diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/60678-8.txt | 4021 | ||||
| -rw-r--r-- | old/60678-8.zip | bin | 80677 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 4021 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..b86b095 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #60678 (https://www.gutenberg.org/ebooks/60678) diff --git a/old/60678-8.txt b/old/60678-8.txt deleted file mode 100644 index da56cdc..0000000 --- a/old/60678-8.txt +++ /dev/null @@ -1,4021 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Maa-orja, by Oskar Höcker - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Maa-orja - Kertomus Aleksanteri I:sen hallituskaudelta Wenäjällä - - -Author: Oskar Höcker - - - -Release Date: November 13, 2019 [eBook #60678] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MAA-ORJA*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -MAA-ORJA - -Kertomus Aleksanteri I:sen hallituskaudelta Venäjällä - -Nuorisolle ja heidän ystävilleen omistanut - -OSKAR HÖCKER - -Suomennos - - - - - -Kuopiossa, -U. W. Telénin kustannuksella, -1901. - - - - -SISÄLLYS: - - I. Pyhän Elisabethin päivä. - II. Valkeita orjia. - III. Talvipalatsissa. - IV. Kätkössä. - V. Ainoastaan yksi sielu. - VI. Ilian kultavesi. - VII. 91. psalmi. - - - - -I - -Pyhän Elisabethin päivä. - - -Talvi Venäjällä tuutuu meistä peloittavalta. Ajattelemme silloin -ehdottomasti hirmuista pakkasta, kauheita lumikinoksia, jäävuoria ja -kuoliaaksi paleltumista. Pakkasta, lunta ja jäätä on venäläisillä tosin -yllin kyllin, mutta onhan heillä myöskin laitoksia, jotka tyydyttävästi -suojelevat heitä luonnon kovuutta vastaan. Köyhimmälläkin miehellä on -lammasnahkaturkkinsa, ja parempiosaisten asunnot ovat varustetut ei -ainoastaan vahvoilla sisäikkunoilla ja korkeilla kaakeliuuneilla, vaan -myöskin porstuoilla ja etehisillä, joitten rakennustapa estää pakkasta -tunkemasta sisään. - -Neljäntenätoista päivänä marraskuuta heitteli harmaa talvitaivas alas -runsaasti lunta ja räntää. Tästä huolimatta tungeskelivat Pietarin -asukkaat kaduilla ja toreilla, sillä nyt vietettiin keisarinnan -nimipäivää, jolloin hovi näytti kaiken komeutensa ja loistonsa. 300,000 -ruplaa maksoikin vuosittain nämät nimipäivät tsaarille. Aamupäivällä -oli juhlallinen vahtiparaadi, iltapäivällä suuri "gulanie" (hitainen -huvikulkue) ja illemmalla tanssiaiset keisarillisessa palatsissa, -juhlavalaistus kaupungilla ja loistava ilotulitus. - -Juhlan ensimmäinen osa, vahtiparaadi oli ohitse ja _nadsirateli -Markowna_, vihreässä, kullalla reunustetussa univormussaan, oli -palannut kotiinsa. Tämä ankara herra kuului Pietarin poliisivirastoon -ja edusti poliisipäällikkönä yhden kaupunginosan piirimiehiä. Hänen -kansliansa -- konttooriksi nimitetty -- oli tänä juhlapäivänä suljettu -ja hänen palveluksessaan olevilla kirjureilla oli vapaapäivä. Tämä -vapaapäivä tuotti heille luultavasti kauniin rahasumman, koska nämä -hänen alamaisensa samalla myös harjoittivat salapoliisin tointa, -vakoilivat töllistelevässä ihmisjoukossa ja antoivat ilmi jokaisen -hallitusta moittivan lauseen. - -Markowna ei ollut -- huolimatta päivän juhlasta -- niinkään hyvällä -tuulella, sillä "Matti" oli jälleen pujahtanut hänen kukkaroonsa. Tämä -tapahtuikin aika usein vuoden kuluessa huolimatta hänen hyvistä -tuloistaan. Oikeudenkäynnit poliisiasioista eivät ainoastaan tuottaneet -hänelle melkoisia rahasummia, vaan olipa hänellä vielä lisäksi koko -joukko muitakin sivutuloja, joista mainitsemme ainoastaan ne, jotka -talonomistajat hänen allensa kuuluvassa kaupunginosassa maksoivat -hänelle. Jokaiselta näistä hän sai näet vuosittain 25 raplaa ainoastaan -sentähden, ettei hän dvornikkaa (talonmiestä) ahdistaisi, jos tämä -nimittäin sattuisi liian myöhään katua puhdistamaan eli jos muutoin -joku mitätön asia unhottuisi. - -Meidän nadsiratelimme kuului kumminkin niitten joukkoon, jotka söivät -hyvin ja elivät hyvin ja rakastivat niinkuin suurin osa kansalaisistaan -väkijuomia ja korttipeliä. Mutta tällaisiin menoihin hänen tulonsa -eivät riittäneet, ja sentähden sattui usein, että Markowna oli suuressa -rahapulassa. - -Keisarillisena virkamiehenä täytyi hänen ottaa osaa tämänpäiväiseen -juhlakulkueessa. Kun hän oli nauttinut niukan puolisensa, kutsui hän -kuskinsa Petruschan, joka myös toimitti palvelijan virkaa, luokseen ja -ärjäsi hänelle: "Kuules, mitä tarvitset tänään juhlakulkueesen?" - -Likainen maaorja väänsi irvistellen kasvojaan, kohotti ylös jalkansa ja -vastasi: "Barin (herra), ensiksi tarvitsen saappaat, sillä toinen on -ilman pohjaa ja toisesta kurkistaa jo suuri varvas." - -Barin uäytti entistä vielä äreämmältä ja murisi: "Noh, mene nyt sitten -puotiin ja valitse itsellesi uudet saappaat. Kauhtanasi lienee toki -vielä hyvä, mitä?" - -Petruscha kuin siihen myönsi, jatkoi hän: "Pue päällesi sekä se, että -se uusi punainen paitasi, ymmärrätkö?" - -"Ymmärrän!" kuului kuskin vastaus. - -"Mutta Aleksanteri Markownavitsch, räätäli uhkaa häpäistä minua -julkisesti, kun istun kuskipukilla uusissa vaatteissa, ellen pian tuo -hänelle rahaa." - -"Sitä parempi, anna vaan hänen herjata", pauhasi barin, "silloin hän ei -saa mitään. Sano hänelle kumminkin", lisäsi hän hetken mietittyä, "että -huomenna maksan kaikki. Tarvitsetko vielä jotakin? Lakkihan sinulla -lienee, vai kuinka?" - -"Kyllä on, mutta se on huono?" - -"Noh, ota sitten puodista uusi, ymmärrätkös?" - -"Ymmärrän." - -"Barina (rouva) antaa sinulle vielä siihen nauharuusun vanhasta -olkihatustaan, ymmärrätkö!" - -"Ymmärrän!" vastasi palvelija ja aikoi poistua. - -"Seis, vielä jotakin, huusi Markowna, oletko kuulustellut puodista -uusia ajopeliämme?" - -"Kyllä", vastasi Petruscha irvistellen, "ne ovat kyliä valmiit ja -sangen kauniit, mutta ensin täytyy minun tuoda rahaa." - -"Aasi" ärjäsi barin, "etkö ole sanonut hänelle, että huomenna aijon -maksaa?" - -"Olen sen kyllä sanonut, mutta eivät ota sitä uskoakseen." - -"Sinä olet koko pöllöpää. Mene sitten toiseen puotiin ja pidä huolta -siitä, että vaunut ja hevoset ovat valmiit, kello kolme lähdemme. Noh, -mitä siinä seisot ja töllötät suu auki?" - -"Tahtoisin rahaa, barin, voidakseni maksaa tavarat puotiin." - -"Enkö jo ole sanonut, että huomenna saat", pauhasi Markowna ja polki -jalkaansa. - -"Mutta kun puotimies ei sitä usko." - -"Suu kiini! Sano hänelle, että huomenna hän saa rahat ja sillä hyvä. -Tänään on juhlakulkue, siis en jouda ajattelemaan tuollaisia -vähäpätöisiä asioita." - -Petruscha alkoi taas poistua, mutta barin huusi hänelle vielä: "keisari -ja keisarinna ottavat myös osaa juhlakulkueesen, katso että ajat -lähellä heitä, silloin tuo kurja räätäli ei uskalla tulla minua -häpäisemään. Ymmärrätkö??" - -"Kyllä ymmärrän!" murisi kuski ja poistui. - -Näytti siltä kuin itse taivaskin suosisi tätä pietarilaisten juhlaa, -sillä tuo talvinen raju-ilma oli lakannut, harmaat pilvet olivat -kadonneet ja aurinko paistoi kirkkaasti siniseltä taivaalta. Kaikkiin -pääkaupungin taloihin ilmestyi poliiseja, jotka asukkaille ilmoittivat, -että heidän keisarilliset majesteettinsa tulisivat olemaan läsnä tämän -päiväisessä juhlakulkueessa, jonka tähden kehoitettiin yleisöä -lukuisasti saapumaan. - -Tämä tiedonanto sai kaikki jalkeille -- vieläpä senkin rajoitetun -joukon, joille tämmöiset näytelmät eivät tuottaneet minkäänlaista -huvitusta ja jolle uteliaisuus oli tuntematon. Hekin menivät -- vaikka -vastenmielisesti -- ottamaan osaa tuohon suureen juhlakulkueesen, sillä -tavalla torjuakseen kaiken epäilyksen etteivät he olisi kylliksi -keisarillismielisiä, poliisit kun tuomitsivat ankarasti kaikkia niitä, -jotka tänä iltana uskalsivat jäädä kotiin. - -Kulkueelle määrätyllä paikalla tunkeili lukemattomia ihmisjoukkoja, ja -kaikki oli juhlallisesti koristettu. - -Jäykkä talvinen luonto hurmaantui tästä keinotekoisesta keväästä, joka -loisti naisten hatuissa ruusujen, ruiskukkien, tulililjojen ja -syreniterttujen muodossa. - -Poliisit olivat täydessä virkainnossa, hiki otsalla. Santarmiupseerit -kiitivät pitkin tietä, ja santarmit ratsastivat edes takaisin -kansanjoukkorivien edessä valvoakseen järjestystä joka paikassa. - -Yhtäkkiä syntyi ihmisjoukossa syvä hiljaisuus. - -Komea kaksivaljakko englantilaiseen livréen puettuine palvelijoineen -ilmestyi. Ne olivat keisarilliset vaunut. Tsaari Aleksanteri ohjasi -itse hevosiaan ja hänen korkea puolisonsa, jonka nimipäivää tänään -vietettiin, nojautui vaunujen selkänojaa vastaan. - -"Huutakaa... huutakaa!" ärjyivät poliisit ja santarmit ihmisjoukolle, -ja raikkaasti kaikui vastaan kaikkialla: "Eläköön! Eläköön--kö--öön!" - -Keisarillisen valjakon perässä seurasi loistava joukko kirjavissa -höyhentöyhdöissä ja kullatuissa virkapuvuissa, näitten jälkeen taas -laaja rivi sekä komeita että yksinkertaisia, maksetuita ja -maksamattomia ajopeliä. - -Markownan kuskille oli todellakin onnistunut päästä lähelle -keisarillisia vaunuja. Ainoastaan yhdet vaunut oli edellä, nämät vaunut -omisti ruhtinas _Platon Shestokow_, joka puolisonsa, kahdeksantoista -vuotiaan poikansa ja erään toisen samanikäisen nuorukaisen kanssa otti -osaa juhlakulkueesen. - -Ruhtinasta, joka oli rikkaimpia bojaareja [näin kutsutaan Venäjällä -korkeimmista aatelissuvuista nimitetyt ylhäisimmän luokan jäsenet], -pidettiin suuressa arvossa, etenkin kun tiedettiin hänen nauttivan -keisarin suosiota. Jokainen piti sitä kunniana, kun ruhtinas heitä -tervehti, ja kun ruhtinaan vaunut ajoivat sivuitse, kumarsivat katsojat -hänelle yhtä syvään, kuin äsken tsaarille itselleen. Eivätpä edes -talonpojatkaan, jotka nelipyöräisissä kärryissään olivat vaimoineen ja -lapsineen tulleet kaupunkiin, laiminlyöneet kunnioittavasti häntä -tervehtiä. Eiväthän nuo kurjat voineet tietää, josko heidän nykyinen -omistajansa vielä tulevaisuudessa tulisi myömään heidät juuri tälle -samalle Platon Shestokowille. Kun ruhtinas kerran kääntyi taaksepäin, -nousi nadsirateli Markowna heti ylös vaunujen istuimelta ja tervehti -korkeata herraa alamaisesti kunnioittavalla kumarruksella. Shestokow -viittasi silloin kädellään ystävällisesti hänelle, ja silloin tunsi -tämä pieni virkamies itsensä niin ylpeäksi että alkoi heti rohkeasti -silmäillä ympärilleen. Hänestä tuntui ikäänkuin väkijoukko olisi -pitänyt häntä tuon ruhtinaallisen auringon henkivartijana. Monet -katsojista kumarsivat näet nyt hänellekin, ja tätä ne tuskin olisivat -tehneet ilman tuota ruhtinaallista tervehdystä. - -Kun tuo pitkä vaunurivi oli ajellut pitkin kaupungin katuja, kaartin -rykmentin soittokunnan soittaessa, oli juhlakulkue päättynyt, ja -ihmisjoukot virtasivat kotiansa kohti, palatakseen yön tullen -uudelleen, katsomaan komealla ilotulituksella koristettua pääkaupunkia. - -Markowna teki myös samoin, mutta ei viipynyt kotonaan pitemmältä, kuin -että ennätti vaihtaa virkapukunsa siviilipukuun. Kun hän tämän oli -tehnyt, läksi hän uudelleen ulos, mutta tällä kertaa jalkaisin. -Käveltyään melkoisen matkan, seisattui hän komean palatsin eteen. Tämän -omisti ruhtinas Shestokow, ja hänen luonaan hän antoi ilmoittaa -itseään. - -"Tuskin luulen että hänen armonsa ottaa teitä tänään vastaan", vastasi -paLvelija olkapäitään kohottaen, "hän kun näet tänään odottaa vieraaksi -eräitä tilus-naapureitaan ja myös sisarensa poikaa, joka eilen on -palannut takaisin ulkomailta." - -"Ah, Janosch -- kulta" jatkoi viekas nadsirateli, antaen kokonaisen -ruplan livahtaa alas palvelijan kouraan, "minä en viivytä herraasi -tuskin kymmentä minuuttia, sano se hänelle, ja minä olen varma, ettei -hän lähetä minua pois." - -Annettu juomaraha auttoi, ja palvelija vei Markownan ruhtinaan luo. - -Tämä virui pitkällään Ieposohvalla tupakkasalissaan ja poltteli -kallisarvoista merenvahapiippuaan, josta hän puhalteli savua sinisissä -renkaissa ylös ilmaan. Platon Shestokow oli vahva, keskikokoinen mies -noin viidenkymmenen vuoden vaiheilla. Hän oli jotenkin lihava, ja hänen -täyteläisistä, punertavista kasvoistaan huomasi kyllä että hän rakasti -herkullista ruokapöytää. Hänen pienet läpitunkevat silmänsä, vahvat -viiksensä ja pystynenänsä antoivat hänelle uljaan ulkonäön, joka taas -silloin katosi, kun hän käytti lonjettia, joka usein tapahtuikin, koska -hän oli hyvin likinäköinen. Hänen paljas päälakensa ei suinkaan -kaunistanut häntä, vaan antoi hänelle jotakin viinaan menevän näköistä. -Hänen äänensä sointu soveltui hyvin hänen ulkonäköönsä, se tahtoo sanoa -se oli myöskin karkea ja vastenmielinen. Suurena vastakohtana tähän oli -sitä vastoin hänen käytöksensä, joka osoitti hienoa seuraelämän miestä. - -Nadsiratelin sisään astuessa jäi hän tosin leposohvalleen virumaan, -mutta viittasi ystävällisesti tulijalle ja pyysi häntä istumaan. - -Ruhtinas oli noiden molempien nuorukaisten seurassa, jotka olivat -olleet hänen mukanaan juhlakulkueessa. Toinen heistä, laiha ja kalpea, -oli hänen poikansa Michael, ja tuo toinen, joka oli voimakas ja komea -nuorukainen, kutsuttiin nimellä Iivana. Tämä viime mainittu oli erään -hänen toimimiehensä poika maatiluksilta ja oli maa-orjana ruhtinaan -omaisuutta. Koska ruhtinaallinen perhe oli mieltynyt tuohon silloin -nelivuotiseen Iivanaan, päätti Shestokow ottaa hänet jonkunlaiseksi -leikkitoveriksi pojalleen, jonka kanssa häntä yhdessä sitten -kasvatettiin, ja sai hän siis saman sivistyksen kuin ruhtinaan oma -poika. - -Ruhtinas oli juuri keskustellut poikien kanssa hauskalla tavallaan ja -nauroi vielä sydämmensä pohjasta niille hullunkurisille kuvauksille, -joita Iivana hänelle kertoi juhlakulkueesta. - -"Tämä tässä on koko velikulta, rakas Markowna", sanoi hän -nadsiratelille. "Voitteko arvata mihin hän yhä vaan vertailee -kumartelevia kansanjoukkoja? Ruispeltoon, jonka pitkiä korsia tuuli -heiluttelee, mutta jonka tähkät -- nuo arvokkaat päät -- ovat typö -tyhjiä. Keisarin läsnä-olo on pannut kansan joka paikassa liikkeelle -ha! ha! ha! Noh, pojat, nyt saatte mennä! Antakaa käsky että varustavat -teetä odotetuille vieraillemme." - -Michael kumarsi ja astui sivuovea kohti, mutta Iivana jäi sitä vastoin -seisomaan ja katsoi ruhtinaaseen, viekkaasti hymyillen. - -"Ohoi, poikaseni, mitä sinulla on mielessäsi?" huudahti herra, joka nyt -oli parhaalla tuulellaan. "Onko sinulla jotakin sydämmelläsi? Kerro -vaan." - -"On kyllä", kuului Iivanan vastaus, "olen näet tänään menettänyt vetoni -herra Gladkoille siitä, että keisarillisella vaunulla olisi tänään -venäläinen valjakko; tällä kertaa kumminkin suosittiin enemmän -englantilaista." - -Ruhtinas naurahti. "Vai niin, ja tietysti minun nyt täytyy olla -syntipukkina ja suorittaa velkasi?" - -Iivana räpytteli silmiään ja pani kätensä veitikkamaisesti ristiin. - -"Noh", jatkoi Shestokow, "kuvauksesi juhlakulkueesta ansaitsevat kyllä -että avaan kultakukkaroni. Paljonko tuo sinun pikku asiasi tekee." - -"Ainoastaan 150 ruplaa." - -"_Ainoastaan?_ Totisesti, poikaseni, on sinulla taipumusta tulla oikein -jalomieliseksi pohataksi. Noh, otapas vastaan", lisäsi ruhtinas nauraen -ja viskasi rahakukkaronsa pojalle, "siinä on tosin joku kultahepo -enemmänkin, mutta sen saat pitää itselläsi --" - -"Ratsastaakseni niillä tänä iltana juhlakulkueen perästä" -- täydensi -Iivana ja suuteli hyväntahtoisen antajan kättä. - -"Aika velikulta, niinkuin äsken sanoin", huudahti ruhtinas nuorukaisten -poistuttua. - -"Kaikesta hän saa kiittää teidän armonne hyvää sydäntä", jatkoi tuo -viekas Markowna alamaisella käden liikkeellä, sillä hän oli sangen -tyytyväinen tavata korkeaa herraa näin hyvällä tuulella. - -"Noh niin", myönsi Shestokow, "huumoriansa hän ei kumminkaan ole saanut -kasvatuksen kautta, sen kyllä selvästi huomaan omasta pojastani, joka -on niin hidasluontoinen aivan kuin mikähän tieteellinen esitys. Mutta -olkoon nämä asiat jo -- mitä tuotte minulle? Luultavasti jonkun tärkeän -ilmoituksen tuosta --?" - -"Tuossa tunnetussa asiassa ei ole mitään uutta tapahtunut", vastasi -Markowna hämillään. "Tänään en tuo mitään. Käyntini tarkoitus on -päinvastoin --" - -"Pyytää jotakin", lisäsi ruhtinas iloisesti. "Voin jo arvata että herra -nadsirateli on jälleen suuressa puutteessa -- hän tarvitsee rahaa." - -"Olisin tosin teidän armollenne suuresti kiitollinen --" - -"Mitäpä vielä, jättäkää tuollaiset puheet. Toinen käsi pesee toisen." -Näin sanoen nousi ruhtinas ylös ja astui perlemolla koristetun -kirjoituspöytänsä luo, jonka laatikon hän avasi. "Kuinka paljon -tarvitsemme tänään?" kysyi hän hymyillen. - -Markowna alkoi vitkastella, eikä nähtävästi tahtonut uskaltaa mainita -summaa. Sillä aikaa kuin hän vielä änkytteli kaikenlaista -puolustuksekseen, astui palvelija sisään saliin ja ilmoitti, että -vieraat olivat saapuneet, ja että herra Jerupkow, ruhtinaan -sisarenpoika, jo oli arvoisan tätinsä huoneessa. - -"Saata herrat vastaanottohuoneeseen", käski hänen armonsa, "minä tulen -sinne heti." - -Palvelija poistui ja ruhtinas kääntyi jotenkin kärsimättömänä tämän -hänelle nyt niin kiusallisen vieraan puoleen, pyytäen häntä vihdoinkin -puhumaan suunsa puhtaaksi. - -Nadsirateli mainitsi nyt summan, joka ei suinkaan ollut niinkään -vähäpätöinen. Shestokow rypisti tosin otsaansa, mutta antoi hänelle -kumminkin toivotun rahamäärän ja lopetti keskustelunsa hänen kanssaan -seuraavilla sanoilla: - -"Toivon varmuudella, että te nyt kaksinkertaisella innolla pidätte -silmällä minun etujani, ja teidän viekkaudellanne tämä ei kovin -vaikeata mahtane olla. Niinpian kuin teillä on jotakin tärkeätä -ilmoitettavaa, niin täytyy teidän heti tulla luokseni!" - -Markowna ei voinut kyllin kiittää ja läksi pois yhtämittaa kumarrellen. - -Herrat, jotka ruhtinas oli kutsunut luokseen, olivat tilanomistajia -lähitienoilta. Näistä asuivat eräät talvikauden Pietarissa, toiset taas -olivat nyt juhlaksi saapuneet. Vaikka heidän tiluksensa olivatkin -laajoja, ei niitä sittenkään voinut verrata niihin, joita Shestokow -omisti; bojaarit osoittivatkin hänelle sentähden jonkunlaista -alamaisuutta, osaksi tämän takia ja osaksi sentähden, että ruhtinas -aina oli ollut heille hyvä ja auttanut heitä silloin kuin kato ja -vastoinkäymiset olivat heitä kohdanneet. Useat näistä tilanomistajista -olivat vielä nytkin hänelle velassa, mutta Shestokow -- ritarillinen -kuin oli -- ei antanut heidän sitä tuntea. Siitä seurasi, ett'eivät -nämä herrat ainoastaan suuresti häntä kunnioittaneet, vaan pitivätkin -hänestä paljon; sitäpaitsi oli heillä ruhtinaan kanssa yhteisiä etuja -valvottavana, joista myöhemmin tulemme kertomaan. - -Shestokow oli kutsunut heidät tänään luokseen, viettääkseen yhdessä -heidän kanssaan aikaa siksi, kun tanssiaiset alkaisivat keisarillisessa -palatsissa ja saadaksensa esittää heille sisarensa pojan, joka oli -- -niinkuin tiedämme -- edellisenä iltana palannut ulkomailta. Kun talon -herra oli tervehtinyt vieraitaan, tuli ruhtinatar herra Jerupkow'iu, -ruhtinaan sisaren pojan, kanssa huoneeseen. Muutaman hetken kuluttua -poistui ruhtinatar pukeutuakseen tanssiaisiin; tiesipä hän kyllä -entuudesta, että herrat bojaarit mieluimmin seurustelivat keskenään, he -kun näet vihasivat kaikkea etikettiä. - -Keskusteltiin nyt Jerupkow'in vaiheista ulkomailla. Tämä nuori -- -tuskin kolmenkymmenen vanha mies -- oli ihastunut Saksaan, Hanskaan ja -Englantiin, joissa maissa hän oli viettänyt useampia vuosia, eikä -voinut kyllin kiittää sitä jaloa vapautta, jota siellä halvinkin -talonpoika saapi nauttia. - -"Me olemme sen sijaan vuosisatoja jälellä", lopetti hän innostuneena -puheensa, "emmekä voi muuta kuin kaikella voimalla antaa tukeamme -tsaarin ihmisystävälliselle tarkoitukselle lakkauttaa maa-orjuus." - -Jos puhujan innostus jo aikaisemmin oli herättänyt bojaarien harmia, -niin sai tämä hänen Ioppupontensa aikaan oikean myrskyn. - -PÖyhkeiliväthän nämä herrat juuri maaorjiensa lukumäärällä, joita -kuvaavasti kyllä kutsuttiin "peru-ihmisiksi", pitiväthän he noita -olentoja orjinaan, jotka tavaraluettelossa pantiin yhteen luokkaan -heidän rakkaan karjansa kanssa. Tähän aikaan sai joka päivä lukea -Pietarin sanomalehdissä ilmoituksia sellaisia kuin seuraava, jonka -olemme ottaneet esimerkiksi: "Talossa N:o 60 Hernekadnn varrella -myydään eli vuokrataan yksitellen perhe, johon kuuluu nuori leski, -kaksi poikaa ja yksi tyttö. Lähempiä tietoja antaa talon kuski Iivana. -Samassa paikassa on nähtävänä kaksi nuorta hevosta Orlovin -varsoituslaitoksesta ja yksi kolmogoorilainen lehmä." - -Tästä voi lukija helposti ymmärtää, että ruhtinaan vieraat eivät -voineet käsittää Jerupkowin jaloa ajatusta, mutta tuntui tämä heistä -melkein niinkuin rikos. - -Herra Gladkoi, sama juuri, jolle Iivana oli kadottanut vetonsa -- -tarttui nyt puheeseen: "minä en kehoittaisi teitä ilmi tuomaan -ajatuksianne laajemmissa piireissä, koska te silloin ja täydellä syyllä -tulette saamaan paljon vihamiehiä." - -"Eivätkö ajatukseni sitten ole samat kuin tsaarinkin", kuului -Jerupkowin hämmästynyt vastaus. "Eikö Venäjällä tiedetä, että hän jo on -poistanut piinatutkinnon ja että hänellä tätä nykyä on tarkoitus murtaa -noitten ihmisraukkojen kahleet? Noh, onko siis keisari Aleksanterilla -vihollisia omassa maassaan?" - -Säälivä hymv ilmeni bojaarien huulille, samalla kuin he salaperäisesti -iskivät toisilleen silmää. - -"Eikö teillä, ruhtinas, ole sisarenpojallenne mitään vastattavaa?" -sanoi eräs talonomistajista, kääntyen Shestokowin puoleen, joka istui -mukavasti akkunan syvennyksessä vasemman käden sormilla ruutua -rumputtaen. - -"Minulla ei ole minkäänlaista halua käännyttää haaveilijaa", vastasi -hän hymyillen. "Enemmistö kansalaisistamme, jotka ovat pitemmän aikaa -eläneet ulkomailla, joutuvat tämän heikkouden uhriksi, mutta parantuvat -siitä jälleen, niinpian kuin ovat taas tottuneet kotioloihin." - -"Pitäkää minua poikkeuksena, rakas eno", vastasi Jerupkow kiivastuen, -"ja ajatelkaa että nuoruuden aika -- tuo haaveilun aika -- jo on -takanani." - -Ruhtinas vaan kohotti olkapäitään, mutta herra Gladkoi huusi: - -"Miksi ette sitten jääneet tuonne ulkomaille, siellähän teillä tässä -tapauksessa olisi ollut paras