NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 3094 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..3579825
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #61343 (https://www.gutenberg.org/ebooks/61343)
diff --git a/old/61343-8.txt b/old/61343-8.txt
deleted file mode 100644
index 85b67d3..0000000
--- a/old/61343-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,3094 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Pohjanmaan helmi, by J. O. (Johan Olof)
-Åberg, Translated by J. F. Hagfors
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Pohjanmaan helmi
-       Romantillinen kertomus 1808 vuoden sodasta
-
-
-Author: J. O. (Johan Olof) Åberg
-
-
-
-Release Date: February 8, 2020  [eBook #61343]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK POHJANMAAN HELMI***
-
-
-E-text prepared by Tapio Riikonen
-
-
-
-POHJANMAAN HELMI
-
-Romantillinen kertomus vuoden 1808 sodasta
-
-Kirj.
-
-J. O. ÅBERG
-
-Suomentanut
-
-J. F. Hagfors
-
-
-
-
-
-Porvoossa,
-Werner Söderström,
-1878.
-
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-Koti ja murros.
-Lappajärvellä.
-
-
-
-
-
-
-
-Koti ja murros.
-
-
-
-
-I.
-
-
-Tuon pienen Alajärven-joen rannalle, joka yhdistää Lappa- ja Ala-järvet
-Pohjanmaalla, tahdomme viedä lukijan eräänä kauniina kesäaamuna v.
-1808. Pitkin tuon monissa mutkissa juoksevan joen rantoja leviää tummat
-metsät tai niiden välillä suon tapaiset seudut ja kankaat, joilla
-ainoastaan matala kanerva kasvaa. Astukaammepa hetkeksi aikaa metsän
-maailmaan katsomaan elämää, mikä sen helmassa vallitsee, ja miltä se
-näyttää.
-
-Siellä elää, puitten ja soitten välillä, kasvi- ja eläinkunta lyhyen
-aikansa, ei niin moninaisena kuin tasamaalla, jossa ihmis-käsi saattaa
-ilmoihin melkein mahdottomia, vaan kumminkin sellaisena, että sitä
-ansaitsee katsella, niin kuin ilon lähteenä jokaiselle, joka käsittää
-nuo voimakkaasta luomisvoimasta puhuvat esineet, joita joka askeleella
-tapaamme luonnon ihmeellisessä valtakunnassa. Ihmeellä katselemme me
-mustaa metsää, ehkäpä salaisella pelollakin, sillä emmehän tunne, mitä
-se povessaan kätkee. Vaan astupa tuohon metsän maailmaan, joka sinusta
-näyttää niin uhkaavalle; tutustu noihin ääniin, jotka kuuluvat puiden
-latvoista ja matalista pensaista ja jotka ikäänkuin kuiskaavat satuja
-menneistä ajoista; opi eroittamaan käärmeen pitkällinen kahina kuivissa
-lehdissä, melusta, joka syntyy, kun sammakko hyppää lahoneiden oksain
-yli, jotka aika pian taas muuttaa mullaksi; kuultele lintujen aamu- ja
-ilta-lauluja, niin olet huomaava, ettei tuo jylhyys, jonka luulit niin
-eriämättömäksi metsästä, ole muuta, kuin mielenkuvitusta vaan. Sillä
-syvimmässä metsässäkin kohtaa sinua elo, jonka luonnon herra on
-soveltanut paikan mukaan, johon hän sen on asettanut.
-
-On kesä aamu, kaunis aamu! Pienen joen aallot kohisevat leikkien rannan
-pieniä kiviä ja maahan putoneita oksia vastaan ja laulavat matkallaan
-äidilliseen helmaan kauniita lauluja ajoista, jotka ovat olleet ja
-menneet. Voi jospa ymmärtäisi noita ääniä; monta luonnon syvimmistä
-salaisuuksista saisi silloin kenties tietää!
-
-Kun ensimmäiset auringon säteet ehtivät metsän sisimpiin osiin, silloin
-elo siellä virkoaa. Sen tarpeet ovat tyydytettävät. Arka myyrä pakenee,
-kavala kettu, tuo voittamaton veijari, hiipii pensaitten välitse,
-heiluttaa häntäänsä ja teeskentelee minkä kerkiää. Kovakuoriaiset
-hyörivät sudenkorentojen, mehiläisten ja ampiaisten parissa; jänis
-ravistaa ajattelevaisesti korviaan ja hyppää kohteliaasti syrjään, kun
-repo tulee hänen luokseen aamuterveisille -- ja laulavain lintujen
-parvessa, joitten soitanto aina on yhtä vireä ja puhdas, lentää, aaveen
-näköisenä, kummituksena pimeyden maailmasta, valoa pelkäävä tarhapöllö
-syrjäiseen pesäänsä. Puun oksat kumartuvat aamutuulen suudellessa
-toisiinsa kuiskaellen: näin oli eilen, näin on huomenakin ja näin läpi
-aikojen; viidakot valkenevat ja sekasotkusta, joka ennen vallitsi sen
-helmassa, tulevat nyt kauniimmat kuvat ilmiin lukemattomissa muodoissa
-vaihtelevasta kasvimaailmasta; joen vesi kohisee kovemmin, ja pian
-pienet aallot hyppivät rajussa tanssissa rannoilla, joita ne vastikää
-suutelivat niin hiljaan.
-
-Niin tulee yö. Silloin alkaa kummallinen risahteleminen melkein joka
-puun juurella. Koko metsän elämä muuttuu nyt öiseksi. Silloin kavaluus
-ja julmuus ovat vallitsevaiset ja silloin nämä eläinkunnan himot
-nousevat korkeimmalleen.
-
-Viileä tuuli puhaltaa ulkona; metsässä on olo tukala. Eri äänien
-seassa, jotka tulevat vesiltä ja maalta, kuulee selvään tarhapöllön
-parkumisen. Keskiyön aikana hiljenevät äänet, lintu nyökäyttää pientä
-päätään, pistää sen siipensä alle ja raukee nukkumaan. Hetkeksi tulee
-äänettömyys -- tunniksi vaan!
-
-Tämä hetki on juhlallisin.
-
-Mikä sirkutus ja viserrys joka puun latvasta. Mikä ilo ja riemu joka
-taholla!
-
-Ylistyslaulu, kaunis ja täysinäinen, tervehtii uutta päivää. Puut
-kumartuuvat toisiinsa kuiskaten.
-
--- Näin oli eilen, näin on tänään ja näin on aikain läpi...
-
-Pienillä kivillä, joita oli tiheässä pitkin Alajärven joen itäistä
-rantaa, hyppeli nuori tyttö, paljain jaloin ja kauloin. Hänen
-soikeanpyöreiden kasvojensa ympäri, joiden suurissa sinervissä silmissä
-saattoi lukea ainoastaan lapsellista viattomuutta ja jonka suu oli
-paisuva, kuin kypsä rypäle, valuivat vaaleat hivukset irtonaisina aina
-vyötäisiin asti. Kevyt puku peitti hänen solakkaa vartaloansa eikä
-ulettunut alemma, kuin että pienet jalkansa ja nilkkaluunsa jäivät
-näkyviin. Tyttö näytti olevan seitsemäntoista vuotias ja oli, kuten
-lapset, jotka ovat kasvaneet luonnon helmassa, jo hyvin vaurastunut.
-Hän oli ruusu täydessä kukassaan; hän oli myöskin lilja; tuommoinen
-yhdistys kahdesta eri luonteesta, jota taideniekka ja ihannetaiteilija
-erittäin rakastavat.
-
-Pohjanmaan helmi, siksi häntä yleisesti nimitettiin, antoikin syytä
-nimelleen, jolla ei ainoastaan tarkoitettu ruumiin vaan myöskin sielun
-kauneutta. Vaan Ilma, se oli tuon kauniin helmen nimi, ei tiennyt
-kauneudestaan. Oli tosin monta, jotka hänelle sen sanoivat, mutta hän
-ei sitä uskonut, vaan väisti tuon puheen luonnollisella pilallaan.
-
-Kun hän nyt tuossa hyppelee kiveltä toiselle, silloin tällöin astuen
-veteen, antaen aaltojen huuhtoa pieniä jalkojaan, näyttää hän
-vedenneitoselta, joka on aaltojen helmasta noussut yli-ilmoihin
-katsomaan ja ihailemaan hänelle tuntematonta maailmaa.
-
-"Voi kuinka kaunis aamu!" -- kuiskasi hän kohottaen silmänsä aurinkoa
-kohden. -- "Oi kuinka nyt on hauskaa ja virkistävää juoksennella
-Alajärven rannalla. Tämä toki on unta suloisempaa!"
-
-Näillä sanoilla Ilma hyppäsi eräälle jotenkin korkealle kivelle ja
-katseli ympärilleen. Hieno aamutuuli tarttui hänen pitkään kiharaiseen
-tukkaansa ja kääri sen hänen vyötäisensä ja helmansa ympäri. Ilma
-hymyili nähdessään kuvansa heiluvassa aallossa; löi kätensä yhteen ja
-juoksi aika kyytiä pitkin rantaa. Vihdoin seisahti hän ja katseli
-etehensä niin tarkkaan, kuin jos hän olisi pelännyt väijyvää
-vihollista. Se olikin vaan eräs pieni punaseksi maalattu talo joen
-rannalla, joka veti hänen huomionsa puoleensa. Somalta tuo pieni talo
-näytti, tuuheat puut sitä ympäröivät, ja Ilma ei voinut pidättää
-itseään huudahtamasta ilosta, kun hän katseli kotiaan.
-
-Ilman katsellessa rauhaista kotiaan aukeni yksi sen ikkunoista ja
-keski-ikäinen nainen katsahti huoneesta ulos.
-
-"Ilma, Ilma!"
-
-Nuori tyttö vaikeni; ainoastaan puoleksi hillitty nauru osoitti, että
-hän oli kuullut äitinsä huudon.
-
-Hetkinen kului ennenkuin äiti uudestaan huusi ja Ilma oli jo puoleksi
-hiipinyt ulos pensastosta saattaakseen, äitinsä näkemättä, hiipiä
-esille ja siten hämmästyttää häntä, kun äiti astui ulos portaille.
-Silmäyksissään, joita hän heitti ympärilleen, saattoi selvään lukea
-levottomuutta ja tämä levottomuus ilmautui myöskin hänen äänessään,
-joka tällä kertaa kuului vahvemmalta, vaan samalla vähän epävakaiselta.
-
-"Ilma, Ilma!"
-
-Tyttö säpsähti, kun hän taasen kuuli nimensä mainittavan. Hänen hieno
-korvansa huomasi tuon äänen epävakaisuuden, ja äkkiä ilmestynyt
-aavistus sanoi hänelle, että jotakin tärkeätä oli tapahtunut. Pitäen
-käsiään tiheään tykkivällä sydämmellään, riensi hän eteenpäin ja juoksi
-suoraan äidin syliin huudahtaen:
-
-"Mikä nyt on hätänä, mikä?"
-
-"Paha lapsi, joka et voi pysyä kotona näin varhain, vaan menet maihin,
-metsiin!" torui äiti, nähtävästi vihastuneena. -- "Ja noin puettuna
-sitten!" lisäsi hän. "Olethan sinä hurja, tyttö. Tottahan sinun
-kumminkin pitäisi ymmärtämän ottaa kengät jalkahasi."
-
-Ilma pudisti päätään ja vastasi:
-
-"Kengät! Miksi niin? Voi jos tietäisitte, äiti, kuinka helposti minä
-juoksen kivien ja kukkien yli, aivan kuin jos minulla olisi siivet.
-Tarvitsen tuskin koskettaakaan maata!"
-
-Kun hän nämät sanat sanoi, hymyilivät huulensa ja silmänsä.
-
-Äiti katseli hetken ihastuksella kaunista tytärtään, sitten sanoi hän,
-kun todellisuus oli herättänyt hänet hänen ajatuksistaan, ja kasvonsa
-synkistyivät:
-
--- "Tule sisälle, Ilma; minulla on ikävä uutinen sinulle kerrottavana."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Rouva Maria Herner, Ilman äiti, oli keski-ikäinen vaimo säännöllisellä
-kasvojen muodolla. Nuoruudessaan oli hän ollut yhtä kaunis kuin
-tyttärensä nyt oli, ja saattoipa häntä vielä nytkin, neljänkymmenen
-vuoden ikäisenä, sanoa joksenkin kauniiksi. Ennen sodan alkua ei hän
-ollut tiennyt oikein mikä suru onkaan, vaan Huhtikuun 18 päivän jälkeen
-v. 1808, jolloin hänen miehensä kaatui Siikajoella Venäläisten vallassa
-olevia kukkuloita valloitettaessa, olivat ruusut sekä sydämmestään että
-poskiltaan rauenneet pois. Nyt hänellä vaan oli tyttärensä, jonka
-edestä hänen tuli elää. Vähitellen raskas surunsa sentään laimeni ja
-tyyni mietiskeleminen, joka käskee ihmisen tarkkaan täyttämään
-velvollisuutensa, käski häntäkin tästälähin pyhittämään kaiken elämänsä
-pienen talonsa hoitamiseksi ja Ilman kasvattamiseksi. Hän oli itse
-tavallista sivistyneempi nainen, ja taisi sentähden kylvää nuoren tytön
-sieluun siemeniä, jotka tulevaisuudessa kenties kantaisivat suuria
-hedelmiä; ja tämän teki hän sitä mieluimmin, kun Ilman mielenlaatu oli
-vieno ja herkkätuntoinen. Vaan tuo nuori tyttö oli myös perinyt
-isältään jäykän luonteen ja melkoisen itsepäisyyden; ja minkä hän
-kerran oli päättänyt tehdä, sen koki hän myöskin täyttää. Siinä
-suhteessa hän erosi äidistään, jossa paitse naisellista lauhkeutta,
-myöskin jossakin määrässä toimettomuus oli havaittavana.
-
-Kun olivat tulleet ensimmäiseen, hyvin siivottuun huoneesen, vaipui
-rouva Herner ikkunan edessä olevalle sohvalle ja peitti kasvonsa
-käsillään.
-
-"Äiti, äiti" -- puhkesi Ilma sanomaan, rientäen äitiään kaulailemaan --
-"mitä on tapahtunut? Kertokaa minulle se, teillä on jotain
-mielessänne!"
-
-Rouva Herner oli edelleen vaiti ja Ilman tuska suureni.
-
-"Ettekö tahdo minulle ilmaista pelkoanne?" kysyi tyttö lempeästi. --
-"Sillä tottahan se on..."
-
-"Pelko, niin", -- keskeytti rouva Herner, nostaen päätään. -- "Oikein
-sinä arvasitkin, Ilma; hirmuinen pelko minua ahdistaa. En tiedä
-rohkenenko sinulle sitä mainita?"
-
-"Puhukaa, äitini, kyllä minä sen jaksan kuulla."
-
-"No, koska niin tahdot, niin minä sinulle sen kerron. Kuule nyt! mitäs
-sanoisit, jos yht'äkkiä näkisimme täällä joukon ryssiä!"
-
-Ilma vaaleni, vaikka hän oli päättänyt olla urhollinen.
-
-Äiti jatkoi:
-
-"Viholliset kulkevat ryöstöretkillä näillä seuduilla. Toissapäivänä oli
-pieni kasakkajoukko nähty Sikkilän läheisyydessä..."
-
-"Kasakkajoukko!" huudahti Ilma, ennenkuin äiti ehti lopettaa. "Voi!
-minä olen niin usein kuullut kasakkain olevan meidän julmimpain
-vihollisemme!"
-
-"Julmimmat eivät ne toki liene; ainakaan eivät Donin kasakat. Uraalin
-kasakoista en saata sitä sanoa. Isäsi, joka oli ollut noilla seuduilla,
-kertoi usein minulle näistä molemmista ratsastajajoukoista, ja hän
-vakuutti Donin kasakkain olevan paraimpain kaikista muista, jotka oli
-kohdannut. Kuinka me nyt teemme? Joko jäämme tänne tahi lähdemme
-Sikkilään?"
-
-"Niinkuin itse tahdotte, äitini" kuiskasi Ilma ja heittäytyi äitinsä
-kaulaan. -- "Vaan kyllä on vaikeata jättää koti!"
-
-"On, Jumala nähköön", huokasi rouva Herner ja kallisti päänsä käsiinsä.
-"Vaan sehän kerran kumminki tapahtunee", lisäsi hän hiljemmin. "Täällä
-emme saata olla turvassa."
-
-Tuo veitikkamainen lapsellinen hymy, joka ennen oli elänyt Ilman
-huulilla, oli nyt kadonnut; ja totisuus vallitsi noilla pienillä
-näppärillä huulilla ja noissa kauniissa sinervissä silmissä. Tässä
-silmänräpäyksessä näytti tuo seitsentoista vuotias Ilma semmoiselta,
-joka on tuomittu ratkaisemaan jotakin elämän arvoitusta. Ja olihan
-hänellä ja hänen äidillään todellakin tärkeä arvoitus ratkaistavana,
-sillä riippuihan kukaties heidän henkensä tästä ratkaisemisesta.
-
-Aurinko oli sillävälin noussut aina korkeammalle taivaalle ja Alajärven
-pienet aallot välkkyivät niin kauniisti sen säteissä. Tämä kaunis aamu
-ennusti kaunista päivää.
-
-Rouva Herner, kun oli hetken istunut ääneti ja mietteissään, sanoi
-astuen muutaman kerran edestakaisin lattialla:
-
--- "Ilma, lähde sinä veneellä soutamaan Mikon luo ja käske häntä
-tulemaan tänne. Minä tiedän hänen sukkelaksi ja hän se yksin keksii
-keinon, jolla vältämme kasakkain tännetulon. Vaan joudu, Ilma; meillä
-ei ole aikaa hukattavana."
-
-"Paikalla, paikalla, äiti!" sanoi nuori tyttö ja riensi toiseen
-huoneesen. Vähän ajan kuluttua palasi hän. Pienet somat lapikkaat,
-kiinnitettynä hienoilla hihnoilla, lumivalkoinen liina kaulassa ja
-samankaltainen päässään peittämässä hänen hätä hätää kokoonkäärittyä
-tukkaansa, siinä oli hänen matka-pukunsa. Kuinka kaunis hän siinä
-olikin! Eipä ollut ihme, että hän oli saanut liikanimen: Pohjanmaan
-helmi!
-
--- "Hyvästi nyt vähäksi aikaa, äiti kulta!" sanoi hän syleillen
-äitiään. -- "Pian olen takasin, ja varmaan olen tapaava Mikon."
-
-"Hyvästi Ilma; tule vaan pian takaisin!"
-
-Samassa, kun Ilma aukaisi oven, juoksi hän takaisin huudahtaen:
-
-"Mikko tulee!"
-
-"Mikkoko?" ihmetteli rouva Herner ja syöksi ikkunaan. -- "Kas vaan,
-tuossa juuri hän tuleekin maalle. Vaan, Jumala varjelkoon, minkä
-näköinen hän on!"
-
-Hetken perästä Mikko suntio astui ovesta sisälle. Kasvoissaan näki
-selvään levottomuutta, ja itsekseen hän mutisi pitkiä lauseita, joita
-ei kukaan muu, kuin hän itse, voinut ymmärtää.
-
-
-
-
-II.
-
-
-Vihdoin sanoi hän, kotvan aikaa mietittyään, astuen pari askelta
-edemmäksi lattialle sekä syvään kumartaen rouva Hernerille:
-
-"Hyvää huomenta!"
-
-"Jumala antakoon", vastasi rouva Herner ojentaen Mikolle kättään. --
-"Mitä uutisia sinulla on muassasi?"
-
-"Susi on päässyt saaliin vainulle", vastasi Mikko luoden silmänsä
-Ilmaan.
-
-Tuo nuori tyttö kiljasi ja olisi kaatunut maahan, ellei suntio olisi
-kerjennyt ottamaan häntä vahvoihin käsivarsiinsa. Vähälläpä myös oli,
-ettei rouva Hernerkin käynyt tainnoksiin Mikon vastauksesta, vaan
-hänellä sentään oli suurempi mielenmaltti tässä silmänräpäyksessä.
-Muutaman silmänräpäyksen jälkeen, joiden kuluessa Mikko vei Ilman
-sohvalle, sanoi rouva Herner:
-
-"Minä ymmärrän hyvin, että tuolla vertauksellasi tarkoitat katteini
-Margunoffia."
-
-"Aivan niin", vastasi Mikko nyökäyttäen päätään. -- "Katteini on susi
-ja hän hiipii täällä ympäri sadan venäläisen jääkärin kanssa, sen olen
-itse nähnyt. Hänpä se eilen oli Sikkilässä, otti kaikki ruokatavarat,
-mitkä sai ja pelätti vaimot metsiin. Kun jääkärinsä olivat juoneet
-suuhunsa kaiken viinan, minkä käsiinsä saivat, läksi katteini heidän
-kanssaan Lappajärvelle päin, sillä hän tietää siellä pohjoisessa päin
-olevan rikasta väkeä. Mutta minäpä salaa seurasin hänen jälessään ja
-näin hänen eilen menevän joen yli matalikosta, joka on noin virstan
-päässä tästä pohjoiseen. Enempää en tarvinnutkaan tietää, sillä
-paikalla aavistin venäläisten hankkivan tälle paikalle."
-
-"Siis ei Sikkilässä ollutkaan kasakoita?"
-
-"Oli niitäkin" -- vastasi Mikko. -- "Unhoitin sanoa, että katteinilla
-on muutamia niitäkin seurassaan."
-
-Kun Mikko nuo sanat sanoi, hypähti Ilma seisaalleen huudahtaen:
-
-"Kun katteini Margunoff tulee, en minä tahdo olla kotona, ettekä
-tekään, äiti, saa jäädä tänne. Sano meille, Mikko" -- jatkoi hän
-nousevalla tuskalla tarttuen suntion käsiin, -- "etkö tiedä mitään
-paikkaa, jossa saattaisimme piiletä!"
