diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/60785-8.txt | 3751 | ||||
| -rw-r--r-- | old/60785-8.zip | bin | 61492 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 3751 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..882bb81 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #60785 (https://www.gutenberg.org/ebooks/60785) diff --git a/old/60785-8.txt b/old/60785-8.txt deleted file mode 100644 index e5bdb30..0000000 --- a/old/60785-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3751 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Ollin-Mikko, Aapon-Ulla ja Ullan-Eino, by -Väinö Kataja - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Ollin-Mikko, Aapon-Ulla ja Ullan-Eino - Kertomus kylän takalistolta - - -Author: Väinö Kataja - - - -Release Date: November 26, 2019 [eBook #60785] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK OLLIN-MIKKO, AAPON-ULLA JA -ULLAN-EINO*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -OLLIN-MIKKO, AAPON-ULLA JA ULLAN-EINO - -Kertomus kylän takalistolta - -Kirj. - -VÄINÖ KATAJA - - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi A Karisto, -1910. - - - - -I - - -Kevät oli ollut pitkä. - -Panteen ja kinosten peittäminä olivat vielä Repo-ojan myllyt siihen -aikaan, kun ennen jo kevättä iloisesti pyörivät, sauvakat kilpaa -hypellen. Paksuina jäätikköinä olivat vielä myllyjen edustatkin -Repovaaran laidassa, ja jään alta kuului vain heikkoa, huokailevaa -veden lirinää ikäänkuin kuolevan hätähuutoja. Rännitkin olivat jäässä -ja myllyjen ovet puolitiehen panteessa. - -Mutta joka päivä kävi Ollin-Mikko katsomassa, eikö kevät jo alkaisi -voittaa ja veden juoksu virkistyä. Vitkaan ja vaivalloisesti kevät -edistyi. Mitä päivin vähin sulatteli, sen öisin taas kylmäsi. Mutta -varhain aamuilla Mikon jo myllyille päin nähtiin kävelevän, kulkevan -myllyltä myllylle, kuulostelevan ja miettivänä jäätikköihin katselevan. -Eipä muistanut Mikko näin myöhäistä kevättä. Tähän aikaan olivat jo -kaikki Repo-ojan myllyt pyörineet, sauvakkojen jyrinä ja ojan mahtava -pauhu oli kuulunut ympäri kylää, myllymiehiä tuli ja meni ja Mikko -puuhaili kunnioitettavana myllärinä. Se oli hauskaa ja elettävää -elämää. Päivä paistoi Repovaaran jyrkälle rinteelle, jota pitkin -Repo-oja villinä vesivaahtona myllersi alas jokilaaksoon. Hauskaa oli -nähdä noita kaukaisten erämaiden kirkkaita vesiä, kun ne vaahtoisina -tulla porhalsivat alas asutuille seuduille. Ja siihenpä vesirikkaaseen -ojaan oli jokainen kylän talo rakentanut oman, pienen ja sievän -myllynsä, jossa viljakultansa jauhoi. Tässä, tämän hauskan Repo-ojan -partaalla, oli Mikonkin elämä kulunut. Keväisin ja syksyisin oli -hauskaa, kun myllyvedet olivat runsaat ja myllyjen hoitamista, jyväin -käyttöä ja kivien takomista oli kosolta. Syksyllä ja keväällä Mikkokin -elatuksensa hankki, mutta talvisin ei hänessä ollut enempää elämää -kuin Repo-ojassakaan: juuri sen verran, ettei veri seisahtunut. -Miettiväisenä hän seisoskeli myllyjen luona ja mielessään arveli, että -kyllä pian alkaa suveta. Varis oli jo rääkkynyt myllyn katolla aamulla -varhain. Muisteli Mikko erästä kevättä -- hän oli silloin nuorena -poikana -- jolloin muutamassa päivässä teki täydestä talvesta ihanan -kesän. Semmoinen ihme saattaisi nytkin tapahtua ja epäilemättä -tapahtuukin, kun Vappu pian on käsissä. - -Ei ollut Mikkoa nyt tänä keväänä Repo-ojan pauhu herättänyt -talviunestaan, vaan muut syyt. Syksyllä myllynkäytöllä ansaitut jauhot -olivat lopussa samoin kuin omankin pellon vilja. Oli jo pitänyt vähin -naapurista, Apunlaaksosta, lainatakin... - --- Jospa vaan kääntäisi tuulen etelään ja päivän kaksi sataisi vettä, --- mietiskeli Mikko ja kiipesi Herralan myllyn rappusille, jotka, -johtivat myllyn ylikertaan ja olivat lumesta ja jäästä vapaina. Siihen -istahti ja alkoi piippuaan sytyttää. Siinä tuntui lämpöiseltä, etelän -rinnassa, kun aurinko seinää vasten paistoi. Keväinen tunnelma Mikonkin -tapasi. Täältä korkealta mäeltä oli hänellä avara ja suuri näkö-ala yli -koko kotikylän ja kauas muihinkin kyliin ja leveälle, valkoisen hangen -peittämälle joen uomalle. - --- Hyvinpä se näyttää etelän taivas lientelevän, -- ennusteli hän. -- -Saattaa tehdä sateen milloin hyvänsä, ja silloin onkin talvelta valta -poissa... Jauhojen puute kuuluu jo taloissakin hätyyttelevän... -Herralan isäntäkin kertoi viimeistä jauhosäkkiä aljetun... - -Mutta sitten hän tunsi kipeää nälkää ja hiukaa sisustassaan, sieraimiin -lemusi kuin vereksien, vastajauhettujen jauhojen haju, ja vesi laski -suuhun. Mutta hän koetti taistella vastaan ja imi väkeviä savuja -lyhytvartisesta, isokoppaisesta piipustaan. - -Siinä aivan lähellä, kyläläisten myllytien vieressä, oli Mikon pieni -pirtti, jonka mäen ja rannan puolella, kiviraunioiden ympäröiminä, -olivat hänen molemmat peltotilkkunsa. Siihen oli pienen pirtin salvanut -ja kivikkoon peltoa tehnyt. Siinä se sitten olikin näkösällä kaikki, -mitä oli puuhannut. Pelloista sai hyvinä vuosina tynnyrin ohria, eikä -halla koskaan ehtinyt tänne lämpöiseen Repovaaran laitaan viljaa -pilaamaan. Mutta talvi oli niin pitkän pitkä... loppuneet olivat -jauhot... - -Aikansa istuttuaan myllynportailla Mikko nousi ja läksi astumaan. Ohi -mennessään hän poikkesi Apunlaaksoon, joka oli Mikon lähin naapuri. -Siitä olivat miehet tukkimetsällä vielä ja vaimo kahden nuorimman -lapsensa kanssa vain kotosalla. - -Tiedusteli Apunlaakson emäntä Mikolta, joko Repo-ojaan tuntui vesi -lisääntyneen, ja kummaili samassa tätä pitkää kevättä. - -"Jopa kuului Herralan myllyntokeessa niinkuin vähän virkeämpi veden -juoksu", sanoi Mikko. "Kun päivänkin oikein suveaisi... mutta mitäs kun -ei käännä tuulta etelään..." - -Tuumaili Apunlaakson emäntä, jotta eikö joutaisi Mikko hänelle -pilkkomaan vähäisen keittopuita... - -"Joutaapa nyt vielä... vaan kyllä tässä taas tulee semmoinen kiire, -ettei ole yötä eikä päivää... Tulevalla viikolla luulen jo, että -Herralan mylly käypi... Pannetta alan tänä päivänä jo sysiä..." - -Mikko katseli vesissä suin mitä emäntä hommaili. Näytti toimittelevan -Mikolle einettä. Ja kun oli perunat, leivät ja kastikkeen pöydälle -pannut, niin Mikolle virkkoi: - -"Haukkaa nyt tuosta vähän einettä, vaikka lienet jo einehtinytkin, -- -mutta hyvä syönyttä syöttää, sanotaan." - -"Jo minä söinkin, vaan jospa häntä vähän haukkaakin", arveli Mikko, ja -hänen tyhjä vatsansa mourusi. - -Itsekseen Mikko mietti, että jo on hyvä ihminen tuo Apunlaakson -emäntä... Mutta ääneen ei mitään puhunut eikä ollut hopussa syömään, -vaan sai emäntä toistamiseen pyytää. Mutta sitten kun istui pöytään, -alkoikin eväille lähtö tulla. - -"Mennä vuonna jo tähän aikaan myllyt kävivät", sanoi emäntä. - -"Jo toki. Ja sulana oli koko Repovaaran etelänpuolinen rinne", vastasi -Mikko, suu täynnä perunoita. - -"Minulla vihloo rintaa niin kummasti ja karvastelee... jos entiseksi -on, niin suvi tästä tulee ja raskas vesisade", ennusteli emäntä. - -"Samaa ennusti Ullakin tässä aamulla, kun Ojalaiseen läksi lampaan -keritsemiseen." - -Niin siinä Mikon aterioidessa keskustelivat ja kevään tulevan -toivoivat. - -Ja Mikko, puhdistettuaan kaikki, mitä emäntä oli hänen eteensä latonut, -pani piippuunsa ja lähti notkeana ja virkkuna miehenä pihalle puita -pilkkomaan. - -Ja sieviä pikku puita Mikko pilkkoi ja sievään, taiteelliseen kasaan ne -asetti. Ei kukaan pilkkonut puita niin hyvin kuin Mikko, eikä kukaan -niin sieviä pinoja laittanut. - - * * * * * - -Ei ollut Apunlaaksosta Mikon mökille kuin syltä kymmen. Naapureita -yhdisti kesäisin ja talvisin kinttupolku, jonka Mikko pyryjen perästä -loi auki. - -Mutta kahvit keitti vielä Apunlaakson emäntä Mikolle. Ja Mikko, -juotuaan monesta aikaa kolme kookasta kupillista, läksi tyytyväisenä -miehenä mökilleen. Porstuan oven säppiin oli tuominen tikku pistetty -- -se oli merkki, ettei ollut ketään kotona, -- muuta lukkoa ei ollutkaan. - -Pirtti oli pieni niinkuin pienintä lajia sauna, ja pienoiskokoa oli -mökin sisustakin. Oven puolella, sivuakkunan luona, oli Mikolla -itsellään paikkansa. Siinä oli lyhyt penkki, joka samalla oli Mikon -sänky. Seinällä oli sitten minkä mitäkin työasetta, mutta ihan -katonrajassa kolme puista naulaa rivissä vierekkäin. Ne naulat olivat -myllynavaimia varten: ovimmaisessa Mikko piti myllyn jauhatuksen aikana -Ojalaisen myllyn avainta, keskimmäinen naula oli Herralan myllyn -avainta varten ja laidimmainen pappilan. - -Karsinan puoli pirttiä kuului Ullalle, Mikon vaimolle, ja Einon paikka -oli kangaspuitten ja uunin välissä. - -Raukaisevan tuntui Mikkoa. Olisi ollut paikattava nuo Ojalaisen piian -kengät, mutta eipä tuntunut olevan työlahjoja. Siitä työstä olisi -saanut sen verran lantteja, että olisi kyennyt särpimen ostoon. - -Piippuunsa Mikko pani ja mietiskeli. -- Mihinkä lie mennyt taas se -pojan hunttiokin? Äitinsä sitä ruokkii laiskana, mutta eipä liikene -minulle suupalaa leipää, vaikka kyllä tietää, että minulta ovat jauhot -kaikki... Vaan liekö itselläänkään enää monta leipomusta! - -Mikon teki mieli kiivetä ullakolle katsomaan, minkä verran Ullalla oli -ruokavaroja, mutta kun ei koskaan ennen ollut sitä tehnyt, niin -tekemättä jätti nytkin. - -Peräakkunan luona oli pöytä, ja pöydän alla olivat heidän -piimäpyttynsä. Tuo, joka oli isoin ja keltaiseksi maalattu, oli Mikon, -pienin, maalaamaton oli Ullan, ja vanhin ja kulunein oli Einon, joka -oli sen saanut kumminlahjaksi Piikkarien Soilalta, naapurimökin -emännältä. - --- Kumma, ettei Ulla ottanut piimäpyttyä matkaansa, kun Ojalaiseen -läksi lampaan keritsemiseen, -- mietiskeli Mikko. -- Niin, mutta se -ottaakin rahassa ja käy kauppiaasta kahvia, jota ei ole näkynyt -keittävän viikkokausiin... - -Mikko silmäsi ulos sivuakkunasta, josta näkyi hänen mäenpuolinen -peltonsa ja korkea Repovaaran kylki vähän edempää. Siinä vaaran -laidassa oli ollut isävainajan, Ollin, pirtti. Siinä oli Mikko syntynyt -ja mieheksi kasvanut. Mutta kun isä kuoli suurena nälkävuonna, joutui -Mikkokin kylälle ajelehtimaan. Ei ollut Olli-vainajan mökistä enää -mitään jäljellä. Muurinperuskivetkin, joiden Mikko tiesi olleen sieviä -laakoja, olivat kyläläiset vähissä erin ottaneet ja omiin tarpeisiinsa -käyttäneet. Peltotilkku, joka oli ollut mökin vieressä, oli siinä -vieläkin, lyhyttä, laihaa heinää kasvaen, ja siitä niitti Ojalainen sen -vähän, mitä se laihasta kamarastaan jaksoi kasvaa. Mutta paikkaa -nimitettiin vieläkin Ollinvainioksi. - -Tuo korkea Repovaara ja sen metsäinen tausta, hauska, pauhaava -Repo-oja, sievät myllyt ojan varrella, mökit tässä ympärillä ja -kotoinen kylä, kirkolta alapäähän, -- siinä se maailma, jonka Mikko -tunsi ja jota edempänä ei ollut käynyt eikä ollut koskaan mielikään -tehnyt. - --- Vaan kuuluu sitä olevan pitkältä maailmaa -- joka haaralla, -- -mietiskeli hän ja otti Ojalaisen piian kengän katseltavakseen. -- On -sitä maailmaa, ja kummasti ne ihmiset asuvat... jos lie totta mitä -kansakoululapset puhuvat... On maita ja meriä ja puolta korkeampia -vaaroja kuin tuo Palovaara... - -Ojalaisen piian kengän iltti oli irtaantunut, ja sitäpaitsi oli -pohjassa suuri reikä. - --- Vihollisen rajoja ne tänne kantavat, ja minun niistä sitten pitäisi -tehdä vedenpitävät! -- ärähti hän, mutta alkoi kuitenkin korjailla, -paikkanahkaa hammastensa välissä venyttäen. - -Kyllä Mikolla kengänpaikkaamista olisi ollut pitkin talvea, mutta -harvoin kuitenkaan viitsi tehdä. Juuri kun hätä oli suurimmillaan, kun -ei ollut tupakkaan rahaa eikä tiennyt särpimestäkään, mistä saisi, niin -silloin otti paikatakseen. Ja kun paikkasi, niin tarttuivat paikat niin -lujaan, etteivät milloinkaan irtaantuneet. Ja koko kylä sen tiesikin, -ettei semmoista kengänpaikkaajaa ollut tässä eikä vielä toisessakaan -kylässä. Mutta harva oli se, joka Mikon sai paikkaamaan. Sanoi aina -olevan muita kiireitä. - -Eikä olisi nytkään tullut aloitetuksi tuota Ojalaisen piian -kengänkorjuuta, mutta melkein lopussa oli tupakka, ja lantteja oli -juuri sen verran, että saisi kilon silakoita. Perunatkin olivat Mikolta -loppuneet. Siemeniksi oli loput kerännyt. - --- Ullalla niitä on vielä perunoita, -- mietiskeli Mikko. -- On tässä -omassa kellarissakin viisi, kuusi keittoa, ja mitä lie vielä -Apunlaakson kellarissa, johon syksyllä kantoi. Mutta elä usko, että -vaan minulle tarjoaisi, vaikka tietää, ettei minulla ole yhtään -perunaa... Vaan odotappas aikaa... pian tässä myllyt alkavat jauhaa, ja -silloin minäkin vereksistä ohrista makean vellin keitän... ja silloin -taitaa Ullallakin vesi suuhun laskea... luulen... - -Ja päästyään kengänpaikkauksen alkuun hän ei hellittänytkään, vaan -kiskoi pikilangalla paikkaa, suutaan joka vetämällä surkeaan -irvistykseen vääntäen. - -Johtui sitten mieleen se aika, jolloin Ullan kanssa menivät naimisiin. -Miten liekin nyt juuri mieleen juolahtanut! Kävi vihaksi akan perhana, -kun ei nyt pyytämättä ymmärtänyt antaa paria keittoa perunoita... Mutta -viisas ja varovainen oli hän silloin ollut, kun Ullan kanssa pappilaan -vihille menivät. Ei ollut Ulla siihenkään aikaan enää erinomainen -naitava vaimo. Huonomaineinen oli ollut ja kaksi pojan roikaletta jo -äpärinä synnyttänyt. Kuitenkin niin tuli tuumaksi, että yhteen menevät. -Mutta silloin hän, Mikko, oli tehnyt määrän semmoisen, että omin eväin -on kummankin avioliitossa elettävä. Ullalla olisi vapaa asunto Mikon -pirtissä ja keitto- ja leipomapuita tarpeen mukaan, ja siitä täytyi -Ullan korvaukseksi leipoa leipää Mikolle, Mikon jauhoista tietysti, ja -puhdistaa pirtti silloin tällöin. - -Siihen oli Ulla suostunut, ja niin läksivät pappilaan. Mutta Mikko oli -varovainen. Rovastin kuullen kysyi vielä Ullalta: "Muistat kai -välipuheemme?" Silloin rovasti tahtoi tietää, mikä välipuhe heillä oli, -ja Mikko kertoi rovastille: Rovasti oli kysynyt Ullalta, oliko niin, -johon Ulla oli vastannut, että niin oli kuin Mikko puhui. - -Sitten vihittiin. - -Mikko oli jo saanut paikan kiinni ja alkoi nyt ilttiä kiinni ommella. - --- Syntyi sitten tuo pojan perhana, Eino, -- jatkoi Mikko äskeisiä -ajatuksiaan. -- Ulla luuli, että minä rupean poikaa elättämään, mutta -silloin minä sanoin, että hoida itse kakarasi... ja hoitaa on saanut... -en ole puuttunut, en sekaantunut koko asiaan... - -Tämä kultainen vapaus oli sentään herttaista. Sai olla ja elää niinkuin -tahtoi. Ei ollut Mikolla kenellekään pennin velkaa, päinvastoin. -Ojalaiseltakin oli saamassa kolme kuormaa tallilantaa siitä, että oli -syksyllä kumpaisenkin riihen kiukaan korjannut, ja Kankaalta niinikään -kolme kuormaa karjanlantaa siitä, että oli talvella korjannut ja -vannehtinut lehmäin juoma-astioita. Kylvön aikana oli ollut määrä tuoda -lanta Mikon pellolle, siihen paikkaan, johon Mikko osoitti... - -Ei kyennyt kukaan komentelemaan eikä määräilemään. Kun verot täsmälleen -maksoi eikä himoinnut lähimmäisensä omaa, niin ei niin suurta herraa -hänen kynnyksensä yli astuisi, jota palvelisi tai kumartelisi... Sai -mennä työhönkin, jos tahtoi, mutta sai olla menemättäkin, menemättä hän -useimmiten olikin... - -Muut mökkiläiset söivät velkaa kaiken talvea, ottivat jauhoja, lihaa ja -särvintä ja sitten saivat kesäkauden hikoilla heinätyössä velkaansa -maksamassa... - -Mutta eipä saatu Mikkoa niityn laitaan, vaikka kyllä yritettiin. Ei -saatu, vaikka luvattiin yhtä iso päiväpalkka kuin nuorillekin miehille. -Sillä sen tiesivät kaikki, että roima niittomies oli Mikko, vaikka -olikin kaikkia muita lyhempi, ja sitkeä kuin saukko... Kerran oli -Ojalainen nöyrästi pyytäen ja lahjoja luvaten saanut Mikon -ulkoniitylle... Ja vaikka olivat renkeinä silloin Ojalaisella -Iso-Iivari ja Partasen Antti, parhaita niittomiehiä koko pitäjässä, -niin kesken päivän väsyivät... Ja silloin oli Ojalainen tuumannut, että -eipä hän olisi uskonut tuota Mikkoa noin sitkeäksi ja rivakaksi -niittäjäksi... - -Siitä oli toistakymmentä vuotta aikaa, eikä ollut Mikko sitten -kenenkään heinäntekoon enää lähtenyt... - -Eikä lähde... - -Hän sai Ojalaisen piian kengän korjatuksi. Viimeisteli sitä vielä -kämmeniensä välissä ja oikaisi käyristynyttä kärkeä... - -Mutta sitten laskeusi pitkäkseen lyhyelle penkilleen ja painoi -mustatukkaisen päänsä paikkaiseen sarkatakkiin, jonka oli käärinyt -päänpohjaksi. - - - - -II - - -Mikko ehti juuri parahiksi vaipua unen helmaan. Hän heräsi kuitenkin -siihen, että joku raivasi pirtin ovea lujasti kiinni. - -Herralan vanha isäntä seisoi keskellä pirtin lattiaa ja hommaili -tupakkaa piippuunsa. - -"Jokos Mikkoa raukasee?" sanoi hän, ja kun oli piippunsa sytyttänyt, -niin lisäsi: - -"Sateen edellä se painostaa." - -Jo nousi Mikkokin istumaan, haukotteli ja arveli: - -"Teidän tulonne edellä se tässä minua niin painosti." - -Herralan isännällä oli jo myllyturkki yllään. Siinä näkyi vielä -menneensyksyllistä jauhonpölyä meitotun lampaannahan poimuissa. - -"Lähdin tässä joutessani kävelemään ja otin tuon myllynavaimenkin -jo valmiiksi tänne", sanoi Herrala ja kaivoi taskustaan ison -rauta-avaimen. - -Mikko virkosi aivan hereilleen. - -"Pannaanpa se paikoilleen, ettei jää kulkeumaan", sanoi hän ja pisti -Herralan myllynavaimen keskimmäiseen puunaulaan, jossa sen paikka oli -ollut jo kolmattakymmentä vuotta. - -"Myöhäiseen menee nyt kevään tulo", alkoi Herralan isäntä puhua ja -tarjosi tupakkakukkaroaan Mikolle. "Mennä vuonna jo tähän aikaan -kävivät kaikki Repo-ojan myllyt... Vaan niin minä uskon, että kun nyt -suojaksi kääntää, niin ylen äkkiä ovat vedet liikkeellä. Muistan minä -erään keväimen, kun Olli-vainajan kanssa menin