diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-01-27 18:52:45 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-01-27 18:52:45 -0800 |
| commit | 5adfc00c7f8a72afff63ce2253b8bc9a8f9ad21f (patch) | |
| tree | 9d609cb102845b6d3401fddac9a55525f1f7ed25 | |
| parent | 1d3db3a494c6236d2eb68ae60c5067281bb2eec6 (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/60987-8.txt | 3446 | ||||
| -rw-r--r-- | old/60987-8.zip | bin | 62075 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 3446 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..ca33426 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #60987 (https://www.gutenberg.org/ebooks/60987) diff --git a/old/60987-8.txt b/old/60987-8.txt deleted file mode 100644 index e6792a5..0000000 --- a/old/60987-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3446 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Sulikki, by Johan Albert Bergman - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Sulikki - Kertomus pakanuuden viime ajoilta Hämeessä - - -Author: Johan Albert Bergman - - - -Release Date: December 21, 2019 [eBook #60987] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SULIKKI*** - - -E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - -SULIKKI - -Kertomus pakanuuden viime ajoilta Hämeessä - -Kirj. - -J. A. B. [J. A. BERGMAN] - - - - - -Hämeenlinnassa, -Boman & Karlssonin kustannuksella, -1902. - - - - -I - - -Oi selkeä, lämmin päivä toukokuun keskipaikoilla v. 1238. Lounais -Suomen rannikolle oli kokoontunut joukko hämäläisiä, osaksi kalastamaan -ja samalla meren raikasta ilmaa keuhkoihinsa vetelemään, sekä -nauttimaan tuon laajan vesikuvastimen moninaisista ilmiöistä, osaksi -myös tähystämään, näkyisikö selvällä meren selällä laivoja, jotka tähän -aikaan välittivät jotenkin vilkasta kauppaliikettä Visbyn ja Novgorodin -välillä. Pakanoiden kanssa paavi oli ankarasti kieltänyt kristityitä -kauppoja tekemästä, vaan siitä huolimatta gottlandilaiset usein -rikkoivat tuota käskyä vastaan. Onhan kielletty hedelmä Aadamin ajoista -asti viekotellut ihmisiä sitä maistamaan. - -Rannalle kokoontuneet olivat pakanoita. Olihan tosin jo -kahdeksankymmentä vuotta umpeen kulunut siitä, kun kristinusko -oli Suomeen istutettu, vaan sen juurtumisesta etempänä kuin -Varsinais-Suomen rannikolla ei ollut paljon puhumista; sisämaassa -pakanuus vielä kukoisti. Ovathan suomalaiset kaikkina aikoina -sitkeästi säilyttäneet esi-isiltään perityt tapansa sekä uskontonsa ja -epäluulolla vastustelleet ulkoapäin tarjotuita n.s. etuja. Katolisen -kirkon tänaikainen ylipaimen Suomessa, tunnettu Tuomas piispa, ei -suinkaan ollut voimatoin eikä liioin arastellut menettelytapojensa -suhteen pakanoita vastaan; matkoiltaan sisämaihin palasi hän tosin -voittovirsiä veisauttaen, vaan melkein samoilla tunteilla kuin -vaillinaisesti varustettu ampiaispesän hajoittaja. Historialliset -aikakirjat todistavat kirkon aseman näihin aikoihin olleen vähemmän -kehuttavan ei ainoastaan Suomessa, vaan myöskin Ruotsissa, jossa -viimemainitussa maallinenkin valta oli epävakavalla kannalla. -Pakanoiden sukuihin oli tosin kertynyt joitakuita kristityttäkin, -semmoisia, joiden uskonto oli enemmän tai vähemmän horjuva. Niin paljon -kuin mahdollista, pysyivät nuo kristityt kuitenkin erillään pakanoista, -joilta saivat kärsiä ivaa, jopa rääkkäystäkin. Nytkin he olivat jääneet -muka koteja vartioimaan, vaan oikeastaan saadakseen rauhassa oleskella -ja vapaasti uskontoaan harjoittaa. - -Tuulen henkäykset alkoivat vähitellen värjytellä tyventä meren pintaa. -Miehet rannalla pitivät tuota hyvänä merkkinä siinä suhteessa, -että etelätuuli toisi muassaan jonkun purjehtijan, ehkäpä Halfdan -gottlantilaisen, heidän ystävänsä, joka, huolimatta paavin kiellosta, -uskalsi ruveta kauppoihin heidän kanssaan. - -Vähän erillään muista, pari miestä loikui paaden kyljessä, puhellen -puoliääneen keskenään. Toisten silmäyksistä ja käytöksestä, kun -lähenivät noita kahta, voi huomata heidän nauttivan tavallista -suurempaa arvoa. Vanhempi heistä oli kuudenkymmenen korvissa. Tuuhea, -harmaa parta valui hänen rinnalleen; vakavat silmäykset herättivät -luottamusta, jota taas ei juuri voinut sanoa toisen, nuoremman -katseesta, jossa julmuus ja levottomuus ilmaantuivat. Mustaverinen hän -oli, roteva mies, vähän mustalaista muistuttava, ijältään puolivälissä -viidettäkymmentä. -- Edellinen, Tarmo niminen, oli jonkunlainen -kihlakunnan vanhin; jälkimmäinen loihtija. Tämä arvonimi sisälsi -pakanuuden aikana paljon. Ei kellään ollut suurempaa vaikutus-alaa kuin -loihtijalla; pakanuuden pappeja olivat semmoiset miehet ja vielä paljon -enemmän, he olivat myös lääkäreitä. Vaan ulottuipa heidän valtansa -peloittavalla voimalla tämän aistillisen maailman ulkopuolellekin. -Heidän lukujensa voimasta henkimaailman portit auki ponnahtivat ja -tautien sekä onnettomuuksien syyt riistettiin sieltä ilmi. Ja kun syyt -oli selville saatu, ei löytynyt sitä vajavuutta, jota ei poppa olisi -voinut täydentää. - -Piispan vehkeistä olivat miehet jutelleet, -- kiitollinen aine tähän -aikaan. Tarmo häntä moitti hänen toimistaan ja siitä, että hän, -kenenkään täällä kaipaamatta, oli tullut muka tyrkyttämään uutta uskoa, -vaan kukatiesi missä muissa tarkoituksissa. Kammo taas nimitti Tuomasta -pikku paaviksi ja pirun käskynhaltijaksi, joka olisi salamurhan kautta -siirrettävä manalaan. - -Kun Tuomasta oli kyllin muokattu, ruvettiin puhumaan kotoisista -oloista. Tarmo sanoi: - --- Aika lienee jo, että tyttäresi tulee miniäkseni. Ovathan maksuehdot -selvillä. - --- Mikäpäs estää? vastasi Kammo. -- Tyttäreni on kyllä valmis, arvelen. -Miehelään tytöt kyllä mielivät. - --- Tavallisesti. Vaikka enhän minä tunne Sulikin mielipiteitä. Onhan -poikani vähän ollut huomaavinaan, ettei tyttäresi häntä oikein arvossa -pidä; vaan kukapa nuorten tyttöjen elkeet tuntee. - --- Viitsitkö sinä, vanha mies, nuorten lörpötyksiä korviisi ottaa. He -kyllä sopivat keskenään, kunhan yhteen tulevat. Ole siitä huoletta! -Minä vahvistan heidän loukkunsa, satimensa, rysänsä, mertansa, -verkkonsa ja nuottansa, varjelen heidän jyvälaarinsa ja aumansa -hiiriltä, heidän naurismaansa madoilta, heidän karjansa metsänpedoilta, -lujitan heidät itsensä tarttuvia tauteja vastaan. Ja sitä paitsi enkö -voi saattaa hyvää naimisonnea taloon? Enkö voi sovittaa riitaiset -pariskunnat? Senhän kaikki tuntevat. Voinet siis olla huoleti. - -Loihtija täten, luetellen osan ansioluetteloaan, sai Tarmon -levolliseksi. Tarmo sanoi: Tietysti ei onnettomuus voi heitä kohdata, -kun _sinä_ heitä siitä varjelet. - -Olihan siinä laaja kelpoisuustodistus. - -Miesten huomio, joka oli merelle tähän saakka suuntautunut, kääntyi -nyt maalle, josta kolme miestä näkyi lähestyvän rannalla olijoita. -Tulijat olivat pitemmän matkan takaa lähteneet tänne, Saimaan ja -Vuoksen seuduilta asti. Kontit selässä, sauvat kädessä he astuskelivat -ja tultuaan Tarmon ja Kammon läheisyyteen, heittivät kontit ja sauvat -maahan ja kättelivät. Kaksi koiraa oli miehillä muassa: iso, musta -Murre ja pieni, ruskea Kirre. Täydentääksemme tulokkaiden esiintymisen -tulee mainita, että miehillä oli joutset olkapäällä ja viinet kupeella -riippumassa. - -Päähenkilö oli laiha, ruskeapartainen ja puhelias Tiera; hänen pulska -poikansa, 20-vuotias Sarmi sekä mustaverinen, vilkassilmäinen Antero -seurasivat häntä. - -Kun Murre, joka rupesi Kammoa haukkumaan, saatuaan tältä potkun ja -Tieralta ankaran silmäniskun, oli lauhtunut ja häntä koipien välissä, -hiipinyt maata Tieran viereen, vieläkin silloin tällöin mulkoillen -Kammoon, kunnes vihdoin silmänsä ummisti, alkoivat miehet jutella -keskenään. Tiera tunsi Tarmon ja Kammon jo entuudesta; olivathan he -toisensa tavanneet sekä Hämeessä että Savossa ja Karjalassa; kuoharina -Kammo oli usein liikkunut maamme itäisissä osissa. - -Idän miehet utelivat Tuomaan toimista viime aikoina; kertoivat myös -omista uskonnollisista oloistaan, arvellen, ettei Venäjän miehet ja -pojat niin äkäisiä olleet kuin Ruotsin. Tunnustettiin ja palveltiin -Neitsyt Mariaa ja Ukkoa vuorotellen eikä siitä sen enempää oltu puhetta -nostettu. - -Kuulustelivat sitten Tarmo ja Kammo tuttavistaan idässä: elikö Rannan -Kauro Sarajalla vielä ja Jolkko Tiera ja Tuiretuisen Kojo Salmella? Ja -Kiikan Yrjö, peijakas, joka lauloi yökaudet? - --- Kah! Olihan se Rannan Kauro Manalan majoille muuttanut, muut -elivät. Ja kyllähän siellä vielä laulu eli kansan huulilla. Palattuaan -kauppamatkoiltaan, aina Vienan väljiltä vesiltä, tukka ja parta -kuurassa ja vatsa tyhjänä, miehet ensin söivät vatsansa täyteen -ja sitten toiset heittäysivät pitkäkseen, vaan Kojo ja Yrjö ne -alkoivat runoja purkaa suustansa ja karstaläjien yli, jotka päreistä -olivat permannolle tippuneet, saivat miehet kaalata aamuhämärissä -leposijoilleen. - --- Vakkueen juhla onko jo täällä vietetty? kysyi Tiera Tarmolta. - --- Sivuhan se jo on -- vastasi se, jolta kysyttiin. -- Vaan tuolla -metsänliepeessä näkyy vielä sen juhlan maininkia. - -Meluten läheni parvi tyttöjä ja poikia. Naisten etupäässä kulki kaksi -kaunista tyttöä, toinen tummaverinen, säihkyvillä silmillä, toinen -vaaleatukkainen, kultakutrinen. Edellistä voi verrata helteiseen -kesäpäivään, jälkimäistä taas tyyneen kevätaamuun. Ja niinpä oli heidän -luonteittensakin laita. Hehkuva, haaveksiva oli Sulikki, Kammon tytär, -sitä paitsi piukkapäinen ja ylpeä sekä isänsä arvosta että omasta -ulkomuodostaan. Tyyni, vaatimaton oli taas Vieno, Tarmon suloinen tytär. - -Poikien joukossa ansaitsee huomiomme Vuolamoinen, Tarmon poika. Hän -oli hiljainen, valkotukkainen nuorukainen, jonka vetiset silmät ja -eteenpäin suuntautunut nenän kärki eivät juuri kauneuden aistia -tyydyttäneet edes rahvaassakaan; tämän puutteen korvasi kuitenkin se -kohta, että hän oli ison talon poika ja moni äiti olisi mielellään -hänet vävykseen ottanut. - -Tyttöjen, etenkin Sulikin, huomio kääntyi tuohon pulskaan karjalan -poikaan, Sarmiin, jonka veroista ei hämäläispoikien joukossa löytynyt. -Siinä oli poika sitä mallia, jota loihtijan tytär halusi! - --- Ruvetaampa arvottelemaan, sanoi muuan hämäläisistä. -- Karjalan -miehet ovat taitavia siinäkin suhteessa. - --- Niinpä tosiaankin, kuului toinen ääni. Tiera sanokoon ensin, -kyllähän jatketaan. - --- Liian helppoja ovat arvoitukseni, vastasi punapartainen Karjalan -mies. - --- Annahan kuulla jotakin, että alkuun päästään, sanoi Tarmo ja Tieran -suusta kuului: latva kuin vasta, keskus kuin kerä, juuri kuin hiiren -häntä? - --- Nauris, nauris! kuului monta ääntä yhtaikaa. - -Muuan hämäläinen jatkoi: kuollehet kotihin tuotiin, varas puuhun -hirtettiin, tie kumohon kaadettiin? - --- Eiköhän liene kalat, nuotta ja venhe, hymähti Antero ja jatkoi: -kaksi lasta, kaksi emoa, kolme päätä, mikäs se on? - --- Tunnetaanpa tuo: äiti, tytär ja tyttären lapsi. - -Kammo nyt sanoi arvoituksen: isä pitkä, äiti väärä, tyttäret -lipinlapin, pojat yltä ympyriäiset? Vastaustapa ei ruvennutkaan -kuulumaan. Tiera mörähti: tuotapa en ole sattunut kuulemaan. Mitä se -merkitsee? - -Tuli lähtö Hymylään, naurahti Tarmo. Itse menoa ei voitu toimittaa -tervan ja höyhenten ja kiehuvan vellin puutteessa, mutta laulettiin -kuitenkin Hymyläänmeno-runo. - -Nuoret sitten lähtivät ulomma kisailemaan. Sulikki osasi aina asettaa -niin, että hän hyöri ja pyöri Sarmin läheisyydessä. Vuolamoinen, väänsi -suuta ja mursi päätä, nähdessään, mihin hänen lemmittynsä huomio oli -kääntynyt. Hän vapisi vihasta ja kun Sarmi meni vähän syrjempään, -hän astui hänen eteensä kalpeana ja kysyi kuinka hän uskalsi muiden -luvattuja luokseen viekotella. - -Sarmi joutui aivan hämilleen ja kysyi, ketä tyttöä hän tarkoitti. - --- Vieläkö teeskentelet! Tietysti loihtijan tytärtä, Sulikkia, -tarkoitan. - --- Minusta hän saa rauhassa olla, vastasi Sarmi. Mutta Vieno, hänen -vertaistaan en ole vielä nähnyt ja -- - --- No, hänet kyllä saat. Ainakaan ei minulla ole mitään asiaa vastaan. -Sinä näytät olevan oikea kunnon mies. Mutta Sulikki, se höyhenkenkä! -Kyllä puhun hänelle suuni puhtaaksi. - -Ja niin hän teki. Sulikki vastusteli kyllä ja jo ennestään arveluttava -sopu heidän välillään supeni supenemistaan. Pojat ja tytöt ympärillä -alkoivat nauraa ja kuiskata keskenään; Vuolamoinen mulkoili heihin ja -Sulikki seisoi, vihasta punottavana, ääneti, sillä ei hän uskaltanut -Tarmon poikaa enemmän ärsyttää pelosta, että Kammo kuulisi riidasta. - -Yleinen huomio suuntausi nyt toisaalle, merelle päin. Jo kotvasen aikaa -oli etelässä päin häämöittänyt laiva. Nyt se oli tullut aivan lähelle, -eikä epäilystäkään, ettei se ollut Gottlannista. Salko oli pystytetty -rannalle ja sen päähän oli sininen vaateriepu sidottu merkiksi, jonka -gottlantilainen laivuri kyllä ymmärsi. Laiva läheni maata ja laski -ankkuriin pari kivenheittoa rannasta. Hämäläiset riensivät venheillensä -ja kohta kolme venettä laski laivan laitaan ja hämäläisiä alkoi vilistä -laivan kannella. - - - - -II - - -Harosäärin, kädet takin taskuissa, seisoi laivuri Halfdan, harteva ja -tanakka mies, kuudenkymmenen korvissa. Öljytty sadetakki peitti hänen -päälakensa, hänen oikeaa poskeansa hieman pullisti vankka tupakkipuru. -Elävät, harmaansiniset, pienet silmät vilkuivat nopeasti oikealle ja -vasemmalle, kunnes hän huomasi Tarmon ja Kammon. Silloin tyytyväinen -hymy valaisi hänen kasvonsa ja hän sanoi: Vaivaloinen on tänne tulo -ja onhan pyhä isä Roomassa kieltänyt kaupankäynnin pakanoiden kanssa. -Senpävuoksi olisin tuskin poikennut, ellei olisi sinulle, Kammo, -minulla tärkeää asiaa. - --- No, mikäs puuttuu? kysyi loihtija. - --- Sitä en ymmärrä; painajainenko lie tai joku muu. Yöllä herään -hiestyneenä, kuristumaisillani. Ja sitä on jo kokonaista kolme -kuukautta kestänyt. Enkä ole kellekään pahaa tehnyt. Rukoilen joka -päivä -- annan kirkolle osansa. -- - -Ivallinen hymy ilmestyi Kammon huulille. - --- Eivät ne temput tepsi, loihtija nyt selitti. Tauti on päällesi -pantu; joku pahansuopa ihminen sen on tehnyt. - --- Voithan minua auttaa, tietysti? kysyi Halfdan. - --- Enkö voisi? naurahti loihtija. Kyllä minä olen pahemmista pulmista -päästänyt. Et kai tänä iltana vielä aijo lähteä? - --- Pitäisihän tuulen länteen kääntyä, niin olisi hyvä huilu -Novgorodiin, sillä sinne matka vetää. - --- Huomenna on ainakin sopiva tuuli, Kammo julisti. Illalla käytän -sinua Matokorvessa. Siellä päästän sinut pulasta. No, mitäs -kauppatavaraa on muassasi? -- Riittää sitä meillekin ja kerma on maitoa -parempi. - --- Sen kyllä myönnän, että kelpaa päältä ottaa, vaan johan mainitsin -pyhän Isän kiellon. - --- Pyhä Isä ei kaupoistasi tiedä. - --- Oi, älä puhu niin! Hänellä on silmät ja korvat kaikkialla. -Onneton se, joka hänen käskyjänsä vastaan rikkoo. Semmoinen ei saisi -kunniallista hautaustakaan. - --- Ja jospa ei saisi! Ei raato kunniasta lukua pidä. Älä sinä tee -itseäsi tyhmemmäksi kuin olet. Et sinä usko omia puheitasi. -- -Ruvetaampa nyt tavaroita katselemaan. - --- Vaan jos paluumatkalla -- alotti Halfdan. - --- Jäännöksiä! Etkö häpeä! Jos et heti vedä esiin aarteitasi, niin mene -matkoihisi; mutta tautisi ei parane, se pahenee, kun minä panen siihen -lisää. - --- Älä, Herran nimessä! No, minä lahjoitan kirkolle, ja luen kahta -vertaa enemmän Pater Noster'eita ja Ave Marioita. -- Täytynee siis -näyttää tavarani. - --- Näyttää ja myydä, sanoi Kammo. Hämäläiset olivat muassaan tuoneet -kimputtain oravan, näädän, ketun ja majavankin "rahoja", joita he -vaihtoivat saksan palttinaan, lasihelmiin, vaski- ja hopeasolkiin, -sekä etenkin suoloihin. Kaupan välittäjinä käytettiin kuitenkin jo -moniaita metalli-möhkäleitä, kuparista tai hopeasta, neliskulmaisia tai -suunnilleen ympyriäisiä. - --- On minulla toinenkin taudin kohtaus, jota pyydän sinua auttamaan. -Poikani lepää tuolla kojussani, kuumetta sairastaa ja houraa. Kai sinä -hänetkin helposti voit parantaa? - --- Siihen ei minun tarvitse kajota, loihtija vastasi. Viikon kuluttua -on poikasi paranemaan päin tai manalassa. - --- Niin kaiketi asian laita on, sanoi Halfdan, ellei hän apua saa -taitavalta. Mutta on minulla sekin pelko, että tauti on tarttuva ja -siinä tapauksessa minä ensinkin joudun taudin uhriksi. - --- Pelkäätkö kuolla? kysyi Kammo. - --- Kukapa tuota manalaan haluaa -- niin, minä tarkoitan ijankaikkiseen -elämään tai kuolemaan, varsinkin kun ei ole se loppukohta oikein -selvillä. -- Mutta lupaa nyt, Kammo, pitää poika täällä pari viikkoa, -kunnes Novgorodista palajan, niin kyllä sinun siitä erittäin palkitsen. - -Loihtija vaipui ajatuksiinsa. - --- Voisi tapahtua, että se vastus, joka minulla olisi pojastasi, olisi -niin suuri, ettei sitä voisi palkitakaan. - --- Kuinka niin? Poika ei ole kovakourainen. - --- Vaikkapa. Mutta hän on _kristitty_ ja