diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/60784-8.txt | 2577 | ||||
| -rw-r--r-- | old/60784-8.zip | bin | 60513 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2577 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..72c4ee8 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #60784 (https://www.gutenberg.org/ebooks/60784) diff --git a/old/60784-8.txt b/old/60784-8.txt deleted file mode 100644 index 8d41ce3..0000000 --- a/old/60784-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2577 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Sanomalehtimiehen seikkailuja, by Joseph -Jacquin - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Sanomalehtimiehen seikkailuja - Ranskalainen kertomus - - -Author: Joseph Jacquin - - - -Release Date: November 26, 2019 [eBook #60784] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SANOMALEHTIMIEHEN SEIKKAILUJA*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -SANOMALEHTIMIEHEN SEIKKAILUJA - -Ranskalainen kertomus - -Kirj. - -JOSEPH JACQUIN - -Mailta ja meriltä 46. - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1918. - - - - -I. - - -Eräänä kauniina kevätaamuna Saint-Michelin bulevardin varrella olevan -talon n:o 178 talonmies heräsi oveltaan kuuluvaan koputukseen. - -Hätääntynyt ääni huusi: -- Herra Trublet, nouskaa pian! Porraskäytävä -on täynnä kaasua. - -Nämä sanat saivat talonmiehen nopeasti jalkeille. Hän avasi kaikki -ikkunat, jotka valaisivat käytävää. Vähitellen tukahduttava kaasunhaju -laimentui, niin että Trublet saattoi tutkia kaikki johdot. Niissä ei -ollut pienintäkään vuotoa. Kuitenkin kaasunhaju säilyi edelleen -viidennen kerroksen kohdalla, kuten eräs vuokralainen huomautti, joka -auttoi talonmiestä hänen tutkimuksissaan. -- Pahus, -- sanoi Trublet. --- Vasemmanpuolinen vuokralainen, hra Grippon on ollut poissa viikon -päivät. Ehkä hän on unhottanut sulkea mittarinsa ja heittänyt samalla -jonkun hanan auki. -- Ei suinkaan, -- sanoi vuokralainen. -- Haju tulee -oikealta siiveltä. Nuuskikaa tässä oven alaosaa. -- Se on totta, -- -sanoi talonmies kumarruksissaan. -- Mutta miten hra Carcel, joka asuu -tässä huoneustossa, ei ole huomannut mitään? -- Hän painoi kaikin -voimin soittokellon nastaa. Kuului kellon ääni, mutta asunnosta ei -mitään elonmerkkiä. Trublet soitti vielä kerran, toisen kerran, yhä -edelleen; sama hiljaisuus. -- Oh, oh, -- hän sanoi levottomana, -- nyt -on paha merrassa. On parasta heti murtaa ovi. Talonmies työnsi taltan -molempain ovenpuolikkaiden väliin ja voimakkaalla töytäyksellä saatiin -lukot rikotuiksi ja ovi lennähti auki. Sisältä tulvahti sakea -savupilvi, joka pani lähelläolijat peräytymään. -- Ei saa tulla sisään, --- huusi Trublet. -- Se on vaarallista. -- Tämä huomautus ehkäisi -uteliaitten halun tunkea sisään. Talonmies meni yksinään huoneustoon. - -Trublet kiiruhti ensinnä keittiöön, joka oli ensimmäinen huone -oikealla, avasi ikkunan ja sulki mittarin, joka, kuten hän ensi -silmäyksellä huomasi, päästi kaasun kulkemaan. Odotettuaan vähän aikaa -kaasunhajun häviämistä hän ryhtyi tutkimaan muita huoneita. -Makuuhuoneessa kaasunhaju oli vähäinen, koska ovet olivat kiinni. Vuode -oli tekemätön eikä hra Carcelia näkynyt, eikä hän ollut viereisessä -ruokasalissakaan. Kun talonmies avasi työhuoneen oven, hänen täytyi -peräytyä sakeaa kaasuvirtaa, joka lehahti vastaan. Kuitenkin hän -kerkesi huomata hra Carcelin istuvan työpöytänsä ääressä tuolin -selustaan nojaten. Hän näytti nukkuvan. Kun talonmies vähän ajan -perästä saattoi tunkeutua huoneeseen, totesi hän, että hra Carcel oli -kuollut. Uutinen levisi nopeasti vuokralaisten keskuudessa. Käytävässä -syntyi kiihkeä puheensorina, joka hetki hetkeltä kasvoi, kunnes joku -alhaalta huusi: -- Poliisikomisario tulee! -- Syntyi hiljaisuus. -Poliisikomisario, jolle asia oli käyty ilmoittamassa, tuli mukanaan -sihteeri ja eräs poliisi-inspehtori. Komisario jätti inspehtorin -vartioimaan ovea ja meni itse sisään mukanaan sihteeri. Talonmiehen -tiedonantojen nojalla hän astui suoraan työhuoneeseen. Mutta Trublet'n -suureksi hämmästykseksi hän palasi pian takaisin. -- Bernard, -- sanoi -hän ovea vartioivalle inspehtorille. -- Te jäätte tänne vartioimaan. -- -Sitten hän enempää puhumatta lähti sihteerineen, jättäen Trublet'n ja -käytävässä olevan joukon aivan ymmälleen. - -Hra Carcelin kuolema näytti todellakin johtavan mitä tärkeimpiin -tapauksiin, ja uteliaat joutuivat kerrassaan tuskan valtaan, kun vähän -ajan perästä saapui tutkintotuomari, joka heti aloitti tutkimuksensa. -Tuomarilla oli mukanaan kirjurinsa ja itse etsivän poliisin päällikkö -oli liittynyt heihin. Hänen vierellään näkyi pienikokoinen, pyylevä ja -punakka brigadieri Paimpol, jota kelpo miestä olisi paremmin luullut -joksikin vaatimattomaksi viinikauppiaaksi kuin yhdeksi Parisin -poliisilaitoksen etevimpiä etsiviä. Tavallista onnettomuustapausta tai -itsemurhaa varten olisi riittänyt alueen poliisikomisarion läsnäolo. -Mutta tutkimukseensa ryhtyessään tämä alempi virkamies oli tehnyt -löydön, jolla hänen mielestään oli suuri merkitys. Hän näet oli -huomannut hra Carcelin pöydällä vainajan edessä levällään kirjeen, -jonka sisältö oli seuraava: "Herra Tasavallan prokuraattori. -Minä voin ilmaista teille _Kellotornin_ varastajan nimen. Sattuman -kautta olen saanut sen tietooni. Jos suvaitsette kutsua minut -vastaanottohuoneeseenne, voin antaa todistettavasti luotettavat tiedot, -joiden avulla ainakin saadaan varas kiinni, ellei päästäisikään perille -taulun kätköpaikasta." -- Tämä kirje oli tehnyt valtavan vaikutuksen -poliisikomisarioon. - -Kuusi kuukautta takaperin Louvren museon vartijat olivat eräänä aamuna -huomanneet, että kuuluisa taulu _Kellotorni_, jonka arvo oli 800,000 -frangia oli hävinnyt paikaltaan. Innokkaista etsimisistä ja poliisin ja -eräiden sanomalehtien lupaamista palkinnoista huolimatta ei oltu päästy -taulun eikä varkaan jäljille. On helposti ymmärrettävissä, minkä vuoksi -tapahtuma Saint-Michelin bulevardin varrella sai nyt niin erinomaisen -tärkeyden ja minkä vuoksi niin korkeat viranomaiset puuttuivat asiaan -tutkiakseen hra Carcelin kuoleman syitä, jotka näyttivät niin -yksinkertaisilta. Poliisilaitos toivoi, ettei salaisuus ollut mennyt -vainajan mukana, vaan että huoneustoa tarkastettaessa löydettäisiin -jonkunlainen todistuskappale, joka paremmin kuin tuo lopettamaton kirje -johdattaisi sen asian perille, jonka hra Carcel oli aikonut ilmoittaa -silloin, kun kuolema hänet kohtasi. - --- Hyvät herrat, -- sanoi tutkintotuomari, kun Trublet oli johdattanut -nämä arvokkaat viranomaiset viidenteen kerrokseen. -- Me tutustumme -ylimalkaisesti paikkoihin sillävälin kuin brigadieri Paimpol -säännönmukaisesti tarkastaa huoneuston kaikki sopet. Senjälkeen -koetamme saada selville asianhaarat, jotka ovat aiheuttaneet hra -Carcelin kuoleman. -- Niin tehtiin. Sillävälin kuin Paimpol penkoi -kaikkia huonekaluja, tuomari ja etsivän osaston päällikkö menivät -huoneeseen, jossa ruumis oli. He panivat siihen vain vähän huomiota. -Tuo merkillinen kirje kiinnitti sitä enemmän heidän mieltään. -- Tuossa -se on, -- virkkoi tuomari kumartuen sitä lukemaan. -- Todellakin, siinä -on vain vähäinen viittaus siihen, mikä mieltämme tässä asiassa eniten -kiinnittää, jätetään se hetkeksi tuohon paikoilleen. Kun Paimpol on -lopettanut tutkimuksensa, palaamme vielä siihen. -- Virkamiehet -siirtyivät ruokasaliin ja istuutuivat odottamaan. -- Eikö teistä tunnu -omituiselta, -- virkkoi äkkiä tutkintotuomari, -- ettei hra Tapinois -ole vielä pistänyt tänne nenäänsä? -- Todellakin se on omituista, -- -vastasi toinen hymyillen. -- Se mitä olemme saaneet tietää, olisi -epäilemättä hänelle hyvin mielenkiintoista. - -Tämä hra Tapinois, josta tutkintotuomari ja etsivän osaston päällikkö -puhelivat, oli eräs sanomalehtimies. Kun _Kellotornin_ varkaus tuli -tunnetuksi, oli _Päivän Uutiset_, eräs Parisin huomatuimpia ja -suurimpia lehtiä, tehnyt itselleen kunnia-asiaksi tuon hämmästyttävän -rikoksen tekijän tai tekijäin löytämisen ja tämän oli lehti julistanut -niin suuriäänisesti, ettei kukaan ollut sen aikeesta tietämätön. -Kaikki ymmärsivät, että lehti aikoi lähettää varkaan jäljille -henkilön, jonka harvinainen taitavuus pani varjoon etsivän poliisin -parhaimmatkin kyvyt. Tämä henkilö oli kuuluisa herra Tapinois, -Hän oli opiskellut polyteknillisessä opistossa, oli lakitieteen -tohtori, filosofian lisensiaatti ja osasi viittä tai kuutta kieltä. -Näihin tietoihin liittyi hyvä kasvatus, soitannolliset lahjat, -taipumus maalaustaiteeseen ja runouteen. Näin ollen hän olisi voinut -tavoitella sellaista yhteiskunnallista asemaa, joka olisi suonut -hänelle mukavuuksia ja rauhaa. Mutta hän oli antautunut kokonaan -sanomalehtimiesuralle, vieläpä sille sen erikoisalalle, joka on -kiihkein, vilkkain ja eniten onnekkaan sattuman varassa: reportterin -toimelle. Hän oli aloittanut _Päivän Uutisissa_ neljänkolmatta -vuotiaana kirjoittamalla huomattavia artikkeleita Transvaalin -sodasta. Hän oli seurannut taisteluita buurien puolella käyskennellen -tappelukentällä kävelykeppi kädessä ja tehden rauhallisesti -muistiinpanonsa kuulasateessa. Muutamia vuosia myöhemmin hän oli -Mandschuriassa Venäjän-Japanin sodassa ja oli vähällä saada surmansa -Port-Arthurin piirityksessä. Messinan maanjäristys oli tuskin kerinnyt -lakata, kun herra Tapinois ilmestyi paikalle ja kulki vaarallisimmilla -paikoilla horjuvien raunioiden keskellä kynä ja muistiinpanokirja -kädessä. Aina pukeutuneena aistikkaaseen matkailijapukuun, älykkäine -kasvoineen, joita kaunistivat komeat viikset, hän oli kaikissa -tilaisuuksissa niin muodikas ja siro, että täytyi ihmetellä, miten hän -oli voinut harhailla raunioiden keskellä ja rämpiä loassa saamatta -ainoatakaan tahraa pukuunsa. Eipä tapahtunut mitään tärkeämpää, -ettei hän yht'äkkiä ilmestynyt, usein ajalla, jolloin häntä vähimmin -odotettiin, mutta jonka hän oli katsonut otolliseksi. Tällainen oli -mies, jonka _Päivän Uutiset_ oli määrännyt paljastamaan _Kellotornin_ -varkaan. Vaikka hänen nimeään ei oltukaan mainittu, ei siitä ollut -epäilystäkään poliisiviranomaisilla, oikeuspalatsissa ja suuren yleisön -keskuudessa. -- Mutta tällä kerralla näytti kuuluisan reportterin -vainu pettäneen. Kuuteen kuukauteen ei _Päivän Uutisissa_ ollut ollut -riviäkään, josta olisi käynyt selville, että sen etevä avustaja olisi -päässyt langan päästä kiinni. Hra Tapinois'n tähti alkoi himmetä. - -Nyt oli hänen kovan onnensa kukkuraksi virallinen poliisi -- hänen -kilpailijansa -- löytänyt jälkiä. -- Tämä on todellinen onnettomuus -hänelle, -- naureskeli tutkintotuomari. -- Miesparka varmaankin -sairastuu harmista. -- Samassa kuului ruokasalin ovelta kevyt kahina. -Tuomari loi sinne silmänsä ja ällistys kuvastui hänen kasvoillaan. Oven -kynnyksellä seisoi hra Tapinois hymyilevänä ja kumarsi hattu kädessä. --- Herra tutkintotuomari on kovin ystävällinen huolehtiessaan minun -terveydestäni, -- virkkoi hän erinomaisen kohteliaasti. - -Virkamiesten hämmästys kilpailijan äkillisestä ilmestymisestä kesti -vain vähän aikaa. Tutkintotuomari aloitti keskustelun niin -rakastettavalla äänellä kuin tässä äänilajin vaihdoksessa oli -mahdollista. -- Te saavutte hyvään aikaan, hra Tapinois, -- hän sanoi, --- työ on tuskin vielä aloitettu. Ehkä tiedätte, että on kysymyksessä -kuolemantapaus? -- Sain sen tietää, -- reportteri vastasi, -- ja -nähdessäni Teidät täällä herra päällikön kanssa arvelin, että on -kyseessä vakava asia. -- Eipä juuri -- sanoi tuomari. -- Alueen -poliisikomisarion ensimmäisten toteamisten mukaan on huoneuston ovi -ollut suljettu sisältäpäin. Ei siis voi ajatella, että kukaan olisi -tunkeutunut hra Carcelin luo. Sillävälin Paimpol oli lopettanut -etsimisensä ja kun hän palasi, niin hänen kasvoistaan näkyi niin -selvästi hänen tehneen turhaa työtä, ettei tuomarin tarvinnut kysyäkään -hänen onnistumisestaan. Kaikki lähtivät nyt työhuoneeseen, jossa hra -Carcelin ruumis oli. Se oli jätetty samaan asentoon, jossa se oli ollut -talonmiehen tullessa. Työhuoneen kalusto oli hyvin yksinkertainen, ja -se samoin kuin seinillä olevat keskinkertaiset kuvataulut osoittivat, -että omistajan taideaisti ei ollut erinomainen. Pöydän keskuksen peitti -imupaperi, jonka päällä oli levällään tuo merkillinen kirje. Avonaisen -mustepullon reunaa vasten nojasi kynänterä: Vasemmalla oli -paperisäiliö, oikealla muistiinpanovihkonen ja piippu. Pöydän -yläpuolella riippui katosta hehkuttimella varustettu kaasulamppu. -Todettiin, että kaasulampun hana melkein kokonaan oli auki. Tätä tietä -siis kaasu oli levinnyt työhuoneeseen ja siitä eteiskäytävää myöten -ulko-oven hatarasta alaosasta porraskäytävään. - -Nähdessään pöydällä kirjeen, jonka hra Carcel oli kirjoittanut -Tasavallan prokuraattorille, tutkintotuomari irvisti itsekseen. -- -Miten varomattomia olimme, kun emme heti ottaneet sitä haltuumme, -- -hän ajatteli. - --- Nyt tuo toinen näkee sen. -- Mutta ei ollut syytä uskoa, että -reportteri olisi huomannut kirjeen. Hän seisoi pöydän toisessa päässä -ja näytti vajonneen tarkastelemaan piippua, joka oli imupaperin -oikealla puolen. - -Tuomari hengähti helpotuksesta. Sitten hän varovaisesti ojensi kätensä, -otti kirjeen, taittoi sen ja pisti salkkuunsa, joka hänellä oli -kainalossa. Hra Tapinois oli seurannut kaikkia näitä liikkeitä, vaikka -hän ei ollutkaan niitä huomaavinaan. -- Hyvät herrat, -- lausui -tutkintotuomari. -- Minulla on näissä asioissa niin paljon kokemusta, -että tiedän jo, miten tämäkin tapaus on otettava. Kuitenkin on -tarpeellista, että saamme joitakin tietoja vainajasta. Siten ehkä -saamme tietää joitakin syitä, jotka ovat aiheuttaneet tämän tapauksen. -Paimpol, olkaa hyvä ja kutsukaa tänne talonmies. -- Ukko Trublet oli jo -ollut harmissaan, ettei oltu pyydetty hänen tietojaan. Häntä ei -tarvinnut kahdesti kehoittaa kertomaan, mitä hän tiesi vuokralaisesta. - -Hra Carcel oli noin kuudenkymmenen ikäinen. Hän oli pitkä, laiha ja -kuivettunut. Kasvot olivat tuimat ja silmissä oli ilme, joka työnsi -ihmiset loitolle paremmin kuin kaikki sanat. Hänen elintapansa olivat -äärimmäisen yksinkertaiset. Hän eli yksin, palvelijanaan ainoastaan -siivoojatar, joka tuli aamulla seitsemän aikana ja läksi yhdeksältä. -Hra Carcel poistui hänen jälkeensä, lukiten huolellisesti ovensa, ja -palasi vasta illalla kello kymmenen aikoina. Ruokasalia hän ei -käyttänyt mihinkään tarkoitukseen, sillä hän söi ateriansa muualla. Hän -oli kauppain välittäjä, jonka toimisto oli Orleansin puistokadulla. -Suoritettuaan päivän työt hra Carcelilla oli tapana mennä illoin -_Kolmen Pylvään Kahvilaan_, joka on Orleansin puistokadun ja -Denfert-Rochereau-torin kulmassa. Siellä hän istahti rauhalliseen -nurkkaan ja ryypiskellen kahvia vaipui lueskelemaan sanomalehtiä ja -aikakauskirjoja, mutta luki yksinomaan lehtien ilmoitussivut ja -aikakauskirjojen kannet, joissa oli yleisölle ratkaistavaksi annettuja -kilpatehtäviä ja kuva-arvoituksia. Kahvilassa hän oli tunnettu nimellä -Setä Oidipus, kun sattuman kautta oli tullut ilmi, että hän se oli, -joka nimimerkillä Kolmen Pylvään Kahvilan Oidipus, Parisin -Montrougesta, otti osaa näihin sanomalehtien toimeenpanemiin -kilpatehtäväin ratkaisuihin ja esiintyi usein palkinnonsaajain -joukossa. - --- Kaikesta tästä ei käy selville, minkä vuoksi hra Carcel on tehnyt -itsemurhan, -- sanoi tutkintotuomari. Hra Tapinois, joka seisoi ikkunan -luona ja näytti katselevan vastapäätä olevaa huonetta, kääntyi -hitaasti. -- Te siis arvelette itsemurhan tapahtuneen, hra -tutkintotuomari? -- hän kysyi. -- Epäilemättä. Kaikki on selitettävissä -aivan yksinkertaisella tavalla. Jos olette eri mieltä asiasta voitte -ilmoittaa sen meille, -- lopetti tuomari hiukan terävällä äänellä. -Reportteri hymyili mitään vastaamatta ja kääntyi talonmiehen puoleen. --- Olkaa hyvä ja sanokaa minulle, onko tuo toisella puolen pihaa -vastapäätä samassa kerroksessa oleva huoneusto samanlainen kuin tämä. --- Trublet myönsi. -- Siis vastapäätä oleva ikkuna valaisee huonetta, -joka on samalla tavoin rakennettu kuin tämäkin? -- Aivan niin. -- Ja -kuka asuu tuolla vastapäätä? -- Eräs ilmailija, hra Grippon. -- Hänkö, -jolla on ennätys lennossa kanaalin yli? -- En tiedä, -- vastasi -Trublet, jota ilmailua koskevat asiat eivät liikuttaneet. -- Voin vain -sanoa, että hän on ollut poissa viikon ajan ja viipyy vielä toisen -viikon. Niin ainakin kertoi hänen sihteerinsä Le Huppé, joka käy -hakemassa hänen postinsa joka päivä. -- Hra Tapinois kiitti -tiedonannoista ja kääntyi tuomarin puoleen. -- Herra tuomari, -- sanoi -hän kunnioittavasti. -- Sallitteko minun toimeenpanna pienen kokeen? -Tahtoisin jälleen avata kaasumittarin. -- Olkaa hyvä. -- Kun mittari -oli avattu, alkoi kaasua virrata kattolampusta. Hra Tapinois tuotti -automatisen sytyttäjän ja vei sen lampun hehkuverkon lähelle, joka -syttyi heti ja alkoi palaa vilkkaalla liekillä. -- Hra tuomari, -- -jatkoi reportteri. -- Pyydän nyt lupaa saada koskea lampun hanaan. Kun -olen lopettanut kokeeni, asetan sen jälleen alkuperäiseen asentoon, -- -Olkaa hyvä, olkaa hyvä, -- vastasi tuomari äänellä jossa tuntui, että -nuo kummalliset pyynnöt alkoivat häntä harmittaa. Hra Tapinois avasi -lampun hanan kokonaan, ja liekki, joka tähän asti oli ollut kirkas ja -tasainen, kävi nyt lepattavaksi ja