myllylle -- ja silloin -oli Vapunpäivä -- eikä veden lirinääkään kuulunut ja panteet olivat -paljon paksummat kuin nyt. Mutta silloin teki viikossa täyden kesän..." - -"Niin voipi nytkin käydä. Jo minä tänä päivänä ajattelin lähteä -pannetta sysimään..." - -Mikko veteli oikein aimo savuja, sillä lujaan hän oli ison piippunsa -täyttänyt Herralan isännän kukkarosta. - -"Jauhot tässä loppuvat meilläkin", puheli Herrala. "Jos ei vaan viikon -päästä ala mylly jauhaa, niin on hätä kädessä... Kuinkas Mikolla on -jauhoja?" - -Mikko ei huomannut sitä veitikan katsetta, joka Herralan silmissä -ilmeni sitä kysyessä. - -"Onpa niitä oleskellut, ja kohtapa tässä saadaan vereksiäkin jauhoja", -valehteli Mikko. - -"Jauhojen puutetta kuuluvat pitkin kylää valittelevan... Missä tästä -Ulla on ja Eino?" - -"Ulla tuo aikoi Ojalaiseen lampaita keritsemään. Mihin lie poika -mennyt..." - -"Etkö sinä sitä poikaasi antaisi ensi viikoksi töihin... Olisi siellä -meillä päreenhöyläystä ja minkä mitäkin... omalle väelle avuksi..." - -"Sillä on rippikoulu keskissä eikä ole semmoisia kenkiäkään... ja mitä -sanonee itsekin, Eino..." - -"Kyllä nyt jo Einokin saisi ruveta totuttelemaan työhön. Mies jo alulla -kolmattakymmentä... renkinä saisi jo hyvän palkan ja vaatteet -päällensä..." - -"Ei se ole oikein tervekään koko poika", puolusteli Mikko. "Kerkiää se -vielä maailmanrannalla lopunkin terveyttään menettää..." - -"Työhön minä kyllä kärkehtisin, jos minun poikani olisi... ja mies -parhaassa iässä ja terve kuin pukki", sanoi Herrala. - -"Tehköön tahtonsa... saatanpa minä puhua", vastaili Mikko. - -Kun Herrala vielä oli muistuttanut panteen sysimisestä, läksi hän -kotiaan päin kävellä juppaisemaan, lyhyt, päällyksetön myllyturkki -somasti heilahdellen ja piippu suussa sauhuten. - --- Mitä se tuokin Herrala tahtoo pojan töistä ja kantaa vaaria, tekeekö -vai onko tekemättä...? Eipä kulje kerjuulla eikä toisen omaa himoitse, -vaikka kultaläjän viereen maata pantaisiin, -- aprikoi Mikko. - -Sitten katseli Herralan myllynavainta. Otti sen naulastaan ja tutki... -Olivatpa antaneet hiukan ruostua... - -Mikko hankasi tuhalla ruostepilkut pois ja asetti sen sitten -naulaansa... Siinä se oli jo Herralan myllynavain... pian siihen tulee -pappilankin ja Ojalaisen avain, joka on kaikista pisin... - -Hän katseli miettiväisenä nauloihin. Mennä vuonna siihen ensiksi -pantiin pappilan myllynavain -- nyt Herralan. Saapa nähdä, kenen avain -ensi keväänä ensiksi naulaan joutuu... Taitaa pappilan joutua... -Ojalainen oli aina hitain. Heräsi vasta silloin kun muiden myllyt jo -pyörivät että vilkkui... - -Mikko läksi ulos. Pirtin päässä oli sievä pino tasaisiksi sahattuja -pieniä halkoja ja pinon vieressä hongan oksista pirstottuja -keittopuita. Mutta siitä pari syltä Apunlaakson ja Mikon rajassa oli -laudoista tehty, teräväkärkinen kota, käymälä. Sinne Mikko pistäysi. - -Hän käveli sitten eteläiseen pirtin päähän, jossa jo oli täplä sulaa -maata nurkan juuressa, ja siinä vasta pisti leveän, nahkaisen -tuppivyönsä kiinni. Katseli kylälle päin, pitkin myllytietä, joka -mutkikkaana kulki vainioiden poikki ja Männistön aitan pohjoispuolella -yhtyi valtatiehen. Siellä näkyi Männistön aitan sivulla Herralan -isäntäkin mennä juppaisevan, likaisen valkoinen myllyturkki yllään... - -Hevosia siellä ajoi tiellä kahakäteen, tiu'ut soivat ja kulkuset -helisivät... Näkyi Ruotsin puoleltakin joku ajavan pitkin linjasuoraa, -viitoitettua tietä... - -Julman lämpimästi nyt päivä paistoi ja etelän taivas lienteli, ja Mikko -tunsi, että karvas vesi nousi vatsasta suuhun, -- se aina ennusti ja -tiesi sadetta... - -Hän palasi pirttiin ja alkoi paikata kintaitaan, sillä hän päätti -lähteä pannetta jyystämään Herralan myllyn edestä... - --- Jotta saapi ovenkaan auki, -- hän arveli. - -Mutta juuri kun hän sai langan punotuksi, saapui Einokin kotia, takin -alla kainalossa käärö. - -Einoa ei koskaan Mikon-Einoksi sanottu, vaan syntymästä asti hän oli -Ullan-Einona ollut. Mutta kovin oli isänsä näköinen tämä Eino. -Samanlainen lyhyt ja leveä vartalo, ruskeat, kiiltävät silmät ja tukka -musta kuin suutarin piki. Hyvin oli isänsä luontoinenkin, melkein -laiskempi vielä. Ei ollut vielä täyttä päivää työtä tehnyt, vaikka oli -jo alulla kolmattakymmentä, ja rippikoulu oli vielä keskissä. - -Mutta Eino, tultuaan sisälle, otti näppärästi oman piimäpyttynsä pöydän -alta, veti povestaan suuren, vastapaistetun ohraleivän ja rupesi -syömään. - -Ei virkkanut Mikko mitään. Syrjäsilmällä vain katseli Einon syöntiä ja -koetti miettiä, mistä poika oli leivän ansainnut... Kun vain ei olisi -varastanut...! Mutta ei! Eipä ollut kukaan koskaan sanonut, että -Ullan-Eino olisi epärehellinen. Rehellinen oli kuin isänsäkin -- olivat -aina Mikolle sanoneet. - --- Kyllä tästä pian minun pirtiltäni lähtisikin, jos semmoista alkaisi -kuulua, -- mietti Mikko. -- Varkaalle minä olen vihainen kuin -helvetti... Pois on täytynyt Ullankin heittää näpisteleminen, jota -kuuluu nuorempana harjoitelleen... - -"Tapasitko Ojalaista?" kysyi Mikko vihdoin, kun oli toisen kintaansa -saanut paikatuksi. - -Eino nieleskeli vielä puoleksi purtuja paloja, ryysti piimää voiteeksi -ja toisella suupielellä vastasi: - -"Näkyi Männistössä lukevan sanomalehtiä." - -"Kumma mies, kun ei tule sysimään pannetta myllyn tokeesta ja -ympäriltä, vaikka mylly on puoliväliin panteessa... Lähtisitkö sinä -toiseksi pannetta sysimään Herralan myllyn luota?" - -Taas vastasi Eino toisella suupielellä: - -"Enpä tiedä. Kun tässä saan syödyksikin ensinnä..." - -"No en minä kesken syöntiäsi... ja keskissä tässä on vielä -kintaanpaikkaus minullakin..." - -Siihen ei Eino mitään vastannut. Mikko ymmärsi siitä, että Eino lähtee -kumppaniksi urakkaan. - -Kun Eino vihdoin oli lopettanut ateriansa ja pannut piimäpyttynsä -paikoilleen -- leivästä ei jäänyt muruakaan --, alkoi hän kopeloida -tupakkavehkeitä taskustaan. Jo löysi mustan, öljyttyneen kopan, jossa -oli tuuman pituinen tuominen varsi. Mutta tupakkakukkaro oli kovin -laiha, niin että vaikka Eino tyhjensi kaiken sisällön vasemman kätensä -pivon silmään, ei karttunut kuin puoli kopallista hienoa nuuskaa. - -"Pane tuosta minun kukkarostani", tarjosi Mikko. - -Sanaakaan puhumatta Eino täytti piippunsa. - -Samassa kävi ovi, ja Ojalaisen piika tuli hakemaan kenkäänsä. - -"Kyllä se vaan nyt pitää niin kauan kuin muukin kohta kengästä", sanoi -Mikko. - -Piika kiitteli ja tuumi, että hyvin ja sievästi Mikko oli kengän -korjannut. - -Ja Mikko pisti tyytyväisenä puoli markkaa tyhjään kukkaroonsa. - -Mutta kun hän oli saanut kintaansa korjatuksi, otti hän orrelta -pyöreän, koivunvisasta tehdyn rasian, johon pani talteen äimän, -pikilankajäännöksen ja naskalin. Siinä oli kaikenlaista suutarin -ammattiin kuuluvaa kapinetta. Oli valmiiksi punottua pikilankaa iso -rulla, oli kinnas- ja kenkä-äimää, oli naskalia monenlaista ja -sianharjaksia kimppunen. Siihen pisti Mikko järjestykseen neuvonsa ja -nosti rasian orrelle, jossa sen paikka oli saippuahitusen ja -tulitikkupaketin vieressä. - -Ja sitten he läksivät, isä ja poika, myllyille päin, Herralan -rautapikka kummallakin olallaan. - -Akkunasta näki Apunlaakson emäntä Mikon ja Einon juhlallisina kävelevän -ja arvasi, että panteen sysimiseen menevät. - - * * * * * - -Myllytietä pitkin tulla viuhtoi Ulla aika vauhtia mäkeen päin. Ulla oli -Ojalaisessa kerinnyt lampaat ja ottanut maksun rahassa. Kauppiaaseen -oli suoraan mennyt ja kahvia ostanut, sillä kokonaiseen viikkoon ei -ollut Ullalla kahvia kotona ollut. Kiivaasti nyt käveli kahvipussi -kädessään. - --- Jopa Aapon-Ulla nyt viuhtoo kuin tuli olisi nurkassa, -- sanoi -itsekseen Apunlaakson emäntä, kun akkunasta osui myllytielle päin -silmäämään. - -Ei ollut Ullankaan nimi muuttunut, vaikka naimisiin meni. Isän nimi oli -ollut Aapo, ja Aapon-Ullaksi häntä oli totuttu sanomaan ja sillä -nimellä häntä vieläkin mainittiin. Pienoinen, väkäleuka akka oli Ulla, -laiha ja kasvot keltaisenruskeat. Mutta silmät olivat terävät ja -vilkkaat, liikkeet notkeat ja puhelahja hyvä. Piippua imi Ullakin -lakkaamatta, imi istuessaan kangaspuissaan, imi kahvia keittäessään ja -tuprutti sauhuja kylällä kulkiessaankin... Känä suussa hän nytkin -kävellä viuhtoi, kainalossa kahvi- ja sokeripussi. Vikkelästi hän -sieppasi tuomisen tikun oven sinkilästä ja meni sisälle. Hän ehti -kuitenkin silmätä Herralan myllylle päin ja näki, että siellä Mikko ja -Eino sysivät pannetta Herralan myllyn tokeesta. Uunin päältä hän haki -jalkaniekka-kahvipannunsa, sytytti hongan oksista roiman tulen lieteen -ja kävi kahvinkeittohommiin. Ei ollut liiennyt viikkoon Ullallakaan -kahvia keittää. Huononlaisesti maksettiin kankaankutomisesta, ja -talvella oli sairastanut pari kuukautta, ettei pystynyt mitään -ansaitsemaan... Lisäksi oli poika vielä syömässä, Ullan eväillä -enimmäkseen. - --- Ei sille Mikko, senkin talpukki, leivän palaa ole antanut tänäkään -talvena, -- mietiskeli Ulla häärätessään lieden luona kahvia paahtaen. --- Minun on vaan pitänyt antaa, ja hätä tässä olisi ollut, jollen minä -kuppaamisella olisi saanut... Vaan on sillä ollut hätä Mikollakin... ei -jauhon tomua ole itsellään, perunat ovat lopussa... nälkää on kurrannut -monta viikkoa eikä ole kaikkena talvena liiennyt kuin kerran kahvia -keittää... - --- Vaan nyt se kyllä, perhanan talpukki, taas pääsee elämään, kun -myllyt pääsevät käymään, ja taitaa olla vielä kansakoulun -puunpilkkoomisestakin viimeinen kvarttaali ottamatta... Nyt se kyllä -taas kesän elää, laiska, ja syksyllä taas talvileivän myllypaikoista ja -omasta vainiostaan keräilee... - -Ihana kahvin tuoksu kutkutti Ullan sieraimia, niin että vesi suuhun -laski ja luisevissa poskipäissä värähteli. Mutta pian siinä kahvi -joutuikin kuumassa honganoksatulessa. Puisessa pahkakupissa jauhoi Ulla -paahdetut kahvit nyrkinkokoisella pyöreällä kivellä. Ja hienoja -kahvijauhoja siinä tulikin, ettei paremmista apua. Se pahkakuppi ja -kivi oli isävainajan, Aapon, perintöä ja rakas muisto se oli Ullalle -isältään, jonka karhu oli tappanut. Mutta antoi Ulla konettaan lainaksi -Mikollekin, milloin Mikollakin liikeni kahvia ostaa... - -Mutta jo sai Ulla kahvinsa valmiiksi, pannusta nokan selitti ja nosti -lieden nurkalle selkenemään. Sillä välin pienensi hän sokeria ja otti -nurkasta pienoiselta laudalta kahvikuppinsa... - -Väkevää, mustanruskeaa oli kahvi ja tarpeeksi suolaista. Yhteen menoon -Ulla joi kaksi kupillista, siunaili, sytytti piippunsa ja istui -kutomaan, piipun savutessa toisessa suupielessä. - --- Hyvä, että olivat tästä tiessään molemmat, että saan rauhassa -kahvini juoda... Eino pahuskaan... että kerrankaan toisi äidillensä -kahvipivon... - -Hän kurkotti kangaspuiden istuimelta pannun varteen ja nosti pannun -lähemmäksi hiillosta, ettei jäähtyisi. Ja sitten alkoi kutoa, että -mäiske kuului. - --- Kun saisi tämän Metsämaan kankaan kudotuksi, niin lopputilissä -tulisi vielä saamapuolelle... Jauhot ovat jo vähissä, mutta on vielä -pari leipomusta, ja perunoita riittäisi puolikesään... Jos ei poika -olisi syömässä... mutta joka on lisäksi niin onnettoman syömäri... niin -etteivät ihmiset työhönsä uskalla ottaa... Eikä Mikkokaan vaan työhön -komenna, alkaa vaan poikaa puolustaa, kun minä työhön toimitan... Ja -olkoon laiskana, vaan elättäköön Mikko... Paras elättäjä! Kumman -sitkeässä sillä on henki... kun ei nälkäänkään kuole... - -Niin Ulla mietiskeli kotoisesta elämästä, ja vihaisesti lensi sukkula -ja mäiskähtelivät kaiteet... - - * * * * * - -Mutta Herralan myllyllä puuhailivat Mikko ja Ullan-Eino, kivaa pannetta -myllyn ympäriltä ja alta sysien. - -"Mistä sinä leivän sait?" tiedusteli Mikko. - -"Ojalaisen pojille tein myllyntukin, niin emäntä antoi... Pyysi vielä -toistakin tekemään, vaan en viitsinyt..." - -"Olisit tehnyt toisenkin..." - -"Enpä mie", arveli Eino ja näytti, että lopettaa sysimisenkin. - -"Sysi nyt sinäkin, niin kun tässä vereksistä jauhoista puuron keitän, -niin annan maistaa", houkutteli Mikko. - -"Tässä tulee niin palavakin, että..." - -"Ja jos autat kivien terottamisessa nyt myllynjauhatuksen aikana, niin -saatan minä kesäleivän jatkoa sinulle antaa..." - -"Taidan lähteä tukkijoelle", sanoi siihen Eino. - -Mikko hämmästyi. Eipä ollut Eino semmoisia puheita ennen suustaan -laskenut. Mutta mahdottomaksi luki Mikko Einon tuuman. - -"Jokeen putoat ja hukut... tottumaton olet tukillaolija... -hyhmäveteen... ja kylmät yöt sitten", pelotteli Mikko. - -Eino ei siihen mitään tuumannut. Ilman aikojaan äijälle puheli. -Paraskin tukkipoika! - -Ja Mikkokin ymmärsi, ettei Eino totta tarkoittanutkaan. Ilman aikojaan -puheli. - -Mutta kun he myllyn alta olivat panteen sysineet ja konttasivat pois, -havaitsi Eino heti, että pirtin savupiipusta nousi savu... - -Mikkokin havaitsi, ja molemmin ymmärsivät, että Ulla siellä keitteli -kahvia. - -"Jopa sitä nyt on sysittykin", sanoi Eino. - -"No joo... ja huomenna lisää", myönsi Mikko. - -Ja he läksivät astumaan myllytietä pirtille päin, Mikko edellä, Eino -perässä, niinkuin heidän tapansa oli. Mikko astui joutuin ja tiheään, -Eino pitkään ja keijasi kävellessään molemmin kupein. - -Mutta pitkän nokan saivat. Ulla oli juonut pannunsa tyhjäksi ja -nostanut sen jo muurin laelle. Ei ollut näkevinäänkään, kun tulivat, -kutoa mäiski vain, että seinät tutisivat... - - - - -III - - -Tämä nykyinen polvi ei enää muistanut, kuinka vanhaa heimoa Ollin-Mikko -oli. Mutta kertoivat vanhat, että suku oli kauan kylässä ollut ja että -kantaisä oli ollut lappalainen, joka vanhaan aikaan oli porokarjoineen -majaillut kylän takalistoilla. - -Hänestä oli suku alkuisin. Hänestä oli kotoisin ja perintönä lyhyt ja -paksu vartalo, musta tukka ja pienet, kiiluvat, ruskeat silmät. Hänestä -oli jäänyt luonteeseenkin jälkiä: taipumaton ylpeys ja verraton -laiskuus kaikkeen muuhun kuin tarinoimiseen tervastulen loisteessa. - -Siinä he olivat jo monta miespolvea asuneet Repovaaran rinteellä, ja -myllärin ammatti oli aina kulkenut isästä poikaan. Olli-vainaja oli -monta myllyä rakentanut, mutta vanhat miehet pitivät Mikkoa parempana -myllymestarina kuin Olli-vainajaa, joka ei ollut niin peräti tarkka -toimessaan kuin Mikko. Oli Mikkokin rakentanut uusia myllyjä: pappilan -myllyn tehnyt aivan uudestaan, korjannut kokonaan Herralan myllyn, ja -Ojalaisen myllyyn oli laittanut toiset parit kiviä. Ja jokaisen talon -myllyä oli hän korjannut, mitä enemmän, mitä vähemmän. Ja kun Mikko -myllyn reilaan laittoi, kivet takoi ja veden voiman parahiksi arvasi, -niin hyviä, hienoja jauhoja alkoi kivien ympärille karttua, kasaantua -valkoiseksi kinokseksi. - -Eiväthän ne ymmärtäneet tämänaikaiset nuoret isännät, kuinka -vesimyllyjä on hoidettava. Eivät, kelvottomat, osanneet edes kiviä -teroittaa niin, että hyviä jauhoja olisi saanut. Kun eivät vain Mikkoa -apuun saaneet, niin milloin teki mylly karkeita, kaunaisia jauhoja, -milloin täytti kiven silmän ja paiskasi taikinaan koko hoidon. - - * * * * * - -Viikon päivät oli sataa vihmonut vettä öisin, ja päivin paistoi ja -lämmitti aurinko. - -Kuin taikavoimalla alkoi kesä lähestyä ja kinokset alentua. Repo-ojaan -alkoi vesi tuossa tuokiossa lisääntyä, ja pian kohisi rännien päällä -valkoisena vaahtona kirkas kiveliönvesi. Veden kohina kuului jo -selvästi Mikon pirtille, ja oven suuhun jo näkyi, kuinka jokaisessa -myllynrännissä vesi räiskyi ja vaahtona kahden puolen ränniä pauhasi -alas jäiseen panteeseen... - -Hyvillään kulki Mikko edestakaisin pirtin ja myllyn väliä, hossissa ja -hopussa jo oli. Myllytieltä oli jo lumi sulanut, ja korkean Repovaaran -laidassa näkyi suuria, paljaita, kanervaisia päiviä. - -Joka hetki lisääntyi vesi Repo-ojassa, koskena jo pauhasi jyrkintä -rinnettä ja kiersi iloista vauhtia Metsämaan myllyä, joka oli -päällimmäisenä ojan niskalla... - -Kirkkaana aamuna nousi Mikko penkiltään hyvin varhain. Aurinko oli -vielä korkean Repovaaran takana, Mikon pirtti, muut mökit ja koko -Repovaaran kylki vielä varjossa, mutta lännen alla oleville vuorten -huipuille jo päivä paistoi... - -Koko Repovaaran laita ja ympäröivä metsä raikui lintujen laulusta, ja -kevään suloinen lemu hajoitti Mikon mielestä unen jätteet... Repo-ojan -pauhu oli kovennut ja vesi lisääntynyt yön aikana tavattomasti. -Myllytien ojissakin pauhasi pikkukoskia, ja aivan pirtin editse -vihkaisi vesi valkoisena vaahtona. - -Kevät oli tullut! - -Notkeana miehenä oli Mikko, ja keveästi, näppärästi hän liikkui. Hän -palasi pirttiin, jossa Ulla nukkui kangaspuiden vieressä lattialla ja -Eino kuorsasi uunin laidalla. Vikkelästi Mikko naulasta otti Herralan -myllyn avaimen ja riensi ulos. Ja niin nopeaan kuin hänen lyhyet -jalkansa sallivat, lähti hän myllyille päin astumaan. - -Myllynjauhatuksen aikana oli Mikolla tapana pitää lippalakkiansa siten, -että lippa oli niskan puolella. Ja siitä tiesivät kaikki, että nyt oli -Mikolla kiire ja hoppu semmoinen, ettei mihinkään muuhun hommaan -joutanut. Silloin oli hänen käyntinsäkin nopeampaa ja puhe lyhyttä ja -katkonaista: ei ollut aikaa pitkiin selityksiin. - -Jo oli heräilty muissakin mökeissä. - -Apunlaakson emäntä tuli jo myllyltä päin vastaan, vesiämpäri -kädessään... - -"Jo on myllyvettä", hän sanoi Mikolle, mutta Mikko riensi ylpeänä ja -vauhdilla sivu: ei mitään joutanut vastaamaan. - -Virnemäen pikkupojatkin olivat jo liikkeellä. Läpi pihan juoksi siitä -tuimaa vauhtia vesi, joka myllyjen tokeesta räiskyi kauas syrjään. -Siihen pikkupuroon olivat pojat laittaneet somat, pienet myllyntukkinsa -pyörimään ja avopäin