diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/60993-8.txt | 3198 | ||||
| -rw-r--r-- | old/60993-8.zip | bin | 36624 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 3198 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..3fe287c --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #60993 (https://www.gutenberg.org/ebooks/60993) diff --git a/old/60993-8.txt b/old/60993-8.txt deleted file mode 100644 index 5b3ae9f..0000000 --- a/old/60993-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3198 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Maailman lyriikkaa, by Various - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Maailman lyriikkaa - Runosuomennoksia - -Author: Various - -Translator: Aarni Kouta - -Release Date: December 22, 2019 [EBook #60993] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MAAILMAN LYRIIKKAA *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - - - -MAAILMAN LYRIIKKAA - -Runosuomennoksia - - -Toimittanut - -AARNI KOUTA - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1922. - - - - -SISÄLLYS: - -Bhagavad-Gita. Katkelma II laulusta. -Muinais-egyptiläinen aurinkolaulu. -Vanha sisilialainen paimenlaulu. -Goethe: - Mignon. - Eräästä kirjeestä. - Keijukaisten laulu. - Tanssilaulu. - Faustin II osan alkukuorot. - Tervetuliaiset ja jäähyväiset. - Maaliskuu. - Vaeltaja. -Friedrich Hölderlin: - Hyperionin kohtalonlaulu. -Heine: - Syyslehdet keltaiset värjyy. - En soimaa... -Hermann von Gilm: - Pyhäinpäivänä. -Johan Herman Wessel: - Pikku runoja. -Henrik Ibsen: - Runoilijan laulu. - Kuoro "Rakkauden komediasta". -Björnson: - Kätketty lempi. - Huhtikuu. -Sigbjörn Obstfelder: - Eeva. - Myrsky. - Minä näen. - Joulu-ilta. - Silmät. - Hän kylvää. -Georg Brandes: - Vaeltava ritari. - Tunnelmat. - Helmi. -Shelley Mary Goodwinille. - Kukkavihko. - Tunnuslause. - Mennyt. - Koi. - Proteus. -Hans Ahlman: - Kevätkantaatti. -Lasse Lucidor: - Kuoleman ja itsetietoisen ihmisen välinen keskustelu. -Esaias Tegnér: - Jättiläinen. - Puut. - Joulukirkossa. -August Strindberg: - Katkelmia runonäytelmästä "Valtamaantie". -Heidenstam: - Kuningatar Kristiinan joulu-yö. - Toivepäivä. - Muistojen kartano. - Tuhannen vuoden päästä. - Kevään aika. - Vaahteran hämyssä. - Nukkuvat talot. - Alkanut vaellus. - Taipaleen päässä. - Miehen viime sanat vaimolle. -Gustaf Fröding: - Aamulaulu. - Rantalaulu. -Selma Lagerlöf: - Rauha. -Hjalmar Söderberg: - Yksin. - Pimeys yli polkuni lankee. -Wilhelm Ekelund: - Vaeltajan uni. - Niin solakka, hento sa olet. - Sydämesi suuri puhtaus. - - - - -Bhagavad-Gita (Herran laulu). - -KATKELMA II LAULUSTA. - - - Herra lauloi: - - Sa suret niitä, joit' ei tule surra, - ja tyhmän puheen koetat koristaa - sanoilla lainaviisauden. -- Viisaat - ei itke kuolemaa, ei elämää. - Ei ollut aikaa, jolloin en ma, et sa, - ei nämä ruhtinaat ois eläneet, - ei milloinkaan tuo hetki myöskään koita. - Kun sielu, ruumiin herra, elänyt - on lapsest' elonsa ain kuoloon asti, - niin toiseen ruumiiseen hän silloin siirtyy; - mies viisas murhetta ei tuosta tunne. - Oi Kuntin poika! aine aiheuttaa - niin kuumuuden kuin kylmän, riemun sekä tuskan; -- - tyynesti niiden vaihtelut sa kestä! - Sa miesten ruhtinas, -- on kuolottomuus - vain häntä varten, jot' ei nämä vaivaa, - ken mielin tyynin kantaa riemun, tuskan - ja kestäväinen on. -- Mi turhuutta on, - itsessään sill' ei mitään olemusta; - todellinen ei olemasta lakkaa. - Ken olioiden olemuksen näkee, - myös tämän tietää. Tietää, että SE - jokaista luomaansa on voimakkaampi, - ett' Ainoaa tuot' ei voi tuhota. - On kuoloton ja ääretön tuo Ainut - ja iät elää Se; -- vain muodot vaihtuu - ja kuolee; -- niinpä sodi, Bharata! - Ken uskoo, että murhata voi henki, - tai tulla murhatuksi, erehtyy. - Se tappaa ei voi, eikä voi sit' tappaa. - Se synny ei, eik' kuole; olemass' on - se, eikä koskaan katoo: syntymätön, - ainainen, iäinen ja katoomaton, - se kuole ei, vaikk' kuolon sais sen ruumis. - Ken tuntee tämän katoomattoman, - mi syntymättä, kulumatta koskaan - _siks jää, mik' on_, -- ken tuntee tään ja uskoo - sen surmaavan, tai itse saavan surman? - Ei, lailla ihmisen, mi hylkää puvun - kuluneen, sekä uuden ylleen pukee, - niin sekin, joka ruumiin verhoss' asuu, - kuollessa vanhan uuden ottaa ylleen. - Ei haavoita sit' ase, eikä polta - sit' tuli, veteen ei se uppoo eikä - se arotuulten henkäilystä kuihdu. - Haavoittumaton, tutkimaton, kaiken - läpäisevä ja ikivanha, aina - pysyvä, järkkymätön, muuttumaton, - salattu, iäinen se on; ja jos - sen sellaiseksi tiedät, sano, miksi - murehdit sitä, jok' ei koskaan kuole? - Mut vaikka luulisit, se että yhä - uudelleen syntyy sekä jälleen kuolee, - -- oi urho, joll' on käsivarsi vankka, - niin vaikka luulisit, niin älä sure! - Ken syntyi, näät, sen täytyy kerran kuolla, - ja kunkin kuolleen jälleen syntyä: - ikuista lakia tät' ällös surko! - On olioiden alku salattu, - vain niiden olemisen keskikohta - on tunnettu, taas loppu salainen. - Valittamista mitä tässä on? - Yks ihmetellen katsoo sitä, toinen - kummissaan siitä kertoo, kolmas kuulee - siit' ihmeissään, ja kaikki pettyvät. - Ei haavoitu se, joka ruumiiss' asuu, - siks kuolemaa äl' itke, Bharata! - Velvollisuuttasi vain muista! -- urho - ilolla sotaa hurskast' tervehtii; - kun hänt' on etsinyt se, Prithan poika, - tien avoimen hän taivaaseen siin' näkee. - Mut taistoon tähän ellet käydä tahdo, - vanhurskaus vaikka vaatii sitä, -- niin - et kuule omaatuntoas, ja rikot - velvollisuutta, kunniata vastaan. - Iäksi häpeään sun nimes häätyy, - ja raskaampi on häpee jalolle - kuin itse kuolo. -- Kaikki uskoo, että - pelosta pakenit; ja ne, jotk' ennen - sua sankarina pitivät, ne nyt - sinua halveksien katselevat; - joukossa vihollisten pilkkaajat - sua sanoin säädyttömin ivaavat: - pahemmin voiko käydä kuninkaalle? - - Jos taistelussa kuolet, perit taivaan, - jos voitat, niin sun omasi on maa: - siks urhoisasti nouse, Kuntin poika! - -- kupeesi taistoon vyötä, mielin tyynin - käy iloon, tuskaan, voittoon, tappioon; -- - et väärin tee, kun velvoituksen täytät. - - Näin Sankhya-koulun viisaus opettaa; - nyt Yogaa kuule, Prithan jälkeläinen! - Jos olemuksesi tää viisaus täyttää, - oot vapaa tekojesi kahleista. - - Yogass' ei mikään voima mene hukkaan, - tapahdu siin' ei myöskään vääryyttä. - Pelosta suuresta tään viisauden - pien rahtu suojaa. -- - - Päättäväinen sielu - päämaaliin yhteen vain on keskitetty, - sa Kuru-suvun riemu; -- horjuvainen - on kaikkiin taivaan tuuliin hajoitettu. - Sokea houkka haastaa korukieltä - pitäen kiinni Veedan kirjaimesta - ja sanoo: "Muut' ei ole olemassa!" - Sairaana sielu, maalinansa taivas, - hän autuutt' etsii ensi elämästä, - ja uskoo uhrilla sen ostavansa. - Valtaan ja riemuun takertuu hän kiinni, - opeissa näissä aistit vangittuina: - -- tää Viisaus ei ole häntä varten; - Jumalaan yksin katsehen se kääntää. - Maailman kolme voimaa Veeda tuntee; - mut yli näiden voimain nouse, kohoo - ylitse kaikkein vastakohtain, hylkää, - Arjuna, omaisuutes, puhtaudessas - oo uskollinen, täynnä ITSEÄ. - Brahmaanille, min sielun valo täyttää, - on Veedan lukeminen niinkuin kaivo - on sille, jonka pellot tulva peittää. - Teosta huolehdi sa yksinomaan, - äläkä heelmist' teon; niiden älä - houkuttaa itseäs suo tekoon, taikka - sitoa sieluasi toimettuuteen. - - Oi Dhananjaya, toimia kun tahdot, - Korkeimman yhteyteen silloin vaivu, - vapaudu maisten himoin kahleista, - oo tyyni voitossa ja tappiossa: - on tasapaino eräs Yogan nimi. - Toiminta eittämättä sentään on - alempi selvänäköisyyden Yogaa, -- - turvaudu, Dhananjaya, Itse Järkeen; - näät kurja on se, joka palkkaa pyytää. - Kun Itse Järkeen vaipunut on, silloin - vapautuu sekä pahoist' teoist' että - hyvistä; sielus kiintyä suo Yogaan; - Yogalla saavutetaan valmius tekoin. - Mies Viisas, yhtyneenä Itse Järkeen, - tekojen kaikki heelmät hylkää, sekä - siteistä syntymien vapaana - korkeimman taivaan astuu autuuteen. - Kun särkenyt oot joka harhan siteet, - niin välinpitämättömäksi käyt - kaikesta, minkä kuulit tai saat kuulla. - Kun vapaa uskost' olet kirjaimeen - ja saavuttanut täyden sielunrauhan, - niin, vajonneena syvään mietiskelyyn, - valoisaan pääset Yogan korkeuteen. - -- -- -- -- -ö- - - - - -MUINAIS-EGYPTILÄINEN AURINKOLAULU, - - -sepittänyt ja