diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-01-27 23:47:31 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-01-27 23:47:31 -0800 |
| commit | 3872e7f928ec0c7f7aa09335ab9639dec3874075 (patch) | |
| tree | 80d2a87b043f1c2997eb12c31ee0b68a51d6ad57 | |
| parent | d4716cca82166aff47e7a4b1514cc7206c0fd877 (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/61463-8.txt | 5383 | ||||
| -rw-r--r-- | old/61463-8.zip | bin | 95488 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 5383 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..4c2d8d8 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #61463 (https://www.gutenberg.org/ebooks/61463) diff --git a/old/61463-8.txt b/old/61463-8.txt deleted file mode 100644 index 41cd82c..0000000 --- a/old/61463-8.txt +++ /dev/null @@ -1,5383 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Kaarinan kesäloma, by Anni Swan - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Kaarinan kesäloma - -Author: Anni Swan - -Release Date: February 20, 2020 [EBook #61463] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAARINAN KESÄLOMA *** - - - - -Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen - - - - - - - - -KAARINAN KESÄLOMA - -Kirj. - -Anni Swan - - - - - -Porvoossa, -Werner Söderström Osakeyhtiö, -1918. - - - - -I. - - -Kaarina Holsti astui ensimmäistä kertaa eläessään sisään sairaalan -portista. Pelonsekaisella kunnioituksella hän katseli suurta -punaista tiilirakennusta kirkkoineen. Käytävässä, jo heti ovesta -sisään tultaessa, lehahti sairaalailma vastaan; nuoresta, kevätilman -tuoksua äsken hengittäneestä tytöstä tuntui miltei kaamealta tänä -nukutusaineiden, lysolin ja lääkkeiden täyttämä ilmakehä. - --- Saako tavata tohtori Holstia? kysyi hän käytävässä liikkuvalta -sisarelta. - --- Olkaa hyvä, numero 19. - -Kaarina avasi oven. Hän oli päättämällä päättänyt olla vahva ja iloinen -tavatessaan vanhemmat. Mutta kun hän näki isän kalpeana ja oi, kuinka -laihtuneena, kärsivän näköisenä, pettivät hänen voimansa. - --- Isä rakas, rakas isä, muuta hän ei saanut itkultaan sanotuksi -heittäytyessään syleilemään vuoteella lepäävää isäänsä. - -Isän huulet vapisivat. - --- Lapsi kulta, sopersi hän. Mutta hänen kätensä ei noussut hyväilemään -lempitytärtä kuten aina ennen. - -Tohtorinna Holsti tarttui lempeästi tytön päähän ja kohotti hänen -kyyneleiset kasvonsa peitteeltä, jonne hän ne oli kätkenyt. - --- Etkö äitiä tervehdikään? - -Kaarina kietoi käsivartensa äidin kaulaan nyyhkyttäen. - --- Kas niin, sanoi äiti, olemme jo itkeneet, nyt tahdomme pitää -hauskaa. Ja luoden silmäyksen Kaarinan kädessä olevaan paperitötteröön -hän lisäsi: -- Ellen väärin arvaa, on sinulla isälle tuomisia. - -Kaarina pyyhki kyynelet silmistään. Rakas, siunattu äiti -- aina hän -oli yhtä rauhallinen, yhtä hillitty. Hän laski pussinsa pikku pöydälle -isän vuoteen viereen. - --- Ostin isälle vähän appelsiineja. - --- Kiitos, tyttöseni. Mutta sinun täytyy myös kuoria ne. En osaa -ollenkaan liikuttaa käsiäni. - -Kaarina loi pelästyneen katseen äitiin. Tämä nyökäytti myöntävästi -päätään. - --- Niin, niin, Kaisu, nivelleini ei ole leikin asia. Isän tauti on -päässyt kehittymään liian pitkälle. Lääkäri antaa kuitenkin hyviä -toiveita. Mutta etkö ole lainkaan utelias kuulemaan Lanterin uutisia? - -Kaarina ymmärsi äidin tahtovan kääntää keskustelun hilpeämmälle -tolalle. Hän voitti liikutuksensa ja oli jo hetkeä myöhemmin täydessä -kyselyn ja kertomisen touhussa. Tohtorin rasittuneille kasvoille levisi -päivänpaisteinen hymy hänen katsellessaan ja kuunnellessaan vilkasta -tytärtään. Kaarina oli aina ollut isän lempitytär. - --- Tulethan huomennakin, hän kysyi pyytävällä äänellä, kun Kaarina teki -lähtöä. - --- Varmasti, meillä on tosin häpeämättömän pitkä läksy saksankielessä, -mutta voinhan lukea täällä sinun huoneessasikin, vai mitä? Ajatteles, -isä, meillä oli eilen matikan kokeet, ja minä sain 8. Olen siitä -hirveän iloinen, tiedäthän, että matikka ja minä olemme kuin kissa ja -koira. - --- Matikka? äiti kysyi kohauttaen silmäkulmiaan. Kaarina nauroi. -- -Matematiikkahan se tietysti on, sinä kiusoittavan säntillinen äiti. -Mutta kyllä minun nyt totisesti täytyy lähteä. Hyvästi nyt, isä kulta, -täytyy mennä läksyjä takomaan. - -Tohtorinna saattoi tytärtään käytävään. - --- Voitko viipyä vielä tuokion? kysyi hän. Minulla olisi sinulle hiukan -puhumista. Seurusteluhuoneessa ei näy olevan ketään tällä kerralla. - -Hän johti tytön sairaalan pieneen, kodikkaaseen seurusteluhuoneeseen, -jonka seinillä oli Jumalan äidin ja Kristuksen kuvia. Istuutuen -sohvalle hän veti Kaarinan viereensä. - --- Entä nyt, äiti? kysyi Kaarina arasti. Hän huomasi äidillä olevan -jotakin ikävää puhuttavaa, jota hänen oli vaikea tuoda esille. - --- Sinä näet, Kaarina, alkoi tohtorinna, että isä on hyvin sairas. Tämä -kevät on ollut sanomattoman vaikea, tuskia päivällä ja yöllä. - --- Voi äiti, Kaarina puristi äidin kättä, miksi et ole minulle -kirjoittanut, millä kannalla asiat olivat? Mainitsit vain melkein kuin -ohimennen isän vanhasta vaivasta, kiusallisesta leinistä. En voinut -arvata hänen olevan näin huonona. Oikein kauhistun, kun ajattelen, että -minä olen täällä vain pitänyt hauskaa huolettomuudessani, silloin kun -isä on kärsinyt ja sinä hänen kanssaan. - --- Et olisi kuitenkaan voinut meitä auttaa, Kaisu, koulutyösi vain -olisi siitä kärsinyt. Kati on ollut minulle suureksi iloksi ja avuksi, -hän on lukenut ääneen isälle ja auttanut, missä on tarvittu. Et usko, -kuinka hän on kehittynyt. - --- Niin, mutta minä olen jäänyt aivan ulkopuolelle kaiken. - --- Sinun aikasi kyllä vielä tulee; siitä nyt juuri aionkin puhua -kanssasi. Lääkäri, joka isää hoitaa, arvelee, että on välttämätöntä -hänen lähteä jonnekin kylpylaitokseen ulkomaille, luultavasti Ranskaan, -Aix les Bainsiin, jossa on mainioita rikkilähteitä. Olemme sen vuoksi -todellakin tuumineet lähteä, niin pian kuin isä suinkin pääsee -liikkeelle, toivoakseni toukokuun lopulla. - --- Siis kesäksi -- oi äiti! huudahti Kaarina mielipahalla. - --- Niin, ikävähän on juuri kesäksi lähteä pois, kun sinäkin pääset -kotiin. - --- Ja kauanko viivytte? Kenties koko kesän? - --- Luultavasti. - --- Miten käy sitten Lanterin, äiti, meidän, lasten, ja puutarhan ja -kaiken? Tämähän on hirveätä! - --- Jos olisit nähnyt isän kärsimyksiä tänä keväänä, et noin puhuisi, -Kaisu. Äidin äänensävyssä oli moitetta. - --- Anteeksi, rakas äiti, olen kovin itsekäs. Eihän mikään tietysti -ole ikävää, kun isän terveys on kysymyksessä. Mutta tuntuu kauhealta -ajatella kesää ja Lanteria ilman sinua ja isä kultaa. - -Tohtorinna oli hetken ääneti. Sitten hän lausui: - --- On vielä muuan seikka, josta minun täytyy sinulle puhua. Lääkäri, -joka hoitaa isän virkaa hänen sairautensa aikana, on pyytänyt saada -Lanterin asunnokseen. Hän on varakas ja tarjoo siitä varsin korkean -vuokran. - --- Mutta, äiti, ettehän ole siihen suostuneet? Meidän kaunis kotimme, -rakas Lanterimme vieraiden hallussa! Mahdotonta! - --- Isän tauti on jo maksanut paljon, ja olo kylpylaitoksessa nielee -tuhansia. Me emme ole rikkaita, Kaarina, pienikin summa on tervetullut -lisä varoissamme tätä nykyä. - -Kaarina aivan jähmettyi. Hänen ei koskaan ollut tarvinnut tähän asti -ajatella elämän aineellista puolta. -- Minne me lapset sitten joudumme? -kysyi hän matalalla äänellä. - -Tohtorinna huokasi. - --- Se seikka on kyllä tuottanut minulle paljon päänvaivaa. Olen -suunnitellut sitä ja tätä, ja viimein päätin kirjoittaa täti Jenny -Sorolalle pyytäen, että hän ottaisi teidät luokseen. Hän lupasikin sen -tehdä. - --- Jenny-tädin luo! - -Tohtorinna kietoi käsivartensa tyttärensä ympäri. - --- Rakas lapsi, älä tee tätä minulle vaikeammaksi, kuin mitä se muutoin -on. Tunnenhan minä Jenny-tädin, ja tiedän, että teillä, varsinkin -sinulla monessa suhteessa on vaikea hänen luonaan. Mutta hän on -kuitenkin isän sisar, ja vaikka hänellä onkin omituisuutensa, tulee hän -omalla tavallaan pitämään teistä hyvää huolta. Siinä suhteessa olen -aivan rauhallinen. Ole sinäkin järkevä, tyttöni. - -Kaarina huomasi kyyneleitä äidin silmissä. Samassa tuokiossa hänen -mielialansa vaihtui. - --- Tiedätkö, äiti, minä suorastaan häpeän. Täällä minä istun ja teen -tyhmiä vastaväitteitä, silloin kun sinä olet suunnitellut ja tuuminut -kaikki valmiiksi Jenny-täti on Jenny-täti, siitä ei mihinkään pääse, -mutta eihän kesä ikuisesti kestä. Koetan välttää kaikkia kareja hänen -suhteensa. Ollihan on hänen kummipoikansa ja tädin suuri suosikki. -Kyllä me tytöt aina jotenkin tulemme toimeen. - -Tohtorinna painoi suudelman tytön otsalle. - --- Nyt tunnen tyttöni. Katsos, on varsin tärkeätä, että isän ei -tarvitse huolehtia raha-asioista. Kuten äsken sanoin, maksaa hänen -viransijaisensa Lanterista harvinaisen hyvän vuokran, ja sen lisäksi -hän ottaa hoitaakseen puutarhan erinäisillä ehdoilla. Hän on näet -innostunut kasvitarhan- ja kukkainviljelijä. Isä on niin iloinen -tietäessään, että hänen rakas puutarhansa on hyvissä käsissä. Isä -rukka, hän kantaa vaivansa ihailtavan kärsivällisesti. Mutta nyt -meidän täytyy erota, lapseni, isä kai jo odottaa minua, ja sinun on -painauduttava läksyjesi ääreen. - -Kun Kaarina hetkistä myöhemmin astui Eläintarhan varjoisaa tietä -kaupunkiin päin, oli hänen mielensä syttä synkempi. Hänestä tuntui, -että hän oli onnettomin olento maailmassa. - - - - -II. - - -Siiri Vuorio paiskasi algebrankirjansa pulpetinkannelle, niin että -pamahti. - --- Hei, nyt minä sinut suolaan, senkin kiusankappale, vihoviimeinen -ilkimys! - --- Ja minä, ja minä! Olkoon onneksi! - -Huutaen ja nauraen pojat läimähyttivät enemmän tai vähemmän risaiset -kirjansa pulpeteille. - --- Ajatelkaas, kokonaista kolme ihanaa kuukautta ilman kielioppia, -ilman Pythagorasta, ilman vuosilukuja ja kirkko-isiä! huusi Kaarina. - -Luokassa vallitsi lievimmin sanoen vilkas mieliala. Pojat istuivat -pulpeteilla jalkojaan heilutellen, toiset tanssivat ympäri huonetta -intiaanihyppyä. Muutamat siisteimmistä tytöistä järjestivät -koulupöytiään, pyyhkivät pölyn, tyhjensivät roskat paperikoriin ja -repivät rikki kirjeitä, joita lukukauden kuluessa oli pulpettiin -kasaantunut sekä luvallisia että luvattomia teitä. Kaikki huusivat ja -puhuivat yht'aikaa. - -Elsa Heinonen istui paikallaan nyyhkyttäen, vesissä silmin. - --- Älä nyt sentään sula, Elsa-tyttö, lohdutteli Jussi, hänen -vierustoverinsa. Sainhan minäkin ehdot, niin että paukahti, mutta en -silti aio vesilätäköksi ruveta. - --- Sinulla ei olekaan vanhempia sisaria niinkuin minulla, jotka yhtä -mittaa toruvat. - --- Eipä ei, mutta näetkös, minulla on isä, ja aika faari hän onkin -saarnaamaan. - -Maiju Väyrysen pyöreät, punaiset posket olivat tavallista vakavammat. -Hänkin oli saanut ehdot saksan kielessä ja algebrassa. - --- Huh, puhisi hän, että tyttöjen sentään täytyy näin kauheasti -rääkkääntyä. Mutta minä jätän koko koulun, sen totta tosiaan teen, ja -rupean karjakoksi. Ylioppilasta minusta ei kuitenkaan kuuna kulloisna -päivänä tule. Lehmiä sitävastoin hoitaisin vaikka koko ikäni. Voi, -jospa tietäisitte, kuinka hauskoja pikku vasikat ovat, niin herttaisia -ja sieviä. -- Ja pappilan suurta karjaa muistellessa palasi Maijun -kasvoille niille niin ominainen tyytyväisyys ja hyvätuuli. - --- Se oli oikeata puhetta, huusivat pojat nauraen. Eläköön karjakko -Maiju Väyrynen! Alas geometriset sarjat ja logaritmit! - --- Kuulkaa, eikö mennä Fazerille syömään päättäjäistortut? ehdotti joku. - --- Mennään, mennään, kuului kuorossa. Ja pian oli suurin osa luokkaa -matkalla koululaisille niin tuttuun kahvilaan. - -Kaarina erottautui muitten huomaamatta tovereistaan. Hänen apea -mielensä ei sointunut yhteen toisten remuavan ilon kanssa. Tyyne Virta, -laiha, köyhästi puettu tyttö yhtyi häneen. Heillä oli sama matka. - --- Etkö sinä menekään toisten mukaan Fazerille? kysyi Tyyne ihmetellen. -Kaarina oli aina ylimpänä siinä, missä iloa pidettiin. - --- En ole sillä päällä nyt. - -Tyyne katsahti häneen oudoksuen. Mikähän Kaarinan oli? Hyvän -todistuksen hän tietysti oli saanut, arvaahan sen, luokkansa etevimpiä -tyttöjä. Muutoinkin hänellä oli kaikki niin siloista ja kevyttä. -Opettajien ja toverien suosikki hän oli, eikä hänellä jokapäiväisestä -leivästä huolia ollut, sen saattoi nähdä. - -Tyyne huokasi. Hänen kodissaan oli köyhyys ainainen vieras. - -Tyyneä hyvästellessään Kaarina kysyi: -- Missä aiot viettää kesäsi? - --- Minä matkustan Hämeeseen. Olen saanut paikan eräässä ruotsalaisessa -perheessä, jossa opetan lapsille suomea. - -Kaarina katseli häntä säälien. - --- Eikö ole ikävä olla noin ventovieraissa? - -Tyyne hymähti: -- Olen kiitollinen siitä, että pääsen maalle. Sinä -et suinkaan ole koskaan kokenut, mitä merkitsee asua koko pitkä -kesä jossakin Robertinkadun kivimuurissa, pihan perällä, lisäsi hän -katkerasti. - -Kaarina katseli miettiväisenä poistuvaa toveriaan. Tyyne raukka oli -aina katkera ja miltei vihamielinen parempiosaisia tovereitaan kohtaan. -Mutta tällä kertaa Kaarina ymmärsi häntä. Mahtoi tuntua kiusalliselta -aina elää elämän varjopuolella, silloin kuin muut hänen ikäisensä tytöt -saivat pelkkää päivänpaistetta osakseen. Mutta jos Tyyne olisi tiennyt, -kuinka apea hänen, Kaarinankin, mieli tällä kertaa oli, niin hän ehkä -olisi vähemmän tylysti häntä kohdellut. - -Kotona Kaarina vielä kerran otti luettavakseen kirjeen, jonka hän kyllä -jo oli lukenut pari kertaa, mutta jonka sisällystä hänen yhä vielä oli -vaikea sulattaa. Se oli Jenny-tädiltä. - - Rakas Kaarina, -- sanottiin siinä, -- ikäväkseni minun täytyy - ilmoittaa sinulle, että olen pakotettu tekemään välttämättömän - muutoksen siihen suunnitelmaan, jonka äitisi ja minä laadimme - teidän kotimaahan jäävien lasten suhteen. Sain nimittäin pari - päivää sitten kirjeen rakkaalta norjalaiselta ystävältäni -- - sinähän olet kuullut hänestä -- ja tässä kirjeessä hän ilmoittaa - nyt vihdoinkin aikovansa toteuttaa hänen ja minun mielituumamme - -- saapua Suomeen kesää viettämään minun luokseni. Kuten ehkä - olen kertonut, on Gunvor Sörensen hyvin herkkähermoinen ja - sairaalloinen. Hänen täytyy tietysti siis saada oma huoneensa, - s.o. juuri se huone, jonka olin varannut sinulle ja tytöille. - Näin ollen en siis parhaimmallakaan tahdolla voi ottaa teitä - kaikkia luokseni, niin ikävältä kuin se tuntuukin. Olen punninnut - asiaa seikkaperäisesti, ja pitkällisen harkinnan jälkeen tullut - seuraavaan päätökseen: Koska vanhempasi ennen lähtöään uskoivat - lapsensa minun huostaani, tunnen olevani velvoitettu pitämään - huolta kolmesta nuorimmasta, jotka vielä kaipaavat tarkempaa - huolenpitoa. Kummipoikani on itseoikeutettu asumaan luonani, - Heidin otan myös mielelläni, hän on hiljainen ja nöyrä ja - pystyy hyvin pitämään Ollista huolta. Koska en tahdo myöskään - erottaa Heidiä ja Katia toisistaan, hyvin tuntien heidän hellän - välinsä, toivon voivani lausua Katinkin tervetulleeksi, vaikka - hän mielestäni onkin huolimaton ja lörpöttelevä. Voin sijoittaa - heidät kaikki kolme siniseen huoneeseen. Sitä vastoin en - parhaalla tahdollanikaan saa sinulle sijaa pienessä huvilassani. - Neuvon siis sinua kääntymään pastori Väyrysen perheen - puoleen. Pastorinrouva Väyrynen, sen tiedän, tulee ilomielin - vastaanottamaan sinut kotiinsa -- tietysti maksua vastaan -- muu - ei voi tulla kysymykseen. - - Maanantai-iltana lähetän hevosen asemalle noutamaan lapset. Koeta - saada heidät siihen valmiiksi. - - Sinua tervehtii tätisi Jenny Sorola. - -Kaarina jäi kirjeen luettuaan tuijottamaan eteensä. Siis koditon! -Sillä Väyryselle hänen ei sopinut pyytää, siellä oli väkeä ilmankin -liiaksi. Paitsi talon omaa lukuisaa nuorisoa oli Elsa Heinosen määrä -tapansa mukaan viettää pappilassa kesänsä, samoin oli varattava tilaa -ylioppilaalle, jonka johdolla Maijun tuli lukea ehtojaan. Täytyi siis -kuulustella jotakin perhettä, joka piti täysihoitolaisia kesällä. -Ehkäpä joku tovereista tiesi. Ei, hän ei tahtonut kysyä heiltä. Moni -luokkatovereista oli pyytänyt Kaarinaa luokseen viikoksi tai pariksi, -mutta koko kesäksi hän ei voinut lähteä ketään vaivaamaan. Hanna Ström -ja Iris Klewe, hänen parhaat ystävänsä, olivat vielä ulkomailla. - -Mitäs muuta kuin ruveta lehdissä katsomaan ilmoituksia! Hän nouti -päivän lehden arkihuoneesta ja alkoi sitä tutkia. - --- Kaksi koulupoikaa saa täysihoitoa -- Ylioppilas haluaa maalla -täysihoitoa --. Nuori sivistynyt tyttö saa paikan hyvässä perheessä -lasten seuralaisena ja lukujen ohjaajana. Palkka sata markkaa -kesältä ja vapaa ylläpito ynnä matkat. Vastaus t.l.k. osoitteella: -_Kunnallisneuvoksetar_. - -Kaarina hätkähti. Entäpä jos hän yrittäisi: lasten seuralaisena ja -lukujen ohjaajana! Miksi hän ei siihen pystyisi? Sillähän olisi koko -pulma ratkaistu, eikä hänen tarvitsisi kuluttaa penniäkään isän rahoja, -joita hän nyt itse niin kipeästi tarvitsi. Päinvastoin saisi pistää -vielä satamarkkasen säästöön -- omia ansaitsemiaan rahoja, saisi auttaa -omalta taholtaan isää ja äitiä. Kunnallisneuvoksetar! Sehän oli kovin -hienoa ja kuulosti samalla niin hauskalta ja maalaiselta. Sen enemmän -siekailematta Kaarina istuutui kirjoituspöytänsä ääreen, ja töhrittyään -puolisen tuntia pari kolme paperiarkkia täyteen hän viimein löysi -sopivan sanamuodon vastaukselleen -- ja kiirehti sitä lennättämään -sanomalehtikonttoriin. Punoittavin poskin hän ojensi kirjeensä sisään -luukusta postineidille, ja mutisten Caesarin sanat: alea jacta est, -hän riensi takaisin kadulle. Kotimatkalla hänet valtasi äkillinen -katumuksen puuska. Olikohan hän menetellyt liian omapäisesti? Olisi -ehkä ensin pitänyt neuvotella Jenny-tädin kanssa. - -Mutta sitten hän rauhoitti mieltään sillä, ettei ollut juuri -luultavaa, että hänen tarjouksensa hyväksyttäisiin, ja silloinhan -asia raukeaisi sikseen. Hän päätti olla siitä kenellekään puhumatta -ja vietti iltapuolen huoneessaan järjestellen ja pakaten tavaroitaan. -Asia jännitti kuitenkin siksi paljon hänen mieltään, että kun Siiri -Vuorio ja Elsa Heinonen tulivat häntä tervehtimään, he saivat varsin -hajamielisiä vastauksia kysymyksiinsä, ja ellei Elsa olisi ollut -huoneessa, olisi Kaarina varmaankin uskoutunut Siirille, mutta Elsa -rukka oli sekä kotona että koulussa kuulu lörppösuisuudestaan. - -Seuraavana päivänä päivällisaikaan pyydettiin Kaarinaa puhelimeen. - --- Neiti Holstiko on puhelimessa? kysyi tuntematon naisen ääni. Kaarina -myönsi pamppailevin sydämin. - --- Tahtoisitteko käydä sen eilisen ilmoituksen johdosta puheillani? -jatkoi ääni. Kenties sopisi ottaa koulutodistukset mukaan. - -Ilmoitettuaan nimensä ja osoitteensa puhuja lopetti keskustelun. -Kaarina jäi hämillään seisomaan puhelimen ääreen. Häntä sekä nauratti -että itketti. Teki mieli peräytyä koko seikkailusta, ilmoittaa vain, -että olikin päättänyt toisin. -- Ehkäpä täti Vuorio, Siirin äiti, -ottaisi hänet luokseen, jos hän puhuisi hänelle pulmansa. Mutta -toiselta puolen oli niin perin houkuttelevaa seistä omilla jaloillaan -ketään rasittamatta. Tuntui kuin olisi hän siten ottanut osan -vanhempien huolista kantaakseen. - -Niinpä Kaarina kaikesta epäröimisestä ja arkuudesta huolimatta -määrätyllä kellonlyönnillä istui komeasti sisustetussa huoneessa -vastaten punakan, hiukan uneliaan näköisen rouvan kyselyihin. - --- Ilmoitus koski isäni perhettä, selitti rouva, siihen kuuluu paitsi -isääni, kunnallisneuvos Tullaa, äitipuoleni, kaksi tytärtä ja kaksi -poikaa. Teidän asiaksenne tulisi ohjata molempien poikien lukuja sekä -sen lisäksi harjoittaa ruotsinkieltä tyttöjen kanssa. Te kai puhutte -ruotsia hyvin? - --- Kyllä, luullakseni, vastasi Kaarina. - --- Ehkä sitten voimme pitää asian päätettynä. Teillähän näkyy olevan -hyvät todistukset. Voisitteko matkustaa jo ensi viikolla? - -Kaarina vääntelihe tuolillaan tulipunaisena. -- Ehkä minä kuitenkin -hiukan tuumin ensin, sai hän viimein sanotuksi. - --- Mitä se hyödyttää? Jos te kerran haluatte tällaista paikkaa, niin on -paras, että heti ratkaisemme asian. Minä matkustan myös muutaman päivän -kuluttua Savoon -- isäni asuinpaikka on nimittäin Savossa -- ja me -voimme matkustaa yhdessä, minä kyllä pidän huolta matkakustannuksista. - -Kaarina yritti vielä muutamia heikkoja vastaväitteitä, mutta ne -hukkuivat pontevan rouvan hyväntahtoiseen huolenpitoon. Ja kun hän -viimein lähti talosta, oli hän luvannut olla lähtövalmiina päivän -kuluttua. Mutta sitä ennen hänen oli matkustettava kotiin ja hommattava -pikkutytöt ja Olli matkaan Jenny-tädin luo. - -Ja jätettävä hyvästi Lanterille! Se ajatus oli katkera, mutta toisaalta -oli houkuttelevaa syöksyä uuteen elämään ja seikkailuihin. - - - - -III. - - -Ainamo-laivan väri oli alkujaan ollut valkoinen, sanottakoon se heti -väärinkäsitysten välttämiseksi, mutta vuosien vieriessä oli likaisen -harmaa kerros niin tyyten peittänyt alkuperäisen maalin, että vain -harvinaisen rikas mielikuvitus saattoi loihtia esiin jotakin valkoista -aluksen kupeista. Vieraassa matkustajassa herätti laivan muutoinkin -hiukan epämääräinen puhtaus vastenmielisyyttä ja arastelua, mutta oman -paikkakunnan väestö pääsi heti kotoiseen tunnelmaan laivan kannelle -astuessaan. Oli niin tuttua nähdä laivan peräpuoli täynnä jauhosäkkejä, -sokeritoppia, pakkilaatikoita ja kanakoreja sekä muuta aineellista -hyvinvointiamme tarkoittavaa lastia. Oli aina totuttu pujottelemaan -mahdollisimman kapeista solista ja seisoskelemaan pitkin hyttien -seinämiä, tilaa kun oli niin herttaisen niukalta ja istuimia vain -jokunen. - -Kaarina kävi hiukan ymmälle joutuessaan äkkiarvaamatta tähän uppo -uuteen ympäristöön. Rouva Palmunen oli kyllä Helsingissä tehdyn -suunnitelman mukaan matkustanut hänen kanssaan yhdessä, mutta erosi -laivalaiturilla matkatoveristaan jatkaakseen matkaansa hänkin kyllä -laivalla, mutta toista reittiä kuin Kaarina. Koska laivan kumpikin -hytti oli "ylösotettu" kuten päivettynyt ystävällinen avojalka -siistijätär ilmoitti, oli Kaarinan sijoituttava kannelle. Kaikki laivan -kuusi istuinpaikkaa oli vallattu, joten Kaarina huomasi saavansa tyytyä -käyttämään muuatta pakkilaatikkoa istuimenaan. Vähän ajan kuluttua -alkoi kuitenkin pakkilaatikon sisästä kuulua paheksuvaa röhkinää, -laatikon asukas, paksu, pyöreä porsas, osoitti täten kuuluvalla tavalla -mielipahaansa siitä, että sen näköalaa pimitettiin. Kaarina ponnahti -säikähtyneenä seisomaan ja loi neuvottoman katseen ympärilleen. - --- Istukee, neiti, tähän penkille, vielähän tähän soppii, kuhan -työnnetään syrjempään nuita joutavia hynttyitä, virkkoi reipas ääni -hänen takanaan. - -Pyylevä, ystävällisen näköinen eukko nyki Kaarinaa hameesta ja -teki hänelle tilaa vieressään siirtyen lähemmäksi miestään, pientä -ukonkäkkyrää. Kaarina istuutui aivan penkin päähän. Pian oli keskustelu -täydessä kulussa. Pariskunta, varsinkin eukko, oli tuttavallisen -utelias ja tiedusteli tarkoin tytön kotipaikkaa, vanhempia ja matkan -päämäärää. Kaarina kertoi olevansa matkalla kunnallisneuvos Tullan luo -ja sai kuulla, että Ainamo oli "juuri samaisen Tullan laiva" ja niin -vanha, että se aina pari kertaa kesässä piti lepoa, milloin oli kone -rikki, milloin kuve puhki, josta syystä se olikin niin paikattu ja -parsittu, ettei kukaan ymmärtänyt, kuinka se enää pysyi koossa. Hän sai -myös tietää, että Tulla oli köyhästä puotipojasta vähitellen kohonnut -rikkaaksi kauppiaaksi ja sahanomistajaksi. Kolme kertaa hän oli ollut -naimisissa, kaksi kertaa rikkaan lesken kanssa, joista ensimmäinen -oli tuonut hänelle kauppaliikkeen ja toinen sahan. Kolmas oli ollut -puotineitinä läheisessä pikkukaupungissa eikä ollut rikas kuten toiset, -mutta ylpeä ja kopea, varsinkin senjälkeen kun hänen miehensä nyt -keväällä oli koroitettu kunnallisneuvokseksi. Eukkoa olisi nähtävästi -haluttanut juoruilla höystää kuulumisiaan, mutta ukko esti hänet aina -oikealla hetkellä tokaisten: - --- Mittees sinä, eukko, siinä turhia höpiset? - -Seudut olivat viehättävät ja ilma kaunis. Kaarinan mieli, joka -matkalle lähdettäessä oli ollut varsin matalalla, alkoi seestyä. -Savolaiset järvimaisemat olivat hänelle, Hämeessä kasvaneelle, uusia -ja vaihtelevia, puheliaat matkatoverit perin erilaisia kuin jäykät, -harvapuheiset hämäläiset. Ja sen lisäksi matka uusiin oloihin, -vierasten ihmisten luo, jo sinänsä oli täynnä viehätystä ja jännityksen -suloa. Eukon kertomukset kunnallisneuvos Tullasta tosin johonkin -määrin arveluttivat häntä, mutta nuoren ihmisen kepeydellä hän poisti -mielestään ikävät ajatukset. - -Varhain iltapuolella laiva laski sen kirkonkylän rantaan, jossa -Kaarinan kesäkoti tuli olemaan. Rannalla odottavasta väkijoukosta -Kaarinan etsivä silmä erotti kaksi paksua, punaposkista tyttöä, jotka -silminnähtävällä mielenkiinnolla tähystivät matkustajia. Heidän -huomionsa näkyi lopulta yksinomaan kohdistuvan Kaarinaan, mutta he -eivät lähestyneet askeltakaan, tarkastivat vain häntä rauhallisesti -kiireestä kantapäähän ja kuiskuttelivat keskenään. Viimein, kun ei -ketään vastaanottajaa tuntunut olevan laiturilla, kääntyi Kaarina -laivankuljettajan puoleen ja kysyi, tiesikö hän missä kunnallisneuvos -Tulla asui. - --- Tässähän se asuu ihan likellä, vastapäätä apteekkia, vastasi -kapteeni, ja tuossahan ne näkyy tyttäretkin olevan, lisäsi hän viitaten -molempiin paksuihin tyttöihin. Kaarina lähestyi heitä ja kysyi -ystävällisesti tervehtien: - --- Anteeksi, oletteko kunnallisneuvos Tullan tyttäriä? Minä olen -Kaarina Holsti. - --- Sitähän me arveltiin tässä Iisan kanssa, vastasi toinen, paksumpi -tytöistä, mutta ei kehdattu kysyä. Tulkaa te meidän kanssa jalan. Manne -pitäköön huolta tavaroista. - --- Manne, huusi hän puolikasvuiselle pojalle, joka kädet -housuntaskuissa kävellä maleksi pitkin laituria, hommaa sinä vieraan -tavarat Villen kanssa kotiin. - -Manne tervehti kömpelösti, töin tuskin hattuaan nostaen. Hän oli noin -kolmentoistavuotias, kesakkoinen, laiha ja pitkäkoipinen pojannulikka. - -Kunnallisneuvos Tullan matala, keltavärillä sivelty rakennus sijaitsi -keskellä kirkonkylää, vastapäätä harmaaksi maalattua apteekkia -ja kirkkaanpunaista leipurinmyymälää. Portinpielessä oli puomi -maalaisten hevosia varten ja pihalla ryhmä punamullalla siveltyjä -ulkohuonerakennuksia. Pihan perällä oli keittiökasvitarha, jokin pieni -kukkalava, pari syreenipensasta ja siperialainen hernepuu. Portista -vasemmalla oli värjätyillä laseilla varustettu kuisti, jonka ympärille -oli istutettu spireapensaita. - -Portailla seisoi lihava, helakankeltaiseen puseroon puettu, -mustatukkainen nainen toruen maalaista, joka hattu kourassa nolona -raapi korvallistaan. - --- Minähän olen sanonut teille, että kunnallisneuvos ei nyt ole -tavattavissa. Tulkaa huomenna ja kauppapuodin kautta. Tätä tietä käy -vain herrasväki ja vieraat, asiamiehet kulkevat puodin ja keittiön -kautta. Mutta nämä savolaiset ovat niin itsepintaisia, ettei niihin -pysty mikään. Astua talsivat verannan kautta ja likaavat puhtaat, -valkoiset matot. - -Mies poistui mutisten jotakin, joka kuulosti kuin: "aika topakka -mamma". Nainen, jonka Kaarina aivan oikein arvasi olevan talonemännän, -kääntyi nyt tyttöjen puoleen. - --- Käykää sisään, siinähän nuori opettaja tuleekin. Mikä nimenne taas -olikaan? - --- Kaarina Holsti. - --- Jahaa, minä sanon sitten vain Kaarina, ja sinä saat sanoa täti. -Fransiska ja Isabella, viekää vieras sisään. Te tulette asumaan kaikki -kolme samassa huoneessa. - -Kunnallisneuvoksen asunto sisälsi paitsi suurta, pimeähköä, punaisilla -plyyshihuonekaluilla varustettua salia, ruokasalin, jonka kalusto oli -keltaista koivua, pari pienempää huonetta ja puotikamarin, jonka takana -oli myymälä eli puoti, kuten sitä jokapäiväisessä kielessä sanottiin. -Tyttöjen huoneeseen kavettiin ullakolle. Se oli sievä, laajahko huone. -Lattialla oli valkeat matot, huonekalut olivat samoin valkoiset, paitsi -nurkkasohvaa, joka oli päällystetty suurikukkaisella kretongilla. -Seinällä riippui pari hirvittävän huonoa vesivärimaalausta. - --- Ne ovat Isabellan maalaamia, selitti