diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/60800-8.txt | 4167 | ||||
| -rw-r--r-- | old/60800-8.zip | bin | 87226 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 4167 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..ab48052 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #60800 (https://www.gutenberg.org/ebooks/60800) diff --git a/old/60800-8.txt b/old/60800-8.txt deleted file mode 100644 index 881637b..0000000 --- a/old/60800-8.txt +++ /dev/null @@ -1,4167 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Yksin elämässä, by Kyösti Wilkuna - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Yksin elämässä - Novelleja - - -Author: Kyösti Wilkuna - - - -Release Date: November 28, 2019 [eBook #60800] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK YKSIN ELÄMÄSSÄ*** - - -E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - -YKSIN ELÄMÄSSÄ - -Novelleja - -Kirj. - -KYÖSTI WILKUNA - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1908. - - - - -SISÄLLYS: - - Väsyneitä. - Vanhapoika. - Hiiri. - Naapurien kesken. - Oikeudessa. - Erään huvila-asukkaan huomioita. - Erään vainajan kirjeistä. - Yksin elämässä. - - - - -VÄSYNEITÄ - - - Der Tod, das ist die kühle Nacht, - Das Leben ist der schwüle Tag. - Es dunkelt schon, mich schläfert, - Der Tag hat mich müd gemacht. - - Heine. - -Herra Launola istui yksin arkkitehtitoimistossaan ja kumartui sitä -lähemmäs piirustuksiaan kuta sankempana syksymyöhäisen iltapäivän -hämärä tunkeusi isoruutuisista ikkunoista sisään. Vaikka hänen edessään -laajan työpöydän nurkalla oli viheriäkupuinen sähkölamppu, ei hän -näyttänyt joutavan hellittämään kynää kädestään niin kauaksi että olisi -sen palamaan vääntänyt, vaan työskenteli hermostuneella kiiruulla -edelleen. - -Mutta kun hän yhä alemmas kumartuneena tähysti papereihinsa, kihosi -hänen ylenmäärin ärtyneisiin silmiinsä vettä, jolloin viivat hänen -edessään taittuivat ja kaikki meni sekaisin. Silloin heitti hän kynän -kädestään ja ojentui suoraksi. Mutta vain pari sekuntia oli hän tuossa -asennossa. Kohoten puoleksi tuolilta veti hän ikkunaverhon alas, -napsautti sähkölampun palamaan ja tarttui uudelleen piirustimeen. - -Huoneeseen syntyneessä vihertävässä valossa näyttivät hänen -hienopiirteiset ja parrattomat kasvonsa luonnottoman kalpeilta. -Suuret ja kosteat silmät olivat kuin ulospullistuneet ja suun -sekä silmäkulmien seutuvilla liikkui lakkaamatta hermoväreitä. -Tavaton hermostuneisuus näkyi myöskin siitä kärsimättömästä tavasta -millä hän liikutti kynää tai vaihtoi pöydällä hujanhajan olevia -piirustusvehkeitä. Kaikki hänen kasvoissaan ja käytöksessään todisti -intensiivistä nautintoelämää. Aina tavantakaa pysähtyi hän, laski -päänsä vasemman käden varaan ja lepäsi siten liikkumatta ja hervotonna. -Mutta yhtäkkiä hän havahtui äkkinäisen liikkeen tehden ja ryhtyi -työtään jatkamaan, muistuttaen siten noilla pysähdyksillä ja niitä -seuraavilla havahtumisilla lopen väsynyttä hevosta, joka vastamäkeen -kuormaa vetäessään uupuneena seisahtuu kohta taas ajajan huudosta -liikkeelle säikähtyäkseen. - - * * * * * - -Kun hän oli lampun sytytettyään työskennellyt noin pari tuntia, tärähti -pöydällä oleva telefoni yhtäkkiä soimaan, tylyllä kilinällään ilkeästi -keskeyttäen huoneessa vallinneen hiljaisuuden. Herra Launola säpsähti -epämieluisasti, viskasi kynän kärsimättömästi pöydälle ja katsoi -tuskastuneena ja vihaisesti puhelimeen. Mutta sen sijaan että olisi -tarttunut kuulotorveen, väänsi hän lampun sammuksiin aivankuin tahtoen -kätkeytyä soittajalta ja poistui nopeasti pöydän luota. Toimistosta -johti ovi hänen yksityishuoneeseensa, jonne tultuaan hän valkeaa -sytyttämättä painui pehmeään nojatuoliin, tuki pään käsiinsä ja jäi -siten pimeän ja hiljaisuuden keskelle istumaan. - -Mutta nyt ei hän voinut estää tulvimasta esiin niitä ajatuksia ja -mielikuvia, joita hän kuumeenomaisella työllä oli koko päivän luotaan -pidättänyt. Näitä yksinäisiä ja hiljaisia iltahetkiä oli hän aina -pelännyt ja karttanut. Joka ainoan illan olikin hän toistakymmenen -vuoden mennessä viettänyt joko jossakin tanssiaisissa tai toverien -seurassa kapakassa. Mutta häntä oli alkanut jo kaikki kyllästyttää. -Ei ainoastaan nautintoja vaan koko elämäänsä katsoi hän työläällä -vastenmielisyydellä kuin sairas sille tarjottuja herkkuja. - -Toimistossa herahti taas telefoni soimaan ja lakkasi sitte yhtä äkkiä -kuin oli alkanutkin. Se vaikutti niin ilkeästi aivankuin hän koko ajan -sen soidessa olisi ollut tuskallisen hermokidutuksen alaisena. Hän -tiesi että ne olivat tovereita, jotka kapakasta hänelle soittelivat, -sillä tähän aikaan heidän oma pöytäseurueensa alkoi olla täysilukuisena -tavalliseen illanviettoonsa kokoontuneena. Niin kauan kuin telefoni oli -auki soitettuna, vaivasi häntä siellä jossakin langan toisessa päässä -kuunteleva korva ja hänestä tuntui kuin telefonin kautta olisi tänne -hänen huoneisiinsa levinnyt tympäsevä ravintolatuulahdus: pihvin käryä, -sikarinsavua, punssin tuoksua ja äänten sorinaa. Hän yritti lähteä -sulkemaan kokonaan telefonin, mutta teki sen sijaan vain kädellään -ykskaikkisen liikkeen pimeässä ja painui entiseen asentoonsa, kädet -ohimoille painettuina. Hänen ympärillään oli täydellinen hiljaisuus, -jostain ylhäältä kuului vain kiviseinäin takaa kuin aavistuksena -kehtolaulun hiukeneva sävel. - - * * * * * - -Mitä varten elää? kohosi hänen eteensä vanha kysymys, mutta tällä -kertaa paljon selvempänä ja vaativampana kuin ennen. Elämä ei -voi tarjota enää mitään uutta. Se on tyhjäksi kaluttu eikä siitä -voi enää mitään nautinnonlähdettä puhjeta. Ei työnteollakaan ole -entistä viehätystä, se on vain keino jolla päivän pitkään voi -torjua luotaan kalvavat ajatukset. Eikä tämä ollut enää kuten ennen -ohimenevää reaktsionia, jota saattoi seurata uuden elämän ja uusien -nautintojen kausi. Tämä oli jo, sen hän tunsi, sitä lopullista ja -kestävää reaktsionia, jota täytyi seurata kuoleman. Kaikki oli kuin -kuloksipalanutta hänen ympärillään, ei missään koskematonta, vihantaa -hohtaa. Se oli tullut minkä hän jo kauan oli kammoksuen tuntenut -lähestyvän: hän tunsi olevansa impotentti -- impotentti koko elämään -nähden. - -Eikö silloin ollut parasta muodollisestikin erota elämästä, kun kuolema -itse asiassa oli jo tapahtunut, kun elämällä ei enää ollut mitään -antaa. Olihan hänen elämänsä enää vain varjoelämää ja liikkuihan hän -kuin konkurssintehnyt toimeliasten liikemiesten keskellä. Eikä häntä -sitonut tänne niin mikään, hänellä ei ollut enää elossa läheisempiä -omaisia eikä saamamiehiä, jotka jäisivät häntä kiroilemaan. - - * * * * * - -Hän istui kauan alallaan, silloin tällöin vain nytkähdellen ja kädet -silmillä, sillä häntä pelotti katsoa pimeään huoneesensa, jossa monina -unettomina öinä olivat hänen hermojaan kaikenlaiset hallusinatsionit -kiduttaneet. Mutta lopulta tuskastutti häntä kuunnella oman sydämensä -säännötöntä lyöntiä ja ohimoiden jyskytystä. Hän oihkasi, kohotti -päänsä ja hapuili kuin vaistomaisesti pöytälaatikkoa, veti sen auki -ja otti sieltä revolverin käteensä. Hän säpsähti hiukan sen kylmästä -kosketuksesta ja muisti samalla, kuinka hän pari vuotta sitte sitä -ostaessaan oli tullut ajatelleeksi, että sillä hän kerran vielä -päivänsä päättää. Nyt viime aikoina oli hän yhä useammin tullut -revolveriaan muistaneeksi ja tänään oli hänet kerran työn lomassa -vallannut tunne, että illalla se tapahtuu, kun hän istuu yksin pimeässä -huoneessaan ja kuulee sen vienon värinän etäisestä kehtolaulusta. - -Kuin koetteeksi asetti hän revolverin suun oikeata ohimoaan vasten. -Kylmä rauta synnytti hänessä puistutuksia ja sydämessä tuntui -tavallista voimakkaampi sykähdys. Hän uudisti muutamia kertoja saman -tempun ja tunsi kuin jonkinlaista nautintoa noista puistutuksista -ja sydämen lyönneistä. Sitte sulki hän silmänsä ja koetti kuvitella -kuinka se tapahtuisi. Hän asettaisi revolverin ohimolleen ja painaisi -peukalolla liipasinta, huumaava pamaus ja samalla kuin murskaava -salaman isku aivoihin, jonka jälkeen hän sammuvana vaipuisi kokoon ja -kaikki olisi lopussa. - -Mutta eikö hänen pitäisi jättää jälkeensä jonkunlainen selitys -kuolemastaan, ettei sanomalehtireportterien tarvitsisi kuolinuutisen -perään liittää omia tyhmiä arveluitaan? Hän teki liikkeen noustakseen -ja sytyttääkseen lampun, mutta se kaikki tuntui niin vastenmieliseltä, -että hän painui uudelleen istumaan. Eikä hän oikeastaan tuntenut mitään -tarvetta jättää edes lähimmille tovereilleenkaan mitään selitystä -tai viime tervehdystä. Hän tunsi olevansa kaikista niin etäällä ja -yksinään. Kaikkea kohtaan tunsi hän vain rajatonta kyllästystä, ja -inhoa. - -Mutta miksi hän viivyttelee? Vai onko häneltä jo kaikki tarmo niin -lopussa, ettei hän kykene muuta kuin tylsänä tässä paikallaan istumaan? - -Hänessä heräsi jonkunlainen katkera vihantunne itseään kohtaan ja -äkkinäisellä liikkeellä tarttui hän revolveriin. Kun hän nosti sen -ohimolleen, rupesi hänen sydämensä äkkiä tavattoman rajusti lyömään ja -silloin tunsi hän varmasti, että nyt hän laukasee revolverin. Mutta -ennenkuin hän ehti asettaa peukaloaan liipasimelle, alkoi telefoni -toisessa huoneessa taas soida. Se soi pitkään ja kiivaasti ja revolveri -ohimolle kohotettuna kuunteli hän rävähtämättömin silmin, ja kun se -lakkasi soimasta, kuuli hän sydämensä kumeat lyönnit. Silloin tuli -äkkiä hänen mieleensä, että se on hänen äitinsä, joka juuri on tullut -kaupunkiin ja nyt soittaa hänen luokseen. Mielikuva oli niin elävä -että hän oli ilmetyisenä näkevinään äitinsä jossakin telefonikaapissa, -kuulotorvi korvalle nostettuna ja jännittynyt ilme kasvoillaan. -Hänet valtasi kauhu ja heittäen revolverin kädestään sieppasi hän -päällystakkinsa ja syöksyi ulos. - - * * * * * - -Kadulle tultuaan selkeni hänelle vasta täydellisesti mielikuvansa -epätodellisuus ja että äiti oli jo kaksi vuotta ollut kuollunna. -Mutta takaisin asuntoonsa ei hän tuntenut voivansa palata, häntä -värisytti vieläkin ja hän lähti kävelemään pitkin katua. Mereltä oli -noussut sankka sumu, joka pehmeänä ja liikkumatonna lepäsi korkeiden -kivirakennusten välissä. Pimeyden ja usvan keskeltä pilkottivat -katulyhdyt kuin kuumesairaan silmät ja kadulla kulkevain miesten -sikarit ja paperossit olivat kuin tulisilmiä, jotka yksinään pimeässä -liikkuivat, suurenivat ja taas pienenivät. Hänestä tuntui kuin kaikkien -niiden elämä olisi riippunut noista tulipisteistä, joita risteili -kaikkialla sumun seassa ja joita ne intohimoisella epätoivolla -imeskellen koettivat vireillä pitää. Häntä inhotti ja kyllästytti -yhä enemmän ja vetäen päänsä kauluksen sisään kulki hän sivuilleen -katsomatta katua edelleen. - -Hetken käveltyään päätti hän mennä parhaan toverinsa, säveltäjä -Kivimäen luo, ja jäädä sinne odottamaan, jollei Kivimäki olisi kotona, -sillä omaan asuntoonsa ei hän tuntenut voivansa yöksi mennä. - -Hän tapasi ihmeekseen Kivimäen kotona, jossa tämä loikoili leposohvalla -palavan pesän edessä. - --- Sinäkään et siis ole ulkona? -- sanoi hän. - --- En. Minua miellytti kotoinen takkavalkea enemmän. Sitäpaitsi -odottelen tietoja äidistäni, joka on hyvin sairaana. Mutta kuinka sinä -tulit tänne tulleeksi? - --- Minä pakenin kotoa, en voi siellä yötäkään olla. Minä... ooh, minua -tämä elämä niin kyllästyttää, kaikki kyllästyttää... Tiedätkö, minä -pidin äsken kotona istuessani jo revolveria kädessäni... - -Ystävä kääntyi nopeasti ja katsoi häntä tarkasti silmiin. - --- Ethän... niinkö pitkällä sinä jo olet? - --- ... mutta silloin soitti joku telefonia ja minä olin ensi hetkenä -varma, että se on äitini, kaksi vuotta sitte kuollut äitini, joka -siellä soittaa. Minut valtasi kauhu ja minä pakenin ulos. - --- Totta puhuakseni ei kaikki tuo ole minullekaan outoa. Mutta nyt -sinä jäät yöksi tänne minun luokseni, sillä yksinäisyys tuossa sinun -mielentilassasi on sietämätöntä. -- Sinä kai olet hyvin väsyksissäkin? - --- Aivan äärimmäisyyteen. Olen koko päivän yhtä menoa työskennellyt, -karkottaakseni kaikenlaisia kalvavia ajatuksia. Onko sinulla täällä -kenties mitään... sydämeni lyö niin säännöttömästi ja muutoinkin on yhä -niin tukala olla. - -Herra Kivimäki haki säiliöistään alotetun konjakkipullon ja laittoi -sitte sohvalle makuutilan. Launola maistoi vähän konjakkia ja laittausi -lepäämään. Kun Kivimäki oli hänet huolellisesti viltillä peittänyt -ja sitte istunut entiselle paikalleen pesän ääreen, valtasi Launolan -jonkunlainen rauhottava turvallisuuden ja kodikkuuden tunto. Hän -katseli ystäväänsä, joka istui pesän edessä selin häneen, nojaten -leukaansa käteen. Hän näki vinosti hänen oikean ohimonsa, jolla -värjyivät levottoman pesävalkean luomat varjot. Kulma oli rypyssä ja -alaspäin vetäytynyt, kuten ainakin synkissä mietteissä istuvalla. Ja -kun Launola siirsi katseensa hänen epäjärjestyksessä olevaan tukkaansa -ja sitte alas tuon kumaran asennon takia köyristyneeseen selkään, -unhotti hän melkein oman tilansa ja rupesi säälivällä myötätunnolla -ajattelemaan ystävänsä asemaa. Hänen halutti puhutella Kivimäkeä ja -hetken mietittyään lausui hän: - --- Sinä sanoit muistaakseni, että odotat tietoja sairaasta äidistäsi? - --- Niin. - --- Mutta mikset ole matkustanut kotiin? Kivimäki oli vaiti ja -Launolasta näytti hän kyyristyvän vielä kumarampaan. Hän alkoi jo -pelätä loukanneensa toveriaan ja mietti sanoilleen jotakin perustusta, -kun Kivimäki samalla lausui alakuloisesti: - --- En töiltäni oikein jouda... ja... on siihen tärkeämpikin syy. - -Hän kääntyi Launolaan ja katsoi tätä suoraan silmiin, jatkaen: - --- Tiedätkö, minä pelkään että läsnäolollani tärvelisin äidin viime -hetket. Minusta tuntuu että kaikilla, ja varsinkin äiteillä, kirkastuu -katse kuoleman edellä niin että he näkevät paljon syvemmälle kuin -muut. Eikä ainoastaan tunnu, vaan minä olen ihan varmakin, että äitini -näkisi minua katsellessaan koko menneen elämäni ja... käsitäthän -kyllä, että minä en sitä voi äidin silmille paljastaa... Olen tässä -juuri muistellut, kuinka äiti minun nuorempana ollessani aina unelmoi -miniästä ja koetti varovasti tiedustella, enkö ollut jo johonkin -neitoseen vakavammin kiintynyt ja... nyt näkisi hän tuon äidillisen -toiveensa auttamattomasti sammuneen. Olen syyksi ilmottanut työni, -vaikka tosiasiassa minulla on syynä tämä pelkoni äidille näyttäytyä. - -Hän kääntyi taas entiseen asentoonsa ja tuijotti pesään. Launola tunsi -niin hyvin käsittävänsä ystäväänsä ja pelkästä myötätuntoisuudesta -pysyi hän vaiti. - -Hetkisen kuluttua muistui hänen mieleensä toinen toverinsa, toimittaja -Lindroth, joka vuosikausia oli kolmantena miehenä kuulunut heidän -suletuimpaan piiriinsä ja ollut mukana kaikissa heidän nuorenmiehen -nautinnoissaan. Hän kohotti päätään tyynyltä ja sanoi: - --- Kuule, missähän Erkki polonen mahtanee harhailla? Eiköhän meidän -olisi hänetkin saatava tänne? - --- Niin olisimme kaikin kolmin yhdessä. Minä ajattelin juuri samaa. Hän -istuu tietysti kapakassa ja odottaa meitä. Kutsunko hänet tänne? - --- Kutsu. - -Kun Kivimäki läheni telefonia, nosti Launola uudelleen päänsä ja sanoi: - --- Kuulehan, kun soitat, niin paina sormellasi sitä... sitä kilistintä, -tiedäthän... - -Sen sanottuaan painui hän kiiruusti tyynylle ja veti viltin -hartioilleen. Sen läpi kuuli hän sen mykän tutinan, joka syntyi -Kivimäen telefonia vääntäessä, ja sitte hänen huutonsa puhelimeen. -Kuten äsken kotonaankin, oli hän tuntevinaan huoneeseen telefonin -kautta leviävän vastenmielisen ravintolatuoksun. - - * * * * * - -Hetkisen kuluttua saapui herra Lindroth. Sohvalta nousematta -tarkasteli Launola häntä, kun hän keskilattialla seisoen kuivasi -silmälasejaan. Kun hän siiristellen tirkisteli tovereitaan, näyttivät -hänen silmänsä niin oudoilta ja kiillottomilta. Ja Launolasta näytti -hän entisestäänkin kutistuneen ja kalvenneen ja hänenkin kulmiensa ja -suunsa ympärillä liikkui lakkaamatta hermoväreitä. Kun hän oli saanut -silmälasit paikalleen, katsahti hän kumpaankin toveriinsa ja ikäänkuin -olisi nyt vasta heidät tuntenut, lausui hän: - --- Odotin teitä kapakkaan tuleviksi ja kun teitä ei näkynyt, valtasi -minut omituisen kolkko tunne. Liityin kyllä erääseen tuttuun -pöytäseuraan, mutta teidän poissaolonne vaivasi sittekin. Olin -näkevinäni siinä jonkinlaisen ennemerkin, viittauksen siitä että -meidän paikkamme ovat kohta kaikkialla elämässä omistajiaan vailla. Ja -kun minua kutsuttiin telefoniin, heräsi minussa omituinen mielikuva. -Kävellessäni salin läpi telefonin luo, tuli äkkiä mieleeni, että te -olette jo aikoja sitte kuolleet... Älkää naurako (kukaan ei ollut -yrittänytkään nauraa)!... ja nyt sieltä haudan takaa annatte minulle -tietoja... - -Hän vaikeni ja katseli vuoron perään tovereitaan kuin varmistuakseen -että hän todellakin istui heidän keskellään. - --- Eiköpä se kohta niin lienekin, -- sanoi Launola, -- ainakin minä -tunnen olevani loppuun elänyt mies. - -Hän tuntui sanoneen sen kuin kaikkien puolesta, sillä sen jälkeen -olivat he pitemmän aikaa vaiti. - --- Toivotonta se on, -- alkoi Kivimäki hetken kuluttua, -- että -parhaassa iässä ollessa elämä sillä tavoin edestämme sulkeutuu. Mikään -ei enää vedä puoleensa... ja tässä sitte istumme ja värjötämme yhdessä -kuin lapset, jotka yksin kotiin jätettyinä pelkäävät pimeätä. - --- Haaveiltiinhan sitä joskus ennen omasta kodistakin ja -perhe-elämästä, -- lausui Lindroth alakuloisesti, -- mutta olisikopahan -meistä enää siitäkään laidasta alkamaan? - -Kun kukaan ei vastannut, jatkoi hän Launolaan kääntyen ja ikäänkuin -tahtoen väkisinkin saada keskustelun käyntiin: - --- Ja etkö se sinä Yrjö juuri viimeksi sellaista suunnitellut? -Odottihan jo moni sinun menevän neiti Rönnholmin kanssa naimisiin. - --- Niin, se oli silloin, -- sanoi Launola vastenmielisesti ja päätään -tyynyltä nostamatta. -- Mutta sen on käynyt kuten niin monen muun -naissuhteen sitä ennen... Hänen kanssaan minä todellakin kerran uskoin -meneväni naimisiin. Kun häneen ensi kerran tutustuin, niin silloin se -tuli mieleeni. Ja omituista, se oli hänen oikea käsivartensa, joka -sai ensi kerran intohimoni leimahtamaan. Hän kirjotti pikimmältään -jotakin, kuittia tai sen semmoista, ja minun katseeni kiintyi hänen -pyöreään, valkoiseen ja voimakkaaseen käsivarteensa. Siinä oli -jotakin niin sensualista, samaa mitä heti jälkeen huomasin hänen -leuassaan, poskissaan ja koko olennossaan. Silloin tunsin jotakin -väkevätä vetovoimaa häneen ja aloin ahkerasti seurustella hänen -kotonaan. Mutta se meni pian ohi. Minulla, ja niin kai teilläkin, on -vähitellen kehittynyt taipumus katsella kaikkia asioita kyynillisesti, -niiden viheliäisimmässä alastomuudessa -- eikä se kai oikeastaan ole -katselemista, vaan tahdotonta näkemistä. No niin, ja kerran minä -huomasin niin vääjäämättömän selvästi, kuinka tytön äiti pitää häntä -kuin syöttiä edessäni ja tekee laskuja minun vuosituloistani ja kuinka -tyttö itse kiemailee ja vetoaa aistillisuuteeni. Siitä hetkestä minua -alkoi perinpohjin kyllästyttää ja seurustelenkin nyt enää vain muodon -vuoksi heidän perheessään. - --- Perheitä perustamaan! Siihen meistä ei totta tosiaan enää ole, --- jatkoi hän hetkisen kuluttua katkerasti. -- Ja olisiko meillä -oikeuttakaan jatkaa kuolemaan tuomittua sukuamme? Ja viihdyttäisiköhän -meitä perhe-elämä, kun ympärillämme saisimme nähdä sairaita ja rampoja -jälkeläisiä? - -Hän tunsi tätä sanoessaan jonkunlaista pirullista nautintoa ja -odotettuaan jonkun aikaa vastausta, lausui hän vielä: - --- Meidän ruveta perhe-elämästä suojaa hakemaan olisi yhtä kuin -heittäytyä Skyllasta Karybdikseen. Sillä me olemme ehdottomasti -menneitä miehiä. - -Toiset istuivat sohvan edessä kahden puolen pöytää eivätkä puhuneet -mitään. Lindroth vihelteli hiljaa ja Kivimäki naputti sormellaan tuolin -nojapuuta ja tuijotti eteensä. - -Ulkona oli alkanut sataa ja pehmeästi valellen viruttelivat sadekuurot -akkunaruutuja. Kattorännistä kuului taukoamatta ja omituisesti hermoja -jäytävä veden solina. Noita erilaisia ääniä kuunnellen vaipui Launola -jonkunlaiseen unenhorrokseen. - - * * * * * - -Puoliyön seuduissa hän heräsi hänelle tavalliseen puistutukseen. Kun -huoneessa paloi vielä lamppu, kohousi hän kyynärpäänsä varaan ja -näki molempien toveriensa istuvan ennallaan, päät käsien varassa. -Ensin luuli hän heidän nukkuvan, mutta tarkemmin katsoessaan huomasi -hän, että kumpikin itkeä nyyhkytti. Ison aikaa silmäili hän vuoroin -kumpaakin kuin lapsi, joka huomatessaan vanhempainsa itkevän on -täydellisen neuvottomuuden vallassa ja valmiina seuraamaan heidän -esimerkkiään. Sitte huomasi hän pöydällä auki revästyn sähkösanoman. -Se oli osotettu Kivimäelle ja siinä oli sanat: "Viimeinen tervehdys -äidiltä. Nukahti rauhallisesti tänä aamuna. Joudu hautajaisiin. Isä." - -Hän laski sähkösanoman hiljaa pöydälle, painausi kiiruusti suulleen -sohvalle ja veti viltin päänsä yli. Viltin alta näkyi kuinka hänen -hartiansa värähtelivät. Huoneessa ei kuulunut muuta kuin lampun -tasainen sihinä ja sade veden jorotus kattorännistä. - - - - -VANHAPOIKA - - - Ket' ei näkö pettää voi, - Oikean se valikoi. - - Shakespeare. - -Rouva Ström, muutaman virkamiehen leski, oli eräälle huvila-alueelle -lähelle Helsinkiä perustanut pienen täysihoitolan. Kesän tullen -hajaantuivat hänen hyyryläisensä ympäri maaseutua, joten meitä erään -kesäkuun alussa oli jälellä vain kaksi uskollista, jotka kodittomina -jäimme koko kesäksi rouva Strömin äidilliseen huomaan. Eikä meillä -ollut syytä olla kohtaloomme tyytymättömiä, sillä rouva Ström ei -ravinnut meitä ainoastaan maallisilla hyvyyksillään, vaan sivistyneenä -naisena osasi hän laittaa olomme henkisestikin miellyttäväksi. Hän -taisi soittaa hyvin pianoa ja keskustella mistä asioista hyvänsä. -Varsinkin muodostuivat tuona kesänä lauantai-illat hupaisiksi, sillä -silloin saapui kaupungista huvilaamme iltaa viettämään pieni seurue, -johon kuului rouva Strömin kaksi miessukulaista sekä toisen sukulaisen -rouva ja kaksi tytärtä. - -Kun iltahämy pehmoisena laskeutui maille, kokoonnuimme me aina teetä -juomaan balkongille, joka teatterinäyttämön tavoin muodosti syvennyksen -ulkoseinään. Sinne saattoi metsien yli nähdä osan kaupunkia, josta -kuului vain etäinen häipyvä kohina ja jonka sähkövalot illoin panivat -koko eteläisen taivaanrannan hohtamaan. Kun huvilaamme ympäröivässä, -omiin unelmiinsa vaipuneessa lehtimetsässä lauloi rastas ja kukkulan -juurta kiertävä pieni joki hopeanvälkkyisenä uomassaan uinui, silloin -olivat nuo lauantaiset teeillat siellä balkongilla todellisia -nautinnonhetkiä. Kaupungista tulleet vieraamme vakuuttivatkin niiden -hetkien muistoilla elävänsä aina koko seuraavan viikon kaupungin -pölyssä ja melussa. - -Illat kuluivat nopeasti keskustelujen vaihdellessa tai rouva Strömin -ja edellä mainittujen neitien soittaessa viereisessä huoneessa -olevaa pianoa. Eräänä iltana kertoi rouva Ström yhden lukemattomista -ja hauskoista anekdoteistaan. Hänen sukulaisensa rouva vastasi -samanlaisella ja niin virisi siitä kuten tavallista henkilöstä toiseen -siirtyvä kertoilu, kunnes jälellä oli enää toinen rouva Strömin -miessukulaisista, asessori S. Hän oli pieni ja vaitelias mies, jolla -oli lyhyeksi leikatut, kankeat ja jo harmahtavat viikset ja jonka -silmät kultasankaisten lasien takaa katselivat ystävällisesti ulos -maailmaan. Noissa iltaseuroissa istui hän aina sikaria poltellen -mukavassa asennossa, nojaten oikeaa kylkeään balkongin rintasuojukseen. -Keskusteluihin otti hän osaa vain silloin tällöin lausutulla -leikinlaskulla, jonka vaikutusta aina tuntuvasti lisäsi se, että hän -tavallisesti sanoi sen hiljaa hymisevällä äänellä. - -Kun nyt jokainen oli omalla kertomuksellaan iltaa lyhentänyt, lausui -rouva Ström asessorin puoleen kääntyen: - --- Kuulepas, sinä vanha nuorimies, nyt on sinunkin välttämättä jotakin -kerrottava. - -Asessori joutui hiukan hämilleen, kun kaikkien huomio yhtäkkiä kääntyi -häneen. - --- Mitäpäs minä yksinäinen vanhapoika osaan kertoa, -- sanoi hän, -- -minä mieluummin kuuntelen muita. - --- No kerro esimerkiksi, minkä vuoksi sinä valitsit itsellesi -vanhanpojan elämän, vaikka kerran olit jo kihloissakin, -- jatkoi rouva -Ström. - -Asessorin viikset alkoivat pöyhistyä aivankuin niiden alla olisi -jotakin liikkunut ja molemmat neidit, jotka tämän nähdessään vainusivat -sukkeluutta, purskahtivat jo edeltäpäin nauramaan. Mutta asessori -virkkoi vain, silmäillen veitikkamaisesti kutakin vuoroonsa: - --- Ennenkuin tuo kihlaukseni ehti kiinteämmäksi suhteeksi muuttua, -rakastuin minä toiseen, erääseen mieheen nimittäin, ja siinä syy -vanhaksipojaksi jääntiini. - -Rouva Ström heilutti vakavuutta teeskennellen päätään ja naputti -sormellaan pöytään. Sitte sanoi hän: - --- Mutta rangaistukseksi häijyydestäsi sinun täytyy sittekin kertoa, -kuinka tuo kihlauksesi purkautui. - --- Olkoon menneeksi, jos minut sillä vapautetaan koko kesäksi -kertomisvelvollisuudestani. Muutoin siinä ei ole mitään erinomaista. - -Hän hymähti ja alkoi sitte hiljaisella äänellä kertoa: - - * * * * * - --- Opiskelin viimeisiä lukukausia yliopistossa, tehden ahkerasti -työtä ja viettäen lepohetket morsiameni seurassa. Olin nimittäin -ylioppilaaksi päästyäni mennyt kihloihin tytön kanssa, johon olin -koulukaupungissani tutustunut ja joka nyt orvoksi jouduttuaan asui -Helsingissä yksinäisen ja varakkaan tätinsä luona. - -Eräänä syyspäivänä palasin yliopiston kirjastosta asuntooni, jossa -huomasin kirjotuspöydälläni paperilapun, mihin oli kirjotettu: "Saavuin -tänään kaupunkiin Hanneksen