nimikirjoituksellaan varustanut Thebeläinen -temppelikirjuri Apherumenes 1400 vuotta ennen ajanlaskumme -alkua. Runon egyptiläinen nimi: "Hymni auringolle, tämän laskiessa -länsitaivaalle; täydellistyneen [vainajan], kuninkaallisen -naistenhuoneen hovimestarin, Pakemsin tekemä." - - Aurinko, terve, kaikkein alkulähde, - koin, laskun kaksoisnäköpiirin Herra, - pyhässä totuudessa joka elät, - kaikk' olennot mi loit, ja kasvatat - inehmot, eläimet. - - Kuin kultasilmänä hän siintää julki, - taivaiden herra, herra maailmoiden; - korkeuden, kuilun asukkaiden alku, - kaikkeuden herra, jumalien juuri. - - Kuningas korkeuden, mi joukkojansa - johdattaa, jumalien eessä astuu, - hän, kaksoiskiertäjä ain alust' aikain, - mi itsensä loi aikain aamunkoissa, - ja aina täyttää luomistehtävänsä. - - Koi, sua kiittää jumaljoukot kaikki, - sua, jok' oot luonut puhtaat ihmissielut; - korkeimman rakkauden ikihenki, - min säteet elämän suo ihmisille. - - Ylistän sua elon iltaan asti, - kun mailles käyt, ja kanssasi ma vaivun - elämään jälleen. - - Aurinkopurret[1] kaikk' ui riemumielin, - kun kanssasi ne kiertää valtamerta, - ja autuuden kun palvella sua saavat; - - mut eessä silmäs sädehtivän lepää - se lyötynä, ken uhmata sua tohti, - Apophisormenin[2] tien valo tukkii. - - Ihana laskus on. Syän lohdun löytää, - kun ehtoon rusko yli vuorten valuu; - vanhoille[3] siinnät silloin, luoja lempee, - säteilee valo vainajille silloin, - ja heidän silmäns' ihanuutes näkee; - - asukkaat syväin, äänettömäin hautain - ojentaa kätensä sua kiittääksensä; - - ne, jotka länness' uottaa, riemuitsevat, - kun sädehtien lähenet sa länttä, - - asukkaat Manan maiden iloitsevat, - kun sinut näkevät he päänsä päällä. - - Jumalat syntyä ei itsestänsä - saattaisi, sin' oot heidät yksin luonut. - - Kun nouset, kärsimyksens' unhoittaa he, - kun lasket, hyväilemään heitä laskeut, - - ja lähetessäs sua he kiittää alkaa, - kätensä kurkoittaa he purttas kohti. - - Aurinko, ah, kuink' ihana on aina - sun laskus iltaruskon kumpuin keskeen! - - Suo, että henkeni ain viipyis siellä, - ett' iäisesti valos ylläin loistais; - ett' aurinkoa katsella ma saisin - - joukossa kirkastettujen, jotk' käyvät - maill' lännen eteen jumalan ja luojan, - min lahjaa kaikk' on kaunis, hyvä, jalo. - -[1] Auringon ajateltiin purjehtivan aluksessa halki ilmojen -valtameren. Autuaat henget ympäröivät häntä pienemmissä pursissa. - -[2] Lohikäärme, joka vainosi aurinkoa ja tahtoi niellä sen. - -[3] Manalan (Hades), varjojen valtakunnan, luultiin sijaitsevan -litteän maan alla. Kun siis aurinko laski länteen, nousi se kuolleille. - - - - -VANHA SISILIALAINEN PAIMENLAULU. - - - Minut neito kaunokainen näki eilen luolastansa, - ohi lehmiä ajaessaan, ja mua sorjaksi, sorjaksi sanoi. - - Ihanainen on hiehon ammuva ääni, ihanainen on tuuli, - ihanaa kesän aikana on liki vierivää vettä maata. - - Koristeena tammen on terhot, ja omenat omenapuulle, - koru lehmän vasikka on, mut paimenen lehmä taas itse. - - - - -GOETHE. - - - -MIGNON. - - - Tunnetko maan, miss' siintää sitroonat, - siimeessä kulta-heelmät hehkuvat, - sinestä taivaan tuuli lauha käy, - taa laakereiden myrtti hämärtäy, - tunnetko sen? - Pois! Sinne pois - sun kanssas, armaani, mun mielein ois! - - Tunnetko korkeen pylväskartanon, - min salit säihkyy, suojat valkeet on, - luo marmor-kuvat minuun katsehen: - mit' tehty sulle on; laps poloinen? - Tunnetko sen? - Pois! Sinne pois - sun kanssas, turvani, mun mielein ois! - - Tunnetko vuoren pilvipeitteisen? - Usvassa muuli käy tiet' etsien, - luoliss' on louhikäärmeet, jyrkänteet - kuiluihin syöksyy, ryöppyy yllä veet: - tunnetko ne? - Pois sinne, oi, - mun kanssain etkö, isä, tulla voi! - - - -ERÄÄSTÄ KIRJEESTÄ. - - - Kaiken antavat iäiset jumalat - lemmikeillensä kokonaan: - ikiriemut ja ikituskat, - iankaikkiset, kokonaan. - - - -KEIJUKAISTEN LAULU. - - - Sydänyöllä vasta, kun ihmiset nukkuu, - kuu meille valonsa suo, - yön tähdet luo loistettaan: - me silloin laulamme, käymme, - ja ryhdymme karkelemaan. - - Sydänyöllä vasta, kun ihmiset nukkuu, - me niityllä leppien luona - alan etsimme avaran, - ja laulamme, vaellamme, - ja tanssimme unelman. - - - -TANSSILAULU. - - -Välinpitämättömät: - - Tule, kaunoinen, myötä, käy kanssani tanssiin! - Karkelo juhlamme kauneus on. - Minun ellet sa ole, niin siksi voit tulla, - tulet, tai iäks hylkäät, niin tanssimme sentään. - Tule, kaunoinen, myötä, käy kanssani tanssiin. - Karkelo juhlamme kaunistavi. - -Rakastavaiset: - - Mitä juhlista, armaani, ellet ois myötä? - Mitä, kalliini, ilman sua karkelosta? - Minun ellet sa oisi, en lähtisi tanssiin, - jos oot iät mun, elo juhlaa on vain. - Mitä juhlista, armaani, ellet ois myötä? - Mitä, kalliini, ilman sua karkelosta? - -Välinpitämättömät: - - He lempikööt vain, ja me karkeloikaamme! - Pois tanssista riutuva rakkaus käy. - Kun kauniissa kaarissa karkelo kiertää, - he hiipivät metsähän himmenevään. - He lempikööt vain, ja me karkeloikaamme! - Pois tanssista riutuva rakkaus käy. - -Rakastavaiset: - - He piirihin käykööt, me vaeltakaamme! - Tie lemmen on tanssia taivahisten. - Amor on tääll', ivat heidän hän kuulee, - kostaa, ah pian kostavikin. - He piirihin käykööt, me vaeltakaamme! - Tie lemmen on tanssia taivahisten. - - - -FAUSTIN II OSAN ALKUKUOROT. - - -Ihana seutu. - -Faust kukkanurmella väsyneenä, levottomana, unta etsivänä leväten. -Henkiparvi leijuvana häilyen, suloisia pikkuolentoja. - -Ariel. - -Tuulikanteleitten säestämä laulu: - - Konsa kaikkialla hohtaa - kukkain sade keväinen, - ihmislasten katseen kohtaa - vihree siunaus kenttien, - silloin keijut sinne rientää, - miss' on apu tarpehen; - onnettuutta tahtoin lientää - hyvien ja pahojen. - - Kun ympäröitte ilmavasti leijuin - tään urhon, tapa on se jaloin keijuin. - Sydämen tuima taisto hillitkää, - pois kilpistäkää tunnon-tuskan nuolet, - sisäinen sulattakaa rinnan jää. - Pois pyyhkikää yön hetkien huolet, - ne lieventäkää, kallistakaa pää - patjoille, jotka viileyttä valaa, - mies sitten kylpyyn viekää Lethen veen, - jäsenten jäykkäin notkeus pian palaa, - kun lepää vain hän päivän koitteeseen. - Ihanin velvollisuus täyttäkää: - taas hälle pyhä valkeus näyttäkää. - -Kuoro (yksin, kaksin ja useammat yht'aikaa, vuorotellen ja yhdessä): - - Konsa yli vehmaan tienoon - leyhyy ilma lempeä, - sulotuoksuun, usvaan hienoon - kaiken kietoo hämärä, - ikirauhan kuiske kulkee, - tuutii levon sydämeen, - päivän portti hiljaa sulkee - silmät urhon uupuneen. - - Yö on tullut, pyhään paloon - puhkee taivaan tähtivyö, - kipinöihin pieniin, valoon - suureen syttyy ylhä yö, - ilman ääret kimaltaen - syviin vesiin kuvastuu, - valtiaana taivaanlaen - loistaa täysi, tumma kuu. - - Haihtumistaan hetket haihtuu, - pois on onni, onnettuus, - tilas terveyteen vaihtuu, - kohta koittaa päivä uus. - Laaksot, kummut vihannoivat, - käyvät rauhan siimekseen, - peitoin hopeelaineet loivat - kypsyy heelmäin runsauteen. - - Toiveet saavuttaakses tuonne - katso päivän koittohon! - Kevyt kahleittes on luonne: - uni pelkkää usvaa on! - Uskallukses siitä karttuu, - mikä laumaa kammottaa; - ymmärtäin kun toimeen tarttuu, - jalo kaiken aikaan saa. - -Suunnaton melu julistaa auringon lähestyvää nousua. - -Ariel: - - Ulvoo Ilmatarten myrsky! - Hengen-korvaan lyö kuin tyrsky - päivän uuden synnyinhyrsky. - Paasiportit paukkaa, jyskää, - aamun rattaat pyörii, ryskää, - pauhun valo synnyttää! - Rummut räikkyy, torvet raikuu, - silmät vilkkuu, korvat kaikuu, - pakoon, keijut, kiitäkää - hiljaisuuteen kukkain umpuin, - kätköön vuorten, lehväin, kumpuin, - syvemmälle, syvempään; - kuuroks käy, ken kuulee tään. - - - -TERVETULIAISET JA JÄÄHYVÄISET. - - - Sykähti sydän: selkään hevon! - Pois, niinkuin urho taistohon! - Maa löytänyt jo oli levon, - yö tumma peitti vuoriston. - Ol' tammi kietoutunut ammoin - keveihin utuvaippoihin, - pensaista pimeys katsoi kammoin - kuin mustin silmin tuhansin. - - Kuu unisena esiin hiipi - peitosta pilvenhattarain. - Suhisi hiljaa tuulten siipi, - kaameesti soiden korvissain. - Yö tuhat kauhua loi, turmaa, - ne kaikki voitti rohkeutein. - Mun henkein tuli ol', mi surmaa. - Lieskoiksi puhkes sydämein. - - Sun näin, ja kohtas katseheni - suloisen, lempeen katseesi; - sun kokonaan ol' sydämeni, - sun joka hengenvetoni. - Ruusuinen kevään hohde