voisi tapahtua, että hän siitä -saisi kärsiä. - --- Jos sinä häntä puolustat, niin eivät muut uskalla häneen koskea. - --- Totta kyllä puhut, vaan -- - --- Minä maksan mitä haluat. Onko tavaroitteni joukossa mitään -mieluista, niin ota mitä tahdot. Haluaisin tosiaankin saada jättää -pojan tänne senkin vuoksi, että hänen mielensä kääntäisit. Muuan -rikkaan talon tytär Visbyssä on häneen ihastunut, ja poika-tollo ei -älyä rahan suurta merkitystä, niinkuin hänen isänsä, Jumalalle kiitos -on älynnyt. Muuta pojan mieli ja jos hän tulee rikkaan talon vävyksi, -niin tulet sinäkin onnestamme osalliseksi. Sen sanoo Halfdan, joka ei -valehtele koskaan. - --- Tehnenkö viisaasti, vaan täytyneehän pyyntöösi myöntyä. - -Ahnas oli Kammo ja perso omaisuuttaan kartuttamaan. Tyytyväisyys -loisti hänen silmistään, kun oli mielestään niin viisaasti menetellyt: -ensin muka vastaanpannut ja sitten vihdoin myöntynyt. Vaan hänen -heimolaisissaan tämmöinen taipuminen kristittyjen pyyntöjä noudattamaan -herätti salaista nurjamielisyyttä loihtijaa vastaan. Moniaiden silmissä -leimahti jotakin uhkaavaa, vaan sitä ei Sulikin isä joutunut huomaamaan. - -Kun vihdoin kaupanteko oli loppunut ja Kammo, sittenkuin muut olivat -menneet maihin, muutamasta laatikosta oli saanut valita itselleen -kimaltelevan miekan ja erittäin kauniin jousen, lähti hän Halfdania -johtamaan Matokorpeen, jossa soikulaisen kivikehän sisäpuolella -loitsutemput toimitettiin. Halfdan jäi seisomaan loihtijan eteen, joka -alussa hiljemmällä, vähitellen kiihtyneemmällä äänellä lausui: - - En mä tänne tullutkana - Tieottani, taiottani, - Ilman innotta isäni. - Varuksitta vanhempani. - Min' oon vyötty miesten vyöllä, - Pantu miesten polkimella, - Solmittu uroon solilla. - Jos minun tuho tulevi, - Jo silloin tuho tulevi, - Ja tuho tuhannen miehen, - Sa'an miehen miekallisen. - Hiis on hirveä metsässä, - Minä hiittä hirveämpi, - Karkea emäkekarhu, - Minä kahta karkeampi. - Ei mua liioin linnat estä, - Ai'at rautaiset aseta; - Kiskon ma kiviset linnat, - Portit auki pongahutan, - Ratkon ai'at rautaisetkin, - Teräksiset tieltä temmon. - Liikkuos liha minussa, - Halu miehen hartioissa, - Nouse luontoni lujasti, - Hartiani haikiasti - Luonani lovehtimahan, - Kanssani karehtimahan, - Vastuksia voittamahan, - Sotaisia sortamahan. - Tule kalma kauhistava - Tule tuskissa kovissa - Tuekseni, turvakseni, - Varakseni, voimakseni, - Ukon luonto, eukon luonto, - Luonto valtavanhempani - Oman luontoni lisäksi, - Ettäs hiidet himmeneisi, - Maan kamalat kaippeneisi, - Tullessa Jumalan, tunnin, - Avun herran au'etessa. - -Muuttunut oli Kammon muoto hänen lausuessaan nämät sanat. Hänen -silmänsä tuijottivat julmasti ja hänen suustaan valui vaahto, kunnes -hän keijahti maahan. Hän oli mennyt lovehen ja hänen henkensä nyt -matkusti manalassa taudin syitä etsimässä. - -Ei ollut Halfdan aivan arkaluontoinen suinkaan; vaan tässä, -yksinäisyyden ja ylönluonnollisten henkien turvissa, tuntui olonsa -kaamealta. Hän rukoili anteeksi Jumalalta, kun oli luottanut -pakanallisen loihtijan apuun, vaan lohdutti samassa itseään sillä, että -semmoinen menettely ja katsantotapa tähän aikaan ei ollut ensinkään -harvinainen. - -Hetken kuluttua loihtija heräsi lovesta ja nyt olivat taudin syyt -selville saatu. Veitsen kärjellä Kammo raapasi Halfdanin oikeaa -käsivartta, jotta verta rupesi vähän vuotamaan pieneen saviastiaan. -Tämän veren Kammo sitten loihti ja sekoitti siihen multaa ja vähän -tuhkaa, juottaen Halfdanille sekoituksen, jossa sitä ennen oli kastanut -kolme katajan tikkua. Nämä tikut Halfdanin piti tallettaa; jos joitakin -taudin jälkipuuskia vielä ilmestyisi, hän kaivaisi ikeniään yhdellä -tikulla, jonka sitten vasemman olkapäänsä takaa heittäisi menemään. - -Miehet palasivat himmeässä kuutamossa rannikolle, jossa jo oltiin -levolle asetuttu. - -Halfdan heräsi seuraavana aamuna raittiina, ei ollut painajainen häntä -ahdistellut. Iloissaan hän luki kymmenen Pater Nosteria ja yhtä monta -Ave Mariaa. - -Einar, Halfdanin 19-vuotias poika, kannettiin sitten maihin ja -asetettiin kala-aittaan. Laivan ankkuri hinattiin ylös ja Halfdan lähti -laivallaan Novgorodia kohden purjehtimaan hyvällä vauhdilla, tuuli kun -oli kääntynyt melkein suoraan länteen. - - - - -III - - -Samana päivänä kun Halfdan lähti matkalle, saapui hämäläisten luo -Kammon äiti, Irja, lähes 70-vuotias akka, jonka muodossa vielä kajasti -nuoruuden päivien kauneus. -- Monta oli Irjalla aikoinaan ollut -kosijaa, vaan reipas Turnamo hänet; vihdoin sai. Vuosia he elivät -yhdessä, kaksi lasta heille syntyi ja elämä tuntui heistä, niinkuin -useimmista nuorista, varsin huvittavalta. Mutta eihän sitä pysyväistä -onnea ole ihmiselle suotu. Muutamana päivänä tuli joukko kristityitä -heidän kotiinsa, menettelivät itsevaltaisesti ja, kun Tarmo mieli -vastustelemaan, tappoivat hänen ja hänen vanhemman, nelivuotisen -poikansa. Nuoremman, Kammon, jättivät eloon. Tästä hetkestä vannoi -Irja ikuista vihaa kristityille ja valan hän kyllä oli parhaan kykynsä -mukaan koettanut täyttää. Kristittyjen ihmisrakkautta hän soimasi, -kutsuen heitä verikoiriksi ja oli erittäinkin koettanut kasvattaa -poikansa tuon uuden uskon leppymättömäksi vastustajaksi. - -Tämän vuoksi Irja, kun sai selvän Kammon toimista Einarin suhteen, -ei suinkaan joutunut hyvälle päälle. Hän oli ainoa, joka loihtijalle -uskalsi totuuden sanoa ja Kammo häntä pelkäsikin enemmän kuin muita, -vaikka hän toisaalta oli tottunut luottamaan siihen, että emon -peloittavaisuus pääasiallisesti oli sanoissa eikä toimissa. - --- Oletko tosiaankin niin arvosi alentanut, että otat hoitaaksesi -kristittyä? kysyi Irja pojaltaan. - --- Gottlantilainen kippari maksaa minulle hyvästi ja olemmehan -tekemisissä kristittyjen kanssa omassakin maassamme ja yhä enemmän -tulemme heidän kanssa tekemisiin. En minä kristityitä kuitenkaan aio -ruveta puoltamaan ja raahin heitä tappaakin, jos asianhaarat niin -vaativat. - --- Ja kipparin myös paransit? - --- Hyvää maksua vastaan, tietysti. - --- Ukko ei anna itseään pilkata. Paljoa enemmän menetät kuin voitat -noiden vehkeittesi kautta. -- Jos isäsi eläisi, et uskaltaisi näin -menetellä. - --- Minä olen täysikasvuinen ja tiedän mitä teen. Parasta on, ett'et -sekaannu asioihini, emo, muutoin emme sovi saman kurkihirren alle -asumaan, puhui Kammo, joka häpesi ympärillä seisovia. - --- Vai siltäkö kuuluu! Kyllä minä raahin muuttaa. Ota kristityltä -luoksesi asumaan. Ne maksavat enemmän. - -Äidin ja pojan ympärillä seisovat hämäläiset. Emon puolta he -ajatuksissaan pitivät, vaan eivät uskaltaneet sitä julkisesti osoittaa. - --- Lähdetään kalastamaan! sanoi Kammo hämäläisille, päästäkseen -ikävästä keskustelusta ja kohta miehiä meni veneitä lykkäämään vesille. -Vaan Irja istui, tirkistellen eteensä ja kertoi kertomistaan: muutoin -emme sovi saman kurkihirren alle asumaan. Mikä häpeä kuulla semmoista -omalta lapseltaan! Niitä sanoja hän vielä saa katua! Ja vielä tuokin -riivattu parkuu! - -Houreissaan Einar huusi tavan takaa jotakin, vaan ei kukaan hänestä -huolta pitänyt. - -Iltapäivällä miehet palasivat kalastusmatkaltaan. Kammo pyysi silloin -emoltaan anteeksi ajattelemattomat sanansa ja Irja katsoi viisaammaksi -olla antavinaan anteeksi, lupasipa vieläkin pysyä poikansa kodissa. -Seuraavana päivänä hän ja moniaat muut lähtivät asuinpaikoilleen -sisämaahan, vaan Kammo, Tarmo ja Karjalan miehet jäivät vielä -rantamaalle, samoin nuoriso. - -Kolme päivää tämän jälkeen Einarin tauti alkoi kääntyä paremmaksi. -Hikoileminen ja levollinen uni osoittivat vaaran olevan ohitse. Vaan -vielä hän oli niin heikko, ett'ei moneen päivään pystynyt jaloilleen -astumaan. - -Sarmin ja Vienon väli oli tullut mitä hellimmäksi, kun sitä vastoin -Vuolamoinen oli jotensakin tyytymätön Sulikin käytökseen. - -Vihdoin alkoivat muutamat kiiruhtia kotiaan kotiaskareita toimimaan ja -eräänä aamuna lähdettiin sitten liikkeelle. - -Tarmon ja Kammon talot eivät olleet kuin puolen peninkulman matkan -päässä toisistaan. - -Leveänlainen polku johti kumpaankin. - -Kun Irja näki Kammon ja Sulikin lähenevän, joku kolmas seurassaan, joka -vaivaloisesti astuskeli, niin veri kuohahti hänen suonissaan. Hän sitoi -huivin leukansa alle ja mietti lähteä matkoihinsa. - --- Mihin matka, emo? kysyi Kammo, aavistaen, ettei hänen emonsa ollut -hyvällä tuulella. - --- Luuletko, että minä aijon kristittyjen kanssa saman katon alla asua? -vastasi Irja. - --- Sitä ei sinun tarvitse tehdäkään. - --- No mihinkä aijot tuon hylyn asettaa? - --- Kyllä siitä huolen pidän. Aitassa tarkenee kyllä kesäaikana. - --- En aijo myös syödäkään kristittyjen kanssa samassa pöydässä. - --- Sitäkään ei sinun tarvitse tehdä. Sulikki kantakoon hänelle ruuan -aittaan. Oletko nyt tyytyväinen? - --- En. - --- Sitä melkein aavistin. Kuka voi sinulle mieliksi olla? Olenhan -koettanut mukaantua vaatimuksiisi, sekään ei auta. - --- Ei auta, kertoi Irja. Esi-isien henki ei asu sinussa ja sitä saan -ikäni murehtia. Olen kasvattanut sinut huolellisesti. Mikä onneton -kohtalo on lamaissut toimeni? Enkö ole Ukkoa uhreilla lepyttänyt? -Ja kuitenkin hän on nurjamielinen minulle, kun sallii minun kärsiä -tällaista! - -Hiljaa nyyhkien vaipui vanhus rahille. Vaan Kammo heittihe pöydän -ääreen istumaan. Sitten nousi ja vei Einarin aittaan. Ei kuulunut -puhetta paljon loihtijan kodissa sinä päivänä, ja sekavilla tunteilla -kukin pani levolle, kun maatapanoaika oli käsissä. Nuorten keveämmällä -mielellä Sulikki ja Einar toivoivat valoisempaa tulevaisuutta, vaan -Irja ja Kammo eivät suuria toivoneet. - -Seuraavana päivänä tuli kuitenkin jotakin vaihtelevaisuutta ikävyydelle -Kammon kodissa. Avunetsijöitä kävi toinen toisen perästä loihtijan -luona; mikä etsi paranemista taudista, mikä kadotettua tavaraa, mikä -lemmen nostamista j.m.s. - -Viisi vuotta oli Kammo jo leskimiehenä oleskellut. Olipa vähän -miettinyt uudestaan naimisiin mennä, vaan itaruutensa häntä siitä esti, -ehkäpä myös pelko, että kotiolot tulisivat vielä tukalimmiksi, kuin jo -olivat. - -Päivä päivältä Einarin voimat varttuivat. Ei hän juuri paljon -suomenkieltä osannut puhua, vaan päivä päivältä Sulikki häntä -totutti sitä kuulemaan ja hyväpäinen Einar alkoi jo suunnilleen -ymmärtää sitä, jopa puhuikin hiukan. Opettaminen ei ollut liioinkaan -vaikea, kun Sulikki taisi ruotsinkieltä jotakuinkin. Usein nuoret -ilvehtivät toistensa puheelle ja nauroivat ääneen, mikä aina herätti -tyytymättömyyttä Irjassa. Tämä toivoi sen päivän kohta koittavan, -jolloin gottlantilainen nuorukainen saisi palata, vaan sitä päivää -hän sai odottaa kauvemmin, kuin oli luullut, sillä Halfdan sairastui -kuumeeseen, päästyään Suomen lahden perukkaan ja se seikka viivytti -kolmella viikolla hänen palausmatkaansa, josta syystä hän kiroili -tuhmuuttaan, kun ei ole antanut Kammon vahvistuttaa häntä kuumetta -vastaan. - -Muutamana iltana, kun kylpy oli valmis Kammolassa -- niin nimitettiin -loihtijan taloa -- vietiin Einar saunaan. Loihdevettä heitettiin -kiukaalle ja nuorukaista kylvetti itse Kammo vastalla, jonka varpuja -oli kolme iltaa peräkkäin taitettu päivänlaskun aikana korkeasta -koivusta. Lemmennostosanat loihtija luki ja rikas, korkeasukuinen -gottlantilainen nainen oli, johon Kammo, muka unissa saadun ilmestyksen -mukaan koetti taivuttaa nuorenmiehen mieltä. Einar kyllä kummasteli -loihtijan kaikkitietäväisyyttä, kun ei tullut arvanneeksi, miltä -suunnalta tuo luottamustoimi oli uskottu loihtijalle. - -Muutamana aamuna Einar pyysi Kammolta jousen ja keihään, mennäkseen -metsään. Ehkäpä joku saalis olisi siellä tarjona. Meni loihtijalta -suu vähän nauruun, kun vastasi, ett'ei nyt ollut metsästysaika, vaan -syyspuoleen ja talvella varsinkin. Einar kuitenkin meni metsään, ottipa -kuitenkin aseet mukaansa, jos joku vaara uhkaisi siellä. - -Syvissä ajatuksissa hän kulki kaitasta polkua, mietiskellen -kotiseuduillaan kuultuja satuja hohtavista auringon vaunuista, jotka -oli tehdyt Muspelin tulikipinöistä. Myös hänen mieleensä johtui Tor'in -seikkailut Geirrödin, Rungen'in ja Trymen kanssa. Ja luonnollisesti -Freja, rakkauden jumalatar, lennähti hänen mieleensä, kun hän muisteli, -kuinka Kammo oli häneen vitsoilla lempeä istuttanut. Ei hän kuitenkaan -ollut tuntenut mitään halua ruveta kosimaan gottlantilaista neitoa. - -Mutta äkkiä hän kavahti, kun mesikämmen kahdella jalalla tuli häntä -vastaan. Ei hän kerennyt edes jousta jännittää, se putosi hänen -hervottomasta kädestään maahan. Keihäs hänellä jo oli kohotettu, vaan -samassa kontio alkoi sylipainin nuoren miehen kanssa ja tämä keijahti -kohta selälleen maahan. - -Sattumus kuitenkin hänet siitä vaarasta pelasti. Kolme hämäläistä -sattui paikalle saapumaan ja heidän peitsiensä ja kirveittensä iskuista -metsän kuuluisa kuningas sai kuoliniskun. - -Karhu oli kuitenkin repinyt Einarilta rinnasta vaatteet ja näkyviin oli -tullut hopearisti ristiinnaulitun kuvalla. Hämäläiset sattuivat olemaan -kristityille tällä hetkellä erittäin suutuksissaan. - --- Turhaanpa tässä nyt Otsoa rääkättiin. Se oli aivan oikeissa -hommissa, jupisi muuan hämäläinen. - --- Kaksi paistia tässä täytyy saada! sanoi toinen. - --- Hoi mies! Taidatko suomea? karjasi kolmas. - --- Vähän vain, vaikerteli Einar, jonka karhun kouristus ja uusi pelko -hengestään oli säikähyttänyt pahanpäiväisesti. - --- Sinun pitää kuolla, huudahti ensimäinen puhuja, kohottaen kirveensä. --- Olet kristitty! - -Einar yritti lähteä pakoon vaan äskeinen puhuja tarttui häneen ja -olisipa hän pian hengestään päässyt, ellei Sulikki olisi paikalle -saapunut. Hän oli muka menossa tervehtimään muutamaa tuttavaansa -ja samassa isänsä asioilla. Ei tie metsän kautta juuri oikaissut, -vaan loihtijan tytär aavisti, että hän siellä tapaisi Einarin, johon -hän oli alkanut mieltyä mieltymistään, ensinkin sääliväisyydestä ja -sääliväisyyshän on joskus hellimmänkin tunteen edelläkävijä. - --- Irti miehestä! huusi Sulikki hämäläiselle. - --- Hän on kristitty! vastasi tämä. - --- Vaikkapa, jatkoi loihtijan tytär. Hän on isäni suojeluksen alla. -Isäni aseet on hänellä; tunnettehan merkit. - -Hämäläinen päästi vastenmielisesti Einarin. - --- Ei pitäisi Kammon kristityitä suojella, hän mutisi. - -Miehet rupesivat siinä tuumailemaan; vaan Sulikki ja Einar lähtivät -kävelemään. Kun olivat asioillaan käyneet, he palasivat Kammolaan. -Kammolle kerrottiin sitte tuosta kummasta tapahtumasta. Irja istui -loukossa ja mutisi: Aivan niin. Kristityitähän Kammon suvun tulee -suojella! - -Saman päivän iltana Sulikki ja Einar tapasivat toisensa pienoisen puron -varrella, jossa istahtivat päivän merkillisiä tapahtumia miettimään. - --- Henkeni olen nyt sinulle velkaa, alotti Einar. Millä sen maksan? - --- En maksun edestä sinua pelastanut, vastasi Sulikki. - --- Sinä olet minulle ollut niin ystävällinen, jatkoi Einar. Ikävä olisi -oloni täällä, ellet sinä olisi sitä sulostuttanut. - -Sulikki katsoi lirisevää puroa. - --- Onhan se kummanlaista, hän sanoi, että jouduit meille. - --- Suomenkieltä oppimaan, lisäsi Einar. - --- Minä olen huono opettamaan, jatkoi Sulikki. - --- En olisi keltään muulta niin pian oppinut. Sointuva äänesi kaunistaa -puheesi ja ellen ymmärrä kaikkia sanojasi, ymmärrän silmiesi kieltä. - --- Puhunko minä silmillänikin? kysyi Sulikki, luoden silmänsä alaspäin. - -Tämä naivinen kysymys oli kanssapuheen huippu. Einar kietoi -käsivartensa Sulikin niskan ympäri ja painoi muiskun hänen huulilleen. - -Siinä he sitten istuivat hurmaantuneina, nauttien nuoruuden ensi lemmen -suloisuutta, heijastusta henkimailman autuaitten tunteista. Lännessä -laski aurinko, jättäen jälkeensä kultameren taivaalle. Silloin, -ikäänkuin unelmasta heräten, onnelliset kotia kohden läksivät astumaan. -Puhuttiinhan myös Vuolamoisen tuumista ja Sulikki sanoi ei huolivansa -hänestä. Nuoret miettivät paeta, jos väkinäistä menemistä Tarmolan -pojalle Kammo alkaisi vaatia. Mihin, siitä ei vielä päätetty. Tottahan -johonkin osattaisiin. - -Kammo kysäsi muorilta kärtyisellä äänellä, mistä nyt tulivat, kun -saapuivat melkein yhtaikaa. Irja siihen tokasi: - --- Kai lienee Sulikki käynyt kristittyä pelastamassa. - -Pari päivää tämän jälkeen Tarmo tuli Kammolle ilmoittamaan, että Vieno -nyt oli luvattu Sarmille ja että sopisi pitää jonkinmoiset kaksoishäät -Tarmolassa, koska Vuolamoinenkin alkoi ikävöidä kumppania. - -Tähän ehdotukseen Kammo mielellään suostui ja olipa Irjakin kerran -samaa mieltä kuin hänen poikansa. Tyytyväisenä vanhat siis erosivat -toisistaan, päätettyään, että häät vietettäisiin viikon päästä. Mutta -nuoriin tuo ilmoitus tietysti vaikutti vähemmän hupaisesti, sillä, -vaikka olivatkin päättäneet paeta, niin oli outo tulevaisuus, vaarat ja -ehkäpä hengen menettäminen odotettavissa. Jokainen