vaikutusala?" - -Jerupkow koetteli kaikin voimin pysytellä levollisena ja vastasi: - -"Tosin kyllä en tarvitseisi vastata tuollaiseen kysymykseen, joka -osoittaa uteliaisuutta, mikä ei ole oikeutettua; tahdon kumminkin tehdä -teille mieliksi, hyvä herra. Tällaisesta kohteliaisuudesta tulee minuu -myöskin kiittää ulkomaalla oloani", lisäsi hän pisteliäästi, mutta -jatkoi sitten rauhallisella ääuellä. "Niinkuin ehken tiedätte, perin -isältäni, joka kuoli noin vuosi sitten, suuren maatilan, joka rajoittuu -enoni tiluksiin. Pian havaitsin että oli välttämätöntä ottaa hoito -omiin käsiini, koska huomasin että pehtori, jolla oli ollut ylijohto, -olikin suuri roisto. Ulkomaatahan en millään tavalla voisi hyödyttää, -sillä siellähän ne jo omistavat noita etu-oikeuksia, jotka minua niin -suuresti ovat innostuttaneet; vaikutusalaa voin siis löytää ainoastaan -täällä isänmaassani." - -"Ah! te kait aiotte pyrkiä tsaarin neuvonantajaksi?" kysäsi herra -Gladkoi pilkallisesti, kiihoittaen siten hengenheimolaistensa -naurunhalua. - -"Minun suunnitelmani ovat kohtuullisia", vastasi Jerupkow vaivalla -hilliten mieleukuohuaan. "Tahdon antaa naapureilleni hyvän esimerkin -siten, että lahjoitan maa-orjilleni vapauden ja teen heidät vapaiksi -talonpojiksi." - -Bojaarit purskahtivat raikuvaan nauruun, ainoastaan Gladkoi vastasi -kiukkuisasti: - -"Luuletteko todellakin, että me tilanomistajat sallisimme sellaista -hulluutta? Minä puolestani en ainakaan saisi rauhaa, ennenkuin teitä -vastaan nostettaisiin kanne talonpoikien kiihoittamisesta. Siperia -olisi silloin varmaankin osanne." - -Syvä puna levisi Jerupkow'in kasvoille, ja vaikka hän ponnisteli -kaikkia voimiaan pysyä rauhallisena, vapisi hänen äänensä sittenkin -sisällisestä liikutuksesta, kun hän vastasi: - -"Ryhtykää vaan oikeudenkäyntiin, hyvä herra. Se tulee teille ainoastaan -maksamaan suuria rahasummia ilman että te sillä mitään voitatte, sillä -olen ensiksikin yksivakainen isäntä omalla maatilallani, toiseksi -kuuluvat talonpojat _minulle_, ja tämän maan lakien mukaan on minulla -täysi hallinto niitten yli, ja vielä kolmanneksi ei kukaan mahtane -löytää mitään epäoikeutettua siinä, että seuraan jalon keisarini -esimerkkiä." - -Nämä perusteet olivat niin päivän selviä ja kiihoittivat sentähden sitä -enemmän bojaareja; mutta Jerupkow ei välittänyt näiden herrain -suuttumuksesta, vaan jatkoi hämmentymättä: - -"Minusta tuntuu hyvin tuhmalta, että nostatte riitaa tästä sen miehen -kodissa, jonka jalo luonne on antanut teille loistavan esimerkin -kristillisestä ihmisrakkaudesta, ottamalla perheeseensä maaorjan pojan -ja antamalla hänelle saman kasvatuksen kuin omalle lapselleen." - -"Älkäämme puhuko siitä", sanoi ruhtinas tähän, nousten tyytymättömänä -istuimeltaan ja alkaen kävellä salissa edes takaisin kädet selän -takana. - -"Päinvastoin, rakas ruhtinas", huusi herra Gladkoi, "puhukaamme vaan -tästä asiasta -- minä pyydän -- tätä juuri olen monta kertaa aikonut -ottaa puheeksi. Meidän kunnioitettu ystävämme", hän kääntyi nyt -vieraitten puoleen, "on antanut kauniin esimerkin jalomielisyydestään -ottamalla tämän saman Iivanan kasvatikseen, mutta minä olen täysin -vakuutettu siitä, että hän ennemmin tai myöhemmin tulee sitä katumaan. -Raakuus pistää esiin jokaisessa noissa perityissä ihmisissä ja -ainoastaan solmupiiskan avulla on mahdollista pitää heitä kurissa -ja nöyryydessä. Varmaan tulee tämä sama Iivanakin suurella -kiittämättömyydellä palkitsemaan arvoisaa ystäväämme, sillä poika ei -ole rahtuakaan vertaisiaan parempi. Suvaitkaa, rakas ruhtinas, -sopivassa tilaisuudessa muistella näitä minun sanojani." - -Nyt oli Shestokowin hyvä tuuli kokonaan hävinnyt; Gladkoin sanat olivat -tehneet häneen syvän vaikutuksen, myös myönsi hän itselleen, että hän -oli ottanut taloonsa tuon Iivanan vähemmin jalomielisyydestä, kuin -oikusta, joka perustui poikansa Michaelin mieltymykseen tuohon -leikkitoveriin. - -Ruhtinaan painostava mieliala tarttui vähitellen koko seurueesen, ja -kaikki erosivat aikasemmin kuin aiottu oli. Jerupkow sai osakseen -ainoastaan kylmät jäähyväistervehdykset bojaareilta, ja kun hän samaten -kohta jätti hyvästinsä enolleen, sanoi tämä hänelle: - -"Sinä olet varomaton haaveilija ja tekisit viisaasti, jos koettaisit -tehdä mitä vaan voit poistaaksesi tuota epäedullista vaikutusta, minkä -olet jättänyt ensimäisellä esiintymiselläsi meidän piirissämme tuon -erkanevan ajatussuuntasi tähden. Me elämme Venäjällä emmekä Saksassa, -Ranskassa tai Englannissa, me olemme täällä tekemisessä sellaisten -ihmisten kanssa, joita ainoastaan nuora ja piiska voipi kasvattaa. Joka -toisin ajattelee, se on narri! Hyvästi!" - -Jerupkow oli kuin pilvestä pudonnut ja erosi täynnä hämmästystä enonsa -talosta, jonka luonteesta hänellä oli ollut aivan toisellaisia -ajatuksia. - - - - -II - -Valkeita orjia. - - -Kesä oli loppumaisillaan. - -Nuo laajat pelto- ja niittyalat, jotka kuuluivat ruhtinaan suureen -maatilaan, olivat aivan sileät, niiltä kun oli riistetty kaikki heidän -kaunistuksensa, sillä elon-korjuun aika oli ohitse. Talonpoikien -kasvoista ei loistanut tuo iloinen tyytyväisyys, jota aina huomataan -maamiehessä, kun peltojen sadot ovat onnellisesti korjatut. Vuoden tulo -oli tällä kertaa huono ja tuo niukka sato ei voinut suojella heitä -nälkää ja hätää vastaan. Sentähden odottivat nuo raukat pelvolla talven -tuloa. - -Ylellistä elämää venäläinen talonpoika ei koskaan vietä, kantoipa -pellot vaikka kuinka runsaita satoja, niin täytyy hänen luovuttaa -suurimman osan siitä isännälleen, sillä mitä vähemmän hän jääpi itse -pitämään, sitä kuuliaisempana häntä pidetään venäläisen käsityksen -mukaan. Mutta jos sattuu tällaisia katovuosia kuin tämä, josta nyt -tässä luvussa puhumme, muodostuu talonpoika-raukkojen surkea kohtalo -vielä kurjemmaksi. Tilusherra ja pehtori eivät välitä siitä mitään, -vaan vaativat talonpojilta veroa (obrok), ja onneton se raukka, jolta -vielä on jäänyt maksamatta! Silloin raatelee solmupiiska hänen selkänsä -ja tekee hänestä usein raajarikon eli tappaa hänet -- yksi sielu -enemmän tai vähemmän, se ei paljon tunnu rikkaalle tilanomistajalle. - -Ruhtinas Shestokow oli poikansa ja Iivanan kanssa saapunut -tiluksilleen. Tämä korkea herra oli muutenkin huonolla tuulella, eikä -se suinkaan siitä parantunut, kun pehtori ilmoitti, että vuoden tulo -oli huonompi kuin mitä oli voitu odottaa. - -Otsaansa rypistäen hän sanoi pehtorilleen: - -"Mitä veroon tulee, niin täytyy meidän kaikella ankaruudella sitä -vaatia. Tähän on minulla erityiset syyt, ja tarkoitus matkallani tänne -tiluksilleni on kaksinkertainen." - -Hän sytytti piippunsa ja heittäytyi nojatuoliin, joita tässä komeasti -sisustetussa huoneessa oli pitkin seiniä ja ikkunoita. - -Vouti pysytteli niin etäällä kuin kunnioitus vaati ja odotti -kärsivällisesti, siksi kun ruhtinas suvaitsi jatkaa: - -"Pääkaupungissa kiertelee kaikellaisia huhuja sisareni pojasta -Jerupkow'ista, joka on luopunut seuraelämästä ja vetäytynyt -tiluksilleen. Hänen maatilansa rajoittuu minun tiluksiini. Hän on siis -aina silmiesi edessä. Mitä tiedät minulle hänestä kertoa?" - -Tämä kysymys saattoi nähtävästi voudin hämilleen. Näkyi selvään, että -hänellä oli paljonkin kerrottavaa Jerupkow'ista, mutta ett'ei hän -uskaltanut puhua totuutta. - -"Kursailematta", huusi ruhtinas kärsimättömästi. "Sano vaan kaikki mitä -tiedät sisareni pojasta, ja ett'ei tämä kävisi sinulle vaikeaksi, -tahdon sanoa, etten minä, huolimatta läheisestä sukulaisuudesta, ole -niinkään hyvissä välissä Jerupkow'in kanssa. Hän on mieletön -haaveilija, jonka kanssa en tahdo olla minkäänlaisissa tekemisissä." - -"Siinä on teidän armonne aivan oikeassa", jatkoi vouti hengittäen -helpommin. "Sillä ainoastaan se, joka on järkensä kadottanut, voi -menetellä niinkuin herra Jerupkow." - -"Vai niin", keskeytti ruhtinas toivehikkaasti, "nuo Pietarissa -kiertelevät huhut perustuvat siis tosiseikkoihin! Puhu siis mitä -tiedät!" - -"Heti kun herra Jerupkow oli saapunut tänne", alkoi vouti -tiedonantojaan, "oli hänen eusimäinen tehtävänsä ajaa pois kaikki -päällysmieheusä, mikä teko herätti yleistä hämmästystä ja oikeutettua -suuttumusta, sillä olivathan ne kunnon miehet tehneet kaikkea, -mitä vaan olivat voineet, pitääkseen talonpoikia kurissa ja -kuuliaisuudessa." - -"Jättäkäämme näitten herrojen kunnollisuus ja rehellisyys omaan -arvoonsa", keskeytti ruhtinas ivallisella hymyllä. "Mitä sitten! -- -jatka." - -"Herra Jerupkow muutti komeat pukunsa talonpoikaiseen vaatetukseen, ja -hoiti itse siitä lähtien tilansa hallintoa. Kaikki on nyt muuttunut. -Tallit ja ulkohuonerakennukset rakennettiin uudelleen, ja uusi kartano -pystytettiin, jonne sijoitettiin maanviljelyskoneita, joita vähitellen -hankittiin. Olipa oikein naurettavaa nähdä, miten hänen talonpoikansa -töllistelivät noita kummituksia, joiden tarkoitusta hän koetteli heille -selittää. Siellä oli öljykaakkujen pusertaja, nauriin ja perimain -huuhtomakone, nauriin leikkuu- ynnä puserrinkone, silppukone, kylvykone -ja -- --" - -"Lopeta jo", huusi ruhtinas pitäen korviaan. "Tuollaisista uutuuksista -en tahdo mitään tietää. Mihinkä tarvitsemme koneita täällä Venäjällä? -Meillähän on taloupoikamme. Se vielä puuttuisi, että annettaisiin -kaikki maatyöt koneitten tehtäväksi! Tuollaista kutsuisin laiskuuden -saarnaamiseksi! Vai mitä, -- jatka!" - -"Kohta tämän jälkeen luovutti herra Jerupkow jokaiselle maa-orjistaan -kappaleen maata, jonka hän vapautti kaikesta verosta." - -Shestokow polki jalkaa ja vihan liekki leimusi hänen pienistä -silmistään. - -"Tietysti kerskailivat tämän herran alustalaiset noista suurista -suosion osoituksista, ja herättivät luonnollisesti meikäläisten -kateutta, jotka rupesivat töissään laiskottelemaan." - -"Kyllä hän vielä saa sen tietää", huusi ruhtinas. - -"Laiskurit ovat saaneet jo palkkansa", vastasi vouti hymyillen, -"Selkänsä saivat kyllin tuntea solmupiiskaa." - -"Aivan oikein", nyökäytti Shestokow myöntäväisesti. - -Vouti jatkoi: "Kuitenkin täytyy minun myöntää, että olen ollut -vaikeassa asemassa. Herra Jerupkowin periaatteet eivät sovellu meidän -oloihimme, ne kiihoittavat vaan talonpoikia kapinaan. Voitteko -ajatella, teidän armonne, että hän on ottanut opettajan, joka -talonpojille opettaa sisälukua, kirjoitusta ja laskentoa!... Sitä -paitse on hän vielä kehoittanut naapuritiluksien maa-orjia tulemaan -hekin tähän kouluun!" - -"Hän lie tullut aivan hulluksi", pauhasi Shestokow rientäen aivan kuin -mielipuoli edestakaisin huoneessa. "Minun maa-orjistani ei yksikään saa -tätä kehoitusta seurata, tai pieksetään häntä siinä paikassa -kuoliaaksi." - -Lyhyen vaiti-olon jälkeen alkoi vouti uudelleen: "Tuntuu minusta hyvin -ikävältä, että minun täytyy lisäämällä tiedonantojani enentää Teidän -armonne oikeutettua suuttumusta." Ruhtinas katsoi odottavasti häneen ja -tiuskasi lyhyesti: "Noh -- mitä vielä?" - -"Jerupkow on nyt näinä päivinä antanut julistuksen, jossa hän lupaa -maa-orjilleen vapauden, jos vaan käyttäytyvät moitteettomasti ja -osoittavat kiitettävää ahkeruutta!" - -"Siis totta kuitenkin", kaikui Shestokow'in huulilta. "Ja minä kun en -tahtonut uskoa tätä huhua!" - -"Kuinka vaarallisia seurauksia tällaisista ajattelemattomista toimista -tulee olemaan kaikille naapuri-tilan omistajille, sen ymmärtää Teidän -armonne kyllä. Meidän maa-orjiemme tyytymättömyys kasvaa kasvamistaan, -uskaltavatpa jo äänekkäästi napista ja minun täytyy sanoa suoraan, -että olen todellakin iloinen nähdessäni teidän armonne täällä -tiluksillanne!" - -"Tyytymättömät saavat pian tehdä tuttavuutta herransa kanssa", huusi -Shestokow ja viskasi hollantilaisen piippunsa niin, että se meni -pirstaleiksi. - -"Ilmoita minulle tyytymättömien nimet ja tahdon sitten määrätä -rangaistuksen." - -"Aivan oikein, teidän Armonne!" - -"Veroa tulee tällä kertaa vaatia erityisellä kovuudella", jatkoi -ruhtinas, "ei ketään armahdeta -- ei armoa, ei anteeksi antoa!" - -"Paitse useammilla talonpojilla, on talouden hoitajalla Andreaksella -kokonainen säkki jyviä rästinä, näitä hän sai viime keväänä kylvöä -varten." - -"Hän on maa-orja hänkin samoin kuin muutkin talonpojat", kuului -Shestokowin vihainen vastaus, "siis tulee häntä kohdella samoin kuin -näitäkin. Ei mitään armoa, heidän tulee kaikkien saada tuntea herransa -ankaruutta." - -"Anteeksi, teidän armonne", sopersi vouti hämillään, "luulin näet -Andreaksen olevan jonkun poikkeuksen, koska -- koska --" - -"Tiedän kyllä, mitä aijot sanoa", lisäsi ruhtinas kiivaasti, "luulit -että hän oli poikkeus siitä syystä, että hän on tuon pojan isä, jonka -olen ottanut perheeseeni, -- mutta tämäkin jääpi niinkuin jo olen -sanonut, sama oikeus, sama rangaistus kaikille!" - -Sillä aikaa kuin tämä tapahtui herraskartanossa eli linnassa, niinkuin -sitä myös kutsuttiin, istui Iivana vanhan isänsä mökissä. Monta pitkää -vuotta oli kulunut siitä, kun hän viimeksi oli nähnyt tämän vanhan -kunnon miehen, sillä ruhtinaallinen perhe ei ollut, sen perästä kuin -se kesän alussa oli jäänyt Pietariin, käynyt tiluksillaan, vaan oli -tehnyt huvimatkoja muuanne. Sitä iloisemmin sykki Iivanan sydän, kun -hän Michaelilta kuuli, että ruhtinas aikoi tänä vuonna tehdä -tarkastusmatkan maahoviinsa, ja että hänen poikansa ja Iivana saisivat -seurata häntä sinne. Kova kaipaus vanhaan isäänsä heräsi yhä -valtavammin nuorukaisen rinnassa, samalla kuin Shestokovin tunteet -häntä kohtaan silminnähtävästi kylmenivät. Hyvin harvoin sai Iivana -enää ottaa osaa perheen juhlallisuuksiin, joista hän ennen ei koskaan -ollut poissa. Samoin sai hän nyt ani harvoin tulia perheen huoneisiin, -niin että hän useinkin viikkokausiin ei nähnyt ruhtinasta. Tuo -nuorukaisen entinen hilpeä luonto, samoin kuin hänen hullunkuriset -sukkeluutensa tuntuivat Shestokowista kiusallisilta, ja kun hän ennen -oli sydämmellisesti nauranut Iivanan hauskoille havainnoille, rypisti -hän nyt sen sijaan vihaisesti otsaausa ja käänsi nuorukaiselle -selkänsä, eli moitti hän häntä sopimattomasta käytöksestä. - -Seuraus tästä oli, että tuo ennen niin iloinen Iivana muuttui nyt -hiljaiseksi eikä voinut torjua mielestään pelkoa ruhtinasta kohtaan. -Hän ikävöitsi olentoa, joka häntä rakastaisi, ja kun hän ainoastaan -omalta isältään voi toivoa tällaista rakkautta, niin iloitsi hän -ajatellessaan sitä aikaa, jolloin heidän piti matkustaa maatilalle. - -Iivana ei ollutkaan erehtynyt, hänen vanha isänsä oli ylen onnellinen -nähdessään jälleen poikansa. Hän käytti joka joutohetkensä puhellakseen -nuorukaisen kanssa, kertoen hänelle äiti-vainajasta, jonka näköiseksi -Iivana nyt oli tullut. Kaksi asiaa suretti tätä hienotunteista -nuorukaista enin; ensiksi tuo suuri riippuvaisuus, jossa hänen isänsä -oli, ja sitten tuo kurja asunto, jossa hänen täytyi elää. Tuossa -pienessä tuvassa ei löytynyt muuta kuin yksi horjuva pöytä, kaksi -jakkaraa, penkki seinää pitkin, oven vieressä riippuva pata, nurkassa -vanha pyhimyksen kuva ja lähellä uunia kurjan kurja lavitsa, jolla tuo -vanha mies raukka nukkui. - -Kun Iivana tänään istui penkillä isänsä vieressä, ei hän voinut olla -tunteitaan ilmaisematta, vaan sanoi: - -"Kun vertaan omaa huonettani, joka minulla on ruhtinaan palatsissa, -tähän sinun kurjaan asuntoosi, niin tuutuu sydämmeni kovin raskaalta. -Minulla on kaikki mukavuudet, sen sijaan kuin sinun täytyy tulla -toimeen tässä kurjuudessa, vaikka sinun ikäsi jo vaatisi jonkunlaista -mukavuutta." - -"Älä siitä huolehdi, rakas Iivanani", vastasi hänelle vanhus iloisesti -hymyillen. "En ole koko elinaikanani muuhun tottunut. Onhan minun -kohtaloni monta vertaa parempi kuin noiden talonpoikas-raukkojen, ja -onhan minun mökkini oikea palatsi verrattuna noihin luoliin, joissa -näiden maa-orjien täytyy asua." - -"Maa-orja!" huudahti Iivana, ja hänen miettivä katseensa kohtasi maata. -"Hirmuinen sana -- sydämmeni seisattuu sykkimästä, kun ajattelen, että -oman isäni täytyy kantaa noita orjuuden kahleita." - -Vanha Andreas ei voinut käsittää tätä tuskallista tunnetta. Hän oli -lapsuudestaan saakka tottunut maa-orjuuteen eikä koskaan tullut -ajatelleeksikaan tarkemmin kohtaloaan. - -Hän tuskin itse tunsi ja tiesi oman kurjuutensa, sillä hän -- -niinkuin kaikki hänen onnettomat toverinsa -- oli vaipunut siihen -tylsämielisyyteen, joka kärsivällisesti kestää kaikki ja lohdutti -itseään sillä ajatuksella, että tuo onneton kohtalo ei millään tavalla -ollut muutettavissa. - -Iivana jatkoi vielä surullisia mietteitään, kun mökin ovi äkkiä -temmattiin auki, ja ruhtinas Shestokow voudin seuraamana astui sisään. -Pelko ja hämmästys kuvastuivat nuorukaisen kasvoissa, kun hän huomasi -herran vihaisen katseen ja samalla näki miten isänsä heittäytyi -polvilleen ruhtinaan eteen ja suuteli hänen nuttunsa liepeitä. Ennen -aavistamaton ylpeys heräsi Iivanan rinnassa, ja kaikin voimin hän -koetti voittaa sitä halveksimisen tunnetta, joka heräsi hänessä isää -kohtaan. - -"Miten voipi langeta polvilleen ihmisen edessä ja orjallisesti suudella -hänen vaatteitaan!" ajatteli nuorukainen itsekseen, tuntien samalla -kovaa halua kohottaa isää pystyyn. - -"Jumala teitä siunatkoon, Isä", huusi Andreas nöyrästi, "Minkä suuren -kunnian te minulle osoitatte, kun suvaitsette astua mökkiini -- siitä -kiitän Jumalaa ja tahdon rukoilla edestänne, Isäseni." - -Mutta tämä Isä, tottuneena näihin hyväilysanoihin, ei välittänyt -vähääkään maa-orjansa ilosta, vastasi vaan suuttuneena: - -"Mitä kuulen, Andreas? Sinä et ole vielä tuonut takaisin sen säkillisen -jyviä, joka sinulle annettiin kylvöä varten?" - -"Oi rakas Isäni", vaikeroi vanhus yhä vaan polvistuneena, "älkää olko -minulle vihainen siitä, vuosi on ollut huono, rakeet ovat turmelleet -peltoni ja jyvien asemasta sain leikata paljasta rikkaruohoa. Jumala ja -kaikki pyhimykset armahtavat kyllä meitä vielä ja siunaavat tulevan -vuoden. Silloin annan teille Isäni, jyvänne kaksinkertaisella mitalla -takaisin." - -"Eihän sinun peltosi ole ainoa, joka on turmeltunut", vastasi Shestokow -äreästi, "ja kuitenkin maksavat veljesi sen veron, minkä heidän tulee -maksaa. Sinua kohtaan on osoitettu erityistä armoa, kun on annettu -sinulle siemen-jyviä, ja nyt olet niin hävytön, ett'et tahdo täyttää -velvollisuuttasi, onko tämä kiitollisuutta?" - -"Ole armollinen, Isäni, ja osoita armeliaisuutta samoin kuin tuo hyvä -herra Jerupkow tuolla naapuritilalla, hän joka katovuosina vapauttaa -maaorjansa veroista." - -"Ahaa, sillä äänelläkö se lintu nyt laulaa?" huusi Shestokow -raivostuneena. "Joko tuo vapauden pyörre on saanut sinutkin valtaansa? -Sinä kirottu kansa! Selkäänne teidän pitää saada. Teitä täytyy piestä -raajarikkoiseksi. Sitä te tarvitsette... mutta ei minkäänlaista -vapautta... vapautta teille muka...! Odottakaa, kyllä minä teille -näytän." Näin sanoen kohotti ruhtinas nyrkkinsä ja antoi sen niin -voimakkaasti pudota polvistuneen vanhuksen paljaalle päälaelle, että -tämä pyörtyneenä kaatui maahan. - -Hetken aikaa seisoi Iivana jäykkänä kauhistuksesta, sitten hyökkäsi hän -tuon julmurin päälle, joka oli uskaltanut lyödä hänen vanhaa isäänsä. -Hän oli vähällä menettää tajuntansa, eikä tiennyt millä tavalla hän -saisi tuon häväistyksen kostetuksi. Silloin sai ruhtinaan vihastunut -katse hänet lumotuksi, hänen kohotetut nyrkkinsä painuivat voimattomina -alas, hän hoiperteli seinää kohden, ja taisteli turhaan tuota tuskaa -vastaan, joka oli vähällä särkeä hänen sydämmensä. Iivana olisi -tahtonut raivota, mutta hänen äänensä ei ottanut totellakseen, ja nyt -kuuli hän ruhtinaan tylyn kysymyksen, jonka hän hänelle huusi: - -"Noh, poika, mitä merkitsee tämä kummallinen käytös, häh?" - -Silloin hän jälleen tointui ja koetti rohkaista itseään; ja kun tämä -hänelle kovan taistelun jälkeen onnistui, alkoi hän alussa hiljaa, -mutta sitten yhä enemmän kiihtyneellä äänellä: - -"Teidän armonne on osoittanut minulle paljon hyvää. Teitä yksin saan -kiittää siitä sivistyksestä, joka oikeuttaa minua opiskelemaan -yliopistossa. Te, te se olitte, joka kohotitte minut alhaisesta -asemastani, ja voin kyllä sanoa, että isällisesti olette minusta huolta -pitänyt. Näitä hyviä tekojanne en koskaan tule unohtamaan. Yhtä vähän -unohdan sitä, mitä nyt teitte vanhalle isälleni. Tämä teko eroittaa -meidät ainiaaksi, sillä olisinhan kehno poika, jos hetkeäkään viipyisin -sen miehen kodissa, joka näin raa'alla tavalla on häpäissyt isääni. -Sentähden jääkää hyvästi, ruhtinas Shestokow, ja vielä kerran, kiitos -teille kaikesta hyvyydestänne minua kohtaan!... Nyt lähden ulos avaraan -maailmaan, luottaen siihen ettei hyvä Jumala minua raukkaa hylkää, vaan -soisi minulle vielä sellaisen aseman, eitä olisin tilaisuudessa -lunastaa teiltä isäni ja ottaa hänet luokseni... jääkää hyvästi!" -Näillä kyynelten tukahduttamilla sanoilla syöksyi Iivana ulos ovesta, -mutta ruhtinas huusi hänen jälkeensä mahtavalla äänellä: "Seis!" Jos -Shestokow'ia vähänkään tunsi ja nyt nuorukaisen puhuessa häntä -tarkasti, huomasi heti, ett'ei hänen pienten silmiensä räpytys ja hänen -kasvojensa hermostunut värähdys ennustanut mitään hyvää, Iivanakin -hämmästyi, ja Shestokow'in käheä ääni tuntui hänestä aivan vieraalta. - -"Sinä tahdot lähteä ulos maailmaan, poika." Näin alkoi ruhtinas -rauhallisella äänellä, joka ennusti myrskyn tuloa. "Oletko saanut minun -myönnytykseni siihen?" - -Iivana näytti hämmästyneeltä ja vastasi: "Minkätähden pitäisi minulla -olla siihen teidän armonne lupa, kun minä erkanen teidän talostanne -ettekä ole minun holhojani?" - -"No, no", jatkoi ruhtinas ja hänen äänensä rauhallisuuteen sekoittui -jotain pilkallista, "sellaisesta holhojatoimesta kiittäisinkin: Ei -tarvittane aina vaan isän tai holhojan lupaa, kun nuori mies tahtoo -mennä ulos avaraan maailmaan, tarvittanee myös välistä hänen -_Herransakin_." - -Tähän ivaan liittyi nyt vielä pilkkakin ja raaka ilkkuminen, joka -tuntee uhrinsa voimattomuuden ja iloitsee sen hämmästyksestä. - -Iivana pyyhkäsi kädellä silmiänsä, ikäänkuin hän olisi tahtonut -karkoittaa hirveätä unikuvaa; suuresti