-
-"Tiedänpä niinkin", vastasi Mikko vitkaan ja miettiväisesti. -- "Mutta
-se riippuu siitä, jos te tahdotte seurata sinne."
-
-"Sano meille se; jos sinulla on pelastuskeino, niin älä sitä meiltä
-estä", sanoi rouva Herner levottomasti.
-
-"Asian laita, näettekö, on se, että Sikkilän kyläläiset ja koko seudun
-nuoret miehet ovat yksin voimin tehneet murroksen kaksi virstaa
-Sikkilästä pohjoiseen. Meidän korviimme on tullut, että kenraali
-Adlercreutz, jota Jumala siunatkoon, juuri äskettäin on voittanut
-viholliset Lapualla, ja että eräs toinen, jonka nimi on Sandels ja joka
-myöskin on kelpo mies, suorittaa asiansa oikein hyvin Itä-Suomessa.
-Silloinpa me aattelimme, ett'ei haittaisi, jos mekin yhtyisimme
-liittoon käydäksemme sotaa omalla tavallamme, sillä me Pohjalaiset
-olemme aina enemmän, kuin muut, saaneet kärsiä Venäläisten hävityksiä.
-Murroksen takana odotamme vaan kunnes katteini tulee, ja sinnepä olisi
-rouvankin paras lähteä. Kyllä minä näytän tien."
-
-"Kiitoksia, Mikkoseni", sanoi rouva Herner liikutettuna. "Vaan mitä
-tietä me menemme, kun katteini Margunoff on pohjoisessa päin?"
-
-"No, kunhan vaan pääsemme joen toiselle puolelle, joka tällä kohdalla
-on niin syvä, ett'ei kukaan pääse kahlaamalla sen yli, ei enää ole
-hätää laisinkaan."
-
-"No hyvä, sinä saat viedä meidät minne tahdot, Mikko" -- sanoi rouva
-Herner päättäväisesti. "Me olemme pian valmiit. Tule, Ilma; me otamme
-mukaamme vaan, mikä tärkeintä on."
-
-Molemmat naiset katosivat nyt hetkeksi. Kun he tulivat takaisin
-matkapu'ussa, oli Mikko jo edeltäkäsin lähtenyt rannalle veneen luo.
-
--- "Niin täytyy meidän nyt jättää rauhaisa kotimme, kenties ijäksi
-päiväksi!" huokasi rouva Herner katsellen ympärilleen surullisin
-silmin. -- "Jumala meitä varjelkoon!"
-
-Ilma itkeä tihutti äitinsä rinnoilla. Hänestä tuntui vielä raskaammalta
-jättää lapsuutensa koti. Nyt ei mikään, ei hymyilevä aamuaurinko, ei
-lintujen ilolaulut eikä aaltojen solina ilahuttanut häntä. Syvällä
-surulla kauniissa silmissään katseli hän seutua ja kyyneleet vuosivat
-aina runsemmin. Vihdoin sanoi hän irroittaen itsensä äidin syleilystä:
-
-"Nyt on lähdön aika. Minä näin Mikon meitä odottavan."
-
-He astuivat nopeasti rappusille, sanoivat vielä kerran jäähyväiset
-kodilleen, jonka ulko-oven he tarkkaan lukitsivat, ja riensivät sitten
-kiireesti rannalle, josta Mikko, joka jo oli irroittanut veneen,
-viittasi heille merkiksi, että heidän tuli kiiruhtaa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ennenkuin menemme edemmäksi täytyy meidän ensin lähemmin tehdä tili
-katteini Margunoffista ja suhteesta, missä hän näyttää olevan rouva
-Herneriin ja hänen tyttäreensä.
-
-Vähää ennen sodan syttymistä oli eräs suurenlainen kartano muutamia
-virstoja itäänpäin Sikkilästä tarjottu kaupaksi, koska sen omistaja oli
-tehnyt konkursin. Halullisten ostajain joukossa oli myöskin venäläinen
-Margunoff, erään jääkärirykmentin upsieri. Koska tämä oli rikas, ei
-auttanut mitään, että talonpojat ja seudun herrasmiehet, jotka eivät
-tahtonet ryssää naapurikseen, kohottivat kartanon hintaa. Se joutui
-Margunoffille, joka paikalla puhtaassa rahassa maksoi ostohinnan. Kun
-kartano kaikin puolin oli korjattu, muutti hän sinne asumaan ja eleli
-siellä Venäläisen tavalla. Tämä seikka tietysti suututti talonpoikia,
-jotka jo ennen vihasivat venäläisiä, joiden kauheista julmuuksista
-Pohjanmaalla "Ison vihan aikana" kertomuksia on säilynyt meidän
-aikoihimme asti, ja Margunoff sai useasti kokea, kuinka syvään hän oli
-vihattu. Uhmistellen jatkoi hän irstasta elämätään huolimatta kaikesta
-nurinasta, mikä häntä kaikkialla kohtasi. Eräänä päivänä oli Margunoff
-metsästämässä, jolloin häntä kohtasi niin äkillinen rankkasade, että
-hänen täytyi käydä etsimään suojaa itselleen. Sattumalta tuli hän näin
-kersantti Hernerin talolle, jossa hän ei milloinkaan ennen ollut
-käynyt. Tuo rehellinen Suomalainen otti venäläisen vastaan kaikella
-mahdollisella kohteliaisuudella, ja Margunoff jäi yöksi. Sen päivän
-perästä tapahtui sangen usein, että hän joutui Hernerin taloon, joskopa
-oli paha tahi kaunis ilma, ja pianpa huomattiin, että nuo hänen tiheät
-vieraissakäyntinsä olivat ainoastaan Ilman takia eikä kiitollisuudesta,
-jonka tähden hän näytti ne tekevänsä. Herner pelästyi, kun hän näki
-irstaisen ryssän aikomuksen, ja antoi hänen selvään ymmärtää, että oli
-paras lopettaa nuo tiheät kestikäynnit. Tämän sai Margunoff myös kuulla
-talonpojilta, jotka rakastivat urheata kersanttia, ja kun hän ei nähnyt
-vaivansa päästä tarkoituksensa perille suoralla ja rehellisellä tavalla
-menestyvän, päätti hän salaa voittaa aikomuksensa. Häntä ei sentähden
-koskaan nähty päivillä Hernerin talon läheisyydessä, vaan illan tultua
-hiipi hän ympäri kuin susi. Mutta tuostakin sai Herner vihiä ja
-muutamana pimeänä syysiltana, kun Margunoff paraillaan koki päästä joen
-yli aivan lähellä kersantin kotoa, tuli tuo reipas Suomalainen hänen
-vastaansa. Keskustelu alkoi; puhe muuttui kiivaammaksi ja vihdoin
-kiistailijat kävivät käsikahakkaan. Margunoff, joka ei ollut heikko,
-puolusti itseään kauan, vaan väkevä Herner viimein kaasi hänen maahan,
-johon hän jäi makaamaan taittuneella käsivarrella. Herneriltä, kun hän
-näki onnettomuuden, joka oli kohdannut vastustajaansa, katosi viha
-paikalla, ja menipä hän auttavaisuudessaan niin pitkälle, että hän
-illan pimeässä kantoi selässään voitetun ryssän Sikkilään, jossa hän
-hankki hänelle rattaat ja hevoisen. Päästyään kotia täytyi Margunoffin
-ruveta sängyn omaksi ja siinä tilassa hän oli, kunnes sota syttyi.
-Muutamia päiviä ennen sodanjulistusta läksi hän, sydämmessään miettien
-kostoa, rykmenttinsä luo kenenkään aavistamatta oikeata suhdetta, koska
-ei kukaan vielä tiennyt sodasta mitään. Vaan samassa, kun rauha
-rikottiin ja Venäläisten sotajoukot marssivat rajan yli Suomeen,
-läksivät talonpojat miehissä Margunoffin kartanolle ja polttivat
-"ryssän pesän", joksi he sen nimittivät, poroksi. Tästä ei Margunoff
-saanut mitään tietoa, ennenkuin Lapuan tappelussa. Silloin vannoi hän
-talonpojille hirmuisen koston ja saavuttaakseen sen pyysi hän
-Rajevskiltä pienen joukon jääkäreitä ja kasakoita, käydäkseen sotaa
-omin käsin. Tämä esitys oli Rajevskin mielestä hyvä, koska Suomen
-talonpoikain partiokunnat nyt saisivat oivallisen vastustajan
-Margunoffissa, joka ei suinkaan ollut mikään taitamaton upsieri.
-
-Että Margunoffilla, paitsi kostoa niille, jotka olivat polttaneet hänen
-talonsa, oli mielessään myös omat aikomuksensa Ilman suhteen, on
-luonnollista, ja hän iloitsi jo edeltäkäsin voitostaan nyt, kun naiset
-olivat yksinään kodissaan.
-
-Edellisestä tiedämme, että Margunoff oli jo ehtinyt seudulle.
-
-
-
-
-III.
-
-
-Puolivälissä tietä rannalle seisahtui Ilma yhtäkkiä ja säikähdyksen
-huuto pääsi hänen huuliltaan.
-
-Kas tässä, mitä hän näki!
-
-Pitkin jokirantaa lähestyi joukko sotamiehiä rivakassa marssissa. He
-olivat vielä pitkän matkan päässä, vaan vaara oli kumminkin jotenkin
-uhkaava, koska pyssyn luoti helposti kantoi veneelle asti.
-
-"Kiiruhtakaa!" huusi Mikko tarttuen airoihin ollakseen valmis lähtemään
-vesille. "Ne on Margunoffin sotamiehiä, ja että hän itsekin on muassa
-on luonnollista."
-
-Nämä sanat siivittivät naisten askeleet; he milt'ei lensivät venettä
-kohden. Juuri kun pääsivät sen luo ja rouva Herner jo oli puoleksi
-veneessä, lensi pyssynluoti suhisten hänen korvansa ohitse, että hän
-melkein tainnuksissa vaipui Mikon syliin. Ilma riensi äitinsä jälessä
-ja Mikon kehoituksesta molemmat naiset laskihevat pitkäkseen veneen
-pohjalle, jossa he olivat edes vähän suojassa Venäläisten kuulia
-vastaan, jotka nyt rupesivat suhisemaan heidän ympärillään.
-
-"Tulivatpa he sentään tällä kertaa liian myöhään" -- sanoi Mikko
-laskiessaan aironsa veteen. -- "Me olemme jo niin paljon ennakolla."
-
-"Vaan veneemme!" puuttui Ilma sukkelaan puheesen. "Jos ryssät saavat
-sen käsiinsä, on heillekin mahdollista tulla yli yhtä pian, kuin
-mekin."
-
-"Eipä niinkään", vastasi Mikko ja hymyili niin kummallisesti. -- "Onpa
-heidän vaikea vähässä ajassa onkia sitä ylös joen pohjasta."
-
-"Olet siis upottanut sen?" lausui rouva Herner, joka jälleen oli
-tointunut ja kuullut Mikon viimeiset sanat.
-
-"Olen, sillä aavistin jotakin kiusaa tapahtuvan, ja juuri sentähden
-ryhdyinkin tuohon varmaan keinoon."
-
-Rouva Herner loi rehelliseen Suomalaiseen kiitollisen katseen.
-
-Sillä välin olivat Venäläiset aina enemmän lähestyneet rantaa,
-lakkaamatta ampuen. Ei ainoakaan luoti sentään tavannut Mikkoon, joka
-rivakoilla iskuilla souti tuon tällä kohdalla jotenkin leveän joen
-toiselle rannalle. Jääkärit juoksivat kuin lammaslauma edes takaisin
-rannalla hakien venettä, sillä ilman sitä eivät he ajatelleetkaan
-saavuttavansa pakolaisia, jotka jo olivat ehtineet liian kauas edelle.
-Heidän etsimisensä oli kumminkin turha, koska Mikko, kuten jo tiedämme,
-oli upottanut rouva Hernerin veneen joen pohjaan.
-
--- "Älkää ampuko kuin kurjat raukat! Eikö seassanne ole ketään, joka
-voi tavata tuohon Suomalaislurjukseen", huusi katteini Margunoff, joka
-nyt vasta ehti rannalle ja vähän hämmästyneellä ja häijyllä
-silmäyksellä katseli saalistaan, jonka omistamisesta hän jo ennaalta
-oli iloinnut.
-
-Muuan jääkäri, joka seisoi katteinia lähinnä, tähtäsi ja laukaisi.
-Luoti lensi veneen ylitse ja meni toiselle rannalle.
-
-"Annas tänne!" ärjäsi Margunoff vimmoissaan ja tarttui erään toisen
-lähellä olevan sotamiehen kivääriin. -- "Minä teille näytän, ett'ei ole
-vaikeata osata tuommoiseen maaliin!"
-
-Näin sanoessaan laukaisi hän. Luoti sattuikin maaliin, vaikka ei
-siihen, johon katteini tahtoi: se tarttui veneen perään, repäisi siitä
-muutamia pirstaleita irti ja putosi veteen. Tuskin oli pyssy lauennut,
-kun samassa pieni kasakka-joukko ratsasti rannalle. Ratsastajat
-nähdessään, selkenivät katteini Margunoffin mustat synkistyneet kasvot
-hiukan, vaan ei tuo kauan kestänyt. Synkkänä, kuin ennenkin astui hän
-kasakkain upsierin, erään nuoren ja kauniin miehen luo ja sanoi,
-osoittaen venettä, joka meni menemistään edemmäksi:
-
-"Jos olisitte kiiiruhtanut, ei saalis olisi päässyt kouristani!"
-
-"Kiiruhtanut!" sanoi nuori kasakka, ja kauniit, miehekkäät kasvonsa
-synkistyivät. "Saattaako ratsumies tehdä kiirettä metsässä, ja semminki
-metsässä semmoisessa, kuin tämä, jossa järvi toisen perästä tulee
-kulkijalle vastaan pakoittaen koukkuja ja kierroksia tekemään. Elleivät
-ne esteet olisi olleet tiellämme, olisimme me..."
-
-"Minä ymmärrän, minä ymmärrän", keskeytti Margunoff sukkelaan. "Vaan
-eikö teidän miestenne joukossa ole ketään, joka lähtisi hevosineen
-uimaan toiselle rannalle. Virta ei ole väkevä ja minä luulisin
-koetuksen onnistuvan."
-
-Kasakka-upsieri tarkasteli muutamilla silmäyksillä pieniä ruskeita
-miehiään ja käski sitten erään heistä, jonka hän luuli rohkeimmaksi
-kaikista, tekemään yritystä.
-
-"Jos vaan pääset yli joen", sanoi Margunoff, "et tarvitse muuta, kuin
-ratsastat miehen nurin, sillä, niinkuin luulen, ei hänellä ole pyssyä
-muassaan."
-
-Kasakka ratsasti rantaan ja pakoitti vilkkaan hevosensa menemään
-veteen. Sykkivin sydämmin katseli Margunoff tuota rohkeata yritystä ja
-kielsi jääkäriään ampumasta, sillä helpostihan olisi sattunut, että
-joku luoti vahingossa olisi lentänyt kasakkaan.
-
-Kun Mikko näki kasakan syöksevän veteen, välähti ilonleimaus silmissään
-ja itsekseen hän mutisi: "Hulluutta kaikkityynni! Kuolemaan sinä
-lähdet."
-
-"Mitä sinä jupiset?" kysyi rouva Herner nostaen päätään veneen vieren
-yläpuolelle.
-
-"Minä vaan tahtoisin rukoilla tuon kasakan sielun puolesta, mutta..."
-
-"Mitä ai'ot tehdä?"
-
-"Estää häntä meitä takaa-ajamasta. Minä ymmärrän hyvin, rouva Herner,
-katteini Margunoffin aikomuksen. Jos kasakka pääsee ehiänä tälle
-rannalle, olemme me hukassa."
-
-Tämän lyhyen keskustelun aikana oli Ilmakin kohounut istualle. Hänen
-silmäyksensä lensivät salamannopeudella uivaan viholliseen ja hänen
-kumppaniinsa rannalla ja sieltä taas äitiin ja Mikkoon. Kun hän näki
-muutaman jääkärin murtavan hänen kotinsa ulko-oven ja tunkevan sisälle,
-huudahti hän. Silloin jo hän aavisti mitä seuraaman piti.
-
-Kasakka oli ehtinyt joen puoleen väliin, ja mustat silmänsä näyttivät
-sanovan niinpaljon kuin: nyt olette käsissäni! Mitä hän itsekseen
-mutisi, sitä ei kukaan kuullut.
-
-"Pari airon-iskua vielä ja me olemme maalla", sanoi Mikko rouva
-Hernerille. "Olkaa valmiina paikalla hyppäämään pois veneestä."
-
-Rouva Herner ei sanaakaan vastannut, vaan kun vene töyttäsi rantaan,
-tekivät hän ja Ilma niinkuin Mikko oli käskenyt. Kuin tämä silloin näki
-naisten olevan maalla, nousi hän veneessä seisaalleen sekä veti äkkiä
-pistuolin, jonka oli piiloittanut takkinsa alle, esille. Rouva Herner
-ja Ilma vapisivat pelosta nähdessään Mikon aikomuksen ja Ilma sanoi
-tuskallisesti:
-
-"Oletko tarkka ampumaan, Mikko?"
-
-"Sen saa nähdä kohta", vastasi Mikko lyhyesti ja ojensi pistuolin
-kasakkaa kohden. Tämä, joka nyt vasta huomasi vastustajallaankin olevan
-aseen, tarttui nyt ratsupyssyynsä, mutta vaikkapa hän olikin nopea
-virittämään sitä, ehti Mikko kumminkin ennen häntä laukaista aseensa.
-
-Kasakka heilutti kotvasen aikaa käsiään ilmassa: paksu verivirta
-tulvasi hänen avatusta suustaan, ja raskaalla huokauksella, viimeisellä
-tässä elämässä, vaipui hän aaltoihin. Kaikki oli tapahtunut
-silmänräpäyksessä; hetken perästä sen jälkeen lainehtivat aallot
-hiljaan kuin ennenkin kasakan haudan yli, ja kenties oli tuo hiljainen
-laulu, jonka ne lauloivat, valitus-tervehdys Donin aromaille.
-
-Kasakan kaatuessa syntyi kauhea häiriö Venäläisten seassa. Katteini
-Margunoff riehui; saalis oli nyt pääsevä hänen kynsistään, huolimatta
-kaikista ponnistuksistaan. Hurjassa raivossa hän sentähden huusi
-juostessaan pienelle talolle:
-
-"Ampukaa heihin ja sitte tulta tähän hökkeliin!"
-
-Eikä viipynytkään kauan ennenkuin liekki rupesi riehumaan suvilämmöstä
-kuivanneissa kattolaudoissa. Ennen auringon laskua oli rouva Hernerin
-pieni soma koti muuttunut savuavaksi tuhka-läjäksi, jota kasakat ja
-jääkärit tarkkaan nuuskivat, toivossa tavata jotakin, jota eivät olleet
-huomanneet taloa ryöstäessään.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Minkälaisilla tunteilla äiti ja tytär näkivät kotinsa muuttuvan
-tuhaksi, voimme kyllä käsittää. Kuumat kyyneleet huuhtoivat heidän
-poskiaan, sillä olivathan he nyt kodittomat ja päällepäätteeksi
-vihollisten takaa-ajamat, vihollisten, joiden ilo oli saada kiusata
-uhriaan, usein pitkälliseen kuolemaan asti. Se joka ei valittanut, vaan
-mielessään päätti uhrata viimeiset voimansa naisten pelastukseksi, oli
-Mikko. Silmänsä hehkuivat vihasta, kun hän näki tulipalon ja itsekseen
-jupisi hän:
-
-"Tuo ei ole jäävä kostamatta, ei, niin totta kuin nimeni on Mikko.
-Sinäpä sama heittiö poltit minunkin pirttini!"
-
-"Mitä suuntaa me lähdemme menemään?" kysyi rouva Herner vihdoin,
-pyyhkien silmiään. "Vie meidät minne tahdot, Mikko: me luotamme
-kokonaan sinuun."
-
-"Kiitoksia sanoistanne" -- vastasi Mikko kiitollisella katsannolla; --
-"minä teen kaikki minkä voin rouvan pelastukseksi. Me emme saa viipyä
-kauan täällä", pitkitti hän hyvän aikaa katseltuaan ympärilleen, --
-"sillä katteini kyllä keksii jonkun keinon päästäkseen yli joen tältä
-kohdalta. Emme saa seisahtua, ennenkuin olemme murroksen luona ja vasta
-siellä saatamme olla jonkinlaisessa suojassa. Minä käyn edellä."
-
-Odottamatta mitäkään vastausta rouva Herneriltä tahi hänen tyttäreltään
-läksi Mikko liikkeelle. Sikkilän läpi, jossa näkyi ainoastaan
-tyhjyyttä, kulkivat he nopeasti. Oli jo myöhään iltapuolella, kun
-pakolaiset saapuivat metsään, missä murros oli. Väsyneinä ja nälissään
-heittäytyivät rouva Herner ja Ilma pienelle nurmikolle, joka oli juuri
-metsänrannassa. Tämä viivytys suuresti huoletti vanhaa, rehellistä
-Mikkoa, joka aavisti Venäläisiä vakojia olevan seuduilla. Hänen
-huolellinen katsantonsa antoikin rouva Hernerille syytä kysymään:
-
-"Sinä olet levoton, Mikko! Sano meille suoraan, pelkäätkö mitään
-vaaraa?"
