NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 11958 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..33f64f6
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #61461 (https://www.gutenberg.org/ebooks/61461)
diff --git a/old/61461-8.txt b/old/61461-8.txt
deleted file mode 100644
index a657287..0000000
--- a/old/61461-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,11958 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Josua, by Georg Ebers
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-
-Title: Josua
-
-Author: Georg Ebers
-
-Translator: J. Judén
-
-Release Date: February 20, 2020 [EBook #61461]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JOSUA ***
-
-
-
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-
-
-JOSUA
-
-Kirj.
-
-Georg Ebers
-
-
-Suomensi J. Judén
-
-
-
-
-
-Porissa,
-Satakunnan Kirjapainossa,
-1894.
-
-
-
-
-ENSIMÄINEN LUKU.
-
-
-"Mene alas, iso-isä; minä valvon."
-
-Vanhus, jolle tämä kehoitus annettiin, kieltävästi pudisti kerittyä
-päätänsä.
-
-"Mutta täällä ylhäällä sinä et kuitenkaan saa lepoa..."
-
-"Ja tähdet? Ja tuolla alhaalla? Lepoa tällaisina aikoina?... -- Heitä
-kauhtana ylleni! Lepoa näin kamalana yönä."
-
-"Sinua vilustaa. Ja käsi, kone, kuinka ne vapisevat."
-
-"Tue minua käsivarrellasi!"
-
-Nuorukainen, jota näin käskettiin, totteli mielellään; mutta hetkisen
-kuluttua huudahti hän: "Kaikkihan on turhaa; tähden toisensa perään
-peittää synkkä pilvi. Voi, ja valitushuuto kaupungista... Se tulee kai
-meidänkin huoneestamme. Minua niin peloittaa, iso-isä, koetas vain
-kuinka päätäni polttaa! Tule alas, ehkä tarvitsevat he apua."
-
-"Se on jumalien huostassa ja tässä on minun paikkani. Mutta tuolla
--- tuolla. Ijankaikkiset jumalat! Katso pohjaanpäin merelle! -- Ei,
-paremmin länteen; kalman kaupungista se tulee."
-
-"Oi iso-isä, isä -- tuolla!" huusi nyt tuo toinen, papillinen
-nuorukainen, joka auttoi iso-isäänsä, Amon-Ran ennustajaa, mainitun
-jumalan temppelin tähtitornissa, joka sijaitsi faraojen pääkaupungissa,
-Taniksessa, Gosenin maan pohjois-osassa. Vetäen vanhusta tukevaisen
-olkapäänsä pois, jatkoi nuorukainen: "Tuolla, tuolla! Syöksyykö meri
-nyt maille? Onko pilvi pudonnut alas maan päälle ja lainehtii sinne
-ja tänne? Oi, iso-isä tuolla! Armahtakaat taivaat meitä! Auvennut on
-tuonelat! Jättiläiskäärme Apep, kalman kaupungista se tulee! Tuolla
-vyöryy se temppelin ohitse, minä näen sen, kuulen sen... Tuon suuren
-heprealaisen uhkaus toteutuu! Sukumme häviää maan päältä. Käärme!
-Päänsä on ojennettu kaakkoa kohti. Nielevä on se varmaankin päivän
-valon, kun se aamulla nousee."
-
-Vanhuksen silmät seurasivat nuorukaisen osoittavaa sormea ja huomasipa
-hänkin, kuinka valtava, musta möhkäle, jonka hahmonpiirteet hävisivät
-hämärään, vyöryi läpi pimeyden; kuuli hänkin kauhistuen sen kaikuvaa
-karjuntaa.
-
-Tarkkaavin silmin ja korvin kuuntelivat molemmat ulos yöhön; kuitenkaan
-ei tähtien katsojain silmät tähystelleet ylöspäin, vaan alaspäin
-kaupunkia, kaukaista merta ja lakeata maata kohti.
-
-Ylhäällä vallitsi syvä, mutta tuskallinen hiljaisuus; täällä kääri
-tuuli synkät pilvet muodottomiksi möhkäleiksi; tuolla repi se niiden
-harmaat hapset hajalle ja ajoi ne kauvaksi toisistaan. Ihmissilmälle
-ei ollut kuu tänä yönä nähtävissä, vaan pilvet leikitsivät etelän
-kirkkaitten tähtein kanssa, milloin niitä peittäen, milloin taas
-antaen niiden säteille sijaa. Kuni taivasla'ella ylhäällä, niin
-vaihteli maan päällä, alhaallakin, kalvakko valo ja sysimusta pimeys.
-Milloin välähteli valo kirkkaana taivaan kappalten peileistä alas,
-merelle ja virran kalvolle, temppelin piirissä olevien obeliskien
-sileille graniittipinnoille ja ilmaisen kuninkaanlinnan kullatulle
-kuparikatolle, milloin katosivat meri ja virta, purjeet satamassa
-kaupungin pyhästöt ja kadut sekä niitä varjostavat palmupuistot
-näkyvistä. Mitä silmä koetti pitää kiinni, riistettiin siltä pian
-taas pois, samoin kävi korvankin; sillä milloin oli hiljaisuus niin
-syvä, ikäänkuin olisi kaikki elämä vaijennut ja kuollut, milloin taas
-katkaisi sydäntä vihlova valitushuuto yön hiljaisuuden. Sitten kuului,
-pitemmän tai lyhyemmän väliajan kuluttua, tuo karjunta, jota nuori
-pappi piti tuonelan käärmeen äänenä, ja sitä kuuntelivat iso-isä ja
-pojanpoika kiihtyvällä jännityksellä.
-
-Kalman kaupungista ja muukalaisten korttelista sai tuo pimeä ruumis
-alkunsa, jonka alituinen liike oli selvästi nähtävissä niinpiankuin
-tähtein tuike pilkisti kiistelevistä pilvistä.
-
-Niin nuorukaiseen, kuin vanhukseenkin oli äkillinen kauhistus
-tarttunut; kuitenkin toipui vanhus pikemmin kuin nuorukainen ja hänen
-terävät tähteintutkijan silmänsä huomasivat pian, ettei se ollutkaan
-mikään hirviön ruumis, minkä kalman kaupunki lähetti lakeudelle, vaan
-että se oli joukko liikkuvia ruumiita, jotka näkyivät liikkuvan ja
-liitelevän lakeuden poikki. Karjunta ja mylvinä ei lähtenyt yhdestä
-paikasta, vaan kuului se milloin lähempää, milloin kauvempaa. Toisinaan
-luuli hän sen tulevan maan sisästä, toisinaan tuntui hänestä ikäänkuin
-tulisi se ylhäältä ilmasta.
-
-Uusi kauhistus valtasi nyt vanhuksen. Oikealla kädellään tarttui hän
-pojanpojan käteen, viittaillen vasemmalla kalman kaupunkiin ja huutaen
-vapisevalla äänellä: "Yhä enemmän tulee kuolleita. Tuonela tulvii kuin
-virta, kun sen uoma käy yhä ahtaammaksi etelän vedelle. Katsos tuota
-vilisemistä, liehumista ja vyöryilemistä! Katsos tuota hajaantumista
-sinne ja tänne! Tempaissut on Tuoni tuhansia sieluja Heprealaisen
-kiroamina, hautaamattomina, turvattomina turmelukselta ovat he astuneet
-portaille, joka heitä johdattaa ijankaikkiseen maailmaan."
-
-"Niitä he ovat", kirkasi toinen uskovaisesti, samalla kun hän riisti
-vanhukselta kätensä, löi kuumeesta polttavaan otsaansa ja huudahti,
-saaden syvältä kauhultaan tuskin sanaakaan suustaan: "Kirottuja he
-ovat! Mereen on myrsky heitä ajanut, sen laineet oksensivat heidät ulos
-ja sysäsivät maihin, ei huoli pyhä maakaan heistä, vaan ajaa heidät
-avaruuteen. Schun puhdas ilma pyörtää heidät takaisin maan päälle ja
-nyt, -- katsos, kuules. -- Nyt etsivät he kiljuen tietä erämaahan".
-
-"Tuleen!" huusi nyt vanhus. "Kirkasta heitä liekki, puhdista heitä,
-vesi!"
-
-Näihin vanhuksen loihtusanoihin yhtyi nuorukainen ja heidän vielä
-yhdessä korottaessaan ääntänsä, sysättiin lasku-ovi auki, joka johdatti
-korkeimman temppelitornin huipulla olevaan tähtitorniin ja eräs
-alempiarvoinen pappi huusi vanhukselle:
-
-"Lakatkaat työstä! Kuka kysyy vielä taivaan valoja, kun alhaalla kaikki
-elämä sammuu!"
-
-Äänetönnä kuunteli vanhus ja kun pappi kauhistuksissaan sanoi
-ennustajan vaimon hänen lähettäneen, sopersi ukko:
-
-"Horako? Tempaissutko on se poikanikin?"
-
-Myöntäen kumarsi pappi päätänsä ja molemmat itkivät katkerasti, sillä
-vanhus oli kadottanut esikoisensa ja toinen kalliin isänsä.
-
-Mutta kun nuorukainen, kuumepuuskan pudistamana, sairaana ja tajutonna
-heittäytyi vanhuksen rinnoille, irroitti tämä äkkiä itsensä hänen
-syleilyksestään ja riensi lasku-ovelle; sillä hyvin tiesi pappi
-tulevansa kuolonsanomalla, mutta isän sydän tarvitsee enemmän kuin
-toisen sanoja luopuakseen oikeudesta toivoa lapsensa elävän.
-
-Alas kiviportaita, läpi korkeitten holvien ja temppelin avarain pihain
-riensi vanhus ja nuorukainen seurasi häntä, vaikka vapisevat polvet
-tuskin enään jaksoivat kantaa hänen kuumeista ruumistansa. Isku, mikä
-kohtasi hänen pientä elonpiiriänsä, oli saattanut vanhuksen unohtamaan
-kauhistuttavan näyn, mikä uhkasi ehkä koko maailmaa turmiolla, mutta
-nuorukaisesta ei se paeta tahtonut ja kun esikartano oli hänen takanaan
-ja hän lähestyi etummaisia pyloonia, näkyi hänen tuskasta ja murheesta
-jännitetylle sielulleen, ikäänkuin hyppelisivät obeliskien varjot ja
-ikäänkuin kuningas Ramseksen kivinen kuvapatsas löisi käyräsauvallaan
-tahtia korkean portin nurkkapieliin.
-
-Kuume paiskasi tuskastuneen nuorukaisen maahan. Suonenveto rumensi
-hänen kasvojansa ja poukahutti hänen nuorta ruumistansa kovissa
-nytkäyksissä ylös ja alas. Vanhus vaipui polvilleen ja estäen kaunista,
-kiharaista päätä koviin kiviliuskoihin loukkaantumasta, valitti hän
-hiljaa: "Nyt tapaa se hänenkin".
-
-Sitten kyyristyi hän kokoon ja huusi apua, vaan turhaan. Vihdoin painui
-hänen äänensä, etsiäksensä lohdutusta rukouksessa, ja nyt kuuli hän
-sfinksikäytävässä pyloonien tuolla puolen ääniä ja uusi toivo elähytti
-hänen sydäntään.
-
-Mikähän siellä niin myöhään liikkui? Äänekkääseen valitushuutoon
-sekaantui papillinen laulu, metallisen sistrumin helinä ja kilinä,
-jota jumalan pyhät naiset täristelivät, sekä etenevien rukoilijoiden
-tahdikas astunta.
-
-Juhlakulkue läheni temppeliä. Tarkasteltuaan ensiksi etupihassa olevien
-graniittipylväiden, jättiläishahmojen ja obeliskien kaksinkertaisia
-rivejä, katsahti vanhus totuttuun tapaan ylöspäin ja tarkasteli
-tähtikirkasta taivaslakea, ja nyt ilmeni kesken kärsimystä katkera
-hymyily sisäänvajonneen suun ympäri; jumaliltakin kiellettiin heille
-tuleva kunnia. Sillä tänä yönä, joka oli ensimmäinen uuden kuun jälkeen
-kuukaudessa Pharmuthi, koristeltiin jumalan pyhästö tavallisesti, muina
-vuosina, runsailla kukkaskiehkuroilla. Kun tämän kuuttoman yön synkeys
-katosi, silloin tuli keväimen valojuhlan ja sen kanssa elojuhlan alkaa.
-Suuren jumalattaren Neithin, Rennutin, kunniaksi, joka siunauksen
-vuodattaa kedoille, ja nuoren Horaksen, jonka viittauksesta laihot
-kasvavat, kulki sitten niinkuin kirjat auringon jumalallisesta synnystä
-säätävät, suuri juhlakulkue kaupunkiin, virralle ja valkamaan, mutta
-tänään vallitsi kuolon hiljaisuus pyhästössä, jonka esikartano tähän
-aikaan ennen täyttyi miehillä, vaimoilla ja lapsilla, jotka toivat
-uhrilahjoja ja laskivat ne samaan paikkaan alas, missä nyt kuolema
-kosketti hänen pojanpoikansa sydäntä.
-
-Nyt lankesi kirkas valonloiste laajaan tilaan, jota tähän saakka
-ainoastaan harvat lamput säästeliäästi valaisivat. Aikovatko
-nuo riehuvat ruveta ilonjuhlaa viettämään huolimatta tämän yön
-sanomattomista kauhuista?
-
-Olihan pappein neuvosto eilen ehtoolla päättänyt armottomasti
-riehuvan ruton tähden jättää temppelin kaunistamatta ja pitämättä
-juhlakulkuetta. Jo ehtoopäivällä olivat monet, joiden huoneesen rutto
-oli tarttunut, pysyneet siitä loitolla ja täytyihän tähänkin pyhästöön
-turmion olla tunkeutunut sill'aikaa kuin hän, ennustaja, oli seurannut
-tähtien juoksua; miksi olivat vartija ja muut tähtein näkijät sen
-jättäneet, jotka hänen kanssansa auringon laskun aikana olivat sinne
-astuneet ja joiden velvollisuus oli viipyä yötä täällä?
-
-Sitten kääntyi hän hellällä huolenpidolla kärsivän puoleen. Mutta pian
-hän kavahti ylös; sillä ovet aukenivat ja täyteläisenä ja kirkkaana
-tunkeutui soihtujen ja lyhtyjen valo esikartanoon. Pikainen silmäys
-taivaslaelle ilmaisi hänelle, ettei puoliyö vielä kauvankaan ollut
-kulunut ja kuitenkin näkyi hänen pelkonsa olleen oikeutettu: papisto
-tunkeutui temppeliin elojuhlan aamuviettoa varten.
-
-Mutta ei!
-
-Koska olisi se laulaen ja järjestetyssä kulkueessa sellaista
-tarkoitusta varten astunut pyhästöön. Eikä jumalanpalvelijat
-tulleetkaan yksin. Kansa oli heihin liittynyt, sillä juhlalliseen
-veisuun sekoittui vaimojen vaikeroimisia ja epäilyksen huutoja,
-jommoista ei hän koskaan ennen ollut kuullut tällä pyhitetyllä paikalla.
-
-Tahi pettivätkö aistimet häntä? Vyöryikö rauhattomien sielujen uliseva
-joukko, jota pojanpoikansa hänelle tähtitornista oli näyttänyt, Jumalan
-pyhästöön?
-
-Nyt kouristi häntä uusi kauhu ja ylhäälle kohotetuilla käsivarsilla
-ikäänkuin pois torjuakseen lausui hän hetken loihtumisia pimeyden
-henkien juonia vastaan. Mutta pian painuivat hänen kätensä alas,
-sillä hän oli huomannut ystäviä, jotka vielä eilen vaelsivat elävien
-joukossa: ensiksi hänen jumalansa toisen profeetan korkean vartalon,
-sitten Amon-Ra'lle vihityt vaimot, Laulajat ja pyhät isät, ja
-huomattuaan ennustajain ja pastofoorein takana lankonsakin, jonka
-huoneen rutto vielä eilen oli säästänyt, sai hän uutta rohkeutta ja hän
-huusi häntä. Kuitenkin hämmentyi hänen äänensä esiintunkevien joukkojen
-lauluun ja huutoon.
-
-Esikartano oli tullut valoisaksi. Mutta kun jokaisella oli tekemistä
-oman kärsimisensä kanssa, niin ei kukaan huomannut tähtien näkijää. Hän
-riisti kauhtanan vilusta täriseviltä jäseniltään, tehdäkseen pehmeämmän
-alustan nuorukaisen vavahtelevalle päälle ja tätä isällisellä huolella
-tehdessään kuuli hän eteenpäin tunkevan joukon laulusta ja huudosta
-ensiksi kauheita kirouksia heprealaisten ylitse, joiden kautta turmio
-Faraolle ja hänen kansalleen oli tullut, mutta sitten ehtimiseen hänen
-maansa perintöruhtinaan, prinssi Ramseksen nimeä, ja ääni, jolla sitä
-mainittiin, valitukset, jotka siihen liittyivät, ilmaisivat tuntijalle,
-että kuolema oli sulkenut kuninkaan esikoisenkin silmät.
-
-Kasvavalla tuskalla katseli hän nyt pojanpoikansa kalpeita kasvoja,
-mutta kun sen ohessa valitus perintöruhtinaasta tuon tuostakin kuului,
-virtaili hänen sielunsa läpi hiljainen tyytyväisyyden tunne kuoleman
-vanhurskaudesta, joka yhtävähän säästää kuningasta valta-istuimella
-kuin kuljeksivaa kerjäläistäkään. Nyt hän tiesi, mikä tuon meluavan
-joukon toi temppeliin!
-
-Niin nopeasti kuin hänen vanhat jäsenensä sallivat, riensi hän
-valittavan joukon luo. Mutta ennenkuin hän saavutti sen, näki hän
-vartijahuoneesta portinvartijan ja hänen vaimonsa astuvan ulos, kantaen
-matolla pojan ruumista. Mies kantoi toisesta ja hänen pieni heikko
-vaimonsa toisesta päästä. Jättiläis-moisen vartijan täytyi kumartua
-syvään säilyttääkseen tasapainoa. Kolme lasta päätti tuon surullisen
-kulkueen, jonka etunenässä pieni tyttönen kulki lyhdyllä.
-
-Kenties ei olisi kukaan sitä huomannut, ellei portinvartijan vaimo
-olisi niin kuuluvasti ja äänekkäästi valittanut, ettei kukaan voinut
-olla sitä kuulematta. Niin kääntyi ensiksi Amonin toinen profeetta
-ja sitten hänen seuraajansa heihin ympäri. Juhlakulkue pysähtyi ja
-kun muutamat papit lähestyivät ruumista, huusi portinvartija kovalla
-äänellä: "Pois ruton tieltä! Esikoisemme se maahan kaatui".
-
-Vaimo oli sill'aikaa temmannut lyhdyn tytön kädestä ja valaisten
-kuolleen pojan jähmettyneitä, kasvoja huusi hän:
-
-"Jumala on tämän sallinut! Oman kattonsa alla antaa hän kauheita
-tapahtua. Ei hänen tahdollaan, ei, vaan vieraan kirouksella on valta
-meidän ja elämämme ylitse. Katsokaa tänne! Esikoisemme oli hän, ja
-kaksi temppelinpalvelijaa on se niinikään vienyt. Toinen on jo päivänsä
-päättänyt. Tuolla huoneessamme ojentaa hän jäseniään, ja tuolla --
-tuolla makaa vielä toinen, nuori Kamus, ennustaja Ramerin pojanpoika.
-Me kuulimme vanhuksen huutavan ja näimme mitä tapahtui, mutta kuka
-tukee toisen huonetta, kun hänen omansa sortuu? Ottakaat ajasta vaaria,
-sillä jumalat ovat oman temppelinsä avanneet turmiolle; ja joskin koko
-maailma hukkuisi, niin en sitä ihmettelisi enkä varmaankaan murehtisi!
-Te ylhäiset, papilliset herrat, minä olen vain köyhä, halpa vaimo,
-mutta eikö minulla ole valta kysyä: Nukkuvatko jumalamme, onko loihtija
-heidät uuvuttanut tai mitä he toimivat, missä ovat he, kuinka he
-sallivat heprealaisjoukon vallita meitä ja lapsiamme?"
-
-"Heidän kimppuunsa! Kadotus muukalaisille! Mereen kuolemaan loihtija
-Mesu! [Mesu on lain-antaja Moseksen egyptiläinen nimi.] Niinkuin kaiku
-seuraa huutoa, niin seurasivat nämä kirouksetkin vaimon puhetta. Ja
-vanhan ennustajan lanko, joutsimiesten päällikkö Hornecht, jonka kuuma
-veri kuohahti nähtyään rakkaan kuolevaisen sukulaisensa, heilutti
-lyhyttä miekkaansa ja huusi vimmastuneena: Seuratkoon minua, kenellä
-rohkeutta on! Heidän kimppuunsa! Henki hengestä! Kymmenen heprealaista
-jokaisesta egyptiläisestä, jonka loihtija on murhannut!"
-
-Niinkuin lauma tuleen syöksee, kun oinas edeltä juoksee, tempasi
-ylhäisen sotilaan kehoituskin joukon mukanaan. Vaimot miesten edellä
-tunkivat he hänen perässään porteille. Ja kun jumalan palvelijat
-epäröivät kunnes he olivat tiedustelleet Amon-profetan ajatusta, ojensi
-tämä majesteetillista vartaloansa suoraksi huutaen tyyneesti:
-
-"Rukoukseen kanssani, joka vain papin pukua kantaa! Kansa on taivaan
-välikappale. Sen kädessä on kosto. Me jäämme tänne jälellepäin
-rukoillaksemme kostotyön menestykseksi".
-
-
-
-
-Toinen Luku.
-
-
-Baï, Amonin toinen profeetta, joka oli vanhuuttaan heikon ensimmäisen
-profeetan ja ylimmäisen papin Ruin sijainen, vetääntyi kaikkein
-pyhimpään, jumaluuden toiset palvelijat noudattivat velvollisuuttaan,
-mutta riehuva joukko syöksi pitkin kaupungin katuja eteläiseen
-heprealaiskortteliin.
-
-Niinkuin tulvavesi laaksoon syöstessään, tempaa mukanaan kaikki,
-mitä se saavuttaa, niin pakottivat kostoon rientävät laumatkin
-mukanaan seuraamaan kaikki, jotka he tiellään tapasivat. Ei yksikään
-egyptiläinen, jolta kuolema oli vienyt mitä hänelle rakasta oli ollut,
-kieltäytynyt seuraamasta paisuvaa virtaa ja niin kasvoi se kasvamistaan
-kunnes se sadoista tuhansiksi oli tullut. Miehet, vaimot ja lapset,
-vapaat ja orjat riensivät, palavan himon kiihoittamina, saattamaan
-turmiota ja kuolemaa vihatuille heprealaisille, jotka asuivat etäisessä
-kaupungin korttelissa.
-
-Kuinka kuokka oli joutunut tämän käsityöläisen käsiin ja kirves taas
-tuon perheenemännän käsiin, sen he tuskin itsekään tiesivät. Murhaan ja
-hävitykseen riensivät he eteenpäin, ja mitä he sitävarten tarvitsivat,
-eivät he olleet etsineet, se oli heitä vastaan tullut.
-
-Ensimmäinen, johonka heidän vihansa vimma täytyi puhjeta, oli
-heprealainen Nun, kunnioitettu, rakastettu vanhus ja rikas karjain
-omistaja, jolta moni egyptiläinen oli saanut hyvää kokea; mutta missä
-viha ja kosto ovat vallan päällä, siellä perääntyy kiitollisuus
-vaijeten takaperin.
-
-Hänen suuri kartanonsa oli niinkuin hänen kansalaistensakin talot ja
-majat Taniksen länsiosassa, muukalaiskorttelissa, ja rajoittui lähinnä
-egyptiläisten asumiin kaupungin katuihin.
-
-Tähän aikaan vuorokaudesta vietiin Nun'in naudat ja lampaat juotolle
-ja laitumelle ja suuri piha hänen talonsa edustalla oli täynnä karjaa,
-palvelevia miehiä ja naisia, rattaita ja maanviljelyskaluja. Omistaja
-tapasi itse johdattaa paimenten lähtöä ja hänen ja hänen omaisensa oli
-kansajoukko valinnut ensimmäiseksi uhrikseen.
-
-Nyt saapuivat nopsimmat hänen laajalle talolleen ja heidän joukossa
-vanhan ennustajan lanko, joutsimiesten päällikkö, Hornecht.
-
-Tuossa olivat talo ja kartano, nuoren aamuauringon kirkkaassa valossa.
-Eräs väkevä seppä potkasi jalallaan vahvaa porttia; sulkemattomat
-puoliskot myönsivät niin, että hänen täytyi pielistä pitää kiinni,
-ettei kaatuisi. Toiset tunkeutuivat kartanolle ja heidän seassaan
-joutsimiesten päällikkö.
-
-Mutta mitä nyt?
-
-Oliko uusi lumous osoittanut heprealaisjohtajan Mesun ja hänen
-Jumalansa valtaa, mikä oli niin kauheita vaivoja tuottanut maalle?
-
-Kartano oli, näet, tyhjä, aivan tyhjä. Ainoastaan karsinoissa oli
-muutamia taudin tapaamia nautoja ja lampaita ja eräs halvattu karitsa
-pakeni ontuen, huomattuaan sisääntunkevat.
-
-Rattaat ja vaunutkin olivat kadonneet. Mylvivä, karjuva joukko,
-jota papit pitivät kirottujen sieluina, oli ollut ulosvaeltavien
-heprealaisten matkue, joka yönaikana karjoineen, Moseksen johdolla,
-jätti vanhan kotinsa.
-
-Johtaja laski miekkansa alas maahan ja luulla olisi saattanut, että se,
-mitä hän nyt havaitsi, miellyttävästi hämmästyttäisi häntä; mutta hänen
-naapurinsa, eräs kirjuri, kuninkaan aarreaitasta, silmäili pettyneesti
-tyhjää kartanoa.
-
-Tunteitten ja aikeitten meri, joka yöllä liikkuu korkeissa laineissa,
-tyyntyy päivän kirkkaassa valossa, ja sotilaassakin olivat helposti
-heränneet intohimot jo kauvan sitte lauhtuneet. Turmio tulkoon
-muille heprealaisille, vaan ei Nun'ille, jonka poika Hopa oli hänen
-sotatoverinsa, yksi sotajoukon etevimmistä päämiehistä ja lisäksi hänen
-perheensä ystävä. Jos hän olisi tullut häntä ajatelleeksi ja että hänen
-isänsä kartanoon ensiksi hyökättäisiin, niin ei olisi hän varmaankaan
-ruvennut tämän kostojoukon etunenään, jopa hän katuikin ettei hän
-tarkemmin ollut asiaa aprikoinut, niinkuin hänen ikäiselleen olisi
-soveliasta ollut.
-
-Mutta sill'aikaa kuin useat ryöstivät paenneen Nun'in autiota kotia
-ja alkoivat sitä hajoittamaan, tuli miehiä ja naisia kertoen, ettei
-naapuritaloissakaan ollut elävää olentoa. Toiset taas kertoivat
-naukuvista kissoista, jotka istuivat kyyristyneinä autioilla liesillä,
-vanhoista tapetuista luontokappaleista ja hävitetyistä, kaluista,
-ja vihdoin laahasi tuo riehuva joukko esiin erään heprealaisen ja
-heikkomielisen, harmahtuneen vaimon, jonka he olivat oljista löytäneet.
-Irvistellen vakuutti vanhus, että hänen kansansa oli huutanut itsensä
-käheäksi häntä löytääkseen, mutta Mehela oli ollut viisas ja juosta,
-aina vain juosta, kuten hänen kansalaisensa tahtoivat, sitä ei hän
-voinut, hänellä kun oli niin heikot jalat, eikä edes jalkineitakaan.
-
-Mies, inhoittava juutalainen, jota harvat hänen heimolaisistaankaan
-surkuttelivat, vakuutti toisinaan luonteensa mukaisen röyhkeyden
-valtaamana, ettei hänellä ollut mitään tekemistä sen valhejumalan
-kanssa, jonka nimessä viettelijä Moses oli houkutellut kansansa
-turmioon, vaan aina vaimoneen ja lapsineen suostuneensa egyptiläisiin.
--- Useat tunsivatkin hänen; sillä hän oli panttilainaaja ja hänen
-heimolaistensa tartuttua matkasauvaan, oli hän piiloutunut,
-pitkittääkseen epärehellistä kauppaansa ja välttääkseen vahinkoa.
-
-Muutamia hänen velallisistaan löytyi raivoisassa joukossa, mutta
-heitäkin paitsi olisi hän hukassa ollut, sillä hän oli ensimmäinen,
-jossa raivostunut joukko voi näyttää, että sen kosto oli todellista.
-Niinpä he hyökkäsivätkin hirvittävällä huudolla hänen päällensä ja pian
-makasivat tuon kurjan ja hänen omaisensa ruumiit pitkänään maassa.
-Kukaan ei tietänyt kuka oli ensimmäisen verityön tehnyt, kun niin monet
-olivat hyökänneet tapettujen päälle.
-
-Muut jälellejääneet, jotka esiinvedettiin taloista ja majoista, eikä
-niitä ollutkaan vähän, vaikka moni oli ehtinyt paetakin, joutuivat
-niinikään äkkiä kansan koston uhriksi ja kun veri täällä vuoti,
-heilutettiin tuolla kirveitä, ja pelkoilla ja ovenpielillä rynnättiin
-muuria ja portteja vastaan saadakseen vihattujen asunnot maan päältä
-kokonaan hävitetyiksi.
-
-Hehkuvat kekäleet, joita raivoisat naiset olivat sinne laahanneet,
-sammutettiin toki ja tallattiin, sillä ajattelevaisemmat varoittivat
-siitä vaarasta, jolla tulipalo muukalaiskorttelissa uhkaisi lähellä
-olevia taloja ja koko Tanista.
-
-Niin säästyi heprealaiskortteli liekeiltä; mutta auringon kohotessa
-korkeammalle, peittivät läpäisemättömät, valkoset tomupilvet
-ulosvaeltaneen kansan hävitettyjä asuinpaikkoja ja siellä, missä
-vielä eilen tuhansilla ihmisillä oli rakas koti, ja suuret
-karjalaumat olivat sammuttaneet janonsa kirkassilmäisistä lähteistä,
-peitti nyt vain rauniokivet, murretut hirret ja paloitetut palkit
-kuumaa maata. Jälelle jätetyt koirat ja kissat harhailivat ympäri
-raunioissa ja heihin liittyi vaimoja ja lapsia nekropoolin lähellä
-olevista kerjäläismajoista, jotka, pitäen kättä suun edessä, etsivät
-tukehduttavan tomun ja suurien kasojen alta kaluja ja ravintoaineita,
-joita poisvaeltavat heprealaiset olivat jälkeensä jättäneet, eivätkä
-ryöstäjät olleet mukanaan vieneet.
-
-Ehtoopäivällä kannettiin Baï, Amonin toinen profeetta, hävitetyn
-kaupunginosan ohitse. Ei hän tullut nauttimaan hävityksen näkemisestä,
-vaan kulki vain lähintä tietä, mikä johdatti häntä nekropoolista
-kotiin. Mutta huomattuaan kuinka perinpohjaisesti kansa oli työnsä
-toimittanut, liikkui tyytyväinen hymyily hänen vakavan suunsa
-ympäri. Mitä hän itse oli aikonut, ei ollut tosin täytäntöön tullut:
-poisvaeltavien johtajat olivat päässeet hänen kostoansa pakoon, mutta
-vaikka viha onkin ääretön, tytyy se vähäänkin. Vihollisen vähemmästäkin
-vahingosta se iloitsee ja pappi tuli surevan Faraon tyköä. Ei hän tosin
-ollut vielä onnistunut päästämään häntä kokonaan niistä kahleista,
-joihin heprealainen loihtija oli hänen kytkenyt, mutta hellittänyt oli
-hän niitä.
-
-Oli yksi lause, jota tuo lujatahtoinen, kunnianhimoinen mies, jonka
-tapana ei muutoin ollut itsekseen puhuminen, oli jupissut, sill'aikaa
-kuin hän yksinään sanktuariossa oli ajatellut, mitä oli tapahtunut
-ja mitä vielä tehtävää oli ja tämä lause kuului: "Niin siunaa myös
-minuakin!"
-
-Se oli Farao itse, joka näin oli rukoillut erästä toista, ja tämä
-toinen ei ollut vanha Rui, ylituomari ja ylimmäinen pappi, eikä hän
-itsekään, ne ainoat, joiden tuli kuningasta siunata, ei, se oli
-jumalattomista jumalattomin, muukalainen, heprealainen Mesu, jota hän
-vihasi enemmän kuin ketään maan päällä.
-
-"Niin siunaa myös minuakin!" Tämä hurskas rukous, joka luottavasti
-vuoti ahdistetusta ihmissielusta, oli niinkuin veitsi tunkenut hänen
-sieluunsa. Hänestä tuntui ikäänkuin olisi sellainen anomus, minkä
-sellaiset huulet olivat sellaiselle miehelle lausuneet, murtanut
-käyräsauvan Egyptin papistolta ja ikäänkuin pantterin taljat olisivat
-riistetyiksi tulleet heidän hartijoiltaan ja hän häväissyt koko hänen
-kansaansa, jota hän rakasti.
-
-Hyvin tunsi hän Moseksen yhdeksi viisaimmista, joka oli egyptiläisistä
-kouluista päässyt, hyvin tiesi hän, että Farao oli tämän miehen
-lumoama, joka oli kasvanut hänen kuninkaallisessa hovissaan ja ollut
-hänen isänsä, suuren Ramseksen ystävä. Hyvin tiesi hän hallitsijan
-antaneen Mosekselle pahoja tekoja anteeksi, mitkä muille jo häntä
-suuremmillekin olisivat hengen maksaneet; -- ja minkä merkityksen
-mahtoikaan Farao, tuo maailman valtaistuimella istuva auringonjumala,
-antaa tälle heprealaiselle, koska hän oman poikansa tautivuoteen
-ääressä tunsi vaatimuksen kohottamaan kätensä hänelle ja huutamaan:
-
-"Niin siunaa myös minuakin!"
-
-Kaikkea tätä oli hän itselleen sanonut ja tarkasti miettinyt ja
-kuitenkaan ei hän tahtonut, eikä saanutkaan antaa perään tälle
-mahtavalle muukalaiselle.
-
-Valmistaa hänelle ja hänen kansalleen perikatoa, piti hän pyhimpänä ja
-tärkeimpänä velvollisuutenaan. Tätä toteuttaakseen ei hän kaiheksinut
-järkähyttää valtaistuintakaan, jopa oli hänen nähdäkseen Farao
-Menephtah tällä jumalattomalla toivotuksella: "Niin siunaa myös
-minuakin!" menettänyt oikeutensa hallitukseenkin.
-
-Moses oli Faraon esikoisen murhaaja, mutta hän ja Amonin ylimmäinen
-pappi pitivät kädessään kuolleen pojan onnen ja onnettomuuden; ja tämä
-ase oli voimallinen ja terävä ja hän tunsi kuninkaan heikon, horjuvan
-sydämen. Jos Amonin ylimmäinen pappi, ainoa, joka vielä seisoi häntä
-ylempänä, ei asettuisi lukemattomilla, ulkomaisilla oikuillaan väliin,
-niin oli hänestä vähäinen asia pakoittaa Faraota myöntämään; mutta
-mitä hän tänään myönsi, peräytti tuo horjuva mies taas huomenna, jos
-vaan heprealainen taasen onnistui astua hänen ja hänen egyptiläisten
-neuvonantajainsa väliin. Tänään vielä oli suuren Ramseksen arvoton
-poika, kuultuaan vain loihtijan nimen, peittänyt kasvonsa ja vapissut
-niinkuin pelästynyt antiloopi ja huomenna oli hän ehkä kiroova häntä
-ja julistava hänestä kuolemantuomion? Kentiesi hän myöntyisi siihen,
-mutta ylihuomenna peräyttäisi hän sen varmaan ja pyytäisi häneltä
-taaskin hänen siunaustaan. Pois sellainen kuningas, tomuhun tuo heiluva
-ruoko valtaistuimelta! Hän olikin ruhtinaitten seasta, joilla oli
-kuninkaallinen veri, löytänyt oikean seuralaisen. Kun vain aika oli
-tullut, -- kun vain Amonin ylimmäinen pappi ja ylituomari Rui, joka jo
-kauvan sitten oli astunut sen elämän rajan yli, minkä jumaluus suopi
-ihmisille, oli silmänsä ummistanut, silloin oli hän, Baï, astuva hänen
-sijaansa, uusi elämä alkava Egyptille ja Moses ja hänen heimolaisensa
-olisivat mennyttä kalua.
-
-Ollessaan näissä mietteissään lensi profeetan pään yli korppipari
-ja asettui huutaen erään hävitetyn talon pölyisille raunioille.
-Ehdottomasti katsahti hän niihin ja huomasi niiden lennon tarkoituksen,
-erään harmaalla soralla puoleksi peitetyn tapetun heprealaisen ruumiin.
-Silloin liiteli taas hänen viisaitten, uhoittelevien juonteittensa
-yli hymyily, jota nuo alempiarvoiset papit, jotka ympäröivät hänen
-kantotuoliansa, eivät voineet tulkita.
-
-
-
-
-Kolmas Luku.
-
-
-Joutsimiesten eversti, Hornecht, oli nyt profeetan seuralaisten
-parissa. He olivat hyvin tutut keskenään; sillä sotilaskin seisoi
-niiden ylhäisten miesten etunenässä, jotka olivat liittoutuneet Faraon
-kukistamiseksi.
-
-Kun he lähestyivät Nun'in hävitettyä taloa, osoitti pappi everstille
-raunioita ja sanoi: "Se, joka kerran omisti tämän, on ainoa
-heprealainen, jota tahtoisin säästää. Hän oli jalo mies ja hänen
-poikansa Hosea --".
-
-"Hän on meidän miehiämme", keskeytti häntä eversti. "Faraon
-sotajoukossa palvelee tuskin parempia miehiä, ja", lisäsi hän
-hiljemmin, "minä luotan häneen päättävänä hetkenä".
-
-"Siitä harvempain todistajain kuullen", vastasi toinen. "Muutoin olen
-hänelle velkaa erityisen kiitollisuuden. Libyan sodassa -- tiedäthän
--- olin joutunut vihollisten käsiin ja Hosea pelasti minut pienellä
-joukollaan raakalaisjoukon keskeltä". Sitten alensi hän äänensä ja
-ikäänkuin puolustaakseen, mitä tässä oli tapahtunut, pitkitti hän
-opettavaisella tavallaan:
-
-"Niin käy täällä alhaalla! Missä kokonainen ihmissuku tekee itsensä
-syylliseksi, tulee viattomallekin vahingoksi kuulua siihen. Eipä edes
-jumalatkaan tiedä sellaisessa tapauksessa eroittaa yksityistä joukosta,
-vieläpä joutuu viaton luontokappalekin onnettomuuden alaiseksi. Katsos
-tuota kyyhkyisparvea, joka lentelee soraläjien yläpuolella; turhaan
-he etsivät koppiansa. Ja kissa tuolla poikinensa. Mene, Beki ja ota
-ne mukaasi; meidän velvollisuutemme on suojella noita pyhiä eläimiä
-nälkään kuolemasta".
-
-Tämä hellä huolenpito järjettömistä luontokappaleista oli niin
-tuon miehen, joka vast'ikään mielihyvällä oli ajatellut niin monen
-kanssaihmisen perikatoa, sydämen asiana, että hän pysähdytti
-kantotuolin ja katseli kuinka hänen palvelijansa tavoittelivat kissoja
-kiinni. Mutta se kävikin hitaammin kuin hän oli toivonut; sillä yksi
-oli paennut lähimpään kellarin aukkoon ja tämä oli niin soukka, että
-se näkyi estävän palvelijoita vainoamasta eläintä. Nuorempi, eräs
-solakka nubialainen, yritti kuitenkin, mutta tuskin oli hän lähentänyt
-kasvojaan aukolle, kun hän taas veti ne takaisin ja huusi kerrallaan:
-"Tuolla alhaalla makaa ihmisolento, ja se näkyy vielä elävän! Jaa, nyt
-nostaa se kättään... Se on poika tai nuorukainen, eikä suinkaan orja,
-sillä päänsä on täynnä kähäriä ja -- auringon säde tunkeuupi kellariin
--- käsivarressaan on hänellä leveä kultainen rengas!"
-
-"Ehkäpä joku Nun'in suvusta, jonka he ovat unohtaneet", sanoi sotilas,
-ja profeetta Baï lisäsi kiivaasti siihen:
-
-"Jumalain sallimus! Heidän pyhät eläimensä osoittavat minulle tien,
-tehdäkseni palveluksen sille miehelle, jolle minä olen paljon velkaa.
-Koeta tunkea alas, Beki, ja tuo nuorukainen tänne!"
-
-Sillävälin oli nubialainen syrjäyttänyt kiven, jonka putoamisesta aukko
-oli tullut ahtaaksi ja kohta senjälkeen tarjosi hän toverilleen erään
-liikkumattoman ruumiin, jonka tämä veti ulos ja sitten kantoi kaivolle,
-missä hän raittiilla vedellä virkisti hänet elämään.
-
-Tainiosta heränneenä hieroi hän silmiään ja katseli hämmästyneenä
-ympärilleen ikäänkuin ei hän tietäisi, missä hän oli ja murheen ja
-kauhun valtaamana, kumarsi hän päätänsä, jonka kiehkurat niskassa
-olivat takertuneet yhteen mustasta vuotaneesta verestä.
-
-Profeetta käski nyt noita syviä haavoja, joita joku putoava kivi oli
-poikaan tehnyt, puhdistamaan kaivolla ja kutsui häntä, sittenkuin hän
-oli sidottu, varjolla verhotun kantotuolinsa luo.
-
-Ennen auringon nousua oli nuori heprealainen pitkän, yöllisen
-vaelluksen perästä Pithomista, jota heprealaiset Succoth'iksi
-nimittivät, tullut isoisänsä Nun'in taloon tuomaan sanomaa, mutta
-huomattuaan sen tyhjäksi oli hän, vähän levätäkseen, asettunut
-autioihin huoneisiin. Riehuvan joukon huudosta oli hän tullut
-herätetyksi. Ja kuultuaan kansaansa kirottavan, niin että koko kortteli
-kajahteli, oli hän paennut kellariin; ja katto, joka pudotessaan alas
-oli häntä haavoittanut, oli samalla tullut hänen pelastajakseen, sillä
-pölynpaljous, johon katon pudotessa kaikki peittyi, oli kätkenyt hänet
-ryöstävien silmistä.
-
-Profeetta katseli häntä tarkastavaisesti, ja vaikka haavoitettu
-seisoi hänen edessään pesemättömänä, kalpeana ja verisellä siteellä
-pään ympäri, näki hän kuitenkin, että se oli kaunis, solakka poika
-nuorukaisijän rajalla, jonka hän elämään oli palauttanut.
-
-Hellän myötätuntoisuuden käsittämänä, lievensi hän kasvojensa ankaraa
-vakavuutta ja kysyi hyväntahtoisesti pojalta, mistä hän tuli ja mikä
-hänen oli Tanikseen tuonut; sillä pelastetun kasvoista ei voinut
-eroittaa, mihinkä kansaan hän kuului. Aivan epäilyksettä olisi hän
-saattanut ilmoittaa itsensä egyptiläiseksi, mutta nuorukainen tunnusti
-avomielisesti olevansa Nun'in tyttären poika. Hän oli äsken tullut
-kahdeksanteentoista ikävuoteensa, sanottiin Efraimiksi niinkuin
-kantaisänsäkin, Josephin poika ja oli nyt tullut isoisäänsä katsomaan.
-
-Näistä sanoista kuului luja itsetietoisuus ja ilo hänen etevästä
-suvustaan.
-
-Kysymykseen, toiko hän sanomaa, jäi hän vähäksi aikaa vastaamatta;
-mutta pian hän tointui, katseli profeettaa pelottomasti kasvoihin ja
-vastasi vapaasti:
-
-"Kuka lienetkään, niin on minua opetettu totta puhumaan ja niinpä tiedä
-siis, että minulla on toinen veriheimolainen Taniksessa, Hosea, Nun'in
-poika, joka on päämiehenä Faraon sotajoukossa ja hänelle en minulla
-jotakin ilmoitettavaa."
-
-"Mutta sinun tulee tietää", vastasi pappi, "että juuri tämän saman
-Hosean tähden minä täällä viivyn ja käskin mieheni pelastamaan sinut
-hävitetystä talosta. Minä olen kiitoksen hänelle velkaa ja vaikka
-suuri osa sinun kansastasi on ansainnut kovimman rangaistuksen, niin
-saat sinä _hänen_ kuntonsa vuoksi olla vapaasti ja loukkaamatta meidän
-seassamme".
-
-Tässä katsahti poika ylpeällä ja tulisella silmäyksellä pappiin, mutta
-ennenkuin hän sanan sai suustaan, pitkitti profeetta kehoittavalla
-ystävyydellä:
-
-"Sinun silmistäsi, poikani, luulen lukevani, että sinä enosi Hosean
-välityksellä tulet saamaan sijaa Faraon sotajoukossa. Ruumiisirakennus
-tekee sinun soveliaaksi aseitten käytäntöön eikä rohkeutta mahtane
-sinulta puuttua."
-
-Silloin lensi imarrellun turhamaisuuden hymy Efraimin suun ympäri
-ja kiertäessään ehkä ilman tarkoitusta leveätä kultaista rengasta
-käsivarrellaan, vastasi hän innokkaasti:
-
-"Että olen rohkea, herra, sen olen usein kyllä metsästyksessä
-osoittanut; mutta kotonani on yllinkyllin nautaeläimiä ja lampaita,
-jotka nyt jo ovat omiani ja minä haluan ennemmin vaeltaa vapaana ja
-käskeä paimeniani, kuin olla toisten käskettävänä".
-
-"Vai niin", vastasi pappi; "Hosea tulee ehkä opettamaan sinulle
-oikeampia ajatuksia. Käskeä -- ihana päämaali nuorisolle! Vahinko
-vain, että me, jotka olemme sen saavuttaneet, tulemme sitä raskaammin
-rasitetuiksi palvelijoiksi, jota suuremmaksi meitä totteleva piiri
-tulee. Sinä käsität minua eversti, ja sinä poika, tulet minua myöhemmin
-käsittämään, tultuasi siksi palmupuuksi, jollaiseksi vesa lupaa kasvaa.
-Mutta aika rientää Kuka lähetti sinun Hosean luo?" Epätietoisena
-katsahti nuorukainen taaskin maahan, mutta niinpian kuin profeetta
-keskeytti vaikenemisen kysymyksellä: "Ja suoruus, jota sinulle
-opetettiin?" vastasi hän itsetietoisesti ja päättävästi:
-
-"Erään naisen tähden, jota te ette tunne, tein tämän matkan".
-
-"Naisenko?" kertoi profeetta ja katsahti everstin kasvoihin tutkivalla
-silmäyksellä. "Missä urhoollinen sotilas ja kaunis nainen etsivät
-toinen toistaan, siellä tulevat hathorit [egyptiläiset rakkauden
-jumalattaret, joita kuvaillaan siteitä kantavina kädessään] hiljaa
-hiipien ja käyttävät sitovia siteitään, mutta jumaluuden palvelijain
-ei sovi sellaisessa kohtauksessa olla näkijänä, enkä sentähden kysy
-sen enempää. Tämän pojan jätän minä sinun huostaasi eversti ja auta
-sinä häntä toimittamaan asiansa Hosealle; kysymys on vain, onko hän jo
-täällä".
-
-"Ei", vastasi sotilas, "mutta tänäpänä odotetaan asehuoneella hänen
-joukkonsa takaisintuloa."
-
-"Niin saattavat kai hathorit, jotka lemmen läheteille ovat
-suosiollisia, nämä molemmat viimeistään huomenna yhteen", huudahti
-profeetta pojalle, mutta tämä keskeytti harmistuneena häntä, sanoen:
-"Minä en ole mikään lemmen lähetti"; -- ja pappi, jota tämä rohkea
-vastaus miellytti, sanoi iloisesti: "Olinkin unohtanut, että se
-oli nuori paimenruhtinas, jonka kanssa puhun". Sitten pitkitti hän
-vakavammin: "Kun tapaat Hosean, niin vie hänelle terveiseni ja
-sano hänelle, että Baï, Amonin toinen profeetta, jonka hän pelasti
-liibyalaisten käsistä, luuli osan velastaan suorittavansa, pitäessään
-suojelevan kätensä, sinun, hänen sukulaisensa, ylitse. Kentiesi
-et ollenkaan tiedäkkään, sinä rohkea veitikka, että sinä niinkuin
-ihmeen kautta olet välttänyt kahdenkertaisen vaaran: tuo raivoisa
-lauma olisi näet, yhtävähän kuin tukehduttava pölykään hävitetyistä
-huoneista, säästänyt henkeäsi. Pidä mielessäsi ja sano Hosealle vielä
-minulta, Baï'lta, että olen varma, että niinpian kuin hänkin näkee
-tämän kurjuuden, johonka erään täkäläisen loihtutaito on syössyt
-Faraon huoneen, jolle hän uskollisuuden on vannonut, ja samalla
-tämän kaupungin ja koko maan, hän innolla on hylkäävä heimolaisensa.
-Pelkureina ovat he paenneet, ensin kauheimmasti niitä haavoitettuaan
-ja niiltä paraimmat tavarat ryöstettyään, joiden seassa he rauhassa
-saivat elää, joiden suojelusta he nauttivat ja jotka heille pitkän
-ajan antoivat työtä ja runsaasti leipää! Niin on tapahtunut ja jos
-oikein tunnen kääntää hän selkänsä niille, jotka siten ovat rikkoneet.
-Kerro myöskin hänelle, että näin ovat ja vapaasta ehdostaan tehneet
-ne heprealaiset alapäälliköt ja sotilaat, joita syrialainen Aarsu
-komentaa. Tänä aamuna -- Hosea saanee siitä tiedon ehkä muiltakin
-ovat he uhranneet ei ainoastaan Baal'illeen ja Seth'ille, jota niin
-monet teistä mielellään palvelivat, ennenkuin tuo jumalaton loihtija
-Mesu eksytti teitä, vaan vieläpä isä-Amon'ille ja ijankaikkisten
-jumalaimme pyhälle yhdeksikölle. Jos hän tekee samoin, tulemme käsi
-kädessä korkealle kohoamaan, olkoon hän siitä vakuutettu, ja hän
-ansaitseekin sitä. Lopun kiitollisuudestani, minkä minä yhä vielä olen
-hänelle velkaa, tulen toisella tavalla sovittamaan, mikä vielä saa olla
-salassa. Mutta jo tänään saat vakuuttaa enoasi siitä, että minä olen
-suojeleva Nun'ia, hänen kunnon isäänsä, jos nim. Jumalan ja kuninkaan
-rangaistus tapaa toisia teidän kansastanne. Ja -- sano hänelle sekin
--- hiotaan miekka; ja tuomio ilman armoa valmistetaan. Pyydä häntä
-itseltään kysymään, mitä pakenevat paimenet voivat toimittaa sitä
-sotavoimaa vastaan, jonka kelvollisimpiin päällikköihin hän itse
-kuuluu. Onko sinun isäsi vielä elossa, poikani?"
-
-"Ei, he kantoivat hänen jo kauvan sitten pois", vastasi Efraim
-väräjävällä äänellä.
-
-Oliko haavakuume tarttunut häneen? Häpesikö tuo nuorukainen kuulua
-kansaan, joka oli tehnyt sellaisia häpeällisiä töitä, vai pitikö poika
-heimolaisistaan ja oliko se vihasta ja harmista, kuullessaan heitä niin
-katkerasti häväistävän, kuin hänen poskensa milloin kalpenivat, milloin
-taas punoittivat ja liikutti hänen sydäntänsä niin että hän tuskin voi
-puhua? Oli miten oli! Mutta mitä profeetta hänen enolleen tahtoi uskoa,
-siihen ei ollut varmaankaan tämä poika kelvollinen sanansaattaja!
-Sentähden kutsui pappi joutsimiesten everstin leveä-oksaisen sykomorin
-alle. Kysymys oli pysyttää Hosea mistä hinnasta hyvänsä sotajoukossa
-ja sentähden laski hän kätensä ystävänsä olkapäälle ja sanoi: "Sinä
-tiedät, että se oli puolisoni, joka sai sinut ja ne toiset meidän
-puolellemme. Hän palvelee meitä paremmin ja innokkaammin kuin moni mies
-ja niinkuin minä ihailen tyttäresi ihanuutta, niin on hän yhtä viaton
-kuin suloinenkin."
-
-"Kasanako ottaisi osaa salaliittoon?" sanoi eversti vastenmielisesti.
-
-"Ei tehoisana auttajana, niinkuin puolisoni, eipä suinkaan."
-
-"Huonosti hän siksi kelpaisikin", lisäsi toinen levollisemmalla
-äänellä, "sillä hän on niinkuin lapsi." "Ja kuitenkin voittaisimme
-hänen välityksellään miehen puolellemme, jonka hyvä tahto on minulle
-arvaamattomasta arvosta."
-
-"Sinä tarkoitat Hoseaa?" kysyi eversti ja hänen otsaansa pimitti
-taas pilvi; mutta profeetta pitkitti: "Ja jos niin tekisinkin? Onko
-hän sitten oikea heprealainen? -- Pidätkö arvossapidetyn sotilaan
-tyttärelle sopimattomana ojentaa kätensä miehelle, jonka me, jos
-aikeemme onnistuu, asetamme kaikkien palkkasoturien päälliköksi?"
-
-"Ei herra!" lausui sotilas. "Mutta syihin, mitkä saattivat minua
-Faraota vastaan ja käänsivät minua Siptah'n puoleen, kuuluu sekin,
-että edellisen äiti oli muukalainen, mutta toisessa virtailee
-meidän vertamme. Äidissä on miehen sukuperä ja Hosean äiti on
-heprealaisnainen. Minä kutsun häntä ystäväkseni, minä osaan arvostella
-hänen ansionsa, -- Kasana on häneen mieltynyt..."
-
-"Ja kuitenkin haluat vihaisempaa vävyä?" keskeytti häntä toinen.
-"Kuinka on vaikea yrityksemme onnistuva, jos kukin yksityinen, joka
-uskaltaa henkensä sen edestä, pitää jo ensimmäistä uhria liian suurena?
-Sinun tyttäresi, sanot sinä, on Hoseaan mieltynyt?"
-
-"Niin oli hän varmaankin!" sanoi toinen; "jopa hän sydämestäänkin lempi
-häntä; mutta minä osasin pakoittaa hänet kuuliaisuuteen; ja pitäisikö
-minun nyt, hänen leskeksi tultuaan, viedä hänet sille, josta minä --
-jumalat tietäkööt kuinka kovilla taisteluilla -- sain hänet luopumaan?
-Koska on sellaista kuultu Egyptissä?"
-
-"Aina siitä ajasta aikain, jolloin miehet ja naiset Niilin rannoilla
-saattavat", vastasi pappi, "suuren asian vuoksi alistua niiden
-vaatimuksien alaiseksi, mitkä vastustavat heidän toiveitansa. Ajattele
-tätä kaikkea ja vielä lisäksi, että Hosean kantaäiti -- sinunkin
-läsnäollessasi kerskaisi hän siitä -- oli egyptiläinen, erään
-virkaveljen tytär."
-
-"Kuinka monta polvea on sitten hautaan mennyt?"
-
-"Olkoonpa niinkin. Se lähentää häntä meihin ja siinä on meille
-kylliksi! Näkemään asti tänä ehtoona! Hosean sukulaisen uskon minä nyt
-siksi aikaa vieraanvaraisuuteesi ja kauniin tyttäresi ystävälliseen
-hoitoon, sillä hän näkyy hyvin kyllä tarvitsevan molempiakin."
-
-
-
-
-Neljäs Luku.
-
-
-Niinkuin koko kaupungissa, niin vallitsi eversti Hornecht'in talossakin
-syvä suru. Kerityt olivat miesten päät ja naisten otsat tomulla
-peitetyt. Kuollut oli sotilaan puoliso jo kauvan sitten, mutta hänen
-tyttärensä ja naisväki ottivat hänen vastaan liehuvilla hunnuilla ja
-äänekkäillä valituksilla; sillä talonherran langolta olivat esikoinen
-ja pojanpoika kuolleet ja kuinka monessa sukulaispiirissä olikaan rutto
-vaatinut uhrinsa!
-
-Mutta tuo heikko nuorukainen veti naisten huolen kokonaan puoleensa,
-ja sittenkuin hän oli pesty ja pään haavat lääkitsevällä balsamilla
-voidellut ja uudelleen sidotut, tarjottiin hänelle tulista viiniä ja
-ruokaa; ja näin virvoitettuna sekä vahvistettuna noudatti hän isäntänsä
-tyttären kutsumusta.
-
-Pölyisestä ja haavoitetusta nuorukaisesta oli tullut kaunis, nuori
-mies. Hänen päätänsä ympäröivän uuden valkoisen siteen alta valuivat
-voidellut hiukset pitkissä, aaltomaisissa suortuvissa, kullalla
-kirjaillut vaatteet, talon tyttären kuolleen puolison varastosta,
-verhosivat hänen joustavia, hieman päivettyneitä jäseniänsä. Juhlapuku,
-josta uusi, hieno narduksen haju lemahteli, näkyi häntä miellyttävän,
-sillä kirkkaasti loistivat mustat silmänsä hyvinmuodostetuista
-kasvoista.
-
-Kauniimpaa nuorta miestä ei ollut everstin tytär pitkään aikaan nähnyt;
-ja itse oli hän rakastettava ja suloinen olento. Lyhyen avioliiton
-jälkeen miehen kanssa, jota ei hän rakastanut, oli Kasana, tuskin
-vuottakaan häiden jälkeen palannut isänsä huoneesen takaisin, sillä
-sieltä puuttui emäntä; ja suuri omaisuus, mikä hänelle, puolison
-kuoleman jälkeen, oli langennut, teki hänelle mahdolliseksi tuoda
-sotilaan yksinkertaiseen kotiin sitä komeutta ja suloa, mikä hänelle
-itselleen oli tarpeeksi käynyt.
-
-Hänen isänsä, joka sotajoukossa oli ankara, usein äärettömästi kiivas
-mies, antoi hänen tehdä niinkuin hän tahtoi. Ennen oli hän armottomasti
-vaatinut tyttärensä täyttämään hänen tahtoansa, pakoittaessaan tuon
-viisitoista vuotisen tytön avioliittoon paljon vanhemman miehen kanssa.
-Tämä oli syystä että hän oli huomannut Kasanan olevan taipuvaisen
-Hosea-päällikön puoleen ja hänestä näytti häpeälliseltä saada
-heprealainen vävykseen, jolla ei silloin vielä ollut etevää sijaa
-sotajoukossa. Egyptiläisen neiden täytyi ehdottomasti totella isäänsä,
-kun tämä valitsi puolison hänelle, ja Kasanakin oli siihen myöntynyt,
-vaikka olikin sen ohessa vuodattanut niin kuumia kyyneleitä, että
-eversti oli iloinen kun hän oli noudattanut hänen tahtoansa ja oli
-ojentanut kätensä sellaiselle puolisolle, jota ei hän voinut rakastaa.
-
-Mutta leskenäkin oli hänen tyttärensä kiintynyt heprealaiseen; sillä
-kun sotajoukko oli sodassa, ei lakannut hän pelkäämästä ja viettämästä
-yötä ja päivää kiusallisessa levottomuudessa. Kun tietoja saapui
-sotajoukosta, kysyi hän vain Hoseasta; ja hänen taipumuksensa syyksi
-Hoseaan luki isä sen, että hän kieltäysi kosijasta toisensa perään.
-Leskenä oli hänellä oikeus ottaa kenenkä tahtoi ja tuo helläsydäminen
-nainen rohkeni hämmästyttää isäänsä jyrkällä päättäväisyydellään, jolla
-hän ei ainoastaan kohdellut häntä itseään ja omansäätyisiä kosijoita,
-vaan prinssi Siptahiakin, jonka asian eversti oli omakseen omistanut.
-
-Tänään ilmasi Kasana niin julkisesti ja hillittömästi isän läsnäollessa
-ilonsa heprealaisen kotiintulosta, että tuo kiivas mies kiiruhti ulos
-välttääkseen kiivastumistaan ajattelemattomiin töihin ja sanoihin.
-Nuoren vieraansa jätti hän tyttärensä ja imettäjänsä huolenpitoon.
-
-Ja minkä vaikutuksen tekikään nuorukaisen suhteelliseen sieluun
-everstin kartano tilavine suojineen ja pylväsrikkaine, avonaisine
-kuistineen, loistavine, kirjavine maalauksineen, taiteellisine
-huonekaluineen ja koristuksineen, pehmeine patjoineen ja suloisine
-lemuineen! Uutta ja outoa oli tämä kaikki karjainomistajan pojalle,
-joka oli tottunut elämään suuren, mutta aivan koristelemattoman
-maalaishuoneen paljaiden, harmajain seinäin sisällä ja viettämään
-kokonaiset vuosikaudet kangastelteissä paimenten ja karjain parissa,
-enemmän vapaassa ilmassa, kuin katoksen alla! Hänestä tuntui niinkuin
-olisi hän lumouksen kautta siirretty korkeampaan, ihanampaan maailmaan
-ja niinkuin hän kalliissa puvussaan, voidelluilla kähärillään ja
-äsken pestyllä ruumiillaan vallan hyvin soveltuisi tähän. Ihanaa oli
-tosin kaikkialla maailmassa, jopa vapaudessa laitumella paimenten
-parissa ja ehtoon viileässä, nuotion ääressä teltan edessä, jolloin
-paimenet lauloivat, metsästäjät kertoivat seikkailujaan ja tähdet
-kimaltelivat niin ihmeesti hänen päänsä yläpuolella. Mutta kaiken
-tämän edellä kävi raskas, vastenmielinen työ; tässä taas oli
-katseleminen ja hengittäminen nautintoa ja kun nyt esirippu aukeni
-ja nuori leski tervehti häntä ystävällisesti, vaatien häntä istumaan
-itseään vastapäätä ja milloin asetti kysymyksiä hänelle, milloin
-myötätuntoisesti kuunteli hänen vastauksiansa, silloin uskoi hän,
-että hän, niinkuin ennen hävitetyn huoneen raunioitten alla, oli
-kadottanut järkensä, että unista suloisin oli liitänyt hänen luokseen
-ja että mikä nyt uhkasi tukehduttaa häntä ja niin usein katkasi häneltä
-puheentulvan, oli ylenpalttinen ilo, jonka tuo suuri Aschera, Baalin
-kumppani, oli hänen ylitsensä vuodattanut, tuo, josta fenisialaiset
-kauppiaat, jotka toivat paimenille monenlaisia hyviä tavaroita, olivat
-paljon hänelle kertoneet ja josta ankara Mirjam kotona oli kieltänyt
-häntä puhumasta.
-
-Hänen omat kansalaisensa olivat istuttaneet hänen nuoreen sieluunsa
-vihaa egyptiläisiä, kansansa sortajia vastaan, mutta voiko ne olla
-kehnoja, voiko hän inhoa niitä, joiden seassa löytyi sellaisia olentoja
-kuin tuo ihana, ystävällinen nainen, joka katseli hänen silmiinsä niin
-lempeästi ja hellästi, jonka sanat viehättivät hänen korviansa niinkuin
-suloinen soitanto, ja jonka katseleminen pani hänen verensä sellaiseen
-liikuntoon, ettei hän voinut hillitä itseänsä ja painoi kätensä
-sydämelleen tukahduttaakseen sen kiihkoisuutta.
-
-Nyt istahti Kasana pantterintaljalla peitetylle lavitsalle vastapäätä
-häntä ja kehräsi hienoa villaa kehräspuulla. Nuorukainen miellytti
-häntä ja hän oli niin ystävällisesti ottanut hänen vastaan, koska
-hän kuuluu miehelle, jota hän lapsuudestaan saakka oli rakastanut.
-Hän luuli huomaavansa yhtäläisyyttä hänen ja Hosean välillä, vaikka
-nuorukaiselta vielä puuttui sen miehen vakavuus, jolle hän, hän ei
-tietänyt kuinka oli antanut nuoren sydämensä, ehkei hän lainkaan ollut
-pyytänyt hänen rakkauttaan.
-
-Hänen mustia, hyvin järjestetyitä hiuksiaan kaunisti lotuskukka, jonka
-varsi somassa taipeessa kumartui vallattomien kiharain ympäröimälle
-niskalle. Kun hän loi silmänsä häntä kohti, tuntui hänestä, ikäänkuin
-kaksi lähdettä olisi avautunut, vuodattaakseen autuuden virtoja hänen
-nuoreen sydämeensä; ja tuota villaa kehräävää, siroa kättä oli hän jo
-tervehtäessään koskettanut ja pitänyt omassaan.
-
-Nyt kysyi hän Hoseaa ja sitä naista, joka oli lähettänyt sanoman
-hänelle; oliko tuo nainen nuori ja kaunis; ja oliko hän lemmen siteissä
-hänen enonsa kanssa.
-
-Silloin purskahti Efraim heleään nauruun, sillä se, joka oli hänen
-lähettänyt, oli niin vakava ja ankara, että ajatus hänen lempivistä
-tunteistaan herätti hänen iloisuuttaan. Hänen kauneuttaan ei hän
-koskaan ollut ajatellutkaan.
-
-Nuori leski piti tuota naurua sellaisena vastauksena, jollaista hän
-oli toivonut; ja syvästi huo'aten laski hän kehräspuun kädestään ja
-kehoitti Efraimia seuraamaan häntä puutarhaan.
-
-Sielläkös vasta lemusi ja oli ihanaa! Kukkaissarat, polut, lehdikot ja
-lammikot, -- kuinka ne olivat hyvin hoidetut! Hänen yksinkertaiseen
-kotitaloonsa liittyi autio, koristelematon kartano vajoineen
-nautaeläviä ja lampaita varten, ja kuitenkin hän tiesi kerran tulevansa
-suuren omaisuuden hallitukseen, sillä hän oli varakkaan isän ainoa
-lapsi ja perillinen ja hänen äitinsä oli ollut rikkaan Nun'in tytär.
-Palvelijat olivat useammin kuin kerran sanoneet tämän hänelle ja
-häntä harmitti, ettei hänen kotinsa ollut juuri parempi kuin everstin
-orjahuonekaan, jonka Kasana hänelle näytti.
-
-Vaeltaessaan puutarhan läpitse täytyi Efraimin auttaa häntä kukkien
-poiminnassa; ja kun kori oli täysi, jota hän kantoi hänen perässään,
-kutsui hän häntä lehdikkoon auttamaan seppeleitten sitomisessa. Ne
-olivat määrätyt kalliille vainajille. Sedän ja rakkaan serkun, joka
-oli ollut Efraimin näköinen, oli tuo hänen heimolaistensa Tanikseen
-tuottama rutto viimeisyönä temmannut pois.
-
-Kadulta, joka sivuutti puutarhan muuria, kuului yhtämittaa naisten
-valitushuutoja, jotka valittivat jotakin vainajaa, elikkä kantoivat
-häntä hautaan ja kun heidän valituksensa kerran kuului erittäin
-liikuttavalta ja surulliselta, nuhteli hän ystävällisesti häntä
-kaikesta siitä, mitä Taniksen asukkaat saivat kärsiä heprealaisten
-tähden, ja kysyi häneltä voisiko hän kieltää, että egyptiläisillä oli
-perustettu syy vihata niitä, jotka heille sellaista matkaansaattivat.
-
-Silloin tuli hänelle vaikeaksi antaa oikeata vastausta, sillä hän oli
-kuullut, että se oli hänen kansansa jumala, joka löi egyptiläisiä,
-vapahtaaksensa hänen kansalaisiansa häpeästä ja orjuudesta, eikä hän
-saanut kieltää ja halveksia niitä, joiden verta hän oli. Sentähden
-vaikeni hän, ettei valehteleisi, elikkä tekisi syntiä; mutta Kasana
-ei antanut hänelle rauhaa ja vihdoin vastasi hän, että kaikki, mikä
-tuottaisi Kasanalle murhetta, oli hänestä vastenmielistä, mutta
-kuitenkaan ei ollut hänen kansallaan valtaa terveyden eikä elämän yli;
-sillä kuin heprealainen sairastui, kääntyi hän usein egyptiläisten
-lääkärein puoleen. Mitä tässä oli tapahtunut, oli tosin hänen isäinsä
-Jumala tehnyt, joka oli muita jumalia voimallisempi. Heprealainen hän
-oli, mutta siitä saattoi Kasana olla vakuutettu, että hän, Efraim,
-oli ruttoon viaton; ja että hän halusta kutsuisi hänen setänsä ja
-serkkunsa elämään takaisin, jos vain hänellä olisi valtaa siihen.
-Tilapäisen emäntänsä edestä olisi hän valmis tekemään kaikkia, vieläpä
-vaikeintakin.
-
-Kasana hymyili suosiollisesti hänelle ja sanoi: "Nuorukais-parka!
-Jos minä sinussa näen vian, niin on se se, ettäs kuulut kansaan,
-joka ei tunne vähintäkään surkuttelua -- ei mitään armahtamista!
-Rakkaat onnettomat vainajamme! Heidän täytyy puuttua omiensa
-kuolon-valitustakin; sillä huone, missä he lepäävät, on saastutettu,
-eikä kukaan uskalla astua sinne!"
-
-Vaijeten kuivasi hän silmiänsä ja pitkitti sitten seppeleiden
-sitomista, mutta kuitenkin vierähti kyynel toisensa perään alas hänen
-poskilleen. Nuorukainen ei osannut sanoa enempää, ja ojensi hänelle
-vain kukkia ja lehtiä ja kun hänen kätensä sen ohessa kosketti Kasanan
-käsiä, virtaili veri kiivaasti hänen suonissaan. Hänen päänsä ja
-haavansa rupesivat äkkiä häntä vaivaamaan ja väliin vilutti häntä
-hieman. Hän tunsi, että hänellä oli kuume, niinkuin silloin, kun
-punatauti oli ottaa häneltä hengen; mutta hän häpesi sitä tunnustaa ja
-piti itsensä pystyssä.
-
-Kun aurinko rupesi mailleen menemään, astui eversti puutarhaan. Hän
-oli jo tervehtinyt Hoseata ja vaikka hän vilpittömästi iloitsikin,
-nähdessään koeteltua ystäväänsä, oli hän kuitenkin harmistunut ja
-tullut levottomaksi, kuin Hosea ennen muita kysymyksiä myötätuntoisesti
-tiedusteli hänen tytärtään. Hän ei ollut tästä puhumatta tyttärelleen
-ja hänen silmäyksensä ilmaisivat sitä tyytymättömyyttä jolla
-heprealainen tervehdys häntä täytti. Vihdoin kääntyi hän Efraimin
-puoleen ja ilmoitti hänelle, että Hosea oli joukkoineen ulkopuolella
-kaupunkia. Ruton vuoksi täytyi heidän leiriytyä sen ulkopuolelle,
-kaupungin ja meren välille. Heidän piti pian kulkemaan ohitse ja hänen
-enonsa käski hänelle sanomaan, että myöhempään kävisi häntä tapaamassa
-hänen teltassaan.
-
-Nähdessään nuorukaisen auttavan hänen tytärtään seppeleitten
-sitomisessa, hymyili hän ja huudahti:
-
-"Tänä aamuna toivoi tuo nuori veitikka saavansa koko elämänsä ijän olla
-vapaana ja käskeä, ja nyt on hän ruvennut sinun palvelukseesi, Kasana.
-Ei sinun tarvitse punastua nuori ystävä! Ja jos sinun haltijattaresi
-saa sinusta meikäläisen ja ryhtymään jaloimpaan ammattiin, nim.
-sotilaan, niin tapahtuu se sinun parhaaksesi. Katsos minua! Enemmän
-kuin neljäkymmentä vuotta olen minä joutsella ampunut ja iloitsen
-vielä tänäänkin ammatistani. Tosin on minun totteleminen, mutta saan
-myös käskeä; ja tuhannet, jotka minua kuulevat, eivät ole nautoja eikä
-lampaita, vaan urhoollisia miehiä. Mietippäs vielä kerran tätä asiaa!
-Hänestä tulisi pulska joutsimiesten päällikkö! Vai mitä Kasana?"
-
-"Varmaankin!" vastasi tuo nuori nainen ja hän aikoi sanoa enemmänkin,
-mutta toisella puolen puutarhan muuria kuului lähenevän sotajoukon
-tahdin-tapainen astunta. Silloin lensivät nuoren naisen posket
-punaisiksi, hänen silmänsä rupesivat säihkymään, mikä pelästytti
-Efraimia ja välittämättä isästä ja vieraasta, riensi hän ohi lammikon,
-pitkin polkuja ja poikki kukkaissarkojen, ja nousi turveistuimelle
-muurin vieressä, katsellen jännitetyin silmin kadulle ja aseellista
-joukkoa, joka pian senjälkeen meni hänen ohitsensa.
-
-Hosea astui täydessä sotapuvussa sen etunenässä. Everstin puutarhan
-kohdalla käänsi hän vakavaa päätänsä ja huomattuaan Kasanan, laski hän,
-ystävällisesti tervehtien, sotatapparan alas.
-
-Efraim oli everstiä seurannut ja tämä osoitti hänelle hänen enoaan
-ja sanoi: "Sinullekin sopisi tuo kiiltävä sotapuku mainiosti, ja kun
-rumpu pärisee, huilu soi ja liput liehuvat ylitsemme, niin silloin
-käy astunta kuin lennossa vain. Tänään vaikenee sotamusiikki kauhean
-kurjuuden vuoksi, jonka tuo ilkiö on meille saattanut. Hoseakin kuuluu
-hänen kansaansa, ja vaikk'en voi olla sitä huomioon ottamatta, niin
-täytyy minun kumminkin tunnustaa, että hän on kelpo sotilas, nuoren
-polven esikuva. Ilmoita vain hänelle, mitä minä tässä suhteessa
-ajattelen hänestä. Sano nyt Kasanalle jäähyväiset ja seuraa sotilaita;
-muurin portti tuolla on auki." Hän kääntyi huoneesensa takaisin ja
-Efraim tarjosi kätensä nuorelle naiselle jäähyväisiksi.
-
-Hän tarttui kernaasti siihen, mutta veti samalla sen takaisin ja sanoi
-levottomasti: "Kuinka sinun kätesi on kuuma! Sinulla on kuume!"
-
-"Oi, ei, ei!" sopersi nuorukainen, mutta puhuessaan, notkistui hän
-polvilleen ja tuon sairaan pojan mielenliikutuksesta häiriintyneen
-sielun yli levisi huntu.
-
-Kasana pelästyi, mutta toipui pian ja virvoitti hänen päälakeaan ja
-otsaansa lähellä olevan lammikon vedellä. Sen ohessa katseli hän
-levottomasti häntä kasvoihin ja niin Hosean näköiseksi ei hän vielä
-koskaan ollut häntä nähnyt. Niinpä se mies, jota hän rakasti, täytyi
-poikana olla ollut tämän pojan näköinen. Hänen sydämensä sykähteli
-nopeammin ja pitäessään hänen päätänsä käsissään, suuteli hän hiljaa
-häntä.
-
-Hän luuli pojan olevan tainiona, mutta virkistävä vesi oli jo
-pelastanut hänet helposta heikkoudestaan ja Efraim tunsi suloisesti
-väristen, mitä hänelle tapahtui, pitäen silmänsä suljettuina ja olisi
-siten saattanut levätä koko elämänsä ajan, pää hänen rinnallaan ja
-toivossa, että hänen suunsa vielä kerran etsisi hänen suutaan. Mutta
-suutelon sijasta huusi Kasana äänekkäästi apua. Silloin ponnahti
-hän ylös, katseli häntä villillä, säihkyvillä silmillä kasvoihin ja
-ennenkuin Kasana voi estää sitä, riensi hän niinkuin ainakin terve
-puutarhan porttia kohti, sysäsi sen auki ja seurasi sotajoukkoa.
-Pian oli hän saavuttanut ensimmäiset rivit, pian sivuuttanut monta
-muuta ja vihdoin päästyään päällikön sivulle, huusi hän enoansa ja
-mainitsi hänen nimeänsä. Silloin ojensi Hosea iloisena ja hämmästyneenä
-käsivartensa hänelle, mutta ennenkuin Efraim ennätti vaipua hänen
-rinnoilleen, meni hän toistamiseen tainioksi ja voimalliset sotilaat
-kantoivat pojan telttaan, jonka varusmestari jo oli pystyttänyt eräälle
-hiekkakummulle meren rannalle.
-
-
-
-
-Viides luku.
-
-
-Oli puoliyö. Hosean teltan edessä paloi valkea ja sen ääressä istui hän
-yksin katsellen milloin surullisesti ja miettivästi liekkeihin, milloin
-etäisyyteen: Teltassa lepäsi nuori Efraim enonsa kenttävuoteella.
-
-Hosean sotajoukkoa seuraava lääkäri oli sitonut nuorukaisen haavat,
-antanut hänelle vahvistavaa juomaa ja käskenyt häntä pysymään rauhassa,
-sillä äkkinäinen kuume, joka oli poikaan tarttunut, oli pelästyttänyt
-häntä.
-
-Mutta Efraim ei noudattanutkaan lääkärin määräyksiä. Milloin esiintyi
-Kasanan kuva hänen sisällisten silmäinsä eteen, kiihoittaen hänen
-muutoinkin kuuman verensä hehkua, milloin mietti hän keinoa ruveta
-sotilaaksi, niinkuin hänen enonsakin ja se näytti hänestä järkevältä;
--- se kun lupasi mainetta ja kunniaa, kuten hän itse mielessään
-kuvitteli, mutta todella halusi hän kuitenkin seurata sitä, koska
-hän siten pääsi lähemmäksi häntä, jota hänen sielunsa halasi. Sitten
-taaskin nousi hänen ylpeytensä, ajatellessaan niitä häväistyksiä,
-joilla Kasana ja hänen isänsä olivat merkinneet niitä, joihin hän
-veren ja taipumuksen puolesta kuului. Hänen kätensä puristui nyrkiksi
-muistellessaan isoisänsä hävitettyä huonetta, jota hän aina piti
-kunnioitettavimpana ihmisistä. Asiaansa ei hän myöskään unohtanut.
-Mirjam oli sen monesti kertonut hänelle ja hänen hyvä muistonsa
-oli säilyttänyt joka tavunkin, erittäinkin kun hän yksinäisellä
-vaelluksellaan Tanikseen ei väsynyt sitä kertomasta itselleen. Nytkin
-yritteli hän väliin samaa, mutta ennenkuin hän pääsi loppuun, keskeytti
-häntä voimallinen halu ajatella Kasanaa.
-
-Lääkäri oli käskenyt Hosean kieltämään häntä puhumasta ja kun
-kuumetautinen tahtoi toimittaa asiansa, täytyi Hosean noudattaa
-lääkärin määräystä ja velvoittaa hänet vaikenemaan. Sitten järjesteli
-sotilas huolellisesti, niinkuin äiti, päänalustinta, ojensi hänelle
-lääkkeitä ja suuteli häntä otsalle. Vihdoin asettui hän valkean ääreen
-teltan eteen ja huomattuaan tähdistä tunnin kuluneeksi, nousi hän vain
-tarjotakseen kuumetautiselle juotavaa.
-
-Liekit valaisivat Hosean hieman ruskettuneita kasvoja ja ne olivat
-miehen, joka oli monta vaaraa silmiin katsonut ja pelottomasti
-voittanut ne vakavalla lujuudella ja viisaalla varovaisuudella.
-Käskevästi katselivat hänen mustat silmänsä, ja hänen täyteläiset
-kiinnisuljetut huulensa todistivat lämpimästä verestä, mutta vielä
-enemmän tämän ytimekkään miehen rautaisesta tahdonvoimasta. Hänen
-harteva sotilasvartalonsa nojasi muutamiin keihäisiin, jotka olivat
-ristiin maahan pistetyt ja kun hän voimakkaalla kädellään siveli mustia
-hiuskiharoitaan eli tuuheata partaansa ja hänen silmänsä sen ohessa
-loistivat uhkaavina, olisi saattanut ajatella hänen sielunsa kuohuvan
-ja hänen olevan suuren päätöksen aikeessa. Vielä lepäsi leijoja, mutta
-jos se karkaisi ylös, olisi vihollisen oltava karuillaan. Usein kyllä
-olivat hänen sotilaansa vertailleet kiharatukkaista, pelkäämätöntä,
-rautalujaa johtajaansa eläinten kuninkaasen, ja nyt kun hän pudisteli
-nyrkkiänsä ja sen ohessa jäntereet paisuivat hänen rusoittavassa
-käsivarressaan, ikäänkuin pyrkien rikkomaan niitä ympäröivää
-kultarengasta, nyt kun polttaisi liekit säihkyivät hänen silmistään,
-herätti hänen pelkoa.
-
-Lännessä, mihinkä hän silmänsä käänsi, oli kalman kaupunki ja hävitetty
-muukalaiskortteli. Muutamia tuntia sitten oli hän vienyt joukkonsa
-läpi korppien ympäröimien raunioitten ja ohi isänsä maahan hajoitetun
-huoneen.
-
-Vaijeten, niinkuin sotapalvelus vaatii, oli hän siitä ohitse kulkenut
-ja vasta kun pysähdys oli tehtävä ja kuultava, missä hänen joukkonsa
-tuli majailemaan, oli hän joutsimiesten päälliköltä Hornechtilta saanut
-tämän yön tapauksista tiedon. Vaijeten ja silmiään räpäyttämättä oli
-hän kuunnellut häntä, eikä sanallakaan pyytänyt lähempiä tietoja,
-ennenkuin hänen joukkonsa pääsivät telttoihin; mutta tuskin oli hän
-itse päässyt lepoon, kun heprealainen tyttö, huolimatta vartijan
-väitteistä, oli tunkeutunut hänen luokseen. Tämä tuli Eliabin, erään
-hänen huoneensa vanhimman orjan nimessä, pyytääkseen häntä tulemaan
-vanhuksen luokse. Vanhus oli jätetty jälelle, syystä että heikkous
-ja sairaus esti häntä kulkemasta; ja kohta kansan lähdettyä oli hän
-vaimoneen aasilla viety vähäiseen, valkaman luona olevaan huoneesen,
-jonka Nun, hänen jalomielinen herransa, oli uskolliselle palvelijalleen
-lahjoittanut.
-
-Tyttärentytär oli jätetty tuon vanhan pariskunnan hoitajaksi ja nyt
-halusi vanhan palvelijan sydän vielä kerran nähdä herransa esikoista,
-jota hän lapsena oli käsivarsillaan kantanut. Hän oli käskenyt tytön
-ilmoittamaan Hosealle hänen isänsä luvanneen toisille, että Hosea
-tulisi jättämään egyptiläiset ja seuraamaan kansalaisiansa. Riemulla
-oli Efraimin sukukunta, jopa koko kansakin, kuullut tämän ilmoituksen.
-Iso-isä oli lähemmin kertova hänelle tästä, sillä surusta ja itkusta
-oli tyttö ikäänkuin mieletön. Runsaimman siunauksen oli hän ansaitseva
-seuratessaan häntä.
-
-Että hänen täytyi tätä toivomusta noudattaa, oli jo ennakolta
-sotilaalle selvä, mutta käyntinsä vanhuksen luona oli hänen jättäminen
-seuraavaan aamuun. Tällävälin oli sanantuoja kiiruusti kertonut
-monellaista, mitä hän itse oli nähnyt ja muilta kuullut.
-
-Vihdoin meni hän pois; mutta Hosea puhalsi uudelleen valkeaan ja
-niinkauvan kun liekit kirkkaasti leimusivat katseli hän kolkosti
-ja miettiväisesti länttä kohti. Vasta sittekun liekit olivat
-virikkeensä kuluttaneet ja liehuivat enään heikkoina ja sinertävinä,
-hiiltyneen puun ympäri, katseli hän niihin ja ratiseviin kipenöihin,
-ja jota enemmän hän niin teki, sitä syvemmäksi ja voittamattomaksi
-näkyi hänestä juopa, mikä oli hänen vielä eilen suureen päämaaliin
-tarkoittavassa sielussaan.
-
-Puolitoista vuotta oli taistelu libyalaisia kapinoitsijoita vastaan
-pidättänyt häntä kodistaan ja umpeen kuluneen kymmenen kuukauden
-kuluessa ei ollut hänellä tietoa omaisistaan. Muutamia viikkoja sitten
-oli hän saanut käskyn palata kotiinsa ja kun hän tänään lähestyi yhä
-lähemmäksi obeliskeista rikasta Ramseskaupunkia Tanista, oli hänen
-sydämensä sykkinyt niin iloisesti, toivorikkaasta ikäänkuin olisi hän,
-kolmikymmenvuotias, vielä kerran tullut nuorukaiseksi.
-
-Muutaman tunnin kuluttua oli hän jälleen näkevä rakastetun,
-kunnioitetun isänsä, joka ainoastaan suurella epäilyksellä ja
-äidin kehoituksesta, joka jo kauvan sitten oli silmänsä sulkenut,
-oli sallinut hänen seurata haluaan ja ruveta sotilaaksi Faraon
-sotajoukossa. Nyt tänään oli hän toivonut saavansa hämmästyttää
-häntä tiedolla, että hän oli tullut arvossa ylennetyksi vanhojen
-egyptiläisten päälliköitten yli. Halveksimisen, jota Nun oli hänen
-tähtensä peljännyt, oli koko hänen personallisuutensa, kuntonsa
-ja, lisäsi hän kainosti, onni muuttanut eduksi, ja kuitenkin oli
-hän pysynyt heprealaisena. Kun hänen uhreissa ja rukouksissa tuli
-tunnustautua johonkin Jumalaan, oli hän pitänyt kiinni samasta
-Sethistä, jonka pyhästöön hänen oma isänsä oli hänen lapsena vienyt
-ja jota silloin kaikki, jotka olivat semiläistä verta Gosenissa,
-olivat rukoilleet. Mutta hänellä itsellään oli vielä toinenkin Jumala
-ja tämä ei ollut hänen isäinsä, vaan se, joka oli tuttu kaikille
-egyptiläisille, jotka olivat vihkimisen ottaneet vastaan. Kansalle,
-joka ei häntä voinut käsittää, pysyi hän salattuna; mutta häntä eivät
-ainoastaan nuo vihityt tunteneet, vaan useimmat niidenkin seassa,
-jotka valtionpalveluksessa tai sotajoukossa -- olipa ne sitten jumalan
-palvelijoita tai ei -- olivat kohonneet korkeisiin asemiin, ja hän
-muukalainen ja vihkimätön heidän kanssansa. Tiesihän toki kukin, mitä
-tarkoitettiin kun yksinkertaisesti puhuttiin "jumalasta", "kaikkiuden
-summasta", "oman itsensä luojasta" ja "suuresta ainoasta". Hymnit
-häntä ylistivät, hautakirjoitukset, joita jokainen voi lukea, puhuivat
-hänestä, ainoasta Jumalasta, joka ilmeni maailmassa, joka läpitunki
-kaiken ja ajateltiin samaksi kun sekin. Hän täytti luonnon ei vain
-niinkuin elonvoima ihmisellisen organismin, vaan hän oli kaiken
-luodun summa -- maailman kaikkius -- sen ijankaikkinen syntyminen,
-joka noudatti lakia, joita se itselleen oli säätänyt. Niinkuin hänen
-olentonsa oli kaikkiuden jokaisessa osassa, niin eli se ihmisessäkin ja
-mihinkä kuolevainen vain katseli, voi hän huomata tuon "ainoan" voimaa.
-Paitsi häntä ei voinut mitään ajatella ja niin oli hän yksi niinkuin
-hebrealaistenkin jumala. Ilman häntä ei syntynyt eikä tapahtunut mitään
-maailmassa, ja niin oli hän kaikkivaltias niinkuin hänkin. Hosea oli
-jo kauvan aikaa pitänyt näitä molempia olennoltaan samoina, vaikka
-kohta erinimellisinä, Joka suosi toista, oli toisenkin palvelija,
-ja sentähden voi päällikkö levollisesti astua isänsä eteen ja sanoa
-hänelle, että hän sotilaana ja kuninkaansa palveluksessa oli kansansa
-jumalalle pysynyt uskollisena.
-
-Ja vieläpä kaukaa katsellessaan Taniksen korkeita pyloonia ja
-obeliskia, oli toinenkin seikka pannut hänen sydämensä nopeampaan ja
-iloisempaan liikkeesen; sillä lukuisilla matkoillaan aution erämaan
-läpi ja monessa yksinäisessä leiriteltassa oli erään hänen kansansa
-neidon kuva esiintynyt hänen sisällisten silmäinsä eteen; hänet oli
-hän oppinut tuntemaan erityisenä, kaikenlaisten omituisten ajatusten
-vaikuttamana lapsena; ja hänen oli hän taas kohdannut vähää ennen kuin
-hän joukkoineen viimeisen kerran lähti Libyaan, täysin kehittyneenä,
-arvokkaana ja ihanana neitona. Hosean äidin hautajaisiin oli hän
-Succothista tullut Tanikseen ja silloin oli hänen kuvansa painunut
-Hosean sydämeen, ja hänen kuvansa taas, niin rohkeni hän toivoa,
-neidonkin sydämeen. Hänestä oli tullut naisprofeetta, joka kuuli
-heidän Jumalansa ääntä. Sillä aikaa kuin muut hänen kansansa neidot
-pidettiin tarkasti erillään, oli hän vapaasti liikkunut miestenkin
-parissa ja huolimatta vihastaan egyptiläisiä vastaan ja Hosean
-asemasta, ei salannut hän Hosealta, että hänen oli raskasta erota
-hänestä ja ettei hän lakkaisi häntä ajattelemasta. Vahvan ja vakavan,
-niinkuin hän itsekin, tuli hänen tulevan vaimonsa olla, ja Mirjamilla
-oli nämä kumpaisetkin ominaisuudet; ja hän syrjäytti toisen valoisan
-kuvan varjoon, jota hän ennen sisällisellä ilolla oli ajatellut. Hän
-rakasti lapsia; ja suloisempaa lasta, kuin Kasana oli, ei hän ollut
-tavannut Egyptissä, eikä muuallakaan. Myötätuntoisuus, jolla asetoverin
-rakastettava tytär seurasi hänen tekojaan ja vaiheitaan, kaino, lämmin
-taipumus, jota tuo nuori, monen haluama leski, osoitti hänelle, vaikka
-hän kyllä jyrkästi osasi toisia pitää loitolla, oli rauhan aikana ollut
-hänen ilonsa aiheena. Ennen hänen naimistaan oli hän hänessä nähnyt
-kasvavan tulevan vaimonsa, mutta hänen avioliittonsa erään toisen
-kanssa ja everstin uusittu vakuutus, ettei hän koskaan olisi antava
-lastaan muukalaiselle puolisoksi, olivat loukanneet hänen ylpeyttään
-ja herättäneet hänen hurmauksestaan. Sitten oli Mirjam kohdannut hänen
-ja täyttänyt hänet hartaalla toivolla saada hänet omakseen. Kuitenkin
-oli kotimarssilla hänellä mieleinen ajatus saada taaskin nähdä Kasana,
-ja ettei hän kiihkeämmin häntä halunnut, oli hyvä, sillä siitä olisi
-vain tullut suurempi harmi, kun egyptiläiset niinkuin heprealaisetkin
-pitivät kauhistuksena ottaa samaan ateriaan osaa, istua samalla
-istuimella tahi käyttää samaa veistä. Vaikka hän asetoverien kesken
-olikin heidän vertaisensa, vaikka tuon nuoren lesken isä muisteli usein
-ystävällisesti hänen isäänsä, niin vihasivat kuitenkin eversti ja
-kaikki egyptiläiset muukalaisia.
-
-Olihan hän löytänyt Mirjamissa jaloimman elämän kumppanin. Tehköön
-Kasana onnelliseksi jonkun toisen! Aina saisi hän pysyä tuona suloisena
-lapsena hänelle, jolta ei muuta vaadita, kuin iloa hänen suloisesta
-olennostaan.
-
-Häneltä oli hän, vanhana, kaikkeen palvelukseen valmiina ystävänä,
-tullut vaatimaan iloisen silmäyksen; vaan Mirjamilta, hänet itsensä
-kaikessa jaloudessaan ja kauneudessaan; sillä kyllin kauvan oli hän
-viettänyt yksinäistä leirielämää, ja kun eivät äidin käsivarret enää
-syleilleet kotiin palajavaa, niin tunsi hän aviottoman olonsa vasta
-oikein tyhjäksi. Rauhan ajasta tahtoi hän taaskin iloita, kun hän
-monenlaisten vaarojen ja puutteiden jälkeen riisui aseet pois. Hänen
-velvollisuutensa oli isänsä katon alle tuoda talonemäntä ja pitää
-huolta siitä, että jalo suku, jonka viimeinen miehellinen jälkeinen hän
-oli, ei sammuisi; sillä Efraim oli vain hänen sisarensa poika.
-
-Näin elähyttävillä, iloisilla ajatuksilla oli hän Tanista lähestynyt.
-Nyt oli hän matkan päässä. Mutta mitä hän oli toivonut ja mistä hän
-iloitsi, se oli nyt hänen edessään niinkuin kypsyvä elovainio, jonka
-rakeet ja heinäsirkat olivat hävittäneet.
-
-Niinkuin pilkkaa tehden oli sallimus vienyt häntä hänen omaistensa
-korttelin lävitse. Missä isäinhuone, jossa hän oli kasvanut ja jota hän
-sydämestään ikävöi, oli seisonut, löytyi nyt vain soralla peitettyjä
-raunioita: missä veriheimolaiset ylpeydellä olivat hänen peräänsä
-katselleet, löysi hän kerjäläisiä, jotka saaliin himoisina kaivelivat
-soraläjissä.
-
-Ensimmäinen, joka Taniksessa oli hänelle kättä ojentanut, oli ollut
-Kasanan isä. Ystävällisen silmäyksen sijasta Kasanan silmistä oli hän
-hänen kauttansa saanut vain tietoja, jotka vihloivat hänen sydäntään.
-Vaimon oli hän ajatellut saattavansa kotiin, ja huone, missä hänen piti
-hallitsijattarena olla, oli maahan tasoitettu. Isa, jonka siunausta
-hän toivoi ja jota hänen korotuksensa piti ilahduttaa, oli vaeltanut
-kauvaksi pois ja tullut sen kuninkaan viholliseksi, jota hänen oli
-menestyksestään kiittäminen.
-
-Hänet valtasi ylpeä tunne, kun hän, huolimatta sukuperästään, oli
-valtaan ja arvoon noussut ja kun hän nyt tästälähin saisi oikein
-näyttää, mitä hän tuhansien johtajana saisi aikaan. Hänen ajattelevasta
-päästään ei puuttunut suunnitelmia, jotka esimiesten hyväksyminä
-olivat menestyneet; nyt sai hän omin päin toteuttaa aikeensa ja
-välikappaleesta päästä johtavaksi voimaksi.
-
-Se oli hänen rinnassaan herättänyt suloisen ja rohkaisevan tunteen ja
-jouduttanut hänen askeleitaan kotimarssilla, mutta, nyt saavutettuaan
-tuon kauvan kaivatun päämaalin, pitäisi hänen kääntyä takaisin ja
-liittyä paimeniin ja rakennusmiehiin, joihin hän -- kuinka raskaalta
-onnettomuudelta tuntuikaan se hänestä tällä hetkellä -- kuului
-syntymäänsä ja sukuperäänsä katsoen ja joille hän, sitä ei sopinut
-kieltää, oli käynyt yhtä vieraaksi kuin libyalaisille, joita vastaan
-hän oli sotaan lähtenyt. Useimmissa seikoissa, jotka ovat arvosta
-miehelle, ei hänellä enään ollut mitään yhteistä heidän kanssansa.
-Isänsä kysymykseen, palajaisiko hän heprealaisena kotiin, oli hän
-luullut saattavansa vastata myöntävästi ja nyt tunsi hän olevansa vain
-vastenmielisesti ja vähemmän kuin puoleksi sellainen.
-
-Lippuihin, joiden alla hän oli taisteluun rientänyt ja joita hänen
-nyt piti voittoon viedä, oli hän sielunsa kiinnittänyt. Oliko sitten
-mahdollista nyt erota niistä ja luopua siitä, mitä hän omaksi
-ansiokseen oli ansainnut? Ja kuitenkin oli hän kuullut vanhan
-Eliab-orjan pojantyttäreltä, että hänen kansalaisensa toivoivat hänen
-eroavan palveluksestaan ja seuraavan heitä. Pian piti hänelle saapua
-isän sanoma, eikä heprealaisten joukossa sopinut pojan vastustaa isänsä
-käskyä.
-
-Mutta toistakin täytyi hänen totella, nimittäin Faraota, jolle hän
-oli juhlallisesti vannonut uskollisesti palvelevansa häntä ja ilman
-epäilystä ja viivyttelemistä noudattavansa hänen käskyään veden ja
-valkean läpitse sekä yöllä että päivällä.
-
-Kuinka usein oli hän kutsunut sotilasta, joka sotajoukosta oli
-paennut eli noussut esimiestensä käskyjä vastaan, kavaltajaksi ja
-kunniattomaksi. Ja hänen käskystään ja hänen silmäinsä edessä oli moni,
-joka oli lipuilta karannut, kuollut häpeällisen kuoleman hirsipuussa.
-Pitäisikö hänen itsensä nyt tehdä sitä, miksi hän muita oli halveksinut
-ja riistänyt heiltä elämän? Ravakkaasta päättäväisyydestään oli hän
-tunnettu koko sotajoukossa ja kuinka pian oli hän tukalammissakin
-kohdissa tehnyt oikean päätöksen ja pannut sen toimeen, mutta tänä
-yksinäisenä yöllisenä hetkenä oli hän mielestään kuin heiluva ruoko ja
-tunsi itsensä neuvottomaksi kuin hyljätty orpo.
-
-Kovin oli hän harmissaan itsellensä ja nyt kun hän sysäsi keihään
-valkeaan niin että räiskyvät puut lysähtivät kokoon ja kirkkaasti
-loistavat kipinät sinkoilivat ulos yöhön, oli se vastenmielisyys hänen
-omaa horjuvaa sieluansa kohtaan, joka tässä johti hänen kättään.
-
-Jos se, mikä oli tapahtunut, olisi vaatinut häneltä koston miehuullista
-velvollisuutta, niin ei hän olisi epäillyt eikä viivytellyt; ja isän
-käsky olisi ollut hänelle määrääjänä, mutta kukas tässä sai suurinta
-vääryyttä kärsiä? Varmaankin egyptiläiset, joilta Moseksen kirous
-oli ryöstänyt tuhansia kalliita sieluja, samalla kun hänen omaisensa
-pakenemalla välttivät kostoa. Että nuo edelliset olivat hävittäneet
-heprealaisten huoneet, oli sytyttänyt hänen vihansa liekkiin, mutta
-ei hän senvuoksi nähnyt syytä veriseen kostoon ajatellessaan, mikä
-sanomaton kärsiminen hänen omaistensa kautta oli tullut kuninkaalle ja
-hänen alamaisilleen osaksi.
-
-Ei! Hänellä ei ollut mitään kostettavaa, ja hänestä tuntui niinkuin
-olisi hän mies, joka näkee isänsä ja äitinsä kuoleman vaarassa ja
-sanoo itselleen, ettei hän voi molempia auttaa ja jos hän, toista
-pelastaakseen, panee henkensä alttiiksi, niin täytyy hänen antaa toisen
-hukkua. Jos hän noudatti heimolaistensa mielipidettä, niin meni se
-kunnia hukkaan, jonka hän oli yhtä kirkkaana pitänyt kuin metallin
-kypärissään ja sen mukana kaikkein korkein, jota hän elämältä toivoi;
-jos hän taas pysyi Faraolle ja kunnialleen uskollisena, niin petti hän
-oman verensä, isän kirous pimitti häneltä päivän valon ja hänen täytyi
-luopua ihanammasta, jota hän tulevaisuudessa oli toivonut; sillä Mirjam
-oli kansansa oikea lapsi ja onneksi oli hänelle, jos neidon suuri sielu
-ymmärsi yhtä lämpimästi rakastaa kuin katkerasti vihata.
-
-Ylevänä ja ihanana, mutta kolkosti silmäillen ja ankaralla,
-varoittavalla käytöksellä esiintyi hänen kuvansa hänen sisällisten
-silmäinsä eteen tuossa kun hän sammuneen valkean yli katseli ulos yöhön
-ja nyt nousi hänessä miehellinen ylpeys ja hänestä tuntui häpeälliseltä
-naisen vihan ja moitteen pelosta alttiiksi antaa kaikki, mikä
-sotilaalle oli rakasta.
-
-"Ei, ei", jupisi hän itsekseen ja vaaka, jolla velvollisuus, rakkaus
-ja pojan kuuliaisuus lepäsivät veren käskyn ääressä, kohosi korkealle
-ilmaan. Hän oli, mikä hän oli, kymmentuhansien ylipäällikkö Faraon
-sotajoukossa. Hänelle oli hän uskollisuuden vannonut eikä, kellenkään
-toiselle. Hänen kansalaisensa pelastukoot egyptiläisten ikeestä, hän,
-Hosea, inhosi pakoa! Orjuus oli raskaasti heitä painanut, mutta häntä
-olivat maan mahtavimmat kohdelleet vertaisenaan ja pitivät häntä
-korkean huomion ansainneena. Palkita heitä uskollisuuden rikoksella
-ja petoksella, se oli hänen luonnettaan vastaan ja syvästi hengittäen
-ponnahti hän ylös ja hänestä tuntui ikäänkuin olisi hän nyt tehnyt
-miehen päätöksen. Nainen ja rakkaudesta täytetyn sydämen arkamainen
-kaiho eivät saisi luovuttaa häntä elämänsä vakavista velvollisuuksista
-ja korkeista ihanteista.
-
-"Minä jään!" kuului ääni hänen rinnastaan. "Isäni on viisas ja hyvä
-ja kun hän saa tiedon syistäni, on hän ne hyväksyvä ja siunaava minua
-kirouksen sijasta. Minä kirjoitan hänelle, ja poika, jonka Mirjam
-lähetti luokseni, on oleva sanansaattajani."
-
-Huuto teltasta peljästytti häntä ja tarkastaessaan tähtiä, huomasi hän
-unohtaneensa velvollisuutensa poikaa kohtaan ja riensi nopeasti hänen
-vuoteelleen.
-
-Efraim, kohonneena vuoteelta, odotteli häntä ja huusi hänelle:
-
-"Olen jo kauvan sinua kaivannut. Mielessäni liikkuu niin monta ajatusta
-ja erittäinkin Mirjamin asia. Saatuani sen toimitetuksi, tulen
-levollisemmaksi -- kuuntele sentähden minua!"
-
-Silloin viittaili Hosea hänelle ja kun nuorukainen oli virvoitusjuoman
-ottanut, jonka Hosea hänelle ojensi, alkoi hän:
-
-"Mirjam, Amramin ja Jochebethin tytär tervehtää Nun'in poikaa,
-efraimilaista. Hosea (apu) on sinun nimesi ja kansansa auttajaksi
-on Herra meidän Jumalamme sinun valinnut. Mutta Josua [oikeastaan
-Jehoschna, hän, jonka apu Jehova on], hän jonka apu on Jehova, olet
-sinä tästä lähin, hänen käskystään, kutsuttava, sillä Mirjamin, hänen
-palvelijansa kautta, käskee sinua hänen isäinsä Jumala, hän, joka on
-sinunkin Jumalasi, olemaan kansasi miekkana ja kilpenä. Hänessä on
-kaikki voima ja hän lupaa vahvistaa käsivartesi, ettäs voisit kukistaa
-viholliset".