himmeäksi. -- Erinomaista! -- mutisi -reportteri ja siirsi hanan entiseen asentoon, jolloin liekki kävi -jälleen kirkkaaksi. -- Ja nyt saa mittarin sulkea, sanoi hän tehden -sukkelasti muistiinpanoja pieneen kirjaseen, jonka hän oli ottanut -taskustaan. Tuomari ja etsivänpoliisin päällikkö vilkaisivat hymyillen -toisiinsa ja Paimpol tulkitsi heidän ajatuksensa kohouttamalla -olkapäitään. Reportterilta ei tämä jäänyt huomaamatta, mutta hän aivan -tavallisella äänellä pyysi etsivänpoliisin brigadieriä näyttämään -hänelle paperilippua, joka oli hra Carcel-vainajan oikean jalan alla, -Paperi hra Carcelin jalan alla! Virkamiesten mieltä ahdisti. Ehkä -paperissa oli tieto siitä asiasta, johon oli viitattu kirjeessä, jonka -sisällön he, kuten luulivat, olivat onnistuneet salaamaan -reportterilta. -- Paperissa ei kuitenkaan ollut muuta kuin -muutama rivi peräkkäin kirjoitettuja kirjaimia, jotka nähtävästi -kuuluivat johonkin kilpatehtävään, joiden ratkaiseminen oli "setä -Oidipuksen" ajanvietettä. Virkamiehet eivät antaneet paperilapulle -mitään merkitystä. Mutta hra Tapinois kopioi nämä kirjainrivit -muistikirjaansa. -- Minä annan ne _Päivän Uutisille_. Tuosta _Kolmen -Pylvään Kahvila_-jutusta saa mieltäkiinnittävän artikkelin otsakkeella: -Setä Oidipuksen viimeinen kilpatehtävä. -- - --- Meillä ei ole täällä enää mitään tehtävää, -- virkkoi tuomari. -- -Lähdetään pois ja annetaan sulkea ovet. Loppu on omaisten asia, jos -hänellä on omaisia. -- Tuomari otti salkkunsa. Kaikki valmistautuivat -lähtemään. Hra Tapinois lähti ensimmäisenä, ja kun toiset laskeutuivat -portaita, luulivat hra Tapinois'n olevan jo kaukana. Mutta he tapasivat -hänet neljännen ja viidennen kerroksen väliltä. Hän oli kumarruksissaan -kasvot seinään päin ja tutki suurella huomaavaisuudella kahta -porraskäytävän askelmaa. Kuullessaan toisten tulevan hän oikaisihe, -kirjoitti jotakin muistikirjaan ja laskeutui toisten kanssa kadulle. -Paimpol tuli levottomaksi reportterin omituisesta käytöksestä, vaikka -hän koettikin näyttää varmalta virkamiesten läsnäollessa. Hän antoi -näiden mennä ohitse ja kumartui sitten vuorostaan tarkastamaan -noita kahta askelmaa, jotka reportteri oli huomannut muita -mielenkiintoisemmiksi. Hän huomasi vähän pölyä ja askelten jälkiä, -siinä kaikki. Tämän aamupäivän kuluessa oli niin suuri ihmisjoukko -kulkenut käytävässä, ettei noiden jälkien vuoksi kannattanut pysähtyä -hetkeksikään. Paimpol kohautti olkapäitään ja laskeutui esimiestensä -jälkeen. Saapuessaan kadulle hän näki hra Tapinois'n puristavan -automobiiliinsa nousevan tuomarin kättä. -- Näkemiin, hyvä herra -- -sanoi tuomari, -- Ette hukannut aikaanne tänne tullessanne. Saitte -aiheen sievään artikkeliin. -- Aivan niin, -- vastasi reportteri. -- En -hukannut aikaani, mutta otin itselleni vaikean tehtävän muutamien -kuukausien ajaksi. -- Minkä tehtävän? -- Selon ottamisen "setä -Oidipuksen" murhaajasta! -- Kun tuomari, Paimpol ja muut läsnäolijat -jäivät seisomaan suu auki, hän lisäsi: -- Sallikaa minun toivottaa -teille hyvää vointia! -- Ja hän hävisi, ennenkuin toiset toipuivat -hämmästyksestään. - - - - -II. - - -Kymmenkunta kilometriä Parisista lounaiseen laajan Villacoublayn -tasangon reunalla on pieni viehättävä kylä Velizy. Toistakymmentä -vuotta ennen niitä tapauksia, joista edellisessä on ollut puhe, -vuokrasi eräs sairauden vuoksi virasta eronnut opettaja, hra Mirande, -kylästä talon ja perusti siihen ravintolaliikkeen. Hänen varansa olivat -vähäiset, sillä hän oli sairautensa vuoksi kykenemätön varsinaiseen -työhön eikä hänen vaimonsakaan, jolla oli miehensä ja pikku tyttärensä -Madeleine hoidettavanaan, voinut kuten ennen ansaita soittotunteja -antamalla. Sukulaisistakaan ei ollut apua, niitä ei hra Mirandella -ollut, ja rva Mirandella oli kaksi veljeä. Näistä nuorempi eli -niukoissa oloissa pienen poikansa kanssa, joka oli hänelle jäänyt -muistoksi aikaisin kuolleesta vaimostaan. Vanhempi veli oli itsekäs ja -kitsas, mutta älykäs ja ahkera ja oli näiden ominaisuuksiensa avulla -saavuttanut itselleen vakavan aseman. Mutta luonteensa mukaisesti hän -ei tahtonut tietääkään köyhistä sukulaisistaan. Tämä veli oli -edellisestä tuntemamme hra Carcel, _Kolmen Pylvään Kahvilan_ Oidipus. - -Velizyn kylä oli terveellisessä seudussa ja huviretkeilijöitä ja -matkailijoita kävi siellä runsaasti. Kylässä oli tosin toinenkin -ravintola, mutta kävijöitä riitti kummallekin. Niin kului kaksi vuotta. -Silloin hra Miranden tila huononi ja parin viikon sairauden jälkeen hän -kuoli. Se oli kova isku ravintolaliikkeenkin menestymiselle. -Surupukuinen rva Mirande, jonka silmät kaikista hillitsemiskokeista -huolimatta tuon tuostakin kyyneltyivät, synkistytti vierasten mielet; -lohduttoman lesken läsnäollessa ei kenelläkään ollut halua nauraa tai -laulaa, ja niin poistuivat huviretkeläiset ja matkailijat talosta. Yksi -ainoa lohdutus oli rva Mirandella: pikku Madeleine, joka kasvoi ja -varttui kuin nuori taimi terveellisessä ilmanalassa. - -Kaksi vuotta myöhemmin kuoli rva Miranden nuorempi veli Louis, jolta -jäi orvoksi pikku Jean, vasta kahdeksan vuotias poika. Rva Mirande ja -vanhempi veli kohtasivat toisensa hautajaisissa. Sieltä ei sentään setä -Oidipuskaan kehdannut olla poissa. Kun keskustelu kääntyi pikku Jeanin -kohtaloon, selitti setä heti jyrkästi ettei hän voinut ottaa -huolehtiakseen orvosta. Ehkä myöhemmin, jos kauppa kävisi paremmin, hän -voisi tehdä jotakin hänen hyväkseen. -- Hyvä on, sanoi rva Mirande. -- -Olen tähän asti keneenkään turvautumatta tullut toimeen. Talossani on -tilaa kahdellekin lapselle. Veljeni poika on oleva minunkin poikani. -- -Ja kelpo nainen ponnisteli nyt kahden edestä. - -Niin kului aika. Madeleine täytti kymmenen vuotta ja Jean, joka oli -päättänyt kansakoulun, oli kolmentoista. Nyt täytyi ruveta vakavasti -ajattelemaan pojan tulevaisuutta. Rva Mirande, joka oli huomannut -Jeanin hyväpäiseksi ja älykkääksi, halusi että poika oppisi jonkun -ammatin, joka soveltuisi hänen lahjoilleen. Tämä oli mahdollista vain -siinä tapauksessa, että hänet lähetettäisiin Parisiin. Siihen ei rva -Mirandella ollut varoja. Silloin ajatus, jonka hän alussa oli torjunut -mielestään, alkoi tuon tuostakin viekotella häntä. Miksi hän ei voisi -vielä viimeistä kertaa koettaa kääntyä Leonard veljensä puoleen? Niin -päätti rva Mirande vihdoin kirjoittaa hra Carcelille. Hän pani koko -sydämensä kirjeeseen, koettaen koskea johonkin kieleen veljensä -turtuneissa tunteissa. Kului viikko, toinen, hra Carcelin vastausta ei -kuulunut. Rva Mirande katui turhaa nöyrtymistään. Mutta eräänä -sunnuntaina päivällisaikaan hra Carcel saapui Velizyyn. Vaikka rva -Mirande ei erikoisesti luottanutkaan veljensä hyväntahtoisuuteen, hän -otti hänet vastaan sydämellisellä ystävyydellä: - -Päivällinen syötiin äänettömyyden vallitessa, sillä lapsiin vaikutti -sedän läsnäolo aristuttavasti. Jean huomasi, että heidän äitiään -vaivasi jokin seikka, vaikka hän koettikin tehdä itsensä levolliseksi. --- Nyt, lapset, saatte mennä, -- sanoi rva Mirande, kun kahvin vuoro -tuli. -- Minulla on sedän kanssa hyvin tärkeitä asioita puhuttavana. -- -Lapset poistuivat. -- No niin, Julie parka, -- sanoi hra Carcel, kun -hän vihdonkin saattoi puhua vapaasti. -- Huomaatko nyt, että olin -oikeassa, kun sanoin, että ottamalla kasvattaaksesi Louisin lapset otat -liian raskaan taakan harteillesi? -- En kadu mitä olen tehnyt, -- -vastasi rva Mirande. -- Kieltäytymällä itse välttämättömästäkin olen -voinut kasvattaa molemmat lapset niin, ettei heiltä ole mitään -puuttunut. Nyt on Jeanin opittava jokin ammatti toimeentullakseen -elämässä. Mutta minä en voi kustantaa hänen oppivuosiaan hänen -ollessaan poissa luotani. -- Minä voin järjestää asian, -- sanoi hra -Carcel. -- Mitä arvelet sellaisesta paikasta, jossa Jean saisi ilmaisen -asunnon, ruuan ja vaatetuksen, ja jossa hänelle opetettaisiin hyvä -ammatti? -- Se olisi liiankin onnellista, ja jos olet sellaisen -hankkinut hänelle, olen sinulle ikuisesti kiitollinen. -- No, silloin -on asia selvä. Minä tiedän erään orpokodin... -- Hra Carcel ei kerinnyt -lopettaa lausettaan. Rva Mirande nousi seisomaan aivan vavisten. -- -Orpokoti! Sehän on viimeinen turvapaikka niitä varten, joilla ei ole -mätään muuta tukea maailmassa ja joiden on pakko turvautua vieraiden -ihmisten armoon. Jumalan kiitos minulla on vielä voimia. Minä lopetan -liikkeeni, tahi, -- hän jatkoi ivallisesti, -- ehkä sinä kunnollista -palkintoa vastaan hankit sille ostajan, koska se on sinun toimesi. -Sitten muutan lasten kanssa Parisiin ja teen mitä työtä tahansa. Heidän -vuokseen rupean vaikka kadunlakaisijaksi ja täytän loppuun saakka -perheen äidin velvollisuudet. Ja nyt mene heti tiehesi. Pelkään etten -voi enempää hillitä sanojani. -- Rva Mirande ojensi ällistyneelle hra -Carcelille tämän hatun ja kepin ja avasi oven, puhumatta enää -sanaakaan. Mutta hra Carcel ei siitä suuria välittänyt. Nytpä hän oli -kaikiksi ajoiksi vapaa tuosta köyhyydessäänkin niin ylpeästä -sisarestaan. Se oli ainoa vaikutus, minkä tämä ikävä kohtaus teki -häneen. - -Jean oli sattumalta kuullut heidän keskustelunsa. Ja nyt hän tiesi, -että hän oli jo kauan ollut taakkana rakkaalle äidille ja että äiti oli -valmis uhraamaan kaikkensa säästääkseen hänet orpolasten kohtalolta, -joiden on pienestä pitäen ansaittava leipänsä. Niin ei saanut käydä! -Hänen velvollisuutensa oli nyt jättää tämä rakas koti, mennä maailmalle -ja työskennellä kuin mies. Jean päätti kaiken tämän yhdessä hetkessä. -Mutta käytöksessään hän ei ilmaissut mitään, niin etteivät rva Mirande -ja Madeleine voineet aavistaakaan, että tämä päivä oli viimeinen, jonka -hän vietti heidän kattonsa alla. Kun ilta tuli ja hän oli kuten -tavallista toivottanut hyvää yötä ja suudellut kasvatusäitiään ja -kasvinsisartaan, meni hän makuuhuoneeseensa, riisui kengät jalastaan ja -sammutti valkean, istuutuen sitten sängynlaidalle odottamaan, että muut -olisivat vaipuneet uneen. Niin istui hän kaksi tuntia pimeässä, -päätöksensä rohkaisemiseksi kerraten mielessään niitä seikkoja, jotka -hän oli kuullut syrjäkorvalla. Kello löi puoliyön hetken. Kaikki oli -hiljaista. Jean sytytti kynttilän, istuutui pöydän ääreen, jossa hän -niin usein oli lukenut läksyjään ja kirjoitti paperipalaselle: "Rakas -äiti, anna minulle anteeksi. Minä olen kuunnellut oven takana, mitä -Sinä ja setä puhuitte. Minä en tahdo olla enää Sinulle rasitukseksi -enkä tahdo, että Sinä jättäisit Velizyn minun takiani. Lähden siis. Kun -luet tätä kirjettä, olen minä jo kaukana. Mutta ole aivan huoletta, -rakas äiti. Kun olen työlläni ansainnut niin, että voin sinulle -satakertaisesti palkita kaikki, mitä minun takiani olet tehnyt, palaan -luoksesi ja me olemme silloin kaikki onnellisia. Lähetän suudelman -sinulle ja Madeleinelle. Näkemiin. -- Jean." - -Mytty olalla ja kengät kädessä hän varovaisesti avasi ovet ja meni -tielle. Oli syyskuun tähtikirkas yö. Jean katseli viimeisen kerran -taloa, jossa hän oli ollut niin onnellinen, ja lähetti hellän -lentosuukkosen sitä ikkunaa kohden, jonka takana rva Mirande ja -Madeleine nukkuivat. Sitten vedettyään kengät jalkaansa hän lähti -taipaleelle tukahduttaen nyyhkytyksen, joka kohosi hänen kurkkuunsa. - - - - -III. - - -Hra Carcelia ei liikuttanut, mitä hänen lähtönsä jälkeen tapahtui -Velizyssä. Hänen elintapansa olivat niin säännölliset ja piintyneet, -ettei häneltä liiennyt ajatustakaan toisten kärsimyksille. Sen - jouto-ajan, joka kauppa-asioilta hänelle jäi, hän käytti niiden -kilpatehtäväin ratkaisemiseksi, joita suurin osa sanomalehtiä ja muita -julkaisuja pani toimeen. Tämä työ ja rahan kokoaminen oli hänen ainoa -harrastuksensa. Sillä kilpatehtäväin ratkaiseminen ei maksanut hänelle -mitään, päinvastoin hän oli jo voittanut muutaman kerran sievoisia -rahasummia. Tänä aikana, josta nyt on puhe, hän ei vielä ollut -saavuttanut sitä kuuluisuutta kaupunkialueellaan, josta Trublet kertoi -tutkintotuomarille. Ja tämä mainekin olisi pian vaihtunut -välinpitämättömyyteen, elleivät erikoiset asianhaarat olisi tehneet -sitä suorastaan puolueasiaksi osalle Montrougen kaupunginosan yleisöä. -Asia vaatii hiukan selitystä. - -Kaksi kahvilaa, jotka sijaitsivat vastapäätä toisiaan Orleansin -puistokadun ja Denfert-Rochereau-torin kulmassa olivat jo kauan -kilpailleet kaupunginosansa suosiosta. Niiden nimet olivat _Kolmen -Pylvään Kahvila_ ja _Koko Maailman Kahvila_. Jälkimmäinen oli vanhempi. -Se oli perustettu nelisenkymmentä vuotta takaperin, silloin kun -Montrougen alue vielä oli vain pahainen esikaupunki. Sitä mukaa kun -Montrouge kasvoi muuttui _Koko Maailman Kahvilakin_ hienoksi ja -ajanmukaiseksi. Se oli tuottanut rikkauden jo monelle, jotka aikain -kuluessa olivat sen omistaneet. Sitten se sai vastapäätä katua -itselleen kilpailijan, _Kolmen Pylvään Kahvilan_, jonka nimi johtui -kolmesta sen salin kattoa tukevasta pylväästä. Taistelua näiden -kahvilain välillä käytiin vaihtelevalla onnella, aina sen mukaan miten -jokin uutuus tai viehätyskeino toisessa veti kävijäin huomion -puoleensa. Silloin kuin hra Carcel liittyi _Kolmen Pylvään_ -kantajoukkoon, oli tämän kahvilan maine laskullaan. Naapurikahvila oli -hankkinut koneellisen soittolaitoksen. Remuisan musiikin ihailijat -tulvasivat nyt kahvilaan, mutta hra Carcel siirtyi sieltä pois, kun -_Koko Maailman_ isäntä koroitti kahvinsa hinnan viidellä pennillä. -Tästä hiljaisesta ja vähänkuluttavasta kahvilavieraasta, joka hra -Carcel oli, tuli eräänä päivänä uudelle kahvilalle se vetovoima, joka -kiinnitti koko Montrougen huomion. Aluksi oli "setä Oidipus" maineessa -vain varsinaisten kahvilavierasten keskuudessa. Silloin järjestivät -muutamat suuret lehdet tehdäkseen reklaamia kilpatehtäviä, joiden -palkintoina oli huomattavia rahasummia. Tuhannet lukijat ympäri Ranskan -ponnistelivat tehtäväin ääressä uneksien palkinnoista. Eräs lehti, -_Velikulta_, oli luvannut palkinnonsaajalle 10,000 frangia! -Kilpatehtävänä oli selonottaminen eräästä osittain palaneesta -kirjeestä, josta oli jäljellä vain lauseen katkelmia ja muutamia -yksityisiä sanoja. Tämän palkinnon voitti hra Carcel. _Velikulta_ -julkaisi hänen nimensä ja salanimensä ensisivullaan tuuman korkuisilla -kirjaimilla, ja se herätti koko Montrougen asukkaissa tavatonta -huomiota. Tämä merkillinen mies asui heidän kaupunginosassaan! Kunnia -voitosta, jota he itse ja koko Ranska olivat turhaan tavoitelleet -lankesi heidän kaupunginosalleen! Kun hra Carcel kulki kadulla, he -osoittelivat häntä toisilleen ja paremmin nähdäkseen häntä tulvasivat -kaikki _Kolmen Pylvään Kahvilaan_. Siitä tuli muodissa oleva -kokoontumispaikka. Kahvilan omistaja koetti tukea kahvilansa mainetta -vielä sillä, että sai sen pysyväisesti yhdistymään kuuluisan vieraansa -nimeen. Hän pani toimeen sukkelalla tavalla ja itse pysyen syrjässä, -kahvilassaan kemut "setä Oidipuksen" kunniaksi, siten hyötyen siitä -itsekin. Juhlailtana täytti juhlijain joukko koko kahvilan. -Onnelliselle palkinnonsaajalle pidettiin puheita, jopa eräs runoilija -luki erityisesti tilaisuutta varten valmistamansa ylistävän runon. - -Nyt oli tullut _Koko Maailman Kahvilan_ vuoro olla pöydät tyhjänä. -Toista "setä Oidipuksen" kaltaista vetovoimaa oli vaikea keksiä. -Silloin tapahtui, että noin kuukausi hra Carcelin kunniaksi vietetyn -juhlan jälkeen eräs voitetun kahvilan vieraista näytti omistajalle -_Viikkolehden_ numeroa, jossa eräs tämän lehden toimeenpaneman -kilpailun voittajista oli merkinnyt nimekseen _Koko Maailman Kahvilan -Sfinksi_, Montrougesta. Omistajan ilo ja hämmästys oli suuri. Hänenkin -kahvilansa oli nyt saanut sankarinsa. Naapurikahvilassa oli luettu -_Viikkolehti_ ja oli huomattu uuden sankarin nimimerkki. Se oli tehnyt -suuren vaikutuksen. Hra Carcelilla ei enää ollut kahvilatoveriensa -jakamatonta suosiota puolellaan. _Kolmen Pylvään_ isäntä huomautti, -että Sfinksi oli onnistunut vain sattumalta ja antanut vasta -vaatimattoman näytteen kekseliäisyydestään, eikä häntä sen nojalla -voitu mitenkään asettaa vaakaan hra Carcelin kanssa. Mutta kun -huomattiin, että Sfinksin menestystä jatkui ja että hänen nimensä näkyi -yhtä useasti palkinnonsaajain joukossa kuin "setä Oidipuksenkin", niin -mieliala kiihtyi. Lisäksi vaikutti sekin, että uuden kilpailijan oikea -nimi pysyi edelleenkin salassa. Tiedettiin vain, että viimeaikoina oli -joukko nuoria ilmailijoita ruvennut käymään _Koko Maailman Kahvilassa_ -ja tehtiin havainto, että _Koko Maailman Kahvilan_ Sfinksi oli -ilmestynyt senjälkeen kun nämä ilmailijat olivat liittyneet mainitun -kahvilan kantavieraisiin. Niinpä oletettiin jonkun heistä olevan tuo -"setä Oidipuksen" vaarallinen kilpailija. Luulot kohdistuivat -erikoisesti erääseen noin kahdenkymmenen vuotiaaseen nuorukaiseen. -Hänen ikänsä arvioimista vaikeutti tuuhea musta parta, joka reunusti -hänen kasvonsa ja teki ne vanhan näköisiksi, vaikka sitten tarkemmin -katsoessa huomasi niiden nuorekkuuden. Hänen leveä kaareva otsansa -ilmaisi älykkyyttä ja kasvoilla lepäsi surumielinen vakavuus. Tämän -nuoren ja voimakkaan ilmailijan rinnalla tuntui hra Carcelin kaltainen -kuivettunut ja tyly vanhus epäilemättä ikävältä. Mutta on ihmisiä, -jotka eivät voi sietää nuorisoa, eikä kaikilla ole myötätuntoa ja -ihailua "lentäjiä" kohtaan. "Vakavat ihmiset" ryhmittyivät "setä -Oidipuksen" ympärille. Toiset, joita herjattiin "tuulenpieksäjiksi" -ja "harakoiksi" liittyivät Sfinksin lipun alle. _Kolmen Pylvään_ -kantajoukossa tapahtui hajaannus ja suuri osa siirtyi _Koko Maailmaan_. -Kiista levisi vähitellen kahviloiden ulkopuolellekin; koko Montrouge -oli kiihdyksissä ja jakautuneena kahteen leiriin. Asia kehittyi pian -vielä vakavammaksi. _Sanansaattaja_, yleisesti tunnettu aikakauslehti, -levitti painettuja julistuksia ympäri Ranskan, joissa ilmoitettiin, -että se toimeenpani jännittävän kilpailun, jonka ensimmäinen palkinto -oli satatuhatta frangia. Silloin Montrougessa syntyi ääretön kiihtymys. -Kukaan ei asiassa ajatellut omaa itseään, vaan noita kahta kilpailijaa. -Kumpi näistä voittaa? Syntyi ankaroita väittelyitä, jopa riitojakin -näiden kahden puolueen välillä ja monta vanhaa ystävyyssuhdetta -rikkoutui sen vuoksi. Sillävälin molempain kahvilain omistajat -hykertelivät käsiään tyytyväisesti. Milloinkaan eivät heidän liikkeensä -olleet käyneet niin hyvin. Siihen oli syynä se, että molemmat kahvilat -olivat kuin leiripaikkoja, joihin kummankin puolueen jäsenet -kokoutuivat viettämään iltaansa, pysyäkseen tapausten tasalla. Tällä -kannalla olivat asiat, kun viisi viikkoa ennen kilpailuajan päättymistä -tuli uutinen "setä Oidipuksen" odottamattomasta kuolemasta. Salama -pilvettömältä taivaalta ei olisi tehnyt suurempaa vaikutusta. Samana -iltana kerääntyi suuri joukko ilman mitään ennakolta tehtyä sopimusta -_Kolmen Pylvään Kahvilaan_. Tunnelma oli synkkä. Vähitellen syntyi -mielissä ajatus, jota kumminkaan ei uskallettu lausua, ennenkuin -omistaja, joka oli kaikista masentunein, lausui puoliääneen osoittaen -toiselle puolelle katua: -- He pelkäsivät! - --- Kas! Siinä on ajatus! -- virkkoi silloin itsekseen eräs pieni ja -lihava herrasmies, joka oli pysytellyt yksinään. Hän maksoi lasinsa, -jota tuskin oli maistanutkaan, astui ulos ja meni suoraa päätä _Koko -Maailman Kahvilaan_. - - - - -IV. - - -"Setä Oidipuksen" kuoleman aiheuttama mielenliikutus Montrougessa -haihtui nopeammin kuin olisi uskonut. Tämä kuolema riisti niiden -mielenkiinnon _Sanansaattajan_ kilpailuun, jotka eivät itse olleet -aikoneetkaan kilpailla, ja kiihkeimmätkin alkoivat vähitellen -huomata, että he olivat tässä riita-asiassa olleet kilpailevain -kahvilanomistajain narreja. Niin palasi Montrougen kaupunginosa -entiseen rauhallisuuteensa. - -Mutta _Koko Maailman Kahvila_ oli saanut uuden vakinaisen vieraan. Se -oli sama lihava herrasmies, joka oli poistunut _Kolmen Pylvään -Kahvilasta_ sinä iltana, jolloin sen omistaja oli lausunut hämärän -epäilyksensä kilpailevan kahvilan vieraita kohtaan. Tämä pullea ja -iloinen herrasmies, joka oli merkillisesti brigadieri Paimpolin -näköinen, kertoi olevansa entinen kauppias ja nimensä olevan hra -Arthur. Yhdessä viikossa hän oli saavuttanut kaikkien suosion -osoittautumalla tarjoilevaiseksi ja seuranhaluiseksi. Hän kuunteli -mielellään keskusteluja tehden silloin tällöin kysymyksiä eri -henkilöistä, varsinkin noista nuorista ilmailijoista, joiden joukossa -arveltiin Sfinksinkin olevan. Nämä ilmailijat muodostivat iloisen -toveriseuran, joka miltei joka ilta tuli jouto-aikaansa viettämään -_Koko Maailman Kahvilaan_. Useimmat heistä olivat alkaneet uransa -mekaanikkoina Issy-les-Moulineaux'n ilmailukentällä, jossa heidän -isäntiensä lentokonekatokset olivat, ja siellä he olivat tutustuneet -toisiinsa. Toinen toisensa jälkeen he asettuivat asumaan Montrougeen, -koska sieltä oli mukava matka Issyn kentälle. Vaikka sittemmin, kun -Issyn kenttä oli käynyt liian ahtaaksi, useimmat isännät olivat -siirtäneet varikkonsa kauempana olevalle Villacoublay'n kentälle, -olivat lentäjät edelleenkin jääneet vanhan tavan vuoksi asumaan -paikoilleen. Brigadieri Paimpol -- tahi hra Arthur, kuten hän nimitti -itseään -- halusi saada tietoja tuosta nuoresta miehestä, jonka -otaksuttiin olevan "setä Oidipuksen" entinen kilpailija. Hän oli jo -saanut kuulla hänen nimensä, joka oli Jeanjeannot. Hän tiesi myöskin, -että toverit pitivät häntä rohkeimpana ja taitavimpana ilmailijana -joukostaan. Hän oli alkanut uransa insinööri Blérot'n, kuuluisan -yksitason rakentajan palveluksessa ja oli heti kiinnittänyt itseensä -esimiestensä huomion älykkyytensä ja työkykyisyytensä vuoksi. Nyt -toivoi toiminimi Blérot hänestä paljon, odottaen hänen johdattavan -uusiin voittoihin sen konelinnun, jolla tehtaan menestys oli -perustettu. Hänelle oli myöskin uskottu toiminimen Villacoublayssa -avaaman ilmailukoulun johto. Nämä tiedot Paimpol sai Jeanjeannot'n -hyvältä ystävältä Grivolletilta. Grivollet oli yhtä vaalea kuin -Jeanjeannot oli tumma, ja yhtä iloinen ja puhelias kuin hänen toverinsa -oli vakava ja surumielinen. Ennen ilmailijaksi ryhtymistään hän oli -esiintynyt sirkuksessa silmänkääntäjänä. Kun Paimpol kerran lausui -ihmettelynsä, että eri aloilla toimineet saattoivat ryhtyä lentäjiksi, -sanoi Grivollet: -- Ilmailijoita tulee kaikenlaisista ammattilaisista. -Katsokaa tuota toveriani, joka juuri astuu sisään. Hän oli ennen -kirjanpitäjä. -- - -Grivollet'n osoittama henkilö oli noin kolmenkymmenen ikäinen, -suurikokoinen ja puettu rihkamakauppiaan loistonhaluisella, mutta -huonolla aistilla. Hänen partansa oli kokonaan ajeltu, mikä teki -ulkonevat poskipäät ja kotkannenän sitä huomattavammiksi. Leuka oli -voimakas ja silmissä epämääräinen, välttelevä katse. -- Mistä tulette, -Le Huppé? -- kysyi Grivollet kääntyen hänen puoleensa, -- On enemmän -kuin viikko siitä, kun te viimeksi olitte Villacoublayssa. -- Minä olen -ollut Lontoossa, josta palasin vasta tänä iltana. Menin sinne isäntäni -kutsusta suorittamaan lentoja, mutta kova tuuli ja sade tekivät ne -tyhjiksi. Palasin tänne odottaakseni parempia ilmoja, -- Jäikö Grippon -sinne? -- Kyllä muutamiksi päiviksi. Jos pahaa säätä jatkuu, palaa -hänkin. - -Grippon? Sehän oli hra Carcelin naapuri Saint-Michelin bulevardilla. -Talonmies oli myös puhunut hänen sihteeristään Le Huppésta, joka oli -käynyt hakemassa postin murhan edellisenä päivänä. Paimpol kuunteli -keskustelua näköjään rauhallisena sikaria poltellen, mutta sydämessä -jännittynyt odotus. Todellakin, se oli ollut erinomainen ajatus, että -hän oli tullut tänne _Koko Maailman Kahvilaan_. Hän oli niin onnellinen -asiain kehityksestä, että hän pyysi saada tarjota seuralle lasin -olutta, päästäkseen samalla tuttavuuteen tämän uuden henkilön kanssa, -josta tutkimukselle saattoi olla hyötyä. Grivoilet esitti heidät -toisilleen. - --- Tiedättekö uutista? -- kysyi Grivollet kääntyen toveriinsa, kun he -olivat maistaneet lasista. -- Hra Carcel, teidän entinen isäntänne on -kuollut. -- Kuullessaan nämä sanat nielaisi Paimpol olutta henkeensä, -niin että oli vähällä tukehtua. -- Hra Carcelko kuollut? -- kysyi -Grivollet'n toveri hämmästyneenä. Onko siitä kauan? Kymmenkunta päivää. --- Sepä omituista. Näin hänet juuri ennen lähtöäni ja silloin hän -näytti olevan aivan terve. Mutta hänen ijällään tulee kuolema helposti -vähäisestäkin aiheesta. -- Näyttää siltä kuin tässä olisi jotakin -erikoista, -- sanoi Grivollet. -- Vai niin, -- sanoi Le Huppé hiukan -ihmetellen. Sitten hän jatkoi pienen vaitiolon jälkeen: -- Kuulkaahan, -Grivollet, eräs meidän tuttavamme ei mahtane surra sitä, mikä on -tapahtunut. -- Oh, Jeanjeannot'in tapana ei ole toivoa kilpailijoilleen -kuolemaa! -- - -Paimpol oli niin iloinen, että tuskin pysyi istumassa. Grivollet'n -yksinkertainen huomautus oli yhtäkkiä valaissut hänen mielensä. Hän oli -nyt varma siitä, että Jeanjeannot ja Sfinksi olivat sama henkilö. -Sitten hän oli huomannut siitä äänenpainosta, jolla Le Huppé puhui -Jeanjeannot'sta, että hän ei ollut suosiollinen tätä nuorta ilmailijaa -kohtaan. Se oli luultavasti ammattikateutta, jota Paimpol saattoi -taitavasti käyttää hyväkseen tietoja hankkiessaan. Nyt oli hra Tapinois -salaperäisyyksineen lyöty. Häntä ei ollut näkynyt Montrougessa eikä -_Päivän Uutisissakaan_ ollut hra Carcelin kuolemasta ollut mitään -erikoisempia uutisia. Ja nyt oli Paimpol päässyt jäljille. Todellakin -oli Tapinois ollut varomaton mainitessaan, ettei hra Carcelin kuolema -ollut itsemurha, vaan murha. Hän kai oli sanonut sen vain kehuakseen. -Mutta se oli riittänyt herättämään sukkelan Paimpolin huomion, ja nyt -aikoi hän käyttää löytämiään jälkiä, joita Tapinois ei ollut kyennyt -keksimään. Brigadieri kääntyi Le Huppén puoleen ja virkkoi, ikäänkuin -keskustelu hra Carcelin kuolemasta ei huvittaisi häntä ollenkaan: -- -Herra on siis ilmailija? Voi, miten ihana ammatti se mahtaakaan olla! -Kun kuulen ilmailijain puhuvan toimestaan, minä aina ihailen ja -kadehdin heitä. Miten ihanaa olisi syöksyä ilmojen teitä tuollaisen -mahtavan konelinnun siivillä. -- Mutta sen toteuttaminenhan riippuu -vain teistä, hra Arthur, -- huudahti Grivollet. -- Eikö niin, Le Huppé? --- Aivan niin, -- virkkoi toinen. -- Teillähän on joutilasta aikaa, te -onnellinen ihminen. Tulkaa kanssamme Villacoublayhin! - -Kun Paimpol erosi molemmista ilmailijoista, olivat he keskenään -sopineet kohtauksesta huomenna Villacoublayn kentällä. Paimpol oli -helposti ja luontevasti päässyt ilmailijain pariin, ilman että mitään -epäluuloja hänen tarkoituksistaan heräsi. Vieläpä hänellä oli sekin -onni, että hänen opastajinaan lentokentällä olivat Sfinksin läheisin -ystävä ja hänen kadehtijansa. - -Kello kahden aikana seuraavana päivänä Paimpol polkupyörällä saapui -Villacoublayn lentokentälle, joka oli noin puolen kilometrin päässä -Velizyn kylästä. Kenttä oli aidattu, ja sen tien puolisella reunalla -oli joukko samannäköisiä katoksia lentokoneiden säilyttämistä ja -korjailemista varten. Kun Grivollet näki Paimpolin tulevan, astui hän -tätä vastaan ystävällinen hymy huulilla: -- Ja nytkö te tulette! -- hän -huudahti. -- Aamulennot ovat nyt lopussa ja vasta neljän aikaan -iltapäivällä otetaan koneet taas esille. Teille käy aika pitkäksi, -ellette halua nähdä meidän konetöitämme. -- Paimpol selitti, kuten -asiaan kuului, että kaikki mitä hänen oppaansa näytti, huvitti häntä -kovin, -- Niinpä käymme katsomassa katoksia, -- sanoi Grivollet. -- -Aloitamme lähimmästä, joka on hra Gripponin ja jossa tapaamme Le Huppén -apulaisineen. -- Kun molemmat miehet astuivat sisään, Le Huppé -tarkasteli parsillaan huolellisesti sen kaksitason laitteita, jolla hän -tänä aamuna oli suorittanut lentonsa. Pitkin seiniä oli alasimia ja -työpenkkejä, joiden ääressä mekaanikot työskentelivät, Kuului viilan -raaputus ja vasaroiden kalke. Paimpol tunsi miesten joukossa muutamia -_Koko Maailman_ vieraita. Mutta nyt kiinnitti Le Huppé eniten hänen -mieltänsä. Paras keino päästä tämän suosioon oli varmaankin pyytää -häneltä selityksiä hänen koneestaan. Paimpol ihmetteli kaksitason -keskelle sijoitettua mahtavaa moottoria ja valtavaa propellia. Hän -kuunteli tavattoman tarkkaavaisesti Le Huppén selityksiä päästellen -ihmettelyn huudahduksia ja osoittaen harrastustaan pienimpiinkin -yksityisseikkoihin, niin että mairiteltu ilmailija tunnusti itselleen, -ettei hänellä ollut koskaan ollut niin tiedonhaluista ja kiitollista -kuulijaa. Paimpol, joka piti häntä koko ajan silmällä, huomasi -täydellisesti, minkä vaikutuksen hän oli tehnyt oppaaseensa. Hetki oli -sopiva tunkea yhä pitemmälle tämän suosiossa ja senvuoksi poliisi, joka -tuskin olisi voinut mainita yhtäkään niistä eduista tai vioista, jotka -erottavat yksi- ja kaksitasot toisistaan, ilmoitti jyrkästi, että hän -lähtisi lentoretkelle vain kaksitasolla. Tämä merkitsi, että hän ei -halunnut ketään muuta kuin Le Huppén opettajakseen. Tämä oli siis -saanut voiton ilman taistelua, koska hänen tuleva oppilaansa ei ollut -vielä nähnyt Blérot'n yksitasoja ja voitto hiveli suuresti hänen -turhamaisuuttaan. Senvuoksi hän hymyili ivallisesti, kun Grivollet, -joka heidän puhelunsa aikana oli poistunut, kiiruhti jälleen heidän -luokseen sanoen: -- Tulkaa pian, hra Arthur! Ilma on kaunis ja eräs -Jeanjeannot'n oppilas aikoo lentää. -- Paimpol ei voinut kieltäytyä. -- -Sallitteko, hra Le Huppé? -- hän kysyi pannen ääneensä pahoittelevan -sävyn. -- Menkää, menkää, -- sanoi tämä yhä enemmän mieliteltynä. -- On -hyvä nähdä kaikenlaista. - -Paimpolin tullessa Gripponin katoksesta Jeanjeannot'n apulaiset olivat -jo kuljettaneet kentän keskelle yksitason, jolla oppilaan oli noustava. -Koneen luona seisoi Jeanjeannot'n määräystä odotellen oppilas, joka oli -pukeutunut ilmailupukuunsa, nahkakypärään, josta jäi näkyviin vain -hiukan kasvoja ja silmät suojeltuina suurilla laseilla. Kun Jeanjeannot -oli tarkastanut koneen kaikki osat, asettui oppilas lentokoneeseen, ja -hänen opettajansa tarttui propelliin ja pyöräytti sitä voimakkaasti. -Moottori alkoi surista ja potkuri muodosti pyörivän kehän: konelintu -vapisi, ja tärähteli ja apulaisilla oli täysi työ pidellä sitä kiinni. -Jeanjeannot'n määräyksestä apulaiset hellittivät äkisti ja vapautettu -lentokone syöksyi kentälle. Sitten se äkkiä irtaantui maasta ja alkoi -nousta siroissa kierroksissa yhä korkeammalle. Jeanjeannot'n oppilas -oli jo aika taitava. Hän nousi ja laski, teki rohkeasti äkillisiä -käänteitä ja kaarroksia. Oikein kauhistutti kelpo Paimpolia, joka -seurasi hänen liikkeitänsä nenä taivasta kohden, ja kelpo poliisia -alkoi kaduttaa, että hän oli antautunut tähän leikkiin. Ellei hän -nopeasti pääsisi päämääräänsä, niin hänen oli epäilemättä mieli -näytellä osansa loppuun saakka, noustava lentokoneeseen, mikä ei -tuntunut ollenkaan hauskalta. Tosin hän oli urhea mies ja elämänsä -varrella ollut monissa vaaroissa taistellessaan pahantekijäin kanssa, -mutta ei ollut mitään miellyttävää uskaltautua hennon koneen varaan -ilmojen korkeuksiin, kun ei tiennyt, oliko siitä mitään todellista -hyötyä, vieläpä päinvastoin saattoi kokonaan joutua harhapoluille. Se, -mitä hän nyt näki, ei ollut omiaan tätä tunnetta haihduttamaan. -Ilmailija oli lakannut kaartelemasta ja suuntasi kentän keskustaa -kohti. Äkkiä kone kääntyi kohtisuoraan maata vasten ja syöksyi -hirvittävällä nopeudella päistikkaa alas. Paimpolilta pääsi kauhun -huuto. Mutta samassa lentokone jälleen kääntyi ja laskeutui sievästi -kentälle, johon pysähtyi. Kaikki läsnäolijat, joukossa Paimpolkin -kiiruhtivat sen luo. Yhdellä hyppäyksellä oli ilmailija-oppilas -kentällä. -- Hei, hra Arthur, -- virkkoi hän, kypärä yhä päässä, astuen -poliisin luo ja lyöden tätä tuttavallisesti olalle. -- Mitä sanotte -tästä? -- Paimpol säpsähti. Tuo ääni oli tuttu... Mutta se ei voinut -olla mahdollista, hän oli varmaankin jonkun harhanäön uhri.... -Ilmailija luki poliisin ajatukset hänen kasvoistaan. -- Ette ole -erehtynyt, -- hän sanoi. -- Katsokaa. -- Hän riisui kypäränsä ja -silmälasinsa ja Paimpol näki hra Tapinois'n hiukan ivalliset kasvot. -- -Tunnetteko toisenne? -- kysyi heiltä Grivollet hämmästyneenä, saattaen -Paimpolin kysymyksellään pahaan pulaan, -- Totta kai, -- vastasi -reportteri luontevasti. -- Minä olin hra Arthurin parhaita ostajia -silloin, kun hänellä oli kenkäkauppa. - - - - -V. - - -Siitä saakka kun joukko ilmailijoita oli siirtynyt -Issy-les-Moulineauxsta Villacoublayhin oli Velizyn pikku ravintola -alkanut menestyä paremmin kuin koskaan ennen. Tästä sai rva Mirande -kiittää Jeanjeannota. Tämä nuori ilmailija oli eräänä päivänä -ilmoittanut tovereilleen, että hän oli lentokentän läheisyydessä -löytänyt sopivan ruokapaikan, sen sijaan että ennen oli pitänyt tuoda -eväät mukana tai käydä Parisissa aterioimassa lentoaikojen välillä. -Talo oli kyllä ulkoasultaan rappeutunut ja köyhä, mutta kaikki oli -siellä niin siistiä ja omistajatar tyttärineen niin ystävällisiä, ettei -ulkonaisiin seikkoihin pantu huomiota. Madeleine oli nyt -seitsentoistavuotias, kaunis ja kookaskasvuinen tyttö, jonka -puhdaspiirteisiä kasvoja reunusti vaalea tukka ja jonka katse oli suora -ja sydämellinen. Sekä rva Mirande että Madeleine kohtelivat -Jeanjeannota suurella sydämellisyydellä. He tiesivät, että he saivat -kiittää häntä siitä, ettei heidän ollut tarvinnut sulkea ravintolaansa -viimeisten vieraiden jälkeen, jotka olisivat poistuneet sen yleisen -rappeutumisen takia, mikä talossa oli näkyvissä. Jeanjeanot oli tehnyt -muutakin kuin tuonut mukanaan toverinsa. Hän oli tehnyt kaikenlaisia -parannuksia talossa, muokannut puutarhan, hiekoittanut käytävät ja -korjannut lehtimajat entiseen kuntoon. Sitten hän tahtoi maalauttaa -talon ja uudistaa seinäverhot. Kun rva Mirande ilmoitti, etteivät hänen -varansa riittäneet näihin korjauksiin, tarjosi Jeanjeannot omat varansa -käytettäviksi. -- Minä ansaitsen hyvin, sanoi hän, eikä minulla ole -ketään, joita kohtaan minulla olisi velvollisuuksia, sillä minä olen -orpo. Kunnon ihmiset kasvattivat minua, kunnes kykenin itse hoitamaan -itseni. Olisin hyvin onnellinen, jos voisin tehdä jollekin hiukan hyvää -niiden muistoksi, jotka olivat hyviä minulle. -- Kun hän näin puheli, -rva Mirande ajatteli erästä toista orpoa, joka oli lähtenyt hänen -luotaan onneaan etsimään. Varmaankin elämä oli hänelle ollut kova. Ja -nyt sallimus toi toisen orvon heidän avukseen. Rva Mirandesta tuntui, -ettei hän voinut kieltää avuntarjousta tällaisissa olosuhteissa. Ja -niin rva Miranden ravintola oli kuukauden kuluessa perinpohjin korjattu -ja sen valkaistussa seinässä näkyi uusi nimi: _Ilmailijain Ravintola_. -Eikä ollut ihmettelemistä, että Jeanjeannot olikin rva Miranden -suosikki ja että Madeleine hellyydellä kohteli nuorta ihailijaa, joka -kertomansa mukaan oli orpo hänkin ja joka ei juuri koskaan hymyillyt -paitsi silloin tällöin hänen seurassaan. Kerran kun he puhelivat -tuttavallisesti keskenään, ilmailija kertoi, että hänellä -kasvatusvanhempansa luona oli ollut toverina pikku tyttö, jota hän oli -rakastanut kuin sisarta ja jota hän nytkin aina muisteli. -- Hän on -nykyään teidän ikäisenne, neiti Madeleine, -- jatkoi hän, -- ja -toisinaan tullessani luoksenne tuntuu minusta kuin tulisin hänen -luokseen. -- Enempää ei Jeanjeannot puhunut siitä asiasta. Madeleine -puolestaan kertoi hänelle omasta lapsuudentoveristaan ja heidän -samanlaiset muistonsa liittivät heidät keskenään yhä läheisempään -ystävyyteen. - -Ilmailijat viihtyivät rva Miranden ravintolassa hyvin. Niin olivat -myöskin Le Huppé ja Paimpol rva Miranden uskollisimpia ruokavieraita. -Poliisin oli täytynyt alistua opiskelemaan ilmailutaitoa Le Huppén -johdolla. Hän oli näet huomannut hra Tapinois'n ahkerasti harrastavan -ilmailua Villacoublayssa "Sfinksin" johdolla, ja hän päätti siitä, että -sanomalehtireportterinkin mielessä olivat heränneet samat ajatukset -nuoren ilmailijan syyllisyydestä, jotka olivat panneet hänetkin -toimimaan. Oli siis kysymys, kumpi ehtisi ennen päämäärään. Etsivän -poliisin brigadieri aikoi käyttää hyväkseen Le Huppén vihamielisyyttä -Jeanjeannota kohtaan ja senvuoksi hän liittyi tämän seuraan. Eräänä -päivänä, kun he istuivat syömässä samaan aikaan, kun salin toisessa -päässä hra Tapinois Jeanjeannot'n ja Grivollet'n kanssa myös oli -aterialla -- sanoi Paimpol irvistäen: -- Hra Tapinois näyttää luulevan, -että hän oppii lentämään vain Jeanjeannot'n opastuksella, joka pitää -itseään, kuitenkin mielestäni aivan väärin, parhaimpana ilmailijana -kentällämme. -- Siis luulette, -- kysyi Le Huppé, -- että reportteri -todellakin on tullut pariimme vain tätä tarkoitusta varten? -- Mitä -tarkoitatte? -- kysyi Paimpol ällistyneenä. Ilmailija katsoen -kiinteästi poliisia silmiin jatkoi: -- Ette suinkaan tekään, hra -Arthur, tahdo väittää, että olette täällä vain nauttiaksenne lentämään -opettelemisesta. -- Paimpol, joka tähän saakka ei ollut huomannut -mitään, mikä olisi osoittanut, että hänen tarkoituksensa oli ilmisaatu, -oli aivan tyrmistynyt tästä suorasta iskusta. -- Lyhyesti sanoen, -Tapinois ja te koetatte ottaa selvää siitä salaperäisyydestä, joka -ympäröi hra Carcelin kuolemaa, jatkoi Le Huppé. -- Nyt oli miltei -turhaa Paimpolin koettaa salata asian todellista laitaa. -- Olisin -utelias tietämään, -- hän sanoi, -- mikä oikeuttaa teidät sitä -olettamaan. -- Todellakin! -- sanoi Le Huppé. -- Olisinko siis -erehtynyt nähdessäni teidän tuon tuostakin liikuskelevan Etsivän -poliisin konttorin tienoilla Kultaseppäin rantakadulla? Ei, heittäkää -pois verukkeet. Kelpo ukko Carcel raukka! -- jatkot Le Huppé paljon -liikutetummalla äänensävyllä kuin silloin, kun hän oli Grivollet'lta -kuullut uutisen kauppainvälittäjän kuolemasta. -- Noin neljä kuukautta -takaperin me erosimme hyvinä ystävinä, kun minä jätin kirjanpitäjän -paikkani ruvetakseni ilmailijaksi. Kävin silloin tällöin pikku -vierailulla entisen isäntäni luona hänen konttorissaan. Muistan, että -muutamia päiviä ennen kuolemaansa hän sanoi, että se kiihko, joka -_Sanansaattajan_ kilpailun johdosta jakoi Montrougen kahteen -puolueeseen, peloitti häntä. Hän aavisti siitä jotakin pahaa itselleen. --- Me jatkamme tätä keskustelua jossain muualla, -- keskeytti Paimpol, --- Meitä pidetään silmällä. -- Hän osoitti päänliikkeellä hra -Tapinoista, joka puhellen toveriensa kanssa heitteli salin toisesta -päästä salavihkaisia silmäyksiä poliisiin. Reportteri oli niin sukkela -ja tarkkakuuloinen, että piti olla varuilla häneen nähden. Koska -Paimpol ja ilmailija olivat jo syöneet, he nousivat lähteäkseen. -- -Katsokaa, mitä Jeanjeannot tekee! -- kuiskasi Le Huppé hiljaa Paimpolin -korvaan. Nuori ilmailija oli ottanut taskustaan kirjeen. Kuoren -toisessa nurkassa oli postimerkki, toisessa vignetti, joka oli mustalla -tehty piirustus vaalealle pohjalle. -- En ymmärtänyt, mitä tarkoititte, --- sanoi poliisi, kun hän oli opettajansa kanssa tullut ulos. -- Kuinka --- huudahti ilmailija. -- Miettikäähän vähän. Nyt on huhtikuun 25 -päivä. _Sanansaattajalle_ ovat kilpailutehtävän ratkaisut lähetettävät -viimeistään 30 päivänä. Jos olette lukenut kilpailuehdot, muistanette, -että jokaisen osanottajan pitää liimata kirjekuoreen pieni lehdestä -leikattu vignetti. -- Nyt ymmärrän! -- huudahti Paimpol. -- Jeanjeannot -lähettää ratkaisunsa. Rohkea vekkuli käyttää hyväkseen osakseen -tullutta etua. Tiedättekö, Le Huppé, teistä olisi tullut erinomainen -etsivä. -- Ilmailija ei vastannut mitään saamaansa tunnustukseen, -naurahti vain äänettömästi. - -Siitä päivin kävi Paimpolin ja Le Huppén suhde yhä läheisemmäksi. Tosin -poliisia hiukan harmitti, ettei hänen ollut onnistunut näytellä osaansa -Le Huppéhen nähden, mutta hän lohdutti mieltään sillä, että hän saattoi -nyt pelata tämän kanssa suoraa peliä. - -Jo muutamia päiviä eräs ajatus oli kierrellyt poliisin aivoissa. Nimi -Jeanjeannot tuntui hänestä hyvin epäilyttävältä: se oli kuin jokin -otettu salanimi. Mutta miten siitä saada selvää? Tähän saakka hän ei -ollut keksinyt keinoa. Le Huppé neuvoi, että sen hän saa tietää -ilmailuklubin jäsenluettelosta. - -Paimpol ei joutanut kuuntelemaan enempää. -- Hyvästi! -- huusi hän. Ja -ennenkuin hänen hämmästynyt opettajansa kerkesi tehdä mitään kysymystä, -hän otti polkupyöränsä, joka oli katoksessa ja syöksyi ulos. Hän ajoi -suoraa päätä oikeuspalatsiin, jossa hän hankki tutkintotuomarilta -itselleen valtakirjan, minkä nojalla hän saattoi vaatia nähdäkseen -Ilmailuklubin jäsenluetteloon liitetyt asiapaperit. Kun Paimpol oli -tullut klubiin ja saanut virkailijoilta vihdoin käsiinsä salkun, jossa -Jeanjeannot'n paperit olivat, levitti hän paperit jännityksestä -vapisevin käsin. Tuskin hän oli niitä katsahtanut, kun hän hypähti ja -ääretön hämmästys näkyi hänen kasvoillaan. Sitten hän sanaa puhumatta -syöksyi ulos, tehden käsillään kummallisia liikkeitä, niin että -läsnäolijat alkoivat epäillä hänen järkeään. Mutta hänen tutkimuksensa -tulos olikin hämmästyttävä: Jeanjeannot'n oikea nimi oli Jean Carcel, -siis sama sukunimi kuin murhatulla välittäjäliikkeen harjoittajalla. - -Samana iltana, jolloin Paimpol oli tietoja hankkimassa Jeanjeannot'sta, -istui tämä hra Tapinois'n kanssa rva Miranden ravintolassa -ruokavieraitten poistuttua. -- Nyt kun olemme kahden, -- virkkoi -Tapinois, -- niin olkaa hyvä, Jeanjeannot, ja selittäkää minulle, miten -pääsitte selville siitä salakirjoituksesta, jonka minä annoin teille -tutkittavaksi. -- Reportterin mainitsema salakirjoitus oli se, jonka -hän oli löytänyt paperipalaselle kirjoitettuna hra Carcelin jalan alta -tutkintopäivänä. Hän ei ollut kertonut nuorelle ilmailijalle tämän -salakirjoituksen alkuperää. -- Se oli vaikea tehtävä, -- sanoi -Jeanjeannot. -- Olin aluksi aika pulassa. Katsokaa, tässä on -antamanne lause kopioituna. -- Hän ojensi reportterille paperin, -jossa oli seuraava kirjainjono: snrtlnaaansiamoreeplaoavayko -samtlnsvlpamrlhäsrneiikjeeitäbätiole. -- Oli selvää, että tämä -kirjainjono merkitsi jollakin sovitulla salakirjoituksella kirjoitettua -lausumaa. Oli vain löydettävä sen avain. Kokeilin monia eri -järjestelmiä ja tapoja menestyksettä ja aioin jo luopua koko -yrityksestä, kun satuin laskemaan kirjainten luvun: niitä oli 64. -Silloin minulle selveni. 64 on shakkilaudan ruutujen lukumäärä ja se, -joka on vähänkään perehtynyt salakirjoitukseen, tietää että on eräs -salainen kirjoitusjärjestelmä, joka perustuu hevosen liikkeisiin -shakkipelissä. Shakkipelissä nappula, jonka päähän on kuvattu hevosen -pää, saa liikkua kolme ruutua eteenpäin suorassa linjassa ja kääntyä -sitten oikealla tai vasemmalla olevalle viereiselle ruudulle, joka on -suorassa kulmassa sen äskeisen linjan kanssa. Tätä menettelyä -noudattaen kirjoitetaan lausuma salakirjoituksella, kun se aluksi on -kirjoitettu tavallisella. Lausumassa ei saa olla enempää kuin 64 -kirjainta lukematta välimerkkejä, joita ei merkitä. Aloitan sillä, että -piirrän neliön, jonka jaan 64:teen ruutuun. Saatu kuvio on shakkilaudan -kaltainen. Sitten lähden hevosella liikkeelle ja merkitsen sen liikkeet -suorilla viivoilla, jotka kulkevat sen jokaisesta lähtöpisteestä -päätekohtaan. Hevosen täytyy käydä laudan jokaisella ruudulla, mutta -ainoastaan kerran kussakin, eikä se koskaan saa käyttää samaa tietä. -Tarkemmaksi osoitukseksi piirrän tämän hevosen liikkeet, jotka ovat -avaimena antamaanne salakirjoitukseen. -- Ja Jeanjeannot piirsi -paperipalaselle kuvion, jossa pilkutetut viivat näyttävät hevosen -ensimmäisiä siirtoja ja mustat viivat yhdistävät siirtojen alku- ja -päätepisteet. - -Tämän tehtyään Jeanjeannot teki uudestaan saman kuvion, tällä kertaa -selvyyden vuoksi piirtäen vain mustat viivat koko ruudulle. - --- Näin saatua hevosen tietä seuraten kirjoitetaan 64 kirjaimesta -muodostettu lausuma niin että alkaen lähtökohdasta kirjoitetaan -järjestyksessään kirjain kuhunkin pysähdyskohtaan. Tämän menettelyn -mukaan saa kysymyksessä oleva lausuma ensin seuraavan muodon: - - s n r t l n a a - a n s i a m o r - e e p 1 a o a v - a y k o s a m t - 1 n s v e p a m - r l h ä s r n e - i i k j e e i t - ä b ä t i o l e - -Kun kirjaimet sitten on kirjoitettu tavallisuuden mukaan kukin rivi -yhtäjaksoisesti toisensa perään, on saatu tuo kysymyksessä oleva -kirjainjono: snrtlnaaans j.n.e. Mutta tämän salakirjoituksen -vastaanottaja, jolla on läpinäkyvälle paperille piirretty samanlainen -hevostien kartta kuin lähettäjälläkin, kirjoittaa salakirjoituksesta -shakkilaudankuvion ruuduille kirjaimet järjestyksessään alkaen -vasemmalta ensin ylimmäiselle ruuturiville, sitten jatkaen toiselle -j.n.e. Näin saadulle kirjainneliölle hän asettaa läpinäkyvän -hevostiekartan ja lukee salakirjoituksen varsin helposti kulkien -hevosen tietä kirjain kirjaimelta. - -Tapinois alkoi tavailla kokoon kirjaimia tuosta annetusta -hevostiekartasta. Jeanjeannot'n piirtämä lähtökohta oli toinen ruutu -alhaalla vasemmalta. Siinä oli kirjain B. Niin rakentui siitä lausuma: -"Brysselissä kellotornineni. Älä kirjoita, vaara. Pantava sopimaamme -lehteen." Hra Tapinois uudisti moneen kertaan lukemistoimituksen, joka -näytti häntä kovasti huvittavan. -- Mutta mitenkä se, joka ei tiedä -tästä hevostie-avaimesta, voi päästä siitä selville? -- hän kysyi -hetken päästä. -- Se on vaikeata, -- vastasi Jeanjeannot. -- Täytyy -olla kärsivällinen ja kokeilla kaikkia mahdollisia menettelytapoja, -kunnes saa muodostetuksi jonkunkaan sanan. -- Koska nyt tunnette -avaimen, -- virkkoi reportteri, -- niin teillä tuskin on vaivaksi -kääntää tälle salakirjoitukselle lausumaa, jonka minä annan teille. -- -Ei mitään vaivaa, -- vastasi ilmailija, -- ja kun käytätte minun -piirtämääni karttaa voitte itsekin sen tehdä. -- Tällä kerralla pyydän -teitä sen tekemään, -- sanoi reportteri. -- Se on minulle opiksi. Tässä -on lausuma: "Rikas englantilainen harrastaja tarjoaa puolitoista -miljonaa. Vastatkaa." -- Jeanjeannot tarttui taas papereihinsa ja -kirjoitti kirjaimet hevostien mukaan ruutuihin. Sitten hän järjesti ne -ruutujen mukaan edellämainitulla tavalla perättäiseksi jonoksi, jossa -ei ollut isoja kirjaimia eikä välimerkkejä eikä mitään merkitystä. Kun -se oli tehty, reportteri otti paperipalasen, jolle se oli kirjoitettu -ja pani sen huolellisesti talteen muistikirjaansa kannen väliin. Tähän -saakka Jeanjeannot oli luullut, että hra Tapinois'lla oli ollut -tarkoituksena vain perehtyä salakirjoitustaitoon. Se mitä hän nyt -huomasi, hämmästytti häntä. -- Merkitseekö tämä jotakin? -- hän kysyi -ihmetellen. -- Ehkä, -- vastasi sanomalehtimies hymyillen. - - - - -VII. - - -Oli omituista, että vaikka hra Tapinois oli sanomalehtimies, ei hänen -huomattu koskaan lukevan lehtiä, ainakaan sinä aikana kun hän oleskeli -ilmailijain parissa. Joka aamu puolenpäivän aikaan, kun ilmailijat -saapuivat rva Miranden ravintolaan, tuli sinne myöskin läheisen -Chavillen aseman myymälän sanomalehtipoika Parisin lehtiä mukanaan. -Mutta hra Tapinois ei häntä rikastuttanut. Mutta toisena päivänä -siitä, kun Tapinois oli Jeanjeannot'lta oppinut tuon hevostien -salakirjoituksen, reportterin näkyi vallanneen oikea lukemiskiihko. -Häntä varten sanomalehtipojan täytyi täydentää tavallista varastoaan, -sillä hra Tapinois halusi saada kaikki aamu-, päivä- ja iltalehdet, -jotka Parisissa vain ilmestyivät. Tosin hän ei näyttänyt mitään -kiirettä niitä lukemaan. Hän kääri ne kokoon, söi rauhassa ateriansa ja -laverteli iloisesti Jeanjeannot'n ja Grivollet'n kanssa. Sitten hän -meni käärö kainalossa ilmailukentälle, jossa hän omisti kaiken aikansa -lentoharjoituksille. Vasta illoin vuoteessaan hän luki kaikki päivällä -ostamansa lehdet. Mutta hän ei vilkaissutkaan yleiseen osastoon eikä -uutisiin, vaan sitä tarkemmin tutki ilmoitusosaston. Niissä ei -kuitenkaan ollut mitään mieltäkiinnittävää, sillä joka ilta hän heitti -ikävystyneenä lukemansa lehdet lattialle ja sammutti lampun mutisten -itsekseen: -- Ehkä huomenna on parempi onni. -- Ja hän nukkui heti. -Eräänä iltana Tapinois oli lukenut kymmenkunta lehteä ja ottaessaan -taas uuden käteensä hän äkisti joutui omituisen kiihkon valtaan. Hän -heitti peitot päältään, hyppäsi vuoteestaan, vetäsi vaatteet ylleen ja -istuutui työpöytänsä ääreen. Hänen edessään oli paperilla se -hevostiekartta, jonka Jeanjeannot oli hänelle neuvonut. Sen päälle hän -asetti toisen läpinäkyvän paperin. Sitten hän alkoi kirjoittaa tämän -viimemainitun paperille Jeanjeannot'n selittämän säännön mukaan -kirjaimia eräästä kirjainrivistä, jonka hän oli löytänyt ilmoitusten -joukosta _Parisin Kaiusta_. Parin minuutin kuluttua hän oli niistä -muodostanut seuraavan lausuman: "Kellotorni enemmän arvoinen. -Pyydettävä kaksisataatuhatta frangia lisää." -- Kas niin! -- huudahti -reportteri tyytyväisesti. -- Kala on purrut syöttiä! -- Hän kirjoitti -salakirjoituksella seuraavan lausuman: "Jos puoli siitä riittää niin -määrätkää kohtaus Brysselissä. Vastaan siihen." Sen tehtyään hän -kirjoitti saman lausuman salakirjoituksella kymmenkunnalle -paperiliuskalle, jotka hän pani eri kirjekuoriin. Kirjeet hän osoitti -kaikille Belgian pääkaupungissa ilmestyville lehdille. Kolmen päivän -perästä oli vastaus kuten ensi kerrallakin _Parisin Kaiussa_. Se -kuului: "Lauantaina kello yksi Métropolen terassilla. Ostajan kädessä -_Kansan Lehti_." Hra Tapinois naurahti hiljaa mielihyvästä, Samana -iltana hän lähetti samoille Brysselin lehdille kirjainjonon, jonka -sisällys oli seuraava: "Hyvä. Keltainen auto. Mukana tulkki ja eräs -ystäväni, joka nostaa minun rahani." - -Kaikesta tästä Paimpol ei tiennyt mitään. Mutta hänen epäluulonsa oli -herännyt niiden lukuisten keskustelujen johdosta, joita hän oli nähnyt -hra Tapinois'n pitävän Jeanjeannot'n ja Grivollet'n kanssa. Myöskin Le -Huppé, joka keksi tuhansia tekosyitä käydäkseen Blérot'n katoksessa, -oli yllättänyt reportterin ja molemmat ilmailijat matalaäänisessä -keskustelussa syrjässä työmiehistä, jotakin erikoista oli tekeillä ja -se sai poliisin ja hänen ystävänsä levottomaksi. Oli tullut perjantai -sillä viikolla, jolla hra Tapinois oli lähettänyt viimeisen -ilmoituksensa Brysseliin. Poliisi ja Le Huppé huomasivat, että -Jeanjeannota ja Grivolleta ei näkynyt aamulla Villacoublayssa. -Paimpolin mieleen johtui, että hän oli eilen illalla kuullut -Jeanjeannot'n sanovan reportterille heidän lähtiessään. -- Asia on -helppo, minä käyn hakemassa isäntäni auton. -- Huoli kasvoi yhä, kun -päivällishetken tullessa kumpikaan ystävistä ei tullut rva Miranden -ravintolaan, kuten heidän tapansa aina oli. Olisikohan Jeanjeannot -pötkinyt tiehensä? Jokatapauksessa hra Tapinois oli paikallaan pöydän -ääressä, vaikkakaan ei aterioinut. Paimpol opettajineen istahti -syömään, mutta ruoka ei tahtonut heille maittaa. Sinä päivänä näytti -kaikilla _Ilmailijain Ravintolan_ ruokavierailla olevan kiire: tuskin -oli tunti kulunut kun ruokasali oli jälleen vain Paimpolin ja hra -Tapinois'n hallussa. Le Huppékin oli poistunut neuvomaan erästä uutta -oppilastaan. Hra Tapinois ei ollut vieläkään syönyt. Kun hän näytti -haluavan olla rauhassa, poliisi ei uskaltanut ryhtyä puheisiin hänen -kanssaan, mutta hänessä saattoi havaita pieniä kärsimättömyyden -merkkejä. -- Olisikohan Jeanjeannot petkuttanut Tapinoistakin -- -ajatteli poliisi itsekseen. Samassa automobiili, jossa Jeanjeannot ja -Grivollet olivat, pysähtyi ravintolan eteen. Paimpolin levottomuus -palasi uudelleen, kun hra Tapinois pyysi Miranden valmistamaan heille -aterian pienen ruokasalin vieressä olevaan huoneeseen. Vähääkään -välittämättä Paimpolista reportteri tovereineen sulkeutui heti sinne. --- Nuo herrat tahtovat olla yksin, -- mutisi poliisi hampaittensa -välitse. -- Saammepa nähdä. -- Hän lopetti syöntinsä ja oli lähtevinään -ulos. Mutta käyttäen hyväkseen hetkeä, jolloin salissa ei ollut ketään -hän hiipi takaisin ja pujahti toisesta ovesta puutarhaan. Hän tiesi -paikan, josta hän saattoi pitää silmällä huoneessa olijoita. Muuan -entinen ruokasäiliö oli jaettu väliseinällä kahtia, ja salin puoleinen -osa oli se huone, jossa hra Tapinois tovereineen nyt oli. Jäljelle -jäänyt osa oli edelleen säiliönä ja sen valaisemiseksi oli väliseinän -yläosaan jätetty pyöreä aukko, jossa oli lasi. Paimpol pujahti -säiliöön, josta saattoi nähdä mitä huoneessa tapahtui. Hän vieritti -tyhjän tynnyrin väliseinän viereen ja kapusi sen päälle tirkistääkseen -ikkuna-aukosta. Se oli vaikea tehtävä, sillä tynnyri oli matala ja -Paimpol itse oli myös matala. Noustessaan varpailleen hän ylti -parahiksi niin korkealle aukkoon, että saattoi nähdä yläosan huoneessa -olevista henkilöistä. Mutta hän ei voinut erottaa sanaakaan siitä, mitä -sisälläolijat puhuivat. Kuului ainoastaan epäselvää ääntä. Paimpol -huomasi, että hra Tapinois puhui enimmän ja hänen sanottavansa mahtoi -olla erikoisen tärkeätä, koska toiset kuuntelivat häntä suurella -tarkkaavaisuudella. Kuitenkaan keskustelu ei ollut aina vakava. Silloin -tällöin nuo kolme ystävystä purskahtivat nauruun. -- He tekevät minusta -pilkkaa! -- mutisi poliisi äkkiä itsekseen. Grivollet oli pullistanut -poskensa, kohottanut hartiansa ja levittänyt kätensä matkien lihavaa -miestä. Sitten hän sanoi jotakin, joka näytti suuresti huvittavan -toisia. Paimpol raivosi itsekseen. Hän alkoi tuntea pistoksia -jaloissaan, niin että hänen täytyi lepuuttaakseen varpaitaan jälleen -laskeutua alemmas muutamaksi minuutiksi. Kun hän jälleen kohottausi, -hän näki, että sisälläolijat olivat jo lopettaneet ateriansa. Grivollet -meni nurkkaan, jossa riippui suuret vuohennahkaturkit, joihin hän ja -Jeanjeannot automobiililla tullessaan olivat pukeutuneet. Grivollet -kopeloi turkkinsa sisätaskua ja veti sieltä käärön, jonka hän -juhlallisesti ojensi hra Tapinois'lle. Reportteri kääntyi selin -ikkunaan ja alkoi tarkkaavaisesti katsella auki purkamaansa kääröä. -- -Totta totisesti! -- virkkoi Paimpol itsekseen, joka paikaltaan näki -vain käärön nurjan puolen. -- Sehän on kuin taulu!... -- Samassa hra -Tapinois kääntyi ja Paimpol näki nyt toisen puolen avatusta kääröstä, -jota reportteri edelleen piti käsissään. Ja Paimpol tunsi sen olevan -_Kellotornin!