kanssa, joka tuli tänne lääkäriin. Asumme ------- hotellissa, numero 8:ssa. Pentti N." - -Ilostuin tavattomasti tästä odottamattomasta löydöstä, sillä veljekset -N. olivat samasta pitäjästä kuin minäkin ja parhaita tovereitani. -He olivat erään etevän, mutta häviöön joutuneen ja nyt äskettäin -kuolleen liikemiehen poikia ja oli heistä vanhempi, tuo kirjelipussa -mainittu Hannes, toiminut jo useita vuosia maanmittarina. Nuorempi, -Pentti, joka oli minun ikuiseni, palveli silloin apteekkialalla täällä -Etelä-Suomessa. Hän oli peräti herkkäsydäminen, vilkas ja avomielinen -mies, jonka kanssa minä olin monta hurjaa unelmaa haaveillut ja muun -muassa tehnyt erään lukemamme romanin perusteella muu tämänlaisen -veriveljesliiton ja muuta semmoista. Hannes taas oli vaitelias ja tyyni -mies, kulmikas käytöksessään ja perki vaatimaton, joka vältti meluisia -seuroja, tyytyi pariin hyvään toveriin ja teki tavattoman ahkerasti -työtä. Velvollisuudentunto ja sen kanssa läheisessä yhteydessä oleva -hienotunteisuus olivat hänessä äärimmilleen kehittyneet. Kun hän oli -minua koko joukon vanhempi, opin häntä ja näitä hänen ominaisuuksiaan -vasta myöhään tuntemaan. - -Kerran kun minä vielä olin lyseossa ja hän työskenteli jo -varamaanmittarina, kirjotin minä hänelle jostakin vähäpätöisestä -asiasta. Hän vastasi viipymättä pitkällä ja huolellisesti kirjotetulla -kirjeellä, mikä sai minut häpeämään omaa huolimatonta kirjelippuani. -Kun hän myöhemmin eräänä kevätkesänä oli lähdössä maanmittaustöihin -Lappiin, halutti minunkin lähteä sinne seikkailemaan, jonka vuoksi -tiedustelin eikö hänellä olisi ollut antaa minulle siellä jonkunlaista -työtä, vaikkapa vitjanvetäjän tai linjanhakkaajan. Mutta hän ei sanonut -voivansa antaa minulle minkäänlaista työtä, jonka vuoksi suunnitelmani -raukesi. Mutta Lappiin päästyään lähetti hän minulle pitkän kirjeen, -jossa selitti että hänellä olisi kyllä ollut melkoisen hyväpalkkaista -ja minulle sopivaa työtä, jota paitsi hän olisi minut kovin mielellään -ottanut toverikseen sinne Lapin yksinäisyyteen, mutta niiden tukalien -olojen ja monien vaikeuksien vuoksi, joissa siellä täytyy elää, ei hän -katsonut hennoneensa minua sinne houkutella. - -No niin, mainitsin vain nuo pari pikku seikkaa osotukseksi hänen -luonteestaan. Nyt oli hän siis tullut Helsinkiin, arvatenkin suoraa -Lapista, jossa hän viimeksi erottuamme oli lähes vuoden päivät -työskennellyt. Lähdin juoksujalassa kirjeessä mainittuun hotelliin, -etsin heidän hallussaan olevan numeron ja syöksyin sisään. Molemmat -veljekset olivat kotona. Minut nähtyään riensi Pentti riemuhuudoin -vastaani. Hänen rajuista tervehdysmenoistaan vapauduttuani käännyin -vanhemman veljen puoleen, joka istui huoneen perällä olevalla sohvalla. -Sydämeni vavahti, sillä niin muuttunut hän oli. Silmät olivat painuneet -sisään, iho muuttunut keltaisen kalpeaksi ja rinta painunut entistä -enemmän olkapäiden väliin. Ääni oli käynyt niin käheäksi että hänen -vaivaloista puhettaan tuskin saattoi kuulla. Sitäpaitsi oli hän sakean -ja punertavan partansa antanut kasvaa täydessä vapaudessaan, mikä -myöskin osaltaan lisäsi hänen koko olemuksessaan ilmenevää jäytävän -sairauden leimaa. Hän oli Lapissa saanut kurkkutuberkulosin ja raskas -työ, huonot asunnot ja peräti puutteellinen ravinto olivat tavattoman -nopeasti edistäneet tuon vaarallisen taudin työtä. - -On aina lämmittävää ja liikuttavaa nähdä kuinka tuollaisten -hienotunteisten ja itseensäsulkeutuneiden miesten kasvoille oikein -puustavillisesti leviää ilonhohde, kun he tapaavat toverin, josta -paljon pitävät. Olin monesti nähnyt hänen ilosta jopa punastuvankin, -kun kotikylässämme joululupien alussa odottamatta ilmestyin hänen -yksinäiseen huoneeseensa, missä hän karttojensa ja laskujensa ääressä -ahersi. Monia muistoja herätti sen vuoksi mielessäni ilme mikä hänen -sairauden runtelemilla kasvoillaan kuvastui, kun hän vaivaloisesti -kohosi sohvalta ja kävi minua tervehtimään. - -Olen usein jälestäpäin hävennyt riehakkaa käytöstäni tuossa -tapaamisessamme. Aivankuin olisin ollut maailman keskipiste, aloin minä -tuolla kihloissa olevain sokealla ja vastenmielisellä itsekkyydellä -kuvailla morsiantani, kertoa päättyvistä luvuistani ja pikaisesta -naimisiinmenostani, mitä kaikkea veljekset hienotunteisuudessaan -pitivät velvollisuutenaan, osanotolla kuunnella, niin paljon vakavammat -asiat kuin heillä itsellään olikin. - -Kun hiukan myöhemmin tulin uudelleen heidän luokseen, olivat he -jo käyneet lääkärin luona. Kummankin kasvoista näin heti sisään -astuessani, minkä tuomion lääkäri oli julistanut. Mitään paranemisen -toivoa ei enää ollut, sairaan oli palattava kotiin kuolemaa odottamaan. -Oli enemmän kuin liikuttavaa nähdä noiden miehekkäiden veljesten siinä -hartiat kyyryssä istuvan lääkärin kyynillisesti julistaman tuomion -painamina. - -Pentti veljen tuli samana iltana matkustaa toimipaikkaansa, hänellä kun -oli ollut vain muutaman päivän loma, mutta Hannes jäi huomiseen saakka -kaupunkiin, käydäkseen nuoremman veljensä kehotuksesta vielä toisenkin -spesialilääkärin luona. Olihan siten edes yhdeksi päivää vielä heikko -toivonkipinä jälellä. - -Odotellessamme aikaa, jolloin Pentin tuli lähteä, ei vaihdettu juuri -montakaan sanaa. Vihdoin tuli veljesten sanoa hyvästit toisilleen. -Puristaessaan toisiaan kädestä koetti nuorempi veli lausua rohkasevia -sanoja, mutta yhtäkkiä valtasi kummankin varma tunto siitä, että -he viime kerran näkevät toisiaan, ja kumpikin purskahti itkuun. On -aina syvästi mieltä järkyttävää nähdä karastuneiden ja miehekästen -miesten itkevän. Silloin on ikäänkuin kosketuksissa elämää johtavien -voimien kanssa ja tajuaa niin selvästi ihmiselämän kohtalokkuuden. -Jotain tuollaista eepoksissa esiintyväin sankarien tapaista oli siinä, -kun nuo viime kerran eroavat veljekset itkien puristivat toistensa -käsiä, peittäen vapaalla vasemmalla kädellä silmiään. Ja itsestään -ymmärrettävää on, etten minä, joka syrjempänä seisoin tuon kohtauksen -äänetönnä todistajana, voinut lopulta paljonkaan eteeni nähdä. - -Pentin mentyä vietin minä koko seuraavan yönseudun Hanneksen luona. -Koetin kaikin tavoin pitää yllä hänen rohkeuttaan ja toivoaan, vaikka -tunsinkin sanani ontoiksi ja tehottomiksi. Hän koetti hymyillä ja -keskustella minkä mistäkin, vaikka kaiken alla näkyikin selvästi se -toivoton murtuneisuus, minkä lääkärin tuomio oli hänessä saanut aikaan. - -Seuraavana päivänä sammutti sitte toinen lääkäri senkin ainoan -toivonkipinän, mikä meissä vielä saattoi olla jälellä. Saman päivän -iltana oli Hanneksen lähdettävä kotiinsa Pohjanmaalle. Mikäli omilta -asioiltani suinkin joudin, olin hänen luonaan ja tulin sinne nytkin -ennen junalle lähtöä. Asemalta minun oli sitte kiiruhdettava morsiameni -luo, jonka kanssa minun oli määrä mennä teatteriin. Silloin oli -premieri-ilta ja morsiameni oli innokas teatterissa kävijä. Sitäpaitsi -oli hänelle vasta valmistunut silkkinen teatteripuku, jota hän oli -eilen minulle näyttänyt ja jonka takia hän kahta kiihkeämmin odotti sen -illan näytäntöä. Ei minustakaan suinkaan ollut vastenmielistä esiintyä -hänen kanssaan sinä iltana teatterissa, sillä tuo puku oli todellakin -aistikas ja soveltui hänelle mainiosti. - -Mutta Hanneksen oli lähdettävä asemalle. Hänellä oli kolmannen -luokan piletti ja kun vielä istuimme hänen huoneessaan, kehotin minä -häntä kaikin mokomin ostamaan lisäpiletin, joka oikeuttaisi hänet -matkustamaan toisessa luokassa, ja hän piti sitä itsekin viisaimpana. -Sitä seuranneen äänettömyyden aikana alkoi hän levottomasti nykiä -viiksiään, josta minä tiesin hänellä olevan mielessä jotakin mitä hänen -on hyvin vaikea sanoa. Hetken kamppailtuaan saikin hän sen vihdoin -ujosti esitetyksi. No niin -- hän pyysi vain minua puolestaan ostamaan -tuon lisäpiletin, sillä hänen itsensä oli äänen käheyden takia vaikea -sitä toimittaa! - -Asemalle tultuamme ja lisäpiletin saatuamme saatoin minä hänet sitte -muutamaan toisen luokan vaunuun. Kun hänen piti melkein yhtä menoa -yskiä ja sylkeä, näytti hän kovin arkailevan ympäristöään. Hetken -istuttuamme tuli viereiseen osastoon äänekkäästi puhua parpattaen -laukkuineen ja paketteineen pari tukholmalaisen hattumodistin -näköistä, lihavan puoleista, leveähattuista ja vahvasti parfymoitua -rouvasihmistä. Kuullessaan Hanneksen yskivän, kurkistivat he -vuorotellen ovelta, miineilivät paheksivasti ja raivasivat sitte -välioven kiinni. Heti jälkeen asettui viereiselle penkille muuan -kiveräviiksinen herrasmies, näköjään kauppamatkustaja, joka lakkaamatta -venytteli kaulaansa ikäänkuin saadakseen sen paremmin soveltumaan -tavattoman korkean kauluksensa sisään. Antaen katseensa hitaasti -liukua Hanneksen päästä jalkoihin ja sen jälkeen vielä heittäen -jonkunlaisen tuomarillisen yleissilmäyksen hänen kasvoihinsa, otti -hän matkalaukkunsa hyllyltä ja siirtyi toiseen osastoon. Tämä kaikki -vaikutti Hannekseen kuin piiskaniskut. Hän kyyristyi mahdollisimman -ahtaalle penkin kulmaan ja silmäili minua avuttomasti. Ollen säälistä -ja harmista pakahtumaisillani olisin jossakin toisessa tilaisuudessa -ollut valmis hyökkäämään tuon herrasmiehen kimppuun. Mutta sen sijaan -sain nyt paljon onnellisemman päähänpiston, jonka heti panin toimeen. - -Kello oli jo kahdesti soinut, kun minä hyökkäsin junasta -pilettiluukulle ja ostin itselleni piletin kotiasemalle. Juna lähti -juuri liikkeelle, kun minä palasin vaunuun ja kerroin Hannekselle -päätöksestäni seurata häntä kotiin. On mahdoton kuvata hänen neuvotonta -hämmästystään ja iloaan sen johdosta. Huolestuneena valitti hän, kuinka -minun asiani joutuvat tämän äkkinäisen matkan takia kärsimään ja -miten minä voin morsiamelleni selittäytyä. Vaikka minä hänet hellällä -väkivallalla pakotinkin siitä asiasta vaikenemaan, näin kuitenkin tämän -seikan huolettavan häntä koko sen ajan mikä meidän oli suotu vielä -yhdessä olla. Mutta toiselta puolen oli hän tuosta odottamattomasta -matkatoveruudestani niin iloinen, että hän ensi aluksi huomattavasti -virkistyi ja minä saatoin jo jonkun aikaa uskoa hänen voivan vielä -parantua. - -Ensimäisellä asemalla pistin kirjelaatikkoon pari postikorttia, joissa -kortteerini rouvalle ja morsiamelleni lyhyesti ilmotin matkastani. Ja -niin minä sitte sairasta toveriani holhoen seurasin häntä kotikyläämme -saakka. - -Asemalta oli vielä melkoinen taival ajettavana hänen kotiinsa. -Alakuloinen lokakuun päivä alkoi hämärtää ja haikea tuuli lennätteli -kulottuneen lakeuden yli kellastuneita lehtiä, kun minä tuon kuolemaa -lähestyvän mutta äänettömästi kohtaloonsa alistuvan toverini rinnalla -ajoin lokaista maantietä. Ja silloin tunsin minä katsovani elämää -toiselta kannalta kuin pääkaupungin humussa ja omien pikku opintojeni -ääressä. Kylmänä ja lyijynkarvaisena vieri talvilevolle riisuutuneen -maiseman halki joki, jonka rannalla olevassa pienessä ja köyhässä -kodissa Hanneksen vanhaan sivistyssukuun kuuluva ja monien elämän -kolhujen rypistämä äiti eli. Sellaisissa ahtaissa kodeissa, joissa -kärsimysten syventämä perheenäiti liikkuu kuin menneiden aikojen unelma -parempain päiväin häviöstä pelastuneiden ja haaksirikon merkkejä -kantavien huonekalujensa keskellä, on aina oma erikoinen viehätyksensä, -mikä sellaiset kodit tekee monin verroin arvokkaammiksi kuin loistavat -nousukaskodit. Saattaessani Hanneksen tuohon hänen pieneen kotiinsa, -jossa minullekin oli vanhastaan kaikki niin tuttua ja rakasta, lähtien -suuresta vanhanaikaisesta piirongista, rouvan sedän, erään kuuluisan -tiedemiehen muotokuvasta ja tutusta heliotroopin tuoksusta aina Pentin -piirustamaan Wilhelm von Schwerinin muotokuvaan, joka vuosikausia oli -salin oviseinällä uunin vieressä riippunut, tunsin etten voi Hannesta -vieläkään jättää. - -Eikä hän elänytkään enää kuin kaksi viikkoa, jona aikana minä harvoin -poistuin hänen vuoteensa luota. Silloin minä sain nähdä yhä syvemmälle -hänen sydämeensä, jota tahtoisin sanoa totisen miehen sydämeksi, missä -eheinä asuivat Platonin neljä päähyvettä. Kuinka minä tuona lyhyenä -aikana ikäänkuin kasvoin kiinni häneen, sen huomasin vasta oikein -seisoessani hänen avonaisen hautansa äärellä. - - * * * * * - -Tähän päästyään vaikeni asessori pitemmäksi aikaa, jolloin alkoi -erikoisen selvästi kuulua joen rannalla olevasta lehdosta rastaan -helkkyvä liverrys. Vedettyään muutaman savun sikaristaan jatkoi hän: - - * * * * * - --- Kun sitte palasin Helsinkiin, tunsin tuona lyhyenä aikana eläneeni -pitkän ja sisällökkään taipaleen elämää. Olipa aluksi ikäänkuin -vastenmielistä ryhtyä jatkamaan omaa yksityistä elämääni siitä mihin -sen parisen viikkoa sitte olin keskeyttänyt. - -Ensimäiseksi palattuani menin tietysti morsiameni luo. Hänet nähdessäni -tunsin omituista vieraantumista itsessäni. Tuntui kuin siitä olisi -kulunut hyvin pitkä aika, kun häntä viimeksi näin. Vasten tahtoanikin -tunsin jonkunlaista ujoutta häntä tervehtiessäni ja minun täytyi -oikein vakuuttamalla vakuuttaa itselleni, että viime näkemästämme ei -ollut kahta viikkoa enempää kulunut. Sitäpaitsi huomasin heti sisään -astuessani, että hän oli minulle ankarasti vihoissaan. - -Hän istui sohvan nurkassa vastapäätä minua ja kun minä aloin -odottamatonta poistumistani perustella lähemmin kuin mitä tuossa -kortissa sekä sen jälkeen lähettämässäni kirjeessä saattoi tapahtua, -katsoi hän muualle ja hengitti kuohuisasti, joten hyvin näin hänen -tahtovan minua perusteellisesti kurittaa. Jatkoin alakuloisen tyynesti -kertomustani, kunnes hän keskeytti minut sanomalla: - --- Niinkö vähän sinä todellakin minusta piittaat, että voit sanaa -puhumatta moneksi viikkoa hävitä näkyvistäni? - --- Mutta hyvä Martta, -- vastasin minä, -- etkö sinä nyt kirjeestäni -tai ainakin tästä yksityiskohtaisesta selityksestäni ymmärrä, että minä -_en voinut_ muuten tehdä ja että kenen hyvänsä olisi ollut velvollisuus -niin tehdä. Ja ymmärrätkinhän sinä, jos vain tahdot, tiedänhän minä sen. - --- Josko tahdon? Sinä siis väität että minä vasten tahtoani ja -ymmärrystäni sinua syytän! - --- Enhän minä mitään väitä, sanon vain että sinun pitäisi hyvin -käsittää ja suoda minulle anteeksi tämä poistumiseni. - -Koetin jatkaa kuvaustani Hanneksesta ja hänen sairaudestaan, mutta -hän ei kuunnellut minua, vaan purskahti itkuun ja jatkoi tyrskivällä -äänellä: - --- Sinä vain _vaadit_ minua suomaan anteeksi etkä edes pyydäkään! - -Täti oli osanotolla kuunnellut kertomustani ja sanoi nyt morsiamelleni -nuhtelevalla äänensävyllä: - --- Kuulehan nyt, lapsi kulta, toki loppuun saakka ja tuomitse sitte. - -Mutta hän itki edelleen ja puhui katkonaisesti jotakin teatterista -ja odotuksesta, josta minä huomasin kuinka hän oli katkeroitunut -siitä, ettei tuona edellämainittuna iltana päässytkään minun kanssani -teatteriin pukuaan uudistamaan. - -Siinä hämilläni ja neuvotonna istuessani näin mielikuvituksessani -elävästi Hanneksen sellaisena kuin hän kädet suoriksi ojennettuina ja -syvä levontunto piirteissään makasi kirstussaan. Ja nähdessäni samalla -morsiameni yhä vain itkevän ja, kuten minusta näytti, sormiensa lomitse -tarkastelevan sen vaikutusta minuun, tuntui minusta kuin tuo oikullinen -tyrskinä häiritsisi ystäväni lepoa, ja minussa alkoi viha saada vallan. -Tunsin kasvoni pahaenteisesti punastuvan, ja täti joka sen huomasi, -katsoi huolestuneena meihin kumpaankin ja koetti uudelleen tyynnyttää -Marttaa. Mutta hän ei nyt kerran tahtonut kuulla muuta kuin minun -anteeksipyyntöjäni. - -Minussa viha yhä kohosi ja samalla minä ikäänkuin siirryin hänestä yhä -kauemmas, jotta hän lopulta näytti minusta kovin pieneltä, vieraalta ja -vastenmieliseltä. Ja yhtäkkiä tunsin niinä vastustamatonta halua huutaa -hänelle jotakin hirveän loukkaavaa. Onneksi minä kuitenkin hillitsin -itseni, nousin ääneti ylös ja laskien sormukseni pöydälle lähdin mitään -puhumatta ja kiiruusti pois. - --- Joitakin kuukausia sen jälkeen huomasin sanomalehdistä, että hän oli -mennyt uudestaan kihloihin. Mutta minä sen sijaan jäin vanhaksipojaksi, --- lopetti asessori keveämmällä äänellä ja hymähti kuten kertomaan -alkaessaankin. - - - - -HIIRI - - - Traurig wird in dieser Stunde - Selbst der Liebe süsstes Pfand, - Kalt der Kuss von deinem Munde, - Matt der Druck von deiner Hand. - - Göthe. - -Oli ankara syystalven pakkanen, jonka lisäksi Helsingin katuja lakasi -mereltä tuleva kostea ja kylmästi pureva tuuli. Ihmiset, joiden -oli pakko ulkona liikkua, kulkivat turkkeihinsa ja kauluksiinsa -vetäytyneinä kiirein askelin katuja eikä kukaan näyttänyt vähääkään -välittävän lähimmäisestään. Pohjois-Esplanadin keikaritkin, jos niitä -tällaisella ilmalla yleensä oli päiväkävelyllä, eivät oman ruumiinsa -suojelemiselta joutaneet heittämään silmäyksiä vastaan tuleviin naisiin. - -Kenenkään huomiota kiinnittämättä kulkikin neiti Aurén mainitun kadun -päästä päähän, pysähtyen vain kuin vanhasta tottumuksesta kurkistamaan -jonkun myymälän ikkunaan. Näädänpäällä varustettu boa tiukasti kaulan -ympärillä ja muftiin pistetyt kädet rinnan alle painettuina kulki hän -hoikkana ja hentosena kiiruusti eteenpäin aivankuin eteläsatamasta -puhaltava tuuli olisi häntä edellään kiidättänyt Hänen suuret silmänsä, -joissa oli tuntuva kärsineisyyden leima, olivat kylmästä käyneet -tavallistakin kosteammiksi ja hänen hienoihoisilla ja kalvakoilla -kasvoillaan oli ikävystynyt ilme. - -Tänään kahdesta kolmeen hänen olisi pitänyt antaa sairasvoimistelua -eräälle Kruununhaassa asuvalle rouvalle, mutta hänet oli anteeksi -pyytäen palautettu ovelta, sillä rouvalla ei tänään ollut tilaisuutta -hänen hoitoonsa antautua. Eräs toinen hänen hoidokkaistaan oli -aamupäivällä ollut määräaikana kokonaan poissa kotoa, joten hänellä -tällaisen muutenkin ikävän päivän osalle oli kaksi turhaa käyntiä. Hän -tunsi mielessään katkeruutta, jota lisäsi vielä kodittomuuden tunne. - -Esplanadin päähän tultuaan pysähtyi hän ja mietti hetkisen, lähtisikö -takaisin ja menisi erään Kluuvikadulla asuvan perheen luo, joka -oli hänelle hiukan sukua ja johon hänellä oli tilaisuus mennä -päivälliselle. Toiselta puolen halutti hänen pelkästä katkeruudesta -mennä ja sulkeutua koko iltapäiväksi omaan yksinäiseen ja kylmään -asuntoonsa. Kun hän näki Esplanadia pitkin tulevan muutaman vanhan -herran, joka aina vastaan tullessaan katsoi häneen hyvin julkeasti -ja jota kohtaan hän tunsi suurta vastenmielisyyttä, antoi hän tuon -pikku asian ratkasta, kuten on tavallista tuollaisissa ykskaikkisissa -taitekohdissa. Hän kääntyi ympäri ja lähti kulkemaan Antinkadulle, -jonka länsipäässä hän asui. - - * * * * * - -Tultuaan huoneeseensa, joka yhdeltä seinältään porraskäytävään -rajottuen oli tällaisella ilmalla tavattoman kylmä ja epäkodikas, -istui hän nojatuoliin akkunan luo ja jäi tuijottamaan autiolle -kadulle. Vastapäätä toisella puolen katua oli suuri rakennuksen -alainen tiilimuuri, jota ympäröivässä aidassa tuuli yksitoikkoisesti -remputti irtaantunutta laudankappaletta. Aidan takaa näkyi rakennuksen -vartian piippua poltteleva pyöreä pää, joka katsoi kohtisuoraa hänen -akkunaansa. Muulloin tuo humoristinen ukonpää olisi häntä huvittanut, -mutta nyt sen yksitotinen tuijotus kyllästytti ja vaivasi niin että hän -veti uutimen alas ja sytytti lampun, vaikkei ulkona ollutkaan vielä -kovin pimeä. - -Hänen halutti itkeä, sillä tuollaisina iltoina kävi yksinäisyyden ja -kodittomuuden tunne aina kovin painostavaksi. Mutta ainoastaan pari -kirpeää kyyneltä kihosi silmiin eivätkä ne lievennystä tuottaneet. -Kädet silmille painettuina koetti hän elää yhä uudelleen ne muistot, -joita hänellä oli kodistaan. Mutta noiden muistojen keskeltä esiintyi -hänen mieleensä aina voimakkaimpina kaksi tapausta, jotka yhä vielä -saivat hänet värisemään, kuten silloin niiden tapahtuessakin. Ne -molemmat keskittyivät hänen isäänsä, jota hän muistikin vain noiden -tapausten nojalla. - -Hän oli silloin vielä pieni tyttönen vanhempainsa kodissa eräässä -maaseutukaupungissa. Muutamana syyskesän aamuna heräsi hän aikaisin -ja kun hänen kotiopettajattarensa toisessa vuoteessa vielä nukkui, -avasi hän akkunan pihalle, jossa paistoi päivä ja josta leyhähti -vahva saunakukkien tuoksu, mikä on niin ominaista elokuulle ja -pikkukaupungeille. Kun hän juuri kurottausi uutimien välitse ulos, -kuuli hän toisesta huoneesta isänsä äänen. Isä oli kuten hänelle -vasta paljon myöhemmin selveni, ollut yön ulkona ja tuli nyt vasta -kotiin, puhuen iloisella ja rennolla äänellä. "Katsos, Amalia, mitä -minä sinulle tuon," kuuli hän isänsä sanovan ja sitte kuului äidin -vihaista mutta häädettyä puhetta. Siinä ikkunan luona seisoessaan ja -kuunnellessaan piirtyi hänen mieleensä varma kuva isästä ja hänen -halutti pian päästä näkemään isää, aivankuin tarkistaakseen tuota kuvaa. - -Myöhemmin päivällä hän sen sitte saikin tehdä. Hän meni äidin jälessä -pihan perällä olevaan makasiiniin ja sieltä löysivät he hiiren, joka -oli mennyt satimeen. Häntä huvitti ja pelotti tuo pieni, mustasilmäinen -ja vapiseva elukka, joka säikkyen hyppi rautalankaverkon sulkemassa -vankilassaan. Kun hän henkeään pidätellen ja vuoroin huudahtellen -kantoi sen pihalle, tuli isä hihasillaan ja haukotellen ulos. -Nähdessään satimen otti isä sen häneltä, tarkasteli sitä hetkisen -ja etsi sitte ison rautanaulan, jolla alkoi rautalankojen välitse -tavotella hiirtä. Hän seisoi syrjässä ja äidin hameesta pidellen -seurasi henkeä pidättäen isän käden liikkeitä. Kuullessaan kuinka -rautanaula kalahteli satimen pohjaan ja hiiri hätääntyneenä heittelehti -ympäri ahdasta vankilaansa, alkoi hän yhtäkkiä huutaa ja hyppiä -paikallaan. Silloin käänsi isä käherän täysiparran peittämät kasvonsa -ja sanoi kylmällä äänellä: "Mitä se tyttö siinä parkuu?" Hän hillitsi -itkunsa ja näki kuinka isän jäntevälihaksinen käsi teki äkkiliikkeen. -Samalla kuului satimesta rusahdus ja isän paksulle kalvoselle ruiskahti -verta. - -Kun isä puoli vuotta sen jälkeen loukkausi tehtaassaan ja kannettiin -verissään ja kuolevana kotiin, valtasi hänet samanlainen kauhu ja -äitiinsä tarttuen huusi hän: "Hiiri, hiiri!" - - * * * * * - -Karkottaakseen noista muisteluista syntyneen piinaavan mielialan, otti -hän pöydältä sulhasensa valokuvan ja vaipui sitä katselemaan. Hän oli -viime kevännä lyhyen tutustumisen jälkeen mennyt kihloihin muutaman -nuoren maisterin kanssa, joka nykyään oli lehtorin sijaisena eräässä -maaseutukaupungissa. Vuoden kuluttua olivat he päättäneet perustaa -kodin ja olivat nyt keskenään vilkkaassa kirjevaihdossa. - -Mutta kuinka tänään näyttäysikin kaikki niin vieraassa valossa. Noissa -hänen Kaarlonsa piirteissäkin ilmeni jotakin mitä hän ei ennen ollut -huomannut, ei ainakaan niin itsetietoisesti kuin nyt. Kasvoissa, vaikka -ne olivatkin säännölliset ja hyvin muodostuneet, oli jotakin paksua ja -viljelemätöntä. Silmät olivat tuollaiset rehelliset siniset silmät, -mutta ei mitään muuta. Vaalea pystyyn kammattu tukka antoi kasvoille -yksinkertaisen ja hiukan avuttoman ilmeen. - -Mutta minähän olen tänään ihan häijy, ajatteli hän, siirsi valokuvan -syrjään, ummisti silmänsä ja koetti loihtia eteensä Kaarlon kuvaa -kokonaisuudessaan. Mutta silloin ei hän voinut olla entistä selvemmin -tuntematta sitä vastenmielistä painostusta, jota hänessä oli aina, -vaikka ennen tosin epäselvemmin, synnyttänyt Kaarlon tukeva vartalo ja -koko hänen olemuksestaan uhkuva vahva hyvinvointi. Ja niin sukeltausi -hänen mieleensä elävänä se hetki, jolloin he viime kevännä kerran -ravintolassa söivät illallista ja Kaarlo syömästä lakattuaan nojausi -mukavaan asentoon, levitti heidän välilleen sanomalehden ja alkoi -hampaitaan kaivellen uutisia katsella. Silloin oli hänen mieleensä -varastautunut kysymys, tuleeko hän Kaarlon kanssa onnelliseksi ja -tahtomattaan oli hän hänen tilalleen kuvitellut hentoa, kalvakkaa ja -syväkatseista miestä ja oli tuntenut etäistä onnentunnetta ajatuksesta -saada sellaista hoitaa ja vaalia. - -Mutta miksi hänen mieleensä tulvivat tänään kaikki kiusalliset -mielikuvat! Kuin Kaarloa hyvittääkseen otti hän piirongin päältä -lippaan, jossa hän säilytti tältä tulleet kirjeet, otti sieltä -päällimmäisen ja alkoi sitä lukea. Kaarlo kertoi siinä ikävästään ja -tulevan kodin kaipuustaan, teki selkoa uusista tuttavuuksistaan ja -ruokapaikkansa viimeisestä päivällisestä, josta hän oli tullut hiukan -pahoinvoivaksi. Sitte kertoi hän edellisenä sunnuntaina käyneensä -eräällä kauniilla näköpaikalla. "Näköala oli todellakin hurmaava. -Siellä yksin seisoessani muistin Sinua ja sitä iltaa, jolloin me -yhdessä istuimme Tähtitornin mäellä." Sen jälkeen oli kirjeessä -vedetty ajatusviivoja kaksi yli sivun ylettyvää riviä ja hänellä -vilahti mieleen, että nuo viivat on pantu siihen peittämään ajatusten -ja mielikuvituksen köyhyyttä. Mutta hän karkotti nopeasti sellaisen -ajatuksen ja luki edelleen: "Lopetin juuri kirjottamaan ryhtyessäni -oppilasten ainevihkojen korjauksen ja tunnen sen vuoksi itseni -väsyneeksi. Sitäpaitsi on jo lähdettävä illalliselle. Lopetan siis -tällä kertaa tähän. Voi paksusti, pusuja monia! piirsi Kaarlosi." - -Hän säpsähti niin että tunsi sydämensä alkavan tavallista kiivaammin -lyödä. Oliko siinä todellakin sillä lailla? "Voi paksusti, pusuja -monia!" Niin siinä oli selvin kirjaimin. Mutta kuinka hän sen olikaan -ensi kerralla lukenut, huomaamatta ollenkaan noita sanoja. Hän oli -itkuun purskahtamaisillaan, sulki kirjeen lippaaseen ja nosti sen -takaisin piirongin päälle. - -Koko kirje ja vallankin viime lause sopi niin kiusallisesti yhteen -niiden piirteiden kanssa, joita hänelle juuri oli