-
-Hiljaa oli Efraim alkanut, mutta vähitellen kasvoi hänen äänensä
-voima ja viimeiset sanat kaikuivat kuuluvasti ja juhlallisesti yön
-hiljaisuudessa.
-
-Niin oli Mirjam sanonut ne hänelle, jolloin hän oli kätensä laskenut
-hänen päänsä päälle ja katsellut syvillä, yösynkillä silmillään hänen
-kasvoihinsa ja nuorukaisen niitä kertoessa oli hänestä tuntunut
-ikäänkuin pakottaisi joku salaperäinen voima häntä huutamaan niitä
-Hosealle sellaisina kuin hän oli kuullut ne naisprofeetan suusta.
-Sitten hengitti hän helpommin, kääntyi teltan seinälle ja sanoi
-levollisesti: "Nyt tahdon minä nukkua". Mutta Hosea laski kätensä hänen
-olkapäälleen ja huusi käskevästi: "Vielä kerran!"
-
-Poika totteli; mutta tällä kertaa lausui hän nuo hänelle kerrotut sanat
-ajattelemattomasti ja hiljaa itsekseen. Sitten sanoi hän rukoilevasti:
-"Mutta salli nyt minun levätä", pannen kätensä poskensa alle ja sulkien
-silmänsä.
-
-Hosea myöntyi hänen tahtoonsa, pani varovasti uuden kääreen kuumalle
-päälle, sammutti valon ja heitti uusia puita teltan ulkopuolella
-hiipuvaan valkeaan; mutta kaiken tämän teki tuo valpas, lujatahtoinen
-mies niinkuin unessa. Vihdoin istahti hän, nojaten käsivartensa
-polveaan ja päänsä kättään vasten ja katseli milloin avaruuteen,
-milloin liekkeihin.
-
-Kuka oli se Jumala, joka kutsui Mirjamin kautta hänet olemaan kansansa
-kilpenä ja miekkana kutsujan avulla?
-
-Uutta nimeä piti hänen kantaa ja nimi oli egyptiläiselle sama kuin
-mieskin: "Kunnia Faraon _nimelle_!" eikä: "Kunnia Faraolle"! sanottiin
-puheessa ja kirjoituksessa; ja jos hän tästälähin piti kutsuttaman
-Josuaksi, niin vaadittiin samalla, että hänen oli luopuminen vanhasta
-ihmisestä ja tuleminen uudeksi.
-
-Mitä Mirjam hänelle oli ilmoittanut hänen isäinsä Jumalan tahtona, ei
-sisältänyt vähempää kuin sen vaatimuksen, että hänen egyptiläisestä,
-joksi elämä hänet oli tehnyt, taaskin piti tulla heprealaiseksi,
-jommoinen hän poikana oli ollut. Sellaisena piti hänen oppia toimimaan
-ja sellaiseksi tuntemaan itsensä.
-
-Mirjamin kehoitus kutsui häntä takaisin omaistensa luo. Mitä hänen
-isänsä häneltä odotti, sitä käski hänen kansansa Jumala hänelle
-Mirjamin kautta. Joukkojensa sijasta, joista hänen tuli erota, oli hän
-tulevaisuudessa johtava oman kansansa miehiä taisteluun! Se oli neidon
-käskyn sisältö; ja kun tuo ylevä neito, naisprofeetta, joka sanoman
-kuulutti hänelle, ilmoitti, että se oli Jumala itse, joka hänen suunsa
-kautta puhui, niin ei ollut se turhaa kerskausta, vaan hän totteli
-todella korkeimman käskyä. Ja nyt kasvoi tuon naisen kuva, jota hän
-liian uskaliaasti pyysi omistaa, äärettömän korkeaksi hänen silmissään.
-Paljon, jota hän lapsuudessaan oli kuullut Abrahamin Jumalasta ja hänen
-lupauksistaan, johtui taaskin hänen mieleensä ja vaaka, mikä ennen
-oli ollut painavampi, kohosi kohoamistaan. Mikä äsken oli kypsynyt
-päätökseksi, ei pitänyt enää ryhtiään ja uudelleen oli hän tuon kauhean
-syvän epäröimisen alainen, josta hän jo luuli päässeensä.
-
-Kuinka kuuluva ja voimallinen olikaan se kehoitus ollut, jonka hän oli
-kuullut! Se kaikui hänen korvissaan ja hämmensi hänen henkensä lepoa ja
-kirkkautta ja niinkuin ennen tyynesti miettimättä, koroittivat muistot
-lapsuuden ajasta, jotka hän jo kauvan luuli unohtaneensa, äänensä; ja
-sekaiset ajatukset risteilivät salaman nopeudella hänen aivoissaan.
-
-Toisinaan halusi hän rukouksessa kääntyä Jumalan puoleen, joka häntä
-kutsui, mutta niin usein kun hän valmistautui kokoamaan ajatuksensa ja
-ylentämään sydämensä ja silmänsä hänen tykönsä, täytyi hänen ajatella
-valaa, jonka hän rikkoisi ja joukkojansa, joita hänen oli jättäminen,
-tullakseen näitten hyvin harjaantuneiden, rohkeitten, tottelevaisten
-aseveljeinsä sijasta, johtamaan kovan ikeen alla ollutta roskajoukkoa,
-pelkurimaisia kuhnuria ja itsepäisiä, raakoja paimenlaumoja.
-
-Kolmas hetki puoliyöstä oli tullut, vartijat vaihdettiin ja nyt luuli
-hän saavansa nauttia muutaman tunnin lepoa. Päivän tultua aikoi hän
-vielä kerran miettiä tätä kaikkea, hänelle omituisella järkevällä
-selvyydellä, johonka ei hän vielä ollut päässyt. Mutta kun hän astui
-telttaan ja kuuli Efraimin henkäyksiä, tuntui hänestä ikäänkuin hän
-vielä kerran kuulisi pojan juhlallisen sanoman. Silloin hän peljästyi
-ja juuri kun hän alkoi sitä itsekseen kertomaan, kuului melua vartijain
-puolelta ja kiivas väittely keskeytti yön hiljaisuuden.
-
-Tämä tapaus oli hänelle tervetullut ja nopein askelin lähestyi hän
-vartijoita.
-
-
-
-
-Kuudes Luku.
-
-
-Hogla, tuon vanhan orjan pojan-tytär, oli tullut pyytämään Hoseata
-isoisän luo, joka äkkiä oli mennyt tainioksi, tunsi kuoleman
-olevan lähellä, eikä saattanut kuolla vielä kerran näkemättään ja
-siunaamattaan häntä.
-
-Silloin käski päällikkö hänen odottamaan ja sittenkuin hän oli
-vakuutettu, että Efraim lepäsi rauhallisesti, käski hän uskotun miehen
-valvomaan hänen luonaan ja seurasi Hoglaa.
-
-Kulkiessaan Hosean edellä, kantoi hän pientä lyhtyä ja kun sen valo
-lankesi tytön vartalolle ja kasvoille, huomasi hän kuinka rumat ne
-olivat ja että raskas orjantyö ennen aikaansa oli painanut tuon kurjan
-selän koukkuun. Hänen puheellaan oli tuo ruma sointu, mikä sellaisilla
-naisilla usein on, joitten voimat säälimättömästi tulevat kulutetuiksi,
-mutta mitä hän sanoi, ilmaisi rakkautta ja hyvyyttä, ja Hosea
-unohti hänen ulkonäkönsä, kun tyttö tunnusti, että hänellä oli ylkä
-poisvaeltaneitten joukossa, ja että hän sittenkin oli jäänyt vanhuksien
-luo, syystä ettei hän saattanut jättää heitä yksin. Koska ei hän
-ollut kaunis, ei ollut kukaan häntä pyytänyt vaimokseen, kunnes Asser
-oli tullut, joka ei välittänyt hänen ulkonäöstään, ollen yhtä ahkera
-kuin Hoglakin ja toivoi hänen pitävän huolta hänen omaisuudestaan.
-Mielellään olisi Asserkin jäänyt morsiamensa luo, mutta hänen isänsä
-oli käskenyt häntä seuraamaan mukana, eikä silloin auttanut muu mikään,
-kuin totella ja erota koko elämän ajaksi. Epäsointuisilta ja rumilta
-kaikuivat nämä sanat ja kuitenkin liikuttivat ne sen miehen sydäntä,
-joka aikoi vastoin isänsä tahtoa kulkea omia teitään.
-
-Kun he sitten lähestyivät satamaa ja Hosea näki laineenmurtajat ja
-suuret linnoitetut varastohuoneet, jotka hänen kansalaisensa olivat
-rakentaneet, tuli hänen mieleensä taaskin nuo kurjat työmieslaumat,
-joiden hän usein näki ryömivän egyptiläisten voutien edessä ja
-muulloin taas riitelevän keskenään. Kuullut oli hän myöskin,
-etteivät he kammoksineet valhetta ja petosta päästäkseen siten työtä
-tekemästä, ja että vaikeudella saatiin heitä tottelemaan ja täyttämään
-velvollisuutensa.
-
-Inhoittavimpia olentoja näistä onnettomista esiintyi hänen sisällisten
-silmäinsä eteen ja ajatus, että hänen ehkä pitäisi tulla sellaisen
-hylkyjoukon johtajaksi, oli hänestä niin häpeällistä, että alhaisinkin
-hänen jaloista alapäälliköistään sitä välttäisi. Faraon sotajoukon
-palkkasotureissa löytyi tosin monta heprealaista, jotka olivat
-ansainneet urhoollisuuden ja rehellisyyden maineen, mutta he olivat
-karjanomistajain poikia tai entisiä paimenia. Mutta usiammat niistä,
-joiden luo hänen piti palata, olivat tuollaista irtolaisväkeä, joiden
-savimajat potkaisulla menivät kumoon.
-
-Päätettyänsä pysyä uskollisena sille valalle, joka sitoi hänen
-lippuihin ja kuitenkin sydämen syvyydessä levottomana, astui hän orjan
-majaan sisään ja hänen tyytymättömyytensä kasvoi nähdessään vanhuksen
-siellä istuvan hyvinvoipana ja omin käsin kaatavan vettä viinin
-joukkoon. Näin oltiin siis häntä väärillä luuloitteluilla houkuteltu
-sisarenpojan sairasvuoteelta pois ja estetty yön lepoa nauttimasta,
-tehdäkseen orjan mieliksi, joka hänen silmissään ei edes ollut täysi
-ihminenkään. Niin sai hän siis tässä itse hieman kokea tuota kavalaa
-omanvoitonpyyntiä, josta heitä egyptiläisten seassa moitittiin ja mikä
-ei suinkaan häntä vetänyt heidän puoleensa. Mutta tuon terävänäköisen
-ja oikeatuntoisen miehen harmi lauhtui pian, nähtyään tuon
-yksinkertaisen tytön iloa isoisänsä pikaisesta toipumisesta. Myös sai
-hän kohta vanhuksen ijäkkäältä vaimolta kuulla, että kun tyttö tuskin
-vielä oli lähtenytkään, juolahti hänen mieleensä viini, jota heillä
-oli, ja jo ensimmäisen pikarin juotua oli mies, jonka hän jo luuli
-olevan toisella jalallaan haudassa, tullut yhä paremmaksi. Nyt sekoitti
-hän tuota jumalanlahjaa, vahvistaakseen itseään silloin ja tällöin
-ryypyllä.
-
-Tässä keskeytti ukko heitä, että heidän oli tästä ja vielä paljon
-suuremmasta hyvyydestä kiittäminen Nun'ia, Hosean isää; sillä paitsi
-majaa, viiniä ja leipäjauhoja oli hän lahjoittanut heille lypsävän
-lehmän ja vihdoin aasinkin, että hän toki joskus pääsi liikkumaankin.
-Vieläpä oli hän antanut heille heidän pojan tyttären säkin ja
-vähän hopeaa. Niin voivat he siis huolettomasti odottaa loppuansa,
-erittäinkin kun heillä vielä majansa takana oli maatilkku, jonka Hogla
-aikoi kylvää retikalla, tavallisella sipulilla ja valkosipulilla
-särpimeksi. Mutta parhain kaikista oli kirjoitus, joka julisti heidät
-ja tytön vapaiksi ainaiseksi. Niinpä oli Nun omiensa todellinen herra
-ja isä, ja hänen lahjoissaan oli korkeimman siunaus jo näyttäynyt,
-sillä kohta kansan lähdettyä olivat he Asserin, Hoglan yljän avulla
-saattaneet hänet ja hänen vaimonsa kenenkään ahdistamatta tänne.
-
-"Me vanhat", lisäsi vanhuksen vaimo tähän, "tulemme kuolemaan täällä.
-Alutta Asser on Hoglalle luvannut, että hän tulee noutamaan häntä, kun
-Hogla on loppuun asti täyttänyt velvollisuutensa vanhempiaan kohtaan."
-
-Nyt kääntyi hän tytön puoleen ja sanoi kehoittavalla äänellä: "Eipähän
-siihen pitkä aika enään mahtane ollakaan."
-
-Silloin kuivasi Hogla sinisellä hameellaan silmänsä ja huudahti:
-"Olkoon vaikka kuinka pitkä tahansa; olenhan nuori ja voin odottaa."
-
-Hosea kuuli nämä sanat ja hänestä tuntui ikäänkuin olisi tuo kurja,
-ruma orpotyttö antanut hänelle opetuksen.
-
-Hän oli sallinut noiden vapautettujen puhua rauhallisesti; mutta hänen
-aikansa oli lyhyt ja sentähden kysyi hän, jos Eliab oli kutsunut hänen
-jostakin erityisestä syystä luoksensa.
-
-"Minun täytyi se tehdä", kuului vastaus; "ei ainoastaan tyydyttääkseni
-tämän vanhan sydämen kaipiota, vaan senkin tähden, että herrani käski
-minun niin tekemään. Suuri ja ihana on sinun miehuutesi ja Israelin
-toivoksi olet sinä tullut. Isäntäni on huoneensa orjille ja vapaille
-luvannut, että sinä, hänen hautaan mentyään, tulisit heidän herrakseen
-ja johdattajakseen. Täynnä ylistystäsi oli hänen puheensa ja suuri
-oli riemu, kun hän meille ilmoitti, että sinä tulisit poisvaeltavia
-seuraamaan. Mutta vihdoin suvaitsi herrani antaa minulle käskyn, että
-minä, siinä tapauksessa, jos sinä palajaisit kotiin, ennenkuin hänen
-sanansaattajansa sinun tapasivat, ilmoittaisin sinulle Nun'in, sinun
-isäsi, odottavan poikaansa. Mihinkä sinun kansasi kääntyykään, niin on
-sinun velvollisuutesi seurata sitä. Auringon nousuun päin, mutta sitten
-enemmän etelää kohti suunnitti kansa vaelluksensa ja Succothissa on
-se levähtävä. Onteloon sykomooriin, Amminadab'in huoneen edustalla,
-aikoo hän kätkeä kirjoituksen, joka on sinulle ilmoittava, mihinkä
-kansa siitä paikasta on suunnittava matkansa. Hänen ja meidän Jumalamme
-siunaus seuratkoon sinua kaikilla askeleillasi."
-
-Vanhuksen viimeisiä sanoja lausuessa, kumarsi Hosea päänsä ikäänkuin
-kutsuakseen näkymättömiä käsiä laskeutumaan päänsä päälle. Sitten
-kiitti hän ukkoa ja kysyi sortuneella äänellä, jos kaikki olivat
-mieluisasti totelleet käskyä jättämään kodin ja konnun.
-
-Silloin löi vanha vaimo kätensä yhteen ja huusi:
-
-"Oi ei, herra, ei suinkaan! Mikä valitus ja itku olikaan ennen
-lähtöä! Useat vapisivat, toiset pakenivat eli etsivät lymypaikkoja,
-piiloutuakseen. Kuitenkin oli kaikki turhaa! Naapurimme Deguel'in
-huoneessa -- tunnethan sinä hänet -- oli nuori vaimo, synnytettyään
-ensimäisen poikansa, vast'ikään parantunut. Kuinkahan tuon kurjan
-käy kulkiessaan? Voi, hän itki niin katkerasti ja hänen miehensä
-sadatteli kovin, mutta ei auttanut mikään! Hän sijoitettiin rintalapsen
-kanssa rattaille ja kun lähtö tapahtui, tuli vaikutus häneen ja hänen
-mieheensä, niinkuin kaikkiin muihinkin, jopa Pinehakseenkin, joka
-vaimoneen ja viiden lapsen kanssa oli ryöminyt kyyhkyiskoppiin, ja
-kymäräiseen haudankaivaja-Kusajaan, muistathan häntä? Adonai! Hän oli
-nähnyt isän ja äidin, miehen ja kolme kelvollista täysikasvanutta
-poikaa, kaikki, mitä Herra hänelle rakasta oli lahjoittanut, kuolevan,
-ja meidän hautausmaallamme lepäsivät he vierekkäin. Mutta hän kävi
-joka aamu ja ehtoo heidän lepopaikallaan ja kun hän siellä istui
-pölkyllä, jonka hän oli asettanut pystytettyjen kivien viereen,
-niin liikkui hänen suunsa alituisesti ja mitä hänen huuliltaan
-tuli, ei ollut ainoastaan rukouksia, ei -- minä kuulustelin häntä
-siellä hyvinkin usein, vaikk'ei hän sitä huomannut -- ei, hän puhui
-vainajien kanssa, ikäänkuin kuulisivat ne häntä haudassa ja voisivat
-vastata hänen puheeseensa, kuten elävät ihmiset auringon alla.
-Seitsemättä-kymmentä vuottaan on hän jo lähellä, ja aina siitä ajasta
-kun hän täytti kolmasti seitsemän vuotta kutsuvat ihmiset häntä
-haudankaivaja-Kusajaksi. Tuohan oli narrimaista tointa; mutta juuri
-sentähden mahtoi hänestä tuntua kaksinkertaisesti vaikealta luopua:
-siitä, eikä hän sitä tahtonutkaan, vaan piiloutui pensaikon taakse.
-Mutta Ahieser, heidän johtajansa, veti hänet esiin. Otti oikein
-sydämeen hänen vaikeroimisensa. Mutta kun lähtö tuli, silloin tarttui
-vaikutus häneenkin ja yhtävähän voi hän sitä vastustaa kuin toisetkin."
-
-"Mikä tuli noihin kurjiin ja mikä vaikutus tarttui heihin?" keskeytti
-tässä Hosea tuon vanhan puheentulvaa; sitten näki hän taas edessään
-kaikessa, kurjuudessaan kansan, jota hänen tuli, ei, täytyi johdattaa,
-niin totta kuin ei hän kalliimpaa tuntenut kuin isän siunauksen.
-
-Silloin säpsähti tuo vanha vaimo ja levottomana siitä että ehkä oli
-loukannut herransa esikoista, suurta ja mahtavaa sotilasta, vastasi hän
-änkyttäen: "Mikäkö se oli, herra, joka heihin tarttui? Niin se... minä
-olen vain kurja, yksinkertainen orjan vaimo; mutta, herra, jos sinä,
-olisit nähnyt..."
-
-"Mitä, mitä?" keskeytti häntä taas jyrkästi ja kärsimättömästi mies,
-joka ensikerran näki itsensä pakotetuksi toimimaan vastoin taipumustaan
-ja vakuutustaan.
-
-Nyt koetti ukko auttaa tuskastunutta vaimoansa ja vastasi epäilevästi:
-"Voi, herra, ei saata mikään suu sitä kuvailla eikä ihmisaju ajatella.
-Se tuli Herralta Jumalalta, ja jos minä ryhtyisin kertomaan kuinka
-voimalliseksi se tuli kansan sieluissa..."
-
-"Tee niin", keskeytti häntä Hosea; "mutta aikani on lyhyt. Siis on
-heitä ajettu lähtemään ja vastenmielisesti tarttuivat he matkasauvaan.
-Että he jonkun aikaa sitten seuraavat Moosesta ja Aaronia, niinkuin
-karja seuraa paimenta, on hyvin tuttua egyptiläisillekin. Ovatko ne,
-jotka tuottivat kauhean ruton monelle viattomalle, tehneet tämänkin
-ihmeen, joka sokaisee sinun ja vaimosi silmät?"
-
-Tässä ojensi ukko torjuvalla liikkeellä kätensä sotilasta vastaan ja
-vastasi murheellisella, nöyrästi rukoilevalla äänellä: "Oi, herra, sinä
-olet isäntäni esikoinen, yksi suurimpia ja jaloimpia, ja jos tahdot,
-niin tallaat sinä minun murskaksi niinkuin madon hiekassa ja kuitenkin
-korotan minä ääneni ja huudan sinulle: 'Sinä olet saanut vääriä
-tietoja!' Vieraalla maalla taistelit sinä vuoden ajan, jolloin valtavia
-ihmeitä tapahtui meille kaikille, Zoanista [Taniksen heprealainen nimi]
-kaukana oleskelit sinä lähdön aikana, sen olen kuullut! Sillä jokainen
-kansamme poika, joka siinä oli läsnä, olisi antanut ennemmin kielensä
-kuivua, kuin pilkannut sitä kunniaa, minkä Herra salli hänen nähdä.
-Oi, ettäs kärsivällisyyttä harjoittaisit ja sallisit minun kertoa
-sinulle..."
-
-"Niin kerro siis!" käski Hosea, hämmästyneenä vanhuksen juhlallisesta
-innosta. Ukko kiitti häntä lämpimällä silmäyksellä ja huusi:
-
-"Voi, jos toki Aaron tai Eleasar tai minun herrani, sinun isäsi,
-olisivat täällä läsnä, taikka Korkein tahtoisi lainata minulle heidän
-puhekykyänsä! Mutta nyt! Olen vielä aivan kuulevinani ja näkevinäni
-ikäänkuin tapahtuisi se toistamiseen, mutta kuinka minä kuvailen sitä?
-Kuinka saattaa sellaista kertoa tyhjillä sanoilla? Mutta Jumalan avulla
-tahdon minä koettaa!"
-
-Tässä hän vaikeni ja kun Hosea huomasi, että vanhan miehen kädet
-ja huulet vapisivat, ojensi hän pikarin hänelle, ja ukko tyhjensi
-sen kiitollisesti pohjaan saakka. Sitten alkoi hän puhua, silmät
-puoleksi suljettuna ja hänen kurttuiset kasvonsa tasoittuivat yhä
-tasoittumistaan, jota pitemmälle hän puheessaan tuli:
-
-"Mitä silloin tapahtui, kun tiedoksi tuli, mitä kansalle oli määrätty,
-sen on jo vaimoni kertonut, ja pelkureihin ja napiseviin kuuluimme
-mekin. Mutta eilen ehtoolla kutsuttiin me kaikki, jotka kuulumme
-Nun'in huoneesen, pitoihin: paimenet, orjat ja köyhätkin -- ja siellä
-tarjottiin meille paistettua lampaanlihaa, tuoretta, happamatonta
-leipää ja viiniä yllinkyllin, enemmän kuin muulloin elojuhlalla, mikä
-sinä yönä alkoi, ja jossa sinä, poikani, monasti olet ollut. Siellä
-istuimme ja pidimme hyviä päiviä ja sinun isäsi, meidän herramme,
-rohkasi meitä ja kertoi meille isäimme Jumalasta ja mitä suuria töitä
-hän oli heille tehnyt. Nyt oli hänen tahtonsa, että me lähtisimme
-tästä maasta, jossa me olemme kärsineet ylenkatsetta ja orjuutta.
-Ei ollut tämä sellainen uhri kuin se, jota varten Abraham teroitti
-veitsensä vuodattaakseen Korkeimman käskystä poikansa Isakin verta,
-vaikka monestakin oli katkerata erota rakkaasta kodista ja monesta
-vanhasta tavasta, vaan se oli enemmän suuri onni meille. Sillä,
-huusi hän meille, me emme tule vaeltamaan tietämättömää, vaan ihanaa
-päämaalia kohti, jonka Jumala on meille osoittanut. Tämän orjuuden
-maan asemasta on hän luvannut ihanan uuden kodin, jossa me vapaina
-miehinä hedelmällisillä niityillä ja runsailla laitumilla löydämme,
-mikä ravitsee miestä ja hänen omiansa sekä ilahduttaa sydäntä. Niinkuin
-täytyy kovasti työskennellä ansaitakseen hyvän palkan, niin tulisi
-meidänkin vähän aikaa kestää puutetta ja murhetta, voittaaksemme
-itsellemme ja lapsillemme Herran meille lupaaman ihanan, kauniin
-kodin. Jumalan maa se tulisi olemaan, koskapa se oli korkeimman oma
-lahja. Niin puhui hän ja siunasi meitä kaikkia sekä lupasi, että
-sinäkin pudistaisit tomun jaloistasi ja yhtyisit meihin taistellaksesi
-kokeneena sotapäällikkönä ja kuuliaisena poikana väkevällä käsivarrella
-meidän puolestamme."
-
-"Silloin kuului kaikuva riemu, ja kun me olimme torilla kokoontuneet
-ja huomasimme, että päivätyöläistenkin oli onnistunut paeta vouteja,
-tuli monikin rohkeammaksi. Sitten astui Aaron keskellemme ja nousi
-ylös huutajan paikalle, ja mitä Nun, herrani juhla-aterialla oli
-puhunut, sen kuulimme nyt hänen suustaan, ja hänen puheensa kajahteli
-milloin jyrisevänä ukkosena, milloin vienona harpunsoittona ja kukin
-tunsi, että se oli Herra meidän Jumalamme itse, joka hänestä puhui;
-sillä se tunki syvälle vastahakoistenkin sieluun niin, etteivät he
-koskaan enään napisseet eikä valittaneet. Mutta kun hän viimeksi huusi,
-ettei kukaan erehtyvä ihminen, vaan Herra meidän Jumalamme itse olisi
-johtajamme -- kun hän kuvaili sen maan ihanuutta, jonka portit hän
-meille tulisi avaamaan ja jossa me, vapautettuina kaikesta orjuudesta,
-tulisimme vapaina, onnellisina miehinä vallitsemaan, tarvitsematta
-ketään muuta totella kuin isäimme Jumalaa, ja niitä, joita hän itse
-oli johtajiksemme asettanut -- silloin tuntui niinkuin mies toisensa
-jälkeen olisi makeasta viinistä tullut juopuneeksi ja ikäänkuin ei
-kuljettaisi kuivia erämaan polkuja tietämättömään, vaan suurelle
-aterialle, jota varten Korkein itse oli meille pöydän kattanut. Ja
-niihinkin, jotka eivät mitään olleet Aaronin puheesta kuulleet,
-vuodatettiin ihmeellinen luottamus, ja kukin mies sekä vaimo olivat
-paljon iloisemmat ja äänellisemmät kuin elonjuhlassa ja sydämensä
-tulvasivat yli partaitten kiitosta.
-
-"Vanhoihinkin se tarttui! Satavuotinen Elisama, sinun iso-isäsi, joka
-jo kauvan, niinkuin tiedät, istui kumarassa ja vaijeten paikallaan,
-ojensi itsensä ylös ja puhui säihkyvin silmin tulisia sanoja.
-Herran henki oli tullut hänen ja meidän kaikkein päälle. Ikäänkuin
-nuoreentuneeksi tunsin itseni sekä sielun että ruumiin puolesta ja
-astuessani joukkoihin, jotka järjestäytyivät vaellukseen, huomasin
-minä Eliseban, tuon äskensynnyttäjän, kantotuolissaan ja hän oli
-näöltään niinkuin hääpäivänään sekä painoi lapsen rintaansa ja
-ylisti sen onnea, että se saisi vapaudessa kasvaa luvatussa maassa,
-ja hänen huoneherransa Deguel, joka äänekkäimmin oli sadatellut,
-heilutti nyt sauvaa, suuteli vaimoa ja lasta ilosta loistavin silmin
-ja riemuitsi korkea-äänisesti niinkuin viinitarhuri viininkorjuussa,
-jolloin astiat ja säkit ovat liian pienet Jumalan siunaukselle. Tuo
-vanha haudankaivaja-Kusaja, jonka he olivat temmanneet leposijaltaan,
-istui toisten viallisten kanssa vaunuilla liehuttaen huntua ja yhtyen
-ylistyslauluun, jonka Elkana ja Abiassaph, Korah'in pojat, olivat
-alkaneet. Niin vaelsivat he pois; mutta me jälkeenjääneet laukesimme
-toistemme käsivarsiin tietämättä, josko kyyneleet, joita me vuodatimme,
-täyttivät silmämme murheesta vaiko ilosta nähdessämme tuhansia niin
-onnellisina ja toivorikkaina.
-
-"Niin se tapahtui ja vasta kun pimeyteen katosivat soihdut, joita
-kannettiin matkueen etunenässä ja jotka minusta näkyivät loistavan
-kirkkaammin kuin ne suuret tulet, mitkä täällä temppelitornissa
-sytytetään Neithin kunniaksi, läksimme me pois, ettemme kauvemmin
-pidättäisi Asseria, ja meidän synkässä yössä kulkiessamme pitkin
-katuja, mitkä kaikuivat porvarein valitushuudoista, lauloimme hiljaa
-Korah'in poikain ylistyslaulua ja suuri ja suloinen rauha valtasi
-meidät; sillä me tiesimme nyt, että Herra meidän Jumalamme suojeleisi
-ja johdattaisi kansaansa."
-
-Tässä vaikeni vanhus, mutta hänen vaimonsa ja tyttö, joka häntä
-loistavin silmin oli kuunnellut, nojausivat liki toisiinsa ja
-kehoittamatta toinen toistaan lauloivat he äkkiä Korah'in poikain
-ylistyslaulun. Ja vaimon heikko ääni sekaantui liikuttavalla
-sydämellisyydellä alavaan, mutta suuren innostuksen jalostuttamaan
-lauluun.
-
-Hosea tunsi, että olisi ollut rikoksellista häiritä näiden liian
-täysien sydänten purkausta; mutta ukko vaati heidän vaikenemaan ja
-katseli tuskallisella jännityksellä herransa esikoisen vakaviin
-kasvoihin.
-
-Oliko hän ymmärtänyt häntä?
-
-Oliko faraota palvelevalle sotilaalle selvinnyt, että Herra Jumala
-itse oli vaikuttanut hänen kansalaistensa sieluihin heidän lähtiessään
-matkalle.
-
-Oliko hän luopunut kansastaan ja Jumalastaan ja niin turmeltunut
-egyptiläisten seassa, että hän uhoitteli oman isänsä toiveita ja
-käskyjä?
-
-Oliko se, johonka hän pani suurimmat toiveensa, tullut luopioksi ja
-kadonnut kansastaan?
-
-Sanoilla ei hän voinut näihin kysymyksiinsä saada mitään vastausta,
-mutta kun Hosea otti hänen vanhan kurttuisen kätensä omiin käsiinsä ja
-puristi sitä, kuten ystävän kättä ainakin, kun hän kostein silmin sanoi
-hänelle jäähyväiset ja sen ohessa jupisi: "Sinä saat kuulla minusta!"
--- silloin luuli hän kyllin tietävänsä ja suuren ilon täyttämänä
-suuteli hän kerran toisensa perästä hänen vaatteitaan ja käsivarsiaan.
-
-
-
-
-Seitsemäs Luku.
-
-
-Pää kumarassa palasi Hosea leiriin. Epäröiminen hänen sielussaan oli
-asettunut. Hän tiesi nyt, mitä hänen oli tehtävä. Isä kutsui häntä ja
-hänen täytyi totella.
-
-Ja hänen kansansa Jumala!
-
-Ukon kertoessa oli kaikki, mitä hän oli kuullut lapsena, herännyt
-uuteen eloon ja hän tiesi nyt, että hänen Jumalansa oli toinen kuin
-aasialaisten Seth ala-Egyptissä elikkä "tuo ainoa" ja "kaikkiuden
-summa", kuten vihityt sanoivat.
-
-Rukoukset, joita hän levolle mennessään oli rukoillut, kertomus
-maailman luomisesta, jota hän ei koskaan ollut kyllikseen kuullut,
-syystä että se niin ihanan, selvästi näytti, kuinka kaikki oli
-vähitellen syntynyt, mitä maan päällä ja taivaassa löytyi, kunnes
-ihminen tuli ottamaan sen haltuunsa ja nauttimaan siitä, kertomusta isä
-Abrahamista ja Isakista, Jaakopista, Esausta ja hänen kanta-isästään
-Joosepista, näitä kaikkia oli hän niin mielellään kuunnellut, kun tuo
-lempeä nainen, joka hänelle elämän oli antanut, hoitajatar ja isoisä
-Elisama olivat niitä kaikkia hänelle kertoneet, ja kuitenkin luuli hän
-ne jo kauvan aikaa sitten unohtaneensa.
-
-Mutta tuon vanhan orjan majassa olisi hän saattanut kertoa ne sanasta
-sanaan ja hän tiesi nyt, että löytyi näkymätön kaikkivaltias Jumala,
-joka suosi hänen kansaansa enemmän kuin muita kaikkia ja oli luvannut
-hänelle tehdä sen suureksi kansaksi.
-
-Mikä egyptiläisten seassa pidettiin salassa, suurimpana mysterium'ina
-(salaisuutena), se oli hänen heimolaistensa seassa yhteistä omaisuutta.
-Heidän seassaan saattoi kukin kerjäläinen ja orjakin nostaa kätensä
-rukouksessa ainoan, näkymättömän Jumalan puoleen, joka oli ilmestynyt
-Abrahamille.
-
-Viisaat egyptiläisten seassa, jotka olivat aavistaneet hänen
-olemustansa ja kaunistaneet hänen olentoansa mielikuvituksensa ja
-ajatuksensa te'elmillä, olivat peittäneet sen taajalla hunnulla ja
-salanneet sen suurelta joukolta; ainoastaan kansansa seassa oli hän
-todella elävä ja ilmoitti itsensä valtavassa, sydäntä värisyttävässä
-suuruudessaan.
-
-Ei hän ollut sama kuin luonto, jonka kanssa vihityt temppelissä hänen
-sekoittivat; ei, korkealla yli kaiken luodun ja koko maailman, siihen
-luettuna ihminenkin, hänen viimeinen ja täydellisin luomuksensa,
-jonka hän omaksi kuvakseen oli luonut, yleni hänen isäinsä Jumala
-ja kaikki luontokappaleet olivat hänen tahdolleen alamaiset.
-Valtavimpana kaikista kuninkaista hallitsi hän oikeudenmukaisella
-ankaruudella kaikkia eläviä ja vaikka hän kätkeytyikin ihmisen, oman
-kuvansa, silmillä ja mielikuvituskyvyltä, niin oli hän kuitenkin
-elävä, ajatteleva, liikkuva olento niinkuin hänkin, huomioon
-ottamalla että hänen olemusaikansa oli ijankaikkisuus, hänen henkensä
-kaikkitietäväisyys, hänen hallituksensa piiri äärettömyys.
-
-Ja tämä Jumala, hän oli tehnyt itsensä kansansa johtajaksi. Ei
-löytynyt sotapäällikköä, joka uskalsi verrata itseään häneen. Ellei
-profetallinen henki pettänyt Mirjamia ja hän todella oli kutsunut häntä
-kantamaan hänen miekkaansa, kuinka uskalsi hän vastustaa häntä ja
-löytyikö korkeampaa tehtävää maan päällä?
-
-Ja hänen kansansa? Tuo roskaväki, jota hän vast'ikään ylenkatseella
-oli ajatellut, kuinka olikaan se vanhuksen kertomuksen mukaan
-korkeimman voiman kautta muuttunut! -- Nyt halusi hän johdattaa sitä ja
-keskitiellä leiriin jäi hän seisomaan hiekkakummulle, jonka alla meren
-ääretön pinta välkkyi heikosti kimaltelevien taivaanvalojen loisteessa
-ja nyt kohotti hän ensi kerran monesta, monesta vuodesta käsivartensa
-ja silmänsä sen Jumalan puoleen, jonka hän taaskin oli löytänyt.
-
-Lyhyellä rukouksella, jonka äiti oli hänelle opettanut, alkoi hän;
-mutta sitten avuksihuusi hän korkeinta voimallisena neuvonantajana
-ja rukoili häntä palavasti osoittamaan Hänelle tietä, jolla hänen,
-olematta tottelematon hänelle ja isälle, ei tarvitsisi rikkoa sitä
-valaa, minkä hän kuninkaalle oli vannonut eikä tulla kunniattomaksi
-niiden silmissä, joita hänen oli paljosta kiittäminen.
-
-"Uskollisena Jumalana, joka rankaiset valanrikoksen", huusi hän
-korkeutta kohti, "ylistävät sinua sinun omasi! Kuinka saatat sinä
-minulta vaatia, että minä olisin uskoton ja rikkoisin sinulle tekemäni
-valan? Mitä minä olen ja voin, kuuluu sinulle, sinä voimallinen, ja
-veren ja hengen olen minä valmis uhraamaan kansalleni. Mutta ennenkuin
-syökset minut kunniattomuuteen ja valapattoisuuteen, tempaa minut pois
-täältä ja usko toiselle, jota ei mikään pyhä vala sido, se työ, johonka
-olet palvelijasi valinnut!"
-
-Niin hän rukoili ja hänestä tuntui ikäänkuin olisi hän käsivarsissaan
-pidellyt ystävää, jonka hän luuli kadottaneensa. Sitten astui hän
-hiljaa eteenpäin kiiluvassa yössä ja kun ensimmäinen aamuhämärä
-sarasti, haihtui tunteitten tulva hänessä ja varova päällikkö alkoi
-taaskin levollisesti ajattelemaan.
-
-Itselleen oli hän luvannut, ettei hän tahdo mitään tehdä vastoin isänsä
-ja Jumalansa tahtoa, mutta hän oli päättänyt ei myöskään tulevansa
-kunniattomaksi ja valapatoksi. Mikä hänen velvollisuutensa oli, se oli
-hänelle selvä. Hänen täytyi luopua Faraon palveluksesta ja sitä ennen
-ilmoittaa esimiehilleen, että hän kuuliaisena poikana aikoi seurata
-isänsä tahtoa ja jakaa hänen ja kansansa onnen.
-
-Kuitenkaan ei hän ollut tietämätön, että häneltä kiellettäisiin hänen
-vaatimuksensa, että häntä väkivallalla pidätettäisiin ja että häntä
-ehkä uhattaisiin kuolemalla, jos hän järkähtämättömästi pysyisi
-päätöksessään ja vieläpä päälle päätteeksi jätettäisiin pyövelille.
-Vaikkapa hänelle näin kävisikin ja hänen aikeensa maksaisi hänelle
-hengenkin, niin oli hän oikein tehnyt ja sotatoverien, joiden
-kunnioitus oli hänelle kallis, täytyisi muistaa häntä urhoollisena
-ja kunnollisena kumppanina, mutta hänen isänsä ja Mirjam eivät saisi
-häneen vihastua, ei, vaan valittaa uskollista miestä ja poikaa, joka
-valitsi kuoleman ennemmin, kuin teki valanrikoksen.
-
-Ylevänä ja levollisena antoi hän ylpeillä ryhdillä vahdille
-lunnassanan ja meni telttaansa. Efraim lepäsi vielä hiljaa vuoteella
-ja hymyili ikäänkuin suloisen unen helmassa. Itse hän etsi hänen
-vieressään matolla virkistystä tulevaa vaivaloista päivää varten.
-Pian sulkeutuivatkin hänen silmänsä ja tunnin kestävän raskaan unen
-perästä avasi hän kenenkään heräämättä silmänsä ja pukeutui paraimpaan
-juhlapukuun, kypäriin ja kullattuun rintahaarniskaan, jota hän tapasi
-käyttää suurissa juhlatiloissa ja kuninkaan läsnäollessa.
-
-Sillävälin oli Efraimkin herännyt, ja tarkasteltuaan uteliaana ja
-iloisena enoaan, joka seisoi hänen edessään ihanassa miehuuden voimassa
-ja loistavassa kullatussa komeudessaan nousi hän ylös ja huusi:
-"Mahtaapa tuntua ylevältä noin puettuna johtaa tuhansia!"
-
-Silloin kohautti toinen olkapäätään sanoen: "Ole kuuliainen
-Jumalallesi, älä anna suuremmalle äläkä pienemmälle oikeutta katsella
-sinua muutoin kuin kunnioituksella ja sinä saat kantaa päätäsi yhtä
-korkealla kuin ylpein sotasankarikin purppurapuvussa ja kullatussa
-haarniskassa.
-
-"Mutta sinä olet ehtinyt pitkälle egyptiläisten seassa", pitkitti
-nuorukainen. "He pitävät sinua suuressa arvossa, niinkuin eversti
-Hornechtkin ja hänen tyttärensä Kasana."
-
-"Tekevätkö niin?" kysyi sotilas hymyillen ja käski sisarenpojan
-vaikenemaan; sillä hänen otsansa hehkui tosin vähemmin levottomasti
-kuin eilen, mutta kuitenkin oli se vielä kuuma.
-
-"Älä mene ulos", lopetti Hosea puheensa, "ennenkuin lääkäri käy sinua
-katsomassa ja odota täällä takaisintuloani."
-
-"Viivytkö sinä kauvankin?" kysyi nuorukainen.
-
-Silloin seisahtui Hosea miettivästi, katsahti rakkaasti hänen
-kasvoihinsa ja vastasi vakavasti:
-
-"Joka on jonkun herran palveluksessa, ei tiedä koskaan, kuinka kauvan
-häntä pidätetään."
-
-Sitten muutti hän äänensä ja pitkitti tyyneesti puhellen: "Tänään --
-tänä aamuna -- tulee ehkä kaikki selväksi ja minä olen muutamassa
-tunnissa takaisin. Muutoin, ellen tänä ehtoona tai varhain huomenna
-ole palannut luoksesi, sitten" -- ja samalla laski hän kätensä pojan
-olkapäälle -- "mene niin pian kuin saatat kotiisi. Kun sinä tulet
-Succothiin ja jos kansa ennen sinne tuloasi on sieltä lähtenyt, niin
-löydät sinä ontelossa sykomorissa, Amminadabin huoneen edustalla,
-kirjoituksen, joka ilmoittaa sinulle, mihinkä se on mennyt. --
-Tavattuasi omaisemme tervehdi isää, isoisää Elisamaa ja Mirjamiakin.
-Sano hänelle ja toisille, että Hosea aina on muistava Jumalansa
-niinkuin isänsäkin käskyt. Tulevaisuudessa on hän kutsuva itsensä
-Josuaksi -- Josuaksi, kuuletko sinä? -- Ilmoita tämä ennen kaikkia
-Mirjamille. Mutta viimein on sinun kertominen heille, että jos minä
-jään tulematta, eikä minulle sallita seurata heitä, niinkuin kuitenkin
-tahtoisin, niin on Korkein päättänyt toisin minusta ja särkenyt
-valitsemansa miekan ennen sen käyttämistäkään. Ymmärrätkö minua poika?"
-
-Silloin kumarsi Efraim ja vastasi: "Sinä ajattelet, että ainoasti
-kuolema voi sinua pidättää noudattamasta Jumalan kutsumusta ja isäsi
-käskyä."
-
-"Se oli tarkoitukseni", vastasi Hosea, "mutta jos he kysyvät, miksi en
-ole paennut faraota ja hänen valtaansa, niin vastaa, että Hosea tahtoo
-ryhtyä uuteen toimeensa uskollisena miehenä, joka ei ole rikkonut
-valaansa, tai, jos se on Jumalan tahto, kuolla sellaisena -- ja kerro
-nyt mitä minä olen sanonut."
-
-Efraim totteli ja hänen enonsa puhe lienee painunut syvälle hänen
-sieluunsa; sillä hän ei unohtanut eikä sanonut yhtään sanaa väärin.
-Mutta tuskin oli hän lopettanut kertomisensa, ennenkuin hän kiivaasti
-tarttui Hosean käteen ja rukoili häntä hartaasti ilmoittamaan hänelle,
-jos hänellä oli syytä peljätä henkeänsä.
-
-Silloin sulki sotilas hänen innokkaasti käsivarsiinsa lausuen
-toivomuksensa, että hän oli uskonut hänelle tämän sanoman
-unhottaaksensa sen.
-
-"Kenties", päätti hän puheensa, "koettavat he väkivallalla pidättää
-minua, mutta Jumalan avulla olen minä taasen takaisin luonasi ja me
-ratsastamme yhdessä Succoth'iin."
-
-Sitten astui hän pikaisesti ulos, kuulematta sisarensapojan
-uudistettuja kysymyksiä, sillä ulkona oli hän kuullut vaunujen ratinaa
-ja kaksi jalojen hevosten vetämää vaunua lähenivät nopeasti telttaa ja
-pysähtyivät sisäänkäytävän ulkopuolelle.
-
-
-
-
-Kahdeksas Luku.
-
-
-Hosea tunsi vallan hyvin miehet, jotka astuivat ulos vaunuista;
-ne olivat kuninkaan ensimäinen Kamariherra ja eräs ylimmäisistä
-kirjanoppineista ja he tulitat viemään häntä "korkeaan porttiin".
-[Kuninkaan linna. Nimi "Farao" merkitsee myöskin korkea portti.]
-
-Ei sopinut viipyä eikä tehdä verukkeita ja pikemmin hämmästyneenä kuin
-levottomana astui hän toisiin ajoneuvoihin kirjanoppineen kanssa.
-Molemmat virkamiehet kantoivat surupukua ja valkean strutsisulan
-asemesta, joka on heidän varsinainen virkamerkkinsä, oli heillä musta
-sulka ohimoilla. Hevoset ja edellä-juoksijatkin olivat varustetut
-kaikilla syvimmän surun merkeillä, ja kuitenkin näyttivät kuninkaan
-sanansaattajat pikemmin iloisilta kuin murheellisilta, sillä kotka,
-joka Faraolle oli saatettava, seurasi heitä kernaasti, vaikka he olivat
-peljänneet, etteivät enää löytäisi sitä pesässä.
-
-Tuulen nopeudella veivät kuninkaallisen tallin komeat hevoset nuo
-keveät ajopelit epätasaista rantaa ja sileätä maantietä pitkin linnaa
-kohti.
-
-Efraim oli nuoruuden uteliaisuudella astunut teltan ulkopuolelle
-katselemaan tuota harvinaista näytelmää, mikä siellä tarjoutui.
-Ympärillä seisovat sotilaat olivat hyvillään, että farao oli omat
-vaununsa lähettänyt heidän päällikölleen ja miellyttipä se hänenkin
-turhamaisuuttaan nähdessään enon matkustavan sillä tavalla. Mutta
-kauvan ei hän saanut seurata häntä silmillään, sillä taajat tomupilvet
-peittivät pian ajopelit hänen silmistään.
-
-Hehkuvan kuuma erämaan tuuli, joka niin usein kevätkuukausina
-puhaltelee Niilin laaksossa, oli ruvennut tuulemaan ja vaikka taivas
-olikin yöllä sekä aamulla loistanut kirkkaan sinisenä, niin oli se nyt,
-ellei juuri pilvessä, kuitenkin ikäänkuin valkoisen pölyn peittämänä.
-
-Niinkuin sokean silmä katsoa tirroitti aurinko liikkumattomana ihmisten
-päälaeille alas. Siitä virtaileva hehkuva kuumuus näkyi nielleen
-tänään näkymättömät säteet. Sumun suojelemana saattoi katsoa aurinkoon
-sovaistumatta, ja kuitenkaan ei ollut sen kuumuus koskaan polttavampi
-kuin nyt. Vieläpä tuo vieno tuulikin, mikä muulloin aamuisin virkisti
-otsaa, läähöitti tänään kuni riehuvan petoeläimen kuuma hengitys.
-Se oli täynnä hienoja, hehkuvia hiekkajyviä, joiden koti on erämaa,
-ja muutti hengittämisilon kiusaavaksi vaivaksi. Tuo egyptiläisen
-maaliskuu-aamun muutoin niin lemuava ilma ahdisti ihmisten ja eläinten
-rintoja, se tuntui rasittavan kaikkia luontokappaleita ja painostavan
-niiden iloista eloa.
-
-Jota korkeammalle tuo kalpea säteilemätön aurinko nousi, sitä
-harmaammiksi kävivät sumut, sitä taajemmiksi ja liikkuvammiksi erämaan
-hiekkapilvet.
-
-Efraim seisoi teltan ulkopuolella ja katseli sinnepäin, mihin faraon
-vaunut katosivat pölyn sekaan. Hänen polvensa vapisivat, mutta tästä
-hän syytti Seth-Typhonin tuulta, jonka leyhkiessä väkevimmänkin jalkoja
-rasittaa näkymätön paino.
-
-Hosea oli poissa, mutta muutaman tunnin kuluttua saattoi hän olla
-takaisin ja silloin oli hän seuraava häntä Succothiin, ja nuo ihanat
-kuvat ja toiveet, joita eilispäivä oli hänelle lahjoittanut ja joiden
-lumoavaa suloa kuume vielä enemmän lisäsi, haihtuivat ainiaaksi häneltä.
-
-Viimeisyönä oli hän vielä lujasti päättänyt mennä faraon sotajoukkoon,
-jäädäkseen Tanikseen ja Kasanan läheisyyteen; mutta jos hän edes
-puoleksi oli käsittänyt Hosean sanoja, voi hän siitä varmuudella
-otaksua, että hän aikoi kääntää selkänsä Egyptille ja korkealle
-viralleen sekä ottaa hänenkin mukaansa, jos hän vain onnellisesti
-pääsisi menemään. Hänen täytyi siis luopua halustaan vielä kerran nähdä
-Kasanaa. Mutta tämä ajatus tuntui hänestä kärsimättömältä ja hiljainen
-ääni kuiskasi hänelle, ettei hänellä ollut isää eikä äitiä ja että hän
-saisi oman mielensä mukaan vapaasti toimia. Hänen holhojansa, hänen
-isävainajansa Teli, jonka kodissa hän oli kasvanut, oli vähän aikaa
-sitten tullut sairaaksi, eikä hänelle oltu annettu uutta holhojaa, hän
-kun jo oli jättänyt lapsuutensa päivät taaksensa. Olipa vielä määrätty,
-että hänen myöhempään piti tulla etevän sukunsa pääksi, ja eiliseen
-saakka ei hän ollut parempaa toivonut.
-
-Kun hän eilen vapaan karjanomistajan ylpeydellä oli evännyt papin
-kehoitusta ruveta faraon sotilaaksi, oli hän siinä noudattanut
-sydämensä viettiä. Nyt sanoi hän itselleen, että oli ollut lapsellista
-ja hullua kieltäytyä siitä, mitä ei hän tuntenut, mikä väärässä
-ja peloittavassa karvassa oli hänelle kuvailtu, häntä muka siten
-kiinteämmin kiinnittääkseen heimolaisiinsa.
-
-Vihattavina vihollisina ja sortajina olivat egyptiläiset hänelle
-kuvaillut, mutta kuinka suloiselta oli hänestä kaikki tuntunut, mitä
-häntä kohtasi ensimmäisessä huoneessa, johon hän astui ja joka oli
-erään faraon sotilaan oma!
-
-Ja Kasana!
-
-Mitä tulisi tämä ajattelemaan hänestä, jos hän, ottamatta häneltä
-jäähyväiset, jättäisi Taniksen? Eikö häntä harmittaisi ja loukkaisi
-elää hänen muistossaan kömpelönä ja talonpoikaisena paimenena?
-Olisipa ollut epärehellistäkin olla hänelle jättämättä takaisin
-hänen lainaamansa kalliit vaatteet! Ylistettiinhän heprealaistenkin
-seassa kiitollisuutta jalojen sydänten tärkeimmäksi velvollisuudeksi.
-Vihattava olisi hän itselleenkin ollut koko elämänsä ijän, ellei hän
-vielä kerran olisi käynyt hänen luonaan!
-
-Mutta nyt oli hänen rientäminen; sillä kun Hosea palajaisi, täytyi
-hänen olla lähtöön valmiina.
-
-Jo sitoi hän jalkineita jalkoihinsa, mutta hitaasti se kävi, eikä hän
-käsittänyt, miksi se hänestä tänään tuntui vaikealta.
-
-Häiritsemättä pääsi hän leirin läpitse. Temppelin edessä olevat
-pyloonit ja obeliskit, jotka näkyivät hiljaa väräjävän kuumennetussa,
-pölyisessä ilmassa, osoittivat hänelle suunnan, jota hänen tuli
-vaeltaa, ja pian kulki hän leveätä tietä, joka johdatti kaupungin
-torille -- eräältä raskaasti hengittävältä kauppiaalta, joka aasillaan
-kuljetti muutamia säkkiä viiniä leiriin, sai hän tämän tietää.
-
-Paksu pöly peitti kuoppaisen tien ja puhalteli hänen ylitsensä, ja
-ylhäältä vuodatti päivän tähti kuumevirran hänen paljaalle päälaelleen.
-Haavaa rupesi taas repimään, hienon pölyn täyttämä ilma tunkeutui
-hänen silmiinsä ja suuhunsa polttaen ja kirveltäen kasvoissa ja hänen
-paljailla jäsenillään.
-
-Tuskallista janoa tunsi hän, ja hänen täytyi usein seisahtua, sillä
-jalat tuntuivat hyvin raskailta. Vihdoin saapui hän kaivolle, jonka
-joku hurskas egyptiläinen oli tehnyt matkustajille ja vaikka se olikin
-koristettu jumalan kuvalla, jota Mirjam oli neuvonut hänen välttämään
-kauhistuksena, joi hän kuitenkin juomistaan eikä luullut koskaan
-nauttineensa sellaista virkistystä.
-
-Nyt ei hän enään peljännyt tainioksi tulevansa, niinkuin eilispäivänä,
-ja vaikka hänen jalkansa tuntuivatkin raskailta, astui hän kuitenkin
-liukkaasti kohti; houkuttelevaa päämaalia. Mutta pian katosi hänen
-joustavuutensa taas, hänen otsastaan valui hiki, haavaa rupesi
-uudelleen repimään ja hänestä tuntui ikäänkuin rautavannes puristaisi
-hänen pääkalloansa kokoon. Nuo muutoin terävät silmätkin kielsivät
-palveluksensa, sillä mitä ne tahtoivat käsittää, hämmentyi tien
-tomuun, ja taivaan ranta liekkui ylös ja alas hänen silmäinsä edessä;
-myöskin tuntui hänestä, niinkuin astuisi hän pehmeällä suomaalla kovan
-kivitetyn tien sijasta.
-
-Mutta kaikki tämä ei häntä paljon murehduttanut, sillä niin rikas ja
-kirjava ei ollut hänen sisällinen elämänsä koskaan ollut. Ihmeellisen
-kirkkain: esiintyivät hänen ajatuksensa hänen mielikuvituksessaan.
-Kuva toisensa perään ilmeni hänen sielunsa! avonaisten silmäin
-eteen, ei hänen tahdostaan, vaan se oli niinkuin joku salainen
-voima hänen ulkopuolellaan olisi sen vaikuttanut. Milloin oli hän
-lepäävinään Kasanan jalkain juuressa, painavinaan päänsä hänen
-syliinsä ja katsovinaan hänen kauniisin kasvoihinsa -- milloin näki
-hän Hosean kiiltävässä sotapuvussaan niinkuin aivan äsken, mutta vielä
-ihanampana ja teltan heikon valon asemasta ympäröittynä punaisella
-valkeanhohteella. Sitten kulkivat hänen laumainsa kauniimmat härjät ja
-oinaat hänen ohitsensa ja sillä välin tuli hänen mieleensä lauseita
-niistä sanomista, joita hän oli muistoonsa pannut; jopa toisinaan oli
-hän kuulevinaan ikäänkuin huudettaisiin niitä kovalla äänellä hänelle.
-Mutta ennenkuin hän oikein käsitti niiden tarkoituksen, ilmestyi
-ihmeellisen loistavana tahi äänellisellä, suhisevalla kaiulla jotakin
-uutta hänen sisällisen silmänsä ja korvansa eteen.
-
-Niin astui hän eteenpäin horjuen niinkuin juopunut, otsa tippuen
-hikeä ja kurkku kuivana. Ehdottomasti nosti hän toisinaan kättään,
-pyyhkiäkseen pölyä hehkuvista silmistään, mutta vähän hän välitti, että
-ne epäselvästi näyttivät, mitä hänen ulkopuolellaan tapahtui; sillä
-mitään ihanampaa ei voinut löytyä, kuin mitä hän näki, käännettyään
-silmänsä sisäänsä.
-
-Tosin huomasi hän monesti kärsivänsä tuskaa ja silloin tunsi hän halua
-uupuneena heittäytyä maahan, mutta uudelleen toipui hän harvinaisesta
-hyvinvoinnin tunteesta. Vihdoin luuli hän, että hänen päänsä kasvoi ja
-paisui ensiksi niin suureksi kuin tuon kivimöhkäleen pää, jonka hän
-eilen oli nähnyt temppelin porteilla, sitten palmujen korkuiseksi tien
-ohella ja vihdoin sellaiseksi, että se ulottui sumuihin taivaslaella ja
-yli niidenkin. -- Ja nyt tunsi hän äkkiä ikäänkuin käsittäisi tämä pää,
-mikä oli hänen, koko maan piirin ja hän painoi kätensä ohimoilleen ja
-tuki otsaansa; sillä kaula ja hartiat olivat tulleet liian heikoiksi
-kantamaan sellaisen jättiläispään kuormaa ja tämän harhaluulon
-hallitsemana parkasi hän kovasti ja vaipui horjuvin polvin tainiona
-pölyyn.
-
-
-
-
-Yhdeksäs Luku.
-
-
-Samaan aikaan vei eräs kamariherra Mosean vastaanottosaliin.
-
-Vaikka muutoin vastaanottoon käsketyt alamaiset tuntikausia saivat
-odottaa, ei heprealaisen kärsivällisyyttä kuitenkaan kauvan aikaa
-koeteltu. Tänä syvimmän surun aikana olivat linnan avarat huoneet,
-joissa muulloin oli kylläkin melua ja hälinää, aivan kuin autiot; vaan
-myös monet miehet ja naiset kuningasparin lähimmästä piiristä olivat
-ruton vuoksi pakoon painuneet ja olivat ilman lupaa lähteneet matkaan.
-
-Ainoastaan siellä ja täällä nojasi yksinäinen pappi, virkamies tai
-hovipalvelija pilaria vastaan tai istui kädet kasvoillaan laattialla,
-odottaen käskyä. Vartijat astuivat alaslasketuin asein edes ja
-takaisin, jupisten kolkosti itsekseen. Silloin tällöin hiipivät
-muutamat papit surupuvuissaan ruton saastuttamien huoneitten läpi ja
-heiluttelivat vaijeten hopea-astioita, joista lemusi väkevä hartsin ja
-katajan haju.
-
-Tuntui ikäänkuin raskas paino olisi levännyt linnan ja sen asukkaitten
-päällä; sillä paitsi surua rakastetusta, kuninkaanpojasta, mikä
-raskautti monen sydäntä, tuli vielä lisäksi kuoleman pelko ja erämaan
-tuuli, joka riisti ruumiilta ja hengeltä niiden virkeyden.
-
-Täällä valta-istuimen läheisyydessä, missä muutoin toivo ja
-kunnianhimo, kiitos ja pelko, innostus ja viha panivat silmät
-kirkkaasti loistamaan, kohtasi Hosea tänään kaikkialla kumartuneita
-päitä ja tylsiä silmäyksiä.
-
-Ainoastaan Baï'jia, Amonin toista profeettaa, ei näkynyt murhe eikä
-tuska, eikä myöskään päivän uuvuttava ilma vaivaavan, sillä hän
-tervehti etusalissa Hoseaa niin iloisesti ja vilkkaasti kuin muulloin
-koskaan ja vakuutti hänelle sitten -- vaikka tosin hiljaisella
-kuiskeella -- ettei kukaan sallisi hänen kärsiä siitä, mitä hänen
-omaisensa olivat rikkoneet. Mutta kun heprealainen rohkeasti tunnusti,
-että hän, linnaan kutsuttaessa, oli ollut lähdössä ylipäällikön
-luo pyytääkseen eroa sotapalveluksesta, keskeytti pappi häntä ja
-muistutti siitä kiitollisuudesta, niitä hän, Baï, oli velkaa hänelle,
-henkensä pelastajalle. Sitten vakuutti hän, että hän olisi koettava
-kaikkea pidättääkseen häntä sotajoukossa ja osoittaakseen hänelle,
-että Egyptiäsi -- faraonkin tahtoa vastaan, ja hänestä tahtoi hän
-salaa puhua hänen kanssaan -- ymmärrettiin arvostella oikeata ansiota
-katsomatta persoonaan ja sukuperään.
-
-Mutta heprealaisella oli vain vähän aikaa vakuuttaa vakaista
-aikeistaan; sillä ylimmäinen kamariherra keskeytti hänen, saattaakseen
-hänet "hyvän jumalan" [eufemistinen nimitys Faraolle] kasvojen eteen.
-
-Vähemmässä, kuningasperheen asuinhuoneen vieressä olevassa,
-vastaanottosalissa odotteli Farao heprealaista.
-
-Se oli komea huone, mikä tänään näytti vielä suuremmalta kuin muulloin,
-jolloin suuret ihmisjoukot sen täyttivät; sillä ainoastaan muutamat
-hovimiehet ja papit sekä muutamat kuningattaren naisista seisoivat
-joukoissa ja syvästi surullisina valta-istuimen vieressä; mutta sitä
-vastapäätä istuivat piirissä laattialla strutsin sulilla koristetut
-kirjanoppineet ja kuninkaan neuvosto.
-
-Kaikki kantoivat he murheen merkkejä, ja että kuolema tässäkin linnassa
-oli uhrinsa vaatinut, sitä todisti itkijäin yksitoikkoinen, valittava
-laulu, josta silloin tällöin korkea-ääninen, kimeä, väräjävä ulina
-kuului: Se tunkeutui kuninkaan huoneuston sisimmästä osasta hiljaisten
-huoneitten läpi tähän saliin.
-
-Hallitsijapari istui mustilla peitteillä verhotulla, kulta- ja
-elefanttiluisella leposijalla. Loistavan puvun asemasta olivat he
-puetut mustiin vaatteisiin ja ylhäinen puoliso ja äiti, joka suri
-esikoistaan, nojasi liikkumattomana ja kumartuneella päällä korkean
-puolisonsa olkapäätä vasten.
-
-Faraokin katseli jäykästi ja ikäänkuin uneen vaipuneena laattiaan.
-Hallitsija-sauva oli liukunut hänen kädestään ja lepäsi hänen polvillaan.
-
-Kuningatar oli riistetty kuolleen poikansa ruumiin äärestä, mikä oli
-palsamoitavaksi jätetty ja vasta vastaanottosalin kynnyksellä oli hän
-voinut hillitä kyyneleitänsä. Vastustaa ei hän ajatellutkaan; sillä
-kovin järkähtämätön tapa vaati kuningattaren läsnäoloa merkillisimmissä
-vastaanotoissa. Tämä olisi kylläkin voitu täksi päivää välttää, ellei
-farao olisi vaatinut hänen läsnäoloansa, ja hän tiesi mitä tässä piti
-aikaansaatavan ja hyväksyi sen, sillä hän pelkäsi heprealaisen Mesun
-voimaa, hänen, jota hänen heimolaisensa kutsuisit Mosekseksi, ja hänen
-jumalaansa, joka oli niin kauheasti etsinyt heitä. Oi, olihan hänellä
-vieläkin monta lasta kadotettavana ja hän tunsi Mesun lapsuudesta
-alkain, ja tiesi myöskin kuinka korkeaksi suuri Ramses, hänen
-puolisonsa isä ja jalo edeltäjä, oli arvostellut tämän muukalaisen
-viisautta, joka oli tullut kasvatetuksi yhdessä hänen poikainsa kanssa.
-
-Oi, jos onnistuisi sovittaa tätä miestä! Mutta Mesu oli omainsa kanssa
-matkustanut pois sieltä, hän tunsi hänen rautaisen luonteensa ja oli
-saanut kokea, että tuo peljättävä mies oli varustettu ei ainoastaan
-faraon uhkauksia, vaan hänenkin palavia rukouksiansa vastaan.
-
-Nyt odotti kuningatar Hoseaa ja jos kukaan, niin oli se Nun'in poika,
-ensimmäinen mies heprealaisten seassa Taniksessa, joka voi matkaan
-saada sitä minkä he, hänen puolisonsa ja Rui, tuo vanha ensimmäinen
-profeetta ja Amonin ylimmäinen pappi, koko maan papiston pää, joka
-samalla oli ylituomari, rahaston ylihoitaja ja maaherra ja oli
-seurannut hovia Thebestä Tanikseen, katsoivat parhaimmaksi kaikille.
-
-Ennenkuin kuningatar saatettiin vastaanottosaliin, oli hän sitonut
-seppeleitä rakastetulle vainajalle ja lotuskukat, kannukset,
-malvat ja pajunlehdet, joista hän aikoi sitoa seppeleet, oli hänen
-toivomuksestaan kannettu hänen perässään. Tuossa ne nyt olivat hänen
-edessään pöydällä ja hänen helmassaan, mutta hän tunsi itsensä
-ikäänkuin halvatuksi ja käsi, jonka hän ojensi niitä ottamaan, kielsi
-palveluksensa.
-
-Hänen puolisonsa vasemmalla puolella, eräällä matolla, istui Rui,
-Amonin ensimmäinen profeetta, ukko, joka jo kauvan oli astunut yli
-yhdeksännen kymmenennen ikävuotensa. Hänen ruskeissa kasvoissaan, jotka
-olivat yhtä ryppyiset ja uurteiset kuin vahvan tammen kuori, säihkyi
-kaksi viisasta, paksujen valkeain silmäkarvain varjostamaa silmää
-ikäänkuin komeat kukat kuivassa pensaassa ja erosivat omituisesti hänen
-laihasta, kokoonkyyristyneestä ja kymärästä vartalostaan.
-
-Asiain johdon oli ukko jonkun aikaa sitten jättänyt toiselle
-profeetalle, Baïlle, mutta arvonsa, sijansa faraon sivulla ja
-istuimensa neuvostossa piti hän, ja niin vähän kuin hän puhuikin, tuli
-hänen mielipiteensä kuitenkin useammin päätökseksi kuin tuon puheliaan,
-tulisen ja paljon nuoremman toisen profeetan mielipide.
-
-Aina siitä ajasta kuin rutto tunkeutui linnaan, ei ollut ukko luopunut
-faraon sivulta ja kuitenkin tunsi hän tänään itsensä vilppaammaksi
-kuin muulloin. Kuuma erämaan tuuli, joka muita näännytti, teki
-hyvän vaikutuksen hänessä, sillä häntä vilutti aina, huolimatta
-pantterintaljoista, jotka peittivät hänen hartioitaan ja selkäänsä, ja
-tämän päivän kuumuus lämmitti hänen vanhaa jähmettyvää vertansa.
-
-Heprealainen Moses oli ollut hänen oppilaansa, ja valtavampaa luonnetta
-ei hänellä koskaan ollut johdatettavana eikä hengen lahjoilla
-rikkaammin varustettua nuorukaista opetettavana. Hänen kauttansa oli
-heprealainen tullut korkeimpiin salaisuuksiin vihityksi. Hänellä oli
-ollut suurimmat toiveet hänestä Egyptin ja sen papiston eduksi ja kun
-Mesu oli lyönyt kuoliaaksi voudin, joka oli julmalla tavalla ruoskinut
-erästä hänen kansalaistaan, ja sen jälkeen paennut erämaahan, oli ukko
-niin pahakseen pannut tämän tapauksen, kuin olisi hänen oma poikansa
-sen tehnyt ja täytyisi kärsiä seuraukset siitä. Esirukouksillaan oli
-hänen onnistunut hankkia Mosekselle armoa; mutta kun tämä oli palannut
-Egyptiin ja hänessä oli tapahtunut, minkä virkaveljet nimittivät hänen
-"lankeemisekseen", oli hän valmistanut hänelle vielä syvemmän surun
-kuin paollaan. Jos hän, Rui, olisi ollut nuorempi, niin olisi hän
-vihannut häntä, joka oli pettänyt hänen kauniimmat toiveensa, mutta
-ukko, jolle ihmissydän oli niinkuin avonainen kirja ja joka vapaana
-ennakkoluuloista osasi asettua kanssa-ihmisensä sieluntilaan, tunnusti
-itsekseen, että se oli ollut hänen oma vikansa, kun ei hän edeltäpäin
-aavistanut oppilaansa muutosta.
-
-Mesu, heprealainen, oli kasvatuksen ja opetuksen kautta tehty
-egyptiläiseksi papiksi hänen ja jumaluuden mielen mukaan; mutta
-sittenkuin hän kerran oman kansansa eduksi oli nostanut kätensä niitä
-vastaan, joihin ihmisellinen viisaus ja tahto oli hänen liittänyt, oli
-hän eronnut egyptiläisistä ja tullut sukunsa oikeaksi pojaksi ja missä
-tämä lujatahtoinen ja ylevämielinen mies kulki edellä, siellä täytyi
-muiden seurata perässä.
-
-Ylimmäinen pappi tiesi myöskin mitä tuo luopio aikoi sukukunnalleen
-antaa; sillä hän oli sen itse tunnustanut hänelle. -- Se oli usko
-yhteen ainoaan Jumalaan. Mesu oli silloin todistanut vääräksi syytöksen
-valapattoisuudesta ja vakuuttanut ei suinkaan kavaltaneensa mysteriain
-(salaisuuksien) "ainoata" heprealaisille, vaan ainoasti johdattaneensa
-heitä sen Jumalan luo, jota he jo olivat palvelleet, ennenkuin
-Jooseppi ja hänen veljensä tulivat Egyptiin. Tosin oli vihittyjen
-"ainoa" monessa suhteessa heprealaisten Jumalan kaltainen, mutta
-sepä juuri olikin rauhoittanut tuota vanhaa viisasta, sillä kokemus
-oli häntä opettanut, ettei rahvas tyydy yhteen ainoaan näkymättömään
-Jumalaan, jota moni edistyneempikin henki hänen oppilaistaan ainoastaan
-vaikeudella voi käsittää. Kansan mies ja nainen tarvitsivat aistimilla
-tunnettavampia kuvia kaikesta merkittävästä, jonka vaikutuksen
-he itsessään ja ympärillään tunsivat ja sellaisia antoi heille
-egyptiläisten uskonto. Minkä käsityksen voi lemmenliekistä sairas
-neitonen saada luovasta ja maailman juoksua johtavasta näkymättömästä
-voimasta? Ystävällisen Hathor'in luo, joka voitollisissa käsissään
-pitelee sydäntä sydämeen sitovia siteitä, tuon kauniin, voimallisen
-sukupuolikumppanin luo tunsi hän itsensä vedetyksi ja hänelle voi
-hän luottamuksella tunnustaa, mikä hänen rintaansa ahdisti. Äiti,
-joka tahtoi pelastaa rakkaan lapsen kuolemasta, mitä merkitsi hänen
-pieni kärsimisensä tuolle käsittämättömän suurelle, koko maailmaa
-hallitsevalle kaikkivallalle? Mutta hyvää Isis'tä, joka itse oli
-itkenyt silmänsä punaisiksi syvässä surussa, häntä voi hän käsittää!
-Ja kuinka usein tapahtuikaan Egyptissä, että nainen määräsi miehen
-suhdetta jumaliin!
-
-Myöskin oli ylimmäinen pappi nähnyt kylliksi monta heprealaista
-miestä ja naista hurskaina rukoilijoina maansa pyhästöissä. Vaikka
-Moses saattaisikin heitä siihen, että he tunnustaisivat hänen
-jumalaansa, niin näki hän, kokenut ukko, varmaan edeltäpäin, että
-he pian kääntyisivät pois tuosta näkymättömästä hengestä, jonka
-aina täytyi jäädä heille vieraaksi ja käsittämättömäksi ja että he
-suurissa laumoissa rientäisivät takaisin niiden jumalien luo, joita he
-käsittivät.
-
-Nyt uhkasi Egyptiä maa- ja rakennustyömiesten puute, joita niin hyvin
-tarvittiin, mutta Rui uskoi saatavan ne takaisin.
-
-"Missä hyvät sanat riittävät, siellä levätköön miekka ja joutsi", oli
-hän vastannut toisen profeetan Baï'n vaatimukseen ajaa poisvaeltavia
-takaa ja hävittää heidät. "Ruumiita on meillä yllinkyllin maassa; työtä
-tekevistä käsistä on meillä puute. Pitäkäämme siitä kiinni, mikä meiltä
-uhkaa kadota."
-
-Ja nämä lempeät sanat olivat aivan faraon mielen mukaan, sillä hän oli
-kyllin kärsinyt kurjuutta ja olisi pitänyt viisaampana aseettomana
-astua leijonan häkkiin, kuin vielä kerran uhoitella tuon peljättävän
-heprealaisen vihaa.
-
-Sentähden oli farao sulkenut korvansa toisen profeetan kiivaille
-sanoille, jonka ponteva ja tarmokas menettelytapa teki sitä suuremman
-vaikutuksen häneen, jota epäröivämpi hän itse oli, ja rauhoitettuna
-ja ikäänkuin uuden toivon virkistämällä oli hän suostunut vanhan Ruin
-esitykseen lähettää Hosea heimolaistensa luo, keskustelemaan heidän
-kanssansa faraon nimessä.
-
-Toinenkin profeetta, Baï, oli vihdoin hyväksynyt tämän ehdotuksen,
-sillä siten sai hän uutta apua sen valta-istuimen sortamiseen, jonka
-hän aikoi kumota. Jos heprealaiset uudestaan asettuisivat maahan,
-niin kantoi ehkä jo silloin prinssi Siptoh, joka ei pitänyt mitään
-rangaistusta liian kovana heprealaisten päämiehille, joita hän vihasi,
-valtikkaa tuon heikon Menephtah-kuninkaan asemasta.
-
-Mutta ensiksi piti paholaisia viivyteltämän ja Hosea oli siihen toimeen
-mies paikallaan; mutta ei kukaan ollut Baï'n mielestä sopivampi
-voittamaan suoran soturin luottamusta kuin Farao itse ja hänen korkea
-puolisonsa. Tätä mielipidettä oli ylimmäinen pappi Ruikin, ehkei
-hän ollut osallinen salaliitossa, ja sentähden oli päätetty, että
-hallitsijapari keskeyttäisi kuoleman valituksensa ja ottaisi itse
-heprealaisen vastaan.
-
-Tämä oli laskeutunut alas valta-istuimen eteen ja noustuaan jälleen
-ylös katselivat kuninkaan kasvot häntä surullisesti, mutta kuitenkin
-lempeästi.
-
-Niinkuin tapa vaatii, olivat hiukset ja parta isältä, jonka
-esikoinen oli kuollut, joutuneet partaveitsen uhriksi. Kerran
-olivat ne kiiltävän mustina ympäröineet hänen kasvojansa, mutta
-kahdenkymmenen vuotinen surullinen hallitus oli tehnyt harmaiksi
-molemmat ja hänen vartalonsakin oli kadottanut pystysuoran asentonsa
-ja näytti veltosti ja ukkomaisesti kumartuneelta, vaikka hän tuskin
-oli viidennettä kymmenennettä ikävuottaan vanhempi. Kauniit olivat
-hänen säännöllisesti muodostuneet kasvonsa yhä vielä, ja niiden
-surullisissa, pehmeissä piirteissä, joissa ei näkynyt mitään
-pontevuutta, oli jotakin surkuttelua herättävää, erittäinkin kun
-hymyilevä juonne antoi suulle sydäntä voittavan lumouksen. Hitaisuus,
-jolla hän oli tottunut liikkumaan, teki tuskin mitään haittaa hänen
-ylevälle olennolleen, mutta hänen sointuva äänensä kaikui harvoin
-toisin kuin heikolta ja ikäänkuin apua tarvitsevalta. Hän ei ollut
-syntynyt hallitsijaksi, sillä kolmetoista vanhempaa veljeä oli jo
-kuollut, ennenkuin oikeus faraojen istuimeen oli hänelle langennut,
-ja niin oli hän maan kauniimpana nuorukaisena, naisten suosikkina
-ja onnen kevytmielisenä lempilapsena viettänyt miehuutensa ikään
-asti huoletonta ja nautintorikasta elämää. Sitten oli hän seurannut
-isäänsä, suurta Ramsesta ja tuskin oli hän valtikkaan tarttunut, kun
-libyalaiset useitten liittolaisten kanssa olivat nousseet Egyptiä
-vastaan Hänen edeltäjäinsä sodissa harjaantuneet joukot ja heidän
-johtajansa auttoivat häntä voittoon; kahdenkymmenen vuoden aikana,
-jotka olivat kuluneet Ramseksen kuolemasta, olivat hänen joukkonsa
-harvoin saaneet levätä; sillä kapinoita oli milloin idässä, milloin
-lännessä tukahdutettavana ja sen sijaan että hän Thebessä, jossa hän
-oli viettänyt monta ihanaa vuotta, taipumuksensa mukaan, ihanimmassa
-kaikista linnoista, saisi iloita rauhan lahjoista ja etevien
-miesten seurustelusta, jotka juuri siihen aikaan siellä tutkivat ja
-runoilivat, täytyi hänen milloin seurata sotajoukkoa sotaan, milloin
-hallita ala-Egyptin pääkaupungissa Taniksessa järjestääkseen tämän
-rajamaan tukalia oloja. Niin tahtoi vanha Rui ja kuningas suostui
-mielellään hänen johtonsa alaiseksi, olihan hänen isänsä, valtakunnan
-pyhimys Thebessä ja sen ylimmäinen pappi, viimeisinä vuosina tullut
-rikkaammaksi ja voimallisemmaksi kuin kuninkaallinen huone, ja
-Menephtah'n velton olennon mukaista oli parempi olla välikappaleena
-kuin johtavana kätenä, saati vain faraon ulkonaiset kunnianosoitukset
-annettiin hänelle, sillä niistä piti hän erittäin tarkan vaarin,
-jotavastoin hän ei koskaan niin paljon välittänyt vakavammista
-seikoista.
-
-Tuo lempeä alentavaisuus, jolla farao vastaanotti Hosean, ilahdutti
-ja häiritsi häntä samalla kertaa; mutta hän sai rohkeutta vapaasti
-tunnustamaan, että hän halusi päästä virastaan ja siitä valasta
-vapaaksi, jonka hän oli sotajoukolle tehnyt.
-
-Levollisesti kuunteli kuningas häntä ja vasta tunnettuansa, että
-se oli hänen isänsä käsky, mikä saatti häntä tähän, viittasi farao
-ylimmäiselle papille, jolloin tämä puhui hiljaisella, vaikeasti
-ymmärrettävällä äänellä:
-
-"Poika, joka alttiiksi panee suuria asioita, pysyäkseen isälleen
-kuuliaisena, on varmaankin uskollisin hyvän Jumalan palvelijoista.
-Noudata siis Nun'in kehoitusta. Auringon poika, yli- ja ala-Egyptin
-herra, laskee sinut vapaaksi; mutta minun, hänen palvelijansa, kautta
-panee hän sinulle ehdon."
-
-"Ja kuinka se kuuluu?" kysyi Hosea.
-
-Silloin viittasi farao toistamiseen ylimmäiselle papille ja hänen
-itsensä vaipuessa valta-istuimelle takaisin, nosti ukko kirkkaat
-silmänsä Hoseaan ja vastasi:
-
-"Mitä molempain maailmain herra sinulta pyytää on helppo täyttää. Sinä
-olet jälleen tuleva hänen omakseen, meidän omaksemme, niinpian kuin
-sinun, kansasi ja sen johtajat, jotka ovat saattaneet niin paljon
-kärsimistä tämän maan yli, tarttuvat auringon pojan jumalalliseen
-käteen, mikä sovinnollisesta ojennetaan heille, ja taaskin antautuvat
-hänen valta-istuimensa hyväntekeväisen varjon alle. Runsailla
-armonsa osoituksilla aikoo hyvä Jumala sitoa luopuneet itseensä ja
-valtakuntaansa, niinpian kuin he erämaasta ovat kotiin palanneet,
-jossa he aikovat uhrata heidän Jumalalleen. Käsitä oikein minua!
-Mikä raskautti kansaa, jonka seassa olet syntynyt, on siltä pois.
-otettava. Uudessa laissa aikoo suuri Jumala antaa sille laajat
-vapaudet ja edut, ja mitä me lupaamme, se kirjoitetaan muistoon ja
-todistetaan meidän ja teidän puolelta uutena, kelvollisena liittona
-lapsille ja lastenlapsille. -- Mutta jos se on tapahtunut rehellisellä
-aikomuksella, pitää se viimeiseen päivään meidän puoleltamme, ja jos
-sinun heimolaisesi ovat suostuneet siihen, olette halukas taaskin
-tulemaan meikäläiseksi?"
-
-"Ota välittäjän toimi vastaan, Hosea", tarttui tässä kuningatar ukon
-puheesen hiljaisella äänellä ja katseli surevin silmin rukoilevasti
-heprealaisen kasvoihin. "Minua kauhistuttaa Mesun viha ja mitä
-meihin tulee, teemme kaikki mitä voimme, voittaaksemme hänen vanhan
-ystävyytensä. Sano hänelle nimeni ja muistuta häntä niistä päivistä,
-jolloin hän minulle, pienelle Isisnefert'ille, nimitteli ne kasvit,
-jotka minä toin hänelle, ja minulle ja sisarelleni selitti niiden
-hyötyä ja vahinkoa silloin kuin hän kävi kuningattaren, hänen toisen
-äitinsä luona, naishuoneustossa. Anteeksiannetut ja unohdetut ovat ne
-haavat olevat, jotka hän teki sydämihimme. Ole nyt sanansaattajanamme,
-Hosea, äläkä kieltäydy".
-
-"Sellaiset sanat sellaisesta suusta", vastasi sotilas, "ovat ankaria
-käskyjä ja tekevät kuitenkin hyvää sydämelle! Välittäjän viran otan
-toimekseni."
-
-Silloin nyökäytti vanha ylimmäinen pappi hyväksyen hänelle ja huudahti:
-"Niin toivon minä, että tästä lyhyestä hetkestä kasvaa pitkä siunauksen
-aika. Mutta huomatkaa tarkasti, missä lääkkeet auttavat, siellä
-vältettäköön leikkaaminen ja polttaminen! Missä silta johtaa virran
-yli, siellä kartettakoon uiminen pyörteen lävitse"!
-
-"Niinpä todella kartettakoon pyörre", kertoi farao ja kuningatar sanoi
-samaa ja katseli uudelleen kukkia helmassaan.
-
-Neuvottelu alkoi.
-
-Kolme kirjuria istahti permannolle aivan ylimmäisen papin viereen,
-kuullakseen hänen alhaista ääntään ja piirissä istuvat kirjanoppineet
-ja neuvonantajat ottivat kirjoituskalut esiin ja työskentelivät kohta
-kirjoitusneuvolla elikkä pensselillä, pitäen papyruslehteä vasemmassa
-kädessään, sillä ei mitään saanut jäädä merkitsemättä mitä sanottiin ja
-päätettiin faraon kasvojen edessä.
-
-Tämän nyt seuraavan keskustelun aikana kuultiin vain hiljaisia
-kuiskeita salissa; liikkumattomina pysyivät vartijat ja hovimiehet
-paikoillaan ja kuningaspari katseli mykkänä ja jäykästi niinkuin unessa
-eteensä.
-
-Ei olisi faraolle eikä hänen puolisolleen ollut mahdollista käsittää
-miesten hiljaista puhetta, mutta egyptiläiset eivät lopettaneet
-lausetta katsahtamatta ylös kuninkaasen ikäänkuin saadakseen hänen
-suostumuksensa. Hoseakin noudatti heidän hyvin tuttua tapaansa ja
-alensi samoin kuin muutkin äänensä; mutta kun jonkun kerran toisen
-profeetan eli kirjanoppineitten esimiehen ääni kuului kovemmin nosti
-farao päänsä ylös ja kertoi ylimmäisen papin lauseen: "Missä silta
-johtaa virran yli, siellä kartettakoon uiminen pyörteen lävitse",
-sillä nämä sanat sisälsivät tarkasti mitä hän ja kuningatar toivoivat:
-Ei mitään taistelua! Rauhaa heprealaisten kanssa ja rauhaa heidän
-peljättävältä johtajaltaan ja hänen Jumalansa vihalta, kadottamatta
-kuitenkaan poisvaeltajain ahkeria käsiä!
-
-Niin edistyi keskustelu eteenpäin ja kun neuvottelevien hyminä ja
-kirjoitusruovon rapiseminen oli kestänyt tunnin, pysyi kuningatar
-yhä paikoillaan, mutta farao rupesi liikkumaan ja korotti äänensä
-kovemmaksi, sillä hän alkoi peljätä, että toinen profeetta, joka vihasi
-sitä miestä, jonka siunausta hän halusi ja jonka vastustus näkyi niin
-kauhealta, asettaisi välittäjälle sellaisia ehtoja, jotka olivat
-mahdottomia täyttää.
-
-Mutta mitä hän sanoi, oli vain uusi kehoitus neuvostolle ajattelemaan
-siltaa virran yli ja kysyvä silmäys kirjanoppineitten esimieheen
-saattoi tätä rauhoittamaan häntä, sillä kaikki oli hyvin päin. Hosea
-oli vain pyytänyt, että voudeiksi, jotka valvoivat työtä tekevää
-kansaa, ei enää valittaisi libyalaisia, vaan heprealaisia, joiden
-vaali tapahtuisi hänen kansansa vanhimpain kautta ja laillistettaisiin
-Egyptin hallituksen vahvistuksella.
-
-Silloin heitti farao levottomasti rukoilevan silmäyksen Baïjiin,
-toiseen profeettaan ja muihin neuvonantajiin, mutta ensinmainittu
-kohautti haltioitaan synkällä katsannolla ja suostui tähänkin Hosean
-ehtoon, olettamalla, että hän alisti oman mielipiteensä faraon
-jumalallisen viisauden alle. Kiitollisesti kumartaen päätään hyväksyi
-Jumala maailman istuimella sen miehen nöyryyden, jonka pyrinnöt jo
-usein olivat vastustaneet hänen omia toiveitaan ja sittenkuin "kertoja"
-elikkä julistaja oli julkilukenut erityiset kohdat liittokirjassa,
-velvoitettiin Hosea vannomaan, että hän kaikissa tapauksissa palajaisi
-Tanikseen kertomaan korkealle portille, kuinka hänen heimolaisensa
-olivat vastaanottaneet kuninkaan ehdotuksen.
-
-Varova päällikkö, joka tunsi ne juonet ja vehkeet, joista tämä paikka
-oli liian rikas, teki tuon valan vastenmielisesti ja sittenkuin
-kirjallisesti hänelle vakuutettiin, ettei hänen vapauttaan mitenkään
-häirittäisi, mihinkä päätökseen tahansa keskustelut johtaisivatkaan,
-jahka hän vain voisi näyttää tehneensä mitä hän voi saadakseen kansansa
-johtajat liiton hyväksymään.
-
-Vihdoin ojensi farao kätensä soturille suudeltavaksi ja sittenkuin
-Hosea oli painanut huulensa kuningattaren hameen liepeelle, antoi
-ylimmäinen pappi Rui viittauksen ensimmäiselle kamariherralle ja tämä
-taas faraolle ja nyt tiesi hallitsija ajan olevan hänellä poistua ja
-hän tekikin sen mielellään ja uudistetulla rohkeudella, sillä hän uskoi
-parhaimmalla tavalla pitäneensä huolta omasta ja kansansa menestyksestä.
-
-Hänen kauniilla, väsyneillä kasvoillaan liikkui valoisa päivänpaiste,
-ja kun kuningatar niinikään noustuaan ylös näki hänen hymyilevän,
-hymyili hänkin. Vastaanottosalin kynnyksellä hengähti hallitsija
-syvästi ja sanoi, kääntyen puolisoonsa: "Jos vain Hosea toimittaa
-asiansa hyvin, niin pääsemme kyllä sillan ylitse".
-
-"Emmekä tarvitse uida pyörteessä", pitkitti kuningatar samalla äänellä.
-
-"Ja jos päällikkö onnistuu rauhoittamaan Mesun", lisäsi farao, "ja hän
-kehoittaa kansalaisiansa jäämään maahan --"
-
-"Niin otat sinä tämän Hosean -- hän näyttää ylevältä ja rehelliseltä
--- niin otat hänen kuninkaan heimolaisten joukkoon", keskeytti puoliso
-häntä.
-
-Mutta nyt luopui farao veltosta, kumartuneesta ryhdistään ja vastasi
-innokkaasti:
-
-"Kuinka olisi se mahdollista? Heprealaisen! Jos me ottaisimme hänet
-ystäväin joukkoon eli auringonvarjon kantajaksi, niin olisi se
-korkeinta! Ei ole helppoa tässä suhteessa varoa liika paljon taikka
-liika vähän!"
-
-Jota pitemmälle pariskunta eteni palatsin sisustaan, sitä
-korkea-äänisempänä kaikui itkijäin valitus. Kuningattaren silmissä
-herätti se ensin kyyneleitä; mutta farao mietiskeli, minkä sijan hän
-antaisi Hosealle, jos hänen lähetyksensä onnistuisi.
-
-
-
-
-Kymmenes Luku.
-
-
-Hosean oli rientäminen, jos mieli aikanaan saavuttaa kansalaisensa,
-sillä jota kauvemmaksi he olivat ennättäneet, sitä vaikeammaksi tulisi
-hänelle saada Moseksen ja heimojen päämiehiä palajamaan ja hyväksymään
-liittokirjan.
-
-Mitä tänäpänä oli tapahtunut, tuntui hänestä niin ihmeelliseltä, että
-hän piti sitä sen Jumalan sallimana, jonka hän oli löytänyt, ja se
-muistutti häntä myös sivunimestä "Josua", se on: "Hän, jonka apu Jehova
-on", minkä hän oli saanut Mirjamin kutsumuksesta Hän tahtoi mielellään
-kantaa sitä nimeä, sillä jos kohtakin hänestä ei ollut helppoa luopua
-siitä, jota hän oli kunnialla kantanut, niin olivat kumminkin monet
-hänen sotatovereistaan kutsuneet itseään samalla nimellä. Ja hänen
-nimensä oli ihanalla tavalla toteutunutkin, sillä Jumalan apu ei ollut
-koskaan selvemmin hänelle osoittautunut kuin tänä aamuna. Faraon
-hoviin oli hän astunut siinä luulossa, että hän, päättäneenä seurata
-kansaansa, kadottaisi vapautensa ja jätettäisiin pyövelille, mutta
-kuinka pian olivatkaan ne siteet katkenneet, jotka sitoivat hänet
-sotapalvelukseen. Ja senjälkeen oli hän vastaanottanut tehtävän, mikä
-tuntui hänestä niin suurelta ja ihanalta, että hän oli melkein uskoa
-isäinsä Jumalan kutsuneen häntä täyttämään sitä.
-
-Hän rakasti Egyptiä. Se oli ihana maa. Missä voikaan hänen kansansa
-löytää kauniimman kodin? Ainoastaan ehdot, joissa se oli elänyt, olivat
-käyneet sietämättömiksi. Nyt oli sillä toivoa paremmista päivistä.
-Hänen kansalaistensa vapaassa tahdossa oli palata Gosen'iin tai
-asettua Niilin länsipuolella olevaan maahan, jonka hedelmällisyyden
-ja vesirikkauden hän tunsi. Ei kellään olisi oikeutta pakottaa sitä
-päivätöihin ja hänen ylitsensä, joka työntekijänä lainasi kätensä
-elonkorjuusen, tulisivat vain heprealaiset valvomaan, eikä enään kovat
-ja julmat muukalaiset.
-
-Että hänen maamiehensä piti tulla faraon alamaisiksi, oli päivänselvä
-hänellekin. Olivatpa Jooseppi, Efraim ja hänen poikansa, hänen
-esi-isänsäkin, kutsuneet itsensä siksi ja viihtyneet egyptiläisinä
-hyvin.
-
-Jos liitto tulisi voimaansa, niin saisivat heimojen vanhimmat itse
-hoitaa kansan sisällisiä asioita. Huolimatta Amonin, toisen profeetan,
-vastaansanomisista, oli Moses määrätty uuden asumasijan maaherraksi.
-Itse tulisi hän johtamaan aseellista joukkoa, suojelemaan piirin
-rajoja, ja heprealaisista sotilaista, jotka jo olivat osoittautuneet
-monessa sodassa urhoollisiksi, tulisi uusia joukkoja muodostettaviksi.
-Ennen linnasta lähtemistään oli kuitenkin toinen profeetta Baï
-antanut hänelle monta salaista viittausta, jotka kokonaisuudessaan
-jäivät hänelle epäselviksi, mutta joista kuitenkin tuli näkyviin,
-että egyptiläisellä oli tärkeitä aikeita ja että hän, niinpian kuin
-valtionjohto siirtyisi vanhan Ruin käsistä hänen käsiinsä, aikoi antaa
-hänelle suuria tehtäviä, ehkäpä kaikkien palkkasoturien johdonkin,
-joita nyt syrialainen nimeltä Aarsu komensi. Tämä teki hänet enemmän
-rauhattomaksi kuin iloiseksi. Mutta kumminkin tyydytti häntä, että hän
-oli saanut aikaan, että maan itäinen raja pidettäisiin joka kolmantena
-vuonna avonaisena hänen maamiehilleen heidän päästäkseen erämaahan
-uhraamaan. Siihen näkyi Moses panevan suurimman arvon, mutta voimassa
-olevan lain mukaan ei ollut kenellekään sallittu ilman esivallan
-lupaa jättää tuota kapeata ja itää vastaan linnoituksilla saarrettua
-rajamaata. Ehkäpä tämän toivon myöntäminen tekisi tuon suuren johtajan
-suosiolliseksi kansalle hyödyllistä liittoa kohtaan.
-
-Näiden keskustelujen aikana oli hän taaskin tullut huomaamaan, kuinka
-vieraaksi hän oli käynyt maanmiehilleen; ei hän edes voinut sanoa,
-mitä tarkoitettiin uhrilla erämaassa. Myös tunnusti hän suoraan faraon
-neuvonantajille, ettei hän ollut oikein selvillä kansan valituksista
-eikä vaatimuksista, ja tämän hän teki säilyttääkseen maanmiehilleen
-oikeuden monessa suhteessa muuttaa esittämiänsä ehtoja ja tehdäkseen ne
-täydellisemmiksi.
-
-Mitä saattoivat hänen omaisensa, mitä heidän johtajansa parempaa vaatia?
-
-Täynnä uutta toivoa tulevasta onnesta kansalleen ja hänelle itselleen
-oli tulevaisuus hänen edessään.
-
-Kun sovintoliitto tulisi toteutetuksi, niin oli aika hänellä perustaa
-oma koti ja Mirjamin kuva näyttäytyi taasen hänelle kaikessa
-jaloudessaan ja kauneudessaan. Hurmaavalta tuntui hänestä ajatus
-omistaa tuo ylevä nainen ja hän kysyi itseltään, oliko hän myös kyllin
-kelvollinen hänelle ja ellei olisi liika rohkeata pyytää omakseen tuota
-jumalallista, ihanaa neitoa, profetissaa.
-
-Hän oli elämää kokenut mies ja tiesi aivan hyvin, millaisen arvon
-voi antaa heikon miehen lupauksille, jonka heikolle kädelle valtikka
-oli liian raskas. Mutta hän oli ollut varovainen ja jos hänen
-kansansa vanhimmat suostuisivat sovintoon, tulisi liitto lause
-lauseelta piirrettäväksi metallitauluihin niinkuin kaikki muutkin
-sitovaiset välipuheet Egyptin ja vierasten kansojen välillä ja sitten
-ripustettavaksi valtiotemppeliin Thebessä, faraon ja hänen kansansa
-edusmiesten allekirjoittamana. Sellaiset kirjoitukset -- sen hän oli
-nähnyt Chetan kanssa tehdyistä rauhan artikkeleista -- turvasivat ja
-pitensivät valtiollisten liittokirjain lyhyttä aikaa. Todellakaan
-ei hän ollut laiminlyönyt suojelemasta kansalaisiansa petokselta ja
-lupauksien rikkomisilta. Vahvemmaksi, luottavaisemmaksi, oloonsa
-tyytyväisemmäksi ei hän koskaan ollut itseänsä tuntenut kuin astuessaan
-uudestaan faraon vaunuihin ottaakseen jäähyväiset alamaisiltaan.
-Ruin'kin salaiset selitykset ja ehdotukset häiritsivät häntä vähän
-enään, sillä hän oli tottunut tulevaisuudelle jättämään tulevaiset
-huolet. Mutta leirissä odotti häntä eräs ikävä seikka, mikä kuului
-nykyaikaan; sillä kummastuksella, harmilla ja murheella sai hän kuulla,
-että Efraim oli salaisuudessa jättänyt teltan, sanomatta kellenkään,
-mihin hän aikoi. Tarkasti tutkisteltuaan sai hän tietää, että
-nuorukainen oli nähty tiellä Tanikseen ja Hosea käski nyt uskollista
-kilvenkantajaansa tiedustelemaan poikaa kaupungissa ja, jos hän
-löytäisi hänen, käskemään häntä seurata enoansa Succothiin.
-
-Päämies, otettuaan jäähyväiset sotilailtaan, läksi matkalle ja salli
-ainoastaan vanhan tallirenkinsä seurata itseään.
-
-Häntä ilahutti, että adonit [vastaa jotenkin meidän ajutanttiamme] ja
-alapäälliköt, jotka olivat seisoneet häntä lähellä, kuten myöskin nuo
-karaistuneet sotilaat, joiden kanssa hän oli kaikkia jakanut sodassa
-ja rauhassa, hädässä ja puutteessa, niin julkisesti osoittivat,
-kuinka ero hänestä suretti heitä. Monen sodassa harmahtuneen miehen
-ruskettuneille kasvoille valuivat kirkkaat kyyneleet, kun hän viimeisen
-kerran ojensi hänelle kätensä. Monet parrakkaat huulet suutelivat hänen
-vaatteensa liepeitä tai hänen jalkojaan ja jaloa libyalaista hevostaan,
-joka kaarevalla kaulallaan valmiina hyökkäämään eteenpäin, mutta
-ratsastajansa hillitsemänä kantoi häntä heidän riviensä läpitse. Ensi
-kerran hänen äitinsä kuoleman jälkeen kävivät hänen silmänsä kosteiksi,
-kun uskolliset jäähyväis- ja suosion-huudot sydämellisesti ja
-korkeaäänisesti kaikuivat hänen sotamiestensä miehuullisista rinnoista.
-
-Niin syvästi kuin tänä hetkenä ei hän koskaan ollut vielä tuntenut,
-kuinka hän oli kiintynyt näihin miehiin ja kuinka paljon hän piti
-jalosta virastaan.
-
-Mutta velvollisuus, jota hän nyt totteli, oli myöskin suuri ja ylevä,
-ja se Jumala, joka oli päästänyt hänet hänen valastaan ja tasoittanut
-tien hänelle, niin että hän totisena ja uskollisena miehenä voi totella
-isänsä käskyä, vei hänet ehkä takaisin sotakumppanien luo, joiden
-sydämellisiä jäähyväisiä hän luuli kuulevansa, vielä sittenkin kun oli
-mahdotonta enään kuulla mitään.
-
-Hänelle uskotun toimen koko ihanuus, jalo tunnelma miehellä, joka
-siveellisellä vakavuudella ryhtyy vaikeaan tehtäväänsä, täydellinen
-onnellisuus rakastavalla, joka vakuutettuna ihanimpien toiveittensa
-toteutuvan rientää valittuansa vastaan, tuli hänelle vasta silloin
-osaksi, kun hän jo oli jättänyt kaupungin taaksensa ja läpi tuon
-tasaisen, palmu- ja vesirikkaan lakeuden kiiruhti nopeassa ravissa
-kaakkoa kohti.
-
-Pääkaupungin kaduilla ja valkaman läheisyydessä hiljentäessään
-hevosensa kulkua oli hän niin ajatuksissaan äskeisten kokemustensa
-ja kadonneen pojan johdosta, että hän tuskin oli huomannutkaan
-lukuisia ankkurissa olevia laivoja, kirjavaa joukkoa laivanreitaajia,
-kauppiaita, merimiehiä ja kantajia Afrikan ja etu-Aasian mitä
-erilaisimmista heimoista, jotka tänne olivat virtailleet etsiäkseen
-voittoa, sekä palvelijoita, sotilaita ja kerjäläisiä, jotka olivat
-seuranneet faraota Thebestä Ramseksen kaupunkiin.
-
-Ei hän myöskään ollut nähnyt kahta korkea-arvoista miestä, vaikka
-toinen heistä, joutsimiesten eversti Hornecht, oli hänelle viitannut.
-
-He olivat vetääntyneet Seth-temppelin pyloonien välillä olevaan syvään
-porttiin suojellakseen itseään tomulta, jota erämaan tuuli alituisesti
-ajoi tien yli.
-
-Kun eversti turhaan koetti vetää ohitse ratsastavan huomiota puoleensa,
-kuiskutti toinen, Baï, Amonin toinen profeetta, hänelle:
-
-"Anna hänen olla! Hän saa kyllä aikanaan tietää, missä hänen
-sukulaisensa majailee."
-
-"Sinulla on valta käskeä", vastasi sotilas. Sitten pitkitti hän
-innollisesti jo ennen alkamaansa kertomusta: "Tuodessaan pojan oli hän
-savenvalajan työhuoneessa olevan savikappaleen näköinen."
-
-"Eipä ihmettäkään", keskeytti häntä pappi, "hän lepäsikin kyllin kauvan
-tomussa tiellä. Mutta mitä etsi hovimestarisi sotamiesten luona?"
-
-"Adon'iltani, jonka minä eilen ehtoolla lähetin ulos, olimme saaneet
-tiedon, että kova kuume vaivasi poikaparkaa ja sentähden pani Kasana
-viiniä ja imettäjänsä balsamia yhteen sekä lähetti vanhuksen sillä
-leiriin."
-
-"Pojan vaiko päällikön luo", kysyi profeetta veitikkamaisella
-hymyilyllä.
-
-"Sairaan luo", vastasi sotilas päättäväisesti ja hänen otsansa rypistyi
-uhkaavaisesti. Mutta hän maltti mielensä ja pitkitti ikäänkuin anteeksi
-anoen: "Hänen sydämensä on pehmeä kuin vaha ja heprealainen poika,
-näithän sinä hänet eilen..."
-
-"Soma poika, aivan naisten mielen mukaan!" naurahti pappi. "Ja joka
-sisarenpoikaa hyväilee, hän ei tee enolle vääryyttä."
-
-"Sitä oli hänellä tuskin mielessään", vastasi eversti jyrkästi.
-"Muutoin näkyy tuo ilmainen heprealaisjumala omistavan yhtä terävät
-silmät omiansa kohtaan kuin kuolemattomat, joita sinä palvelet, sillä
-hän vei Hotepun pojan luo, kun hän jo oli kuoleman kielissä. Uneksija
-olisi varmaankin ratsastanut hänen ohitsensa, sillä pöly oli jo --"
-
-"Muuttanut hänet savikappaleeksi. Mutta sitten?"
-
-"Silloin näki vanhus äkkiä jotakin kullalta hohtavaa harmaassa pölyssä
---"
-
-"Ja sille kumartaa jäykin niska."
-
-"Aivan niin! Minun Hotepuni teki samoin ja leveä kultarengas, jota
-poika kantoi, kuulsi auringossa ja pelasti hänen henkensä."
-
-"Ja parasta on, että poika nyt on meillä."
-
-"Niinpä kyllä, minuakin ilahduttaa nähdessäni hänen avaavan silmänsä
-uudestaan. Sitten tointui hän yhä paremmaksi ja lääkäri luulee hänen
-olevan nuorten kissojen kaltaisen, niin ettei hänen henkensä ole
-vaarassa. Mutta hänellä on kova kuume ja hän puhuu kaikenlaisia
-hulluja asioita kielellään, joita ei tyttäreni vanha imettäjä, vaikka
-onkin Askalonista, oikein ymmärrä. Ainoastaan Kasanan nimen luuli hän
-eroittavansa."