Fransiska nähtävällä -ylpeydellä. Hän osaa maalata jo sadetta ja päivänpaistettakin. - -Isabella heitteli niskojaan. -- Sinä olet aina sama lörpöttelijä, -tokaisi hän. - -Rouva Tulla kapusi hengästyneenä portaita ylös. - --- Niin, tämä on nyt vain sellainen väliaikainen asumus tytöille. He -saavat komeamman, jahka me rakennamme uuden talon, tämä on jo liian -ahdas. - --- Mutta äiti, sovimmehan me hyvästi tähänkin taloon. Minun mielestäni -on niin mukava asua tässä vanhassa kodissa, missä kaikki on niin tuttua. - --- Sinä, Fransiska, et näitä asioita käsitä. Meille tulee nyt paljon -laajempi seurustelupiiri, kun papasta on tullut kunnallisneuvos. Ja -sitäpaitsi ei ole hienoa asua tällaisessa puotirakennuksessa. Minun -hermoilleni käy tuo alinomainen puotikellon helinä ja kaikenmoinen -sekalainen haju, mikä sieltä tulvii. - --- Sikestä olisi kai mukavinta asua savupirtissä, puuttui Isabella -puheeseen. - --- Ja sinusta keisarinlinnassa, tiuskasi nenäkäs ääni. - -Oven suussa seisoi äskeinen kesakkoinen poika, joka oli jäänyt -toimittamaan Kaarinan matkatavaroita laivalta. - --- Sinulla ei ole täällä mitään asiata, Manne, mene matkoihisi siitä -viisastelemasta. Likaat vain puhtaat matot pölyisillä jaloillasi, torui -Isabella veljeään. - --- Antakaa anteeksi, armollinen neiti, että uskallan lähestyä -jalosukuisuuttanne, mutta minun oli määrä tuoda tämä matkakori ylös. Ja -suutarin raskas kori se olikin. - -Hän lennätti kannettavansa keskelle lattiaa vihaisesti ja pälyi -syrjäkarein Kaarinaan. - --- Kiitos kaunis, sanoi Kaarina ystävällisesti, ikävä, että sinulla on -ollut niin paljon vaivaa tavaroistani. - --- Viis minä vaivoista, murahti poika, olen minä raskaampiakin kuormia -kuljettanut, mutta se minua harmittaa, kun pitää kantaa retuuttaa -kaupunkilaismamsellien hetaleita. - --- Armand, älä puhu sopimattomasti, nuhteli rouva Tulla. Olisit -käskenyt Villen kantamaan koria. - --- Villen! Hän meni puotiin punnitsemaan silliä Mattilan vanhalle -emännälle. - --- Niinkuin huomaat, Kaarina, on Armand vielä liian suorasukainen. -Mutta minä toivon, että hän nyt, kun papasta on tullut kunnallisneuvos, -käsittää, että sivistyneen ihmisen tulee valita sanansa. - -Poika veti suunsa ivalliseen irvistykseen. - --- Kaikkea kanssa! Minäpä en maksa papan kunnallisneuvoksesta viittä -penniä. - -Rouva Tulla ei ollut kuulevinaan poikansa nenäkästä huomautusta. - --- Tulkaa sitten tunnin kuluttua illalliselle, pappa saapui äsken ja on -nälissään. Sinä, Armand, peset kätesi ennen ateriaa, ne ovat likaiset, -näen minä, kuten tavallisesti. - --- Kylläpäs tässä talossa nykyjään ollaan hienoja, murahti Manne. Ei -riitä enää yksi pesu päivässäkään. - -Illallispöydässä Kaarina tapasi talon isännän ja nuorimman lapsen, -pyöreäposkisen Raoulin, seitsenvuotisen pojannaskalin. Kunnallisneuvos -oli tanakka, hyvinvoivan näköinen maalaiskauppias. Hänen puheensa -liikkui enimmäkseen metsäkaupoissa, sahayrityksissä ja muissa -liikeasioissa. Kaarinasta tuntui kuin hän olisi äkkiarvaamatta joutunut -miltei toiselle puolelle maapalloa, tuntui niin kummalliselta kuulla -arvosteltavan ihmistä yksinomaan sen mukaan, miten paljon hänellä oli -rahoja tai mitä hyötyä hänestä oli liikeyrityksissä. Rouva Tulla säesti -miestään, mutta koetti nähtävästi silloin tällöin saada keskustelun -korkeampaan sävyyn. Kaarinan paikka oli Villen, vanhemman puotipojan -vieressä. Tämä oli niin hämillään uuden naapurinsa läheisyydestä, että -tuon tuostakin pudotti kahvelinsa tai veitsensä, ja sai joka kerran -kunnallisneuvoksettarelta musertavan silmäyksen. Manne istui yrmeänä, -tytöt eivät ottaneet osaa keskusteluun, kuikuttelivat vain keskenään -muista välittämättä. Kaarina huomasi, että hienot, romaaneista lainatut -nimet Fransiska, Isabella, Armand ja Raoul jokapäiväisessä käytännössä -olivat yksinkertaisesti Sikke, Iisa, Manne ja Ralle. Ainoastaan -kunnallisneuvoksetar käytti alkuperäisiä nimiä, hänkin enimmäkseen -vieraiden läsnäollessa ja juhlallisimmissa tilaisuuksissa. - -Illallisen jälkeen, kun pojat ja Ville olivat lähteneet huoneesta, -istuutui rouva Tulla leveänä ja mahtavana sohvaan. - --- Kaarinahan tietää, aloitti hän puheensa, mitä varten olemme -ottaneet sinut kotiimme. Tytärpuoleni on arvattavasti selittänyt, että -me haluamme saada sivistyneen, hienotapaisen toverin lapsillemme, -jollaista täällä maansydämessä on vaikea löytää. Sitäpaitsi tulisi -ohjata lasten lukuja. Fransiskalla ja Armandilla on kumpaisellakin -ehdot ruotsissa ja Isabellalla saksan kirjoituksessa, Mannella vielä -sen lisäksi laskennossa. Olisi myös harjoitettava soittoa tyttöjen -kanssa sekä opetettava ruotsinkielen alkeita Raoulille. Mitenkä on, -osaatko tanssia? - --- Kyllä, olen käynyt tanssikoulun. - --- Sehän sopii. Silloin voit opettaa tytöille uusimpia tansseja. -Tänne tulee tänä kesänä paljon kesävieraita, muun muassa on läänin -maaherra ostanut Linnavuoren komean huvilan ja tulee siis myöskin -viettämään täällä kesänsä. Toivottavasti pidetään perhetanssiaisia, ja -meidän tytöt ovat jo siinä iässä, että voivat ottaa osaa huvituksiin. -Väliaikoina voit sitten auttaa minua kasvitarhassa. - -Kaarina tunsi päätään huimaisevan. Ruotsia, saksaa, laskentoa, soittoa, -tanssia, kasvitarhanhoitoa! Sehän oli hirveätä! - --- Pelkäänpä, etten kykene suorittamaan kaikkia luettelemianne -tehtäviä, sopersi hän. - --- Miksi ei, ryhtyi kunnallisneuvos puheeseen, palkkahan on hyvä, sata -markkaa noin nuorelle tytölle on jo melkein liikaa. Sillä pitää osata -toimittaa paljon. - -Kaarina punastui hiusmartoa myöten. Hyi sentään, tämmöistä hän ei -ollut saattanut kuvitellakaan. Hän tunsi ensimmäisen kerran elämässään -olevansa toisen palkkalainen. Kyynelet pyrkivät silmiin, hän pelkäsi -purskahtavansa itkuun. Onneksi pelasti hemmoteltu Ralle tilanteen. Hän -juoksi parkuen sisään, Manne oli tehnyt hänelle pahaa. Manne kutsuttiin -sisään ja ilmoitti, että Ralle oli käynyt puodissa näpistämässä -rusinoita ja että hän oli antanut pojalle tukkapöllyä. Kunnallisneuvos -läimähytti molemmille pojille korvapuustin, Rallelle, koska hän oli -luvatta käynyt myymälässä ja Mannelle, koska hän oli kiusannut Rallea. -Ralle juoksi täyttä kurkkua huutaen äitinsä turviin. - --- Eihän tätä tämmöistä melua jaksa kuunnella, huudahti Iisa -kärsimättömästi. Tule pois, Sikke, mennään noutamaan postia. Minä -lupasin tavata Hiljan postitoimiston ulkopuolella. - -Tytöt riensivät ulos, ja heidän seurassaan uskalsi Kaarinakin -hiipiä pois huoneesta. Hänen oli miltei mahdoton kauemmin hillitä -liikutustaan. Jäätyään yksin tyttöjen yhteiseen huoneeseen hän -heittäytyi istumaan ja purskahti itkuun. - -Hirveätä! Hän ei mitenkään voinut, ei jaksanut jäädä tänne. Huh, -sellaisia tylyjä, vastenmielisiä ihmisiä! - --- Ei, ei, kuiskasi hän, minä lähden pois täältä. Jo huomispäivänä -matkustan, sanon, etten kykene täyttämään kaikkia tehtäviä. - -Tämä ajatus rauhoitti häntä, hän taukosi itkemästä, valeli vedellä -silmiään ja kaivoi esille matkakoristaan vanhempien ja sisarusten -valokuvat. Nähdessään isän ja äidin rakkaat piirteet hän uudelleen -heltyi itkuun. Mitähän he olisivatkaan sanoneet, jos olisivat tienneet -lapsensa olevan niin yksin ventovieraiden keskellä, ihmisten luona, -joille hän ei merkinnyt muuta kuin palkattua palvelijaa. Kuinka isä -olisi pahastunut! - --- Tein sen hyvässä tarkoituksessa, kuiskasi hän painaen kuvaa -poskeansa vasten. Sitten hän otti esille pienen raamattunsa ja haki -esille tutut sanat: "Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään -puutu." -- -- -- - -Kun Sikke ja Iisa vähän myöhemmin tulivat kotiin, saattoi hän jo -rauhallisesti vastata heidän kysymyksiinsä kouluelämästä Helsingissä, -jopa innostua kertomaan jonkin pienen kaskunkin opettajista. - -Seuraavana aamuna paistoi aurinko iloisesti sisään ikkunasta, -ja sen kirkkaassa valossa näyttivät eiliset ikävät vaikutelmat -liioitelluilta. Kaarina päätteli itsekseen, että oli liian hätäistä nyt -vielä suunnitella poislähtöä, ennenkuin työ oli alkanutkaan. Olihan -häpeällistä jättää kesken jokin yritys, vain siksi, että se tuntui -vaikealta. Melkeinpä kuin jos soturi pakenisi taistelutanterelta -ennen ottelun alkamista. Hän pyysi paperia ja kynää ja alkoi laatia -työsuunnitelmaa. Se tuli tällainen: - - 8-9 Manne laskentoa. - 9-10 Manne ruotsia. - 10-11 Väliaika. - 11-12 Sikke ruotsia. - 12-1 Iisa saksan kirjoitusta. - 1-2 Ralle ruotsia. - 2-4 Väliaika. - 4-5 Soittoa. - 5-6 Tanssiharjoitusta. - 6-9 Loma-aikaa, puutarhatoimia y.m. - -Kunnallisneuvos murahti tyytyväisenä lukiessaan tämän monimutkaisen -lukusuunnitelman. - --- Oikein ajateltu, täsmällisyys on hyvä niin liikeasioissa kuin -kotitoimissa. - -Aivan tarkkaan ei työ kuitenkaan sujunut, niinkuin Kaarina oli -suunnitellut. On myönnettävä, että tunti 1-2 jotenkin säännöllisesti -kului siten, että nuori opettaja etsi Rallea, joka poikkeuksetta -katosi näkymättömiin niin pian kuin kello läheni yhtä. Oli aivan -mahdoton saada häntä silloin käsiinsä, hän oli ja pysyi poissa -päivällisiin asti, jolloin hän ilmestyi pöytään hiukan nolona, mutta -jyrkästi väittäen, että hän oli unohtanut koko tunnin. Estääkseen -häntä livahtamasta asetti Kaarina tunnin heti aamiaisen jälkeen, mutta -silloin sai Ralle aina niin kovia vatsanväänteitä, että äiti heltyen -hänen ruikutuksistaan ehdotti lupaa siksi päiväksi. Täten Rallen -alkuharjoitukset ruotsinkielessä vähitellen sammuivat itsestään, kunnes -ei kukaan enää niistä muistuttanutkaan. - -Mannen tunnit olivat Kaarinalle oikea kärsivällisyyden koetuskivi. -Poika oli niin laiska ja huolimaton kuin ikinä kolmentoistavuotias -vekara olla saattaa, sitäpaitsi häneltä puuttui lukupäätä. Kun vielä -lisäämme tähän, että hänen kätensä olivat likaiset ja käytöksensä -uhitteleva ja veltto, voimme ymmärtää Kaarinan vaivoja hänen suhteensa. -Iisa ei ollut tyhmä, mutta oikullinen ja haluton lukemaan, ja Sikke -puolestaan oli varsin huonopäinen. Useammin kuin kerran nuori -opettaja työlästyneenä oppilaisiinsa päätti heittää koko vaivalloisen -toimensa sikseen ja matkustaa pois. Mutta velvollisuuden tunto oli -vahvempi, hän jäi paikalleen, tieto siitä, että hän hitusenkin saattoi -auttaa vanhempiansa, helpotti työn taakkaa. Hän oli jo Helsingistä -kirjoittanut isälle ja äidille ja odotti nyt jännityksellä kirjettä -Aix les Bains'istä. Moittivatko vanhemmat häntä omavaltaisesta -menettelystä? Kenties hän olikin heidän mielestään menetellyt väärin? -Tällaiset epäilykset vaivasivat häntä ja pimittivät hänen muutoinkin -pimeitä päiviään. - -Vihdoin, eräänä iltana, kun Kaarina oli kasvitarhassa istuttamassa -kukkakaalintaimia, saapui hartaasti toivottu kirje. Ilosta punastuen -ponnahti Kaarina pystyyn kumaraisesta asennostaan nähdessään Iisan -kädessä ulkomaisella postileimalla varustetun kirjekuoren. Hän aikoi -heti rynnätä sisään lukeakseen aarrettaan, mutta rouva Tulla sanoi -kuivasti: - --- Laitetaan nyt nämä taimet ensin yhtä päätä maahan. - -Ja pari tuntia sai Kaarina vielä istuttaa ja kastella taimia, ennenkuin -vihdoin pääsi avaamaan kirjettään. Se oli äidiltä. Hellin sanoin hän -siinä nuhteli Kaarinaa siitä, että tämä oli ominpäin heittäytynyt -oloihin, jotka saattoivat käydä hänelle ylivoimaisiksi. "Me käsitämme -kyllä, isä ja minä, hyvän tahtosi", sanottiin kirjeessä, "mutta olemme -levottomat tähtesi. Kirjoita siis heti meille, sillä varsinkin isä, -joka muutoinkin on heikko, huolehtii ylenmääräisesti siitä, että sinä -mahdollisesti olet joutunut ikävien ja vaativaisten ihmisten luo. -Toivon, että tyttöni joka tapauksessa vakavasti ja tunnollisesti hoitaa -tehtävän, jonka hän mielestäni liian ajattelemattomasti on ottanut -suorittaakseen. Kunpa olisitkin päässyt perheeseen, jossa saat hyvän ja -sopusointuisen kodin!" - -Ja isä oli lisännyt tervehdyksenään seuraavat sanat: "Isä toivoo, -että Kaisutyttö muistaa käyttää Päivättären silmälaseja, tiedäthän -niitä, jotka auttavat meitä näkemään hyvän ja kauniin siinäkin, missä -ihmissilmä huomaa vain vikoja ja moitittavaa. Silloin hän parhaiten -voi vaikuttaa oppilaisiinsa, ja syksyn tullen he ehkä voivat sanoa: me -olemme olleet tekemisissä hyvän ihmisen kanssa." - -Kaarina luki kirjettään korkean fiikuskasvin suojassa perheen -mauttomasti sisustetussa ja epäkodikkaassa seurusteluhuoneessa. Sikke -virkkasi ikkunan ääressä pitsiä, Iisa ja Manne pelasivat halmaa ja -riitelivät, Ralle kiusasi kissaa, ja keittiöstä kuului rouva Tullan -kimeä ääni, kun hän torui Lyytiä, pitkää, vaaleaveristä sisäkköä, jolla -oli onneton taipumus särkeä astioita. - -"Hyvän ja sopusointuisen kodin" kirjoitti äiti. Hohoh, -äiti kulta, mitähän sinä oikein arvelisit tästä perheestä, -likaisesta, huolimattomasta Mannesta, itsekkäästä, juoruilevasta -Iisasta, jurosta Sikestä, turhamaisesta, tyhmän ylpeästä rouva -Tullasta ja hemmoitellusta Rallesta sekä loppujen lopuksi itse -kunnallisneuvoksesta, tuosta ovelasta pohatasta? Ja oliko mahdollista -keksiä mitään hyvää ja kaunista tässä ympäristössä, niinkuin isän sanat -kuuluivat? Hän loi silmänsä Manneen, joka parhaillaan tukisti ulvovaa -Rallea. Mannen ja Rallen suhteen tuskin Päivättären silmälasitkaan -auttoivat. He olivat laiskoja ja pahankurisia poikia kumpainenkin. - --- Äiti, äiti, parkui Ralle, Manne rääkkää minua. - -Rouva Tulla syöksyi tuiskuna keittiöstä ja sivalsi Mannea korvalle. - --- Häijy poika, aina sinä kiusaat pikku veljeäsi. - --- Ralle kiusasi kissaa, puolustihe Manne. - --- Entä sitten, hän on pikkuinen ja sinä iso. Häpeä! - -Ralle näytti äidin selän takana Mannelle pitkää nenää. Kaarinaa -harmitti. Manne hävisi aina hänen ja pikku veljen välisissä kiistoissa, -sillä äiti piti lellipoikansa puolta, Manne taas oli koko perheen -yhteinen syntipukki, jota jokainen näykki ja soimasi. - -Kun rouva Tulla oli mennyt noutamaan Rallelle lohdutukseksi hilloa, -pyysi Kaarina saada nähdä Mannen postimerkkikokoelmaa. Pojan -kiukustuneet kasvot sulivat, hän harrasti kaikella sielullaan -postimerkkien keräystä. Näennäisesti välinpitämättömänä hän nouti -albuminsa ja heitti sen Kaarinan eteen tavallisella huolimattomalla -tavallaan. - --- Oikein arvokas kokoelma, kehui Kaarina, ja Mannen suupielet -värähtivät mielihyvästä. -- Mutta sinulla ei ole ainoatakaan -algerialaista. Ehkäpä minä voin hankkia sinulle. Kaksi hyvää ystävääni -oli viime vuonna Algeriassa. Kun tulen kotiin, lähetän sinulle pari, -jos haluat. - --- Lähetä vain, murahti Manne. - --- Tiedätkö, sanoi Kaarina hymyillen, tässä olisit voinut käyttää tuota -pientä, somaa sanaa: kiitos. - --- Pötyä, hankkasi Manne vastaan. Mutta tytöt ne aina rakastavat -koreita sanoja. - -Kaarina nauroi iloisesti. -- Totta, myönnän, että pidän paljon ainakin -kohteliaista ihmisistä. - --- Toisin sanoen, sinä et pidä minusta, kivahti Manne. Minähän olen -sellainen epäkohtelias tollo. Sen saan monta kertaa päivässä kuulla -äidiltä ja Iisalta. Pojan ääni oli yrmeä, ja hän nousi lähteäkseen. - --- Älähän hätäile, en ole vielä nähnyt puoliakaan postimerkeistäsi. -Minun veljelläni oli hyvin hyvä postimerkkikokoelma. Hän opetti -minuakin tuntemaan arvokkaimmat postimerkit. - --- Hän on tietysti sellainen poika, joka osaa liverrellä tytöille. - --- Hän oli hyvä poika, sanoi Kaarina matalalla äänellä. - --- Mokomakin pyhimys! - --- Hän kuoli kolme vuotta sitten. - -Kaarinan huulet alkoivat vavista. Hän tunsi tällä hetkellä valtavaa -koti-ikävää, tunsi myös, mikä ero oli iloisen ja ystävällisen -Pauli-vainajan ja hänen vieressään seisovan töykeän pojan välillä. - -Syntyi pitkällinen äänettömyys. Ellei Kaarina olisi ollut niin -liikutuksensa vallassa, olisi hän huomannut Mannen kasvoissa jotakin -erikoista. Niiden tylyt juonteet ikäänkuin pehmenivät ja silmiin tuli -kaunis ilme. Mutta kun Kaarina jälleen loi häneen katseensa, istui -Manne kädet housuntaskuissa ja vihelteli jotakin rekilaulua. Kaarina -rypisti silmäkulmiaan, hän oli pahoillaan siitä, että oli antautunut -liikutuksensa valtaan sydämettömän pojan läsnäollessa. - -Mutta kun hän hetkistä myöhemmin lähti huoneeseensa, pistettiin hänen -kouraansa vinnin portailla pieni paperikäärö ja Manne livahti hänen -ohitsensa portaiden kulmauksessa. Hän avasi käärön ja nauroi itsekseen. -Se sisälsi viisi tahmeata, puolipehmennyttä karamellia, jotka -arvatenkin olivat majailleet Mannen taskussa päiväkauden. - - - - -IV. - - -Kirkossa käydessään Kaarina oli huomannut pienikasvuisen, laihan -tytön, joka aina viimeisenä saapui kirkkoon ja ensimmäisenä lähti -sieltä. Hänellä oli yllään haalistunut, huonosti ommeltu pumpulihame ja -päässä pieni musta olkihattu, jonka ainoana koristeena oli kauhtunut, -sinipunerva silkkinauha. Hänen kasvoissaan oli arka, huolestunut ilme, -ja kulkiessaan hän tiukasti piti katseensa maahan luotuna. Hän herätti -Kaarinassa mielenkiintoa varsinkin senjälkeen, kun hän oli tavannut -tytön kerran maantiellä. Tämä oli silloin ollut vanhanpuoleisen, -omituisen näköisen herran seurassa, joka talutti nahkahihnasta -mustankirjavaa vuohta. Vuohi oli nähtävästi harvinaisen itsepintainen -otus, se pyrki tien laidalla kasvavaan kaalimaahan ja tuotti -seuralaisilleen suurta kiusaa tuon tuostakin pysähtymällä, jolloin -sitä oli miltei mahdoton saada paikaltaan liikkumaan. Kaarina olisi -mielellään jäänyt katsomaan, miten vuohen ja ihmisten välinen taistelu -päättyi, mutta ei keksinyt mitään sopivaa syytä seisahtuakseen. - -Saman päivän iltana hän kohtasi taas tytön palatessaan Siken ja Iisan -seurassa postista. -- Posti-illat olivat kirkonkylän nuorten elämässä -tärkeitä hetkiä, silloin he aina tapasivat toisensa postitoimiston -ulkopuolella. -- Pieni vuohenkuljettaja tervehti ujosti, miltei -hätäisesti sivuuttaessaan kunnallisneuvoksen tytöt, hänellä oli -kainalossa paksu paperipinkka. Kaarina oli huomaavinaan hänen -kasvoillaan entistään huolestuneemman ilmeen. - --- Kuka tuo on? kysyi hän kääntyen Iisan puoleen. - --- Tuoko? Sehän on Plotina. - --- Plotina, sepä hassunkurinen nimi. - --- Hassu hän on itsekin ja isä vieläkin hassumpi, sanoi Iisa -halveksivasti. Huomasitko, Sikke, hänellä oli joitakin kirjoituksia -kainalossaan. Maisteri on tietenkin taas saanut repposet jollekin -suurelle nerontuotteelleen. - -Kaarina loi puhujaan kysyvän katseen, ja Sikke lausui haukotellen: - --- Mistä sen arvaat? - --- Kuulin postineidin juttelevan äidille, että maisteri tuon tuostakin -lähettää sepustuksiaan sanomalehtiin ja kustantajille, mutta ne -palautetaan säännöllisesti hänelle takaisin. Kukapa viitsisi painattaa -mokoman löyhkäpään sepustuksia. - -Kaarina katseli poistuvan tytön jälkeen. Hän näytti niin säälittävältä, -niin pieneltä astuessaan pölyisellä tiellä hiukan kumarassa. Olikohan -hän kuullut Iisan sydämettömät sanat? - --- Niin, sanoi Sikke hitaasti, parempi olisi, etteivät he tuhlaisi -rahoja postimaksuihin. He tarvitsevat kyllä joka pennin omaan ruokaansa. - --- Ovatko he köyhiä? kysyi Kaarina osaaottavasti. - --- Köyhiäkö! He eivät omista muuta kuin pienen mökkipahasen ja -maapalstansa. Luulenpa, että he niinkuin sadussa kerrotaan, syövät -homehtuneita leivänpalasia ja silakanpäitä, selitti Iisa ylimielisesti. - --- Käyttekö te koskaan heidän luonaan? - --- Emme, vastasi Iisa niskojaan keikauttaen. Äiti ei pidä siitä, että -seurustelemme kaikenlaisten ihmisten kanssa. - --- Niin, lisäsi Sikke, joka tavallisesti oli sisarensa kaikuna, äiti -tahtoo, että seurustelemme sellaisten kanssa, joista meillä on hyötyä -ja jotka merkitsevät jotakin. - -Iisa mulautti kiukustuneen katseen avomieliseen Sikkeen. - --- Sinä olet tyhmä kuin lammas, Fransiska, -- Iisa sanoi aina Fransiska -tahtoessaan nolata Sikkeä -- käsität äidin sanat oman typerän pääsi -mukaan. Maisteri ja Plotina eivät seurustele paljon kenenkään kanssa -täällä, kaikki nauravat heille. Maisteri oli ennen opettajana jossakin -koulussa, olen kuullut kerrottavan, mutta kun hän ei kyennyt pitämään -oppilaitaan kurissa ja muutenkin oli sopimaton toimeensa, täytyi hänen -ottaa ero, ja silloin he muuttivat tänne asumaan. Mutta hän on hyvin -ylpeä ja luulottelee olevansa suurikin tiedemies -- voitteko ajatella -hassumpaa -- ylpeä, vaikka on köyhä, se on kerrassaan naurettavaa. - -Pari päivää myöhemmin oli pikku pappilassa kutsut. Hilja, kappalaisen -järjestyksessä toinen tytär, täytti viisitoista vuotta. Tullan nuoret -olivat myös kutsutut ja valmistautuivat ilomielin kesteihin, jotka -olivat ensimmäiset sinä kesänä. Iisa oli juhlan kunniaksi käyttänyt -äitinsä käherryssaksia ja istui paraillaan peilipöydän ääressä -suorimassa hiuksiaan. Tyytyväisenä kiharoihinsa hän vielä siveli niihin -hiukan briljantiinia, kuten oli nähnyt äitinsäkin tekevän. - --- Nyt sinä panit sitä liian paljon, sanoi Sikke. Tukkasi on kuin -liimattu. - --- Hyi, miten se haisee merkilliseltä, huomautti Kaarina. - -Iisa vei pullon nenäänsä ja ponnahti äkkiä pystyyn. - --- Tämä ei ikinä ole briljantiinia. Joku on vaihtanut pulloni. -- Kuka? - -Ovelta kuului nauruntirskettä, ja Mannen kesakkoinen naama pilkisti -sisään. - --- Sinä, Manne, Iisa juoksi pullo kädessä ovelle. Sinäkö tämän teit? - -Manne katosi, alhaalta kuului vielä hänen vahingoniloinen naurunsa. -Iisa riensi peilin eteen. Kauheata! Hänen kauniit kähäränsä olivat -tahmeina tarttuneet pitkin päälakea. Pullossa oli maalausvernissaa! - -Iisa purskahti kyyneliin. - --- Häijy, pahankurinen poika, huusi hän. Aina hän tekee ilkeyksiään. -Mitenkä minä nyt tämän näköisenä voin mennä Saariselle? - -Hän oli todella viheliäisen näköinen hiuksineen. Kaarina ja Sikke -koettivat häntä lohduttaa. - --- Mitä jos koettaisit ripottaa hiukan puuteria hiuksillesi, ehdotti -Kaarina. Muuan tuttavani, Ester Heinonen, käytti aina puuteria, kun -hänen tukkansa oli liian rasvainen. Onko teillä puuteria? - --- On kyllä, vastasi Sikke ja haki Iisan säilöstä pienen puuterirasian. -Iisa käyttää usein puuteria kaupungissa. - --- Ole vaiti, riuskasi Iisa. - --- Se on hyvin huono tapa, sanoi Kaarina. Minun äitini ei sallisi -sellaista, lisäsi hän itsetietoisesti. - --- Minun äitini ei sallisi minun lähteä vieraisiin leipääni syömään, -heitti Iisa pisteliäästi. - -Kaarina punastui ja puraisi huultaan. Teki mieli vastata jotakin -häijyä, mutta Sikke ehätti selittämään. - --- Ei äitikään salli Iisan käyttää puuteria. Hän sanoo sen turmelevan -ihoa, mutta Iisa ottaa salaa. Hän oppi kaupungissa sen taidon. - -Sisaren avomielisyys ei suinkaan ollut omiaan parantamaan Iisan -muutoinkin mustaa mieltä. Surkeana, silmät vesissä, tukka puuterin -ja vernissan peitossa hän istui peilin ääressä. Kaarina oli -loukkaantuneena vetäytynyt syrjään. - --- Ei tästä hyvää synny, huokasi Sikke kaadettuaan puolet puuterirasian -sisällyksestä Iisan päähän. Minä menen noutamaan äitiä. - -Rouva Tulla saapui ja iski kauhistuneena kätensä yhteen nähdessään -tyttärensä sekasotkuisen pään. Iisa puhkesi uusiin kyyneliin ja -syytöksiin Mannea vastaan, ja Ralle, joka oli seurannut äitinsä hameen -liepeissä, juoksi kertomaan isälle. - -Käherryspihtien, ahkeran harjaamisen ja kampaamisen avulla saatiin -Tisan tukka viimein sellaiseen kuntoon, että voitiin lähteä pappilaan. -Mutta kylätuuli oli pois puhallettu, Mannen täytyi rangaistukseksi -jäädä kotiin, ja Iisa ja Kaarina murjottivat kumpikin omalla tahollaan. - -Pappilassa istuivat nuoret jo kahvipöydän ääressä, joka oli katettu -tuuheaan sireenimajaan. Hilja riensi vieraita vastaan. - --- Kas vain, huudahti Sikke, kun tytöt astuivat kukkalavoilla -reunustettua käytävää pitkin. Plotinakin on täällä. Jopas jotakin! - --- Niin, vastasi Hilja matalalla äänellä. Äiti tahtoi, että pyytäisin -Plotina rukan. Mutta kylläpä kovalle otti, ennenkuin sain hänet -tulemaan. Tiedättehän, miten ujo ja ihmisarka hän on. -- Mutta hyvänen -aika, Iisa, sinäpä olet oudon näköinen! Olet ruvennut kampaamaan -tukkasi eri lailla kuin ennen. - --- Niin olenkin, mutisi Iisa ja johtaakseen Hiljan huomion muuanne hän -lisäsi: -- Että tuo Plotinakin kehtaa tulla iänikuisessa haalistuneessa -pumpulihameessaan. - --- Hänellä ei kai poloisella ole muuta. - --- Pysyköön sitten kotona. Minä en ilkiäisi tuollaisena näyttäytyä -ihmisten seurassa. - -Aivankuin tuntien, että häntä arvosteltiin, painoi Plotina päänsä -hartioiden väliin kuin pelästynyt lintu. Hänen pukunsa oli tosiaan -hiukan omituinen. Hame oli viheriäruutuinen, pusero siniraitainen, -kaulukset ja hihansuut pilkulliset. - --- Raukka, kuuli Kaarina itsensä mutisevan, ja kääntyen nopeasti Hiljan -puoleen hän sanoi: - --- Tahdotko olla hyvä ja tutustuttaa minut Plotinaan. Hän on mielestäni -hauskemman näköinen vaatimattomassa puvussaan kuin moni muu, joka -kopeilee hienoissa vaatteissa. Viimeinen sutkaus oli Iisalle, joka sen -oivaltaen kärkkäästi vastasi: - --- Onpa sellaisia, jotka kopeilevat, vaikka ei ole siihen syytäkään. - -Plotinan kalvakkaat kasvot lensivät tulipunaisiksi, kun Kaarina -ystävällisesti häntä tervehdittyään kysäisi: - --- Saanko istua viereesi? Minä olen vieras paikkakunnalla, joten -minulla on täällä vain vähän tuttuja. - --- Voi mitä sinä puhut, Kaarina, huudahti Hilja, mehän pidämme jo -kaikki sinusta kuin vanhasta tuttavasta, Pentti ja minä etupäässä. -Jokainenhan tahtoisi istua sinun vieressäsi, miekkonen. - -Pentti, Hiljan veli, apteekkioppilas, mutisi hyväksyvästi. Hän -oli Kaarinan innokas ihailija ja vietti esimiehensä, apteekkarin, -harmiksi suuren osan päivästään ikkunan ääressä nähdäkseen -vilahduksenkaan Kaarinasta ja lähetti hänelle usein Hiljan mukana -pastilleja ja hajuvettä. Kaarina istui Plotinan viereen, mutta huomasi -pian tuottavansa tytölle enemmän rasitusta kuin hupia. Kaikista -hyväntahtoisista ponnistuksistaan huolimatta hän ei saanut keskustelua -sujumaan vierustoverinsa kanssa. Hän sai vain yksikantaisia ja -vältteleviä vastauksia kysymyksiinsä ja huomautuksiinsa. Tyttö näytti -pikemmin vaivaantuneelta kuin iloiselta hänen naapuruudestaan, pusersi -nenäliinaa käsissään ja kierteli vartaloaan hermostuneesti. Kaarina -sattui vilkaisemaan hänen jalkoihinsa ja huomasi kenkien olevan rikki -kärjistä. Toisessa sukassa oli reikä. - -Kaarinan suu vetäytyi hymyyn. Muistui mieleen hyvä ystävä, Iris Klewe, -jonka sukissa oli usein parsimattomia reikiä, niin että toverien -vuoronperään oli tapana parsia hänen sukkavarastoaan. - -Plotinan katse oli seurannut häntä ja huomannut hymyn. Hätäisesti -hän vetäisi jalkansa tuolin alle ja pusersi entistään tuskaisemmin -nenäliinaa käsissään. - --- Kaarina, kuului Hiljan iloinen ääni toiselta puolen lehtimajaa. Etkö -tule pelaamaan krokettia? Pelataan kolmessa puolueessa. Iisa ja Pentti -himoitsevat voittaa vuoronsa. Sinä kai et halua tulla mukaan, Plotina? - --- En, vastasi Plotina hiljaa. Minä jo menenkin kotiin. - --- Älä toki, ethän ole vielä saanut maistaa syntymäpäiväkakkuakaan. Se -on tällä kertaa vallan mainio. Kirsikkahillolla koristeltu. - --- Kiitos, minun täytyy mennä auttamaan isää. - --- Puh, huudahti Pentti enemmän hyväntahtoisesti kuin hienotuntoisesti. -Anna sinä isä-ukon raapustaa yksin sepustuksiaan. Ei niitä sentään -kukaan lue. - --- Jää sinä vain kakkua syömään, Plotina, kehoitti Iisakin -- ei kai -sellaisia herkkuja Mökissä tarjota. Ellei Klio mahdollisesti ole -ruvennut lypsämään kultarahoja, lisäsi hän toisten nauraessa. - -Plotina lennähti punaiseksi. Kaarinan valtasi lämmin myötätunto. -Seistessään iloisten, hyvinpuettujen ikäistensä keskellä puhui Plotinan -koko laiha, kulunut olento puutteen ja kärsimysten mykkää kieltä. Ei -kukaan näistä onnellisista, huolettomista syntymäpäivävieraista ollut -ilkeä, ja kuitenkin he saattoivat olla armottomia köyhää tyttöä kohtaan -aavistamattakaan, miten heidän ajattelematon pilansa häntä loukkasi. - -Hän ei voinut malttaa mieltään. - --- Häpeä, Iisa, hän huudahti kiivaasti, on halpamaista tehdä pilkkaa -jostakin, senvuoksi, että hän on köyhä. - --- Olet aivan oikeassa, Kaarina, me olemme kaikki kovin -ajattelemattomia, huudahti Hilja pahoillaan. Ja Pentti riensi -katuvaisena saattamaan vitkalleen poistuvaa Plotinaa. - --- Ei Iisa