päivä lisäsi heille -levottomuutta, vaan lisäsi myös heidän hehkuvaa rakkauttaan. - -Mihin oli paras paeta? Löytyikö paikkaa, josta ei tietäjän loihtutemput -voisi löytää ja paluuttaa? Tätä he enin pelkäsivät. Jos ei Kammo olisi -tietäjä, hätäkö silloin! - -Päivä kului toisen perästä. Vastustamattomasti hetket kiitivät -eteenpäin. Eikö alkanut jo selvitä, mihin oli pelastuminen? - -Päivänä jälkeen Tarmon käynnin Kammolassa yhdeksän miestä astui kujaa -tietäjän taloon. Niin montaa miestä ei yksityisesti vielä ollut tullut -Kammon puheille, ja tämä tirkisteli tulijoita kummastellen, mitähän -asiaa heillä olisi. - -Miehet näyttivät olevan hämillään. Heidän joukossaan huomattiin myös -ne kolme, jotka olivat kristityille niin vihoissaan ja jotka olivat -Einarin karhun kynsistä pelastaneet. - --- Paljopa nyt tulee vieraita, sanoi Kammo, luoden tulijoihin tutkivan -silmäyksen. Kuuluuko erinomaisempia? - --- Kuuluuhan yhtä ja toista, sanoi muuan karhuntappajista. Kristityt -ovat polttaneet riihemme, vieneet viljamme ja rääkänneet elukoitamme; -me tulemme kysymään mikä siihen mahtanee syynä olla. - --- Tietysti kristittyjen ilkeys. Sehän on hyvin yksinkertainen asia, -vastasi Kammo. - --- Olisikohan tuohon muitakin syitä? kysyi muuan. - --- Muita syitä siihen ei tarvitse etsiä, vastasi loihtija. Siinä on jo -kyllin syytä. - --- Mutta entäpä siihen löytyy muitakin syitä, sanoi muuan joukosta, -terävästi Kammoa katsellen. - --- Mitä tämä merkitsee? tiuskasi Kammo, jos muita syitä tiedätte, miksi -tulette niitä _minulta_ kysymään? - --- Tulemme niistä kanssasi puhumaan, äläkä siitä pahastu. Me uskomme -Ukon olevan meille närkästyneenä. - --- Lepyttäkää hänet sitte paremmilla uhreilla kuin tähän asti. - --- Me luulemme, että Ukko on tuskaantunut, kun ensimäinen miehemme -kristityitä auttaa, jopa suvaitsee heidät asuakin luonaan. - --- Semmoinenko oli asianne? huusi Kammo ja hänen muotonsa muuttui. Ulos -heti paikalla tai panen mahtini liikkeelle ja koirina sekä sikoina -saatte täältä kotiinne palata! - -Äkkiä miehet siirtyivät ulos, paitsi kahta, jotka polvistuivat Kammon -eteen ja rukoilivat armoa ja anteeksiantamusta. - --- Ulos tekin! huusi tietäjä ja potkasi heitä. Kulmainsa alta -kurkistellen he vetäysivät takaperin ulos. - -Irja, joka oli istunut loukossa, ihmetteli, kuinka Kammo noin kohtelee -siivoja ihmisiä. - --- Se ei koske sinuun. Minä tuskaannun kaikille. - --- Mutta kyllä he olivat oikeassa. - --- Tietysti, niinkuin sinäkin aina olet. Parasta on, että painat samaa -tietä kuin hekin! - --- Kyllä minä raahin lähteä, sanoi Irja ja rupesi kokoilemaan vasuun -vaatteitaan, joita ei paljoa ollut. Sitten hän hyvästiä jättämättä meni -ulos. - -Pöydän päähän rahille istahti nyt Kammo ja alkoi miettiä. - --- Hiisikö nyt kaikki minua vastaan usuttaa? Eivät häpeä, eivätkä -pelkää! Minun täytyy näyttää jollakin voimallisella tavalla, että -Kammon kanssa on vaarallinen joutua riitaan. Ja emoni! En voi häntä -kärsiä enää. Menköön mihin tahtoo! Paleltukoon korpeen, jos ei saa -suojaa kenenkään luona! -- Hm... Ja siitä, että olen kristittyjen -kanssa vähän tekemisissä, syntyy tämmöinen melu! Kateutta se on -osaksi. En suinkaan minä aijo ruveta kristityitä suojelemaan. Tämä -yksityiskohta on poikkeus vain. - -Kyllähän miehet nyt suuttuivat minulle. Vaan suuttukoot. Se ei sovi -että minua tullaan neuvomaan. _Loihtijaa_ neuvomaan! - -Näin mietiskeli Kammo asemaansa. Nuoret sill'aikaa olivat asettuneet -ladon taa ruohokkoon, ja olipa heilläkin miettimistä, mihin mennä, -sillä mennä täytyi -- pois täältä ennenkuin häitä pidettäisiin. Tultiin -vihdoin siihen päätökseen, että _kristittyjen_ luona olisi varmin -suoja, koska ei Kammon mahti sinne ulettuisi. Vaan miten uskaltaa -mennä esim. Räntämäelle, piispan turviin? Piispa oli tuskaantunut -gottlantilaisille ja, kun kuulisi Einarin olevan gottlantilaisen -kipparin pojan, niin kyllä siitä tulisi aika mellakka. Vaan mitäpä -tuota oli pakko tunnustaakaan. Toinen kohta oli myös arveluttava: matka -sinne oli pitkä maitse ja meritse pääsy epätietoinen, riippuva siitä, -sattuisiko purjehtijaa sinne päin meneväksi juuri siihen aikaan. - -Yöllä sen jälkeen kuin viimemainitut tapaukset tapahtuivat, nuoret -lähtivät karkuun. Meren rantaa kohden suuntasivat matkansa. Ja jo -seuraavana aamuna muuan kuutto lähti hämäläisten satamasta Turkuun. -Kuuton kuljettaja tunsi Sulikin Kammon tyttäreksi ja otti heidät -alukseensa, vaikk'ei nuorilla ollut mitään, jolla maksaa. Kuljettiinhan -paljon muinoin maksuttakin. - - - - -IV - - -Kun Kammola joutui, mitä sen asujamiin tulee, noin surkeaan tilaan, -niin näytti taas onnen päiväpaiste runsaimmassa mitassa valaisevan -Tarmolan talon väkeä. Kuin ruokittu kyhkyläinen astuskeli hymyssä suin -Tarmo, nähdessään joka suunnalla tyytyväisiä muotoja. - -Naispalvelijat puuhasivat ja nauraa kitkuttivat hyörien askareissaan -edestakaisin. Vuolamoinen astuskeli pihan poikki kuin kukko, ajatellen, -kuinka parin päivän päästä Sulikki oli taipuva hänen tuumiinsa. -Tarmolan lihava emäntä, hyvätuulinen ja hymysuinen Kyllikki, liikkui -kattiloiden ja maitopulikoiden väliä, vankka avainkimppu kupeella, -punottaen ja puhisten. Sarmi ja Vieno istuivat portailla, vaipuneina -tulevaisuuden unelmiin, eivätkä juuri nähneet eivätkä kuulleet muita, -kuin toisiaan. - -Kun Tarmo oli saanut Tieran tavata, he lähtivät Kammolaan tietäjän -kanssa tuumailemaan häiden vietosta ja pyytämään Kammoa lukemaan onnen -sanoja ja tekemään taikoja nuorten kunniaksi. - -Saapuessaan Kammolaan, näkivät miehet Kammon seisovan kannuksen eli -noitarummun edessä, jota päristimellä eli arpavasaralla kosketteli, -jotta sen helyt kalahtelivat ja sen rumpukalvo kumahteli. Kiihkeästi -tietäjä luki loitsurunoja. Sitten hän hetken kuulosti. Mutta arpa ei -tuonut toisia sanomia, ääneti oli. - -Kuullessaan miesten lähestyvän, Kammo viskasi kaunuksen syrjään ja -katsella murjotti tulijoihin. - --- Mitäs nyt tietäjä tiedustelee? kysyi vikkelä Tiera. - --- Semmoista, jota ei koskaan ole aavistanutkaan tarvitsevansa -tiedustella. Ajatelkaa, tyttäreni, tuo hattara, on karannut tuon -ruotsalaisen poikanulikan kanssa! - -Tarmo vihelti, osoittaen suurta kummastustaan ja Tiera löi vasempaan -reiteensä kämmenellään ja sanoi: mitä minä kuulen! Hervotonna Kammo -vaipui kivelle, eteensä tirkistellen. Vaan äkkiä hän hypähti pystyyn, -kohotti oikean nyrkkinsä taivasta kohden ja huusi: Kuule Ukko valani! -Hengellään he saavat vastata tästä äärettömästä häpeästäni, kunhan -heidät käsiini saan. Minä etsin heidät esiin vaikka vuoren sisästä, tai -maan alta, tai meren pohjasta. - --- Kylläpä tämä oli ikävä juttu. Ei tullutkaan kaksoishäistä mitään, -virkkoi Tarmo. - --- Kiitä onneasi sinä ja poikasi, ettei tuommoinen mera sukuumme -joutunut! - --- Ehkäpä niinkin. No, tulethan emosi kanssa häihin? - --- Emoni on mennyt teille tietämättömille! Minä olen yksinäinen mies -ja yksin tahdon olla. Älkää siis minua odottako. Minä en voisi kärsiä -ihmisten salaista ilkkumista. Oi, olenhan usein muille ilkkunut, ja nyt -saan itse kokea, miltä se tuntuu! - --- Koeta nyt tointua Kammo, sanoi leppeä Tarmo. - --- Minä kyllä hoidan itseni, virkkoi loihtija. - --- Minua ei tarvitse sääliä. En minäkään ole ketään säälinyt enkä aijo -sääliä. - -Miehet läksivät pois. Pahalle päälle joutui Kammo heidän mentyään, -särki kaikenlaisia työkaluja, noitui ja kiljui, kunnes vihdoin -väsyneenä vaipui kentälle lyhyeen, levottomaan uneen. - -Miesten saapuessa Tarmolan pihaan, Kyllikki heti huomasi heidän nolosta -ja miettivästä katsannostaan, että jotakin varsin merkillistä oli -tapahtunut. - --- Mikä miehiä riivaa? hän kysyi, kun Tarmo ja Tiera tulivat pihaan. - --- Et saanutkaan miniää taloon, sanoi Tarmo. - --- Eikö hän suostu? Uskottaako hän? - --- Sulikki on karannut sen ruotsalaisen pojan kanssa. - --- Kas raatoa! huudahti Vuolamoinen. Sittekin pääsi minusta. - --- Vai semmoinen se Sulikki olikin! sanoi Sarmi. - --- Hyvä, että hänestä aikonaan päästiin, jatkoi Kyllikki kädet -puuskassa. Ja ruotsalaisen kanssa! Kyllä Kammo nyt on suuttunut! - --- Hän on raivoissaan melkein, sanoi Tiera. Eikä noitarumpukaan vielä -ilmaissut, mihin ovat paenneet. - --- Kyllä heti pahaa aavistin, kun Kammo otti tuon poikanulikan -huostaansa, vaan kuka tietäjää uskaltaa neuvoa, jatkoi hän. Ja Irjakin -on karannut. - --- Irjakin karannut! kertoi Kyllikki. Onhan maailma kohta mullinmallin! -Mikä Irjalle tuli? - --- Ei Kammo sitä selittänyt. Vaan huononlainen on sopu ollut emon ja -pojan välillä. - --- Ukko olkoon kiitetty, että meidän perheessämme sopu ja onni on -voimassa, lopetti nyt Tarmo puheen. Nyt toimeen kukin! Huomenna häät -vietetään. - -Idän taivaalla heloitti oikea hääpäiväaurinko selkeällä taivahalla. -Puut punalle paistoivat, salot siintivät sinelle sen purppuravalossa. -Lämmin liekkui lounahasta ja metsä meelle haiskahteli, ahovieret -viertehelle, kun Vieno astui portahille ja istahti ihailemaan ilopäivän -kauneutta. Ja kuitenkin, kaipauksen huokaus kohosi hänen rinnastaan. -Armas koti oli jätettävä ja uusiin oloihin oli tottuminen. Säälillä -hän myös ajatteli Kammolan surkeita oloja ja kuinka hänen lapsuutensa -tuttava ja ystävä Sulikki oli unhottanut velvollisuutensa. Olisihan -tietäjän tytär kauneudellaan häissä herättänyt huomiota, ollut -suotavana lisäkoristuksena. Ja huomiota hän nytkin herätti -- vaan -kuinka? - -Leipämuruja ja suurimia oli nuorella tytöllä helmoissaan. Kanaparvi -läheni kaakottaen kaivattua ystäväänsä ja heidän johtajansa astuskeli -arvokkaasti, käännellen päätään oikealle ja vasemmalle joukkueensa -seurassa, silloin tällöin noukkien vähän muruja, joita Vieno oli -pihalle heittänyt. Teistäkin minun pitää erota, huokasi Tarmon tytär -ja samassa kajahti häntä vastaan raitis kukkokiekaa. Nauruun vetäysi -nuoren tytön suu. Kyllikki meni nyt tyttärensä ohitse loppuvalmistuksia -toimimaan aittoihin ja kellareihin. Hellästi hän katseli rakasta -Vienoaan, toivoen toki, ettei tälle tulisi osaksi ne vastahakoisuudet, -joita kansanrunot niin runsaasti miniöille, jopa joskus vävyillekin, -osaksi panevat. - -Päivä kului ja alkoi hääväkeä saapua Tarmolaan. Pirtin rahit olivat -kohta täynnä käskettyä väkeä; etehisessä ja sintsissä pysähtyivät -kuokkavieraat, joita jo tähän aikaan löytyi tämmöisissä tilaisuuksissa. - -Isot olivat häät. Häränpaistia ei tietysti ollut sinnepäinkään kuin -Pohjolan häissä, joissa kohtuullinen sotajoukko olisi kyllänsä saanut -siitä otuksesta, jonka häntä häilyi Hämehessä ja jonka pää keikkui -Kemijoella, vaan kyllin löytyi ruokaa ja kotitekoista olutta vuoti -tynnyrin sisustat tyhjiksi. - -Ja morsianta itketettiin ja lohdutettiin, opastettiin ja neuvottiin, -kuinka olla, miten eleä miehelässä. Sulhoa myös neuvottiin, kuinka -hänen tuli vaimoaan kohdella. Muuan vanha hämäläinen lausui Sarmille: - - Kuulesta, kun ma sanelen, - Kuin sanelen, kuin puhelen - Tästä liinalinnustasi, - Saamastasi kanasta: - Kiitä sulho onneasi - Hyvän saaman saamastasi, - Kun kiität, hyvinki kiitä, - Hyvän sait, hyvän tapasit, - Hyvän luojasi lupasi, - Hyvän antoi armollinen. - -Ja Tiera puhui Vienolle: - - "Ei suu suolle vieä, - Ojavarrelle oteta. - Vievät viljamättähältä, - Vievät vielä viljemmälle, - Ottavat oluttuvilta, - Ottavat oluemmille. - Onpa sulho suojanasi. - Mies verevä vieressäsi; - Et panna pahenemahan - Paunahan paranemahan, - Miehen kyntäjän kylelle, - Leivän saajan leuvan alle." - -Luemme kirjoissa ainakin ennen löytyneen n.s. hovinarreja, jotka -kokkapuheillaan ovat suhdanneet eli hillinneet herrojensa liian -valoisia ajatuksia ja siten varjostaneet ylönpalttista päiväpaistetta. -Vähän siihen tapaan oli meidänkin esi-isillämme muinoin tapana -lamauttaa ehkä liiallista hääiloa "lommaamalla" eli moittimalla -morsianta. Niinpä nyt Vieno sai kuulla seuraavan päinvastaisen -ansioluettelon, joka oikeastaan Sarmille suunnattiin: - - "Käkesit käkösen tu'oa, - Kuletella kukkolinnun - Tuo'a maalta maan parahan, - Veeltä valkian valita; - Puuttui konna koprihisi, - Sammakko satimehesi; - Saitp' on suolta suovariksen, - Ai'alta ajoharakan, - Korpin korpinotkelmalta, - Pellolta pelotuslinnun, - Mustan linnun mullokselta; - Löysit nartun naurismaasta, - Nirtun niintä kiskomasta; - Narttu naukui, nirttu niukui - Sulhon tullessa lähelle." - -Vielä kesti häitä toisenkin päivän. Vasta kolmantena nuori pariskunta -alkoi lähtöä tehdä. Itkusilmin nuori vaimo sanoi hyvästit omaisilleen, -vieläpä talon elukoillekin ja vihdoin kotiseudun koivuille ja -katajille, kummuille ja kujille. Päätettiin, että Tarmolaiset talven -kuluessa tulisivat Vienoa uudessa kodissaan tervehtimään ja näin -kummallakin puolen lohdutettuina vihdoin erottiin. - - - - -V - - -Aurajokeen yhtyy vähän yläpuolella nykyistä Turkua lisäjoki, Vähäjoeksi -mainittu ja tämän vasemmalle rannalle, ei paljon yläpuolelle -yhtymispaikkaa, Räntämäen kirkko oli rakennettu. Räntämäelle oli -Nousiaisista piispanistuin siirretty ja edellisen kirkon läheisyydessä -Suomen piispa asui vv. 1229-1300. V. 1300 Turun tuomiokirkko valmistui. - -Alapuolella yllämainittujen virtojen yhtymispaikkaa oli Koroisten -tilalla vähäinen kauppala, nykyisen Turun alku. - -Melkein asumattomina olivat vielä tähän aikaan Auran rannat Räntämäeltä -joen suuhun, ellemme ota lukuun jotakuta isompaa rakennusta ja moniaita -kalastajamajoja. Vaan joen pinnalla vallitsi kuitenkin jotenkin vilkas -elämä. Aluksia liikkui edestakaisin ohitse samojen rantojen, joiden -välitse, nyt kiveen puettuina, Aura sameata vettänsä meren kohtuun -työntelee. Sitä miellyttävää näköalaa, joka nykyaikaan tarjoutuu -katsojalle Tähtivartion tai Samppalinnan kukkuloilta, ei siis näihin -aikoihin ollut ensinkään olemassa. -- Alastomina törröttivät Puolalan -ja Kakolan mäet. - -Mutta paitsi tuomiokirkkoa ei myöskään linnaa, tuota toista -muistorikkainta paikkaa eli rakennusta vanhassa pääkaupungissamme, -tähän aikaan löytynyt olemassa. Linna valmistui vasta neljännellätoista -vuosisadalla, Birger Maunun pojan aikana. Jonkunlainen vartio siinä -kohdassa kuitenkin oli olemassa, n.s. "Skanssi" -- eroitettava -nykyaikaisesta kirkkomaasta -- jossa ritari Ragnar Ulfinpoika majaili -komentajana, jonkunlaisena voutina. - -Muutamana myrskyisenä kesäpäivänä kulki siitä sivutse se kuutto, jossa -karkurimme nuoruuden tavallisella ajattelemattomuudella vaelsivat -kohden tulevaisuuden epävarmoja oloja. Kuuton kuljettaja laski Skanssin -sillan kupeeseen, jossa Ragnar Ulfinpoika, oikea viikingin perikuva, -pitkät kellertävät hiukset hartioille valuen, seisoi ihmetellen, miten -sen kokoinen alus tässä Herran ilmassa oli rohjennut aavaa merta -haistellakaan, sillä olihan saaristo suojannut suurimmista hyrskyistä. - -Kuuton kuljettaja kehahti vähän alustaan, sanoi sitten luvanneensa -viedä nuoret piispan puheille. Ragnar arveli itsekseen, että kirkon -siunausta oltiin vailla ja toivoi ajatuksissaan menestystä nuorille, -sillä hän oli hyvänsuopa mies. - -Monimutkaiset ovat ihmiskohtalot; eikä aavistanut sillalla seisoja, -minkälaisiin tekemisiin hän vielä oli joutuva niiden kanssa, jotka -olivat matkalla piispan taloon. - -Vähäjoen rannassa noustiin maihin. Vaikka nuoret olivat monta kertaa -ruvenneet itseään valmistelemaan, miten ilmestyä piispan edessä, niin -nyt kaikki edeltäkäsin mietityt vastaukset piispan kysymyksiin olivat -aivan muistista kadonneet ja kumpikin pelkäsivät piispaa. Sulikki, -koska oli loihtijan tytär, sen miehen, joka oli niin monta kristittyä -rääkännyt ja Einar kun oli gottlantilaisen kipparin poika ja tunnettu -oli, ettei piispa tämmöistä salakauppiaan sukua suvainnut. Eivät he -ensinkään olisi paenneet piispan turviin, ellei heillä olisi ollut se -varma vakuutus, että siellä olisi ainoa pakopaikka, jonne ei Kammon -käsi ulottuisi. Oli heille mieleen johtunut valehdellakin piispalle -keitä olivat, vaan Einar piti piispaa miltei kaikkitietävänä ja siihen -luuloon kallistui Sulikkikin. Ja kummassakin eli se salainen toivo, -että, kun apua rukoilevina lähestyisivät piispaa, hän ei olisi ankara -heitä kohtaan. - -Yksinkertainen oli piispan asunto. Kuistista tultiin etehiseen: -siitä meni ovi oikealle kädelle piispan asuinhuoneisiin. Piispan -etummainen huone oli melkein tyhjä huonekaluista, nurkassa Neitsyt -Maarian kuva, lapsi sylissä, puusta tehty ja valkaistu. Lattiat olivat -maalaamattomat, seinät valkaistut. Piispan varsinaisen asuinhuoneen -seinillä riippui kaunisrantuisia kankaita ja niitä vasten pari miekkaa -ja jousta. Nurkassa seisoi harppu, jota muuan kaniikeista soitti, -lauloipa myös heleällä äänellään siihen mukaan. Isohko pöytä nähtiin -myös ja pöydällä sakkipeli, johon piispa oli hyvin mieltynyt. - -Pihassa odotti koko joukko väkeä saada