-
-"Siis taaskin nainen, joka vaikuttaa onnettomalta."
-
-"Lopeta tuo pila, pyhä isä", vastasi eversti ja puri huuleensa. "Siveä
-leski ja tuollainen parraton poika!"
-
-"Niin nuorena", väitti pappi hämmästymättä, "joutuvat nuoret perhoset
-pikemmin täysin puhjenneitten ruusujen kuin nuppujen paulaan ja tässä
-tapauksessa", lisäsi hän vakavammin, "on se oivallista. Meillä on
-Hosean sisarenpoika vallassamme ja sinun on pitäminen huoli siitä,
-ettei hän pääse pauloista."
-
-"Sinä tarkoitat", huusi sotilas, "että meidän on rajoittaminen hänen
-vapauttansa?"
-
-"Sinäpä sen sanot."
-
-"Mutta sinä kunnioitat hänen enoansa."
-
-"Kyllä! Mutta vielä enemmän valtiota."
-
-"Tämä poika --"
-
-"Hänessä on meillä hyvä vakuus. Hosean miekka oli meille hyvin
-hyödyllisenä välikappaleena, mutta jos sitä kantava käsi on vielä
-korkeamman vallassa, kuin me tunnemme..."
-
-"Sinä tarkoitat Mesua, heprealaista?"
-
-"Silloin lyö Hosea meihin yhtä syvät haavat kuin ennen viholliseemme."
-
-"Mutta minä olen jo useamman kerran kuullut sinun suustasi, ettei hän
-voi tehdä väärää valaa."
-
-"Ja minä pysyn sanassani, hän on tänään osoittanut sen ihmeellisellä
-tavalla. Päästäkseen irti valastaan pisti hän päänsä krokodiilin
-kitaan. Mutta jos Nun'in poika onkin leijona, niin löytää hän kuitenkin
-Mesussa sitojansa. Tämä mies on Egyptin päävihollinen ja häntä
-ajatellessani paisuu sappeni."
-
-"Surevien valitushuuto tämän portin sisäpuolella kehoittaa meitä
-kylläkin korkeaäänisesti vihaamaan häntä."
-
-"Ja kuitenkin tahtoo tuo heikko raukka istuimella unohtaa koston ja
-lähettää nyt Hosean."
-
-"Sinun suostumuksellasi, ajattelen."
-
-"Aivan niin", vastasi pappi ivallisella hymyllä. "Lähetämmehän me hänen
-ulos siltaa rakentamaan! Oi millaisen sillan! Ukon kuivuvat aivot
-käskevät sitä rakentamaan, ja kuinka hyvin soveltuukin tämä sellaisen
-isän kurjalle pojalle, joka todella ei kammonut uida läpi valtavimman
-virran, erittäinkin kun oli kysymys koston harjoittamisesta. Koettakoon
-Hosea vain rakentaa! Jos lankku vie hänen virran yli takaisin
-luoksemme, niin sanon hänen lämpimästi ja suoraan tervetulleeksi,
-mutta meidän, uskaliaitten Egyptissä, täytyy surra, kun pilarit hänen
-kansansa suosijain seassa lysähtävät yhteen niin pian kuin vain tämä
-ainoa mies seisoo rannallamme."
-
-"Niin, niin! Mutta minä pelkään, että me kadotamme päällikönkin, jos
-hänen heimolaisilleen käy, kuten he ovat ansainneet."
-
-"Siltäpä melkein näyttää."
-
-"Sinä olet minua viisaampi."
-
-"Mutta tässä tapauksessa luulet sinä kuitenkin minun erehtyvän."
-
-"Kuinka saattaisin yrittää..."
-
-"Sotaneuvoston jäsenenä olet sinä velvoitettu lausumaan oman ajatuksesi
-ja minä pidän nyt tarpeellisena osoittaa sinulle, mihinkä se tie viepi,
-jolla sinä tähän asti olet ummessa silmin meitä seurannut. Kuule nyt ja
-tee sen mukaan kuin sinun vuorosi neuvostossa tulee. Ylimmäinen pappi
-Rui on vanha..."
-
-"Ja sinä hoidat jo nyt puoleksi hänen virkansa."
-
-"Otettakoon häneltä viimeinenkin osa kuormasta! Ei minun tähteni,
-sillä minä rakastan taistelua, mutta maamme menestyksen vuoksi! Se
-on kerran syvästi painunut luonteesemme, pitää sitä viisautena, mitä
-vanhus lausuu ja määrää ja sentähden on harvoja neuvonantajista, jotka
-eivät noudattaisi ukkoa, ja kuitenkin käy hänen toimintakykynsä, kuten
-hän itsekin, vain kainalosauvoilla. Hyvä pahenee hänen heikon horjuvan
-johtonsa alla."
-
-"Juuri sentähden saat sinä vallita ääneni yli!" huudahti sotilas.
-"Sentähden lainaan minä molemmat käteni uneksijan syöksemiseksi
-istuimelta ja noiden horjuvain kumartelijain, jotka ovat hänen
-neuvonantajansa."
-
-Silloin pani profeetta sormensa suulleen, kehoitti toista
-varovaisuuteen, astui lähemmäksi häntä, viittasi kantotuoliinsa
-ja sanoi sitten nopeasti ja hiljaa: "Minua odotetaan korkeassa
-portissa, kuule siis vielä tämä: Jos Hosea onnistuu sovitustyössään,
-niin palajavat hänen heimolaisensa syyttömät kuin syyllisetkin --
-ja viimemainitut tulevat rangaistuiksi. Ensimainittuihin on meidän
-lukeminen päällikön koko sukukunta, joka kutsuu itseänsä Efraimin
-pojiksi, aikain vanhasta Nunista aina huoneessasi olevaan poikaan
-saakka".
-
-"Meidän täytyy säästää heitä, mutta Moseskin on heprealainen ja mitä me
-teemme hänelle --"
-
-"Ei ole tapahtuva avonaisella kadulla ja lapsenleikkiä on kylvää
-vihollisuutta kahden miehen välillä, joiden tulee hallita samassa
-piirissä. Minä pidän huolta siitä, että Hosea ei välitäkkään toisen
-lopusta; mutta silloin on farao, olkoonpa hän sitte Meneptah tai --
-ja tässä vaijensi hän ääntään -- tai jo Siptah, korottava hänet niin
-korkealle, ja sen hän ansaitseekin, että silmät hänen huimaavassa
-päässään ovat katsomatta sitä, mitä me tahdomme salata häneltä. Löytyy,
-näet, oikeus, josta ei kukaan luovu, joka kerran on sitä maistanut."
-
-"Oikeus?"
-
-"Valta, tarkoitan minä, Hornecht -- suuri, valtava valta! Suuren
-maakunnan maaherrana, kaikkien palkkasoturien johtajana Aarsun
-sijassa, varoo hän rikkomasta väliään meihin. Tunnen hänet Onnistuuko
-vain uskottaa hänelle, että Mesu on tehnyt vääryyttä hänelle -- ja
-väkivaltainen mies on siihen kyllä syytä antava --. Ja saammeko hänen
-siihen vakuutukseen, että laki säätää ne rangaistukset, jotka me
-tuomitsemme noidalle ja pahimmille hänen heimolaisistaan, silloin
-sallii hän sen tapahtua, vieläpä antaa meille siihen suostumuksensakin".
-
-"Mutta jos lähetys epäonnistuu?"
-
-"Silloin tulee hän kuitenkin joka tapauksessa takaisin luoksemme; sillä
-hän ei murra valaansa. Ainoasti siinä tapauksessa, että Mesu, josta
-voi kaikkia uskoa, pidättää häntä väkivallalla, on poika tuleva meille
-hyödyksi, sillä Hosea pitää hänestä, hänen heimolaisensa rakastavat
-paljon elämää ja hän kuuluu heidän jaloimpaan sukuunsa. Farao on
-kaikessa tapauksessa uhkaava poikaa; mutta me tulemme häntä suojelemaan
-ja se on uudestaan yhdistävä hänen enonsa meidän kanssamme ja johtava
-hänet niiden luo, jotka vihastuvat kuninkaasen. Oivallista!"
-
-"Ja varmimmasti pääsemme päämaaliin, jos meidän onnistuu punoa
-vielä toinenkin side. Lyhyesti sanoen -- ja minä pyydän sinua tämän
-kerran pysymään levollisena, sinä liian nuori harmaaparta lyhyesti
-sanoen, sinun ja minun heprealainen asetoverimme, henkeni pelastaja,
-kunnollisin mies sotajoukossa, joka myös sentähden voi olla varma
-korkeimmista arvoista, hän on tuleva vävyksesi. Kasana on suosiollinen
-heprealaiselle -- sen olen kuullut omalta emännältäni."
-
-Silloin vetääntyivät taas rypyt everstin otsalla yhteen ja vaikeudella
-taisteli hän voittaakseen mielenmalttinsa. Hän tunsi, että hänen
-täytyi luopua vastahakoisuudestaan kutsua sitä miestä vävykseen, jonka
-syntyperä oli vastenmielinen hänelle ja jota hän yhtä hellästi suosi
-kuin hän kunnioittikin häntä. Tosin eihän voinut olla hiljalleen
-itsekseen kiroilematta, mutta vastaus, minkä hän papille antoi, kuului
-järkevämmältä ja levollisemmalta kuin hän oli odottanutkaan. Oliko
-Kasana nyt kerran haltijain hallussa, jotka häntä vetivät muukalaiseen,
-niin täytyi hänen saada tahtonsa! Mutta Hosea ei ollut lainkaan häntä
-pyytänyt.
-
-"Kuitenkin", huusi hän kiivaasti, "ruskean Sethin ja hänen
-seitsemänkymmenen kanssaveljensä nimessä! Et sinä eikä kukaan muukaan
-saa minua tarjoomaan lastani, jota kaksikymmentä kosivat, sille
-miehelle, joka kutsuu itsensä meidän ystäväksemme eikä ole antanut
-itselleen aikaa käydä meitä tervehtämässä huoneessamme! Pitää pojasta
-kiinni on toinen asia ja sen otan minä tehdäkseni!"
-
-
-
-
-Yhdestoista Luku.
-
-
-Tumman, puhtaan sinisenä, lukemattomilla tähdillä kaunistettuna oli
-taivas puoliyön aikana levinnyt yli itäisen deltan lakean maakunnan ja
-Succothin kaupungin, jota egyptiläiset temppelipiirinsä mukaan myöskin
-kutsuivat Turn-jumalan paikaksi eli Pithomiksi.
-
-Nyt läheni maaliskuun yö loppuansa ja valkeat huurut leijailivat
-kanavan yli, joka, heprealaisten pakkotyöntekijäin tekemänä, leikkasi
-lakeuden ja kasteli kedot ja laidunmaat, joiden ääriä ei näkynyt,
-katselipa sitten mihinkä päin hyvänsä.
-
-Idässä ja etelässä oli taivas taajan sumun sumentama, mikä kohoili
-suurista järvistä ja kapeasta merenpoukamasta, joka pisti syvälle
-maankaistaleesen. Erämaan tuuli, joka eilen täälläkin oli kuumana ja
-pölyisenä riehunut yli janoovan ruohon ja Succothin huoneitten ja
-telttain, oli jo ennen yön tuloa laskeutunut levolle ja viileys, mikä
-maaliskuulla Egyptissäkin käy ennen auringon nousua, oli jotenkin
-tuntuva.
-
-Joka jo varhain puoliyön ja aamun välillä astui vähäpätöiseen
-rajakaupunkiin paimentelttoineen, kurjine Niilin mudasta rakennettuine
-majoineen ja muutamine kelpokartanoineen ja asuntohuoneineen, olisi
-sitä tuskin tänään tuntenut. Paikan ainoa huomattava rakennus,
-lukuunottamatta auringonjumalan Turnin temppeliä, tuo suuri varustettu
-varastohuone tarjosi tänä hetkenä omituisen näön. Tosin välkkyivät sen
-pitkäjonoiset, valkeiksi sivutut muurit yhtä selvästi kuin ainakin
-yöllä, mutta sen sijaan kuin rakennus muulloin tähän aikaan kohosi
-hiljaisena ja aivan kuin autiona yli nukkuvan kaupungin, oli siinä
-ja sen ympäristöllä hyvinkin vilkasta liikettä. Sen tarkoituksena
-oli myöskin torjua saaliinhimoisia schasuschareja [beduineja, jotka
-paimentolaisina asuskelivat Egyptiä rajoittavassa, nyt Aasiaan
-kuuluvassa erämaassa], jotka olivat kuljeskelleet maankaistaleella
-olevien linnoitusten ympäri, ja sen vahvojen muurien takana löytyi
-egyptiläinen vartijasto, joka helposti voi puolustaa sitä vahvaa
-ylivoimaa vastaan.
-
-Tänään näytti se siltä ikäänkuin erämaan pojat olisivat tehneet
-rynnäkön sitä vastaan, mutta miehet ja vaimot, jotka työskentelivät
-jättiläisrakennuksen juurella ja sen leveällä muuriharjanteella, eivät
-olleet schasuja, vaan heprealaisia. Huutaen korkeaäänisesti ja liikkuen
-ketterästi ryöstelivät he noita tuhatlukuisia nisuja ja ohria, rukiita
-ja durraa, palkohedelmiä, daadelia ja sipulia sisältäviä kuormia,
-joita he löysivät täysinäisissä varastohuoneissa. Jo ennen auringon
-laskua olivat he alkaneet tyhjentämään aitat ja niiden sisällyksen
-säkkeihin, ämpäreihin ja nahkaleileihin, kaukaloihin, saviastioihin ja
-esiliinoihin sekä laskivat ne sittemmin köysillä alas tai kantoivat
-tikapuita myöten maahan.
-
-Etevimmät eivät ottaneet osaa tähän työhön, mutta niiden seassa,
-jotka täällä työskentelivät, nähtiin huolimatta öisestä taivaasta
-kaikenikäisiä lapsia, jotka kantoivat pois niin paljon kuin he voivat
-äitinsä keittiöstä tuomissa astioissa ja vadeissa.
-
-Tuolla ylhäällä varastohuoneiden peittämättömien, aukkojen ääressä,
-joihin tähdet tuikkivat sisään, ja tikapuitten alapuolella valaisivat
-vaimot soihduilla eli lyhdyillä toisten työtä.
-
-Varsinaisen linnan raskaitten, suljettujen porttien eteen oli asetettu
-kirkkaasti palavia soihtuja, joiden valossa kulki aseellisia paimenia
-edes ja takaisin. Kun kivenheitot eli potkut tapasivat metallilla
-päällystettyä ovea sisältäpäin ja uhkaavia sanoja lausuttiin egyptin
-kielellä, niin ei myöskään ulkona seisovilta heprealaisilta puuttunut
-ivan ja pilkan sanoja.
-
-Elojuhlan päivänä oli muutamia nopeita sanansaattajia, ensimmäisen
-ehtoovartion aikana, saapunut Succothiin ja siellä asuville Israelin
-lapsille, joiden lukumäärä oli kaksikymmentä kertaa suurempi kuin
-egyptiläisten, ilmoittaneet, että he aamulla olivat lähteneet
-Taniksesta ja että kansa oli aikonut lähteä sieltä yöllä; heimolaisten
-Succothissa piti olla valmiit seuraamaan mukana. Silloin oli
-syntynyt suuri ilo heprealaisten joukossa, jotka uudenkuun yönä
-kevätpäiväntasauksen jälkeen, jolloin elojuhla tavallisesti alkoi,
-olivat, kuten heidän kansalaisensakin Ramseskaupungista, kokoontuneet
-juhlallisiin pitoihin.
-
-Heille oli sukukuntain päälliköt ilmoittaneet että nyt oli vapauden
-päivä tullut ja että Herra aikoi viedä heitä luvattuun maahan.
-
-Täällä, kuten Taniksessakin, oli ollut monta epäilevää ja vastahakoista
-ja olivatpa muutamat yrittäneet erotakin ja jäädä jälelle, mutta
-täälläkin olivat he tulleet temmatuiksi mukaan. Niinkuin Aaron ja Nun
-olivat puhuneet kansanjoukolle Ramseskaupungissa, niin olivat täälläkin
-Eleazar, edellisen poika ja Judan sukukunnan etevimmät päämiehet, Hur
-ja Naheson, puhuneet kansalle. Mutta Mirjam, Moseksen neitseellinen
-sisar, oli kulkenut talosta taloon ja kaikkialla oli hän hehkuvin
-sanoin herättänyt ja sytyttänyt innostuksen tulen miesten sydämiin ja
-näyttänyt vaimoille, että ensiaamun aurinko olisi heille ja heidän
-lapsilleen tuottava uuden onnen, hyvinvoinnin ja vapauden päivän.
-
-Ainoasti harvoissa oli profetissa löytänyt kuuroja korvia, sillä
-tämän neitsyeen olennossa ilmenikin jotakin majesteetillista, mikä
-vaati kuuliaisuutta, kun hänen suuret, mustat silmänsä, joiden yli
-kaareilivat paksut, tummat, yhteen kasvaneet silmäkarvat, tarkastelivat
-niitä, joita hän katseli, aivan sydämen syvyyteen ja näkyivät uhkaavan
-vastahakoisia kolkoilla iskuillaan.
-
-Juhla-aterian jälkeen olivat kunkin perheen jäsenet menneet
-virkistynein sydämin ja iloisine toiveineen levolle. Mutta kuinka
-paljon olikaan jo toinen päivä, sitä seuraava yö ja ensi-aamu muuttanut
-heitä. Oli, niinkuin erämaan tuuli olisi haudannut kaiken rohkeuden ja
-uskalluksen edellään ajamaansa pölyyn! Pelko vaeltaa tietymättömään
-oli taaskin hiipinyt heidän sydämiinsä ja moni, joka uskaliaasti ja
-toimeliaasti oli heiluttanut matkasauvaa, pidätettiin nyt jälleen
-ikäänkuin koukuilla ja kahleilla kiinnitettynä isäinsä huoneisiin,
-hyvin hoidettuun puutarhaan ja vainion eloon, mikä vasta puoleksi oli
-tullut korjatuksi.
-
-Linnoitetussa varastohuoneessa olevilta egyptiläisiltä sotilailta ei
-ollut myöskään jäänyt huomaamatta, että omituinen liike oli vallannut
-heprealaiset, mutta tämän olivat he lukeneet elojuhlan syyksi. Että
-Moses aikoi viedä kansalaisensa erämaahan heidän siellä uhratakseen
-Jumalalleen, oli linnoitusten päällikkö kuullut ja pyytänyt apuväkeä.
-Mutta tarkempaa tietoa ei hänellä ollut, sillä aina siihen aamuun
-saakka, jolloin erämaan tuuli alkoi, ei ollut yksikään heprealainen
-tullut kansansa aikeen kavaltajaksi. Mutta jota raskaammin päivän
-helle oli rasittanut heitä, sitä valtavammin oli kauhu vaelluksesta
-kuuman, hiekkaisen, vedettömän erämaan läpi vallannut heitä. Tuo
-kauhea päivä oli kiusannut heitä niinkuin esimakuna siihen, mikä heitä
-odotti, ja kun puolipäivän aikana pöly oli käynyt yhä taajemmaksi, ilma
-rasittavammaksi, oli eräs heprealainen porvari, jolta egyptiläisetkin
-sotilaat ostivat tavaroita, pistäytynyt varastohuoneesen kehoittaakseen
-päällikköä estämään hänen kansalaisiaan syöksymästä turmioon.
-
-Mutta etevämpienkin seassa oli tyytymättömiä, joiden äänet olivat
-käyneet kuuluviksi. -- Asarja ja Michael poikineen, jotka kadehtivat
-Moseksen ja Aaronin valtaa, olivat kulkeneet miehestä mieheen ja
-koettaneet kehoittaa heitä, ennen lähtöön hankkimistaan, vielä kerran
-kokoon kutsumaan vanhimmat ja esittämään heille, että he ryhtyisivät
-uusiin keskusteluihin egyptiläisten kanssa.
-
-Sill'aikaa kun nämä tyytymättömät hyvällä seurauksella olivat
-koonneet puoluelaisia ja kavaltaja oli mennyt egyptiläisen vartioston
-päällikön luo, oli kaksi uutta lähettilästä tullut ilmoituksella,
-että ulosvaeltajain matkue tulisi puoliyön ja aamun välillä saapumaan
-Succothiin.
-
-Hengästyneenä ja puhumattomana, hiessä ja verisin huulin oli vanhempi
-lähettiläs vaipunut sen huoneen kynnykselle, joka oli Amminadabin oma
-ja nyt tarjosi Mirjamillekin olinpaikkaa. Väsyneille miehille oli
-täytymys antaa viiniä ja virvoituksia, ennenkuin tuo vähemmin uupunut
-oikein kykeni puhumaan. Mutta sitten oli hän käheällä äänellä, vaikka
-tulvaten kiitoksesta ja tulisesta innostuksesta, kertonut, mitä oli
-tapahtunut lähdössä ja kuinka isäin Jumala oli täyttänyt kunkin sydämen
-hengellään ja vuodattanut arkojen sieluihin uutta luottamusta.
-
-Loistavin silmin oli Mirjam kuunnellut tätä puhetta, mutta sen loputtua
-oli hän heittänyt hunnun päänsä yli ja käskenyt lähettiläitten ympäri
-kokoutuneita huoneen palvelijoita kutsumaan koko kansaa sykomorin
-alle, jonka leveä, tuhatvuotinen kruunu varjosti lavean piirin
-auringonpoltolta.
-
-Erämaan tuuli oli yhä vielä puhallellut, mutta tuo iloinen sanoma
-näkyi murtaneen voiman, mikä sillä oli ollut ihmisten yli, ja monen
-sadan heprealaisen kokoonnuttua sykomorin alle oli Mirjam tarjonnut
-kätensä Eleazarille, hänen veljensä Aaronin pojalle, hypähtänyt tuolle
-muhkeata, onteloa puunrunkoa vastaan nojautuvalle penkille, korottanut
-silmänsä ja kätensä, ikäänkuin haltioissaan, taivasta kohti ja
-rukoillut Herraa korkeaäänisesti, niinkuin olisi hänen sallittu nähdä
-häntä.
-
-Sitten oli hän antanut sananvuoron lähettiläälle, ja kun tämä vielä
-kerran oli kuvaillut tapahtumia Ramseskaupungissa ja senjälkeen myöskin
-kertonut että heprealaiset Taniksessa muutamien tuntien kuluttua
-saapuisivat sinne, oli äänekäs riemu remahtanut kansan joukossa; mutta
-Eleasar, Aaronin poika, oli palavalla innostuksella ilmoittanut, mitä
-Herra oli tehnyt omilleen ja mitä hän oli luvannut heille, heidän
-lapsilleen ja lastensa lapsille.
-
-Kuni tuores aamukaste kuivuvalle ruoholle oli jokainen sana tuon
-innostuneen miehen suusta langennut kansan sydämille. Riemuiten olivat
-uskovaiset ylistäneet häntä ja Mirjamia, ja epäileväin uupuvalle
-rohkeudelle oli kasvanut uusia siipiä. Asarja, Michael ja heidän
-puoluelaisensa eivät kauvemmin olleet napisseet, jopa useampiin oli
-tarttunut yleinen innostus, ja kun eräs heprealainen palkkasoturi oli
-hiipinyt esiin varastohuoneen vartiostosta ja kertonut, että hänen
-päällikölleen oli ilmoitettu, mitä oli tekeillä, olivat Eleasar,
-Naheson, Hur ja toiset kokoutuneet neuvottelemaan sekä koonneet kaikki
-läsnäolevat paimenet ympärilleen ja palavin sanoin kehoittaneet heitä
-osoittamaan olevansa miehiä eikä pelkäämään Jumalansa mahtavalla avulla
-taistella kansansa ja sen vapauden puolesta. Kirveistä, nuijista,
-sirpeistä ja vaskikeihäistä, raskaista seipäistä ja lingoista, jotka
-olivat paimenen aseita erämaan petoja vastaan, joutsista ja nuolista
-ei ollut ollenkaan puutetta ollut ja niinpian kuin komea joukko
-voimallisia miehiä oli liittynyt Huriin, oli hän hyökännyt egyptiläisiä
-vouteja vastaan, jotka valvoivat muutaman sadan heprealaisen
-päiväläisen maantöitä. Huudolla: "He tulevat! Kuolema sortajille! Herra
-meidän Jumalamme on johtajamme!" olivat he viskautuneet libyalaisen
-vahdin päälle, ajaneet sen pakosalle ja vapauttaneet nuo kaivavat
-ja muurailevat heimolaiset. Niinpian kuin jalo Naheson vihdoin oli
-painanut erään vanhimman näistä onnettomista rintaansa vastaan niinkuin
-veljen, olivat muutkin vapautetut päiväläiset heittäytyneet paimenten
-rinnoille ja niin olivat he yhä huudolla: "He tulevat! ja Herra meidän
-isäimme Jumala on johdattajamme!" kasvavassa joukossa rientäneet
-eteenpäin. Kun vihdoin pienestä paimenjoukosta oli kasvanut muutamia
-tuhansia, oli Hur johtanut heitä egyptiläisiä sotilaita vastaan, joita
-he olivat paljon lukuisammat.
-
-Jo olivat egyptiläiset joutsiampujat lähettäneet nuolisateen ja
-voimallisten paimenten lingoista oli kuolettavia kiviä tavannut
-vihollisen etummaisia rivejä, kun torventoitotus oli kajahtanut kutsuen
-varastohuoneen vartioston luisujen muurien ja vahvan portin taakse. --
-Heprealaisten ylivoima oli päälliköstä näkynyt liian suureksi, mutta
-velvollisuus oli vaatinut häntä säilyttämään linnaa, kunnes annettu apu
-saapuisi.
-
-Kuitenkaan ei ollut Hur ollut tähän ensimmäiseen voittoon tyytyväinen.
-Niinkuin äkkinäinen tuulenpuuska sytyttää hiipuvan valkean, oli
-menestys herättänyt hänen heimolaistensa rohkeuden, ja missä tahansa
-joku egyptiläinen näyttäytyi varastohuoneen harjalla, oli ympyriäinen
-kivi jonkun paimenen lingosta tavannut hänen. Nahesonin käskystä oli
-tuotu tikapuita. Silmänräpäyksessä oli satoja heprealaisia kaikilta
-puolilta kiivennyt ylös rakennukselle ja lyhyen, verettömän taistelun
-perästä olivat varastohuoneet joutuneet heprealaisten käsiin.
-Egyptiläiset olivat ainoastaan voineet puolustaa linnoitusta.
-
-Näiden tapauksien aikana oli erämaan tuuli laskeutunut levolle.
-Raivostuneet veitikat vapautettujen päiväläisten seassa olivat koonneet
-olkia, puita ja varpuja sen kartanon portille, johonka egyptiläiset
-olivat tulleet ahdistetuiksi, ja hyökkääjille olisi ollut vähäinen asia
-hävittää vihollinen tulella aina viimeiseen mieheen saakka, mutta Hur,
-Naheson ja muut varovat, kansan päälliköt eivät olleet sitä sallineet,
-estääkseen siten varastohuoneissa olevien elonvarojen polttamista.
-
-Helppoa ei suinkaan olisi ollut estää nuorempia noista kiusatuista
-päiväläisistä tästä koston työstä, mutta kukin heistä oli perheenjäsen,
-ja kun isät ja äidit vielä avustivat Hurin varoituksia, eivät he
-ainoastaan olleet rauhoittuneet, vaan vieläpä auttaneetkin vanhempia
-jakamaan varastohuoneitten sisällystä sukukuntain päämiesten kesken
-sekä kuormaamaan ne juhdille ja kärryille, joiden piti seurata ulos
-vaeltajia.
-
-Tämä työ tapahtui kirkkaassa soihdunvalossa ja muodostui uudeksi
-juhlaksi, sillä ei Hur, Naheson eikä Eleasarkaan olleet voineet estää
-miehiä eikä vaimoja avaamasta viinileilejä ja nahkasäkkejä. Kuitenkin
-onnistuttiin säilyttää parhain osa tästä ihanasta saaliista tarpeen
-ajaksi ja siis ei löytynyt aivan monta juopunutta, mutta tosin lisäsi
-rypälemehun henki ja ilo näin runsaasta saaliista kansan kiitollista
-liikutusta. Kun Eleasar vihdoin astui toistamiseen heidän keskelleen
-kertoakseen heille luvatusta maasta, kuuntelivat miehet ja vaimot häntä
-ihastunein mielin ja yhtyivät ylistyslauluun, jota Mirjam oli alkanut
-laulamaan.
-
-Niinkuin hurskas innostus oli käsittänyt kansan sydämet Taniksessa
-lähdön hetkenä, niin tapahtui nyt myöskin Succothissa, ja kun noin
-seitsemänkymmentä heprealaista miestä ja naista, jotka olivat
-piiloittautuneet Turnin temppeliin, kuulivat riemulaulun, astuivat
-he ulos, liittyivät toisiin ja kokosivat tavaransa kokoon, niin
-toivorikkaina ja niin lämpimällä luottamuksella isäinsä Jumalaan, kuin
-jos eivät koskaan olisi tunteneetkaan mitään pelkoa lähdön vuoksi.
-
-Kun tähdet vaipuivat alemmaksi, lisääntyi iloinen liikutus. Joukottain
-vaelsi miehiä ja naisia tietä pitkin Tanikseen lähestyviä kansalaisiaan
-vastaan. Moni isä talutti sen ohessa kasvavaa poikaa kädestä ja moni
-äiti kantoi lastaan käsivarrellaan, saatiinpa myös lähestyvien joukossa
-tervehtää monta rakasta sukulaistakin; olihan tuo kohta heräävä aamu
-tuottava juhlahetkiä, joita ei tahdottu ryöstää keltään rakastetulta
-sydämeltä ja joiden myöskin piti kaikua pienokaisten sydämissäkin,
-kunnes heillä itsellään oli lapsia ja lastenlapsia.
-
-Ei etsitty enään leposijaa teltissä, majassa eikä asuinhuoneessa, sillä
-nyt oli kysymys vain viimeisten tavarain kokoamisesta. Varastohuoneilla
-oli työskentelevien joukko harventunut, sillä useimmat olivat jo
-varustetut niin paljolla elatuksella kuin he voivat mukanaan kuljettaa.
-
-Monen teltan ja majan edessä oli matkaan valmiita miehiä ja naisia
-leiriytyneinä äkkiä sytytettyjen nuotioitten ympärillä ja suuremmissa
-maakartanoissa ajoivat paimenet karjan kokoon ja teurastivat
-nautaeläimiä ja lampaita, jotka eivät olleet matkalle sopivia. Monen
-huoneen edustalla kuultiin kirveitten ja vasarain iskuja ja sahain
-suhahtelemista, sillä tarvis oli valmistaa kantotuoleja ja paareja
-sairaita ja heikkoja varten. Täällä huomattiin vielä vaunuja ja
-kärryjä ja perheen-isillä oli vaikea tehtävä vaimojen kanssa, sillä
-antaa alttiiksi tavaraa on aina vaikeata, olipa se sitten suurempaa
-tai pienempää, ja naisen sydän riippuu usein enemmän näennäisesti
-arvottomissa kuin kalliimmissa kapineissa. Jos kankuri Rebekka
-kiihkeästi tahtoi kuormata kärryille tuon kömpelösti yhteenkooton
-kehdon, jossa hänen lemmikkinsä oli kuollut, ennemmin kuin tuon siron
-elehvantinluulla koristetun ebenpuu-lippaan, minkä joku egyptiläinen
-oli panttauttanut hänen miehelleen -- kukapa sitä voi moittia?
-
-Kaikista ikkunaluukuista ja jokaisesta telttaovesta loisti valkea ja
-suurien huoneitten katoilta hohti soihtuja eli lyhtyjä tulevia vastaan.
-
-Yöllä ennen elojuhlaa laitetussa ateriassa ei ollut puuttunut
-paistettua lammasta yhdeltäkään pöydältä; tänä odotuksen hetkenä
-tarjosi perheen äiti taaskin väelleen mitä hän voi.
-
-Vähäpätöisen rajakaupungin ahtailla kaduilla virtaili vilkas elämä
-ja niin iloisia, niin kirkkaasti ja innostuksesta loistavia silmiä,
-niin ihania toivosta ja hurskaasta uskosta kirkastettuja kasvoja eivät
-sammuvat tähdet koskaan olleet nähneet.
-
-
-
-
-Kahdestoista Luku.
-
-
-Erään suurimman talon katolla Succoth'issa olivat vielä aamun
-koittaessa kaikki kokoutuneina, jotka eivät olleet menneet alas
-tervehtimään ulosvaeltajia, joiden piti täällä pitemmän aikaa
-ensikerran levähtää.
-
-Heidän edellään kiiruhtaen oli toinen nopeajalkainen mies eli
-poika toisen perästä saapunut Succothiin. Useampain päämaalina oli
-Amminadabin huone. Siinä oli kaksi rakennusta, joista toisessa majaili
-Naheson, omistajan poika ja hänen omaisensa, mutta toisessa isommassa
-asuivat, paitsi harmahtunutta isäntää ja hänen puolisoansa, hänen
-vävynsä Aaron vaimoneen, lapsineen ja lastenlapsineen sekä myös
-Mirjam. Vanha ylhäinen heimopäällikkö, joka oli muuttanut virkansa
-velvollisuudet pojalleen Nahesonille, ojensi vapisevat kätensä
-jokaiselle sanansaattajalle ja kuunteli hänen kertomustaan loistavin,
-usein kyyneleillä himmennetyin silmin. Vanhan puolisonsa oli hän saanut
-istahtamaan nojatuoliin, jossa hän oli kansan perässä kannettava, että
-hän siihen tottuisi, ja itse lepäsi hän jo nyt samasta syystä omassa
-tuolissaan.
-
-Kun tuo vanha vaimo kuuli sanansaattajain ylistävän, että kansalle
-luvattu ihana tulevaisuus nyt toteutui, etsi hänen silmänsä usein
-puolisoa, jolloin hän huudahti: "Siunattu mies, tuo Moses!", sillä
-hän piti vävynsä veljeä suuressa arvossa ja hän iloitsi nähdä
-toteutuvan, mitä Moses oli hänelle ennustanut Aaronikin, heidän
-vävynsä, katseli vanhuksia ylpeydellä, mutta koko heidän rakkautensa
-kuului Eleasarille, heidän pojanpojalleen, jonka he näkivät kasvavan
-toiseksi Mosekseksi. Mirjamissa olivat he jonkun aikaa sitten löytäneet
-uuden ja mielellään nähdyn jäsenen perheessä. Noiden lämminsydämisten
-vanhuksien mieltymys tuohon vakavaan neitsyeesen ei riittänyt tosin
-vanhempain hellyydeksi, ja tämän suuren talouden huolet tahtoi heidän
-tyttärensä Eliseba, Aaronin sievä vaimo, yhtä vähän jakaa profetissan
-kanssa kuin Amminadabin pojan Naheson'in vaimokaan, joka sitäpaitsi
-omaisiensa kanssa asui saman katon alla Mutta vanhukset olivat
-Mirjamille kiitoksen velkapäät siitä huolesta, jota hän osoitti heidän
-lapsenlapselleen Milcalle, Aaronin ja Eliseban tyttärelle, minkä kova
-onnettomuus iloisesta lapsesta oli tehnyt raskasmieliseksi, kaikelle
-ilolle kuolleeksi naiseksi.
-
-Muutama päivä häitten jälkeen rakastetun puolison kanssa oli tämä
-viehättynyt nostamaan kättään erästä egyptiläistä verotusvirkamiestä
-vastaan, joka, kun farao vaelsi Succothin kautta itään, tahtoi ajaa
-pois suuren lauman kauniimpia elukoita "herran yli molempain maailmain
-keittiötä varten." Tämän omankäden oikeuden vuoksi oli tuo onneton
-viety valtiovankina vuorikaivoksiin, ja kukin tiesi hyvin kyllä,
-että nuo rangaistut siellä liiallisesta rasituksesta turmeltiin sekä
-ruumiin että sielun puolesta. Vanhan Nunin, Hosean isän, vaikutuksesta
-saatiin estetyksi, että tuomitun vaimo ja omaiset eivät joutuneet
-saman rangaistuksen alaisiksi, minkä laki sääti, mutta Milca hivui
-pois, ja ainoa, joka voi herättää tuon kalpean, hiljaisen vaimon
-alakuloisuudestaan, oli Mirjam. Hänelle oli tuo yksinäinen vaimo
-avannut haavoitetun sydämensä ja häntä hän seurasi, kun neitsyt köyhäin
-majoissa harjoitti oppimaansa lääketaitoa ja antoi heille lääkkeitä ja
-apua.
-
-Viimeiset sanansaattajat, jotka Amminadab ja hänen vaimonsa
-vastaanottivat, kuvailivat pimeillä väreillä vaelluksen vaivoja ja
-sitä kurjuutta, johonka he olivat todistajina olleet. Mutta erään
-helläsydämisen heistä valittaessa vaimojen ja lasten kestämiä raskaita
-kärsimyksiä erämaan tuulen puhaltaessa ja hänen surullisena ja
-levottomana tulevaisuudesta, ajatellessa kaikkein kauheinta, mikä
-hänen muistoonsa oli painunut, lausui ukko hänelle lohduttavia sanoja
-ja osoitti häntä Jumalan kaikkivaltiaisuuteen ja tottumukseen, jonka
-voima osoittautuisi heissäkin. Hänen ryppyisistä kasvoistaan puhui
-varma luottamus, sen sijaan kuin Mirjamin kauniissa, mutta ankaroissa
-juonteissa ilmeni vähän tuota iloista toivoa, mikä muutoin on nuorison
-tuntomerkkinä.
-
-Sanansaattajain tullessa ja mennessä ei hän luopunut vanhuksien
-sivulta ja jätti kälynsä Eliseban ja hänen palvelijainsa huoleksi
-tarjota virvoituksia väsyneille. Itse hän kuunteli heitä tarkasti
-ja syvästi hengittäen, mutta mitä hän kuuli näkyi herättävän hänen
-levottomuuttaan, sillä hän tiesi, että ainoastaan ne löytäisivät tien
-siihen huoneesen, missä Aaron asui, jotka olivat kansan johtajain,
-hänen veljiensä puoluelaisia. Jos heidän ilonsa oli laimea, niin
-millainen olikaan sitten penseäin ja vastahakoisten?
-
-Ainoastaan harvoin liitti hän kysymyksen ukon kysymykseen, ja jos hän
-niin tekikin, niin katselivat sanansaattajat, jotka hänen äänensä
-ensikerran kuulivat, hämmästyneinä häneen; sillä hänen äänensä oli
-kyllä heleä, vaikka tavattoman syvä.
-
-Sittenkuin useat edelläjuoksijat olivat hänen tiedusteluihinsa
-vakuuttaneet, ettei Hosea, Nunin poika, ollut tullut toisten
-kanssa, vaipui hänen päänsä rinnalle, eikä hän kysynyt enempää,
-ennenkuin kalpea Milca, joka häntä seurasi kaikkialla, avasi
-mustat silmänsä rukoilevasti hänen puoleensa ja kuiskasi hänelle
-Ruben'in, hänen vangitun puolisonsa, nimen. Silloin suuteli
-neitsyt tuota yksinäistä raukkaa otsalle, katseli häntä ikäänkuin
-olisi hän jotakin laimiinlyönyt häntä kohtaan ja kysäsi sitten
-sanansaattajilta kiihkeästi, olivatko he ehkä kuulleet jotakin
-Rubenista, joka oli laahattu vuorikaivoksiin. Mutta ainoastaan yksi
-luuli eräältä vapautetulta vangilta kuulleensa, että Milcan puoliso oli
-vaskikaivoksissa Bech'in maakunnassa, Sinaivuoren piirissä, ja tämän
-tiedon omisti neitsyt ilmoittaakseen Milcalle suurella vilkkaudella ja
-lämpimyydellä, että kansan vaeltaessa itään se varmaankin olisi tuleva
-kaivoksien lähelle ja vapauttava siellä vangitut heprealaiset.
-
-Ne olivat iloisia sanomia, ja Milca, joka oli hiipinyt lohduttavan
-ystävän rinnoille, olisi mielellään kuullut vieläkin enemmän, mutta
-niitä, jotka Amminadabin katolta katselivat kaukaisuuteen, oli
-vallannut suuri levottomuus, sillä pohjasta läheni taaja pilvi ja
-pian sen jälkeen kuului merkillistä kohinaa, sitten äänekästä melua
-ja vihdoin monituhat-äänistä huutoa ja parkua, hirnumista ja mölinää,
-jollaista ei kukaan vielä ennen ollut kuullut... ja tuolla vyöryi
-eteenpäin tuo monijäseninen ja -ääninen joukko, tuo ylinäkemätön
-virta ihmisiä ja karjaa, minkä horoskopin pojanpoika Tanis-temppelin
-tähtitornissa oli otaksunut tuonelan käärmeeksi.
-
-Vielä nytkin aamuvalon koitossa olisi sitä helposti voinut luulla
-kuolleitten asumasijoilta tarkoitetuksi joukoksi olennottomia henkiä,
-sillä vaaleanharmaa tomupylväs, mikä ulottui siniselle taivaslaelle,
-kulki niiden edellä ja tuossa valtavassa, monijäsenisessä, äänistä
-rikkaassa, hiekkapilvien peittämässä joukossa ei voitu erityistä
-olentoa eroittaa. Ainoastaan silloin tällöin kimalsi auringonsäteiden
-tapaama metalli keihäänkärjessä tai kuparikattilassa ja yksityisiä
-lujaäänisiä huutoja kuului.
-
-Nyt olivat virran etummaiset aallot saapuneet Amminadabin kartanolle,
-jonka edessä levittäytyi ääretön laidunmaa.
-
-Komentohuutoja kaikui, matkue pysähtyi ja hajaantui niinkuin
-vuorilampi, joka paisuu partaittensa yli keväällä ja purkaantuu
-puroiksi ja jokiloiksi milloin sinne ja milloin tänne, mutta pian
-yhdistyivät nuo yksityiset kapeat uomat, valtasivat yhteisesti leveitä
-kaistaleita aamukasteen kostuttamasta laidunmaasta ja missä sellaiset
-ihmis- ja karjavirran osat lepoon laskeusivat siellä katosivat myöskin
-niitä silmiltä peittävät pölypilvet.
-
-Tie oli kauvan aikaa pölypilven peitossa, mutta niityillä nähtiin nyt
-aamuauringon valossa miehiä, vaimoja ja lapsia, nautaeläimiä ja aaseja,
-lampaita ja vuohia, ja kohta huomattiin ruohikoilla ulkopuolella
-Amminadabin ja Nahesonin huoneita teltan toisensa perästä kohoutuvan,
-laumat ympäröitävän aituuksilla, paaluja ja puikkoja lyötävän kovaan
-maahan, varakattoja levitettävän, nauta- ja lammaslaumoja vietävän
-juotolle, valkeata viritettävän ja pitkiä jonoja vaimoja, jotka
-kantoivat vesiastiata tasapainossa päänsä päällä keveästi ja kauniisti
-taivutetulla käsivarrellaan, lähestyvän kaivoa sykomorin takana elikkä
-läheisen kanavan rantaa.
-
-Siellä pani tänään, kuten muinakin työpäivinä, korkeakyttyräinen
-kirjava härkä vedennostokoneen liikkeesen. Sen piti kastella maata,
-minkä eläimen omistaja aikoi seuraavana päivänä jättää, mutta
-työskentelevä orja ajatteli ainoastaan nykyhetkeä ja kasteli, kenenkään
-kieltämättä, synkästi ja totuttuun tapaansa, ruohikkoa viholliselle,
-jolle se oli tuleva.
-
-Monta tuntia kului, ennenkuin vaeltava kansanjoukko oli saapunut
-leiriin, ja Mirjam, joka kertoi tapahtumat Amminadabille, jonka
-silmät eivät selvästi voineet nähdä etäälle, tuli nyt monen tapauksen
-todistajaksi, joista hän ennemmin olisi kääntänyt silmänsä pois.
-
-Hän ei voinut suoraan tunnustaa ukolle, mitä hän näki, sillä se olisi
-häirinnyt hänen iloista toivoansa.
-
-Hän, joka innostuneen sielunsa koko voimalla turvautui isäinsä Jumalaan
-ja hänen kaikkivaltiaisuuteensa, omisti vielä päivää ennen sellaisen
-luottamuksen kuin ukkokin, mutta Herra oli myös lainannut hänelle
-merkillisen lahjan nähdä asioita ja kuulla sanoja, joita eivät muut
-käsittäneet. Tavallisesti näki hän näitä unessa, mutta usein myöskin
-yksinäisinä hetkinä ajatellessaan menneitä tai tulevia päiviä.
-
-Mitä Ephraim hänen nimessään oli ilmoittanut Hosealle korkeimman
-sanana, oli huudettu hänelle näkymättömästä suusta, kun hän sykomorin
-alla ajatteli ulosvaellusta ja sitä miestä, jota hän rakasti aina
-lapsuudestaan saakka, ja kun hän tänäpänä puoliyön ja aamun välillä
-taaskin oli istunut tuon kunnioitettavan puun alla ja väsymys oli hänen
-vallannut, oli hän jälleen kuulevinaan saman äänen. Sanat, jotka se oli
-hänelle huutanut, olivat kadonneet hänen muistostaan, mutta hän tiesi
-niiden surullisesti ja varoittavasti kaikuneen.
-
-Niin epämääräinen kuin tämä varoitus oli ollutkin, teki se kuitenkin
-hänen levottomaksi ja laitumilta tunkeuva huuto ei suinkaan
-johtunut ilosta, että onnellisesti oli saavuttu veljeni luo ja
-ensimäiseen vaelluspaikkaan niinkuin ukko hänen vieressään uskoi,
-ei, se oli raivoisten, hillittömien miesten taisteluhuutoa, jotka
-vihamielisellä katkeruudella riitelivät ja taistelivat niityllä
-mukavasta telttasijasta tai kaivolla ja vesihautojen äärellä hyvästä
-juottopaikasta karjalle.
-
-Vihaa, pettynyttä toivoa, epäilystä kuului näistä huudoista, ja kun hän
-etsi paikkaa, missä melu oli suurin, näki hän vaimon ruumiin eräällä
-telttavaatteen kappaleella, jota pilkkailevat päiväläiset kantoivat,
-ja kalpean kuolon korjaaman rintalapsen, jota puolialastoin, raivoisa
-mies, hänen isänsä piti käsivarsillaan, samalla kun hän vapaalla,
-vasemmalla nyrkillä uhkaili sinnepäin, missä Mirjam huomasi veljensä.
-
-Ensi silmänräpäyksessä näki hän, kuinka eräs kovan työn alla
-kyyristynyt harmajaparta nosti kätensä Mosesta vastaan ja olisi hänen
-maahan lyönyt, elleivät toiset olisi kaataneet hänet maahan.
-
-Silloin ei hän enään kauvemmin voinut viihtyä katolla, vaan kalpeana
-ja liikutettuna riensi hän leiriin. Milca seurasi häntä ja missä he
-kohtasivat kansaa Succothista, tervehti se kunnioittavasti heitä.
-
-Kansa Zvan'ista, jota heprealaiset kutsuivat Tanikseksi, kansa
-Phakoksesta ja Bubastiksesta, mikä tiellä oli yhtynyt heihin, ei
-tuntenut Mirjamia, mutta profetissan korkea olento ja jalo arvokkaisuus
-vaikutti sen, että hekin kunnioittavasti väistyivät hänen tieltään
-elikkä vastasivat häntä hänen kysymyksiinsä.
-
-Silloin sai hän kuulla huonoja, sydäntä särkeviä seikkoja, yhtä
-sillä iloisella mielellä kuin matkue oli kulkenut ensi päivänä, yhtä
-epäröivänä ja murheellisena oli se seuraavana päivänä kulkenut. Erämaan
-tuuli oli murtanut monen terveen ihmisen jäntevyyden ja pontevuuden;
-niinkuin päiväläisvaimoon ja hänen lapseensa, niin oli myös toisiin
-lapsensynnyttäjiin vaelluksen aikana pölyssä ja päivän paahtavassa
-helteessä kuume tarttunut, ja hänelle näytettiin joukkio, mikä läheni
-heprealaisten hautausmaata Succothissa. Ne, joita nyt vietiin sijaan,
-mistä ei palausta ole, eivät olleet ainoastaan vaimoja ja lapsia,
-eivätkä ainoastaan sellaisia, joita sairaina oli kuljetettu mukana,
-etteivät jälelle jäisi, vaan myöskin muutamia miehiä, jotka vielä
-päivää ennen olivat olleet voimakkaita, mutta joita raskaat kuormat
-olivat uuvuttaneet tai jotka laahaten tietä pitkin olivat liian
-varomattomasti asettuneet puolipäivä-auringon vaikutuksen alaisiksi.
-
-Eräässä teltassa, missä kova kuume rasitti nuorta lapsenvuodevaimoa,
-pyysi Mirjam kalpean Milcan tuomaan lääkearkkusen hänelle ja tuo
-puolisoa puuttuva vaimo toimitti pian ja nopeasti tuon tehtävän.
-Tiellä kääntyi hän tosin monen puoleen ja kysyi kainosti vangittua
-puolisoansa, mutta kukaan ei voinut hänelle antaa mitään tietoa
-hänestä. Mirjam sai Nun'ilta, Hosean isältä, tietää, mitä hänen jälelle
-jättämänsä, vapautettu orjansa, Eliab, oli hänelle kertonut, nimittäin,
-että hänen poikansa olisi valmis seuraamaan kansalaisiaan. Niinikään
-sai hän tietää, että sairas Efraim oli saanut hoitoa odotetun teltassa.
-
-Oliko poika kovin sairas tai mikä pidätti muutoin hänen enoansa
-Taniksessa? Tämä kysymys täytti hänen sydämensä uudella
-levottomuudella, mutta tästä huolimatta antoi hän harvinaisella
-toimeliaisuudella apua ja lohdutusta, missä vain tarvittiin.
-
-Vanhan Nunin sydämellinen tervehdys oli häntä ilahduttanut, ja
-voimallisempaa, hyväntahtoisempaa, rakastettavampaa ukkoa ei voitu
-ajatellakaan.
-
-Jo tuon arvokkaan pään näkö lumivalkeilla taajoilla kiharahiuksilla
-ja parralla ja nuo säännöllisistä kasvoista nuorenlaisesti loistavat
-kirkkaat silmät tekivät hänelle hyvää, ja kun hän tulvaavalla,
-vilkkaalla, sydäntä voittavalla tavalla ilmoitti iloansa hänen
-näkemisestään, kun hän painoi häntä rintaansa vasten ja suuteli häntä
-otsalle, sittenkuin hän oli Nun'ille ilmoittanut, että hän korkeimman
-nimessä oli kutsunut Hosean "Josuaksi" ja oli kehoittanut häntä
-palajamaan hänen heimolaistensa luo johtamaan heidän sotajoukkoansa,
-tuntui hänestä ikäänkuin olisi hän saanut palkkion kuolleesta isästään
-ja uudella voimalla antautui hän raskaisiin velvollisuuksiin, mitkä
-häntä täällä kaikkialla odottivat.
-
-Eikä ollutkaan vähäinen asia tuolle ylevälle neidolle ystävällisellä
-alttiudella uhrautua ihmisille, joiden raakuus ja villit tavat
-häntä innoittivat. Vaimot ottivat halulla vastaan hänen apuansa,
-mutta miehet, jotka olivat kasvaneet voudin ruoskan alla, eivät
-osoittaneet mitään tunteellisuutta. He olivat niin sisällisesti kuin
-ulkonaisestikin villiytyneet, ja kun he saivat tietää, kuka hän
-oli, ja raa'oilla sanoilla nuhtelivat, häntä, että hänen veljensä
-oli houkutellut heitä kärsittävästä tilasta syökseytymään kaikkein
-kauheimpaan, kun Mirjam kuuli kirouksia ja sadatuksia ja näki, kuinka
-nuo mustat silmät säkenöivät katkeruudesta ruskeissa kasvoissa, joita
-ympäröivät kiharat ja typistetyt hiukset ja parta, tunsi hän sydämen
-kouristuksia. Kuitenkin onnistui hänen hillitä pelkoaan ja inhoaan
-ja sykkivin sydämin sekä odottaen pahinta kehoitti hän niitä, jotka
-hänestä olivat vastenmielisiä ja joita hän vaimollisen heikkoutensa
-tähden olisi paennut, heidän isäinsä Jumalan ja hänen lupauksensa
-turviin.
-
-Nyt luuli hän tietävänsä, mitä tuo surullinen varoittava ääni oli
-sykomorin alla ennustanut, ja nuoren kuolemalle vihityn äidin
-vuoteen ääressä kohotti hän kätensä ja sydämensä taivasta kohti
-ja lupasi korkeimmalle tehdä kaikkia mitä hän voi taistellakseen
-arkaa heikkouskoisuutta ja raakaa uppiniskaisuutta vastaan, mikä
-uhkasi syöstä kansan suuriin vaaroihin. Korkein ja suurin oli sille
-luvannut ihanimman päämaalin eikä se tulisi petetyksikään yksityisten
-hairaantuneen lyhytmielisyyden ja ynseyden vuoksi; mutta tuskin voi
-Jumalakaan vihastua niihin, jotka tyytyväisinä, kunhan vain heidän
-ruumiilleen suotiin mitä se halusi, olivat kuin luontokappaleet
-vastustamatta kärsineet pilkkaa ja lyöntejä. Kansanjoukko ei vielä
-tuntenut, että sen täytyi elää sitä ympäröivän yön läpitse tullakseen
-kelvolliseksi siihen kirkkaasen päivään, mikä sitä odotti.
-
-Mirjamin antamat lääkkeet näkyivät tekevän sairaalle hyvää ja uuden
-luottamuksen elähdyttämänä jätti profetissa teltan tavatakseen veljiään.
-
-Leirielämä oli tuskin sanottavasti muuttunut ja hän sai täällä taaskin
-nähdä seikkoja, joista hän hämmästyi ja joiden tähden hän valitti
-tuoneensa tunteellisen Milcan mukanaan.
-
-Kehnot henkilöt päivätyöläisten joukossa, jotka olivat näpistelleet
-toisten kaluja ja karjaa, olivat joutuneet kiinni ja tulleet erääsen
-palmuun sidotuiksi, ja korpit, jotka seurasivat matkuetta eivätkä
-tiellä löytäneet runsasta ravintoa, lensivät nyt vaakkuen tuon
-pikaisesti laaditun mestauspaikan ympärillä.
-
-Kukaan ei tietänyt, kuka täällä oli ollut tuomarina elikkä pannut
-tuomion täytäntöön, mutta vallanpitäjät, jotka olivat tähän nopeaan
-työhön ottaneet osaa, havaitsivat sen oikeutetuksi ja iloitsivat siitä.
-
-Nopein askelin ja poiskäännetyin päin veti Mirjam tuon vapisevan nuoren
-vaimon mukanaan pois ja jätti hänen sukulaiselleen Naheson'ille, että
-hän veisi hänet kotiin. Tämä oli aivan äskettäin eronnut miehestä, joka
-yhdessä hänen kanssansa suvun ruhtinaana johti Judan poikia. Se oli
-sama Hur, joka paimenten etunenässä oli voittanut ensimäisen voiton
-egyptiläisiä vastaan ja iloisella ylpeydellä saattoi hän neitoselle
-miehen ja nuorukaisen, hänen poikansa ja pojanpoikansa. Molemmat olivat
-olleet egyptiläisten palveluksessa ja olleet Memphiksessä kultaseppinä
-ja metallivalureina faraon palveluksessa. Ensimäiselle oli hänen
-taitonsa vuoksi annettu nimi Uri, mikä egyptin kielellä merkitsee
-suuri, ja tämän mestarin pojasta, Hurin pojan pojasta, Bezaleel'ista
-sanottiin, että hän oli isäänsä etevämpi suurissa lahjoissa, vaikka hän
-tuskin oli pojanijästä päässyt.
-
-Oikeutetulla ylpeydellä katseli Hur poikaa ja pojanpoikaa; sillä vaikka
-molemmat olivatkin voittaneet arvoa egyptiläisten seassa, olivat
-he kuitenkin ilman vastaväitöstä seuranneet isän sanansaattajia ja
-olivat hyljänneet kaikki, missä heidän sydämensä riippui ja mitä he
-Memphiksessä olivat ansainneet, sekä liittyneet poisvaeltavaan kansaan
-jakaakseen sen epätietoista onnea.
-
-Mirjam tervehti tulokkaita lämpimästi, ja miehet, jotka seisoivat hänen
-edessään kolmen sukukunnan edustajina, tarjosivat kuvan, jota jokainen
-hyväntahtoinen ihminen mielellään katseli.
-
-Iso-isä oli viidenkymmenen ikävuotensa lopulla, ja vaikka hänen
-mustan kiiltävissä hiuksissaan olikin paljon hopeisia karvoja, piti
-hän kuitenkin itsensä suorana kuin nuori mies, ja hänen laihoissa,
-terävissä kasvonpiirteissään ilmeni taipumaton lujuus, mikä teki
-käsitettäväksi, että poika ja pojanpoika olivat niin pian taipuneet
-hänen tahtonsa alaisiksi.
-
-Urikin oli pulska mies ja Bezaleel nuorukainen, josta nähtiin, että
-hän ahkerasti oli käyttänyt yhdeksäntoista ikävuottansa ja seisoi jo
-vakavasti omilla jaloillaan. Sitäpaitsi loisti hänen taiteilijasilmänsä
-hyvin omituisesta valosta ja sittenkuin hän ja hänen isänsä olivat
-jättäneet Mirjamin hyvästi käydäkseen tervehtimässä Kalebia, heidän
-iso- ja kanta-isäänsä, toivotti hän miehelle, joka luettiin hänen
-veljeinsä uskollisimpain ystäväin joukkoon, sydämestään onnea, että
-hänen jalolla suvullaan oli sellaisia pylväitä.
-
-Nyt tarttui Hur hänen käteensä ja huusi kiitollisesta mielestä
-vuotavalla lämmöllä, mikä muutoin oli vierasta tälle hillittömän
-paimensukukunnan ankaralle ja käskevälle päämiehelle:
-
-"Niin niin, he ovat pysyneet hyvinä, kunniallisina ja tottelevaisina.
-Jumala on heitä varjellut ja minulle tämän ilopäivän valmistanut.
-Sinun vallassasi on nyt tehdä se kaikkein kauniimmaksi juhlaksi Jo
-kauvan olet varmaankin huomannut, että minun silmäni seuraavat sinua
-ja että sinä olet kallis sydämelleni. Työskennellä kansan hyväksi on
-korkeinta minusta miehenä ja sinusta vaimona, ja se on luja side. Mutta
-minä haluaisin, että tulisimme yhdistetyiksi vieläkin vahvemmalla
-siteellä, ja koska vanhempasi ovat menneet pois, enkä enää voi lähestyä
-Amramia morsiuslahjalla ostaakseni sinua häneltä, niin pyydän nyt
-sinua itseltäsi, sinä jalo neito. Mutta ennenkuin vastaat minulle
-myöntävästi tai kieltävästi, on sinun tietäminen, että minun poikani
-ja pojanpoikani ovat valmiit kunnioittamaan sinua huoneemme päänä
-samoin kuin itseänikin ja että sinun veljesi mielellään sallivat minun
-kosijana lähestyä sinua".
-
-Mirjam oli hämmästyksestä mykkänä kuunnellut tätä kosimista. Hän
-kunnioitti tuota miestä, joka niin hartaasti häntä halusi, hyvin paljon
-ja oli suosiollinen hänelle. Huolimatta monista vuosistaan seisoi hän
-täydessä miehuuden voimassaan ja jalossa arvokkaisuudessaan hänen
-edessään, ja tuo rukoileva katsanto hänen muutoin niin käskevistä ja
-itsetietoisesti katselevista silmistään liikutti hänen sieluansa.
-
-Mutta neito odotti palavalla halulla erästä toista ja sentähden vastasi
-hän häntä ainoastaan surullisella pään pudistuksella.
-
-Mutta tuo ikämies, suvun päällikkö, joka oli tottunut viemään
-päämaaliinsa mitä hän oli päättänyt, ei kuitenkaan hämmästynyt tästä
-mykästä kiellosta, vaan pitkitti vielä hartaimmin kuin ennen: "Älä
-yhdessä silmänräpäyksessä hävitä koko vuoden vaivaloisesti pidätettyä
-kaipiota! Onko se minun vanhuuteni, mikä on sinulle vastenmielinen?"
-
-Silloin pudisteli Mirjam toistamiseen kieltäväisesti päätänsä, mutta
-Hur pitkitti:
-
-"Ja juuri se oli se, jota pelkäsin, vaikka minä miehuuden voimassa olen
-monen nuoren vertainen. Mutta jos sinä saatat katsoa sivuun kosijan
-harmaista hiuksista, niin ehkäpä punnitset sanoja, joita hän nyt
-sinulle lausuu. Sieluni uskollisuudesta ja alttiudesta en tahdo minä
-puhua. Minun ijälläni ei kosi kukaan, jota ei sydän väkevästi siihen
-vaadi. Mutta eräs toinenkin seikka näkyy minulla olevan yhtä suuresta
-arvosta. Huoneeseni sanoin minä tahtovani sinut viedä. Tuolla se on, ja
-se on vahva ja tilaa kyllin, mutta huomisesta on teltta oleva kotimme,
-leiri asuntonamme ja siellä on vilkas elämä. Katsele vain noita
-onnettomia, jotka tuolla ovat palmuihin sidotut! Ei kukaan tuomari
-tutki syytettyjen asiaa, kansan valtavat himot ovat lakimme. Siellä
-ei ole kukaan turvattu, eipä edes henkensäkään puolesta, ja kaikkein
-vähimmin vaimo, tuntekoon hän itsensä kuinka väkeväksi tahansa, joka
-on tehnyt niiden asian, joita vastaan tuhannet napisevat, omaksi
-asiakseen. Sinun vanhempasi ovat kuolleet, sinun veljesi voisivat
-suojella sinua, mutta jos kansa panee kätensä heidän päällensä, niin
-vetävät samat kivet sinua syvyyteen, joita myöten sinä aivoit mennä
-virran ylitse."
-
-"Ja sinut kanssani, jos minä olen vaimosi!" vastasi Mirjam ja nuo
-paksut silmäkarvat vetääntyivät kolkosti yhteen.
-
-"Sen vaaran otan minä osalleni", vastasi Hur. "Jumalan kädessä on
-kaikki meidän onnemme, minun uskoni on yhtä vahva kuin sinunkin ja
-takanani seisoo Judan sukukunta, joka seuraa minua ja Nahesonia
-niinkuin lauma seuraa paimenta. Vanha Nun ja efraimilaiset pitävät yhtä
-meidän kanssamme, olkoonpa sitten, että meidän pahimmassa tapauksessa
-täytyisi. Jumalan tahdon jälkeen hävitä taikka uskollisessa liitossa,
-voimassa ja hyvinvoinnissa saisimme luvatussa maassa odottaa myöhäistä
-loppua".
-
-Silloin katseli häntä Mirjam lujasti ja pelvotta hänen ankariin
-silmiinsä, pani kätensä hänen käsivarrelleen ja vastasi: "Ne olivat
-sanoja, arvolliset sille miehelle, jota minä suuresti kunnioitan
-lapsuudestani alkain ja joka on kasvattanut sellaisia poikia, mutta
-sinun vaimoksesi en voi tulla!"
-
-"Sinä et voi!"
-
-"En, herra, minä en voi!"
-
-"Kova tuomio, mutta minun täytyy siihen tyytyä", lisäsi toinen ja
-taivutti surullisesti päätään, mutta Mirjam huudahti:
-
-"Ei, Hur, sinulla on oikeus kysyä kieltoni perustusta ja koska minä
-kunnioitan sinua, niin olen sinulle velkaa puhtaan totuuden. Toinen
-kansamme mies on mielessäni. Hän kohtasi minua ensikerran, kun
-olin vielä lapsi. Niinkuin poikasi ja pojanpoikasi, on hän mennyt
-egyptiläisten joukkoon. Mutta Jumalamme kutsumus ja hänen isänsä käsky
-on hänelle ilmoitettu niinkuin sinunkin omillesi. Ja jos hän sitä
-tottelee niinkuin Uri ja Bezaleel ja hän vielä halajaa minua omaksensa,
-silloin tahdon tulla hänen vaimokseen, jos se Jumala sallii sen, jota
-minä palvelen ja joka minulle on osoittanut armon kuullakseni hänen
-ääntänsä, mutta sinua olen aina kiitollisuudella muisteleva".
-
-Neidon suuret silmät olivat näissä sanoissa loistaneet kostealla
-valolla ja harmahtaneen kosijan ääni vapisi, kun hän ujosti ja
-pitkäveteisesti kysyi: "Ja jos nyt se mies, jota sinä odotat -- en kysy
-hänen nimeänsä -- jos hän nyt sulkee korvansa sille kutsumukselle,
-jolla hän on kutsuttu, jos hän kieltäytyy ottamasta osaa kansamme
-epävakavaan kohtaloon?"
-
-"Se ei koskaan ole tapahtuva!" keskeytti hänet Mirjam ja kylmä väristys
-virtaili sen ohessa hänen suoniensa läpi; mutta Hur huusi:
-
-"Ei löydy mitään, ei koskaan, eikä mitään varmaa paitsi Jumalassa.
-Ja jos huolimatta hyvästä uskostasi käykin toisin kuin sinä odotat,
-jos Herra kieltää sinulta toivon, mikä sinussa on alkanut liikkua,
-ollessasi vielä ymmärtämätön lapsi?"
-
-"Niin on hän osoittava minulle oikean tien, mikä tähän asti on
-askeleitani johtanut".
-
-"Hyvä siis", päätti Hur, "turvaa häneen ja jos valitsemasi mies on
-arvollinen sinulle ja tulee sinun herraksesi niin on sieluni iloitseva
-ilman kateutta, jos vain korkein seuraa liittoanne. Mutta jos Jumala
-päättää toisin ja sinä haluat voimallista käsivartta turvaksesi, niin
-olen minä täällä! -- Hurin teltta ja sydän ovat aina auki sinulle."
-
-Sitten kääntyi hän ympäri; mutta Mirjam katseli miettivästi hänen
-peräänsä ja vanhan miehen ylevä päällikkövartalo oli vielä kauvan aikaa
-hänelle näkysällä.
-
-Ajatuksissaan astui hän vihdoin vierasystävänsä huoneesen takaisin,
-mutta Taniksesta johtavan tien varrella seisahtui hän ja katseli
-pohjaan päin. Pöly oli laskeutunut maahan ja tietä pitkin voitiin
-kauvaksi katsoa; mutta tuota ainoata, jonka piti tulla hänen ja hänen
-kansansa luo, ei näkynyt. Surullisesti huoaten astui hän kumartunein
-päin eteenkäsin, mutta kauhistui äkkiä, kun hänen veljensä Moseksen
-syvä ääni huusi häntä vanhan sykomorin alta.
-
-
-
-
-Kolmastoista Luku.
-
-
-Aaronin ja Eleasarin tuliset puheet olivat osoittaneet tuota
-napisevata, uupunutta kansaa Jumalan voimaan ja lupauksiin. Joka
-häiritsemättä ojentaa jäseniään ja lepää hyvin, jota juoma ja ruoka on
-vahvistanut, hänessä kohoaa vaipunut luottamus uudelleen. Vapautetut
-päiväläiset muistutettiin raskaasta palveluksestaan ja alentavista
-iskuista, joita he olivat välttäneet, ja heidän täytyi tunnustaa sitä
-Jumalan sallimukseksi, ettei farao ajanut heitä takaa. Elähdyttivätpä
-heidän uskallustaan nuo runsaat lahjatkin, joita tuo valloitettu
-varastohuone aina tarjosi, ja päivätyöläiset ja spitaaliset -- sillä
-näitä viimeksi mainituita oli myöskin monta seurannut mukana ja
-lepäsivät leirin ulkopuolella -- lyhyesti sanottuna kaikki, joiden
-elatuksesta farao oli pitänyt huolta, näkivät itsensä pitemmäksi ajaksi
-hädästä ja puutteesta turvatuiksi. Kuitenkaan ei puuttunut nytkään
-tyytymättömiä ja siellä ja täällä kysyttiin, tietämättä kuka sen oli
-alkanut, eiköhän olisi ollut viisaampaa kääntyä takaisin ja turvautua
-faraon armoon. Mutta joka nosti tämän kysymyksen, teki sen salaisesti
-ja sai usein osakseen jyrkkiä, jopa uhkaavia vastauksiakin.
-
-Mirjam oli kohdannut veljensä ja oli ottanut osaa niihin raskaisiin
-murheisiin, mitkä täyttivät heidät. Kuinka oli kansan uskallus voinut
-niin pian vaipua lyhyen vaelluksen aikana erämaan tuulessa! Kuinka
-kärsimättömäksi, kuinka heikkouskoiseksi ja uppiniskaiseksi oli se
-osoittautunut ensimäisessä kovassa kohtalossa, mihinkä se oli joutunut,
-kuinka hillitsemättömästi se oli noudattanut raakoja viettejään! Kun
-tiellä vähää ennen auringon nousua oli kutsuttu rukoukseen, olivat
-muutamat kääntyneet päivän tähden puoleen, joka nousi idässä; toiset
-olivat tuoneet esiin vähäisen epäjumalan kuvan, jonka he olivat
-mukaansa ottaneet ja toiset taaskin katsoneet Niili-akasian puoleen
-tien ohella, mikä monessa Egyptin maakunnassa pidettiin pyhänä puuna.
-Mitä tiesivätkään he Jumalasta, joka oli käskenyt heitä heittämään
-niin paljon taaksensa ja kantamaan niin raskaita kuormia? Monet olivat
-vielä epäröiviä ja kuitenkaan eivät he vielä olleet katsoneet mitään
-vakavampaa vaaraa kasvoihin, sillä Moseksella oli ollut aikomus viedä
-kansaansa Succothista Philisteaan johtavalla tiellä suoraan luvattuun
-maahan Palestiinaan; mutta kansan käytös pakotti häntä luopumaan tästä
-aikeesta ja ajattelemaan toista.
-
-Saavuttaakseen suurta, Afrikaa ja Aasiaa yhdistävää tietä oli
-välttämätöntä kulkea niemekkeen yli, mikä pikemmin eroitti kuin yhdisti
-molemmat maanosat, sillä se oli paraiten suojeltu sisääntunkeilijoilta
-ja sulki osaksi luonnollisilla ja osaksi taiteellisilla esteillä tien
-jokaiselta pakolaiselta. Sen maalla aaltoili rivi syviä järviä ja missä
-ne eivät estäneet vaeltajan kulkua, kohosi vahvoja linnoituksia, joissa
-oli sotakuntoisia egyptiläisiä joukkoja vartiostona.
-
-Chetam eli, niinkuin heprealaiset kutsuivat, Etham oli tämän
-linnoitusketjun nimitys ja muutamassa tunnissa saattoi Succothista
-lähtevä vaeltaja saapua lähimpään ja vahvimpaan linnaan.
-
-Kun kansa, Jumalansa nimessä, innostuneena ja valmiina pahimpaan, oli
-pudistanut kahleet päältään ja riemuiten hyökännyt uutta vapautta
-ja luvattua maata kohti, olivat Moses ja hänen kansansa useimmat
-vanhimmat luulleet, että se kuni vuorivirta, joka särkee sulut ja
-tokeet, murtaisi ja hävittäisi kaikki, mikä sen tielle uskaltaisi
-asettua. Näillä innostuneilla joukoilla jotka rohkealla eteenpäin
-tunkeutumisellaan voittaisivat korkeimman maalin, mutta arkamaisella
-peräytymisellään tuottaisivat itselleen kuoleman ja turmion, olivat
-he aikoneet mennä Ethamlinjan linnoitusten ikäänkuin risukasojen
-poikki. Mutta nyt, kun lyhytaikaiset vaivat ja kärsimykset olivat
-tukahduttaneet tulen heidän sieluissaan, nyt, kun mihinkä vain
-katsottiin, löytyi kaksi välinpitämätöintä ja viisi tyytymätöintä
-eli hätääntynyttä ihmistä yhden ilosta rohvaistuneen rinnalla, olisi
-Ethamlinjan hyökkäys maksanut verivirtoja ja sitäpaitsi pannut kaiken
-tähän saakka saavutetun vaaraan.
-
-Pithomin varastohuoneen vähäisen vartioston voittaminen oli tapahtunut
-niin suosiollisissa suhteissa, ettei sellaista enään voitu odottaa, ja
-sen vuoksi oli alkuperäinen suunnitelma muutettava ja koetettava käydä
-linnoitusten ympäri. Koillisen sijasta piti kansan nyt kääntyä etelään.
-
-Mutta ennenkuin tämä päätös tuli täytäntöön, tahtoi Moses muutamien
-uskollisten miesten kanssa katsahtaa tuota uutta tietä ja tarkastaa,
-oliko se suurelle vaeltavalle kansalle käytävä.
-
-Amminadabin huoneen ulkopuolella olevan sykomorin alla keskusteltiin
-kaikesta tästä ja Mirjam seurasi keskustelua mykkänä todistajana.
-
-Miesten neuvottelussa tuli vaimon vaijeta, vaikka tuo vaimo olikin
-Mirjam, mutta vaikeaksi kävi hänelle pysyä levollisena, kun päätettiin
-luopua päätöksestä hyökätä linnoituksia vastaan, vaikkapa sodantaitava
-Hoseakin, jonka Jumala oli valinnut miekakseen, olisi palajanut kotiin.
-"Mitä hyödyttää parhainkaan sotapäällikkö, kun puuttuu sotajoukko, joka
-häntä tottelee?" oli Naheson, Amminadabin poika huutanut ja toiset
-olivat samaa mieltä kuin hänkin.
-
-Kun kokous vihdoin hajaantui, otti Moses veljellisellä
-sydämellisyydellä jäähyväiset sisareltaan. Mirjam tiesi, että hän oli
-aikeessa syökseytyä uusiin vaaroihin, ja kainolla tavalla, joka aina
-oli omituista hänelle, puhutellessaan tuota hengen ja ruumiin puolesta
-ylevämpää veljeänsä, ilmaisi hän huoliansa. Silloin katsahti hän
-ystävällisesti moitteella hänen silmiinsä ja osoitti oikealla kädellä
-taivasta; mutta Mirjam ymmärsi hänen, suuteli kiitollisella lämmöllä,
-hänen kättänsä ja sanoi:
-
-"Sinä seisot korkeimman varjeluksessa enkä minä pelkää enään."
-
-Silloin painoi hän huulensa hänen otsalleen, pyysi häneltä taulua,
-kirjoitti siihen muutaman sanan, heitti sen onteloon sykomorin runkoon
-ja sanoi: "Hosealle, ei Josualle, Nunin pojalle, kun hän tulee minun
-poissaollessani. Herralla on suuria mielessään hänen kanssaan, hänen
-opittuaan korkeampaa häneltä odottamaan, kuin maan mahtavilta".
-
-Sitten erosi hän hänestä; mutta Aaron, joka vanhimpana oli hänen
-sukunsa pää, jäi hänen luokseen ja ilmoitti hänelle arvokkaan miehen
-häntä kosivan; mutta Mirjam vastasi kalpeana: "Minä tiedän sen."
-
-Silloin katsahti hän kummastellen hänen kasvoihinsa ja pitkitti
-varoittavalla vakavuudella: "Kuinka valinnetkaan, on hyvä, kun
-ajattelet tätä yhtä: sydämesi kuuluu sinun jumalallesi ja kansallesi,
-ja miehen, jota sinä seuraat, täytyy olla valmis, niinkuin sinä
-itsekin, palvelemaan molempia; sillä kaksi pitää yhdeksi tulla
-avioliitossa ja ellei toisen korkein tarkoitus ole sama kuin toisenkin,
-niin pysyvät he kahtena loppuun saakka. Aistinten ääni, mikä heidät
-vei yhteen, tulee pian vaikenemaan ja mikä sitten on jälellä, on
-eripuraisuus."
-
-Sitten poistui hän ja Mirjamkin valmistelihe jättämään muut; sillä
-kenties häntä kaivattiin noin vähää ennen lähtöä huoneessa, missä hän
-nautti vierasystävyyttä, mutta uusi tapaus pidätti häntä sykomorin alla
-ikäänkuin kahleilla ja siteillä.
-
-Mitä välitti hän särkyvien kalujen kokoomisesta ja ruumiillisten
-asiain huolesta, kun oli kysymys sellaisista, jotka täyttivät koko
-hänen sieluansa! Nuo muut huolet soveltuivat Eliseballe, Nahesonin
-vaimolle, kullekin emännöitsijälle ja uskolliselle orjalle. Tässä oli
-kysymyksessä korkeammat asiat -- asiat jotka koskivat hänen kansansa
-onnea ja onnettomuutta.
-
-Vanhimpiin olivat toisetkin etevät miehet kansasta liittyneet sykomorin
-alla; mutta Hur oli jo Moseksen kanssa poistunut.
-
-Nyt tuli Uri, ensinmainitun poika, vanhan puun alle. Hän,
-metallityöntekijä, joka äsken oli tullut kotiin Egyptistä, oli
-Memphiksessä puhunut sellaisten kanssa, jotka olivat lähellä
-korkeata porttia, ja kuullut, että kuningas olisi valmis poistamaan
-heprealaisilta suuret kuormat ja antamaan heille uusia suosion
-osotuksia, jos vain Moses tahtoisi tehdä sen Jumalan, jota hän palveli,
-suosiolliseksi kuninkaalle ja saada kansan palajamaan, sittenkuin
-se erämaassa oli uhrannut, ja sen vuoksi olisi viisasta lähettää
-lähettiläitä Tanikseen ja vielä kerran ruveta keskusteluihin korkean
-portin kanssa.
-
-Näitä ehdotuksia, joista metallityöntekijä ei ollut vielä rohjennut
-puhua isälleen, oli hän hyvässä tarkoituksessa esittänyt kokoontuneille
-vanhimmille; hän toivoi kuitenkin, että niiden hyväksyminen tulisi
-säästämään kansalta paljon vaikeuksia. Mutta tuskin oli hän ehtinyt
-lopettaa selvän ja vakuuttavan puheensa, ennenkuin vanha Nun, Hosean
-isä, joka tuskalla tähän asti oli voinut malttaa mielensä puhkesi
-puhumaan.
-
-Ukon muutoin niin iloiset kasvot hehkuivat vihasta ja niiden tulinen
-puna erosi harvinaisella vavalla taajoista, valkeista kiharoista,
-jotka niitä ympäröivät. Muutamia hetkiä sitten oli hän kuullut
-Moseksen suurella päättäväisyydellä ja perusteellisilla syillä
-kumoavan samallaiset ehdotukset ja nyt, kun hän kuuli niitä uudelleen
-esiteltävän ja huomasi monta suostumuksen merkkiä kokoontuneitten
-joukossa, näki hän koko tuon suuren yrityksen vaarassa, jonka
-menestykseksi hän oli enimmin uhrannut.
-
-Se oli tuolle vilkkaalle ukolle liian paljon ja säihkyvin silmin ja
-uhkaillen korotetulla nyrkillä lausui hän:
-
-"Mitä puhetta tämä on?! Pitäisikö meidän taaskin koota yhteen sen
-nyörin päät, jonka Herra meidän Jumalamme itse on katkaissut poikki?
-Kehoitatko sinä niitä uudelleen sitomaan yhteen helpolla solmulla, mikä
-niin kauvan pitää, kuin horjuvan, heikon luonne, joka kaksikymmentä
-kertaa on syönyt sanansa meille ja Mosekselle? Tahdotko sinä viedä
-meidät häkkiin takaisin, josta kaikkivaltijas ihmeen kautta on meidät
-vapauttanut? Kohteleisimmeko Herraamme Jumalaamme niinkuin huonoa
-velallista ja pitäisimmekö meille tarjottua väärää kultasormusta
-parempana, kuin tuota kuninkaallista aarretta, jonka hän meille lupaa?
-Oi, sinä, joka tulet egyptiläisten luota -- minä tahtoisin..."
-
-Tässä kohotti kiivas ukko vihastuneena nyrkkiänsä, mutta ennenkuin
-hän lausui uhkauksensa mikä hänen huulillaan liikkui, laski hän
-käsivartensa, sillä Gabriel, Sebulonin suvun vanhin, oli hänelle
-huutanut:
-
-"Ajattele omaa poikaasi, joka vielä tänäin viihtyy kansan vihollisten
-joukossa!"
-
-Tämä sana oli sattunut; mutta ainoasti silmänräpäykseksi häiritsi se
-tulisen vanhuksen iloista itsetietoisuutta ja niiden äänien seassa,
-jotka ilmoittivat tyytymättömyyttänsä kostonhimoisen Gabrielin
-esiintymisen johdosta ja niiden harvojen äänien, jotka yhtyivät
-sebulonilaiseen, huusi hän: "Juuri sen vuoksi, että minun on ehkä
-alttiiksi antaminen ei ainoastaan kymmenentuhatta kyntömittaa maata,
-minkä jätin jälkeeni, vaan vielä kelpo poikani, ollakseni kuuliainen
-korkeimmalle, on minulla oikeus tässä puhua!"
-
-Sen ohessa nousi hänen rintansa syvistä henkäyksistä ja hänen taajain
-valkeain silmäkarvojensa suojelemat silmät katselivat nyt lempeämmästi
-Hurin poikaa, joka oli käynyt kalpeaksi hänen kiivaasta puheestaan, ja
-hän pitkitti: "Tämä on hyvä, isälleen kuuliainen poika ja on samoin
-täytynyt paljon alttiiksi antaa jättäessään nuo paljon kiitetyt
-työpajat ja oman huoneensa Memphiksessä, eikä korkeimman siunaus ole
-häneltä puuttuva. Mutta juuri sen tähden, että hän tähän saakka on
-noudattanut käskyä, ei hänen pidä pyytää hävittää, mitä me korkeimman
-avulla olemme alkaneet. Mutta sinulle Gabriel, sanon minä, ettei minun
-poikani viihdy vihollisten seassa, vaan kutsumukselleni kuuliaisena
-on hän tuleva luoksemme niinkuin Uri, Hurin esikoinenkin. Varmaankin
-pidättää häntä joku pakottava syy, jota Hosean tarvitsee yhtä vähän
-hävetä kuin minunkaan, hänen isänsä. Minä tunnen hänen ja luotan
-sentähden häneen ja joka odottaa häneltä toista, hänet on poikani
-käytös ennemmin taikka myöhemmin tekevä valhettelijaksi."
-
-Tässä hän vaikeni pyyhkiäkseen valkeat hiukset hehkuvalta otsaltaan ja
-kun ei kukaan häntä vastustanut, kääntyi hän jälleen metallityöntekijän
-puoleen ja pitkitti sydämellisellä ystävyydellä: "Mikä minua harmitti,
-Uri, ei ollut sinun aikomuksesi. Se on hyvä; mutta isäimme Jumalan
-suuruutta ja kunniaa olet sinä mitannut egyptiläisten epäjumalain
-mittakaavan mukaan, jotka kuolevat ja nousevat ylös ja jotka, niinkuin
-Aaron tuonnoin sanoi, esittävät ainoastaan vähäisen osan siitä, joka
-on kaikessa ja vaikuttaa ja ulottuu yli kaiken. Siksikuin Moses opetti
-minulle parempaa uskoin minä, että Jumalan palvelus olisi naudan,
-lampaan ja hanhen uhraamista kuten egyptiläiset. Mutta jos sinun
-silmäsi, kuten minulle tapahtui Moseksen kautta, avaantuvat sille, joka
-maailmaa hallitsee ja on tehnyt meidät kansaksensa, niin käy sinulle,
-niinkuin minulle ja meille kaikille ja pian kyllä pojallenikin, että
-omassa rinnassa syttyy uhrituli, mikä ei koskaan sammu ja joka kuluttaa
-kaiken rakkauden ja uskollisuuden, uskon ja kunnioituksen, mikä ei
-hänelle ele kelvollista. Palvelijansa, Moseksen kautta, lupasi Jumala
-meille suurinta: pelastuksen orjuudesta ja että me vapaina herroina
-saisimme hallita ja vallita omalla pohjallamme, meidän ja lastemme
-omistamassa ihanassa maassa! Me vaellamme hänen lahjaansa kohti ja joka
-tahtoo pidättää meitä tällä tiellä, joka tahtoo meitä palajamaan ja
-matelemaan takaisin siihen verkkoon, jonka vaskisilmukat me mursimme,
-hän neuvoo kansaansa juoksemaan, niinkuin lampaat, takaisin siihen
-tuleen, josta he ovat pelastuneet! Minä en vihastu sinuun, sillä sinun
-kasvosi ilmaisevat, ettäs tunnustat, kuinka kauheasti sinä erehdyt,
-mutta teidän tulee tässä kaikkien tietää: Moseksen oinasta suusta olen
-minä muutama tunti sitten kuullut, että se, joka neuvoo palajamaan
-ja sopimaan egyptiläisten kanssa, sitä tahtoo hän syyttää Jehovan,
-meidän Jumalamme ylenkatsojaksi ja kansansa turmelijaksi ja pahimmaksi
-viholliseksi."
-
-Silloin oli metallityöntekijä mennyt ukon luokse, oli ojentanut hänelle
-kättä ja syvästi vakuutettuna hänen varoituksiensa oikeudesta huutanut:
-"Ei mitään keskustelua, ei mitään sopimusta egyptiläisten kanssa.
-Sinulle, Nun, olen minä kiitollinen, ettäs olet avannut silmäni.
-Minullekin koituu hetki, jolloin sinä tai joku toinen, joka seisoo
-häntä lähempänä kuin minä, opettaa minua täydellisesti käsittämään
-sinun Jumalaasi, joka myöskin on minun."
-
-Niin poistui hän ukon kanssa joka laski käsivartensa hänen
-hartioilleen, mutta Mirjam oli hengähtämättä kuullut Urin viimeistä
-anomusta ja kun tämä lausui toivonsa oppiakseen täydellisesti tuntemaan
-kansansa Jumalaa, olivat Mirjamin silmät loistaneet haaveksivasta
-innostuksesta. Hän tunsi, että korkeimman suuruus täytti hänen sielunsa
-ja että hänellä oli puheen taito jakaa toisellekin sitä tietoa, mikä
-hänellä itselläänkin oli. Mutta tapa vaati hänen vaikenemaan tälläkin
-kertaa. Se suretti hänen sydäntään ja kun hän jälleen meni kansajoukon
-keskelle ja oli tullut vakuutetuksi ettei Hosea vieläkään ollut
-saapunut, meni hän, hämärän alkaessa, kotiin ja astui toisten luo
-katolle.
-
-Siellä ei näkynyt kukaan häntä kaivanneen, ei edes tuo raskasmielinen
-Milca-parkakaan ja hän tunsi itsensä äärettömästi yksinäiseksi tässä
-huoneessa.
-
-Jospa Hosea toki tulisi, jos hän kuitenkin löytäisi vahvan rinnan
-turvakseen, jos tämä vieraanaolo samassa kodissa, tämä hyödytön elämä
-katon alla, jota hänen täytyi kutsua omakseen, vaikkei hän koskaan
-tuntenut itseänsä oikein perehtyneeksi siellä, toki loppuisi!
-
-Moses ja Aaron olivat niinikään poistuneet ja ottaneet Hurin pojanpojan
-mukaansa, mutta kukaan ei ollut häntä, joka vain hengitti ja eli kansan
-ja sen menestyksen hyväksi, katsonut arvolliseksi uskoa hänelle,
-mihinkä heidän vaelluksensa suuntasi ja mitä se tarkoitti.
-
-Miksi oli se Jumala, jolle hän oli koko sieluina ja olemuksensa
-omistanut, tehnyt hänen vaimoksi, vaan antanut hänelle miehen hengen ja
-sielun?
-
-Ikäänkuin tehdäkseen koetuksen, eikö noista hyvistä ihmisistä, joihin
-hän kuului, kukaan häntä rakastaisi, odotti hän, että joku häntä
-ympäröivistä suurista ja pienistä puhuttelisi häntä, mutta Eleasarin
-lapset tungeskelivat isovanhempain ympärille eikä hän koskaan ollut
-ymmärtänyt vetää pienokaisia puoleensa Eliseba johti orjia, jotka
-kokosivat viimeisiä mukaanotettavia tavaroita. Milca istui kissa
-sylissään ja katseli ulos avaruuteen ja vanhemmat pojat olivat menneet
-ulos. Ei kukaan hänestä välittänyt eikä puhutellut häntä.
-
-Silloin tuli hän kovin surulliseksi ja sittenkun hän toisten kanssa
-oli ottanut osaa ehtooateriaan ja hillinnyt itseään, ettei hän
-synkällä mielellään häiritsisi lasten iloista intoa, jotka suurella
-mieltymyksellä odottivat vaellusta, ikävöitsi hän jälleen ulos.
-
-Syvästi hunnutettuna meni hän aivan yksin leiriin ja mitä hän täällä
-näki ei ollut suinkaan omiaan poistamaan häneltä murheita, mitkä
-häntä painoivat. Siellä oli kovaa melua ja hälinää ja vaikka muutamin
-paikoin kaikuikin hurskaita lauluja riemuiten ja toivorikkaasti häntä
-vastaan, niin saatiin kuitenkin paljon enemmän kuulla raakaa kiistaa ja
-kapinallisia puheita. Missä hän kuuli uhkauksia ja häväistyksiä suurta
-veljeänsä vastaan, kiiruhti hän askeleitaan; mutta huolesta, mitä
-huomenna auringon nousun jälkeen lähdössä tapahtuisi, jos tyytymättömät
-saisivat vallan, ei hän voinut vapautua.
-
-Hän tiesi, että kansa oli pakotettu tunkeutumaan eteenpäin, mutta
-huoli faraon sotavoiman vuoksi ei sallinut hänelle lepoa. Hosean
-sankarimuoto teki sen hänelle ikäänkuin ruumiilliseksi. Ellei Herra
-itse asettunut noiden kurjain päiväläisten ja paimenien riveihin, jotka
-hänen sivullaan kiistelivät ja riitelivät, kuinka voisivat he vastustaa
-egyptiläisten sotaan tottuneita, hyvin varustettuja joukkoja?
-
-Hän oli kuullut, että leirin kaikille puolille oli asetettu vahteja
-käskyllä, vihollisen lähestyessä, puhaltaa torveen tai lyödä
-messinkilevyyn siksi kun miehet olivat saapuneet sinne, missä
-varoittava huuto ensin oli kaikunut.
-
-Sellaista kuullakseen oli hän jo kauvan odottanut, mutta kuinka paljon
-suuremmalla jännityksellä olikaan hän kuulustanut erään erityisen
-ratsun kavionkopsetta, kaivatun sotilaan vakavia askeleita ja syvää
-ääntä!
-
-Hänen tähtensä palasi hän yhä jälleen leirin pohjoispäähän takaisin,
-mikä kosketti Taniksesta tulevaa tietä ja missä nyt Moseksen käskystä
-parhaimpien taistelukuntoisten miesten teltat kohosivat. Täällä
-oli hän toivonut löytävänsä paljasta luottamusta; mutta kun hän
-kuunteli aseellisten puheita, jotka taajoissa joukoissa ympäröivät
-vahtivalkeita, kuuli hän, että Urin ehdotus oli heillekin ehtinyt.
-Useimmat olivat puolisoita ja isiä, heillä oli huone, maankappale,
-ammatti eli virka, ja vaikka moni viittasi korkeimman käskyyn ja
-uuteen kauniisen kotiin, jonka Jumala oli heille luvannut, niin ei
-ollut kuitenkaan harvoja taipuvaisia palajamaan. Kuinka mielellään
-olisi hän astunutkaan näiden sovaistuneitten keskelle ja kehoittanut
-heitä uudella uskolla ja luottamuksella seuraamaan Herran käskyä ja
-veljeänsä! Mutta tässäkin täytyi hänen vaijeta. Ainoasti kuunteleminen
-oli hänelle sallittu ja hän tunsi itsensä vahvemmin sinne vedetyksi,
-missä hän odotti kuulevansa kapinallisia sanoja ja neuvotteluja.
-
-Salaperäinen viehätys oli tässä hirvittävässä mielenliikutuksessa
-ja kun moni valkea sammui, miehet laskeusivat levolle ja puheet
-vaikenivat, niin tuntui hänestä ikäänkuin häneltä olisi riistetty
-jotakin, jota hän toivoi.
-
-Nyt kääntyi hän viimeisen kerran Taniksesta tulevalta tieltä; mutta
-siellä ei liikkunut kukaan paitsi edes ja takaisin astuvat vartijat.
-
-Vielä ei hän ollut epäillyt Hosean tulemista, sillä olihan kutsumus,
-jonka hän Herran nimessä oli hänelle lähettänyt, saapunut hänelle;
-mutta nyt, kun tähdet ilmaisivat hänelle puoliyön kuluneeksi, johtui
-selvästi hänen mieleensä, kuinka monta vuotta Hosea oli elänyt
-egyptiläisten seassa ja että hän ehkä piti arvottomana miehelle seurata
-naisen kehoitusta, vaikka se olisi tehty korkeimman niinessäkin. Hän
-oli kylliksi saanut osakseen nöyryytyksiä, miksipä ei tämäkään kohtaisi
-häntä?
-
-
-
-
-Neljästoista Luku.
-
-
-Kovin levottomana ja sellaisten ajatusten kiusaamana lähestyi Mirjam
-vierasystävänsä huonetta mennäkseen levolle, mutta juuri kun hän astui
-kynnykselle, veti hän jalkansa takaisin ja kuunteli vielä kerran
-pohjaanpäin.
-
-Hosean täytyi sieltä tulla.
-
-Mutta hän ei kuullut muuta kuin vartijan askeleet ja Hurin äänen, joka
-aseellisella joukolla kulki leirin läpitse.
-
-Hänkään ei voinut pysyä huoneessa.
-
-Yö oli lauhkea ja tähtikirkas, aika oli niinkuin luotu hiljaisia
-unelmia varten sykomorin alla. Hänen penkkinsä tuon arvoisan puun alla
-oli tyhjä ja pää kumarassa läheni hän tuota rakasta leposijaa, josta
-hänen seuraavana päivänä piti jättää hyvästi ainiaaksi. Mutta vielä
-ei hän ollut saavuttanut läheistä päämaalia, kun hän pää pystyssä jäi
-seisomaan ja painoi kätensä nousevaa rintaa vasten. Tällä kertaa oli
-kuulunut kavion kopsetta, hän ei erehtynyt, ja pohjasta se tuli.
-
-Pauhasivatko faraon vaunut esiin, leiriin hyökätäkseen? Pitikö hänen
-huutaa, herättääkseen sotilaita? Tai oliko se ehkä hän, jota hän niin
-ikävällä kaipasi? Niin, niin, niin! Se oli yksinäisen hevosen astuntaa
-ja uusi tulokas täytyi se olla; sillä melua syntyi teittäin keskellä,
-koirat haukkuivat ja huutoja, puheita ja vastauksia tuli ratsastajan
-kanssa lähemmäksi ja lähemmäksi.
-
-Se oli Hosea, hän tiesi sen varmasti!
-
-Että hän ratsasti yksin yöllä ja oli riistänyt itsensä irti
-siteistä, jotka sitoivat hänet faraoon ja asetovereihin, oli merkki
-hänen kuuliaisuudestaan! Rakkaus oli terästänyt hänen tahtonsa ja
-kiiruhtanut hänen hevosensa juoksua ja kiitollisuus, jonka rakkaus
-voi osoittaa palkka, jonka se voi lahjoittaa, ei saanut häneltä
-kauvemmin pysyä pidätettynä. Hänen käsivarsissaan olisi hän onnellisena
-tunnustava, että hän oli suuria hyljännyt, niittääkseen ihanampaa
-ja suloisempaa! Mirjamista tuntui ikäänkuin yö vaikenisi kirkkaaksi
-päiväksi kuullessaan, että tuo lähenevä ratsasti suoraan Amminadabin,
-hänen vierasystävänsä huoneelle. Hän tiesi nyt, että se oli hänen
-kutsumustaan, jota hän totteli, että hän oli tullut tavatakseen häntä.
-
-Ennenkuin omaa isäänsä, joka majaili hänen sisarenpoikansa Ephraimin
-suuressa tyhjässä huoneessa, etsi Hosea Mirjamia tavatakseen.
-
-Varmaankin olisi hän mielellään, niin nopeasti kuin hevonen jaksoi,
-rientänyt häntä vastaan, mutta eihän sopinut rivakkaasti ratsastaa
-leirin läpitse. Oi, kuinka aika kului pitkällisesti siksi kun hän
-vihdoin näki ratsastajan, siksi kun hän heittäysi maahan ja hänen
-seuralaisensa viskasi hevosen ohjat kolmannelle, joka häntä seurasi.
-
-Se oli Hosea, se eli hän!
-
-Mutta hänen seuralaisensa -- hän tunsi hänen selvästi ja hämmästyi
-kovin -- hänen seuralaisensa oli Hur, mies, joka muutamia tuntia sitten
-oli pyytänyt häntä vaimokseen.
-
-Tuossa seisoivat molemmat, jotka häntä kosivat, aivan vierettäin
-tähtein valossa ja tulisoihtujen valaisemina, jotka paloivat rattaiden
-ja tavarain äärellä, mitkä olivat valmiit huomispäivän vaellusta varten.
-
-Tuo korkeakasvuinen vanhempi heprealainen voitti nuoremman
-lujajäntereisen sotilaan pituudessa, ja laumain omistaja ei ollut
-vähemmin suora kuin egyptiläinen sankarikaan. Molempain äänet
-sointuivat vakavilta ja miehuullisilta, mutta rakastetun ääni tuntui
-hänestä ytimekkäämmältä ja syvemmältä. Nyt olivat he tulleet häntä niin
-liki, että hän voi käsittää heidän puhettaan.
-
-Hur kertoi tulijalle, että Moses oli lähtenyt tiedustelu-retkelle ja
-Hosea lausui ikävänsä siitä syystä, että hän tahtoi keskustella hänen
-kanssaan tärkeistä seikoista.
-
-Silloin olisi hänen seuraavana aamuna lähteminen kansan kanssa,
-huomautti Hur, sillä Moses aikoi yhtyä heihin tiellä. Senjälkeen osotti
-hän Amminadabin huonetta, mikä oli syvässä pimeydessä ja missä ei valoa
-näkynyt sekä kehoitti Hoseaa viettämään lopun yötä hänen kattonsa alla,
-koska ei hän tahtonut herättää vanhaa isäänsä niin myöhäisenä hetkenä.
-
-Silloin huomasi Mirjam ystävänsä viipyvän vastauksella ja tähystelevän
-naisten huonetta ja vierasystävänsä kattoa, ja tietäen, mitä hän sieltä
-etsi, ei hän voinut kauvemmin pidättää sydämensä halua, vaan esiintyi
-sykomorin varjosta tervehtien Hoseaa lämpimästi ja sydämellisesti
-tervetulleeksi.
-
-Ei voinut Hoseakaan salata sydämensä iloa ja Hur seisoi noiden jälleen
-yhdistyneitten vieressä, kun he ojensivat toisilleen kättään ja
-tervehtivät toisiaan ensin vaijeten, mutta sitten lämpimin sanoin:
-
-"Tiesinhän sinun tulevaksi!" huudahti neito ja Hosea vastasi iloisella
-liikutuksella:
-
-"Sen voit helposti arvata, profetissa; sillä minua tänne kutsuvien
-äänien seassa oli sinunkin".
-
-Sitten pitkitti hän levollisemmasti:
-
-"Minä toivoin, paitsi sinua, tapaavani veljesikin, sillä minä tuon
-tietoja, joilla on suuri merkitys hänelle, meille ja kansalle.
-Minä näen myöskin teidän lähtöön valmiina, mutta minua surettaisi
-häiritä sinun vanhoja vierasystäviäsi levosta ja ryhtyä vaarallisiin
-hankkeisiin, joita vielä saatetaan välttää."
-
-"Mitä sinä tarkoitat?" kysyi Hur ja astui toista lähemmäksi.
-
-"Minä tarkoitan", vastasi tämä, "että jos Moses pysyy päätöksessään
-viedä kansan itään, on huomenna vuotava paljon hyödytöntä verta,
-sillä kuten Taniksessa varmasti kuulin, on vartiosto Ethamissa saanut
-käskyn, ettei päästää ketään ihmistä läpi, puhumattakaan tuosta
-lukemattomasta kansan paljoudesta, jonka suuruus minua hämmästytti
-ratsastaessani leirin lävitse. Minä tunnen Apun, joka on linnoituksien
-päällikkö, ja ne legionat, joita hän johtaa. Siitä tulisi vaarallinen,
-peljättävä verisauna meidän turvattomien osaksi harjaantumattomien
-maanmiesten joukossa, se tulisi... lyhyesti sanottuna, minun täytyy
-välttämättömästi ja viivyttelemättä puhua Moseksen kanssa, estääkseni
-pahinta onnettomuutta, ennenkuin se on myöhäistä."
-
-"Mitä sinä pelkäät, ei ole meiltäkään jäänyt huomaamatta", vastasi Hur,
-"ja juuri sitä estääkseen on Moses lähtenyt vaaralliselle matkalle."
-
-"Mihinkä?" kysyi Hosea.
-
-"Se on salaisuus kansan johtajain seassa."
-
-"Niihin kuuluu isänikin."
-
-"Varmaan, ja tarjouduinhan minä jo viemään sinut hänen luokseen. Jos
-hän ottaa sinut vihkiäkseen..."
-
-"Jos hän siinä loukkaa velvollisuutta, niin vaijetkoon. Kuka johtaa
-huomenna vaeltavat joukot?"
-
-"Minä."
-
-"Sinäkö?" kysyi Hosea ihmetellen ja toinen lisäsi tyynesti:
-
-"Sinä ihmettelet paimenen rohkeutta tahtoessaan johtaa sotajoukkoa,
-mutta kaikkien sotalaumain herra, jolle me olemme uskoneet asiamme, on
-johtajanamme, ja minä luotan hänen johdatukseensa."
-
-"Sen teen minäkin", vastasi Hosea. "Ei kukaan muu kuin Jumala, jonka
-kautta Mirjam kutsui minua tähän paikkaan, uskonut minulle -- siitä
-olen varma -- tuota tärkeätä sanomaa, joka toi minut tänne. Minun
-täytyy tavata Moses, ennenkuin on myöhäistä."
-
-"Kuulithan jo, että on jokaiselle ja minullekin mahdotonta saavuttaa
-häntä, ennenkuin huomenna, ehkäpä ei ennen kuin ylihuomenna; tahdotko
-kumminkin puhua Aaronin kanssa?"
-
-"Onko hän leirissä?"
-
-"Ei, mutta me odotamme hänen palajamistaan ennen kansan lähtöä, se on,
-muutamien tuntien kuluttua."
-
-"Onko hänellä oikeus päättää tärkeitä kysymyksiä Moseksen poissa
-ollessa?"
-
-"Ei, hän julkaisee vain kansalle puheliaammalla kielellä, mitä hänen
-jalo veljensä on säätänyt."
-
-Tässä katseli sotilas pettyneellä toiveella maahan ja pitkitti sitten
-lyhyen harkinnan perästä, nostaessaan silmänsä Mirjamin puoleen:
-
-"Se on Mosekselle, kuin Herra meidän Jumalamme ilmoittaa tahtonsa,
-mutta sinullekin, hänen korkealle, neitseelliselle sisarelleen,
-sinullekin ilmaisee itsensä korkein, sinullekin..."
