti välähtelivät niitten valkoiset -siivet, joita ilta-aurinko ihmeen kirkkaiksi kuvasi. Tuolla lahden -perällä uiskenteli rauhallisesti parvi vesilintuja, kääntelihe puoleen -ja toiseen. - -Nuorukaiset veneessä iloisesti puhelivat ja laulelivat ja metsäisten -rantain rinteiltä vastasi kaiku heidän ääneensä. Kun he joskus -vaikenivat, kuulivat he läheiseltä rannalta laululintusten iloisia -viserryksiä ja kaukaa metsän sisästä kä'en kauniisti kukahtelevan. -"Kukkuu, kukkuu", äänti se monta kertaa peräkkäin, vaikeni hetkeksi ja -taas kukkui. - -Jaakko ei naureskellut eikä puhunut ja huutanut niin iloisesti -kuin toiset, istui kuitenkin tyyneenä ja rauhallisena veneessä ja -kuunnellessaan käen kukuntaa ajatteli, että kukkukoonpa käki nyt lempeä -lemmettömälle morsiammelle. - -Kun nuorten miesten iloitellessa neljä tyttöä ilmausi lahden -etälänpuoleiselle rannalle ja sinne vihannalle nurmirinteelle tuli -katsomaan ja kuuntelemaan, mitä miehiä ne ovat nuo, jotka semmoista -iloista ääntä pitävät, silloin veneessä oliat sitä kovemmin huusivat, -jotta paremmin kuuluisi, ja tähystelivät rannalla käveleviä tyttöjä, -jotta ketä ne ovat. Näytti vähän niinkuin ne olisivat olleet -Toivoniemen ja pappilan piikoja. Ei vielä aivan selvään saattanut -eroittaa. - -Vilppo ja Pekka ne vaan laskettelivat iloisia ja lystillisiä -runosäkeitä, enimmäkseen vaan tukkipoikain lauluja, joihin Jaakkokin -kyllä yhtyi, mutta halusipa hän joskus toisenlaisiakin runosäkeitä -laulettaviksi, jotka olisivat paremmin hänen omien tunteittensa -mukaiset. - -Kun oli muuankin tukkipoikain laulu laulettu, tuumasi hän tovereilleen: -"Lauletaanpa nyt kerran jotain muutakin eikä aina noita samoja. -Lauletaanpa että - - "Ai, ai, ai, kuinka mua vaivaapi tuo rakkauden tauti. - Ei sitä tunne eikä tiedä, joka ei sitä nauti." - -"No lauletaan!" myöntyivät siihen toiset, ja kohta kajahtelivat rannat -vastaan kolmen vankkaäänisen miehen kovista huudoista. - -Monta kertaa kadutettiin samoja säkeitä, kunnes Jaakon esityksestä taas -laulettiin ja huudettiin: - - "Sua rakastan mä kaiken elinaikani, - Vaikka onpi turha jo kaikki toivoni." - -Tytöt, näitä ja muita lauluja aikansa kuunneltuaan, alkoivat -juoksujalassa törmän päältä rantaan laskeutua, lykkäsivät sieltä -vesille veneen ja lähtivät hekin pulkkailemaan, etenivät rannasta ja -lähenivät sitä venettä, jossa nuo isoääniset laulumiehet olivat. Nämä -silloin kohta tunsivat heidät, näkivät, että siinä veneessä istuivat -pappilan piiat Anni ja Kaisa sekä Toivoniemen kaksi piikatyttöä; ja -silloin hekin puolestaan alkoivat näitten venettä kohti soutaa. - -Nuoret yhdyttyään ja tervehdittyään toisiaan puhelivat iloisesti -minkä mitäkin, laskivat leikkiä, katsastivat toisiinsa ja rupesivat -miettimään, että mitä lystiä sitä nyt keksittäisiin. Silloin ehdoitteli -Yilppo: - -"Kun ei muuta mukavampaa löytyne, ruvetaan vaikka nuotan vetoon." - -"No ruvetaan!" suostuivat heti toiset. - -Tehtiin niinkuin päätettiin. Tuota pikaa käännettiin molemmat veneet -yhtäälle päin sitä rantaa