-
-Mikko oli hetken vaiti. Mielellään tahtoi hän puhua totta, vaan yhtä
-mielellään tahtoi hän myös, ett'eivät naiset tulisi levottomiksi. Hän
-ei oikein tiennyt mitä hänen piti vastaaman, kun Ilma sanoi:
-
-"Sano vaan suoraan, Mikko, uhkaako meitä mikään vaara. Onhan paljon
-parempi, jos saamme tietää tuon jo nyt."
-
-"No" -- sanoi Mikko vihdoin pyyhkien pitkän tukkansa pois otsaltaan --
-"minä luulen vaaran uhkaavan."
-
-"Mistä päin? Margunoffiltako?" kysyi Ilma vapisevalla äänellä.
-
-"Eipä niinkään; ei vielä muutamaan tuntiin", sanoi Mikko pudistaen
-päätään. -- "Vaan minä en saata uskoa, että hän, tuntiessaan täällä
-olevan murroksen, olisi lähtenyt tästä metsästä, jättämättä sinne
-vakojia. Juuri näitä vakojia minä pelkään. Jos siis suinkin on
-mahdollista, niin koettakaa käydä."
-
-"Täytyyhän meidän koettaa", huokasi rouva Herner ja nousi Mikon avulla
-seisaalle. -- "Levotta saamme olla, kunnes perille pääsemme."
-
-"Minä puolestani kyllä jaksan käydä vielä semmoisen matkan, kuin jo
-olemme käyneet", sanoi Ilma hypäten ylös. Vaan hänen jalkansa horjuivat
-ja hohtava puna hänen poskillaan ilmaisi kylläksi hänen jo liiaksi
-vaivanneen itseään. Sen huomasi myöskin sanoista, jotka Mikko itsekseen
-jupisi:
-
-"Oiva tyttö! Vaikka on väsynyt, että tuskin pystyssä pysyy, on hän toki
-valmis uusiin ponnistuksiin." Ääneen hän sanoi: "Seuratkaa sitte
-minua!"
-
-Suurimmalla varovaisuudella, joka selvään osoitti, että Mikko oli
-tottunut metsässä-kulkija, astui hän eteenpäin, ei suoraan, vaan
-suurissa mutkissa. Hienot pensaitten oksat taipuivat risahtamatta
-syrjään, eikä hän askeltakaan ottanut, ennenkuin hän ensiksi oli
-tutkinut paikkaa. Yhtä suurella varovaisuudella seurasivat häntä
-naiset. Sanaakaan ei lausuttu.
-
-Yht'äkkiä seisahti Mikko ja pisti sormensa suuhunsa, mikä oli
-tarpeellinen merkki tässä silmänräpäyksessä, sillä vaikka naiset tähän
-asti olivat olleet ääneti, olisivat he epäilemättä huudahtaneet
-säikähdyksestä ja hämmästyksestä, nähdessään edessään näyn, mikä nyt
-heitä kohtasi. Mikon antamalla merkillä heittäysivät he maahan
-muutamain pensaitten taakse, josta he estämättä näkivät, mitä edessään
-oli. Itse eivät he tarvinneet pelätä joutuvansa huomatuiksi, niinkauan
-kuin asema vielä oli sama kuin nyt, sillä pensasto oli tiheä.
-
-Noin kymmenen kyynärän päässä heistä makasi erään pensaan juurella
-kaksi venäläistä jääkäriä. Heidän pullakat, punervat kasvonsa selvään
-sanoivat missä työssä he olivat. Votkapulloa he ahkeraan kallistelivat,
-ja koko ajan he juttelivat milloin kovemmalla, milloin matalammalla
-äänellä, huolimatta siitä, jos kukaan heidät näki tahi ei.
-
-"Mitä minä sanoin?" kuiskasi Mikko rouva Hernerille niin hiljaan,
-että hän tuskin kuuli. -- "Katteini Margunoffin kanssa ei ole
-leikitteleminen! Vaan kyllä me vielä häntä vedämme nenästä", jatkoi hän
-lohduttaen, kun hän huomasi Ilman levottomuuden. "Noita lurjuksia emme
-tarvitse peljätä! ei ole vaikeata nipistää heidät pois."
-
-"Ethän ai'o..."
-
-"Koettaa", täytti Mikko. "Ai'onpa niinkin. Odottakaapa vaan hetkinen,
-kunnes viina on tehnyt paremman vaikutuksen, niin olen varma, että he
-huomenna saavat ottaa parannus-ryyppynsä murrostemme suojassa, jos
-heillä silloin vielä on viinaa jälellä." [Siksihän juomarit sanovat
-vahvistusnaukkua, jonka aamuisin ottavat kohmelon poistamiseksi.
-Tekijä.]
-
-Naisten mielestä oli paras antaa Mikon tehdä, miten hänen mieli teki;
-he kyllä tiesivät hänen olevan miehen, johon saattoi luottaa.
-
-Venäläisten keskustelu muuttui aina kova-äänisemmäksi. Ei tuossa
-kanssapuheessa sentään huomannut mitään vihaa, sillä silmäänpistävä
-omituisuus tällä kansalla on se, etteivät miehet päissään ole pahoja.
-Kun ryssä on humalassa on hän onnellisin, ja niin suopea, että oikein
-täytyy nauraa hänelle. Katsoppa vaan dvornikaa (portinvartiaa) joka
-vartioitsee palatsin porttia Pietarissa; kuinka onnellinen hän on, kun
-kielensä jaarittelee jos jotakin, ja kun jalat horjuvat allaan! Jos hän
-kaatuu kadulle, torille tahi portaille, jää hän siihen makaamaan; ei
-kukaan hänen untaan häiritse, sillä monet oikeuden palvelijoista, jotka
-käyvät ohitsensa, toivovat kenties sydämmessään olevansa tässä
-onnellisessa tilassa.
-
-Vaan palatkaamme sotamiehiimme.
-
-Nepä olivat oikeita ryssiä ja olivat sentähden tässä humalatilassaan
-hyvänsävyiset kuin ainakin. Ratkaistuaan asian, joka näytti hyvin
-tärkeältä, hypähtivät he seisaalleen, asettivat kiväärinsä puuta vasten
-ja rupesivat suutelemaan toinen toisensa poskia, yhä ylistellen
-toisiaan kauniilla korunimillä. Heidän lorunsa kuuluivat kauas, ja eipä
-ollut ilman, ettei naiset, erittäinkin Ilma, katselleet heidän
-liikuntojaan uteliaisuudella, kuunnellen heidän sanojaan, joista Mikko
-heille suomensi ne mitkä taisi. He olivat Mikon mielestä erittäin hyvät
-ystävät; kehuivat ystävyyttään, jonka ainoastaan kuolema taisi
-sammuttaa, ylistivät tsaaria, vaan kaikkein enemmän toki votkaa, jonka
-he viimeiseen pisaraan joivat. Eipä se ollut vaikuttamatta. Kun heidän
-ihastuksensa oli korkeimmallaan, syleilivät he toisiaan sekä heittivät
-tanssia pensaitten välillä, kunnes vihdoin kaatuivat nenälleen lähellä
-sitä pensasta, jonka takana pakolaisemme makasivat. Jonkun aikaa heidän
-sätkyvät käsivartensa ja koipensa osoittivat, että he koettivat päästä
-vapaaksi viinan vaikutuksesta, vaan vihdoin sen valta voitti, ja
-melkein samassa silmänräpäyksessä kuin jalkain ja käsien liikunnat
-lakkasivat, ilmoitti kova-ääninen kuorsaaminen heidän joutuneen unen
-valtaan.
-
-"Enkö ollut oikeassa?" sanoi Mikko hymyellen ja nousi seisaalleen. --
-"Nyt eivät he meille voi tehdä enemmän kuin äsken syntyneet lapset."
-
-"En ole koskaan vielä tuommoisia kujeita nähnyt", sanoi Ilma. --
-"Naurettavaa oli nähdä heidän syleilevän ja suutelevan toisiansa!"
-
-Rouva Hernerkin vähän hymyili.
-
-"Vaan, millainen on heidän mielenlaatunsa huomenna?" kysyi hän.
-
-"Huomenna!" puhkesi Mikko sanomaan. "Heidän pohmelossa olonsa on heidän
-autuutensa, ja silloin ovat he yhtä suopeat, kuin päissäänkin
-ollessaan. Katteini Margunoffilla oli renki, hänen nimensä olen
-unhoittanut, ja se mies oli hyvänsävyinen viisi päivää viikossa,
-nimittäin silloin kun oli päissään tahi pohmelossa. Yhden päivän oli
-hän vihainen, kuin rakki, ja se oli kun hän oli selkeä."
-
-Keskustelu loppui tähän. Mikko meni kuorsaavain sotamiesten luo ja
-käänsi heidät naisten suureksi hämmästykseksi toisaalle. Vaan ryssät
-eivät laisinkaan näyttäneet olevansa hereillä.
-
-"No, teidän helposti saa nipistetyksi pois!" sanoi Mikko itsekseen. "Te
-makaatte nyt tässä kunnes minä tulen takaisin."
-
-Näin sanottuaan hän taittoi koko joukon oksia, jotka hän levitti
-sotamiesten päälle, ettei kukaan heitä keksisi, jos kenties heidän
-seuralaisistaan joku sattuisi paikalle; sitten otti hän heidän
-kiväärinsä sekä meni naisten luo, jotka piilopaikasta huolellisina
-olivat katselleet mitä Mikko teki.
-
-"Nyt on aika jatkaa matkaa", sanoi hän; -- "meillä on vielä pitkältä
-sitä jälellä."
-
-"Mitä ai'ot tehdä sotamiehille?" kysyi Ilma.
-
-"Niitä tulen noutamaan hetken perästä."
-
-Noin puoli tuntia tämän jälkeen saapuivat pakolaisemme murrokselle,
-missä heille huudettiin nuo tavalliset sanat: "Ken siellä?"
-
-
-
-
-IV.
-
-
-Vimmoissaan siitä, että saaliinsa oli päässyt kynsistään, riensi
-Margunoff, kun oli nähnyt kaikki, minkä hävittää saattoi, hävitetyksi,
-yli joen toiselle rannalle juuri samalla kohdalla, mistä ennenkin oli
-mennyt yli. Jos hän nyt olisi mennyt suoraan murrosta kohden, olisi hän
-tullut äkkiluulematta talonpoikain päälle, jotka eivät odottaneet häntä
-tulevaksi ennenkuin yöllä, vaan hän läksikin Sikkilään, luullen siellä
-toki jonkun elävän olennon löytävänsä, jolle saisi kostaa. Mutta kaikki
-olivat paenneet; ei edes kissaa tahi koiraa kohdannut. Tämä vielä
-enemmän suututti Margunoffia ja hän paikalla antoi käskyn sytyttää
-kaikki, mikä palaa taisi. Sotamiehet tietysti eivät olleet hitaat
-tuohon työhön.
-
-Muutamia kyynäriä pohjoisimmassa olevasta pirtistä seisovat Margunoff
-ja kasakkaupsieri Kotschoffsky keskustellen asiasta, joka oli tärkeä;
-sen näki heidän katsannoistaan. Margunoffin otsa usein synkistyi ja
-hänen terävissä silmissään tuolloin saattoi nähdä uhkauksen-leimauksen,
-joka näytti mielensä olevan kiihkessä. Kotschoffskyn miehuullisissa
-kasvoissa vaihteli sääliväisyys ja jonkunlainen ylenkatse, josta ei
-varmaan saattanut sanoa, tuliko se sisällisistä vai ulkonaisista
-syistä.
-
-"Pohjanmaan helmi", jupisi hän itsekseen kierrellen pieniä mustia
-viiksiään, -- "se on kummallinen nimi!"
-
-"Vaan hyvin ansaittu", sanoi Margunoff vähän kiivaasti. -- "Pyhän
-Neitsyn nimessä, luutnantti, te ette vielä ole nähnyt tyttöä! Vaan
-toivon pian taitavani esitellä häntä minun... minun..."
-
--- "Minun..." jatkoi Kotschoffsky äänellä, joka vähän vivahti pilkaan.
--- "Mitä te tarkoitatte, katteini?"
-
-"Se on oma asiani", sanoi Margunoff pikaisesti. "Olkoon miten on; tyttö
-on kaunis ja... ja... minun täytyy saada hänet omakseni."
-
-Näin sanottuaan hän pitkällisesti kääntyi korkollaan toisaalle eikä
-siis huomannut hymyilyä, joka nousi kasakan hienoille huulille.
-
-"Hän kaunistaisi minkä palatsin tahansa" -- jatkoi Margunoff nousevalla
-innolla -- "ja minun pitää saada hänet, kuuletteko, luutnantti, minun
-pitää saada hänet."
-
-Kasakka nyökäytti päätään sanaakaan vastaamatta. Margunoff jatkoi:
-
-"Mitä ovat teidän aho-kukkanne tämän helmen rinnalla! Ei niillä ole
-loistoa; ne ovat tummat kuin kanervat Donin rannalla. Minä olen hänen
-voittava, sen vannon Pyhän Mikaelin kautta!"
-
-Pilkallinen hymyily, joka kumminkin pian katosi, näkyi Kotschoffskyn
-huulilla. Kun pari kertaa oli kädellään silitellyt alimmaisen puolen
-kasvojaan, sanoi hän:
-
-"Te olette hyvin varma asiastanne, katteini; vaan ettekö sentään luule
-tytön voivan päästä käsistänne?" Margunoff säpsähti näistä kasakan
-totisista sanoista. Muutaman silmän-räpäyksen hän katseli terävin
-silmin luutnanttia, ja näytti melkein, kuin jos hän ajatteli:
-"oletkohan sinä vaan minun kilpa-kosiani?" Mahdottomaksi ei hän sitä
-luullut, sillä Kotschoffsky oli häntä sekä nuorempi, että kauniimpi.
-Kun hän, niinkuin näytti, oli saanut ajatuksensa jälleen oikealle
-tolalle, vastasi hän katkeralla naurulla:
-
-"Päästä käsistäni! No, vaikkapa niinkin vähäksi aikaa. Vaan jos hän
-kerta valtaani joutuu, on hän samalla minun. Mitä luulette, luutnantti,
-hänen sanovan, jos lahjoittaisin hänelle puvun kalliimmasta
-puna-kankaasta, minkä voi saada Gostinoi-Dvorissa?"
-
-Luutnantti ei vastannut mitään ja katteini jatkoi:
-
-"Ja lisäksi kultaa kuormittain, ja kauniita arvonimiä: hahahaa! Ette
-monta naista löydä, jotka tuommoisia tarjomisia voivat vastaan seisoa!"
-
-"Ehkä", vastasi nuori kasakka ajattelevaisesti katsellen itää kohden,
-jossa synkkä metsä oli vastassaan. "Vaan jos onkin muutamia, jotka
-myöntyvät, niin ei sillä ole sanottu, että tämä tyttö, jonka te itse
-nimitätte Pohjanmaan helmeksi, joksi muutkin häntä sanovat, on
-semmoinen. Päin vastoin nimi 'Pohjanmaan helmi' osoittaa, että..."
-
-"Te puhutte liian suurella lämmöllä tästä tytöstä", puuttui Margunoff
-puheesen polkien vihoissaan maata -- "Oletteko nähnyt häntä?"
-
-"En", vastasi Kotschoffsky, "mutta..."
-
-"Menkää asemallenne" -- ärjäsi Margunoff. "Sopivammassa tilaisuudessa
-saamme puhua tästä asiasta."
-
-Luutnantti meni vitkaisilla askeleilla pois väkensä luo, jotka olivat
-asettuneet vähän matkan päähän itään Sikkilästä. Vaan ennenkuin hän
-erkani katteinista, loi hän häneen vakavan katseen jupisten itsekseen:
-
--- "Tahdon seurata hänen jälkiään, ja hän saa nähdä, ettei vanha ryssä
-voi pettää donin-kasakkaa."
-
-Yön tullen läksivät Venäläiset Sikkilän tuhkaläjistä murrosta kohden.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Mitä murroksella tarkoitetaan, sen tietää melkein jokainen, joka maalla
-asuu. Kumminkin tahdomme tässä lyhyesti kuvailla sitä, johon rouva
-Herner, Ilma ja Mikko pakenivat.
-
-Se oli isossa metsässä ja lähellä tietä, joka juuri sillä paikalla
-kääntyy Lappajärvelle päin, oli se, niin sanoakseni, tärkeä kohta
-tuossa pikkusodassa, sillä sen kautta oli koko taipale Ala- ja
-Lappajärven välillä talonpoikain vallassa. Se myös oli syynä, miksi
-katteini Margunoff tahtoi saada sitä valtaansa.
-
-Murros oli noin kolmekymmentä kyynärää pitkä, melkein viisitoista
-leveä, jonka tähden ne sata talonpoikaa, jotka sen suojaan olivat
-kokoontuneet, helposti taisivat puolustaa sitä. Eturinta oli tielle
-päin, ja sen eteen oli metsää kaadettu, niinkuin syrjille ja taaksekin.
-Puut oli jätetty hujan hajan päällekarkaajain hankaluudeksi.
-Rinta-suojat olivat tehty päällettäin asetetuista hirsistä, toiset
-irtonaisina, toiset kiinnitettyinä niinillä, noin kolmen kyynärän
-korkuudelle. Niitten takana seisoivat suomalaiset, valmiina
-laukaisemaan pyssynsä vihollisiin. Jos säännöllisesti harjoitetut
-sotamiehet ja upsierit olisivat puolustaneet tätä pientä murrosta,
-olisi se oivallisella asemallaan, jossa päällekarkaaja ei voinut
-käyttää tykistöä, ollut kelpo linnoitus.
-
-Oli jo myöhään illalla, kun Mikko vastasi vahdin jo mainitsemaani
-huutoon: ken siellä! näillä sanoilla:
-
-"Kuolema ryssille!"
-
-"Tulkaa!" kuului taasen vahdin suusta. Vaan ennenkuin Mikko vei
-väsyneet naiset murroksen taakse, kysyi hän vielä vahdilta, joka nyt
-näytti tulleensa puheliaammaksi: "Pitkä-Juhaniko on komennossa?"
-
-"Hän", vastasi vahti iskien Mikolle silmää ja lisäsi hiljaisella
-äänellä, lähestyen Mikkoa: "Eipä kaikki ole siitä hyvillään, että
-Pitkä-Juhani komentoa pitää; vaan kyllähän kaikki hyvin käy, niin kauan
-kuin johtaa hyvin. Ylpeä veitikka hän on, vaan väkevä kuin karhu, sen
-tohdin sanoa."
-
-Mikko kiitti saadusta ilmoituksesta ja meni naisten kanssa suoraan
-murrosta kohden, joka illan hämärässä, joka metsässä oli vielä
-suurempi, näytti suurelta linnamuurilta ulospäin asetetuilla pauloilla.
-Naisilla sentähden olikin suuri vaiva päästä perille, koskeivät
-mutkikasta tietä tunteneet, ja ellei Mikkoa olisi ollut, olisivat he
-usein pöllähtäneet nenälleen. Kerran vielä heille huudettiin, ennenkuin
-he pienestä aukosta pääsivät sisälle. Siellä oli tanner raivattu; ei
-ainoatakaan estettä ollut kulkijalla.
-
-Kova-äänisestä melusta, joka kuului sisään tulijoille vastaan,
-seisahtuivat rouva Herner ja Ilma katsellen ympärilleen. Joka haaralla
-näki aseilla varustettuja miehiä, pieniä mustaverisiä miehiä, jotka
-olivat sukkelat liikunnoissa.
-
-"Tämä tuntuu minusta vähän kummalliselta", sanoi rouva Herner, tarkkaan
-katsellen vaimoja ja lapsia, jotka liikkuivat mies-parvessa. "On aivan
-kuin olisin tullut vankeuteen."
-
-"Olkaa huoleti, äiti kulta", lausui Ilma lempeästi ja aivan tyynellä
-äänellä; "olemmehen omain maanmiestemme luona, ja paitsi sitä on Mikko
-luvannut varjella meitä".
-
-Suntio kuuli Ilman viimeiset sanat, ja hän ojensi vähäläntäisen
-vartalonsa suoraksi lausuessaan:
-
-"Ette ole erehtyneet: ennen minä kuolen, kuin näen teidät
-onnettomuudessa!"
-
-Rouva Herner puristi Mikon kättä mitään vastaamatta. Hänen sanansa
-olivat enämmän kuin Ilman tehneet hänet levolliseksi ja hän päätti
-koettaa hillitä tunteitaan niin paljon kuin mahdollista. Hän aikoi
-juuri sanoa jotakin Mikolle, kun tämä täyttä kurkkua huusi astuen pari
-askelta eteenpäin:
-
-"Missä Pitkä-Juhani on?"
-
-"Täällä!" vastasi karkea ääni etäisimmästä kulmasta. -- "Ken minua
-huutaa?"
-
-"Minä, Mikko, suntio Sikkilästä."
-
-Raskaita askeleita kuului sieltä päin, mistä tuo karkea ääni vast'ikää
-kuului, ja kohta sen jälkeen seisoi Mikon edessä oikea jättiläinen. Se
-oli Pitkä-Juhani, ja hänelläpä oli syystä nimensä, jos kellään.
-Runsasta seitsemän jalkaa pitkä hän oli; hartiansa oli leveät ja
-suoraan ulonevat, rinta korkea, vaikka hän muutoin oli hoikka
-vyötäisiltään. Jo ensikatsannolla huomasi tällä miehellä olevan voimia
-ruumiinsa suuruuden suhteen. Kasvonsa eivät olleet rumat, vaikka ne oli
-täynnä suuria arpia taistelluista tappeluista: vaalea tukkansa valui
-säännöttömästi pitkin hartioitansa ja samoin vaalea ja tuuhea
-partansakaan ei aina sodan syttymisestä saakka ollut kampaa nähnyt.