pahaa tarkoittanut, riensi Sikke puolustamaan, mutta Iisa -keskeytti hänet: - --- Ei sinun tarvitse minua puolustaa. Ja sinä, Kaarina, tekisit -viisaimmin, jos sen sijaan, että annat minulle sopimattomia neuvoja, -menisit kotiin pitämään huolta Mannen läksyistä. Kuulin äidin -valittavan isälle eilen, ettei hänen lukunsa lainkaan edisty. - -Tässä Iisa laski pienen valheen, mutta hän oli saavuttanut -tarkoituksensa. Hän oli nöyryyttänyt Kaarinaa kaikkien -syntymäpäivävieraiden kuullen. - -Kaarina tunsi piston ja kävi sanattomaksi. Vapisevin huulin hän sitten -kääntyi Hiljan puoleen ja koettaen hillitä liikutustaan hän lausui niin -rauhallisesti kuin saattoi: - --- Iisa voi olla oikeassa. Ehkä on paras minun lähteä nyt. - --- Ei tule kysymykseenkään, esteli Hilja. Sinä et saa lähteä. Älä -piittaa Iisan sanoista, rakas Kaarina, hän on nähtävästi pahalla -tuulella jostakin, lisäsi hän hiljaa, tuommoinen hän usein on, -oikullinen ja itsekäs. Meille tulee niin ikävä, jos sinä menet. - --- Ei Iisa tarkoittanut pahaa, ehätti Sikke taaskin selittämään. - -Mutta Kaarina oli liian loukkaantunut voidakseen jäädä. Hän heitti -hyvästi lohduttomalle Hiljalle ja hänen pahoitteleville vierailleen ja -poistui sydän täynnä katkeruutta ja kaunaa. Hän tunsi vihaavansa Iisaa -tällä hetkellä. - -Nopein askelin hän astui pappilan pitkää lehtokujaa maantielle, sydän -takoi rinnassa ja poskia poltti. Hän tunsi olevansa liian kiihoittunut -voidakseen heti mennä kotiin ja kiersi senvuoksi pitempää tietä. -Kirkonkylän laitaan jouduttuaan hän huomasi pienen, vihertävän talon, -jota ympäröi valkoinen, vanhuuttaan kallistuva aita. Pieni rakennus -teki rappeutuneen vaikutuksen, jokin ikkunapuu oli vinossa ja katosta -oli päreitä irrallaan. Aita oli niin matala, että Kaarina saattoi nähdä -pihalle. Harmaatukkainen, kumaraselkäinen mies istui kyyryllään maassa -rikkaruohoja kitkien. Hän oli sama vanha herra, jonka Kaarina oli -nähnyt Plotinan kanssa itsepintaista vuohta kuljettamassa. - -Nopeat askelet maantiensorassa saivat Kaarinan käännähtämään. Hän -joutui sen tehdessään kasvotusten Plotinan kanssa. Tytöllä oli -paperipussi kumpaisessakin kädessä. Hän näytti hämmästyneeltä Kaarinan -nähdessään ja aikoi ilman muuta pujahtaa hänen ohitseen portista -sisään. Mutta Kaarina pysäytti hänet. - --- Asutko täällä? kysyi hän. - --- Asun. - --- Olen hyvin pahoillani siitä, että sinua äsken loukattiin, sanoi -Kaarina, mutta vaikeni hämillään huomatessaan, että olisi ollut -hienotunteisempaa olla asiaa koskettelematta. - --- Oh, he eivät varmaan tarkoittaneet pahaa, vastasi Plotina -alistuvasti. Nuoret ihmiset ovat usein ajattelemattomia. - --- Nuoret, etkö sinä sitten ole nuori? - -Plotina hymyili heikosti. -- Ainakin tunnen olevani vanhempi kuin -ikäiseni tavallisesti ovat. Olen aina asunut isäni kanssa kahden, -lisäsi hän ikäänkuin selitykseksi. - --- Eikö sinulla ole äitiä? kysyi Kaarina osaaottavasti. - --- Ei, hän kuoli minun pienenä ollessani. Siitä asti isä on minua -hoitanut ja kasvattanut. Kas, tuossapa hän onkin. - -Puheena ollut henkilö oli lopettanut kitkemisensä ja läheni porttia. -Hänen ulkomuotonsa ei ollut erikoisen huoliteltu. Tuuhea parta oli -huonosti hoidettu, pitkähköjä hiuksia peitti vanha, haalistunut ja -kuhmuinen huopahattu, joka varmaankin oli kestänyt monet sateet ja -päivänpaisteet. Takki oli ahdas ja nukkavieru, housut lyhyet ja -polvista miltei puhki. Hätäisellä, kömpelöllä liikkeellä hän kohotti -hattuaan tervehtiäkseen. - --- Sinä viivyit kauan, tyttöseni, hän sanoi kääntyen Plotinan puoleen. - --- En kahta tuntiakaan, isä kulta. Pistäysin kotimatkalla hiukan -ostoksilla, vastasi Plotina iloisesti hymyillen. - --- Jahah, ja Hilja Saarinen on tullut sinua saattamaan. - --- Ei, isä, oletko jo unohtanut, miltä Hilja Saarinen näyttää. Tämä on -Kaarina Holsti, kunnallisneuvos Tullan kesävieras. - --- Vai niin, vai niin, hoki maisteri ja tarkasti Kaarinaa -likinäköisillä silmillään. Käykää sisään, käykää sisään, tyttöset, -lisäsi hän avaten portin. - -Kaarinan teki mieli noudattaa kutsua, häntä halutti tutustua molempiin -omituisiin ihmisiin. Heissä oli kumpaisessakin jotakin hänen -mielikuvitustaan kiihoittavaa. Päälle päätteeksi kuului pihalta vielä -määkinää, ja pitkäpartainen, lystikkään näköinen vuohi tulla kepsutti -portille laahaten pitkää köyttä jäljessään. Se katseli vierasta vanhan, -hiukan uneliaan mamsellin katseella ja kihnutti sarviaan Plotinan -kylkeä vastaan. - --- Tuletko sisään? kysyi Plotina arasti. - --- Kiitos, en tällä kertaa, mutta jos sallitte, tulen mielelläni joskus -toisen kerran, vastasi Kaarina lämpimästi. - --- Meillä ei käy vieraita, mutta jos sinua haluttaa, olet tervetullut -luoksemme, sanoi Plotina. - -Kaarina jatkoi matkaansa mieli täynnä uusia vaikutteita ja -paljon rauhallisempana kuin pappilasta lähtiessään. Iisan sanat -kirvelivät vieläkin, mutta viha oli haihtunut. Pieni, ränsistynyt -mökki asukkaineen askarrutti hänen mieltään. Plotina oli puhunut -niin rauhallisesti äskeisestä loukkauksesta. Mahtoiko hän käyttää -Päivättären silmälaseja? - -Lähetessään kunnallisneuvoksen taloa hän huomasi Mannen, joka -hajareisin istui aidalla ja syljeskeli auringonkukansiemeniä pitkin -tietä. - --- Hoi, huusi hän nähdessään Kaarinan, mitä sinä näin varhain tulit? - --- Tulinpahan sinun seuraksesi. - -Oli aina vaikeata saada Manne työn ääreen, mutta tällä kertaa hän -oli tavallista taipuisampi äsken saamansa kurituksen johdosta. -Hetkisen vastaan hangattuaan hän haki ruotsin vihkonsa ja istuutui -kirjoittamaan. Kaarina istui mietteissään hänen vieressään. Hän -muisteli viime kesää, iloisia, huolettomia päiviä Lanterissa. He olivat -juuri näihin aikoihin olleet jalkamatkalla, parvi koulunuorisoa: Iris -Klewe, Elsa ja Aksel Heinonen, Pohjolan pojat ja pappilan Maiju. Kati -oli päässyt ensi kertaa isompien kanssa retkeilylle ja oli ollut -äärettömän onnellinen. He olivat olleet partiolaispuvussa, olivat -viettäneet yönsä ladoissa ja taivasalla, syöneet viiliä ja talkkunaa, -samoilleet viipeitä metsäpolkuja ja laulaneet sydämen riemusta. Miten -erilaista kaikki nyt oli! Täällä hän istui kuivassa kirkonkylässä -ohjaamassa laiskaa poikaa, saaden tuon tuostakin muistutuksen siitä, -että oli palkattu apulainen, koti oli hajallaan, isä ja äiti kaukana. - -Hiljainen kyynel varastihe hänen poskelleen. Miten Tyyne Virta silloin -keväällä sanoikaan: "Sinä Kaarina, jolla on kaikki mitä elämä tarjota -voi! Olet opettajien lemmikki, toverien hellimä, hyvän kodin onnellinen -lapsi, kukaan ei sinulle pahaa sanaa puhu." -- Ja niin oli ollutkin, -päivänpaistetta oli hänen elämänsä ollut. - -Mitähän Tyyne sanoisi, jos näkisi hänet näissä oloissa! Tyyne -parka, Kaarina ymmärsi nyt paremmin hänen katkeran mielensä ja -kateutensa toisia parempiosaisia kohtaan. On helppo olla hyvä, kun -elää onnellisissa oloissa, vaikeampi on säilyttää mielenmalttinsa -vastoinkäymisissä. Hän päätti olla vasta huomaavampi ja ystävällisempi -Tyyneä kehtaan, jota toverit yleensä kohtelivat hiukan yliolkaisesti. - -Kaarina heräsi mietteistään tuntien Mannen katseen olevan tähdättynä -itseensä. - --- Mitä sinä vetistelet? kysyi poika. - -Kaarina pyyhki nopeasti kyynelen poskeltaan. - --- Kirjoita sinä vain, äläkä välitä minusta. - --- Mutta sinä itkit, näin sen selvästi. Äiti tai Iisa ovat kai taas -pauhanneet sinulle. - --- Minulla on koti-ikävä. - --- Vai koti-ikävä! Kaikkea ne tytötkin itkeä tillittävät. Ventas, mulla -taitaa olla vähän laastaria sinun koti-ikävällesi, postissa tuli kirje, -vaikka olin sen unohtaa. Ja Manne alkoi etsiä lupaamaansa kirjettä -tyhjentäen taskunsa pöydälle sietämättömällä perinpohjaisuudella. -Vihdoin viimein, kun hän oli latonut Kaarinan eteen läjän mitä -erilaisempia esineitä: ongenkoukkuja, messinkipalasia, rusinoita, -lakritsia ja kappaleen sähköjohtolankaa, löytyi kirje pahoin -rutistettuna. Kaarina tarttui siihen ahnaasti. Se oli äidiltä, iloinen -rohkaiseva kirje. Isä oli parempi, he olivat molemmat, isä ja äiti, -tyytyväiset tietäessään, että Kaarinan oli hyvä olla. Hänen hauskat, -leikkisät kirjeensä olivat paras todistus siitä. Kaarina hymyili -surunvoittoisesti. "Hauskat, leikkisät kirjeet!" -- Niin, äiti kulta, -mahdotonta oli saattaa sairaan isän tietoon kaikkia ikävyyksiä. Hän -oli kuvannut olonsa niin valoisaksi kuin mahdollista, ja oikeastaan --- niinhän olikin tehtävä -- oli viisainta ottaa ikävätkin asiat -leikkisältä kannalta, silloin ei tullut petkuttaneeksi vanhempia, -surullisia kirjeitä hän ei saanut isälle kirjoittaa. - - - - -V. - - -Kunnallisneuvoksen koko perhe oli lähtenyt vierailulle penikulman -päässä olevalle maatilalle. - --- Saat käyttää tämän iltapuolen mielesi mukaan, oli -kunnallisneuvoksetar sanonut Kaarinalle astuessaan tilaviin -ajopeleihin. -- Muista kuitenkin huolehtia kukkien kastelemisesta. - -Pois vierivät vaunut, ja Kaarina katseli ilomielin niiden jälkeen. -Oli onnellista kerrankin viettää kokonainen iltapuoli ilman skaaloja, -tanssiharjoituksia ja läksyjenohjausta. - --- Nytpä pistäynkin Plotinaa tervehtimässä, päätti hän, sieppasi -hattunsa ja lähti astumaan Mökkiä kohti. - -Pihalla ei ollut muita kuin vuohi, joka tyytyväisenä seisoi lieassa -pureksien horsmia. Kaarinalla oli tilaisuus tarkastaa pikku -kasvitarhaa, ja hän teki sen asiantuntijan silmällä, sillä Lanterissa -kaikki perheen jäsenet harrastivat kasvitarhanhoitoa. Mielihyväkseen -hän huomasi pikku palstan olevan erinomaisessa kunnossa. Rikkaruohot -oli tarkoin kitketty, porkkanat seisoivat suorina yhtä pitkän -välimatkan päässä toisistaan, hernekepit olivat mallikelpoisessa -rintama järjestyksessä, pavut ja punajuuret reheviä. - --- Siistiä väkeä, mutisi hän kolkuttaessaan ovelle. Ovikelloa ei ollut. - -Plotina tuli avaamaan. Hän näytti hämmästyneeltä nähdessään tulijan, -Kaarinasta tuntui miltei siltä kuin hän olisi ollut epämieluisa vieras. - --- Häiritsenkö? kysyi hän. Minulla oli vapaa iltapuoli, ja teki mieleni -tulla teitä tervehtimään. - --- Olet hyvin tervetullut, sanoi Plotina ujosti. - -Heti sisään astuessaan Kaarina huomasi, ettei huoneessa vallitseva -järjestys lainkaan vetänyt vertoja puutarhan siisteydelle. Pikku -rakennus sisälsi kolme huonetta ja niistä oli jokainen enemmän tai -vähemmän kirjojen ja paperien hallussa. Puulaatikolla oli nidos -Tietosanakirjaa, astiainpesupöydällä sanomalehtiä levällään; näki, että -lukuharras pikku emäntä oli astioita pestessään vilkaissut lehteenkin. -Keittiön viereisessä huoneessa, jossa Kaarina arvasi Plotinan asuvan, -riippuivat ikkunaverhot vinossa, vuodepeitteelle oli heitetty pari -paksua kirjaa ja kiikkutuolimatosta törrötti pumpuli esiin vuorin ja -päällyksen välistä. - --- Istuhan tähän kiikkutuoliin, pyyteli Plotina, minä pistäydyn vähän -keittiössä, isä on kamarissa kirjoittamassa. - -Kaarina istuutui, otti yhden vuoteella olevista kirjoista ja alkoi -sitä selailla. Se oli laaja historiallinen teos, ja Kaarina, joka -erityisesti harrasti historiaa, syventyi siihen pian. - -Hiljainen rykiminen sai hänet luomaan silmänsä ylös. Maisteri seisoi -ovella silmälasit kädessä ja katseli vierasta hieman oudoksuen. Kaarina -nousi ylös tervehtiäkseen, samalla solui kirja hänen sylistään maahan. -Hämillään anteeksi pyytäen hän kumartui ottaakseen sen ylös, mutta -maisteri olikin kyykistynyt ja piteli jo kirjaa hellävaroen sylissään. - --- Ahaa, sanoi hän raukeasti hymyillen, pikku neiti tutkii Meyerin -Geschichte des Altertums. Se on hauska kirja, hyvin hauska, vai mitä -arvelette? - --- Olen hyvin innostunut historiaan, vastasi Kaarina ujosti. - -Maisteri nyökäytti pörrötukkaista päätään. - --- Se on hyvä se, se on hyvä. Maailmassa ei ole mitään korkeampaa kuin -historia, varsinkin itämaiden historia. Assyyrialaiset, babylonialaiset -ja egyptiläiset! Voi, pikku neiti, mitä ihmisiä! Me olemme kuin kääpiöt -heidän rinnallaan, me nykyajan lapset. Eikö totta? - --- Niin he olivat kyllä viisaita, mutisi Kaarina. - --- Minulla on erittäin nerokkaasti kirjoitettu teos, joka käsittelee -babylonialaista ja assyyrialaista kulttuuria. Teidän pitäisi nähdä se, -pikku neiti, se on täällä huoneessani. - -Kaarina seurasi innostunutta maisteria seuraavaan huoneeseen. Maisteri -alkoi etsiä kirjahyllyltään luvattua kirjaa, ja sillä välin Kaarinalla -oli aikaa tarkastaa huoneessa vallitsevaa miltei järjestelmällistä -epäjärjestystä. - -Iso kirjoituspöytä oli tykkänään paperien, sanomalehtien, -käsikirjoitusten ja kirjojen peitossa, siellä täällä vain törrötti -jokin mustepullo, kynttiläjalka tai kynäteline paperien keskeltä kuin -majakka myrskyisellä merellä. Lattialla pöydän vieressä oli läjä -paksuja kirjanidoksia, kirjoja oli tuoleilla ja pienellä kuluneen -nahkasohvan edessä seisovalla pöydällä, jolla sitäpaitsi oli koko -joukko vanhoja savukelaatikoita kannet auki ja täynnä herneitä, papuja -ja muita keittiökasvien siemeniä. Niiden vieressä oli puutarhasakset, -veitsi sekä pieni istutuslapio. Maisteri harrasti nähtävästi -puutarhatyötä tasan tieteiden kanssa. - --- Plotina, Plotina! huusi maisteri kärsimättömänä, minä en löydä -Kingin historiaa. Hameväki, lisäsi hän kääntyen tuttavallisesti -Kaarinan puoleen, sotkee aina papereitamme ja kirjojamme, järjestystä -muka pitää olla. Järjestystä! Hän pudisti halveksivasti päätään. - -Kaarina puri huuhaan salatakseen hymyään. Hänen silmänsä eivät tosiaan -keksineet minkäänlaista järjestyksen alkuakaan huoneessa. Hyllyjä ja -kirjoja peitti paksu pölykerros. - -Plotina riensi sisään. - --- Haetko Kingin historiaa, isä? Sinullahan oli se juuri aamulla. - --- Niin, niin minä selailin sitä aamulla ja nyt se on poissa. Sinä olet -tietysti korjannut sen järjestysinnossasi. - -Plotina hymähti luoden veitikkamaisen katseen Kaarinaan. - --- Isä hävittää usein tavaroitaan ja syyttää sitten minun -järjestysintoani. Ikäänkuin pölyriepu ja huisku saisi lähestyäkään -hänen huonettaan. - -Hän alkoi auttaa isäänsä kirjan etsimisessä, tuolit tyhjennettiin -moneen kertaan kirjoista ja papereista, kirjoituspöytälaatikot, yksinpä -paperikorikin puurrettiin juurta jaksain, vaikka oli mahdoton ymmärtää, -kuinka laaja historiallinen teos voisi sopia paperikoriin. Mutta -Mökin hajamielisille ja epäkäytännöllisille asukkaille ei sellainen -mahdollisuus nähtävästi ollut mikään mahdottomuus. Sillä aikaa kun isä -ja tytär näin touhusivat, porisi ja kiehui kahvipannu tulella voimiensa -takaa kummankaan heistä kiinnittämättä siihen rahtuakaan huomiota. - --- Kyllä se nyt kuohuu aivan tyhjiin, ajatteli Kaarina, hyökkäsi -keittiöön, nosti pannun syrjään ja vähensi tulta. Kun hän palasi -huoneeseen, oli isäntäväki yhä vielä etsimispuuhissa lainkaan -huomaamatta hänen poissaoloaan. Äkkiä Plotina katosi ulos ja palasi -hetkisen kuluttua tyytyväinen ilme kasvoillaan ja kadonnut kirja -kädessään. - --- Tässähän se on, isä kulta. Sinulla oli se mukanasi aamulla, kun -lypsit Klioa. Etkö muista! - --- Totta tosiaan, maisteri iski kämmenellään otsaansa. Olemme hiukan -hajamielisiä, Plotina. Hän näytti kirjaa Kaarinalle. Tämä on aivan -erinomaisen huvittava kirja, nuori ystäväni. Voin vakuuttaa, etten -ummistanut silmiäni sinä yönä, jolloin rupesin sitä lukemaan. Ja -ajatelkaas, että saatoin unohtaa sen pihalle. Klio olisi voinut syödä -sen suuhunsa, niin, Kliokin voi olla ahne historialle -- hän nauraa -hohotteli sukkeluudelleen. -- Se on kiltti vuohi, mutta ymmärtää perin -vähän tieteitä. Apteekkari antoi sille koiruuksissaan nimen Klio, se on -tosin pyhän asian häpäisemistä, mutta kun koko kirkonkylän väki sanoo -sitä Klioksi, on se saanut pitää nimensä. - --- Kahvi on pöydässä, ilmoitti Plotina. - --- Kiitos, kiitos, pikku filosofini, hymyili isä. Arvaatteko, miksi -hänen nimensä on Plotina? kysyi hän äkkiä kääntyen Kaarinan puoleen. - --- En, vastasi tämä päätään pudistaen. - --- Muistatte tietysti kuka Plotina oli? - --- Eikö hän ollut joku roomalainen nainen, arvasi Kaarina umpimähkään. - --- Aivan niin, muistelkaa tarkemmin. - --- Joku, Kaarina ryki ja ryki -- joku keisarinna, uskalsi hän heittää -esille, tai kristitty marttyyri. - -Viimeinen otaksuma tuli hiljaa, epäröimällä. - --- Aivan niin, aivan niin, roomalainen keisarinna, innostui ukko. Te -osaatte historianne, nuori ystävä. Ja sanokaa lähemmin, minkä keisarin -puoliso. - -Kaarinan silmät siristyivät hänen turhaan etsiessään aivoistaan -Plotinan puolison nimeä. - --- Rohkea rokan syö, hän viimein arveli ja sanoi umpimähkään: - --- Marcus Aureliuksen? - -Maisteri loi häneen säälivän silmäyksen ja pudisti pettyneenä päätään. - --- Ei, ei, nuori ystävä, sanoi hän huoaten, Marcus Aureliuksen puoliso -oli oikea pahanpäiväinen letukka. Trajanus, tuo karkea, oppimaton -sotilas, oli se mies, jolle jumalat olivat suoneet puolisoksi vanhan -ajan helmen, hyveellisen ja viisaan Plotinan. Hän harrasti filosofiaa -ja tieteitä koko sydämestään, ja hänen ansionsa oli, että tieteitä -harrastava Hadrianus valittiin keisariksi Trajanuksen jälkeen. Senpä -vuoksi minä, kun rakas vaimoni lahjoitti minulle tytön, annoin hänelle -nimeksi Plotina siinä toivossa, että hänestä kerran tulisi yhtä viisas -ja hyvä nainen kuin hänen ruhtinaallinen kaimansa kerran oli ollut. -Ja se hänestä on tullutkin. Jumala suokoon, nuori ystäväni, että -hän kerran elämässään saisi iloa murto-osankaan siitä, mitä hän on -tuottanut köyhälle, yksinäiselle isälleen. Maisteri räpytti silmiään -liikutettuna, kyynelet eivät nähtävästi olleet kaukana. - --- Kuka puhuu köyhästä, yksinäisestä isästä? sanoi Plotina iloisesti ja -astui sisään kantaen hyvin mustaa ja tummunutta kahvipannua. Meitähän -on kaksi, isä kulta, ja Klio kolmantena sekä sen lisäksi kaikki vanhat -historian suurmiehet täällä hyllyillä ympärillämme. Sellaisessa -seurassa ei olla yksin. - --- Totta, totta tyttöseni, vakuutti isä hymyillen. Mutta etkö luule, -lisäsi hän luoden neuvottoman katseen kahvipannuun, että pannun pitäisi -olla hiukan kirkkaampi? Äidin eläessä se oli kirkas kuin kulta. - --- Niin, en ymmärrä, kuinka muut ihmiset saavat pannunsa pysymään -kiiltävänä, valitti Plotina. Minä kyllä pesen sitä aina väliin -saippualla ja harjalla, mutta ei se kiillä ollenkaan niinkuin -esimerkiksi täti Saarisen pannut. - --- Minä luulen, että se on silloin tällöin keitettävä tuhassa ja -hangattava hiekalla, sanoi Kaarina. Niin meillä tehdään. - --- Täytyy koettaa, sanoi Plotina ja maisteli hajamielisen näköisenä -kahviaan. Mutta eikö teistä tämä kahvi maistu hiukan omituiselta? - --- Sinä olet varmaan unohtanut panna siihen kahvijauhot, huomautti -Kaarina ujosti. - -Plotina katsahti häneen hämmästyneenä. - --- Niinpä tosiaan taisin tehdä, suokaa anteeksi, tässä on vain -porovettä. Menen heti paikalla keittämään uutta. - -Hän otti pannun ja hävisi keittiöön. - --- Trajanuksen puolison ei varmaankaan itse tarvinnut keittää kahvia, -huokasi maisteri puolittain leikillä. Hänellä oli palvelusväkeä -yllinkyllin. Kunpa minäkin saan kustantajan uudelle historialliselle -teokselleni, voin ehkä hankkia Plotinalle palvelustytön. On niin ikävä, -kun hänen kesken tieteellisiä tutkimuksiaan täytyy rientää patojen ja -kattiloiden kimppuun. Mutta -- lisäsi hän vilkkaammin -- saamme nähdä, -kun työni valmistuu. Ensimmäinen luku on jo valmis. Se käsittelee -kysymystä, missä määrin mitaanilaiset ovat samaa sukujuurta kuin -heettiläiset eli khatit. Mikä on teidän luulonne tästä asiasta, nuori -ystäväni? - --- Minä -- minä en tiedä, sopersi Kaarina. Me emme lukeneet niistä -koulussa. - --- Sepä vahinko, heettiläiset ovat sangen mielenkiintoinen kansa, -heidän rakennustaiteensa esimerkiksi. Malttakaa, minä luen -teille käsikirjoituksestani. Hän nousi ketterästi ja alkoi etsiä -kirjoituspöydältään. -- Se oli tässä aivan esillä äskettäin. --- Plotina, Plo-tiinaa! Voi rakas tyttöseni, minne on joutunut -tutkistelmani heettiläisistä, ensimmäinen luku? Ihmeellistä! Sinä -olet varmaankin taas järjestäessäsi hukannut sen. Ja-ah, se onneton -järjestyshalu, se vie minulta vielä hengen. Plotina! - -Plotina juoksi keittiöstä kahvimylly kädessä. - --- Rakas isä, mikä hätänä? - -Ukko seisoi hänen edessään levittäen molempia käsiään epätoivon kuvana. - --- Heettiläinen tutkielmani on poissa. Sinä olet varmaankin sytyttänyt -sillä tulta tai antanut sen Kliolle. Oih, oih, monen viikon työ aivan -turhaan mennyttä. - --- Etsitään, isä kulta, etsitään. - -Kaarinan suureksi huviksi ja kummastukseksi alkoi taas sama puurtaminen -ja haeskelu. Paperikori, pöytälaatikot, yksinpä uuni tutkittiin -perinpohjaisesti. Toisten etsiessä osui Kaarinan katse tiheästi -kirjoitettuun paperipinkkaan, joka oli melkein istutuslapion ja -puutarhasaksien peitossa. Hän näki siinä sanat khatti, kheta, khitti, -Mitaanin valtakunta ynnä muita outoja nimiä. - --- Tässä on muuan käsikirjoitus, ei kai se voi olla tämä? kysyi hän -ojentaen papereita maisterille. - --- Täsmälleen sama, aivan niin, minähän panin sen sinne eilen illalla -lajitellessani pavunsiemeniä. Hän alkoi selailla papereita ja unehtui -niitä lukemaan. Sillä aikaa Kaarina ja Plotina olivat päässeet kiinni -keskustelun päähän. Plotina ei enää ujostellut, hän oli tosin nytkin -harvapuheinen, mutta kuunteli huvitettuna, kun Kaarina sukkelalla -tavallaan kertoi kaskuja koulusta. - -Ulkoa kuului Klion surkea määkinä. Maisteri havahtui. - --- Kello on kahdeksan, tyttöseni, olemme unohtaneet Klio-rukan. Se -nureksii. - -Kaarina hypähti istuimeltaan. - --- Huh, joko kello on niin paljon, silloinhan minun on mentävä kotiin. - --- Tulettehan uudestaan, nuori ystävä, sanoi maisteri sydämellisesti -puristaessaan hänen kättään. - --- Niin, tule, sanoi Plotinakin ja lisäsi syrjään, isä on niin -virkistynyt käynnistäsi. Hän on iloinen saadessaan panna toimeen pienen -kuulustelun historiassa. Se muistuttaa hänelle niitä aikoja, jolloin -hän oli opettajana. - --- Minä tulen mielelläni, vastasi Kaarina. Viihdyn niin hyvin täällä -hauskassa Mökissänne. Sehän on omanne, eikö totta? - --- On, omamme se on, sanoi maisteri. Viime aikoina tosin on näyttänyt -siltä kuin aiottaisiin meiltä evätä oikeus siihen. - --- Kuinka se on mahdollista? Ettekö ole sitä ostanut? - --- Olen kyllä ja maksanut kauppasumman rehellisesti. Mutta henkilö, -joka sen minulle möi, on kuollut, ja nyt uhkaa syntyä rettelöitä. -Tämä on näet vain pieni palstatila, ja itse emätila on saanut uuden -omistajan. - -Varjo näytti hetkeksi pimittävän hänen ystävällisiä kasvojaan ja -Plotinan levollista otsaa. - --- Oh, kyllä asiat varmasti selviävät, lohdutti Kaarina. - --- Niinpä mekin luulemme. Tämähän on meidän ainoa turvapaikkamme, -Tusculumimme. - --- Älä huolehdi, isä kulta, rauhoitti Plotina isäänsä, joka äkkiä -näytti vanhalta ja raihnaalta. - -Astuessaan pienestä portista ulos maantielle Kaarina tunsi saaneensa -uusia ystäviä, joiden surut ja ilot olivat hänenkin. Heidän pieni -puutteellinen kotinsa tuntui enemmän kodilta kuin kunnallisneuvoksen -kolkot huoneet plyyshikalustoineen ja silkkiverhoineen. - --- Kaarina, Kaarina! - -Plotina juoksi hänen jälkeensä paljain päin. Kaarina käännähti. - --- Voi, hyvä ystävä, unohdimme aivan juoda kahvin. Tule takaisin. Se on -jo kauan ollut valmis, vaikka en muistanut sitä tarjota. - -Kaarina räjähti helakkaan nauruun. - --- Mainiota! Kyllä se tällä kertaa jää juomatta. Olen luvannut kastella -kukkapenkit vielä tänä iltana. Ei näytä siltä kuin tulisi sadetta. - --- Mutta -- -- -- Plotina näytti onnettomalta -- sinä jäit ilman kahvia. - --- Sitä pikemmin tulen uudelleen. - - - - -VI. - - --- Voi sun taavetti! kirkaisi Manne hyökätessään saliin hattu -niskassa. Tytöt, Sikke, Iisa, Hilja Saarinen ja Kaarina keskeyttivät -tanssiharjoituksensa. - --- Siinäpä sinä tuletkin! Sinunhan piti olla mukana tanssitunnilla, ja -nyt olet myöhästynyt puolisen tuntia, sanoi Kaarina. - -Manne vihelsi pitkään. - --- Hui hai, tyttö parka, siitä ei synny kerrassaan mitään. Minusta ei -tule tanssikeikaria, vaikka koko kunnallisneuvoksen perhe seisoisi -päälaellaan parisen viikkoa. - --- Miksi siis syöksyt sisään kuin tuulispää häiritsemään meitä, -tiuskasi Iisa. - --- Ukki on tullut ja lupaa viedä meidät mukanaan Vehmasmäkeen. - --- Onpa se nyt jotakin erinomaista, mutisi Iisa, mutta Sikke, joka -paraillaan otsa hiessä oli syventymässä wieniläisvalssin salaisuuksiin, -pysähytti tanssinsa ja punastui mielihyvästä. - --- Ihanko sinä tosissasi puhut, Manne? kysyi hän. - --- Tule katsomaan. - --- Opitaan ensin nämä askelet, määräsi Kaarina. Hilja kiltti, soita -vielä kerta sama sävel. - -Hilja istui soittokoneen ääreen, Iisa ja Sikke pyörivät. Iisalta kävi -oppiminen helposti, mutta Siken oli vaikea pysyä tahdissa. - --- Yks kaks, yks kaks, laski Kaarina. Voi hyvänen aika, Sikke, etkö -sinä koskaan opi niitä askeleita? puhkesi hän viimein toivotonna -sanomaan. - -Sikke pysähtyi punaisena ja hengästyneenä. - --- En, enkä minä enää piittaa koko tanssista. Minä lähden ukin kanssa -saareen lehmiä lypsämään ja lehdeksiä tekemään. - -Näin sanoen nöyrä ja mukautuva Sikke kohotti päätään niskoittelevasti -ja poistui päättävästi huoneesta. Kaarina katsahti ällistyneenä Iisaan. - --- Mikä häneen nyt meni? - -Iisa ja Hilja nauroivat. - --- Sellainen hän aina on, selitti Iisa, kun Vehmasmäestä puhutaan. Hän -viihtyy siellä paremmin kuin missään muualla. - -Kunnallisneuvos Tullan kauppa oli tavallinen pieni maalaispuoti, pimeä -ja likainen, täynnä tupakansavua ja tuota epämääräistä tuntua, joka -syntyy märistä vaatteista, rasvanahkasaappaista ja hiestä, sillistä -ja lamppuöljystä. Siitä huolimatta tai ehkäpä juuri siksi maalaiset -niin hyvin siellä viihtyivät, siellä sai vapaasti syljeksiä niin -pitkälle kuin tahtoi, sai tupakoida ja vaihtaa ajatuksiaan rauhassa -kenenkään muistuttamatta siisteydestä ja tuosta ikävästä puhtaudesta, -jota uusi lääkäri oli ruvennut kaikkien harmiksi saarnaamaan. Puodin -viereisessä huoneessa, puotikamarissa, oli isäntien tapana pistäytyä -juttelemassa asioistaan Tullan kanssa. Siellä istui nyt vanha Tullakin, -kunnallisneuvoksen isä, vetäen sauhuja pienestä piipunnysästään. Hän -oli pieni ketterä ukko, puhelias ja leikillinen. Rikasta poikaansa hän -vain harvoin kävi tervehtimässä ja pysyttelihe silloinkin mieluimmin -puotikamarissa tai itse puodissa, missä hänellä oli tilaisuus tavata -tuttuja ja vaihtaa heidän kanssaan jokin kokkapuhe. - -Sikke astui maalaisen hitaalla tavalla huoneeseen ja pisti -juhlallisesti ukille kättä. - --- Päivää ukki, mitä saareen kuuluu? - --- Mitäs muuta kuin vanhaa rauhaa. Siellä on nyt paras marja-aika. -Olisi jouduttava mustikoita poimimaan. - --- Kyllä minä tulen, vakuutti Sikke. Puhukaa vain isälle ja äidille, -että päästävät meidät. Saammeko lähteä, isä? - -Kunnallisneuvos istui leveänä konttorituolissaan sikari hampaissa. -Hänen olentoonsa tuli aina jotakin hyväntahtoisen suojelevaa isän -seurassa. - --- Mikäs, enhän minä kiellä. Kuka sinne sitten lähtee? - --- Sikke ja minä ainakin, vakuutti Manne. - --- Mitäs sinusta tyhjäntoimittajasta sinne, murahti kunnallisneuvos. - --- Osaanhan minä vetää nuottaa, tuon sitten isälle muikkuja -saavimitalla, lupasi Manne. - -Päivällispöydässä otettiin asia uudelleen puheeksi, mutta -kunnallisneuvoksetar ei tahtonut kuulla asiasta puhuttavankaan. - --- Metsistyvät siellä taas, tytöt päivettyvät, ja Mannesta tulee moukka. - --- Auttaisikohan tuo, jos ostettaisiin se kirja "Hyvästä -käytöstavasta", virkkoi ukki ja katseli toinen silmä ummessa miniäänsä. -Lukisivat sitä tunnin tai pari päivässä, niin tokko nuo silloin niin -pääsisivät metsistymään? - --- Ukki laskee leikkiä, mutta se ei ole leikin asia, jos lapsista tulee -raakalaisia. Nyt kun Juhosta on tullut kunnallisneuvos, pitää meidän -olla niinkuin hänen asemassaan sopii, selitti rouva Tulla arvokkaasti. - -Ukko kynsi korvallistaan. - --- Kyllähän minä senkin ymmärrän, mutta näinköhän tuosta tulisi -suurtakaan pahennusta, jos lapset viikon tai pari olisivat eukon ja -minun seurassani? Ei taida se hienous niistä niin lyhyessä ajassa -karista. - --- Annetaan lasten lähteä, sanoi kunnallisneuvos päättävästi. - --- Kuka sinne sitten haluaa? kysyi rouva Tulla. Sikke ja Manne tietysti. - --- Niin! huusivat veli ja sisar yhteen suuhun. - --- Minä jään kotiin, sanoi Iisa, ja Kaarina myös. - --- Eipäs, vastusti Manne, mitä minun luvuistani silloin tulee? Kyllä -Kaarinan on lähdettävä mukaan. En minä osaa ilman hänen apuaan kasveja -tutkia, ja minun on tänä kesänä otettava kuusikymmentä kasvia. - -Kaarina katsahti hämmästyneenä poikaan. Mikä häneen nyt äkkiä pöllähti? -Eihän hän tavallisesti piitannut tehtävistään. - -Rouva Tulla näytti mieltyneeltä. - --- Koska kerran Manne itse huolehtii luvuistaan ja tahtoo Kaarinan -mukaan, niin saa Kaarina lähteä. - -Kaarina oli iloinen päästessään kuivasta kirkonkylästä nauttimaan -saarielämän vapautta. Sikke oli usein innostuneena kertonut pienestä -hauskasta Vehmasmäestä. Olisikohan Manne arvannut hänen mielitekonsa ja -senvuoksi pyytänyt häntä mukaan. Niin huomaavaiseksi häntä tuskin olisi -luullut. - --- Jos Kaarina viedään, lähden minäkin, sanoi Iisa, en minä viitsi -yksin kotiin jäädä. - --- Lähtekää vain koko liuta, ehdotti ukko, kyllä meillä tilaa on. - --- Rallen minä ainakin pidän kotona, sanoi kunnallisneuvoksetar -päättävästi. - --- En minä jää kotiin, en jää, huusi Ralle. - --- Ei Ralle lähde äidin luota minnekään, maanitteli rouva Tulla. -Vehmasmäellä on käärmeitä ja vihainen sonni. - --- Ralle on kotona ja syö karamellia, Rallen jalat kastuvat siellä, -Ralle saa hammastautia ja reumatismia kostealla maalla istuessaan, -ivaili Manne. - -Rallen suu meni pahasti irveen. Joka hetki saattoi odottaa hänen -ratkeavan kauheaan ulvontaan. - --- Ralle, Ralle kulta, lohdutteli äiti. Ei Ralle huoli itkeä. Mietitään -asiaa. Rallen suu vetäytyi takaisin luonnolliseen asentoonsa. Hän oli -oppinut ymmärtämään, mikä vaikutus hänen parkumisellaan oli muiden -perheenjäsenien hermoihin ja käytti tietoaan erinomaisena valttina -tahtonsa saavuttamiseksi. - -Kun asiaa oli pohdittu vielä tunnin verran, päätettiin lähteä matkaan -seuraavana aamuna varhain. Ukko Tulla oli tottunut liikkumaan aikaisin, -päivää ei saanut suotta tuhlata. Kunnallisneuvoksetar huokaili ja -päivitteli ja ryhtyi viimein Siken avulla matkavalmistuksiin. - --- Minä menen Hilja Saarisen luo hyvästille, tule sinä, Kaarina, -mukaan, sanoi Iisa. - --- Ellei minua täällä tarvita? Kaarina kääntyi kysyvästi -kunnallisneuvoksettaren puoleen. Hän oli vähitellen tottunut siihen, -ettei saanut käyttää aikaansa oman mielensä mukaan. - --- Lähtekää vain, lupasi rouva Tulla. Sikke panee kyllä sinun tavarasi -kokoon, Iisa. - -Pappilassa oli vieraita, Kaarinalle tuntematonta väkeä. Eteisessä -kuiskasi hän Iisalle. - --- Minä pistäyn Plotinan luona. Tulen sitten noutamaan sinua. - -Iisa näki mielellään Kaarinan poistuvan. Pentti oli kotona, ja kun -Kaarina oli läsnä, ei pojalla ollut silmiä eikä korvia muille. - -Hän vastasi siis vain: -- Tee miten tahdot, ihmettelen vain, mitä -hauskuutta sinulla on Plotinasta ja hänen puolihupsusta isästään. - -Kaarina kiirehti oikopolkua myöten Mökille. Lähetessään pihaa hän -kuuli jo kappaleen matkan päähän kiivasta puhetta. Hämmästyen tätä -harvinaista kovaäänisyyttä hiljaisen Mökin alueella hän joudutti -askeleitaan. Pihalle tultuaan hän näki kanttorin kookkaan rouvan -punaisena, kädet puuskassa puhua parpattavan maisterille, joka nöyränä -ja hämillään seisoi tuiman rouvan edessä pidellen Klioa sarvista. - --- Ja sen minä sanon maisterille vastaisen varaksi, torui kanttorin -rouva, että jos se elukka vielä kerran pistää iljettävät sorkkansa -minun pihani sisäpuolelle, niin käsken Freedun ampua sen. En minä sitä -varten viljele kaalia ja herneitä, että tuollainen paholaisen näköinen -pukki tulee niitä ahmimaan. - -Ja kiukustunut rouva teki nopean koko käännöksen ja poistui pihalta -kallistamatta korvaansa maisterin puolusteluille. - --- Onko Klio ollut luvattomilla teillä? kysyi Kaarina reippaasti. - --- Ah, nuori ystäväni, tuo viisas eläin hankkii itselleen tuon -tuostakin vapauksia hyvin tuntien hajamielisyyteni. Klio, Klio, miksi -väärinkäytät isäntäsi luottamusta? torui ukko lempeästi. Naapurin -kasvitarhaan ei sinun missään tapauksessa pidä tunkeutua. - -Hän talutti niskoittelevan vuohen pikku läävään. Kaarina huomasi -hänen olennossaan jotakin outoa, levotonta. Hänen kätensä vapisivat, -kun hän sysäsi salpaa läävän oven eteen, pukukin oli tavallista -huolimattomampi. Raskaasti huoaten hän avasi eteisen oven. - --- Plotina on ollut työssä koko päivän, ankarassa työssä, emme ole -ennättäneet syödäkään. Hän istuu täällä minun huoneessani. - -Maisterin työhuoneessa vallitsi täydellinen sekasorto, pöytälaatikot -oli nostettu paikoiltaan ja kirjakaapin ovet selko selällään, hyllyt -tyhjiksi raastetut. Lattialla, pöydällä, tuoleilla näkyi vanhoja -kirjeitä, sanomalehtiä, käsikirjoituksia huiskin haiskin, ja Plotina -istui tämän paperimeren keskellä nenä pölyisenä. Hän hymyili väsyneesti -Kaarinan nähdessään. - --- Hyvänen aika, Plotina, mitä sinä puuhaat? huusi Kaarina. Onko teillä -suursiivous keskellä viikkoa. - -Plotina ravisti päätään. - --- Minä etsin erästä tärkeätä paperia, olemme etsineet sitä kaiken -päivää, isäni ja minä -- yksinäinen kyynel vieri pitkin tytön poskea. - --- Rakas Plotina, minä niin mielelläni sinua auttaisin. Eikö sinulla -ole aavistustakaan siitä, missä paperi on? - -Plotina huokasi, ja kynnykseltä vastasi kaikuna hänen isänsä huokaus. - --- Se on ikivanha paperi. Emme ole osanneet sitä ennen kaivata. Ja nyt -tarvitsisimme sitä välttämättömästi. - --- Ilman sitä olemme kodittomia mierolaisia. Minun täytyy rakkaan -lapseni keralla lähteä kerjäämään kuin Belisarius muinoin, voihki -maisteri. - --- Mutta isä kulta, ethän sinä ole sokea, sanoi Plotina hellästi. - --- En vielä, en vielä, huokasi isä, mutta onnettomuus ei koskaan tule -yksin. Ja hän katseli eteensä niin synkkänä, kuin jos hänen silmäinsä -valo siinä tuokiossa olisi uhannut sammua. - -Kaarina katseli avutonna ympärilleen. Oli vaikeata nähdä isän ja -tyttären surua. - --- Rakkaat ystävät, pyysi hän vihdoin, selittäkää minulle tarkemmin -tilanne. Koskeeko asia Mökkiä ja teidän omistusoikeuttanne siihen? - --- Oikein määritelty, nuori ystäväni, oikein määritelty. -Plotina-tyttöseni, heitä jo turha etsiminen, niin kerromme -vieraallemme, mikä mieltämme painaa. - -Hän istui eräälle paperiläjälle ja viittasi Kaarinaa tekemään samoin. -Kaarina ei kuitenkaan halunnut antaa vastapestyn vaalean pukunsa joutua -liian läheiseen yhteyteen pölyisten paperien ja kirjojen kanssa ja jäi -sen vuoksi seisomaan. - --- Koetan esittää asiat kronologisessa järjestyksessä, aloitti -maisteri. Siitä on nyt ummelleen kolmetoista vuotta kolme kuukautta -neljä päivää ja -- hän loi katseen kelloonsa -- ja viisi tuntia -siitä, kun me, tyttäreni ja minä, muutimme mökkiin. Muuan ystäväni, -silloinen kappalainen, oli hommannut meille tämän paikan. Asuimme -ensin vain vuokralla, mutta sitten onnistui minun uskollisen ystäväni -myötävaikutuksella lunastaa tämä pikku palsta rakennuksineen omakseni. -Kauppakirja kirjoitettiin, ostosumma maksettiin, ja kumpikin puoli oli -tyytyväinen. Ystäväni kappalainen neuvoi minua laillistamaan kauppani -oikeudessa, mutta se jäi minulta tekemättä, paha kyllä, sillä nyt on -ilmestynyt uusia vaikeuksia. Päätilan entinen omistaja on kuollut, ja -perilliset ovat äskettäin myöneet tilan uudelle omistajalle. Ja tämä -uusi omistaja väittää nyt, että minä en olekaan Mökin omistaja, vaan -ainoastaan sen vuokraaja, jonka hän voi karkoittaa milloin tahansa pois. - --- Kauheata! huudahti Kaarina. Ja kuka on tämä uusi, sydämetön omistaja. - -Isä ja tytär olivat kumpikin vaiti. - --- Kunnallisneuvos Tulla, sanoi Plotina viimein. - -Kaarina tunsi veren kohoavan poskiinsa. - --- Mahdotonta, sopersi hän. Hän näyttää niin ystävälliseltä. Eihän hän -voi olla niin tunnoton. - --- Hän tahtoo rakentaa huvilan tälle paikalle. Se on sopiva kohta, -lähellä hänen sahalaitostaan. - -Kaarinan sydäntä kouristi. Hän muisti rouva Tullan ylpeydellä puhuneen -uudesta komeasta huvilasta, jonka he aikoivat rakentaa. - --- Mutta täytyyhän voida näyttää toteen, että olette maksanut -kauppasumman, väitti hän hehkuvin poskin. - --- Sen olisi isä voinutkin, jos kauppakirja olisi ollut säilössä, mutta -se on hävinnyt, ja me olemme etsineet sitä kaiken päivää. Plotinan pää -vaipui rintaa vasten, ja tukahutettu nyyhkytys värisytti hänen hentoa -ruumistaan. - --- Hävinnyt! toisti hänen isänsä kumealla äänellä. Kaarina polvistui -Plotinan viereen ja kiersi käsivartensa hänen ympärilleen. - --- Älä murehdi, Plotina kulta, on aivan mahdotonta, että semmoinen -vääryys voisi tapahtua. Usko minua, oikeus voittaa kyllä. - --- Historian kulku ei aina sitä todista, huokasi maisteri. - -Nähdessään isänsä perin masentuneena kohotti Plotina päätään. - --- Siinä minä uskallan olla toista mieltä, muistelepas esimerkiksi -persialais-kreikkalaisia sotia. - --- Niin, sanoi Kaarina, joka jo tunsi Mökin asukkaita siksi paljon, -että tiesi, mikä lääke paraiten tepsi. Voittehan kuvitella, että -kunnallisneuvos on suuri mahtava Persia ja te, Mökin asukkaat, -pieni Kreikka. Mutta teillä täytyy olla mielenlujuutta ja rohkeutta -voittaaksenne taistelun. - -Ukon katse vilkastui. - --- Erinomaista, nuori ystävä, te puhuitte totisen sanan. Mahtava -Persia ja pieni Kreikka, Barbaari ja sivistys. Hän kohosi seisomaan ja -pullisti tärkeän näköisenä rintaansa. -- Älä lainkaan hätäile, Plotina, -vihollinen lähestyy valmiina murskaamaan meidät, mutta meilläkin on -Thermopylaimme ja Salamiimme. Rauhoittukaamme. Ja nyt menen lypsämään -Klioa. Tänä iltana on minun vuoroni. - -Hän katosi keittiöön ja lähti ulos lypsinkiulu kädessä hyräillen -Porilaisten marssia. - -Plotina ojensi kyynelissä hymyillen kätensä Kaarinalle. - --- Kiitos, Kaarina, hyvin sinä ymmärrät isää. Hän on ollut kaiken -päivää aivan suunniltaan mielipahasta. Minä kestän kyllä paljon, mutta -nähdessäni hänen rakkaat kasvonsa huolestuneina, käy minullekin suru -ylivoimaiseksi. Nyt hän taas on eläytynyt sinun antamaasi mielikuvaan. -Kunpa kaikki vain kääntyisi hyvään päin ja pieni Kreikka todellakin -suoriutuisi kunnialla taistelusta. - -Kaarina lausui vielä pari rohkaisevaa sanaa ja lähti sitten noutamaan -Iisaa pappilasta. Iisa oli pahalla tuulella -- Pentti ei nähtävästi -ollut osoittanut kyllin suurta huomaavaisuutta -- hän toruskeli -Kaarinaa viivyttelemisestä. Kaarina kuunteli vain puolella korvalla, -hän oli jo tottunut Iisan oikkuihin. Sitäpaitsi hän yhä vielä näki -silmäinsä edessä äskeisen kuvan: kumaraselkäisen, harmaantuneen -maisterin ja laihan Plotinan, jotka istuivat paperien ja sanomalehtien -keskellä etsimässä kauppakirjaa, joka estäisi heitä joutumasta -kodittomiksi. - -Hän liitti kätensä yhteen ja lähetti palavan rukouksen kohti kesäistä -taivasta ystäväinsä onnen puolesta. - - - - -VII. - - -Seuraavana aamuna jo kello viideltä alkoi ukkovaari hoputtaa lähteviä. -Sitkeä vanhus hääri lähtövalmiina, mutta Iisaa ja Kaarinaa oli vaikeata -saada niin varhain liikkeelle, ja Ralle käännähti kiukkuisesti, kun -häntä puhuteltiinkaan. Neljä kuppia kahvia ehti ukko särpiä, ennenkuin -viimein oltiin valmiit. - --- Joutukaa, joutukaa, hoputti Manne tyttöjä. Hän oli ylen onnellinen, -käydä keikisteli kädet taskuissa ja hyppäsi aina välillä pihalle -katsomaan, oliko polkupyörä todella aivan kunnossa. Hänen oli määrä -ajaa polkupyörällä ja muiden kunnallisneuvoksen nelipyöräisillä. -Vehmasmäkeen oli näet alkumatka suoritettava maantietä myöten. - -Rouva Tullan suureksi mielihyväksi ei mikään voima saanut Rallea -sängystä ylös, ja koska hänen seuransa sisarusten mielestä ei ollut -juuri toivottavaa, sai hän rauhassa jäädä vuoteeseen. - -Vehmasmäki oli parin kilometrin soutumatkan päässä manteresta. Se oli -kunnallisneuvoksen syntymäpaikka ja oli aikoinaan kuulunut läheiseen -Marttilan taloon. Tulla oli rikastuttuaan ostanut saaren muutamalla -tuhannella markalla ja rappeutuneen mökin sijalle rakennuttanut uuden -talon. Rakennus ei ollut iso, sisälsi vain tuvan ja kaksi kamaria. -Mutta se oli siisti ja sievä. Rouva Tulla näytteli mielellään -vierailleen valokuvia miehensä "synnyinkodista", hän tahtoi niille, -jotka väittivät Juho Tullan kasvaneen savupirtissä, näyttää somasti -rakennettua pikku taloa. Itse hän tuskin koskaan kävi appivanhempiaan -tervehtimässä, mutta varsinkin Sikelle ja Mannelle oli Vehmasmäki -paratiisin arvoinen. - -Mummo Tulla oli pihalla syöttämässä kanoja, kun matkamiehet hitaasti -nousivat mutkikasta polkua mäelle, jonka harjalla rakennus sijaitsi. -Vieraat nähtyään hän ajoi kanat takapihalle ja riensi kiireesti aittaan -heittääkseen puhtaan nutun ylleen. Leppeästi hymyillen hän sitten -kätteli tulijoita. - --- Jopas te olette kasvaneet, ihmetteli hän Sikkeä ja Iisaa. Mannekin -kohta on iso mies, ja tämä on sitten se helsinkiläinen vieras. Siltä se -näyttääkin, on niin hienohipiäinen ja vaalea näitten savolaistyttöjen -rinnalla. - -Iisa nyrpisti nenäänsä, häntä ei miellyttänyt se, että Kaarinaa -aina verrattiin heihin. Hänen vaistonsa sanoi, että Sikke ja hän -tässä vertailussa jäivät varjopuolelle. Sikke sitävastoin hymyili -leveintä hymyään. Mummun pelkkä näkökin vaikutti häneen virkistävästi. -Tottuneesti liikkuen kuin kotonaan ainakin hän meni aittaan, riisui -muodikkaan kesäpuvun yltään ja ilmestyi hetkisen kuluttua puettuna -vanhaan väljään pumpulihameeseen, avojaloin ja huivi päässä. Näytti -siltä kuin hän kaupunkilaisvaatetuksen keralla olisi heittänyt -yltään muunkin turhan rihkaman, mikä vuoden mittaan äidin suurilla -ponnistuksilla oli häneen kertynyt. Hänen yksinkertaiselle luonteelleen -vieras teennäisyys oli kuin poispuhallettu; samoin tyytymätön, hiukan -hapan ilme, joka tavallisesti oli hänen sulottomilla kasvoillaan. Hidas -uneliaisuus oli vaihtunut iloiseen reippauteen ja toimeliaisuuteen. -Silminnähtävällä nautinnolla hän heti ryhtyi mummoa auttamaan -askareissa, kantoi pöydälle ruokaa ja keitti kahvia. - --- Tänne minä nyt jäänkin samalla matkalla, lupaili Manne pistäessään -hyvillä mielin poskiinsa viiliä ja talkkunaa. - --- Entäs se koulu? naureskeli mummo. - --- Männikköön koulu! Ei minusta sentään kuuna päivänä lukumiestä tule, -talonpoika tulee ja oikein rehti. - -Ukki nauroi salavihkaa tyytyväistä hihitystä, mutta Iisa puhkesi -harmistuneena sanomaan: - --- Siinä sen nyt näkee, että äiti oli oikeassa, kun ei tahtonut päästää -Mannea tänne. Heti kun hän tulee Vehmasmäelle, uhkaa hän heittää -lukunsa. - -Kaarina huokasi itsekseen. Hän aavisti tehtävänsä täällä käyvän vielä -vaikeammaksi kuin kirkonkylässä. Kunpa keksisi jonkin taikakeinon, -jonka avulla saisi Mannen tunninkaan verran viihtymään kirjan ääressä! -Ja pahinta oli se, että häntä itseäänkin laiskotti ja väsytti koko -opetus, täällä viheriäisen metsän keskellä se maistui vielä enemmän -puulle kuin ennen. - -Seuraavat päivät osoittivat, ettei hän ollut väärin arvioinut -vaikeuksia. Mannea ei näkynyt paljon muulloin kuin aterioilla, ja kun -Kaarina muistutti häntä luvuista, nauroi poika hänelle vasten silmiä -ja käski hänen mennä opettamaan ruotsia kanoille. Ja Sikke vaikeni -itsepintaisesti, kun Kaarina ehdotti, että pidettäisiin tunnit heti -aamulla, jotta he saisivat olla vapaat muun osan päivää. - -Neljä päivää oli kulunut suloisessa joutilaisuudessa. Kaarina ja Iisa -loikoilivat pihanurmella saunakukkien ja vuohensilmien keskellä, Sikke -pesi mummon maitohulikoita, ja Manne puuhaili kastematojen kanssa. - --- Kuulkaapas, sanoi Kaarina kohottautuen rennosta asennostaan, nyt -nämä laiskanpäivät saavat loppua. Huomenaamulla alkaa työ. Eikö niin? - --- Minulla ainakin on askareita yllin kyllin, vastasi Sikke -päättävästi, en ennätä aikaani tuhlata turhanpäiväisiin lirkutuksiin. -Lupasin huomenaamulla lähteä mummin kanssa lehdeksiä tekemään -kaskimaalle. - --- Entä milloin luemme sitä uutta ruotsalaista kirjaa, jonka toin teitä -varten? - --- Lukekaa Iisan kanssa kahden. Minua ei nyt luvut huvita. - --- Toivotonta, naurahti Kaarina Iisaan kääntyen. - --- Semmoinen Sikke on aina Vehmasmäellä. Kotona hän on kiltti ja -taipuvainen, mutta täällä hän ei tiedä muusta kuin lehmistä ja -porsaista. Arvaapas, mitä hän vastasi minulle tänään, kun kysyin, minkä -soittokoneen ääni hänestä on kaunein. "Separaattorin", hän vastasi. -Onkos mokomaa proosapyttyä nähty? - --- Niinpä se vain minusta onkin, vastasi Sikke levollisesti. Kun -ensimmäisenä aamuna heräsin separaattorin surinaan, jota en taas ollut -sitten viime kesän kuullut, tuntui minusta, ettei mikään musiikki -maailmassa ollut ihanampaa. - -Kaarina hymyili surunvoittoisesti. Siken peittelemätön luonnollisuus -johti mieleen Pappilan Maijun lehmineen, vasikkoineen. Ah niin -- -siellä Hämeessä Maiju ja Elsa nyt kyttäsivät viinimarjapensaiden -varjossa tai samoilivat tuttuja paikkoja, suurten kuusimetsien -siimeksessä. Ja Lanterissa eleli vieras isäntä nauttien isän huolella -ja taidolla hoidetun hyötymansikkamaan hedelmistä. Mitä tehnevät, miten -viihtynevät Kati ja Heidi ja Pulle? - -Ja jossakin kaukana Etelän ruusutarhoissa ikävöivät isä ja äiti, -lapsiansa ikävöivät ja huolehtivat. -- Ah, elämä on sentään raskasta! -(Viimeinen ajatus oli Kaarinasta niin kaunis ja runollinen, että hän -päätti kirjoittaa sen päiväkirjaansa.) - -Manne oli saanut kastematonsa hyvään kuntoon ja astui tyttöjen luo. - --- Kuulkaas, eiköhän lähdetä mustikkaan? - --- En minä viitsi, vastasi Iisa haukotellen. Mutta Kaarina heräsi -synkistä mietteistään ja huudahti vilkkaasti: - --- Lähdetään vain, se olisi hirveän hauskaa. - --- Minulla on loistavat meiningit, kehuskeli Manne. Lähdetään oikein -veneellä jonnekin saareen ja koko päiväksi. Pulskat eväät mukaan. - -Kaarina hypähti pystyyn. -- Mainiota! Mutta kuules, Manne, minä tulen -mukaan vain sillä ehdolla, että sinä tänään kirjoitat pari sivua -ruotsia. - --- Hyi, ettäs kehtaat! Silläkö lailla sinä minut palkitset? Ellen minä -olisi ruvennut vaatimaan sinua mukaan, istuisit tällä haavaa ikkunassa -paistamassa särkiä apteekin Pentin tai jonkun muun rohtoherran kanssa. - --- Sinä olet todella suurenmoisen jalomielinen, myönnetään, mutta -tiedäthän, että sinun on syksyllä suoritettava ehtosi, ja siksi sinun -täytyy lukea. - --- Minä annan palttua koululle, huusi Manne ja juoksi tiehensä sitä -menoa. Iltapuolella hän kuitenkin hätäpikaa töhri ruotsinvihkoonsa pari -sivua ja heitti vihon Kaarinan syliin. - -Kaarina oli mielissään. Hänellä oli siis kuitenkin jonkinlainen -vaikutusvalta rajuun Manneen. Mutta tarkastaessaan kirjoitusta hän -ravisti päätään. Poika oli auttamattoman huolimaton. Kaksitoista -virhettä samalla sivulla. Kauheata! - -Marjamatka alkoi erinomaisilla enteillä. Ilma oli ihana, järvi tyyni ja -taivas pilvetön. Sikke varasi eväskoriin talon paraita herkkuja, itse -hän jäi kotiin auttamaan mummoa vuonien keritsemisessä. - --- Minne te oikein lähdette? kysyi mummo saattaessaan marjamiehiä -rantaan. - --- Viitasaareen kai, vastasi Manne toisten puolesta, siellähän niitä -mustikoita ennen oli. Ja nyt sitä lähdettiin. Istu sinä, Kaarina, -perään, Iisa ja minä soudamme. - --- En minä voi soutaa, intti Iisa. Käteni ovat paljosta -pitsinvirkkauksesta hellät, soutakoon Kaarina. Hän istui perään, mutta -laski tuokion kuluttua melan käsistään suojatakseen itseään päivän -polttavilta säteiltä. - -Mannea suututti, hän lupasi tervata Iisan hienon hipiän heti maihin -tultua. - -Kun vene alkoi lähetä Viitasaarta, pysähytti Manne äkkiä soutunsa ja -sanoi: - --- Kuulkaa, minä tiedänkin paljon paremman mustikkapaikan kuin -tämä Viitasaari. Marttilan Hilma kehui, että Eräsaarilla on vähän -tuhottomasti mustikoita tänä vuonna. - --- Onko sinne vielä pitkäkin matka? kysyi Kaarina. - --- On muutama kilometri vielä. Mutta se on mahtava paikka. Pääsaarella -on korkea vuori, Haukkavuori, ja metsätkin ovat niin jylhät, ettei -näillä mailla ole vertaista. Tuossa se jo näkyykin. -- Manne osoitti -kädellään korkeata taivaanrannalla kohoavaa vuorta. - --- En minä viitsisi niin pitkälle lähteä, esteli Iisa, mutta Kaarina -huudahti: - --- Soudetaan vain sinne. Nimikin kuulostaa niin romanttiselta. Kyllä me -Mannen kanssa jaksamme soutaa. - --- Älä sillä lailla kisko, neuvoi Manne, sellainen kiivas soutu vain -väsyttää. Turhanpäiväistä tyttöjen intoilemista! Mies vetää tyynesti ja -rauhallisesti. Kas näin. - -Voimakkain, tasaisin ottein Manne liikutteli airojaan. Kaarina koetti -seurata hänen esimerkkiään. Hän huomasi Mannen olevan oikeassa. -Käsivarsia väsytti jo liian kiivaasta vetämisestä, ja käsissä oli -rakkoja. Huh, olipa matkaa vähän liiaksikin! - -Mutta kun vene vihdoin liukui rantahiekalle, ei Kaarina katunut -vaivojaan. Manne oli valinnut satamaksi lahdenpoukaman, jota molemmin -puolin rajoittivat korkeat, äkkijyrkät kalliot. Muutaman kymmenkunnan -askelen päässä rannasta oli pieni kalasauna ja sen takana vihanta -koivujen ja haapojen ympäröimä nurmi. - --- Mikä ihana paikka! huusivat tytöt yhteen ääneen. - --- Eikös olekin, kehui Manne tyytyväisenä. Minä pistäysin täällä -pikimmältään viime kesänä ukin rengin, Esan kanssa. Tuo vuori tuossa, -hän viittasi oikealle, on Kaikukallio ja tuo korkeampi, vastapäinen, on -Haukkavuori. - --- Mutta missä täällä mustikoita kasvaa? kysyi Iisa. Ei kai noilla -paljailla kallioilla? - --- Ei niillä, mutta jos kuljemme Haukkavuoren vasenta rinnettä, tulemme -notkelmaan, ja siinä pitäisi Hilman sanojen mukaan kasvaa julmasti -marjoja. - --- Huh, sanoi Iisa, en minä ainakaan viitsi mennä sinne vaatteitani -repimään. Menkää te Kaarinan kanssa, minä jään tänne ruokaa laittamaan. - --- Ja romaania lukemaan, mutisi Manne. Hän oli nähnyt Iisan pistävän -eväskoriin kotoaan ottamansa kirjan. Hei, Kaarina, lähdetään me sitten. -Vai pelkäätkö sinä hienoja vaatteitasi ja korkeakantaisia kenkiäsi? - --- En toki, olenhan tullutkin vartavasten mustikkaan. Joudutaanpas -nyt, minä oikein palan halusta päästä kapuamaan tuonne vuorenharjalle. -Sieltä mahtaa olla ihana näköala. - -Manne ja Kaarina ottivat tuohisensa ja lähtivät kiipeämään vuorta ylös. - --- Muista laittaa päivällinen valmiiksi ajoissa, varoitti Manne -mennessään Iisaa. - --- Totta kai. Tuokaa te vain marjoja, kyllä minä ruuasta huolen pidän. - -Hän kokosi risuja ja alkoi tehdä tulta. Mutta muutamia kertoja turhaan -yritettyään hän kyllästyi koko hommaan ja päätti ensin huuhtoa perunat. -Sen tehtyään hän heitti ne pataan, nosti padan kahden kiven väliin -ja puhalsi tulta, joka itsepintaisesti kieltäytyi tottelemasta hänen -ponnistuksiaan. - --- Kai se vähitellen syttyy itsestään, hän tuumi ja heitti koko -puuhan sikseen, otti kirjansa ja rupesi etsimään itselleen sopivaa -makuupaikkaa. Koska hän käärmeitä peläten ei uskaltanut jäädä ulos, -levitti hän vaippansa kalasaunan penkille ja heittäytyi pienen -ikkunaluukun alle pitkälleen. Sivu sivulta hän ahmi jännittävää -kertomusta, kunnes viimein huoneessa vallitseva puolihämärä alkoi häntä -nukuttaa ja hän uupui uneen. - -Sillä aikaa Kaarina ja Manne kapusivat kuin vuorivuohet ylös jyrkkää -vuorenrinnettä. Ylhäällä heidän päänsä päällä vihelsivät haukat -kimakoita varoitushuutojaan raivostuneina siitä, että rohkeat -ihmislapset uskalsivat lähestyä heidän pesäpaikkojaan. Siellä täällä -näkyi kivillä revittyjä sulkia ja höyheniä, lintujen ja muiden -pikkueläinten luita jäännöksinä petolintujen verisistä aterioista. -Joskus oli vuori niin jyrkkä, että vain polvillaan ja tarrautumalla -kiinni johonkin käyrään mäntypahaiseen saattoi päästä ylös. Manne -kiipesi ketterästi jyrkintäkin seinää, mutta Kaarinalta kävi nousu -vaikeammasti, hänen hameensa olivat vastuksena ja sitäpaitsi hän oli -tottumattomampi kuin Manne kiipeilyurheiluun. Kerran hän jo luuli -viimeisen hetkensä tulleen. Pensas, johon hän tarttui kiinni, petti, -ja hän tunsi hiljaa luisuvansa alaspäin. Hän koetti tarttua kiinni -viereiseen sammalmättääseen, mutta silloin komensi Manne käheällä, -käskevällä äänellä: - --- Älä luota siihen, se irtaantuu. - --- Tämä pensas pettää, huusi Kaarina hätääntyneenä. Kivet hänen -jalkainsa alla alkoivat vyöryä. - --- Tartu minuun heti, kuului sama käskevä ääni, ja Manne ojensi -paljaan, ruskettuneen säärensä häntä kohti. - --- Jaksatko sinä? - --- Tottele. - -Kaarina empi hetken, mutta luotuaan silmänsä alaspäin, missä ammottava -syvyys väijyi valmiina nielaisemaan hänet, jos hän olisi lähtenyt -vyörymään alaspäin, hän puri hampaansa yhteen ja tarttui Mannea -jalkaan. Tämä alkoi laahautua varovasti ylöspäin pidellen kiinni -vanhan, sitkeän petäjän juuresta. - --- Kas niin, sanoi Manne, autettuaan Kaarinan viereensä pienelle -penkerelle, tyttö on sentään aina tyttö, ja poika on poika, vaikka -pojalla olisikin ehdot laskennossa ja tyttö olisi viisas kuin -professori. - -Kaarinan kaikki jäsenet vapisivat vielä säikähdyksestä ja -hermojännityksestä. Mutta siitä huolimatta hänen täytyi nauraa Mannen -voitonriemuiselle ryhdille. Poika katseli häntä huvittuneena ja samalla -hiukan kummastellen. - --- Hohoh, sinä vain naurat, minä ajattelin sinun pillahtavan itkuun tai -ainakin pyörtyvän. Pahoittelin tässä juuri, etten tullut ottaneeksi -Iisan hajuvesipulloa matkaan. - --- Mistäpä sinä arvaat, kuinka lähellä itku oikeastaan on, ajatteli -Kaarina, mutta ääneen hän virkkoi: -- Se aika on ollut ja mennyt, -jolloin tytöt pyörtyivät ja itkivät. Me yhteiskoulun tytöt olemme -reipasta väkeä, emme me turhanpäiten vetistele. Mutta jatketaanpa nyt -matkaa, muutoin emme saa mustikoita. - -Kohtalo oli kuitenkin nähtävästi päättänyt, että heidän -mustikkaretkensä sillä haavaa jäisi ilman marjoja, sillä kun he -päästyään vuoren harjalle ja vähän aikaa ihailtuaan komeata näköalaa -painautuivat samoilemaan vuoren vastakkaista loivaa rinnettä alas, -huomasivat he maassa kahden jykevän kiven kolossa suuren padan. Padassa -oli torvi, joka johti vieressä olevaan saaviin. - -Manne vihelsi pitkään. - --- Heipä hei! siinä on viinankeittovehkeet täydessä komeudessaan. -Tehdäänpäs veijarille pienet kepposet. - -Hän potkaisi saavin kumoon ja kirkas neste valui maahan. Karkea kirous -kuului samassa aivan heidän vierestään, ja pörröinen pojan pää kohosi -korkean kiven takaa, jossa sen omistaja oli piileskellyt. Raivostuneena -poika pui nyrkkiään ja huusi täyttä kurkkua: - --- Rosvot! Koirat! Sudet! Isä, i-isää, tule tänne! - -Manne ja Kaarina seisoivat hetkisen jähmettyneinä. Mutta sitten Kaarina -kiskaisi Mannea hihasta ja kuiskasi hätäisesti: -- Juostaan pakoon. Hän -voi tehdä meille pahaa. - -Manne työnsi Kaarinan käden halveksivasti syrjään ja asettui -katselemaan poikaa kädet puuskassa. - --- Vai niin, hän puhui mahtavasti kuin olisi hän ollut vähintään itse -pitäjän leveäselkäinen nimismies. Vai viinankeitossa täällä ollaan! -Tiedätkös, lurjus, mikä siitä seuraa? Hyvät sakot tai vettä ja leipää. - -Poika raivostui yhä enemmän ja syytämällä syyti suustaan parjaustulvan, -jossa kaikki kielemme haukkumasanat karkeimpaan kiroukseen asti olivat -edustetut. Mannekin suuttui vuorostaan. -- Maltas, sinä suurisuinen -vekara. Kyllä minä sinut tunnen. Etköhän vain ole Riepposia? Kyllä -teidät tiedetään, viinankeittäjät. Hänen vielä puhuessaan kuului -metsästä risahtelua, ja nopeat askelet lähenivät. - -Kiroilevan pojan kasvot saivat entistä häijymmän ilmeen. - --- Ähä kutti, senkin voro, isä tulee ja näyttää sinulle, mikä olet -miehiäsi. - -Pitkä, harteva mies pyssy olalla näkyi puitten välissä. Kaarina tarttui -uudelleen Mannea käteen. - --- Juostaan, juostaan. Hän tappaa meidät. - --- Taitaa juutas sen tehdä. Se on Hiski Riepponen itse. - -Hän läksi juoksemaan hätäillen Kaarinalle: - --- Tule kiireen vilkkaa, pysyttäydy minun kintereilläni. - -Suin päin pakenivat molemmat yli kivien ja kantojen. Kaarina kompastui, -kaatui ja vieri niine päivineen vuorenrinnettä myöten, joka onneksi -siinä kohden oli loivaa, alas kanervikkoon. Manne harppasi hänen -jäljestään ja