-
-"Oi, Hosea!" keskeytti hänet naisprofeetta ja ojensi rukoilevasti ja
-torjuen kätensä häntä kohti; mutta huolimatta hänen varoituksestaan
-pitkitti päällikkö innokkaasti:
-
-"Sinut on Herra meidän Jumalamme käskenyt kutsumaan minua, hänen
-palvelijaansa, kansan luoksi takaisin, sinun käski hän antamaan
-minulle nimen, johonka minä tahdon muuttaa isäni ja äitini minulle
-antaman nimen, jota minä kolmekymmentä vuotta kunnialla olen kantanut.
-Kuuliaisena kutsumuksellesi olen minä itseltäni heittänyt pois, mikä
-minut voi tehdä suureksi ihmisten parissa; mutta tiellä, jota minun
-Egyptissä, Jumalani ja sinun kuvasi kanssa sydämessä, oli vaeltaminen
-uhkaavaa kuolemaa kohti, on se sanoma tullut minulle, jota minun on
-tässä esiintuominen, ja sentähden uskon minä, että se on korkein itse,
-jolta se tulee. Saattamaan sen kansan johtajille olen minä velvoitettu;
-mutta kun en löydä Mosesta, en voi uskoa sitä kellekään paremmalle
-kuin sinulle, joka, vaikka oletkin vain nainen, veljesi jälkeen seisot
-korkeinta lähinnä, ja sentähden pyydän sinua nyt kuulemaan minua.
-Kolmannen korville ei ole sanomani vielä kypsynyt."
-
-Silloin ojensi Hur itsensä suoraksi ja keskeyttäessään toisen puheen
-kysyi hän Mirjamilta, tahtoisiko hän kuunnella Sunin poikaa ilman
-todistajia; mutta hän vastasi hänelle kaikumattomalla "kyllä".
-
-Silloin kääntyi Hur ylpeästi ja kylmästi sotilaasen: "Minä luulen, että
-Mirjam tuntee Herran tahdon niinkuin veljensäkin ja että hän tietää,
-mikä soveltuu vaimoille Israelissa. Ellen erehdy, oli se myös tämän
-puun alla kuin sinun oma isäsi, arvoisa Nun, antoi pojalleni Urille
-ainoan vastauksen, jonka Moseksenkin täytyy antaa kullekin sinun
-kaltaisellesi sanantuojalle."
-
-"Tunnetko sinä sen?" kysyi sotilas jyrkällä ja torjuvalla äänellä.
-
-"En", vastasi toinen, "mutta minä aavistan mitä se sisältää ja katso
-tänne."
-
-Samalla kumartui hän nuoruuden notkeudella ja nosti voimallisilla
-käsivarsilla ylös kaksi suurta kiveä, asetti ne vastatusten, vieritti
-sitten muutamia pienempiä niiden sivulle ja huudahti kiivaasti:
-
-"Tämä muistopatsas olkoon todistajana minun ja sinun välillä, niinkuin
-muistopatsas Mizpassa, jonka Jaakop ja Laban nostivat. Ja niinkuin
-hänkin huusi Herralle, että hän olisi hänen ja, toisen välillä
-vartijana, niin teen minäkin. -- Mutta sinua neuvon minä tälle
-muistopatsaalle, ettäs muistaisit sitä, kun olemme erossa toisistamme.
-Tässä lasken minä käteni tälle muistopatsaalle ja todistan, että minä
-Hur, Kalebin ja Ephrat'in poika, en pane uskallustani kehenkään muuhun
-kuin Herraan isäimme Jumalaa ja että minä olen nöyrä noudattamaan hänen
-käskyänsä, joka kutsuu meitä faraon valtakunnasta maahan, jonka hän
-meille on luvannut. Mutta sinulta Hosea, Nunin poika, kysyn minä, ja
-Herra meidän Jumalamme kuulee sinua. Etkö sinäkään odota muuta apua
-kuin Abrahamin Jumalalta, joka valitsi kansansa valituksi kansakseen?
-Ja tahdotko todistaa, että sinä aina muistat egyptiläisiä, jotka ovat
-meitä sortaneet ja joiden orjuudesta Herra meidän Jumalamme on luvannut
-lunastaa meidät, Jumalasi ja kansasi kuoleman vihollisina?"
-
-Silloin vavahtelivat sotilaan parrakkaat kasvot ja hän halusi syöstä
-kumoon muistopatsaan ja ojentaa kiusallista kysyjää vihastunein sanoin,
-mutta Mirjam oli laskenut kätensä muistopatsaan päälle ja huudahti:
-
-"Hän kysyy sinulta Herramme ja Jumalamme edessä, joka on todistajanne!"
-
-Silloin onnistui Hosean hillitä vihaansa ja puristaessaan lujemmin
-neidon kättä vastasi hän vakavasti:
-
-"Hän kysyy, mutta minä jään vastauksen velkaa, sillä myöntämisestä ja
-kieltämisestä on tässä vähän apua; Jumalan otan minäkin todistajaksi
-ja tämän muistopatsaan edessä on sinun Mirjam, mutta ainoastaan sinun
-käsittäminen mitä minä ajattelen ja mitä tarkoitusta varten olen
-tullut. -- Mutta sinä Hur, katsele tänne! Niinkuin sinäkin, lasken
-minäkin käteni tälle muistopatsaalle ja todistan, että minä, Hosea,
-Nunin poika, en pane luottamustani kehenkään muuhun kuin Herraamme,
-Isäimme Jumalaan. Sinun ja minun välillä seisokoon se todistajana ja
-päättäköön, josko minun tieni on hänen taikka erehtyväisen ihmisen.
-Minä tottelen hänen tahtoansa, jonka hän on ilmoittanut Mosekselle ja
-tälle jalolle neidolle. Tämän lupaan minä valalla, jonka vartija on
-Herra meidän Jumalamme."
-
-Hur oli jännitetyllä tarkkaavaisuudelta kuunnellut ja liikutettuna
-tämän puheen vakavuudesta huudahti hän:
-
-"Herra meidän Jumalamme kuuli valasi, ja valaasi vastaan panen minä
-tämän muistopatsaan edessä vielä yhden todistuksen: 'Jos se hetki
-tulee, jolloin sinä muistellessasi tätä muistopatsasta annat sen
-vakuutuksen, minkä äsken kielsit minulta, ei ole tulevaisuudessa
-syntyvä mitään vihaa välillämme, ja jos korkeimman tahto sellainen
-on, niin jätän minä mielelläni päällikkötoimen sinulle, johonka sinä
-monissa sodissa tottuneena olet taitavampi kuin minä, joka tähän asti
-olen komentanut vain paimeniani ja laumojani. Mutta sinun mieleesi,
-Mirjam, painan minä sen, että tämä muistopatsas on myös todistajana
-siihen keskusteluun, johonka sinä, Jumalan kasvojen edessä, aiot ryhtyä
-tämän miehen kanssa. Minä muistutan sinua nuhtelevista sanoista, joita
-sinä kuulit tämän miehen isän suusta tämän puun alla, ja huudan Jumalan
-todistajaksi, että minä isällisellä kirouksella olisin synkistyttänyt
-elämän Urille, omalle pojalleni, joka on sydämeni ilo, jos vain hän
-olisi astunut kansan sekaan voittaakseen sen sanomalla, jonka hän
-meille toi; sillä se olisi kääntänyt vähä-uskoiset heidän Jumalastaan.
-Siitä muistutan sinua, neito, ja sanon sinulle vielä kerran: Jos minua
-etsit, niin olet löytävä minut, ja ovi, jonka minä avasin sinulle,
-pysyy sinulle avonaisena, mitä tahansa tapahtukoon'."
-
-Näin puhuttuaan käänsi Hur hänelle ja sotilaalle selkänsä.
-
-He eivät tietäneet, kuinka heidän laitansa oli, ja hän, joka pitkän,
-vaarojen alaisen ratsastuksen kestäessä hartaalla halulla oli ikävöinyt
-tätä hetkeä, jolloin hän saisi tavata rakastettuansa, katseli
-hämmästyneenä ja kovin levottomana maahan, mutta Mirjam, joka hänen
-lähestyessään piti häntä varten valmiina korkeimman ja suloisimman
-palkinnon, jolla rakastava vaimo palkitsee uskollisuuden ja rakkauden,
-oli tuon vakavasti varoittavan kivipatsaan edessä vaipunut maahan puun
-viereen ja painoi otsana onteloa, visaista runkoa vasten.
-
-
-
-
-Viidestoista luku.
-
-
-Pitkään aikaan ei kuulunut muuta ääntä sykomorin alta kuin neidon
-hiljaista nyyhkytystä ja sotilaan levottomia askeleita, joka,
-koettaessaan malttaa mielensä, ei uskaltanut häiritä häntä.
-
-Hän ei voinut vielä käsittää, mikä niin äkkiarvaamatta,
-vuorenkorkuisena oli tunkeutunut hänen ja rakastetun välille.
-
-Hurin sanoista oli hän käsittänyt, että Moses ja hänen oma isänsä
-olivat evänneet kaiken välityksen, ja kuitenkin näkyivät hänestä
-lupaukset, mitkä hänellä oli kansalle esitettävänä, korkeimman
-armorikkaiksi lahjoiksi. Eihän kukaan hänen kansalaisistaan vielä niitä
-tuntenut ja oliko Moses se, jona hän piti häntä, niin täytyi Herran
-avata hänen silmänsä ja näyttää hänelle, että hän oli valinnut hänen,
-Hosean, hänen välityksellään johtamaan kansaa parempaa tulevaisuutta
-kohti; ei hän myöskään epäillyt, että hän helposti voisi saada isän
-puolelleen. Täydellä vakuutuksella olisi hän myöskin toistamiseen
-vakuuttanut, että se oli korkein, joka hänelle oli tien osoittanut, ja
-tätä kaikkea mietittyään ja Mirjamin vihdoin noustua ylös astui hän
-häntä kohti uudella luottamuksella. Rakastava sydän kehoitti häntä
-sulkemaan hänet käsivarsiinsa, mutta hän viittasi häntä peräytymään
-ja neidon muutoin niin puhdas, syvä ääni kuului käheältä ja ikäänkuin
-peitetyltä kysyessään häneltä miksi hän oli niinkauvan viipynyt ja mitä
-se oli, jota hän aikoi uskoa hänelle.
-
-Sykomorin alla ei hän ollut ainoastaan etsinyt lepoa ja rukoillut
-Jumalaa siitä, vaan myöskin katsonut sydämeensä. Hän rakasti Hoseaa;
-mutta hän aavisti hänen tulevan samalla esityksellä kuin Urikin, ja
-vanhan Nun'in vihaiset sanat kaikuivat nyt vahvemmin kuin koskaan hänen
-sielussaan. Pelko, että tuo rakastettu vaelsi väärillä poluilla ja
-Hurin hämmästyttävä teko olivat tasoittaneet hänen kiihkonsa korkeat
-laineet ja hänen järkevään harkitsemiseen palautunut henkensä pyysi
-ennen kaikkia tietää, mikä häntä niinkauvan oli pidättänyt, jota hän
-Jumalansa nimessä oli kutsunut, ja miksi hän tuli yksin ja ilman
-Ephraimia.
-
-Kirkas taivas oli täynnä tähtiä, ja nämä, joiden määrä oli nähdä
-jälleenyhdistetyn rakastavan ihmisparin onnea, tulivat nyt todistajiksi
-levottoman tytön arkoihin kysymyksiin ja tulisen katkerasti petetyn
-miehen kärsimättömiin vastauksiin.
-
-Vakuuttaen rakkauttaan ja tulleensa omistamaan hänet omakseen alkoi hän
-puhettaan; hän salli tosin hänen pitää kättään omassaan, mutta pyysi
-häntä luopumaan kosimisestaan ja ensiksi kertomaan hänelle mitä hän
-tahtoi tietää.
-
-Monenlaisia tietoja oli hän saanut Ephraimista eräältä sotatoverilta
-Tuniksesta, ja niin voi hän kertoa, että poika tottelemattomuudesta
-ja luultavasti tyhmästä uteliaisuudesta oli haavoitettuna ja sairaana
-mennyt kaupunkiin, mutta että hän oli saanut asunnon ja hoidon erään
-ystävän luona. Mutta tämä teki neidon levottomaksi ja hän nuhteli
-itseänsä, että tuo orpo, kokematon poika, joka oli kasvanut hänen
-silmäinsä alla ja jonka hän oli lähettänyt vieraasen maahan, oli nyt
-egyptiläisessä huoneessa.
-
-Hosea vakuutti kuitenkin; että hän ottaisi huolekseen hänen takaisin
-saattamisensa omiensa luo, ja kysyi häneltä, kun hän huolimatta tästä
-näyttäytyi murheelliselta oliko hän menettänyt hänen rakkautensa ja
-luottamuksensa. Mutta antamatta hänelle lohduttavaa vastausta alkoi hän
-uudelleen kysellä häneltä ja tahtoi tietää, mikä oli hänen tuloansa
-viivyttänyt, ja niin piti hänen syvästi levottomana ja loukatulla
-mielellä aloittaa kertomuksensa.
-
-Sill'aikaa kuin Mirjam, nojautuen sykomorin runkoa vastaan, kuunteli
-häntä, astui Hosea, kaipion ja levottomuuden vallassa milloin edes
-ja takaisin, milloin taas, tuskin itsensä herrana, hänen luokseen.
-Ainoastaan kiihko ja toivo, mitkä hänen täyttivät eikä mikään muu,
-näkyivät hänestä ansaitsevan pukea sanoiksi. Jos hän olisi varmasti
-tietänyt, että hänen sydämensä oli vieraantunut hänestä, olisi hän
-ratsastanut täältä pois jälleen, aukaistuaan ensin sielunsa isälleen
-ja uskallettuaan ratsastaa umpimähkään, löytääkseen Moseksen. Voittaa
-Mirjam ja varoa itseään valapattoisuudesta oli kaikki, mitä hän halusi,
-ja vaikka hän olikin kokenut ja toivonut merkillisiä seikkoja viime
-päivinä, vastasi hän kuitenkin Mirjamin kysymyksiin kiivaasti ja
-ikäänkuin olisivat ne koskeneet arvottomia asioita.
-
-Lentävin sanoin alkoi hän kertomuksensa ja jota useammin Mirjam häntä
-keskeytti, sitä kärsimättömämmin vastasi hän häntä, sitä syvemmiksi
-kävivät rypyt hänen otsallaan.
-
-Muutaman tunnin oli Hosea hevosen hoitajansa seurassa iloisin mielin
-ja toivorikkaana ratsastanut etelää kohti, kun hän, vähän ennen
-pimeän tultua huomasi suuren ihmisjoukon, joka kulki hänen edellään.
-Alussa oli hän ollut siinä luulossa, että hän oli kohdannut pois
-vaeltavien heprealaisten jälkijoukon. Sentähden oli hän kiiruhtanut
-hevosensa juoksua. Mutta ennenkuin hän oli saavuttanut vaeltajat,
-olivat muutamat talonpojat ja kuorma-ajurit, jotka olivat jättäneet
-juhtansa ja rattaansa alttiiksi, rientäneet hänen ohitsensa kovalla
-huudolla ja kiihkeillä varoituksilla, mitkä ilmoittivat hänelle, että
-hänen edellänsä vaeltajat olivat spitaalisia. Ja pakolaisten varoitus
-olikin ollut hyvin perustettu, sillä ensimäiset, jotka kääntyivät
-hänen puoleensa sydäntä liikuttavalla huudolla: "Spitaali! Spitaali",
-kantoivat tuon hirvittävän taudin tuntomerkkejä ja heidän ruvella ja
-valkealla hilseellä peitetyistä, rumennetuista kasvoistaan katsella
-tuijottivat karvattomat silmät kolkolla kiillolla häntä vastaan.
-
-Pian tunsikin Hosea muutamia heistä osaksi egyptiläisiksi papeiksi
-kerityllä päällä, osaksi heprealaisiksi miehiksi ja vaimoiksi.
-Molemmille teki hän päällikön ankaralla tyyneydellä tarpeelliset
-kysymykset ja sai tietää, että he tulivat kivilouhimoista vastapäätä
-Memphistä, joka oli heidän erityinen olinpaikkansa Niilin itärannalla
-Muutamat heprealaiset heidän seassaan olivat siellä kuulleet
-omaisiltaan, että heidän kansansa aikoi jättää Egyptin ja etsiä maata,
-jonka Herra oli heille luvannut Silloin olivat useat päättäneet
-uskoa itsensä samoin heidän isäinsä väkevälle Jumalalle ja seurata
-vaeltavia; mutta egyptiläiset papit, joita sama onnettomuus liitti
-heprealaisiin, olivat lähteneet heidän kanssansa ja asettaneet
-vaelluksensa päämaaliksi Succothin, johon Moses, niinkuin olivat
-kuulleet, aikoi ensin viedä kansansa. Mutta jokainen, joka olisi voinut
-näyttää heille tien, oli paennut heidän edellään, ja siitä syystä
-olivat he kulkeneet liiaksi pohjoiseen ja harhautuneet Thabne-linnan
-läheisyyteen. Penikulman matkalla tältä paikalta oli Hosea tavannut
-heidät ja kehoittanut heidän päällikköänsä pyörtämään takaisin,
-etteivät saattaisi onnettomuutta poisvaeltaville veljille.
-
-Tämän keskustelun aikana oli osasto egyptiläisiä sotilaita lähtenyt
-linnasta spitaalisia vastaan puhdistamaan tien heistä, mutta päällikkö
-joka tunsi Hosean, ei käyttänyt mitään väkivaltaa, ja molemmat miehet
-saivat spitaalisten johtajan taipumaan esitykseen viedä heidät Sinain
-niemekkeesen, jossa löytyi spitaalisten siirtola vuoriston keskellä,
-ei kaukana vuorikaivoksista. He olivat tähän esitykseen suostuneet,
-koska Hosea heille lupasi, että kansan vaeltaessa itään tulisi se
-heidät tapaamaan ja ottamaan mukaansa jokaisen parannetun; mutta
-jos heprealaiset jäisivät Egyptiin, niin olisi puhdas erämaan tuuli
-tuottava monelle kärsivälle jälleen terveyden ja jokaisella puhtaaksi
-havaitulla olisi vapaus palata kotiin.
-
-Nämä keskustelut olivat vaatineet paljon aikaa ja ensimäiseen
-pysäyspaikkaan olivat monet muut tulleet; sillä kun Hosea oli joutunut
-niin läheiseen yhteyteen spitaalisten kanssa, täytyi hänen ratsastaa
-Thabneen, tullakseen yhdessä joukkojen päällikön kanssa, joka seisoi
-hänen vieressään, priiskoitetuksi linnun verellä, pukeutuakseen uusiin
-vaatteisiin ja alistuakseen vissien temppujen alaiseksi, jotka hän
-piti itselleen tärkeinä ja jotka tapahtuivat ainoastaan kirkkaassa
-auringonvalossa.
-
-Hänen hevoshoitajaansa oli pidetty linnassa, syystä että tuo
-pehmeäsydäminen mies, joka oli tavannut sukulaisensa noiden kurjain
-joukossa, oli ojentanut tälle kätensä.
-
-Syy tähän viipymiseen oli ollut surullinen ja vastenmielinen, ja
-vasta sittenkuin Hosea ehtoopäivällä oli jättänyt Thabnen ja mennyt
-Succothiin, oli toivo ja ilo Mirjamin jälleen näkemisestä ja niin
-paljon lupaavan sanoman saattamisesta omaisilleen saaneet hänessä
-vallan.
-
-Nopeammin ja niin iloisessa odotuksessa ei ollut koskaan hänen
-sydämensä sykkinyt kuin tämän yöllisen ratsastuksen aikana, jona hän
-läheni rakastettua ja isää, mutta minkä päätyttyä hän nyt korkeimman
-onnellisuuden sijasta tähän saakka oli saanut kokea ainoastaan
-katkerata pettymystä.
-
-Sekavissa, lyhyissä lauseissa oli hän vastenmielisesti kertonut,
-mitä hänelle oli tapahtunut spitaalisia tavatessaan, vaikka hän
-uskoikin tehneensä parastaan näiden onnettomien hyväksi. Kukin hänen
-sotakumppaneistaan olisi kiittänyt häntä siitä, mutta hän, jonka
-kiitos oli ylinnä kaikista, viittasi, hänen lopettaessaan, erääsen
-paikkaan leirissä ja sanoi murheellisena: "He ovat meidän vertamme
-ja meidän Jumalamme on heidänkin Jumalansa. Zoanista, Phakoksesta ja
-Phibesethistä [kreikkalaisen Bubastiksen heprealainen nimitys] ovat
-spitaaliset määrämatkan päässä seuranneet toisia ja heidän telttansa
-seisovat leirin ulkopuolella. Nekin, jotka tulivat Succothista --
-niitä ei ole monta -- saavat kulkea mukana; sillä kun Herra lupasi
-kansalle sen maan, jonka perään se ikävöi, tarkoitti hän suuria ja
-pieniä, köyhiä ja alhaisia ja varmaan onnettomiakin, jotka nyt jäävät
-vihollisen valtaan. Etkö sinä olisi tehnyt paremmin, jos olisit
-erottanut heprealaiset egyptiläisistä ja johtanut ne, jotka ovat meidän
-vertamme, luoksemme?"
-
-Silloin nousi miehen ylpeys sotilaassa, ja vakavasti ja jyrkästi
-kuului hänen vastauksensa: "Sodassa täytyy uhrata satoja pelastaakseen
-tuhansia. Suojellakseen laumaansa erottaa paimenkin rupisen lampaan
-laumasta."
-
-"Aivan oikein", keskeytti neito häntä innokkaasti, "sillä paimen on
-heikko ihminen, joka ei tunne mitään lääkettä ruttoa vastaan, mutta
-Herra, joka tuntee koko kansansa, ei salli tulla sille mitään vahinkoa
-ankarasta kuuliaisuudesta."
-
-"Näin ajattelee nainen", vastasi Hosea; "mutta mitä sääliväisyys
-hänelle säätää, ei saa painaa raskaasti miesten neuvotteluissa. Te
-seuraatte mielellänne sydämen ääntä, niinkuin onkin kohtuullista, että
-sallitte itseänne johdatettavan, kun vain muutoin ette unohda, mikä
-teille ja suvullenne on soveliasta."
-
-Silloin muuttuivat Mirjamin posket tumman-punaisiksi; sillä hän tunsi
-tässä puheessa kätkeytyvän okaan kaksinkertaisesti katkeraksi syystä
-että se oli Hosea, joka tämän matkaan saatti. Kuinka paljon olikaan hän
-tänään sukunsa tähden saanut kärsiä, ja nyt antoi hänkin hänen tuntea,
-ettei hän ollessaan nainen ollut samanarvoinen hänen kanssansa. Sen
-muistopatsaan edessä, minkä Herra oli pystyttänyt ja johonka hän nyt
-nojasi kättään, oli Hosea vetounut hänen tuomioonsa, ikäänkuin olisi
-hänkin kansanjohtajia, ja nyt osoitti hän hänet, joka hengen ja lahjain
-puolesta ei tuntenut itsensä ketään miestä huonommaksi, jyrkästi
-piiriinsä takaisin.
-
-Mutta Hoseakin tunsi itsensä arvossaan loukatuksi ja Mirjamin käytös
-ilmaisi hänelle, että tämä hetki oli päättävä, tulisiko valta, heidän
-tulevassa liitossaan, hänelle vaiko Mirjamille. Ylpeänä ja ankaran
-ylevänä seisoi Hosea hänen edessään, -- todellakin niin miehekkäänä
-ja ihailtavana, jollaisena ei hän koskaan ennen ollut häntä nähnyt.
-Kuitenkin sai halu taistella loukatun naisellisen arvonsa puolesta
-hänessä ylivallan yli kaiken muun tunteen, ja vihdoin oli se hän, joka
-katkaisi tuon lyhyen kiusallisen vaitiolon, mikä oli Hosean nuhtelevien
-sanojen seurauksena, ja levollisuudella, jonka hän koko tahtonsa voimaa
-ponnistamalla sai, alkoi hän: "Me unohdamme kumpikin, mikä meitä niin
-myöhään yöllä täällä pidättää. Sinä aioit uskoa minulle, mikä sinua
-omiesi luo tuoja kuulla minulta, ei mitä Mirjam, tuo heikko nainen,
-vaan mitä Herran uskottu siitä tuomitsee."
-
-"Myöskin sen neidon ääntä, jonka rakkautta minä halasin, toivoin
-kuulevani", vastasi hän kolkosti.
-
-"Sinä saat sen kuulla" sanoi Mirjani nopeasti ja otti kätensä
-muistopatsaalta pois. "Mutta saattaa tapahtua, etten minä voi yhtyä sen
-miehen mielipiteesen, jonka voima ja viisaus ovat niin paljon ylempänä
-minua, ja kuitenkin osoitit sinä juur'ikään, ettet sinä suvaitse naisen
-etkä edes minun vastaansanomistani."
-
-"Mirjam," keskeytti Hosea nuhtelevalla äänellä; mutta hän pitkitti
-innokkaammin: "minä olen kokenut sitä ja koska elämäni suurin suru
-olisi kadottaa sydämesi, täytyy sinun oppia ymmärtämään minua,
-ennenkuin kehoitat minua lausumaan tuomion".
-
-"Kuule sinä ensiksi minun sanomani!"
-
-"Ei, ei!" vastasi hän vilkkaasti. "Vastaus tulisi kuolemaan huulillani!
-Salli minun ensiksi kertoa sinulle naisesta, jolla on rakastavainen
-sydän ja kuitenkin tuntee jotakin muuta, mikä on hänestä korkeampaa
-kuin rakkaus. Sinä hymyilet? Ja sinulla on oikeus siihen, niin kauvan
-kuin et tunne sitä, mitä minä aion uskoa sinulle."
-
-"Puhu sitten!" keskeytti Hosea häntä äänellä, josta hän ymmärsi, kuinka
-vaikeata hänestä oli olla kärsiväinen.
-
-"Kiitos!" sanoi hän lämpimästi. Sitten nojasi hän vanhan puun runkoa
-vasten ja sill'aikaa kuin Hosea istahti penkille katsellen milloin
-maahan, milloin hänen kasvoihinsa, alkoi Mirjam puhumaan:
-
-"Lapsuus on takanani ja pian myöskin nuoruus. Vielä vähäisenä ollessani
-olin tuskin erillainen muita tyttöjä. Minä leikin niinkuin hekin,
-ja vaikka äitini oli opettanut minua rukoilemaan isäini Jumalaa,
-niin mielistyin kuitenkin siihen, mitä muut lapset minulle kertoivat
-Isis-jumalattaresta. Milloin vain sopi, hiivin minä hänen temppeliinsä,
-ostelin ryytejä, riistin puutarhan hänen tähtensä, voitelin hänen
-alttariansa ja vein hänelle kukkia uhriksi. Minä olin muita isompi
-ja vahvempi ja lisäksi Amramin tytär, ja senvuoksi tottelivat he
-minua ja tekivät mielellään mitä tahdoin. Ollessani kahdeksan vuotias
-tulimme tänne Zvanista. Ennenkuin vielä olin saanut leikkisisaren,
-tulit sinä Gamalielin, sisaresi miehen luo, parantuaksesi erään
-libyalaisen keihään tekemästä haavasta. Muistatko sinä vielä aikaa,
-jolloin sinä nuorukaisena korotit pienen tytön kumppaniksesi? Minä
-toin sinulle, mitä sinä tarvitsit, loruilin sinulle mitä tiesin, mutta
-sinä kerroit minulle verisistä taisteluista ja voitoista, sotilasten
-kiiltävistä sotavaruksista sekä heidän hevosistaan ja vaunuistaan. Sinä
-näytit minulle urhoollisuudellasi voittamasi sormuksen, ja kun haava
-rinnassasi oli parantunut, harhailimme ympäri laitumilla."
-
-"Isiksellä, jota sinäkin suosit, oli täällä temppeli, ja kuinka usein
-olenkaan salaisesti hiipinyt esikartanoon rukoillakseni edestäsi ja
-lahjoittaakseni hänelle juhlakakkuni. Sinulta olin kuullut niin paljon
-faraosta ja hänen loistostaan, egyptiläisistä, heidän viisaudestaan,
-heidän taidostaan ja heidän koristellusta elämästään, että pieni
-sydämeni halusi elää heidän keskellään pääkaupungissa; olinpa myöskin
-kuullut, että veljeni Moses oli kuninkaan linnassa saanut osakseen
-suuria suosionosoituksia ja tullut pappein parissa kunnioitetuksi
-mieheksi. Kansamme ei enään miellyttänyt minua, sillä se oli kaikissa
-suhteissa takapajulla egyptiläisistä."
-
-"Sitten tuli ero sinusta, ja koska pieni sydämeni oli hurskas ja odotti
-kaikkea hyvää jumalalliselta voimalta, olipa se sitten minkä nimellinen
-hyvänsä, rukoilin minä faraon ja hänen sotajoukkonsa edestä, jonka
-riveissä sinä taistelit."
-
-"Äitini puhui joskus isäimme Jumalasta, niinkuin voimallisesta
-suojelijasta, joka kuluneina aikoina oli velvoittanut kansansa
-kiitollisuuteen, ja hän kertoi minulle hänestä monta kaunista
-kertomusta; mutta monasti uhrasi hän itse Sethin temppelissä tai vei
-auringon jumalan pyhälle haralle apilaskukkia. Hän muisteli myös
-ystävällisesti egyptiläisiä, joiden seassa hänen ylpeytensä ja ilonsa,
-meidän Moseksemme oli noussut niin korkeaan kunniaan."
-
-"Niin tulin viidentoista vanhaksi ja elin iloisena toisten kanssa.
-Ehtoisin, paimenten kotiinpalattua, istuin minä nuorison kanssa
-valkean ääressä ja minusta oli mieluista, kun laumain omistajain pojat
-antoivat minulle etusijan ennen muita sekä kosivat minua; mutta minä
-lähetin heidät kaikki kotiinsa, jopa egyptiläisen päämiehenkin, joka
-komensi varastohuoneen linnaa, sillä minä ajattelin sinua, nuoruuden
-kumppaniani. Kun tanssin juhlallisissa leikeissä ja lauloin tamburinin
-säestyksellä äänekkäiden suostumushuutojen vastaani kaikuessa, niin
-ei mikään olisi ollut minulle liian kallista löytääkseni loihtusanat,
-joiden avulla olisin silloin saanut sinut luoksemme. Niin usein kuin
-minua vain ihailtiin ajattelin sinua, -- livertelin täydestä sydämestä
-kuin leivonen, sillä lauloin sinulle enkä Herran kunniaksi, jolle
-lauluni oli pyhitetty."
-
-Tässä valtasi intohimo uudella voimalla miehen, jolle tuo rakastettu
-oli tehnyt niin suloisen tunnustuksen. Kiivaasti kavahti hän ylös
-ojentaen käsivartensa hänelle, mutta neito torjui hänet jyrkästi pois,
-hillitäkseen hänkin intohimoaan, mikä uhkasi vallata hänenkin.
-
-Kuitenkin oli hänen syvä äänensä saanut uuden, oudon soinnun, kun hän
-nopeasti ja hiljaa, sitten kovemmin ja painavammin pitkitti:
-
-"Ja niin täytin kahdeksantoista vuotta enkä kauvemmin voinut viihtyä
-Succothissa. Sanomaton kaipio, ei vain sinun perääsi, oli saanut vallan
-sielussani. Mikä ennen valmisti minulle iloa, tuntui minusta nyt
-tyhjältä, ja yksitoikkoinen elämä täällä etäisessä rajakaupungissa,
-paimenien ja karjalaumojen parissa, näytti minusta kurjalta ja
-surulliselta".
-
-"Eleasar, Aaronin poika, oli opettanut minua lukemaan ja toi
-mukanaan kirjoja, täynnä kertomuksia, jotka eivät koskaan voineet
-olla tapahtuneet, mutta kuitenkin panivat sydämen sykkimään. Monet
-sisälsivät ylistyslauluja jumalillekin ja palavia rakkauslauluja.
-Nämä menivät syvälle sieluuni ja niin usein kuin minä ehtoisin tahi
-puolipäivän aikana, jolloin kaikki oli hiljaa ja paimenet sekä laumat
-olivat kaukana laitumella, olin yksinäni, kerroin minä itsekseni näitä
-lauluja tai keksin uusiakin, joista useimmat olivat ylistyslauluja
-jumaluudelle. Milloin ylistivät ne oinaspäistä Amonia, milloin
-nautapäistä Isistä ja usein myöskin suurta ja kaikkivaltiasta Jumalaa
-joka oli ilmestynyt Abrahamille ja josta äitini sitä useammin puhui,
-jota vanhemmaksi hän tuli. Sellaisten ylistyslaulujen miettiminen,
-näkyjen odottaminen, jotka näyttivät minulle Jumalan suuruuden ja
-ihanuuden tai kauniita enkeliä ja hirveitä haltijoita, oli minusta
-mieluisinta työtä. Iloisesta lapsesta, olin tullut haaveilevaksi
-neidoksi, joka salli kaikki käydä mielen mukaan. Eikä ollut ketään,
-joka olisi minua varoittanut; sillä äitini seurasi kuollutta isääni,
-ja nyt elin minä yksinäni vanhan Rahel-tätini kanssa tyytymättömänä
-itseeni enkä kenellekään iloksi. -- Aaron, vanhin meistä, oli muuttanut
-appensa Amminadabin luo, sillä Amramin huone, hänen perintönsä, oli
-käynyt hänelle liian pieneksi ja halvaksi, jonka tähden hän jätti sen
-minulle. Leikkitoverinikin karttivat minua, sillä ilo oli paennut
-minusta ja kurjassa ylpeydessä halveksin minä heitä syystä että voin
-tehdä lauluja ja näyissäni sain nähdä enemmän kuin he kaikki."
-
-"Niin täytin yhdeksäntoista vuotta ja syntymäpäiväin ehtoolla, jota
-ei kukaan muu ajatellut kuin Milca, Eleasarin tytär, lähetti korkein
-minulle ensikerran sanansaattajan. Hän tuli enkelin muodossa ja käski
-minun valmistamaan huonettani, sillä eräs vieras oli tulossa, joka oli
-minulle rakkain kaikista."
-
-"Se tapahtui varhain aamulla tämän puun alla; mutta minä menin kotiin
-ja valmistin vanhan Rahelin avulla huoneeni sekä laitoin vuoteen ja
-aterian, viinineen ja kaikkineen, joilla vierasta kunnioitetaan.
-Puolipäivä tuli ja ehtoopäivä kului; ehtoosta tuli yö ja taaskin aamu
-ja minä odotin yhä vain vierasta. Mutta kuin tuon päivän aamu oli
-laskeumaisillaan, rupesivat koirat kovasti haukkumaan ja astuessani
-ovesta ulos, riensi voimakas mies hajalla hapsin ja parroin,
-rikkinäisessä valkeassa papin puvussa suoraan luokseni. Vinkuen
-pakenivat koirat häntä, mutta minä tunsin hänet veljekseni."
-
-"Jälleen näkemisemme niin pitkän ajan kuluttua tuotti minulle alussa
-enemmän kauhua kuin iloa, sillä Moses oli kostajaa paossa, syystä että
-hän oli voudin tappanut. -- Tiedäthän!
-
-"Vielä loisti harmi hänen leimuavista silmistään. Vihassaan näytti
-hän minusta Seth-Jumalan kaltaiselta ja kukin hänen pitkällisistä
-sanoistaan kaivautui sieluuni, ikäänkuin vasaralla ja meiselillä
-iskien. Kolme kertaa seitsemän päivää ja yötä viipyi hän kattoni alla
-ja kuin minä hänen ja kuuron Rahel'in kanssa olin yksinäni ja hänen
-täytyi pysyä salassa, ei astunut kukaan välillemme ja silloin opetti
-hän minua tuntemaan häntä, joka on isäimme Jumala."
-
-Vavisten ja peljäten seurasin minä hänen valtavaa puhettaan ja minusta
-tuntui ikäänkuin nuo voimalliset sanat olisivat kallion kaltaisina
-langenneet rinnalleni, kuin hän laski sydämelleni mitä Herra Jumala
-minulta vaati elikkä kuin hän kuvaili hänen suuruuttaan ja vihaansa,
-jota ei mikään ymmärrys voi käsittää eikä nimi nimittää, niinpä kuin
-hän puhui _hänestä_ ja egyptiläisistä jumalista, oli se ikäänkuin
-kansani Jumala seisoisi jättiläisenä edessäni, jonka pää kosketti
-taivasta ja ikäänkuin ryömisivät kaikki muut jumalat tomussa, hänen
-jalkainsa juuressa, niinkuin vinkuvat koirat.
-
-Niinikään opetti hän minulle, että me ainoastaan olimme se kansa, jonka
-Herra oli itselleen valinnut, me eikä mikään muu. Silloin täytti ylpeys
-minut ensikerran, ollessani Abrahamin jälkeinen, ja kukin heprealainen
-tuli veljekseni, kukin Israelin tytär sisarekseni. Nyt huomasin
-myöskin kuinka hirveästi niitä vaivattiin ja kiusattiin, jotka olivat
-omaisiani. Olin ollut sokea kansani kärsimiselle, mutta Moses avasi
-silmäni ja istutti vihan sydämeeni, tuon suuren vihan kansani sortajia
-vastaan ja tästä vihasta kasvoi täällä sisällä rakkaus kiusattuihin.
-Silloin lupasin itselleni seurata veljeni esimerkkiä ja odottaa Jumalan
-kutsumusta. Ja katso, hän ei antanut odottaa itseänsä ja Jehovan ääni
-puhui minulle ikäänkuin kielillä.
-
-"Vanha Rahel kuoli silloin. Moseksen kehoituksesta jätin yksinäisen
-asuntoni ja seurasin Aaronin ja Amminadabin kutsumusta. Niin tulin
-heidän huoneensa vieraaksi; mutta kaikkien heidän seassansa elin
-minä erityistä elämätäni. He eivät estäneet minua ja sykomori tässä
-heidän maallaan tuli ikäänkuin erityiseksi omaisuudekseni Sen varjon
-alla käski Jumala minua kutsumaan sinua ja nimittämään sinua siksi,
-jonka apu Jehova on -- ja sinä, -- et enään Hosea, ei, Josua tottelit
-Jumalasi ja hänen naisprofeettansa ääntä."
-
-Tässä keskeytti sotilas neidon puheen, jota hän jännityksellä, vaikka
-kasvavalla pettymyksellä oli kuunnellut. "Niin, sinulle ja korkeimmalle
-olin kuuliainen! Mutta mitä se minulle on maksanut, sitä et tahdo
-kysyä. Nykyisyyteen saakka olet sinä tullut kertomuksellasi, mutta
-niistä päivistä et sinä tiedä mitään kertoa, jolloin sinä äitini
-kuoleman jälkeen olit vieraanamme Taniksessa. Oletko unohtanut, mitä
-sinun silmäsi siellä ensiksi minulle ilmoitti ja sitten myöskin sinun
-suusi? Onko jäähyväispäivä ja ehtoo merellä muistostasi kadonnut,
-jolloin käskit minua toivomaan ja ajattelemaan sinua? Kuolettiko viha,
-jonka Moses istutti sydämeesi, samalla rakkauden kuin muutkin tunteet?"
-
-"Rakkaudenko?" kysäsi Mirjam ja nosti murheellisena suuret silmänsä
-häneen. "Oi, ei! Kuinka saattaisin unohtaa tuon ajan, ihanimman
-elämässäni! Mutta siitä päivästä, jolloin Moses tuli korvesta kotiin,
-Herran käskystä murtaakseen kansan orjuuden -- se tapahtui kolme
-kuukautta jäähyväisten jälkeen sinusta -- siitä saakka en tiedä enään
-mitään vuosista ja kuukausista, päivistä ja öistä."
-
-"Niin olet sinä senkin unohtava?" kysyi Hosea jyrkästi.
-
-"Eipä suinkaan", keskeytti Mirjam häntä ja katseli rukoilevasti hänen
-kasvoihinsa. "Rakkaus, joka kasvoi lapsessa, eikä lakastunut neidon
-sydämessä, ei anna kuolettaa itseänsä, mutta joka vihkii itsensä
-Herralle..." Tässä vaikeni hän äkkiä, kohotti innostuneena ja ikäänkuin
-haltioissaan silmänsä ja kätensä ja huusi rukoillen: "Sinä olet minua
-läsnä, kaikkivaltijas suuri Jumala ja katsot sydämeeni! Sinä tiedät
-miksi Mirjam ei kysy päiviä ja vuosia, eikä pyydä muuta kuin ollakseen
-välikappaleenasi, siksikuin kansasi, joka myöskin on tämän mielien
-kansa, on siitä tullut osalliseksi, mitä sinä sille olet luvannut."
-
-Tämän rukouksen kestäessä, joka tulvi neidon, sydämen syvyydestä,
-oli tuo hiljainen tuuli lisääntynyt, mikä käy aamuhämärän edellä
-ja Mirjamin pään yläpuolella suhisivat lehdet sykomorin taajassa
-kruunussa, mutta Hosea ahmi silmäyksillään hänen korkeata, häälyvän
-hämärän puoleksi valaisemaa, puoleksi varjostamaa majesteetillistä
-olentoa ja mitä hän tässä kuuli ja näki oli hänestä ihmettä. Suurta
-ihmettä, jota Mirjam odotti kansalleen ja jonka täytyi toteutua
-ennenkuin hän tahtoi noudattaa sydämensä toivoa, sitä luuli Hosea,
-Herran sanansaattajana, saattavansa omilleen. Viehättyneenä hänen
-sielunsa innostuksessa, riensi Hosea hänen luoksensa, tarttui hänen
-käteensä ja huudahti toivosta iloisella liikutuksella: "Niinpä on siis
-hetki tullut, mikä taaskin sallii sinun eroittaa kuukaudet ja päivät ja
-kuunnella oman sydämesi toiveita. Sillä, katso, minä Josua, eikä enää
-Hosea, tulen Herran sanansaattajana ja minun sanomani lupaa kansalle,
-jota minä tahdon oppia rakastamaan, niinkuin sinäkin sitä rakastat,
-uutta onnea ja, jos niin on korkeimman tahto, myöskin uuden paremman
-kodin!"
-
-Silloin säihkyivät Mirjaminkin silmät kirkkaina ja kiitollisesta
-ilosta innostuneena huusi hän: "Sinä tulet johtamaan meitä maahan,
-jonka Jehova on luvannut omilleen. Oi, Herra, kuinka ääretön onkaan
-hyvyytesi! Hän, hän lähestyy sanansaattajanasi!"
-
-"Hän lähestyy, hän on täällä!" lankesi Josua innossaan hänen puheesensa;
-mutta Mirjam ei kieltäynyt, kun hän veti hänet puoleensa ja antauttuaan
-tunteen valtaamana, vastasi hän hänen huuliensa suudelmaan.
-
-
-
-
-Kuudestoista Luku.
-
-
-Peljäten omaa heikkouttaan irtautui Mirjam pian rakastetun syleilystä
-ja sitten kuunteli hän, onnellisena ja odottaen uutta armoa
-korkeimmalta, Hosean lyhyttä kertomusta mitä hän kutsumuksestaan saakka
-oli saanut kokea ja tuntea.
-
-Ensiksi kertoi hän kauheasta epäilyksestä, jonka kanssa hän oli
-taistellut, kuinka hän sitten oli voittanut täyden uskonsa ja,
-kuuliaisena kansansa Jumalan ja isänsä kutsumukselle, oli vankilan tai
-kuoleman uhallakin mennyt linnaan päästäkseen vapaaksi valastaan.
-
-Sitten kuvaili hän, kuinka armollisesti murheellinen kuningasparikunta
-oli häntä kohdellut ja kuinka hän vihdoin oli ottanut toimekseen
-esittää kansan johtajille, että he veisivät kansan vähäksi ajaksi
-korpeen ja sitten johtaisivat sen takaisin kotiin Egyptiin, jossa
-heille länsipuolella virtaa annettaisiin uusi, ihana maa asuttavaksi.
-Siellä ei tulevaisuudessa mikään vieras vouti rasittaisi työntekijöitä,
-heidän omat vanhimpansa tulisivat johtamaan heprealaisten asioita ja
-heidän oma valitsemansa mies tulisi olemaan heidän päämiehenään.
-
-Vihdoin huomautti hän, että hän itse olisi määrätty johtamaan
-heprealaisten sotavoimaa ja maaherrana välittämään ja sovittamaan
-riitaisuuksia heidän ja egyptiläisten välillä, missä niin vaadittaisiin.
-
-Yhdistettynä hänen kanssansa, tulisi hän onnellisena miehenä tuossa
-uudessa maassa pitämään huolta pienimmästäkin, joka oli hänen
-vertansa. Tänne ratsastaessaan oli hänen mielensä ollut niinkuin
-verisen taistelun jälkeen, jolloin torvien toitotus ilmoittaa voittoa.
-Varmaankin oli hänellä oikeus tuntea itsensä korkeimman lähettilääksi.
-
-Mutta tässä keskeytti hän itseänsä, sillä Mirjam, joka alussa oli
-kuunnellut häntä avoimin korvin ja loistavin silmin, oli yhä aremmalla
-ja huolestuneemmalla katsannolla seurannut hänen puhettaan. Mutta kun
-hän vihdoin puhui toivostaan hänen sivullaan tehdä kansaa onnelliseksi,
-veti hän kätensä häneltä, katseli häntä tuskallisesti miehuullisiin
-kasvoihin, jotka hehkuivat iloisesta liikutuksesta ja silmäili sitten
-ikäänkuin mieltään malttaakseen, maahan.
-
-Aavistamatta, mitä hänessä liikkui, lähestyi Hosea häntä. Hän
-luuli, että hänen kieltään lamautti neidon häpeä ensimäisestä
-suosion-osoituksesta, minkä tämä miehelle osoitti. Mutta kun neito,
-Hosean viimeisissä sanoissa, joilla hän ilmaisi itsensä Jumalan
-oikeaksi lähettilääksi, pudisti tyytymättömästi ja kieltävästi
-päätänsä, kavahti hän jälleen ylös ja huusi, tuskin ollen mies
-hillitsemään itseänsä tuskallisen pettymyksensä johdosta: "Sinä uskot
-siis että Herra on varjellut minua ihmeen kautta väkevän vihalta ja
-jättänyt toimekseni hankkia tuon valtijaan kädestä lahjoja kansalleni,
-jommoisia tuo väkevämpi ei koskaan myönnä heikommalle, tehdäkseen vain
-pilkkaa sen miehen iloisesta luottamuksesta jonka hän itse kutsui
-palvelukseensa."
-
-Silloin keskeytti neito häntä kolkosti ja vaivaloisesti pidätetyillä
-kyyneleillä: "Väkevämpi heikommalle! Jos se on tarkoituksesi, niin
-pakoitat sinä minua kysymään sinulta oman isäsi sanoilla: 'Kuka on
-sitten väkevämpi, Herra meidän Jumalammeko vai tuo heikko istuimella,
-jonka esikoinen, korkeimman viittauksesta, kuivui kuni ruoho? Oi,
-Hosea, Hosea!'"
-
-"Josua!" keskeytti hän häntä raivoisasti. "Kadehditko sinä minulta
-nimeäkin, minkä sinun Jumalasi on minulle antanut? Minä turvasin hänen
-apuunsa, astuessani väkevän palatsiin, minä etsin Jumalan johdon alla
-onnea ja pelastusta kansalle ja minä sainkin, mutta sinä, sinä..."
-
-"Isäsi, Moses, jopa sukujen kaikki uskovaiset päämiehetkään eivät näe
-mitään onnea tulevan egyptiläisten kädestä", vastasi hän hengästyneenä.
-"Turmioksi on se heprealaiselle, mitä he hänelle antavat;
-kansalaistemme kylvämä ruoho kuivuu, missä heidän jalkansa sitä
-koskettaa! Ja sinä, jonka rehellistä sydäntä he väärinkäyttävät, olet
-heidän viheltäjänään, jota linnustaja käyttää houkutellakseen lintua
-verkkoonsa. Vasaran pistävät he käteesi, takoakseen vielä vahvemmaksi
-ne kahleet, jotka me Jumalan avulla olemme murtaneet. Hengessäni näen
-minä..."
-
-"Liiaksi!" vastasi sotilas purren hampaitaan vihasta. "Se on viha, joka
-on sumentanut kirkkaan henkesi. Ja jos linnustaja todella -- kuinka
-sanoitkaan äsken? -- jos hän todella on tehnyt minut viheltäjäkseen ja
-käyttänyt minua väärin ja vienyt minut harhaan, sinulta, niinpä sinulta
-on hän sen oppinut! Sinun rohkaisemanasi luotin minä rakkauteesi ja
-uskollisuuteesi. Siltä toivoin minä kaikki -- mutta missä on tämä
-rakkaus? -- Niinkuin et sinä säästänyt minua tuskalta, niin tahdon
-minä säälimättä itseäni, tunnustaa sinulle täyden totuuden! Ei vaan
-isäini Jumalan kutsumana, vaan syystä, että se oli sinun ja isäni
-kautta, kun hänen kutsumuksensa minulle saapui, tulin minä. Te pyritte
-maahan, kaukana, tietämättömässä etäisyydessä, jonka Herra on teille
-luvannut, mutta minä avasin kansalle uuden, turvallisen kodin portit.
-Mutta tätä en tehnyt kansan vuoksi -- sillä mitä on se tähän asti ollut
-minulle? -- Vaan ennen kaikkia ollakseni siellä sinun, minun rakkaani,
-ja vanhan isäni kanssa onnellinen. Mutta sinä, jonka kylmä sydän ei
-tunne rakkautta, suuteloni huulillasi halveksit, mitä tahansa tarjoon,
-vihasta sitä kättä vastaan, jota minä siitä kiitän. Miesmäiseksi on
-sinun pyrintösi ja elämäsi tullut! Mikä toisille naisille on korkeinta,
-sysäät sinä jalallasi pois itseltäsi."
-
-Silloin ei Mirjam kestänyt kauvemmin, vaan nyyhkien löi hän kätensä
-vavahtelevien kasvojensa eteen.
-
-Aamun sarastaessa oli torkkuva elämä leirissä, alkanut jälleen
-virkistyä, ja palvelevia miehiä ja naisia oli astunut ulos Amminadabin
-ja Nahesonin huoneista. Kenenkä vain aamu oli herättänyt, meni
-kaivoille ja juottopaikoille, mutta Mirjam ei sitä huomannut.
-
-Kuinka olikaan hänen sydämensä sykähdellyt ilosta ja riemusta, kun tuo
-rakastettu oli hänelle huutanut tulevansa viemään häntä siihen maahan,
-jonka Herra oli kansalleen luvannut. Silloin oli hän halusta vaipunut
-hänen rinnalleen, nauttiakseen lyhyen silmänräpäyksen korkeinta onnea;
-mutta kuinka pian olikaan katkera pettymys karkoittanut tuon sulouden!
-Sillä aamutuulen lehahtaessa sykomorin latvassa ja Josuan kertoessa,
-mitä farao lahjoittaisi kansalle, oli hänestä tuntunut, ikäänkuin
-kohisisi hänelle vihastuneen Jumalan ääni puun latvasta, ikäänkuin
-kuulisi hän vielä kerran harmajan Nunin harmistunutta puhetta. Niinkuin
-ukkonen ja salama oli se sattunut Uriin ja missä erosi Josuan vaatimus
-hänen vaatimuksestaan?
-
-Kansa, Moseksenkin suusta oli hän sen kuullut, oli hukassa, jos se
-Jumalalleen uskottomana, totteli faraon houkutuksia. Liittoutua miehen
-kanssa, joka tuli hävittämään kaikki, jonka puolesta hän, hänen
-veljensä ja hänen oma isänsä olivat eläneet ja työskennelleet oli
-kurjaa petosta. Ja kuitenkin rakasti hän Josuaa ja jyrkästi poistamatta
-hänet tyköänsä, olisi hän mielellään jälleen hiipinyt sydämen luo,
-joka, sen tiesi hän, niin palavasti pyysi häntä!
-
-Mutta puun latvassa lehahteli lehdet yhä aina ja hänestä tuntui,
-ikäänkuin kehoittaisivat ne häntä Aaronin varoituksella ja hän oli
-pakoittanut itsensä pysymään lujana.
-
-Kahina tuolla ylhäällä tuli Jumalalta, joka oli valinnut hänet
-palvelijakseen ja kun Josua intohimoisessa mielenliikutuksessa oli
-tunnustanut, että erittäinkin toivo hänen omistamisestaan, määräsi
-hänen tekonsa tämän kansan puolesta, mikä oli yhtä vieras Josualle
-kun rakas hänelle, silloin oli hänestä äkkiä tuntunut, ikäänkuin
-hänen sydämensä lakkaisi tykyttämästä ja kuoleman hädässä oli hänen
-äänekkäästi täytynyt nyyhkiä
-
-Välittämättä Josuasta ja heränneestä leiristä, heittäytyi hän jälleen
-ylennetyillä käsivarsilla, sykomorin juurelle alas ja tähysteli
-avonaisilla, kosteilta silmillä ylös korkeutta kohti, ikäänkuin
-odottaen uutta ilmestystä. Mutta puun latvassa suhisi aamutuuli
-suhisemistaan ja yht'äkkiä oli hänestä ikäänkuin ei ainoastaan
-hänen sielunsa, vaan kaikki hänen ympärilläänkin kirkastuisi
-auringonkirkkaaksi, niinkuin ainakin, jolloin hän, naisprofeetta,
-näki näkyjä. Ja tässä valossa näki hän olennon, jonka näkeminen häntä
-kauhistutti, ja sen ohessa kuiskahteli kukin lehväinen oksa hänelle
-sen miehen nimeä, jonka kuvan hän näki, mutta joka ei ollut Josua,
-vaan eräs toinen, jota ei hänen sydämensä kaivannut. Mutta kaikessa
-suuruudessaan seisoi hän, kirkkauden ympäröimänä hänen henkisten
-silmäinsä edessä ja juhlallisella liikkeellä laski hän kätensä
-muistokiven päälle, jonka hän oli nostanut.
-
-Tuskalloisesti hengittäen katseli Mirjam tätä näkyä ja kuitenkin olisi
-hän kernaasti sulkenut silmänsä ja kadottanut kuulonsa, ettei hänen
-olisi tarvinnut nähdä olentoa eikä kuulla ääntä puusta. Mutta äkkiä
-katosi näky, äänet vaikenivat ja nyt oli hän kirkkaassa valkean valossa
-näkevinään hänen, tuon ensimäisen miehen, jolle hän oli tarjonnut
-neitseelliset huulensa suuteloksi, kuinka hän kohotetulla miekalla,
-kansansa paimenien etunenässä, hyökkäsi näkymätöntä vihollista vastaan.
-
-Pikaisesti, niinkuin salama välähtää, näkyi ja sammui tämä näky ja
-kuitenkin tiesi hän, ennenkuin se vielä oli kadonnut, mitä se hänelle
-merkitsi.
-
-Mies, jonka hän oli "Josuaksi" nimittänyt ja joka oli omansa tulemaan
-kansansa turvaksi ja johtajaksi häntä ei saanut rakkaus vieroittaa
-korkeasta velvollisuudesta, johonka korkein oli hänet kutsunut.
-Sanomaa, minkä hän toi, ei saisi kukaan kansasta tietää ja sen kautta
-antaa itsensä eksyttää poikkeamaan tuolta vaaralliselta tieltä, jolle
-hän oli astunut. Mitä hänen oli tehtävänä, oli hänelle niin kirkas ja
-selvä, kuin kadonnut näkykin. Ja ikäänkuin korkein tahtoisi näyttää
-hänelle että hän oikein oli ymmärtänyt, mitä näky häneltä vaati, kuului
-Hurin ääni sykomorin läheisyydestä, ennenkuin hän vielä oli noussut
-ylös valmistaakseen rakastetulle sitä kärsimystä, johonka hän tuomitsi
-hänet ja itsensä ja tämä ääni käski kaikkialta esiin virtailevan kansan
-kokoontumaan lähtöön.
-
-Tie hänen itsensä pelastamiseksi oli hänen edessään; mutta Josua ei
-ollut vielä uskaltanut häiritä rukoilevaa hänen hartaudessaan.
-
-Neidon vastahakoisen käytöksen vuoksi tunsi hän sielunsa juuria myöten
-itsensä loukatuksi ja häirityksi. -- Mutta katsottuaan alas häneen
-ja huomattuaan kuinka ankara vilunkohtaus täristeli hänen korkeata
-olentoansa ja kuinka hänen silmänsä ja kätensä, ikäänkuin lumottuina,
-olivat taivaasen ojennetut, silloin tunsi hän, että jotakin suurta ja
-pyhää liikkui hänen rinnassaan, jota olisi rikos häiritä; eikä hän
-voinut poistaa tunnetta, että olisi uhkarohkeata pyytää vaimoa, joka
-oli niin läheisessä yhteydessä Herran kanssa. Suloista mahtoi tosin
-olla omistaa tätä ylevää olentoa, vaan myöskin vaikeata nähdä hänen
-enemmän suosivan toista, olipa tuo toinen sitten vaikka kaikkivaltijas
-itse, kuin rakastettua ja puolisoa.
-
-Ihmisiä ja karjalaumoja oli jo kulkenut aivan läheltä sykomorin
-ohitse ja juuri kun hän oli päättänyt huutaa Mirjamille ja huomauttaa
-häntä lähestyvistä, nousi tämä ylös, kääntyi hänen puoleensa ja hänen
-ahdistetusta rinnastaan tunkeutuivat sanat: "Minä olen puhunut Herran
-kanssa, Josua, ja tunnen nyt hänen tahtonsa. Muistatko sinä niitä
-sanoja, joiden kautta Jumala sinua kutsui?"
-
-Silloin kumarsi hän myöntävästi päätänsä; mutta neito pitkitti: "Hyvä,
-niin pitää sinun myös tietää, mitä korkein uskoi isällesi, Mosekselle
-ja minulle: Pois Egyptin maasta on hän meitä vievä, kauvas, kauvas pois
-maahan, missä ei kukaan farao tai hänen maaherransa hallitse meitä ja
-missä hän yksin on kuninkaanamme. Se on hänen tahtonsa ja haluatko
-palvella häntä, niin täytyy sinun seurata meitä ja, taistelun tultua,
-johtaa kansasi miehiä."
-
-Silloin löi hän rintoihinsa ja huusi kiivaassa mielenliikutuksessa:
-"Minua sitoo vala palajamaan Tanikseen kertomaan faraolle, kuinka
-kansan johtajat ottivat sanoman vastaan, mikä minulle annettiin. Vaikka
-sydämenikin murtuisi, valapattoiseksi en voi tulla!"
-
-"Ja ennemmin murtukoon minunkin sydämeni", huudahti Mirjam, "kun
-rikkoisin uskollisuuteni Herralle Jumalalle Olemme kumpikin päätöksemme
-tehneet ja niin olkoon sitten tämän muistokiven edessä se side
-katkaistu, mikä meidät yhdisti."
-
-Aivan mielettömänä kiiruhti hän nyt tarttuakseen hänen käteensä; mutta
-Mirjani viittasi käskevällä liikkeellä hänet poistumaan, kääntyen
-samalla hänestä pois ja astuen kansaa kohti, mikä nautoineen ja
-lampaineen ympäröi kaivoa.
-
-Suuret ja pienet väistyivät kunnioittavasti hänen tieltään, kun hän
-ylpeällä ryhdillä lähestyi Huria, joka antoi käskyjä paimenille;
-Mutta tämä astui häntä vastaan ja kuultuaan, mitä hän hiljaisilla
-sanoilla lupasi hänelle, laski hän kätensä neidon pään päälle ja lausui
-juhlallisella vakavuudella: "Niin siunatkoon Herra meidän liittomme!"
-
-Käsi kädessä harmahtuneen miehen kanssa, jolle hän oli itsensä antanut,
-astui Mirjam Josuan luo. Hänen sielunsa syvää liikutusta ei ilmaissut
-muu mikään kuin nuo lyhyet väliajat, jolloin hänen rintansa kohosi
-ja laskeusi, sillä hänen poskensa olivat tosin kalpeat, mutta hänen
-silmänsä kuivat ja hänen ryhtinsä yhtä suora kuin aina ennenkin.
-
-Hurin antoi hän ilmoittaa tuolle rakastetulle, josta hän ainiaaksi oli
-luopunut, mitä hän Hurille oli lahjoittanut, ja kun Josua sen kuuli,
-pakeni hän takaperin ikäänkuin pohjattomuus olisi auvennut hänen
-jalkojensa edessä.
-
-Huulet verettöminä katseli hän tuota epäsuhtaista paria. Pilkallinen
-nauru näkyi hänestä olevan oikea vastaus sellaiselle hämmästykselle;
-mutta Mirjamin vakavat kasvot saivat hänen tukahduttamaan sen ja
-kätkemään kapinallisen mielensä mitättömiin sanoihin.
-
-Mutta hän tunsi, ettei hänelle pitkään aikaan onnistuisi näyttäytyä
-tyyneltä ja sentähden otti hän jäähyväiset Mirjamilta. Hän tahtoisi,
-sanoi hän pikaisin sanoin, tervehtää isäänsä ja hänen kauttansa
-kutsuttaa vanhimmat kokoon.
-
-Mutta ennenkuin hän vielä oli lopettanut, riensi riiteleviä paimenia
-esiin ja huusivat Huria päättämään, minkä paikan kukin sukukunta saisi
-kulkueessa. Hän seurasi heitä ja kohta kun neito näki olevansa yksin
-Josuan kanssa, lausui hän rukoilevin silmin hänelle hiljaa, mutta
-painavasti:
-
-"Mikä meitä yhdisti, täytyy rivakan toimen rikkoa, mutta korkeampi
-maali yhdistää meitä. Niinkuin minä annoin alttiiksi, mikä sydämelleni
-oli rakkainta, säilyttääkseni Jumalalleni ja kansalle uskollisuuteni,
-niin uhraa sinäkin se, missä sydämesi riippuu. Seuraa korkeinta, joka
-sinut Josuaksi kutsui! Tämä hetki muutti suloisimman onnen raskaaksi
-kärsimykseksi; kansamme onni kasvakoon siitä! Pysy sen kansan poikana,
-joka antoi sinulle isän ja äidin! Tule siksi, miksi Herra sinut kutsui,
-omiesi johtajaksi. Tahdotko pitää valasi, jonka faraolle vannoit ja
-esittää vanhimmille lupaukset, joilla sinä tulit, niin olet sinä
-voittava ne puolellesi, sen tiedän. Ainoastaan harvat tulevat sinua
-vastustamaan, mutta varmaankin ennen kaikkia oma isäsi. Kuulen hänen
-äänekkäästi ja vihaisesti korottavan äänensä omaa rakasta poikaansa
-vastaan. Ja jos sinä suljet korvasi hänen varoituksellensa, niin
-on kansa seuraava enemmän sinun kuin Jumalansa kutsumusta ja sinä
-olet voimallisena miehenä hallitseva heprealaisia. Mutta kun aika
-tulee, jolloin egyptiläiset eivät välitä lupauksistaan, kun saat
-nähdä, kuinka omiasi sorretaan vielä pahemmin kuin ennen ja kuinka he
-luopuvat isäinsä Jumalasta, palvellakseen jälleen eläinpäisiä jumalia,
-silloin on isäsi kirous lankeava päällesi. Korkeimman viha on tapaava
-soaistuneet ja epätoivo on oleva sen miehen osana, joka kurjuuteen
-johti häälyvän kansajoukon, jonka turvaksi korkein oli hänen valinnut.
-Ja sentähden huudan minä, heikko nainen, vaan korkeimman palvelija ja
-neitsy, jolle sinä olit elämää rakkaampi, varoittaen sinulle: 'Pelkää
-isäsi kirousta ja Herran rangaistusta! Varo kansaa houkuttelemasta
-turmioon!'"
-
-Tästä keskeytti häntä orjatar, joka kutsui häntä hänen vierasystäväinsä
-luo, -- ja hiljaa ja pikaisesti pitkitti hän:
-
-"Vielä vain yksi asia! Ellet tahdo olla heikompi kuin se nainen, jonka
-vastaväitökset herättivät harmiasi, niin kieltäy omista toiveistasi
-tuhansien hyväksi tuolla, jotka ovat sinun vertasi! Käsi tämän
-muistokiven päällä sinun pitää vannoa..."
-
-Mutta tässä vaikeni naisprofeetan ääni. Hänen kätensä hapuroivat
-turhaan jotakin turvaa ja valittaen vaipui hän Hurin muistokiven
-viereen polvilleen.
-
-Josuan vahvat käsivarret suojelivat häntä lankeamasta ja muutamat
-vaimot, jotka riensivät esiin hänen huudolleen, saivat tuon voimattoman
-pian palautetuksi elämään takaisin.
-
-Vironneen silmät liitelivät epävakaisesti toisesta toiseen ja vasta
-kun hänen silmänsä kohtasivat ystävän murheellisen muodon, käsitti
-hän jälleen, missä hän oli ja mitä hän oli tehnyt. Sitten joi hän
-rivakkaissa otteissa erään paimenvaimon hänelle tarjoamaa vettä,
-kuivasi kyyneleissä uivat silmänsä, huokasi tuskallisesti ja kuiskasi
-heikosti hymyillen Josualle: "Minä olen kuitenkin vain heikko nainen."
-Sitten poistui hän huoneesen päin, mutta jo ensimäisten askeleiden
-perästä kääntyi hän vielä kerran ympäri, viittasi sotilaalle ja sanoi
-hiljaa: "Sinä näet kuinka he järjestyvät. Pian kulkevat he edemmäksi.
-Pysytkö vielä päätöksessäsi? Vielä on aika kutsua vanhimmat kokoon!"
-
-Silloin pudisti Josua kieltävästi päätänsä ja kun kostea, kiitollinen
-silmäys Mirjamin silmistä sattui häneen, vastasi hän hiljaa: "Minä
-tahdon muistaa tätä hetkeä, Hurin vaimo. Vie isälleni tervehdykseni ja
-sano hänelle, että minä rakastan häntä. Nimitä hänelle myös se nimi,
-jolla hänen poikansa, korkeimman käskystä, on tästälähin kutsuttava
-ja tästä nimestä, joka minulle lupaa Jehovan apua, ammentakoon hän
-uskallusta, saatuaan tietää mihinkä minä menen, pitääkseni valan, jonka
-olen vannonut."
-
-Tässä viittasi hän Mirjamille ja kääntyi leiriin päin, missä hänen
-hevostaan juotettiin ja ruokittiin; mutta Mirjam huusi hänen peräänsä:
-"Vielä tämä ainoa asia: Moses pani sinua varten sanoman puun onteloon".
-
-Silloin meni sotilas sykomorin luo ja luki Jumalan miehen kirjoituksen,
-joka oli häntä varten määrätty. "Ole vahva ja luja", kuului sen lyhyt
-sisällys, ja Josua nosti päänsä ja huudahti iloisesti; "Nämät sanat
-ovat sielulleni mieluiset. Jos kohtaammekin täällä toisemme viimeisen
-kerran, Hurin vaimo, menen minä sitten vaikka kuolemaan, niin ole siitä
-vakuutettu, että minä olen kuoleva vahvana ja lujana, mutta näyttäös
-sinä vanhalle isälleni, mitä sinä voit!"
-
-Näin sanottuaan heittäysi hän hevosen selkään ja uskollisena valalleen
-ratsastaessaan tietä pitkin Tanikseen, oli hänen sielunsa pelosta
-vapaa, vaikkei hän suinkaan salannut itseltään, että hän ratsasti
-kohti suuria vaaroja. Hänen ihanimmat toiveensa olivat haihtuneet ja
-kuitenkin taisteli hänen sielussaan syvä murhe iloisen uskalluksen
-kanssa. Uusi uhkuva tunne, mikä täytti koko hänen olentonsa, oli
-hänessä herännyt ja se himmeni vain vähän, vaikka häntä niin katkerasti
-oli loukattu, että muissa olisi pimittänyt elämän valonkin. Hän oli
-voittanut lujan elämän tarkoituksen ja sitäpaitsi uskalsi hän sanoa,
-ettei hän ollut Huria eikä ketään muutakaan miestä huonompi. Ei kukaan
-voittanut hänen etevyyttään, paitsi tuo korkea pari, jolle hän aikoi
-pyhittää verensä ja henkensä: hänen Jumalansa ja hänen kansansa.
-Ihmetyksellä huomasi hän tämän uuden tunteen, mikä hänen miehuullisessa
-rinnassaan voi syrjäyttää kaiken muun, jopa rakkaudenkin.
-
-Toisinaan kumarsi hän todella murheellisena päätänsä ajatellessaan
-vanhaa isäänsä, mutta hän oli tehnyt oikein tukahduttaessaan palavan
-halunsa saadakseen vielä kerran painaa hänet rintaansa vasten. Ukko
-olisi tuskin käsittänyt hänen perussyitänsä ja parempi oli heille
-kummallekin erota toisistaan näkemättä, kuin julkisessa taistelussa.
-
-Usein turtui hänestä niinkuin olisi hän vain uneksinut siitä mitä hän
-oli kokenut ja ollessaan ikäänkuin huumauksissa viimeisten hetkien
-mielenliikutuksista tunsi hänen vahva ruumiinsa vain vähän niitä
-rasituksia, joita se oli kärsiä saanut.
-
-Tutussa majapaikassa tien ohella, jossa hän tapasi paljon sotaväkeä
-ja niiden joukossa muutamia hänelle tuttuja päälliköltäkin, sai
-hän vihdoin hevoselleen ja itselleen lepoa ja ruokaa, ja kun hän
-virkistyneenä ratsasti eteenpäin, vaati valvova elämä oikeutensa;
-sillä aina Ramseskaupungin Taniksen portille saakka kulki hän
-sotilasjoukkojen ohitse ja sai tietää, että he olivat saaneet käskyn
-yhdistyä niiden joukkojen kanssa, joita hän itse oli johtanut sinne
-Libyasta.
-
-Vihdoin ratsasti hän kaupunkiin sisään ja kulkeissaan Amonin temppelin
-ohitse kuuli hän äänekästä valitusta, vaikka hän tiellä oli kuullut,
-että rutto oli melkein lakannut. Mitä monet merkit hänelle ilmaisivat,
-vahvistivat vihdoin ohikulkevat vartijat, sillä Jumalan ensimäinen
-profeetta ja ylimmäinen pappi, vanha Rui, oli kuollut yhdeksänkymmenen
-kahdeksan vuoden ijässä ja Baï, toinen profeetta, joka niin lämpimästi
-oli vakuuttanut häntä ystävyydestään ja kiitollisuudestaan, oli tullut
-hänen seuraajakseen ja samalla ylimmäiseksi papiksi ja tuomariksi,
-sinetin vartijaksi ja rahaston ylihoitajaksi, lyhyesti sanottuna,
-valtakunnan voimallisimmaksi mieheksi.
-
-
-
-
-Seitsemästoista Luku.
-
-
-"Hän, jonka apu on Jehova!" jupisi viisi päivää, senjälkeen eräs
-kahleilla raskautettu valtiovanki katkerasti hymyillen itsekseen, kun
-hän neljänkymmenen kärsimystoverinsa kanssa vietiin voittoportin kautta
-Taniksesta itään.
-
-Näiden onnettomien päämaali oli vuorikaivokset Sinain niemekkeellä,
-joissa tarvittiin uusia pakkotyöntekijöitä.
-
-Lyhyen ajan oli rangaistusvangin hymyily kestänyt, mutta sitten ojensi
-hän voimallisen ruumiinsa suoraksi ja hänen parrakkailta huuliltaan
-kaikuivat sanat: "Luja ja vahva" ja ikäänkuin tahtoisi hän muuttaa
-jälleen voittamansa rohkeuden sivullaan käyvään nuorukaiseen, kuiskasi
-hän tälle: "Rohkeutta, Ephraim, rohkeutta! Ei alas tomuun, vaan ylös
-katsokaamme, tulkoon mitä tahansa!"
-
-"Vaiti marssiessa!" huusi eräs aseellisista libyalaisista vartijoista,
-jotka johtivat kulkuetta, vanhemmalle vangille ja kohotti ruoskaa
-merkitsevällä liikkeellä Se, jota näin uhattiin, oli Josua ja hänen
-kärsimystoverinsa oli Ephraim, joka oli tuomittu samaan kohtaloon kuin
-hänkin.
-
-Millainen se oli, tiesi jokainen lapsi Egyptissä, sillä lauselma:
-"Lähetettäköön minä vuorikaivoksiin!" oli kansan kauheimpia kirouksia
-eikä minkään vangin kohtalo ollut puoleksikaan niin kova kuin tuomitun
-valtiovangin.
-
-Kaivoksissa odottivat heitä mitä kauheimmat nöyryytykset ja tuskat.
-Terveen voima murrettiin siellä sanomattomilla ponnistuksilla,
-nääntynyt pakotettiin töihin, jotka siinä määrässä rasittivat hänen
-voimiansa, että hän piankin kaatui ijankaikkiseen lepoon, jota hänen
-piinattu sielunsa jo kauvan oli ikävöinyt. Joutua vuorikaivoksiin
-oli sama kuin tulla tuomituksi pitkälliseen, tuskalliseen kuolemaan,
-ja kuitenkin on elämä ihmiselle niin rakasta, että lähettäminen
-pakkotyöntekijäksi vuorikaivoksiin, pidetään vähempänä rangaistuksena,
-kuin pyövelin käsiin joutuminen.
-
-Josuan rohkaisevat sanat vaikuttivat vähän Ephraimissa, mutta kun
-muutamia minuuttia myöhemmin eräät auringonvarjolla varjostetut
-vaunut, joissa hevosohjaajan ja erään vanhemman vaimon takana seisoi
-solakka, ylhäinen nainen, kulkivat vankien ohitse, kääntyi hän nopealla
-liikkeellä ympäri ja katsahti loistavin silmin ajopelien jälkeen,
-kunnes tien pöly peitti ne silmistä.
-
-Nuorempi nainen oli ollut tiheällä hunnulla peitetty, mutta Ephraim
-luuli hänessä tunteneensa sen, jonka tähden hän oli turmioon joutunut
-ja jonka vähintäkin viittausta hän kuitenkin vielä olisi totellut.
-
-Ja nuorukainen oli oikein katsonut, sillä ylhäinen nainen oli ollut
-Kasana, joutsiampujain päällikön Hornechtin tytär, ja tuo vanha vaimo
-hänen imettäjänsä.
-
-Vähäisen temppelin luona tien ohella, missä, eräässä Nili-akasiain
-lehdossa, ylläpidettiin kaivoa matkustajia varten, käski Kasana vaimon
-odottamaan, sittenkun vaunut olivat hyvän matkan jättäneet vangit
-jälellepäin ja juoksi sen jälkeen kevein askelein tielle kulkien
-allapäin edes takaisin puitten varjossa, kunnes pyörivä pöly ilmaisi
-hänelle vankien lähestyvän.
-
-Nyt otti hän esiin kultaiset sormukset, mitkä hän tätä tarkoitusta
-varten piti valmiina ja astui miestä vastaan, joka aasilla ratsastaen
-johti tätä kurjaa kulkuetta. Kasanan keskustellessa hänen kanssansa ja
-viitatessaan Josuaan, näki vartija salaisella silmäyksellä sormuksissa,
-mitkä olivat liukuneet hänen käsiinsä, tervetulleen keltaisen hohteen
-ja kun hänen myöntyväisyytensä riippui ainoastaan hopeasta, tulivat
-hänen kasvonsa piirteet oitis ystävällisen näköisiksi.
-
-Tosin synkistyivät hänen kasvonsa vielä kerran Kasanan esittämästä
-anomuksesta, mutta uusi lupaus nuoren vaimon puolelta kirkasti ne
-jälleen, ja innokkaasti kääntyi hän nyt alamaisiinsa ja huusi:
-"Kaivolle myyrien kanssa, miehet! Antakaa heidän juoda! Heidän pitää
-terveinä maan alle!"
-
-Sitten ratsasti hän vankien luo ja huusi Josualle: "Sinä olet kyllä
-monia komentanut ja näytät minusta uppiniskaisemmalta kuin meille
-kumpaisellekaan on hyödyllistä. Vartijat pitäkööt vaaria muista! Tämän
-kanssa tahdon minä puhua sanan neljän silmän kesken!" Sitten löi hän
-kätensä yhteen ikäänkuin olisi ollut kysymys kanojen karkoittamisesta
-puutarhasta ja sill'aikana kuin vangit kantoivat ämpäriä ja tyydyttivät
-itseään vartijain kanssa virkistävällä vedellä, vei johtaja Josuan
-ja Efraimin tien oheen, sillä heitä, eroittaminen ei käynyt laatuun,
-kahleen vuoksi, mikä kytki heidät jaloista yhteen.
-
-Pieni temppeli kätki pian heidät toisten silmiltä ja johtaja istahti
-portaalle hiukan edemmäksi, osoitettuaan helposti ymmärrettävällä
-liikkeellä molemmille heprealaisille raskasta nuijaa oikeassa kädessään
-ja koiriaan, jotka etsivät paikkaa hänen jalkainsa juuressa.
-
-Myöskin piti hän nyt seuraavan keskustelun aikana silmänsä auki.
-He voivat puhua mitä tahansa; hän tunsi virkansa ja vaikka hän
-jäähyväisissä hyvästä rahasta ymmärsi sulkea silmänsä, ei ollut
-kuitenkaan kahdenkymmenen vuoden kuluessa huolimatta monesta pa'on
-yrityksestä, onnistunut kellenkään hänen myyristään -- niin rakasti hän
-kutsua tulevia kaivostyöntekijöitä -- pettää hänen valppauttaan.
-
-Tuo kaunis vaimo tuolla mahtoi olla kihlattu tuolle pulskalle miehelle,
-joka hänelle oli ilmoitettu entiseksi sotapäälliköksi. Mutta hän oli
-kutsunut jo paljon jaloimpia miehiä "myyrikseen" ja jos tuo hunnullinen
-vaimo pistäisi viiloja tai kultaa vangitun käsiin, niin olisi se
-hänelle vain mieluista; sillä tänä ehtoona ei jäisi mitään noissa
-kummassakaan tarkastamatta, eipä edes nuoremman mustat hiuksetkaan,
-mitkä vain sentähden olivat jätetyt keritsemättä, että yleinen
-sekasorto niin vallitsi vankien lähdössä, sen kun tuli tapahtua ennen
-faraon sotajoukon marssia.
-
-Mitä vaimo ja entinen sotapäällikkö kuiskuttaen keskenään
-keskustelivat, jäi vartijalle käsittämättömäksi, mutta vaimon nöyrä
-katsanto ja käytös johtivat hänen siihen luuloon, että se oli ollut
-hän, joka oli tuon ylpeän herran saattanut turmioon. Niin, ne vaimot!
-Ja tuo nuori poika kahleissa! Silmäykset, joilla hän katseli solakkaa
-vaimoa, olivat niin palavat, että ne olivat polttamaisillaan hänen
-huntunsakin. Mutta kärsivällisyyttä! Suuri isä Amon! Hänen myyränsä
-kulkivat koulua kohti, jossa opittaisiin kainoutta!
-
-Nyt oli vaimo riisunut hunnun pois päältään. Kaunis oli hän. Raskaalta
-mahtoi tuntua ottaa jäähyväiset sellaiselta armaalta ja nyt hän itkikin!
-
-Tuo raaka vartija tuli sydämessään niin helläksi, kuin hänen virkansa
-vain salli; mutta vanhempaa vankia vastaan olisi hän mieluisasti
-nostanut ruoskan, sillä eikö ollut häpeä rakastaa sellaista olentoa ja
-seisoa tuossa niinkuin kivettynyt? Tuo kurja ei ojentanut alussa edes
-kättänsä vaimolle, joka varmaankin oli hyvä häntä kohtaan, sill'aikaa
-kuin hän, vartija, olisi sydämestään suonut heidän molempien vaikka
-suutelevan ja syleilevän toinen toisiaan.
-
-Taikka oliko tämä kaunotar ehkä sotilaan vaimo, joka oli pettänyt
-hänet? Mutta ei, ei! Kuinka ystävällisesti kumartuikaan hän alas
-häneen! Niin puhuu isä lapselleen; mutta hänen myyränsä oli liian nuori
-omistaakseen sellaisen tyttären. Sepä arvoitus! Mutta hän ei pelännyt
-sen ratkaisua, sillä marssin kestäessä oli hänen vallassaan tehdä
-suljetuimmankin vangin avonaiseksi kirjaksi.
-
-Mutta ei ainoastaan tuo yksinkertainen vanki, vaan jokainenkin olisi
-varmaankin kysynyt, mikä tuota ihanaa, ylhäistä naista vei tuon
-onnettoman, kahleisiin kytketyn miehen luoksi aamuhämärässä ulkona
-maantiellä.
-
-Eikä mikään olisi voinut saadakkaan Kasanaa tälle matkalle paitsi
-kiusaava tuska joutua sen miehen halveksittavaksi jota hän rakasti,
-ja kurjana petturina kirotuksi. Hirvittävä kohtalo odotti Josuaa
-ja Kasanan vilkas kuvitusvoima oli näyttänyt hänelle Josuan
-vuorikaivoksissa, nääntyvänä, murtuneena, kuihtuvana, kuolevana ja
-kirouksella huulillaan häntä vastaan.
-
-Sen päivän ehtoona, jolloin Efraim, kuumeen vallassa ja puoleksi
-tien-pölyn tukahduttamana oli tuotu hänen huoneesensa, oli Kasanan isä
-ilmoittanut tyttärelleen, että hänellä tässä nuoressa heprealaisessa
-oli pantti, mikä pakoittaisi Hosean palajamaan Tanikseen takaisin
-ja myöntymään Baï-profeetan toiveisiin, jonka kanssa eversti, sen
-tiesi hän, oli liittynyt salavehkeisin. Sitten oli myös isä uskonut
-hänelle ettei ainoastaan suuret kunnian-osoitukset ja korkeat arvot,
-vaan myöskin yhdistys hänen kanssaan, tulisi kiinnittämään Hosean
-egyptiläisiin ja erääsen asiaan, josta hän, Hornecht, odotti suurinta
-hyötyä itselleen, huoneelleen ja maalleen.
-
-Tämä oli täyttänyt Kasanan iloisella toivolla kauvan kaivatusta onnesta
-ja hän tunnusti sen, kumartunein päin ja kyynelsilmin vangille, tuon
-pienen temppelin vieressä tien ohella, sillä nyt oli Josua häneltä
-kuitenkin ainiaaksi kadotettu ja vaikkei hän vastannutkaan sitä
-rakkautta, minkä hän lapsuudesta oli hänelle lahjoittanut, niin ei
-hänen kuitenkaan pitäisi vihata häntä ja ilman kuulematta, tuomita
-häntä.
-
-Ja Josua kuunteli häntä kernaasti ja vakuutti hänelle sitten, ettei
-mikään tulisi hänen sydäntään enemmän helpoittamaan kuin jos hän voisi
-puhdistaa itsensä syytöksestä jättäneensä hänet ja nuorukaisen hänen
-sivullaan kauheimmalle kohtalolle. Silloin nyyhki hän äänekkäästi
-ja saavutti vaikeudella mielen malttinsa jälleen, ennenkuin hänelle
-onnistui jotenkin levollisesti alkaa kertomuksensa.
-
-Kohta Hosean lähdettyä oli ylimmäinen pappi kuollut ja vielä samana
-päivänä oli Baï, Amonin toinen profeetta, tullut hänen seuraajakseen.
-Nyt oli paljon muuttunut ja valtakunnan voimallisin mies oli täyttänyt
-Faraon vihalla heprealaisia ja heidän johtajaansa Mosesta vastaan,
-jota hän ja kuningatar tähän saakka olivat suojelleet ja peljänneet.
-Myöskin oli hän saanut hallitsijan ajamaan paenneita takaa ja pian oli
-sotajoukko kutsuttu aseisiin pakoittamaan heitä palaukseen. Silloin
-oli hän kohta peljännyt ettei Hosea myöntyisi sotimaan niitä vastaan,
-jotka olivat hänen vertansa ja että häntä harmittaisi tulla lähetetyksi
-tekemään liittoja, joita aljettiin rikkomaan ennenkuin edes tiedettiin
-josko ne olivat hyväksytytkään.
-
-Kun hän sitten oli kotiinpalannut, oli Farao -- tiesihän hän sen aivan
-hyvin -- vartioinut häntä kuin vankia eikä tahtonut päästää häntä
-silmistään ennenkuin hän oli vannonut johtaa joukkojansa eteenpäin
-ja pysyä uskollisena palvelijana kuninkaalle. Mutta Baï, tuo uusi
-ylimmäinen pappi, ei ollut unohtanut, että hän oli pelastanut hänen
-henkensä ja oli osoittautunut hänelle suosiolliseksi ja kiitolliseksi;
-myöskin tiesi hän, että Baï oli toivonut saavansa hänet kiedotuksi
-salaiseen yritykseen, jossa hänen isänsäkin oli osallinen. Se oli
-niinikään ollut Baï, joka oli saanut faraon, jos Hosea uudistaisi
-uskollisuusvalansa, vapauttamaan hänet taistelusta omaa kansaansa
-vastaan, asettamaan hänet vieraitten palkkasoturien päälliköksi ja
-koroittamaan hänet kuninkaan ystävien joukkoon. Mutta tämä kaikki oli
-hänelle varmaankin tuttua, sillä olihan tuo uusi ylimmäinen pappi
-itse asettanut hänen eteensä nuo houkuttelevat ruvat, mitkä hän niin
-voimakkaalla, miehuullisella uhalla oli luotansa poistanut.
-
-Kasanan isä oli samoin alussa seisonut hänen puolellaan ja ensikerran
-lakannut soimaamasta häntä hänen syntyperästään.
-
-Mutta kolmantena päivänä Hosean takaisin tulosta oli eversti mennyt
-ulos puhuttelemaan häntä ja siitäpitäin oli kaikki kääntynyt
-pahoinpäin. Hän mahtoi paraiten tietää mikä oli saanut hänet, josta
-Kasana ei uskaltanut ajatella mitään pahaa, hän kun oli hänen
-tyttärensä, muuttumaan ystävästä hänen kuoleman vihollisekseen.
-
-Tässä oli Kasana kysyväisesti katsahtanut häneen eikä hän jäänyt
-hänelle vastausta velkaa: eversti oli hänelle ilmoittanut, että hän
-tulisi olemaan tervetullut vävy.
-
-"Ja sinä?" kysyi Kasana ja katsahti levottomasti hänen kasvoihinsa.
-
-"Minun", lausui vanki, "täytyy vastata, että sinä olet ollut minulle
-rakas ja kallis aina lapsuudestasi aikain, mutta löytyy monta syytä,
-jotka estävät sitomasta naisen kohtaloa omaani."
-
-Silloin leimahtivat Kasanan silmät ja hän huudahti: "Sentähden ettäs
-rakastat toista, erästä sinun kansasi naista, sitä samaa, joka lähetti
-Efraimin luoksesi!"
-
-Mutta vanki pudisteli päätänsä ja vastasi ystävällisesti: "Sinä
-erehdyt, Kasana! Jota sinä tarkoitat on jo tänään erään toisen emäntä!"
-
-"Mutta silloin", huusi leski ikäänkuin uudelleen, rohkaistuna ja
-katsahti sydämellisellä rukouksella ylös häneen: "miksi olet sinä -- oi
-suo anteeksi miksi olet sinä sitten niin jyrkästi kieltäynyt isältä?"
-
-"Se oli kaukana minusta, rakas lapsi", vastasi hän sydämellisesti
-ja laski kätensä hänen päälaelleen. "Kaikella minulle mahdollisella
-lämmöllä ajattelin minä sinua. Vaikk'en saattanutkaan täyttää hänen
-toivoansa, niin tapahtui se syystä, että ankara välttämättömyys kieltää
-minua oman lieteni ääressä pyytämästä rauhallista onnea, jota toiset
-halajavat; sillä jos he olisivatkin antaneet minun pitää vapauteni,
-niin olisi elämäni ollut täynnä levottomuutta ja taistelua."
-
-"Mutta kuinka monet", sanoi Kasana, "kantavatkaan miekkaa ja kilpeä ja
-iloitsevat kotiintultuaan vaimosta ja mitä rakasta heillä on oman katon
-alla."
-
-"Niinpä niinkin", vastasi hän vakavasti, "mutta minua kutsuvat
-erityiset velvollisuudet, joita egyptiläiset eivät tunne. Minä olen
-kansani poika!"
-
-"Ja sitä aivot sinä palvella?" kysäsi Kasana "Oi minä käsitän sinut
-hyvin. Mutta kuitenkin -- miksi palasit sinä takaisin Tunikseen? Miksi
-antauduit faraon valtaan?"
-
-"Sentähden että pyhä vala minua siihen pakoitti, lapsiparka", sanoi hän
-suopeasti.
-
-"Vala", huusi Kasana, "joka asettaa kuoleman ja vankeuden sinun ja
-niiden välille joita sinä rakastat, ja joita sinä tahdoit palvella!
-Oi, ettet koskaan olisi palannut tähän vääryyden, kavaluuden ja
-kiittämättömyyden paikkaan! Kuinka monille tuottaakaan tämä vala
-kurjuutta ja kyyneleitä! Mutta mitä kysyttekään, te miehet, kärsimystä,
-jota te muille saatatte? Minun kurjan elämäni ilon olet sinä turmellut
-ja sinun kansalaistesi parissa elää sinun arvoisa isäsi, jonka ainoa
-poika sinä olet. Kuinka usein olen minä nähnyt tuon rakkaan vanhuksen,
-tuon ihanan ukon loistavine silmineen ja lumivalkeine hiuksineen!
-Sellaiseksi tulisit sinäkin, jos sinulle annettaisiin korkea ikä,
-sanoin itsekseni, tavatessani hänet satamassa elikkä korkean portin
-esikartanossa komentamassa paimenia, jotka ajoivat nautoja ja
-villaisia lampaita maksuksi veronkantajan pöydän luo. Ja nyt on pojan
-uhkamielisyys katkeroittava kaikki hänen vanhuutensa päivät!"
-
-"Nyt on hänellä poika", vastasi Josua, "joka kahleitten kytkemänä
-menee, kurjuuteen, mutta, joka rohkenee kantaa päänsä korkeammalla kuin
-ne, jotka hänen pettivät. Heidän ja erittäinkin faraon muistosta on
-kadonnut, että hän monella taistelutantereella vuodatti sydänverensä
-heidän edestään ja pysyi kuninkaalle uskollisena kaikissa vaaroissa.
-Menephtah, hänen maaherransa ja ylimmäinen tuomarinsa, jonkas hengen
-minä pelastin ja useat, jotka ennen kutsuivat minua ystäväkseen, ovat
-hyljänneet ja sysänneet minut kurjuuteen ja minun kanssani tämän
-onnettoman pojan; mutta ne, vaimo, jotka sen ovat tehneet, jotka näin
-ovat rikkoneet, heille kaikille..."
-
-"Älä kiroo heitä!" keskeytti Kasana häntä hehkuvin poskin.
-
-Mutta Josua ei välittänyt hänen pyynnöstään, vaan huusi: "Olisinko minä
-mies, jos minä unohtaisin kostaa?"
-
-Silloin tarttui tuo nuori vaimo tuskallisena hänen käsivarteensa ja
-puhui: "Kuinka saattaisitkaan hänelle anteeksi antaa? Kuitenkaan
-ei sinun pidä kirota häntä, sillä rakkaudesta minuun tuli isäni
-viholliseksesi. Tunnethan hänet ja hänen kunnon verensä, mikä helposti
-vie hänet liiallisuuksiin, huolimatta hänen ijästään. Minulle vaikeni
-hän, mitä hän pitää häpeänä; sillä hän näki monen minua kosivan ja
-minä olen hänelle kalliin aarre. Ennemmin voi farao anteeksi antaa
-kapinoitsijalle, kuin hän miehelle, joka halveksi minua, hänen
-aarrettaan. Niinkuin riivaantunut palasi hän takaisin. Jokainen
-sana hänen suustaan oli sadatus. Hänellä ei ollut kotonaan lepoa ja
-ulkonakin riehui hän samoin. Mutta vihdoin olisi hän, kuten usein
-ennenkin rauhoittunut, ellei joku, jonka mielessä oli vuodattaa öljyä
-tuleen, olisi kohdannut häntä korkean portin esikartanossa. Ylimmäisen
-papin puolisolta tiedän kaiken tämän; sillä häntäkin harmitti, mitä
-he vahingoksesi miettivät; olihan hänen herransa saanut jo kaikki
-toimeen pelastaakseen sinut. Hän, joka on rohkea kuin mies, oli valmis
-auttamaan miestään ja avaamaan sinulle vankilan portit; sillä hän ei
-unohda, että sinä pelastit hänen puolisonsa Libyassa. Samalla kuin
-sinun, piti Efraiminkin kahleet putoaman, ja kaikki oli valmiina
-helpoittamaan pakoanne."
-
-"Tiedän sen", keskeytti Josua häntä synkästi, "ja isäini Jumalaa tahdon
-minä kiittää, jos niillä olisi väärin, joilta minä kuulin, että he sitä
-vahvemmin sulkisivat vankilan portit meille."
-
-Silloin huusi tuo kaunis, levoton vaimo tulisella innolla: "Olisinko
-minä sitten täällä, jos niin olisi asian laita? Todella heräsi
-minussakin viha, niinkuin kussakin naisessa, jota rakastaja halveksii;
-mutta onnettomuus, johonka sinä jouduit, muutti pian kyllä vihan
-sääliksi ja sytytti vanhan tulen uudelleen täällä sisällä. Niin totta
-kuin minä toivon lempeätä tuomiota kuolon tuomio-istuimen edessä, niin
-totta olen viatonkin enkä ole lakannut toivomasta vapautustasi! Vasta
-eilen ehtoolla, kuin kaikki oli myöhäistä, kuulin Baïn hankkeet turhaan
-menneen. Paljon voi ylimmäinen pappi, mutta juuri sen tielle, joka
-liittyi isäni liittolaiseksi, ei hän mene."
-
-"Sinä tarkoitat Siptah-prinssiä, faraon orpanaa!" huusi Josua
-liikutettuna. "He ovat minulle ilmoittaneet, mitä he sommittelevat
-hänen puolestaan. Syrialaisen Aarsun, palkkasoturein päällikön sijaan,
-tahtoisivat he asettaa minut, kun minä vain suostuisin antamaan heille
-vapaan vallan kansalaisteni yli ja luopuisin heistä, jotka ovat minun
-vertani. Uutta ennemmin kuolisin kaksikymmentä kertaa, ennenkuin
-saastuttaisin itseni sellaisella kavaluudella. Aarsu soveltuu paremmin
-heidän pimeille hankkeilleen, mutta vihdoin on hän pettävä heidät
-kaikki. Mitä minuun tulee, on prinssillä hyvä syy vihata minua."
-
-Silloin pani Kasana kätensä suulleen, viittasi levottomasti Efraimiin
-ja johtajaan ja sanoi hiljaa: "Säästä isääni! Prinssi -- mikä herätti
-hänen vihollisuuttaan sinua vastaan..."
-
-"Tuo irstailija koettaa houkutella sinuakin pauloihinsa ja on saanut
-tietää, että sinä tahdot minulle hyvää", keskeytti sotilas häntä.
-
-Mutta hän kumarsi myöntävällä liikkeellä päätään, punastuen, ja lisäsi:
-"Sentähden täytyy Aarsun, jonka hän nyt on voittanut asiansa hyväksi,
-niin ankarasti valvoa ylitsemme."
-
-"Ja syrialainen pitää kyllä silmänsä auki", huusi toinen. "Mutta salli
-sen nyt olla kylliksi! Minä uskon sinua ja kiitän sinua sydämellisesti,
-että sinä seurasit meidän onnettomien jäljissä. Kuinka mielelläni
-ajattelin ennen taistelutantereella suloista lasta, jonka näin
-kukoistavan!"
-
-"Ja ajattelehan minua vieläkin ilman vihaa ja vainoa?"
-
-"Mielelläni, aivan mielelläni." Silloin tarttui nuori vaimo
-intohimoisessa liikutuksessa vangin käteen suudellakseen sitä, mutta
-Josua veti sen pois häneltä ja nyt katseli Kasana kostein silmin häneen
-ja sanoi surullisesti: "Sinä kiellät minulta suosion, jota hyväntekijä
-ei kiellä kerjäläiseltäkään!" Sitten ojensi hän äkkiä itsensä
-suoraksi ja huusi korkealla äänellä, että johtaja kavahti ja katsahti
-aurinkoon: "Mutta minä sanon sinulle, aika on tuleva, jolloin sinä olet
-pyytävä suosiota saada kiitollisesti suudella tätä kättä! Sillä kun
-sanansaattaja tulee, joka saattaa sinulle ja tälle pojalle vapauden,
-jota te ikävöitsette, on se Kasana, jota teidän on siitä kiittäminen."
-
-Viehätettynä tämän elähdyttävän toivon innosta hehkuivat hänen kauniit
-kasvonsa, mutta Josua tarttui hänen käteensä ja huudahti: "Oi,
-onnistukoon sinulle, mitä sinun uskollinen sielusi sinulle määrää!
-Kuinka voisin minä estää sinua helpoittamasta sitä suurta onnettomuutta
-joka sinun huoneessasi on kohdannut tätä poikaa! Mutta rehellisenä
-miehenä täytyy minun sanoa sinulle, etten minä koskaan ole palajava
-egyptiläisten palvelukseen; sillä tapahtukoon mitä tahansa, olen
-minä tulevaisuudessa kuuluva niiden joukkoon, joita te vainootte ja
-halveksitte, sillä yhtenä heistä synnytti äitini minut."
-
-Siiloin kumarsi hän ihanaa päätänsä, mutta kohta kohotti hän sen
-jälleen ja sanoi: "Niin jalo ja rehellinen kuin sinä olet, ei ole
-ketään toista. Ja kun minä oman kansani seassa en löydä ketään, jota
-minä kunnioittaisin, niin tahdon minä ajatella sinua, jossa kaikki on
-jaloa ja totta ja jossa pilkkuakaan ei ole. Mutta jos Kasana-paran
-onnistuu sinut vapauttaa, niin älä halveksi häntä, jos löydät hänen
-huonompana kuin jätit hänen, sillä kuinka hän alentaakaan itsensä,
-kuinka suuri häpeä hänelle tulleekaan..."
-
-"Mitä aiot sinä tehdä?" keskeytti Josua häntä levottomasti; mutta hän
-ei saanut siihen vastausta annetuksi, sillä johtaja oli noussut ylös ja
-huusi, lyöden käsiänsä yhteen: "Eteenpäin, te myyrät!" ja "Rivakkaasti
-tielle!"
-
-Silloin valtasi lämmin surumielisyys sotilaan vanhan sydämen ja
-pikaisen vietin vaikuttamana suuteli hän tuon ihanan onnettoman otsaa
-ja päätä, kuiskaten hänelle: "Jätä minut kurjuuteeni, jos vapautemme
-maksaa sinun häväistyksesi! Emme suinkaan koskaan enään näe toisemme;
-mutta kuinka olleekaan, niin elämäni ei tästä lähin tule olemaan
-muuta kuin taistelua ja itsekieltäymystä. Yhä synkempänä tulee yö
-meitä pimittämään, mutta olkoon se kuinka musta tahansa, on kuitenkin
-tälle pojalle ja minulle yksi tähti loistava: muisto sinusta, sinä
-uskollinen, sinä rakastettu lapseni!"
-
-Hän viittasi Efraimille ja nuorukainen painoi huulensa kiihkoissaan
-tuon kovasti nyyhkyvän vaimon kättä ja käsivartta vasten.
-
-"Eteenpäin!" huusi johtaja vielä kerran ja osaksi hymyillen ja
-kiitollisena tuolle anteliaalle vaimolle vaunuissa ihmetteli hän tuota
-onnesta loistavaa silmäystä, jolla hänen kosteat silmänsä seurasivat
-vankeja.
-
-Hevoset lähtivät liikkeelle uusia huutoja kuului, muutamia
-ruoskaniskuja lätkähti paljaille hartioille, siellä ja täällä kavahti
-tuskanhuuto läpi aamun ja vankein matkue hoiperteli eteenpäin itää
-kohti. Kahle kärsimystoverin jalassa liikutti pölyä ilmaan ja tämä
-peitti tuon vaeltavan joukon, niinkuin murhe, viha ja tuska, mitkä
-sumentivat kunkin yksityisen sielua.
-
-
-
-
-Kahdeksastoista Luku.
-
-
-Vasta runsaan peninkulman päässä tuosta pienestä temppelistä, jonka
-luona vangit olivat levähtäneet, haaraantui eteläänpäin Succothiin
-ja ruokomeren länsirannalle vievä tie siitä tiestä, mikä vei
-kaakkoiseen suuntaan, poikki niemekkeellä olevien linnoituksien,
-vuorikaivosseudulle.
-
-Vähän ajan kuluttua vankien lähdöstä oli heprealaisten takaa-ajamista
-varten koottu sotajoukko lähtenyt Ramseskaupungista, ja kun
-rangaistusvangit hyvän aikaa olivat kaivolla levähtäneet, olivat joukot
-saavuttaa heidät. He eivät olleet vielä kauvan vaeltaneet, kun muutamia
-etujuoksijoita tuli eteenpäin rientäen, puhdistamaan katua lähestyvälle
-sotajoukolle. He käskivät vankeja väijymään syrjään ja lykkäämään
-vaelluksen pitkittämisen siksi kuin keveämpi kuormasto telttoineen ja
-faraon tavaran kanssa, jonka vaunujen ratina jo kuului, oli päässyt
-heidän ohitsensa.
-
-Vankien johtajat iloitsivat tästä pysähdyksestä, sillä heillä ei ollut
-mitään kiirettä. Päivä oli lämmin ja vaikka he tulivatkin myöhemmällä
-perille, niin oli se sotajoukon syy.
-
-Josuallekin oli tämä tapaus otollinen, sillä hänen nuorempi
-kahletoverinsa oli tuijottanut eteensä ikäänkuin mieletön eikä
-ollut antanut minkäänlaisia tai taas niin sekaisia vastauksia hänen
-kysymyksiinsä, että se herätti vanhemman miehen huomiota; hän
-tiesikin, että monet rangaistustyöhön tuomitut tulivat hulluiksi
-elikä alakuloisiksi. Mutta nyt piti sotajoukon osaston kulkea heidän
-sivutsensa ja mitä siinä oli nähtävänä, oli nuorukaiselle uutta ja
-lupasi tehdä lopun hänen kolkosta mietinnästään.
-
-Tien ohella oli tamariskipensaita kasvava hiekkakumpu ja sinne vei
-johtaja vankijoukon. Hän oli ankara, vaan ei julma ja niinpä salli hän
-"myyränsä" oikaista itsensä hiekalle, sillä ohikulku uhkasi kestää
-hyvän aikaa.
-
-Kohta kun vangit olivat laskeuneet levolle, kuului vaunujen ratinaa,
-tulisten hevosten hirnumista, komentohuutoja ja toisinaan aasin
-inhottavaa huutoa.
-
-Jo ensimmäisten vaunujen ilmestyessä kysyi Efraim, josko farao nyt
-lähestyisi, mutta Josua ilmoitti hänelle hymyillen, että kun kuningas
-seuraa joukkoja sotaan, tulee kuormasto sen etunenässä kohta etujoukon
-jälkeen, sillä farao ja hänen mahtimiehensä haluavat tavata teltat
-pystytettyinä ja pöydät katettuina, kun päivän marssi on lopussa ja
-yönlepo houkuttelee sotilaita ja johtajia.
-
-Vielä ei ollut Josua lopettanut puhettaan, kun joukko tyhjiä vaunuja
-ja joutilaita aasia ilmestyi. Niiden oli määrä vastaanottaa ne verot
-leivässä ja jauhoissa, teuras-eläimissä ja linnuissa, viinissä ja
-oluessa, joita jokaisen kylän, mihinkä hallitsija marssin kestäessä
-tuli, oli antaminen ja mitkä jo päivää ennen olivat veronkantajille
-jätetyt.
