diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/60958-8.txt | 7666 | ||||
| -rw-r--r-- | old/60958-8.zip | bin | 167628 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 7666 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..3673a40 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #60958 (https://www.gutenberg.org/ebooks/60958) diff --git a/old/60958-8.txt b/old/60958-8.txt deleted file mode 100644 index 0805f7e..0000000 --- a/old/60958-8.txt +++ /dev/null @@ -1,7666 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Ingo, by Gustav Freytag - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Ingo - Romaani - - -Author: Gustav Freytag - - - -Release Date: December 18, 2019 [eBook #60958] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK INGO*** - - -E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - -INGO - -Romani - -Kirj. - -GUSTAV FREYTAG - -Suomennos --r--r. - - - - - -Tampereella, -Hj. Hagelberg'in kustannuksella, -1885. - - - - -SISÄLLYS: - - - 1. Vuonna 357 - 2. Pidot. - 3. Avonaisia sydämiä. - 4. Kuninkaan hovissa. - 5. Metsänajoissa. - 6. Jäähyväiset. - 7. Ingo kuninkaan hovissa. - 8. Viimeinen yö. - 9. Idis-linna. -10. Lähteen luona. -11. Salaman isku. - - - - -1. - -Vuonna 357. - - -Vuorenkummulla, rytöhakkauksen lähellä, joka eroitti Thüringiläisten -metsät Katteista, seisoi nuori vartija vahtimassa jyrkkää polkua, joka -Kattein laaksoista johti ylängölle. Hänen päänsä päällä levitti suuri -pyökkipuu latvansa, kummallakin puolella kulki raja-aitaus pitkin -vuoren harjaa ja tiheässä pensastossa kukki karhunmarjat ja itsestänsä -kasvavat ruusupensaat. Nuorukaisella oli heittokeihäs kädessänsä ja -seljässään hihnasta riippuva, pitkä sarvi; huolettomana nojautui hän -puun runkoon ja kuulteli metsästä tulevia ääniä, tikan nolottamista, -tahi oksien hiljaista kahinaa jonkun eläimen hiipiessä pensaston -lävitse. Väliin katsahti hän maltitoinna aurinkoon tahi heitti -silmäyksen ta'aksensa sinnepäin, jossa linnoitus ja eläinten tarhat -olivat. - -Äkkiä kumartui hän eteenpäin kuuntelemaan; hänen edessänsä olevalla -polulla kuului keveätä astuntaa, ja lehdistön lävitse haamoitti -eräs mieshenkilö, joka läheni häntä nopein askelin. Vartija nykäisi -rintapuolellensa hihnan, jossa sarvi riippui ja tempasi keihään, -valmiina heittämään; miehen astuessa ulos lehdiköstä ja tultua -avonaiselle rajankohdalle, huusi hän tälle, pitäen keihäänsä kärjen -tähdättynä tätä kohtaan: -- Pysähdy, metsänvaeltaja ja lausu ne -taikasanat, jotka pelastavat sinut minun raudastani! Muukalainen -heittäytyi viimeisen puun taakse sillä puolella rajaa, jossa hän -oli, ojensi avonaisen oikean kätensä ja sanoi: -- Minä tervehdän -sinua rauhallisesti, minä olen muukalainen tässä maassa, enkä tiedä -tunnussanaa. - -Kaiheksuen huusi hänelle vartija: -- Sinä et tule kuten ruhtinas -hevoisella etkä saattoseuran kanssa, sinulla ei ole sotilaan kilpeä, -et sinä myöskään ole matkustavaisen kaupustelijan näköinen, jolla on -laukku ja kärryt. -- Ja muukalainen huudahti takasin: -- Pitkältä olen -minä matkustanut vuorten ja laaksojen yli, hevoseni menetin minä virran -pyörteessä, minä etsin vierasvaraisuutta sinun maisemillasi. - -Jos sinä olet perki vieras, täytyy sinun varrota siksi, kun minun -veljeni sallivat sinun tulla maahan. Siihen asti lupaa minulle rauhaa -ja olla itse rauhassa. - -Molemmat miehet olivat terävillä silmäyksillä katselleet toisiansa, -nyt laskivat he keihäänsä kukin rajan puoleista puuta vasten, astuivat -tuolle avonaiselle paikalle ja tarjosivat kättä toisillensa. Kättä -lyödessänsä tutkistelivat he tarkkaan toisensa ajatuksia. Vartija -katseli teeskentelemättömällä ihmettelemisellä tuon muutamaa vuotta -itseänsä vanhemman muukalaisen voimakasta käsivartta, uljasta ryhtiä ja -ylpeätä katsantoa. - --- Ei olisi helppoa miekkaileminen sinun kanssasi vihriöivällä -nurmikolla, -- sanoi hän avosydämisesti -- minä olen milt'ei pisin -miesi meidän simanjuojista ja sittenkin täydyn minä kurkottaa sinua -katsellessani. Ole tervetultu minun puuni alle ja huo'ahda, kunnes minä -ilmoitan sinun tännetulosi. - -Sillä välin kun muukalainen huoletoinna totteli kutsua, pani vartija -sarven huulillensa ja puhalsi kaikuvan ilmoitushuudon kansansa -laaksoihin. Vuorien karut kertoivat noita ankaria ääniä. Vartija -katsoi etäisessä uutismaassa oleviin majoihin ja nyökkäsi päätään -tyytyväisenä, sillä liikettä alkoi näkyä huoneiden ympärillä; -tuokion perästä riensi eräs ratsastaja ylängölle. -- Ei mikään voita -villihärjän sarvesta lähtevää, tenhokasta ääntä, -- lausui vartija -hymyillen ja heittäytyi kanervikolle muukalaisen viereen, sill'aikaa -kun hänen silmäyksensä nopeasti lensi pitkin metsässä olevaa -rytöhakkausta ja hänen edessään olevaa vierasta laaksoa. -- Puhu, -matkustaja, hiipiiköhän kentiesi vihollinen sinun jäljestäsi tahi -oletko muutoin nähnyt sotureja metsässä? - --- Ei ääntäkään kuulu metsässä muuta, paitsi mitä siellä on kuuluva, --- vastasi muukalainen, ei kukaan Kattein vakojista ole vaaninut minun -polkuani sitten kuuteen päivään ja yöhön. - --- Kattein lapset syntyvät sokeoina maailmaan kuten koiran penikat, --- lausui vartija ylenkatseella. -- Kuitenkin luulen minä sinun hyvin -osanneesi käyttää metsän piilopaikkoja, kun olet voinut välttää heidän -etuvartijoitansa. - --- Minun edessäni oli valo takanani pimeys, -- vastasi muukalainen -uljaasti. Vartija katseli säälillä miestä, jonka ruskeoista kasvoista -nyt oli selvästi nähtävänä väsymys ja jonka ruumis hervotoina nojasi -puun runkoon. Vartija mietiskeli hetken itseksensä; sitten sanoi hän: --- Jos sinulla on ollut pelkäämistä Kattein kostoa, on sinun kaiketi -täytynyt monta päivää olla ilman tulta ja savua sekä olet ollut -huonolla matkaeväällä, sillä metsä ei nyt tarjoa edes marjoja eikä -hedelmiäkään. - --- Näetkö, minä olen vartijana ruhtinaani seurueessa, enkä tiedä, jos -hän tulee tarjoamaan sinulle suolaa ja leipää; mutta nälkäistä miestä -en tahdo metsässä nähdä. Ota ja syö minun laukustani! Näin sanoen -ojensi hän kätensä puun taakse, otti esille mäyrännahkaisen laukun -ja tarjosi muukalaiselle sinä olevaa karkeata leipää ja lihaa. Tämä -vilkasi kiitollisena häneen, mutta oli vaiti. Silloin tarjosi vartija -hänelle pienen sarven, avasi sen puisen kannen ja sanoi, ystävällisesti -tarjoten: -- Ota suolaakin, tässä puun alla on minun asuntoni ja -kotini, tässä olen minä isäntänä. -- Vieras otti sarven. -- Siunaus -seuratkoon lahjaa, olkaamme ystäviä. -- Hän söi hyvällä ruokahalulla ja -nuorukainen katseli sitä tyytyväisillä silmäyksillä. - --- Kun armas aurinko lähettää säteitänsä metsästön läpi, silloin on -vartian virka hyvä -- alkoi muukalainen vihdoin puheen; -- mutta -kuin metsä humisee öisestä myrskystä, silloin vaaditaan rohkeutta -metsäiseltä vartijalta. - --- Tämä rajamaa on pyhitetty kansan hyville jumalille, -- vastasi -vartija, -- kummaltakin puolelta virtaa pyhiä lähteitä ales laaksoihin, -ja me, metsän asukkaat, olemme tottuneet puiden öiseen lauluun. - --- Sinä olet nuori iältäsi, -- jatkoi muukalainen, -- sinun isäntäsi -panee sinuun suuren luottamuksen, jättäessänsä maan rajan vartioimisen -sinulle yksinänsä. - --- Raja-aituuksella on paljo miehiä -- ilmaisi vartija. -- Meillä -ei ole suurta pelkoa vihollisten joukkojen päällehyökkäyksestä -vuoristossa, sillä vieraan jalalle käynyt öinen maan sisäpuolelle -tunkeutuminen kallioiden ja metsäpurojen kautta vaikeaksi. Mutta huhu -kertoo tuiman tappelun joku aika sitten syntyneen roomalaisten rajalla -Allemanein ja Caesarin välillä, jota he nimittävät Julianukseksi, ja -kymmenen päivää sitte lensi meillä yönaikana jumalan kesyttömätöin -lauma ilman läpi, -- hän katsoi arasti korkeuteen, -- siitä ajasta asti -vahdimme me maan rajaa. - -Muukalainen käänsi päänsä ja heitti nyt ensimäisen kerran silmäyksen -toverinsa kotimaahan. Siellä kulkivat vuorenharjanteet suurissa -kaarteissa jono jonolta, niiden keskivälillä oli syvä laakso, ja -missä se laajeni aavikoksi, näkyi vuorelta juoksevan virran vaahto -kimaltelevan auringonpaisteessa. - --- Ja nyt, toverini, annapa minun tietää, kenen lippua sinä kannat ja -mihin sinä aiot johtaa minua. - --- Kaikissa laaksoissa, joita sinun silmäsi näkee, ja vielä etemmäksi -aina tasangolle asti vallitsee haltijana herra Answald, Irmfriedin -poika, jonka palvelija minäkin olen. - --- Kaukana ollessani kuulin suuren kuninkaan hallitsevan Thüringiläistä -kansaa; häntä nimitettiin Bisino-kuninkaaksi, -- vastasi vieras. - --- Sinä olet kuullut oikein, -- vakuutti nuorukainen, -- Mutta tämä -metsäseutu on ikivanhoista ajoista ollut vapaa oman herrassukunsa -hallinnon alaisena, ja maan suuri kuningas tyytyy siihen, että me -vahdimme hänen rajojansa ja vuosittain lähetämme hevoisia hänen -hoviinsa. Vähät huolimme me, metsän asukkaat, kuninkaalta, ja -Answald-herra käy ani harvoin kuninkaanlinnassa. - --- Eikö Bisino kuningas pidä luetteloa teidän karjoistanne, joita minä -näen tuolla majain luona? -- kysyi muukalainen taaskin. - --- Hm, kerran syntyi aseenkalsketta kylissämme, koska kuningas tahtoi -syöttää sikojansa meidän tammimetsissä ja kerta sai hän halun metsästää -villihärkiä meidänkin metsissämme, mutta sen koomin ei siitä olla -kuultu mitään. - -Muukalainen katseli vakaisena ales laaksoon. -- Ja missä sinun isäntäsi -talo on? - -Vartija osoitti laakson aukeamaan. -- Tuolla vuoren juurella se on, -kolmen tunnin matka alespäin rivakkaalle kävelijälle, mutta meidät voi -laitumelta otettu hevoinen viedä sinne lyhyemmässä ajassa. Kuuletko -kavion kopsetta? sarvi on ilmoittanut tovereilleni, että vieras oli -saatettavana; minun vahdista päästäjäni tulee. - -Muuan ratsastaja tuli ravissa vuoritietä ylös, uljas nuorukainen, -vartijan näköinen kasvoiltaan ja ryhdiltään; hän laskeutui hevoisen -seljästä ja puhui hiljaa toverinsa kanssa. Vartija jätti hänelle -torven, heitti nahkalaukun hartioillensa ja tarjosi hevoisen -muukalaiselle. -- Minä tulen sinun jäljessäsi, -- sanoi hän, hyljäten -tarjoumuksen; vieras tervehti kädellään ja päällänsä uutta vartijata, -joka uteliaana katseli häntä, ja ohjasi seuraajansa kanssa matkansa -ales laaksoon päin. - -Kaita tie johti jyrkkään ales kiemurtelevaa virtaa kohden -jättiläispuiden välitse, joiden naavat loistivat hopealta auringon -valossa, puunjuurien ylitse, jotka luikertelivat tiellä ikäänkuin -jättiläiskäärmeet ja kohosivat korkeisiin kaariin niillä paikoilla, -joista vesi oli huuhtonut pois niiden alla muinoin olleen soran. -Virran rannalla sulki tien vedenrajalla olevat puut ja paljous -kuihtuneita kaisloja; veden voima oli kevään aikana kuljettanut -sinne tuulenkaatamia puunrunkoja, jotka nyt kellottivat sikisokin -lehdittömine oksineen; mutta metsän asukkaan veitsi oli leikannut -ahtaan polun oksakisojen läpi. Joutuisilla askelilla, kiiruhtivat -miehet ales laaksoon, he hyppivät rohkeilla harppauksilla kiveltä -kivelle, puulta puulle, nuori vartija etimäisenä; usein teki hän -korkean hypyn ilmassa samoinkuin heitetty pallo kepeästi hyppii jyrkkää -vierua ales, ja missä joku leveä rotko keskeytti heidän kulkunsa, -uudisti hän hyppynsä taaksepäin rohkaistaksensa täten seuraajaansa. - -Ohjakset oli hän laskenut hevoisen kaulalle ja tämä juoksi haltijansa -perässä tottelevaisena kuin koira; he voisestakin näytti tuo raivaama -toin tie tuntuvan hauskalta. Tyytyväisen näköisillä silmäyksillä -mittaili vartija erästä rivakkaa harppausta, jonka muukalainen oli -ottanut puron yli ja tutki sitte hänen jalkansa jättämää jälkeä -pehmoisessa maakamarassa. -- Sinä astut voimakkaasti ollaksesi -väsynyt miesi, -- sanoi hän; -- minusta näyttää, että sinä varmaan -ennenkin olet uskaltanut tehdä rohkeita hyppyjä verisellä arolla. -Jalkasi jäljestä näen sinun olevasi meidän kansaa, sillä varpahat ovat -taipuneet ylöspäin ja paino kohtaa enimmäkseen jalan etuosaa. Ensin -pidin minä sinua puheestasi päättäen vieraan maan miehenä. Oletko -koskaan nähnyt roomalaisen jalanjälkeä? - --- He kulkevat pienillä jaloillaan lyhyillä askelilla ja nojaavat koko -jalkapohjaansa, kuten väsynyt ihminen tekee. - --- Niin sanovat ne meidänkin miehistä, jotka ovat olleet lännessä. Minä -olen itse tähän asti nähnyt ainoastansa aseettomia kaupustelijoita -tuosta mustatukkaisesta kansakunnasta, -- lisäsi hän puolustellaiden. - --- Pitäköön onnen jumalattaret roomalaisten jalat kaukana teidän -maastanne, -- vastasi muukalainen. - --- Sinä puhut kuin meidänkin vanhukset; me nuoret sitä vastoin -ajattelemme siten, että joll'eivät he tule meidän luoksemme, menemme -me heidän luoksensa, sillä ihmeellisen sanotaan heidän maansa olevan, -kaikki huoneet kirjavasta kivestä, suloinen auringon paiste ympäri -vuoden ja vihriöivä maa keskellä talvea; makea viini tavallisempaa kuin -kalja, istuimet ja penkit hopeasta, tytöt tanssivat puettuina silkkiin -ja kultaan ja sotilas on kaiken tämän komeuden herra. - -Vartija odotti turhaan muukalaiselta vastausta, he kulkivat hetkisen -vaitonansa rinnatusten, vihdoin tarttui nuorukainen hevoisen ohjaksiin. --- Tässä alkaa tasaisempi tie,-- sanoi hän, -- nouse selkään, että -ennen iltaa saapuisimme määrämme päähän. -- Muukalainen laski kätensä -hevoisen säkeelle ja hyppäsi raskaasti satulaan, hänen johtajansa -nyökkäsi tyytyväisenä ja vihelti hiljaa, jonka jälkeen hevoinen -vilkkaalla juoksulla vei ratsastajansa ales laaksoon päin, sillävälin -kun nuorukainen juoksi jalkaisin hänen rinnallansa, heiluttaen -keihästänsä ja väliin huudahtuksella kehoittaen hevoista, joka silloin -hirnahti ja käänsi päätänsä vastaukseksi. - --- Keitä ovat naiset tuolla etäällä, vaaleissa pu'uissa? -- kysyi -muukalainen, kun he seisahtuivat eräällä lähellä uutismaata olevalla -kukkulalla ja katselivat aitausta. -- Haa! -- huudahti vartija, -- -herraskartanon tytöt ovat tulleet, tuolla on Fridan ruskea lehmä, -kuuletko sitä kaunisäänistä kelloa, joka sillä on kaulassansa? Ja -tuossa on tyttö, itse! -- Hänen punastuneet kasvonsa ilmaisivat, että -kohtaaminen oli hänestä mieluista. - --- Noissa vanhoissa mökkilöissä, näetkö tuolla etäällä, on paimenen -asunto; kesällä menee kylän karja suvilaitumelle, ja meidän -tyttömme tulevat kuljettamaan kellarin tulot herraskartanoon. Tuolla -pyökkimetsässä taas elää sikopaimen väkinensä; eipä ole kauniimpaa -tammenterholaiduinta koko maassa niin pitkälle, kuin aurinko -paistaa. -- He olivat nyt ennättäneet uutismaalle, vartija otti pois -salvat, jotka estivät pääsöä juhtatarhoihin, ja muukalainen ratsasti -aitaukseen, jossa lehmät ammuen juoksentelivat, sill'aikaa kun paimenen -vaimo palvelijattarinensa kantoi maitoastiat viileään kellariin, -joka, ollen rakennettu kivistä ja sammalista, oli pohjoiseen päin ja -johon sopi pitkiä rivejä maitokehloja. -- Meillä on onni mukanamme, -muukalainen, -- huudahti vartija, -- Irmgard, meidän ruhtinaamme tytär, -on täällä itse katsomassa karjaa; jos hän mieltyy sinuun, saatat olla -huoleti hyvästä hoidosta. - --- Missä hän on, jonka nimen sinä mainitsit? kysyi muukalainen. - --- Tuolla hän seisoo jakelemassa käskyjä palvelustytöille, sinä voit -helposti eroittaa hänet niistä muista, -- Neitsyet seisoi kärryn -luona, jolla, valjastettuna kahden härjän jälkeen, kuljetettiin -herraskartanoon maitohuoneen tuotteet: kovaan puserrettua voita -puuastioissa, jotka olivat tehdyt metsässä kasvavista luumupuista, ja -kuminajuustoja ladotut viheriäisten lehtien väliin. - --- Mene hänen luoksensa, toverini, ja sano hänelle, että täällä on -vieras, joka lähestyy rukoillen suojelusta. Minä en tahdo puhutella -sinun herrasi tytärtä niin kau'an, kuin hänen isänsä ei ole suonut -minulle sijaa liedensä ääressä. Ja koska sinä olet ystävällinen -minua kohtaan, niin puhu hyvää minusta niin pitkälle, kuin voit. -- -Muukalainen laskeutui hevoisen seljästä ja kumarsi etäältä neitsyelle. - -Hänen keltaiset kähäränsä kiemuroivat vapaana hänen korkean vartalonsa -ympärillä, ne aaltoilivat hänen nuorten kasvojensa voimakkaiden -juonteiden ympärillä ja ulottuivat aina uumaan saakka. Hopealla -huolitettu vyö piti kiini hänen valkoista pellavapukuansa, jonka -yllä hän kantoi lyhyttä kaappua hienosta, runsailla koruompeluksilla -kaunistetusta villakankaasta ja alastomissa käsivarsissansa oli hänellä -kultaisia renkaita. Suurin silmin katseli hän muukalaista, ja nyökkäsi -hiljaa päätänsä vastaukseksi hänen nöyrälle tervehdyksellensä. - -Vartija astui neitsyen luokse: -- Muukalainen etsii sijaa meidän -istuimillamme ja vuodetta väsyneen päänsä varalta; minä johdan häntä -taloon, jossa ruhtinas ratkaiskoon hänen kohtalonsa. - --- Me suomme lepoa matkustajalle, jonka jumalat meille lähettävät. -Olkoon hän kuka hyvänsä, hyvä tahi paha, joka rukoillen lähestyy -meidän liesiämme, on hän kolme päivää meidän vieraamme; sitten kysyy -minun isäni, onko hän rehellinen mies eikä arvotoin oleskelemaan -meidän kattomme alla. Sillä tiedäthän sinä itsekin, Wolf, että monta -julmaa muukalaista kuljeskelee kurjuudessa ympäri maata ja tuovat sen -kirouksen, joka seuraa heidän askeliansa, mukanansa rehellisen miehen -huoneesen. - --- Käytöksestänsä päättäen näyttää hän kohtelevan rehellisesti sekä -ystävää että vihollista, -- lausui vartija. - -Neitsyt heitti muukalaiseen lyhyen silmäyksen: -- Jos hän on sellainen, -kun sinä sanot, saatamme olla iloissamme hänen tänne tulostansa. Tarjoa -hänelle maitoputina, Frida! - -Muukalainen joi ja kun hän kiitellen antoi putinan takasin Fridalle, -sanoi hän: -- Siunaus sinun laupiaalle kädellesi! Ensimäisen -tervetuliaisen tässä maassa lausui minulle ystävällisesti tuo -lämminsydäminen nuorukainen, olkoon tämä toinen nyt minulle enteenä, -että minä hovikartanossakin tulen löytämään sen rauhan, jota minä niin -hartaasti halajan. - -Sillä välin oli vartija itseänsä varten ottanut kiinni yhden -hevoisista, jotka juoksentelivat eri aitauksessa. Kun hän valmistiihe -nousemaan selkään, astui rusoposkinen Frida hänen luoksensa: -- Onni -on sinulla ollut unissasi, Wolf, -- pilkkasi hän; -- sill'aikaa kun -sinä lepäsit on vieras lintu tarttunut rajalle viritettyyn ansaan. -Minkälainen oli unesi, vartija, orjantappuraisella vuoteella? - --- Huuhkain ei sallinut minun nukkua, se vaikeroi Fridan takia, joka -öiseen aikaan seisoo ravistelemassa aitausta, saadaksensa tietää, miltä -taholta hänen tuleva miehensä on ilmestyvä. - --- Mutta minä näinkin kuivettuneella pensaalla erään tikli-varpusen, -joka lähetti vanhaa takkiaisen höytyä häävuoteeksi sille rikkaalle -sudelle. - --- Ja minä tunnen erään ylpeän kaunottaren, -- vastasi Wolf -mieliharmilla, -- joka polki jalkainsa alla orvokit, joita hänen piti -poimia ja lankesi tätä tehdessänsä nokkosiin. - --- Ei sinun pellollasi kasvaviin nokkosiin, sinä typerä Wolf! -- -vastasi Frida vihaisesti. - --- Minä tiedän tytön, jota en pyydä tanssimaan, kun täällä tästälähin -pidetään tanssiaisia, -- vastasi Wolf. - --- Kun susi [Wolf suomeksi susi. Suoment.] tanssii, lentävät hanhet -puuhun nauramaan -- ivasi Frida. - --- Sido itsellesi seppele kauranoljista, neiti hanhi, -- huudahti Wolf -vastaukseksi hevoisen seljästä ja lähti ajaen ravia pois muukalaisen -kanssa, joka tämän puheen ajalla siivosti oli pysynyt keihäsheiton -matkan päässä. - --- Hän on epäkohtelias nuorukainen, -- valitti Frida -hallitsijattarellensa. - --- Kuten metsässä huusit, sait vastauksen, -- lausui tämä hymyillen. -Ja heittäen silmäyksen vieraan ratsastajan jälkeen, jatkoi hän: -- Hän -näyttää sangen suuren kansan hallitsijalta. - --- Ja sittekin oli hänen jalkineensa rikkinäiset ja nuttu kulunut, -- -sanoi Frida. - --- Luuletko kallion repivän köyhän matkustajan jalkoja ainoastaan? -Sen, joka tulee kaukaa, otaksumme nähneen paljon ja olleen monessa -seikkailussa; meihin koskee kipeästi, jos hänestä nälän ja puutteen -pakoittamana on tullut huono miesi, ja me soisimme hänelle rauhaa, niin -paljon kuin meidän voimissamme on. - -Aurinko laski ja puiden pitkät varjot laskeusivat tielle ratsastajien -ehtiessä laakson laitaan. Vuoret erkanivat kummallekin puolelle, -puron varrella kasvoi vaaleanvihreätä ruohoa ja kirjavia nurmikukkia, -punakarvainen repo juoksi tien poikki heidän nähdensä. -- Punaturkki -tietää ihmisasuntoja olevan läsnä, -- lausui vartija, -- se hiiviskelee -mieluummin, missä se kuulee kukonlaulun. - -Heidän edessänsä oli kylä ilta-auringon valossa, hautojen ja puita -kasvavien vallien ympäröimänä: oksien lomatse nähtiin siellä täällä -valkoisia, ruskean olkikaton alla olevia, lisärakennuksia, ja -savupyörteitä, jotka nousivat katoilta. Kylän syrjässä sijaitsi -pienellä kukkulalla ruhtinaan asumus, eri suojeluaitauksen ja haudan -ympäröimänä, ja korkealle kartanon monien huoneiden ja pihattojen -yli kohosi vierashuoneen katto, jonka harjua koristi kauniilla -leikkauksilla somistetut metsäeläinten sarvet. - -Heidän edessänsä olevalla nurmikolla harjoitteli poikajoukko -sankaritemppuja; he olivat asettaneet pystyyn korkeat telineensä ja -kiipesivät vuorottain riemulla ylös ja ales. Ratsastajani lähestyessä -juoksi koko joukko tien vierelle ja katselivat rohkeoilla silmäyksillä -tuota muukalaista miestä. Vartija huusi yhden pojista luoksensa -ja kuiskasi jotakin hänelle; poika juoksi nuoren hirven tavoin -korkeilla harppauksilla hovikartanoa kohti, ratsastajien töin tuskin -saadessa virmojen hevoistensa juoksua hillityksi. Kylän kujalla -pölyävässä tomussa leikkivät pienet lapset hyppien, pojat ainoastansa -villapaidassaan ja pikku tytöt valkoisessa aivinaisissaan; avokintuin -pöllyttivät he maata ja lauloivat. Joukko hajosi ratsastajien -lähestyessä, kylässä olevien huoneiden akkunoista pilkisteli vaimojen -päitä, ja jokaisesta ovesta tuli näkyviin alastomia lapsia. Miehiä -näyttäytyi ovilla, tähystäen vieraita haukansilmillä, ja vartija ei -unohtanut kehoittaa toveriansa heittämään silmäyksen milloin mihinkin -ja tervehtää hevoisen seljästä huoneiden asukkaita, -- sillä -- lausui -hän, ystävällinen tervehdys avaa ihmisten sydämet ja sinä voit kentiesi -pian tulla tarvitsemaan naapurien apua. - -Sillävälin oli poika ennättynyt pihaan. Answald-ruhtinas istui -lehtimajassa, joka oli päärakennuksen varjoa suovana etehisenä; hän -oli pitkänläntä mies, hartiakas, harmaiden hiuksien ympäröimillä, -vilpittömillä kasvoilla; paidan yllä oli hänellä majavan nahalla -reunustettu villapaita hänen nahkasukkarisa olivat kurotut kirjavilla -remeleillä, ja ainoastansa hänen uljas ryhtinsä ja kunnioitus, jolla -muut häntä puhuttelivat, ilmaisi hänen olevan isännän. Näin istui -hän tässä miehiensä ympäröimänä ja katseli mielihyvällä kahta hyvin -syötettyä sonnia, joita palvelijat ajoivat hänen ohitsensa, koska ne -olivat määrätyt uhrieläimiksi pian valmistettavassa juhla-atriassa. -Poika tunki kiiruusti erään vanhan viisaannäköisen miehen luokse, -joka seisoi päämiesten vasemmalla puolella ja osasi antaa kohteliaita -vastauksia herransa sanoille; tälle sanoi poika hiljaisella äänellä -asiansa. -- Nuori Wolf tuo tänne erään muukalaisen, -- vastasi vanhus -ruhtinaan kysyvän silmäyksen; -- se miesi on tullut Kattein luvatta, -hevoisetta ja asutta, yksinäisenä, köyhänä miehenä, hän pyytää -vieraanvaraisuutta. - --- Varustakaat hänelle tervetuliaismalja vierashuoneesen, -- käski -Answald-ruhtinas tyynesti ja antoi palvelijoille merkin poistumaan. -Sitten sanoi hän ystävällensä: -- Levottomuudella näen minä näitä -kuljeksivia muukalaisia. Romalaissodan sytyttyä Rhen-virran rannoilla, -lentelee kuumia kipinöitä maissamme, ja moni mies, jolle on tehty -väkivaltaa, kuljeksii ympäri ja tekee hirmuisia pahatöitä katkerassa -vihassaan. - --- Jos hän tulee pakolaisena etelästäpäin, voi hän kentiesi antaa -tietoja roomalaissodasta. - --- Hän voi myöskin tuoda maahan roomalaista viekkautta. Velsiläisten -tavat hiipivät ruttotaudin tavalla meidän laaksoissamme, ne ovat -täyttäneet kuningasten linnoja korskeudella. Meidänkin kuninkaat -haluaisivat koreilla purppurassa ja syöttää joukon konnamaisia -henkivartijoita, jotka työntävät puukon vapaan miehen selkään, kun -tämän kasvot ovat tulleet vastenmielisiksi heidän herrallensa Kuitenkin -tulkoon muukalainen vaikka ken tahansa; mitä hädässä oleva miesi -tarvitsee, pitää hänen saaman. Mutta pidä sinä huolta siitä, että -viisaalla puhelemisella saat tietää hänen salaisuutensa. - -Ruhtinas astui huoneesensa ja istui kunnijasijalle, joka, tammipuusta -tehtynä, seisoi oven vastapäätä ja oli nuoren, mustan karhun nahalla -peitetty. Ruhtinaan jalat lepäsivät rahilla ja kädessänsä piti hän -valkoista valtikkaansa. - -Oven edessä hyppäsivät ratsastajat ales hevoisiltansa, muukalainen -asetti keihäänsä ovenpieltä vastaan ja istahti vaitonansa oven -ulkopuolella olevalle penkille. Tallipäällikkö tuli ulos ja pyysi häntä -kohteliaasti tervehtien istumaan kunniaistuimelle. Solakkana astui -muukalainen salin kynnyksen yli, hän ja ruhtinas katselivat hetken -tarkasti toisiansa, ja kumpikin olivat hyvillänsä siitä, mitä olivat -nähneet. - --- Terve sinulle, Answald, Irmfrieden poika. - --- Terve sinullekin! -- kaikui vastaus kunniasijalta. - --- Suo väsyneelle matkustajalle virvoitusjuoma lähteestäsi, hedelmä -pellostasi ja suojaa kattosi alla. Minä tulen ilman ystävittä, ilman -koditta, ilman turvatta sinun liedellesi; anna minulle, mitä sinun -kansasi vieraanvaraisuus suo matkustajalle. - -Hildebrand astui esiin ja alkoi puhua: -- Ruhtinas antaa sinulle -kansassansa vallitsevan tavan mukaan kolmen päivän levähtämisajan ja -kolmen päivän ravinnon, sitte tiedustaa hän kansalta sen tahtoa. -- -Kantakaatte hänelle istuin lieden luokse, pojat, ja tarjotkaat hänelle -Jumalan antimia. - -Kolme nuorukaista kantoivat, yksi istuimen, johon muukalainen -asettautui, toinen leipää ja suolaa kahdessa astiassa, kolmas puisen -sarkon täytetty tummalla oluella. Viimeksi mainittu tarjosi ensiksi -juoman ruhtinaalle, joka kosketti sarkonlaitaa huulillansa, ja sitte -muukalaiselle. - -Sitten antoi tallipäällikkö palvelijalle merkin ja kaikki menivät -huoneesta. - --- Ja nyt, matkustaja, -- alkoi Hildebrand ystävällisin sanoin, -istautuen ruhtinaan jalkoihin; -- nyt, kun olet saanut turvaa henkesi -ja jäsentesi suhteen, anna meillekin tiedoksi, jos voit, oletko -vuortemme takana nähnyt tahi kuullut mitään, joka voisi olla meille -hyödyksi, eikä sinulle miksikään vahingoksi. Sillä nyt on murheelliset -ajat, ja varovainen perheenisä koettaa saada tietoja paljon kulkeneilta -miehiltä. Tahdotko itse kertoa, koska Jumala on suonut sinulle lahjan, -että sinun sanasi helposti liittyvät toisiinsa kielelläsi; vai kysynkö -minä sinulta, mitä meidän on tarvis tietää? - -Muukalainen nousi seisovallensa. -- Minä tuon sanoman, joka panee -miesten sydämet liikkumaan, mutta en tiedä, saattaako se teille iloa -vai surua. Eräs taistelu on tapahtunut, suurin mitä miesmuistiin on -oteltu. Sudet ulvovat taistelukentällä, ja korpit lentelevät Allemanein -luiden yli, jolle kansalle meidän jumalamme ei ole suonut voittoa. -Frankilaiset ovat voittaneet tappelun Romalaisten eduksi, Allemanein -kuninkaat, Hnodomar ja Athanarik, ovat joutuneet sotavangeiksi ja -heidän kanssansa monta ruhtinasten poikaa; Caesarin sotajoukot -raivoavat tulella ja miekalla Schwartzwald'in laaksoissa Main-virtaan -saakka ja vievät pois laumoittain sotavankeja. Caesar on saanut vallan -rajamaan yli ja Kattein sanotaan lähettäneen airuita hänen leiriinsä -tarjoamaan hänelle liittoa. - -Syvä äänettömyys seuraisi näitä mieltä masentavia sanoja. -Answald-ruhtinas tuijotti synkästi maahan, ja Hildebrand'kin saattoi -töin tuskin salata mielenliikutustansa. - --- Meillä on rauha. Romalaisten ja Allemanein kanssa, -- lausui hän -vihdoin varovasti; -- eikä Thüringiläiset pelkääkään Caesarin voimaa. -Mutta sinä olit itse, kuten huomaan, saapuvilla tappelun kestäessä ja -sinä olet sittemmin välttänyt Kattein kyliä, vaikka sanotkin heidän -olevan ystävällisiä Romalaisia kohtaan. En tahdo kysyä sinulta, kenelle -sinä olisit suonut voiton. - --- Minä ilmoitan sen kysymättäkin, -- vastasi muukalainen uljaasti, -- -minä en ole ruvennut Romalaisten palkkalaiseksi. - --- Ystävällisyyden ilmaus leimahti näkyviin ruhtinaan silmästä. -- Sinä -et ole Allemanein kansasta, -- sanoi hän, -- puheestasi päättäen olet -sinä niitä saman jumalamme lapsia, jotka asuvat kaukana idässä. - --- Vandali Oder-virran rannalta, vastasi muukalainen rivakkaasti. - --- Pitkä on matka kotiseudultasi, muukalainen, Rhen-virran varrella -olevalle tappelukentälle. Onko sinunkin kansakuntasi lähettänyt -miehensä sotaan? - --- Minä tulin Rhen-virralle ilman kansalaisittani, onnetoin kohtalo -pakoitti minut pois kotiseuduiltani. - --- Onnettoman kohtalon luo Jumala tahi miehen oma ynseä luonne. -Älköön se, mikä on karkoittanut sinut pois kotoasi, maatko raskaana -sydämelläsi. - -Muukalainen nyökkäsi kiitokseksi päätänsä. -- Vieraan halu on olla -kestittäjällensä mieliksi; suo anteeksi, jos muukalainen etsii keinoa -sinun suosiosi saavuttamiseksi. Minä olen omassa maassani kuullut -laulettavan laulua siitä, miten esi-isäimme aikoma muuan sankari -Thüringistä taisteli kansani sotilaiden joukossa Romalaisia vastaan -kaukana etelässä, Donaun varrella. Irmfried oli hänen nimensä. - -Ruhtinas ojensi itseään istuimellansa ja lausui: -- Hänen kätensä on -siunaten levännyt minun pääni päällä, hän oli minun isäni. - --- Hän oli erään minun kansassani syntyneen soturin kasvinkumppali. Kun -ruhtinas läksi pois minun synnyinseudultani, murti hän voimakkaalla -kädellänsä kahtia erään romalaisen kultarahan ja jätti jäljelle toisen -puoliskon olemaan vierasvaraisuuden merkkinä tuleville sukupolville. -Jos toinen kultarahan puolisko on sinulla, on toinen minulla. - -Hän ojensi ruhtinaalle kiiltävän kultarahan. Answald-ruhtinas syöksi -äkkiä istuimeltansa ja piti sitä tarkastellen päivää vastaan. -- -Hiljaa, -- käski hän, -- älköön kukaan virkkako sanaakaan. Mene, -Hildebrand, jättämään tämä tunnusmerkki hallitsijattarelle, jotta -hän liittäisi tämän yhteen toisen puoliskon kanssa; ja pyydä häntä -olemaan yksinänsä, kun minä tuon hänen luoksensa erään muukalaisen. -- -Hildebrand riensi ulos, isäntä astui lähelle vierastansa ja katseli -häntä hämmästyneenä kiireestä kantapäähän. -- Mikä olet sinä miehiäsi, -joka tuot minun kotiini niin jalon tervehdyksen? -- Ja hän jatkoi -iloisesti: Ei tarvita tuoda tunnusmerkkiä; siitä hetkestä, kun sinä -astuit kynnykseni yli, olet sinä saanut minun sydämeni sykkimään. Tule, -sankari, sanoinaan minulle nimesi siellä, missä salaisen tunnusmerkin -kumpaisetkin puoliskot liitetään yhteen. - --- Hän riensi kiiruusti edellä ja muukalainen seurasi hänen jäljessänsä. - -Salissansa seisoi Gundrun-rouva, ruhtinatar, pitäen kumpaistakin -kultarahan puoliskoa liitettyinä toisiinsa. Tässä on kaksi tähkää -samasta korresta, -- huudahti hän puolisollensa, -- se, jonka sinä -minulle lähetit, on Ingbert-kuninkaan merkki. - --- Ja hän, joka nyt lähestyy ruhtinattaren polvea, -- lausui -muukalainen, -- on Ingo, Ingbert-kuninkaan poika. - -Pitkä äänettömyys seurasi tätä huudahtusta: Gundrun-rouva katsoi arasti -tuohon uljaasen soturiin, hänen jaloihin kasvoihinsa, kuninkaalliseen -vartaloonsa, ja hän kumarsi syvään, tervehtien; mutta ruhtinas puhui -huolestuneena: Usein olen minä halunnut saavani nähdä ystävieni -kasvoja, noiden jumalaisien sankarien; minun isäni on kertonut minulle -monilukuisista hovipalvelijoista, suuresta seurueesta loistavassa -teräs-asussa. Mutta toisin ovat korkeat jumalat päättäneet näkemisen -hetken. Matkustajan pu'ussa, anelevana muukalaisena, näen minä sen -suuren kuninkaan ja minä vapisen sydämessäni. Ennustakaan tämä hetki, -jolloin näen sinun kasvosi, hyvää. Kuitenkin luulen minä saavani -rehellisesti osoittaa sinulle uskollisuuttani. - --- Mutta minä en tule onnen lemmityisenä sinun enkä puolisosi luokse, --- lausui Ingo vakaisesti; -- pakolainen olen minä, enkä tahdo minä -salaa hiipiä sinun suojaasi. Minut karkoitti synnyinmaastani oma -setäni, joka isäni kuoleman jälkeen varasti kruunun hänen pojaltansa, -tuskin voivat uskolliset miehet pitää minua salassa siksi, kunnes -minä kasvoin mieheksi; vaara on minulle suotu, kuninkaan lähettiläät -etsivät minua jokaisesta kansasta, he tarjoisivat lahjoja ja vaativat -minun henkeäni. Noiden harvojen uskollisten kanssa menin Allemanein -sotakentälle, näiden suuret kuninkaat soivat minulle ystävyytensä, -ja sodan päivänä johdin minä erästä osastoa heidän miehistänsä. Nyt -antoi Caesar voitostansa hurmaantuneena etsiä niitä, jotka eivät -avojaloin antauneet hänen valtansa alle. Kau'as ulottuu hänen voimansa -kuningasten linnoissa, minä näin sinun apurisi, Kattein, lähettiläiden -ratsastavan hänen luoksensa Rhen-virralle rauhan merkeillä, ja -sentähden olen minä kuusi päivää ja yötä salaa suden poluilla hiipinyt -heidän maakuntainsa kautta, olipa milt'ei ihme, että minä pääsin -joutumasta heidän käsiinsä. Tämä tulee sinun tietää ennenkuin lausut: -Ingo, ole tervetullut luokseni! - -Ruhtinas epäröi ja etsi puolisonsa silmiä, missä hän istui tuolillansa -ja katseli alespäin. -- Mitä rehellistä on ja valat käskevät, sen minä -teen, -- sanoi Answald-ruhtinas vihdoin, ja synkeys katosi hänen -kasvoiltansa; -- ole tervetullut luokseni, Ingo, sinä kuninkaan poika! - --- Jaloa mielialaa ilmaiset, sankari, -- alkoi ruhtinatar, -- -epäillessäsi tuottaa vaaraa kestitsijäsi huoneelle. Mutta meidän -tarvitsee punnita, miten me samalla kertaa voisimme täyttää lupauksemme -sinulle ja suojata meidän kotiamme vaarasta. Kauaksi kaikuu kuninkaan -nimi mailla, ja monta vihollista väijyy sankarin ympärillä, joka -kantaa kruunua, sen olet sinä itsekin huomannut. Sentähden on minun -ajatukseni, että ainoastansa varovaisuus voi pelastaa sinut ja meidät. -Ja jos minä saan suoraan lausua herralleni ja puolisolleni ajatukseni, -näyttää minusta parhaalta, että sinun vieraasi tuntemattomana oleskelee -huoneessasi, ja ett'ei kukaan muut kuin sinä ja minä saa tietää hänen -sukuperäänsä. - --- Pitääkö minun omassa huoneessani salata tämän jalon vieraan -täälläoloa? -- lausui ruhtinas mielikarvaudella. -- Minä en ole -kenenkään alamainen, en Caesarin enkä Kattein. - -Thüringiläistenkin kuninkaat syövät mielellään atriansa -kulta-astioista, joita romalainen taide on valmistanut, -- jatkoi -ruhtinatar; -- kavahda herättämästä kuninkaan epäluuloa! - -Vieras seisoi liikkumattomana, ja turhaan koetti ruhtinatar päästä -hänen ajatuksiensa perille. - --- Vaikeaksi käy jalon veren salaaminen palvelijan pu'ussa, -- vastasi -Answald-ruhtinas. - --- Siegfrid-sankarikin, josta runoilijat laulavat, seisoi palvelijan -pu'ussa alasimen ääressä. - --- Ja paiskasi vihdoin alasimen kumoon sekä sepän samaten, -- huudahti -ruhtinas. -- Lausu itse, Ingo, miten tahdot sinä meidän itseäsi -kohtelemaan. - --- Minä olen turvaa etsiväinen, -- lausui vieras maltillisuudella, --- enkä saa nurista, jos näet hyväksi asettaa minut joko korkealle -tahi alahalle penkillä istuvien miestesi joukossa. Minä en kerskaile -nimelläni, mutta minä en sitä salaakaan, etkä sinäkään taida antaa -minulle kunniatointa tointa. - --- Hän miettii kuten minäkin, -- sanoi ruhtinas. - --- Aina pelkäävät sankarit kunniansa vähenemistä, -- lausui ruhtinatar -hymyillen. -- Mitä minä pyydän, on helppo myöntää, tyytykäät vaan vähän -aikaa siihen pukuun, jonka me talossamme muukalaiselle lahjoitamme; -sill'aikaa hankkii ruhtinas sinulle kansan suosioa. Rajalla oleva sodan -jyrinä ei kestä ikuisesti, uusia sotia ei tule puuttumaan Caesarilta, -muutaman kuukauden kuluttua on melu tauonnut, ja sillävälin saattaisi -meillekin onnistua voittamaan kuningas puolellemme. - --- Minä tahdon miettiä asiata yön kuluessa, -- lausui ruhtinas, -- -sillä viisas on minun puolisoni neuvo, ja usein olen minä koetellut -hänen neuvojansa. Salaa itsesi siksi, sankari, alhaisessa asussa, ja -usko minua, ikävällä mielellä vartoon minä sitä päivää, jona minä -julkisesti salissa saan ilmoittaa, mitä sinun ja minun kunniani vaatii. - -Sitten menivät miehet ruhtinattaren huoneesta. Mutta kun ruhtinas -illalla kävi levolle, lausui hän: Minun sydäntäni vihloo; nähdessäni; -hänet alimaisena penkillä. - -Mutta ruhtinatar vastasi hiljaa: -- Koettele kuitenkin ensiksi, josko -hän ansaitsee sinun suojelustasi. Sillä outo on muukalaisen käytös ja -iloton hänen elämänsä. Säilyttäkäämme hänen salaisuutensa kaikilta, -Irmgard-tyttäreltämmekin. - - - - -2. - -Pidot. - - -Ruhtinaan talossa valmistettiin pitoja maan miehille. Ruhtinatar -kävi palveliatterensa kanssa niiden huoneiden läpi, jossa keittiön -varat säilytettiin; siellä riippui pitkässä rivissä sianliikiöitä, -pyöreitä makkaroita ja savustettuja härjänkieliä; hän riemuitsi -noista runsaista varoista, antoi ottaa ales, mitä tarvittiin keittiöön -ja käski palvelijattaria leikkaamaan merkin herkkupaloihin, jotta -paloittaja siten tietäsi asettaa ne vanhimpien pöydälle. Sitten meni -hän viileään kellariin, joka kiviholvineen ja maan sekä turpeiden -peittämänä oli eräässä nurkassa, johon auringon säteet juuri niukalta -tunkivat; täällä valitsi hän tynnyrejä, jotka sisältivät voimakasta -olutta, ja simaruukkuja sekä katseli epäröiden joitakuita isoja, -kummallisia saviastioita, jotka olivat eräässä nurkassa, puoleksi -maahan kaivettuina. -- Minä en luule ruhtinaan tulevan haluamaan -viiniä, mutta jos hän käskee sitä tuomaan, niin käskekää juomanlaskijaa -ottamaan tuon pienen astian, sillä ne muut ovat suurempata juhlaa -varten. Ja pitäkäätte itse silmältä, ett'eivät ne kömpelöt miehet särje -sitä kallista astiaa, se on olkiin käärittynä kuljetettu hevoisten -ja miesten avulla suurella vaivalla tänne velsiläisten maasta, ja -tuo pitkä matka voisi mennä turhaan poikien varomattomuuden kautta, -kun he ovat päihtyneet simasta. -- Vielä kerran heitti hän vakaisen -silmäyksen pitkin avaraa varastohuonetta. -- Täällä on kylläksi varoja -ruhtinaankin perheelle, ja monta hauskaa vuotta voi sima ilahuttaa -miesten sydämiä; suokoon jumalat meidän miesten tyhjentävän ne kaikki -riemulla ja kunnialla. Ja kuulehan, Frida, me tiedämme kyllä, mitä -miehet tarvitsee, mutta juomakemuissa pettää joskus laskut, vaikka -ne olisivat runsaammaltakin otetut. Anna tuoda ylös varoilta vielä -kolme ruukkua vanhaa simaa, ja sano juomanlaskijalle, että jos miehet -ovat rauhallisella päällä ja rehellisessä keskustelussa, tarjottakoon -lopulta tämäkin heille, mutta jos he kiukustuvat toisiinsa ja -riitelevät kiivaudessaan, pitää hänen kaataa heille varovaisuudella, -ett'ei mikään suuri onnettomuus meitä kohtaisi. - -Ruhtinatar ohjaisi nyt askeleensa keittiörakennukseen, jossa suuret -valkeat leimusi kiviarinoilla. Huoneen ulkopuolella työskentelivät -nuoret miehet uhrieläinten, suurten hirvien ja kolmen metsäsian, -paloittamisella sekä lihan kiinnittämisellä, pitkiin paistinpuikkoihin. -Mutta tytöt istuivat pitkissä riveissä höyhentämässä lintukasaa, tahi -pyörittelivät kämmenillänsä ryytinsekaista vehnätaikinata suuriksi -leiviksi. Ja kylän pojat odottivat hymysuin sitä hetkeä, jolloin -nuorukaiset kääntäisivät puikkojansa, että hekin saisivat osansa -sankarein pidosta. - -Sill'aikaa laittoivat ruhtinaan miehet suuren salin reilaan. Se -avara rakennus sijaitsi pihan keskellä kokoonliitettynä paksuista, -honkasista hirsistä; yhdet portaat johtivat avatulle ovelle ja sen -sisässä oli katto-orsia kannattamassa kaksi riviä korkeita puupylväitä, -ja näistä pylväistä seiniin asti oli kolmella sivulla korkopermanto; -keskellä sisäänkäytävän vastapäätä sijaitsi kunniaistuin isännälle -sekä ylhäisimmille vieraille ja sen vieressä kauniisti koristettu, -lehtimajan muotoinen istuinsija perheen naisille, että lie olisivat -tilaisuudessa katselemaan pitoja niin kau'an, kuin heitä halutti. Ja -nuoremmat miehistä koristivat lehtimajan kukkivilla oksilla, joita he -olivat taittaneet lehdossa. Mutta ulkona tuli Wolf, ajaen suurta vaunua -täynänsä kaisloja ja kalmusruokoa, joita hän oli ollut lähellä olevan -lammin rannalta ottamassa ripottaaksensa niitä laattialle. - --- Täällä, muukalainen, on hyvä olla, -- puhutteli Wolf tervehtiessänsä -Ingoa, -- sinuakin vastaan on ruhtinas ollut laupias, sinä kävelet -uudessa pu'ussa, jonka meidän vaimot ovat kutoneet. Miltä tuntuu -Thüringiläisten tyttöjen kutoma kangas? - --- Mitä hyvästä sydämestä tarjotaan, tuntuu aina saajalle hyvältä, -- -vastasi tämä hymysuin. -- Minua ilahuttaa taaskin kuullani äänesi, -sillä monta päivää perätysten olet sinä ollut poissa. - --- Me pojat pyydystimme koirain kanssa juhlapaistit metsästä, -- -vastasi nuorukainen, -- Auta, Theodulf, -- huudahti hän eräälle -seuralaisellensa, -- pitääkö minun yksinäni purkaman kuorma? - -Theodulf, muuan uljas miesi joukosta, tarttui jäykillä käsivarsillaan -kaisloihin ja puhui olkansa takaa muukalaiselle: -- Ken on tottunut -anomaan vieraalta vaatetta, ei pitäisi seisoa työtönnä, koska ei -paremmatkaan miehet säästä käsiänsä. - -Ingo katsoi synkkänä puhujaan, joka oli pitkävartaloinen soturi -ja pitkä arpi poskipäässänsä; ruhtinaan miesi vastasi muukalaisen -silmäykseen yhtäläisellä jäykkyydellä, toisen viha yltyi toisen -silmäyksistä, kunnes kumpaisenkin silmät säihkyivät tulta toisillensa. -Mutta voittaen itsensä hillitsi Ingo vihansa ja vastasi kääntäen -selkänsä: -- Jos olisit pyytänyt ystävällisemmin, olisin mielelläni -täyttänyt pyyntösi. - -Mutta vartija kuiskasi hänelle: -- Ole häntä ärsyttämättä, hän on julma -miesi, joka mielellään pitelee aseita; hän on ruhtinattaren sukulainen -eikä ole palvelija, kuten me olemme, sillä hän on jaloa sukua ja on -ainoastansa joksikuksi ajaksi ruvennut palvelukseen sekä tulee kerran -perimään isänsä omaisuuden. Eihän ole ihme, jos kaislat hänen sormiansa -hierovat kun hän niitä kantaa. - --- Ken palvelee, hänen täytyy myöskin kantaa, -- vastasi Ingo synkkänä. - -Mutta vaimotkin kiinnittivät huomionsa muukalaisen juhlapukuun. -Katsokaapa, kuinka uljaana muukalainen kuljeskelee ruhtinattaren -lahjoittamassa nutussa, -- sanoi Frida Irmgardille. - --- Jalo mieli aateloi huonommankin pu'un, -- vastasi Irmgard. - --- Huonomman? -- huudahti Frida, -- nuttu on parahinta kangasta mitä -meidän arkuissamme on, sen minä kyllä tiedän, sillä minä joku aika -sitten sen ompelin. Minusta tuntuu kummalliselta, että ruhtinatar -tuhlaa niin hienoa kangasta muukalaista varten. - --- Ei kait se mies ole mikään joutava, -- vastasi Irmgard. - --- Se minunkin luuloni on, vastasi Frida uteliaana, sillä minä näin -äsken ruhtinattaren kohdatessaan puhuttelevan häntä äsken pihassa; -kumpaiseltakin puolelta tehtiin herrastervehdyksiä; ruhtinatar hymyili -hänelle ja silitteli hänen vaatteitansa, aivan kuin olisi hän ollut -tälle joku läheinen sukulainen. - --- Kun muukalainen eilen illalla tuli liedelle, jonka ääressä miehet -olivat koolla, -- vastasi Irmgard, -- laski minun isäni sitä ennen -huolettomasti leikkiä miesten kanssa, mutta nähtyänsä muukalaisen, -muuttui hänen olentonsa, hän nousi ylös mennäksensä muukalaista -vastaan, mutta ei sitä kuitenkaan tehnyt; juhlallinen oli kuitenkin -sitten hänen käytöksensä, ja aterialla oli sellainen äänettömyys, kuin -jos lähettiläs kuninkaan hovista olisi istunut kunniasijalla. - --- Muukalainenkin astui, -- jatkoi Frida innokkaasti, -- -sisääntullessansa rivakkaasti ruhtinasta vastaan, ikäänkuin olisi hän -tahtonut istua kunniasijalle, ja yhden miehistä täytyi nyäistä häntä -nutusta takasin paikallensa, ett'ei hän unohtaisi kunnian vaatimuksia. - --- Sen minä näin, -- nyökkäsi Irmgard; -- hän naurahti silloin. -- Ja -tätä muistaessansa naurahti hän itsekin. - --- Ja kuitenkin istuu hän kaikkein alimaisella istuimella, -- huudahti -Frida, -- ja nyt kun tuo suulas Wolf taaskin panee suuren kielensä -liikkeelle, täytyy muukalaisen kuulla pojan viisautta. - --- Jos se on salaisuus, -- lausui Irmgard hiljaa, -- saamme me tytöt -sen kyllä kaikkein viimemmäksi tietää. - --- Mutta sinä itse, -- muistutti Frida, -- olet sen jälkeen ollut häntä -kohtaan sangen vähän ystävällinen. Me olimme kuitenkin ensimäiset, -joita hän kohteliaasti tervehti, ja kolmen päivän ajalla olet sinä -kieltänyt häneltä kaiken kanssapuheen. Tylyksi tulee kait miesi sinua -nimittämään ja kovasydämiseksi, itse ei hän rohkene sinua puhutella, -koska hän on tullut tänne hädässä olevana miehenä, tervehdi siis sinä -häntä vihdoinkin tervetulleeksi. - --- Tehkäämme, mikä kohtuullista on, -- vastasi Irmgard. Hän meni -vastahakoisesti noiden nuorten, uljaiden miesten joukkoon, jotka -olivat ruhtinaan seurueena, kun hän ratsasti kyläin läpi tahi -ensimäisenä taisteli tappelussa. Mutta lähestyessänsä muukalaista -häpesi Irmgard puhutella häntä muiden kuullen, vaan pysähtyi Theodulfin -luona ja sanoi: -- Myöhään kaikui illalla sinun metsätorvesi portin -ulkopuolella, oliko saaliisi runsaskin, orpana? - -Theodulf punastui riemusta kun ruhtinaan tytär tervehti häntä ennen -muita, hän kertoi tälle metsästysonnestansa ja johti hänet erään -aituuksen luokse, jossa kaksivuotias karhu istua jörötti. -- Koirat -iskivät kiinni sen turkkiin, minä sidoin sen hihnoilla ja kannoin sen -elävänä kotiin, hänestä, saavat kaiketi kylän lapset leikkitoverin. - -Kun Irmgard oli katsellut karhua, ja meni pois Fridan seurassa, -huudahti tämä nuhdellen: -- Kohteliaillapa sanoilla puhuttelitkin -muukalaista. - --- Minä olin kylläksi likellä, -- vastasi Irmgard, -- ja kuitenkin oli -hän vaiti. - --- Hän tietää paremmin, miten ruhtinaan tyttären tulee käyttäidä, -- -vastasi Frida. - -Mutta Irmgard piti sitten vierasta silmältä, ja nähdessään tämän -seisovan nojaamassa aitaa vastaan erillänsä toisista, meni hän -yksinänsä tämän ohitse, pysähtyen ikäänkuin sattumasta ja lausui: - --- Pääsi kohdalla olevassa seljapuussa pesii pieni, harmaja lintu, -yöllä lauleskelija. Tytöt rukoilevat joka ilta näätää ja pöllöä, -etteivät ne hävittäisi sen pesää. Jos se laulaa sinulle, kuultele -ystävällisesti, että se iloitsisi sinun hyvänsuovasta mielestäsi. Sen -sanotaan laulussansa muistuttavan jokaiselle kaikkia, mitä tälle on -rakasta. - -Ingo vastasi avosydämisesti: -- Jokainen siivekäs olento, haukka -ilmassa ja laululintu pensaassa, laulavat samaa laulua muukalaisen -korviin, ne muistuttavat hänelle isänmaatansa. Siellä minun äitini -ripoitti talvieinettä linnuille, että ne laulaisivat hänelle hyviä -enteitä elämässänsä. He ovat aina siitä alkaen näyttäneet uskollisilta. -Monta kertaa ovat nuot metsän lähettiläät höyhenpu'uissansa -varoittaneet pakoisalla olevaa miestä arolla ja metsässä uhkaavista -vaaroista. He ovat tulleet hänelle toveriksi kovassa kohtalossansa; -samoinkuin hän kulkevat nekin koditoinna maailmassa ja samoinkuin -hän elättävät nekin itseänsä saaliilla, jota sattuvat saamaan tahi -antimella, jonka joku ystävä heille lahjoittaa. - --- Mutta kuitenkin löytävät ne kaikkialla villahöyteitä, joista -rakentavat pesänsä, -- vastasi Irmgard. - --- Mutta mihin saa maanpakolainen rakentaa majansa? -- kysyi vieras -vakaisena. -- Se, joka seisoo oman kotinsa kynnyksellä ja katselee -hevoisia isältään perityllä laitumella, ei voi käsittää miten puutteet -jäytävät uljaan miehen sielua, kun hänen täytyy ottaa vastaan lahjoja, -vaikka haluaisi itse niitä antaa. - --- Sinä valitat sen huoneen antimista, joka on ottanut sinut -liedellensä? -- kysyi Irmgard nuhdellen. - --- Onnelliseksi ylistän minä sitä perheenisää ja emäntää, jotka -rikkaassa kodissansa osoittavat ystävällisyyttä muukalaiselle, -- -vastasi vieras. --. Mutta ilman kiintokohtaa leijailee sen miehen -ajatukset, jolle he ovat suoneet nurkan penkillänsä. Sillä yhä -tutkii vieras arkana isännän kasvoja, josko tämä edelleenkin pysyy -hänelle ystävällisenä. Jokainen talossa oleva voi varmasti turvautua -oikeuteensa, ainoasti ventovieraalle on se maa, jota hän polkee, -ikäänkuin ohut jää, joka kentiesi murtuu hänen allansa huomenna, ja -niin usein kuin joku suu avautuu häntä puhuttelemaan, ei hän tiedä, -josko sanat tulevat sisältämään hänelle kunniaa tahi pilkkaa. Älkäätte -suuttuko minuun tästä valituksestani, -- pyysi hän. -- Sinun silmäsi ja -sinun sanasi ovat houkutellet ilmi salaisia murheita minun rinnastani, -ja typeränä rohkenin minä puhua avosydämisesti sinulle. Minuun koskisi -kipeästi, jos olen pahoittanut mielesi. - --- Sinun sanojasi tulen minä tästälähin muistamaan, -- vastasi -Irmgard hiljaa, -- niin usein kuin näen yksinäisen matkamiehen -meidän pihassamme. Mutta usko minua, moni tervehtii sinua täällä -tervetulleeksi. Thüringiläiset rakastavat reipasta mieltä ja iloista -seurapuhetta, näyttäydy tänään sellaisena naapurien joukossa, ja, -jos minä saan antaa sinulle hyvän neuvon, älä karta meidän nuoria -miehiämme, kun he harjoittavat sankarileikkejänsä. Sillä minä uskon -sinunkin voivasi päästä voittajaksi kilpailussa. Jos sinä saat kiitosta -naapureiltamme, riemuitsee meidänkin talo, sillä isännän kunnia on, kun -hänen vierastansa ylistetään. Myöskin huomaan minä isäni toivovan sinun -parastasi. - --- Hän nyökkäsi punastuen päätänsä ja poistui muukalaisen luota. - -Ruhtinas seisoi linnasalin ulkopuolella ottamassa vastaan ylimyksiä -ja vapaita talonpoikia, jotka lähestyivät joka taholta ratsastaen -sekä jalkaisin, ja joita Hildebrand avatun portin lähellä tervehti. -Ken oli tullut ratsastaen, hyppäsi tässä ales hevoiseltansa, ja -nuorukaiset taluttivat hänen juoksijansa avaraan tarhaan ja köyttivät -sen, jotta palvelijat saisivat kuivata siitä vaahdon oljilla ja -panna tuulehtuneita kauroja seimeen. Kohteliaat olivat tervehdykset -ja puheet, avarassa piirissä seisoivat vieraat pihassa, jalo joukko -mahtavia miehiä kahdestakymmenestä kylästä lähiseudulta, kaikki -sota-asussansa, saarnipuuvartiset keihäät kädessänsä, miekka ja -väkipuukko vyöllänsä, uljaissa nahkapäähineissä, jotka olivat -koristetut metsäsian hampailla ja korvilla; monella oli rautalakki -ja nahkavarus tahi rengaspaita valkoisen mekon yllä ja korkeat -nahkasäärykset, jotka ylettyivät lonkkaan asti, monella taaskin, joka -oli rikas ja oli ottanut huomioonsa Rhen-virran varrelta tulleen -kaupustelijan tavaroita, oli kaapu ulkomaalaisesta kankaasta, joka -oli koristettu monenkiiltävillä karvoilla ja loisti kuin petoeläimen -sileä talja. Vaitonaisina seisoivat miehet riemuiten kokouksesta, -ainoastansa jotkut lähestyivät toisiansa ja kuiskailivat matalalla -äänellä sanoja, jotka tarkoittivat niitä huhuja, jotka kulkivat -maassa erään suuren, lännessä olleen taistelun johdosta ja uhkaavista -ajoista. Mutta se, joka kuten Hildebrand, ymmärsi selittää ihmisten -mietteitä, huomasi kyllä heidän mielensä olevan horjuvan ja heidän -ajatustensa vaihtelevan. Tervehdykset kesti kau'an, sillä yhä tuli -miehiä yksitellen, jotka olivat myöhästyneet, mutta vihdoin astui -tallipäällikkö ruhtinaan eteen ja osoitti auringon asemaa. - -Silloin vei isäntä vieraansa saliin; juhlallisessa kulussa vaelsivat -he portaita ylös; ovella otti heitä vastaan perheen emäntä ja hänen -vierellänsä seisoi hänen tyttärensä sekä seuranaisensa. Kunnioituksella -tervehtivät miehet naisia. Ruhtinatar ojensi kättänsä kaikille ja -kysyi, kuten säädyllistä oli, heidän vaimojensa vointia ja suhteita -kotona; miehille omasta suustansa tarjosi hän poskensa suudeltavaksi. -Kansan päämiehet asettautuivat juhlallisina korkolaattialla oleville -istuimille, ja alkoivat vakavan keskustelun keskenänsä, sill'aikaa -kun juomanlaskija ja pitkä jono palvelijoita astuivat saliin; nämät -kantoivat puuhulikoissa aamujuoman ja maukasta särvintä, valkoisia, -maustettuja leipiä ja savustettua lihaa. - -Sill'aikaa valmisti nuoriso maltittomuudella radan sotaisia leikkejä -varten kartanon ulkopuolella olevalle niitylle. Kylän pojat alkoivat -kilpailun saadaksensa hekin kiitoslauseita sankareilta; he juoksivat -kilpaa, he hyppäsivät hevosen ylitse ja ampuivat ruokoisilla nuolilla -salkoon. Mutta pian valtasi into nuorukaisetkin, he heittivät keihästä, -he nakkelivat raskaita kiviä ja juoksivat niiden jäljessä, ja kun -Theodulf aimo vauhdilla oli nakannut suurimman kiven ja tehnyt pisimmän -harppauksen, hyvin syltä pitemmän kuin muut, silloin tunki raikuvat -riemuhuudot saliin asti. Ja kansan vanhimmat ja viisaat eivät enää -viihtyneet paikoillansa, vaan hekin kiiruhtivat niitylle katselemaan. -Sinne kerääntyi suuri joukko katselijoita, kylän vaimot olivat tulleet -juhlapu'uissansa, erillään heistä seisoivat miehet, ja yhä korkeammaksi -nousivat kiihoitushuudot ja voittajille ylistyslauseet katselijain -piirissä. - -Katselijain joukossa seisoi Ingokin ja silmäili vaijeten vikkelyyden -ja voiman