puhutella piispaa, mikä missäkin -asiassa. Vihkiäisiä, lasten ristiäisiä, ruumisten siunaamisia anottiin -piispaa toimittamaan. Vaan ei tämä juuri kiirehtinyt kansan puheille. -Hän istui sakkipelin ääressä, kaniikki Marttinus seuranaan ja oli -vaipunut ajatuksiinsa, kun musta torni ja juoksija yhdessä ahdistivat -hänen valkoista kuningastaan, joka oli pelastettava, vaan miten? - -Piispan muoto synkistyi. Kuningattaren ja hevosen avulla hän olisi -voinut pelastaa kuninkaansa, vaan kun hän ei saanut käyttää kuin -toista niistä, niin oli tappio auttamaton. Pimeys pääsee valloilleen, -jupisi Tuomas. Hänen terävät silmänsä ja kimakka äänensä osoittivat, -että niiden omistaja sai usein taistella omaa lihaansa ja vertansa -vastaan. Tänne olen uskottu pakanamaailman rajamaille, piispa jatkoi -ja vastustajoita on minulla semmoisia, joille ihmisyys ja rehellisyys -ovat outoja käsitteitä. Mitä voi kristinusko muuta, kuin taantua -näillä mailla! Ruotsissa vallitsee sekamelska sekä hengellisissä että -maallisissa oloissa ja sieltä ei ole paljoa apua toivottavissa. Onpa -melkein yhdentekevä, kuuluuko tämä maa Ruotsin alle tai ei. Pyhän Isän -välittömän suojeluksen alle minä pyrin sitä asettamaan ja suokoon Herra -minulle siihen voimaa. - -Muuan diakooni raoitti etuhuoneen ovea ja ilmoitti kansaa olevan koossa -odottamassa päästäkseen piispan puheille. - --- Minä tulen, vastasi Tuomas. Suo Jumala minulle malttia jaksaa -kuunnella heidän turhanpäiväisiä valituksiaan ja toimittaa pyhät -toimitukset Sinulle mieliksi, hän huokasi ja meni. Kantaen kastemaljaa, -Marttinus häntä seurasi. - -Kokoontuneiden joukossa oli myös muuan hengen heikko, joka istui -ruohokolla maan päällä, nojaten selkänsä seinää vasten. Hän oli tullut -saamaan piispan siunausta, ennenkuin astui yli elämän kynnyksen tuonne -kaameaan ijankaikkisuuteen. Hänen luokseen piispa ensin kääntyi ja -puhui moniaita lohdutuksen sanoja. Sitten hän kastoi lapset ja kuunteli -kristittyjen valituksia pakanoiden ilkitöistä. - -Tulipa vihdoin Einarin eteen. - --- Ken olet? kysyi Tuomas. - --- Muutamasta laivasta olen jätetty maihin pakanoiden sekaan. Kristitty -olen, enkä voinut enempää kärsiä pakanoiden kohtelua. Olen paennut -turviisi, pyhä isä. - -Einar oli puhunut ruotsia. Piispa mietti hetkisen. - --- Ja sinä, tyttö? hän nyt kysyi Sulikilta. - --- Hämäläinen minä olen. Isäni tahtoo pakoittaa minut väkinäisiin -naimisiin. Pyydän turvaa luonasi. - --- Sen saat. Mutta sinun pitää siinä tapauksessa, jos et jo ole -kastettu -- niin, niin -- et ole -- tulla Pyhän kasteen kautta -osalliseksi Herran armosta. - -Tämä vaatimus vähän hämmästytti Sulikkia. - --- Viikon päivät ensin tulet valmistettavaksi siihen, koska sinulla ei -ole aavistustakaan kristinopin pääkappaleista. - -Puhuteltuaan moniaita vielä, piispa meni, kaniikkinsa seuraamana, -sisälle. - -Piha alkoi tyhjetä ihmisistä. Einar ja Sulikki jäivät seisomaan sinne, -vihdoin menivät pirttiin, jonne olivat nähneet useiden menevän. -Pitempää aikaa empimättä selitti Sulikki Einarille olevansa taipuisa -uuteen uskoon. Hänen aikeensa oli nimittäin seurata gottlantilaista -nuorukaista tämän kotiin ja siellä tulla tunnustetuksi Einarin -vaimoksi, jota varmaan toivoi, kunhan oli kristityksi ruvennut. - -Mutta piispa heittäysi, tultuaan huoneeseensa, vuoteelle levähtämään -ja Marttinus avasi Pietari Lombardilaisen "Sententiarum libri qvatuor" -jonka kopioimisen oli saanut tehtäväkseen. Hän alkoi kultarannuilla ja -ruusunpunaisilla viivoilla sekä pisteillä kuvailla käsikirjoituksen -otsakirjoituksia ja lauseiden tai eri kappalten alkukirjaimia, niinkuin -siihen aikaan oli tapa tehdä. - -Unen vienoon oli piispa jo menemäisillään, kun äkkiä kavahti istualleen. - --- Makealta maistuisi uni, hän puhui, sillä se irroittaa ihmisen -maallisista huolista, vaan en tahdo päiväunella pilata yöuntani, -joka muutoinkin on huono. Ahkera olet, Martti! Levähdä nyt hetkisen. -Ymmärrätkö oikein tuon kirjan sisältöä? - --- En, pyhä isä; olen mielinyt kysyä sinulta selitystä, vaan en ole -rohjennut vaivata sinua ehkä tuhmilla kysymyksilläni. - --- Niinkö vähän luulet minulla kärsimystä olevan? - --- Aina on sinulla minua kohtaan ollut kärsimystä, vastasi Marttinus. - -Nyt alettiin keskustella. Kohta vaellettiin skolastisuuden -sokkelolinnassa ja pohdittiin kysymykset, miksi Kristus on Jumalan -poika eikä Jumalan tytär ja pitikö Latsaruksen perillisten jättää -takaisin perittävä omaisuutensa, kun Latsarus herätettiin kuolleista, -vieläpä sekin kysymys, miksi ei ihmisellä ole sarvia päässä, j.n.e. - -Puhuttiin sitten autuaitten ruumiista, jotka monivärisinä väikkyvät, -kun Isän autuus heitä valaisee. Ja silloin alkaa se sabbattipäivä, jota -ei ilta koskaan päätä. - -Piispa käski Marttinuksen laulaa ja säestää harpulla se laulu, joka -kuvaili tuota autuaitten riemua ja Marttinus otti sopesta harpun ja -alkoi, sointuvalla äänellä laulaa: - - "Me receptet Sion illa, - Sion David urbs tranqvilla, - Cujus faber auctor lucis, - Cujus portae signum crucis, - Cujus muri lapis vivus, - Cujus custos rex festivus, - In hac urbe lux solennis, - Ver aeternum, pax perennis. - Urb coelestis, urbs beata, - Supra petram collacata, - Urbs in portu satis tuto, - De longinqve te saluto, - Te saluto, te suspiro, - Te affecto, te reqviro!" - -eli suomennettuina, suunnilleen näin: - -Minut on vastaanottava Sion, Davidin tyven kaupunki, jonka rakensi -valon luoja, jonka portit ovat ristinmerkki, jonka portit ovat elävästä -kivestä, jonka vartijana on riemullinen kuningas. Siinä kaupungissa on -juhlallinen valo, ikuinen kevät, ainainen rauha. - -2. Taivaallinen kaupunki, onnellinen kaupunki rakennettu kalliolle, -kaupunki turvallisessa satamassa, kaukaa sinua tervehdin, sinua -tervehdin, sinua ikävöin ja kaipaan, sinua etsin! - -Ilta-aurinko loi pienen ristikkoikkunan läpi valonsa piispan kasvoille. -Läheisen kirkon kello alkoi iltarukoukseen soida. Piispa laski kätensä -ristiin ja Marttinus supisi, helmiä rukousnauhassaan siirrellen, -"Gloriat" ja "Ave Mariat." - - - - -VI - - -Pari päivää oli kulunut siitä, kun Einar ja Sulikki olivat piispan -taloon saapuneet. Oli kaunis kesäinen päivä ja aurinko oli jo yli -puolipäiväpiirin ehtinyt matkallaan poikki taivaankannen, kun -isonlainen, valkeaksi ja siniseksi maalattu venhe laski Vähäjoen -rantaan, pappilan kohdalla. Venheestä nousi ei vähemmän kuin seitsemän -henkeä, soutaja seitsemäs. Sattuipa piispa pihalle sillä hetkellä, ja -huomattuaan tulokkaat, hänen muotonsa kirkastui ja hän astui näitä -vastaan, kätteli heitä ja vei heidät siitä. Soutaja jäi pihalle -tietysti ja häneltä talonväki utelemaan, mitä vieraita nuo olivat, nuo -kolme tuntematonta. Sillä kolme tulokkaista olivat kyllin tutut: Ragnar -Ulfinpoika Skanssista ja hänen mukava eukkonsa, Kunigunda, sekä heidän -suopea tyttärensä Inkeri. - -No, kyllähän soutaja toisen noista mustakauhtanoista tunsi; Ragnar -Ulfinpojan veli se mies oli. Mutta ne toiset kaksi, niistä ei hän -tiennyt selkoa tehdä. - -Astukaamme nyt sisälle, niin saamme pian selon asiasta. - -Ensinkin kääntyy huomiomme apotti Ambrosiukseen, joka tanskalaisesta -luostarista oli lähtenyt matkoille pohjoisemmille seuduille ja oltuaan -moniaita viikkoja Ruotsissa, nyt pistäysi Suomeenkin, koska oli tuttu -Tuomaalle niiltä ajoilta, jolloin molemmat olivat dominikaanimunkkeina -yhdessä asuneet. Samaan munkkikuntaan kuului myös Benedictus -- -Ragnarin veli -- joka, nykyisin hänkin vierailtuaan Ruotsissa, -oikeastaan olosteli Gottlannissa, Roma nimisessä luostarissa, ei -kaukana Visbystä. Se kolmas tulokkaista, jota ei piispan talon väki -tuntenut, oli kuitenkin merkillisin kaikista. Päivettynyt vatukan -karvainen viitta hartioillaan, päässä ruskeankellertävä lakki, jota -riikinkukon sulka ja helmet koristelivat, näytti tämä vieras vähän -kummalliselta katsantonsakin puolesta. Hän oli tähdistä ennustaja, -nimeltä Sven Ingemarinpoika, joka kuljeskeli maat ja mantereet, -tarjoten taikauskoiselle yleisölle, maksua vastaan tietysti, tietojaan -kunkin tulevaisuudesta, jonka hän, asettaen kullekin horoskoopinsa, voi -tähdistä lukea. - -Puolisaterian tulokkaat olivat jo syöneet, vaan illallisateriankin -käski piispa valmistaa vierailleen ja vieläpä hyvän. Päätettiin siirtyä -ulos, koska huoneissa olo lämpimänä aikana tuntui hiukan tukalalta. -Oli piispan asunnon vieressä sievä puutarha ja kohta istui koko seura -siellä. Benedictus, joka vilaukselta oli nähnyt pihalla Einarin, jonka -hän tunsi, veti tämänkin seuraan. Piispa, kuultuaan nuorukaisen olevan -gottlantilaisen kipparin pojan, katsoi aluksi vähän karsaasti Einaria, -vaan piti kuitenkin vääryytenä kostaa isäin pahoja tekoja lapsille ja -mieltyi vähitellen nuorukaisen käytökseen ja järkeviin vastauksiin. - -Inkeri istui äitinsä vieressä eikä suuresti näkynyt mieltyneen -vanhempien puheisiin. Kunigundan kanssa hän nyt astui silmäilemään -kukkia, joita kasvoi tarhassa koko joukko. Benedictus kehoitti Einaria -menemään naisten seuraan ja tämä tietysti teki niinkuin käskettiin. -Nuoren tytön kauneus ja suloinen ääni sekä hopeanheleä nauru eivät -voineet olla herättämättä huomiota Einarissa. Keskustelu sujui -merkillisen elävästi näiden kukkien tutkijain kesken ja palattuaan -muiden joukkoon, he tunsivat itsensä ikäänkuin vanhoiksi tuttaviksi. - -Piispa uteli tietoja Ruotsista ja sai kuulla Eerikki XI, liikanimellä -sammalkieli ja nilkku, palanneen viisivuotiselta pakomatkaltaan -Tanskaan ja Ruotsiin, sekä voittaneen pitkän Knuutin Sparsätran -tappelussa, jossa tämä kaatui. - -Coelibatista eli pappien naimattomuudesta pakosta sitten tuli kysymys. -Ankara kieltolaki oli kohta odotettavissa tässä suhteessa, koska oli -huomattu perhehuolten lamauttavan pappien kirkollista intoa. Paljoko -siveellisyys siitä kiellosta oli edistyvä, sitä eivät pyhät miehet -ottaneet punnitakseen. - -Puheen aine siirtyi sitten Ruotsin rajojen ulkopuolelle, mainioon -riitaan Gregorius IX:n ja Rietrikki II:n välillä. - --- Rietrikki, sanoi Ambrosius, toimii kuin Antikristus. Hän kirjoittaa -kirjan, jonka nimeksi julkeaa panna: "de tribus impostoribus", -(kolmesta petturista). Ne ovat: Mooses, Kristus, ja Mohamed. Hänen -paavillista pyhyyttään hän kutsuu farisealaiseksi, öljyllä voidelluksi -konnaksi! - --- Apokalypsin (Ilmestyskirjan) tapahtumista tuo riita muistuttaa, -frater carissime, virkkoi Tuomas. - --- Niin, niin, sanoi Benedictus, se suuri lohikäärme on irroillaan ja -ehkä maailman loppu on likempänä kuin aavistammekaan. - --- Kyllähän pyhä isä Roomassa vastaamaan kykenee, puhui taas Abmrosius -ja ajoi pois kärpäsen kaljulta päälaeltaan. Hän vertaa Rietrikkiä -siihen petoon, merestä nousevaan, josta ilmestyskirjan kolmannentoista -luvun kymmenen ensi värsyä puhuu. - --- Ja Rietrikki taas, jatkoi Benedictus, sanoo paavin olevan sen -villipedon, josta saman luvun yhdestoista värsy puhuu ja jonka luku, -kahdeksannentoista värsyn mukaan, on 666. - --- Siunaa ja varjele sitä jumalatonta! huusi Tuomas, lyöden yhteen -kämmenensä. Kun sivistyneissä maissa noin eletään, mitä voi odottaa -täällä, pimeyden perukoilla! - -Kääntyen Sven Ingemarinpoikaan, piispa puheli: Mitä taivahan tähdet -tulevaisuudesta ennustavat? - --- Aspectus siderum ei ole edullinen tällä haavaa, vastasi Sven. -Jupiter ja Venus ovat in cadente domo, Mars ja Saturnus valloillaan. -Sotaa, väkivaltaa ja verenvuodatusta saamme odottaa. - --- Pahaa minäkin aavistan, sanoi piispa. Hengelläni saanen maksaa -yritykseni turhat vaivannäöt. - --- Minulla on elämän nestettä, joka on monen hengen säilyttänyt, -virkkoi hoksaava astroloogi. Haluatko, pyhä isä, ostaa sitä? - --- Minä luotan ainoastaan Jumalaan, vastasi Tuomas. - --- Tietysti, lisäsi Sven. -- Minä vaan tahdoin asiasta mainita. Kyllä -munkit ja papit sitä nestettä ovat ostaneet kosolta, luottanevatko -sitten Jumalaan. - -Kiivasluontoinen Tuomas tuskin jaksoi hillitä mielensä ja suunsa. Vaan -arvoansa olisi alentanut ruveta sanakiistaan kuljeksivan seikkailijan -kanssa. Ja kukatiesi, voisi tuommoinen taikatempuillaan kostaakin. - -Kanssapuhe päättyi tällä kertaa astroloogin lauseeseen. Lähdettiin -liikkeelle katselemaan ympäristöä. Naisetkin yhtyivät kävelyretkeen. -Ja sitten palattiin katon alle. Runsaasti oli ruokapöytä varustettu: -metsonpaistia, mantelilla ja ryydeillä maustettu, kotitekoista olutta -ja viiniä hopeamaljoissa sekä jälkiruokana vasta uunista tuotu ja -muotonsa sekä makunsa suhteen ylistettävä kakku. - -Ragnar Ulfinpoika nautti ehkä enemmän kuin muut näistä herkuista; -maljoja kallisteltiin ahkerasti. Ambrosius päätti piispan -kehoituksesta, jäädä ystävänsä luo yöksi, muut vieraat lähtivät -iltahämärissä veneeseen ja Ragnar käski rannalle jääneet seuraavana -päivänä läsnäolollaan kunnioittamaan hänen matalaa majaansa. - -Varsin rattoisasti oli ilta kulunut kaikkien mielestä. Ennenkuin -Einar levolle asettui, hän kertoi Sulikille illan vietosta ja Sulikki -arveli, että kun hänkin kristityksi tulee, niin saa hän istua ylhäisten -seurassa Einarinsa kanssa. - -Seuraavana päivänä, kun puolisateria oli syöty, piispa, Ambrosius -ja Einar lähtivät pappilan veneellä virtaa alaspäin. Marttinus jäi -kotiin, tarpeen sattuessa tarjona olemaan. Kaipauksella Sulikki katsoi -ranta-aitan portailta, kun hänen lemmikkinsä taaskin vietiin häneltä. -Vaan huomenna varmaankaan ei enää tarvitsisi kaivata Einarinsa seuraa! - -Skanssissa kului aika vielä hupaisemmin kuin piispan talossa. Einar -taaskin joutui olemaan kolmantena, vaan emäntä-toimet ehkäsivät hänen -läsnäoloaan illempana ja Inkeri ja Einar saivat siis viettää aikansa, -miten parhaiten voivat. - -Useita ulkomaan otuksia oli Ragnar koonnut itselleen ja elätti -niitä korkean aitauksen sisäpuolella. Näiden elämäkertoja Inkeri, -mikäli tunsi, lateli Einarille, niin hullunkurisesti, että Halfdanin -poika vedet silmissä kuunteli nuoren neidon kuvaavia selityksiä. Ja -erinomaisella kyvyllä Inkeri matki otusten liikkeitä ja ääniä. - -Sven Ingemarinpoika, joka oli liikkunut ympäristössä, ihmiskohtaloita -ennustelemassa, sekä terveyden ja onnen rohtoja myyskentelemässä, -saapui nyt vieraiden lisäksi. Hyvät kaupat lienee tehnyt, koska hänen -muotonsa osoitti tyytyväisyyttä. - -Iloinen Inkeri tiedusteli astroloogilta tulevaisuuttaan. Sven kysyi -neidolta hänen syntymävuottaan, kuukautta, päivää jopa tuntiakin, johon -viime kysymykseen Kunigunda vastasi. Seuraavana päivänä lupasi tähtien -ennustaja antaa vastauksen, koska hän ei, vieraiden puhellessa voinut -häiritsemättä asettaa neidon horoskoopia. - -Pyhät miehet ja Ragnar puhelivat kaikenlaisista asioista. Antoivatpa -Einaristakin lausuntonsa, että hän oli miellyttävä ja järkevä -nuorukainen, jonka tulevaisuus ei olisi hämäryyteen kätkeyvä, jos hän -esim. antautuisi hengelliselle toimialalle. - --- Ja siten sovittaisi isänsä tulevat kaupat, lisäsi piispa. - -Aivan niin minäkin ajattelin, sanoi Benedictus, jonka hiukan -liehakoitseva luonne ylipäätään ajatteli aivan kuin mahtipontisetkin. - -Ragnar Ulfinpoika, joka oli harras metsästäjä, kertoi miltei -uskomattomia tapauksia Tapiolan aloilta. Merimiehillä ja metsästäjillä -on, kuten tunnettu, vilkas mielikuvitus. - -Kunigunda oli vierailleen valmistanut oikein kelpo illallisaterian. -Hispanian viiniä kallisti Ragnar pikareihin kerta toisensa perästä ja -kielet irtaantuivat maljojen ääressä. Yleinen oli vierasten mielipide, -jonka piispa lausui, kiittäen emäntää, tämmöisestä vieraanvaraisuudesta -täällä hyisessä Pohjolassa, joka sai huolten roudan sulamaan miesten -rinnoista. - -Jo seuraavana päivänä täytyi vierasten lähteä laivassa, joka oli -ankkurissa Aurajoen suun edustalla; ei tahtonut kukaan seuranpettäjäksi -ruveta, vaikkei kaikilla ollut yhtä kiire kuin Ambrosiuksella. -Tukholmaan oli laiva menevä ja sen kautta Benedictus päätti palata -Gottlantiin, saadakseen olla Ambrosiuksen seurassa niin kauan kuin -mahdollista. - -Jäähyväiset jätettyään, piispa ja Einar soutajansa kanssa, lähtivät -jokea ylöspäin kulkemaan. Kesäillan aurinko kultaili Skanssin ja -rannalla seisojat, jotka kaikenlaisilla merkeillä osoittivat tunteitaan -menijöille. - -Ruotsiin meneväin käynnin merkitys oli suurempi kuin kukaan tällä -hetkellä voi aavistaakaan. Kenen kohtaloon se oikeastaan koski on -lukija kertomuksemme kuluessa kohta huomaava. - -Seuraavana päivänä piispa ehdotteli Einarille, eikö hän haluaisi ruveta -hengellisen säädyn jäseneksi. Einar ei kuitenkaan sanonut voivansa -asiasta päättää isäänsä kuulustelematta ja asia jäi siten avonaiseksi -vastaiseksi. - - - - -VII - - -Kulkuyhteys piispan talon ja Skanssin välillä, joka ennen Ruotsista -käyneiden matkustajain tuloa oli ollut jotenkin vähäinen, elpyi -nyt varsin eläväksi; yksitoikkoinen elämä joen