siinä huusivat ja iloitsivat... - -Mikko oli jo edellisenä päivänä Herralan myllyn siistinyt, takonut -kivet ja kaiken muun reilannut. Tukin ympärillä oli vielä eilen ollut -jäätä ja siivissä pannetta, mutta Mikko oli ne jyystänyt pois. Jyvätkin -oli jo eilen toriin säkistä löysännyt -- ja nyt oli myllyvettä -karttunut yön aikana aivan yllin kyllin... - -Mikko aukaisi oven, silmäsi vain kerran sisälle ja riensi sitten -nostamaan tampulaa rännistä... Iloista vauhtia porhalsi vesi jyrkkää -ränniä pitkin alas myllyntukin siipiin, ja iloisesti kuin talven -seisonut varsa alkoi sauvakka hyppiä pitkin ympärikiitävän myllynkiven -pintaa... - -Se oli Mikosta kuin ihaninta musiikkia... tämä vesien vallaton pauhu ja -sauvakan hauska hyppely... Hän riensi myllyyn. - -Kivi pyöri kuin riivattu, ja pölynä lensi hienoja jauhoja sen ympäriltä -kivenlautemille... - -"Onpa vettä... terävät ovat kivet ja kylliksi ihollaan... jopa hikkaa -kaunan, ettei silmä erota... jo saapi, saakuri soi, Herrala taas -semmoisia jauhoja, ettei vertaa", hoki Mikko, kokosi laakkaariin kasan -jauhoja, paineli ja tunnusteli ja lopuksi paiskasi suuhunsa koko -kourallisen, hieroen naamansakin jauhoihin. - -Tyytyväisenä hän katseli, kun kivi vihkaisi ympäri ja sauvakka takoi ja -helisteli, sammakkopenkki jytisi ja koko mylly tuntui vapisevan... - --- Hei vaan! Kevät on tullut... Kylmä ja nälkä loppuneet! - -Hän otti toisen kourallisen jauhoja suuhunsa ja hieroi koko tumman -naamansa jauhoihin. - -Virnemäen Heikkikin, kuultuaan että jo sauvakka helisteli Herralan -myllyssä, käveli katsomaan... - -Mikko pyörähteli kuin peikko kiven lauteimilla, milloin nosti, milloin -laski kiveä, milloin jyvän varistusta lisäsi, milloin vähensi ja -tunnusteli jauhoja, jotta tulevatko hyviä... ja hossissa ja ylpeänä -pyörähteli, ei Virnemäen Heikkiä ollut näkevinäänkään... - -"Taitaapa olla vettä!" huusi Heikki ovelta. - -Mutta vaikka Mikko kuuli, niin ei ollut kuulevinaan. Vesi pauhasi, -kivet kalisivat, ja sauvakka hyppeli kuin tulisten hiilten päällä... - -Melkein ylenkatseellisesti Mikko silmäsi Heikkiä, joka ei myllyn -hoidosta mitään ymmärtänyt, ei enempää kuin tuo maakivi tuossa myllyn -edessä... - -Mutta Heikki kumartui kuitenkin matalasta ovesta sisälle ja kävi -tunnustelemaan jauhoja. - -"Kylläpä tulee mieleisiä jauhoja", hän kehui. - -"Mikäs on tullessa, kun mylly oikeaan reilaan laitetaan", sanoi Mikko, -äänessään ylpeä sointu. "Nyt on parhaiksi jyvän varistusta, ja nyt ovat -kivet sommilleen ihollaan", hän virkkoi sitten ja läksi ulos. - -Silloin hän näki Ojalaisen tulevan rannasta päin pellonpiennarta pitkin -aika vauhtia Virnemäkeä ja Herralan myllyä kohti... - -"Nyt se heräsi Ojalainenkin vasta... olisi ollut aika takoa kivet ja -muuten mylly valmistaa käyntikuntoon, mutta sillä miehelläkös sitä -tulee huolehdituksi", porisi Mikko Heikille. - -Ja Männistön aitan luona näkyi kaksi myllymiestä tulevan myllytietä -pitkin... Olivat kai alapään isäntiä, Metsämaa, jonka mylly oli -korkeimmalla vaaran niskalla, ja Torikka, jonka mylly taas oli ihan -Herralan myllyn vieressä. Lyhyet, valkoiset lampaannahkaturkit näkyivät -olevan yllä. - -"Jopa alkavat myllymiehet heräillä", tuumaili Mikko. "Viheliäisen -laiskat, eivät viitsi aikoinaan tulla pannetta sysimään... nyt saisivat -myllynsä jauhamaan... Mutta sen minä sanon, etteivät jauha tänä päivänä -muiden myllyt kuin tämä Herralan... Saapi Ojalainenkin sysiä ja jyystää -tämän päivää ennenkuin tukki panteesta irtaantuu... ja sama työ on -papinkin myllyssä... Kuka senkin sysinee..." - -Heikki kuunteli Mikon puhetta avosuin, tyhmän näköisenä, ja sillä -äänellä Mikko Heikille puhui, että "sinä myöskin olet mies, joka et -ymmärrä myllynhoidosta et kärpänhäntää". - -Kylmästi tervehti Mikko Ojalaistakin, vaikka Ojalainen naurusuin -puhutteli ja tuumi, jotta "jopa on vesi lisääntynyt viime yön -kuluessa..." - -"Kummakos se nyt on, kun eilen semmoinen paiste oli, ja kuuma tulee -päivä tänäänkin", sanoi Mikko ja pyörähti myllyyn takaisin. - -Ojalainen meni perässä. - -"Kylläpä saapi Herrala komeita jauhoja... No, niin se on... kun on -mies, joka osaa myllyn hoitaa... Kun Herrala itse on myllärinä, niin -tulevat jauhot karkeita ja kaunat ovat suuria kuin vareksen siivet..." - -Osasi Ojalainen Mikolle mieliksi puhua, kehui yhä Mikkoa, sanoipa -viimein, ettei toista semmoista vesimyllyn hoitajaa ollut tässä eikä -toisessakaan seurakunnassa. - -Jo lämpeni Mikkokin, hyvänä piti Ojalaisen puheen ja kiitokseksi -virkahti: - -"Pian kai teidänkin myllynne rupeaa jauhamaan... Eipä siellä näkynyt -myllyn alla enää paljo pannetta olevan..." - -"No, sitä minä tässä juuri... ja toin minä vähän tupakkaa myllärille", -sanoi siihen Ojalainen ja ojensi Mikolle aika käärimän lehtitupakkaa. - -Hyvilleen Mikko tuli, vaikka ei tunteilleen valtaa antanut; hymähti -vähän, mutta ei kiittänytkään. - -"Tässä olisi avain", sanoi sitten Ojalainen. - -"Käyn tässä katsomassa, kun ehdin", lupasi Mikko. - -"Minä lähden tästä jyviä myllylle hommaamaan." - -Mutta kun Mikko oli saanut hyvään käyntikuntoon Herralan myllyn, läksi -hän, rennosti kävellen, lippa niskan puolella, naama ja entiset -myllyvaatteet jauhopölyn peittäminä, Ojalaisen myllylle, johon piti -kulkea Virnemäen pihan poikki. Myllyn avainta hän heilutteli kädessään -ja astui uljaasti. Kun Virnemäen emäntä mainitsi, että taisivat tulla -Mikolle kevätkiireet, niin yli olkansa Mikko vastasi: - -"Niin on hoppu, ettei tiedä kenen myllylle ensiksi ehtisi..." - -Ojalaisen myllyn alta oli vesi leikannut panteen, niin että tukki ja -siivet olivat puhtaina. Rännistä roivi vesi tampulaa vastaan, kahden -puolen valkoiseksi vaahdoksi haaraantuen... - -Suvea tietää, kun näin pian vesi pannetta leikkaa, arveli Mikko -itsekseen, avasi myllyn oven ja kävi sisälle. Reilassa siellä olivat -paikat. Mikko oli itse syysjauhatuksen loputtua myllyn siistinyt ja -kaikki kompeet pannut paikoilleen. Eipä siinä ollut muuta nyt ensiksi -kuin teroittaa kivet... - -Ovelle silmätessään hän näki pappilan rengin seisovan ulkopuolella, -pytty toisessa kädessä, toisessa valkoiseen liinaan kääritty... mitä -lie ollut. - -"Jopa on nyt vettä Repo-ojassa", kummaili renki. - -"Vastakos sen nyt näet", ärähti Mikko ja oli jotakin hommaavinaan -myllyssä. - -Näki renkikin, että tässä oli tosi kysymyksessä, ettei tässä saanut -ruveta joutavia rupattamaan. Äreänä näkyi olevan mylläri. - -"Rovasti lähetti terveisiä ja pani mukaan... tässä on viilipiimää ja -tässä limppu ja silavaa", selitti renki asiaansa. - -"Vai terveisiä! Mutta miksei pidä huolta, että aikanaan panisi pannetta -sysimään... Lähettikö edes myllyn avainta?" - -"Jo toki. Tässä se on!" - -"No sano sitten, että iltapäivällä saavat tuoda käytteitä, kun ehdin -myllyn saada reilaan... ja kivetkin taitaa täytyä takoa... Tässä taas -on minulle kolme myllyä hallussani, ja toisia kärttävät... en minäkään -joka paikkaan repeä..." - -"Sen arvaa, kun eivät muut osaa myllyä hoitaa..." - -"Saavat hoitaa... vaan sahanpuruja ne jauhoikseen saavat... Tuokin -Metsämaa ja Torikka, jotka tuossa näkyvät kiipeävän myllyilleen..." - -"Vai eivät osaa teroittaa kiviä!..." - -"Harva tämänaikaisista miehistä enää myllynkivet oikein takoa osaa... -Toissa keväänä, kun sairastin jalkaani ja tämän pappilan myllykin oli -suntion, Männeliinin, hoidettavana, niin kun viheliäinen oli takonut -kivet niin pilalle, etten syysjauhatuksen aikana tahtonut niistä kunnon -kalua saada, en takomallakaan..." - -"On sanottu, että Ullan-Einokin on jo hyvä kivien terottaja..." - -"Lapseksi se lukee vielä Einonkin, vaan kun minä myötäänsä olen -neuvomassa, niin ei saa pilata..." - -Nähtävästi Mikko ihastui rovastin lähetyksistä, puheliaammaksi tuli ja -ystävällisemmällä äänellä renkiäkin puhutteli. Mutta ei vaan -tuliaisista mitään maininnut, ei käskenyt rengin sanoa edes kiitoksia. - -Mutta iltapäivällä toki sai tuoda käytteitä. - -Mikko kävi nyt pappilan myllyn luo, joka oli ensimmäinen Ojalaisen -myllystä. Rennosti aukaisi oven, konttasi myllyn alle, tukin ja siivet -katseli... kunnossa olivat (oli jo ennen siellä kontannut). Kun myllyn -alta tuli, niin nosti tampulaa... kunnossa oli... kiinni painoi... - -"Hyvä on!" sanoi hän. - -Hän oli nuortunut tänä aamuna taas kymmenen vuotta, sen hän tunsi. Ja -kyllä sen näkivät Virnemäessäkin ja muissakin mökeissä. - -Lukkoon pisti Mikko pappilan myllyn, samoin Ojalaisenkin. Otti pytyn ja -nyytin ja käveli mahtavana Virnemäen pihan läpi Herralan myllylle, jota -vielä katsoi, että tekikö kelvollisia jauhoja... Hyviä teki... ja -nopeaan. Oli jo vajaassa parissa tunnissa tehnyt puoli säkkiä... Mutta -molemmat parit olivatkin käynnissä, ja vettä riitti rennosti... - -Aurinko oli noussut jo korkealle ja paistoi yli Repovaaran, niin että -kaikki myllyt ja koko Repo-oja olivat ihanan, keväisen valon vallassa. -Herralan myllyn ovellekin, jossa Mikko seisoi, paistoi niin -lämpöisesti, että hikeen löi... - -Jo oli hauskaa! Vesi pauhasi, sauvakat kilpaa hyppelivät, päivä paistoi -eikä lunta enää näkynyt kuin jokunen pieni pilkka korkeimpien vaarojen -huipuilla... - -Onnellinen oli Mikko, ja pitkän talven nälkä ja pakkanen oli unohtunut. -Ruokaa oli, ja toista myllyt jauhoivat... Hei vain! - -Jo näkyi Einokin heränneen ja kävellä keijaili myllylle päin. Jo olivat -tulleet Ojalaisen lapsetkin myllyjään olkapuroihin asettamaan. Siinä -purossa, joka juoksi myllytien ojaa pitkin Mikon pirtin ohi, oli -lapsilla hauska leikkipaikka ja erinomaisen jyrkkiä pikku koskia, -joihin pienet myllyt sopi pyörimään panna. - -Ojalaisten lasten hommaa seisahtui Einokin katselemaan. Eino ei ollut -enää kahtena viime vuonna pikkumyllyjen parissa puuhannut, mutta -lapsempana olikin hän verraton myllymestari, joka laittoi koko kylän -poikasille hauskat hetket Repo-ojan mäkeen. Mutta vieläkin luonto veti -leikkimään, ja hän alkoi Ojalaisen pojille valmistaa toetta ja ränniä. -Pojat hyppelivät ilosta, kun näkivät, kuinka taitava Ullan-Eino oli -ammatissaan. - -Siinä puuhailivat, ja naurussa suin katseli Mikko. - -"Ullan-Eino! Ullan-Eino! Tule meillekin tekemään!" huusivat Virnemäen -pojat, kun näkivät kuinka näppäriä myllyjä Eino rakenteli. - -Ja kävi Eino heitäkin opastamassa. - -Mutta Mikko käveli leveästi, ylpeästi, suoraan eteensä katsellen -mökilleen. Povessa pullotti Ojalaisen antama tupakkakäärö, toisessa -kädessä oli pappilasta lähetetty pytty, toisessa nyytti, mutta myllyjen -avaimet helähtelivät paikkaisen, jauhoisen sarkatakin taskussa... - -Kolinalla hän avasi oven ja työntyi pirttiin kuin kuningas. - -Ulla oli jo kutomassa, ja kahvipannu näytti olevan lämpimällä -hiilloksella. Vilkaisi Ulla Mikon tuomisiin, mutta ei sanaakaan -puhuttu. - -Mikko otti ensiksi myllynavaimet taskustaan ja jokaisen omaan naulaansa -asetti, nimittäin: ovimmaiseen Ojalaisen myllynavaimen, keskimmäiseen -Herralan ja laidimmaiseen pappilan. - -Siinä oli niiden paikka, ja huono oli seuraus, jos niitä joku kävi -liikuttelemaan tai vaihtamaan, esimerkiksi Herralan myllyn avaimen -pappilan myllyn avaimen naulaan. Mikon suuttumus oli suuri siitä. - -Avaimet naulaan ripustettuaan Mikko istui penkilleen ja alkoi monesta -aikaa aterioida. Nälkä olikin. Ei ollut kahteen päivään syönyt muuta -kuin kupillisen velliä, johon ei ollut panna kuin pari pivolista -jauhoja. Mutta mitä siitä! Oli hän ennenkin paastonnut. Joskus -kevättalvella meni monta viikkoa, ettei Ulla tiennyt, millä mies eli... - -Mikko aukaisi nyytin, jossa oli iso rukiinen limppu ja aika kimpale -valkoista, vahvaa silavaa. Otti sitten oman pyttynsä pöydän alta ja -tyhjensi siihen pappilan viilipiimän... ähkäili siinä ja pyörähteli -toimessaan... - -Unehtui Ullakin katsomaan, ja vesi laski suuhun, kun hän näki -viekoittelevan silavakimpaleen... - -Mikko aloitti ateriansa, ja kun oli jonkun palan nielaissut melkein -purematta, niin silavaa julman pitkällä puukolla leikatessaan arveli: - -"Jopa on sentään maukasta silavaa, ja niin parhaiksi suolaista..." - -Hän piti silavakimpaletta veitsensä kärjessä ja katseli sitä etempää... - -Ullan silmät kiiluivat, vatsa mourusi, ja vesi suuhun laski, niin että -piti sylkäistä. - -"Anna nyt minullekin murunen maistaa", hän pyysi rukoilevasti. - -Mikolla oli suu niin täynnä, ettei saattanut vastata heti, mutta kun -sai palan niellyksi, vastasi: - -"Annoitko sinä minulle kahvikuppia, kun pannetta tulin sysimästä... ja -oletko antanut yhtään perunaa, vaikka on Apunlaakson kellarissa... -häh?" - -Siihen ei ollut Ullalla mitään sanomista. - -Ja Mikko söi miehen lailla vatsansa täyteen ja sakeaa piimää ryysti -palan paineeksi. - -Mutta syötyään hän veti puukollaan merkin silavakimpaleen jäännökseen, -niin ettei siitä taitavinkaan varas osaisi niin viisaasti maistaa, -ettei hän sitä huomaisi. Vei sitten limpun jäännöksen ja silavan -porstuaan vanhaan arkkuun, jossa hän leipänsä säilytti ja muunkin -ruokatavaran, kun osui olemaan. - -Alkoi sitten tupakkaa leikata ja röyhteli siinä ihan Ullan korvan -juuressa ikäänkuin kiusalla. - -"Syönyt mies on aina syönyt mies!" sanoi hän. - -Kun hän paraikaa pienensi tupakkaa, tuli Metsämaan isäntä sisälle. -Täytyi kumartua melkein vinkkeliin, ennenkuin mahtui matalasta ovesta -pirttiin. - -Nöyränä oli Metsämaa. Hyvää huomenta toivotti ja virkkoi: - -"Olipa täällä isäntä kotona." - -Mikko tunsi Metsämaan entisestään suureksi kiusantekijäksi ja vastasi -karskisti: - -"Ei tämmöisissä mökeissä ole isäntää." - -"Mikäs muu! Isäntä se on talossaan, oli talo iso tai pieni", koetti -Metsämaa olla kohteliaana. "Mutta jo nyt hopusti kesän teki... ei sitä -olisi uskonut", hän sanoi sitten, kun Mikko ei mitään puhunut. - -Mutta Metsämaa tunsi Mikon ja niin juohevasti osasi jutella, että jo -ratkesi Mikko raikkaaseen nauruun ja lupasi tulla Metsämaankin myllyn -laittamaan käyntikuntoon. - -"Minulla on tässä niin helvetin hoppu", hän selitteli. "Herralan mylly -jo jauhaa, Ojalainen tuopi pian käytteitä, ja kohta on pappilankin -kuorma myllyn edessä... Ei tässä taas ole lepoa yöllä eikä päivällä..." - -Hän otti myllynavaimet nauloistaan, helisteli yhteen ja sanoi: - -"Lähteä pitää... ei ole aikaa istuskella... Ison veden aikana ovat -myllyt ylen tähdelliset hoitaa..." - -Metsämaa seurasi perässä ja varoiksi Mikolle puhui: - -"Jos sinä sitten, Mikko rakas, olisit niin hyvä... sitten kun vähän -lomaa saat... että tulisit tuota minunkin myllyäni laittamaan... -Peukalo siinä tulee keskelle kämmentä viisaammillekin miehille kuin -minä... joka myllyn oikeaan kuntoon saapi..." - -Siitä puheesta Mikko piti, tulla lupasi, mutta vielä muistutti: - -"Panne pitäisi myllyn alta aina sysiä hyvissä ajoin... Mikä sen sitten -jyystää, kun vesi lisääntyy..." - -Ja keveästi, näppärästi ja taajaan hän astui, lippa niskan puolella. - -Eino siinä puuhaili Ojalaisen pojille myllyjä. Muistakin taloista oli -kokoontunut poikia hauskan mäen rinteelle myllyjä katsomaan ja -itselleen tekemään... - -Yhä useampia myllymiehiä alkaa tulla. Mikko näkee täältä korkealta -mäeltä, kuinka alempana olevien myllyjen luo ajaa jyväkuormia ja -vilahtelee lyhyitä myllyntukkeja. Siellä on alempana vielä kymmenkunta -myllyä, muutamat melkein vierekkäin... - -Koko Repo-ojan varsi on iltapäivällä myllymiesten hallussa, ja myllyjen -ympärillä on vilkas liike... Yhä lisääntyy ojissa vesi, ja pauhu -enenee. Sauvakat takovat kilpaa, huutojakin kuuluu, iloisia lasten -ääniä, ja Repovaaran kupeelta lintujen laulua... - -Niin muita ylpeämpänä liehuu Mikko myllystä toiseen, jauhoissa kuin -peikko ja suupielet taikinassa, liehuu ja kiroilee, kun häneltä hyviä -neuvoja tullaan pyytämään... Einokin maleksii myllyltä toiselle, ja -joku isäntä saapi hänet, kun siivosti puhuttelee, kiviä teroittamaan. - -Illalla kävelee pitäjän herrasväkikin Repovaaran laitaan, Repo-ojan -juhlallista pauhua kuulemaan ja somia myllyjä katsomaan. Mutta Mikko -liehuu myllyltä myllylle, suu jauhoja täynnä ja lippa niskan takana. Ei -ole näkevinäänkään, vaikka rovastikin myllylleen kävelee, on hopussa -vain. Herralan myllyssä hän nostaa kiveä, Ojalaisen myllyssä lisää -jyvänvaristusta silmään, ja viuhtoo sitten pappilan myllylle. Hyvään -iltaan kuitenkin vastaa, kun rovasti myllynsä luona tervehtii. - -Kun Mikko menee sisälle, tirkistää rovastikin, kumartuneena, myllyyn, -jossa kaksi kiviparia pyöriä vihkaisee ja jauhot pölisevät ympäri... - -Hymysuin siinä katselee, kun Mikko hommaa lisää varistusta toiseen -pariin, mutta toista kiveä, joka tuntuu alkavan kuumeta, nostaa hiukan, -moukarilla kiilan päähän kerran kaksi paukauttaen. - -"Taitoa tuossa kysytään", huutaa rovasti. - -"Joo. Ja pitää näin runsaan veden ollessa melkein lakkaamatta olla -kiviä asettamassa... Kuumuvat pian, ja silloin jauhot imeltyvät... tai -on liian paljon jyvänvaristusta... niin silloin täyttää kiven silmän ja -lyö taikinaan..." - -"On se", ihmettelee rovasti. "Montako myllyä Mikolla nyt on -hoidettavana?" hän sitten kysäisee. - -"Kyllähän ne niitä minun hoitooni jättäisivät vaikka jokikinen, vaan -määrä se on, mitä yksi mies kerkiää... Kolme näitä on nytkin... tämä, -Herralan ja Ojalaisen niinkuin ennenkin... vaan kahdessa olisi -kylliksi, kun yötä päivää myllyt käyvät ja tämmöinen veden paljous -on..." - -"Minä arvaan", sanoo rovasti. - -Mikko silmää vielä kerran myllyyn sisälle, paiskaa sitten oven kiinni, -ottaa avaimen lukosta ja pistää taskuunsa. Sitten lähtee tepsuttamaan -taas Herralan myllylle... - -Ja niin Mikko uljaana myllärinä hommailee, niin edestakaisin myllyjen -väliä