paistoi - kasvoilta iki-armailta, - hellyyttä sielus sieluin maistoi! - Sit' ansainnut en olis ma! - - Jäähyväishetket murheen-harmaat! - Sydämes haastoi katseesta. - Mitenkä suutelosi armaat; - Oi tuskaa, syvää riemua! - Sa läksit. Katse kostee mulla, - se seuras sua, poistuvaa -- - mi onni rakastetuks tulla! - Mi onni, taivas, rakastaa! - - - -MAALISKUU. - - - On tupruttanut lunta; - ei aika koittanut, - jolloinka luomakunta, - jolloinka luomakunta - on talven voittanut. - - Rintamme routa suli - aurinkoon pettävään, - kas pääsky pieni tuli, - kas pääsky pieni tuli, - niin ypö-yksinään! - - En iloita voi varmaan, - vaikk' kevät kutsuvi? - Mut jos ma kohtaan armaan, - mut jos ma kohtaan armaan, - niin saapuu suveni. - - - -VAELTAJA. - - -Vaeltaja: - - Sua Herra siunatkoon, oi nuori nainen, - ja poikaa, mi lepää - imien sinua rinnoillas! - Suo mun liki kallioseinää - jalavan sinisiimeessä täällä - pois taakkani heittää, - ja luonasi levähtää! - -Nainen: - - Mikä tehtävä saa - sinut helteessä päivän - tien pölyssä tänne taivaltamaan? - Tavaroitako tuot sa - maaseudulle kaupungista? - Hymyätkö, mies outo, - mun tiedustelullein? - -Vaeltaja: - - Tavaroita tuo kaupungist' en. - Nyt viilenee ilta. - Minut kaivolle neuvo, - min vettä sa nautit, - nuor' armas nainen! - -Nainen: - - Ylös kalliopolkua astu! - Käy eteenpäin! Viidakkojen läpi johtaa - ylös tie majalle, - mi on asumuksein, - siellä on kaivo, - min vettä ma nautin. - -Vaeltaja: - - Näen viidoissa näissä - inehmon käden ohjaavan jäljet! - Kiveä kivehen, rikas luonto, - sa lahjoittavainen, et liittänyt täällä! - -Nainen: - - Ylemmäks yhä vain. - -Vaeltaja: - - Pilareita sammaleen peitoss'! - Sinut tunnen, muotohon muovaava henki! - Kivehen olet leimasi lyönyt! - -Nainen: - - Mies outo, käy eelleen! - -Vaeltaja: - - Ma kirjoja kivessä tallaan. - Saa selkoa niist' en. - Kuluneet ovat askelten alla - sanat, kaiverretut syvähän, - jotk' kuuluttaneet sukukunnille - ois mestarin hartahan hengen. - -Nainen: - - Mies outo, kiintyykö noihin - kivihin sinun silmäs? - Monen monta sellaista makaa - mun majani ympärillä. - -Vaeltaja: - - Ylhäälläkö tuolla? - -Nainen: - - Heti, kun vasemmalle - sekahan käyt pensaiden noiden - kas täällä. - -Vaeltaja: - - Sulotarten henget, ja muusat! - -Nainen: - - Tämä on asuntoin. - -Vaeltaja: - - Oi, rauniot temppelin vanhan! - -Nainen: - - Tiepuolessa täällä - hete pulppuaa, joka - suo vettänsä mulle. - -Vaeltaja: - - Elät, henkäilet hehkuen vielä - yli hautasikin, - ah, Henki! On sortunut ylles - oma mestarityösi, - sa kuolematon! - -Nainen: - - Sa hetkinen vartoo, - ma maljan sun juodakses noudan. - -Vaeltaja: - - Muratti kiertää näitä - jumalaisia, hentoja muotoja. - Miten tomusta maan - kohoat, - ah pylväspari! - Ja tuoss', sisarpylväs yksinäinen, - miten sammal synkkä peittää - sun kiirettäs korkeaa, pyhää. - Sa murheella muiden lailla - majesteettisesti katsot - sisaruksia rauenneita - nyt sirpaleiks', raunioiksi, - alas jalkojen juureen. - Maan multa ne peittää - pois piilohon pensaiden varjon, - yli niiden heinä tuuhea häilyy! - Niin halpako, luonto, on sulle - työ mestarin mestarillinen? - Pyhäkkös jaotatko niin kylmästi - maan tasalle sekä kylvät - sen ylle vain ohdakkeita? - -Nainen: - - Miten syvästi nukkuvi poika! - Mies outo, mielitkö maata - sa majassa? Vaiko ennen - ulos luonnon helmaan jäät sa? - Ota poika, on viileä ilta, - sill'aikaa vettä ma noudan. - Nuku, armahin, nuku! - -Vaeltaja: - - Unes on ihana! - Kuin terveydessä taivaallisessa - sa kylvet -- hengität rauhaisasti! - Sa, syntynyt suojassa pirstaleiden - pyhän menneisyyden, - sua varjostakoon sen henki! - Kenen yllä vain se lepää, - joka hetki on hälle - jumalainen nautinto. - Sisässäs elon siemenet verso - sa säihkyvän kevään - ihanin koru, loista - ja veljiäs johda! - Jos verho kukkiva kuihtuu, - povestas kohotkoon - täys heelmä, - mi päivän paahteessa kypsyy! - -Nainen: - - Ah, siunaus Herran! -- Hän vieläkö nukkuu? - Veden raikkahan lisäks - pala leipää vain tarjota on. - -Vaeltaja: - - Sua kiitän. - Miten kauniisti kaikki täällä - vihannoi sekä kukkii! - -Nainen: - - Kotihin pian pellolta - mieheni saapuu. - Jää luoksemme, mies, - syö kanssamme iltainen eine! - -Vaeltaja: - - Te asutte täällä? - -Nainen: - - Majan kivistä laati - mun taattoni näiden - muurien suojaan. - Me asumme täällä. - Minut kyntömiehelle naitti, - ja henkensä luonamme heitti. -- - Lepäsitkö jo, armain? - Miten hilpee hän on, -- ja leikkiä - mielii! - Sa veitikka pieni! - -Vaeltaja: - - Ikiversova luonto! - Elon riemusta saa kukin osan, - joka lapselles perinnöksi - majan annat sa äidillisesti. - Ylös temppelin räystäälle pääsky - pesän laatii tietämättään - pyhän paikan minkä hän tahraa. - Kotelon mato talveksi kehrää - siron, kultaisen lehvän suojaan. - Ja, ihmislapsi, - sa laadit - majan keskelle menneisyyden - pyhän raunioita. - Surutonna haudoilla elät! -- - Jää hyvästi, onnekas vaimo! - -Nainen: - - Sa jäädä et tahdo? - -Vaeltaja: - - Niin teitä kuin poikaa - kaitkohon taivas! - -Nainen: - - Ties onnekas olkoon! - -Vaeltaja: - - Mihin johtaa polku - yli vuorien tuonne? - -Nainen: - - Pois Cumaan. - -Vaeltaja: - - Miten pitkält' on sinne? - -Nainen: - - Peninkulmaa kolme. - -Vaeltaja: - - Hyvästi jää! -- - Minun matkaani ohjaa, luonto! - Ja muukalaisaskeliani, - jotk' käy yli hautojen pyhäin - pyhän menneisyyden! - Majan luo minut ohjaa, - mi suojass' on pohjoiselta, - jota poppelit varjostavat - sydänpäivän paahdetta vastaan! - Jos ehtoolla jälleen - kotihin majallein - ma palaan, - jota illan viimeinen rusko kultaa; - minun kohdata tällainen nainen suo, - käsivarsilla poikaani kantain! - - - - -FRIEDRICH HÖLDERLIN. - - - -HYPERIONIN KOHTALONLAULU. - - - Te vaellatte ylhäällä valossa - utuhennoilla kentillä, autuaat henget! - Jumal-ilmaa välkkyvää - keveästi te kosketatte - kuin käsi taiteilijattaren - pyhiä kieliä koskee. - - Vailla kohtalon taakkaa, - kuin nukkuva lapsi, - henkii olennot taivaalliset; - umpuun arkaan - kätkettynä - heidän henkensä iäti kukkii, - ja silmät autuaat - hiljaista, ikuista - kirkkautta loistaa. - - Mut meille ei suotu - lepopaikkaa yhtään, - me kärsivät ihmiset - katoomme, vaivumme - sokeina hetkestä - hetkehen toiseen - kuin vesi, mi kalliolta - kalliolle syöksyy - outoja kohtaloita kohti. - - - - -HEINE. - - - -SYYSLEHDET KELTAISET VÄRJYY. - - - Syyslehdet keltaiset värjyy, - puut tuuli paljastaa, -- - ah, kaikki, mi armast' on ollut, - nyt kuihtuu ja surman saa. - - Puunlatvoissa sairaana liekkii - valo vaipuvan auringon; - kesä poistuva niihin painaa - nyt viimeisen suutelon. - - Sydänjuurista saakka hersyy - nyt hettehet kyynelveen; - tää kuva mieleeni johtaa - eronhetkemme uudelleen. - - Mun hyljätä täytyi sinut, - ja ma tiesin sun kuoleman-syys! - Ma olin kesä, mi poistui, - sa metsä, min halla hyys. - - - -EN SOIMAA... - - - I. - - En soimaa, vaikka surmaniskun soi - kadonnut rakkaus! en kapinoi. - Kimaltaa hohtokivet kulmillas, - ei lankee säde ainut rintahas. - - Unessa näin ma sinut, onneton, - sydämes yön näin kolkon, aution, - kyyn kylmän sydämesi juuria - näin syövän, näin, kuink' olet kurja sa. - - - II. - - Oot kurja, mut en soimaa kuitenkaan; - olkaamme kurjia siis kumpikin! - Siks kun käy sairaat syämet kuolemaan, - olkaamme kurjia siis kumpikin. - - Nään pilkan huulillasi värjyvän, - välkähtää silmäs lieskoin uhmaavin, - kohoovan näen rintas ylpeän, -- - ja kurja oot mun laillain kuitenkin. - - On huultes pilkka tuska sanaton, - sa katsees uhman maksat kyynelin, - kätketty ylvään rintas haava on, -- - olkaamme kurjia siis kumpikin. - - - - -HERMANN von GILM. - - - -PYHÄINPÄIVÄNÄ. - - - Reseedat tuoksuvaiset pöytään kanna, - ja syksyn viime kukka punainen, - mun rakkaudesta vielä haastaa anna - kuin kerran aikaan menneen keväimen. - - Puristaa kättäsi suo minun salaa, - jos joku näkisikin, säiky en. - Suo mulle katse, joka hehkuu, palaa - kuin kerran aikaan menneen keväimen. - - Nyt haudat hehkuu kukin loistavaisin, - yks päivä vuodessa on kuolleiden: - käy luokseni, sun että omistaisin - kuin kerran aikaan menneen keväimen. - - - - -JOHAN HERMAN WESSEL. - -(1742-1785.) - - -PIKKU RUNOJA. - - - I. - - Kell' ei uskallusta juoda, - sille mahtia ei suoda - myöskään mitään suurta luoda, - jok' ei vetenä pois