sulhasestaan -selvinnyt. Mutta eikö tämä kaikki johtunut vain hänen satunnaisesta -mielentilastaan? Mitä sitte jos tuo kirje hiukan tuoksahtikin -ylioppilasten osuusruokalalle, eihän siinä vielä tarvinnut mitään -pahaa olla. Rehellisessä poikamaisuudessaan käytti Kaarlo noita -ylioppilaskielen sanoja, jotka häneen toverien seurassa olivat -juurtuneet. Ja eikö häntä Kaarlossa alkuaan ollutkin miellyttänyt juuri -tuo koristelematon poikamaisuus? - -Rauhottuakseen koetti hän kuvitella heidän tulevaa kotiaan jossakin -rauhallisessa pikkukaupungissa, jossa lauantai-illoin kirkonkello -ilmottaa lepopäivän tuloa ja työmiehet vihta kainalossa vaeltavat -saunaan. Kaarlo on lehtorina kaupungin lyseossa ja he asuvat omassa -talossaan: pitkä valkoinen puurakennus tontin kulmassa vastapäätä -puistoa. Mutta sitte tuli kuin syrjästä työnnettynä hänen mieleensä -syyskesäinen päivä, jolloin saunakukat heidän pihallaan väkevästi -tuoksuvat. Hän on pikku tyttärensä, oman kihara tukkansa kanssa -löytänyt hiiren satimesta, Kaarlo tulee hihasillaan ja unisena -päivällislevolta, ottaa satimen ja alkaa rautanaulalla tavotella hiirtä -ja silloin kiharatukka hänen hameeseensa tarttuen alkaa hätääntyneenä -huutaa... - -Tällä kertaa purskahti hän todellakin hillittömään itkuun, sillä tuo -mielikuva tuntui niin todelliselta ja samalla niin toivottomalta tuo -menneen palautuminen uuden sukupolven mukana. - - * * * * * - -Tyynnyttyään ja kyynelet kuivattuaan otti hän esille käsityönsä, pienen -kankaan palasen, jolle hän brodeerasi eräänlaista alankomaalaista -maisemaa. Siitä piti tulla taulu Kaarlon huoneen seinälle. Mutta kun -hän hetken oli työskennellyt jäi kangas polvelle lepäämään, hänen -tuijottaessaan miettivänä eteensä. Sitte siirsi hän sen kokonaan -syrjään, istui pöydän ääreen ja otti paperia ja kynän esille. - -"Hyvä Kaarlo," kirjotti hän, mutta jäi taas pitkäksi aikaa miettimään. -Sitte kastoi hän uudelleen kynän ja kirjotti nopeasti ja tylyin -kynänliikkein: "Tahdon kiertelemättä sanoa sen, mihin vakaumukseen olen -nykyään meidän suhteestamme tullut, ja se on: Olemme olleet lapsellisia -ja harhanäyillä pettäneet itseämme. Me olemme liiaksi erilaista ainesta -emmekä siis sovi toisillemme. Avioliitostamme ei voisi lähimainkaan -muodostua sellainen ihanneyhdistys, josta olemme haaveilleet. Tällainen -vakaumus on minussa horjumattomaksi varmistunut ja toivoakseni selvenee -se joskus Sinullekin. Suo anteeksi että näin jyrkässä muodossa -esitän tämän, mutta minun oli ikäänkuin pakko tehdä se, päästäkseni -sisälliseen tasapainoon. Jos tämä tulee Sinulle kovin odottamatta -ja masentavana, niin toivon Sinun miehen tavalla sivuuttavan sen. -Toivottaen Sinulle kaikkea menestystä piirrän ystävällisesti Anna -Aurén." - - * * * * * - -Päätettyään kirjeen istui hän hetkisen mietteissään ja ikäänkuin -kuunteli, eikö hänen sisältään nousisi joku ääni vastustamaan tätä -tekoa. Mutta hänen sydämessään oli kaikki äänetöntä ja niin sulki hän -kirjeen ja vei heti lähimpään postilaatikkoon. - -Palattuaan pyysi hän palvelustytön virittämään pesään tulen, siirsi -nojatuolin valkean eteen ja ottaen kirjelippaan syliinsä alkoi hän -heitellä siinä olevia kirjeitä yksitellen pesään. Hänen huulillaan -oli itkevää hymyä ja silmistä kuvastui pelonsekaista ihmettelyä kuin -lapsella, joka heittelee särkyviä korukaluja lattialle. - -Kun viimeinen kirje oli hiiltynyt, laski hän tyhjän lippaan polvelleen -ja istui hiilokseen tuijottaen. Ja hänestä tuntui ettei hänen ollut -hyvä eikä paha olla -- enemmän kenties hyvä. - - - - -NAAPURIEN KESKEN. - -Pikku palanen arkielämää. - - - Tunnolle kapalo kaavan, - tuskalle kapulavyö, - näyttämätöntä haavan - ei susi sutta syö. - - O. Manninen. - -Kello oli puoli kahdeksan aamulla. Auringon synnyttämä ikkunan kuva -oli kerinnyt jo hiljaa väristen hiipiä yli kyökin lattian ja pistäysi -juuri avoimesta ovesta kamariin, jonka punaiseksi lakatulle lattialle -se muodottomaksi venähtäen jäi virumaan. - -Ikkunan alta asfalttipihalta kuului käsikärryjen hyrinää ja sitte -vahva miehen ääni, joka sieltä alhaalta umpinaisesta pihasta kaikui -venytettynä ja laulavana: - --- Mu-unia, mu-unia, ostaka'mu-unia! -- sekä pienen väliajan jälkeen -hiukan toiseen äänilajiin: -- färskiä munia. - -Silloin koputettiin hiljaa kyökin ovelle. Herra Saarela, joka oli juuri -vuoteesta noussut mutta ei vielä täysin pukeutunut, raotti ovea, ja -rouva joka makasi vielä vuoteessa veti peitteen silmilleen. - -He olivat keväällä sen jälkeen kuin herra Saarela oli pienten -riitaisuuksien vuoksi eronnut sanomalehdestä, jossa hän oli -aputoimittajana palvellut, muuttaneet menoja vähentääkseen tänne -suureen työväen kasarmiin, mistä olivat vuokranneet itselleen kyökin -ja kamarin. Edellisestä oli särmillä erotettu yksi osa makuuhuoneeksi, -jälkimäisen ollessa miehen työ- ja samalla vierashuoneena. Rouva hoiti -itse heidän pienen taloutensa ja kaksi lastaan, sillä ne pienet tulot -joita herra Saarela hankki käännöstöillä ja sanomalehtiin kirjottamalla -eivät sallineet heidän pitää palvelustyttöä. - -Kun herra Saarela oli vetäytynyt syrjään, ilmestyi ovenrakoon -vanhanpuoleisen naisen kasvot, jotka likaisen ruskeina ja ryppyisinä -muistuttivat päiväpaisteessa näivettynyttä omenaa. Vähitellen tulivat -naisen muutkin ruumiinosat ovenraosta esiin. Hän oli pieni ja laiha -ihminen, yllään rinnankohdalta yhdellä napilla kiinnitetty karttuuninen -aamunuttu ja jalassa paksupohjaiset kirjavat tohvelit. - --- Ai, rouva nukkuu vielä, -- sanoi hän ja yritti palaamaan takaisin. - --- Ei se mitään, enkä minä enää nuku, -- sanoi rouva Saarela, joka oli -tuntenut äänen ja noussut vuoteessa istualleen. - --- Ovatko lapset nukkuneet, koska ei ole ääntä kuulunut? -- kysyi -nainen, jonka epämääräisen mustat, pienet ja vilkkaat silmät eivät -kertaakaan pysähtyneet puhuteltuun vaan luiskahtivat aina ohi jonnekin -muualle. - -Hän kumartui pienen rautasängyn puoleen, jonka toisessa päässä nukkui -kaksivuotias tyttö, toisessa istui vielä nuorempi poika ja koputteli -rutistuneella teerasialla sängyn päärautaa. - --- Mu-unia, mu-unia... -- kuului taas pihalta. - --- Pitää lähteä munia valitsemaan... eikö rouvallekin osteta? -- kysyi -nainen ja siirtyi ovelle. - --- Ei... on vielä entisiäkin, -- vastasi rouva viivytellen ja silmäsi -miestään pikaisesti kuin säikähtyneenä. - -Enempää kyselemättä meni nainen ulos. - -Hän oli vastapäätä samassa porraskäytävässä asuvan kirvesmies -Kankkusen vaimo ja oli hän Saarelain tänne muutettua asettunut heihin -nähden alunpitäin ystävälliselle ja suojelevalle kannalle. He olivat -hyvinvoipaa väkeä, jolla oli oma osake huoneisiinsa ja rahoja vähän -säästössä. Vaimo pistäysi tuhkatiheään uusien naapuriensa kyökkiin ja -näytti hän vallankin näiden lapsiin mieltyneen. - - * * * * * - --- Kuule, mitä varten se nytkin tänne tuli, eihän sillä ollut -oikeastaan mitään asiaa? -- sanoi herra Saarela naapurittaren mentyä -vaimolleen. - -Kun tämä ei vastannut mitään, jatkoi hän: -- Minä en voi häntä oikein -kärsiä... En tiedä miksi, mutta minä tunnen joka kerta hermostumista -kun hän tänne tulee. - --- Mutta ajattelepas, hyvä ystävä, miten minä olisin tänä kesänä tullut -noiden lasten kanssa toimeen ilman häntä. - --- Niin, mutta sittekin... -- yritti mies väittää vastaan, mutta -vaikeni kesken kun ei löytänyt sopivaa vastaväitteen aihetta. - --- Ja hän pitää niin kovin tuosta pojasta, -- jatkoi rouva -puolustustaan, -- että aina heti hyökkää tänne kun kuulee sen itkevän. - --- No, en minä hänestä muuten, mutta nyt kun meiltä on raha kaikki... -ja kohta ruokakin kaikki, niin... tuntuu niin ilkeältä että hän käy -täällä kurkistelemassa. - --- Onhan se kyllä minuakin näinä päivinä vähän vaivannut, -- -myönnytteli rouva. -- Eilenkin sattui kaksi kertaa tulemaan juuri -silloin kun minä syötin lapsille marjasoppaa. Kyllä kai hän siitä -huomasi, ettei meillä ole maitoa. Ja eilen minun täytyi myöskin lainata -häneltä kolme markkaa, kun silittäjältä tuotiin ne sinun kauluksesi... -Saisi sen nyt vain pian maksetuksi. - --- Tänään minä viimeistäänkin toivon saavani vähän rahaa. Ja ei kai se -nyt satunnainen puute hänellekään niin kumma asia liene, -- sanoi herra -Saarela kuin vaimoaan tyynnytellen. - --- Mutta kuulehan nyt, -- sanoi vaimo taas hetkisen kuluttua ja -keskeyttäen pukemisensa istui kuin lamautuneena vuoteen reunalle. -- -Tänään tulee taas maitokuski maalta -- eikö nyt kello alakin olla jo -yhdeksän, niin, ja Kankkusen rouva menee taas hakemaan siltä maitoa ja -tulee ottamaan meidänkin kannun niinkuin ennenkin. Mitä sille kehtaa -sanoa, kun ei ole penniäkään rahaa? - -Hän istui jännittyneenä kuin joka hetki peläten oven aukeavan ja -äskeisten, näivettynyttä omenaa muistuttavien kasvojen ilmestyvän -siihen uudelleen. - --- Sanoo, ettemme tarvitse maitoa, ja sillä hyvä! -- vastasi mies -kärsimättömästi ja heilautti päätään kuin merkiksi että asia oli -hänestä hyvin vähäpätöinen. - -Hän huomasi kuitenkin, ettei hän sillä saanut vaimonsa -huolestuneisuutta karkotetuksi. Hetkisen kuluttua sanoi hän sen vuoksi -reippautta teeskennellen: - --- Minä käyn maitopuodista noutamassa... pyydän iltaan tai huomiseen -asti velaksi, ja kun hän tulee kannua ottamaan, niin sinä saatat sanoa -että me olemme ehtineet jo maitopuodista ottaa. - -Vaimo tuntui kuin vapautuvan jännityksestään ja rupesi pukeutumistaan -jatkamaan. Mies otti porsliinisen maitokannun ja lähti ulos. - -Palattuaan asetti hän täysinäisen kannun pöydälle. - --- Siinä on maitoa, ja sitte minä lähden rahaa tekemään, -- sanoi -hän iloisena, kun oli onnistunut hämilleen joutumatta ja aivan -luonnollisena asiana ottamaan velaksi maitoa. - -Juuri herännyttä tyttöä käsillään heijaten jatkoi hän reippaasti: - --- Sitte saat maksaa ne pikku velkasi, Kankkusen rouvalle ja muille... -ja sitte, tiedätkös, otamme palvelustytön että sinäkin saat vähän -hengähtää ja minä rauhassa työskennellä... ja sitte se käy taas kuin -voideltu, hei vaan! - -Kyökin ovelle koputettiin taas. Se oli Kankkusen vaimo, joka pisti -kuten äskenkin päänsä sisään ja sanoi: - --- Siellä on maitokuski portilla. Antakaahan astia, niin minä otan -samalla teillekin. - -Herra Saarela oli mennyt kamariin ja kuuli vaimonsa sanovan: - --- Emme nyt tarvitsekaan... kerkesimme jo puodista ostaa. - --- Vaikka, kyllä te lapsille enemmänkin tarvitsette... ja maalta tuotu -maito on aina parempaa. Antakaahan vain kannu, niin mä tuon samalla -kertaa. - --- Kyllä me tulemme nyt tämän päivän tälläkin toimeen... eikä tässä ole -astiaakaan käsillä, -- koetti rouva Saarela vältellä, mutta Kankkusen -vaimo näki pöydällä tyhjän läkkiastian, otti sen ja vakuutti ulos -mennessään: - --- Kyllä se tulee lapsille tarvituksi. - --- Hyväinen aika, nyt se kuitenkin tuo sitä, ja milläs me maksamme, -eikö sinulla ole yhtään penniä? -- hätäili rouva, kun mies tuli -takaisin kamarista. - --- Ei. Ja mikset jyrkemmin kieltänyt, -- sanoi mies ja palasi ärtyneenä -kamariin. - -Hän tunsi kuitenkin itsensä levottomaksi ja pysähtyi kuin vasten -tahtoaan kuuntelemaan, kun Kankkusen vaimo toi maitoastiaa. - --- Kun teillä on entistäkin, niin minä otin vain yhden litran, -- sanoi -hän ja laski astian pöydälle. - -Rouva Saarela puetti juuri tyttöä ja kumartui vuoteen alta hakemaan -tämän kenkiä, vaikka hän tiesikin niiden olevan selkänsä takana -tuolilla. Ja kun Kankkusen vaimo viipyi vielä ovella, huusi hän -miehelleen toiseen huoneeseen: - --- Näkyykö siellä kamarissa pikku Liinan kenkiä? - -Sillä aikaa kerkesi Kankkusen vaimo lähteä ja rouva Saarela sanoi -miehelleen, joka taas ilmestyi kyökkiin: - --- Nyt hän varmastikin huomasi, ettei meillä ole rahaa, mutta oli siksi -hienotunteinen ettei puhunut mitään siitä mitä maito maksoi. - --- Noh, tänään hän saa kuitenkin rahat. Lähden heti syötyäni liikkeelle. - - * * * * * - -Päivällisen aikaan palasi herra Saarela kaupungilta. Hän ei ollut -saanut käsiinsä sen sanomalehden taloudenhoitajaa, jolta hänen -olisi pitänyt rahaa saada. Kärsimättömän eleen tehden heittäysi hän -väsyneesti sohvalle eikä puhunut mitään. - --- Et saanut rahaa? -- kysyi rouva varovasti. Mies murisi jotain -epäselvästi ja sitten olivat he pitemmän aikaa ääneti, kunnes vaimo -taas virkkoi: - --- Mitäs me syömme päivälliseksi? - -Mies liikahti, mutta ei vieläkään puhunut mitään, katseli vain -itsepintaisesti tapetinkuvioita. - --- ... kun leipäkin on kaikki, -- jatkoi vaimo. - --- Keitä puuroa... vai onko ryynitkin kaikki? -- sanoi vihdoin mies ja -alkoi vihellellä. - --- Niin, siihen saatkin nyt tyytyä, -- ja rouva lähti kyökkiin. - -Hetkisen perästä palasi hän kamariin ja sanoi hätääntyneenä: - --- Voi hyvä jumala, kun nyt kaljakuskikin tulee! Mitä me sille osaamme -sanoa? - --- Äsh, sekin tähän nyt vielä... sano, ettemme ota kaljaa tällä kertaa, -että on vielä entistäkin... ja huonoahan tuo onkin sen tehtaan kalja... - --- Mene sinä nyt kerrankin, ettei minun aina tarvitse... kuuletko, nyt -se on jo käytävässä! - --- Olkoon... hitto! -- ja mies heilautti ärtyneesti kättään. - -Rouva riensi kyökin kautta porraskäytävään, mutta mies istui pöydän -ääreen, laski kyynärpäät pöydälle ja asetti nyrkit korvilleen, kohta -taas ne poistaakseen ja jännittyneenä kurottautuakseen kyökkiä kohti. - -Rouva palasi taas kamariin ja istui sohvalle, ottaen nuoremman lapsen -syliinsä. Kun hän ei puhunut mitään, kysyi mies arasti ja uskaltamatta -katsoa häneen: - --- Sinä et tietysti ottanut kaljaa? - --- Otinpahan. - --- Kankkusen rouva maksoi. - --- Äsh, taasko sen piti siihen ehättää! - --- Hän oli käytävässä kun ajuri tuli, ja kun minä sanoin etten voi -tällä kertaa ottaa kaljaa, käski hän vain ottaa ja haki rahat... Ei -kai se ainakaan pahasti ollut, kun hän kerta tietää että meillä tällä -kertaa sattuu olemaan rahanpuute. - --- Tiesi hänen -- murahti mies, mutta mielessään täytyi hänen myöntää -vaimonsa olevan oikeassa. - -Sitte he olivat vaiti, söivät päivälliseksi puuroa ja aamulla lähti -mies uudelleen rahaa tavottelemaan. Puolenpäivän seudussa hän palasi -ja heti hänen sisään astuessaan näki vaimo että asia oli tällä kertaa -onnistunut. - -Mies asetti pöydälle muutamia pieniä paketteja, seisahtui juhlallisesti -vaimonsa eteen ja pudisti vasenta liivintaskuaan. - --- Kuulehan tätä. - --- Mitähän tuo nyt on... pari kymmenpennistä helisee ja... -- mutta -vaimokaan ei voinut olla hymyilemättä. - --- Pari kymmenpennistä! Sanotko sinä niin? Mikä kuulumaton loukkaus! -Mutta odotahan sinä! - -Hän tempasi tuolin, istui vaimoaan vastapäätä ja alkoi juhlallisin -elein vedellä taskustaan rahoja, jotka hän yksitellen laski vaimonsa -helmaan, ensin kuparikolikoita, sitte hopearahoja pienemmästä isompaan -ja lopuksi seteleitä samalla tavoin ylenevässä järjestyksessä. - --- Mitäs sanot? -- ja hän katsoi voitonriemulla vaimoaan silmiin. - --- Ja entäs täällä, -- jatkoi hän ja alkoi paketteja aukoa, -- juustoa, -makkaraa, munia, hei, ja savustettua siikaa... Pistäysin saman tien -hallissa, että pikemmin saadaan syödä. Ja nyt joutuin munat kiehumaan, -sillä aikaa käyt maksamassa lähimmät pikku velat ja sitten elämme taas -ilossa ja riemussa herkullisesti kuin rikas mies ennen!... Eikö sillä -sentään ole hyvätkin puolensa tuolla köyhyydellä? Syntyy sellainen -katkelma kuin meillä juuri oli, on hermostunut ja ahdistuksissaan ja -sitte kun siitä pääsee... ja ainahan sitä pääsee, tietysti, niin hei -vaan, elämä tuntuu paljon keveämmältä kuin koskaan ja ruokakin maistuu -paremmalta, kun on pikku paastolla valmistunut sitä vastaan ottamaan. - --- Noita sinun puheitasi! -- sanoi vaimo, johon yhä enemmän alkoi -tarttua miehensä keveä mieliala. - --- Ja sitten, kuulehan, -- jatkoi mies näppiä lyöden, -- kävin -myös pistämässä sanomalehteen ilmotuksen: nuori siisti tyttö saa -palveluspaikan pienessä perheessä, katu ja numero, toinen kerros, ovi -oikealle, ja siitä niitä huomenaamuna tulee, ettei muuta kuin ota ja -valitse vain... Niin, tässä täytyy vähitellen ruveta elämään suuremmin, -sanalla sanoen rikastumaan. - - * * * * * - -Illalla kun he olivat jo makuulla, sanoi rouva: - --- Miksikähän siitä tuosta Kankkusen rouvasta on niin vastenmielistä, -että me otamme palvelustytön? - --- Kuinka niin, mistä sinä sellaista päätät? - --- Kun puhuin hänelle äsken, että meille pitäisi huomenna tulla -palvelijan, sanoi hän että me sen suotta otamme elättääksemme ja -samoin hän tätäkin ennen hankasi vastaan kun meillä oli aikomus ottaa -palvelustyttö. - --- Mitä se sitte hänelle kuuluu? - --- Minä luulen että hän pitää noista lapsista niin että hän on -tavallaan mustasukkainen ja pelkää palvelijan tultua niiden -vieraantuvan hänestä. - --- Niinkö lie, -- sanoi mies unisena, käänsi kylkeä ja nukkui. - -Aamulla he sitte saivat palvelustytön ja lähtivät illalla yhdessä -käymään eräiden tuttavainsa luona, jättäen lapset tytön huostaan. - -Seuraavana aamuna istui herra Saarela pöytänsä ääressä ja kuuli -porraskäytävästä kiivasta puhetta. Kohta sen jälkeen tuli hänen -vaimonsa hyvin kuohuissaan sisälle. - --- Kuulitko sinä... En olisi uskonut kun alkoi sättiä että jätetään -lapset kotiin huutamaan ja ihmisiä häiritsemään ja itse lähdetään koko -yöksi kylää laukkaamaan... Sanoi että hän olisi poliisin lähettänyt -hakemaan, jos olisi tiennyt missä me olimme. Niin, ja kun minä sanoin -että kello oli vasta yhdeksän kun me palasimme ja että lapset jo -nukkuivat silloin, sanoi hän että minä valehtelen, että me emme tulleet -vielä silloin... Ajatteles, kun sanoi että minä valehtelen. - -Syvästi hengittäen ja suurin säikähtynein silmin katsoi rouva Saarela -miestään ikäänkuin hän olisi vasta ollut putoamaisillaan johonkin -pimeään kuiluun ja viime hetkessä siitä pelastunut. - --- No sepäs... mikä siihen nyt on mennyt? -- sanoi mies, hänkin yhtä -hämmästyneenä. - --- No, kai hän ennen pitkää huomaa itsekin sopimattoman käytöksensä ja -pyytää anteeksi, -- jatkoi hän neuvottoman äänettömyyden kuluttua kuin -sillä tuon odottamattoman kohtauksen synnyttämää kiusallista mielialaa -hälventääkseen. - - * * * * * - -Kun herra Saarela illalla palasi kaupungilta asioiltaan, istui hänen -vaimonsa kamarissa ja näytti itkeneen. - --- No, mikäs nyt pikku äitiä on kohdannut? Joko taas Kankkusen -naapuritar vai? - --- Niin, nyt se kävi anteeksi pyytämässä? Tuli tänne ja haukkui mitä -hävittömimmin. - --- Mitä varten? -- kysyt mies kiristyvällä äänellä. - --- Kun poika nukutettaessa itki, niin tuli ja alkoi huutaa, että me -nälällä ja kaikella lapsia rääkkäämme ja itketämme, etteivät ihmiset -muka saa nukkua... Pauhasi niin että tuolla seinän takana lakkasivat -soittamasta ja herkesivät kuuntelemaan.... - --- Ja sinä annoit sen täällä suutaan soittaa! Mikset osottanut kohta -ovelle? - --- En minä voinut muuta kuin itkeä, -- sanoi vaimo masentuneesti, -- -teki mielelleni niin pahaa, kun saa yöt päivät noiden lapsi polosten -hyväksi puuhata, ja sitte tullaan syrjästä sillä tavoin... ettei niitä -muka hoideta. - --- Eikä se siinä vielä kaikki ole, -- jatkoi hän ja hänen poskilleen -ilmausi punaisia täpliä. -- Äsken alhaalla maitopuodissa käydessäni -kuulin myyjättäreltä, kuinka hän on pitkin kesää puhunut yhdelle ja -toiselle tämän talon asukkaista, ja muun muassa myöskin maitopuodissa, -kuinka me piinaamme nälällä lapsiamme ja kuinka ne ilman häntä olisivat -nälkään kuolleet... - -Mies tuijotti sanatonna vaimoonsa ja tämä jatkoi melkein itkuun -purskahtamaisillaan: - --- Ja nyt minä aivankuin uudessa valossa näen monta muutakin seikkaa, -joita en luottavaisuudessani heti käsittänyt. Heti maitopuodista -palattuani välähti sekin mieleeni, kun hän keväällä poikansa -nimipäivänä tuli lapsiamme noutamaan heidän puolelleen. Ne olivat -vielä pukematta ja pesemättä... poika vasta kastellutkin itsensä, niin -minä en luvannut viedä, kun siellä oli juuri joitakin vieraita heillä. -Mutta hän sanoi vievänsä vain kyökkiin ja niin otti ne kiellostani -huolimatta mukaansa. Varotin vielä jälkeen, ettei saa kamariin -viedä... ja yhtäkkiä kuulenkin seinän läpi niiden äänen kamarista. -Muistan kuinka säpsähdin ja aavistin jo silloin jotakin ilkeää, mutta -nyt vasta selvästi käsitän, että hän tahallaan vei ne siinä asussa -sinne, ikäänkuin näyttääkseen että hän on puhunut totta... Oh, tunnen -ihan puistutuksia kuvitellessani siellä olleiden akkojen vihjauksia -toisilleen, kun he lapsiamme osottelivat... Ja nyt olen varma siitäkin -että hän näinä päivinä on vain urkkiakseen tänne alinomaa pistäytynyt -ja tungeksinut auttamaan saadakseen siitä sitte puhua... - --- Kylläpäs se... Semmoinenko se pohjaltaan olikin! -- puhkesi mies -kuin yksinään sanomaan. - -Sitte he vaikenivat ja ikäänkuin häpesivät katsoa toisiaan silmiin. -Kummallakin oli samanlainen tunne kuin ihmisellä, joka unissaan on -olevinaan alastomana suuren juhlapukuisen kansajoukon keskellä, tai -joka päiväpaisteisella nurmikolla nukuttuaan herää siitä, että kylmä -sammakko on livistänyt vaatteiden alle ja hyppiä loiskii pitkin ihoa. - -Pitkän äänettömyyden perästä virkkoi rouva: -- Mutta kuinka tämä -sittekin on mahdollista? Kun sitä pysähtyy ajattelemaan, niin tuntuu -se väkisinkin pahalta unelta, jota on vaikea todeksi uskoa. En voi -mitenkään itselleni selittää, että sen kaiken hyväntahtoisuuden -pohjalla onkin ollut katalaa ilkeyttä... - -Hän vaikeni taas ja katsoi mieheensä avuttomasti ja värähdellen vielä -äskeisistä mielenliikutuksista. - --- Todellakin tämä on ollut meille alennuksen aikaa, -- sanoi mies, --- me olemme ehkä liiaksi luonnonlapsia... ja olemme muita pitäneet -samanlaisina. Onnellisimmin kai sitä elää lähimmäistensä parissa se, -joka elää enimmän, erilleen vetäytyneenä. - --- Niinkö se lie? -- huokasi vaimo alakuloisesti ja ikäänkuin äskeistä -ajatusjuoksuaan jatkaen lisäsi hän: - --- Ja tiedätkö, minua on ruvennut niin inhottamaan se ihminen. Kun näen -hänet tuolla porraskäytävässä, niin on kuin olisin käärmeen päälle -astumaisillani. En tahtoisi nähdä häntä enää... enkä muistaakaan. - -Mies nousi kävelemään ja muutamia kertoja lattian yli kulettuaan -pysähtyi hän vaimonsa eteen ja ikäänkuin koettaen väkivoimin mielialaa -kohottaa lausui teennäisellä reippaudella: - --- Mutta nyt muutammekin kurssia. Haemme uuden asunnon emmekä päästä -ketään lähellemme. Ihan huomenna ryhdymme huoneita etsimään! - -Mutta kun hän ei tuntenut itsekään ikävästä, mielialasta vapautuneensa, -istui hän uudelleen ja jäi katsomaan vaimoaan, jonka kasvoilla, näkyi -yhä jonkunlainen säikähtynyt ilme. - - - - -OIKEUDESSA. - - - Oikeuden majesteetti kaikessa mahtavuudessaan lepää jokaisessa - tuomiossa, jonka tuomari julistaa täysivaltiaan kansan nimessä. - - Anatole France. - -Odotushuoneen seinällä oleva kello oli juuri päässyt lyömästä puoli -yhtä, kun oikeussalin ovet avautuivat ja käsillä olleen jutun -asianomaiset astuivat ulos. Keltaiseksi maalatulla halkoarkulla istuva -mies, joka ajatuksiinsa vaipuneena oli nojannut uunin kylkeen, teki -levottoman liikkeen ja jäi tuijottamaan oveen. Hän oli lyhyen vanttera -mies, jonka pyöreistä, lyhyeksi leikatun parran reunustamista kasvoista -saattoi heti päättää, että niissä ilmenevä huolestuneisuus oli vain -väliaikaisesti anastanut tilan niillä tavallisesti majailevalta -hyväntuulisuudelta. - -Oikeussalin ovi avautui uudelleen ja virallisuutta tavottelevalla -äänellä kutsui vahtimestari kuorma-ajuri Antti Kaakista vastaamaan -jutussaan. Uunin luona istuva mies ponnahti ylös ja astui ponnistetulla -päättäväisyydellä sisään. Hän koetti pakottaa kasvoilleen leikillistä -ilmettä, mutta se onnistui perin huonosti. Kotoa lähtiessään oli hän -kumonnut muutamia ryyppyjä, kyetäkseen suuremmalla ponnella lyömään -kaikki leikiksi, näyttämään että asia, josta häntä syytettiin, oli -hänen puoleltaan ollut sulaa leikintekoa. Mutta saadessaan tuntikauden -odottaa esiinhuutoa, oli noiden ryyppyjen vaikutus ehtinyt haihtua, ja -miettiessään ehtisikö hän ennen jutun alkua pistäytyä Suurosen matamin -luona lisää itseään vahvistelemassa, oli hänen jännityksensä käynyt -vain sen kiusallisemmaksi. - -Sisään tultuaan pysähtyi hän epävarmana oven lähelle ja teki -tuomaripöytää kohti tervehtivän liikkeen. Vahtimestarin viittauksesta -astui hän sitte keskelle avaraa salia ja pysähtyi vastapäätä -oikeudenpuheenjohtajaa, joka istui pitkän viheriäverkaisen pöydän -takana erikoisella korokkeella. Toisessa päässä pöytää istui -pöytäkirjuri, tummaverinen ja laiha lakitieteen ylioppilas, joka -papereitaan järjestellen hiljaa ryiskeli. Toisessa päässä nojaili -tuoleihinsa muutamia äänettömiä raatimiehiä. Salin vasemmalla -sivustalla istui pienen pöydän takana yleinen syyttäjä ja oikealla -häntä vastapäätä jonkun sanomalehden kertoja, joka lyijykynä sormiensa -välissä katsoi tarkkaan Kaakiseen, aivankuin aikeissa ruveta hänen -muotokuvaansa piirustamaan edessään oleville paperiliuskoille. - -Kaakinen tunsi hyvin viskaalin, mutta koskaan ei tuo lihavakasvoinen ja -kaljupäinen ukko ollut hänestä näyttänyt niin pelottavalta ja vieraalta -kuin täällä, tässä avarassa ja äänettömässä salissa, jossa yksin -tuolla viheriäverkaisella pöydällä ja korkeaselkäisillä tammipuisilla -tuoleillakin tuntui olevan syyttäjän ilme. Puheenjohtajan nuorekkaat -kasvot tummine ja likinäköisine silmineen näyttivät nojatuolin korkeata -selustaa vasten kylmiltä ja ilmeettömiltä ja kuin apua anoen käänsi -Kaakinen katseensa yleisölle varattuja tuoleja kohti, jossa oli vain -yksi kuulija. Se oli asioitsija Telin, joka ajettavanaan olevan -jutun esiinhuutoa odotellessaan oli tullut muiden