_ - -Näky vaikutti niin valtavasti poliisiin, että hän oli suistua alas -tynnyriltä. Nyt hän tiesi tarpeeksi! Hän pakeni puutarhan kautta. - -Se tapahtui hyvään aikaan. Hra Tapinois oli kuullut epäilyttävää -kolinaa väliseinän takaa, hänen katseensa oli osunut luukkuun ja heti -oli hänen mieleensä johtunut ajatus, että joku oli voinut heitä -kuunnella. Mutta poliisi oli jo kerinnyt sinä aikana häviämään, joka -Tapinois'lla meni kiertäessään puutarhan kautta säiliöön. Luukun alla -oleva tynnyri todisti kuitenkin, että joku oli asettanut sen siihen -päästäkseen näkemään luukusta seinän toiselle puolen. Hra Tapinois oli -varma, että poliisi oli tämänkin teon tekijä. -- Hyvät ystävät, -- -virkkoi hän Jeanjeannot'lle ja Grivollet'lle, jotka olivat tulleet -hänen jäljessään, -- jos tahdomme keritä ilman vastuksia päämääräämme, -ei ole enää hetkeäkään hukattavissa. Koska auto on täällä, lähtekäämme -heti. Jeanjeannot pistäytyi sisälle, jossa viipyi vain minuutin verran. -Mutta hra Tapinois mutisi itsekseen: Kunhan vain ei liene ollut -varomaton hyvästellessään Madeleinea! - -Paimpol kiiruhti Chavillen asemalle, päästäkseen junalla Parisiin -tutkintotuomarin puheille. Mutta juuri kun hän kerkesi asemalle, juna -meni hänen nenänsä sivuitse. Seuraava lähti vasta tunnin kuluttua. Kun -onneton poliisi sitten monien mutkien ja hankaluuksien jälkeen pääsi -oikeuspalatsille ja kapusi erilaisia portaita tutkintotuomarinsa -työhuoneeseen, niin hän oli aivan hengästyksissään. -- Mitä nyt, -Paimpol, mitä on tapahtunut? -- kysyi tuomari levottomasti nähdessään -hänen kiihtymyksensä. Poliisi, joka ei heti saattanut puhua, nosti -molemmat kätensä taivasta kohti tehdäkseen tiettäväksi, että hän toi -yllättävän uutisen. Sitten hän läähätyksensä lomassa katkonaisella -äänellä sai soperretuksi: -- Minä olen löytänyt _Kellotornin!_ -- Se ei -voi olla mahdollista! -- On kuin onkin, -- sanoi poliisi, jonka -hengitys vähitellen alkoi kulkea säännöllisesti. Ja Paimpol kertoi -kohtauksen, jonka hän oli nähnyt rva Miranden ruokasäiliöstä. -- Minä -en voi sanoa, mikä osuus hra Tapinois'lla on tässä jutussa, -- Paimpol -jatkoi. -- Pysyn vain siinä, mitä olen nähnyt. Reportteri tuntee -varkaat eikä ilmianna heitä. Sen nojalla voi sanoa, että hän tavallaan -on heidän rikostoverinsa ja että ehdottamani toimenpide hänen suhteensa -on oikeutettu. -- Paimpolin perustelut olivat todennäköiset, se täytyi -tuomarin myöntää. Mutta hän arveli, että reportteri oli antautunut -leikkiin säilyttääkseen kunnian ilmisaannista vain lehdelleen. -- -Pelkään, että menette väitteissänne liian pitkälle, -- sanoi tuomari -kärsimättömyydestä kuohuvalle poliisille hetken mietittyään. -- Hra -Tapinois ansaitsee kuitenkin joka tapauksessa läksytyksen ja sen hän -saa. Tässä on kaksi vangitsemismääräystä Jeanjeannot'n ja Grivollet'n -nimellä. Vangitessanne heidät saatte myöskin haltuunne heidän -hallussaan olevan _Kellotornin_. Huomisiin iltalehtiin voitte laatia -kertomuksen varkaitten vangitsemisesta ja heidän saaliinsa -haltuunottamisesta, jos nimittäin olette saanut tehtävänne -suoritetuksi. Siten on tuo sanomalehtimies saanut pitkän nenän. Siinä -on hänelle riittävä rangaistus ja teille loistava korvaus! -- Paimpol -ymmärsi, että hänen oli seurattava esimiehensä neuvoa, joka oikeastaan -oli käsky. Hän otti siis vangitsemismääräykset, tervehti ja poistui -nopeasti. - -Puoli tuntia myöhemmin saapui Villacoublayn kentälle automobiili, jossa -oli Paimpol ja kaksi etsivää. Kentällä vallitsi parhaillaan suuri -hämminki: sinne oli saapunut ulkomaalaisia upseereita, jotka halusivat -nähdä eri koneitten lentoja ja tutustua niiden ominaisuuksiin. Kaikissa -katoksissa vallitsi touhu paitsi yhdessä: se oli Blérot'n. Jeanjeannota -ja Grivolleta ei ollut näkynytkään Villacoublayssa eivätkä heidän -mekaanikkonsa tienneet kertoa mitään syytä heidän poissaoloonsa. Tämä -ei kuitenkaan ollut nyt herättänyt sitä kummastusta, joka toisenlaisena -aikana olisi ollut aivan luonnollinen. Kaikki olivat nyt niin -kiintyneet omaan touhuunsa. Silloin alkoi salaman nopeudella levitä -huhu, että hra Arthur olikin itse asiassa etsivä poliisi ja että kaksi -hänen miehistään oli saapunut Blérot'n katokseen vangitakseen nuo -molemmat ilmailijat. Riemuiten menestyksestään Paimpol oli todellakin -ilmaissut oikean toimensa ja tehtävänsä, sanomatta kuitenkaan tarkemmin -syitä, joiden vuoksi vangitseminen oli tehtävä. Yleinen hämmästys -keskeytti kaikki lentokokeet. Mitä? Oliko todellakin tuo vakava ja -lempeä Jeanjeannot ja iloinen Grivollet tavallisia lurjuksia? Useat -näiden tovereista uskoivat jonkun ikävän erehdyksen tapahtuneen, -vaikkakin ilmailijoiden äkillinen katoaminen ei todellakaan todistanut -heidän hyväkseen. Kuitenkin kaikki tunsivat salaista mielihyvää, kun -Paimpol nähdessään lintujensa olevan tiessään, alkoi raivota ja pitää -pahaa ääntä. Poliisin harmi oli niin suuri, ettei hän nähnyt Le Huppén -merkkejä, joka seisoi syrjempänä ja viittoili. Vihdoin hän huomasi ja -meni ilmailijan luo. -- Taitamaton! -- sanoi Le Huppé kun he olivat -kahden. -- Nyt hälyytätte koko kentän, niin että Jeanjeannot ja -Grivollet, jotka kenties ovat vain satunnaisesti poissa, saavat tiedon -asiasta. Siiloin he todella luikkivat tiehensä. No, omapa on asianne! -Mutta minusta olisi hauska tietää, miten olette saaneet varmuuden, että -Jeanjeannot ja Grivollet ovat hra Carcelin murhaajia. -- Kai tunnette -varastetun _Kellotornin_ jutun? -- kysyi Paimpol. -- Le Huppé katsoi -Paimpolia omituisen näköisenä. -- Kyllä, -- vastasi hän vihdoin, -- -tunnen kuten kaikki muutkin. -- No niin, ainakin toinen heistä on -Kellotornin varas, -- sanoi Paimpol! -- Minulla on todistuksia, ja sen -tähden aion vangita heidät. -- Le Huppé oli aivan hämmentynyt. -- -Kummastuttaako se teitä? -- kysyi Paimpol röyhistäen rintaansa. -- Ukko -Carcel'illa oli tieto varkaista. -- Te teette pilaa! -- huudahti -ilmailija säpsähtäen. -- En lainkaan, ystäväni. Kun te ja minä lähdimme -seuraamaan _Sanansaattajan_ kilpailun tarjoamia jälkiä ja otaksuimme -vanhuksen murhatuksi sen vuoksi, jouduimme harhaan. Hänet murhattiin -sillä hetkellä kun hän aikoi ilmiantaa varkaan ja juuri sen takia. -- -Kuullessaan nämä sanat Le Huppé purskahti nauramaan, -- Tämähän on -hassu juttu. Miten voi kuvitella minun entisen isäntäni välittävän -_Kellotornista_?... Tuskin hän on koskaan tiennyt, että sellainen -taulu on olemassakaan! Olisi saatu varastaa vaikka Notre-Damen tornit -sen häntä liikuttamatta. Ukko raiska ei välittänyt mistään koko -maailmassa, paitsi kauppa-asioistaan ja kilpatehtävistään. Todellakin -tämä on hassua! -- Paimpolia harmittivat hänen toverinsa pilapuheet ja -hän alkoi epäillä hra Tapinois'n juonia olevan tässä. Hän keskeytti -puhelunsa ja kiiruhti autoonsa käskien ajaa Velizyyn rva Miranden -ravintolaan. Jättäen molemmat toverinsa autoon hän astui ravintolaan. -Madeleine oli yksinään ruokasalissa kattamassa illallispöytää. -- -Tämähän käy mainiosti, -- ajatteli poliisi. Hän astui lähemmäs ja -tervehti. -- Hyvää iltaa hra Arthur, -- vastasi tyttö, -- Joko -tulette illalliselle? -- En syö illallista tänään -- sanoi poliisi. --- Minä tulen erään asian takia, josta pyydän saada puhua kanssanne. --- Poliisin ääni oli niin omituinen, että tyttö nosti häneen -hämmästyneen katseen. -- Suokaa anteeksi neiti, että rohkenen puhua -näin, mutta tilanne velvoittaa minua siihen. Minä tiedän että tunnette -mielenkiintoa hra Jeanjeannota kohtaan. Ystäväänne uhkaa suuri vaara. -Älkää kysykö, mikä se on tai mistä minä sen tiedän. Voin vain sanoa, -että on välttämätöntä, että minä voin heti varoittaa häntä. -- Mitä -tehdä! -- huudahti tyttö aivan hämmentyneenä. -- Hän lähti Brysseliin -hra Grivollet'n ja Tapinois'n kanssa. -- Tiedättekö missä heidät -voisi siellä tavata? -- kysyi Paimpol näennäisesti tyyneenä. -- Ikävä -kyllä, en. Hra Jeanjeannot lähti niin äkkiä, ettei hän kerinnyt sanoa -minulle enempää. -- Sepä on todellakin ikävää! -- huudahti poliisi -äänellä, jonka valitteleva sävy ei suinkaan ollut teeskennelty. Hän -oli nyt kuitenkin saanut tietää pääasian eikä hän halunnut viivytellä. -Ennenkuin neitonen toipui hämmästyksestään, oli poliisi jo hyvästiä -sanomatta livahtanut tiehensä. Auton kiidättäessä häntä kohti Parisia -Paimpol mietiskeli. Nyt oli saatava tutkintotuomarilta paperit, joiden -nojalla saattoi pyytää apua Belgian poliisilta ja sitten matkustettava -suoraa päätä Brysseliin. Siellä olisi helppo tehtävä tutkia hotellit -ja napata kiinni saalis. Mutta Paimpolin vastoinkäymiset eivät vielä -olleet lopussa. Kun hän saapui tutkintotuomarin asuntoon, hän sai -kuulla, että tämä oli heti syötyään lähtenyt jonnekin. Turhaan poliisi -tiedusteli ja etsi häntä kaikista paikoista, missä arveli hänen voivan -olla. Väsyneenä, pää polttavana ja vatsa tyhjänä Paimpol vihdoin -puoliyön tullessa päätti mennä maata. Huomenna hän saattoi vielä -järjestää asian. Aamujunalla pääsi Brysseliin ennen puoltapäivää ja -ehkä Belgian poliisi, jolle hän sähköteitse oli ilmoittanut noiden -kolmen pakolaisen tuntomerkit ja heidän autonsa keltaisen värin, oli jo -saanut heidät käsiänsä. Tässä lohdullisessa ajatuksessa hän nukahti. - -Samaan aikaan Velizyssä Madeleine äitineen mietiskeli levottomana, mikä -vaara mahtoi uhata heidän rakasta Jeanjeannotaan. Ruokavieraat eivät -olleet hienotuntoisuudessaan heille kertoneet niistä merkillisistä -uutisista, jotka päivällä liikkuivat lentokentällä. Ainoa, joka olisi -ollut kyllin röyhkeä ilmoittamaan ikävyyksiä näille kahdelle naiselle, -oli poissa. Se oli Le Huppé. Hänkin oli heti Paimpolin lähdettyä mennyt -Parisiin. - - - - -VII. - - -Métropole-ravintola on Brysselin hienoimpia. Erittäin komea on sen -terassi, joka on kolmenkymmenen metrin pituinen ja jossa huolimatta -kymmenistä pöytäriveistä on vielä tarpeeksi tilaa kävelijöille. -Ravintolaa käyttävä yleisö lukeutuu enimmäkseen hienoon maailmaan. Sen -vuoksi ravintolapalvelijat hiukan kummastellen näkivät eräänä päivänä -sinne saapuvan henkilön, jonka ulkomuoto oli suuressa ristiriidassa -ympäristön kanssa. Se oli pienikokoinen ja ränstyneen näköinen -pitkäpartainen ukko, suuret silmälasit kyömynenän päällä. Hän istuutui -ulommaiseen pöytäriviin ja otti taskustaan pitkävartisen savipiipun, -jonka sulloi täyteen karkeata tupakkaa. Sitten hän tilasi olutseidelin -ja alkoi polttaa piippuaan, näyttäen vajoavan syvään mietiskelyyn. -Mutta jos joku olisi tarkemmin katsellut ukkoa, olisi hän pian -huomannut, että niin pian kuin jonkun automobiilin törähdys kuului, -tämän silmiin syttyi outo vilkkaus ja katse etsi jotakin niiden -ajopelien joukosta, joita virtana kulki kadulla. - -Keltainen auto pysähtyi katukäytävän reunaan miltei hänen -eteensä. Autossa oli kolme henkeä, joista kaksi oli puettu -vuohennahkaturkkeihin. Nämä jäivät istumaan, jotavastoin kolmas, joka -oli puettu hienoon matkavaippaan ja lippalakkiin, laskeutui autosta. -Hän otti taskustaan sanomalehden ja piti sitä kädessään niin että nimi -oli näkyvissä. Se oli _Kansan Lehti!_ Ukko terassilla katseli -tarkkaavaisesti tulijaa, joka puolestaan katseli ympärilleen. Äkisti -ukko nousi ja kulki verkalleen tulijan ohitse kuiskaten hänelle päätään -kääntämättä: -- Seuratkaa minua! -- Mutta matkailija -- hra Tapinois, --- kuten lukija on kai arvannut -- ei liikahtanutkaan. Se olisi ollut -virhe hänen näyteltävässä osassaan. Hänhän oli englantilainen, jolla -oli tulkki mukana, koska hän ei puhunut eikä ymmärtänyt ranskaa. Ukko -huomasi, ettei vieras ollut häntä ymmärtänyt. Hän palasi hra Tapinois'n -luo ja teki viittauksella tarkoituksensa selväksi. Tällä kertaa -englantilainen nyökkäsi päällään merkiksi. Hän antoi vanhuksen mennä -jonkun matkaa ja nousi itse autoonsa. -- Ajakaa verkalleen, -- hän -sanoi ohjaajalle, joka oli Jeanjeannot. -- Ja te, Grivollet, älkää -unohtako, että olette miljoonamiehen sihteeri ja tulkki. -- Yes, sir! --- virkkoi ilmailija nauraen. - -Auto oli jo jättänyt valtakadut ja saapui laitakaupungille, jonka talot -kävivät yhä kurjemmiksi ja matalammiksi. Vihdoin edelläkulkeva vanhus -pysähtyi, osoitti kädellään salaisesti erästä taloa ja meni nopeasti -sisälle. Se oli viheliäinen hökkeli, joka paremmin muistutti vanhaa -kaappia kuin taloa. Kun hra Tapinois, Jeanjeannot ja Grivollet astuivat -sisään, he huomasivat sisäpuolen samanlaiseksi kuin ulkoasunkin. Siellä -vallitsi kuvaamaton epäjärjestys ja sisäänkäytävä oli täynnä -merkillisiä vanhanaikuisia esineitä, jotka olisivat suuresti -hämmästyttäneet tulijoita, ellei ovella olisi ollut kirjoitus: "Jacob -van Flip, Antikvaari. Tauluja ja Taide-esineitä." Vielä pahempi -sekamelska vanhaa tavaraa ja aseita oli siinä huoneessa, johon vanhus -kuljetti tulijat, suljettuaan katuoven huolellisesti. Jeanjeannot -lähestyi nyt muinaiskalujen kauppiasta. -- Hyvä herra, -- hän sanoi. -- -Me olemme täällä asian tähden, jonka tiedätte ja sen puolesta, jonka -tunnette. -- Ah! -- virkkoi ukko. -- Tuo tuossa, -- jatkoi ilmailija -osoittaen Tapinois'ta, joka seisoi jäykkänä kuin aito englantilainen, --- hän on se ostaja, josta on ollut puhe, ja tuossa on hänen -sihteerinsä joka samalla on tulkkina, kuten on sovittu. -- Mitään -vastaamatta antikvaari tarkasti terävin silmäyksin vuorotellen kutakin -vierastaan. Oliko hän äkkiä alkanut epäillä? Oli hetkinen tuskallista -vaitioloa. Sitten sanoi antikvaari: -- Onko teillä rahat mukananne? -- -Money! -- virkkoi valetulkki totisena, käyttäen hyväkseen taitoa -englanninkielessä, jonka hän oli saanut maailmaa kierrellessään -silmänkääntäjänä, -- All right, -- virkkoi reportteri ja otti tyyneesti -takintaskusta esiin tukun shekkejä Brysselin suurimpiin pankkeihin. Hän -antoi ne Grivollet'lle, joka vuorostaan näytti niitä vanhukselle. Tämä -tutki huolellisesti niiden oikean laadun ja huomasi, että tämä -englantilainen saattoi käteisellä suorittaa paljon suuremman summan -kuin _Kellotornin_ sovittu hinta. Hänen kasvonsa kirkastuivat. -- Olkaa -hyvä ja odottakaa, -- sanoi hän. -- Minä haen sen. -- Älkää vielä, -- -sanoi Jeanjeannot pysähdyttäen hänet ja vieden hänet syrjään. -- -Minulla on ensin pieni asia järjestettävä kanssanne. Ystäväni, jonka -puolesta minä tulen, tahtoo saada takaisin ne kirjeet, jotka hän on -teille kirjoittanut ennenkuin asia on lopullisesti päätetty. -- Ei ole -vaaraa vanhasta van Flipistä. -- Tuskinpa onkaan, sanoi Jeanjeannot, -joka ei tahtonut suututtaa. -- Ystäväni tietää, että niin kauan kuin te -elätte, hän voi nukkua rauhassa. Mutta jos oletetaan, että kuolette, -voi asia kääntyä hänelle pahaksi. Perillisenne löytävät nuo kirjeet ja -koettavat saada niistä hyötyä kiristämällä hyvät rahat niiden -kirjoittajalta. -- He, he, -- irvisteli antikvaari, joka kenties oli jo -ajatellut tätä kiristystä omaksi hyväkseen. -- Kirjeiden hakemiseen -menee aikaa ja se on ikävää. -- Tarkoitatte, että aikanne on kallis, --- virkkoi ilmailija. Hän osoitti päänliikkeellä hra Tapinois'ta ja -jatkoi: -- Menkää vain, teille suoritetaan runsas korvaus ajastanne. -- -Kuinka suuri? -- kysyi van Flip, joka ei luottanut epämääräisiin -lupauksiin. -- Kymmenentuhatta frangia. -- Hetikö? -- Kyllä, jos -annatte minulle kirjeet. Tässä ovat rahat. -- Jeanjeannot otti esille -setelitukun. Vanhus virkkoi tyytyväisesti irvistäen: -- Hyvä on. -- -Olkaa hyvä ja odottakaa, palaan aivan pian. -- Hän lähti ja askelten -kuultiin etäytyvän. Toverukset