leikkejä. Silloin astui hänen luoksensa Isanbart, muuan -piirikunnan vanhoja päälliköitä, heitti hänen tutkaisevan silmäyksen -ja alkoi vakaisesti lausua, josta toisten puhe vaikeni: -- Sinunkin -kansassasi, muukalainen, mistä sinun sukusi lieneekin, harjoittavat -kaiketi nuoret soturit itseänsä hypyissä ja aseissa. Silmästäsi ja -käsivarrestasi voi huomata, ett'et sinä ole vento vieras leikkeihin; -kentiesi haluaisit sinä näyttää meidän nuorille miehille, minkälainen -tapa teidän maassanne on, vaikk'et sinä voisikaan tehdä päällikön -temppuja. Jos sinä tulet idästä päin, kuten minä olen kuullut -kerrottavan, voit sinä kumminkin heiluttaa puista nuijaa, ja -sellainenkin heitto saattaa voiman näkyviin, vaikka minun kansalaiseni -harvoin sitä harjoittavat. Salissa näin minä isännän istuimen kohdalla -sellaisen nuijan. - -Ingo vastasi tuolle kunnianarvoiselle vanhukselle: -- Jos ruhtinas ja -kansan päämiehet sallivat, tahdon koetella, mitä ennen muinoin olen -oppinut. - -Ruhtinas antoi merkin, yksi seurueesta juoksi saliin ja palaisi -tammipuusta tehdyllä aseella, joka kädensijalta oli taaksepäin -taivutettu ja jolla edessäpäin oli terävä terä. - -Nuija kulki miesi miehelle, ja hymyillen punnitsivat miehet tätä -keveätä asetta. -- Tällaista asetta, kuin tämä on, kantaa meidän -sikopaimen susia tappaakseen, -- huudahti Theodulf ylenkatseella, mutta -ijäkäs Isanbart vastasi hänelle nuhdellen: -- Sinä puhut kuin hupsu, -minä olen nähnyt sellaisen nuijan, joka ei ollut niinkään raskas kuin -tämä musertavan pääkallon kuin savi-astian. -- Ja hän laski nuijan -isännän käteen. - --- Se, joka joskus on ratsastanut taistelukentän yli tuolla -idänpuolella, puhui ruhtinas, -- tietää minkälaisia haavoja tämä -puunkappale tuottaa. Mutta vanhoilta sotureilta olen minä kuullut, -että joku salaisuus piilee nuijassa ja että sitä heittäessä on vaikea -käsitellä, sillä oikullisena sanotaan sen sattuvan varomattoman omaan -päähän. Tämä ase ei ole arvoton olemaan jalosukuisen miehen kädessä, -sillä se oli erään kuninkaan oma ja minun isäni toi sen kotiinsa -vieraasta maasta. - --- Sittenpä se saa näyttää ominaisuuksiansa pojalle, -- huudahti -Ingo iloissansa ja tempasi sen käteensä. Äkkinäisellä käsivarren -heilauksella lingoitti hän nuijan, se lensi viistellen ilmassa, mutta -juuri kun kaikki luulivat sen putoavan maahan, kiiti se ikäänkuin -rihmasta vedettynä jälleen takasin heittäjällensä; tämä tempasi -sen lennossa kiinni käden sijalta ja lingoitti sitä taas, milloin -sinne, milloin tänne, yhä rivakkaammin, ja aina palasi se joka heiton -jälkeen tottelevaisena takasin hänen käteensä. Niin helpolta ja -hauskalta tuntui leikki tammisella nuijalla, että katselijat astuivat -lähemmäksi ja korkeaääninen nauru kaikui katselijajoukossa. -- Tuo -on kuljeskelevan silmänkääntäjän temppuja, -- huudahti Theodulf -ylenkatseella. - --- Tämä on miehen puolustusase, -- vastasi muukalainen, -- tuskinpa -liene sinun kallosi kovempi kuin tämä kypäri. -- Hän virkkoi -muutaman sanan Wolfille, ja tämä asetti keihäsheiton matkaa siitä -vanhan rautakypärin pylvään päähän. Muukalainen silmäili tätä, -punnitsi kädessänsä olevaa asetta, lingoitti sen kaaressa kypäriä -kohti ja otti senjälkeen aimo harppauksen. Heleästi kilahti metalli -haljetessansa, ja kuitenkin lensi nuija takasin ja taaskin kaappasi -Ingo sen voimakkaaseen käteensä ja kohotti sen korkealle päänsä -päälle. Kummastelemisen huudot kaikuivat piiristä, ja joukko uteliaita -kerääntyi muserretun kypärin ympärille. - --- Noh, -- lausui Theodulf alavasti, koska sinä nyt olet näyttänyt -meille, miten teidän maassanne ollaan totuttu, niin koettelepa nyt -meidänkin maamme tapoja. Taluttakaa esiin hevoiset niille, jotka -haluavat uskaltaa hyppäyksen. - -Aluksi asetettiin kaksi hevoista vierekkäin pää päähän ja häntä -häntään. Kilpailijat astuivat takaperin ja juoksivat lyhyeltä matkalta; -hyppäys onnistui melkein kaikille, mutta kolmen hevosen yli hypätessä -onnistui ainoastansa harvat, ja neljän yli hyppäsi Theodulf yksin, ja -kun hän hevoisten toiselta puolen palasi takasin väkijoukkoon, katsoi -hän ilkkuen muukalaiseen ja kehoitti häntä viitaten kädellänsä tekemään -saman tempun. Muukalainen nyökäytti hiukan päätänsä ja teki saman -hypyn sellaisella varmuudella, että keto kaikui mieltymyshuudoista. -Silloin huusi Theodulf esille viidennen hevosen, tehdäksensä aimo -hypyn; sellainen onnistui kuitenkin kaikkein vikkelämmälle. Mutta -hän oli äreissänsä ja lujasti päättänyt uskaltaa viimeisimmänkin. -Hän järjesti itse hevoiset toisin kuin ennen, niin että hiiro nyt -tuli seisomaan viidentenä, sitten katsoi hän ympärillensä, sai -onnentoivotushuudahtuksia ystäviltänsä ja uskalsi näin tuon hirveän -hypyn. Ja ylitse hän pääsikin, vaikka hän ales tullessansa seljällään -pyyhkäsi hiiroa. Mutta samassa kun hän palasi takasin mielissänsä -kansan riemuhuudoista, kaikui hänen takanansa vieläkin kovemmat -mieltymyksen äänet, ja kun hän käänsi päänsä, näki hän muukalaisen, -joka tällä kertaa nopeasti ja ilman ponnistuksetta oli tehnyt saman -hypyn hänen selkänsä takana. Thüringiläinen miesi kalpeni vihasta, -äänetöinnä meni hän paikallensa ja koki turhaan salata sitä kateutta, -joka hänen silmissänsä ilmaantui. Mutta vanhat astuivat muukalaisen -luokse, ylistäen hänen taitavuuttansa ja tuo ijäkäs päällikkö lausui: --- Minä huomaan, muukalainen, jollei sinun olentosi petä, ett'et -sinä ole tottumatoin hyppäämään kuudenkaan hevoisen yli, jota hyppyä -nimitetään kuninkaanhypyksi ja joka ei onnistu kaikenikäisille uroille. -Minä näin sen kerran nuorena ollessani; minun kansani ei ole sitä -koskaan nähnyt. -- Ja hän huudahti korkealla äänellä: -- Taluttakaat -tänne kuudes hevoinen! -- Silloin syntyi sorinaa väkijoukossa, ja -etäämpänä olevat tunkivat lähemmäksi, sill'aikaa kuin nuorukaiset -riensivät tuomaan hevoista. Mutta ruhtinatar lähestyi Ingoa, hän oli -huolissansa orpanansa häviölle jäämisestä ja puhui hiljaa vieraallensa: --- Mieti ensin tarkkaan, uros, asiata; helposti tapaa metsämiehen nuoli -koppelon, kun se levittää siipensä ja kohottaa äänensä. -- Mutta Ingo -katsoi Irmgard'iin, joka iloisena odotellen seisoi äitinsä takana sekä -hymyili ystävällisesti hänelle, ja hän vastasi hehkuvin poskin: -- -Älkäätte minuun närkästykö, ruhtinatar, minua on kehoitettu kilpailuun, -itsestäni en minä ole tunkenut kilpatantereelle; vastenmielisesti -hylkää miesi tarjotun kunnian. -- Hän vetäytyi takaperin ottaakseen -vauhtia hyppäykseen, harppasi korkealle ilmaan ja onnistui päästä -hevoisten yli, jolloin kaikki kansa riemuitsi, ja palatessansa -takasin ei hän huolinut ruhtinattaren kasvoilla ilmestyneestä -tyytymättömyydestä, vaan iloitsi, että hänen kokeensa oli onnistunut, -ja että Irmgardin posket hohtivat kuin ruusut. Kau'an tulvaili -katselijat sinne tänne, puhuivat muukalaisen rohkeudesta ja ylistivät -häntä, kunnes toisia koetetemppuja valmisteltiin miesten kilpailulle. -Ingo seisoi yhä alallansa päämiesten rinnalla, eikä kukaan vaatinut -häntä uusiin otteluihin. - -Jo alkoi aurinko laskea korkeudestaan, kun tallipäällikkö lähestyi -ruhtinasta ja kutsui seuran illallisaterialle. Iloisessa odotuksessa -tottelivat miehet kutsua, ja joukko palasi taaskin taloon takasin ja -salin portaita ylös. Tallipäällikkö ja hovimestari kulkivat heidän -edellänsä ja osoittivat kullekin sijansa pöydässä näiden arvon ja -kunnia-asteensa mukaan. Tämä oli huolestuttava toimi, sillä kukin -vaati sitä sijaa, joka näytti hänestä arvokkaammalta, joko ruhtinaan -pöydässä tahi sitä lähellä, ennemmin oikealla kuin vasemmalla -puolella. Siellä oli pitkä jono pöytiä ja arvokkaimmat vieraat saivat -istuimia korkealla selkänojalla ja nuoremmat soman rahin. Vaikeata oli -kaikkein tyydyttäminen, mutta tallipäällikkö ymmärsi asiansa ja tiesi -kerskata monen sijalla lähellä istuvan naapurin vuoksi, tahi vaimoväen -läheisyyden takia, tahi sen vuoksi, että siitä oli mukava katsella -ympäri salia. Lähimmäksi ovea pantiin ruhtinaan miehet istumaan -pitkään riviin, jossa Theodulfilla oli kunniasija, ja häntä vastapäätä -kaikkein viimeisenä istui muukalainen. Kaikkein istuessa siinä -odotuksessa, astui juomanlaskija sisään palvelijoineen ja toi mukanansa -tervetuliaisjuomaa kauniissa, puusta tehdyissä maljoissa; isäntä nousi -seisovallensa, joi tervetuliaismaljan vieraillensa ja kaikki nousivat -seisomaan tyhjentäen maljansa. Sitten tuli hovimestari sauvoinensa ja -hänen takanansa pitkä jono palvelijoita, jotka asettivat ensimäiset -ruokalajit pöydälle; kukin otti nyt vyöllänsä kantaman veitsen ja -rupesi mielihalulla aterioitsemaan. - -Alussa vallitsi äänettömyys istuimilla, sillä nälkä esti vielä -puhelemista ja ainoastansa matalalla äänellä lausuttiin ylistyksiä -emännän vieraanvaraisuudesta. Mutta vanhukset, jotka istuivat ruhtinaan -läheisyydessä vaihtelivat vakavia sanoja, he muistelivat urhojen töitä -menneillä ajoilla ja kerskailivat hevoisiensa hyvistä avuista. Muut -kuuntelivat syödessään mielellänsä näiden puheita. - -Ja eräs ruhtinaan vieressä istuva päämies alkoi puhella: -- Kaikkein -ihanimmalta näyttää minusta suvella todellakin tällainen kokous, jossa -kansalaiset tervehtivät toisiansa sotapu'ussa vihriällä niityllä, -harmajaparrat muistelevat silloin muinaisia sotaretkiä ja sotaisa -nuoriso ilmaisee leikillänsä, että se joskus tulee voimallansa -lisäämään esi-isäin kunniaa. Aurinko paistaa lämpimästi ja isännän -kasvot loistavat vieraillensa; karjalaumatkin juoksentelevat sinne -tänne, ja ohran tähät kypsyvät etelätuulessa, riemuiseksi tulee -sellaisella hetkellä miehen sydän ja vastenmielisesti muistelee hän -suruja. Kuitenkaan ei sovi miehen kokouksessakaan laskea miekkaa -kauemmaksi, kuin käsi ulottuu, sillä vaiheita täynänsä on koko elämä -ihmisten asunnoilla, helposti peittyy taivas synkällä pilvellä ja maa -valkoisella vaipalla; ei mikään ihmis-onni ole pysyväinen, ja seuraava -päivä voi tuoda muassansa uusia kohtaloita. Niinpä kerrotaan nyt kansan -kesken uutisia Romalaisten maasta, moni on niistä levottomana ja niiden -ajatukset kysyvät meidän isännältämme, josko hän on saanut kuulumisia, -jotka olisivat meille tarpeen tietää. - -Nämät sanat ilmaisivat kaikkien mielen, ja jokaisesta pöydästä kuului -myönnytyshuutoja; sitten syntyi syvä äänettömyys. Mutta ruhtinas -vastasi arvoisesti: -- Suuresta tappelusta olemme me kaikki kuulleet -puhuttavan ja neuvottelemme nyt, josko se on oleva meille miksikään -hyödyksi. Kuitenkaan en minä kehoita meitä, vuorelaisia, tänään -huolellisena kääntämään tiedustellen silmäyksiämme juomasarvesta. -Vielä tiedämme me ainoastansa, mitä kaukaa tulleet matkamiehet ovat -meille kertoneet, kentiesi mitä he itse ovat nähneet, kentiesi myöskin -pelkkiä huhuja. Sentähden ovat meidän tiedustelijamme ratsastaneet -metsän poikki eteläänpäin saamaan uusia tietoja. Varrotkaamme heidän -palajamistansa ja sitte viisaat tutkikoot, josko tiedot ovat sellaisia, -että kansan niistä tarvitsee olla huolissansa. - -Koska nämät sanat viittasivat sinnepäin, ett'ei isäntä aikonut kertoa -mitään romalaissodasta, kuului nurinan ääniä, ja Answald-ruhtinas -huomasi, että vieraat mielellänsä olisivat toivoneet saavansa kuulla -enemmän ja ett'eivät he hyväksyneet hänen vaitioloansa. - -Sentähden astui nyt esiin salaisen merkin saatuansa ruhtinaalta -tallipäällikkö ja huusi korkealla äänellä: -- Miekkatanssailijat -tulevat ja pyytävät suosiollista vastaanottoa. -- Silloin vaikeni -jokainen ja asetti istuimensa paikoilleen valmiina katselemaan, ja -vaimot nousivat istuimiltansa. - -Ensimäisenä kävivät pilliinpuhaltaja ja säkkipillinsoittaja, -heidän jäljessänsä tuli kaksitoista tanssailijaa, kansan nuoria -sotureja ja ruhtinaan seuruelaisia, puettuina valkoisiin housuihin -ja kirjavaan vyöhön, välkkyvä miekka kädessänsä; heidän edellänsä -astui kolmantenatoista Wolf, miekkakuningas, punaisessa pu'ussa. -He pysähtyivät ovelle ja tervehtivät, antaen aseensa vajota, ja -tämän jälkeen alkoivat he laulaa erästä leikkilaulua sekä kulkivat -vitkallisilla askelilla kunniaistuimen edessä olevalle tyhjälle -paikalle. Keskellä seisoi miekkakuningas ja ne muut kaksitoista -asettuivat juhlallisina piiriin hänen ympärillensä kohoitetuin miekoin. -Hän antoi merkin, pilliinpuhaltajat soittivat, liikkeet muuttuivat -nopeimmiksi, puolet miehistä kääntyivät oikealle sisempään piiriin, -muut päinvastaiseen suuntaan ulkopiiriin, ja kukin jakeli määrätyssä -järjestyksessä miekaniskuja jokaiselle vastaantulijalle. Nyt pujoitteli -kuningas itsensä välkkyväin miekkain lävitse liihotellen kaarteissa -milloin sisäpuolelle milloin ulkopuolelle piiriä ja varosi aseellansa -sekä kosti toisten iskuja. Yhä monimutkaisemmaksi muuttui tanssin -pyörteet, liikkeet tulivat kiivaimmiksi, yksi toisensa perään luikahti -kuten sodassa toisten muodostaman rivin läpitse. Sitten jakaantuivat he -ryhmiin, juoksivat yhtaikaa toistensa kanssa ja taistelivat aseilla, -kunnes he yhtä haavaa kihertyivät miekkailijajoukoiksi, kolme tahi -neljä miestä kussakin. Äkkiä asettuivat kaikki suureen piiriin, -vajoittivat miekkansa laattiaan ja liittivät ne silmänräpäyksessä -yhteen kummalliseksi, kilvenmuotoiseksi kutomukseksi. Miekkakuningas -astui sille, ja hänen kaksitoista toveriansa osaisivat nostaa hänet -laattiasta olkapäidensä yli tällä miekoista muodostetulla kilvellä, -jolla hän nyt seisoi, ja omalla miekallansa tervehti ruhtinas vieraita -ja naisväkeä. Samalla tavalla laskivat he hänet sitten hiljaa -laattialle, irroittivat miekat toisistansa ja alkoivat uudestaan juosta -kiertokulussa toisiansa vastaan; nyt seurasivat juoksu ja miekan iskut -nopeasti kuin salama, tuskin ennätti silmä eroittaa eri lyöntejä, -heiluen välkkyivät nuot kiiltävät aseet, miesten vartalot pujahtelivat -teräväin miekkain välitse, huilu soi, säkkipilli puhalsi raivosia -ääniä ja miekoista lenteli säkeniä. Näin jatkui urhojen kisa ruhtinaan -salissa, kunnes tanssijat yht'äkkiä ikäänkuin lumottuina seisahtuivat -miekkailu-asentoon, mies miestä vastaan. Sitten alkoi laulu uudestansa, -ja vitkallisilla askelilla sekä kohteliaasti tervehtien liihoittelivat -tanssijat toistensa ohitse ja menivät sotakulussa ulos salista. -Raivoisia mieltymyksen ositteita kuului istuimilta, vieraat ryykäsivät -seisovalleen ihastuksissansa ja huusivat taitelijoille riemulliset -suurkiitokset. - -Ruhtinaan läheisyydessä nousi Rothari-päämies seisomaan ja alkoi lausua: - --- Minä puhun, niinkuin minä ajattelen, taiteellisempaa miekkatanssia -ei minun silmäni konsanaan ole nähnyt muissa kansoissa, ja me Thüringin -miehet olemme tulleet maailman mainioiksi sellaisista leikeistämme. -Mutta tuolla ruhtinaan alimaisella penkillä on muukalainen, joka on -hyvin harjaantunut sotaisiin toimiin. Ja jos minä arvostelisin häntä -sen miehuullisuuden mukaan, jota hän tänään on osoittanut, muuttaisin -minä hänen istuimensa tänne korkeammalle väkeväin urhojen joukkoon. -Mutta erilailla jakelevat jumalat lahjojansa; muukalaisestakin, joka -ei tunne esi-isiäänkään, voi tulla kunniassa pidetty soturi. Kansa -sanoo tiedot romalaissodasta ensin levinneen maahan ruhtinaan hovista, -ja nähtyäni muukalaisen, arvelin hänet viestintuojaksi; nuijanheitto -osoittaa kuitenkin hänen olevan kotosin idänpuoleisista kansoista. Minä -lausun tälle salissa olevalle vieraalle tervehdykseni. - -Ingo nousi seisovallensa ja kiitti. Silloin huudahti Theodulf ääneensä: --- Monen olen minä nähnyt juoksevan ja hyppivän pehmeällä niityllä, -joka taistelussa unohtaa rohkeat hyppynsä. - --- Oikein sinä puhut, -- vastasi Ingo kylmäkiskoisesti, -- mutta monen -sielua kalvaa myöskin kateus sentähden, ett'ei hän itse ole tehnyt -korkeinta hyppyä niityllä. - --- Suuremmassa arvossa kuin ilmassahyppijää pidetään meillä sitä -miestä, joka kantaa arpensa edessäpäin ruumistansa, -- vastasi Theodulf. - --- Mutta minä olen oppinut vanhoilta ja viisailta, että ei ole -vähemmin kunniakasta lyödä kuin saadakaan syviä haavoja. -- Varmaankin -tulee sinulle päämiehen kunnia, jonka edessä seurue pitää kilpensä -vihollisten keihäitä vastaan, jotta hänen kasvonsa hempeys säilyisi -iloksi hänen kansallensa, -- ivasi taaskin ruhtinaan soturi. - --- Ja minä olen kuullut monen, joka on saanut miekan iskun, kaakattavan -tästä kuin kana munastansa, -- vastasi Ingo ylenkatseella. - --- Kunniattomiakin haavoja saattaa, paita peittää, arpia lyönneistä, -jotka ovat sattuneet selkään, -- huudahti Theodulf säkenöivin silmin. - --- Kunniattomaksi nimitän minä puolestani sitä pahanelkistä kieltä, -joka salissa koettaa pistää vierasta. Eipä tunnu minusta kunnialliselta -sellainen puhe, Thüringiläisten miesten ei sovi noudattaa petollisten -Romalaisten tapaa. - --- Jos sinä tunnet niin tarkoin Romalaisten tavat, -- huudahti toisesta -pöydästä muuan julma soturi, joka oli Theodulfin sukulaisia, -- niin -olet kaiketi oppinut tuntemaan heidän lyöntejänsäkin. - --- Tappelussa taistelin minä Romalaisia sotureja vastaan, -- huudahti -Ingo, unohtaen asemansa. -- Kysypä heidän leirissänsä heimolaisiasi, -niin eivät kaikki tule vastaamaan, jotka ovat olleet minun miekkaani -lähellä. - -Korkeaäänisiä huutoja nousi salissa, kun muukalainen ilmaisi olleensa -osallisna taistelussa Romalaisia vastaan. -- Hyvin puhuit, muukalainen, -kuului kaikkialta, ja taaskin toisista pöydistä: -- Turhia lavertelee -muukalainen, terve, Theodulf! - -Ruhtinas nousi seisovallensa ja huudahti ankaralla äänellä: -- Minä -käsken riitelemiset herkeämään, minä julistan rauhan juhlasalissa. -Silloin vaikenivat nuot korkeaääniset huudot, mutta väittely eri -ajatuksista kohisi vielä jokaisen pöydän ympärillä, silmät säihkyivät -ja vahvoja käsivarsia kohotettiin. Sekamelskan kestäessä juoksi muuan -nuorukainen ruhtinaan seurueesta portaita ylös ja huudahti saliin: -- -Volkmar-runoilija ratsastaa pihaan. - --- Hän olkoon tervetullut, -- vastasi ruhtinas. Ja kääntyen sinnepäin, -missä vaimot istuivat, jatkoi hän: -- Irmgard, lapseni, mene lausumaan -opettajaasi tervetulleeksi ja saata hänet meidän pöytäämme. -- Näin -käski tuo järkevä isäntä, muistuttaen riiteleviä vaimojen läsnäolosta. - -Hänen sanansa vaikuttivat kuin taikavoima tuohon kohisevaan joukkoon, -synkät kasvot kirkastuivat, ja moni tempaisi maljan sekä joi pitkän -kulahduksen, poistaakseen ajatuksiansa ja valmistuakseen kuulemaan -runoilijan laulantoa. Mutta Irmgard astui ulos lehtimajastapa meni -miesten penkkein välitse kynnykselle. Saliin johtaville portaille oli -kylän nuoriso kokoontunut kurkistelemaan uteliaasti saliin. Silloin -kävi Irmgard joukon läpi ja odotti pihassa runoilijaa, joka eräässä -rakennuksessa oli valmistanut itseänsä astumaan pitoihin. Kohteliaalla -tervehdyksellä lähestyi tyttöä runoilija, joka oli keskimittainen -miesi, kirkkailla silmillä, ja hänen kähäräinen, kullankeltainen -tukkansa oli hiukan harmoissa; tottuneella tavalla kantoi hän -kirjavasta kankaasta tehtyä päällysvaatettansa, hänen alastomat -käsivartensa olivat koristetut kultarenkailla ja kädessänsä oli hänellä -soittimensa. - --- Sinä tulet otolliseen aikaan, Volkmar, -- lausui neitsyt hänelle, --- he alkavat kiistellä keskenänsä, ja tarpeellista on, että sinun -laulusi tulee asettamaan heidän mieliänsä. Anna meille tänään todistus -taiteestasi, ja jos sinun voimassasi on, laula heille jotakin iloista. - --- Mikä on häirinnyt tasapainon heidän mielessänsä? -- kysyi runoilija, -joka oli tottunut harjoittamaan taidettansa kuten taitava lääkäri. - --- Vihoittelevatko he taaskin Bisino kuninkaan ylenpalttisesta -hovielämästä, vai väittelevätkö he romalaissodasta? - --- Nuot nuoret miehet eivät pysy sovinnossa keskenään, -- vastasi -ruhtinaan tytär. - --- Eikö mitään muuta? -- lausui runoilija huolettomalla äänellä. -- -Olisipa turha vaiva, jos kokisi estää heidän sotaisia leikkejänsä -vihriällä tanhualla. -- Huomattuansa kuitenkin neitsyen vakaiset -kasvot, lisäsi hän: -- Jos ne ovat hovin villipäitä, pelkään, -neitsyeni, ett'ei minun lauluni voi häätää heidän kateuttansa. Jospa -minä voisin sovitella lauluuni sinun ystävällisen hymysi ja laulaa -sitä kaikkein korviin, tulisi he kaikki tottelemaan minua kuin -lampaat. Mutta ne viestit, joita minä tänään tuon, -- lisäsi hän -muuttuneella äänellä, -- ovat niin huolettavia, että he varmaankin -niiden kuultua tulevat unohtamaan riitansa. Ne ovat huonoa tarjoamista -juhlatilaisuudessa. Mutta sittekin täydyn minä mennä sisään kertomaan -heille tarinani, en tiedä, josko he sitten haluaisivat kuulla minun -lauluanikin. - --- Aiotko ilmaista surusanoman ruokapöydässä? -- kysyi neitsyt -alakuloisena, -- se tulee perin ärsyttämään heidän mieltänsä ja -herättämään heidän kiukkuansa. - --- Kaiketi tunnet sinä minut, vastasi runoilija, -- minä annan heille -vaan niin paljon, kuin he voivat sietää. Keitä on ruhtinas kutsunut -pitoihinsa? - --- Meidän vanhoja heimolaisiamme. - --- Onko heidän joukossansa muukalaisia? - --- Ei muita, -- vastasi neitsyt epäröiden, -- paitsi muuan köyhä -matkustaja. - --- Ole siis pelotta, -- lopetti runoilija keskustelun, -- meidän -miesten mielipiteet minä tiedän, ja miten heidän iltajuomansa on -valmistettava. - -Sillävälin kun neitsyt meni erään sivuoven kautta lehtimajaan, astui -runoniekka saliin. Näyttäytyessään kynnyksellä, kohosi mieltymyshuudot -ja tervehdykset salissa korkealle kaikumaan. Ylpeydellä huomasi -Volkmar olevansa suosittu, hän astui kepein askelin ruhtinaan pöydän -vieressä olevalle tyhjälle sijalle ja kumarsi syvään ruhtinaalle sekä -ruhtinattarelle. - --- Ollos tuhatkertaisesti tervetullut, sinä kansan lemmikki, -- -huudahti ruhtinas hänelle, -- linnut, jotka olivat menneet pois -talveksi, ovat jo kau'an lehdoissamme laulelleet suvilauluansa, vaan -urhojen laulajaa olemme me turhaan odottaneet. - --- Minä en ole kuullut ilman lintujen laulelevan suvea, vaan jumalan -sotakoirat kuulin minä ulvovan myrskyssä ja minä näin pilvein -monivärisen sillan, jota myöten urhot lukemattomissa joukoissa menivät -jumalien asumukseen. Rhen-virran näin minä vierivän punaisissa -aalloissa, täynänsä miesten ja hevoisten ruumiita, taistelutantereen -näin minä ja sen verisen laakson, jossa kaatuneitten joukot makaavat -korppien ruokana, ja minä tiedän kuninkaita, jotka kahleissa olevilla -raajoilla odottavat piilun iskua Romalaisten leirissä. -- Korkeaäänisiä -huutoja seurasi näitä sanoja. -- Kerro, Volkmar, me kuultelemme, -- -lausui ruhtinas. - -Runoilija kosketteli sormin soittokoneensa kieliä, ja salissa syntyi -niin suuri hiljaisuus, että voitiin kuulla läsnäolijain syvät -hengähdykset. Sitten liikutteli hän kieliänsä ja alkoi kertoella -Allemanein ja Romalaisten välillä olleesta tappelusta, ensin kertoen, -sitten, laulaen korkealla äänellä ja sointuvilla sävelillä. Hän -mainitsi nimeltänsä ne kuninkaat ja kuningasten pojat, jotka olivat -Allemanein kanssa menneet Rhen-virralle Caesaria vastaan ja ensin -ajaneet pakoon Romalaisten ratsujoukot sekä sittemmin jalkaväen -ensimäisen rivin. Vielä lauloi hän, että romalaisjoukon toisen rivin -takana ratsasti Caesar uljaana sotahevoisensa seljässä ja hänen päänsä -yläpuolella kieppui jättiläissuuri lohikäärme renkaisella ruumillansa, -Romalaisten pyhä sotamerkki; lohikäärme oli purpurapunainen ja sen -avonaisesta kidasta pisti esiin tulinen kieli. Ja Caesar huusi -eturiviin Batavit ja Frankit. -- Tännepäin, te Germanian urhot, -minun velsiläiset mieheni eivät voi torjua vihollisen ryntäystä. --- Sota-airut ratsasti heidän luoksensa, ja uljaina ryntäsivät -Frankilaiset järjestetyissä joukoissa esiin ja etimäisenä taistelussa -heilutti Aimo, Arnfridin poika, miekkaansa miehuudella. - --- Hän on minun veljeni, -- kuului huuto yhdestä pöydästä. -- Terve, -Aimo! -- kuului kolkosti eräästä salinnurkasta. - --- He ryntäsivät eteenpäin suljetuissa riveissä, ja valkoiset kilvet -olivat kaunistetut villihärjän kuvalla; tuima oli ottelu, ja heidän -miekkansa raivasi taistelutanteretta päällehyökkäävistä Allemaneista -samoinkuin tulen liekit metsää. Vaajan muotoisessa sotajärjestyksessä -riensivät kuitenkin Allemanit uudestansa ryntäämään, kuninkaansa -eturivissä, ja taaskin peräytyivät Romalaiset. Silloin kutsui Caesar -esille viimeisen joukkonsa, jota Romalaisessa sotaväessä nimitetään -sotapäällikön vartijapiiriksi. - --- Archimbald! -- kaikui tuimasti salissa. Ja toiselta puolen nimi: -- -Eggo! - --- Siellä seisoi sadan miehen päällikkönä jättiläisen tapainen -sankari, Archimbald Thüringenistä, ja tämän rinnalla hänen veljensä -poika, Eggo, hyvin tottuneet Romalaisten sotatapaan. He ponnistivat -polvensa lujasti maahan, suojelivat ruumistansa kilvellä ja puolustivat -itseänsä eteenpäinojennetulla keihäällä kuten kolmenkertaisen suojan -sisäpuolella. Ja taaskin ryntäisivät Allemanit esiin, kilvet paukkuivat -kirveiden iskuista, keihäät tunkivat teräsasun ja ruumiin läpi, -kuolleita kaatui pitkissä riveissä, ja kaatuneiden yli kävi miestulva -kilpi kilvessä ja kylki kyljessä samoinkuin sonnein taistelussa -tarha-aitauksessa. Silloin petti sota-onni Allemanit, he peräytyivät -hirveissänsä kaatuneiden sotatovereinsa paljoudesta. Aurinko laski, ja -kaikki menestyksen toivo katosi. Hajaantuneet joukot painuivat paeten -virranrantaan päin ja heidän jäljessänsä tulivat Romalaiset ahdistaen -miekalla ja keihäällä, samoinkuin metsäkoirat juoksevat hirven -jäljissä; pakeneva kansa syöksyi Rhen-virtaan, ja korkeaäänisillä -huudoilla lingoittivat rannalla olevat keihäänsä tuohon sikisokin -olevaan joukkoon miehiä ja hevosia, kuolleita ruumiita ja uppoavia -urhoja. Virran peikko kohotti ylös kynsillä varustetut kätensä ja veti -urhot ales syvyydessä olevaan asuntoonsa. - -Runoilija teki pienen pysähdyksen, korkeaääninen valitushuuto kuului -kuultelijain joukosta, ainoastansa yksityisiä riemuääniä kohosi sekaan: -ruhtinas kuulteli jännitetyllä tarkkaavaisuudella tuskan ja riemun -ääniä. -- Sitten, jatkoi Volkmar, vaihtaen valittavat säveleensä -miehekkäämpiin ääniin, -- Caesar astui virran rannalle ja katseli -hymyillen miesten kuolemanhätää. Hän huusi sille soturillensa, joka -kantoi punaista lohikäärmettä, tuota purpurasta ommeltua petoa, johon -Romalaisten jumala oli kiinnittänyt voittamisen tai'an ja vihollisten -kuoleman: -- Anna lohikäärmeen rientää virran yli näyttämään kuolevalle -joukolle hampaitansa ja tulista kieltänsä. Korkealla lentää se ilmassa -kuolleiden taivallista asuntoa kohti; kun he nousevat ylös pitkin -pilvistä siltaa, näyttää se hampaitansa; romalainen lohikäärme estää -heidän kulkunsa, että he syöksyvät ales kalojen teitä pimeyteen, -Hel'in asumuksiin. Silloin kosti pilkan viimeinen urho, joka vielä ase -kädessänsä vastusti Romalaisia, Ingo, Ingbertin poika Vandalein maasta -jumalansukuinen kuninkaan poika. Hän oli taistellut Athanarik-kuninkaan -rinnalla etimäisenä sodassa, Romalaisten hirmuna. Kun sodan onni -vaihtui, vetäytyi hän takaperin miehillensä, jotka hänen seurassansa -olivat käyneet sotimassa maasta maahan; vitkalleen ja vihastuneena -kuin mörisevä karhu taantui hän rantaan päin, jossa venheet olivat -kallion juurella. Sinne keräsi hän sotajoukossa olevat naispapit -ja taikailijattaret, ja pakoitti heidät lähtemään pois, joten nuot -pyhät naiset välttivät Romalaisten miekkaa. Runoilijankin työnsi hän -venheesen ja itse puollusti hän jalomielisesti tätä heidän pakosalle -lähtemisensä paikkaa aseillaan ja ruumiillaan. Kokkanuora laskettiin -irti, venheet keinuivat Romalaisten keihäiden lennellessä vihertävällä -virralla; viholliset tunkivat päälle, ja vaikeudella taisteli -kallion juurella oleva joukko viimeistä tappeluansa. Silloin huomasi -sankari kalliolla päänsä yli olevan Caesarin sotamerkin, tuon julman -lohikäärmeen, ja yhdellä hyppäyksellä ryntäsi hän Romalaisten vantein -läpi; hän juoksi kalliolle ja iski karhunkämmenin kiinni jättiläiseen, -joka kantoi sotamerkkiä, ja lingoitti hänet ales kalliolta. Hengetöinnä -vaipui Romalainen aaltoihin, ja liehuttaen korkealla sotamerkkiä, nosti -sankari voimakkaalla äänellä sotahuutonsa ja syöksyi lohikäärmeen -kanssa virtaan. Raivon kiljahdus kuului Romalaisten huulilta; soturit -ja hevoset heittäytyivät hurjistuneina virtaan kostaaksensa Caesarin -nähden tuon katkeran häväistyksen ja tappaaksensa tuon rohkean sekä -pelastaaksensa Romalaisten pyhän sotamerkin. Mutta eteenpäin ajelehti -virrassa tuo punainen lohikäärme sekä voitolle päässyt sankari. Vielä -kerran näin minä hänen kohottavan käsivarttansa ja heiluttavan -sotamerkkiä, vaan sitten en minä häntä enään nähnyt. Caesar antoi -etsiä häntä virrasta kumpaiseltakin puolelta, synkkänä mielessänsä: -kaksi päivää tämän jälkeen löysi eräs vakoja kaukana sieltä Allemanein -rannalla katkaistun lipputangon, mutta vihollisen lohikäärmettä ei -tuonut kukaan takaisin. Silloin palasi Rhen-virran varrella olevien -miesten rohkeus, se taika, joka oli tuottanut Caesarille voiton, oli -hukkunut virtaan ja koston turmio lähestyi romalaisjoukkoa. Kattein -lähettiläät, jotka olivat tulleet tarjoamaan Romalaisille liittoa, -pysähyttivät matkansa tuon pahan enteen kuultuansa. Voimakas käsi oli -kostanut voittajan pilkan, mutta Ingo-kuningas, sankari, oli kadonnut -maan päältä. - -Runoilija vaikeni ja antoi päänsä vajota soittimensa yli ja salissa -oli hiljaista kuin kuoleman virren kuultua; miesten silmät loistivat -ja liikutus näyttiihe kaikkein kasvoilla. Mutta ei kenenkään siihen -määrään kuin muukalaisen. Runoilijan astuessa sisään ja ohimennessä -pyyhkäisten hänen vaatteitansa, oli hän antanut päänsä vajota ja oli -sitten kuten hänen naapurinsa, Wolf, suuttumuksella näki, suonut -vähemmin huomiota runoilijan sanoille, kuin sotilaan tuli tehdä, ja -miehet olivat osoitelleet hänelle sormea sekä lausuneet pilkkasanoja. -Mutta kun runoilija alkoi kertoa lohikäärmeen ympärillä tapahtuneesta -tappelusta, silloin kohotti hän päänsä, ruusunvärinen loiste lensi -hänen kasvoillensa, ja niin säihkyvä sekä kirkas oli silmäys, jonka -hän loi runoilijaan, että kukin, joka hänet näki, ei voinut kääntää -silmiänsä hänestä pois; ikäänkuin sädekehä olivat nuot vaaleat kähärät -hänen ihastuksesta loistavien kasvojensa ympärillä. Ja runoilijan -vai'ettua istui muukalainen vielä liikkumatta paikallansa. -- -Katsohan tuonne, Volkmar, -- kuului sointuva naisen ääni, joka värisi -liikutuksesta, ja kaikkein silmät kääntyivät sille suunnalle, jota -Irmgardin käsi osoitti seisoessaan solakkana lehtimajassa. - -Runoilija säpsähti ja tuijotti muukalaiseen: Virran peikko antoi urhon -takasin, -- huudahti hän kauhistuneena, mutta heti senjälkeen riensi -hän lähemmäksi: -- Autuas on se päivä, jona näen sinut, Ingo, sankari, -Ingbertin poika, pelastajani, viimeinen urho Allemanein taistelussa. - -Vieraat ryykäsivät ylös istuimiltansa ja sali kaikui riemuhuudoista. -Runoilija riensi Ingon luokse, tarttui hänen käteensä ja lausui: --- Elävänä näen minä sinut. Ei koskaan tätä ennen ole lauluni saanut -suloisempaa palkintoa. -- Sitten vei hän muukalaisen ruhtinaan pöydän -luokse, ja tämä riensi häntä vastaan vettynein silmin. -- Siunattu -ollos sinä, urho, raskas paino putoaa tänään sydämeltäni; arvasinhan -sen, ett'ei sankarin kunniaa voida pitää salassa. Ole tervetullut -minun asuntooni, sinä lempivieras isäimme ajoilta. Muuttakaatte tänne -hänen istuimensa, miehet, että ruhtinas saisi sijan minun kansani -päämiesten joukossa. Tuo tänne viiniä, juomanlaskija; juhlamaljasta, -romalaisjuomalla romalaisesta kullasta, juomme tämän kuninkaallisen -sankarin, jumalaimme jälkeläisen, muistoksi. - - - - -3. - -Avonaisia sydämiä. - - -Varhain eräänä aamuna vaelsi Irmgard kosteisella nurmikolla metsään -päin. Valkoinen sumu aaltoili maassa ja ympäröi puita ikäänkuin veden -hengettärien hunnut. Niityn usvista kohosi neitsyeen valkoiseen puettu -vartalo, hän lauloi ja riemuitsi punaposkisena ja pitkällä, liehuvalla -tukallaan sekä iloisella sydämellään; sellaisena liihoitteli hän -aaltoelevien usvapilvien läpi ikäänkuin kentän jumalatar. Sillä hän -oli kuullut ja nähnyt, mitä sankarin miehuus on, ja mikä se on, joka -nostaa miestä kuolon kauhistuksien läpi korkeiden jumaloiden pariin; -kaikki hänen heimolaisensa olivat kunnioituksella kumartaneet päänsä -sen ainoan miehen urhoudelle, joka salaisuudessa oli voittanut hänen -sydämensä ja joka oli hänelle rakkaampi kuin kukaan muu. Hän vaelsi -vuoripolkua ylös aina siihen paikkaan asti, jossa hänen isänsä huone -katosi puiden lehvien taakse, siinä seisoi hän yksinänsä metsän ja -kallioiden välissä, hänen läheisyydessänsä lirisi metsäpuro ja hänen -päänsä päällä liihoitteli sarastavan aamun valkosia pilviä. Hän kiipesi -kivelle ja lauloi kalliolle ja lirisevälle purolle runoilijan säveliä -ja niitä sanoja, joita hän salissa oli kuullut. Hän lauloi iloisesti -kaikki, mitä muisti Volkmarin laulusta ja ehdittyänsä sille kohdalle, -jossa kerrotaan hyppäyksestä Rhen-virtaan, miellytti se häntä suuresti, -ja hän lauloi ihastuksissaan: -- Te sievät linnut puissa, jumalien -lähettiläät ja te, pienet keijukaiset saniaisten alla, kuulkaat se -vielä kerran. -- Ja hän kertoi taaskin laulunsa. Ja kun sankari -vihdoin katosi virtaan, suri hän tämän katoamista, ja koska hän oli -älykäs nainen, puki hän tunteensa uusiin sanoihin sekä lauloi vielä -yhden runoilijan murhelauluista. Ja nuoren neitsyen laulu kajahteli -korkeoilta kallioilta ja kuului yli metsän lintujen äänen sekä lähteen -hiljaisen lirinän. - -Silloin vieri hänen läheisyydessänsä kiven sirpale puroon; hän vilkasi -syrjään ja huomasi kappaleen matkaa siitä ihmis-olennon, joka, puettuna -veden neitoisten kuultavaan vaippaan, nojausi alapuolellansa olevaa -puunrunkoa vastaan; urho, jonka maineesta hän oli metsälle, laulanut, -seisoi elävänä hänen läheisyydessänsä, ja kun hän peljästyneenä vetäysi -takaperin, kuuli hän tämän rukoilevan äänen: -- Laula vielä, neitsy, -että saisin sinun suustasi kuulla sitä, mikä minun sydäntäni ilahuttaa. -Mieluisempi kuin Volkmarin taito on minulle laulu sinun suustasi. -Sillä kun runoilija lauloi, ja sali kaikui miesten mieltymyshuudoista. -ajattelin minä yhä sinua, ja minun ylpein iloni oli, ettäs kuultelit -hänen sanojansa. - --- Hämmästyksestä sinua nähdessäni kuolevat sanat huulillani, -- -vastasi Irmgard, koettaen toipua hänen lähestyessänsä. -- Seljapuun -alla oli minulla enemmän rohkeutta puhutella sinua, -- jatkoi hän -vihdoin, -- vaikka sinä, urho, et silläkään kertaa kaivannut minun -neuvoani, ja sitä ajatellessani täydyn kummastella mielettömyyttäni; -mutta älä pilkkaa minua siitä. Sillä suoraa on meidän, vuorelaisten, -puhe ja yksinkertaiset meidän ajatuksemme. Mutta minua pahoittaa sinun -kaksi kertaa saaneesi kuulla minun suustani, mitä jo tiesit; jos minä -olisin arvannut sinut siksi, mikä sinä olet, olisin paremmin laulanut -hyvän ajatukseni sinusta, ja nytkin olen minä näpeilläni, koska sinä -olet kuunnellut minua. - --- Älä salaa minulta, Irmgard, -- pyysi vieras, -- jos sinä minua -lemmit, sillä, usko minua, harvoin kuulee maanpakolainen sydämellistä -sanaa jalosukuisen naisen suusta. Vaikka runoilijakin ylistää hänen -kunniaansa, ja kestitsijänsä juo maljan hänen muistoksensa, on hän -kuitenkin suljettuna pois sukulaisistaan ja ystävistään; tuskinpa -antaa rikas mies tytärtänsä vaimoksi köyhälle, eikä pakolainen jätä -jälkeensä yhtäkään poikaa maailmassa, jotka kerskailisivat hänen -urhotöistänsä. - -Irmgard katsoi vakaisesti eteensäpäin ales. - --- Mutta salli minulle, -- jatkoi Ingo, -- että ilmaisen sinulle sen -salaisuuden, jota minä kannan mielessäni. Jos et ylenkatso minun -luottamustani, niin istaudu tälle kivelle, että minä sen sinulle -kertoisin. - -Irmgard istahti, kuten hän oli pyytänyt, ja sankari seisoi hänen -edessänsä sekä alkoi kertoa: - --- Kuulehan, mitä minulle Allemanein taistelun perästä tapahtui! -Tähdet paistoivat, ja minä makasin kuolion väsyksissä virran kivisellä -rannalla, Romalaisten punainen sotamerkki kiedottuna voimattoman -käsivarteni ympäri, öinen tuuli vinkui ruumislauluansa, aallot -loiskivat, kylmä oli ruumiini, ja sekaisin aivoni. Silloin kumartui -minun ylitseni surulliset kasvot, ne olivat Allemanein naispapin -viisaan vaimon, jumalien ystävän. -- Sinua, Ingo, minä etsin,:-- lausui -hän, -- pelastaakseni henkesi, samoinkuin sinä olet pelastanut minun. -Hän veti minut rannalle, kietoi jäseneni lämpöiseen peitteesen ja -tarjosi minulle virvoitusjuomaa: sitte irroitti hän tangon vieraasta -lipusta ja lingoitti sen katkaistuna virtaan takasin, lausuen -rukouksiansa. Hän piiloitti väsyneen miehen metsän pensastoon ja istui -hänen vuoteensa vieressä kuin äiti yöt päivät. Hyvästi jättäessään otti -hän purppuraisen sotamerkin ja lausui: -- Tässä näytän minä sinulle ne -langat, jotka johtavat sinun elämääsi, sillä jumalat sallivat sankarin -vapaasti valita. Jos sinä heität pois tuon taikakalun, jonka Romalaiset -ovat kehränneet, saat elää ikäsi rauhallisessa levossa kansain -keskessä ja elää huoletointa sekä onnellista elämää. Mutta jos sinä -säilytät purppuraista sotamerkkiä, jolla on noidutut silmät ja tulinen -kieli, tulee kaiketi runoilijat laulamaan sinun ylistystäsi sankarein -kokouksissa ja sinun muistosi elää kunniassa kansain keskuudessa, mutta -kuitenkin pelkään minä lohikäärmeen nielevän sinun onnesi ja elämäsi. -Valitse nyt, Ingo, sillä jumalat ohjaavat miehen onnen hänen oman -toivomuksensa mukaan, ja hänen töistänsä syntyy kohtalo, joko kova tahi -keveä: niinkuin hän on kylvänyt, saa hän niittää. -- Silloin vastasin -minä: -- Jo aikoja sitten, emo-rakkaani, ovat jumalat ja esi-isieni -sankarityöt määränneet elämäni arvan; jumalista tulin minä maailmaan, -veltostuttavaa lepoa pehmoisilla vuoteilla minä en voi valita, sen sinä -itse tiedät; sotaanmeneminen miesteni eturivissä, maailman urhojen -johtaminen ylähällä pilvissä olevaan sankarein saliin on minun toimeni. -Vaikka minä olenkin muukalainen vieraiden kansain keskellä, en pelkää -sittekään sitä määrää, jonka onnen jumalatar on minulle suunnitellut, -masentumattomalla rohkeudella tahdon käydä eteenpäin urhojen joukossa -ja iloisena luottaa miehuuteeni. Nostakoon lohikäärme vihaa minua -kohtaan, mutta maine tuottaa ystäviä, enkä minä koskaan tule peittämään -päätäni auringon valolta. - -Silloin otti nainen purppurakankaan ja eroitti lohikäärmeen päät sen -kierteissä olevasta ruumiista; päät piti hän itsellänsä, mutta sen -osan kangasta, jossa ruumis oli heitti hän liedessä olevaan tuleen. --- Kantiesi poistan minä täten tuon uhkaavan onnettomuuden sinun -elämästäsi, -- puhui hän lieden ääressä. Liekki leimahti korkealle, -musta savu täytti huoneen, hän syöksyi ulos ja veti minutkin -ulko-ilmaan. Sitten sitoi hän päät yhteen norjalla pajuvitsalla, -solmisi sen, lausui taikalauluansa ja ojensi minulle tuon nahkalaukkuun -pannun kimpun, että minä voisin salata sen kaikkein silmiltä. -- Se -suojelee vedeltä, se ei suojaa tulelta, minä jätän henkesi jumalien -liuostaan. -- Näin lausuen antoi hän minulle siunauksensa matkalle ja -osoitti pohjoista kohti. - -Tämä, neitsyt, on minun elämäni salaisuus; sinulle sen mielelläni -ilmaisen. Minkä kohtalon jumalat minulle ovat aikoneet en tiedä, -mutta sinulle uskon minä, mitä ei kukaan muu tiedä. Sillä aina siitä -asti, kun minä tulin tähän maahan, on minun mieleni muuttunut, ja -minusta tuntuu paremmalta sinun luonasi istuminen tahi ratsastaminen -rinnallasi tanhuvilla, kuin korppein seurassa etsiminen tappelun -hälinää. Muuttuneet ovat minun ajatukseni monessa, ja minun mieltäni -rasittaa kovin, että olen pakolainen; ennen en huolinut vähääkään -kohtalostani, vaan luotin käsivarteeni ja jumalan apuun, joka kentiesi -kerran tulisi johtamaan pakolaisen omaan isänmaahansa. Mutta nyt näen -minä ajelehtelevani samoin kuin hongan vesa tuolla mättäällä vierivässä -virrassa. Hän osoitti nuorta honkaa, jonka vesi sammalen ja maan kanssa -oli temmannut paikaltansa ja joka nyt pystyisessä asemassa ajelehteli -veden pyörteissä. -- Yhä pienemmäksi tulee maalohkare, -- lausui Ingo -kolkosti -- multa murenee ja lopulta murskaantuu se kallioita vastaan. --- Irmgard nousi seisovallensa ja seurasi jännitetyillä silmäyksillä -metsäisen vesan kulkua; se meni ales laaksoon päin, kiekahteli ympäri -vesipyörteissä ja riensi taaskin eteenpäin, kunnes sitä vihdoin oli -mahdotoin eroittaa usvasta ja vedestä. -- Se pysähtyi, -- huudahti hän -vihdoin riemuiten ja juoksi pitkin puron vartta sille paikalle, missä -vesa oli tarttunut erääseen ulospistävään niemekkeesen. -- Katso, -- -huudahti hän urholle, -- täällä meidän rantamalla se tulee vihriöimään, -onhan mahdollista, että se juurtuu maahan. - --- Sano minulle, -- lausui Ingo ihastuneena, -- olisiko se sinulle -mieluista? - -Irmgard oli vaiti. - -Nyt tuli aurinko näkyviin pilven takaa, sen säteet paistoivat -kirkkaasti valkoisiin vaatteisiin puetun neitsyen vartalolle, hänen -hiuksensa loistivat kultana päänsä ja olkansa ympärillä, seisoessansa -urhon edessä maahan kiinnitetyillä silmäyksillä ja punastuneilla -poskilla. Urhon sydän paisui riemusta, kunnioittamalla lähestyi hän -neitsyttä, joka seisoi kuin lumouksella maahan kiinnitettynä sekä -viittasi kädellänsä hiljaa ja kieltämällä, kuiskaen rukoilevalla -äänellä: -- Aurinko näkee sen. -- Mutta Ingo suuteli häntä hellästi -ja huudahti hymyilevälle auringolle: -- Terve, sä päivän lempeä -ruhtinatar, ole meille laupias, äläkä ilmoita, mitä nyt näet. -- -Hän suuteli neitsyttä uudestaan ja tunsi hänen lämpöiset huulensa -kohtaavan omiansa. Mutta kun hän tahtoi syleillä häntä, nosti Irmgard -käsivartensa, katsoi häneen äärettömällä rakkaudella, mutta hänen -poskensa oli vaalennut, ja viitaten kädellänsä osoitti hän ylös -vuorelle. Ingo totteli sekä poistui tytöstä, ja kun hän taaskin kääntyi -ympäri heittääkseen häneen silmäyksen, oli tuo valkoiseen puettu -neitsyt laskeutunut polvillensa tuon pienen honganvesan eteen ja nosti -rukoillen käsiänsä taivasta kohden. - -Samana aamuna kokoontuivat vanhat ja viisaat, kansan päämiehet sekä -kokeneet soturit, Answald-ruhtinaan asuntoon ja sijoittuivat niille -istuimille, jotka olivat heille järjestetyt lieden kumpaisellekin -puolelle. Heidän keskellensä istautui isäntä, ja hänen istuimensa -takana seisoi Theodulf. Tallipäällikkö sulki oven, ja ruhtinas -puhutteli läsnäolijoita: -- Minun huoneeseni on tullut Ingo, -Ingbert-kuninkaaan poika, joka vuorovieraisuuden lailla on minun -kanssani liitossa aina esi-isien ajoilta. Nyt pyydän minä kansalta -hänelle vuorovieraan oikeuksia, että hän saattaisi olla ei ainoastansa -minun huoneessani vaan teidänkin aluellanne suojeltuna kaukaisilta sekä -kansankin seassa olevilta vihollisilta, jotta hän saavuttaisi oikeutta -pahantekijöitä vastaan ja turvaa naapurein aseilta jokaista vastaan, -joka vihollisena vainoo hänen kunniaansa ja henkeänsä. Anelevana -tuon jalon sankarin puolesta seison minä teidän keskellänne: teidän -vallassanne on myöntäminen tahi kieltäminen. -- Syvä äänettömyys -seurasi hänen sanojansa, vihdoin nousi Isanbart seisovallensa, hänen -pitkä, hopeanharmaa tukkansa liehui hänen arpisten kasvoinsa ympärillä, -hänen korkea vartalonsa nojasi sauvaan, mutta voimallisesti kaikui -vanhuksen ääni, ja miehet kuultelivat häntä kunnioituksella. -- Sinun, -ruhtinas, sopii puhua niin, kuin olet puhunut. Me olemme tottuneet -siihen, että sinä lähestyt kansaasi lahjoilla, ja kun sinä lähestyt -meitä pyynnöillä, ovat meidän sydämmemme halukkaat myöntymään. Hyvä -maine on sillä urholla, ja että se on hän itse, eikä mikään petollinen -maankuleksija, siitä on meillä takauksena runoilijan lauseet, se -vuorovieraisuuden merkki, jota hän on verrannut meidän isäntämme -hallussa olevaan merkkiin, ja ennen kaikkea hänen kasvoissansa ja -vartalossansa ilmestyvä majesteetillisyys. Mutta me olemme pantu monien -menestyksen vartijoiksi ja varovaisuuteen kehoittaa levotoin aikakin, -sentähden on vakava neuvotteleminen tarpeen ja ajatusten kuulustaminen, -jotka kentiesi jakavat kansan urhot eri puolueihin. - -Hän istui jälleen ja naapurit kumarsivat kunnioittaen päätänsä. Mutta -äkkiä nousi seisovallensa Rothari, ruhtinas vanhaa päämiessukua ja -paksu mies, punaisilla kasvoilla sekä punaisella tukalla ja joka oli -mainio juomatoveri, urhollinen sodassa ja hauska karkeloissa, miehet -nimittivätkin häntä pilallaan "turpeaksi kuninkaaksi." -- Aamulla -annetun neuvon, -- sanoi hän, -- pitää oleman kuin aamujuoman, lyhyen -ja voimakkaan. Minun ajatukseni mukaan ei tässä tarvita pitkiä -mietintöjä, me olemme nykyään juonut hänen muistoansa viinissä, emme -kait tänä päivänä kaada vettä hänen maljaansa; hän on urho, jolla on -kaksi hyvää takausta, runoilijan laulu ja meidän suosiomme, se riittää -minusta; minä äänestän hänelle vuorovieraan oikeutta. - -Vanhat hymyilivät tuon rehellisen miehen innolle, ja nuoremmat -huusivat hänelle myönnytystänsä; silloin nousi seisovallensa Sintram, -Theodulfin setä, mies ilman silmäripsittä, tummilla silmillä ja -laihoilla kasvoilla, ankara isäntä, hirmuinen vihollisillensa, mutta -viisas neuvoissa ja suuresti arvossa pidetty kuninkaan hovissa. -- -Sinä, ruhtinas, olet ystävällisellä mielellä muukalaista kohtaan, ja -hän itse ansaitseekin sen, sanotte te; tämä antaa suunnan minunkin -toivomuksilleni, ja mielelläni tahdon tervehtää häntä vieraanamme, -samoin kuin me myös väliin tervehdimme muukalaista matkamiestä, jonka -ylistystä runoilijan suu ei ole lausuellut. Mutta epäluulo hätää tämän -toivomuksen rinnastani, ja minä kysyn: tuleeko hän kaukaa meidän -ystävänämme? Eihän kaikki meidän nuoret sotilaamme ole viihtyneet -kotimaisemillaan, ja minä muistelen niitäkin, jotka läksivät etsimään -kunniata ja onnea. Kuka meidän veriheimolaisistamme on taistellut -Allemanein puolesta? Minä en tunne yhtäkään. Mutta Romalaisten -sotajoukossa on rohkeita urhoja meidän heimostamme, ja jos nämät ovat -muukalaisen vihollisia, kuinka voimme me ruveta hänen ystäviksensä? Jos -ne ovat kaatuneet, kuuluu meidän kylissämme kuolonvalituksia. Kuka on -heidät lyönyt? Kentiesi se mainehikas miesi, joka itse kerskaili siitä -kisatanhualla. Kuinka voimme me tarjota vierasvaraisuutta viholliselle, -joka vihollisella kädellään on vuodattanut meidän omaisiemme verta? En -minä tiedä, onko hän sitä tehnyt, mutta joll'ei hän ole sitä tehnyt, on -sattumus ollut siihen syypäänä; se oli kuitenkin hänen tarkoituksensa, -sotiessaan Athanarik-kuninkaan puolesta. Olen kuullut romalaisjoukossa -väitettävän Caesarin saavan voitoistansa kiittää ainoastaan niitä -kansakuntia, jotka puhuvat meidän kieltämme; ikäänkuin jättiläiset -kohouvat meidän maan punaposkiset pojat mustasilmäisten muukalaisten -yli. Caesar palkitsee heitä rannerenkailla ja kunniamerkeillä sekä -korkeimmilla virkasijoilla. Kysykäätte Romassa suurista sotureista ja -ylhäisistä miehistä, niin tulevat romalaiset kaupustelijat kateisilla -silmäyksillä vastaamaan: he ovat germanilaista verta. Missä tulee -meidän nuorisomme voittamaan sotamainetta ja jumalien rakkautta, kun -aseet saavat rauhallisina ruostua kotimaassamme? Maamme liika voima -- -mihin se joutuu, että veljet kotona saisivat nauttia perintöä, joll'ei -Caesar avaa aarreaittaansa muukalaisille? Sentähden sanon minä hänen -valtansa olevan meille hyödyllisen, ja ken häntä vastaan taistelee, -vastustaa meidänkin etujamme. Pitäkäät huolta, ett'ei muukalainen sulje -meidän miehiltämme sitä tietä, joka johtaa jalomielisiä urhoja kultaan -ja kunniaan. - -Miehet istuivat synkkinä, heihin koski kipeästi, että hänen sanoissansa -oli totuutta. Silloin keskeytti vaitiolon Bero, Fridan isä, joka oli -jyhkeä talonpoika; hän veti tyytymättömänä tuuheat kulmakarvansa -pystyyn. -- Sinä lähetit veljesi romalaisjoukkoon, -- lausui hän -vitkaan ja karhealla äänellä, -- ja sinä istut veltossa rauhassa hänen -tiluksillansa: minua ei kummastuta sinun ylistelevän noita vieraita -sikiöitä. Mutta talonpoika ei iloitse noista korskeoista sotilaista, -jotka palajavat sotaretkiltänsä romalaismaasta, sillä heistä tulee -huonoja naapureja, he ylenkatsovat meidän tapojamme, kerskailevat, -eivätkä, tee mitään hyötyä. Sentähden sanon minä nuot Romalaisten -luo matkustamiset olevan kirous meidän kansallemme. Jos meidän nuoret -soturit lähtevät muualle hankkimaan itsellensä mainetta vieraiden -sotapäällikköjen palveluksessa, tekevät he sen omalla uskalluksellansa, -eikä kansa ole valinnut eikä määrännyt heitä siihen. Sitä vastoin minä -ylistän vakinaista kotielämää, kelpo kirveeniskua ja myöskin rehellistä -rauhaa naapurein välillä, jotka kunnioittavat samaa jumalaa ja samaa -kieltä kuin minäkin. Nyt on meillä rauha kaikkein kanssa ja, jos tänä -päivänä tulee joku urhollinen toveri Allemaneista meidän liedellemme, -suomme me hänelle sijaa tulen ääressä, ja, jos huomenna tulee romalainen -soturi, joka näyttää meistä rehelliseltä mieheltä, teemme hänelle -kentiesi samoin. Kumpaisenkin täytyy elää hiljaisuudessa meidän -lakiemme mukaan, ja jos he kadehtivat toisiltansa ilmaa ja lieden -tulta, ottakoot miekkansa ja ratkaiskoot taistelunsa kylän rajamerkkein -ulkopuolella. Iskut, joita toisillensa antavat, ovat heidän asiansa -eikä meidän. Sentähden on minun sanani: tänne on tullut urhollinen -sankari; olkoonpa hän Romalainen tahi Vandali, on hän tervetullut -meidän liedellemme, me pysymme kaikissa tapauksissa isäntinä -huoneissamme ja pidämme hänet aisoissa, jos hän haluaisi häiritä maan -rauhaa. - -Näin puhui hän sekä laskeutui äreänä istuimellensa, ja vanhat jupisivat -myöntymystänsä. Silloin nousi seisovallensa Albwin, muuan jalo mies; -hänen kartanonsa ylisillä sanottiin haltijan ikivanhoista ajoista -pitäneen asuntoansa ja yöllä tuuditelleen hänen su'ussansa syntyneitä -lapsia, ja että nämät siis eivät kasvaneet samoin kuin muut ihmiset; -sillä hienojäsenisiä ja vähänläntiä olivat kaikki hänen verestänsä -syntyneet, mutta samalla kertaa jaloja olennoltansa ja kaunopuheisia -miehiä; Ja hän lausui: -- Kentiesi voit itse, ruhtinas, sovittaa -yhteen herrojen ja talonpoikain mielipiteet; kaikki suovat he mitä -parahinta urholle, joka saapui sodasta sinun liedesi ääreen. Heitä vaan -huolettaa, että hänen kohtalonsa kentiesi tulevaisuudessa saattaisi -tuottaa onnettomuutta meidän kansallemme. Sillä jalosukuinen mies ei -voi virua toimetoinna isäntänsä katon alla, vaan kerää itsellensä -ystäviä ja hankkii myöskin vihamiehiä; jota enemmän jonkun sankarin -maine kulkee maassa, sitä voimakkaammin vetää hän puoleensa seuraajia -teillänsä. Me emme ole niin saitoja, että me lukisimme, kuinka monta -päivää me olemme pitäneet matkustavaa miestä huoneessamme, niin me -emme tiedä tuon urhon aikomuksia; ja sen tähden olkoon minun sallittu -kysyä isännältä. Jos muukalainen haluaa lepopaikkaa ja asumusta täällä -ainoastansa lyhyeksi ajaksi, ei tarvita mitään neuvottelua. Jos hän -taas tahtoo päättää tulevat päivänsä meidän kansamme seassa ja rakentaa -majansa meidän maallemme, silloin täytyy meidän viisaasti punnita ei -ainoastansa muukalaisen vaan omaakin parastamme. - --- Sinä muistutat syystä tätä, -- lausui ruhtinas vakavasti, -- ja -sittenkin täydyn kieltäytyä vastaamasta kysymykseesi. Sinä tiedät itse, -että kestittäjän ei sovi tiedustella, millä hetkellä hänen vieraansa -lähtee pois, ja jos sen voisinkin, en kuitenkaan sitä tässä tapauksessa -tekisi, sillä onnetoin se jalo urho on, eikä hän itsekään tiedä, -sallitaanko hänen pian, vai ei koskaan, palata isänmaahansa. - -Taaskin nousi Rothari, tuo hillitsemätöin sankari, seisovallensa -ja puhui vihaisesti: -- Mitä veroittaa tinkiminen ajasta? Kun me, -Thüringin miehet, avaamme sydämemme, emme tee sitä joksikuksi ajaksi. -Antakaa hänelle vuorovieraan oikeudet kansassa ja lopettakaa siten asia. - -Miehet huusivat ääneen myönnytystänsä ja ryykäsivät seisomaan -istuimiltansa. Silloin juoksi Sintram piirin keskelle ja huudahti -kimakalla äänellä kiukustuneelle joukolle: -- Pidä huolta, ruhtinas, -ettei meidän kansamme päämiehet rupea juoksemaan kuin pojat kauniin -linnun perässä tuntemattomaan kuiluun; minä vaadin äänettömyyttä, sillä -vähänpä on tähän asti ajateltu, mitä meidän menestyksemme vaatii. - -Ruhtinas viittasi sauvallansa, nuristen laskeusivat miehet istumaan, -ja uhkaava kohina syntyi Sintram'ia vastaan, mutta joutumatta tästä -hämille jatkoi tämä: -- Voimakas sinä olet, ruhtinas, ja terävät ovat -miestesi aseet, mutta Thüringissä me elämme ja asumme, ja kuningas -meitä on hallitsemassa; sehän on paikallansa, että kuningas antaa -tuolle vieraalle kuninkaan pojalle suojeluksensa, emmekä me. -- -Bisino-kuningasko, Mustikka-kuningasko? -- huusi