asiain käsittelyä -seuraamaan. Hän käytti aina ruskettunutta hännystakkia ja oli kaikkien -kaupunkilaisten tuttava, joka kaduilla ja torilla pysähtyi nuuskaa -tarjoten jokaisen luo, vaihtaakseen ystävällisen sanan ilmoista -ja yleisistä asioista. Hänet nähdessään koetti Kaakinen hymyillä -kuin löydöstään ilostuneena. Mutta Telinin suu oli tiivisti yhteen -nipistettynä ja nuuskarasiansa kantta etusormen kynnellä naputtaen -katsoi hän Kaakisen ohi jonnekin sinne salin perälle. - -Silloin tunsi Kaakinen olevansa ypöyksinään vihamielisten voimain -saartamana. Mielessään kutistui hän siinä keskilattialla seisoessaan -yhä pienemmäksi ja vilahduksena kävi hänen mielessään katumus, ettei -hän sittekin ollut pistäytynyt Suurosen matamin luona. - -Viskaali alkoi isosta paperiarkista lukea syytöstään yksitoikkoisella -ja rämähtelevällä äänellä, jonka jokaisessa väreessä tuntui Kaakisen -mielestä olevan salattua ilkeyttä. Syytöksessä kerrottiin kuorma-ajuri -Antti Kaakisen juovuspäissään häirinneen katurauhaa käymällä käsiksi -hänen ohitsensa kulkeneeseen patruuna Isak Rönnbergiin, jota hän ensin -oli lyönyt olkapäälle sekä sitte tästä kiellettynä tarttunut mainittua -patruuna Rönnbergiä rinnuksiin, pudistaen siitä niin että palttoosta -oli nappi irtautunut. Tämän johdosta vaati syyttäjä vastaaja Kaakiselle -erinäisten rikoslain pykäläin nojalla edesvastausta juopumuksesta, -rauhan häiritsemisestä yleisellä paikalla ja pahoinpitelystä sekä -ilmottaen asiaan kaksi todistajaa. - -Kun syyttäjä oli lopettanut, kääntyi oikeudenpuheenjohtaja syytetyn -puoleen ja kysyi mitä hänellä oli puolustuksekseen esiintuotavana. - -Kaakinen oli viskaalin puhuessa koettanut sonnustaa vaipuvaa ryhtiään -ja saatuaan suurella ponnistuksella vaisun naurunilmeen kasvoilleen, -ryhtyi hän puolustautumaan. Nieleskeltyään ensin hetkisen tyhjää alkoi -hän: - --- ... olin ollut vähän niinkuin ilottelemassa sinä päivänä ja kun -sitte pitkin kirkkokatua palailin kotiin, niin näin Römperin patruunan -tulevan vastaan... ja kun me olemme vanhoja tuttuja -- minähän olin -renkinä patruunan pappa vainajalla ja yhdessä Iikan kanssa tehtiin -silloin monta kujetta -- niin minä, kun näin Iikan tulevan vastaan, -löin olalle ja sanoin että: terve, Iikka! Ja kun se ei tuntunut -tuntevan muuta kun karjasi vain että: huuti, mies! niin minä tartuin -häntä rintapielistä ja pudistin, että etkö sinä Iikka minua tunne, -Kaakisen Anttihan minä... - -Kaakinen nauroi ja teki nyrkeillään pudistavan liikkeen. Sitte pisti -hän kädet housuntaskuihin ja yritti kiikkua jalkaterillään, kuten hänen -tapansa oli tehdä tuttavajoukossa rentoillessaan. Mutta kun hän näki -ympärillään yhä vain totisia kasvoja ja uhkaavia silmäpareja, kävi hän -uudelleen levottomaksi ja jatkoi epävarmemmin: - --- Enkähän minä sillä mitään pahaa tarkottanut, noin vain -leikinvarjolla pudistin, että etkö muista Iikka miten sitä ennen... - --- Vastaaja myöntää siis ensinnäkin olleensa juovuksissa tuossa -tilaisuudessa? -- keskeytti puheenjohtaja. - -Kaakinen siristi toisen silmänsä pienemmäksi ja katsoi viekkaasti -puheenjohtajaan ikäänkuin tutkaillen piilikö tuossa kysymyksessä joku -salainen koukku. - --- Niin no, enhän minä nyt oikeastaan juovuksissa muuta kuin noin -iloisimmillaan... eikähän sitä niin paljon ryypättykään, mitä häntä nyt -oli pari kolme lämmintä ja jokunen kylmä ryyppy siihen nokkaan... Niin -etten minä sen päähän sitä tehnyt, vaan kuten jo sanoinkin, tuttavuuden -nimessä ja noin vain leikinvarjolla... - -Nyt pyysi syyttäjä puheenvuoroa ja tahtoi painostaa erikoisesti sitä -seikkaa, että patruuna Rönnbergin palttoosta oli tuossa tilaisuudessa -lähtenyt nappi, mikä seikka hänen mielestään päivän selvästi puhui sitä -vastaan, että kohtaus syytetyn puolelta olisi mitenkään leikinvarjolla -tapahtunut. - --- Nappiko? -- puuttui Kaakinen viskaalin vaiettua puolustustaan -jatkamaan. -- Jos lie nappi lähtenyt, en minä häntä niin huomannut... -ja eikähän ne napit aina niin lujassa... - -Hän olisi vielä jatkanut ja koettanut saada oikeudenjäsenet -vakuutetuiksi, että se totisesti oli vain leikkiä, mutta hän ei -löytänyt mielestään kyllin tehovia sanoja. Hän vaikeni ja kulmat -rypistettyinä katsoi eteensä lattiaan kuin ajatuksiaan kooten. - -Vahtimestari kutsui nyt puheenjohtajan viittauksesta todistajat -sisään. Toinen niistä, poliisikonstaapeli, kertoi tavanneensa -vastaajan kirkkokadulla pitelemässä patruuna Rönnbergiä rinnuksista -sekä ottaneensa miehen, joka oli juovuksissa, haltuunsa. Toinen -todistaja, muuan muotikaupan myyjätär, kertoi ohikulkiessaan nähneensä -vastaajan näköisen miehen -- hän silmäili tarkkaan Kaakista -- pitävän -rinnuksista muuatta herrasmiestä. - -Todistajain poistuttua otti syyttäjä taas puhevuoron ja sanoi asian -tulleen tarpeeksi toteennäytetyksi sekä vaati vastaajalle rangastusta -syytöksessä mainitsemainsa lainkohtain nojalla. - -Syyttäjän jälkeen sai vastaaja vielä puhevuoron. Viskaalin rämähtelevä -ääni oli saanut hänet taas epävarmaksi ja sen vuoksi käytti hän vielä -viimeistä tilaisuutta hyväkseen, saadakseen oikeudenjäsenet ymmärtämään -asian oikealta kannalta. - --- ... tuota, kyllä minä pysyn sanassani, ettei siinä minun puoleltani -ollut mitään pahaa tarkotusta... ja ymmärtäähän sen nyt toki oikeuskin, -ettei sitä selvällä päivällä ja keskellä katua tartuta toisen rintaan -muuten kuin leikinvarjolla, nimittäin tuttavuuden nimessä minä -tarkotan... ja kun ei siinä sen pahemmin päissäänkään oltu, niin... -ymmärtäähän oikeus ettei... - -Hän hymyili epävarmasti ja vaikeni. Kun hän ei enää jatkanut, sai hän -poistua ja oikeus rupesi päätöstä harkitsemaan. - -Sitä ei kestänyt kauan. Kymmenisen minutin kuluttua sai Kaakinen -uudelleen astua saliin ja hänen pysähdyttyä entiselle paikalleen luki -oikeudenpuheenjohtaja päätöksen: Oikeus oli harkinnut asiaa ja katsonut -tulleen toteennäytetyksi, että vastaaja kuorma-ajuri Antti Kaakinen -tästä kaupungista oli tehnyt itsensä syypääksi juopumukseen, rauhan -häiritsemiseen yleisellä paikalla sekä toisen lievempään pahoinpitelyyn -ja katsoi oikeus sen johdosta mitä oli tullut toteennäytetyksi oikeaksi -tuomita vastaajan rikoslain 21 luvun 12 §:n sekä saman lain 43 luvun 6 -§:n nojalla ja lieventäväin asianhaarain vallitessa -- vastaaja kun ei -ollut ennen ollut syytteessä -- sadan markan sakkoihin, jotka varain -puutteessa oli kuitattava 20 vuorokauden vankeudella. - -Vastaaja tuijotti suu puoliavoinna puheenjohtajaan ja kun tämä oli -lukenut päätöksen loppuun, kohotti hän oikean kätensä korvalliselle ja -virkkoi: - --- Mutta kyllä se nyt tuli aivan syyttömästi se sakko... Eihän sitä -nyt leikistä... sillä kyllä se vain minun puoleltani oli koko ajan -leikkiä... - -Puheenjohtaja luki nyt päätöksen loppuun kuuluvan valitusosotuksen, -laski paperin kädestään ja nojausi tuolinselustaan. Kaakinen, joka -käsitti että juttu oli nyt ainakin siinä paikassa päättynyt, kääntyi -ovea kohti, mutta epäröi hetken ja kysyi uudelleen puheenjohtajaan -kääntyen: - --- Tuota, miten pian se on sitte maksettava? - -Puheenjohtaja oli hetkisen vaiti kuin harkiten, sopiko hänen vastata -tuohon kysymykseen, joka ei kuulunut enää asiaan, mutta virkkoi sitte -kuitenkin: - --- Kuuden kuukauden kuluessa ovat sakot viimeistään maksettavat. - -Kaakinen seisoi vielä hetkisen alallaan ja näytti mielessään laskevan, -voisiko hän sen kuuden kuukauden kuluessa suorittaa. Saatuaan -laskunsa suoritetuksi, pudisti hän päätään ja lausui ulos mennessään -alakuloisesti: - --- Kyllä kai sitä sitte täytyy käydä istumassa. - - - - -ERÄÄN HUVILA-ASUKKAAN HUOMIOITA. - - - Naturam expelles furca, - tamen usque recurret. - - Latin. sananl. - -[Hätyytä vaikka kuinka luontoa, kuitenkin se kaikkialla ottaa -oikeutensa takaisin.] - -Kun syyskuun kuluessa kesäasukkaat muuttavat kaupunkiin, kun puistot ja -lehdot ensin kellastuvat ja sitte kokonaan riisuutuvat kesäverhoistaan -ja kasvitarhoissa ylösalaisin mulistetut penkit ja käytävillä -ajelehtivat mädät kasvienvarret enää muistuttavat kesästä, silloin me -vakinaiset huvila-asukkaat sulkeudumme ikäänkuin koteroihin. Teillä ja -kujanteilla, joiden yli säleaidasta piittaamatta pihlajat nojautuvat -kuin paisuvan punaisina hohtavain marjaterttujensa painamina, ei -näy enää iltahämyssä porttien luona tai aitojen yli keskustelevia -palvelustyttöjä, ei viheriän kuulakan lehtiverkon alla keinuvissa -riippumatoissa kirja silmillä uneksivia kesäluvan viettäjiä, ja puiden -keskeltä vilkkuvat keinut ovat pitkäksi aikaa pysähtyneet tai autioksi -jätetyn huvilan avaralle verannalle nostetut. Kiiruusti ja itseensä -sulkeutuneina kulkevat ne uskolliset, jotka ovat huvilakaupunkiin -talveksi jääneet, asemalle ja sieltä ostoksineen tai kirjoineen -takaisin, kätkeytyäkseen taas päiväkausiksi puiden keskellä ja -pensasaitojen takana lymyäviin huviloihin. - -Mutta kesäkuun alussa taas kaikki muuttuu, puistot ja kentät pukeutuvat -kiiruusti kesäväreihinsä ja päivänsäteet pujotteleivat vereksen -lehtiverkon läpi tunnustelemaan huvilain valkoisia, vihreitä ja -keltaisia seiniä ja laskemaan vallatonta leikkiä puutarhapeilien -kanssa. Huonekaluvaunuja mennä notkuilee pitkin mutkittelevia -puistokujia ja kaikkialta kuuluu lasten ja lintujen keväistä ilonpitoa. - - * * * * * - -Minulla, piinttyneellä vanhallapojalla, on omat merkkini, joista -päättelen vuodenaikojen vaihtumiset. Tarvitsematta täältä toisessa -kerroksessa olevasta huoneestani minnekään poistua ja yleensä -ajankulusta mitään tietää, näen minä sesonkimme alkaneeksi seuratessani -liikettä pihalla olevan kaivon ympärillä, mikä on kohtisuoraan ikkunani -edessä. Heti muuttopäivistä alkaen vallitsee sen ympärillä vilkas -liike. Kun useista naapurihuviloista puuttuu kokonaan kaivo tai sattuu -se toisissa olemaan kelpaamattomassa kunnossa, saa meidän huvilamme -kaivo runsaasta ja kristallikirkkaasta sisällöstään täyttää ne ämpärit, -pesukannut ja karahvit, joita päivän pitkään ympäristön naisväen -saattamana sen luo vaeltaa. - -Jo monena kesänä on minulle tuottanut huvia täältä työpöytäni takaa -kätköstä tarkastella noita monia naisia ja heidän erilaisia liikkeitään -ja asentojaan, kun he tulevat kaivolle, laskevat astian maahan, -ottavat pitkän varren päässä olevan kiulun ja upottavat sen kaivoon. -Parhaasta päästä ne ovat palvelustyttöjä, mutta usein, vallankin -muuttoselkkausten aikana, käy siellä rouvia ja neitejä. Avopäin ja -kotoisessa puvussa ne tulevat eivätkä näytä aavistavankaan, että -erään akkunan takana yksinäinen vanhapoika seuraa heidän pienimpiäkin -liikkeitään. Mutta välistä minä sentään karkaan lymypaikastani -esiinkin. Kun joku hento tyttönen turhaan ponnistelee ja jännittää -ruumistaan, saadakseen raskaan kiulun paikalleen kaivonkannen harjalle, -silloin minä tohvelit jalassa juoksen ulos auttamaan häntä ja olen -tyytyväinen palkaksi saamastani kainosta punastuksesta ja sirosta -niiauksesta. - -Jos niillä jokaisella onkin omat eri liikkeensä ja asentonsa, -niin kaikille niille on sentään ominaista välttää joka tilassa -epämiellyttäviä asentoja, olipa sitten etteivät he luule kenenkään -heitä tarkastelevankaan. Aivankuin se pieni tyttö pahanen, -joka eräässä Gallenin porilaisista freskoista seuraa uteliaana -linnunampumista, näyttää päinvastoin kuin kulmikas ja yksistään -tuohon linnuntähystämiseen kaikki sielunvoimansa keskittänyt pikku -veljensä joka hetki kuin vaistomaisesti huolehtivan asentonsa ja -kasvonilmeidensä miellyttävyydestä, muistavat nuo kaivollamme käyvät -rouvat ja neitoset alas kumartuessaan tai vettä astiaan kaataessaan -alati olla varuillaan, että vartalon ääriviivojen pyöreys ilmenisi -mahdollisimman edullisena. On välistä sula nautinto nähdä, kuinka -sirosti ja miellyttävästi jotkut hoikat ja notkeavartaloiset neitoset -suoriutuvat kaikista noista veden ottamisessa esiin tulevista -liikkeistä. - - * * * * * - -Viime kevännä huomasin veden noutajien joukossa erään nuoren naisen, -jota en ollut ennen nähnyt. Hento mutta hyvin muodostunut vartalo ja -käytöksessä neitseellinen arkuus ja huolellisuus pienimpiä seikkoja -myöten kiinnittivät hänessä heti huomiotani. Hän tuli avopäin ja ruskea -tukka kiersi kahtena palmikkona ohimoita, josta se kiertyi niskassa -olevalle solmulle. Palvelustytöltä ei hän puvustaan ja käytöksestään -päättäen näyttänyt. - -Utelen usein ruokarouvaltani noita kaivollamme kulkevia naisia ja -sallin hänen sen johdosta kernaasti laskea kustannuksellani leikkiä. -Hän kyllä pitää huolen siitä, etteivät huvilayhteiskuntaamme -ilmestyneet henkilöt jää hänelle tuntemattomiksi. Ja mielellään hän -aina minullekin jakaa runsaista tietovaroistaan. - --- Kuulkaas, rouva, näittekö tuota naista, joka juuri nouti vettä -kaivostamme? Kuka hän on? En ole häntä täällä ennen nähnyt. - --- Ja sekö, jolla oli tukka otsalle palmikoitu? Hän on erään -konttoristin rouva. Ovat kuulemma vasta menneet naimisiin ja tulleet -kesän ajaksi tänne. - --- Hän on siis naimisissa! Ja näytti niin tyttömäiseltä. - -Pidin sen jälkeen aina varalla, milloin hän tuli kaivollemme, mutta -kertaakaan en saanut tilaisuutta juosta häntä auttamaan, niin -mielelläni kuin olisin sen tehnytkin. Sen sijaan tutustuin häneen -vallan toisissa oloissa. - - * * * * * - -Viereiseen huvilaan oli kaupungista tullut, kaksi nuorta avioparia -kesäänsä viettämään. Kesäkuun keskivaiheilla sai toinen rouvista eräänä -päivänä ankaran vetotaudin yhteydessä ennenaikaisen synnytyskohtauksen. -Kätilö ja lääkäri, jotka telefonoitiin paikalle, eivät voineet -mitään, kehottivat vain kiiruusti toimittamaan sairaan kaupunkiin -synnytyslaitokseen, ja sielläkään arvelivat he häntä tuskin voitavan -pelastaa. - -Hänet oli vietävä paareilla ensimäiseen junaan, joka puolen tunnin -päästä meni kaupunkiin. Mutta miehiä ei ollut saapuvilla, sillä -ympäristön miesväki oli päivän toimissaan kaupungissa tai muualla. -Silloin hyökkäsi sairaan sisar itkeneenä ja hätääntyneenä minun -luokseni, pyytäen minua avuksi kantamaan sairasta. Käsitin että siellä -oli tosi hätä ja vetäen kiiruusti kengät jalkaani riensin paikalle. -Jostakin kivilouhokselta olivat he toiseksi kantajaksi saaneet muutaman -vanhan kivimiehen. Kätilön ja muiden saapuvilla olevain naisten piti -auttaa lisäksi. - -Sairas oli iso ja lihavanpuoleinen nainen ja nyt hän oli lisäksi -ajettunut yli ruumiin. Vaikka hän olikin tajutonna, huusi ja valitti -hän lakkaamatta, kun hänet asetettiin paareille jotka asemalta oli -nopeasti hankittu. Viltteihin käärittynä ja hihnoilla paareihin -kiinnitettynä lähdimme häntä sitte kiiruusti kulettamaan asemaa kohti. -Kivimies kantoi edestä ja minä takaa, joten sairaan kasvot olivat -aivan minun edessäni. Ne olivat muodottomiksi ajettuneet ja suu puoli -avoinna ahmi hän valitushuutojen lomassa raikasta ilmaa. Tämä kaikki -teki minuun hyvin tuskallisen vaikutuksen, jopa niin että minä tunsin -epämääräistä vihaa. - -Eteenpäin kulkiessamme sattui omituinen tapaus, joka minuun vaikutti -kerrassaan symbolisesti. Kuten jo sanoin auttoivat meitä kantamisessa -kätilö ja pari kolme muuta sairaan luona ollutta naista. Mutta tien -varrella olevista huviloista ja metsiköistä liittyi kulkueeseemme -nainen toisensa jälkeen. Osa niistä oli näköjään neulojattaria ja -kesälomaa viettäviä myyjättäriä, jotka tänne huvila-alueen metsiin -olivat valkoisiin kesäpukuihin puettuina tulleet kaunista kesäpäivää -viettämään. Heittäen kokoamansa kukat ja lehvät käsistään riensivät -he äänettöminä luo ja tarjoutuivat vuorottamaan käsiä meidän entisten -kantajain kanssa. Lopulta heitä karttui niin paljon, että he -ympäröivät joka puolelta paarit ja työnsivät kokonaan erilleen minut -ja kivimiehen, kuten valkeat verisolut poistavat ruumiista sinne -ilmestyneen liian ainehitusen. He näyttivät äänettömästä sopimuksesta -tunnustavan sairaan asian sukupuolensa omaksi ja meitä he tuntuivat -kohtelevan mykällä vihamielisyydellä. - -Niin tuo matkue kulki nopeasti, puolijuoksua eteenpäin mutkaista -huvilakaupungin raittia. Vauhtia pysäyttämättä vaihtoivat naiset käsiä, -joten aina osa kulki ympärillä joutilaana. Äänettömyyttä keskeyttivät -vain sairaan valitukset ja hiekan kirskuminen askelten alla. Niin tuo -omituinen kulkue, minun ja kivimiehen harppaillessa perässä, saapui -asemasillalle juurikuin sen laiteeseen porhalsi kitkerää kivihiilen -savua tupruttava juna. - -Kun sitte junan lähdettyä yksin ja mietteissäni palailin asemalta -kotiin, kiintyi huomioni edelläni kulkevaan naiseen. Hän oli -hentorakenteinen ja käveli hiukan väsyneesti. Välistä pisti näkyviin -mustan sukan verhoama erinomaisen siro pohkio ja vasemman kenkänsä -oli hän polkenut hiukan kallelleen, mikä seikka yhdessä sen kanssa -että hänen hiuksensa olivat auenneet solmusta -- hän oli nimittäin -avopäin -- ja riippuivat pitkänä palmikkona alas, antoi hänelle niin -tyttömäisen ja samalla hiukan avuttoman leiman. - -Siinä hänen jälessään astellessani huomasin sitte yhtäkkiä, että hän -oli juuri se nuori konttoristin rouva, jonka kaivolla käyntiä minä -aina olin odottanut. Ja nyt muistin että hän oli ollut siellä sairaan -luona sekä sitte kantamassa häntä, vaikken silloin ehtinytkään sitä -erikoisesti merkille panemaan. - -Katsellessani hänen hentoa vartaloaan ja tyttömäisiä piirteitään tuli -minulle äkkiä tuon äskeisen vihaisen mielialani johdosta omituinen -halu jollakin tavoin kiduttaa häntä. Kun me olimme yhdessä olleet -sairasta kantamassa, sopi minun ilman muuta antautua keskusteluun hänen -kanssaan, minkä askeleitani jouduttaen ja hänen rinnalleen päästyäni -teinkin. Hän näytti hyvin itkeneeltä ja alakuloiselta, mikä minussa yhä -vain kiihotti tuota omituista haluani. Vaihdettuamme muutamia sanoja, -joista sain tietää hänen olevan sairaan hyvän ystävättären, lausuin -minä lyhyen äänettömyyden jälkeen äkkiä ja kyynillisesti: - --- Eikö tunnu tuollaista kokiessaan sentään masentavalta olla nainen? - -Hän katsahti minuun kuin säikähtyneenä ja yrittäessään sanomaan minulle -jotakin, huokasi hän ainoastaan ja vaikeni. Minua jo kaduttivat sanani, -mutta ikäänkuin haluten samalla itseänikin kiduttaa jatkoin tylysti: - --- Minä ainakin tunnen tämän jälkeen itseni tyytyväiseksi, että olen -mies ja lisäksi yksinäinen mies. - -Tällä kertaa hän ei katsahtanut minuun, mutta minusta näytti hän olevan -aivankuin itkuun purskahtamassa. - -Erottuani hänestä asuntoni portilla tunsin jo suurta katumusta ja -omantunnonsoimauksia. Kenties turmelin häneltä noilla töykeillä -sanoillani iäksi avio-onnen, syyttelin minä itseäni. Koetin seuraavina -päivinä vartoa sopivaa tilaisuutta, voidakseni jollakin tavoin -peruuttaa nuo sanani ja vahvistaa hänen lapsellista luottamustaan -elämään. Mutta en nähnyt häntä ennenkuin seuraavana sunnuntaina. - - * * * * * - -Silloin oli tavattoman kaunis päivä ja kuten tavallista lähdin minä -aamukahvin juotuani joelle uimaan. Tapani mukaan poikkesin minä rantaan -johtavalta polulta syrjään ja kulin omia teitäni, voidakseni siellä -tiheän viidakon keskellä, päivän kuumasti paahtaessa ja hyönteisten -suristessa kuvitella olevani tropikkimaiden ihminen. - -Eteenpäin kulkiessani ja oksia syrjään taivuttaessani aukeni sieltä -villin pensaston keskeltä eteeni tosi idyllinen taulu. Ruohikossa -olevan öljykeittiön päällä porisi kirkkaaksi kiillotettu kahvipannu, -maahan levitetyllä liinalla oli leipäkori ja kupit ja niiden vieressä -istui hihasillaan oleva mies, polvellaan nuori nainen. Yritin kiiruusti -palata takaisin, mutta tuntiessani samalla tuon tyttömäisen pikku -rouvan, viivähdin kuin tahtomattani pienen hetken paikallani. - -He eivät huomanneet minua. Mies piti kohotetussa kädessään sokeripalaa, -jota pieni ja tuuheakarvainen koira kahdella jalalla tanssien koetti -tavotella. Rouva nauroi iloisesti ja kun mies pudotti sokeripalan -koiran suuhun, kietoi hän kätensä miehen kaulaan ja katsoi häntä -hellästi silmiin, jonka jälkeen kumpikin varustausi kaikesta päättäen -pitkään suudelmaan. Minä annoin syrjään työntämäni pensaanoksan vaipua -hiljaa paikalleen ja pujottelin toisen kautta rantaan. - - - - -ERÄÄN VAINAJAN KIRJEISTÄ - - - Kuka onnellinen on? Onko se hän, joka saa kuolla, vai hän, joka - elämään jää? Jos minä antaisin ensimmäisen liikutuksen kauniin - kielen puhua, vastaisin, hän joka kuolla saa, on onnellisempi. - Mutta minä tahdon olla rehellisempi, enkä vastaa niin, sillä - elämäkin on ihana elää. - - Volter Kilpi. - -Hyvä veli! - -Olen pitkään vaiennut ja kun nyt vihdoinkin ryhdyn sinulle -kirjottamaan, niin vaivaa mieltäni epävarmuus ja tuntuu kovin vaikealta -saada sanotuksi se, mikä minut on velvottanut tätä kirjettä kyhäämään. -Tuntuu myöskin kuin kavalasti käyttäisin hyväkseni sinun etäällä -oloasi, sillä tiedänhän että sinä kaikin mokomin estäisit minua -panemasta päätöstäni toimeen, ja onpa aivankuin tätä kirjottaessani -näkisin sinut edessäni, kasvot jännittyneinä ja silmäterät -laajentuneina sekä kuulisin sinun sanovan: "Mutta oletko sinä ihan -hullu!... Eihän nyt missään nimessä!" j.n.e. - -Mutta mitäkö tämä kaikki on? Kuinka vaikea minun onkaan kirjottaa -näitä sanoja, joita tiedän sinun parin päivän kuluttua tuskallisesti -jännittyneenä lukevan ja kuinka harras halu minulla olisikaan säästää -sinua kaikesta tästä, mutta sitä en voi! Mihinkäkö tämä kaikki sitte -tähtää? kuulen sinun kärsimättömästi huudahtavan. Kaiketi sinä jo -arvaatkin, sillä tiedäthän minun monesti jo olleen sangen lähellä -elämän viimeistä rajaa. - -Sitä se siis on! Oh, elä ota sitä niin kovin raskaasti! Koeta näitä -sanoja lukiessasi tempautua irti hetken vaikutelmasta ja katsoa -asiaa laajalti, yhtenä tapauksena lukemattomien muiden tapausten -yhteydessä, seikkana joka kerta tapahduttuaan vaikutuksiltaan ja -seurauksiltaan yhä laimenee ja laimenee, kunnes kokonaan häipyy -unhotuksiin. Mielihyväkseni muistan tällä hetkellä, kuinka sinä -itsemurhasta keskustellesamme parikin kertaa olet lausunut siitä -puolustavia mielipiteitä, pitäen sitä kunkin yksilön täytenä oikeutena. -Johdonmukainen ollaksesi täytyy sinun voida sovittaa se minuunkin. Vai -olenko minä perheen jos monilla muillakin siteillä elämään kytkettynä -mielestäsi poikkeusasemassa? Ehkä niin, mutta siltipä tunnenkin -pakottavaa tarvetta koettaa tässä lyhyesti motivoida päätöstäni. - -Tapaus, että nuori perheellinen mies, jolla näköjään olisi paljonkin -elämältä odotettavana, poistuu vapaehtoisesti elämästä, näyttää -tietysti sellaisenaan katsottuna kovin kevytmieliseltä teolta -ja pakottanee monen turvautumaan m.m. tuohon yksinkertaiseen ja -mielivaltaiseen selitykseen: "Teko lienee tapahtunut mielenhäiriössä." -Itse asiassa minulle onkin vallan yhdentekevää miten sitä tullaan -selittämään ja miten minua tuomitsemaan. Sinulle vain tunnen tarvetta -selittäytyä ja siten helpottaa sinulle tekoni käsittämistä. Vaikka moni -seikka näyttäneekin sinusta kovin fantastiselta, luulen sinun sentään -voivan minua ymmärtää, sillä tunnethan sinä minut siksi tarkoin. Ja se -jo suuresti huojentaa minua, kun tiedän sinua edes _ymmärtävän_ tekoni, -vaikket sitä sitte hyväksyisikään. - -Ja hyväksynkö minä edes itsekään sitä? Tavallaan en, sillä minä -kuolen tietoisena siitä, että teen väärin. Olen näinä uupumuksen ja -äärimmäisen kyllästyksen päivinä koettanut rehellisesti tuota asiaa -harkita. Olen esimerkiksi päätellyt itsekseni näin: Jos olisin aivan -ypöyksin maailmassa, ilman vaimoa, lasta, sukulaisia, ystäviä -- -joita viimemainittuja minulla totta tosiaan ei monta olekaan -- ja -yleensä vailla kaikkia toisiin ihmisiin sitovia suhteita ja niin ollen -vaeltaisin johonkin autioon erämaahan ja siellä päättäisin elämäni -tuottamatta siis muille edes hautaamisvaivoja, niin olisinko niin ollen -oikeutettu elämästä eroamaan? Ja minun on täytynyt vastata itselleni, -etten olisi. En olisi oikeutettu jättämään paikkaani elämässä, niin -raskas ja tukala kuin tuo paikka olisikin. Sitä vähemmän voin minä -nyt, monilla siteillä elämään kiinnitettynä, itselleni myöntää olevan -oikein nuo siteet väkivalloin katkoa. Olen siis selvillä siitä että -teen väärin. Ja kuitenkin olen elämässäni saapunut sellaiseen kohtaan, -jolloin ikäänkuin tunto tuosta väärinteosta sekin osaltaan vain -kiihottaisi ja varmentaisi minua päätöksessäni. - -Mitään moraalista syytä tässä ei ole -- ja et kai sellaista -pelännytkään? "Syynä tuohon epätoivoiseen tekoon lienee ollut -taloudellinen ahdinko," tullee luultavasti myöskin olemaan yhtenä -selityksenä tapauksen johdosta kiertävien sanomalehtiuutisten -lopussa. Ja siinä he ovatkin oikeassa, mutta vain näennäisesti, sillä -pohjimmaiset syyt ovat aivan psykologista laatua. Mutta kukapa niistä -selon ottaisi -- eikä tarvitsekaan. Minulle riittää, kunhan sinä vain -olet niistä selvillä. - - * * * * * - -Kun silmään taaksepäin viimeisten kolmen tai neljän kuukauden -aikaa, niin näyttää se yhdeltä ainoalta värähtämättömän helteiseltä -päivältä, johon pieninkään tuulen leyhkä ei ole vaihtelua luonut -ja jonka jokainen hetki on ollut edeltäjäänsä tukalampi. Kuten -muistat oli minulla viimeksi erotessamme tekeillä erään kauppias -I:n muotokuva. Olen muistaakseni jossakin kirjeessä maininnut, -ettei sen valmistumisesta tullut mitään. Tuo mies oli, kuten pian -opin tuntemaan, sivistymätön ja töykeä nousukas, joka ei tuntunut -pitävän minua juuri sen kummempana kuin käsityöläistä, jonka hän -tilaa esimerkiksi korkkimattoja lattioihinsa kiinnittämään. Kun hän -kerran työskennellessäni hänen luonaan lausui joitakin aasinpäisiä -mielipiteitä työstäni, kehittyi välillämme kiivas sananvaihto, joka -päättyi niin että minä keskeytin työni -- oikeastaan siten että -kiiruusti sivelin pari aasinkorvaa hänen muotokuvaansa -- ja heitin -hänelle ikuiset hyvästit. Siten minä menetin sievosen summan, sillä -muotokuva oli aivan valmistumassa ja etukäteen en ollut penniäkään -ottanut. Olin juuri niihin aikoihin kipeässä rahantarpeessa ja hetkisen -jo kaduinkin tuota tuittupäisyyttäni. - -Sen jälkeen koetin eräältä varakkaalta sukulaiseltani saada pienosta -lainaa, mutta vastoin odotustani -- hän oli kerran lupaillut minulle -rahallista apuaan -- ei hän sitä antanutkaan. Mutta eihän tämä kaikki -vielä mitään, ovathan nämä vain pieniä vastoinkäymisiä, jommoisia -vastaan usean täytyy taistella! Niin kyllä, eivätkä ne yksistään -olekaan minua saaneet nykyiseen mielentilaani, josta päätökseni on -esiin kasonnut. - -Nykyään olen ollut lähes kolme kuukautta melkein mitään tekemättä. -Sinä et ole sellaista kokenut ja siis tuskin voit käsittääkään, mitä -sieluelämälle merkitsee olla niin kauan työhön kajoamatta ja kärsiä -alinomaisia itsesoimauksia. Koko olemukseni on ollut ikäänkuin kahtena, -joista toinen on syyttänyt ja ruoskinut toista, toinen uhitellen -vaiennut ja pysynyt alallaan. Se on mitä vaarallisin tila ihmiselle ja -minulla se ei suinkaan ole ensi kertaa, vaikka paikalleen turtumista -ei ennen olekaan näin pitkään kestänyt. Turtumista -- sellaista se -juuri on, henkistä turtumista. Ei saa mitenkään itseään liikkeelle, -vaikka tietääkin että paikallaan pysyminen vain pahentaa asiaa. Unissa -tapahtuvaan painajaisen ahdistukseen sitä ehkä voisi verrata. - -Kun tuota lainaa pyysin, oli minulla tekeillä se samainen maisema, -jonka luonnoksen sinäkin keväällä näit. Minulla oli jo ostajakin -tiedossa ja sillä päätin ansaita sen mitä menetin tuon muotokuvan -keskeytymisen takia. Mutta saatuani tuolta sukulaiseltani kieltävän -vastauksen, tunsin minä alussa sellaista katkeruutta, etten voinut -mitenkään työskennellä. Vietin useita päiviä harhailemalla jouten -ulkona metsissä ja niityillä. Kun sitte vähitellen koetin itseäni -palauttaa työhön, en siinä onnistunut. Siirsin jos jollakin tekosyyllä -työhön ryhtymisen aina seuraavaan päivään, vaikka tunsinkin siten -tekeväni työn ääreen palautumisen yhä vaikeammaksi. Ja niin se on -siirtynyt jo kolmen kuukauden ajan! Sen kuluessa on taloudellinen -tilani käynyt päivä päivältä yhä tukalammaksi. Pienillä lainauksilla -olen aina pahimman pulan päältäni torjunut -- saadakseni sitte taas -jonkun aikaa rauhassa murjottaa. Olen koettanut päästä edes siitä -selville, mistä tämä tällainen vastenmielisyys työhön ja toimintaan -johtuu. Ehkä se onkin vain tavallista banalia laiskuutta? Laiskaksi -minua ainakin kuka hyvänsä sanoisi, joka elämääni näinä kuluneina -kuukausina olisi syrjästä seurannut. Mutta ei, ei se ole sitä. Sillä -tästähän minä kärsin, se kiduttaa ja kalvaa minua, jota vastoin -työ minua aina huvittaa. Sitäpaitsi jos pysähdyn muistelemaan -kutakin kulunutta päivää erikseen, tunnen niin selvästi jokaisella -hetkellä olleen oman varman motivinsa, joka on estänyt minua työhön -ryhtymästä. Sisälläni on tapahtunut jonkunlainen patoutuminen, joka -vastustamattomasti estää kaiken liikunnon. Ehkä sinä suunnilleen minua -käsität, vaikka minun onkin vaikea sitä tarkemmin määritellä. - -Saada tuo patoutuma purkautumaan, siinä olisi pelastukseni, ja olen -sitä koettanutkin, olen etsinyt sensatsioneja ja tehnyt hurjia -ponnistuksia saadakseni taas kaikki liikkeelle, mutta turhaan. Mistä -tähän aikaan sensatsioneja herää, nyt jolloin kaikki kuorsaavat -kesälevollaan. Kuinka olenkaan ruvennut kesääkin vihaamaan, jolloin -meillä täällä pohjolassa on otettu tavaksi heittäytyä puolitajuttomaan -lepotilaan ja parhaasta vuodenajasta tehty aika, jolloin ei tapahdu -mitään ja jolloin päivät seuraavat toisiaan samanvärisinä. - -Toisinaan olen päättävästi tarttunut siveltimeen ja koettanut -työtäni jatkaa, mutta yhtäkkiä on se aina käynyt niin toivottoman -vastenmieliseksi, että olen heittänyt taas siveltimen kädestäni -ja katsellut tuota keskeneräistä taulua vihamielisesti. Ja noin -katsellessani on se alkanut näyttää kovin avuttomalta ja kömpelöltä -ja niin minä olen alkanut epäillä omaa kykyänikin. Nykyään en usko -siihen enää ollenkaan. Ja kaiken lisäksi on tuo taipumukseni kaikkia -asioita suurentaa tässä nykyisessä ärtyneessä mielentilassani käynyt -kaksinkertaiseksi. Kun esimerkiksi otin viimeksi pensselin käteeni ja -yritin maalaamaan, sattui teline hiukan tärisemään sen johdosta että -viereisessä huoneessa joku käveli -- lattiat miten lienee laitettu niin -että liikunta tuntuu toisesta huoneesta toiseen -- ja tuo itsessään -vähäpätöinen seikka sai minut aivan epätoivoon. Minua on asuntoni -muutoinkin vaivannut ja nyt tuli niin katkerana mieleeni, että tuon -ainaisen ja kirotun köyhyyden takia olen sidottu tähän asuntoon -- olen -näet hyyryvelkaa --, jossa en kunnollisesti voi työskennellä. Mutta -kohta noin ajateltuani tuli mieleeni itsesyytös, että tuonhan otit -vain tekosyyksi, saadaksesi työn keskeyttää ja heittäytyä joutilaaseen -jurotukseen. Ja niin kävi katkeruuden ja itsesoimausten ristituli -sielussani yhä pahemmaksi. - -Toisinaan taas kun en ole voinut pikku velkojani säntillisesti maksaa, -olen kuvitellut mitä tavattomimpia seurauksia. Ja koko tämä nykyinen -tilani on ruvennut näyttämään sellaiselta, josta minun on mahdoton -mitenkään pelastua, vaan joka välttämättömyyden pakosta yhä vain -pahenee, kunnes yhtäkkiä tapahtuu joku hirveä katastrofi. Olen kyllä -koettanut vakuuttaa itselleni, että tämä kaikki mikä minusta nyt -näyttää niin suurelta, muuttuukin pieneksi ja vähäpätöiseksi, jahka -minä jonkun onnellisen käänteen kautta pääsen tästä kurimuksesta ylös. -Mutta vaikka kuinka koettaisin itselleni terottaa, että siten on aina -ennenkin käynyt, että minun tarvitsee vain tehdä voimakas yritys ylös -päästäkseni, niin kaikki turhaan. - -Entä kuinka kiusallisia ovatkaan olleet ne hetket, joina olen itseni -tavannut haaveilemasta suuria rikkauksia -- samalla kuin puute on -irvistellyt joka nurkasta vastaan! Olen voinut viettää pitkiä hetkiä -kuvittelemalla kuinka käyttäisin niin ja niin suuren rahasumman, jos -sen yhtäkkiä saisin, kuinka laittaisin itselleni muhkean huvilan -suurine atelierineen, kuinka sen sisustaisin j.n.e. Jopa olen -useammin kuin kerran ryhtynyt oikein kuumeenomaisella kiihkolla -piirustelemaan huvilarakennusta, puutarhan pohjakarttaa ja uusia -omatyylisiä huonekaluja aivankuin niiden tilaamisella olisi ollut -hyvin kiiru, kunnes olen havahtunut todellisuuteen ja raivostuneena -repinyt nuo piirustukset ja paennut ulos, tavatakseni hetken perästä -itseni jossakin metsässä seisomassa ja mitään ajattelematta eteeni -tuijottamassa. - -Ja kuinka taikauskoiseksi minä olenkaan käynyt! Itsepintaisesti -saatan minä toisinaan uskoa tapahtuvaksi jotakin odottamatonta, joka -minusta yhtäkkiä tekee riippumattoman ja rikkaan miehen. Kaikenlaiset -itsessään hyvin vähäpätöiset seikat suurenevat silmissäni ja näyttävät -tärkeiltä ennemerkeiltä ja kohtalon viittauksilta. Esimerkiksi muutama -viikko sitte näin unta isävainajastani. Hän oli kuolinvuoteella ja -antoi minulle isomman rahasumman, sanoen sen minua varten erikoisesti -säästäneensä. Kun uni oli hyvin selvä ja kun isääni, johon aina olin -hyvin vieraassa suhteessa, en ennen ollut unissani nähnyt, sai tuo -unennäkö mielikuvituksessani vallan erikoisen merkityksen. Uskoin kohta -tapahtuvaksi jonkun aavistamattoman ja minulle onnellisen seikan, -saavani periä jonkun sukulaisen jonka olemassaolosta en tähän saakka -ole mitään tiennyt tai muuta sellaista yhtä odottamatonta, kunnes -olen taas havahtunut ja alkanut soimata itseäni lapsellisuudesta ja -mielettömästä taikauskosta. - -Mutta mikä minua on kaikista enimmän katkeroittanut, on köyhyyden -tuottama alennus ja nöyryytys. Eihän köyhyys itsessään vielä mitään, -päinvastoin se voisi jossakin tapauksessa olla intresantimpaakin kuin -suuri rikkaus, mutta se on juuri tuo sitä seuraava nöyryytyksen tunne, -joka sen tekee jokaiselle katkeraksi. Kouriin tuntuvimmin sain sitä -kokea tässä joku aika takaperin. Olin taas vaikeassa rahapulassa ja -kuleskelin neuvotonna ja päämäärätönnä, mistä saada hiukan lainata. -Silloin tapasin erään vanhan koulutoverin, joka on hyvissä varoissa -mutta jota en ole koskaan voinut oikein kärsiä ja jota en kaikiste -tavatessani ole viitsinyt tervehtiäkään. Ja nyt alennuin häneltä -lainaamaan! Häpesin ja soimasin itseäni, mutta tein sen kuitenkin. Kun -olin esittänyt pyyntöni, toivoin kohta perään että hän kieltäisi. Mutta -hän antoi kohteliaasti ja ilkeän disharmonisin tuntein palasin kotiin. -Häpesin silloin niin etten kehdannut vastaantuleviin katsahtaa ja -yksinäisyyteen päästyäni kiristin raivosta hampaitani. - -Tuollaisina hetkinä minä olen rajattomasti vihannut kaikkia! Itseäni -ja muita! On kummallista kuinka viime aikoina on sieluuni syöpynyt -tuollainen anarkistinen tunto kaikkea kohtaan. Välistä se voi mennä -niin pitkälle, että minä mielikuvituksessani voin asettaa loppumattoman -joukon antipatisia ihmisiä mitä erilaisimpain kidutusten alaiseksi. -Ollessani tässä eräänä päivänä yksinäisillä kävelyretkilläni, kulki -edelläni muuan nuori herrasmies. Kaikki hänessä, käynnin tapa, puku -ja kepin heiluttaminen kiihotti minun vastenmielisyyttäni ja vihaani -siinä määrin, että yhtäkkiä tunsin halua -- purra häntä! Ja sen jälkeen -on minulla melkein joka päivä uusiintunut tuo halu purra ketä hyvänsä -ihmisiä. Luulenpa että olen sinuakin joskus purrut, sillä _kaikkia_ -kohtaan olen tuntenut vihaa. Ja tunnen edelleenkin. Ja kaikista enin -vihaan epäkäytännöllistä, umpimielistä ja kömpelöä itseäni. Olen tullut -syvästi vakuutetuksi mahdottomuudestani. - - * * * * * - -Muistelen kerran puhelleeni kanssasi siitä, kuinka minun mielessäni -on lapsuudesta saakka vuorotellut kaksi jumala-käsitettä. Hyvinä -ja onnellisina hetkinä on mieleeni aina kuvastunut jonkunlainen -universalinen, kaikkia asioita hellästi huolehtien johtava elämän -isä, mutta päinvastaisissa tapauksissa eräänlainen äärellinen ja -ahdasmielinen olento, jota kohtaan tunnen vihaa ja vastustamisen halua. -Nykyään minulla on aivan häviämättömästi mielessäni tuollainen vanha, -itara ja tihrusilmäinen ukko, josta on nautintoa kiduttaa ihmisiä ja -vallankin minua. - -Tämä kai kuuluu sinusta hyvin lapselliselta ja fantastiselta, -mutta niin se sittekin on. Ja tuota ukkoa -- lähes joka hetki näen -hänet nykyään edessäni -- minä katkerasti vihaan, ja jos luulen -jollakin teolla, olkoon se itselleni kuinka vahingollinen hyvänsä ja -vahingollinen se tavallisesti onkin, voivani hänen suunnitelmiaan -pilata, niin teen sen mielihyvällä. Minä voin syytää solvauksia hänelle -ja pudistaa hänelle yksinäisyydessä nyrkkejäni. Silloin taas kun vihani -kääntyy itseäni kohtaan, silloin tunnen vihlovaa nautintoa nähdessäni -hänen itseäni kiduttavan ja ruoskivan. Niin, elä yritäkään sanoa -- -kyllä minä sen itsekin tiedän, että tämä kaikki on mielikuvitusta, että -tuo ukko samoinkuin monet muutkin seikat on vain nykyisen mielentilani -heiastusta ja että kaikki häviäisi kuin pois puhallettuna niin pian -kuin minä pääsisin uusille vesille. Niin kyllä, mutta nyt se on niin ja -minä en voi sille mitään. - -Olenhan tehnyt epätoivoisia yrityksiä päästäkseni tästä. Mutta -ympärilläni on yhä kuollut autius kuin hieta-aavikon yli matkustavalla -ja turhaan etsivät tulehtuneet silmäni kosteikkoa. Aamuisin nousee -helteinen aurinko valasemaan yhtä toivottoman liikkumatonta päivää -kuin eilinenkin, ja niin aamusta aamuun jo viikkojen ja kuukausien -pituudelta. Mitään ei tapahdu. Tartun ahnaasti ja taikauskoisella -jännityksellä päivän sanomalehteen, toivoen sieltä jo takin mielen -virikettä, mutta eivät nekään ole koskaan niin tyhjinä ja mitättöminä -saapuneet kuin nykyään. Kirjeitä ei tule mistään, sillä en itsekään -ole kenellekään kirjottanut. Mutta eipäs, tulihan sentään. Tuo -tihrusilmäinen ukko näet heittää joskus almun kidutettavilleen. Viime -viikolla oli minulla eräänä aamuna varma tunto, että sinä päivänä -tapahtuu jotakin. Mielikuvani suuntausivat sen päivän postiin ja -hermostuneella jännityksellä postinkantajaa odottaessani kerkesi -mielikuvitus tahdostani piittaamatta rakentaa jos mitä ilmalinnoja. -Levotonna kätkeysin muutamaan sopukkaan pitämään silmällä poikkeaako -postinkantaja meille. Hän poikkesi ja minä näin hänen antavan jotakin -vaimolleni. En uskaltanut mennä katsomaan, vaan istuin huoneessani -ja odotin, vaikka kärsimättömyydestä värisinkin. Kun vaimoni tuli, -en ollut mistään tietävinäni, vaan tirkistelin muka jotakin kirjaa, -istuen selin häneen. Olkapääni yli ojensi hän minulle jotakin ja meni -pois. Tartuin siihen vapisevin käsin. Se oli maisemakortti muutamalta -tuttavaltani ja siinä oli sanat: "Tervehdys täältä Punkaharjulta. -Saavuin tänne tänään ja jatkan illalla matkaani Savonlinnaan. Oi kuinka -ihanaa täällä on! Hauskaa kesän jatkoa!" - -Tuona hetkenä minä painuin askelta syvemmälle tässä mielentilani -kurimuksessa. Minusta alkoi tuntua ihan peruuttamattomalta totuudelta, -että elämä on ilkeä voima, joka meitä uhrinaan kiduttaa ja kidutusten -lomassa vielä mitä pirullisimmin ilkkuu. Ja elämän symboli, tuo itara, -pahansuopa ukko nauraa hytisee kyynillisesti ja on varma kahleidensa -kestävyydestä. Mutta kestääkö ne, eikö moni Kullervo ole niitä jo -rikkonut? Kullervo, niin, minä tunnen nykyään niin hyvin käsittäväni -kaikki Kullervo-ilmiöt. - -Lapsellisuutta, sattumaa! Elä huudakaan, kyllä minä olen sitäkin -puolta ajatellut, jota paitsi minä tätä nykyä kaikista vähimmän kärsin -tuollaisia malli-ihmisten aina valmiita tuomiolauseita! Siinä kylliksi, -että minä tahdon rikkoa nämä kirotut kahleet, ja minä teen sen hekumaa -tuntien, koston ja kiusanteon hekumaa aivankuin näkisin tuon ukon -hölmistyvän ja kauhusta jähmettyvän, nähdessään suunnitelmansa menevän -myttyyn. Mitä, elä sinä luule, että minä tässä hourailen ja että -- ei, -käsitäthän kai, että tuo ukko on minulla vain kuvannollinen ilmiö, että -elämä sen muodossa minulle ilmenee? - -Vaihtelua, vaihtelua, pois tästä tukaluuden pätsistä! En ajattele -enää mitään enkä tee mitään laskuja. Pois minä vain tahdon. Ja -kuolema tuo joka tapauksessa suuren käänteen. Seuratkoon sitä sitte -vaikka vieläkin tukalampaa, niin vaihtelua se on sittekin. Muistan -tässä kuinka minä kerran, siitä on jo useita vuosia, vietin erään -ihanan kesäisen sunnuntain mitä kurjimmassa mielentilassa eräällä -kaupungin ulkopuolella olevalla metsäisellä kalliolla. En voinut -sielunpoltteissani hetkeäkään istua alallani, vaan kiertelin koko -helteisen päivän ympäri kalliota, toistellen tolkuttomasti mielessäni -muuatta runonsäettä. Kun silloin ajattelin kuolemaa, tuntui se aivan -sietämättömältä. Tuntui niin ehdottoman varmalta, että jos olisin -päättänyt elämäni siinä kalliolla, olisi sieluni iänkaiken täytynyt -samalla kalliolla välttämättömyyden pakosta harhailla ja kärsiä -samoja tuskia. Ja se teki silloin pelkän ajatuksenkin itsemurhasta -sietämättömäksi. Mutta nyt minua ei sekään kammota. Kaikki muu näyttää -vähäpätöisiltä syrjäseikoilta, pääasia vain päästä pois, saada -vaihtelua. - -Tiedänhän minä kyllä, että tämä tulisi muuttumaan, ettei tätä ikäänsä -jatkuisi ja että minä ajan oloon ja monien nöyryytyksien jälkeen -joitakin minulle nykyään näkymättömiä syrjäkäytäviä myöten ehkä -pääsisin uusille kulkuväylille. Mutta mitä siitä! Nyt en näe mitään -ja tiedänhän sitä paitsi senkin, että pian taas vaipuisin uudelleen -samaan tilaan. Ei tämä ole ensi kertaa elämässäni, vaikka kidutusta -onkin nyt kestänyt pitempään kuin koskaan ennen. Tahdon niistä kerta -kaikkiaan päästä. Ei, paremminkin minä tahdon kostaa, tuottaa ikävän -yllätyksen kiduttajalleni. Ja olen minä ennenkin ollut ulospääsyä -etsiessäni lähellä epätoivoista tekoa ja olen tehnytkin sellaista mikä -on ollut käsittämätöntä itselleni ja vielä enemmän muille. Tehnyt -vain ulos päästäkseni ja saadakseni hitusen raitista ilmaa. Nyt teen -sen, joka minut päästää tästä ja kaikista vastaisista kidutuksista ja -tuskallisista ulos hapuilemisista. Lyön aukon nuotanperään ja ulos! -Taikka enhän minä sitä lyö enkä tee, en ainakaan vapa tahtoisesti, -vaikka olenkin tässä ehkä käyttänyt sanoja "tahdon" ja "päätän". -Välttämättömyys minua vetää siihen, minun on _pakko_ niin tehdä, -aivankuin savuun tukehtuvan ajaa raittiin ilman himo ulos. Ja eikö se -ole paras ratkasu kaikille Kullervo-tyypeille? Sitenhän ne estyvät -jollakin toisella ja vaarallisemmalla keinolla ulospääsyä etsimästä. Ja -sellainen minä nyt kerta kaikkiaan olen, sellainen jonka on kuoleman -kautta päästävä ulos itsestään. - -Mitä, vaimoniko ja lapseni! En ajattele, karkotan kaikki sellaiset -ajatukset pois! Jos pikimmältään vilahtaa mielessäni tekoni seuraukset -häneen nähden, niin silitän sen yhdellä pikaisella mielikuvalla, johon -sisältyy ensin katkera epätoivo ja sitte ajan tuottama lievennys. -Ja niinhän se on käypäkin. Ja eikö hänkin ole kärsinyt, onhan -umpimielisyyteni ja katkeruuteni tarttunut häneenkin, olemmehan tämän -ajan olleet kuin vieraita toisillemme. Ulospääsyä kai hänkin kaipaa -ja ehkä tämä on hänellekin onnellisin ratkasu. Ja ehdottomasti se -niin onkin! Kun nimittäin katsoo asiaa laajemmin eikä hetken pikku -vaikutelmain kannalta. Ei, ei, poikki kaikki siteet, jotka tähän -tukaluuteen kiinnittävät! - -Tämä kirje on viimeinen voimanponnistukseni. Tukala ja vaikea sitä -on ollut kirjottaa ja sekavakin se kai on tullut. Mutta toivoakseni -sinä suunnilleen olet minua käsittänyt, ettet tekoni johdosta langeta -noita tusinaihmisten tuomioita: "mieletön teko", "kevytmielinen mies" -j.n.e. Ja kunhan sinä minua hiukan ymmärrät, on siinä minulle kylliksi. -Sanokoot muut sitte mitä ikinä sylky heidän suuhunsa tuo, se ei minua -yhtään liikuta. - -Niin, pian se tapahtuu, pysy sinä vain luettuasi alallasi ja ota asia -laajasti. Kaikki minä, olen jo valmiiksi suunnitellut ja harkinnut, -tunnen vain kuinka se lähenee ja lähenee. Mutta minun sydämessäni -on kaikki puristunut kylmäksi jähmetykseksi ja tuntuu kuin tuo ukko -tirkistelisi minua tällä hetkellä pelokkaalla epäluulolla. Tirkistele -vain! - -Ehkä sinä kovin vihastut minulle ja tuomitset minua yksistään senkin -takia, että minä pitkäksi aikaa teen elämäsi ikäväksi ja synkäksi. -Mutta kuule, minä en välitä nyt vähääkään siitä, en yhtään! Ja nyt -lopetan tämän ilman mitään tunteilemisia lyhyesti tähän, piirtäen -veljellisesti -- -- -- - - * * * * * - -Kaksi päivää myöhemmin kirjottaa hän: - -Hyvä veli! - -Nyt se on siis ratkastu ja minä olen taas kerran päässyt "ulos", -vaikkei se tapahtunutkaan tavalla, josta edellistä kirjettä -kirjottaessani olin niin vakuutettu. Hyvä veli, ethän ole -vihastuksissasi että minä sillä tavoin mielenrauhaasi järkytin? Pyydän -sitä vilpittömästi anteeksi. Mitään pilaa tämä ei ole ollut, et kai -sellaista ajattelekaan ja näkyy kai se edellisestä kirjeestäkin, että -siitä oli pila kaukana. Enhän ainakaan sinulle rupeaisi niin pitkälle -menevää, ja kelvotonta pilaa laskettelemaan. - -Elämä ei siis vielä vapauttanut minua, vaikka muutamina hetkinä -luulinkin olevani jo niin lähellä sen rajaa, että ikäänkuin näin sinne -taakse. Ei, kurimuksesta vapauduin minä toisella, lopultakin sangen -yksinkertaisella tavalla. Ja riennän nyt oikopäätä purkamaan sen -edellisen kirjeeni vaikutusta ja koska nyt on vielä useita tunteja -sinne kulkevan junan lähtöön, niin käytän tuota aikaa kertoakseni -yksityiskohtaisemmin kuinka kaikki tapahtui. Olisin tosin ehtinyt jo -eilenkin lyhyen kirjeen lähettää ja velvollisuuteni olisi ollutkin -niin tehdä, sillä varmaankin olet tuon edellisen kirjeeni saatuasi -elänyt mitä kiusallisimmassa mielentilassa, mutta eilen minun oli -sula mahdottomuus pysähtyä edes yhtä kunnollista sanaa kirjottamaan, -sillä lopullisen "ratkasun" tapahduttua elin sellaisessa kuumeessa -ja sekaannuksessa kuin ainakin vasta elämään herännyt ihminen. Ja -vallattomasti kirmaten liikkuvat vielä nytkin päässäni ajatukset ja -mielikuvat, mutta väkistenkin koetan sen verran keskittyä, että saan -edes jotakuinkin tolkullisesti asiain kulun sinulle kerrotuksi. Koska -luulen sinun mieltäsi kiinnittävän kuvauksen eri mielentiloistani -noina hetkinä, niin koetan sen tehdä mikäli tässä kiiruussa ja -tunnekuohunnassa siihen kykenen. Toivon sillä edes hitusen korvaavani -sitä ikävyyttä mitä sinulle edellisellä kirjeelläni tuotin. - - * * * * * - -Kun olin tuon kirjeen lopettanut, tunsin jonkinlaista virkistyneisyyttä -ja ikäänkuin taipumusta sovintoon elämän kanssa, mikä tietysti johtui -mieleni purkamisesta sekä siitä työstä, joka minulla oli tuon kirjeen -kirjottamisesta. Panin jonkunlaisella suuttumuksella merkille tuon -sarastavan tyytyväisyyden tunteen, ollen näkevinäni siinä kaikessa vain -elämän juonittelua. Kaduin että olin tuon kirjeen kirjottanutkaan ja -hetkisen olin jo halukas sen hävittämään, päätellen poistua elämästä -kenellekään tekoani motivoimatta. Siten minä ikäänkuin kiihotin -katkeruuttani ja koetin hävittää tuon toisen tunteen. Istuen pöydän -ääressä ummistetuin silmin kävin minä läpi koko kuluneiden kuukausien -elämäni ja koetin joka puolelta tarkastaa nykyistä asemaani. Silloin -kohosi sielustani taas tuo epätoivon vimmainen huuto: ulos tästä -ahdingosta, kahleet poikki ja ulos! - -Sulin kirjeen nopeasti ja lähdin sitä heti postiin viemään, ikäänkuin -peläten omasta sielustani kohoavan viimeistä päätöstäni heikontavia -tunteita. Kun sitte laskin kirjettä laatikkoon, tuntui minusta kuin -heittäisin arpanappulan, joka ratkasee kohtaloni. Viivytin hetkisen -kirjettä kädessäni ennenkuin pudotin sen alas ja menin vielä pikaisesti -läpi kuluneen elämäni, ja nyt varsinkin tuntuu minusta että tuossa -salamannopeassa entisyyden tarkastelussa ikäänkuin tahallani vedin -etualalle kaikki varjokohdat, siten itseäni kiihottaakseni. - -Kun kirje kumahtaen putosi laatikon pohjalle, säpsähdin minä, mutta -samalla vilahti, pikimmältään mielessäni, että kenties tässä ei -sittekään vielä ole loppu käsissä. Tuo mieleenvälähdys katkeroitti -minua kuitenkin suunnattomasti. Piilosillako sinä tässä vain oletkin, -tuon ukon kanssa, aloin minä itseäni soimata, etkö sinä sitte -totta tarkotakaan, vaan ikäänkuin koetat häntä pelottelemalla ajaa -myönnytyksiin! - -Tuollaisten itsesoimausten ahdistamana kulin takaisin kotiinpäin. -Silloin huomasin sattumalta etäämpänä tiellä tulevan hitaasti kävellen -vastaani tilanomistaja P:n. Lienenkö edellisessä kirjeessäni maininnut, -että se on hän joka minulta tilasi tuon maisemataulun? Aika jonka -kuluessa sen lupasin valmistaa oli jo kauan sitte kulunut umpeen ja -minä olin kaikin tavoin välttänyt häntä, uskaltamatta esimerkiksi -koskaan tehdä kävelyretkiäni sille suunnalle, missä tiesin olevan -mahdollisuuden häntä tavata. - -Tuntunee sinusta vähintäänkin omituiselta ja niin se melkein minusta -itsestänikin nyt jälestäpäin tuntuu, että minä hänet nähdessäni -hirveästi säikähdin ja kun näin hänen katsovan alas tielle eikä -siis vielä minua huomanneen, hyökkäsin minä äkkiä syrjään tieltä ja -piilottausin tiheäin pensasten taakse. Se tapahtui niin nopeasti, etten -ehtinyt mitään päättää enkä ajatella kuinka häpeällistä ja alentavaa -se todellakin oli. Minä siirryin vain kuin vieraan voiman tempasemana -tieltä pois. Vasta pysähdyttyäni aloin hävetä itseäni, mutta siitä -huolimatta minulla ei ollut voimaa palata tielle, vaan seisoin alallani -ja kahden lehtevän oksan välitse katsoin hänen lähestymistään. -Kohdalle tultuaan pysähtyi hän ja etsi nähtävästi tulitikkulaatikkoaan -sytyttääkseen sikarinsa. Minulla jylähti mieleen, että hän sittekin -huomasi minun poikkeavan tänne ja nyt rupesi minua kiusatakseen tuossa -viivyttelemään ja sikaria sytyttelemään ja ehkä hän vielä sanookin -minulle tänne jotakin. - -Kun hän raapasi tulta, putosi hänen keppinsä tielle ja minä ajattelin: -tahallaan pudotti! Saatuaan sikarin palamaan kumartui hän sitä ottamaan -ja suoraksi ojentuessaan katsahti hän minua kohti. Vaikka aukko josta -minä häntä tarkastelin olikin hyvin pieni, tuntui minusta tuona hetkenä -että hän näki minut, jopa katsoi suoraa silmiini, ja minä tuijotin -jäykistyneenä vastaan. Sitte tuntui hän itsekseen hymähtävän, heitti -sikarinpään tiepuoleen ja jatkoi matkaansa. Mutta tuo hymähdys ja -sikarin heittäminen olivat minusta kuin puhuttuja sanoja ja tuona -jännityksen hetkenä minä ikäänkuin _kuulinkin_ ne sanoina: On siinäkin -miestä! - -Seisoin hänen mentyään hyvän aikaa raukeana alallani ja minut valtasi -uusi tunne. Yhtäkkiä ja vakuuttavalla voimalla kävi minulle selväksi, -että se mitä kirjelaatikon luona seisoessani välähti mieleeni, -olikin totta, että minä siis tähän saakka olin vain uhitellut kuin -pahankurinen lapsi, mutta että pohjimmaltaan en ollutkaan pitänyt -kuolemaa vielä välttämättömänä. Nyt sitä vastoin laskeutui päälleni -raskaana tunto siitä, että minun on välttämättä kuoltava. Katselin -siinä ikäänkuin syrjästä itseäni ja näin että sillä pensaan takana -häpeissään värjöttävällä mies polosella ei ollut enää muuta tehtävänä -kuin poistua elämästä. Tunsin nyt vasta oikein todenteolla solahtaneeni -äärimmäiseen nuotan perukkaan, jossa ei ollut muuta kuin tukehtuminen -varana. Ja tuo tunto yhä vahvistui tai oikeammin sai uuden luonteen -eräästä pikku tapauksesta, joka minulle sattui kotiin mennessäni. - -Kun minä tuolta lymypaikastani vihdoin lähdin, kulin minä suoraa -metsän läpi kotiinpäin. Mielessäni oli jähmettyneenä vain yksi asia: -panna kiiruusti kaikki täytäntöön. Ja minä riensin melkein juoksemalla -eteenpäin, ikäänkuin tahtoen välttää jotakin epämääräistä tarttumasta -itseäni takinliepeeseen ja sanomasta: kuulehan, mitä sinä nyt --? -Vaikka kulin nopeasti ja koko sieluntoiminta piukkaan kiertyneenä tuon -yhden asian ympärille, huomaan minä nyt jälestäpäin kuinka tuolla -lyhyellä matkalla kaikenlaiset pikku seikat hyvin elävästi painuivat -mieleeni. Muistan tarkoin niiden sammaltuneiden kivien muodon joiden -yli harppailin ja puunjuuret, joihin olin kompastua. - -Lähellä asuntoani on metsän keskellä pieni mökki -- olemme kerran -yhdessä kulkeneet sen ohi. Näen vieläkin niin elävästi mielessäni, -kuinka siitä ohi rientäessäni istui portaalla pari vanhaa vaimoihmistä, -joiden jaloissa kaakerteli kana ja syrjempänä vinkui porsas, jonka -toinen takajalka oli ruuhessa, mistä hän koetti sitä saada pois. Vaimot -istuivat selin minuun ja keskustelivat jostakin hyvin vilkkaasti. Juuri -ohi mennessäni kuulin toisen sanovan: "Jöss' sentään toisenkin kerran! -Mutta eihän tuo nyt tahallaan liene itseään hukuttanut?" - -Eteenpäin rientäessäni pysähdyin äkkiä hämmästyneenä, sillä eräs uusi -asia pisti mieleeni noiden koneellisesti kuulemaini sanojen johdosta. -Tässä täytyy minun poiketa hiukan syrjään ja mainita, että itsemurhan -olin jo hyvän aikaa sitte suunnitellut revolverilla suorittavani. -Kolmisen viikkoa sitte muistui näet eräänä hetkenä mieleeni, kuinka -muuan tuttavani näytti minulle kerran pientä revolveriaan ja lupasi -myydä sen halvasta. Menin silloin hänen luokseen ja pyysin ostaa -sen. Se oli hänellä vielä tallella ja kaupat tehtiin, jonka jälkeen -hän laski leikkiä, että on hiukan uskallettua luovuttaa revolverinsa -tällaiselle taiteilijasielulle, eihän sitä muka tiedä mitä siitä -vielä seuraa, mihin minä vastasin samoin jollakin leikinlaskulla, -vaikka mielessäni olikin että tällä minä vielä ammun itseni. Näinpä -siinä samalla paikankin missä sen teen. Se oli metsässä täällä -asuntoni lähistössä eräs sammaleinen kallio, jonka kupeella on mukava -lepopaikka. Kerran siinä loikoessani tuli mieleeni, että siinä sekin -voisi tapahtua ja nyt leikkiä laskiessamme tuli se jälleen mieleeni. -Kävin sitte revolverin saatuani siellä uudelleen ja tunnustelin sen -kykyä ampumalla petäjänkylkeen. Siitä pitäin oli revolveri ollut -kätkössä pöytälaatikossani ja tarkoin olin jo kuvitellut, kuinka -se kaikki tulee tapahtumaan. Nyt siinä metsän läpi kulkiessani oli -minulla koko ajan liikkumatonna mielessäni häämöttänyt revolveri ja tuo -samainen paikka siellä kallion kupeella, kunnes nuo kuulemani sanat -toivat mieleeni uuden ajatuksen. - -Kuten jo sanoin, pysähdyin minä hämmästyneenä, kun nuo sanat olivat -ehtineet syvemmälle tietoisuuteeni kaivautua: minunhan tarvitsi vain -hukkua ja siten häviäisi teostani se painostava ja kaamea sivutunto, -mikä itsemurhalla omaisiin nähden aina täytyy olla. Minä menen vain -järven rantaan uimaan kuten joka päivä pitkin kesää olen tehnyt, uin -niin kauas selälle etten jaksa takaisin palata, ja siinä se sitte on. -Sehän oli niin yksinkertaista ja kuitenkaan se ei ollut ennen mieleeni -juolahtanut, tai jos olikin, niin olivat ajatukseni kuin jostakin -ennakkopäätöksestä olleet revolveriin kiintyneinä. Tapaushan tulisi -kulkemaan onnettomuuden nimellä, sillä pitkin kesäähän sanomalehdet -ovat sisältäneet uutisia hukkumisista uimaretkellä. - -Mutta noiden muiden edellä käyneiden tapausten yhteydessä ei näyttänyt -enää mitenkään tavalliselta sattumalta, että minä olin ohi rientäessäni -nuo sanat kuullut ja siten saanut siis ikäänkuin viittauksen, kuinka -minun oli meneteltävä. Ja niin minulle selveni yhtäkkiä, että minä en -ollut ainoastaan itse pitänyt välttämättömänä kuolla, vaan että sen oli -kohtalokin tehnyt -- "ukon" kuva oli mielestäni hävinnyt siellä pensaan -takana seisoessani ja sijalle tullut jonkunlainen ankara, hellittämätön -ja jääkylmä kohtalonvaltias --. Tunsin tuolloin että se on minut -kykenemättömänä tuominnut kuolemaan ja julistanut minulle päätöksensä -mahdollisimman selvästi. Raskaana laskeutui päälleni tunto siitä ja -hitaasti kulin minä lopun matkasta kotiin. En ajatellut juuri mitään ja -omituista on että tuolta loppumatkalta minä en muista mitään seikkaa. -En ollenkaan tiedä mistä kautta minä tulin ja ketä mahdollisesti -pihalla kohtasin. Nyt enää tunnen vain hämärästi että minun oli hyvin -vaikea kulkea, jopa vaikea hengittääkin ja että minä liikuin kuin -sumun keskellä tai kuin unissakävijä. Kaikki sieluntoimintani olivat -keskittyneet tai paremminkin jähmettyneet yhden asian ympärille: panna -tuo tuomio mitä kiiruimmin täytäntöön. - -Heti sisälle tultuani etsin pyyheliinan ja saippuan ja lähdin kuten -tavallista rantaan. Nyt jälestäpäin tuntuu minusta, että vaimoni istui, -poika sylissään jossakin ulkona ja sanoi: "isä menee tuolla uimaan", -johon poika perässä kerraten sanoi: "ishä -- mennee -- uimaan". Mutta -nuo sanat kuuluivat minulle kuin jostakin kaukaa sumun takaa ja -synnyttivät kurkussani vain muutamia katkeria kuristuksia. - -Sen sijaan minä ennen rantaan tuloani sain erään hyvin elävän -mielikuvan. Mieleeni kohosi kaikkia pikku seikkojaan myöten eräs -hetki kouluajoiltani. Olin vasta tullut kesäluvalle kotiin, loikoilin -aamulla vuoteellani ja minun oli kovin hyvä olla. Keittiöstä kuului -kahvikuppien kalinaa, aukioleva akkuna narahteli hiljaa saranoillaan -kuin hyvänmielensä osotteeksi ja pihalta kuului pääskysten -luritus. Viereisen huoneen ovi oli auki ja siellä keskusteli äiti -matalalla äänellä jonkun vanhemman naisihmisen kanssa. Äidin joka -sanasta värähteli hyvä mieli ja tyytyväisyys, kun hän kertoi minun -kotiintulostani ja miten hänestä aina lasten maailmalla ollessa -tuntuu kuin olisi joku osa omasta ruumistaan poissa. Ja nyt siinä -kävellessäni tuli minulle kiduttava mielikuva siitä, kuinka äiti on -menettämäisillään yhden osan itsestään. Tunsin siitä jonkunlaista -tukehuttavaa kuristusta, koetin torjua sitä pois mielestäni ja -raskaasti raahaten astelin rantaan. - -Istuin kappaleen aikaa rannalla enkä ajatellut mitään. Päivä oli -harvinaisen kaunis. Kohtisuoraa edessäni järvenselällä oleva lehtosaari -kuvastui kokonaisuudessaan tyynen veden pinnan alapuolella, jostakin -niityltä kuului laulua ja kaikkialla ympärilläni loistivat kesäiset -värit ja ilakoivat pääskyset, jotka kylästä tänne lennellen livahtivat -vedenpinnalla itseään virkistämässä. Mutta tuo kaikki tuntui minusta -niin etäiseltä ja vieraalta. Kerran vain tuli mieleeni, että kaunis -tämä maailma sentään on, mutta heti sen jälkeen aloin minä riisuutua, -tuntien taas kurkussani noita äskeisiä kuristuksia. - -Kun olin täysin riisuutunut, menin kiiruusti ja suoraa veteen. Ja -minusta tuntui kuin koko luonto ympärilläni olisi äänettömäksi -herkistyneenä seurannut tuota veteen menoani. Juhlallisesti ja -kankeasti minä laskeusin jalat edellä järveen ja kun raikas vesi -kohosi polviin, vyötäisiin, rintaan, ajattelin minä vilaukselta, että -näinköhän se sitte minun elämäni päättyy. Kun vetelin ensimäisiä vetoja -eteenpäin, en ajatellut mitään, koetin vain hengittää tasaisesti ja -pysyä tyynenä, aivankuin minulla olisi ollut hyvinkin pitkä matka -uitavana. - -Kun olin siten etääntynyt jonkun matkaa rannasta, varastausi äkkiä -mieleeni ajatus, että onkohan minun sitte todellakin pakko uida kauas -selälle ja hukkua, vai eikö ole aivan omassa vallassani kääntyä -takaisin ja uida rantaan. Mutta silloin tuntui minusta, että takanani -jossain hyvin kaukana ja korkealla tarkastelee menoani rävähtämättä -kaksi totista ja ankaraa silmää ja että minä en niiden takia kehtaisi -kääntyä takaisin. Niin, todellakin se oli sinä hetkenä jonkunlainen -häpeän tunne joka minua esti palaamasta jos olisin halunnutkin. Ja -niin minä uin edelleen, katsoen jäykästi suoraa eteeni. Vaikka en -kiinnittänyt mihinkään huomiotani enkä mitään ajatellut, näin kuitenkin -kaikki niin erikoisen selvästi: saaren kaukana edessäni, koivun lahden -vasemmalla rannalla ja hyönteisten survonnan lähellä vedenpintaa. Ja -nuo näkemäni väreilivät ja heiastelivat omituisesti tajuntani pinnalla, -vaikka itse varsinainen ajatustoiminta olikin pysähdyksissä. Niinpä -muistan nyt jälestäpäin kuinka esimerkiksi mielessäni liikkui jotakin -sellaista kuin että olisi hyvin mieltäkiinnittävää tavotella sattuvaa -värisävyä maalatessaan tuollaisen pienen lehtosaaren vedenpinnan alta -näkyvää kuvajaista, sillä kun on pääasiallisesti samat värit kuin -itse saarellakin, mutta lisäksi vielä tuon vedestä heiastumisen luoma -hienon hieno erikoissävy. Miksenkähän ole siihen koskaan huomiotani -kiinnittänyt ja samoin tuuheaan lehtipuuhun, kun sen läpi paistaa päivä -särkyen lukemattomiksi välkepinnoiksi ja lehtien väri käy samalla niin -kuulakan viheriäksi, kuten tuon koivun tuolla lahden rannalla? Tuon -tapaisia ajatusväreilyjä liikkui tajuntani laiteilla. Ne liikkuivat -tavattoman kerkeästi, vaikka olenkin tarvinnut näin monta sanaa -kuvatakseni niistä pientä osaa. Niiden toimintaa voisi ehkä suunnilleen -verrata siihen, kun syyskesällä välkehtii salamoita ympäri taivaan -rantaan, vaikka ei olekaan varsinaisesti ukonilma. Ja ne kiusasivat -minua omituisesti. Tieto siitä etten kyennyt niitä hillitsemään -ikäänkuin herpautti voimiani ja hetken oli minulla jo tunto siitä, että -minä tuossa tuokiossa vaivun pohjaan, mikä pakotti minut hengittämään -mahdollisimman säästeliäästi etten hätääntyisi, sillä tuo alkuperäinen -mielikuvani järvenselälle uimisesta ja sinne vaipumisesta ikäänkuin -veti minua eteenpäin. - - * * * * * - -Minä lähdin uimaan asuntoamme kohti pistävän lahden -- muistat kai sen? --- pohjukasta ja suuntasin matkani selälle, ulos lahdesta. Kun olin -tullut lähelle lahden suuta, pistäysi vasemmalta näkyviini vene, jota -souti vanha ukko, ja perässä istui pikku poikanen vetäen uistinta. -Minä käännyin oikeaan välttääkseni heitä. Vaikka he eivät olleetkaan -lähellä, kuului heidän keskustelunsa hankasten kitinän lomasta pitkin -vedenpintaa selvästi. Puhuessaan jostakin suuresta hauesta, jonka -kanssa hän oli saanut "puolen päivää vehtailla", vaikeni ukko kesken -lauseen ja kuului sitte sanovan: "Näkyy maar tuolla olevan muuan -uimamieskin", mihin poika hetken kuluttua kuului vastaavan: "Minäpä -näin sen jo ennemmin ja tunnenkin sen. Se on herra M., taidemaalari, -joka maalaa papalle suurta taulua. Hän näkyykin olevan täällä, vaikka -pappa on sanonut hänen olevan jossakin matkoilla". - -Sanoin jo kuinka varsinainen ajatustoimintani oli pysähdyksissä. -Nyt jäivät nuo pojan sanat mieleeni ja ajatukseni kiertyivät -liikkumattomiksi niiden ympärille. Liikkumattomiksi siten, että -minä en tehnyt noista sanoista mitään johtopäätöksiä mielessäni, -vaan koetin estää ajatuksiani niihin lähemmin kajoamasta tai niitä -tunkeutumasta syvemmälle tajuntaani. Koetin niitä ikäänkuin pidättää -korvissani, jossa ne yhä edelleen kuulin. Mutta siitä huolimatta ne -tunkeutuivat syvemmälle ja saivat minussa aikaan omituisen muutoksen. -Tahtomattani huomasin itsessäni alkaneen saman kaksinaisuuden, joka -minussa oli vallinnut siihen saakka kuin seisoin lymyssä siellä tien -varrella, nimittäin sellaisen, että toinen osa koetti tekosyillä pettää -minuuttani, toisen vaatiessa rehellistä peliä. Kun nyt jälestäpäin luon -katsauksen tuon "kuolemanuintini" loppuosaan, käsitän selvästi kuinka -tuo itseni nenästä vetäminen ilmeni. - -Ensinnäkin minulta oli hävinnyt usko siihen että minun nyt -_välttämättä_ täytyi kuolla. Toiselta puolen koetin siitä kyllä -pitää kiinni, mutta se oli nyt enää teennäistä, tuollaista uhmailua -kuin ennenkin. Kuten jo saroin, käännyin minä veneen huomatessani -oikealle. Siten tuli suoraan edessäni olemaan lahden suussa oleva, -oikeasta rannasta ulkoneva pieni niemeke. Vilahdukselta minä sen -näin, mutta en ollut siitä tietävinäni, katsoin vain edessäni olevaa -lähintä veden pinnan osaa ja uskottelin uivani yhä vain selälle päin. -Vasta kun minä lähelle nientä ehdittyäni aloin väsyä, täytyi minun -rehellisesti tunnustaa itselleni pyrkiväni maalle, sillä nyt aloin minä -epätoivoisesti ponnistellen pyrkiä rantaa kohti. - -Kun viimeisiä voimiani ponnistaen vihdoinkin sain pohjan jalkaini -alle, valtasi minut sinä hetkenä ääretön helpotuksen tunne, niin että -minä pitkän aikaa seisoin alallani ja syvästi hengittäen nautin tuosta -tunteesta. Jollei se sinusta tuntuisi kovin suurelliselta, vertaisin -sitä siihen mitä kuolemaantuomittu tuntenee, kun hänet viime hetkenä -armahdetaan ja hänelle sanotaan: Olet vapaa ja saat mennä mihin tahdot! - -Maalle noustuani istuin kauan alastomana rantanurmikolla ja luonto -ympärilläni näytti taas niin tutulta, ikäänkuin lähemmäs siirtyneeltä. -Kaikki värit, valot ja varjot kävivät jälleen tuttavallisiksi -ja vilkuttivat minulle tervehdykseksi silmää. Istuttuani hetken -erikoisesti mitään ajattelematta, rupesin lähemmin selvittelemään mitä -oli tapahtunut. Nyt täytyi minun myöntää itselleni, että ne olivat -juuri nuo pojan sanat, jotka minun olivat maalle saattaneet, että minä -niissä luin ikäänkuin peruutuksen sille kuolemantuomiolle, jonka olin -uskonut tulleen julistetuksi siellä tien varrella pensasten takana. - -Mutta eikö tämä pohjaltaan ollut vallan merkityksetön tapaus, koetin -siinä itseäni vastaan väittää, oliko mitään järjellistä syytä noiden -sanojen johdosta perääntyä päätöksestäni? Koetin vetää taas "ukkoa" -esille -- ennenhän hän oli kuvastunut mieleeni ilman vetämättä -- ja -nähdä siinä hänen juoniaan sekä soimata itseäni, että olin kyllin -raukka tarttuakseni tuollaiseen kurjaan syöttiin, jolla hän minut -takaisin elämään kiskoi. Muistuipa siinä mieleeni vielä eräs pikku -tapaus, joka minulle sattui ollessani piirustuskoulussa. Minulta -olivat rahat kaikki -- olin ne kevytmielisesti hävittänyt -- ja mikäli -vuokranmaksuaika läheni, sikäli suureni asia silmissäni niin että sen -edellisinä päivinä koetin kaikin mokomin välttää kortteerini rouvaa. En -ollut silloin vielä tottunut tovereilta lainailemaan ja äärimmäisellä -epätoivolla odotin kuukauden viimeistä päivää. Kun se tuli ja -minä joka hetki pelkäsin rouvan tulevan vuokrasta muistuttamaan, -nousi hätäni huippuunsa ja lopulta en tiennyt muuta keinoa kuin -- -karkaamalla pelastua häpeästä! Vein parhaan pukuni panttiin matkarahoja -saadakseni ja menin sen jälkeen erääseen kahvilaan, jossa meidän -piirustuskoululaisten oli tapana käydä, ja ryhdyin siellä kirjottamaan -paria kirjettä, joista toisessa selitin asuin toverilleni poistumiseni -sekä toisessa rouvalle, ilmottaen hänelle maksavani heti kun siihen -kykenen. Kun olin kirjeet kirjottanut ja pistänyt taskuuni sekä -istuin asemaani miettien, tuli kahvilaan muuan koulutoverini ja istui -rinnalleni juttelemaan. Kun hän oli tuollainen aina laverteleva mies, -en häntä kuunnellut, jota paitsi en ollut siinä mielentilassakaan. -Mutta vaistomaisesti jäivät sentään hänen laverteluistaan mieleeni -sanat: "Oleks' Iikkaa nähnyt, hän sai eilen rahakirjeen. Pitäisi lähteä -vippaamaan". Tuo, Iikka oli lähimpiä tovereitani ja yhtäkkiä tuli -mieleeni, että miksen voi mennä häneltä lainaamaan vuokranmaksuun. Ja -samalla tuntui minusta perin luonnolliselta asialta pikku lainaaminen, -vaikka se ennen olikin ollut niin tavattoman vaikeata. Jopa alkoi tuo -tapaus suureta mielessäni kuten äsken rahapula, ja lopuksi olin varma -että itse kohtalo oli tuollaisella hienotunteisella tavalla neuvonut -minulle keinon. Menin ja sain Iikalta rahat ja niin pelastuin. - -Tuon pikku tapauksen muistettuani ja asetettuani tämän rinnalle, koetin -"ukkoa" ajatellen kiihottaa viimeaikojen katkeruuttani uuteen paloon, -soimaten itseäni että olin aina kyllin raukka tarttumaan tuollaisiin -kurjiin syötteihin. Mutta itsekiihotuksessani en onnistunut. Tunne -sen tuomion peruutuksesta, jonka alaiseksi siellä tienvieressä luulin -joutuneeni, oli siksi liian vahva ja samoin sitä seurannut elämänhalu, -jonka tunsin kaiken alta alkavan voimakkaana esiin kuohua. Ja vielä -eräs toinen asia, joka oikeastaan kuuluikin tuohon edelliseen. -Niemenkärkeä kohti uidessani ja nuo pojan lausumat sanat korvissani -oli minulla hämärästi ja pikimmältään vilahtanut mielessä, että voisin -mennä tilanomistaja P:n luo ja pyytää häneltä etukäteen sen suuruista -rahasummaa, jommoista välttämättä tarvitsin ja joksi viime aikoina -"ukon" kanssa kamppaillessani olin vaatimukseni supistanut. Nyt -tunnustin itselleni rehellisesti, että se oli todellakin mielessäni -käynyt ja että se seikka se tässä lopulta kaikki ratkaseekin. Ja -omituista, tuo avomielisyyteni synnytti minussa jonkinlaista hellää -myötätuntoisuutta itseäni kohtaan. Samalla minussa heräsi halu mitä -kiiruimmiten päästä herra P:n luo. Tunsin voivani hyvin luonnollisesti -esittää hänelle asiani enkä pelännyt enää ollenkaan häntä tavata. - - * * * * * - -No niin, kotona käytyäni riensin oikopäätä hänen luokseen. Tapasin -hänet kotona ja hän otti minut erinomaisen ystävällisesti vastaan. Hän -kyseli mielenkiinnolla suunnitelmistani ja kertoi erään tuttavansa, -muutaman virkamiehen kaupungista, jolle kerran maalasin pari -akvarellia, puhuneen kiittäen minusta. "Vallan mielellään" suostui hän -pyyntööni ja antoi minulle heti mainitsemani rahasumman. - -Kuinka ja mitä tietä sieltä palasin, en voi ollenkaan sanoa, sillä -koko matkan ja koko eilisen päivän ja viime yön on minussa raivonnut -sellainen idea-kuohunta, etten ole voinut muuta kuin heittäytyä sen -valtoihin ja hengessäni hekumoida yhdellä kertaa koko kuluneen ja -helteisen kesän edestä. Ja tuntuu kuin koko luontokin olisi käynyt -samojen sielullisten vaiheiden läpi, sillä tähän asti on viikkokausia -kestänyt tukahuttavaa poutasäätä ja vasta tänään on ensi kerran -satanut. Kirjotan tätä avonaisen ikkunan ääressä ja tunnen kuinka -kaikkialla edessäni tapahtuu virkeä eloon havahtuminen. Sade heikkenee -juuri ja tuolla kohtisuoraa edessäni olevan kukkulan takaa työntää -ilta-aurinko repaleiksi vuotaneiden pilvien lomitse säteensä esiin, -näkyen tänne kastepisaroista välkkyvän puiston keskellä olevaan -asuntooni kuin hymyilevä silmä kyynelisten silmäripsien välistä. -Heittäessäni ahnaita silmäyksiä tuonne ulos, tulee yhtäkkiä mieleeni -ne Göthen säkeet, joita sinä kerran eräänä keväisenä päivänä lausuit, -katsellessamme huoneesi akkunasta ulos: - - Was zieht mir das Herz so? - Was zieht mich hinaus? - Und windet und schraubt mich - Aus Zimmer und Haus? - Wie dort sich die Wolken - Um Felsen verziehen! - Da möcht' ich hinüber, - Da möcht' ich wohl hin! - -Ja minä saan väkevän halun heittäytyä kylpemään ja hekumoimaan noissa -raikkaissa tuoksuissa ja väreissä! Ja työni odottaa tuossa, sekin -ikäänkuin hymyilee minulle, tuo keskeneräinen maalaus, jota pitkät ajat -olen vihamielisesti katsellut ja välistä halunnut kokonaan tärvellä, -mutta jota minä nyt himoitsen päästä valmistamaan, tuntien halua oikein -Michel Angelo'maisella raivolla käydä siveltimineni sen kimppuun. - -Entä "ukko?" Hänen kuvansa on mielestäni haihtunut kuin savu ilmaan, -samoinkuin koko kuluneiden kuukausien tuskallinen ja itsekiduttava -jurotuselämänikin, joka nyt enää tuntuu vain pahalta unennäöltä ja joka -saa minut vain ihmettelemään, etten siitä osannut ennen ulos astua, -koska se lopultakin niin yksinkertaisesti tapahtui. "Ukon" tilalla -kuvastuu mielessäni taasen tuo universalinen ja hellästi lapsistaan -huolehtiva elämän isä. Ja hänen suhteensa minuun tuntuu tällä hetkellä -samanlaiselta kuin vanhimman lapseensa, jota hänen on oikuttelujen -takia täytynyt hieman piiskata ja jolle hän sen jälkeen leppeästi -hymyillen sanoo: No niin, osaathan sinä sentään olla kilttikin! Ja -hetken juoniteltuaan ja tyrskittyään alkaa lapsi kyyneltensä lomasta -hymyillä ja rientää leikkiään jatkamaan. - -Mutta täytyy lopettaa. En tiedä mitä kaikkea tähän lienee tullutkaan ja -minua melkein alkaa hävettää tämän lähettäminen. Mutta sen edellisen -takia minun täytyy se tehdä ja sulenkin tämän kiiruusti kuoreen, -huolimatta sitä kritikini alle alistaa. Ajattelen vain huolettomasti, -että menköönpähän nyt siinä asussa kuin se hetken vaikutelmasta on -esiin vuotanut. - -Pian kai sinä taas ilmestyt näille main? Odotan sinua hartaasti, -sillä silloin saamme taas yhdessä "siunata elämää", kuten sinulla -toissa kevännä oli tapana sanoa. Piirränkin siis tähän vain: pikaisiin -näkemiin -- -- -- - - * * * * * - -Vähän yli kolme vuotta edellisen jälkeen kirjottaa herra M. -kuolinvuoteellaan samalle toverille kirjeen, josta seuraavassa on muuan -kohta. - - * * * * * - -Vaivaloisesti kirjotan tätä lyijykynällä vuoteessani maaten. Aina -väliin täytyy levähtää, sillä voimani ovat perin lopussa. Tuskin -minulla on enää montakaan päivää jälellä, sen tunnen selvästi. Keuhkoni -alkavat olla lopussa ja hiljainen sammuminen tapahtuu yli ruumiini. -Toisinaan kun makaan suorana peitteen alla enkä tunne mitään kipua ja -kun ympärilläni on niin hiljaista ja minä katson liikahtamatta ylös -kattoon, tuntuu kuin ruumiistani ei olisi enää jälellä muuta kuin -silmät, joiden läpi luon viimeisiä katsauksia tähän maailmaan. Välistä -tuo tunne käy niin eläväksi, että minun täytyy liikuttaa peitteen alla -käsiäni tai jalkojani, tullakseni vakuutetuksi että nekin ovat vielä -mukana. Ja tämä kirjottaminen tuntuu hyvin omituiselta. Lyijykynän -kahina paperilla kuuluu kuin jostakin vieraasta maailmasta, ja -kirjaimet, joita hitaasti syntyy, kynä ja sitä hallitseva laiha käteni -näyttävät niin etäisiltä ja oudoilta, että se toisinaan saa minut -melkein hymyilemään. - -Olen näinä viime aikoina menneisyyttä silmäillessäni usein muistanut -sitä hetkeä, jolloin, minä todenteolla valmistausin omin valtoini -elämästä eroamaan. Tietysti kai muistat ne silloiset kirjeeni? Nyt -tuntuu minusta että jos silloin todellakin olisin tunkeutunut ulos -elämästä, minä sieltä rajan takaa yhtä suurella epätoivolla olisin -alkanut pyrkiä takaisin tälle puolen. Sillä ainoastaan nyt tunnen minä -arvokkaalla tavalla voivani tuon rajan yli kulkea. - -Eikä se kuten tiedät ollut viimeinen umpisokkelo, johon elämä minut -saattoi tai johon paremminkin itse kietouduin. Monen ahtaan raon -kautta minun on täytynyt senkin jälkeen kulkea. Ja nyt yleissilmäystä -kulettuun taipaleeseen heittäessäni näyttää siitä verrattomasti suurin -osa kulkeneen elämän varjopuolia. Siellä ja täällä vain pimeän keskellä -valokohta kuin lepopaikkana. - -Mutta kummallisesti tässä kuoleman kynnyksellä asiat luonnettaan -vaihtavat. Minä tajuan nyt niin selvästi, että ne ovat juuri nuo -kärsimysten pimentämät taipaleet elämälleni sisällyksen antaneet, että -ne ne oikeastaan ovatkin oleellinen osa elämästäni ja että ilman niitä -minä eroaisin nyt kovin köyhänä elämästä. - -Nyt sitä vastoin tunnen viimeisen rajan yli astuvani kuin työmies, joka -väsymyksestä raskain askelin ja tehdyn työn tunnosta vakavoitunein -kasvoin käy ehtoolla pellolta kotiin. Ja minusta on kuin näkisin tuon -elämän isän itsensä seisovan edessäni ja avaavan minulle porttia ja -sanovan vakavalla lempeydellä: No niin, poikaseni, sinä olet välistä -omin lupisi ja ennen aikojasi yritellyt tästä läpi, mutta etkö nyt -huomaa paremmaksi, että minä sen sinulle aukasen? Ja minä nyökäytän -hänelle myöntävästi päätäni ja käyn tyytyväisenä portin läpi. -- -- -- - - - - -YKSIN ELÄMÄSSÄ - - - Katso, sun rintasi rauhassa menneet kevähät nukkuu, - Katso, sun rakkahat riemus ja tuskas on poissa, on poissa. - Viileä onni sun ohimoillasi asuu, syysöiden onni. - - V.A. Koskenniemi. - -Palattuani taas kesän loputtua tänne yksinäiseen asuntooni suuren -kivitalon viidennessä kerroksessa olen jo viikon päivät viettänyt -melkein täydellisessä yksinäisyydessä. Ja mitäpä minulla olisikaan -enää muiden ihmisten kanssa tekemistä. Kun katselen ympärilläni noita -tuttuja esineitä: valkoisella raidilla peitettyä vuodettani, leveätä -nahkasohvaani, jonka päällys on sieltä ja täältä ohueksi kulunut, -hyllyllä olevia kirjarivejä tai tuota hiukan pölyttynyttä vesikarahvia -yöpöydällä -- kun katselen niitä, tuntuvat ne minusta vähintäänkin -yhtä läheisiltä kuin kuka hyvänsä noista ulkopuolellani häärivistä -ihmisistä. Niihinhän minua eivät kiinnitä minkäänlaiset siteet, ei -edes kaikkein ulkonaisimmatkaan, sillä elänhän minä täällä komerossani -pienen pääomani jätteillä kenestäkään riippumatta ja vaimoni sekä -kaikki muut läheisimmät omaiseni lepäävät jo nurmen alla, jonne tästä -minäkin kai pian siirryn. Kun ympärilläni on hiljaista ja minä pysähdyn -kuuntelemaan uuninolalla olevan kellon säntillistä ja lakkaamatonta -tikutusta, tuntuu kuin elämästäni joka naksaukselta lohkeaisi tuntuva -pala pois ja että sitä enää on hyvin vähän jälellä. - -Eikä se minussa synnytä pelkoa eikä kauhua, päinvastoin minä ihmettelen -ettei tuntilasini ole jo ennen tyhjiin juossut. Sillä jos kukaan -niin kyllä kai minä olen valmis täältä pois siirtymään. Olenhan minä -kuin hyvin järjestetystä kellokoneistosta syrjään ja joutilaaksi -työntynyt ratas, jota kosketus toisiin rattaisiin ei enää liikkeeseen -pane. Varsinkin valtaa minut sellainen tunne asettuessani iltapäivin -akkunani ääreen ja katsellessani ihmisvilinää alhaalla Esplanadilla. -Siellä kävelee, kiertää, soluu tai paikalleen pysähtyneenä juttelee -nuoria ja vanhoja, miehiä ja naisia kaikista yhteiskuntaluokista, ja -kaikki ne tuntuvat toisiaan tarvitsevan ja olevan toisiinsa jollakin -tavoin sidottuja, ja kun ne hajaantuvat koteihinsa, niin