-
-"Ei minulla ole aikaa kammata itseäni", sanoikin Pitkä-Juhani, kun joku
-mainitsi hänelle hänen siivoomattomuuttansa. Ja hän oli oikeassa;
-sillä, joka, kuten hän, yöt päivät metsiä samoo väijymässä vihollista,
-ei suinkaan ole aikaa pitää huolta ulkonäöstään.
-
-Olemme jo kuulleet, ettei Pitkä-Juhani ollut väilleen aivan mieleen.
-Syy tuohon on selvä, kun mainitsemme, että hän oli pohjoiselta
-Pohjanmaalta, jonka asukkaat luonteeltaan paljon eroavat eteläisemmän
-Pohjanmaan väestöstä. Ainoastaan hänen suurempi ruumiinvoimansa, hänen
-uljuutensa tappeluissa ja yhteinen harrastus, jonka päämaali oli tehdä
-ryssille niinpaljon kiusaa kuin mahdollista, vaikuttivat, että hän voi
-pitää asemansa.
-
-"Mitäs sinä tahdot?" sanoi vihdoin Pitkä-Juhani, kotvasen aikaa
-katseltuaan naisia.
-
-"Sen helposti voi ymmärtää", vastasi Mikko pikaisesti ja hiukan
-närkästyksissään. "Etkö näe että muassani on kaksi rouvasihmistä? He
-hakevat täältä suojaa, sillä katteini Margunoff on polttanut heidän
-kotinsa."
-
-"Mitä rouvas-ihmisiä he ovat?"
-
-Mikko sanoi heidän nimensä.
-
-"Suokaa anteeksi!" sanoi Pitkä-Juhani, paljastaen päätään sekä
-kumartaen itseään kankeasti. -- "Minä... minä..."
-
-"Näytä meille joku paikka, jossa saamme levätä", keskeytti häntä rouva
-Herner. -- "Kiivas kulkumme on väsyttänyt meidät."
-
-Pitkä-Juhani vei heidät pienen nuotio-tulen ääreen, joka oli sytytetty
-yhteen murroksen kulmaan. Tämän valkean ääreen olivat vaimot saaneet
-asettua, jotta eivät olisi miesten tiellä taistellessa. Kun rouva
-Herner ja Ilma astuivat esille, nousivat naiset seisaalleen, ja kuuluva
-hälinä kävi heidän seassan. Melkein jokainen heistä tunsi äskentulleet.
-
-"Se on kersantti Hernerin leski", sanoi eräs vaimo.
-
-"Pohjanmaan helmi", lausui toinen puoleksi itsekseen, katsellen Ilmaa
-uteliailla, vähän levottomilla silmäyksillä.
-
-"Rouva parka!" kuiskasi kolmas, sääliväisesti pudistaen päätään. "Eikö
-hänellä ole ollut kylliksi surua jo miehensä kuoltua, ilman että vielä
-sai uusia!"
-
-Näillä ja samankaltaisilla lauseilla he säälivät rouva Herneriä ja
-hänen tytärtään, kunnes uni tukitsi heidän suunsa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Keskiyö oli jo käsissä ja metsässä oli kaikki hiljaa kuin haudassa. Ei
-linnun laulua kuulunut, ainoastaan käärme luikerteli melkein äänettä
-maahan varistuneiden lehtien yli, väijyen lukemattomia matelijoita,
-joita pensastossa vilisi.
-
-Murroksen suojasta läksi kohta, kun kello oli ilmoittanut keskiyön
-tulleen, neljä miestä, varustettuina aseilla aina hampaisin saakka. Ne
-olivat Pitkä-Juhani, Mikko sekä kaksi tanakkaa miestä. Sukkelina, kuin
-kissat, hiipivät he puitten välitse, ja puhuivat harvoin keskenään,
-ainakaan ei alussa. Vaan kun olivat ehtineet lähimmäisen vahdin ohitse,
-jolta saivat tietää, että metsä oli tyhjä vihollisista, eivät he enään
-olleet niin harva-sanaiset, vaan juttelivat rohkeasti.
-
-"Sinä siis luulet sotamiesten vielä makaavan paikallaan?" kysyi
-Pitkä-Juhani pikaisesti, kääntyen Mikkoon, joka vieressään astui. Nuo
-toiset kaksi astuivat heidän jälissään.
-
-"Luulen, niin totta kuin he olivat päissään", vastasi Mikko matalalla
-äänellä. -- "Se hutikka ei heistä lähde niin pian."
-
-Pitkä-Juhani nyökäytti hänelle päätään, ja he jatkoivat matkaansa
-pitkään aikaan sanaakaan hiiskahtamatta. Vihdoin kuiskasi Mikko,
-seisahduttuaan äkkiä.
-
-"Nyt ei meillä enään ole pitkää matkaa. Antakaa minun käydä edellä!"
-
-Pitkä-Juhani, joka aina, kun jotakin oli aikeissa tehdä, oli
-harva-sanainen, nytkin taas nyökäytti päätään.
-
-Äkkiä heittäysi Mikko maahan, rupesi kömpimään eteenpäin, jolloin hän
-tarkkaan käytti kaikellaista varovaisuutta. Milloin hän juoksi
-eteenpäin nelin-ryömin, milloin taas makasi paikallaan liikahtamatta
-itseään, kuunnellen tarkkaan. Hän kuuli ainoastaan yö-tuulen suhinan
-puissa ja pensaissa, ja sillä välin, välistä etäämmältä, välistä
-lähemmältä, tarhapöllön huudon.
-
-"Emmekö jo kohta ole perillä?" kysyi Pitkä-Juhani, joka kävi Mikon
-jälkiä, ja jonka mielestä kulku kävi liian hitaasti.
-
-"Paikalla", sanoi Mikko matalalla äänellä. "Kas nyt tunnen pensaston;
-tuolla he ovat. Eteenpäin nyt, mutta varovaisesti. Minä näen mustan
-esineen hiljaa liikkuvan tuolla. Se on luultavasti toinen vangistamme,
-joka on herännyt."
-
-Pieni avonainen paikka eroitti Suomalaiset tuosta mustasta esineestä.
-Jo oli Mikko muutamia kyynäriä pensastosta tällä avopaikalla, kun
-korkea ääni suoraan edessään huusi:
-
-"Kto tam!" (ken siellä.)
-
-Jos olisi kaatanut Mikon päälle ämpärillisen jääkylmää vettä, ei hän
-olisi enemmän hämmästynyt, kun nyt. Hän jäi kumminkin makaamaan
-paikalleen nähdessään mustan esineen liikkuvan. Hänen takanaan makasi
-Pitkä-Juhani, pää puoleksi pensastosta ulkona.
-
-"Minä arvaan hänen petoksensa", ajatteli Pitkä-Juhani, irroittaen
-veitsen tuestaan. -- "Kyllä minä hänelle annan!"
-
-Tuo musta esine läheni varovilla askelilla, haperoiden edellään
-jollakin esineellä, joka näytti kivääriltä, joka se olikin. Tultuaan
-Mikon luo, joka makasi kuin kuollut, huusi hän vielä kerran hänelle
-sanat: "Kto tam!" saamatta mitään vastausta. Silloin ryssä, sillä ryssä
-hän oli, kumartui alas Mikkoon, jonka kaulukseen hän kävi koettaakseen
-kääntää häntä selälleen. Sitä tehdessään joutui hän selin seisomaan
-Pitkää-Juhania vastaan, joka käärmeen notkeudella oli kömpinyt
-pensastosta esille. Vihdoin onnistui ryssälle kääntää Mikkoa sen
-verran, että näki hänen kasvonsa. Samassa hän säpsähti, hypähti
-huudolla muutaman askeleen taaksepäin, vaan kaatui silloin
-Pitkää-Juhania vasten, joka nyt oli hiipinyt aivan hänen luokseen.
-Taistelu tietysti ei tullut pitkälliseksi, kun ryssä, joka oli joutunut
-aivan hämille, ei osannut käyttää sapeliaan. Hetkisen kestäneen
-painiskelemisen perästä kaatui hän maahan Pitkän-Juhanin veitsen
-lävistämänä. Ryssän kaatuessa, kun tuskan-huutonsa vielä eivät olleet
-loppuneet, rupesi joka haaralla pensaissa kahattelemaan. Nytpä
-Suomalaiset tiesivätkin missä vihollisensa olivat. Pyssy, joka
-laukaistiin ja jonka kuula katkaisi erään lähellä seisovan puun oksia,
-siroittaen ne ympäri, näyttikin Suomalaisille kokonaisen pitkän rivin
-jääkäreitä, jotka varovaisilla askeleilla marssivat heitä kohden.
-
-"Täyttä juoksua takaisin!" komensi Pitkä-Juhani. -- "Tänä yönä saamme
-puolustaa murrostamme!"
-
-Nopein askelin Suomalaiset riensivät metsän läpi, ja tulivat paraasen
-aikaan herättämään talonpojat ja valmistamaan heidät taisteluun.
-
-Katteini Margunoff, joka luuli metsän olevan täynnä Suomalaisia, ei
-tohtinut rientää niin nopeasti, ja senpätähden hän vasta päivän
-koitteessa saapui murroksen luo.
-
-
-
-
-V
-
-
-Öinen taistelu! Kauhua herättävät nuo sanat; verinen on taistelu
-erittäinkin metsässä, jossa tuhannet esteet yhdessä pimeyden kanssa
-ovat taistelijain häiriöksi.
-
-Taistelu, joka päivän-koitteessa riehui murroksen luona, oli verinen
-kummin puolin. Suomalaiset puolustivat itseään urheasti ja yhtä
-urhoollinen oli Margunoffinkin päällekarkaus. Maahan kaadettujen
-puitten yli kiipesivät jääkärit ja kasakat, jotka viimemainitut olivat
-nousseet ratsailta, rohkeudella, minkä nämä sotamiehet usein
-osoittivat. Väärin olisi sanoa Venäläisten ylipäänsä olleen pelkureita;
-päinvastoin historijoitsijat aina kiittävät heidän urhollisuuttaan,
-joka tosin ei ollut niin kestävä, kuin Suomalaisten, vaan jolle
-kumminkin pitää antaa oikea arvonsa.
-
-Niin olivat he ehtineet tuon puumuurin juurelle, vaan siinäpä heitä
-kohtasi hurja vastustus. Pitkävartisilla kirveillä, pajuneteilla,
-viikatteilla ja nuijilla tulivat talonpojat heidän vastaansa, ja moni
-jääkäri, moni kasakka syöksi halaistulla päällä tahi lävistetyllä
-rinnalla maahan. Margunoff itse johti jääkäreitä, Kotschoffsky
-kasakoita. Edellistä vastaan seisoi Pitkä-Juhani, heiluttaen julmaa
-nuijaa, jonka itse oli tehnyt, ja venäläinen katteini oli useimman
-kerran vähällä saada maistaa jättiläismäisen Pohjalaisen iskua;
-jälkimäistä vastaan puolusti Mikko urheasti paikkaansa.
-
-Naisten tila tietysti ei ollut paraimpia. Tungettuina kokoon yhteen
-kulmaan, likellä sitä paikkaa, missä Mikko taisteli, tyrkkivät
-talonpojat, jotka hyörivät ja pyörivät joka taholla, usein tietämättä
-olivatko ystäväin vai vihollisten seassa, heidät milloin minnekin.
-
-Rouva Herner oli enemmän kuollut, kuin elossa; Ilma sitä vastaan ei
-vielä ollut kadottanut rohkeuttansa ja voimaansa. Mistä hän ne sai,
-sitä ei hän itsekään tiennyt, eikä tässä ollutkaan aikaa ajatella sitä.
-Pienestä viinapullosta, jonka oli saanut Pitkältä-Juhanilta, kasteli
-hän ehtimiseen kalvaan äitinsä huulia ja antoi muillekin tarvitseville
-sen verran kuin riitti. Moni kiitollinen katsanto, monta siunaavaa
-sanaa, moni ystävällinen käden-puristus palkitsi tuon nuoren tytön
-auttavaisuuden. Vaan ei hän sitä ajatellut, hän vaan ajatteli tarvetta.
-
-Puolen tuntia oli taistelu lakkaamatta riehunut, ja vielä ei olleet nuo
-säännöllisesti harjoitetut sotamiehet voittaneet palaakaan tuosta
-puisesta muurista, jota talonpojat puolustivat. Vaan nämät talonpojat
-olivatkin Pohjalaisia, niiden veljiä ja poikia, jotka olivat
-taistelleet Kolmannen Kustaan lippujen alla, sekä nyt kestävässä
-sodassa Pulkkilassa, Alavuudella sekä useissa muissa taisteluissa.
-Margunoff oli vetäinyt takaisin, samoin Kotschoffskykin.
-
-"Minä en enään kuule taistelua", sanoi rouva Herner vavisten, ja
-katseli ympärilleen aroilla silmäyksillä; "ovatko ryssät jo vetäytyneet
-takaisin?"
-
-"Ovat hetkeksi", vastasi Pitkä-Juhani, joka verisenä ja rikkirevityillä
-vaatteilla seisoi vaimojoukon edessä, ja muinaisajan uroonnäköisenä
-nojasi itseään nuijaan. -- "Vaan eipä kestä kauan ennenkuin he taasen
-ovat kimpussamme. Nytpä sentään taidamme paremmin puolustaa itseämme,
-sillä päivä on valennut."
-
-Niin olikin. Puiden latvat olivat alkaneet loistaa veripunaisesta
-aamuruskosta, ja puiden välillä ei enää vallinnut hämärä. Valon tultua
-saattoi nyt nähdä edemmäksikin, kuin muutaman sylen päähän; koko
-tappelukentän nyt näki. Muurin ulkopuolella makasi hujan hajan
-Venäläisiä ja Suomalaisia enemmän kuin sen sisäpuolella. Selvään toki
-näki Venäläisten kadottaneen enemmän väkeä.
-
-Yhtäkkiä kuului metsästä kimakka pillin-ääni; Venäläisten rivit
-lähestyivät taasen; taistelu alkoi uudelleen, vaan tällä kertaa
-säännöllisemmästi kuin äsken.
-
-"Tänne, toverit!" huusi Mikko, joka, kuten äskenkin, seisoi
-Kotschoffskya vastaan. -- "Minä en voi..."
-
-Hän ei saanut puhua loppuun, sillä pyssynluoti heitti hänet alas
-muurilta. Raskaalla huokauksella vieri hän alas ja seisahtui vasta
-rouva Hernerin jalkain juureen. Tämä kiljasi kauhistuksesta ja
-hoiperteli pois. Mutta Ilma, tuo ruumiillisesti heikko tyttö, veti,
-kahden muun vaimo-ihmisen kanssa, tainnoksiin menneen Mikon syrjempään,
-tutkiakseen hänen haavaansa.
-
-Samassa silmänräpäyksessä, kuin Mikko kaatui, astui luutnantti
-Kotschoffsky muurin ylimmäiselle reunalle. Voittajan riemuitseva hymy
-näkyi hänen huulillaan, kun hän heilutti raskasta miekkaansa päänsä
-yli. Mutta tämä hymyily oli vähällä tulla hänen viimeiseksi
-hymyilykseen, sillä terävä viikate kohosi hänen ylitsensä, vaan
-seisahtui puolessa välissä ja putosi helisten ryssäin puolelle, jotka
-riemu-huudoilla ottivat tuota voittomerkkiä vastaan. Viikatemies itse
-sitä vastaan kaatui suinpäin murroksen sisäpuolelle; pyssynluoti oli
-lävistänyt hänen päänsä. Turhaan talonpojat juoksivat paikalle;
-jalkasialta, jonka Kotschoffsky sai muurilla, ei hän enää luopunut,
-vaikka kohta tilansa oli vaikea ja vaarallinen. Vaan kun Margunoff näki
-puolueistensa menestyksen, ja Pitkä-Juhani miestensä vastoinkäymisen,
-riensivät molemmat samalla paikalle, edellinen tekemään voittoa
-täydelliseksi, jälkimäinen sitä häneltä estämään.
-
-Hetken nuo molemmat uroot seisoivat vastakkain. Margunoff nosti
-miekkaansa ja Pitkä-Juhani nuijaansa, vaan kumpaisenkaan isku ei
-saattanut siihen, johon se oli ai'ottu, sillä Margunoff, vähän
-ajateltuaan, vetäytyikin takaisin.
-
-"Hän pelkää nuijaani!" huusi Pitkä-Juhani iskien nuijallaan erästä
-jääkäriä, joka paikalla kaatui muurilta omaistensa puolelle.
-
-Tuo nuori kasakka taisteli urhoollisesti talonpoikia vastaan, jotka
-kovasti häntä ahdistivat; hänen mustat silmänsä välähtivät
-taiston-halusta ja minne hänen miekkansa sattui, siihen syviä merkkiä
-jäi. Hänen hoikka ja Donin kasakalle omituisen pitkä vartalonsa näkyi
-yli kaikkein muitten murroksen harjalla taistelevain; luodit lensivät
-suhisten hänen ympärillään, voimakkaimmat iskut tähdättiin häneen, vaan
-haavattomaksi hän jäi. Hänen silmänsä näyttivät hakevan jotakin
-esinettä, ja ne sen löysivät. Hänen silmänsä kohtasivat Ilman ja heikko
-puna nousi hänen poskilleen. Tietämättä minkä tähden katsahti hän
-Margunoffin puoleen, joka, nojaten murrosta vastaan muutamia kyynäriä
-hänestä, myöskin katseli nuorta tyttöä, vaan aivan toisilla silmillä.
-Kotschoffsky ymmärsi Margunoffin silmäykset, ja siitä hän vielä enemmän
-vahvistui luulossa, että Ilma olisi hukassa, jos hän joutuisi katteinin
-käsiin. Vaan millä lailla hän pelastaisi tytön, jos Margunoff pääsisi
-voitolle? Tämä ajatus lensi salaman tavalla hänen aivoissansa ja
-melkein samassa hän sai sille vastauksen joka kerta katsahtaessaan
-Margunoffiin, seuraten hänen askeleitaan. Tämä hänelle olikin helppoa,
-koska hän oli saanut käskyn yhä seurata katteinin väkeä. Tässä
-silmänräpäyksessä ei hän kumminkaan tainnut lähemmin asiata ajatella,
-sillä talonpojat syöksivät vimmoissaan häntä vastaan, ja ennenkuin
-oikein tiesikään, olivat he jo lykänneet hänen maahan paikaltaan.
-Notkea, kuin oli, hyppäsi hän kumminkin silmänräpäyksessä jälleen ylös
-ja aikoi juuri huutaa sotamiehilleen kehoitussanoja, kun Margunoffin
-voimakas ääni kuului pauhusta:
-
-"Operot!" (eteenpäin!)
-
-Margunoff itse hyppäsi murrokselle; sotamiehensä seurasivat jälessään.
-Talonpoikain täytyi peräytyä tuosta voimakkaasta päällekarkauksesta.
-Turhaan kiroili Pitkä-Juhani, turhaan hän heilutteli suurta nuijaansa;
-hänen omat miehensä vetivät hänet pois paikaltaan. Venäläiset syöksivät
-murroksen sisälle; Margunoff ja Kotschoffsky olivat etunenässä.
-Molemmat kääntyivät paikalle, missä vaimot olivat.
-
-Näiden huulilta kuului, kuin yhdestä suusta, hädän- ja tuskanhuuto.
-Ilma ja hänen äitinsä syleilivät toinen toistansa hellästi, vaan ei
-kumpikaan osannut sanaakaan sanoa. Silloin näkivät he mustan, suuren
-vartalon edessään; se oli Pitkä-Juhani. Hän kääntyi ympäri, katseli
-hetken aikaa itkeviä vaimoja ja näkyi tahtovan sanoa jotakin, vaan
-siihen ei enään ollut tilaisuutta, sillä ryssät olivat samassa
-silmänräpäyksessä kimpussaan.
-
-"Pane aseesi pois!" huusi Margunoff lähestyen Pitkää-Juhania; -- "etkö
-näe, kuinka miehesi pakenevat?"
-
-Pitkä-Juhani puri hammastansa kiukusta, nähdessään talonpoikain
-kiipeilevän murroksen yli toiselle puolelle, päästäkseen siellä
-turvaan, vaan hän kumminkin vastasi tyynellä äänellä:
-
-"Minä antaun, jos annat vaimojen vapaasti lähteä matkaansa."
-
-"Kaikkein vaimojenko?" kysyi Margunoff, luoden silmänsä Ilmaan, että
-tämä vapisi.
-
-"Niin, kaikkein!" oli Pitkä-Juhanin lyhyt vastaus.
-
-"Eipä niinkään", vastasi Margunoff ivaten, "kaikki muut, paitsi kaksi,
-pääsevät."
-
-"No, niinpä minä taistelen niinkauan, kuin voin!" sanoi tuo iso
-Suomalainen katkerasti, kohoittaen nuijaansa.
-
-Nytkö iskettiin ja lyötiin: kauhea oli häiriö; kaatuvia Ryssiä ja
-Suomalaisia, pakenevia ja takaa-ajavia, voivottelevia vaimoja;
-laukauksia, ruudinsavua ja mitä hirmuisin tunko, kas siinä taistelun
-loppu. Harjaantuneilla sotamiehillään Margunoff pääsi voitolle, vaan
-kalliisti ostettu se voitto oli. Tuskin puolet miehistään oli jälellä;
-sekä murroksen sisä- että ulkopuolella oli kokonaisia läjiä, kuolleita
-ja kuolevia sekaisin.
-
-Se, joka kauimman ajan kesti, oli Pitkä-Juhani. Yksi ystävistään
-toisensa perään kaatui, vaan hän toki seisoi paikallaan heiluttaen
-suurta nuijaansa täysin voimin.
-
-"Herkeä jo!" -- sanoi Margunoff, "niin säästät henkesi!"