vihaiset äänet. -- -Vaatiiko Sintram kuninkaan käskyn määräämään niitä lupauksia, joita -me liedemme tulen ääressä teemme? -- huudahti eräs tummaverinen -Thüringiläinen. - -Kuningas on korkein hallitsija, sanoi Answald-ruhtinas varovasti, -- -kansan neuvostossa pitää hänen nimeänsä kunnioituksella mainittaman. - --- Sen minä kyllä tiedän, -- vastasi tuo pelkäämätöin Sintram -uhkaaville miehille, ett'emme kysy kuninkaalta neuvoa, kun joku -väsynyt matkustaja, jonka nimeä ei kukaan ole kuullut, ottaa sijan -meidän penkillämme; mutta hän, joka nyt on tullut, on mainio sotilas, -Romalaisten vihollinen. Me emme tunne kuninkaan ajatuksia, josko -vieras olisi hänelle hyödyksi tahi vahingoksi, ja josko hän, joka -valvoo kansan rauhaa, ylistäisi tahi moittisi meitä lahjoittamistamme -vuorovieraan oikeuksista. - -Silloin nousi seisovallensa Thuribert, ylimäinen pappi, joka istui -ruhtinaan oikealla puolella ja alkoi korkealla äänellä, joka kaikui -mahtavasti pilarikatoksen alla: -- Sinä kysyt, josko kuningas -tulee lempeänä osoittamaan meille suosioansa, tahi vihastuneena -kääntämään pois kasvonsa meistä. Minä en moiti sinun levottomuuttasi, -tiedusteleehan moni jäniksen polkua ja huuhkaimen ääntä. Mutta minä -ilmoitan teille, mitä meille ilman näkemistäkin on tunnettua. Ihmisten -jumalat ovat käskeneet, että viattomalle muukalaiselle pitää suoda -maata ja vettä, ilmaa ja valoa. Jos kuningas vihastuu meihin siitä, -että me käyttäymme kunniallisina miehinä turvaa rukoilevaa kohtaan, -täydymme sen kärsiä, sillä jumalien viha on ankarampi kuin kuninkaan -epäsuosio. Jos tuo mies on teidän vihollinen sen vuoksi, että hän löi -Romalaiset, sammuttakaa heti tuli liedestä, jonka ääressä hän istuu, -ja saattakaatte hänet pois tuonne metsärajan toiselle puolelle. Mutta -sellaisen ajatteleminen, että hänestä kentiesi saattaisi tulla meille -huolta, kentiesi ei, se ei ole tapa meidän maassamme eikä jumalien -tahto. -- Kuunnelkaat hänen sanojansa, -- alkoi Isanbart uudestansa. --- Minä näin poikieni kaatuvan sodan temmellyksessä, myös minun -poikani pojat ovat kadonneet maailmasta, enkä tiedä, minkätähden -minä yksinäni olen jätetty taistelemaan yön ja päivän, kesän ja -talven, miesten sydämessä vallitsevan vihan ja rakkauden välillä. -Mutta kentiesi ovat jumalat jättäneet minut eloon, voidakseni kertoa -nuoremmille heidän isäinsä kohtaloista. Muinoisena aikana, niin ovat -vanhat minulle kertoneet, asui jokainen Thüringen'issä vapaana miehenä -maatilkullansa, ja valalla vahvistettu yhteysliitto oli olemassa kunkin -kihlakunnan välillä. Mutta eripuraisuutta syntyi kansassa, pohjoisissa -kihlakunnissa asuvat miehet taistelivat menestyksettä Sachsilaisten -aseita vastaan. Silloin valitsivat edellämainitut itsellensä kuninkaan, -he valmistivat valtaistuimen ja asettivat hallitsijan-merkin erään -sankarin otsalle, joka oli saavuttanut mainetta sotaisissa toimissa. -Ja tästä syntyi mahtava hallitsijasuku, se rakensi itsellensä -kivilinnan kedolla olevista kivistä ja keräsi kansan soturit sen -muurien sisäpuolelle. Mutta meidän esi-isämme, metsissä asuva kansa, -viljelivät vapaina perittyä maatansa, eivätkä tahtoneet kuullakaan -minkäänmoisesta kuningasvallasta. Kau'an kesti kansamme riita -kuninkaan miesten kanssa. Kun kuninkaan joukot ryntäsivät meidän -rajoillemme, ajoimme me karjamme metsään ja katselimme synkeällä -mielellä, miten laaksoissa asuvat miehet sytyttivät meidän kartanomme -tuleen. Me keräännyimme rytöhakkauksien taakse ja luimme, minä päivänä -voisimme saada kostoa kuninkaan karjalaumoille ja sotureille. Vihdoin -tarjosi kuningas keskinäistä sopimusta. Minä olin lapsi, kun meidän -kihlakuntamme miehet ensi kerran taivuttivat niskansa kuninkaan -punaisen lipun alle. Siitä ajasta alkaen lähetimme me nuoret miehemme -hänen sotiinsa ja palkinnoksi asettautuivat kuninkaan soturit meidän -riveihimme, kun meikäläiset joutuivat riitaan Kattein kanssa. Nuristen -ovat kuninkaat katselleet meidän penseätä nöyryyttämme, usein ovat -heidän lähettiläänsä koettaneet veroittaa meidän karjojamme ja lukea -lyhteet meidän pelloillamme, useamman kuin yhden kerran on teidän -elinaikananne tappelu syntynyt kuninkaan miesten kanssa. Yhteinen etu -pakoitti taaskin rauhaan, mutta kateellisina katselevat kuninkaan -neuvonantajat linnan harjalta meidän vapaata metsäämme. Vielä elämme me -rauhassa; sormuksen ja viitan lähettävät he vielä kuninkaan linnasta -meidän päämiehillemme, ja korkea-ääniset tervetuliaishuudot kaikuvat -meidän miehillemme kuninkaan linnassa. Kuitenkin varoitan minä teitä, -ett'emme nöyränä antaunnu herrain palvelukseen, ett'emme mene kysymään, -eikä Bisino-kuninkaan tarvitse antaa vastausta, jott'emme pyytäisi -hallitsijalta armolahjaa. Sillä pieninkin syy saadakseen osoittaa -ylivaltaansa on tervetullut kuninkaan hovissa. Olkoon muukalainen -tullut iloksi tahi suruksi kuninkaan miehille; jos me kysymme heiltä -neuvoa, saattavat he meille murhetta. Jos me tänään kysymme jotakin -vuorovieraisuuden suhteen ja pyydämme sieltä turvaa, tuovat kuninkaan -lähettiläät meille huomenna käskyjä. Sentähden näyttää minusta -parhaalta, että pysytään entisellään. Suojan antaminen muukalaiselle on -meidän yksityinen oikeutemme eikä kuninkaan. Tällainen loppu tehtäköön -asiasta. Ollessani parhaissa voimissani, olin minä seuralaisena meidän -isäntämme isälle hänen retkillänsä vieraissa maissa; minä seisoin -sodassa sen sankarin rinnalla, jonka poika nyt odottaa turvaa meidän -lietemme ääressä. Lempeä mies, jalomielinen ja miehekäs, oli hänen -isänsä, ja minä näen pojan olevan samaa luontoa. Nähdessäni äsken tuon -nuoren urhon kisatantereella, heräsi minussa taaskin muisto muinaisista -ajoista, ystävän silmän minä näin; enkä vihamiehen ja minä uneksin -uudestaan tarttuvani siihen kuninkaalliseen käteen, jota minä kerran -vieraassa maassa olin kosketellut; ja sentähden tahtoisin minä hankkia -hänelle kansan suosion ja sijan meidän penkillämme. -- Vanhus laskeusi -vitkallisesti istumaan, mutta korkeaäänisiä huutoja kajahteli lieden -ympärillä, ja miekat kahisivat huotrissansa. -- Terve, Isanbart, -terve Ingo; me suomme hänelle vuorovieraan oikeuden! -- Ruhtinas -nousi seisovallensa ja lopetti kokouksen: -- Minä kiitän teitä, -kansalaiset. Mitä tässä on keskusteltu, pitäköön paikkansa ja tulkoon -täytäntöön, älköönkä kukaan kantako vihaa toisellensa sanoista, jotka -jo ovat olleet ja menneet; sillä yksimielinen päätös on tarpeen kansan -päämiesten kesken, ett'ei epäröiminen ja väitteleminen rikkoisi rauhaa -kansan keskuudessa. - -Answald-ruhtinas kävi jokaisen miehen luona ja sai jokaiselta -kädenlyönnin tehdyn sopimuksen vahvistukseksi; Sintram'kin löi kättä -ja hymyili ystävällisesti, kun ruhtinas katsoi häneen. Mutta Rothari -paiskasi kätensä ruhtinaan käteen, että mäjähti ja huudahti samalla: --- Minua se ilahuttaa. -- Ja kuullen tuon innostuneen miehen sanoja -ilmestyi hymyily toistenkin vakaisille kasvoille. Tallipäällikkö -avasi oven, ja urhot menivät arvokkaalla ryhdillä salista kentälle, -johon yleisö oli kokoontunut. Siellä suotiin kansan suostumuksella -vuorovieraan oikeus muukalaiselle, häntä kutsuttiin astumaan heidän -joukkoonsa ja hänet saatettiin sitte pyhänä pidetyn tavan mukaan -ruhtinaan suuren liesikattilan luokse. Tämän ääressä vannoi kansa ja -Ingo valansa. - -Mutta ruhtinas kääntyi vieraansa puoleen lausuen: -- Valalla on nyt -liitto vahvistettu, ja minun talossani pitää laitettaman huone sinun -asuttavaksesi, Ingo, niin kau'an kuin haluat. Mutta valitse itse -kamaripalvelijasi, ota minun miehistäni kenen tahdot, ainoastansa -tallipäällikköä, Hildebrand'ia ja Theodulfia, joka itsekin on -jalosukuinen, en minä mielelläni antaisi. Jokainen niistä muista -tulee pitämään itsellensä kunniana saada vannoa sinulle uskollisuutta -ja seurata sinun askeleitasi, niinkau'an kuin sinä viihdyt meidän -luonamme, erittäinkin kun saavat kuulla sen olevan minun toivomukseni. --- Silloin meni Ingo Wolf'in luokse ja sanoi: -- Sinä olit ensimäinen, -joka tarjosit muukalaiselle suolaa ja leipää teidän maanne rajalla -ja ystäväksi olet sinä sittemminkin näyttäinnyt. Rohkenetko ruveta -maanpaossa olevan miehen seuralaiseksi? Muita aarreaittoja minulla -ei ole paitsi metsää ja aroa, jos ruhtinas sallii minun niissä etsiä -riistaa, kuin taistelukenttä kaatuneiden vihollisten rannerenkailla. -Köyhää isäntää tulet sinä seuraamaan, eikä minulla ole muuta palkkaa -sinulle tarjottavana kuin rehellinen sydän ja uskollinen apu keihäällä -ja kilvellä. -- Wolf vastasi: Opeta minulle, haltijani, sotataitoasi, -niin olen minä vakuutettu voittavani kultaa ja aarteita, jos Jumalat -suovat minun olla hengissä tappelun loputtua. Mutta jos ne kutsuvat -sinut asuntoihinsa, tiedän minäkin saavuttavani kunniata seuratessani -sinun jälkiäsi. -- Näin puhui hän ja vannoi vieraalle uskollisuuden -valan. - -Theodulf'kin oli halunnut sovintoa Ingon kanssa. Jo pitojen jälkeisenä -iltana, kun ruhtinas oli saattanut vieraansa kunniaistuimelle, oli -Sintram muiden samaan sukuun kuuluvien miesten kanssa Theodulfin -puheilla. He olivat salaa neuvotelleet, miten taistelu näiden -kumpaisenkin vastustajien välillä olisi estettävä, ja Theodulf oli -senjälkeen sukulaistensa seuraamana tullut Ingon luoksi ja sanonut: --- Toisenlaiselta näyttää maisema silloin, kun aurinko on pistäynyt -näkyviin pilvien takaa. Niinpä en minäkään tuntenut sinun arvoasi, -lausuessani sinulle kiivaita sanoja. Minun puheeni ei tarkoittanut -sinua, vaan nimetöintä miestä, joka nyt on kadonnut; unohda siis -sinäkin nuot loukkaavat sanat, että minä en olisi ainoa meidän -joukossamme, jota kohtaan sinä syystä kannat vihaa. -- Ja ruhtinas -lisäsi. -- Hän puhuu järkeviä sanoja, eikä kukaan meidän joukossamme -suo sinulle pahaa, uros. Minä itsekin toivon sovintoa hänen -puolestansa, sillä minähän salasin sinun nimesi meidän talon miehiltä. -Silloin vastasi Ingo: -- Pilkkasanat unohdin minä, Theodulf, runoilijan -laulaessa ja vastenmielisesti miettisin minä enään kostoa. - -Rusottavassa kullanloisteessa nousi Ingolle uusi aurinko. Mutta -vuoriseuduissa seuraa lämmintä aamua ukkoisen jyrinät, ja sydämenkin -lämpö haihtuu helposti vihamielisten ajatusten myrskyssä. - - - - -4. - -Kuninkaan hovissa. - - -Kuninkaanlinnassa istui Gisela-kuningatar korkeaselkäisellä istuimella; -hän nojasi päätään valkoista käsivarttansa vastaan, ja hänen -kiharainen tukkansa valui alas kuninkaallisen pääkoristeen alta hänen -kätensä yli ja peitti hänen silmänsä. Hänen jalkainsa juuressa istui -muuan palvelijatar, asetellen kuningasparin ateriassa käytettyjä -kulta-astioita takasin lippaasen, hän laski niiden luvun, ennenkuin -sulki lippaan ja vei tämän kuningattaren aarreaittaan; hymyillen -näki hän kasvonsa rumennettuina tuossa mutkistetussa metallissa ja -katsahti hallitsijattareensa; mutta kuningatar ei pitänyt lukua -kullasta. Muutaman askeleen päässä heistä istui Bisino-kuningas, -urhollinen soturi, rotevasti kasvanut jyhkeillä jäsenillä ja leveillä -kasvoilla: poskessansa oli hänellä musta luomi, joka meni perinnöksi -hänen suvussansa, ja yksi hänen esi-isistänsä oli saanut kärsiä ivaa -ja pilkkaa tämän takia, mutta nyt pidettiin sitä kuninkaanmerkkinä, -ja vaikka se ei ollutkaan kauneudeksi, oli se kumminkin ylpeydeksi. -Kuningas ei ollut leppeä mielessänsä, hän oli ryyppinyt niin -ylellisesti, että verisuonet hänen otsassansa olivat paisuneet, ja hän -tiuski Volkmar-runoilijalle, joka seisoi hänen edessänsä. - --- Minä olen käskettänyt sinut tänne aterian jälkeen, -- sanoi -kuningas, -- jotta kuningatar saisi kysellä sinulta, mutta hän ei näytä -huomaavankaan meidän olevamme täällä. - --- Mitä suvaitsee minun puolisoni käskeä? kysyi Gisela-kuningatar, -nousten ylpeästi seisovallensa. - --- Onpa todellakin syytä, -- mörisi kuningas, -- pitää silmänsä auki, -kun Rhen-virran varrella asuvat kuninkaat kantavat rautakahleita ja -viruvat kosteoissa vankiholveissa. - --- Miksi ojensivat he kätensä kahleisiin? -- vastasi Gisela -kylmäkiskoisesti. -- Sille, joka johtaa tuhansittain sotureja manalan -majoihin, soveltuu huonosti, että hän itse jää jälkeen. Minä näen -nuot urholliset kuolemanhaavoissansa kukkivalla kedolla, vaan nuot -verettömät kasvot vankeudessa eivät minua liikuta. - --- Urhollisiakin voi onni pettää, -- lausui kuningas, silmäillen arasti -puolisoansa. -- Mutta sinä, mies, et ole vielä kertonut kaikkia. Muuan -uros pääsi pakoon ja tuli minun maahani; ruhtinaan talossa nousi riemu -korkealle, sali kaikui eläköönhuudoista Ingolle, sinä, soittoniekka -puheliaalla kielellä, olit läsnä, miksi olet sinä nyt muuttanut -laulusi? Toisin kaikui sinun laulusi metsäisessä salissa. - --- Vähänpä kunniaa olisi runoilijalle, jos hänen laulunsa yksiäänisenä -jurisisi yhdellä kielellä. Minun toimeni on omansa antaminen kullekin, -jotta kuulijoiden sydämet riemuitsisi. Minä en salannut kuninkaaltani -urhojen nimiä, sillä mainehikkaat toimet menevät jälkimaailmalle minun -suuni kautta. En minä kuitenkaan luullut pakolaisen voivan herättää -levottomuutta meidän suuren hallitsijamme sielussa. - --- Minä tunnen sinut, -- huudahti kuningas, päästäen vihansa -valloilleen, -- sinä sukellat käsistäni nopeasti kuin saukko virrassa, -varo nahkaasi minun miesteni lyönneiltä. - --- Runoilija on rauhoitettu villienkin kansojen luona. Sinun miehesi, -kuningas, nuot uhkeat, joiden melu nyt pihalta tunkee tänne kivitorniin -saakka, nekin kunnioittavat runoilijaa; sillä jokaisen ilkityön antaa -hän kuulua pitkin maita, ja jos hänen suunsa ainaiseksi tukitaan, -kostavat hänen urholliset virkatoverit hänen kuolemansa. Sinun vihasi -ei minua peloita, mutta vastenmielisesti menettäisin minä sinun -suosiosi, sillä runsaasti olet sinä palkinnut uskollisen palvelukseni. -En voi käsittää, mintähden minun kuninkaani tyytymättömyydellä kuulee -muukalaisen nimeä; minusta näyttää pakolainen urholliselta mieheltä, -uskolliselta ystävillensä eikä haluavalta toisten omaisuutta. - --- Sinä puhut, kuten pitääkin, -- sanoi kuningatar ystävällisesti, -- -ja kuningas tuntee hyvin sinun arvosi. Ota tässä kuninkaan palkinto -tiedonannostasi, vaikka se oli surullinenkin. - -Hän viittasi eräälle palvelijattarelle, joka työnsi tuon raskaan -lippaan hänen jalkojensa eteen. Kuningatar pisti kätensä siihen ja -tarjosi valitsematta runoilijalle kultaisen juoma-astian. Runoilija -katsoi siihen hämmästyneenä, kunnes kuningatar närkästyneenä -rypisti silmäkulmiansa, silloin otti hän maljan ja kumartui syvään -kuningattaren tarjoavan käden yli. -- Jos sinun nopealla jalallasi -vielä on aikaa viipyä meillä, niin opeta minun naisilleni tuo uusi -tanssileikki, jota sinä viimein näytit meidän salissamme. Ja tule sitte -minun luokseni. - -Hän nyökkäsi runoilijalle armollisen jäähyväisen; kuningas katsoi -tyytymättömänä hänen jälkeensä. - --- Sinä olet hupa lippaassa olevan kultasi kanssa, -- lausui hän -kolkosti. - --- Kuningas tekee hyvän kaupan, jos hän kullalla voi sovittaa sen -vääryyden, jonka hän on tehnyt alhaiselle miehelle. Eipä tuota se -suurta kunniata minun puolisolleni, että hän ilmaisee levottomuutensa -tuolle kuljeksivalle miehelle, joka käy talosta taloon palkan edestä -laulamassa. Silloin ei sinun auta muuta, kuin joko sulkea hänen suunsa -maljalla tahi ainaiseksi miekaniskulla. Sentähden annoin minä hänelle -sovituslahjan, jotta hän olisi vaiti, sillä mies on laajalta ylistetty, -ja vaarallista olisi tappaa sinun pelkosi todistajan. - -Hämmästyneenä, kuten hänelle usein tapahtui, kuningattaren ylpeistä -ajatuksista, jatkoi kuningas alla päin: -- Mitä neuvot sinä minua -tekemään muukalaisen suhteen, jonka vuorelaiset vasten minun tahtoani -ovat ottaneet vuorovieraaksensa? Pitääkö minunkin tarjota hänelle -kultaa, tahi kentiesi rautaa? - --- Suosiotasi, Bisino-kuningas, sillä Ingo, Ingbertin poika, on -kuninkaallista verta. - --- Onko se minun hyödykseni, että hän voi tehdä kuninkaanhypyn? -- -kysyi taaskin kuningas. - -Gisela-rouva katsoi häneen ja vaikeni. -- Jaloa mieltä hillitsee -ainoastansa ystävyys, -- lausui hän vihdoin, lähestyen kuningasta. --- Jos minun puolisoni tahtoo välttää vaaraa, kutsukoon itse vieraan -hoviinsa ja osoittakoon hänelle sen kunnian, jota hänellä on oikeus -vaatia. Kuninkaan poika on kentiesi varallinen talonpoikain joukossa -metsässä, vaan ei sinun kuninkaanlinnassasi ja sotajoukkojesi keskellä. -Täällä on hän sinun vuorovieraasi ja sidottuna valastansa ja sinun -voimastasi. - -Kuningas mietti: -- Viisaasti sinä neuvot, Gisela, ja sinä tiedät -minun kunnioittavan sinun sanojasi. Minä tahdon odottaa, mitä -tulevaisuus tuo mukanansa. -- Hän nousi menemään, ja kuningatar -viittasi palvelijatarta poistumaan. Huomattuaan olevansa yksin, alkoi -kuningatar käydä edestakaisin huoneessa kiivailla askeleilla: -- Minä -olen tuomittu jakamaan vieraassa maassa halpamielisen miehen ilotointa -vuodetta. Jo vuosikausia istuu Burgundein kuninkaan lapsi köyhänä -valtaistuimellansa, ja minun ajatukseni lentävät takasin omaisteni -maahan ja lapsuuteni päiviin. Siellä näin minä hänet, jonka minun -isäni muinoin oli määrännyt puolisokseni, minun vielä ollessani -pienenä lapsena ja hänen nuorena poikana. Ingo, maanpaossa oleva -mies, kova oli sinun leipäsi ja karvas sinun juomasi maanpakolaisena, -karvaampi kuitenkin minun suruni kuninkaanlinnassa. Niin usein kuin -joku matkustava sankari palasi vieraista maista, kuulustelin minä sinun -kohtaloasi. Nyt lähestyy sinun jalkasi sitä polkua, jolla minä vaellan; -ole tervetullut, joko saatat minulle iloa tahi surua, sillä minä olen -kyllästynyt yksinolemiseeni. - -Ulkoa kuului neitojen naurua ja laulua, ja kuningatar istahti -kuultelemaan kädet ristissä polvellansa niitä tanssin säveliä, joita -runoilija lauloi. Palvelijatar saattoi hiljaa sisään runoilijan. - --- Sinä olet kertonut kuninkaan pöydässä paljon, sanoi hän hymyillen -runoilijalle, -- joka aikaansai minun herrassani raskaita ajatuksia; -suo minun kaikessa ystävyydessä tietää, kuinka sinä itse vältit -Romalaisten kahleet, sillä vaara oli sangen lähellä, että minä olisin -menettänyt jalomielisen miehen, joka usein on saattanut minulle iloa. -Jos sinulla on laulu omasta hädästäsi, huvittaa minua sen kuuleminen. - --- Vähänpä minä sillä hetkellä ajattelin itseäni, kuningatar, minä -katselin toista, joka pelasti minut ja heitti itsensä pahempaan -vaaraan. -- Varmaankin oli se tuo muukalainen, josta olet puhunut, -- -sanoi kuningatar, -- aloita laulusi ja hiljennä äänesi, jos voit, ettei -suomattomia korvia tunkeudu ovelle. - -Volkmar alkoi hiljaisella äänellä kertoa venheretkestä ja hyppäyksestä -Rhen-virtaan. Pienen akkuna-aukon läpi tunki ilta-auringon kultaiset -säteet ja heittivät kimalluksensa runoilijaan, missä hän seisoi ja -syvällä liikutuksella lauloi siitä, mikä oli pannut hänen sielunsa -väräjämään; kuningatar istui varjossa, ja taaskin valui hänen runsaat -hiuksensa käden yli, joka tuki hänen alesvaipunutta päätänsä; -liikkumatoinna istui hän siinä, vajonneena omiin ajatuksiinsa, kunnes -runoilija lopetti laulunsa jälleennäkemiseen ruhtinaan salissa. - --- Se laulu on kunniaksi kahdelle, hänelle ja sinulle, -- lausui -kuningatar lempeästi runoilijan lopetettua laulunsa. -- Vaella jumalien -siunaamana saleihin ja liesien ääreen, jotta tieto tästä leviäisi -kansassa. - -Kuningas istui illanvietossa miestensä kera; tuon voimakkaista miehistä -kootun henkivartija-joukon riemu ja nauru kaikui lieden ympärillä, ja -suurista sarkoista sekä maljoista juotiin tuota maustettua juomaa. -- -Soita sitä tanssileikkiä, runoilija, -- huudahti muuan noista hurjista -miehistä, -- jota sinä tänään olet opettanut kuninkaan naisille, jotta -mekin osaisimme hyppiä taitavasti sävelten mukaan kentällä. -- Anna -hänen olla, -- pilkkasi Hadubald, muuan arpinen soturi, joka ennen oli -ollut henkivartijana romalaishovissa ja nyt oli kuninkaan palkkalainen, --- hänen laulunsa on juuri sopiva kurkien hyppiessä kanapihassa. Siitä, -ken on nähnyt tanssijattaria, noita suloisija neitoja Aleksandriasta, -tuntuu talonpoikien tallusteleminen nurmikolla hanhiparven astunnalta. - --- Hän on käynyt ylpeäksi, -- huudahti toinen, -- siitä alkaen, kun hän -salaisi kuningattaren antaman kultamaljan viittaansa; ole varoillasi, -Volkmar, sillä vaarassa on sen vaeltajan kulta, jonka tie kulkee aron -poikki. - --- Wolfgang on sinun nimesi, -- vastasi runoilija, -- ja suden tavalla -kuljeksit sinä vaanien aron poikki; huonosti sopii kuninkaan penkillä -sinun ahne silmäyksesi kuningattaren antamaan lahjaan. - -Hän otti soittimen käteensä, kosketteli sen kieliä ja lauloi -tanssileikin säveleitä. Silloin tempoi urhojen kinttuja, he löivät -käsivarsillansa tahdissa pöytään ja polkivat tahtia jaloillansakin; -kuningaskin naputteli kädellänsä viinimaljan kanteen ja nyökkäsi -päällänsä onnellisena viinistä. Mutta toista säveltä laulettaessa -nousivat nuot simasta päihtyneet miehet jaloillensa, ainoastansa vanhat -vastustelivat ja puristivat vakavasti kättänsä juomasarven ympärille, -vaan toiset sitävastoin alkoivat tanssia pitkässä jonossa penkkien -ympärillä, että sali kaikui. Kuningas hymyili. -- Sinä ymmärrät vallita -heitä, -- lausui hän runoilijalle, -- tule lähemmäksi, Volkmar, sinä, -jolla on tuo viisas kieli, istaudu minun rinnalleni, jotta minä -ystävällisesti saisin sanoa sinulle ajatukseni. Minä olin tänään -kiukkuinen sinua kohtaan, mutta tarkoitukseni ei ollut paha, vaan sinun -tuomasi viestit olivat vielä raskaina mielessäni. Mutta mitä tulee -tuohon kultamaljaan, jonka kuningatar on sinulle lahjoittanut, ei minun -vanha asetoverini ollut väärässä siinä, mitä hän lausui minulle. Kulta -on herrojen metalli, eikä sovi alhaisempien miesten laukulle; laulathan -sinä itsekin sen tuottavan onnettomuutta maailman ihmisille. Viisaasti -tekisit sinä, jos sinä hiljaisuudessa ja vapaasta tahdostasi veisit -lahjan takasin minun aarre-aittaani. - -Runoilija halusi mielellänsä pitää kalleuden omanansa ja vastasi: --- Se, jota haltijan silmä himoitsee, ei tuota minkäänmoista onnea -palvelijalle; muistakaa toki, herra, että kuninkaankin aarre-aitassa -kasvaa kirous siitä kullasta, johon on tarttunut niiden ihmisten murhe -ja mielipaha, jotka sen ovat menettäneet. - --- Ole huoletta siitä asiasta, -- vastasi kuningas viekkaasti, -- minua -ei se laisinkaan sureta. - --- Mutta kun kuningatar saa kuulla minun antaneeni niin vähän arvoa -hänen lahjallensa, tulee hän syystä minuun närkästymään, -- lausui -runoilija. - --- Hän tuskin sitä tunteekaan, Volkmar, usko minua, -- jatkoi kuningas -houkutellen. -- Hänestä on tykkänänsä yhdentekevää, josko se on -kullasta tai vaskesta. Kun metsän asukkaat ensi syksynä lähettävät -hevoisiansa minun kartanohoni, saat valita itsellesi oivan juoksijan -pyöreillä kavioilla, ja minun kamaripalvelijani tulee antamaan sinulle -komean pu'un vaatearkuista, joka tulee tuottamaan sinulle suurempaa -arvoa kansan seassa kuin malja. Sillä minä tarkoitan sinun parastasi, -Volkmar, minä pelkään sinun puolestasi minun miesteni kateutta. - --- Loukkaavia sanoja on minun täytynyt kuulla kuninkaan lieden ääressä, --- lausui runoilija mielipahoissaan. - --- Älä niistä ole pahoillasi, Volkmar, -- neuvoi kuningas -sovinnollisella äänellä, -- tosi on, että heidän puheensa on -välistä raakaa, ja töin tuskin saan minä hillityksi heidän -väkivaltaisuuksiansa; mutta kuninkaan taito on osata saada hyötyä -jokaisesta tavallansa, ja kullan sekä lämpöisen sijan edestä minun -penkilläni toimittavat he rivakkaina kuninkaan palvelijoina kaikki, -mitä minä tahdon, eivätkä pidä lukua josko työ on verinen tahi ei. -Kuinka voisi kuningas hallita kansaa ilman semmoisitta palvelijoitta? -Sillä ylpeä on näiden miesten mieli, kukin tekee mitä hän haluaa, -kukin uhmailee oikeuksistansa ja täyttää kostonsa, eikä kukaan taivu -toisen tahdon alle. Kaikki haluavat taisteluja ja arpia oman kunniansa -vuoksi, ja heillä on kiirut mennä jumalien luokse. Minäkin aijon -viimeiseltä vaatia sijaa jumalien asumuksissa, mutta vielä tahdon minä -mieluimmin hallita maailmassa nöyryyteen taivutettuja niskoja; ja -vaikka minun täytyykin tapattaa miehiä, milloin ne ovat minun tielläni, -on niiden joukko kuitenkin vähälukuinen; mutta huolenpitäminen siitä, -että muut saavat elää rauhassa perityllä maatilkullansa, on minun -etuni ja kunniani, mietihän sitä, Volkmar, sillä sinä olet järkevä -mies. Uppiniskainen on kansa, ja röyhkeä sen mieli, mutta kuninkaan -velvollisuus on huolenpitäminen, mitä yleinen etu ja maan menestys -vaatii. Älä soimaa siis minun uskollisia miehiäni. Parempi on, että -he joskus tekevät jonkun kiivauden työn, kuin että kaikki muut -mietiskelisivät väkivaltaisuuksia toisillensa, ja Thüringiläiset -tulisivat vieraan sukukunnan palkkalaisiksi. - -Runoilija oli vaiti. Kuningas jatkoi viekkaudella: -- Viini on -avannut minun sydämeni, ja minä tahdon puhua sinulle kuten ystävälle. -Sano minulle suoraan ikäänkuin veljellesi, minkälainen mies on se -muukalainen? Minä haluaisin mielelläni luottaa häneen, mutta hän on -sitä hillitsemätöintä sukua, joka kerskaa jumalan muinoin maanneen -heidän kantaäitinsä aviovuoteella. Senkaltaisista miehistä on vähän -hyötyä maan päällä, heidän verensä on tummentunut kuin vanha sima -tervatussa kivi-astiassa, he tuottavat kansalle pahan pöhnän, he -käyttäyvät, ikäänkuin olisivat he sotajumalan heimolaisia ja pitävät -kaikkein muiden kohtaloa akanana, jota he edessänsä puhaltelevat. Onko -muukalainen sitä laatua? - --- Minusta näyttää hänen rohkeutensa hauskalta ja hänen olentonsa -huolettomalta, vaikka raskas kohtalo häntä rasittaa, -- vastasi Volkmar. - --- Miten käyttäytyy hän maljan ääressä? -- kysyi kuningas, -- minä -katselen mielelläni punaposkista nuorukaista, jonka kielen kannan viini -voi irroittaa. - --- Hän osaa kunnollisesti suoriutua juomingissa ja puheessansa, -- -vastasi runoilija. - --- Sittenpä on hän tervetullut minun huoneeseni, -- huudahti kuningas -ja löi viiniastiaansa. - --- Mutta sinut olen minä valinnut uskotuksi lähettilääkseni tuomaan -muukalaisen metsämajoista tänne minun linnaani; saata hänet minun -kasvojeni eteen. - -Volkmar nousi seisovallensa sekä neuvotteli itseksensä. --. Minä -vien sinulta viestin muukalaiselle, -- lausui hän. -- Mutta, että -hän ensiksikin huomaisi minun kuninkaani ystävällisen mielialan, -minä pyydän sinua ensin lupaamaan hänelle rauhaa ja antamaan hänelle -turvaa hoviin tullessa ja hovista mennessä, sinua, kuninkaani ja sinun -salissasi olevia miehiäsi. - --- Mitä sinä mietitkään, runoilija? -- huudahti kuningas närkästyneenä, --- miten voin minä antaa lupaukseni tuolle ventovieraalle miehelle, -jonka mielipiteitä minä en tunnekaan? - --- Sinä vaadit kuitenkin, herra kuningas, hänen antamaan itsensä -sinun valtaasi. Helppoa on vaatia valaa yksinäiseltä mieheltä. Minun -kuninkaani, pitäisitte kaiketi muukalaista hupsuna, jos hän rohkenisi -tulla tänne sinun miestesi joukkoon ilman rauhan takeita. - --- Mitä tarvitsee kuningas tuon kuljeksivan miehen apua sellaisessa -asiassa? -- huudahti Wolfgang, -- lähettäkää meidät, me tuomme -muukalaisen tänne joko jaloillansa tahi kilpensä päällä, ja retki -noiden röyhkeiden talonpoikien kyliin on kau'an ollut mielessämme. - --- Vaiti, -- lausui kuningas, -- minulla ei ole nyt mitään hyötyä -teidän kömpelöstä kielestänne, kun minun on keskusteltava vuorelaisteni -kanssa. Volkmar tulee olemaan minun lähettilääni, sillä tänäpäivänä -tarvitaan hyviä sanoja; jos vast'edes tulee päivä, jolloin tarvitaan -rivakkaa toimintaa, kutsun minä teidät. -- Sinä arvelet siis, ett'ei -hän olisi sellainen hupakko? -- jatkoi hän utellen, ja hänen sumeista -silmistänsä lensi vihainen silmäys kuin tulinen juova savupilvestä, -mutta hän hillitsi itsensä ja jatkoi suopeasti: - --- Noh, minä tahdon luvata hänelle kaiken. Ja te siellä, olkaat vaiti! --- huudahti hän kohottaen ääntänsä, meluaville miehillensä. Tulkaat -tänne lupaamaan kädenlyönnillä rauhaa Ingolle, Ingbert'in pojalle, -matkalla hoviin ja hovista pois. -- Miehet tekivät valan. - --- Ja nyt, runoilija, -- lopetti kuningas uhaten, -- panen minä -mieleesi, että viipymättä saatat hänet tänne. - --- Minä olen ainoastansa sinun lähettilääsi herra, en minä voi -pakoittaa häntä tulemaan. - --- Muista omaa menestystäsi, Volkmar, -- lausui kuningas ja kohoitti -puristetun nyrkkinsä. -- Paha olisi sinulle, jos tulevaisuudessa -täytyisit paeta isänmaastasi. - --- Minä tahdon olla rehellinen lähettiläs, -- sanoi runoilija vakavasti. - --- Silloinpa on kaikki hyvin, Volkmar, -- lausui kuningas leppyneenä -ja nousi seisovallensa. -- Juominki olkoon lopussa, nouskaat pois -istuimiltanne, ja sinun, Volkmar, täytyy tänään tehdä palvelusta -kamaripalvelijana, tue minua! -- Kuningas nojasi raskaasti Volkmarin -olkapäähän ja kulki hänen kanssansa pihan poikki kuningattaren -makuuhuoneesen. Tiellä kuiskasi hän leikillisesti runoilijan korvaan: --- Noh, veitikka, mihin malja joutui? - -Volkmar avasi laukkunsa, jota hän kantoi vyöllänsä, ja tarjosi -kulta-astian kuninkaalle. - --- Piiloita se minun levättiini, -- lausui kuningas, -- sinun tähtesi -tahdon pitää huolta, ett'ei Gisela-kuningatar huomaa maljaa. - -Seuraavana aamuna lähti runoilija linnasta. Kuningas katseli -epäluuloisena lähettiläänsä jälkeen ja mietti mielessänsä: -- Nuot -metsärevot eivät taida lähettää muukalaista minun linnaani. Jos -he kieltävät täyttää minun vaatimustani, antaa se minulle syytä -ryntäämään heidän kimppuunsa, lannistaa heidän talonpoikaisylpeytensä -ja hävittää heidän vapaan yhteytensä. Mutta silloin valitsevat he Ingon -päämieheksensä, hän näyttää minusta miehuulliselta urholta, ja saattaa -syntyä kova ottelu halkopinojen ja metsäsienien seassa. Mikä asian -lopuksi tulee, ei tiedä kukaan, eikä minulla ole halua antaa ruumistani -astinlaudaksi, jonka päällä toinen kiipeää kunnia-istuimelle. -- Näin -joi hän simaansa surullisissa ajatuksissa, mykkänä ja umpimielisenä -kuningatartakin kohtaan, joka suurilla silmillänsä tutkistellen -häntä katseli ja väliin arvasi hänen ajatuksensa, vaikk'ei hän niitä -lausunutkaan ilmi. - -Päivä päivältä kului, vaan Ingoa ei kuulunut. Sitävastoin kolkutti -Sintram, Theodulfin setä, eräänä iltana linnan portille. Kuningas otti -hänet vastaan avosylin, pitäen hänen kanssansa kahdenkesken pitkän -keskustelun, ja Gisela-rouva kuuli, miten kuningas, puristaen hänen -kättänsä, antoi päämiehelle seuraavan vakuutuksen: - --- Sinun etusi ja minun tulevat juoksemaan metsään yhdessä kuin -kaksi sutta. -- Mutta kun Sintram oli ottanut jäähyväiset, heitti -kuningas hänenkin jälkeensä tyytymättömän silmäyksen ja nimitti häntä -kierosilmäksi repolaiseksi. - - - - -5. - -Metsämajoissa. - - -Ruhtinaan hovissa ja kylässä ratisivat elonkorjuuvankkurit, päämiesten -urhot välistä unohtivat työn kiireessä kilpailuleikkinsäkin -ja auttoivat työntekijöitä, leikkuumiehet sitoivat hurskaiden -riemuhuutojen kaikuessa viimeisen lyhteen kansan mahtavalle jumalalle -ja veivät tanssien rukiintähistä tehdyn seppeleen ruhtinaan kotiin. -Paljassääriset lapset hääräsivät kuin rastaat metsänreunassa ja -poimivat marjoja ja pähkinöitä suuriin, puunlastuista tehtyihin -tuutteihin. Kaikki olivat innostuksissansa korjaamaan niitä hedelmiä, -joita kedon jumalatar lahjoittaa tilanomistavalle miehelle. Ruhtinaan -rinnalla katseli Ingo noita rauhallisia toimia, joita hän tähän saakka -ainoastansa oli nähnyt uljaan sotaratsunsa seljästä; hän kuunteli -tyytymättömyydellä, miten hänen isäntänsä päivitteli ikäänkuin -talonpoika, että sudet olivat syöneet häneltä mullikan, mutta useimmin -hymyili hän iloisesti, nähdessään Irmgard'in palvelijattarien -joukossa, joille hän jakeli käskyjänsä. Sekä hänen että neitsyen sydän -sykki riemusta, kun he muiden läsnäollessa kartanolla tahi kedolla -tervehtivät toisiansa kohteliaasti ja joskus vaihtoivat muutaman -sanan keskenänsä. Sillä tavat olivat ankarat hovissa, miehet elivät -erillänsä naisista, ja sittenkun Ingo oli tehnyt vuorovieraan valan, -karttoi hän häiritä talon rauhaa liiallisella likenemisellä. Melkein -kaikki katselivat häntä ystävällisillä silmäyksillä, ainoastansa -ruhtinattaren silmä oli synkkänä häntä katsellessansa. Hänen ylpeätä -mieltänsä katkeroi, että Ingo vasten hänen neuvoansa oli voittanut -hänen heimolaisensa urhojen kisassa, samoinkuin runoilija oli -tehnyt mitättömäksi hänen toivonsa, että Ingoa kohdeltaisiin kuten -tuntematointa matkailijaa. Ja muutkin seikat tuottivat hänelle -levottomuutta. Hän oli valinnut heimolaisensa, Theodulfin, tyttärensä -puolisoksi, ja hänen oma sukunsa sekä Answald-ruhtinas olivat jo monta -vuotta sitten sopineet tästä. Nyt piti hän kaiheksivilla silmillä -varalta tytärtänsä ja vierasta. Eräänä päivänä tuli kuljeskeleva -ilveilijä taikalaatikollansa siihen seutuun, hän soitti pilliänsä -ruhtinaan kartanon edustalla, kunnes kylän väki kokoontui sinne -juoksujalassa; ruhtinaan urhotkin ja palvelijat astuivat ulos kartanon -portista. Kun väki oli kerääntynyt piiriin miehen ympärille, alkoi -tämä mongertaen kertoa, että hänen laatikossansa oli romalainen -sankari kätkettynä, jota hän tahtoi näytellä, jos se miellyttäisi -sotureja ja noita ihanoita impiä. Hän naaputti laatikkoon; silloin -aukeni sen kansi ja pieni, ilkeännäköinen kummitus ihmisen kasvoilla -ja romalainen kypäri korviensa yli pisti irvistellen päänsä näkyviin. -Moni hätkähti takaperin, mutta rohkeammat nauroivat kummitukselle. -Mies avasi laatikon, ja apina pujahti ulos, puettuna panssaripaitaan -samoinkuin romalainen soturi. Se hyppi edestakasin nurmikolla -laihoilla säärillänsä, heitti kuperkeikkaa ilmassa ja tanssaili. -Alussa talonpojat hämmästyivät, sitten syntyi korkea-ääninen nauru ja -ilohuutoja, jolloin Hildebrand juoksi saliin ilmoittamaan herroille: --- Eräs ilveilijä tanssii portin ulkopuolella villin miehen kanssa, -jota nimitetään apinaksi. -- Silloin meni ruhtinaskin ja Ingo sekä -naiset ulos, ja heistä oli hupaista nähdä apinan hullunkurisia hyppyjä. -Lopulta otti apina kypärin päästänsä ja juoksenteli sinne tänne, -jolloin mies sanoi: -- Lahjoittakaatte, urhot, romalaiselle soturille -ne romalaiset rahat, pienet ja suuret, joita teillä on kukkarossanne; -jota jaloin sankari, sitä suuremman rahan. Jolla ei ole rahaa, pankoot -munia ja makkaraa laatikkoon. -- Silloin talonpojat nauroivat, ja -monen käsi meni vyöhön; toiset toivat talosta kaikkea, mikä voisi olla -soveliasta matkustajan eväslaukkuun. Herrojakin lähestyi muukalainen, -ja ruhtinas sekä Theodulf ottivat esille romalaisia vaskirahoja -lakkaristansa, ja Frida kuuli Theodulfin osoittaen Ingoa lausuvan -ilveilijälle: -- Tuo suuri sankari tuolla taitaa tulla antamaan -sinulle runsaimman lahjan. -- Kun mies apinansa kanssa lähestyi -Ingoa, mietiskeli Frida levottomuudella, josko muukalainen ja hänen -palvelijansa, Wolf, voisivat löytää mitään annettavaa ruhtinattaren -lahjoittamien vaatteiden lakkarista ja estääkseen häpeätä, tempasi hän -äkkiä irti yhden noista hopeahelyistä, joita ruhtinatar oli antanut -hänelle kaulakoristeeksi, sekä lausui rientäen esille: -- Tämän antaa -sinulle tuo sankari, joka tuntee Romalaisten hypyt paremmin kuin sinä, -jos sinä vastaat hänelle yhteen kysymykseen: missä pu'ussa on sinun -kummituksesi, kun sinä anelet lahjoja Romalaisilta? - -Mies otti hopean, vilkasi arasti Ingoon ja vastasi hävyttömästi -tytölle: -- Vandalein tervehdykset tiedän minä loukkaaviksi ja -raa'oiksi. Mutta sinulle minä vastaan: Ken tahtoo tanssissa olla -Romalaisten mieleinen, hänen täytyy tanssia alastomana. Mitä minun -apinani tuossa tekee, neuvon minä sinuakin tekemään. -- Frida huusi -närkästyneenä hänen jälkeensä: -- Minä luulen sinun tanssivaisen -apinasi muualla pilkkaavan meidän kansamme sotureja, samoten kuin se -meillä tekee muukalaisista. -- Silloin nyökkäsi miehet myönnytystänsä -ja kääntyivät nauraen pois ilveilijästä. Mutta Ingo astui hänen -luoksensa ja kysyi: -- Mistä tiedät sinä minut Vandaliksi? - --- Sinulla on kylläksi selvä merkki päässäsi, -- vastasi mies -osoittaen Ingon kypäriä, johon oli kiinnitetty muutamia metsäjoutsenen -siipisulkia. Tuskin on kahdeksan päivää kulunut siitä, kun tuollaiset -sulat menettelivät pahoin minun kanssani Burgundein luona, -- Ingo -punastui, hän tarttui miestä kiivaasti käsivarteen ja veti hänet -syrjään. -- Montako heitä oli, -- kysyi hän, -- jotka kantoivat -tällaista merkkiä? - --- Useampi kymmentä vaan vähempi kolmeakymmentä, vastasi mies; -- -kovia sanoja he minulle lausuivat, kun minun apinani siellä tanssi -joutsenensulissa, ja he uhkasivat lyödä ja piestä minua. - --- Oliko se, joka sinua nuhteli, vanha, harmajaparta soturi ja arpi -otsassansa? - --- Sinä mainitset hänet sellaiseksi, kuin hän oli, herra, ja sitä -paitse oli hän raaka mies. - -Irmgard huomasi urhon töin tuskin voivan hillitä mielenliikutustansa; -hän erkani muista ja meni yksinänsä jälleen kartanolle. - -Kun Volkmar vähän tämän jälkeen saapui taloon, otti Ingo häntä vastaan -kuten hartaasti odotettua ystävää; hän kuulusti tämän asiaa ja saattoi -hänet ruhtinaan luokse, ja nuot kolme miestä pitivät siellä salaista -neuvottelua. - --- Kuningas on kutsunut minua, -- lausui Ingo, -- hän on myöskin -luvannut minulle turvallisuutta. Minkälainen hänen sydämensä aivoitus -lieneekin, täytyy minun totella hänen kutsuansa. Ainoastansa yksi -seikka estää minua, ja häpeällä puhun minä siitä; enhän minä voi -näyttäytyä kuninkaan hovissa typö tyhjänä miehenä, ja muistathan sinä, -herra, miten minä tulin sinun tykösi. - --- Huolestuneena vastasi ruhtinas: -- Hevoista ja aseita ei sinulta, -urho, tule puuttumaan, ja Wolf voisi seurata sinua palvelijanasi, mutta -kuitenkin neuvon minä sinua, ett'et luota kuninkaan sanaan, etkä usko -itseäsi hänen henkivartijainsa kirveiden sekaan, sillä sinä voisit -kadota näkymättömiin hänen kivimuuriensa sisäpuolella. Se matka olisi -surkea loppu sinun sankarielämällesi. - -Volkmarkin rupesi sanelemaan: -- Sinulle, urho, sopii pitää vaaraa -vähäpätöisenä, ja tiedäthän sinä rohkean työn joskus onnistuvan -miehelle parhaiten. Mutta jos sinä tottelet kuninkaan kutsua, -kuten sinä aijot, niin älä tee sitä millään tavalla yksinäisenä -matkustajana, Kuningas ja hänen palvelijansa ylönkatsoisivat sinua -ja kohtelisivat sinua loukkaavasti, vaikkeivät he väijyisi sinun -henkeäsikään. Sillä kuninkaiden hoveissa on tapana, että ainoastansa -komea puku, hevoiset ja seurue tuottavat miehelle arvoa. Sentähden -pitää sinun hankkimasi kaikki tämä, ennenkuin ratsastat kuninkaan -luokse, Mutta jos sinua seuraa tämän metsäseudun miehet, herätät sinä -ankarata vihaa kuninkaan luona. - --- Viisaasti puhut sinä kaikessa, Volkmar, vastasi Ingo. -- Jos sinä -rohkenet mennä takasin kuninkaan silmäin eteen, sano hänelle, että minä -olen kiitollinen hänen kunniaatuottavasta kutsustansa, ja että minä -tulen hänen kasvoinsa eteen, niinpian kun olen varustettu siten, kuin -hänen ja minun kunniani vaatii. - --- Minä tulen viemään hänelle sinun vastauksesi, -- lausui Volkmar, -- -ja minä toivon osaavani väistyä sukkelasti syrjään, kun hän heittää -juomamaljansa minun jälkeeni. - -Answald-ruhtinaskin yhtyi tähän vastaukseen; sillä hän oli salaa -levotoin kuninkaan vaatimuksesta, vaikka hän miehekkäästi salasi -huolensa. - -Kun Ingo ja Volkmar olivat kahden kesken, lausui Ingo: -- Se, joka on -antanut yhden hyvän neuvon, antaa kyllä toisenkin. Sinä näet minun -olevani kuin lapsen, joka on nostettu ylös vedestä ja tullut nykyään -maailmaan. Miehet täällä ovat hyvänsuopia, mutta sotaan menevät he -harvoin; kuulustele sinä, uskollinen toverini, eikö millään haaralla -maata olisi mainehikasta työtä miekalle. - --- Varro vaan vielä vähän aikaa, -- vastasi Volkmar hymyillen, -- -ja suvaitse sillävälin kuunnella neitsy Irmgardia, kun hän laulelee -sinulle minun laulujani, sillä hän on hyvin harjaantunut laulamaan ja -soittamaan kielillä. Kun minä saan kuulla rehellisestä sodasta, annan -minä sinulle siitä tiedon; mutta sinä tiedät sotilaan mielen syksyllä -haluavan kotiin ja keväällä taisteluun. - --- Ja kuulehan nyt vielä, -- jatkoi Ingo, -- mikä vaikuttaa, että minä -yöllä unetoinna vierittelen vuoteellani. Hyppäys Rhen-virtaan eroitti -minut miehistäni, minun takanani tunkivat Romalaiset sotajoukot kuten -hyökylaine maahan, naispappi sai minut töin tuskin piiloitetuksi, -siihen asti, että lähetti minut pohjoiseen päin; hyvästijätössä lupasi -hän tiedustella niiden kansalaisieni kohtaloa, jotka olivat taistelleet -minun rinnallani venheiden vieressä. Mutta äsken kuulin minä eräältä -ilveilijältä, että soturia minun heimostani oli tämän kuukauden ajalla -ollut Burgundein luona ja yksi näistä näyttää olleen Berthar, jonka -sinäkin tunnet. Jos sinä olet ystävällinen minua kohtaan, Volkmar, niin -etsi, jos voit, minun uskolliset mieheni; sillä kuinka ystävällisiä -moni niistä, jotka minua täällä ympäröivät, ovatkin, en voi kuitenkaan -olla iloinen, ennenkuin saan tietää, josko yksikään minun miehistäni -pääsi väistämään Romalaisten rautoja. - -Runoilija nyökkäsi päällänsä ja kääntyi menemään: -- Ruhtinas täällä on -ystävällisellä mielellä sinua kohtaan, -- lausui hän, -- mutta ihmisten -mieli-ala on muuttuvainen, ja se väsyy helposti, joka nojaa ainoastansa -yhdelle jalalle. Sinä kunnioitit minua luottamuksellasi, kertoessasi -äsken, miten sinä pääsit veden vallasta. Sentähden pyydän minäkin -sinulta yhtä suosionosoitusta. Muinoin annoit sinä minulle tämän -kultasormuksen, ota se nyt, herra, takasin, jotta minä saisin antaa -sinulle myöskin todistuksen minun uskollisuudestani; kaiketi lahjoitat -sinä minulle tulevaisuudessa enemmänkin, jos jumalat suovat sinulle -menestystä. Sormuksella saat hevoisen ja vaatteet tahi hankit itsellesi -kunnollisen palvelijan. - --- Mieluimmin minä lainaan sinulta, kuin keltään muilta, -- vastasi -Ingo, -- mutta sinä tiedät, että soturi ei lähde kullatta sotaan. -Minun vaatteissani on vielä kätkössä se kulta, jonka Berthar antoi -samana päivänä, jona minä hänestä erosin, jotta, jos minun ruumiini -jäisi yksinänsä makaamaan arolle, joku löytäisi minun kultani ja -kiitollisuudesta toimittaisi minut kunnialliseen hautaan. - --- Siinä tapauksessa, urho, ajattele myöskin viisaasti elossa olevien -suhteen; ja jos minä rohkenen neuvoa sinua, niin anna kullastasi -Frida-neitsyellekin, sillä talossa kuiskataan hänen sinun eduksesi -riistäneen kaulastansa hopeahelyn, tehdäkseen hallitsijattarellensa -mieliksi; ja annan palveliallesi, Wolfillekin, lahja, ett'eivät -toiste herjaisi hänen palvelevan perin köyhää isäntää. Älkäätte panko -pahaksenne, että minä puhun näin suoraan, mutta se, joka on tottunut -etsimään suosiota, tietää myöskin miten suosio voitetaan. - -Ingo tarjosi hänelle hymyillen kätensä. -- Ainoastansa sinulle en minä -tarjoa mitäkään, -- lausui hän,-- sillä mielelläni olen minä sinulle -velassa. - --- Ja, minä sinulle, niin kauan kuin hengin, -- sanoi Volkmar -jäähyvästiksi ja kumarsi itsensä syvään kynnyksessä. - -Ingo seurasi tuon uskollisen miehen neuvoa. Kun hän laski -palvelijansa käteen kaksi kultarahaa, joissa tuon mahtavan romalaisen -Konstantin-keisarin kuva oli nähtävissä, huomasi hän miehen -onnellisuutta ilmaisevista kasvoista ja sydämellisistä kiitoksista, -kuinka kallisarvoisena sellainen lahja pidettiin metsämajoissa. Ja -aterian loputtua astui hän toisten läsnäollessa Irmgardin luokse ja -lausui: - --- Sinun leikkisiskosi, Frida, on palvelijalle lahjoittamalla -hopeallansa ostanut minulle iloisen sanoman; mielelläni haluaisin -minä osoittaa hänelle siitä kiitollisuuttani ja minä pyydän sinua, -neitsy, näillä rahoilla palkitsemaan hänen lahjansa. -- Silloin kulki -vieraan kulta kädestä käteen naistenkin joukossa, ruhtinas ja kaikki -hyvänsuovat riemuitsivat, että heidän vieraansa oli käyttäynyt siten, -kuin hänen arvonsa vaati. Ingo huomasi miesten nöyryydestä, että heidän -hyvä tahtonsa oli lisääntynyt, sittenkun voivat toivoa palkintoa -tehdyistä palveluksistansa; sillä kaikkein mielipide oli, että -runsaasti antaminen oli isännälle ja runsaasti saaminen palkolliselle -kunniaksi. - -Mutta Ingo ajatteli lahjaa myöskin hänelle, jota hän lempi. Irmgardin -seisoessa pihassa seljapuun lähellä, astui hän nopeasti syrjästä -tämän luokse; Irmgard kuulikin hänen askeleensa, mutta hän ei -kääntynyt ympäri, sillä hän ei suonut kenenkään näkevän iloa hänen -kasvoillansa. Kääntyneinä poispäin muista, katsoivat he toistensa -silmiin, ja tällä kertaa ei kumpikaan heistä huomannut satakieltä, -joka oksalla hätäisesti kehoitti poikiansa pakenemaan. Ingo aloitti -ystävällisen puheen: -- Joutsenen puvussa lensi muinoin Svanhilda, -minun sukuni kanta-äiti, maan päällä; siitä ajasta asti on joutsenen -ulommaiset siipisulat olleet pyhänä merkkinä, jota miehet ja vaimot -minun heimostani kantavat kypärissään tahi otsakoristeessaan koska he -koristeleiksevat juhlaan. Me ryöstämme sulat elävältä linnulta, sillä -joutsenen surmaaminen pidetään meidän kansassamme rikoksena. Tänään on -minulle onnistunut voittaa senlainen koristus. Sinulle, ihana impi, -minä sen tarjoan, jos sinä tahdot vastaan ottaa ja säilyttää sitä. -Kynään olen minä piirustanut sen merkin, jolla minä kaikki omani -merkitsen. - -Irmgard peljästyi, sillä hän aavisti Ingon sulilla tarjoavan hänelle, -mitä tämä ei rohjennut lausua sanoilla, ja hän kysyi epäröiden: -- -Kuinka voi se olla minun, joka on sinun omasi? - -Ingo vastasi syvästi liikutettuna: -- Siitä syystä ainoastansa on elämä -minulle kallis, että minä tunnen neitsyen, joka kerran tulee kantamaan -tätä merkkiä päässänsä julkisesti kaikkein ihmisten edessä. -- Ja hän -tarjosi taaskin neitsyelle sulkia. - -Silloin otti Irmgard ne ja kätki ne vaatteisinsa. Melkein huomaamatta -pyyhkäsi Ingon käsi hänen kättänsä, mutta hän tunsi koskettamisen -sydämensä pohjassa. - --- Irmgard! -- kuului ruhtinattaren käskevä ääni pihassa. Vielä -vaihtoivat näiden kahden silmäykset sydämellisen tervehdyksen, jonka -jälkeen neitsyt riensi huoneesen päin. - --- Mitä sanoi muukalainen sinulle äsken? -- kysäsi äiti tyttäreltänsä; --- hänen kätensä kosketti sinun kättäsi ja minä näin sinun poskesi -punastuvan. - --- Hän näytti minulle erään linnun sulkia, jotka ovat tunnusmerkkinä -hänen suvussansa, kun urhot kantavat niitä päässänsä, -- vastasi -Irmgard, mutta taaskin lensi tuo kielivä puna hänen poskillensa. - --- Kerran kuulin minä tyttöhupakon kohottavan niin korkealle äänensä -sankarein salissa, että kaikki vaikenivat, samoinkuin metsän laulajat -vaikenevat nuoren kä'en alkaessa kukkua. - --- Jos häntä osoittaminen olikin rohkea teko minulta, ei se kuitenkaan -ollut sopimatoin; minun sydämeni oli täysi, ja ystäväni tulevat suomaan -sen minulle anteeksi. Älä sinäkään, äitini siitä vihastu. - -Mutta ruhtinatar jatkoi: -- Ei minua ilahuta nähdessäni muukalaisen -viipyvän meidän liedellämme. Talon isännälle sopii hyvin olla -vieraanvarainen turvaa etsivää kohtaan, mutta emäntä pitää avaimet -tukevassa kädessänsä, ettei tavaroita tuhlattaisi pois ja hän suojelee -kanatarhaansa, ettei kärppä pääsisi tunkemaan sinne sisälle. Jos -muukalaisella on aikomus hyppäämällä hevoisten yli päästä osalliseksi -minun puolisoni perintömaihin, varasto-aittoihin ja keittiöön tulee -hänen uhkarohkeutensa häntä varsin vähän hyödyttämään. Mutta sinun -täytyy minun tyttärenäni pysymän vieraana miehelle, joka elää kuin -raakalainen, ilman koditta, maapakolaisena ja yhtä köyhänä, kuin -kuljeskeleva mierolainen, joka anelee almua meidän ovellamme. - -Irmgard ojensi itsensä suoraksi. -- Kenestä sinä, ruhtinatar, puhut? -Tarkoitatko sinä sitä sankaria, jonka ruhtinas kutsui kunniaistuimelle? -Sitäkö syytöintä, joka tuli meidän luoksemme täydellisesti luottaen -isiemme valaan? Minä olen kuullut kerrottavan, että minun isoisäni -pyhään juomaan sekoitti pisaroita verestänsä erään kuningassuvun -veren kanssa, jotta heidän jälkeentulevaisensa rakastaisivat ja -kunnioittaisivat toisiansa. Jos sen kuninkaan poika onkin vieras -muille, ei minun isoisäni huoneessa saa kuitenkaan kukaan nimittää -häntä siksi, et edes sinäkään. - --- Kuullessani sinun uppiniskaista puhettasi, -- lausui äiti -- -virkistyy uudellensa minun vanha suruni siitä, ett'ei sinun veljesi -enään ole elävitten joukossa. Sinä kovan onnen päivänä, jolloin -eräs kuninkaan miehistä tappoi hänet, jäit sinä ainoaksi lapsekseni -ja huolenpitoni esineeksi ja pahasti palkitset sinä äitiäsi hänen -vaivoistansa. - --- Jos minun veljeni olisi elossa, tulisi hänkin pitämään suurimpana -kunnianansa päästä sen sankarin asekumppaliksi, jota sinä nimität -kerjäläiseksi. - --- Veljesi kadottua maan päältä, pääsit sinä perintöoikeuteen tässä -maassa, ja sinun äitisi täytyy pitää varalta, kenelle sinun isäsi antaa -sinut puolisoksi. - --- Jos minulla on perintöoikeus tähän taloon, olen myöskin perinyt -liiton velvollisuuden ja vannotun valan ja minä aijon pitää ne pyhänä. -En milloinkaan ole kieltänyt kunnioitustani sinun heimolaisiltasi, en -Sintram-enolta enkä veljesipojalta Theodulf'ilta, mitä tahansa minä -heistä sydämessäni ajatellenkin. Älä siis nuhtele minua siitä, jos minä -näytän ystävällistä mielialaa niitäkin kohtaan, jotka ovat ystäviä -minun isänikin suvulle. - --- Vaiti, sinä uppiniskainen, -- vastasi äiti kiivaasti; -- liian kauan -on ruhtinaan tahto sallinut sinun olla kodissasi; aika on jo käsissä, -että sinun uhmaileva mielesi tulee avioliiton kautta masennetuksi. - -Ruhtinattaren mentyä huoneesta, Irmgard katseli liikkumattomana eteensä -ja puristi kovasti yhteen käsiänsä. -- Ruhtinatar puhuu ankaria sanoja -palvelijattarelle, lausui sisään-astuva Frida, -- kerma on päässyt -happanemaan maitohuoneessa. - --- Ankara on hän meitä muitakin kohtaan, -- vastasi Irmgard, ääntäen -vaivaloisesta sanojansa. - -Sinä olet minulle uskollinen, eikä minulla ole ketään paitsi -sinua, jolle voisin uskoa itseni, jos sinulla on rohkeutta kärsiä -haltijattaresi nurinata. - --- Minä olen vapaana syntynyt; sinun palvelijattaresi olen minä -luvannut olla, enkä ruhtinattaren, ja sinun tähtesi jään niinä -ruhtinaan hoviin, vaikka minun isäni tahtoisi minun tulemaan kotia. -Monta kertaa olemme me saaneet ruhtinattaren vihan; usko minulle -nytkin, mikä sinun mieltäsi pahoittaa. - --- Minun äitini suuttui meidän vieraaseemme, jota hän alussa kohteli -niin ystävällisesti, ja minä pelkään häntä pahoin kohdeltavan; sillä -missä perheen emäntä ei kehoita, ovat palvelijattaret hitaita. - --- Ole huoletta niin kau'an, kuin nuori Wolf on hänen palvelijanansa. -Jos minä annan tälle luvan, kertoo hän herrastansa enemmän, kuin me -tahdomme kuullakaan. -- Lausu minun kuullakseni kaikki, -- sanoi -Irmgard, -- sillä hyvä on, että tiedetään, mitä vierailta puuttuu. - --- Ja me kuulemme myöskin halulla kerrottavan yhdestä ja toisesta -- -vastasi Frida hymyillen. Paljon miellyttävämpi on minusta muukalainen, -kuin tuo Theodulf-haikara, joka kantaa nenänsä pystyssä. Ja sen sanon -minä sinulle: kun Theodulf'in puhemiehet tulevat taloon ja heitä -tervehditään tervetulleiksi, tulevat he löytämään luudan portilla, -jonka kautta he menevät pois, jotta he tietäsivät, mitä me, tytöt, -ajattelemme heidän kosimisestansa. - -Nämät rohkeat sanat kuullessansa, kätki Irmgard kasvonsa käsillään; -kyyneleet vierivät ales hänen sormiensa lomista, ja koko hänen -ruumiinsa värähteli tuskasta. Frida kietoi käsivartensa ruhtinaan -tyttären ympärille, lankesi hänen eteensä polvilleen ja antoi hänelle -kosolta suudelmia sekä helliä sanoja. - -Eipä ollutkaan sattumus syynä, että Sintram-sankari vähän jälkeen äidin -ja tyttären välillä olleen jupakan ratsasti pihaan. Hän istui kau'an -ruhtinattaren huoneessa ystävällisessä keskustelussa isännän kanssa -ja puhui taaskin sukulaisensa, Theodulf'in, puolesta naimisasiasta. -Sillä niin kau'an, kun tuo urho oli valallansa sidottuna ruhtinaan -palvelukseen, ei voinut julkinen kosiminen tapahtua. Mutta uudeksi -vuodeksi päästäisi ruhtinas hänet valastansa, jolloin Theodulf saapuisi -puhemiestensä kanssa, ja kevään tultua vietettäisiin häät. Kaikki -määrättiin tarkoin, myötäjäisetkin, ja ruhtinatar kehoitti miehiä tämän -salaisen sopimuksen jälkeen uudistamaan vanhan lupauksensa toisilleen. -Sintram hymyili tyytyväisenä, ja kun hän taaskin nousi hevoisen -selkään, ja kun hänen isäntänsä saattoi häntä portille ja siellä -erkani hänestä huolettomana lämpöisellä käden puristuksella, katseli -poismenevä täydellisellä ylenkatseella luutaa, jonka vihastunut Frida -oli