hossissa ja ylpeänä kävelee... - -Ja päivä paistaa lämpöisesti Repovaaran laitaan, vesi pauhaa ja -vaahtoilee, linnut laulavat ja sauvakat kilvan hyppelevät. Pikkupojat -leikkivät sahamatteineen, ja kaiken yli raikuu riemuinen huuto: - --- Kevät tullut en! - - - - -IV - - -Mutta kevät kului, kiveliöiden ja erämaiden lumet olivat kirkkaina -vesinä valuneet alas vaaroja ja vähenivät hiljalleen. - -Vähennyt oli jo Repo-ojassakin vesi, mutta myllyt vielä käydä -vihkaisivat, vaikkei sauvakka enää niin nopeaan tatistellut eikä tukki -pyörinyt niinkuin kirsiveden aikana. - -Kylvönkin aika lähestyi. Myllymiehiä näkyi yhä harvemmin ja harvemmin, -ja pienet syrjäpurot, joissa Virnemäen ja Ojalaisen poikien pienet ja -sievät myllyntukit olivat pyörineet, olivat aivan kuivuneet. - -Mutta vielä käytti Mikko pappilan myllyä, ja Herralan myllyssä saivat -nyt mökkiläiset ja joku toisenkyläläinenkin jyvänsä jauhoiksi, jos -osasivat Mikolle mieliksi olla. - -Mikko oli näinä viikkoina ansainnut hyvin, ja Einokin oli ollut apuna -kiviä teroittamassa. Leivän ja keitoksia olikin Mikko koko jauhatuksen -ajan Einolle antanut, mutta särvintä sai poika hakea mistä tahtoi ja -sattui saamaan. Ulla oli kutonut Metsämaan kankaan valmiiksi ja -siirtänyt jo kangaspuunsakin Apunlaakson halkovajaan, jossa oli hyvä, -vedenpitävä katto. - -Mikko oli pannut ansaitsemansa jauhot porstuan loukkoon suureen -tynnyriin, joka nyt oli aivan täynnä; sitäpaitsi oli kaksi -viidenkymmenen kilon säkkiä täytettyinä jauhoilla, tynnyriä vastaan -nojallaan... - -Oli leipää tiedossa! Ei tarvinnut ketään palvella eikä kumarrella! - -Näin runsasta kevättä ei ollut Mikolla ollutkaan pitkään aikaan. -Jauhoja oli kuin pienessä talossa ja sitäpaitsi vielä puhdasta rahaa -rovastin takana toistakymmentä markkaa, säästönä kansakoulun puiden -pilkkomisesta. Oli jättänyt viimeisen kvarttaalin (sillä -kvarttaalittain hän oli tahtonut palkkansa "nostaa") ottamatta, vaikka -nälkä oli kiljunut ja hätä huutanut. Eikä aikonut ottaakaan ennenkuin -juhannukseksi. - -Hätäkös oli elää ja olla! Pois alta vain! - -Kylvöhommiin rupesi Mikkokin, sillä myllynjauhatukseltakin alkoi nyt -joutaa. Kevätkylvöjä tehtiin joka talossa, ja kiire oli. Vähän oli -väkeä kaikilla, sillä kaikki miesväki, joka kynnelle kykeni, oli mennyt -tukkijoelle. Ulla oli Ojalaisen peltoon jo perunansa istuttanut, ja -vuokra oli määrä maksaa pellonleikkuulla. Ja peltotöissä kulki hän -Ojalaisessa joka päivä, mutta yötä kotimökillä kävi olemassa. - -Melkein joka taloon oli Ullan-Einoakin käyty kevätkylvön tekoon, mutta -ei ollut lähtenyt. Mikkoa ei ollut kukaan uskaltanut pyytääkään, hyvin -tietäen, ettei Mikko missään nimessä nyt lähtisi, kun ruokavaroja oli -kuin kuninkaan linnassa. - -Määrätyt lantakuormat oli Mikon pelloille jo tuotu. Ojalaisen tuomat -kolme kuormaa tallilantaa pani Mikko mäkipellolleen, joka oli toisella -puolella myllytietä, ja Kankaan tuomat kolme kuormaa karjalantaa -rantapellolle, jossa ruokamulta oli karisempaa. Siihen tuli lisäksi oma -tunkio käymälästä, jota Eino Apunlaaksosta lainaksi saadulla -yksirattaisella työntölavalla kuljetti pellolle sieviin läjiin. - -Parhaillaan siinä Mikko ja Eino puuhailivat iltapäivän lämpöisesti -paistaessa Repovaaran laitaan. Tyyni ja loistava oli ilta, ja käki -kukkui vaaran kupeella. Suuri ja tulvillaan oleva joki, joka tänne -korkean mäen laitaan välkkyi kuin hopeinen kenttä, näytti kuin -hiljentäneen kulkuaan, kun kylvönteko oli käsissä. - -Silloin he näkivät Herralan vanhan isännän tulevan aika vauhtia -puserosillaan myllytietä mäkeen. Mutta eivät olleet kumpikaan -huomaavinaan, puuhailivat vain, Eino lantaa vetäen, Mikko kasoja -tasaisesti pellolle levittäen. - -Herralassa oli toinen renki tullut kipeäksi, vuoteeseen aivan. Kiire -kylvön aika oli, eikä väkeä saanut mistään. Oli lähtenyt pyytämään -Einoa. Rennosti hän maksaisi palkan joko rahassa tai tavarassa. - -Niin puheli Herrala. - -Mikko ja Eino kuuntelivat äänettöminä, ja Herrala odotti vastausta kuin -senaatin päätöstä. - -"Niin... Mitä arvelet, Eino?" kysyi vihdoin Mikko. - -"Enpä mie", sanoi Eino. "Kengätkin täytyy tässä ensiksi paikata..." - -Herrala suuttui. - -"Onkos Aapon-Ulla kotona?" tikasi hän. - -"Ojalaisessa on perunan panossa", vastasi Mikko. - -Suutuksissa oli Herrala, mutta minkäs noille lurjuksille teki! Ne -elivät niinkuin tahtoivat, eikä niille mahtanut mitään! Maapalanenkin, -johon Mikko oli pirttinsä ja peltonsa tehnyt, oli kylän yhteinen -someropalsta, eikä hänen tarvinnut siitä kenellekään veroa maksaa. -Olisipa ollut talon torppa, niin hiiteen olisi ne laiskat häätänyt... - --- Ne ovat kummia miehiä, -- ärisi Herrala itsekseen. -- Kun työtä -olisi ja hyvän palkan saisivat, niin eivät vieraan työhön lähde... -semmoista oli koko suku ollut... ja voivat olla nälässä viikkomääriä, -mutta eivät vaan kerjäämään tule eivätkä omin lupinsa ota... Ullakin, -vanha ja vaivainen ihminen jo, ruokkii laiskana täyttä miestä... - -Vihapäissään Herrala käveli Ojalaiseen ja alkoi ripittää Ullaa Einon -vuoksi. - -"Minkäs minä teen... Kun käsken työhön menemään, niin äijän piru on -silloin aina poikaa puolustamassa", selitti Ulla. "En minä mitään -mahda..." - -Ja Ulla oli itkevinäänkin. - -Mutta pellollaan jatkoivat Mikko ja Eino työtänsä ja saivat pian lannat -levitetyksi. Illempana oli Ojalaisen määrä tulla kyntämään. Siitä oli -Mikko jo hyvittänyt Ojalaiselle myllynjauhatuksen aikana. Pappilasta -hän oli saamassa siemenet ja oli ne ruustinnalle maksanut jo talvella -vannehtimalla lehmänastioita. Ei muuta kuin noutaa siemenet pappilasta -kuin hyllyltä! - -Mutta eipä kuulunut Ojalaista hevosineen tulevaksi, vaikka puhe oli -ollut, että kun aurinko on Luppion kohdalla, silloin pitää tulla. -Siihen mennessä saisivat Mikko ja Eino lannat levitetyksi. - -Mikko ei malttanut vartoa, vaan läksi muistuttamaan Ojalaista ja otti -säkin matkaansa, aikoen samalla käydä pappilasta siemenet noutamassa. - -Eino jäi yksin. - -Nälkä oli tullut työssä. Eino kävi pirttiin, mutta tyhjät olivat hänen -omat varastonsa. Ei ollut Ullallakaan leipää yhtään murusta, ja -piimäpytynkin oli pessyt ja nostanut uunin päälle kuivumaan. - -Mutta Mikon piimäpytty tuntui olevan täynnä, ja kun Eino meni -porstuaan, arkusta katsomaan, oli siellä Mikolla kaksi koskematonta -leipää eikä kolmannestakaan vielä ollut otettu kuin palanen laidasta. -Ja aika kimpale silavaa aivan arkun nurkassa, leipäin peitossa... - -Eino tunsi nälkänsä kasvavan, ja sen enempää tuumaamatta hän otti -leivän ja silavakimpaleen ja läksi pirttiin syömään. Ottipa Mikon -piimäpytystäkin kipollisen palan paineeksi. Mutta syödessään hän -kuulosteli, milloin Mikon askeleet kuuluisivat, käväisipä pala suussa -pirtin päässä vakoilemassa... - -Ojalainen tuli, kynti molemmat peltotilkut, jotka olivat -neliönmuotoisia, viitisen syltä sivu... - -Mutta Eino söi kaiken silavan, eikä jäänyt leivästäkään mitään. -Korjasipa vielä murutkin pöydältä ja pani Mikon piimäpytyn paikoilleen -pöydän alle. - -Sitten hän lähti lapioineen pellon kulmia "lopettamaan", niinkuin Mikko -oli neuvonut. - -Silloin Mikkokin, jyväpussi selässä, palasi pappilasta ja ensi töikseen -noitui, että Ojalainen oli huolimattomasti kyntänyt, liian leveän oli -viilun ajanut ja liian matalan... - -Myöhään illalla, puoltayötä lähellä, olivat molemmat pellot kylvölle -valmiina. - -Mikko ei itse osannut kylvää, vaan Apunlaakson emäntä oli sen aina -Mikolle toimittanut. Hän kylvi Mikon mielestä parahiksi sakean. Muut -kylvivät milloin liian sakean, milloin taas liian harvan, että tuli -kylvön takia suuri vahinko... - -"Kun kolme vanhaa kappaa arvaa tasaisesti heittää tuohon rantapeltoon -ja puolen kolmatta mäkipeltoon, niin silloin tulee parahiksi taaja", -hän selitteli Einolle, kun olivat kaikki pientareetkin mullasta -puhdistaneet ja pirttiin menivät. - -Ullakin siinä samassa tuli Ojalaisesta, ja Apunlaakson emäntä tuli -kuulemaan, joko Mikko tänä yönä tahtoi peltonsa kylvettäväksi. - -"Onpa nyt tyyni ilma... Mehiläinenkin jo pörräsi tänä päivänä... Kyllä -nyt kylvää sopii", arveli Mikko. "Ja nytpä ne ovat jo alulla kesäkuun -päivätkin... Monesko lienee tänään?" - -"Toinen on vasta", tiesi Apunlaakson emäntä. - -"En tuota ole joutanut moneen viikkoon allakkaakaan katsomaan." - -Kuusi kappaa oli Mikolla siemeniä, saman verran kuin viime vuonnakin. -Mikko antoi ohjeita Apunlaakson emännälle näin: - -"Saman verran kun kylvät kuin viime kevännäkin, niin tulee parahiksi -taajuutta... Tähän rantapeltoon... tuohon alimmaiseen kulmaan saat -panna vähän runsaammasti... siinä on laihempi paikka... Vaan tässä on -tämä mäkisyrjä... siihen elä taajaa kylvä... se on lihavaa paikkaa, -vasta tallilannalla höystetty..." - -Apunlaakson emäntä alkoi siementä pienoisesta vakkasesta heitellä, -tarkoin muistaen Mikon ohjeet. - -Mutta pirttiin meni Mikko ja alkoi kylväjälleen kahvia hommata. - -Mustassa vaatepussissa, isossa arkussaan, porstuan loukossa, säilytti -hän kahvivaransa silloin kun oli varaa kahvia ostaa. - -Niitä lähti nyt noutamaan. Mutta heti huomasi hänen tarkka silmänsä, -että kapineita oli liikuteltu... - --- Voi taitamaton... ja leipä poissa... ja mitä helvettiä... koko -silavakimpale... Pojan perkele... Syönyt on... syönyt on... - -Hän hypähti kuin vietereillä ja vilahti pyrynä pirttiin, kiroten mitä -suustaan kerkesi sanoa. Ja suoraan rynnisti Einon kimppuun, tarttui -molemmin käsin pojan pitkään, mustaan ja takkuiseen tukkaan ja alkoi -jauhattaa kuin pölkyn päätä... - -Mutta seisomaan hypähti Einokin ja hamusi äijää kiinni lahonneen takin -liepeistä, jotka repesivät helmaan asti... - --- Äijä saatana... elä raada hiuksia, -- huusi hän minkä jaksoi. - -Mutta ei löysännyt Mikko, vaikka Eino koetti potkia jaloilla ja -tavoitteli kurkkutorvesta kiinni... - -Mutta yhtäkkiä hyppäsi Ulla loukosta ja iski kuin nälkäinen -naaraskorppi Mikon tuuheaan tukkaan ja veti äijän selälleen... Mikko -kimposi pystöön, molemmat kourat täynnä Einon hiuksia, ja huusi... - -Siinä joutuivat yhteen mylläkkään kaikin, pöytä kaatui ja Mikon pytystä -roiskahti valkoinen piimä ympäri pirtin lattiaa... Ulla ei saanut muuta -asetta kuin nurkkahyllyltä vanhan virsikirjansa, jonka lennätti -semmoisella vauhdilla vasten Mikon naamaa, että huulet pöhistyivät kuin -ruomat ja veri ikenistä tirskahti... - --- Pääpelin portto, -- huusi Mikko ja tavoitteli Herralan -myllynavaimella, jonka naulastaan sieppasi, Ullaa päähän, mutta Eino -ehti väliin... - -Samassa tuli, mellakan kuultuaan, Apunlaakson emäntä pirttiin. Jumalan -sanan avulla hän nuhteli kaikkia ja sai vähitellen rauhan palaamaan. - --- Mies ja vaimo... ja sinä, Eino... tietäkää, että vanhurskas Herra -teidät rankaisee jo tässä elämässä jumalattoman elämänne vuoksi... -Viimeiset ajat ovatkin elettävänämme... Herra, Herra! käännä kasvosi -näiden langenneiden lastesi puoleen... - -Ja niin sovinto ja rauha palasi taas Ollin-Mikon pirtille, samoin kuin -oli ennenkin pienten kahakkain perästä palannut. - - * * * * * - -Kesän aikana eivät Mikko ja Eino rasittaneet itseään. Mutta Ulla kulki -töissä, ja lauantai-illoin oli aina kupattavia Virnemäen saunassa monta -henkeä. Millä oli hammastauti, millä veri nousi päähän, että maailma -musteni, kun kumartui, millä taas särki selkää, millä käsiä tai -jalkoja, mutta kaikki vaivat paranivat, kun Aapon-Ulla rohkeasti kävi -julman kookkaine kuppaussarvineen sairaan kimppuun. Eikä armoa ollut, -vaikka nuoret tyttöset, joita ilkeä hampaansärky yötä päivää kiusasi, -rukoilivat Ullan kivisissä kourissa... - -Ja sillä lailla Ulla sai kahvirahaa, niin että pannu melkein -lakkaamatta oli lämpimillä. Sai Ulla välistä runsaankin palkkion -kuppaamisesta. Kahdesti vuodessa kuppautti rovasti ja kerran kesässä -ruustinna, ja kauppiasta sai hakata tuon tuostakin, kun aina pelkäsi -halvausta, lihava ja punainen mies kuin kukko. Ei palannut niiltä -kuppausmatkoilta Ulla tyhjin käsin eikä kukkaroin. - -Mikolla sitävastoin ei ollut kesän aikana suuria tuloja. Joskus -paikkasi kenkiä ja jonkun saunan kiukaan korjasi, mutta muuta tuloa ei -ollut. - -Ullan eväillä oli Eino kokonaan, mutta usein meni päiviä, ettei saanut -muuta kuin pikisuolaisia silakoita. Kun sitten alkoi kauheasti -janottaa, niin käveli kylälle ja pyysi taloista juomaa... - -Väkevää kirnupiimää kun kiskoi niin paljon kuin vatsaan mahtui, niin -tuntui kuin olisi syönyt vahvan aterian. - -"Tuo Ulla keitti niin suolaisen puuron tänä aamuna että..." oli Einon -tapana puolustuksekseen sanoa. - -Samaa keinoa käytti Mikkokin. - -Mutta keskikesällä, ennen heinän aikaa, menivät Mikko ja Eino metsään, -puita talven varalle keräämään. - -Ojalaisen metsästä sai kerätä kaatuneita puita ja honganoksia, ja jos -pitempi kanto sattui olemaan, niin sen sai ottaa myöskin. Samanlainen -lupa oli Herralan metsäpalstaankin. Ja kun Mikko vanhastaan oli taattu -ja rehellinen mies, niin hän ei sen parempia puita himonnutkaan eikä -koskenut mihinkään, johon ei lupa ulottunut. Ja vapaasti sai mennä -niinkuin omaan metsäänsä... - -Mutta eipä luvattu muita mökkiläisiä. Olivat kyllä käyneet pyytämässä. -Oli käynyt Apunlaakson emäntäkin, mutta vaikka uskovainen oli -olevinaan, niin eipä luvannut Ojalainen eikä Herralakaan... Olivat -sanoneet, että ovat jo Ollin-Mikolle luvanneet, niin... - -Niin Mikko Einolle puheli, kun peräkkäin karjapolkuja pitkin puun -keräykseen menivät. Sovinnossa taas olivatkin, ja Einolla oli määrä, -että puun keräyksessä piti Mikon laittaa eväät. - -Nyt menivätkin loitommaksi, aina Jylyvaaran taakse, jossa Mikko tiesi -olevan honganoksia luokona ja kaatunutta puuta viljalti. - -"Täällä se on Jylyvaaran laidassa ennen vanhaan asunut Jouni -lappalainen", kertoi Mikko. "Olli-vainaja, joka oli minun isäni, tiesi -selittää ja näytti luolankin, jossa Jouni oli asunut kesät talvet... -Poroja oli ollut ja lihaa keittänyt, mutta siitä on jo, kuulemma, -toista sataa vuotta..." - -"Voi helvetti... Vai niin kauan..." - -"Joo. Ja olen minä käynyt Olli-vainajan kanssa luolassakin..." - -Kun nousivat korkean vaaran laelle, sanoi Mikko: - -"On se soma tämä maailma, monimutkainen ja lokeroinen... Maan alla on -helvetti ja taivas tähtien takana... Koulun kartasta näkyy, kuinka on -maita ja meriä, ja missä asti lieneekään laita..." - -"Sitä ei taida kukaan tietää", epäili Eino. - -"Joo. Ja se loppuu viimein koko tämä maailma, kun idässä leimahtaa ja -kipenet länteen lentävät..." - -"Vaan ei se lopu vielä, sanoi rovasti rippikoulussa..." - -"Saattaa meidän aikamme vielä olla, vaan kuinka käynee sitten kun uusi -polvi nousee .." - -Niin Mikko ja Eino sovinnossa juttelivat, kun peräkkäin puiden -kokoamiseen kävelivät, Mikolla laukku selässä, Einolla pytty kädessä. - - - - -V - - -Syksy tuli. - -Kaunis ja täyteläinen oli tähkä Mikon molemmissa pelloissa, eikä yhtään -rikkaruohoja näkynyt. Ihmettelivät sitä sivukulkijatkin. Noin se olisi -pelto hoidettava kuin tuo Ollin-Mikko hoitaa... noin puhtaana -rikkaruohoista. - -Tyytyväinen oli Mikko itsekin ja Apunlaakson emäntää kehui kylän -parhaaksi kylväjäksi. Yksissä tuumin ja sovinnossa Einon kanssa viljan -leikkasivat, sitoivat ja sieviin kuhilaisiin asettivat. - -Mutta kuiva näytti syksyn kulku olevan. Repo-ojassakin oli niin vähän -vettä kuin kesäkuivalla, eikä myllyn käyttämisestä ollut puhettakaan. - -Ulla kulki pellon leikkuussa kylällä ja yöpyikin usein sinne. - -Päiväksi oli Ojalainen saanut Einon pellolle, mutta kun ilta tuli, niin -pyysi palkkansa ja lupasi seuraavanakin päivänä tulla. - -Mutta seuraavan päivän hän makasi ja valitteli kipeäksi itseään. - -Kansakoulukin avattiin, ja Mikolla alkoi tavallinen työnsä koulun -halkovajassa. Einokin kävi mukana ja halkoi puut sitä mukaa kuin Mikko -sahasi. Opettajakin kävi puheille, istuen pölkyllä ja katsellen, kun -isä ja poika pienensivät halkoja. Oli hyväpuheinen tämä opettaja ja -mielellään keskusteli Mikon ja Einon kanssa. - -"Mikko taisi saada hyvän vuoden", sanoi hän. - -"En ole vielä riihessä käyttänyt, -- mutta uskonpa saavani enemmän kuin -viime vuonna... Pitkä on tähkä ja sai rauhassa tuleentua..." - -"Paljonko Mikko saapi pelloistaan?" - -"No mennä vuonna sain runsaan tynnyrin, mutta uskon tänä vuonna -kiikkuvan puoleentoista..." - -"Vai niin paljon! No perunoita sitten?" - -"Perunat minulla ovatkin kylvettyinä Ojalaisen maahan, mutta antoi taas -Ojalainen, vanha kälmi, niin huonoa pellonnurkkaa minulle, ettei kasva -muuta kuin vesiroskaa... Aapon-Ullalle antoi parhaasta pellosta... Vaan -kyllä niitä minun tarpeekseni tulee..." - -"No onko Einolla perunan kylvöä?" - -"Enpä mie", arveli Eino. - -"Ei ole oikein maahenkinen Eino vielä", selitti Mikko. "Mutta jahka se -siitä viisastuu ja vanhenee, niin... Olen minä kehottanut, että ruveta -Ojalaiselle torppariksi siihen Ollinvainioon..." - -"En minä Ojalaisen komennettavaksi ala", pani Eino heti vastaan. - -Kun hetken olivat vaiti, niin opettaja sanoi: - -"Ennustetaan hyvin lauhkeaa talvea." - -"Mistäpä sen vielä tietää", epäili Mikko. - -"Oppineet tietävät. Tietävät paljon muutakin... Kun osaavat laskea -senkin, kuinka nopeaan pyrstötähti taivaan avaruudessa lentää..." - -"Lentääkö?" - -"Niin. Nyt tämän talven aikana taas näkyy se Halleyn pyrstötähti, jota -ei ole maahan näkynyt moneen kymmeneen vuoteen..." - -Mikko ja Eino kuuntelivat. Eivät uskoneet kumpikaan. Opettaja oli -välistä ennenkin puhunut leikkiä. - -"Se kiertää avaruudessa niin kaukana, että vaikka semmoista vauhtia -kulkee, ei kerkiä takaisin ennenkuin monen