suussa vaati näet -vaihtelevaisuutta. Etenkin Einaria kaivattiin Ragnarin kodissa, -ja naisellisella kekseliäisyydellä Kunigunda ja Inkeri huomasivat -kaikenlaisia tilaisuuksia toimeenpanna, joissa Einarin läsnäolo oli -tarpeellinen. Venhematkoja, sekä jokea myöten, että saaristoon, tuohon -kauniiseen, joka Turun edustalla rehottaa, tapahtui useita kertoja. -Sattuivatpa ilmatkin olemaan erittäin suotuisia siihen aikaan. - -Einar oli pyytänyt Sulikkiakin tulemaan myötä noille retkille, vaan -Sulikki ei tahtonut; mitähän typerää hämäläistyttöä hienojen joukossa -kaivataan, arveli Kammon tytär. Ehkäpä hän menettelisi tyhmästi ja -joutuisi pilan esineeksi. Sitä ei hän eikä Einarkaan halunneet kärsiä. - -Ja kuitenkin Sulikki odotti, että Einar kehoittaisi häntä mukaan -tulemaan, oikein sydämmestään kehoittaisi. Tuo puhe typerästä -hämäläistytöstä oli vaan koetus, tahdottaisiinko häntä todellakin -mukaan. Ja ensi kerran nyt katkera tunnevaltasi Sulikin, kun huomasi, -että hänettäkin Einar näkyi hyvin viihtyvän noilla matkoillaan. - -Piispa katsoi Sulikin kypsyneen otettavaksi pyhän kasteen liiton -yhdistykseen. Ja Sulikissa heräsi salainen toivo, että kun hänkin -kristityksi julistettaisiin, niin hän kelpaisi kristittyjen seuraan, -ehkäpä häntä sinne etsittäisiinkin. Siispä hän kastatti itsensä. - -Mutta vaikka uusi uskonto nyt tuli hänen omaksensa, niin ei hänen -käytöksensä ja puheensa tuosta suuresti muuttuneet. Rahvaan tytär hän -oli sittenkin ja se vaistomainen eroitus, joka aina on ollut n.s. -säätyhenkilöiden ja alhaisempain välillä, piti Sulikkia erillään -Ragnarin perheestä, vaikka Einar, jonka hellä vaikka heikko sydän, -oli ruvennut säälimään Kammon tyttären asemaa, pari kertaa oli vienyt -Sulikin muassaan noille huviretkille. Itsekin hän huomasi ja myönsi -että mitään sopusointua Sulikin ja Inkerin välillä ei voinut syntyä. -Toisen kerran palattuaan noilta retkiltä, Sulikki itki ja vakuutti ei -sen koommin haluavansa noiden ylpeäin ihmisten kanssa seurustella. - --- He eivät ole ylpeitä, Einar vakuutti, kun oppisit heidät oikein -tuntemaan. - --- Niin sinulle he kyllä ovat kohteliaita, liiankin, näyttää. Kulje -sinä siellä, jos katsot sitä sopivaksi; minä en heidän ylönkatsettaan -tai sääliään voi kärsiä. - -Moniaita päiviä Einar nyt oli käymättä Skanssissa. Vaan muutamana -päivänä Ragnar kävi kirkolla asioilla ja esitti Einarille naistensa -toiveen, että tämä tulisi purjehdusretkelle merellepäin, Einar päätti -suostua pyyntöön ja Ragnar lupasi tulla, asiat toimitettuaan, häntä -noutamaan. - -Ilmoitettuaan Sulikille aikomuksestaan, tämä närkästyi ja rupesi -Einaria soimaamaan. - --- Ensin olet minut tänne houkutellut ja saattanut riitaiseksi sukuni -kanssa, joka ei minulle anteeksi anna, koska karkasin kristityn kanssa. -Toiseksi olen ruvennut kristityksi, jonka sukuni vielä vähemmän -anteeksi antaa ja kiitokseksi kaikesta tästä ja siitä, että hengestäsi -olet minulle kiitollisuuden velassa, alat sinä seurustella ihmisten -kanssa, jotka olivat sinulle ventovieraita ja joiden seuraan en -ainakaan minä näy sopivan. - --- Oletko mustasukkainen? En ole sanallakaan tai muutoin osoittanut -mitään tuolle neidolle, jota et näy suvaitsevan, vastasi Einar. - --- Uskoa sinua! - --- Ole sitten uskomatta! Et liioin arvoa pane minuun, kun et usko -sanojani. Minä voin kyllä pysyä, erilläni sinusta, etten sinua -loukkaisi. Annanhan minä sinun mennä minne haluat. Samanlaisen edun -vaadin minäkin itselleni, enkä tahdo olla holhouksen alaisena. - --- Holhouksen alaisena! kertoi Sulikki. Semmoisiksiko ovat tunteesi -muuttuneet? Olihan aika, eikä kauan sitten, kun halusit alinomaa olla -luonani! - --- Olihan semmoinenkin aika -- Vaan ajan pitkään sekin kyllästyttää. -Vaihtelevaisuutta ihminen vaatii ja viisaampi on myöntää se kun -kieltää, sillä kiellosta seuraa usein ikävyyksiä. - -Sulikki, joka joka hetki pelkäsi Ragnarin palaavan, päätti muuttaa -käytöksensä. - --- Jos olen mielesi katkeroittanut, niin anna anteeksi! Äärettömästi -rakastan sinua, en tahdo sinua menettää. Ja minä tunnen, että -seurusteleminen tuon neidon kanssa on meille kumpaisellekin turmioksi. -Älä mene luotani! Kun ensi kerran maltat mielesi, niin kyllä sitte -vastakin maltat. - -Ragnar näkyi jo etäällä. - --- Etkö ymmärrä -- vastasi Einar -- se on miehen arvolle alentavaa, kun -ei saa mennä minne tahtoo? Kun Ragnar kysyisi: miksi et seuraa minua, -mitä vastaisin? - --- Minulle ei sovi; niin sanoisit. Ja jos hän pahastuisi, sen parempi. -Eivät vasta sinua kärttäisi. - --- No, oletko valmis? kuului Ragnarin ääni. - --- Valmis olen, vastasi empimättä Einar ja seurasi kysyjää. - -Sulikki seisoi liikkumatonna. Veri oli paennut hänen kasvoiltaan ja -hänen silmänsä tuijottivat menijöihin, kunnes olivat lykänneet venheen -vesille. - -Silloin hän vaipui ruohokolle, repi tukkaansa ja raapi sormensa -veriseksi vasten isoa kiveä, jonka ääreen oli istunut. - --- Unohdettu! hän huudahti. Mikä ääretön typeryys luottaa tuohon -kuljeksijaan, joka minut niin helposti viekotteli! Sukuni hylky olen. - --- Kannattaakohan enää elääkään, kun kaikki toiveeni ovat loppuneet? -Pianhan tästä kurjasta elämästä pääseekin, jos haluttaa...! - --- Ja jättää nuo kahden nauttimaan luvatonta liittoaan? En, en! Kostaa -tahdon! - -Hän vaipui ajatuksiinsa, kyynärpäät polvia ja kädet otsaa vasten. -Pitkän ajan hän istui siinä. Lapsuuden suruttomat päivät ja nuoruuden -pettyneet toiveet johtuivat hänen mieleensä. Vaan lopuksi koston -ajatukset valtasivat hänen järkensä. Einari oli pari päivää sitten -käynyt muutaman keski-ikäisen miehen luona, joka vaimonsa ja kahden -lapsensa kanssa asui pienoisessa mökissä puolen neljänneksen päässä -piispan talosta ja pyytänyt häneltä lainaksi jousen ja nuolia, -koettaakseen muka, vieläkö hän saisi metsänotuksen keijahtamaan, koska -hän todellakin oli tarkka ampuja: - -Tämän jousen Sulikki nyt, kenenkään huomaamatta, otti. - -Tehtyään teon jota mietti, aikoi hän pötkiä pakoon Auran rannoilta -sisämaahan ja jos hätä tulisi, vaikkapa lopettaa päivänsä. Vaan ensin -kostaa! - -Jousen Sulikki otti käteensä ja lähti sitten Auran rantaa -astuskelemaan. Kohta hän kuitenkin pysähtyi ja alkoi miettiä, kumpaako -hän enemmän vihasi, Einaria vaiko tuota riivattua naista. Ja hän tuli -siihen päätökseen, että hän vihasi kumpaakin sydämmensä syvyydestä. -Mutta hän ymmärsi, että ainoastaan toiselle heistä hän ehtisi kostaa. - -Kummalle siis? Moitittava, jopa halpa oli Einar ja kuitenkin suloinen -tunne hellitti Sulikin mieltä hänen ajatellessa tuota nuorukaista, -jonka seurassa hän oli lempensä kevättä nauttinut. Kaiketikin tuo -vieras nainen oli tenhovoimalla lumonnut gottlantilaisen, mietti -Sulikki, joka oli hyvinkin taikauskoinen. Ja hänen päätöksensä -selviytyi: Einar oli Inkeristä irki riistettävä. - -Kakolan mäellä kasvoi pienoinen männikkö. Sitä läheni Sulikki ja päätti -sieltä pitää silmällä, josko nuoret, joita hän etsi, tulisivat näkyviin -jossakin sopivassa paikassa. - -Kovin hän kummastui, kun muutaman isomman puun juurella näki nuo -kaksi, joita hän etsi, istuvan, selin häneen. Heidän puhettaan Sulikki -pysähtyen alkoi kuunnella. Ruotsia he puhuivat, vaan Sulikki sitä -jotakuinkin ymmärsi ja huomasi myös kohta, että heidän välinsä oli -selvillä. - --- Uusi elämä on minulle alkanut sittenkun tulin tänne, alotti Einar, -katsoen suloista tyttöä silmiin. - --- Sinä puhut mitä aion sanoa, vastasi toinen. Oi Einar, kuinka olen -onnellinen! Isä ja emo sinua kaipaavat, jos päivänkään olet käymättä -meillä. Ja itsestäni en tarvitse mainitakaan. Jo odottaessani sinua, -vedet ja mantereet kirkastuvat silmissäni, ajatuksissani, miltei -kuin unissa, hoen nimeäsi ja kun tulet, niin mikä riemu, ja samassa -kuitenkin mikä suru, että menetän sinut taas! Vaan kerran se hetki -tulee, jolloin Einarini ei enää pääse Inkeristään. - --- Sitä hetkeä ei tule -- kähisi Sulikki männyn suojassa. - --- Sinulla on kaunis ääni, Einar, sanoi Inkeri, autuaallisesti -hymyillen, katsellessaan gottlantilaista nuorukaista. Laula, niin saan -äänesi suloutta nauttia! - -Einar lauloi laulun, joka suomeksi oli suunnilleen näin kuuluva: - - Lempi sa voimakas, - Tunteitten ruhtinas, - Jo ompi vallassas - Sydämmeni. - Entiset muistoni - Kalpenit, muotosi - Kun minun eteeni - Ilmausi. - - Oi kuinka rakastan - Sinua ainian, - Koko mun sieluni - On luonasi. - Varhain jo aamulla - Oot ajatuksissa, - Päivä kun päättyvi, - Unissani. - - Joskipa luotasi - Menen ma hetkeksi, - Tiedät sa kuitenkin - Palaavani. - Kunnes sun vihdoin saan - Omistaa, ainiaan, - Ei muu kuin kuolema - Meit' eroita! - -Sulikki oli rakastavien takaa vetäynyt, kaartaen heitä, Inkeriä -vastapäätä, koska Einar oli noussut seisoalleen ja asettunut -lemmikkinsä eteen ja siis kääntänyt selkänsä Sulikille. Sulikki -viritti jousen, laski nuolen jäntimen eteen, tähtäsi vakavasti, ja kun -laulun viime sanat olivat Einarin suusta päässeet, oli nuoli tunkeunut -suloisen Inkerin rintaan. - -Puoleksi tukehtunut huuto pääsi Ragnarin tyttären huulilta. Hän painoi -kätensä rintaa vasten ja vaipui maahan. - -Einar ei ensin voinut älytä, mitä oli tapahtunut, luuli lemmikkinsä -pyörtyneen. Vaan kohta hän näki verta rupeavan vuotamaan rinnasta. Veri -punasi valkoisen puvun rinnan kohdalta. - -Taivaan nimessä! huudahti Einar, katsellen ympärilleen. Hän huomasi -Sulikin, joka uudestaan oli jännittänyt jousen ja laskenut nuolen uraan. - --- Onneton, sinäkö tämän teit? hän huusi. - --- Minä sen tein ja kiitä onneasi, sinä kunnoton, jos pääset sinäkään -täältä hengissä pois. - --- Oma henkesi on kysymyksessä, huusi Einar. Väkijoukolla sinua takaa -ajetaan ja kuolemallasi saat maksaa tämän ilkityön. - -Einar polvistui, kuiskasi helliä sanoja ruohokolla lepäävälle, vaan -tämän suu oli ainaiseksi tauonnut puhumasta. Epätoivon vimmassa -nuorukainen nyt astui Sulikkia kohden, joka oli tullut lähemmäksi. - --- Ammu minutkin! hän huusi loihtijan tyttärelle. - -Samassa kajahti etäältä huuto: ohoj! Missä olette? - -Ääni oli Ragnarin. Sulikki, kuultuaan huudon, kääntyi heti juoksemaan -pakoon. Hädissään hän pudotti jousen ja samassa Einarkin ikäänkuin -huumauksestaan heräsi ja syöksyi Sulikkia takaa ajamaan. Vaan Kammon -tytär oli erittäin nopeajalkainen ja kohta Einar palasi turhalta -takaa-ajo matkaltaan juuri samassa kuin Ragnar saapui paikalle, jossa -onnettomuus oli tapahtunut. - -Siinä näki nyt Ragnar Ulfinpoika tyttärensä kalpeana lepäävän maassa. -Hän seisoi kuin patsas ensin, sitten hän heittäysi polvilleen -tyttärensä ruumiin viereen. - --- Inkeri, armas lapseni, vastaa! Turhaan hän vastausta odotti. -- Hän -nousi, hänen huulensa alkoivat väristä ja kiljahtaen kuin metsän peto, -hän tarttui Einaria kauluksesta, ja pudisti häntä. - --- Kerro, miten tämä teko on tapahtunut, kerro -- ja heti, hän -kähisevällä äänellä huusi. - --- Minä olen syytön, soperti Einar. - --- Minä kysyn, miten on tämmöinen teko voinut tapahtua sinun -läsnäollessasi? Minulla on syytä ajatella yhtä ja toista semmoisesta -ritarista, joka ei voi naista suojella. Katkerasti kadun, että uskoin -tyttäreni semmoisen seuraan. -- Haa! Sinä kalpenet! Kerro ja puhdista -itsesi tai -- kautta sieluni autuuden, -- tämä käsi sinut murskaksi -ruhjoo. - --- Salamurhaajan nuoli hänet tappoi, vastasi Einar. - -Salamurhaajan! kertoi Ragnar. -- Kuinka voin sitä uskoa? Tyttärelläni -ei ollut ketään vihamiestä. - -Ragnar huomasi maassa jousen. Hänen muotonsa synkistyi ja hän loi -Einariin ankaran silmäyksen. - --- Sinä tällä jousella olet ampunut, karjasi Ragnar. - -Jousen omistaja, joka samassa sattui kulkemaan ohi, matkalla Skanssiin, -kuuli sanat ja poikkesi katsomaan. - --- Minun jouseni! Pari päivää sitten hän sen minulta lainasi mennäkseen -metsästämään. - --- Minä olen, kautta sieluni autuuden, syytöin, huudahti Einar. Ragnar -otti vastatulleen miehen avukseen ja Einar talutettiin Skanssiin, ja -vastaväitteistään huolimatta, pukattiin pimeään, kosteaan holviin, -jonka oven Ragnar sulki. - -Sitten hankittiin paarit, joilla murhatun neidon ruumis kannettiin -kotiinsa. - -Vaikea oli Ragnarin ilmoittaa asia Kunigundalle. Tämä rupesi surkeasti -huutamaan, heittäysi rakkaan lapsensa ruumiin yli eikä häntä siitä -ensinkään tahdottu saada erilleen. -- Ja kun hän kuuli, että Einar -tämän julman teon oli tehnyt, meni onneton äiti tainnoksiin, päästen -siten ainakin hetkeksi kauheista vaivoistaan. - - - - -VIII - - -Kun ensi hämmästys kuolleen neidon vanhemmissa tyyntyi, alkoi -Kunigundassa syntyä epäilys, tokko se olisi mahdollista, että Einar, -tuo suora, miellyttävä nuorukainen, joka niin oli ihaillut Inkeriä, -olisi tuommoisen konnantyön tehnyt. Ei ollut Inkeri ollut tuittupäinen, -eikä ivallinen, että hän olisi voinut Einaria suututtaa. Ja kuitenkin -niin hellä on tuommoinen suhde, että vähäinenkin loukkaus voi pahoittaa -katkerimmalla tavalla. -- Ragnar taas puolestaan uskoi Einarin -syypääksi, ainakin siksi, kunnes toisin asia todistettaisiin, kuin -minkä hän ymmärsi. Einar oli jousen lainannut ja kuka muu kuin hän -olisi sitä, häneltä lupaa kysymättä, käyttänyt. Sehän oli päivän selvä -asia... - -Viidentenä päivänä tämän jälkeen Inkerin ruumis kannettiin huoneesta, -jossa se oli "hankittu" ulos. Virsi laulettiin pihassa ja Einar oli -itkusta pakahtumaisillaan, kuullessaan surusävelten kajahtelevan hänen -armahaiselleen jäähyvästiksi. Arkku kannettiin isoimpaan venheeseen, -mikä rannassa löytyi ja hiljalleen lipui se virtaa ylöspäin, kahden -miehen soutamana. Ragnar ja Kunigunda istuivat synkkinä rakastetun -lapsensa ruumisarkun ääressä, lapsen joka ani harvoin oli heille mitään -huolta, saatikka surua tuottanut. He saivat kokea, kuinka kalliimmat -maalliset siteet väkivaltaisesti irroitetaan, ei jumalien kateudesta, -niinkuin vanhat arvelivat, vaan sen yhden ainoan Jumalan ensimmäisessä -käskyssä julistetun päätöksen mukaan. - -Piispa oli näihin aikoihin ollut vuoteen omana; muutoin hän olisi -käynyt onnettomain vanhempain luona, heitä lohduttamassa. Nyt hän -kuitenkin oli jalkeilla ja oli luvannut siunata ruumiin. - -Räntämäen kirkonrantaan laskettiin venhe, jossa oli kuljetettu koko -seudun rakastaman neidon maalliset jäännökset viimeiseen lepokammioonsa. - -Vähäinen kirkkomaa kirkon ympärillä oli väkeä täynnä. Arkku kannettiin -ensin kirkkoon jossa piispa, kaniikein ja munkkein etupäässä, siunasi -ruumiin, jonka jälkeen seuraava latinankielinen kuorolaulu veisattiin: - - "Dum me mori est necesse, - Noli mihi tunc, deesse, - Tuere me et libera; - Quum me jubes emigrare, - Jesu care, tunc appare, - O amator amplectende, - Temet ipsum tunc ostende - In cruce salutifera." - -Suomeksi näin kuuluva: - -Kun minun täytyy kuolla, älä silloin ole minusta kaukana. Suojele ja -vapauta minua! Koska käsket minun muuttaa pois, ilmesty silloin, rakas -Jesus, syleiltävä armahani, pelastusta tuottavassa ristissä. - -Arkku sitten kannettiin ulos kirkosta ja laskettiin hautaan. Tähän -aikaan haudattiin säätyhenkilöiden ruumiita kirkon lattian alle, vaan -Ragnar oli tahtonut, että hänen lemmikkinsä saisi levätä taivasalla, -luonnon avonaisessa helmassa. - -Piispa ei jaksanut peijaisiin mennä, joita samoinkuin muitakin pitoja, -muinoin vietettiin paljon perusteellisemmasti kuin nyt. Vaan hän käski -surevat vanhemmat kamariinsa. Tämäkin näennäisesti niin syyttömästi -heitä kohdannut onnettomuus, hän sanoi, oli sulaa armoa vain. Lyhyt -oli neidon kuolon tuska ollut ja nyt hän oli koroitettu autuaitten -majoihin, johtaakseen sinne vanhempainsa ajatuksia, että vihdoin hekin, -täältä surujen sumuista päästyään, saisivat ikuisesti Inkerinsä kanssa -iloita. - -Piispa sanoi myös heidän erehtyneensä, kun Einaria olivat murhasta -epäilleet, jopa vanginneetkin. Piispan talosta lähtiessään ei -Einarilla ollut jousta, sen voi kaksi ihmistä todistaa. Ja toiseksi -tuota hämäläistyttöä ei oltu murhan jälkeen nähty näillä seuduin. -Arvattavasti hän, jota kaikki olivat vähän kammoneet ja joka viime -päivinä oli ollut varsin eriskummallinen, oli salaa jousen ottanut -ja ehkäpä mustasukkaisuudesta, -- pappilan väki oli yhtä ja toista -huomannut Einarin ja Sulikin keskinäisestä suhteesta -- ilkityön tehnyt. - -Tämä kaikki kuului varsin uskottavalta, ja kotiin tultuaan, Ragnar -heti avasi oven siihen holviin, jossa Einar, hiirten ja sisiliskojen -seurassa, oli viettänyt elämänsä synkimmät hetket, syleili häntä, -pyytäen anteeksi ankaruutensa ja vei hänet peijaisia viettämään. - -Kun vieraat olivat menneet, Ragnar heti toimitti kuusi ratsastajaa -hämäläistyttöä takaa ajamaan. Teitä ei ollut sanottavasti, kun vähän -edemmäksi Räntämäeltä tultiin. Silloin hevoset olivat jätettävät -johonkin suojapaikkaan ja oli edelleen jalkapatikassa kulkeminen -tiheissä