tapasi Kaarinan istumassa sammalissa. Hän oli surkean -näköinen, tukka pörröllään, suu täynnä multaa ja sammalia, kädet -naarmuissa, hameessa mustikkapilkkuja. Manne oli repinyt molemmat -säärensä verille, housuissa oli repeämä. - --- Huh, ähki hän, olipa onni, ettet särkenyt päätäsi kiviin, Kaarina. -Miten sinä noin taitamattomasti juokset? - --- Enhän minä joutanut eteeni katsomaan. Marja-astianikin on kadonnut, -ja nekin vähät marjat, joita siinä oli, ovat tipo tiessään. Hyss, -tuossa hän taas on. - -Hän viittasi heidän yläpuolellaan kohoavalle penkerelle. Kaksi kiiluvaa -silmää hehkui sieltä heitä vastaan ja käheä ääni huusi: - --- Varokaa, te sudenpenikat! Ettekö luule minun teitä tuntevan? Tullan -sikiöitä olette, sen verenimijän. Katsokaa minua tarkkaan, jotta voitte -selittää isällenne, miltä Riepposen Hiski näyttää. Ja kysykää häneltä, -vieläkö hän muistaa, kuinka hän makeilla sanoilla ja konjakilla sai -minut myömään taloni muutamasta sadasta. Sen hän teki, konna, ja kun -minä selväpäisenä tulin kauppaa peruuttamaan, hän nauroi vasten kasvoja -ja möi taloni pois kuudestakymmenestätuhannesta. Kysykää häneltä vielä, -missä koko sen kyläkunnan isännät nyt maleksivat, joilta hän petkutti -metsät ja talot muutamalla markalla. Ei minunkaan ennen isäntämiehenä -tarvinnut salassa metsiä piileskellä ja korpirojua keittää. Mutta nyt -keitän uhallakin, ja sen, joka minua häiritsee, ammun kuin koiran. -Tuossa saat siitä, että kaasit viinani maahan. - -Salaman nopeudella hän kohotti pyssyn poskelleen ja laukaisi. Manne -kaatui maahan ja jäi siihen jäsentä liikahuttamatta. Mies katosi -nopeasti. - -Kaarina syöksyi Mannen luo ja vaipui polvilleen hänen eteensä. - --- Manne, Herra Jumala, Manne, oletko haavoittunut? - -Poika ei vastannut, Kaarina alkoi epätoivoissaan ja ääneen itkien -avata hänen takkiaan löytääkseen haavan. Hänen katseensa osui -pojan kasvoihin, ne elehtivät merkillisesti, ja hänen suureksi -helpotuksekseen Manne äkkiä alkoi nauraa kikattaa. - --- Jumalan kiitos, etkö olekaan haavoittunut? - --- Ei enempää kuin mitä keltiäiset täällä sammalissa parhaillaan minua -purevat. - --- Hävytöntä petkuttaa minua noin. Luulin sinun jo kuolleen, kun olit -niin ääneti. - -Kaarina pyyhki harmistuneena kyyneleitä silmistään. - --- Yhteiskoulun tytöt eivät turhia vetistele, naureskeli Manne. - --- Hyi sinua, kehtaat vielä laskea leikkiä, kun vakavat asiat ovat -kyseessä. Hän voi vielä tulla takaisin meitä takaa ajamaan. - -Manne kohosi istumaan. -- Tulkoon vain, hän sanoi hammastaan purren. -Kyllä minä hänelle näytän. Kuulitko, mitä hän sanoi isästäni? Sanoi -häntä verenimijäksi ja konnaksi? - -Kaarina nyökäytti päätään, mies sekä säälitti että hirvitti häntä. - --- Raukka, hän sanoi, ei mahda olla hauskaa menettää oman typeryytensä -tähden taloaan ja joutua köyhyyteen. - -Manne murjotti synkkänä eteensä. - --- Syyttäköön itseänsä. Sinä et niitä asioita ymmärrä. - -Hän lähti kiivaasti astumaan potkien silloin tällöin jonkin kiven -menemään tieltään. Huomasi, että miehen sanat olivat kipeästi osuneet -häneen. Ääneti, alakuloisena Kaarina kahlasi hänen jälkiään syvässä -kanervikossa. Äkkiä Manne pysähtyi ja heristi korviaan. Metsästä kuului -ääniä. Hän nosti sormen huulilleen varoittavasti. - --- Siinä he ovat taas, hän kuiskasi, nyt minä menen ja vaadin hänet -tilille siitä, mitä hän sanoi isästäni. - --- Sinä et saa, Manne, hän tappaa sinut, hätäili Kaarina itku kurkussa. - --- Hän on solvaissut isääni, intti poika itsepintaisesti. - --- Mutta hänellä on pyssy ja sinä olet aseeton. Hän ampuu sekä sinut -että Iisan ja minutkin. Onko se sinusta hauskaa? - -Manne murahti jotakin, mutta huomasi itsekin samassa aikomuksensa -mielettömyyden. Hiljaa ja varovasti he jatkoivat matkaansa, kunnes -vähitellen salaviinanpolttajien raa'at äänet häipyivät kuulumattomiin. -He olivat jo oman laskelmansa mukaan jotenkin lähellä kalasaunaa, -kun äkkiä kuulivat nopeita askeleita takanaan. Manne kyyristyi -silmänräpäyksessä korkean kivilohkareen taa ja veti Kaarinan mukaansa. -Samassa tuokiossa ilmestyi polunmutkaan äskeinen kiroileva poika. -Hän harppasi aivan heidän ohitseen aavistamatta, että jonkin askelen -päässä hänestä olivat samat henkilöt, joita hän niin julmasti oli äsken -uhannut. - -Vasta kun hän oli kadonnut alas tiheään notkoon, uskalsivat Manne -ja Kaarina hiipiä esiin piilopaikastaan. He eivät kuitenkaan enää -rohjenneet seurata samaa tietä, vaan poikkesivat pienelle syrjäpolulle. -Onnettomuudekseen he joutuivat väärään suuntaan ja saivat kiertää -pitkälti, ennenkuin viimein väsyneinä huomasivat joutuneensa -Kaikukalliolle vastapäätä Haukkavuorta. Täältä oli kuitenkin helppo -rantaa pitkin pyrkiä kalasaunalle. - --- Mitähän Iisa arvelee, kun olemme olleet näin kauan poissa, sanoi -Kaarina. Hän on varmaankin sekä levoton että äkäinen. - -Mutta kun he viimein nälkäisinä saapuivat kalasaunalle, odotti heitä -siellä ikävä yllätys. Iisaa ei näkynyt missään, ja perunapadan alla oli -vain tuhkaa. - --- Minne ihmeellä Iisa on mennyt! huudahti Kaarina. - --- Ja vene on poissa, sanoi Manne. Mitä tämä tietää? Onkohan hän -lähtenyt soutelemaan? Ei luulisi, yksin. - -Kaarina juoksi kalasaunalle, mutta pysähtyi äkkiä ja jäi kuuntelemaan. -Sitten hän viittasi Mannea luokseen. - --- Mitä nyt? kysyi Manne. Vieläkö seikkailuja? - --- Kuuletko kummallista uikutusta kalasaunasta? On aivan kuin joku -itkisi. - -Manne juoksi saunan porstuaan ja vetäisi ovea. Se oli lujassa salvassa. -Hän painoi korvansa seinää vasten. Nyt hän selvästi kuuli jonkun -itkevän. - --- Iisa sinäkö siellä olet? - --- Päästä heti minut ulos! kuultu sisältä Iisan raivostunut ääni. - -Manne alkoi kiskoa salpaa auki. Mutta se oli lujassa eikä ottanut -auetakseen. - --- Tämä on Riepposten työtä, mutisi Manne. Juupelin veijarit! - --- Annas minä tulen auttamaan. - --- Mitäs itikan avusta! Maltas, minä tiedän tepsivän keinon. - -Hän sieppasi maasta aimo kiven, ja kun hän oli sillä pari kertaa -kolhaissut salpaa kaikin voimin, irtaantui se, ja Manne aukaisi oven. -Saunasta syöksyi Iisa itkettyneenä ja vihaisena kuin sähisevä kissa. - --- Sinunko kepposiasi tämä taas on? Kyllä saat sen kalliisti maksaa, -jahka tullaan kotiin. - --- Minun! toisti Manne ällistyneenä. - --- Älä hassuttele, sanoi Kaarina tiukasti, vaan kerro, kuka sinut sulki -sisään. - --- Minä luulin, että se oli Manne, sanoi Iisa. Kuka se sitten oli? - --- Riepposen Taavetti arvattavasti, sanoi Manne. Ja äkkiä hän hurjasti -kirkaisi: -- Hän se on vienyt veneemmekin. - --- Herra Jumala, nyt olemme aivan heidän vallassaan, voihki Kaarina. - --- Nyt minä en ymmärrä mitään, sanoi Iisa. Tiedän vain sen verran, että -kun olin pannut perunat pataan, levitin vaippani kalasaunan penkille -ja heittäysin lukemaan. Nukuin sitten ja heräsin siihen, että kuulin -hätäisiä askeleita, ovi paukahti äkkiä kiinni ja salpa vedettiin eteen. -Suutuin kauheasti, sillä luulin Mannen taas keksineen jonkin uuden -keinon minua kiusatakseen. Olen istunut ainakin kolme tuntia telkien -takana. - --- Ei niin kauan sentään, sanoi Kaarina, tiedätkös, Manne, tuo ilkeä -poika juoksi tänne silloin, kun me piileksimme kiven takana. - -Manne nyökäytti päätään. -- Niinhän se lurjus teki. - --- Ja me samoilimme metsää tunnin verran, vai mitä arvelet? - --- Niin tai ehkäpä parikin. Ja sillä aikaa tuo juutas tuli tänne ja vei -veneemme, ettemme pääsisi heitä ilmiantamaan. - --- Kuka? Ketä ilmiantamaan? uteli Iisa. Kertokaa toki. - --- Minä en kerro sanaakaan, ennenkuin saan ruokaa, väitti Manne. Hän -läheni Kaarinaa ja sanoi matalalla äänellä: -- Ei hiiskaustakaan -ampumisesta. - -Kaarina katsahti häneen kysyvästi, mutta Manne virkkoi vain: - --- Muista, ei hiiskaustakaan. - -Sillä aikaa kuin Kaarina ja Iisa ottivat esille ruokaa eväskorista, -kuvaili Manne heidän seikkailujaan Iisalle, joka tuon tuostakin puhkesi -huudahduksiin sellaisiin kuin: Kauheata! Hirveätä! Se oli oikein! -Mitähän isä tästä sanoo! - -Tytöt pistivät juuri hyvällä ruokahalulla poskeensa kolmatta voileipää, -kun Manne äkkiä pudotti kädestään perunan, kuin olisi se häntä -polttanut, ja sanoi: - --- Kuulkaas, tytöt, me saamme pidellä vähän varovammin eväitämme. Ei -ruuanhitustakaan enää. - --- Ohoo, huudahti Iisa, vastahan minä olen päässyt alkuun. - --- Alkakaa korjata vain ruokia takaisin koriin, neuvoi Manne. Kaarina -totteli, hän arvasi melkein, mitä Manne tarkoitti, mutta Iisa nurisi -valittaen nälkäänsä. - --- Mutta etkö sinä käsitä, että meidän täytyy syödä huomennakin, sanoi -Manne kärsimättömästi. - --- Huomenna! - --- Niin juuri. Vai aiotko sinä uimalla pyrkiä kotiin? - -Iisa katseli silmät pyöreinä veljeänsä. - --- Et suinkaan tarkoita, että meidän pitää jäädä tänne? - --- Sitäpä juuri tarkoitan. Ellei joku sattumalta souda tänne, saamme -maleksia täällä Eräsaarilla ehkä parikin viikkoa. - -Iisa purskahti kyyneliin. Kaarinakin tunsi itkun puristavan kurkkuaan. - --- Kauheata, me kuolemme täällä nälkään ja viluun. - --- Viluun emme hevin kuole heinäkuussa, mutta nälkä voi kiusata. Onhan -sentään mustikoita metsässä. - --- Ukki ja mummi tulevat kyllä meitä hakemaan, kun ei meitä rupea -kuulumaan, keksi Iisa lohdutuksekseen. - --- Voi, hehän luulevat meidän lähteneen Viitasaareen, eivät he tiedä -meitä täältä hakea, virkkoi Kaarina. - -Huomatessaan tämänkin toivon pettävän vaipui Iisa täydelliseen -lohduttomuuteen. Hän valitti ja vaikeroi, syytti Mannea ja Kaarinaa -siitä, että he olivat tahtoneet Eräsaarille, vaikka oli päätetty lähteä -Viitasaareen, ja väitti kuolevansa mielenliikutuksesta. - -Molemmat toiset kuuntelivat häntä jonkin aikaa, mutta sitten Kaarina -sanoi vakavasti: - --- Heitä jo tuo turha ruikutus, se sopisi Rallelle, mutta ei sinun -ikäisellesi tytölle. Me olemme varsin vaikeassa asemassa, se on -totta, mutta itku ja syyttelyt eivät rahtuakaan muuta asiaa, pikemmin -päinvastoin. Tuumikaamme järkevästi, mitä meidän on tehtävä. Mitä sinä, -Manne, arvelet? - --- Sinun ei tarvitse minua neuvoa, vastasi Iisa nyyhkyttäen. Olisit -mieluummin neuvonut Mannea soutamaan Viitasaareen, niinkuin oli -päätetty. Äiti ei sinua siitä kiitä, että olet tukemassa Mannen tyhmiä -päähänpistoja sen sijaan, että opettaisit hänelle ruotsia ja laskentoa. - --- Älä piittaa hänen pippuristaan, Kaarina, puhui Manne. Minun -mielestäni meillä ei tällä kertaa ole muuta neuvoa kuin rauhoittua ja -varovasti ottaa selkoa siitä, ovatko Riepposet lähteneet saarelta. On -kaksi mahdollisuutta: joko he pötkivät täältä pakoon jonnekin muualle -viinavehkeineen tai tekevät meidät vaarattomiksi. - -Kaarinaa värisytti ja Iisa itki entistä katkerammin. - --- Mikä on sinun luulosi? kysyi Kaarina. - -Manne rypisti silmäkulmiaan tärkeän näköisenä. Näyttipä miltei siltä -kuin hän olisi nauttinut seikkailusta. - --- Kenties he arvelevat meitä tultavan etsimään ja pitävät viisaimpana -poistua täältä. - --- Mutta miksi he veivät veneemme? - --- Aikaa voittaakseen. He eivät tiedä, montako meitä on täällä, ja -tahtovat estää takaisinpaluumme, jottei nimismies saisi tietää heidän -olinpaikastaan. Minä ehdotan nyt, että vetäydymme linnoitukseemme, -se on kalasaunaan, ja pysymme vihollisilta turvassa sen seinien eli -muurien sisällä. - -Mannen ehdotus hyväksyttiin. Tytöt siistivät kalasaunan häthätää, Manne -kantoi sisään sanajalkoja ja sammalia vuoteita varten. - -Aurinko oli jo laskenut, ja kesäyön hämärä teki tuloaan. Manne veti -oven kiinni ja sulki sen sisäpuolelta jonkinlaisella väliaikaisella -salvalla. - --- Luuletko tuon pitävän, jos he pyrkivät sisään? kysyi Kaarina arasti. - --- Ainakin he saavat tästä ensin maistaa, kerskui Manne osoittaen -paksua seivästä, jonka hän oli kuljettanut huoneeseen. - -Kaarina katseli häntä ihaillen. Manne oli äkkiä hänen silmissään -muuttunut kuin toiseksi olennoksi. Laiska, vallaton poika osoitti nyt -tarvittaessa odottamatonta tarmoa ja älyä. - -Iisa oli painautunut penkille kalpeana ja itkettyneenä. Toisten -suureksi helpotukseksi hän pian vaipui uneen. - --- Nuku sinäkin, sanoi Manne Kaarinalle, kyllä minä vartioin. - -Kaarina kieltäytyi ensin jyrkästi, mutta vähitellen hän tunsi -silmäluomiensa käyvän ihmeellisen raskaiksi. Hän ehdotti, että hän -ensin nukkuisi pari tuntia, sitten Manne herättäisi hänet ja nukkuisi -hänkin vuoronsa. - -Manne suostui tähän. Kaarina levitti sadevaippansa kanervaläjälle ja -heittäysi pitkälleen. Manne istui haukotellen penkillä. Saunassa oli -miltei pimeä, kun pieni luukkukin oli suljettu. Silloin tällöin hän oli -kuulevinaan askelia ulkoa ja kohosi pystyyn valppaana käden puristuessa -lujemmin seipään ympärille. Mutta mitään uhkaa ei vihollisen puolelta -kuulunut, ja hiljakseen Mannen pää alkoi vaipua rintaa vasten. -Hän nukkui vielä makeasti, kun ensimmäinen arka päivänsäde pyrki -sisään seinässä olevasta raosta, ja Kaarina heräsi ihmetellen outoa -makuupaikkaansa. - -Edellisen päivän tapahtumat palasivat mieleen kuin uni. Tuntui -mahdottomalta, että hän todellisuudessa oli elänyt moisen jännittävän -seikkailun, ei vain lukenut sitä jostakin kirjasta. Tuossa rahilla -hänen silmänsä erottivat puolihämärässä Iisan, joka yhä vielä nukkui -sadevaippaansa kietoutuneena, ja lattialla veti Manne epämukavassa -asennossa sikeitä unia. Kaarina nousi hiljaa ja hiipi varovasti -ovelle koettaen avata sitä. Se ei kuitenkaan ollut helppo tehtävä, -ja kolinaan, minkä hänen ponnistuksensa aiheuttivat, heräsi Manne. -Vielä unen pöpperössä hän hypähti pystyyn ja hyökkäsi nyrkki ojossa -luuloteltua vihollista vastaan. - --- Minähän se vain olen, älä lyö, huusi hätääntynyt Kaarina. - --- Mitä nyt! Joko he tulevat! kirkaisi Iisa kohoten penkiltä tukka -pörröllään ja silmät pyöreinä kauhusta. - -Kesti tuokion, ennenkuin tilanne selvisi, ja silloin kajahti vapauttava -nauru mustuneessa kalasaunassa. - --- Minä aioin mennä vain rannalle peseytymään, selitti Kaarina. - -Manne avasi oven, ja kaikki kolme astuivat ulos varovasti pälyen -ympärilleen. Kaikki oli rauhallista, mutta eilinen kaunis sää oli -kolkostunut. Taivas oli pilvessä, ja tuuli verraten navakasti. Kaarina -juoksi rantaan. Hänen mielessään piili hiljainen toivo, että vene -jonkin ihmeen kautta olisi paikoillaan. Ehkä Riepponen oli katunut ja -tuonut veneen takaisin. Mutta ei -- valkama oli yhtä tyhjä tänään kuin -eilen illallakin. Pettyneenä hän kääntyi Mannen puoleen. - --- Pitääkö meidän todellakin jäädä tänne? - --- Siltä näyttää, kuului Mannen lyhyt vastaus. - --- Ja kuinka kauaksi aikaa? - --- Sitä on mahdoton sanoa. Joka tapauksessa aion nyt lähteä ottamaan -selkoa siitä, ovatko Riepposet vielä saarella. Mutta ensiksi minun -täytyy saada jotakin suuhunpantavaa. - -Eväät otettiin esille, ja Kaarina jakoi kullekin voileivän ja pari -kylmää perunaa. - --- Ei tästä vatsa täyty, murahti Manne. - --- Jos meidän on elettävä täällä parikin päivää, täytyy meidän säästää, -niinkuin itse eilen sanoit, virkkoi Kaarina pannen päättävästi leivän -ja voin takaisin koriin. - --- Pitääkö meidän Kaarinan kanssa jäädä tänne kahden? Silloin tulen -mieluummin sinun kanssasi, sanoi Iisa. - --- Siitä ei tule mitään. Et sinä jaksa kiertää rantoja, väsyt -puolitiessä ja olet vain minulle vastuksena. - -Iisa hyrähti itkuun. -- Minua niin peloittaa. Jos he tulevat tänne ja -tappavat meidät. Jää, Manne kulta, meidän luoksemme. - --- Kas niin, semmoista se on, kun lähtee tyttöjen kanssa yhteen -komppiin, kuului Mannen vähemmin kohtelias vastaus. - -Ja hän lähti äkäisenä harppaamaan polkua pitkin. - --- En minä kauan viivy, huusi hän mennessään lohdutukseksi. - -Kaarina koetti rauhoittaa Iisaa, ja haihduttaakseen hänen ikäväänsä -hän alkoi kertoa koulujuttuja ja pikkutapahtumia toverielämästä. -Iisa kuunteli ensin mielihalulla, hän ihaili kiihkeästi kaikkea -pääkaupunkilaista ja uneksi usein ajasta, jolloin hänkin pääsisi -Helsinkiin. Mutta vähitellen hänen mielenkiintonsa laimeni, hänen -katseensa kävi yhä hajamielisemmäksi, ja viimein hän kysäisi: - --- Eikö sinun mielestäsi Manne ole viipynyt jo liian kauan? - -Kaarina katseli pientä rannekelloaan. - --- Hän on ollut poissa kaksi tuntia. Kai hän pian palaa. - -Hän ei enää jaksanut keksiä uutta puheenaihetta, ja molemmat tytöt -vaipuivat miltei täydelliseen äänettömyyteen. Jonkin ajan kuluttua -Kaarina huomasi, että Iisan silmistä tippui kyyneliä. - --- Älä huoli itkeä, hän lohdutti, kyllä me jollakin tavalla pääsemme -tästä pulasta. - --- En minä sitä sure, mutta minua niin peloittaa Mannen puolesta. Mitä -jos nuo katalat viinankeittäjät ovat hänet tappaneet! - -Kaarina tunsi itsensä liikutetuksi. Oli niin outoa nähdä itsekkään -Iisan huolehtivan jonkun toisen puolesta, vieläpä juuri Mannen, jonka -kanssa hän oli alituisesti sotajalalla. - --- Jos Manne vain onnellisesti tulee takaisin, en enää koskaan kieli -hänen kepposistaan äidille, jatkoi Iisa. Hän saa minun puolestani -uittaa kastematojaan hajuvesipullossani ja sulloa sänkyni täyteen -takiaisia. - -Kun hän tähän tapaan oli hetken vaikeroinut, ehdotti Kaarina, että he -kiipeisivät Kaikukalliolle katsomaan, näkyisikö Mannea. Mutta siihen -ei Iisa millään ehdolla suostunut, ei hän myöskään sallinut Kaarinan -lähteä. Hän ei missään nimessä suostunut jäämään yksin. - -Viimein kun molemmat tytöt jo olivat miltei tylsät odotuksesta, palasi -Manne märkänä ja väsyneenä. - --- He ovat lähteneet, hän ilmoitti, kävin urkkimassa heidän -viinatehtaallaan asti, mutta pois olivat korjanneet kaikki -keittovehkeensä. Ja visusti he olivat peittäneet jälkensä. Ovelia -veikkoja nuo Riepposet. - --- Tapasitko yhtään ihmisasumusta? kysyivät tytöt yhteen suuhun. - --- En minä etsinytkään. Tiedänhän minä, ettei Eräsaarilla ketään asu. - --- Entä venettä? - -Manne ravisti päätään kieltävästi. - --- Täytyy odottaa, kunnes joku sattumalta saapuu manterelta. Ehkäpä -joku nuotanvetäjä, tässä on parin manteren isännän kalavedet. - -Tytöt tuijottivat sanattomina eteensä. Tuntui kauhealta viettää toinen -yö autiossa kalasaunassa. Ja nälkä alkoi käydä yhä vaativammaksi. -Syötyään laihan päivällisen he sateesta huolimatta menivät ulos ja -keräsivät Kaarinan ehdotuksesta joukon kasveja. Onneksi Kaarina oli -pistänyt mukaan kasvion, joten he saivat tutkituksi useita kukkia. Niin -kului iltapuoli verraten nopeasti, ilta joutui, ja he heittäytyivät -tilapäisille vuoteilleen nälkäisinä ja alakuloisina kuunnellen, kuinka -sade rapisi kalasaunan pärekattoa vastaan ja tuuli vaikeroi puissa. - --- Etkö osaa ulkoa jotakin raamatunlausetta, Kaarina? pyysi Iisan ääni -nöyränä. Manne murahti tähän jotakin halveksivaa, mutta sulki kätensä -ristiin ja kuunteli hartaasti Kaarinan lukiessa ulkomuistista: - -"Ja vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään -pahuutta, ettäs olet kanssani, sinun vitsas ja sauvas minun tukevat." - -Heidän silmänsä sulkeutuivat, ja he vaipuivat vähitellen uneen nähden -kirjavia kuvia uhkaavista vaaroista ja onnellisesta pelastuksesta. - -Toinen yö Eräsaarilla oli loppuun kulunut. Aurinko oli hajoittanut -pilvet, kastehelmet kimaltelivat maassa ja tuuli oli asettunut. -Saarivangit heräsivät ja riensivät heti ensi työkseen rannalle -tähystämään toivottua venettä. Iloisesti leikittelivät auringonsäteet -sinisellä selällä, mutta venettä ei näkynyt lähellä, ei kaukana. -- -Me kai kuolemme täällä nälkään, kuului Iisan masentunut ääni. Hän oli -käynyt niin nöyräksi ja hiljaiseksi. Mannea hänen muuttunut käytöksensä -kirveli, hän olisi mieluummin kuullut tytön toruvan, oli vaikeata nähdä -häntä noin kärsivänä ja murtuneena. - -Mikä onneton päähänpisto olikaan saattanut heidät soutamaan Eräsaarille! - -Aamiaista syödessä hän salaa pisti taskuunsa oman leipäosuutensa -ajatellen: Tyttöjä varten, jos hätä tulee. - -Ja hän tunsi olevansa äärettömän jalomielinen ja ylevä. - -Ajan kuluksi he lähtivät mustikkaan ja löysivätkin mainion marikon. -Tytöt poimivat ahkerasti, heille oli lohdutuksena työ, mutta Manne -väsyi pian. Leipäviipale hänen taskussaan tuntui polttavan, teki -mieli murtaa siitä pieni pala, sillä mustikat eivät olleet kyenneet -sammuttamaan hiukaisevaa tunnetta sydänalassa. Hänen rohkeutensa oli -arveluttavassa määrässä laskeutunut, mieli mustana hän samoili metsää -suunnaten askelensa miltei umpimähkään saaren pohjoispäätä kohti. - -Tytöt olivat sillä aikaa saaneet marja-astiansa täyteen. - --- Miten suuria kauniita marjoja, huudahti Iisa. Kunpa nyt vain pääsisi -kotiin näyttämään niitä mummille, lisäsi hän huoaten. - --- Kyllä me vielä pääsemme, lohdutti Kaarina. - --- Sinä et sitä itsekään usko. - -Kaarina ei vastannut. Totta oli, että hänenkin mielessään oli alkanut -kyteä hiljainen epäilys siitä, voisivatko he elävinä suoriutua -seikkailustaan. Mutta ei -- ei saanut heittäytyä toivottomaksi. -Tietysti täytyi jonkun tulla heitä pelastamaan. - -Hänen vilkas mielikuvituksensa loihti samassa miellyttävän kuvan: -Saunarannassa oli vene, Vehmasmäen vanhukset ovat tulleet heitä -noutamaan. - --- Riennetäänpä kalasaunalle, Iisa, joudutti hän. Minulla on aivan -sellainen tunne, että meitä on tultu noutamaan. - -Iisan kasvot kirkastuivat. Toisen luja usko tarttui häneenkin. -Juoksujalkaa he alkoivat painautua saunarantaan päin. Mutta perille -päästyään he pettyneinä seisahtuivat. Laaja, autio ulappa levisi heidän -silmäinsä eteen, mutta ranta oli yhtä tyhjä kuin ennenkin. - -Iisa heittäytyi mättäälle istumaan, peitti kasvot käsiinsä ja purskahti -valtavaan itkuun. - --- Olisit voinut olla minulle turhia luulottelematta, kuului -nyyhkytysten kesken. - -Kaarina katseli häntä syyllisenä. Sitten hän kääntyi, pujahti sisään -kalasaunaan ja puhkesi kyyneliin hänkin. - --- Heipä hei! Mikäs hätänä! kajahti Mannen ääni tuokion kuluttua. - -Kaarina kohotti päätään. Mannen ääni kuului niin reippaalta. - --- Pyyhi pois kyynelesi, Iisa-muori, voit varata ne parempaan -tarpeeseen. Missä Kaarina on? - -Kaarina juoksi ulos. Heti ensi silmäyksellä hän huomasi Mannella olevan -hyviä uutisia. Poika oikein hehkui iloa ja tyytyväisyyttä. - --- Pillit pussiin nyt vain, tytöt, ja matkaan. - --- Oletko nähnyt veneen? kirkaisivat tytöt. - --- Olen, mutta se on toisella saarella ja meidän on riennettävä, -ennenkuin se ennättää lähteä pois. - -Muutamissa sekunneissa tytöt olivat säälineet tavarat kokoon. Säihkyvin -silmin alettiin nousta Kaikukallion rinnettä ylöspäin, iloinen, -mahtaileva Manne etupäässä. - --- Minä olin sittenkin oikeassa, Iisa, kehuskeli Kaarina. Tunsin -vaistomaisesti, että apu oli läsnä, selitti hän voitonriemuisena -Mannelle. - --- Kunpa ei vene vain kerkiäisi lähteä, tuskaili Iisa. - -Toiset jouduttivat askeleitaan, Iisan otaksuma oli enemmän kuin kauhea. -Vuorenharjalla he hengästyneinä pysähtyivät ja loivat sykkivin sydämin -katseensa pohjoiseen. Noin puolen kilometrin päässä Eräsaarelta kohosi -toinen pienempi saari ja sen rannassa -- oi onnea -- näkyi vene. - --- Se on siellä vielä, se on siellä vielä, huusivat tytöt ja alkoivat -riemastuneina juosta vuorenrinnettä alas. Tiheän viidakon poikki -pujoteltuaan he saapuivat sille kohdalle, josta oli lyhyin matka -vastapäiselle rannalle. Mutta tässä he pysähtyivät. Niin -- vene oli -kyllä siinä, mutta kuinka he saisivat sen omalle puolelleen. Siinäpä -pulma. - --- Siirtykää nyt vähän tuonnemmaksi, kehoitti Manne ja alkoi vetää -takkia yltään. - --- Et kai aio sitä uimalla noutaa, huusi Iisa. - --- Totta kai, en minä sitä lentämällä saa tälle puolen. - --- Mutta jos sinä hukut. - --- Roskaa, siirtykää syrjempään. - -Kuului molskahdus ja Mannen vaaleatukkainen pää kohosi vedestä. - -Tytöt seurasivat jännityksellä hänen retkeään. Mahtaako hän jaksaa uida -tuon pitkän välimatkan? Mitä jos hänen voimansa uupuvat kesken? Jos hän -hukkuu ihan heidän silmäinsä edessä! Ehdottomasti he sulkivat kätensä -ristiin ja supisivat hiljaisen rukouksen. - -Manne, kesakkoinen, raju, kaikkien nalkuttama Manne oli kohonnut -sankariksi heidän silmissään. - --- Eläköön! - -Kaarina se oli, jonka huulilta melkein hänen itsensä tietämättä oli -päässyt raikuva riemuhuuto. Reipas uimari oli noussut toiselle rannalle. - -Tytöt kavahtivat toistensa kaulaan, nauroivat ja itkivät yht'aikaa. He -olivat pelastetut! - -Muutaman minuutin kuluttua oli Manne tuonut veneen ja pukeuduttuaan -hän huusi tytöt rantaan. Armollisesti, kuin ruhtinas vastaanottaa -alamaistensa kunnianosoitukset, hän kuunteli tyttöjen ylenpalttisia -kiitollisuuden purkauksia. Ja soutaessaan heitä saaria erottavan -salmen poikki hän tyytyväisenä tunnusteli säästynyttä leivänpalaa -taskussaan. Nyt kun nälkäkuolema ei enää uhannut, uskalsi hän nauttia -siitä hyvällä omallatunnolla. Olipa onni, että hän oli jaksanut voittaa -kiusauksen, vaikka oikeastaan se oli sattuma, joka oli tullut hänelle -avuksi viime hetkellä. Sillä juuri silloin, kun hän Kaikukallion -harjalle kiivettyään väsyneenä ja nälissään kaikista jalomielisistä -päätöksistään huolimatta oli tarttunut leipään sammuttaakseen sillä -kalvavaa nälkäänsä, oli hänen silmänsä huomannut veneen vastaisen -saaren valkamassa. - -Juuri ennenkuin laskettiin maihin, huudahti Iisa: -- Entä jos tämä vene -onkin Riepposten! Jos he ovatkin tuolla saarella. - -Manne keskeytti soutunsa ja katseli tyrmistyneenä Iisaan, tuokion -kaikki kolme sanattomina punnitsivat mielessään moista kauheata -mahdollisuutta. Sitten Manne parilla rivakalla aironvetäisyllä souti -maihin ja hyppäsi rantaan. - --- Olkaa veneessä, minä otan selkoa siitä, mitä väkeä täällä on. - -Vähän ajan kuluttua hän palasi ja ilmoitti lyhyesti: -- Kaikki hyvin. -Tytöt huoahtivat helpotuksesta ja hypähtivät hietikolle. Rannalta -vei kapea polku niitylle, jolla työskenteli mies ja vaimo. He olivat -torpan väkeä manterelta ja olivat tulleet korjaamaan heinäänsä pieneltä -saariniityltä. Suurella osanotolla he kuuntelivat kuvausta lasten -seikkailusta, vaimo päivitteli Riepposten julkeutta, ja mies tokaisi -tuon tuostakin pienen ihmettelevän: -- Jopas. - -He suostuivat viemään nälkiintyneet lapset Vehmasmäelle ja jakoivat -heille puolet eväistään. Pian kiiti vene kahden voimakkaan airoparin -soutamana yli selän, ja kauas loittonivat Eräsaaret, jäivät -näkymättömiin Kaikukallio ja Haukkavuori. - - * * * * * - -Mummi istui vesissä silmin penkillä ja katseli äänetönnä ukkoa, joka -pöydänpäässä kallisti hiljakseen piimähaarukkaa ja haukkasi voileipää. - --- Mitäpäs siinä muuta sitten, kun lähteä kirkolle vain surusanomaa -viemään, huokasi hän. - --- Niinpä niin, sinne sitä on mentävä, kun ei vieläkään kuulu -marjamiehiä, vaikka jo kolmas vuorokausi on kulumassa. - --- Katsoitteko tarkkaan kaikki rannat? - --- Katsottiin mitä ymmärrettiin. Meitä oli kolme venekuntaa miehiä, -mutta ei näkynyt missään venettä eikä lapsia. - -Mummi huojutti raskaasti vanhaa ruumistaan. -- Kaipa ne sitten ovat -järven pohjassa. - -Ukko Tulla laski piimätuopin kovasti pöytään, pyyhki suunsa ja nousi. - --- Hae pyhätakkini aitasta, minä lähden nyt. - -Eukko nousi ja astui hitain askelin pihan yli aittaan. - --- Auta, hyvä Jumala, jupisi hän itsekseen, kolme kukoistavaa lasta, ja -kaikki poissa. - -Pihalla astui Sikke itkettyneenä, silmät turvoksissa häntä vastaan. - --- Minä lähden ukin kanssa kotiin. Voi, voi, mitä nyt isä ja äiti -sanovat? - -Pukeuduttuaan pyhävaatteisiinsa ukko Tulla lähti hiljaa astuskelemaan -rannalle. Vanhus oli tykkänään muuttunut, hänen luontainen -leikillisyytensä oli kadonnut, puhe oli yksikantaista ja äreätä. Mummo -ja Sikke kulkivat matalalla äänellä keskustellen hänen jäljessään. - -Käteltyään mummia hyvästiksi Sikke istuutui perään ja ukki kävi -kokkatuhdolle. Äänetön, surullinen souturetki alkoi. -- En minä uskonut -eläessäni näin raskaalle matkalle lähteväni, virkkoi ukko puoliääneen. -Siken silmistä vuotivat kyynelet viljanaan. - -Niemen nenässä, juuri siinä, missä vene salmen kautta kääntyy etelään -päin, vilahtivat airot päivänpaisteessa ja toinen vene tuli näkyviin -niemen takaa. - -Ukko pysäytti soutunsa. - --- Mitäs väkeä siinä tulee, kun semmoinen äänen sorina käy järvellä? - -Vetten yli