-
-Pian sen jälkeen ilmeni osasto vaunutaistelijoita. Kaksi hevosta veti
-pieniä kaksipyöräisiä pronssitettuja vaunuja ja kussakin seisoi sotilas
-ja ajaja. Vaunujen etuvarukseen oli suuria viinejä kiinnitettyinä ja
-sotilaat nojautuivat keihästä tai isoa jousta vasten. Vaskisuomuksiset
-paidat tai pehmeät panssaritakit kirjavakuosisella päällyksellä, kypäri
-ja vaunujen rintasuojus suojelivat vaunutaistelijoita vihollisen
-heittoaseilta. Hitaassa ravissa kulki tämä joukko eteenpäin, jota Josua
-nimitti etujoukoksi, ja sitä seurasi paljon vaunuja ja kärryjä, joiden
-eteen oli valjastettu hevosia, muuleja tai härkiä sekä kokonaisia
-laumoja kovasti kuormitettuja aasia.
-
-Nyt näytti eno sisarensa pojalle pitkiä mastoja, tankoja ja raskaita
-kalliita kangaskääröjä, jotka olivat määrätyt kuninkaallisia telttoja
-varten ja joita vetivät monet kuormajuhdat, sekä aaseja ja kärryjä
-keittoneuvoineen ja kenttäpaja. Kuormaston keskellä ratsastivat
-harmailla elukoilla, joita nopeat ajajat seurasivat, lääkärit,
-vaatturit, voiteiden valmistajat, keittäjät, seppeleen sitojat,
-passarit ja orjat, jotka kaikki kuuluivat kuninkaan leiriin. Juuri
-lähdön jälkeen olivat he vielä iloisia ja seikkailun haluisia, ja
-joka huomasi vangit, viskasi heille egyptiläisellä tavalla purevan
-pilkkasanan, jota taas monet koettivat lahjalla sovittaa Toiset,
-jotka pysyivät hiljaisina, lähettivät niinikään heille aasinajajilla
-muutamia hedelmiä ja vähän lahjoja; sillä joka tänään vielä oli vapaa,
-hän voi jo huomenna olla näiden kurjien seurakumppani. Johtaja salli
-sen tapahtua, ja kun eräs ohikulkeva orja, jonka Josua oli myynyt
-hänen epärehellisyytensä vuoksi, huusi Hosea-nimeä sekä osoitteli
-häntä iljettävällä käytöksellä, tarjosi tuo hyväsydäminen, raaka mies
-loukatulle viiniryypyn omasta pullostaan.
-
-Efraim, joka oli jalkaisin vaeltanut Succothista Tanikseen sauva
-kädessä ja vähäisellä repulla, mikä sisälsi leipää, kuivaa
-lampaanlihaa, rettikaa ja taatelia, lausui ihmetyksensä noista
-lukemattomista ihmisistä ja tavaroista, joita yksi ainoa henkilö
-tarvitsi mukavuudekseen, sekä vaipui sitten jälleen mietintöihinsä,
-kunnes hänen enonsa herätti hänet uusilla selityksillä.
-
-Niin pian kuin leirikuormasto oli kulkenut ohitse, tahtoi vankien
-johtaja antaa vankien lähteä, mutta "teiden avaajat", jotka kulkivat
-niiden joutsimiesten edellä, jotka nyt seurasivat, kielsivät sen
-häneltä, koska ei vankien sopinut sekaantua sotilaihin. Sentähden
-jäivät he kummulleen ja katselivat yhä vielä ohikulkevia.
-
-Joutsimiehiä seurasivat raskasaseiset niin suurilla kilvillä paksusta
-eläimen nahasta, että ne ulottuivat pitkänkin miehen jaloista rintaan
-saakka, ja nyt kertoi Hosea nuorukaiselle, että kilvet asetetaan
-ehtoolla yhteen ja siten ympäröidään kuninkaallinen leiri niinkuin
-aitauksella. Paitsi tätä puolustusasetta oli raskasaseisella vielä
-keihäs, lyhyt, väki puukon tapainen miekka tai käyräsapeli, ja kun
-tätä aseellista joukkoa seurasivat linkoojat, puhui Efraim ensi kerran
-kysymättä ja vakuutti, että lingot, joita paimenet olivat opettaneet
-häntä valmistamaan, olivat paljon paremmat kuin sotilasten, ja enon
-kehoittamana kertoi hän niin elävästi, että nuo hänen sivullaan
-lepäävät vangitkin kuuntelivat häntä, kuinka hän oli onnistunut
-linkokivellä tappamaan ei ainoastaan shakaaleja, susia ja pantteria,
-vaan haukkojakin. Sillä välin kyseli hän lippujen merkitystä ja
-erityisten joukkojen nimiä.
-
-Monet tuhannet olivat jo kulkeneet heidän ohitsensa, kun uusi joukko
-vaunutaistelijoita näyttäytyi ja vankien johtaja huusi: "Hyvä Jumala!
-Molempain maailmain herra! Elämänsä kukoistakoon! Onnea ja terveyttä!"
-Samalla vaipui hän rukoilevasti polvilleen ja vangit laskeutuivat
-niinikään alas suudellakseen maata ja olivat valmiit seuraamaan
-vartijan käskyä ja oikeaan aikaan yhtymään huutoon: "Eläköön, onnea ja
-terveyttä!"
-
-Mutta heidän oli kauvan odottaminen, ennenkuin tuo odotettu ilmestyi,
-sillä vaunutaistelijain mentyä ohitse tuli henkivartijasto, muukalaisia
-palkkasoturia, omituisilla kypärätöyhdöillä ja suuremmilla miekoilla,
-jalkasin, ja niiden takana nähtiin vasta monilukuisia jumalan kuvia
-sekä sitten suuri joukko pappeja ja viuhkankantajia. Heitä seurasivat
-taaskin henkivartijat ja sitten vasta tuli farao saattojoukkoineen.
-Heidän edellään ajoi ylimmäinen pappi Baï kullatuissa sotavaunuissa,
-joita komeat ruskeat hevoset vetivät. Hän, joka jo ennen oli
-ollut päällikkönä sodassa, oli ruvennut tämän Jumalien käskemän
-vainoretken johtajaksi ja kantoi tosin papillista pukua, mutta myöskin
-sotapäällikön kypärää ja sotatapparaa. Vihdoin, hänen ajopeliensä
-takana, tuli farao itse; mutta hän ei mennyt kuten hänen sotaiset
-esi-isänsä sotavaunuissa taisteluun, vaan kannatti ennemmin itseään
-valta-istuimella. Auringon poltolta suojeli häntä ylhäältäpäin komea
-katos ja sivuilta nuo pitkissä tangoissa kiinnitetyt suuret ja
-taajat ympyriäiset strutsisulan viuhkat, joita erityiset palvelijat
-liehuttelivat.
-
-Sittenkun Menephtah oli jättänyt taaksensa kaupungin ja voittoportin ja
-joukon riemuitsevat huudot olivat lakanneet pitämästä häntä hereillä,
-oli hän nukkunut, ja viuhkoista syntyvät varjot olisivat kätkeneet
-hänen muotonsa ja kasvonsa vangeilta, elleivät heidän huutonsa olisi
-olleet liian äänekkäät häntä herättämään ja saattamaan hänet kääntämään
-päänsä huutaville miehille. Mutta hänen kätensä armollinen liikunto
-osoitti, että hän oli luullut heidät muiksi kuin vangeiksi, ja
-ennenkuin vielä onnettomien huudot olijat vaijenneet, sulki hän taaskin
-silmänsä.
-
-Efraimin äänetön miettiminen oli nyt muuttunut vilkkaimmaksi
-osanottavaisuudeksi, ja kun kuljetettiin ohitse kuninkaan tyhjiä
-kultaisia taisteluvaunuja, joiden edessä kauniimmat hevoset hyppelivät,
-kuin hän koskaan oli nähnytkään, purskahti hän äänekkääsen ihmettelyyn.
-
-Ja nämät jalot eläimet, joiden viisaiden päitten päällä taajat
-sulkatupsut heiluivat ja joiden kalliit silat kimalsivat kullasta
-ja jalokivistä, olivat todellakin ihanat nähdä. Suuret kultaiset,
-smaragdeilla ympäröidyt viinet vaunujen sivulla olivat nuolilla
-täytetyt.
-
-Tuo veltto mies, jonka heikkoihin käsiin suuren kansan johto oli
-uskottu, vetelys, joka pelkäsi kaikkea ponnistusta, sai jälleen
-kadotetun jäntevyytensä, niinpian kuin mentiin metsästämään, mutta tätä
-sotaretkeä piti hän suurena vaino-metsästyksenä, ja kun hänestä oli
-kuninkaallista huvia suunnittaa nuolensa otuksen asemasta ihmisiin,
-joita hän vähää ennen oli peljännyt, oli hän mukaantunut ylimmäisen
-papin kehoitukseen ja seurannut tätä retkeä. Suuren jumalan Amonin
-käskystä oli ryhdytty tähän sotaretkeen ja sentähden hänen tuskin
-tarvitsi peljätä Mesun kauheata voimaa. Jos hän vain tapaisi hänen,
-niin tahtoisi hän rangaista häntä siitä, että hän ja hänen vaimonsa
-olivat hänen edessään vapisseet ja hänen tähtensä vuodattaneet niin
-paljon kyyneleitä!
-
-Josuan kertoessa nuorukaiselle, mistä fenisialaisesta kaupungista
-nuo kultaiset vaunut olivat, tunsi hän äkkiä Efraimin oikean käden
-puristavan hänen käsirannettaan ja kuuli hänen huutavan: "Hän, hän!
-Katso tuonne! Hän se on!"
-
-Punastumistaan oli nuorukainen punastunut, eikä hän erehtynyt, sillä
-samoissa vaunuissa, joissa hän oli käynyt vankia tapaamassa, kulki
-kaunis Kasana faraon hoviseurueen joukossa ja paitsi häntä otti vielä
-melkoinen paljous naisia osaa sotaretkeen, jota jalkaväen eversti,
-eräs vanha urhoollinen sankari suuren Ramseksen ajoilta, oli kutsunut
-"huvimatkaksi".
-
-Sotaretkillä, jotka ulottuivat läpi erämaan ja syvempään Syriaan,
-Libyaan tai Ethiopiaan, seurasi hallitsijaa ainoastaan valiojoukko
-jalkavaimoja suljetuissa vaunuissa, joita eunukit vartioivat; mutta
-tällä kertaa ei ollut kuningatar, joka jäi kotiin, vaan ylimmäisen
-papin Baïn puoliso antanut esimerkin toisille eteville naisille
-liittymään joukkoihin, ja olihan tuo hyvin houkuttelevaa monelle
-nauttia kerran vaaratta sodan kauhuista.
-
-Kasana oli tuskin tuntiakaan sitten hämmästyttänyt vanhempaa ystäväänsä
-tulollaan; sillä eilen ei ollut nuori leski vielä taipuvainen
-seuraamaan joukkoja. Noudattaen erästä vaikutusta, kysymättä isältään,
-aivan valmistumattomana, niin että häneltä puuttui tarpeelliset
-matkakalutkin, oli hän yhtynyt sotaretkeen ja näytti niinkuin eräs mies
-olisi ollut hänelle maneettina, jota hän tähän saakka oli välttänyt,
-ehk'ei se ollut kukaan vähempi kuin Siptah, kuninkaan lanko.
-
-Hänen kulkiessaan vankien ohitse seisoi prinssi hänen imettäjänsä
-sijassa tuon kauniin, nuoren naisen vieressä vaunuissa ja selitti
-hänelle pilaa puhuen, kukkien merkitystä eräässä kukkakimpussa, josta
-Kasana väitti, ettei se missään tapauksessa ollut hänelle aiottu, kun
-hän viisi neljännestuntia sitten ei ollut aikonut seurata retkelle.
-Mutta Siptah vakuutti, että hathorit jo auringon noustessa olivat
-ilmoittaneet hänelle, mikä onni häntä odotti ja että kunkin eri kukan
-valinta myönsi hänen totta puhuvan.
-
-Muutamat nuoret hovimiehet, jotka kulkivat heidän vaunujensa edellä,
-ympäröivät heitä ja sekaantuivat nauruun ja iloiseen keskusteluun,
-johonka ylimmäisen papin vilkas puolisokin otti osaa, astuttuaan
-suurista matka-vaunuistaan pois, antaakseen kantaa itseänsä
-kantotuolissa.
-
-Josualta ei ollut jäänyt mitään huomaamatta ja kun hän nyt näki
-Kasanan iloisesti lyövän viuhkallaan prinssiä, jota hän vähää ennen
-vastenmielisesti oli ajatellut, synkistyi hänen otsansa ja hän kysyi
-itseltänsä, eikö tuo nuori nainen tehnyt rikoksellista pilaa hänen
-onnettomuudestaan.
-
-Mutta nyt oli vankien johtaja huomannut kiharat Siptah'n ohimoilla,
-mitkä ilmaisivat, että hän oli kuninkaallisen huoneen prinssi ja
-hänen äänekästä; "onnea, onnea!" johonka muut vartijat ja vangit
-yhtyivät, kuulivat Kasana ja hänen seuralaisensa. He katsahtivat
-tamariskipensastaan, josta huuto kuului, ja nyt huomasi Josua, kuinka
-tuo nuori vaimo kalpeni ja sitten osoitti nopealla liikkeellä vankeja.
-Hän lienee Siptah'lle antanut jonkun käskyn, sillä tämä kohautti ensin
-tyytymättömästi hartioitaan, mutta hyppäsi sitten, hetkisen milloin
-pilaa laskien, milloin vakavasti hänen kanssaan keskusteltuaan,
-vaunuista ja viittasi vihdoin vankien vartijalle.
-
-"Ovatko nuo ihmiset", huusi hän tieltä niin äänekkäästi vartijalle,
-että Kasanakin kuulisi sen, "nähneet hyvän jumalan, molempain
-maailmojen herran kasvoja?" Ja kun tätä kysymystä seurasi epäävä
-vastaus, pitkitti hän ylimielisesti: "Yhtäkaikki! Silloin näkevät
-he kuitenkin minun ja kauniimman naisen kasvot, ja jos he sentähden
-toivovat armoa, niin on heillä oikeus. Sinä tiedät, kuka minä olen. Nuo
-yhteenkytketyt ovat kahleistaan päästettävät!"
-
-Sitten viittasi hän johtajalle ja kuiskutti hänelle: "Mutta nyt ovat
-silmät pidettävät auki! Tuosta pensaan vieressä olevasta, entisestä
-päälliköstä, Hoseasta, en minä pidä. Kotiin palattuasi ilmoita itsesi
-minulle ja kerro miehestä. Jota hiljemmäksi hän on käynyt, sitä
-syvempään kourasee käteni kukkaroon. Ymmärrätkö?"
-
-Johtaja kumarsi ja ajatteli sen ohessa: "Tarkastaa tahdon kyllä,
-prinssini, mutta siitäkin tahdon vaaria pitää, ettei kukaan koske
-myyräini henkeä. Jota vihaisemmat nämä herrat ovat, sitä verisemmät
-ja kummallisemmat ovat heidän toiveensa! Kuinka moni onkaan tullut
-samallaisilla esityksillä luokseni! Tuo tuolla vapauttaa noiden kurjain
-veitikkain jalat ja tahtoo samalla sieluani raskauttaa häpeällisellä
-murhalla! Siptah on kääntynyt väärän henkilön puoleen! -- Hoi, Heten,
-pussi työkapineineen tänne ja myyräin kahleet pois!"
-
-Sill'aikaa kuin viilat kirahtelivat hiekkakummulla tien ohella ja
-vangit vapautettiin jalkakahleistaan sekä sitten, vakuuden vuoksi,
-käsivarret sidottiin yhteen, kulkivat faraon sotajoukot eteenpäin.
-
-Kasana oli kehoittanut prinssi Siptah'ta vapauttamaan noita onnettomia,
-jotka vietiin kurjuuteen, heidän rautaisesta kuormastaan ja samalla
-julkisesti tunnustanut, että hänestä oli sietämätöntä nähdä päällikön,
-joka niin usein oli ollut vieraana hänen huoneessaan, noin julmasti
-alennettuna. Ylimmäisen papin puoliso oli avustanut hänen anomustaan ja
-prinssin oli täytynyt myöntyä.
-
-Josua tiesi, ketä hänen ja Efraimin oli kiittäminen tästä suosiosta, ja
-hän tunnusti sen kiitollisella ilolla.
-
-Hänen käyntiään oli helpotettu, mutta levoton murhe raskautti yhä
-raskaammin hänen mieltään.
-
-Sotajoukko, joka tuolla kulki, olisi riittänyt viimeiseen mieheen
-saakka hävittämään kymmenen kertaa suuremman joukon kuin hänen
-kansalaisensa olivat. Hänen kansansa ja sen mukana hänen isänsä ja
-Mirjam, joka hänelle oli tuskaa tuottanut, mutta jota hän kumminkin
-kiitti, että hän oli tien löytänyt, jonka hän jo vankeudessa oli
-tunnustanut ainoaksi oikeaksi, näkyivät hänestä olevan määrätyt
-veriseen loppuun; sillä kuinka voimallinen se jumala olikaan, jonka
-suuruutta naisprofeetta niin palavasti oli ylistänyt ja johonka
-hän itse hurskaalla ihmetyksellä oli oppinut katsomaan, täytyi
-harjaantumattomien ja varustamattomien paimenlaumojen varmasti ja
-pelastuksetta joutua allekynteen taistelussa tämän sotajoukon kanssa.
-Tämä visseys, jota kukin uusi, eteenpäin kulkeva joukko vain vahvisti,
-vihloi kovin hänen sieluansa. Koskaan ennen ei hän ollut tuntenut
-niin polttavaa tuskaa, ja se tuli sitäkin suuremmaksi, nähdessään
-noiden tuhansien tuttuine kasvoineen, joita hän itse vähää ennen oli
-komentanut, toisen johdolla ohikulkevan. Niitä kukistaakseen, jotka
-olivat hänen vertansa, menivät he tällä kertaa sotaan. Tämä tuskastutti
-häntä ja Efraimin käytös antoi hänelle uutta murheen aihetta. Sillä
-aina Kasanan ilmestymisestä saakka ja hänen välityksestään hänen
-ja kärsimystovereinsa puolesta oli Efraim jälleen käynyt mykäksi
-ja katseli levottomasti harhailevin silmin sotajoukon perään tai
-avaruuteen.
-
-Nyt oli nuorukainenkin kahleista vapautettu ja Josua kysyi häneltä
-hiljaa, eikö häntä haluttaisi palata omiensa luo auttaakseen heitä
-noin valtavaa sotajoukkoa vastaan, mutta Efraim vastasi vain: "Eihän
-näiden sotalaumojen edessä ole muuta neuvoa kuin antautuminen. Mitä
-on meiltä sitten puuttunut ennen poislähtöä? Sinä olit heprealainen
-niinkuin hekin ja olet kuitenkin egyptiläisten seassa ollut voimallinen
-sotapäällikkö, ennenkuin seurasit Mirjamin kutsumusta! Sinun sijassasi
-olisin toisin menetellyt."
-
-"Ja kuinka sitten?" kysyi Josua jyrkästi.
-
-"Kuinka?" vastasi nuorukainen ja hänen nuoressa sielussaan leimahti
-tuli. "Kuinka? Olisin jäänyt sinne, missä löytyi kunniata ja mainetta
-ja kaikkea mikä on kaunista. Suurimmaksi suurista, onnellisimmaksi
-onnellisista olisit sinä voinut tulla -- minä olen sen nähnyt, mutta
-sinä, sinä tahdoit toisin."
-
-"Koska velvollisuus niin vaati", vastasi Josua vakavasti, "koska en
-tahdo palvella ketään muuta kuin kansaa, jonka seassa olen syntynyt."
-
-"Kansaako?" kysyi nuorukainen halveksivasti. "Minä tunnen sen ja
-sinä olet tavannut sen jälleen Succothissa. Köyhät ovat menehtyneitä
-kurjia, jotka matelevat piiskan edessä; varakkaimmille on karja
-kalliinta ja kuuluvatko he sukukuntain päämiehiin, niin taistelevat he
-keskenään. Mikä on silmälle ja sydämelle mieluista, ei tiedä kukaan.
-Minua kutsuvat he yhdeksi rikkaimmista ja kuitenkin kauhistuttaa minua
-ajatellessani perittyä isän huonetta, mikä on suurimpia ja parhaimpia.
-Joka on nähnyt kauniimpaa, hän ei halua sellaista."
-
-Silloin paisui suoni Josuan otsalla ja vihaisin sanoin nuhteli hän
-poikaa, että hän kielsi oman luontonsa ja luopui kavaltajana kansastaan.
-
-Tässä käski johtaja hänet vaikenemaan, sillä Josua oli korottanut
-varoittavan äänensä kovemmaksi ja tämä käsky näkyi tuolle
-uhoittelevalle nuorukaiselle mieluiselta Kun eno, marssin kestäessä,
-nuhtelevasti katseli häntä kasvoihin elikkä kysyi häneltä oliko hän
-ajatellut hänen sanojaan, kääntyi hän tyytymättömänä pois ja pysyi
-mykkänä ja karsaana, kunnes ensimäinen tähti oli noussut ja yövyttiin
-paljaan taivaan alle sekä jaettiin niukkaa ruokaa vangeille.
-
-Tämän jälkeen kaivoi Josua käsillään itselleen leposijan hiekkaan ja
-auttoi nuorukaista huolellisesti ja taitavasti valmistamaan itselleen
-samallaisen.
-
-Efraim hyväksyi tämän vaijeten, mutta kun he vierekkäin lepäsivät ja
-eno alkoi puhumaan sisarensa pojalle kansansa Jumalasta, jonka apua
-heidän täytyi toivoa, elleivät vuorikaivoksissa tahtoisi langeta
-epätoivoon, keskeytti hänet nuorukainen ja huusi hiljaa, mutta jyrkästi:
-
-"He eivät tule viemään minua elävänä kaivantoihin! Parempi kuolla
-paossa kuin hukkua sellaisessa kurjuudessa!"
-
-Silloin kuiskutti Josua hänelle varoittavia sanoja korvaan ja
-muistutti häntä uudestaan velvollisuuksistaan kansaansa kohtaan. Mutta
-nuorukainen pyysi jättämään hänet rauhaan; vaan kohta sen jälkeen
-kosketti hän enoaan ja kysyi häneltä hiljaa:
-
-"Mitä on heillä mielessään prinssi Siptah'sta?"
-
-"En tiedä, mutta varmaankaan ei mitään hyvää."
-
-"Ja missä on Aarsu, syrialainen, joka on johtanut aasialaisia
-palkkasotureita, sinun vihollisesi, joka meitä vartioi niin julmalla
-innolla? Minä en nähnyt häntä toisten joukossa."
-
-"Hän jäi joukkoineen Tanikseen."
-
-"Linnaako vartioimaan?"
-
-"Aivan niin."
-
-"Niin komentaa hän siis monta ja farao luottaa häneen?"
-
-"Korkeimmassa määrässä, vaikka hän tuskin sitä ansaitsee."
-
-"Ja hän on syrialainen ja siis meidän vertamme."
-
-"Kuitenkin on hän enemmän meidän kaltaisemme kuin egyptiläiset, mitä
-kieleen ja ulkonäköön tulee."
-
-"Minä olisin pitänyt häntä meikäläisenä ja kuitenkin on hän, niinkuin
-sinäkin olit, yksi ensimmäisistä sotajoukossa."
-
-"Muutkin syrialaiset ja libyalaiset komentavat komeita
-palkkasoturi-laumoja ja julistaja Ben Mazanalla, eräs hovin etevimmistä
--- egyptiläiset kutsuvat häntä Ramsekseksi Ran pyhästössä -- on
-heprealainen isä."
-
-"Ei häntä eikä muitakaan halveksittu heidän sukuperänsä vuoksi?"
-
-"Väärin olisi väittää sitä. Mutta mitä tarkoittaa tämä kysymys?"
-
-"En voinut nukkua."
-
-"Ja silloin tulivat tuollaiset ajatukset sinulle? Mutta sinulla on
-varmaankin jotakin mielessäsi ja jos minä sen oikein selittäisin, niin
-tuottaisi se minulle tuskaa. Sinä tahdot astua faraon palvelukseen!"
-
-Hetkeksi syntyi vaitiolo molempain välillä. Sitten alkoi Efraim
-uudelleen ja vaikka hän Josuata puhuttelikin, kuului kuitenkin siltä,
-kuin olisi hän itsekseen puhunut:
-
-"He tulevat kukistamaan meikäläiset ja jälkeenjääneitä odottaa orjuus
-ja häpeä. Minun huoneeni on jo turmiolle alttiiksi annettu, ei yhtään
-päätä komeista laumoistani ole minulle jääpä, ja kullan ja hopean,
-jonka perin ja jota sanottiin olevan paljon, vievät he mukanaan,
-sillä sinun isäsi säilyttää sitä, ja kohta on se saaliina joutuva
-egyptiläisten käsiin. Pitääkö minun nyt, vapaana ollessani, palata
-kansalaisteni luo ja polttaa tiiliä? Pitääkö minun taivuttaa selkäni ja
-antaa lyödä ja pahoin pidellä itseäni?"
-
-Silloin kuiskutti Josua hänelle innokkaasti:
-
-"Isiesi Jumalaa on sinun avuksi huutaminen, että hän varjelisi
-ja suojelisi kansaansa. Mutta jos korkein kuitenkin on päättänyt
-meikäläisten turmion, ole sitten mies ja opi nuoren sielusi koko
-voimalla vihaamaan niitä, joiden jalka tallasi sinun omiasi. Pakene
-silloin syrialaisten luo ja tarjoo heille vahva, nuori käsivartesi,
-äläkä lepää, ennenkuin olet kostanut niille, jotka vuodattivat kansasi
-veren ja kytkivät sinut viattomana kahleisiin."
-
-Taaskin syntyi hiljaisuus pitkäksi ajaksi ja Efraimin leposijalta ei
-kuulunut muuta kuin kolkko, hiljainen huokaus ahdistetusta rinnasta,
-mutta vihdoin tunkeutui se hiljaa Josuan korviin:
-
-"Kahleet eivät enään rasita meitä, ja kuinka voisin vihata häntä, joka
-meidät vapautti niistä?"
-
-"Ole Kasanalle kiitollinen", kuiskutettiin hiljaa takaisin, "mutta
-vihaa hänen kansaansa."
-
-Silloin kuuli Josua, kuinka nuorukainen kierteli itseään kuopassaan
-ympäri ja kuinka hän syvästi hengitti ja ähki.
-
-Oli yli puoliyön, kasvava kuu seisoi korkealla taivaalla ja uneton
-vanhempi mies ei lakannut kuuntelemasta nuorukaista, mutta tämä
-lepäsi hiljaa, vaikka uni häneltä pakeni ja hänen sijaltaan kuului
-ääni ikäänkuin kiristeleisi hän hampaitaan. Taikka olivatko hiiret
-eksyneet näille kuiville, kovaa ruskeata ruohoa kasvaville paikoille,
-suolakorppujen ja autioiden mättäiden välille, nakertaen vankien kovaa
-leipää?
-
-Sellainen kiristeleminen ja nakertaminen häiritsee unen siltäkin, joka
-sitä halajaa, mutta Josua tahtoi pysyä hereillä aukaistakseen tuon
-sovaistuneen silmät; mutta turhaan hän odotti elonmerkkiä sisarensa
-pojassa.
-
-Vihdoin yritti hän laskea kätensä nuorukaisen olkapäälle, mutta ei
-tehnyt kumminkaan sitä, huomattuaan kuunvalossa, kuinka Efraim nosti
-toista käsivarttaan, vaikka ennen, hänen levolle laskettuaan, molemmat
-kädet olivat lujemmin sidotut yhteen kuin ennen.
-
-Josua tiesi nyt, että nuorukaisen terävät hampaat, jotka olivat
-nakertaneet siteet poikki, olivat aikaansaaneet tuon äänen, mikä äsken
-oli häntä hämmästyttänyt, ja oitis ojensi hän itsensä suoraksi ja
-katsahti ensin ylös ja sitten ympärilleen.
-
-Henkeään pidättäen seurasi tuo vanhempi mies nuorukaisen yritystä
-ja hänen sydämensä alkoi sykkiä levottomasti. Efraim mietti pakoa
-ja ensimäinen askel pakoon oli jo onnistunut! Onnistukoon hänelle
-seuraavatkin! Mutta hän pelkäsi, että tuo vapautettu tulisi valitsemaan
-huonon tien. -- Tämä nuorukainen oli hänen rakkaan sisarvainajansa
-ainoa poika, orpopoika, ja sentähden ei hän ollut koskaan saanut
-nauttia niitä opetuksia, jotka vain äiti voi antaa ja joita
-uppiniskainen, nuori mieli ainoastaan häneltä ottaa vastaan. Vieraat
-kädet olivat sitoneet tuon nuoren puun sauvaan ja se oli suoraan
-kasvanut, mutta äidinrakkaus olisi jalostuttanut sen huolellisesti
-valituilla keinoilla. Hän oli kasvanut toisen lieden äärellä kuin
-vanhempien, ja kuitenkin on tämä ainoa oikea koti nuorisolle. Ihmekös
-sitten, että hän tunsi itsensä vieraaksi omiensa luona?
-
-Sellaisissa ajatuksissa valtasi Josuan syvä sääli ja lisäksi tieto,
-että hän oli suuressa velassa tälle nuorukaiselle, joka hänen tähtensä,
-tuodessaan hänelle sanoman, oli joutunut niin suureen onnettomuuteen.
-Mutta vaikka hän halusikin varoittaa häntä vielä kerran kavalluksesta
-ja uskollisuuden rikoksesta, ei hän kuitenkaan sitä tehnyt pelosta
-täten ilmaisevansa hänen aikeitansa. Kukin ääni voi herättää vartijan
-huomion ja hän otti niin elävästi osaa vapautusyritykseen, ikäänkuin
-olisi Efraim alkanut sen hänen kehoituksestaan.
-
-Sentähden valvoi hän häntä, vaivaamatta häntä varoituksillaan; olihan
-elämä opettanut häntä, että hyvää neuvoa useammin ylönkatsotaan kuin
-noudatetaan ja että ainoastaan oma kokemus on parhain opettaja.
-
-Pian huomasi sotapäällikön harjaantunut silmä tien, jota myöten Efraim,
-jos onni olisi hänelle myötäinen, pääsisi pakenemaan.
-
-Hiljaa huusi Josua hänelle ja oitis kuiskutti sisarenpoika enolleen:
-"Minä irroitan siteesi, jos vain kätesi ojennat minulle. Minun käteni
-ovat vapaat!"
-
-Silloin kirkastuivat Josuan jännitetyt kasvot.
-
-Tämä uppiniskainen poika oli kuitenkin jaloluontoinen ja pani omat
-aikeensa vaaraan sen hyväksi, joka, jos hän pääsisi pakoon hänen
-kanssaan, uhkasi estää häntä tieltä, jolla hän nuoruuden haaveilussaan
-luuli onnen löytävänsä.
-
-
-
-
-Yhdeksäntoista Luku
-
-
-Josua katseli tarkasti ympärilleen. Vielä oli taivas kirkas, mutta jos
-pohjatuuli kesti, täytyi pilvien, mitkä näkyivät merestä nousevan, pian
-sitä peittää.
-
-Ilma oli muuttunut helteiseksi, mutta vartijat pitivät silmänsä auki
-ja vuorottelivat säännöllisesti toistensa kanssa. Vaikeata oli pettää
-heidän tarkastavaisuuttaan, mutta aivan Efraimin sijan vieressä, jonka
-hänen enonsa, tehdäkseen sen mukavammaksi, oli valmistanut loivasti
-kaltevaa kallioseinää vasten, oli kapea, alas laaksoon ulottuva
-maanhalkeama ja sen paljailla seinillä loisti valkeita kipsi- ja
-välkkyviä marianlasi-suonia kuutamossa. Onnistuiko tuon norjan pojan
-huomaamatta saavuttaa tämä aukko ja ryömiä sitä myöten aina tuolle
-pitkällä ruohikolla ja erämaan vesakolla reunustetulle suolalammikolle,
-johonka se päättyi, niin saattaisi hänen yrityksensä, pilven avulla,
-onnistua.
-
-Tultuaan tähän vakuutukseen mietiskeli Josua yhtä tyyneesti, kuin olisi
-kysymys matkan suunnittelemisesta joukoilleen, onnistuisikohan hänelle
-itselleen, saatuaan kätensä vapaaksi, seurata Efraimia, ilmaisematta
-hänen aikeitaan. Mutta tätä täytyi hänen kieltää; sillä vartija, joka
-muutaman askeleen päässä heistä milloin istui, milloin astuskeli edes
-takaisin kallion partaalla, voi kuutamossa helposti huomata nuorukaisen
-yrityksiä irroittaa hänen lujia siteitään. Sitäpaitsi lähestyi pilvi
-kuuta ja pimitti sen ehkä ennenkuin tämä työ oli tehty. Niin saattoi
-Efraim joutua hänen tähtensä vaaraan, estyä käyttämästä ainoata
-onnellista silmänräpäystä pelastuakseen. Ja eikö olisi ollut iljettävin
-kaikista rikoksista, tuossa epätietoisessa toivossa päästä itse pakoon
-sulkea vapauden tie siltä, jonka luonnollinen suojelija hän oli?
-Niinpä kuiskasi hän Efraimille: "Minä en saata sinua seurata. Laskeudu
-oikealla kädelläsi olevan halkeaman kautta alas suolalammikolle. Minä
-pidän vartijoita silmällä. Kohta kun pilvi peittää kuun ja minä hiljaa
-yskäsen, niin lähde silloin. Jos onnistut, niin liity kansaan. Tervehdä
-vanhaa isääsi, vakuuta häntä rakkaudestani ja uskollisuudestani ja sano
-hänelle, mihinkä minä viedään. Noudata hänen ja Mirjamin neuvoa, se on
-paras. Pilvi lähestyy kuuta, eikä nyt sanaakaan enään!"
-
-Kun Efraim kuitenkin hiljaa pyysi häntä ojentamaan hänelle kahlehditut
-käsivartensa, käski hän häntä vaikenemaan ja niin pian kuin kuu pimeni
-ja vartija, joka astui edes takaisin heidän yläpuolellaan, alkoi puhua
-erään toisen kanssa, joka oli tullut vaihtamaan häntä, yskähti Josua
-ja kuunteli tykyttävällä sydämellä ja pidätetyllä hengähdyksellä ulos
-yöhön ja alas rotkoon.
-
-Ensin kuuli hän hiljaista rapinaa, ja valkean valossa, jota vartijat
-ylläpitivät mäen kukkulalla turvaksi petoeläimiä vastaan, huomasi hän
-Efraimin sijan tyhjäksi.
-
-Nyt henkäsi hän syvään, sillä rotko oli varmaankin ottanut pojan
-suojaansa Mutta vaikka hän sitten teroittikin kuulonsa seuratakseen
-pojan ryömimistä eli liukuamista, ei hän kuitenkaan kuullut muuta kuin
-vartijain askeleita ja puhetta.
-
-Mutta hän käsitti vain heidän puheensa kaikua eikä sisältöä, niin
-tarkasti oli hänen kuulonsa kiinnitetty pakolaisen retkeen. Kuinka
-notkeasti ja millä varovaisuudella mahtoikaan tuo norja veitikka
-liikkua!: Vielä oli hän rotkossa ja nyt näytti kuin kuu voitollisesti
-taistelisi pilvien kanssa, ja kun sen hopeainen puolisko kerran jakoi
-nuo raskaat mustat esiriput, mitkä peittivät sen ihmissilmiltä ja sen
-valo kuvasteli niinkuin solakka loistava patsas tuossa liikkumattomassa
-suolalammikossa, tuli väijyvälle Josualle mahdolliseksi nähdä mitä
-alhaalla tapahtui; mutta ei hän huomannut mitään, mikä olisi ollut
-ihmisellisen olennon kaltaista.
-
-Olikohan pakolaiselle sattunut jotakin estettä, rotkossa? Pidättiköhän
-häntä joku kallionlohkare tai pohjattomuus pimeässä syvyydessään?
-Olikohan -- ja tätä ajatellessaan luuli hän sydämensä lakanneen
-tykyttämästä -- olikohan tuon pohjattomuuden syvyys niellyt pimeässä
-haparoivan?
-
-Kuinka kaipasikaan hän nyt hiljaisintakin ääntä tuolta rotkosta. Tämä
-hiljaisuus oli kauhea. Mutta nyt! Oi, että nyt olisi ollut hiljaa!
-Nyt kuului rotkosta putoavien kivien kolina ja vieriävän maan rohina
-hiljaisessa yössä. Taaskin pilkisti kuunvalo pilvien raosta esiin ja
-Josua huomasi lammikon äärellä elävän olennon, joka enemmän oli eläimen
-kuin ihmisen kaltainen; sillä se näkyi ryömivän neljällä jalalla. Ja
-nyt purskahti vesi vilahtaen ylös. Olento tuolla alhaalla oli juossut
-lammikkoon. Sitten nieli pilvi jälleen yön lampun ja kaikki oli
-ylt'ympäri pimeätä.
-
-Syvästi hengittäen sanoi hän itsekseen, että hän oli nähnyt pakenevan
-Efraimin ja että hän, tulkoon mitä tahansa, oli päässyt hyvän matkan
-vainoojiensa edelle.
-
-Mutta nämät eivät levänneet eivätkä antaneet pettää itseänsä, sillä
-vaikka Josua, viedäkseen heitä harhaan, oli huutanut kovalla äänellä:
-"Schakaali!", päästivät he kumminkin kimeän vihellyksen, joka herätti
-heidän nukkuvat kumppaninsa. Vähän myöhempään seisoi johtaja palavalla
-kekäleellä hänen edessään, valaisi häntä kasvoihin ja hengitti
-helpommin huomattuaan hänet. Turhaan ei ollut hän sitonut häntä
-kahdesti; sillä kotona olisi hän saanut kärsiä, jos tämä mies olisi
-pakoon päässyt.
-
-Mutta johtajan koetellessa vangin käsivarsissa olevia siteitä lankesi
-palavan kekäleen loimu, mikä häntä tässä valaisi, pakolaisen jättämälle
-sijalle. Siellä olivat vielä ikäänkuin pilkaksi nuo rikkinakerretut
-siteet; mutta johtaja otti ne ylös, heitti ne jälkeenjääneen jalkoihin,
-vihelsi alinomaa pilliinsä ja huusi sitten: "Paennut! Heprealainen! Tuo
-nuori kiharatukkainen!"
-
-Välittämättä sen enempää Josuasta alkoi hän sitten ajamaan takaa.
-Harmista hengästyneenä antoi hän käskyn toisen perään, mitkä kaikki
-käsitettiin ja toteltiin.
-
-Sill'aikaa kuin muutamat vartijat kokosivat vangit yhteen, lukivat ja
-sitoivat ne nuorilla kiinni toisiinsa, haki heidän päällikkönsä toisten
-ja koirien kanssa pakolaisen jälkiä.
-
-Josua näki, kuinka hän antoi noiden viisaitten eläinten haistella
-Efraimin rikkinakerrettuja siteitä ja hänen sijaansa, ja kuinka he
-sitten syöksivät rotkoon. Kiivaasti hengittäen huomasi hän sittemmin,
-kuinka he melkoiseksi ajaksi jäivät sinne, ja vihdoin, sill'aikaa
-kuin kuu hajoitti enemmän ja enemmän pilviä, hyökkäsivät he rotkosta
-esiin ja riensivät suolalammikolle. Hän piti onnena, että Efraim oli
-kahlannut sen lävitse, käymättä sen ympäri; sillä koirat kadottivat sen
-rannalla jäljet, ja minuutti kului minuutin perästä, jolloin johtaja
-noiden innokasten eläinten kanssa, jotka painoivat kuononsa pakolaisen
-jälkiin, seurasi rantaa viedäkseen heidät jälleen oikeille jäljille.
-Nyt ilmaisi heidän äänekäs, iloinen haukuntansa, että he taaskin olivat
-jäljillä. Mutta vaikka he pakolaista vainoisivat ja saavuttaisivatkin
-hänet, niin ei tarvinnut tuon vangitun sotilaan enää pahinta peljätä,
-sillä Efraim oli päässyt hyvän matkan vainoojainsa edelle. Kuitenkin
-tykytti hänen sydämensä hyvin kiivaasti ja aika tuntui hänestä
-pysähtyneen, kunnes johtaja palasi uupuneena ja toimittamattomin asioin.
-
-Tosin ei olisi tuo vanhempi mies koskaan voinut saavuttaa
-keveäjalkaista nuorukaista, mutta molemmat nuorimmat ja nopeimmat
-vartijat lähetettiin pakolaisen perään. Johtaja kertoi itse siitä
-iljettävällä pilkalla.
-
-Tuo ystävällinen mies oli ikäänkuin muuttunut; sillä hän piti tapausta
-korjaamattomana häpeänä, jopa onnettomuutenakin.
-
-Se, joka schakaali-huudollaan oli yrittänyt häntä eksyttää, oli
-varmaankin ollut pakolaisen apurina! Prinssi Siptah'iakin, joka oli
-sekoittanut itsensä hänen virkansa velvollisuuksiin, sadatteli hän
-kovaäänisesti. Mutta sellaista ei tulisi enää tapahtumaan ja hän
-tahtoi antaa koko joukkonsa tuntea, mitä Efraim'in kautta oli hänelle
-tapahtunut. Sentähden panetti hän vangit uudelleen kahleisiin, entisen
-sotapäällikön antoi hän kytkeä yskivän ukon kanssa yhteen ja vankien
-seisoa rivissä valkean edessä, kunnes aamu koitti.
-
-Josua ei löytänyt mitään vastausta kysymyksiin, joita tuo uusi
-kahlekumppani teki hänelle; sillä ahdistetulla sydämellä odotti hän
-takaa-ajajain palausta. Sillävälin koetti hän koota ajatuksensa
-rukoukseen ja laski oman ja paenneen pojan kohtalon Jumalan käsiin,
-joka oli hänelle vakuuttanut apuaan. Hyvin usein häiritsi häntä johtaja
-raa'alla tavallaan purkaen vihaansa hänelle.
-
-Mutta mies, joka ennen oli komentanut tuhansia, antoi tyynesti kaiken
-tämän tapahtua ja pakotti itseänsä sitä vastaanottamaan niinkuin
-poistamatonta kärsimystä rakeista tai sateesta; niinpä hän tuskin voi
-salata iloansakaan, kun monet takaa-ajamiseen lähetetyt vartijat,
-auringon laskun jälkeen, palasivat hengästyneinä ja hajalla hapsin,
-tuomatta muuta mukanaan kuin toisen koiran murskaantuneella päällä.
-
-Nyt ei ollut johtajalla muuta neuvoa kuin ilmoittaa tapauksesta
-Etham-linnoituslinjan ensimäiseen linnaan, minkä ohitse vangit jo
-olivat kulkeneet, ja tähän suuntaan ajettiin nyt vangitkin.
-
-Efraimin pa'osta alkain olivat vartijat käyneet kovemmiksi. Kun he
-päivää ennen olivat sallineet noiden onnettomien kulkea hitaasti
-eteenpäin, pakottivat he tänään heidät mitä suurimpaan kiireesen. Sen
-ohessa oli ilmakin helteinen ja paahtava aurinko taisteli ukkospilvien
-kanssa, mitkä pohjassa kokoontuivat suuriksi kasoiksi.
-
-Josuan kaikenlaisiin ponnistuksiin tottunut ruumis kesti tämän
-nopean marssin vaivoja, mutta hänen heikko kahletoverinsa, joka oli
-harmahtunut kirjoitustuvassa, vaipui usein kokoon ja jäi vihdoin hänen
-viereensä makaamaan.
-
-Silloin oli johtaja pakotettu asettamaan tuon onnettoman aasin selkään
-ja kytkemään erään toisen Josuan kanssa yhteen. Hän oli edellisen
-veli, kuninkaan tallin tarkastaja, roteva egyptiläinen, joka vietiin
-vuorikaivoksiin siitä onnettomasta syystä, että hän oli valtiorikkojan
-lähin sukulainen.
-
-Tämän voimakkaan kahlekumppanin kanssa oli helpompi vaeltaa ja Josua
-kuunteli häntä osaa-ottavaisesti ja koetti häntä lohduttaa, kun hän
-hiljaisella äänellä uskoi Josualle ikäväänsä ja valitti hänelle, kuinka
-raskaalla mielellä hän jätti vaimon ja lapsen hätään ja kurjuuteen.
-Kaksi poikaa oli häneltä kuollut ruttoon ja häntä suretti, että
-hän oli estetty pitämästä huolta heidän hautaamisestaan, sillä nyt
-olivat hänen lemmikkinsä häneltä kadotetut sekä tässä maailmassa että
-ijankaikkisuudessa.
-
-Toisessa lepopaikassa tuli tuo murheellinen isä avomielisemmäksi.
-Kostonhimo täytti hänen sielunsa ja samat tunteet otaksui hän
-tuolla ankaran näköisellä toverilla olevan, sillä hän huomasi hänen
-korkeammalta asemalta joutuneen onnettomuuteen. Entisellä tallien
-tarkastajalla oli käly, joka kuului faraon jalkavaimojen joukkoon, ja
-hänen ja oman vaimonsa kautta oli hän saanut kuulla, että suljettujen
-huoneessa suunniteltiin salaliittoa kuningasta vastaan. Hän luuli
-myöskin tietävänsä, kenenkä naiset aikoivat asettaa Menepteh'n sijaan.
-
-Kun Josua katseli häntä kysyvästi ja epäilevästi, kuiskutti hän
-hänelle: "Siptah, kuninkaan orpana, ja hänen korkea äitinsä ovat
-salaliittolaisten johtajina. Päästyäni vapaaksi olen sinuakin muistava,
-sillä kälyni ei suinkaan minua armahda."
-
-Sitten pyysi hän tietää, miksi Josuaa vietiin vuorikaivoksiin, ja hän
-tunnusti suoraan, kuka hän oli. Mutta kun egyptiläinen sai tietää,
-että hän oli heprealaisen kanssa kytketty yhteen, repi hän raivossaan
-kahleita ja kirosi kohtaloaan. Hänen vihansa lannistui kuitenkin pian
-tuon ihmeteltävän tyyneyden edessä, jolla hänen onnettomuus-toverinsa
-kärsi raskaintakin, ja Josualle oli mieluista, että tuo toinen enään
-harvemmin kiusasi häntä valituksilla ja kysymyksillä.
-
-Monta tuntia sai hän nyt tästälähin häiritsemättä kulkea eteenpäin
-ja mielensä mukaan järjestää ajatuksiaan sekä selvittää itselleen
-noita suuria uusia tunteita, mitkä viimeksi kuluneina päivinä olivat
-valloittaneet hänen sieluansa, ja viihdyttää itseänsä uudessa kauheassa
-tilassaan.
-
-Tämä hiljainen ajatteleminen ja vaipuminen itseensä teki hänelle hyvää
-ja ensi yön aikana vahvisti häntä syvä, virvoittava uni.
-
-Kun hän heräsi, seisoivat laskevat tähdet vielä taivaalla ja
-muistuttivat häntä sykomorista Succothissa ja tuosta seurauksista
-rikkaasta aamusta, jolloin Mirjam oli voittanut hänet Jumalalleen
-ja kansalleen. Hänen päällään kaareili loistava taivaslaki ja niin
-selvästi ei hän ollut koskaan tuntenut korkeimman läsnäoloa. Hän uskoi
-hänen ääretöntä voimaansa ja ensikerran nousi hänessä toivo, että
-voimallinen, joka oli luonut taivaan ja maan, voisi löytää keinoja
-pelastaaksensa kansan, jonka hän oli omakseen tehnyt, egyptiläisen
-sotajoukon legiooneista.
-
-Rukoiltuaan hartaasti Jumalaa levittämään suojelevan kätensä noiden
-voimattomien joukkojen yli, jotka kuuliaisina hänen käskylleen olivat
-jättäneet niin paljon taaksensa ja niin luottavasti olivat lähteneet
-epätietoista tulevaisuutta kohti, ja suljettuaan vanhan isänsä, jota
-ei hän itse voinut puolustaa, hänen erityiseen suojelukseensa, valtasi
-ihmeellinen rauha hänen sielunsa.
-
-Vartijain huuto, kahleitten kalina, hänen kurjat onnettomuustoverinsa,
-jopa kaikki, mikä häntä ympäröi, muistutti häntä kohtalosta, mikä häntä
-odotti. Tukahduttavassa, kuumassa, rintaa ahdistavassa kaivosluolassa,
-puuttuen iloa hengittää vapaata ilmaa ja nähdä auringon valoa,
-kahleitten rasittamana, lyötynä ja häväistynä, nälkääntyneenä ja
-janoisena, henkeä ja ruumista näännyttävässä yksitoikkoisuudessa ollen
-päivät ja yöt, tulisi hän harmahtumaan orjatyössä ja kuitenkaan ei
-jättänyt häntä silmänräpäykseksikään tuo luottava usko, että tämä
-kauhea kohtalo olisi ennemmin määrätty jokaiselle muulle kuin hänelle
-ja että jotakin täytyi tapahtua hänen pelastuakseen siitä.
-
-Marssin kestäessä itää kohti, mikä alkoi aamuhämärässä, kutsui hän tätä
-kallionlujaa uskallusta hulluudeksi, ja kuitenkin koetti hän pitää
-siitä kiinni, ja se onnistuikin hänelle.
-
-Erämaan lävitse kulki tie ja muutaman tunnin nopean marssin jälkeen
-saapuivat he ensimäiseen, niinkutsuttuun "Setin linnaan." He olivat
-kirkkaassa erämaan ilmassa jo kauvan nähneet sen niin lähellä edessään,
-niinkuin se olisi ollut ampumamatkan päässä.
-
-Ilman palmua, ilman pensasta läheisyydessään kohosi se autiosta,
-kivisestä hiekkaperästä puupylvästöineen, vallineen, loivine muurineen,
-leveine laakeine kattoineen, mitkä vilisivät varustetuista sotilaista.
-Nämät olivat saaneet tietoja Pithomista, että heprealaiset aikoivat
-murtautua linnoitusrivin lävitse niemekkeellä, ja niin oli lähestyviä
-vankeja alussa pidetty poisvaeltavien etujoukkona.
-
-Vahvojen etuvarustuksien huipuista, jotka ryntäystelineitten
-estämiseksi kohosivat loivista muureista kaikilla puolin, katselivat
-sotilaat lähestyviä vankeja. Joutsiampujat olivat pistäneet nuolen
-viineen, sillä tornista oli huomattu, kuinka vähälukuinen tuo lähestyvä
-joukko oli, ja eräs lähettiläs oli jo jättänyt asehuone-everstin
-kirjoituksen, joka valtuutti linnan päällikköä jättämään vapaan kulun
-vangituille.
-
-Nyt avattiin vangeille pylvästöportti ja päällikkö salli heidän
-laskeutua hehkuvalle kivipermannolle tässä huoneessa.
-
-Täältä ei voinut kukaan päästä pakoon, vaikka vartijatkin poistuivat,
-sillä korkean aitauksen yli oli vaikea päästä, ja linnoituksen
-katolta ja muurivaruksien ristikkojen läpi saavuttaisivat heittoaseet
-pakolaisen.
-
-Entiseltä sotapäälliköltä ei jäänyt huomaamatta, että kaikki oli täällä
-valmistettu vihollisen torjumiseksi, niinkuin sodassa ainakin. Kukin
-mies oli paikallaan ja suuren vaskisen pyörölevyn vieressä tornissa
-seisoivat vartijat, raskaat palikat käsissään, kumauttaakseen niillä
-levyyn odotettujen vastustajien lähestyessä, sillä vaikk'ei puuta
-eikä huonetta silmänkantaman päässä ollut näkyvissä, kuului kuitenkin
-metallilevyn kaiku Etham-linjan lähimpään linnoitukseen ja varoitti sen
-väkeä tai kutsui sitä esiin.
-
-Tulla lähetetyksi tähän yksinäiseen erämaahan ei ollut mikään
-rangaistus, vaan onnettomuus, ja sotajoukon johtajat pitivät siitä
-huolta, etteivät samat joukot koskaan pitkäksi aikaa jääneet erämaahan.
-
-Josuakin oli aikaisempina aikoina ollut päällikkönä etelän etäisimmässä
-linnoituksessa, jota kutsuttiin etelän Migdoliksi; sillä kukin
-erityinen linnoitus kantoi Migdolin nimeä, mikä semiläisten kielessä
-merkitsee linnatornia.
-
-Täällä odotettiin yhä vielä hänen kansalaisiaan, ja että Moses olisi
-vienyt kansan Egyptiin takaisin, ei ollut luultavaa. Sen täytyi siis
-olla jäänyt Succothiin tai kääntynyt etelään. Mutta siellä lainehtivat
-"karvaat järvet" ja "ruokomeri", ja kuinka voivat heprealaisten joukot
-läväistä noita syviä vesiä?
-
-Josuan sydän sykki arasti tätä ajatellessaan ja hänen pelkonsa saikin
-nopean vahvistuksen; sillä hän kuuli, kuinka linnan päällikkö ilmoitti
-vankien kuljettajalle, että heprealaiset olivat useampia päiviä sitten
-lähestyneet linnoituslinjaa, mutta pian, ja ennenkuin he vielä olivat
-joutuneet linnaväen kanssa tekemisiin, kääntyneet etelää kohti. Siitä
-aikain näytti siltä kuin harhailisivat he Pithomin ja ruokomeren
-välillä olevassa erämaassa ympäri. Kaikkea tätä oli kerrottu Tanikseen,
-mutta kuninkaan oli täytynyt lykätä sotajoukon lähtö siksi kuin
-seitsemän suurta surupäivää perintöruhtinaan kuoleman johdosta oli
-ohitse. Tämä olisi voinut ulosvaeltajille olla hyödyksi; mutta nyt
-oli kirjekyyhkysellä saatu tietää, että nuo sovaistuneet leiriytyivät
-Pihahiroth'in luona, ei kaukana ruokomerestä. Niinpä olisi sotajoukolle
-helppo asia ajaa heitä, niinkuin karjaa, veteen, sillä muihin suuntiin
-ei ollut mahdollista päästä pakoon.
-
-Tyytyväisyydellä oli vankien kuljettaja seurannut tätä kertomusta;
-sitten kuiskasi hän muutaman sanan linnan päällikölle ja osoitti
-sormella Josuaa, joka jo kauvan sitten oli hänet tuntenut
-sotatoverikseen, joka hänen joukoissaan oli komentanut yli sataa miestä
-ja jolle Josua oli osoittanut monta hyvää työtä. Kurjassa tilassaan
-tunsi hän vastenmielisyyttä muistuttaa tuota entistä käskyläistään,
-joka oli hänen velallisensa persoonastaan; mutta linnanpäällikkö
-punastui hänet nähdessään, kohautti olkapäitään tavalla, mikä ilmaisi
-hänen surkutteluaan Josuan onnettomuudesta ja että hänen oli mahdotonta
-tehdä mitään hänen hyväkseen, ja sitten huusi hän niin kovasti, että
-Josuan täytyi sitä kuulla: "Sääntö on kieltää puhumasta valtiovankien
-kanssa, mutta minä olen tuntenut tämän miehen parempina aikoina ja minä
-lähetän sinulle viiniä, jota minä pyydän sinua jakamaan hänen kanssaan".
-
-Kun hän vihdoin vankien kuljettajan kanssa lähestyi porttia ja tämä
-huomautti, että Josua vähemmin ansaitsi sellaista suosiota kuin
-heikommat vangeista, koska hän pakolaista, josta hän oli puhunut, oli
-pakoon auttanut, tarttui linnanpäällikkö hiuksiinsa ja lausui:
-
-"Minä olisin mielelläni osoittanut hänelle jonkinlaista ystävyyttä,
-vaikka hän vielä on minulle monenmoista velkaa; mutta jos seikka on
-sellainen hänen kanssaan, niin jätämme mieluummin viinin sikseen; te
-olette jo muutoinkin kyllin kauvan levähtäneet!"
-
-Harmissaan kehoitti nyt vankien kuljettaja lähtöön ja vei tuon
-onnettoman joukon syvempään erämaahan kohti vuorikaivoksia.
-
-Tällä kertaa kulki Josua kumarruksissa. Koko hänen olentonsa kohosi
-onnettomuutta vastaan tulla tänä ratkaisevana aikana kuljetuksi läpi
-erämaan, kaukana kansastaan ja isästään, joiden tiesi olevan suuressa
-vaarassa. Hänen johtonsa alla olisivat vaeltajat ehkä löytäneet jonkun
-neuvon. Hän puristi nyrkkiään ajatellessaan kytkettyä ruumistaan, mikä
-esti häntä kansalaistensa hyväksi käyttämästä mitä hän hengessään
-mietti, mutta kuitenkaan ei hän kadottanut rohkeuttaan, ja niin usein
-kuin hän itsekseen sanoi kansan olevan hukassa ja täytyvän tässä
-taistelussa joutua allekynteen, kuuli hän sisällisellä korvalla tuon
-uuden nimen, minkä Jumala oli hänelle antanut, ja tässä leimahti viha
-ja ylenkatse kaikkia vastaan, mikä oli egyptiläistä, täyteen liekkiin,
-jolle päällikön käytös antoi uutta virikettä. Koko hänen olentonsa
-oli kauheimmassa häiriössä, ja kun vankien kuljettaja huomasi hänen
-hehkuvat poskensa ja hänen silmäinsä kolkon näön, luuli hän tämän
-vahvan miehen kuumeen kouristamaksi, jonka uhriksi niin monet vangit
-marssin kestäessä olivat joutuneet.
-
-Kun tuo onneton joukko pimeän tullessa etsi yölepoa keskellä erämaata,
-riehui ja raivosi Josuan sydän, ja mitä hänen ympärillään tapahtui,
-soveltui hyvin yhteen hänen sielunsa levottomuuteen, sillä mustat
-pilvet olivat taas nousseet pohjoisesta ja mereltä päin, ja ennenkuin
-salamia ja ukkonen murtausivat esiin ja sade syöksi tulvillaan alas,
-vierittivät ja ajoivat ulvovat ja vinkuvat tuulenpuuskat suuria
-joukkoja kuumaa hiekkaa levähtävien vankien ylitse.
-
-Sittenkuin paksut pölykerrokset olivat olleet heidän peittonaan,
-tulivat lammikot ja lätäköt heidän vuoteikseen. Vartijat olivat
-sitoneet heidät käsivarsista ja jaloista yhteen ja pitelivät, sateesta
-märkinä ja vapisevina, nuorain päitä käsissään; sillä musta niinkuin
-heidän valkeansa hiilet, jonka rankkasade oli sammuttanut, oli tämä
-yö, ja kuka olisi voinut seurata pakenevaa sellaisessa pimeydessä ja
-Jumalan ilmassa.
-
-Mutta Josua ei ajatellut salaista pakoa. Sill'aikaa kuin egyptiläiset
-vapisivat ja vaikeroivat, luullen kuulevansa Sethin jyrisevää ääntä,
-ja sokaisevat tulisoihdut leimahtelivat pilvistä, tunsi hän vain
-vihastuneen Jumalan läheisyyden, jonka kiivaus ja viha oli hänenkin.
--- Hän tunsi itsensä hänen kaikkia murtavan kaikkivaltiaisuutensa
-todistajaksi ja ylpeämpänä kohosi hänen rintansa, kun hän itsekseen
-kertoi olevansa kutsuttu kantamaan valtavista valtavimman miekkaa.
-
-
-
-
-Kahdeskymmenes Luku.
-
-
-Myrsky, mikä nousi pimeän tullessa, kohosi niemekkeenkin ylitse.
-Järvet kävivät korkeissa laineissa ja ruokomeri, joka lykkäsi
-siihen etelästäpäin poukaman, niinkuin iilin tuntosarvet, oli aivan
-raivoissaan.
-
-Tuonnempana pohjoisessa, missä faraon sotajoukko etelän Migdolin,
-Etham-linjan vahvimman linnoituksen, suojaan oli leiriytynyt,
-tuiskusi myrskyn pyörittämä hiekka ilmassa ja kuninkaan ja
-etevämpien korttelissa olivat vasarat alituisessa liikkeessä, joilla
-telttapylväitä lyötiin syvempään maahan; sillä tuulen tempomat peitot,
-villa- ja pellavakankaat, mitkä muodostivat faraon ja hänen seurueensa
-liikkuvat asunnot, uhkasivat nykäistä tukevia pylväitä irti.
-
-Pohjassa riippui mustia pilviä, mutta kuu ja tähdet olivat usein
-näkyvissä ja toisinaan välähti kaukainen salama pimeydessä. Taivaan
-vesi näkyi tänään välttävän tätä sateetonta maankaistaletta
-ja kaikkialla loimusi nuotioita, joita sotilaat taajoissa,
-kaksinkertaisissa piireissä ympäröivät, ikäänkuin elävänä suojana,
-estääkseen myrskyn hajoittamasta heitä toisistaan.
-
-Vartijoilla oli raskas palvelus; sillä vaikka ilma oli tukahduttava,
-huolimatta pohjatuulesta, puhalsi se kuitenkin täysillä palkeilla ja
-tuprutti aina uutta hiekkaa kasvoihin.
-
-Leirin pohjoisimmalla portilla astui ainoastaan kaksi vartijaa, väijyen
-edes ja takaisin, mutta ne olivat kylläksi, sillä pahan ilman tähden ei
-ollut ketään näkynyt, joka olisi pyytänyt päästä ulos tai sisään. Vasta
-kolme tuntia auringonlaskun jälkeen ilmestyi eräs solakka, nuori mies,
-puoleksi poika, puoleksi nuorukainen, joka vakavin askelin lähestyi
-vartijoita näyttääkseen heille lähettilään merkkiä ja kysyäkseen heiltä
-prinssi Siptah'n telttiä.
-
-Hänellä näkyi olleen vaivalloinen matka, sillä hänen paksut, mustat
-hiuksensa olivat epäjärjestyksessä ja hänen jalkansakin olivat pölyllä
-ja kovettuneella savella peitetyt. Kuitenkaan ei hän herättänyt mitään
-epäluuloa; sillä hänellä oli itsetietoisen, vapaan ryhti, hänen
-lähettiläsmerkkinsä parhaimmassa järjestyksessä ja näyttämänsä kirje
-oli todellakin osoitettu prinssille. Eräs jyvävarastojen kirjuri, joka
-toisten virkamiesten ja alapäällikköjen kanssa istui lähimmän nuotion
-ääressä, oli sen vahvistanut.
-
-Kun nuorukaisen ulkonäkö miellytti useimpia ja hän tuli Taniksesta ja
-toi ehkä uutisia, tarjottiin hänelle paikka ja osa ateriasta nuotion
-ääressä; mutta hänellä oli kiire.
-
-Kiittäen epäsi hän tarjouksen, vastasi kysyville lyhyesti ja nopeasti
-ja pyysi lepääviltä liehtaria. Sellainen annettiinkin hänelle
-viipymättä. Mutta pian sai hän nähdä, ettei ollutkaan aivan helppo
-päästä, kuningasperheesen kuuluvan henkilön luo; sillä faraon, hänen
-sukulaisensa ja arvomiesten teltat olivat erityisessä, raskasaseisten
-kilvillä aidatussa paikassa, leirin keskustassa, ja kun hänen piti
-astua tälle paikalle, neuvottiin hän toisesta toiseen ja hänen
-lähettiläsmerkkinsä ja prinssin kirje tarkastettiin moneen kertaan.
-Hänen liehtarinsakin lähetettiin takaisin ja hänen sijaansa astui
-eräs korkea herra, jota kutsuttiin kuninkaan silmäksi ja korvaksi, ja
-joka rupesi työskentelemään kirjeen sinetin kanssa. Lähettiläs pyysi
-kuitenkin jyrkästi sitä takaisin saadakseen ja niinpian kuin hänellä
-taaskin oli se kädessään ja hänelle osoitettiin kahta toisensa vieressä
-seisovaa, myrskyssä heiluvaa telttaa, joista toisessa majaili prinssi
-Siptah, toisessa Kasana, Hornecht'in tytär, jota hän oli kysynyt,
-kääntyi hän sen hovimiehen puoleen, joka astui ensimäisestä teltasta
-ulos, näytti hänelle kirjoituksen ja pyysi häntä viemään hänet prinssin
-luo. Mutta hovimies tarjoutui hänen sijassaan viemään kirjeen herralle,
-jonka hovimestari hän oli ja Efraim -- sillä hän oli lähettiläs -- oli
-valmis siihen suostumaan, jos hän oitis toimittaisi hänelle pääsyn
-nuoren lesken luo. Hovimestari näkyi suuresti huolehtivan saadakseen
-kirjoituksen käsiinsä ja tarkasteltuaan Efraimia kiireestä kantapäähän
-saakka kysyi hän, tunsiko hän Kasanan, ja kun toinen tämän myönsi
-ja lisäsi itsellään olevan suullisen sanoman, sanoi egyptiläinen
-hymyillen: "Hyvä sitten, mutta sellaisilta jaloilta täytyy meidän
-suojella mattojamme ja sinä näyt minusta muutoinkin väsyneeltä ja
-tarvitsevasi jotakin vahvistavaa. Seuraa minua!"
-
-Sitten vei hän hänet pienen teltan luo, jonka edustalla eräs vanha orja
-ja eräs toinen, joka tuskin oli päässyt lapsuuden vuosistaan, istuivat
-valkean ääressä ja lopettivat ehtooateriansa valkosipuli-kimpulla.
-Nähtyään herransa kavahtivat he pystyyn, mutta hän käski vanhuksen
-pesemään lähettilään jalat, nuoremman taas pyytämään hänen nimessään
-lihaa, leipää ja viiniä prinssin keittäjiltä. Sitten vei hän Efraimin
-telttaansa, jota lyhty valaisi, ja kysyi häneltä kuinka hän, joka ei
-näkynyt olevan orja eikä halpa-arvoinen poika, oli saanut niin kurjan
-näön. Siihen vastasi lähettiläs, että hän tiellä oli sitonut erään
-pahasti loukkaantuneen haavoja helmansa yläliepeellä ja nyt kopeloi
-hovimies oitis säiliötään ja ojensi hänelle hienon liinasen.
-
-Efraimin vastaus, joka todellakin oli lähes totta, oli antanut
-hänelle niin vähän ajatuksen aihetta ja kuulunut niin suoralta, että
-hovimestari uskoi sen ja tämän hyvyys näkyi Efraimista ansaitsevan
-kaikkea kiitosta, jonka vuoksi ei hän myöskään sanonut vastaan, kun
-hovimestari, sinettiä rikkomatta, harjaantuneella kädellä, käsitteli
-kokoonkäärittyä papyruskääröä, eroitti toisistaan yksityisiä lehtiä ja
-kurkisteli aukkoihin nähdäkseen kirjeen sisältöä. Samalla leimahtivat
-hovimiehen ympyriäiset silmät kirkkaasti ja nuorukaisesta näytti,
-niinkuin olisivat tämän miehen kasvot, mitkä ensin täyteläisyydessään
-ja siloudessaan näkyivät kuvastavan suurta sydämen hyvyyttä, kissan
-kasvojen näköiset.
-
-Kohta kun hovimestari oli päättänyt tehtävänsä, kehoitti hän
-nuorukaista vahvistamaan itseänsä kaikessa levossa ja esiintyi
-vasta sittenkun Efraim hyvin puhdistettuna, uudella liinaisella
-siteellä nilkkainsa ympäri ja voidelluilla, lemuavilla hiuksilla,
-oli kurkistanut peiliin ja juuri oli panemaisillaan leveän kultaisen
-rannerenkaan käsivartensa ympäri.
-
-Tässä oli hän viipynyt hyvän aikaa; sillä hän tiesi menevänsä suuria
-vaaroja kohti; mutta tämä rengas oli hänen ainoa kallis omaisuutensa
-ja vankeudessa ollessaan oli hänellä ollut vaivaa salata se liepeensä
-alla. Hänellä voi vielä olla siitä hyötyäkin; mutta; pannessaan sen
-päälleen enensi hän vaaraa tulla tunnetuksi.
-
-Mutta oma kuva, minkä hän peilissä näki, turhamaisuus ja toivo olla
-Kasanalle mieliksi voittivat varovaisuuden ja järkevän harkinnan, ja
-pian kimalteli hänen käsivarrellaan tuo leveä, kallis koristus.
-
-Hovimestari seisoi hämmästyneenä tuon kauniin, ylevän ja ylpeästi
-katselevan nuorukaisen edessä, joksi tuo halpa lähettiläs niin pian
-oli muuttunut, ja hänen huulilleen tunkeutui kysymys, kuuluisiko hän
-Kasanan sukulaisiin, ja kun se kiellettiin, mitä sukua hän oli.
-
-Silloin katsahti Efraim hetkisen maahan epäröiden ja pyysi sitten
-egyptiläisiä säästämään häneltä vastauksen, kunnes hän oli puhunut
-Hornechtin tyttären kanssa.
-
-Toinen katseli häntä, päätään pudistellen vielä kerran, mutta enempää
-ei hän tiedustellut, sillä mitä hän kirjeestä oli urkkinut, oli
-salaisuus, mikä sen tiettävälle saattaisi tuottaa kuoleman, ja tuo
-ylevä, nuori lähettiläs oli varmaankin jonkun mahtavan miehen poika,
-joka kuului hänen herransa, prinssi Siptah'n salaliittolaisiin.
-
-Vahvassa, rehevässä ruumiissaan tunsi hovimies väristyksen ja
-myötätuntoisuudella ja kunnioituksella katseli hän nyt tuota
-kukoistavaa ihmistaimea, joka niin nuorena antautui vaarallisiin
-yrityksiin.
-
-Hänen herransa oli tähän saakka ainoasti viittailemalla vetänyt hänet
-salaisuuteen ja vielä olisi ollut mahdollista hänelle erottaa oman
-kohtalonsa hänen kohtalostaan. Jos hän tämän teki, niin odotti häntä
-murheeton vanhuus, mutta jos hän seurasi prinssiä ja tämän aikeet
-onnistuivat, kuinka korkealle voisi hän kohotakaan! Peljättävä ja
-seurauksista rikas oli valinta, minkä eteen hän, monen lapsen isä,
-näki itsensä asetetuksi. Otsa hikisenä ja kykenemätönnä selvästi
-ajattelemaan vei hän Efraimin Kasanan teltan eteen ja riensi sitten
-herransa luo.
-
-Keveässä paalurakennuksessa, verhottuna raskailla kirjavilla kankailla,
-missä nuori leski asui, oli hiljaisuus vallalla.
-
-Kovasti tykyttävällä sydämellä lähestyi Efraim sisäänkäytävää, ja kun
-hän vihdoin rohkaisi itsensä ja nosti maahan kiinnitetyn esiripun,
-jota tuuli puhalsi niinkuin purjetta, katsoi hän pimeään huoneesen,
-johonka oikealta ja vasemmalta puolelta liittyi samallainen. Toisessa
-oli yhtä pimeä kuin keskimmäisessäkin; mutta oikeanpuoleisesta loisti
-monen ra'on läpitse liehuva valo. Teltta oli kolmijakoinen tasaisella
-katolla, joita hän jo usein oli nähnyt, ja tuossa valaistussa huoneessa
-oli varmaankin se, johonka hän tunsi itsensä vedetyksi.
-
-Ettei joutuisi uuden epäilyksen alaiseksi, täytyi hänen voittaa
-arkamaisuutensa, ja jo oli hän kumartunut ja vetänyt takaisin silmukan,
-millä esirippu oli kiinnitetty hakoihin maassa, kun valaistun huoneen
-ovi aukeni ja eräs naisolento astui pimeään keskihuoneesen.
-
-Oliko se Kasana? Uskaltaisiko hän puhutella häntä? Se täytyi tapahtua!
-
-Kokoon puristetuin käsin ja syvästi hengittäen rohkaisi hän itsensä,
-niinkuin olisi kysymys hiipiä kutsumattomille sulettuun kaikkein
-pyhimpään osaan temppelistä. Sitten lykkäsi hän esiripun syrjään ja
-hiljaisella huudahduksella otti hänet tuo ennen huomaamansa nainen
-vastaan. Mutta Efraim sai äkkiä malttinsa takaisin; sillä valonsäde oli
-langennut vaimon kasvoille ja se, joka hänen edessään seisoi, ei ollut
-Kasana, vaan hänen imettäjänsä, joka oli seurannut häntä vankien luo
-ja sitten leiriin. Hänkin tunsi Efraimin ja tuijotti häneen ikäänkuin
-olisi hän haudasta noussut.
-
-He olivat hyvin tutut toisilleen; sillä kun hän ensikerran oli tullut
-joutsiampujain huoneesen, oli tuo vaimo valmistanut hänelle kylvyn ja
-balsamilla sivellyt hänen haavojaan, ja ollessaan toistamiseen saman
-katon alla, oli hän emäntänsä kanssa ollut hänen hoitajansa. Monta
-hetkeä olivat he silloin puhuneet keskenään ja hän tiesi, että hän
-oli hänelle hyvä, sillä kädellään oli hän, äidillisellä hellyydellä,
-häntä sivellyt, sill'aikaa kun hän puoleksi hereillään, puoleksi
-uneksien oli kuumeessa maannut, ja myöhemmin oli hän tiedustellut hänen
-kansastaan ja hän oli vihdoin tunnustanut Efraimille, että hän johtui
-syrialaisista, jotka olivat sukuja heprealaisille. Niinpä ei Efraimin
-puhekaan ollut hänelle aivan outoa; sillä vasta kaksikymmen-vuotisena
-naisena oli hän suuren Ramseksen muiden vankien kanssa tuotu Egyptiin.
--- Efraim, sanoi hän myös mielellään, muistutti häntä hänen pojastaan,
-tämän vielä nuorena ollessa.
-
-Tältä vaimolta ei ollut nuorukaisella mitään pahaa peljättävänä ja
-sentähden tarttui hän nyt hänen käteensä ja kuiskasi hänelle, että
-hän oli vartijoita paennut ja tuli hänen emäntänsä luo saamaan hänen
-neuvojaan.
-
-Sana "paennut" riitti vanhusta rauhoittamaan;. sillä mitä hän ymmärsi
-hengillä, se karkoitti toiset pakoon, mutta itse ei hän paennut.
-Rauhoitettuna, siveli hän nuorukaisen kiharoita ja käänsi, ennenkuin
-Efraim oli lopettanut kuiskutuksensa, hänelle selkänsä, rientääkseen
-valaistuun huoneesen ja antaakseen emäntänsä arvata, kenenkä hän tuolla
-ulkona oli tavannut.
-
-Vähän myöhempään seisoi Efraim sen naisen edessä, joka oli tullut
-hänen elämänsä johtavaksi tähdeksi. Posket hehkuvina katseli Efraim
-hänen kauneihin, mutta kyyneleistä punaisiin kasvoihinsa, ja vaikka
-hän saikin piston sydämeensä, kun Kasana, ennen tervehtämistään,
-kysyi häneltä, seurasiko Hosea hänen mukanaan, unohti hän kumminkin
-tämän turhamaisen tuskan, huomattuaan, että hän ystävällisillä
-silmillä katseli häntä. Mutta Kasanan kysyttyä imettäjältä, eikö
-Efraim näyttänyt hänestä terveeltä ja reippaalta ja lisäksi vielä
-miehuullisemmalta kuin ennen, tuntui hänestä, ikäänkuin olisi hän
-todella kasvanut ja hänen sydämensä tykytti nopeammin.
-
-Aina yksityiskohtiin saakka tahtoi Kasana tietää, kuinka Hosealle
-oli käynyt, mutta Efraimin noudatettua hänen tahtoansa ja vihdoin
-annettuaan halulleen perään puhua omasta kohtalostaan keskeytti Kasana,
-hänet neuvotellakseen imettäjän kanssa, kuinka hänet kätkettäisiin
-kutsumattomilta silmiltä ja uusilta vaaroilta -- ja pian oli neuvo
-keksitty.
-
-Ensiksi sulki vanhus Efraimin avulla teltan pääoven niin tarkasti kuin
-mahdollista, mutta sitten osoitti hän hänelle pimeän huoneen, mihinkä
-hänen oli nopeasti ja hiljaa vetäytyminen, niin pian kuin hän vain
-hänelle viittasi.
-
-Kasana oli sill'aikaa kaatanut pikarillisen viiniä Efraimille ja
-kun hän imettäjän kanssa palasi, vaati hän hänen laskeutumaan alas
-giraffitaljalle hänen jalkainsa juureen ja kysyi häneltä sitten
-itse, kuinka hänen oli onnistunut paeta vartijoilta ja mitä hän
-tulevaisuudelta odottaisi. Ennakolta tahtoi hän ilmoittaa hänelle, että
-hänen isänsä oli jäänyt Tanikseen ja ettei hänen senvuoksi tarvinnut
-huolehtia, että hänen isänsä tulisi tuntemaan ja pettämään hänet.
-
-Hänestä voitiin nähdä ja kuulla, kuinka paljon tämä jälleen näkeminen
-ilahdutti häntä, niinpä, kun Efraim alkoi kertomuksensa sillä, että
-prinssi Siptah'n käsky riisua vangeilta kahleet, josta heidän kuitenkin
-oli ainoastaan Kasanaa kiittäminen, oli hänelle tehnyt pakenemisen
-mahdolliseksi, löi hän kuin lapsi kätensä yhteen. Sitten synkistyi
-hänen kasvonsa ja syvästi huo'aten pitkitti hän, että ennen Efraimin
-tuloa oli hänen sydämensä ollut melkein murtumaisillaan valituksista
-ja kyyneleistä, mutta Hosea saisi tietää, mitä nainen voi uhrata
-hartaimman halunsa vuoksi.
-
-Efraimin vakuutuksen, että hän ennen pakoaan oli tarjoutunut
-irroittamaan hänenkin siteensä, palkitsi hän kiitollisin sanoin ja
-kuultuaan, että Josua oli kieltäytynyt vastaanottamasta sisarenpojan
-apua, ettei hän tekisi turhaksi sen aikeen menestymisen, minkä hän
-niin viisaasti oli hänelle miettinyt, huusi Kasana kostein silmin
-imettäjälleen, että niin saattoi ainoastaan tämä mies menetellä.
-
-Jännityksissä ollen seurasi hän pakolaisen kertomusta ja keskeytti
-hänet usein osaa-ottavilla kysymyksillä.
-
-Että nuo tuskalliset päivät ja yöt, mitkä olivat hänen takanaan, olivat
-niin onnellisesti päättyneet, tuntui hänestä autuaalta unelta, niinkuin
-hämärältä tarinalta, eikä pikaria, minkä Kasana ahkerasti täytti, olisi
-tarvittukaan tehdäkseen hänestä vilkkaan kertojan.
-
-Puheliaampana kuin koskaan ennen kuvaili hän; kuinka hän rotkossa oli
-sattunut irtonaisille kiville ja niiden mukana päistikkaa suistunut
-syvyyteen. Tuolla alhaalla oli hän luullut kaikki kadotetuksi; sillä
-kohta kun hän oli sorasta vapautunut, mikä häntä peitti, rientääkseen
-suolalammikolle, oli hän kuullut vartijain vihellyksen.
-
-Mutta lapsuudesta aikain oli hän ollut hyvä juoksemaan, ilmansuunnan
-tuntemisen tähtein valossakin oli hän oppinut kotikentillä ja niin oli
-hän katsomatta oikeaan tai vasempaan rientänyt eteenpäin, niin paljon
-kuin jalat vain kannattivat, etelää kohti ja yhä vain etelään. Usein
-oli hän pimeässä kompastunut kiviin ja erämaan kuoppiin, mutta vain
-nopeasti noustakseen ja edemmäksi kiiruhtaakseen, syöstäkseen etelään,
-missä hän tiesi Kasanan olevan, hänen, jonka vuoksi ei hän välittänyt
-mitä viisaammat olivat hänelle neuvoneet, hänen, jonka vuoksi hän oli
-valmis uhraamaan hengen ja elämän.
-
-Mistä hän sai rohkeutta tätä tunnustamaan, ei hän tietänyt, ei Kasanan
-lyönti viuhkalla eikä imettäjän uhkaava huuto "katsoppas vain poikaa!"
-hillinneet häntä, ei; hänen säteilevät silmänsä etsivät ennemmin
-tästälähin, kuten ennenkin, hänen silmiänsä, kertoessaan eteenpäin.
-
-Toisen koiran, joka oli hänen kimppuunsa hyökännyt, oli hän heittänyt
-kalliota vasten, toisen karkoittanut kiven heitoilla, kunnes se
-ulvoen oli paennut pensaikkoon. Toisia vainoojia ei hän ollut
-nähnyt yöllä eikä koko seuraavana päivänä. Vihdoin oli hän jälleen
-löytänyt kuljetun tien ja maakansaa, jotka osoittivat hänelle tien,
-jota faraon sotajoukko oli kulkenut. Puolipäivän aikana oli hän
-väsymyksen valtaamana nukahtanut erään sykomorin varjoisaan siimekseen
-ja herättyään oli aurinko jo mailleen menemäisillään. Kovin oli
-hän nälissään ollut ja sentähden oli hän ottanut muutamia nauriita
-läheisestä kedosta. Mutta sen omistaja oli äkkiä juossut uhaten eräästä
-vesihaudasta hänen kimppuunsa ja tuskalla oli hän päässyt häntä pakoon.
-
-Osan yöstä oli hän tietä pitkin vaeltanut, mutta sitten oli levähtänyt
-erään kaivon ääreen; sillä hän tiesi, että petoeläimet kammoksuvat
-paljon käytyjä paikkoja.
-
-Auringonlaskun jälkeen oli hän pitkittänyt marssiaan ja oli seurannut
-tietä, jota sotajoukkokin oli kulkenut. Kaikkialla oli hän löytänyt
-sen jälkiä, ja kun hän vähää ennen puoltapäivää uupuneena ja nälissään
-oli tullut erääsen kylään, joka sijaitsi Setikanavan kastelemalla
-viljellyllä maakaistaleella, mietti hän itsekseen, josko hänen pitäisi
-myydä kultaisen rannerenkaansa saadakseen voimallisempaa ravintoa sekä
-hankkiakseen itselleen vähän hopeata ja kuparia. Mutta häntä huoletti,
-että häntä pidettäisiin ehkä varkaana ja että hän uudelleen joutuisi
-vankeuteen, sillä hänen hameensa oli orjantappuroissa revennyt ja
-anturat olivat jo kauvan aikaa sitten pudonneet jaloista. Hän oli
-luullut, että kovasydämisetkin surkutteleisivat hänen kurjuuttansa,
-ja sentähden oli hän kolkuttanut erään talonpojan ovea ja kerjännyt,
-niin katkeralta kuin se hänestä tuntuikin. Mutta maanmieheltä ei hän
-ollut saanut muuta kuin sen pilkallisen kehoituksen, että niin nuori,
-voimakas poika voisi kyllä liikuttaa käsivarsiaankin ja saattaisi
-jättää armolahjat heikoille ja vanhoille. Eräs toinen talonpoika oli
-uhannut häntä lyödäkin; mutta kun hän jo allapäin vaelsi eteenpäin, oli
-eräs nuori vaimo, jonka hän oli huomannut tuon raivoisan talonpojan
-huoneen edustalla, seurannut häntä ja pistänyt leivän sekä muutaman
-taatelin hänen käteensä ja nopeasti kuiskannut hänelle, että kylää oli
-faraon läpikulkiessa liiaksi verotettu, muutoin olisi hän parempaakin
-antanut hänelle.
-
-Niin hyvältä kuin tämä odottamaton lahja, minkä hän oli nauttinut
-lähimmällä kaivolla, ei ollut vielä mikään juhla-ateria hänelle
-maistunut; mutta hän ei maininnut Kasanalle, että se oli tullut hänelle
-karvaaksi epäilyksen vuoksi josko hänen pitäisi täyttää Josuan kehoitus
-palata kansalaistensa luo vai noudattaa ikäväänsä, mikä veti hänet
-Kasanan luo.
-
-Epätietoisena oli hän vaeltanut eteenpäin, mutta sallimus näkyi
-ottaneen huolekseen tien osoittamisen hänelle; sillä sittenkuin hän
-oli vaeltanut noin puolen tuntia ja vihdoin aution maan lävitse,
-oli hän tien ohella tavannut erään nuoren, ikäisensä miehen, joka
-valittaen piteli jalkaansa käsillään. Hän oli säälien lähestynyt häntä
-ja oli ihmeekseen tuntenut hänet Kasanan isän edelläjuoksijaksi ja
-lähettilääksi, jonka kanssa hän usein oli puhunut.
-
-"Apu, meidän nopea nubialainen juoksija?" keskeytti nuori vaimo hänet
-ja Efraim myönsi sen sekä kertoi sitten vielä, että lähettiläs oli
-tullut lähetetyksi viemään niin pian kuin mahdollista kirjeen prinssi
-Siptah'lle, ja nopeajalkainen poika, joka oli tottunut juoksemaan
-herransa jalojen hevosten edellä, oli kulkenut tietä niinkuin nuoli ja
-olisikin kaksi tuntia myöhemmin ennättänyt päämaaliin, ellei hän olisi
-jalkaansa tallannut vaunun pyörän rikkoman pullon teräviin säröihin, --
-ja hänen haavansa oli tullut syväksi ja hirveäksi.
-
-"Ja sinä autoit häntä?" kysyi Kasana.
-
-"Mitä taisin minä muuta?" kuului vastaus. "Olihan hän jo puoleksi
-uupunut veren vuodosta ja kalpea kuin kuolema. Niin kannoin minä hänet
-lähimpään vesihautaan ja pesin hänen haavansa puhtaaksi ja voitelin ne
-hänen balsamillaan."
-
-"Vuosi sitten panin minä itse tuon pienen rasian hänen taskuunsa",
-vakuutti tuo helposti liikutettu imettäjä ja kuivasi silmiään; mutta
-Efraim vahvisti sen, sillä Apu oli kiitollisesti kertonut sen hänelle.
-Sitten pitkitti hän taas:
-
-"Hameeni liepeen repäsin täydellisesti palasiksi ja sidoin hänet
-niinhyvin kuin osasin. Sitten kehoitti hän minua ehtimiseen
-kiiruhtamaan ja otti esiin lähettiläsmerkin ja kääryn, mitkä hänen
-herransa oli hänelle antanut, ja tietämättömänä onnettomuudestani
-pyysi hän minua, hänen sijassaan, viemään kirjeen prinssille. Oi
-kuinka kernaasti otinkaan sen huolekseni ja toinen tunti ei ollut
-vielä kulunut, kun minä saavutin leirin. Kirje on prinssin käsissä ja
-täällä olen minä ja huomaan sinusta, että se ilahduttaa sinua. Mutta
-niin onnellinen kuin minä olen istuessani täällä jalkaisi juuressa ja
-katsellessani sinua, niin kiitollinen kuin minä olen, ettäs olet minua
-kuullut, ei ole varmaan kukaan ollut, ja kytkekööt minut vaikka jälleen
-kahleisiin, tyynesti tahdon sen kärsiä, kun sinä minulla vain hyvänä
-pysyt! Oi, olihan onnettomuuteni niin suuri! Ei ole minulla isää eikä
-äitiä eikä ketään, joka minua rakastaa. Mutta sinä, sinä ainoasti olet
-minulle kallis ja ethän todellakaan sysää minua luotasi?"
-
-Aivan haltioissaan oli hän huudahtanut viimeiset sanat ja innostuksen
-vallassa sekä viimeisten päiväin ja hetkien kauhistavien ponnistusten
-perästä voimattomana hillitsemään eteenpäin riehuvia tunteita, nyyhki
-nuorukainen, joka vielä oli niin lähellä lapsuutensa vuosia ja huomasi
-itsensä kokonaan asetetuksi oman onnensa varaan ja kaikesta erotetuksi,
-mikä ennen oli ollut hänen turvansa ja suojansa, ja arkana niinkuin
-hätäinen nuori lintu, joka etsii turvaansa äidin siipein suojassa,
-kätki hän tulvivissa kyyneleissä päänsä Kasanan helmaan.
-
-Silloin valtasi lämmin sääli tuon helläsydämisen nuoren naisen ja hänen
-silmänsä tulivat kosteiksi. Ystävällisesti laski hän kätensä hänen
-päälaelleen ja tuntiessaan tuon itkevän ruumiin värisevän nosti hän
-hänen päätänsä molemmin käsin, suuteli hänen otsaansa ja poskiansa,
-katseli kostein silmin hymyillen hänen silmiinsä ja huusi: "Sinä kurja,
-narrimainen nuorukainen! Miksi en sitten olisi sinulle hyvä tai ajaisin
-sinut tyköäni pois? Sinun enosi on minulle ihmisistä rakkain ja olethan
-sinä ikäänkuin hänen poikansa. Teidän hyväksenne olen ottanut omakseni
-jo paljon huolta, minkä minä muutoin olisin poistanut tyköäni kauvaksi,
-kauvaksi!... Mutta nyt se pitkittyköön ja mitä muut minusta ajattelevat
-ja sanovat, siitä en huoli, kunhan vaan tuo ainoa onnistuu, minkä
-vuoksi uhraan ruumiini ja henkeni ja kaikki, mitä minä muutoin pidän
-arvossa! Odota vain, sinä kurja hillimätön poika". -- ja tässä suuteli
-hän häntä toistamiseen poskille -- "Onnistuu kai minulle tasoittaa tie
-sinulle! Mutta nyt on kylliksi!"
-
-Tämä kehoitus kuului jälleen vakavammalta ja sen tarkoituksena oli
-hillitä tuon innokkaan pojan kasvavaa kiihkoa. Mutta äkkiä ponnahti hän
-ylös ja huusi tuskallisen hätäisesti: "Pois, pois paikalla!"
-
-Miehen askeleet, jotka lähestyivät telttaa ja imettäjän varoittava
-sana, olivat ajaneet tämän ankaran käskyn nuoren vaimon huulille ja
-Efraimin tarkka kuulo käsitti hänen levottomuuttaan sekä vaati häntä
-seuraamaan vanhusta pimeään huoneesen ja siellä huomasi hän, että
-muutaman silmänräpäyksen viipyminen olisi ilmaissut hänet; sillä jo
-aukeni teltan esirippu ja eräs mies astui keskisen huoneen läpitse,
-missä Kasana -- nuorukainen kuuli sen hyvin -- tervehti uutta vierasta
-liiankin ystävällisesti ja ikäänkuin hämmästyisi hän hänen myöhäisestä
-tulostaan.
-
-Imettäjä oli sillävälin temmannut oman kauhtanansa, heittänyt sen
-pakolaisen alastomille hartioille ja kuiskuttanut hänelle: "Ole ennen
-auringon nousua teltan läheisyydessä, mutta älä astu sinne, henkesi
-uhalla, ennenkuin minä huudan sinua. Sinulla ei ole isää eikä äitiä
-ja minun lapseni, Kasana -- oi, sitä kultaista, rakastavaa sydäntä!
--- kaikesta hyvästä on hän parhain, mutta kelpaako hän kokemattoman
-huimapään ohjaajaksi, se on toinen kysymys. -- Kertomuksesi kestäessä
-olen minä monenlaisia ajatellut ja koska minä tarkoitan sinulle hyvää,
-niin tahdon minä sanoa sinulle: Sinulla on eno, joka -- lapsellani
-on kyllä oikein -- joka kaikista miehistä on parhain ja minä tunnen
-ihmiset. Mitä hän sinulle neuvoo, tee se; sillä se on sinulle
-varmaankin terveellistä! Tottele häntä! Ja jos hänen käskynsä vie sinut
-kauvaksi täältä ja Kasanan luota, niin sen parempi sinulle. Me kuljemme
-vaarallisia teitä ja ellei se tapahtuisi Hosean tähden, niin olisin
-minä koettanut molemmin käsin pidättää häntä. Mutta hänen tähtensä
--- minä olen vanha vaimo; mutta tämän miehen tähden, menisin vielä
-vaikka tuleen. Todella surettaa minua enemmän kuin voin sanoakaan tämän
-puhtaan, sydämestään hyvän lapsen ja sinun tähtesi, jonka kaltainen
-minun poikani kerran oli, ja sentähden kerron minä vain: Noudata
-enoasi, poika! Tee niin, muutoin joudut hukkaan ja se olisi vahinko!"
-
-Odottamatta vastausta lykkäsi hän pojan telttaseinäin välillä olevaa
-aukkoa kohti ja odotti kunnes Efraim pääsi ulos. Sitten pyyhki hän
-silmiään ja astui niinkuin sattumalta valaistuun huoneesen, mutta
-Kasanalla ja hänen myöhäisellä vieraallaan oli asioita toimitettavia,
-jotka eivät sietäneet todistajaa ja hänen "rakas lapsensa" salli hänen
-ainoastaan sytyttää lampun kolmihaaraisen kynttiläjalan vieressä ja
-käski hänen mennä levolle.
-
-Hän totteli häntä ja pimeässä huoneessa, missä hänen vuoteensa oli
-hänen emäntänsä vieressä, laskeusi hän levolle, kätki kasvonsa käsiinsä
-ja itki.
-
-Imettäjästä tuntui niinkuin olisi maailma mullin mallin. Hän ei
-enään käsittänyt Kasanaa, sydänkäpystään, sillä hän antoi puhtauden
-ja kunnian alttiiksi miehelle, joka -- sen tiesi hän -- oli hänelle
-vastenmielinen.
-
-
-
-
-21 Luku.
-
-
-Sen teltan varjossa, josta Efraim oli hiipinyt ulos, kyyristyi hän alas
-ja painoi korvansa aivan kudottuun seinään kiinni. Varovasti oli hän
-tehnyt pienen aukon telttavaatteen neulomukseen ja niin voi hän nähdä
-ja kuulla mitä tuon rakastetun vaimon valaistussa huoneessa tapahtui.
-
-Myrsky pidätti jokaisen, jota ei palvelus kutsunut ulos, teltassa, ja
-Efraimin tarvitsi sitä vähemmin peljätä, jota syvemmällä varjossa se
-paikka oli, missä hän piiloutui. Imettäjän kauhtana peitti hänet ja
-vaikka kylmän väreet yhtä mittaa väristyttivät hänen nuoria jäseniään,
-niin oli siihen syynä tuo katkera tuska, mikä vihloi hänen sieluansa.
-
-Prinssi, suuri ja mahtava oli se mies, jonka rintaa vasten hän näki
-Kasanan nojaavan päätänsä, eikä tuo huikenteleva vaimo aina estellyt
-tuota rohkeata miestä, kun hänen suunsa etsi noita huulia, joiden
-suuteloa hän niin kiihkoisesti halasi.
-
-Hänelle, Efraimille, ei ollut Kasana mitään velkaa, mutta hänen
-enolleen kuului hänen sydämensä, hänelle oli hän ennen kaikkia miehiä
-antanut etusijan, hänen vapauttamisekseen oli hän selittänyt olevansa
-valmis ottamaan kauheintakin tehdäkseen ja nyt näki hän omin silmin,
-että hän oli kavala ja uskoton, että hän salli toisellekin, mitä
-ainoastaan yhdelle ainoalle kuului. Hänellekin oli hän osoittanut
-ystävyyttään, mutta ne olivat vain muruja, mitkä Hosean pöydältä
-putosivat, hän oli -- sen tunnusti hän punastuen -- tehnyt äsken
-ryöviön enoltaan ja kuitenkin tunsi hän itsensä haavoitetuksi,
-loukatuksi, petetyksi ja palavan mustasukkaisuuden villitsemäksi enonsa
-puolesta, jota hän kunnioitti, ja jota hän rakastikin, jos kohta hän
-olikin asettunut hänen toiveitaan rastaan.
-
-Ja Hosea? Niinkuin hän itse ja niinkuin tuo ruhtinaallinen herra tuolla
-ja jokainen, täytyi hänenkin tuntea kaipausta hänen peräänsä huolimatta
-hänen omituisesta käytöksestään kaivon luona tien ohessa -- eihän ollut
-muu mahdollista -- ja nyt nautti Kasana, turvattuna tuon onnettoman
-vangin vihasta, uskottomana toisen lemmestä!
-
-Siptah, hän oli kuullut sen heidän viimeisessä kohtauksessaan, oli
-hänen enonsa vihollinen ja juuri hänelle kavalsi hän tuon rakastetun!
-
-Aukko telttaseinässä näytti hänelle kaikki, mitä tuolla sisällä
-tapahtui, mutta monesti sulki hän silmänsä ei nähdäkseen mitään.
-Useammasti kiinnitti kuitenkin tuo harmittava näky salaisella
-tenhovoimallaan hänet ja silloin olisi hän mieluimmin repinyt
-telttavaatteen kahtia, lyönyt tuon inhotun maahan ja huutanut vasten
-tuon uskottoman silmiä Hosean nimen ja kovimpia sanoja.
-
-Häntä vallitseva polttava intohimo oli, hänen huomaamattaan, muuttunut
-vihaksi ja ylenkatseeksi. Onnellisimpana kaikista ihmisistä oli hän
-pitänyt itseänsä ja nyt oli hän äkkiä tullut onnettomimmaksi. Sellainen
-sysäys korkeimmasta korkeudesta syvimpään syvyyteen, luuli hän, ei
-ollut vielä kenellekään tapahtunut.
-
-Imettäjällä oli ollut oikein. Mitä hänellä oli tuolta uskottomalta
-odotettavana, ei ollut muuta kuin kurjuutta ja epätoivoa!
-
-Kerran hypähti hän jo ylös paetakseen, mutta silloin kuului taaskin
-hänen suloisesti kaikuvan naurunsa viehättävä ääni ja salaiset voimat
-pakottivat häntä jälleen kuulemaan.
-
-Alussa oli hänen kiehuva verensä suhissut niin kovasti korvissa, että
-hän tunsi itsensä kykenemättömäksi seuraamaan keskustelua valaistussa
-telttahuoneessa. Mutta vähitellen oli hän saanut ymmärryksen koko
-lauseitten sisällöstä ja nyt käsitti hän kaikki, mitä he sanoivat, eikä
-yhtään sanaa kadonnut häneltä heidän enemmästä keskustelustaan, ja se
-oli kyllä puoleensa vetävää; mutta hän sai kurkistaa syvyyteen, mikä
-häntä kauhisti.
-
-Kasana kielsi tuolta häpeemättömältä paljon, mutta sepä vain kiihotti
-häntä sitä kiihkoisemmasti pyytämään häneltä kaikki, ruumiin ja sielun,
-ja mitä hän hänelle sen edestä lupasi, oli kaikkein korkeinta, oli sija
-hänen sivullaan, kuningattaren Egyptin istuimella, jota hän tavoitteli.
-Selvästi puhui hän siitä, mutta sitä seuraava oli vaikeata käsittää,
-sillä tuolla hillitsemättömällä kosijalla oli kiire -- ja hän keskeytti
-usein nuo kiivaasti lausutut lauseet, vakuuttaakseen Kasanaa, jonka
-käteen hän samana hetkenä antoi elämän ja vapauden, muuttumattomasta
-rakkaudestaan tai rauhoittaakseen häntä, kun hänen liian rohkeat
-aikeensa herättivät hänessä tuskaa ja vastenmielisyyttä. Mutta kohta
-alkoi hän puhumaan kirjeestä, jonka tuojana Efraim oli ollut, ja
-luettuaan ja selitettyään sen tunsi nuorukainen kauhulla tulleensa
-osalliseksi kaikkein rikoksellisimpaan yritykseen ja silmänräpäykseksi
-sai hän halun paljastaa kavaltajat ja antaa heidät voimallisen käsiin,
-jonka perikatoa he miettivät. Mutta hän karkoitti tuon ajatuksen
-itsestään ja ajatteli ainoastaan mielihyvällä -- ensikerran tänä
-kauheana hetkenä -- että hän piti Kasanan ja tuon suuren herran
-kohtalon käsissään. Ja tämä vaikutti suosiollisesti häneen ja antoi
-hänelle sen varmuuden ja rohkeuden takaisin, minkä hän oli kadottanut.
-Jota halpamaisimpia seikkoja hän edelleen kuuli, sitä varmemmin palasi
-totisen ja hyvän kunnioitus häneen jälleen. Sen ohessa muisti hän
-enonsakin sanat: "Älä anna suurelle äläkä pienelle syytä arvostella
-sinua muutoin kuin kunnioituksella, -- silloin saat kantaa pääsi
-korkealla niinkuin ylpein sotasankari purppurapuvussa ja kultaisessa
-haarniskassa."
-
-Vuoteellaan Kasanan huoneessa oli hän aina, kuumeen häntä
-kouristellessa, kertonut tämän lauseen itsekseen; mutta vankeuden
-kurjuudessa ja pa'on kestäessä oli se jälleen kadonnut hänen
-mielestään. Vasta hovimestarin teltassa, kun vanha orja piteli
-peiliä hänelle, virkistetylle ja voidellulle, oli hän uudestaan
-sitä päällemiten ajatellut, mutta nyt se tuli koko hänen sielunsa
-herraksi. Ja ihmeellistä! Tuo halpamainen kavaltaja tuolla sisällä
-kantoi purppurapukua ja kultaista haarniskaa ja näytti sotasankarilta,
-mutta päätään ei hän uskaltanut nostaa vapaasti, sillä työ, jota hän
-aikoi panna täytäntöön, voi onnistua ainoastaan valon kauhuisessa
-salaperäisyydessä ja oli iljettävän myyrän työn kaltaista, joka
-pimeydessä kaivaa maata.
-
-Tuo inhoittava apilan lehti, valhe, petos ja uskollisuuden rikos, oli
-hänen työaseensa ja se, jonka hän oli valinnut auttajattarekseen,
-oli se vaimo -- sielunsa syvyydessä häpesi hän sitä -- se vaimo,
-jonka vuoksi hän jo oli aikeessa uhrata kaikki, mikä hänelle oli
-kunniallista, hyvää ja kallista.
-
-Jumalattomuus, jota hän oli opetettu välttämään, muodosti portaat
-niissä tikapuissa, jota myöten tuo kehno mies aikoi korkealle kiivetä.
-Efraim tiesi sen, sillä prinssin aikomus oli hänen edessään niinkuin
-avonainen kirja.
-
-Käärö, minkä nuorukainen oli leiriin tuonut, oli sisältänyt kaksi
-kirjettä. Ensimäinen tuli salaliittolaisilta Taniksessa, toinen
-Siptah'n äidiltä.
-
-He odottivat häntä pian takaisin ja ilmoittivat hänelle, että
-syrialainen Aarsu, vierasten palkkasoturein päällikkö, joka suojeli
-linnaa, niinkuin naishuonekin, oli valmiina suosimaan häntä. Jos Amonin
-ylimmäinen pappi, joka samalla oli ylituomari, maaherra ja sinetin
-vartija, sitten huusi hänet, niin oli hän kuningas, ja linnassa, joka
-oli avoinna hänelle, saattoi hän vastustamatta nousta istuimelle. Jos
-farao palasi takaisin, niin ottivat henkivartijat hänet vangiksi ja
-tappoivat hänen, kuten Siptah, joka ei rakastanut puolinaisia tekoja,
-salaisuudessa oli määrännyt, jotavastoin ylimmäinen pappi vaati, että
-hän pidettäisiin helpossa vankeudessa.
-
-Muuta ei ollut peljättävää kuin Setin, Meneptah'n toisen pojan liian
-aikuista palajamista Thebestä, sillä tämä oli vanhemman veljensä
-kuoltua tullut perintöruhtinaaksi ja kirjekyyhkyset olivat eilen
-ilmoittaneet, että hän jo oli tulossa. Sen tähden oli Siptah'ia
-ja, voimallista pappia, jonka piti häntä huutaa, käsketty kovasti
-kiirehtimään.