epävarmana hän kysyi: - -"Teidän armonne puhuu eräästä _herrasta_, -- minä puolestani en tunne -muuta Herraa kuin Jumalan; sillä en ole vielä antautnnut kenenkään -palvelukseen." - -Nyt laukesi rajuilma; salamat säihkyivät Shestokow'in pienistä -silmistä, hänen karkea äänensä jymisi kuin ukkonen: - -"Maa-orja ei voi antautua kenenkään palvelukseen, sinähän kuulut -perintönä kulkevien ihmisten luokkaan ja sinun herrasi olen minä, -ruhtinas Platon Shestokow!" - -Iivana parka! Hän tuijotteli tuskaa täynnä puhujaan, ikäänkuin karitsa -jalopeuraan, kun hän sen käpälien alla väänteleksen. Suonenvedon -tapaisesti kohoili ja laski hänen rintansa, kunnes hillitön epätoivon -huudahdus puhkesi ilmi ja hän virkkoi: - -"Kaikkien pyhimysten kautta, ruhtinas Shestokow, älkää valheella -koettako pettää minna nuorukaisparkaa, -- varmaankin te laskitte -leikkiä minun kanssani, minua peloittaakseune, tuottaaksenne minulle -tuskaa, sentähden että katseleisin teidän isälleni tekemänne -häväistyksen lievemmässä valossa, -- maa-orja, oi minun Jumalani, ei, --- ei, sitä en ole, sitä en voi olla, sillä juuri se että olette -ottanut minut taloonne, oman perheenne piiriin, todistaa jo että olette -minut vapaaksi julistanut!" - -Iivana kiinnitti katseensa sen miehen huuliin, josta yksin hänen -kohtalonsa ratkaisu riippui. Kuumeesta palavana odotti hän vastausta ja -hänen mielensä jännitys lisääntyi lisääntymistään, kun ruhtinas -viivytteli vastaustaan, ikäänkuin ilkkuen nuorukaisen odottamattomalle -hämmästykselle. - -Vihdoin avasi Shestokow huulensa, mutta ainoastaan julistaaksensa -odottavalle Iivanalle hänen kuolemantuomionsa, sillä niin kuului -loppupäätös, että hän oli ruhtinaan maa-orja. - -"Olen tosin tehnyt tyhmyyden", jatkoi barin, "kun kohotin sinut säätysi -loasta, osoitin sinulle ylin määrin hyvyyttä ja annoin sinulle -sellaisen kasvatuksen, joka ei sovellu perintönä kulkevalle ihmiselle, -sillä silloin kohoavat hänen karvansa ja hän pöyhisteleikse, niinkuin -sinä nyt teet. Mutta toisin se tulee vastedes olemaan ja solmupiiska -tulee opettamaan, että sinulla on herra, jolla on rajaton valta sinun -ylitsesi. Sinä olet minun orjani, minun _Kreposnoi_ (perintöihmiseni), -jonka ruumis ja sielu ovat minun omaisuuttani!" - -Iivanalle kävi hengitys ahtaaksi, hänen kätensä hapuilivat ilmassa, ja -hänestä tuntui ikäänkuin hän olisi nähnyt vapauden enkelin, joka itkien -poistui, -- ja niinkuin äsken hänen vanha isänsä oli tehnyt, samalla -tavalla kumartuivat Iivanankin polvet sen miehen edessä, joka oli hänen -sielunsa herra, ja hän tarttui hänen vaatteensa liepeihin, itseänsä -halveksimatta, ja hartaudella, joka olisi voinut kiveäkin liikuttaa, -huusi hän nöyrästi rukoellen: "Olkaa armollinen, ruhtinas Shestokow, -älkää olko julma minua kohtaan! Pappi on minulle uskontotunnilla -opettanut, että ihmisen korkein pyrintö olkoon pyrkiä Jumalan -kaltaiseksi, kilvoitella hänen kanssaan äärettömissä hyvissä töissä ja -laupeudessa. Myöskin teille, ruhtinas Shestokow, on tämä kehoitus -lausuttu, sillä tekin olette ainoastaan ihminen, jos kohta aatelismies -ja äärettömän rikas. Oi, pyrkikää tekin tätä korkeinta tarkoitusperää -kohti ja osoittakaa laupeutta; lausukaa se suloinen sana, joka minut -vapaaksi tekee, joka minut itselleni antaa takaisin! Te nimitätte monta -sataa sielua omiksenne, mitä merkitsee teille, jos te omistatte jonkun -enemmän tai vähemmän, ja ajatelkaa vielä, että minä sen sivistyksen -kautta, jonka olette minulle antanut, kaksinkertaisesti tulisin -onnettomaksi, jos te pysytte päätöksessänne, että minä tunnen koko -laajuudessaan vapaussanan korkean merkityksen, kun se muille -maa-orjillenne on aivan vieras, he kun ovat tottuneet kahleisiinsa, -joita he elämänsä alusta asti ovat kantaneet. Sentähden vielä kerran: -osoittakaa laupeutta ja lahjoittakaa minulle armonne!" - -Sillä aikaa kuin Iivana puhui nämät sanat mitä hartaimmin rukoilevalla -äänellä, oli Shestokow ottauut esille taskukirjansa, johon hän -rypistynein otsin näkyi merkitsevän jotain vähäpätöistä. Nyt sulki hän -sen jälleen, astui muutamia askeleita taaksepäin ja lausui voudille: - -"Tuolle pojalle annettakoon peltomiehen puku ja pantakoon tähän -työosastoon. Minä käsken sinua pitämään häntä kovalla, että hän pian -nöyrtyisi. Neljäntoista päivän kuluttua jätät aina minulle tietoja -hänen käytöksestänsä ja ahkeruudestaan, jonka perästä sinä minulta saat -käskyn joko häntä rangaista tai sillä palkita, että hän saa jotain -vähemmän halpaa työtä toimitettavakseen. Mitä Andreakseen tulee, niin -jättäköön hän neljäskolmatta tunnin kuluessa ohrasäkin takaisin, muuten -saakoon hän maistaa solmupiiskaa, ja otettakoon hänen pelto-osansa -takavarikkoon." - -Luoden ilkeän katseen isään ja poikaan, kääntyi Shestokow ovelle -ansaiten täten täydellisesti nimityksen "hirmuinen." Hän kuuli Iivanan -kimeän kiljahduksen ja vanhan miehen kirouksen, mutta sitä hän ei -ottanut huomioonsa, vaan palasi linnaan lähteäkseen vielä samana -päivänä poikansa Michaelin kanssa takaisin pääkaupunkiin. - -Tämä hänen urhotyönsä tuli pian tunnetuksi ja saapui myöskin Jerupkowin -korviin, ja vaikka eno ja sisarenpoika eivät eläneet hyvässä sovussa, -läksi Jerupkow kumminkin ruhtinaan asunnolle, sillä hänestä oli rakkaus -lähimmäistä kohtaan asetettava korkeammalle, kuin oma inhimillinen -ylpeytensä. Hän otti Iivanan asian innolla omakseen, johdatti -hirmuvaltaisen enonsa mieleen mitä liikuttavimmalla tavalla, että hän -kaksinkertaisesti oli rikkonut nuorta ihmistä vastaan siten, että hän -ensiksi oli antanut hänelle sivistyneen kasvatuksen, ja sitte sysännyt -hänet takaisin maa-orjuuden kurjuuteen ja siis murtanut neron, joka -epäilemättä tieteen palveluksessa olisi jotain arvokasta saanut aikaan. - -Ruhtinaalla oli ainoastaan pilkallinen nauru vastauksena, ja antoi hän -vielä sisarensa pojan tietää, että hän piti häntä intoilijana, joka -ennemmin tai myöhemmin oli hourulaitokseen vietävä. Vihdoin sanoi hän -myöskin Jerupkow'lle kuivasti, ettei hän uudistaisi käyntejänsä, sillä -hän ei tahtornit olla hänen kanssansa minkäänlaisissa tekemisissä. - -"Gladkoin ennustus", hän lisäsi tähän, "on käynyt toteen, ja tämän -Iivanan raakuus on puhjennut ilmi, niinkuin kaikissa perintönä -kulkevissa ihmisissä, joskohta hän kuinka kauan tahansa on elänyt -paremmissa seuroissa. Gladkoi on osoittautunut tarkka-älyiseksi -ajattelijaksi, ja minä pidän viisasten ihmisten seuraa parempana kuin -narrien." - -Jerupkow kärsi tämän loukkauksen, kun hänellä ei muuta tarkoitusta -ollutkaan kuin pelastaa yksi ihmissielu perikadosta. Hän tarjosi -ruhtinaalle Iivanan lunnaaksi melkoisen summan, mutta sekin keino -petti, ja karvaalla mielellä jätti jalo mies julman sukulaisensa. -Ainoa, jonka hän voi tehdä huojentaaksensa isän ja pojan asemaa, oli -antaa vanhalle Andreakselle ne varat, jolla hän voi tyydyttää -armottoman herransa vaatimuksia. - -Saman päivän iltana ajoi ruhtinaan komeat matkavaunut maantietä myöten -pois maahovilta, ja nuori ihmisraukka, peltomiehen likaisessa puvussa, -seurasi kauan silmillään kiiltäviä ajopeliä, tarttuaksensa sitte -uudelleen kuokkaansa, jolla hän jatkoi työtänsä hajoittamalla kovia -maakokkareita vainioilla. - - - - -III - -Talvipalatsissa. - - -Toisella rannalla Nevajokea, joka jakaa Pietarin kahteen osaan, kohoaa -jättiläisrakennus, jonka pinta-ala käsittää noin 8000 neliömetriä. Se -on keisarillinen palatsi, niin kutsuttu talvipalatsi. Rakennuksen -ulkonainen komeus jatkuu sen sisäpuolellakin. Suuremmoiset -marmoriportaat johtavat moniin juhlasaleihin, joitten joukossa tuo -valkeasta marmorista rakennettu Pyhän Yrjön sali sekä vuoden 1812 sodan -kenraalien ja sotamarskien kalteri ovat ensi sijaan asetettavat, jota -vastoin tavallisen suuressa huoneessa ylimmäisessä kerroksessa -säilytetään kruunun katleudet, joitten joukossa valtikka varustettu 195 -karaattia painavalla timantilla, jonka keisarinna Katharina kerran osti -500,000 ruplalla. Talvipalatsin koko rakennustyyliä vastaa täysin sen -sisustus, niinkuin myöskin tuo ylellisesti koristettu kabinetti, johon -me nyt lukijaa johdatamme, kyllin osoittaa. Seinien koristustapa, -huonekalut ja sadottain pientä rihkamaa, kallisarvoisista vaaseista -alkaen pienempään pikku esineesen asti, osoittavat Ludvig XIV -aikakauden taidesuuntaa, ja tuo omituinen näkinkengän muoto, joka tälle -rakennussuunnalle on antanut nimensä, astun joka paikassa silmiin. - -Tuo uhkea ja upea huone näytti melkein kantavan liian raskaan taakan ja -tuo ääretön joukko pehmoisia pieluksia, koruompeluksia ja -muotitavaroita antoivat sille naisen asuinhuoneen luonteen. Näitten -seinien sisällä ei kumminkaan vallinnut mikään naisellinen olento, -päinvastoin oli se aiottu mitä vakavinta työtä varten, sillä meillä on -nyt edessämme keisari Aleksanterin luku- ja työkabinetti. - -Oli aikainen aamuhetki, mutta jo istui tsaari upean kirjoituspöytänsä -ääressä edessään lukematon kasa kirjeitä ja anomuskirjoja, jotka kaikki -odottivat vuoroansa. Keisari Aleksanteri ei kumminkaan kääntänyt -silmiänsä näihin papereihin, vaan kiinnitti ne vakavasti erääsen -suureen, avattuun kirjaan, -- kirjojen kirjaan --, jota kielessämme -yksin sanoin Bibliaksi nimitetään. Jo monta ajaistaikaa sitte oli -keisari ottanut tavakseen joka päivä lukea pyhää raamattua, hän -kuljetti sitä mukanansa kaikilla matkoillansa aina ahkeroiden noudattaa -sen osoituksia, ja ne sanat, jotka hän tästä esimerkkiä ansaitsevasta -tavastansa lausui eräälle likeiselle ystävälle, kuvaavat niin -sattuvasti hänen sisällistä ihmistänsä, ettemme voi niitä jättää -lukijalle kertomatta. - -"Kauan aikaa sitte", -- kuului keisarin sanat -- "on Jumala -sydämmessäni herättänyt halun lukea raamattua ja rukoilla. Joka päivä, -vaikka minulla olisi kuinka paljon työtä tahansa, luen kolme lukua -pyhästä kirjasta, yhden profeetoista, toisen evankeleista ja kolmannen -epistoloista. Erittäinkin mielyttää minua psaltari. Sodassakin, kun -kanuunat paukkuvat telttani ympäri, en anna minkään hartauttani -häiritä. Kaiken harrastukseni panen minä asettaakseni elämäni, niinkuin -pyhä raamattu säätää, ja kaikkea tahdon välttää, mitä se kieltää." - -Elämänsä alkupuolella oli keisari Aleksanteri ollut maailmaan mieltynyt -mies, joka jo äidin maidossa oli imenyt halun huvituksiin ja -nautintoihin, kumminkaan hän ei oman tunnustuksensa mukaan niissä -löytänyt mitään tyydytystä. Valtaistuimen komeudessa ja loistossa hän -näki alusta pitäen vaan rasituksen ja kaikki nautinnot, jotka hän -etuoikeutetussa asemassaan niin helposti voi hankkia, eivät antaneet -hänelle mitään oikeata iloa. Turhaan hän koetti itseänsä huumata, hänen -omatuntonsa puhui mahtavammin kuin maailma ja riisti häneltä kaiken -rauhan. Taukoamatta hän ajatteli sitä hetkeä, jolloin hänen täytyisi -kuningasten kuninkaalle tehdä tili elämästään ja toimistaan, seutähden -hän päättikin muuttaa elämänsä. - -Eräs hovinainen, kreivitär Tolstoi, joka tunsi Aleksanterin sisällisen -tilan, ojensi hänelle iltana ennen hänen lähtöänsä Pietarista 1812 -paperin, jonka hän luullen anomuskirjaksi pisti taskuunsa. Kun hän -matkusti lakkaamatta ja kolme päivää perätysten oli vaatteissaan, hän -unhotti sen kokonaan. Valtakuntansa rajalla hän kuunteli erään piispan -saarnaa, joka tekstikseen oli ottanut Ps. 91: 13: "Sinä käyt jalopeuran -ja kyykäärmeen päällä, ja tallaat nuoren jalopeuran ja lohikäärmeen." - -Tämä saarna, jossa oli jotain profeetallista, herätti keisarin huomion. -Mutta kuinka suuri olikaan hänen hämmästyksensä, kun hän iltasilla -tarkasteli paperiansa ja löysi kreivittären jättämän, joka sisälsi -kopion samasta 91 psalmista. Hän luki sen syvällä liikutuksella ja -uskoi tässä ihmeellisessä sattumuksessa huomaavansa Jumalan osoituksen, -että hän edelleenkin vakavammin ajattelisi totista pelastustansa. Hän -sovitteli luetun itseensä ja huomasi jokainoan sanan sopivan häneeu. -Siitä hetkestä aina viimeiseen hengenvetoon asti kantoi hän kopion -tästä psalmista luonansa, oppi sen ulkoa ja luki sitä aamuin illoin -rukouksissansa, sillä valon säde oli hänen sieluunsa sattunut ja hän -havaitsi Jumalassa pelastajansa ja suojelijansa. - -Hänen sydämmensä hyvyyteen ja oikeudentuntoon katsoen oli tästä -lnonnollinen seuraus, että hän Jumalassa näki ei ainoastaan oman -turvansa ja linnansa, johon hän uskalsi, mutta myös kaikkien muittenkin -kanssaihmisten. Tämän psalmin kolmannen värssyn syvä ymmärrys, jossa -puhutaan, että Jumala pelastaa ne lapsensa, jotka häneen uskaltavat, -väijyvän paulasta ja vahingollisista ruttotaudeista, johdatti -jalomielisen hallitsijan henkisien silmien eteen maa-orjien surkean -kuvan, joitten orjuuden kahleet olivat häväistyksenä kaikelle -ihmisarvolle. Hänen halunsa ja pyrintönsä päätarkoituksena oli siitä -lähtien toivo murtaa nämä kahleet ja lakkauttaa maa-orjuus. -Valtakuntaansa kuuluvissa Itämeren maakunnissa oli se jo onnistunut, -mutta varsinaisen Venäjän aatelistossa kohtasi hän lujaa vastarintaa. -Siitä huolimatta hän ei luopunut aatteestansa päästä täälläkin -pyrintönsä perille ja sinä aamuna, jona meidän lukumme nyt alkaa, oli -hän taas ajatellut tätä syvä-aatteista kysymystä ja miettinyt niitä -keinoja ja välikappaleita, joihin oli ryhdyttävä, jotta hän lyhimmässä -ajassa pääsisi toivottuun tarkoitusperään. - -Hän painoi nyt hiljaa raamattunsa kiinni ja nojautui miettivänä -käsivarret ristissä tuoliinsa. Raskas huokaus vierähti hänen -huuliltaan, ja hänen lempeät silmänsä loivat suruvoittoisen katseen. - -"Kaikista Enropan hallitsijoista on minulle loistavin, mutta myös -vaikein tehtävä langennut osakseni", sanoi hän hiljaa itsekseen, "kun -minun valtioni sisällisissä oloissa on suurempi, ehkäpä poistamaton -epäkohta. Minun rakkahinta nuoruuden unelmaani, maa-orjuuden -lakkauttamista ei voida saada toteutumaan ilman ankaria mullistuksia, -joitten seurauksia on mahdoton edeltäpäin aavistaakaan. Mutta pahinta -on minulle se tosiasia, etten minä uskalla toivoa tässä asiassa kansani -sivistyneemmän osan kannatusta. Minun virkamieheni ovat esimiehiensä -hännänkannattajia, heidän alhainen palkkansa on märäntävä syöpähaava -valtiolaitoksessamme. Minä tiedän liiankin hyvin, ettei heistä kukaan -korkeimmasta alimpaan asti -- ole sellaisessa asemassa, että hän -rehellisenä miehenä voi elää palkastansa. Minä kuulun maailman suurien -joukkoon, minä kutsun itseäni koko Venäjän keisariksi, ja sittenkään -minä en voi mitään tässä asiassa auttaa. Armahda minua onnetonta, tämä -olisi käydä käsin ampiaispesään! Jokainen heistä on rikkaan -aatelismiehen palkkaama, joka hänelle paremmin maksaa, kuin hänen -keisarinsa, ja sentähden suosivat nuo pettyneet ihmiset näennäisiä -ystäviänsä ja jättävät minut pulaan." - -Kun Aleksanteri nyt nousi istuimeltansa, oli lempeys kadonnut hänen -kasvoiltaan. Jalo oikeutettu viha loisti hänen silmistään, ja katkeran -epätoivon äänellä hän lausui; "minulta puuttuu kaikki kannatus -aatteitteni toteuttamisessa!... Oi, joudun välistä aivan epätoivoon, -kun näen ympärilläni ainoastaan viheliäisiä oman voiton pyytäjiä, jotka -eivät valtion eduista huoli laisinkaan, vaan ainoastaan omaa etuansa -valvovat ja omaa onneansa onkivat." - -Hänen mielialansa katkeruus yltyi siihen määrään, että hän oli -taipuvainen ylenkatsomaan ja halveksimaan ihmisiä ja ihmisen -kutsumusta. Hän tunsi nyt itsensä sanomattoman onnettomaksi, mutta -kumminkin palasi lempeys hänen kasvoihinsa, kun kamaripalvelija astui -huoneeseen ja kysyi, josko hän sallisi päästää vanhan Ilian -puheellensa. - -"Yksi uskollinen tuhansien joukossa!" huusi keisari Aleksanteri, "hän -on minulle joka hetki tervetullut. Päästä sisään vanha vaari." - -Tämän nimityksen ansaitsi kyllä tsaarin vanha kuski, sillä Ilia oli -muhkea vanha mies, jonka rehellisistä silmistä vielä loisti nuoruuden -uljuus ja urhoollisuus. Hän oli kerran Austerlitsin luona, ensimäiuen -taistelu, jossa keisari Aleksanteri oli ollut mukana, pelastanut hänen -vapautensa ja henkensä, Tsaari oli aivan lähellä vihollisia suistunut -hevosensa selästä ja ollut vähällä joutua vankeuteen. Ilian -urhoollisuus, joka vanhana, venäläisenä sotamiehenä oli ollut -sotaretkellä mukana, oli hänet pelastanut tästä suuresta vaarasta, ja -vaikka keisari tahtoi hänelle osoittaa kiitollisuuttansa, hylkäsi -kumminkin tämä kunnon mies kaiken ylennyksen ja palkinnon, pyysi vaan -saada täytetyksi yhden ainoan elämänsä toivomuksen, se oli päästä hänen -majesteettinsa eusimäiseksi kuskiksi. Siinä asemassa oli hänellä tosin -everstin arvo, mutta Ilia huoli vähemmän tuosta arvosta, kuin kunniasta -saada pysyä rakkaan herransa läheisyydessä. Hän oli harvinaisen -uskollinen palvelija, ja Aleksanteri nimitti häntä täydellä syyllä -jalokiveksensä. - -"Mitä sinulla on minulle sanomista, isä Ilia", huusi hän iloisesti -vanhalle miehelle, kun tämä nyt astui huoneeseen ja asettui jäykkänä -asentoon. - -"Sire", alkoi Ilia kiinnittäen rehelliset silmänsä keisariin, "minulla -on sydämmelläni jotakin, jota en uskaltaisi lausuakaan, ellei -rinnassani asuisi vakaumus, että minun keisarini ja herrani on aivan -samaa mieltä." - -"Mikä so on, uskollinen Iliani?" vastasi hallitsija hyväntahtoisesti, -"avaa vaan sydäramesi minulle." - -Kun vanha isä näki, että tsaari oli suosiollisella mielellä, jätti hän -jäykän asentonsa, silitteli valkeata partaansa ja sanoi tuttavallisella -äänellä: "Minä olen pakoitettu puhumaan vähän laajaperäisesi, Sire, ja -täytyy siis pyytää teidän anteeksi antamistanne. Muutamia vuosia sitte -tutustuin sattumalta nuoreen ihmiseen, joka ijältään oli pojan ja -nuorukaisen välillä. Tuo reipas poika tuli minulle rakkaaksi, koska -minä hänessä havaitsin uskollisen ja avosydämmisen sielun; sellaiset -- -jos saan luvan sanoa, armollisin Keisarini ovat harvinaisia meidän -maassamme." - -Aleksanteri nyökäytti päätänsä surunvoittoisesti hymyillen ja vanha -Ilia jatkoi: - -"Myöhemmin kuulin, että minun nuori ystäväni kuului ruhtinas -Shestokow'in perheeseen, että hän oli erään hänen maa-orjansa poika ja -herransa perheesen otettu kasvatettavaksi saman ikäisen Michailowitsin -kanssa. Minun täytyy myöntää, että herra ruhtinaan teko ilahutti minua -kaksinkertaisesti, koska en voinut uskoa -- jos saan luvan sanoa -armollisin keisarini -- häneltä sellaista jalomielisyyttä." - -"No, isä Ilia", sanoi Aleksanteri äkkiä kummeksuen, "Shestokow on -ritari sanan kauneimmassa merkityksessä, hän nauttii yleistä suosiota, -ja minä uskallan vakuuttaa, että hän myös sen ansaitsee, hän on minun -täydessä suosiossani." - -Vanha taatto kohautti olkapäitänsä, asetteli kauhtanatansa ja näkyi -silminnähtävästi olevan epävarmana, josko hän jatkaisi tai olisi -jatkamatta. Tsaari teki lopun hänen epäileväisyydestään siten, että hän -mitä leppyisimmällä tavalla vaati häntä puhumaan suunsa puhtaaksi; -sitäpaitsi Ilia tiesi, kuinka paljon tsaari rakasti hänen -suorapuheisuuttansa. - -"Sydämmellinen kiitos, Sire", sanoi valkoparta huokeammin hengittäen, -"sitä suosiota tahdonkin käyttää. Ja miksi en sitä tekisi, seisonhan -minä armollisen keisarini edessä ja paitsi häntä ja Jumalata ei ole -mitään, joka on minun ylitseni. -- Niinkuin sanottu, iloitsin ja -ihmettelin ruhtinas Shestokowin jalomielisyyttä, kun minä tiesin, mikä -kova, ankara herra hän on maa-orjiansa kohtaan. Niin, niin, armollisin -Keisari", nyykäytti Ilia kiivaasti päätään, kun näki Aleksanterin -hämmästyneet kasvot. "Hirmuinen herra, joka sydammen sijalla kantaa -solmupiiskaa ja joka voipi yhtyä bojaarien vanhaan lauluun: Maa-orjani -on kuni koira, ja patukka on häntä varten, minä voin häntä ruoskia -mielin määrin, eikä hän voi sitä estää!... No, minä ajattelin, maan -päällä on kaikki mahdollista, miksi ei bojaarikin voisi itseänsä -parantaa ja osoittaa jalomielisyyttä. Mutta mitä sen perästä tapahtui -osoitti, etten kumminkaan ollut erehtynyt, ja että ruhtinaan -jalomielisyydestä ei voinut olla puhettakaan." - -"No?" kysyi keisari odottaen, kun Ilia kertomuksessaan teki pienen -pysähdyksen. - -"No niin, Sire", lisäsi vanha taatto äänellä, josta ei tiennyt, josko -hän iloitsi tai itki, "Iivana poikaa, -- niin on nuoren ystäväni nimi, --- on ruhtinas hyvin pahoin kohdellut." - -Ilia kertoi nyt tsaarille, joka tarkkaan kuunteli hänen sanojaan, -vaihteen Iivanan elämässä ja lopetti seuraavilla sanoilla: - -"Hyvä herra Jerupkow ei ole jättänyt mitään koettelematta, jolla hän -voisi lieventää nuorukaisraukan kohtaloa, mutta enon hirmuvalta ei -tunne rajoja, ja hän pysyy päätöksessään, varsinkin kun hän tietää, -että hän siten kovimmin pahoittaa lempeätä sisarensa poikaa, joka -tahtoo lakkauttaa talonpoikiensa maa-orjuuden. Jos siis kukaan maan -päällä voi auttaa tuota hyvää Iivanaa, niin on se ainoastaan minun -armollisin keisarini. Suositellakseni tuota poikaparkaa Teidän korkeaan -armoonne, olen ollut pakoitettu tulemaan tänne ja ottamaan rohkeuden -pyytää päästä teidän puheellenne." - -Tsaari oli taas istahtanut nojatuoliin ja luonut katseensa -miettiväisenä lattiaan. - -"Kuinka voipi ihmisten suhteen erehtyä!" sanoi hän puoliääneen. "Tämä -ruhtinas Shestokow näytti minusta jalomieliseltä ritarilta, joka -rikkauksiansa käytti huojentaaksensa kurjuutta maailmassa. Minä tiedän -että hän jalomielisellä tavalla on auttanut köyhiä aatelismiehiä -vaatimattakaan heiltä lainojansa takaisin." - -"Köyhiä _aatelismiehiä_, Sire", vastasi Ilia vilpittömällä, avonaisella -tavallaan, "sen minä kyllä uskon. Ensiksi hän sen tekee aatelisen veren -takia, joka virtaa näittenkin köyhien aatelismiesten suonissa, ja -toiseksi koska hän tietää että hänen jalomielisyytensä tulee tunnetuksi -ylhäisemmissä piireissä. Maa-orjan sitä vastoin, viheliäisen kurjan -talonpoikaisen sieluparan hän voisi nähdä nälkään kuolevan jalkojensa -juureen, eikä kumminkaan pitäisi itseänsä velvoitettuna tuolle raukalle -ojentamaan edes leipäpalaakaan. Luonnollista", lausui vanha taatto -purskahtaen pilkalliseen nauruun, "sellainenhan teko ei pääse meidän -keisarillisen herramme korviin, -- hahaha, -- ja