ripustanut portin pieleen; mutta Theodulf, joka oli tullut ottamaan -jäähyväisiä, potkasi luutaa, että se lensi kau'aksi pois ja hän lähetti -silmäyksen, joka ilmaisi katkerinta vihaa, Fridalle, jonka hän kohtasi -pihassa. - -Näin kului auringonpaisteen ja ukkoisenpilvien ohella herttainen -suviaika. Elot olivat korjatut, ja talonpojat halukkaat pitämään -kekkerejä. Mahtavimmat talot kihlakunnassa tahtoivat vuorostansa -kestittää vierasta, juomakekkerit vaihettelivat metsästysretkien -kanssa, ja ruhtinas sekä Ingo olivat nyt harvoin kotona. Vieras muuttui -ruhtinalle yhä rakkaammaksi, kun tämä näki, kuinka talonpojat pitivät -häntä arvossa ja kuinka jalosti sekä miehekkäästi hän käytti itsensä. - -Vaimonsa huoneessa vallitsevista murheista ei ruhtinas huomannut -vähääkään, sillä tuo viisas emäntä oli vaiti siitä, mikä olisi voinut -herättää levottomia ajatuksia hänen puolisossansa, ja oli mielissänsä, -että urho nyt viikkokausittaan samoeli kartanon ulkopuolella. Mutta -Ingo huomasi Irmgardin kasvot olevan murheellisen näköiset ja hän oli -pahoillaan siitä, että hänen oli niin vaikea saada puhua tämän kanssa -kahdenkesken. - -Eräänä päivänä ratsasti Ingo ruhtinaan kanssa samaan aitaukseen, -johon hän ensiksi oli saapunut, vaeltaessansa vuorten yli. Metsässä -putoilivat kellastuneet lehdet kahisten maahan, uutisviljelysten -ympärillä kuului miesten metsästyshuudot ja koirien haukunta. Lihava -karja juoksenteli ammuen ympäris, paimen valmisteliihe lähtemään -sydänmaasta ja kulkemaan kotiin, ja herrastalon palvelijattaret -työskentelivät taaskin viimeisen kuorman, tekemisellä maitokamarista -vaunuille. Answald-ruhtinaan katsellessa varsoja seisoi Ingo Irmgardin -vieressä. Neitsyt osoitti Fridaa, joka meni ohitse, maitokiulu -kädessänsä. -- Tästä lähteestä, -- lausui hän, -- sait sinä ensimäisen -juomasi meillä, ja siinä, missä nyt seisot, näin minä sinut ensi -kerran. Sen jälkeen on vihanta nurmi kadonnut, ja muuttolinnut -lentäneet pois. -- Sinunkin kasvoiltasi on ilo paennut, -- vastasi Ingo -sydämellisesti. - -Mutta Irmgard jatkoi: -- Onnelliset olivat muinoin ne jalot naiset, -jotka ikäänkuin höyhen liihoittelivat pois, minne heidän halunsa oli. -Minä tunnen erään tytön, joka seisoo puron rannalla ja toivoilee -omaavansa lintujen taidon. Kaksi höyhenpukua haluaisi hän ommella -joutsenelle ja sen morsiamelle; mutta turha on hänen toivonsa, ja -hän katsoo surullisena tuon höyhenisen lauman jälkeen, kun se lentää -kau'aksi avaruuteen synnyinseudultansa. - --- Kerro minulle, -- pyysi Ingo hiljaa, -- mikä sinun mieltäsi vaivaa. - -Irmgard oli vaiti. -- Se päivä on tuleva, jolloin muut, vaan en minä, -tulevat sen sinulle sanomaan, -- vastasi hän vihdoin. -- Jos sinä -viivyt talven yli meillä, en pelkää mitään, mitä huolia se mukanansa -tuonekin. - -Heidän puhettansa keskeytti hurja riemu ja vieras sotahuuto. Ingo -säpsähti; hänen kasvonsa loisti kuten kerta ennenkin ruhtinaan salissa, -sill'aikaa, kun muut miehet juoksivat kokoon ja kävivät aseisiin. - --- He tulevat rauhallisissa aikeissa, -- huudahti Beron tytär, -- minun -isäni ratsastaa heidän kanssansa, -- ja hän osoitti ratsastajajoukkoa, -joka riemuiten ja heiluttaen keihästänsä laukkasi mäkeä ales. Ingo -riensi heille vastaan, ratsastajat hyppäsivät hevoisensa seljästä, -suutelivat hänen käsiänsä, syleilivät hänen polviansa ja kerta toisensa -perään kaikuivat hurjat riemuhuudot. Ingo huusi heitä nimeltänsä -yhtä toisensa perään, syleili ja suuteli heitä ja kyyneleet valuivat -hänen silmiinsä; hänen silmäyksensä harhaili myöskin turhaan etsien -miehestä mieheen, vaan kaikki eivät enään seisoneetkaan elävänä hänen -edessänsä, joille hän oli toivonut saavansa lausua tervetuliaiset. -Ja niin suuri oli kuitenkin hetken riemu, että hän ja muukalaiset -unohtivat toisten läsnäololon. Ruhtinaan ympärillen kerääntyivät hänen -miehensä, joita sotahuuto oli houkutellut tulemaan metsästä; myöskin -ruhtinaan ja neitsyen silmiin tuli kyyneleet, ja he kuultelivat -ihastuksella nopeasti vaihtelevia kysymyksiä ja vastauksia, -muukalaisten riemua ja valitusta. Suuremmalla tyyneydellä katseli Bero -joukkoa, kertoessaan ruhtinaalle: -- Minä olin ratsastanut eteläänpäin -vuortemme yli Idispurolle saakka, jossa Marvingein kansa asuu, ja -tehdessäni karjakauppaa talonpoikain kanssa, tapasin minä tämän -metsäjoutsenparven, joka etsii johtajaansa. Minä tiesin antaa neuvoa, -ja koska heidän rivakka olentonsa oli minulle mieleen, saatoin minä -heidät tänne. - -Ingo astui ruhtinaan eteen: -- Suo anteeksi, herra, että me ilossamme -unohdimme pyytää sinun suosiotasi. Nämät miehet ovat maanpakolaisia -kuten minäkin, minun takiani jättivät he armaan kotinsa eikä heillä -ole vanhempia eikä ystäviä; ainoastansa kasvinveljeksiä olemme -toisillemme elämässä ja kuolemassa, ja meidän ylpeytemme on toistemme -kunnioittaminen ja yhteisen onnen ja onnettomuuden jakaminen niin -kauan, kuin me isänmaattomina vaellamme ympäri maailmata. Heidän -uskollisissa sydämissänsä ainoasti on köyhän Ingon kuninkaanistuimen -noja; mihin he kallistavat päänsä levolle, siellä täytyy hänenkin -levätä. Minua olet sinä, ruhtinas, ystävällisesti vastaanottanut, mutta -nyt olen minä kasvanut joukoksi ja epäröiden astun minä sinun silmiesi -eteen. - --- Tervetulleita ovat he kaikki, -- lausui Answald-ruhtinas lämpöisestä -sydämestä, -- kartano on suuri ja aitat täynänsä, olkaat tervetulleita, -te jalot vieraat. - --- Minun neuvoni on kuitenkin, lausui Bero miettien, -- että sinä, -maan päämies, jaat heidät kyliin. Kaikki naapurit tulevat mielellänsä -pitämään heitä vierainansa, ja silloin on kullakin osansa, rasittamatta -ketäkään. Sillä heillä on myöskin mukanansa hevoisia, joita he ovat -ottaneet sodassa, ja näiden joukossa täysirotuisia oriitakin; katsopas -tuota kimoa, herra! Moni naapureista olisi iloinen saadessansa ostaa -hevoisen ja talvella takkavalkean ääressä kuunnellessansa kertomuksia -vieraiden sotaretkistä. - -Answald-ruhtinas hymyili, mutta hän vastasi vilkkaasti: -- Sinä mietit -viisaasti, Bero, mutta minun talollani on etuoikeus, ja tällä kertaa, -naapuri, en minä tahdo siitä luopua. Parissa päivässä voitte te, -vieraat, minun miesteni avulla salvaa teidän makuuhuoneenne, jossa te -voitte turvallisina oleilla, kunnes talvimyrskyt ovat menneet ohitse. - --- Minun tarkoitukseni oli hyvä, lausui Bero. -- Tuo tänne hevoiseni -Frida, -- Hän meni yhden vanhan vandalilaisen soturin luokse, ojensi -tälle kätensä ja sanoi: -- Muistakaatte meidän sanojamme. Nyt seisotte -te ruhtinaan maalla, ja, jos teitä haluttaa astua sisään talonpojan -katon alle, tulette te olemaan tervetulleita meidän vapaalla maalla. --- Hän lausui vielä joitakuita sanoja tyttärellensä, sitte hyppäsi hän -raskaasti hevosen selkään, tervehti ja ratsasti ales laaksoon päin. - -Mutta Ingo vei kansalaisensa yhden toisensa perään ruhtinaan luokse ja -mainitsi heitä nimeltään. Kaikkien etimäisenä seisoi vanha sankari, -jonka jäsenet olivat ikäänkuin raudasta valetut, kasvot miehekkäät -ja katsanto uljas; hänen harmaja partansa valui pitkälle ales hänen -rinnallensa. Saattoipa nähdä sankarin olleen karaistun jokaista -vaaraa vastaan. -- Tämä on Berthar, korkeasukuinen mies, -- lausui -Ingo. -- Minun ollessani poikana, kantoi hän minut kilpensä alla -palavasta talostansa, joka oli minun ja hänen tyyssijansa maan rajalla. -Burgundilaiset, jotka silloin olivat liitossa minun setäni kanssa, -olivat pistäneet sen tuleen. Siitä ajasta alkaen on hän ollut minun -opettajani aseiden pitelemisessä; isän tavalla on hän valvonut minun -nuoruuttani; ja häntä tulee minun kiittää, ett'en tähän saakka ole -esi-isiäni huonompi. - -Ja kun Answald ruhtinas tarjosi tälle kättänsä vastasi tämä: -- Minä -muistan sen päivän, jona minun isäni kestitsi sinun isääsi talossansa; -silloin oli syyspäivä kuten nytkin, ja metsästys oli hyvä vuoristossa, -jota me nimitämme jättiläisvuoristoksi. Silloin tapoin minä ensi -kerran villisian, ja Irmfried-sankari kutsui minua pilkallansa -tulemaan metsästämään Thüringin metsissä. Kauan olen minä matkustellut -ja valkoista huurua on tullut hiuksiini, ennenkuin olen saapunut -sinun maahasi, mutta nyt olen minä täällä herra, ja valmis, jos sen -suvaitset, seuraamaan sinua metsästysretkellä. - -Tämä puhe saattoi ruhtinaan iloiseksi; hänkin esitteli miehensä -muukalaisille ja kehoitti kumpaisenkin puolen miehiä olemaan -hyvässä sovussa keskenänsä. Sitte ratsasti hän edelläpäin Irmgardin -kanssa antaaksensa Ingolle tilaisuutta häiritsemättä puhua noiden -vastasaapuneiden kanssa. Vandalein päästyä yksinänsä, nostivat he vielä -kerta riemuhuudon ja ratsastivat ilolla toistensa rinnalla. Taaskin -tehtiin kysymyksiä ja annettiin vastauksia, kunnes Berthar vei joukon -taloon. Järjestyksessä pysyminen oli vaikeata, sillä yhä tunkivat -nuot uskolliset miehet herransa luokse ja heidän huutonsa kajahteli -vuoristosta. Mutta tiellä sanoi Ingo Bertharille: -- Ihmeeltä näyttää, -että minä pidän sinun kättäsi, isä. Mutta kerro vielä kerran kaikki -minulle, miten te pelastuitte tappelusta ja löysitte minut. - --- Kalojen teitä kulki meidän kuninkaamme, -- alkoi Berthar -hymyillen puhua, -- ja hänen miehensä seurasivat häntä. Me annoimme -pakoretkellämme monta miekaniskua peräänajavalle laumalle, kunnes -minä rannalla huomasin hyppäykseen soveliaan paikan; sammakon lailla -hyppäsivät sinun miehesi Rhen-virtaan, -- eivät kuitenkaan kaikki, -herra, muistathan nekin, jotka tänään ovat poikessa. Kilpemme -kannatuksella pyrimme eteenpäin suuressa hädässä vihollisten nuolten -lentäessä. Silloin lähetti armelias jumalainen meille apunsa. Eräs -halava-puu, jonka virta oli temmannut rannasta, ajelehti suurena -möhkäleenä juurineen ja oksineen vitkallisesti virran mukana; se soi -suojaa väsyneille, ja me vedimme sen pois romalaiselta rannalta. Näin -kuljimme me tiheässä joukossa pakenevien Alemani-sankarien joukossa -ikäänkuin angeriasparvi, joka häärää kuolleen syötin ympärillä. Kun -me pelastuneina pääsimme maalle kansalaistemme rannalle, piileilimme -me synkissä metsissä ja hankimme yön aikana ihmisasumuksissa tietoja -sinusta. Me aijoimme tehdä kuninkaallemme viimeisen palveluksen ja -ratsastaa hänen hautakumpunsa ympärillä. Mutta turhaan tiedustelimme -ja kyselimme; ei yksikään pakolainen ollut nähnyt sinun kasvojasi. -Silloin kuljimme me vaivaloisesti Schwartswaldin yli Burgundein maahan -roomalaisjoukkojen ahdistamina. Kun burgundilaiset vartiamiehet -veivät meidät kuninkaansa, Gundomarin, luokse, oli tieto sinun -hyppäyksestäsi jo ennättänyt hänen korviinsa ja hänkin luuli sinun jo -menneen manalan majoihin. Hän oli ollut nurjamielinen sinua kohtaan, -mutta nyt hän huokasi, kun minä mainitsin sinun nimeäsi, hän muisti -sinun urhollisuuttasi ja sääli jättää meitä kahleissa Romalaisille. -Hän pyysi meitä seuraamaan soturejansa eräällä sotaretkellä, jonka -hän aikoi tehdä itäänpäin Tonavan varrella asuvia naapurikansoja -vastaan. Me olimme suuressa rahan ja vaatteiden puutteessa, sillä me -olimme ikäänkuin naakanpojat untuvissansa ja me haluisimme myöskin -saalista. Sentähden lähdimme me hänen kanssansa, ja onni oli meille -myötäinen; sinun miehesi saivat hyviä hevosia ja kulkevat nyt uljaina -kukkaro pullollansa. Toissa kuukautena viruimme me eräänä iltana -Tonavan rannalla; Burgundilaiset laahasivat kokoon saaliinsa, antoivat -maljan rivakkaasti kulkea mies mieheltä ja ilkkuivat, kuten he aina -mielellänsä tekevät, romalaisten kaupustelijain ja silmänkääntäjien -kanssa, jotka olivat rientäneet sinne lahjan eli antimien toivossa. -Mutta sinun miehesi olivat yksitotisia ja katselivat kuivia lehtiä, -joita syystuuli lennätteli kaikkialle. Silloin astui eräs matkustaja -minun luokseni ja sanoi tervehtien: -- Jos sinä, urho, suvaitset, -tahdon sanoa sinulle arvoituksen, saas nähdä, osaatko sen arvata. -Kuka heitti soittoniekan laivaan, kuka sukelsi keihäiden välissä kuin -vikuutettu joutsen? -- Minä säpsähdin ja vastasin: -- Ingo-kuningas -heitti Volkmarin venheesen, ja kuningas hukkui virrassa kuten -vikuutettu joutsen. -- Silloin vastasi muukalainen: -- Sinä olet se, -jota minä etsin, ja pitkältä olen minä kulkenut sinun takiasi toverieni -sanansaattajana. Koska minä nyt olen löytänyt sinut, niin kuule vielä -toinenkin arvoitus, jonka Volkmar sinulle lähettää: -- Irmfriedin -salissa istuu joutsenien paimen, Thüringiläisten lieden ääressä vartoo -hän poislentäneitä. - -Silloin me riemuitsisimme enemmän kuin minä rohkenen sinulle -sanookaan, sillä me ymmärsimme, mitä Irmfriedin nimellä tarkoitettiin. -Grundomar-kuningas tahtoi pitää meitä luonansa, mutta minä pyysin häntä -sallimaan meidän lähteä kotia. Minä en sanonut hänelle sinun miestesi -kodin olevan siellä, johon heidän herransa ruumiin varjo lankeaa. - --- Miesparat, valitti Ingo alakuloisena, -- varjo on muuttunut -pieneksi, se ei enään peitä teidän jälkiänne. - --- Sinullekin nousee kait uusi aurinko, -- lohdutti ukko; -- se tulee -heittämään sinun varjosi pitkälle maata. Nyt on kysymyksessä hankkia -sinun väsyneille miehillesi kattoa pään päälle talven myrskyjen -suojaksi. Niin pian kuin puiden urvut puhkeavat, seuraamme sinua -uudelle sotaretkelle. Lausu minulle, kuningas, tulevatko nuot katot, -joita minä näen tuolla, suomaan meille suojaa talven yli. - --- Jumalat sen armossa niin sallikoon, -- vastasi Ingo miettien. -- -Suuremman onnen saavutin minä täällä kuin aavistinkaan, vähemmän -turvallisuutta kuin toivoinkaan. - -Portti ruhtinaan pihaan oli selko seljällänsä; isäntä otti vastaan -muukalaiset ja jahti heidät saliin; siellä valmistettiin heille -tervetuliaisateria, ja Vandalit istuivat penkkilöille ruhtinaan -miesten joukkoon. Seuraavana aamuna alettiin ahkerasti takomaan ja -tekemään työtä; siitä hirsi- ja parruvarastosta, joka oli korkeassa -pinkassa pihassa salvettiin Ingon huoneen viereen makuuhuone hänen -miehillensä ja sen lähelle toistaiseksi aitaus hevoisille. Muutamassa -päivässä oli rakennus valmiina, sillä monet kädet olivat avullisna -työssä. Naapuritkin tulivat, tervehtivät vieraita ja ihmettelivät -sotasaaliiksi otettuja hevoisia; he ostivat ja vaihtoivat ja ottivat -halvalla hinnalla saaduista hevoisistansa syöttääksensä toisia talven -yli. Ruhtinaan hiljaisen kartanon ympärillä pitivät nyt talonpojat -elämöimistänsä ja siellä vilisi miehiä ja hevoisia; rotevakasvuiset -Vandalit astuskelivat muukalaisessa sotapuvussansa huoneiden välissä -ja viruivat ruhtinaan miesten joukossa salin portailla huolettomina -hymyillen ja halulla jutellen toisille, kuten heikäläisten tapa -oli; metsienkin kautta saattoi heitä talon väki, ja he ratsastivat -tervetulleina vieraina kyliin. - -Mutta ruhtinaan talossa olevat herrasmiehet huomasivat muutaman viikon -perästä rauhan ylläpitämisen heidän seuralaistensa kanssa olevan -vaikean. Sillä nuoret olivat ylpeitä ja kiivasluontoisia ja vanhemmat -miehet olivat kateellisia herroinsa kunnian puolesta. Täten joutui -Vandali Radgais ja Agino, ruhtinaan palveluksessa oleva tuittupäinen -mies, riitaan keskenänsä syystä että Vandali oli lahjoittanut -rannenrenkaan eräälle kylän tytölle, joka oli ystävällisesti hymyellyt -hänelle. Tästä suuttui Agino ja lausui pilkallisesti: -- Muutoin -olisimme me luulleet sinun herrasi varat olevan mitättömät, mutta nyt -näemme me teidän omaavan aarteita kukkarossanne. -- Se, ken uskaltaa -henkensä sodassa, -- vastasi Vandali, -- saa rahaakin lakkariinsa, -mutta se, joka pui riihtä, saa käsniä käsiinsä. - -Talonväki oli kuullut tämän puheen, ja kun Berthar seuraavana aamuna -tuli miehinensä luhtaan ottamaan hevoisille kauroja läheisiksi -päiviksi, kieltäytyi Hildebrand, joka jakoi ulos talon varoja, -antamasta puituja kauroja ja virkkoi: -- Koska te olette tehneet -pilkkaa meidän miestemme käsnäisistä käsistä, saatte te itse survoa -jyvät lyhteistä joko omilla jaloillanne tahi hevoistenne, kummanka vaan -tahdotte; minun mieheni eivät tahdo tehdä työtä teidän edestänne, koska -te puhutte niin törkeästi. - -Berthar vastasi sovitellen: -- Väärin tekivät minun mieheni, -ylönkatsoessaan teidän maanne tapaa. Mutta olethan itsekin kulkenut -loitolta maailmassa ja tiedät tapojen olevan erilaisten kaikkialla. -Muissa seuduissa latovat kuninkaan miehet ainoastansa lyhteet -puimalavalle, he leikkaavat ja pohtavat elon, mutta he pitävät varstan -ja auran käsittelemistä häpeällisenä. Suo siis anteeksi toverilleni, -jos hän muukalaisena kummeksii teidän tapojanne. - -Mutta Hildebrand vastasi jyrkästi: -- Se, ken syö meidän leipäämme, saa -noudattaa meidän tapojammekin; ota siis lyhteet, sillä tästälähin saat -sinä ainoastansa niitä. - -Vandalein täytyi lyhdesylyyksillänsä palata talliinsa, ja Berthar -komensi äkäisenä: -- Heittäkää lyhteet leikkuukoneesen ja leikatkaa, -kunnes leikkuri särkyy. - -Tämän Radgais'in varomattoman lauseen jälkeen syntyi usein -riitaisuuksia miesten kesken, mutta kumpikin puolue teki kaikki -salatakseen niitä isänniltänsä. Taisteluleikeissä olivat he alussa -seisoneet samassa rivissä ja koettaneet oppia toisiensa temppuja, -kuten ruhtinaat olivat heitä neuvoneet tekemään, mutta nyt -sitävastoin taistelivat he eriksensä, jonkatähden ruhtinas, ennenkuin -ratsastusleikki kilvellä ja keihäällä alkoi, lausui Theodulf'ille: --- Miksi ovat meidän vieraamme etäällä hevosinensa? Mielellämme -haluaisimme nähdä, kuka parhaimmat arvolauseet ansaitsee. -- Theodulf -vastasi: -- He eivät itse tahdo ruveta kilpaisille, Thüringein aseet -paukuttavat liian kovaa heidän kilpihinsä. -- Ruhtinas ratsasti -Bertharin luokse: -- Noh, urho, johdapa miestesi rivit meidän miestemme -joukkoon! -- Silloin vastasi vanhuskin: -- Ainoastansa rauhan vuoksi -pidän minä meidän miehet erillänsä, jottei taistelun kiivaudessa joku -varomatoin isku nostaisi tappelua. -- Ja ruhtinaan täytyi vaijeten -nähdä, miten kukin joukko ratsasti eri haarallensa. Hänen täytyi -myöskin kuulla miten hänen ratsastajansa pilkallisesti nauroivat, kun -muukalaiset heiluttivat nuijiansa; väliin huusi joku rohkea veitikka -Thüringein rivistä tuon loukkaavan haukkumasanan: koirantappaja! -Ja taaskin kun talon miehet työskentelivät kiviä lingoittamalla ja -jonkun heitto ei onnistunut, tekivät Vandalit ivallisia osoitteluja -ja kuiskasivat keksimiänsä herjasanoja, koska Thüringiläiset -aterioidessansa pitivät pyöreitä palloja vehnätaikinasta kaikkein -parahimpina. - -Ja kun kilpataistelun jälkeen alkoi tanssi, silloin saatiin nähdä talon -tyttöjen kokonansa pysyvän kansalaistensa parissa, ja kun muukalaiset -eivät löytäneet ketään tyttöä, joka olisi halunnut tanssia heidän -kanssansa, täytyi heidän seista ja katsella. Tästä närkästyi ruhtinas -ja kysyi Vandaleilta: -- Miksi minun vieraani halveksivat minun -talonväkeäni? -- Ja Berthar vastasi: -- Talon tytöt valittavat meidän -hypyillämme vääntelevän heidän nilkkansa sijoiltaan. Silloin astui -rivakka Frida esille, lyykistyi ukolle ja lausui: -- Vähätpä minä siitä -välitän, jos se ei ole toisten mieleen, että minä tartun muukalaista -käteen. Minä tunnen, nimittäin erään miehen talossa, joka on lausunut -uhkauksia tytöille, jos nämät tanssisivat muukalaisten kanssa. Jos -sinä, Berthar, suvaitset, etkä minua halveksu, niin käy kanssani -tanssiin! - --- Berthar hymyili ja samoin ruhtinas, vanhus tarttui tytön käteen, -hypiskeli kuten nuorukainen ja pyöri nopeasti ympäri hänen kanssansa -niityllä, että kaikki näkivät ja huusivat myönnytystänsä. - -Muukalaiset huomasivat tosin, ett'ei ruhtinatar ollut heille laisinkaan -hyvillänsä ja puhutteli vaan harvoin heidän vihaisimpia miehiänsä, -ei edes Berthar-urhoakaan, vaikka tämä oli ylhäistä sukua. Mutta -ruhtinattarellakin oli valituksen syytä, sillä kaksi Vandalia, -veljekset Alebrand ja Walbrand, olivat vaihtaneet jyrkkiä sanoja -kahden ruhtinattaren nais-palvelijan kanssa ja olivat eräänä iltana -väijyneet heitä ja suudelleet heitä väkivaltaisesti sekä saattaneet -heidän pukunsa epäjärjestykseen. Tämän johdosta meni ruhtinatar Ingon -luokse ja valitti korkea-äänisesti hänen miestensä ra'asta käytöksestä, -ja Ingo, syvästi loukattuna ruhtinattaren kovista sanoista sekä -palvelijainsa huonosta käytöksestä, piti oikeutta heidän kanssansa -vierasmajassa. Ja vaikka tutkinnossa tulikin selville, että asiaan -oli enemmän syynä nuoruuden ylpeys kuin rikoksellinen ilkisisuisuus, -rankaisi hän kuitenkin heitä kovasti sanoilla ja häpäsi heitä kaikkein -edessä muuttamalla heidät kaikki alimaiselle penkille. Murheellisina -istuivat sitten pahantekijät toverinsa seurassa. Mutta ruhtinattaren -suosioa eivät muukalaiset sittekään saavuttaneet. Kun Ingo kerta -tavallista varhemmin palasi ruhtinattaren liedeltä majaansa, kuuli -hän tämän vieressä olevasta uudesta rakennuksesta myllynkivien -jyreän kahinan ja kysyi kummastuneena Bertharilta: -- Pyörittävätkö -palvelijattaret myllynkiviä miesten makuuhuoneessa? -- Silloin vastasi -vanhus: -- Koska sinä itse sitä kysyt, täytyy sinun saada se tietää. Ei -palvelijattaret kiviä pyöritä, vaan sinun miestesi täytyy toimittaa -orjattaren häpeällisiä töitä, jos he tahtovat syödä leipää; sillä -naiset kieltäytyvät meille enään jauhamasta ja ruhtinatar pitää heidän -puoltansa. Raskaita ovat sellaiset toimet kuninkaan sankareille. -Mielellämme olisimme pitäneet sinulta salassa, mikä on sinun -isännällesi huonoksi kunniaksi. - -Ingo meni erään pylvään taakse ja peitti käsillään kasvonsa. - -Ulkona meurusi pohjatuuli katon ympäri ja heitti harmajan lumivaipan -sekä hyytä pihaan. -- Raju veitikka ryntää katonkannattajia vastaan, --- jatkoi Berthar, -- se on nyt hallitsija kedoilla ja saattaa -kentiesi estää minun kuningastani lähtemästä tästä talosta. Kuitenkin -aavistan minä sellaista olevan sinun mielessäsi. Kuule sentähden -vielä yksi seikka, jonka Isanbart-sankari, minun vanha sotatoverini, -ilmaisi minulle, kun minä eilen olin häntä tervehtimässä. Romalainen -kaupustelija, Tertullus, on tavarakuorminensa tullut tähän seutuun; -lännestäpäin hän tuli ja meni kuninkaan linnaan. Sinä tunnet miehen; -Alemanein luona pidettiin häntä Caesarin etevimpänä vakojana. Nyt on -hän karttanut sitä taloa, jossa me vierailemme, vaikka täällä olisi -parhain myymäpaikka kaupustelijalle. Kaikkialla kihlakunnassa on -hän kysellyt sinua ja meitä sekä lausunut vihollisia sanoja, että -Caesar etsii sinua ja tahtoisi maksaa korkean hinnan, jos hän saisi -sinut valtaansa joko elävänä tahi kuolleena, jotta se paha aavistus -hälvenisi, joka rasittaa romalaisten soturein mieltä siitä ajasta -alkaen, jolloin sinä valloitit lohikäärmeen. Jos tuo romalainen -kaupustelija menee Bisino-kuninkaan luokse, on hänen arkussansa -pikemmin kuninkaalle aiottuja lahjoja kuin kauppatavarata, sillä hän -ei tehnyt mitään kiirettä tavarainsa näyttelemisellä, joka kuitenkin -muutoin on niiden miesten tapa. Sentähden oli Isanbart-sankari täynänsä -huolta ja hän käski varoittamaan sinua vähemmin kuin tähän asti -luottamasta kehenkään kuninkaan sanansaattajaan. - -Ingo laski kätensä tuon uskollisen miehen olkapäille: -- Tahtoisithan -sinäkin, urho, ennemmin ratsastaa siihen ansaan, jonka kuningas meille -virittää, kuin kau'emmin kuunnella tätä myllynkivien kahinaa, jolla -vihamielinen nainen loukkaa meidän kunniaamme. Ja kuitenkin pitää minua -täällä ikäänkuin rautakahleet. Minä lähden pyytämään ruhtinaalta apua -tätä häväistystä vastaan, mutta tätä seutua en minä jätä, ennenkuin -olen saanut varmuuden eräässä asiassa, jonka toteutumista minä -palavalla halulla toivon. - -Answald-ruhtinaan istuessa seuraavana päivänä miestensä kanssa -aamiaisaterialla muukalaisten olematta joukossa, avattiin ovi, ja -Irmgard astui kynnyksen yli; hänen jäljessänsä tuli Frida, kantaen -jauhosäkkiä. -- Suo anteeksi herra, -- lausui Irmgard, -- että minä -rohkenen tarjota sinulle, mitä sinun tyttäresi käsi on auttanut -myllynkivillä jauhamaan. -- Neitsyet asettivat säkin ruhtinaan -jalkain juureen. Kummastellen katseli ruhtinas säkkiä. -- Mitä tämä -tomuinen lahja merkitsee, onko se aijottu uhriksi Jumalalle, koska -vapaasukuisten neitsyjen kädet ovat pyörittäneet myllynkiviä? - --- Ei uhriksi, -- vastasi Irmgard, -- vaan sovinnoksi rikotusta -vuorovieraisuudesta ovat vapaat kädet jauhaneet viljan. Minä pyydän -sinua herra, jos se näyttää sinusta oikealta, lähettämään nämät jauhot -vieraillesi. Sillä minä olen kuullut sinun väkesi jo kieltävän heiltä -jauhoja puuroksi ja leiväksi, ja että nuot jalot vieraat täytyvät itse -sinun kattosi alla tehdä orjattarien töitä. - -Silloin paisuivat verisuonet ruhtinaan otsassa ja hän kysyi, nousten -uljaana seisovallensa: -- Kuka on tehnyt minulle tämän häpeän? Sano, -Hildebrand, sillä sinun huolenasi on vieraiden ravitseminen. - -Hildebrand kumartui, hämillänsä ruhtinaan vihasta. -- Naiset, -- -lausui hän, -- olivat närkästyneet Vandalein epäkohteliaisuudesta sekä -itkivät raskaan työn takia, ja ruhtinatar arveli heillä olevan syytä -valituksiinsa. - --- Kuinka rohkenet sinä rangaista muutamain epäkohteliaisuutta -tekemällä kaikille suuren vääryyden? Herraasi olet sinä häväissyt hänen -vieraidensa silmissä ja saattanut hänelle pahan maineen kansassa. -Ottakaa heti säkki ja kantakaa se vieraiden asuntoon, ja sinua, ukko, -neuvon minä menemään mukana ja antamaan sellaisen selityksen, jonka he -mielellänsä hyväksyvät. Mutta sano naisille, että jos he vielä kerran -tästälähin valittelevat, tulee ankara käsi tuottamaan heille vieläkin -suurempaa tuskaa. - --- Älä vihastu vaimoihin, herra, -- sanoi Irmgard, -- he ovat kylläkin -halukkaita ja toimittaisivat mielellänsä karttuneen työnsäkin; mutta -eräs mies rohkenee sinun talossasi olla olevinansa isäntänä sinun -palkollisillesi, ja tämä mies on sinun asemiehesi Theodulf. Monet -pelkäävät hänen jyrkkää luontoansa ja tahtovat päästä hänen suosioonsa -nyt tahi tulevaisuudessa. Hän kieltää mielensä mukaan tyttöjä tekemästä -työtä vieraiden hyväksi tahi tanssimasta heidän kanssansa. Ei yksikään -rohkene kannella sinulle; mutta minä en aijo sinun tyttärenäsi suvaita, -että minun isäni talossa palveluksessa oleva loukkaa meidän kunniatamme. - -Kun ruhtinas kuuli tämän, ajatteli hän tosin tyttärensä olevan -oikeassa, mutta samalla kertaa tunsi hän salaista levottomuutta -sentähden, että neitsyt niin suurella halveksimisella puhui miehestä, -jonka hän salaisesti oli määrännyt hänen puolisoksensa ja joka juuri -nyt seisoi niin synkkänä hänen edessänsä. Sentähden vihastui hän -heihin kaikkiin ja lausui vihdoin tyttärellensä: -- Et ole sinä suotta -pyörittänyt myllynkiviä; samoinkuin kova kivi, jauhavat sinun sanasikin -rikki sinun heimolaisesi hyvän maineen. Kuitenkaan en moiti sinua -lahjastasi, sillä se voi kentiesi sovittaa suuren loukkauksen. Mutta -sinä, -- jatkoi hän, nostaen uhkaavasti kättänsä Theodulf'ia kohden, -- -älä unohda _minun_ olevan isäntänä tässä talossa, niin kau'an kun minä -elän, jott'en unohtaisi talon emännän suovan sinulle hyvää. Jos joku -teistä tästälähin rohkenee loukata minun vieraitani pahoilla sanoilla -tahi salaisilla juonilla, niin tulee sekä talo että hänen oma nahkansa -sille ahtaaksi. - -Answald-ruhtinas ajoi heidät kaikki pois ja äkäili yksinäisyydessänsä. -Vihdoin meni hän ruhtinattaren asuntoon ja puhui hänellekin kovia -sanoja sekä sätti heimolaistansa, Theodulf'ia. Gundrun-rouva vaaleni, -hän kyllä huomasi menneensä liian pitkälle, ja että hänen puolisotansa -syystä hänen takiansa voitaisiin moittia, ja hän lausui lepytellen: -- -Palvelijattarien vastahakoisuus oli ainoastansa aijottu varoitukseksi -muukalaisille, että pitäisivät kotirauhan pyhänä; asia on nyt -selvillä ja tulee vast'edes vältetyksi; älä siis sinäkään enään ole -siitä huolissasi. Ja mitä minun sukulaiseeni tulee, niin tiedäthän, -kuinka uskollisesti hän on sinua palvellut, ja että hänellä sinun -tautiasi on arpensa. -- Ja kun hän jokseenkin oli onnistunut ruhtinaan -lepyttämisessä, jatkoi hän: -- Vallitsipa vielä muutama kuukausi -sitten huoleton levollisuus meidän talossamme ja tanhuvillamme, -mutta nyt on rauha pois talosta, sopu maasta, ja kovalla hädällä -uhkaa meitä kuninkaan viha. Jalosukuinen mies on sinun vieraanasi, -mutta onnettomuus riippuu hänen kintereillänsä. Minä ajattelen sinun -tytärtäsi, herra, hän rukoilee, että kihlaus hänen sukulaisensa -kanssa julistettaisiin mitättömäksi. Lapsen mieli joutuu joskus -toivomuksillansa ristiriitaisuuteen hänen vanhempainsa tahdon kanssa. - --- Mitä yhteyttä on Ingolla tytön uppiniskaisuuden kanssa? -- kysyi -ruhtinas vihaisesti. - -Gundrun-rouva katseli häntä suurilla silmin. -- Ken ratsastaa, huolii -sangen vähän maassa olevasta ruohosta. Huomatkaapa, herra, hänen -silmäyksensä ja poskensa, kun hän joskus puhuu muukalaisen kanssa. - --- Eipä ihmeellistä, jos tyttö häntä miellytti, -- vastasi ruhtinas. - --- Mutta jos hän ajattelee naimista? - --- Se on mahdotointa, -- lausui ruhtinas pahasti kaikuvalla naurulla. --- Onhan hän maapakolainen ilman maatta, mannutta. - --- Metsämajan lieden ääressä on lämpöinen istua, -- jatkoi ruhtinatar. - --- Muukalainenko rohkenisi ajatella sellaista hulluutta, mies, joka ei -ole meidän heimoakaan ja jolla ei ole muita oikeuksia, kuin että tämän -maan miehet hänen läsnäoloansa suvaitsevat? Sinä huolehdit suotta, -Gundrun; sellainen ajatuskin herättää minussa mielikarvautta. - --- Jos sinä olet sitä mieltä, jatkoi ruhtinatar vakavuudella, -- niin -älä iloitse siitä päivästä, jona hän astui meidän kynnyksemme yli, -äläkä laululle salissa, äläkä niistä kuljeksivista miehistä, jotka -meillä vierailevat vaatien vierasvaraisuutta ja kuluttaen minun herrani -omaisuutta. Kuningas tahtoo muukalaista luoksensa; anna hänen mennä -pois ennenkuin hän ja hänen miehensä matkaansaattavat meille surkeutta. - --- Tiedätkö sinä muuta hänen ja minun lapseni välillä olevasta -ystävyydestä, kuin mitä sinä minulle olet ilmaissut? kysyi ruhtinas, -asettaen itsensä hänen eteensä. - --- En muuta, kuin mitä näkyy sille, joka nähdä tahtoo, -- vastasi -ruhtinatar varovasti. - --- Suurilla juhlallisuuksilla ja iloisella sydämellä olen minä hänet -vastaanottanut -- jatkoi Answald-ruhtinas, -- nyt en minä voi lähettää -häntä pois suomattomana vieraana. Aviopuolison valitseminen tyttärelle -on isän oikeus, eikä lapsi voi millään tavalla mennä naimisiin muutoin -kuin isänsä suostumuksella, sen sinunkin tyttäresi tietää, koska -hänellä on hyvä järki. Minä en unohda sitä valaa, jonka minä olen -ystävillesi vannonut, mutta hillitse sinä, jos voit, sukulaisesi -ylpeätä mieltä ja toimita niin, että hän tekee itsensä ansaitsevammaksi -meidän lastamme, kuin hän nyt on, jott'ei neitsyen uppiniskaisuus -uudestansa heräisi keväällä, jolloin me aijomme koristaa hänet -morsiuspukuun. - --- Siitä aamusta alkaen oli Answald-ruhtinas levotoin mielessänsä -niin usein, kun hän kohtasi muukalaiset; mielipahoissansa ajatteli -hän vieraansa rohkeutta ja tutki epäluulolla hänen sanojansa sekä -liikkeitänsä ja välistä tuntui hänestä itsestänsäkin vieraiden jääminen -hänen luoksensa talven yli tukalalta. Näissä ikävissä ajoissa tuli -Sintram-sankari lähetettynä onnettomuuden sanansaattajana kuninkaan -luota ruhtinaalle ja kihlakunnalle. Sillä kuningas teki ankaria -valituksia siitä, että he olivat salaa pitäneet luonansa tuon vieraan -joukon ja vaati uhkauksilla, että he jätettäisiin hänen käsiinsä. -Ruhtinas huomasi lähellä olevan vaaran uhkaavan joko hänen vierastansa -tahi häntä itseänsä ja hänen alustalaisiansa. Koska hän ei ollut mikään -halpamielinen mies, muuttui hän jälleen arvokkaaksi, astui Ingon eteen -ja sanoi tälle avosydämisesti aikovansa kutsua muka metsästämään -kihlakunnan päämiehet kokoon salaiseen neuvotteluun. Kun hän oli -lopettanut puheensa, nyökkäsi Ingo myöntäen päätänsä ja vastasi: -- -Ensin on tässä suunvuoro isännällä, sitte vierailla. - -Airueet lähtivät ratsastaen liikkeelle; kolme päivää sen jälkeen -istuivat kihlakunnan vanhat ja viisaat koolla ruhtinattaren lieden -ääressä. Mutta nyt ei enään ollut suvi-ilma, jommoisena aikana -ihmismieli riemulla vallitsee maailmata, vaan kireä talvi-aika, -jolloin suru ja viha heräjävät. Tällä kertaa oli ruhtinaan kasvot -murheelliset, kun hän alkoi lausua: -- Toisenkin sanan lähetti -kuningas, joka koskee Ingo-sankaria ja hänen miehiänsä, ja tällä kertaa -minun liittolaisilleni ja minulle, eikä runoilijan, vaan Sintram-urhon -kautta. Kuningas vaatii muukalaisia tulemaan hänen linnaansa, ja -nyt kysyn minä, josko me kieltäymme tottelemasta hänen käskyjänsä, -tahi mietimme mitä meidän menestykseemme tulee ja noudatamme hänen -tahtoansa. -- Sitten nousi Sintram seisovallensa ja kertoi kuninkaan -uhkauksen: -- Väkivallalla tuottaa hän muukalaiset, joll'emme heitä -lähetä hänen luoksensa; hänen miehensä pitävät suurta melua ja ovat -iloissansa, kun luulevat saavansa tehdä ryntäyksen meidän kyliimme. -Kerta ennenkin olen minä varovasti varoittanut. Nyt uhkaa vaara -meitä läheltä. Taikka me olemmekin luvanneet suojella muukalaista -vuorovieraanamme, ei ole nyt hän yksinänsä maan rasitukseksi, vaan -vieras heimo ratsastaa meidän laaksoissamme ja tuo suuri joukkio on -kansallemme rasitukseksi. Pitkä äänettömyys seurasi tätä puhetta, -kunnes Isanbart vihdoin kohotti äänensä: -- Minä olen vanha mies, eikä -minua kummastuta nähdessäni, kuinka helposti ihmismieli muuttuu; jo -ennenkin olen minä nähnyt monen isännän, joka oli iloinen lausuessaan -vierasta tervetulleeksi, mutta vieläkin iloisempi hänestä päästessänsä. -Sentähden, ruhtinas, lausuos meille ennen kaikkia: onko tuo vieras -sankari rikkonut kotirauhan, tahi loukannut sinun kunniaasi, tahi -ovatko hänen miehensä tehneet pahaa kansalle? Epäröiden vastasi -Answald-ruhtinas: -- Ei minulla ole minkäänmoista konnamaisuutta -valitettavana vieraani puolelta, mutta vallattomia ja omituisia hänen -sankarinsa ovat olennossansa, eikä se sovi yhteen meidän maamme -tapojen kanssa. -- Silloin nyökkäsi Isanbart harmaata päätänsä ja -lausui: -- Samaa olen minäkin huomannut, ollessani Irmfried-isäsi -kanssa vierailemassa Vandalein maassa. Mekin näytimme, sikäli kuin -muistan, vallattomilta ja omituisilta Vandalein silmissä. Meidän -isäntämme hymyilivät kuitenkin ystävällisesti tälle ja sovittelivat -riidat miesten välillä, milloin niitä ilmestyi; yhä pyysivät he meitä -viipymään kau'emmin, ja kun me vihdoin ratsastimme kotia, erkanivat -he meistä runsailla lahjoilla. Sentähden on minun ajatukseni, että -varovaisuus on isännälle tarpeen, ennenkuin hän ottaa vieraita vastaan -ja kohteliaisuus niin kau'an, kun nämät viipyvät hänen kattonsa alla. -Ja Rothari ryykäsi seisovallensa sekä puhui: -- Jokaisella kansalla -maailmassa on, minun ymmärrykseni mukaan se laki, että palkolliset -ovat isäntänsä omat. Se, ken ottaa vastaan isännän, ei voi myöskään -kieltää suojaa hänen seuralaisiltansa, joll'eivät muukalaiset itse -pahoilla töillänsä saata itseänsä turvattomiksi. Hyvinhän minä -ymmärrän, että nuot monet sankarit ovat suureksi rasitukseksi sinun -talollesi, ruhtinas, sillä miesten ja hevoisten luku on liian suuri -yhdelle talolle. Mutta kun he tulivat, vaadit sinä kunnian saada -nimenomaan yksinäsi majoittaa heidät. Jos heidät oltaisi jaettu -heidän syntyperäisen arvonsa mukaan tilallisten taloihin, eivät he -olisi tulleet rasitukseksi kenellekään ja olisivat voineet ehtoisin -takkavalkean ääressä ilahuttaa monta kertomuksillaan vieraista maista. --- Loukattuna vastasi ruhtinas: -- Minä en ole pyytänyt neuvottelua -vierailemisesta minun talossani, vaan kuninkaan käskystä, joka -ankarana meitä uhkaa. -- Silloin vastasi hänelle Bero, talonpoika: --- Uhkaa, meitä, herra, muutakin kuin nuot parikymmentä muukalaista. -Kuningas etsii tilaisuutta saadakseen kymmenykset meidän karjastamme -ja lyhteistä meidän pelloillamme, mutta me huomaamme karjat ja pellot -ilman sitäkin käyvän liian pieniksi meidän tarpeitamme. Kaikki kylät -ovat täynänsä voimakasta nuorisoa; tämä vaatii alaa uusien kartanojen, -peltojen niittyjen ja laitumien raivaamiselle. Kuka tulee antamaan -kaiken tämän? Kaikki on jo jaettu ja rajapyykit pystytetyt, paimenet -valittavat tilanomistajien karjan karttuvan liian suureksi, ja -tammenterhojen vähenevän, kansa ja vielä enemmän ruhtinaat eivät tahdo -sallia metsää kaadettavan. Sentähden on monen miete, että se aika on -käsissä, jolloin meidän kansamme taaskin täytyy sijoittaa asuntonsa -maan rajojen ulkopuolelle samoinkuin meidän isäimme ja esi-isäimme -aikoina. Ja me kyselemme kylissä: missä on maan päällä asumatointa -maata tehdäksemme uutisviljelyksiä? Näin vallitsee tyytymättömyys -kansassa, ja meidän nuoret miehemme tulevat seuraamaan sitä, joka -tarjoaa heille peltomaata, vaikkapa se sitte olisi kuningaskin. Tätä -sanon minä varoittaakseni, sillä isoisten saaliinhimo on vaarallinen, -kun he tahtovat houkutella puolellensa kansan aseet. Siitä huolimatta -en minä neuvo meitä jättämään muukalaisia kuninkaan valtaan. Jos hän -tahtoo ottaa heitä väkivallalla, koettakoonpa. Minuakin suututtaa -ajatellessani, että kuninkaan miehet tulevat viemään pois minun karjani -ja polttamaan minun latoni, mutta meidän oikeuksistamme en minä luovu, -ja kukin pitäisi sen häpeällisenä, jos me ajaisimme vieraamme talven -selkään. Ja ennen tahdon minä menettää itseni ja taloni, ennenkuin -pelvosta rikkoa lupausta, jonka me heille olemme antaneet. Taaskin -ryykäsi Rothari seisovallensa, löi voimakkaasti kättä talonpojan -kanssa ja huudahti: -- Niin puhuu kunnon talonpoika, kuunnelkaat hänen -sanojansa. - -Vihdoin rupesi Albvin'kin puhumaan viekkaalla katsannolla: -- Siihen, -mitä tuo vapaasukuinen mies on sanonut yhdyn minäkin. Minä neuvon meitä -pitämään valamme, vaikka se kentiesi kävisi meille tukalaksikin, jos -meidän vieraamme sitä vaativat ja anovat meidän suojelustamme. Jos -he taas vapaaehtoisesti tahtovat lähteä pois, niin auttakaamme heitä -lahjoilla ja antimilla, jotta he rauhassa pääsisivät, minne heidän -mielensä tekee. Mutta kuninkaan käsiin me emme heitä jätä ilman heidän -vapaata tahtoansa. - -Tähän yhtyi useammat mielellänsä, ruhtinas ja Sintramkin. Mutta Rothari -huudahti äkäisesti. -- Te tahdotte tehdä kuin kettu tytön kanssa, -kun se lausui tälle: otanpas kanasi, mutta minä en pyydä mitään. Ja -Isanbart vastasi: -- Kuinka tahdotte te heittää vieraan niskoille sitä -edesvastausta, joka on tuleva teidän ja teidän lastenne niskoille? Kuka -voi kehua sitä isäntää, joka kerjää vieraansa jalomielisyyttä. - -Näin riitelivät miehet keskenänsä ja mielipiteet jäivät erilaisiksi. - -Sill'aikaa lauloi Hildebrand pihassa korkealla äänellä metsästäjien -tervehdyslaulua ja puhalsi suurella torvella metsästystoverit kokoon. -Keihäällä ja jousipyssyllä varustettuina ja metsäkoirat kaulittuna -riensivät Thüringiläiset ulos portista; Vandalit, joilla ei ollut -koiria, tulivat varustettuina rautakeihäillä, luusta tehdyillä -jousipyssyillä ja nuijilla. Hildebrand eroitti metsästäjät kahteen -joukkoon, talonväkeen ja vieraisiin, ja talonpojat jakoi hän -heidän kesken. Metsästäjät rukoilivat hiljaa sopertaen onnellista -metsästysretkeä, sitten kääntyi Berthar metsästysretken johtajan -puoleen ja lausui: -- Huono onni tulee sinun vieraillasi olemaan ilman -koiritta liukkaalla maalla, pidä kumminkin sinä, urho, joka tunnet -otusten polut, huolta, ett'ei minun osastoni suotta polje lunta, sillä -rivakkakin jalka ei voi koskaan saavuttaa otusta, missä sitä ei ole. -Monta kertaa olet sinä johtanut meitä väärään, kau'aksi villihärjän -poluilta; suvaitse tänään pitää huolta, ett'emme joudu naapureimme -pilkan alaisiksi. - -Se, keltä puuttuu onnea ja taitavuutta, pilkkaa uhittajaa, -- vastasi -Hildebrand, -- sinä valitat syyttä, minä olen jakanut oikein. Torvi -helisi, koirat tempoivat vitjojansa ja ilomieliä lähtivät metsästäjät -liikkeelle ja tervehtivät vaimoja, jotka portilta katselivat heidän -lähtöänsä. Kun Vandalit kulkivat Irmgardin ohitse, nostivat he äkkiä -riemuhuudon ja antoivat aseensa vajota sekä notkistivat polvensa hänen -edessänsä. Ingokin lähestyi häntä syrjästä. - -Sinäkö urho yksinäsi et kuultele metsästyslaulua? -- kysyi Irmgard. - --- Muutkin kun minä jäävät kotia, -- lausui Ingo osoittaen kädellänsä -saliin. - --- Älä epäile heidän uskollisuuttansa, -- pyysi Irmgard. -- Jos sinä -menet urhojesi kanssa, on meillä vähemmän pelkoa, että taaskin syttyisi -riita heidän ja meidän miestemme välillä. Täten kehoitti häntä juuri -se, jota hän rakasti, ottamaan osaa metsästykseen, joka tuotti niin -paljon murhetta monelle. - -Ingo varustiihe joutuisasti metsästysretkelle ja riensi tovereinsa -jäljestä; hän saavutti heidät jo ennenkuin he olivat hajoutuneet, ja -hänen miehensä tervehtivät häntä riemuhuudoilla; lähellä olijatkin -ihastuivat hänen tulostansa, ja hyvänä sovussa kulkivat kaikki -metsään. Hildebrand neuvoi tietä, ja kylän nuorukaisten johtamana -katosi joukko toisensa perään laaksoihin ja metsän puiden väliin. -Pian kuului kaukaa ajomiesten kopisteleminen puun runkoja vastaan, -koirain haukuntaa, ja välistä raikas torvenhelähdys. Tällä kertaa -oli Vandaleilla parhain metsästysonni, he pääsivät huomaamatta erään -villihärkälauman kimppuun ja niiden joukossa sen uljaan sonnin, -josta jo talossa oltiin mainittu, ja heille onnistui ajaa lauma -kukkulalta ales laaksoon, missä lumikinokset estivät noita kömpelöitä -eläimiä juoksemasta. Siellä ahdistivat miehet ylhäältä päin noita -jättiläissuuria villihärkiä, he tunkivat ne ales laaksoon kukkuloiden -reunoilta kimakoiden metsästyshuutojen kaikuessa ja ampuen nuoliansa -sekä heittäen keihäitänsä. Ja heille onnistui tappaa eläimet; -ainoastansa yksi eläinten johtajista, muuan suuri hirviö, murtausi -itsensä heidän käsistänsä aukeammalle paikalle. Silloin heitti Ingo -raskaan keihäänsä sen jälkeen, ja verivirta pulppuili sattumakohdalta. --- Se on saanut kylläksi, -- huudahti Ingo, ja toisten riemuhuudot -olivat vastauksena hänen sanoillensa. Mutta tuo jättiläiseläin -taisteli itsensä ylöspäin metsään asti ja aimo harppauksilla seurasi -Ingo perästä keihäättä ja heilutellen puukkoansa. Taaskin heittäysi -eläin syvään laaksoon, laahaten keihästä mukanansa, ja Ingon -rynnätessä eteenpäin, kukkulalle päästäkseen edelle lumettomalla -olaalla, kuuli hän alhaaltapäin koirien haukunnan, metsästyshuutoja -ja torventoitotusta, ja kun hän riensi laaksoon, näki hän eläimen -kaatuneena maahan, Theodulf'in keihäs ruumiissansa, ja Theodulf seisoi -itse eläimen päällä ja antoi metsätorven ilmoittaa voittoansa. -- -Minun on otus metsästyssääntöjen mukaan, -- huudahti Ingo ja hyppäsi -tapetun eläimen päälle, -- minun keihääni antoi sille kuolemaniskun. --- Kumpaisetkin miehet seisoivat vastakkain otuksen päällä ja tulinen -viha hehkui kumpaisenkin silmistä. -- Minun on ase ja minun on sonni, --- huudahti Theodulf. Silloin tempasi Ingo hänen keihäänsä eläimen -ruumiista ja lingoitti sen kau'aksi pois, jotta se jäi riippumaan -erääsen männyn oksaan. Theodulf kiristeli hampaitansa raivossaan, -hetkisen näytti siltä, kuin olisi hänellä ollut halu koetella voimiansa -Ingon kanssa nyrkkitaistelussa, mutta tämän uljas ryhti saattoi hänet -hämille; hän vetäysi takaperin ja uhitti koirat Ingon kimppuun. Ulvoen -syöksivät nuot hurjat eläimet urhon päälle, suotta huusi Hildebrand: -- -Voi! -- Ingo tappoi raivoisimman näistä puukollansa, mutta Vandalitkin -juoksivat pelastamaan kuningastansa hädästä ja työnsivät keihäänsä -koiriin. -- Metsästys on nyt lopussa, -- huudahti Berthar käskevällä -äänellä, -- nyt alkaa toinen leikki; se konna, joka on uhittanut -koirat meidän kuninkaamme kimppuun, ei tule näkemään huomispäivän -aurinkoa. Tänään olemme olleet koirantappajia, joiksi sinä meitä -nimitit, ja viimeinen koira, jonka me tapamme olet sinä. -- Hän kohotti -nuijan heittääksensä, mutta rautakouralla tempasi Ingo häntä kiinni -käsivarresta: Älköön kukaan rohjetko ryhtyä häneen, se mies on minun -miekkaani varten. Mutta sinä, Hildebrand, kutsu ratkaisijat tekemään -oikeutta tässä metsästysasiassa, päättäkäätte minun oikeudestani -tässä paikalla verijäljen tuntuessa ja tapetun otuksen vieressä. -Molempikin puolue valitsivat kukin joukostansa miehen, nämät valitsivat -kolmannen. Ratkaisijat tutkivat haavat, seuraisivat verijälkiä siihen -paikkaan asti, missä Ingon keihäs oli sattunut sonniin. Sitte tulivat -he takasin, neuvottelivat keskenänsä ja lausuivat päätöksensä. -- -Ingo-urholle tulee saalis. -- Hirveä hymyily kuvautui kuninkaan -kasvoille, ja hän kääntyi sonniin seljin. -- Minun neuvoni on, -- -lausui Hildebrand synkällä katsannolla, -- etteivät molemmat joukot -yht'aikaa mene taloon; jos te, urho, suvaitsette, niin menkää edellä. - --- Teillä on pieni taakka, -- vastasi Berthar, -- minun toverillani -taitaa olla tekemistä saaliin kotiinlaahaamisessa metsästä. Siitä -huolimatta en luule meidän jäävän osattomaksi metsästyksen tuottamasta -kunniasta, sillä tästä metsästyksestä taidetaan kyllä tulla puhumaan -pitemmältäkin maassa. -- Vaitonaisina menivät Answald-ruhtinaan miehet -kartanoa kohti, ainoastansa Theodulf puhui korskealla tavallansa, -hillitäksensä sanoilla sitä raivoa, joka hänessä riehui; metsästys -huudotta kulkivat he pihaan, ja Hildebrand riensi ruhtinaan puheille. --- Oli pimeä, kun tuo voitolle päässyt joukko tuli saaliinensa. -- -Puhaltakaa riemusäveleitä, -- huudahti Berthar, -- kuten sopii näin -runsaan saaliin saatua. Riemusävelet kaikuivat, mutta ei kukaan -avannut pihan porttia, ja Wolfin täytyi juosta työntämään pois sen -poikkipuolin olevan salvan. Vandalit laskivat saaliin ruhtinaan huoneen -edustalle, erkanivat tervehtien Thüringin talonpojista ja kokoontuivat -hiljaisuudessa majaansa. - -Kartanolla oli pimeä ja talvimyrsky vinkui kattojen harjalta, mutta -kaikissa huoneissa ja salissa kuului kuiskaavien äänien suhinaa. - - - - -6. - -Jäähyväiset. - - -Hämärässä seuraavana aamuna meni Ingo miestensä Bertharin ja Wolfin -kanssa kaksintaisteluun elämästä ja kuolemasta, jota taistelua -aurinko ei saa katsella. Heidän jalkoinsa alla narisi lumi, yötuuli -vinkui heidän korvissansa ja tuprutteli lumipilviä vuorilta ales -laaksohon; musta pilven hattara peitti taivaanvalon, ainoastansa -kuolon henget vallitsivat maan päällä; ne kirkuivat tuulessa, ne -kahisivat alastomissa puissa ja hölisivät hyisessä vedessä lauluansa, -että kahdesta valansa tehneestä vuorovieraasta toinen erkanisi päivän -valosta astuaksensa alas usvien kylmään maahan. Berthar osoitti -äänetöinnä hämärään, kolme miestä seisoivat puron toisella puolella, -ne olivat Theodulf seuralaisinensa, Sintramin ja Aginon kanssa. -- -Heidän jalkansa olivat nopeammat, -- sanoi Ingo pahoilla mielin, --- heitä me kehukaamme, jotka ensiksi kääntävät selkänsä usvaista -ketoa kohti. -- Heidän edessänsä oli taistelutanner, hiekkainen -saari ohuella lumipeitolla ja kummaltakin puolen virtaavan veden -ympäröimä. Taisteluun kutsutut todistajat tervehtivät ääneti toisiansa -puron yli, sitten menivät he rantavierulla olevien halavien luokse, -leikkasivat niistä paksuja oksia ja kuorivat ne puukoillansa. -Tämän jälkeen juoksivat Berthar ja Sintram veteen, kumpikin -ennättivät yht'aikaa kuivalle maalle ja rajoittivat taistelupaikan -valkoisilla kepeillä. Sitte menivät he kumpikin eri niemekkeesensä -saarta, toinen myötä- toinen vastavirtaan päin, ja viittasivat -kädellään taistelijallensa. Taistelijat notkistivat polvensa -suojelusjumalillensa, sopersivat rukoillen apua taistelussa, sitte -kahlasivat he vettä myöten toistensa luokse. Todistajat siirtyivät -takasin puron yli, ja kumpikin verivihollinen syöksi toistansa vastaan -kilvettä, kypärillä ja panssaripaidalla, sekä paljastetulla miekalla. -Teräs kalskahti terästä vastaan, heidän ympärillänsä vinkui tuuli -ja hyinen vesi hölisi. Tämä oli kova sankari-ottelu, eikä Theodulf -näyttäinyt ansaitsemattomaksi sitä mainetta, jonka hän sotatovereinsa -keskuudessa oli saavuttanut. Hetkisen kesti taistelu, joka niin pian -johtaa kuolemaan, ja levottomuudella katseli Berthar aamuruskoa, päivän -ennustajaa. Silloin horjui Theodulf eräästä aimo iskusta, ja taaskin -juoksi Ingo hänen jäljessänsä ja tapasi voimakkaalla miekanlyönnillä -häntä päähän rautakypärin läpi, että verivirta pulppueli esiin ja -ruhtinaan soturi kaatui seljällensä lumelle. Ingo ryntäsi hänen -kimppuunsa ja kohotti miekkansa, lävistääksensä sen kärjellä hänen -kurkkunsa. Samassa silmänräpäyksessä tunki ensimäinen auringonsäde -kukkuloiden yli, sen punainen valo sattui haavoitetun miehen kasvoille, -Sintram unohti tuskissansa käsketyn äänettömyyden ja huusi puron yli: --- Säästä häntä, aurinko näkee sen. -- Auringon säteen nähtyänsä -ja kuultuansa huudon heltyi voittajan kiukustunut sydän, hän veti -miekkansa takasin ja lausui. -- Päivän kuningatar älköön nähkö minun -lävistävän vuorovieraani soturia. Elä, jos voit, -- ja hän kääntyi -pois. Theodulf mutisi maassa, pudistaen hänelle nyrkkiänsä: -- Tästä -minä en tule sinua kiittämään. Mutta Ingo juoksi hyistä vettä myöten -rannalle ja käänsi selkänsä saarelle sekä kaatuneelle, jolloin Berthar -nuhdellen lausui: -- Ensimäisen kerran oli minun kuninkaani saita, kun -oli kysymys maksaa viholliselle matkarahoja usvien maahan. - --- Minä en paljon pelkää sen miehen kostoa, joka on maannut minun -miekkani alla, -- vastasi Ingo. -- Ääneti seurasivat häntä hänen -miehensä, sill'aikaa kuin sen toisen auttajat menivät veden yli ja -alkoivat puuhailla haavoitetun miehen sotapuvun kanssa. - -Vieras-salin edustalla seisoivat Vandalit aseilla varustettuna -joukkona; heidän riemuhuutojansa, nähdessään kuninkaansa palajavan -saaressa käynnistänsä, tukahdutti Berthar. Pihaan kerääntyi ruhtinaan -miehet ja liittolaiset kolkkoina odottamaan, kunnes Sintramin -suruhuudot kuuluivat ja hänen takanansa kantoivat kaksi soturia -kaatunutta urhoa paarilla pihaan. Kun paari oli laskettu ales -vaimojen asunnon edustalle, syöksi ruhtinatar ulos, heitti itsensä -korkea-äänisesti parkaisten sukulaisensa viereen ja ojensi rukoillen -käsivartensa puolisoansa kohti. Sen syvän äänettömyyden sijaan, joka -ennen oli pihassa vallinnut, seurasi nyt hirveä levottomuus, hälinä -ja kostonhuudot; naapurit, kansan päämiehet riensivät ympäri yhden -joukon luota toisen luokse rauhoittamaan näitä, mutta hekin ajattelivat -murheella, että nyt oli tuli sytytetty, jota viisaat neuvot tuskin -saisivat sammumaan. - -Ensimäinen, joka joutui ahdistuksen alaiseksi oli Wolf. Kun hän -lähestyi entisiä toveriansa, jotka tiheässä ryhmässä seisoivat sen -huoneen edustalla, missä haavoitettu makasi, katselivat he häntä -karsain silmin sekä käänsivät hänelle selkänsä ja Agino lausui: -- -Se, joka on ollut riidassa meidän toverimme kanssa, on eronnut meidän -joukostamme, ja jos tahdot viimeisen kerran saada minulta hyvän neuvon, -niin väistä meidän läsnäoloamme, ett'ei kylmä rauta palkitsisi sinua -petoksestasi. - --- Te teette häpeällisesti toverianne kohtaan, -- vastasi Wolf -kiivaasti, -- rehellisesti olen minä käyttäinnyt vannottuani valan, -jota te sillä kertaa kaikki ylistitte; kuinka voin minä jättää herrani -hengenhädässänsä veden ja aron välillä? -- Jos sinä olit hänen -seuralaisensa vaarassa, -- vastasi toinen, -- niin piilolta itsesi -hänen huoneesensa ja juo muukalaisten kanssa sitä simaa, jota hän -sinulle kaataa; sillä vastenmielinen on meille sinun nimesi, ja sinun -muistosi tulee katoamaan meidän joukostamme. - -Hildebrand'kin lähestyi häntä ja sanoi vakaisesti: -- Minä olen -tuntenut sinut lapsesta saakka ja mielelläni tahtoisin minä auttaa -sinua, jos voisin, mutta vanha sananparsi lausuu: "missä isäntä -kompastuu, siinä kaatuu palvelija." Vaikka Answald-ruhtinas olisikin -sinulle suosiollinen, ei hän voi suojella sinua talonväen vihalta. Ken -tiesi voin minä taivuttaa häntä päästämään sinut valastasi; lähde -silloin miekkoinesi maailmaan ja etsi onneasi vieraassa maassa. - -Wolf meni syrjään piha-aitauksen luokse ja salasi hehkuvat kasvonsa -tovereinsa silmiltä. - --- Onko sinun matkakamsusi niin raskaat, että sinä itket kuin -lapsi, joka pelkää matkustamista? -- kysyi eräs naisen ääni hänen -vieressänsä. Wolf vastasi katkerasti: -- Että sinäkin, Frida, pilkkaat -minua, on pahempi kuin kaikki muu, sillä sinun takiasi iloitsin minä -hovipalveluksestani. - --- On kait muitakin hoveja kuin tämä sali, joka on syrjässä urhojen -teiltä, missä sotilas kentiesi helpommin voittaa herransa suosion ja -kentiesi tavaraakin ja tiluksia, jotta hän voi ottaa itsellensä vaimon. -Minusta ei ole sellainen urhojen kokouspaikka mieluinen, jossa naisella -on ylivalta. - --- Sinä