vuoda. - - - II. - - Kuoro. - - Kehnon lääkkeen lemmenpiinaan - löytää mies, mi turvaa viinaan; - milloin vain nuo yhteen suli, - silloin aina kasvoi tuli; - yhteen taas jos sama pesä - liitti nuo, niin puhkes kesä, - jonka hellettä kait sietää - harvat voi, sen kaikki tietää. - - Juon tilkan enkä tunne haittaa, - jos suinkin vain tuo tilkka maittaa - ja samaten jos joka aimo - mies tekisi ja viisas vaimo, - niin hölynpölyn roskaan, moskaan - he eivät takertuisi koskaan. - - Jos mielijohteen joskus saisin, - (jot' en kait saa) ma että naisin, - niin avull' ikipöhnän mäkeen - ma loisin kotirauhan takeen. -- - Mut vuoksi tämän mielijohteen - mun naamani sai häpeenhohteen. - - - IV. - - Veli hyvä! - Sitten vasta - kaulaa kasta, - konsa syvä - jano sull' on. - Jälleen maistaa - voit, kun paistaa - pohja pullon. - - - V. - - Kieltäymys! hyve viisaiden tuo, - elon myöhään iltaan mi riemuja suo, - tosin sitkeitä, mut ylen viihtyviä! - Sadatella et mua kovin saa kipeästi, - elon kernaammin kun lyhyen ripeästi - elän nauttien riemuja kiihtyviä. - - - VI. - - Kieltäymys tykö Herran vie mun! - Mut kieltäymättä saan suuremman riemun; - siks kait parempaakaan kun saanut en tietää - yhä vain hyvin jälkimmäistä voin sietää. - - - - -HENRIK IBSEN. - - - -RUNOILIJAN LAULU. - - - Riemun, leikin lempee paikka - puisto tää on paahteinen: - mitä siitä, syksy vaikka - murtaa toivot keväimen. - Ylläsi kuin valkosumu - häilyy kukat oksillaan, -- - huomenna ne tuulen humu - siroitelkoon maailmaan. - - Miksi kesken kukoistusta - ajatella hedelmää? - Miks on mieles murheen-musta, - huokaat elon hyörinää. - Linnunpelätit miks soivat - päässä rumain riukujen? - Veikot hilpeet, linnut voivat - laulaa lailla tiukujen! - - Suojasta miks kukkatarhain - karkoittaisit lintusen? - Suo sen viedä toivees parhain - palkaks sulo-laulujen. - Heelmä myöhäinen jos vaihtuu - lauluun, niin sa voitot vaan; - muista, että hetket haihtuu; - kohta halla hyytää maan. - - Tahdon elää, riemurinnoin - laulaa kunnes kuihtuu maa; -- - heittää sitten nuoruus-innoin, - mi ol' kerran ihanaa! - Portti auki; laitumelle - käykööt laumat nälkäiset; - kukan taitoin, sama kelle - jäävät kuolleet tähtehet. - - - -KUORO "RAKKAUDEN KOMEDIASTA" - - - Puhu, tuuli, nyt siipeen ja purjeeseen, - ma kotkana käyn yli vyöryvän veen; - lokit jäljessä kirkuen kiitää. - Alas aaltoihin nyt älyn arkinen työ! - Kenties karit purteni pirstaksi lyö; - mut sorjaa on laineilla liitää! - - - - -BJÖRNSON. - - - -KÄTKETTY LEMPI. - - - Hän penkillä murjottain - tytön tanssia katseli vain. - Hymyn tälle hän suo, - tuon rientävi luo; -- - pojan syänveri kuiviin ol' juosta, - mut kenkään ei tietänyt tuosta. - - Kävi neitonen varjohon haan, - eronviestiä kuunnellessaan - alas viskautui, - ja kyyneliss' ui: - elintoiveensa tyhjiin ol' juosta. - Mut kenkään ei tietänyt tuosta. - - Vaan unhetta aika ei suo, - palas vihdoin hän armaansa luo. - -- Tytön miel' levoton - jo rauhassa on; - hänt' aatellen läks elämästä. - Mut kenkään ei tietänyt tästä. - - - -HUHTIKUU. - - - On kuuni huhtikuu. - Se vanhan suistaa surmaan, - uus siihen juurtuu varhain. - Se johtaa moneen turmaan, - mut rauha ei oo parhain, - vaan se, ett' tahto karaistuu. - - - - -SIGBJÖRN OBSTFELDER. - - - -EEVA. - - - Lyijynharmaa on meri ja taivas, - lyijynharmaat silmäsi, Eeva. - Kauan vaieten istunut olet, - kättäni pusertanut. - - -- Sinensiintävät silmäsi ovat, - kun aurinko loistaa ja laulaa meri! - Sinä olet kuin luonto itse, Eeva. - - Sinun huulesi kylminä painuu - mun otsallein. - Sinun kätesi kylminä lepää - mun käsissäni. - Sinun rintasi raskaana huokuu, - -- maan hengitys sieluuni hiipii. - - Sinä olet kuin maa. - Kun autere kisaten ilmassa häilyy, - sinun silmäsi autereiset ovat, -- - kun usvat raskaina taivaalle vyöryy, - sinun silmäsi tummat ja kosteat ovat. - - En puhua voi minä enää. - Ma vaieten kuunnella tahdon kuinka - aallot raskaasti, kiehtoen huokaa, - katsella, kuinka - raskaana lankee usvien yö. - - Eeva!... - - - -MYRSKY. - - - Vingu, puhalla, myrsky! - Ma pauhussas alasti, kylpeä tahdon! - Käsivarttani valkoista katso! - Minun hiukseni häilyvät! - Kiharoillani leiki, myrsky! - - Puhalla! - Levitä sieluni laajat siivet! - Maanpiiriä sieluni syleilee! - Uranos vapisee siinä! - - Myrsky, ah myrsky! - Ma alasti olen! - Maan häilyvään ruohoon sun laillasi heittäydyn! - - Kohotan käsivarteni vahvuutta kohti! - Kohotan kädet riemuiten kaikkeuteen! - Avaruutehen maailmain! - - Tule! - Me yhdessä leikkiä lyömme! - Syöksymme mereen! - Tulkaa, tuulessa tanssivat lehdet, - koikkuvat korpit, ja vyöryvät aallot! - Tulkaa, te riehuvat pilvet! - Me tanssihin käymme! - Minä ja te! - - - -MINÄ NÄEN. - - - Minä valkeaa taivasta katson, - sinenharmaita pilviä katson, - veriruskeaa aurinkoa. - - Siis siellä on kaikkeus, - maapallojen koti. - - Sadepisara lankee. - - Minä korkeita taloja katson, - minä satoja ikkunanruutuja katson - kirkontorneja kaukaisia. - - Siis tämä on maa, - siis tämä on ihmisten koti. - - Sinenharmajat pilvet auringon peittää. - - Minä hienoja herroja katson, - minä viehkeitä naisia katson, - vetohevosta kumaraa. - - Sinenharmajat pilvet niin raskaiksi käyvät. - - Minä näen, ah näen... - Olen joutunut väärälle tähdelle varmaan - Niin outoa täällä on... - - - -JOULUÖILTÄ. - - - Joulu-ilta! - Tulet loistavat suurissa ikkunoissa, - juhlahuoneissa joulukuuset, - joululauluja yössä kaikuu! - - Minä katuja yksin kuljin - ja lasten lauluja kuulin. - Minä portaille istuuduin - ja muistelin äitivainajaa. - - * * * - - Minä kentille öisille kuljin -- - mun ylläni yksin tähdet paloi. - Ja puiden kalman-varjojen yli - mun varjoni kiiti. - - Lumihiuteilla ruumiin näin, - lumihiuteilla välkkyvillä, - polon, kylmään kuolleen varpusen ruumiin, - mi vapisi vielä. - - * * * - - Ma läksin ullakkohuoneeseeni - ja asetin kynttilän kynttilänjalkaan. - Ma asetin kynttilän kynttilänjalkaan - ja laskin raamatun kirstulleni. - - Ma lankesin polville kirstun ääreen - ja tomun raamatustani pyyhin. - Ma käteni raamatun yli ristin - ja itkin. - - - -SILMÄT. - - - Suuta suutelen, - poskea hyväilen, - mut silmiä, silmiä -- - vihaan ma. - - Kutreihin kyynelöin. - Helmahan uinahdan. - Mut silmät, ah silmät, ne -- - puhkaisen. - - Leukaa nipistän! - Nenää puren ma! - mut eessä silmän, ah silmän! -- - polvistun. - - - -HÄN KYLVÄÄ. - - - Päivin ihmiset leikkiä lyö, - kuolema kylvää, kun saapuu yö. - Kuolema kylvää. - - Kulkee ja kylvää, - kylvää, ah kylvää -- - kalpeita liljoja, arkoja ruusuja, - mimoosia, mustia orvokkeja, - hyasintteja sairaita, nääntyviä. - - Kulkee ja kylvää, - kylvää, ah kylvää -- - hymyä valjua, itkua arkaa, - sairasta kaipuuta, synkintä tuskaa, - toivottomuutta. - - Päivin ihmiset leikkiä lyö, - kuolema kylvää, kun saapuu yö. - Kuolema kylvää. - - - - -GEORG BRANDES. - - - -VAELTAVA RITARI. - - - Niin kauan kuin vuorta tai järveä lie, - jot' en nähnyt, tai kaukaista maata; - niin kauan kuin impeä kaunoista lie, - jot' en lempimästä voi laata; - - niin kauan kuin puolesta vääryyden - mies kunnoton käyttävi kalpaa; - niin kauan kuin vain jokin vieras maa - tahi Tanska laakerein kaunistaa - urost' ansiotonta ja halpaa, - - niin kauan ritari rauhaton - vaeltaa saa lepoa vailla. - Lyhyt, ah iankaikkisuus mulle on, - toki kuolen ma muiden lailla. - - Huhtik. 