perintönä kulkevan -ihmisen kanssa ei tarvitse paljon kursastella." - -"Se kovuus, jolla ruhtinas vaati sinun nuoren ystäväsi isältä -hänelle lainatun säkin ohria takaisin, todistaa kyllä sinun -väitteesi oikeuden", lausui tsaari vitkaan ja matalalla äänellä. -"Luottamuksestasi, hyvä vanha Iliani, kiitän, mutta" -- lisäsi hän -siihen huokaellen, -- "sinä luulet keisariasi mahtavammaksi kuin hän -onkaan. Minä en saisi tämän Iivanan hyväksi paljonkaan aikaan, vaikka -kutsuisinkin ruhtinaan luokseni ja puhuisin hänen omalletunnolleen, -sillä hän pysyisi lujana oman oikeutensa perustalla ja luultavasti hän -siirtyisi minun vihollisteni puolueesen, jolle ei mikään juoni ole -liian halpa, niin pian kun tulee kysymykseen vastustaa minun -mieli-aatettani, maaorjuuden lakkauttamista." - -Ilia oli kovin hämmästynyt; tuollainen voimattomuuden tunnustus hänen -keisarinsa suusta kohtasi häntä ikäänkuin salama kirkkaalta taivaalta. -Mutta äkkiä muuttui tuo surun ilme hänen ryppyisissä kasvoissaan, -veitikkamainen viekkaus loisti nyt hänen silmistään ja kummallinen -hymyily ilmaantui hänen kuihtuneille huulilleen: - -"Olkoon kaukana minusta tuottaa rakkaalle, keisarilliselle herralleni -mieliharmia muutaman nuorukaisraukan tähden", sanoi hän levollisena, -"sallikaa minulle vaan yksi ainoa kysymys, Sire. Ettekö usko, että tuo -ylpeä herra ruhtinas pikkuisen antaisi perään, jos hänestä -näytettäisiin toteen asia, joka olisi suorassa ristiriidassa sen -näennäisesti uskollisen ja nöyrän mielialan kanssa, jonka hän joka -päivä tuo keisarillensa näkyviin?" - -"Minä en ymmärrä puheesi tarkoitusta", vastasi Aleksanteri, "selitä -ajatuksesi selvemmin." - -"Sitä en voi, sitä en uskalla, armollisin Keisari", väitti vanha -halliparta, "ensin täytyy minun olla varma asiastani. Olenhan minä -ainoastaan ihminen, joka voipi erehtyä, jonka epäluulot ehkä -osottautuvat kokonansa vääriksi, sentähden pyydän että toistaiseksi -saan pitää salaisuuteni omanani." - -Ilian salaperäiset puheet olivat sen luontoisia, että ne lisäsivät -tsaarin hämmästystä ja kummeksumista; mutta kun hän tunsi vanhan miehen -itsepäisyyden ja jo edeltäkäsin tiesi, ettei tällä hetkellä voinut -hänen suustaan saada sen enempää lähtemään, jätti hän kyselyt sikseen -ja mukautuen vanhuksen ajatuksen juoksuun antoi hän seuraavan -vastauksen: - -"Jos voit saada minua vakuutetuksi jostakin ruhtinaan syyllisyydestä, -niin jätät minulle tietysti keinon käsiini, jonka voin käyttää -suosikkisi hyväksi, mutta minä olen vakuutettu, että minun muuten niin -älykäs Ilia isäni tällä kertaa on eksynyt metsätielle. Ruhtinas -Shestokow olkoon hirmuvaltias maa-orjiansa kohtaan, olkoon myös niiu, -ettei hänen sydämmensä tunne _lähimmäinen rakkautta_, sen minä voin -myöntää, -- mutta keisarillensa on hän uskollinen ja pitää hänen -puoltansa, sen minä tiedän ja siitä on minulla paraimmat todistukset." - -"Niinkuin sanottu", vastasi vanha isä hymyillen, "voin kyllä erehtyä. -Minun korkea keisarillinen herrani on aina osoittautunut armolliseksi -minua kohtaan, saanen tässäkin tapauksessa luottaa hänen hyvyyteensä." - -Aleksanteri katsoi kysyvänä puhujaan ja antoi hänelle merkin jatkaa. - -"Raha on se taikakalu, joka on niin monta kielenkahletta irroittanut ja -niin monelta salaisuudelta peitteen paljastanut. Vanha Ilia tarvitsee -tämän välikappaleen, jos hän tahtoo saavuttaa tarkoituksensa. Mutta -minun keisarillinen herrani, hänellä ei ole mitään, hän on niin köyhä -kuin kirkkorotta, hän ei ole elämänsä päivinä säästänyt, kun hän toivoi -voivansa tulla toimeen ilman kullatta. Mutta nyt hän tarvitsee tuota -mammonaa. Mistä päästä hän nyt alkaisi, saavuttaaksensa tätä -taikakalua?" - -Vanhan taaton kasvot loistivat niin viekkaina ja hänen silmänsä olivat -niin vilpittöminä luodut tsaariin, ettei tämä voinut nauruansa hillitä. - -"Oi sinä köyhä raukka", huusi Aleksanteri iloisesti, "sinä et tiedä -mitään keinoa ja sentähden et voikaan pistää ahjoon oikeata rautaa. Oi, -oi, sinun pitää yöt päivät arvella, ajatella, mistä löytäisit sen -rikkaan miehen, joka sinua voisi auttaa tästä ahdinkotilasta." - -"Se onkin vaikeata, Sire", nyökäytti veitikka vastaukseksi kääntäen -harmaata päätänsä kallelleen, "Minä olen kuitenkin iloinen, että -minulla on niin hyvä neuvonantaja kuin minun keisarillinen herrani." - -"Oikein", keskeytti Aleksanteri nauraen, "ja että tämä neuvonantaja -samalla myös omistaa sen taikakalun ja sinä ainoastaan tarvitset -mainita sen määrän suuruuden, jonka tarpeessa olet." - -"Meidän onkin tässä tekeminen vaikeasti sairastuneen kanssa", arveli -koiranhammas silittäen pitkää, valkeata partaansa, "hän sietää oikein -suuren rohtopullon kultavettä, ennenkuin hän jaksaa avata suunsa." - -"Mitä sinä sanotkaan! Me tahdomme ensiksi alkaa pienellä rohtopullolla, -ja kun sairas on tyhjentänyt sen saamatta takaisin puhelahjaansa, niin -tule taas noutamaan uusia lääkkeitä." - -Tätä sanoessaan avasi hyväntahtoinen hallitsija kirjoituspöydällänsä -olevan rahalippaan ja antoi ilosta loistavan Ilian käsiin melkoisen -rahakääryn. - -"Tuhannet kiitokset, armollisin Keisari", huusi ukko riemusta -säihkyvänä. "Onpa kumminkin hyvä kun on apteekkari omassa talossa." - -"Nyt toivon minä", vastasi Aleksanteri, "että sinä tohtorina -kirjoitatkin oikean lääkelipun." - -"Minä uskallan toivoa, että rakas Jumalani itse on sen kuiskannut -korviini." - -"Hän olkoon aina sinun kanssasi", sanoi tsaari lempeällä äänellä ja -ojensi vanhalle Ilialle kätensä suudeltavaksi. - -Tuskin oli uskollinen palvelija poistunut, kun salapoliisin päällikkö -antoi ilmoittaa itsensä tsaarille. - -Hän oli noin viidenkymmenen vuotias pitkä, laiha mies. Hänen harmaitten -silmiensä terävä katse kierteli yhä levottomana ympäri ja oli -sopusoinnussa hänen kokkanokkansa kanssa, joka alituiseen luuli -vainuavansa jotain rikoksellista. Hänen äänensä oli matala, melkeinpä -kuiskaava; täänpäiväisessä audienssissa [puheille pääsy] käytti hän -vielä heikompaa ääntä, niin että tsaarin piti pyytää häntä puhumaan -vähän kovemmin, kun hän parhaalla tahdollansakaan ei voinut häntä -ymmärtää. - -"Silloin, Sire", vastasi poliisipäällikkö, "olen pakoitettu omaksi -eduksenne pyytämään, että käskisitte kamaripalvelijanne ja molemmat -lakeijanne minun täällä oloni ajaksi jättämään vierashuoneen. Nämä -ihmiset", jatkoi hän kuiskaten, kun hän huomasi Aleksanterin -hämmästyksen, "pitävät korvansa juuri nyt tuon oven takana ja -kuuntelevat." - -"Minä voin sitä tuskin uskoa", väitti tsaari vastaan. -"Kamaripalvelijasta tiedän aivan varmaan, että hän on uskollisesti -minuun kiintynyt." - -"Suvaitkaa, Sire, minun teille käytännöllisesti osoittaa väitteeni -todenperäisyyden", jatkoi korkea virkamies säälivällä hymyilyllä ja -sulki hiljaa oven, jonka hän kohta sen perästä rajusti sysäsi selälleen -auki. - -Tsaari kuuli puoleksi tukahutetuita tuskanhuutoja, kuuli ihmisen -lankeevan maahan ja askelien kopinaa, jotka nopeasti poistuivat. Kun -hän vihastuneena riensi vierushuoneesen, pitelivät siellä olevat -palvelijat jokikinen kädellään nenäänsä. Kun ovea oli niin rajusti -aukaistu, olivat he saaneet aika sysäyksiä. Keisari antoi käskyn -kuuntelijoille jättämään huoneen, jonka tehtyä hän omakätisesti sulki -vierashuoneen oven. - -Työhuoneesensa palattua lausui hänelle poliisipäällikkö: - -"Teidän kamaripalvelijanne, Sire, on ruhtinas Shlebnikowin lahjoma, ja -molemmat lakeijanne vakoilevat kreivi Trubetskoin ja herra Potuginin -puolesta." - -"Siis vakoojien ympäröimänä!" huokaili Aleksanteri laskeutuen uudelleen -istumaan nojatuoliin kirjoituspöytänsä ääreen. "Kun myöskin tämä -kamaripalvelija minut pettää, jonka vilpittömyydestä olin vakuutettu, -niin ei ole minulla enää uskallusta tiedustellakaan muitten -palvelijoitteni uskollisuutta; -- ehkä on vielä sekin helmi väärä, -jonka minä..." - -"Teidän Majesteettinne tarkoittaa vanhaa Iliaa?" keskeytti nopeasti -salapoliisin päällikkö. "Hänen sydämmessänsä ei asu petosta, hänen -uskollisuutensa on vankka kuin kallio." - -Aleksanteri pani kätensä rinnoillensa ja helpoituksen huokaus pääsi -hänen povestansa, sillä viimeinenkin luottamus olisi kadonnut, jos isä -Ilia myöskin olisi petolliseksi havaittu. - -Poliisipäällikkö alkoi nyt esityksensä, jossa hän tsaarille selvimmällä -tavalla näytti toteen, että valtakunnan korkeimmissa aatelispiireissä -löytyi häntä vastaan salainen liitto, jonka jäsenet olivat tehneet -pyhän lupauksen vastustaa niitä keisarin parannuspuuhia, jotka koskivat -maa-orjuuden lakkauttamista, eivätkä aikoneet antaa peloitella itseänsä -millään, vaan pyrkiä jäykästi tarkoituksiensa perille. - -"Olen pahoillani", päätti poliisipäällikkö tiedonantonsa, "että olen -pakoitettu kipeästi koskettelemaan Teidän Majesteettinne jaloa sydäntä -ilmoittamalla senkin tosiasian, että liittoutuneilla on mielessä sysätä -Teidän Majesteettinne valtaistuimelta eikä edes säästää teidän -henkeänne, jos te vastustaisitte maa-orjien jättämistä nykyiseen -tilaansa." - -Aleksanteri vimmastui. Hän tosin tiesi, että hänen valtakuntansa -bojaarit eivät tahtoneet tietää mitään maa-orjuuden lakkauttamisesta, -mutta että he vastarinnassaan ja ylpeydessään niin pitkälle menisivät, -että he tekisivät väkivaltaa keisarinsa henkeä vastaan, sitä hän ei -ollut pitänyt mahdollisena. - -"Rauhoittukaa Teidän Majesteettinne", lohdutti salapoliisin päällikkö, -"minun asiamieheni ovat sillä tavalla kietoneet salaliittolaisten -asiat, etteivät he voi yrittääkään mitään, josta emme aikanansa voi -tietoa saada; ennenkuin he siis ehtivät käydä toteuttamaan rikollisia -aikeitansa, olemme jo ennättäneet saada teidän persoonanne hyviin -turviin." - -"Oi, minä en pelkää ketään", huusi Aleksanteri, "ainoastaan tunto omata -alamaisia, jotka teeskentelevät uskollisuutta ja taipuvaisuutta, mutta -salaa vastustavat kaikkia hyviä aikeita, näyttää minusta hirveältä ja -todellakin minä en voi kiittää taivasta siitä, että hän on tehnyt minut -näitten viheliäisien herraksi." - -"Älkää puhuko niin Teidän Majesteettinne", vastasi poliisipäällikkö -rauhoittaen. "Ajatelkaa kumminkin että teidän alamaisienne joukossa -myöskin on sellaisia, jotka uskollisina pysyvät kiinni keisarissa ja -valtakunnassa ja tuntevat itsensä onnellisiksi siinä ajatuksessa, että -heillä on jalo ruhtinas, joka tarkoittaa kansan parasta." - -"Minä kiitän teitä näistä lohdullisista sanoista", vastasi Aleksanteri -tarttuen uskollisen virkamiehensä käteen, "se on tänä hetkenä tehnyt -minuun kaksinkertaisesti hyvän vaikutuksen. Onko teidän tiedossanne -kaikkien salaliittolaisten nimet?" - -"Vielä puuttuu minulta muutamia, etupäässä sen, joka mahtanee olla -tämän salaliiton johtaja, kumminkin arvelen pian voivani esittää teille -täydellisen luettelon." - -"Te ette ansaitse sillä ainoastaan keisarinne, mutta myöskin sorretun -kansan kiitollisuuden. Tänään tahtoisin vielä pyytää teiltä jotakin, -Tehkää hyvin, hankkikaa salaa tietoja muutamasta herra Jerupkowista, -joka hiljakkoin on palannut ulkomailta; minulla olisi suuri mielihalu -saada tietoja tästä miehestä." - -"Kyllä, Teidän Majesteettinne", vastasi poliisipäällikkö kumartaen, -"ensi käynnilläni tahdon teille jättää nämät tiedot." - -"Ja sitte vielä jotakin", huusi keisari poliisipäällikön jälkeen, kun -tämä jo oli saapunut vierashuoneeseen. "Eikö olisi parempi tehdä -pikainen loppu tuosta ilmisaamastanne salaliitosta ja vangita kaikki -tähän asti tietyiksi tulleet salaliittolaiset?" - -"Siihen puuttuu meiltä laillisia perusteita, Majesteetti", sanoi -virkamies olkapäitänsä kohennellen, "salaliittolaiset eivät vielä ole -tehneet itseään syypääksi mihinkään rikokseen ja kieltäisivät kaikki -jos me nyt asettaisimme heidät syytteen alaisiksi." - -"Siis täytyy minun odottaa kärsivällisesti siksi, kunnes kaikki on -liian myöhäistä?" - -"Oi, ei Teidän Majesteettinne, niin kauas se ei suinkaan tule menemään. -Minun pyrintöni tulee olemaan saada käsiini joku heidän kirjoituksiaan, -ja kun meillä kerran on tämä todistuskappale, voimme heti alkaa -oikeudenkäynnin liittoutuneita vastaan. Siksi täytyy meidän kumminkin -pysyä kärsivällisinä." - -Poliisipäällikkö kumartui ja avasi etuhuoneen oven, jonka jälkeen -kamaripalvelija ja nuo kaksi lakeijaa nenät turvoksissa palasivat. Tämä -kelpo kolmiliitto sai vielä samana päivänä eronsa salaiseksi kiukuksi -bojaareille, joitten palkkalaisina he olivat olleet, ja jotka juuri -kuuluivatkin siihen seurueeseen, joka oli liittynyt tsaaria vastaan. - -Keisari Aleksanterin mieltä alkoi raskas synkkämielisyys painaa. Jalo, -lämminsydämminen ja ylevämielinen hallitsija, joka aina rakkaudella oli -kohdellut koko ihmiskuntaa, havaitsi nyt olevansa siinä tilassa ja -tehneen sen kokemuksen, ettei hän kehenkään voinut luottaa, vaan oli -pakoitettu pitämään kaikki äärettömät surunsa ja huolensa omassa -sydämmessään, ja alamaisiansa paimentansa vihaavana laumana, jota -rautaisella valtikkaalla piti hallita, muuten oli mahdotonta suojella -keisaria ja valtakuntaa heidän tikariansa vastaan ja turvata valtiolle -levollisuus ja rauha. - - - - -IV - -Kätkössä. - - -Taas suli lumi kedoilta; luonto ja ihmiset katselivat toivoa täynnä -parempaa vuoden aikaa kohti. Poikkeuksen tästä teki ainoastaan -maa-orjien kurja ihmisluokka, joka oli asetettu ulkopuolelle elämää ja -väliäpitämättä katseli miten vuodenajat vyöryivät heidän ohitsensa. - -Kukapa tuntisi tuossa laihassa ihmisolennossa, jonka ruumista verhoaa -karkeimmasta piikkokankaasta tehdyt housut ja paita, tuon ennen niin -vireän ja vilkkaan Iivanan? Kukapa voisi muistellakaan tuota -leikillistä nuorukaista, nähdessään edessään tuon jäykän, juron -näköisen nuoren miehen, joka tuolla vainiolla astuu auran kurjessa ja -jonka jalat ovat käärityt likaisiin rääsyihin ja pistetyt -niinivirsuihin. - -Auran yli ilmassa visersi leivo riemusäveleitänsä, mutta kyntäjän -sydämmen kalmistossa ei kuulunut mitään säveleitä, sillä ainoastaan: - - Korkeudessa asuu vapaus - Vaan hauta musta - Ei hengi puhtaan ilman tuulahdusta - -Karhi vierii raastaen tantereen yli. Se on tehty toisiinsa liitetyistä -kuusipuun lautasista, joitten toiselle puolelle oksat ovat jätetyt -ikäänkuin karhin hampaiksi. Ettei se vaan hyppelehtäisi peiton ylitse, -on Iivana pannut kiviä painoksi. - -Näihin peltoihin rajoittuvilla vainioilla vallitsee riemu ja -ilomielisyys. Siellä ovat Jerupkowin onnelliset talonpojat työssään, he -käyttävät kylvö- jä kyntökoneita, jotka toimittavat raskaamman työn. -Kateuden tunne herää Iivanan ja hänen kärsimyskumppaniensa rinnoissa, -kumminkaan eivät he uskalla kuin salavihkaa luoda katseensa noihin -onnellisiin, koska vouti ja solmupiiskalla varustettu kaitsija heitä -silmällä pitävät. - -Kun sitte raskas peltotyö on toimitettu, ja ruhtinaan maa-orjat -palaavat kartanoon savusta mustuneisiin huoneisiin, joissa kussakin -kaksitoista henkeä yhdessä asuu, niin ei heitä odota mikään makuisa, -ravitseva ateria. Ruokana on kesäisin ainoastaan kylmää "kvassia", -(jauhoista hapatettua vesiliuotusta) siihen annos leipää ja viheriätä -sipulia, jota vastoin talvella annetaan lakkaamatta hapankaalia, joka -on valmistettu hienoksi hakatusta kaalista rasvan kanssa. Rasvan -asemesta käytetään paastoaikana liinaöljyä. Yhteinen ateria syödään -kumoon kaadettujen veneitten päällä ja muutamat näistä kurjista istuvat -paljaalla tantereella. Mitään maljaa ei aseteta pöytään, niin pitkälle -ei ylellisyys ulotu, lusikkaruokaa syödään vaan puutikuilla sankoista, -joista äskettäin karjaa juotettiin. - -Voitiinko näitä ihmisraukkoja moittia, jos he paloviinan nauttimisella -koettelivat hankkia itsellensä unhotusta kärsimyksissään? Voitiinko -Iivanalle lukea viaksi, että hän aina ikävällä odotti sitä hetkeä, -jolloin hän saisi laskeutua nukkumaan? - -Uni yksin voi hänet saada unhottamaan viheliäisen olemassa olonsa, ja -unessakin se häntä ahdisti. Harvoin hän näki itsensä asetetuksi siihen -onnelliseen aikaan, jolloin hän oleskeli ruhtinaan talossa, jolloin -hän oli saanut oppia, jolloin hän oli ollut iloinen, onnellinen -poika ja sittemmin nuorukainen. Hän oli täydellisesti käynyt läpi -lukion, osasi lukea kreikkalaisia ja roomalaisia klassikoita, vaan -huolimatta kaikista tiedoistaan ja taidoistaan, täytyi hänen nyt -toimittaa tavallisen talonpojan halvat tehtävät ja kärsiä oikkuja -kurittajiltansa, jotka eivät edes osanneet lukea lausettakaan omalla -äidinkielellänsä. Ainoastaan harvoin lankesi joku valonsäde hänen -kurjaan oloonsa; kuitenkin sattui se kerran eräänä sunnuntai-iltana, -kun vouti oli matkustanut lähimpään kaupunkiin. Silloin uskalsi Iivana -noudattaa herra Jerupkowin kutsumusta ja pujahtaa hänen linnaansa, Tämä -jalomielinen mies tarjosi onnettomalle nuorukaiselle sekä aineellista -että henkistä ravintoa, vei hänet kirjastohuoneesensa, tarkoittaen -sillä muistuttaa ettei Iivana jälleen unhottaisi, mitä hän onnellisina -päivinä oli oppinut, sillä hän ei vieläkään luopunut toivosta voida -päästää nuorukainen kahleistansa. - -Nuoren ystävämme yksitoikkoiseen elämään, tuli äkkiä odottamaton -muutos, vaikka vähemmin toivottu. Ruhtinas Platon Shestokow tuli herra -Gladkoin seuraamana kartanolleen, salaiseksi harmiksi voudille, joka ei -ollut tätä käyntiä odottanut. Hänen tilikirjansa eivät olleet -toivotussa järjestyksessä ja hänen täytyi tyvenellä mielellä ottaa -vastaan melkoisen ankarat nuhteet, ja olla iloinen, että hän pääsi -tällä kertaa niinkin vähällä. - -Ruhtinaalla oli vähemmin ollut tarkoituksena äkkiä hämmästyttää -voutiansa, vaikka hän kyllä tunsi tämän epärehellisyyden, -- sellaiset -toimimiehet kun näet yleensä Venäjällä ovat joko enemmän tai vähemmän -petollista joukkiota --; Shestokow'in käynti tilallansa tarkoitti -paljon enemmän Iivanaa. Mutta jos joku nyt arvelee, että Shestokowin -sydämmessä lempeämmät tunteet olivat päässeet valtaansa, jos joku nyt -uskoo, että sääliväisyys oli tuonut suuren herran nuorukaisen -läheisyyteen, se erehtyy suuresti. Ruhtinasta oli ainoastaan -uteliaisuus ajanut tiluksilleen; hän tahtoi persoonallisesti tulla -vakuutetuksi, miten hänen entinen suosikkinsa kantoi nykyisen -kohtalonsa. Vieläpä toivoi hän saada tietoja, mille asteelle Jerupkowin -talonpoikien emansipationi (maa-orjuudesta päästäminen) oli ehtinyt, ja -mikä vaikutus hänen sisarensa pojan menestyksellä oli ollut hänen omiin -maa-orjiinsa. Herra Gladkoin kautta oli hän saanut tietää, että -Jerupkow oli kääntynyt hallituksen puoleen anomuksella, että se antaisi -voimakasta apuansa hänen aikomukselleen vapauttaa tiluksensa maa-orjat, -ja vaikka vastuu vielä viipyikin, voitiin suostumus tähän jo ennakolta -arvata. - -Ruhtinas Shestokow näki hyväksi jäädä tiluksilleen odottamaan tämän -asian toimeenpanoa voidaksensa läsnäolollansa tukahuttaa kenties -tapahtuvan kapinan talonpoikiensa puolelta, sillä mahdollisuus oli -kyllä lähellä, että Jerupkowin vapauden julistus täyttäisi ruhtinaan -alamaisten mielet kateudella ja tyytymättömyydellä, sekä voisi antaa -aihetta ilmi kapinaan. Ei voinut kieltää että jotain oli olemassa -ikäänkuin ilmassa -- jotain painostavan kuumuuden tapaista. Herra -Jerupkowin kautta olivat seudun kaikki talonpojat saaneet tietää, että -tsaari Aleksanterilla oli jalo aikomus lakkauttaa maa-orjuus. Entisen -nöyryyden sijaan ilmeni talonpojissa julkinen uhkamielisyys ja nyreä -mieliala, joka ei enää niin paljon solmupiiskaakaan pelännyt kuin -ennen. Muutamista kartanoista saapui tietoja, että maa-orjia oli -karannut. Eräässä 21 virstan päässä olevassa metsässä asuskeli monta -sataa sellaista karkulaista, jotka oikein hurjalla rohkeudella -puolustivat vapauttansa ja öisin tekivät ryöstöretkiä läheisiin -kartanoihin hankkiaksensa ravintoaineita. Tilusten omistajat olivat -tosin kääntyneet Pietariin pyynnöllä saada sotamiehiä avuksi, mutta -vielä tähän saakka ei ollut ainoatakaan sotamiestä saapunut. - -Kaikki tämä vaikutti, että ruhtinaan muutenkin ei juuri kovin hyvä -mieliala yhä paheni. Hän oli vakavasti päättänyt näyttää -talonpojilleen, että heillä oli herra, ja rangaista jok'ainoa -tottelemattomuus mitä kovimmalla ja ankarimmalla tavalla, huolimatta -ispravnikan ja stanovoin [näin kutsutaan paikallispoliisin molemmat -toimimiehet piirikunnissa] vastaväitteistä ja varoituksista. Molemmat -herrat olivat juuri nyt linnassa ja esittelivät ruhtinaalle asioitten -nykyistä asemaa. - -"Meille on eilen", lausui ispravnikka, "saapunut pääkaupungista -virallinen kirjoitus, jonka sisällys on tehnyt meidät hyvin -levottomiksi." - -"Hyvin levottomiksi", toisti stanovoi ikäänkuin korkeamman -virkaveljensä kaikuna. - -"Kun meidän herraamme ja keisariamme on bojaarien puolelta kohdannut -vastustus maa-orjuuden lakkauttamisessa, niin on hän ukaassissa -[keisarillinen käskykirje Venäjällä] määrännyt että kaksisataatuhatta -talonpoikaa on siirrettävä hänen yksityisomaisuudekseen. Teidän -ylhäisyydellänne yksin on sataviisikymmentä kruunun käytettäviksi -tarjottavana, ja meillä on käsky pyytää teitä määräämään ostohinta." - -"Niin määräämään", kuului kaiku stanovoin huulilta. - -Shestokow polki jalkaa vihoissaan. - -"Hienosti suunniteltu", huusi hän vaivaloisesti hilliten vihaansa, "jos -tämä hanke vaan kestää kymmenen vuotta, niin ovat kaikki Venäjän -talonpojat keisarin omaisuutta, ja hän tietysti päästää heidät -vapaiksi." - -"Sillä tavalla", väitti herra Gladkoi harmistuneena vastaan, "ei -suinkaan tarvitse edes bojaarien myönnytystä." - -"No niin", vastasi ruhtinas ja hänen silmänsä säihkyivät ilkkuen, -"onneksi ei ole vielä tullut kaikkien päivien ilta. Onko teillä vielä -jotain minulle sanottavaa, herra ispravnikka?" - -"Mielet ovat kuohuksissa ja nousevat vielä enemmän kuohuksiin, niinpian -kun ukaassi tulee heidän tietoonsa. Olisi sentähden suotavaa että -herrat kartanonomistajat ensiksi vähemmän ankarasti kohtelisivat -maa-orjiansa; toinen tarkoitus käynnillämme onkin ollut pyytää teidän -ylhäisyyttänne niin tekemään. Olkaa vaan varoillanne!" - -"Niin varoillanne", toisti kaiku. - -"Kuolema ja kirous! mitä