-
-Sotajoukon mahdollista vastustusta vastaan oli; keksitty tarpeelliset
-keinot, sillä kohta heprealaiset kukistettua piti suurin osa,
-aavistamatta mitään sotaherransa tapahtuvasta kukistuksesta, viedä
-takaisin vanhoihin vartiostoihin. Mutta henkivartijat riippuivat
-Siptah'ssa kiinni ja toiset, jotka kulkivat linnaan mukana, voi Aarsu,
-jos se tuli kysymykseen, palkkasoturineen helposti voittaa.
-
-"Minun on nyt vain enään", huusi prinssi ja oikaisi itsensä samalla
-niinkuin mies, jolle vaikea työ on hyvin onnistunut, "muutamassa
-tunnissa Baïn kanssa palajaminen Tanikseen takaisin, antaminen kruunata
-itseni Amonin temppelissä ja huudattaa itseni kuninkaaksi sekä vihdoin
-tulla faraona linnassa vastaanotetuksi. Muu menee itsestään. Seti, jota
-he perintöruhtinaaksi kutsuvat, on yhtä heikko raukka kuin isänsäkin
-ja hänen täytyy taipua tapahtuneitten tosiasiain alle, vaikkapa
-väkivallalla. Henkivartijain johtaja pitää siitä huolta, ettei Meneptah
-enään palaja Ramseskaupunkiin."
-
-Toisen kirjeen, joka oli kirjoitettu faraolle, oli prinssin
-äiti kirjoittanut saadakseen poikansa ja ylimmäisen papin Baïn
-mahdollisimman nopeasti linnaan takaisin, ilman että edellistä
-voitaisiin syyttää arkuudesta jättäneensä sotajoukon noin vähää ennen
-taistelua. Vaikkei hän koskaan ennen ollut paremmin voinut, vakuutti
-hän kuitenkin matelevin valituksin ja rukouksin, että hänen elämänsä
-hetket olivat luetut; mutta sitten rukoili hän kuningasta viipymättä
-laskemaan hänen poikansa ja ylimmäisen papin Baïn, että hänelle olisi
-sallittu ennen loppuansa siunata ainoata lastaan.
-
-Hän tiesi itsellään olevan paljon syntiä, eikä kellään paitsi
-ylimmäisellä papilla ollut valtaa tehdä jumalat, hänelle kuolevalle
-suosiollisiksi. Ellei hän saisi häntä puhutella, tulisi hän epätoivossa
-kuolemaan.
-
-Tämänkin kirjeen oli tuo halpamainen kruunun ryöstäjä julki lukenut,
-kutsunut sitä viisaan vaimon kavaluuden mestariteokseksi ja sen ohessa
-iloisesti hieronut käsiään.
-
-Kavaltaminen, murha, ulkokultaisuus, petos, pyhimpien tunteitten
-väärinkäytös, jopa kaikki mikä kehnoa on, olivat Siptah'n keinoja
-istuimelle päästäkseen, ja vaikka Kasana olikin käsiään hykertänyt
-ja vuodattanut kyyneleitä, saatuaan tietää, että hän aikoi työntää
-faraon tieltä pois, oli hän kuitenkin tullut levollisemmaksi, prinssin
-hänelle ilmoitettua, että Kasanan oma isä hyväksyi, mitä hän Egyptin
-pelastukseksi, kuninkaan, sen turmelijan, käsistä, oli säätänyt.
-
-Prinssin äidin kirje faraolle, sen äidin, joka neuvoi omaa poikaansa
-jumalattomimpaan rikokseen, oli viimeinen, mitä Efraim kuuli, sillä
-juuri se herätti monessa heprealaisessa, joka ei ollut tottunut
-kunnioittamaan muita siteitä niin kalliina ja puhtaina kuin ne, mitkä
-yhdistivät vanhemmat ja lapset toisiinsa, sellaisen kiivauden, että hän
-uhaten nosti nyrkkinsä ja sitten kavahti pystyyn sekä avasi huulensa
-hiljaisiin sadatuksiin.
-
-Ei hän kuullut kauvemmin, kuinka Kasana antoi prinssin vannoa
-täyttävänsä hänen ensimäisen rukouksensa, kun hän onnistui valtaan
-pääsemään. Ei se maksaisi hänelle kultaa, eikä tavaraa, se antaisi
-Kasanalle vain armahtamisoikeuden, missä hänen sydämensä sitä
-halajaisi; sillä asioita valmistettiin, joiden täytyi esiinkutsua
-jumalien vihaa ja niiden sovittamisen! tulisi hänen jättää Kasanalle.
-
-Efraim ei tahtonut, eikä saattanut kuulla ja nähdä sen enempää näitä
-inhoittavia asioita.
-
-Ensikerran huomasi hän, kuinka suuressa vaarassa hän oli ollut vajota
-tähän suohon ja tulla kehnoksi kadotetuksi ihmiseksi, mutta niin
-jumalattomaksi, niin halpamaiseksi kuin nämät, ajatteli hän, ei hän
-kuitenkaan koskaan olisi tullut. Enon sanat tulivat taaskin hänen
-mieleensä ja nyt heitti hän päänsä ylpeästi taaksepäin ja kohotti
-korkeata rintaansa, ikäänkuin tahtoisi hän vakuuttaa itseänsä omasta
-murtumattomasta voimastaan, ja sen ohessa sanoi hän syvästi hengittäen
-itsekseen, että hän oli liian hyvä joutuakseen turmioon huonon vaimon
-tähden, vaikka hän, niinkuin Kasana, olisikin kauniin ja viehättävin
-nainen auringon alla.
-
-Pois, pian pois tämän verkon läheisyydestä, mikä uhkasi kietoa hänet
-murhaan ja häpeään.
-
-Lujasti päättäneenä etsiä kansalaisiaan kääntyi hän leirinportille,
-mutta jo muutamien reippaitten askelien perästä jäi hän seisomaan
-ja silmäys taivaalle ilmaisi hänelle, että tuskin oli toinen tunti
-puoliyöstä kulunut. Kaikki ympärillä oli syvässä hiljaisuudessa, mutta
-kuninkaallisten hevosten läheisistä talleista kuului kahleitten kalinaa
-ja silloin tällöin hevosen kavion kapsetta.
-
-Jos hän nyt uskaltaisi paeta leiristä, niin täytyi hänen tulla
-huomatuksi ja pidätetyksi. Viisaus vaati hänen hillitsemään
-kärsimättömyyttään vähäksi aikaa ja katsahtaessaan ympäri lankesi hänen
-silmäyksensä hovimestarin telttaan, josta tuo vanha orja samassa astui
-ulos tiedustellakseen herraansa, joka isäntänsä, prinssin, teltassa yhä
-odotteli hänen palajamistaan.
-
-Vanhus oli osoittanut ystävyyttä Efraimille ja nytkin kehoitti hän
-hyväsydämisellä vaatimuksella häntä tulemaan telttaan levähtämään;
-sillä nuoruus tarvitsi unta.
-
-Ja Efraim noudattikin tätä ystävällistä kutsumusta, nyt vasta tunsi
-hän, kuinka raskaiksi hänen jalkansa olivat käyneet, ja tuskin oli
-hän ojentanut itsensä matolle, minkä vanhus -- se oli hänen omansa --
-teltan permannolle oli hänelle levittänyt, kun hänestä tuntui ikäänkuin
-irtautuisivat hänen jäsenensä, ja kuitenkin luuli hän saavansa aikaa ja
-rauhaa hiljaiseen miettimiseen.
-
-Hän rupesi niinikään ajattelemaan tulevaisuuttaan ja enonsa kehoitusta.
-
-Että hänen viipymättä täytyi yhtyä kansalaisiinsa, siitä oli hän varma.
--- Pääsisivätkö he faraon sotajoukkoa pakoon, niin saisivat muut tehdä,
-mitä he tahtoivat; hänen tehtävänään oli koota paimenensa, palvelijansa
-ja ikätoverinsa ja kiiruhtaa heidän kanssaan vuorikaivoksiin murtamaan
-Josuan kahleet ja saattamaan hänet takaisin vanhan isänsä ja kansan
-luo, joka häntä tarvitsi. Jo oli hän näkevinään itsensä linko
-vyötäisillään ja sotatappara kädessä ryntäävän toisten edellä, kun uni
-uuvutti hänen ja niin lujasti ja armollisesti syleili tuota väsynyttä,
-että uneksuminen pysyi loitolla hänen vuoteeltaan ja vanhan orjan
-täytyi ravistella häntä herättääkseen hänet aamun koittaessa.
-
-Leirissä vallitsi jo vilkas elämä. Teltat purjettiin, aasit ja
-härkärattaat kuormattiin, hevoset su'ittiin ja kengitettiin uudelleen,
-vaunut pestiin, aseet ja kalut puhdistettiin, suurus jaettiin ja
-nautittiin.
-
-Sillävälin kajahteli täällä räikeä torventoitotus, tuolla kuului
-äänekkäitä komentohuutoja ja leirin itäkulmalta papillista laulua, mikä
-hartaasti tervehti äskensyntynyttä auringonjumalaa.
-
-Kasanan teltan vieressä olevan kalliin purppuraisen teltan eteen, jota
-nopeat palvelijat alkoivat purkaa, ajoivat kullatut vaunut, joita
-seurasi toiset samallaiset.
-
-Prinssi Siptah ja ylimmäinen pappi Baï olivat saaneet faraon luvan
-mennäkseen Tanikseen täyttämään "kuolevan" toivetta.
-
-Kohta senjälkeen otti Efraim jäähyväiset vanhalta orjalta ja käski
-hänen jättämään Kasanan imettäjälle kauhtanan ja ilmoittamaan hänelle,
-että lähettiläs oli noudattanut hänen ja enonsa neuvoa.
-
-Sitten läksi hän matkalle.
-
-Häiritsemättä pääsi hän egyptiläisten teittäin piiristä ja saavuttuaan
-erämaahan huutaa kajahutti hän kutsuakseen paimenensa kokoon. Kauvaksi
-lakeuden yli väräjävä huuto pelästytti erään varpushaukan, joka
-kalliolta tähysteli ympärilleen, ja kun lintu leijahtihe lentoon,
-tuntui nuorukaisesta niinkuin hänellekin, ojentaessaan käsivartensa,
-täytyisi kasvaa siivet, kyllin vahvat, kantamaan hänet läpi
-avaruuksien. Niin keveäksi ja norjaksi, niin vahvaksi ja vapaaksi ei
-hän koskaan ollut tuntenut itseänsä; niinpä jos pappi olisi tällä
-hetkellä lähestynyt häntä kysymyksellä, tahtoisiko hän päällikön viran
-tuhansien yli egyptiläisessä sotajoukossa, niin olisi hän varmaankin
-antanut hänelle saman vastauksen kuin Nunin hävitetyn huoneen
-edustallakin, ettei hän mitään parempaa pyytäisi kuin pysyäkseen
-paimenena ja vapaasti komentaakseen paimeniaan ja palvelijoitaan.
-
-Hän oli orpo, mutta hänellä oli kansa, johonka hän kuului, ja missä se
-oleskeli, siellä oli hänen kotinsa.
-
-Niinkuin vaeltaja, joka pitkien matkojen perästä vierailla mailla
-lähestyy kotiaan, kiiruhti hänkin askeleitaan.
-
-Uudenkuun yöllä oli hän tullut Tanikseen ja tuo pyöreä hohtava ympyrä,
-mikä tänä aamuna kalpeni, oli vielä sama kuu, joka silloin peittyi
-hänen silmiltään. Kuitenkin tuntui hänestä niinkuin olisi vuosia hänen
-jäähyväisensä Mirjamista ja tämän päivän välillä ja olikin hän tällä
-lyhyellä ajalla saanut kokea kokonaisen elämän kokemukset.
-
-Jos hän poikana olikin lähtenyt, niin palasi hän nyt miehenä omiensa
-luo ja kuitenkin, kiitos olkoon tämän ainoan kauhistavan yön, oli hän
-pysynyt samana ja saattoi vapaasti katsoa niitä kasvoihin, joita hän
-rakasti ja joihin hän kunnioituksella katseli.
-
-Vieläpä enemmänkin!
-
-Hänelle, jota hän korkeimmasti kunnioitti, tahtoi hän näyttää, että
-hänkin. Efraim, saattoi kantaa päänsä korkealla. Palkitseva oli hän
-Josualle, mitä hän oli hänelle tehnyt, kun hän jäi kahleisiin ja
-siteisiin, että hän, hänen sisarensa poika, voisi vapaana kuin lintu
-lennähtää.
-
-Kuljettuaan hetkisen eteenpäin saapui hän hävinneelle vahtitornille.
-Sinne nousi hän ylös ja nyt näki hän vähän matkan päässä tällä puolen
-Baal Zephonin vuoren, joka korkeana ja majesteetillisena kohosi taivaan
-rannalla, tuon laajan kimaltelevan pohjoisen poukaman ruokomeressä.
-
-Tosin oli myrsky lauhtunut, mutta sen smaragdiviheriän pinnan
-liikunnoista huomasi hän, ettei meri vielä ollut tyyntynyt, ja
-yksityiset mustat pilviryhmät tuolla muutoin niin kirkkaalla taivaalla
-näkyivät ilmaisevan lähestyvää rankka-ilmaa.
-
-Tuossa silmäillessään seutua kysyi hän itseltään, mitä tarkoituksia
-kansan johtajilla oli antaessaan kansan -- prinssi oli sen kertonut
-Kasanalle -- leiriytyä Baal Zephanin ja Pihahiroth'in välille, joka
-majoineen ja telttoineen kohosi hänen edessään tuon kapean suikaleen
-rannalla, minkä ruokomeren luoteinen puoli teki maahan.
-
-Olikohan Siptah tämänkin valehdellut?
-
-Mutta ei! Tuo kurja kavaltaja oli tämän kerran poikennut tavastaan,
-sillä kylän ja järven välillä, missä tuuli pyöritteli ohuita
-savupatsaita, huomasi hänen haukansilmänsä monta valkeata, etäisen
-lammaslauman kaltaista, pilkkua ja niiden välillä ja vieressä
-kummallista sekasortoa hiekalla.
-
-Se oli hänen kansansa leiri.
-
-Kuinka vähäiseltä näyttikään matka, mikä hänet siitä eroitti!
-
-Mutta jota lähempänä se oli häntä, sitä suuremmaksi tuli hänen
-huolensa, että tuo suuri kansa vaimoineen ja lapsineen, paimenineen ja
-telttoineen ei koskaan voisi paeta tuota vaeltavaa sotavoimaa, minkä
-muutamassa hetkessä täytyi saavuttaa se.
-
-Hänen sydämensä kutistui kokoon enemmän katsellessaan; sillä ei
-itäänpäin, missä syvä vesi-uoma liikkui, eikä eteläänpäin, missä
-ruokomeri aaltoili korkeissa laineissa, eikä myöskään pohjaanpäin,
-mistä faraon sotajoukko lähestyi, ollut pakenemista ajatteleminen.
-Lännessä oli autio maa Aean; jos vaeltajat sinne vetäysivät ja
-tulisivat ajetuiksi eteenpäin, niin joutuivat he jälleen Egyptin
-piiriin ja heidän vaelluksensa olisi häpeällisesti päättynyt.
-
-Niinpä ei jäänyt hänen omilleen muu neuvoksi kuin taistelu, ja tätä
-ajatellessaan kulki kylmä väristys nuorukaisen jäsenissä, sillä hän
-tunsi Kasanan huonosti varustetut, harjaantumattomat, osaksi raa'at
-ja tottelemattomat, osaksi kurjan arat joukot ja olihan hän nähnyt
-tuon valtavan, hyvin varustetun egyptiläisen sotajoukon lukemattomine
-jalkaväkineen ja komeine taisteluvaunuineen marssivan ohitsensa.
-
-Niinkuin hänen enonsa äsken, niin näki hän nyt itsekin kansansa olevan
-aivotun varmaan perikatoon, ellei heidän isäinsä Jumala auttanut sitä.
-Varempina vuosina ja ennen kansan lähtöä oli tosin Mirjam säihkyvin
-silmin ja innostunein sanoin ylistänyt tämän kaikkivaltiaan Herran
-voimaa ja kunniaa, joka kansalleen antoi etusijan ennen kaikkia
-muita kansoja; mutta naisennustajan ylevät sanat olivat täyttäneet
-hänen lapsellisen sydämensä hiljaisella kauhulla tämän Jumalaa
-lähestymättömän suuruuden ja kauhistuttavan vihan vuoksi.
-
-Helpompi oli hänen ylentää sielunsa aurinkojumalan puoleen, kuin hänen
-opettajansa, eräs hyvä ja ystävällinen egyptiläis-pappi oli vienyt
-hänet temppeliin Pithomissa. Sittemmin oli hän kokonaan kadottanut
-tarpeen kääntyä minkään Jumalan puoleen, sillä häneltä ei puuttunut
-mitään ja toisten poikain totellessa vanhempain viittausta, olivat
-paimenet, jotka hyvin tiesivät, että heidän vartioimansa laumat
-kuuluivat hänelle, kutsuneet häntä nuoreksi herrakseen ja ensin
-pilalla, vaan sitten todella, osoittaneet hänelle kaikkea haltijalle
-tulevaa kunnioitusta, ja tämä oli ennen aikaa kohottanut hänen
-itsetuntoansa ja tehnyt hänet itsepäiseksi nuorukaiseksi.
-
-Hän, tuo sydänterve, väkevä, jota täysikasvuiset tottelivat, oli
-itseensä tyytyväinen ja tunsi, että muut häntä tarvitsivat, ja kun ei
-mikään ollut hänelle raskaampaa kuin pyytää joltakin -- olipa se kuka
-tahansa -- vähää tai paljoa, niin oli hänelle vastenmielistä rukoilla
-Jumalaa, joka oli niin vieras ja seisoi niin korkealla hänen ylitsensä.
-
-Mutta nyt, kun tuo kauhea kohtalo, mikä uhkasi hänen kansaansa,
-puristi hänen sydäntään kokoon, valtasi hänet tunne, ikäänkuin
-ainoastaan korkein ja valtavin voisi pelastaa heidät tuosta kauheasta,
-sanomattomasta hädästä, ikäänkuin voisi tätä mahtavaa sotajoukkoa
-ainoastaan se vastustaa, jonka vallassa oli ruhjota taivas ja maa
-murskaksi.
-
-Mitä oli hän, että tuo korkein, jonka Mirjam ja Hoseakin oli kuvaillut
-hänelle niin ylensuureksi, välittäisi hänestä? Mutta hänen kansassaan
-oli monta tuhatta päätä ja Jumala ei ollut halveksinut tehdä sitä
-omakseen ja luvata sille suuria asioita. Nyt seisoi se perikadon
-partaalla ja hän, joka tuli vihollisen leiristä, oli ehkä ainoa, joka
-arvasi vaaran koko suuruuden.
-
-Silloin tuli hän äkkiä vakuutetuksi, että ennen kaikkia muita oli
-hänen velvollisuutensa huomauttaa hänen isäinsä Jumalaa, joka ehkä
-huolenpidossaan taivaasta ja maasta, auringosta ja tähdistä oli
-unohtanut hänen omaistensa kohtalon, siitä suuresta vaarasta, mikä
-uhkasi kansaa, ja rukoilla häntä sitä pelastamaan. Hän seisoi vielä yhä
-hävinneen tornin huipulla ja sieltä nosti hän käsivartensa ja kasvonsa
-taivasta kohti.
-
-Pohjassa päin näki hän mustat pilvet, jotka hän jo ennen oli huomannut
-sinisellä taivaalla, äkkiä hajaantuvan ja jakaantuvan sinne ja tänne.
-Tuuli, joka auringon laskun jälkeen oli tyyntynyt, rupesi kiivaasti
-ja voimallisesti taas puhaltamaan ja muuttui jälleen myrskyksi. Yhä
-nopeammissa puuskissa pauhusi se yli niemekkeen ja pyöritti taajoja
-pylväitä keltahiekkaa edellään.
-
-Hänen täytyi korottaa ääntänsä, jos se, jota hän avuksi huusi, kuulisi
-häntä korkeassa taivaassaan ja sentähden huusi hän ponnistaen nuoren
-rintansa kaiken voiman myrskyyn:
-
-"Adonaï, Adonaï! Sinä, jota he kutsuvat Jehovaksi, sinä isäini suuri
-Jumala, kuule minua, Efraimia, joka vielä on nuori ja kokematon ja jota
-sinä halpuutensa vuoksi et varmaankaan koskaan ole ajatellut. Itselleni
-en pyydä mitään! Mutta kansa, jonka sinä kutsut omaksesi, on suuressa
-hädässä. Se on jättänyt vahvat huoneensa ja hyvät laitumet, koska sinä
-lupasit sille paremman ja kauniimman maan ja koska se luottaa sinuun ja
-lupaukseesi. Mutta nyt lähestyy faraon sotajoukko ja se on niin suuri,
-etteivät meikäläiset koskaan voi sitä vastustaa. Sinä saat uskoa sen,
-Eli, Herrani! Sillä minä olen nähnyt sen ja olen ollut sen keskellä.
-Niin varmasti kuin tässä seison, tiedän minä, että se on liian vahva
-sinun kansallesi. Faraon voima polkee sen allensa niinkuin harjan
-sorkat tallaavat oljet luuvan permannolla. Ja minun kansalaiseni,
-jotka myöskin ovat sinun, leiriytyvät eräällä paikalla, missä faraon
-sotilaat voivat ympäröidä sen kaikilta puolin, niin ettei heille jää
-mitään pakenemisen aukkoa, ei ainoatakaan, minä olen sen selvästi
-nähnyt tästä paikasta. Ja nyt kuule minua, Adonaï! Mutta voitko sinä
-kuulla ääntäni, Herra, sellaisessa myrskyssä? Varmaankin sinä voit
-sen, sillä he kutsuvat sinua kaikkivaltiaaksi ja jos kuulet minua ja
-käsität sanojeni tarkoituksen, niin tulet sinä, jos sinä vain tahdot,
-valtavilla silmilläsi huomaamaan, että minä puhun totta. Mutta silloin
-muistat sinä myös varmaan lupauksen, jonka sinä palvelijasi Moseksen
-kautta annoit kansallesi.
-
-"Minä olen egyptiläisten joukossa nähnyt petosta ja murhaa ja iljettävää
-pahuutta ja heidän tekonsa on täyttänyt minut, joka vain olen syntinen
-ja kokematon poika, inholla ja katkeruudella. Kuinka voisit sinä, jolta
-kaikki hyvyys on tuleva ja jonka Mirjam kutsuu totuudeksi, toimia
-niinkuin nuo jumalattomat ja rikkoa uskosi ja lupauksesi niille, jotka
-luottavat sinuun? Minä tiedän, sinä korkea ja voimallinen, että se on
-kaukana sinusta ja ehkä se on synti ajatellakin sitä. Kuule minua,
-Adonaï! Katso pohjaanpäin egyptiläisten sotavoimaa, joka varmaankin
-pian jättää leirinsä ja lähestyy, ja etelään päin sinun omiesi hätää ja
-ettei enään ole heille mahdollista paeta, ja sinä olet pelastava heitä
-kaikkivaltiaisuutesi ja viisautesi avulla; sillä sinä olet luvannut
-heille uuden maan ja jos he tulevat kukistetuiksi, kuinka saattavat he
-sinne päästä?"
-
-Niin lopetti hän lapsellisen, yksinkertaisen, vaan sydämen syvyydestä
-vuotavan rukouksensa. Sitten riensi hän pitkissä loikkauksissa
-hävinneestä tornista tasaisen, aution lakeuden yli ja juoksi etelää
-kohti niin nopeasti, kuin jos toistamiseen olisi pitänyt paeta
-vankeudesta. Hän tunsi, kuinka tuo koillisesta pauhaava myrsky häntä
-ajoi, ja sanoi itsekseen, että se tulisi jouduttamaan faraon jalkaväen
-marssiakin. Kenties eivät hänen kansalaistensa johtajat tietäneet,
-kuinka ääretön sotavoima heitä uhkasi ja pitivät tuota lähenevää vaaraa
-vähäpätöisenä. Mutta hän tunsi sen ja saattoi ilmoittaa kaikki. Nyt oli
-rientäminen ja hänestä tuntui ikäänkuin olisi hän tässä kilpajuoksussa
-myrskyn kanssa saanut siivet.
-
-Pihahirothin kylän oli hän pian saavuttanut ja kiiruhtaessaan
-pysähtymättä ohitse huomasi hän, että sen majat ja teltat olivat
-ihmisistä ja karjasta tyhjät. Kenties olivat sen asukkaat paenneet
-omaisuutensa kanssa turvaan, lähenevien egyptiläisten joukkojen tai
-hänen omaistensa vaelluksen vuoksi.
-
-Jota pitemmälle hän tuli, sitä pilvisemmäksi kävi taivas, mikä täällä
-niin harvoin puolipäivän aikaan puuttuu kirkasta sineään, ja sitä
-hirveämmin ulvoi myrsky. Hänen hiuksensa liehuivat hänen kuuman päänsä
-ympäri, hänen rintansa läähätti, mutta hän juoksi yhä eteenpäin ja
-hänestä tuntui, ikäänkuin hänen anturansa yhä enemmän kirpoaisivat
-maasta.
-
-Jota lähemmäksi hän tuli merta, sitä kovemmin ulvoi ja vinkui myrsky,
-sitä pauhaavammin kaikuivat Baal-Zephon vuoren kallioita vasen
-tyrskyävät laineet. Nyt -- lyhyt tunti oli kulunut hänen tornista
-lähdöstään -- saapui hän leirin ensimäisille teltoille ja tuo hänelle
-hyvin tuttu huuto: "saastainen!" niinkuin myöskin niiden suruvaatteet,
-jotka katselivat häntä haavaisilla, rumennetuilla kasvoilla myrskyn
-tuhoamien teittäin raunioista, ilmaisivat hänelle, että hän oli
-tullut spitaalisten luo, joiden Moses oli käskenyt levähtämään leirin
-ulkopuolella.
-
-Mutta hänellä oli niin kiire, ettei hän mennyt heidän korttelinsa
-ympäri, vaan nopein askelin riensi sen läpi. Ei hän pysähtynyt, vaikka
-eräs korkearunkoinen palmu, jonka myrsky oli temmannut ylös, romahti
-maahan hänen vieressään, niin että oksat sen latvassa koskettivat häntä.
-
-Vihdoin saapui hän maanmiestensä teltoille ja majoille, joista
-niinikään monet olivat kukistuneet.
-
-Ensimäiseltä tutulta, jonka hän kohtasi, kysyi hän Nun'ia,
-äitivainajansa ja Josuan isää.
-
-Hän oli Moseksen ja toisten kansan vanhimpain kanssa mennyt rantaan ja
-Efraim seurasi häntä sinne, missä kostea, suolainen meri-ilma virkisti
-häntä ja lauhdutti hänen otsaansa.
-
-Mutta hän ei saanut oitis puhutella häntä ja sentähden kokosi hän
-ajatuksiaan ja hengähti, samalla kun hän huomasi, kuinka he, joita hän
-etsi, keskustelivat vilkkaasti fenisialaisten laivurein kanssa.
-
-Nuorukaiset olivat kielletyt häiritsemästä kansan harmajapäisiä
-vanhuksia heidän neuvottelussaan, mikä tietysti koski merta; sillä
-heprealaiset viittailivat yhä meren lahden kärkeen ja fenisialaiset
-milloin sinne, milloin vuorelle ja taivaalle, milloin pohjaan päin, yhä
-kasvavan myrskyn kotiin.
-
-Eräs esiinpistävä muuri suojeli vanhoja miehiä myrskyn puuskilta ja
-kuitenkin oli heillä vaivaa pysyäkseen pystyssä sauvojen ja rakennuksen
-kivien suojassa.
-
-Vihdoin loppui keskustelu ja nuorukaisen nähdessä Moseksen
-jättiläisvartalon hitailla ja kuitenkin varmoilla askelilla,
-heprealaisten etevämpien miesten kanssa, lähestyvän meren rantaa,
-pyrki Nun, paimeniensa auttamana, niin nopeasti kuin hän saattoi,
-vaivalloisesti myrskyä vastaan leiriin. Hän kantoi surupukua ja kun
-toiset näyttivät iloisilta ja toivorikkailta erotessaan, oli hänen
-kauniissa, valkean parran ja päänhiusten ympäröimissä kasvoissa sielun
-ja ruumista rasittavan murheen näky.
-
-Vasta kun Efraim huusi hänen nimeänsä, nosti hän kumartuneen leijonan
-päänsä ylös ja huomattuaan nuorukaisen horjahti hän hämmästyneenä ja
-pelästyneenä takaperin sekä piteli lujasti kiinni vahvasta paimenen
-käsivarresta, mikä häntä turvasi.
-
-Vapautettujen orjain kautta, jotka hän oli jättänyt Tanikseen, oli hän
-saanut tiedon poikansa ja tyttärensä pojan hirveästä kohtalosta.
-
-Silloin oli ukko repinyt vaatteensa ja hajoittanut tuhkaa päähänsä,
-pukeunut suruvaatteisiin ja surrut sielunsa syvyydessä rakastettua,
-ihanaa, ainoata poikaansa ja kukoistavaa tyttärensä poikaa.
-
-Nyt seisoi Efraim hänen edessään ja pantuaan kätensä hänen
-olkapäillensä ja suutelemistaan suudeltuansa häntä, kysyi hän vieläkö
-hänen poikansa oli elossa ja muistiko hän vielä isäänsä ja kansaansa.
-
-Niin pian kuin nuorukainen oli tämän iloisesti myöntänyt, kiersi vanhus
-käsivartensa hänen hartiainsa ympäri, että hän, hänen verensä, eikä
-kukaan muukalainen, suojelisi häntä tästälähin myrskyn voimaa vastaan.
-
-Hänellä oli vakavia ja tärkeitä velvollisuuksia täytettävänä, joista
-ei mikään saanut häntä pidättää; mutta kun tuo tulinen poika, tiellä
-leiriin, myrskyn mylvinän läpi, huusi hänen korvaansa, että hän
-aikoi koota paimenensa ja ikäkumppaninsa vapauttaakseen Hosean, joka
-nyt kutsui itsensä Josuaksi, heräsi ukon reippaus ja painaessaan
-tyttärensä poikaa lujemmin sydäntään vasten huudahti hän, että vaikka
-hän olikin ukko, niin ei hän kuitenkaan ollut liian vanha heiluttamaan
-kirvestä ja yhdessä Efraimin nuoren joukon kanssa pelastamaan
-poikaansa. Sen ohessa säihkyivät hänen kyyneleistä kosteat silmänsä ja
-vapaalla käsivarrellaan viittasi hän ylös ja huudahti: "Minun isäini
-Jumala, johonka minä olen oppinut turvaamaan valvoo uskollistensa
-yli! Näetkö sinä tuolla merenpoukaman päässä hiekan, ruohikon ja
-simpukat? Vielä vähän aikaa sitten oli siellä vettä, ja lakkapäisinä
-hyppelehtivät siellä pauhaavat laineet. Se on tie, poika, joka lupaa
-meille pelastusta, sillä jos tuuli kestää, niin perääntyy vuoksi --
-merentuntijat fenisialaiset sanovat niin -- vielä edemmäksi mereen.
-He sanovat pohjatuulen jumalan olevan meille suosiollisen ja tuolla
-Baal-Zephonin huipulla sytyttävät heidän poikansa tulen; mutta me
-tiedämme, että se on toinen, joka avaa meille tien erämaahan. Meidän
-oli huonosti asiat, poikani!"
-
-"Niin, isoisä!" huusi nuorukainen. "Teille on käynyt niinkuin
-leijonalle paulassa ja egyptiläisten sotajoukko -- ensimäisestä
-viimeiseen mieheen kulki se ohitseni -- on valtava ja voittamaton.
-Minä olen rientänyt niin nopeasti kuin jalkani minua kantoivat
-ilmoittaakseni teille, kuinka paljon raskasaseisia, joutsimiehiä,
-hevosia ja vaunuja..."
-
-"Tiedämme, tiedämme", keskeytti hänet ukko, "mutta nyt olemme paikalla!"
-
-Samalla viittasi hän erääsen lytistyneesen telttaan, jota hänen
-palvelijansa koettivat tukea ja jonka vieressä eräs ikivanha
-heprealainen, hänen isänsä Elisama, istui kantotuolissa, liinoilla
-peitettynä.
-
-Kiireesti huusi Nun muutaman sanan hänelle ja vei Efraimin hänen
-luokseen. Mutta nuorukaisen syleillessä kantaisää ja antaessaan hänen
-sivellä ja taputella itseään komensi Nun nuorellisella vilkkaudella
-paimeniaan ja palvelijoitaan: "Purkakaat teltta, miehet! Myrsky on
-teitä varten alkanut työtään! Käärikäät kangas seipäitten ympäri,
-kuormatkaat kärryt ja juhdat! Rientäkäät! Ja sinä, Gaddi, sinä Samma
-ja Jaakop, pois toisten luo! Lähdön hetki on tullut! Jokaisen on
-rientäminen vaunuja valjastamaan, eläimiä kytkemään ja varustamaan
-niin nopeasti kuin mahdollista. Herra näyttää meille tien ja hänen
-nimessään ja Moseksen käskystä on jokaisen kiiruhtaminen! Muistuttakaat
-kaikkia vaarinottamaan vanhasta järjestyksestä. Me vaellamme matkueen
-etunenässä, sitten tulevat toiset sukukunnat ja vihdoin vieraat ja
-spitaaliset miehet ja vaimot. Iloitkaat, miehet, sillä Jumalamme tekee
-suuria ihmeitä ja kuivaa meren meille, valitulle kansalleen. Kukin
-kiittäköön häntä työssään ja rukoilkoon häntä sydämen syvyydestä, että
-hän meitä varjeleisi eteenpäin. Joka ei tahdo miekkaan kuolla, eikä
-joutua ruhjottavaksi faraon vaunujen painon alle, hän ponnistakoon
-paraimmat voimansa ja unohtakoon levon! Se odottaa meitä, niin pian
-kuin olemme välttäneet vaaran. Tänne telttavaate, sen käärin itse
-kokoon. Tartu kiinni, poika! Katsokaat Manassen lapsia tuolla,
-he kokoovat ja tekevät kuormaa! Aivan niin Efraim, sinä ymmärrä
-käyttää käsiäsi! Miten paljon onkaan meillä tehtävänä! Pääni, vanha,
-muistamaton pääni! Yhdellä haavaa on minulle niin paljon kasaantunut!
-Sinulla, Raphn, on nopsat jalat; -- mutta minä otin huolekseni
-kehoittaa muukalaisia pikaiseen lähtöön. Pian siis heidän luokseen ja
-kiiruhda heitä, etteivät jää kauvaksi kansan jälkeen. Aika on kallis!
-Herra, Herra, minun Jumalani, levitä varjeleva kätesi kansasi ylitse ja
-aja aallot vieläkin kauvemmaksi takaisin myrskyllä, sinun valtavalla
-henkäykselläsi! Kukin rukoilkoon hiljaisuudessa työskennellessään;
-kaikissa paikoin läsnäolevainen, joka katselee sydämiin, kuulee häntä
-kuitenkin. Tämä kuorma on liian raskas sinulle, Efraim; sinä ponnistat
-yli änkesi! Mutta ei! Poika on kuitenkin onnistunut! Noudattakaat
-häntä, miehet, ja te Succothista, iloitkaat nuoren herranne voimasta!"
-
-Nämät sanat olivat tarkoitetut Efraimin paimenille, palvelijoille ja
-palvelijattarille, joista useimmat kesken työtään olivat tervehtäneet
-häntä, suudelleet hänen kättään tahi käsivarttaan ja iloitsivat hänen
-takaisintulostaan. He kokosivat tavaroita ja tekivät kuormia, käärivät
-ja sitoivat, kokosivat ja ajoivat huudoilla ja lyönneillä karjan
-yhteen, jota myrsky peloitti.
-
-Kansa Succothista tahtoi noudattaa nuorta isäntäänsä, kansa Taniksesta
-herransa tyttärenpoikaa ja toiset laumainomistajat ja halpa kansa
-Efraimin suvusta, joiden teltat ympäröivät heidän päänsä, Nunin,
-telttaa, tekivät samoin, etteivät jäisi muista jälkeen, ja kuitenkin
-kului muutamia tuntia, kunnes kukin teltta, tarveskalut ja ruokaneuvot
-ihmisille ja karjalle olivat saaneet sijansa juhdilla ja kärryillä, ja
-vanhat, heikot ja sairaat olivat tulleet sijoitetuiksi ja asetetuiksi
-paarille ja vaunuihin.
-
-Kaukaa kantoi myrsky toisinaan Moseksen syvän, äänen tai Aaronin
-korkeamman äänen kai'un siihen paikkaan, missä efraimilaiset
-toimiskelivat. Mutta eivät he eikä Judan sukukuntakaan tarvinneet
-kehoitusta; sillä heitä komensi Hur ja Naheson ja ensimäisen
-vieressä seisoi Mirjam, hänen nuori emäntänsä. Muitten sukukuntain
-ja muukalaisten laita oli kokonaan toisin. Ja heidän johtajaansa
-uppiniskaisuuden ja arkuuden syyksi oli luettava että kansa oli
-joutunut niin vaaralliseen tilaan.
-
-
-
-
-22 Luku.
-
-
-Murtaa Ethamin linnoitusrivin keskustan ja kulkea lähintä, Palestiinaan
-johtavaa tietä koilliseen, oli näyttäynyt mahdottomalta, mutta Mosekeen
-toinenkin suunnitelma, viedä kansa etelän Migdol'in ympäri, oli jäänyt
-sikseen, sillä vakoojat olivat kertoneet, että sen vartiosto oli
-saanut suuren vahvistuksen. Silloin oli kansajoukko hyökännyt jumalan
-miestä vastaan ja selittänyt, että se ennemmin kääntyisi takaisin ja
-pyytäisi faraon armoa, kuin antaisi itsensä, vaimonsa ja lastensa tulla
-hakatuiksi maahan.
-
-Monta päivää oli tarvittu heidän pidättämisekseen; mutta kun uudet
-tiedustelijat kertoivat faraon lähestyvän suurella sotavoimalla,
-silloin näkyi aika tulleen pakottaa hätääntyneitä vaeltajia murtaumaan
-lävitse ja Moses käytti käskevän persoonansa koko arvon, Aaron
-viehättävän puheliaisuutensa koko voiman ja vanha Nun ja Hur koettivat
-kiihottaa toisia omalla rohkeudellaan. Mutta tuo kauhistava tieto oli
-murtanut useimmissa viimeisenkin jäännöksen itseluottamuksesta ja
-uskalluksesta Jumalaan ja he olivat jo päättäneet vakuuttaa faraota
-katumuksestaan, kuin ne vakoojat, joita he itse olivat johtajainsa
-tietämättä lähettäneet, palasivat ja ilmoittivat, että lähestyvää
-sotajoukkoa oli kielletty säästämästä ketään heprealaista ja että armoa
-pyytävätkin saisivat miekan terästä tuntea, kuinka farao rankaisisi
-niitä, joiden jumalattomien loihtukeinojen kautta kurjuus ja kuolema
-oli tullut niin monelle egyptiläiselle.
-
-Silloin oli heille, vaikka liian myöhään, tullut selväksi, että
-palajaminen tuottaisi heille vielä varmemman turmion, kuin rohkea
-eteenpäin tunkeuminen. Mutta kun aseentaitavat miehet olivat seuranneet
-Huria ja Sunia etelän Migdoliin saakka, olivat he pakoon lähteneet,
-niin pian kuin he olivat saaneet kuulla egyptiläisten sotatorvien
-räikeän äänen. Saavuttuaan sitten järjestymättömin rivein, arkoina ja
-harmistuneina kansansa luo, oli uusia, liiallisia kertomuksia faraon
-sotavoimasta saapunut leiriin ja nyt oli kuolemanhätä ja epätoivo
-ruvennut kouristamaan rohkeimpiakin miehiä. Kehoitukset olivat turhat,
-uhkauksia pilkattiin ja kapinallinen joukko oli temmannut johtajatkin
-mukaansa, kunnes he lyhyen vaelluksen perästä olivat saapuneet
-ruokomerelle ja sen syvien, viheriäisten laineiden kautta olivat
-pakotetut jättämään paon etelään.
-
-Sentähden oli kansa leiriytynyt Pihahirothin ja Baal-Zephonin vuoren
-väliin ja täällä oli taaskin onnistuttu kääntämään pelkurit heidän
-isäinsä Jumalaan. Varman turmion edessä, josta ei mikään ihmisellinen
-voima voinut heitä pelastaa, olivat he uudestaan oppineet nostamaan
-silmänsä ylöspäin, mutta Moseksen sielussa oli murhe ja sääli noista
-kurjista, kovasti koetelluista joukoista, jotka hänen kehoitustaan
-olivat seuranneet, tullut voimalliseksi. Viimeisenä yönä oli hän
-noussut eräälle Baal-Zephonin vuoren matalammalle kukkulalle ja
-pauhaavan myrskyn raivotessa ja sihisevän tyrskyn hyrskyessä, oli
-hän etsinyt Herraa Jumalaansa ja tuntenut hänen läsnäolevan. Ei hän
-myöskään ollut väsynyt panemasta kansansa hädän hänen sydämelleen ja
-rukoilemasta häntä, heitä pelastamaan.
-
-Ja samana hetkenä oli Mirjam'kin, Hurin vaimo, mennyt meren rantaan
-rukoillakseen yksinäisessä virressä samaa heidän Jumalataan,
-tuntiessaan yhä olevansa hänen uskottu palvelijansa. Tässä pani hän
-hänen sydämelleen vaimojen ja lasten kohtalon, jotka uskaltaessaan
-häneen olivat lähteneet kauvaksi. Rukoillakseen myöskin hänen
-lapsuutensa ystävän puolesta, joka nääntyi kauhistavassa vankeudessa,
-oli hän vaipunut polvilleen; mutta hän oli vain arasti ja hiljaa
-huutanut korkeuteen: "Älä unohda onnetonta Hoseaa, Herra, jonka minä
-sinun käskystäsi nimitin Josuaksi, vaikka hän onkin ollut vähemmin
-kuuliainen sinun kutsumuksellesi, kuin Moses, veljeni ja Hur,
-puolisoni! Muista niinikään Efraimia, joka on Nun'in tyttären poika,
-sinun uskollista palvelijaasi!"
-
-Sitten läksi hän puolisonsa telttaan takaisin sill'aikaa kun, moni
-halpa mies ja moni hätääntynyt vaimoraukka kansasta, yksinkertaisen
-telttansa ulkopuolella, tai kehnolla, kyyneleitten kostuttamalla
-matolla, ylensi aran sielunsa isäinsä Jumalan puoleen ja hänen käsiinsä
-uskoi huolen niistä, jotka olivat hänen sydämelleen rakkaimmat.
-
-Niin oli leiri tuona korkeimman hädän yönä muuttunut temppeliksi, jossa
-ylhäinen ja alhainen, perheenisä ja äiti, herra ja orja, jopa tuo
-vaivainen spitalinenkin etsi ja löysi Jumalansa.
-
-Vihdoin oli se aamu tullut, jolloin Efraim oli huutanut lapsellisen
-rukouksensa myrskyyn ja meri oli ruvennut pakenemaan.
-
-Kun sitte kansa omin silmin näki ihmeen, minkä korkein teki
-valituillensa, tuli epäilevistä ja aroista yhtä monta uskonvahvaa,
-toivorikasta ihmistä.
-
-Ei ainoastaan efraimilaisten seassa, ei, toistenkin sukukuntain,
-muukalaisten ja spitalisten seassa elähytti tuo äsken herännyt, iloinen
-luottamus, kutakin yksityistäkin valmistaumaan, ponnistamalla kaikki
-voimansa, matkalle ja ensikerran kokoontui ja järjestäytyi kansa ilman
-riitaa ja eripuraisuutta, ilman väkivaltaa, sadatuksia ja kyyneleitä.
-
-Auringonlaskun jälkeen astui Moses korkealle korotetulla sauvalla,
-Aaron laulaen ja rukoillen kaikkien etunenässä meren lahdekkeelle.
-
-Myrsky, joka yhä vielä pauhasi samalla kiivaudella, oli puhdistanut
-lahdelman laineista ja ajoi liekit ja soihtujen savun, joita kannettiin
-sukukuntain edellä, lounasta kohti.
-
-Ylhäisimpiä johtajia, joissa kaikkien silmät jännitetyllä toivolla
-riippuivat, seurasi vanha Nun efraimilaisineen. Meren pohja, jota he
-astuivat, oli kovaa kosteata hiekkaa, jota myöten laumatkin saattoivat
-kulkea niinkuin tasaista, mereen päin kaltevaa tietä.
-
-Efraim, jossa vanhimmat nyt jo näkivät tulevan päämiehensä, oli
-isoisänsä esityksestä saanut toimekseen pitää huolta, ettei matkue
-pysähtyisi, ja tähän tarpeesen oli hänelle uskottu johtajan sauva,
-sillä kalastajat, joiden majat seisoivat Baal Zephonvuoren juurella,
-olivat samoin kuin fenisialaiset laivuritkin sitä mieltä, että meri,
-kuun korkeimmalleen tultua, palautuisi vanhaan uomaansa ja sentähden
-oli kaikki viivytys vältettävä.
-
-Myrsky ilahdutti nuorukaista ja kun hänen kiharansa liehuivat ja hän,
-virkavelvollisuuksiaan täyttäessään, voitollisesti taisteli sitä
-vastaan, näkyi se hänestä olevan sen uhkarohkeuden esimakua, mikä hänen
-mielessään liikkui.
-
-Niin kuljettiin pimeydessä, mikä pian oli seurannut ehtoohämärää.
-Meriruohon ja kuivalle jääneitten kalojen katkera lemu miellytti
-itseänsä mieheksi tuntevaa poikaa enemmän kuin suloinen narduksen lemu
-Kasanan teltassa. Kerran juolahti muisto hänestä hänen mieleensä,
-mutta muutoin ei ollut yhtään silmänräpäystä näinä hetkinä, mikä olisi
-antanut hänelle aikaa ajatella häntä.
-
-Hänellä oli täysi tehtävä, sillä milloin oli hänen poistaminen
-meriruohoa, jota laine oli tielle ajanut, milloin taas hänen
-tarttuminen lammaslaumaa johtavan pukin sarviin kiinni, joka kieltäytyi
-kulkemasta märkää pohjaa myöten, ja vetää sitä perässään taikka
-ajaminen nautaeläimiä ja juhtia lätäkön lävitse, jota he pelkäsivät.
-
-Monesti täytyi hänen hartioillaan auttaa raskaasti kuormattuja
-rattaita, joiden pyörät olivat syvälle vaipuneet pehmeään hiekkaan,
-ja kun tämän ihmeellisen, seurauksista rikkaan vaelluksen aikana
-nousi Egyptin puoleisella rannalla riita kahden paimenlauman välillä
-etuoikeudesta, ratkaisi hän nopeasti arvalla, kenenkä oli edellä
-kulkeminen, kenenkä taakse jääminen. Kahta pientä tyttöä, jotka itkien
-epäsivät mennä erään lätäkön poikki, sill'aikaa kun äidillä oli
-tekemistä rintalapsensa kanssa käsivarrellaan, kantoi hän päättävästi
-matalan veden läpitse ja eräitä kuormavaunuja, joitten toinen pyörä oli
-murtunut, antoi hän soihtujen valossa nopeasti sysätä syrjään ja käski
-väkeväin päiväläisten, jotka kantoivat vaan vähäistä taakkaa, ottamaan
-säkit ja pakat, jopa ajopelien jäännöksetkin mukaansa.
-
-Itkeville vaimoille ja lapsille heitti hän lohduttavaisen sanan
-ja soihdun valon sattuessa jonkun ikäkumppanin kasvoille, jonka
-myötävaikutusta hän Josuan vapauttamiseksi toivoi, esitti hän lyhyvin
-sanoin hänelle tuon rohkean aikeen, jonka hän yhdessä hänen kanssaan
-aikoi toteuttaa.
-
-Soihdunkantajain, jotka muulloin kulkivat vaeltajain etunenässä, täytyi
-tällä kertaa päättää heidän rivinsä, sillä koillisesta pauhaava myrsky
-olisi ajanut savun kansan silmille. He seisoivat Egyptin rannalla ja jo
-oli koko matkue kulkenut heidän ohitsensa, paitsi spitaaliset, jotka
-viimeisinä seurasivat muukalaisia. Näitä oli kirjava joukko ja he
-olivat aasialaisia, semiläistä verta, jotka olivat paenneet päivätyötä
-tai kovia rangaistuksia, mihinkä Egyptin laki oli heidät tuominnut.
-Näiden joukossa oli myös kauppiaita, jotka lukuisista vaeltajista
-saivat ostajia tavaroilleen sekä schasu-paimenia, joilta rajavartijat
-estivät kotiinpääsyn. Heidän kanssansa oli Efraimin vaikea tulla
-toimeen, sillä he kieltäysivät jättämästä manteretta, ellei spitaaliset
-erotettaisi loitolle heistä. Mutta heidän edellään kulkevan Benjaminin
-sukukunnan vanhimpain avulla sai nuorukainen heidät tottelemaan,
-uhatessaan heitä fenisialaisten ja kalastajain vakuutuksella, että
-kuun laskiessa meri tulisi palajamaan vanhaan uomaansa. Vihdoin sai
-hän spitaalisten järkevän johtajan, erään entisen egyptiläisen papin,
-ottamaan vaarin edes puolesta määrätystä välimatkasta.
-
-Myrsky oli sillävälin puhaltanut yhtämittaa ja sen pauhu ja
-pitkäveteinen vinkuminen, mikä hämmentyi vaahtoisien laineitten
-ulvontaan ja tyrskyn kohisevaan kohinaan, voitti vanhimpain
-komentohuudot, vaimojen hätävalitukset, lasten itkun, vapisevain
-laumojen mylvinän ja määkinän sekä koirain vinkahdukset. Ainoastaan
-läheisimmät voivat vielä käsittää Efraimin äänen ja sitäpaitsi
-sammuivat monet soihdut, sillävälin kun toisia saatiin ainoastaan
-tuskalla pysymään vireillä. Mutta kun Efraim läähöttäen ja pitkin
-askelin oli viimeisten spitaalisten perässä hetkisen kulkenut kosteata
-pohjaa myöten, saadakseen vähänkin lepoa, kuuli hän takanaan nimeänsä
-huudettavan ja kääntyessään ympäri huomasi hän erään entisistä
-leikkitovereistaan, joka palasi vakoomismatkalta ja otsa hiessä kovasti
-hengittäen huusi johtajan sauvaa kantavan Efraimin korvaan, että faraon
-vaunut tulivat muun sotavoiman edellä.
-
-Pihahirothin luona oli hän heistä eronnut ja ell'eivät he sinne
-pysähtyisi, antaakseen toisille joukoille aikaa liittyä heihin, niin
-saattaisivat ne joka silmänräpäyksessä saavuttaa pakolaiset. Sitten
-riensi hän spitaalisten ohitse päästäkseen johtajan luo; mutta Efraim
-jäi keskitielle, painoi kätensä otsalleen ja suru valtasi hänen
-sielunsa.
-
-Hän tiesi, että lähestyvä sotajoukko polkisi allensa miehet vaimot
-ja lapset, jotka hän juuri oli nähnyt liikuttavassa hädässä ja
-avuttomuudessa, niinkuin ihmisen jalka tallaa muurahaisjoukon. Jälleen
-tunsi hän itsessään kehoituksen rukoukseen ja hänen ahdistetusta
-rinnastaan tunkeutui rukoileva huuto yöhön: "Eli, Eli, suuri Jumala
-korkeudessa! Sinä tiedät -- sillä olenhan minä sen sanonut sinulle
-ja sinun kaikkinäkevän silmäsi täytyy se huomata, huolimatta tästä
-pimeästä yöstä -- millaisessa tilassa kansa on, jonka sinä olet
-luvannut viedä luvattuun maahan. Ajattele lupaustasi, Jehovah! Ole
-meille armollinen, sinä kaikkivaltias, suuri! Vihollisemme lähestyy
-vastustamattomalla voimalla! Estä häntä! Pelasta meidät! Varjele
-vaimoraukat ja lapset! Pelasta meitä, ole meille armollinen!"
-
-Tämän rukouksen kestäessä oli hän ylentänyt silmänsä ja Baal-Zephonin
-vuoren huipulla huomannut erään valkean-punaisen valon. Se oli
-fenisialaisten sytyttämä, tehdäkseen pohjatuulen Baalia suosiolliseksi
-heimolaisille ja vihaiseksi vihatuille egyptiläisille.
-
-Se oli ystävällisesti tehty; mutta hän pani toivonsa erääsen toiseen
-Jumalaan ja katsellessaan jälleen taivaan holvia, jota pitkin harmaat
-ja mustat pilvet liitelivät, kokoutuivat, hajosivat ja sitten taasen
-etsivät uusia uria korkeudessa, huomasi hän kahden toisistaan eroavan
-pilvikasan lomassa täysikuun hohtavan valon, se kun nyt oli saavuttanut
-ratansa korkeimman kohdan.
-
-Silloin valtasi hänet uusi pelko; sillä hän muisti tuulen ja
-ilmantietäjäin lausunnon. Halusiko merivirta uudelleen täyttää vanhan
-uomansa, niin olivat hänen omaisensa hukassa, sillä pohjaankaan päin,
-missä mudan ja kallioitten välillä löytyi syviä vesisäiliöitä, ei
-löytynyt pakopaikkaa. Jos laineet palasivat ensi hetkinä takaisin, niin
-hävitettiin Abrahamin siemen maan päältä, niinkuin vahaan piirretty
-kirjoitus katoaa taulusta lämpösen käden painon alla.
-
-Mutta eikö sitten tämä perikatoon aiottu kansa ollut sama, jonka Herra
-oli valinnut omakseen? Voiko hän antaa sen niiden käsiin, jotka olivat
-hänen omiakin vihollisiaan?
-
-Ei, ei, tuhannen kertaa ei!
-
-Ja kuu, jonka piti vaikuttaa turmion, olihan se vähää ennen
-liittoutunut kansan pakoon ja ollut sille suosiollinen. Ainoastaan
-toivoa ja uskoa eikä menettää uskallustaan!
-
-Eihän vielä ollut mitään, ei niin mitään kadotettu!
-
-Tapahtukoon mitä tahansa, niin eihän koko kansan tarvinnut hukkua, eikä
-varmaankaan hänen sukukuntansa, joka kulki vaeltajain etunenässä; sillä
-monen täytyi olla saavuttanut toisen rannan, jopa ehkä useampain kuin
-hän luulikaan, lahdelma kun ei ollut leveä ja spitaalisetkin, joukon
-viimeiset, olivat jo päässeet hyvän matkan kostealla rannalla eteenpäin.
-
-Nyt jäi hän kaikkien taakse kuunnellakseen vihollisten vaunujen
-lähestymistä. Lahden rannalla pani hän korvansa maahan ja hän uskalsi
-luottaa tarkkaan kuuloonsa, sillä kuinka usein olikaan hän tässä
-asennossa kuunnellut harhaan joutuneitten nautaeläinten etäistä
-astuntaa tai metsästyksellä kuullut antiloopi- ja gasellilaumain
-lähestymistä.
-
-Viimeisenä ollen oli hän suurimmassa vaarassa; mutta mitä hän sitten
-merkitsi?
-
-Kuinka kernaasti olisikaan hän antanut oman nuoren henkensä toisia
-pelastaakseen!
-
-Siitä alkain, kun hän otti johtajasauvan käteensä, tuntui hänestä,
-ikäänkuin olisi hän velvoittanut itsensä valvomaan omaistensa yli,
-ja sentähden kuunteli hän kuuntelemistaan, kunnes hän ensin oivalsi
-tuskin kuultavaa tärinää maassa ja vihdoin hiljaista jyminää. Se oli
-vihollinen, ne olivat varmaankin faraon vaunut ja kuinka nopeasti
-toivatkaan ylpeät hevoset niitä eteenpäin.
-
-Niinkuin olisi hän saanut ruoskan siimasta läimäyksen kavahti hän ylös
-ja syöksähti eteenpäin kehoittaakseen toisia kiiruhtamaan.
-
-Kuinka rasittavan helteiseksi olikaan ilma käynyt huolimatta riehuvasta
-myrskystä, joka jo oli sammuttanut niin monta soihtua! Pilvet peittivät
-kuun, mutta yhä kirkkaampana loisti liehuva valkea Baal-Zephonin vuoren
-huipulla. Sen keskeltä ylöspäin nousevat kipenät kyydättelivät länttä
-kohti, sillä tuuli puhalteli nyt idästä.
-
-Tuskin oli Efraim tämän huomannut, kun hän riensi soihtua kantavien
-poikien luoksi, jotka päättivät matkueen, käskeäkseen heitä
-suurimmalla kiireellä uudelleen täyttämään vaskiastiat ja pitämään
-huolta, että savu täyteläisenä ja taajana niistä nousisi, sillä hän
-ajatteli itsekseen, että myrsky olisi ajava savun sotavaunujen eteen
-valjastettujen hevosten silmiin ja tekisi siten heidät vauhkoiksi tai
-pidättäisi heitä.
-
-Ei mikään keino näkynyt hänestä halvaksi, jokainen voitettu
-silmänräpäys oli kallis ja niin pian kuin hän oli vakuutettu, että
-savupilvet tukahduttavina levisivät tien yli, minkä kansa oli
-jälkeensä jättänyt, riensi hän eteenpäin ja huusi vanhimmille,
-jotka hän saavutti, että faraon vaunut eivät enään olisi kaukana ja
-että välttämätöntä oli siis kiiruhtaa marssia. Ja kohta ponnistivat
-vaeltajat, kantajat, ajurit ja paimenet kaiken voimansa päästäkseen
-nopeammin eteenpäin, ja vaikka tuulikin, mikä yhä lujempana tuli
-idästä, vaikeutti heidän eteenpäin tunkeumistaan, taistelivat he sitä
-vastaan miehuullisesti ja pelko lähenevistä vainoojista lisäsi heidän
-voimiansa kaksinkertaisiksi.
-
-Paimenkoiralta, joka vartioi ja ajaa laumaa, näytti nuorukainen
-sukukuntain päämiehistä, jotka viittailivat hänelle suostumuksen
-osoituksiaan, missä hän ilmeni, ja kun hän vaeltavain joukkojen läpi
-oli tunkeutunut ja taistellut voitollisesti myrskyä vastaan, toi
-itätuuli ikäänkuin palkaksi hänelle omituisen huudon, sillä jota
-lähemmäksi hän tuli sen alkuperää, sitä äänekkäämmin se kaikui,
-sitä varmemmin kuuli hän, että se oli raikuva riemun- ja ilonhuuto,
-ensimäinen, mikä pitkään aikaan oli kuulunut heprealaisten rinnasta.
-
-Se virkisti nuorukaista niinkuin virvoittava juoma pitkän janon
-perästä, eikä hän voinut hillitä itseään, vaan riemuitsi äänekkäästi ja
-huusi ihastuneena toisille: "pelastettu, pelastettu!"
-
-Jo oli kaksi sukukuntaa astunut lahdelman itäiselle rannalle ja heistä
-kohosi tuo riemunhuuto ilmoille, mikä yhteydessä rannalla olevista
-suurista tervatynnyreistä nousevan liekin kanssa oli elähdyttävä
-lähestyvien rohkeutta ja uupuneita voimia. Valkean valossa näki hän
-myös Moseksen majesteetillisen vartalon eräällä kukkulalla rannalla ja
-huomasi, kuinka hän ojensi sauvansa merelle ja tämä kuva painui häneen
-niinkuin jokaiseenkin vaeltajaan, suurimpaan ja pienimpään, syvempään
-kuin kaikki muut ja lisäsi valtavasti hänen sydämensä luottamusta.
-Olihan tämä mies korkeimman uskottu ja niin kauvan kuin hän nosti
-sauvaansa, olivat laineet ikäänkuin lumotut ja palvelijansa kautta
-kielsi Jumala niitä palajamasta.
-
-Kaikkivaltiaan puoleen ei tarvinnut hänen, Efraimin, enään kääntyä; --
-se oli tuon jalon, suuren miehen kädessä, mutta kuitenkin oli hänen
-tästälähin täyttäminen omaa vähäistä velvollisuuttaan pitää silmällä
-jokaisen pääsemistä eteenpäin.
-
-Aina spitaalisten ja savuastioita heiluttavien poikain luo riensi
-Efraim vaeltajatulvaa vastaan takaisin huutaen jokaiselle osastolle:
-"Pelastetut! Pelastetut! Päämaalissa! Moseksen sauva hillitsee
-laineet! Jo ovat monet päässeet rantaan. Kiittäkäät Herraa! Eteenpäin,
-että tekin voisitte yhtyä riemuun! Kiinnittäkäät silmänne molempaan
-punaiseen valkeaan! Pelastetut ovat sytyttäneet ne! Niiden välillä
-seisoo Herran palvelija ja nostaa sauvansa!"
-
-Sitten painoi hän taas, polvistuen kostealle hiekalle, korvansa maahan,
-ja nyt kuuli hän selvästi ja läheltä pyöräin ratinaa ja kovaa kavion
-kopsetta.
-
-Mutta tuossa vielä kuulustellessaan vaikeni tämä melu vähitellen, eikä
-hän kuullut enään muuta kuin riehuvaa myrskyn ulvomista ja vaahtoisain
-laineitten pauhua tai yksinäistä huutoa, minkä itätuuli tänne toi.
-
-Vaunut olivat saapuneet lahdelman kuiville paikoille ja viivyttelivät
-hyvän aikaa, ennenkuin ne pitkittivät kulkuaan tällä vaarallisella
-tiellä; mutta äkkiä kajahti egyptiläinen sotahuuto ja pyöräin ratina
-kuului uudelleen! Hitaammin entistään lähestyi se, -- mutta kuitenkin
-nopeammin kuin kansa jaksoi vaeltaa.
-
-Egyptiläisillekin oli tie laineista vapaa; mutta kunhan hänen
-kansalaisensa pääsivät vähänkin edelle, niin ei tarvinnut hänen enään
-peljätä tulevaisuutta; sillä pelastetut voivat yön aikana hajaantua
-erämaan vuoriin ja kätkeytyä paikkoihin, joihin eivät mitkään vaunut
-eikä hevoset voineet heitä seurata. Moses tunsi tämän maan, jossa
-hän niin kauvan oli pakolaisena oleskellut; kysymys oli ainoasti
-vihollisen lähestymisen ilmoittamisesta hänelle. Sentähden uskoi
-Efraim tämän sanoman eräälle leikkitoverilleen Benjaminin suvusta eikä
-hänellä ollut enään liian pitkältä pelastavaan rantaan. Itse jäi hän
-jälelle tarkastellakseen vielä lähestyvää sotajoukkoa, sillä jo kuuli
-hän, kumartumattaan ja kuulustelemattaan ja huolimatta myrskystä,
-mikä häntä vastaan pauhusi, pyöräin ratinaa ja hevosten hirnumista.
-Mutta spitaaliset, joiden korviin se niinikään kuului, vaikeroivat ja
-valittivat ja näkivät itsensä jo maahan viskatuiksi, yli ajetuiksi tai
-sysätyiksi kylmään vesihautaan, sillä tie oli käynyt kapeammaksi ja
-meri näkyi nyt täydellä todella tahtovan voittaa takaisin kadotettua
-alaansa.
-
-Ihmiset ja karja eivät enään voineet kulkea eteenpäin niin laajoissa
-riveissä kuin ennen, ja rientäväin joukkojen kokoontuessa yhteen
-supistuivat he pitkiin jonoihin ja kallis aika meni hukkaan. Oikealla
-puolella olevat kahlasivat eteenpäin tunkevan veden läpitse --
-Kopeasti, hätäisesti, sillä jo kuului kaukaa egyptiläisten johtajain
-komennushuutoja.
-
-Mutta viholliset olivat arvattavasti tulleet pidätetyiksi ja Efraim
-huomasi pian syyn vastustajain vähempään nopeuteen, sillä tie kävi
-aina pehmeämmäksi ja sotavaunujen kapeat pyörät leikkasivat varmaankin
-syvältä siihen ja ehkäpä vaipuivat aina akseliaan myöten liejuun.
-
-Pimeän turvissa hiipi hän vainoojia niin lähelle kuin mahdollista
-ja kuuli milloin kirouksen, milloin julman käskyn viljellä ruoskaa
-voimallisemmin; mutta vihdoin kuuli hän selvästi, kuinka eräs johtaja
-huusi vieruskumppanilleen: "Kirottua mielettömyyttä! Olisivatpa
-vain antaneet meidän lähteä ennen puoltapäivää eikä odottaa kunnes
-ennustusmerkkejä tutkittiin ja kaikella juhlallisuudella asetettiin
-Anno Baïn sijaan, niin olisi työ ollut helppoa ja me olisimme
-vanginneet heidät niinkuin lintuparven! Onpa ylimmäinen pappi muulloin
-ollut urhoollinen taistelussa ja nyt jättää hän johdon kädestään, koska
-muka kuoleva vaimo liikuttaa hänen sydäntään!"
-
-"Siptah'n äiti!" keskeytti toinen hänen puhettaan. "Ja kuitenkaan
-ei olisi kaksikymmentä prinsessaa pitänyt saada vieroittaa häntä
-velvollisuudestaan. Jos hän olisi jäänyt, niin emme olisi tarvinneet
-ruoskia hevosia kuoliaaksi, ja sitä vielä aikana, jolloin kukin
-järkevä johtaja antaa väkensä levähtää leirinuotioin, ehtooaterian ja
-lautapelin ääressä. Hevosille, Heter! Ne juuttuvat jälleen santaan!"
-
-Sitten kohosi ensimäisten vaunujen takana kova huuto ja Efraim kuuli,
-kuinka eräs toinen ääni huusi; "Eteenpäin, vaikkahan menisi hevosilta
-henkikin!"
-
-"Jos kääntyminen vielä olisi mahdollinen", lausui taas
-vaunutaistelijain ylimmäinen johtaja, eräs kuninkaan sukulainen, joka
-ajoi kaikkien edellä, "niin antaisin kääntää. Mutta kun nyt näin on,
-niin on se juuri samantekevä. Siis eteenpäin, maksoi mitä maksoi! Me
-olemme aivan heidän kantapäillään! -- Pidäs, pidäs! Kirottu, pistävä
-savu! Mutta odottakaat, te koirat! Kunhan tie leviää, niin ajamme
-teidät poikin ja pitkin ja jokaisesta, jonka säästän, lyhentäkööt
-Jumalat minulta yhden elonpäivän! Jälleen on soihtu sammunut! Ei
-näe kättäkään silmäin edessä! Tällaisena hetkenä kantaa ennemmin
-kerjäläiskeppiä kuin komentosauvaa!"
-
-"Ja kaulan ympäri pyövelinnaru kultaisten vitjain sijasta!" sadatteli
-eräs toinen! "Kunhan vain kuu jälleen näkyisi! Koska ennustajat
-sanoivat, että se tulisi täydessä valossaan loistamaan ehtoosta aamuun
-saakka, niin neuvoin minä myöhäisessä lähdössä tekemään yön päiväksi!
-Olisipa vain kirkkaampi --"
-
-Mutta tämä lause jäi päättämättä, sillä tuulenpuuska, mikä karkasi
-niinkuin peto Baal-Zephon vuoren koillisista rotkoista, syöksähti
-vaeltajien päälle ja korkea laine huuhtoi Efraimin yltäyleensä.
-
-Pärskyen heitti hän hiukset taaksensa ja kuivasi silmiään, mutta hänen
-takanaan kuului surkeita hätähuutoja egyptiläisten miesten rinnoista,
-sillä sama laine, mikä hänet oli tavannut, viskasi etumaiset vaunut
-mereen.
-
-Silloin rupesi nuorukainen pelkäämään omaistensa vuoksi, ja hänen
-rientäessään eteenpäin yhtyäkseen jälleen heihin valaisi leimahtava
-salama lahdelman, Baal-Zephon vuoren ja koko ympäristön. Vielä antoi
-ukkonen kauvan aikaa odottaa itseään, mutta pian tuli raju-ilma
-lähemmäksi ja vihdoin eivät salamat enään leimahdelleet säihkyvinä
-nuolina, vaan muodottomina tulimöhkäleinä pimeän läpitse, ja ennenkuin
-ne sammuivat, kuului ukkosen huumauttava räiske, jonka kauhea jyrinä
-kaikui kivisen vuoren kovista, paljaista kallion seinämistä ja syvissä,
-jymisevissä ääniaalloissa etääntyi lahdelman päähän ja rantaan saakka.
-
-Laajasti ja laveasti valaisi loistava valo merta ja maata, ihmisiä
-ja eläimiä, kun nuo turmiota tuottavat pilvet uudelleen lankesivat
-ja meren laineet ja ilma muuttuivat tulikiven karvaisiksi, joiden
-hohteessa kirkas salamanvalo väreili ja liekehti niinkuin viheriän
-keltaisen lasiseinän läpi.
-
-Nyt luuli Efraim huomaavansa, että nuo synkimmät raju-ilman pilvet
-tulivat etelästä eikä pohjasta; mutta sitten näytti hänelle salamain
-loiste, että täällä hänen takanaan eräät vauhkot valjakot karkasivat
-mereen, tuolla toiset vaunut syöksähtivät toisten yli, ja että
-useammat ajopelit ajoivat kiinni toisiinsa niiden turmioksi, joita he
-kuljettivat ja esteeksi toisten kululle.
-
-Kuitenkin riensi vihollinen eteenpäin ja välimatka, mikä eroitti
-pakenijat vainoojista, ei enentynyt. Mutta epäjärjestys oli tullut
-niin suureksi viimemainituissa, että sotilasten hätähuuto ja johtajien
-kehoittavat ja äänekkäät huudot kuuluivat selvästi, niinpian kuin
-ukkosen iskujen hirvittävä räiske vaikeni.
-
-Mutta niin mustat kuin ukkospilvet olivatkin eteläisellä taivaan
-rannalla, niin hirveästi kuin rajuilma riehuikin, pidätti kuitenkin
-pimitetty taivas vetensä, ja mikä vaeltajia kasteli, ei ollut pilvien
-märkyys, vaan meri, jonka laineet kohosivat kohoamistaan ja yhä
-useammin nuoleskelivat lahdelman kuivaa pohjaa.
-
-Kapenemistaan kapeni tie ja siten myöskin matkueen pää.
-
-Kuitenkin osoittivat tervatynnyreistä yhä nousevat liekit pelastavan
-päämaalin hätääntyneille ja muistuttivat Moseksesta ja Jumalan hänelle
-lahjoittamasta sauvasta. Jokainen askel vei vaeltajat lähemmäksi häntä.
-
-Nyt ilmaisi korkea riemuhuuto, että Benjaminkin sukukunta oli
-rantaan saapunut, mutta se oli vihdoin, vain kahlaten ja vaahtoisien
-hyökylaineitten läpikastamana, päässyt perille. Sanomatonta
-ponnistusta oli vaatinut nautaeläinten pelastaminen hyökylaineista,
-kuormavaunujen kuljettaminen eteenpäin ja karjan koossa pitäminen;
-mutta nyt olivat ihmiset ja eläimet turvassa rannalla. Kysymys oli
-enään vain muukalaisten ja spitaalisten auttamisesta. Näillä ei ollut
-omia karjalaumoja, mutta edellisillä sitä useampia. Ja rajuilma täytti
-villa- ja sarvikarjan sellaisella kauhulla, ettei se tahtonut kahlata
-veden lävitse, mikä jo jalankorkuiselta peitti tien. Silloin riensi
-Efraim maihin, huusi paimenille rannalla seuraamaan häntä ja hänen
-johtonsa alla auttivat he karjalaumoja ajamaan eteenpäin.
-
-Se onnistuikin ja muukalaiset astuivat, ukkosen ja salaman kestäessä,
-korkeain huutojen tervehtiminä, aina viimeiseen mieheen ja viimeiseen
-karjaan saakka rannalle.
-
-Spitaalisten täytyi polviin saakka, jopa vyötäisiinkin, kahlata veden
-läpi ja ennenkuin he vielä pääsivät maihin, avautuivat taivaan sulut ja
-sade tulvi virroissa heidän päälleen alas. Mutta hekin pääsivät perille
-ja vaikka moni äiti, joka kauvan oli kantanut lastaan käsivarrellaan
-tai hartioillaan, vaipui polvilleen rannalla, vaikka monikin näistä
-onnettomista, jotka yhdessä vahvempien kärsimystoverien kanssa olivat
-vetäneet kärryjä pehmeää pohjaa myöten tai kahlaten kantaneet paarit
-veden läpi, tunsivat rumennetun päänsä kuumeesta hehkuvan, niin
-pääsivät he kuitenkin turmiota pakoon.
-
-Niiden palmujen toisella puolen, jotka viheriöivät muutamien lähteitten
-reunalla, eräällä mäentöyryllä, ei kaukana rannasta, piti heidän
-vartooman mitä tapahtuisi. Mutta toiset vietiin edemmäksi maalle,
-alkaakseen annetulla merkillä vaellustaan kaakkoa kohti vuoristoon,
-jonka epäystävällisen kivisen seudun kautta järjestetty sotajoukko ja
-sotavaunut ainoastaan vaikeudella pääsivät kulkemaan.
-
-Hur oli koonnut paimenensa ympärilleen ja he seisoivat valmiina
-keihäillä, lingoilla ja lyhyillä miekoilla hyökkäämään vihollisten
-päälle, jotka uskaltaisivat astua mantereelle. Hevonen ja mies oli
-tapettava ja rattaista oli muodostettava korkea muuri sulkemaan tien
-takaa-ajavilta egyptiläisiltä.
-
-Tervatynnyrit rannalla korjattiin ja suojeltiin niin tarkasti, ettei
-virtaileva sade eikä myrsky niitä sammuttanut. Niiden tuli valaista
-paimenia, joiden oli karkaaminen vaunutaistelijain kimppuun ja vanha
-Nun, Hur ja Efraim seisoivat heidän etunenässään.
-
-Mutta turhaan odotettiin vainoojia, ja kun nuorukainen kaikkein
-ensiksi tervanuotion valossa huomasi, että tie, jota pelastetut olivat
-kulkeneet, oli meren leveän pinnan kaltainen ja että savu puhalsi
-pohjaan eikä lounaasen, vuoti -- se oli ensimäisen aamuvartion aikana
--- hänen kiitosta ja iloa tulvivasta rinnastaan riemuhuuto: "Katsokaat
-terva-astioita! Tuuli on kääntynyt! Nyt ajaa se meren pohjoiseen.
-Faraon sotajoukon nielevät laineet!"
-
-Silloin vallitsi vähän aikaa hiljaisuus pelastettujen joukossa; mutta
-äkkiä huusi Nun korkealla äänellä: "Hän on oikein nähnyt, lapset! Mitä
-olemme me, ihmiset! Herra, Herra! Ankarasti ja peljättävästi käyt sinä
-tuomiolle vihollistesi kanssa!"
-
-Tässä keskeytti hänet kova huuto; sillä lähteillä, missä Moses
-väsyneenä nojasi erästä palmua vasten ja Aaron oleskeli muutamien
-toisten kanssa, oltiin myöskin samaa huomattu kuin Efraimkin -- ja
-suusta suuhun kulki tuo iloinen, kauhea, uskomaton ja kuitenkin
-todenperäinen ja silmänräpäyksestä toiseen vahvemmaksi vakuutettu tieto.
-
-Moni silmä tähtäsi ylös ja siellä kulkivat mustat pilvet pohjaan päin
-ja yhä aina pohjaan.
-
-Rankkasade hiljeni; mutta salaman ja ukkosen sijasta huomattiin vain
-vielä valon vilahduksia niemekkeen ja pohjan kaukaisen meren yli ja
-etelässä kirkastui taivas.
-
-Vihdoin pilkistihe laskeuva kuu harmaista pilvenhattarista esiin ja
-sen rauhallinen valo hopeoitsi Baal-Zephonin korkeuksia ja lahden
-rannikkoa, jota nyt pauhaavat laineet jälleen peittivät.
-
-Riehuva ja vinkuva myrsky muuttui aamutuulen hiljaiseksi löyhäykseksi,
-joka tuli etelästä, ja meri, joka mylvivän pedon kaltaisena oli syössyt
-kallioille, lepäsi nyt huo'aten ja murtunein voimin vuoren kivisellä
-juurella.
-
-Niin monien ruumisten yli levitti meri vielä vähän aikaa synkän
-paaripeiton ja kalpeneva kuu piti ennen poismenoaan huolta siitä että
-kuninkaan ja niin monen suuren miehen kostea leposija ei puuttuisi
-kallista koristusta, sillä sen sateet valuivat yli merenpinnan ja
-reunustivat sen peittoa yltäyleensä kalliilla koristuksilla säihkyvistä
-timanteista hopeisissa kutouksissa.
-
-Sill'aikaa kun taivas idässä kirkastui ja pukeutui aamuruskon hehkuvaan
-loistoon, oli leiri järjestynyt; kuitenkin oli ainoastaan vähän aikaa
-pikaista ateriaa varten; sillä hieman jälkeen auringon nousun kutsui
-kumajava vaskirumpu vaeltavan kansan kokoon ja kohta kun se oli
-lähteillä koolla, heilahutti Mirjam tamburinia, täristeli sen laidassa
-olevia tiukusia ja löi sen nahkaan niin, että se soi ja kumisi kauvaksi
-ja hänen kevein jaloin eteenpäin astuessa seurasivat häntä vaimot ja
-tytöt pyörötanssin rytmisessä tahdissa ja Mirjam lauloi:
-
-Laulaa tahdon Jehovalle; -- sillä hän on suuri; hevoset ja vaunut
-syöksi hän mereen!
-
-Ylistäköön lauluni Jehovaa; sillä hän oli pelastukseni; -- hän on
-Jumalani -- ja häntä tahdon ylistää!
-
-Hän, joka isäini Jumala on -- häntä lauluni ylentäköön!
-
-Faraon vaunut ja hänen voimansa syöksi hän mereen --
-vaunutaistelijainsa kukka ruokomeressä lakastui.
-
-Yli heidän levisi meren virta -- ja niinkuin kivet vajosivat he
-syvyyteen.
-
-Sinun oikeasi, Jehova, jonka voima ja ylevyys suuri on, -- sinun oikea
-kätesi viholliset ruhjoi.
-
-Kukistat kunniallasi ne, jotka vastaasi nousevat -- ja vihasi, jonka
-irkilasket heitä vastaan, kuluttaa heidät niinkuin tuli pellon sängen.
-
-Veteen kun puhalsit, kohosivat he ylös -- tulvat nousivat ja virrat
-mereen valuivat.
-
-Vihollinen huusi: "Minä vainoon heitä, minä saavutan heitä, me ja'amme
-saaliin -- rohkeuteni minä heissä vilvoitan -- ja käteni heidät on
-kukistava:
-
-"Mutta sinä puhalsit mereen, laineet loiskivat heidän ylitsensä -- ja
-niinkuin lyijy vajosivat voimallisiin vesiin.
-
-"Kuka on kaltaisesi jumalien seassa, Jehovah?
-
-"Kuka heistä olisi niin kunniallinen ja pyhä kuin sinä -- peljättävä
-kunniassa ja ihmeitä tekevä!
-
-"Armollasi johdatat kansaasi, jonka sinä pelastat -- ja voimallasi viet
-sinä sen pyhään asuntoosi."
-
-Vaimot ja miehet yhtyivät lauluun, kun hän kertoi säkeen: "Laulaa
-tahdon Jehovalle, sillä hän on suuri; -- hevoset ja vaunut syöksi hän
-mereen!"
-
-Tämä laulu ja tämä juhlahetki jäi heprealaisille unohtumattomaksi
-ja kukin oli täynnä Jumalastaan ja toivoi iloisena ja kiitollisena
-parempia, onnellisempia päiviä.
-
-
-
-
-23 Luku.
-
-
-Ylistyslaulu oli kaikunut, mutta vaikka raju-ilma oli jo kauvan sitte
-lakannut raivoamasta, peitti kuitenkin harmaa sumu aamutaivaan, jota
-aamurusko ihanasti oli kaunistanut, ja lounaasta puhalteli yhä vielä
-väkevä tuuli, joka liikutti merta sekä ravisteli ja heilutteli palmujen
-latvoja lähteitten luona.
-
-Pelastettu kansa oli korkeimmalle antanut kunnian ja kylmäkiskoisin
-ja vastahakoisinkin oli yhtynyt Mirjamin ylistyslauluun; mutta kun
-pyörötanssi oli lähestynyt merta, olisi moni mielellään jättänyt tuon
-järjestetyn rivin rientääkseen rannalle, missä oli paljon houkuttelevaa.
-
-Nyt oli satoja ihmisiä mennyt rantaan, missä laineet jalomielisten
-rosvojen kaltaisina antoivat takaisin ja laskivat rannalle, mitä he
-tänä yönä olivat ryöstäneet.
-
-Eipä edes vaimotkaan antaneet tuulen pidättää itseään; sillä
-ihmissydämen voimallisimmat vietit, ahneus ja kostonhimo, vetivät heitä
-rantaan.
-
-Siellä ilmestyi joka silmänräpäys jotakin uutta, mikä herätti himoa;
-sillä täällä lepäsi erään sotilaan ruumis, tuolla hänen särkyneet
-vaununsa hiekassa. Jos hän oli mahtimies, niin riistettiin häneltä
-hopeaiset tai kultaiset koristuksensa ja hänen vyötäisiltään
-otettiin lyhyt miekka tai sotatappara. Alempiarvoiset heprealais- ja
-muukalais-miehet ja vaimot, orjat ja orjattaret ryöstivät ruumiilta
-jalometalliset soljet ja renkaat tai väänsivät hukkuneilta sormukset
-paisuneista sormista.
-
-Korpit, jotka olivat seuranneet vaeltavaa kansaa ja myrskyn aikana
-olivat kadonneet, olivat jälleen ilmestyneet ja taistelivat vaakuen
-tuulta vastaan, puolustaakseen kumminkin paikkansa saaliissa, johonka
-haistin heitä veti.
-
-Mutta ahnaammaksi kuin he osoittautui roskaväki ja missä meri oli
-lähettänyt kalliin koristuksen maihin, syntyi kauhea huuto ja riehuva
-riita. Johtajat pysyivät hiljaa, sillä kansalla, ajattelivat he, oli
-oikeus tähän saaliisen ja kun joku aikoi estää raakaa ahneutta, ei
-hänestä välitetty.
-
-Mitä egyptiläiset viimeisinä hetkinä olivat heille matkaansaattaneet,
-oli ollut niin kauheata, ettei tullut paraimpienkaan mieleen hillitä
-kostonhimoa. Jopa arvokkaat, harmaapartaiset miehetkin sekä vaimot
-ja äidit, joiden ulkonäkö ilmaisi lempeyttä, sysäsivät onnettomia
-takaisin, joiden oli onnistunut taisteluvaunujen jäännöksillä tai
-tavararattailla pelastua rantaan. Paimen- ja matkasauvoilla, veitsillä
-ja kirveillä pakottivat he muutamia, kivenheitoilla ja sadatuksilla
-toisia luopumaan pelastavasta puunkappaleesta ja niitä harvoja, jotka
-kuitenkin olivat päässeet maihin, ajoivat raivoisat joukot mereen
-takaisin, mikä turhaan oli heitä armahtanut.
-
-Viha oli niin suuri ja kosto niin pyhä velvollisuus, ettei kukaan
-ajatellut sitä kunnioitusta, myötätuntoisuutta ja sääliväisyyttä, mikä
-onnettomuudelle on osoitettava eikä sanaakaan kuulunut, mikä olisi
-kehoittanut jalomielisyyteen ja armahtavaisuuteen tai muistuttanut
-hyödystä, minkä pelastettu, sodassa vangittuna orjana, lunastusrahalla
-lupasi antaa.
-
-"Kuolema periviholliselle!" "Turmio heille!" -- "Hukkukoot!" --
-"Heittäkäät heidät kaloille ruoaksi!" -- "Te olette ajaneet meidät
-lapsinemme mereen, takaisin suolaveteen!" -- Sellaisia huutoja kuului
-kaikkialla ilman kenenkään estämättä, eipä edes Mirjam eikä Efraimkaan
-sitä tehnyt, jotka samoin olivat menneet rannalle, katsellakseen siellä
-nähtävää näytelmää.
-
-Neidosta oli tullut Hur'in puoliso ja avioliitto oli tuskin vähääkään
-muuttanut hänen olentoaan ja toimiaan. Kansan kohtalo ja seurustelu sen
-Jumalan kanssa, jonka profetaksi hän itsensä tunsi, olivat vieläkin
-hänestä korkeimmat asiat ja nyt kun oli toteutunut, mitä hän oli
-rukoillut ja toivonut, nyt kun hän pyrintönsä ensimäisessä suuressa
-menestyksessä oli laulussaan ilmituonut uskovaisen tunteet, nyt kun hän
-vihdoin, kiitollisen joukon johtajattarena, oli laulaen astunut sen
-edellä, luuli hän saavuttaneensa olemuksensa ihanteen.
-
-Efraim oli jälleen ensimäiseksi muistuttanut häntä Hoseasta, ja
-puhuessaan hänen kanssansa vangista, esiintyi Mirjam ylpeänä kuin
-kuningatar ja vastasi kansan tervehdyksiin majesteetillisella
-arvokkaisuudella. Hänen silmänsä loistivat onnellisuudesta ja
-hänen kasvonsa saivat ainoasti silmänräpäykseksi säälin näön, kun
-kotiinpalajanut kertoi enonsa kanssa kärsityistä raskaimmista
-kohtaloista. Tosin muisti hän vielä rakastamaansa miestä, mutta hän ei
-ollut enään tarpeellinen hänen pyrintönsä korkeille tarkoituksille.
-
-Efraim oli juuri kertonut tuosta ihanasta egyptiläisestä naisesta,
-joka oli suosinut hänen enoansa ja jonka esirukouksesta oli vangeilta
-kahleet otettu, kun kova melu kuului eräästä paikasta rannalla, missä
-paljon kansaa oli koossa. Raivoisaan ulvomiseen hämmentyi ilonhuutoja
-ja se arvelu oli lähellä, että meri oli tuolla maihin tuonut jotakin
-erittäin kallista.
-
-Silloin houkutteli uteliaisuus molemmat rantaan ja koska Mirjamin
-korkea arvo vaati kansan väistymään, saattoivat he pian huomata suurien
-pyörättömäin matkavaunujen korin sekä sen surkuteltavan sisällyksen.
-Palttinainen etusuojus, joka sitä oli peittänyt, oli murtunut ja sen
-pohjalla nähtiin kaksi vanhempaa egyptiläistä naista, mutta kolmas
-nuorempi nainen nojasi näiden harvinaisten venheeksi muuttuneiden
-ajopelien takaseinää vasten. Edelliset makasivat kuolleina niiden
-pohjaa peittävässä vedessä ja muutamat heprealaiset naiset olivat
-aikeessa riistää kalliit kultakoristeet ylhäisemmän ruumiin kaulasta ja
-käsivarsilta. Nuoremmassa näkyi, ihmeellistä kyllä, vähän elonmerkkiä
-ja nyt ojensi hän heprealaisille naisille kalliit koristeensa. Hänen
-kalpeat huulensa ja hienot, puoleksi jäykistyneet kätensä vapisivat, ja
-hiljaisella soinnukkaalla äänellä lupasi hän noille naisrosvoille antaa
-kaikki ja maksaa suuret lunnaat, jos he häntä säästäisivät. Olihan
-hän vielä niin nuori ja hän oli eräälle heprealaisellekin osoittanut
-hyvyyttä, -- kunhan he vain kuulisivat häntä.
-
-Tämä rukous kuului niin liikuttavalta, mutta kuitenkin keskeytti sitä
-useasti sadatukset ja uhkaukset, niin että ainoasti harvat saattoivat
-sitä kuulla. Hän kirkasi kovasti, sillä eräs raaka vaimo riisti
-kultakäärmeen hänen korvastaan, juuri kuin Mirjam ja Efraim saapuivat
-rantaan.
-
-Niinkuin puukonpisto tapasi egyptiläisnaisen hätähuuto nuorukaisen
-sydäntä ja veri pakeni hänen poskistaan, kun hän tunsi Kasanan.
-
-Ruumiit hänen vieressään olivat hänen imettäjänsä ja ylimmäisen papin
-Baïn puolison.
-
-Tuskin voiden hillitä itseänsä sysäsi Efraim syrjään miehet, jotka
-eroittivat hänet tuosta ahdistetusta vaimosta, riensi vaunujen
-jäännöksille, juoksi hiekkakummulle, jonka juurelle alus oli
-rikkoutunut ja huusi posket hehkuvina kiivaassa mielenliikutuksessa:
-
-"Takaisin! Onneton se, joka häneen koskee!"
-
-Mutta jo oli muudan heprealaisnainen, tiilintekijän vaimo, jolta
-lapsi oli kauheissa vavahduksissa kuollut matkalla meren läpitse,
-tempaissut puukon Kasanan vyötäisiltä ja työntänyt sen hänen selkäänsä
-pilkallisella huudolla: "Tuossa sinulle, pienen Ruth'ini takia!"
-Sitten kohotti hän tuota vähäistä veristä asetta uuteen iskuun; mutta
-ennenkuin hän toistamiseen tapasi vihollisensa, syöksi Efraim hänen ja
-hänen uhrinsa väliin ja väänsi puukon hänen käsistään. Sitten asettui
-hän haavoitetun eteen, heilutti asetta ja huusi kovasti uhaten: "Joka
-häneen koskee, te murhaajat ja rosvot, sen veri sekoittuu tämän vaimon
-veren kanssa yhteen!" Samalla heittäytyi hän haavoitetun verisen
-ruumiin eteen alas ja huomattuaan hänen olevan tajutonna, otti hän
-hänet käsivarrelleen ja kantoi hänet Mirjamin luo.
-
-Muutaman silmänräpäyksen sallivat nuo hämmentyneet rosvoojat hänen
-olla, mutta ennenkuin hän oli saavuttanut päämaalinsa, kuului
-yltympäri: "Kostoa, kostoa! -- Meille, jotka olemme vaimon löytäneet,
-meille yksin kuuluu saalis!" -- "Kuinka uskaltaa tuo rohkea
-efraimilainen haukkua meitä rosvoiksi ja murhaajiksi?" -- "Missä sopii
-egyptiläistä verta vuodattaa, siellä pitää se vuotaman!" -- "Niinkuin
-Herra meidän Jumalamme, niin emme mekään säästä ketään vihollista!" --
-"Hänen kimppuunsa!" -- "Temmatkaa tyttö häneltä!"
-
-Mutta nuorukainen ei välittänyt näistä vihan purkauksista, kunnes
-hän oli pannut Kasanan pään Mirjamin syliin, joka oli sijoittunut
-läheisimmälle hiekkakummulle ja kun kapinallinen joukko, vaimot miesten
-edellä, tunkeutui hänen päälleen, heilutti hän jälleen puukkoa ja
-huusi: "Takaisin sanon vielä kerran! Joka täällä on Efraimin ja Judan
-sukukunnista, hän astukoon minun ja Mirjamin, hänen päällikkönsä
-puolison luo! Oikein niin, veljet, ja voi sitä, joka häneen koskee!
-Kostoako te huudatte? Ettekö sitä vielä ole saanut tuon hirviön kautta,
-joka tämän kurjan turvattoman on murhannut? Uhrinne koristeitako te
-pyydätte? Hyvä, hyvä; ne kuuluvat teille ja minä annan teille omanikin
-lisäksi, jos te Hurin puolisolle jätätte huolenpidon tästä kuolevasta!"
-
-Näin sanottuaan kumartui hän Kasanan yli, otti häneltä vielä soljet
-ja sormukset, mitkä hänellä oli, ja antoi ne noihin pyytäviin käsiin,
-jotka olivat niiden perään ojennetut. Vihdoin riisti hän leveän,
-kultaisen renkaan käsivarrestaan, piti sitä ylhäällä ja huusi: "Tässä
-on luvattu käsiraha! Jos te tyynesti peräännytte ja jätätte Mirjamille
-tämän vaimon, niin annan minä teille kultaa ja te saatte keskenänne sen
-jakaa. Haluatteko te enemmän verta, niin tulkaat tänne; mutta renkaan
-pidän itse!"
-
-Nämät sanat eivät olleet vaikuttamatta. Raivoisat vaimot katselivat
-milloin raskasta, leveää, kultaista rengasta, milloin kaunista
-nuorukaista ja Judan ja Efraimin miehet katselivat kysyvästi toinen
-toisensa kasvoihin; mutta vihdoin huusi erään vieraan porvarin vaimo:
-"Antakaat kulta tänne, niin annamme hienolle päämiehen pojalle verisen
-lemmityn"!
-
-Tähän päätökseen yhtyivät toisetkin ja vaikka tiilintekijän vihastunut
-vaimo, joka lapsensa kostajana luuli tehneensä Jumalalle palveluksen,
-mutta mainittiinkin murhaajaksi, häpäisi nuorukaista raa'oilla
-käytöksillä, tunki kansanjoukko hänet rantaan, missä hän toivoi
-löytävänsä uuden saaliin.
-
-Tämän uhkaavan keskustelun kestäessä oli Mirjam pelottomana ja
-taitavalla kädellä tutkinut ja sitonut Kasanan haavan. Puukko, minkä
-prinssi Siptah pilallaan oli lahjoittanut kauniille lemmikilleen, ettei
-hän aseetonna sotaan menisi, oli hänen hartiainsa alle iskenyt syvän
-haavan ja verta oli vuotanut niin runsaasti, että hänen elonsa heikko
-liekki uhkasi joka silmänräpäys sammua.
-
-Mutta hän eli vielä ja sentähden kannettiin hän Nunin telttaan, mikä
-pikemmin oli saavutettavissa.
-
-Tuo vanha suvunpäällikkö oli juuri aseilla varustanut ne paimenet ja
-nuorukaiset, jotka Efraim oli kutsunut kokoon vapauttaakseen vangittua
-poikaansa ja luvannut liittyä heihin, kun tuo surullinen kulkue
-lähestyi häntä.
-
-Niinkuin Kasana kunnioitti tuota kunnon ukkoa, niin oli tämäkin monta
-vuotta sitten pitänyt eversti Hornechtin suloisesta tyttärestä.
-
-Koskaan ei ollut Kasana kohdannut häntä tervehdyksellään häntä
-ilahduttamatta, johonka Nun aina oli vastannut hyvillä sanoilla
-niinkuin: "Herra siunatkoon sinua, lapseni!" taikka: "Ihana hetki,
-jolloin vanhusta kohtasi jotakin niin suloista!" Monta vuotta sitten --
-hän oli silloin vielä ollut kaunistettu lasten kiharoilla -- oli ukko
-lähettänyt hänelle lampaankin, erittäin hienolla lumivalkealla villalla
-vaihdettuaan tytön isältä jyviä mainion rotuisille nautaeläimille,
--- ja mitä hänen poikansa oli kertonut hänelle Kasanasta, oli vielä
-enemmän enentänyt hänen mieltymystään häneen.
-
-Hän näki hänessä kaikkein haluttavimman koko Taniksessa kasvavasta
-nuorisosta, ja jos hän olisi ollut heprealaisten vanhempain lapsi olisi
-hän ollut iloinen saadessaan yhdistää hänet poikansa kanssa.
-
-Tavatessaan tuon rakastetun lapsen sellaisessa tilassa vaikutti se
-ukossa sellaisen sydämen kivun, että kirkkaita kyyneleitä valui
-hänen lumivalkealle parralleen ja hänen äänensä vapisi, kun hän,
-tervehtäessään häntä, huomasi verisen siteen hänen olkapäällään.
-
-Sittenkuin hän oli asetettu hänen vuoteelleen, oli Nun antanut oman
-lääkearkkunsa lääkitsemistaitoa osaavalle naisprofeetalle. Mirjam
-pyysi nyt miesten jättämään hänet yksin sairaan kanssa ja kun hän
-jälleen kutsui heidät telttaan, oli hän vahvistanut tuota kovasti
-haavoitettua lääkkeillä ja sitonut häntä huolellisemmasti, kuin hän
-ennen saattoikaan.
-
-Järjestämättömillä hiuksilla, verestä puhdistettuna, lepäsi hän tuossa
-puhtaat liinavaatteet allaan, niinkuin uneksiva, tuskin neidoksi
-kypsynyt lapsi.
-
-Tosin hengitti hän vielä, mutta ei tahtonut poskiin eikä huuliin palata
-veri takaisin ja vasta sittenkuin hän toistamiseen oli ottanut juomaa,
-jonka Mirjam hänelle oli sekoittanut, avasi hän silmänsä.
-
-Hänen vuoteensa jalkapäässä seisoi ukko tyttärensä pojan kanssa ja
-molemmat olisivat mielellään toisiltaan kysyneet, mistä se tuli, ettei
-kumpikaan voinut kyyneliään pidättää katsellessaan tuota muukalaista
-kasvoihin.
-
-Tuo varmuus, mikä Efraimiin niin odottamatta oli tunkeutunut, että
-Kasana olisi kehno ja uskoton, oli hänet kääntänyt pian hänestä pois
-ja ajanut hänet hyvälle tielle, minkä hän oli jättänyt. Kuitenkin
-oli hänessä pysynyt kätkössä, mitä hän hänen telttansa edessä oli
-kuullut, ja kun hän isoisälleen ja Mirjamille oli kertonut, että Kasana
-myötätuntoisesti oli puolustanut vankeja ja molemmat olivat toivoneet
-enemmän hänestä kuulevansa, oli hänelle käynyt niinkuin isälle, joka on
-ollut rakkaan pojan rikoksen todistajana ja jumalattomuudesta, jota hän
-oli kuullut, ei päässyt sanaakaan hänen huuliltaan.
-
-Nyt iloitsi hän vaikenemisestaan; sillä mitä hän olikaan nähnyt ja
-kuullut, niin ei ollut hän varmaankaan syypää mihinkään häpeälliseen
-tekoon!
-
-Vanha Nun ei ollut koskaan lakannut pitämästä häntä tuona suloisena
-lapsena, jona hän oli oppinut häntä tuntemaan, silmäinsä viehätystä
-ja sydämensä iloa. Sentähden silmäili hän hellällä huolella noita
-tuskallisia vävähdyksiä hänen kasvoissaan, ja kun hän vihdoin avasi
-silmänsä, hymyili hän hänelle isällisellä sydämellisyydellä. Hän
-tunsikin oitis hänen ja Efraimin, sen huomasi hänen silmäyksestään,
-mutta heikkoutensa vuoksi ei hän voinut nyökäyttää heille. Kuitenkin
-ilmaisivat hänen tunteelliset kasvonsa hämmästystä ja iloa, ja kun
-Mirjam oli tarjonnut kolmannen kerran lääkkeitään ja kostuttanut hänen
-otsaansa voimallisella nesteellä, katseli hän suurilla silmillään
-toista toisen perään kasvoihin ja huomattuaan miesten surullisen
-katsannon onnistui hänen kysyä hiljaa:
-
-"Haava kirvelee -- ja kuolema... täytyykö minun jo kuolla?"
-
-Silloin katsahti toinen toiseensa kysyvästi ja miehet olisivat
-mielellään salanneet häneltä tuon kauhean totuuden; mutta hän pitkitti:
-"Oi antakaat minun se tietää! Voi, minä pyydän, sanokaat minulle
-totuus!" Ja Mirjam, joka polvistui hänen vuoteensa ääressä, rohkaisi
-nyt itsensä vastatakseen: "Niin, sinä, nuori ihmisparka, haava on syvä,
-mutta mitä minä taidollani voin, sitä tahdon tehdä, pidentääkseni
-elämääsi niin kauvan kuin se on mahdollista."
-
-Nämät sanat kaikuivat suopeilta ja sääliväisiltä ja kuitenkin näkyi
-naisprofeetan hyvä ääni tehneen pahaa Kasanalle, sillä hänen suunsa
-vääntyi tuskasta Mirjamin puhuessa ja kun hän oli puheensa päättänyt,
-sulki sairas silmänsä ja suuret kyyneleet vuotivat pitkin hänen
-poskiansa.
-
-Hänen ympärillään vallitsi syvä, tuskallinen hiljaisuus, kunnes hän
-jälleen avasi silmänsä, ja vaivalloisesti silmäillessään Mirjamia kysyi
-hän hiljaa ja ikäänkuin kummastellen jotakin outoa: "Sinä olet vaimo ja
-harjoitat kuitenkin lääketaitoa?"
-
-Silloin vastasi toinen: "Minun Jumalani on käskenyt minua pitämään
-huolta kärsivistä kansassani."
-
-Nyt alkoi kuolevan silmä levottomasti säihkyä ja äänekkäämmin kuin
-ennen, jopa päättäväisyydellä, mikä hämmästytti toisia, lausui hän:
-"Sinä olet Mirjam, se vaimo, joka kutsui Hosean luoksensa", ja kun
-toinen viipymättä ja itsetietoisesti vastasi: "Sinä sanoit sen",
-pitkitti Kasana: "Ja sinulla on omituinen, käskevä kauneus ja olet
-tietysti voimallinenkin! Hän totteli sinun huutoasi, ja sinä otit
-kuitenkin toisen!"
-
-Silloin vastasi naisprofeetta toistamiseen, mutta kolkolla
-vakavuudella: "Sinä sanoit sen!" Mutta kuoleva sulki silmänsä jälleen
-ja hänen suunsa ympärillä leikitsi harvinaisen ylevä hymyily. Kuitenkaan
-ei se kestänyt kauvan; sillä kova tuskallinen levottomuus kouristi
-häntä. Pienien käsien sormet, huulet, jopa silmäluomatkin liikkuivat
-alituisesti ja hänen kapea, sileä otsansa rypistyi, ikäänkuin olisi hän
-ajatellut jotakin vaikeata asiaa.
-
-Vihdoin tuli ilmi, mikä häntä ahdisti, ja ikäänkuin unesta heränneenä
-huusi hän tuskallisesti: "Sinä tuolla olet Efraim, joka olit niinkuin
-hänen poikansa, ja sinä olet Nun, vanhus, hänen rakas isänsä. Tuolla
-te seisotte ja te saatte elää... Mutta minä, -- -- minä... Oi, kuinka
-kamalaa on jättää valo... Osiriksen tuomari-istuimen eteen vie minut
-Anubis. Sydämeni punnitaan ja sitten..."
-
-Tässä valtasi kauhu hänet ja hän sulki ja avasi vapisevat kätensä;
-mutta kohta kokosi hän jälleen ajatuksensa ja alkoi uudestaan puhua.
-Mutta Mirjam kielsi häntä ankarasti, koska se tulisi hänen loppuansa
-kiiruhtamaan.
-
-Silloin kokosi kärsivä voimansa ja huusi kiivaasti ja niin lujasti
-kuin hän voi, mitattuaan pitkällä silmäyksellä naisprofeetan korkeata
-vartaloa: "Sinäkö tahdot estää minua tekemästä mitä minä voin? --
-Sinäkö?!"
-
-Jonkinlainen pilkka oli kaikunut tästä kysymyksestä, mutta hän tunsi,
-että oli välttämätön säästää voimiaan; sillä paljon tyynemmin ja
-ikäänkuin puhuisi hän itsekseen pitkitti hän: "Niin en voi lähteä
-täältä, ei! Kuinka se on käynyt; miksi minä, kaikki, kaikki... Täytyykö
-minun kärsiä, niin en tahdo valittaa, kun hän vain saa tietää, kuinka
-on käynyt. Oi, Nun, hyvä, vanha Nun, joka minulle lampaan lahjoitti
-pienenä ollessani -- minä rakastin, sitä kovin -- ja sinä Efraim,
-poikani, teille tahdon kaikki uskoa."