1859. - - - -TUNNELMAT. - - - Kuin pilvi liitää - halk' ilmojen vain, - niin tunnelmat kiitää - mun sielussain. - - Nyyhkii ja vaipuu, - nousee ja kaipuu- - mielin ne kulkee, - kun sulokuvat - ilmautuvat - kätköistä, joihin - sielu ne sulkee -- - ainoat, jotka on jäljellä mulla. - - Ah, jospa saattaisi päivä tuo tulla, - jolloinka syämeni sulkea voisin, - kahlehet loisin, - - joihinka kaiken sen kammitsoisin, - mi sisälläin joka päivä nyt liikkuu -- - voi, vähän hyötyä tuost' olis vainen, - uudelleen havahtuis sydän öisin, - - taas ikävöisin - rauhatta, kunnes leimuavainen - syämeni päätökset kaikki nuo voittais, - myrskyten taas joka kielensä soittais. - - - -HELMI. - - - Helmeni tyyni, - uinuva, min emon helmasta riistin! - Tulit helmeksi silloin. Suo anteeksi syyni! - - Helmeni! kultaan - kauniina kiinnitettiin sinut, joka - leimuat kuin sydän hehkuva tultaan. - - Helmeni soma, - säihkyvä kuin meren muovaama Venus! - Hänen oot, et kuolevaisen ole oma. - - - -SHELLEY MARY GOODWINILLE. - - - Sa ylväs, kuink' on suuri olemukses sulo! - Sa norja, kylmä, mutta mulle lämpöinen. - Sa kalvas, jonka kasvoin yli kulkee kulo, - kun käsivarttas hetken hivelen -- - ah, kuink' on suuri olemukses sulo. - - Sun olen vain, vain sun. Muut rakkaudest' ei tiedä, - sa yksin lemmit hehkuin, vapaasti. - Tää sielunelämä, mi siteitä ei siedä - Englannin ilman valollaan se täyttävi, - se kaikk' on sun, sun vain, muut rakkaudest' ei tiedä. - - - -KUKKAVIHKO. - - - Ah, ruusu, outo niinkuin runo Veedan, - keltainen, pyhä ruusu maljakossa, - ulpukka, joka riutuu lailla Leedan, - mi joutsentansa vartoo huumiossa, - ja väriloisto tää jos sulle riittää, - niin kukkaa täyteläistä katso, jossa - sun olemukses nään, min tahdon liittää - ma muiden joukkoon, tuoksuvan reseedan. - - - -TUNNUSLAUSE. - - - Korkeelle valon, taiteen kotiin vain! - Syvälle aatteen vesiin kuulakkaihin! - Eteenpäin oudoimpihin kaukomaihin! - Korkeelle, syvään, eespäin ain! - - - -MENNYT. - - - Selvästi nään, - kaikk' ohi on. - Huipuilta, kattamilta jään, - käyn kuiluun, mi on pohjaton. - Selvästi aivan erotan - ma kohinan - kuohuisen kosken vaahtopään, - min syöksyn laineisiin. - Ruumiini valko-aineisiin - siis sulje, koski, seppelöi - kiireeni valkovaahto-vöin, - ja alas minut vajota, - ja ylös heitä. - Ruumiini polo hajota, - lyö paasiin kallioiden rivin, - ja sitten peitä, - korista jalokivin. - - Ja kutsu sitten kohisten - puolelta idän ilmojen - vieraiksi linnut, korpit, kotka, - kaikk', kaikki, jotka - pitoja suinkin rakastaa, - he kemut saa -- - näin paras on. - - - -KOI. - - - Sarastaa, sarastaa, - värin ruusuisen raskahat pilvet saa, - kajo kultainen kattavi taivaan, - sarastaa. - Sytyttää pian soihtunsa aurinko varmaan, - sädehdi, pala vuoks' polon tyttöni armaan. - Polostain ihanampaa ei toista, - hänen tähtensä leimua, loista. - Oi terve, terve, ens aamunkoin - valo välkkyvä, hieno! Nyt purppuroin - ylene! ylös käy! - - - -PROTEUS. - - - Proteus ei ole kylmä, ei kuiva, - ei luontonsa lämmin voi olla nuiva. - - Hän ihailee miestä -- rikas henki on harras; - hän jumaloi naista; äly kylmä on marras. - - Jos naisell' on näppylä, miehellä raja, - hänest' ei ihastusta pois silti se aja. - - Jos tahtovat telkien taa hänet, kyllä - näkevät, ett' ansoin hänt' ei hevin yllä. - - Hänest' ei jokamies saa kannattajaa, - oma itsensä on, mitä käyttääkin majaa. - - On suuntia, joist' ylen paljon on huolta: - tulis mont' erikoista häll' olla puolta. - - On puolia, joihin käy ain joku kiini: - Ykspuoliseks väitti hänt' tyhmeliini. - - Erikoinen ei itse, mut etsii erikoista, - rakastaa suurmiehiä, mut ota oppia ei noista. - - De Maistrea, vanhoillista, hän kiittää, - opin hyljäten Lassalle hälle ihmisenä riittää. - - Hän tunnusmerkkejä käyttää empii, - rakastaa vapa-uskoista, tyranneja lempii. - - Kuvan jos hänest' teette, hän naamion heittää - ja kuitenkin hänt' tuhat naamiota peittää. - - Pidä ei salanimistä myöskään hän lukua, - nimessään ihan kylliksi on valepukua. - - Sanotaan, asiansa vuoks kansaa hän kosi. - Sana kömpelö, vaikk' olis vallan tosi. - - Selittää olemustaan se yhtä vähän - kuin jos uneksijan te liitätte tähän. - - Ei historioitsijaks' hänt' tahdo he myöntää, - hänen päälleen myrkkyä, lokaa he työntää: - - toki ymmärsi menneiden aikain hän mutkia - niin hyvin kuin patentinkin saanut tutkija, - - syvemmin kera muinaisten henkien eli - kuin hän, joka pölyssä pengoskeli. - - Hänen sanoissaan, väittävät, piilee ansa, - ja tuhma hän on toki luonnoltansa. - - Ei laulaja, oppinut, -- arvostelussa - "runoniekka", mitä syntyisi moisessa melussa? - - Hän kirkon ja valtion on vihamies - "radikaalinen" -- ylimys, taivahat ties, - - kavahtaa yhä joukkoa, joukkiota -- - miks kutsua moista houkkiota? - - Kun iskevät hänt' yrittäin verenvuotoa, - niin käärmeen-liukkaasti muuttaen muotoa - - muualle syöksee hän päätä pahkaa - yhä näiden raastaissa käärmeennahkaa. - - Taru vanha hänt' ei toki kuvaile suotta - vähintäin eli hän parituhatta vuotta. - - Todensanonta vaikka on tehtävänään, - ei kärsi hän, ett' ylenmäärin kysellään. - - Udellen koki vangita hänt' eräs seura, - heti muuttui hän, ol' parrakas jalopeura. - - Salamanteriks sitten hän sukeutui, - hän pantterin muotohon pukeutui. - - Tuleks sitten hän muuttui, mi leimusi, loisti, - tulen patsaanakin vain itseään toisti, - - vedeks vieriväks muuttui ja puuksi, mi lehti, - pedoks, puuks, vedeks -- Proteus yksin kaikeksi ehti. - - Olemuksen ei minkään vangiksi jää, - se ken kaikkea syleilee, ymmärtää. - - - - -HANS AHLMAN. - - - -KEVÄTKANTAATTI. - - -Esitetty Pohjoismaiden Kirjailijakokouksessa Kööpenhaminan -Yliopistolla toukok. 18 p. 1919. Tanska, Islanti, Norja ja -Ruotsi Suomelle. (Sävel: "Kuule, kuinka soitto kaikuu --") - -Kuoro: - - Veikko, käyjä kaukoteiden, - maastas takaa tuntureiden - tulit, virka oi: - joko järves koivurantain - kuvaa povessansa kantain - talven kahleet loi? - - Täyttyykö sen kevään taika - unten äänetönten aika, - ensi suutelon, - kuiskivatko koivut juuri: - Armahin, ah kuinka suuri - kevään sulo on? - -Runoilija: - - Vielä kylmä kaiken estää, - kauan Suomen talvi kestää, - viel' on hyyssä maa, - mutta virkoo viimein jäästään, - kerran kevääseenkin päästään, - täytyy odottaa. - -Kuoro: - - Vaikka talvi viel' luo esteet, - kevään näitte, jonka nesteet - murtaa jään ja hyyn, - näimme teidän taajoin piirein - käyvän ylväin valkoviirein - miekan mittelyyn. - - Isän-perintönne vuoksi - puuntain kevät hankiin juoksi - veri virtanaan, - punainen ol' perinjuurin - kevät tuo, mut sentään suurin - kevät Suomenmaan. - - Kahleet enää ei sua tapaa, - siivin vapain laulu vapaa - kohoo korkeuteen, - Suomen runoniekka nuori, - kuulen, kuinka soittos suori - valtakanteleen. - - Sua kaikki tervehdämme, - nuorin olet piirissämme - Pohjan laulajain, - pois jos oot, on joukko heikko, - veli, äidin kuopus, veikko, - rakkain olet ain. - - - - -LASSE LUCIDOR. - - - -KUOLEMAN JA ITSETIETOISEN IHMISEN VÄLINEN KESKUSTELU. - - - Ihminen. Ylläni on silkkipuku, - upea on vuoteeni. - Kuolema. Kauan rauhassa et nuku, - käärmeistä teen sijasi. - I. Kaikki kunnioittaa mua, - K. Herra ylenkatsoo sua. - I. Vähääkään ei puutu multa, - K. kunnes elon riistän sulta. - - I. Mull' on peltoja ja maita, -- - heelmää, kultaa antaa se. - K. Kehnommin on sielus laita, - synnin heelmää kantaa se. - I. Hyvissä oon varoissa, - K. niit' ei sulla huomenna. - I. Tahdon syöstä elon hurmaan, - K. äkkiä nyt sinut surmaan. - I. Vierailleni myöskin tuhlaan - viiniä ja riemua. - K. Kutsumatta silloin juhlaan - äkkiä myös saavun ma. - I. Lasia ma lemmin, veikko, - K. lasin laill' oot itse heikko. - I. Sirot leikit, kukkasemme - K. kuihtuvat, kun karkelemme. - - I. Mässäykseeni ei riitä - yöt, ma mässään päivätkin. - K. Palkaksesi saat sa siitä - ikituskat helvetin. - I. Maljasi! ken alkaa, sano? - K. Sa, jot' uottaa ikijano. - I. Pelaammeko? Mistä hyvään! - K. Sielustas, mi lankes syvään. - - I. Riemuni on ylen suuri, - kaikkea on riittämiin. - K. Rikas mies niin teki juuri, - pois kun hänet temmattiin. - I. Kylliks saahan perijä, - K. helvetissä myöskin sä. - I. Tahdon naapurillein jakaa, - K. Piru parhaan saa, ken takaa. - -- -- -- -- -- - - I. Hädäst' eikö itku päästä? - K. Myöhäiset lie kyynelet. - I. Laupeuttaan ei Luoja säästä, - K. piitannut siit' ennen et. - I. Vartoo vielä hetkinen, - K. aika kuuluu Herrallen. - I. Suo mun tehdä parannusta. - K. Ennen sull' ei katumusta. - - I. Puhua en hädäss' saata, - huoatakin mahdoton. - K. Pane Herran huomaan maata - pian. Lyhyt aikas on. - I. Herra, joka armahtaa! - K. Käskyjänsä kuunnelkaa. - I. Herran armo, luoksein ennä! - K. Nyt on aikas täältä mennä. - - - - -ESAIAS TEGNÉR. - - - -JÄTTILÄINEN. - - - Ma asun salissa vuorten - maan alla niin syvällä, että - ei Odinin silmän säde - voi sinne tunkeutua. - Ma valkeita Aasoja vihaan - ja poikia Askurin, - ne edessä jumalien nöyrtyy, - ma joita halveksin. - - Mun riemuni ratsastaa - on seljässä sydänyön myrskyn. - Ma poljen peltojen laihon - ja pirston vesillä purret. - Tuvan tuttavan luota harhaan - ma johdan vaeltajan, - ja riemuitsen, kun hän pelkää - jätin naurua raikuvaa. - - Toki päivääkin sietää voin, - sädeloistossa säihkyvää, - valkyriain siivet jos liehuu - verenpuuntavat ylläni vain. - Näky armas, kun jousien pääskyt - sotakentällä liitelee, - ja säilä sykkivän syämen - kun jääksi jähmettää. - - "Mitä viattomuudestasi, - sa Emblan tytär?" - On kukkasi sylissä peikon - jo kuihtunut pois. - "Miks taistelet puolesta maasi, - sa poika Pohjolan?" - Esi-isien kuulut kummut - möi kurjaan kultaan hän. - - Eli laaksossa tietäjä viisas, - hän lausui totuuden - niin syvän kuin Odinin puhe - on kera Mimerin. - Pivon usvaa mietteiden miehen - ma heitin silmille. - Oi autuus! Se narri kieltää - nyt vallat taivaiset. - - Runoniekan, Valhallan vieraan, - ma vihaan unia - isänmaasta ja maineesta, - jumalista ja hyveistä. - Sinipilvestä houkkoa tuota - en houkutella ma voi. - Olen tyytyväinen ma sentään: - hänt' ihmiset halveksii. - - Thor vasara kädessä saapuu, - ma hälle hymyilen: - ma tunturin kypäräksi - heti asetan kiireelle. - Sota soikoon sankarivoiman, - pyhä aurinko paistakoon. - Paha yhtä on kuolematon - kuin hyvyys suurinkin. - - - -PUUT. - - - Dodonan tammet haastoivat muinaisin, - pyhä siimes tiesi tuomiot kohtalon. - Tänä päivänä vielä kuiskien puhuu - teidän latvanne viisaan korvaan, - - te olennot miettivät, äänettömät, - maan tyttäret, jotka innolla lapsuuden - emon rintaa juotte ja tuuhean kiireen - nostatte taivaan tähtiä kohti. - - Runoniekka korpien laatii varjoonne - majan pienen, nukkuu oksien suojassa - keveästi kuin kiuru ja huoletonna - nousee laulaen ilmojen teille. - - Oi kuulkaa käyntiä! Henget liikkuvat niin. - Oi kuulkaa ääntä! Se ääni henkien on; - ääni metsänneitojen arkain, - ihanuudesta luonnon ne kuiskivat vielä, - - elämästä luonnon, ei kuollut iäinen. - Se henkii, se solusta toiseen ui, - ja työntää puiden kukkihin mahlan, - veren valkean karkean kuoren alla. - - Ne päänsä kauniin kukkasin seppelöi, - kun kevät saapuu, juhla luomisen. - Kultakruunun jumala painaa - puiden vihreiden kulmaluille. - - Te metsien villit, tammien suunnaton suku, - te petäjät Pohjolan kankaan ja kallion, - sa viehkeä koivu, mi vihreät kutrit - laakson liepeelle langeta annat! - - Ma teidän allanne leikkiä löin - useasti lapsena, jolloin näin - läpi lehväkattonne liikkuvan holvin - yön korkean taivaan ja tuikkivat tähdet. - - Sa lankea maahan, palvele aatetta elämän, - on elämä valtias maailman. - Sen airut, aurinko, laelta taivaan piirtää - lempensä kultalaulun meille. - - Joka olennon painaa tahdon ma povellein! - Joka kukkiva puu nyt puhua voi, - elämästä, lemmestä, kauneudesta se haastaa; - on iltatuuli mykkien kieli. - - - -JOULUKIRKOSSA. - - - Jo sammuneet on tulet alttarin! - Ne olivat sen valon heijastusta, - min taivas antoi, yö kun oli musta, - se ainut säteensä loi kuiluihin. - Tuskasta meidät päästää vain tuo valo, - mi Betlehemin yllä säteili: - halvassa seimessä, ah syttyi palo, - mi Luoja oli, ihminen myös jalo, - tien kotiin kaikille se näyttävi. - Ja viisaat miehet mailta kaukaisilta, - Idästä, Ganges-virran rantamilta - sen seimen ääreen kullat, helmet toi, - se seimi sovituksen meille soi. - Vain lapsi! Mutta rauhan ihanilta - hän saapui mailta, miss' ei miekat lyö, - ei vuoda veri, hänen harteitansa - painosti maailmoiden synninyö, -- - hän ukkosen ja myrskyn voimallansa - vaimensi; alkoi valkeuden työ. - Ja autuus, jonka muinoin vaihtoi vaivaan - ens ihmispari aluss' aikojen, - takaisin meille suotiin jällehen. - Uudelleen laadittihin lait taivaan, - uudelleen taivaat meille aukeni, - joiss' usko, toivo, rakkaus, vallitsi, - ja veljessopu. -- Valtaa kuoleman - inehmot näyttäneet ei kammoovan, - kun rauhan ruhtinas sai ikävöity, - tuo orjantappuroilla seppelöity. -- - Ja tammi taittui, kaislat kaatuivat - taas noustakseen: näin kaikki raakuus taipui, - ja Rooman kotkain valta maahan vaipui, - näin välkkyi kyyhkyn siiven hopeat. -- - Ah neitsyt, puhtahampi päivän tuojaa, - povessaan kantoi maailmoiden Luojaa. - Korvessa pedot kylpi hurmeessa, - mut esiin astui Judan leijona. - Ylhäällä Isä kiersi tähtitarhaa, - mut maailmassa poika yksin harhaa. - Katuivat kansat, syämet taipuivat, - valtoihin rakkauden vaipuivat. - - - - -AUGUST STRINDBERG. - - - -KATKELMIA RUNONÄYTELMÄSTÄ "VALTAMAANTIE". - - -Alpeilla. - -Tienviitta, jossa kaksi siipeä; toinen osoittaa ylös-, -toinen alaspäin. - -Taustassa mustia ukkospilviä. Myöhemmin puhkeaa ukonilma. - -Metsästäjä (sisään, lukee viitasta): - - Ma minne saavuin, kuinka kauaksi? - Tuo tie vie ylöspäin, tuo alas vie! - Ain alas pääsee, ylös tahdon ma. - Siipensä viitta täällä levittää - ikäänkuin varottaen nousemasta! - Siis vaara väijyy, monta vaaraakin - polulla, joka jyrkkä, kaita on! - En sitä säiky, vaaraa rakastan. - Mut ensin hetken tahdon levähtää - ja hengittää! - ja koota aatoksein, - ja löytää Itseni, - mi multa varastettiin... - - * * * - - Liiaksi kauan kuljin joukoss' ihmisten - ja sieluin kadotin, - aatokset, sydämein; - otettiin toinen, toinen varastettiin -- - käteni ystävyydellä he sitoivat, - lahjoilla, joit' en pyytänyt; - niin lämmint' oli käydä alhaalla - kodista kotiin, juhlapöytihin, - luo soiton, kukkain, valon, lasejen. - Mut lämpö nousi, kävi helteiseks -- - - Löin silloin poikki köydet ankkurin, - pois heitin liian, sen, mi taakaks oli, - kalleimmankin -- ja katso, nousin! - Voin täällä hengittää, mun syämein tulvii - onnesta, rinta paisuu, laajenee; - ei pöly, sauhu, toisten hengitys - myrkytä vertain. - Valkee, puhdas lumi, - härmäksi käynyt huuru! Vesitimantit, - te liljankukat, kylmän jähmettämät, - sa taivaan jauho, jota seuloi mustat pilvenpalteet, - hiljaisuus pyhä, silkkivaippaasi - mies peitä, jonka matka uuvutti, - rukoillen päänsä lepohon hän painaa! - - - -HEIDENSTAM. - - - -KUNINGATAR KRISTIINAN JOULU-YÖ. - - - Läpi ilman joulu-yön kellot soi, - yli Rooman ukkonen käy, salamoi, - takan ääressä kruunua vailla - on valtiatar pois vierailla mailla. - Pitelee kepin norsunluisesta päästä - käsi kuivettunut vavisten, - tulen loimossa varjot käy leijaillen - kivipermannon marmorijäästä - ylös orsihin häipyen. - - Vihan vimmassa paasihin kepillään - hän lyö, tavan mukaan käännyttyään - selin lieden lämpöhön räiskyvään, - puun mahlat sen hehkussa kiehuu. - Hän hameensa lanteille kohottaa: - -- Se puoli! nyt hän riehuu, - mi valta-istuinta monta vuotta - on painanut, lämpöä kaipaa ja saa! - Monet yöt olen valvonut suotta, - mut hitaammin kulkenut ei ole aika. - Sa kaunis Julia, neuvo taika, - miten vois vähentää nyt tiimojen lukua. - Tuli kynttilöihin, on huone valoton! - Koetella ma tahdon uutta pukua, - mi hopeesta, silkistä ommeltu on. -- - - Pelon vallassa neitonen sitoo - kuninkaalliset laskokset leveät, - hän saumat ja poimut myös keveät - yli rintojen litteiden nitoo. - Korut kaunihit kimmeltämään - asettaa yli harmajan pään, - pois kutrien kulta on haihtunut, - väri silmien itkusta vaihtunut. - Sanat Kristiinan harvat vain vähenee. - Lähemmäks yhä peiliä hän lähenee - Sibyllan silmin tuijottavin, - ja poskin kuoleman keltaisin. - Torin varrella soi urut juhla-yössä, - ja kirkot kimmeltävät valovyössä. - Kudos valkea olkapäitänsä peittää, - mi ruumiin muotojen mukaan taipuu. - Tulen loimo varjot häilyvät heittää. - Liki peiliä otsa vaipuu, - niin että sen pinta usvaan haipuu. - - -- Ajatukset toistenko tunnet, puhu, - sano, lapsi, näin kertoo sinusta huhu? - Saat sormuksen sormestani, - jos ennen maata-panoa - ihan selkeästi voit sanoa, - mitä mietin nyt sielussani. -- - Kuluessa hetkisen vain lyhyen, - pitempää ei mennyt aikaa - kuin kellon lyönnit kaikaa, - nuor vastasi neitonen katsellen - ylen tarkasti piirteitä vanhuksen: - -- Kuningatar, on mietteemme yhteinen. - Tämän jälkeen keski-yön vartiolla, - kun lepäät sa valkeissa vaatteissa, - kuningattaren vartioin paaria, - pidän tuohuksista ma vaaria. -- - - Hän sormesta sormuksen irroittaa: - -- Et muistanut yhtä sa oo asiaa. - Kun vuoteeni vieressä seisot ja anot - kädet ristissä silloin, lapsonen, sanot: - Kumeasti soi Pietarin kellot kovat. - Kristiina, nyt oot sinä tomu ja tuhka. - Hyvin nukut, on sammunut mielesi uhka, - vaikk' kaukana täältä sun ystäväs ovat. -- - - Lumivalkea neito on kasvoiltaan: - -- Pelon vallassa jos kohotan lakanaa, - mi peittävi paareja vainajan, - minun kuulette silloin kuiskaavan: - On ihmisen vaiheissa arvoitus syvin, - jota ratkaista ei, vaikk' oppinut hyvin - olis hän, tuhat tuntisi tiedon tapaa. - - Hän matkaa aina pois äärihin maan, - hovit