kuului iloinen laulun loilotus. Nyt erottautuivat sanatkin: - - Honkain keskellä mökkini seisoo, Suomeni soreassa salossa -- - --- Voi sun taavetti! pääsi ukolta. Eikös vain ne juupelit siinä -tulekin! Ja laulaa loilottavat, että rannat raikuu. - -Sikke nauroi ääneen mielihyvästä. - - Hoi laari laari laa, - -kuului Mannen ääni. Jo nyt näkyi koko venekunta selvästi, Manne istui -perässä, ja tytöt heiluttivat nenäliinaa. Hekin olivat huomanneet -toisen veneen. - --- Hei hohoi, kiepsauttakaa takaisin kotiin vain! huusi Manne täyttä -kurkkua, nyt tullaan maistamaan mummin piimärieskaa. - -Poissa -- tuulen teitä oli nyt mielen masennus ja alakuloisuus. Ja koko -sen päivän riitti juttua ja ihmettelyä. Vähän väliä ukko Tulla ravisti -päätään hokien: - --- Vai uskalsivat ruojat, julkesivat Riepposet, veneen veivät, -vastatervatun veneeni. - -Illalla, kun tytöt taas lepäsivät mukavissa vuoteissaan vilpoisessa -aitassa, kuuli Kaarina Iisan puhuvan matalalla äänellä Sikelle: - --- Sikke sinä, Manne ei ole niin kelvoton kuin miltä näyttää. Minä -luulen, että tällä seikkailulla on ollut oma tarkoituksensa. En aio -enää riidellä Mannen kanssa. - --- Olisipa se hauska, jos te kaksi eläisitte sovussa keskenänne. - -Siken ääni ilmaisi, kuinka mieluinen Iisan tunnustus hänelle oli. Hänen -rauhaa rakastava mielensä oli aina kärsinyt sisarusten riidoista. -- - - - - -VIII. - - -Seikkailu Eräsaarella joudutti lasten kotiinlähtöä. Iisa eli -alinomaisessa pelossa, että Riepposet vielä jollakin tavalla -koettaisivat heitä vahingoittaa. Vasta kun levisi tieto, että veljekset -olivat poistuneet paikkakunnalta, hän rauhoittui. Mutta hän ikävöi -takaisin kirkonkylään, ja Siken ja Mannen vastaväitteistä huolimatta -hän sai tahtonsa perille. - -Kotona ja kylässä herätti seikkailurikas marjaretki tietenkin suurta -huomiota. Manne ei mielellään kertonut tapahtumasta; Kaarina huomasi, -että hän vältti tätä keskustelunaihetta, ikäänkuin olisi pelkkä -Riepposten nimikin jo häntä vaivannut. Hän oli myöskin kieltänyt -Kaarinaa kertomasta, että Hiski Riepponen oli koettanut häntä ampua. - --- Ehkä hän ei tarkoittanut minuun osata, sanoi hän, enkä minä tahdo -häntä linnaan, onhan siinä kyllin, että isä on vienyt hänen talonsa, -lisäsi hän katkerasti. - -Pari päivää sen jälkeen, kun nuoret olivat kotiutuneet Vehmassaarelta, -sanoi kunnallisneuvos ruokapöydässä: - --- Ensi kesänä päästään uuteen taloomme asumaan. - --- Sepä hauskaa! sanoi rouva Tulla, joko pian ruvetaan rakentamaan? - --- Heti kun maisteri on muuttanut. Minä toimitin hänelle häätökäskyn -tänä aamuna. - --- Voi sentään! huudahti Sikke, pitääkö Plotinan lähteä pois kodistaan? -Minne he sitten muuttavat? - --- Sitä en tiedä, mutta Mökki on minun maallani ja tiellä -rakennuspuuhilleni. - --- Eikö maisteri Saramaa ole ostanut sitä palstaa? uskalsi Kaarina -kysyä. - -Tulla loi häneen tuikean katseen. - --- Hän kyllä väittää niin tehneensä, mutta kauppakirjaa ei ole -olemassa, hän on vain vuokralainen, kaikki muu on turhaa puhetta. -Suntion perillinen ei tiedä kaupasta mitään. Ukko on hajamielinen ja -luulee ostaneensa siinä, missä on vain vuokrannut. Missään tapauksessa -kauppa ei ole laillinen, kun ei ole kauppakirjaa eikä koko hommaa ole -laillistettu oikeudessa. - -Kaarina tunsi syvää sääliä ystäviänsä kohtaan, hän odotti vain sopivaa -hetkeä päästäkseen pujahtamaan Mökkiin. Varmaankin istuivat molemmat, -isä ja tytär, surun vallassa. - -Illalla hänelle tarjoutuikin sopiva tilaisuus. Iisa ja rouva Tulla -olivat ompelijan käsissä, ja Sikke lähti hakemaan käsityömalleja -kanttorin Almalta. Hän pyysi Kaarinaa seurakseen, ja Kaarina ehdotti, -että hän pistäytyisi Mökissä sillä aikaa, kun Sikke viipyi kanttorissa. - -Plotina istui keittiössä kädet helmassa, kun Kaarina astui sisään. -Hänen poskillaan näkyi kyynelten jälkiä. - --- Tiedätkö sinä jo? kysyi hän matalalla äänellä. - --- Tiedän, vastasi Kaarina. Mitä nyt aiotte? - --- En käsitä. Täti Saarinen on ystävällisesti tarjonnut meille -väliaikaisen asunnon piharakennuksessa, mankelihuoneen vieressä. Mutta -isää on niin vaikea saada ymmärtämään, että hänen täytyy muuttaa. -Hän väittää vain, ettei hän lähde pois omasta talostaan eikä ryhdy -mihinkään toimenpiteisiin poismuuton suhteen. - --- Milloin teidän on muutettava? - --- Viikon kuluessa. -- Oi, Kaarina, minä kävin eilen isän tietämättä -kunnallisneuvoksen puheilla. Arvelin hänen heltyvän, kun oikein -selittäisin asemamme. Isän sydän murtuu, jos hänet karkoitetaan -tästä rakkaasta mökistä. Minä pelkäsin kovin, tiedäthän, kuinka -ujo olen, mutta rohkaisin mieleni isän tähden. Se oli turha retki. -Kunnallisneuvos oli niin kova, niin taipumaton. Hän on paha mies. - -Plotinan tavallisesti niin levolliset kasvot ilmaisivat kiihtymystä, -ja hänen äänensä vapisi liikutuksesta. Kaarina katseli häntä säälien. -Hän saattoi kuvitella, kuinka tyttö raukka puettuna suuriruutuiseen -pumpulihameeseensa arasti hiipi puotiin, pyrki puotipoikia ujostellen -kunnallisneuvoksen puheille ja sydän kurkussa, nenäliinaansa -pyörittäen, puhui rikkaalle miehelle hätäänsä siinä toivossa, että -hänen sydämensä heltyisi. Ja kuinka poloinen sitten masentuneena -kieltävän vastauksen saatuaan hitaasti palasi kotiin, missä vanha isä -itsepintaisesti kieltäytyi lähtemästä omasta talostaan. - -Hän huudahti kiivaasti: -- Olet oikeassa, Plotina, kunnallisneuvos on -ilkeä mies. - --- Hyss, kuiskasi Plotina nopeasti, kuulen isän askelet, puhukaamme -jostakin muusta. - -Maisteri astui sisään näennäisesti reippaana, hymy huulillaan. Isä -ja tytär koettivat pettää toisiaan. Kaarinan silmiä sumensi. Eihän -rakas Jumala saattanut jättää noita avuttomia, sydämenhyviä ihmisiä -tunnottoman pohatan armoille. - --- Tyttöseni, keitähän nuorelle ystävällemme kahvia, sanoi maisteri. -Siitähän on pitkä aika, kun hän viimeksi oli meillä. - -Plotina näytti hätääntyneeltä eikä noussut kuten tavallisesti -heti noudattamaan isänsä käskyä. Kaarina epäili, että hänen pieni -kahvitoosansa oli tyhjä. Hän kielsi hartaasti Plotinaa vaivaantumasta, -koska hänen heti taas oli lähdettävä. Vilkkaalla tavallaan hän sitten -alkoi kertoa Eräsaaren retkestä ja viinanpolttajista. Maisteri kuunteli -huvitettuna, Plotinakin unohti hetkeksi huolensa. - -Kaarinan hyvästellessä pisti Plotina läjän vanhoja kirjekuoria hänen -käteensä. - --- Olen ottanut talteen muutamia ulkomaisia postimerkkejä, hän sanoi, -sinähän kerroit Mannen keräänvän postimerkkejä. - --- Voi, Plotina, oletko tallettanut postimerkkejä kauppaneuvos Tullan -pojalle! huudahti Kaarina. - --- Olen, vastasi Plotina rauhallisesti, eihän hän ole syypää siihen, -mitä hänen isänsä tekee. - --- Sinä hyvä sielu, virkkoi Kaarina syleillen ystäväänsä. Manne tulee -tästä kovin iloiseksi. Hän on hyvin innostunut postimerkkien kokoilija. - -Raskain mielin Kaarina heitti hyvästi Mökin asukkaille, ja hänen -tietämättään oli äänessä jonkin verran katkeruutta, kun hän ojensi -kirjekuoret Mannelle lausuen -- Plotina lähettää sinulle nämä. Hän on -kuullut, että keräät postimerkkejä. - --- Plotinako? Äläs! huudahti Manne. - -Punastuiko hän vai kuvitteliko Kaarina vain. Manne ja Kaarina -olivat kahden arkihuoneessa. Manne nouti vettä ja alkoi irroittaa -postimerkkejä kuorista. Viimeistä irroittaessaan hänestä tuntui, että -kuori oli tavallista paksumpi. Hän pisti kätensä sen sisään ja veti -esiin kellastuneen, kokoonkäärityn paperin. Luotuaan siihen silmäyksen -hän huudahti hämmästyksestä. - --- Mutta tässähän se on! Tule katsomaan, Kaarina. - --- Mikä! - --- Kauppakirja! - -Kaarina heitti kädestään kynän, jolla hän oli korjannut vihkoja, -semmoisella voimalla, että punainen muste pirskahti paperille. Hän -juoksi Mannen luo ja alkoi ahmimalla lukea pojan kädessä olevaa -paperia: Kauppakirja Suntio Ananias Vanhasen ja Maisteri Kristoffer -Saramaan välillä. -- Tyttö vaipui tuolille, kätki kasvot esiliinaan, -itki ja nauroi yht'aikaa. - --- Arvasinhan sen, arvasin, ettei hyvä Jumala heitä hylkää, hoki hän -ilosta suunniltaan. - -Manne katseli häntä miettiväisenä. - --- Sinä naurat, sinä Kaarina, mutta mitähän isä sanoo? Hänen -suunnitelmansa menevät nyt myttyyn. Joka tapauksessa pitää hänen saada -tämä tietää. - -Hän otti paperin Kaarinan kädestä ja nousi lähteäkseen. -- - --- Menetkö näyttämään sitä isällesi? - --- Menen. - -Kunnallisneuvos istui huoneessaan tilikirjan ääressä. Kun Manne astui -sisään, käännähti hän äreästi. - --- Minulla on kiireellistä työtä nyt, älä tule häiritsemään. - --- Minulla on vähän puhuttavaa isälle, sanoi Manne. Hän huomasi, ettei -hänen ollut niinkään helppoa tuoda esiin sanottavaansa. - --- Entä mitä? Puhu suusi puhtaaksi äläkä siekaile, sanoi -kunnallisneuvos kärsimättömänä. - -Manne ojensi kauppakirjan isälle. -- Minä löysin tämän. - -Tulla otti vastaan paperin huolettomasti ja loi siihen haukotellen -pikaisen silmäyksen. Samassa kohosi veri hänen kasvoilleen. - --- Mistä tämä on tullut käsiisi? kysyi hän kiivaasti luoden terävän -katseen poikaansa. - --- Plotina lähetti minulle joukon kirjekuoria, joissa oli vanhoja -postimerkkejä. Paperi oli yhden kirjekuoren sisässä. - --- Mikä onni, ettei hän itse sitä huomannut, mutisi kunnallisneuvos. -Hän taittoi paperin kokoon ja pisti sen taskuunsa. - --- Sinun ei tarvitse puhua tästä mitään muille. Hän otti lompakkonsa -esiin ja ojensi Mannelle kymmenenmarkan setelin. Sinä pyysit tuonnoin -rahaa uutta uistinta varten -- tuossa saat -- unohdin antaa sinulle -silloin. - -Manne otti epäröiden rahan vastaan ja loi samalla kysyvän katseen -isäänsä. - --- Menehän nyt, ja muista, on turha lörpötellä tästä muille. - --- Kaarina tietää sen jo. - -Kunnallisneuvoksen otsa synkistyi. - --- Sepä paha. On parasta heti sanoa hänelle, että tämä paperi on aivan -tehoton, sillä ei ole mitään merkitystä. Manne töllisteli isäänsä -silmät pyöreinä. - --- Mutta sehän on laillinen minun ymmärtääkseni. - --- Sinun ymmärtääksesi, tiuskasi kunnallisneuvos. Sinä et ymmärrä -mitään. Et omaa hyvääsikään. Etkö käsitä, että jos tämä kauppakirja on -laillinen, on maisterilla omistusoikeus Mökkiin, ja se on tykkänään -meidän etujemme kanssa ristiriidassa. Mökki on hyvä palsta, ja siinä on -koko joukko nousevaa metsää. Minä tarvitsen sen suunnitelmiani varten. -Käsitätkö nyt, pöllöpää? - -Manne oli käynyt kalpeaksi. - --- Tarkoitatteko, isä, että aiotte salata kauppakirjan oman etunne -vuoksi? Sehän olisi väärin, hirveä vääryys maisteria kohtaan. - --- Nulkki, sinäkö rupeat minun tekojani arvostelemaan? - -Manne katseli rohkeasti isäänsä silmiin. - --- Ainakin täytyy maisterin saada tietää, että kauppakirja on löytynyt. -Todistakoon sitten sen laillisuuden. - -Tulla hypähti pystyyn ja asettui uhkaavana pojan eteen. - --- Luulenpa, että olet pähkähullu, vintiö. Sinä et puhu sanaakaan tästä -paperista kenellekään, kuten jo äsken sanoin. Kaarinalle saat sanoa, -että paperi oli vain joutava töherrys. Mitä tuommoinen tyttöletukka -ymmärtää kauppakirjoista ja sopimuksista. Minä revin koko paperin rikki -ja sillä hyvä. Hän tarttui paperiin repäistäkseen sen kahtia. Nopealla -tempaisulla tarttui Manne hänen käteensä. - --- Sitä ei isä tee, ei saa tehdä! hän huusi. Minä en salli, että isä -tekee vääryyttä. - -Kunnallisneuvos silmäili ällistyneenä poikaansa. Hän oli niin -hämmästynyt hänen kuulumattomasta rohkeudestaan, että salli pojan -jatkaa edelleen. - -Ja Manne huusi itkunsekaisella äänellä: - --- Isän täytyy antaa kauppakirja maisterille. Mökki on hänen, jos isä -rakentaa talon sille paikalle, en minä astu siihen jalkaani, lähden -pois kotoa iäksi. Karkaan. - -Kunnallisneuvos ojensi kätensä antaakseen korvapuustin niskoittelevalle -pojalleen, mutta luotuaan katseen Mannen hehkuviin kasvoihin hän laski -sen jälleen. - --- Hyvä, sanoi hän, jatka vain edelleen, uhkaa, moiti isääsi, joka -otsansa hiessä puuhaa ja tekee työtä lastensa edestä eikä saa palkaksi -muuta kuin kiittämättömyyttä. - -Manne hiljensi ääntään. -- Isä, minä lupaan olla ahkera koulussa, -lupaan suorittaa ehtoni, jos isä ei tee sitä. Minä luen vaikka -prokuraattoriksi, -- tässä hän melkein ulvoi epätoivossaan -- jos isä -vain ei tee vääryyttä. - -Tulla katseli poikaansa miettiväisenä. Vähitellen hänen kasvonsa -lauhtuivat. Olivatko pojan rukoukset kyenneet hellyttämään hänen -mieltänsä vai huomasiko hän itsekin, että saattoi käydä vaaralliseksi -nyt enää salata kauppakirjan olemassaoloa. Hän taittoi rutistuneen -paperin kokoon ja lausui verkkaan pistäessään sen taskuunsa: - --- Sinä olet nenäkäs, uppiniskainen poika, mutta saatat olla oikeassa. -On ehkä paras ottaa selkoa siitä, onko paperi laillinen. Minä en -tietysti tahdo tehdä vääryyttä kenellekään. Jos kauppakirja ei ole -väärennetty, kuten ensin epäilin, saa maisteri tietysti pitää Mökkinsä. - -Mannen kesakkoisille kasvoille valahti ilon puna. Mutta hänen jäykkä -kielensä ei saanut esille muuta kuin yksinkertaisen: - --- Se on hyvä. - --- Mene nyt matkaasi, minä kyllä itse selitän välini maisteri Saramaan -kanssa. - -Manne poistui huoneesta luoden aran epäilevän katseen isäänsä, -kynnyksellä hän vielä pysähtyi kysyen: - --- Saanko sitten sanoa Kaarinalle, että asia on selvä? - --- Sinäpä olet takiainen. Sano mitä tahdot, tiuskasi kunnallisneuvos. -Hiton helsinkiläismamselli, hänen syytänsä kaikki, mutisi hän itsekseen. - -Kaarinan iloa, kun hän Mannen suusta kuuli asian päätöksen, on vaikea -kuvailla. Mieluimmin hän olisi heti rientänyt kertomaan ystävilleen -ilosanomaa, mutta koska jo oli myöhä, tyytyi hän vain mielessään -kuvittelemaan vanhan historioitsijan ja hänen tyttärensä riemua heidän -saadessaan tietää tapahtumasta. - -Seuraavan päivän aamiaispöydässä kunnallisneuvos ilmoitti aikovansa -käväistä maisteri Saramaan luona hauskoissa asioissa. Oli nimittäin -löytynyt -- tässä hän sai kovan yskänkohtauksen -- paperi, jonka -nojalla saattoi päättää maisterin todellakin olevan oikeassa -väittäessään ostaneensa Mökin. - --- Mutta isää se uutinen ei näytä ilahuttavan, hän tuntuu olevan -pahalla tuulella, kuiskasi Ralle vieressään istuvalle äidille niin -kuuluvalla äänellä, että jokainen läsnäolijoista sen kuuli. - -Isä ei ollut tietääkseen nenäkkään pojan huomautuksesta, mutta vaikeata -ei ollut nähdä, että hän todella oli varsin pahalla tuulella. - -Sitä onnellisemmilta näyttivät Mökin asukkaat, kun Kaarina illalla -kohtasi heidät postitoimiston ulkopuolella. - --- Pieni Kreikka voitti sittenkin, huomautti maisteri hymyillen, ja -Plotina lisäsi, vieden Kaarinan syrjään: - --- Kunnallisneuvos itse kävi meillä aamupuolella ja oli varsin -kohtelias isälle. Selitti erehtyneensä ja pyysi anteeksi. Ajatteles, -ellen minä Mannea varten olisi tallettanut niitä kirjekuoria, olisin -heittänyt ne tuleen, ja kauppakirja olisi iäksi jäänyt löytymättä. -Kuinka saatoin arvata, että isä hajamielisyydessään oli pistänyt -sellaisen tärkeän paperin umpimähkään vanhaan kirjekuoreen. Isä on nyt -niin onnellinen ja iloinen. Hän on käynyt kävelemässä Klion kanssa ja -kärsivällisesti kestänyt oikullisen vuohemme syrjähypyt ja niskoittelut. - -Uuden huvilan rakennuspuuha jäi toistaiseksi lepäämään. -Kunnallisneuvoksetar puhui aina senjälkeen hyvin katkerasti Mökin -asukkaista, ikäänkuin he olisivat anastaneet katon hänen päänsä päältä. -Tulla itse ei sanallakaan kosketellut asiaa, sanoi vain lyhyesti ja -päättävästi, että vanha rakennus sai kelvata toistaiseksi. Manne oli -äidin ja sisarusten eikä vähemmin Kaarinan suureksi kummaksi ruvennut -ahkerasti lukemaan. - -Kaarina tapasi hänet usein kirjan ääressä unisen ja onnettoman -näköisenä. Mutta hän taisteli rohkeasti laiskuuden jättiläistä vastaan -ja koetti päntätä voimainsa takaa päähänsä laskuopin sääntöjä ja -ruotsinkielen verbejä. - --- Olen luvannut suorittaa ehtoni, vastasi hän, kun tiedusteltiin -syytä tähän harvinaiseen lukuintoon. Mutta tarkemmin hän ei selittänyt -luonnotonta ahkeruuttaan. - -Kaarinan työ kävi tämän takia paljon helpommaksi. Mutta sen sijaan -alkoi koti-ikävä entistä suuremmalla voimalla häntä rasittaa. Hän -ikävöi vanhempia, sisaruksia ja kotia kiihkeästi; usein hän iltaisin -itki itsensä nukuksiin. Eikä hänen ikäväänsä suinkaan vaimentanut -haikea kirje Katilta; tyttöpaha ikävöi hänkin syvästi vanhempia ja isoa -siskoa. - -Ja juuri silloin, kun hänen mielensä oli apeimmillaan, saapui -hänen hyvältä ystävältään, Iris Kleweltä, kirje, joka pani hänen -velvollisuudentuntonsa kovalle koetukselle. Iris, joka oli ollut -ulkomailla koko talven, oli vasta äskettäin saanut tiedon Kaarinan -olinpaikasta. - - Paha Kaarina, kirjoitti hän. Näen kirjeestäsi, että olet ottanut - uhkarohkean askelen. Aiotko todella lähteä tallustelemaan - opettajan "okaita ja orjantappuroita kasvavalla tiellä" -- kuten - Alina-täti määritteli opettajantointa? Olen epätoivoissani - tähtesi. Minun täytyy siis, kun syksyllä tapaamme Helsingissä, - niiata sinulle silmät kainosti maahan luotuina ja kysyä - säveästi: "Kuinka täti jaksaa?" Minun täytyy kiltisti käydä - rinnallasi, pyytää saada kantaa kirjojasi ja hirvittävän suurta - sateenvarjoasi ja vain säädyllisesti hymyillä, silloin kun tekisi - mieli nauraa kikattaa. - - Kuinka luulet semmoisen onnistuvan Iris rukalta? Ei, - Kaarina kulta, heitä rillit nurkkaan, luovu arvokkaasta - opettajannaamastasi ja muutu jälleen vallattomaksi Kaisuksi. Jätä - heidät kaikki, lihavat ja laihat, Mannet ja Siket ja tule tänne - -- Metsäpirttiin. Voithan opettaa ruotsia Serelle ja Tanelille, - jos välttämättömästi tahdot olla opettajana. Vakuutan sinulle, - että Taneli tuottaa sinulle niin paljon päänvaivaa, että tiesi on - täälläkin oleva "okainen ja orjantappurainen". - - Et usko, miten ihanaa täällä on. Me asumme kahden - ullakkokamarissa, samoilemme metsiä, soutelemme, käymme Tanelin - kanssa kalassa ja punomme jännittäviä romaaneja itsestämme ja - muista. Ja minä kerron huvittavia juttuja ulkomaanmatkastamme. - - Tule, rakas Kaarina! Isäni lausuu sinut tervetulleeksi. - - Oma Iriksesi. - -Kokonaisen yön Kaarina valvoi tämän kirjeen johdosta, mutta aamulla -hänen päätöksensä oli tehty. Hän ei voinut jättää työtään kesken. - - - - -IX. - - -Elokuun alkupäivinä kunnallisneuvoksetar ilmoitti aikovansa tällä -kertaa viettää Iisan lähenevää syntymäpäivää tavallista juhlallisemmin. - --- Vietetään se nyt oikein komeasti. Ei kukaan saata tulla minua -moittimaan siitä, etten ymmärtäisi asemaamme yhteiskunnassa ja -osaisi käyttäytyä sen mukaan. Maaherra juhli tyttärensä nimipäiviä -tanssiaisilla, me teemme samoin. - -Näin puheli äiti, ja tyttäret, varsinkin Iisa, olivat suunniltaan -ilosta. Kunnallisneuvos ei myöskään vastustanut tuumaa, hän tahtoi -mielellään kääntää pitäjäläisten ajatukset pois Mökin jutusta, joka oli -herättänyt ikävää huomiota. - -Kaarinakin unohti ajaksi koti-ikävänsä juhlan valmistuksissa. Kun rouva -Tulla kysyi, saattoiko hänestä olla mitään apua kutsujen järjestelyssä, -vastasi hän iloisesti, että hän kotona aina auttoi äitiä, kun heillä -oli kutsut. - --- No, teidän varoissanne ei kai suuria pitoja pidetty, huomautti -kunnallisneuvoksetar kuivasti. -- Hän oli nähtävästi saanut sen -käsityksen, että Kaarinan koti oli perin köyhä. - --- Yhdentekevää, mietti Kaarina ja hymyili muistellessaan niitä monia -hauskoja iltoja kesä- ja joululomalla, jolloin oli tanssittu Lanterin -isossa salissa. Isä oli pitänyt huolen tanssimusiikista ja äiti käynyt -valvomassa, ettei kukaan vieraista tuntenut itseänsä syrjäytetyksi. - -Suurella touhulla ryhdyttiin juhlavalmistuksiin. Iisa sai toimekseen -maalata kutsukortit ja syventyi innolla työhön. Tämän johdosta syntyi -pieni kina hänen ja Mannen välillä, jälkimmäinen väitti nimittäin, -että kutsukortteihin maalatut ruusut olivat uusia perunoita. Mutta kun -Sikke vakuutti, että hän oikein tunsi, miten ne tuoksuivat ruusuille, -rauhoittui Iisa. - --- Mitäpä tuollaiset poikanulikat ymmärtävät taiteesta, lohdutti hän -itseään. - -Tanssiharjoituksia pidettiin entistä ahkerammin. Mannenkin täytyi olla -mukana kaikista vastustelemisistaan huolimatta. Suurella vaivalla -Kaarina sai hänet oppimaan valssinaskelet, mutta hänen täytyi luvata -itse tanssia Mannen kanssa ratkaisevana iltana, jotta poika paremmin -pysyisi tahdissa. - --- Mutta enempää kuin sen ainokaisen tanssin en tanssi, uhkaili -Manne. Olen luvannut Villelle kymmenen penniä joka tytöstä, jota hän -tanssittaa minun puolestani. Se olkoon minun veroni lystistä. - -Ralle vietti suurimman osan päivästään keittiössä, missä -Miettisen Amalia, pitäjän kokenut ja taitava leipoja, pyöritteli -taikinaa rinkeleiksi, tortuiksi ja kaakuiksi. Arkihuoneessa istui -kalpea, laiha ompelija valmistaen tulisella kiireellä pukuja -kunnallisneuvoksettarelle ja tytöille. Ne ommeltiin kaikki kahisevasta, -paksusta silkistä -- se oli rouva Tullan yllätys pitäjäläisille, -kaikkien piti nähdä, että hän tunsi ja ymmärsi uuden arvonsa. Tyttöjen -pukukangas oli kirkkaanpunainen, rouvan heleän viheriä. Kaarina pudisti -päätään puvuille, väri oli liian räikeä ja kuosi ylen monimutkainen. -Ompelijakin huomautti arasti, että tyttöjen puvuissa oli liiaksi -koristuksia, mutta rouva Tulla vastasi siihen mahtavasti: - --- Nyt ei säästetä, kangas on siksi kallista, että pukujen täytyy -näyttää joltakin. Ihmiset nähkööt, että meillä on varoja. - -Suuri päivä koitti. Jo aikaisin aamulla kävi "kvartetti" laulamassa -tyttöjen ikkunan alla. Sen oli haalinut kokoon kanttorin Freedu, jolla -oli musikaaliset lahjansa suoraan perintönä isältään. Toiset laulajat -olivat Pentti Saarinen, Ville, kauppa-apulainen ja nimismiehen kaksi -poikaa. Freedu itse oli sepittänyt sanat. Ne kuuluivat seuraavasti: - - Neito nuori, nouse jo, - juhlapäiväs koittaa. - Aamun armas aurinko - öiset varjot voittaa. - - Kirkas niinkuin aamu tää - elos olkoon aina, - ettei murra myrskysää, - murhe mieltäs paina! - -Laulu kaikui erittäin tunnelmallisena vielä uinailevan -maalaiskirkonkylän aamuisessa hiljaisuudessa, ellemme ota lukuun -sitä häiritsevää pikkuseikkaa, että Pentti, jonka hoidettavaksi oli -uskottu ensimmäisen basson kunniakas tehtävä, eksyi tahdista ja -päästi äänensä kuuluviin vain silloin tällöin jonkinlaisena vihaisena -ärähdyksenä, joka enemmän muistutti kahlekoiran murinaa, kuin sulautui -kyseessä olevaan musikaaliseen toimitukseen. Freedun mielestä laulu -oli toistettava. Hän toivoi näet, että sanat painuisivat oikein -tarkkaan Iisan muistiin. Pahaksi onneksi olivat laulajat saaneet -valveille kaikki naapuriston kukot, jotka kuuluvalla äänellä yhtyivät -konserttiin. Freedu pui raivoissaan nyrkkiään Tullan suurelle -Leghorn-kukolle, joka pisti päänsä kanalan ikkunasta ja ilmeisellä -mieltymyksellä kajahutti kukkokiekaansa. - -Tytöt kykkivät paitasillaan ikkunaverhojen takana huoneessaan. Kaarina -ja Sikke naureskellen kukkojen väliintulolle, jota Iisa puolestaan piti -suoranaisena loukkauksena itseään kohtaan. - --- "Ettei murra myrskysää!" kuinka runollista, huokasi Sikke. - -Viimeinen sävel oli kajahtanut ja häipynyt ilmaan. Pojat -valmistautuivat lähtemään ja loivat vielä etsivän katseen tyttöjen -ikkunaan. Samassa ilmestyi parvekkeelle, ikkunan alapuolelle valkoinen -haamu, se kumarsi syvään pojille ja heitti pari lentosuukkosta onnesta -punastuvalle Freedulle. - --- Se on tietysti Iisa, sanoi Pentti. Kaikki viisi poikaa kumarsivat -mitä kohteliaimmin ja huusivat hattujaan heiluttaen. - --- Eläköön Isabella Tulla! Hurraa Iisalle! - -Iisa oli ihmeekseen huomannut poikien kumartavan ja kiinnittävän -katseensa parvekkeelle. Hän taivutti varovasti päätään katsoakseen, -mitä se tiesi. - -Hirveätä! Parvekkeella seisoi Manne yllään Siken pitkä, pitseillä -reunustettu yöpaita ja päässään Iisan ruusuilla koristettu pyhähattu. -Mitä julkeimmin kiemaillen hän heitteli lentosuukkoja pojille. - -Unohtaen kaiken varovaisuuden kurotti Iisa papiljotteihin käärityn -päänsä ja kirkaisi kimakasti: - --- Manne, sinä vihoviimeinen lurjus! - -Nyt vasta pojat äkkäsivät erehdyksensä. He peräytyivät kiireesti -tirskuen ja kylkiään pidellen. Freedu yksin oli äkäinen ja lupasi -löylyttää Mannen ensi tilassa. - -Unesta ei tämän jälkeen tullut enää mitään. Iisa itki harmista ja -väitti Mannen saattaneen hänet naurunalaiseksi koko kirkonkylässä. -Hänen mieliharminsa vaihtui kuitenkin pian iloksi, kun hän tyttöjen -saattamana astui saliin ja näki syntymäpäiväpöytänsä. Sikke ja Kaarina -olivat koristaneet pöydän tummilla orvokeilla ja ruusunlehdillä, -pappilasta oli lähetetty uhkeita astereita ja kanttorista leukoijia. -Isältään hän sai hohtokivisormuksen, äidiltä tanssikengät ja -hansikkaat. Sikke oli ommellut käsityölaukun ja Kaarina ostanut -kirkonkylän vaatimattomasta kirjakaupasta kirjan. - -Manne oli tipotiessään, arvattavasti keppostaan piilossa. - --- Olkoon aloillaan, sanoi Iisa jalomielisesti, en minä viitsi hankkia -hänelle nuhteita juhlapäivänäni. - -Aamiaiselle poika kuitenkin ilmestyi, hän oli häpeissään ja ojensi -Iisalle hirvittävän ruman kukkamaljakon. - --- Se on kaunein, mitä täällä kirkonkylässä saa. Maksoi kolme markkaa, -selitti hän ylpeänä, kun Iisa armollisesti anteeksi antaen häntä -kiitti. -- Sinä olet sentään aika poikaa, lisäsi hän matalalla äänellä, -kun et kielinyt isälle ja äidille siitä aamullisesta. - --- Jos oikein toden teolla kadut tuhmaa kujettasi, niin osoita se -teossa ja lähde Villen kanssa noutamaan kanttorista sitä heidän suurta -fiikustaan. Äiti on pyytänyt sen saliamme varten. - --- Olkoon menneeksi, vastasi Manne tyytyväisenä, kun niin vähällä -pääsi. Tuon vaikka koko kirkonkylän fiikukset ja palmut, jos niikseen -tulee. - -Päivällisen aikaan oli kaikki juhlavalmistukset loppuunsuoritettu. -Koko päivän kestänyt hälinä ja kiire asettui, hiljaiset mainingit vain -keittiön puolella kertoivat myrskystä, mikä oli pauhannut, ennenkuin -kaikki oli sellaisessa järjestyksessä kuin talon emännän kunnia ja -arvo vaati. Pihalle olivat Manne ja Ville yhteisin ponnistuksin -saaneet pystytetyksi koivumajan, jonka suulla upeili katajista ja -pihlajanlehdistä sidottu Iisan nimikirjoitus. Rouva Tulla, joka kaiken -päivää oli kulkenut käsiliina pään ympäri kiedottuna, lähetti tytöt -pukeutumaan ja tuli itse irroittamaan papiljotit heidän hiuksistaan. -Kaarinaa miltei säälitti katsella juhlapukuista Sikkeä. Tekokiharat ja -heleänpunainen, kankea silkkipuku eivät kaunistaneet hänen tervettä, -vaatimatonta maalaisolentoansa, pikemmin päinvastoin. Paljon hauskemman -näköinen hän oli yksinkertaisessa pumpulihameessaan arkioloissa. Näytti -siltä kuin hieno puku olisi vaivannut häntä, hän vaikutti kömpelöltä -ja teeskennellyltä. Iisan verevälle ulkomuodolle ei myöskään ollut -edullinen puvun helakka väri, hän huomasi sen itse ja sai tyytymättömän -ilmeen kasvoilleen. - -Vasta senjälkeen, kun molemmat talon tyttäret olivat valmiit, ennätti -Kaarina ruveta ajattelemaan omaa pukuaan. Hän oli vielä kahden -vaiheilla, minkä puvun ottaisi, sinipilkkuisen musliinihameensa -vai parhaimpansako. Mutta nähtyään Siken ja Iisan niin hienoina -päätti hänkin pukeutua juhlapukuunsa. Se oli ohutta, valkoista -pesusilkkiä, koristeltu ainoastaan silkkikirjailulla, kuosi oli -mahdollisimman yksinkertainen, mutta kenties juuri siksi puku olikin -kaunis ja aistikas. Kaarinalla oli ollut se vain kerran ennen yllään, -serkkunsa häissä. Pukeutuessaan tähän ilmavaan, somaan hameeseen ei -Kaarina voinut olla mielihyvällä vertaamatta sitä Siken ja Iisan -mauttomiin pukuihin. Hän kietoi kaulaansa sievän kaulakoristeen, isän -viimevuotisen joululahjan, ja luotuaan hyväksyvän katseen kuvaansa -peilissä hän iloisesti hyräillen juoksi ullakonportaita alas. - -Kasveilla koristetussa salissa ei vielä ollut muita vieraita kuin -pikkupappilan väki, joka aina tuli puolta tuntia aikaisemmin kuin muut -vieraat ja säännöllisesti joukolla, perheen vanhimmasta jäsenestä -nuorimpaan, oli edustettu kaikissa kutsuissa. Talon tyttäret -vastaanottivat vieraat niiaten, ja rouva Tulla loi voitonriemuisen -katseen pastorskaan. Huomasiko hän, että Sikke ja Iisa olivat -silkissä? Pikkupappilassa ei, Jumala paratkoon, ommeltu silkkipukuja, -kotikutoinen, puolivillainen siellä kelpasi. - --- Kas vain, sanoi pastorin rouva, ihmettelevä sävy äänessään -- -tytöt ovat oikein kuhisevassa silkissä. Ja meidän Hiljalla on vain -kretonkihame. - --- Niin, mutta äiti, katsokaapa Kaarinaa, häntä vasta kannattaa -ihailla. Hän on kuin prinsessa satujen maasta, niin kevyt ja ilmava, -huudahti Hilja iskien ihastuneena kätensä yhteen. - --- Se puku ei ainakaan ole maalaisompelijan käsistä lähtenyt, sanoi -Martta Saarinen, pastorin vanhin tytär. Pastorin rouva pudisti -paheksuen päätään. - --- Se on liian kallis ja hieno puku noin nuorelle tytölle. Mutta kaunis -se on. - -Rouva Tullan silmiin oli tullut pistävä katse. Hänen tyttäriensä pukuja -ei oltu lainkaan ihailtu -- nehän olivat vain maalaisompelijan tekemiä. -Ja kumminkin hän oli tuhlannut niihin rahoja enemmän kuin kyllikseen. -Hänen harmikseen yhtyi Sikkekin ihailemaan Kaarinaa. - --- Kaarina on aina hieno ja kaunis, sanoi hän sydämellisesti. Sikke -itse oli mahdollisimman vähän turhamainen ja pukeutui hienosti vain -äitinsä tahdosta. - -Iisa loi pikaisen katseen isoon kuvastimeen, joka heijasti sen edessä -seisovan ryhmän. Rypistynein silmäkulmin hän totesi Hiljan olevan -oikeassa. Kaarinan koruton, mutta epäämättömän hieno puku sopi -erinomaisesti hänen solakkaan vartaloonsa ja vaaleaan hipiäänsä. -Hänen luonnostaan kähärä tukkansa ei kaivannut papiljotteja tai -käherrysrautaa, sievästi ja luonnollisesti se ympäröi kapeita, hiukan -kalpeita kasvoja. Hänen rinnallaan he toiset joutuivat kokonaan -varjoon. Miksi äiti olikaan pyntännyt heidät noin armottomasti? -Kaarinan puvusta näki, että yksinkertaisin oli kaunein. Pahoilla mielin -hän kääntyi pois kuvastimesta. - -Rouva Tulla arvasi tyttärensä ajatukset, ja se kiihdytti hänen -tyytymättömyyttään. Oli kerrassaan sopimatonta, että tuollainen -tyttöletukka, joka oli miltei palkollisen asemassa heidän perheessään, -koetti ylvästellä hänen tyttäriensä kustannuksella. Hänen tuli saada -siitä tuntuva läksytys. Rouvan ennestään punaiset kasvot kävivät vielä -punaisemmiksi. Hän kääntyi rikollisen puoleen ja sanoi terävällä -äänellä: - --- Pastorska on oikeassa. Sinä olet asemaasi nähden aivan liian -hienossa puvussa. Olen aikonut käyttää sinua apunani tarjoilussa, -ja tuo puku on siihen tarkoitukseen sopimaton. Mene ylös muuttamaan -yksinkertainen, siisti pumpulihame yllesi ja tule sitten tänne minua -auttamaan. Fransiskan ja Isabellan tulee tänään saada huvitella, he -ovat talon tyttäriä. - -Jähmettynyt äänettömyys seurasi näitä kovia sanoja. Kaarina oli -käynyt yhtä valkoiseksi kuin hänen onneton pukunsa, Sikke katseli -säikähtyneenä äitiänsä, ja Iisa hieroi kenkänsä kärjellä lattiaa, -Hiljan silmiin nousi kyyneleitä, ja Pentti takoi hänen selkänsä takana -nyrkkiään. Pastorin rouva huudahti onnettomana: - --- Enhän minä pahalla sitä sanonut, antakaa tytön pitää kaunis pukunsa, -hyvä kunnallisneuvoksetar. - -Mutta Kaarina ei kuullut hyväntahtoisen rouvan valitteluja. Nopeasti -hän oli käännähtänyt ja luomatta katsetta kehenkään läsnäolijoista hän -pää pystyssä, säkenöivin silmin poistui salista. - --- Älkää olko millännekään, hyvä pastorska, lausui kunnallisneuvoksetar -happamenimelällä äänellä, tyttö on ylpeä ja tarvitsee ojennusta. Häntä -on nähtävästi hemmoteltu liiaksi kotona. -- Minne sinä menet, Fransiska? - -Sikke jäi neuvotonna seisomaan kynnykselle. Hän oli aikonut rientää -Kaarinan jälkeen lohduttamaan häntä. Hän hypisteli komean pukunsa -hetaleita ja mutisi nöyrästi: -- Ei Kaarina tarkoittanut pahaa, äiti. - --- Iisa, sanoi Pentti matalalla äänellä, pyydä äitiäsi peruuttamaan -sanansa. On synti ja häpeä, että Kaarinaa moititaan siksi, että hänellä -on aistikas puku yllään. - --- Minulla ei ole tapana arvostella äidin käytöstä, vastasi Iisa -ynseästi. - -Ikävä mieliala, joka oli vallannut seuran, hävisi uusien vieraiden -saapuessa. Hymyhuulin vastaanottivat kunnallisneuvos ja rouva pitäjän -herrasväet, nimismiehen ja hänen perheensä, rovastin ja ruustinnan ja -kanttorinväen, joka aina uskollisesti pysyi heidän vanavedessään. - --- Eiköhän maaherran väki tulekaan? kysyi kunnallisneuvos -huolestuneena, kun kaikki muut vieraat jo olivat koolla? Ehkä he -pitävät kutsuamme liian tungettelevana. - --- Ei suinkaan, vastasi hänen vaimonsa arvokkaasti, olemmehan me -yhtä hyvät kuin joku toinenkin. Maaherratar telefonoi päinvastoin -aamupuolella ja kysyi, saisivatko he tuoda mukanaan sukulaisensa, -kaksi nuorta poikaa, jotka ovat käymässä heidän luonaan. Kas, siinäpä -heidän vaununsa tulevatkin, hän hätäisesti huudahti katsottuaan ulos -ikkunasta. Ja maaherratar itse on mukana. Kuinka herttaista! Ilosta -hohtaen kunnallisneuvoksetar riensi vastaanottamaan hänelle niin -rakkaita vieraita. - -Vaunuista laskeutui maaherratar, kalpea, kivulloisen näköinen nainen, -tyttäret, kaksi tummahipiäistä tyttöä, kaksoiset ja toistensa näköiset -kuin marjat, sekä heidän sukulaisensa, veljekset Maunu ja Erkki Pohjola. - -Rouva Tulla saattoi vieraansa kunniapaikalle sohvaan ja kuiskasi sitten -Mannelle, joka kiusaantuneen näköisenä, tärkkikaulus kaulassa ja -kiiltonahkakengät jalassa, seisoi oven suussa: - --- Mene nopeasti sanomaan Kaarinalle, että hän tulee auttamaan -kahvintarjoilussa. - -Manne ei tiennyt mitään äskeisestä kohtauksesta; kiireesti hän harppasi -ylös portaita ja koputti tyttöjen ovelle, joka oli lukittu: - --- Mitä kissanhäntää sinä täällä lukittujen ovien takana piileksit? -Tule joutuin alas. Tupa on täynnä vieraita. - -Kaarina ei vastannut. Hän oli riisunut yltään hienon pukunsa, oli -heittäytynyt suulleen vuoteelleen ja itki ääneen loukatusta ylpeydestä -ja häpeästä. - --- Jospa isä ja äiti tietäisivät! voihki hän. Mistä syystä minun pitää -näin paljon kärsiä? Onkohan onnettomampaa olentoa maailmassa kuin minä? - -Hän kuuli kärrynpyörien jytinää ulkoa ja iloisten äänten surinaa -alakerrasta. -- Minä en mene sinne lainkaan. En. Häpeän nähdä pastorin -väkeä. Ja hän kätki uudelleen päänsä tyynyyn nyyhkien. - -Uusi arka koputus ovelle. - --- Rakas Kaarina -- tällä kertaa ääni oli Siken. Tule alas, olen aivan -onneton. Saariset ovat tuoneet kaikki lapsensa ja nimismiehen väki -myös. En voi tulla toimeen heidän kaikkien kanssa. Rallekin on niin -vallaton. Ja Miettisen Amalia on kiukkuinen ja hermostunut. - --- Tulen heti, vastasi Kaarina epäselvällä äänellä. Mikäpä siinä muu -auttaa, huokasi hän ja rupesi valelemaan silmiänsä kylmällä vedellä. -Hän ripusti silkkihameensa vaatesäiliöön ja otti ylleen vaalean -pumpulihameen. - --- Olisinpa ottanut sinut heti, niin olisin säästynyt häpeästä. - -Äkillinen ajatus juolahti hänen mieleensä ja pani hänet hämillään -miettimään. - --- Ehkäpä äskeinen ikävyys oli rangaistus hänelle. Eikö hän ollut -pukeutunut parhaimpaansa siitä syystä, että tahtoi olla yhtä hieno, -hienompikin kuin Sikke ja Iisa? -- Merkillistä, mutisi hän -- mikähän -siinä on: muut tytöt saavat olla miten ylpeitä ja turhamaisia tahansa, -ei heille mitään tapahdu, mutta annapas minun joskus pöyhistellä, -kohta saan niskaani kylmää vettä. Ja totta puhuen tarvitsinkin pienen -näpsäyksen, sillä jos olen rehellinen, täytyy minun myöntää nauttineeni -siitä, että Hilja kehui minua hienommaksi muita. - -Pidettyään tämän pienen yksinpuhelun rauhoittui Kaarina sen verran, -että saattoi lähteä vieraiden joukkoon. Mielenliikutus oli nostanut -hänen poskilleen punan ja pannut hänen silmänsä säteilemään entistä -kirkkaammin. Sirosti kumartaen vieraille hän kulki salin poikki -ruokasaliin, missä pikkulasten oli määrä juoda kahvinsa. - --- Mikä viehättävä tyttö, sanoi vanha, hiukan yksinkertainen neiti -Tähtinen lämpimästi, minä en tiennyt, että teillä oli niin sievä tytär, -kunnallisneuvoksetar. - --- Ei hän ole tyttäremme, vastasi kunnallisneuvoksetar jäykästi. -Hän on vain lastemme seuralainen, jonka olemme ottaneet -sanomalehti-ilmoituksen mukaan. - --- Hänkö siis on Kaarina Holsti, puuttui maaherratar mielenkiinnolla -puheeseen. Tyttäreni ovat kyllä puhuneet hänestä, he ovat tavanneet -hänet Helsingissä. - -Kaarina seisoi punottavin poskin ruokailuhuoneessa ja jakoi limonaatia -ja leivoksia lapsille. Hänellä oli täysi työ pitää aisoissa Rallea, -joka tahtoi ahmia vatsansa täyteen mitä erilaisimpia herkkuja ja -yhtämittaa mankui: - --- Limonaatia, lisää limonaatia. Ellet anna, menen sanomaan äidille. - -Ikkuna oli auki ja ulkoa koivumajasta kuului nuorten iloinen puhelu ja -nauru. Kaarina oli mielissään siitä, ettei hänen tarvinnut mennä sinne, -hän ei ollut sillä tuulella. Kun lapset oli syötetty, alkoi hän auttaa -Miettisen Amaliaa, joka laittoi tarjotinta kuntoon teen juontia varten. - --- Kaarina, muuan tuttava haluaa tavata sinua, sanoi Sikke. Riisu -esiliina yltäsi ja tule saliin. - --- En minä nyt jouda, vastasi Kaarina lyhyesti. - --- Etkö jouda, silloin kai minun täytyy tulla sinun luoksesi, kaikui -iloinen, tuttu ääni. Kaarina katsahti hämmästyneenä ylös rinkilästä, -jota hän parhaillaan leikkasi ja kohtasi parin veitikkamaisia silmiä. - --- Erkki! Erkki Pohjola! Oletko sinä täällä? - --- Kuten näet, ja olen kuluttanut suurimman osan ajastani etsimällä -erästä itsepintaista nuorta neitosta. - -Kyynelet kohosivat Kaarinan silmiin pelkästä ilosta. Hän tarttui Erkin -ojennettuun käteen ja mutisi: - --- Kuinka minä olen iloinen. Tämähän on kuin ihme. Onko Maunokin täällä? - --- On ja odottaa sinua tuolla salissa. Hän ei ollut yhtä uskalias kuin -minä, joka tunkeuduin tänne kielletylle alueelle asti. Tule nyt häntä -tervehtimään. - -Kaarina ei enää estellyt. Hän riisui esiliinan yltään ja seurasi -Erkkiä saliin, jonne kaikki nuoret olivat kokoontuneet tanssimaan. -Mauno seisoi nojautuen eteisen oveen, pää pystyssä, hiukan ylimielisen -näköisenä kuten aina. - --- Nyt me menemme tervehtimään pikkuserkkujani, sanoi Erkki ja vei -Kaarinan salin poikki maaherran tyttärien luo. - --- Pikkuserkkuni Irja ja Inkeri ja vanha taistelutoverini Heinosten -täysihoitolasta, esitteli Erkki. - --- Kyllähän me olemme toisemme kerran tavanneet, ehätti Irja -selittämään, ettekö muista, normaalilyseolaisten juhlakonventissa? - --- Kyllä, vastasi Kaarina iloisesti. -- Kokonainen sarja hupaisia -muistoja valtasi hänen mielensä. - --- Kuinka tiesitte minun olevan täällä? kysyi hän Maunolta, joka tällä -välin oli lähestynyt heitä ja lujasti puristi tytön kättä. - --- Erkki on kirjeenvaihdossa Hannan kanssa ja sai häneltä tietää, että -sinä olet näillä mailla. Koska täti Valmari on äitimme serkku ja usein -on meitä pyytänyt luoksensa, päätimme iskeä kaksi kärpästä samalla -haavaa, käydä tervehtimässä sukulaisiamme ja torua sinua tyhmästä -päähänpistostasi. Kuinka voit olla noin ajattelematon, Kaarina, ja -antautua moiseen seikkailuun? Hanna oli hirveän pahoillaan. Hän olisi -mielellään kutsunut sinut koko kesäksi luokseen, jos olisit sanallakaan -maininnut aikomuksestasi. - -Kaarina hymyili. Tuntui niin kotoiselta kuulla Maunon toruskelevan. - --- Näetkös, minä tahdoin olla itsenäinen ja seisoa omilla jaloillani, -selitti hän tärkeän näköisenä. - --- Itsenäinen! Tyttöjen ei tarvitse olla itsenäisiä, murahti Mauno. - --- Ohoo, herra normaalilyseolainen, siinä suhteessa uskallan olla eri -mieltä kanssasi. Me opimme yhteiskoulussa aivan toista. - --- Pötyä! Onko sinulla ollut mitään iloa itsenäisyydestäsi tänä kesänä? - -Kaarinan kasvojen ilme kävi vakavaksi. - --- Iloinen ei tämä kesä tosin ole ollut, mutta luulenpa, että olen -oppinut jonkin verran uusia elämänarvoja. - --- Tuo on vain tuommoisia kirjoista opittuja puheenparsia, väitti Mauno -kiusoitellen. - --- Sinä olet aivan yhtä maunomainen kuin ennenkin, mutta älä nyt viitsi -enää torua minua, olen ilmankin saanut maistaa nuhteita tänään. - --- Niin, sen kyllä arvaan, huudahti Mauno tulistuen. Rouva Tulla ei -näytä erittäin lempeältä. Onko hän todellakin uskaltanut torua sinua? - --- Uskaltanut, naurahti Kaarina. Mutta Mauno kuuli hänen naurussaan -pidätettyjä kyyneliä. - --- Miksi hän ei uskaltaisi torua lastensa seuralaista, joka saa sata -markkaa kesässä ja vapaan ylläpidon? Tiedätkös, Mauno, meillä kotona -äiti aina vaati, että olisimme ystävällisiä palvelijoille, varsinkin -jos he olivat nuoria tyttöjä. "He tulevat omasta kodistaan vieraitten -luo, ja siksi pitää meidän kohdella heitä hienotunteisesti", oli hänen -tapansa sanoa. En silloin ymmärtänyt häntä, mutta tästä lähtien en -koskaan enää ole tyly kenellekään palvelijalle. - -Mauno rypisti kulmiaan, ja katse, minkä hän loi vihreäpukuiseen rouva -Tullaan, joka parhaillaan istui sohvalla liehitellen maaherratarta, ei -ollut erikoisen leppeä. - --- Niin, niin, sanoi hän sitten, näyttääpä siltä kuin hemmoteltu -Kaarina olisi saanut kesän pitkään kokea muutakin kuin päivänpaistetta -ja lämmintä. Ja se tekee hänelle koko lailla hyvää, lisäsi hän -ilkamoiden. - --- Joko Mauno on päättänyt ripityksensä? pisti Erkki hilpeästi väliin. -Tule, Kaarina, otetaan pieni valssi kesken saarnaa -- arvaan, että -kunnianarvoisa veljeni taas on kiusannut sinua. - -Iloisena pyrähti Kaarina Erkin viemänä tanssivien parien joukkoon. -Hän olisi voinut nauraa ääneen riemusta. Maailma, joka vielä pari -tuntia sitten oli mustaa mustempi, näytti taas valoisalta. Tuskin -oli Erkki vienyt hänet takaisin paikalleen, kun Pentti Saarinen oli -kumartamassa. Ja ennenkuin Kaarina tiesikään, oli hän taas pyörimässä. -Mutta kun hän lämpimänä ja punaposkisena lähestyi Irjaa ja Inkeriä, -jotka ystävällisesti viittasivat häntä viereensä, huomasi hän rouva -Tullan silmät, jotka pistävinä tarkkasivat häntä salin vastakkaiselta -puolelta. Ja samassa hän huomasi, että Sikke tyytymättömän näköisenä -istui eräässä nurkassa. - --- Erkki hyvä, sanoi hän hätäisesti matalalla äänellä ystävälleen, -joka taas tuli noutamaan häntä tanssiin. Ole hyvä ja mene pyytämään -Sikkeä. Hän ei varmaankaan ole saanut tanssia, koska näyttää niin -ikävystyneeltä. - --- Hän tanssii niin hurjan huonosti. Ei häntä jaksa raahata enemmän -kuin kerran illassa, vaikeroi Erkki. - --- Mutta hän on minun tanssioppilaani, ja minusta on kovin ikävä, ellei -hän saa käytännössä osoittaa taitoaan. - --- Ei sinulla kunniaa ole ainakaan siitä oppilaasta, naurahteli Erkki, -mutta olkoon menneeksi, teen sen sinun tähtesi. - -Siken kasvot kirkastuivat, kun Erkki häntä lähestyi ja kohteliaasti -kumartaen vei hänet tanssiin. - --- Hän tanssii tosiaan kurjasti, huokasi Kaarina, mutta viis siitä, hän -on kiltti ja hyväsydäminen tyttö. -- Hyvänen aika, huudahti hän äkkiä --- hän oli avonaisesta ovesta nähnyt Mannen ja Rallen epäilyttävissä -puuhissa jäätelövadin ääressä -- suokaa anteeksi, minun täytyy mennä -vähän tänne. - -Hän ehti parahiksi tempaamaan Rallen kädestä lusikan, jota herkkusuinen -poika juuri oli pistämässä jäätelöpyramidiin. - --- Häpeä, Manne, etkö sinä vanhempana voi estää Rallea moisista -tyhmyyksistä? Sinä olet tietysti päinvastoin rohkaissut häntä, muutoin -hän ei sinun nähtesi uskaltaisi koskea jäätelöön. - --- Kas, vastasi Manne katkerasti, huomasitpa meidän puuhamme. Minä -luulin, ettei sinulla olisi silmiä eikä korvia muille kuin uusille -ystävillesi, noille hienoille Helsingin keikareille. - --- Mauno ja Erkki Pohjola eivät ole uusia ystäviäni, he ovat vanhoja -tovereita, joista pidän miltei kuin he olisivat veljiäni. - --- He ovat tietysti mallikelpoisia kiireestä kantapäähän, jatkoi Manne -ynseästi. - --- Mallikelpoisia he eivät ole, mutta sen uskallan taata, etteivät he -ainakaan kutsuissa menisi rääpimään vieraille aiottuja virvokkeita. -Ja Kaarina loi musertavan katseen Manneen, jonka taskusta pisti esiin -jättiläismäinen omenatortunpala. - -Häpeissään Manne puikki ulos huoneesta muristen jotakin mamselleista, -jotka pistävät nenänsä joka paikkaan. Mutta Ralle inisi yhä vielä lisää -herkkuja. - --- Ralle ei saa enää mitään, sanoi Kaarina päättävästi. Mene nyt -kiltisti noutamaan nimismiehen ja pastorin lapsia, niin minä leikin -kanssanne Suulasta rouvaa. - -Ralle totteli. Suulas rouva oli hänen mielileikkinsä, hän iloitsi jo -etukäteen siitä, miten saisi raastaa Kaarinaa tukasta. Leikki päättyi -nimittäin siten, että kaikki leikkiinosaaottavat tarmonsa takaa vetivät -ja nyppivät sitä onnetonta, joka kulloinkin sattui olemaan Suulas rouva. - -Kun Kaarina viimein pörröisenä ja hengästyneenä pääsi pikku -kiusanhenkiensä käsistä, olivat nämä niin väsyneet, että Ralle hetkisen -kuluttua löydettiin jalat koukussa nukkumassa ruokasalin sohvalta ja -pastorin lapset pyysivät äidiltään päästä kotiin "omaan sänkyyn". -Nimismiehen Aarne yksin valvoi torkkuen ja odotellen illallista. - -Rouva Tulla oli karsain silmin nähnyt Irja ja Inkeri Valmarin -mieltymyksen hänen tyttäriensä seuralaiseen ja päätti pitää Kaarinan -syrjässä vieraista, jotta talon omat tyttäretkin saisivat tilaisuuden -tutustua arvossa pidetyn maaherran perheeseen. - --- Sikke, sanoi hän vanhimmalle tyttärelleen, miksi pysyttelet -vain nurkissa yhdessä kanttorin Alman kanssa? Nyt, kun pappa on -kunnallisneuvos, pitää sinun valita itsellesi sopivampaa seuraa kuin -tuo kömpelö, tyhmännäköinen Alma. Mene istumaan maaherran tyttärien -viereen. He ovat hienoja tyttöjä. - --- Mutta, äiti, sanoi Sikke katsellen avuttomilla vedensinisillä -silmillään äitiään, en minä osaa puhua heidän kanssaan mistään. -Almalle ja minulle riittää aina juttua, keskustelemme ompeluista, -pitsinmalleista ja muista käsityöasioista. - --- Joutavia, tiuskaisi kunnallisneuvoksetar, emme me, pappa ja minä, -ole panneet toimeen kalliita kutsuja sitä varten, että sinä istuisit -juttelemassa kanttorin Alman kanssa pitsinmalleista. Me olemme tehneet -sen siitä syystä, että tyttäremme saisivat hienoja tuttavuuksia ja -pääsisivät parempiin seurapiireihin. Missä Isabella on? - --- Hän istuu ruokasalissa syömässä pähkinöitä Pentin ja Freedun kanssa. - --- Nouda hänet tänne. - --- Isabella, nuhteli äiti, kun Iisa Siken noutamana saapui, te ette -lainkaan käsitä omaa etuanne. Fransiska piilee nurkissa Alman kanssa, -ja sinä pysyttelet tuon pöllömäisen Freedun ja epäkohteliaan Pentin -seurassa. Miksi et seurustele Valmarin tyttöjen ja heidän hienojen -serkkujensa kanssa? - --- Irja ja Inkeri Valmarille kelpaa vain Kaarina, ja Pohjolan pojat -tuskin huomaavat muita kuin häntä, vastasi Iisa nyrpeästi. - --- Se on sopimatonta. Kaarina ei ollenkaan ymmärrä asemaansa -perheessämme. Minä lähetän hänet nyt Amalian luo keittiöön, siellä -tarvitaan kyllä apua illallista varten. - -Ja niin kävi, että Kaarinan ikäväkseen täytyi jättää vastalöydetyt -ystävänsä ja viettää lopun iltaa keittiössä Miettisen Amalian -kielevässä seurassa. Vasta illallisen jälkeen hän sai hetkisen tavata -Maunoa ja Erkkiä. - --- Me tulemme huomenna noutamaan sinua Valmarille, suhautti Erkki -hyvästellessään häntä. Irja ja Inkeri kutsuivat. - --- Mutta pyytäkää Sikke ja Iisa mukaan, muutoin en pääse, vastasi -Kaarina. Erkki kohautti hartioitaan. - --- Täytyy kai sitten kutsua heidätkin. - - - - -X. - - -Seuraavana päivänä ajoivat Kaarina ja Tullan tytöt Valmarien huvilalle, -joka oli viiden kilometrin päässä kirkolta. Manne oli myös kutsuttu, -mutta kieltäytyi itsepintaisesti lähtemästä. - --- Mitä minä siellä helsinkiläisten seurassa! vänkkäsi hän äreästi -vastaan. En minä osaa olla niin hienosti kuin he. - --- Olenhan minäkin helsinkiläinen ainakin osan vuotta, sanoi Kaarina -nauraen, ja minun kanssanihan sinä tulet erinomaisesti toimeen. - --- Niin sinä, sinä et olekaan kuin muut. Et ainakaan ennen, mutta -nyt sinäkin vain hännystelet noita hienouksia etkä välitä meistä -maalaisista hölyn pölyä. - --- Älä puhu tyhmyyksiä, torui Kaarina, tule pois vain ja käyttäydy -säädyllisesti, niin on sinullakin hauska. - --- Enkä tule. Minä menen Plotinan ja maisterin luo. Heille minä -kelpaan, vaikka en osaakaan kumartaa ja keskustella hienosti. - -Manne oli Kaarinan kautta tutustunut Mökin asukkaihin ja oli, ihme -kyllä, saavuttanut sekä ihmisaran maisterin että hänen ujon tyttärensä -luottamuksen. Muutoin niin raju ja töykeä poika käyttäytyi näiden -yksinäisten kirjatoukkien parissa luontevasti ja siivosti, hänen hyvät -ominaisuutensa pääsivät oikeuksiinsa pikku kodissa, jossa häntä ei -alinomaa ojennettu ja soimattu kuten kotona. - -Nopeasti kului päivä Valmarien kauniissa huvilassa. Rouva Valmari -oli erikoisen ystävällinen Kaarinaa kohtaan. Mauno ja Erkki olivat -kertoneet hänelle, mihin vaikeaan asemaan Kaarina oli saattanut itsensä -tahtoessaan auttaa vanhempiaan. Ja tutustuttuaan kunnallisneuvoksen -perheeseen hän ymmärsi, että tytöstä ei ollut kovinkaan helppoa -aina täyttää niitä velvollisuuksia, jotka hän oli ottanut nuorille -hartioilleen. - -Nuoret pelasivat krokettia, söivät vattuja ja viinimarjoja ja -samoilivat suuren puiston varjokkaita käytäviä. Kaarinasta tuntui -kuin hän olisi vanki, joka päiväksi on päässyt vankilastaan ihanaan -vapauteen. Oli suloista hengittää tässä ystävällisessä ilmakehässä, -kun koko kesän oli kokenut vain kylmyyttä ja ynseyttä Tullan -perhepiirissä. Maunokin, jäykkä, harvasanainen Mauno, oli niin hellä ja -huomaavainen, aivan kuin hän olisi tahtonut korvata Kaarinalle kaiken -sen rakkaudenpuutteen, jota hän kesän kuluessa oli kärsinyt. - -Liian pian pimeni elokuun ilta, ja vieraiden oli lähdettävä ajamaan -takaisin kirkolle. - --- Erkki ja minä tulemme huomenna polkupyörällä kirkonkylään. -Tapaammeko sinut? kysyi Mauno hyvästellessään Kaarinaa. - --- Tahtoisin mielelläni tutustaa teidät parhaimpiin ystäviini tällä -paikkakunnalla, maisteri Saramaahan ja hänen tyttäreensä. - --- Hyvä, me tulemme noutamaan sinua. - -Kunnallisneuvoksettareen oli johonkin määrin vaikuttanut se -silmäänpistävä ystävällisyys, jolla maaherran perhe ja heidän nuoret -sukulaisensa kohtelivat Kaarinaa. Koska hän itse ollen pintapuolinen -ja turhamainen ei milloinkaan osoittanut suosiotaan kenellekään muulle -kuin sellaiselle henkilölle, joka hänen mielestään merkitsi jotakin -ihmisten kesken, arvosteli hän muitakin itsensä mukaan. Hän päätti -kohdella Kaarinaa paremmin kuin ennen, kukaties hänestä vielä saattoi -olla hyötyä tytöille, kun he vastaisuudessa aikoivat Helsinkiin. Kun -siis Pohjolan veljekset seuraavana päivänä ajoivat pyörällä pihalle ja -kysyivät Kaarinaa, suostui hän, vaikkakin happamesti hymyillen, siihen, -että Kaarina sai lähteä heidän kanssaan. - -Matkalla Kaarina varovasti valmisti ystäviään siihen, että he -joutuisivat tekemisiin omituisten ihmisten kanssa, ja hyvä se olikin, -sillä kun maisteri kappaleen matkan päässä tuli heitä vastaan -maantiellä taluttaen viirunaamaista vuohtaan, oli vallaton Erkki -purskahtaa helakkaan nauruun, niin hassunkurinen oli näky hänen -mielestään. - --- Merkillinen pariskunta, mutisi hän, vuohi näyttää melkein siltä -kuin jos neekeri olisi pukeutunut valkoisiin ja pannut tärkkikauluksen -kaulaansa. - -Mutta ääneen hän sanoi: -- Maisterilla on hauskan näköinen vuohi, se -tuo mieleen jonkin satyyriolennon muinaiskansojen jumaluustarustosta. - -Maisteri oli epäluulolla tarkastanut vieraita poikia, hän oli tottunut -siihen jo opettajana ollessaan, että vallattomat pojat tekivät hänestä -pilaa. Mutta kun hänen mieliainettaan, historiaa, kosketeltiin, suli -hänen jäykkyytensä. - --- Niin, sanoi hän, Klio on merkillinen vuohi, viisas ja säyseä, -merkillisen säyseä. -- Tässä osoitti Klio säyseyttään sillä, että -huomatessaan tien reunalla perunamaan, seisahtui kuin kiinnikasvanut -yhteen paikkaan ja sitten itsepintaisesti hiljakseen alkoi pyrkiä -kielletylle alueelle. Kesti jonkin aikaa, ennenkuin yhteisvoimin -saatiin niskoitteleva elukka jälleen talttumaan. - --- Vai niin, jatkoi maisteri äsken katkennutta keskustelua, nuoret -harrastavat nähtävästi historiaa. - --- Minä olen kyllä myöskin innostunut historiasta, puheli Erkki, mutta -tämä vanhempi veljeni on oikea ammattimies sillä alalla. - -Maisteri ihastui ja iski heti Maunoon ryhtyen hänen kanssaan pohtimaan -historiantutkimuksen viimeisiä tuloksia. Mauno kuunteli kärsivällisesti -historioitsijan hiukan pilventakaisia väitelmiä, mutta myönteli -itsekseen, että maisteri oli viisaampi kuin hänen omituinen ulkonäkönsä -ja hajanainen puhetapansa antoi luulla. - -Plotina oli iloissaan nähdessään isänsä innokkaassa keskustelussa -vieraiden kanssa, mutta Kaarina huomasi heti tytön hermostuneesta -käytöksestä, että jotakin oli vinossa. - --- Mikä sinun on? kysyi hän, kun olivat kahden kesken Plotinan pienessä -huoneessa. - --- Oi voi, valitti Plotina, sain eilen kirjeen tädiltäni, hän ilmoittaa -saapuvansa tänne huomenna. - --- Sehän on kai hauska uutinen. - --- Onpa kyllä, mutta katsopas, täti on niin hirvittävän käytännöllinen -ja tarkka, ja minä tiedän kyllä, että meidän kotimme on puutteellinen -joka suhteessa. - -Ollakseen rehellinen ei Kaarina voinut kumota tätä kieltämätöntä -tosiasiaa. - --- Kuka sinun tätisi oikeastaan on? - --- Hän on äitini sisar, leskirouva Sohvi Simola ja omistaa laajan -kangas- ja kenkäliikkeen Tampereella. - --- Hän on siis rikas. - --- Luullakseni. - --- Eikä auta teitä? huudahti Kaarina. - --- Kyllä hän auttaakin, sanoi Plotina säveästi. Hän lähettää joka -jouluksi isälle sukkia ja villapaidan sekä minulle jotakin hyödyllistä. -Sitäpaitsi saan häneltä silloin tällöin kangastakin. - -Hullunkurinen ajatus syntyi Kaarinan aivoissa -- Hänenkö kaupastaan -ovat kotoisin nuo ihmeelliset kankaat, joita sinä käytät pukunasi? -kysyi hän. - -Plotina naurahti hämillään. - --- Niin katsopas, täti lähettää minulle jäännöspalasia kaupastaan. - --- Suo anteeksi, puhkesi Kaarina harmistuneena sanomaan, mutta sinun -tätisi voisi antaa sinulle muutakin kuin vain jäännöspalasia, koska hän -kerran on varakas. Hän on varmaankin saita, kovasydäminen olento. - --- Älä sano niin, hyvä ystävä. Täti tarjoutui kyllä ottamaan minut -huostaansa ja kasvatikseen, sillä ehdolla, että rupeaisin apulaiseksi -hänen liikkeeseensä. Mutta siihen emme isä ja minä suostuneet. Enhän -voinut jättää isää, ja sitäpaitsi -- Plotina levitti avuttomana -käsiään, miten luulet minun selviytyvän kangaskaupassa? Päätäni huimaa -ajatellessanikin vain kaikkia niitä ihmisiä, joita minun pitäisi -palvella. - -Kaarina purskahti nauruun. -- Tosiaan, pikku Plotina mittaamassa -kangasta ja nauhoja. Sinä möisit tietysti kenkiä metreittäin ja -kangasta kilokaupalla. - --- Niin, jatkoi Plotina edelleen vakavasti, siltä minustakin tuntuu, -etten kykenisi sellaiseen toimeen. Mahdotonta olisi minun jättää -rakkaat kirjani ja ennen kaikkea rakas isäni. Ei hän mitenkään tulisi -toimeen ilman minua. Mutta tädin mielestä minä olen kiittämätön, penseä -olento, ja hän julisti, että hän siinä tapauksessa heittää meidät oman -onnemme nojaan. Siitä on nyt kulunut pari vuotta, ja eilen, kuten -sanoin, sain häneltä kirjeen, missä hän sanoo olevansa liikematkalla -Kuopioon ja poikkeavansa tänne paluumatkalla. Minua suuresti peloittaa, -että hän pahastuu nähdessään kotimme, hän on niin ankara järjestyksen -ihminen. - -Kaarina näytti miettivältä. - --- Hänen täytyy tyytyä teihin sellaisina kuin olette, muuta neuvoa en -tiedä. - -Plotina huokasi. - --- Hän halveksii lukutoukkia ja tieteellisiä harrastuksia sydämen -pohjasta. Varsinkaan tyttöjen ei hänen mielestään laisinkaan pitäisi -askaroida kirjojen ääressä. - --- Hirveä olento! huudahti Kaarina. Mitä tyttöjen sitten pitäisi hänen -mielestään tehdä? - --- Keittää ruokaa. Ommella ja työskennellä liikealalla. - -Tässä tyttöjen vuoropuhelu katkesi, kun maisteri taas hätääntyneenä -huusi Plotinaa etsimään hänelle jotakin kirjaa, jota hän tahtoi näyttää -pojille. - --- Hauskoja ihmisiä, vaikka jonkin verran omituisia, lausui Mauno, kun -nuoret olivat kotimatkalla. - --- Mutta sanopas, miksi tuo tyttö pukee itsensä noin lievimmin sanoen -merkillisesti, huomautti Erkki. Hänhän on miltei kuin kuljeksiva -tilkkupeite. - --- Voi, älä naura, hänellä on siihen omat syynsä, huudahti Kaarina ja -kertoi pojille täti Simolan kangaskaupasta ja