on siellä -vastassa uusia individejä, joihin ne liittyvät ja jatkavat tuota samaa -hyörinää. Mutta minä tunnen luisuneeni elämän ulkopuolelle ja katselen -ihmishyörinään tuolla alhaalla kuin jostakin toisesta maailmasta. -Ja ympärilläni on niin viileä ja rauhallinen tuntu ja on kuin nuo -ohimoillani vaalenneet hiukset olisivat alkua siitä lumesta, joka minut -kai pian kokonaan peittää. - - * * * * * - -Tällaisina hiljaisina iltoina kuin nytkin, jolloin lamppu hiljaa -sihisten palaa pöydälläni, kello uuninolalla jatkaa herkeämätöntä -tikutustaan ja ylhäältä uutimien lomasta pilkistää tänne joku -viluinen tähti, lasken minä kirjan kädestäni ja istun pitkät hetket -alallani enkä ajattele mitään, katselen vain. Katselen kun mennyt -elämäni siirtyy kuin kuvasarja sisäisen näkemykseni editse. Ja noin -katsellessani on minulle selvinnyt monta seikkaa, jotka silloin niihin -kiinni eläytyneenä ollessani tuntuivat milloin selittämättömiltä, -milloin tuskallisilta. - -Tajuan nyt niin selvästi, kuinka ja mitä teitä tuo erilleen luisumiseni -on tapahtunut. Monta sidettä siinä on ratkennut ja kipeästi se -aikanaan on koskenut. Tuntuu kuin ympärilläni olisi alkujaan ollut -jonkunlainen romantisuuden harso, jonka elämä on vähitellen risoiksi -repinyt ja tuuleen hajottanut, pakottaen minun katsomaan todellisuutta -sellaisenaan. Enkä minä voi sanoa, oriko tuon elämää kaunistelevan -harson häviäminen ollut minulle onneksi vai onnettomuudeksi, yhtä -vähän kuin kykenen määrittelemään, olenko tässä nykyisessä tilassani -onnellinen vai onneton. Totuttuani lopulta katsomaan elämää sen -realisessa todellisuudessa ovat sammuneet ne intohimot ja lakanneet ne -monet tuskat, jotka ennen tekivät sydämeni levottomaksi kamppaillessani -tuolla elämän hyörinässä. Mutta samalla on minussa ikäänkuin katkennut -elämän valtasuoni, jonka sykähtelyä en enää itsessäni tunne, -älyllisesti vain käsitän sen tuolla ulkopuolellani sykkäilevän. Ja -siten minä olen kulkeutunut elämän ulkopuolelle, jossa ei voi sanoa, -onko olo onnellista vai onnetonta, sillä kauan olen minä jo Faustin -kanssa voinut sanoa: - - Entschlafen sind nun wilde Triebe - Mit jedem ungestümen Thun. - -Monta seikkaa siihen on ollut vaikuttamassa, tuohon elämästä pois -luisumiseen, mutta nyt antaessani kuluneen taipaleen uudelleen ja -uudelleen katseeni ohi liukua, esiintyy sieltä monien tapausten -joukosta vallankin kolme momentia, jotka voimakkaimmin ja toinen -toistaan perusteellisemmin ovat tuohon irtautumiseen vaikuttaneet. -Nyt kun niiden tuottamat tuskat ovat aikoja laanneet, saatan minä -niitä tyynesti tarkastella ja selvitellä. Vaikka ne ensi katsaukselta -näyttävätkin niin vähäpätöisiltä, ovat ne sentään elämälleni merkinneet -paljon. - - * * * * * - -Olin silloin kahdeksankolmatta vuoden ijässä sekä ollut jo muutamia -vuosia naimisissa ja minulla oli eräs hyvä ystävä, itseäni paljon -nuorempi mies, joka lueskeli ensi vuosiaan yliopistossa. Kerran -tutustutin minä hänet muutamaan nuoreen ja harvinaisen lahjakkaaseen -naiseen, jonka itse olin aikasemmin tullut tuntemaan. Aivankuin -kokeilija seurasin minä huvitettuna syrjästä, minkä vaikutuksen he -toisiinsa tekevät. - -Varsin pian huomasin minä heidän suhteensa kehittyneen sille asteelle, -jota ranskalainen kirjailija Stendhal nimittää kristallimuodostumaksi, -jolloin molemmat näkevät toisissaan pelkkiä hyviä ja kauniita -ominaisuuksia. Vanhemman ja tyyntyneemmän henkilön on aina hauska -syrjästä seurata sellaisten ensi hurmiossaan olevain nuorten -silmänluonteja ja kainoja lähentelemisyrityksiä. Kumpikin piti minua -uskottunaan ja kertoi minulle toisistaan saamiaan vaikutelmia. - -Eräänä iltana heidän tutustumisensa ensi aikoina olimme taas kolmisin -yhdessä -- kahden he sitä ennen tuskin lienevät olleet -- ja menimme -syömään illallista erääseen rauhalliseen ravintolaan. Saimme siellä -haltuumme yksinäisen sopen, joka oli raskailla oviverhoilla erotettu -muusta huoneustosta. Puhelimme iloisesti ja puolivallattomasti sitä -ja tätä ja kun toverini piti vähän ajan kuluttua rientää asemalle -muuatta sukulaistaan vastaan, uhkasin minä häntä kiusotellakseni -jäädä vielä ravintolaan ja pyysin neitiä seurakseni. Hän tarttuikin -heti juoneeni ja lupasi jäädä, sanoen erinomaisesti viihtyvänsä minun -seurassani. Ja kun hän toverini huolestuneista silmäyksistä huomasi -maaperän tunnustelussa tulleensa hyviin tuloksiin, innostui hän -edelleenkin vakuuttamaan, kuinka hauska, hänellä on minun seurassani. -Minä vakuutin samaa itseeni nähden ja mitä enemmän toverini synkkeni, -sitä iloisemmalta näytti neitonen. Toverini pyysi meitä lähtemään pois -yhdessä hänen kanssaan, mutta me vakuutimme lujasti jäävämme, vaikka -tosiasiassa kai meillä kummallakin oli aikomus lähteä hänen mukanaan. - -Kesken kiistelyämme pistäysin minä toisessa huoneessa ja kun sieltä -hetkistä myöhemmin palasin takaisin, huomasin heti sisään astuessani, -että molemmat olivat siirtyneet lähemmäs toisiaan ja vaikka kumpikin -sisään astuessani oli vaiti, huomasin heidän vielä toisiaan kohti -kumartuneista asennoistaan, että he olivat hiljaa puhelleet, jopa -toverini kasvonilmeistään päättäen erikoisen kiihkeästi. - --- No, kai sinun on jo aika lähteä, että me saamme häiritsemättä jatkaa -illanviettoa? -- sanoin minä äskeistä nuottia jatkaen toverilleni. - --- Kyllä niinkin, -- vastasi hän ja katsahti kysyvästi naistoveriimme, -joka oli nojautunut sohvan selustaan. Siitä asennostaan virkkoi hän -ykskaikkisesti! - --- Kai me nyt lähdemme kaikin pois. Minä olen niin väsyksissä. - - * * * * * - -Tässä kaikessahan ei ollut mitään erinomaista, sillä olihan oma -tarkotuksenikin ollut että me lähtisimme yhdessä pois. Mutta siltikin -minä nuo heidän sanansa kuullessani säpsähdin ja minun tuli tavattoman -tukala olla. - --- Ei -- ei, kuten sanottu, minä jään vielä tänne, -- vastasin minä -luonnottoman iloisesti ja tunsin samalla kuinka minun toinen suupieleni -väkivaltaisesti värähti aivankuin lapsella, joka koettaa estää -loukkautuneisuuttaan itkuksi muuttumasta. - -Minä en uskaltanut katsoa heihin, vaan tähystin eteeni pöydänkanteen -ja pelkäsin sanojani seuranneen lyhyen äänettömyyden aikana, että he -ovat huomanneet mitä minun sisälläni liikkui. Mutta he eivät olleet -sitä huomanneet ja kuinkapa se olisi mahdollista ollutkaan, sillä -täytyihän minun itsenikin myöntää että tämä kaikki mitä tapahtui oli -varsin luonnollista. Mutta minä joka olin esiintynyt heidän seurassaan -jonkunlaisena isällisenä opastelijana ja havainnontekijänä, olin -äkkiä muuttunut kuin lapseksi, joka odottaa isommilta palveluksia -ja hemmottelua. Odotin että he olisivat pyytäneet minuakin -lähtemään, mutta sitä he eivät tehneet, vaan heittivät minulle hyvin -luonnollisesti hyvästi ja lähtivät, jolloin minä taasen tunsin -suupielessäni tuota lapsenomaista värähtelyä, mikä huomio minua yhä -enemmän katkeroitti. - -Naistoverimme meni viimeisenä ja kun hänen vaaleansinisen pukunsa -helmusta oli luikahtanut oviverhojen välitse ja viimemainitut -valahtaneet entiseen asentoonsa, vaikutti se minuun aivankuin ne -olisivat sulkeneet minut kokonaan muista ihmisistä erilleen. Istuin -alas ja koetin vakuuttaa itselleni, että tämä kaikkihan oli itsessään -niin vähäpätöistä ja luonnollista, mutta katkeruutta en saanut -mielestäni karkotetuksi. Päinvastoin alkoi tuo tapaus silmissäni -suureta ja saada yhä laajakantoisemman merkityksen. - -Toverini oli minun läheisin ystäväni, meillä ei ollut juuri mitään -salaisuuksia ja avomielisesti oli hän kertonut minulle nopeasti -tapahtuneesta kiintymyksestään tuohon naiseen. Ja nyt hän yhtäkkiä -alkoi pelätä minua (minusta tuntui niin varmalta että asia oli juuri -sillätavoin) ja oli valmis selkäni takana kiihkeästi vaatimaan tuota -naista pois minun seurastani ja nainen puolestaan oli valmis tekemään -sen. En voinut mitenkään heitä kumpaakaan tuomita, sillä täytyihän -minun myöntää että itse samoissa oloissa olisin tehnyt aivan samoin. -Mutta se seikka, että ulkoapäin oli tullut vieras voima, lemmenvietti, -joka hajottavana tunkeusi minun ja toverini väliin, se saattoi sinä -hetkenä koko elämän silmissäni näyttämään sattuman leikiltä ja puhalsi -rintaani katkeran turvattomuuden tunnon. - -Minä istuin pitkän hetken liikkumatta alallani ja tuijotin mitään -ajattelematta eteeni. Kaasulamppu pääni yllä sihisi ja ritisi hiljaa -ja jostain etäämpää kuului hiljaista puhelua sekä pöytäastiain -kalinaa. Minun oli yhä tukalampi olla ja hetkisen tunsin ikäänkuin -vastenmielisyyttä kulkea noiden samojen oviverhojen välitse, joiden -taakse toverini oli hävinnyt. - -Mutta lopuksi tunsin minä itsessäni voimakasta ihmisnälkää, lähdin -nopeasti pois ja etsin ympärilleni muutamia tuttavia, joiden kanssa -menin toiseen ravintolaan illan loppua viettämään. - -Olin koko ajan heidän seurassaan remuavan iloinen, mikä herätti -heidänkin huomiotaan ja sai heidät vainuamaan jotakin outoa tuon iloni -alla. Mutta jos he vaanivat minua, vaanin minäkin heitä, sillä heti -alunpitäin näytti minusta luonnottomalta ja huonosti motivoidulta, -että me istuimme yhdessä, pidimme ääntä ja puristelimme toistemme -käsiä, vaikka meillä pohjaltaan ei olisi pitänyt olla mitään yhteistä. -Katsellessani siinä ikäänkuin syrjästä pöytäseuraamme, itsekin siihen -luettuna, heräsi minussa mielikuva kellokoneistosta, jossa kaikki -rattaat koskettavat toisiinsa ainoastaan äärimmäisellä periferiallaan, -mutta keskukset eivät koskaan voi tulla tekemisiin toistensa kanssa. -Samoin kuin me tässä pöydän ympärillä juttelemme, nauramme ja pidämme -toisiamme ystävinä, samoin kieppuu kaikkialla ihmisiä toistensa -ympärillä ja kaikki tai ainakin useimmat ne luulevat olevansa niin -lähellä toisiaan ja kuitenkin he pohjaltaan ovat luoksepääsemättömiä -toisilleen. - -Eikä tuo mielikuva jättänyt minua koko aikana minkä heidän seurassaan -istuin. Minä näin tuttavuussuhteemme kuin uudessa valossa, tunsin siitä -jonkunlaista ilkkuvaa mielihyvää ja naurun räjähdystemme keskeltä -kajahti korviini oma ääneni viiltävän räikeältä. - - * * * * * - -Seuraavina päivinä elin omituisessa mielentilassa. Väliin tunsin -minä kohonneeni jonkunlaiselle ylemmälle tasolle, josta saattoi -silmätä syvemmälle ihmisten välisiin suhteisiin, ja siitä tunsin minä -ylemmyyden varmuutta itsessäni. Väliin taas valtasi minut sama orpouden -ja turvattomuuden tunto, joka siellä ulkoravintolassa minuun ensi -kerran iski, ja tämän jälkimmäisen vallassa olin minä paljon useammin. -Mielikuva kellonrattaista säilyi yhä mielessäni ja tahtomattani -paljastui minulle yhä useammin, kuinka yksin me lopultakin elämme -ja kuinka me toistemme kanssa olemme tekemisissä vain ulkonaisten -itsekästä laatua, olevien seikkojen kautta. Mutta kuinka tuskallisia -nuo huomiot alussa olivatkaan. - -Erikoisen uteliaasti tarkastelin tuon illan jälkeen sitä ihmistä, -jonka ainakin ulkonaisesti olisi pitänyt olla minua lähinnä, vaimoani. -Hän oli luonteeltaan vaitelias, sulkeutunut ja velvollisuuksistaan -äärimmäiseen saakka kiinni pitävä -- yksi noita naisia, jotka -kamppailujaan muille paljastamatta ja vaieten mukautuvat karun -todellisuuden lakeihin. Niin ollen hän jo pelkällä olemuksellaankin -vahvisti mielessäni heränneitä epäilyksiä ihmisten auttamattomasta -yksinäisyydestä. - -Kun minä eräänä iltana istuin työpöytäni ääressä jotakin kirjettä -kirjottaen, tuli vaimoni ompeluksineen huoneeseeni ja istui -keinutuoliin taakseni. Tunsin että hänellä oli jotakin sanottavaa -sydämellään, sillä sellaisissa tapauksissa oli hänellä tapana -käsitöineen tulla läheisyyteeni ja hetkisen vaiettuaan alottaa -keskustelu suoraan asiasta, ilman mitään valmisteluja, ikäänkuin hän -olisi jo itsekseen jutellut alkuosan ja sitte vain ääneensä jatkanut -samaa asiaa. Laskin kynän pois ja nojausin tuolinselustaan. - --- Kuules, eihän sitä rakkautta ole olemassakaan, -- sanoi hän hetkisen -kuluttua ja mikäli minusta tuntui hyvin tyynesti. - -Mutta minä säpsähdin enkä tuntenut uskaltavani kääntyä häneen päin. - --- Mitä... kuinka sinä... mistä sinä nyt sellaista? -- änkytin minä -vihdoin vastaukseksi. - --- Niin vain, olen tullut tässä itsekseni sellaisiin tuloksiin. - --- Tai oikeastaan me olemme Sofian kanssa, (se oli hänen paras -ystävättärensä, myöskin naimisissa oleva) siitä useinkin keskustelleet -ja viimeksi tänään, -- lisäsi hän hetken kuluttua. - --- Mutta kuinka sinä sillä lailla? Mikä se sitte esimerkiksi meidätkin -on yhteen saattanut? -- sanoin minä ja käännyin katsomaan häntä suoraa -silmiin. - --- Mikäkö? Onpahan vain... - -Hän sanoi tuon kaiken hyvin rauhallisesti, ripsautti siinä välissä -langan poikki ja jatkoi neulomista toisesta kohti. Minä käännyin taas -pöytää kohti ja otin kynän käteeni, mutta en voinut kirjottaa. Tunsin -vielä itseni niin säikähtyneeksi ja samalla taas niin turvattomaksi. -Vaimoni oli siis omia teitään ja kaikessa hiljaisuudessa tullut -samanlaatuisiin tuloksiin kuin minäkin ja hän tuntui sen ottavan vain -noin tyynesti, tai jos hän siitä kärsikin, niin en minä ainakaan siitä -tiennyt, mikä oli juuri omiaan minussa vahvistamaan uskoani siitä, että -mekin pohjaltaan elimme hyvin erillämme. - -Ja tämän jälkeen minä ikäänkuin syrjästä tarkastelin ja vaanin itseni -ja vaimoni välistä suhdetta ja tunsin havaintojeni johdosta vuoroin -kokeilijan itsekästä tyydytystä, vuoroin taas katkeraa tuskaa. Usein -näin kaikenlaiset pikku seikatkin, joihin en ennen ollut osannut -mitään huomiota kiinnittää, uudessa valossa ja erikoisen tärkeinä. -Kun esimerkiksi kuukauden lopulla alkoi talouskassamme olla lopussa -ja meidän piti supistaa välttämättömiäkin menoja pisti nykyään vallan -uudella tavalla silmääni, että vaimoni oli silloin nyreä ja saattoi -helposti minua loukata. Kun taas kuukauden viime päivänä toin palkkani -ja laskin setelipinkan hänen helmaansa, oli hän kovin ystävällinen ja -jakeli minulle ylimääräisiä hyväilyjä. - -Monta kidutusta tuottivat minulle tuontapaiset havainnot. Minä en olisi -tahtonut niitä mielelläni huomata, mutta sittekin veti minua kuin -jonkunlainen askeesin himo katsomaan asioita luonnollisessa valossaan. -Ja tuota askettista tunnetta lisäsi vielä enemmän se seikka, että -vaimoni näytti tuosta kaikesta olleen jo aikoja selvillä ja silmäsi -minua väliin kuin tahtoen sanoa: niinhän se nyt kerta on, asiat tulee -ottaa sellaisina kuin ne ovat. - -Väkevimmin valtasi minut orpouden tuska silloin, kun minä pari -vuotta noiden edellä kerrottujen pikku tapausten jälkeen seisoin -sairashuoneessa vaimoni kuolinvuoteen äärellä. Kun hän oli viime -kerran ummistanut silmänsä, rinta lakannut elämää huokumasta ja hän -lepäsi suorana ja liikkumatonna valkoisten lakanain keskellä, valtasi -minut äänetön tuska ja häntä katsellessani en minä voinut olla -- -ajattelematta, että me olemme niin monta vuotta eläneet yhdessä ja -kuitenkin olleet toisillemme vieraita kuin kaksi matkustajaa, jotka -yhdessä hevosessa matkustavat muutamia kievarin välejä ja joilla ei -ole sen enempää yhteistä kuin sopia kyytimaksuista ja muista matkaa -koskevista seikoista. - -Vaimoni kuoleman jälkeen elin minä kummallisen sekasortoisessa -mielentilassa. Vaikka minulle olikin viimeksi hänen kuolinvuoteensa -ääressä niin vakuuttavasti selvinnyt että me olimme eläneet yhdessäolon -aikamme toisillemme vieraina, painoi minua nyt hänen pois mentyään -yksinäisyydentunto entistä raskaammin. Toisinaan tuntui minusta, -että ainakin meidän olisi pitänyt päästä lähelle toisiamme, jos vain -olisimme oikein tahtoneet, ja silloin minä ikäänkuin soimasin häntä -siitä että hän oli niin vain poistunut ennenkuin olimme ehtineet -toisiimme tutustua. - -Suhteissani toisiin ihmisiin jatkoin minä samoja huomioita kuin -ennenkin ja vetäydyin ylimalkaan yhä enemmän itseeni, vaipuen toisinaan -pitkiksi ajoiksi liikkumattomaan raskasmielisyyteen. Harso ympärilläni -oli pahoin repeytynyt, mutta minä kärsin siitä vielä ja koetin pitää -kiinni viimeisistä repaleista. Vieläpä minä kudoin hetkeksi aivan -uudenkin sellaisen ympärilleni ja katselin onnellisena sen läpi -maailmaa. - -Mikäli aika etäännytti minua vaimoni kuolemasta ja heikensi sen -synnyttämiä suoranaisia vaikutelmia, sikäli alkoi minussa päästä -valtaan vakaumus, että jos me olimmekin pohjaltaan olleet vieraita -toisillemme, niin saattoi silti maailmassa löytyä joku toinen ihminen, -jonka kanssa minä voisin täydellisesti sukulaistua ja päästä hänen -kanssaan äärimmäisen lähelle toinen toistamme Kun jouduin tekemisiin -naisten kanssa, jotka herättivät minussa myötätuntoa ja mieltymystä, -alkoi tuo usko minussa orastaa ja samalla minä tunsin vaistomaisesti -ikäänkuin siirtyväni taapäin kehityksessä. Monesti nuo illusionit -vähänkin lähemmästä kosketuksesta särkyivät ja hajosivat, mutta uusia -syntyi tilalle ja viimeinen niistä oli pitkäaikaisempi ja kestävämpi. - -On omituista kuinka pitkällisen henkisen nääntymyksen alta voi yhtäkkiä -luonnonvoiman tavoin riehahtaa esille se, minkä luulee itsessään -jo tukahtuneen ja sammuneen Siten tuo viimeinen suhteeni naiseen -herätti minussa pitemmäksi aikaa eloon saman virvatulimaailman, joka -varhaisimman nuoruuteni päiviä oli värittänyt, ja kääri minut vielä -kerran eheään romanttisuuden harsoon, päästääkseen minut siitä sitte ja -kaikista tuskista ainaiseksi vapauteen. - - * * * * * - -Matkustin eräänä syksyisenä päivänä rautateitse Helsingistä sisämaahan -päin. Istuin toisen luokan vaunussa ja silmäilin sanomalehteä. Sitä -tehdessäni tuli junan seisoessa muutamalla maaseudun asemalla samaan -vaunuosastoon eräs rouvasihminen ja sijottaen kapineensa hyllylle istui -minua vastapäätä. Minä silmäsin häntä pikimmältään ja huomasin hänen -olevan noin kolmenkymmenen vuotiaan, solakan ja hillitysti täyteläisen -naisen. Hän oli puettu hyvin aistikkaasti ja silmillään oli hänellä -harso. Pikimmältään katsahti hän minuun ja jäi sitte omiin ajatuksiinsa -vaipuneena tuijottamaan ulos vaununikkunasta. - -Silmäiltyäni lehden läpi laskin minä sen syrjään ja aloin velttoon -asentoon nojautuneena katsella myöskin ulos, jossa kellastuneet -metsiköt ja kulottuneet maisemat siirtyivät kuin kuvasarjat ohitsemme. - -Hetkisen katseltuani siirsin minä kuin silmiä lepuuttaakseni katseeni -vastapäätä istuvaan naiseen ja kun hän katseli yhä ulos oli minun -hyvä häntä tarkastella. Hänessä oli jotakin Tizianin naisille hyvin -ominaista: hänen aistikas pukunsa, asentonsa ja koko olemuksensa -loi hänen ympärilleen kylmän ja selkeän ilmapiirin, hän ei elänyt -enää keväässä, mutta ei myöskään vielä syksyssä, vaan oli täyteen -kypsyyteensä ehtinyt nainen, jonka viileän tyyneyden alla näytti asuvan -verevä intohimoisuus. Hänen suuret siniset silmänsä näyttivät mustan -harson takaa ensi katsauksella tummilta ja kun hän herkeämättä katsoi -ulos, oli niissä jotakin raskasilmeistä. - -Kun hän katsoi vinosti ulos, näyttämättä siellä erikoisesti mihinkään -huomiotaan kiinnittävän, annoin minä katseeni kiintyä pitemmäksi -aikaa hänen silmiinsä. Vihdoin hän tunsi katseltavan itseään, teki -kuin unesta vapautuvan liikkeen ja siirti katseensa minuun. Nyt aloin -minä vuorostani katsoa vinosti ulos, huomaten samalla kuinkahan -käsilaukustaan nenäliinaa etsiessään tarkasteli minua. Mutta siinä -ulos katsellessani kohosi vuosien takaa mieleeni eräs pikku tapaus -ensimäisen ylioppilaskesäni ajoilta. - -Kotikaupungissani asui isäni naapurina muuan köyhissä oloissa elävä -suuriperheinen virkamies. Yksi hänen pojistaan oli minun luokkatoverini -läpi lyseon ja sen vuoksi kävin minä usein hänen kotonaan. Kun hän -ei ollut mitään läheisempiä tovereitani, kävinkin hänen luonaan -pääasiallisesti hänen nuoremman sisarensa, Esterin, takia, joka silloin -kävi tyttökoulua ja jota minä tiheistä käynneistäni huolimatta sain -aniharvoin nähdä, sillä hän oli kovin kaino ja vältteliäs. Koulussa -oli hän hyvin etevä ja kun häntä ei juuri koskaan nähnyt kelkkamäessä -tai muualla pikkukaupungin koululaisten huvitilaisuuksissa, erosi -hän jo varhain mielikuvituksessani erikoiseksi olennoksi muiden -naiskoulunoppilasten joukossa. Ja mitä vähemmän minulla oli tilaisuutta -tavata häntä, sitä lujemmaksi kävi kiintymykseni. Sitä lisäsi myöhemmin -sekin seikka, että tiesin hänen kotiolojensa takia kärsivän ja olevan -onnettoman. Hänen vanhin veljensä oli nimittäin joutunut hunningolle ja -perheen rauhaa muutoinkin järkyttivät eräänlaiset uskonnolliset häiriöt. - -Koulun päätettyään eli Esteri kotonaan entistä eristyneempänä ja -minä en onnistunut pääsemään hänen kanssaan lähempiin tekemisiin -kuin ennenkään ja vain kerran sain sattumalta hitusen kurkistaa -hänen sieluelämäänsä, josta tiesin hänen olevan onnettoman. Kerran -ollessani hänen veljensä luona, sain käteeni muutaman hänen nimellään -varustetun romanin jonka reunoihin hän oli lyijykynällä kirjotellut -kaikenlaisia huomautuksia. Viime sivulle oli hän kirjan päähenkilöön -viitaten kirjottanut: "Sama epätoivon sävel soi minunkin rinnassani ja -onnettomuuteen se on tieni johtava, siitä tunnen jo aavistusta". - -Ensimäisenä ylioppilaskesänäni tapasin hänet jonkun kerran, mutta -mitenkään lähemmäs en silloinkaan päässyt. Kuvitteluni hänen -erikoisuudestaan oli tehnyt itsenikin ujoksi, joten välillämme ei -tahtonut syntyä juuri minkäänlaista keskustelua, hän punastui, minä -olin hämilläni ja niin me neuvottomina vaikenimme. Samana kesänä -vähää ennen Helsinkiin lähtöäni näin hänet viime kerran. Istuin -eräänä päivänä puolista odotellessani pihallamme olevassa pienessä -puutarhassa. Naapurin pihassa, jonka erotti meidän puolelta korkea -lauta-aita, asettelivat palvelustytöt pesuja nuorille kuivamaan ja -yhtäkkiä kuulin minä sieltä Esterin äänen. Minä lähenin aitaa ja -tirkistin pienestä oksanreiästä sille puolen. Esteri seisoi siinä aivan -lähellä, puolittain minuun päin kääntyneenä ja katsoi palveliattarien -työtä. Tarkastelin häntä hyvän aikaa kaikessa rauhassa, kunnes hän -käänsi katseensa aitaa kohti, jolloin minä hiljaa poistuin. -- - -Tuon vastapäätäni istuvan naisen silmäin asento hänen katsoessaan -vinosti minun ohitseni ulos, nosti vuosien takaa eteeni Esterin -katseen, sellaisena kuin sen silloin aidanreiästä tirkistellen viimeksi -näin. Käänsin uudelleen katseeni häneen ja kun hänen silmänsä tällä -kertaa olivat pysähtyneet johonkin vaunun keskustassa, saatoin minä -taas häntä hetkisen tarkastella. Ja omituisesti tuon täysikypsyneen ja -raskasilmeisen rouvan olemuksesta selkeni minulle piirre piirteeltä -Esteri sellaisena kuin hänet viimeksi näin kaksitoista vuotta sitte. -Tuo mikä häneen oli lisäksi tullut ja mikä minulta ensin Esterin -peitti, oli siis kymmenen vuoden työtä! - -Tunnettuani hänessä entisen koulupoikaihanteeni minä hiukan säpsähdin -ja siirsin nopeasti katseeni ulos, aivankuin olisin liikkunut -luvattomilla aloilla. Hän nähtävästi huomasi säpsäykseni, sillä -hän käänsi nopeasti silmänsä minuun ja alkoi taas vuorostaan minua -tarkastella. Minä katsoin koko ajan herkeämättä ulos, mutta en -huomannut silti muuta kuin että hän tarkasteli minua. Yhtäkkiä teki -hänkin säpsähtävän liikkeen, muutti asentoa ja alkoi katsella taas -vaunun keskukseen. Kun pikimmältään silmäsin häntä, huomasin hänen -silmistään ja koko olennostaan hävinneen äskeisen raskasilmeisyyden ja -hänen käyneen sen sijaan rauhattomaksi. Hänkin oli siis tuntenut minut. - -Päästyäni täyteen varmuuteen siitä että hän oli todellakin Esteri ja -että hänkin oli minut tuntenut, tuli ensimäisenä mieleeni nousta häntä -tervehtimään. Mutta minä en saanut sitä tehdyksi. Omituisesti valtasi -minut samanlainen ujous kuin ennenkin hänen läheisyydessään ollessani, -jopa tunsin sydämenikin alkavan levottomasti lyödä, aivankuin entisyys -olisi tahtonut kaikkine piirteineen vielä kerran eloon havahtua. -Mielessäni olivat jo valmiina sanat, joilla häntä puhuttelisin, mutta -kun minä silmäsin häneen ja katseemme osuivat vastakkain, säpsähdimme -me kumpikin uudelleen ja aloimme katsella toisaalle. Ja mitä enemmän -aikaa kului, sitä vaikeampi oli minun panna päätöstäni toimeen. Asemani -tuntui samanlaiselta kuin ensimäisenä ylioppilaskesänäni kerran Esterin -kotona ollessani. Esteri istui yksinään ottamatta keskusteluun osaa ja -minä aioin nousta ja siirtyä hänen luokseen, alottaakseni puhelun hänen -kanssaan, mutta päätöstäni en saanut toimeen, istuin vain rauhatonna ja -haudoin mielessäni niitä sanoja, joita aioin hänelle puhua. - -Eräälle kaupunkiasemalle pysähtyessämme nousi sitte Esteri paikaltaan, -kokosi kapineensa ja ikäänkuin välttäen minuun katsomasta valmistausi -junasta lähtemään. Kun vaunusta oli paljon ulosmenijöitä, pysähtyi hän -hetkeksi vartomaan ja siinä lähelläni selin minuun seisoessaan tuntui -minusta koko hänen olennossaan olevan epäröimistä ja odotusta ja minun -valtasi vielä kerran voimakas halu ryhtyä häntä puhuttelemaan. Mutta -silloin tyhjeni oviaukko ja Esteri meni ulos. - - * * * * * - -Monesti kaduin ja soimasin sen jälkeen itseäni, etten tuolla -junamatkalla ollut häntä lähentynyt. Sillä lakkaamatta palasivat -ajatukseni häneen, ne muodostelivat ja täydensivät hänen kuvaansa -ja yksinäisinä hetkinä saatoin minä pitää pitkiä keskusteluja hänen -kanssaan ja tunkeusin yhä syvemmälle hänen sieluunsa. Ja niin valtasi -minut vähitellen varma usko, että hän on juuri se ihminen, jonka -kanssa minä täydellisesti voisin sukulaistua. Uskottelinpa itselleni -hyvin tärkeäksi seikaksi sitäkin, että hän oli ollut ensimäisen ja -puhtaimman ja siis myöskin kirkasnäköisimmän lemmentunteeni esineenä. -Ja toisaalta tulin minä