metsissä karjanpolkuja pitkin. Ragnarille oli Einar -ilmoittanut, kenen tytär Sulikki oli ja missä päin hänen kotinsa oli, -vaan myöskin epäilynsä, tokko neitonen kotiinsa uskalsi yrittääkään, -kun oli riitaantunut isänsä kanssa. Kyselemällä kuitenkin voi toivoa -saada jotakin vihiä murhaajan olopaikasta. Ragnar ja Einar lähtivät -myös retkelle, hekin aseissa niinkuin muut. Ei sitä tyttöä hyvä hosu, -jos hänen kynsiini saan, vakuutti Ragnar. - -Me luovumme nyt hetkeksi takaa ajajista ja siirrymme Kammon onnettoman -tyttären seuraan, tuonne metsälammin partaalle, johon hän hetkeksi on -vaipunut lepäämään. Janonsa oli hän tyydyttänyt, vaan nälkä ja väsymys -ja omantunnon vaivat painoivat raskaasti pakenevaa. Tavatonta sielun -jännitystä seurasi nyt syvä alakuloisuus. - -Näinkö siis hänen kohtalonsa oli muodostunut, näinkö hänen nuoruutensa -unelmat toteutuneet? Hänen sulhonsa oli häneen kyllästynyt, hänestä -luopunut, hänet pettänyt. Hänen isänsä häntä vihasi jo kyllin -ennestään; kun nyt saisi kuulla hänen tulleen kastetuksi -- ja -murhaajaksi -- mitä silloin oli isän puolelta odotettavissa? Ragnar -tietysti ajaisi häntä takaa miesjoukolla ja joko heti tai kidutusten -jälkeen hän oli henkensä menettävä. - -Eikö siis selvintä päättää päivänsä, ennenkuin muut sen päättävät. -Kimaltelihan tuolla niin ystävällisesti ilta-auringon valossa -metsälampi. - -Kolkko oli olo Tuonelassa, sen oli Sulikki kuullut. Vaan ei ainakaan -tukalampi kuin elossa oleminen siinä asemassa, johon loihtijan tytär -oli joutunut. - -Nälkäkin alkoi käydä sietämättömäksi. Eikä ihmisasuntoja löytynyt -likimailla. - -Keski-ikäinen mies kulki vihdoin ohitse sen paikan, jossa Sulikki -oleskeli. Kontti oli miehellä selässä eikä kontissa ollut muuta kuin -kuivaa leipää ja suolakalaa. - -Kammon tytär läheni miestä, sanoi olevansa nälkään nääntymäisillään -ja sai puolen leipää ja vähän suolakalaa. Ei ollut koskaan ruoka niin -makealle maistunut Sulikin suussa. - -Mies tiedusteli, mitä nainen noin yksin korvessa oleskeli ja Sulikki -tähän vastasi tulleensa niin pahoin kohdelluksi kristittyjen luona. - -Tultiin pienoisen hökkelin luo. - -Tässä asuu vaimoni, kahden lapsen kanssa, sanoi mies. - --- Suo minun olla yötä mökissäsi, pyysi Sulikki. Huomen aamulla varhain -lähden taas astumaan. - --- Mihin asti aijot vaeltaa? kysyi mies. - --- Hämeen sisämaihin, vastasi Sulikki. Siellä on minulla sukulaisia. - -Ei hän halunnut ilmaista, kenen tytär oli. Miehen vaimo, punatukkainen, -kierosilmäinen, kurkisti ovelta vierasta. - --- Mikä kuleksija on muassasi? kysyi hän äreästi mieheltään. - --- Muuan kotiinsa palaava tyttö, joka pyytää yösijaa. - --- Yösijaa! Kaikkia narttuja vedät muassasi! Lienet jo vuokrasta -edeltäkäsin sopinut. Sinä tiedät etten suvaitse muita naisia -seurassasi, heillä on haureus mielessä ja tekokauniit sanat kielellä. -Kovasta onnestaan he puhuvat ja sinä, tyhmä heitä uskot! Se on aina -ollut tapasi ja vikasi! - --- Vaan emme kai yön selkään voi matkustajaa taipaleelle ajaa? uskalsi -mies kysästä. - --- Miks' emme? Tässä ei ole mikään väsyneitten kestikievari. Anna sinä -neitosen jatkaa! - --- Siinä tapauksessa häntä seuraan Apajalle asti, vastasi mies, joka -hoksasi, mitä piti vastata. - --- Sitä vielä tarvittaisiin! Kyllä kai tuon hattaran sitte täytyy antaa -olla yötä. Vaan heti aamulla liikkeelle, mutisi eukko. - --- Niin aijonkin, vastasi Sulikki kopeasti. - -Seuraavana aamuna hän lähti. Kuuli mennessään avioparin olevan täydessä -riidassa. - --- On tuokin jonkunlaista elämää, Sulikki ajatteli. - -Virkistyneillä voimilla hän astuskeli eteenpäin. Kummissaan hän oli, -kun ei takaa ajajia kuulunut eikä näkynyt. Ei hän voinut aavistaakaan, -että juuri silläkin hetkellä Einar oli kosteassa holvissa, vankina, -syytöksen alaisena murhasta, johon oli syytön. - -Päiväsydännä, kun aurinko paahtoi, lepäsi Sulikki. Muutamassa mökissä -hän sai ruokaa. Illalla hän oli saapunut toisen mökin luo, jossa asui -vanha akka. Tältä Kammon tytär rukoili yösijaa. - --- Oletko pakana tai kristitty? akka kysäsi. - --- Kyllähän olen kastettu, vastasi toinen, joka itsekseen arveli, oliko -edullisempi esiintyä Ristin Kiesuksen vaiko Ukon tunnustajana. - --- Astu sitte kattoni alle. - -Olihan Sulikin mielestä moni pakana suopeampi käytökseltään kuin tuokin -uuden uskon tunnustaja. Vaan mitäpä tuosta. Pääasia oli saada yösijaa. - --- Minua peloittaa yksinäisyys ja kuitenkaan en suvaitse ihmisiä. -Heidän petollisuudestaan olen kyllin saanut. Sinä olet nuori ja viaton, -etkä tuommoista ymmärrä. - -Hetken vanhus tirkisteli eteensä. Sitten hän, haparoiden harmajaa -tukkaansa, haukotteli ja loi silmänsä Sulikkiin. - --- Et sinäkään ole rumimpia tyttöjä. Lienetkö jo miesten lepoa -häirinnyt. Mutta minä varoitan sinua, älä usko heitä! Pettureita he -ovat! - -Sulikki katsoi kummastuen akkaa. - --- Minulla oli sulhanen, jatkoi vanhus, siitä on jo monta vuotta, -silloin olin nuori ja lienenpä kauniskin ollut, niin kuulin sanottavan. -Mutta tulipa toinen nainen tielleni. Häneen sulhaseni mieltyi. Minä -koin kärsiä, vaan ajan pitkään en jaksanut. - --- Ja miten kävi? kysyi elävästi Sulikki. - --- Tuo kirves tuolla loukossa tietää, miten kävi kerran, kun nuo kaksi -kuhertivat ojan partaalla, minä tulin hiipien heidän takansa ja toinen -heistä ei enään noussut paikaltaan. - --- Kumpi? Sulikki melkein huudahti. - --- Vieläkö kysyt! -- Sulhaseni tietysti. - --- Etkö naista pitänytkään syyllisenä? - --- Tietysti pidin. Vaan mieheltä vaadin enemmän kuin naiselta -tuommoisissa asioissa. - --- Oletko paljon tekoasi katunut? Sulikki kysyi. - --- Mitäpä sitä olisin katunut! Olinhan täydellä järjellä teon tehnyt. --- Mutta kuitenkin minua vähän pelottaa yksinäisyys. Murhattu sulhaseni -on unissa ilmestynyt eteeni kahdesti. Ensikerralla hän sanoi: kun -kolmannen kerran tulen, ole valmis minua seuraamaan vainajien -valtakuntaan. Kolme yötä sitten hän tuli toisen kerran. Enkä voine -häntä estää kolmatta kertaa tulemasta. - -Vanhus vaikeni. - --- Onnellinen sinä, jolla ei ole tuommoisia muistoja, hän hetken päästä -jatkoi. - -Kielellä pyöri jo Sulikin vastaus. Vaan ei hän ilmaissut salaisuuttaan. - --- Syö tyttö, akka sanoi. Tuolla pöydällä on leipää ja silakkaa. Ja -tuolla tuopissa on tilkka piimää. - -Sulikki söi melkein ahmimalla. - --- Pannaan sitte levolle -- vanhus jatkoi. Minä nukun tuossa uunin -kupeella, jossa on lämmin. Sinä levähdä permannolla. - -Jo varhain aamulla Sulikki heräsi. Levottomuus hänet pakoitti -matkalle. Muutoin hän olisi mielellään viipynyt vanhuksen luona, jonka -elämänkohtalot olivat niin hänen omiensa kaltaiset. - -Ennenkuin lähti, kysyi Sulikki akalta: - --- Eikö sinua ole tuosta asiasta takaa ajettu ja rangaistuksella uhattu. - --- Ensin kyllä. Vaan nyt ei kukaan tiedä ollenkaan. Minua pidetään -puoli hulluna ja pitäkööt, saanhan rauhassa olla. Pienet lapset minua -pelkäävät, kun heitä tietysti on peloitettu. Niin -- rauhassa saisin -olla, kun vaan ei tuo kolmas kerta olisi odotettavissa. - -Sulikki kiitti vieraanvaraisuudesta ja lähti matkalle. - -Taaskin päivän kuljettuaan, hän turhaan etsi elävien asuntoa. Oli toki -lämmin ilma ja vanhan ladon sisällä, jonka aukon hän pönkkäsi, voi hän -viettää yönsä. Vaan huono oli uni. Metsänpetojen ääniä kuului aivan -läheltä. Käväsipä mesikämmen nuuskimassa ladon aukon kohtaa, lieneekö -ihmisen liha sieltä tuntunut otson sieramiin tuoksahtavan? - -Pian toki päättyi kesäyö. Idän rannalla rehoitti päivän pyörä, -säteillen valoa ja lämpöä maaemon ylitse. Juhlapukuun oli korpikin -pukeunut kesän kultaisen ajaksi ja kaiken tämän ihanuuden keskellä -vaelsi onneton ihmisolento, kovan onnen lapsi, elämää inhoten ja -kuitenkin kuolemaa kammoksuen. - -Jätämme hänet nyt matkalleen, kertoaksemme tärkeistä tapauksista, jotka -kolme vuorokautta ennemmin olivat Sulikin kotitienoilla tapahtuneet. - - - - -IX. - - -Lähellä Kammolaa sijaitsee kunnahalla uhrilehto. Haltijan kuvan edessä -oli arina, jonka yli riippui kahloista kattila. Siinä uhrilihat -keitettiin. Pyhässä puussa riippui nyljettyjen uhrieläinten nahkoja. - -Täällä oli Kammo, tyttärensä karattua, monet monituiset kerrat uhrannut -ja Ukolta tiedustellut, mihin hänen tyttärensä oli joutunut. Mutta -merkit olivat ristiriitaisia; toisen kerran toista, toisen kerran -toista ilmoittivat. -- Huhu näistä loihtijan turhista kokeista levisi -kansaan ja lisäsi sitä epäluottamusta, joka jo oli syntynyt Kammoa -vastaan. - -Apeaksi oli loihtijan mieli näiden vastusten kautta käynyt. -Emostaankaan ei hän ollut mitään kuullut. - -Hämäläiset häntä eivät säälineet, niinkuin lukija hyvin ymmärtää. -Kaiken tämän oli Kammo ruotsalaisia suosimalla ansainnut. Kammo tunsi -kyllä itsessään, millä kannalla hänen ja hämäläisten väli oli ja päätti -pitää varansa. Eihän tuo elämä juuri kovin huvittavalta tuntunut, mutta -kuitenkin Kammo, niinkuin moni onneton, ennen halusi elää kuin kuolla, -vaikkapa harmiksikin kansalaisilleen. - -Poutailmoja oli kestänyt monta viikkoa. Kammoa käskettiin rukoilla -Ukkoa, vihmomaan vettä taivahasta nääntyville viljavainioille ja -niityille. Avopäin, polvillaan Kammo hikoili ja pohti. Mutta ei ollut -seuraus parempi, kuin Baalin papeilla muinoin. Eikä ollut mitään -Eliasta olemassa. Että pouta oli haitaksi kristityillekin, samoinkuin -pakanoille, sitä eivät hämäläiset ajatelleet; pitivät vaan Ukkoa -loukkaantuneena, etenkin heidän tietäjälleen. - -Muuan kulkutauti liikkui myös tähän aikaan ja alkoi tappaa ihmisiä. -Yhtä vähän siihenkään apua löydettiin, vaikka uhrattiin ja rukoiltiin. -Ja Kammon niskoille tämäkin vitsaus sysättiin. - -Olipa hämäläisillä jonkunlainen lohdutus, kun kolme kristittyä, ukko -sekä tyttö ja poika heidän käsiinsä joutui. Ehkäpä Ukko näistä uhreista -mieltyisi. Uhrilehdon syrjään ladottiin puita rovioksi ja sen päälle -onnettomat sidottuina sysättiin. Rovio sitten sytytettiin. Ukko rukoili -Jumalaa, kun liekit hänen sivujaan sivelivät ja Kammo rukoili taivahan -Ukkoa poistamaan kulkutautia ja poutaa. Nuoret roviolla huusivat ja -koettivat riistää itsensä irti, joka pojalle onnistuikin; vaan kun oli -maahan vierähtänyt, ei kerinnyt ylös, ennenkuin hämäläisen kirves oli -hänen kallonsa halkaissut. - -Mutta kummallisesti kovakorvainen oli Ukko. Yhä edelleen kulkutauti -tappoi ihmisiä, yhä edelleen päivä paahtoi pilvettömältä taivaalta. -Nääntymäisillään oli kasvikunta ja katovuosi tiedossa. Kaikkeen tähän -täytyi löytyä joku syy. Ja mikä muu voi tähän syynä olla, kuin se, että -kelvoton oli tietäjä ja uhraaja. Ei Ukko semmoisesta huolinut. - -Olisi ehkä kyllin ollut siinä, että hän virastaan poistettaisiin. -Vaan vielä asteen edemmäksi kohosi hämäläisten epäluulo ja se yksi -aste oli varsin vaarallinen. Syntyi se ajatus hämäläisissä, että -Kammo, närkästyksissä kun oli, häijyyksillään rukoili Ukolta vastuksia -kansalaisilleen. Olihan tuo otaksuminen varsin luonnollinen. Kenen -aivoissa se keksintö ensin kypsyi, siitä ei ollut tietoa, vaan -yleisesti se hyväksyttiin. Ja nyt ei ollut kyllin siinä, että Kammo -virastaan erotettaisiin; häneltä oli riistettävä mahdollisuus voida -kääntää Ukon suosio hämäläisistä. - -Hän oli siis pakotettava julkisesti tunnustamaan rikoksensa ja -uudestaan rukoilemaan Ukolta suosiota ja apua tai -- poistumaan -elävitten joukosta. - -Kuusimiehinen lähetystö saapui Kammohan tietäjälle näitä vaatimuksia -julistamaan. - -Loihtija seisoi pajassaan, viikatetta valmistelemassa. Puolikasvanut -poika liehtoi ja Kammo nosti juuri tulikuuman raudan ahjosta alasimelle -ja alkoi sitä vasaralla kalkutella, kun miehet ilmaantuivat pajan -ovelle. Säkenet ympäri sinkoilivat. Tulokkaita Kammo ensin ei ollut -huomaavinaan. Vihdoin muuan heisiä rykäsi, sylkäsi ja sanoi kalkutusten -tauotessa, kun rauta taas ahjoon työnnettiin. - --- Kiire on pajamiehellä. - --- Kiire on, toisti loihtija. - --- Joutuuko pajamies meitä kuulemaan hiukan? Olisihan sitä vähän -asiaa, jatkoi äsken puhunut, niistäen nenänsä päivettyneeseen puseron -liepeeseen. - --- Menkää pihalle odottamaan, kunnes tämän työn käsistäni saan, vastasi -tietäjä. - --- Ylpeä olet! mutisivat hämäläiset ja poistuivat ovelta. Muuan arveli: -hän pelkää. - --- Nyt Kauron Jaska noutaa pirtistä Kammon kirveen ja peitsen! sanoi -muuan hämäläinen. - --- Ja hänen jousensa lisäsi toinen. - --- Kauron Jaska hyökkäsi pirttiin ja tuli kohta takaisin, kantaen -sylissään nuo aseet. - --- Juokse meille suoraa päätä ja visko nuo uuniin, jossa valkea juuri -loimottaa, sanoi muuan. Kauron Jaska lähti kiireesti Kammolasta. - -Naama noessa ja hikiherneet otsassa, tuli hetken päästä Kammo ulos -pajasta. - --- Mitäs miehille kuuluu? hän kysyi. - --- Vähän lisiä entisiin, alotti muuan. Koska vastoinkäymiset meitä yhä -ahdistavat, niin uskomme, että _sinä_ olet niihin syypää. - --- Vai niin. -- Mutta jos erehdytte? - --- Me emme erehdy. Tunnusta, että olet meille vastoinkäymistä Ukolta -rukoillut. - --- Oletteko järjeltänne? tiuskasi Kammo. Viskata tuommoisia syytöksiä. -Hävetkää! - --- Me vaadimme, että meidän kuullen ja määräysten mukaan, tulet Ukolta -sadetta ja kulkutaudin ehkäisemistä rukoilemaan, oikein polvillasi ja -paljain päin rukoilemaan sekä salaisia kostosanojasi peruuttamaan. - --- Näinkö tässä maassa nyt ruvetaan elämään? - --- Näin. Ja joka ei mukaannu, syyttäköön itseänsä. - --- Tuommoista puhetta en ole ennen kuullut. - -Ettekö älyä, mitä voin teille tehdä? - -Hämillään hämäläiset katselivat tietäjää, jonka uhkaava muoto ei hyvää -ennustanut. - -Hän oli noussut portaille. Kätensä hän ojensi hämäläisiä vastaan, -hänen silmänsä tuijottivat eteensä ja kauheita lauseita tulvasi hänen -huuliltaan. Muuan hämäläisistä alkoi peräytyä takaperin ja eipä -kauvaakaan, kun kaikki kuusi miestä poistuivat pihasta takaperin. - --- _Toisen_ kerran hän meidät karkoitti, sanoi muuan, eikäpä uskalla -hänen vihojaan vastaanottaa. Vaan kun _kolmannen_ kerran tulemme, niin -on voitto meidän. - --- Voitto on meidän, kertoivat muut. - --- Pelkureita ovat raukat! huudahti Kammo. Minäkö heidän hullunkurisiin -tuumiinsa suostuisin! En sinä ilmoisna ikänä, kuuna kullan valkeana. - -Hän vaipui mietteisiinsä. - --- He ovat äissään eikä ole minulla hyvää odotettavissa. Selvintä on, -että poistun näiltä mailta. Huomenna lähden liikkeelle ja luovun näiltä -seuduilta, jossa näin tukalat olot vallitsevat. Kykyni minun kyllä -muuallakin elättää. - -Hän meni pirttiin ja istui pöydän ääreen syömään leipää ja suolakalaa. -Piimää päälle ryyppäsi. - -Sattuipa seinää vastapäätä silmäilemään. Ei näkynyt kirvestä -puunaulassa, eikä sen vieressä myöskään peistä eikä jousta. - --- P--le! kirosi Kammo. Ne mitättömät ovat varastaneet aseeni. Sen -vuoksi olivat niin kopeat. - --- Mutta onpa minulla vielä pajassa aseita jonkunlaisia. Pihdeilläni -niistän heiltä nenät ja moukarilla kolistelen heidän kallojaan. - -Hän nousi, mennäkseen pajaan. Portaille tultuaan, hän suojasi kädellään -silmiään, nähden tanhuan päässä ihmisolennon hitaasti lähenevän. -Katselee, katselee, niin jopa tuntee tulijan omaksi tyttärekseen! - -Hän muisti kaiken sen harmin ja häpeän, jonka oli Sulikin kautta saanut -kärsiä. Katkerat sanat olivat hänen huuliltaan lähtemäisillään, kun -hänen tyttärensä laihtuneena, kalpeana, kyynelsilmin seisahtuu hänen -eteensä, ja tuskin kuuluvalla äänellä kuiskasi: - --- Isä, anna anteeksi onnettomalle tyttärellesi! - --- Kenen on syy onnettomuuteesi? sanoi synkästi Kammo. - --- Oma on syyni. Mutta älä hylkää minua! Suojele minua! Minua ajetaan -takaa. Minä olen murhaaja! - --- Murhaaja! -- _Hänen_ siis tapoit, joka sinut vietteli? - --- En häntä, vaan naisen, joka hänet minusta houkutteli. - --- Kristityn naisen? - --- Kristityn. Turun linnanpäällikön tyttären. - --- Ja tuon kaksinkertaisen naisviettelijän jätit eloon? Miksi? - --- Siksi, että -- -- että vieläkin häntä rakastan. Kyllä häntä inhosin -sydämeni syvyydestä, niinkauvan kuin se nainen eli. Mutta jälestäpäin -taas en voinut unhottaa uskotonta, jonka varmaankin tytön vanhemmatkin -suurella kohteliaisuudellaan viekottelivat. - --- Höperö nainen! Kuinka uskallat vielä tuommoista puhua? - --- Höperö olen; sen ymmärrän. - --- Tiedätkös: olen vannonut tappaa sinut, niinkuin myös -gottlandilaisen, jos jommankumman käsiini saan. - --- Ota henkeni, jos tahdot! Muutoin sen muut ottavat. - -Kammo seisoi kalpeana, katsellen kalpeaa lastansa. Kova taistelu riehui -hänen rinnassaan. - -Vihdoin hänen sydämensä heltyi. Eihän Ukkokaan minusta lukua pidä, -mitäpä minäkään valastani, mutisi hän. Sitten puhui lapselleen: - --- Astu sisälle, lapseni, kotisi katon alle. Kammon sydän, niinkuin -jokaisen ihmisen, kaipasi olentoa, jolle voi huolensa uskoa ja jolta -voi lohdutusta saada. -- Varmaankin sinun