häntä juhlivat vieraanaan, - hän linnun lailla on huima ja vapaa, - hän vihaa omaa heimoaan; - mut oudoissa linnoissa, vierailla mailla - kodin pensaista, puista hän unelmoi, - levoss' uinua vieraassa maassa ei voi - hän koskaan, ain' unensa rauhaa on vailla. - - - -TOIVEPÄIVÄ. - - - Kaks istui eukkoa karstaten. - -- Minä toivoisin, toinen alkaa, - silosilkkiä karstani täytehen, - ett' oisi mun rukkini kultainen, - sukat valkeat suojaisi jalkaa! -- - - -- Hohoo! -- Pani toinen jakkaran pois. - -- Jos järvet suojalla jäätyä vois, - pyry-ilmalla ukkonen löis, salamois, - kukot haukkuisi, koirat kotkottaisi, - isännän kutut laitumelle saisi, - sinun villasi silkiksi silloin muuttuis. - Isä Jumala itsekullekin suo - oman toivepäivän, mi myötänsä tuo - jalokiviä, helmiä, -- mitään ei puuttuis. - Niin pian kuin miekkonen silloin ehti - vain toivoa, puhkesi halkoihin lehti. - Mut kenkään ei toivepäiväänsä tunne. - Sen päivän voit laskea tyhjää juttua, - rahill' istuen paikata risaista nuttua. - Jos vain minun toivepäiväni ois, - heti polvistuisin ma lieden luona - anoen, ett' omaisuuteni vois - tuhatkertaistua päivänä tuona. - - Hän empien vaikeni. Valjakko - tuvan eessä vartosi kultainen jo. - Tulisoihdut ympäri loistetta loivat, - lakeijat teiskuen pokkuroivat. - He eukoille antoivat valtikan - sanoen: -- On toivepäivä nyt teidän. - Oi, kunpa armosta Jumalan - myös kerran koittaisi meidän! - Kuningas kuningattarineen Manan mailla on. - Pien prinsessa nuori ja voimia vailla on, - siks kunnes hän morsiusseppeleen sitoo, - hän teidät valtikan äärehen nitoo. -- - - Nyt eukot niijaili ymmällään. - Alas pirtin orsilta kissan he veti. - Ei muuta ollut heill' ensinkään, - hymysuin rupes kumpikin lähtemään - tykö valjakon, jonne he istuivat heti. - Lakeijat heittelivät hopeoita - ylt'ympäri pauhaavan rahvaan joukkoon, - ja kissa synnytti vaunujen loukkoon - penikoita, ja pennut taas penikoita. - Siten säätihän toive kummankin, - ett' ain yhä kasvaisi tuhansin, - monin tuhansin kerroin omistamansa. - Näin kulki kissojen naukuva kansa - etu-istuimilla ja vaunujen matolla, - ne piirissä ryömivät valjakon katolla, - ajomiehen hiuksissa hyörivät nuo. - Lakeijat myös monistui monin verroin, - enemmän oli heitä jo tuhansin kerroin, - kun linnassa valta-istuimen luo - majesteettia kaksi vietihin soidessa - tanotorvien, kanteleiden ilakoidessa. - - Komeutta nää katsoivat kummastuin, - ylen tyytyväisinä, naurussa suin, - tuliviiruna joka hehkui kuin - venynyt olis aina se korvihin asti, - kädet mustat olivat valtavasti, - ihan liian suurista hansikkaista - ne pistivät esiin. Lakeijain luku - oli kasvanut niinkuin kissojen suku. - Oli katteja, joilla ol' täplikäs puku, - oli mustaa, harmaata, kaikenlaista. - Ne pyörivät ihmisten jaloissa sähisten, - ne sylkivät, raapivat, kynsivät kähisten. - Lakeijat ovissa, käytävissä - kävivät, oli niitä vaikk' ihan missä, - ne ääriään myöten linnan täyttivät - ne kaikkia portaita, katuja käyttivät, - joka paikka niit' oli tulvillaan, - mut ain' enentyi luku niiden vaan. - Joka hatussa, jossa vain sulka häilyi, - yks naukuva kissa kyyryssä säilyi. - Sisäpuolella luostarin muurin, - joka piispan helmihiipassa, - joka laatikossa ja lattialla - makas kissa penikkalaumoin suurin. - Syväst' oppinut mustepulloltaan - tapas kissan, mi nuoleksi tassujaan, - ja jos hän johonkin kirjaan tarttui, - sen kansille kissoja paikalla karttui. - Jos lepoa etsi hän hetkiseksi, - heti kohta hän kissan tuolilta keksi. - Varastettujen säkkien pohjalla, - joka korissa, kaikissa kellareissa, - joka joululahja-paketissa - oli aina esille hyökkäävä kissa. - Täpötäynnä niit' oli talot ja kirkot, - rakennusten ja itse linnankin nirkot. - Savupiipuissa lauloi ja ulvoi ne, - ja nostivat pystyyn harjan. - Pimeässä jos jouduit kadulle, - näit kiiluvan silmäsarjan. - Yövartia minne vain katsoikin, - alas maahan tai korkeuksia kohti, - sikin sokin ja aivan sekaisin - katin silmiä siellä hohti. - - Mut sairaana kultatuolissaan - yhä istui prinsessa nuori. - Hän puuhkalla leikki huolissaan, - ja vaippansa poimuja suori. - Hän hiljaa kuiski, ja katseensa siirtyi, - joka sieluun silmäinsä murhe piirtyi, - etähällä kukkulat vihannoivat: - -- Miten hupsusti ihmiset toivoa voivat. - Minä toivoisin ruusun ikkunanpieleen, - yks ainoa kissa ois mulle mieleen, - pien kolkka takana maiden ja merien, - ja lemmitty, joka mun vyyhtiäni - pitelis, sanoen mua kullaksi, - takan luona kun istuisin kerien. - Ajan kulkua lasken, mut milloinkaan - minun toiveeni hetki ei koita vaan. - - - -MUISTOJEN KARTANO. - - - Humisee hongat. Pois kulkenut oon - ihmisten tienohilta. - Yksin jouduin ma kartanoon, - käyn siellä nyt joka ilta. - Valvooko väki vielä? - Liettä ei mulla, oon koditon. - Sammuneet kaikki tähdet on, - jotka mua ohjasi tiellä. - - Puinen ei kartano, ei kivinen. - Kammoten moni sen näki. - Utua, usvaa vain seinät on sen. - Kotona onko sen väki? - Kova ja kiiluva hankien povi - rakennuksien lomassa on. - Verkkaan Muistojen kartanon - aukee äänetön ovi. - - Sisäll' on lämmintä, leppoisaa. - Empien jään ovenpieleen. - Vanhus, mi pystyyn kohoaa, - siunaten luo levon mieleen. - Muistot, jo eletyt ammoin, - -- joita en uneen tuutia voi, - ympäri pöydän istuen loi - katseensa tulihin kammoin. - - Hän, joka vehrein seppelin - penkit ja pöydät pukee, - nuori on kuten ennenkin, - lieden luo mua tukee. - Unelmoimme, ah miel' on ankee - kummankin, kun koittehen - juova kylmän-sininen - pirtin-harmaalle sillalle lankee. - - Mutta kun luukkujen raosta entää - hameen helmahan juova jo, - hajoo Muistojen kartano - hiuteiksi, jotka ilmassa lentää. - Kotia käyn, mut ei aavista kukaan, - missä uneksija juhlinut on. - Häntä kaupungin karkelohon - aamun kellot jo soittavat mukaan. - - - -TUHANNEN VUODEN PÄÄSTÄ. - - - Etäisen avaruuden väräys, muisto - talosta suurten puiden siimeksessä. - Mi nimeni? Ken olin? Miksi itkin? - Kaikk' unhoitin, kaikk' kiitää myrskyn lailla - pois vyöryvien maailmoiden joukkoon. - - - -KEVÄÄN AIKA. - - - Nyt sääli on vainajia, - jotk' eivät keväässä elää saa, - ei päivänpaahteessa lämmitellä, - kun kukkia täynnä on ihana maa. - Mut ehkä kuollehet kuiskivat - kevätkukille sanoja, joita - ei tajua elossa oleva kenkään. - Näet enemmän vainajat tietää kuin toiset. - Kenties alasmenossa auringon he - syvemmästi riemuiten konsaan kuin me - viel' liikkuvat varjossa illan - ajatellen salaisuutta vain, - mi yksin on tiedossa vainajain. - - - -VAAHTERAN HÄMYSSÄ. - - - Hämyssä vaahteran lahoova risti. - Käy siellä hiljainen kuiske kuin - sois kellon kaukaisen ääni: - "Ensi multalapio johti - mieleeni etäiset nuoruudenpäivät, - toinen lapio tekemäni synnit. - Kun kolmannen kerran putosi multa - sydämelliset sanat kaikki muistin, - joka hyvän ja ystävällisen teon, - me joita vaihdoimme lahjojen lailla. - Tuo muisto on kuin kukka kädessäin, - mi raikkaana puhkee, ei kuihdu koskaan." - - - -NUKKUVAT TALOT. - - - Valkeena ja autiona - tie käy lomi taloin öisten. - Tulevainen paha vielä - nukkuu syvästi ja hiljaa. - Kaikki kovat ajat koittaa - kerran, kulkee ruumisvaunut, - nuoruus katoo, talot hajoo. - Rauhaas peitä, yö, - meidät, jotka käymme yksin, - kätke päivät koittavat meiltä! - - - -ALKANUT VAELLUS. - - - Ma vaellan jo sillalla, mi johtaa - pois maasta, tuntemattomaan sen liittää, - etäiseks entinen käy läheinen. - Alhaalla moittii he ja kiittää, - sotaiseen tapaan kirkkaat kalvat hohtaa, - kilvessä vihamiehen silmäin kohtaa - myös merkit kunnian ja oikeuden. - Mua harhaan johdata ei elo mainen. - Niin yksin ei voi olla kuin oon ma, - avaruus tyyni, korkee, loistavainen, - unhoitin itseni, käyn vapaana. - Pois kenkäni ja sauvain tahdon heittää. - Käyn hiljaa, tahdon, ettei saasta uhkaa - maailmaa, jok' on lumivalkea. - Maan poveen alhaalla he kerran peittää - poloisen ruumiin, kasan tuhkaa - ja lausuu nimen -- jota kannoin ma. - - - -TAIPALEEN PÄÄSSÄ. - - - Ihminen, sa vasta viisastut - ehtiessäs ehtoon-viilehille - huipuille, joilt' yli maan voit nähdä. - Kuningas, sa käänny tiesi päässä, - hetki levähdä ja taakse katso! - Kaikki kirkastuu, saa sovituksen, - vallat nuoruutes taas kangastuvat - kirkkaina ja kastekiiluvina. - - - -MIEHEN VIIME SANAT VAIMOLLE. - - - Sun ruusutietäs kuljin huumeessa; - se myrskyn aikaa on ja hilpeen