kymmenen vuoden päästä... ja -nyt tänä talvena näkyy... Sillä on pitkä pyrstö, ja nyt se kulkee -lähempänä maata kuin ennen..." - -Eivät puhuneet siihen mitään Mikko ja Eino; toinen sahasi, toinen -halkoi. - -"On ihmisiä, jotka pelkäävät, että maapallo sattuu sen tielle ja että -silloin on maamme murskana ja pieninä kivinä hajoaa avaruuteen..." - -"Leikkiä laskette", sanoi siihen Mikko ja nauroi. - -Einokin hymähti. - -"Ei ole leikkiä, ja minä näytän Mikolle tienkin, kuinka Halleyn tähti -kulkee avaruudessa..." - -"Mitäpä minun sen polkuja tarvitsee tietää", sanoi Mikko ja melkein -loukkaantui, kun opettaja häntä niin tyhmänä piti. - -"Saattepa kuulla muiltakin... siitä on sanomalehdissäkin selityksiä..." - -Mutta Mikko, joka tunsi almanakan ja oli ikänsä sitä tutkinut, arveli: - -"Eipä siitä almanakassa mainita mitään". - -"On se isommissa almanakoissa", sanoi opettaja. - -Siihen taukosi keskustelu tällä kertaa, sillä puita oli nyt ensi hätään -pilkottu ja Mikko ja Eino lähtivät kävellä huiskimaan mäkeen, -mökilleen, Mikko edellä saha kädessä, Eino jälessä, kirves olalla. - - * * * * * - -Yhä pysyivät ilmat kuivina eikä vesi lisääntynyt Repo-ojaan. - -Riihiä puitiin parasta aikaa. - -Mikko ja Eino olivat ruvenneet riihimiehiksi Ojalaiseen. Jyvissä oli -palkka sovittu: Mikolle kaksi kappaa aina joka riihellisen puinnista, -Einolle ainoastaan kappa. - -Mikko oli tähdellinen ja hyvä riihimies, joka piti mallikelpoista -järjestystä puinnissa. Ei jäänyt jyviä olkiin, ja puhtaaksi korjasi -viljan. Ei ollut Mikkoa moneen vuoteen saatu riihelle, mutta nyt, -muistaen pitkää talvea ja peläten, ettei syysjauhatuksen aikana -saisikaan myllypaikoista talvileivän jatkoa, täytyi hänen ruveta riihen -puintiin. - -Ahkerakin riihimies Mikko oli, ja Ojalainen kehui joka kerta kun -riihellä kävi. Molemmat Ojalaisen piiatkin, Sandra ja Laura, Mikkoa -kiittivät verrattomaksi riihimieheksi, mutta Einoa moittivat laiskaksi. - -Usein Mikkokin Einoa kärkehti ja hoputteli, mutta ei parannut vauhti -pojalla. Puimaan oli jonkunlainen, iskien varstaa tahtiinsa melko -lujasti, mutta kun tuli olkien pudistaminen, niin ei viitsinyt kumartua -ja liikkui laiskasti... - -Eräänä päivänä, kun Ojalainen itse tuli kahvia riihimiehille tuomaan, -kertoi hän lukeneensa lehdestä Halleyn tähdestä... - -"Tosi taitaa olla sittenkin", sanoi Mikko. "Luulin, että opettaja -valehteli." - -"Täysi tosi on. Mutta on sillä vauhtinsa, kun menee monta sataa -penikulmaa minuutissa..." - -"Minuutissako?" - -"Niin, ja pitkä tulinen häntä on perässä, josta saattaa kiviä -tipahdella tänne maapallollekin... Se on nähty jo ulkomailla ja kyllä -se täälläkin näkyy... ja pahoin pelkäävät, että jos se liika likeltä -mennä vihkasisi..." - -"Meneeköhän tätä jokivartta ylös?" kysyi Mikko, kesken kahvinjuonnin. - -"Saattaa mennä hyvinkin likeltä... Vaan ensi keväänä kuuluu kaikkein -likimpänä maata olevan..." - -Mikko mietti hetkisen. - -"Onhan näkynyt välisti, kun tähdet lentelevät talvipakkasilla, vaan on -sanottu, että vilun käsissä hyppelevät..." - -"Niin, mutta tämä Halleyn tähti on aivan erilainen tähti, joka kiertää -avaruutta kuin jänis kierrostaan... Jos sattuisi maa sille linjalle, -jota on kulkemassa, niin koko maailma palaisi poroksi, kun yhteen -iskisivät..." - -"Se olisi aika paukaus", nauroi Eino piikain selän takana, suu ja -silmät tyhmästi selällään. - -"Elä sinä, poika, naura semmoisille asioille", virkkoi Ojalainen. -"Sillä sen Halleyn tähden häntäkin on niin myrkyllinen, että jos siitä -haju maahan tulee, niin tappaa paikalla." - -Mikko oli saanut molemmat kupit juoduksi, nyt pani piippuunsa ja -istahti riihen kynnykselle. - -"Mainitseeko lehdessä, onko käynyt maissa missään... eli olisiko häntä -hipaissut mihinkään?" kysyi hän Ojalaiselta. - -Veitikka vilahti Ojalaisen silmänurkassa, mutta vakavasti hän kuitenkin -vastasi: - -"Ei mainitse siitä, vaan, niinkuin sanoin äsken, se tulee talvella -likemmäksi maata, niin ettei tiedä mennä vannomaan, jos häntäjouhet -koskisivatkin..." - -"Jouhetko?" - -"Kuuluu näyttävän sen pyrstö hevosen hännältä, kun vastatuuleen oikein -hepo laukkaa..." - -"No jo on kummaa..." - -"Kummaa se on. Vaan on niitä oppineita, kun tietävät edeltäpäin, -milloin näkyy ja milloin on maata likimpänä..." - -"Taitavat panna arvaamalla", uskoi Mikko. - -Mutta kun kahvi oli juotu, alkoivat riihimiehet jälleen puida -jyskyttää. Pareina olivat Mikko ja Sandra ja toisena Eino ja Laura. -Tahdissa vuorotellen löivät, ja kauas kuului pauke. - -Ojalainen seisoi hetken aikaa riihen ovella, tyhjä kahvipannu -kädessään. Sitten poistui, itsekseen hymähtäen. - -Mikko takoi puhumattomana pitkän aikaa, sitten äkkiä, kun alkoivat -lyhteitä käännellä, kysyi Sandralta: - -"Miksikä se mainitsi sen pyrstötähden nimen?" - -"Minäkös sen muistan!..." - -"Halleyn tähdeksi se mainitsi", muisti Laura. - -"Mistäs helvetistä ne sen nimen ovat saaneet tietää?" sotkeusi Einokin -asiaan. - -"Nimi on kaikilla ollut maailman alusta", sanoi Mikko. "Mistä Repo-oja -on saanut nimensä ja Luppio ja Jylyvaara, Aislinki ja sen semmoiset!" - -Alkoivat taas puida jyskyttää. - -"Halleyn tähti, -- Halleyn tähti", hoki Mikko ja iski kurikkaansa niin -että oljetkin murenivat. - -Ja kun riihestä päästyä menivät saunaan, otti Mikko puheeksi sen -Halleyn häntätähden. - -Semmoinen oli ollut puhe Ojalaisen kanssa, että kun Ojalaisen vilja on -puitu, saa Mikko sitten Ojalaisen riihessä omat lyhteensä puida ja -talon puilla riihen lämmittää ja talon hevosella mökiltään lyhteet -riiheen ajaa. - -Herralassakin oli riihenpuinti loppunut, ja Ullakin, joka oli ollut -Herralan riihimiehenä, oli kotiintunut. - -Ulla oli aina Mikolla ollut riihimiehenä, ja nyt näinä vuosina oli Eino -ollut kolmantena. Mitään palkkaa ei Ulla tosin saanut, mutta Mikon piti -riihipäivänä tarjota hyvä ruoka ja kolme kertaa antaa kahvia. - -Rehellisesti olikin Mikko välipuheen pitänyt. - -Apunlaakson emännän oli Mikko saanut kahvin keittäjäksi ja ruuan -laittajaksi sille päivälle. - -Syysaamu ei ollut vielä valjennut, kun jo Mikko herätti riiheen Ullan -ja Einon. Ulla nousi virkusti pönkilleen, mutta Eino urisi ja -kynsiskeli kylkiään, silmät ummessa. - -"Mitä kynsiskelet... vastahan olet eilen saunonut", hoputteli Mikko. - -Mutta Eino kähni kenkiä niin kauan jalkaansa, että Mikko ja Ulla jo -ehtivät melkein riihelle ennenkuin Eino pääsi pirtistä ulos. - -Riiheen ehti hän parhaiksi, kun Apunlaakson emäntä toi aamukahvia. -"Varhainen luulin olevani... parhaiksi taisin ehtiä", sanoi hän. - -"Parhaiksi ehdit..." - -Kahvit juotua poistui Apunlaakson emäntä einettä riihimiehille -rakentamaan. - -Rupesivat työhön, mutta kovin oli velttona Eino: haukotteli, kynsi -päätänsä ja teki muita puheita. Mutta äreämpänä entistään oli Mikko ja -tarkempi kaikin puolin, kun oman pellon lyhteet olivat puitavat. - -"Sinusta ei tule miestä koskaan", haukkui Mikko. "Et viitsi lyödä, että -jyvä eroaisi, vaan jääpi olkeen ja teet tässä minulle vielä -vahinkoja..." - -Mutta Eino löi kurikallaan yhtä veltosti. - -"Saatana... jos et pui paremmin, niin isken varstalla", noitui Mikko. -"Sinua tässä olen kärsinyt koko riihenajan..." - -"Elä nyt siinä pöyhistele niinkuin vanha metso... senkin talpukki..." - -Niin jankkasivat isä ja poika, ja olisipa voinut sinään riihenpuinti -päättyäkin, ellei Ullakin olisi sekaantunut asiaan. Tahtoen tällä -kertaa olla mieliksi Mikolle hän alkoi haukkua Einon laiskuutta ja -toimettomuutta. Uhkasipa iskevänsä kurikalla kalloon, ellei toinen -alkaisi nopeammin puida. Mutta kiivaasti vastusteli Eino äitiäänkin ja -nimitteli rumilla nimillä... sanoi semmoisen sanan, josta Ulla -silmittömästi suuttui ja vinttasi poikaa varstalla... - -Mutta silloin Mikko, nokisena ja riihenpölyn peittämine mustine -naamoineen ja tukka pystyssä rynnisti Einon puolesta, huitaisten -varstallaan Ullaa kohti... Mutta kuin kärppä pakeni Ulla orrelle ja -alkoi sieltä syytää kirous- ja haukkumasanoja Mikolle, joka lattialla -pyörien koetti varstansa varrella ahdistella orsilla keikkuvaa Ullaa -kuin oravaa puuhun... Mutta sukkelasti Ulla vältteli Mikon iskut, kun -orret olivat suojana, ja haukkui kuin rakkikoira... - -Eino käytti aikaa hyväkseen ja istahti kynnykselle. Nauraa hihitteli -siinä ja katseli, kuinka tuossa kävisi... - -Mutta kun Mikko ortten välistä oli aikansa hosunut, osaamatta -kertaakaan Ullaan, julmistui hän, kauhean kirouksen päästi ja alkoi -kiivetä orrelle, aseekseen ottaen varstan... Juuri kun hän pääsi -orrelle oven puolelta riihtä, solautti Ulla notkeasti itsensä alas -lattialle peränpuolesta olkien päälle ja vihkaisi riihestä ulos, -huutaen: - -"Tonttu puikoon sinun riihtäsi!" - -Ja pakeni suoraa päätä kotimökille... - -Mutta kynnyksellä istui Eino ja naureskeli. - -"Kyllä minä ämmän vielä pehmitän tässä", manasi Mikko, kun laskeusi -orrelta. - -Mutta Eino vain virnisteli, muistellen mitä Ulla oli Mikolle orrelta -sanonut... - -Silloin Mikko uudestaan kiivastui ja kävi molemmin käsin Einon -takkuiseen tukkaan... - -Mutta poika olikin viisastunut ja tarttui hänkin vuorostaan Mikon -hiuksiin ja repäisi niin että maailma Mikon silmäin edessä musteni, -loukkoon kiskoi äijän ja kiljui... - -"Et sinä enää taidakaan minua meitota, äijänkäpy..." - -Siinä olivat yhdessä mylläkässä ruumenien ja riihen seassa, kun -Apunlaakson emäntä tuli aamiaista tuomaan. - -Jumalan sanalla hän taas heitä nuhteli ja sovinnon sai aikaan. Kävipä -mökillä Ullankin puheilla, ja takaisin työhönsä palasi Ullakin, -haikeasti valittaen ihmisen turmeltunutta luontoa ja verta. - -Ja kun jyvät vihdoin olivat säkissä, ruumenet ja oljet sievissä läjissä -ja Ojalainen tuli ja sanoi, että hän oli riihimiehille kylyn -lämmittänyt, oli koko kahakka taas unohtunut. - -Ja onnellisina ihmisinä kävivät Mikko, Ulla ja Eino saunaan ja -ottivatkin oikein vihaisen löylyn. - -Mikko oli riihestä saanut puolentoista tynnyriä ohria, raskaita kuin -suoloja. Niin hyvää satoa ei hän koskaan ennen ollut saanut. Kun oljet -ja ruumenet myi kauppiaalle, oli hänen tulonsa pelloistaan sangen hyvä --- ei enempää olisi tahtonutkaan. - - * * * * * - -Ulla oli jo ottanut perunansa maasta ja ne talveksi taas, kuten -ennenkin, saanut Apunlaakson kellariin. - -Mikolla oli pirtin parren alla kellari, mutta Ullan perunoita hän ei -suostunut sinne ottamaan, vaikka olisivat mahtuneetkin. Epäili, ettei -Ulla malttaisi olla ottamatta hänen hinkalostaan, oleskellessaan yksin -kotona. - -Mutta peräti huonosti olivat Mikon perunat tänä kesänä kasvaneet. -Kehnoa juolikkomaata oli Ojalainen Mikolle perunamaaksi antanut, ja -siitä Mikko jahkaili ja noitui. - -Ei tullut kuin hillankokoisia mukuloita, ja niitäkin oli vain vähän -juuressa. Pari penkkiä oli jo purkanut, eikä ollut kuin pikkusen säkin -pohjassa... - -"Ja siemenet olivat niin hyviä... parasta Tanskan potun alaa -- -pappilasta alun olen saanut, -- ja tämmöisiä nuttuja nyt tulee... No -arvaa sen, kun maa on niin huonossa kunnossa, että... on se isäntää -tuokin Ojalainen", pauhaili Mikko kaikille, jotka sattuivat siitä -piennarta sivu kulkemaan. - -Kymmenen penkkiä vain olikin Mikolla perunamaata. Kun hän oli purkanut -kaksi penkkiä ja näki, kuinka vähän hän sai, alkoi häntä mietityttää. - --- Talvi oli pitkä ja pimeä, ja pakkanen on kova sydänkuissa... Ei -liikenisi syödä perunoita kuin silloin tällöin... - -Hän käveli säkki selässä mökilleen ja aikoi tehdä niinkuin oli nyt -miettinyt... Hänen täytyi mitata tarkkaan, montako keittoa tulisi, ja -sen mukaan keittää... että koko talven riittäisivät... - -Sattuikin mukavasti, kun osuivat Ulla ja poika olemaan poissa. Mikko -otti omalta hyllyltään pahkakuppinsa, josta keitoksensa söi, ja alkoi -sillä mitata. Kukkuroilleen ei raaskinut panna, vaan partaan tasalle -pani. Aukaisi sitten luukun, joka oli keskellä lattiaa ja josta ulottui -kädellä kellariin, ja kaatoi kupillisen tyhjään hinkaloon. - --- Siinä oli yksi keitto... - -Hän täytti säkistä kupin toistamiseen ja kaatoi hinkaloon. - --- Siinä on toinen keitto... - -Säkissä olleista perunoista ei karttunut kuin kymmen keittoa, vaikka ei -ollut kuppia harjapäälle pannutkaan, ja kaksi penkkiä oli jo purettu. - --- Jos ei toisistakaan penkeistä karttuisi enempää -- ja yhtä huonoilta -ne näyttivät -- niin... - -Mikko jäi keskelle lattiaa seisomaan, kuppi kädessä... Pitkä on -talvi... Viikon päästä on vasta Mikonpäivä ja siitä on vielä -Pyhäinpäivään viisi viikkoa... Jos alkaisi vasta Pyhäinpäivästä -keittää, ja siihen asti ei keittäisi kertaakaan, niin kyllä -kevätpuoleen riittäisivät... - -Hän läksi takaisin perunamaalleen, joka oli Ojalaisen laidimmaisen -pellon nurkassa ja aivan lähellä Mikon rajaa, lähti pitkissä -mietteissä, tyhjä säkki kainalossa. - -Hän höpisi itsekseen koko ajan, polvillaan kontaten perunapenkkiä -kuokkiessaan. - -Yhtä huono oli tulo toisistakin penkeistä, mutta karttui niistä -yhteensä, kun vähän vaille jätti kupin, viisikymmentä keittoa. Mutta -niistä täytyi parhaat säästää siemeniksi -- kymmenkunta keittoa -- niin -ettei syötäväksi jäänyt kuin neljäkymmentä... - -Saatuaan kaikki kellariin, hän istuutui penkilleen tupakoimaan ja -rupesi tekemään laskuja... Sydänkuut: joulu-, tammi- ja helmikuu, -olivat pimeitä, pakkaskuita... Niinä kuukausina ei ollut juuri mitään -ansiotakaan, kengänpaikkauskin alkoi vasta kevätpuoleen... silloin -olisi hyvä, jos perunoita liikenisi kerraksikin viikossa... - -Hän otti almanakan, jonka naula oli peräakkunan välipuussa; se oli -ainoa kirja, jonka Mikko tunsi ja jonka hän osti aina vanhan vuoden -lopussa. Siitä alkoi viikkoja laskea... - -Vasta Pyhäinpäivänä kun ensi kerran keittäisi, niin... - -Joulukuussa oli viikkopyhiäkin... silloin täytyisi keittää... - -Hän veti akkunan pieleen viivan joka viikon päästä, ja kun tämä sangen -vaikea lasku oli vihdoin ratkaistu, havaitsi Mikko ilokseen, että kun -sillä tavalla keittää eikä koskaan pane kukkurakupillista, niin perunat -riittävät toukokuun loppuun... - --- Eipä tässä sentään hätää olekaan, -- hymähti hän. -- Ulla tuo kuuluu -saaneen suuria perunoita ja paljon... No saakoon... onpa sillä poika -syömässä. - - * * * * * - -Niin oli siis Mikkokin viljansa talven varalta korjannut, ja hyvä oli -mieli ja rohkeasti uskalsi katsoa pakkastalvea vasten naamaa... -vaikkapa ei syysjauhatuksen aikana isoja ansioita tulisikaan... - -Oli niitä ollut syksyjä Mikonkin muistoon, ettei vettä satanut ja -Repo-oja lirisi kuin kesäkuivalla... Silloin saivat tämänkin kylän -isännät kulkea kaukana muissa kylissä myllymatkoilla, Herralasta -alkaen... - -Saattoi mennä tämäkin syksy näin kuivana... - -Niin oli siis Mikolla ja Ullallakin taas talven varalta evästä -koottuna, mutta Einolla ei mitään muuta kuin kymmenen kappaa ohria, -palkaksi Ojalaisen riihenpuinnista. - -Mutta vasta myöhään syksyllä alkoi sataa ja vesi lisääntyä -Repo-ojassakin. Ja lauhaa olikin pitkälti. Pyhäinmiesten päivänä myllyt -vielä kävivät. Sitä ei Mikko muistanut ennen hänen eläessään -tapahtuneen. - -Mutta kun opettaja kävi myllyillä, selitti hän, että tämä lauha syksy -johtui siitä, että Halleyn tähti yhä läheni maata ja mennessään -lämmitti ilmaa. - -Mikko alkoi yhä enemmän ja syvemmin miettiä, ja kun taivas oli sees ja -tähdessä, seisoi hän pimeänä iltana myllyn portailla ja katseli -tähtiä... - --- Se on irtonainen tähti, joka kiertää tässä ympärillä... Ei sanonut -Ojalainen sen suuren suuren olevan, vaan kuuman kuin pajan ahjo... -Lienee päässyt irti jollakin tavalla tuolta tähtitarhasta ja pujahtanut -kuin paha vasikka veräjästä... Nyt ympäri taivasta valssailee... ja -saattaa hyvinkin pudota kopsahtaa maahan... Vaan mille kohdalle putoaa, -niin siinä tulee ihmisille helvetin hoppu... Tänne pohjoiseen päin -kuuluu tulossa olevan... - -Niin Mikko mietiskeli, ja salaista pelkoa hän sisimmässä sydämessään -tunsi, mutta ei siitä kenellekään mitään virkkanut. - - - - -VI - - -Lauhkea oli talven alku. - -Vielä joulukuussa satoi vettä, ja lunta ei ollut kuin nimeksi. Mustana -ja synkkänä värjötti Repovaaran laita, ja Repo-ojan pauhu kuului -valitusääneltä. - -Joskus kiskoi pakkaseksi, metsän puhdisti usvasta, jääti myllyntokeet -ja rännit, ja talveksi näytti todella rupeavan, mutta päivän kahden -perästä taas vihmoi vettä, ja oli pimeänä usvana koko maailma. - -Ei edes kuumottanut pahimpina päivinä Repovaaran kylkikään usvan läpi. - -Toinen toiseltaan kysyi, milloin loppuu tämä rospuutto, milloin tulee -raitis, valkoinen ja hauska talvi, milloin jänkkien poikki kantaa luja -kirsi ja milloin revontulet roihuavat ja pimeitä iltoja valaisevat. - -Mutta syyn tiesivät toiset selittää. Halleyn tähti läheni lähenemistään -maata, ja siitä lähti lämmin höyry ja lämmitti pilviä, lumen vedeksi -sulatti. Ja tiesivät kertoa, että ulkomaalla oli jo nähty, jostakin -korkean korkeasta tornista, jonka sivu oli vihkaissut... - -Mikon pirtillä usein siitä puheltiin. Iltaisin kokoontui sinne miesväki -kuulemiansa juttelemaan. - -Mikko usein pani vastaan, mutta kun kuuli, että niin oli lehdissä -sanottu, niin täytyi uskoa. - -Joulun aikana viho viimein tuli talvi, nousipa pakkanenkin entiseen -voimaansa. - -Kirkkaina iltoina Mikko seisoi mökkinsä nurkalla ja tähtäili taivaalle. -Ei se kummemmalta näyttänyt kuin muinakaan vuosina, vaan mikäpä tiesi, -minä hetkenä muuttuisi... - --- Tänne pohjoiseen päin kuuluu olevan tulossa, ja vaaraisia maita kun -on, niin niitä likeltä kuuluu menevän... kiitävän kuin itse -vihollinen... Lempo soi, jos tätä jokivartta ylös tulee, -- ja