jäännöspaloista. - --- Täti Simola tarvitsisi pienen läksytyksen, huomautti Erkki nauraen. -Tuollainen kitupiikki. - -Illalla vuoteessaan Kaarina laati kokonaisen sotasuunnitelman -käytännöllistä ja saitaa rouva Simolaa vastaan. Ja kun hän uskoi -suunnitelmansa Sikelle pyytäen hänen apuaan, suostui tämä siihen -mielellään. Hän sai äitinsäkin taipumaan tuumaan; ja heti koulutuntien -päätyttyä marssi luudilla, pesurievuilla, pölyhuiskuilla ja harjoilla -aseistettu pieni joukko Mökkiä kohti. Manne oli saanut vihiä hommasta -ja tarjoutui huvitettuna mukaan. - --- Voinhan kantaa vettä ja halkoja, ellen pysty lattioita pesemään. - -Kun ihmeellinen seurue astui sisään ovesta, riensi Plotina, joka -ikkunasta oli nähnyt tulijat, vastaan. - --- Mitä te aiotte? kysyi hän aivan ymmällään. - --- Me tulemme pitämään suursiivousta, ettei Sohvi-täti toru sinua, -sanoi Kaarina päättävästi. - --- Mutta isä ei pidä siistimisestä. Sinä tiedät, Kaarina, kuinka -hyväluontoinen isä on, mutta vain pölyriepua nähdessäänkin hän ihan -vimmastuu, ja tuulettaminen on hänelle kauhistus. Hän väittää, -että naiset ovat keksineet suursiivoukset ja muut sellaiset hommat -vartavasten kiusatakseen miehiä. - -Manne ratkesi ulvovaan nauruun, mutta Kaarina heitti ikkunan -tarmokkaasti auki sanoen: -- Kyllä hän nyt tällä kertaa saa sen -koetuksen joka tapauksessa kestää. Onko hän kotona nyt? - --- Ei, hän lähti kävelyttämään Klioa. - --- Ja kauanko hän tavallisesti viipyy sillä matkallaan? - --- Tunnin tai pari. - --- Hyvä. Me ryhdymme heti toimeen. Manne, tee tuli takkaan ja kanna -vettä kattilaan. Sinä, Sikke, pölytät huonekalut. Plotina siistii -pöydän ja minä kirjahyllyn. Rivakasti toimeen. Pidä sinä, Plotina, -silmällä, milloin isäsi palaa kävelymatkalta ja anna varoitusmerkki -meille. - -Nopeasti kuin henki olisi ollut kysymyksessä ryhtyi kukin määrättyyn -tehtäväänsä. Sikeitä ja Kaarinalta sujui työ helposti. Sikke oli -luonnostaan käytännöllinen, ja Kaarina oli usein auttanut äitiään -isän työhuoneen järjestämisessä, mutta Plotina rukka, joka oli varsin -vasenkätinen kaikessa, mikä koski jokapäiväisiä askareita, ja sen -lisäksi pelkäsi isänsä yllättävän heidät, teki kaikki nurinpäin ja sai -tuskin mitään aikaan. Manne hääri nenä noessa keittiössä ja helisteli -hellanrenkaita, niin että olisi luullut melun kuuluvan toiselle puolen -kylää. - --- Vesi on lämmintä, ilmoitti hän, joutukaa pesemään lattiaa. Olen -kuulevinani Klion määkinän. - -Tytöille tuli hätä käteen. Plotina kaatoi likinäköisyydessään -mustepullon papereille ja oli vaipua maahan kauhistuksesta. - --- Älä nyt hätäile, sanoi Sikke leveällä, tyynellä tavallaan ja -pisti paperit piiloon. Isäsi on niin hajamielinen, että luulee itse -kaataneensa mustepullon. - --- Voi voi, enhän minä saata isää pettää, vaikeroi Plotina, en ole -vielä koskaan pettänyt häntä. - -Kaarina latoi kuumeentapaisesti kirjat paikoilleen, ja Sikke pesi -polvillaan lattiaa otsa hiessä. - --- Puhtaaksi minä tämän nyt luutuan, vaikka sata maisteria olisi -tulossa, hän vakuutti rauhallisesti. - -Manne pujahti ulos ja houkutteli maisterin kasvitarhaan näyttämään -hänelle komeita kaalinkupujaan. Ukko teki tuon tuostakin lähtöä -sisään, mutta aina poika keksi jotakin uutta katselemisen aihetta -kasvitarhassa. Viimein, kun kaikki porkkanat, kurpitsalavat ja -punajuuret oli moneen kertaan katsottu, ei Manne enää keksinyt mitään -syytä pidättääkseen historioitsijaa. Silloin hän epätoivoissaan salaa -päästi Klion irti ja kului hetken aikaa, ennenkuin maisteri ja hän -saivat sen kiinni. - --- Pelastakoot tytöt nyt nahkansa. Enempää en minä voi, mutisi Manne ja -juoksi ketterästi edellä avaamaan ovea ukolle. - -Tytöt olivat kuulleet heidän askelensa ja päätä pahkaa pelastautuneet -Plotinan huoneeseen. Maisteri Saramaa liikkui epäluuloisen näköisenä -huoneessaan haistellen ilmaa. Se oli raittiimpaa kuin tavallisesti, hän -oikein kaipasi rakasta tupakansavua, ja muutoinkin -- huone näytti niin -merkillisen oudolta. Mutta Manne seurasi hänen kintereillään ja puhua -pakisi lakkaamatta, niin että ukko ei ennättänyt tehdä huomioitaan -rauhassa. Ja hetken aikaa muristuaan hän unohti epäluulonsa syventyen -kirjoihinsa. - -Sillä aikaa tytöt häärivät muissa huoneissa. Kanttorin Alma oli -ikkunasta huomannut heidän oudot puuhansa eikä voinut hillitä -uteliaisuuttaan, vaan pujahti naapurin portista sisälle. Sikeltä, joka -oli tyhjentämässä likavesiämpäriä, hän sai kuulla tyttöjen puuhista ja -tarjoutui heti apulaiseksi. - --- Sinä olet näppärä käsitöissä, sanoi Kaarina, parsipas nuo reiät -sohvan päällisessä ja paikkaa kiikkutuolin matto. Tuosta tuolista -pistää jouhet esille, korjaa sekin. - -Alma juoksi kotiin noutamaan lankaa ja neulaa, sillä Plotina oli -niin hämmennyksissään kaikesta siitä väkivaltaisuudesta, mitä hänen -kodissaan harjoitettiin, ettei löytänyt omia ompeluvehkeitäänkään. -Palatessaan Alma toi mukanaan pari pöytäliinaa ja puhtaan -päällyspeitteen. - -Ahkerissa käsissä sai pieni puutteellinen koti pian aivan toisen -ulkonäön. Ikkunaverhot parsittiin ja pölytettiin, pöydillä oli Alman -tuomat sievät liinat, Plotinan vuoteelle, jonka hän aikoi luovuttaa -tädilleen, levitettiin puhdas päällyspeite. Vaatekomerosta Kaarina -löysi pienen sievän maton. - --- Onko tämäkin tädin kangaskaupasta, kysyi hän nostaen mattoa Plotinan -nähtäväksi. - --- On. - --- Se kelpaa mainiosti vuodematoksi. Minä levitän sen tähän sinun -vuoteesi eteen. - -Manne lähetettiin noutamaan voileipiä, tytöillä oli niin kiire, -etteivät ennättäneet käydä syömässäkään. Iloinen puheensorina kuului -maisterin huoneeseen, ja työssään häiriintyneenä tämä pistäysi -katsomassa, mitä oli tekeillä. Ihmeekseen hän huomasi oudon näyn. -Huone, jossa vain aniharvoin oli muita kuin sen arka emäntä, oli nyt -täynnä hilpeitä vieraita. Sikke seisoi pöydällä vasara kädessä ja -nauloja suussa ja viritti verhoja ikkunan eteen. Manne istui hajasäärin -lattialla kiilloittaen kynttiläjalkoja, Alma oli polvillaan sohvan -edessä parsinneula kädessä, ja Kaarina hieroi mustepilkkuja pöydästä, -tuolilla oli lautasellinen voileipiä ja pari kylmää perunaa. - -Maisteri miltei vaaleni kauhusta nähdessään tätä kotirauhan -häiritsemistä. - --- Mitä tämä oikein merkitsee? sopersi hän luoden nuhtelevan katseen -hämmentyneeseen tyttäreensä. - --- Me tulimme vähän auttamaan Plotinaa, kun kuulimme, että saisitte -vieraita, sanoi Kaarina iloisesti. - --- Onko se nyt välttämätöntä tämmöinen siistiminen, minusta täällä oli -siistiä kyllä ennenkin? - --- Auta armias! pääsi Siken vilpittömiltä huulilta. Täällähän oli kuin --- -- -- - --- Tuollaiset vanhat rouvat ovat tavallisesti vähän turhantarkkoja, -kiirehti Kaarina keskeyttämään häntä, ja kun Plotinalla on niin paljon -tärkeämpää työtä, tarjouduimme hänelle apulaisiksi. Häiritsemmekö setää? - --- Ette erikoisesti, mutisi maisteri ja vetäytyi takaisin huoneeseensa -harmitellen itsekseen hameväen ihmeellistä halua aikaansaada -turhanpäiväisiä selkkauksia. - --- Kas niin, sanoi Kaarina luoden viimeisen tarkastavan silmäyksen -ympärilleen, nyt täällä luullakseni alkaa olla järjestyksessä. Vai mitä -arvelette tytöt? - --- Oi, täällähän on ihmeen hienoa, huudahti Plotina kiitollisena. - --- Jotakuinkin siistiä, kuului Alman arvostelu. - --- Mutta eikö teidän mielestänne ole epärehellistä, että meidän kotimme -näyttää aivan erilaiselta, kuin mitä se arkioloissa on? kysyi Plotina -arasti. - --- Ei laisinkaan, vakuutti Sikke, ainahan siistitään vieraita varten. - --- Ja sitäpaitsi, sanoi Kaarina, voit päättää, että tästälähin pidät -kotisi siistinä. - --- Luuletko minun siihen kykenevän? kysyi Plotina avuttomana. - --- Miksikä et, uhraa joka päivä parikin tuntia kodin järjestyksessä -pitämiseen, sen kyllä voit tehdä, vaikka oletkin lukutoukka. - --- Minä koetan, mutta minulta käy kaikki niin hitaasti ja -takaperoisesti, huokasi Plotina. - -Kun tytöt olivat lähdössä, veti Kaarina Plotinan erikseen ja kysyi: - --- Suo anteeksi, että sekaannun asioihinne, mutta haluaisin niin -mielelläni olla sinulle avuksi, ja sen vuoksi kysyn: mitä aiot antaa -tädillesi ruuaksi? - --- Onhan meillä perunoita, vihanneksia ja vuohenmaitoa. - --- Hyvä, mutta osaatko sinä keittää? - --- Olenhan minä keittänyt meidän kaikki ateriamme. - --- Mitä arvelet siitä, jos minä huomenna tulisin auttamaan sinua -päivällisen valmistamisessa? Rouva Tulla päästää kyllä minut tunniksi -tai pariksi, hän on nykyjään hyvin kiltti, ja he lähtevät huomenna koko -perhe nimismiehelle Klaaran päiville. - --- Voi, Kaarina, kuinka sinä olet hyvä. Kyllä minä olisin iloinen, jos -tulisit, pelkään, ettei Sohvi-täti ole niin vaatimaton ruuan suhteen -kuin isä. Minulta usein ruoka palaa pohjaan tai unohtuu suola. - -Tohtorinna Holstin mielestä oli välttämätöntä, että tytöt rinnan -lukujen kanssa oppivat käytännöllisiä toimia. Kaarina oli siis tottunut -liikkumaan keittiössä, vaikkei hän mikään ensiluokan kokki ollutkaan. - --- Minä arvelen, sanoi hän seuraavana päivänä istuessaan Mökissä, -keittiön puulaatikolla, että keitämme vihanneslientä, sipulilaatikkoa -ja korppuvanukasta, minä osaan näet parhaiten valmistaa näitä -ruokalajeja, sillä ne olivat isän mieliruokaa. - --- Niin, ja ajattelepas, Alma toi tänään tänne hauen, jonka Freedu oli -saanut verkolla. Eikö se ollut kiltisti tehty? - --- Olipa kyllä. Laitamme siis haukea munakastikkeen kera. - -Tytöt riensivät puutarhaan poimimaan liemeen tarvittavat ainekset. -Plotina oli hermostunut, hän pelkäsi täsmällistä tätiään ja oli -tavallista kömpelömpi. Kaarina ihmetteli mielessään, olisiko rouva -Simola laisinkaan saanut päivällistä sinä päivänä, ellei hän olisi -tullut auttamaan. - --- Kuulepas nyt, Plotina, sanoi hän, kun kello läheni neljää. Pelkään -pahoin, että tulette myöhään, ellette jo mene laivalle. Ja se olisi -ikävä. Ihmiset joutuvat aina pahalle tuulelle, ellei kukaan ole heitä -vastassa, kun he saapuvat vieraalle paikkakunnalle. - --- Plotina, Plotina, kuului sivuhuoneesta hätäinen ääni, ja maisteri -pisti ovesta pörröisen päänsä. Minä en löydä kaulusta enkä kalvosimia. -Olen etsinyt niitä kaikkialta, yksin paperikoristakin. - -Plotina riensi hätään. Kaarina kuuli piironginlaatikkoja vedettävän -ja suljettavan ja vähän väliä hermostunutta torumista: -- Se on -sitä naisväen komentoa. Järjestetään, järjestetään, ja seuraus on, -ettei mitään löydy. Nähtävästi kadonneet esineet kumminkin lopuksi -löydettiin, sillä jonkin ajan kuluttua maisteri ilmestyi esiin yllään -musta kulunut sortuutti, hyvin vanhanaikainen kaulus kaulassaan ja -tukka harjattuna. - --- Kyllä he nyt myöhästyvät, tuumi Kaarina pistäessään korppulaatikon -uuniin. Luulenpa, että jään tänne katsomaan, kuinka Plotina raukka -suoriutuu leikistä. Voinhan olla muka Plotinan apulainen, niin en -häiritse ketään läsnäolollani. -- Hän sieppasi naulasta Plotinan -huivin, jota tämä käytti vuohta lypsäessään. Sidottuaan sen päähänsä ja -ison esiliinan vyölleen hän aivan hyvin saattoi käydä pienestä sievästä -palvelustytöstä. Iloisesti hyräillen hän nosti patoja ja kattiloita. -Sen ohessa hän kattoi pöydän kolmelle hengelle ja poimi puutarhasta -kukkia saadakseen päivällispöydän niin hauskan näköiseksi kuin niillä -pienillä apukeinoilla saattoi, mitä hänellä oli käytettävinään. - -Hän oli juuri kyyryllään uunin edessä katsoakseen, oliko vanukas jo -kypsä, kun keittiön ovi kuului aukeavan. Katsahtaessaan taakseen -hän huomasi lihavahkon, englantilaismalliseen kävelypukuun puetun -keski-ikäisen naisen, joka matkalaukku vasemmassa ja sateenvarjo -oikeassa kädessä seisoi ovella. - -Kaarina kohosi seisaalleen ja niiasi syvään. - --- Eikö herrasväki ole kotona? kysyi rouva äreästi. - --- He lähtivät laivasillalle maisterin kälyä vastaan, sanoi Kaarina -ja niiasi uudestaan. Myöhästyivät tietysti ja menivät toista tietä, -ajatteli hän itsekseen. - -Rouva ojensi käskevällä liikkeellä matkalaukkunsa Kaarinalle. - --- Vie tämä makuuhuoneeseeni. Missä teidän eteisenne on? - --- Rouva on hyvä ja seuraa minua, sanoi Kaarina nöyrästi. Häntä alkoi -huvittaa palvelustytön osa. - -Hän auttoi päällystakin rouvan yltä ja vei hänet Plotinan huoneeseen. -Tarkastelevin silmin mittasi rouva Simola huonetta. - --- Hm, sanoi hän puoliääneen, tytöllä näkyy olevan verraten siistiä ja -puhdasta -- tuopas minulle lasi vettä, huusi hän keittiöön. - -Kun Kaarina oli ojentanut hänelle vesilasin, kysyi rouva Simola: - --- Oletko ollut talossa kauankin? - --- En, en kauan, vastasi Kaarina. Samassa juolahti hänen mieleensä, -että hän ehkä saattoi tehdä ystävilleen palveluksen. Hän lisäsi siis -empien ja nöyrästi: -- Mutta minä pidän paljon neidistä ja maisterista, -on vain niin ikävä, että heillä on niin paljon vaikeuksia. - -Rouva Simola loi tyttöön paheksuvan katseen. - --- Minun mielestäni on nenäkästä ja sopimatonta, että sinä sekaannut -isäntäväkesi asioihin. - --- Niinpä kyllä, myönteli Kaarina nöyrästi, mutta minä pidän heistä -paljon, ja mieltäni pahoittaa, kun näen, miten heidän täytyy taistella -puutetta vastaan, vaikka heillä on rikkaita sukulaisia. - --- Jos sinä olet niin perehtynyt isäntäväkesi asioihin, kuin tahdot -näyttää, tiedät ehkä myös, että heidän niin kutsutut vaikeutensa ovat -suureksi osaksi omaa syytä. Eräs läheinen sukulainen tarjoutui pitämään -huolta Plotinasta, jos hän olisi suostunut muutamiin varsin järkeviin -ehtoihin. - --- Nämä ehdot saattoivat kyllä olla järkeviä, mutta oikeamielisiä ne -eivät olleet. Tuon läheisen sukulaisen olisi pitänyt käsittää, että -tyttäret eivät mielellään eroa isästään, ja muutoinkin olivat ehdot -tuiki sopimattomat Plotinan luonteelle. Jos minä olisin ollut tuo -läheinen sukulainen, olisin auttanut maisteria ja hänen tytärtään -tavalla, joka heillekin olisi ollut mieluinen. Kaarina oli puhunut -innokkaasti, mutta vaikeni äkkiä hämillään. Rouva Simola katseli häneen -terävästi. - --- Oletko sinä talon palvelustyttö. - --- E-e-n, apulainen vain. - --- Joka tapauksessa en ole halukas keskustelemaan kanssasi niin -arkaluontoisesta seikasta kuin isäntäväkesi toimeentulosta. - -Kaarina niiasi. - --- Kuten suvaitsette, rouva. Hän poistui keittiöön juuri parahiksi -estääkseen kastikkeen pohjaanpalamista. - -Muutaman minuutin kuluttua saapuivat maisteri ja Plotina. He olivat -sekä hämillään että pahoillaan ja vastaanottivat onnettoman näköisinä -ankaran sukulaisensa esitelmän aiheesta: mitä täsmällisyyden puute ja -saamattomuus saavat aikaan. - --- Se on näetkös, Kristoffer hyvä, ollut sinun elämäsi suuri virhe, -ettet koskaan ole ollut täsmällinen. Ja mihin se on johtanut? -Täällä sinä nyt istut viheliäisessä maalaiskylässä yksinäisenä ja -unohdettuna ja pengot vanhoja kellastuneita papereita sen sijaan, -että olisit opettajana jossakin arvossapidetyssä oppilaitoksessa tai -ehkäpä yliopiston professorina. Toiset sinua typerämmät ovat päässeet -kiipeämään paljon korkeammalle. - --- Sinä olet, Jumala paratkoon, aivan oikeassa, Sohvi-käly, huokasi -maisteri ja näytti onnettomalta kuin koulupoika rehtorinsa edessä. - --- Rakas täti, oikeastaan se oli minun syyni, että myöhästyimme, -uskalsi Plotina kohottaa ääntään isän puolustukseksi. - -Rouva Simola kääntyi äkkiä tyttöön. - --- Sen pahempi, sinun pitäisi olla isääsi ymmärtäväisempi. Mutta -sinä tietysti istuit myöskin nenä kirjassa. Ei kai tässä talossa -muuta tehdäkään kuin luetaan. Ja tuo kauhean nenäkäs palvelustyttö -tai apulainen lukee kai myöskin romaania keittiössä, koska ei -päivällinenkään ole valmis. Olen tietysti nälissäni matkustettuani -viisi pitkää tuntia epämukavassa ja likaisessa laivassa. - -Plotina riensi pelästyneenä keittiöön. - --- Kutsu vain pöytään, ruoka on valmis, sanoi Kaarina. - --- Etkö sinä tule syömään? - --- En, minä olen tällä kertaa vain sinun keittiöapulaisesi. - -Plotina koetti estellä, mutta Kaarina pisti ruokatarjottimen hänen -käteensä. -- Kas niin, ei mitään vastaväitteitä, mene sisään nyt vain. - -Plotina totteli hämmentyneenä. Sohvi-tädin tuima katsanto lauhtui, -kun höyryävä vihannesliemi ilmestyi pöytään. Mielihyvällä hän totesi -sen olevan varsin maukasta. Syötyään vielä aimo annoksen kalaa -ja jälkiruokaa hän tyytyväisenä siirtyi juomaan kahvia Plotinan -huoneeseen, jonne Kaarina oli kattanut sievän kahvipöydän. - --- Myönnän, sanoi Sohvi-täti viedessään höyryävää kahvikuppia -huulilleen, ettei tämä teidän kotoinen järjestyksenne sentään ole -niin perin nurinkurinen, kuin miksi sitä olin kuvitellut. Ehkäpä -sinusta vielä tulee ihminen, Plotina. Kunpa sinulla vain olisi toinen -nimi! En ymmärrä, kuinka äitisi saattoi suostua tuohon hirvittävään -pakanalliseen nimeen. Plotina, miksi ei yhtä hyvin platina tai tina. - --- Anteeksi, käly rakas, huomautti maisteri säveästi, Plotina oli -älykäs roomalainen keisarinna, ja hänen mukaansa onkin tyttäremme -saanut nimensä. - --- Loruja, minä en näe mitään järkeä siinä, että lapsille pannaan -pakanallisten keisarinnojen nimiä. Ja onko sinusta sitten hänessä -mitään ruhtinaallista? Minun mielestäni hän on pieni mitätön -tyttölapsi. No niin, onnettomuus on nyt kerran tapahtunut, ja lapsi -raukka on itse siihen viaton. - -Kaarina naureskeli itsekseen keittiössä, missä hän pesi astioita, -Sohvi-tädin puheille. Olipa vahinko, ettei hän enää uskaltanut mennä -hänen kanssaan juttelemaan. Plotinan täti näytti varsin rehdiltä -ihmiseltä. Hän asetti astiat kaappiin ja viittasi Plotinan keittiöön. - --- Minun täytyy mennä, Tullan väki on jo ehkä palannut kotiin. Pidä -hyvä huoli illallisesta ja muista kaikin mokomin tehdä vuode mukavaksi. -Toivoisinpa, ettet näyttäisi noin apealta. - --- Sohvi-täti on niin peloittavan tarkkanäköinen, kuiskasi tyttö, -huomasin hänen ainakin viisi minuuttia tarkastavan erästä mustepilkkua -pöydässäni. - --- Ehkä hän on parempi kuin miltä näyttää, lohdutti Kaarina ystäväänsä. - -Kaarina olisi mielellään seuraavana päivänä pistäytynyt Mökillä -kuulustelemassa, miten asiat siellä luistivat. Mutta hän ei päässyt -tunneiltaan, oli luettava entistä ahkerammin, ehtojen suoritusaika -läheni. Maunoa ja Erkkiä hän ei tavannut kuin kerran, silloinkin vain -pikimmältään laivalaiturilla, kun he olivat poislähdössä. Veljekset -pyysivät häntä hartaasti kotiinsa heidän kanssaan. - --- Jätä koko Tullan joukko ja tule pois meille, houkutteli Erkki. Äiti -ottaa sinut avosylin vastaan, meillähän ei ole tyttöjä koko talossa, -kaksi poikaa vain. Pidämme sinua kuin kukkaa kämmenellä. - --- Etkö todella voisi lähteä mukaamme, ehdotti Maunokin. Me voisimme -siinä tapauksessa jäädä tänne pariksi päiväksi, kunnes olet lähtövalmis. - -Kaarina pudisti surumielisesti hymyillen päätään. -- Kiitos, ystävät, -mutta se on todella mahdotonta; en voi jättää oppilaitani pulaan. Se -olisi väärin, eikö totta, Mauno? - --- Olet ehkä oikeassa, mutta tule sitten, kun olet heistä päässyt. - -Laiva vihelsi, ja pojat heittivät hyvästit. Kaarina katsoi ikävöiden -poistuvan Ainamon jälkeen. Koskahan koitti sekin aika, jolloin hän -pääsisi lähtemään? Oli enää pari viikkoa lukukauden alkuun. - -Illalla hän sai kaksi kirjettä postista. Toinen oli kirjoitettu suurin, -miehekkäin kirjaimin ja kuului seuraavasti: - - "Sohvi Simola pyytää ilmoittaa Plotinan keittiöapulaiselle, - että tuo läheinen sukulainen on huomannut viisaimmaksi antaa - jokaisen seurata omaa taipumustaan, eikä tahdo pakottaa ketään - vieraalle alalle. Ja rauhoittaakseen hyväsydämisen apulaisen - huolia hän ilmoittaa, että Plotinan ja hänen isänsä vaikeuksia - tullaan huojentamaan. Samalla ehdottaa Sohvi Simola, että nuori - keittiöapulainen, kun hän vasta tahtoo auttaa ystäviänsä, - näyttelisi omaa osaansa. - - Suorin tie paras." - -Kaarina punehtui sekä ilosta että mielipahasta. Rouva Simola oli siis -keksinyt hänen pienen sotajuonensa, Plotina oli tietenkin ilmaissut -hänet. Ja hän oli oikeassa -- suorin tie on paras. Oliko hän mahtanut -hyvin paheksua Kaarinaa? Ehkäpä pitää häntä petollisena? Mitähän äiti -ja isä mahtavat sanoa, kun saavat tästä kuulla? Isä on niin tinkimätön, -mitä oikeaan ja väärään tuli. -- Huh, oikein poskia poltti! - -Mutta se oli kuitenkin ihanaa, että Mökin asukkaat olivat päässeet -ainakin toistaiseksi rahahuolistaan. Sohvi-täti oli varmaankin kelpo -ihminen. - -Hän avasi toisen kirjeen, se oli äidiltä. - - Rakas Kaisu-tyttöni, sanottiin siinä. Vihdoinkin olemme päässeet - niin pitkälle, että uskallamme lähettää sinulle ilosanoman, jota - jo pari viikkoa olemme salanneet, koska olemme pelänneet sinua - turhilla toiveilla pettävämme. Tänä aamuna ilmoitti laitoksen - ylilääkäri, että isä nyt on terve. Viikon kuluttua saatamme - lähteä kotiin päin matkustamaan rakkaiden lastemme luo. Isä - liikkuu jo ilman sauvaa, joskin vielä jossakin määrin kankeasti. - Käsiään hän liikuttaa aivan vapaasti. Mieli on reipas ja valoisa. - Tohtori arvelee, että hän huoleti voi ryhtyä työhönsä jälleen. - Sinä arvaat, kuinka onnellinen isä on. Sillä juuri toimettomuus - häntä on kiusannut; ja pelko siitä, että me joutuisimme kärsimään - hänen pakollisesta työttömyydestään, on vaikuttanut hänen - tautiinsakin. - - Saavumme Suomeen noin 24. päivän paikkeilla tätä kuuta. Silloin - toivomme tapaavamme sinut ja lapset Lanterissa. Saamme viettää - vielä kokonaisen ihanan viikon yhdessä, ennenkuin sinä ja Kati - lähdette kouluun. Olemme nimittäin päättäneet isän kanssa - lähettää Katinkin tänä syksynä maailmalle. - - Tervehdimme rakasta tyttöämme häntä hellästi syleillen. - - Äiti ja Isä. - -Kaarina vaipui tuolille istumaan ja kätki kasvot käsiinsä. - --- Jumala, kuinka hyvä sinä olet, kuiskasi hän. Minä saan siis nähdä -isän ja äidin, Lanterin ja kaikki viikon kuluttua. - -Hän kavahti ylös ja syöksyi suin päin alas portaita. Siken, joka -arkihuoneessa parhaillaan järjesti vastapestyjä vaatteita kaappiin, hän -oli syleilyllään rutistaa. - --- Sinäpäs -- muuta ei Sikke saanut sanotuksi. - --- Äiti ja isä palaavat kotiin viikon kuluttua, riemuitsi Kaarina. Ja -minä pääsen Lanteriin. - --- Kylläpä sinusta on hauska lähteä meiltä pois, sanoi Manne hiukan -katkerasti. Eipä sinulla tosiaan ole täällä kissanpäiviä ollutkaan. - --- Olisit jäänyt siihen asti, kun koulut alkavat, niin olisimme -matkustaneet yhdessä, virkkoi Iisa. - --- Tehän lähdette kuitenkin jo viikon lopulla ehtoja suorittamaan. Mitä -minä täällä sitten enää tekisin! - -Iloissaan ei Kaarina malttanut pysyä sisässä. Hän houkutteli tytöt -mukaansa kävelylle. Maantiellä he tapasivat Plotinan. - --- Kaarina, minulla on niin paljon sinulle kertomista. Etkö tule meille? - --- Kävellään mieluummin. Saatetaan tytöt kotiin, niin tulen sitten -saattamaan sinua. Minullakin on uutisia. - -Kaarina näytti Sohvi-tädin kirjettä. - --- Sinä tietysti ilmaisit minut. - --- Niin, enhän voinut muutakaan, kun hän kysyi nimeäsi. Nähtävästi -hän epäili, ettet ollut mikään tavallinen apuihminen. Kaarina, täti -ei ollut lainkaan niin peloittava kuin luulin. Me istuimme illalla -kahden minun huoneessani, hän kertoi minulle paljon äidistäni. Luulen -nähneeni kyyneliä hänen ankaroissa silmissään. Sitten hän rupesi -kyselemään olojamme ja teki sen niin lyhyesti ja täsmällisesti, -että minun ei auttanut kierrellä, totuus tuli ilmi kaikessa -alastomuudessaan. "Herranen aika, lapsi", huudahti hän silloin, "miksi -et ole minulle mitään kaikesta tästä kirjoittanut? Olen itsekäs -vanha nainen, mutta niin kovasydäminen en sentään ole, että antaisin -ainoan sisareni lapsen kärsiä puutetta. Mene nyt nukkumaan, minä -tahdon lähemmin ajatella asiaa." Seuraavana aamuna hän piti pitkän -nuhdesaarnan meille epäkäytännöllisyydestämme, mutta lopuksi hän -ilmoitti päättäneensä varata minulle kuukausirahan sillä ehdolla, että -käyttäisin sen taloudellisiin menoihin enkä joutaviin kirjoihin ynnä -muihin hassutuksiin, kuten hän lausui. -- Koko päivän hän sitten oli -oikein leppeä ja ystävällinen, isä raukallekin. Luulenpa melkein hänen -hiukan pitäneen minusta, lopetti Plotina kertomuksensa. Eihän se ole -ihme, lisäsi hän vaatimattomasti. Olihan äitini hänen sisarensa. Ja -ajatteles, lähtiessään hän pisti kouraani sadanmarkan setelin. Eikö -se ole suurenmoista, minulla ei koskaan ole ollut hallussani kymmentä -markkaa suurempaa rahaa. - -Plotinan kasvot hehkuivat mielihyvästä. -- Mutta minun täytyi kertoa -hänelle siitä suursiivouksestanne. Hän olisi muutoin luullut minua -paremmaksi kuin mitä olen. Hän nauroi sydämellisesti puuhillenne. - -Plotinan päätettyä kertomuksensa toi Kaarina esille iloiset uutisensa. - --- Lähdetkö niin pian? sanoi Plotina apeasti. Ja sitten minä en ehkä -koskaan enää saa sinua nähdä. - --- Tottahan, lohdutti häntä Kaarina. Sinun täytyy ensi kesänä tulla -meille. - --- Tiedäthän, etten voi jättää isää. - --- Hän tulkoon mukaan. - --- Hän ei kahteenkymmeneen vuoteen ole matkustanut täältä minnekään. -Mutta tietysti iloitsen siitä, että sinä pääset omiesi luo ja että -isäsi on terve. Sinä olet ollut isälle ja minulle kuin päivänsäde -varjossa kasvaville kukille. - -He astuivat elokuun hämärässä vastaleikattujen ruispeltojen sivuitse, -kotiin palaavan karjan kellot kilahtelivat leppoisasti, lähestyvän -syksyn tuntua oli ilmassa. Heille itselleen käsittämätön alakuloisuus -valtasi tuokioksi tyttöjen mielen. He erosivat kyynelsilmin -ymmärtämättä miksi. - - * * * * * - -Viimeinen ilta oli käsissä. Tullan nuoret olivat palanneet kotiin -suoritettuaan ehtonsa. Kunnallisneuvos oli tyytyväinen ja rouva -hyvillään. Tytöt olivat kutsuneet ystävänsä viettämään Kaarinan -lähtöiltaa. Pentti oli tuonut hänelle kukkakimpun ja Hilja pussillisen -piparkakkuja matkaeväiksi. Rouva Tulla oli juhlallisesti kiinnittänyt -hänen rintaansa hopeasoljen, jossa oli enemmän metallia kuin aistia. - --- Kunnallisneuvokselta ja minulta pieni muisto, sanoi hän arvokkaasti. -Kaarina kiitti liikutettuna. Rouva Tulla oli tuottanut hänelle monta -karvasta hetkeä, mutta nythän oli kaikki ohi. Äiti kullan sylissä -unohtuisi kaikki paha ja ikävä. Hän ei tuntenut mitään kaunaa -kunnallisneuvoksetarta kohtaan. - -Plotina oli kutsuttu toisten mukana. Hänellä oli uusi kaunis puku. -Kaarina arvasi sen olevan Sohvi-tädin lahjoittaman. - --- Jäännöspalojen aika on onneksi ohi, kuiskasi hän veitikkamaisesti -Plotinalle. - --- Isän viimeinen kirjoitus on hyväksytty arvossapidettyyn -aikakauskirjaan, kuiskasi Plotina vastaukseksi. Hän on ylen onnellinen. - -Vieraiden lähdettyä istuivat nuoret vielä hetkisen yhdessä. - --- On niin ikävä, kun sinä lähdet, Kaarina, sanoi Sikke. Eikö totta, -Iisa, me olemme paljon pitäneet Kaarinasta. - -Iisa nyökäytti päätään. - --- Soisin, että olisimme olleet ystävällisempiä häntä kohtaan. - --- Mikäs esti, sanoi Manne. Hän ojensi ujostellen tuohesta kutomansa -puukontupen Kaarinalle. -- Tuossa on, jos huolit. Ja häveten -liikutustaan hän viheltäen poistui huoneesta. - -Aikaisin seuraavana aamuna Kaarina seisoi Ainamon kannella ja katseli -jälkeen jäävän kirkonkylän punaisia ja kellertäviä rakennuksia. Vajaat -kolme kuukautta oli kulunut siitä, kun hän oli astunut jalkansa kylän -laivalaiturille arkana, pelko ja jännitys mielessä. Miten paljon hän -olikaan kokenut sinä aikana hyvää ja pahaa, iloa ja surua. Hän muisteli -Siken jäähyväissanoja: - --- Kaarina, sinä olet ollut hyvä meille, ja Iisa oli lisännyt: - --- Parempi kuin mitä olisimme ansainneet. - -Kaarina hymähti. Jos hän oli ollut hyvä, oli se Päivättären silmälasien -ansio. Miten isä olikaan sanonut? Näe hyvää ja kaunista siinäkin, missä -ihmissilmä huomaa vain vikoja ja moitittavaa. - -Ehkä se olikin elämän salaisuus. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Kaarinan kesäloma, by Anni Swan - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAARINAN KESÄLOMA *** - -***** This file should be named 61463-8.txt or 61463-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/6/1/4/6/61463/ - -Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/61463-8.zip b/old/61463-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index faeb4fe..0000000 --- a/old/61463-8.zip +++ /dev/null |