neuvot minua lähtemään, -- vastasi Wolf nähtävällä -hämmästyksellä, -- ja kuitenkin jäät sinä itse tänne. - --- Minä olen syntynyt pyörittämään värttinätä ja minun täytyy varrota, -kunnes joku mies nostaa minut ratsunsa selkään ja vie minut kotiansa. -Mutta iljettävältä näyttää minusta sellainen isäntäväki, joka ensin -avaa sylinsä vieraalle ja sitten on pahoillaan hänen läsnäolostansa. -Nouse hevosesi selkään, ratsasta rohkeasti aron poikki ja etsi -itsellesi uskollisempi isäntä. - --- Sinä olet harvoin ollut minulle ystävällinen, Frida; mutta sittenkin -tuntuu minusta raskaalta jättää sinut tänne talon miesten joukkoon, -- -sanoi tuo rehellinen Wolf. - --- Kentiesi minäkin kerta jätän tämän talon, -- lausui Frida uljaasti. --- Ja jos minä joskus olen ollut tyly sinua vastaan, Wolf, niin tiedä -että minä vihaan noita hölmöjä tuolla, sittenkun ne hylkäsivät sinut -toveruudestansa. -- Frida katsoi ystävällisesti häneen ja katosi, ja -Wolf meni lohdutettuna muukalaisten asuntoon. - --- Mistä nuot uljaat miehet tuolla keskenänsä kuiskaavat? -- kysyi -häneltä Berthar tiedustellen. - --- He ovat hyljänneet minut, -- vastasi Wolf kolkosti, -- siitä syystä, -että minä olin Ingo-kuninkaan mukana saarella käydessä. - --- Ja mitä sinä, nuori Thüringiläinen, nyt aijot? - --- Minä olen vannonut sinun herrallesi uskollisuutta, -- vastasi Wolf. -Berthar tarttui hänen käteensä. - --- Niin puhuu rehellinen mies. Aina olet sinä ollut minulle mieleen, -sillä sinä olet ollut uskollinen palveluksessa ja käyttänyt itsesi -hyvin minun sotakumppaneitani kohtaan. Nyt tahdon minä, mikäli minun -voimassani on, pitää huolta siitä, ett'ei sinun tarvitse katua -päätöstäsi. Pysy aluksi erossa meistä ja seurustele Isanbart-sankarin -kanssa, jotta hän ottaisi sinut suojelukseensa ja puolustamallansa -auttaisi sinua pääsemään vapaaksi sitä valasta, joka sitoo sinut -ruhtinaasen. Tule sitte meidän luoksemme. Jumalat eivät ole suoneet -minulle poikaa, ja sinua tahdon minä pitää omana verenäni. Viimeisen -juomani tahdon jakaa sinun kanssasi, ja viimeinen miekaniskuni -tapahtukoon sinun rinnallasi. Ole tervetullut meidän joukkoomme -samoelemaan ympäri maailmaa, voittamaan saalista ja saamaan -autuaallisen lopun taistelussa. - -Mutta Irmgard'kin sai tuta tämänaamuisen onnettomuuden seurauksia. --- Missä meidän tyttäremme on? -- kysyi ruhtinas haavoitetun vuoteen -vieressä; -- tulkoon hän auttamaan äitiään parantamistaidollansa. - -Hiljaisella äänellä, ett'ei kukaan sitä kuulisi, vastasi vihastunut -ruhtinatar: -- Hän kieltäytyy uppiniskaisesti lähestymästä tätä -vuodetta. -- Answald-ruhtinas meni kiivaasti Irmgardin huoneesen; -neitsyen poski oli kalpea, mutta hänen silmänsä eivät väistäneet isänsä -vihaisia silmäyksiä. -- Sulhaisesi vuoteen vieressä on sinun paikkasi, -sinä kylmäkiskoinen! -- huusi tämä hänelle. - --- Minä vihaisin itseäni, jos minä olisin luvannut elämäni hänelle, -- -vastasi Irmgard tyynesti. - --- Isäsi on tehnyt sen sinun sijassasi, ja vaikkapa en sitä olisi -tehnytkään, on hän kuitenkin sinun sukulaisesi ja minun asekumppalini. -Pidätkö sinä niin vähän lukua siitä, mitä säädyllisyys sinulta vaatii? - --- Minäkin, isäni, muistan, mitä sinun tyttäresi tulee tehdä. Hän, -joka makaa hyvin ansaitun iskun tapaamana, on uhittanut koirat meidän -vieraamme kimppuun. Jos minä olen tämän talon tytär, on sairas -tästälähin minulle vieras ja vihollinen. - --- Sinä puhut kuin mieletöin. Hyvin tiedän minä sen hupsun toiveen, -joka sinun mieltäsi on varannut. Liian kau'an olen minä suvainnut tätä -sietämätöintä uppiniskaisuutta. - --- Hän nosti kätensä tytärtänsä vastaan. -- Tapa minut, isä, -- lausui -Irmgard, -- siihen on sinulla valta, mutta omilla jaloillani en minä -koskaan mene sen tylyn miehen vuoteen viereen. - --- Taikka sinä nyt olet kuinkakin uppiniskainen, -- ärjyi ruhtinas -vimmastuneena, -- täytyy sinun kuitenkin taipua pakosta. Minä menen -johtamaan pois sen lähteen, joka tuo tämän surkeuden minun talooni. -Mutta sinun pitää elämäsi yksinäisyydessä kuin vanki, kunnes sinun -röyhkeä mielesi on kukistettu. -- Uhkaavana astui hän huoneesta ja meni -pihan poikki salin liedelle. Sinne kokoontuivat myöskin liittokunnan -miehet, ja sinne saattoivat kaksi kansan päämiestä Ingonkin. - -Ruhtinaan kasvot leimusivat vihasta ja hänen äänensä vapisi, kun hän -liedellänsä alkoi puhua kokoontuneille: -- Sinä, Ingo, Ingbertin poika, -olet antanut kuolettavan haavan minun aseenkantajalleni, Theodulf'ille, -joka on yksi kansan jalosukuisista, minun puolisoni heimolainen ja se -poika, jolle minä olen luvannut antaa tyttäreni puolisoksi; sinä olet -vahingoittanut hänen henkeänsä ja ruumistansa salaisessa taistelussa, -jota aurinko vihaa; sinä olet häväissyt minun kunniaani, loukannut -vuorovieraisuuden lakeja, rikkonut valasi, sentähden kiellän minä -sinulta tästä hetkestä turvaa minun huoneessani ja talossani, minä -rikon sen liiton, joka muinoin yhdisti meidän isämme, minä sammutan -tulen siitä liedestä, joka sinua vielä lämmittää ja heitän pois veden, -jonka yli me lupaisimme toisillemme vuorovieraisuuden rauhaa. -- Hän -nosti ylös kattilan ja valoi sen sisällön valkeaan, että valkoinen -höyry sihisten levisi ympäri salia. - -Mutta Ingo vastasi: -- Minun kunniani oli kurjasti loukattuna ja -itsepuolustuksen työn minä tein, kuten jokaisen täytyy, joka ei tahdo -elää ylenkatsottuna kansan keskuudessa. Sinun vieraanvaraista liettäsi -minä muistin silloin, kun se ilkeä mies makasi minun miekkani alla, ja -minä vedin sen karjan takasin. Siitä hyvästä, jota minä olen nauttinut -sinun kattosi alla, kiitän minä sinua vielä erotessammekin; siitä -pahasta, jota sinä ja sinun sukusi tästälähin aikovat minulle tehdä, -osaan minä kyllä suojella itseäni. Samoinkuin sinä sammutat sen liekin, -joka vieraanvaraisesti on minulle suonut valoa, heitän minäkin sen -vuorovieraisuuden merkin, jonka isäsi jätti minun isälleni, liedessä -oleviin, kylmiin hiiliin; minä irroitan itseni siitä valasta, joka -sitoi minua tällä; vieraana tulin minä ja vieraana lähden minä täältä; -jumalien, noiden valamme korkeiden todistajien, edessä valitan minä -sitä vääryydestä, jota sinä teet minua ja minun sukuani vastaan, ja -heidän siunaustansa rukoilen minä jokaiselle, joka tässä talossa ja -tässä maassa on ystävällistä mieltä minua kohtaan. -- Hän kääntyi -mennäksensä pois, vaan silloin nousi Isanbart seisovallensa ja lausui: --- Jos sinä itse puolustuksesi takia olet tehnyt vihamieheksesi meidän -ruhtinaamme, jota me kunnioitamme, et sinä sillä ole tehnyt itseäsi -kansan vihatuksi, joka meidän suumme kautta on luvannut sinulle turvaa. -Jos tahdot varrota, kunnes kansa on lausunut tuomiona sinun riidassasi -Answald-ruhtinaan kanssa, olet tervetullut tämän vanhan miehen taloon -ja liedelle, joka muinoin on seisonut sodassa sinun isäsi rinnalla. - -Ingo lähestyi vanhusta ja kumarsi syvään hänelle: -- Laske kätesi -siunaten minun pääni päälle, isä, ennenkuin minä lähden täältä. Sillä -häpeällistä olisi minulle kau'emmin viipyminen kihlakunnassa ja -eripuraisuuksien herättäminen kylissä. Sinun uskollisuuttasi tulen minä -kuitenkin muistamaan niin kauan, kuin elän. - -Ukko laski ääneti kätensä hänen päänsä päälle, ja sitten astui Ingo -ulos kynnyksestä. Vihalla ja levottomuudella näki ruhtinas osan -liittolaisistansa nousevan ylös saattamaan poismenevää. Isanbart -tarjosi hänelle kätensä ja vei hänet muiden seuraamana talon -sotilasparven läpi, joka aseissansa ja uhkaavilla liikkeillä tunkeili -oven eteen; näiden vastapäätä odottivat Vandalit hevoisensa seljässä, -valmiit lähtemään ja, jos olisi tarvis, taistelemaankin. Mutta -kunnioitus päämiehiä kohtaan hillitsi nuorempien vihaa; Ingo hyppäsi -ratsullensa, jonka Berthar hänelle talutti, heitti vielä kerran pitkän -silmäyksen takasin taloon ja ratsasti sitten ulos portista miestensä -seuraamana. Kun talon soturit huusivat uhkasanoja heidän jälkeensä, -käski Isanbart'in vihainen ääni vaitioloa. Mutta ruhtinas istui ääneti -raskaissa ajatuksissansa sammuneen lieden ääressä. - -Hevoisen kavion kopsetta routaisessa maassa kuului poismenevien -jäljestä, ja Bero ohjasi hevoisensa Ingon rinnalle; hetken -ratsastettuansa tämän vieressä, lausui hän: -- Minäpä johdin sinun -miehesi luoksesi, ja tänään haluaisin minä antaa todistuksen -hyväntahtoisuudestani; kylä, jossa minä asun, on sinun tiesi varrella; -suvaitse, urho, poiketa luokseni ja maistaa talonpoikaisruokaa. - --- Minä kehoitan sinua, kuningas, -- lausui Berthar, -- käyttämään -hyväksesi tämän miehen tarjousta; sillä minä olen huomannut hänet -hyväntahtoiseksi ja viisaaksi neuvoissa. - --- Sinä et ole ainoa heimostasi, jolla on ollut rehelliset aikomukset -meitä kohtaan, ollessamme ruhtinaan talossa, -- vastasi Ingo -alakuloisesti hymyillen. Ja urhot päättivät mennä vieraisille, jonka -jälkeen Bero tyytyväisenä ohjasi ratsunsa eräälle syrjätielle. - -Häntä seurasi Rothari korkea-äänisillä tervehdyshuudoilla. -- Teidän -ensimäinen olinpaikkanne olkoon minun talossani, -- huudahti tuo turpea -mies ja ojensi kätensä hevoisen seljästä pudistaaksensa kättään monen -kanssa. -- Heitä huolet jälkeesi, urho, äläkä pidä vihaa meille muille -sentähden, että sinä erosit epäsovussa yhdestä. -- Ja ratsastaen Ingon -rinnalla jatkoi hän avosydämisemmin: -- Meidänkin kihlakunnassamme -tulee moni kummeksimaan sitä, ett'ei sinun miekkasi, suonut tuolle -riitelijälle viimeistä kunniapalvelusta, sillä tällä miehellä ja hänen -suvullansa on vihamiehiä kansassa syystä, että he ovat kohtuuttomia, ja -minä olen yksi noista. -- Sitten ratsasti hän, lohdutellen sanoilla, -vieraiden joukossa, huiskutteli väliin keihästänsä ilmassa ja kertoi -lystillisiä seikkailuja, kunnes hän sai kuuntelevat muukalaisetkin -nauramaan. - -Kun seuraavana aamuna ensimäinen sarastus tunki Irmgardin hämärään -huoneesen, nousi neitsyt hiljaa vuoteeltaan, jott'ei hän herättäisi -nukkuvaa palvelijatarta, ja lausui itseksensä: -- Minä uneksin tuolla -metsäpuron luona olevan jonkun, joka minua vartoo. Jään peittäminä on -tuon juoksevan puron rannat, honganvesa, joka tarttui kiinni meidän -maahamme, on irtautunut ja nyt ajelehtelee se veden mukana ales -laaksoon päin hyyhmän ja kivien välitse, enkä minä saa nähdä sitä -enään milloinkaan. En tiedä, mitä minä tästälähin enään elämässä tulen -rakastamaan, kun hän on lähtenyt meiltä. -- Hän heitti tumman viitan -pukunsa yli, avasi hiljaa oven ja kävi tyhjän pihan poikki. Kuka auttaa -minua siirtämään salvan portista? -- sanoi hän, ehdittyänsä sinne, -mutta koskettaessansa porttia, huomasi hän salvan puuvaajan olevan -poissysättynä. Hän meni ulos portista ja riensi lumen läpi vuorta kohti -sille paikalle, jossa hän jo kerran ennenkin oli kohdannut lemmittynsä. -Mutta päästyänsä lähemmäksi ja huomattuansa hämärässä pitkävartaloisen -henkilön, säikähtyi hän ja pidätti askeleitansa. Silloin riensi Ingo -häntä vastaan. -- Minä luotin tapaavani sinut täällä, -- sanoi hän, -- -aavistus ajoi minua yön läpi nopeajalkaisella ratsullani. - --- Kuningas ratsastaa vihamiesten läheisyydessä, -- vastasi Irmgard, --- koska minun sukuni rikkoi uskollisuutensa häntä kohtaan. Katkera on -minusta se ajatus, kiusallista on minusta elämä. Sillä sinäkin tulet -vihastumaan meihin, kun sinä hädässä ollessasi muistelet minun isieni -huonetta. - --- Sinua minä ajattelen, missä ikänänsä ollenkin, -- lausui Ingo, -- -sinulta toivon minä koko elämäni onnea. Sinä olet minusta rakkahin, -ja reipas on sinun mielesi, sentähden lasken minä nyt sinun käteesi -ne langat, joista naispappi sanoi minun kohtaloni riippuvan. -- Hän -tarjosi Irmgardille pienen saukonnahkaisen laukun, jossa riippui vankat -remelit. Irmgard katsahti arasti lahjaan. -- Siinä on lohikärmeen -taika, -- jatkoi Ingo hiljaa, -- Romalaisten voitto, kuten meidän -soturit luulevat, ja minunkin kohtaloni. Romalainen on tuhlannut kultaa -kuninkaanlinnassa; mahdollista on, että kuninkaan miehet aikaansaavat -minulle onnettomuutta. Jos he tappavat minut, ei Romalaiset sittenkään -tule saamaan takasin sitä, joka kansan puheen mukaan tuottaa heille -voiton. Talleta siis purppurakangas minun varaltani, kunnes minä -vaadin sen sinulta takasin; mutta jos minun viholliseni onnistuvat -toimessansa, tuo tämä ihmeellinen kapine kummulle, jonka he kohottavat -minun haudalleni, ja kaiva se siellä niin syvään maahan, ett'ei se -koskaan tule muukalaisen käsiin. - -Irmgard otti laukun ja piteli sitä kummallakin kädellänsä, jolloin -hänen kyyneleensä vierivät laukulle. Vieraaksi olet sinä tullut minun -isäni liedelle, minun vuoro-vieraanani pysyt sinä, Ingo, kuitenkin ja -sydämessäni tulet sinä aina olemaan. Tänne minä piiloitan, mitä sinä -olet minulle antanut, ja minä rukoilen kohtalon jumalia, että tämä -taikakapine tekisi minutkin osalliseksi sinun kohtalostasi. Jos olisin -syntynyt poikana, kuten minun vanhempani olivat toivoneet, saisin minä -nyt seurata sinua matkallasi. Mutta yksin täytyy minun istua suljetuin -suin ilottomassa kodissa, ja sinua minä ajattelen, jota ainoastansa -haukat, nuot kesyttömät linnut, saavat nähdä, lentäessänsä taivaan ja -maan välillä. Sillä rauhatta vaellat sinä, jalomielinen, vihollisen -maassa, tuulen suhistessa ja huurteen peittäessä maan. - --- Älä sure, kultani, -- pyysi Ingo, -- sillä minä en pelkää sitä, -että vihollinen voisi ottaa minun henkeni; jospa kylmä lumi minun -ympärilläni tuprueleekin, riemuitsee kuitenkin minun sydämeni, sillä -minä luotan sinuun, jota minä lemmin. Yöt ja päivät minä ajattelen, -miten voisin saada sinut omakseni. - --- Keneen isä vihastuu, ja ketä äiti vihaa, häntä lempii tytär, -- onko -tuskallisempaa oloa maailmassa, -- valitti Irmgard. - -Silloin kietoi Ingo käsivartensa Irmgardin ympärille ja lausui -hellästi: -- Salaa lempesi muilta, samoinkuin puu salaa voimansa -maahan, tulevata kevättä odottaessa. Nyt meitä ahdistaa Puhurin julma -voima, niityn vihannes on jo peittynyt valkoiseen lumivaippaan. Kanna -sinäkin, lemmittyni, jääkylmää taakkaasi. Kun urvut heilimöivät, ja -nurmi vihriöi, silmäile silloin kevät-aurinkoa ja kuultele, josko -kuulisit noiden villijoutsenten laulua, kun ne viiltävät ilmaa. - --- Minä vartoon ja odotan, -- vastasi Irmgard hiljaa, -- mutta myrskyn -raivotessa läheisyydessäsi, ajatellos silloin minun muistavani ja -kaipaavani sinua, ja kun ihanainen aurinko hymyilee sinulle, että -minä itken sinun tähtesi. -- Hän repi nauhan vaatteistansa ja solmisi -sen hänen käsivartensa ympärille. -- Näin sidon minä sinut itseheni, -tietääksesi sinun olevasi minun omani samoinkuin minä olen sinun. -- -Ja hän kietoi käsivartensa hänen kaulallensa ja piti häntä kovasti -puristettuna rintaansa vasten. - -Läheisyydessä kuului petolinnun ilkeä rääkyntä. -- Vartija muistuttaa -meille, että sinun on luopuminen minusta, -- sanoi Ingo. -- Siunaa -minua, Irmgard, jotta minun matkani tulisi onnelliseksi minulle ja -sinulle. -- Hän kumarsi päänsä, Irmgardin pitäessänsä ylhäällä käsiänsä -sekä liikuttaen sormiansa ja kuiskaten hänelle siunauksen. Sen jälkeen -puristi urho häntä vielä kerran sylihinsä eron hetken katkerimmilla -tuskilla ja syöksyi sitte honkametsään. Taaskin oli Irmgard yksinänsä, -vuori ja metsä lähellänsä, ja hänen ympärillänsä tuprusi lumipyry. - -Varhain aamulla ratsastivat Vandalit ulos Rotharin talosta, näiden -joukossa Ingokin rohkaistuneella mielellä, vaikka hän oli vaiti, sillä -hänen ajatuksensa lensivät takasin ruhtinaan talossa olevan neitsyen -luokse. Puolipäivän aikana saapuivat he siihen kylään, missä Beron -kartano oli. Aurinko paistoi iloisesti valkoiseen lumipeitteeseen -ja jalavan latvassa kimalteli huurre. Kylää ympäröivän kaivannon -yli johtava silta oli koristettu vihriöivillä honganoksilla, -ja sen vieressä olevan vahtimajan luona seisoivat talonpojat -juhlapuvuissansa, etimäisenä Bero ja hänen kuusi poikaansa, rotevia -nuorukaisia jyhkeillä jäsenillä ja suurilla käsillä. Ja Bero sanoi: --- Kihlakunnan rajalaisina asumme me sinun tiesi varrella ja me -aiomme pitää teidät lämpöisinä meidän kaislakattomme alla, kunnes -te ratsastatte vieraasen maahan. -- Ratsastajat astuivat riemulla -hevoisiltansa ja menivät kylään maanmiesten seurassa: -- Me jaamme -isännöitsemisen välillämme, -- jatkoi Bero, -- jotta kukin meidän -naapureistamme olisi tilaisuudessa kunnioittaa meidän vieraitamme ja, -jos noita nuoria miehiä haluttaa, voivat he aterian perästä meidän -omien nuorukaistemme kanssa viedä meidän nuoria tyttäriämme tanssimaan -avaraan tupaan tahi puhdistettuun luhtiin, kuten meillä on tapana. --- Sitten tarttui hän itse Ingon hevosen ohjaksiin ja johti jaloja -vieraitansa portista sisään. Sill'aikaa kun hänen poikansa sitoivat -kiinni hevoiset ja jakelivat näille kauroja, menivät miehet tuvan -ovelle, jonka kynnyksellä Fridan äiti seisoi palvelijattarinensa, -odottaen muukalaisia, joille hän tarjosi päivettyneen kätensä. -Avaran etehisen tiivistetyllä savipermannolla oli katettu pöytä ynnä -puusta tehtyjä istuimia, ja tuolta peremmällä olevalta korkeammalta -paikalta kurkisteli sinisilmäisiä, valkotukkaisia lapsia, jotka ujoina -piilottivat päänsä puitteiden taakse, kun vieraat heille hymyilivät. --- Kutsu aterialle, -- kehoitti isäntä vaimoansa, -- ja pane esille -parasta, kuin meillä on, sillä meidän vieraamme ovat tottuneet -herrasruokiin. -- Ingo pyysi emäntää istumaan viereensä, mutta hän -hylkäsi tämän tarjoamisen ja kantoi itse pöytään sekä vei pois ruoat. --- Se on minusta hyvä tapa, -- selitti Bero, -- sillä emännän silmä -näkee nopeimmin, mitä hänen vieraaltansa puuttuu, ja se tuntuu pahalta -isännästäkin, jos palkolliset saavat kuulla mitä puhutaan. - -Emäntä tarjosi vieraille joukon ruokalajeja, hän toi esille tuomistansa -ruoka-astioita ja pakoitti vieraiden syömään kaikkia. Lopulta vei -isäntä kuninkaan ja Bertharin huoneesensa, siellä istahtivat nuot -kolme miestä pienen pöydän ympärille, ja isäntä tarjosi heille väkevää -simaa, joka oli tummankarvaista vanhuudesta ja paksua kuin hunaja. --- Tämän juoman teki minun äitini, tultuansa taloon, -- lausui hän, -kehoittaen juomaan simaa. Hän kohotti sarkkonsa, joi vieraidensa maljan -sekä alkoi juhlallisesti lausua: -- Vanhat sanovat jumalan muinoin -vaeltaessansa maan päällä luoneen jalosukuiset, vapaat talonpojat ja -orjat. Kullekin säätyluokalle jakeli hän erilaisia lahjoja, teille, -jalosukuiset, antoi hän tehtäväksi sodassa kansan johtamisen, kun -me teitä seuraamme; meille sitävastoin kesällä ja talvella peltojen -yli vallitsemisen ja orjille raskaan, selkä köyryssä tehtävän työn. -Jalosukuinen ja vapaa talonpoika -- ne molemmat eivät voi olla -toistansa paitsi. Te, sankarit, ette voi saavuttaa kunniaa, joll'emme -me seuraa teitä taistelutantereelle, ja me emme voi turvassa viljellä -maatamme, joll'ette te neuvolla ja toimella suojele meitä vihollisilta -naapureilta. Teille tulee suurin kunnia sodassa, sillä harvoin ylistää -laulaja talonpoikain urhotöitä, mutta levotointa on teidän elämänne, -ja pian sammuu jalo suku. Mutta me istumme pysyväisessä rauhassa -tiluksellamme, ja vaikka talonpoika tapetaankin, ja hänen talonsa -poltetaan, astuvat pojat isänsä jälkiä ja rakentavat uudestansa samalle -paikalle. - -Vieraat iloitsivat tuosta järkevästä puheesta ja nyökkäsivät -myönnytystänsä. Ja Bero jatkoi varovasti: -- Nyt olen minä monta -viikkoa tarkastellut teitä, urhot, ja minä olen nähnyt sekä huomannut -teidän olevanne rehellisiä miehiä ja elävänne säädyllisesti. Sentähden -on minun ajatukseni, että me voisimme olla toisillemme hyödyksi. -Älkäätte luottako vähintäkään meidän jalosukuisiimme; monet heistä -eivät voi auttaa itseänsäkään, älkäätkä odottako mitään kuninkaalta, -sillä hän on epäluuloinen ja kadehtii kaikkia, jotka ovat hänen -palveluksessansa. Koettakaatte siis onneanne talonpoikain kanssa. -Kun minä saatoin sinut, Berthar, tänne etelästäpäin, mainitsin minä -jo silloin hiukan minun salaisuudestani, niinkuin vieraan kanssa -puhutaan; mutta tänään tahdon minä puhua teidän kanssanne täydellä -luottamuksella. Aina esi-isäin ajoilta olen minä vuorovieraisuuden -liitossa Idispuron varrella olevien vapaiden miesten kanssa. He ovat -rehellistä kansaa, ja heitä nimitetään Marvingeiksi. He ovat meidän, -Thüringiläisten, veriheimolaisia, mutta jo ammoisista ajoista asuvat he -itseksensä pienenä heimokuntana sen virran varrella olevassa laaksossa, -joka on pyhitetty Idikselle, ihmis-onnen suurelle jumalattarelle. He -ovat muutama vuosi takaperin menettäneet herrassukunsa ja parhaat -soturinsa, koska nämät joutuivat riitaan heidän kanssansa ja läksivät -länteenpäin voittamaan saalista ja kunniaa Frankilaisten luona. - -Siitä ajasta alkaen hätyyttelevät noita jäljellä olevia meidän vuorien -toisella puolen olevat uutisasukkaat ja etelästä, Main-virran puolelta, -Burgundit. Tämä kaksinkertainen ahdistus on tullut heille tukalaksi, ja -yksi osa heistä varustaikse salaisuudessa myöskin lähtemään maailman -ja seuraamaan ylimyksiänsä, kun puut taaskin rupeavat viheriöimään. -Sentähden ratsastin minäkin viime syksynä vuorten yli vaihtamaan -hevosiani ja vetohärkiäni heidän sikoihinsa, joita he eivät itse tahdo -teurastaa. Siellä näin minä lihavia laitumia, jotka olivat kaupaksi -kohtuullisesta hinnasta, ja minä ajattelin täällä kotona olevia -poikiani. Mutta ne minun vuorovieraistani, jotka vielä halusivat -jäädä paikoillensa, valittivat, että heidän pieni siirtokuntansa -puuttui johtajaa, sillä heillä ei ole yhtään ruhtinassukua, joka voisi -hankkia heille hyvän sovinnon naapurien kanssa tahi käydä mainehikasta -sotaa saaliinhimoisten naapuri ylimysten kanssa. Mutta Idislaaksossa -asuvat talonpojat eivät tahdo olla Thüringiläisiä eikä Burgundeja, -vaan pysyvät omana heimonansa ja ennemmin tahtovat he tehdä liiton -vieraan suvun kuin meidän ylhäistemme kanssa, mutta kaikkein vähimmin -kuninkaiden kanssa. Sentähden ajattelen minä sinua, Ingo. Sillä te -olette harvalukuiset, he ovat lukuisemmat, ettekä te voisi sortaa -heitä. Sinne neuvon minä sinua kevään tullessa menemään. Pitäkäät -itse huolta siitä, että se tulee teille hyödyksi, mutta se olisi -menestykseksi monelle, joka viljelee maata, ja sentähden neuvon minä -teitä näin tekemään. - --- Tottele hänen sanojansa, kuninkaani, -- huudahti Berthar, -- -tämä on parhain sanoma, kuin sinä isoon aikaan olet kuullut, ja -jokainen sana on totta; minä olen itse nähnyt maan ja puhellut sen -asujanten kanssa. Me ratsastimme pohjoiseen päin Burgundein rajan -yli laihojen mäntymetsäin ja hiekka-arojen kautta, sitten huomasimme -me kukkulalta avaran laakson ja siinä virtaavaan veden, jota he -nimittävät ihmis-onnen jumalattaren, pyhän Idiksen, puroksi. Siellä, -on lehtometsää kasvavia, jyrkkiä mäkiä, ja niityllä oli ruoho niin -korkeata, että meidän hevoisemme töin tuskin pääsi sen lävitse. Siellä -tiedän minä myöskin erään jyrkän kallion, jolle hyvin sopii rakentaa -kuninkaan linnan; ikäänkuin vahtitornista voi tästä nähdä Idislaakson -ja metsäin yli kau'aksi Mainvirran toiselle puolelle. - --- Ingo hymyili. -- Sinäkin harmajapäinen matkamies, -- lausui hän, --- haluat rakentaa itsellesi pirtin ja saada lämpöisen paikan oman -lietesi ääressä? Kummallinen on matkamiehen kohtalo, ruhtinas ajaa -minut pois talostansa, ja talonpoika tarjoaa meille maata juuri -silloin, kun me olemme lähdössä pois omaamatta jalan sijaa maailmassa, -ikäänkuin pilvet, jotka kulkevat edestakasin auringon alla. Vaan -yhtä minä kuitenkin pelkään, kuulehan sinä, meidän viisas isäntämme: -Bisino-kuninkaan muurein kautta täytyy minun ratsastaa Idispurolle. - --- Vältä kuningasta, -- neuvoi Bero, -- lähde rajan yli, niin pääset -hänestä. - --- Älä närkästy, -- vastasi Ingo, -- vaikka minä tällä kertaa juoksen -vaaran keskelle kuten ympäri kuljeskeleva sankari sen sijaan, että -kierteleisin sitä kuten mies, jolla on vakinainen asunto. Minä olen -itse vastannut kuninkaan kutsuun tulevani ja minä pidän sanani, -vaikka hän olisikin tyly minua kohtaan. Sinullakaan ei pitäisi oleman -mitään sitä matkaa vastaan. Sillä jos minä nyt kartan kuningasta, -huomaa hän siitä meidän vihollisen mielialamme, ja jos meidän miehet, -kuten sinä toivot, tulevana keväänä rupeavat asumaan hänen maansa -rajain läheisyydessä, tulisi hänen kostonsa luomaan surkean kohtalon -Idispurolla oleville uutisasukkaille. -- Hän tarttui talonpojan -käteen. -- Muussa tahdon minä seurata sinun neuvoasi, ja sano nyt -minulle siis, millä lailla minun tulee ryhtyä maan ostamiseen sinun -vuorovierailtasi, että me vihannalla poislähtöajallamme solmisimme -liiton keskenämme. Urhot kallistivat päänsä yhteen ja istuivat kau'an -neuvotellen, mutta tuolla ulkona soivat sorapilli sekä sakkipeli, ja -riemuitsevat joukot riensivät tanssimaan. - - - - -7. - -Ingo kuninkaan hovissa. - - -Erään mäen kukkulalle pysähtyi Wolf, joka johti etujoukkoa, ja -osoitti kädellänsä etäisyyteen. Tuon kulkevan joukon edessä kohosi -lumellapeitetyssä maisemassa erään kuninkaanlinnan suunnatoin -kivirakennus, korkeita muureja, paksuja, harjoilla varustettuja -torneja, ja sen vieressä kuninkaan asumusten punaiset tiilikatot, -hirveä näky maan talonpojille. -- Varsin helppoa on linnuille pääsö -tuollaiseen häkkiin, mutta sieltä uloslentäminen jälleen ei mahtane -onnistua kaikille, -- murisi Berthar. Lyhyt torventoitahdus helähti -etäisiltä harjoilta. -- Tuolla rupeaa torninvartija liikkumaan, -antakaapa nyt ratsunne ravata, että meidän intomme nähtäisiin. - -Erästä kahden kallioseinän välissä olevaa rotkotietä ratsastivat -muukalaiset niitä kivestä tehtyjä ulkovarustuksia kohti, jotka -olivat rakennetut sillan eteen, ja joiden rintavarustuksien taakse -oli sijoitettu aseellisia sotureja. -- Miehet ovat sulkeneet portit -varustaaksensa itseään meidän vastaanottoomme, -- lausui Berthar ja -löi portille rautaisella portinkolkuttimella. Korkeudesta kysyi tornin -vartija heidän nimiänsä ja asiatansa. Ingo vastasi. Mutta kauan sai -joukko odottaa ja maltittomina polkivat hevoset maata, ennenkuin tuo -raskas portti naristen avattiin, ja sen takana oleva silta laskettiin -ales. Ratsastajat ryykäsivät linnapihaan, jokaisessa ovessa tunkeili -aseellisia miehiä; kuninkaan tallipäällikkö tuli vieraita vastaan, -vielä kerta uudistettiin kysymys ja vastaus, sitten käski mies heitä -synkällä katsannolla laskeumaan hevoisiltansa ja johti heidät, näiden -taluttaessa hevoisiansa suitsista, kuninkaansalin eteen. -- Missä -isäntä on? -- kysyi. Berthar äreästi tallipäälliköltä, -- minun herrani -ei ole tottunut astumaan huoneiden kynnyksen yli, ennenkuin isäntä -seisoo siellä vastaanottamassa. -- Mutta samassa silmänräpäyksessä -aukeni salin ovi, ja Bisino-kuningas seisoi ovella etevimpäin miestensä -seurassa ja hänen rinnallansa Gisela-kuningatar. Ingo nousi portaita -myöten ylös ja kumarsi itsensä. -- Kau'an olemme me turhaan odottaneet -sinua, muukalainen, ja hidas oli sinun ratsusi juoksu metsästä minun -linnaani, -- alkoi kuningas synkällä katsannolla. Mutta Gisela-rouva -astui heti askeleen eteenpäin, ojensi valkoisen kätensä urholle -tervehdykseksi ja nyökkäsi tervetuliaiset hänen seuruellensakin. -- -Lasna ollessani, ei suurempana kuin tämä minun poikani nyt on, näin -minä sinut, herra, Burgundein salissa; mutta me muistamme menneitä -aikoja ja vanhaa ystävyyttä. -- Anna kättä orpanallesi, -- käski hän -poikaa, -- ja laita niin, että sinustakin tulee yhtä mainio urho kansan -keskuudessa, kuin hänkin on. - -Poika antoi kättä vieraalle, Ingo nosti pienokaisen syliinsä ja -suuteli häntä, ja poika karkasi heti ystävällisesti hänen kaulaansa. -Nyt astui kuningaskin lähemmäksi; kuningasparin välissä kulki Ingo -saliin, vaihtaen tervehdyssanoja heidän kumpaisenkin kanssa, kunnes -kuningas käski tallipäällikköä saattamaan vieraat heidän asuntoonsa. -Ingo palasi seurueensa luokse, Thüringein kasvot kirkastuivat hiukan, -yksi ja toinen soturi lähestyi muukalaisia, tervehti heitä ja saattoi -heitä siihen saliin, joka oli määrätty vieraiden asunnoksi. Palvelijat -kantoivat sinne ruokaa ja juomaa, patjoja ja peitteitä. Ja taaskin tuli -kuninkaan tallipäällikkö kutsumaan Ingoa kuninkaan illallis-aterialle. - -Vasta myöhään illalla palasi Ingo erään kuninkaan palvelijan ja -soihdunkantajan seuraamana miestensä asuntoon. Salin ovella istui -Berthar yksinänsä, pitäen miekkaansa jalkojensa välissä: hänen kilpensä -oli nojallaan ovenpieltä vastaan ja hänen harmaja partansa sekä nutun -alla oleva panssaripaitansa kimalteli soihdun valossa. Ingo päästi -tervehtien kuninkaan palvelijat menemään. Berthar asetti soihdun -erään rautaisen kynttiläjalan, joka oli miehen korkuisena keskellä -laattiaa, isoon torveen. Soihdun valo kohtasi urhojen rivejä, missä he -makasivat patjoillansa laattialla, miekka vieressänsä ja kypäri sekä -panssaripaita päänalustan kohdalla. - --- Sinä olit uskollinen vahti, isä, -- lausui Ingo, -- miltä tuntuivat -meidän uudet isännät sinusta? - --- He ovat kierosilmiä, -- hymyili ukko, -- ja sananparsi on oikeassa, -kun se lausuu: mitä suurempi kuningas, sitä äkäisempiä kirppuja -peitteessä, jonka hän levittää saapuneen vieraan ylle. Laiha oli -kuninkaan tarjoama illallis-ateria, mutta kuningatar lähetti meille -viiniä sekä hyvää haukkapalaa, ja sinun miehesi lepäävät nyt kylläisinä -ja väsyneinä matkastansa sota-asunsa vieressään. Tämä on avara -asumus, -- jatkoi hän, samassa kuin hänen silmäyksensä tähystellen -lensi pitkin noita pimeitä nurkkia, -- tuolla korkealla paikalla on -sinun herrasvuoteesi valmistettu. Ota se huomioosi, kuninkaani, että -jättiläislinnan kivimuurien joukossa on tämä sali yksinänsä puusta, ja -syrjässä se on muurin vierustalla, joka nouseikse sen takana, ja jos -joku kuninkaan palvelijoista kentiesi yön aikana tuo soihdun lähelle -puuseinää ja sulkee oven, palaa sali kaikessa hiljaisuudessa, ja tulen -sähinä ei tule suuresti häiritsemään linnan isännän lepoa. Ingo heitti -vanhukselle salaisen silmäyksen ja kysyi hiljemmällä äänellä: -- Miten -kohtelivat teitä kuninkaan miehet? - --- He hiipivät kuin ketut pesänsä ympärillä, he eivät ole tottuneet -hovitapoihin, vaan kerskailivat herransa mahtavuudesta ja tutkivat -tarkasti meidän aseitamme. Minä huomaan, herra, että kaikki toivoi -saada vaihtaa aimo iskuja meidän kanssamme. Sinä, kuninkaani, olet -jonkun kerran ollut vihollisen saarroksessa, mutta ei koskaan ennen ole -aitaus ollut niin luja. - --- Bisino-kuningas ei tiedä vielä, minkälaisia käskyjä hänen pitäisi -antaa, -- vastasi Ingo, -- ja kuningatar on meille suosiollinen. - --- Ei yksikään hovin palvelijoista kehunut kuningattaren kauneutta, --- lausui vanhus, -- ja siitä päätän minä heidän pelkäävän -hallitsijatartansa. Kentiesi auttaa tämä minun pelkoni kuningastani -saamaan rauhallista unta tänä yönä. Minä sammutan soihdun, ett'ei sen -valo ilmaisisi kenenkään keihäälle sinun makuupaikkaasi. Ensimäinen yö -makuuhuoneessa on aina huolellisin vieraalle. - --- Kentiesi on se viimeinenkin, -- vastasi Ingo. - --- Minun tulee pitää vahtia, isä: sinut lähetän minä yösijallesi. - --- Luuletko sinä vanhuksen voivan nukkua, missä sinä et ummista -silmääsi? -- Hän nosti Ingolle istuimen lähelle ovea, jossa varjo -peitti istujan, sitte istahti hän itse jälleen paikallensa rahille, -laski kätensä miekan kahvaan, kuulteli pihasta tulevaa jyryä ja -silmäili väliin viileän talviyön tähtitaivasta. -- Tähtienkin -sanotaan tuolla ylähällä istuvan hopeaisilla istuimilla ja poistavan -onnettomuuksia hädässä olevilta ihmisiltä, jotka rukoillen heitä -silmäilevät, -- lausui Berthar hurskaasti. Minä olen vanha puu, ja -minun kaatamiseni aika on jo tullut: sinunkin takiasi, kuninkaani, -olen joskus ikävöinyt taistelua jaloja vihollisia vastaan, joka tekisi -kunniakkaan lopun sinun vaivoistasi. Mutta nykyään näin minä metsässä -jalon immen, joka sinua lempii ja on sinulle uskollinen, ja nyt pelkään -minä sinun puolestasi yön synkkää pilveä, joka eroittaa meidät tähtien -valosta, ja minä pelkään öistä myrskyä, kun se vinkuu tämän puukaton -harjalla. Sillä pimeässä, niin minä arvelen, tulee kuningas panemaan -toimeen, mitä hänen ilkeä luonteensa neuvoo. - --- Sinä tiedät, isä, meidän usein voittaneemme petollisesta -vuorovieraisuudesta syntyneet vaarat, -- vastasi Ingo. - -Ukko hymähti tätä muistellessansa ja jatkoi laverrellen: -- Avonainen -kenttä ja parempi valo, kuin minkä savuavat puut antavat, on minusta -mieluinen, aseiden kiitäessä ilman läpi. Kuitenkin puhut sinä -viisaasti, kuningas, sillä paljon epävarmaa on maailmassa, mutta ei -mikään petä niin usein kuin aavistukset tappelun edellä. Jota kau'emmin -olemme vaeltaneet keihään ja miekan välillä, sitä vähemmin ajattelemme -loppuamme. Ja sanoakseni sinulle kaikki, luulen minä kohtalon mahtavan -jumalattaren hymysuin määräävän meidän arpamme jo ennen tappelua. He -paiskaavat meidät ikäänkuin leikillänsä suurimpaan hengenvaaraan, ja -vetävät meidät siitä taas veikeästi tukasta takasin ja toisen kerran -lumoavat he meidän mieltämme voiton unelmilla ja sallivat meidän kaatua -taistelutantereelle. Mutta kuinka he koettelevatkin miehen rohkeutta, -iloitsevat he kumminkin meistä, sotilaista, täällä maan päällä ja sitte -muualla. - -Hiljaa suhiseva ääni sekä jysäys keskeytti puheen, ja eräs nuoli tuli -lentäen pihasta sitä paikkaa kohti, missä Ingo istui; sen rautainen -kärki kilahti hänen rautaista miekanhuotraansa vasten, ja nuoli -putosi laattialle. Molemmatkin miehet pysyivät liikkumattomina, mutta -ei minkäänlaista melua eikä mitään uutta hyökkäystä seurannut tätä -murhayritystä. -- Mene makaamaan, houkko, -- lausui Berthar, osoittaen -erästä epäselvää haamua, joka katosi pimeässä huoneiden läheisyyteen. -Hän otti ylös kuolon airuen. -- Nuoli, -- lausui hän, -- on jostakin -metsästysviinistä. - --- Se on kapine, jonka Tertullus on jättänyt tänne meidän varaltamme, --- vastasi Ingo, -- niin mitätöintä tervehdystä ei Bisino-kuningas -lähetä. - --- Urhot istuivat odottaen, mutta ei mitään enää kuulunut; tähdet -kulkivat istuimillansa vitkallisesti eteenpäin taivaslaella, ja pimeänä -oli kuninkaan linna kolkossa äänettömyydessään. Vihdoin lausui Berthar: --- Nyt kait on uni vaivuttanut meidän isäntämme viinistä juopuneet -urhot, ja nyt on aika sinunkin ajatellaksesi lepoa. -- Hän meni -makuulla olevien miesten luokse ja nykäsi kamaripalvelijan, Wolfin, -hereille; nuori soturi kavahti vikkelästi jaloillensa ja saattoi -herransa vuoteelle; sitte otti hän kilpensä ja keihäänsä sekä seisoi -oven edessä, kunnes ensimäinen hämärä valo ilmautui taivahalle. - -Seuraavaksi päiväksi oli suuri metsästysretki aijottu. Kuninkaan salin -edustalla olevalla avonaisella paikalla kuoppivat hevoset maata, jänis- -ja villisikakoirat alkoivat haukkua, jotta voimakkaiden metsästäjien -oli vaikea pitää niitä vitjoissansa, ja soturit kokoontuivat iloisiin -ryhmiin odottamaan kuningasta. Ingokin seisoi muutamain miestensä -kanssa, nojaten hevoseensa, ja odotti lähtöä. Vihdoin tuli kuningas, -joka rakasti metsästämistä vielä enemmän kuin hyvää juomaa lieden -ääressä; hän oli metsästyspuvussa ja kantoi kädessään paskasta -keihästänsä. Torvet puhalsivat hyvänhuomenen, ja ystävällisesti meni -kuningas Ingon luokse sekä kysyi kaikkein kuullen: -- Saitko hyvää -unta, orpanani? En minä vielä tähän asti tietänytkään sinun isäsi -puolelta olevasi minun puolisoni, kuningattaren, sukulaisen; ole siis -heimolaisenakin tervetullut minun hoviini. - -Kuninkaan miehet kuultelivat hänen sanojansa ja silmäilivät -hämmästyneinä toisiansa. Mutta Ingo vastasi kunnioituksella: -- Minä -kiitän kuningasta niin ystävällisestä tervehdyksestä. - --- Noh niin, -- jatkoi Bisino, -- koettelepa tänään keihääsi -kelvollisuutta meidän rinnallamme. -- Hän nousi ratsullensa, portti -lensi auki, vipu-silta laskeusi ales, ulos ryykäsivät koirat ja -metsästäjät heidän jäljessänsä. Ingo antoi iloisena hevoisensa ravata, -joka samoinkuin omistajansakin riemuitsi, nähdessään aukean kentän -jalkojensa alla. Hän ratsasti kuninkaan lähellä, ja tämä silmäili -tutkistellen Ingon uljasta vartaloa ja ihmetteli sitä navakkata -voimaa, jolla hän ohjasi vankkaa hevoistansa. Välistä kutsui hän Ingon -rinnallensa ja jutteli ystävällisesti hänen kanssansa ikäänkuin vanhan -tutun kanssa, jonka tähden kuninkaan miehet kuiskailivat keskenänsä: --- Miksi silittelee kissa hiirtä, vaikka se on hänen kynsissänsä? --- Mutta sellainen ei kuninkaan tarkoitus kuitenkaan ollut, hän oli -mielistynyt Ingoon ja vielä kaikui hänen korvissansa ne ylistyssanat, -joita kuningatar oli lausunut muukalaisesta ja kuninkaan omasta -pojasta, joka oli hänestä rakkain maailmassa. Ja kuningas ajatteli: -- -Hän on todellakin hauska toveri, ja häntä katselee iloksensa; miksi -en osoittaisi hänelle hyvyyttä, niin kau'an kuin voin sallia hänen -olevan elävitten joukossa? Onpa niitäkin, joiden kuolemasta minulle -olisi suurempi hyöty. -- Sentähden lähti hänen lempeytensä todellakin -sydämestä, ja hän salli iloisena kertoa itsellensä erään jalopeuran -voimasta, jonka Ingo oli nähnyt Alemanein kuninkaan eläintarhassa. - -Pian katosivat kuninkaat korkeaan tammimetsään. Tähän asti oli -kuningattaren silmä tornin harjalta seurannut poismeneviä. Nyt -kutsui hän luokseen kamaripalveliansa sekä hovinaisensa ja meni -tyhjään pihaan. Seurueensa suureksi hämmästykseksi pysähtyi hän -keittiörakennuksen luokse ja mainitsi muutaman sanan juhlapaistista -keittäjälle, jolle tänlainen kunnia harvoin tapahtui ja joka iloisena -lupasi tehdä parastansa juhlapäivällisen suhteen. Tultuansa saliin, -jossa muukalaiset makasivat, kuuli hän vasaran pauketta. Berthar istui -ovella teroittamassa vasaralla kiveä vastaan keihäänkärkiä ja lauleli -sillä välin hiljaisella äänellä loitsulaulun aseiden pystymiseksi. -Kuningatar pysähtyi, viittasi käskien seurueellensa vetäytymään pois -ja seisoi portaiden lähellä, silmäillen tuota takovaa urhoa, kunnes -tämä katsahti ylös, heitti pois rintineensä sekä vasaran ja astui -kunnioituksella tervehtien kuningatarta vastaan. -- Minkä otuksen aijot -kaataa tällä aseella, Ingo-kuninkaan urho, -- kysyi Gisela-rouva, -- -koska sinä jäit linnaan, kun metsäkoirat samoavat ulkona. - --- Minä teroitan aseitamme, odottaessamme toista metsästyshuutoa, -- -vastasi Berthar, -- kuninkaan metsästyshalua kehutaan laajalta maassa. - --- Eipä sinun isäntäsi taida mielellänsä metsässä olla -asekumppanittansa. - --- Sen otuksen, joka juoksentelee päivän valossa, minun kuninkaani -kyllä tappaa miestensä kanssa; jos taas on kysymyksessä yöllä -liikkuvain susien pyydystelemistä, ei hän tule puuttumaan minun -läsnäoloani. -- Kuningatar katsoi vakavasti hänen silmiinsä ja astui -askeleen eteenpäin. -- Minä en tällä hetkellä näe sinua ensi kertaa, -Berthar; vaikka sinun hivuksiisi siitä ajasta onkin satanut lunta, -tunnen minä sinut kuitenkin. - --- Vanhan miehen muisto on epävakainen; monta ihmistä olen minä nähnyt -siitä ajasta, kuin minun kuninkaani rupesi koditoinna kuljeskelemaan -ympäri maailmaa; kypeniä sattui minun silmiini, kun taloni -kotiseuduillani paloi poroksi, jonka vuoksi en enään tunne niitä ihania -kasvoja, joita nyt näen. - --- Syystä sinä, vanhus, olet vihoissasi minun sukulaisilleni. Muinoin -tekivät sinun kuninkaasi isä ja minun isäni liiton keskenänsä, -mutta Gundomar-veljeni unohti vannotut valat; hän taisteli teidän -vihollistenne liittolaisena Oder-virralla, ja minut lähetettiin vielä -lapsena Thüringein kuninkaan puolisoksi. Tunnetko minua nyt, Berthar? - --- Vesa on kasvanut komeaksi puuksi; toiset linnut sen latvassa nyt -laulavat kuin ennen aikaan. - --- Kuitenkin kantaa puu joka vuosi samanlaisia kukkia. Ja sinä, ijäkäs -urho, saat kuningattaresta ystävän. Oletko tyytyväinen asuntoosi -linnassa, ja ovatko kuninkaan miehet kohdelleet sinua kohteliaasti? - --- Hovissa kohtelevat palvelijat samalla lailla kuin heidän -isäntänsäkin; sinun suosiosi, kuningatar, takaa meille hyvää tahtoa -sinun palvelijaisikin puolesta. - --- Kuningattaren otsa synkistyi. -- Tuo on ylpeiden vieraiden puhetta, --- jatkoi hän väkinäisellä hymyllä, -- minä arvelen elämän tuntuneen -sinusta hauskemmalta metsämajoissa. - --- Me olemme matkustelevaisia, kuningattareni; sitä, kun koditoinna -kuljeskelee ympäri kansojen kesken, auttaa iloinen mieli; hänen -täytyy olla ilman talotta ja vaimotta ja nauttia, mitä kukin päivä -hänelle suo, saalista, juomaa, naisia; hänellä ei ole valitsemisvaltaa -eikä tuskiakaan; huoletoinna ajattelee hän erotessaan seuraavan -päivän työtä. -- Vanhus huomasi kuningattaren taaskin ystävällisesti -hymyilevän hänelle ja lähestyvän häntä, lausuen: -- Tuolla tornissa -on kuningattaren huone, ja jos sinä joskus vilkaiset keihäistäsi -ylös tuonne akkunaan, palaa siellä kentiesi lyhty, joka edeltäkäsin -varoittaa sinua susijahdista. Hän viittasi vanhukselle tervehdyksen ja -palasi jälleen seurueensa luokse. Mutta vanhus katseli kummastuneena -hänen jälkeensä, sitten otti hän taaskin vasaran ja antoi sen paukkua, -mutta hän ei enään laulanut. - -Seuraavana yönä ei mitkään nuolet, eikä kuninkaan sutten ulvonta -häirinnyt vieraiden muukalaisten lepoa. Päivä päivältä muuttui -kuningas ystävällisemmäksi heitä kohtaan ja kehui soturilleen -heidän kohteliaisuuttansa ja heidän kykyänsä hevoisen ohjaamisessa -leikkitaisteluissa. Hermin, tuo nuori kuninkaan poika, tuli usein -Ingo-orpanansa luokse tämän asuntoon lapsellisten aseidensa kanssa ja -silitteli Bertharin harmaata partaa sekä pyysi häntä kertomaan jonkun -hauskan tarinan. Eräänä aamuna metsästysretkellä tuli Ingo vieläkin -rakkaammaksi isännällensä, kuin hän tätä ennen oli ollutkaan. Kuningas -oli metsästysinnossansa ratsastanut kau'aksi muiden edelle ja oli -erään kallioseinän vieressä laskeunut ratsultansa sekä luiskahtanut -kumoon iljanneella ja makasi nyt silmänräpäyksen turvattomana erään -villihärjän sarvien edessä. Silloin astui Ingo oman henkensä vaaralla -kuninkaan ruumiin suojelukseksi ja tappoi tuon raivoisan eläimen. -Kuningas nousi seisomaan ja lausui, ontuen kaatumisestansa: -- Nyt, -ollessamme kahden kesken, ja kun ei ketään sotureistamme ole ollut -läsnä, olen minä tullut tuntemaan sinun rehellisen mielialasi; sillä -jos et sinä olisi juossut apuun kuin metsäkoira, olisi tuo raivoisa -elukka lingoittanut minut ilmaan turmioksi kylkiluilleni, eikä kukaan -olisi voinut moittia sinua siitä. Mutta minä tiedän kuitenkin nyt, mitä -ei kenenkään muun tarvitse tietää. - -Sinä päivänä istui kuningas iloisena kunniaistuimellaan -aterioidessansa; hänen rinnallansa oli Gisela-kuningatar ja -hänen toisella puolellansa Ingo. -- Tänään riemuitsen minä -metsästysonnestamme, -- alkoi kuningas lausua, -- minä riemuitsen -vallastani ja kullasta, jonka te kaikki näette tässä silmäinne edessä, -ja minä juon Ingo-urhon muistoa, koska hän oli hyvä kumppali ottelussa -villihärjän kanssa. Riemuitkaatte tänään kaikki minun kanssani, -nähdessänne hopea-astiat ja kultamaljat, jotka ovat asetetut silmäinne -eteen minun ja teidän kunniaksenne. Sinäkin, Ingo, olet käynyt monen -mahtavan hallitsijan hovissa; lausu minulle, urho, oletko koskaan -nähnyt komeimpia aarrekammiosta tuotuja astioita? - --- Mielelläni ylistän minä sinun rikkauttasi, kuninkaani, sillä missä -aarrekammio on täysi, siellä arvelemme me kuninkaan hallitsevan -turvallisena ja vihollisten naapureinsa sekä kansassa olevien -pahanelkisten pelkäämänä. Kahta avua olen minä aina kuullut kehuttavan -mahtavassa hallitsijassa, niitä, nimittäin, että hän ymmärtää oikealla -ajalla hankkia aarteita ja oikealla ajalla jaella niitä urhollisille -miehillensä, jotta nämät seuraisivat häntä hädän hetkenä. - -Nämät sanat olivat täydellisessä sopusoinnussa kuninkaan pöydässä -istuvien urhojen mielipiteiden kanssa, ja he nyökkäsivät sekä lausuivat -hänelle hyväksymisensä. - --- Alemanitkin olivat rikkaita kullasta, ennenkuin Caesar hävitti -heidän maansa, -- jatkoi Ingo. -- Kuitenkin on minun luuloni heidän -tulevan voittamaan paljon takasin, sillä he ovat kärkkäät saaliisen -ja osaavat tinkiä kaupustelijain kanssa. Sitäpaitsi elävät he enemmän -kuin muut kansakunnat romalaiseen tapaan; siellä asuu talonpojatkin -kivikartanoissa, vaimot ompelevat neulalla kankaasen kirjavia kuvia, -joiden ympärillä riippuu ihanoita rypäleitä viiniköynnöksissä. - --- Tunnetko sinä romalaiset naisetkin? -- kysyi kuningatar. -- Monta -ihmeellistä asiaa kertovat kuninkaan miehet heidän kauneudestansa, -vaikka heillä on ruskea iho ja tumma tukka. - --- He ovat vikkelöitä puheissansa ja ruumiinsa liikunnoissa, ja -suloisesti viehättävät heidän silmänsä, mutta heidän siveyttänsä en -kuullut koskaan kehuttavan, -- vastasi Ingo. - --- Oletko sinäkin ollut Romalaisten maassa? -- kysyi kuningas uteliaana. - --- Siitä on nyt kaksi vuotta sitten; -- myönsi Ingo, -- silloin -ratsastin minä nuoren Athanarik-kuninkaan seuralaisena rauhallisesti -suuren keisarikaupungin, Trierin, muurein sisäpuolelle. Minä näin -korkeita holveja ja kivimuureja ikäänkuin jättiläisten käsillä -rakennettuja. Siellä vilisee iloisia ihmisiä kaduilla, mutta niillä -sotureilla, jotka siellä seisovat vahdissa porteilla, Romalaisten -merkki kilvessään, on meikäläisten silmät, ja he puhuvat meidän -kieltämme, vaikka he väärin kerskaavat olevansa Romalaisia. - --- Muukalaiset jakavat meille viisauttansa, he myyvät meille kultansa -ja viininsä, ja me taaskin lainaamme heille jäsentemme voiman; sitä. -vaihtokauppaa minä ylistän, -- lausui Hadubald, joka ei mielellänsä -suonut romalaispalvelusta ylenkatsottavan. - --- Mutta minä, kuninkaani, -- alkoi Berthar, -- en anna paljon arvoa -romalaiselle viisaudelle, jota muut niin suuresti ylistelevät. Olin -minäkin kerran noissa suurissa kivilinnoissa, joita Romalaiset ovat -rakentaneet, ensi kerran, kun Ingo-kuningas lähetti minut eteläänpäin -Tonavan yli Augusta-linnaan, jossa Schwabilaisia nyt asuu. Suurella -vaivalla ratsastin minä kaupungin murtuneiden muurein sisäpuolelle; -siellä näin minä monta seikkaa, jotka ovat vastenmielisiä sillekin, -joka on paljon nähnyt maailmassa. Romalaisten huoneet olivat -niin yhteenpakatut kuin lammaslauma raju-ilmalla; en ainoatakaan -sellaista minä nähnyt, jossa olisi ollut pihan sijaa, eipä edes -tunkioläjänkään. Minä kysäsin tätä asiata isännältäni, ja hän sanoi -heidän ujostelematta tekevän tarpeensa kadulle kuin koiranpennut. -Minä makasin sellaisessa kivikolossa, jonka seinät ja laattia olivat -siloiset ja kimaltelivat monivärisinä ja näiden yli olivat nuot hyvät -Schwabilaiset asettaneet olkikaton; minä vakuutan teille, että minulle -yöllä tuli tukala olo näiden kivien välissä, ja että minä olin iloinen -aamulla kuullessani pääskysen visertelevän oljissa. Yöllä oli satanut -ja eräässä vesilätäkössä näin minä aamuhämärässä kaksi sorsaa. Nämät -eivät kuitenkaan olleet eläviä, vaan ikäänkuin laattiaan maalatuita. -Minä lähestyin, löin kirveelläni kivi-permantoon ja huomasin sen -olevan naurettavaa tekoa monesta pienestä kivestä; jokainen kivi -oli vajoitettu maahan ja ylhäältäpäin tahkottu niin siloiseksi -kuin kivikirves; sellaisista kirjavista kivistä olivat nuot kaksi -lintua, joita me nimitämme sorsiksi. Ja tässä työssä oli monta miestä -kuluttanut useita päiviä ainoastansa kovien kivien siloittamisella. -Tämä näytti minusta aivan järjettömältä. Ja niin arveli minun -isäntänikin, tuo schwabilainen soturi. - --- Kentiesi se on heille pyhä ja harvoin nähty lintu; sillä monta -lintulajia on kaikkialla maailmassa ja toisia taas ei, -- lausui -Valda, muuan järkevä mies kuningattaren seuruesta. - --- Niin minäkin luulin, mutta minun isäntäni tiesi kertoa, että lie -tekivät sellaisia töitä huviksensa ja saadakseen astua niiden päälle. - --- Urhot nauroivat. -- Tekeväthän meidänkin lapset pieniä karhuja -savesta sekä leivin-uunia hiekasta ja leikittelevät koko päivän turhan -kanssa. Romalaiset ovat muuttuneet lapsiksi uudestaan, -- huudahti -Valda. - --- Sinä lausut totta. He ovat tahkonneet pieniä kiviä linnuiksi, -mutta heidän metsissänsä on schwabilaiset soturit rakentaneet heille -linnoituksia. Ja syödessänsä makaavat he ruoka-pöydässä kuin naiset -lapsisaunan jälkeen. - --- Mitä sinä tässä kerrot meille sorsista, -- huudahti kuninkaan -kamaripalvelija, Wolfgang, suuttuneena, -- on aivan väärin ja hullusti. -Sillä Romalaisilla on se omituisuus, että he voivat jäljitellä kaikkea -väreillä ja kivillä, ei ainoastansa lintuja vaan jalopeurojakin ja -taistelevia sotureja. He osaavat kuvailla kaikki jumalat ja sankarit, -että ne ovat kuin eläviä. Sen tekevät he omaksi kunniaksensa ja -muistoksensa. - --- He kehnäilevät kiviänsä, ja meidän verta ovat ne urhot, jotka -taistelevat heidän sotansa. Jos heidän tapansa on orjain toimien -rakastaminen, on meidän tapamme orjain hallitseminen. Minä en ylistä -sitä urhoa, joka menee orjain palvelukseen, -- vastasi vanhus. - --- Orjiksiko nimität sinä heitä, jotka kuitenkin hallitsevat milt'ei -puolen maailmaa? Vanhempi on heidän sukunsa ja mainehikkaampi heidän -elämänsä tarina kuin meidän, -- huudahti Wolfgang taaskin. - --- Jos he ovat lörpötelleet sinulle sellaista, ovat he valehdelleet, --- vastasi Berthar. -- Josko heidän maineensa on ansaittu ja heidän -elämänsä tarina tosi, sen voi kukin huomata siitä, onko nämät -taistelussa kiihoittaneet niiden rohkeutta, jotka näistä kerskailevat. -Sentähden vertaan minä Romalaisten kunniaa hyökylaineesen, joka kerran -on tulvannut yli maan ja sitten muodostunut lätäköksi, mutta meidän -urhojemme kunnia on kuin virta, joka hölisee kivien yli ja ajaa -laineitansa alas laaksoihin. - --- Kuitenkin luottavat Romalaisten viisaat siihen, -- keskeytti -Ingo, -- että heidän valtansa on tullut entistä lujemmaksi. Sillä he -kerskaavat erään uuden jumalan tulleen heidän esi-isäinsä aikoina tähän -valtakuntaan, joka antaisi heille voiton. - --- Minä olen usein kuullut, -- lausui kuningas, -- että heillä pitäisi -olla suuri salaisuus Kristuksessansa. Eikä heidän uskonsa olekaan -turha, sillä he ovat nyt todellakin voittorikkaampia kuin ennen. -Monenlaista saa tästä kuulla puhuttavan, mutta ei kukaan tiedä siitä -tarkallensa mitään. - --- Heillä on aivan harvalukuisia jumalia, -- selitti Berthar -salaperäisesti, -- tahi kentiesi vaan yksi ainoa, jolla on kolme nimeä; -yhden nimi on isä, toisen poika ja yhden nimi on kolmas. - --- Kolmannen nimi on perkele, -- sanoi Wolfgang, -- sen tiedän -minä, joka itsekin joskus olen ollut kristittyjen joukossa, ja minä -vakuutan sinulle, kuninkaani, heidän noitumisensa olevan tehokkaamman -kuin kenenkään muiden. Minä opin heidän salaiset merkkinsä ja erään -loitsuluvun, jota he nimittävät _nosterpater'iksi_ [Isämeidäksi] -ja jota lukemalla voi parantaa kaikkia ruumiinvammoja. -- Hän teki -hartaasti ristinmerkin viinisarkkonsa yli. - --- Sittekin on minun uskoni se, -- väitti Berthar itsepäisesti, -- -että Romalaisillekin, huolimatta heidän muureilla varustetuista -kaupungeistansa ja uusista jumalistansa sekä taidostansa tehdä kivistä -sorsia, valkenee se päivä, jolloin he saavat kokea, että toisessa -paikassa maailmaa elää voimakkaimpia miehiä, jotka antavat tuulen -vapaasti puhaltaa puu-kattojensa harjalle. - --- Meillekin on Romalaisten taito hyödyllinen -- päätti kuningas. -- -Kuninkaalle on kunniaksi, jos hän tekee hyödyksensä sen, mitä viisasta -muut ajattelevat. Kuitenkin ilahuttavat minua sinun sanasi, Berthar, -sillä se mies on järkevä, joka ajattelee parempaa omastaan kuin -vieraasta kansasta. - -Ja kun aterian loputtua kuningas istui Ingon kanssa yksinänsä maljan -ääressä, alkoi hän puheliaasti lausua: -- Minä huomaan, urho, kohtalon -jumalattarien lahjoittaneen sinulle syntyessäsi monta murhetta, -mutta myöskin paljon hyvää, sillä he ovat sovittaneet niin, että -ihmisten sydämet aukenevat sinulle ystävällisesti. Minäkin haluan olla -suosiollinen sinua kohtaan, kuullessani sinun puhettasi ja nähdessäni -sinun uljaana astuvan minun sotilaini joukossa. Yksi seikka kuitenkin -minun mieltäni häiritsee, se, nimittäin, että sinä olet oleskellut -minun talonpoikieni luona metsämajoissa, sillä heidän luonteensa on -aina ollut kapinallinen, ja minä pelkään sinun siellä olosi olleen -minulle vahingoksi. - --- Te, kuningas, olette levotoin ilman syyttä, -- vastasi Ingo -vakaisesti; -- tuskinpa minä enään tulen lepäämään Answald-ruhtinaan -liedellä. - --- Unohtuiko vala ja liitto niin äkkiä? -- kysyi kuningas mielissänsä. --- Uskoakseni sinua, mainitessasi niin kummallisia asioita, täytyy -sinun kertoa, jos suvaitset, mikä vaikutti sinun erosi hänestä. - --- Vastenmielisesti