täällä -kun ovat vuoriset maat, niin voipi hyvinkin vetää tänne päin... - -Taitavat olla viimeiset ajat nyt elettävissä... "Merkkejä pitää näkymän -auringossa ja kuussa"... mutta eipä mainitse tuosta häntätähdestä... -Vaan niin se onkin, että se on salattu ihmisiltä... - --- Mutta luulisi sen sentään jäähtyvän, kun tämmöisiä pakkasia jonkun -viikon pitäisi... Perhana vieköön jäähtyykin, kun tunturien päällitse -vihkasee... on siellä siksi vinkeä tuuli ja paukahteleva pakkanen, että -loppuu siinä isokin hiillos... Jos taas tuota Ruotsin puolta mennee, -niin siellä kun on vielä likempänä Norjan tunturit, niin eiköhän jäähdy -ja pudota moksahda jonkun tunturin laelle ja siihen sammu iäksi -päiväksi... kiertelemästä ja hännällään viuhtomasta... Sammuu, saakeli -soi... - -Niin Mikko mietiskeli, mutta ei hän Ullan eikä Einon kuullen -mietteistään puhunut. - -Mutta kun ilma taas lauhtui ja alkoi kulkea puheita, että tähti -lähestyi, alkoi Mikkoa mietityttää, ettei taidakaan sammua... Kun -loppuivat pakkaset... - -Ja tästä lähtien oli Halleyn pyrstötähti hänen mielessään yöt päivät... - - - - -VII - - -Meni joulu, ja päivät lakkasivat lyhenemästä. - -Talvi-iltoina, kun oli pitkälti pimeää, kävi Mikon mökillä moni -tarinoimassa. Liedessä paloi aina aamu- ja iltapimeät iloinen tuli, -kuivista honganoksista tehty. Se valaisi pienen pirtin paremmin kuin -mikään lamppu, ja paljon hauskempi oli sen loisteessa juttuilla. - -Halleyn kiertotähdestä puhuttiin nyt joka talossa ja mökissäkin. -Apunlaaksoonkin oli tilattu lehti; Virnemäkeen oli jo monena vuonna -lehti tullut. - -Ojalainen tilasi lehtensä Helsingistä asti ja tiesi aina enemmän -asioita kuin muut. Halleyn tähdestäkin oli tehty tarkkaa selvää, oli -tehty karttakin, josta näki, mitä teitä se kulki. - -"Oppineet selittävät, että jos likelle maata tulee, että sen hännän -haju laskeutuu maahan, niin paikalle tappaa", selitteli Ojalainen -eräänä iltana, kun Mikon pirtille pistäysi illan kuluksi tarinoimaan. - -"Niin kuuluu..." - -"Nyt se heti näkyy täälläkin... Oulussakin on jo nähty..." - -Mikko repäisi silmänsä suuriksi, ja Einokin jäi suu auki katsomaan. -Kutomisensa keskeytti Ullakin, ja kaikin katsoivat kysyvästi -Ojalaiseen. - -"Nyt näissä viimeisissä lehdissä oli, että on nähty", vakuutti -Ojalainen. - -"Eipä Virnemäen Heikki maininnut mitään, vaikka kävi vasta tässä", -sanoi Mikko. - -"Heikki ei vielä ole lukenut viimeistä lehteä, joka on tullut tämän -päivän postissa." - -Hetken kuluttua Mikko kysyi: - -"Mihinkä päin oli ollut kulkemassa?" - -"Ka pohjoiseen päin tietenkin... noin se tuota Ruotsin puolen -taivaanrantaa mennä huristaa..." - -"Vai sitä tietä menee... onpa tässä väylä välissä..." - -"Sen pitäisi näkyä nyt juuri näinä iltoina täälläkin..." - -"Mutta jos menee vaarain takaa, niin tuskin näkyy..." - -Ojalainen oli hyvällä puhetuulella, ja Mikko ihmetteli, että mahtoi -olla jumalaton mies pohjaltaan Ojalainenkin, kun nauroi aina väliin. - -"Tämän kerran se kyllä menee meidän sivu, vaan kuinka käynee -toukokuussa, kun se takaisin tulee -- niinkuin kartasta näkyy", arveli -Ojalainen. - -"Eipähän puhunut opettaja sen takaisintulosta mitään", pani Mikko -vastaan. - -"Ei tullut puhuneeksi, mutta toukokuun kahdeksastoista päivä se on -lähimpänä..." - -Mikko mietti. - -"Silloinhan on paras myllynjauhatuksen aika", sanoi hän sitten ja -huokasi raskaasti. - -"Niin on... joka silloin on myllyjä jauhattamassa", sanoi Ojalainen ja -huokasi hänkin. - -Ullakin otti puheenvuoroa: - -"Loppua saisikin koko maailma... sen sanon... Kutomapalkkaakin -koettavat emännät nipistää niin pieneksi... Kyllä sitä tuomion tulelle -jäisi polttamista, vaikka runsaamminkin köyhän työn maksaisivat..." - -"Joo", sanoi Einokin siihen ja kopisteli tuhkat piipustaan lieteen. - -Sinä yönä ei Mikko nukkunut paljoa. Kun unen horroksiin meni, niin oli -olevinaan kevät ja myllyt kävivät. Valoisa kevätyö oli olevinaan ja -muut nukkuivat, Mikko myllyillään hommaili... Silloin näkyi Repovaaran -pohjoispäästä ensin kirkas liekki ja sitten suuri pallo, joka vaaran -korkeinta harjua vieri eteenpäin niin että suuret kuuset taittuivat ja -maahankin tuli syvä juova... - -Hän nousi penkiltään istumaan ja pani piippuunsa. Kumma, että Ulla ja -Eino vain kilpaa kuorsailivat, vaikka Ojalaiselta vasta kuulivat, että -Oulussa jo on nähty ja tänne päin on tulossa... - -Mutta kun hän pääsi oikein valveille, alkoi hän miettiä, että Ojalainen -ehkä oli puhunut liikoja. Ennenkin oli Ojalainen kujeillut ja -viisauksiaan jaellut. -- Eikö lie ollut Ojalaisen hommaa sekin, kun -eräänä kesänä Saksanmaalta asti tuli minun nimelläni kirje ja siinä -myllynkiven kuvia ja hintoja... Vallesmannille näytin ennenkuin -uskalsin aukaista. "Sinulle tämä on", sanoi vallesmanni; "tässä on -selvä osoite". "Jaa", sanoin siihen, "mitäs on päällekirjoituksena?" -Vallesmanni luki: _Kvarnägaren Mikkel Olofsson Jouni, Finland_... ja -taisi olla muutakin, mutta en muista... - --- Vaan jakakoon Ojalainen piruuttaan... tässä on poika, joka ei -hätäile... - --- Mutta kumman kauheaa oli tuo äskeinen näky, kun silmät -ummistuivat... Vaan saan minä siitä selvän, valehteliko Ojalainen, kun -huomenna kysyn opettajalta... - -Kun sen päätöksen oli tehnyt, nukkui hän raskaasti eikä herännyt -ennenkuin Ulla alkoi kutoa mäiskiä. - -Eino vielä kuorsaili paikallaan, uunin kupeella, kun Mikko nousi, -kiskoi vanhan kangastakkinsa toisen takin päälle, käänsi lakin -korvilleen jo pirtissä ja läksi ulos. Porstuan seinältä hän otti sahan -ja kirveen ja lähti koululle puun pilkkomiseen... - -Oli melkoinen pakkanen, ja lumi narisi kenkäin alla, kun Mikko, lakki -korvilla, mennä tepasteli koululle, ensin Apunlaaksosta pihan läpi ja -sitten Virnemäen pihalle, jonka poikki kulki Ojalaisen metsätie. - -Virnemäessä näkyi Heikki istuvan akkunan pielessä ja lukevan -sanomalehteä. Juolahti mieleen Mikolla pistäytyä sisälle, mutta ei -kuitenkaan mennyt. - --- Heikkikin on semmoinen äköttelijä lukiessaan, ettei siitä saa -selvää, mitä talittaa... - -Ja Mikko käveli ohi. - -Lumen ja jään peitossa olivat kaikki myllyt, tokeet lunta ja jäätä -täynnä, ja vain heikosti kuului veden lirinä, kun Mikko pappilan ja -Ojalaisen myllyn välistä kulki yli Repo-ojan... - --- Voi jos aina olisi kesä! -- huoahti hän, kun viima vastasi kasvoihin -ja varpaita tuntui kylmäävän. -- Vaan pitkä on talvi ja vasta on -tammikuu kulumassa... - -Opettaja oli noussut vuoteeltaan ja näkyi toimittelevan jotakin -koulusalissa. Mikkokin pistäysi sisälle, ennenkuin lähtisi halkovajaan. -Teki asiaakin ja kysyi, vieläkö vajassa oli pilkottuja puita. - -"On toki!" kehui opettaja. "Eivät ole koskaan loppuneet sittenkun Mikko -on ruvennut puunsärkijäksi... Mutta Mikkopa lähtee panemaan sikaarin -palamaan... ja eiköhän siellä vielä liene kahvikin kuumana..." - -Opettaja oli aina kohdellut Mikkoa kuin hyvää ystävää, sikaarit ja -kahvit usein tarjonnut. Joskus kyllä leikkiäkin laski, mutta pohjaltaan -oli hyvä mies. - -"Tämä on somaa talven kulkua, en minä tämmöistä talvea muista, vaikka -on kuudeskymmenes täyttymässä... Kun väliin vettä sataa ja väliin on -pakkanen", puheli Mikko, kun oli saanut sikaarin syttymään. - -"Niin on. Samoin on ulkomaillakin, ja oppineet sanovat, että juuri -Halleyn pyrstötähti se tekee ilman näin vaihtelevaksi", selitti -opettaja. "Onko Mikko sattunut kuulemaan, että sen pyrstötähden pitäisi -näinä päivinä täälläkin näkyä?" - -"Puhui se Ojalainen..." - -"Näinä iltoina kyllä näkyy... Oulussakin on jo nähty..." - -"Puhui se Ojalainen siitäkin..." - -Olivat hetken hiljaa. - -"Mitähän suuntaa se kulkenee?" kysyi Mikko sitten. - -"Tuolta noin... Tulkaahan tähän akkunan pieleen katsomaan... tuota -läntistä taivaanrantaa se menee... noiden korkeiden kukkuloiden -päällitse", näytti opettaja Mikolle. - -Mikko seurasi opettajan viittaamaa suuntaa ja arveli: - -"Ruotsin puolta se sentään näkyy menevän ja tuolta vaarain takaa -vielä... Ei taida mitään voida, vaikka näkyisikin... ja tuskin -näkyykään..." - -"Kyllä minä uskon näkyvän... Näinä iltoina pitää olla valppaana, että -näkisi..." - -Mikko veteli sikaariaan miettiväisenä. - -"Liekö totta mitä Ojalainen sanoi, että on karttakin tehty, mitä linjaa -kulkee..." - -"Totta se on... On minullakin täällä se kartta." - -Opettaja levitti kartan pöydälleen ja käski Mikon tulla katsomaan. -Opettaja selitti ja näytti... - -Mikko sai semmoisen käsityksen, että tähti nyt mennessään kulkee -Ruotsin puolta, vaarain takaa, mutta kiertää sitten Norjan rannikkoa -- -ja senvuoksi on sielläkin Jäämeri aivan sulana -- ja tulee takaisin -Suomen puolta, ollen kahdeksastoista päivä toukokuuta ihan maapallon -laidassa -- ja niinkuin kartta näytti, ihan siinä Suomen vieressä. - -"Meneepä peto likeltä -- saapa nähdä vaan, että hipasee hännällään", -sanoi hän. - -"Se on sitten meidän loppumme... Mutta uskokaamme, ettei pääse maan -ilmakehään..." - -"Näyttää tuosta kartasta, että painuu Venäjälle päin... Eiköhän -kärvennä laukkuryssiltä karttuuneja..." - -"Eipä tiedä..." - -Mikko mietti taas hetken. - -"Ojalainen sanoi, että korkeat vaarat vetävät sitä puoleensa ja että -jos hännästä höyry maahan laskee, niin tappaa... Pahanhajuisempaa sanoi -olevan kuin kärpän hännän alla..." - -Opettaja pysyi vakavana. - -"Totta on Ojalainen puhunut", sanoi hän. - -Pitkän ajan perästä, kun sikaari jo oli loppuun palanut, virkkoi Mikko: - -"Täällä ne ovat niin vaaraiset maat, mutta vielä korkeammat ovat Lapin -tunturit..." - -"Niin ovat." - -"Kukaties tunturien huippuja koskettelee..." - -"Eipä tiedä, voipi hyvinkin kosketella." - -Mikolla oli paljon tunnollaan, mutta ei tahtonut kaikkea kysyä. - -"Ojalainen sanoi, että sinä yönä, kun näiltä paikoin sivu nuuhkii, -pitäisi kaikkien ihmisten olla huoneessa. Se pahanhajuinen höyry ei -huoneeseen, kuulemma, pääse tunkeutumaan..." - -"Kyllä niin taitaa olla..." - -"Vaan mitäpä se auttaa... Jos häntä alkaa maita piirtää, niin sytyttää -kaikki palamaan, ja siinä se sitten..." - -"Niin. Siinä se sitten on", myönsi opettaja. - -Hetken päästä sanoi Mikko taas: - -"Saapa nähdä, eivätkö varakkaammat siirry Ruotsin puolelle siksi -päiväksi, vaikka Luulajaan asti... Meneekö opettaja kotipuoleen?" - -"Kyllä minä menen... siinä toukokuun alussa jo..." - -Mikko näytti olevan raskaissa mietteissä. Ei muistanut kiittää eikä -hyvästiä sanoa, kun läksi. - -Ja kun alkoi halkoja sahata, niin unohtui pitkäksi aikaa, saha kädessä, -yhteen paikkaan tuijottamaan. - -Kauan ei Mikko tällä kertaa puita sahannut. Oli lauantaipäivä, ja -kotonakin oli minkä mitäkin hommattavaa. Eikä hän muutenkaan ollut -oikein työtuulella. - -Kun hän palasi pirtilleen, oli Eino mennyt johonkin muuhun mökkiin -istuskelemaan ja aikaansa kuluttamaan, mutta Ulla oli kutomassa. - -Uuni lämpisi paraikaa, ja Mikko kävi pesän suuhun käsiänsä -lämmittelemään. - -"Pakkaseen kirahtikin", sanoi Ulla. - -"Liian paljon olet pannut puita uuniin... lauhtuvan näkyy... ja -koivuhalkoja vielä", muistutti Mikko, kun katsoi pesään. - -"Ei siinä ollut kuin jokunen koivu... niitä kuusenlahoja -enimmäkseen..." - -Siihen keskustelu taukosi. - -Mikko alkoi hommata aamiaista. Orrelta otti pihlajaisen -kalanpaistovartaan ja paistoi hiilloksessa viisi keltaista silakkaa. Ne -leivän kera söi, mutta piimää ei ollut palan paineeksi. Ei ollut Mikon -pytyssä ollut kolmeen päivään minkäänlaista kastetta. - -"Ojalaisen emäntä käski tulla hakemaan meijerikirnupiimää, vaan enpä -häntä nyt... illalla käyn", puheli Mikko, kun ämpäristä syvällä -puukauhalla joi vettä palan paineeksi. - -Kun istahti sitten tupakoimaan, osui katse myllynavainnauloihin... -Eivät niissä avaimet nyt rivissä olleet niinkuin syksyin keväin -olivat... Talvisin Mikko käytti nauloja omiin tarpeisiinsa. Pappilan -naulassa oli lakki, Herralan naulassa paksu villahuivi ja Ojalaisen -naulassa kintaat... - -Siihen oli nytkin kaikki paikalleen pannut... ja siinä hyvässä -järjestyksessä olivat... - -Johtui mieleen, että vieläköhän ensi keväänä noissa nauloissa -riippuvat... -- Toukokuun kahdeksantenatoista päivänä tai yönä se -häntätähti on lähimpänä... Merkillinen oli se minun näkyni viime -yönä... - -Hän jäi siihen mietteisiinsä pitkäksi aikaa istumaan, ja Ulla -ihmetteli, mikä Mikolla nyt oli, kun ei penkilleen pitkäkseen -paneutunut. - -Mutta näkyi kylältä päin hiihtelevän Virnemäen Heikki, ja kun Mikon -pirtin eteen pääsi, niin sauvat hankeen löi ja jätti sukset kinoksen -nokkaan, kolisteli lumen paulakengistään porrasten edessä ja tuli -sisälle. - -"Jopa tuntuu lauhtuvan", sanoi hän. - -"Niin tuntuu..." - -"Somaa on tämä talvi, kun ei kahta päivää ole peräkkäin pakkasta..." - -"Eikähän nyt vielä, vaikka tammikuu on kulumassa, ole oikeaa pakkasta -ollut yhtään..." - -"No ei ole ollut... Se häntätähti tätä tekee..." - -"Niin se tekee... Norjan merikin kuuluu olevan aivan sulana..." - -Siitä pääsivät puheen alkuun siitä häntätähdestä, jonka täälläkin piti -näkyä. - -Paljon tiesi Heikki kertoa, mutta paljon tiesi Mikkokin. - -Kun Heikki vihdoin läksi kotimökilleen hiihtämään, niin ovella -mennessään mainitsi: - -"Saunan aikoi Kaija lämmittää, kun lauhtui... Olisi siellä löylyä -vieraankin varalta... Ullakin jos tahtoisi..." - -Ja niin meni. - -"En olekaan saunonut kahteen viikkoon", sanoi Ulla. - -Mikko istui omissa mietteissään. Hetken kuluttua virkkoi Ulla, -ikäänkuin arvaten mitä Mikkokin mielessään hautoi: - -"Saattaa olla Jumalan lähettämä se häntätähti varoitukseksi -syntisille..." - -"On kaiketi niitä muuallakin syntisiä kuin tällä jokivarrella", sanoi -Mikko. "Mitä varten sitten kiertelee muutamia paikkoja ikäänkuin -säästäen ja toisia ahdistelee!" - -"Kiertotähtihän sen on nimikin..." - -Mikko lähti Virnemäkeen heti kun näki saunasta savun nousevan, mutta -Ulla jäi vielä kutomaan. - -Virnemäkeen olivat jo Apunlaakson miehet ja emäntä saunavieraiksi -tulleet, ja istui siellä Einokin, känä suussa, kun Mikko meni sisälle. - -Heikki tavaili sanomalehdestä sitä kohtaa, jossa puhuttiin -pyrstötähdestä, ja toiset kuuntelivat. Mikkokin istui toisten joukkoon. - -Ja kun Heikki pysäytti lukunsa, niin alettiin keskustella. Yksi arveli -yhtä, toinen toista. Mutta Apunlaakson emäntä, joka paljon tutki -raamattua, sanoi: - -"Maailman loppu siitä ei tule, sillä eivät näytä kirjoitukset niin... -'Aikaa eikä hetkeä ei pidä kenenkään tietämän'... 'Pitkäisen tuli -leimahtaa idässä ja näkyy hamaan länteen'..." - -"Sepä siinä onkin", keskeytti Mikko. "Idän puolta se tuleekin takaisin -toukokuun kahdeksastoista päivä, ja idässä se leimahtaa, jos -leimahtaa..." - -"Vaan koko maailmaa se ei polta tietenkään", arveli Heikki. - -"Ei tietenkään muuta kuin sen paikan, johon pudota moksahtaa", uskoi -Apunlaakson isäntäkin. - -Tuli Ojalainenkin saunavieraaksi Virnemäkeen, ja koska tiesi, että koko -Virnemäen väki pelkäsi Halleyn tähteä, päätti hän lisätä kiviä -kuormaan... - -"Oli näissä viimeisissä Helsingin lehdissä pitkä kirjoitus taas Halleyn -tähdestä... Siinä selitettiin, minkälaista mellakkaa oli pitänyt -silloin tuhannen vuotta takaperin... Vanhoista historioista ovat -saaneet tietää... Mutta julmaa jälkeä on silloin jättänyt..." - -"Oliko täällä päin silloin käynyt?" keskeytti Mikko. - -"Siitä ei mainitse, vaan Austraaliassa, jossa on tämmöisiä vaaroja ja -paljaita kukkulain lakia, teki hirmuista hävitystä... Kaunis oli maa ja -hedelmällinen -- kahdesti vuodessa saatiin kylvää -- ja rikkaina siellä -ihmiset elivät. Mutta hävitys tuli yöllä. Halleyn tähti pimeänä yönä -laskeusi alas sitä hedelmällistä maanpaikkaa kohti, jossa monta tuhatta -ihmistä asui. Ja vaikkei koko tähti maahan koskenut, niin hipasi -vaarain lakia ja haju hirmuinen täytti ilman... Ja kaikki kuolivat, ja -syttyi kulovalkea ja poltti kaikki, ettei mitään jäänyt... Eikä -neljäänsataan vuoteen se paikka kasvanut vihreää kortta..." - -Suu selällään kuuntelivat kaikki, ja kauhistus kuvastui heidän -kasvoissaan. - -Mikko istui kalpeana kuin nauris ja imi sammunutta piippuaan. - -"Joo, joo, niin on", vakuutti Ojalainen. - -"Opettaja mainitsi kyllä, että vuoriset maat sitä vetävät likemmäksi", -sanoi vihdoin Mikko, kun muut eivät mitään puhuneet. - -Vähän päästä lausui Virnemäen Heikki: - -"Mutta niin näkyy näissä lehdissä olevan, että voipi mennä sivukin, -ettei mitään vahinkoa tee..." - -"Niin sanovat ja vakuuttavat maailmalle vähemmän oppineet, mutta oikeat -tähtiherrat kyllä ennustavat, että hipasee se maata", sanoi siihen -Ojalainen. - -"Näkyyhän se tästä talven kulustakin, ettei ole oikein asiat", uskoi -Mikko. - -"Joo. Lauha talvi kuin taikina", vertaili Eino, joka hänkin nyt -sekaantui keskusteluun. - -"Elä sekaannu ihmisten puheisiin!" ärähti Mikko hänelle. - -Eino irvisteli vastaukseksi. - -Apunlaakson emäntä oli huokaillut, polvi polvella istuen ja mustasta -piippunysästä savuja vedellen, mutta nyt alkoi puhua: - -"Aina pitäisi ihmisen olla valmis täältä lähtemään, aina uskossa elää -ja ilolla kuolemaa odottaa, tulipa yöllä tai päivällä... Mutta vaikka -merkkejä taivaalla näkyy, niin yhtä jumalatonta elämää ihmiset -viettävät eivätkä tunne syntisyyttänsä..." - -"Onko Ojalainen nähnyt sitä opettajan tähtikarttaa?" keskeytti Mikko, -ja Virnemäen Heikki nousi ja sanoi, että pitääpä lähteä katsomaan, -kuinka saunan pesä palaa. - -Ja Heikki meni. - -Ojalainen sanoi nähneensä opettajankin kartan. - -"Siinä näyttää, että Ruotsin puolta menee ja tätä puolta tulee -takaisin..." - -"Niinpä tietenkin", sanoi Ojalainen sukkelasti. "Ruotsin puolta se -menee, ja kun