-
-Tässä katkaisi kova yskä hänen sanansa, mutta ruvettuaan kohta
-hengittämään kääntyi hän jälleen. Mirjamin puoleen ja huusi äänellä,
-josta katkera vastenmielisyys kuului niin lujasti, että se niitä,
-jotka, tunsivat hänen ystävällisen olentonsa, olisi oudostuttanut:
-"Mutta sinä tuolla -- sinä ylpeä vaimo, syvällä äänellä, joka olet
-lääkäri, sinä olet houkutellut hänet Taniksesta, sotilaistaan ja
-minultakin... Hän, hän noudatti tahtoasi. Ja sinä... olet ruvennut
-toisen vaimoksi; se oli varmaankin hänen tulonsa jälkeen... Niinpä;
-Sillä kun Efraim häntä kutsui, nimitti hän sinua vielä neidoksi... Minä
-en tiedä onko se tuottanut hänelle, Hosealle, tuskan... Mutta yhden
-tiedän ja se on, että minä tahdon ja minun täytyy tunnustaa, ennenkuin
-se on liian myöhäistä... Ja sitä saavat vain ne kuulla, jotka häntä
-rakastavat, ja minä -- kuuletkos? -- minä rakastan häntä, rakastan
-häntä enemmän kuin kaikkia muita maailmassa! Mutta sinäkö? Sinulla on
-puoliso ja Jumala, jonka käskyjä sinä hartaasti tottelet -- sanothan
-sinä sen itse! Mitä voi Hosea olla sinulle? Sentähden pyydän sinua
-jättämään meidät. Harvat niistä, jotka minä tunsin, ovat minulle olleet
-vastenmieliset; -- mutta sinä, -- sinun äänesi, sinun silmäsi -- se
-kuristaa sydäntäni -- ja jos sinä olet lähelläni, en voisi minä puhua,
-niinkuin minun kuitenkin täytyy... Ja puhuminen, oi, se tuottaa tuskaa!
-Mutta ennenkuin menet -- olethan lääkäri -- anna minun kuitenkin tietää
-vielä yksi seikka: -- minulla on monellaista sanottavaa hänelle,
-ennenkuin minä kuolen... onko puhe oleva minulle kuolemaksi?"
-
-Silloin ei löytänyt naisprofeetta muuta sanaa kuin tämän lyhyen: "Sinä
-sanoit sen!" Ja tällä kertaa kuului se varoittavalta ja lujalta.
-
-Kun hän sitten horjuen lääkärinä sairaalle olevan velvollisuuden ja
-kuolleen käskyä noudattamatta olevan halun välillä huomasi harmaan
-Nunin silmäyksestä kehoituksen tottelemaan toisen tahtoa, läksi hän
-kumarruksissa teltasta; mutta tuolla ulkona seurasivat onnettoman
-katkerat sanat häntä ja turmelivat häneltä niin kunniallisesti aljetun
-päivän ja vielä monen tunnin tulevaisuudessakin ja loppuun saakka ei
-hän tietänyt selittää, miksi häntä tämän kurjan kuolevan edessä oli
-hallinnut tunto, että hän oli vähempi kuin tuo toinen ja että hänen
-täytyi peräytyä toisen edessä.
-
-Niin pian kuin Kasana sitten huomasi olevansa yksinään isoisän
-ja tyttären pojan kanssa ja Efraim oli laskeunut vuoteen ääreen
-polvilleen, mutta ukko suudellut hänen otsaansa ja kumartanut valkoisen
-päänsä kuullakseen hänen hiljaisia sanojaan, alkoi hän jälleen:
-
-"Nyt tunnen itseni paremmaksi. Tämä suuri vaimo... Nuo kolkot
-yhteenkasvaneet silmäluomet... Nuo yönpimeät silmät; -- ne hehkuvat
-niin kummasti ja kuitenkin ovat ne kylmät... Tämä vaimo... Onko Hosea
-häntä rakastanut, isä? Sano se minulle, tätä en varmaankaan kysy
-turhasta uteliaisuudesta!"
-
-"Hän kunnioitti häntä", vastasi ukko murheissaan, "niinkuin jokainen
-kansan mies; sillä hänellä on ylevä henki ja Jumalamme ilmoittaa
-hänelle äänensä; mutta sinä, minun sydänkäpyseni, olet ollut
-lapsuudesta hänelle tuttu, sen tiedän minä."
-
-Silloin kouristi kuolevaa hiljainen kauhu. Vähäksi ajaksi sulki hän
-silmänsä ja hänen suunsa ympärillä leikitsi suloinen hymy.
-
-Tätä kesti niinkauvan, että Nun jo luuli kuoleman vaativan hänet
-omakseen, ja kuunteli lääkepikari kädessään hänen henkäystään.
-
-Hän ei näkynyt huomaavan, mutta kun hän vihdoin jälleen avasi silmänsä,
-ojensi hän kätensä juoman perään, tyhjensi sen suuhunsa ja alkoi
-sitten uudestaan: "Minusta oli juuri ikäänkuin olisin nähnyt hänet,
-Hosean. Hän kantoi sotilaan koristetta, niinkuin silloinkin, jolloin
-hän ensikerran otti minut käsivarrelleen. Minä olin vielä pieni ja
-minä pelkäsin häntä syystä, että hän oli niin vakava ja imettäjäni oli
-sanonut minulle hänen lyöneen monta vihollista kuoliaaksi. Mutta hänen
-tulonsa minua ilahdutti ja hänen poismenonsa teki minut surulliseksi.
-Niin kuluivat vuodet ja kasvaessani kasvoi rakkauskin. Nuori sydämeni
-oli niin täysi hänestä, niin täysi... Vieläpä sittenkin, kun he
-pakoittivat minua toista seuraamaan ja leskeksi tultuani."
-
-Viimeiset sanat olivat enään tuskin kuultavat ja hän levähti hetkisen,
-ennenkuin hän pitkitti: "Hosea tietääkin kaiken tämän, vaan ei, kuinka
-minä murehdin hänen sodassa ollessaan ja kuinka minä häntä ikävöin,
-ennenkuin hän palasi. Vihdoin, vihdoin palasi hän kotiin ja kuinka
-iloitsinkaan minä hänen näkemisestään. Mutta hän, Hosea?... Vaimo --
-minä kuulin sen Efraimilta -- tuo suuri, ylpeä nainen kutsui häntä
-Pithomista. Hän palasi takaisin, ja sitten... O, Nun sinun poikasi...
-Se oli, vaikeinta!... Hän ei huolinut kädestäni, jonka isäni hänelle
-tarjosi... Oi, kuinka se teki pahaa!... En voi enempää!... Anna minulle
-juotavaa!"
-
-Hänen poskensa olivat näissä surullisissa tunnustuksissa punastuneet
-ja kun tuo kokenut ukko huomasi, kuinka nopeasti tuo ponnistus, jonka
-alaiseksi hän antautui, saatti hänet kuolemaa lähemmäksi, käski hän
-hänet vaijeten lepäämään; mutta hän tahtoi välttämättömästi käyttää
-hyväkseen aikaa, mikä hänelle vielä oli sallittu, ja vaikka kuivan
-yskän pistävä tuskakin vaati hänet painamaan kätensä rinnalleen,
-pitkitti hän kuitenkin:
-
-"Sitten tuli viha, vaikk'ei se kestänyt kauvan ja palavammin en ole
-koskaan rakastanut kuin, jolloin ajoin tuon vankiraukan perässä --
-tiedäthän sen. Efraim --. Mutta sitten alkoi tuo hirvittävä, tuo
-paha, tuo iljettävä... jota minun on hänelle ilmoittaminen, ettei hän
-minua halveksisi, jos hän mahdollisesti saa tietää... Eihän minulla
-koskaan ollut äitiä eikä ketään ollut minua varoittamassa... Mitenkä
-alkaisinkaan? Prinssi Siptah -- tunnethan hänet, isä -- tuo kurja
-mies on kohta vallitseva maatani. Isäni on hänen kanssaan tehnyt
-salaliiton... Hyvät jumalat, en jaksa pitemmältä!"
-
-Hätä ja epätoivo kuvautuivat näissä sanoissa hänen kasvoissaan; mutta
-Efraim keskeytti häntä ja tunnusti kostein silmin ja vapisevalla
-äänellä, että hän tiesi kaikki. Sitten kertoi hän, mitä hän hänen
-telttansa edessä oli kuullut ja kuoleva vahvisti sen viittaavilla
-silmäyksillä.
-
-Kun hän vihdoin mainitsi maaherran ja ylimmäisen papin Baïn puolisoa,
-jonka ruumis hänen kanssaan oli rantaan ajautunut, keskeytti hän häntä
-hiljaisella huudolla: "Hän on miettinyt sen kaiken. Hänen puolisonsa
-piti tulla kaikkein suurimmaksi maassa ja hallitseman faraotakin; sillä
-Siptah ei ole kuninkaan poika."
-
-"Ja", lausui ukko, saadakseen hänet vaikenemaan ja auttaakseen häntä
-ilmoittamaan, mitä hän tahtoi sanoa: "niinkuin Baï hänet korotti,
-niin voi hän kukistaakin hänet. Vielä varmemmin kuin istuimelta
-syösty on hän tuleva sen miehen välikappaleeksi, joka huusi hänet
-kuninkaaksi, mutta syrialainen Aarsu on minulle tuttu ja näenkö vain
-oikein, niin tulee aika, jolloin hän epähäiriössä olevassa, sisällisen
-levottomuuden hämmentämässä Egyptissä on omaksi edukseen pyrkivä siihen
-valtaan, mihinkä hän autti toisia. Mutta sinä lapsi, mikä saatti sinut
-seuraamaan sotajoukkoa ja tuota iljettävää hekumoitsijaa?"
-
-Silloin leimahtivat kuolevan silmät; sillä tämä kysymys johti oikopäätä
-siihen, mitä hän tahtoi ilmoittaa, ja niin vastasi hän niin kuuluvasti
-ja nopeasti kuin hänen heikkoutensa salli hänet: "Sinun poikasi tähden
-rakkaudesta häneen, pelastaakseni Hosean tein minä sen. Vielä ehtoolla
-sitä ennen olin minä lujasti ja päättävästi kieltänyt Baïn vaimolle.
-Mutta nähtyäni poikasi kaivolla, ja hän Hosea... Oi, viimeksi oli hän
-niin rakastavainen ja suuteli minua ystävällisesti... Ja silloin --
-silloin... Sydänraukkani! Kurjuudessa näin hänet, parhaimman ihmisistä,
-hukkuvan häpeään ja onnettomuuteen. Ja kun hän nyt kahleet jalassa
-laahusti eteenpäin, tuli mieleeni..."
-
-"Silloin teit sinä rohkea, mieletön, eksytetty lapsi päätöksen", huusi
-vanhus, "sytyttää tulevan kuninkaan sydän sinua kohtaan, pelastaaksesi,
-hänen avullaan, poikani, ystäväsi?"
-
-Tässä hymyili kuoleva hänelle jälleen vakuuttaen ja huusi hiljaa:
-"Niin, niin, sentähden, vain sentähden! Ja prinssi oli minusta niin
-inhoittava. Ja häpeä, pilkka -- oi kuinka kauheata se oli!"
-
-"Ja minun poikani tähden olet sinä niin tehnyt", keskeytti hänet
-vanhus, ja hänen kätensä, jonka hän veti huulilleen, kävi kosteaksi
-hänen kyyneleistään; mutta hän käänsi silmänsä Efraimiin ja nyyhkyi
-hiljaa: "Tuotakin tuolla ajattelin minä. Olihan hän niin nuori ja
-vuorikaivoksissa on niin kamalaa!"
-
-Samalla väristytti häntä jälleen, mutta nuorukainen peitti hänen
-oikeata kättänsä suuteloilla, sill'aikaa kuin Kasana rakastavaisesti
-katseli hänen ja ukon kasvoihin ja puoleksi murretulla äänellä
-pitkitti: "Oi, nyt on hyvä ja lahjoittavatko jumalat hänelle vapauden."
-
-Tässä keskeytti Efraim häntä, huutaen hänelle innollisesti: "Tänään
-vielä kaivoksille! Minä ja kumppanini ja iso-isä karkoitamme hänen
-vartijansa!"
-
-"Ja tästä suusta on hän kuuleva", lisäsi ukko siihen, "kuinka
-uskollisesti Kasana on rakastanut häntä ja että hänen elämänsä ikä on
-liian lyhyt kiittämään häntä sellaisesta uhrista."
-
-Mutta hänen äänensä loppui -- kuolevan kasvoista oli kaikki tuska
-kadonnut ja pitkän aikaa katseli hän mykkänä ja onnellisena ylös
-häneen. Vähitellen rypistyi hänen sileä otsansa ja hän kuiskasi hiljaa:
-"Hyvä, kaikki hyvä... Ainoasti yksi seikka vielä... Ruumiini...
-Palsamoimatta... Ilman pyhiä kaluja..."
-
-Mutta ukko keskeytti hänen puheensa: "Niin pian kuin olet silmäsi
-sulkenut jätän minä ruumiisi hyvin säilytettynä fenisialaiselle
-laivurille, joka täällä viipyy, että hän veisi sen sinun isällesi."
-
-Silloin koetti hän kääntää päänsä hänen puoleensa kiittääkseen häntä
-lämpimällä silmäyksellä; mutta äkkiä tarttui hän molemmin käsin
-rintaansa, purppurainen veri tulvi hänen huulilleen, hänen poskillaan
-vaihteli syvä kalpeus hehkuvan punan kanssa, ja lyhyen, tuskallisen
-taistelun perästä vaipui hän vuoteelleen. Kuolema laski kätensä hänen
-rakastavalle sydämelleen ja hänen kasvonsa saivat lapsen näön, jolle
-äiti on anteeksi antanut sen hairahduksen ja painanut sen ennen
-nukkumistaan sydämelle.
-
-Itkien painoi ukko nukkuneen silmät kiinni, Efraim suuteli syvästi
-liikutettuna hänen suljetuita silmäluomiaan ja sittenkuin molemmat
-olivat vähän aikaa vaijenneet, sanoi vanhus: "Minä en kernaasti
-tiedustele kohtaloani tuollapuolen haudan, sillä eipä sitä tunne
-edes Moseskaan; mutta joka on elänyt niin, että hänen rakastamansa
-säilyttävät häntä ystävällisessä muistossa, hän on, luulen minä, tehnyt
-mitä hän on voinut elääkseen kuolemankin jälkeen!
-
-"Tätä vainajaa tahdomme muistella paraimpina hetkinämme. Tehkäämme hänen
-ruumiilleen mitä olemme luvanneet, ja sitten ulos, osoittaaksemme
-hänelle, jolle Kasana on paraimpansa uhrannut, ettemme me häntä rakasta
-huonommin kuin tämä egyptiläinen vaimo!"
-
-
-
-
-24 Luku.
-
-
-Kaivokseen kuljetetut valtiovangit tulivat tällä kertaa ainoastaan
-hitaasti eteenpäin.
-
-Huonommasta, vastuksista, esteistä ja onnettomuuksista runsaammasta
-matkasta erämaan halki ei tietänyt tuo kokenut johtaja kertoa.
-
-Yksi hänen myyristään, Efraim, oli paennut, uskolliset ajokoiransa
-oli hän kadottanut ja sittenkuin hänen joukkonsa oli pelästynyt ja
-tullut läpimäräksi rajuilmasta, jollaista näissä erämaan seuduissa
-viiden vuoden ajalla tuskin kertaakaan ilmestyi, oli seuraavana ehtoona
-toinen samallainen rajunnut -- sama, mikä faraon sotajoukolle oli
-perikadon valmistanut -- ja tämä oli ollut vielä rajumpi ja kestävämpi.
-Myrsky oli estänyt marssin ja viimeisen rankkasateen perästä olivat
-muutamat vangit ja vartijat märkäin yökortteerien johdosta taivas'alla
-sairastuneet kuumeesen. Sateesen tottumattomat egyptiläiset aasit
-olivat niinikään kärsineet ja parhain oli jäänyt tielle makaamaan.
-
-Vihdoin oli ollut pakko kaivaa nuo kaksi kuollutta vankia maahan ja
-asettaa kolme kovin sairastunutta jälelle jääneille aaseille sekä
-antaa vankein kannettavaksi ne tavarat, mitkä ennen olivat aaseille
-kuormatut. Sellainen tapaus kohtasi johtajaa hänen viidenkolmatta
-vuotisena virka-aikanaan vasta ensikerta ja hän odotti kovia nuhteita.
-
-Tämä kaikki teki huonon vaikutuksen mieheen, joka muutoin oli tunnettu
-hyväsydämisimmäksi virkaveljistään, ja Josua, tuon hävyttömän pojan
-kumppani, jonka paosta muut pahennukset johtuivat, sai pahimmin tuntea
-hänen harmiansa.
-
-Ehkäpä olisi tuo ärsytetty mies kohdellut lempeämmin häntä, jos hän
-olisi valittanut niinkuin se, joka kulki hänen takanaan, tai kiroillut
-niinkuin hänen kahlekumppaninsa, joka lausui uhkailevia viittauksia
-tulevan ajan suhteen, jolloin hänen lankonsa tulisi seisomaan
-faraota lähellä ja kostamaan niille, jotka rääkkäsivät hänen rakasta
-sukulaistaan.
-
-Mutta mitä tuo raaka mies ja hänen kumppaninsa tulisivatkin hänelle
-tekemään, sitä aikoi Hosea kärsiä samalla levollisuudella kuin auringon
-kuumuutta, mikä aina siitä saakka, kun hän kantoi aseita, oli vaivannut
-häntä monella marssilla erämaan läpi, ja hänen luja miehuutensa auttoi
-häntä pysymään tässä päätöksessään.
-
-Kun johtaja rasitti häntä sanomattomilla taakoilla, ponnisti hän
-jänteittensä kaiken voiman ja hoiperteli ollenkaan vastaansanomatta
-eteenpäin, kunnes hänen polvensa vapisivat; mutta sitten syöksi johtaja
-hänen kimppuunsa, riisti hänen hartioiltaan muutamia kantamuksia
-huutaen kylläkin tuntevansa hänen ilkeyttään. Häntä muka vain halutti
-jäädä tien oheen lepäämään, syöstäkseen hänet uusiin onnettomuuksiin;
-mutta häntä ei suinkaan petettäisi niiden miesten suhteen, joita
-tarvittaisiin vuorikaivoksissa.
-
-Kerran oli johtaja lyönyt häneen verisen haavan, mutta kohta oli hän
-kaikella huolella koettanut sitä parantaa, olipa vahvistanut häntä
-viinilläkin ja keskeyttänyt kulun puoleksi päiväksi, salliakseen
-hänelle lepoa.
-
-Prinssi Siptah'n lupausta palkita runsaasti sitä, joka hänelle toisi
-ilmoituksen tämän vangin kuolemasta, ei hän ollut unohtanut, mutta
-sepä juuri saatti tuon rehellisen miehen huolellisesti valvomaan
-Josuan henkeä, sillä tieto olla oman etunsa tähden laimiinlyönyt
-velvollisuutensa olisi häneltä turmellut halun ruokaan ja juomaan sekä
-rauhalliseen uneen, mitkä hän piti korkeimpana hyvänä.
-
-Niin tuli heprealainen vanki tosin kiusatuksi, mutta ei koskaan yli
-voimainsa, ja hänestä oli hauskaa omalla suurella voimallaan auttaa
-heikompia tovereitaan.
-
-Kohtalonsa oli hän jättänyt sen Jumalan haltuun, joka hänet oli
-palvelukseensa kutsunut, mutta hän tiesi myöskin, ettei tässä auttanut
-yksistään vain hurskas luottamus, ja sentähden mietti hän yöt päivät
-pakoa. Mutta kahle, mikä hänet yhdisti kärsimystovereihin, oli niin
-lujasti kiinni ja sitä koeteltiin niin huolellisesti joka ehtoo ja
-aamu, että paon yritys olisi syössyt hänet vain kovempaan kurjuuteen.
-
-Vangit olivat ensin vaeltaneet mäkisen maan läpi, sitten lähestyneet
-pitkää vuorijonoa ja vihdoin saapuneet autioon erämaahan, missä
-typistyneitä hiekkakivikumpuja siellä ja täällä kohosi kallioisesta
-maasta.
-
-Suuren vuoren juurella, jonka luonto näkyi muodostaneen paasikivistä,
-levättiin viidentenä ehtoona ja kun kuudennen päivän aurinko nousi,
-poikkesivat he erääsen syrjälaaksoon, mikä johti pikimaakunnan
-kaivoksille.
-
-Ainoastaan eräs lähettiläs kuninkaan hopeahuoneesta oli saavuttanut
-heidät ensipäivinä, mutta sitävastoin olivat he kohdanneet monta
-vähäistä kuormastoa; jotka toivat malakitia, turkosia ja kuparia sekä
-tästä metallista, kaivoksien läheisyydessä, valmistettua viheriää
-lasikuonaa Egyptiin.
-
-Niiden seassa, jotka heitä kohtasivat, sen laakson suussa, mihinkä he
-viimeisenä aamuna tulivat, oli myös eräs kuninkaan armahtama aviopari,
-joka kulki kotiinpäin. Johtaja osoitti tuota avioparia, rohkaistakseen
-uupuneita myyriään, mutta heidän näkemisensä tekikin päinvastaisen
-vaikutuksen; sillä tuon tuskin kolmekymmentä vuotta vanhemman miehen
-hajalliset hiukset olivat harmahtuneet, hänen alkujaan korkea
-vartalonsa oli kumartunut ja laihtunut ja hänen alaston selkänsä oli
-täynnä arpia ja verinaarmuja; vaimo taas, joka oli hänen kurjuutensa
-kumppani, oli käynyt sokeaksi. Mielettömän näköisenä ja kolkosti
-miettien istui hän kokoonkyyristyneenä aasilla ja vaikka vankien
-ohikulku kyllin kuuluvasti häiritsikin erämaan hiljaisuutta ja hänen
-kuulonsa olikin tarkka, niin ei hän välittänyt vastaantulijoista; vaan
-katsoa tuijotti huolettomasti avaruuteen.
-
-Noiden onnettomien näkeminen toi Hosean silmäin eteen hänen oman
-kauhean tulevaisuutensa niinkuin peilissä ja ensikerran huokasi hän
-kuuluvasti ja peitti kasvonsa käsillään.
-
-Tämän huomasi vankein johtaja ja liikutettuna sen miehen
-kauhistuksesta, jonka lujamielisyys oli hänestä tähän saakka näkynyt
-verrattomalta, huusi hän hänelle: "Niin eivät toki kaikki palaja
-kotiin, ei, ei varmaankaan!"
-
-"Koska he ovat näöltään vielä kauheampia", ajatteli hän itsekseen.
-"Mutta nuo kurjat raukat eivät tarvitse sitä edeltäpäin tietää.
-Ensikerran tänne tullessani tahdon tiedustella Hoseata, sillä ihmetellä
-sopii, mitä sillä välin tästä härkä-miehestä on tullut. Vahvimmat ja
-lujimmat menevät kaikkein pikemmin hukkaan."
-
-Niinkuin ajuri, joka ajaa valjakkoa edessään, heilutti hän ruoskaa
-vankien yli, ilman heitä koskematta. Sitten osoitti hän savupilveä,
-joka kohosi erään vuoriseinän takaa tien oikealla puolen ja huusi:
-"Tuolla ovat varmaan sulatusuunit! Puolipäivän aikana olemme perillä.
-Siellä ei puutu tulta linssien keittämiseksi ja kappale lampaan lihaa
-annetaan kai myöskin; sillä vietämmehän tänään hyvän Jumalan, auringon
-pojan, syntymäpäivää. Eläköön hän! Terveyttä ja menestystä!"
-
-Puoli tuntia kuljettiin nyt kuivan virranpohjan poikki, jossa
-viimeisten rankkasateitten jälkeen syvä vuorivirta oli kohisten syössyt
-laaksoon, mutta jossa tänään ainoastaan muutamat lätäköt haihtuivat
-ilmaan. Sittenkuin tuo surullinen joukko oli kiertänyt jyrkän vuoren,
-jonka huipulla seisoi pieni egyptiläinen Hathorin temppeli ja
-melkoinen luku hautakiviä, lähestyi se sen laakson mutkaa, mikä johti
-vuorikaivoksiin.
-
-Pienen temppelin porteilla liehui vuorella lippuja korkeissa mastoissa,
-jotka olivat nostetut faraon syntymäpäivän kunniaksi, ja kun tuosta
-muutoin niin hiljaisesta kaivoslaaksosta kuului kovaäänistä huutoa,
-pauhua ja melua, luuli johtaja vankien suurinta juhlaa vietettävän noin
-tavattoman meluavasti ja ilmoitti tuon arvelunsa toisille vartijoille,
-jotka olivat jääneet sitä kuulemaan.
-
-Sitten kulki matkue viivyttelemättä eteenpäin eikä kukaan edes nostanut
-väsynyttä päätänsä ylös; sillä puolipäivän aurinko poltti hirvittävästi
-ja noista loistavan kirkkaista kallioseinistä tulvi sellainen hehku
-ikäänkuin tahtoisi se voittaa läheisten sulatusuunien kuumuudenkin.
-
-Huolimatta läheisestä päämaalista hoipertelivat vaeltajat niinkuin
-unessa sinne ja tuo kauhea ponnistus esti ainoasti yhden ainoan
-hengitystä.
-
-Niinkuin sotahevonen auran edessä taivuttaa kaulaansa, levittää
-sieramiaan ja tulisesti nostaa silmänsä, niin oli Josuan kumartunut
-vartalo huolimatta taakasta, joka painoi hänen hartioitaan, käynyt
-suoraksi ja hänen loistava silmäyksensä oli kääntynyt sinnepäin, mistä
-se meteli tuli, jonka johtaja oli pitänyt äänekkäänä juhlameluna.
-
-Mutta hän, Josua, tiesi sen paremmin! Melu, mikä tuolta kuului, siitä
-ei ollut epäilemistäkään, oli egyptiläisten joukkojen sotahuutoa,
-se oli torvien toitotusta, jolla kutsuttiin kokoutumaan, se oli
-vihollisjoukkojen aseitten kalsketta ja karjunaa.
-
-Valmiina nopeaan toimintaan huusi hän kahlekumppaniaan ja kuiskasi
-hänelle käskevästi: "Vapauden hetki on tullut. Ota vaari ja seuraa
-sokeasti minua!"
-
-Silloin tarttui toiseenkin äkkinäinen mielenliikutus ja tuskin
-oli Hosea heittänyt silmäyksen syrjälaaksoon, ennenkuin hän käski
-onnettomuustoverinsa olemaan valmiina.
-
-Ensimäisellä silmäyksellä rotkoon oli hän kallionhuipulla huomannut
-erään valkean tukan ympäröimän, arvoisan pään, mikä oli hänen isänsä.
-Kymmentuhansien seassa ja vieläkin kauvempana olisi hän tuntenut
-hänet! Mutta tuosta rakastetusta ukosta käänsi hän nopeasti silmänsä
-johtajaan, joka pelästyneenä ja puhumattomana oli jäänyt seisomaan, ja
-luulossa salaliiton syntyneen valtiovankein seassa huusi hän, äkkiä
-toinnuttuaan, toisille vartijoille: "Vankein taakse ja lyökää maahan
-jokainen, joka koettaa paeta!"
-
-Mutta tuskin olivat hänen käskettävänsä rientäneet matkueen päähän,
-ennenkuin Josua kuiskasi kumppanille: "Hänen kimppuunsa!"
-
-Samalla ryntäsi heprealainen, joka seuralaisensa kanssa vaelsi joukon
-etunenässä, hämmästyneen johtajan päälle ja Josua tarttui kiinni
-hänen oikeaan käsivarteensa, toinen hänen vasempaansa, ennenkuin hän
-tiesikään mistään.
-
-Tosin yritti tuo vahva mies, jonka voiman raivo teki kaksinkertaiseksi,
-irroittaa itsensä irti, mutta rautaisilla kourilla piteli Josua ja
-hänen kahletoverinsa kiinni hänestä.
-
-Pikainen silmäys oli näyttänyt sodanpäämiehelle tien, jota hänen
-oli kulkeminen saapuaksensa omiensa luo. Tosin johti se vähäisen
-egyptiläisen joutsimiesjoukon ohitse, jotka vastapäätä olevalta laakson
-seinältä ampuivat nuolia heprealaisiin, mutta vihollinen ei rohjennut
-ampua häntä ja hänen toveriaan, sillä johtajan voimakas vartalo, joka
-vaatteista ja aseista oli kyllin tunnettava, peitti heidät molemmat.
-
-"Nosta kahle oikealla kädelläsi", kuiskasi sotilas toiselle, "minä
-pitelen elävää kilpeämme. Meidän on ristiin rastiin nouseminen
-vuoriseinää myöten ylöskäsin".
-
-Hänen toverinsa totteli ja lähestyttyään vihollista ampumamatkan päähän
-pitivät he johtajaa heitä vastaan, kulkien milloin seljin, ja laajalti
-kaikuvalla huudolla: "Nunin poika palajaa isänsä ja kansansa luo!"
-lähestyi Josua askele askeleelta heprealaisia sotilaita.
-
-Ei ollut vielä kukaan egyptiläisistä, jotka tunsivat vankein johtajan,
-uskaltanut ampua nuoltakaan pakeneviin vankeihin, kun vuorenrinteeltä,
-jota yhteen kytketty pari takaperin kiipesi ylöspäin, sotilaan nimi
-kajahti riemuhuudossa häntä vastaan ja kohta senjälkeen riensi Efraim
-nuoren sotilasjoukon kanssa alas ja suoraan hänen luokseen.
-
-Ihmeekseen huomasi Josua, että kaikki nämät hänen kansansa pojat
-kantoivat yhtä suuria kilpiä kuin raskasaseiset egyptiläisetkin
-sekä vielä miekkaa ja sotatapparaa. Mutta paimenlingotkin ja pussi
-ympyriäisine kivineen olivat kiinnitetyt heidän vyötäisiinsä.
-
-Efraim johti kumppania ja ennenkuin hän tervehti enoansa, järjesti
-hän ne kahteen riviin, niinkuin kaksinkertainen muuri, Josuan ja
-vihollisten joutsimiesten väliin.
-
-Nyt vasta riemuitsi hän jälleennäkemisestä ja pian seurasi toinenkin
-iloinen kohtaus, sillä vanha Nun'kin oli, korkeiden egyptiläisten
-kilpien suojassa, jotka meri oli rantaan sysännyt, joutunut tuon
-esiinpistävän kallion luo, niissä vahvat kädet sahasivat Josuan ja
-hänen kumppaninsa kahleet rikki, sill'aikaa kuin Efraim muutamien
-toisten kanssa kahlehti vankein johtajan.
-
-Tämä onneton oli luopunut kaikesta vastustuksesta ja aivan kuin
-menehtynyt tyytyi hän kaikkeen. Ennenkuin hänen käsivartensa sidottiin
-hänen selkänsä taakse, pyysi hän ainoasti saadakseen pyyhkiä
-silmänsä, sillä kyyneleitä vuoti vuotamistaan tuon kovan miehen
-harmaalle parralle, joka petettynä ja voitettuna ei voinut hoitaa
-velvollisuuksiaan.
-
-Ukko painoi vapautetun, jälleenlöydetyn, ainoan poikansa, jota hän jo
-kadotettuna itki, kiihkoisesti rintaansa vasten. Sitten laski hän irti
-hänet, peräytyi muutaman askeleen hänestä eikä väsynyt iloitsemasta
-hänen näöstään ja kuulemasta, että hän uskollisena Jumalalleen oli
-vihkinyt itsensä hänen palvelukseensa.
-
-Mutta ainoasti lyhyen ajan iloitsivat molemmat tästä ihanasta
-kohtauksesta, sillä taistelu vaati oikeutensa ja niinkuin itsestään
-tuli sen johto Josuan huoleksi.
-
-Kiitollisella ilolla, mikä ei kuitenkaan ollut vapaa surullisesta
-alakuloisuudesta, oli hän saanut tietää, mikä loppu tuolla
-urhoollisella sotajoukolla oli ollut, jonka johtajaksi hän jo kauvan
-aikaa ylpeydellä oli lukenut itsensä, ja vielä, että eräs toinen joukko
-aseellisia paimenia Hurin, Mirjamin puolison, johdolla oli hyökännyt
-turkoskaivoksiin Dophkan luona, mitkä ollen etäämpänä etelässä olivat
-muutaman tunnin matkan päässä. Jos he voittaisivat, niin tulisivat he
-ennen auringon laskua yhtymään Efraimin nuoreen väkeen.
-
-Tämä paloi halusta viskautua egyptiläisten niskaan, mutta järkevä
-Josua, joka oli tarkastanut vastustajat, ei epäillyt, että heidän
-täytyisi väistyä tulisia paimenia, jotka lukunsa puolesta olivat
-heitä paljon voimallisemmat; mutta juuri tässä taistelussa, joka
-hänen tähtensä taisteltiin, oli hänen huolenaan olla paljon verta
-vuodattamatta ja senvuoksi käski hän Efraimin leikkaamaan lehden
-lähimmästä palmusta, otti kilven ja astui, samalla kun hän heilutti
-rauhaa ilmoittavaa oksaa ja suojasi itseänsä sillä varovasti, yksinään,
-vihollista vastaan.
-
-Vihollisen päävoima seisoi kaivoksien aukossa ja tuntien merkit, joita
-keskusteluissa käytettiin, pyysi hän heidän päällikköänsä puheilleen.
-
-Tämä näkyi olevan taipuvainen siihen, mutta tahtoi ensiksi tiedustella
-erään kirjeen sisältöä, mikä hänelle juuri annettiin ja joka
-arvattavasti sisälsi huonoja tietoja Se oli huomattava lähettilään
-kasvoista ja muutamista katkelmoisista, mutta sisältörikkaista
-sanoista, joita tämä oli maanmiehilleen kuiskuttanut.
-
-Sill'aikaa kuin muutamat faraon sotilaat tarjosivat tuolle väsyneelle
-ja pölyiselle juoksijalle virvoituksia ja kaikilla kauhistuksen
-tuntomerkeillä kuuntelivat niitä tietoja, joita hän käheällä äänellä
-ilmoitti, luki päällikkö kirjoituksen.
-
-Hänen kasvonsa synkistyivät, ja lopetettuaan lukemisensa, käänsi
-hän papyruksen harmistuneena kokoon, sillä se ei ilmoittanutkaan
-vähempää kuin sotajoukon tuhon, farao Menephtah'n kuoleman ja vielä,
-että vanhin hänen jälellä olevista pojistaan oli Seti toisen nimellä
-huudettu ja kruunattu kuninkaaksi, sittenkuin prinssi Siptah'n yritys
-anastaa valtaistuin oli mennyt hukkaan. Tämä oli paennut deltan
-liejuiseen piiriin ja syrialainen Aarsu oli, luovuttuaan hänestä ja
-ruvettuaan uuden kuninkaan puolelle, ylennetty yhteisten palkkasoturein
-päälliköksi. Baïn, ylimmäisen papin ja ylituomarin, oli Seti toinen
-alentanut arvoistaan ja karkoittanut läheisyydestään. Siptah'n
-kanssa liittoutuneita ei viety vaskikaivoksiin, vaan ethiopialaisiin
-kultakaivoksiin. Sanottiinpa myös, että monet naiset suljettujen
-huoneesta [harem] ja varmaankin Siptah'n äiti olivat tulleet
-kuristetuiksi. Jokaisen sotilaan, jota paitsi voitiin vuorikaivoksissa
-olla, piti lähteä Tanikseen, koska siellä puuttui sopivia miehiä uusia
-perustettavia legiooneja varten.
-
-Nämät tiedot tekivät mahtavan vaikutuksen, sillä Josuan ilmoitettua,
-että hän tiesi egyptiläis-sotajoukon perikadosta ja muutamien tuntien
-kuluttua odotteli uusia joukkoja, joiden oli määrä valloittaa
-Dophka, alensi egyptiläinen vaativan äänensä ja koetti saada
-suosiollisia ehtoja poislähtöönsä. Hän tiesi aivan hyvin, kuinka
-heikko turkoskaivoksien vartiosto oli ja ettei hänellä ollut kotoa
-odotettavana mitään apua. Sitäpaitsi herätti keskustelijan persoona
-hänen luottamustaan ja niin tyytyi hän monien väitöksien ja uhkauksien
-perästä siihen, että vartioväki saisi juhtain ja tarpeellisen
-ruokavaraston kanssa vahingoittamatta lähteä pois. Mutta tämä piti
-vasta sitte tapahtua, kun he olivat laskeneet aseet pois ja näyttäneet
-heprealaisille kaikki käytävät, joissa vangit työskentelivät.
-
-Viipymättä alotti nyt nuori heprealainen joukko aseiden riisumisen
-egyptiläisiltä, jotka luvultaan olivat heitä puolta vähemmät, ja tätä
-tehdessä kostuivat monen vanhan sotilaan silmät, moni mursi kiroten ja
-sadatellen keihäänsä tai särki nuolensa ja muutamat harmaapartaiset,
-jotka ennen olivat palvelleet Josuan johdon alla ja tunsivat hänen,
-nostivat nyrkkinsä ja haukkuivat häntä kavaltajaksi.
-
-Se oli hylkyjoukko sotaväestä, joka lähetettiin tähän palvelukseen
-erämaahan, ja useimmat heistä kantoivat turmeluksen ja paatumuksen
-leiman kasvoissaan. Nilin varrella ymmärrettiin valita ne, joiden
-armahtamaton kovuus turvattomia vastaan oli käynyt velvollisuudeksi.
-
-Vihdoin avattiin kaivokset ja Josua itse otti kaivoslampun ja tunkeutui
-kuumiin käytäviin, joissa valtiovangit alastomina ja kahleilla
-kytkettyinä hakkasivat vaskensekaista kiveä seinistä.
-
-Jo kaukaa kuuli hän, kuinka pääskysenhännän muotoiset kuokat purivat
-kallioihin. Sitten kuuli hän kiusattujen miesten ja naisten valittavaa
-ulvomista, sillä julmat voudit olivat seuranneet heitä kaivoksiin ja
-pakottivat hitaita liikuttamaan käsiään.
-
-Tänään, faraon syntymäpäivänä, olivat he tulleet ajetuiksi Hathorin
-temppeliin, läheisen kukkulan huipulle, rukoillakseen kuninkaan
-puolesta, joka oli syössyt heidät syvimpään kurjuuteen, ja he
-olisivatkin tulleet seuraavaan aamuun saakka vapautetuiksi työstä,
-ellei tuo odottamaton hyökkäys olisi saattanut päämiehen ajamaan heitä
-kaivoksiin takaisin. Sentähden työskentelivät siellä naisetkin tänään,
-joiden velvollisuutena muutoin oli musertaa ja hienontaa vaskea, jota
-tarvittiin lasikuorman ja väriaineksien valmistukseen.
-
-Kun vangit kuulivat Josuan askeleita ja huudon, mikä kajahti paljaista
-kallioseinistä, pelkäsivät he uutta kärsimystä itselleen ja heidän
-ulvomisensa ja valituksensa kuului kaikkialla. Mutta pian oli pelastaja
-saapunut ensimäisten luo ja iloinen sanoma, että hän tuli tekemään
-lopun heidän onnettomasta olostaan, lensi pian kaivoksen takimmaisiin
-syvyyksiin.
-
-Meluava riemu täytti nuo surullisiin valituksiin ja kuumiin kyyneleihin
-tottuneet huoneet; mutta myös kova avunhuuto, valittava vaikeroiminen,
-ähkiminen ja korina tunki Josuan korviin; sillä eräs kuumaverinen mies
-oli hyökännyt vihatuimman voudin kimppuun ja iskenyt hänet kuokalla
-maahan. Hänen esimerkkinsä sytytti pian toistenkin kostonhimon ja
-ennenkuin saatiin estetyksi, olivat jo muutkin voudit joutuneet saman
-kohtalon alaisiksi. He olivat kuitenkin puolustautuneet ja monen vangin
-ruumis makasi kiusaajansa vieressä maassa.
-
-Noudattaen Josuan huutoa tuli tuo vapautettu joukko vihdoin päivän
-valoon. Raivoisalta ja kolkolta kaikui heidän huutonsa, johonka
-kahleitten kalina, joita he perässään laahasivat, epäsointuisesti
-sekaantui.
-
-Pelottominkin heprealaisista, joka auringon valossa kohtasi tätä
-epätoivoisten laumaa, hämmästyi heitä nähdessään; sillä näiden
-onnettomien sovaistuneet ja punastuneet silmät, joista monet olivat
-ennen nauttineet omissa huoneissaan tai kuninkaan hovissa kaikkea
-elämän hyvyyttä, olivat olleet helliä äitejä ja isiä, iloinneet
-hyväntekemisestä ja olleet osallisia kaikista sivistyksen siunauksista,
-mitä rikkaasti lahjoitetulla kansalla on tarjolla -- nämät silmät
-räpäyttelivät tosin kyynelten alla, joilla tuo äkkinäinen muutos
-rotkon yöstä puolipäivän auringon valoon oli täyttänyt ne, mutta pian
-säihkyivät ne villinä ja himokkaina niinkuin nälkäisten yökköjen silmät.
-
-Alussa koettivat he tosin arkamielisesti ja hämmästyksissään
-kohtalonsa ihmeellisestä muutoksesta malttaa mielensä, eivätkä
-estäneet heprealaisia, jotka Josuan viittauksesta alkoivat sahata
-kahleita heidän jaloistaan; mutta sitten huomasivat he nuo aseettomat
-sotilaat ja voudit, jotka Efraimin ja hänen kumppaninsa varjioitsemina
-olivat asetetut erään kallioseinän syrjään ja nyt valtasi heidät
-omituinen liikutus. Kirkumisella ja kiljumisella, jota ei saata
-nimittää eikä sanoilla kertoa, ryöstivät he itsensä irti niistä,
-jotka tahtoivat vapauttaa heitä heidän siteistään, ja vaikk'eivät he
-yhdellä silmäyksellä elikkä sanallakaan olleet toisilleen ilmaisseet
-aikomustaan, tottelivat he kumminkin samaa hirvittävää viettiä ja
-syöksivät, huolimatta raudoista, mitkä painoivat heitä, noiden
-aseettomien kimppuun. Ennenkuin heprealaiset ehtivät estääkkään
-sitä, hyökkäsi kukin sen päälle, joka häntä pahimmin oli kiusannut,
-ja nyt nähtiin täällä erään laihan miehen kuristavan kaulasta
-väkevämpää vihollistaan, tuolla taas joukon alastomia, puutteesta ja
-huolimattomuudesta hirvittävän näköisiä naisia viskautuvan miehen
-päälle, joka heitä raaimmalla tavalla oli loukannut, lyönyt ja
-pilkannut, ja hampain ja kynsin purki kukin kauvan pidätettyä raivoansa
-hänen päälleen.
-
-Näytti siltä kuin vihan tulva olisi murtanut polkunsa ja nyt, vapaana
-kaikista kahleista, etsisi uhriansa.
-
-Pöyristyttävä oli tuo hyökkäys ja puolustus, temmellys, tuo
-vihanvimmainen verinen taistelu punertavalla hiekalla, tuo korvia
-särkevä huuto, uikutus ja kiljuminen; olipa varsin vaikeata eroittaa
-kutakin yksityistä tuossa kammoittavassa miesten ja naisten
-sekamelskassa, jossa osaksi villin intohimo ja veren janosta kiihotettu
-kostonhimo sekä osaksi hädässä olevien kuoleman tuska ja ponnistukset
-kietoutuivat toisiinsa.
-
-Ainoasti muutamat vangit olivat voineet pidättää itseään, mutta hekin
-kiihottivat kumppaneitaan, härnäsivät vimmatusti ahdistettuja ja
-pudistelivat nyrkkiänsä.
-
-Yhtä kuulumattomat kuin ne julmuudet olivat, joiden alla nuo vapautetut
-olivat kärsineet, oli nyt se vimma, jolla he syöksivät kiusahenkiensä
-niskaan.
-
-Mutta Josua oli viimeksi mainituilta ottanut aseet ja he olivat siis
-hänen suojeluksensa alla.
-
-Sentähden käski hän kansalaisensa eroittamaan taistelevat toisistaan,
-jos mahdollista, ilman verenvuodatusta; mutta sepä ei ollutkaan helppoa
-ja niin uudistui jälleen moni kauhistuttava näytelmä. Mutta vihdoin
-onnistui se kuitenkin, ja nyt näyttäytyi, kuinka valtavasti intohimo
-oli lisännyt väsyneitten ja epätoivoisten voimia, sillä vaikk'ei aseita
-käytetty tässä taistelussa ollenkaan, peitti kuitenkin melkoinen
-luku ruumiita tappelukentän ja turvallisuusvartijain seassa vuotivat
-useimmat hirvittävistä haavoista.
-
-Rauhan palautettua pyysi Josua vankien listaa haavoitetulta
-päälliköltä; mutta tämä viittasi vuorikaivoksen kirjuriin, jota ei
-kukaan vangeista ollut koskenut. Hän oli ollut heidän lääkärinsä ja
-kohdellut heitä ystävällisesti, hän oli vanhempi mies, jota moni
-onnettomuus oli kohdannut ja joka itse tietäen, mitä kärsimys oli,
-mielellään oli valmis sitä helpoittamaan, missä hän vain sitä kohtasi.
-
-Kernaasti luki hän vankien nimet, joiden seassa löytyi monta
-heprealaista, ja jokaisen yksityisen esiinastuttua ilmoitti moni
-olevansa valmis seuraamaan ulosvaeltajia.
-
-Kun aseettomat sotilaat ja turvallisuusvartijat, vihdoin läksivät
-kotimatkalle, erosi vankeinjohtaja, joka oli saattanut Josuan ja
-hänen kumppaninsa tänne, toisista egyptiläisistä, astui häpeissään
-ja kumartunein päin vanhan Nunin ja hänen poikansa luo ja pyysi
-saadakseen seurata heitä; sillä kotona ei hänellä ollut mitään hyvää
-odotettavana ja niin voimallista Jumalaa kuin heidän ei löytynyt
-Egyptissä. Häneltä ei jäänyt huomaamatta, että Hosea, joka kerran oli
-ollut sodanpäämiehenä, kaikkein pahimmissa oloissa oli nostanut kätensä
-tämän Jumalan luo, ja sellaista lujamielisyyttä, mikä hänellä siitä
-pitäin oli, ei hän koskaan ollut nähnyt. Mutta nyt tiesi hän myöskin,
-että sama Jumala oli upottanut faraon voimallisen sotajoukon mereen
-pelastaakseen omiansa. Sellainen Jumala oli hänen sydämelleen mieluinen
-eikä hän toivonut mitään parempaa kuin tästälähin pysyä niiden luona,
-jotka olivat hänen palvelijoitaan.
-
-Josua salli kernaasti hänen yhtyä kansaan. Sitten havaittiin, että
-viisitoista heprealaista löytyi vapautettujen vankein joukossa ja
-Efraimin suureksi iloksi Ruben'kin, tuon kurjan raskasmielisen Milcan
-puoliso, joka niin lujasti oli liittynyt Mirjamiin. Hänen itseensä
-sulkeutunut, harvasanainen olentonsa oli ollut hänelle hyödyksi ja
-raskas pakkotyö näkyi aivan vähän vahingoittaneen hänen voimallista
-ruumistaan.
-
-Voiton riemu, menestyksen ilo oli vallannut Efraimin ja hänen monen
-joukkonsa, mutta kun aurinko meni mailleen eikä näkynyt Huria ja hänen
-joukkoansa, tulivat Nun ja hänen kansalaisensa levottomiksi.
-
-Efraim oli jo ottanut huolekseen lähteä muutamien kumppanien kanssa
-tiedusteluille, kun eräs lähettiläs ilmoitti Hurin sotilasten
-kadottaneen rohkeutensa nähdessään hyvin varustetun egyptiläisen
-linnan. Heidän johtajansa oli kyllä kehoittanut heitä ryntäykseen,
-mutta hänen joukkonsa oli pelännyt sellaista uhkarohkeutta, ja
-ellei Nun väkineen tulisi heidän avukseen, niin lähtisivät he
-toimittamattomin asioin sieltä pois.
-
-Silloin päätettiin auttaa noita arkamielisiä. Iloisella luottamuksella
-mentiin heidän luokseen ja vaeltaessaan viileässä yössä kuvailivat
-Efraim ja Nun Josualle, kuinka he olivat Kasanan löytäneet ja kuinka
-hän oli kuollut. Mitä Kasana oli tahtonut ilmoittaa rakastetulle, tuli
-hänelle nyt tiedoksi ja sotilas kuunteli tätä syvästi liikutettuna ja
-kulki sitten miettien ja vaiti, kunnes he olivat saapuneet Dophkaan,
-turkoskaivoksien laaksoon, jonka keskellä se linna kohosi, johonka
-vankien huoneet päättyivät.
-
-Hur oli väkineen pysynyt salassa eräässä rotkossa, ja sittenkuin Josua
-oli jakanut heprealaisten koko voiman useampiin osastoihin ja määrännyt
-kullekin tehtävänsä, antoi hän aamuhämärässä merkin rynnäkköön.
-
-Lyhyen taistelun perästä voitettiin tuo pieni vartioväki ja linna
-valloitettiin. Aseettomat egyptiläiset lähetettiin kotiin niinkuin
-heidän kumppaninsakin vaskikaivoksista. Vangit vapautettiin ja
-spitaalisten, joiden kortteeri oli eräässä sivulaaksossa tuollapuolen
-kaivoksien ja joiden seassa myöskin löytyi sellaisia, jotka Josuan
-käskystä olivat tänne tuodut, sallittiin määrämatkan päässä seurata
-voittajia.
-
-Mitä Hur, Mirjamin puoliso, ei voinut, onnistui Josualle, ja ennenkuin
-nuoret sotilaat Efraimin kanssa olivat lähteneet, kokosi Nun heidät
-kokoon ja kiitti yhdessä heidän kanssansa Herraa. Nekin, jotka
-seisoivat Hurin johdon alla, yhtyivät tähän rukoukseen ja missä Josua
-näyttäytyi, kunnioittivat Efraimin nuoret ystävät häntä riemuiten.
-
-"Onnea päämiehellemme!" kaikui usein heidän vaeltaessaan eteenpäin.
-"Onnea hänelle, jonka korkein valitsi miekakseen. Häntä seuraamme
-kernaasti; hänen kauttaan vie Jumala meidät voittoon!"
-
-Tähän huutoon ottivat Hurin sotilaatkin osaa eikä hän estänyt heitä
-siitä; olipahan hän linnan rynnäkön johdosta kiittänytkin Josuaa ja
-ilmoittanut hänelle iloaan hänen vapautuksestaan.
-
-Lähdössä oli nuorempi peräytynyt, antaakseen vanhemmalle miehelle
-etusijan, mutta Hur oli pyytänyt harmaata Nunia, joka oli häntä paljon
-vanhempi, astumaan joukon etunenään, vaikka Moses ja vanhimmat olivat,
-kansan pelastuttua ruokomeren rannalle, asettaneet hänet heprealaisen
-sotavoiman ylimmäiseksi päämieheksi.
-
-Tie johti ensiksi tasaisen vuorilaakson läpitse. Sitten kulki se
-miekkakärjen solan poikki, joka oli ainoa tie vuorikaivosten ja
-ruokomeren välillä.
-
-Louhinen ja autio oli tuo kallioinen maakunta, jyrkkä oli kiivettävä
-polku. Josuan harmahtunut isä, joka oli kasvanut Gosenin tasangoilla
-ja oli tottumaton vuorilla kiipeämiseen, kannettiin ilohuudoilla pojan
-ja tyttärenpojan käsivarsilla, kunnes saavuttiin vuorisolaan. Mutta
-Mirjamin puoliso, joka sotajoukkonsa etunenässä seurasi Efraimin
-tovereita, kuuli nuorukaisten riemun, astui pää kumarassa heidän
-jäljissään ja katseli sen ohessa kolkosti maahan.
-
-Täällä ylhäällä oli levähtäminen sen kansan odottamiseksi, joka
-Sin-erämaan läpi oli vietävä Dophkaan.
-
-Vuorisolasta tähystelivät voittajat vaeltajia, mutta vielä ei ollut
-heistä mitään huomattavaa. Mutta kun he silmäilivät sitä vuoripolkua,
-jota he olivat tulleet, tarjoutui heille niin suuri ja ihmeteltävä
-näkö, että se tenhovoimalla veti jokaisen silmät puoleensa, sillä
-heidän allansa levisi ympyriäinen laakso, jota ympäröitsivät korkeat
-kalliot, rotkot, kummut ja töyränteet, mitkä näkyivät nousevan ylös
-hiekasta milloin mustan kiiltävinä, milloin harmaina ja ruskeina,
-milloin punertavina ja viheriöinä ja viittailivat atsurisiniseen,
-hohtavan kirkkaasen erämaan taivaasen, missä ei yhtään pilveä näkynyt.
-
-Autiota ja tyhjää, hiljaista ja elotonta oli kaikki, mitä he
-täällä näkivät. Noiden moniväristen kallioitten rinteillä, jotka
-ympäröivät hiekkaista laaksonpohjaa, ei kasvanut yhtään kortta eikä
-edes kasvaintakaan Ei yksikään lintu, mato tai kovakuoriainenkaan
-elähyttänyt tätä hiljaista kaikkea eloisuutta vihaavaa paikkaa. Täällä
-ei kohdannut silmää mikään, mikä olisi muistuttanut ihmisellisestä
-olemuksesta, kylvämisestä, istuttamisesta ja toimeliaisuudesta. Näitä
-suuria, ei ketään elävää olentoa hyödyttäviä kuvia näkyi Jumala tehneen
-itseänsä varten. Joka tähän erämaahan tunkeutui, hän astui paikkaan,
-jonka korkein ehkä oli valinnut leposijaksi niinkuin tuon hiljaisen,
-lähestymättömän temppelin pyhästön.
-
-Nuori miehistö oli vaijeten katsellut tuota ihmeteltävää taulua
-jalkainsa alla. Nyt se leiriytyi ja osoitti kaikenlaista palvelusta
-vanhalle Nunille, joka rakasti nuorison seuraa. Pikaan valmistetun
-suojuskaton alla lepäsi hän heidän keskellään ja kertoi loistavin
-silmin urotöistä, joita hänen poikansa sotapäällikkönä oli tehnyt.
-
-Josua ja Hur seisoivat sill'aikaa yhä vielä kallionhuipulla ja tuo
-edellinen katseli vaijeten alas autioon kallionlaaksoon, joka taivaan
-sinisen holvin peittämänä ja vuorenkorkuisten Jumalan omassa tehtaassa
-tehtyjen patsaitten ja pilarein ympäröimänä aukeni hänelle valtavampana
-kaikista temppelisaleista.
-
-Vanhempi mies oli jo kauvan katsellut kolkosti maahan, mutta
-äkkiä keskeytti hän vaitiolon sanoen: "Succothissa pystytin minä
-muistokiven ja avuksihuusin Herraa, olemaan todistajana minun ja sinun
-välillä. Mutta tässä paikassa, tässä hiljaisuudessa näkyy minusta,
-niinkuin voisimme ilman merkkiä tai tunnustähteä olla varmat hänen
-läheisyydestään." Tässä ojensi hän itseänsä ja pitkitti: "Ja minä
-nostan nyt silmäni sinun puoleesi, Adonaï, ja asetan sanani sinulle,
-Jehovah, sinä Abrahamin ja isäimme Jumala, ettäs toisen kerran olisit
-todistajana minun ja tämän miehen välillä, jonka sinä itse kutsuit
-palvelukseesi, että hän olisi miekkanasi".
-
-Korotetuin silmin ja käsin oli hän huutanut nämät sanat. Sitten kääntyi
-hän toisen puoleen ja sanoi juhlallisella vakavuudella: "Nyt kysyn minä
-siis sinulta Hosea, Nunin poika, muistatko sinä todistusta, minkä sinä
-ja minä teimme kiven edessä Succothissa?" "Minä muistan sen", kuului
-vastaus. "Ja kovassa onnettomuudessa ja suuressa vaarassa olen minä
-tunnustanut, mitä korkein minulta pyytää ja olen halullinen omistamaan
-kaiken ruumiini ja sieluni voiman, josta minun on häntä kiittäminen,
-hänelle, yksin hänelle ja hänen kansalleen, joka myöskin on minun
-kansani. Josua on tästälähin oleva nimeni. En egyptiläisiltä enkä
-keltään vieraalta kuninkaalta etsi tästälähin apua, sillä se oli Herra
-meidän Jumalamme, joka sinun vaimosi suvun kautta antoi minulle tämän
-nimen".
-
-Silloin katkasi Hur hänen puheensa ja lausui juhlallisella vakavuudella:
-
-"Sitäpä juuri toivoin kuulevani, ja kun korkein tälläkin paikalla
-on todistajana minun ja sinun välilläsi ja kuulee tätä keskustelua,
-niin toteutukoon tässä, mitä minä hänen kasvojensa edessä lupasin.
-Sukukuntain päämiehet ja Moses, Herran palvelija, ovat korottaneet
-minut kansan sotajoukon ylimmäiseksi päälliköksi: Mutta nyt kutsut sinä
-itseäsi Josuaksi ja olet vannonut ei ketään muuta palvelevasi kuin
-Herraa meidän Jumalaamme. Tiedän myöskin hyvin, että sinä sotajoukon
-johtajana voit enemmän kuin minä, joka olen harmahtunut karjalaumojen
-seassa tai kuin joku toinen heprealainen, olkoon hänen nimensä mikä
-hyvään, ja niin toteutuu siis lupaus Succothissa. Mosekselta, Herran
-palvelijalta, ja vanhimmilta tahdon minä vaatia, että he uskovat
-sinulle johtajan viran. Heidän käteensä panen minä ratkaisun ja
-tietäessäni, että korkein katsoo sydämeeni, tunnustan myös, että minä
-ajattelin sinua salaisella katkeruudella. Mutta kansan hyväksi tahdon
-unohtaa mitä meidän välillämme on ja tässä tarjoon käteni sinulle!"
-Samalla ojensi hän Josualle kätensä ja tämä tarttui siihen ja vastasi
-avomielisesti:
-
-"Sinun sanasi ovat miehen sanoja ja niin olkoot minunkin. Kansan ja
-asian vuoksi, jota me kumpikin palvelemme, otan minä vastaan, mitä
-sinä tarjoot minulle. Mutta koska sinä huusit korkeimman todistajaksi
-ja hän kuulee minua, niin tahdon minäkin antaa täydelle totuudelle
-kunniaa kaikissa kohdissa. Mitä sinä tahdot siirtää minulle,
-nimittäin, sotajoukon ylimmäisen johtajan viran, siksi on Herra itse
-kutsunut minut. Mirjamin, sinun vaimosi kautta on se tapahtunut ja
-se sopii minulle. Mutta että sinä olet tahtonut jättää minulle oman
-arvosi, tunnustan sen kuitenkin kiitettäväksi teoksi. Tiedänhän,
-kuinka raskasta on miehelle luopua vallasta nuoremman hyväksi, joka
-on vieras hänen sydämelleen. Sinä olet sen tehnyt ja minä olen
-sinulle kiitollinen. Mutta minäkin olen ajatellut sinua suloisella
-katkeruudella; sillä sinulle kadotin toisen hyvän, josta mies vielä
-vaikeammin luopuu kuin virastaan: naisen rakkauden!"
-
-Silloin huusi Hur ja veri nousi kuumana hänen kasvoihinsa: "Mirjam!
-Minä en häntä pakottanut avioliittoon; vieläpä ostamatta häntä,
-isäin tavan mukaan, morsiuslunnailla -- vapaasta tahdostaan tuli hän
-vaimokseni!"
-
-"Minä tiedän sen," vastasi toinen tyynesti, "mutta eräs toinen
-on kauvemmin ja palavammin kuin sinä halunnut omistaa hänet ja
-mustasukkaisuuden tuli poltti häntä kovin. Mutta älkäämme puhuko tästä
-tuskasta; sillä vaikka sinä antaisitkin hänelle erokirjan ja toisit
-hänet luokseni, että minä avaisin telttani ja käsivarteni hänelle, niin
-huutaisin kuitenkin: miksi olet tehnyt sellaista itsellesi ja minulle?
-Sillä vähän aikaa sitten olen tullut tuntemaan mitä naisen rakkaus on
-ja mitä se voi sekä myöskin erehdykseni, kun luulin hänenkin tuntevan
-palavan sydämeni hehkua. Minä olenkin, vaeltaessani kahleet jalassa,
-vaikeimmassa kohtalossa, itselleni luvannut, etten omista kellekään
-ihmiselle kuin omalle kansallemme kaiken minussa löytyvän ruumiini
-ja sieluni voiman ja tulen. Ei edes naisen rakkauskaan saa minua
-luopumaan ottamastani suuresta velvollisuudesta. Mutta mitä emäntääsi
-tulee, niin tulen vieraana, kulkemaan hänen sivullaan, vaikkapahan
-vielä profeettanakin kutsuisi minua julistaakseen minulle uutta Herran
-sanomaa".
-
-Noin sanottuaan ojensi hän toiselle kätensä ja Hurin tarttuessa
-siihen heräsi vilkas liike sotilasten seassa, sillä sanansaattajia
-nousi vuorelle, jotka huutaen ja viitaten osoittivat erästä valtavaa
-pölypylvästä, mikä kulki kansan edellä.
-
-
-
-
-25 Luku.
-
-
-Vaeltajat lähestyivät yhä lähemmäksi ja monet nuorista sotilaista
-riensivät heitä vastaan.
-
-Eivät ne olleet enään noita iloisia joukkoja, jotka riemuiten
-olivat yhtyneet Mirjamin ylistyslauluun, ei, hitaasti ja kumarassa
-hoipertelivat he nyt vuorta kohti. Heidän tuli kiivetä solakalliolle
-jyrkemmältä puolelta ja kuinka huokailivatkaan kantajat, kuinka
-surkeasti valittivatkaan vaimot ja lapset, kuinka raivoisasti
-kirosivatkaan kuorma-ajurit, joiden oli ajaminen juhtia tuota kaitaa,
-epätasaista polkua myöten ylös, kuinka käheiltä kaikuivatkaan noiden
-puoleksi nääntyneiden miesten sortuneet äänet, kun he, auttaakseen
-juhtia, yhteisesti nojasivat hartioitaan jotakin ajopeliä vastaan.
-
-Voitetulta sotajoukolta näyttivät ne Josuasta, joka katseli lähestyviä,
-noita tuhansia, jotka vielä muutama päivä sitten niin kiitollisina
-tunsivat Herran pelastavan armon.
-
-Mutta tie, jonka he viimeisestä leiripaikasta, ruokomeren sataman
-luota, olivat kulkeneet, olikin ollut kamala, vedetön ja niille, jotka
-olivat kasvaneet ala-Egyptin hedelmällisillä lakeuksilla, oli se ollut
-vaivalloinen ja hirmua herättävä.
-
-Keskelle autiota kalliomaakuntaa oli se johtanut heidät ja kaikkialla
-oli avaraan näköalaan ja runsaasen kasvullisuuteen tottunut silmä
-kohdannut rajoittavia rajoja ja autiota erämaata.
-
-Kuljettuaan Babaportin läpi olivat he samannimisessä laaksossa ja
-vaelluksellaan Sin-erämaan kautta tavanneet vain laaksoja jyrkästi
-kohoavilla kallioseinillä. Eräs kuolemankarvainen korkea vuori oli
-mustana ja hirvittävänä kohonnut punertavien jyrkänteiden yli ja
-nämä olivat näyttäneet vaeltajista kauheilta, ihmiskäsin tehdyiltä
-teoksilta, sillä niiden säännöllisillä välitiloilla pystytetyt
-kiviläjät olivat selvästi nähtävissä, ja olisipa saattanut luulla,
-että nuo jättiläis-rakentajat, joiden kädet olivat työskennelleet
-maailmanluojan palveluksessa, olivat tulleet pois kutsutuiksi,
-ennenkuin he olivat täyttäneet tämän työn, jonka ei tässä erämaassa
-tarvinnut kammoksua ketään tutkivaa silmää, eikä näkynyt olevan
-määrätty palvelemaan ketään elävää olentoa. Harmaat ja ruskeat
-graniittikalliot ja rotkot kohosivat tien ohella ja sitä peittävässä
-hiekassa oli suuria kasoja pieniä punaisia parfyriliuskoja ja
-hiilimustia, ikäänkuin vasaran rikkomia kiviä, mitkä olivat
-kuonankaltaisia, josta vaskea sulatetaan. Viheriän välkähtävät,
-kummallisesti muodostetut kallionlohkareet ympäröivät noita ahtaita,
-vuorien parittamia korkolaaksoja, joista toinen liittyi toiseen.
-Tuo ylöspäin nouseva tie kulki niiden läpi ja usein oli vaeltajia,
-heidän astuessaan tuollaiseen kattilalaaksoon, vallannut pelko, että
-tuo korkea, takapuolella oleva kallio, pakottaisi heitä palajamaan
-takaisin. Silloin oli napina ja valitus noussut; mutta pian oli aukko
-tullut näkyviin, mikä johti uuteen kalliolaaksoon.
-
-Ruokomeren rannalla olevasta satamasta lähdettyään olivat he usein
-kohdanneet orjantappuraisen gummiakasian ja erään lemuavan erämaan
-kasvin, jota eläimet söivät; mutta jota pitemmälle matkue tunki
-kallioiseen erämaahan, sitä kuivemmaksi ja kuumemmaksi oli hiekka
-käynyt, ja vihdoin oli silmä turhaan etsinyt kasvia ja puita.
-
-Elim'issä tavattiin makeita lähteitä ja varjoa antavia palmuja ja
-ruokomeren luona täytettyjä allikoita; mutta jo leiriytyessä Sin'in
-erämaassa ei löydetty mitään millä janoa sammuttaa, ja puolenpäivän
-aikaan näytti ikäänkuin joukko pahoja henkiä olisi ajanut varjon
-kallionseinämistä, sillä kaikki loisti ja hehkui näissä kallioissa ja
-syvänteissä, eikä missään ollut turvaa auringon polttoa vastaan.
-
-Leirissä oli viimeinen mukana tuotu vesi jaettu ihmisille ja eläimille,
-ja kun matkue seuraavana aamuna oli tielle lähtenyt, ei ollut enään
-pisaraakaan löytynyt kiihtyvän janon sammuttamiseksi.
-
-Silloin oli tuo vanha, vähäuskoinen haluttomuus ja vastenmielisyys
-jälleen vallannut kansajoukon. Eivät loppuneet kiroukset Mosesta ja
-vanhimpia vastaan, jotka olivat hyvästä olosta Egyptissä vieneet heidät
-sellaiseen kurjuuteen; mutta kun kansa vihdoin oli kiivennyt huipulle,
-olivat kuivat kielen kantimet käyneet jo liian kuiviksi pilkkaamaan ja
-kiroamaan.
-
-Vanhan Nun'in, Efraimin ja Hurin sanansaattajat olivat jo lähestyville
-ilmoittaneet, että nuori miehistö oli saanut voiton ja vapauttanut
-Josuan ja muut vangit, mutta uupumus oli käynyt niin suureksi että tämä
-sanoma tuskin oli vaikuttanut mitään muutosta ja havaittiin ainoastaan
-heikko hymy miesten parrakkailla huulilla tai pikainen säihky naisten
-mustissa silmissä.
-
-Mirjamkin oli kalpean Milcan kanssa jäänyt seuralaistensa luo eikä
-kehoittanut, kuten muulloin, kiittämään korkeinta.
-
-Ruben, hänen raskasmielisen hoidokkaansa puoliso, joka pelosta
-tulla petetyksi ei rohjennut antautua uudestaan heränneen toivon
-valtaan, oli hiljainen, harvapuheinen mies ja sentähden ei voinut
-ensimäinen sanansaattaja sanoa kuuluiko hän vapautettujen joukkoon.
-Kuitenkin valtasi suuri liikutus Milcan ja kun Mirjam käski hänen
-hiljaa odottamaan, riensi hän toisesta ystävästä toiseen kysellen
-heiltä vilkkaasti. Mutta kun ei hän saanut mitään tietoa kadotetusta;
-puolisostaan, purskahti hän äänekkäisiin nyyhkytyksiin ja pakeni
-jälleen naisprofeetan luo. Hänen luonaan löysi hän vähän lohdutusta,
-sillä Mirjamkin, jonka piti tervehtää puolisoansa voittajana ja
-nähdä lapsuutensa ystävän pelastettuna, oli itseensä sulkeutunut ja
-ahdistettu ja näytti niinkuin painaisi häntä, raskas kuorma.
-
-Niinpiankuin Moses oli saanut tietää, että hyökkäys vuorikaivoksiin oli
-onnistunut ja Josua pelastettu, oli hän jättänyt kansan; sillä hänelle
-oli kerrottu, että sotaiset amalekilaiset, jotka asuivat kosteikossa
-Sinai-vuoren juurella, varustautuivat estääkseen vaeltajilta kulkua
-heidän vedestä ja palmuista rikkaan erämaan saaren läpitse. Silloin
-oli hän muutamien valittujen miesten kanssa lähtenyt vakoamisretkelle
-vuoren poikki. Alus'en ja kosteikon edessä olevan laakson, Raphidim'in
-välillä, alkoi hän jälleen yhtyä kansalaisiinsa.
-
-Abidanin, benjamilaisten päällikön, niinkuin myöskin, vuorikaivoksista
-palautuneiden Hurin ja Nun'in, Judan ja Efraimin sukujen päämiesten,
-tuli sill'aikaa olla hänen ja hänen seuralaistensa sijaisia.
-
-Kun kansa nyt lähestyi salatietä, tuli Hur toisten vapautettujen kanssa
-heitä vastaan ja edellä kaikkien muitten oli nuori Ruben, Milcan
-puoliso, kiiruhtanut heitä kohti. Mutta hänen vuorta alas syöstessään
-oli Milca hänet jo kaukaa tuntenut ja oli, huolimatta Mirjamin
-väitteistä, kiiruhtanut Simeonin sukukunnan keskelle, joka kulki hänen
-sukukuntansa edellä.
-
-Siellä oli heidän jälleen yhtymisensä näkeminen elähyttänyt monta
-väsynyttä sielua ja kun he vihdoin, toisiinsa liittyneinä, riensivät
-Mirjamia vastaan ja tämä katseli holhottiaan silmiin, luuli hän ihmeen
-tapahtuneen; sillä kalpeasta liljasta oli tullut kukoistava ruusu.
-Sitäpaitsi olivat hänen huulensa, jotka aivan harvoin ja kainosti
-olivat avautuneet rukoukseen tai vastaukseen, alituisessa liikkeessä;
-sillä kuinka paljon halusikaan hän tietää, kuinka paljon olikaan
-hänellä kysyttävää hiljaiselta puolisoltaan, joka niin kauheasti oli
-kärsinyt.
-
-He olivat kaunis, onnellinen pari ja heistä tuntui ikäänkuin eivät
-kulkisi alastomien kallioitten ohitse ja kuivia erämaan polkuja myöten,
-vaan kevätmaiseman läpi, missä lähteet pulppusivat ja linnut lauloivat.
-
-Mirjamkin, joka oli kaikkia tehnyt, elähyttääkseen nääntyvää Milcaa,
-iloitsi hänen onnellisuudestaan. Mutta pian katosi jokainen iloisen
-myötätuntoisuuden jälki hänen kasvoistaan; sillä sill'aikaa kuin Ruben
-ja Milca, ikäänkuin siipien kantamana, näkyivät tuskin koskettavan
-erämaata, astui hän pää kumarassa eteenpäin, mietiskellen, että hän
-itse olisi syypää, ettei hänelle sallittu samallaista onnea tällä
-hetkellä.
-
-Hän sanoi itselleen, että hän oli tehnyt raskaan, palkkaa ansaitsevan,
-mieluisen uhrin Jumalalle, kiellettyään noudattamasta sydämensä ääntä
-ja kuitenkaan ei haihtunut tuo kuoleva egyptiläinen vaimo hänen
-mielestään, hän, joka oli kieltänyt häneltä oikeuden lukea itsensä
-niiden joukkoon, jotka Hoseaa rakastivat ja joka rakkautensa tähden oli
-kuollut niin nuorena.
-
-Hän, Mirjam, eli, hän oli kuolettanut sielunsa hartaimmat toiveet,
-velvollisuus kielsi häntä lämpimällä kaipiolla ajattelemasta häntä,
-joka tuolla ylhäällä viipyi, uhrautuneena kansansa asialle ja isäinsä
-Jumalalle, vapaa, ihana mies, ehkäpä hänen kansansa sotajoukon tuleva
-johtaja, jos Moses niin määräsi, hänen jälkeensä ensimäinen ja suurin
-kaikista heprealaisista ja kuitenkin häneltä kadotettu, ainiaaksi
-kadotettu.
-
-Jos hän tuona tapauksista rikkaana yönä olisi seurannut naisellisen
-sydämensä halua eikä kutsumuksensa vaatimuksia, joka asetti hänet
-korkealle yli toisten naisten, niin pitäisi hän nyt jo kauvan häntä
-käsivarsissaan, niinkuin tuo hiljainen Ruben heikkoa mutta nyt niin
-ylenrikasta ja reippaasti astuvaa Milcaansa.
-
-Mitkä ajatukset!
-
-Sydämensä syvimpään loukkoon täytyi hänen ne ajaa ja koettaa niitä
-hävittää; sillä hänestä oli synti halaita niin palavasti toisen
-jälleen näkemistä! Ja hän toivoi nyt, että hänen puolisonsa olisi
-läsnä pelastamassa häntä itseltään ja tämän julman hetken kielletyiltä
-toiveilta.
-
-Judan heimon ruhtinas, Hur, oli hänen puolisonsa, eikä, tuo entinen
-egyptiläinen, tuo vapautettu vanki.
-
-Mitä kysyi hän enään efraimilaista, josta hän ainiaaksi oli luopunut?
-
-Miksi saattoi se enään loukata häntä, ettei tuo vapautettu tullut häntä
-vastaan, miksi säilytti hän salaisuudessa tuota hullua toivetta, että
-joku tärkeä velvollisuus pidätti häntä tuolla ylhäällä?
-
-Hän näki ja kuuli tuskin, mitä hänen ympärillään tapahtui, ja vasta
-kiitollinen tervehdys, jolla Milca tervehti hänen puolisoaan, ilmoitti
-hänelle, että Hur häntä lähestyi.
-
-Jo kaukaa oli hän viittaillut hänelle, mutta hän tuli yksin, ilman
-Hoseata, Josuata, yhdentekevä kuinka tuo vapautettu nimitti itseänsä,
-ja että tämä häntä harmitti, jopa että se vihloi hänen sydäntäänkin.
-suututti häntä. Kunnioittahan hän vanhempaa puolisoansa, eikä hänestä
-tuntunut vaikealta ystävällisesti sanoa häntä tervetulleeksi.
-
-Iloisesti ja sydämellisesti vastasi hän hänen tervehdykseensä, mutta
-kun hän huomautti häntä tuosta äsken yhdistetystä parista ja ylisti
-häntä voittajaksi ja Rubenin sekä niin monen onnettoman pelastajaksi,
-tunnusti Hur suoraan, että tämä ylistys ei sopinut hänelle, vaan
-Josualle, jonka Mirjam itse, korkeimman nimessä, oli kutsunut johtamaan
-kansan sotavoimaa.
-
-Silloin vaaleni hän, ja vaikka tie vei jyrkästi ylöspäin, ahdisti
-hän kuitenkin puolisoansa vilkkailla kysymyksillä. Kun hän sitten
-sai tietää, että Josua tuolla ylhäällä, isänsä ja nuoren miehistön
-kanssa, nautti viiniä ja että Hur oli hänelle luvannut kernaasti
-peräytyvänsä, jos Moses siirtäisi päällikkyyden hänelle, vetääntyivät
-nuo yhteenkasvaneet silmäkarvat hänen korkean otsansa alla kolkosti
-yhteen ja jyrkästi huusi hän: "Sinä olet minun herrani eikä minun sovi
-vastustaa sinua, ei edes vaikka unohtaisitkin oman emäntäsi siihen
-määrään, että sinä peräännyt sen miehen edessä, joka kerran uskalsi
-kohottaa silmänsä hänen puoleensa."
-
-Silloin keskeytti hän häntä kiivaasti: "Hän ei tunne sinua enään ja jos
-antaisinkin erokirjan sinulle, niin ei hän kuitenkaan pyytäisi sinua
-omaksensa."
-
-"Eikö?" kysyi Mirjam pakoitetulla hymyllä. "Ja sinun on häntä itseään
-kiittäminen tästä tiedosta?"
-
-"Kansan hyväksi on hän uhrannut itsensä ruumiineen ja sieluineen ja hän
-luopuu naisen rakkaudesta", vastasi Hur. Mutta hän huusi:
-
-"Luopuminen on helppoa, missä vaatiminen ei tuottaisi muuta kuin uuden
-poistamisen ja häpeän. Ei hänelle, joka suurimman vaaran hetkenä
-etsi apua egyptiläisten luona, ei, sinulle yksin, joka veit kansan
-ensimäiseen voittoon varastohuoneen luona Succothissa ja jolle Herra
-itse, Moseksen, palvelijansa kautta, uskoi päällikkyyden, sinulle sopii
-sotajoukon johto!"
-
-Silloin silmäili hänen puolisonsa levottomana sitä vaimoa, jota hän
-myöhäisellä lämpimällä rakkaudella lempi ja nähdessään hänen poskensa
-hehkuvan ja rintansa nousevan, ei hän tietänyt pitikö hänen lukea sitä
-kiipeämisen vaiko hänen korkealle pyrkivän kunnianhimonsa syyksi, jonka
-hän nyt tästälähin myöskin siirsi häneen, herraansakin.
-
-Että Mirjam asetti hänet tuon nuoremman, sankarillisen miehen
-etunenään, jonka takaisintuloa hän oli peljännyt, ilahdutti häntä;
-mutta hän oli ankarassa velvollisuuden tunnossa harmahtunut ja mitä hän
-tunnusti oikeaksi siitä ei hän poikennut. Hänen nuoruutensa vaimolle,
-jonka hän muutamia vuosia sitten oli hautaan kantanut, olivat hänen
-viittauksensa olleet käskyjä, eikä hän Mirjamin puoleltakaan ollut
-vielä kokenut vastaväitettä. Että Josua oli paraiten valmistettu
-johtamaan kansan sotavoimaa, ei ollut epäilemistäkään ja niin vastasi
-hänkin läähättäen, sillä hänellekin oli kiipeäminen tullut raskaaksi:
-"Sinun korkea ajatuksesi kunnioittaa ja ilahduttaa minua; mutta vaikka
-Moses ja vanhimmat uskovat minulle päällikkyyden, niin tulee sinun
-kuitenkin muistaa muistokiveä Succothissa ja minun lupaustani. Minä
-pidän sen aina muistossani ja tulenkin sen pitämään."
-
-Silloin katsahti hän harmistuneena sivulle eikä puhunut enempää, kunnes
-he olivat saapuneet kukkulalle.
-
-Siellä tervehtivät voittorikkaat nuorukaiset lähestyviä kansalaisiaan
-kovalla riemulla.
-
-Jälleennäkemisen ilo, voitettu ruokavarasto ja juoma, jota, jos
-kohtakin säästäväisesti, voitiin jakaa virkistykseksi enimmän
-tarvitseville, koroitti väsyneitten vaipunutta rohkeutta ja janoavaiset
-lyhensivät lepoa solakalliolla ehtiäkseen sitä ennemmin Dophkaan.
-He olivat Josualta kuulleet ettei siellä ollut ainoasti säilyneitä
-allikoita, vaan myös eräs salainen lähde, jonka paikan entinen vankien
-johtaja oli hänelle ilmoittanut.
-
-Tie johti vuorta alaspäin. "Kiire" on nääntyvän lunnassana, hänen
-lähestyessään kaivoa ja niin saapuivat vaeltajat vähää jälkeen
-auringonlaskun turkoskaivosten laaksoon, missä he leiriytyivät sen mäen
-ympärillä, jolla hävitetty linna ja Dophkan poltetut makasiinit olivat
-sijainneet.
-
-Tuo akasialaaksossa, Hathor-jumalattarelle, salattu lähde oli pian
-löydetty. Nopeasti virisi tuli toisensa jälkeen. Horjuvat sydämet,
-jotka Sin'in erämaassa olivat olleet lähes epätoivoa, tulivat jälleen
-täytetyiksi elämän halulla, toivolla ja kiitollisella uskolla. Kauniit
-akasiapuut olivat kuitenkin tulleet kaadetuiksi pääsyn helpoittamiseksi
-lähteelle, jonka virkistävä vesi oli syynä tähän ihmeelliseen
-muutokseen.
-
-Solakalliolla olivat Josua ja Mirjam nähneet toinen toisensa, mutta
-saaneet tilaisuutta ainoasti ohimennen tervehtää toinen toistansa.
-Täällä leirissä he tulivat lähempään yhteyteen.
-
-Oli jo myöhä, sillä vanhimmat olivat jo kauvan aikaa neuvotelleet mitä
-oli tehtävää amalekitain odottamatointa ylläkkää vastaan.
-
-Josua oli isänsä kanssa esiintynyt heidän joukkoonsa. Kaikilta
-puolin oli iloisesti tervehditty ruhtinaallisen, kunnioitettavan
-ukon perillistä ja hänen neuvoansa muodostaa etujoukon nuorista ja
-takajoukon vanhemmista sotilaista sekä lähettää valittuja pieniä
-joukkoja edellisistä vakoinaan, oli kernaasti hyväksytty. Hän
-uskalsi sanoa, että hän tunsi, mitä suuren sotajoukon johtamiseen ja
-suojelemiseen kuului. Jumala itse oli uskonut hänelle päällikkyyden
-ja Moses oli vahvistanut hänet tässä arvossa, kehoittaessaan häntä
-olemaan vahvan ja lujan. Hur'kin, joka nyt oli siinä virassa, oli
-halukas jättämään sen hänelle. Ja tämän miehen sana oli vahva, vaikka
-hän olisikin laimiinlyönyt kertoa sanansa vanhimpien edessä. Kaikissa
-tapauksissa oli keskusteltu Josuan kanssa, ikäänkuin olisi hän nyt jo
-sotapäällikkö ja hän itse tunsi itsensä sellaiseksi.
-
-Kokouksen päätyttyä oli Hur vaatinut häntä, huolimatta myöhäisestä
-tunnista, seuraamaan häntä telttansa luo ja sotilas oli häntä
-seurannut, koska hän halusi puhua Mirjamin kanssa. Hänen puolisonsa
-läsnäollessa tahtoi hän näyttää hänelle, että hän nyt oli tien
-löytänyt, jolle Mirjam niin innokkaasti oli häntä osoittanut.
-
-Toisen puolison edessä vaikenivat heprealaisen hellät tunteet. Ettei
-hän pyytänyt häneltä enempää, täytyi Hurin vaimon tietää. Hän oli
-itsekin yksinäisinä hetkinä lakannut häntä halajamasta.
-
-Hän tunnusti itsekseen, että Mirjam oli suuri, majesteetillinen nainen,
-mutta häntä kauhistutti ajatellessaan tätä suuruutta.
-
-Hänen toimensakin ilmestyivät hänelle uudessa valossa. Niinpä kuin hän
-solakalliolla oli tervehtänyt häntä kylmällä hymyllä, oli hän tullut
-siihen vakuutukseen, että he olivat täydellisesti vieraat toisilleen ja
-tämä tunne oli leimuavan valkean äärellä tuon komean pääteltan edessä,
-missä hän tapasi hänet jälleen, yhä enemmän enentyvä.
-
-Pelastettu Ruben Milcansa kanssa oli kauvan sitten jättänyt Mirjamin ja
-yksinäisen odotuksensa aikana oli hän monenlaisia tullut ajatelleeksi,
-joita hän tahtoi antaa sen tuntea, jolle hän niin paljon oli antanut,
-että se syntinä painoi hänen sydäntään!
-
-Niitä me vihaamme ennemmin, joita vastaan olemme väärin tehneet, ja
-nainen pitää rakkautensa lahjan niin suurena ja kalliina, ettei hän
-koskaan lakkaa halveksitultakaan vaatimasta kiitollisuutta. Mutta
-Josua oli kehunut itselleen ei enään pyytävänsä sitä naista, jota hän
-kerran oli rakastanut ja käsivarsissaan pidellyt, vaikka hän vielä
-tarjoutuisikin hänelle. Ja hän oli vahvistanut tämän mielentilan, kun
-hän, tulematta häntä vastaan, rauhallisesti odotteli häntä.
-
-Nyt tuli hän vihdoin, mutta puolisonsa seurassa, joka oli valmis
-peräytymään hänen edessään.
-
-Mutta vielä oli hän siellä avonaisin silmin valvoakseen tuon liiaksi
-jalomielisen puolisonsa yli.
-
-Tuota vanhempaa miestä, jonka kohtaloon hän oli omansa yhdistänyt ja
-jonka uskollinen alttiiksiantaminen liikutti häntä, ei saisi kukaan
-pettää johtavan aseman suhteen, mikä hänelle tuli, ja mistä hänen
-täytyi pitää kiinni jo siitäkin syystä, ettei häntä miellyttänyt olla
-sen miehen vaimona, joka ei saisi olla ensimäinen hänen veljiensä
-jälkeen.
-
-Niin katkeraksi, haavoitetuksi ja ärtyiseksi ei ollut tuo ylistetty
-nainen, joka luotti profetalliseen lahjaansa, koskaan vielä tuntenut
-itseänsä. Hän ei tunnustanut sitä kuitenkaan itselleen, mutta
-hänestä tuntui, niinkuin tuo viha, jonka Moses oli istuttanut häneen
-egyptiläisiä vastaan ja jolla ei nyt ollut esinettä, vaatisi uuden
-päämaalin ja niinkuin kohdistuisi se nyt tuota ainoata miestä vastaan,
-jota hän joskus oli rakastanut.
-
-Mutta oikea nainen saattaa olla hyväntahtoinen kullekin, jota ei hän
-halveksi, ja niin punastui hän tosin nähtyään miehen, jonka suutelon
-hän oli vastannut, mutta otti hänet ystävällisesti ja myötätuntoisilla
-kysymyksillä vastaan.
-
-Sen ohessa nimitti hän häntä vanhalla nimellä Hoseaksi ja huomattuaan,
-että tämä tapahtui tahallaan, kysyi hän häneltä, oliko hän unohtanut,
-että hän itse, korkeimman uskottuna, oli käskenyt häntä kutsumaan
-itseänsä "Josuaksi."
-
-Silloin vastasi hän ja hänen poskensa tulivat jännitetyiksi, että
-hänen muistonsa oli hyvä, mutta että se muistutti häntä ajasta, jonka
-hän mieluummin unohti. Nimen, jonka Herra oli hänelle antanut, oli
-hän itseltään poistanut, pitäessään egyptiläisten armon parempana,
-kuin Jumalan tarjooman avun. Hän olisi uskollisena vanhalle tavalleen
-eteenkäsinkin kutsuva hänet "Hoseaksi."
-
-Sellaista vihamielisyyttä ei ollut tuo rehellinen sotilas odottanut,
-mutta hän oli jotenkin levollinen ja vastasi tyynesti, että hän harvoin
-antaisi hänelle tilaisuutta kutsumaan häntä niin tai näin. Ne, jotka
-olivat suopeita hänelle, tulisivat kyllä kutsumaan häntä Josuaksi.
-
-Silloin vastasi Mirjam, että hänkin oli valmis siihen, jos hänen
-puolisonsa siihen suostuisi ja hän itse sitä vaatisi, sillä nimi oli
-vain puku. Toisin oli virkojen ja arvojen laita.
-
-Kun Josua sitten hänelle vakuutti, että hän aina vielä uskoi Jumalan,
-hänen profeettansa suun kautta, kutsuneen häntä johtamaan kansansa
-sotilaita ja ettei hän sallisi kenellekään toiselle, kuin Mosekselle,
-oikeutta riistää häneltä tätä virkaa, yhtyi Hur häneen ja ojensi
-hänelle kätensä.
-
-Nyt ei Mirjam enään hillinnyt itseänsä, vaan pitkitti palavalla
-kiihkolla:
-
-"Siinäkin olen toista mieltä! Sinä vältit korkeimman kutsumuksen.
-Saatatko kieltää sitä? Ja kun kaikissa paikoin läsnä oleva löysi sinut
-faraon jalkojen juurella sen sijaan kuin sinun tuli olla kansalaistesi
-etunenässä, riisti hän sinulta viran, jonka hän sinulle uskoi.
-Sotapäälliköistä voimallisimpana komensi hän myrskyä ja laineita ja
-ne nielivät vihollisen. -- Niin kävi niiden, jotka olivat ystäviäsi,
-kunnes heidän raskaista kahleistaan tulit tuntemaan, millaisia he
-olivat sinua ja sinun omiasi kohtaan. Mutta minä ylistin sillä välin
-korkeimman armoa ja kansa yhdistyi ylistyslauluuni. Ja vielä samana
-päivänä kutsui Herra sinun sijaasi toisen sotajoukon johtajaksi, ja
-tämä toinen, kuten tiedät, on puolisoni. Ja vaikkei Hur koskaan ole
-oppinutkaan sotataitoa, niin johtaa Jumala kuitenkin varmaan hänen
-käsivarttansa ja kuka on se, joka voiton lainaa, ellei hän? Puolisoni
--- kuule se toistamiseen -- hän yksin on sotapäällikkö ja joskin hän
-liiallisessa jalomielisyydessään on unohtanutkin sen, on hän kuitenkin
-pitävä virastaan kiinni, ajatellessaan, kenenkä käsi se oli, joka hänet
-siksi valitsi, ja minä hänen vaimonsa korotan ääneni ja muistutan häntä
-siitä!"
-
-Silloin kääntyi Josua lähteäkseen pois, tehdäkseen siten lopun tästä
-kiusallisesta riidasta, mutta Hur pidätti häntä ja vakuutti, syvästi
-liikutettuna emäntänsä sopimattomasta sekaantumisesta miesten asioihin,
-että hän pysyisi sanassaan. Vaimon kateelliset sanat haihtuisivat
-tuhkana tuuleen. Moseksen tuli selittää, kenenkä Jehova oli päälliköksi
-valinnut.
-
-Näin sanoen oli Hur ankaralla arvollisuudella ja kehoittaen mielen
-malttiin katsonut vaimonsa kasvoihin ja hän näkyi saavuttaneenkin
-tarkoituksensa; sillä Mirjam oli milloin vaaleten, milloin punastuen
-heitä seurannut. Hän pidätti myöskin vierasta, ikäänkuin olisi hänen
-velvollisuutensa suositella häntä, samalla kun hän vapisevalla kädellä
-viittasi hänelle lähemmäksi astumaan.
-
-"Vielä yhden asian", alkoi hän syvästi hengittäen, "tahtoisin
-sanoa sinulle, ettet minua ymmärtäisi väärin. Minä kutsun jokaista
-ystäväksemme, joka antautuu kansan asialle alttiiksi, ja kuinka
-sinä aiot uhrautua tälle asialle, on Hur minulle kertonut. Sinun
-luottamuksesi faraon armoon oli se, mikä meidät eroitti, -- ja
-sentähden ymmärrän arvostella sinun vakavaa ja päättävää eroasi
-egyptiläisistä; mutta minä arvostelen tämän työn suuruutta vasta
-oikein, sittenkuin sain tietää ettei sinua sitonut vihollisiin
-ainoastaan pitkällinen tottumus, vaan toisetkin kahleet."
-
-"Mitä tarkoittaa tämä puhe?" keskeytti Josua vakuutettuna, että Mirjam
-jousen jänteelle oli asettanut toisen nuolen, mikä oli määrätty
-haavoittamaan häntä. Mutta Mirjam ei välittänyt hänen kysymyksestään
-ja pitkitti uhkaavalla säihkyllä silmissään, mikä hyvin soveltui
-hänen puheensa päättäväisyyteen: "Sitten kun Herran johdatus pelasti
-meidät vihollisista, sysäsi ruokomeri rantaan kauniimman naisen kuin
-pitkään aikaan olemme kohdanneet. Minä sidoin hänen haavansa, minkä
-heprealainen nainen oli iskenyt häneen ja hän tunnusti, että hän oli
-täynnä rakkautta sinua kohtaan ja kuollessaan ajatteli hän sinua
-niinkuin sielunsa epäjumalaa."
-
-Sydämessään liikutettuna vastasi Josua: "Jos tämä olisi täyttä totta,
-Hurin vaimo, niin olisi isäni minulle väärin ilmoittanut, sillä
-senverran kuin minä häneltä kuulin, tunnusti tuo onneton viimeisen
-tunnustuksensa ainoastaan niiden edessä, jotka minua rakastavat eikä
-sinun edessäsi. Ja hän teki oikein kammotessaan sinun läsnäoloasi,
-sillä sinä et olisi häntä koskaan käsittänyt!"
-
-Nyt huomasi hän ylpeän hymyn leikkivän Mirjamin suun ympärillä; mutta
-hän teki torjuvan liikkeen pitkittyessään: "Sinun järkesi on kymmenestä
-terävämpi kuin tuon onnettoman koskaan olikaan. Mutta sydämesi, mikä
-korkeimmalle oli avonainen, ei antanut rakkaudelle tilaa. -- Tuntematta
-mitä se on, on se vanhentuva ja lakkaava tykyttämästä! Ja huolimatta
-leimuavista silmäyksistäsi sanon minä sinulle vielä: sinä olet enemmän
-kuin vaimo, sinä olet naisprofeetta; mutta minä en voi kerskata niin
-korkeista lahjoista. Minä en ole muuta kuin yksinkertainen mies, jolle
-toisteleminen soveltuu paremmin kuin katseleminen tulevaisuuteen. Ja
-kuitenkin näen minä edeltäpäin mitä on tapahtuva: Vihaa, mikä sinussa
-kytee minua vastaan, olet sinä elättävä. Puolisosikin sydämeen tahdot
-sitä istuttaa ja kaikella kiihkolla ylläpitää sitä. Tiedän myöskin
-miksi! Tuo polttava kunnianhimo, mikä sinua kuluttaa, ei tahdo sallia
-sinun olla vaimona miehelle, joka peräytyy toisen edessä. Sinä kiellät
-kutsumasta minua nimellä, josta minä sinua kiitän. Mutta ellei viha ja
-ylpeys ole sammuttanut sinussa tunteen, mikä meidät vielä yhdistää,
-rakkauden kansaamme, silloin on myös päivä tuleva, jolloin sinä
-vapaaehtoisesti lähestyt minua ja kutsut minua 'Josuaksi', vaatimatta
-ja sydämen vapaasta tahdosta."
-
-Näin sanoen tervehti hän Mirjamia ja hänen puolisoansa lyhyellä
-liikkeellä ja katosi yön pimeyteen.
-
-Hur silmäili kolkosti hänen jälkeensä eikä löytänyt sanoja, ennenkuin
-myöhäisen vieraan askeleet olivat kadonneet nukkuvaan leiriin; mutta
-sitten purkautui tuon vakavan miehen pidätetty viha, hänen, joka täynnä
-hellää ihmettelyä oli ihaillut nuorta vaimoansa, aivan rajattomana ilmi.
-
-Kahdella pitkällä askeleella astui hän hänen eteensä, joka kalpeampana
-kuin hän ja hämmästyneenä katseli valkeaan. Hurin ääni oli kadottanut
-metallisen sointunsa ja kuului kimeältä ja terävältä, kun hän huusi
-hänelle: "Minulla oli rohkeutta kosia neitoa, joka piti itseänsä
-Jumalaa lähempänä kuin muut vaimot, ja nyt kun hän on tullut omakseni,
-antaa hän minun kärsiä sellaisesta rohkeudesta."
-
-"Kärsiä?" kuului Mirjamin kalpeilta huulilta ja uhotteleva silmäys
-leimahti hänen mustista silmistään häntä vastaan. Mutta hän tarttui
-hämmästymättä ja niin lujasti hänen käteensä kiinni, että se
-tuskastutti häntä ja hän pitkitti, niinkuin oli alkanutkin: "Niin, sinä
-annat minun kärsiä siitä!" -- "Häpeä minulle, jos minä annan toisten
-samankaltaisten hetkien seurata tätä häpeällistä hetkeä!"
-
-Silloin yritti hän vääntää kätensä häneltä pois, mutta hän ei päästänyt
-ja puhui vielä:
-
-"Että sinä tulisit huoneeni kaunistukseksi, nain minä sinut.
-Kunniata luulin kylväväni ja nyt niitän häpeätä, sillä mikä onkaan
-häpeällisempää miehelle kuin vaimo, joka häntä mestaroi, joka rohkenee
-vihollisilla puheilla haavoittaa sitä ystävää, jota vierasvaraisuus
-suojelee? Vaimolle, jollainen sinä et ole, yksinkertaiselle ja
-suoralle, joka katselee puolison kulunutta elämää eikä ainoasti mieti,
-kuinka hän lisäisi hänen suuruuttaan, koska hän halajaa sitä jakaa,
-hänelle en tarvitseisi huutaa korvaan, että Hur, että se mies, joka
-on sinun puolisosi, pitkällisen elämänsä aikana, on kyllin niittänyt
-arvoa ja kunniata, luovuttaakseen siitä osan, tulematta kuitenkaan
-siltä halvemmaksi. Ei se, joka on ensimäinen päällikkyydessä, vaan
-joka ensimäisenä esiintyy uhraavaisessa rakkaudessa kansan hyväksi on
-Jehovan edessä suurin. Korkealla tahdot sinä seisoa, Jumalan kutsumana
-tahdot tulla jonkun kunnioittamaksi. En tahdo estää sinua siitä,
-niinkauvan kuin et unohda, mitä emännän velvollisuus vaatii. Tosin
-olet minullekin velkaa rakkautta; sillä sitä olet hääpäivänä minulle
-luvannut; mutta ihmissydän voi ainoasti antaa, mitä sillä on omaa,
-ja Hosea on oikeassa, sanoessaan, että sinun kylmälle sielullesi on
-sellainen rakkaus vieras, joka on lämmin, ja lämmittää toisia."
-
-Samalla käänsi hän selkänsä hänelle ja astui teltan pimeään huoneesen;
-mutta Mirjam jäi seisomaan valkean ääreen, jonka liekehtivä loiste
-lankesi hänen kauniille, kovin kalpeille kasvoille.
-
-Hän oli purrut hampaansa yhteen, painanut kätensä nousevaa rintaansa
-vasten ja seurasi katseillaan poistuvaa.
-
-Arvonsa tunnossa, suurena ja kunnioitusta herättävänä, oikeana
-ruhtinaallisena heimon päällikkönä ja paljon häntä ylevämpänä oli tuo
-harmahtunut puoliso seisonut hänen edessään. Jokainen hänen sanoistansa
-oli niinkuin keihään pisto tunkenut hänen rintaansa. Totuuden voima oli
-tehnyt vaikutuksensa ja pitänyt Mirjamin edessä peiliä, mikä osoitti
-hänelle kuvan, jonka edessä hän peljästyi.
-
-Nyt oli hänen rientäminen hänen perässään ja rukoileminen hänen
-rakkauttaan, jolla hän tähän saakka oli kohdellut häntä -- yksinään
-ollessaan oli hän kiitollisesti sen tuntenut.
-
-Hän tunsi voivansa vastata hänen kallista lahjaansa; sillä kuinka
-sydämellisesti halusikaan hän anteeksi antavaa, hyvää sanaa hänen
-suustansa.
-
-Niinkuin elovainio, myrkyllisen jauhokasteen peittämä, lakastuneelta,
-kuivuneelta, hedelmättömältä, näkyi hänen oma sydämensä hänestä ja
-kuitenkin oli sekin kerran viheriöinyt ja kukoistanut.
-
-Silloin ajatteli hän peltomaata Gosenissa, mikä kannettuaan runsaita
-satoja jäi kovaksi ja kuivaksi, kunnes virran vesi tuli sitä taaskin
-pehmittämään ja kylvettyä siementä oraalle saattamaan. Niin oli myöskin
-hänen sydämensä laita, mutta hän oli viskannut kypsyvän siemenen tuleen
-ja nyt rikoksellisella kädellä rakentanut sulun kostuttavan veden ja
-kuivaneen maan välillä.
-
-Mutta vielä oli aikaa!
-
-Tiesipähän hän, että Hur'illa yhdessä suhteessa oli väärin, että hänkin
-oli nainen niinkuin joku toinenkin ja voi lämpimällä intohimolla
-ikävöidä rakastamaansa miestä. Hänestä vain riippui antaa hänen
-sylissään se tuntea.
-
-Nyt oli Hur tosin oikeutettu pitämään hänet kovana ja tunnottomana;
-sillä siinä, missä muinoin rakkaus hänessä oli viheriöinyt, pulppusi
-nyt karvas lähde, mikä turmeli kaikki, mitä se kosketti.
-
-Oliko se sydämen kosto, jonka lämpimät toiveet hän oli kuolettanut?
-
-Jumala oli hyljännyt hänen vaikeimman uhrinsa, ei ollut mahdollista
-epäillä sitä; sillä hänen kunniansa ei näkynyt enään hänelle sydäntä
-innostuttavissa nä'yissä ja sentähden oli hän tuskin enään oikeutettu
-kutsumaan itseään hänen profeetakseen. Tämä uhri oli johtanut hänet
-totiseen valheesen, ja hän, joka tietäen etsivänsä oikeata, oli elänyt
-sopusoinnussa itsensä kanssa, oli nyt syösty kiusaavaan levottomuuteen.
-Hänelle, tuolle kerran niin toivorikkaalle, ei kukoistanut enään tuon
-suuren raskaan työn jälkeen mitään, jota hän kaipasi. Hänen, joka ei
-tuntenut ketään naista, jonka edessä hänen olisi ollut peräytyminen,
-oli täytynyt häpeällä väistyä kurjan, kuolevan edestä. Jokaiselle
-oli hän ollut suosiollinen, joka oli hänen vertansa ja altis hänen
-kansansa pyhälle asialle, ja nyt oli hän vihaisella katkeruudella
-loukannut erästä paraimmista ja jaloimmista. Kurjimman päiväläisvaimon
-onnistui lujemmin vetää luokseen kerran rakastamansa puoliso -- hän oli
-rikoksellisesti vieroittanut itsestään oman puolisonsa.
-
-Turvaa etsien oli hän vilusta väristen astunut hänen lietensä luo,
-mutta hän oli siellä tavannut lämpimämmän oltavan, kuin hän oli
-toivonutkaan, ja hänen jalomielisyytensä ja rakkautensa olivat
-balsamina langenneet hänen haavoitetulle sielulleen. Tosin ei hän
-voinut antaa hänelle takaisin, mitä hän oli kadottanut, mutta kuitenkin
-tervetulleen korvauksen.
-
-Voi, ei hän pitänyt häntä enään kykenevänä tuntemaan mitään hellyyttä
-ja kuitenkin tarvitsi hän rakkautta. Elääkseen ja voittaakseen hänen
-rakkauttaan takaisin, ei hän pitänyt mitään uhria liian vaikeana.
-Mutta ylpeys oli samoin hänen elämisensä ehtona ja niin usein kuin hän
-valmistautui nöyrästi avaamaan sydämensä puolisolleen, valtasi hänet
-pelko itsensä alentamisesta ja aivan kuin lumottuna jäi hän seisomaan,
-kunnes palavat puut hänen jalkainsa juuressa lysähtivät savuten kokoon
-ja pimeys piiritti hänen.
-
-Nyt valtasi omituinen pelko hänet.
-
-Kaksi yölepakkoa, jotka olivat tulleet kaivoksista ja lentelivät
-valkean ympäri, lehahtelivat kummituksen tapaisesti hänen ohitsensa.
-Kaikki kehoitti häntä palajamaan telttaan, hänen luokseen, ja
-ravakkaalla päättäväisyydellä astui hän avaraan lampun valaisemaan
-huoneesen. Mutta se oli tyhjä ja orjatar, joka otti hänet vastaan,
-ilmoitti hänelle, että Hur tulisi lähtöön saakka viipymään poikansa ja
-pojanpoikansa luona.