yhä enemmän vakuutetuksi, että hänkin ajatteli -ja tunsi samoin ja että minä olin muodostunut hänen mielikuvamaailmansa -keskustaksi aivan samoin kuin hän minun. - -Vaikka minua kouluaikanani olikin aina vaivannut epäilys, ettei hänellä -ole minuun nähden samoja tunteita kuin minulla häneen, pidin minä nyt -päinvastoin hyvin varmana, että hän oli jo silloin rakastanut minua -sekä sen jälkeen uskollisesti ja vaieten säilyttänyt minut mielessään. -Minä muistelin tarkoin hänen käytöstään ja kasvonilmeitään niinä -kertoina, jolloin minä olin pikimmältään joutunut hänen kanssaan -tekemisiin, ja kaikki minusta näytti puhuvan tuon vasta syntyneen -vakaumukseni puolesta. Ja vaikka täysikypsynyt mies minussa säälivästi -hymyilikin tällaisille lapsellisuuksille ja koetti minua vapauttaa -niiden vallasta, pidin minä kuvitteluistani kuitenkin lujasti kiinni. - -Täten olin minä yks-kaks joutunut saman "kristallimuodostuman" -alaiseksi kuin vuosia aikaisemmin tuo ystäväni, jonka lemmenvaiheita -minä tyyntyneen miehen ylemmyydellä olin syrjästä seurannut. Kuten -lehdetön ja kuivunut oksa vanhan suolakaivoksen pohjalla täyttyy -tuhansilla kimmeltävillä pikku kristalleilla, niin minunkin -mielikuvitukseni lisäili lakkaamatta Esteriin kaikkia ajateltavissa -olevia hyviä ominaisuuksia ja koristeli kuviteltua sukulaisuuttamme -lukemattomilla mielikuvituksen timanteilla. Ja noin häntä -muodostellessani valtasi minut usein polttava ikävä ja ahnaasti minä -häntä silloin mielikuvituksessani syleilin. - -Tuollaisissa romanttisissa lemmenvaiheissa kului koko seuraava talvi, -minun saamatta uudelleen Esteriä tavata tai muutoin hänestä mitään -kuulla. En tiennyt edes hänen olinpaikkaansakaan, hämärästi vain -muistelin joskus kuulleeni, että hän oli aikoinaan mennyt naimisiin -jonkun rautatievirkamiehen kanssa. - -Seuraavana kesänä matkustin minä kesälomaani viettämään muutamalle -idyllisessä sisämaan seudussa olevalle terveyslähteelle, jossa kerran -olin veljeni seurassa ollut ja johon silloin erikoisesti miellyin. -Siellä tapasin aivan odottamatta Esterin. - -Oltuani viikon päivät paikkakunnalla tuli hän eräänä iltapäivänä -lähteelle rakennetun hotellin käytävässä vastaani; Kumpikin me -pysähdyimme yhtaikaa ja tervehdimme toisiamme iloisesti vaikka -tosin hyväsesti hämillämme, aivankuin olisimme tarvinneet koko ajan -tuosta rautatiematkasta lähtien tullaksemme varmuuteen vanhasta -tuttavuudestamme. - -Hän oli seurannut tänne äitiään, jonka lääkäri oli määrännyt -kivennäisvettä juomaan. He olivat vasta tulleet, ja kun hotellissa ei -ollut vapaita huoneita, asettuivat he asumaan erääseen torppaan noin -kilometrin päähän lähteeltä ja hotellista, jossa minulla oli asunto. - -Tapasimme sen jälkeen joka päivä toisemme ja melkein joka kerta -saatoin minä häntä torpalle, johon johti hauska jalkapolku pienen -järvenlahden ympäri. Hänen äidiltään sain minä ennen pitkää kuulla, -että Esteri oli ollut hyvin onneton avioliitossaan, josta hän toista -vuotta sitten oli kuitenkin vapautunut. Hänen miehensä oli nimittäin -tehnyt jonkun kavalluksen ja joutunut vankeuteen, jonka jälkeen Esteri -oli hakenut avioeron, eläen sen jälkeen enimmiten vahempainsa luona. -Sen kuullessani läikähti minun sisälläni riemukas tunne ja minusta -näyttivät kaikki seikat järjestyvän ihmeelliseksi ketjuksi, joka johti -siihen että minä vihdoinkin olisin löytävä ihmisen joka kuului yksin -minulle. - -Esteri itse oli kuten ennenkin vaitelias ja itseensä sulkeutunut. -Mutta se lisäsi vain minun uskoani siihen että hänessä kätkeytyi rikas -maailma samalla kuin minusta tuntui niin varmalta, että minä voin -tuohon maailmaan tunkeutua ja tulla osalliseksi sen rikkauksista. - -Tuollaisiin unelmiin vaipuneena vietin minä erään yön valvoen ikkunani -ääressä, katsellen lahdesta kohonneeseen sumuun kätkeytynyttä torppaa -kohti, jossa Esteri äitineen asui. Ja minulle tuli polttava halu päästä -mitä pikimmin hänen olemukseensa tunkeutumaan. - -Kun hänen äitinsä oli yöllä tullut hiukan kipeäksi, en tavannut Esteriä -ennenkuin iltapäivällä, jolloin hän tuli lähteellä käymään. Saatoin -häntä asuntoonsa ja vietin siellä muutaman hetken. Kun sitte lähdin -takaisin, tuli Esteri vielä hiukan kävelemään. Keskustelumme johtui, -tai oikeammin sanoen minä johdin sen siihen kuinka erillään me usein -lähimpäin omaistemmekin parissa elämme ja kuinka paljon orpouden tuskaa -sen takia vallankin herkkätuntoiset ihmiset saavat kärsiä. Puhelumme -kestäessä kävi Esteri yhä avomielisemmäksi. Hän oli tullut samanlaisiin -huomioihin kuin minäkin ja kertoi sen takia paljon kärsineensä. Ensi -kerran puhui hän minulle avioliitostaankin ja vaikka hän kajosikin -siihen vain muutamalla sanalla, paljastivat ne minulle pitkän rivin -kärsimyksiä. - -Kun hän matalalla äänellä puhuen ja kertaakaan minuun katsahtamatta -kulki siinä rinnallani, tuntui hän joka sanalta käyvän minulle yhä -läheisemmäksi. Puolitiessä torpasta lähteelle oli aita, jonka yli -kulettiin paria porraspuuta myöten. Kun minä olin kiivennyt aidan yli, -jäi Esteri toiselle puolen aikoen nähtävästikin palata siitä takaisin. -Mutta kun keskusteluamme jatkui vielä, jäimme me seisomaan vastapäätä -molemmin puolin aitaa. Oltuamme hetkisen vaiti jatkoin minä kysymällä: - --- Uskotteko sitte että on olemassa ihmisiä jotka ovat henkisesti -sukulaisia keskenään ja jotka voivat päästä yhä lähemmäs ja lähemmäs -toisiaan, niin että lopulta tuntevat olevansa turvassa tuota orpouden -tunnetta vastaan? - -Kysymykseni kuullessaan hän hiukan värähti, aivankuin se olisi sattunut -häntä arkaan kohtaan. Luomatta minusta kuitenkaan katsettaan vastasi -hän hiljaa: - --- Uskon kyllä, -- ja hetken kuluttua lisäsi hän kuin epäröiden: -- -vaikka elämässäni onkin ollut monesti hetkiä, jolloin en ole sitä enää -uskonut. - -Hän näytti tahtovan vielä jatkaa, mutta joutui hämilleen aivankuin hän -olisi uskaltanut liian paljon, loi silmänsä alas ja vaikeni. - -Minun lävitseni värähti lämmin aalto ja kun Esteri nosti jälleen -silmänsä minuun, aloin minä jonkunlaisella hillityllä kiihkolla -puhua, kuinka minäkin olin aikoinani tuntenut tuskaa ja ahdistusta -huomatessani olevani niin kovin vieras muille ihmisille, mutta kuinka -minussa sen jälkeen oli vähitellen alkanut eheytyä ja varmistua usko -nuoruuden aikaisiin ihanteihin henkisestä läheisyydestä ihmisen -ja ihmisen välillä ja kuinka monet seikat olivat järjestyneet -loogilliseksi ketjuksi tätä käsitystäni tukemaan. - -Puhuessani tunsin minä jonkunlaista ristiriitaa mielessäni, aivankuin -kypsyneempi ja kriitillisempi aines minussa olisi ironisesti hymyillen -kuunnellut puhettani. Tukahduttaakseni tuon tunteen puhuin minä yhä -suuremmalla kiihkolla ja katsoin Esteriä koko ajan silmiin. Hän kastoi -myöskin minuun ja puhuessani näyttivät hänen silmäteränsä laajenevan ja -hän tuntui ikäänkuin tietämättään kumartuvan aidan yli lähemmäs minua. -Silloin valtasi minut palava halu kietoa käteni hänen ympärilleen ja -vetää hänet luokseni sekä tuntea hänen täydellistä läheisyyttään. -Mutta samalla heräsi minussa myöskin omituinen saituruuden tunne, halu -säästää sitä hetkeä ja saada henkisesti hekumoida tietoisuudesta, että -se on vielä edessäpäin. Ja kenties siihen yhtyi myöskin jonkunlainen -itsetiedoton pelko siitä, että lähempi kosketus särkisi illusionini. - -Ja niin minä yhtäkkiä vaikenin ja siirryin hiukan taaksepäin, jolloin -arkielämän sävelet, niittokoneen rätinä ja heinäväen hoilaukset -läheiseltä niityltä tunkeusivat ilmapiiriimme ja rikkoivat välillemme -syntyneen jännityksen. Esterikin vetäytyi taaksepäin ja näytti kuin -kutistuvan pienemmäksi. Hän katsoi minua samalla pitkään ja siinä -katseessa näytti olevan avuttomuutta ja soimausta, mikä taas minussa -synnytti pikaisen vihlasevan nautinnontunteen. - -Hämillään ollen ja kokonaan toiseen äänilajiin vaihdoimme sen jälkeen -muutamia sanoja seuraavasta tapaamisestamme ja erosimme sitte kumpikin -tahollemme. Enkä sinä kesänä enää Esteriä nähnyt. - -Seuraavana aamuna lähdin minä nimittäin lähimpään kaupunkiin, jossa -minulla oli muutamia asioita suoritettavana, ja kun sieltä parin -päivän mentyä palasin takaisin, oli Esteri äitineen matkustanut pois. -Minulle oli hän edellisenä päivänä jättänyt pienen kirjelapun, johon -oli kirjotettu: "Kun äitini sairaus uhkaa käydä vakavammaksi, päätimme -me lähteä viivyttelemättä kotiin. Lähdemme jo tänä iltana, joten en -ole tilaisuudessa Teille tämän läheisempiä hyvästejä heittämään. Olen -Teille kiitollinen monesta hyvästä hetkestä. Olisin iloinen tavatessani -Teidät taas joskus jälleen. Monin terveisin meiltä molemmilta piirrän -kiitollisesti kättänne puristaen Esteri S." - -Tunsin tästä hänen odottamattomasta poistumisestaan itseni hyvin -masentuneeksi niinkuin se joka huomaa laskuissaan pahasti erehtyneensä. -Ja pettymyksen tunteitani lisäsi vielä tuo kirje, joka oli minusta -kovin tavallisin sanoin kirjotettu. Vaikka kuinka vakuutinkin -itselleni, ettei se mitenkään voinut toisellainen olla, kiusasi se -minua sittekin "Olisin iloinen tavatessani" j.n.e., sehän oli kovin -tavallisesti ja tyynesti sanottu. Kirje oli tosin suuressa kiireessä -kirjotettu ja parissa kohti oli pyyhitty yli joku puolinainen sana, -minkä johdosta saatoin vakuuttaa itselleni, että hän oli ensi -välittömyydessään yrittänyt käyttämään avomielisempiä sanoja, mutta -tarkemmin harkittuaan puhunutkin tavallisempaa kieltä. "Olisin iloinen" -sanojen välissä oli o ja sen perässä suunnilleen n:n tapainen kirjain, -jotka oli hyvin huolellisesti pyyhitty yli, niin että ainoastaan -vaivalla saattoi niistä saada selkoa. Hän oli siis todennäköisesti -ollut kirjottamaisillaan: "Olisin onnellinen" j.n.e. ja sehän olisi jo -ollut paljon enempi kuin mitä hän todella katsoi soveliaaksi sanoa. - -Tällaisilla pikku uskotteluilla viihdyttelin itseäni kuin -kärsimättömäksi käynyttä lasta. Mutta kaikissa tapauksissa vaikutti -Esterin äkkinäinen poismeno minuun hyvin masentavasti. Kirjeen -muutamaan kertaan luettuani ja jokaisen siinä olevan jos olemattomankin -sanan erikseen punnittuani lähdin kävelemään torpalle johtavaa polkua, -jonka yllä tuntui olevan oma erikoisesti tuoksuva ilmansa. Muistelin -erikseen kaikkia niitä hetkiä, jotka olimme yhdessä viettäneet. Kun -seisoin aidan nojalla, jossa viimeksi olimme yhdessä olleet, ja annoin -katseeni siirtyä pitkin pensasten välitse luikertelevaa polkua, jota -pitkin olin niin usein nähnyt Esterin kulkevan ja seurannut häntä -silmilläni niin kauan kuin pensasten keskeltä vähänkin vilkkui hänen -hattuaan ja vaaleaa puseroaan, puristi taas sydäntäni yksinäisyyden -tuska kovemmin kuin pitkiin aikoihin. - -En tuntenut enää viihtyväni paikkakunnalla ja seuraavana päivänä -lähdinkin takaisin Helsinkiin. - - * * * * * - -Seuraava aika oli rikas epäilyksistä, itsesoimauksista ja riemukkaasta -lemmenhurmasta, mitkä vuorotellen mielialaani hallitsivat. Kypsyneempi -minuuteni syyteli itsesoimauksia siitä, että olin heittäytynyt -lapsellisten haaveilujen maailmaan, että tämähän oli mitä tavallisinta -lemmenhurmausta ja oikein ehta kristallimuodostumaa ja että minulla -tosiasiallisesti ei ollut mitään varmuutta siitä, että Esteri olisi -minulle sen sukulaisempi kuin kuka muu nainen hyvänsä. Tuollaiset -ajatukset olivat hyvin tuskallisia ja tavallisesti minä karkotin ne -vihaisesti luotani, toistellen kärsimättömästi mielessäni sanoja: "ei -se ole niin, ei, ei, ei!" kuten naiset tekevät epämieluisia tosiasioita -kuullessaan. Ja kun minä sain nuo ajatukset mielestäni karkotetuksi -ja Esterin kuva oli eheänä ja säteilevänä asettunut haavemaailmani -keskustaan, oli minun taas hyvä olla kuin lapsen, joka on saanut -mielihalunsa tyydytetyksi. - -Usein minä silmät ummessa unelmoiden muistelin viimeistä kohtaustamme -siellä aidan luona, elin sen yhä uudelleen läpi ja nautin niistä -hermoväreilyistä joita se herätti. Ja sellaisina hetkinä saatoin -lujasti uskoa, että Esterikin samalla tavoin eli mielikuvituksessaan -yhä uudelleen tuon hetken ja salassa ikävöi sen uudistumista -perinpohjaisemmassa muodossa. Mutta noita kuvitteluja seurasi -taas vuorostaan epäilys siitä, että minä Esteriin nähden siinä -suhteessa kokonaan erehdyn ja että Esteri ei lainkaan himoitse minun -läheisyyttäni. Silloin valtasi minut polttava halu kirjottaa hänelle -ja päästä kerta kaikkiaan noista epäilyksistä, jotka olivat vielä -tuskallisempia kestää kuin itsesoimaukset lapsellisesta haaveilusta. - -Mutta kuitenkaan en minä hänelle kirjottanut, sillä, ajattelin minä, -jos hän todellakin ikävöi minun läheisyyteeni yhtä väkevästi kuin minä -hänen, on parempi että minä pysyn passiivisena ja annan tapausten sekä -hänen oman ikävöimisensä kuletella hänet uudelleen tielleni. Silloin -on tuo uneksittu yhtymisemme hetki oleva kahta tenhoisampi. Sitäpaitsi -tuo saituruuden tunne, jota olin ensi kerran siellä aidan luona -tuntenut, esti minua myöskin kirjottamasta. Sillä niin kauan kuin asia -oli lopullisesti ratkasematta, saatoin minä pelkästä viivyttelystäkin -nauttia, joskin sen hintana olivat nuo epäilykset ja itsesoimaukset, -jota vastoin siinä tapauksessa että olisin Esterin suhteen erehtynyt ja -hän kirjeessään sen minulle paljastanut, olisin auttamattomasti tullut -viskatuksi karuun todellisuuteen. Ja sitä minä nykyään pelkäsin enemmän -kuin koskaan. - -Sillä tavoin kului aika kevättalveen. Silloin huomasin eräänä päivänä -sananomalehdestä, että Esterin äiti oli kuollut. Sen johdosta kirjotin -minä Esterille lyhyen kirjeen, jossa pääasiallisesti vain ilmasin -osanoton tunteeni hänen suruunsa. Toukokuun lopulla kirjotti hän -minulle sitte vastauksen. - -Tuntiessani kirjekuoressa Esterin käsialan valtasi minut iloinen -hämmästys ikäänkuin tuo odotettu hetki olisi lähentynyt aivan eteeni. -Pelonsekaisella jännityksellä avasin sen ja aloin lukea. Se oli pitkän -puoleinen kirje, jossa Esteri kertoi tarkemmin äitinsä sairaudesta -ja kuolemasta sekä yhtä ja toista omasta elämästään ja entisen -kotikaupunkini kuulumisista. - -Vaikka koetinkin vakuuttaa itselleni, etteihän minun sopinut mitenkään -tältä kirjeeltä odottaa sitä jota salaisuudessa olin toivonut, tunsin -minä kuitenkin pettymystä ja pientä katkeruutta, seuratessani rivi -riviltä noita asiallisia tiedonantoja, joita Esterin kirje sisälsi, -mutta jotka eivät tuntuneet minua lainkaan liikuttavan. - -Aivan kirjeen lopussa ilmotti Esteri tulevansa kesää viettämään -Helsingin saaristoon, missä eräs hänelle sukua oleva perhe omisti -huvilan. Yhtäkkiä läikähti minussa tämän luettuani tavaton ilo ja -minusta tuntui ihan varmalta, että Esteri oli juuri tämän seikan takia -koko kirjeenkin kirjottanut. - - * * * * * - -Kesäkuun alussa kävin kirjeessä mainitulla saarella, jossa -höyrylaivalaiturin läheisyydessä oli metsän keskellä siellä ja täällä -muutamia huviloita sekä merenpuoleisella rannalla, noin kilometrin -päässä huviloista, muutamia pieniä kalastajain taloja. Yhdestä niistä -vuokrasin itselleni vinttikamarin kesäasunnoksi, johon minun oli määrä -tulla asumaan vasta heinäkuun alussa, sillä silloin alkoi kesälomani. - -Esterin tiesin muuttaneen saarelle kesäkuun puolivälissä, mutta minä -en ilmottanut hänelle itsestäni mitään (tuohon toukokuussa saamaani -kirjeeseensäkään en ollut vastannut) enkä päätöksestäni tulla samalle -saarelle kesää viettämään. Vaikka ikäväni päästä hänen läheisyyteensä -kävikin päivä päivältä yhä polttavammaksi, sain minä kuitenkin itseni -pidätetyksi antamasta hänelle mitään tietoja, saadakseni yllätyksenä -tapahtuvan kohtaamisemme sitä sisällökkäämmäksi. - -Tuskin koulupoika on koskaan sen kiihkeämmin kesälupaansa odottanut -kuin minä heinäkuun alkua. Kun se vihdoinkin tuli riensin minä -suoraapäätä saarelle. - -Kohtaamatta Esteriä laivasillan läheisyydessä kulin minä asuntooni ja -vietin ensimäiset pari päivää ollenkaan liikkumatta huvila-alueella -päin ja nauttien tietoisuudesta, että Esteri asuu ja liikkuu -läheisyydessäni eikä tiedä minusta mitään. - -Talonväeltäni sain tietooni Esterin sukulaisten omistaman huvilan ja -kolmantena päivänä ulotin kävelyretkeni sille kulmalle saarta. Kulin -hitaasti astellen huvilan ohi johtavaa polkua ja kertaakaan sinne päin -katsomatta, mutta tuntien kuitenkin jännitystä ikäänkuin Esteri olisi -jostakin ikkunasta hämmästyneenä minua katseellaan seurannut. Kun olin -ehtinyt huvilan sivu tunsin jonkunlaista pettymystä ja palasin toisen -kautta asuntooni. - -Seuraavana päivänä kulin samaa tietä ja samalla tavoin. Tapaamaan -Esteriä asunnossaan en vieläkään päättänyt mennä. Mutta kun olin -juuri sivuuttamaisillani huvilan, kuulin pensasten keskeltä huvilaa -ympäröivän aidan takaa mainittavan nimeäni. Jotakin sellaistahan olin -salaa odottanutkin ja kuullessani tuon tutun äänen minä värähdin ja -käännyin kohti. - -Siinä oli siis Esteri edessäni ja väkisinkin tunsin minä jonkunlaista -hämillisyyttä käydessäni häntä tervehtimään. - -Hän ihmetteli kovin tavatessaan minut täällä niin odottamatta, -sanoi olevansa siitä kovin iloinen, kyseli olinko minä täällä kesää -viettämässä ja kuinka minä olin voinut viime tapaamisemme jälkeen. - --- Erinomaisen hauskaa, että tekin olette tänne kesäksi asettunut. -Täällä on niin vilpoisaa ja raikasta, -- lopetti hän. - -Minä tunsin noiden sanojen johdosta masentavaa pettymystä aivankuin -jotakin olisi ollut käsistäni pois luisumassa. Varsinkin kiusasi minua -se, että hän tuntui niin luonnollisesti sanovan olevansa iloinen minun -tapaamisestani. Vastatessani hänelle jotakin ylimalkaista katsoin minä -häntä tutkivasti silmiin. Ja siellä syvällä luulinkin näkeväni jotakin -värähtelevää odotusta ja neitseellistä arkuutta. - -Sen huomatessani kävin minä tavattoman iloiseksi ja aloin vuorostani -kertoa hyvin luonnollisesti ja keveästi, kuinka täällä oli hauska -kesäänsä viettää, kuinka minä olen täällä kerran ennenkin asunut -(mikä ei ollut lainkaan totta) ja kuinka meri-ilma on vahvistavaa -j.n.e. Silloin katsoi Esteri minua pitkään ja näytti vuorostaan -tuntevan pettymystä. Mutta minä kävin yhä iloisemmaksi ja kerroin -purjehdusretkistäni, jommoiselle voisimme joskus yhdessäkin lähteä, -vesilinnun metsästyksistäni ynnä muusta sellaisesta. Ja kuta pitempään -hän minua katsoi, sitä iloisemmaksi tunsin itseni. Lopuksi heitin -kohteliaat hyvästit ja lähdin riemuitsevin mielin edelleen kulkemaan. - -Seuraavan päivän pysyttelin omalla kulmallani ja sitä seuraavana -näin ikkunastani Esterin vaalean päivänvarjon liikkuvan läheisellä -rantakalliolla. Minä säpsähdin ilosta, sillä jotakin sellaistahan olin -odottanutkin. Hän istahti hetkeksi kallion laella olevalle paadelle. -Kertaakaan ei hän katsahtanut taloja kohti ja siitä minun iloni -yhä kasvoi. Ensin päätin rientää suoraapäätä hänen luokseen, mutta -sitte sai minussa taas saituruus vallan ja minä pysyin sisällä ja -hyväntunnosta hytisten seurasin katseellani Esteriä, kun hän hitaasti -kävellen kulki kallion toiselle puolen ja hävisi näkyvistäni. - -Sen jälkeen seurasi pari myrskysateista päivää, jolloin meri pauhasi -mustana ja vaahtoisena ja vettä tuli aamusta iltaan ja läpi öiden. -Noina pitkinä ja ikävinä päivinä painui mielialani maan rajaan ja -sielussani alkoivat taas risteillä epäilykset ja itsesoimaukset. - -Kun ilma vihdoin kolmantena päivänä selkeni ja aurinko iltapuoleen oli -ehtinyt kuivata kostean maan, lähdin minä kävelemään pitkin rantaa -huviloille päin. - -Puoli taipaleessa minä pysähdyin iloisesti hämmästyen, sillä Esteri -istui muutamalla rantapaadella ja katsoi ulapalle, missä mainingit -raskaasti ajoivat toisiaan. - --- Esteri! -- huudahdin minä iloisesti ja riensin hänen luokseen sekä -ottaen häntä kädestä jatkoin: - --- Tiedätkö, kotoa lähtiessäni minä vaistomaisesti tunsin, että -tapaisin sinut jossakin täällä! - -Me emme olleet ennen toisiamme varsinaisesti sinutelleet, mutta nyt -tuntui minusta niin luonnolliselta asialta puhutella häntä Esteriksi ja -sanoa sinuksi. - -Hän kohosi nopeasti seisomaan ja minä ehdin nähdä vain häipyvän -varjon siitä alakuloisesti ilmeestä, mikä hänen kasvoillaan oli vasta -asunut mutta mikä nyt nopeasti teki tietä ilonhohteelle. Hän yritti -sanomaan jotakin, mutta vaikeni kesken ja katsoi vain minua, silmissään -hyväilevä ilme. - --- Ja sinäkin olet aavistanut minun tulevan tänne, eikö totta? -- -puhuin minä kiihkeästi edelleen pitäen häntä molemmista käsistä. --- Ethän loukkaannu, että niin sanon, sillä minä olen jo kauan -tuntenut meidän välillämme vallitsevan henkisen yhteyden? Tiedätkö, -minä jo koulupoikana ikävöin ja pyrin sinun läheisyyteesi ja sitte -vuosien mennessä on minussa vallinnut sama pyrkimys vaikkakin -itsetiedottomasti. Silloin junamatkalla, muistathan, selveni se minulle -ja tällä hetkellä olen siitä aivan vakuutettu. Ja tuon matkan jälkeen -olen minä kokonaan elänyt sinussa, vain sinussa, ja ikäväni sinuun -jokaisen epäilyksen hetken jälkeen on käynyt yhä polttavammaksi. -Sillä sinussa olen nähnyt ja tuntenut sen ihmisen, jonka läheisyys -tuntuu poissa ollessakin. Mitä epäilyksiä ja mitä riemua minä olenkaan -näinä lähes parina vuotena tuntenut! Nyt viimeksi näinä sadepäivinä -ahdistivat minua epäilykset ja pelko, mutta tänä aamuna laikahti -minussa riemukas tunto sinun läheisyydestäsi ja kun näin sinut täällä, -tuntui minusta kuin vuosien tuskat ja kamppailut olisivat olleet -valmistusta juuri tälle hetkelle -- - -Katsoen häntä silmiin puhuin minä yhä kiihkeämmin ja vaikenin sitte -äkkiä. Puhuessani tuntuivat hänen silmäteränsä, kuten siellä aidan -luonakin, laajenevan ja hän itse vetäytyvän minun puoleeni. Hänellä oli -suu puoliavoinna ja kun minä vaikenin, liikutti hän huuliaan. - --- Antero! -- lausui hän vihdoin puoleksi kuiskaten ja painausi -luokseni. - -Äänessä millä hän nimeni lausui tuntui kätkeytyvän sama vuosikausien -kamppailu ja ikävöiminen, josta itseeni nähden juuri olin puhunut. Minä -kiedoin käteni hänen ympärilleen ja vedin hänet kiihkeästi, melkein -hurjasti syliini ja painausin häntä suutelemaan suoraa huulille. - - * * * * * - -Mutta kun hän oli niin lähelle minua painautuneena ja kun minä tunsin -hänen rintansa, polviensa ja huuliensa kosketuksen itseeni, valtasi -minut uusi ja odottamaton tunne. Minusta oli kuin jotakin vierasta -ja kylmää olisi tunkeutunut itseni ja sen Esterin väliin, joka näinä -vuosina oli yhä selventyen ja kaunistuen hallinnut mielikuvamaailmani -keskustassa ja jonka mantteliin minä olin liittänyt yhden kimaltavan -timantin toisensa jälkeen. - -Minussa tuntui jotakin vääntyvän ja pyrkivän särkymään ja suudellessani -häntä kiintyi katseeni hänen ummistettuihin silmiinsä ja ne muutamat -hienon-hienot rypyt, joita oli silmäin alla ja jotka näin läheltä -saattoi hyvin huomata, vahvistivat tuota rikkovaa ja masentavaa -tunnetta. Mitä kokemuksia ja sielullisia prosesseja noiden ryppyjen -taakse kätkeytyy, siitähän minä en tiedä mitään enkä voi koskaan tulla -tietämään! -- jotakin sellaista liikkui tuskallisesti mielessäni. - -Kiihkeä suudelmani yhtäkkiä ikäänkuin jähmettyi. Esteri avasi silmänsä -ja kun hän katsoi minuun, näytti hän ikäänkuin aavistuksena käsittävän -mitä minun mielessäni liikkui, sillä hänen katseessaan kuvastui kysyvää -pelkoa. - -Minun käteni hänen ympärillään herpausivat ja yhtäkkiä luisui hän -syleilystäni pois, painui alas paadelle ja kumartaen päänsä käsiin -alkoi hiljaa mutta hillittömästi itkeä. - -Nähdessäni kuinka hänen hartiansa värähtelivät olisin niin mielelläni -sanonut hänelle jotakin, mutta puhekykyni ja ääneni olivat painuneet -niin syvälle lähteisiinsä, että minä en jaksanut saada niitä esille. -Sekasortoisin mielin tirkistelin minä eteeni ja hetki hetkeltä tuli -minun yhä pahempi olla. Minuakin ikäänkuin joku veti painumaan alas -kivelle, itkeäkseni siinä hänen rinnallaan. Mutta siihenkään en -tuntenut kykeneväni, seisoin vain ja tuijottelin eteeni... - - * * * * * - -Seuraavat tunnit muodostavat muistossani hyvin sekavan kuvan. Kauan -minä harhailin metsässä; kiipeilin kallioita ja sammaltuneita paasia -ylös ja toisia alas, istahdin jollekin kaatuneelle puunrungolle -ja pureskelin jotakin risua, viskasin sen kohta taas pois ja ylös -ponnahtaen jatkoin levotonta ja sekavaa harhailuani... - -Illan tullen alkoi sitte sekasortoinen mieleni vähitellen selkeentyä. -Yhtenäisemmin muistan taas niin sisäiset kuin ulkonaisetkin vaiheeni -siitä hetkestä lähtien, jona seisoin keskellä metsää nojaten vasenta -olkapäätäni petäjän kylkeen. Sivullani kahahti ja risahti jotakin -ja kun käännyin katsomaan, näin siitä lähitseni ketun loikkaavan. -Se pysähtyi hetkeksi ja katsoi minuun terävillä ja viekkailla ketun -silmillään, joissa näytti olevan halveksivaa ivaa minua kohtaan, teki -sitte tarpeettoman korkean hypyn muutaman puunjuuren yli, liehautti -häntäänsä ja katosi hämyyn pensasten keskelle. - -"Näin sitä minä, mutta entäs sinä polonen?" tuntui se tuolla kaikella -sanovan, ja hymähtäen resignoidun katkerasti lähdin minä taas -liikkeelle ja kiipesin muutaman kallion laelle, jossa istuin pitkän -hetken erikoisesti mitään ajattelematta. Tunsin vain kuinka mieleni -pohjalle vähitellen raskaana kerroksena laskeutui elähtänyt tyytymys. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK YKSIN ELÄMÄSSÄ*** - - -******* This file should be named 60800-8.txt or 60800-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/0/8/0/60800 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/60800-8.zip b/old/60800-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index bc5f752..0000000 --- a/old/60800-8.zip +++ /dev/null |