kevään. - Tapasin taas sun taiston kuumeessa; - se miehuus-suveen kuuluu säteilevään. - Onneksein kasvoit, kiitän sinua; - se syksyyn kuuluu, lähtöön lähenevään. - - - - -GUSTAF FRÖDING. - - -AAMULAULU. - - - I. - - Näin unessa kerran - ma Aarian maan, - näin Auringon-Herran - ma hehkuaan, - elonlahjojaan käsin tuhlailevin - jakavan yli seudun, mi sittemmin - katos suitsuviin kuiluihin. - - Ma heelmäpuulehtoja rannoilla näin - vesireittien valtavain, kimmeltäväin, - näin viinitarhoja, kirsikkoja - liki virtaa, mi vierivi laaksossa, - näin vehnän villinä kantavan viljaa - sydänmaalla, mi yksin uinuvi hiljaa, - humalan näin kiertävän, luikertavan - läpi korpien hongasta honkahan. - - Ja viljavat aumat - on vierillä veen, - siell' laitumill' laumat - käy paimenineen, - alas ehtoisin kaste kun pisaroi, - vajan viereen vaimot ja neidot toi - pytyt, joita vartoo maito ja voi. - - Mies voimakas, nainen hento on, - ja nuoriso notkea karkelohon, - väki alaston, ylpeä taipuakseen, - ylen puhdas pukujen porttouteen, - mut tyttöjen joukossa joskus jos kohtaa - monikirjavan vaatteen, mi lanteilla hohtaa, - se siihen on joutunut tehdäkseen - tytön armaammaksi vain armaalleen. - - Joen vuolahan pauhu - ei kuulu, ei näy, - miss' ilmoihin sauhu - lähitöllien käy, - siell' leikkiä lyö kera pienimpäin - hymyhuulisten, itkeväin, lyllertäväin, - suku harmentunut, iäkkäin. - - Mut huipulla kukkulain kimmeltäväin - koti kuninkaan nousevi päivää päin, - ylt'ympäri kuilut miss' syöksyvät, - sydänkesällä kansan on käräjät, - ja kuningas lausuvi tuomioita, - hän auringon kanssa aattelee noita, - jumaltiedot hän tietää auringon, - mitä syntynyt, syntyy ja syntyvä on. - - - II. - - Käy metsässä nuori ja vapaa mies, - ei painostanut ole häntä ies, - hänen verensä kiihkeenä hyrskyää, palaa, - hänen uhkansa taistoa halaa, - ja kaikki hän taitaa ja kaiken hän ties. - Hän välkkeessä veitsen ja peitsen - parahimmankin taistajan suistaa, - ja kisoissa suudella muistaa - tytöt sorjimmat, uhmaillen - vihan vimmaa sulhasien. - - Hänen riemuisen käyntinsä unessa näin, - miten kaikki, kun astui hän eteenpäin, - oli ryhtiä uljuuden, - hymy kumma huulilla kertoa ties, - ett' oli hän mies - jumalsyntyinen, - lähin, lemmikki jumalien. - - Hän riemuiten kulkevi eellehen - povess' synkkien metsien, - matajalle pienelle hän hymyää, - mi polulta pois hypähtää, - käen kukkuun hän yhtyy ja virtehen rastaan, - jänön jälkeä vainuaa, - liki lampea painuu paatta hän vastaan, - kalan katsovi polskintaa, - hän rannalla polvilleen vaipuu, - vedenkalvosta juomahan taipuu. - - Näin, kuinka hän katseensa riemuiten loi - kuvan puoleen, mi säihkyen nähdä soi, - miten kaunis miehuudenvoimassaan - jumalsyntyinen olla voi. - - - III. - - Jalat sirot, valkeat - varpaisillaan astuvat, - nyt ne väistää, pälyää, - vaiti! tokko älyää - kukaan jalan valkean - pienen, kauniin kulkevan. - - Hiljaa, rungon takaa hymyy - silmät riemun-raikkahat, - tytön hennot harteet lymyy - niinkuin arat karitsat, - sitten vaiti, varuillaan - käy hän piilostaan. - - - IV. - - Ja äkkiä lailla tuulispään - kädet valkeat tarttuvat metsästäjään - hänen silmänsä sulkien, - ja hän vangilleen nauraa ja ilkamoi, - hän päästä ei voi, - ei pyrkien, pyristellen. - - "Arvaa pois, - itserakas raukka, kuka - tääll' ois - muka?" - - Ja hän raastaa ja lyö nipistäin, - pelottaaksensa armasta näin, - ja saadakseen vastauksen, - hänen selkäänsä kiusaa hän jalallaan, - mut kiusa on vaan - hyväelyä rakkauden. - - Sokeasti taistellen - arvailee hän: "Nokkonen, - Riisto, Raasto, tunnen sinut, - Takiainen -- päästä minut!" - - Yht'äkkiä nauruun hän purskahtaa, - ylös ponnahtaen tytön kiinni saa, - liki huuliaan - tytön vie hän ja suutelee huumiossaan, - - ja hän painuu sulhon puolehen, - ja nyyhkii itkuun purskahtaen, - tämän katsetta etsii, ja välkähtäin - sisimmän hänen sielustansa saa näin. - - Ja kuin Aarian ruusu umpunsa - luo auki kohti aurinkoa, - kevättuulta ja siemeniä elämän, - lepäs paljaana, kauniina hän - syli auki ja helma vavisten - rakastettua odottaen. - - - V. - - Niinkuin sirkkalehdet, tähän asti - ummess' olleet, auetessaankaan - eivät irtaudu saumoistaan, - lepäsivät vielä rakkahasti - lanne lanteessa he rinnakkain - sylitysten liki toistaan aivan, - jälkeen rakkautensa ensi vaivan - punaposkisina huohottain. - - Mutta kera avaruuden valon, - joka onnen maailmoista loistaa, - saapui autuus lailla airuen, - tuoden valon lempeen siunauksen, - niinkuin päivän pilke läpi salon, - jumalaisen siunauksen toistaa - lempiville ihmislapsillen. - - - -RANTALAULU. - - - Sorjastiko vaipuu - soivaan aallokkoon, - joka helkkyin haipuu - kuolon kartanoon? - - Hukkuako sorjaa - merten syvyyteen, - valkamaanko korjaa - vesi vaipuneen, - - sovittain miss' soivat - murheen sävelet, - tuskat poistaa voivat, - erheet, rikokset? - - Syvyyteen ken tohti - sentään astua, - vaikka pettäin hohti - toivo, kuollutta - - kaikk' on, kunne kantaa - kuulos, näkösi, - vaikka Tuonen rantaa - etsii purteni. - - - - -SELMA LAGERLÖF. - - -RAUHA. - - - Istuu rauhan jumalatar - murhemielin, murtuneena, - kehdosta on sodan peikko - vienyt hänen lapsosensa, - sijaan oman sikiönsä - jättänyt on siihen julman, - joka verta janoo, isoo - kauhua ja kalmantöitä. - Jumalatar, polo äiti! - - Vapaa sull' on vaalinvalta: - kätkyestä peikon poika - viskaa, tielle hylky heitä, - suo sen kesytönnä kasvaa, - anna ohjaksitta olla, - kunnes väkeen täyteen varttuu, - taikka povellesi paina - vasten lämmint' äidinrintaa. - - Älä vihalles suo valtaa, - hyväele hylkylasta, - kesytä se aatteillasi, - uudesti luo lempeydellä, - kunnes siltä kynnet katoo; - koittaa kerran päivä, jolloin - kaipaamaksesi se muuttuu, - ja sa onnekkaana omaa - lasta syliss' sylkyttelet. - - - - -HJALMAR SÖDERBERG. - - - -YKSIN. - - - Pimeässä ma kuuntelen yksin - sade kuinka ulkona soi, - miten ikkunalevyä vasten - se helkähtäen pisaroi. - - Ah, tuska mun rintani täyttää, - niin raskaaksi hengitys käy. - Pisaroina pois haihtuvi nuoruus, - yhä ulkona yö hämärtäy. - - - -PIMEYS YLI POLKUNI LANKEE. - - - Pimeys yli polkuni lankee, - mun jalkaani uuvuttaa, - ja raskaaksi aatokset käyvät, - hämyn helmaan kun vaipuu maa. - - Valo vilkkuvi kaukana tuolla - liki metsien rinnettä. - Se leimahtaa sekä sammuu, - taas alkavi liekehtiä. - - Joku lampun ääressä istuu, - tai kaksikin, kenpä ties... - Pimeys yli polkuni lankee, - käy raskaasti matkojen mies. - - - - -WILHELM EKELUND. - - - -VAELTAJAN UNI. - - - Ma nukuinko - vai untako valveilla näin? - Kun nurmella lepäsin - vaelluksesta uupuneena - läpi helteisen - viljavan - päivän paahtaman vainion. - - Eivätkö lepää - Saaronin kentät ympärilläin? - Eivätkö juuri nyt - mun silmäni nähneet - Mestaria, - mi kulki opetuslastensa kera - halki viljavainioiden? - - Mun sieluni eikö vavissut, - kun näin ja kuulin - sanomattoman tuskan - sanassa: -- - - "Rakastatteko mua?" - - - -NIIN SOLAKKA, HENTO SA OLET... - - - Niin solakka, hento sa olet - kuin hennoin yrtti, - ja kuinka hienona veresi hohtaa - alla heleän, valkean ihon. - - Ja vaikka on tukkasi tumma, - ja silmäsi mustat, säihkyvän mustat, - niin kasvosi vaaleat ovat. - Niin eessäni nouset - kuin outo, ylhäinen yrtti! - Ja vapaina, paahteessa päivän - soi jäsentesi soitto; - niin paistat tummaan sieluuni. - - - -SYDÄMESI SUURI PUHTAUS... - - - Chi vuole aver notizie di Dio, ami! - - _San Vittore_. - - Miten sydämesi suuri puhtaus loistaa - silmies syvyydestä! - Miten kasvosi selvästi kuvastavat - avonaisen, kirkkaan - sielusi aateluutta... - sun sielusi säteilevän. - -- -- -- -- -- - - Miten puhdas ja viileä - veresi hohto on - kuin Edenin aamun! - On hymysi säde, - näkymättömästä, oudosta maasta, - rannalta vaaleanpunertavalta, - mi merehen vaipui -- - yöhön ja unhoon - tai tulevaisuuteen, - jonne... aatos ei uskalla lentää. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Maailman lyriikkaa, by Various - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MAAILMAN LYRIIKKAA *** - -***** This file should be named 60993-8.txt or 60993-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/6/0/9/9/60993/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/60993-8.zip b/old/60993-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 78d769f..0000000 --- a/old/60993-8.zip +++ /dev/null |