on nälkä. - --- Kova nälkä minun on, sanoi Sulikki. - -Kammo meni äkkiä aittaan, otti sieltä sian ja lampaan lihaa, -rieskaleipää, voita ja maitoa. - --- Voi isä miksi en minä saanut mennä? sanoi Sulikki. _Minun_ vuokseni -vaivaat itseäsi! - --- Minä nyt palvelen sinua, vastasi Kammo. Syö lapseni; on toki -Kammolassa ruan apua. Ehkäpä viime aterian isäsi täällä sinulle tarjoo. - --- Viime aterian! kertoi säikähtäen Sulikki. Emmeköhän vielä -huomennakin ole elossa ja seuraavat päivät? - --- Kyllä kaiketi. Vaan olen aikonut lähteä huomispäivänä näiltä -tienoilta pois. En sovi hämäläisten kanssa täällä. - --- Lähdetäänpä vaan! Mutta mihinpäin? - --- Olisihan rantamaille syytä mennä? Kunpa olisi Räntä -- niin eihän -sinnepäin sovi sinun vuoksi -- no kyllähän johonkin osataan. Pääasia -on, että täältä erotaan. Satakoon Ukko sitten rautaisia rakeita -hämäläisten päälle! Ne konnat sen hyvin ansaitsevat, sillä hävyttömästi -ovat minua kohdelleet. Syyttävät minua siitä, että olen heidän ylitse -vastoinkäymisiä rukoillut Ukolta. Sitä en ole ennen tehnyt, vaan nyt -sen teen. - -Hän lakkasi puhumasta, soperrellen sitte epäselviä herjaussanoja. - --- Nyt laskemme levolle, hän sitte sanoi tyttärelleen. Ja huomenna pois -täältä, huonojen seasta! - -Heittäytyi vuoteelle pitkäkseen, haukotellen. Haiskahtipa sateelta ilma -äsken, hän jupisi. - --- Jokohan Ukko viimein lauhtuisi ja vettä taivosesta vihmoisi? - --- Kuule, isä sanoi Sulikki. Miten talosi käy? Jätätkö sen autioksi? -Hämäläiset sen kyllä silloin hävittävät. - --- Piirrän hiilillä viisikaunan oveen, niin eivät uskalla taloon -koskea. Ja Tarmolassa käymme mennessämme, hänen haltuunsa uskon taloni. -Tarmo on ainoa oikea ihminen noiden mitättömien seassa. -- Niin, ikävä -oli, ettet ruvennut hänen miniäkseen. Vaan mitäpä tuosta nyt enään, -huokasi tietäjä. - -Sulikkikin kallisti päänsä levolle ja kohta hän nukkui sikeästi, moneen -yöhön kun ei ollut oikeaa unta saanut. - -Yö saattoi olla puolivälissä, kun hämäläisjoukkue astua tallusteli -kujaa pitkin Kammolaan. Äänettöminä miehet tulivat pihaan, astuivat -moniaat portaille ja pönkkäsivät ulko-oven lujaan. Pienet luukut -seinissä myös koetettiin saada pajuvitsoilla kiinnitetyksi. Eivät -miehet aavistaneet, että tietäjän tytärkin oli kotiinsa saapunut. - -Lastuja ja tuohta, jopa rohtimiakin, oli vakoissa tuotu Kammolaan. -Mitä niillä aiottiin tehdä, sen lukija kyllä arvaa. Pirtin alle niitä -koetettiin tukkia, minkä mahtui. Ja sitten sytytettiin. - -Kuivat olivat sytyt, kuivat myös sytytettävät. Ei aikaakaan, savu alkoi -kohota Kammolan pirtin seinämiä ylöspäin ja rakennuksen kehä alkoi -sieltä täältä kimallella tulen vallassa. - -Kammo hypähti pystyyn vuoteeltaan. Pirtti oli savua täynnä. Sikeästi -nukkunut Sulikki myös heräsi ja alkoi huutaa. - -Tietäjä kirosi nyt, kun oli ajattelemattomasta jäänyt aseitta yöksi. -Olisipa edes rautakangen vajasta kaapannut. Nyt hän seisoi sulin käsin --- unohutti noutaa, kun tyttärensä tapasi. - --- Me olemme hukassa! hän huudahti, koettaen ulko-ovea rynnistää. Se -oli turhaa. - -Ukkosen majesteetillinen ääni nyt alkoi avaruuksia kajahutella ja -salamat alkoivat leimuta. Moniviikkoinen helle puhkesi rankkasateeseen. -Kun se oli tauonnut, silloin onnettomain hätähuudotkin olivat vaienneet. - --- Hetipä Ukko hellitti, kun Kammo henkensä heitti, tuumailivat -hämäläiset hyvillään. - -Seuraavana iltana Irja Kammolan raunioille saapui, kun oli tapauksesta -tiedon saanut. Kammon ja Sulikin ruumiit etsittiin ja löydettiin ja -kahden palkkalaisen avulla ne maahan kätkettiin. Irja seisoi äänetönnä -sukunsa jäännösten edessä. Ei kyyneltä kohonnut hänen silmiinsä. -Vihdoin hän supisi: niin käy niiden, jotka eivät vanhempiensa tahtoa -noudata! Sen sanottua hän kääntyi menemään, eikä niillä tienoin -vanhusta sen jälkeen näkynyt. - - - - -X - - -Kun pitkällinen pouta Etelä Suomessa vihdoin hellitti, seurasi parin -viikon kuluessa alinomaisia sateita. - -Muutamana tuulisena ja sateisena kesäpäivänä Ragnar Ulfinpoika, joka -viikko takaperin oli palannut miehineen Sulikkia takaa ajamasta, -kuultuaan hämäläistytön ja hänen isänsä surkeasta kuolemasta, seisoi -Skanssin laiturilla ja silmäili vyöryviä aaltoja, joita kuitenkin -lukuisat saaret Aurajoen edustalla supistivat, verraten niihin, -jotka Itämeren selillä toisiaan takaa ajoivat. Merta oli Ragnar aina -rakastanut ja etenkin hän nautti muistoistaan lakkapäiden laineiden -vallassa, kun näki jonkun aluksen keikkuvan kuin lastun aalloilla, -vihurin vinkuessa mastojen köysissä ja hyrskyjen roikuessa yli -laivankannen. - -Näkyipä nytkin alus lähenevän Aurajoen suuta. Hyvä oli vauhti tulijalla -eikä aikaakaan, niin purjeet luiskahtivat mastoista alas ja taitavasti -laiva laskettiin Skanssin laituriin. - -Pitkään Ragnar silmäili laivuria, joka nousi aluksesta hänen -puheilleen, vaan outo oli mies, tuntematon. Lukija hänet kuitenkin jo -on nähnyt kun hän, öljytty sadelakki päässä, teki kauppoja hämäläisten -kanssa. Siitä ajasta hän oli laihtunut, koska itämatkallaan oli -sairastunut kuumetautiin ja maannut moniaita viikkoja. - -Ragnar käski tulijan astua katon alle ja sanottuaan moniaita sanoja -laivamiehilleen, Halfdan nousi maihin. - --- Olen paluumatkalla Novgorodista, alotti gottlantilainen kippari -enkä tänne asiatta olisi poikennut, koska kaupanhaluni on loppunut. -- -Tulin vaan noutamaan poikani, joka kuuluu tänne tulleen, tiedottani, -tahdottani, muutaman tyttöhattaran seurassa, pakanatytön sitäpaitsi. -Sen sain kuulla hämäläisiltä, joiden haltuun jätin pojan Novgorodiin -mennessäni, koska poika kuumetta sairasti ja olisi ehkä koko laivaväen -saastuttanut taudillaan. Lieneekö täällä semmoista poikaa näkynyt? -Einar on hänen nimensä. - --- Kyllähän täällä semmoinen poika on nähty, vastasi Ragnar ja kaiketi -hän par'aikaa piispan talossa oleskelee. - --- Tunnet hänet ehkä? - --- Tunnen. - --- Miltä poika tuntuu? Älä ujostele sanoa ajatuksiasi suoraan! Näet, -etten hänen tekojaan kaunistele, sillä hän on minulle huolia tuottanut -jos jonkinlaisia. - --- Minä hänestä pidin paljon. - --- Hoo! Merkillistä! Sinä lienet ollut hyvin vähän tekemisissä Einarin -kanssa? - --- Enpä niinkään vähän. Kyllä hän oleskeli meillä hyvinkin usein, mutta --- - --- Mutta? -- - --- Ei hän täällä nyt enää niin usein käy. - --- Kas niin! Tietysti hän menetteli tuhmasti. - --- Ei ensinkään, mutta hän oli joutumaisillaan sukulaisekseni. - --- Sukulaiseksesi! Onko poika riivattu? No, kyllästyikö tyttäresi -häneen tai hän tyttäreesi? - --- Ei kumpaakaan. Kuolema tuli väliin. - --- Se olikin parasta. - --- Raaka olet, kuulen puheestasi. Mistä tiedät, mikä maailmassa on -parasta? Oliko se meillekin parasta menettää rakas ainoa lapsemme? - --- Älä minua väärin ymmärrä! Minä tarkoitin, että oli meille -vanhemmille parasta, ettei heistä pariskuntaa tullut. - --- Tiedätkö sinä, minkälainen heidän onnensa olisi tullut olemaan? - --- Tiedänpä jokseenkin! Se, joka karkaa pakanatytön kanssa, ei olisi -liian persoiltava ollut sinulle vävyksi. Mutta sitä paitsi tulee poika -naimaan Gottlannista. -- Niin, älä ällisty! Kyllä hänellä sielläkin on -morsian. - --- Kuinka voit noin... Mutta en ymmärrä! Ja olihan hän niin Inkeriin -mieltynyt. - --- Hän mieltyy kyllä muihin paitsi siihen, jonka hänen täytyy naida. - --- Pitääkö hänen siis vasten tahtoaan ottaa gottlantilainen neitonen? - --- Hänen pitää noudattaa isänsä tahtoa. -- Rikkaimman kauppiaan tytär -Visbyssä! - --- Vai niin! Ja luulet siis, että siitä tulee onnellinen liitto. - --- Kunhan toisiinsa tottuvat, niin hätäkö elää kun on tavaraa -yltäkyllin. - --- Sokea isä! Oletpa oikea mammonan orja! - --- Niinkuin ei kukin ihminen kullalle kumarteleisi! Rikkaus mahtia -tuottaa. Luulisipa miehen sinun ijässäsi sitä ymmärtävän. - --- En sitä ymmärrä ja toivon, etten koskaan sitä tulekaan ymmärtämään. - --- Se onkin onni, jatkoi Halfdan, etteivät kaikki sitä ymmärrä. Sillä -silloin syntyisi yleinen tappelu. - --- Ja sen tappelun jälestä kai kaikki olisivat onnelliset? lisäsi -ivaten Ragnar. - --- Jää hyvästi! Emme ymmärrä toisiamme -- emmekä koskaan tulisikaan -ymmärtämään. - --- Sen vuoksi olikin ehkä parasta, ettei meistä tullut sukulaisia. -- -Herran haltuun! - --- Itsepäinen mies, jupisi mennessään Halfdan. - --- Oikea merikarhu! supisi Ragnar. Halfdan lähetti nyt muutaman -laivamiehistä pyytämään venhettä lainaan Ragnarilta. Niin oli kippari -kyllästynyt häneen, ettei enää halunnut häntä puhutellakaan. - -Venhe luvattiin ja soutajan otti Halfdan miehistään, asettui itse -perään ja kevyesti lipui vene vastavirtaa ylöspäin. Ei kulunut paljon -aikaa, ennenkuin oltiin Räntämäen kirkkorannassa. Piispan pakinoille -ei Halfdanilla ollut juuri halua joutua. Tiesi, mitä tuo mustakauhtana -voisi sanoa hänelle, jos jollakin tavalla olisi saanut vihiä hänen -kaupoistaan hämäläisten kanssa! - -Mutta eipä sattunut paremmin, kuin että Tuomas piispa juuri seisoi -pappilan venherannassa renkinsä kanssa neuvottelemassa, miten piispan -venhettä korjattaisiin. - --- Onko minulle asiaa? kysyi Tuomas lyhyesti. - --- Tulin hakemaan täältä nuorta miestä, joka on ollut täällä jonkun -ajan. Einar on hänen nimensä. - --- Kyllä hän täällä on. Oletko hänelle sukua? - --- Hän on minun poikani. - --- Einar on miellyttävä poika. Ei hän kuitenkaan ulkomuodoltaan sinuun -vivahda. - -Halfdan ei katsonut voivansa tähän sanoa mitään erityistä. Tulihan -vaan ajattelemaan, että ihmiset tässä osassa maanpiiriä eivät ainakaan -liioitelleet kohteliaisuudessa häntä kohtaan. - --- Mistä olet? jatkoi Tuomas. Ja mikä ammattisi? - --- Gottlannista. Laivuri olen. - --- Hm! -- Kaiketikin kuljet merimatkoilla kaupan teossa hyvin monissa -paikoin? - --- Kyllä -- jokseenkin monessa. - --- Ja olet hämäläistenkin kanssa kauppoja tehnyt? - --- Onko sitä kukaan minusta sanonut? - --- Minä tiedän, että olet kauppoja heidän kanssansa tehnyt. - --- Miksi sitte kysyt? -- Koska tiedät, en tahdo kieltää olleeni hiukan -tekemisissä heidän kanssaan. Vaan en suinkaan ole ainoa. - --- Tiedät semmoisen kaupan kielletyksi. - --- Olen kyllä kuullut jotakin semmoista puhuttavan. - --- Pyhä isä Roomassa on sen rangaistuksen uhalla kieltänyt, jonka -rangaistuksen lievin muoto on sakot. - --- Niin, kyllä se lienee niin. - --- Niin se on! karjasi Tuomas vihasta vapisten. Ja sinä olet muka -kristitty, nimeksi ainakin; etkö ajattele, mitä se merkitsee, että -rikkoa pyhää kirkkoa vastaan. Auttamalla pakanoita sinä estät pyhän -uskomme levenemistä. - --- Sitä en ole tarkoittanut, aloitti Halfdan. - --- Tietysti sinä olet tarkoittanut kartuttaa varojasi, keskeytti -Tuomas ja sitten synnin helmoissa nauttia saaliistasi. Tuommoisilla -tuppisaksoilla ei ole aavistustakaan korkeammista riennoista. Vatsa on -sinunkin jumalasi, sen tuomion naamasi julistaa. - -Tämmöinen kohtelu alkoi Halfdanin luonnolle käydä, sillä ei hänkään -ollut noita lauhkeita luonteita, jotka kärsivät äreyttä muutoin kuin -hyvin rajoitetussa muodossa. - --- En tiedä mihin määrin minun tässä pitää nuhteitasi sietää, sanoi -gottlantilainen, vaan sen toki ymmärrän, että olen Ruotsin valtakunnan -alamainen ja sen lakien alle alistuva, niinkuin itsekin lienet. - -Veri kohosi piispan poskiin, tätä puhetta kuunnellessa. - --- Vai niskoittelemaan aiot ruveta! Mutta siitä ei tule mitään! Pyhä -kirkko hallitsee kaikki kansakunnat maan päällä, sen alle kuuluvat -kuninkaat ja ruhtinaat, ja joka kirkon lakia vasten rikkoo, hänet -kirkko, eikä maallinen hallitus, tuomitsee. - --- Olkoon se asia miten tahdot, mutta minä otan poikani täältä ja -lähden pois. - --- Kun ensin olet rangaistuksesi kärsinyt ja sakot kirkolle suorittanut. - --- Tavarani olen matkoillani myynyt, millä siis maksan? - --- Älä mutkittele! Sinä saat piirtää nimesi velkakirjan alle -vierastenmiesten läsnä ollessa; kyllä minä sitten sakot perin. -Synninpäästön saat täällä kirkossa, kun ensin tunnustat rikoksesi -ja anteeksi anot minun kauttani pyhältä kirkolta. Seuraa minua niin -kirjoitetaan ensin velkakirja. - -Sydämessänsä Halfdan toivoi piispan siihen paikkaan, johon vuohet -joutuvat viimeisen tuomion jälkeen. Vaan mitäpä auttoi tässä muu kuin -mukaantuminen. - -Velkakirjan alle hän siis piirsi nimensä ja todistajat sitten hänen -nimensä jälkeen panivat puumerkkinsä piispan kirjoittamien nimiensä -alle. - -Mentiin sitten kirkkoon, jossa Halfdan alttarin edessä polvillaan -tunnusti rikoksensa, vannoi ei vasta rupeavansa kauppoihin pakanoiden -kanssa ja pyysi anteeksi pyhältä kirkolta piispan kautta, joka sitten -luki synninpäästösanat. - --- Nyt saat poikasi tavata ja mennä täältä milloin haluat, sanoi Tuomas. - -Synkästi Halfdan katseli piispaa eikä hiiskunut sanaakaan. - -Jätettyään jäähyväiset piispalle ja muille Einar seurasi isäänsä -venheeseen, joka lykättiin vesille. - -Einar tuskin oli istahtanut venheeseen, ennenkuin Halfdan läimähytti -häntä korvalliselle. - --- Kunnoton sikiö! hän huusi. Miksi karkasit Kammon luota tänne, jossa -nyt olen saanut hävetä ja taipua vaikka minkälaisiin nöyryytyksiin! -Tyttären viekottelit mukanasi tietäjältä ja tänne tultuasi hänet -hylkäsit ja ihastuit tuon joensuun vahdin tyttäreen! Kyllä sinusta ei -ole paljon toivoa minulla! Vaan tiedä se, että kun Gottlantiin tullaan, -niin häät minä toimitan ja sinun täytyy ottaa gottlantilainen kauppiaan -tytär. Lupaatko, tai varo selkääsi! - --- Lupaan, sanoi Einar, joka tiesi, että hänet paha perisi, jos hän -vastusteleisi. - --- Ja tuo lemmon piispa kirjoitti 5 naulaa hopeaa ja 12 vahakynttilää. -Vaan kyllä ne sakot takaisin pinnistän juuri hämäläisiltä. Koettakoonpa -toisen kerran saada minut kynsiinsä. Kyllä minä luuni korjaan siltä -mieheltä. Ja sinutta, poika parka, ei hän nytkään olisi minua -puheilleen saanut, se on totinen tosi. - -Skanssin rannassa mentiin laivaan. Einar pyysi hyvästille päästä -Ragnarin ja Kuningundan luo, vaan Halfdan tiuskasi: -- Ei ensinkään! - -Tuuli oli kääntynyt niin, että oli puolittain myötäinen menijöille, -jotka vihdoin onnellisesti saapuivat Visbyhyn. Ei viipynyt kauan, niin -häät vietettiin ja Einar joutui avioliittoon, joka ensi viikkoina oli -kutakuinkin suloinen, vaan kohta muuttui varsin tukalaksi. Sai Einar -kyllin kuulla kuka rahat taloon oli tuonut, sai myös kuulla, miten -oli Pohjolassa elellyt, sillä huhut siitä olivat pian Gottlantiinkin -levinneet. - -Niinpä siis Sulikin kärsimykset tulivat kyllin kostetuiksi ja mittansa -Einar sai kärsiä, vaikkakin monet monituiset kerrat oli katunut -käytöstään tietäjän tytärtä vastaan. - - - - -XI - - -Vaikka olemmekin nyt saapuneet kertomuksemme juonen päähän, tahdomme -vielä luoda loppukatsauksen päähenkilöiden kohtaloihin, muuttautuen -kymmenen vuotta eteenpäin ajassa. Tuomas piispa, voimakas ja -järkevä, oli elämänsä parhaat voimat uhrannut taistelussa sitkeitä -hämäläisiä vastaan. Vaan kun vanhuuden ja sanotaanpa myös omantunnon -vaivat alkoivat häntä liioin rasittaa, hän paavilta pyysi ja sai -eron virastaan ja sitten hän niinkuin usea, jonka maine valoineen, -varjoineen, säilyy historian lehdillä, jäi muistelemaan menneitä, -myötäkäymisen ja pettyneiden toiveiden aikoja ja hallituksen tai -kansan lopputilitystapaa tämmöisissä tapauksissa. Hän ei viihtynyt -pettyneitten toiveittensa muistotantereilla, vaan päätti etsiä -lauhkeampaa ilmanalaa. Ja kun Benedictus Gottlannista, käydessään -piispan ja veljensä Ragnar Ulfinpojan luona, oli mainittua saarta -erittäin mukavaksi olopaikaksi kehunut, päätti Tuomas muuttaa sinne. -Muutamana syyspäivänä hän lähti matkalle, kävi Skanssissa jättämässä -hyvästi Ragnarille ja Kunigundalle, joiden elämästä valonsäde -oli poistunut ja jotka nyt murtuneella mielellä elämänsä loppua -kärsivällisesti odottivat, ja saapui vihdoin onnellisesti siihen -saareen, jota itämeren silmäksi on mainittu. - -Lauhkea ilmanala kasvattaa saarella pähkinäpuut tammen -kokoisiksi. Mustasta silkkiäispuusta saadaan kypsiä hedelmiä, jopa -viiniköynnöksestäkin melkein vuosittain. Kun lisäämme, että saaren ja -etusijassa Visbyn asukkaat harjoittivat erittäin laajaa kaupankäyntiä -näinä aikoina ja olivat tunnetut rikkaudestaan ja että kirkoille ja -luostareille jotakin liikeni tuosta varallisuudesta, niin ymmärrämme, -että piispan entinen asuinpaikka, hyinen Pohjola, oli jotenkin -takapajulla verraten saareen, jossa Halfdan ja Einar asuivat. Mutta -eipä tuokaan muutos piispan elinaikaa paljon pidentänyt. Riutuneita -ruumiin voimia on helpompi parantaa kuin murtunutta mielialaa. - -Tuli aika, jolloin Tuomas vaipui kuolinvuoteelle. Hän asui -Rooma-nimisessä luostarissa, jossa Benedictus, entinen tuttavamme, -häntä hoiti. -- Marttinus ei ollut piispaa seurannut tämän nykyiseen -olopaikkaan, mutta hiljakkoin hän oli saanut