näkee isäntä vieraita muukalaisia asuvan -talossansa, -- lausui Ingo kierrellen. - --- Haltijoiden välillä oleva ystävyys pakoittaa palkollisetkin olemaan -sovussa, -- vastasi kuningas, -- sinä et sano minulle kaikkia, ja -sentähden en minä voi luottaa sinuun. - --- Jos te, kuningas, lupaatte minulle miekkanne nimessä, että syy -minun riitaani Answald-ruhtinaan kanssa jää salaisuudeksi meidän -kahden kesken, tahdon toden mukaisesti sen sinulle kertoa, sillä -sinun epäluulosi olisi minulle vahingoksi, ja minä toivon hyvää sinun -suosiostasi. -- Kuningas nosti äkkiä miekkansa, laski sormensa sen -päälle ja vannoi lupauksensa. - --- Noh, tiedä siis, kuninkaani, että ruhtinaan tytär, Irmgard, on -minulle rakas, ja että hänen isänsä sentähden vihastui minuun, koska -hän on luvannut tyttärensä puolisoksi eräälle miehelle Sintram-sankarin -suvusta. - -Kuningas hymyili mielissänsä. -- Väärin teit sinä, Ingo, vaikka oletkin -mainehikas urho, pyytäessäsi ruhtinaan tytärtä. Kuinka voisi hänen -isänsä antaa tyttärensä ja perillisensä perinnöttömälle muukalaiselle? -Koko kansa nimittäisi häntä mielettömäksi, eikä koskaan suvaittaisi -muukalaisen istuvan metsäseudun ruhtinasistuimella. Vaikkapa isä itse -todistajien läsnäollessakin tahtoisi kihlata sinulle tyttärensä, en -kuitenkaan minä, joka olen kuningas, voisi koskaan sallia sitä, vaan -täytyisin antaa miesteni ratsastaa ulos keräämään sotajoukon teitä -estääkseni. - -Ingo heitti niin hirveän silmäyksen kuninkaasen, että tämä veti -miekkansa lähemmäksi. - --- Sinä puhut vihollisia sanoja maanpakolaiselle. Paljon häväistystä -olen minä vieraana kärsinyt penkkilöillä, mutta vaikeasti tottuu miehen -mieli suvaitsemaan ylenkatseellisia puheita, ja minusta nähden pitäisi -kuninkaan jalomielisyyden sääliä onnettoman miehen ylpeyttä. - --- Suosiollisemmalla mielellä minä nyt olen sinua kohtaan kuin koskaan -ennen, -- vastasi kuningas iloisesti. -- Mutta vieläkö sinä yhä toivot -voittavasi hänen isänsä vastahakoisuutta? - --- Ruhtinasta sitoo hänen valansa, Sintramin suku on mahtava -metsäseuduissa, ja ruhtinaan puolisokin on hänen sukulaisensa. - -Kuningas napsahutti viinisarkkohonsa, kuten hänen tapansa oli, kun -jotakin tapahtui hänelle mielen mukaan. -- Ennemmin naittaisin minä -sen tytön jollekin minun sotilaalleni; minusta ei olisi laisinkaan -mieluista, jos Sintramin suku kerran tulisi saamaan haltuunsa ruhtinaan -tilukset ja aarteet, sillä minä tunnen heidän ilkisisuisuutensa. Matta -kaikkein enin vastenmielistä olisi minulle, jos sinä hänen isänsä -suostumuksella tulisit hänen vävyksensä. Sillä niinkuin hunajan haju -houkuttelee karhuja metsän puille, tulisi runoilijani ylistykset -keräämään sinun talohosi kaikki sotaisat käsivarret, Vandalit ja -muut kuljeksivat soturit, ja sinä tulisit pian Thüringein suojelijana -minun vihollisekseni, vaikka et tahtoisikaan. Mieti tätä, -- lopetti -kuningas houkutellen ja täytti omin käsin vieraansa maljan. -- Juo, -Ingo, ja ole iloinen! Kun sudet pitävät kestiä tappotantereella, -ylistävät he miekan, ystävällisyyttä, joka hankkii heille runsaan -aterian, mutta älä sinä enään ajattelekaan juomakemuilla houkutella -minun metsämajoissa asuvia Thüringiläisiäni. - --- Kuule siis sinäkin, kuningas, muukalaisen neuvoa, -- huudahti -Ingo vihastuneena: -- älä sinäkään ajattele sen immen naittamista -toiselle miehelle, sillä niin kau'an, kuin minä elän ja voin liikuttaa -käsivarttani, ei kukaan muu tule viemään häntä puolisonansa kotiinsa. -No on minun miekkani yhden kerran kaatanut Theodulf'in maahan ja -sattumasta vältti hän kuoleman; minä estän hänen ja jokaisen muun -sinunkin miehesi häämatkan. - -Nyt nauroi kuningas katketaksensa. -- Jota kau'emmin sinä minulle -puhut, sitä mieluummin minä sinua kuultelen, vaikka sinä puhutkin -minulle ynseästi. Sinä ajattelet urhon tavoin, ja minä olen vakuutettu -sinun töissäsikin näyttäyväsi urholta. Kukista tytön isä, kaada -Theodulf, tuo pitkäkinttuinen houkko, verisellä taistelutantereella -ja nosta tyttö häävuoteellesi. Kaikesta sydämestäni tahdon minä olla -avullinen, että onnistuisit. - -Ingo tähysteli epäluulolla kuninkaan kasvoja, hänen istuessansa noin -iloisena Ingon edessä; hän ihmetteli, josko viini olisi kentiesi -hämmentänyt kuninkaan ajatuksia ja lausui: -- Sinun sanasi tarkoitus, -herra, on minulle epäselvä, sinä kehut ja moitit minua samasta -asiasta. Kuinka voit sinä olla minulle avullinen kosimisessa, jota -sinä itse tahdot estää, vaikk'ei morsiamen isäkään tekisi esteitä? --- Mutta Bisino-kuningas vastasi ylpeästi: -- Istu jälleen maljasi -ääreen. Sinulla on paljon sellaista, mikä on miehelle kunniaksi; mutta -kaikkein vaikeinta et sinä ole onnistunut itsellesi saamaan, sinä et -tunne hallitsemisen taitoa. Sinun ajatuksesi rientävät esiin suoraa -tietä kuin hirvenjäljillä oleva koira, mutta kuningas ei saa olla -suora suosiossansa eikä kostossansa; paljon täytyy hänen miettiä, ei -kenellekään saa hän täydellisesti uskoa itseänsä ja jokaista täytyy -hänen ymmärtää käyttää hyödyksensä. Siispä suon minäkin Irmgardin, -ruhtinaan tyttären, ennemmin sinulle kuin monelle muulle; käsitä -minua oikein: neitsyen, mutta ei hänen perintöänsä eikä hänen isänsä -kuolemansa jälkeen herrautta metsämajain yli. - -Ingo istahti hänen viereensä ja kallisti nöyrästi päänsä kuullaksensa -häntä kau'emmin. -- Aina siitä asti kun minä tulin kuninkaaksi, -- -jatkoi Bisino, -- on minun valtani ollut epävarma metsänasukkaiden -uppiniskaisuuden ja heidän ruhtinaansa Answald'in voiman vuoksi, ja -minä olen kau'an etsinyt tilaisuutta heitä kukistaakseni. Sentähden -olikin sinun olosi metsämajoissa minulle vastenmielinen, koska -sinusta olisi voinut tulla johtaja heidän laumoillensa. Ja jos sinun -Vandalilais-sikiösi olisivat halunneet sijoittua siellä olevan -valta-istuimen ympärille, olisin täytynyt tappaa sinut vihollisenani, -vaikka olisinkin sinua kohtaan suosiollinen. Mieti tätä, urho! Jos -sinä sitävastoin voitat tyttären hänen isänsä vihollisena sellaisella -väkivallalla, jota sankarit harjoittavat, kun lemmenhalut heitä -pakoittaa, niin katoaa perillinen talosta, eikä minulla ole enään -syytä olla levotoin siitä, että valta heidän ylitsensä menisi uudelle -ruhtinassuvulle. Käsitätkö nyt, mitä minä tarkoitan, sinä juropäinen -Ingo. - -Neitsyttä minä haluan, enkä valta-istuinta sinun maassasi. Kuitenkin -tuntuu minusta julmalta, että minun vaimoni pitää menettämän -perintö-oikeutensa sentähden, että hän menee naimisiin minun kanssani. - --- Anna minun pitää huolta siitä, lausui kuningas kolkosti. -- Jos sinä -haluat viedä neitsyen mukanasi vieraasen maahan, tulen minä olemaan -sinun uskollisena auttajanasi; älä vaan pakoita minua kuninkaana -puolustamaan maani oikeutta sinua vastaan. Toimita niin, Ingo, että -sinä voitat neitsyeen uhkarohkeudella, niin tulen minä sinua ylistämään. - --- Jos sinä, kuningas, suot minulle neitsyen, niin suo minulle myöskin -linna tahi kartano, johon minä voin viedä hänet turvaan vainojiltansa, --- huudahti Ingo ja tarttui anellen kuninkaan käteen. Bisino-kuninkaan -kasvot menivät syviin ryppyihin, mutta taas loisti hänen silmistänsä -rehellinen hyväntahtoisuus, kun hän vastasi: -- Taaskin pakoittaa minua -valtioviisaus hylkäämään, sinun rukouksesi. Kuinka voisin minä suojella -valtaani kansan yli yleiseltä suuttumukselta, jos minä julkisesti -auttaisin sinua salaamaan saalistasi? Jos minä voin salaisesti auttaa -sinua, teen sen mielelläni ystävyydestä sinua kohtaan, ja koska se -hyödyttää minuakin. Mutta miten minä voisin auttaa sinua neuvoilla -ja salaisella toiminnalla, sen saat itse punnita. Ainoastansa -aarre-aittaani en voi sinulle avata, sillä rannerenkaita ja romalaista -rahaa täytyy minun säilyttää itseni varalta, jotta minun soturini -taistelisivat puolestani hädän hetkellä. - --- Kansan mahtava yliherra osoittaa siten suosiotansa, että hän jakelee -lahjojansa tahi pitää suojelevan kilpensä hädässä olevan yli. Miten -aikoo kuningas auttaa minua, koska hän kieltää minulta kummankin? -- -kysyi Ingo, petettynä toiveissansa. - -Bisino-kuningas vinnisti silmiänsä ja iski niitä viekkaasti. -- -Kuningas, -- sanoi hän, -- ummistaa silmänsä, niinkuin minä nyt teen; -tyydy sinä, urho, siihen! -- Vaikka suutuksissansa täytyi Ingon nauraa -kuninkaan leveälle naamalle, tämän istuessa ja kurkistaessa häneen -ummistettujen silmäluomiensa välistä. Ja kuningas oli hyvillään -vieraansa naurusta. -- Se on oikein, -- sanoi hän; -- häädä nyt -mielestäsi se levottomuus, joka sinua vaivaa, ja ole iloinen minun -seurassani, sillä mieluummin juon minä sinun kuin muiden kanssa, -tiedettyäni, ettei tällä nuorella karhulla ole muuta tyys-sijaa -kuin minun häkkiini. Sentähden tahdon minä nyt uskoa sinulle yhden -salaisuuden. Romalainen Tertullus on nykyään kuiskannut minun korvaani -kaikenlaisia asioita ja tehnyt minulle suuria tarjoumuksia, jos minä -jättäisin sinut Caesarin käsiin. Ja sinun tänne tullessasi ei minulla -juuri ollut aivan ystävällisiä aikomuksia sinua kohtaan. Mutta nyt, kun -minä tunnen sinut, minkälainen sinä olet, tahdon minä mieluummin pitää -sinut itselläni. - - - - -8. - -Viimeinen yö. - - -Kuninkaanlinnan tornien ympärillä raivosi talvijättiläisten ikivanha -taistelu niitä hyviä jumaluusvoimia vastaan, jotka suojelevat maan -kasvullisuutta. Nuot julmat henget nostivat harmajan pilven taivaan -valon ja maan välille, ja ne häiritsivät Ingo-urhoakin synkillä -ajatuksilla ja murheella niiden henkilöiden menestyksestä, jotka olivat -hänen sydämellensä rakkaat. Myrskyn henget tuiskuttelivat asumuksen -seinäin ra'oista lumikinoksia aina muukalaisten peitteiden päälle asti; -sekin soturi, joka oli puettu karhunnahkaan, tunsi pakkaisen kireän -puremisen, lähenteli päivällä lieden tulta isäntänsä saleissa ja lauloi -huolissansa: "Ei talvi oo ystävä kuljeksivan, hän turvaapi silloin puun -palahan." Elon tuimat viholliset eroittivat myöskin virran raskaalla -jäävaipalla vapaasta ilmasta, ja Ahti, jonka asunto on syvyydessä, -löi ja koputteli vihoissansa alhaaltapäin kristallikattoa. Mutta mitä -sen jäävaipan alla liikkui, joka peitti kuningattaren ajatukset, -ei tietänyt kukaan; hän yksinänsä istui vaitonaisena riitelevien -miesten keskellä; hänen valju ystävyytensä muukalaisia kohtaan oli -aina yhtäläinen; kuningas ainoastansa luuli huomaavansa Gisela-rouvan -käyttäyvän vähemmin ylpeästi kuin ennen. Pohjatuulen vinkuessa -kuolonvirsiänsä kuninkaanlinnan tornin ympärillä, nurisi Bisirid väliin -vieraillensa, mutta yhä voitti ystävyys muukalaiseen hänen kiukkunsa, -ja niin usein kuin joku auringon säde valoi rusokimallettansa -lumivaipalle, huudahti hän: -- Tätä talvea minä kiitän, sillä hyviä -sanoja saan minä kuulla kunnia-istuimella ja kamarissa. -- Niiden -metsästysretkien joukossa, joita kuningas pani toimeen urhoille, oli -myöskin sotaretki erästä Sachsilaisosakuntaa vastaan; sinne ratsastivat -Vandalit kuninkaan soturein seurassa, ja kun urhot palasivat kotia -voittajina sekä runsaalla sotasaaliilla, ylisti kuningas kovin Ingon -hyvää miekkaa, ja hänen soturinsa elivät tästälähin hyvässä sovussa -muukalaisten kanssa. - -Lumi suli kevätauringon paisteessa, uusi vihannes nousi maasta, -koivussa ja pähkinäpuussa riippui ruskeita norkkoja; ihmistenkin -rinnassa elpyi toivo uudesta elämästä ja halu päästä ulos -talvipesästänsä. Ensimäiset muuttolinnut saapuivat etelästä ja niiden -mukana Volkmar, runoilija; hän kertoeli kuninkaan salissa jumalien -ja sankarein urhotöistä muinaisina aikona ja lauleli hiljaa Ingon -korviin erään metsälinnun murheesta ja kaipauksesta. Sitten kertoi hän, -että metsämajoissa kiukku ja vihaiset sanat herättivät levottomuutta -viisaiden mielissä. Theodulf oli vielä potilaana ruhtinaan talossa, -Sintramin suvulla oli suuri valta siellä, ja Answald-ruhtinas hallitsi -tylysti miehiänsä ja oli kutsunut runoilijan tyttärensä Toukokuussa -vietettäviin häihin. Mutta kuninkaan linnastakin lähetettiin -ystävällisiä viestiä metsä-asukkaille. Wolf sai luvan ratsastaa -kotiansa. Ennen lähtöänsä oli hänellä salainen keskustelu herransa ja -Bertharin kanssa, hän viivähti välillä Rotharin ja Beron taloissa ja -ratsasti Beron kanssa harvastaan kuljetuilla metsäpoluilla etelään -päin Main-virtaa kohti. Hänen palatessaan nähtiin iloisia kasvoja -muukalaisten asumuksessa. - -Vihdoin mursi virtakin jääpeitteensä ja loi valtaavana laineensa -niittyjen vihoittavalle nurmelle; sen kohiseva vesitulva nousi äkkiä -äyräidensä yli, ja pelvolla katselivat ihmiset tuon hillitsemättömän -voimaa. Mutta itätuuli nosti sitä vastaan ankaran myrskyn ja masensi -sen laineet sekä kuivasi maan kukkuloiden juurelta. Haukkamies -oli opettanut kuninkaanpojan vavalta kaksi nuorta hiirihaukkaa -pyydystämään pienempiä lintuja, ja eräänä aamuna pyysi Hermin isältänsä -saada ratsastaa kukkuloille, koetellaksensa noiden siivekkäiden -metsästäjien taitoa. Jo seisoi kuninkaan hevonen valmiiksi satuloituna -metsästysretkeen, kun eräs sanansaattaja nelisti pihaan, tuoden -viestejä, jotka panivat kuninkaan julmasti rypistämään kulmakarvojansa. -Hän antoi taluttaa hevoisensa pois ja lähetti poikansa sekä -kuningattarensa ja Ingon kukkuloille. Aurinko paistoi lämpimästi ja -ensi kerran ratsasti Ingo ulkona kuningattaren kanssa seuruetta. -Haukkamies irroitti hiirihaukan hunnun, ja nuori kuninkaan poika -riensi Valda-urhon sekä seuralaistensa kanssa riemuiten eteenpäin -tuon linnun kohdalla. Vitkallisemmin seurasi kuningatar. Hän antoi -tulisen ratsunsa temmeskellä, hänen poskensa hohtivat, ja hän hymyili -seurakumppalillensa, joka riemuitsi tuosta rinnallansa olevasta -ihanasta naisesta ja huolellisesti silmäili hänen hevoisensa hyppyjä. -Kun Ingo kerran, auttaaksensa kuningatarta, tarttui hänen hevoisensa -suitsiin, pysähtyi kuningatar ja lausui: -- Minä muistan sen päivän, -jona sinä teit lapselle saman palveluksen, kun me kaukana täältä -ratsastimme toistemme rinnalla kukoistavalla niityllä; sillä kertaa -olin minä arempi mielessäni, mutta minä en tahtonut antaa sinun huomata -sitä. - --- Pulleammat olivat sinä päivänä minun kuninkaallisen orpanani -kasvot, -- huudahti Ingo iloisesti, -- ja lyhyempi oli kiemura, joka -liehui hänen päänsä ympärillä. Mutta kun sinä tulit minua vastaan -täällä salissa ja niin ystävällisesti muistutit kuningasta menneistä -ajoista, silloin tunsin minä taaskin uljaasta silmäyksestä tuon pikku -tytön kasvot ja minä käsitin kyllä, että minä tulisin olemaan sinulle -kiitollisuuden velassa, jos minulle kuninkaanlinnassa osoitettaisiin -suosioa. - -Kuningatar hymyili ja temmellytti taaskin hevoistansa hurjissa -hypyissä, kunnes hänen edellänsä kulkevat ratsastajat olivat kadonneet -erään kukkulan taakse, jolloin hän taaskin hillitsi ratsunsa ja -lausui sydämellisesti: -- Kiitä minua Ingo, sillä riemulla kuulen -minä olevani sinulle rakas. Kumpikin olemme me karkoitetut kodistamme -vieraaseen maahan, sittekuin minun sukuni viha meidät eroitti. En ole -minäkään unohtanut sinua; usein olen minä kysellyt sinua, milloin -vaan joku matkustaja etelästäpäin saapui linnaan. Minä pidin sinua -veljenäni onnettomuudessa ja ylpeydellä kuulin minä sinun käyttäyneesi -jalosti kovassa kohtalossasi. Vihdoin saapuessasi meille, tulin minä -iloisemmaksi kuin koskaan ennen. -- Hän katsoi niin ystävällisesti -Ingoon, että tämä lumottuna hänen silmäyksistänsä innokkaasti tapasi -hänen kättänsä; hän ojensi Ingolle valkoisen käsivartensa ja ratsasti -näin hetkisen hänen rinnallansa, kasvot käännettynä Ingoon päin. Sitten -veti hän leikitellen kätensä takasin, ratsasti uudestansa hurjissa -hypyissä kentän poikki ja käänsi päänsä takaperin, nähdäkseen, josko -Ingo häntä seuraisi. Ja taaskin alkoi hän hymyillen lausua: -- Eräs -toinen aikoo pitää sinua kuin jahtihaukkaa huntu silmilläsi, mutta -minun luuloni on, että kotka kerran tulee vapaana kiitämään avaruudessa -ja ohjaamaan kulkunsa omilla teillään auringon valossa. Sillä sinä, -orpana, et ole luotu olemaan toisen palvelija, ja ken tahtoo pidättää -sinua, katsokoon, ett'ei sinun kyntesi häntä raapaise. - -Kun kuningatar alkoi ystävällisen puheensa Ingon kanssa, aikoi tämä -kertoa hänelle jotakin olostansa metsämajoissa, joka muutoin aina oli -hänen mielessänsä, mutta kuningattaren sanat ja silmäykset estivät -häntä siitä, kunnes tämä vihdoin itse lausui muuttuneella äänellä: -- -Ja kuitenkin istui jalohaukka sidotuin siivin talonpojan kartanossa. -Minä ylistän sen isän typeryyttä, joka katkaisi nuot kehnot siteet, -sillä sinun tulee tähdätä mitä korkeimmalle. Ainoastansa uhkarohkeus -voi kohottaa sinut muiden pään yli, muista se, Ingo. Tule nyt minun -poikani luokse, minua ilahuttaa, että poikanen liittyy sinuun, sillä -parempaa opettajaa kaikissa urhotöissä, kuin sinä olet, en voi hänelle -toivoakaan. -- Taaskin ratsasti hän Ingon edellä; hänen kuninkaallinen -viittansa ja kiemuratukkansa liehuivat tuulessa, hän lennätti pientä -keihästä, joka hänellä oli kädessään edellänsä ilmassa ja tempasi sen -taas käteensä lennosta; mutta Ingo pysyi nyt etäämpänä, kunnes kumpikin -liittyivät metsästäjäjoukkoon ja huudoillansa kehoittivat taistelevaa -haukkaa, joka laskeusi ales, nokikana kynsissänsä. - -Kun metsästäjät palasivat takasin kuninkaanlinnaan, huomasivat he -siellä tavattoman liikkeen. Ratsastajia tuli ja meni, palvelijat -kantoivat mattoja ja patjoja siihen kivirakennukseen, jota pidettiin -ylhäisten vieraiden varalta, ja kuninkaan salista päin kuului -aseenkalsketta ja monilukuisten hevoisien kavionkopsetta. Ingo sekä -kuninkaan nuori poika laskeusivat hevosiltansa Vandalein makuuhuoneen -edustalla, ja Bertha riensi hänen vastaansa lausuen: -- Silläaikaa, -kun siellä ulkona tähystelit jahtihaukkoja, laskeusi toinen petolintu -kuninkaan kartanoon. Caesar on lähettänyt uuden viestin, ja kenenkähän -luulet tulleen tänne hänen airuenansa? Julmin heittiö koko romalaisessa -sotajoukossa, Frankilainen Harietto, joka kerran metsässä katkaisi -päät ryöstäviltä Sachsilaisilta ja kantoi ne kaupunkiin, ikäänkuin -ne olisi olleet junkkia. Jo ennen hänen tuloansa käveli kuningas -synkällä katsannolla huoneiden väliä; hän oli hämillänsä vastatessaan -minun tervehdykseeni ja hänen miehensä katselivat meitä yli olkansa -sekä väistivät meidän seuraamme. Äsken juuri oli eräs kuninkaan -kamaripalvelijoista meidän asunnossamme ja ilmoitti änkyttäen tuovansa -sinun ateriasi tänne, ett'et tapaisi Romalaista kuninkaan pöydässä. - -Joll'ei se tapahdu aterialla, tapahtukoon se pihassa, -- vastasi Ingo, -me emme peitä pedolta kasvojamme; jos hänen viestinsä koskee minua, -on hyvä, että me saamme sen ajoissa tietää. Tule, orpana, -- lausui -hän kuninkaan pojalle, -- käykäämme katsomaan, miten muukalaiset -ratsastavat, ja miten kuningas tervehtii Romalaisten lähettilästä. -- -Poika kävi hänen rinnallansa pihan poikki kuninkaan salin edustalla -olevalle suurelle avonaiselle paikalle. Siellä seisoivat muukalaiset -hevoisiensa edessä, mutta kuningas esitteli etevimmät miehensä -lähettiläälle, joka kävi miehestä mieheen, tervehtien soturin tavalla -ja lausuen siellä täällä sanasen. Lähes päätänsä pitempi kuin kuninkaan -kookkaat sankarit oli Roomalaisten lähettiläs. Ikäänkuin jättiläinen -seisoi hän siinä, hartiakkaana ja jyhkeänä, renkaita käsivarsissaan ja -keisarin kuvalla leimattu kultaraha panssaripaidassaan. Kypärin alta -pistäysivät hänen tuuheat kulmakarvansa näkyviin, synkkä oli hänen -katsantonsa, ja tuskin huomattava hänen kohtelias hymyilynsä. - -Kun Bisino vieraansa kanssa kääntyi ympäri, seisoi hän äkkiarvaamatta -Ingon edessä, joka ääneti tervehti kuningasta ja jätti pojan hänen -huostaansa. Kuningas tarttui kiihkoisesti poikansa käteen ja veti -hänet luoksensa. Mutta muukalaisen silmäys oli hellittämättä kiintynyt -Ingoon, ja vaistomaisesti tapaili hänen kätensä miekkaansa, ikäänkuin -aikoisi hän yksin tein tappaa herransa vihollisen. Ingo astui -kuitenkin tervehtien hänen luoksensa ja lausui: -- Kun me, urho, -viimeiseksi tapasimme toisemme, oli kuuma päivä; rehellisempi oli -sinun silmäyksesi, heiluttaessasi miekkaasi minua vastaan verisellä -taistelukentällä, kuin täällä, jossa vieraan hallitsijan tahto estää -sinun kättäsi minua tervehtimästä. - --- Mielelläni sanoisin sinulle, Ingo, olevan; iloissani, että -kohtaisimme toisemme, mutta minä seison tässä mahtavan Romalaisen -lähettiläänä, ja hänen mielialansa ei ole juuri ystävällinen sinua -kohtaan. - --- Mutta minä en ylistä sellaista asiaa, -- lausui Ingo, -- joka estää -urhollista miestä rauhan aikana ojentamasta kättänsä sotakumppalille, -jonka kanssa hän sitä ennen on vaihtanut kelpo iskuja. - --- Vihastuneet jumalat heittivät sinut ja minut kotiseuduiltamme -vihollisiin sotajoukkoihin, molemmatkin noudatamme me valaa, joka -meidät sitoo, -- lausui frankilainen mies. - --- Sinä seuraisit muukalaisten lippua, minä omien kansalaistemme -sotahuutoa. - --- Romalaisten riveissä laulaa runoilija samoja lauluja kuin tässäkin -maassa, -- vastasi Harietto. - --- Minua opettivat ne laulut, joita minä poikana opin, kammoksumaan -muukalaisten iestä, -- vastasi Ingo. - --- Tulkaat, te kaikki, Caesarin lippujen alle; silloin olemme me -Romalaisia. - --- Kaikkia sinä, Harietto, kutsut, jotka tässä seisovat; yhtä sinä -vaan, luulen minä, et kutsu ja sentähden ällös vihastuko, jos minä -pidän niskani taivuttamisen Caesarin hirsipuun alle sopimattomana. - -Kumpaisetkin kumarsivat ylpeästi päätänsä ja erkanivat toisistansa. -Mutta kuninkaan urhot olivat liittyneet heihin ja ääntäneet -myönnytystänsä sekä puheelle että vastaukselle, kovemmin, kun Harietto -puhui, mutta oli Ingonkin sanat saaneet hyväksymistä, ja viimeiseksi -lausuttuansa näki hän itse kuninkaankin myöntäen nyökkäävän päätänsä. - -Lähettiläs meni kuninkaan kanssa saliin, jossa hänen seuralaisensa -latoivat esille Caesarin lahjat. Bisino silmäili iloisena -kulta-astioita sekä maljoja ja noita jalokivillä koristettuja teoksia -ja vakuutti lähettiläälle olevansa Caesarin ystävä ja taipuva tekemään -hänelle monta hyvää palvelusta. Silloin pyysi Harietto salaista -keskustelua, ja kun kuningas oli lähettänyt pois kaikki salaiset -kuultelijat, vaati Romalaisten lähettiläs, että Ingo annettaisiin hänen -valtaansa. - -Bisino säikähti; hän istui kau'an epäröivänä ja vastasi vihdoin -sellaisen vaatimuksen olevan liian ankaran hänelle, ja että hän -tarvitsi aikaa miettiäkseen vastausta; sillä välin voisi lähettiläs -nauttia talon vieraanvaraisuutta. Mutta Harietto vaati äkillistä -päätöstä, tarjosi enemmän lahjoja ja uhkasi. Silloin heräsi kuninkaan -ylpeys, ja hän huusi vihoissansa, että mitä hän kielsi ystävälliseltä -pyynnöltä, sitä ei hän millään ehdolla myöntäisi sillenkään, joka -esiintyi uhkauksilla. Sitte päästi hän vieraansa menemään ja tämä -liittyi seuralaisinensa kuninkaan miehiin ja joi heidän kanssansa -sekä jakeli heille lahjoja. Mutta Bisino-kuningas istui huoneessaan -levottomalla mielellä; vihdoin meni hän aarre-aittaansa, istahti -eräälle tuolille ja tarkasteli raskaalla sydämellä vielä kerran -noita uusia lahjoja, ja laski sitten niiden nauhojen luvun, joihin -kultaisia rannerenkaita oli pujoteltu sekä suuret astiansa ja -kannunsa, kultamaljansa ja juomasarvensa. Vaivalla nosti hän erään -hopea-astian, katseli siitä kuvaansa ja lausui huolissansa: -- -Murheelliset ovat ne kasvot, jotka tuossa näen. Muukalainen, on -tuonut minulle runsaita lahjoja, vaikka suurin astia onkin kullatusta -hopeasta, eikä sellainen, kuin suurelle kuninkaalle lahjaksi sopii. -Sittekään en tahtoisi mielelläni menettää niitä muita lahjoja, joista -hän puhuu, eikä Romalainen anna niitä minulle, joll'en anna hänen -käsiinsä miestä joko elävänä tahi vaikkapa kuolleenakin. Mutta jos -minä teen tämän vääryyden ja jätän hänet vihollistensa käsiin, tulen -minä kauhistukseksi kaikelle kansalle, ikäänkuin olisin muukalaisten -palkkalainen ja sentähden, että annoin vuorovieraani häpeällisen -kuoleman uhriksi. Ja minuun koskee kipeästi hänen itsensäkin takia, -sillä hyväsydäminen ja rehellinen hän on sekä uskollinen toveri -maljan ääressä ja ratsun seljässä. Mutta jos minä tahtoisin suojella -häntä, huolimatta Romalaisista, on minun edessäni uuvuttava työ, sota -tyhjentää kentiesi aarrekammioni, vähentää kansan voimaa ja saattaa -valta-istuimeni horjumaan. -- Hänen silmäyksensä sattui erääseen -miekkaan, joka riippui seinällä kiiltävän metallin yli. -- -- Tämä on -minun kuninkaallinen sukumiekkani, ylistetty lauluissa ja peljätty -kansan keskuudessa; monta vaikeaa työtä on se tehnyt ja joku jumala -on muinoin, kertoo tarina, takonut sen terän; minua kummastuttaa, -ett'en minä tänään voi kääntää silmiäni siitä pois. -- Ja huoaten -jatkoi hän: -- Minä olen juonut ja metsästänyt hänen kanssansa sekä -taistellut hänen rinnallansa ja minä soisin hänen loppunsa tulevan yhtä -mainehikkaaksi, kuin hänen esi-isiensäkin on ollut, joilla myöskin oli -kiire saamaan kuolinhaavan rintaansa. Jos en minä voi pelastaa häntä, -tahdon kuitenkin osoittaa hänelle kaiken kuninkaallisen kunnian. - -Kuningas nousi seisovallensa ja tempasi aseen. Silloin tunsi hän -itseänsä hiljaa otettavan käsivarresta; hän säpsähti ja veti miekkansa; -hänen edessänsä seisoi Gisela-rouva ja katsoi häneen ivallisesti: -- -Aikooko kuningas lähteä sotaan pöytähopeittensa kanssa, koska hän pitää -katselmusta niiden kanssa? - -Missäpä kuninkaan voima on, joll'ei rikkauksissa?-- kysyi vuorostansa -kuningas närkästyneenä, -- miten voin minä voittaa ahnaiden mielet -ja saada heiltä uskollisuuden valaa, joll'en lahjoita heille tuota -vierasten metallia? Harvoilla sitä on minun maassani, ja kaikki sitä -vaativat, mistä minä sitä ottaisin, jos en ostaisi sitä muukalaisilta? - --- Aiotteko, kuningas, myydä urhon Romalaisille? -- kysyi kuningatar, -ja hänen silmänsä säkenöivät tulta. - --- Miettisinkö minä sitten, jos sen tahtoisin tehdä? -- mörisi -kuningas. -- Mutta tämä muukalainen istuu nyt kuin tarhapöllö minun -puissani; kaikki ilman linnut kokoontuvat tänne kirkumaan häntä -vastaan, eikä kait kulu pitkää aikaa, ennenkuin Oderin varrella asuvat -kuninkaat lähettävät tänne miehiänsä vaatimaan hänen henkeänsä. - --- Sinä et petä minua, -- lausui kuningatar hirveästi vihastuneena; --- mietipä, kuningas, voisitko elää semmoisen häpeän perästä; minä -en suinkaan tahdo sitä. En koskaan tahdo minä jakaa vuodettani ja -asumustani valapattoisen miehen kanssa, joka romalaisesta kullasta myy -hänen valansa saaneen vuorovieraan. - -Kuningas katseli häntä kieroilla silmillä: -- Rajusti riehuvat sinun -ajatuksesi, Gisela-rouvani; minä arvelen niiden menevän liiallisuuksiin. - --- Kellä on suurempi oikeus suojella kuninkaan kunniaa kuin -kuningattarella? -- vastasi Gisela-rouva, koettaen pakoittaa itseänsä -tyyntymään. -- Jos et sinä luule voivasi suojella häntä Romalaisilta, -päästä hänet menemään kartanostasi. Parempi on näyttäytyä heikolta kuin -petolliselta. - --- Ja hän eläisi tämän häväistyksen perästä minun vihollisenani, -- -lausui kuningas. - --- Sido hänet kalliilla valalla; hän on, luullakseni, niitä, jotka -täyttävät lupauksensa. - --- Tahtooko minun kuningattareni puhutella häntä, ett'ei hän koskaan! -muistelisi häväistystänsä? -- kysyi linnan haltija viekkaasti. - --- Tahdon, -- vastasi Gisela-rouva kolkosti, -- jos se hyödyttää -kuningasta. -- Kumpikin seisoi toisensa edessä synkillä ajatuksilla; -vihdoin lausui kuningas: -- Hädän ollessa pitää toimia rivakkaasti; -koetapa onneasi, Gisela, ja lähetä hänelle tänä iltana sana, että hän -saapuisi sinun torniisi salaiseen neuvotteluun, kentiesi voit sinä -siellä auttaa häntä onnelliseen poispääsöön. - -Kuningatar antoi silmäyksensä vajota, hänen kasvonsa olivat kalpeat, -kun hän vastasi: -- Minä tahdon kehoittaa häntä lähtemään, koska sinä -sen käsket. -- Hän käänsi äkkiä selkänsä kuninkaalle, joka katsoi -synkästi hänen jälkeensä. - -Samana iltana seisoi kuningatar odottamassa tornikamarissansa; öiset -linnut istuivat muurilla ja valittivat sitä onnettomuutta, jota tuolla -sisällä hankittiin eräälle ihmiselle; kovassa ilmavedossa, joka tunki -sisään avatusta akkunasta, liehui vahasoihtu ja heitteli tuon kauniin -naisen varjoa sinne tänne seinällä. Gisela-rouva seisoi keskellä -huonetta, puettuna juhlavaatteisiin ja punainen, kuninkaallinen -valtija-koristus otsallansa; hänen kalpeat kasvonsa olivat -kumarruksissa eteenpäin ja kätensä lujasti kokoonpuristetut, ikäänkuin -aikoisivat ne tehdä jonkin väkivaltaisen työn -- Jos sinä, Ingo, -lähdet täältä pois, -- lausui hän itseksensä, -- tuotat sinä minulle -tuskan, katkeramman kuin kuolema, ja jos sinä jäät tänne, silloin -on kolmesta hengissä olevasta yksi liikaa. Hän säpsähti ja kuulteli -taaskin, alahaalta kuului puhetta ja hiljaista aseen kalsketta. Silloin -tempasi hän soihdun sen korkeasta jalasta ja piti sitä ulkona akkunasta -niin, että savu ja leimuava liekki liehui tornin räystään lähellä, ja -tarhapöllöt lensivät peljästyneinä ilmaan. Muutaman silmänräpäyksen -kuluttua vastasi kaukaa yksinäinen metsästyshuuto, kuningatar veti -soihdun takasin ja asetti esiripun akkunan aukon eteen. - -Kiviportaissa kuului miehen askeleita. -- Hän se on, lausui -kuningatar hiljaa. Mutta kun ovi aukeni, säpsähti hän takaperin, -sillä Bisino-kuningas astui sisään; synkät olivat hänen kasvonsa, ja -tuo kömpelö mies oli puettu panssaripaitaan; päässänsä oli hänellä -teräskypäri ja hänen miekkansa kahvassa säkenöi veripunainen kivi. --- Kuningatar on koristettuna ikäänkuin juhlaa varten, -- lausui hän -vihaisesti. - --- Sinähän sen olet tahtonut. - --- Minä tahdonkin olla näkymätöin todistaja sinun keskusteluusi hänen -kanssansa, ja että hänelle sanoisit kaikki niin, kuin minä olen -käskenyt, kuultele nyt minun varoitustani: tornin juurella odottaa -kaksi kovakouraista miestä minun seurueestani; jos hän menee ales minun -olemattani mukana, ei hän pääse elävänä kynnyksen yli. - --- Viisas oli kuninkaan keksintö, -- lausui Gisela kolkosti. Silloin -sattui hänen silmäyksensä kuninkaan miekkaan, ja hän lausui: -- -Verisenä loistaa kivi kuninkaan miekassa, se on sinun esi-isäisi -surma-ase. -- Ja koettaen väkisin voittaa kauhuansa, jatkoi hän: --- Kuningattaren huone on muutoin tavallisesti rauhoitettu miesten -miekoilta. Miksi loukkaa kuningas minun oikeuttani? - --- Se tapahtuu ainoastansa varovaisuudesta, Gisela, -- vastasi kuningas -tuikeasti. Hän meni huoneen perälle, avasi pienen syrjä-oven ja katosi -sen kautta. - -Taaskin seisoi kuningatar yksinänsä, ja hänen ajatuksensa riehuivat -tuimassa kapinassa. -- Kuunteleva kuningas miettii väkivaltaa, ja minun -pitäisi auttaa häntä konnamaisessa työssänsä. - -Silloin kuului ulkoa Ingon askeleet, ja hän astui sisään -panssaripaidatta sekä miekatta. -- Kiitän sinua, orpanani, -- lausui -hän sydämellisesti, -- että tänään aukaisit minulle tornisi. -- Hän -katsahti ympärillensä koristetussa huoneessa, silmäili seinillä olevia -ommeltuja verhoja ja noita vieraista maista tuotuja kalliita astioita. --- Äidistäni jäätyä, en ole konsanaan sittemmin ollut kuningattaren -loistavassa makuuhuoneessa. Miksi näytätte niin vieraalta, orpanani? --- jatkoi hän surullisesti; suo minulle anteeksi, jos en niin, kuin -pitäisi, riemuitse siitä kunniasta, jonka sinä osoitat köyhälle -Ingolle, ottaessasi häntä vastaan kuninkaallisessa loistossa. -- Hän -tarttui kuningattaren käteen; huolimatta tuskastansa lensi rusoittava -puna tämän kalpeille kasvoille, vetäessänsä pois kätensä. Helpompi on -ylöstulo kuningattaren huoneesen kuin alasmeno ulos tornin ovesta, -- -lausui hän hiljaa. - --- Minä näin kuninkaan miesten seisovan väijymässä, -- vastasi Ingo, --- eikä se minua kummastuta, sillä minä tiedän Harietton yllyttäneen -minua vastaan kuningasta, joka ennen oli minulle ystävällinen; -sentähden pyydän sinua, jos mahdollista, pitämään huolta, ett'ei mitään -häväistystä minulle tapahdu. Minä olen, kuningattareni, suuttunut -kohtalooni maailmassa, kaikki minun ystäväni ovat kyllästyneet minuun, -köyhyys seuraa minua kaikkialla, ikäänkuin hullua sutta ahdistetaan -minua talosta taloon, sellainen elämä herättää minussa ylenkatsetta, -sillä minä tiedän ansaitsevani paremman onnen, ja itse aion minä -pitää huolta siitä, ett'en elävänä joudu Romalaisten kahleisiin. Mutta -joll'et sinä voi muuttaa minun kohtaloani, rukoilen sinua pelastamaan -minun asekumppalini, tuon kuljeksivan joukon, häpeällisestä kuolemasta. -Mielellänsä tulevat he sotimaan ketä vastaan tahansa, mutta he -pelkäävät vaaraa, joka heitä lähestyy näkymättömässä muodossa, sillä me -olemme varmasti salvatut kivimuurein sisään. - -Sanaakaan lausumatta tuijotti kuningatar sala-oveen päin; äkkiä parahti -hän käheästi huutamaan, sillä kuningas astui esiin ja kiljasi: -- -Salvattu olet sinä itse, saadaksesi viimeisen haavasi. -- Nostetulla -miekalla syöksyi hän Ingoa vastaan, mutta ikäänkuin naaras jalopeura -juoksi Gisela puolisoansa vastaan ja väänsi hänen käsivarttansa, että -miekka putosi helisten laattiaan. Ingo otti miekan ylös lattiasta, -heilutti sitä ja lausui: -- Sinun henkesi, Bisino-kuningas, on minun -kädessäni, vähänpä sinun panssarisi sinua suojeleisi, jos minä -tahtoisin tehdä sen työn, jonka sinä aioit tehdä minulle. Kiitä sitä -jumalaa, johon sinä luotat, että minä pidän vuorovieraisuuden valan -pyhempänä kuin sinä. -- Ja hän heitti miekan kuninkaan jalkoihin. -Heikko ääni ikäänkuin naisen valitus värähteli huoneessa. - -Kuningas silmäili tuimasti ympärillensä: -- Sinä puhut kuin mies; noh, -ota tänne miekkasi portailta, taistelkaamme keskenämme. - --- Minä olen vannonut sinulle pitäväni rauhaa, -- lausui Ingo -liikahtamatta. - --- Ja minä sinulle, -- vastasi kuningas, -- vala on rikottu, sinä olet -vapaa, ota ylös aseesi! - --- Sinun kanssasi en minä taistele hengestäni, -- vastasi Ingo, -- -sinun kuninkaallista päätäsi pidän minä kunniassa, vaikka sinulla -välistä onkin ollut pahoja aikomuksia minua vastaan. Enkä minä -ikinä tule olemaan avullisna siinä, että sinun kuningattaresi maine -pilataan vuodattamalla joko sinun tahi minun vertani hänen vuoteensa -vieressä. Jos minun täytyy kuolla, en valita, vaikka sinä itse teet -työn; lävistä minut siis miekallasi, kuninkaani, ja paljon kiitoksia -antimestasi! - -Kuningas kumartui ales ottamaan miekkaansa; silloin kuului melua ja -sotahuutoja alhaalta päin, ja Ingo säpsähti. -- Voi minua, -- lausui -hän, -- oman hätäni vuoksi olen unohtanut toverini onnettomuudessa. -Minä kuulen joutsenieni äänen, minä tulen. Ole varoillasi, kuningas, -minä löydän kyllä sen, joka voi sinua pakoittaa. -- Ikäänkuin rajutuuli -riensi hän ulos ovesta; kuningas kuiskasi käheästi: -- Ne, jotka tuolla -alahalla häntä vartoovat, eivät tunne minkäänmoista armeliaisuutta, -- -ja riensi paljastetuin miekoin hänen jäljessänsä. - -Mutta Ingo juoksi ainoastansa muutaman portaan ales kuningattaren -makuuhuoneen alla olevaan kamariin, johon hän oli jättänyt miekkansa, -ja jossa kuningattaren nuori poika Valda-urhon kanssa makasi. Hän -tempasi pojan vuoteelta, likisti häntä itseensä ja kuiskasi hänelle: --- Auta minua, Hermin, turmio uhkaa minua. Minä en tee sinulle mitään -pahaa, joll'ei kuningas tee minun miehilleni mitään vahinkoa. -- -Poika riippui unen horroksissa hänen käsivarrellansa ja kietoi kätensä -hänen kaulallensa. -- Mielelläni autan minä sinua, orpana, lausui -hän aavistamatta mitäkään. Ennenkuin tuo vanha soturi oli ennättänyt -nousta ylös vuoteeltansa, kantoi Ingo pojan kuningattaren ovelle, -jossa kuningas juoksi häntä vastaan paljastetuin miekoin. Mutta Bisino -säpsähti kauhistuneena takaperin, nähdessään lapsensa Ingon miekan -alla. Mene edelläpäin, Bisino kuningas, -- huudahti Ingo käskien, -- -raivaamaan tietä minulle; tässä on minulla se, joka pakoittaa sinua. -Sinun poikasi henki on takauksessa minun miesteni päistä. Hyvästi, -Gisela-rouva, rukoile jumalaa, ett'ei kuninkaan huone romahda kokoon -tänä yönä. - -Molemmatkin miehet riensivät kiviportaita ales ja Gisela-rouva kuulteli -liikahtamatta, josko hän kuulisi mitään aseenkalsketta ja portaan -juurelle putoavan esineen ääntä. Toivoiko hän sen miehen pääsevän -pakoon, joka oli vienyt hänen poikansa pantiksi? Ingokohan palajaisi -hänen makuuhuoneesensa, vai kuningasko, tahi kentiesi ei kumpikaan. -Sellaisia ajatuksia raivosi hänen sielussansa: hän tunsi vihaa sitä -kohtaan, joka oli ylenkatsonut hänen apunsa, ja samalla kertaa pelkoa -hänen hengestänsä ja pelkoa kuninkaan palajamisesta. Hän juoksi -akkunaan ja katseli yön pimeyteen. Hän kuuli kaukaista sorinaa ja -kimakan parkaisun, sitten oli kaikki hiljaista; hän näki tulisoihdun -leimahtavan, mutta sekin sammui pian, ja yö oli pimeä ja synkkä kuin -hänen oma kohtalonsakin. -- Viimeisillä portailla pysähtyi Ingo tornin -edustalla ja lausui: -- Aja pois koirasi, kuningas, ett'eivät he purisi -sinun omaa poikaasi. -- Vastenmielisesti astui kuningas esiin, mutta -käski kuitenkin vartijansa menemään. Ingo juoksi kuin pakeneva peura -hänen ohitsensa miestensä asumukseen. Vaikka kuningas kuinka koettikin, -ei tämä voinut häntä saavuttaa. - -Asumuksen ympärillä seisoivat kuninkaan miehet varustetut kilvellä -ja keihäällä ja monella oli soihtukin kädessänsä. Maassa, portaan -edustalla, leimusi punainen liekki ja loi himmeätä valoa pimeään saliin -ja Vandalein julmistuneille kasvoille. -- Miksi pöllöt eivät siedä -valoa, vaan kääntävät pois silmänsä? -- huusi Berthar portailta. -- -Minua kummastuttaa, että kuninkaan miehet häpeävät konnamaista työtä, -sillä ovathan he, kuten olen kuullut, tottuneet murhaamaan yön aikana. -Kansa sanoo heidän olevan häpeämättömiä. Senkö vuoksi he vapisevat, -että minun miekkani sammutti valkean heidän soihdunkantajaltansa? -Tulkaat lähemmäksi, te kurjat pelkurit, että rauhanrikkojina olisitte -kirotuita kaiken kansan seassa. Tulkaa tänne, että minun mieheni -antaisi teille viimeiset matkaeväät. - --- Ra'at sanat ovat maapakolaisen kerjäläisen viimeinen hätävara, -- -huudahti Hadubald vastaukseksi, -- ja hyvin sinä osaat niitä jaellakin, -kuljeskellessasi ympäri maailmaa ja laiskana loikoellessasi vieraiden -penkkilöillä. Hyödyttömiä olette te maailmassa, ettekä te enään taida -tulla häiritsemään muiden taloja rähinällänne. - -Näin valmistelivat miehet itseänsä vihaisilla sanoilla taisteluun; -silloin juoksi Ingo, pitäen kuninkaan poikaa sylissänsä, tuon meluavan -joukon läpi. Hän kiiruhti portaille ja seisoi nyt urhollisten -miestensä keskellä; raikuva riemuhuuto kaikui Vandalein joukossa -salissa; mutta Ingo huudahti käskevällä äänellä kuninkaan miehille: --- Astukaat takaperin, te sankarit, sillä tämä nuori kuningas, jota -minä kanniskelen, käskee teitä pitämään sovintoa. Jos te tahdotte -hänen päänsä säilymään, niin lakatkaat herjaamasta minun miehiäni. -Olkoon kuningas tervehditty majassamme, -- jatkoi hän, Bisinon ehdittyä -paikalle, -- ja tietäköön hänen tulonsa rauhaa. Astu armollisena, -kuningas, vieraidesi makuuhuoneesen, sillä aseettomina luulen minä -meidän tänään ratkaisevamme riitamme. Ole minulle avullinen saattamaan -kuningasta sisään, Hermin-orpanani! Hän laski poikasen laattialle, piti -miekkansa koholla hänen päänsä päällä ja meni näin kuningasta vastaan. -Poika tarttui isänsä käteen ja seisoi näin kumpaisenkin urhon välillä. --- Kaikki vetäytykööt syrjään ja te, Vandalit, tehkäät vahtipalvelusta -portailla kuningasten neuvotellessa. - -Nuristen antoi Bisino käskyn palvelijoillensa jättämään ovipuoli -tyhjäksi ja sitte käski hän Hadulbaldia miehittämään portaat yhtä -monella henkilöllä hänen omistakin seuralaisistansa. Ingo seuraisi -kuningasta salissa olevalle korkeammalle paikalle, jossa urhon vuode -sijaitsi, ja itse asettui hän kuninkaan vastapäätä ja kietoi kätensä -nuoren kuninkaan pojan kaulalle. Bisino istahti vastenmielisesti ja -katseli synkästi ympärillensä. -- Sinä aiot käyttää minun poikani -päätä pakoittaaksesi minua säästämään sinua ja sinun maankulkijoitasi. -Mutta hirveästi on viha leimunnut raivoon minun ja sinun välilläsi, ja -minä pelkään, ett'ei sovinto meidän välillämme tulisi kau'an kestämään. -Jos sinä tänään pelastut minun vihaltani, saavuttaa se sinut kuitenkin -huomenna tahi jonakin muuna päivänä, sillä jos poikani esirukoukset -avaakin sinulle oven vankihuoneesta, niin tiedäthän kuitenkin minun -voimani ulottuvan kau'as ympäristöön, ja että kuninkaan tahto saartaa -sinut kuin ahdistetun metsäotuksen. - --- Tosin kunnioitan minä sinun voimaasi, kuningas, -- vastasi Ingo, --- ja minä tiedän, että minulle kävisi vaikeaksi päästä sillan yli ja -ratsastaa aron poikki, jos sinun vihasi minua vainoaisi. Kuitenkin -on minun ajatukseni, että kuningas toimii jalosti, jos hän täyttää -minulle annetun lupauksensa niin pitkälle, kuin meidän valamme vaatii. -Kuningas on tarjonnut minulle kaksintaistelua; tarjoumus tuottaa -kunniaa sekä on sankareille sopiva, ja joll'et sinä voi suvaita minua -maan päällä, tiedän, ett'ei minulla voisi olla kunniakkaampaa kuolemaa -kuin kuninkaan miekan kautta kaatuminen tahi joutuminen miesteni kera -Thüringein raivon uhriksi, siinä tapauksessa, että lähettäisin sinut -edeltäkäsin kuolleiden asuntoon. Siitä huolimatta en voi hyväksyä -ajatusta taistelemisesta sinun kanssasi, minun herrani ja isäntäni, -sillä hyvä sinä olet minua kohtaan ollut, ja hyviä töitä olet sinä -minulle hovissasi tehnyt; minä kunnioitan puolisoasi ja tätä poikaasi, -jota minä pidän käsivarrellani, ja iloisia tulevaisuuden toiveita on -minussa herännyt sinun suosiosi johdosta. Sentähden minua surettaa, jos -minun pitäisi sinun kanssasi taistella hengestäni, vaikka minä pidänkin -sotakunniaa suuressa arvossa. - --- Järkevät sinun sanasi ovat, -- vastasi kuningas, -- ja minä luulen -sinulla olevan rehellisen tarkoituksen ja sinun vastenmielisesti -syöksyväsi turmioon, mutta minua pakoittaa vaarallinen asemani -kuninkaana, jota ei kukaan muu voi käsittää paitsi se, joka itse -hallitsijana istuu kansan valta-istuimella. Tiedä siis, maanpakolainen, -että Caesar vaatii minua antamaan sinut hänen lähettiläänsä käsiin. - --- Aiotteko te, voimallinen kuningas, ikäänkuin voitettu mies totella -kateellisen Romalaisen käskyä? - --- Hän on ärsyttänyt Kattein kansaa, jotka ovat halulliset saamaan -orjia ja karjaa minun maastani; sinun takiasi tulevat Thüringit -laulamaan sotalauluansa. - --- Suo minulle sija sotajoukossasi, kuningas; -- keskeytti häntä Ingo, --- niin minä palajan voittajana tahi en koskaan. - --- Luuletko sinä voittajana olevasi minulle tervetulleempi kuin nyt, -sinä perintöruhtinattaresi kanssa? -- kysyi kuningas synkästi. -- -Thüringein sodat määrää kuningas yksin! - -Silloin laski Ingo kätensä kuninkaan pojan päälle ja lausui -surullisesti: -- Samoinkuin tämä lapsi, kasvoin minäkin ilossa -kuninkaallisen kruunun loisteessa, viattomana kuin sinunkin poikasi, -kun minut karkoitettiin isänmaastani. Muista, kuningas, että ihmis-onni -nopeasti vaihettelee; et sinäkään tiedä, mikä kohtalo tulevaisuudessa -on suotu sinun pojallesi. Kuinka jumalat meidän onnen määrännevätkin, -vaativat he kuitenkin meitä aina uskollisesti pitämään sanamme. Pidä -sinäkin, kuningas, huolta siitä, ett'eivät he joskus poikasi päähän -kosta valaa, jonka olet tehnyt onnettomalle Ingolle. - --- Poikaani minä muistan ja että voisin turvata hänelle vallan, -rikkoessani sinulle antaman valani, -- vastasi kuningas. - --- Riko kuitenkin vuorovieraisuuden vala sillä tavalla, ett'eivät -jumalat sinuun vihastu, -- jatkoi Ingo rukoillen, -- salli minun -miehineni vauriotta lähteä linnastasi ja maastasi. Enempää ei kansasi -sinulta vaadi, ja jos Romalaiset vaativat sinulta pahempia, loukkaavat -he sinun kunniaasi. Auta minua, poika, ja rukoile isääsi minun -puolestani! - -Herrain laskeusi maahan ja syleili kuninkaan polvia: -- Älä tee, isä, -orpanalleni mitään pahaa. - -Kuningas katseli kau'an poikaa, jonka pään päällä Ingo piti aseella -varustetun kätensä. -- Sinä et tiedä, lapsi, mitä sinä pyydät, -- -lausui hän vihdoin. Ja katsoen lempeämmin Ingoon, jatkoi hän: -- -Lupaatko, Ingo, minulle pyhällä valalla, ett'et teoskaan vaadi kostoa -tästä yöstä ja ett'et koskaan vahingoita minua etkä minun poikaani etkä -koskaan hanki minkäänmoisia liittoja Answald-ruhtinaan kanssa, niin -sallin sinun lähteä rauhassa linnastani ja maastani. - --- Sen valan otan tehdäkseni, -- lausui Ingo hiljaa, -- jos sinä, -kuningas, puolestasi tahdot vannoa tämän poikasesi pään nimessä -omistavasi niitä sanoja, joita sinä äsken minulle lausuit, ja ummistat -kuninkaallisen silmäsi minua hankkeiltani, joll'ei kansan melu sinua -välttämättömästi pakoita. - -Kuningas nauroi synkästi. -- Sen tahdon tehdä, jos sinä ilmaiset -minulle kaikki hankkeesi. Ingo nyökäytti päätään myönnytykseksensä. -- -Noh, istu siis minun viereeni, kuten ennenkin, ja kuiskaa salaisuutesi -minun korviini. -- Kuninkaat puhuivat hiljaa keskenänsä, ja Hermin -istui heidän kummankin keskellä sekä syleili heidän kummankin polvia. - -Portailla makasivat kilpiensä takana Vandalit ja kuninkaan miehet -eri joukoissa. Ylempänä heitä istuivat jakkaralla kumpaisetkin -aseenkantajat, Berthar ja Hadubald, vastakkain. Silloin alkoi Hadubald -lausua: -- Rauha näyttää syntyvän, meidän hallitsijaimme salissa -kestävästä keskustelusta. Jos sinä, urho, suvaitset voimme upottaa -kinastuksemme juomaan, jonka joku minun miehistäni tietää pian tänne -hankkia, sillä yö tuntuu viileältä. - --- Murhapolttaja! -- vastasi Berthar vihaisesti. - --- Pahoin teet sinä, kun pilkkaat palvelijata, joka tekee, mikä on -hyödyksi hänen herrallensa. - --- Rosvo! -- mörisi vuorostansa Berthar, -- sinä petit uskollisuutesi -ja söit sanasi kuninkaan oluesta, ja sen koomin on sinun tarjoamasi -olut pilaantunutta. - --- Ken ylpeästi esteleikse vuodattaa tynnyrin tapista, olkoon -varoillansa, ett'ei hänen vertansa vuodateta vihertävällä arolla. - --- Vihertävällä arolla ja pimeässä metsässä samoinkuin täälläkin -majassanne saat odottaa verisiä iskuja, joll'ei kuninkaan tekemä rauha -sinua silloin suojele; ole, urho, tyytyväinen siihen! - -Kau'an kesti kuninkaiden keskustelu, ja vihdoin huudahti Bisino: -- -Tuo malja, juomanlaskija, juodaksemme ystävyyden muistoa, ennenkuin -Ingo-urho meistä eroaa. -- Portailla olevien miesten joukossa syntyi -vilkas liike, juomanlaskija riensi pois ja palaisi suuri simamalja -kädessänsä, kuninkaat tekivät toisilleen lupauksensa maljan ääressä ja -käsi pojan pään päällä. -- Ja nyt me, Ingo, erotaan -- lausui kuningas, --- minua surettaa, että sinä olet kuljeskeleva urho, etkä ole minun -sukulaisiani ja sittekin, jos sinä olisit minun heimolaisiani, olisit -sinä kentiesi vähemmin rakas minun sydämelleni. - --- Muistele minua ystävällisesti, kuningas, -- lausui Ingo ja -huudahti sitten iloisena vanhukselle: -- Olkaat valmiit lähtemään, me -ratsastamme pois. - --- Keskellä päivää me tulimme -- vastasi Berthar, minun kuninkaani -ja hänen miehensä eivät hiivi pois kuten öiset varkaat. Jos meidän -päämiehemme käskee meitä lähtemään ennen kukonlaulua, pyydän sinua, -Bisino-kuningas, käskemään miehiäsi näyttämään tietä niillä soihduilla, -joita he tänä iltana niin huolellisesti ovat kantaneet, käydessänsä -tämän salin ympärillä, jotta meidän poislähtömmekin tapahtuisi -ikäänkuin keskipäivällä. - -Kuningas katsahti ensin vihaisesti tuohon rohkeaan, mutta sitte lausui -hän: -- Minä pidän sinusta paljon, sinä osaat taistella isäntäsi -puolesta sekä miekalla että sanoilla. Nouskaat ratsunne selkään, te -korskeat vieraat, mutta te, minun mieheni, sytyttäkäät soihdut, sillä -teidän kuninkaanne seuraa vieraitansa portille. - -Sillalla erosi Ingo kuninkaasta ja hänen pojastansa, ja kaikki -hämmästyivät, kun kuningas, otettuaan jäähyväiset, vielä kerran juoksi -palkkien yli Ingon luokse sekä suuteli ja syleili häntä. Hymyellen -silmäili Berthar soihdunkantajien synkkiä kasvoja. -- Ratsastakaatte -vitkaan, -- käski hän portin ulkopuolella olevia Vandaleja, -- -ett'eivät luule meidän heitä pelkäävän. -- Ratsasta sinä edellä, Wolf, -ja anna hevoisten ravata yöilman viileydessä; hyvin kävikin meidän -käyntimme kuninkaanlinnassa. - -Kun portti oli suljettu vieraiden jälkeen sanoi kuningas käskien -miehillensä: -- Se, joka tänään tahi huomenna lavertelee tästä yöstä -tahi maljan ääressä kuiskuttelee Romalaisen kanssa, kuten monet tänään -ovat tehneet, hänen suunsa tulee kuninkaan kirves tukkimaan. - -Sitte otti hän makaavan lapsen käsivarsillensa ja kantoi sen omaan -huoneesensa. Mentyänsä tornin ohitse, heitti hän alakuloisen silmäyksen -kuningattaren huoneeseen. Siellä sisällä makasi epätoivoinen nainen, -pää akkunanlaitaa vasten, ja kuulteli miesten sorinaa ja kaukana -taukoavaa hevoisten kavionkopsetta. Mutta kuningas ajatteli: -- Joll'ei -minun puolisoni olisi korkeasukuinen, olisi tiima parempi sekä hänelle -että minulle. Sillä mielelläni antaisin minä hänelle selkäsaunan ja -sitte taaskin pitäisin häntä hyvänä. Tahtoihan hän katkaista vaatteen -[tarkoittaa avioeroa. Suoment. muist.] meidän välillämme. Ja hän -on taistellut minun miekkaani vastaan; luuleeko hän minun voivani -unohtaa sitä? -- Mutta mitä Romalaiseen tulee, on minulle perin pohjin -mieluista, ett'ei hän saa tahtoansa esille, sillä hävytöin oli hänen -vaatimuksensa ja häpeämätöin hänen lähettiläänsä. -- Ja seuraavana -aamuna kutsutti kuningas luoksensa ällämystyneen Harietton ja lausui: --- Suuren Caesarin tähden olen minä tehnyt ja toimittanut kaikki, jonka -minun kunniani kuninkaana sallii, enkä niitäkään enempää. Minä olen -lopettanut ystävyyden tuon maanpakolaisen kanssa ja sallinut hänen -lähteä täältä suojeluksetta, jotta hän poistuisi minun valtakunnastani. -Ja kaiketi ratsastaa hän nyt jo kaukana arolla. Kun kuningas jälleen -meni aarrekammioonsa ja katseli kuvaansa astiassa, lausui hän huoaten -itseksensä: -- Yksi huoli haihtui, mutta toinen, suurempi tuli; yksi -seikka minua lohduttaa, ja se on nuot rehelliset kasvot, jotka minä -näen. - - - - -9. - -Idis-linna. - - -Metsäseuduillakin asuvissa nuorissa miehissä heräsi matkustamisen -halu, kun puitten oksat alkoivat paisua nesteistä ja tulivat -hiirenkorvalle. Taloissa kuiskaeltiin salaperäisesti, ja rivakkaat -nuorukaiset pitivät salaisesti neuvottelujansa metsän peitossa, sillä -retkeä eivät olleet kihlakunnan vanhat ja viisaat käskeneet, eikä -sitä aljettaisi kihlakunnassa tavallisilla julkisilla uhrijuhlilla, -vaan ainoastansa joukko tyytymättömiä erosi rakkaasta kotiseudustansa -omin päinsä ja omalla hulvallansa sentähden, että heidän mielensä -teki suurempia maan-aloja. Aluksi olivat vaan muutamat harvat -päättäneet kokea onneansa vieraassa maassa ja näitä johti Beron -pojat, Baldhard ja Bruno; mutta pian rupesi muidenkin rehellisten -maanviljelijäin nuorempain poikain mieli tekemään matkalle, ja näiden -kera lähti villipäitä ja metsässä samoilijoita, joista tappeleminen -oli mieluisempaa kuin maansa viljeleminen ja vieläpä moni naapurinsa -kanssa riitaantunut perheenisäkin. Moni sai myöskin sydänkäpyseltään -kehoituksia lähtemään; ennen lähtöänsä kosi hän lemmittyänsä, ja kun -perheessä oli useampia tyttäriä, uskalsi isä luopua lapsestansa, -luottaen tulevaisuuden toiveesen. Tällä kertaa ei ollut kysymyksessä -retki kaukaisiin maihin, ainoastansa kuun ja tähtein, suhisevan -tuulen tahi lentävän korpin opastamana, sillä seutu, johon uutismaata -aiottiin raivata, oli vaan muutaman päivämatkan päässä kihlakunnan -rajasta, ja tie kulki metsän ja viljelysten kautta, joita omisti -ennen samaa tietä tänne siirtyneet kansalaiset. Sentähden ei -matkaanlähtevillä ollut pelkoa, että heitä tiellä hätyyteltäisiin, -eivätkä he suuresti huolineet eväästä eikä eläimenruo'asta. Sitäpaitsi -toivoivat he tulevansa ystävällisesti vastaanotetuiksi siinä seudussa, -johon aikoivat rakentaa majansa, sillä muuan viisas perheenisä oli -ennakolta varovasti tehnyt sovinnon tämän kansan kanssa matkasta, johon -he aikoivat lähteä. Ja sittenkin valmistivat lähtijät itseänsä matkaan -vieläkin salaisemmin, kuin heidän tapansa muutoin olikaan; sillä ei -ollut kaikille kihlakunnan päämiehille mieluista matka, joka vähensi -heidän nuorten sotilainsa lukua, ei Answald-ruhtinaalle eikä Sintramin -suvulle, jotka koettivat hillitä muuttamisen halua niin paljon -kuin heidän voimassansa oli. Myöskin oli poismuuttajilla kuninkaan -viha peljättävänä, sillä hän voisi häiritä heitä uutis-viljelysten -raivaamisessa ennenkuin he olisivat ennättäneet saada jalansijaa -tuossa uudessa maassa. Sentähden olivat ne, jotka