minulla siis on pelättävää", huusi ruhtinas, -"minun maa-orjani ovat aisoihinsa tottuneet. En neuvoisi ketään -nousemaan kapinaan, sillä ensimäinen, joka liikahtaa, saa maksaa -muittenkin puolesta." - -"Ja kumminkin uskallan huomauttaa", alkoi ispravnikka uudelleen, "että -päivä päivältä käypi yhä vaikeammaksi rangaista maa-orjia oman -täysivaltaisuutensa perusteella; valtio koettaa tässä suhteessa yhä -enemmän rajoittaa aateliston valtaa." - -"Niin rajoittaa", nyökäytti stanovoi nostaen etusormensa koholle. - -"Mutta _minä_ sanon", jyrisi Shestokow, "että valtio ei voi eikä -tarvitse sitä tehdä. Me elätämme itse joukkomme, meidän täytyy myös -itse saada rangaista sitä silloin, kun se ei täytä velvollisuuksiansa. -Oikeus ohjata heitä on ainoastaan meidän!" - -Puhelun keskeytti vouti, joka nyt astui huoneesen, pani juhlallisesti -käden rinnallensa ja jäi alamaisuuden merkiksi seisomaan ovelle. - -"Mikä on asiana?" kysyi Shestokow, "onko jotain tapahtunut?" - -"Väki on tunti sitte palannut työstään", ilmoitti vouti, "mutta Iivana -on lähtenyt isänsä pellolle siellä työtä tehdäkseen, vaikka se on -häneltä monta kertaa kielletty." - -"Vai niinkö", virkkoi ruhtinas Shestokow pannen käsivartensa -ristiin, "alkavatko jo pojassa hänen mestarinsa Jerupkowin -kapinalliset opit vaikuttaa? No hyvä, me tahdomme vähän oi'aista hänen -tottelemattomuuttansa. Tuotakoon hän heti tänne ja annettakoon hänen -maistaa solmupiiskaa meidän läsnäollessa." - -Vouti tahtoi lähteä ulos, mutta ispravnikka antoi hänelle merkin jäädä. - -"Ajatelkaa, Teidän Ylhäisyytenne, minun varoituksiani", muistutti -virkamies Shestokowia, joka vihoissaan astui edes ja takaisin. "Hetki -olisi pahasti valittu." - -"Eikö mitä", huusi Shestokow, uhkamielisenä, "minä tahdon teille -näyttää, että meillä on oikeus ruoskia sitä, joka on osoittanut -tottelemattomuutta." - -"Sen minä kyllä myönnän", lausui ispravnikka, "Teidän Ylhäisyytenne on -nähtävästi minua väärin käsittänyt; minä tahdoin vaan tällä hetkellä -pyytää teitä käyttämään lempeyttä, ja minä pyydän teitä vielä kerran -peruuttamaan käskynne." - -"Mies ja solmupiiska tänne!" huusi Shestokow niin jyrisevällä äänellä, -että vouti pelästyneenä juoksi ulos. - -Molemmat poliisivirkamiehet poistuivat olkapäitänsä kohotellen, sillä -välin kuin ruhtinas astui erään pihanpuolisen ikkunaa ääreen ja sytytti -merivahapiippunsa. Rajut värähdykset hänen kasvoissaan osoittivat, että -hänen levollisuutensa oli näennäinen. Hän seurasi tarkkaan tapahtumia -pihalla ja näki voudin muutamien kaitsijoiden kanssa rientävän mökille, -jossa vanha Andreas asui, ja jonka vieressä se peltotilkku oli, jonka -hän oli vuokrannut. - -Muutaman ajan kuluttua palasi vouti takaisin. Oikeassa kädessä oli -hänellä kyllä solmupiiska, mutta Iivana ei ollut hänen seurassaan, -vieläpä ilmoitti hän raivosta värisevälle ruhtinaalle, että poika oli -pötkinyt pakoon, mutta että kaitsijat ajoivat häntä takaa. - -"Sen koiran tulee saada ruoskaa niin että hän sen muistaa kaikkina -elinpäivinänsä", kirkui Shestokow ja tahtoi vielä lisätä uhkauksia, kun -linnan pihaan ajavien vaunujen rätinä herätti hänen huomionsa. - -Muutamia hetkiä myöhemmin ilmoitti palvelija, että nadsirateli Markowna -oli saapunut ja halusi puhutella barinia, eräästä tärkeästä asiasta. - -"Silloin en tahdo häiritä", virkkoi herra Gladkoi ja astui läheiseen -huoneesen. - -"Te saatte kyllä tietää, mitä sanomia tämä vieras minulle tuopi, rakas -parooni", virkkoi Shestokow. "Kun minä en pyydä teitä jäämään tänne, -niin tapahtuu se ainoastaan nadsiratelin vuoksi, joka teidän -läsnäollessanne ei rohkenisi puhua suutansa puhtaaksi." - -"_A revoire_", nyökkäsi Gladkoi ja poistui ymmärtäväisen näköisenä -huoneesta. - -Heti sen perästä astui nadsirateli huoneesen. Hänen pölyllä peitetystä -puvustansa voitiin aavistaa, millä kiireellä hän oli matkustanut, ja -hänen synkän vakavista kasvoista arvasi heti hänen tiedonantonsa -tärkeyden. - -Kun tavalliset tervehdyspuheet olivat vaihdetut, pyysi ruhtinas -vierasta istumaan ja palvelijalle, jonka hän oli kutsunut sisään, antoi -hän käskyn tuoda tarjolle virvokkeita, joita Markowna niin vaivaloisen -matkan tehtyä kyllä tarvitsi. Ruokaa ja juomaa hän nauttikin mitä -parhaimmalla halulla ja merkiksi tyytyväisyydestänsä mauskutteli hän -alituiseen kielellänsä. - -"Että minä olen tänne matkustanut teidän ylhäisyytenne", alkoi hän -vihdoin, "on tapahtunut Teidän oman käskynne johdosta hakea Teidät -mistä paikasta hyvänsä, niinpian kuin minulla on tärkeitä tiedonantoja -ilmoitettavana. Niin on nyt käynyt." - -"Tehkää hyvin ja jättäkää pois kaikki joutavat johdannot ja tulkaa itse -asiaan", ärähti Shestokow jokseenkin malttamattomana, "Toivottavasti -ette ole lähtenyt matkaan saattaaksenne tietooni uusinta ukaassia, -jonka sisällyksen jo tunnen." - -"Oi ei", naurahti Markowna mahtavana, "minun tiedonantoni koskevat -ainoastaan sen salaisen seuran onnea ja onnettomuutta, jonka johtajana -teidän ylhäisyytenne on." - -"Asiaan siis", vaati ruhtinas kulmakarvojansa tuimasti rypistellen. - -Nadsirateli näki kumminkin hyväksi sitä ennen vielä kerran täyttää -lasinsa sillä väkevällä portviinillä, jonka hänen vieraanvarainen -isäntänsä oli hänen eteensä asettanut, ja vasta kun hän oli ottanut -aika siemauksen ja monta kertaa mauskuttanut kielellänsä, alkoi hän: - -"Jo muutamia kuukausia on salapoliisin paällikkö yhtämittaa ollut -työssä päästä erään salaliiton perille. Minun virkaveljeni piti monta -kertaa käydä hänen luonansa ottamassa vastaan joukon ohjeita. Me saimme -tietää, että suurempi osa sen jäsenistä jo oli korkealle herralle -tunnetuita." - -"Perhana!" huusi Shestokow ja juoksi ylös, mutta nadsirateli pani -rauhoittavan kätensä hänen olkapäilleen ja pakoitti istumaan. - -"Mutta sen miehen nimi", jatkoi hän, "joka on tämän salaisen seuran -päämies, oli hänelle vielä tuntematon, ja antoi hän meidän ymmärtää, -että saisimme runsaan palkinnon, jos meille onnistuisi joko saada -selville johtajan nimi, tai hankkia hänelle joku kirjoitus, joka olisi -liittolaisia sitova ja jättäisi valtiolle todistuskappaleen heidän -rikoksellisista aikomuksistansa -- niinkuin hän suvaitsi lausua. -Virkaveljeni alkoi täydellä innolla työnsä, ja minä voin tätä sitä -vähemmin estää, kun siten olisin joutunut epäluulon alaiseksi sekä -hänen että päällikkömme silmissä. Hänen vaivansa ovat valitettavasti -onnistuneet." - -Ruhtinas karkasi toisen kerran ylös tuoliltansa ja hänen kasvonsa -osoittivat hämmästystä ja säikähdystä. - -Saadaksensa ansionsa tässä asiassa näyttämään suuremmilta, jätti -Markowna ruhtinaan vähäksi ajaksi epäselvyyteen poiketen -syrjäseikkoihin ja vasta, kan Shestokowin tuskallinen levottomuus oli -kohonnut korkeimmilleen, palasi hän jälleen pää-asiaan ja kertoi -edelleen. - -"Lahjomalla erään palvelijan, joka vähää ennen oli ollut lakeijana -talvipalatsissa ja nyt on uskottuna miehenä kreivi Trubetskoin luona, -onnistui ylen kiihkeälle virkaveljelleni siepata käsiinsä kirje, jonka -kreivi oli kirjoittanut herra Gladkoille, ja jossa myös teidän -ylhäisyytenne nimi oli mainittuna." - -Shestokow vaipui pelosta hervottomana tuolilleen. Hän sulki silmänsä ja -hänen käsivartensa riippuivat raukeina alas. Mutta yhtä pian hän siitä -toipui jälleen, vaatien kärsimättömänä nadsiratelia päättämään -kertomuksensa. - -"Vaikka kirjeessä salaiset kokoukset ja niiden tarkoitukset olivatkin -mainittuina, ei teidän nimeänne voitu asettaa mihinkään yhteyteen -niitten kanssa; siitä huolimatta näytti minusta kirje vaaralliselta, -kun sen sisältö voi olla turmiollinen molemmille mainituille herroille. -Onneksi oli meidän päällikkömme poikessa Pietarista, ja kirje jäi siten -virkaveljeni talteen, joka säilytti sitä konttoorinsa pöytälaatikossa. -Teidän ylhäisyytenne antamilla rahoilla ei minun ollut vaikeata lahjoa -hänen kirjuriansa. Tämä toivorikas nuorukainen omistaa sala-avaimen, -joka avaa kirjoituspöydän laatikon. Kun meidän korkea-arvoinen -päällikkömme palasi Pietariin, ja rakas virkaveljeni syösten tuli -konttooriin noutamaan tuota sisältörikasta kirjoitusta, oli se -jäljettömiin kadonnut, ja kaikki virkaveljeni tiedustelemiset, raivon -ja kiukun purkaukset eivät saaneet sitä jälleen näkyviin -- -luonnollista, sehän makasi lompakossani." - -Näillä sanoilla, jotka tämä kunnon mies lausui riemunaurulla, ojensi -hän ruhtinaalle anastetun, vaarallisen kirjeen. - -"Te olette kettu", huusi Shestokow hengittäen helpommin, "ja teidän -intonne on palkkansa saapa. Mutta jos meillä onneksi onkin kirje -jälleen käsissämme, niin jääpi asiantila kumminkin entiselleen, Teidän -virkaveljenne tuntee kirjoituksen sisällön ja nimet Trubetskoi ja -Gladkoi ovat joutuneet pahaan pulaan. Minun ystävilleni on vaikeata -jäädä kotimaahan, elleivät tahdo panna vapauttansa vaaranalaiseksi." - -"Sallikaaa minun vastustaa tätä, Teidän Ylhäisyytenne", keskeytti -nadsirateli mahtavalla hymyilyllä, "te olisitte aivan oikeassa, jos -yhden vieraanmiehen todistus tässä tapauksessa riittäisi. Kirje on -kadonnut, siis ei hallituksella ole mitään suoranaista todistusta -teidän ystävienne syyllisyydestä. Minun virkaveljeni antaa siitä -huolimatta ilmoituksen päällikölle ja mainitsee myös nimet. Hän vetoo -silloin minun todistukseeni, koska minäkin olen lukenut kadonneen -kirjeeu. Hyvä, minua kutsutaan päällikön luo, ja minä ilmoitan hänelle, -etten suinkaan voi vannoa, onko virkaveljeni kertomus oikea. Nimistä -Trubetskoi ja Gladkoi en tiedä mitään, en voi parhaalla tahdollanikaan -johdattaa niitä mieleeni, minusta tuntuu päinvastoin ikäänkuin toinen -nimi olisi ollut" -- tässä loi puhuja ruhtinaasen merkillisen katseen --- "ollut Jerupkow ja toinen jotain samaan ääneen kuin Gladkoi, mutta -ei suinkaan se. Ja siitä seuraa, kiitos meidän venäläiselle -lainsäädännöllemme, että on mahdotonta alkaa oikeudenkäynti teidän -ylhäisyytenne molempia ystäviä vastaan, mntta -- ja nyt, rakas -ruhtinas, pankaa tämä tarkoin mieleenne -- mutta nyt on minun -päällikköni epäluulo kohdistunut teidän sisarenne poikaan, ja kun te -vaan tarjootte minulle keinot voida menestyksellä vakuuttaa -virkaveljeäni, niin myöntyy hänkin lopullisesti ja vannoo kivenkovaan, -että nimi tuossa kirjeessä ei kuulunutkaan niinkuin Trubetskoi, vaan -niinkuin Jerupkow. No niin, mitä nyt Teidän Ylhäisyytenne sanoo?" - -"Että sinä olet piru itse!" nauroi ruhtinas. "Totisesti, sinun -viekkauttasi pitää varoa, onneksi omistan ne keinot, millä voin sinun -ystävyytesi sitoa." - -"Saavuttaaksemme toivottua tarkoitusta", jatkoi Markowna mielissään, -"tulee asia tällä kertaa vaatimaan suurempia uhrauksia, ja kun kiire on -tarpeen, olisi syytä niinpian kuin mahdollista varustaa minua -tarpeellisilla rahavaroilla, ja antaa minulle lupaa palausmatkallani -saada vaihtaa hevosia jokaisella asemalla, niin että minä joutuun -jälleen pääsen pääkaupunkiin." - -Itsestäänkin on selvä, että Shestokow selitti suostuvansa kaikkeen ja -lausui peittelemättä ilonsa siitä, että tuo vihattu Jerupkow saisi -sellaisen keiton syödäkseen, joka edeltäpäin arvattuna pitkäksi ajaksi -häiritseisi hänen ruuansulatuksensa ja keskeyttäisi hänen -vapauttamisaikeensa. - -Vielä ei ollut puhelu nadsiratelin kanssa päättynyt, kun vouti tuli -ilmoittamaan, että Iivana oli paennut herra Jerupkovin hoviin, ja että -tämä kieltäytyi jättämästä poikaa heidän käsiinsä. - -Tällainen käänne asioissa oli ruhtinaalle toivottu, sillä hänellä oli -nyt riittävä peruste käydä sisarensa pojan kimppuun, ja kun hänellä oli -syytä otaksua, että salapoliisin päällikön puoleltakin oikeudenkäynti -häntä vastaan avattaisiin, niin aavisti jo Shestokow edeltäpäin, että -hän kohta pääsisi irti tästä kiusallisesta naapurista. - -Suurimmassa kiireessä päästi hän nadsiratelin luotaan ja käski voudin -seuraamaan itseänsä herra Jerupkowin maahoville. - -"Hän kieltäytyy täyttämästä teidän ylhäisyytenne pyyntöä", huomautti -vouti, "ja pelkäänpä vielä että hän kieltää teiltä pääsyn linnaansa." - -"Uskaltakoon vaan!" huusi Shestokow tuimalla katseella. "Kuolema ja -kirous. Olisin valmis antamaan vaikka ryöstää typö tyhjäksi koko -hänen rosvolinnansa!... Eteenpäin!" komensi hän voutia tarttuen -espanjalaiseen ruokokeppiinsä ja pannen hatun päähänsä. - -Hän astui niin nopeaan, että vouti tuskin jaksoi häntä seurata eikä -hiljentänyt askeleitaan, ennenkuin hän saapui sisarensa pojan -kartanolle. - -"Missä on herrasi?" ärjäsi hän emännöitsijälle, joka istui penkillä -talon edustalla ja leikkeli papuja. - -"Täällä", kaikui ääni yläkerroksesta ja ruhtinas huomasi Jerupkowin, -joka katseli alas avonaisesta ikkunasta. - -"Minulla on kana teidän kanssanne kynimättä", huusi Shestokow vihaisena -heittäen tuiman katseen vihattuun sisarensa poikaan. - -"Siinä tapauksessa on parasta, jos arvoisa enoni tahtoisi vaivata -itseänsä tulemalla tänne ylös luokseni." - -"Kuolema ja kirous, sen kyllä teen!" huusi ruhtinas ja ryntäsi rappuja -myöten ylös, kiskasten auki huoneen oven, sillä välin kuin Jerupkow -levollisena ja arvokkaasti tuli häntä vastaan. - -"Tuo roisto Iivana on paennut sinun luoksesi", alkoi Shestokow raivosta -vapisevalla äänellä. "Sinun pitää heti paikalla jättää hänet minulle, -tai lähetän poliisin niskoillesi!" - -"Minä en poliisia pelkää", vastasi Jerupkow järkähtämättömällä -levollisuudella. "Iivana parka on antautunut minun suojaani, kun hän -pelkää teidän kauheata ankaruuttanne." - -"Ja täydellä syyllä -- hän on ansainnut solmupiiskaa." - -"Ja sittekin hän ei tule sitä saamaan." - -"Soo-oh?... Oikeinko totta?" kirisi Shestokow vimmoissaan puristaen -nyrkkiään. "Minä olen aina pitänyt sinua puolihulluna, mutta että sinä -mielettömyydessäsi menisit niin pitkälle, että haaveksien järjettömiä -vapausaatteitasi, vasten oikeutta ja perittyjä tapoja otat suojaasi -karanneen maa-orjan, sitä en ole mahdollisena pitänyt." - -"Ja kumminkin on se niin", vastasi Jerupkow hymyilyllä, joka pani -ruhtinaan oikeaan raivoon. - -"Vielä kerran", ähkyi hän, "anna se koira ulos tai minä en lepää -ennenkuin saat lähteä Siperiaan." - -"Minä olen ilman noita uhkauksiannekin vakuutettu teidän ystävällisestä -mielialastanne", kuului Jerupkowin tyyni vastaus. "On kyllä totta, että -Iivana parka on teidän maa-orjanne, mutta kaikella hirmuvallallakin on -rajansa. Te olette tätä nuorukaista kohdelleet niin kelvottomalla -tavalla, että on jokaisen kristityn velvollisuus antaa turvaa tälle -turvattomalle. Minulla on se luja vakaumus, että minun menettelyni, -joskohta se on vasten voimassa olevaa lakia, kumminkin saavuttaa -tsaarin hyväksymisen, kun hän minun suustani saa kuulla nuorukaisen -kärsimykset. Nostakaa vaan rauhassa kanne minua vastaan, poikaa minä en -jätä teidän käsiinne." - -Shestokow nosti uhaten nyrkkinsä sisarensa poikaa vasten ja rynnisti -sitten viereisen huoneen ovea vastaan siinä luulossa, että Iivana oli -siellä kätkössä. Mutta Jerupkow ennätti ennen häntä ja asettui hänen -eteensä sanoen: - -"Älkää unhottako että te olette väkivallalla tunkeutunut minun -asuntooni ja että minä tulen käyttämään oikeuttani, jos te sokeassa -raivossanne vielä edistytte askeleenkaan." Mutta Shestokow ei väistynyt -varoituksista, vaan koetteli sysätä sisaren poikansa syrjään, ja kun -tämä ei onnistunut, antoi hän hänelle nyrkillänsä iskun. Mutta samassa -tuokiossa hän tunsi, miten Jerupkowin voimakkaat kädet tarttuivat -häneen kiinni. Tämä kumminkin käytti suurempia voimiansa ainoastaan -viedäkseen vihasta puhkuvan sukulaisen ulos ovesta, sulkien oven hänen -jälkeensä. Shestokow alkoi ulkona raivota ja pauhata. Järkevä sisaren -poika ei voinut muuta kuin sääliväisesti myhäellä näille voimattomille -raivon purkauksille. Hän kiiruhti nyt viereiseen huoneeseen, jossa -Iivana parka seisoi vavisten ja kuolonkalpeana. Hän heittäytyi -Jerupkowin jalkoihin ja huusi sydäntä liikuttavilla sanoilla: - -"Oi, herra Jerupkow, älkää jättäkö minua, ruhtinaan raivolla ei enää -ole rajoja ja minä tulisin sen uhriksi." - -"Rauhoitu, rakas nuorukainen", vastasi jalomielinen mies ystävällisellä -hymyllä, "raivotkoon ja kirotkoon ylhäinen herra miten mahtavasti -tahansa, sinulle ei hän saa mitään pahaa tehdä. Täällä et sinä -kumminkaan kauemmin saa viipyä ja vielä ennenkuin yö saapuu, pitää -sulla olla tämä seutu selkäsi takana." - -"Oi taivas, minne minun pitää lähteä?" vaikeroi Iivana. "Ruhtinaan -miehet tulevat minua takaa ajamaan, saavuttavat minut ja sitte -- oi -Jumalani -- sitte --" - -"Uskotko todellakin, että minä jätän tehtäväni puolitekoiseksi ja sinut -vaaroille alttiiksi, annan sinun langeta vainoojiesi käsiin? Vielä -kerran rauhoitu ja kuule minua." - -Hän istahti sohvaan ja veti vielä värisevän Iivanan viereensä, - -"Minä olen, niinkuin tiedät, hiljan muutamia päiviä sitte palannut -matkoilta", alkoi Jerupkow ystävällisesti vakavalla äänellä. "Sen -tarkoitus koski sinua, kun olin tullut vakuutetuksi, mitä runsaita -hengen lahjoja taivas oli sinulle suonut, ja sittenkun olin tutkinut, -josko sinun tietomääräsi olivat yliopistoon riittäviä, oli ajatukseni -yksinänsä suunniteltu sinun vapauttamiseesi kahleistasi. Että minä sitä -ensin koetin sovinnollisella tiellä enoni luona, sen tiedät, samoin -myös että kaikki minun ponnistukseni olivat turhia. Minun piti -sentähden turvautua viekkauteen ja odottaa sopivaa tilaisuutta pelastaa -sinut ruhtinaan hirmuvallasta. Se ei voinut tapahtua, joll'ei minulla -ollut oikeuden edessä päteviä syitä; onneksi käytit itse tarjoutuvaa -tilaisuutta ja pakenit. Hyvä haltijasi johdatti sinut minun talooni. -Minulla on Pietarissa hyvä ystävä, s.o. tuttava, joka rahan ja hyvien -sanojen edestä tekee mitä hyvänsä. Hänen kauttansa onnistui minun saada -sinulle passi ulkomaille, luonnollisesti ei maa-orja Iivanan nimelle, -vaan vapaan Ivanovin. Tämä oli matkani tarkoitus ja tässä on passisi." - -Hän ojensi hämmästyneelle nuorukaiselle paperin ja jatkoi: - -"Sinä matkustat täältä Preussin kaupunkiin Königsbergiin ja menet -siellä erään parooni von Wildstedtin luo. Hän on kunnon mies, joka -minulta jo on saanut ohjeensa. Hän ei ainoastaan pidä huolta sinun -elintarpeistasi, mutta myös siitä että mahdollisimmin lyhyessä ajassa -opit saksaa ja voit käydä siellä olevassa yliopistossa. Jätä kaikki muu -luottamuksella minun käsiini. Ota tämä lompakko muistiksi minulta. Sen -sisältö on sitä laatua, että voit mukavasti matkustaa ja uudessa -kotipaikassasi alussa elää ilman huolia. Niinpian kuin alkaa hämärtää, -lähtee matkavaununi sinua saattamaan ensimäiselle postiasemalle. Mene -nyt minun makuuhuoneeseni; siellä on sinulle uudet, siistit vaatteet, -sillä maa-orjan puvun saat ijäksi päiväksi jättää." - -Kuumat kyyneleet valuivat Iivanan kasvoille; hän etsi turhaan -kiitossanoja, sillä hän tunsi heikkoutensa pukea sydämmensä sisimmät -tunteet sanoiksi, ja niin hän ei kyennyt tekemään muuta kuin suudella -jalon hyväntekijänsä käsiä ja änkyttää tuon ainoan sanan "kiitos!" -tuhansia kertoja. - -"Anna olla, hyvä Iivana", sanoi Jerupkow liikutettuna, "tunnenhan minä -itseni runsaasti palkituksi sillä ajatuksella, että olen täyttänyt -kristillisen velvollisuuden rakastaa lähimäistänsä. Mene nyt poikani ja -muuta ulkoasusi, aika kiirehtää." - -Tuo hyvä Iivana! Hän oli hurmauksissaan ilosta ja onnellisuudesta, kun -hän ovelle astui, mutta äkkiä hän seisahtui; onnen ja ilon ilme hävisi -hänen kasvoiltaan. - -"Isäni!" huusi hän. "Mitä tulee hyvästä, vanhasta isäraukastani!" - -"Hän on kahleisiinsa tottunut", vastasi Jerupkow, "kumminkin tahdon -valvoa myös hänenkin parastaan ja tehdä kaikki suojellakseni häntä -väkivaltaisuutta vastaan." - -Jalomielinen mies tunnusti tosin itselleen, ettei hän tällä kertaa -puhunut täyttä totta, ja ettei hänellä ollut voimaa suojella vanhaa -Andreasta barinin raakuutta vastaan, mutta hän piti tämän lohdutuksen -Iivanalle välttämättömänä, kun nuorukainen muuten, sen mukaan kuin hän -hänet tunsi, rakkaudesta isäänsä helposti olisi voinut hyljätä hänelle -tarjotun avun. Mutta siten hän rauhoittui, luottaen lujasti -hyväntekijänsä sanoihin. - -Hämärän tultua läksivät herra Jerupkowin matka-vaunut kartanosta. -Ruhtinaan asettamat vartijat olivat kyllä tunkeutuneet aina vaunuille -saakka saadaksensa nähdä, kuka sen sisällä istui; kumminkaan eivät he -havainneet muita kuin herra Jerupkowin, tämä kun huolellisesti kyllä -oli käskenyt seurassaan olevaa Iivanaa konttaamaan istuimen alle ja -jäämään siihen epämukavaan asemaan siksi, kunnes oli päästy seudun -herraskartanoiden ohitse. - -Takaa-ajajat olivat nyt siitä vakavasti vakuutettuna, että Iivana vielä -oli nuoren linnanherran talossa, ja olivat kahta vertaa valppaampia, -koska ruhtinas oli luvannut suuren palkinnon sille, joka toisi -karkulaisen takaisin. - -Mutta miten suuria ponnistuksia he tekivätkin nähdäkseen valppautensa -palkittuna, oli Iivana kadonnut, ja turhaan odotettuaan matkusti Platon -Shestokow vannoen kostoa ja luvaten ei ennen heittävänsä asiaa, kuin -tietäisi tuon roiston sisarensa pojan matkalla Siperiaan. - -Herra Gladkoin paha omatunto seurasi häntä. - - - - -V - -Ainoastaan yksi sielu. - - -Oli kulunut monta vuotta. - -Ajan vyöryvä ratas oii temmannut tuhansia ihmishenkiä mukanaan, -asettaaksensa niiden sijaan uusia matkailijoita maailman näyttämölle; -ihmishenki oli astunut esiin uusilla löydöillä ja keksinnöillä, sanalla -sanottu, ei ollut mitään lepoa eikä rauhaa, kaikki pyöri ja kieppui -ajan mahtavan rattaan ympäri. - -Me sanoimme: ei mitään lepoa eikä rauhaa,... emme kumminkaan lausuneet -täyttä totuutta, sillä löytyi kulmakunta maailmassa, jossa ei -minkäänlaista edistystä havaittu, ja niin voitiin luulla että ajan -pyörä siellä seisoi liikkumatta. - -Jalo keisari Aleksanteri oli harrastanut maa-orjuuden lakkauttamista, -mutta huolimatta kaikista ponnistuksistaan, ei hän vieläkään ollut -päässyt päämääräänsä lähemmäksi; suurin osa hänen bojaareistaan olivat -tehneet salaliiton häntä vastaan, salapoliisin päällikkö käytti turhaan -kaikkea viisauttaan ja älyään saadakseen ilmi sen