saattoivat nyt hiljaa puhella. -- Hyvin -toimittu, Jeanjeannot, -- sanoi reportteri, joka oli huomaamattomasti -seurannut nuoren miehen keskustelua antikvaarin kanssa. -- Nyt on -teidän vuoronne, Grivollet. Hiljaa, hän tulee! -- Van Flip tuli kantaen -kainalossaan kokoonkäärittyä kangasta, ja toisessa kädessä kirjenippua. -Kun hän tuli näkyviin, reportteri lausui muutamia englantilaisia sanoja -Grivollet'lle. -- Herra van Flip, -- sanoi tämä vanhukselle, -- -isäntäni haluaa katsella rauhassa taulua, jonka hän aikoo ostaa. -- -Sitä hän saa tehdä mielin määrin, -- hyväksyi van Flip. Hän ojensi -käärön Grivollet'lle, joka levitti sen auki ja antoi hra Tapinois'lle. -Ilon välähdys leimahti reportterin silmistä hänen nähdessään edessään -todellakin oikean kuuluisan _Kellotornin_. Tosin se oli hiukan kärsinyt -varkaan menettelystä: tämä näet oli saadakseen sen nopeammin ja -mukavammin kuljetetuksi leikannut sen irti kehyksistä. Mutta -semmoisenaankin oli se säilyttänyt sen hiljaisen, syvän runollisuuden -ja alakuloisen viehätyksen, joka on sen pääominaisuus. Hra Tapinois oli -lähestynyt ikkunaa katsellakseen taulua paremmassa valaistuksessa ja -Grivollet oli asettunut hänen eteensä selin van Flipiin, niin ettei -tämä voinut nähdä _Kellotornia_. Vanhuksen huomio olikin muuten -kiintynyt kaupantekoon Jeanjeannot'n kanssa. Hän antoi hänelle -kirjepinkan ja sai vastineeksi setelitukun, jota hän mielihyvästä -väristen silitteli koukkuisilla sormillaan. Sitten hän kääntyi -reportterin puoleen. Grivollet oli jo vetääntynyt kauemmaksi -reportterista, joka yhä seisoi katsellen taulua. Hänen kasvonsa eivät -enää olleet tyytyväiset ja otsa oli rypyssä. -- No niin, -- sanoi van -Flip hiukan levottomana. -- Teemmekö kaupan? -- Se riippuu teistä, -- -vastasi Grivollet. -- Minun isäntäni ei voi enää hyväksyä niitä ehtoja, -jotka olette asettanut. -- Mitä? -- säpsähti ukko, joka ei osannut -odottaa tinkimistä. Täytyy olla järkevä, jatkoi tulkki. -- Te -tarjositte taulun ilmoittamatta, että sitä on leikelty. Kun se -kehystetään uudelleen, täytyy sen kokoa pienentää. -- Te teette -pilkkaa! -- huudahti antikvaari. -- Oh, minä en ymmärrä mitään -tauluista, -- sanoi Grivollet. -- Minä käännän vain teille, mitä -isäntäni tahtoo teille sanoa, siinä kaikki. -- Sovittu hinta oli -puolitoista miljonaa, -- sanoi lujasti ukko. -- Sen minä tahdon. -- -Miettikää, -- kehoitti Grivollet. -- Tulemme huomenna uudestaan. -- Se -on turhaa. Joko puolitoista miljonaa tai ei mitään. -- Grivollet -kääntyi reportteriin kuin tulkitakseen van Flipin sanat, mutta samassa -kuului kolme koputusta katuovelle ja tuima ääni huusi käskevästi: -- -Avatkaa ovi, Kuninkaan nimessä! - - * * * * * - -Seuraavan päivän aamuna ilmestyvä Parisin Kaiku, joka oli _Päivän -Uutisten_ kilpailija, sisälsi huomiota herättävän kertomuksen -otsakkeella: "_Kellotorni_ palaa takaisin Louvren Museoon!" - -"Tänä yönä saapui Brysselistä hämmästyttävä uutinen, juuri kun lehtemme -oli painokunnossa. Koska meidän huolemme on aina ollut, että lukijamme -saisivat ensimmäisinä uutiset Ranskasta ja ulkomailta, keskeytimme -painattamisen ja laadimme uudestaan sen sivun, jolla tämä uutisemme on. -Pysähdyksestä huolimatta onnistuimme kuitenkin saamaan lehtemme -ilmestymään määräaikana. Arvelemme, että lukijamme ovat meille -kiitolliset siitä että ennen muita olemme voineet täten heidän -tietoonsa saattaa, että _Kellotorni_, joka kahdeksan kuukautta on ollut -kadoksissa, palautetaan nyt jälleen entiselle paikalleen valtion -taulukokoelmassa. _Kellotornin_ juttuun liittyy todennäköisesti eräs -rikoskin, ja juuri rikoksentekijäin etsintä saattoi etsivän poliisin -taulunkin jäljille. Kerromme nyt järjestyksessä tämän merkillisen ja -jännittävän jutun vaiheet." - -Sitten kirjoittaja muistutti lukijoille hra Carcelin kuoleman, josta -lehti oli aikoinaan kertonut. Tätä kuolemantapausta ympäröivä hämäryys -oli herättänyt Etsivänosaston huomiota ja brigadieri Paimpol, -mainehikkaimpia etsiviä, oli ottanut tehtäväkseen tutkimuksen. Sitten -kerrottiin setä Oidipuksesta, Sfinksistä ja _Sanansaattajan_ -kilpailusta. Kerrottiin miten Paimpol vakoili Jeanjeannota -Villacoublayn kentällä ja miten epäilykset ilmailijan syyllisyydestä -setä Oidipuksen murhaan osoittausivat yhä todennäköisemmäksi. "Hän oli -alkanut epäillä, että Jeanjeannot oli väärä nimi, ja sai nerokkaan -ajatuksen mennä tutkimaan papereita, jotka Jeanjeannot oli jättänyt -llmailuklubiin saadakseen ilmailijan valtakirjansa. Ensimmäisessä -paperissa, joka sattui hänen eteensä oli nimi, jota hän vähimmin osasi -odottaa: Jean Carcel. Ilmailijan nimi oli sama kuin murhatun -kaupanvälittäjän! Mikä hämmästyttävä keksintö! Mitään varsinaisia -todistuksia ei vielä ollut. Mutta Paimpol huomasi, että Jeanjeannot ja -eräs Grivollet niminen ilmailija pitivät epäilyttäviä neuvotteluita -erään sanomalehtimiehen kanssa, jonka nimeä emme mainitse ja joka on -pahalla tavalla sekaantunut tähän juttuun." Lehti kuvasi sitten -kohtauksen rva Miranden ravintolassa, jossa Paimpol näki _Kellotornin_ -toverusten käsissä. Silloin poliisin mieleen johtui hra Carcelin luota -löydetty kirje, jossa tämä ilmoitti tuntevansa varkaan ja lupasi -ilmiantaa hänet. Nyt olivat epäilykset varmistetut ja vangitseminen voi -tapahtua laillisessa muodossa. Lainaamme tähän kertomuksen siitä, mitä -Paimpol suoritti Brysselissä. - -"Belgian poliisi oli saanut brigadieri Paimpolilta sähköteitse -määräyksen ilmoittaa keskusasemalle kaikista keltaisista autoista, -joita näkyi. Samassa kun Paimpol saapui keskusasemalle, eräs -belgialainen etsivä ilmoitti telefonitse, että hän oli Métropole -kahvilan edustalla huomannut keltaisen auton ja etsityitä muistuttavat -henkilöt. Hän oli niitä seurannut van Flipin asunnolle, jonka hän tunsi -entisistä varkausjutuista, joihin antikvaari oli sotkeutunut. Paimpol -ja belgialainen Etsivänpoliisin päällikkö mukanaan parikymmentä -poliisia ajoivat kahdella automobiililla hurjaa kyytiä antikvaarin -asunnolle. Siellä piiritettiin talo ja Etsivän poliisin päällikkö -koputti oveen lausuen tavanmukaisen kehoituksen avaamaan. Sisäpuolelta -ei kuulunut mitään. Ovi murrettiin auki ja poliisit syöksyivät sisälle. -Ensimmäisestä huoneesta löydettiin Jeanjeannot ja Grivollet. Pian -saapuivat nekin poliisit, jotka olivat tunkeutuneet sisään talon -takaovesta. He toivat mukanaan van Flipin, joka kiljui surkeasti -puristaen rintaansa vasten kääröä, jonka brigadieri Paimpol heti tunsi -siksi, jonka hän oli nähnyt Velizyssä hra Carcelin veljenpojan käsissä. -Nyt oli _Kellotorni_ löydetty! Nuoret miehet kytkettiin käsirautoihin -ja vietiin vankilaan odottamaan, kunnes muodollisuudet heidän Ranskaan -luovuttamistaan varten oli suoritettu. He joutuivat vastaamaan -_Kellotornin_ varkaudesta ja hyvin luultavasti sen kunnon kansalaisen -murhasta, joka ei epäillyt luovuttaa oikeudelle oman sukunsa jäsentä. -Mitä tuohon sanomalehtimieheen tulee, joka on ikävästi sekaantunut -juttuun, on hän vielä vapaa, Lopettaessamme tämän kertomuksemme -suljemme tämän jutun ansiokkaan sankarin brigadieri Paimpolin -esimiesten suosioon ja huomioon ja lausumme, että hänellä on oikeus -luottaa kaikkien taiteen ystäväin kiitollisuuteen." - -Mutta _Parisin Kaiku_ ei kertonut tavasta, jolla hra Tapinois esiintyi -Paimpolille van Flipin luona. Kun Paimpol ja Etsivänpoliisin päällikkö -olivat jääneet kahden taloon sitä tutkiakseen, astui reportteri, joka -oli ollut piilossa huoneen pimeimmässä nurkassa suuren kaapin vieressä, -heidän eteensä ja lausui: -- Toivotan onnea! -- Siinä on vielä yksi! -- -huudahti Paimpol kärtyisesti. -- Häneen ei saa koskea. Mutta... -- -Mutta mitä? Ettekö ole tyytyväinen työhönne? -- kysyi reportteri. -- -Jos olisi ollut minun vallassani, olisi työni ollut täydellisempi. -- -Minä tiedän sen, -- sanoi hra Tapinois hämmästyttäen taaskin poliisin -tarkalla tiedollaan. -- Minä ehkä sanon myöhemmin teille yhtä ja -toista. Nyt, hyvät herrat, toivotan teille hyvää vointia. -- Hän -tervehti sirosti ja poistui huoneesta. Kun reportteri oli -astumaisillaan käytävästä kadulle, törmäsi hän niin voimakkaasti yhteen -kirjeenkantajan kanssa, joka aikoi sisälle, että tältä lensi kädessä -oleva kirje kadoksiin. Reportteri näki sen kyllä. Se oli luiskahtanut -muutaman huonekalun alle, ollen miltei piilossa. Reportteri oli -auttavinaan kirjeenkantajaa etsimisessä, otti nopeasti kirjeen ja pisti -sen taskuunsa. Hän kerkesi nähdä että se tuli Ranskasta ja että sen -päällekirjoituksen käsiala muistutti suuresti sitä käsialaa, joka oli -antikvaarilta ostetuissa kirjeissä. -- Maksoin niistä tarpeeksi suuren -hinnan, -- hän ajatteli, -- että saan tämän yhden kaupanpäälliseksi. -- -Sitten hän poistui nopeasti. Käännyttyään toiselle kadulle hän avasi -kirjeen ja luki. Siinä oli vain yksi sana: "Varuillaan!" -- Oho, -- -ajatteli reportteri. -- Onpa Le Huppélla ollut kiire, koska ei ole -ollut aikaa salakirjoituksen käyttämiseen! - -Hra Tapinois ja Paimpol matkustivat samalla junalla Parisiin. Parisiin -tultua hra Tapinois lähti rauhallisesti kotiinsa, jotavastoin Paimpol -juoksi _Parisin Kaiun_ toimitukseen, eikä mennyt vuoteeseensa, -ennenkuin näki ilmestyvän ensimmäisen kappaleen lehteä, joka -kuuluttaisi koko Ranskalle ja sitten koko maailmalle hänen, Paimpolin, -virallisen poliisin edustajan voittoa ja reportterin häviötä. - -Tämän voiton ensimmäinen vaikutus oli, että rva Mirande tyttärineen -vaipui suureen suruun. Tuo nuori mies, joka oli tehnyt heille niin -suuria palveluksia ja jota he niin hellästi olivat rakastaneet häntä -enempää tuntematta, oli siis sama poika, jota he ennen olivat -rakastaneet kuin poikaa ja veljeä ja jota he monien vuosien kuluessa -olivat ikävöineet. Ja nyt oli tuosta pikku Jeanista ja hyvästä -Jeanjeannotista tullut varas ja kenties murhamies! Tosiasiat ja -yksityiskohtainen kertomus todistivat sen niin selvästi, että tuskin -oli mahdollista epäillä. Varsinkin Madeleinelle oli isku hirmuinen, -sillä jo kauan oli Jeanjeannot ollut hänen nuorien haaveittensa esine. -Myöskin lentokentällä oli tyrmistys yleinen. Siitä myötätunnosta -huolimatta, jota Jeanjeannot ja Grivollet siellä nauttivat, täytyi -yleisen mielipiteen taipua näennäisyyden mukaan. Kukapa olisi uskonut, -että Paimpol ja tuo sanomalehtimies, jonka nimeä ei oltu mainittu, vaan -jonka kaikki arvasivat hra Tapinoisiksi, tulivat lentokentälle etsimään -_Kellotornin_ varasta. Oli yksi, joka sen oli tiennyt. Se oli Le Huppé. -Nyt hän kehuskeli julkisesti jo kauan olleensa selvillä näistä -juonista. -- Mutta viimeinen sana ei vielä ole sanottu tässä asiassa, --- hän sanoi. -- Jos minä olisin hra Tapinois'n sijassa, en totisesti -olisi rauhallinen. - - - - -VIII. - - -Villacoublayn kentällä ei odotettu hra Tapinois'n ilmestyvän sinne niin -musertavan tappion jälkeen kuin minkä hän oli kärsinyt. Ja mitäpä -varten hän olisi tullut, koska hänen opettajansakaan ei enää ollut -siellä, eikä ollut enää mitään syytä ottaa lentourheilua asiaksi. Mutta -kahden päivän kuluttua tuon kuuluisan _Parisin Kaiun_ numeron -ilmestymisestä nähtiin hra Tapinois'n lähestyvän katoksia, -huolellisesti puettuna, kukka napinlävessä, hymyilevänä ja kohteliaana -kuin aina. Le Huppé murisi äkäisesti itsekseen jotakin, mutta se ei -estänyt häntä pyrkimästä reportteria kohden ystävällisesti hymyillen ja -käsi ojennettuna. Hra Tapinois ei kuitenkaan ollut näkevinään tätä -liikettä. Samassa hetkessä kaikki lentokentällä olijat ympäröivät -tulijan tehden tuhansia kysymyksiä ja kukin koettaen vetää hänet -puoleensa. Le Huppé joutui erotetuksi reportterista ja vasta jonkun -ajan kuluttua hän saattoi virkkaa tälle: -- He, he, paksu Paimpol on -kunnostautunut! -- Niin on, -- vastasi hra Tapinois ilman kateuden -värettäkään ilmeessä tai äänessä. -- Ja minä olen tuottanut _Päivän -Uutisille_ kuluja kymmenen tuhatta frangia, joka on pantava minun -Brysselin matkani laskuun. -- Lempo soikoon! Silloin te myös olette -saanut paljon aikaan! -- Jonkun verran: sen vanhan antikvaarin luona, -jossa Paimpol tuli minua häiritsemään, sain ostaa muutaman -kallisarvoisen kokoelman salakirjoituksella kirjoitettuja kirjeitä. -- -Olivatko ne hyvinkin mieltäkiinnittäviä? -- irvisteli Le Huppé, joka -johti keskustelua. -- Ovat, -- vastasi hra Tapinois. -- Saan niistä -huomiota herättävän kirjoituksen lehteeni. -- Onnittelen teitä, virkkoi -Le Huppé. Ja tarjoan teille tilaisuuden toiseenkin kirjoitukseen, jos -teillä on halua ja rohkeutta. Te tiedätte että aion tänään saavuttaa -kaksinkertaisen ennätyksen: lennossa matkustajan kanssa sekä -korkeudessa että kestävyydessä. Se on uusi ja rohkea yritys. Tarvitsen -toverin, joka ei pelkää vaaranalaiseksi antautumista. Tahdotteko tulla -mukaan, niin pääsette niiden ilmailijoiden joukkoon, joista huomenna -kaikki puhuvat. -- Mielihyvällä, vastasi reportteri. -- Tunnin kuluttua -saapuu tänne Ilmailuklubin kontrollilautakunta ja minä lähden sitten -heti. -- Panen vain ilmailupuvun ylleni ja sitten olen käytettävänänne, -hra Le Huppé. -- Joukko hajaantui. Eräs tulkitsi yleisen mielialan -virkahtamalla: -- Tuo heiverö herrasmies on tosiaan uljas! - -Tunnin päästä oli ilmailuklubin lautakunta paikoillaan odottamassa -lähtöhetkeä. He eivät olleet yksin. Suuri yleisöjoukko täytti kentän ja -yhä lisää tulvi. Siinä oli urheilunharrastajia ja hienosti puetuita -naisia, jotka tulvehtivassa auringonpaisteessa vaaleine pukuineen -tekivät kentän iloisen näköiseksi. Tämä oli ilmailijoille kuin -juhlapäivä. He puhdistivat katoksiaan ja konelintujaan saadakseen ne -esiintymään edullisessa valossa. Paimpolkin oli tullut Villacoublayhin. -Hän tahtoi nyt nauttia kaikesta saavuttamastaan kunniasta. Kulkien -naama pyöreänä ja loistavana ja ylpeäryhtisenä pienillä jaloillaan -joukosta joukkoon hän tunsi kuin hän olisi ollut sotapäällikkö, joka -loistavan voiton jälkeen kulkee taistelukentällä. Hän huomasi että -monet kääntyivät häntä katsomaan ja kuiskailivat keskenään. Ah, hän -arvasi mitä he puhuivat. - -Le Huppén kaksitaso oli jo keskellä kenttää. Sen ympärillä oli muutamia -etuoikeutettuja, niiden joukossa Ilmailuklubin lautakunta. Le Huppé -tarkasti yksityiskohtaisesti koneen joka osan komennellen mekaanikkoja, -jotavastoin hra Tapinois, jolla ei ollut mitään tehtävää, veteli -tyyneesti viimeisiä savuja sikaarista. Le Huppé ei luonut silmäystäkään -Paimpoliin. Hra Tapinois sitävastoin astui poliisin luo ja kuiskasi: -Hra Paimpol, kun minä palaan tältä retkeltä, tapahtuu jotakin -erikoista. -- Reportterilla ei ollut aikaa puhella enempää. Le Huppé -oli jo kiivennyt koneeseen ja kehoitti matkustajaansa tulemaan. -Lentoonlähtijät kiinnitettiin paikoilleen leveällä vyöhihnalla, joka -yhdisti istujan istuimeen. Hetki oli juhlallinen. Nuo miehet aikoivat -uskaltaa henkensä hennon laitteen varaan ja kohota sen avulla -äärettömiin korkeuksiin, jossa ilma on niin ohutta, että sitä tuskin -voi hengittää. Rohkeutta ei puuttunut kummaltakaan noista miehistä: he -olivat tyyniä ja varmoja. Eräs mekaanikko antoi nyt potkurille vauhdin: -se alkoi pyöriä ja koko kaksitaso vavahteli kiinnipitävien miesten -käsissä. Le Huppé antoi merkin, miehet juoksivat syrjään ja vapautettu -lintu syöksähti eteenpäin kohoten keveästi ilmaan. -- Onnea matkalle! --- huudettiin ja siihen yhtyi Paimpol heiluttaen lakkiaan, mutta -takertuneena miettimään, mitä Tapinois oli tarkoittanut sanoillaan. -Samassa Paimpol tunsi jonkun koskettavan olkapäähänsä. Hän kääntyi ja -näki edessään erään Etsivänpoliisin inspehtorin. -- Brigadieri, -- -sanoi tämä sotilaallisesti tervehtien, -- minulla on teille vähän -puhuttavaa päällikön puolesta. - -He menivät syrjään väkijoukosta. Ispehtori ei ehtinyt pitkälle puhua, -kun Paimpol alkoi huitoa kuin raivostunut. -- Tuhannen tuhatta -tulimmaista, mikä on tämä juttu? -- Te, brigadieri, tietänette siitä -enemmän kuin minä. -- Kertokaa vielä vähän yksityiskohtaisemmin tämä -juttu. -- No niin, brigadieri. Tänä aamuna tutkintotuomari pyysi -Louvren kokoelman johtajaa saapumaan luokseen työhuoneeseensa, -näyttääkseen hänelle taulun, jonka te toitte Brysselistä. Mutta kun -tuomari ojensi hänelle tuon taulun, niin johtaja rypisti otsaansa, -työnsi taulun kauemmaksi, katseli vielä ja purskahti äänekkääseen -nauruun. -- Teidän _Kellotorninne_ on vain huono jäljennös -alkuperäisestä, ja teistä on tehty pahasti pilaa! -- Tuomarin kasvot -venyivät pitkiksi. Kun johtaja oli mennyt, kutsutti hän minut sisään. -Hän sanoi raivostuneena: "Menkää sanomaan Paimpolille, että hän on -aasi!" -- Ja hän käski minun hakea teidät kaikin mokomin ja antaa -teille tiedon, että teidän on tavalla tai toisella selvitettävä asema -ja päästettävä poliisilaitos pälkähästä, johon se teidän takianne on -joutunut. Hän käski minun kehoittaa teitä uskomaan asianne hra -Tapinois'lle. -- Sitä vielä puuttui! -- huudahti Paimpol, Voi, miten -Paimpol nyt katui, että hän oli seurannut haluaan ja oikopäätä juossut -kirjoittamaan tuon kertomuksen Parisin Kaikuun. Hän itse oli siten -valmistanut itselleen vitsat! Mutta hänen mielessään risteilivät ukko -Carcelin kuolema, kohtaus Ilmailijain ravintolassa ja kaikki jutun -yhteyteen punoutuneet asianhaarat. Tuntui mahdottomalta, että ne kaikki -olisivat aivan merkityksettömiä. Oli tapahtunut vain jokin ilkeä -eksyttäminen. Mutta mitä merkitsivät Tapinois'n