kohti, josta Vilppo, Pekka ja Jaakko olivat -tulleet, ja lähdettiin nuottaulkuja kohti kilpaa soutamaan. Kävipä -silloin koko ätäkkä; silloin puheltiin ja naurettiin, porskuteltiin ja -airoja kiskottiin ja vaahtopyörteet jäivät airojen jälkiin ja koskena -kohisi vesi veneitten keulain edessä. Tytöt ne tiheämpään airoja -vedessä käyttivät, vaan pojat taas voimakkaammin vetivät, jotta yhtä -rintaapa ne veneet kulkivat, vaikka tyttöjä oli neljä ja poikia vaan -kolme. - -Kiireesti ahdettiin nuotta veneisiin ja lähdettiin sitten muikkuparvea -etsimään, ja samalla kun parvi nähtiin, samallapa se melkein oli -kierrettynäkin; niin sukkela oli nuori väki liikkeissään. - -Kului varsin rattoisasti aika siinä nuotan vedossa, jolloin nähtiin -vaivaa huvin eikä suinkaan työn vuoksi, eikä vaan iloisia puheita eikä -naurua eikä lystiä puuttunut. Vilppo varsinkin oli erittäin riemastunut -ja virkeä ja näkyipä toisten ilo Jaakkoakin vähän elähyttävän. Mutta -eipä hän paljon puhellut, enimmäkseen vaan kuunteli toisten puheita, -katseli heidän hommiaan ja nuotan vetoa, piteli puuta ja nautti illan -ihanuudesta. - -Luoteen puolella kauniisti kimaltelevan ison selän takana näytti -juuri aurinko isona kuin ammeen pohja alareunallaan veden rajaan -koskevan, painui sitten painumistaan alemmaksi, kunnes viimein solahti -näkymättömiin, vaan kirkas punertava loisto jäi jälille pohjoiselle -taivaan rannalle, eikä se siitä kadonnut koko yönä. - -Jaakko tuon tuostakin katsoa vilkaisi silmiin Annia, joka toisessa -veneessä oli muutamana puun pitäjänä, katsasti, että luopiko se edes -silmäystäkään häneen; ja kylläpä se näkyi, kumma kyllä, kerran toisensa -perästä häneen katsastavan ja nyt sen silmäykset näyttivät tavattoman -ystävällisiltä -- mikä ne lieneekin muuttanut -- ja kasvot lempeiltä -ja iloisilta. Eihän se tuollainen ollut talvella -- -- mikä lieneekin -siinä mielenmuutos tapahtunut -- -- jospa se jo alkaa katua talvellista -kovuuttaan! - -"Alkakaapa jo tarpoa!" huudahti samalla Vilppo. "Kukkohan tässä jo -kohta käsiin tulee." - -"Onpa tuo siksi etäällä vielä, että tuskin porkalla yllät koskea", -arveli siihen Kaisa. - -"Yllänpähän." - -"Niin, mitäs nyt, kun jo ennätti liketä!" - -Kävipä aika räiske, kun neljä henkeä nyt kivakasti porkkia liikutteli, -jotta yhtenä kuohuna kohisi vesi veneitten välissä ja pärskähteli -tarpojain silmillekin. - -"So, so, so! Vähempikin räiske auttaisi", äänti silloin Vilppo. - -"Tuo Jaakkohan se tässä -- -- --" sanoi Anni leikillään. "Se on niin -vankkakätinen, että aivan velliksi veden sekoittaa, muikut murskaksi -murentaa." - -"Minäkö! Entäs' itse! Silmät kaloilta puhki pistät", vastasi Jaakko -yhtä kompasanaisesti. - -"Onkopa niitten pakko eteen mennä! Oma syy, jos porkan tielle sattuvat." - -Lakkasi kohta tarvonta ja nuotan perä kaloineen veneeseen nostettiin, -solmu, aukaistiin ja muikut solutettiin vasuun, jossa ne vähän aikaa -hyppelivät. - -Vetivät nuoret vielä apajan, vetivätpä toisenkin, ennenkuin rupesivat -lähtöä miettimään, ja lysti ja hauska heillä vaan