-
-"Ei Suomalainen henkeänsä ota lahjaksi Ryssältä", vastasi Pitkä-Juhani,
-iskien nuijansa Margunoffia kohden, vaan tämä väistyi syrjään, ja sen
-sijaan eräs jääkäri, johon nuija sattui, halaistulla päällä vaipui
-maahan.
-
-Samassa kuului pyssyn laukaus; Pitkä-Juhani horjui syrjään, vaan nousi
-jälleen pystyyn ja kohotti taasen nuijaansa Kotschoffskya kohden. Tuo
-nuori kasakka näytti olevan kuoleman oma, sillä tungossa ei hän päässyt
-eteen- eikä taaksepäin. Hänen silmäyksensä hakivat Ilmaa, vaan sitä ei
-ne nyt löytäneet, sillä tämä oli hoitamassa äitiään. Väkevällä
-ponnistuksella pakoitti hän takanansa seisovat sotamiehet väistymään,
-ja tämä hänen onnensa! isku ei sattunut häneen.
-
-Toinen laukaus pamahti; luoti lensi Pitkän-Juhanin pään ohitse ja
-sattui rouva Herneriä rintaan. Onneton sydäntä särkevällä kiljauksella
-kaatui selälleen. Toinen kiljaus kohta sen jälkeen kuului; se oli
-Pitkän-Juhanin, joka myöskin kaatui, vetäen Margunoffin, jonka miekka
-oli lävistänyt hänen rintansa, mukanaan nurin. Katteini toki pian
-jälleen pääsi jaloilleen, veti vastustajansa rinnasta miekkansa ulos ja
-juoksi Ilman luo, joka melkein tainnoksissa makasi äitinsä vieressä.
-
-"Tule!" huusi hän tarttuen Ilman käsivarteen. Tyttö koetti kaikin
-voimin irroittaa itsensä hänen käsistään, vaan turhaan.
-
-"Tule!" suhisi Margunoff vielä kerran -- "kun kerran olen sinun saanut
-käsihini, en sinua niin pian päästä."
-
-Heikko kiljahdus kuului Ilman huulilta, ja hän kävi tainnoksiin.
-Huolimatta toisten naisten rukouksista ja valitushuudoista otti
-Margunoff Ilman käsivarrelleen sekä kantoi hänen pois sieltä. Tultuaan
-tuon siellä täällä rikkimurretun puumuurin luo, kohtasi häntä
-Kotschoffsky. Kasakan silmät hehkuivat vihasta, ja hän oli vähällä
-paljastaa miekkansa naisenryöstäjää vastaan. Vaan hän hillitsi vihansa,
-katsoi ylenkatseellisesti Margunoffiin ja läksi toisaalle itsekseen
-jupisten:
-
-"Älä vielä iloitse; minä sinun askeleesi vartioitsen."
-
-
-
-
-
-
-Lappajärvellä.
-
-
-
-
-I.
-
-
-Murhat, tulipoltot ja ryöstöt osoittivat tien, jota Margunoff kulki
-Lappajärvelle, jossa hän odotti suurempaa saalista näillä seuduilla,
-joilla sota vielä ei ollut erittäin tuhoa levittänyt. Hän oli saanut
-tietää että mainitun järven rannalla olevain pitäjäin asukkaat olivat
-valmistaineet tekemään hänelle vastarintaa. Uhka-mielinen, kuin oli,
-luuli hän niillä sotamiehillä, joita hän johti, voivansa asettautua
-minkälaista talonpoikajoukkoa vastaan tahansa. Murroksen luona saamasta
-voitostaan oli hän ruvennut ylenkatsomaan talonpoikia, eikä hän enää
-levähdyspaikoilla huolinut asettaa tavallisia vahtiakaan. Kaikkialta,
-missä hän kulki, pakeni asukkaat, jättäen kotinsa ryöstettäviksi. Suuri
-olikin sentähden saalis, jonka oli saanut, kun hän muutamana aamuna
-auringon noustessa tuli Lappajärvelle. Tähän hän asettui leiriin,
-varustaen sen niin hyvin, kuin voi, ja valmisti itsensä lähtemään
-pienelle partioretkelle järvelle. Vaan eipä tuosta retkestä tullutkaan
-mitään, sillä asukkaat olivat piiloittaneet jok'ainoan veneen ja niin
-hyvin, että Margunoff kaksi päivää tarkkaan haettuansa ei löytänyt
-ainoatakaan. Suutuksissaan palasi hän leiriinsä päättäen odottaa
-sopivampaa tilaisuutta.
-
-Näin oli neljätoista päivää kulunut. Ei mitään talonpoikaista
-sotajoukkoa näkynyt; ei yhtään venettä ollut löytynyt. Margunoff oli
-vimmoissaan. Kotschoffskylle hän harvoin ajatuksensa lausui, sillä hän
-huomasi selvään, että hänellä kasakassa oli kilpakosija. Joka kerta,
-kun tilaisuutta oli, lähetti hän sentähden hänen partioretkelle.
-Kotschoffsky totteli vasten tahtoansa, kiiruhti toimittamaan tehtävänsä
-ja oli aina pikemmin takasin, kuin Margunoff aavistikaan. Katteini ei
-kumminkaan vielä tahtonut rikkoa ystävyyttään kasakkaa kohtaan, sillä
-hän tiesi tämän avun itselleen olevan välttämättömän. Ratsuväettä hän
-helposti olisi tullut voitetuksi. Hän sentähden hillitsi vihansa,
-osoitti kasakkaa kohtaan ulkonäköisen ystävyyden, toki ei liian usein,
-vaan vannoi sillä välin kostoa ja kuolemaa hänelle. Kotschoffsky
-puolestaan hyvin huomasi Margunoffin mielen, vaan ei hän koskaan
-sanallakaan siihen viitannut. Salassa hän sentään iloitsi vallasta,
-joka hänellä oli kilpailijansa yli.
-
-Ja Ilma, kuinka on hänen laitansa? kysyy lukija.
-
-Enemmän kuolleena, kuin elävänä täytyi hänen, kahden sotamiehen,
-väliste itse Margunoffin, vartioitsemana, seurata Venäläisiä heidän
-kulkiessaan läpi metsien ja louhikko-maiden. Äidin epätietoista
-kohtaloa ajatella oli hänestä kauheata; silmänsä loiste katosi ja
-hienot poskensa kelmenivät. Margunoff oli hänen silmissään äitinsä
-murhaaja, ja koko hänen heikko ruumiinsa vapisi, kun hän seisoi hänen
-edessään. Pohjanmaan helmi oli nyt melkein muuttunut varjoksi,
-liljaksi, jonka ensimäinen kovempi tuuli oli taittava.
-
-Silloin, näinä synkkinä hetkinä, ja muulloinkin, seisoi tuo nuori
-kasakkaupsieri hänen vieressään rohkaisten hänen mieltään. Alussa Ilma
-sysäsi hänet pois luotaan, sillä hän näki hänessä niinkuin kaikessa,
-millä oli ryssän nimi, ainoastaan petosta, ja hän oli monta kertaa
-vähällä kirota häntä. Vaan kuinka olikaan, ja sen tarkka ihmistuntija
-ratkaiskoon ja selittäköön, oli vieraan ääni liian lempeä ja totinen,
-saattaakseen olla perinpohjin kavalan ja viekkaan ihmisen; hän tuli
-katsoneeksi syvemmälle Kotschoffskyn silmiin, ja silloin pieni valon
-säde leimahti hänen surusta synkeään sydämmeensä. Vähitellen hän
-enemmän ja enemmän kuunteli hänen sanojaan ja kun hän kerran näki
-kasakan ja Margunoffin yhdessä ja silloin huomasi edellisen kasvoissa
-moitetta, kun jälkimäinen hänelle ärjäsi, silloin hän myös rupesi
-oikein panemaan luottamuksensa Donin aromaiden poikaan. Ja vähitellen
-luuli hän, vaikka tuo kenties vaan tuli mielenkuvituksesta,
-Kotschoffskyn silmissä lukevansa synkkää surumielisyyttä, joka kerta
-kun hän häneen katsoi. Tuota Ilma rupesi mietiskelemään, vaan ei hän
-mihinkään päätökseen tullut, sillä hänen ajatuksensa olivat aivan
-sekauksissa. Eräs seikka, joka melkein joka päivä tapahtui kumminkin
-enemmän, kuin muut, oli hänelle silmiin pistävä. Kun joku Margunoffin
-jääkäreistä ei ollut sen mökin tahi teltin edessä, jossa hän sai asua,
-kohdeltiin häntä aina pilkalla ja ivalla ja sangen usein sai hän kuulla
-herjaus sanoja, jotka selvään osoittivat, mitä oli tapahtuva. Hän
-vapisi ja hiipi syrjäiseen nurkkaan, johon herjaajan ääni ei kuulunut,
-ja kuumat kyyneleet valuivat hänen poskiaan myöten maahan. Väliste
-kumminkin sattui kasakka olemaan vahtimassa. Toisin oli silloin kaikki.
-Vahtinsa, niin usein kuin saattoi, koetti saada hänelle mukavuuksia,
-ja, mikä parasta oli, hänen käytöksensä sekä puheensa vahdittavaansa
-kohtaan oli semmoinen, että se kokonaan lohdutti häntä. Muistaa täytyy,
-että kasakat ovat hyvin erilaisia. Uralin kasakat, jotka ovat
-vartaloltaan suuria ja alkujaan tartarilaista kansaa, ovat villejä ja
-raivoisia, ja nämäpä melkein aina olivat syypäät kaikkiin julmiin
-hävityksiin ja kauheampiin murhiin. Donin kasakat sitä vastaan, jotka
-ovat vähäruumiisia ja hiukan villejä, ovat oikeastaan Puolalaisia, ja
-heillä on vielä tänäkin päivänä jälellä vähäisen ritarimaisuutta,
-jonka ovat esi-isiltään perineet. Koko Suomessa, vaan erittäinkin
-Pohjanmaalla, kehutaan Donin kasakoita urhoollisiksi ja kohteliaiksi.
-Kulneff oli Donilainen kasakka, ja häntäpä, syystä kyllä, pidetään
-tämän sodan ritarillisimpana sotijana.
-
-Eräänä päivänä oli Ilma kysynyt eräältä kasakalta, miksi häntä niin eri
-tavalla kohdeltiin, ja tämä oli silloin vastannut:
-
-"Luutnantti Kotschoffsky tahtoo niin."
-
-Me tiedämme naisen sydämen olevan herkemmän, kuin miehen, tunteille, ja
-erittäinkin hyville.
-
-Vaikka surunsa olikin raskas, tunsi hän kumminkin ikäänkuin lämpöisen
-virran juoksevan suonissaan kuullessaan tämän kasakan vastauksen, ja
-seuraus siitä oli tuo syvä kiitollisuus, jonka saattoi lukea hänen
-silmissään, kun hän vähän myöhemmin kohtasi Kotschoffskyn. Hän ei
-puhjennut kauniisin kiitossanoihin, vaan hiljainen "kiitos" oli,
-ystävällisen silmäyksen kanssa, hänen ainoa sanansa.
-
-Tuo oli kyllin suuri palkinto Kotschoffskylle, ja kun hän kohta sen
-jälkeen erkani Ilmasta, ajatteli hän:
-
-"Käyköön minulle kuinka tahansa; Margunoffin sylissä ei tyttö koskaan
-ole lepäävä."
-
-Muutamalla pitkälle järveen menevällä niemellä, jossa paksu metsä
-kasvoi aina veden rajaan saakka, istui eräänä iltana auringon
-lasketessa Margunoff. Järven pinta oli kirkas kuin peili ja laskevan
-auringon purppura-säteet kultasivat sen; pienten saarien puut ja kivet
-kuvastivat itseään sen helmassa nyt, yhtä elotonna kuin kymmeniä vuosia
-sitten; tuolloin, tällöin pisti kala päänsä veden pinnan yläpuolelle,
-luultavasti katsellakseen muutaman sekunnin kuluessa yläilmojakin. Tämä
-ilta oli rauhallinen ja kaunis, kuin naisen puhtain aatos.
-
-Margunoff istui kivellä niin lähellä vedenrajaa, ettei hän tarvinnut
-muuta, kuin ojentaa jalkansa päästäkseen veteen. Hän oli totinen
-mieleltään, melkeinpä vihoissaan, sen näki selvään rypistyneistä
-silmäkulmistaan sekä katsannostaan, jossa vähän väliä uhkauksen leimaus
-välähti.
-
-"Aleksia", -- puhui hän itsekseen likistäen otsaansa kädellään, --
-"sinä olet kyllä kaunis. Uralin juurella oli kotosi, siellä sinun ensi
-kerran näin, kun annoit aaltojen solinan ja alastomain vuorten tuulien
-laulella itsesi nukkumaan. Huuliesi väri oli kauniimpi purppurahuntua,
-joka ympäröi kapean vartalosi ja kaunisti kiharasi. Minä huusin sinua
-ja sinä kuulit minua. Sanoit sitten rakastavasi minua ja ne sanasi olet
-pitänyt, sinä vieläkin rakastat minua, vaan tänne et tahtonut minua
-seurata! Miksi et tahtonut, Aleksia? Pelkäätkö tätä kylmää maata;
-pelkäätkö olki-vuodetta rikkinäisessä teltissä tahi nokisessa pirtissä?
-Onpa kyllä suloisempaa maata pehmoisissa sohvissa, ihmeteltynä kuleksia
-Pietarin katuja ja iltasin rukoilla Obraskuvalta suloista yötä, kuin
-kuleksia sinne tänne tässä maassa, nukkua puiden oksain alla, tulla
-vainotuksi kaikkialla, järvien ja jokien välillä, eikä päivällä, sitä
-vähemmin yöllä olla varma pyssynluodista. Sinä valitsit paraimman osan,
-Aleksia, ja kun sä et tahtonut minua seurata, otin minä kumminkin sinut
-mukaani!"
-
-Näin sanoessaan otti hän povitaskustaan pienen kultaisen kotelon, jonka
-hän avasi. Kaunis naisen-kuva hymyili vastahansa. Hän kauan sitä
-katseli, vaan vihdoin hän kävi ajattelevaiseksi; hän luuli näkevänsä
-toisen naisen kuvan. Sukkelaan hän hyppäsi seisaalleen, verensä rupesi
-kiehumaan, silmäkulmansa vetäytyivät kokoon ja hän huusi:
-
-"Mitä on sentään sinun kauneutesi hänen rinnalla? Sinä et voi vertoja
-vetää Ilmalle, Pohjanmaan helmelle! Oi etten olisi koskaan nähnyt
-häntä! Ja tämä kuva, minkätähden toin sen tänne muassani? Aleksia, minä
-aavistan, ettemme enään koskaan näe toisiamme! Lähde sinä takaisin
-Uralillesi! Sinä olet tielläni, sillä kun Ilma tulee kanssani
-Pietariin, täytyy sinun syrjästyä ja silloin sinä murhaat sen helmen,
-jonka olen löytänyt täältä. Kultaa saat, jos lähdet pois, kaikki, mitä
-tahdot, saat... vaan mitä minä puhunkaan!" keskeytti hän itseään:
-"Hahahaa! Minä Margunoff, pelkäämätön, minäkö pelkäisin naista! En, en!
-Minulla on valtaa, ja minä voin tehdä, mitä tahdon! Vaan tämä kuva!"
-huudahti hän, uudestaan taasen katsellen kaunista Uralin-naista --
-"miksi sitä enään säilyttäisin, kun en enään säilytä sitä sydämessäni?
-Haa! tuonne minä sen tahdon kätkeä!" huusi hän kohottaen kättään, jossa
-tuo kultainen kotelo oli; "aallot eivät koskaan anna saalistaan
-takaisin! Minä en enään koskaan tahdo nähdä häntä!"
-
-Näin sanoessaan heitti hän pienen kotelon matalaan veteen. Uralin-tytön
-kuva katosi. Margunoff kääntyi toisaalle lähteäkseen tiehensä, vaan jäi
-toki vielä hetkeksi seisomaan, puhuen itsekseen:
-
-"Tänä iltana täytyy minun puhutella Ilmaa; hänen pitää kuunnella
-sanojani." Vaan, keskeytti hän itseään vieden kätensä otsalleen, ikään
-kuin tällä tavoin koettaakseen karkoittaa nuo synkät kuvat, jotka
-liihoittelivat edessään, -- "Kotschoffsky on tielläni. Kirottu olkoon
-se kasakka! Hän rakastaa tyttöä ja hänellä on, sen verran kuin voin
-huomata, menestystä! Vaan ei, ei, tänä iltana täytyy minun päästä
-erilleni hänestä muutamaksi tunniksi. Hänen pitää totella
-päällysmiestään. Hänen pitää totella minua."
-
-Kun hän puolikovalla äänellä oli sanonut nämät sanat, katsahti hän
-vielä kerran Lappajärven rasvatyyntä pintaa ja katosi sitten puitten,
-pehkojen väliin.
-
-Vähän aikaa sen jälkeen, kun Margunoff oli lähtenyt pois, rasahtelivat
-pensaitten oksat taasen niemellä ja Kotschoffsky tuli esiin.
-
-"Tuonne hän heitti kuvan!" sanoi' hän hiljaa ja astui veteen.
-"Olisikohan mahdollista löytää se!?"
-
-Tarkkaan, kuin jos olisi hakenut miljoonan summaa, katseli kasakka
-veteen. Kauan hän turhaan etsi, vaan juuri kun oli heittämäisillään
-hakemisensa, keksi hänen terävä silmänsä jotakin kiiltävää veden
-pohjassa. Hän kiljasi ilosta ja pian oli tuo pieni kulta-kotelo hänen
-kädessään. Sukkelaan hän avasi sen, nähdäkseen, olisiko kuva mennyt
-pilalle, vaan niinpä ei ollutkaan. Kotelo oli niin hyvin suljettu,
-ett'ei pisaraakaan vettä ollut sen sisälle päässyt.
-
-"Hän tahtoo lähettää minut johonkin pois tänä iltana!" jupisi
-Kotschoffsky lähestyessään koukkuteitä myöten pientä leiriä, jossa
-Venäläiset olivat, -- "vaan minäpä kenties tulen takaisin, ennenkuin
-hän aavistaakaan."
-
-Tuskin oli hän ehtinyt leiriin, ennen kuin katteini tuli hänelle
-vastaan.
-
-"Teidän täytyy tänä iltana lähteä partio-retkelle", sanoi Margunoff.
-"Olen kuullut talonpoikain kokoutuvan Pyhälahdelle. Menkää sinne, jos
-suinkin voitte, vaan älkää viipykö järin kauan!"
-
-Näin sanottuaan katteini keikahti ympäri toisella korkollaan ja meni
-tiehensä. Hän tunsi itsensä levottomaksi, sillä Kotschoffskyn katsanto
-oli ollut erinomaisen tutkivainen.
-
-"Lapsellista!" jupisi hän itsekseen -- "mitä olisi minulla pelättävää!"
-
-Luutnantti kutsui ratsumiehensä aseisin ja puolen tunnin kuluttua hän
-näiden kanssa täyttää laukkaa ratsasti pitkin järven rantaa pohjoiseen
-Pyhälahtea kohden.
-
-
-
-
-II.
-
-
-Pirtissä, jossa Ilma asui, oli ainoastaan yksi huone, pieni ja pimeä.
-Tässä oli hän nyt elänyt lähes kaksi viikkoa, näkemättä muita, kuin
-ryssiä, kuulematta muita ääniä, kuin heidän. Tosi on, että ihminen
-onnettomuudessa saattaa tottua vähempään; niin oli ainakin Ilman
-käynyt. Kuinka usein oli hän tuntikaudet istunut paikallaan, katsellen
-noita paljaita savun mustaamia seiniä, tahi tuota nokista pesää, jossa
-kekäleitä vielä oli jälellä! Kuinka usein oli hän toivonut itselleen
-siipiä, joilla saattaisi lentää pimeästä vankeudestaan, ja kuinka usein
-olivat hänen valitushuutonsa äitinsä hänelle tuntemattomasta kohtalosta
-kaikuneet tässä huoneessa! Vaan ei kukaan tullut häntä vapaaksi
-laskemaan. Jos hän Margunoffilta pyysi päästäkseen vapaaksi, sai hän
-aina vastaukseksi "ei"; jos hän taas pyysi Kotschoffskyltä apua, ei hän
-tosin saanut samaa kovaa vastausta, vaan sen sijaan semmoisen, joka
-häntä tässä tilassa ei suuresti lohduttanut. Nuori kasakka-upsieri,
-näet, aina kun Ilma häneltä rukoili vapaaksi pääsemistä, sanoi:
-
-"Vielä ei ole aika käsissä; meidän täytyy odottaa vielä."
-
-Vaan kuinka kauan tämä odottaminen oli kestävä, sitä ei hän osannut
-sanoa, ja sentähden tämä epätietoisuus yöt päivät rasitti Ilmaa.
-
-Samana iltana, kun Kotschoffsky ratsasti tuolle tutkimusretkelleen
-Pyhälahdelle, istui Ilma pienessä ikkunassa ajatuksissaan katsellen
-järven pintaa. Hänen katsantonsa oli ihmeteltävän tyyni, sillä hän oli
-nyt saanut erittäin tärkeän asian miettiäkseen, nimittäin pakoon
-lähtemisen. Tämä ajatus oli noussut häneen samana aamuna. Vaan kuinka
-oli tämä pakoon lähteminen tapahtuva, kun häntä niin kovasti
-vartioittiin? Hän koetti keksiä jotakin keinoa, vaan eipä mitään
-löytynyt. Jospa hän sentään olisi tänään saanut puhella Kotschoffskyn
-kanssa, olisi kenties jotakin valennut. Niin luuli hän, ja oikein hän
-luuli. Pienen pirtin ovella seisoi vahtimassa kasakka. Ilma ei ollut
-häntä ennen huomannut.