käskyn piammiten saapua -sairaan piispan puheille. - -Joka päivä Tuomas kääntelihe levottomasti ja kysyi, eikö Marttia -jo näkyisi. Ja Benedictus, joka kateudella kuuli tuon ikävöivän -kysymyksen, vastasi välinpitämättömästi kieltäen. - -Moniaana aamuna piispa oli tavallista kärttyisämpi. Itsekseen hän -puoliääneen puheli: - --- Koetan joka päivä valmistautua suureen majanmuuttoon, mutta -mielessäni asuu katkeruus. -- Tämmöinenkö on palkka toimestani? Täällä -itaruuden ja rahanhimon pesässä, eroitettuna henkisistä riennoista, -saan nyt kituen odottaa viime hetkeäni -- Benedictus! - -Hän, jonka nimen Tuomas mainitsi, lähestyi vuodetta. - --- Eikö kuulu mitään Martista? - --- Ei, vastasi Benedictus. Kai hän tulee, kun ehtii. - --- Hänen täytyy ehtiä. Pitääkö vielä luonnonlakien minulle kiusaa -tekemän? - --- Mitähän paavi oikeastaan ajattelee? hän puheli itsekseen. Kyllä hän -on saanut kuulla kaikki. -- Se kidutus! Ja ne asiakirjat! -- Vaan minun -täytyi! - -Levotonna hän heittäysi edestakaisin. Sitten hän loi silmänsä -Benedictus'een. - --- Hän on onnellinen, koska hän on tyytyväinen, mutisi piispa. Leipä ja -uni, siinä on onni useille! Mutta minulle leipä ei maistu ja unta en -saa nauttia kuin levotonta, hetkittäin. - --- Minua väsyttää, hän jatkoi nyt ääneen. Tahdon vähän nukahtaa. Mene -katsomaan Benedictus, eikö Marttia ala näkyä. - -Benedictus meni ja piispa kääntyi oikealle kyljelleen. - -Luostarin ohitse kulki ajotie. Halfdan sattui siitä juuri kulkemaan, -kun Benedictus tuli piispan luota. - --- No, kuinka ukon laita on? kysyi Halfdan. - --- Eiköhän kohta loppua tehne, vastasi toinen. - --- Niin, menköön nyt tulevaan elämään; mutta sinne hän ei aarteitaan -voi mukaansa ottaa. - --- Mitenkä niin ynseästi puhut? - --- Minä en hänelle anteeksi anna, hän kiskoi minulta suuret sakot -mielinmäärin, voimatta todistaa minun mitään rikkoneen, otaksui vaan. -Mutta kylläpä hänkin nyt tulee sakotetuksi ja siitä olen oikein hyvällä -tuulella. - -Nyykäyttäen päätään jatkoi Halfdan matkaansa. - -Käytyään virkaveljiään puhuttelemassa, piispan, hänen mielestään -arveluttavasta terveydentilasta, Benedictus palasi Tuomaan luo. Tämä -edelleen lepäsi oikealla kyljellään. Munkki läheni vuodetta -- puhui -moniaita sanoja -- ei kuulunut vastausta. - -Kuolon uneen oli piispa vaipunut. Satamaan oli levoton laivuri saapunut -elämän myrskyiseltä mereltä. - -Neljän päivän kuluttua nähtiin ruumis-saatto lähtevän luostarista -Visbyn kaupungin mutkaisia katuja Pyhän Maarian 11:sta sataluvulla -rakennettuun kirkkoon, joka vieläkin on Visbyn tuomiokirkkona. Väkeä -oli kokoontunut katujen syrjiin ja risteyksiin katsomaan surusaattoa. -Kirkkoon pääsivät ainoastaan mahtavimmat perheet, joihin tietysti -Halfdaninkin perhe kuului. - -Latinan kielellä muuan arkkidiakoni selitti vainajan elämänvaiheet ja -ansiot. Puheen ymmärsi ainoastaan hengellinen sääty. Mutta kuorolaulu -se paremmin tajuttiin. - --- Oi kuinka ylevää! Kuiskasi Konkordia, Halfdanin vaimo, naapurilleen. -Se muistuttaa siitä taivaan ihanuudesta, johon pyhä mies nyt on -päässyt. Ja Halfdan ajatteli: pappien pusseja on hän sakoilla ja -ylöskannoilla pullistuttanut ja siitä nyt munkit ja papit häntä -ylistävät. - -Mutta Einar muisteli, noita säveliä kuullessaan, onnellisia ja katkeria -hetkiään Aurajoen varrella ja huokasi syvään. Hänen pienisilmäinen, -punanenäinen ja pikkusieluinen vaimonsa, tirkisteli erään -saksalaisrouvan kallisarvoista päällysvaatetta ja laski ajatuksissaan, -montako kyynärää hänelle olisi tarpeen ja mitä puku mahtaisi tulla -maksamaan. Hän päätti heti kirkon ulkopuolella ottaa lähempiä tietoja -rouvalta. - -Juhlamenot päättyivät ja ruumisarkku kannettiin pois välinpitämättömän -väkijoukon läpi. Ja hyvin harva Suomessa tiesi, että oli kuollut ja -haudattu se mies, joka, erään runoilijamme lauseen mukaan, "kylvi -tuulta ja niitti myrskyä". - - - - -XII - - - Se soittaa vieläkin kanneltaan -- - Sit' usein lasna ma kuulin -- - Ja vanhoja Väinön laulujaan - Se laulavi partahuulin; - Ja urhot astuvat kumpuin yöstä - Ja kertovat muinaiskansan työstä - Ja neuvovat polvea nousevaa -- - Oi Karjala, muistojen maa! - - _Genetz, Karjala_. - -Ei kaukana niiltä seuduilta, jossa "Imatran innot" huutaen etsivät -vertaistaan, asui, isänsä maata viljellen ja halliten, Sarmi ja hänen -vaimonsa Vieno, jotka lukija vielä kertomuksemme alusta muistanee. -Sinne siirrymme nyt muutamana talvi-iltapäivänä, kun pakkanen nurkissa -paukkuu ja laskeva aurinko kultailee kuusien ja honkien kuuraan -pukeutuneet oksat hyvästijättövalollaan. - -Tilavassa pirtissä istuu kolme naispaikkalaista, kukin rukkiansa -kehräten, Vaaleanverinen, pulska Vieno istuu kangaspuitten ääressä -kultakangasta helskytellen. Ei ole ikä häntä paljon pilannut, -muuttumattomat ominaisuudet: tyyni, ystävällinen katsanto, suloiset -silmät ja lumoova hymy huulilla olivat jäljellä. Lähellä häntä istui -Kyllikki, Tarmolan vanha emäntä, sukkaa kutoen ja lattialla melusi -kolme lasta. Viisivuotias Kommi oli ajelevinaan komureessä jonka eteen -vanha keltainen kissa oli valjastettu; kolmivuotias Katri riuhtoi -korvista mustaa koiraa, joka väliin älähti ja silmäili minkäkokoinen -ja ikäinen hänen rääkkääjänsä oli, malttoi sitten mielensä ja kärsi. -Toisella vuodella oleva Anterus harjoitteli tulevaisen olemisensa -pääehtoa: pysymistä kahdella jalalla. Hän kellahti usein lattialle, -ulvahti, ulvahti ja alkoi uudestaan koettaa. - -Ovi aukeni ja kultakutrinen, punaposkinen Kyllikki, isoäidin kaima -ja kultasilmä ryntäsi sisään, suoraan mummon syliin. Häntä seurasi -kintereillä yhdeksän vuotias Sarmi, lapsista vanhin. - --- Kutti, kutti! Etpä saanut minua kiinni! huusi Kyllikki asettaen -kymmenen sormea suoraviivaan nenänpäästä ulospäin, viisi yhtäälle, -viisi toisaalle. - --- En tahtonutkaan! Sarmi kopeasti vastasi. Kyllä kai olisin saanut! - --- Kyllä Sarmi sinun kiinni saa! vakuutti keltaisen kissan ajaja. - -Mutta Kyllikin isoäiti puheli Vienolle: - --- Kauvanpa miehet viipyvät karhun ajossa. Saa nähdä saavatko saalista. - --- Olen jo levoton vastasi Vieno. Näin unta, viikko sitten, että Sarmi -lähti kotoaan eikä palannutkaan. - -Tämän sanottua Vieno taas alkoi kutoa. -- Hetkinen kului, niin jopa -Tarmolan vanha emäntä keskeytti äänettömyyden. - --- Kuulenko oikein? Laulua, melua, jalkojen kopinaa kujalta korviini -kaikuu, hän sanoi. - -Vienon silmät leimahtivat. - --- He tulevat! Oi kuinka hauskaa! Pirtin ovi riuhdottiin auki ja -kuusi miestä astui sisään, kantaen hakopaareilla otsoa, oikein isoa -mesikämmentä, Tarmo ja Tiera etupäässä astuivat, Sarmi ja Vuolamoinen -keskellä, kaksi palkkalaista jäljestä. Naapurista oli vaimoväkeä ja -poikanulikoita tunkenut porstuaan ja yrittivät pirttiinkin. Kantajat -lauloivat: - - Pois on poiat porstuasta, - Piiat pihtipuolisesta, - Uron tullessa tupahan, - Astuessa aimo miehen. - -Kotiväkikin siirtyi pirtistä kiireesti toimimaan juhlallista -illallisateriaa väsyneille miehille. - -Pirtin peräpenkille paiskattiin otus. Tiera rupesi nylkemään metsän -kuningasta ja lauloi: - - Elä otso tuosta huoli, - Eläkä pane pahaksi, - Jos tulevi turkin tunti, - Karvojen katsanto-aika, - Ei tuhota turkkiasi, - Karvojasi ei katsota, - Herjojen hetaleluksi, - Vaivaisien vaattehiksi. - -Lihat palottiin ja vietiin kattiloihin keitettäviksi. Isolle pöydälle -sitten ladottiin ruokia juomia ylöllisesti ja istuttiin aterialle. -Tiera lauloi: - - Kummun ukko, kultarinta, - Tapion talon isäntä, - Metsolan metinen vaimo, - Metsän ehtoisa emäntä, - Mies puhas, Tapion poika, - Mies puhas, punakypärä, - Tellervo, Tapion neiti, - Kanssa muu Tapion kansa, - Tule nyt häihin härkösesi, - Pitkävillasi pitoihin. - Nyt on kyllin kystä syö'ä, - Kyllin syö'ä, kyllin juo'a, - Kyllin itsensä piteä, - Kyllin antoa kylälle. - -Istuttiin siinä sitten illemmaksi. Vaimoväki siirtyi levolle, mutta -miehet rähisivät aamunkoittoon asti. Tarmo, selvin mies joukosta, -nousi vihdoin ja meni maata, sivumennen huomauttaen, että eipä olekaan -kymmenenkuntaan vuoteen hänellä ollut näin rattoisaa iltaa. - -Sarmilassa kävi ajan takaa muuan vanha nuorimies, nimeltä Kaapro. -Hänen kanssaan Vuolamoinen, Vienon veli, tuli erittäin hyvin toimeen. -Vuolamoinenkin oli jotensakin itserakas, vaan Kaapro ei siinä suhteessa -löytänyt vertojaan. Hän luuli kaikkien tyttöjen, jopa naineidenkin, -olevan häneen aivan ihastuneita ensi katsannolla. Keskenään nämä veikot -sitten kehuivat vastustamattomuudestaan tässä suhteessa. - -Toisessakin suhteessa he olivat hengen heimolaisia nimittäin hevosia -arvostellessa ja ajaessa. Se oli heidän hupaisinta ajan viettoaan. - -Kaikeksi onnettomuudeksi tuommoiset luonteet pian riitaantuvat, kun -heidän etunsa vähänkään tulevat ristiriitaan keskenään. - -Kaapro oli jo ennestään silmällä pitänyt erästä varakasta vanhaa -piikaa, vaan päättämättömyydessään jättänyt kosimisen kesken, niinkuin -hänen tapansa oli. Mutta kun Vuolamoinen huomionsa käänsi samaan -neitoseen, niin Kaapro ensin ei muka ollut huomaavinaan asiata, vaan -kun pelkäsi toden olevan tarkoituksena, hän närkästyi, ja soimasi -muiden läsnäollessa Vuolamoista. Tämä, ollen vankan hämäläistalon -tuleva hallitsija ja arvossapidetyn isänsä poika ei suvainnut -tuollaista kohtelua vaan vaati Kaapron tappeluun. - -Tuota kaksintaistelua oli kokoontunut katsomaan kylän nuoriso, ei -ainoastaan miehenpuoliset, vaan vieläpä naisetkin tahtoivat nähdä, -miten heidän ihailijansa ottelivat. Kaapro kerskasi pian masentavansa -tuon hämäläisen kauriin ja Vuolamoinen ei sanonut pelkäävänsä -karjalaista karjua. - -Hän, jonka vuoksi taistelu tapahtui, oli asettunut kivelle istumaan -taistelevien ääreen. - -Punaisissa ja sinisissä vaatteissaan hän näytti hiukan suruttomalta ja -seurasi suurella tarkkuudella taistelun vaiheita. - -Sylipainia siinä ensin pantiin. Kellahti Kaapro vihdoin seljälleen. -Vaan kohta hän oli pystyyn kavahtanut ja antoi iskun vastustajansa -nenälle niin, että veri sieramista purskahti. Tuskasta ja hävystä -vimmastuen Vuolamoinen ryntäsi Kaaproa kohden, vaan sai samalla toisen -iskun oikeaan ohimoonsa ja vaipui tunnotonna tantereelle. Taistelu -tietysti oli päättynyt ja kylmällä vedellä Vuolamoisen päätä valeltiin, -kunnes hän virkosi ja palasi Sarmilaan. Kaikki hänen sukulaisensa -häpesivät kovin ja seuraavana päivänä Tarmolan väki lähti paluumatkalle -kotia. - - - - -XIII - - -Talvea seurasi kevät ja lämmin kesä ja silloin hämäläisten sitkeä -vastarinta kristinuskoa vastaan johti Suomeen Birger Jaarlin -laivastoineen. - -Ei ollutkaan nyt hämäläisillä leikinteko edessä. Suuremmassa vaarassa -kuin koskaan ennen oli heidän uskontonsa ja vanha vapautensa. Kun -kuulivat ja näkivät, minkälainen laivasto oli hämäläisten satamaan -saapunut, he ensin epäilivät, tokko vastustus olisi ensinkään -mahdollinen. Neuvoteltiin ja kyseltiin vanhalta Irjaltakin hänen -mielipidettään. Hän tietysti kehoitti vastukseen. - -Ei kuitenkaan mitään päätaistelua saatu toimeen. Pienemmissä kahakoissa -hämäläisten vastarinta murrettiin. - -Voitetuille sitten tyrkytettiin uusi uskonto tai kuolema, tai -poikkeustapauksissa vankeus. - -Viimemainittu kohtalo tuli Irjankin osaksi. Niin vanhaa ei haluttu -hengiltä ottaa, vaikka ei tosin suuria toiveita ollut siitä, että -itsepäinen loihtijan emo mukaantuisi uskoaan muuttamaan. - -Irja itki harmissaan, muistellen entistä mahtavuuttaan ja niitä -aikoja, jolloin vielä Väinön henki eli kansassa vireänä, jolloin -runot kaikuivat hartaammin ja useammin kuin nykyisen kansan huulilta, -jolloin Ahti oli innostaan auliimpi ja suopea, Mielikki alinomaa -antipaidoissaan ilmestyi metsästäjille ja johti heitä oikeille -poluille. -- Ne ajat olivat olleet ja menneet. - -Lapsuuden suruttomia päiviä hän myös ajatteli ja ensimäisen rakkauden -heräämistä rinnassaan ja jumaloidun miehensä ennenaikaista, surullista, -loppua. Ja valuivat hänen silmistään veet, "herneaarta hereämmät." - -Hänen koppinsa ovi aukeni ja auringon valo tulvasi sisään. -- Ja -auringon valon ympäröimänä seisoi ovessa keski-ikäinen mies, munkin -puvussa, joka oli tullut vanhusta lohduttamaan ja uuteen uskoon -taivuttamaan. - -Irja tuijotti tulleeseen, niinkuin ylönluonnolliseen ilmestykseen. -Olihan ovessa seisoja kristitty ja olisihan ollut odotettavissa, että -vihan leimu olisi vanhuksen silmissä ilmestynyt. Vaan päinvastoin -autuaallisin hymy valaisi hänen muotonsa ja hän katsoi vierasta, katsoi -kauan ja ikäänkuin haltioissaan. - -Hengellinen mies, tuosta kummastuneena, kun oli kuullut vanhuksen -olevan paatuneimpia pakanoita, rohkeni astua peremmäksi ja istua -pienoisen arkun kannelle. - -Yhä vaan Irja häneen katsoi. Vanhuksen huulet vapisivat ja sopersivat -jotakin. - --- Minä olen tullut, alotti vihdoin vastatullut, tarjoomaan sinulle -ainoaa, autuuttavaa uskoa ja pelastamaan sinua ijankaikkisesta -kadotuksesta. - -Huonoa suomenkieltä hän puhui, vaan Irja kuitenkin ymmärsi puheen -sisällön. - --- Paljon olen saanut tuon uskosi vuoksi kärsiä, vastasi Irja. -Heimolaiseni ovat kristityt rääkänneet, mieheni ja yhden lapseni he -ovat tappaneet. Mitä minä semmoisesta uskosta! Vanha uskontomme on -rehellinen, uusi uskonto on kavala. - --- Sinä puhut kuin sokea maailmasta, jota hän ei koskaan ole -nähnyt, ja vieläpä ankaramminkin, sillä sokea ei moiti Jumalaa ja -hänen luomakuntaansa. Mutta koska et ole valmistunut, huomaan, -vastaanottamaan ainoaa, autuuttavaa uskoa, niin jätän sinut vielä -yksinäisyydessä miettimään tilaasi. - --- Minä voin kuolla milloin tahansa ja ehkä en saa enää sinua -puhutella. Ja vaikka en vielä suvaitse uutta uskoa, niin en voi sinusta -erota. - -Munkki katsoi vanhusta pitkään ja luuli hänen olevan houreissa. - --- Minä olen aivan selvällä järjellä, lisäsi Irja. Mutta entiset -muistot valtaavat vastustamattomasti sieluni. Tiedä, että olet aivan -miesvainajani näköinen siihen aikaan, kun tulin hänet tuntemaan. -Astuntasi, silmäniskusi ja puheesi sointu -- oi mitä muistoja ne -herättävät entisistä, onnellisista oloista! - --- Tämä on taivaallisen isän kummallista kaitsemista, sanoi vieras. -Aivan selvästi Hän käyttää minua välikappaleena, saadakseen sinut -taipumaan kristinuskoon. - --- Minun täytyy myöntää, että viisas on semmoinen Jumala, sillä ei -mikään muu keino voisi kovaa sydäntäni järkyttää. -- Mutta en vielä ole -suostunut. - --- Minä menen nyt ja tulen huomenna. - --- Tule vielä tänä iltana. Eihän sitä tiedä milloin elämäni lanka -katkeaa. - --- Munkki nousi ja meni. Irjan silmät häntä seurasivat. - --- Kummallista, vanhus mutisi. Mikä minulle on tullut? Olenhan kuin -rakkauden houreissa ja kuitenkin eri tavalla kuin ennen. Ja mitä -merkitsee tämä kaikki? Varmaankin se on auringon viime vilaus vuorten -huipuilla, ennenkuin pimeys peittää maat ja mantereet. Onko tämä sen -kristityn Jumalan tointa. Niin -- kautta Tuonen joen pyörteiden -- en -ole koskaan Ukon huomannut tämmöisiä ihmetöitä tekevän! - -Syvissä ajatuksissa lepäsi vanhus, ajatellen itsekseen, että hän -tulee vielä tänään. Ja uusi ihastus valtasi vanhuksen mielen, kun -hän sai taas nähdä nuo suloiset silmät, tuon lumoavan katseen, nuo -heleät sanat, jotka muuttivat uuden uskon perusopit hänen korvissaan -kuulumaan aivan erilaisilta kuin koskaan ennen. Vaatiihan valistunutkin -inhimillinen luonne jotakin näkyväistä uskonnollisten käsitteiden -tueksi, saatikka valistumaton. - -Siinä lepäsi Irja ja kuunteli tuota vanhaa ja kuitenkin vanhentumatonta -oppia taivaallisesta Isästä, joka sulasta armosta, säälien syntiin -langennutta ihmiskuntaa, antoi ainoan poikansa uhriksi maailman -synneille. Ja niinkuin kevään routa ja jää sulaa vähitellen auringon -karttuvan lämmön vastustamattomasta voimasta, niin nyt tuon vanhan -pakanankin sielu ei voinut sotia uusia tunteita vastaan, jotka -vuodatettiin hänen sieluunsa kuin kukkaset kesäiselle kedolle. - -Useat päivät ja viikot vierivät ohitse. Tyyneenä vaan heikkona makasi -Irja vuoteellaan. Hänen ruumiinsa oli murtunut, hänen sielunsa -muuttunut. - -Joka päivä istui munkki hänen luonaan ja koittipa vihdoin viimeinen -elinpäivä vanhukselle. Tyyneenä ja iloisena hän nyt odotti tulevaa -elämää, kun oli kastattanut itsensä. -- Yhä harvempaan hänen rintansa -kohosi ja kun hän viimeisen henkäyksensä veti, piti hän munkkia kädestä -ja hänen silmänsä olivat hänen kääntymisensä maalliseen matkaansaajaan -suunnatut. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SULIKKI*** - - -******* This file should be named 60987-8.txt or 60987-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/0/9/8/60987 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/60987-8.zip b/old/60987-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 755a6f7..0000000 --- a/old/60987-8.zip +++ /dev/null |