johtajat, mutta -niinkuin ennenkin seisoi hän neuvotonna tätä salaisuutta vasten, ja ne -vähäiset tiedot, mitkä hän ajoittain oli saanut, kääntyivät äkkiä hänen -alaisiensa virkamiesten uskottomuuden kautta päinvastaisiksi ja -jättivät koko asian vielä sekavammaksi. Trubetskoi ja Gladkoi vedettiin -edesvastaukseen, vaan heille onnistui täydellisesti puhdistaa itsensä. -He antoivat asialle sellaisen ulkonäön, että olivat viattomasti saaneet -kärsiä, olivatpa vielä olevinansa häväistyjä ja syvästi loukatuita. -Hallitukselle ei siis jäänyt muuta kuin julkisen anteeksi anomuksen -kautta antaa heille toivottu hyvitys. Myöskin herra Jerupkow oli -kutsuttu tutkittavaksi, mutta hän oli siitä puhdistanut itsensä niin -puhtaaksi kuin päivän valo. Se kanne ainoastaan, jonka ruhtinas -Shestokow oli nostanut häntä vastaan, tuotti hänelle harmia, ja -joskohta riita-asia venyikin pitkäksi ja kesti yhä vielä tässä luvussa -kerrottujen tapahtumien aikana, niin tuo jalo mies ei kumminkaan voinut -itseltänsä salata sitä vakaumusta, että hänen vastustajansa vihdoin -pääsisi voittajaksi jutussa, ja hän itse maa-orjan vapauttajana -lankeaisi rankaisevan oikeuden käsiin. - -Venäjän valtakunnassa oli kaikki jäänyt entiselleen, yksin vanhan Ilian -ponnistukset näyttää keisarilliselle herrallensa toteen ruhtinas -Shestokowin syyllisyyden eivät olleet menestyneet, huolimatta niistä -kalleista lääkkeistä, tuosta kallisarvoisesta kultavedestä, jota hän -aika ajoin oli keisarilliselta apteekkarilta pyytänyt. - -Ainoastaan tuo nuorukainen, joka eleli Venäjän ulkopuolella, tiesi -kertoa edistyksestä. Saksan raitis ilmanala oli hänessä saanut ihmeitä -aikaan. Entinen elämänrohkeus ja iloisuus sekä hilpeä mieliala olivat -palanneet, ja kun näihin kadehdittaviin ominaisuuksiin vielä yhtyi -oikein luja ahkeruus, niin tuli tästä Königsbergin ylioppilaasta pian -tieteissä vankka mies. Hänen ahkeruutensa ja intonsa tulivatkin kohta -palkituiksi, sillä hänen nuoresta ijästään huolimatta oli hän -koonnut niin paljon tietoja, että hän jo oli valmis suorittamaan -tohtoritutkintonsa. Herra Jerupkow, jonka kanssa hän joka viikko oli -kirjeenvaihdossa, oli häntä kehoittanut jäämään Saksaan ja luvannut -laajan tuttavapiirinsä avulla hankkia hänelle paikan. Tulevaisuus -loisti hänelle ruusunkarvaisessa valossa, erittäin kun hänen suosijansa -oli viitannut siihen, ettei hän ennen rauhoittuisi, kuin vanha Andreas -saisi yhtyä poikansa kanssa, jota hän niin paljon oli ikävöinnyt. -Mutta: - - Aurinkokin armahainen - Yöhön yhtyy, vaipuu vainen. - -Kunnon Iivanalle ei se tosin kauan ollut paistanut, ja nyt hänen -onnensa katosikin niinkuin lyhyt, päivänpaisteinen talvipäivä, jonka yö -pian päättää. - -Nuori ystävämme oli juuri saanut tohtorikirjansa, kun postinkuljettaja -toi hänelle kirjeen, jossa hän tunsi herra Jerupkowin käsialan. Sen -sisältö oli lyhyt, mutta Iivanalle hyvinkin tärkeä, hänen -hyväntekijänsä näet kirjoitti näin: - - Valitettavasti olen pakotettu ilmoittamaan sinulle, että hyvä - isäsi on pahasti sairastunut. Lääkäri seisoo neuvotonua hänen - tautivuoteensa ääressä ja kuume kiihtyy arveluttavassa määrässä, - niin että voidaan pahinta odottaa. Ukko näkyy aavistavan, että - hänen elämänsä loppu lähenee; ääretön ikävä saada tavata sinua - on herännyt hänen mielessänsä, ja harras toivo vielä kerran nähdä - kasvosi on ainoa, mitä hänen huulensa alinomaa sopertavat. Minä en - suinkaan peittele tämän yrityksen vaarallisuutta, jos nyt riennät - isäsi tautivuoteelle, mutta kun ruhtinas Shestokow ei nyt ole - tiluksillaan, ja entinen vouti epäsuosioon joutuneena on - toimestansa eroitettu, niin ehkä voisit uskaltaa tämän matkan. - Minä jätän myötä- ja vastapuolien punnitsemisen kokonaan - mielivaltaasi. Tee niinkuin sydämmesi käskee. Se on ainakin - varmaa, että läsnäolosi äärettömän paljon sulostuttaisi vanhan, - väsyneen miehen viimeistä hetkeä, jolla eläessään on ollut - raskas taakka kannettavana, Jos nyt tullet tai et, minä odotan - vannuineni kumminkin lähimmäisellä postiasemalla, kunnes se aika - on kulunut, jolloin olisit voinut saapua, -- vanha isäsi lähettää - sinulle siunauksensa ja minä sydämmellisimmät tervehdykseni. - - Sinun parastasi valvova ystäväsi - Milan Jerupkow. - -Olisiko mikä kunnon poika tahansa, jonka sydän vähänkään hehkui -rakkautta isäänsä, voinut tämän kirjeen luettua vielä horjua? Tosin oli -vaara, johon Iivana nyt heittäytyi, suuri, mutta tuo palava, harras -toivo vielä kerran nähdä vanhaa isäänsä, niinkuin myös tuo suloinen -tunne, että oli täyttänyt kuolevan viimeisen toivomuksen, antoi -kaikkien vaarojen, kuinka suuria ne mahtoivat ollakin, näyttää -vähäpätöisiltä, ja niin Iivana vielä samana päivänä nousi -postivaunuihin, jotka vievät hänet Venäjän rajalle. - -Tämä pitkä matka tuntui hänestä ijankaikkisuudelta, ja mitä lähemmäksi -hän tuli matkansa päämäärää, sitä valtavammin tykytti hänen sydämmensä, -ja kun hän epäillen ja peläten kysyi: "Vieläkö isäni elää, vai eikö?" -nosti se hänessä kuumeen. - -Vihdoin eräänä myrskyisenä, jääkylmänä joulukuun yönä saapui hän -viimeiselle postiasemalle, ja tunsi sinne tultuaan itsensä suljetuksi -hyväntekijänsä käsivarsiin, joka hänet painoi rintaansa vasten. - -"Tiesinhän että Iivanani tulisi", huusi Jerupkow lempeällä äänellä ja -katseli iloisella ylpeydellä entistä maa-orjaa, joka nyt oli varttunut -pulskaksi, komeaksi mieheksi. Iivanan arkaan kysymykseen, josko isä -vielä eli, vastasi hän myöntäen, mutta lisäsi siihen, että vanhuksen -voimat nopeasti vähenivät ja että hän jo oli tunnotonna. - -"Isän ja äidin sydän voittaa ruumiinkin raihnaisuuden", lohdutti -Jerupkow, "ja huntu, joka sielun pimittää, repiaä, kun rakkaitten -lasten ääni kohtaa korvia. Niin tulee sinun kuoleva isäsikin vielä -heräämään tuntoonsa, kun astut hänen vuoteensa ääreen ja mainitset -hänen nimensä. Mutta aika ja kuolema kiiruhtavat, älkäämme siis -hetkeäkään hukatko, -- minun vaununi seisovat lähtöön valmiina." - - Myrsky se öinen - Raivosi töineen, - Se ulvoen lensi, se riehui ja kiehui - Ja pauhinallaan - Se valtasi maan! - -Mutta äärettömän aron ylitse riehui myrsky ja ajoi sinkoilevat -lumihöytyvät vasten ajopeliä, jotka tavoittelivat saavuttaa tilusten -asuttua piiriä. Usein säikkyivät hevoset ja ajajalla oli suuri vaiva -pitää niitä ohjaksissa. Ainoastaan verkkaan voivat vaunut päästä -eteenpäin, jota vastoin toisilla vaunuilla, jotka vastakkaiselta -suunnalta näkyivät pyrkivän tiluksille, oli paljo helpompi, koska -heillä oli myrsky selänpuolella. Ne olivat jo aikoja sitte saapuneet -perille, kun Jerupkowin ajopelit vihdoinkin ajoivat kartanon pihaan ja -seisattuivat talon rappusien eteen. - -Yläkerroksessa paloi yksinäinen kynttilä. Vanha emännöitsijä oli -odottanut herraansa ja oli varustanut häntä ja hänen kumppaniansa -varten lämmittävän lasin groggia, joka tämän yön kovien rasitusten -perästä oli virkistys kumpaisellekin matkustajalle. Ei unhotettu -ajajaakaan, sillä hänen hyväntahtoinen herransa ei pitänyt häntä -ainoastaan yhtenä hänen "sieluistaan", vaan kanssaihmisenä, jonka -pakkasesta jähmettyneelle ruumiille tämä lämmittävä juoma myöskin teki -hyvää. - -Kun vilu, joka oli pannut tutisemaan luita ja ytimiä myöten, oli -voitettu, virkkoi Jerupkow suojatilleen: "Nyt tuonne ukkoraukan -mökille." - -Molemmat miehet pukeutuivat jälleen turkkeihinsa ja astuivat ulos -myrskyiseen yöhön. Vanha emännöitsijä oli tuonut tarjolle salalyhdyn. -Jerupkow kumminkin kieltäytyi sitä ottamasta mukaan, ei riehuvan -myrskyn vuoksi, joka pian olisi sen puhaltanut sammuksiin, vaan -pikemmin varovaisuudesta huomaamatta saapua viholliselle alueelle. - -Kun raivokas myrsky jääkylmässä talviyössä ympärillämme pauhaa, kun -puitten oksat taittuvat, tuuliviirin huippu rätisten pyörii -saranoillaan, kun myrsky raivossaan syöksyy talojen ullakkoseiniä -vasten ja uunin piiseissä ulvoo hurjaa, yksinkertaista ulinaansa -- -silloin me onnelliset ihmislapset emme voi torjua päältämme kauhun -tunnetta, kaikellaiset kuvitukset heräävät ikäänkuin kummittelevat -aaveet kiihoitetussa mielikuvituksessamme ja tuskan täyttäminä odotamme -lähestyvää aamunkoittoa. Mutta kun tähän kamalaan tunteeseen vielä -yhtyy tietoisuus siitä, että viikatteella ja tiimalasilla varustettu -kuolema on raivoavan myrskyn kumppalina, että hän ulvovan tuulispään -ulinassa vartioitsee sitä vuodetta, joka rakkaimpamme kätkee, ja että -hän hillitsemättömällä himolla odottaa eron hetkeä -- silloin nousee -kauhistus ihmissielussa huippuunsa, ja sellaisen yön hirmu kaivautuu -ikuisesti pysyväksi muistoksi sydämmiimme. - -Niin kävi Iivana parallekin, kun hän Jerupkowin rinnalla saapui siihen -rappeutuneeseen majaan, jossa hänen kuoleva isänsä makasi, ja joka -myrskylle oli otollinen esine, jota kohtaan se voi raivoansa mielin -määrin purkaa. Satoja rakoja oli kaikkea läpi tunkeva vihuri löytänyt, -ja näitten läpi hän huusi armahtamatta: "kuole! aika on tullut!" Sen -jääkylmä suudelma kohtasi kurjalla vuoteellaan makaavan vanhuksen -kuumeesta palavaa otsaa, sen talvinen henkäys pyörrytteli koholle hänen -valkoisia hapsiaan, ikäänkuin ne olisivat olleet lumihiutaleita, joita -se tahtoi sirottaa kaikkiin ilmansuuntiin. - -Ei kukaan valvonut huonon sairaan luona. Yksin hän oli myrskyn -seurassa, joka vaan lisäsi hänen houreilujansa. Tultuansa mökkiin -riisui Jerupkow turkin päältänsä peittääkseen sillä pientä -ikkuna-aukkoa, sillä hänestä oli varovaisinta, ettei se kynttilän valo, -jonka Iivana oli sytyttänyt, näkyisi hoviin. - -Isä Andreas hengitti raskaasti ja kuumeen houreissa hän pyysi -vaikeroiden ottamaan pois rinnoiltansa kiven, joka uhkasi tukahuttaa -hänet kuoliaaksi. Kun Iivana alkoi puhua ja täynnä hellyyttä lausui -hänen nimensä, alkoi hän kuulleskella. Hänen raskaat silmäluomensa -aukenivat ja hän katsoa tuijotti nuoreen mieheen. Hänen silmänsä -luonnoton kiilto alkoi väistyä, kun poika uudestaan mainitsi hänen -nimensä, hymyily kirkasti kuihtuneita huulia, hän ojensi laihtuneen -kätensä ja hänen rinnastansa kohosi syvä huokaus. - -"Tunnetko minua, isä?" kuiskasi Iivana, ja kyyneleet uhkasivat -tukehuttaa hänen äänensä. Ukko nyökäytti päätään, ja se hymyily, joka -nyt asui hänen huulillansa, tuli yhä lempeämmäksi. - -"Kuka se sitte on, isä Andreas, joka tuossa vuoteenne ääressä seisoo?" -virkkoi Jerupkow tarttuen puheeseen ja astuen samalla lähemmäksi. - -"Iivana... rakas!" kuului vastaus. - -Silloin lankesi poika alas kovan kuolinvuoteen ääreen, tarttui -laihtuneisiin käsiin ja kostutti niitä kyyneleillään ja suudelmillaan. - -"Iivana... siunaan!" kuului hiljaa vanhuksen huulilta uudelleen ja hän -pani kätensä siunaten poikansa päälle, sillä aikaa kuin hänen huulensa -sopersivat kuulumattomia sanoja. Kumminkin ymmärsivät poika ja -Jerupkow, että ne olivat sydämmen toivomuksia, joita vanha mies -edeltäpäin lähetti sille hyvälle hengelle, jonka istuimen edessä hän -pian oli seisova. - -Vielä kerran loi isä Andreas lempeän, kirkastuneen katseensa pulskaan, -nuoreen mieheen, vielä kerran hän hänelle hymyili ystävällisesti, sitte -hän sulki silmänsä ja nukkui. Painajainen ei enää tuntunut taakkana -hänen rinnallansa, hänen hengityksensä oli rauhallinen ja hiljainen. -Huolimatta siitä suuresta surusta, joka oli kohdannut Iivanan sydäntä, -tunsi hän itsensä äärettömästi rauhoitetuksi nähdessään tämän -muutoksen, sillä hänen läheisyytensä oli tuottanut kuolevalle -vanhukselle takaisin kauan kaivatun rauhan, hänen läsnäolonsa oli -sulostuttanut hänen elämänsä viimeisiä hetkiä. - -Iivana kumartui hänen ylitsensä. Yhä vienompi ja heikompi oli hengitys, -mutta hymyily vanhuksen huulilla pysyi yhä, -- vihdoin Iivana ei enää -havainnutkaan mitään hengenvetoa, -- vanhan miehen sydän seisoi -liikkumatta, yksi sielu, jonka ruhtinas Shestokow oli omistanut, oli -paennut siihen valtakuntaan, jossa ei mitään maa-orjuutta ole, jossa -henki on päässyt vapaaksi kuolevasta verhostaan, jossa herrat ja -palvelijat ovat lakanneet olemasta herroja ja palvelijoita, mutta jossa -ainoastaan kysytään sielun omaa arvoa. - -Iivana tunsi että hänen isänsä oli lähtenyt ja hän vaipui itkien alas -kurjalle leposijalle. Hänen nyyhkytyksiinsä sekoittui pauhaavan myrskyn -hurjat säveleet, jotka nyt äkkiä täydellä voimalla tunkeutuivat majaan, -sillä ovi kiskaistiin äkkiä auki. Monen lyhdyn räikeä hohde valaisi -puolipimeää huonetta, valaisi myös samalla Shestokowin ilosta ilkkuvia -ja rumia kasvoja, hän kun nyt seisoi keskellä tuota pientä huonetta. - -Toinen vuosikymmen yhdeksännettätoista vuosisataa, jota aikaa me -lukijoille tässä kertomuksessa kuvailemme, tarjosi Venäjän -ylimysluokalle monta etua. Raha se avasi kaikki lukot, murti kaikki -teljeet, niin myös jokaisen salaisuuden, kun vaan oikein ymmärsi -menetellä. Melkein kaikki kirjeet, jotka menivät ulkomaille tai jotka -sieltä tulivat, avattiin postissa, ja kun ruhtinaalla tässäkin -virastossa oli mahtava ystävä, niin ei hänelle ollut vaikeata päästä -Jerupkowin kirjevaihdon perille. Iivanan olopaikka tuli kohta hänen -tietoonsa, mutta se seikka, ettei Preussi jättänyt ulos ketään -karannutta orjaa, esti häntä saamasta uudelleen nuorukaista käsiinsä. -Tästä esteestä huolimatta ei tämä kostonhimoinen mies luopunut -toiveestaan vihdoinkin päästä tarkoituksiensa perille, ja kun häu siis -sai tiedon Jerupkowin viimeisestä kirjeestä, päätti hän yllättää -Iivanan, joka riensi isänsä kuolinvuoteelle. Se olikin juuri hänen -matkavaunuusa, joka saapui tiluksille ennen Jerupkowin ja hänen -suojattinsa tuloa. Kaksi muutakin ajopeliä oli myös vähää sen jälkeen -saapunut linnan portaille. Niissä olivat herrat Trubetskoi, Gladkoi ja -muutamia muita salaliittoon kuuluvia jäseniä, jotka olivat valinneet -ruhtinaan kaukaisen maahovin yhtymäpaikakseen, koska sellainen -yhtyminen Pietarissa näytti heistä vaaralliselta. Heidän kavalat -aikeensa olivat nyt niin pitkälle edistyneet, että he voivat ryhtyä -niiden toimeenpanemiseen. Kysymys oli vaan määrätä ohjelma, jonka -mukaan tuli toimia. Tämä oli heidän yhtymisensä tarkoituksena -maahoviLla. Kun Shestokowin uskottu palvelija ilmoitti Jerupkowin -matkavaunujen tulon, teki ruhtinas yölliset vieraansa osallisiksi -aikeistaan, ja kun vakoileva palvelija vielä ilmoitti hänelle, että -herra Jerupkow Iivanan kanssa oli vanhan Andreaksen majassa, hiipi tämä -"kaunis" seurue asianomaiseen paikkaan. - -Kun Shestokow oli antanut merkin, sytytettiin mukana tuodut lyhdyt ja -ovi avattiin. - -Voimme ajatella Jerupkowin hämmästystä, niinkuin myös Iivanan -lamauttavaa kauhua. Molemmat tunsivat että heidän tuhonsa hetki oli -tullut. Jerupkowista oli näytetty toteen, että hän oli pitänyt yhteyttä -paenneen maa-orjan kanssa ja kaikella tavalla häntä auttanut; tämän -tarkoituksen voittaminen oli ollut ruhtinaan hartain toivomus, ja nyt -hän riemuitsi pauhaten että oli saanut panna tämän yllätyksen toimeen -näin monen vieraanmiehen läsnäollessa. Ennen lähtöänsä Pietarista oli -hän lähettänyt kutsumuksen ispravnikalle ja stanovoille odottaa hänen -tuloansa linnassa. Palvelukseen valmiit virkamiehet olivatkin -saapuneet, varsinkin kun he tiesivät että runsas palkkio oli heille -siitä varmaan tuleva. - -Shestokowin annettua merkin astui ispravnikka esiin, kosketteli yhä -vielä hämmästyksissään olevaa Jerupkowia sauvallaan ja lausui -arvokkaisuutta tavoittavalla virka-äänellä: - -"Tsaarin nimessä vangitsen minä teidät täten ja käsken seuraamaan minua -paikkakunnan vankilaan." - -Jerupkow koetti tointua, kumminkin vapisi hänen äänensä, kun hän -vastasi: - -"Ennenkuin minä sen teen, tulee teidän minulle näyttää todistus siitä, -että teillä on oikeus minut vangita." - -Sanaakaan virkkamatta, pisti ispravnikka kätensä povitaskuun ja toi -esiin kuvernementin poliisimestarin allekirjoittaman vangitsemiskäskyn, -jonka hän ojensi Jerupkowille. Ruhtinas Shestokow oli ollut kyllin -viekas edellyttämään tätä oikeutettua vastaväitettä vihatun sisarensa -pojan puolelta ja oli sentähden pitänyt huolta tästä tarpeellisesta -asiapaperista. - -Ferupkow vaaleni. Hän havaitsi että hän täydellisesti oli vihollisensa -vallassa ja että vastarinta oli turha. - -Ennenkuin hän seurasi näitä kahta poliisivirkamiestä, lähestyi hän -isänsä kuolinvuoteen ääressä polvillaan makaavaa Iivanaa, kumartui alas -ja kuiskasi hänelle korvaan: - -"Älä uskallustasi kadota, poika parka, Jumala on armollinen, ja -huolimatta vastustajamme viekkaudesta auttaa hän meitä määrämme -perille." - -Iivana puristi hyväntekijänsä kättä vasten sydäntänsä, ja kun Jerupkow -poistui, tuntui hänestä, ikäänkuin hänen hyvä haltijansa olisi hänet -jättänyt. Se olikin todella niin, sillä Shestokow päästi nyt irralleen -luontonsa koko raakuuden, ja astuen itkevän nuorukaisen eteen, antoi -hän hänelle iskun rintaan ja tarkastellen hänen pukuaan, huusi hän -pilkallisesti: - -"Mitä merkitsevät nuo herrasvaatteet, ne eivät kelpaa maa-orjalle. -Sinun juhlapukusi on valmiina entisessä asunnossasi ja sinun pitää -tuossa paikassa vaihtaa tuo keikaripuku säkkikangashousuihin ja paitaan -sekä pukeutua lammasnahkaturkkiin, tai saat maistaa solmupiiskaa; -meillä on kohta sananen keskenämme vaihdettava, sinä karannut heittiö! -Tahdon sinua opettaa karkaamaan herrasi luota. Huomisaamuna puhumme -enemmän keskenämme. Nyt -- pois, mars!" - -Hän osoitti mahtipontisesti ovea. - -Vapiseva Iivana kohotti katseensa häneen, vaan kauhistuneena hän -vetäytyi takaisin, -- mutta vaikka hän näkikin ruhtinaan tuimat ilosta -ja kostonhimosta vääntyneet ja punottavat kasvot, niin uskalsi hän -kumminkin kohottaa rukoillen kätensä ja nöyrästi lausua: - -"Osoittakaa laupeutta, Teidän Ylhäisyytenne, antakaa miuuu valvoa -ainakin tämä yö isäni ruumiin ääressä, minä tahdon sitte mukautua -välttämättömään kohtalooni." - -"Hahaha, arveleeko poika yhä edelleen olevansa ylioppilas?" huusi -Shestokow pistävällä ivalla. "Valvoa isänsä ruumiin ääressä, ikäänkuin -hän olisi ollut säätyhenkilö! Me tahdomme vapauttaa sinut siitä -lapsellisesta velvollisuudestasi, poika, ja tuon raadon annamme vielä -tänä yönä kuopata. Tuo", sanoi hän kääntyen nauravan ympäristön -puoleen, "on minulle jo kylliksi rahoja maksanut, minun on pitänyt -häntä elättää viimeisen vuoden, vaikkei hän ole voinut toimittaa -vähintäkään työtä. Minä olen iloinen, että olen hänestä päässyt, vaikka -minun isäni kerran hänestä maksoi sievoisen summan ruplia. Ruumis -kuoppaan!" - -Sillä välin kun pari dvornikkaa (talonrenkiä), jotka olivat kantaneet -lyhtyä, tarttui vanhan Andreaksen hengettömään, mutta vielä lämpimään -ruumiiseen käsiksi, kiskoi petomainen Shestokow tuskasta voimattoman -Iivanan ylös, työnsi hänet edellään ulos mökistä, pihan yli, -herraskartanoon asti. Sinne tultua jätti hän hänet kahdelle kaitsijalle -ja lisäsi vielä uhkauksen: - -"Miehet, te vastaatte minulle hänestä!... Voi teitä, jos hän karkaa! -Minä annan teitä pieksää niin, että henki lähtee. Te tunnette minut ja -tiedätte että pysyn sanoissani!" - -"Me tahdomme häntä vartioida, isä rakas", vastasi toinen kaitsija -ikeniänsä irvistellen, "aivan kuin olisi hän tsaari itse." - -Tämä vastaus herätti ruhtinaan mielisuosion, hän nyykähytti -armollisesti päätään ja läksi sitte ystävineen lämmitettyyn -vierashuoneesen, jossa katetulla pöydällä valituimmat herkulliset ruuat -ja juomat jo odottivat. - -"Tuollainen liikunta tuottaa oivallisen ruokahalun", naurahti herra -Gladkoi ja istui tyytyväisenä pöytään, jonka perästä muut noudattivat -hänen esimerkkiänsä. Sittenkun jalosukuiset herrat olivat tyydyttäneet -ruokahalunsa, rupesivat he neuvottelemaan siivoista tuumistansa. -Luonnollisesti juotiin tässä tilaisuudessa paljon viiniä eikä kukaan -ajatellutkaan enää tämän yön kauheata näytelmää, itse Jerupkow ja -Iivanakin joutuivat unhotuksiin, sillä nyt oli kysymys tärkeämmistä -asioista! - - - - -VI - -Ilian kultavesi. - - -Joskohta myrsky yhä vieläkin pauhaa, ja lumihiutuset milliardittain -putoavat maahan, ikäänkuin ne tahtoisivat niin kauan kutoa tätä -talvista hikiliinaa, kunnes koko maa makaisi haudattuna sen alla, -täytyy meidän kumminkin tehdä se pyyntö ystävälliselle lukijalle, että -hän lumesta ja myrskystä huolimatta taivaltaisi meidän seurassamme tuon -pitkän, vaivalloisen tien Pietariin, sillä juuri tämä yö on rikas -tapahtumista, jotka meidän kertomuksellemme ovat tärkeät. - -Lähellä Nevajokea, aivan talvipalatsin likimmäisessä läheisyydessä -juoksee säteenmuotoisina kolme oikosuoraa katua, joista yhdellä on nimi -Newskii-Prospekt. Koko pietarilainen elämä keskittyy tämän komean, -kauneilla kauppapuodeilta täytetyn kadun ympärille. Täällä kävelee -iltapuolen ensi hetkinä Pietarin koko hienolisto, täällä pyörivät -rikkaitten vaunut mosaiikin tapaan lasketuilla puisilla katupeitteillä. -Myös liike-elämän valtasuoni, n.k. kauppahovi sijaitsee toisella -fasaadillansa Newskii-Prospektia kohden. Mutta me käännymme kadun -vastakkaiselle puolelle seisahtuaksemme siihen paikkaan, jossa joukko -loistavia ravintoloita sijaitsee. - -Vaikka rajuilma riehuikin ja oli jo myöhäistä, liikkui tässä osassa -Newskii-Prospektia sangen paljon väkeä. Ylipäänsä talvisaikaan alkaakin -elämä Pietarissa vasta yöllä, sillä koko luomakunta on täällä niin -sanoaksemme ikäänkuin jäätynyt, ja iloitaan siis, kun pimeyden huntu on -laskenut verhonsa tämän vähemmän mieluisan maisemakuvan yli. Vasta -kello yhdeksän perästä aamusilla alkaa päivä hämärtää, keskipäivän -aikaan muistuttaa alhaalla meridiaanissa seisova aurinko, että se vielä -on maailmassa olemassa, ja kello kahden perästä on se jo jälleen poissa --- siellä, missä pippuria kasvaa. - -Ei ihmettä siis, jos sellaisien olosuhteitten vallitessa -pietarilaisen mielihalu palaa kirkkaasti valaistuun ravintolaan, jossa -suuressa kaakeliuunissa tuli mieluisasti paukkuen palaa, jossa -tyhjentymättömissä kattiloissa kiehuva vesi porisee ja kuohuu, odottaen -hetkeä, jolloin se rommin ja sokerin kanssa sekoitettuna höyryävänä -totina luistaa alas venäläisen kurkkua myöten. Täällä sulaa jähmettynyt -pietarilainen, täällä hän tulee puheliaaksi, ja ainoa, mikä hänestä -tuntuu kiusalliselta, on salaisen poliisin läsnä-olo. Tämä tunkeutuukin -monenlaisissa valepuvuissa pääkaupungin kaikkiin soppiin ja kuuntelee -ahnaasti jokaista ajattelematonta sanaa, joka voisi aiheuttaa ilmiantoa -ja tuottaa vakoojalle jonkun ruplan. - -Se ravintola, johon me nyt astumme, oli silloin kaupungin enimmin -käytetty. Se veti vieraita puoleensa sekä komean sisustuksensa, kuin -myös sen runsaan valikoiman kautta, jota sen kyökki ja kellari -tarjosivat. Täällä sai köyhä kirjuri huokean iltaruokansa, samoin kuin -ylellisyydessä hemmoteltu herkuttelijakin valikoidnmman illallisensa. -Siitä syystä olikin seura hyvin sekalainen, jos kohta Pietarissa -vallitseva sääty-ylpeys suurella huolella piti silmällä, että yksissä -pöydissä aina istui vaan vertaisia, niin että ravintolan laaja -tarjoiluhuone oli jaettu moneen osastoon, osasto itsekullekin -säätyluokalle, niinkuin korkeammalle ylimystölle, virka- ja -kauppasäädylle sekä "mustalle kansalle" -- työväen luokalle. - -Pienen syrjässä seisovan pöydän ääressä, joka oli virkamiesten -osastossa, istui vanha mies, jonka lumivalkoiset hiukset ja parta -antoivat hänelle kunnianarvoisan ulkonäön. Hänen edessään seisoi pullo, -jonka nimilista kantoi kuuluisaksi tulleen viinilajin nimen. Kumminkin -täytti hän harvoin lasiansa, josta hän ainoastaan joskus hiukan -maisteli. Että hän tunsi olonsa sangen mieluisaksi, osoitti hänen -tyytyväinen hymyilynsä, joskohta hän silloin tällöin muuttui nähtävästi -levottomaksi. Vanha vieras veti usein esille kellonsa. Sen kalleudesta -päättäen kuului hän ylimystön korkeampaan luokkaan, sillä kellon kotelo -ei ainoastaan ollut puhtaasta, paksusta kullasta, vaan näkyipä siinä -myös kruunu, jonka alla jalokivistä sovitettu "A" kirjain säteili. - -Mutta ulkomuoto pettää; vanha herra oli tosin hyvin hyvissä -olosuhteissa, mutta ei hän voinut ylpeillä vanhasta aatelisesta -sukutaulusta. Kello oli hänen keisarillisen suosijansa antama, jonka -hengen hän kerran kuumassa taistelussa sotakentällä oli pelastanut. -Tämä viittaus riittänee lukijan mieleen muistuttamaan Iliaa -- sillä -vanha herra ei ollut kukaan muu kuin keisarin oma ylimmäinen kuski. - -Viekas ja veitikkamainen ilme hänen silmissään ja suupielissään -yhdistyneenä sydämmen vilpittömyyteen näkyi jokaisesta ukon katseesta; -tämä ilme vallitsi hänessä erittäinkin tänään. Mutta tämä -veitikkamaisuus hänen kasvojensa piirteissä hävisi, kun se mies, jota -hän oli odottanut, vihdoin saapui. - -"Te olette pannut minun kärsivällisyyteni kovalle koetukselle, ystävä -Markowna", virkkoi hän nadsiratelille, jonka ruumiin pyöreys, siitä kun -hänet viimeksi näimme, melkoisesti oli paisunut. - -"Asioita, arvoisa herra, tärkeitä asioita", huokaili pikku virkamies -istahtaen ikäänkuin väsymyksestä voimattomana sen tuolin pehmoiselle -istuimelle, jonka Ilia hänen allensa lykkäsi. - -"Vai niin, vai niin, -- mitä sitte taas on tapahtunut?" - -"Roskajuttuja, kotitarkastuksia korkeitten aatelisherrain luona, nämä -kun par'aikaa ovat poissa kaupungista." - -Ilia tiesi kokemuksesta ettei nadsirateli ennen puhuisi, kuin hän saisi -vatsansa täytetyksi ja kurkkunsa kostutetuksi; sentähden tilasi hän -palvelijalta vieraallensa aika portsionin paistia ja pullon punaista -viiniä, ja että Markowna niinpian kuin suinkin tulisi soveliaalle -tuulelle, lisäsi hän vielä että palvelija pitäisi varalla pullon kylmää -sektiviiniä. - -"No tuli ja leimaus", huusi nadsirateli ja hänen kasvonsa kirkastuivat. -"Tehän olette tänään suurenmoinen!... sektiä! Sehän on oikein -korkea-aatelinen juoma!" - -"Minä olenkin tehnyt hyvän ahveerin", naurahti isä Ilia, "ja -tiedättehän että minulle on mieluista, kun voin tarjota hyville -ystäville hienot ryypyt." - -Keskustelu koski ensiksi vähäpätöisiä asioita ja lakkasi kokonaan, kun -palvelija kantoi pöytään höyryävän paistin. Nadsirateli kiintyi nyt -ruokansa nauttimiseen, kostutti samalla niin ahkerasti kurkkuaan, että -toinen viinipullo kohta oli tarpeen, ja vasta kun hän mukavasti -nojautui tuolinsa selkänojaa vasten ja tapansa mukaan rupesi -mauskuttelemaan kielellänsä, alkoi Ilia jatkaa aloitettua puhetta -kysymällä: - -"Kenenkä luona on siis korkea-arvoinen poliisi niin myöhäisenä -iltahetkenä pitänyt kotitarkastuksen?" - -"Niin", mauskutteli nadsirateli, "se on oikeastaan salaisuus." - -"Älkää tehkö itseänne naurettavaksi tekaistulla salaisuuden -tavoittamisella, etenkin kun te hyvin tiedätte että minä jo huomenna -tai ylihuomenna sen saan tietää keisarilliselta herraltani. Eläköön -ystävyys ja avomielisyys!" lisäsi hän tähän lasiansa kohottaen, -Markowna kilisti lasillansa, tyhjensi sen yhdellä siemauksella ja -kuiskasi sitte hiljaa Ilialle: - -"Tällä kertaa on se koskenut herroja Trubetskoita ja Gladkoita." - -"Noh", kysyi Ilia odotellen, "onko tämä kotitarkastus tuottanut mitään -tuloksia?" - -Nadsirateli nyökäytti päätään myöntävästi ja hänen yrmeä katseensa -osoitti, ettei koko tapahtuma ollut hänestä mieluinen. - -"Silloin on vihdoinkin hänen ylhäisyytensä ruhtinas Shestokow -paljastettu", naurahti vanha herra. - -"Tuletteko te taas tuohon vanhaan aineesenne", huusi nadsirateli -harmissaan. "Kuinka usein olenkaan jo sanonut teille, etten tiedä -mitään ruhtinaasta." - -"Mutta minä en teitä usko sittenkään, ja loppupäätös tulee osoittamaan, -olenko oikein arvannut." - -"Silloin erehdytte", vastasi Markowna nähtävästi ilosta ilkkuen, -"Trubetskoin ja Gladkoin luona löydetyissä papereissa ei ole kertaakaan -mainittu hänen ylhäisyytensä nimeä." - -"Siitä huolimatta jään minä uskooni, ettei ruhtinaan asiat ole aivan -selvillä, ja että te hänestä tiedätte enemmän kuin hänelle olisi -suotuisaa." - -Nadsiratelin katse tuimistui; hän ilmaisi vihastuneen mielialansa, kun -hän sysäten lasinsa syrjään virkkoi: "Jos te ainoastaan sentähden -olette kutsunut miuua, että saisitte uudelleen kiusata pitkäpiimäisillä -kysymyksillänne, niin en suinkaan kiitä teitä siitä, ja siinä -tapauksessa lienee parasta, että minä jätän hyvästi. On jo myöhäistä ja -minun tulee aikaiseen olla esimieheni luona." - -Hän nousi, mutta kun hän tarttui hattuun ja keppiin, ei hän oikein -tiennyt josko lähteä vai jäädä, kun palvelija samassa tuokiossa tuli -kantaen hopeakaulaista sampanjapulloa, ja vanhus hartaasti pyysi häntä -viipymään vielä hetkisen. - -Kohta pamahti korkki ja tulinen viini kuohua porahteli lasissa. - -"Eläköön ystävyytemme!" huusi vanha herra, ja nadsirateli ymmärsi että -hänen sivistyneenä miehenä piti kilistäen vastata siihen. - -"Te puhutte aina ystävyydestänne", lausui hän epäillen, istahtaen -samalla entiselle paikalleen, "ja kumminkin en vieläkään tiedä, missä -suhteessa minä teihin olen, joskohta onkin jo monta vuotta kulunut -siitä, kun minulla oli kunnia tehdä teidän tuttavuuttanne." - -"Se tulee siitä, että te herrat poliisilaitoksessa olette niin suuressa -määrin epäluuloisia", jatkoi Ilia nauraen. - -"Ei, ei", vastasi Markowna päätä pudistaen. "Minä tiedän hyvin hyvästi, -että te olette etsinyt minun tuttavuuttani, koska te luulitte että minä -tietäisin jotain, joka paljastaisi ruhtinas Shestokowin. Jokaisessa -tilaisuudessa palaatte tähän asiaan, ja teidän anteliaisuutenne on -liian suuri lähteäkseen puhtaasta ystävyydestä. Te olette viekas, vanha -herra, mutta en minäkään ole päälleni pudonnut sen saatte uskoa." - -"Muutenhan ette olisikaan salaisen poliisin palveluksessa", myönsi Ilia -leikillisesti, koettaen pitää vieraansa lasia reunojansa myöten täynnä, -joka nadsiratelin synnynnäisen janon vuoksi olikin vaikeata. "Miksi -minä kieltäisinkään, että käsi kädessä ystävyyteni kanssa teihin -minulla on toivo päästä ruhtinaan salavehkeitten ja juonien perille. Te -olette hänen kanssansa tekemisissä suurimmassa salaisuudessa, te teette -matkojakin hänen tiluksillensa ja hänen ylhäisyytensä on erittäin -antelias teitä kohtaan. Häntä on teidän kiittäminen, että voitte elää -niin suuresti, sillä teidän tulonne eivät ole sitä laatua, että voitte -niillä niin paljon potkia." - -"Minua hämmästyttää teidän tietonne", sanoi Markowna hämmästyen. "Mistä -te kaiken tuon tiedätte?" - -"Epärehellisten ihmisten rehellisten tunnustusten kautta", naurahteli -Ilia viekkaasti ja jatkoi hetken perästä hiljaisella äänellä: "Teidän -tulee tietää että minä omistan erään taikajuoman, kultaveden, jolla on -ihmeellinen voima saada jokaisen ihmisen, joka siitä on maistanut -tunnustamaan totuuden, sillä tavalla saan minä tietoa jokaisesta -salaisuudesta, olkoon se miten hyvänsä kätketty." - -Nadsirateli, joka juuri oli lasia kohottamaisillaau, pani sen -säikähtyneenä pöydälle ja katseli epäluulolla sen kuplivaa sisältöä. - -"Juokaa huoleti siitä", nauroi Ilia, "sampanjaan en ole sitä -sekoittanut -- ei se ole ollut tarpeenkaan, sillä te olette jo -maistanut minun taikajuomaani." - -"Piru ja helvetti! Sepä vielä puuttuisi!" huusi Markowna tahtomattansa -tarttuen vatsaansa. - -"Mitenkäs muuten", nyökkäsi vanhus, jonka silmissä ja huulilta veitikka -vekkulehti. "Te tulette sen pian havaitsemaan, mutta ensin pitää minun -jotain teille ilmoittaa. Tulkaas tänne: eläköön ystävyys!" Hän antoi -uuden pullon paukkua ja täytti lasit, mutta taikauskoinen ja -epäluuloinen nadsirateli ei taipunut maistamaan pisaraakaan lasin -sisältöä. - -"No hyvä", nyökäytti isä Ilia päätään, "silloin juon minä tätä jaloa -nestettä yksin. Mutta kuulkaas nyt. Te nautitte päällikkönne täyden -luottamuksen, ja hän kyllä tietää pitää arvossa teidän virka-intoanne -ja viekkauttanne. Siitä huolimatta seisotte nyt sillä asteella, että -olette lähellä joutua mahtavan herran epäsuosioon, vieläpä voitte saada -matkapassin Siperiaan." - -Jos joku tässä tuokiossa olisi nähnyt nadsiratelin typerää naamaa, niin -hän varmaan olisi purskahtanut makeaan nauruun; vanha ystävämme Ilia -osasikin vaan suurella vaivalla pysyä totisena. - -Markowna koetti tointua ja änkytti: "Te... tahdotte minua vaan... -säikyttää, haha, mutta... ei se teitä hyödytä!" - -"Jos teillä olisi puhdas omatunto, ystäväiseni", kuiskasi Ilia, "niin -ette olisi niin säikähtänyt, ettekä tarvitseisi vapista ja tutista. -Niin, niin, minun kultaveteni alkaa jo vaikuttaa." - -Markownalle nousi kaikki veri päähän; hänen ruumiissansa alkoi kiehua -ja kuohua; hän oli vakavasti vakuutettu siitä että Ilian kirottu -taikakeino oli syypää tähän kaikkeen. Isä Ilia siirtyi häntä aivan -lähelle ja jatkoi kuiskaten salaperäisellä äänellä: - -"Kun te ette tahtoneet puhua minulle täyttä totuutta ruhtinaan suhteen, -niin käännyin minä erään kirjurinne puoleen. Minun kultaveteni teki -hänessä kohta toivotun vaikutuksen. Minä sain tietää että hänellä on -ystävä, joka palveli kirjurina erään teidän virkaveljenne luona ja -tietäisi teistä sangen paljon. Tämäkin poika sai maistella minun -kultavettäni, ja katso minä pääsin rakkaan ystäväni Markownan siivojen -salavehkeitten perille." - -Nadsirateli tuli yhä levottomammaksi, ja alkoi tuoliaan työkkiä sinne -tänne, mutta Ilia veti istuimensa aina lähemmäksi ja kuiskasi hänelle -yhä edelleen: - -"Ajatelkaas, muutamia vuosia sitte anasti tuo kunnianarvoinen Markowna -virkaveljeltänsä kirjeen, jonka sisällöstä kävi selville, että herrat -Trubetskoi ja Gladkoi kuuluivat salaiseen seuraan, joka väijyi tsaarin -henkeä. Ruhtinas Shestokowin nimi on myös mainittu tässä kirjeessä ja -vieläpä sellaisella tavalla, että siitä tullaan siihen vakavaan -vakuutukseen, että hänkin kuuluu salaliittolaisiin." - -"Haa", hohotti nadsirateli, ja hampaat kolisivat vastakkain, ikäänkuin -hän jo olisi tuntenut Siperian jääkylmän tuulahduksen. "Se kirjuri, -jolta olette sen tiedon saanut, on heittiö, joka on teille -valehdellut!" - -"Heittiö hän kyllä olkoon", vastasi Ilia ukko hyvin rauhallisesti, -"mutta valhetellut ei hän ole; sitä hän ei voinut kultaveden vuoksi, -jota minä annoin maistaa." - -"Ja minä sanon sittenkin, se koira valehtelee", huusi Markowna tointuen -hämmästyksestään. "Tuokoon todistuksen syytöksistään." - -"Sen hän jo on tehnytkin", nyökäytti vanha herra aivan ystävällisesti, -ikäänkuin olisi ollut kysymys jostain ilosanomasta. "Kun hän tiesi, -minkä kavalan ketun kanssa hän oli tekemisissä, piti hän varmimpana -hankkia itsellensä todistuksia häntä vastaan. Hänen taitonsa jäljitellä -toisen kirjoitusta tuli hänelle tässä hyväksi avuksi. Hän kopioi sen -kirjeen, jonka hän herraltansa anasti, antoi kopion ystävä Markownalle -ja piti itse alkuperäisen." - -"Saakeli", huutaa tokasi nadsirateli niin ajattelematta, että Ilian -täytyi makeasti nauraa, Kun hänen iloisuutensa jälleen oli asettunut, -kertoi hän edelleen: - -"Tämän tärkeän paperin olen minä kirjuriheittiöltä ostanut. Mutta kun -nyt ystäväni Markowna on virkavalallensa ottanut, että nimet -kadonneessa kirjeessä ovat kuuluneet toisin kuin Trubetskoi ja Gladkoi, -niin voipi tämä nyt hänet heittää itse helvetin kattilaan. Niinpian -kuin minä jätän tämän sisältörikkaan kirjoituksen salapoliisin -päällikölle, ja hän saapi tietää ystäväni Markownan vehkeet, niin -vaeltaa hän auttamattomasti Siperiaan. Mikä on teidän oma ajatuksenne?" - -"Minä olen teidän vallassanne", murisi nadsirateli turhaan miettien -keinoa päästä pulasta. "Mitä te minulta vaaditte?" - -"Ensiksikin ettette mieti kostoa missään muodossa kirjurianne ettekä -virkaveijeänne kohtaan, vaan jätätte heidät rauhassa paikoilleen -- ja -toiseksi että te, mitä ruhtinas Shestokowiin tulee, puhutte suunne -puhtaaksi. Minä tiedän ettei hän ainoastaan kuulu tähän salaliittoon, -vaan onpa vielä yksi sen pääjohtajiakin." - -"Silloin en todella voi teille paljon enää ilmaista", vastasi Markowna -aikaa voittaakseen. "Kumminkin tulee teidän ajatella että ruhtinas on -osoittanut minua kohtaan suurta anteliaisuutta, ja että tekisin -itselleni hyvin huonon palveluksen, jos minä --" - -"Täyden totuuden sanoisin", keskeytti häntä isä Ilia nopeasti, "tällä -olettekin nyt kokonaan puhunut itsenne pussiin. No hyvä, toinen käsi -pesee toisen, ja ette tarvitse pelätä kärsivänne vahinkoa, jos -vihdoinkin kerran päästätte totuuden kunniaansa. Minä jätän teille -neljänkolmatta tunnin ajatusajan. Jos te siksi olette jättänyt -päälliköllenne tarkan kertomuksen ruhtinaan toimista salaliittolaisena, -niin maksan minä teille 10,000 ruplaa ja saattepa vielä lisäksi myös -sen palkinnon, jonka salaisen poliisin esikunta on määrännyt -salaliittolaisten pääjohtajan ilmisaamisesta. Te saatte siten tosin -ruhtinaan viholliseksenne, mutta ette pane arvoisata itseänne -vähimmänkään vaaran alaiseksi, kun voitte sanoa, että teidän -toimenne Shestokowin kanssa vaan on ollut näennäinen päästäksenne -tarkoituksienne perille. Siten te luultavasti tulette asemassanne -edistymään, vaikk'ette ole sitä ansainnut. Mutta niin on nyt meillä -Venäjällä, Jumala paratkoon, asioitten meno!" - -Näitä sanoja lausuessaan nousi isä Ilia paikaltansa ja otti turkkinsa -naulasta. "Siis", virkkoi hän vielä jättäen jäähyväiset tylsästi -miettivälle nadsiratelille, "neljänkolmatta tunnin kuluessa toivon -saavani vielä kuulla teistä jotain, tai käyn minä tervehtimässä -salapoliisin päällikköä, ja silloin on teidän matkanne Siperiaan varma. -Miettikää nyt asiaa. Hyvää yötä." Hän maksoi palvelijalle laskunsa ja -läksi pois. - -Markowna jäi yhä jörottämään miettivään asentoonsa. Hetket kuluivat -hänen huomaamattansa; hän ei huomannut että vieraat ravintolasta -hälisivät ja että hän vihdoin oli yksin -- kunnes viimein palvelija -astui hänen eteensä sanoen: - -"Hyvä herra, isäntä käskee sanoa että ilta nyt on lopussa, hän tahtoo -sulkea ovet." - -Silloin töytäsi Markowna ylös kiusaavista unelmistaan, tuijotti puhujaa -vähän aikaa silmiin, veti kellon taskustaan ja huusi hämmästyneenä: - -"Kello on jo yli neljä!... Muutamien hetkien perästä täytyy minun -esiintyä päällikköni virkahuoneessa. Perkele, ajallahan on tänään -siivet." - -Hän veti turkin päällensä, pani hatun päähänsä ja otti kepin käteen. -Näin astui hän ulos kadulle. - -Myrsky hänen rinnassaan raivosi kilvoin sen myrskyn kanssa, joka -pauhaten riehui läpi katujen ja jäätyneet lumihiutuset, jotka -tuprusivat hänen kasvojansa vastaan, tekivät hänelle hyvää, sillä ne -jäähdyttivät hänen kuumeesta palavaa otsaansa. - -Kohta oli hän kadonnut yön pimeyteen. - - - - -VII - -91. Psalmi. - - -Talven ankaruus oli tällä kertaa Venäjällä kohonnut korkeimmilleen. -Lakkaamatta raivoili jääkylmä koillistuuli ja taivas syöksi kokonaisia -lumivyöryjä maahan. Korkea pakkaismäärä puhdisti kadut ja torit -ällistelevistä joutilasjoukoista; nähtiin ainoastaan ihmisiä, jotka -asioitten ja toimien pakosta olivat uskaltaneet ulkoilmaan huoneitten -suloisesta lämpimästä. - -Pääkaupungin kolmen kadun yli ulottuvan rikosvankilan mustan -ristikkoportin eteen ajoi ankaran lumimyrskyn vallitessa vankivaunut. -Sen seurassa kulkeva maasantarmi veti kilisevää kelloa, ja heti tuli -ulos vahtimies, jolle hän ojensi virallisen kirjoituksen. - -"Hieno vieras", naurahti parrakas vartija törkeällä tavallaan -silmäillen sisältöä. "Tulee tietysti aatelisten osastoon." - -Santarmi meni takaisin suljetuille vaunuille, irroitti raskaan -rautatangoa sen takapuolelta, avasi kapean oven ja vaati vangittua -astumaan ulos sekä seuraamaan häntä. - -Jerupkow totteli käskyä ja astui suuren vankilan etuhuoneesen, jonka -raudoitettu ovi heti hänen takanansa lyötiin kiinni ikäänkuin -ruumisarkku. Meidän jalo ystävämme värähti ja hänen kalpeat kasvonsa -kalpenivat yhä enemmän. Hänen silmänsä tarkastivat tuota korkeata, -avaraa ja synkkää holvia, jossa hän nyt seisoi, ja hänen korviinsa -kajahti tuo kamala kalske, jonka vahtimiesten kiväärit aikaansaivat ja -herättivät kammottavan kai'un käytävissä. Viimeinenkin jäännös -rohkeutta, joka häntä oli seurannut aina vankilan portille, katosi nyt, -ja väristen katseli hän tuota korkeata rautaristikkoa, jonka ohitse hän -nyt kulki, ja jonka takana kirjurien huone oli. Sotamies lähestyi häntä -tutkiakseen tarkoin hänen taskujaan ja vaatteitaan. Kaikki otettiin -häneltä pois, ei hän edes saanut pitää paperipalastakaan. - -Jerupkow luuli näkevänsä unta, sillä että hänet vietäisiin tänne, johon -pahimpienkin rikoksien tekijät suljettiin, ei hän ollut mahdollisena -pitänyt. - -Kun vartija oli jättänyt virkakirjeen ylimmäiselle kirjurille, asetti -Jerupkow hänelle kysymyksen, miksi hänen kanssansa näin meneteltiin. - -"Sitä emme tiedä", kuului lyhykäinen selvitys. "Vasili, hoi tänne, vie -hänet n:o 1!" - -Sotamies otti vangitun huostaansa ja kuljetti hänet pienemmälle -portille lukuisan vankilavahdin ohitse kivitettyyn, avaraan, korkealla -paaluaidalla ympäröityyn pihaan, jota joukko korkeita rakennuksia -rajoitti. Kaikissa kerroksissa nähtiin rautaristikoilla varustettuja -ikkuna-aukkoja, joitten takana nyt uteliaita kasvoja kurkisteli, -nähdäkseen sen uuden toverin, jonka venäläinen oikeus oli heille -lähettänyt. - -Jerupkowin täytyi nousta toiseen kerrokseen portaita myöten, jotka -päättyivät pitkulaiseen käytävään, Sen lukuisat ovet olivat numeroidut, -ja uusi tulokas työnnettiin huoneeseen n:o 1. Seiniä pitkin kulki -lautoja penkkinä, ja sellainen osoitettiin Jerupkowille vuoteeksi, -pöydäksi ja tuoliksi. - -Kalpeakasvoisia, nälistyneitä ihmisiä tuijotti häntä vastaan, puettuina -paitoihin ja housuihin karkeasta säkkikankaasta, yhtä likaisia kuin ne -lattiapalkit, joitten päällä he paljain jaloin kävelivät. - -Tuskin oli sotamies poistunut, kun nämä elävänä kuolleet ympäröivät -Jerupkowin. - -"Miksi olette täällä meidän luonamme?" kysyi häneltä nuori poika, joka -nälissään oli varastanut. - -"Sitä en tiedä", vastasi Jerupkow tuskallisesti ja hänen sanansa -herättivät yleisen naurunhalun. Mutta kuinka suuri olikaan hänen -hämmästyksensä, kun hän jouduttuaan puheisiin tämän huoneen likaisien -asukkaitten kanssa huomasi, ettei hän ollutkaan alhaisen roskajoukon -seurassa, vaan aateliston osastossa, joka käsitti kuusi huonetta, jotka -kaikki olivat vangituita täynnänsä. - -Syyllisien ja syyttömien piti näissä terveydelle vahingollisissa -huoneissa viettää aikansa. Siellä löytyi kaksi herraa, jotka entisissä -viroissaan kolleegianneuvoksina olivat antaneet vääriä todistuksia ja -kuitteja, eräs husaariupseeri, joka kostonhimosta oli pistänyt tuleen -everstinsä talon; eräs aatelinen apteekkari, joka oli myynyt myrkkyä -nuorelle rouvalle, vaikka hän tiesi että hänellä oli aikomus sillä -katkaista vanhan miehensä elämänlangan. Mutta Jerupkow oppi myös -tuntemaan viattomia uhriraukkoja, jotk'eivät olleet mitään rikosta -tehneet, vaan jotka olivat tänne suljetut jonkun mahtavan käskystä, kun -he rehellisen, avomielisen puheen kautta olivat saavuttaneet heidän -epäsuosionsa. Jo kuukausi sitten odottivat he ikävöiden sitä hetkeä, -jolloin heitä kutsuttaisiin tuomariensa eteen tutkittaviksi, sillä he -tiesivät että heidän viattomuutensa piti käydä selväksi, mutta viikko -viikon, kuukausi kuukauden perästä kului eikä heitä kutsuttu -tilinteolle, -- maallinen oikeus näkyi heidät unhottaneen. - -Kaksi päivää oli kulunut Jerupkowin sulkemisesta vankilaan, vasta -kaksi päivää, ja kumminkin tuntui tämä aika hänestä oikealta -ijankaikkisuudeita, sillä työtä ei siihen aikaan annettu venäläisessä -vankilassa. Päivä kului kulkemalla edestakaisin ahtaassa huoneessa tai -hengittämällä turmeltunutta ilmaa ummehtuneessa pihassa, Kuolettava -ikävä kalvoi ikäänkuin mato Jerupkowin henkeä ja sielua, ja tähän -ahdistukseen liittyi vielä toinen pahempi, nimittäin nälkä ja inho. -Tämä surkuteltava mies ei voinut nauttia sitä ruokotonta ruokaa, jota -vangituille tarjottiin, ja joka liiankin paljon muistutti sitä, mitä -Shestokowin maa-orjat saivat, Ei edes puhdasta juomavettä tuotu -vankilaan. Hevonen kuljetti pitkin päivää lähellä olevasta kanavasta -viheriäistä vettä keitoksi ja juomaksi. - -Kolmannen päivän aamu koitti. Muutos tuli tässä kauheassa -yksitoikkoisuudessa. Laajan vankilan kaikissa huoneissa alkoi virkeä ja -vireä elämä ja toiminta. Jo yön kuluessa