-
-"Miksihän ei luutnantti ottanut häntä mukaansa!" ajatteli hän peittäen
-pienen päänsä käsillään. -- "Olisikohan hän tehnyt sen, että..."
-
-Asekeleita kuului lähestyvän ikkunaan. Ilma vetäytyi vähän syrjään,
-vaan asettui taasen entiseen asemaansa, kun huomasi kasakan seisahtuvan
-ikkunan kohdalle. Sama mies oli usein ollut häntä vahtimassa, jonka
-tähden Ilma hyvin tunsi hänen.
-
-"Hiljaa, hiljaa!" kuiskasi kasakka, kun huomasi tytön aikovan puhua --
-"olkaa varovainen!"
-
-Ilma säpsähti kuullessaan nämät sanat. Ne soivat hänen korvissaan kuin
-pelastuslaulu.
-
-"Sekää!" sanoi kasakka ojentaen Ilmalle sukkelaan pienen kokoon
-käärityn paperin, ensin katseltuaan joka haaralle ympärilleen. --
-"Lukekaa se ja käskekää sitten!"
-
-Vapisevalla kädellä aukaisi Ilma tuon pienen kirjeen, joka vaan sisälsi
-nämät sanat:
-
-    "Jos tahdotte paeta, niin turvaitkaan vahtiin. Hän on
-    luotettava mies.
-
-                                                K."
-
-Millaisilla tunteilla Ilma luki nämät sanat, saattaa helposti ymmärtää.
-Hän tiesi nyt niiden olevan tuolta nuorelta kasakka-upsierilta, ja jos
-hän nyt olisi ollut saapuvilla, olisi hän langennut polvilleen hänen
-jalkainsa juureen. Nyt hän ymmärsi minkätähden Kotschoffsky, joka ennen
-joka päivä oli puhutellut häntä, tänään kokonaan oli väistänyt häntä.
-Se oli sentähden ettei Margunoff olisi aavistanut mitään pahaa. Ilossaan
-siitä, että pelastuksen aamu nyt oli koittanut, ei tuo kaunis vanki
-ollut tarpeeksi varoillaan, vaan puhui kova-äänisemmin, kuin
-tarpeellista olikaan. Vahti ensimmäiseksi huomasi tuon varomattomuuden,
-jonka seuraukset olisivat olleet kyllä pahat, koska Margunoff hiipivin
-askelin lähestyi, ja hän sanoi sentähden huolimattomasti nojaten
-itseään seinää vastaan.
-
-"Vetäytykää syrjään, vaan hitaasti, ettei katteini, joka paraillaan
-tulee tänne, huomaa mitään. Minä luulen ettei hän vielä ole keksinyt
-meidän puhelevan."
-
-Kasakan tyyni ääni rauhoitti Ilmankin, ja huolimatta Margunoffista,
-joka nopein askelin lähestyi, vetäytyi hän syrjään, vaan ei kauemmaksi,
-kuin että hyvin saattoi nähdä katteinin, Hän näytti vihaiselta ja usein
-leimahteli hänen silmissään niin kauheasti, että Ilma oikein tuli
-pahoille mielin.
-
-"Hän tulee tänne", kuiskasi hän. -- "Minä otan häntä vastaan tyvenellä
-mielin."
-
-Tuskin oli hän ehtinyt viimeiset saat sanoa, kun Margunoff astui
-sisään.
-
-
-
-
-III.
-
-
-"Hyvää iltaa, kaunis vankini!" tervehti Margunoff heittäen lakkinsa
-pirtin ainoalle tuolille. -- "Miltä yksinäisyys tuntuu?"
-
-Ilma oli vaiti; hänen ainoa vastauksensa oli ylenkatseinen silmäys.
-
-Margunoff sen käsitti, ja hän puri hammastaan. Hänen kylmä mielensä
-tyvennyys, pikaisesti katoava kuin pilven hattara, esti häntä ensi
-silmänräpäyksessä pahastumasta. Hän pakoitti hehkuvat tunteensa
-rauhoittumaan. Hän vielä toisen kerran kysyi samalla tavalla ja kun hän
-silloin sai saman vastauksen, sanoi hän:
-
-"Sinä kohtaat minua uhalla. Etkö tunne minun valtaani?"
-
-"Minä sen tunnen", vastasi vihdoin tyttö. -- "_Vaan minä en sitä
-pelkää_", lisäsi hän pannen painon joka sanalle.
-
-Margunoff nyt kääntyi pois, sillä tuon kauniin vankinsa silmissä
-vallitseva levollisuus saattoi hänet hämille. Ei hän vielä koskaan
-ollut tavannut semmoista naista, sen hän nyt tunnusti, vaan juuri se
-seikka ärsytti häntä suurimpiin ponnistuksiin voittoa saadakseen. Hän
-sanoi sentähden, lähestyen Ilmaa, joka oli vetäytynyt enemmän seinälle:
-
-"Oletko ajatellut ehdoitusta, jonka tein sinulle?"
-
-"Olen."
-
-"Oletko tarkkaan sitä miettinyt?"
-
-"Olen."
-
-"Ja mitä sinä siihen vastaat? Minä sen tahdon tietää vielä tänä
-iltana."
-
-"Vastaukseni on sama, kuin ennenkin", vastasi Ilma kylmästi.
-
-Margunoff puristi nyrkkiään; hänen tyynyytensä oli katoamaisillaan.
-
-Eipä Ilmakaan ollut niin tyyni, kun koetti teeskennellä. Hän aavisti
-nyt mitä pahinta, ja hän oli valmis kohtaamaan, mitä vaan vastahansa
-oli tuleva, olkoon se mistä laadusta tahansa.
-
-"Vaan ajattelepa, minkälaisia etuja sinulle tarjoon", sanoi Margunoff
-vallan toisella äänellä. "Saat kultaa ja kalliita kiviä, sillä
-sellaista on minulla yllin kyllin, ja kankaasta, mikä löytyy Gostinoi
-Dvorissa..."
-
-"Lopettakaa jo!" huusi Ilma ja hohtava puna nousi poskilleen; "kaiken
-sen saat tarjota venäläiselle vaimolle, eikä Suomalaiselle, sillä hän
-sinua ja kultaasi ylenkatsoo."
-
-Vaan katteini jatkoi, teeskennellen olleensa kuulematta Ilman sanoja:
-
-"Minun palatsissani Vasilefski Ostrovissa olet sinä yksin hallitseva.
-Sinä saat loistaa hovissa ja jalkasi ei koskaan ole astuva likaiselle
-kadulle. Sinä saat ajella Nevskin prospektilla Pietarin komeimmissa
-vaunuissa, ja", jatkoi katteini väkisin tarttuen Ilman käteen, "sinua
-kaikki kadehtivat ja minä sinua jumaloitsen!"
-
-Kiivaalla liikunnolla Ilma tempasi itsensä irti ja juoksi etäälle
-katteinista.
-
-"Vaikkapa tarjoaisit minulle koko Pietarin, vaikkapa taitaisit asettaa
-minut valtaistuimelle, annan sinulle kumminkin kieltävän vastauksen!"
--- vastasi Ilma ja purppura punaisina hohtivat hänen poskensa.
-"Mielummin, kuin sinun komeassa palatsissa, elän pienessä mökissä
-synnyinmaassani! Mitä luulet minun pitävän sinun vaunuistasi,
-kalleuksistasi! Niitä minä halveksin... Pois ryssä! Suomalainen tyttö
-ei sinuun konsanaan suostu."
-
-Tähän asti oli Margunoff ollut merkillisen levollinen, vaan kun hän
-kuuli nämät pilkalliset sanat, silloin ei hän enään voinut hillitä
-itseään. Vuoroitellen kalveana ja punasena kiukusta, hyppäsi hän
-seisaalleen ja ennenkuin tyttö oli ehtinyt pois tieltä oli hän
-tarttunut hänen käsivarteensa.
-
-"Polvillesi!" huusi hän vapisevalla äänellä. -- "Minä sinulle näytän,
-mitä on vastustella käskyjäni. Polvillesi, sanon!"
-
-"En", sanoi Ilma yhtä tyynenä, kuin ennenkin, "Suomen tyttö ei käy
-polvilleen Venäläisen eteen."
-
-"Etkö pelkää minua?" huusi Margunoff riehuten. "Etkö tiedä, että saatan
-ottaa sinulta vaikka hengen?"
-
-"Ota vaan! Elämä ei minulle ole mistäkään arvosta, kun olet äidiltäni
-ryöstänyt sen", sanoi Ilma vapisevalla äänellä.
-
-"Vai niin!" sanoi katteini pilkallisesti -- "elämä ei sinusta ole
-minkään arvoinen. No niinpä en minäkään siitä huoli. Sinä saat elää,
-vaan... hahahaaa... sinä saat elää minun luonani."
-
-Ilma vapisi. Katteinin sanat häntä niin pelästyttivät, että hän oli
-vähällä käydä tainnoksiin.
-
-"Sinä siis et tahdo minua seurata?" sanoi Margunoff taasen.
-
-"En ikänäni."
-
-"No hyvä. Sinun ei tarvitsekaan tulla kanssani Pietariin. Mutta muista,
-että tänä yönä morsiusvuoteemme valmistetaan tämän katon alla. Muutaman
-tunnin kuluttua palajan minä tänne jälleen."
-
-Näin sanottuaan Margunoff läksi ovelle. Ilma, joka nyt käsitti
-onnettomuutensa laajuuden, syöksi kädet ristissä hänen luokseen, vaan
-katteini sysäsi ynseästi hänet luotaan ja katosi, pilkallisesti
-nauraen.
-
-Ilma hoiperteli takaisin; silmissään kaikki musteni ja hän vaipui
-vuoteelleen. Mutta ei hän kauan siinä maannut, ennenkuin miehen ääni
-kuului pienestä akkunasta:
-
-"Ylös, nyt on aika käsissä!"
-
-Ilma hyppäsi ylös sekä meni akkunalle, jossa häntä kohtasivat
-vahtimassa olevan kasakan silmäykset, joissa hän selvään näki
-levottomuutta.
-
-"Kiiruhtakaa, kiiruhtakaa!" kuiskasi sotamies matalalla äänellä. --
-"Meidän täytyy nyt, katteinin poissa ollessa, lähteä matkaamme."
-
-"Eikö tämä olekaan mikään uni!" lausui Ilma, joka vielä oli puoleksi
-sekainnuksissaan Margunoffin sanoista. -- "Pääsenkö siis irti hänestä,
-joka tahtoo perikatoani?"
-
-"Pääsette!" vastasi kasakka pikaisesti. -- "Vaan tehkää joutua, pukekaa
-yllenne nämä housut, tämä takki ja lakki ja vyöttäkää sapeli
-vyöllenne!"
-
-Näin sanoessaan heitti vahti mainitut kapineet ovesta sisälle. Ilma
-hetken aikaa oli niin hämmästyksissään, ettei tiennyt mitä piti
-tekemän. Tosin olivat vaatteet nyt hänen edessään, vaan hän ei sentään
-oikein tiennyt uskaltaisiko jättää itsensä kasakan haltuun. Silloin
-Kotschoffskyn sanat juohtuivat hänelle mieleen, ja kaikki pelko hänestä
-katosi. Pian hän puki ylleen nuo välttämättömät esineet, sitoi vyön
-vyötäisilleen sekä läheni ovea. Hän säpsähti pelästyksestä, kun ovi,
-hänen siihen koskiessa, aukeni. Hän jo oli peräytymäisillään
-yrityksestään, kun kasakka, joka oli ollut oven takana lymyssä, astui
-esille sanoen:
-
-"Oletteko valmis nyt?"
-
-"Miksi ei ole ovi nyt lukittu?" kysyi Ilma hätäisesti.
-
-"Vihan vimmoissaan ei katteini muistanut sitä lukita", vastasi kasakka.
-"Mutta tulkaa jo, jos tahdotte päästä vapaaksi."
-
-Ilma ei nyt enään ollut kahdella mielin. Sykkivin sydämin astui hän
-pienelle pihalle. Ei kukaan, eipä itse Margunoffkaan olisi tässä
-valepuvussa tuntenut häntä. Ei muuta tarvinnut kuin rohkeutta, ja Ilma
-päätti säilyttää rohkeutensa aina pisimpään.
-
-"Tulkaa nyt!" kuiskasi kasakka tarttuen Ilman käsivarteen. "Käyttäkää
-itseänne aivan kuin olisitte meidän miehiämme, jos joku vastahamme
-tulee, älkääkö pelätkö; kyllä minä takaan että onnistumme."
-
-"Mutta missä katteini on, koska..."
-
-"Hiljaa, hiljaa!" keskeytti häntä kasakka kiireisesti. "Me emme saa
-puhella, muuta kuin hätätilassa. Missä katteini on! Hän läksi äsken
-pienelle partioretkelle etelään päin, vaan, niinkuin tiedätte, piti
-hänen tuleman takaisin parin tunnin päästä ja että hän sanansa pitää,
-siitä saatte olla varma."
-
-Ilmaa värisytti.
-
-"Kiiruhtakaamme vaan", pyysi Ilma nöyrällä äänellä. "Voi hyvä Jumala,
-se kuin nyt olisi leirin ulkopuolella!"
-
-"Olkaa huoletta!" kuiskasi kasakka. -- "Mitä päällysmieheni on minulle
-käskenyt, sen teen minä, vaikka saisin kuoleman palkakseni. Kasakan
-velvollisuus on totella."
-
-"Luutnantinko käskystä sinä minun vapautat?"
-
-"Niin!"
-
-Kiitollisuuden huokaus nousi Ilman rinnasta. Hän tahtoi vielä enemmän
-puhua tuosta jalosta miehestä, joka oli ryhtynyt häntä pelastamaan,
-vaan Elka, se oli kasakan nimi, kielsi häntä sanaakaan hiiskahtamasta.
-Hän totteli ja kääri päällysvaatteensa lujemmin ruumiinsa ympäri.
-
-Hämärä oli käynyt pimeämmäksi, jolloin eri esineet tulivat
-epäselvemmiksi. Usein luuli Ilma pienemmän puun väijyväksi ryssäksi, ja
-usein hän säpsähti nähdessään jonkun kiven kummalliset muodostukset.
-Eihän tuo ole ihmeellistä; mielensä kun oli kovin liikutettu, luuli hän
-näkevänsä vaaroja, missä ei niitä ollutkaan.
-
-Pienessä leirissä, joka kumminkin, sen asujamiin katsoen, oli jotenkin
-laaja, oli kaikki hiljaa ja rauhaisaa, ja tämäpä tietysti teki paon
-helpommaksi. Elka kävi edellä ja kohta hänen jälessään Ilma, käsi
-miekan kahvassa, valmiina käyttämään tuota hänelle niin outoa asetta.
-Tuo nyt jo jotenkin varma pelastuksen toive teki hänen luonnollisen
-rohkeutensa suuremmaksi; kätensä ei enään vavissut ja kauniista
-sinisistä silmistään loisti luottamus, joka suuresti ilahutti Elkaa,
-joka kerta, kun hän katsahti taakseen pelastettavansa puoleen.
-
-Niin olivat he tulleet leirin pohjoisimpaan päähän. Tähän asti eivät he
-olleet kohdanneet ainoatakaan ihmistä, ja Ilma luuli kaiken vaaran jo
-menneen ohi, kun kova ääni huusi.
-
-"Kto tam!" (Ken siellä)
-
-"Jumala ja tsaari!" vastasi Elka matalalla äänellä.
-
-"Hyvä!" sanoi taasen vahti -- "vaan mitä!... Ethän sinä olekaan yksin!"
-
-Ilma vapisi, vaan hänen onnekseen oli niin pimeä, ettei vahti sitä
-huomannut. Elka jatkoi:
-
-"Tiedäthän, että luutnantti Kotschoffsky on vakojaretkellä?"
-
-"No niin! Entä sitten?"
-
-"Hänen viimeiset sanansa minulle olivat: Elka, minä ratsastan
-Pyhälahdelle päin, jonne luulen talonpoikain kotoutuneen. Ellen
-puolentoista tunnin kuluttua palaja, olen joutunut vangiksi. Lähe sinä
-silloin minua hakemaan ja kerro onnettomuuteni katteini Margunoffille,
-ja..."
-
-"No niin; sinä olet menevä häntä hakemaan, vaan tämä, joka on
-seurassasi?"
-
-"Kuule minua, houkkio!" sanoi Elka, vähän levotonna. -- "Ethän ole
-antanut minun puhua loppuun. Kuules mitä muuta luutnantti sanoi: 'Älä
-suinkaan lähde yksinäsi, sillä jos sinäkin joutuisit vangiksi, niin
-eihän sinusta olisi mitään apua. Ota sentähden mukahasi luotettava
-mies, kenen vaan tahdot.' Nämä olivat luutnantin sanat, kuuletko nyt."
-
-"Kyllä kuulen!" vastasi vahti epäileväisesti -- "vaan minusta näyttää
-kumppanisi enemmän naiselta, kuin mieheltä. Minä tahdoin vaan..."
-
-"Batschuska (ukkoseni)", keskeytti Elka taputtaen vanhaa sotamiestä
-olalle; -- "ajatteletko nuoruuttasi ja aikaa jolloin vaimosi vielä
-kantoi koschnikkaa? [Naimattomat naiset Venäjällä käyttävät koschnikkaa
-(päähuntua); nainneet vaan myssyä.] Niin, niin, olipa se aika
-minullekin onnellinen" -- jatkoi hän huo'aten -- "vaan juttelenpa minä
-tässä aikani hukkaan, vaikka luutnantti ehkä minua odottaa! Yö on,
-isäseni, viileä ja votka-tilkkanen ei olisi liikaa! Minulla on vaan
-yksi dvugrivenoi [= 20 kopekkaa. Tekijä.]; ota se, ja jääpihän siitä
-sentään vähän jälelle pivoksikin (olueksi)."
-
-Vahti ojensi koneellisesti kättään ja Elka siihen pani ne muutamat
-rahansa, jotka hänellä oli.
-
-"Bog stebää (Jumala kanssasi)!" kuiskasi hän pistäen rahat isoon
-taskuhunsa. "Tullos onnellisesti takaisin!"
-
-Elka nyökäytti päätään, tarttui kalveen Ilman käsivarteen ja jatkoi
-matkaansa. Kun olivat vahdin kohdalla, kumarsi tämä itseään, tarkemmin
-nähdäkseen oudon kasvoja, vaan Elka, joka nyt huomasi ratkaisevan
-silmänräpäyksen olevan käsillä, sysäsi häntä vähän syrjään ja sanoi
-nauraen:
-
-"Älä nyt ole lapsellinen, ukkoseni! Sinä olet jo liian vanha
-katsellaksesi kauniita kasvoja!"
-
-Ja ennenkuin vanha vahti ehti tointua hämmästyksestään, olivat Elka ja
-hänen seurakumppalinsa kadonneet. Ukko kuunteli hetken aikaa tarkkaan,
-vaan kun ei kuullut mitään melua, asettui hän jälleen entiselle
-paikalleen totisilla kasvoilla lukien saamia rahojaan.
-
-Puolen tunnin kuluttua seisoi vahti vielä paikallaan liikahtamatta
-itseään. Pienet rahakolikot piti hän vasemmassa kädessään ja oikealla
-piteli hän kivääriään. Olisi luullut hänen nukkuvan, niin alallaan hän
-seisoi. Vaan yhtäkkiä hän virkosi, sillä hänen tottunut silmänsä oli
-keksinyt ihmisiä olevan läheisyydessä; hän kuunteli metsään päin, joka
-jylhänä, mustana kohosi edessään, vaan siellä oli kaikki hiljaa. Tuo
-melu oli siis leiristä. Ukko ei asiaa ehtinyt kauan ajatella, sillä
-ennen pikaa ympäröi häntä joukko sotamiehiä, hänen omia kumppaniaan.
-Vaan kuinka hän ällistyi, kun katteini Margunoff, joka oli palannut,
-ennenkuin oli odotettu, astui etehensä kysyen vihaisella äänellä:
-
-"Onko kasakka Elka mennyt tästä?"
-
-"On, armollinen herra."
-
-"Oliko hänellä ketään seurassa?"
-
-"Oli."
-
-"Nainenko?"
-
-"Ei, vaan mies."
-
-Margunoff näytti neuvottomalta. Hetken mietittyään kysyi hän taasen:
-
-"Oletko varma, että oli mies eikä vaimo?"
-
-"Kyllähän Elkan seurakumppani oli miehen vaatteissa", vastasi vahti.
-"Vaan oli itsenikin mielestä kummallista, ett'en saanut nähdä hänen
-kasvojaan; minä..."
-
-"Hyvä, hyvä!" huusi Margunoff polkien maata. -- "Hän on paennut! Voi
-Kotschoffsky, sen saat kalliisti maksaa! Sotamiehet", jatkoi hän
-osoittaen vahtia, joka kalveana ja suorana seisoi edessään, -- "antakaa
-tuolle kaksikymmentä viisi paria vitsoja! Paikalla!"
-
-Alla päin seurasi vahti vartioitaan, itsekseen puhuen:
-
-"Yksi dvugrivenoi kahdestakymmenestä viidestä vitsaparista; se on
-sentään liian pieni maksu!"
-
-Margunoff, asetettuaan kaksi uutta vahtia poisviedyn sijaan, otti
-muutamia miehiä mukaansa ja katosi metsään, samaan suuntaan minne Elka
-ja Ilma olivat paenneet.
-
-Kun pakolaiset onnellisesti olivat päässeet vahdin ohitse, huokasi Ilma
-syvään. Minne hän katsoi, näki hän vaan synkän metsän. Häntä värisytti,
-kun hän nyt oli yksinään kasakan kanssa sen helmassa. Vaan hänen
-pelkonsa asettui kokonaan, kun tämä sanoi:
-
-"Nyt olemme melkein pelastetut, ja nyt saatan teille kertoa luutnantti
-Kotschoffskyn tahdon."