mielivät muuttaa -pois, ryhtyneet öiseen keskusteluun ja valinneet Beron pojat -johtajaksensa ja viimeisinä kuukausina varustaneet itseänsä matkaan -sekä hankkineet itsellensä apua sukulaisiltansa, tehneet vankkureja ja -maanviljelyskaluja sekä ostaneet niin paljon karjaa, kuin irti saivat. -Ja he aikoivat lähteä matkaan yksi erällänsä kaikessa hiljaisuudessa, -kokoontuakseen rajan toisella puolella järjestetyksi matkueeksi. - -Ensi aamuhämärässä seisoivat vankkurit kuormattuina elolla ja -huonekaluilla. Näiden paksuista palkeista tehtyjen ajopelien päälle oli -levitetty vuotia katoksi, härjät ammuivat ikeessä, vaimot ja lapset -ajoivat karjan kokoon vankkurien taakse, ja suuret koirat, jotka olivat -uskollisia matkatoveria, haukkuivat ajopelien ympärillä. Sukulaiset ja -naapurit saapuivat ottamaan jäähyväisiä ja toivat mukanansa eväitä tahi -muistoja kotiseudusta. Jäähyväiset eivät suinkaan olleet iloiset, sillä -rohkeinkin oli salaisuudessa levotoin tulevaisuudestaan. Vaikka se -uusi maa ei ollutkaan äärettömän kaukana, oli se kuitenkin tuntematoin -milt'ei kaikille, ja epätietoista oli, josko isänmaan jumalat sielläkin -tulisivat heitä suojelemaan ja jollei vahingolliset toukat tahi -männinkäiset rupeaisi hävittämään karjaa sekä eloa, tahi viholliset -polttaisi heidän kartanoitaan. Lapsetkin olivat haikealla mielellä sekä -istuivat hiljaa säkkien päällä ja pienokaiset itkivät, vaikka heidän -vanhempansa olivat kietoneet heidän päänsä ja kaulansa terveellisillä, -pyhillä ruohoilla. Auringon noustessa nousivat matkallelähtijätkin -seisovallensa, ja vanhin heidän suvustansa tahi joku viisas vaimo -lausui siunauksen heidän matkallensa, ja kaikki kuiskasivat hiljaisen -rukouksen menestyksestä ja loitsun metsänpetoja sekä kuljeskelevia -rosvoja vastaan. Mutta kylän muut, kotiin jäävät asukkaat katsoivat -arasti matkamiehiin ikäänkuin menneisiin ihmisiin ja kauhistuivat -niiden rohkeutta, jotka hylkäsivät kotiseudun onnen. Sillä yhä paloi -miesten mieli vilkkaasti kaukaisiin maihin, ja kuitenkin hirvitti heitä -aina elämä kaukana synnyiseudun pyhyyksistä, sen tavoista ja lakiloista. - -Vankkurit rupesivat ratisten liikkeelle vuorta kohti; matkamiehet -lähettivät kukkulalta silmäyksen isäinsä kylään ja kumarsivat päänsä -seudun näkymättömille jumaluusvoimille; moni tyytymätöin veitikka -lausui myöskin kirouksensa niille vihollisille, jotka olivat tehneet -hänelle olon isänmaassa tukalaksi. Sitte katosivat kaikki metsään. -Vaivalloista oli kulku kivisillä teillä, joihin lumiräntä oli uurtanut -syviä kuoppia, usein täytyi miesten astua ales ratsuiltansa raivaamaan -tietä kuokilla ja lapiolla, härkäinajajien huudot ja ruoskanlyönnit -kaikuivat julmasti, pojat juoksivat vankkurien takana ja estivät -niitä kivien avulla vierimästä takasin, ja sittekin ponnistelivat -vetäjät turhaan, kunnes toinen valjakko auttoi toistansa, tahi miehet -ja vaimot asettivat vahvat olkapäänsä pyöriä vastaan. Missä tie oli -enemmän raivattu, ratsastivat miehet tähystellen ja aseet suorana -matkueen ympärillä, valmiina taistelemaan petoja tahi kuljeksivia -rosvoja vastaan. Mutta kun matkustajat ensimäisen päivämatkan perästä -ennättivät siihen laaksoon, joka oli määrätty yhtymäpaikaksi, silloin -unohtui päivän vaivat ilosta, nähdessänsä korvessa heidän edellänsä -saapuneita kansalaisia. Vuorelta tulijat nostivat korkea-äänisiä -riemuhuutoja, ja ne, jotka jo olivat asettuneet leiriin alahalla, -vastasivat samalla; nekin, jotka tätä ennen tuskin olivat olleet -tuttujakaan, tervehtivät toisiansa ikäänkuin veljekset. Miehet -tulivat koolle, ja Baldhard, jolla oli taitoa mittauksessa eroitti -leiripaikan seipäillä. Siellä riisuttiin juhdat valjaista, vankkurit -vedettiin vierettäin linnoitukseksi, ja ylt'ympäri sytytettiin rovioita -kasaan kannetuille kiville. Sill'aikaa kun karjaa söi laitumella -aseellisten nuorukaisten ja koirien paimentamina, valmistivat vaimot -illallisaterian. Miehet paaluttivat karjalle tarhan yöksi, määräsivät -vahdit ja toivat vankkureista esille mukanatuodut varastot virkistäviä -juomia; sitten istuivat he vakavina juttelemaan noista hyvistä -laitumista, joita he odottivat kohtaavansa Idispurolla, ja tuosta -äärettömästä metsästä vuoriston eteläpuolella, kuinka maa siellä oli -kivinen, polut jyrkät, ja kuinka tämä vuoriseutu sentähden oli harvaan -asuttu. Aterian loputtua kokosivat he kalliimmat hevoiset ja härjät -vankkurilinnoituksiin, ja uneliaat lapset sijoitettiin vuotakatoksen -alle. Näiden jälkeen menivät vaimot tuohon ahtaaseen asuntoon, ja -ainoasti miehet istuivat vielä hetkisen ystävällisesti yksissä maljan -ääressä, kunnes heidänkin silmänsä uupuivat, ja kylmä yö-ilma jäähdytti -heidän riemunsa. Sitten kietoivat he itsensä nahkasiin ja peitteisiin -sekä laskeusivat maata valkeain viereen tahi vankkurein alle. Seutu -kävi yhä hiljaisemmaksi; ainoastansa tuuli puhalsi vuorilta, vartijat -kulkivat vankkurilinnoituksen ja tarhan ympäri sekä heittivät väliin -puita leimuaviin rovioihin. Mutta koirat haukkuivat lakkaamatta, sillä -etäältä kuului käheää ulvontaa, ja rovioiden ympärillä juoksentelivat -saaliinhimoiset pedot, jotka näyttivät varjoilta maasta nousevassa -sumussa. - -Tällä tavoin matkustivat siirtolaiset kolme päivää metsäseudussa -vitkallisesti eteenpäin; sade valui heidän päällensä, ja tuuli -kuivasi jälleen heidän läpimärjät vaatteensa. Väliin pysähtyivät -he kansalaistensa taloihin, joissa he tapaisivat joko vallattomia -veitikoita, jotka olivat karaistut taistelussa metsän hankaluuksia -vastaan, tahi köyhiä uutisasukkaita, jotka valittivat kivisistä -pelloistansa ja masensivat matkustajienkin rohkeutta. Neljäntenä aamuna -kulkivat he sen puisen tornirakennuksen ohi, joka oli rakennettu -Thüringiläisten rajalle; kummastuksella katseli heitä tornin juurella -sijaitsevassa talossa asuva vartija, joka harvoin joutui tekemisiin -matkustavien joukkojen kanssa; mutta siirtolaiset tervehtivät häntä -ilolla, sillä vaikka hän olikin yksinäinen metsänasukas, oli hän -kuitenkin viimeinen heidän heimoansa. Sitten kulkivat he hetken aikaa -rajakorven läpi hedelmättömien, räkämäntyjä kasvavien hiekkamaiden -poikki, johon seutuun ei yksikään uutisasukas ollut sijoittunut -asumaan ja jossa harvoin kirveen kajahdus oli kuulunut, sillä maisema -oli synkkä ja kolkko, ja pahojen henkien sanottiin liikkuvan sen -rajalla, koska ne olivat suljetut pois niistä maaseuduista, joita -kansan suopeat jumalat vartijoitsi näiden vakinaisille asukkaille. -Mutta mäntymetsän toisella puolen näkivät siirtolaiset riemulla avaran -laakson, jota korkeat kummut ja tiheä lehtometsä ympäröi. Sinne -polveili Idispuro niittyjen lävitse, ja kukkuloiden juurella oli taloja -ja viljavainioita. Aurinko paistoi herttaisesti vihannalle nurmikolle -ja hiirenkorvalla oleviin lehtiin, hevoiset korskuivat, haistaessaan -raikkaan ilman laaksosta, ja härjät tervehtivät laiduinta ammumisella, -mutta siirtolaiset nostivat kätensä, rukoillen sitä jumalatarta, joka -laaksoa hallitsi ja joka kyllä voisi suojella miesten henkeä: jos he -vaan pääsisivät hänen suosioonsa. - -Muuan ratsastaja laukkasi matkustajia vastaan ja antoi jo kaukaa -keihäänsä heilua ilmassa tervehdykseksi; siirtolaiset vastaanottivat -häntä riemulla, tuntiessaan hänessä kansalaisensa, Wolf'in; naisetkin -tunkivat hänen hevoisensa ympärille, ja lapset ojensivat hänelle pieniä -kätösiään vankkureista. -- Tervetultuanne, rakkaat kansalaiset, -- -huudahti Wolf, -- teidän matkanne on lopussa. Sijoittukaatte taloihin, -sillä tuolla kummulla odottavat kihlakunnan vanhimmat uhrikiven luona, -tehdäksensä vahvan liiton teidän kanssanne, jotta te pääsisitte -osallisiksi kansan oikeuksista ja saisitte maa-osuutenne. -- Silloin -lähtivät taaskin kaikki liikkeelle uudella innolla ja kulkivat laaksoon -kuivaa niittytietä. - -Ja Baldhard lausui ystävällisesti Wolf'ille, joka ratsasti hänen -rinnallansa: -- Thüringiläisten kuninkaanlinnasta kuljitte te meidän -talon ohitse öisessä sumussa ikäänkuin pimeässä kummittelevat peikot. -Silloin ehdimme tuskin lyödä kanssasi kättäkään ja sopia matkallemme -määrätystä päivästä. Sen koomin emme ole teitä kuulleet emmekä nähneet; -minä olin kovin levotoin teidän kohtalostanne, ja kuitenkin täytyi -minun salata levottomuuteni muilta. - -Wolf nauroi. -- Vandalit, -- lausui hän osaavat tehdä itsensä -näkymättömiksi, ja erittäinkin näyttää minusta Berthar-urho olevan -keijukaisten sukua, sillä hän liikkuu saniaiskasvien alla yhtä -varmasti kuin me omassa kylässämme, silloinkin kun hän matkustaa -tuntemattomissa seuduissa. Heidän hevoisensakin lyykistyvät maahan -metsän piilopaikoissa ikäänkuin koiranpennut vaaniessansa. Me -pääsimme kenenkään huomaamatta tähän maahan. Täällä otettiin meidät -hyvin vastaan, sillä sinun isäsi oli ennakolta valmistanut kaikki. -Minun herrani, Ingo, hallitsee nyt päämiehenä täällä ja minä huomaan -Marvingein talonpoikain olevan tyytyväiset häneen. Täällä asuvan kansan -tulet sinä huomaamaan vanhanaikuiseksi ja rehelliseksi. Se juo vielä -oluttansa puisevista, tammesta tehdyistä sarkoista, jotka todellakin -ovat raskaita käsitellä, mutta heidän juomansa on oivallista. Meillä ei -ole kuitenkaan ollut paljon jouto-aikaa, sillä osa meistä työskentelee -vasaroilla ja kirveillä linnoituspuuhissa vuorilla, ja toiset ovat -seuranneet kuningasta etelään päin Main-virran yli Burgundein luokse; -tänään tulette te otolliseen aikaan, sillä ruhtinas, jolle te aiotte -vannoa uskollisuutta, on juuri ikään palannut takasin. Ingo-ruhtinas -odottaa teitä uhrikivellä. - -Jos sinä tapaat Berthar-urhon, -- vastasi Baldhard, -- niin jätä tämä -hänelle minun Frida-sisareltani; hän uskoi sen minun erinomaiseen -huostaani, ja se on käärittynä hänen varaltansa ruhtinaan kartanossa. --- Ja hän laski kerän hänen käteensä. - -Leiripaikalta menivät Thüringit eräälle vuorelle, joka kohoitti -pyöreätä lakeansa muiden kukkuloiden yli. Viimeisen pengerryksen edessä -oli Ingo seuruenensa hevoisensa seljässä. Siirtolaisten lähestyessä -laskeusivat Vandalit ratsuiltansa ja tervehtivät iloisesti tulijoita. -Thüringiläistenkin rohkeus kasvoi, nähdessänsä edessään urhon, jolle -he tätä onnen olivat suoneet vieraanvaraisuutta synnyinseudullansa, -ja josta nyt voisi tulla heille hyvä johtaja vaaroissa ja puolueetoin -tuomari. Ingo vei joukon vuorta ylöspäin uhrikiven luokse, jossa -laakson miehet seisoivat taajoissa ryhmissä, ja kaikkein etimäisenä -vanha Marvalk, heidän uhraajapappinsa. Uhraavat jakautuivat kolmeen -joukkoon kiven ympärille, kolme kertaa kolme sonnia talutettiin esille -uhriksi hyville jumalille, kolme kunkin kansan puolesta. Uhrikattilan -yli yhtyivät miehet liittoon ja lupaisivat kunnioittaa Ingo-urhoa -päämiehenänsä. Sitten valmistettiin uhri-ateriat puiden varjossa, ja -kaikista tuntui ikäänkuin ruhtinaalliselta lahjalta, kun päämies nousi -seisomaan ja ilmoitti kansallensa tuon vanhan rajariidan Burgundein -kanssa nyt olevan sovitun. - -Uhri-aterian jälkeen ratsasti Ingo Bertharin kanssa ales laaksoon -päin ja eräälle toiselle kukkulalle, jossa Vandalit valmistelivat -linnoituksiansa. Tiellä lausui hän iloisesti: -- Nyt olemme siis -tehneet liiton kahden kuninkaan kanssa, ja voimme menestyä täällä -hyvinkin, jos jumalat pysyvät meille suosiollisina. Sinun Burgundein -kanssa tekemääsi sotaretkeä tulee minun kiittää siitä menestyksestä, -joka minulla oli Gundomar-kuninkaan luona; hän nureksii nyt Romalaisten -ylpeyttä ja pysyne, kuten toivon, lähimäisessä tulevaisuudessa -alallansa. - --- Ja sillä välin rakennamme me itsellemme täällä, kivien välissä, -vahvan jalansijan, -- hymyili Berthar, -- ja muutaman vuoden kuluttua -käy mahtavallekin kuninkaalle vaikeaksi hävittää meidän uutta kotiamme. -Tuolla, kuninkaani, näet oman kartanosi sijan. - -Metsää kasvavasta vuoriharjanteesta pistäytyi Idispuron varrella -olevaan laaksoon jyrkkä vuorenkukkula, joka notkolla oli eroitettu -sen takapuolella olevasta harjanteesta. Kukkula kohousi mahtavana -vihriän laakson yli; laellansa oli sillä vanhoja tammipuita ainoana -koristuksena. Sillä vuoren kupeilta oli puut hakattu maahan ja ladottu -päällättäin yli vuoren puolen korkeuden, joten ne kivien ja mullan -kanssa olivat vankkana varustuksena, ja tämän edustalle oli kaivettu -vallihauta, joka oli niin etäällä kukkulasta, ett'ei sinne ennättäneet -mitkään heittoaseet. Vanhus oli viisaasti käyttänyt hyväksensä -vesi-ojia ja pieniä solateitä, saadaksensa varmoja polkuja kukkulalta -ympärysmuurille, joten piiritetyt sodan aikana voivat mennä ylös ja -tulla ales vihollisen aseiden tapaamatta heitä alhaaltapäin; mutta -tuon linnoituksella varustetun vierun oli hän tehnyt niin jyrkäksi, -että kivillä ja heittokeihäillä oli vapaa tie ales ylimmäiseltä -kukkulalta. Siellä, missä kukkula yhtyi vuoriharjanteesen, oli hauta -syvempi ja muuri korkeampi. Tällä puolen pulppuili runsas vesilähde -erään kalliolohkareen alta ulommaisen muurin sisäpuolella eikä erittäin -kaukana vuoren kukkulasta. Siihen olivat hakkuumiehet jättäneet puut -seisomaan, että lähteelle vievällä tiellä olisi siimestä ja suojaa. -Myöskin oltiin tasoitettu kukkulan laki ja sen reunalle rakennettu -toinen muuri kivistä ja puunrungoista. Tämä ympäröi tammipuita ja -alan, joka oli kylläksi avara hätätilassa suomaan tilaa siirtolaisten -karjalle, vaimoille ja lapsille. Siellä, missä ratsumiehille -raivattu jyrkkä tie johti laaksosta ympärysmuurin läpi linnaan, -sulki sisäänpääsöä portti ja vartijata varten rakennettu, puinen -torni. Kukkulan korkeimmalla paikalla, puiden keskellä, salvoivat -Ingon miehet kuninkaan salia suurista hirsistä; lähellä olevat, -maahan lyödyt palikat osoittivat niitä paikkoja, joihin oli aikomus -rakentaa asumuksia miehille, suojia hevoisille ja sarvikarjalle sekä -varastohuoneita. Mutta ett'ei kuningas olisi huoneetta, sillä aikaa, -kun rakentaminen kesti, oli hänelle valmistettu asumus korkeimman -tammen latvaan. Sen vahvojen oksien väliin olivat miehet sovittaneet -vaakasuorassa olevia salkoja ja näiden yli olivat he naulanneet -palkkeja, karsineet pois sisimmäiset tammenoksat, tahi taivuttaneet -ne ulospäin, ja ympäröineet tuon lehtimajassa olevan aukon laudoilla -siten, että kaksi huonekerrosta oli päällättäin tammen latvassa. Kaidat -portaat johtivat sinne ylös pitkin tammenrunkoa, ja kumpikin noista -pienistä huoneista oli alhaaltapäin suljettu laattialuukulla. - -Riemulla katseli Ingo tehtyä työtä. Vieläkin suuremmalla riemulla vei -häntä tuo vanha rakennusmestari paikasta paikkaan: -- Maanpakolaisina -tulimme me kuin linnut tähän maahan, -- lausui hän nauraen, -- ja -lintujen joukossa pitää teidän, kuninkaani, asua, kunnes liesi ja sali -ovat valmiina. Ja katso, tuolla alahalla, onnen jumalattaren purolla, -tekevät jo thüringiläiset nuorukaiset vankkurilinnoitusta sille -paikalle, jolle he tulevat rakentamaan kylänsä. Minä lähetin sinun -kamaripalvelijasi, Wolf'in, heidän luoksensa, sillä hän on tottunut -heidän tapoihinsa. Katsopas alemmaksi laaksoon, siellä on oivallinen -laiduin karjalaumoille, ja sen takana olevassa metsässä liikkuu hirvi, -ja villihärkä ammuu. Mutta kaukana eteläänpäin, missä Idispuro juoksee -Main-virtaan, näet sinä Burgundein synkät metsät ja kukkulat, joille he -ovat rakentaneet rajalinnansa. - -Häkki on valmis, -- vastasi Ingo, ojentaen kätensä tuolle uskolliselle -sotilaalle, -- mutta metsälintu, jonka minä aioin siihen sulkea, -kujertelee vielä vuorien tuolla puolla. Tärkein on vielä tekemättä. -Ilottomana minä kuljeskelen, ja pelko erään toisen kohtalosta ei salli -minun vapaasti henkiä. - --- Kuultele siis minun terveisiäni. Tämän lähetti Beron tytär -ruhtinaanlinnasta, -- lausui Berthar, ja veti esiin nauhan, johon oli -pujoteltu pähkinöitä. -- Huomaa kuningas, kuinka älykkäästi se nuori -neiti on merkinnyt ajan, jonka sinun vielä tulee odottaa. Ensimäinen -pähkinä, joka on puoleksi valkoinen, puoleksi musta, tarkoittaa -päiväntasauksen aikaa ja jokainen noista muista seuraavia päiviä; joka -seitsemänteen on hän piirtänyt kuun kääntymisen merkin ja viimeinen -pähkinä on musta, ja siihen on pistetty rautainen neula; se merkitsee, -luullakseni, sitä päivää, joka on määrätty hääpäiväksi. Laske nyt, -herra! Lyhyt on aika, joka sinulle enään annetaan, sillä kuu on jo -kääntynyt tuon viimeisen kerran. - -Silloin lausui Ingo: -- Valitse minulle, isä, toveria uhkarohkeaan -työhön, ja varusta meidän synnyinseutumme tavan mukaan sotilaita ja -hevoisia salaiseen retkeen. Mutta rukoile sinä meidän kanssamme öisiltä -hengiltä myrskyä ja pimeyttä. - - * * * * * - -Synkkiä pilviä ajelehteli metsämajain yli, varjot laajenivat ja -pienenivät vuorotellen, milloin kulki kuun ohitse ihmispään varjo, -milloin ikäänkuin hevoisen kullaltahohtava kavio. Sakea sumu laskeusi -ales vuorien kukkuloilta, harmaana kiemuroi se kumpujen ympärillä, -valui ales laaksoihin ja peitti synkkään vaippaan kaikki, joka oli -maanpintaa ylempänä, kalliot ja lehdot sekä liikkeellä olevat ihmiset. -Myrsky vinkui vuoristossa kau'an kajahtelevia valitusääniänsä ja -tuiverteli puiden latvoja, että nämät taivuttivat oksansa syvään ales -laaksoon; silloin tällöin kuului metsässä kova jysähdys; ikivanhoja, -onteloksi lahonneita hirsiä kaatueli kumoon, puu putosi toisensa -päälle ja lingoitti kaatuessaan ryskävän vastaanottajansa syvään ales -ahtaaseen laaksoon. Kovasti kirkuen lensivät korpit erillensä ja -pakenivat erääseen vuoren onkaloon, jossa pitelivät itseänsä kiinni -nokallaan ja kynsillään. Mutta tuolla alhaalla kohisi puro vihaisissa, -vaahtoavissa laineissa; se paisui puiden yli, jotka tukkivat siltä -tien, ja nousi kalliolta kalliolle; puiden oksat ja rungot kiersivät -ympäri huimissa pyörteissä, ja hyrsky kohosi ylös vuorien rinteelle. - -Vuorijonon yli häämöitti heikko valo; kentiesi tuli se maasta, kentiesi -myöskin taivaan pilvistä; epäselvään saattoi nähdä vuorien kohoavan -laakson pimeästä yöstä. Äkkiä leimahti salama. Ja hirveämpänä kuin -metsän kohina ja puiden ryske jylisi ukkosen jumalan mahtava ääni. - -Ingo seisoi puron jyrkällä äyräällä; kädellään pidätteli hän itseänsä -kiinni eräästä puunjuuresta, joka pisti ulos maasta ja kunnioituksella -kumarsi hän päänsä salamalle ja ukkosenjyrinällä: -- Niistä öisistä -jumaluusvoimista, joita minä olen huutanut avukseni, lähestyt sinäkin, --- jupisi hän; -- mahtava hallitsija, minkä viestin tuo rukoilevalle -miehelle se taivaallinen tuli, jossa sinä liikut? Kutsutko minua pois -ihmisten ilmoilta valoisiin saleihin, ja tulenko minä murtumaan kuin -puiden latvat myrskyssä, vai suotko minun puusta putoavan hedelmän -kaltaisena viipyä niissä laaksoissa, joissa ihmiset majaelevat? Jos -sinulla on antaa merkki minulle, niin salli minun huomata, tuleeko -se työ, jonka minä aion tehdä, onnistumaan. -- Silloin iski salama -pilvestä hänen allansa olevaan kallioon, ja kalliosta leimahti sininen -valo salamaa vastaan, ukkonen jyrisi, kallionlohkare irtautui, ja -vieri, hyppien penkereeltä penkereelle, ales laaksoon päin; yhä -rajummaksi tuli sen vauhti, se mursi itsensä metsän läpi ja musersi -kallion, kunnes se vieri puroon, että vaahto pirskui korkealle -taivasta kohti. Mutta salaman ja jyrinän jälkeen syntyi hiljaisuus, ja -kaukaa kuului huutavien ihmisten ääniä. Silloin lausui Ingo hurjalla -riemulla: -- Minä kuulen sulhaispoikien äänet, he kutsuvat minua -häihin; siunaa meidän hankettamme, sinä mahtava hallitsija, -- ja -heiluttaen miekkaansa juoksi hän ukkoisen pilvien ja yön pimeyden -läpi ales laaksoon. Kuu oli kadonnut vuorien taakse, synkkä yö peitti -metsämajat, myrskyn jättiläiset liikkuivat pauhinalla ruhtinaan -kartanossa olevien asumusten ympärillä, ne ropisuttivat hyistä sadetta -kattoihin, viskelivät pois palkit salin harjalta ja jytisyttivät -vinkuen suljettuja portteja. Ne miehistä, jotka valvoivat näiden öisten -henkien hirveässä temmelyksessä, peittivät vapisten päänsä patjoihin; -vahtikoiratkin makaisivat vinkuen kojuissansa ja portaiden alla. -Naisten huoneessa liehui lampun liekki kovassa ilmavedossa, joka tunki -sisään ovista ja seinistä. Irmgard istui vuoteellansa, laattialla -hänen edessänsä oli Frida polvillansa, joka oli kietonut käsivartensa -leikkisiskonsa vyötäisille ja peljästyneenä kuulteli öisten henkien -ulvontaa. - --- Myrskyn impi kulkee kartanon ylitse jättiläisten ahdistamana, -- -valitti Irmgard; -- ken rohkenee iskeä miekkansa tuuliaispäähän, -hänen sanotaan haavoittavan tuota pakenevaa impeä. Minuakin on isäni -miekallansa uhannut sentähden, että minä polvillani rukoilin häntä -säästämään minua huomenna antamasta lupaustani tuolle pahalle miehelle. -Mieluummin tahdon minä kulkea kuin jättiläisten morsian, ennenkuin -lausua nuot pyhät sanat tuolle ilkiölle. - --- Älä puhu niin hirveitä, -- rukoili Frida, -- ett'eivät nuot -kuolemattomat tuolla ulkona sinua kuulisi ja muistuttaisi sinulle -sanojasi. -- Ja taaskin nosti hän päänsä sekä kuulteli. - --- Kau'an ei kestänyt se autuus, jonka jumalat soivat minulle, kun -_hän_ tuli meidän taloomme, -- alkoi Irmgard taaskin lausua. -- Silloin -olin minä huoletoin satakielen laulellessa minulle riemulaulujansa, ja -mustain marjain riippuessa hedelmäpuissa; ylpeänä tunsin minä ikäänkuin -lentäväni höyhenpuvussa maan yli, kun _hän_ puhutteli minua. Nyt istun -yksinäni ja tuijottelen ulos pimeyteen. Minun täytyy vihata itseäni, -- -kujerteli hän, -- kun valitan omaa hätääni. Ingo, lemmittyni, katkera -on se suru, jota tunnen itseni suhteen, mutta suurempi on huoleni sinun -kohtalostasi, sillä sinä siirryit pois öisen tuulen kanssa, eikä kukaan -tuo minulle viestiä sinulta, enkä tiedä, vieläkö sinä muistelet minua, -vai joko olet minut unohtanut, ja josko sinä vielä elät kaukana täältä, -murheessa kuten minäkin, vai joko minä peitän sinun purppurakankaasi -maisen turpeen alle. Hän hypähti seisovallensa lausuen: -- Sydämessäni -kätken niinä sinun salaisuutesi, sidottuna olen sinun elämääsi ja -elää täytyy minun, kunnes saan tietää, missä minun kuninkaani pää -lepää. Katsopas, joko aamu, jota minä pelkään, valkenee, -- huudahti -hän tytölle. Frida riensi akkunaan ja väisti hiukan syrjään akutinta, -vinkuen tunki eräs tuulenpuuska sisään, ruiskahutti sadevettä huoneesen -ja kosketteli naisten poskia kylmällä hengähdyksellään. -- En näe vielä -sarastusta taivaalla enkä kuule muuta ääntä kuin pauhun ilmassa, -- -vastasi Frida ja sulki taaskin akkunan aukon luukulla ja peitteellä. - --- Kiitoksia, -- lausui Irmgard, -- vielä on aikaa iloita. Mutta kun -aamu tulee, silloin kokoontuu häävieraat; juhlapuvuissansa saapuvat -he ja tekevät piirin; he vetävät neitsyen sen sisään, lukevat hänen -edellänsä sanat ja ivaavat häntä kysymyksellä, tahtooko hän antaa -lupauksensa. En, -- huutaa hän. -- Silloin näen minä kauhistuneita -kasvoja ja yhdet, jotka ovat mustanpuhuvat vihasta. Tämä tempaa -miekkansa, Lävistä minut! -- Ja peittäen kasvonsa käsillään, valitti -hän: -- Isä-parkani, sinäkin tulet kärsimään lapsesi kadottamisesta. -Sillä minä, lähden pois kolkoille poluille, kuljen autioita aroja -ja kahlaan hyisiä virtoja; ääntä ei kuulu matkalla, ja kylmä on yö -mennessä manalan majoille, ja ympärilläni liikkuvat äänetöinnä nuot -mustat haahmut. - -Ovi narisi ja aukeni; eräs haahmu astui sisään, ja hänen jäljestänsä -toinen sekä lopulta kokonainen joukko, jättiläisen tapaisilla -jäsenillä, mustilla päillä ja mustissa puvuissa. Kauhistus valtasi -naiset, nähdessänsä nuot öiset kummitukset. Mutta noiden vaitonaisten -ja hiljaa liikkuvien peikkojen joukosta, juoksi yksi esiin. Ainoastansa -yksi ääni -- oliko se kirkahdus, vai oliko se huokaus? -- kuului -Irmgardin huulilta; sitten heitettiin musta huntu hänen päänsä yli, -hän nostettiin ylös jättiläisvoimalla ja kannettiin ulos myrskyiseen -yöhön. Hänen takanansa heitti toinen yökulkijoista peitteen Fridan -pään yli ja tahtoi nostaa häntä koholle, mutta hän taisteli ankarasti -vastaan ja huudahti huolimatta kauhistuksestansa: -- Vapaaehtoisesti -tahdon minä käydä omilla jaloillani öisien peikkojenkin joukossa; -karhunnahkaisen päähineen alta näen punertavan hivuskiemuran, jonka -kyllä tunnen. -- Seuraavassa silmänräpäyksessä oli huone tyhjä, ovi -suljettiin ulkoapäin, ja nuot öiset vieraat juoksivat aukealle kentälle -erään suuren aukon kautta, jonka he olivat tehneet kartanon muuriin. -Myrskyssä ja sateessa korskuivat tuliset ratsut ja ratsastajat laukkasi -eteenpäin. Ja taaskin kirkuivat myrskyn henget vihlovia kostonhuutoja -ja vuodattivat pilvistä vettä sen kartanon katolle, josta ruhtinaan -lapsi oli kadonnut. - -Ehtoon tultua seuraavana päivänä oli myrsky vaijennut, ja aurinko -kultaili punertavalla iltaruskollansa Idis-linnan tammipuita. -Silloin laukkasi ratsastajajoukko ylös linnan muuria kohti synkästä -metsästä, joka yleni linnoituksen takana. Berthar, joka itse oli -vahtina tornissa, riensi portille ja huusi ojennetuin käsivarsin -tulijoille tervehdyksensä. Hevoiset nelistivät pihaan, kaksi huntuun -peitettyä naista nostettiin ales ratsuilta, Ingo irroitti ensimäisen -yllä olevan hunnun, ja auringonsäteet valaisivat Irmgardin kasvoja. -Vandalit laskivat polvillensa hänen eteensä, tarttuivat hänen käteensä -ja hameensa liepeesen sekä huusivat kuningattarellensa raikuvat -tervetuliaiset. Mutta Berthar lähestyi kunnioituksella liikkumatointa -Irmgardia, tarttui hänen käteensä ja lausui: -- Sulkekaat piiri, -soturit, ja rukoilkaat korkeita jumalia siunaamaan kuningasparin -avioliittoa. -- Ja hän teki avioliiton pyhät kysymykset Ingolle, -Ingbertin pojalle, Vandalein kuninkaalle. Sitte kääntyi vanhus, joka -tässä, oli isän sijassa, neitsyen puoleen samalla kysymyksellä. Silloin -aukeni hänen suunsa ensi kerran tuon kauhean yön jälkeen, mutta nuot -värisevät sanat olivat: -- Niin, minä tahdon. -- Ja Vandalin morsian -peitti kasvonsa lemmikkinsä rintaa vastaan. - -Tammien alla valmistettiin hää-ateria, miehet kantoivat esille -puupöytiä ja asettivat niitä jaluksille, joita he olivat -yhteenliittäneet. He olivat myöskin ennakolta veistelleet -kunnia-istuimen hallitsijalle ja hallitsijattarelle ja varustaneet sen -nojapuilla käsiä varten. -- Tyydy tänään, jalo kuningatar, miestesi -halpaan tervetuliais-ateriaan. Puulautasia tarjoamme me sinulle -hopeaisten sijasta ja lähde-veden sekä talonpoikain valmistaman siman -kanssa metsistäsi pyydystetyn villisian lihaa. Ole armollinen ja lempeä -kansallesi! - -Ja iltaisella sanoi Berthar tammen luona Ingolle: -- Pitkässä -iässäni olen minä usein ollut iloinen mielessäni, vaikka olenkin -vaan kuljeskeleva urho; mutta iloisempana kuin tähän asti seison minä -tänään kuninkaani edessä. Sillä se pesä, jonka me ikäänkuin haukat -olemme rakentaneet tälle kallioille, näyttää minusta olevan hyvin tehty -työ sinulle ja eräälle toisellekin. Ja siman vilkastuttamana tekee -minun mieleni kehumaan sitä työtä, ja noita hyviä linnoituksia, syviä -vallihautoja sekä miesten ahkeria käsiä. Monenlaisia ihmis-askareita -olen minä toimitellut ja useimmin olen minä ollut särkemässä kuin -rakentamassa, mutta parhaimpana työnä sotaleikin rinnalla pidän -minä kirvestyötä, joka luo kodin erämaahankin. Lepää, kuninkaani, -häävuoteellasi; ensimäisen kerran sitten lapsuutesi, nukut sinä nyt -herrana omalla tiluksellasi ja lasket käsivartesi kuningattaren -kaulalle. Lepää rauhassa, sillä sinun miehesi valvovat kunnioituksella -kuninkaansa vihriäisen morsiushuoneen ympärillä. Onnellinen oli päivä, -onnelliseksi tulkoon yö, ja ennustakoon teidän tulonne tähän taloon -autuutta teidän elämällenne! - - - - -10. - -Lähteen luona. - - -Yhden kerran oli kesä pukenut Idis-linnan tammet viimaiseen verhoon -ja yhden kerran oli talvi karistanut pois niiden oksien lehvät, mutta -kirkkaana paloi koko vuoden ympäri valkea uuden, puiden varjossa olevan -talon liedessä Nyt oli taaskin suvi ja herttainen aika; pitkässä -jonossa kulkivat pienet, valkoiset pilvet taivahalla, ja lehtometsää -kasvavan kukkulan juurella kuljeskeli rauhallisesti lammas- ja -lehmälaumoja. Tammien välistä kohousi suuri puurakennus, kuninkaansali. -Portaita ylös nouseva tuli oven kautta avaraan saliin; perällä näki hän -pyhänä pidetyn lieden, katossa vankat orret, sivuilla kohopermannon ja -sen takana perheen isännän ja emännän huoneesen johtavat ovet. Ulkona -pihalla oli miesten matala makuuhuone ja tallit sekä varasto-aitat -linnoituksen suojassa. - -Tammen alla, johon lehtimaja oli rakennettu, istui Irmgard ja katseli -täynänsä iloa eteensä, sillä maassa makasi hänen pieni poikansa isänsä -kilvellä, ja Frida tuuti häntä. Pojut tapaili pienillä kätösillänsä -erästä mehiläistä, joka surisi hänen edessänsä. -- Mene pois, hunajan -kantaja, -- lausui Irmgard, hätistellen pois mehiläistä, -- äläkä -tee tuolle pienoiselle urholle mitään pahaa, eihän se vielä tiedä -sinulla olevan asetta turkissasi. Lennä toveriesi luokse ja ole -ahkera valmistamaan makeata hunajaa, että minun pojuni talven tultua -saisi iloita sinun ahkeruudestasi. Sillä hän on nuori linnan isäntä, -ja me otamme hänelle kymmenykset kaikesta, mitä aavassa metsässä on -saatavana. Katso, Frida, kuinka hän puristaa nyrkkiänsä ja kuinka -julmasti hän katselee; hänestä tulee aikaa myöten soturi, jota miehet -pelkäävät. Tuolla tulee isänsäkin hänen luoksensa metsästyssaaliinensa, --- huudahti hän iloisesti, otti poikasen kilveltä ja nosti hänet -korkealle ilmaan, sill'aikaa kuin Ingo lähestyi sarvesta tehdyllä -jousella, keihäällä ja metsäkauris olallansa. Ruhtinas kumartui -ales, silitteli tervehdykseksi puolisonsa kähäriä ja laski sitten -saaliinsa puun juurelle. -- Tämä nopsajalka tuli minun vastaani tiellä, -mennessäni vuorten yli Burgundein aineelle. Se on hyvinkin lähellä, -ja sinne pääsee hevoisen tarvitsematta tehdä montakaan hyppäystä, -- -lisäsi hän nauraen. -- Kaksi härkää varastettiin Marvingeilta viime -yönä tarhasta, me seurasimme niiden jälkiä, ne johtivat rajan yli ja -meidän lähettiläämme menevät eteläänpäin vaatimaan takasin varastettua. -Minä pelkään kuitenkin sen olevan turhaa, sillä sielläpäin asuva -rajakansa on vääryydenpuoltaja, emmekä me voi muulla tavalla saada -takasin omaisuuttamme, kuin että me vuorostamme teemme hyökkäyksen -heidän maallansa oleviin karjalaumoihin. Kehno sankarityö sellainen -yöllinen retki on, ja me olemme hiirtä vaanivan kissan kaltaiset; mutta -suuttuneet talonpojat vaativat sitä, eikä päämies rohkene kieltää. - --- Sentähden oletkin sinä suuressa arvossapidetty maamme miesten -kesken, ja sinun puolisosikin iloitsee siitä kunniasta, jota he -hänelle osoittavat, -- lohdutti häntä Irmgard. - --- Hyvä puoliso minulla on, joka on iloissaan minun tähteni, -- -vastasi Ingo. Kuitenkin pelkään hänen nyt enään harvoin saavan kuulla -runoilijan ylistävän miehensä urhotöitä. Viime yönä uneksin minä, että -meidän vuoteemme yli riippuvat aseet helisi, ja noustuani ylös, näin -minä miekkani hyppivän huotrassansa. Tiedätkö, mitä se uni merkitsee, -sinä, joka osaat merkkejä selittää? - --- Se merkitsee, että minun kuninkaan haluaa lähteä, -- vastasi Irmgard -vakaisesti, -- pois lapsensa ja sen äidin luota. Ahdas on piha ja -maineetoin sinun olosi metsässä. Kylläpä näen välistä varjon otsallasi -ja kuulen sotaisia sanoja huuliltasi, kun nukkuessasi sinua katselen. - --- Sellainen on miehen luonto, kuten tiedät, -- vastasi Ingo, -- että -hän kotona ollessansa haluaa sotaretkelle ja kotiin palatessaan sodan -lakattua puolisonsa syliin. Mahdollista on, että minun miekkani tanssi -ennustaa meille ottelua Burgundein kanssa, sillä meidän välillämme on -ankarat riidat, ja Gundomar alkaa käydä nurjamielikseksi. Katsopas -tuonne, kun ukkokin on ruvennut salvumieheksi, -- hän osoitti -Bertharia, joka kävi pihan poikki, kirves ja suuri nahkalaukku -olallansa. - --- Vipusilta on jotenkin joutunut epäkuntoon, -- selitti urho ja -lähestyi tervehtien, -- ja meillä on harvalukuisia käsivarsia työhön. -Sinun miehesi, kuningas, valmistavat talonpoikain kanssa sydänsuven -juhlaa ja latovat puu-rovioita ilovalkeiksi. - --- Mutta sinä valvot meidän kaikkein edestä, -- lausui Irmgard. - --- Varovaisuus on tarpeen vartijalle, joka vartioitsee aarretta, -- -vastasi Berthar, kumartaen päänsä Irmgard'ille ja lisäsi vakavasti: --- Pohjoiseen päin on tämän salin päätökatto ja vuoristossa nousee -myrskyilma. Pohjoiseen katselen minä usein silloinkin, kun päivä -on helteinen kuten tänään. Suo minulle anteeksi, kuningatar, että -minä herätän sinun uinuvan murheesi. Niin kau'an kuin minun vanha -Isanbart-ystäväni vielä oli hengissä, hääti hän hyväntahtoisesti -vuorten tuolla puolen elähytettyjä koston aikeita, sillä -Answald-ruhtinas kuulteli hänen sanojansa. Mutta sitten kun hänen -hautakumpunsa valmistettiin, kuultelee ruhtinas ainoastansa meidän -vihamiehiämme. En minä vielä pelkää kansan nostavan sotaa, vaan -salaista kostoretkeä vuorten tuolta puolelta. Minä en näe mielihyvällä, -että te, kuningatar, käyskentelette yksinänne laaksossa. - --- Pitäisikö minun elää vankina, isä? -- kysyi Irmgard surullisesti. - --- Suo ainoastansa lähimmäksi ajaksi meidän levottomuutemme anteeksi. -Moni haava menee umpeen jälleen; Theodulf'inkin on jo parantunut, ja -hän astuskelee nyt, kuten olen kuullut kerrottavan, ylpeänä kuninkaan -hovissa. - -Meluavia ääniä kuului linnoituksen puolelta, kun tornin vartija puhalsi -torveensa ja antoi toitahduksensa perästä tulla aivan liikoja, iloisia -säveleitä. Irmgard naurahti. -- Siellä on joku ystävä, -- lausui Ingo, --- ja vartija tahtoo osoittaa hänelle, kunnioitusta. -- Volkmar, -- -huudahti Irmgard rientäen runoilijaa vastaan, joka rivakkaasti astui -pihaan. Mutta hän pysähtyi, nähdessänsä matkamiehen vakaiset kasvot. --- Synnyinseudultani sinä tulet, mutta minä huomaan, ett'et sinä tuo -meille ystävällisiä terveisiä. - --- Kuninkaan linnasta minä tulen, -- lausui Volkmar, ja hänen -huulensa värisivät liikutuksesta kumartaessaan ruhtinattarelle ja -päämiehelle, -- ja ainoastansa vähän aikaa viivyin minä metsämajoissa. -Answald-ruhtinas antoi satuloida hevoisensa, ratsastaakseen kuninkaan -linnaan, ruhtinatar istui palvelijattariensa joukossa, pihassa oli -kaikki hiljaista, eikä kukaan kysynyt, mihin minä olin matkalla. -Irmgard kääntyi pois, mutta seuraavana silmänräpäyksenä tarttui hän -puolisonsa käteen ja katsoi häneen lempeästi. - -Kuninkaan lähettiläänä sinä tulet, -- lausui Ingo, -- minä toivon hänen -antaneen sinulle rauhallisen asian toimeksesi. - --- Suljettu on kuninkaan suu, -- vastasi Volkmar, -- hänen murheensa -valta-istuimestaan ja aarrekammiostaan ovat loppuneet; hän löydettiin -kuolleena vuoteellansa, sittekun hän edellisenä iltana oli iloisesti -juonut urhojensa kanssa. Rovio tehtiin, ja liekit leimusivat hänen -ruumiinsa ympärillä. - --- Hän oli mahtava herra ja urhollinen soturi; paremman lopun olisin -hänelle suonut kuin kuolemisen juopuneiden henkivartijainsa joukossa, --- lausui Ingo, kovin liikutettuna. Kuinka hän lienee käyttäytynytkin -muita kohtaan äreässä epäluuloisuudessansa, mutta minua on hän auttanut -onneeni ja kokonaisen vuoden on hän estänyt vihollisiani karkaamasta -päälleni. - --- Aarrekammion avainta säilyttää nyt kuningatar pojallensa, -- jatkoi -runoilija, hän hallitsee pontevuudella kuninkaan linnassa ja lähettää -miehiänsä retkeilemään sisämaahan. Jalosukuisia ratsastaa kilvassa -hänen hoviinsa voittamaan hänen suosionsa; ei kukaan uskalla nousta -hänen valtaansa vastaan. Jo arvelee moni kuningas-vainajan puristetun -nyrkin tuntuneen vähemmin raskaalta kuin Gisela-rouvan valkoiset -sormet. Tätä en ilmoita sinulle, ruhtinas, kenenkään lähettämänä; -harkitse itse, voiko se ennusta turmiota sinulle. - --- Samalla synkällä vakavuudella kerrot sinä sekä surulliset että -iloiset sanomat, -- vastasi Ingo hymyillen. -- Kuningas pidätti itsensä -minua vahingoittamasta, mutta kuningattaren tiedän minä olevan lempeän -ja jalomielisen. Nyt vasta voin huolettomalla rinnalla ylistää onneani, -mikäli se riippuu naapurieni tahdosta. - --- Epävakainen on vallanhimoisen naisen suosio, -- lausui runoilija. - --- Minä olin uskollinen rajavahti kuningasvainajalle, miksi en olisi -samoin hänen pojallensakin? Ja niin kau'an kuin Gisela-rouva hallitsee -Thüringiläisiä, odotan itselleni hyvää siltä taholta. Olitko sinä -kuningattaren puheella? - --- Kuningattaren silmäys muuttui teräväksi ja vihaiseksi, huomatessansa -minut väkijoukossa. - --- Jos sinä vast'edeskin aiot hovissani soittaa tanssihuveissa minun -naisilleni, -- huudahti hän, -- niin karta matkustuksia vuoristossa. -Harakan lentäessä metsän yli repii haukka siltä höyhenet. Kerran olit -sinä tätä ennenkin laverteleva sanansaattaja, vaan varo kieltäsi. Sitte -viittasi hän minua menemään, ja minä riensin nopeasti metsien läpi -tänne, sillä minua ahdisti levottomuus sinun ja ruhtinattaresi tähden. - --- Vaikka olisitkin suotta levotoin, ole kuitenkin kiitetty -uskollisuudestasi. Joku panettelija on herättänyt kuningattaren vihan -sinua kohtaan. Mitä mieltä hän on minua kohtaan, sen olen saanut -eräällä vaikealla hetkellä kokea; meidän ystävyytemme on koeteltu, -ja meidän veremme juoksee yhtäläisestä lähteestä. Sillä meidän -kumpaisenkin kohtaloa ohjaa korkeat esi-isämme jumalien salissa, ja -kuten kaksi lasta samasta heimosta olemme me muukalaisten joukossa -vuorten kumpaisellakin puolella, minä miehenä, hän naisena. - --- Mutta ei sinun naisenasi, herra, -- keskeytti Berthar. - -Ingo hymyili. -- Hän on kuitenkin nainen, ja huonosti soveltuisi -meille, miehille, naisen oikkujen pelkääminen. - --- Vieläkin huonommin hänen ystävyyteensä luottaminen, -- vastasi -vanhus. -- Emäkarhun ollessa pienenä nuolee se sen miehen kättä, jonka -kurkkuun se sittemmin käy kiinni. - --- Sinun epäluulosi menevät liian pitkälle, nuhteli Ingo sävyisesti. --- Mutta minä tahdon menetellä varovasti, kuten sinä minua kehoitat. -Me ratsastamme itse kyliin ja kutsumme vanhukset neuvottelemaan, -lähetämmekö airueen uuden kuningattaren luokse, ja pidämme tarkasti -huolta, että olisimme puolustukseen varustetut. Jos se tulee olemaankin -turha työ, niin saammehan sitte nauraa huolillemme. Ja sinä, Volkmar, -jää meidän vieraaksemme siksi, kunnes huomaat Gisela-rouvan taaskin -tulevan sinulle suosiolliseksi; tiedäthän itsekin, kuinka mielellämme -me näemme sinut keskuudessamme. - --- Suo anteeksi, herra, -- lausui runoilija kolkosti, -- jos en minä -pysäytä retkeäni; nopeampana hirven juoksua ja haukan lentoa rientää -tämän naisen viha. Hän on kokonansa unohtanut, että hän muinoin -kuningas-vainajalle ylisti minua sanansaattajana. Jos sinä luuletkin -voivasi olla levollinen hänen suhteensa, en minä kuitenkaan toivo -mitään omasta puolestani. - --- Kukapa rohkenee estää runoilijan jalkaa, kun häntä halutta lähteä? -Mutta jos sinun täytyy meistä eritä, niin levähdä ensin ruhtinattaren -lieden ääressä ja salli meidän taas pian nähdä sinut tammiemme suojassa. - --- Minä palajan jälleen takasin paikkaan, missä tammet seisovat, -- -vastasi runoilija, kumartuen käden yli, jonka ruhtinas hänelle tarjosi. - -Ingo meni Bertharin kanssa hevoisten luo; Irmgard heitti silmäyksensä -hänen jälkeensä. -- Monta salaista temppua sinä, Volkmar, osaat, -- -lausui hän hiljaa, -- mutta sinä et voi kuitenkaan selittää tuskan -ahdistamalle vaimolle kaikkia niitä ajatuksia, jotka liikkuvat hänen -puolisonsa aivoissa. - --- Ajatukset liikkuvat aivoissa, kuten pääskyset katolla, ne lentävät -ulos ja sisään, -- lohdutti runoilija, -- mutta sinä olet kotiliedellä -olevan tulen kaltainen, joka suo riemua ja herättää iloa; älä ole -milläsikään varjoista, jotka syntyvät ja katoavat. Sinunkin luoksesi, -ruhtinatar, tulen minä salaisena sanansaattajana. Lähtiessäni -metsämajoilta vei Gundrun-rouva minut tarhaan, missä talon siipikarjaa -pidetään. Hän osoitti erästä naarashaikaraa ja lausui: -- Tuokin -lintu, tuossa, lensi kesällä pois talostamme, mutta palasi ennen -talvea takasin ja toi poikansa tullessaan; nyt elätämme me kumpaakin. -Eräs, jonka sinäkin tunnet, katosi täältä, koska hän piti kiinni erään -villijoutsenen siivistä; vie nyt hänelle toisellainenkin matkamerkki. --- Ja runoilija tarjosi Irmgardille merkin, erään haikaran höyhenen -ja erään linnunpojan siipisulan, jotka olivat sidotut toisiinsa -langalla. Irmgard piti äitinsä lähettämää merkkiä kädessänsä, ja hänen -kyyneleensä valuivat sen päälle. -- Adebar-rouva, naishaikara, lensi -takasin taloon, -- lausui hän, -- sentähden, että eräs petolintu -oli surmannut hänen puolisonsa. Mutta minun sydämeni käskee minua -taistelemaan niitä metsähaukkoja vastaan, jotka laukovat siipiänsä -minun herrani vastaan. Tule, Volkmar, jotta saan näyttää sinulle pientä -haikaranpoikaani, joka riemuiten puristaa kiinni pienet kätösensä, kun -hänen isänsä kumartuu häntä katsomaan. - --- Jälkeenpuolipäivänä oli hiljaista ympärysmuurin sisäpuolella. -Runoilija oli sanonut jäähyvästit, Ingo ratsasti talonmiesten seurassa -pitkin laaksoja, ja Irmgard-rouva seisoi lähteen luona, joka pulppuili -erästä kalliosta asumuksen lähellä. Siihen oli ruhtinattaren miehet -hakanneet oivallisen kivisammion, johon vesi kokoontui. Aurinko paistoi -lämpimästi, viileä vesi juosta lorisi ja valui kivisammiosta laaksoon -päin. Erään saarnipuun oksat riippuivat kallionrinteeltä suojaavana -katoksena ja lähteen ympärillä kasvoi pajupensaita, jotka harmahtavilla -lehdillänsä salaisivat paikan vieraiden silmiltä. - -Irmgard piti pientä poikaansa lähteen yli. -- Sinä vierivän veden -hyvä haltijatar, -- rukoili hän, -- ole laupias minun lapselleni, -että hänen jäsenensä vahvistuisivat, ja hänen vartalonsa tulisi yhtä -pulskaksi kuin puolisonikin. -- Hän kylvetti poikaa, joka parkui -maltittomasti ja potki pienillä jaloillansa; sitten kuivasi hän -poikansa hennon vartalon liinavaatteella, kietoi hänet lämpösiin, -ja laski hänet sammaleelle sekä laverteli hänen kanssansa, kunnes -hän lakkasi parkumasta ja taaskin hymyili äidillensä. Sitten nousi -hän seisovallensa, riisui pois päällimmäisen vaatteensa, jotta hän -tuli seisomaan siinä vyöttämättömässä hameessansa; hän huuhtoi -lähteessä läpimärjän vaatteensa helman ja levitti sen niittypolulle -auringonpaisteesen. -- Muinoin oli minulla palvelijattaria, jotka -kietoivat ylös helmansa minun palveluksessani, ja harvoin kajosin minä -käsilläni lieteen ja vesisammioon; nyt elän minä yksinäni erämaassa -Fridan ja myllyä jauhattavien orjattarien seurassa; minun käteni käyvät -karheiksi, ja minä pelkään, ett'ei se ole minun mieheni mieleen. Mutta -jos minun käteni olisi pehmeät niin kuin ennen, puuttuisi häneltä -monta mukavuutta. Kuinka voisi hän minun avuttani elää erämaassa? -- -Hän katseli kuvaansa, joka hyppeli edestakasin läikkyvässä vedessä, -ja irroitti tukkanauhansa. Hänen pitkät, kiemuraiset suortuvansa -valuivat ales ja niiden päät kastuivat veteen, mutta hän tuijotti -lähteesen ja lausui hiljaa: -- Sellaisena olin minä hänen mieluisensa -ennen; haluaisinpa tietää, vieläkö hän nyt ajattelee samoin kuin sillä -kertaa, jolloin hän suuteli minua aamuvalossa, vai onko minun salainen -levottomuuteni isäni vihasta ja äitini murheesta minua muuttanut? -Minä salaan kuitenkin huokaukseni kuninkaalta ja vääntelen käsiäni -ainoastansa yksin ollessani. Mutta hänen uljas mielensä kärsii tästä -yksitoikkoisesta, rauhallisesta elämästä, hän ikävöi mainehikkaita -urhotöitä, sillä jalo on hänen mielensä, ja koko ikänsä on hän tottunut -valmistamaan kotkille tappotantereita. Nyt piilee hänen päänsä puukaton -alla minun tähteni. - -Näin istui Irmgard, ja raskaat huokaukset painoivat hänen päänsä ales -kivisäiliön reunalle. Vartija huudahti tornista, ja askeleita kuului -kalliolta Irmgardin näitä huomaamatta. Silloin korskui hevoinen hänen -lähellänsä, ja muuan kopea naisen ääni lausui: -- Miksi sinä, vaimo, -istut kyyrysissäsi lähteen reunalla katselemassa niin hartaasti omia -kasvojasi, ett'et näe etkä kuule? - -Irmgard hypähti seisovallensa. Hänen edessänsä istui ylpeästi -ratsunsa seljässä eräs uljas nainen; huntu riippui hänen keltaisesta -tukastansa ja hänen olkapäitänsä sekä hevoisen selkää peitti -purppuraviitta; hevoisen tamineet loistivat kullasta ja sen kaviot -polkivat liinavaatetta, jonka Irmgard oli levittänyt maahan. Ja vieraan -takana näki hän Sintramin kalpeat kasvot. Hehkuva puna nousi hänen -poskillensa, hän tiesi, kuka tuo vieras oli, jonka edessä hän seisoi -avohamein ja paljain jaloin. Mutta hänen samoinkuin kuningattarenkin -silmistä säihkyi viha. Näin seisoivat kumpaisetkin naiset ääneti -ja tähystelivät toisiansa vihollisilla silmäyksillä, sitten antoi -Irmgard tukkansa valua huntuna ales rinnallensa ja kyyristyi lähteen -vieressä kasvavaan sammalikkoon, peittääksensä alastomia jalkojansa. -Hän otti lapsen syliinsä ja piti sitä edessänsä. -- Onko tuo maahan -kyyristyvä vaimo mykkä? -- kysyi kuningatar seuralaiseltansa. -- Se -on Irmgard itse, kuningatar, -- vastasi Sintram. -- Kuningatar kutsuu -sinua, orpanani. Irmgard jäi liikkumattomana istumaan, mutta hän -lausui käskevällä äänellä: -- Käännä pois kasvosi, Sintram, sinun ei -sovi silmäillä minua, kun sinun kuningattaresi hevoinen polkee minun -hamettani. - --- Oletko sinä saanut niin hyvän tiedon siitä, mitä naiselle sopii, -isäsi talossa, josta sinä karkasit vieraan miehen jalkavaimona? - --- Valhetta on sinun herjauksesi, niin kuningatar kuin oletkin, -- -vastasi Irmgard vihoissansa; -- kunniallisesti ja siveästi elän -minä aviomieheni kanssa. Tokkohan sinä, karsastelija, voit kerskata -samanlaisesta kunniasta. - -Uhaten nosti kuningatar kättänsä; silloin kuului ääniä kukkulalta. --- Tännepäin, Ingo, -- huudahti Irmgard hätääntyneenä, -- tule -auttamaan vaimoasi! -- Ingo tuli, rientäen ales Irmgardin lähellä -olevaa, jyrkkää polkua myöten ja näki hämmästyneenä puolisonsa maassa -ja hänen edessään, ratsunsa seljässä ylpeänä istuvan kuningattaren -ynnä hänen seuralaisensa. Hän meni vaimonsa ohitse ja notkisti -kunnioituksella päänsä ja polvensa Gisela-rouvalle. -- Tervehditty -olkoon Thüringiläisten mahtava hallitsijatar, -- lausui hän iloisesti, --- kunnioituksella tervehdin minä sinun jaloa päätäsi; suo suosiosi -uskollisen orpanasi kodille! -- Kuningattaren kasvot muuttuivat, -nähdessään urhon seisovan edessänsä iloisena ja kunnioittavassa -asemassa, ja hän lausui ystävällisesti: -- Terve sinullekin, orpanani! - --- Eikö kukaan ole niin kohtelias, että auttaisi kuningatarta hevoisen -seljästä? -- huudahti, Ingo ja tarjosi kuningattarelle jalkansa ja -kätensä, auttaaksensa häntä ales. Gisela-rouva tarttui kädellään hänen -kähäriinsä, pitääksensä niistä kiinni ja luikui hänen jalkansa avulla -ales. - --- Suo anteeksi, orpanani, -- jatkoi Ingo kuningattaren seisoessa hänen -edessänsä maassa, -- eipä ole säädyllistä, että minun vaimoni istuu -alastoinna kuningattaren ja vieraan miehen silmäin edessä; lainaa -hänelle viittasi, jotta hän voisi siivosti mennä pois, -- ja sukkelalla -tempauksella tarttui hän kuningattaren viittaan siltä kohdalta, jossa -se oli kiinni soljella, sekä nykäsi viitan pois hänen olaltansa. -Kuningatar vaaleni ja otti askeleen takaperin, mutta Ingo kietoi viitan -vaimonsa ympärille, nosti hänet seisovallensa ja lausui hänelle, -osoittaen tietä: -- Jätä meidät! - -Irmgard kietoi itsensä ja poikansa tuohon laajaan viittaan ja meni -polkua ylöspäin. Mutta Ingo kääntyi taaskin kuningattareen ja näki -tämän taistelevan voidakseen hillitä itseänsä, ja että Sintram oli -hypännyt ales hevoisensa seljästä sekä lähestyi paljastetuin miekoin. -Mutta kuningatar viittasi hänelle, ja Sintram vetäysi totellen takasin. - --- Rohkea se käsi oli, joka otti kuningattaren viitan, mutta miehen -tulee puollustaa perheensä kunniaa; sinä, Ingo, olet rohkeasti -korvannut, mitä me kiivaudessamme unohdimme, enkä minä ole siitä sinuun -vihoissani. -- Hän viittasi toistamiseen seuralaisellensa, Sintram meni -kau'emmaksi hevoisineen, ja Ingo seisoi yksinään kuningattaren edessä. --- Niin on käynyt kuten minä toivoinkin, -- lausui Gisela-rouva, --- sinä seisot minun silmieni edessä, Ingo, kuten muinoin, koska -minä salin portailta lausuin sinut tervetulleeksi; ja samoin kuin -silloin tulen minä nytkin luoksesi ystävällisellä mielellä. -- Ja hän -jatkoi vakavammin: -- Sinulla on minun maassani vihamiehiä, jotka -uhkaavat sinun onneasi, ja korkealle kuuluu heidän kostonhuutonsa -kuninkaanlinnassa; minun kansalaiseni, Burgunditkin, valittavat, kuten -olen kuullut, sinun ryöstävien miestesi tähden. - --- Sinä tunnet tavat maanrajalla, kuningatar; minun mieheni ovat itse -kostaneet vahingon, jonka muukalaiset heille ovat tehneet. Mutta jos -minun mieheni ovat tehneet jollekin Thüringiläiselle vääryyttä, olemme -me rientäneet antamaan vääryyttä kärsineelle korvausta; pidä sinäkin, -kuningatar, rauhaa, jota Ingo ja hänen rajakansansa toivoo sinun -vallaltasi. - --- Sillä urholla, jonka minä muinoin tunsin, oli suurempi kunnianhimo, -kuin Burgundein lehmäin ajaminen suojelusmuurinsa sisäpuolelle, -- -ivasi kuningatar. - --- Mies, joka levotoinna kuljeksii ympäri maailmaa, veistelee -mielellään itsellensä katoksen, jonka alla hän isäntänä voi hallita, -vastasi Ingo. - --- Epävarmalta näyttää minusta katos, -- vastasi kuningatar, -- josta -kansan huudot kutsuu ulos perheenemännän. Isä ja sulho, joilta sinä -olet neitsyen ryöstänyt, vaativat sotaretkeä sinua vastaan, nuori -kuningas tarvitsee jalosukuisiensa apua eikä voi kieltäytyä vaatimasta -sinulta takasin ryöstettyä, ja minä pelkään tuhon tulevan sinulle, -sillä ainoastansa suurella vaivalla on kuninkaan tahto tähän asti -voinut hillitä noita kiukustuneita miehiä. - --- Sinun uhkauksesi, kuningatar, pakoittaa minua vieläkin suuremmalla -voimalla suojelemaan taloani; jos sota on lähellä, on se minulle -tervetullut; lieden ääressä riippuva miekka ruostuu. - --- Mieletöin, -- huudahti kuningatar ja astui lähemmäksi, -- aivan -huoletoinna elät sinä täällä metsässä, sill'aikaa kun pyydystäjät -lähestyvät sinua joka taholta. Caesar on alkanut uuden sotaretken -Alemaneja vastaan ja sinuakin etsii hänen kostonsa; hän on tarjonnut -liittoa Burgundeille, ja Gundomar on käskenyt miehensä aseisiin. - --- Caesarista sinä puhut, -- lausui Ingo. -- Kiitos, kuningatar, tästä -hyvästä sanomastasi! Sentähden minun miekkani helähtikin, ja sieltä -lähestyy sankari, jota minä olen yöt ja päivät ikävöinyt: -- Hänen -silmänsä loistivat ja hän tarttui miekkaansa. - --- Hyvin sinä, urho, puhut, -- lausui Gisela, itsekin innostuneena -hänen tulisesta luonnostansa, -- turha vaiva olisi peloitella sinua -vaaroilla. Minä olen tullut varoittamaan sinua, sillä minä voin tarjota -sinulle mahtavampia liittoja kuin metsän ja rajamaiden talonpojat. -Ingo-orpanani, mieluummin uskon sinulle kuin kenellekään muulle -miehelle nuoren kuninkaan ja itseni; minä haluan saada sankarin, joka -sodassa voi johtaa minun miehiäni ja opettaa poikaani, miten mainetta -voitetaan. Sellaiseen kunniaan olen minä sinut määrännyt, ja saadakseni -sinut kuninkaanlinnan palvelukseen olen saapunut tänne. - -Ingo seisoi hämmästyneenä ja ankarasti pyöri ajatukset hänen päässänsä. -Hänen edessänsä seisoi tuo kaunis nainen, jolla oli kuninkaallinen -kruunu ja ojensi kätensä hänelle; rukoillen tarjosi tämä hänelle sitä, -mikä oli ollut uljaimpien sankarein mieliteko ja toivo. - --- Sinun ollessasi lasna, -- jatkoi Gisela-rouva syvästi liikutettuna; --- liitti isämme meidän kätemme yhteen; sinä kasvoit kansan keskuudessa -ylistetyksi sankariksi, ja minä onnettomaksi naiseksi kuninkaan -linnaan; silloin kosketti taaskin sinun kätesi hyväillen minun kättäni. -Se, mikä silloin eroitti sinut kuningattaresta, on sittemmin kadonnut -liekkeihin roviolla. Nyt tulen minä kutsumaan luokseni jaloimman -kaikista näiden maakuntain sankareista. Molemmatkin rukoilemme me -samaa ylhäistä jumalaa, joka on meidän esi-isiemme kanta-isä, sillä -jumalallista sukua me olemme kumpikin, me voimme kohottaa päämme -korkealle kaiken maailman kansan yli, sinä ja minä; meidät on -näkymättömät jumalat itse määränneet kansan hallitsijoiksi. -- Kun Ingo -kuningattaren huulilta kuuli samat sanat, joita hän itse oli lausunut, -katsoi hän ikäänkuin huumautuneena kuningattareen, joka jumalattaren -tavoin tahtoi ohjata hänen kohtaloansa. - --- Nyt kuului kukkulalta kolketta, kuningattaren viitta putosi ales ja -kaukana kuului yhä hiljempaa erään lapsen heikko valitus. - --- Tämä puku sopii lemmitylle sankarille, -- lausui kuningatar, -koskettaen kädellään hänen olkapäähänsä; Ingo kohotti