aikansa kiertää ja hulmuilee tuolla pohjoisnavalla, niin -sitten tätä Suomen puolta tulee takaisin, vietävä. Niin se on minunkin -kartassani, ja niin se on kaikissa kartoissa..." - -Hetken päästä sanoi Mikko: - -"Jos talven aika olisi sattunut, kun takaisin tulee, ja oikein -tulipalopakkanen, niin luulisi sen sentään vähän jäähtyvän, jos lumeen -tupsahtaisi..." - -"Sepä se onkin, vaan nyt palaakin toukokuussa." - -"Niinhän se tekee." - -Mutta kun paraikaa vielä Halleyn tähdestä juttelivat, tuli Heikki -sisälle ja päästyään keskelle lattiaa virkkoi: - -"Vieraat saisivat riisua saunaan." - -Se oli iloinen, hauska sanoma, ja verkalleen siinä alkoi kukin -vaatteita vähentää. - -"Näinä päivinä se nyt näkyy", sanoi Ojalainen kenkiä riisuessaan. - -"Ei se päivällä näy", muistutti Mikko. - -"Niin se onkin. Ei se päivällä näykään, vaan iltaisin ja öisin, pimeän -aikana. Oikeassa on Mikko." - -Paitasillaan vihkaisivat miehet saunaan, joka oli ihan Repo-ojan -partaalla ja aivan lähellä pirttirakennusta. - -Mikko ei pannut kenkiäkään jalkaansa, vaan avojaloin juoksi, että tukka -hulmusi. - -Ja kun lämpimään löylyyn tulivat ja lauteille olkien päälle maata -pääsivät, niin tuntui taas elämä hauskalta ja huolet haihtuivat. - -Mutta puheeksi otettiin taas saunan jälkeen se Halleyn tähti, ja -monenlaisia arveluja sen ominaisuuksista lausuttiin. - - - - -VIII - - -Seuraavat päivät ja yötkin Mikko oli kovin levoton. - -Iltaisin kulki mökistä mökkiin, ja aina tuli puhe pyrstötähdestä, että -kumma kun ei täällä näy. Kävi Mikko Ojalaisessakin, ja Ojalainen -arveli, että saattoi tapahtua, ettei täällä näykään, mutta varmasti -toukokuussa, -- joka silloin eli ja oli näkemässä. - -Mutta Mikko ei väsynyt taivaalle tarkastamasta, vaan iltakaudet katseli -Ruotsin puolelle vaaraintakaiselle taivaanrannalle. - -Jopa kerran eräänä iltana, kun Mikko juuri oli ulos lähdössä, tuli -Apunlaakson emäntä täyttä juoksua ja ovelta huusi: - -"Jo pyrstötähti näkyy!" - -Avopäin rynnisti Mikko ulos, Eino hänen kantapäillään, mutta Ulla ei -ehtinyt niin pian, kutomassa kun istui... Mikon pirtin päähän, josta -oli avara näköala länteen päin, asettuivat katsomaan... Nyt se näkyi! - -Ruotsinpuolista taivaanrantaa pitkin meni, pitkä sädehtivä häntä -perässä. Mutta kaukana näytti olevan vielä häntä maasta, -korkeimmistakin huipuista. Välistä näytti kulkevan nopeammin, välistä -taas hiljensi vauhtiaan ja näytti laskeuvan alemmaksi maata eli vaarain -lakia. - -"Jo... jo koskee häntä tuon Isovaaran huippuun", haastoi Mikko -hätäisellä äänellä. "Katsokaahan vaan! Jo nousee taas korkeammalle... -Norjaan päin näyttää menevän .. Mutta jopa lentää nyt kiivaasti, ja -häntä hulmuaa... Ei se tänne isolta näytä, vaan kaukana se onkin... -Nähkääs, kuinka häntä heiluu... Jopa oli kumma, että sattui näkemään... -Näkeeköhän Ojalainen... Mutta kaukana on... tuolla puolen Ylikainuun -luulen olevan, vaikka täältä on viisi penikulmaa sinne..." - -"Tuo nyt ei voi mitään, jos maahan koskisikin", arveli Eino. - -"Joo, mutta kun se likemmäksi tulee, niin on kuuma kuin helvetin -porstua..." - -"Niin, ja keväällähän se vasta likellä onkin... lähestyy lähestymistään -maata", sanoi Apunlaakson emäntä. - -Ulla alkoi ääneensä itkeä ja huusi, että maailman lopun enne se on. - -"Se tätä idänpuolista taivasta tulee takaisin", sanoi Mikko, pelon ja -kammon vallassa. - -Seisoivat siinä kujalla kotvan aikaa ja arvelujaan lausuivat, mutta -eivät muistaneet, että täysikuu oli nousemassa Repovaaran takaa, vaikka -tähän asti oli siellä piilossa ollut. Ja kun kuu korkeammalle kohosi ja -vaaran takaa alkoi loistaa, himmeni Halleyn tähti ja sen häntä näytti -hajoavan ja viimein näytti katoavan avaruuteen. - -"Jo painuu Ruotsin puolen metsäkyliin... Nähkääs, kun menee, ettei enää -paljoa erota... himmenee... himmenee ja valjummaksi käypi... Taitaakin -vastata pakkanen Lapista päin", puheli Mikko. - -"Mutta pianpa menee... on sillä nopea kulku", sanoi Apunlaakson emäntä. - -"Ei sitä parhaalla porohärälläkään saavuttaisi, jos lähtisi perään", -arveli Eino. - -Ullakin tyyntyi ja lakkasi ulvomasta. - -"Herra lähettää merkkejänsä taivaalle, että ihmiset muistaisivat -kuolematonta sieluaan", sanoi Apunlaakson emäntä. - -"Niin on, niin on", huokaili Ullakin. "Jospa Herra korjaisi pois -ennenkuin se suuri päivä tulee... ja se tulee nyt keväällä, sillä -raamatun mukaankin on aika täytetty." - -"Pitäisi sitä vielä olla aikaa raamatun mukaan melkein ummelleen sata -vuotta", tiesi Mikko. "Kaksituhatta vuotta pitäisi maailman seisoa -- -kirjoitusten mukaan." - -"Ei tiedä aikaa eikä hetkeä kurja ihminen", sanoi Apunlaakson emäntä. - -"Ei tiedä aikaa eikä hetkeä -- emme me eivätkä muutkaan", todisti -Ullakin. - -Mutta kuun yhä korkeammalle noustessa häipyi tähti näkyvistä eikä -sieltä käsin maailmaa sen kummempaa kuulunut. Ei entistä enempää -näkynyt, ei muuta kuin laaja vuorinen, lumipeitteinen ja kuutamon -valaisema maisema ja sen takana leppeä taivaanranta ja korkeita lumisia -vaarain huippuja taivaanrannan tasalla. - -"Sinne painui", sanoi Eino. - -"Niin teki, mutta mitä silloin tapahtuu, kun takaisin tulee -toukokuussa", siihen Mikko virkkoi. - -Samassa siihen hiihti Virnemäen Heikkikin, ja Ojalainen viipotti tulla -rannasta päin semmoista vauhtia, ettei hankkinut puhua osata, niin oli -hengästyksissään. - -Ja kun ei tähdestä enää mitään näkynyt, niin menivät kaikin Mikon -pirttiin ja alkoivat arvelujaan kukin selittää. - -Mutta Ojalainen tiesi taas paljon enemmän kuin muut ja valehteli omasta -mielikuvituksestaan lisää. - - * * * * * - -Mikko eli tästä puolin rauhatonta elämää. - -Öisin hän uneksi ja unissaan huusi ja mellasti ja jo kerran kopsahti -lattiallekin penkiltään, jossa koko elinaikansa oli yönsä maannut ja -josta ei koskaan ennen ollut lattialle pudonnut. - -Päivillä mietiskeli, kylällä kulki, mutta vähäpuheinen oli. Koulullakin -kun kävi, niin näytti puunsahaus käyvän huonommin kuin ennen. - -Opettajan puheista oli päässyt varmuuteen, että Halleyn tähti -epäilemättä tulee takaisin, ja kun karttaa katseli, niin sai semmoisen -käsityksen, että ihan Repovaaran päällitse tulee... - -Ei hän siitä muille puhunut, mutta Ojalaisen puheista oli -ymmärtävinään, että samaa pelkäsi Ojalainenkin, ja pelkäsiväthän ne -muutkin, Virnemäen Heikkikin. Mutta kummallisia olivat ihmiset, kun -eivät mitään yrittäneet pelastuksekseen... - -Ja öisin, kun hän penkillään valvoi, ja tähtiä tuikki taivaalla, alkoi -hän mietiskellä oman henkensä pelastusta. - --- Näyttää, että samanlaisia ovat ihmiset nyt kuin olivat Noan -aikanakin... Juovat, syövät ja elelevät huolettomina, vaikka varmaan -tietävät, että lähtö tästä tulee... Ei tässä hukkuminen sentää tule, -vaikka tulvaakin ennustavat, mutta julmempi loppu tulee nyt... palavat -ja karreksi kärventyvät ne, jotka tielle sattuvat silloin kun tuo -onneton, kuuma tähti maita ja mantuja viiltää... -- Jos saisikin -tietää, kuinka laajalti ottaa maata haltuunsa ja kuinka laajalle se -hännän haju leviää, niin hätäkös olisi... Ei muuta kuin pakenisi niin -kauas syrjään, ettei haju sieraimiin tuntuisi, ja vastatuuleen -lisäksi... Mutta arvata sen saapi, että jos se maahan putoaa, niin -leveältä se polttaa... ja maahan se koskee... Minun uneni tässä -syystalvella... - --- Ulla ja poika joutaisivat vähän kärventyäkin, heistä ei ole muuta -kuin ristiä joka päivä... Vaan kyllä tälle tulee pirtillekin loppunsa, -ja kuinka käynee, jos maa lakkaa kasvamasta, niinkuin kertoi Ojalainen, -ettei neljäänsataan vuoteen vihreää kortta noussut... - --- Mihin pelastaisi kapineensa ja missä hengissä pysyisi sen aikaa, -että tähti olisi sivu mennyt? Sillä vaikka vielä niinkin hyvin kävisi, -ettei itse pääpallo maihin laskeutuisikaan, niin häntä kuitenkin -ainakin Repovaaran lakea koskettelisi, ja silloin tukehtuisi siihen -hajuun... - -Niin hän aprikoi. - -Mutta äkkiä välähti hänen mieleensä pelastuksen paikka... Hän pakenee -Jylyvaaraan, Jouni vainajan pimeään, kiviseen luolaan, ja asuskelee -siellä päivän tai kaksi taikkapa kokonaisen viikon -- niin kauan, että -hännän hajukin on ilmasta haihtunut... Siellä oli varmassa turvassa... -Monta kymmentä syltä vahvalta kiiltävää kalliota pään päällä -- niin -kestää se rytyyttää, ja luolan suun tarkkaan tukkii, niin ei pääse -hajukaan mistään halkeimesta sisälle... - -Kumma, ettei ollut jo ennen tämä mieleen juolahtanut! Vaan hyvä oli -vieläkin! Sinne kerää kapineensa ja evästä... Jos tämä pirtti palaakin, -niin kärventyvät Ulla ja Einokin... ja myllyt ja muut... Ehkäpä talot, -jotka olivat aivan jokirannalla, pelastuisivat... - -Mikko tuli kuin rauhallisemmaksi, kun pelastuksen paikan oli hoksannut. - -Ei sanaakaan puhu hän kenellekään eikä ilmaise piilopaikkaansa... -Hakekoot kukin turvaansa mistä tahtovat, mutta toimettomana tässä ei -sovi olla, kun henki ja elämä on kysymyksessä... - -Mutta sitten johtui mieleen, että väärin taisi olla, kun Ullan ja Einon -jättäisi tänne paistumaan, vaikka pelastaa voisi... - -Näkyihän selvästi Ullastakin, että murheessa eli ja kuolemaa pelkäsi, -vaan taisi olla Ullallakin semmoista jälkeä takanapäin, ettei ollut -helppo selvitä. -- Kuka käski ottamaan toisen omaa, ja eikö liene -huoruuden syntiäkin, luulen, enemmältä... Olen minä nähnyt, että Ulla -tunnonvaivoissa on, ja jos anteeksi pyytää ja katuvaisena kaulaan -lankeaa, niin saakoon anteeksi minun puolestani... onpa hän itsensä -ruokkinut, niinkuin puhe oli vihille mennessä, ja Einonkin elättänyt... -ja saattaisin minä sille sitten paikankin ilmoittaa -- viime hädässä... - -Mitä hänen omaan uskoonsa tuli, niin hyvät välit hänellä aina oli ollut -Jumalansa kanssa... Mitä se kuului ihmisiin, miten hän eli ja oli... -kunhan eli eikä ollut kenenkään vaivana eikä vastuksena... Eikähän sitä -vielä mitään hätää ollutkaan... Aikaa ja evästä oli vielä toukokuuhun, -ja siihen mennessä ehtisi vaikka mitä... - -Pahempi oli Ojalaisen ja monen muun, jolla oli joukko perässä ja -naukuvia sikiöitä... Mihinkäpä pakenisivat semmoisen lauman kanssa -- -tuo Virnemäen Heikkikin ja Apunlaakson väki... - -Niin hän mietiskeli. - -Ja aamupuoleen yötä hän nukkui. - -Aamusella hän usein aikoi aloittaa keskustelua Ullan kanssa ja omista -arveluistaan tuumailla, mutta kun ei Ulla aloittanut, niin ei hänkään. - --- Palakoon sitten tähän, -- päätti Mikko. - - * * * * * - -Kevättalvella läksivät Apunlaakson miehet... Olivat sanoneet, että -menevät tukinhakkuuseen, mutta tulikin tietoja jälkeenpäin, että -Jällivaarassa oli nähty. Mikko arvasi heti, että pakoon lähtivät -Apunlaakson miehet, vaikkeivät lähtiessään tunnustaneet. Pelkopa oli! - -Eräänä päivänä katosi Virnemäen Heikkikin, eikä kukaan tiennyt, mihin -päin oli lähtenyt. Kun Mikko tiedusteli Heikin vaimolta, Kaijalta, -mihin Heikki oli mennyt, niin Kaija vastasi: - -"Puulaakin töihin aikoi, ja kun työpaikan löytää, niin lupasi -kirjoittaa." - -Mikko kertoi Ullalle kuulemansa ja arveli omasta puolestaan, että -Halleyn tähteä pelkäsivät ja siirtyivät ajoissa pois. - -"Vaikka lapsellistahan sitä on pelätä... Kohtaahan se kuolema ihmisen -missä hyvänsä", puheli hän Ullalle, ikäänkuin lohduttaen. - -Mutta Ulla näkyi itkevän. - -Eräänä päivänä Mikko viipyi koko päivän koululla, koska opettajalla -sattui olemaan ylimääräisiä töitäkin, ja palasi mökilleen vasta myöhään -illalla. - -Kun hän pirtin eteen tuli, huomasi hän tuomisen tikun olevan -sinkilässä, -- joka oli merkki, ettei ollut ketään kotona. - --- Mihinkähän ne nyt molemmin ovat menneet? -- ihmetteli Mikko. - -Mutta kun hän sisälle meni, havaitsi hän, että Ullan villahuivi oli -poissa, samoin uudet kengät, jotka orren naulassa olivat riippuneet. Ja -kun ullakkoon kiipesi, näki, että Ullan pyhävaatteetkin olivat -kadonneet. Jauhoastiassakaan ei ollut jauhon pölyä, ja kadonnut oli -piimäpyttykin pöydän alta. Einon kapineita ei ollutkaan muuta kuin -karvalakki, joka oli orsinaulassa ollut, mutta kadonnut oli sekin. -Mikolle juolahti mieleen, että pakoon ovat lähteneet. - -Mutta mihinkä? - -Hän tarkasteli kaikki omat kapineensa, olivatko tallella. Paikoillaan -olivat kaikki. Pikilankakappale ja äimä, jonka aamulla oli akkunan -välipuuhun pistänyt, oli poissa. Mutta äimä olikin Einon kinnas-äimä, -jonka Ojalaisen piika oli syksyllä riihten aikana lahjoittanut... - --- Ne ovat yhteen puhuneet, Ulla ja poika, ja luulevat, että minä tähän -jään kärventymään... Mutta mihinkä he ovat menneet? Sitä en ymmärrä... - -Mutta hätä tuli Mikollekin. Ne olivat pakoaan miettineet hekin, -niinkuin hänkin... Ja lähteneetkin ajoissa ja kelin aikana -liikkeelle... - -Mikko pyörähteli kahakäteen eikä päässyt selville, mihin ensiksi -ryhtyisi... - -Mutta siksi sydämikkö hän on, ettei hän keneltäkään kysy, onko Ullaa ja -Einoa näkynyt... Menkööt vaikka helvettiin... niin ei kysy... - -Mutta kun hän hetken perästä meni Apunlaaksoon ja istui alakuloisena -penkillä, eikä emäntäkään näyttänyt tietävän Ullan ja Einon menosta -mitään, virkkoi hän puheen aluksi: - -"Onko kuulunut teidän miehistänne mitään?" - -"Ei ole kuulunut", huokaili emäntä. "Niin tässä on kuin tuomiota -odottaessa... Toiset huutavat, ettei se tähti tulekaan, ja toiset taas, -että tulee kyllä ja hävittää hirveästi... Niin ne huutavat... Ja kummaa -on, etteivät ihmiset usko..." - -"Toiset uskovat, toiset eivät. Eikä niistä saa selvää noista -lehdistäkään, tuleeko se tähti vai eikö. Muutamissa lehdissä kuuluu -olevan, ettei ole pelkoa, toisissa taas, että varmaan koskee maahan -kahdeksastoista päivä toukokuuta..." - -Tuli muitakin ihmisiä Apunlaaksoon, tuli suntiokin, Männeliini, ja -kauhistuksissaan oli. Ja hätä siinä tuntui olevan itsekullakin. - -"Ojalainen se vaan nauraa ja ilvehtii koko asialle", tiesi Männeliini -kertoa. - -"Taitaa Ojalainenkin vähemmän nauraa, kun aika lähestyy", sanoi Mikko. - -Mutta Ullasta ja Einosta ei kukaan maininnut mitään. Eikä Mikkokaan -keneltäkään kysynyt, vaikka mieli teki. - --- Mitäpä minä heistä, -- mietti hän kotia mennessään. - -Mutta koko seuraavan yön hän tuumi, miten menettelisi, että kenenkään -huomaamatta saattaisi kapineensa ja eväänsä siirtää Jylyvaaran -luolaan... - -Ei hän oikein tiennyt miten menetellä. Jos alkaisi laukku selässä sinne -hiihdellä, herättäisi se huomiota, ja Ojalainen saisi taas ilvehtimisen -aihetta. - -Jos kuitenkin uskaltaisi jättää tähän kaikki -- niin pirtin kuin -kapineetkin -- ja ottaisi vain evästä laukkuuni sen verran, että päivän -kaksi eläisi... Nyt ensiksi piti siellä käydä tarkastamassa ja miettiä, -miten luolan suun tukkisi... Puilla ja sammalilla taitaisi olla -parasta... Ja kun seuraavana aamuna oli mainio suksikeli, läksi Mikko -talvitietä pitkin hiihtelemään. Ei ottanut matkaansa muuta kuin kirveen -olalleen. - -Mutta kun hän oli päässyt Repovaaran toiselle puolelle, tuli Kaivosojan -luona Ojalainen hevosineen ja puukuormineen vastaan. - --- Perkelekö sen tuon Ojalaisen aina satuttaa minun tielleni, -- kirosi -Mikko sydämessään. - -Hän koetti hiihtää näreikköön, mutta Ojalainen huomasi hänet ja huusi: -"Mihin Mikko on menossa?" - -"Täällä käyn Kaivosojalla." - -Mutta Ojalainen heti epäili, että Mikolla oli joku muu asia mielessä, -kun ei kelkkaakaan ollut perässä. Ja tiettyä oli, ettei Mikko urheilun -vuoksi käynyt aamuhiihdolla. - -"Mitäs Kaivosojalla?" - -Ojalainen naureskeli. - -"Mitäpä minun siitä tarvitsee tiliä tehdä", vastasi Mikko ja hiihteli -menemään. - -Mutta Ojalainen hymähteli ja katseli Mikon jälkeen. - -Kun hän illalla palasi, poikkesi hän ensiksi Apunlaaksoon. - -Emännällä oli uutisia, tiesi kertoa, että Ulla ja Eino olivat menneet -Järvikylään kylästelemään. Sieltä oli ollut eräs poromies kirkolla -käymässä, ja sen matkassa oli Ulla terveiset emännälle lähettänyt. Oli -käskenyt tavallisella aikaa panna hänenkin perunansa itämään, -- hän ei -luultavasti palaisi ennenkuin venekyydillä. Ullallahan oli velimies -Järvikylässä. Eino kuului olevan töissä. - -Mikko kuunteli ihmeissään, mutta ei sanallakaan ilmaissut -hämmästystään. - -Mutta hetken kuluttua hän kuitenkin kysyi: - -"Mainitsiko se poromies mitään, pelätäänkö siellä Halleyn tähteä?" - -"Samaa se on siellä kuin täälläkin. Toiset uskovat, toiset eivät..." - -"Eivät ne uskoneet Noan aikanakaan, ennenkuin sitten vasta kun oli -liika myöhäistä." - -Siitä taas alkoivat pyrstötähdestä puhua. Ja Mikko ilmoitti nyt, että -uskoi Ullan ja pojan henkeään pelastaakseen Järvikylään menneen. - -"Löyhä se on Ullankin usko, jos kuolemaa pakoon on lähtenyt..." - -Mutta kun Mikko tuli kotia, alkoi hän koota laukkuunsa jo minkä mitäkin -kapinetta, siten sopivana hetkenä hiihtääkseen Jylyvaaran luolalle. - -Kun hän viikon päästä sinne läksi, oli pyry entisen ladun puhaltanut -umpeen, niin ettei taajassa metsässäkään kuumottanut. - -Ja kun Jylyvaaraan ehti ja hiihteli luolan suulle, näki hän, että -luolan suulle oli pantu lumivalkoinen vaate, joka näytti kuin -kuolinliinalta... - -Semmoinen kauhea pelko tapasi Mikon, että hän vapisi kuin kahila, ja -kun kykeni kääntymään takaisin, niin lähti hiihtämään kuin hullu -rantaan päin. - --- Siinä ovat haltiat Jylyvaarassa... haltiat ovat... Niin oli sanonut -Olli vainajakin... Eivät ne sallineet syntisiä ihmisiä luolaansa, -ennenkuin tietäisi ja osaisi ne lepyttää niinkuin Jouni vainaja oli -osannut -- joka Lapin noidalta oli sanat saanut... - -Kauhistuksissaan Mikko hiihti mökilleen. Pani oven pönkkään ja vapisi -ja pelkäsi koko yön. Eikä hän enää yrittänytkään Jylyvaaran luolalle. - - - - -IX - - -Kevättalvi oli vielä oikullisempi