-
-"Kerro, kerro!" sanoi Ilma ja hieno puna nousi hänen poskilleen, kun
-hän kuuli tuon nuoren kasakkaluutnantin nimeä mainittavan.
-
-"Näin sanoi hän minulle, ratsastaessaan pois: 'Elka, sinä tiedät minun
-pitävän tuosta kauniista Suomalais-tytöstä. Tahtoisin mielelläni, että
-hän jäisi meidän luoksemme, vaan Margunoffin tähden ei hän saa jäädä,
-sillä sille hän on liian hyvä. Jos sinä tänä yönä taidat vapauttaa
-hänet, annan minä sinulle ja sinun jälkeisillesi sen pienen maatilkan,
-joka minulla on, ja jolla sinä asut Donin rannalla. Sinun pitää
-koettaman viedä hänet syrjäteitä myöten Pyhälahdelle, ja siellä minä
-kyllä sinut saatan suojaan Suomalaisia vastaan. Minä en enään saa häntä
-nähdä koko sodan aikana, vaan sano hänelle, että minä, kun se on
-loppunut, ystävänään tulen hänen kotiinsa.' Ne sanat sanoi hän, niin
-totta kuin tahdon autuaaksi tulla."
-
-Jos olisi metsässä ollut valoisampaa, olisi Elka saanut nähdä, kuinka
-väleen ruusut Ilman poskilla muuttuivat liljoiksi, ja kuinka raskaasti
-hänen povensa paisueli. Nyt ei hän nähnyt mitään.
-
-"Vie minut sitten Pyhälahdelle", kuiskasi tyttö, tarttuen Elkan
-paksuihin käsiin. -- "Siellä kenties saan tietää, elääkö armas äitini
-vielä, vai ei."
-
-"Voitteko käydä sen matkan niin pian, kuin tarvitsisi?" kysyi Elka osaa
-ottavaisesti.
-
-"Voin", vastasi Ilma matalalla äänellä, -- "vaikkapa tie olisi toisen
-verran pitempi."
-
-"Eteenpäin siis!" käski kasakka, -- "pysykää vain jälissäni!"
-
-Nyt taasen alkoi kävy, josta ainoastaan se, joka itse öiseen aikaan on
-kulkenut maissa, metsissä, voi saada vähäisen käsityksen. Se oli paljoa
-vaikeampi, kuin pakoretki kotoolta. Väliste täytyi heidän kaalata
-lokaisien virtain yli, hiipiä pensaitten välitse, joitten orjantappurat
-repivät heidän vaatteensa, kasvonsa ja kätensä, kiivetä yli
-kiviraunioin ja maahan kaatuneitten puitten, y.m., ja tätä vaikeata
-kulkuaan tehdessään täytyi heidän tarkkaan katsella ett'ei vaan
-vihollinen ollut heidän niskassaan. Mutta Ilma oli merkillisen kestävä,
-ja vaikka pienet kätensä olivat verissä, ei valitussanaakaan kuulunut
-hänen huuliltaan.
-
-Mitä hän ajatteli, piti hän mielessään salattuna. Vaan me saatamme
-sentään arvata, ett'ei hänen sanansa koko aikaa ollut äidissä, vaan...,
-mutta mitä hyötyä olisi, jos tuon edeltäkäsin ilmoittaisi!
-
-Päivän koittaessa olivat pakolaiset Lappajärven rannalla, noin puolessa
-välissä tietä Pyhälahdelle. Nyt oli heidän koko joukon helpompi kulkea,
-kun saattoivat nähdä etehensä; he rupesivatkin astumaan rivakammasti.
-
-Vaan yhtäkkiä seisahtui Elka asettaen sormensa suunsa kohdalle. Ilma
-ymmärsi merkin ja kumartui maahan erään pensaan taakse. Sieltä hän näki
-Elkan käärmeen notkeudella hiipivän eteenpäin; hän näki kasakan
-valmistautuvan hyppäykseen, ja samassa silmänräpäyksessä, kun hän näki
-hänen sen tekevän, näkyi toinenkin henkilö hypähtävän maasta ylös Elkan
-eteen. Ilma luuli nyt saavansa nähdä kauhean kaksintaistelun, vaan
-kuinka suuresti hän hämmästyi, kun sen sijaan näki heidän lankevan
-toistensa syliin, ja monenmoisilla liikennöillä, joita hän ei
-ymmärtänyt, ilmoittavan iloansa. Korkeilla hyppäyksillä juoksi Elka
-tytön luo, joka puoleksi oli noussut seisaalle, ja sanoi, lyöden
-käsiään yhteen:
-
-"Me olemme tavanneet meidän miehiämme! Luutnantti Kotschoffsky on
-etsinyt teidän maanmiehiänne! Tulkaa, hän kyllä vie teidän heidän
-luokseen!"
-
-Ilma punastui kuin ruusu. Kotschoffsky! Sallimus oli vienyt hänet hänen
-luokseen! Kuinka kiireesti hänen sydämensä sykki, kun hän nopeilla
-askeleilla seurasi Elkaa paikalle, johon Kotschoffsky oli pysähtynyt.
-Silmiänsä oikein huimasi; semmoisessa mielen ahdistuksessa hän oli.
-Vielä enemmän hän tuli hämille kuullessaan huudon:
-
-"Elka!"
-
-Hän oli tuntenut Kotschoffskyn äänen, ja tuo neitsyellinen puna, joka
-vähää ennen oli noussut hänen kasvoilleen, muuttui nyt veren
-heloittavaksi punaksi.
-
-"Missä on Ilma, Pohjanmaan helmi?" huusi nuori kasakka-luutnantti,
-syösten esiin Elkan luo. -- "Onko sinun onnistunut... ah, kas!" --
-keskeytti hän itseään huomatessaan punastuneen tytön... "sinä olet
-pelastettu!"
-
-"Olen", kuiskasi tyttö antaen nuoren kasakan pidellä kättään, johon hän
-oli tarttunut, -- "minä olen pelastettu. Kiitoksia, että..."
-
-Edemmäksi ei hän ehtinyt puheessaan, sillä ujostelematta oli
-Kotschoffsky kietonut käsivartensa hänen vyötäistensä ympäri sekä
-painanut hehkuvan suudelman hänen huulilleen.
-
--- "Vaan nyt sinun täytyy päästä maanmiestesi luo, jotka pian ovat
-minun niskoillani. Et saa enää kauemmin viipyä, Ilma", jatkoi hän
-katsellen Ilmaa syvään silmiin. -- "En ole ketään rakastanut enemmän
-kuin sinua; tässä tahdon sinulle sen sanoa. Älä minua kiroa sentähden,
-että olen kasakka! Jää hyvästi! Kun sota on loppunut, tahdon etsiä
-sinua läpi kaiken Suomen! Ei, minä en enään saa viipyä kauemmin...
-minä... minun täytyy lähteä!"
-
-Äkkinäisellä liikunnolla irroitti hän itsensä Ilmasta, joka hervotonna
-vaipui maahan, ja oli muutamia hyppäyksiä tehtyään omain miestensä
-joukossa.
-
-Samassa silmänräpäyksessä kuulu metsässä vartioivan sotamiehen huuto:
-
-"Vstavajte, tschuchni s'dess (Ylös, Suomalaiset ovat täällä)!"
-
-
-
-
-IV.
-
-
-Ennenkuin menemme edemmäksi kertomuksessamme sallittakoon meidän mennä
-vähän taaksepäin ajassa. Me muutamme siis itsemme murrokselle
-Sikkilässä pari tuntia Suomalaisten onnettoman tappion jälkeen.
-
-Kun aurinko oli korkeimmallaan taivaalla, heräsi Mikko ja nousi
-istumaan. Hänestä ei nyt juossut niin rajusti verta, ja kun hän oli
-saanut käsivarressaan olevan haavansa sidotuksi, jaksoi hän taasen
-jaloilleen. Katsellessaan ympärilleen hämmästyi hän: tuossa makasi
-Pitkä-Juhani selällään ja muutamia kyynäriä hänestä rouva Herner
-muutamain muitten naisten rinnalla. Kaikkein ensiksi meni hän Ilman
-äidin luo ja pani kätensä hänen sydämensä kohdalle; se tykytti vielä,
-vaan heikosti. Kun tuli Pitkän-Juhanin luo, näki hän tämän uroon jo
-kuolleeksi, sillä hänen ruumiinsa oli kylmä. Hänen kuolonkamppauksensa
-mahtoi olla hirmuinen, sillä yltympäriltään oli hän potkinut multaa
-ylös, ja kiinni-kitistettyjen sormiensa välissä oli ruohomyttyjä. Mikko
-huokasi nähdessään tämän urhean isämaata rakastavan miehen makaavan
-edessään hengetönnä, ja kiitti Jumalaa, että oli saanut elää.
-
-"Vaan minne ovat toiset vaimot joutuneet?" puhui hän itsekseen.
-"Yksinäni en voi, kun olen niin heikko, viedä rouva Herneriä täältä
-pois, ja jos läksisin hänelle apua etsimään, kestäisi liian kauan,
-ennenkuin mitään saisin. Vaan Ilma, Ilma!" huusi hän katsellen
-ympärilleen; -- "hän ei ole täällä! Taivahan Jumala, hän on joutunut
-katteinin käsiin!"
-
-Kuinka ahkeraan Mikko hakikaan Pohjanmaan helmeä, ei hän sitä löytänyt,
-hän oli poissa.
-
-"No, sittenpä en herkeäkään häntä etsimästä" -- sanoi hän; --
-"vahtikoon häntä katteini niin hyvin, kuin voi!"
-
-Käveltyään hetken edestakaisin, näki Mikko pitkän jonon ihmisiä tulevan
-Sikkilästä päin. Ne olivat vaimot, jotka olivat taistelon kestäessä
-paenneet. Heidän kasvonsa olivat synkät, ja puhuessaan hävityksestä,
-joka oli kohdannut heidän kyläänsä, puristivat he nyrkkiään ja
-sanoivat, että jos ryssä vielä kerran pistäisi nokkansa sinne, he sen
-kyllä korventaisivat. Vaimojen avulla saatiin rouva Herner, muut
-haavoitetut sekä Pitkä-Juhani kylään. He tahtoivat pitää hänelle uhkeat
-maahanpanijaiset, ja semmoisetpa hän saikin. Kuolleet Venäläiset
-haudattiin murroksen luona.
-
-Kun läheisten kyläin asukkaat olivat saaneet tietää onnettomuudesta,
-kiiruhtivat he apuun, ja pian oli koko joukko havumökkejä rakennettu.
-Näissä sitten ruvettiin sairaita hoitamaan. Rouva Herneriä hoidettiin
-erinomaisella huolella. Haavansa tosin oli vaarallisimpia, vaan hänen
-luonnosta vahva ruumiinsa pääsi voitolle ja hän tuli paremmaksi päivä
-päivältä. Ilman kadottaminen sentään oli haava, jota ei voitu parantaa.
-Rouva Hernerin suru oli tosin suuri, vaan hän ajatteli että Hän, joka
-kaikki maailmassa ohjaa, kyllä oli suojeleva hänen heikkoa tytärtään.
-Väliste kumminkin oli hetkiä, jolloin hän heittäytyi epätoivon valtaan,
-ja oli valmis nurisemaan Jumalaa vastaan, onnettomuudesta, jonka Hän
-oli saattanut hänen päälleen. Vaan, saatuaan rauhansa takaisin, pyysi
-hän nöyrällä sydämellä anteeksi epäuskostaan, ja silloin hän tunsi
-itsensä erittäin vahvistetuksi.
-
-Vähitellen tuhkaläjät tasoittuivat ja uusia huoneitten-sijoja
-mittaeltiin. Rouva Hernerinkin taloon Sikkiläläisten auttavaisuus
-ulottui. Työ kävi rivakasti, vaan yhtäkkiä se taukoi.
-
-Eräänä sateisena ja tuulisena iltana rouva Herner ja Mikko istuivat
-yhdessä matalalla äänellä puhellen keskenään, erittäin Ilmasta, ja
-Mikko sanoi silloin suoraan ajatuksensa, nimittäin, että luuli tytön
-vielä olevan elossa. Silloin, juuri kun sade pahimmasti hakkasi
-havumajoja, ja ankara tuuli tempasi lehtiä ja oksia mukahansa ilmaan,
-astui sisälle poika, märkänä ja likaisena. Rouva Hernerin kalveat
-kasvot nähdessään seisahtui hän puoleksi hämillään pienen aukon luona,
-joka teki oven virkaa. Mikko käski häntä luokseen ja poika, joka nyt
-tuli rohkeammaksi, meni urheasti Mikon luo, jolle antoi arpakapulan.
-
-"Ahaa" -- sanoi Mikko ja silmänsä loistivat -- "se kapula on
-Pyhälahdelta; sen olen kerran lapsena nähnyt. Eikö niin, poika?" kysyi
-hän pojalta.
-
-"Niin!"
-
-"Onko vaara suurikin?"
-
-"Suuri se on. Eräs Venäläinen katteini hävittää ja polttaa kaikki, mitä
-etehensä sattuu, ja kulkee Pyhälahdelle päin."
-
-Mikko ja rouva Herner katsahtivat toisihinsa.
-
-"Oletko nähnyt Venäläisiä?" kysyi edellinen.
-
-"En", vastasi poika.
-
-Mielipahasta huokasi rouva Herner raskaasti. Hän oli luullut pojan
-voivan antaa hänelle jotakin tietoa Ilmasta.
-
-Seuraavana päivänä olivat Sikkiläläiset ja läheisten kyläin asukkaat
-taasen ryhtyneet aseisin ja seuraavana aamuna he pitkiä syrjäteitä
-myöden kiiruhtivat Pyhälahdelle.
-
-Suurella vaivalla sai Mikko rouva Hernerin jäämään kotia ja ainoastaan
-se, että Mikko juhlallisesti lupasi pelastaa tahi ainakin etsiä ylös
-Ilmaa, saattoi hänet jäämään. Oli niinkuin Mikko sanoi: "kuinka hän,
-rouva Herner, jonka haavat vasta puoleksi olivat parantuneet, olisi
-voinut marssia metsässä! Äidinrakkaus tosin voi saada matkaan paljon,
-kun oli kysymys alttiiksi-antamisesta, mutta tässä se sentään oli liian
-heikko."
-
-Runsaat kyyneleet valuivat rouva Hernerin silmistä, kun talonpojat
-läksivät liikkeelle, ja vielä viimeisessä silmänräpäyksessä rukoili hän
-Mikolta, ettei ilman Ilmaa palaisi takaisin.
-
-"Minä teen, minkä voin", vastasi Mikko puristaen onnettoman äidin
-kättä.
-
-Niin joukko katosi ja naiset jäivät yksinään havumajoihin.
-
-Tuo nuori poika, joka oli vienyt arpakapulan Sikkilään, oli
-palveluksessa eräällä varakkaalla talonpojalla Pyhälahdella. Hänen
-syntymätalonsa oli Sotkamon kirkolla kaukana itään Oulunjärveltä. Nuori
-ja vaaroihin tottunut kuin oli, valittiin hän tuohon varalliseen
-toimeen, arpakapulan vientiin. Se hänen tehtävänsä onnistui, kuten
-tiedämme, ja sen jälkeen hän sai juosta miesjoukon edellä, sekä nuuskia
-kotkan-silmillään joka haaralle.
-
-Kun Mikko, heidän tultuaan Pyhälahdelle, läksi partioretkelle, oli
-poikakin muassa, ja hänpä se oli väsymätön vakoilemaan. Hän hiipi
-maassa kuin käärme ja kiipesi puihin kuin orava. Hänenpä ansionsa oli,
-että Kotschoffskyn pieni joukko keksittiin, ennenkuin olisi ollut liian
-myöhäistä metsämäkiin hajaantuneille talonpojille.
-
-Kun Mikko ja opaspoika eräänä jälkeenpuolenpäivänä olivat vakoilemassa
-ja aikoivat palata kotiinsa saamattansa mitään toimeen, ja vaikka he
-hyvin tiesivät vihollisen olevan läheisyydessä, seisahtui poika
-yhtäkkiä ja asetti pyssynsä olalleen. Mikko, joka luuli hänen saaneen
-jonkun otuksen näkyviinsä, aikoi juuri kieltää häntä ampumasta, kun
-pyssy jo laukesi ja eräs kasakka suin päin syöksi suuren, tuuhean puun
-pisimmiltä oksilta maahan. Pojan terävät silmät olivat keksineet
-vihollisen oksain välitse.
-
-Kun pyssy oli lauennut, syntyi hirmuinen melu metsässä ja töin tuskin
-Mikko ja hänen seurakumppaninsa pääsivät ehiänä pensaitten välitse
-pakoon. Kasakat olivat heidän jälessään, ja usein olivat he vähällä
-joutua vangiksi.
-
-Saavuttuaan Pyhälahdelle pysähtyi Kotschoffsky; hän ei uskaltanut
-karata monilukuisen vihollisensa päälle vaan tyytyi, tämän
-ratsastajakansan tapaan, kuljeskella joka haaralla vangiten ne, jotka
-olivat uskaltaneet liian etäälle pääjoukostaan. Vaan talonpojat, kun
-näkivät kasakkain aikomuksen, karkasivat rohkeasti heidän päälleen, ja
-Kotschoffsky kun oli liian vähävoimainen, vetäytyi äkkiä takaisin.
-
-Tällä hänen peräytymis-matkallaan me hänen tapaamme hetkisen
-levähtämässä. Vaan, kuten tiedämme, ei hänen leponsa tullut niin
-pitkäksi, kuin ai'ottu oli.
-
-
-
-
-V.
-
-
-Tuskin oli kasakka huutanut sanansa: "Vstavajte, tschuchni sdess!" kun
-talonpojat täyttä juoksua nähtiin tulevan pieneltä, harvapuiselta
-kukkulalta. He olivat niin innokkaat kostamaan julmille vihollisilleen,
-että he laimiinlöivät kaiken järjestyksen, vaikka he murroksensa luona
-taistellessaan selvään näkivät, että järjestystä kaipaavalle joukolle
-on sanomattoman vaikeata voittaa säännöllistä sotajoukkoa, vaikka tämä
-jälkimäinen olisikin paljoa pienempi. Päällekarkaavat talonpojat eivät
-muuta ajatelleet kuin kostoa; he eivät siitä väliä pitäneet, jos he
-itse joutuivatkin hukkaan, kunhan vaan nuo vihatut ryssät hajoitettiin.
-Semmoinen oli mieli Pohjanmaan talonpojilla. Mitä olisivat he tällä
-hehkuvalla isänmaan-rakkaudella saaneet toimeen, jos he, niinkuin itse
-yksimielisesti halusivat, olisivat saaneet aseita ja ampuma-aineita?
-Mikon rinnalla, joka oli ensimmäisten joukossa, juoksi tuo urhea poika,
-sukkelana ja keveänä, kuin kissa:
-
-"Minä olen haavoitettu!" huusi hän, kun oli ehtinyt puoliväliin mäen
-vierimätä. Hetken hän seisoi alallaan, pitäen kättään sydämellään.
-Sitten hän raskaasti putosi pienen kukkapensaan yli.
-
-"Poika raukka!" kuiskasi Mikko kumartuen kuolleen yli. -- "Et sinä
-enään koskaan näe Sotkamoa." Poika kuuli nuo sanat, ja hän nosti
-päätään.
-
-"En enään koskaan saa nähdä kotiani", sanoi hän. -- "En enään koskaan
-saa kuulla pohjatuulen suhinaa enkä aaltojen hyrskyä myrskyn
-pauhatessa. Vaan minä olen kumminkin tyytyväinen. Hyvästi!"
-
-Nuori poika vaipui jälleen ruusupensaalle ja kuoli.
-
-Vaan hänen ruumiinsa ympärille riensivät talonpojat, huolimatta
-kuulista, jotka siellä täällä kaasivat muutamia heistä, ja varma on,
-että monen huulilta kuului tämä, joko kova-ääninen tahi hiljainen
-kirous:
-
-"Perkeleen vietävä Venäläinen!"
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kun Venäläinen vahti oli huutanut nuo kehoitus-sanansa, hypähti Ilma
-ylös. Poskensa hohtivat ja povensa kohoeli rajusti. Hän katseli
-ympärilleen ja silmänsä sattuivat Kotschoffskyyn, joka nyt paraillaan
-järjesti väkeään. Hän pani kätensä sydämelleen, ikäänkuin siltä neuvoa
-kysyäkseen tässä asiassa, vaan mitä sydämensä vastasi, ei hän
-ymmärtänyt. Vaan kun ensimmäinen laukaus kuului ja hän näki
-Suomalaisten tulevan kunnaalta alas, silloin hänen naisenluontonsa
-pääsi voitolle. Nopeasti hän riensi Kotschoffskyn luo, löi kätensä
-hänen vartalonsa ympäri ja sanoi puoleksi itkien ja hellästi häneen
-katsoen:
-
-"Pakene, pakene; minä seuraan sinua!"
-
-Nuoren kasakan silmät loistivat, kun hän näki Ilman, Pohjanmaan helmen,
-jalkainsa juurella. Hän tunsi hetkisen voittoriemun, sillä hän oli
-siitä iloissaan, että oli saanut tuon nuoren tytön Margunoffin käsistä,
-vaan tätä tunnetta seurasi toinen, nimittäin lähemmin ajattelemisen
-tunne. Pitikö hänen seurata Ilman neuvoa ja paeta nyt, kun hänen ei
-kenties tarvinnut sitä tehdä! Ei, vastasi hänelle sisällinen ääni;
-hänen etelämainen verensä rupesi kiehumaan, ja velvollisuuden kova
-käsky voitti rakkauden.