päätänsä. - --- Hädässäni kuulen minä heikon äänen, -- lausui hän itseksensä, -minä kuulen pienen poikani valittavan minun tähteni ja minä seison -kuningattaren edessä kuten unesta herännyt mies. Minä olen sidottu -erääsen, joka minusta on henkeänikin rakkaampi. Kaiken on hän hyljännyt -minun tähteni, ja miesteni piirissä olen antanut hänelle lupaukseni -pitää hänestä isällistä huolta ja ainoastansa hänen kanssansa jakaa -vuoteeni hänen aviopuolisonansa. Kuinka voisin minä paeta hänen -luotansa ja tulla kuninkaanlinnaan? - --- Ei sanaakaan enään, Ingo, -- huudahti Gisela-rouva, ja hänen -poskensa hehkuivat, -- muista, että sinä ojensit minullekin kätesi, -muistelehan sitä yötä, jona minä pidätin kuningasvainajan miekan. Kun -minä sillä kertaa pelastin henkesi, liittivät näkymättömät jumalat -meidän kohtalomme yhteen. Minun omani sa olet, minun yksinäni, ja -kalliin hinnan minä sinusta olen maksanutkin. - --- Jalomielisen ja sankarinaisen tavalla olet sinä tehnyt minua -kohtaan, -- vastasi Ingo, -- ja kiitollisena tulen minä pysymään -sinulle niin kauan, kuin elän. - --- Häpeä sellaiselle kylmälle tervehdykselle, -- lausui kuningatar -tuimetuksissansa, -- ja häpeä sellaiselle urholle, joka ainoastansa -sanoilla osoittaa kiitollisuuttansa siitä, että eräs nainen hänen -tähtensä on antanut itsensä alttiiksi kuolonjumalien kirouksille. -Niinkö vähän käsität, mitä silloin tein, kun pidätin oman puolisoni -miekan? Minä kutsuin esiin pahuuden voimat, epäluulon ja salaisen -vihan, omaa henkeäni vastaan, sappi on siitä ajasta asti ollut minun -juomani ja erään toisenkin, jokainen sana on herättänyt epäluuloa, -jokainen yö on ollut levotoin. Minun huoleni, sydäntä kalvava huoleni, -oli yöt ja päivät, että minun vielä piti henkimän päivän valossa, -sill'aikaa kun se toinen jatkoi juomistansa hurjien miestensä kanssa. - --- Jos sinä olet kärsinyt kuoleman tuskaa minun tähteni, -- lausui -Ingo liikutettuna; -- niin kutsu minua, koska vaara sinua uhkaa, ja -mielelläni tulen verelläni korvaamaan sen osan taakasta, jonka minun -olisi pitänyt kantaa. - -Kuningatar tuskin kuulikaan hänen sanojansa; hän astui lähemmäksi -ja kuiskasi käheällä äänellä: -- Niinkö valmis oletkin, lemmittyni? -Kentiesi, ett'ei se toinen olisi kuollut, jos et sinä mainittuna yönä -olisi ollut minun huoneessani. - -Urho säpsähti takaperin, hänen poskensa vaalenivat vastatessansa: --- Luuletko, kuningatar, tulleesi rakkaammaksi minun sydämelleni -rasittamalla näin omaatuntoasi ankaralla rikoksella? - --- Miksi sinä tuijotat minuun ikäänkuin olisit kivestä? -- huudahti -Gisela-rouva, tarttuen hänen käsivarteensa ja pudistaen häntä. -- Me -kumpikin, sinä ja minä, emme voi kauemmin yhdessä elää maailmassa, jos -et sinä seuraa minua. - -Vihastuneena tempasi urho itsensä irti hänen kädestänsä. -- Jos sinä -olet salaa öisellä työllä koonnut kostavien jumalien uhkaa minun pääni -varalle, olen minä valmis kärsimään rangaistukseni, mutta vapaana -sinusta enkä riippuvana kuin orja sinun elämästäsi. - -Kuningatar katsoi terävästi hänen silmiinsä ja nosti vitkallisesti -käsivarttansa sekä puristi uhkaavana nyrkkiänsä. -- Arvat ovat -heitetyt, joihin onnen jumalatar on piirtänyt minun ja sinun -tulevaisuutesi. Sinä olet valinnut, Ingo, ja se merkki, jonka sinä -olet saanut, tietää onnettomuutta. -- Hän kääntyi pois, hänen povensa -kuohui ankarasti, mutta hänen silmänsä pysyivät kyynelettöminä, ja -hänen kasvonsa olivat liikkumattomat, ikäänkuin olisi ne olleet kiveen -valetut, kun hän, osoittaen laskevaa aurinkoa, puoliääneen lausui: -- -Jää hyvästi huomeneksi! Kiivaasti meni hän hevoisten luo. Ingo potkasi -jalallansa kuningattaren viitan ales kalliolta ja riensi kotiinsa päin -samaa tietä, jota Irmgard'kin oli mennyt. - - - - -11. - -Salaman isku. - - -Niiden ahtaiden käytävien läpi, jotka johtivat lähteeltä linnan pihaan -riensi Ingo porttia kohden. Hän huomasi sen suljetuksi sekä miesten -vartioimaksi ja tornista huusi Berthar hänelle: - --- Katsopas syrjään, kuninkaani, tuolla laaksossa ratsastaa kuningatar -seuralaisineen rajaa kohti. Niin kiirettä ei ole kellään, jonka mieli -on huoletoin. - --- Hän erkani minusta vihassa, isä. Berthar ymmärsi päämiehen synkistä -kasvoista, mitä hän sanoilla ei ollut lausunutkaan. - --- Kun paimen, -- virkkoi hän, -- ajaa pois suden karsinasta, ei tuo -ärsytetty eläin palaja kolmeen päivään, mutta naarassusi rohkenee jo -seuraavanakin yönä tehdä sisäänmurron. Koska odotat sinä, Marvingein -paimen, päällehyökkäystä laumassasi? - --- Huomenna, -- vastasi Ingo. - -Vanhus nyökkäsi päällänsä: -- Tuolla pohjoisessa päin ei ole rauhaa -maassa. Vahtitornissa, jonka me rakensimme sinun maasi rajalle, -seisoo Radgais; hän on viisas mies ja pitää kyllä vihollisia hyvin -varalta, sillä hän on puhutellut Volkmaria ja tietää kuningattaren -aikovan keittää uuden liemen Thüringiläisille. Siitä huolimatta ei -ole hänen tornistansa näkynyt yhtään savua, päivä on valoisa, ja ilma -kirkas; minä pelkään, herra, ett'ei hän vapaaehtoisesti ole ummistanut -silmiänsä. - --- Kuningatar ratsasti metsäteitä karttaaksensa vahtitornia, -- vastasi -Ingo. Mutta samalla hetkellä kun hän antoi silmäyksensä tähystellen -lennellä avaruuteen, ilmausi kultaisella lännen taivaalla valkoista -savua; yhä korkeammalle nousi savupatsas ja synkkeni yhä enemmän. - --- Me ymmärrämme varoituksen, -- lausui Berthar; -- kuningattaren -miehet tunkevat rajan yli. Sydämestäni toivon vartijan pääsevän heiltä -pakoon. - --- Heitäpä silmäyksesi eteläänkin, Berthar, siellä nousee meitä vastaan -vanha vihollisemme. Kolmannen kerran hieroo Caesar kauppaa meidän -hengestämme, ja tällä kertaa vaatii hän Burgundein hävittämään meidät -sukupuuttoon. Kuningatar uhkaili veljensä, Gundomar'in, asevoimalla. - -Taaskin tutki vanhus päämiehen kasvoja ja näki niiden vakaisuudesta, -että päämies oli aikeissa taistella elämästä ja kuolemasta. Silloin -veti hän kovempaan vyönsä ympärilleen ja lausui katkerasti hymyillen: --- Lyhytpä aika sallitaankin meille kaunistaaksemme kartanomme kahdelle -kuninkaalle. Mutta sinun miehesi ovat pian valmiit, me olemme jo kauan -odottaneet itsellemme sellaista kunniaa, ja se, joka kutsumatta aikoo -aterioida meidän joukossamme, tulee kait itse korppein ja kotkien -ateriaksi. Käske, kuninkaani; sinun miehesi ovat valmiit sotimaan. - --- Sytytä vartijarovio, -- käski Ingo, -- ja lähetä tiedustelijoita -eteläiselle rajalle sekä käske kehoittamaan talonpoikia kylissä -piiloittamaan heikon väkensä rytöhakkauksien taakse ja lähettämään -meille kaikki sotaan kykenevät miehensä. - -Silloin antoi Reithar kaikuvalla äänellä kuulua Vandalein vanhan -sotalaulun kartanolla: -- Aseisiin, te nuoret joutsenet, kantakaatte -esille rautakulppo ja sytyttäkää liekki palamaan; tänä yönä tulette te -alkamaan mainehikkaamman tanssin kuin palavien puupökkelöiden ympärillä. - -Heti senjälkeen leimusi suuri valkea kukkulalla, ja aseellisia miehiä -ratsasti nelistäen vuorta alespäin. - -Irmgard istui siinä korkeassa morsiushuoneessa, jonka Vandalit kerran -olivat hänelle valmistaneet tammen oksiin. Kädessänsä piti hän äitinsä -varoitusmerkkiä. Hänen silmänsä tuijotti ulos tyhjään avaruuteen. -Kuullessansa alahalla linnapihassa puolisonsa askeleet, käänsi hän -silmäyksensä sinnepäin nähdäkseen, tulisiko tämä hänen luoksensa. Mutta -hän jutteli Bertharin kanssa. Vihdoin tuli hän ylös ja astuen hänen -eteensä lausui hän: -- Kuningattaren viitta lensi ales syvyyteen, ja -itse läksi hän vihoissaan meidän linnastamme. - --- Minä makasin lähteen yli olevalla kalliolla. Tuska ja häpy vaivutti -minut maahan. Silloin kuulin puhetta ja vastauksia, minä näin -puolisoni kumartuvan tuon vieraan vaimon puoleen ja kuulin tämän -tekevän vaatimuksia hänen henkensä suhteen. - --- Sitten kuulit myöskin minun kieltäyneeni, -- vastasi hän suopeasti. - --- Sanat haihtuivat korvistani, sillä minun poikani valitti, ja -minä kannoin hänet isänsä vuoteelle; kentiesi löytää tämä emintimän -poikaselle. - --- Irmgard! -- huudahti hänen puolisonsa kauhistuneena, -- mitä -ajatuksia sinulla onkaan? - --- Luuletko sinä minun tahtovani olla sinun tielläsi kuten kivi, -joka estää sinun jalkaasi sankarin maineesta ja kuninkaan kruunusta? -Minä olen kuullut kansalaisieni sanovan, ett'en minä olekaan sinun -kunniallinen ja siveä aviovaimosi, ja häpäisevällä tervehdyksellä -kohtasi minua kuningatarkin. Jos sinä lähetät jalkavaimosi kotiansa, -tulee kuningatar taaskin sinulle suosiolliseksi, kuten hän ennenkin oli. - --- Sinä olet loukattu, ja sinun sanasi leikkaavat syvältä, -- -vastasi Ingo, mutta minusta näyttää, ett'ei sinulla pitäisi olla -syytä katkaista vaatetta välillämme, sillä eräs toinen miettii samaa -ilkeöillä ajatuksilla. Hän tahtoo riistää sinulta puolison, mutta -ei, kuten sinä luulet, valmistaaksensa hänelle häävuodetta. Sillä -toisellaista lepopaikkaa aiotaan maanpakolaiselle Ingolle, ja tuolla -alahalla laaksossa vieritellään jo kiviä sulkeaksensa hänet pimeään -kammioon. - -Irmgard hyökkäsi kiivaasti seisovallensa, ikäänkuin olisi käärme häntä, -pistänyt. Mutta Ingo veti tuon vastahakoisen luoksensa ja lausui -hellästi: -- Vaivaloinen on minun matkani ollut maailmassa; minä olin -vielä lapsi, kun jo täydyin kuten metsänpeto kuljeksia laaksoissa -hankkimassa elatustani, joka pitäisi minua hengissä, sill'aikaa -kuin pyydystäjät hiipivät minun jäljissäni. Usein tuskaannuin minä -elämääni, nöyrästi anellessani tähteitä muiden pöydältä ja nähdessäni -isännän kolkon silmäyksen. Kuitenkaan en luule aivan maineettomana -murtauneeni vihollisieni rivien läpi, ja rehellisesti olen ahkeroinut, -saadakseni kerran riemulla istua sankarein salissa. Muinoin tuntui -minusta viimeinen hyppäys vihollisten joukkoon suurimmalta onnelta, -ja kun sotahuudot raikui, luulin kuulevani kuolemattomien huutavan -heimolaistaan luoksensa. Vasta sinut nähtyäni, tulit sinä minulle omaa -henkeänikin rakkaammaksi, ja minun silmäni aukenivat näkemään monta -riemua tässä maailmassa; suloiselta tuntui minusta usein istuminen -auringonpaisteessa ja naurahteleminen, kun pienet pukinpojat heittivät -kippaa meidän pihassamme, ja mieheni tulivat kotia mehiläiskennot -vasuissansa. Mutta kun jumalat soivat minulle sellaisen onnen, -päättivät he myöskin, ett'ei se saisi kestää kau'an sekä samalla -tuottaa turmiota sinulle, jota minä lemmin. Rohkealla väkivallalla -täytyi minun saada sinut omakseni. Vielä köyhempi olet sinä minun -vaimonani kuin kodissa ollessasi. Ei kukaan muut ole suositellut -sinua paitsi minun hurjat mieheni ja uutisasukkaat, koska heillä -oli vastoinkäymisiä siellä kotona. Usein olen minä huomannut, miten -sinä maanpakolaisen kainalossa olet koettanut salata kyyneleitäsi -ja niitä huokauksia, joita ikävä kotiisi sinussa synnytti. Tänään -antoivat taivaalliset minulle merkin, viitan pudotessa. Mahdollista -on, vaimoseni, että he tahtovat kutsua minut luoksensa, ja sentähden -pidän minä nyt huolta, että minun lähtöni tulisi mainehikkaaksi ja -vihollisilleni vaurioksi. - --- Ratsasta pois linnasta, -- lausui Irmgard, -- ja rakenna itsellesi -uusi koti vieraassa maassa. - --- Petohan hiipii luolastansa koirien lähestyessä, eikä kansan ja maan -isä. - --- Sinähän olet elänyt rauhassa onnellisen vuoden, sinä olet nostanut -poikasi kilvellesi, ja vaimosi on levännyt sinun rinnallasi. Ajattele -sitäkin, Ingo, ennenkuin valitset, -- Hän katsoi yhä ahdistuksella -hänen kasvoihinsa. - -Ingo meni vielä kerta noiden pienten akkunaluukkujen luokse ja -katseli joka haaralle pimeään maisemaan. Taivas loisti kuni kirkkain -kulta, ja alhaalla laaksossa nousi usva purosta. Hän katseli noita -aallonkaltaisia kukkuloita, noita synkkiä metsiä, tuota hedelmällistä -ketoa; sitte kääntyi hän vaimoonsa ja sulki hänet syliinsä. -- Kun -runoilija lauloi salissa, ja sinä ennen muita kunnioitit muukalaista, -silloin rakastit sinä minua sentähden, että minä johdin urhoja kuolon -tiellä. Mikä on muuttanut mielesi, Vandaalin vaimo? - --- Tuska, jonka tunsin ajatellessani, että sinut menettäisin, -- -vastasi Irmgard hiljaa ja painoi kasvonsa hänen rintaansa vasten. - -Ingo piti häntä kiinteästi puristettuna itseensä. -- Korkealla kannoin -minä päätäni, vaikka olinkin maanpakolainen mies, iloisena nautin minä -kunkin päivän tuomaa onnea, sillä minä pidin elämätä vähäpätöisenä -mainehikkaasen kuolemaan verraten, ylpeä olin minä uskollisuudestani -kaikkia kohtaan, joille olin antanut lupaukseni, ja siitä, että -viholliseni minua pelkäsivät. Ken tahtoo tallata lokaan tätä minun -ylpeyttäni, hänet minä tapan tahi tappaa hän minut. Mutta ylpeämpänä -kuin koskaan ennen, varustaun minä tällä kertaa tappeluun. Sillä -vahvempana kuin koskaan ennen lähestyy vihollisen voima, ja sinä, -lemmittyni, olet omilla silmilläsi näkevä, ylistikö runoilija syyttä -sinulle urhoasi. Valmista itsesi, ruhtinatar, vastaanottamaan puolisosi -kunniapäivää, sillä pian saat sinä morsiushuoneesi ympärillä kuulla -joutsenten julmaa laulua ja nähdä pilvissä taivaan sillan, jota myöten -urhot rientävät ylöspäin. - -Tummemmaksi tulivat öiset varjot, vahtirovio leimusi ja levitti -punaisen hohteen sekä savupilviä pihan yli, jossa miehet varustausivat -puollustukseen. He raivasivat pihan rattaista ja työkaluista, kantoivat -esille heittokeihäitä ja latoivat kasaan kiviä; vaimotkin olivat -auttamassa, he toivat ahkeraan vettä lähteestä ja täyttivät salin -vieressä olevat astiat ja sammiot. Sanantuojia tuli kylissä asuvan väen -luota rientämällä pihaan, ja johtajien käskyt kaikuivat ympärysmuurin -sisällä. - -Irmgard astui Fridan seurassa ales korkealta yliseltä. Hän oli -voittanut epäilyksensä ja ikäänkuin jumalattaren kannattamana kulki -hän pihan poikki. Berthar hymyili mielissään hänet nähdessänsä. -Hän nousi äkkiä seisovallensa maasta, jossa hän naulaili suurta -heittokonetta, ja tervehti kuten soturi päällysmiestänsä. -- Noin on -minusta mieluista, -- lausui hän, -- nähdä kuningatar koristettuna, -hänen kasvojensa tyyneys sekä hänen rinnassansa oleva kultakoriste -ilahuttaa minua. Niitä häitä minä ylistän, joissa morsian on noin -yltäkylläisesti koristettu. Sillä iloisina me, pojat, taistelemme, -nähdessämme meidän hallitsijattaremme urhottarena lähestyvän -soturia. Mutta kuulehan vielä ystävällinen neuvo vanhuksen suusta. -Hyvä emäntä olet sinä ollut hurjille pojille rauhan aikana, sinä -olet pitänyt huolta kaikista ja ollut jäykkä kaikkia kohtaan, kuten -oikean perheenemännän tuleekin olla, ett'ei rohkea silmäys tahi -sopimatoin pilapuhe simasta päihtyneiltä miehiltä uskaltaisi ilmi -sinun läsnäollessasi. Mutta osoitapa nyt taasen, jos hyväksi näet, -suosiollista kohtelua sotureille, puhu heille kaikille ystävällisesti -ja jaa heille anteliaasti varoja, joita sinulla on kellarissa ja -aitassasi. Sillä en minä pelkää joutuvamme ru'oan ja juoman puutteesen -sillä ajalla kun sota kestää; mutta moni lyö kovemmin ja lingoittaa -aseensa voimakkaammin, jos häntä toverinsa seurassa kestitetään -simalla ja runsaalla särpimellä. Tähän asti olemme me vaan väijyneet -burgundilaisia rosvoja, mutta tällä kertaa tulee meillä olemaan työ, -josta vastaiset sukupolvet tulevat kertomaan. - -Irmgard ojensi hänelle kätensä, ja vanhus tarttui siihen -kunnioituksella. -- Mitä minuun tulee, on nyt kaikki niin tapahtunut, -kuten kauan olen toivonutkin, -- jatkoi hän, -- ahtaanpuoleinen -taistelukenttä, tulinen ottelu ja minä päällikköni rinnalla. Yksi asia -minua vaan tekee levottomaksi, se, että joukko, joka hänen kanssansa -astuu taistelukentälle on niin harvalukuinen. Sillä sotajumala laskee -mieluummin pellollansa joukottain kaatuneita miehiä kuin yksinäisiä -korsia. - --- Tule tänne, Wolf, -- huudahti Berthar tuolle nuorelle -Thüringiläiselle, -- sinä osaat oleskella sievästi naisten kanssa, -ja he kehuvat sinun tanssitaitoasi. Sentähden pitääkin sinun ruveta -heidän kaitsijaksensa. Johda naisia vierittämään ales kiviä kalliolta -ja heittämään vettä tuleen, jos katto syttyy. Tuo kuopasta meidän -kokoamamme härjän- ja hirvennahat ja levitä ne kosteat vuodat -puukatolle, sillä lähin puiden lehviä ovat märät vuodat meidän parahin -suojamme tulinuolia vastaan. - --- Lähempänäpä kuningasta luulin saavani seisoa, -- vastasi Wolf -nuristen. - --- Ei kukaan estä sinua oikealla ajalla ottamasta osaa taisteluun, --- lohdutteli ukko, -- mutta kunniakkaampi kuin luuletkaan on sinun -toimesi, sillä nuot tuolla ulkonakin tulevat kyllä naisten tavan mukaan -kiistelemään siitä, kenen velli pohjaan palaa. - --- Sinä, isä, tarkoitat, että monelle meistä tulee huomenna kuuma päivä. - --- Monelle heistä, pitää sinun sanoa, -- vastasi Berthar. Pidä vaan -huolta siitä, että rivakkana poikana saavutat onnen jumalattarien -suosion. - --- En minä itseäni ajatellut, -- vastasi Wolf ja katsoi olkansa yli -saliin päin. - --- Älä katso taaksesi, on laki sodassa. Kaikki, jotka tulevat -jäljissäsi, pitäkööt huolta itsestänsä; ainoastansa niiden varalta -pitää sinulla olla silmiä, jotka ovat sinun edessäsi. - -Wolfin aikoessa nuoralla hinata märkiä vuotia katolle, tuli Frida -hänen luoksensa ja alkoi ivallisesti lausua: -- Kunniakkaanpa toimen -sinä olet saanutkin, ja pahalta haisevat ne matot, joita sinä meille -levittelet. Jos sinä rupeat kamaripalvelijaksi, joka meitä, naisia -puollustat, pysyy viholliset mielellään meistä kymmenen askeleen päässä -ja kääntävät kauhistuksella pois nenänsä. - --- Jos minä olisin päällikkö, -- vastasi Wolf suuttuneena, -- -asettaisin sinut seisomaan portin päälle koko sotajoukon eteen, -haavoittamaan vihollisten rintoja pistopuheillasi. Auta minua -pystyttämään tikapuut saliin kattoluukun kohdalle ja pidä kiinni -köysistä, että saisin vuodat erilleen tuolla ylhäällä. - -Mielellänsä täytti Frida hänen pyyntönsä, ja kun hän oli levittänyt -kaikki vuodat sekä tullut katolta ales, katsoi hän ympärillensä -tyhjässä salissa ja antoi yht'äkkiä Fridalle suudelman. Frida ei tehnyt -vastarintaa, vaan otti kiiruusti esille nauhan ja sanoi: -- Pidä -ylähällä käsivartesi, Wolf, jotta saisin sitoa sinut itseeni. Jos me -saamme nähdä huomen-illan, tahdon ruveta sinun vaimoksesi, Usein olen -minä ollut tyly sinua kohtaan, vaan tänään sanon sinulle, että sinä, -eikä kukaan muu, olet minun lemmittyni -- Hän sitoi nauhan Wolf'in -käsivarteenpa tämä huudahti: -- Tahdonpa kiittää kuningattaren vihaa, -joka katkasi pistimen ohdakkeeltani. -- Frida suuteli häntä lämpimästi, -sitten tempasi hän itsensä irti ja juoksi pois vaimojen luokse. - -Taaskin kulkivat pilvet kuun ohitse julmina, ihmisen ruumiin ja -hevoisen jalan kaltaisina muodostuksin, milloin sysimustina, -epäselvässä hämärässä. Usvaa nousi Idispurosta ja levisi muurin sekä -linnan ympärille. Eläinten kirkumista ja ihmisten huutoa kuului linnan -portin luona, ja laaksostapäin tulevilla teillä ajoivat talonpojat -hevoisia, nautoja ja ruskeavillaisia lampaita. Miehet kantoivat puisia -kilpiänsä ja jouduttivat keihäillänsä karjan askeleita, ja vaimot -sekä lapset riensivät eteenpäin, kantaen talouskapineita. Surullinen -oli heidän matkansa vuorta kohti, sillä kun joku kääntyi katsomaan -takaperin, ajatteli hän levottomuudella, vieläkö hän palajaisi taloon, -jonka hän nykyään oli rakentanut, vai hukkuisiko kentiesi koko talo -liekeissä. Alimman ympärysmuniin portilla oli pakenevien aikaansaama -ahdinko niin suuri, että tällä paikalla vahdissa seisovan Vandalin -täytyi auttaa heitä neuvoilla ja viittauksilla, ett'eivät he pimeässä -poikkeaisi portille johtavalta polulta. Kukkulan huipulla oleva -linnapiha täyttyi ihmisistä ja eläimistä. Lehmät ammuivat, hevoiset -juoksivat hurjasti ympärinsä, ja vaimot vetäysivät kärryinensä -muuria lähemmäksi. Mutta Berthar kehoitti miehiä järjestämään elukat -riveihin ja sulkemaan lampaat karsinaan. Pihan keskellä leimusi tuli, -jolla kiehui nälkäisiä varten olevat padat, ja juomanlaskija kaatoi -janoisille olutta, jota ahkerasti nautittiin. Berthar kulki yhden luota -toiseen, tervehti heitä tyynesti, ikäänkuin olisi rauha maassa, kysyi -heidän ajatustansa ja urkki samalla kertaa viisaasti tietoja heidän -luvustansa sekä rohkeudestansa. -- Miksi viipyvät puron toisella puolen -olevat naapurit, missä ovat käsivoimistaan tunnetut, vaahterametsissä -ja peippoisen lempimän lähteen luona asuvat talonpojat? -- huudahti hän -thüringiläiselle Balthardille; onko tuo valkoinen sumu niin soaissut -Marvingein mielen, ett'eivät he kuule vartioiden ääntä tornista eivätkä -näe valkeata? - --- Hitaasti he liikuttavat jäseniänsä, -- vastasi Balthard -huolellisena, -- minä näin heidän ajavan karjaa ja kärryjä heidän -metsissänsä oleviin pyhiin paikkoihin, eivätkä he taida olla kärkkäät -jättämään hevoisiansa ja lapsiansa. Kuitenkin olisi kiirut hyvä, -sillä eilen illalla kulki eräs joukko pohjoisesta päin pitkin puroa, -ja siellä kimalteli kilpiä sekä rautakypäriä. Ja minä pelkään heidän -olleen kuningattaren hurjia miehiä, jotka etsivät itsellensä yösijaa -noissa taloissa. - -Muuan ratsastaja tuli nelistäen laaksosta johtavaa tietä pitkin -ja riensi nuolennopeana vaahtoisella ratsullansa portista sisään -sekä antoi ohimennessänsä vanhukselle viittauksen. -- Radgais! -- -lausui tämä ja riensi hänen perässänsä saliin, jossa Ingo vanhempien -talonpoikain kanssa kuulteli soturien ilmiantoja. Sanansaattaja riensi -tervehtien hevoisen seljästä. -- Loistavin joukoin tunki kuninkaan -miehet meidän aluellemme -- lausui hän, -- heitä on koko joukko ja -Theodulfin sankareja lisäksi. Töin tuskin pääsin minä pakoon vuorien -yli, sytytettyäni vahtirovion. He piilevät puiden takana laaksossa, -sillä heitä on tuskin sataa kilpeä enemmän. - --- Näitkö sinä kuningatarta? - --- Paitsi Theodulf'ia näin ainoastansa tuon vanhan Hadubald-rosvon. - --- Jos ei Gisela-rouva pannut useampia miehiä liikkeille, -- lausui -Berthar ylenkatseella, -- tulee luultavasti harvat hänen sotureistansa -enään näkemään kotona viinimaljaansa. - --- Tuolla tulee yksi Main-virran luota, -- lausui Ingo. Vandalilainen -Valbrand riensi saliin. - --- Ratsastaessani eteläänpäin honkametsän läpi vaanimaan rajaseutua, -kuulin kilpien kilinää rajalla olevalla tiellä. Minä piiloitin -hevoiseni ja hiivin jalkasin metsän läpi; silloin näin minä pitkän -miesjonon lähestyvän, tämä oli kolmeen osaan jaettu burgundilaisjoukko, -jossa oli ratsastajia ja jalkaväkeä. Päällikön rinnalla ratsasti -eräs muukalainen, Caesarin henkivartijaväessä, joita nimitetään -protektoreiksi, palveleva Romalainen. Minä tunsin hänen kypärinsä -ja sota-asunsa ja kuulin hänen naurunsa sekä romalaisia sanoja. -Huolettomina kulkivat he hietikolla ilman etuvahtia ja vaanijata, -täydellisesti varmoina voitostansa. Parin miehen kanssa olisin minä -voinut peljästyttää heitä. Minä matkin metsässä kehrääjälinnun ääntä, -jolloin he säikähtäen pysähtyivät ja töllistelivät puiden välistä -pilviin. Mutta minä lingoitin puiden takaa keihääni Romalaista vastaan. -Urho kaatui ähkyen hietikolle; he rupeisivat kovasti huutamaan, ja minä -pakenin pimeässä. Minä toivon tämän olevan heille huonon enteen. - --- Me ylistämme kuningattaren viisautta, -- lausui Ingo, -- kun hän -on nostattanut muukalaisjoukon minun miehiäni vastaan. Luottiko hän -niin vähän Thüringiläisten taipuvaisuuteen, ett'ei hän kutsunut -kansalaisiansa aseleikkiin? Missä säikähdytit sinä hänen urhojansa -linnun äänellä? - --- Puolitiessä tästä Mainiin, -- vastasi Valbrand, -- näin minä -heidän viimeksi valmistavan leiriä yöksi. Burgundilaiset nousevat -myöhään makuulta; vaikka he kiiruhtavatkin, eivät he sittenkään tule -ennättämään laaksoon ennen päivännousua. Tuolla sumussa, puron takana -huomasin minä hevoisenjälkiä. - -Ingo viittasi häntä menemään ja lausui Bertharille: -- Pidä huolta, -isä, että kaikki muut paitsi vahdit menevät makuulle, sillä huomenna -tulevat he tarvitsemaan teräviä silmiä ja levähtäneitä jäseniä. Pidä -tarkkaa vahtia portilla, ett'ei kukaan vihollinen pääse hiipimään -sisään pakenevien joukkojen kanssa. Aamuhämärässä kokoamme me -talonpojat ja luemme miehemme. Heitä tulee olemaan liian vähän -ympärysmuurin varalta. Mutta me taistelemme hengestämme, ja nuot toiset -vähäisestä saaliista. Rauhallinen tervehdys sinulle, isä, viimeisen -kerran, ennenkuin antaumme taisteluun. Me iloitsemme tänään siitä, että -he pitävät meitä, maanpakolaisia miehiä, suuren sotaretken arvoisina, -ja siitä tulee minun kiittää sinua, uskollinen ystäväni. - -Aamu joutui, ja pilvet olivat veripunaiset reunoiltansa sekä -peittivät auringon. Linnassa nousivat maassa makaavat jalkuvillensa. -Miehet valmistivat itsensä hirveän sotajumalan palvelukseen; he -voitelivat ja pörröttivät tukkansa niin, että se tuli punaiseksi -ja seisoi pystyssä; he panivat kulta- ja messinkirenkaita käsiinsä -ja kaulaansa ja kiristivät vyönsä kovempaan, voidaksensa käydä -kepeämmin ja saadaksensa jäsenensä nopeammaksi juoksuun. Moni otti -hirvennahkaisen, rautalevyillä varustetun paidan päällensä ja moni -heitti myöskin päältänsä ruskean villanutun sekä avasi paitansa, jotta -heidän rinnassansa olevat, kunniaa tuottavat arvet tulisi näkyviin. -Synkät olivat urhojen kasvot, tuima heidän mielensä, ja vaitonaisina -toimittivat he askareitansa. Sillä sotajumalan palveluksessa ei -suvaittu minkäänmoista turhaa puhelemista. - -Berthar kääntyi Wolf'in puoleen, joka vyötti itsensä aseilla hänen -vieressänsä, ja lausui, tarjoten hänelle paksun kultasormuksen: -- -Kau'an olen minä tallettanut tätä kalleutta, jonka muinoin sain eräältä -kuninkaalta palkinnoksi. Ota sinä se tänään lahjaksi sotatoveriltasi, -eikä sinun pidä kunnioittamattomana heittämän keihästäsi meidän -puolestamme, jott'ei viholliset pääsisi sanomaan: -- Nähkäät, kehnon -palkan Thüringiläinen saikin muukalaisilta. -- Wolf pani renkaan -käsivarteensa, katsoi kiitollisena vanhukseen ja vastasi: - --- Muista, sinäkin, isä, järjestäessäsi sotaa, ett'et jätä minua -vaimojen kaitsijaksi, äläkä vihastu, jos minä vielä lisään sanasen; -kuninkaan vihollinen on myöskin hänen miestensä vihollinen, mutta -mieluummin nostasin minä käteni Burgundialaisia vastaan, jotka eivät -ole minun heimoani. - -Vanhus hymyili synkästi. -- Sinä haukut suotta, nuori metsäkoira. -Vielä ei haiskahda veri sinun nenääsi, ja päivän noustessa sekä -tuolla ylähällä olevien pilvien muuttuessa synkemmiksi, tulee huolesi -tuntumaan sinusta itsestäsikin vähäpätöisiltä. - -Kuninkaan salin eteen oli uhrikivi asetettu. Soturit kokoontuivat -kiven ympärille. Ingo astui miehineen ulos saalista, ja hänen yllänsä -oli harmaja teräspuku ja päässänsä villisian pään kuvalla koristettu -kypäri; hampaat olivat hopeasta, ja pedon silmät paloivat punaisina. -Miehet taluttivat esiin varsahevoisen, Berthar työnsi uhriveitsen sen -rintaan ja repäisi siihen kuolinhaavan. Kuningas veisasi uhrirukouksen, -ja jokainen miehistä astui esiin, kastoivat oikean kätensä eläimen -vereen, ja kaikki vannoivat toisillensa uskollisuutta kuolemaan saakka -sekä kuuliaisuutta kuninkaallensa. - -Puiden latvasta huudahti heleä naisen ääni: -- Ole varoillasi, -kuningas, sillä kilvet ja keihäänkärjet välkkyvät. -- Tornissa olevan -vartijan torvi varoitti huimilla äänillä, ja eräs sanansaattaja riensi -kuninkaan luokse. -- Pitkin puronvartta ratsastaa kuninkaan miehet, ja -kuningatarkin on heidän joukossansa. -- Silloin kaikui sotahuuto linnan -pihassa, soturit tarttuivat kilpiinsä ja keihäisinsä ja asettuivat -piiriin soittaakseen sotalauluansa kilven koverrukseen. Tuo hurja -laulu antoi kovan kaiun laaksoissa, alussa vitkaan ja juhlallisesti, -mutta paisui sitten ikäänkuin rajutuuli, kunnes se kuului kolkolta ja -mieltäjärisyttävältä kuni myrskyn immen kirkuminen. Laulun vaijettua, -vastasi kimakat äänet linnan alapuolelta. Berthar jakeli käskyjänsä, ja -järjestetyissä joukoissa kulkivat soturit vuorta ales sekä miehittivät -ympärysmuurin. -- Epäsointua oli sotalaulussa, -- lausui Berthar -hiljaa Ingolle, -- erilailla kaikui se meidän miehiltä ja erilailla -talonpojilta; -- luota tänään ainoastansa isänmaallisiin ääniin. -- -Vielä kerran nousi Ingo vanhuksen kanssa puun latvaan ja lausui. -- -Gisela-rouva, ei todellakaan tuo muita omassansa kuin noita lystikkäitä -miehiä omasta linnastansa ja Sintram'in joukon. Hän on kutsunut tänne -Burgundit, jotta nämät rivakkaasti tekisivät työn hänen eduksensa. Ja -mielellänsä nämät ovat tulleetkin, sillä heitä on kymmenen yhtä meidän -miestä vastaan. Katso, urho, jo muodostavat he varustuksen kilvistänsä -meidän vallihautamme ympärille. Ales vallille! Tapa vaatii minua -tervehtimään kuningatarta; minä suojelen sitä puolta, jolla hän johtaa -joukkoansa, mene sinä miehinesi eteläpuolelle muukalaisia vastaan! - -Nopein askelin riensivät urhot vallitukselle. Ylt'ympäri kaikui -sotahuutoja ja lenteli nuolia sekä keihäitä; pienissä joukoissa -karkasivat ryntääjät esiin, kantaen kiviä ja vitsakimppuja ulkomuurin -luokse, täyttääksensä näillä vallihaudan. - -Kaikkialla, missä vallin pohjoispuolella ottelu oli tuimin, kaikui -voimakkaasti Ingon sotahuuto, ja eteläpuolelta vastasi Bertharin ääni; -ja missä hyvänsä kuningas heitti keihäitänsä, sinne riensi Theodulf'kin -etimäisenä, himoten kostoa. Useamman kerran järisytti hänen keihäänsä -vallin hirsiä Ingon pään lähellä, ja Thüringiläisen kilpi halkesi -kuninkaan aseiden iskuista. Mutta ryntääjien päällekarkaus ei -onnistunut, ja hehkuvin poskin vetäysivät he takaperin, järjestivät -hajonneet joukkonsa, kantoivat kokoon palkkeja Thüringiläisten kylästä -ja metsästä sekä työskentelivät näiden kanssa innokkaasti kirveellä ja -vasaralla. - --- Voimakkaasti heittivät sinun miehesi keihäitänsä, -- huudahti -Berthar kehuen Beron pojalle. -- Ovatko kuningattaren miehet ruvenneet -salvumiehiksi? Kurja on se soturi, joka lyykistäikse laudasta tehdyn -kilven taakse. -- Ja Ingolle lausui hän hymyillen: -- Burgundilaiset -eivät juuri näytä innostuneilta ryntäämään, ja ne uhrit, joita me -minun puolellani olemme kaataneet sotajumalalle, eivät suinkaan ole -monilukuisia. Ja meidän täytyi huutaa hänelle: tyydy vähään, kuten -käki sanoi karhulle, tarjotessaan tälle kestingissä kolme kuollutta -kärpäistä. - -Harmaita ukkosenpilviä vyöryili sydänpäivän helteisten sädeitten alla; -silloin kutsui ryntäävien sotatorvet uuteen taisteluun, ja taaskin -kuului kummaltakin puolelta nuot ulvovat sotahuudot. Nyt oli ryntäys -voimallisempi ja vaara suurempi, sillä päällekarkaajat eivät olleet -suotta käyttäneet kirveitänsä. Kaikilta haaroilta ryntäsivät he esiin -vahvojen rintavarustuksiensa takana ja taaskin heittelivät he kiviä ja -vitsakimppuja vallihautaan sekä kantoivat puunrunkoja ja pitkiä hirsiä -tehdäksensä sillan syvyyden yli. Myöskin olivat Burgundit pystyttäneet -telineitä, joissa riippui hirsi muurinmurtajana; jyskien löivät -heilutetut hirret että kaikin varustusta vastaan, ja pitkät koukut -repivät ales hirsiä varustuksesta vallihautaan. Tuimin ottelu syntyi -näiden vaarallisten koneiden ympärillä. Kun yksi joukko ryntääjistä -peräytyi, riensi toinen sijaan sillä taistelevien takana istui -kuningatar ratsunsa seljässä ja kiihoitti sanoilla sekä viittauksilla -alituisesti ryntäykseen. Vihdoin onnistuivat viholliset joukot siellä -ja täällä repimään ales ulkopuolimaisen vallin ja pääsemään haudan -yli. Silloin riehui sota hetkisen muurin aukoissa, ja linnanväki -ponnisteli tukkiakseen kilvillänsä sekä ruumiillansa lävet. Mutta -ikäänkuin tulva särjettyjen tokeiden läpi ryntäsivät voittopuolella -olevat vihollisetkin sisään, ja puollustajien pienet joukot tungettiin -peräytymään kukkulata kohden. Ingo seisoi portin ulkopuolella -muutamain harvalukuisten miesten kanssa, jotka tänään taistelivat -hänen rinnallansa, ja turvasi kilvellä sekä keihäillä soturiensa -peräytymistä. Viimeiseksi juoksi hän itsekin portista sisään, ja -vipusilta vedettiin ylös hänen jäljestänsä. - -Päällekarkaajat nostivat voittohuudon ja ryntäsivät sitä vallia -vastaan, joka ympäröi vuoren kukkulata. Mutta heidän riemunsa oli -lyhytikäinen sillä jyrkältä kukkulalta lensivät nyt keihäät taajemmin, -ja isoja kiviä vieri ales, jotka raivasivat itsellensä verisiä teitä -ryntäävien joukkojen läpi. Puolustajien rivi oli nyt taajempi, ja -he taistelivat epätoivon vimmalla, sillä he sotivat nyt viimeisen -linnoituksensa puolesta, joka heillä oli suojana turmiota vastaan; -kaikki kädet olivat toimessa; vaimotkin seisoivat hameenhelmat -korkealla ja nostelivat maasta kiviä sekä antoivat näitä sotureille. -Vihdoin ei viholliset enään kestäneetkään jyrkällä vierulla, vaan -vetäysivät aimo harppauksilla takasin, ja moni sai ilmaan kohotetun -säärensä lingoitetun kivimöhkäleen musertamaksi. - -Silloin ratsasti kuningatar vihaisena sotamiestensä eteen ja lausui: --- Jos teitä, pakenevia urhoja, haluttaa kau'emmin juoda kuningattaren -simaa, rynnätkää halavapuiden luo kaatamaan kivi-allas, josta he -noutavat vettä, niin saavat he kentiesi huulillaan imeäksensä nuot -juoksevat vesipisarat. -- Theodulf riensi vuoren ympäri ja käski -yht'aikaa ryntäämään joka haaralta; taaskin soivat torvet, ja -sotahuudot kaikui, ja taaskin lenteli keihäitä sekä kiviä vuoren -kukkulalta ales. Mutta sill'aikaa kun ryntääjät alhaaltapäin -lennättivät nuoliansa joka taholle, missä he vaan näkivät jonkun -pään tahi käden kohoavan rintavarustuksen yli, hiipi Hadubald neljän -miehen seurassa rotkotietä myöten halavapuiden luokse, ja kaikki -lyykistyivät kilpensä suojaan sekä pitivät vahvoja tankoja käsissänsä. -He hiipivät puiden taakse, missä kallio salasi heidät. Mutta tuo -uhkaava vaara ei jäänyt Berthar-urhon silmältä huomaamatta; hän kokosi -lähimäiset toverinsa ja riensi heidän seurassansa portista ulos. -- Me -hyökkäämme heidän päällensä alhaaltapäin, vaan lennättäkää te nuolianne -kukkulalta, ett'ei yksikään pääse pakoon. -- Silloin juuri kun vanhus -syöksi puiden sekaan, kuului jyminä suuresta kivi-altaasta, jonka he -olivat kaataneet kumoon. Berthar huudahti vihoissansa Hadabald'ille: --- Surma sinun perii, viininjuoja, käynnistäsi vesilähteen luona, -- -ja hän musersi nuijallaan Hadabaldin pään, ennenkuin tämä ennätti -nostaa sota-asettansa. Muutkin kuninkaan miehistä kaatuivat Vandalein -iskuista, paitsi yhtä, joka riensi pakoon, mutta hänkin sortui maahan, -saaden paetessansa kuolettavan nuolen selkäänsä, ja kukkulalta -kuuluvat, korkea-ääniset riemuhuudot tervehtivät hänen kuolemaansa. -Sitten vaikeni sotamelu ja vilkas keskustelu syntyi sekä kukkulalla -että tuolla alhaallakin olevien soturien kesken. - --- Kivi-allas on kaadettu kumoon, -- lausui Berthar, palatessaan, -hiljaa Ingolle; -- vesi juoksee nyt kiivaasti pois, ja meidän miehille -taitaa tulla vaikeaksi vedensaaminen itsellensä ja karjalleen. - --- Kuningatar tiesi lähteen, -- vastasi Ingo synkällä hymyllä. -- Mutta -koska nuot alhaalla olevat jaksoivat vääntää kivi-altaan kumoon, voimme -kait me nostaa sen jälleen pystyyn. Etsi tankoja, järjestä miehesi ja -suojaa kilvillä talonpoikia, sill'aikaa kun he nostavat kivi-altaan -pystyyn. - -Ingon puhuessa lensi eräs nuoli vinkuen torniin hänen päänsä päällä -olevaan katto-orteen; se tarttui kiinni, ja pieni liekki rupesi -leimuamaan sen ympärillä. - --- Tuossa muistuttaa Gisela-rouva meidän miehiä hävitetystä lähteestä, --- lausui Berthar. Joutsimiehiä juoksi nyt yksitellen joka haaralta -vuorta ylöspäin ja ampuivat tulisia nuolia linnoitusta vastaan, -koettaen huolellisesti vilkkailla liikkeillä välttää heidän päällensä -heitettyjä kiviä. Siellä ja täällä nuoleskeli liekki orsia ja -pylväitä; piiritetyt ravistelivat tangoilla ales nuolia sekä koettivat -sammuttaa tulta, mutta liekit alkoivat leimuta yhä laajemmalta; -hurjia varoitushuutoja kuului, lapset parkuivat, hevoiset nousivat -pystyyn tulinuolten lentäessä heidän alitsensa, katkaisivat riimunsa -ja syöksyivät hurjina kokoontuneesen ihmisjoukkoon. Silloin tuli työ -raskaaksi, ja rohkeus sekä toivo petti monen urhon. - -Muuan ratsastaja, harvalukuisten miesten seuraamana, lähestyi nelistäen -kuningattaren joukkoa. Theodulf'in miehet tervehtivät häntä ja hänen -toverejansa raikkailla riemuhuudoilla. Answald-ruhtinas laskeusi -ratsultansa: -- Petolliset airuet, -- lausui hän, -- kutsuivat minua -hoviisi, kuningatar, sill'aikaa kun sinä olet täällä hankkimassa kostoa -minun asiassani. - --- Kutsumatta sinä tulet ja suomattomana, -- vastasi kuningatar; -- -älä yritäkään estää minun kostoani; sillä kutsumattomaan, välittäjään -sattuu nuolet molemmilta puolin. Noiden kukkulalla olevien kohtaloa ei -yksikään kuolevainen voi muuttaa, jos eivät he itse voi sitä tehdä. - --- Jos kuningatar haluaa hallita Thüringiläisiä, tulee hänen -kunnioittaa maan tapoja. Minä näen tuolla vaimoja ja lapsia, jotka -ovat meidän vertamme, ja hirveätä on keihäiden sekä tulinuolien -lingoittaminen turvattomia ihmisiä vastaan, jotka ovat meidän omaa -heimoamme. Ken on vapaa Thüringiläinen ja toivoo pääsevänsä voitolle -rehellisessä taistelussa, olkoon minulle avullinen tämän häpeän -poistamisessa. Pyytäkäätte kuningatarta luopumaan teosta, joka häpäisee -meidät kaikkein ihmisten silmissä. - --- Ruhtinas puhuu hyvin, -- lausui harmajapäinen soturi, ja -Thüringiläiset heittivät keihäänsä läjään sekä lausuivat. -- Terve, -Answald-ruhtinas! -- Kuningatar heitti synkän silmäyksen miesjoukkoon, -mutta hän oli vaiti. - --- Kuule minua, kuningatar, -- huudahti päämies, kauhistuneena hänen -kasvoillansa ilmautuvasta kovuudesta, -- minun oma lapseni, jonka -minä muinoin kihlasin Theodulf'ille, on tulinuolien seassa, ja hänen -kanssansa muita metsämajoista kotosin olevia vaimoja. Minun asiani -yksinään on lapseni rankaiseminen, eikä kukaan, et edes sinäkään, -tule riistämään minulta tätä oikeutta. -- Hän asettausi miesjoukkojen -tielle. -- Tässä seison minä, Answald, Thüringiläisten päämies. Monta -kertaa olen johdattanut teidän soturejanne taisteluun. Mutta ennenkuin -te rohkenette surmata nuot turvattomat, jotka nostavat käsiänsä tuolla -ympärysmuurin sisäpuolella, täytyy teidän ensiksi tappaa minut, jott'en -enää eläisi sellaisen häpeän jälkeen. -- Taaskin huusivat soturit -korkealla äänellä hyväksymistänsä. - --- Tännepäin, te kuninkaan miehet, -- huudahti Gisela-rouva, ojentaen -itseänsä ylpeästi. Mutta Theodulf ja Sintram'kin ohjasivat hevoisensa -aivan kuningattaren lähelle sekä puhuivat hiljaa hänen kanssansa. -- -Jos et sinä, vanhus, olisi kiivaissasi, -- saneli vihdoin kuningatar, -ja hänen äänensä värisi vihasta, -- rankaisisin sinua siitä; että -sinä tyhmänrohkeana kiihoitat näitä uppiniskaisuuteen. En minä ole -liioin kärkäs talonpoikain veren vuodattamiseen, vaikka he ovatkin -omavaltaisesti ruvenneet asuskelemaan kotimaansa rajain ulkopuolella. -Toitota torveesi, Theodulf, ja kerro minun käskyni linnassa oleville. -Talonpojista pääsevät vapaasti lähtemään, ei ainoastansa vaimot -ja lapset, vaan miehetkin; aseettomina lähtekööt he ympärysmuurin -suojasta, eikä heitä vahingoiteta henkensä eikä omaisuutensa suhteen, -josta heidän tulee kiittää kuningattaren armoa. Taaskin kajahteli -hyväksymishuutoja joukoista. Torvi kehoitti pitkäveteisillä äänillä -urhoja lakkaamaan taistelusta. Theodulf meni porttia kohti, pysähtyi -noin keihäisheiton matkan päähän ja ilmoitti mahtavalla äänellä linnan -puollustajille kuningattaren tarjoavan heille armoansa. - -Ympärysmuurin sisäpuolella syntyi vilkas liike. Portti pysyi lukossa, -mutta julmia miehiä ryntäsi epätoivossansa vallia ja paalutusta -vastaan; he heittelivät ales pölkkyjä ja hirsiä hautaan ja vierivät -itse puiden perässä. Pakeneva joukko tulvasi sieltä ja täältä -etuvarustuksien ulkopuolelle, hevoset ja nauta-eläimet sekaantuivat -vaimojen ja lasten kanssa hurjassa sekamelskassa. Joku soturikin, käsi -vielä punaisena uhriverestä, juoksi ales epätoivon ahdistamana ja -väsyneenä toivottomasta taistelusta. Useammat talonpojista seisoivat -kuitenkin paikoillansa tiheässä ryhmässä kukkulalla; kilpi jalalla -silmäilivät nuot kahdella päällä olevat naisia ja alaspäin juoksevia -nautoja. Ainoastaan heidän valansa ja häpeä esti heitä pakoon -lähtemästä. - -Nyt astui Ingo heidän eteensä ja huudahti korkealla äänellä: -- -Vapaaehtoisesti olette te tulleet, vapaasti myös menkäät täältä, -kansalaisienne teitä kutsuessa. En minä tarvitse teidän karsaita -silmäyksiänne enkä vastahakoista palvelustanne. Vähätpä kunniaa minulla -on sellaisesta soturista, joka tappelun ajalla ikävöi vaimonsa ja -lapsiensa luokse. Mielelläni päästän minä teidät vapaiksi valastanne; -miettikäät omaa pelastustanne, jos mielenne tekee. - -Silloin laski moni pois kilpensä linnavarustuksen juureen ja juoksi -matkoihinsa, jälkeensä katsomatta. Mutta Berthar huusi taaksensa -jääneille: -- Eipä yhdellä lyönnillä saa luhdissakaan kaunoja -erkanemaan vehnästä. Vielä nytkin näen minä monta, joita tuuli vieköön -muurin ylitse. Koettakaapa kerran vielä, te uhkeat urhot. Emmepä -pidäkään väliä talonpoikain ystävyydestä. - -Uudestaan putosi kilpiä maahan, ja niiden kantajat katosivat synkän -näköisinä. - --- Miksi viipyy kuningas näkemässä heidän kehnouttansa? Nopeamminpahan -juoksevat, kun ei häpy raskauta heidän askeliansa. Valitkaat -itse; toinen tie johtaa ylös kuninkaan saliin päin, toinen ales -sontatunkiollenne päin. -- Hän juoksi saliin menevän kuninkaan perässä. -Jäljelle jääneet seisoivat vielä hetkisen yhdessä; huomattuaan olevansa -yksinään, hävisi heidän sota-intonsa. Ainoastansa harvat riensivät -kuninkaan jäljestä; muut heittivät aseensa pois ja pakenivat linnasta. -Viimeisinä linnaa jättämässä oli Baldhard ja Bruno. - -Riemuissansa ryykäsivät kuningattaren miehet laaksosta ylöspäin. -Ulospäin pyrkijät olivat raivanneet tien sisäänpyrkijöille; ryntääjät -löivät rikki portin salvat ja hyökkäsivät salin edustalla olevalle -paikalle. Mutta äkkiä peräytyivät he; sillä siitä lingoitusvehkeestä, -jonka Berthar oli asettanut portin eteen, lensi teräviä puunuolia -heidän riveihinsä. He hakivat suojaa linnoituksesta, ja uudelleen lensi -keihäitä kaikille suunnille, ja alhaaltapäin lensi tulinuolia katolle. - -Pitkin salin katto-ortta tuprusi valkoinen savu, ja savun läpi kuului -huuto;: -- Tuokaa vettä tänne ylös! -- Eräs mies kiipesi tikapuita -myöten ylös ja huusi täältä: -- Katossa sähisee tuli, ja vuodat -paisuvat; yksi Burgundilaisten nuoli sytytti tulen katon räystääsen, se -kiiluu sekä leimuaa, ja ämpärit ovat tyhjät. - --- Kuningatar vilvoittelee itseänsä meidän kaivoillamme, -- huudahti -Berthar; -- jos sinulta puuttuu vettä, kaada oluttynnyrit liekkeihin. --- Eräs tuulenpuuska kulki vinkuen katon yli ja ajoi ylös savupilven -sekä tuliliekkejä. Vihollisten puolelta kuuluvat riemuhuudot seurasi -tuulenpuuskaa, ja siellä sekä täällä mursivat liekit itsensä -suojelevien vuotien läpi. -- Tule ales, Wolf, -- huudahti Berthar -ylhäällä olevalle urholle, joka tukka kärvennettynä ja nokisilla -käsillä vaikeasti pysytteli kiinni tikapuussa, -- juokseehan lähde -omasta ruumiistasikin ja tikapuista tippuu punaista. - --- Se ei riittänyt sammuttamaan tulta, -- vastasi Wolf; hän riensi -ales, pudisti veristä kättänsä ja tempasi kouraansa kilven sekä keihään. - --- Avatkaa ovi, urhot, -- käski Berthar, -- jotta ilmaveto karkoittaisi -sauhun meidän kuningattarestamme. Kuningatarko on yksinään vahdissa? -Heittäkäätte keihäitänne ympäri salia; niin pitkälle, kuin ne -lentävät, ulottuu nyt Vandalein valtakunta. - -Ingo seisoi salin portailla kilpensä suojaamana, ja hänen ylitsensä -tuprueli paksuja savupilviä, joita rajutuuli ajeli vihollisten joukkoja -vastaan ja peitti heidän sota-aseensa sekä kasvonsa. - --- Salin ovi on avattu, huudahti Ingo liikkumattomalle -vihollisjoukolle, -- ja isäntä vartoo saadaksensa sanoa tervetuliaiset. -Miksi nuot pelkuri-vieraat viipyvät? - -Savun keskeltä juoksi häntä vastaan eräs kilvettä oleva mieshenkilö, -ja eräs ääni huusi: -- Irmgard, lapseni! Isäsi kutsuu sinua, pelasta -itsesi, onneton! - -Irmgard kuuli sanat saliin; hän syöksi äkkiä seisovillensa ja laski -poikansa Fridan käsivarsille. Ja uudestansa kuului ääni tuolla ulkona -huutavan kimeämmin ja tuskallisemmin: -- Irmgard! Lapsi-raukkani! - -Ingo laski kilpensä maahan ja katsoi taaksensa: -- Haukka huutaa -poikaansa, tottele kutsumusta, Thüringein kuningatar! - -Irmgard riensi puolisonsa ohitse isänsä luokse ja vihollisten keihäiden -lävitse. Riemu- ja eläköönhuudot kaikuivat Thüringiläisten joukosta. -Hän kietoi kätensä isänsä kaulalle ja huudahti: -- Onnellinen minä, -koska silmäni näkee sinut taaskin, ja sinä pidät minua suljettuna -rintaasi. - -Answald-ruhtinaan sydän vavahteli, ja hän veti Irmgardin mukanansa. -- -Äitisi odottaa sinua, rakas lapseni. - --- Siunaa minua, pyysi Irmgard; -- kuuma on huone, jossa lapsiraukkani -huutaa äitiänsä; siunaa minua, isä, -- huudahti hän ja piti isästänsä -suonenvedontapaisesti kiinni. - -Ruhtinas laski kätensä hänen päälaellensa; tämä kumartui syvään hänen -eteensä, sitten nousi hän nopeasti ylös, astui takaperin, ojensi -kätensä isäänsä kohti, huudahtaen: -- Sano terveisiä äidilleni! -- ja -riensi nopein askelin takasin palavaan rakennukseen. Ingo oli seisonut -liikkumattomana, silmäyksensä yhä käännettynä vihollisiinsa. Mutta -hänen vaimonsa kääntyessä taaskin hänen puoleensa kuolemanhädässä, meni -hän tätä vastaan levitetyin käsivarsin, sulkeaksensa hänet syliinsä. -Silloin lensi keihäs suhisten Theodulf'in kädestä, ja sattui sivulta -kuninkaan kylkeen. Äänetönnä vaipui Ingo puolisonsa sylistä salin -kynnykselle. Berthar juoksi esiin suojelemaan kilvellänsä haavoitettua, -jonka valittavat miehensä kantoivat kunnia-istuimelle, Irmgard oli -polvillaan hänen edessänsä, mutta Berthar huudahti salissa: -- Vaimot -valittakoot kuninkaan haavoista; rivakkaasti, miehet, seuraamaan -kuningasta hänen viimeisellä matkallansa. Neljä on ovea kuninkaan -salissa, ja niistä kaikista johtaa tie taivaaseen. Kostakaatte -kuninkaan haavat. Walbrand, sinä olit viimeinen herrasi penkillä, -sentähden tehkös ensimäisenä hyppäys tuonne ales, ja viimeisenä tulen -minä. - -Vandalit juoksivat oville, ja näiltä portaita myöten ales, yksi -toisensa jälkeen, sen mukaan kuin vanhus heitä kutsui. Ja uudelleen -raivosi taistelun meteli rakennuksen ympärillä. Rajumpana kulki myrsky -palavan katon yli, korkealla pilvissä jyrisi ukkonen, salin katto -paukkui, ja tuhkaa sekä palavia lastuja sateli ales. Frida laski -murheellisena lapsen kuninkaan vuoteelle. - --- Pojut hymyilee, -- lausui Irmgard, heittäen itsensä nyyhkien lapsen -yli, joka iloisena potki jaloillansa ja ojensi käsivartensa laattialla -leimuavia liekkiä kohtaan. Irmgard piti lastansa kovasti puristettuna -poveensa, ja hiljainen äänettömyys vallitsi huoneessa. Silloin veti -hän hameensa poimusta saukonnahkaisen laukun, naispapin lahjan, -kietoi sen pienen poikansa ympärille, kääri hänet peitteesen, suuteli -vielä kerran lastansa ja lausui Fridalle: -- Pelasta hänet ja laulele -hänelle vanhemmistansa! -- Mutta Frida juoksi Wolfin luokse, joka -seisoi kunniavartijana kuninkaan vuoteen vieressä, ja lausui: -- Tule, -takaportin vieressä seisoo miehiä meidän kotiseuduiltamme; paetkaamme -metsään. - -Silloin huudahti vanhus käheällä äänellä: -- Missä hän viipyy, joka -tulee tanssin alkamaan? - -Toiset jo vartoavat. - --- Hyvästi, Frida, -- vastasi Wolf, me emme mene molemmat tulesta saman -oven kautta, hyvästi, äläkä minua unohda. -- Vielä kerran heitti hän -Fridalle lemmen silmäyksen, sitten syöksi hän aimo harppauksella ulos -ovesta, hyppäsi portaiden edessä olevien, hehkuvien hirsien yli ja -lähetti keihäänsä erään kuningattaren miehen rintaan, että tämä kaatui -maahan, ja korkea-ääninen huuto kuului miesten joukosta. Nuolia lenteli -urhoa kohti, hän vuoti verta useoista haavoista, mutta hän heittäysi, -heiluttaen miekkaansa, Theodulf'in johtamaan joukkoon; haavoitettuja -kaatui oikealle ja vasemmalle, rajuna nosti hän aseensa entistä -sotatoveriansa vastaan, mutta kaatui samassa itse kuolevana maahan. - -Ja taaskin kuului Theodulf'in ääni kehoittavasti: -- Orret notkuvat, -pelastakaatte vaimot! -- Ja Answald-ruhtinas huudahti rynnätessänsä -ovelle: -- Irmgard! Pelastakaatte lapseni! -- Silloin nousi hänen -eteensä oven luota Bertharin kokoon lyykistynyt vartalo, pää tuhkan -peittämänä, parta kärvennettynä sekä silmät palavina kostonhimosta. Ja -hän huudahti äreästi: - --- Kuka niin rohkeasti pitää melua kuninkaan makuuhuoneen edessä -ja vaatii sisäänpäästäksensä? Sinäkö houkko, joka kerran kaduit -tarjoamaasi vuorovieraisuutta? Kylmä oli tervehdys, jolla sinä päästit -kuninkaamme lähtemään talostasi, kylmä kuin rauta olkoon Vandalin -antama vastauskin. -- Ja nopeasti kuin metsän peto juoksi hän portailta -ales sekä työnsi miekkansa kuninkaan panssaripaidan ja rinnan läpi. -Sitten huudahti hän kauhistuneille sotureille: -- Kaikki on täytetty, -ja hyvä oli loppukin. Menkäät kotianne, kelmeänokkaiset houkot, -auttamaan orjattaria pyörittämään kuningattaren myllynkiviä! Vandalein -suuri kuningas menee isäinsä luokse. -- Keihäitä lenteli hänen -ympärillänsä, mutta hän ravisteli ne itsestänsä kuni haavoitettu karhu, -kääntyi vaivoin takasin saliin päin, laskeusi kilpinensä kuninkaan -vuoteen viereen eikä enään puhunut. - -Kuningatar ratsasti sisään murretusta portista ja palavaa salia kohti. -Ukkoinen jyrisi ankarasti ja salamat leimusivat; kulta-ompelukset -hänen rintaansa ympäröivässä panssaripaidassa loistivat tulipunaisilta -palavan rakennuksen leimussa. Hän laskeusi ales ratsultansa, arkoina -väistivät häntä soturit, sillä hänen kasvonsa olivat kalmankalpeat ja -ohimoisensa synkästi rypistetyt. - -Hän seisoi liikkumattomana tuijottaen liekkiin. Ainoastansa kerran -hän liikahti ja heitti syrjään tulisen silmäyksen, huomatessansa -erään naisen joka lapsi sylissä puollusti itseänsä miehiltä, mitkä -pitelivät häntä kiinni. -- Se on vaan hänen palvelijattarensa, -- -lausui Theodulf puoliääneen, vaalistunein poskin. -- Kuningatar käski -uhkaavalla eljeellä viemään naista pois hänen näkyvistänsä. Tuli -nuoleskeli katonharjaa ja nousi korkealle ilmaan, rajutuuli yllytti -liekkejä, että ne liehuivat lavealle ympäriinsä, sekä heittelivät -palavia lastuja ja hiiliä Gisela-rouvaa ja sotureja kohti. Mutta -kuningatar seisoi liikkumatta ja tuijotti valkeaan. - -Salin sisällä oli hiljaista; Irmgard oli polvillaan puolisonsa vuoteen -vieressä; hänen hiuksensa peittivät tämän haavoja, ja hän piti -puolisoansa lujasti syleiltynä sekä kuulteli hänen hengitystänsä. - -Tuo kuolettavasti haavoitettu mies kietoi käsivartensa hänen -kaulallensa ja katseli ääneti hänen silmiinsä. -- Minä kiitän sinua, -Ingo, -- lausui Irmgard, -- ota, lemmittyni, jäähyväiseni, me lepäämme -toistemme rinnalla kuolinvuoteellamme. -- Ukkonen jyrisi lähempänä. -- -Kuuletko sinä heidän huutavan minua tuolla ylhäällä? -- jupisi kuoleva. --- Pidä minusta kiinni, Ingo, -- lausui Irmgard. Välkkyvä salama täytti -salin, ukkonen jyrähti, ja katto-orret putosivat sisään. - -Tuolla ulkona pieksi raesade kuningattaren ymmälle joutuneita miehiä, -jää-kiteitä rapisi heidän kypäriinsä ja panssaripaidallensa. -- Jumalat -kutsuu poikoaan salihinsa, -- huudahti kuningatar, peittäen päänsä -viitallaan. Mutta miehet heittäysivät maahan kilpensä alle ja peittivät -kasvonsa ukkosen vihastuneelta jumalalta. Kun miehet rajuilman -tauottua arkoina nousivat seisovallensa, ja katselivat ympärillensä, -oli vihanta maa jään peittämänä, rakennus oli rauniona, ja pieniä -liekkejä leimusi vielä kosteasta rauniosta. Kuningatar seisoi yhä -vielä ikäänkuin kivettyneenä palopaikan edustalla, puhuen itseksensä: --- Toinen makaa hiljaa kuumalla vuoteellansa, toinen seisoo tässä -raju-ilman pieksemänä; jumalien kateus on vaihtanut kohtalot; minunpa -oikeuteni olisi tuolla sisällä oleminen ollutkin. - --- Missä hänen lapsensa on? -- kysyi hän katsellen ympärillensä -tuimilla silmäyksillä. Frida ja poika olivat kadonneet. Soturit -etsivät vuorelta ja laaksoista, he vaanivat jokaisen oksistansa -yhteenliittyneen pensastonkin. Theodulf samosi joukkoinensa koko -metsäseudun halki ja tiedusteli jokaisella liedellä. Mutta kuningatar -ei saanut koskaan minkäänmoista vihiä Ingon ja Irmgardin pojasta. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK INGO*** - - -******* This file should be named 60958-8.txt or 60958-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/0/9/5/60958 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/60958-8.zip b/old/60958-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index ec6d387..0000000 --- a/old/60958-8.zip +++ /dev/null |