-
-Silloin kouristi häntä tuskallinen levottomuus, ja neuvottomampana
-ja enemmän häpeissään kuin koskaan lapsuutensa päivinä laskeutui hän
-levolle.
-
-Muutamia hetkiä myöhemmin herätettiin leiri ja kun hänen puolisonsa
-aamuhämärässä astui, lyhyesti tervehtien, telttaan, nosti Mirjam
-ylpeästi päänsä ja vastasi tervehdykseen kylmästi ja lyhyesti.
-
-Hur ei tullutkaan yksin; hänen poikansa Uri oli hänen kanssansa
-
-Sitäpaitsi oli hän totisemman näköinen kuin tavallista; sillä Judan
-miehet olivat varhain kokoontuneet ja muistuttaneet häntä, ettei hän
-antaisi sotapäällikön arvon siirtyä miehelle, joka kuului toiseen
-sukukuntaan kuin hän itse.
-
-Se oli tullut aavistamatta. Hän oli neuvonut heitä Moseksen päätökseen
-ja hän toivoi vain, että asia kävisi niinkuin hän oli mielessään
-ajatellut, erittäinkin huomattuaan nuoren vaimonsa itsekkään silmäyksen.
-
-
-
-
-26 Luku.
-
-
-Virkistyneenä ja rohvaistuneena läksi kansa varhain seuraavana aamuna
-tielle; mutta tuo pieni lähde, jota vihdoin oli saatu kaivamisilla
-juoksemaan, oli täydellisesti tyhjä.
-
-Kuitenkin kärsittiin se keveästi, että se kieltäytyi lahjoittamasta
-varoja mukaan otettavaksi; sillä Alus'essa toivottiin toinen kaivo
-löydettävän.
-
-Loistavassa majesteettiudessa oli aurinko kohonnut puhtaalle taivaalle.
-Valo vaikutti herättävästi ihmisten sydämiinkin ja niinkuin tuo sininen
-holvi korkeudessa, niin loistivat kalliot ja tien keltainen hiekkakin.
-Lemuava, puhdas, keveä, yön viileyden virkistämä ilma paisutti
-vaeltajain rintaa ja käyminen tuli huviksi.
-
-Miehillä oli suurempi uskallus, vaimojen silmät loistivat iloisemmin
-kuin pitkään aikaan ennen; sillä Herra oli jälleen näyttänyt kansalle,
-että hän ajatteli sitä hädässä ja isät ja äidit katselivat ylpeydellä
-poikia, jotka olivat vihollisen voittaneet. Useammissa sukukunnissa
-oltiin jälleen tervehditty jotakuta hukkuneena pidettyä jäsentä.
-Tervetulleena velvollisuutena pidettiin palkita niitä kärsimyksiä,
-joita tuo hirvittävä pakkotyö oli hänelle tuottanut. Sitäpaitsi
-iloittiin ei vain efraimilaisten seassa, vaan kaikkialla Josuan
-takaisintulosta, sillä kaikki paitsi Judan sukukuntalaiset kutsuivat
-entisen Hosean Josuaksi, ajatellen tuota lohdullista lupausta, mikä
-tässä nimessä oli kätkettynä.
-
-Nuorukaiset, jotka hänen johtonsa alla olivat karkoittaneet
-egyptiläiset, kertoivat kansalaisilleen, mikä mies Nun'in poika oli,
-kuinka hän oli kaikkia muistanut ja asettanut jokaisen sille sijalle,
-johonka hän soveltui. Kehenkä hänen silmäyksensä sattui, hänessä syttyi
-taistelun into. Hänen sotahuutoansa vain pelkäsivät viholliset.
-
-Sen silmät, joka kertoi vanhasta Nun'ista ja hänen urhoollisesta
-tyttärensäpojasta, loistivat. Efraimin sukukunnalle, jonka korkeat
-vaatimukset olivat monelle olleet pahennukseksi, suotiin tämän
-vaelluksen aikana etusija. Ainoasti Judan sukukuntalaisten kuultiin
-napisevan ja sadattelevan. Jotakin syytä löytyi arvattavasti tuohon
-tyytymättömyyteen, sillä heidän ruhtinaansa Hur ja hänen nuori vaimonsa
-astuivat tällä kertaa raskaan kuorman rasittamana eteenpäin. Joka heitä
-puhutteli, olisi tehnyt paremmin valitessaan toisen hetken.
-
-Niinkauvan kuin aurinko loisti vinosti, löytyi vielä muutamia
-varjoja hiekkakivikallioitten syrjässä, jotka rajoittivat tietä
-kummallakin puolella tai kohosivat sen keskellä ja kun Koran pojat
-virittivät laulun, lauloi nuori ja vanha yhdessä, ja iloisimmasti ja
-kiitollisimmasti Milca, joka ei enää ollut kalpea, sekä Ruben, hänen
-vapautettu, onnellinen puolisonsa.
-
-Lapset poimivat kullankarvaisia kolokvintiomenia, jotka pudonneina
-kuivista oksista, niinkuin taivaasta, makasivat tiellä ja he toivat
-niitä vanhemmille. Mutta ne olivat karvaita kuin sappi ja eräs jyrkkä
-vanhus Sebulonin savusta, joka säilytti niiden kovia kuoria, pitääkseen
-niissä voiteita, sanoi: "Niin on käyvä tämänkin päivän. Se näyttää
-vielä iloiselta; mutta jos aurinko nousee korkeammalle emmekä löydä
-vettä, niin tulemme karvasta maistamaan!"
-
-Ja liian pian toteutuikin hänen ennustuksensa, sillä niinkuin tie,
-joka erottuaan hiekkakiviseudusta yhä johti ylöspäin, milloin
-loivasti, milloin jyrkästi kallioitten poikki, jotka olivat punaisten
-ja harmaitten tiilimuurien kaltaiset, niin nousi aurinkokin yhä
-korkeammalle ja hetkestä hetkeen yltyi päivän kuumuus.
-
-Terävämpiä nuolia ei se vielä koskaan ollut lähettänyt vaeltajiin ja
-armahtamatta tapasivat ne peittämättömiä päälakia ja niskoja.
-
-Täällä vaipui vanhus, tuolla joku nuorempi niiden polttavasta
-pistoksesta maahan tai hoiperteli, omaistensa turvaamana,
-kuumetautisena ja käsi otsalla niinkuin juopunut eteenpäin. Naisten ja
-miesten poltettu iho irtautui kasvoista ja käsistä, eikä ketään ollut,
-jolta ei kuumuus olisi polttanut kitalaen ja kielen, sekä heikontanut
-heidän voimiaan ja uudestaan herännyttä rohkeutta.
-
-Karja astui veltosti ja laahustavin jaloin vastahakoisesti maassa,
-kunnes paimenten ruoskat pakottivat eläimiä ponnistamaan väsyneet
-voimansa eteenpäin. Puolipäivän aikaan sai kansa luvan levähtää, mutta
-missä sen piti etsiä virkistystä, ei löytynyt käden levyiseltäkään
-siimestä. Joka ojensi itsensä puolipäivän kuumuudessa, sai virkistyksen
-asemesta uusia tuskia. Silloin vaativat nuo kiusatut itse lähtemään,
-päästäkseen Alus'en lähteelle.
-
-Tähän saakka oli kuumuus päivä päivältä vähentynyt, sittenkuin aurinko
-pilvettömällä erämaan taivaalla oli alkanut laskeutua länteen, ja ennen
-hämärän tultua oli raitis tuulen löyhäys virkistänyt otsia; mutta
-tänään oli puolipäivän kuumuus paahtanut monta tuntia kalliomaisemaa,
-kunnes raittiimpi tuuli lehahteli lännestä mereltä päin. Samaan aikaan
-pysähtyi etujoukko, joka Josuan neuvosta astui vaeltajain etunenässä ja
-koko matkue seisahtui.
-
-Miehet, vaimot ja lapset käänsivät silmänsä ja viittailivat käsin ja
-sauvoin samaan suuntaan; sillä kummallinen, ei koskaan ennen nähty
-näytelmä veti huomion puoleensa.
-
-Kummastuksen ja ihmetyksen huuto kaikui kuivilta, väsyneiltä huulilta,
-jotka eivät pitkään aikaan olleet avautuneet puheeseen ja vastaukseen
-ja pian kulki se rivistä riviin, sukukunnasta sukukuntaan aina
-spitaalisiin asti matkueen lopussa ja jälkijoukkoon, joka heitä
-seurasi. Toinen sysäsi toistaan ja kuiskasi hänelle nimen, mikä
-oli jokaiselle tuttu, pyhän vuoren nimen, missä Herra oli luvannut
-Mosekselle viedä kansan hyvään, avaraan maahan, joka vuotaisi maitoa ja
-hunajaa.
-
-Ei kukaan ollut hiiskunut siitä väsyneille, ja kuitenkin oli jokaisen
-tiedossa, että hän täällä ensikerran näki Horebin ja sen huipun,
-Sinain, tämän graniittivuoriston pyhimmän korkeuden.
-
-Jos mikään vuori oli heidän isäinsä kaikkivaltiaan Jumalan istuin, niin
-oli se tämä!
-
-Niinkuin pensas, josta hän tuolla puhui valitulleen, niin näkyi
-tänäkin hetkenä tuo pyhitetty vuori olevan tulessa. Korkeana ja
-majesteetillisena yleni sen seitsenhuippuinen kruunu korkeuksien ja
-laaksojen yli kaukaa ja se hehkui niinkuin jättiläismoinen rubiini,
-jota valo jostakin maailmanpalosta valaisi.
-
-Sellaista ei ollut mikään silmä vielä nähnyt. Sitten aleni aurinko
-alenemistaan ja laski mereen, joka kätkeytyi vuoriston taakse.
-Nyt muuttui hehkuva rubiini mustaksi ametistiksi ja tuli vihdoin
-sinertäväksi; mutta kansan silmät riippuivat, niinkuin lumotut, tuossa
-pyhässä paikassa kiinni. -- Niinpä kun päivän tähti jo täydellisesti
-oli kadonnut ja sen hohde kaunisti pitkähköä pilveä loistavilla
-reunoilla, aukenivat katselijain silmät avarammiksi, sillä ihaillen
-tätä näytelmän suuruutta, oli eräs mies Benjaminin suvusta tuntenut
-siinä Jehovan pitkän, liehuvan, kullalla kirjaillun kauhtanan, ja
-naapurit, joille hän sitä näytti, uskoivat häntä ja tunsivat samaa
-hurskasta liikutusta kuin mieskin.
-
-Vähäksi ajaksi oli tämä ylentävä näky saanut vaeltajat unohtamaan janon
-ja väsymyksen. Mutta pian oli korkein innoitus muuttuva syvimmäksi
-alakuloisuudeksi; sillä kun yö tuli ja lyhyen vaelluksen perästä oli
-saavuttu Alus'een, tapahtui, että täällä asunut erämaan heimo eilen
-ennen lähtemistään oli täyttänyt ennen käyttämättömän lähteensä soralla
-ja kirillä.
-
-Mitä juotavaa oli kuljetettu mukana, oli jo käytetty Dopkassa ja
-kaivoksien tyhjennetty lähde ei ollut sallinut täyttää yhtään
-nahkaleiliä. Jano ei kuivanut ainoastaan kitalakea, vaan alkoi polttaa
-sisuksiakin. Kuiva nielu kieltäytyi vastaan ottamasta vahvaa ruokaa,
-josta ei ollut puutetta. Mihinkä vain silmäiltiin, oli lohdutonta,
-sääliä herättävää ja liikuttavaa nähtävänä ja kuultavana.
-
-Täällä riehuivat ja kirosivat, valittivat ja huokailivat miehet ja
-vaimot, tuolla antautuivat he kolkon epäilyksen valtaan. Toiset,
-joiden valittavat lapset huusivat vettä, olivat menneet täytetylle
-lähteelle ja tappelivat paikasta, josta he luulivat saavansa muutaman
-pisaran tuota kallista nestettä Lisäksi mylvi karja niin surkeasti
-ja tuskallisesti, että se vihloi niinkuin nuhde paimenien sydäntä.
-Ainoasti muutamat ryhtyivät vaivaan pystyttää telttaa. Yö oli lämmin
-ja jota pikemmin tultiin eteenpäin, sitä parempi, sillä jonkun tunnin
-matkan päästä oli Moses luvannut liittyä vaeltajiin. Hän yksin voi
-neuvon keksiä, hänen velvollisuutensa oli suojella ihmiset ja eläimet
-nääntymästä.
-
-Jos Jumala, joka oli luvannut niin ihania asioita heille, antaisi
-heidän hukkua omiensa kanssa erämaassa, niin oli se mies, jonka johtoon
-he olivat uskaltaneet, pettäjä, ja se Jumala, jonka voimaan ja armoon
-hän ei lakannut heitä kehoittamasta, kavalampi ja voimattomampi, kuin
-nuo ihmis- ja eläinpäiset jumalat, joita he Egyptissä olivat rukoilleet.
-
-Kirouksien ja sadatuksien seasta kuului myös äänekkäitä uhkauksiakin.
-Missä Aaron, joka oli palannut kansan luo, näyttäytyi ja puhutteli
-sitä, ojentui puristettuja nyrkkiä hänelle.
-
-Mirjaminkin täytyi puolisonsa käskystä lakata lohduttamasta
-suosiollisella puheella naisia, sittenkuin eräs vaimo, jonka
-kuivanneella äidin rinnalla eräs lapsi korisi, oli ottanut kiven ja
-toiset seuranneet häntä.
-
-Vanha Nun ja hänen poikansa nauttivat parempaa kohtelua.
-
-Molemmat olivat yhtä siinä, että Josua saisi taistella, asettipa Moses
-hänet sitten mille paikalle tahansa; mutta Hur vei hänet sotilasten
-luo, jotka tervehtivät häntä iloisesti.
-
-Ukko, samoinkin nuori mieskin, ymmärsivät hyvin kyllä vahvistaa heidän
-luottamustaan. He kertoivat miehille amalekilaisten lähderikkaasta
-kosteikosta, joka ei enään ollut kaukana, ja he viittasivat heidän
-käsissään oleviin aseihin, joilla Herra itse oli heidät varustanut.
-
-Josua vakuutti heille, että he olivat lukunsa puolesta voimakkaammat
-erämaan sotilaita. Jos tuo nuori miehistö olisi yhtä urhoollinen kuin
-vaskikaivannoissa ja Dophkossa, niin olisi Jumalan avulla voitto heidän.
-
-Jälkeen puoliyön antoi Josua, neuvoteltuaan vanhimpain kanssa, puhaltaa
-pasuunaa, niin kutsuakseen taistelukuntoiset miehet kokoon. Kirkkaan
-tähtitaivaan alla tarkasteli hän heitä, jakoi heidät osastoihin,
-määräsi kullekin sopivan johtajan ja teroitti heille komentohuutojen
-merkitystä, joita heidän tuli seurata.
-
-Uupuneina ja puoleksi nääntyneinä janosta olivat he tulleet kokoon,
-mutta tuo uusi toimeliaisuus, mihinkä heidän nuori päällikkönsä
-velvoitti heitä, toivo voitosta ja saaliista kalliimmasta: kappale
-maata pyhän vuoren juurella, täynnä lähteitä ja palmuja, vahvisti
-ihmeellisesti heidän kadonnutta jäntevyyttään. Efraim oli heidän
-seassaan ja elähytti toisiakin väsymättömällä reippaudellaan. Mutta kun
-tuo entinen sotapäällikkö, jolle Herra jo oli näyttänyt, että hän piti
-häntä ansiollisena siihen apuun, minkä hänen nimensä hänelle lupasi,
-kehoitti heitä turvautumaan Jumalan kaikkivaltiaisuuteen, niin vaikutti
-se kokonaan toisin, kuin jos Aaron olisi sen tehnyt, jonka varoittavia
-puheita he lähdöstään saakka olivat kuulleet. Josuan puhuttua tunkeutui
-monen nuoren huulilta, vaikka ne virvoitustakin kaipasivat, tuo
-innostunut huuto: "Terve sotapäällikkö! Sinä olet johtajamme; emme tule
-ketään muuta seuraamaan!"
-
-Mutta nyt selitti hän vakavasti ja lujasti heille, että hän aikoi
-ankarimmasti noudattaa sitä kuuliaisuutta, jota hän käski heillekin.
-Kernaasti olisi hän viimeisenä miehenä astuva viimeiseen riviin, jos
-Moses niin käskisi.
-
-Vielä loistivat tähdet kirkkaina pilvettömällä taivaalla, kun sarvet
-kehoittivat kansaa lähtemään. Etujoukko oli sill'aikaa edeltäpäin
-lähetetty, jonka tuli Mosekselle kertoa, kuinka hänen kansansa laita
-oli, ja Efraim seurasi lähettiläitä harjoituksen päätyttyä.
-
-Eteenpäin marssiessa piti Josua sotilaat niin ahtaasti yhdessä,
-ikäänkuin olisi hyökkäys odotettavissa. Sen ohessa käytti hän
-jokaista tilaisuutta opettaakseen miehistöään ja sen johtajia tulevaa
-taistelua varten sekä muistutti heitä tarkasti seuraamaan niitä
-ja lujemmin järjestämään rivejänsä. Niin piti hän heitä ja heidän
-tarkkaavaisuuttaan hereillä, kunnes tähdet vaalenivat. Ainoasti harvoin
-kuului vastaansanomista tai valitusta sotilasten seassa; mutta sitä
-kovemmaksi tuli napina, kiroukset ja uhkaukset niiden joukossa, jotka
-eivät kantaneet aseita. Jo ennen aamun hämärtämistä kuului janoovien
-miesten suusta, joilta väsymys mursi polvet ja joiden silmäin edessä
-vaimojen ja lasten kurjuus oli nähtävissä, yhä useammin huuto:
-"Moseksen kimppuun! Me kivitämme hänet, missä me vain löydämme hänet!"
-
-Moni kokosi jo kauheilla kirouksilla ja leimuavilla silmillä kiven
-kappaleita maasta ja kansan viha yltyi vihdoin niin suureksi ja
-hirveäksi, että Hur keskusteli hyväntahtoisten vanhimpain kanssa
-ja riensi sitten Judan sukukunnan sotilasten kanssa kansan edellä,
-suojellakseen Mosesta, jos niin tarvittiin, aseellisella kädellä
-kapinoitsevia vastaan.
-
-Josua sai toimekseen pidätellä kapinoitsevia joukkoja, jotka uhaten ja
-sadatellen pyrkivät tunkeutumaan sotilasten edelle.
-
-Kun aurinko vihdoin nousi loistavassa komeudessaan, muuttui vaellus
-kurjaksi eteenpäin hiipimiseksi ja horjumiseksi. Aseelliset miehetkin
-kulkivat niinkuin halvatut. Mutta kun kapinalliset pyrkivät eteenpäin
-tunkeutumaan, tekivät nuo aseelliset velvollisuutensa ja ajoivat heitä
-miekoilla ja keihäillä takaisin.
-
-Molemmin puolin sitä laaksoa, jota vaeltajat kulkivat, kohosivat
-korkeat seinät harmaasta graniitista, mikä kummallisesti kimalteli ja
-loisti, kun päiväntähden vinot säteet sattuivat pohjakiveen runsaasti
-siroteltuihin kvartsikappaleisiin.
-
-Puolipäivän aikana oli kuumuus jälleen tuleva, polttavaksi näiden
-monessa kohdin yhteensattuvien alastomien kalliomuurien välissä,
-mutta vielä vallitsi aamun viileys. Kumminkin löysi karja jotakin
-virkistystä, sillä moni pensas tuota mieluisaa, lemuavaa Betkaramia
-[Cantolina fragrantissima] tarjoutui sille ruuaksi ja paimenpojat
-aukasivat vaatteensa ja täyttivät helmansa tuolla kasvilla tarjoten
-sitä, huolimatta omasta väsymyksestään, nälkäisille lempielukoilleen.
-
-Niin olivat he vähän aikaa laahustaneet eteen päin, kun äkkiä kajahti
-äänekäs riemuhuuto, mikä kulki etujoukosta aikain, rivistä riviin,
-kunnes se saapui jälkijoukon viimeisiin miehiin.
-
-Kukaan ei ollut kuullut, mikä se tapaus oli, joka synnytti tämän
-riemun, ja kuitenkin tiesi jokainen, ettei se muuta merkinnyt kuin
-raikkaan veden löytöä.
-
-Nyt palasi Efraim takaisin vahvistaakseen tuota iloista sanomaa, ja
-mitä vaikuttakaan se uupuneissa!
-
-Ikäänkuin olisi jokainen nyt jo täysissä siemauksissa tyhjentänyt
-astian, ojensivat he itsensä suoriksi ja pyrkivät kaksinkertaisella
-nopeudella eteenpäin. Sotajoukon osastot eivät enään asettaneet mitään
-estettä eteen ja tervehtivät omaisiaan iloisesti, jotka tunkivat heidän
-ohitsensa.
-
-Mutta pian pysähtyi tuo nopeasti virtaileva virta, sillä viivoitusta
-lupaava paikka pidätti etumaisia ja heidän mukanaan koko matkueen
-suuremmalla voimalla kuin haudat ja vallit.
-
-Vaeltava sotalauma täytti avaran laakson. Vihdoin ilmestyi miehiä ja
-vaimoja iloisin kasvoin ja täysillä astioilla ja ämpäreillä käsissä
-ja pään päällä, viittasivat iloisesti ystäville, huusivat heille
-lohdutuksen sanoja ja koettivat joukon lävitse tunkeutua omiensa
-luoksi; mutta useilta riistettiin pois tuo kallis aarre, ennenkuin
-päämaali oli saavutettu.
-
-Josuakin oli joukkoineen raivannut itselleen tietä virvoituslähteen
-läheisyyteen, pitääkseen järjestystä ahneitten vedenammentajain seassa.
-Mutta vielä oli jonkun aikaa odotettava; sillä väkevät miehet Judan
-sukukunnasta, joiden kanssa Hur oli kulkenut muiden edelle, heiluttivat
-vielä kuokkiaan ja työskentelivät vipupuilla, joita he nopeasti olivat
-valmistaneet läheisten orjantappura-akasiain rungoista, raivatakseen
-suuria kivilohkareita tieltä ja laajentaakseen pääsyä vesivirralle,
-mikä tunkeutui esiin useammista kallion halkeamista.
-
-Ensiksi oli lähde kadonnut sammaltuneiden graniittilohkareitten
-joukkoon ja sieltä maan sisään; mutta nyt oltiin päästy niin pitkälle,
-että voitiin estää tuon kalliin veden juoksemista pois ja muodostaa
-kuopanne, josta karjaakin saatettiin juottaa.
-
-Joka jo oli onnistunut täyttämään astian, hän oli ottanut vettä siitä
-purosta, mikä oli laskettu tuosta nopeasti kasvavasta allikosta. Nyt
-pysyivät leirin vartijoiksi asetetut miehet syrjässä antaakseen vedelle
-aikaa selviämään uudessa laajassa kuopanteessa, johonka se virtaili
-hämmästyttävässä paljoudessa.
-
-Nähdessä tuota jumalanlahjaa, jota niin kiivaasti oli huudettu, oli
-helppo pysyä kärsivällisenä. Aarre oli löydetty ja nyt tarvittiin sitä
-vain käyttää. Ei yhtään tyytymätöintä sanaa, ei napinaa, eikä soimausta
-ollut enään kuultavana; jopa monet katselivat ujoina ja häpeissään
-korkeimman uutta lahjaa.
-
-Lisäksi kuului kaukaa äänekkäitä, iloisia huutoja ja puheita; mutta
-jumalan mies, joka paremmin kuin kukaan muu tunsi Horeb-seudun laaksot
-ja kalliot, laitumet ja lähteet ja joka taas oli antanut kansalle niin
-suuren lahjan, oli vetäytynyt läheiseen rotkoon etsiäkseen siellä
-pakopaikkaa kiitoksilta ja huudoilta, jotka kohosivat kasvavalla
-innostuksella ja yhä laajemmissa piireissä, ja ennen kaikkia rauhaa ja
-lepoa omalle, syvästi liikutetulle sielulleen.
-
-Kohta kaikui innollisia ylistyslauluja Herralle: noiden virkistyneiden,
-uudestaan elähytettyjen ja lämpimällä kiitoksella täytettyjen joukkojen
-keskeltä, jotka eivät vielä koskaan olleet toivosta rikkaampina ja
-iloisemmalla luottamuksella saapuneet leiriin.
-
-Laulettiin, naurettiin, puhuttiin pilaa ja huudettiin kutakin telttaa
-pystytettäessä ja leiri oli niin äkkiä valmis kuin olisi se lumouksen
-kautta maasta kasvanut.
-
-Taistelunhaluisina säihkyivät nuoren miehistön silmät ja moni eläin sai
-vertaan vuodattaa tehdäkseen ruoka-aterian juhla-ateriaksi. -- Äidit,
-jotka olivat tehneet mitä voivat lieden ja leirin hyväksi, menivät
-lapsineen lähteelle ja näyttivät heille paikan, missä Moseksen sauva
-oli kansalaisilleen osoittanut tuon graniittihalkeamista lirisevän
-veden. Monet miehetkin seisoivat ylennetyillä silmillä ja käsillä sen
-paikan ympärillä, jossa Jehova oli ollut niin armollinen omilleen,
-ja heidän joukossaan löytyi monta kapinallista, jotka jo olivat
-kumartuneet ottaakseen kiveä, jolla he aikoivat kivittää Jumalan
-uskottua. Ei kukaan epäillyt, että tässä oli tapahtunut uusi suuri ihme.
-
-Vanhat muistuttivat nuoria, etteivät koskaan unhoittaisi tätä päivää ja
-tätä juomaa, ja eräs isoäiti kostutti lähteen reunalla lastenlapsiensa
-otsat, vakuuttaakseen noita pienokaisia, tulevaisuuden varalta, Jumalan
-suojeluksesta.
-
-Toivo, kiitollisuus ja lämmin luottamus vallitsi kaikkialla,
-mihinkä vain katseltiin ja pelko Amalekin sotaisista pojista oli
-kadonnut, sillä mitä voi niille tapahtua, jotka uskalsivat sellaisen
-kaikkivaltiaan suojelusherran armoon.
-
-Ainoastaan yhdestä teltasta kaikista komeimmasta, Judan
-sukukuntaruhtinaan omistamasta, pysyi toisten ilo kaukana.
-
-Mirjam istui yksin naistensa parissa, sittenkuin hän vaijeten oli
-jakanut kiitollisen innostuksen valtaamien miesten aterian ja myöhemmin
-saanut Rubenilta, Milcan puolisolta, kuulla, että Moses oli kaikkien
-vanhimpien edessä uskonut Josualle sotapäällikön viran. Vielä oli hän
-kuullut että Hur, hänen puolisonsa, oli ilolla ollut valmis jättämään
-sotajoukon johdon Nun'in pojalle.
-
-Tälläkertaa oli naisprofeetta pysynyt kaukana kansan ylistyslauluista.
-Kun Milca ja hänen naisensa olivat vaatineet häntä seuraamaan heitä
-lähteelle, oli hän käskenyt heidän yksin menemään.
-
-Hän odotti puolisoansa ja halusi yksin tervehtää häntä; täytyihän
-hänen näyttää, että hän kaipasi hänen anteeksiantamustaan. Mutta Hur
-ei palannutkaan kotiin, sillä vanhimpain neuvoston hajottua auttoi
-hän uutta sotapäällikköä järjestämään sotilaita ja hän teki tätä
-apulaisena, niinkuin Hosean alamaisena, Hosean, jonka oli Mirjamia
-kiittäminen kutsumuksestaan ja Josua-nimestään.
-
-Hänen palvelijattarensa, jotka olivat tulleet takaisin, kehräsivät;
-mutta tämä halpa työ oli hänelle vastenmielistä ja antaessaan kätensä
-levätä ja työttömänä katsellessaan avaruuteen, kuluivat tunnit
-häneltä hitaasti. Sen ohessa tunsi hän, kuinka hänen aikomuksensa,
-nöyrästi lähestyä puolisoansa, laimeni laimenemistaan. Hän halusi
-rukoilla voimaa nöyrtyäkseen hänen edessään, joka oli hänen herransa;
-mutta vaikka tottunut palavaan rukoilemiseen ei hän kuitenkaan
-tahtonut löytää oikeata hartautta. Jos hänen kerrankin onnistui koota
-ajatuksiaan ja ylentää sydämensä, niin tuli hän häirityksi. Kukin uusi
-ilmoitus, mikä tuli hänelle leiristä, enensi hänen tyytymättömyyttään.
-Kun vihdoin tuli ehtoo, saapui sana, ettei hänen tarvinnut huolehtia
-miesten ehtoollisateriasta, mikä jo kauvan oli ollut valmiina. Hur,
-hänen poikansa ja pojanpoikansa aikoivat noudattaa Nunin ja Josuan
-kutsumusta.
-
-Silloin tuli hänelle tukalaksi pidättää kyyneleittä Jos hän olisi
-sallinut niiden estämättä vuotaa, niin olisi hänen poskilleen vuotanut
-vihan ja loukatun naisarvon kyyneleitä eikä surun ja kaipion.
-
-Ehtoovartion aikana kulki hänen ohitsensa sotilaita ja rivi riviltä
-kaikui heidän ilohuutonsa Josuan kunniaksi.
-
-Sielläkin, missä sanat "luja ja vahva!" kuuluivat, ajateltiin häntä,
-joka kerran oli ollut hänelle kallis ja jota hän nyt vihasi, sen
-tunnusti hän vapaasti itselleen. Huudoillaan kunnioittivat hänen
-puolisoansa ainoasti hänen omat sukulaisensa. Oliko tämä kiitollisuutta
-siitä jalomielisyydestä, jolla hän nuoremman miehen hyväksi oli
-riisunut itseltään arvon, mikä hänelle yksin tuli? Nähdä puolisonsa
-niin ala-arvoiseksi asetetuksi leikkasi hänen sydäntään ja teki hänelle
-vielä pahempaa, kuin että Hur jätti hänet, tuon äsken naidun, yksin.
-
-Ehtooateria efraimilaisten teltan edessä kesti kauvan. Ennen puoliyötä
-lähetti hän palvelijattaren levolle ja laskeutui alas odottamaan kotiin
-palajavaa, tunnustaakseen hänelle, mikä hänelle tuotti tuskaa, ja häntä
-harmitti sekä niitä hän halusi.
-
-Hän luuli valvomisen, sellaisen sieluntuskan ohella, olevan helppoa.
-Mutta viimeisten päiväin ja öitten suuret ponnistukset ja liikutukset
-vaativat osansa, ja rukoillessaan nöyryyttä ja rakkautta Herraltaan
-valtasi uni hänet. Vihdoin ensimäisen aamuvartion aikana, hämärän
-alkaessa, pelästytti hänet unesta pasuunain törähdys, mikä ilmaisi
-lähestyvää vaaraa.
-
-Silloin nousi hän pian ylös ja silmäiltyään puolisonsa vuodetta huomasi
-hän sen tyhjäksi. Mutta sitä oli käytetty ja hiekkapermannolla -- sillä
-mattoja käytettiin ainoastaan teltan asuinhuoneessa -- huomasi hän
-aivan vuoteensa vieressä Hurin jalkain jälkiä.
-
-Hän oli seisonut aivan vieressä ja ehkäpä hänen nukkuessaan ikävöiden
-katsonut hänen kasvoihinsa.
-
-Niin oli tapahtunutkin; hänen vanha orjattarensa ilmoitti sen kysymättä
-hänelle. Sillä herätettyään. Hurin oli hän nähnyt, kuinka hän oli
-varovasti valaissut Mirjamin kasvoja ja sitten kumartunut kauan aikaa
-hänen ylitsensä ikäänkuin häntä suudellakseen.
-
-Se oli hyvä tieto ja se ilahdutti tuota yksinäistä vaimoa niin kovin,
-että hän unohti jäykän käytöksensä, mikä oli hänelle omituista, ja
-painoi huulensa tuon pienen kymärässä kulkevan ja hänen vanhempiansa
-palvelleen vaimon ryppyiselle otsalle. Sitten antoi hän nopeasti
-järjestää hiuksiansa, vaatettaa itsensä vaaleansiniseen juhlapukuun,
-jonka Hur oli hänelle lahjoittanut ja riensi ulos ottamaan häneltä
-jäähyväiset.
-
-Sotajoukot olivat sillävälin järjestäytyneet. Alettiin purkaa telttiä
-ja Mirjam etsi turhaan kauvan aikaa puolisoansa. Vihdoin löysi
-hän hänet, mutta hän oli vakavassa keskustelussa Josuan kanssa ja
-huomattuaan hänet kulki kylmän väreitä naisprofeetan veressä, eikä hän
-saattanut lähestyä miehiä.
-
-
-
-
-27 Luku.
-
-
-Ankara taistelu oli odotettavana, sillä niinkuin vakoojat kertoivat,
-oli toisiakin erämaan heimoja liittynyt amalekilaisiin. Huolimatta
-siitä olivat heprealaiset kaksinkertaisesti heitä lukuisammat. Mutta
-kuinka paljon huonommat olivatkaan Josuan sotilaat sotaisessa kunnossa
-kuin heidän taisteluun ja hyökkäykseen tottuneet vastustajansa!
-
-Vihollinen tuli etelästä, pyhän vuoren juurella olevasta kosteikosta,
-ja tämä oli heidän heimonsa ikivanha koti, heidän elättäjänsä, heidän
-ihanuutensa, heidän kaikkensa, ja ansaitsipa todellakin sen edestä
-vuodattaa viimeisen veripisaransa.
-
-Josua, jonka nyt Moses ja koko kansa oli tunnustanut heprealaisen
-sotajoukon päälliköksi, vei uudestaan muodostetut osastonsa laakson
-leveimpään paikkaan, jossa hänellä oli parempi tilaisuus käyttää
-sotajoukkonsa enempi-lukuisuutta.
-
-Hän antoi käskyn leirin purkamiseen ja sen uudestaan rakentamiseen
-tappelutantereeksi määrätyn tasangon Raphidimin pohjoispäähän, erääsen
-kapeaan paikkaan, mikä helpoitti telttain puolustusta. Ylipäällikkyyden
-leirin ja sotilaitten yli, jotka hän jätti sen suojaksi, antoi hän
-varovalle isälleen.
-
-Hän oli tahtonut jättää Moseksen ja vanhemmat sukukunnan päälliköt
-hyvin varjellun leirin suojaan, mutta kansan suuri johtaja oli
-ennättänyt hänet ja noussut Hurin ja Aaronin kanssa graniittikalliolle,
-jonka korkeimmalta huipulta voitiin taistelua nähdä. Niinpä näkivät
-taistelijat Moseksen ja hänen molemmat kumppaninsa laakson yli kohouvan
-kallion huipulla ja tiesivät, että korkeimman uskottu ei lakkaisi
-rukoilemasta heille voittoa ja turvallisuutta.
-
-Mutta jokainen halpakin mies sotajoukossa, jokainen vaimo ja
-vanhus leirissä tiesi tänä vaaran hetkenä löytää isäinsä Jumalan
-ja Josuan valitseman sotahuudon: "Jehova meidän lippumme!" yhdisti
-sotilaitten sydämet taistelun johtajan kanssa ja muistutti arinta ja
-tottumattomintakin sotilasta, ettei hän voinut askeltakaan astua eikä
-iskua sivaltaa, ellei Herra sitä huomaisi.
-
-Nyt kajahtivat heprealaisten pasuunat ja sarvet yhä kovemmin; sillä
-amalekilaiset tunkivat tasankoa pitkin, minkä piti olla taistelun
-näyttämönä.
-
-Se oli omituinen tappelutanner, jota tuo harjaantunut sotapäällikkö
-omasta ehdostaan ei olisi valinnut, sillä molemmin puolin rajoittivat
-sitä taivaan korkuiset, harmaat, jyrkästi kohoavat graniittiseinät.
-Jos viholliset voittivat, niin oli leirikin hukassa ja mitä keinoja
-sotataito tarjosi, täytyi tässä mitä ahtaimmalla tilalla käyttää.
-
-Piirittää vihollinen tai odottamatta hyökätä hänen selkäänsä näkyi
-tässä mahdottomalta, mutta kallioittenkin täytyi päällikköä palvella;
-sillä missä vain kävi laatuun, oli hän käskenyt taitavien linkoojiensa
-ja harjaantuneitten joutsimiestensä kiivetä jyrkänteitä ylös ja
-ilmoittanut heille, milloinka heidän tuli ryhtyä taisteluun.
-
-Jo ensi silmäyksellä huomasi päällikkö, ettei hän ollut liioitellut
-vastustajain suhteen, sillä ne, jotka taistelun alkoivat, olivat
-parrakkaita miehiä, ruskeilla, terävillä, miehuullisilla kasvojen
-piirteillä, joista mustat silmät täynnä taistelunhimoa ja julmaa vihaa
-leimahtelivat vastaan.
-
-Niinkuin harmaapartainen, arpinen johtajakin, olivat kaikki solakoita,
-norjia miehiä. Harjaantuneiden sotilaitten tapaan heiluttivat he
-vaskista käyrämiekkaansa, mykevää kilpeä mustasta kovasta puusta, tai
-keihästä, joka kärjen kohdalla oli koristettu kamelin karvatöyhdöllä.
-Taistelunhuuto kaikui kovalta, julmalta ja kuolemaa uhoittavalta näiden
-miesten vahvoista rinnoista, sillä heidän oli joko voittaminen tai
-kudottaminen kalliimman omaisuutensa viholliselle.
-
-Ensimäistä hyökkäystä vastustaakseen asettui Josua niiden etunenään,
-jotka hän oli varustanut egyptiläisten suurilla kilvillä ja keihäillä,
-ja urhoollisen päällikkönsä kehoittamina vastustivat nämä hyvän aikaa,
-erittäinkin kun tuo ahdas aukko taistelutantereelle esti vihollista
-käyttämästä kaikkia voimiansa.
-
-Mutta kun vihollisen jalkaväki peräytyi ja joukko sotilaita nopeilla
-dromedareilla syöksi heprealaisia vastaan, pelästyi moni noiden suurien
-ja harvinaisten eläinten outoa näkyä, joita he ainoastaan kuulon kautta
-tunsivat.
-
-Surkeasti huutaen heittivät he kilvet pois ja pakenivat. Missä aukko
-ilmestyi, ajoi ratsastaja dromedarin sinne ja tavoitteli ylhäältä
-pitkällä, terävällä kilvellään vastustajaansa. Silloin ajattelivat
-sellaiseen hyökkäykseen tottumattomat paimenet vain omaa pelastustaan
-ja moni painui pakosalle; sillä äkkinäinen kauhistus valtasi hänen,
-kun hänen silmänsä tapasi vihollisen säihkyvän silmäyksen tai
-hänen korviinsa sattui jonkun raivoisan amalekilaisvaimon kipeä,
-vihainen huuto. Amalekilaisvaimotkin olivat lähteneet taisteluun
-yllyttääkseen miestensä rohkeutta ja peloittaakseen vihollista.
-He pitelivät vasemmalla kädellään nahkaisista hihnoista, jotka
-riippuivat satuloista, ja antoivat eläimen laahata itseään, mihinkä
-se vain ohjattiin. Viha näkyi terästyttäneen tuota heikkoa naisen
-sydäntä vastoin kuoleman pelkoa, sääliä ja naisellista kainoutta, ja
-näiden raivotarten hirvittävä huuto riisti monelta rohkeammaltakin
-heprealaiselta rohkeuden.
-
-Mutta tuskin huomasi sotapäällikkö joukkojensa pakenevan, ennenkuin hän
-veti hyötyä tästä onnettomuudesta ja käski heidän peräytymään vielä
-edemmäksi ja avaamaan viholliselle pääsyn laaksoon; sillä hän sanoi
-itselleen, että hän voipi paremmin käyttää sotilaittensa suurempaa
-joukkoa, niin pian kuin tulisi mahdolliseksi ahdistaa vihollista
-edestäpäin ja molemmilta puolin ja antaa linkoojien ja joutsiampujain
-ryhtyä taisteluun.
-
-Efraim ja hänen rohkeimmat kumppaninsa, jotka häntä ympäröivät
-sanansaattajina, lähetettiin nyt laakson pohjoiseen päähän ja niiden
-osastojen johtajain luo, jotka siellä seisoivat järjestettyinä,
-ilmoittamaan heille, mitä hän tarkoitti ja antamaan heille käskyn
-kulkemaan eteenpäin.
-
-Nopeina niinkuin gasellit riensivät nuo kevytjalkaiset paimenpojat
-pois ja pian nähtiin, että sotapäällikkö oli oikeassa; sillä niinpian
-kuin amalekilaiset olivat saapuneet laakson keskelle, hyökättiin
-heidän kimppuunsa kaikilta puolin, ja monet, jotka rohkeasti syöksivät
-eteenpäin, vaipuivat, miekkaa tai keihästä heiluttaessaan, hiekkaan,
-kun linkoojain ympyriäinen kivi ja joutsimiesten terävä nuoli
-kallionkieliltä sattui heihin.
-
-Moses viipyi sillävälin Aaronin ja Hurin kanssa kalliolla, mikä kohosi
-taistelutantereen yläpuolella.
-
-Tuolta tarkasteli hän taistelua, johonka hän, joka rauhan töissä oli
-harmahtunut, ainoastaan sydämellä ja sielulla otti osaa.
-
-Ei mikään liike, ei mikään ystävän tai vihollisen ylennetty tai vaipuva
-miekka välttänyt hänen väijyvää silmäystään; mutta kun taistelu oli
-alkanut ja sotapäällikkö viisaasti oli avannut vastustajalle tien
-sotajoukkonsa sydämeen, huusi Hur harmaalle jumalanmiehelle: "Minun
-emäntäni, sinun sisaresi korkea henki näki kuitenkin oikein, Nunin
-poika on menettänyt korkeimman kutsumuksen. Millainen johto! Me olemme
-lukuisemmat ja vihollinen tunkeutuu estämättä sotajoukon keskustaan.
-Niinkuin ruokomeren vesi Herran käskystä väistyi syrjään, niin
-väistyvät joukkommekin ja lisäksi, niinkuin näyttää, sotapäällikkönsä
-käskystä."
-
-"Nielläksensä amalekin, niinkuin meren aallot nielivät egyptiläiset",
-kuului Moseksen vastaus.
-
-Sitten ojensi hän ylennetyt käsivartensa taivasta kohti ja huusi:
-
-"Katsos alas, Jehova, kansaasi, joka on uudessa ahdistuksessa. Terästä
-hänen käsivartensa ja teroita hänen silmänsä, jonka sinä miekaksesi
-valitsit! Lainaa hänelle apua, jonkas hänelle lupasit, nimittäessäsi
-hänet, Hosean, Josuaksi. Ja jos ei sinulle enään ole soveliasta, että
-hän, joka näyttäytyi vahvaksi ja lujaksi, niinkuin päälliköllesi sopii,
-johtaa sotilaitamme taisteluun, niin asetu sinä taivaan sotajoukoilla
-sinun omiesi etunenään, että he kukistaisivat kansasi viholliset."
-
-Niin rukoili jumalanmies korkealle ylennetyillä käsivarsilla eikä
-lakannut rukoilemasta Jumalaa, jonka korkea tahto ohjasi hänen omaansa,
-ja pian kuiskasi Aaron hänelle, että vihollista ahdistettiin kovasti ja
-että heidän sotilaansa rohkeus näyttäytyi suureksi. Josua oli milloin
-täällä, milloin tuolla, ja jo harvenivat vihollisen rivit, sill'aikaa
-kuin heprealaisten näkyivät lisääntyvän.
-
-Ja Hur vahvisti tätä puhetta ja lisäsi siihen ettei voitu kieltää
-Nunin pojalta väsymätöntä intoa ja sankarinmoista kuoleman
-halveksimista. Juuri oli hän sotatapparallaan kaatanut erään julmimman
-amalekilaisjohtajan.
-
-Silloin hengähti Moses syvästi, antoi käsivarsiensa vaipua ja seurasi
-jännitetyllä tarkastavaisuudella taistelun menoa, mikä hänen allaan
-riehui ja raivosi, kohisi ja pauhusi.
-
-Aurinko oli sillävälin saavuttanut puolipäiväkorkeutensa ja loisti
-paahtavana taistelevien päällä. Laakson harmaista graniittiseinistä
-virtaili vielä palavampi kuumuus ja nuo kolme miestä kalliolla olivat
-jo kauvan tunteneet hien tippuvan hehkuvilta otsiltaan. Kuinka
-raskauttakaan puolipäivän kuumuus tuolla alhaalla taistelua, kuinka
-mahtoikaan tomuun kaatuneitten veriset haavat polttaa!
-
-Moses tunsi tämän kaiken, niinkuin olisi hän itse kärsinyt, sillä
-hänen järkähtämättömästi luja sielunsa oli rikas säälistä ja hän oli
-ne, jotka olivat hänen vertansa ja joiden edestä hän eli ja vaikutti,
-rukoili ja ajatteli, sulkenut sydämeensä niinkuin isä lapsensa.
-
-Hänen kansalaistensa haavat surettivat häntä, mutta ylpeästä ilosta
-sykki hänen sydämensä nähdessään, kuinka ne, joiden arka alamaisuus
-vähää ennen oli sytyttänyt hänen vihansa, oppivat itseänsä puolustamaan
-ja hyökkäämään, kun toinen nuori joukko, toisen peristä hänen allaan
-kaikuvalla huudolla: "Jehova meidän lippumme!" syöksyi vihollista
-vastaan.
-
-Josuan komeassa sankariolennossa näki hän kansansa jälkeläiset
-sellaisina kuin hän niitä ajatteli ja toivoi, ja nyt ei hän enään
-epäillyt, että Herra itse oli kutsunut Nunin pojan sotapäälliköksi.
-Niin kirkkaasti kuin tänä hetkenä oli hänen jalo hallitsijasilmänsä
-harvoin loistanut.
-
-Mutta mitä se oli?
-
-Aaroninkin huulilta tunkeutui kauhistuksen huuto ja Hur nousi
-peljästyneenä ja katsahti levottomasti pohjaanpäin; sillä tuolta, missä
-kansan teltat olivat, kuului uusi taistelun huuto ja väliin surkeita
-valituksia, mitkä eivät ainoasti kuuluneet lähtevän miehistä, vaan
-myöskin naisista ja lapsista.
-
-Hyökkäys tehtiin leiriä vastaan. Eräs amalekilaisjoukko oli kauvan
-ennen tappelun alkua eronnut toisista ja ainoasti sille tunnetun
-vuorisolan kautta löytänyt tien leiriin.
-
-Silloin ajatteli Hur nuorta vaimoaan, Aaronin sisällisen silmän
-eteen kuvautui Eliseba, hänen uskollinen emäntänsä, hänen lapsensa
-ja lastensalapset ja molemmat katselivat rukoilevin silmin Mosesta
-päästämään heitä niiden avuksi, jotka olivat heille rakkaimmat, mutta
-ankara johtaja kielsi heiltä sen ja piti heitä luonaan.
-
-Sitten kohotti hän jälleen, suoraksi ojentuneena, sydämensä ja
-kätensä taivasta kohti. Sydämellisellä hartaudella avuksihuusi hän
-korkeinta eikä lakannut rukouksesta, ja jota enemmän aika kului, sitä
-palavammaksi tuli hänen rukouksensa, sillä mitä taistelijat olivat
-voittaneet, näkyi menetetyksi. Kukin uusi silmäys taistelukentälle,
-kukin tieto, jonka hän sai seuralaisiltaan, kun hänen Herransa
-Jumalansa luona viihtyvä sielunsa oli ollut sokea ja kuuro vuoren
-alapuolella olevalle näytelmälle, raskautti hänen murheittensa kuormaa.
-
-Josua oli vahvan osaston etunenässä lähtenyt taistelusta ja hänen
-mukanaan Bezaleet, Hurin pojanpoika, Oholiab, hänen rakkain toverinsa,
-nuori Efraim ja Ruben, Milcan puoliso.
-
-Sydän täynnä voitontoivetta oli Hur seurannut heitä silmillään; sillä
-he olivat varmaankin taistelusta eronneet pelastaakseen leirin.
-Tarkkaavin korvin kuunteli hän nyt pohjaanpäin, ikäänkuin aavistaisi
-hän, kuinka lähelle yksityiset katkelmaiset huudon ja valituksen äänet
-koskivat häntä, kun tuuli niitä toi hänelle teltoista.
-
-Vanha Nun oli asettunut puolustukseen ja taistellut miehuullisesti
-leiriin hyökkäävää amalekilaisjoukkoa vastaan; mutta huomattuaan,
-että Josuan hänen komennettavakseen antamat joukot eivät voineet
-vastustajain hyökkäystä kauvemmin kestää, oli hän pyytänyt päälliköltä
-apua. -- Josua uskoi oitis taistelun johdon Judan sukukunnan toiselle
-päämiehelle, Naheson'ille, sekä Urille, Hurin pojalle, joka oli
-kunnostanut itsensä rohkeudella ja viisaudella, ja kiiruhti toisten
-valittujen kanssa isänsä avuksi.
-
-Silmänräpäystäkään ei hän ollut hukkaan menettänyt ja kuitenkin
-oli kaikki päätetty, kun hän ilmestyi taistelukentälle; sillä
-hänen lähestyessään leiriä olivat amalekilaiset jo murtaneet hänen
-joukkojensa läpitse, katkaisseet hänet heistä ja syösseet leiriin.
-
-Ensiksi pelasti sotapäällikkö tuon urhoollisen ukon vihollisista;
-mutta sitten olivat erämaan pojat karkoitettavat teltoista ja nyt
-syntyi ankara taistelu, mies miestä vastaan ja rinta rintaa vastaan, ja
-itse voi hän olla ainoastaan yhdessä paikassa ja täytyi jättää nuoren
-miehistön huoleksi menetellä kussakin yksityisessä kohdassa oikein.
-
-Täälläkin korotti hän sotahuudon: "Jehova meidän lippumme!" ja syöksi
-samalla Hurin päämiestelttaa vastaan, jonka vihollinen ensiksi oli
-valloittanut ja missä taistelu kuumimmasti raivosi.
-
-Teltan oven edessä peittivät jo monet, ruumiit maata ja riehuvat
-amalekilaiset taistelivat vielä heprealaisjoukon kanssa; mutta sisältä
-kuului surkeita hätähuutoja.
-
-Lentävin askelin juoksi hän kynnyksen ylitse ja nyt tarjoutui hänelle
-näytelmä, mikä täytti tuon pelkäämättömänkin kauhulla; sillä avaran
-telttapermannon vasemmalla puolella kierittelivät heprealaiset ja
-amalekilaiset sekaisin taistellen verisillä matoilla, mutta oikealla
-huomasi hän Mirjamin ja muutamia hänen palvelijattareitansa, joiden
-kädet viholliset olivat sitoneet.
-
-Miehet olivat aikoneet viedä heidät pois kalliina saaliina, mutta
-eräs amalekilainen vaimo, joka riehuen vihasta, kostonhimosta ja
-mustasukkaisuudesta tahtoi jättää nuo vieraat naiset liekkien valtaan,
-puhalsi hiiliin liedellä ja sai ne Mirjamin päästä tempaamalla hunnulla
-syttymään ilmivalkeaan.
-
-Kauhea melu täytti tuon avaran naisten huoneen, kun Josua juoksi
-telttaan.
-
-Täällä riehuivat taistelevat miehet, tuolla päästivät naisprofeetan
-palvelijattaret kovan huudon ja huomattuaan lähestyvät huusivat he apua
-ja pelastusta.
-
-Heidän emäntänsä oli kuoleman kalpeana polvillaan tuon saman ylhäisen
-vihollispäällikön edessä, jonka vaimo uhkasi häntä valkean kuolemalla.
-
-Niinkuin maasta nousseesen henkeen tuijotti hän pelastajaansa, ja mitä
-nyt tapahtui, painui Mirjamin muistoon niinkuin rivi verisiä, kauheita,
-epäjärjestyksessä olevia ja kuitenkin unohtumattomasti ihania kuvia.
-Ensiksi oli siellä amalekilainen päällikkö, joka oli sitonut hänet,
-ihmeteltävä sankariolento.
-
-Vuoriensa kaltainen kotka oli tämä ahavoitunut sotilas rohkealla
-käyränenällään, mustalla parralla ja säihkyvillä silmillä. Mutta kohta
-oli toinen mittaava itsensä hänen kanssaan, mies, joka ei ollut kallis
-hänen sydämelleen.
-
-Usein oli hän verrannut hänen leijonaan, mutta ei koskaan ollut hän
-enemmän erämaan kuninkaan kaltainen kuin nyt.
-
-Peljättäviä ja väkeviä olivat kumpikin. Ei kukaan olisi voinut sanoa,
-kuka heistä joutuisi tappiolle, kuka voittaisi; mutta hänelle oli
-sallittu katsella heidän taisteluaan ja jo oli kuumaverinen erämaan
-poika kohottanut sotahuutonsa ja hyökännyt miettivämmän heprealaisen
-niskaan.
-
-Ettei voi elää, jos sydän minuutiksikaan lakkaa tykyttämästä, tiesi
-kukin lapsikin, ja kuitenkin tunsi hän, että hänen sydämensä seisoi
-hiljaa, niinkuin jähmettynyt ja kivettynyt, kun leijona joutui vaaraan
-sortua kotkan alle, kun viimemainitun kirkas veitsi vilahti ja hän
-huomasi veren vuotavan toisen olkapäästä.
-
-Mutta nyt oli tuo jähmettynyt sydän jälleen elpynyt, jopa ruvennut
-tykyttämään nopeammin kuin koskaan ennen; sillä äkkiä oli tuosta
-leijonamielisestä sotilaasta, jota vastaan hän vielä kantoi katkerata
-vihaa, uudelleen ja niinkuin ihmeen kautta tullut hänen nuoruutensa
-ystävä. Pasuunain ja kimbaalein kaikuvalla äänellä oli rakkaus jälleen
-herännyt kulkeakseen riemuitsevalla ilolla hänen äsken vielä autioon
-ja kurjaan sieluunsa. Mikä hänet oli erottanut hänestä, oli äkkiä
-unohtunut ja haudattu, ja hartaammin ei oltu koskaan korkeinta rukoiltu
-kuin tuossa lyhyessä rukouksessa hänen puolestaan, mikä nyt hänen
-sydämestään tunkeutui. Ja yhtä palava kuin hänen rukouksensa oli, yhtä
-pian se kuultiinkin; sillä kotka oli kukistunut ja hänen siipensä
-katkaistu leijonan valtavalla voimalla.
-
-Silloin olivat Mirjamin silmät pimenneet ja ainoastaan niinkuin unessa
-oli hän tuntenut, kuinka Efraim oli katkaissut siteet hänen jäseniltään.
-
-Pian senjälkeen toipui hän täydellisesti ja nyt huomasi hän jaloissaan
-voitetun vihollisen verisen ruumiin ja teltan toisella puolen ruumiita
-ja haavoitettuja maassa, amalekilaisia ja heprealaisia ja heidän
-seassaan useita hänen puolisonsa orjista. Mutta kaatuneitten vieressä
-seisoivat suorina ja voitoniloisina hänen kansansa reippaat sotilaat ja
-heidän keskellään vanha, arvokas Nun sekä Josuakin, jonka haavat isä
-sitoi.
-
-Hän huomasi, että se oli hänen eikä kenenkään toisen tehtävä ja häntä
-kouristi syvä häpeä, polttava tuska, ajatellessaan, mitä hän tätä
-miestä vastaan oli rikkonut.
-
-Hän ei tietänyt, kuinka hän, joka oli valmistanut hänelle niin syvän
-tuskan, voisi jälleen tehdä sen hyväksi, kuinka hän voisi palkita, mitä
-hän oli hänelle velkaa.
-
-Hänen sydämensä halusi sovinnollista sanaa hänen suustaan ja
-sentähden lähestyi hän häntä, verisen permannon yli, polvillaan;
-mutta naisprofeetan puheliaat huulet olivat niinkuin halvatut,
-eivätkä voineet löytää oikeata sanaa, kunnes äkkiä hänen ahdistetusta
-rinnastaan äänekkäästi ja rukoilevasti tunkeutui huuto:
-
-"Josua, oi Josua! Minä olen raskaasti tehnyt syntiä sinua vastaan ja
-tahdon katua sitä koko elämäni ajan; älä halveksi kiitollisuuttani! Älä
-karkoita sitä tyköäsi, ja jos voit, niin anna minulle anteeksi!"
-
-Enempää ei hän olisi voinut sanoa; mutta silloin -- ja sitäkään ei hän
-tulisi koskaan unohtamaan -- olivat kuumat kyyneleet vuotaneet hänen
-silmistään ja Josua oli vastustamattomalla voimalla, vaan kuitenkin
-lempeällä kädellä, nostanut hänet maasta, niinkuin äiti langenneen
-lapsensa, ja hänen suustaan oli hän kuullut lempeitä, ystävällisiä,
-anteeksi antavaisia sanoja. Hänen kädenpuristuksensakin oli vakuuttanut
-häntä, ettei hän enään ollut vihainen hänelle.
-
-Mirjam piti vielä hänen kättään omassaan ja kuuli hänen vakuutuksensa,
-ettei hän kuulisi Josuan nimeä kenenkään suusta mieluummin kuin hänen.
-
-Sotahuudolla: "Jehova meidän lippumme!" oli hän vihdoin kääntänyt
-selkänsä hänelle ja vielä kauvan kaikui sen kirkas kaiku ja hänen
-sotilaittensa innostunut huuto hänen sisällisissä korvissaan.
-
-Vihdoin vallitsi hiljaisuus hänen ympärillään ja hän tiesi vain,
-ettei hän koskaan ennen eikä myöhemmin ollut itkenyt niin kuumasti ja
-katkerasti kuin tuona hetkenä. Myöskin oli hän tehnyt kaksi juhlallista
-lupausta Jumalalle, joka oli kutsunut hänet profeetakseen.
-
-Mutta molemmat, joita ne lupaukset koskivat, olivat silloin taistelun
-melskeessä.
-
-Toinen oli jälleen vienyt joukkonsa pelastetusta leiristä vihollista
-vastaan, toinen tarkasteli yhdessä kansan johtajan kanssa yhä
-raivoisammin riehuvaa taistelua.
-
-Josua tapasi kansansa kovassa ahdingossa. Täällä he peräytyivät, tuolla
-he vastustivat vielä heikosti erämaan poikain hyökkäystä. Mutta Hur
-katseli kasvavalla huolella taistelun menoa, sillä leirissä näki hän
-vaimonsa ja pojanpoikansa, allansa taas poikansa kuoleman vaarassa.
-
-Hänen isällistä sydäntään suretti nähdessään Urin perääntyvän; mutta
-hänen uudelleen tunkeutuessaan eteenpäin ja tehdessään hyvin johdetulla
-hyökkäyksellä vahinkoa viholliselle oikaisi hän itsensä iloisesti ja
-olisi kernaasti huutanut hänelle jonkun ylistelevän sanan.
-
-Mutta kenenkä korva olisi ollut kyllin tarkka eroittamaan yksityisen
-miehen ääntä aseitten kalskeesta ja sotahuudosta, vaimojen kirkunasta
-ja haavoitettujen valituksesta, kamelein innoittavasta röhkimistä,
-pasunain ja torvien toitotuksista?
-
-Nyt oli etummainen amalekilaisjoukko tunkeutunut niinkuin kiila
-heprealaisten takimmaisiin riveihin.
-
-Jos tälle onnistui raivata jälkeen tulevaisille tietä ja yhdistyä
-siihen osastoon, joka hyökkäsi leiriin, niin oli taistelu menetetty
-ja kansan perikato vahvistettu, sillä laakson eteläisessä aukossa
-seisoi vielä joukko amalekilaisia, jotka eivät olleet taisteluun
-ryhtyneet ja näkyivät olevan määrätyt suojelemaan kosteikkoa pahimmassa
-tapauksessa viholliselta. Silloin tapahtui uusi käänne. Erämaan pojat
-olivat jo taistelleet niin kauvaksi eteenpäin, että linkoojain ja
-ampujain laukaukset tuskin enään tavoittivat heitä. Elleivät he jäisi
-joutilaiksi, täytyi heidän tulla taistelutantereelle kutsutuiksi.
-
-Hur olisi jo kauvan sitten huutanut Urille muistamaan heitä ja
-käyttämään heitä uudelleen; mutta nyt ilmeni äkkiä nuorukaisolento,
-joka sukkelana kuin Vuorikauris lähestyi heitä leirin puolelta,
-kiiveten ja hypäten kalliolta toiselle.
-
-Saavuttuaan ensimäisten ampujain luo puhui hän heidän kanssansa,
-teki merkkejä seuraaville, jotka kertoivat niitä jälleen ja vihdoin
-laskeutuivat he kaikki laaksoon, nousivat sitten yhdessä läntistä
-kallionseinää miehen korkeudelle asti ja katosivat äkkiä ikäänkuin
-vuori olisi heidät niellyt.
-
-Nuorukainen, jota linkoojat ja ampujat seurasivat, oli Efraim.
-
-Musta varjo kallionseinässä, johonka hän toisten kanssa katosi, lienee
-ollut joku rotkon aukko ja tämän kautta riensivät he arvattavasti
-niiden luo, jotka seurasivat Josuaa leirin avuksi.
-
-Niin uskoi ei vain Hur, vaan Aaronkin ja edellinen alkoi jälleen
-epäillä Josuan kutsumusta; sillä mikä teltoissa olijoille piti tulla
-hyödyksi, heikonsi sotajoukkoa, jonka johto oli hänen poikansa ja
-virkatoverinsa Nahesonin velvollisuutena.
-
-Taistelu leiristä oli jo kestänyt useita tunteja ja Moses ei lakannut
-rukoilemasta taivaasen ojennetuilla käsillä, kun amalekilaisille
-onnistui ankara hyökkäys.
-
-Silloin kokosi kansan johtaja voimansa rukoillakseen uudelleen
-korkeinta, mutta väsyneen polvet horjuivat ja hänen uupunut
-käsivartensa vaipui alas. Mutta hänen sielunsa oli säilyttänyt
-jäntevyytensä, hänen sydämessään asui halu pitämään kiinni hänestä,
-joka johtaa taisteluja.
-
-Johtaja ei tahtonut olla joutilaana tässä taistelussa ja hänen aseensa
-oli rukous.
-
-Niinkuin lapsi, joka ei jätä äitiään, ennenkuin hän antaa sille, mitä
-se ilman itsekkäitä tarkoituksia sisarilleen rukoilee, riippui hän
-rukoillen kiinni kaikkivaltiaassa, joka tähän asti oli osoittautunut
-isänä hänelle ja hänen omilleen ja pelastanut heidät vaikeimmista
-vaaroista.
-
-Mutta hänen ruumiinsa oli uupunut ja sentähden huusi hän
-seuralaisilleen ja he sysäsivät hänelle kallion lohkareen, jonka päälle
-hän istahtui ahdistaakseen uusilla rukouksilla korkeimman sydäntä.
-
-Siellä istui hän ja vaikka hänen väsyneet jäsenensä kielsivätkin
-häneltä palvelustaan, oli hänen sielunsa kuitenkin hänelle kuuliainen
-ja yleni hartaasti ihmisen kohtalon johtajan luoksi.
-
-Mutta hänen käsivartensa puutuivat puutumistaan ja vaipuivat vihdoin
-alas, niinkuin raskaitten lyijypainojen painamat, ja kuitenkin oli
-hänelle sitten monta vuotta tullut tarpeeksi ojentaa niitä taivasta
-kohti, kun hän kaikella hartaudella rukoili Jumalaa korkeudessa.
-
-Sen tiesivät hänen kumppaninsa ja he luulivat huomanneensa, että niin
-usein kuin suuren johtajan kädet vaipuivat voittivat Amalekin pojat
-uuden edun. Sentähden tukivat he innollisesti hänen käsivarsiansa,
-toinen oikealla ja toinen vasemmalla puolen, ja vaikkei tuo valtava
-mies voinut enään ymmärrettävillä sanoilla korottaa ääntänsä, vaikka
-hänen jättiläismoinen ruumiinsa horjui sinne ja tänne ja vaikka
-useammin kuin kerran tuntui hänestä ikäänkuin kivi, joka häntä kantoi,
-laakso ja koko maa heiluisi, pysyivät kuitenkin hänen silmänsä ja
-kätensä ylöspäin ojennettuina. Silmänräpäystäkään ei hän lakannut
-korkeinta avuksi huutamasta, kunnes äkkiä leiristä kuului raikas
-voitonhuuto, kajahdellen laakson kallioisista seinistä.
-
-Josua oli taaskin ilmestynyt taistelutantereelle ja ryntäsi
-vastustamattomalla voimalla omiensa etunenässä vihollista vastaan.
-
-Tästä silmänräpäyksestä sai taistelu uuden näön. Tosin oli vielä
-ratkaisu epätietoinen ja Moses ei voinut olla ylentämättä sydäntään ja
-tuettuja käsiään, mutta vihdoin, vihdoin tuli tämä viimeinen taistelu
-päätökseen. Amalekilaisten rivit horjuivat ja pakenivat vihdoin
-hajallaan ja arkoina laakson eteläiseen aukkoon, josta he olivat
-tulleet.
-
-Sieltäkin kuului huutoa ja tuhansilta huulilta raikui riemullisesti:
-"Jehova meidän lippumme!" "Voitto!" ja taaskin: "voitto!"
-
-Silloin irroitti jumalan mies käsivartensa kumppaneinsa tukevilta
-olkapäiltä, heilutti niitä vapaasti ja korkealla ja huusi uudistetulla,
-ihmeellisesti virkistyneillä voimilla: "Kiitos olkoon Jumalan ja
-Herran! Jehova meidän lippumme! Kansa on pelastettu!"
-
-Sitten pimenivät väsyneen silmät. Mutta kohta senjälkeen nosti hän
-silmänsä ja näki, kuinka Efraim ampujain ja linkoojain kanssa hyökkäsi
-amalekilaisjoukon päälle, joka seisoi laakson eteläisessä aukossa,
-sill'aikaa kuin Josua ajoi erämaan poikain päävoimaa heidän pakenevia
-veljiään kohti.
-
-Sotapäällikkö oli vangeilta saanut tietää eräästä rotkosta, minkä
-kautta keveät kiipeäjät pääsivät erääsen sotatiehen, mikä johti
-taistelutantereen eteläiseen päähän ja Efraim oli, hänen käskylleen
-kuuliaisena, tätä vaivaloista polkua pitkin, joutsimiesten ja
-linkoojain kanssa, hyökännyt vastustajain selkään.
-
-Kahdelta puolin ahdistettuina, harvalukuisina ja pelkureina luopuivat
-Amalekin pojat taistelusta ja nyt näyttäytyi, kuinka erämaan, tässä
-vuoristossa, kasvaneet lapset ymmärsivät käyttää jalkojaan, sillä
-heidän johtajansa merkki annettua pistivät, he dromedarit kuoliaaksi
-ja lensivät sitten kaikille suunnille niinkuin tuulen kuljettamat
-höyhenet. Jyrkkiä kallionrinteitä myöten, jotka näkyivät ihmisille
-käymättömiltä, kiipesivät he käsin ja jaloin sukkelina kuin oravat,
-mutta monet muut pakenivat sen rotkon kautta, minkä vangitut orjat
-Josualle ilmoittivat.
-
-
-
-
-28 Luku.
-
-
-Suurempi osa amalekilaisista oli kaatunut tai makasi haavoitettuna
-taistelutantereella; sotapäällikkö tiesi myös että nuo toiset erämaan
-heimot jotka heihin olivat liittyneet, tapansa mukaan, tulisivat
-jättämään kaatuneet ja pakenemaan omille mailleen.
-
-Kuitenkin oli mahdollista, että epätoivo antaisi pakeneville rohkeutta
-ei jättämään ilman miekan iskua kosteikkoa heprealaisten käsiin.
-
-Mutta Josuan sotilaat olivat liiaksi väsyneet oitis johdatettaviksi
-eteenpäin.
-
-Itse oli hän vuotanut useista helpoista haavoista ja viimeisten päiväin
-vaivat tuntuivat rasittavan hänen rautaista ruumistaan.
-
-Lisäksi laskeutui aurinko, joka tappelun aljettua ei ollut vielä kauvan
-ylhäällä ollut, ja jos mieli väkivallalla tunkeutua laaksoon, ei ollut
-pimeässä tappeleminen.
-
-Mitä hän ja vielä enemmän hänen urhoolliset sotilaansa tarvitsivat, oli
-lepoa aamuhämärään.
-
-Ympärillään näki hän iloisia, ylpeästä itsetunnosta loistavia kasvoja
-ja laskiessaan nuo eriosastot menemään pois, iloitakseen omiensa
-joukossa leirissä, voitosta, päästi kukin joukko, joka väsyneenä ja
-hitaasti kulki hänen ohitsensa, niin raikkaasti kaikuvan huudon,
-ikäänkuin olisivat he unohtaneet väsymyksen mikä vähää ennen oli
-taivuttanut heidän päänsä ja raskauttanut heidän jalkansa.
-
-"Terve Josualle!" "Terve voittajalle!" kaikui kallioseinistä,
-sittenkuin viimeiset osastot olivat hänen silmistään kadonneet. Mutta
-paljon selvemmin kaikuivat hänen sisässään sanat, joilla Moses oli
-kiittänyt häntä, ja ne olivat kuuluneet: "Korkeimman miekaksi, vahvaksi
-ja lujaksi, olet sinä osoittautunut. Niinkauvan kuin Herra on sinun
-apusi ja Jehova lippusi ei meidän tarvitse peljätä vastustajaa!"
-
-Vielä oli hän tuntevinaan suuren jumalan miehen suutelon otsallaan ja
-päälaellaan, kun hän painoi hänet kaiken kansan edessä rintaansa vasten
-eikä ollut hänen helppoa hillitä voimallista liikutustaan, minkä tämän
-seurauksista rikkaan päivän päätös hänessä herätti.
-
-Harras halu tulla itsessään selville, ennenkuin hän jälleen
-sekaantui riemuitsevaan joukkoon ja tapasi isäänsä, jolle tuli osa
-kaikesta suuresta, mikä hänen sieluansa liikutti, pidätti hänet
-taistelutantereella.
-
-Se oli tullut paikaksi, missä kauhu ja hirmu hallitsivat, sillä paitsi
-häntä olivat sen jättäneet kaikki, joita ei kuolema, eikä kovat haavat
-estäneet.
-
-Korpit, jotka olivat vaeltajia seuranneet, lentelivät ruumisten yli
-ja uskalsivat asettua runsaasti katetun pöydän ääreen. Veren haju oli
-houkutellut petoeläimet heidän vuoristaan ja louhisista lymypaikoistaan
-ja heidän ulvomisensa ja ahnas haukuntansa kuului kaikilta puolin.
-
-Kun sitten pimeys seurasi hämärää, alkoivat valot liehua verisellä
-maalla. Niiden avulla saattoivat orjat ja ne, jotka kaipasivat
-omaisiaan, eroittaa ystävän vihollisesta, haavoitetun kuolleesta ja
-moni valitus kovasti haavoitetun rinnasta sekaantui noiden mustain
-lintujen lääkkymiseen ja nälkäisten sakaalien ja hyenain, kettujen ja
-pantterien ulvomiseen.
-
-Mutta Josua tunsi tappelutantereen kauhut eikä peljännyt.
-
-Kallioon nojautuneena näki hän samat tähdet, jotka olivat valaisseet
-häntä teltan edessä Taniksen leirissä silloin kuin hän elämänsä
-päättävimpänä hetkenä oli ollut suurimmassa epäröimisessä. Sitten oli
-kuukausi kulunut ja kuitenkin oli tämä lyhyt aika ollut mitä suurimman
-muutoksen todistajana hänen sisällisessä ja ulkonaisessa elämässään.
-
-Mikä hänestä tuona yönä teltan edessä, missä kuumetautinen Efraim
-lepäsi, oli näyttäytynyt suurelta, ihanalta ja saavutettavalta, se oli
-tänään turhaa ja arvotonta.
-
-Sitä kunniaa ja arvoa, jolla vieraan kansan oikullinen, heikko kuningas
-voi tehdä hänet suureksi ja rikkaaksi, ei hän enään kysynyt. Mitä
-oli hyvin järjestetty ja harjaantunut sotavoima, jonka päälliköitten
-joukkoon hän niin suurella ylpeydellä oli lukenut itsensä?
-
-Tuskin käsitti hän, että oli ollut aika, jolloin hän ei ollut pyrkinyt
-ylemmäksi kuin komentamaan yhä useampia egyptiläisiä, jolloin
-hänen sydämensä oli sykkinyt, kun hänelle annettiin uusi arvonimi
-tai loistava kunnian-osoitus sellaisilta, joita hän piti vähimmän
-kunnioituksen ansainneina.
-
-Egyptiläisiltä oli hän odottanut kaikki, omalta kansaltaan ei mitään.
-
-Vielä samana yönä teltan edessä oli hänestä tuo suuri joukko hänen
-kansalaisistaan ollut vastenmielinen, halpa-arvoisessa päivätyössä
-turmeltunut hylkyväki.
-
-Laumain omistaja oli hänen isänsäkin, ja jos hän pitikin häntä suuressa
-arvossa, niin tapahtui se, huolimatta hänen säädystään, syystä, että
-hänen koko olentonsa vaati kunnioitusta, että tuon ihanan ukon tulinen
-tuoreus vaati rakkautta jokaiselta ja ennen kaikkia häneltä, hänen
-kiitolliselta pojaltaan.
-
-Koskaan ei hän ollut lakannut kernaasti tunnustaumasta hänen omakseen,
-mutta muutoin oli hän pyrkinyt asetovereinsa seassa niin käyttäytymään,
-että he unohtivat hänen syntyperänsä ja pitäisivät häntä joka suhteessa
-vertaisenaan. Hänen kantaäitinsä Asnath, Joosepin puoliso, oli ollut
-egyptiläinen ja hän oli siitä kerskaillut Ja nyt tänään!
-
-Jokaisen olisi hän antanut tuntea harminsa, joka olisi kutsunut hänet
-egyptiläiseksi, ja mitä hän vielä viimeisen uuden kuun aikana olisi
-mielellään salannut häpeänä, se saattoi hänet seuraavana uudenkuun
-yönä, mikä tähtikirkkaana alkoi, nostamaan ylpeänä päätänsä.
-
-Mikä ylevä tunne oikeutetulla itsetietoisuudella tuntea itsensä siksi
-kuin hän oli!
-
-Valheelta, lippunsa alituiselta hylkäämiseltä tuntui nyt hänestä
-hänen elämänsä ja toimintansa egyptiläisenä päällikkönä. Hänen
-totuutta rakastava mielensä riemuitsi tiedossa, että hänen sukuperänsä
-halpamainen kieltäminen ja salaaminen oli päättynyt.
-
-Iloisella kiitollisuudella tunsi hän olevansa sen kansan jäsen,
-jota korkein piti kaikkia muita kansoja etevämpänä, ja kuuluvansa
-yhdyskuntaan, jonka seassa halvinkin, jopa lapsikin, rukoilevasti
-ylensi kätensä yhden Jumalan luo, jonka egyptiläisten etevämmät henget
-ympäröivät salaisuuden rajoituksilla syystä että he pitivät kansaansa
-liian heikkona ja tylsänä kestämään hänen valtavan suuruutensa edessä
-ja käsittämään sitä.
-
-Ja tämä yksi ainoa Jumala, jonka edessä koko egyptiläisten kirjava
-epäjumalan maailma haihtui mitättömäksi, oli valinnut hänen, Nunin
-pojan, hänen lukuisten kansalaistensa joukossa valitun kansansa
-sankariksi ja suojelijaksi ja lahjoittanut hänelle nimen, joka vakuutti
-häntä hänen avustaan.
-
-Olla Jumalalleen kuuliainen ja hänen suojeluksensa alla, pyhittää
-omalle kansalleen verensä ja henkensä, korkeampaa päämaalia ei
-hän luullut kenenkään asettaneen itselleen. Hänen mustat silmänsä
-säihkyivät tulisina ja kirkkaina sitä ajatellessaan. Sydän tuntui
-hänestä liian ahtaalta kaikelle rakkaudelle, jolla hän tahtoi veljiään
-sovittaa, mitä hän varhaisempina vuosina oli heitä vastaan rikkonut.
-
-Tosin oli hän toiselle kadottanut ylevän, jalon naisen, jonka hän oli
-toivonut saavansa omistaa, mutta tämä ei mitenkään häirinnyt hänen
-sielunsa iloista innostusta, sillä hän oli lakannut häntä halajamasta,
-niin ylevänä kuin hänen kuvansa seisoikin hänen sielunsa edessä. Nyt
-ajatteli hän häntä vain levollisella kiitollisuudella; sillä hän
-tunnusti kernaasti itsekseen että hänen uusi elämänsä oli alkanut tuona
-ratkaisevana yönä, jolloin Mirjam oli antanut hänelle esimerkin uhrata
-kaikki, jopa rakkaimmankin, Jumalalleen ja kansalleen.
-
-Mitä naisprofeetta oli rikkonut häntä vastaan, sen oli hän muistostaan
-kadottanut; sillä hän oli tottunut unohtamaan, mitä hän oli anteeksi
-antanut. Nyt tunsi hän vain velkansa suuruuden hänelle. Ihanana puuna,
-joka kohoaa taivasta kohti, missä kaksi vihollista maata koskettavat
-toinen toistaan, seisoi Mirjam hänen entisen ja nykyisen elämänsä
-välillä. Vaikka rakkaus olikin hautaan kannettu, niin ei kumpikaan
-koskaan voinut lakata kulkemasta samalla tiellä samaa päämaalia kohti.
-
-Vielä kerran silmäili hän matkaa, jota hän jo oli kulkenut, ja
-hän rohkeni sanoa, että noista kurjista päiväläisistä oli hänen
-johtonsa alla tullut urhoollisia sotilaita. Taistelussa olivat he jo
-vapaasta tahdosta oppineet tottelemaan ja voiton jälkeen kantamaan
-päätänsä korkealla. Ja kunkin uuden menestyksen perästä olivat he yhä
-parantuneet. Jo tänään näyttäytyi hänestä ei ainoastaan toivottomalta,
-vaan myös sangen mahdolliseltakin, heidän etunenässään, voittaa
-heille isänmaa, jota he saattoivat rakastaa ja missä he vapaudessa ja
-hyvinvoinnissa voivat tulla kunnollisiksi miehiksi, jommoisiksi hän
-halusi muodostaa heidät.
-
-Taistelutantereen kauhujen keskellä, kuuttomana yönä, tunkeutui
-päivänkirkas ilo hänen sydämeensä ja hiljaisella huudolla: "Jumala
-ja minun kansani!" ja kiitollisella silmäyksellä ylös tähtikirkasta
-korkeutta kohti jätti hän ruumiilla täytetyn kuoleman laakson.
-Niinkuin riemuvoittaja, joka kulkee palmunoksain ja kukkien yli, joita
-kiitollinen kansa hajoitti hänen voittopolulleen.
-
-
-
-
-Loppu.
-
-
-Leirissä kohtasi häntä vilkas toimeliaisuus.
-
-Telttojen edessä paloi valkeita, joita iloiset ihmisjoukot ympäröivät
-ja moni nautaeläin tapettiin täällä kiitosuhriksi, tuolla taas
-juhlallista ehtooateriaa varten.
-
-Missä Josua ilmestyi, otettiin hän iloisella huudolla vastaan, mutta
-isää ei hän löytänyt; sillä hän oli seurannut Hurin kutsumusta ja
-hänen telttansa edessä syleili poika kiitollisesta onnellisuudesta
-riemuitsevaa ukkoa.
-
-Mirjam ja hänen puolisonsa ottivat tuota myöhäistä vierasta vastaan
-tavalla, mikä häntä ilahduta; sillä Hur ojensi hänelle avonaisella
-sydämellisyydellä kätensä, mutta Mirjam tervehti häntä kunnioittavasti
-ja hänen silmistään loisti iloinen kiitollisuus häntä kohtaan.
-
-Ennenkuin hän asettui, viittasi Hur hänet syrjään käski orjan, joka
-juuri oli tappanut vasikan, jakamaan sen kahtia, osoitti puoliskoita ja
-sanoi:
-
-"Sinä olet tehnyt suuria kansalle ja minulle. Nun'in poika, ja minun
-elämäni on liian lyhyt kiitokseen, johonka sinä olet velvoittanut minut
-ja emäntäni. Voitko sinä unohtaa nuo katkerat sanat, mitkä häiritsivät
-rauhaamme Dophkassa -- ja sinä sanot niin tehneesi -- pysykäämme
-liittoveljinä tulevaisuudessa, yhdessä ja puolustakaamme toinen
-toistamme ilossa ja surussa, hädässä ja vaarassa. Sotapäällikkyys
-kuuluu tästälähin sinulle yksin, Josua, eikä kellenkään toiselle ja
-siitä iloitsee koko kansa ja erittäinkin iloitsen minä ja vaimoni
-siitä. Oletko sinä samaa mieltä kuin minäkin, tekemään liittoveljeyden
-kanssani, niin kulje minun kanssani, isäin tavalla, tämän tapetun
-eläimen puoliskojen välitse."
-
-Ja Josua soudatti mielellään tätä kutsumusta; mutta Mirjam oli
-ensimäinen, joka yhtyi äänekkäisiin suostumushuutoihin, joilla vanha
-Nun alkoi, ja hän teki sen tulisella innolla; sillä se oli ollut hän,
-joka nöyryyttäen itsensä hänen edessään ja jonka rakkauden hän jälleen
-omisti oli kehoittanut häntä pyytämään Josuata siihen liittoon, jonka
-kumpikin nyt olivat tehneet.
-
-Tämä kaikki ei ollut hänestä raskasta; sillä nuo molemmat lupaukset,
-jotka hän itselleen oli tehnyt, sittenkuin Nunin poika, jota hän nyt
-mielellään kutsui "Josuaksi", oli pelastanut hänet vihollisen kädestä,
-lähenivät jo täytäntöänsä ja hän tunsi sen hyväksi hetkeksi, jolloin
-hän oli tehnyt sellaisen päätöksen.
-
-Tuo uusi tunto olla vaimo, niinkuin kaikki toisetkin, antoi koko hänen
-olennolleen lempeyden, mikä hänelle tähän saakka oli ollut vierasta, ja
-tämä pelasti hänelle puolison rakkauden, jonka täyden arvon hän tuona
-katkerana aikana oppi tuntemaan, jolloin hänen sydämensä oli ollut
-häneltä suljettuna.
-
-Samana hetkenä, mikä teki Hurin ja Josuan liitto veljiksi, tapasi eräs
-uskollinen ihmisparikin toisensa, jonka pyhät velvollisuudet olivat
-toisistaan eroittaneet, sillä ystävien vielä Hurin teltan edessä
-nauttiessa ateriasta pyysi kolme henkilöä Nunin väestä, puhutellakseen
-herraansa. Ne olivat: tuo vanha vapaaksi päästetty, joka oli jäänyt
-Tanikseen, hänen tyttärensä Hogla ja Asser, hänen ylkänsä, josta tyttö
-oli eronnut hoitaakseen vanhempiansa.
-
-Vanha Eliab, hänen isänsä, oli saanut pikaisen lopun ja äiti ja tytär
-olivat sitten seuranneet kansaa sanomattomissa vaivoissa, viimemainittu
-vanhuksen aasilla.
-
-Nun vastaanotti nuo uskolliset ihmiset ilolla ja antoi Asserille Hoglan
-vaimoksi.
-
-Niin oli tämä verinen päivä tullut monelle siunausta tuottavaksi ja
-sittenkin oli se päättyvä surkealla epäsoinnulla.
-
-Valkeain palaessa leirissä oli melua ylt'ympäri, ja koko vaelluksen
-ajalla ei ollut yhtään ehtoota kulunut ilman riitaa ja veristä
-taistelua.
-
-Usein oli annettu haavoja ja kuoloniskuja, kun loukattu oli kostanut
-vihollistaan, kun epärehelliset olivat omistaneet vierasta tavaraa tai
-kieltäneet velvollisuuksia, joita he olivat valalla vahvistaneet.
-
-Sellaisissa suhteissa oli ollut tukalaa saada rauhaa aikaan ja
-vetää rikoksen tekijää tilille, sillä uppiniskaiset kieltäytyivät
-tunnustamasta ketä tahansa tuomariksi. Joka tunsi itsensä loukatuksi,
-liittyi toisten kanssa yhteen ja koetti raa'alla väkivallalla hankkia
-itselleen oikeutta.
-
-Tuona juhlallisena ehtoona eivät Hur ja hänen vieraansa ensiksi
-välittäneet melusta, johonka kukin oli tottunut. Mutta kun heidän
-läheisyydessään raa'imman melskeen ohella ilmestyi kirkas valkean
-valokin, niin rupesivat päälliköt pelkäämään leirin turvallisuutta;
-sentähden nousivat he ylös tehdäkseen lopun tuosta sopimattomuudesta ja
-pian tulivat he näytelmän todistajiksi, mikä täytti toiset vihalla ja
-kauhulla ja toiset taas murheella.
-
-Voiton ilo oli tehnyt joukon hurjaksi.
-
-Se tahtoi osoittaa kiitollisuuttaan jumaluudella ja noudattaen
-kotimaansa kauheita tapoja oli joukko fenisialaisia muukalaisten
-seassa, virittänyt suuren valkean Molochille ja aikoivat heittää
-muutamia vangittuja amalekilaisia liekkeihin tervetulleimpana uhrina
-tälle jumalalle.
-
-Aivan sen viereen olivat israelilaiset asettaneet egyptiläisjumalan
-Sethin savikuvan, jonka eräs sen heprealainen palvelija oli tuonut
-mukanaan turvaksi itselleen ja omilleen.
-
-Monet sadat henkilöt hyppelivät laulaen ja riemuiten sen ympärillä.
-Heidän palveluksensa ei olisi voinut olla hartaampi, eikä heidän
-sielujensa kiihkoisuus palavampi, jos he olisivat kokoutuneet heidän
-isäinsä Jumalalle antamaan hänelle tulevan kiitoksen. Aaron oli koonnut
-kansan, oitis leiriin palattuaan, ylistyslauluihin ja kiitosrukouksiin,
-mutta useilla oli ollut niin kova tarvis vanhalla totutulla tavalla
-nähdä kuvan siitä jumalasta, jonka luo heidän tuli sielunsa ylentää,
-että savisen epäjumalan kuvan näkeminen oli saanut heidät polvilleen
-notkistumaan ja luopumaan totisessa jumalasta.
-
-Nähtyään Moloch'in palvelijat, jotka jo sitoivat ihmisuhrit
-heittääkseen ne valkeaan, vihastui Josua, ja kun nuo sovaistuneet häntä
-vastustivat, antoi hän puhaltaa pasuunoihin ja ajoi heidät takaisin
-leirikortteeriinsa nuorella miehistöllään, mikä häntä sokeasti totteli
-ja oli muukalaisille kaikkea muuta kuin suosiollinen.
-
-Totellen vanhan Nun'in, Hurin ja Nahesonin vakavia kehoituksia
-luopuivat heprealaiset rikollisuudestaan, jonka kiittämättömyys teki
-kaksinkertaisesti rangaistavaksi. Mutta heidänkin seassaan ottivat
-monet pahakseen, että tuo tulinen ukko rikkoi epäjumalan kuvan, jota
-he kunnioittivat, ja ilman rakkautta häneen, hänen poikaansa ja pojan
-poikaansa sekä kunnioitusta hänen lumivalkeita hiuksiaan kohtaan olisi
-moni käsi kohonnut häntä vastaan.
-
-Niinkuin jokaisen suuren vaaran perästä, jonka korkeimman armo oli
-saattanut hyvään päätökseen, oli Moses vetääntynyt yksinäisyyteen ja
-Mirjamin silmät täyttyivät kyyneleistä ajatellessaan sitä surua, minkä
-tieto sellaisesta lankeemuksesta ja kovasta kiittämättömyydestä olisi
-tuottava hänen veljelleen.
-
-Josuankin iloisen luottamuksen yli oli pimeä varjo levittäytynyt.
-Hän lepäsi unettomana matolla isänsä teltassa ja katseli taaksepäin
-tapahtunutta.
-
-Hänen sotilassieluansa elähdytti ajatus nähdä yhden ainoan,
-kaikkivaltiaan, ei koskaan erehtyväisen vaimon johtavan kaikkiutta
-ja ihmisten elämää ja vaativan kaikilta luontokappaleilta ehdotonta
-kuuliaisuutta. Että kaikki riippui tästä yhdestä ainoasta, äärettömän
-suuresta ja voimallisesta ja hänen viittauksestaan syntyi, järjestäytyi
-tai meni levolle, sen osoitti hänelle kukin silmäys luontoon ja elämään.
-
-Hänestä, vähäisen sotavoiman johtajasta, oli hänen Jumalansa ylhäisin
-ja laajanäköisin kaikista sotapäälliköistä, ainoa, jolle voitto aina
-oli varma.
-
-Mikä rikos, pilkata sellaista herraa ja palkita hänen hyvää työtään
-lankeemuksella!
-
-Ja kuitenkin oli kansa hänen silmäinsä edessä tehnyt tuon kauhean
-työn, ja kun hän nyt muistoonsa johti nuo tapaukset, mitkä pakottivat
-hänet ryhtymään asian menoon, nousi hänessä kysymys, kuinka se oli
-suojeltava korkeimman vihalta, kuinka tuon sovaistuneen kansan silmät
-olisivat avattavat hänen ihmeelliselle, sydäntä ja mieltä korottavalle
-suuruudelleen.
-
-Mutta ei hän löytänyt mitään vastausta eikä nähnyt mitään neuvoa
-kuvaillessaan itselleen tuota hillimättömyyttä ja mielivaltaisuutta
-leirissä, mikä uhkasi turmella hänen kansalaisiansa.
-
-Hän oli onnistunut taivuttamaan sotilaansa kuuliaisuuteen. Niin pian
-kuin torvet soivat ja hän itse sota-asussa astui heidän etunenässään,
-alistivat he oman jäykän tahtonsa hänen tahtonsa alaiseksi. Eikö sitten
-löytynyt mitään keinoa pitämään heitä rauhallisen arkielämän aikana
-niissä rajoissa, jotka Egyptissä turvasivat halvimman ja heikoimmankin
-oloa ja suojelivat sitä ylimielisen ja väkevämmän loukkauksilta?
-
-Sellaisissa ajatuksissa valvoi hän uuden aamun koittoon ja tähtien
-laskiessa kavahti hän ylös, antoi puhaltaa pasuuniin ja vastustamatta
-ja täysilukuisina kokoontuivat nuo uudestaan muodostetut joukot tänään
-niinkuin eilenkin.
-
-Pian kulki hän heidän etunenässään ahtaan kalliolaakson läpi ja
-sittenkuin he hetken vaijeten olivat vaeltaneet pimeydessä, nauttivat
-sotilaat tuota virkistävää viileyttä, mikä käy varhaisen aamun edellä.
-
-Päivä sarasti idässä, taivas alkoi kirkastua ja aamuruskon loistavassa
-hehkussa kohosi juhlallisena ja jättiläisvoimaisena pyhän vuoren
-majesteetillinen hahmo.
-
-Lähellä ja selvästi pyrki se ruskeine kallioineen, lohkareineen ja
-rotkoineen vaeltajani edessä ylöspäin ja sen seitsensärmäisen huipun
-ympärillä liiteli kotkapari, jonka leveitä siipiä tuo nuori päivänvalo
-kultasi hohtavalla loistolla.
-
-Niinkuin Alus'essa, niin pakotti nytkin hurskas kauhu vaeltavan joukon
-pysähtymään ja jokainen, ensimäisestä viimeiseen, kohotti hiljaisessa
-hartaudessa kätensä ylös rukouksessa.
-
-Sitten kulkivat sotilaat rohvaistunein sydämin eteenpäin ja toinen
-huusi toiselleen iloisesti, kun heitä vastaan lensi visertäen somia
-mustia lintusia, jotka ilmaisivat raikkaan veden läheisyyttä.
-
-Tuskin olivat he kulkeneet puoli tuntia, kun he saivat nähdä sinisen
-viheriöitä tamariski-pensaita ja korkealle ulottuvia palmuja; mutta
-vihdoin kuului heidän korvissaan suloisin kaikista erämaan äänistä:
-juoksevan veden kohina.
-
-Se virvoitti sydäntä ja lisäksi täytti läheisen Sinaivuoren
-valtava näky, jonka taivasta tavoittelevaa päätä sininen usvahuntu
-peitti, Gosenin tasangoilla kasvaneitten miesten sielut hurskaalla
-hämmästyksellä.
-
-[Nykyinen Serbál, eikä munkkien Sinai, joka meidän mielestämme
-vasta Justinianuksen aikana julistettiin lain-antamisen vuoreksi.
-Mielipiteemme perussyyt, että Serbál on raamatun Sinai, kuten Lepsius
-ennen meitä ilmaisi ja toisetkin myöntävät, löytyvät laajemmin
-selvitettyinä teoksessamme: "Gosenin kautta Sinaille, matkakirjasta ja
-kirjastosta." 2 painos Leipzig 1882. Vilh. Engelmann.]
-
-Varovasti tunkeutuivat he nyt eteenpäin, sillä ehkäpä jäännös
-voitetuista amalekilaisista väijyi jossakin kätköpaikassa.
-
-Mutta ei kuulunut eikä näkynyt yhtään vihollista ja ainoina osoitteina
-erämaan poikain kostonhimosta tapasivat heprealaiset heidän huoneensa
-hävitettyinä, ihanat palmut laaksossa kaadettuina ja heidän puutarhansa
-autioina.
-
-Silloin oli raivaaminen tieltä nuo hoikat rungot tuuheine latvoineen,
-etteivät estäisi kansan vaeltamista eteenpäin, ja kun tämäkin työ oli
-tehty, nousi Josua laakson purolle johtavan kivisen rotkon kautta,
-vuoren ensimäiselle kallion kielekkeelle, tähystelläkseen läheltä ja
-kaukaa vihollista.
-
-Punaisten graniittimöhkäleitten ohi, joissa risteili vihertäviä
-dioriittisuonia, johti jyrkkä polku hänet, kunnes hän oli saapunut
-korkealla, kosteikon ylipuolella, olevalle tasangolle, missä kirkkaan
-lähteen vieressä viheriäiset pensaat ja heikot tunturikasvit
-kaunistivat autiota erämaata.
-
-Täällä aikoi hän levätä ja katsellessaan ympäri huomasi hän riippuvan
-kallion varjossa erään korkean miehisen olennon.
-
-Se oli Moses.
-
-Ajatuksien lento oli riistänyt häneltä niin kokonaan nykyisyyden ja
-hänen ympäristönsä, ettei hän huomannut Josuan lähenemistä: mutta tätä
-pidätti syvä kunnioitus häiritsemästä jumalan miestä.
-
-Kärsivällisesti hän odotti, kunnes hän nosti parrakkaan päänsä ja
-tervehti ystävällisellä arvokkaisuudella Josuata...
-
-Nyt katselivat he yhdessä kosteikkoa ja vuorimaiseman autioita, kivisiä
-laaksoja jalkainsa juurella. Vähäinen osa ruokomerta, mikä huuhtoi
-vuoren vasenta kylkeä vilkkui smaragdiviheriänä heitä vastaan.
-
-Sen ohessa puhuivat he kansasta ja sen Jumalan, suuruudesta ja
-kaikkivaltiaisuudesta, joka heitä niin ihmeellisesti oli johtanut, ja
-katsellessaan pohjaanpäin huomasivat he vaeltajain äärettömän pitkän
-jonon, mikä seuraten kalliolaakson mutkia hitaasti tulvaili kosteikkoa
-kohti.
-
-Silloin avasi Josua sydämensä jumalan miehelle ja uskoi hänelle, mitä
-hän viimeisenä unettomana yönä oli itseltään kysynyt ja johonka ei hän
-ollut löytänyt vastausta. -- Mutta Moses kuunteli levollisesti häntä ja
-vastasi sitten syvällä äänellä ja katkelmaisissa lauseissa:
-
-"Hillimättömyys leirissä -- niin, se turmelee minun kansani!
-Mutta meidän käteemme antoi Herra voiman murtaa sen. Voi sitä,
-joka vastustaa. Tätä voimaa, joka on korkea kuin vuori täällä ja
-järkähtämätön niinkuin sen kova kiviaine, sitä saavat he tuntea!"
-
-Sitten oli Moseksen uhkaava puhe valjennut.
-
-Sittenkun molemmat olivat kauvas aikaa katselleet avaruuteen, katkaisi
-Josua vaikenemisen ja kysyi: "Ja mikä on tämän voiman nimi?"
-
-Silloin kaikui lujasti ja äänekkäästi jumalanmiehen partaisilta
-huulilta:
-
-"Laki!"
-
-Ja sen ohessa osoitti hänen sauvansa vuorenhuippua.
-
-Sitten viittasi hän toiselle ja jätti hänet; mutta Josua lopetti
-tarkastuksensa ja huomasi laaksojen keltaisella pohjalla pimeitä
-varjoja, jotka liikkuivat milloin sinne, milloin tänne.
-
-Ne olivat jäännöksiä voitetuista amalekilaisista, jotka etsivät uusia
-asuinpaikkoja.
-
-Vielä lyhyen ajan tarkasti hän heitä ja tultuaan vakuutetuksi, että he
-etääntyivät kosteikosta, astui hän miettivästi laaksoon.
-
-"Laki!" kertoi hän kertomistaan itsekseen
-
-Niin, se oli se, mikä vaeltajilta puuttui! Sen ankaruudelle oli ehkä
-mahdollista muodostaa nuo laumat, jotka olivat orjuudesta paenneet,
-kansaksi, kelvolliseksi Jumalalle, joka antoi sille etusijan ennen
-kaikkia muita kansoja maan päällä.
-
-Tässä keskeytyivät sotapäällikön tutkistelemiset, sillä ihmisellisiä
-ääniä, laumojen mylvimistä ja karjumista, koirain haukuntaa ja kovia
-vasaran lyöntejä tunkeutui kosteikosta hänen tykönsä ylös.
-
-Telttoja pystytettiin; se oli rauhan työtä, johonka ei kukaan häntä
-tarvinnut.
-
-Silloin laskeutui hän erään taajan tamariskipensaan varjoon alas, minkä
-yli korkea palmu kohotti ylpeästi kruununsa, ja mielihyvällä ojensi hän
-jäsenenpä, tiedossa, että nyt oli kansasta huolta pidetty sodassa hänen
-hyvällä miekallaan, rauhassa lain kautta Se oli paljon, se vahvisti
-hänen toivoansa; mutta ei, ei siinä ei ollut vielä kaikki, se ei voinut
-olla viimeinen keino. Jota enemmän hän mietti, sitä syvemmin tunsi
-hän, ettei tämä vielä riittänyt niille tuolla alhaalla, jotka hän oli
-veljinä ja sisarina sulkenut sydämeensä. Hänen leveä otsansa synkistyi
-jälleen ja uusien ajatuksien peljästyttämänä levosta pudisteli hän
-hiljaa päätänsä. Ei, ja uudelleen ei! Laki ei voinut antaa niille,
-jotka hänelle olivat tulleet niin kalliiksi, mitä hän heille toivoi.
-Vielä oli joku toinen tarpeellinen tekemään heidän tulevaisuutensa niin
-ihanaksi ja arvolliseksi kuin hän sisällisten silmäinsä edessä oli
-nähnyt sen tiellä kaivoksiin.
-
-Mutta mitä se oli, mikä oli tuon toisen nimi?
-
-Ja nyt rupesi hän kiusaamaan aivojansa sitä löytääkseen ja kun hän
-suljetuilla silmäluomilla laski ajatuksensa liitelemään toisten
-kansojen luo, joita hän oli kohdannut sodassa ja rauhassa, tutkiaksensa
-heidän luonaan tuota yhtä mikä vielä puuttui hänen omiltaan, valtasi
-uni hänet ja unessa ilmestyi hänelle Mirjam ja eräs suloinen tytön
-kuva, joka oli Kasanan kaltainen, sellaisena kuin hän puhtaana,
-viattomana lapsena usein, oli rientänyt häntä vastaan, ja häntä seurasi
-tuo valkoinen lammas, minkä hänen isänsä monta vuotta sitten oli
-lemmikilleen lahjoittanut.
-
-Molemmat uniolennot ojensivat hänelle lahjan ja kehoittivat häntä
-valitsemaan toisen.
-
-Mirjamin käsissä oli raskas, kultainen taulu, jonka kärjessä
-liekehtivillä kirjaimilla oli kirjoitettu: "Laki", ja jonka hän tarjosi
-hänelle kolkolla vakavuudella. Lapsi tarjosi hänelle yhtä noista
-somista ympyriäisistä palmulehdistä, joita hän usein rauhanmerkkinä oli
-heiluttanut.
-
-Taulun näkeminen täytti hänet hurskaalla kauhulla, palmunoksa liehui
-ystävällisesti häntä vastaan ja sentähden tarttui hän siihen nopeasti
-Mutta tuskin piti hän sitä kädessään, ennenkuin naisprofeetan kuva
-katosi ilmaan, niinkuin sumu, minkä aamutuuli haihduttaa. Kiusallisessa
-hämmästyksessä katseli hän nyt paikkaa, missä hän oli seisonut,
-ja kummastuneena ja levottomana omituisesta vaalistaan, josta hän
-kuitenkin tunsi, että hän oli oikein tehnyt kysyi hän lapselta, mitä
-hänen lahjansa merkitsi hänelle ja kansalle.
-
-Silloin viittasi se hänelle osoitti etäisyytensä ja huusi hänelle
-kolme sanaa, joiden lempeä hyvinsointuva kaiku tunkeutui syvälle hänen
-sydämeensä. Mutta niin paljon kuin hän koettikin käsittää niiden
-tarkoitusta, ei se kuitenkaan hänelle onnistunut, ja pyytäessään lapsen
-niitä selittämään hänelle, heräsi hän oman äänensä soinnusta ja astui
-pettyneenä ja ajattelevaisena leiriin takaisin.
-
-Myöhempinä aikoina yritti hän vielä usein muistuttaa itselleen noita
-sanoja, mutta aina turhaan. Kaikki ruumiinsa ja sielunsa voimat
-omisti hän kansalleen; mutta hänen sukulaisensa Efraim perusti
-myöhemmin, voimallisena sukuruhtinaana, joka ansaita nauttimaansa
-suurta kunniaa oman perhe-huoneen. Siellä näki vanha Nun lastenlasten
-lapsien kasvavan, jotka lupasivat hänen jalolle suvulleen pitkällistä
-kestävyyttä.
-
-Josuan toimelias elämä ja kuinka hän omilleen voitti uuden kodin, on
-jokaiselle tunnettu.
-
-Tuolla luvatussa maassa syntyi monta vuosisataa myöhemmin Bethlehemissä
-eräs toinen Jehoschua, joka lahjoitti ihmiskunnalle, mitä Nunin poika
-oli turhaan heprealaiskansalle etsinyt.
-
-Mutta nuo kolme sanaa lapsen suusta, joita sotapäällikkö ei voinut
-tulkita, olivat: "Rakkaus, armo, lunastus!"
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Josua, by Georg Ebers
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JOSUA ***
-
-***** This file should be named 61461-8.txt or 61461-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/6/1/4/6/61461/
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License (available with this file or online at
-http://gutenberg.org/license).
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
-http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at
-809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
-business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
-information can be found at the Foundation's web site and official
-page at http://pglaf.org
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit http://pglaf.org
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     http://www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/61461-8.zip b/old/61461-8.zip
deleted file mode 100644
index 573bdb7..0000000
--- a/old/61461-8.zip
+++ /dev/null