-
-"Minä en saata paeta, tahraamatta nimeäni häpeään", vastasi hän
-kohoittaen nuoren tytön seisaalle. "Minä kyllä taistelen sinun
-maanmiehiäsi vastaan, Ilma, vaan kumminkin täytyy minun totella
-velvollisuuteni ja kunniani käskyä. Tahtoisitko minun olevan kurjan
-pelkurin, joka säännöttömän talonpoikajoukon ensimäisessä
-päällekarkauksessa pötki pakoon melkein kertaakaan miekkaansa
-käyttämättä. Ei, Ilma, sitä et suinkaan tahtone!"
-
-"En, minä en sitä tahdo!" huusi tyttö innostuneena, heittäytyen
-Kotschoffskyn rinnoille; "taistele sinä, kuin mies; minä rukoilen
-puolestasi!"
-
-Nämä Ilman sanat kuuluivat niin kummallisilta kasakan korvissa.
-Suomalainen tyttö rukoili hänen, vihollisensa puolesta! Oliko se
-mahdollista? Oli, sillä olihan hän sen sanonut, ja tämän hänen
-päätöksensä oli rakkaus synnyttänyt. Hän ei rukoilisi Venäläisille
-voittoa, vaan ainoastaan Kotschoffskylle pelastusta. Se oli hänen
-rukouksensa.
-
-"Elka", sanoi Kotschoffsky kun mainittu kasakka astui hänen ohitsensa;
--- "vielä kerran minä heitän tämän tytön sinun haltuhusi!"
-
-"Ei, minä tahdon seurata sinua taisteluun", sanoi Ilma, "minä tahdon
-olla missä sinä olet."
-
-Kotschoffsky näytti vähän aikaa epätietoiselta. Vaan kun talonpojat
-ahdistaen lähenivät ja hänen läsnäolonsa aina enemmän ja enemmän oli
-tarpeellinen vaarallisimmilla paikoilla, teki hän päätöksen Ilman
-suhteen.
-
-"Sinä et saa seurata minua", sanoi hän vakavasti. -- "Voisihan
-onnettomuudesta tapahtua, että luoti sattuisi sinuun! Ei, Ilma, sinun
-täytyy jäädä tähän."
-
-Tyttö ei sanaakaan vastannut, vaan kumarsi päätään merkiksi, että
-tahtoi totella.
-
-Pieni kasakkajoukko ei kestänyt talonpoikain vimmattua päällekarkausta,
-vaan peräytyi, vaikka sentään yhä järjestyksessä. Kotschoffsky itse oli
-etunenässä ja johti takaisin-kulun uljuudella, joka olisi ollut
-kunniaksi mille päällikölle tahansa.
-
-Muutamaksi silmänräpäykseksi kohtasivat hän ja Mikko toinen toisensa.
-Rehellisen Suomalaisen silmissä paloi kostonliekki, seistessään kasakan
-edessä, ja samaa nuijaa, joka ennen oli ollut Pitkän-Juhanin, vaan nyt
-oli Mikon omaisuus, kohotti hän Kotschoffskya vasten.
-
-"Missä on Ilma?" huusi Mikko astuen askeleen lähemmäksi vastustajaansa.
--- "Jos olet murhannut hänet, niin anna hänen ruumiinsa minulle; jos
-hän elää, niin anna hänet takaisin hänen äidilleen!"
-
-Silloin Kotschoffsky keskellä tulista tappelua laski maahan aseensa,
-katsoi Mikkoa suoraan silmiin ja kysyi:
-
-"Oletko sinä Mikko suntio?"
-
-"Olen."
-
-"Vai niin! Ilma on sinusta puhunut ja kehunut sinua uskolliseksi
-Suomalaiseksi."
-
-"Vaan minä tahdon tietää missä hän on!" huusi Mikko vimmastuneena. --
-"Kuuletko, kasakka; minä tahdon tietää sen!"
-
-"Ilma on täällä", vastasi Kotschoffsky tyynesti. -- "Vaan hän ei tahdo
-lähteä minun luotani."
-
-"Ei tahdo lähteä luotasi. Sen valehtelet, kasakka!"
-
-"Enpä suinkaan; se on sulaa totta."
-
-"No miksi ei hän tahdo lähteä luotasi?"
-
-Kotschoffsky ei tähän kysymykseen ehtinyt vastata, sillä tuossa rajussa
-kahakassa temmattiin hän toisaalle ja ennenkuin tiesikään oli hän
-kaukana Mikosta.
-
-Tämä puolestaan kaikin voimin ponnisti päästäkseen kasakkaluutnantin
-luo; hän halkasi pään toisensa perään, vaan kumminkin seisoi hänen
-vastassaan yhä useimpia vihollisia. Kuinka hän hakikin pensaissa,
-pehkoissa, ei hän kumminkaan tavannut tyttöä.
-
-Me mainitsimme kasakkain peräytyneen. Tämä peräytyminen tapahtui
-nopeasti, nopeammin, kuin Kotschoffsky tahtoikaan; vaan mitäpä hän voi
-tehdä. Seisahtua oli sama, kuin uhrata henkensä vimmastuneille
-talonpojille. Yksi ajatus sentään häntä suuresti kiusasi, se oli, että
-hänen vihdoin viimein kumminkin täytyi kohdata katteinia. Riita heidän
-välillään oli syttyvä, sillä joko täytyi hänen jättää Ilma hänelle
-poistaakseen puolestaan kaiken epäluulon, taikkapa ruveta järkenään
-hänen vastustajakseen. Minkä hänen nyt piti valitseman?
-
-Tätä tuumiessaan oli hän saavuttanut Elkan ja Ilman, jotka pakenivat
-minkä kerkesivät. Ilma, kun hänen huomasi, heittäytyi arvelematta hänen
-syliinsä ja syleili häntä kauan.
-
-"Ilma, tyttöseni", sanoi nuori kasakka painaen häntä rintaansa vasten,
-"sinulla on kaksi ehtoa valittavana. Joko menet omain maanmiestesi luo
-tahi antaut Margunoffin käsiin."
-
-"Entä sinä itse?" kysyi Ilma levottomasti.
-
-"Jos joudut Margunoffin käsiin, en minä voi tehdä mitään, sillä
-Margunoff on minun esimieheni", vastasi kasakka nähtävällä tuskalla. --
-"Jos taas lähdet maanmiestesi puolelle, taidamme toivoa tapaavamme
-toinen toisemme ainakin sodan loputtua. Tee nyt niinkuin itse tahdot.
-Kyllähän minä tahtoisin sinun jäävän minun luokseni", sanoi hän
-taputellen tytön poskia, "vaan sinun turvasi tähden..."
-
-"Ja sinun turvasi sitten!" keskeytti Ilma surullisena.
-
-"Kyllä minä pidän huolta itsestäni! Rakas Ilma, tee nyt päätöksesi
-pian! Näethän, että minun kohta täytyy vetäytyä pois, ja muutaman
-tunnin kuluttua, pitää minun oleman pääjoukon luona. Tee pian
-päätöksesi" -- huusi hän todellisen tuskan ahdistamana. -- "Sano pian
-tahtovasi palata Suomalaisten luo, ja Elka sinua on saattava."
-
-"En", sanoi Ilma kiivaasti. "Miksi palajaisin heidän luokseen, kun
-äitini luultavasti jo on kuollut. Miksi..."
-
-"Äitisi elää", sanoi Kotschoffsky.
-
-Ilma vaaleni ja vapisi mielenliikutuksesta.
-
-"Elääkö äitini", huusi hän, ja oli vähällä kaatua maahan, -- "Keltä
-olet sen saanut tietää?"
-
-"Mikolta."
-
-"Onko hänkin täällä?"
-
-"On."
-
-Nyt Ilma oikein oli kahdella mielin. Seuraisiko hän kasakkaa tahi
-palajaisiko Suomalaisten luo.
-
-"Päätä jo pian!" huusi vihdoin Kotschoffsky. -- "Vimmoissaan olevat
-talonpojat meitä niin ahdistavat, että meidän kohta täytyy lähteä
-pakoon. Ilma! Palaja äitisi luo ja..."
-
-"Minä tahdon totella sinua", sanoi tyttö itkusilmin. -- "Mutta lupaa
-minulle, että..."
-
-Kaikuva hurraahuuto toiselta puolelta keskeytti hänen sanansa. Hänen
-silmänsä kääntyivät sinnepäin, ja kauhistuksen kiljahdus kuului hänen
-huuliltaan, kun hän lausui nimen:
-
-"Margunoff!"
-
-"Liian myöhään, myöhään", -- lausui Kotschoffsky itsekseen, puristaen
-Ilmaa rintojansa vasten. "Pyhä Neitsyt sinua suojelkoon!"
-
-Silmänräpäystäkään hukkaamatta karkasi Margunoff takaa-ajavain
-talonpoikain päälle, ja hänen onnistui, pienellä jääkärijoukollaan
-pysäyttää heidän rajun päällekarkauksensa. Ruvettiin nyt taistelemaan
-yhdellä paikalla, joka oli puuton aho metsän keskellä. Apu, jonka
-Margunoff toi kasakoille, oli kylläksi riittävä hetkeksi pitämään
-talonpoikia aisoissa, vaan pian sentään Venäläiset olivat
-ympäröittyinä, jolloin heidän täytyi taistella henkensä pelastuksesta
-eikä voitosta.
-
-Tuossa villissä kahakassa havaitsi Margunoff Ilman. Huudahtaen ilosta
-syöksi hän häntä kohden, vaan silloin kohtasi häntä Kotschoffskyn
-totinen muoto.
-
-"Mitä nyt!" huusi Margunoff uhaten, -- "tahdotteko estää minua
-ottamasta takaisin omaisuuttani?"
-
-"Hän ei ole teidän omaisuutenne", vastasi Kotschoffsky tyynesti, "nyt
-on hän minun."
-
-"Teidän! Se on vale!"
-
-"Eipä suinkaan, hän on minun!"
-
-"Vaan minä olen ottanut hänet vangiksi!" huusi Margunoff kalveana
-vihasta.
-
-"Vaan hän itse on antanut minulle sydämensä", vastasi Kotschoffsky. --
-"Kas tässä, katteini, oletteko te jo unhoittaneet kauniin Uraalin
-tytön?"
-
-Näin sanoessaan otti kasakkaluutnantti taskustaan tuon kultaisen
-kotelon, jonka oli onkinut Lappajärvestä, pitäen sitä katteinin silmäin
-edessä.
-
-Margunoff peräytyi pari askelta, kuolonkalveus levisi hänen kasvoilleen
-ja itsekseen hän jupisi:
-
-"Se on kosto! Pyhä Neitsyt minua auttakoon!"
-
-"Tuossa!" lausui Kotschoffsky heittäen kotelon Margunoffin jalkain
-juureen. -- "Pitäkää omanne, minä puolestani pidän omaisuuteni."
-
-Katteini syöksi esille, vaan hän tuli liian myöhään: muutamat
-Suomalaiset talonpojat olivat sysänneet kasakan ja Ilman toisaalle.
-Hänen miekkansa kaasi monta, ja ponnistettuaan kaikin voimin, onnistui
-hänen vihdoin päästä nuoren tytön lähelle. Tämän vieressä seisoi Mikko,
-joka tarpeeksi oli tehnyt tilin äidin kohtalosta, kun Margunoff heidät
-keskeytti huudolla:
-
-"Tuossa hän on! Pohjanmaan helmen täytyy tulla omakseni!"
-
-"Otappa hänet!" sanoi Mikko asettuen Ilman eteen, joka tässä tärkeässä
-tilaisuudessa sattui saamaan erään kaatuneen kasakan pistuolin. Hänen
-silmäyksensä etsivät Kotschoffskya, ja hän näki hänen tappelun
-kovimmassa leikissä taistelevan monilukuisia vihollisia vastaan. Hän
-tahtoi päästä hänen luokseen, vaan Mikon käsi hänet siitä esti.
-
-Margunoffin tulosta Ilman heikko käsivarsi sai voimia, ja hän päätti ei
-antautuvansa hyväntahtoisesti. Hän tiesi pistuolin ladatuksi, ja tämä
-tieto vahvisti häntä.
-
-"Pois tieltä Suomalainen!" ärjäsi Margunoff -- "tyttö on minun!"
-
-"Otappa hänet!" sanoi Mikko toisen kerran kohoittaen nuijaansa. --
-"Vaan tiesi häntä ottamaan käy minun ruumiini yli!"
-
-"Hahahaa!" nauroi ryssä pilkallisesti. -- "Suuria sanoja sinä käytät.
-Sinua musertaa ei ole vaikeata."
-
-Ei kukaan toisista taistelijoista huomannut alkavaa kaksintaistelua.
-
-Mikko kohotti nuijaansa voimakkaasen iskuun, vaan katteini väistyi
-taitavasti syrjään, ja ennenkuin Mikko oli ehtinyt uudestaan asettua
-päällekarkaaja-asemaansa, oli Margunoffin miekka lävistänyt hänen
-rintansa. Muutaman silmänräpäyksen hän hoiperteli ilmassa, huusi kerran
-tuskallisesti ja vaipui maahan. Muutaman heikon korinan jälkeen oli
-kaikki loppunut, Mikko, rouva Hernerin ja Ilman uskollinen pelastaja
-poltetusta kodista, oli seurannut urhoollista toveriaan,
-Pitkää-Juhania, toiseen maailmaan.
-
-"Haa, nytpä vihdoinkin olet minun!" huusi Margunoff juosten Ilman luo.
--- "Antaudu nyt, sillä ei ole enään ketään sinua puolustamassa."
-
-"Minäpä puolustan itse itseäni", sanoi Ilma vakavalla äänellä. --
-"Pistuoli on ladattu, katteini Margunoff."
-
-Näin sanoessaan kohoitti hän pienen aseensa katteinin rintaa kohden.
-Hänen pieni kätensä ei vavissut; silmänsä oli tyyni, ja pienet
-huulensa olivat totiset. Muutamaksi silmänräpäykseksi katsahti hän
-Kotschoffskyyn päin; hän yhä vielä taisteli samalla uljuudella, ja se
-näky Ilmalle antoi uusia voimia.
-
-"Nyt tahi ei milloinkaan!" huusi Margunoff, syöksi salaman nopeudella
-saaliinsa perään, ennenkuin Suomalaiset, jotka rupesivat huomaamaan
-hänen asemaansa, olivat häneltä katkaisseet paluumatkan omain miestensä
-luo. -- "Elävänä tahi kuolleena täytyy minun saada tyttö!"
-
-Ilman huulet vähän vapisivat mielen liikutuksesta, hänen sormensa
-kosketti lukkoon; pistuoli laukesi ja Margunoff kaatui. Luoti oli
-osannut hänen sydämehensä; kuolema seurasi paikalla. Vasemmassa
-kädessään oli hänellä tuo pieni kotelo.
-
-Margunoffin kaatuessa huusivat Venäläiset:
-
-"Katteini on kuollut, katteini on kuollut!"
-
-Kotschoffsky säpsähti. Hänen silmänsä sattuivat Ilmaan, joka vielä
-seisoi Margunoffin ruumiin luona pitäen kädessään savuavaa pistuolia.
-Hänen ympärillään seisoi joukko talonpoikia, kaikin voimin riemuten ja
-hurraten. Silloin nuori kasakka näki, ett'ei hän enään voinut mitään
-toimittaa, ja antoi peräytymismerkin.
-
-Yleinen oli ilo Suomalaisten seassa, kun ryssät pakenivat, ja kaikki
-yhdellä suulla sanoivat Ilman onnellisella laukauksellaan pelastaneen
-heidän kotiseutunsa, sillä senjälkeen ei enään olisi mikään Venäläinen
-uskaltava tulla sinne. Vaan Ilma ei kuullut kiitosta, joka tuli hänelle
-osaksi. Voima, joka tähän asti niin merkillisesti oli pitänyt häntä
-pystyssä, uupui nyt häneltä, ja uuvuksissa vaipui hän erään
-Sikkilänmiehen syliin, Kotschoffskyn nimi huulillaan.
-
-Ja tämä taistelu, jossa talonpojat voittivat, oli sodan viimeinen sillä
-seudulla. Leiriin jäänyt pieni Venäläinen joukko antautui, kun
-talonpojat sinne saapuivat, ja riemukulussa vietiin heitä Sikkilään.
-
-Vaan Kotschoffskya ei enään niillä seuduilla koko sodan aikana näkynyt.
-Toiset sanoivat hänen hukkuneen paetessaan, toiset taas, että hän
-onnellisesti oli päässyt Venäläisten armeijaan. Ei kukaan, ainakaan ei
-sinä vuonna, kuullut mitään hänestä tahi Elkasta.
-
-
-
-
-VI.
-
-
-Oli Elokuun loppupuolella vuonna 1809. Sikkilän kylä oli uudestaan
-rakennettu ja pienen Alajärven-joen toisella puolella näkyi rouva
-Hernerin talo, kauniimpana nyt, kuin ennen. Sodan veristä soihtua ei
-nyt enään heilutettu Suomen yli; sen liekki sammutettiin, kun veljesmaa
-joutui toisen hallitsijan haltuun. Kova oli taistelu ollut, kuumina
-valuivat kyyneleet pitkin Pohjalaisten poskia kuullessaan lännestä
-tulevan sanoman, että heidän maansa oli -- myöty! Ja jos Suomalaisille
-tämä tuntui katkeralta, eikö se sitten tuntunut katkerammalta
-Ruotsalaisille, ja millä mielipahalla he katselivat sitä tahi niitä,
-jotka olivat olleet syypäät veljeyssiteen katkeamiseen! -- Ja tämä
-mielipaha ei vieläkään ole laimentunut; se on ainakin meidän luulomme.
-
-Oli aamu, tyyni ja kaunis, kuin se, josta puhuttiin kertomuksemme
-ensimmäisessä luvussa. Kello oli vast'ikää lyönyt seitsemän. Huoneen
-portailla seisoi Ilma katsellen ajattelevaisesti pienen joen yli
-Sikkilään, jonka turvekatot näkyivät etäältä. Tyttö näytti
-alakuloiselta. Tosin olivat entiset ruusut jälleen nousseet poskilleen,
-vaan silmissään ei enään elänyt tuo lapsellinen iloisuutensa.
-Katsantonsa oli nyt ajattelevainen, melkeinpä synkkä.
-
-"Pitkä aika on kulunut", puhui hän hiljaa -- "ja hän ei palaja. Olisiko
-kuolema häntä kohdannut! Ei, ei hän ole saanut kuolla; olenhan joka
-päivä rukoillut Jumalaa hänen henkensä puolesta. Hän ei ole kuollut;
-sen tunnen itsestäni! Vaan... mitä... tuo on! Vene lähenee toiselta
-rannalta tänne!... Se on... hän...!"
-
-Paikalla oli Ilma rannalla, ja kun vihdoin vene töyttäsi rannan kiviä
-vastaan, silloin oli hän saanut vastauksen kysymykseensä oliko hän
-elossa vai eikö.
-
-Tuo nuori sivili-vaatteisin puettu mies, joka notkeana hyppäsi maalle,
-oli Kotschoffsky.
-
-Nuorten käsi kädessä astuessa ylös talolle, jonka portailla rouva
-Herner totisilla kasvoilla heitä katseli, kertoi Kotschoffsky Ilmalle
-kuinka hänen, töin tuskin päästyään pakoon raivoavain talonpoikain
-käsistä, onnistui päästä kenraali Kamenskin armeijaan. Oravaisilla oli
-hän pahasti haavoittunut, koettaessaan pelastaa uskollista Elkaa, joka
-vihdoin urhoollisen puolustuksen jälkeen kaatui. Hän ei siis
-päässytkään takaisin Donin aromaille.
-
-Sitten kertoi Kotschoffsky joutuneensa vangiksi ja tulleensa viedyksi
-Tukholmiin, jossa häntä oli hyvin kohdeltu. Ainoastaan kaksi viikkoa
-sitten oli hän julistettu terveeksi ja päästetty lähtemään lasaretista.
-
-Totisilla kasvoilla ja liikunnoilla otti rouva Herner häntä vastaan.
-Hän näki sentään pian, päiviä muutamia kun oli kulunut, ja kasakka aina
-vielä oli heillä, että hän oli jalo mies, ja kuinka olisikaan hän
-voinut ajatella toisin -- olihan hän pelastanut hänen tyttärensä
-katteini Margunoffin käsistä!
-
-Kun nyt ruvettiin naimista hankkimaan, tahtoi rouva Herner
-itsepäisesti, että Kotschoffskyn kaikella mokomin piti asettuman
-asumaan lähelle häntä. Vähän asiaa tuumailtuaan, suostui Kotschoffsky
-tuohon, rakensi Margunoffin poltetun talon sijalle talon, johon asettui
-asumaan.
-
-Syksyllä nuoret vihittiin. Alussa talonpojat tosin vähän nurisivat
-Kotschoffskyn naapurisuudesta, vaan kuta enemmän he oppivat häntä
-tuntemaan, sitä enemmän he oppivat pitämään entistä vihollistaan
-arvossa hänen rehellisyytensä ja ystävällisyytensä tähden.
-
-Ja Ilma yhä edelleen oli kansan suosiossa, ja missä talonpojat vaan
-sattuivat yhteen ja ruvettiin hänestä puhumaan, lisäsivät he aina hänen
-nimensä jälkeen sen liikanimen, jonka ennen olivat tottuneet hänelle
-antamaan; Pohjanmaan helmi.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK POHJANMAAN HELMI***
-
-
-******* This file should be named 61343-8.txt or 61343-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/6/1/3/4/61343
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/61343-8.zip b/old/61343-8.zip
deleted file mode 100644
index e0e5289..0000000
--- a/old/61343-8.zip
+++ /dev/null