kuin syyspuoli. - -Ihmiset ennustivat korkeaa tulvaa ja rajua jäänlähtöä, ja siihen -lisäksi kertoivat sanomalehdet myötäänsä Halleyn pyrstötähdestä. -Halleyn tähden syyksi pantiin tämä joutava talvenkulku ja epävakaiset -ilmat. Myöhään keväällä tuli semmoisia lumipyryjä ja rajuja tuulia, -etteivät vanhatkaan ihmiset moisia muistaneet. Mutta sitten kun äkkiä -alkoi suveta, niin vettä vihmoi yöt päivät. Ja merkillisintä oli, että -vaikka tuuli puhalteli pohjoisesta, suoraan tuntureilta, niin ei ollut -kylmä eikä pureva niinkuin ennen, ja vettä satoi sieltäkin. Sitä ei -kukaan muistanut ennen tapahtuneen, mutta Repo-ojan varrella arveltiin, -että lähestyvä Halleyn tähti sen vaikutti. Se se tullessaan lämmitti -tuulenkin ja lumen vedeksi sulatti. Saattoi olla jo hyvinkin likellä, -koska ylen suojailmoja riitti. - -Muutamat vanhat ennustivat kevätkylmiä ja teräshankia, mutta niitä ei -kuulunut. Ilmat pysyivät lämpiminä, ja vettä satoi harva se päivä. - -Kuin taikavoimalla lähestyi kevät, korkeat kinokset hupenivat -kyynärittäin vuorokaudessa, ja yhtäkkiä alkoivat purot liristä. - -Repo-ojassa pauhasi vesi jo huimaa vauhtia, vaikka lumi vielä peitti -vainioitakin ja metsissä oli melkein liikkumaton talvi. Myllyt olivat -vielä panteessa, mutta yli jäisten panteiden pauhasi vesi kuin villinä, -ja Yrjänän myllystä virtasi yli vesikaton, niin että tuohia kiskoi -irti. - -Ja yhä näytti lisääntyvän vesien valtava voima. Mikon pirtin editse -juoksi pitkin myllytietäkin, kun ei ojaan mahtunut. Apunlaakson piha -oli järvenä, ja Virnemäessä oli kova koski keskellä pihaa. Vesi huilasi -navettaan ja kellariin, ja näytti hätä tulevan jo ennenkuin -tähtipäivässä ollaankaan. - -Mikko jyysti ja ohjaili veden kulkua pirttinsä editse, ettei päässyt -porstuaan eikä parren alle, kävi Apunlaaksossakin vedelle viemäriä -tekemässä. - -"Tämä vasta kevättä on", sanoi Apunlaakson emäntä. - -"Ei ole tämmöistä ollut, vaikka tässä olen kuusikymmentä vuotta -asunut", sanoi Mikko. - -Suurta tulvaa oli ennustettukin, ja niin näytti tulevan. Etelämpänä, -jossa suuret joet jo olivat jäänsä laskeneet, oli ollut hätä kädessä -monessa kylässä, ja ihmiset olivat paenneet metsiin. Ja suuria -vahingoita oli tulva tehnyt. - -"Kummat se tekee täälläkin, jos näin yhtä menoa kesään menee", sanoivat -ihmiset. - -Mikko eli kuin tulisten hiilten päällä. Ei ollut yön eikä päivän -rauhaa. - -Muut toimittelivat niinkuin ennenkin! Eivät murehtineet, vaikka tähti -saattoi tulla minä hetkenä hyvänsä... - -Apunlaakson emännästä ei ollut ihmettäkään, joka oli uskovainen ihminen -ja valmis kuolemaan milloin hyvänsä. Mutta muut! - -Ojalainenkin oli pannut perunat itämään ja puheli jo myllynkäytöstä ja -muista kevättöistä. Herrala ja Metsämaakin olivat jo myllyillään -käyneet -- aivan niinkuin ei mitään tapahtuisi tai tulisi tapahtumaan. - --- "Söivät ja joivat siihen päivään asti, jona..." --, muisteli Mikko. - -Hänet oli Jylyvaarassa näkemänsä ihme, se valkoinen kuolinliina luolan -edessä, niin säikäyttänyt, ettei hän ensi päivinä tiennyt, oliko -elävänä vai kuolleena. - -Yhden yön hän rukoili polvillaan ja lupasi tästäpuolin ruokkia Ullankin -ja olla muutenkin kiltti -- jos nimittäin nyt säästyisi pirtti ynnä -muut Halleyn tähden hävitykseltä. - -Mutta ei hän luottanut oikein rukouksiinsakaan. Mietti pelastustaan ja -yhä suurempaan hätään tuli, kuta likemmäksi tähden tulopäivä läheni. - -Eräänä päivänä hän kuitenkin selkeni pelostaan sen verran, että saattoi -perunanjäännökset panna itämään. Silloin oli vielä vähän toivoa, että -ehkä pelastus jostakin tulisi.., - -Mutta hänen ottaessaan perunoita parren alta juolahti hänen mieleensä -onnellinen ajatus... - -Hän kaivaa perunakuoppaa vähän laajemmaksi ja syvemmäksi, tekee -laudoista katon päälle ja sinne pakenee piiloon... - --- Antaapa sitten koettaa rytistää... ja jos hajunkin hännästään -jättää, niin määrä se on, mitä pirttiin pääsee, ja vielä vähemmän -pirtistä kellariin... - -Sillä voipi käydä hyvinkin niin, että jos keskeltä Repovaaran lakea -nuuhkii ja vieriää menemään, niin ei paljaalle kalliolle mitään voi, -eikä tuoreeseen kevätmetsään syty kulovalkea kovin äkkiä... Niin on! - -Apunlaakson emännän pyytää leipää leipomaan ja kerää piimää omansa ja -Einon pytyn täyteen, että saapi vaikka viikon olla kellarissa... - -Hän pääsi taas rauhoittumaan eikä puhunut koko tähdestä mitään, jos -eivät muut ensiksi aloittaneet. - -Mutta kevättulva nousi. Suurella ryskeellä läksivät talviset, paksut -jäät paikoiltaan, ja tulva kuljetti niitä talojen rantaan ja -vainioillekin. Suurelta järveltä näytti joen uoma, ja heinälatoja -ajelehti jäiden seassa. - -Ojalaisen riihessä jo oli tulvavesi partten päällä, ja Ojalaisella oli -työ ja tuska pelastaessaan tulvan kynsistä halkojaan ja muuta -puutörkyä, joita tulva rantavainioilta vaaniskeli. - -Joka talossa hätyytteli tulva, ja siitä karttui töitä niin paljon, -ettei kukaan muistanut Halleyn tähteä pariin viikkoon eikä siitä kukaan -enää puhunutkaan. Oli muuta nyt ajattelemista. - -Mutta Mikko täältä korkean Repovaaran laidasta katseli kuin Mooses -vuorelta ihmisten hommia tulvan käsissä ja ajatteli, että nyt ne siellä -pelastavat ja puuhaavat eivätkä aavista, onnettomat, että suurempi hätä -on edessä. Ja se suuri päivä lähenemistään läheni. Mikko oli -almanakkaansa vetänyt nokisella tulitikun päällä suuren ristin -Erkinpäivän kohdalle, merkiksi... kuoleman merkiksi. - -Iltaa ennen hän laittoi kellariin leipänsä ja molemmat piimäpytyt. -Leikkasi lehtitupakkaa molemmat kukkarot täyteen ja varusti -tulitikkuja. - -Se häntä mietitytti, miten saada tuominen tikku ulkopuolelle -ovensäppiin, jotta näyttäisi siltä kuin hän ei olisi kotona. Keksi -viimein siihen keinon. Irroitti porstuan seinästä, joka oli laudoista -tehty, yhden laudan -- siitä aukosta menisi sitten sisälle, kun ensin -oli tuomisen tikun paikalleen pannut... Kaikki oli siis selvänä. - -Erkinpäivän aamuna näkyivät ihmiset vielä puuhailevan tulvan parissa, -veneitä souteli pitkin rantoja, jokunen lauttakin jo oli menossa -alaspäin, eikä mitään oudompaa näkynyt maassa eikä taivaalla, kun Mikko -pirttinsä päästä alas kylään katseli. - -Jos kävisi vielä Repovaaran laessa... ja katselisi pohjoiseen, -näkyisikö erinomaisempaa romotusta... Pitäisi se jonkunlainen romotus -näkyä... - -Mikko sulki ovensa, tikun säppiin pisti ja lähti painumaan metsään -suoraan pirtiltään. - -Ihme, ettei mikään vielä näyttänyt entistään kummemmalta. Linnut -lauloivat, Repo-oja pauhasi ja näytti kuin ikävöisi jo myllymiehiä. -Poikasia näkyi pikku puroissa laittelemassa sahamatteja, ja ylipäässä -kylää näkyi joku karhitsevan kauramaata... - -Mutta Mikko nousi vaaran laelle ja kauan sieltä pohjoiselle -taivaanrannalle tähysteli... - -Kun hän palasi, näki hän vaaran laidasta mökilleen ja huomasi, että -Herralan isäntä siinä pirtin edessä käveli kahakäteen ikäänkuin -vartoen. Mikko taitteli muutamia männynoksia ja mietti, että sanoo -Herralalle käyneensä uunihakoja tuosta vaaran laidasta noutamassa. - -Pian hänet Herrala huomasikin, kun risujen katkeilemisen kuuli. - -Myllyturkki oli yllään, vaikka oli lämmin paiste. - -"Mikko se ei ole täällä tulvan jaloissa", sanoi Herrala. "Meillä siellä -on ollut kova koplakka, kun tulva on tahtonut viedä käsistä kaikki", -- -tuumaili Herralan isäntä, kun Mikko tuli likemmäksi. - -"Joo", sanoi Mikko ja käveli männynhakokimppu kainalossa pirtin päähän. - -"Myllynjauhatuskin on jäänyt tuon tulvan takia. Et sinä taitaisi joutua -kiviä teroittamaan", puheli Herrala. - -"Tässä taitavat tulla eri takomiset", vastasi Mikko. - -Herrala katsoi Mikkoon pitkään. Kovinpa oli mies laihtunut ja näytti -sairaaltakin. - -"Taidat kipeä olla", arveli Herrala. - -Mutta Mikko ei vastannut mitään, pirttiin meni ja veti oven lujasti -kiinni. - -Herrala lähti köpittämään myllylleen päin ja arveli, että joko oli -Mikko jostakin hänelle suuttunut taikka oli järkeen vika tullut. - -Mutta kun Mikko oli päässyt taas pirttiinsä eikä enää osannut ajatella -paljon mitään, kiepsahti Ojalainen sisälle, naurusuin. - -"Sinä se täällä elät kuin Mooses vuorella, vaan meillä on ollut eri -tappelu tulvaa vastaan. Mutta nyt on vesi kääntynyt menemään... Mitä -sitä on muuta kuulunut...?" - -Ojalainen naureskeli ja katseli Mikkoon hieman veitikkamaisesti. - -"Mitä kuulunee tänä päivänä", sanoi Mikko ja loi julman vihaisen -katseen Ojalaiseen. - -"Nyt ei enää kuulu muuta kuin rauhaa, Mikko. Tulva on laskemassa, ja -pyrstötähteä ei ole kuulunut", sanoi Ojalainen ja pani piippuunsa. - -"Ei ole lopussa vielä tämä päivä", sanoi Mikko arasti. - -"Toissapäivänähän sen olisi pitänyt tulla, mutta eipä kuulunut eikä -näkynyt..." - -"Tänäänhän Erkinpäivä on!" tokaisi Mikko kalpeana. - -"Toissapäivänä Erkinpäivä oli", vakuutti Ojalainen. - -Mutta vaikka Mikko tunsi rajatonta riemua, ei hän iloansa ilmaissut -eikä ollut vielä oikein varmakaan asiasta. - -Hän tähtäsi Ojalaista silmiin, saadakseen selville, valehteliko tämä -vai puhuiko totta. - -Mutta sen pirun ketunkasvoista ei saanut selvää. - -"Sinä olet erehtynyt, Mikko. Toissapäivänä kahdeksastoista päivä -toukokuuta oli." - -Ja taas Ojalainen nauraa virnisteli. - -Mutta Mikossa nousi uusi epäilys, ja vihan vimmassa hän huusi: - -"Painu helvettiin minun huoneestani... senkin... senkin..." - -Ja Mikko kaappasi jo hiilihangon loukosta. - -"Elä, veli kulta! Elä, veli kulta!" rukoili Ojalainen ja riensi minkä -ehti ulos, mutta Mikko kuuli hänen nauraa hohottavan, kun hän käveli -Apunlaaksoon päin. - -Mutta Ojalaisen mentyä Mikko otti almanakan käteensä ja alkoi laskea. -Onneksi hän muisti, missä oli minäkin päivänä ollut, ja niin hän sai -kun saikin selville, että Erkinpäivä todella olikin ollut jo -toispäivänä. - -Ensiksi hän tunsi kipeätä nälkää, ja sitten hänestä näytti, kun silmäsi -akkunasta ulos, että koko maailma oli kaunistunut. - -Hän otti kellarista eväänsä, paistoi silakoita ja rupesi syömään. - -Syötyään oikein kelpomiehen aterian hän läksi Apunlaaksoon. - -Emäntä sattui olemaan kahvinkeitossa. - -Heti tuli puheeksi Halleyn tähti. - -"Muuta en uskokaan kuin että nuo sanomalehdet ovat koko jutun -valehdelleet", sanoi Apunlaakson emäntä. "Eihän Jumalan sana totta -olisi, jos ihmiset maailman lopun tietäisivät." - -"Niin, ja pitäisi sitä raamatun mukaankin vielä olla aikaa vajava sata -vuotta", sanoi Mikko. - -Nyt hän vasta uskoi ja ilostui niin, että alkoi omia aikojaan nauraa -räkättää. - -Apunlaakson emäntä tarjosi kahvitkin, ja elämä tuntui kuin nuorena -ennen, jolloin ei mitään murhetta ollut. - -Pitkin päivää Mikko käveli edestakaisin. Myllyillä kävi ja tarkasteli. -Repo-ojassakin olivat panne ja jäätiköt sulaneet ja vesi asettunut -juoksemaan entistä kivistä ja jyrkkää uomaansa myöten. - -Myllyvesi oli nyt parhaillaan, kun alusvesi ei enää siipiin vastaisi... - -Hauskalta tuntui olo. Myllymiehiä ei näkynyt, eikä Herralan myllykään -ollut käynnissä. Mutta alkaa taas kohta kuulua sauvakkojen kolina ja -alkaa Mikollakin jauhoja tulla... viimeiset leivät olivatkin -kulumassa... - --- Sammunut se saatanan tähti on pohjoisessa, kun tuntureita joutui -kiertämään, -- mietiskeli Mikko hyvillään, kun koko ympäristö oli -samanlaisena kuin ennenkin. -- Jo minä arvasin ja sanoin minä -muistaakseni opettajallekin, että jos vaan maihin laskee Lapissa, niin -sinne jääpi iäksi päiväksi eikä ole enää koskaan ihmisiä -pelottamassa... ryökäle... Hulluiksi tahtoi ihmiset tehdä... - -Hän kävi Virnemäessäkin, puheli ja naureskeli ja opasti poikasia -sahamattien teossa. - - * * * * * - -Vasta illalla myöhään hän meni mökilleen. Oli käynyt opettajaakin -puhuttelemassa ja oli nyt varma asiasta. - -Mutta kun pääsi Virnemäkeen, havaitsi hän, että hänen pirttinsä -savupiipusta nousi musta sauhu. - -"Kuka perr...?" - -Mutta sitten muisti, että olisiko Ulla ja Eino... Ja muisti senkin, -että oli rukouksessaan luvannut minkä mitäkin Ullallekin, jos Jumala -tämän kerran hengen pelastaisi... - -Jos ei lupausta pitäisi, saattaisi muuten rangaista... Nyt ensiksi -ainakin täytyi ruokk... Mutta ehkäpä Ullalla olikin evästä itsellään... -Ja mitäpä nyt heti paikalla kertomaan mitä rukouksissaan, kun oli -hengen hätä, oli mennyt lupaamaan. - -Ulla oli kahvin keitossa, ja pöydällä näkyi olevan vehnäsiäkin ja iso -sokerikappale. - -Eino istuskeli pöydän päässä sikaari suussa. - -Ei sanaakaan puhuttu, mutta kun Ulla vilkaisi Mikkoon ja näki, ettei -tämä ollut pahalla kiirillä, niin sanoi, Einoon kääntyen: - -"No, tarjoa isällesikin sikaari... sillä välin kun tässä saan kahvin -valmiiksi..." - -Eino tarjosi. Hyvillään näytti Mikko olevan, kun sytytti. - -"Poika ansaitsi hyvän palkan enonsa luona", puheli Ulla. "Uudet -vaatteetkin on säkissä porstuassa..." - -Mikko pyörähteli tyytyväisenä. - -"Siellä on -- siinä minun vakkasessani -- Mikollekin tuliaiset. Eino, -nouda sisälle", toimitteli Ulla, kiehuttaen kahvia. - -Mikko ei osannut ihmeissään mitään puhua. - -Eino veti vakasta uudet harmajat sukat ja ihka uudet vasikannahkaiset -kintaat ja Mikolle ojensi... - -Mikko tunnusteli ja jo viimein sanoi: - -"No, terveinä siellä ihmiset Järvikylässäkin olivat...?" - -Äänessä oli kiitollisuutta ja ihmettelyä. - -"Eipä kuulunut miltään suunnalta, että olisi kulkutautiakaan ollut -liikkeellä", selitteli Ulla. - -Ja kun hän oli kahvin keittänyt, niin pöydän päähän piti Mikon istua ja -vehnäsen kanssa topata, topata kolme kuppia yhteen menoon... - -"Einoa oikein tahtoi enonsa koko kesäksi, vaan minä sanoin, että kun -tulee myllynjauhatuksen aikakin, niin isänsä apuna tarvitsee..." - -"Oikein oli, ettet jäänyt... kylvöt tekemättä ja kaikki", puhui Mikko, -suu täynnä nisua. - -Ja niin sovinnossa juttelivat ja hyvillä nimillä toisiaan mainitsivat. -Eikä halkaistua sanaa puhunut yksikään Halleyn pyrstötähdestä. - -Eikä ole koskaan ollut onnellisempaa ja tyytyväisempää perhettä kuin -olivat Ollin-Mikko, Aapon-Ulla ja Ullan-Eino tänä hauskana, tyynenä ja -valoisana toukokuun iltana pienessä mökissään Repovaaran laidassa. - - - - -X - - -Taas on hauskaa Repo-ojan myllyillä. - -Etevänä, toimellisena ja tärkeänä myllärinä keikkuu Mikko myllyltä -myllylle, ylpeästi on lakinlippa niskan takana ja naama jauhoissa. Vesi -pauhaa, sauvakat takovat tahtia, myllymiehiä tulee ja menee, ja Mikolta -neuvoja kysytään. - -Aivan niinkuin entisinäkin keväiminä! - -Linnut laulavat Repovaaran laidassa, ja kylvön aika on käsissä. Kiire -on kaikilla ja jauhojen tarve joka talossa. - -Eino takoo ja teroittaa kiviä, ja niin on hoppu, ettei tahdo syömään -joutaa, ja nukkumisesta ei ole puhettakaan. - -Mutta Mikko on kuin nuoret miehet vikkelä vielä, ärähtää ensin, kun -neuvoja ja apua tullaan pyytämään, mutta lupaa tulla korjaamaan. - -Ojalaisen kanssa ovat välit olleet kireät, eikä Mikko ole ollut -helpolla lepytettävä, sillä Mikolle on joku kuiskannut, että Ojalainen -oli talvella tainnut siellä Jylyvaaran luolan suulla käydä... - -Mutta Ojalainen on luvannut parasta peltoaan perunamaaksi ensi kesäksi, -antanut melkein terveet kengät, uuden piipun ja kukkaron, ja kun sitten -vielä kerran myllyssä käydessään korttelin hyvää tislattua antoi -aamuryypyiksi -- niin sovinnon on Mikko tehnyt... - -Ja nyt hoitaa Ojalaisen myllyäkin niinkuin on hoitanut jo monta -kymmentä vuotta. - -Tulee rovastikin taas Mikon puheille ja pitkän aikaa tarinoipi. - -"No, Einosta taitaa kehittyä mylläri", arvelee. - -"No, aika tarkka on jo. Jos minun luontoinen tulee, niin saapi sille -uskoa myllynjauhatuksen ja avaimetkin... Ei toisen omaan koske..." - -"Sepä on hauskaa", sanoo rovasti. "Kun Mikon kerran kuolema kutsuu, -niin silloin on Einon vuoro..." - -"Niinpä tietenkin. Mutta vielä minä olen mies parhaissa voimissani, -vaikka olen kuudenkymmenen..." - -Ja Mikko pyörähtelee kuin nuoret poikaset. - -Hymähtää rovasti ja nyökäyttää päätänsä. - -Mutta ihme nähdään myös nyt Repo-ojan varrella. Nähdään, että Ulla, -toimeliaana kävellen, viuhtoo mennä myllylle, jossa Mikko ja Eino -viljan ja jauhon pölyssä hääräävät. Ja on Ullalla kuuma kahvipannu -toisessa kädessä ja toisessa kahvikupit ja sokerit. - -Myllymiehille on Ulla kahvia viemässä! - -Sitä ei koskaan ole ennen elettyinä keväiminä tapahtunut. - -Kummissaan katselee sitä Apunlaakson emäntä ja kummissansa Virnemäen -Kaija, keskelle pihaa töksähtäen seisomaan. - -Mutta Herralan myllyn päivänpaisteisille portaille istahtaa Ulla -kahvivehkeineen, ja pian saapuvat siihen Mikko ja Eino, kumpikin -päivänpaisteeseen istuen. Ja tarjoaa Ulla väkevää, tervanruskeaa kahvia -kupin Mikolle ensin, sitten Einolle ja niin vuorotellen, kunnes -korkearintainen, jalkaniekka kahvipannu on tyhjäksi juotu... - -Ja ihmeissään sitä ihmiset katsovat ja toisiltaan kysyvät, mistä on -syttynyt suuri rakkaus toraiseen perheeseen ja mistä ihana sovinto -saanut. - -Mutta jotkut epäilevät, ettei se mahda pitkällistä olla tälläkään -kertaa, toiset taas, että kyllä kestää. - -Ja myllyt käyvät, sauvakat hyppivät tahdissa, vesi pauhaa ja vaahtoaa, -ja ylpeänä myllärinä pyörähtelee Mikko Repo-ojan varrella, samoin kuin -on koko ikänsä pyörähdellyt. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK OLLIN-MIKKO, AAPON-ULLA JA -ULLAN-EINO*** - - -******* This file should be named 60785-8.txt or 60785-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/0/7/8/60785 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/60785-8.zip b/old/60785-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 59a36cd..0000000 --- a/old/60785-8.zip +++ /dev/null |