ennustavat sanat, jotka -hän lausui lentokoneeseen noustessaan? - -Sillävälin Le Huppén lentokone yhä kiersi ilmassa kentän yläpuolella. -Näytti siltä kuin Le Huppé olisi aikonut ottaa kestävyysennätyksen -ennen korkeuteen nousemistaan. Tämä oli vähemmän jännittävä osa hänen -yritystään, ja suuri osa yleisöä oli tällä välin mennyt tarkastelemaan -katoksissa olevia erimallisia koneita. Ainoastaan innokkaimmat -ilmailunystävät pysyivät kentällä ja tuon tuostakin kiikareillaan -tähystelivät ilmailijoita, jotka selvästi erotti istuvina perätysten ja -miltei liikkumattomina. -- Mahtaa olla ikävää olla tuntikausia tuolla -ylhäällä voimatta puhella toverinsa kanssa, -- virkkoi eräs nainen, -joka lakkaamatta laverteli seuralleen koko kentälläolo ajan. -- -Erehdytte, hyvä rouva, -- vastasi hänen seurassaan oleva herra. -- -Häiritsevää moottorinsurinaa välttämään on laadittu kaksi ääniputkea, -jotka kulkevat toisen korvasta toisen suuhun. -- Paimpol kuuli nämä -sanat. -- Mikä vahinko, ettei ole keinoa, jolla täällä alhaalla olijat -voisivat puhua niille, jotka ovat tuolla ylhäällä, -- hän mutisi -itsekseen, mutta huomaamattansa niin kovaa, että nuo lähelläolijat -kuulivat. -- Hyvä herra, sellainen keino on keksitty, -- virkkoi -hänelle silloin tuo tietävä katselija. -- Lentokoneeseen voidaan -kiinnittää pieni vastaanottolaite langatonta sähköttämistä varten. On -kokeiltu tällä ja vaikka se ei ole vielä täysin onnistunut, on -kuitenkin saatu ilahduttavia tuloksia. Mutta on ymmärrettävää, ettette -tunne näitä asioita, koska teidän huomionne on näihin aikoihin ollut -suunnattu muualle. Sillä enhän erehtyne siinä, että te olette hra -Paimpol, Etsivän osaston brigadieri, jonka taitavuutta saamme kiittää -_Kellotornin_ takaisinsaamisesta. _Parisin Kaiussa_ on ollut valokuva -teistä, joka on hyvin näköisenne. Kaikkien taiteen ystävien on -huudettava ääneen ikuinen kiitollisuutensa teille teidän teostanne. Ja -kaikki iloitsevat sydämestään siitä, että te saatte käsiinne nuo -_Kellotornin_ löytämisestä luvatut palkinnot. -- Paimpol miltei itki. -Ja surkeinta oli, ettei hän voinut paeta noita ihmisiä, joiden -ylistykset kiduttivat häntä enemmän kuin pahimmat pilapuheet. Hänen -täytyi seisoa ja odottaa sitä, joka tuolla ilmassa yhä kierteli -yksitoikkoista rataansa. -- Hän on rauhallinen, hän! -- ajatteli -poliisi. - -Ei kukaan voinut aavistaa mitä tapahtui siellä korkealla ilmassa! - -Ilma oli kaunis ja kirkas ja mahtava näköala levittäytyi yli Parisin ja -sen esikaupunkien. Hra Tapinois, jolla ei ollut mitään tehtävää -ohjaamisessa, antautui täydestä sydämestään nauttimaan näön -suurenmoisuudesta ja runollisuudesta. Mutta sitte hänet herätti -mietteistään Le Huppén ääni, joka kuului hänen korvaansa ääniputken -kautta: -- Hra Tapinois, tiedättekö, minkä vuoksi minä tarjosin teille -tilaisuuden tälle matkalle? -- Ehkä, -- vastasi reportteri -yksikantaisesti toisen torven kautta. -- Hyvä, -- sanoi Le Huppé, -- -Koska van Flipiltä hankkimienne kirjeiden avulla olette saanut -tietoonne, että minä olen _Kellotornin_ varastaja, niin olkaa hyvä ja -selittäkää minulle, miten ensin pääsitte niin pitkälle. -- Kernaasti, --- vastasi reportteri -- Ja jos annatte minulle aikaa, kerron teille -muutakin. -- Mitä sitten? -- Miten te olette murhannut hra Carcelin. - -Hra Tapinois tiesi olevansa tekemisissä kylmäverisen ja lujaluontoisen -miehen kanssa, eikä siis odottanutkaan että hänen sanansa tekisivät -tähän mitään suurempaa vaikutusta. Hämmästymättä hän kuuli toverinsa -vastaavan hiukan ivallisella äänellä: -- Kas, kas, oletteko arvannut -sen? -- Ei voi sanoa että olen sen arvannut, ja jos edelleen niin -uskotte, loukkaatte minua, -- vastasi reportteri samassa äänilajissa. --- Päinvastoin olen tehnyt keksintöni ajattelun ja loogillisten -johtopäätösten avulla. -- Minä kuuntelen, -- virkkoi ilmailija, joka -huomasi, ettei hänen ivansa pystynyt reportteriin. -- Hyvä on. Aloitan -siis. Kerron ensiksi, miten olette murhannut hra Carcelin. Puhukaamme -ensin tästä. Kuoliniltanansa hra Carcel tapansa mukaan tuli syötyään -kotiin. Hän sytytti lampun työhuoneessaan, istuutui pöytänsä ääreen ja -poltettuaan piipullisen tupakkaa tarttui kynään ja kirjoitti kirjeen, -josta myöhemmin puhumme. Hra Carcelin oli nähtävästi vaikea muodostaa -lauseita, sillä hän pysähtyi keskellä kirjettä ja otti asennon, joka -tavallisesti tulee miettiessä: nojautui taaksepäin ja loi silmänsä -kattoon. Mutta silloin tuli uni, niinkuin usein käy tällaisissa -tapauksissa. Tällainen mahtoi muutenkin kuulua hänen tapoihinsa, sillä -murhaaja oli odottanut tätä toteuttaakseen aikeensa. -- Todellakin? -- -Saattepa nähdä. Hän suoritti työnsä hyvin yksinkertaisesti, mikä -osoittaa, että hän oli sitä etukäteen harkinnut. Kaikki tietävät, että -Parisin taloissa on jokaisessa kerroksessa kaasuhanoja, joista voi -ulkopuolelta avata ja sulkea ne pääjohdosta haarautuvat sivujohdot, -jotka vievät kaasun kuhunkin huoneustoon. Nämä hanat ovat asetetut -pieniin porraskäytävän seinässä oleviin syvennyksiin, jotka ovat -suljetut valetulla luukulla. Kaikki nämä hanat ovat laitetut saman -mallin mukaan, samoin kuin ne avaimet, joita niissä käytetään. -Jokaisella vuokralaisella on yksi tällainen avain ja... -- Nämä -yksityisseikat ovat tarpeettomat, -- keskeytti Le Huppé. -- Niinkö? -Kuulkaa sitten jatkoa. Nyt siirryn siihen mitä murhaaja teki. Kun tämä -oli ottanut tuollaisen avaimen ja ottanut selon siitä, että hra Carcel -nukkui ja että hänen lamppunsa paloi -- miten se tapahtui, sanon -myöhemmin -- niin hän meni porraskäytävään ja sulki hanan, jonka kautta -kaasu kulki hra Carcelin huoneustoon. Silloin lamppu tietysti sammui. -Vähän ajan perästä murhaaja jälleen avasi hanan, joten kaasu jälleen -pääsi virtaamaan. Mutta kun lamppu oli sammunut, eikä hra Carcel sitä -uudestaan sytyttänyt, koska hän nukkui, levisi kaasu lampun kautta -huoneeseen, ja niin hra Carcel tukehtui nukkuessaan. -- Sepä -merkillistä, lausui Le Huppé. -- Luulisi, että olette itse ollut siinä, -kun minä tein tekoni. Tunnustakaa kuitenkin, että minä menettelin -taitavasti saadakseni ihmiset uskomaan itsemurhaa! -- Kyllä. Seikka, -että huoneuston ovi oli lukittu sisältäpäin tuotti minulle alussa -hämmennystä, mutta toiset huomiot saivat minut oikealle tolalle. Kun -tehdään rikos, ei voida ottaa huomioon aivan kaikkia asianhaaroja. -Muuten rikoksentekijöillä olisikin liian hyvät päivät. Mitä teihin -tulee, ette varmaankaan ottanut huomioon, että hra Carcelin lamppu, -joka oli hehkuttimella varustettu, ei voinut sopivasti valaista, -ennenkuin sen liekki oli säädetty, ja että säätämisen tuli tapahtua -joka kerta kun lamppu sytytettiin. Se tapahtui lampun alla olevan hanan -avulla: saatiin säännöllinen tai himmeä liekki sen mukaan kuin sitä -avattiin tai suljettiin enemmän. Tutkintatuomarin läsnäollessa totesin, -että lamppu, johon kukaan ei ollut koskenut ja siis oli jäänyt auki, -toimi normalisesti, heti kun se sytytettiin. Huomautin silloin -tuomarille, että hana oli vain puolittain auki. Heti kun avasin hanan -kokonaan, niin liekki kävi himmeäksi, koska kaasua virtasi liian -suuressa määrässä. Vein hanan takaisin alkuperäiseen asentoon ja liekki -paloi edelleen virkeästi. -- Ja yksinomaan tästäkö päätitte, ettei hra -Carcel ollut tehnyt itsemurhaa? -- keskeytti Le Huppé. -- Se ei liene -mahdollista? -- Te puhutte noin, koska ette ajattele asiaa. Katsokaas. -Voidakseen kirjoittaa, on hra Carcelin täytynyt sytyttää lamppunsa. -Sitten tehdäkseen itsemurhan ja päästääkseen kaasua huoneeseen hänen -olisi täytynyt ensin sulkea hana ja avata se uudelleen lamppua enää -sytyttämättä. Miten hän siis olisi voinut pimeässä vääntää hanan -tarkalleen siihen asentoon, jossa sen pitää olla normaliliekkiä varten? -Se olisi ollut kummallinen sattuma. Sitten mennessäni portaita alas -huomasin ulkohanan luona jäljet, jotka olivat suoraan seinään päin, sen -sijaan että olisivat menneet ylös tai alas portaita. Siis joku oli -seisonut ulkohanan ääressä. Edellisten havaintojeni nojalla minun oli -helppo päättää, että jokin henkilö oli pysähtynyt ulkohanan luo ensin -sulkeakseen sen ja sitten avatakseen. -- Teidän päätelmänne ovat -ihmeelliset, -- virkkoi Le Huppé, -- mutta näistä ei käy vielä -selville, miten saitte tietää, että juuri minä olen ukko Carcelin -murhaaja. -- Se ei ollut vaikeata, -- sanoi reportteri. Ja sillävälin -kun lentokone edelleenkin ihmeteltävällä varmuudella ohjattuna liiteli -ilmassa, hän kertoi ilmailijalle, miten hänen epäluulonsa heti sen -jälkeen, kun hän talonmieheltä oli saanut tietää vastapäätä olevasta -huoneustosta voitavan nähdä hra Carcelin työhuoneeseen, olivat -kohdistuneet tämän huoneuston asujameen. Tiedusteltuaan hän sai kuulla, -että sen vuokraaja, hra Grippon, oli jo muutamia päiviä oleskellut -Englannissa. Hän ei siis voinut tulla kysymykseen. Mutta sitten hra -Tapinois muisti, että talonmies oli puhunut hra Gripponin sihteeristä -Le Huppésta, joka oli käynyt hakemassa tämän postin, viimeksi illalla -ennen hra Carcelin kuolemaa. Tutkittuaan asiaa hän sai tietoonsa, että -Le Huppé oli hra Carcelin entinen kirjanpitäjä. Asia kävi -mieltäkiinnittäväksi. Mitkähän tärkeät syyt olivat saaneet murhaajan -työhönsä? Silloin oli tuo murhatun edessä oleva keskeneräinen kirje -johdattanut hänet merkitseviin otaksumisiin. -- Mikä on tuo kirje, -josta jo olette useat kerrat puhunut? -- kysyi Le Huppé. Reportteri -kertoi sen muutamin sanoin. -- Vai niin, vai niin! -- huudahti -ilmailija itsekseen, mutta niin kovaa, että reportterin korva erotti -sen moottorin rätinästä huolimatta. -- Vai se vanha veijari pani -uhkauksensa toimeen! -- Tämän kuullessaan hra Tapinois keskeytti -kertomuksensa ja virkkoi: -- Se mitä sanotte vaatii selityksen. -- Sen -saatte kun lopetatte kertomuksenne. -- Niin, ei siitä enää ole paljon -jäljellä. Te arvannettekin loput, kun saatte tietää, että löysin hra -Carcelin jalan alta paperilapun, jolle oli salakirjoituksella -kirjoitettu jotakin, jota kaikki arvelivat jonkun kilpatehtävän -ratkaisun suunnitteluksi. Minä olin niin utelias että hankin sille -selittäjän ja sitävarten käännyin toverinne Jeanjeannot'n puoleen. -- -Voi pahus! -- huudahti Le Huppé. -- En koskaan osannut epäillä -sellaista. Luulin vain että te hänen takiansa tulitte Villacoublayhyn. --- En hetkeäkään ajatellut häntä hra Carcelin juttuun sekaantuneeksi. --- Mutta onpa eräs toinen, joka vahvasti uskoo. -- Tiedän sen, ja -tiedän myöskin, että te parhaanne mukaan olette koettanut vahvistaa -tätä uskoa. Mutta jätetään tämä asia. -- Jätetään vain. Kertokaa loppu -salakirjoitus-kirjeestä. -- No niin, siinä puhuttiin taulusta ja -Brysselistä ja salaisesta kirjeenvaihdosta sovitussa lehdessä. Minä -myönnän että tässä menettelin vähän sattuman varassa. Oli miten oli, -koska minulla oli avain salakirjoitukseen pyrin ajatuksenvaihtoon sen -kanssa, jolla oli _Kellotorni_. Panin kaikkiin Brysselissä ilmestyviin -lehtiin ilmoituksen, joka sopi hra Carcelin jalan alta löytyneen -paperin sisältöön. Juoni onnistui. _Parisin Kaiussa_ olleitten -vastausten avulla pääsin van Flipin perille, -- Eikä se vanha kettu -osannut epäillä? -- Kirje, jossa varoititte häntä tuli liian myöhään. -Miksi ette sähköttänyt? -- Hyvä ajatus! -- ivasi ilmailija. -- Poliisi, -jonka silmä on kaikkialla, olisi heti huomannut tuollaisen sanoman, -joka oli osoitettu epäiltävälle henkilölle. Mutta kuinka tiedätte tuon -kirjeen sisällön? -- Minä otin sen vastaan. -- Vai niin, -- sanoi -ilmailija ilmaisematta pienintäkään hämmästystä. -- Jos Paimpol olisi -uskollisesti pitänyt minut tapausten tasalla, kuten ensi alussa, -olisitte saaneet juosta turhaan van Flipin jäljissä. -- Kiitetty olkoon -siis Paimpol! -- virkkoi reportteri ivallisesti. -- Hänen ansiostaan -siis minun hallussani ovat kaikki teidän kirjeenne. Mutta varomaton -olitte, kun panitte niihin allekirjoituksen, vaikka salakielelläkin, -- -Tunnustan, että se oli tyhmästi, -- vastasi ilmailija. -- Mutta -puhutaan nyt muusta. _Parisin Kaiun_ kertomuksessa on seikka, jota en -ymmärrä. Siinä puhutaan _Kellotornista_, jonka Paimpol on nähnyt rva -Miranden ravintolassa Grivollet'n ja Jeanjeannot'n käsissä. -- Niin, -sitä on teidän vaikea ilman muuta ymmärtää, -- sanoi reportteri. -- -Aikeeni oli tuoda mukanani Ranskaan varastettu taulu aukaisematta -kukkaroani sen lunastamiseksi. Vein siis sinne kerallani jäljennöksen -_Kellotornista_, jonka Grivollet hankki. Tarkoitus oli, että sen -jälkeen kun saisimme alkuperäisen taulun tarkastettavaksemme, -vaihtaisimme sen salaa jäljennökseen. Tämän jäljennöksen jättäisimme -takaisin sillä tekosyyllä, että sen alkuperäinen arvo oli vähentynyt, -eikä alkuperäinen sopimus siis voinut pitää paikkaansa. Me onnistuimme -aikeessamme. Grivollet, joka on entinen silmänkääntäjä, suoritti -sukkelasti vaihdoksen ennen poliisin tuloa. -- Siis Paimpolin käsissä -on vain...? -- Tuo jäljennös, joka maksoi kymmenen frangia. -- On -todellakin nautinto, -- sanoi Le Huppé innostuneena, -- taistella -sellaisen miehen kanssa kuin te olette. Paimpol parka ei ole -tasavoimainen, jotavastoin minä... -- Mutta minusta näyttää, hra Le -Huppé, että minä, sanottakoon se ilman turhamaisuutta, en ole huonosti -suoriutunut tähän saakka. -- Tähän saakka, niinpä kyllä, mutta vielä ei -asia olekaan lopussa, ja minä näytän sen teille. Mutta kuulkaa nyt -vuoroonne minua. Ymmärrän, miten te mainitsemainne asiain nojalla -pääsitte jäljilleni. Hra Carcelin luota löydetystä kirjeestä päätitte, -että hän tunsi _Kellotornin_ varkaan ja sen nojalla arvelitte, että -murha tehtiin ehkäisemään hänen ilmiantoaan. Arvatenkin olette myöskin -otaksunut hra Carcelin siepanneen minun salaisuuteni silloin, -kun vielä olin hänen palveluksessaan: se on totta. Eräänä päivänä -minun poissaollessani hän papereitani selaillessaan löysi sen -salakirjoituksella kirjoitetun liuskan, joka sitten joutui teidän -käsiinne. Tein rikokseni juuri hetkellä, jolloin se oli oman -turvallisuuteni vuoksi välttämätöntä. Sillä hra Carcelille oli -salakirjoitukseni selittäminen kuin leikkiä, kuten se arvattavasti oli -Jeanjeannot'illekin. Hän kutsui minut puheilleen ja tahtoi osuudekseen -satatuhatta frangia _Kellotornin_ myyntihinnasta, jos en kolmen -kuukauden kuluttua toimittaisi hänelle tuota mainittua summaa, hän -uhkasi ilmiantaa minut. Tunsin ukon ja tiesin, että jos hän sai summan, -hän ei minua kavaltaisi, mutta että jos en mainittuna aikana sitä -hänelle suorittaisi, hän panisi uhkauksensa täytäntöön. Minä aioin -myöntyä, mutta van Flip, joka jo silloin oli mukana, piti pahaa ääntä -ja kieltäytyi jyrkästi. Jos olisitte lukenut loppuun saakka kaikki -hallussanne olevat kirjeet, olisitte löytänyt ajatuksenvaihtomme tästä. -Jos olisimme saaneet _Kellotornin_ myödyksi ennen määräaikaa, olisin -omasta osastani luovuttanut tuon summan. Pahaksi onneksi ei ostajaa -ilmaantunut. Sillävälin olin jättänyt paikkani hra Carcelin luona ja -antautunut ilmailijaksi. Ymmärtänette, miksi ryhdyin palvelukseen hra -Gripponille, joka asuu vastapäätä entisen isäntänsä huoneustoa. Niin -saatoin pitää silmällä vihollistani ja tutustua hänen kaikkiin -tapoihinsa. Valmistelin ja suunnittelin rikostani. Murhailtana kävin -talonmieheltä hakemassa hra Gripponin postin ja olin poistuvinani. -Mutta minä palasin heti ja kulin kyyrylläni talonmiehen luukun ohi. -Minulla oli väärät avaimet isäntäni huoneustoon. Siellä odotin kunnes -näin hra Carcelin tulevan ja istuutuvan pöytänsä ääreen. Sitten tein -tekoni ja huomattuani sen onnistuneen, koska hra Carcelin lamppu ei -enää syttynyt, poistuin huomaamatta. Kenties ihmettelette, miksi olen -kaiken tämän teille kertonut. Sanon sen teille. Olen varas ja -murhamies. Jos minut saataisiin kiinni, olisi laulu pian lopussa ja -jonakin päivänä saisin tehdä tuttavuutta pyövelin kanssa, josta minulle -voisi olla ikävyyttä. Niinpä siis harkitkaa sitä, mitä teille ehdotan. -Vielä on noin neljä tuntia jäljellä ajasta, joka minun on oltava -ilmassa saavuttaakseni ennätyksen kestävyydessä. Senjälkeen nousen -tavoittamaan korkeusennätystä. Saavuttuamme 5,000 metrin korkeudelle -teen teille kysymyksen: Tahdotteko pelastaa minut kiinnijoutumasta? -Siihen saakka teillä on aikaa miettiä. Teidän ei tarvitse vastata muuta -kuin "kyllä" tai "ei". Jos vastaatte "ei", päästän kaikki irti ja niin -syöksemme alas, sillä tahdon mieluummin kuolla tapaturman uhriksi -joutuneena sankarina kuin lurjuksena. -- Kuulitteko? Kuulin! vastasi -reportteri kylmästi. - - - - -IX. - - -Sillävälin kului Paimpolin mielestä aika hirvittävän hitaasti. Mitään -tällaista ei hänelle ollut tapahtunut koko hänen palvelusaikanaan. -Tosin hän oli viettänyt öitä vartiossa kylmyydessä, sateessa, -kyyristyneenä johonkin nurkkaan tai ojaan, odottaen että pahantekijä -tulisi esille piilostaan. Mutta silloin hänellä oli aina ollut toivo -päästä päämääräänsä, saada rikollinen kiinni ja saavuttaa esimiestensä -kiitos ja huomio. Nyt hänen piti seistä siinä nenä taivasta kohti -tietämättä ollenkaan, miten hra Tapinois ottaisi hänen ehdotuksensa -vastaan. Ja jos hän kieltäytyisi, miten olisi kestettävä kaikki se -pilkka ja nauru, joka tulisi polisin osaksi. -- Tästä tulee aivan -hulluksi, -- huokasi Paimpol katsoen sadannen kerran kelloaan. Samassa -joku tarttui hänen käsivarteensa. Se oli Etsivänosaston