oli. - -Vihdoin viimein he malttoivat lähteä, soutivat rantaan, nostivat -nuotan uluille, vetivät veneet maalle ja lähtivät nuottavasussa, kun -ei sattunut kontteja olemaan, kaloja siihen taloon kantamaan, jonka -nuottaa olivat käyttäneet. - -Kun he nousivat loivaa mäkirinnettä ylöspäin, astuivat kauniin -lehtokujan keskitse, niin aurinko jo näkyi kirkkaana ja juhlallisena -kohoilevan koilliselle taivaan rannalle kaukaisen kukkulan takaa. - -Kun olivat muikkuvasun taloon kantaneet, lähtivät Vilppo, Pekka ja -Jaakko vielä tyttöjä saattamaan. - -Siinä kulkiessaan he iloisesti puhelivat ja naureskelivat. Erittäinkin -näytti Vilpolla ja Kaisalla lysti olevan. - -Kun olivat kappaleen matkaa yhdessä joukossa astuneet, rupesi Jaakko -vähän jälille jättäymään, varsin vaan nähdäkseen, eikö rupea Annikin -jäämään, ja ajatellen, että jos siinä tosiaan on mikään mielenmuutos -tapahtunut, niin kyllä se jääpi. - -Äläpäs ollakaan! Jopa rupesi Anni jättäymään, jäi jäämistään toisista -jälille ja lopulta Jaakkoon yhdyttyään rupesi tämän sivulla kulkemaan. - -"No, millä kannalla ovat sinun asiasi nykyään?" kysyi Jaakko Annilta. - -"Mitkä asiat?" kysyi Anni vuorostaan. - -"Mitkä asiat -- -- -- niinkuin et tietäisi, -- Miksi sinä toisista -jälille jäit?" - -"Varsin vaan. Miksi sinä?" - -"Samahan se, miksikä -- -- -- ajattelin, ettei siellä kukaan kuitenkaan -minua kaipaa." - -"Entäpä jos kaipaisi!" - -"Kuka?" - -"Se, joka ennenkin on kaivannut." - -"Kukapa se ennenkään on kaivannut, ainakaan sen jälkeen kuin kotia -tulin?" - -"Onpa yksi kaivannut, joka oli ennen sinulle hyvä ystävä." - -"Minulla oli kerran ystävä ja sen nimen käytin sinusta, vaan sen -jälkeen kuin sinä minun hylkäsit ei minulla ole ystävätä." - -"Entäpä jos en olisikaan hyljännyt!" - -"Mitä sanoit! Voinko minä enää toivoa sinun rakkauttasi?" - -"Voit. Minä en tahdo enää salata tunteitani. Tehkäämme sovinto ja -unhottakaamme toistemme viat sekä kaikki ikävät tapahtumat! Rakastatko -minua enää?" - -"Ketäpä sitten jos en sinua! -- Kiitos Luojan, että vihdoinkin tosi -onnen aika minulle koettaa! Minä rupean nyt omaa mökkiä itselleni -hommaamaan Kumpulan järven varrelle sen puron törmälle, jonka äärellä -lapsuutemme hupaisimmat hetket vietimme, ja kenties vien jo vuoden -päästä sinut uuteen kotiini vaimonani ja elämäni riemujen ja surujen -tasaajana." - -Monilla suudelmilla ja syleilyksillä vahvistivat Jaakko ja Anni -kihlauksensa sekä lähtivät sitten toisten jälkeen. - -Jaakon isä, kuultuaan poikansa kihlauksesta, tuumasi: "Kovalleppa otti, -ennenkuin Annin sai." - -"Kovalleppa sillä on ottanut, jos se on mitä muutakin yrittänyt", sanoi -siihen Jaakon äiti. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KOVALLE OTTAA*** - - -******* This file should be named 61490-8.txt or 61490-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/1/4/9/61490 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/61490-8.zip b/old/61490-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 37e5a4b..0000000 --- a/old/61490-8.zip +++ /dev/null |