inspehtori. -- -Päällikkö tahtoo heti teitä puhutella. Hän on täällä. Katsokaa tuonne. --- Paimpol tunsi olonsa hyvin epämiellyttäväksi. Päällikön läsnäolo ei -varmaankaan ennustanut hänelle mitään hyvää. Säälittävän näköisenä -poliisi suuntasi tiensä päällikön luo. -- Siinähän te nyt olette, -- -lausui päällikkö. -- Teidän hyvä vainunne on nykyään hyvin huonossa -kunnossa, Paimpol. -- Taitaa olla. Kaikki menee huonosti, -- tunnusti -Paimpol nöyrästi. Mutta hänen odottamaansa nuhdesaarnaa ei tullutkaan. --- Lukekaa tämä, -- sanoi vain lyhyesti päällikkö ja ojensi poliisille -putkipostin sinisen kaavakkeen. Sen sisältö oli seuraava: "Hra -Etsivänpoliisin Päällikkö. Teitä tarvitaan tänä iltapäivänä -Villacoublayn ilmailukentällä. Ottakaa varalta muutamia miehiänne -mukaanne. Pyydän lausua teille kunnioittavimmat tervehdykseni. -Tapinois." -- Mitä ajattelette tästä? -- kysyi päällikkö Paimpolilta, -joka oli kovin miettivän näköinen. -- Sallitteko minun tehdä teille -yhden kysymyksen -- sanoi vihdoin brigadieri. -- Kymmenen, jos -haluatte. -- Milloinka saitte tämän putkipostin? -- Noin tunti sitten. --- Siis se on pantu postiin noin kaksi tuntia ennen sitä. Näen -leimasta, että se on lähtenyt Pörssin postitoimistosta kello -kaksitoista ja neljännes. Se on merkillistä. -- Ja Paimpolin kasvoilla -näkyi hämmästys. -- Kuinka niin? -- Lähettääkseen tämän sanoman hra -Tapinois'n olisi pitänyt olla Parisissa leimassa mainittuna aikana, -sillä lähetykset leimataan ja lähetetään miltei heti, kun ne ovat -jätetyt. Mutta tiedättekö missä reportteri sillä hetkellä oli? -- En. --- Täällä. Hän lentää tuolla ylhäällä Le Huppén kanssa. Asiaa ei voi -selittää muuten kuin että joku on tahtonut tehdä pilaa. -- Etsiväin -päällikön kasvoista näkyi, että sitä, joka oli tehnyt pilaa, ei hyvä -odottanut. Samassa kuului heidän vieressään keskustelua. Poliisit -kuulivat siinä mainittavan tutun nimen ja heristivät korviaan. -- Siis -tekin olette saanut samanlaisen sanoman, -- virkkoi toinen -keskustelevista. -- Niin, virkaveli. Se oli samansisältöinen kuin -teidänkin putkipostinne: "Tulkaa tänä iltapäivänä Villacoublayn -lentokentälle, siellä tapahtuu mieltäkiinnittäviä. Tapinois." -- Se on -kummallista. Olen jo puoli tuntia ollut täällä, enkä ole nähnyt vielä -mitään tavatonta. -- En minäkään. Mutta en usko, että meidän -kuuluisa toverimme on hälyyttänyt meidät vain katsomaan hänen -ilmailuennätyksiään. -- Se olisi todellakin liikaa. -- Aivan niin, -- -huudahti kolmas tulija, jota edelliset eivät olleet huomanneet. -- -Sinäkin täällä! -- huudahtivat edelliset. -- Enkä minä yksin, -- -vastasi uusi tulija. -- Tuossa tulee virkaveljemme _Aika_-lehdestä -_Aamulehden_ edustajan kanssa. Heidän takanaan näette _Parisin Kaiun, -Liberalin, Pikku Uutisten ja Velikullan_ miehet. Kaikki Parisin lehdet -ovat hra Tapinois'n ilmoituksen johdosta lähettäneet jonkun. Sitäpaitsi -on _Päivän Uutisten_ esikunta kokonaisena täällä. -- Paimpol ja hänen -esimiehensä olivat kuulleet joka sanan. Heidän ihmettelynsä aiheet -eivät vielä loppuneet tähän. Kentälle oli ilmestynyt miehiä, joilla oli -mukana korkea kolmijalka, jonka päässä oli kammilla varustettu suuri -valokuvauskone. -- Tämä on kaiken kukkura -- huudahti Paimpol. -- Nyt -he valmistautuvat ottamaan eläviä kuvia! -- Mutta kukkura ei ollut -vielä siinä. Se oli siinä seikassa, ettei kukaan kentälle tulleista, ei -edes _Päivän Uutisten_ toimittajat, eikä päätoimittajakaan, joka -kuitenkin oli mahtava mies, voinut sanoa, mitä varten hän oikein oli -tullut Villacoublayhin. He kaikki olivat saaneet tuon lyhyen tiedon -putkipostin kautta ja kentälle tullessaan saivat he kuulla, että -käsiala oli todellakin heidän kuuluisan virkaveljensä. Mutta tämä ei -suinkaan vielä hälventänyt salaperäisyyttä. Vähitellen levisi tieto -jostakin merkillisestä, joka piti tapahtuman. Suuressa väkijoukossa -syntyi kohinaa ja liikettä ja kaikkien silmät vartioitsivat ylhäällä -olevaa lentokonetta, joka yhä kierteli kehäänsä. Siellä ylhäällä oli -se, joka aikoi antaa vastauksen kaikkien tekemään kysymykseen. Näiden -kiihoittuneiden mielien joukossa oli Paimpolin kaikista raadelluin. -Hänellä oli nyt selvä käsitys siitä, että hänen kilpailijansa aikoi -ominaisella tavallaan tehdä jotakin, joka olisi yhteydessä -_Kellotornin_ varkauden kanssa. - -Kentän laidalla eräs sytyttimellä varustettu mies valmistautui -sytyttämään sen raketin, jonka tarkoituksena oli ilmoittaa Le Huppélle, -että kestävyyslennon ennätys matkustajan kanssa oli saavutettu. -Sopimuksen mukaan tuli ilmailijan sen jälkeen kohota lyömään -korkeusennätyksen. Tämä jälkimmäinen tehtävä veisi korkeintaan tunnin -ajan. Raketti suhahti äkkiä ilmoihin, kajahti voimakas paukaus ja -katselijoiden joukosta kohosi tavaton puheenkohina. Mutta pian syntyi -hiiskumaton hiljaisuus. Joukko unhotti äskeisen odotuksensa ja -jännityksensä ja ajatteli nyt vain Le Huppén yritystä. Kaksitaso -liiteli edelleenkin tuhannen metrin korkeudessa, mutta pienensi -vähitellen kehäänsä. Ilmailija nähtävästi valmistautui nousemaan. -Kaikkien päät olivat kurkoitettuina ja sydämet sykkivät. Silloin äkkiä -kauhistuksen huuto kajahti kaikista suista: lentokone kallistui, -kääntyi maata vasten ja syöksyi alaspäin hirvittävällä nopeudella! -Ilmailijat olivat hukassa! Naiset pyörtyivät ja kauhun lamauttamat -miehet sulkivat silmänsä päästäkseen näkemästä hirvittävää kohtausta, -joka tapahtuisi koneen syöksyessä maahan. Oliko Le Huppéta kohdannut -taudinpuuska? Oliko kone joutunut epäkuntoon? Kuului uusi huuto, mutta -tällä kertaa ilon synnyttämä. Sadan metrin päässä maasta lentokone -rautaisen käden ohjaamana kohoutuu jälleen siivilleen, liitelee hetken -ja laskeutuu sitten pehmeästi ja sirossa kaaressa kentälle, johon se -pysähtyy. Syntyi yleinen rynnäkkö sitä kohden, sillä jokainen tahtoo -olla ensimmäinen näkemässä ja onnittelemassa noita tuhosta pelastuneita -ilmailijoita ja tietämässä tapaturman syitä. Paimpol ei ollut -viimeisten joukossa, mutta ihmistungoksessa sysättiin hänet sinne -tänne, ennenkuin hän vihdoin pääsi kymmenkunnan metrin päähän -kaksitasosta. Se mitä hän näki, hämmästytti häntä suuresti. Le Huppé -oli paikallansa, mutta omituisessa asennossa: vartalon etuosa nojasi -eteenpäin, pää retkotti ja käsivarret riippuivat hervottomina. Hra -Tapinois oli seisoallaan ja etsi hiukan levottomana jotakin -katseellaan. Äkkiä hänen kasvonsa vilkastuivat, -- Kiiruhtakaa, hra -Paimpol! -- hän huudahti huomatessaan poliisin. -- Oletteko yksinänne? -Eikö päällikkönne olekaan tullut? -- Kyllä, hra Tapinois, -- vastasi -poliisi hengästyneenä, -- mutta tungoksessa jouduin hänestä erilleni. --- Te voitte sanoa, että teillä on onni myötänne, -- virkkoi reportteri -ja sitten osoittaen liikkumatonta Le Huppéta lausui äänellä, jossa ei -ollut hituistakaan ivaa, mutta joka oli niin kova että kaikki ympärillä -olijat saattoivat kuulla: -- Hyvä hra Paimpol, sallikaa minun esittää -teille oikea mies, joka on murhannut hra Carcelin ja varastanut -_Kellotornin_. Teillä on kunnia vangita hänet, kun hän herää. - - - - -X. - - -Se henkilö, joka seuraavana aamuna seitsemän tienoissa olisi kyennyt -olemaan yhtaikaa jokaisessa Parisin kolkassa olisi tehnyt merkillisen -havainnon. Kaikkialla kaduilla, raitiovaunuissa, maanalaisella -rautatiellä, Seinellä liikkuvissa höyryveneissä, kaupoissa ja -virastoissa oli kaikissa käsissä avoin sanomalehti. Ja jos olisi voinut -tunkea sisälle taloihin ja nähdä liikemiesten, ylioppilasten, -kirjailijain, valtiomiesten asunnot, puotien peräkamarit, talonmiesten -kopit, olisi niissä kaikkialla nähnyt sanomalehden, jota himokkaasti -luettiin. Se lehti oli _Päivän Uutiset_. Jo eiliset iltalehdet olivat -kiihoittaneet uteliaisuutta julkaistessaan suuria otsakekirjoituksia, -joissa puhuttiin _Kellotornin_ varkaudesta, herra Tapinois'sta ja -jännittävästä kohtauksesta Villacoublayn kentällä. Allaolevissa -riveissä mainittiin Le Huppé-Tapinois'n ennätys, lentokoneen -putoaminen, reportterin selitys ja ilmailijan vangitseminen. - -Tätä viimeistä ei ollut suorittanut Paimpol, vaan itse Etsivän osaston -päällikkö. Tämä ei ollut sallinut onnettoman ja ällistyneen -käskyläisensä enää sekaantua tähän asiaan, vaan oli viittauksella -käskenyt hänen hävitä tiehensä ja sitten omakätisesti tarttunut -pahantekijän kaulukseen hetkellä, jolloin tämä heräsi tainnostilastaan -ja teki liikkeen noustakseen istuimeltaan. Ilmailija, joka vielä oli -tylsässä tilassa, tunnusti heti syyllisyytensä ja antoi vastustelematta -kahden etsivän poliisin panna käsiraudat. Arvaa mielenkuohun, jonka -tämä uusi kohtaus synnytti katselijoissa. He ymmärsivät nyt syyn -lentokoneen äkilliseen putoamiseen, tai ainakin sen, ettei se johtunut -suorastaan tapaturmasta. Mutta yksityisseikoista he eivät tienneet -mitään ja reportteri oli käyttänyt yleistä hämminkiä hyväkseen ja -livahtanut pois. Etsivän poliisin päällikkö koetti saada vangilta -tarkempia tietoja, mutta tämä pysyi nyt itsepintaisesti vaiti, -vielä sittenkin kun hänet oli tuotu Parisiin tutkintotuomarin -kuulusteltavaksi. Kun tuomari oli antamaisillaan määräyksen, että vanki -vietäisiin säilöön, tämä vihdoin avasi suunsa ja virkkoi: -- Hra -tuomari, sanon teille kaikki mitä tahdotte, jos sallitte minun ensin -tehdä teille kysymyksen ja vastaatte siihen. -- Minä sallin sen, -- -sanoi tuomari hiukan hämmästyen omituista pyyntöä. -- No niin, -- sanoi -Le Huppé, -- minusta olisi hauska tietää, miten se on selitettävissä, -että minä lentäessäni tuhannen metrin korkeudessa ja valmistautuessani -nousemaan korkeammalle yhtäkkiä menin tainnoksiin tuntematta edeltäpäin -pienintäkään pahoinvointia? -- Ikävä kyllä, en voi tyydyttää teitä -tässä suhteessa. -- Olin miltei varma, ettette voisi, hra tuomari. -- -Minkävuoksi siis kysyitte? -- sanoi tuomari loukkautuneena. -- -Toivossa, että te tyydyttääksenne tiedonhaluni kääntyisitte sen ainoan -henkilön puoleen, joka osaa sen selittää. -- Kuka se on? -- Hra -Tapinois. -- Tietääkö hän siis kaikki asiat? -- huudahti tuomari hiukan -irvistäen. -- Niin väitetään, ja minä uskon sen, -- vastasi Le Huppé -huokaisten. -- Hyvä, minä pyydän hänet tänne. -- Oikeuspalatsilta ei -ollut pitkä matka _Päivän Uutisten_ toimitukseen. Tutkintotuomari -lähetti etsivän inspehtorin hakemaan hra Tapinois'ta autolla. Mutta -tämä palasi yksinään. Reportteri ei ollut lehtensä toimituksessa: hän -oli vain pistäytynyt siellä ja jättänyt sinne kirjeen, joka oli -osoitettu tutkintotuomarille, jos tämän puolesta tultaisiin häntä -hakemaan. Tuomari avasi hätäisesti kirjeen, mutta luettuaan sen pääsi -häneltä ihmettelyn huudahdus. -- Viekää pois syytetty, -- hän virkkoi, --- me jatkamme myöhemmin kuulustelua. -- Kun vanki oli viety, luki -tuomari vielä toiseen kertaan reportterin kirjeen ja mutisi sitten -miettiväisenä: -- Sillä miehellä on tietäjän lahjat. -- Reportterin -kirje oli seuraava: "Hra tutkintotuomari. Jos haluatte osata vastata Le -Huppén Teille tekemään kysymykseen, miten hän menetti tajuntansa -lentokoneessa, suvaitkaa lukea huominen _Päivän Uutiset_!" - -"Lukekaa _Päivän Uutisista_!" oli kaikkien iltalehtien lukijoilleen -antama neuvo, joka ei aina ollut niin selvässä muodossa, mutta -kuitenkin tarpeeksi vihjaiseva, että kaikki ymmärsivät, että ainoastaan -hra Tapinois kertomuksessaan saattoi selittää Villacoublayn kentällä -sattuneet huomiotaherättäneet tapaukset. Ja aamun tultua lähtivät -suunnattomat parvet sanomalehtipoikia _Päivän Uutisten_ toimituksesta -suuret lehtikimput kainalossaan, täyttivät hiljaiset kadut huudoillaan -leviten yli koko Parisin. He tekivät erinomaisia kauppoja, sillä -Tapinois'n artikkeli oli vetävä. - -Hän kertoi lennokkaasti koko jutun _Kellotornista_ ja "Setä -Oidipuksen" murhasta kuudella suurella palstalla. Sitten hän kuvasi -loppukohtauksen, jännittävän lennon, kestävyysennätyksen, omituisen -keskustelun Le Huppén ja hänen välillään korkealla ilmassa, -ja tässä tuli näkyviin taaskin hra Tapinois'n erinomainen -edeltäpäinlaskemistaito. Tuntien Le Huppén luonteen ja laskien siihen, -että ilmailija pitäisi kuolemaa parempana kuin häpeää ja koettaisi -kerallaan tuhota ainoan miehen, joka tiesi hänen syyllisyytensä, -reportteri oli odottanut, että tämä pyytäisi hänet mukaansa johonkin -uhkarohkeaan lentoon, joka päättyisi tahalliseen tapaturmaan. Sen -vuoksi reportteri oli ennen Villacoublayhin lähtöään varustanut -mukaansa kloroformipullon! Kun he olivat ilmassa ja hän piti hetken -soveliaana, hän tainnutti toverinsa kaatamalla huumaavaa nestettä -siihen puheluputkeen, joka kulki Le Huppén suuhun. Oli selvää, että -lentokone ohjaajan puuttuessa syöksyi maata kohden. Reportteri kyllä -tiesi tämän vaaran, jolle hän oli pannut itsensä alttiiksi. Hän -kumartui taintuneen ohjaajan yli ja koneen pudotessa hirvittävällä -nopeudella hän yli-inhimillisellä kylmäverisyydellä ja taitavuudella -tarttui ohjauslaitteisiin ja onnistui estämään koneen musertumasta -maata vasten. Kaikki tämä oli kerrottu yksinkertaisen koruttomasti, -ilman pienintäkään turhamaisuutta, ikäänkuin tuo kaikki olisi ollut -aivan tavallista. Ja varsinkin oli artikkelissa huomattavaa, ettei -siinä kertaakaan mainittu Paimpolia eikä tämän juonittelulta. Poliisi -näytti olevan aivan tuntematon reportterille. Lopussa oli vain sanottu, -että _Päivän Uutiset_ saattoi nyt luovuttaa _alkuperäisen Kellotornin_ -(sanat oli painettu harvennetuilla kirjaimilla) takaisin oikeaan -paikkaansa. Se ei ollut kovin ilkeästi sanottu! - -Kuukautta myöhemmin eräänä kauniina ja aurinkoisena päivänä helähti -iloinen soitto Velizyn kellotornista. Kirkon ovet aukenivat ja sisältä -astui iloinen kulkue. Etumaisina astuivat Jeanjeannot ja Madeleine. -Nuori mies oli juhlapuvussa ja nuori nainen, jonka posket ja silmät -loistivat onnesta, oli valkoisessa morsiuspuvussa. Heidät oli juuri -vihitty. Heidän jäljessään tuli rva Mirande hra Blérot'n, kuuluisan -lentokoneiden rakentajan, käsivarteen nojaten, ja Grivollet, jonka -osaksi oli tullut kunnia olla isäntänsä rouvan kavaljeerina, koetti -näyttää mahdollisimman arvokkaalta ja totiselta. Muuna seurueena oli -ystäviä, ilmailijoita ja mekanikkoja lentokentältä. Mutta turhaan etsi -heidän joukostaan hra Tapinois'ta. Hän oli Le Huppén vangitsemisen -jälkeen kokonaan kadonnut, eikä edes _Päivän Uutisissakaan_ tiedetty -hänen oleskelupaikkaansa. Kuitenkin hän oli antanut ystävilleen -kuulumisia itsestään hienolla tavalla. Heti kun Jeanjeannot ja -Grivollet olivat päässeet vapaiksi vankilasta sen jälkeen kuin Le -Huppén syyllisyys oli tullut ilmi, he olivat saaneet vastaanottaa hra -Tapinois'n puolesta kallisarvoiset kronometrikellot. Eikä reportterin -hyväntahtoisuus rajoittunut vain tähän. Sinä päivänä jolloin -Jeanjeannot oli pyytänyt rva Mirandelta serkkunsa kättä, eräs -lähetti oli tullut ja reportterin nimissä jättänyt Madeleinelle -jalokivisormuksen, joka arvossa veti vertoja prinsessain koruille. -Mukana tulleessa paperissa oli kirjoitus: "Kihlajaisianne varten." -- -Miten hän voi sen tietää...? -- mutisi neitonen, joka ei ollut tottunut -reportterin hämmästyttäviin keksinnöihin. -- Rakas pieni serkku, -- -sanoi Jeanjeannot hellästi, -- hra Tapinois, joka tietää kaikki, on -varmaankin huomannut, että minä olen voittanut _Sanansaattajan_ -kilpailun, ja sen nojalla päättänyt, että minun ensimmäinen ajatukseni -on oleva pyytää sinua jakamaan kanssani nuo satatuhatta frangia. -- He -kirjoittivat yhdessä lämpöisen ja kiitollisen kirjeen reportterille. -Mutta siihen ei enää ollut tullut vastausta. Niinpä nyt Jeanjeannot ja -Madeleine juhlapäivänään kaipasivat kovasti reportteria ja se heitti -pienen varjon heidän muutoin niin täydelliseen onneensa. - -Kulkue oli jo ehtinyt pienelle kirkon edustalla olevalle torille. -Silloin Jeanjeannot äkkiä kääntyi hra Blérot'n puoleen ja osoitti -hänelle mustaa pilkkua taivaalla. Se lähestyi Velizyä kohden nopeasti -ja huomattiin lentokoneeksi, joka lähemmäksi tultua havaittiin olevan -Blérot'n tehtaan mallia. Ammattiuteliaisuuden valtaamana koko kulkue -pysähtyi ja katseli sitä. Lentokone oli juuri Velizyn yläpuolella. -Silloin se pysähtyi suunnassaan ja alkoi tehdä kierroksia laskeutuen -yhä alemmaksi, kunnes oli vain viitisenkymmenen metrin korkeudella. -Silloin, kulkiessaan ohi torin, jolla kulkue seisoi, ilmailija heittä -alas valtavan suuren käärön, joka avautui heti ja päästi sisältönsä -hajoamaan ilmassa. Olisi voinut sanoa, että suunnaton perhosjoukko -liiteli ilmassa ja sitten laskeutui hääjoukon päälle, joka peittyi -tuoksuvaan ruususateeseen. Kohosi huuto: -- Eläköön hra Tapinois! -- -Kukapa muu kuin reportteri olisi kyennyt keksimään niin hienon, -erikoisen ja odottamattoman tervehdyksen nuorelle avioparille? -Eläköönhuutojen kaikuessa Madeleine vei sormet huulilleen ja lähetti -herttaisen lapsellisella liikkeellä lentosuukon lentokonetta kohden, -joka jo liiteli kaukana ja pian hävisi taivaan kirkkauteen. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SANOMALEHTIMIEHEN SEIKKAILUJA*** - - -******* This file should be named 60784-8.txt or 60784-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/0/7/8/60784 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/60784-8.zip b/old/60784-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index f45f557..0000000 --- a/old/60784-8.zip +++ /dev/null |