pestiin, maalattiin, ommeltiin -ja silitettiin, ja suuri oli vankien kummastus, kun he aamiaiseksi -saivat oikein maidolta maistuvaa juomaa. Saadakseen lattioita paremmin -kuivumaan pidettiin ikkunat auki ja niiden läpi tunkeutui -pohjakerroksessa olevasta keittiöstä voimakkaan lihaliemen ja paistin -haju, niin että moni näistä raukoista tuli siihen ajatukseen, että -heille tänään mahdollisesti valmistettiin viimeinen mestaus-ateria. -Mutta näistä arveluista päästiin pian selville. Aamupäivän kuluessa -tuli vankilan päällikkö päivystäjäupseerien seurassa jokaiseen -vankihuoneesen ja käski vangituita pukeutumaan puhtaisiin vaatteihin -sekä käyttäytymään mallikelpoisesti ja olemaan levollisua, koska hänen -keisarillinen majesteettinsa, tsaari Aleksanteri oli ilmoittanut -kunnioittavansa vankilaa käynnillänsä. - -Yleinen oli hämmästys ja suuri oli ihmettely. Sellaista armonosoitusta -eivät voineet muistaa edes ne vangitkaan, jotka jo vuosikymmeniä olivat -asuneet tässä hautakammiossa. Joka sydämmessä leimahti toivon kipinä, -sillä keisarin läheisyys ennusti anteeksi antoa, ainakin lievennystä ja -pikaisempaa ratkaisua niiden kohtalossa, joita ei vielä oltu tutkittu. -Jokainen valmistui rukouksella lyhyesti esittämään viattomuuttansa, ja -toinen onneton auttoi toista, Sanalla sanottu, nyt oli yleinen -riemujuhla, ja vaikka he olisivat epäilleetkin armon saantia, niin -antoi tämä epäilys kumminkin sijaa sille toivolle, että hallitsija -koettaisi seurata maailman Herran kaunista esimerkkiä osottamalla armoa -ja laupeutta. Jaloja päätöksiä tehtiin ja vankiparkojen sydammet -hehkuivat vakavista aikomuksista antaa kärsityt vaivansa jäädä heille -ikuisiksi varoituksiksi. - -Jerupkow hengitti jälleen helpommin. Hän tiesi että hänen jalot -harrastuksensa lieventää maa-orjien kurjuutta eivät olleet keisarille -tuntemattomia, sillä hän oli saanut tietoja niistä tiedusteluista, -joita Aleksanteri hänestä oli antanut tehdä. - -Vangit olivat juuri pöydässä; me saatamme käyttää tätä lausepartta, -koska tänä päivänä pöytä oli tuotu jokaiseen vankihuoneesen. Voimakas -liemiruoka höyrysi heidän kupeistansa ja vadeilla kannettiin maukkaasti -valmistettua lihaa ja vihanneksia. Silloin törmäsi huoneesen, joka myös -Jerupkowille oli osoitettu asuinpaikaksi, vartija huutaen: "Tsaari!... -Hiljaa pojat, tai käypi teille pahoin!" - -Muutamia hetkiä myöhemmin ilmestyi keisari Aleksanteri oven -kynnykselle. Kaikki vangit lankesivat polvilleen paitsi Jerupkow, joka -teki syvän kumarruksen hallitsijalle. Tämä katsoi muutamia -silmänräpäyksiä häutä tutkistellen, sitte alkoi hän tarkastuksen. Hän -katseli puhtaaksi pestyä lattiaa, siistityitä seiniä, kuin myös -olkivuoteita ja peitteitä, jotka viime mainitut varhain samana aamuna -olivat tuodut huoneisin. Sitte lähestyi hän pöytää ja erään upseerin -hänen seurueessaan piti maistaa ruokaa. - -"Teidän Majesteettinne, se on moitteetonta", kuului arvostelu. - -Kaikesta huolimatta jäi tsaarin katse synkäksi. Hän kääntyi nyt -vankilan päällikön puoleen ja sanoi: - -"On kummallista miten minua petetään. Yksi minun ylhäisimmistä -palvelijoistani, joka nauttii minun täydellisen luottamukseni, kuvaili -minulle tätä vankilaa kauheimmaksi luolaksi. Minun kävi sääliksi -vankiparkoja ja minä päätin vakuuttaa itseäni sen totuudesta. Mutta nyt -havaitsen kaikki toisin. Turhaan etsii silmäni mitään siivottomuutta, -turhaan haen minä inhottavaa ruokaa. Kaikki on täällä puhdasta, niin -hyvin itse huoneet, kuin myös vankien liinavaatteet ja pukimet. Ruoka -on voimakkaasti valmistettu, voipiko enempää vaatia?" - -"Teidän Majesteettinne", jatkoi päällikkö syvimmässä alamaisuudessa, -"minä kiitän teitä jalosta päätöksestänne käydä itse vakautumassa, että -teille tehty kertomus perustuu parjaaviin ilmiantoihin." - -Aleksanteri loi puhujaan omituisen katseen, sitte puhutteli hän vankeja -seuraavilla sanoilla: - -"Onko täällä aina tämän näköistä kuin tänään? Onko ruoka aina -samallaista?" - -Äänetön hiljaisuus seurasi, sillä vankiraukat huomasivat päällikön -vihaa säihkyvän katseen ja tiesivät, että solmupiiska raatelisi -palasiksi heidän selkänsä, jos he uskaltaisivat lausua totuuden. - -"Mitä nyt?" huusi Aleksanteri malttamattomana ja rypisti otsaansa. "Jos -te vaikenette, niin otaksun, että te olette kaikkeen tyytyväisiä ettekä -tarvitse minun armoani." - -Puoleksi hillityitä huokauksia kuului; mutta ei yksikään vangeista -puhunut sanaakaan. - -Silloin astui Jerupkow esiin, kumarsi syvään ja alkoi: "Sire, ei -yksikään näistä raukoista uskalla Teidän Majesteetillenne ilmaista -täyttä totuutta peljäten sitä rangaistusta, joka epäilemättä kohtaa -häntä, niin pian kuin Teidän Majesteettinne on jättänyt vankilan." - -Päällikkö tahtoi raivoten vastustaa uskaliasta puhujaa, mutta -Aleksanteri kielsi häntä ankarin sanoin millään tavalla sekaantumasta. - -"Kuka te olette?" kysyi hän ystävältämme ja hänen kasvoissaan kuvastui -suuri hämmästys, kun Jerupkow ilmasi nimensä. - -"Oi taivas!" huudahti hän, "mitenkä olette joutunut tähän kauheaan -paikkaan?" - -Herra Jerupkowilla oli kylliksi taitoa muutamilla sanoilla selvittää -tsaarille asemansa. - -"Me puhumme vastedes enemmän tästä", vastasi Aleksanteri, "nyt pyydän -teitä minulle jatkamaan arvokkaita tiedonantojanne tämän vankilan -tilasta." - -"Minä olen tosin ollut täällä vasta muutamia päiviä", kuului Jerupkowin -vastaus, "mutta siitä huolimatta voin Teidän Majesteetillenne antaa -toivotut tiedot." - -Sen hän tekikin ja vieläpä niin kaunopuheliaalla tavalla, että -ihmisystävällinen Aleksanteri kauhistui. Vielä toisen kerran tahtoi -päällikkö tehdä vastaväitteitä, mutta keisari huusi hänelle mahtavasti: -"Teidän tulee vaieta!" -- Sen perästä kääntyi hän vielä kerran vankien -puoleen, kehoittaen heitä puhumaan täyttä totuutta, hän suojelisi heitä -kyllä päällikön ja hänen väkensä kostolta. - -Nyt hän sai kuulla täyden vahvistuksen kaikelle, mitä Jerupkow oli -sanonut, vieläpä enemmänkin, ja tuli nyt ilmi joukko kauheita -julmuuksia, joita vankiraukkoja vastaan oli harjoitettu. - -Kun päällikkö näki, että hän oli todistettu syylliseksi, heittäytyi hän -polvilLeen keisarin eteen ja pyysi armoa. - -Aleksanteri ei ottanut tätä korviinsakaan, vaan teki hänelle -kysymyksen: - -"Mitenkä uskalsitte antaa vangita herra Jerupkowin? Puhukaa täysi -totuus, muuten se rangaistus, jonka olette ansainnut, tulee olemaan -vielä ankarampi!" - -Silloin kävi selville, että "siivo" päällikkö ystävyydestä ruhtinas -Shestokowia kohtaan itse oli antanut käskyn tuoda Jerupkow vankilaan. -Tsaari hillitsi vihansa ja sanoi: - -"Totisesti, onnellisena hetkenä olen tänne tullut! On jo kyllä aika -tehdä loppu tällaisesta taloudenhoidosta. Oi Jumalani, millaisia kurjia -palvelijoita minulla kumminkin on! He tietävät varsin hyvästi, että -tarkoitan hyvää, että pidän elämäni päätarkoituksena olla -halvimmallekin alamaiselleni armollinen, että tahdon olla oikeutta -harrastava hallitsija ja sittenkin -- sittenkin!" Hän käveli -vihastuneena edestakaisin tuossa pienessä huoneessa, sitte käski hän -erään upseerin seurueessaan viemään päällikön ja kaikki vankilan -virkamiehet poliisiministerin luo, jouka tuli häneltä odottaa lähempiä -määräyksiä. Toiselle korkeammalle upseerille ilmoitti hän, että hänen -tuli astua epäsuosioon joutuneen päällikön sijalle, neuvoen häntä -samalla harjoittamaan lempeyttä ja oikeutta. - -Kun tuomitut olivat jättäneet huoneen, kehoitti hän vaugituita tuomaan -esille pyyntönsä ja toivomuksensa. Paitsi suurien rikosten tekijät -saisivat kaikki iloita hauen keisarillisesta armostaan, sillä jalo -hallitsija teki kiertokulkunsa läpi koko vankilan ja hänen lempeytensä -kulki käsi kädessä hänen vihansa kanssa, joka hänessä oli herännyt -kuullessaan kaikkea kurjuutta ja surkeutta. - -Tästä Aleksanterin käynnistä alkaen asetettiin vankilaitos toiselle -pohjalle, ja vaikk'ei se vielä kohonnut sille inhimillisyyden kannalle, -josta me suomalaiset nyt iloitsemme, niin vika ei suinkaan ollut -jalossa keisarissa, joka kyllä tarkoitti kansansa parasta. - -Ennenkuin hän erkani vankilasta, oli hänellä herra Jerupkowin kanssa -pitempi, salainen keskustelu; seuraus tästä oli, että meidän -jalomielinen ystävämme heti päästettiin vapauteen ja sai käskyn kello -seitsemän aikaan iltapäivällä saapua talvipalatsiin. - -Kun keisari Aleksanteri jälleen nousi vaunuihinsa, huomasi vanha Ilia -heti hänen katseestaan, että hän oli asettanut kaikki siihen -järjestykseen, kuin asianhaarat vaativat. Millainen seuraus -keisarillisella käynnillä oli ollut, ei hän tosin voinut aavistaa, -koska vankilan päällikkö ja hänen virkamiehensä, välttääkseen -ihmisjoukkojen kokoutumista, olivat viedyt pois takaportin kautta. - -"Hm, hm", mumisi keisarillinen kuski itsekseen päätänsä pudistaen, kun -keisarilliset vaunut saapuivat talvipalatsille ja hän oli jättänyt -hevoset ja ajopelit apulaisilleen, "tänään on keisarillisen herrani -hyvä mieliala mennyttä, ja kumminkin olin varmaan sitä toivonut -kultaveden viimeisen annoksen vuoksi, jonka minun pitää häneltä pyytää, -sillä ystäväni Markowna tahtoo maksua rehellisyydestänsä. No, täytyy -ajatella, miten saisi asian järjestetyksi. Tänä iltana kello seitsemän, -siis kolmen tunnin kuluttua, käypi salapoliisin päällikkö hänen -majesteettinsa luona, ehkä minäkin voin samassa tilaisuudessa päästä -puheille." Näin puhellen oli hän verkalleen lähestynyt asuntoansa. Hän -oli siitä ainoastaan muutamien askelien päässä, kun joku pimeässä äkkiä -juosten törmäsi häntä vastaan. - -"Soh", huusi vanhus harmistuneena, "mikä pöllö tuokin on? Tuli ja -leimaus, luuleeko hän keisarin ylimmäistä kuskia paljaaksi ilmaksi?" - -"Jumala ja kaikki pyhimykset olkoot kiitetyt", kuului hengästynyt ääni -pimeästä vastaan, "sehän on isä Ilia!" - -"Niinhän se on", vastasi vanhus jotenkin hämmästyneenä, "mutta kuka te -olette, joka niin kiivaasti juoksette minua kohden?" - -"Tuntuuko ääneni teistä niin vieraalta, isä, ettette minua enää -tunnekkaan?" - -"Tuli ja leimaus, tuntuupa vähän tuttavalta, mutta tällä hetkellä en -voi sitä mieleeni johdattaa. Jos ette valoa pelkää, niin seuratkaa -minua asuntooni, siellä voin heti sanoa kenen seurassa olen." - -Vieras noudatti hänen pyyntöänsä, mutta ei tahtonut jaksaakaan kulkea -yhtä nopeasti, koska häntä näkyi vaivaavan suuri väsymys. Ilia hiljensi -sen vuoksi vauhtiaan eikä hätäillyt ennenkuin hän vihdoin oli vieraan -kanssa kirkkaasti valaistussa asuinhuoneessaan. - -Hetken aikaa katsoa tuijotti hän ryysyihin käärittyä haamua, joka -tuskin jaksoi pysyä jaloillaan, sitte huudahti hän lyöden yhteen -kämmenensä: "Olenko minä sokea, tai oletko sinä nuori ystäväni Iivana?" - -"Iivana raukkasi", vastasi haamu päätään nyykäyttäen ja lisäsi -murretulla äänellä: "hän on nyt toisen kerran heittänyt orjan kahleet -päältään, on päässyt pakenemaan julmien vartijoittensa käsistä, hän on -myrskyjen ja jäitten läpi kierrellyt tänne eikä ole ennen rauhoittunut, -kuin hän on saapunut tähän kaupunkiin, jossa hänen isällinen ystävänsä -elää, hänen _ystävänsä_", toisti hän äänenpainolla, "sillä toista -hänellä ei enää ole jälellä maailmassa, sitte kun hänen vanha isänsä on -kuollut, ja kun se jalo mies, joka niin hellästi on pitänyt huolen -maa-orja raukasta, on vankeuteen heitetty. Jos isä Ilia minut sysää -luotaan, niin olen ijäksi kurjuuden ja turmion oma." - -Näitä sanoja lausuessa murtui uupunut nuorukainen maahan, ukko kumartui -säikahtyneeuä hänen ylitsensä ja huusi: - -"Iivana -- sydänkäpyni -- tule luokseni! Tuli ja leimaus, voithan -ajatella, etten hylkää rakasta nuorta ystävääni. Pyhä Jumala, poika -raukka on tainnoksissa. Pekka! Mikko!" huusi hän ovesta, "kiireesti -tänne... tuokaa ätikkää!" Ja palaten tunnotonna makaavan Iivanan luo -jatkoi hän: "Niin, niin, kuka olisi voinut aavistaa tuollaista -odottamatonta, hän kun vasta muutamia kuukausia sitte minulle -kirjoitti, että hän oli ulkomailla ja että hänen kävi hyvin!" - -Molemmat avuksi kutsutut palvelijat kiiruhtivat sinne ja onnistui sekä -heidän että Ilian ponnistuksille saada uupunut nuorukainen eloon -virkoamaan. Hän tahtoi uudelleen alkaa rukouksilla, mutta vanhus sulki -häneltä suun sanoen: - -"Kyllä sinä vielä ennätät minulle kaikki selittää, nyt ei ole siihen -aikaa. Olethan kylmä kuin jääkurikka, Iivana parkani! Hoi tänne, -pojat", kaski hän palvelijoita, "hankkikaa tänne lämpimiä vaatteita -- -te näette kyllä ystäväni ruumiin ko'on, menkää lähimmäiseen puotiin ja -ostakaa siisti puku, tässä on rahaa, ja sitte sanokaa sisarelleni -Marfalle, että hän kiireimmiten lämmittää viiniä ja valmistaa kelpo -illallisen. Joutukaa pojat!" - -Palvelijat kiiruhtivat asioille; sillä aikaa voimakas vanhus auttoi -uupunutta Iivanaa ylös, tarttui hänen käteensä ja talutti nojatuolille, -joka seisoi lähellä lämmintä uunia. - -"Noin, poikaseni", mumisi hän kyynelsilmin, "ojenna nyt väsyneet -jäsenesi. Mutta oi taivas!" keskeytti hän itseänsä, kun riisui kurjat -ryysyt nuoren miehen jaloista, "sinun ihosihan on aivan sininen ja -jäsenesi ihan turvoksissa." - -"Sen tiedän. Tietäkää isä Ilia", vastasi Iivana heikolla äänellä, "että -olen yöt päivät lakkaamatta rientänyt eteenpäin -- oi, ja kuinka monta -kierrosta olin pakoitettu tekemään päästäkseni vainoojieni kynsistä, -mutta Jumala oli armollinen ja antoi minun päästä perille, Olen nyt -hyvän isä Iliani turvissa." Hän sulki silmänsä autuaallisella -hymyilyllä, mutta vanhus huudahti säikähtyneenä: - -"Älä taivasten tähden taas mene tainnoksiin, sydänkäpyseni!... Tuli ja -leimaus, kumminkin hän sen tekee, -- voi, voi, ja minun molemmat -renkini eivät vieläkään ole tulleet takaisin, ja ätikkäpullon ovat -miehet vieneet mukanaan. Hiisi vieköön", huusi hän juosten tuskissaan -ovelle. "Sisar Marfa, no tule toki vihdoinkin tänne, poika parka on -taas tainnoksissa." - -Portaissa kuului nyt askelia, ja kohta seisoi huoneessa vanha mummo, -jolla oli vielä useampia vuosia selkänsä takana kuin ukko Ilialla. -Kiireesti ilmoitti veli hänelle, että tuo tainnoksissa oleva -nuorukainen oli hänen ystävänsä Iivana ja pyysi kaikkien pyhimyksien -nimessä noutamaan ätikkäpulloa. Ennenkuin hän palasi tuoden tätä ja -varistettua viiniä, oli Iivana vanhan herran iloksi taas tointunut ja -lausui hymyillen suojelijalleen, että hän olisi aivan rauhallinen, ei -hän enää menisi tainnoksiin. - -"Hyvä Jumala sen antakoon", virkkoi Ilia ja kiiruhti sisarta vastaan, -ottamaan hänen käsistään kuumennetun viinin tarjotakseen tämän -virkistävän juoman voimattomalle nuorelle ystävälle. Tämän voimat -palasivatkin vähitellen, hän vielä kumminkin yhä vilusta värisi; pian -hävisi tämä vilukin, knn hän oli pukenut päällensä ne lämpimät pukimet, -jotka palvelijat sillä välin olivat hankkineet. Vaikka Ilia häntä pyysi -säästämään voimiaan, ei hän kumminkaan voinut vastustaa sydämmensä -levottomuutta, vaan kertoi tarkasti kuuleville sisaruksille elämänsä -vaiheet päättäen kuvauksensa seuraavilla sanoilla: - -"Kun toisen kerran jouduin ruhtinaan valtaan, tein vakavan päätöksen -koettaa kaikki paetakseni kiusaajoitteni käsistä. Kumpaisetkin -kaitsijat, joitten vartioittavaksi minut oli jätetty, elivät siinä -uskossa, etten minä ajattelisikaan uudelleen pakenemista ja tämä -otaksuminen oli pelastukseni. Kun jo oli myöhään yöllä, ja he olivat -nauttineet paloviinaa niin paljon, että eivät voineet valveilla pysyä, -niin silloin uskalsin hiipiä ulos huoneesta, jonka oven ulkoa päin -väänsin lukkoon tehdäkseni heille minun takaa ajamiseni vaikeammaksi, -jos sattuisivat liian aikaiseen heräämään. Vaikka jo olin ennättänyt -jokseenkin etäälle, pääsivät kumminkin ruhtinaan lähettämät -takaa-ajajat tiukasti kintereilleni, ja ainoastaan vaivaloisien -kierrosten avulla onnistui minulle johtaa heidät harhateille. Jumalan -armon ja laupeuden kautta olen tänne ehtinyt, -- mutta kuinka on -minulle käypä, isä Ilia? Voitteko suojella maa-orja raukkaa hirmuisen -ruhtinaan valtaa vastaan, -- kun ei edes jalo Jerupkow kyennyt sitä -tekemään, -- oi, ja hänenkin kohtalostansa tuntee sydämmeni raskasta -huolta." - -"Tahdomme katsahtaa, mitä voimme hänen hyväksensä tehdä", lohdutti -hyväntahtoinen ukko, "mutta ennen kaikkea pitää meidän saada sinun -asiasi, poikaseni, selville. Ole uyt aivan ääneti", jatkoi hän, kun -ystävämme tahtoi jotain vastata, "anna minun miettiä, miten meidän -tulee menetellä. Menehän sinä, sisar Marfa, valmista iltaruoka ja lasi -lämmintä viiniä väsähtyneelle Iivanallemme... ja vanhalle veljellesikin -voit tuoda aika ryypyn", huusi hän nauraen perästä, "sillä sitä minun -sieluni tarvitsee, -- nyt ei hiiskaustakaan, Iivana, annas minun -miettiä;... tilaisuus ja hetki ovat meille suosiollisia... mutta ole -aivan hiljaa vaan!" - -Hän oli nostanut oikean käden etusormen ylös ja jäi siihen asemaan -kauan aikaa. Äkkiä loi hän kätensä yhteen ja huusi: "niin, niin, aivan -niin se on tehtävä, niin se menee... se tahtoo sanoa... jos... niin -mitä! Sano, Iivana, rohkenetko astua keisarisi eteen ja luottamuksella -avata hänelle koko sydämmesi?" - -Nuori ystävämme tunsi hiukan vavistusta, kun hän ajatteli sitä -mahdollisuutta, että keisari Aleksanteri voisi paheksua hänen pakoansa -ja voisi jättää hänet ruhtinaan valtaan. Mutta kun hän ei muutakaan -keinoa keksinyt, niin luotti hän kokeneen vanhuksen neuvoon, jonka hän -tiesi olevan keisarin suosikki. - -"Minä tahdon uskaltaa!" huusi hän rohkeasti suureksi iloksi isä -Ilialle, joka häntä syleili ja suuteli. - -"Kello on nyt viisi", sanoi vanha herra vetäen esille kallisarvoisen -muistinsa, "minä jätän sinulle kaksi tuntia levätäksesi, sen perästä -pukeudut ja lähdet minun seurassani rakkaan, hyvän keisarini luo, -- -käynnin seuraus on Jumalan käsissä!" - -Sisar Marfa palasi palvelijan seurassa kantaen tarjottimella iltaruokaa -ja varistettua viiniä. Kun Iivana oli nälkänsä sammuttanut, piti hänen -taas asettua vanhaan nojatuoliin, ja isä Ilia veti isällisessä -huolenpidossaan toisen tuolin lähemmäksi, johon nuorukainen voisi panna -jalkansa. Sitte puristi hän hänen kättänsä ja ystävällisesti viitaten -hänelle poistui hän sisarensa Marfan kanssa toiseen huoneesen. - - * * * * * - -Tsaarin työkamariin oli tunti sitte päästetty salapoliisien päällikkö. -Hänen ilmiantonsa olivat niin tärkeitä, että ne Aleksanterissa -herättivät suurinta hämmästystä. Niihin surkeihin havaintoihin, jotka -keisarillinen herra käydessään tänään suuressa rikosvankilassa jo oli -tehnyt, tuli nyt lisää katkera vakuutus siitä, että hänellä suuressa, -laajassa valtakunnassaan oli ainoastaan harvoja sellaisia ystäviä ja -palvelijoita, joitten uskollisuuteen hän voi luottaa. Hänen sydämmensä -suru vaihtui oikeutetuksi vihaksi ja hän teki lupauksen, että tästä -lähtien saisi jokainen kapinoitsija ja uskoton palvelija tuntea hänen -keisarillista ankaruuttansa. - -"Tahdon alkaa kavaltaja Shestokowista ja hänen tovereistaan -Trubetskoista ja Gladkoista", huusi tsaari kauheasti suuttuneena, niin -että koko hänen ruumiinsa ja äänensäkin vapisivat vihasta. "Nämät -kurjat teeskentelijät! Niitten kohtelias käytös on minun silmiäni -lumonnut; niitten uskollisuuden ja alamaisuudenvakuutuksiin olen -lujasti luottanut, vieläpä silloinkin kun minun uskollisin -palvelijani on minua hänestä varoittanut. -- Sanokaa", virkkoi hän -poliisipäällikölle, "mikä on sen virkamiehenne nimi, joka on tuonut -esille todistukset ruhtinaan syyllisyydestä ja rikoksellisista -hankkeista?" - -"Sire, se on nadsirateli Markowna ja minä pyydän Teidän Majesteettianne -palkitsemaan tämän virkamiehen virkaintoa suvaiten minua ylentämään -hänet pristaaviksi" (poliisiviraston päälliköksi kaupunginosassa). - -Vihastunut ilme keisarin kasvoissa hävisi hetkeksi, kun hän vastasi: - -"Minulla ei ole mitään sitä vastaan, vaikka oikeastaan minun vanha -Iliani olisikin ansainnut tämän ylennyksen." - -Salapoliisien päällikkö loi kysyvän katseen tsaariin ja sai -hämmästyksekseen tietää, että keisarin vanha kuski jo vuosia sitte oli -epäillyt ruhtinas Shestokowia tämän salaliiton johtajaksi, ja että Ilia -herkeämättä oli ahertanut saada bojaarin syyllisyyden ilmi ja oli -luultavasti käyttänyt nadsiratelia välikappaleena. - -Kun tsaari poliisipäällikön kanssa vielä oli neuvotellut niistä -keinoista, joita lähinnä oli pantava toimeen ja antanut hänelle -rajattoman vallan vangita kaikki salaliittolaiset, joitten nimet olivat -tunnetut, päästi Aleksanteri uskollisen virkamiehen armossa luotaan. - -Jerupkow oli jo etuhuoneessa odottamassa, ja se ystävällinen, -sydämmellinen vastaanotto, joka tsaarin puolelta tuli hänen osakseen -antoi hänen heti aavistaa, että hän keisarissa oli löytänyt mahtavan -suosijan. - -"Teidän luonteenne jalomielisyys, rakas herra Jerupkow", lausui keisari -hänelle, "on minulle jo aikoja sitte tuttu. Minä ajattelin -mielisuosiolla miestä, jolla valtakuntani mahtavitten joukossa oli niin -paljon katkeria vihamiehiä, sentähden annoin kaikessa hiljaisuudessa -tehdä tiedusteluja hänestä. Kun minä sain tietää, että teidän -jalomielinen aikeenne antaa vapaus tiluksienne maa-orjille oli syynä -tähän katkeraan vihaan, päätin vakavasti suojella teitä kaikkea -vääryyttä vastaan. Tilaisuus siihen tulikin kohta, kun te autoitte -pakoon erään maa-orjan, jonka tuo kurja Shestokow omistaa, vieläpä -piditte jalomielisellä tavalla huolta tämän lahjakkaan poika raukan -kasvatuksesta. Minä sain tietooni tämän uuden osoituksen teidän -rakkaudestanne lähimmäisiänne kohtaan oman vanhan kuskini kautta, jonka -suosikki tämä Iivana jo monta vuotta oli ollut. Tuskin olin saanut -tietää, että ruhtinas oli nostanut oikeudenkäynnin teitä vastaan, kun -neuvottelin oikeuslaitoksen päällikön kanssa ja annoin hänen tietää -toivoni, että tätä riita-asiata viivyteltäisiin. Voin teille nyt sanoa, -rakas Jerupkow, että tämä oikeudenkäynti olisi venynyt loppumattomiin, -ja että Shestokow varmaan ajan kuluessa olisi antanut sen raueta, kun -hänen olisi pitänyt suorittaa kaikki kulungit. Te olette kumminkin nyt -irti tästä kiusasta, kun teidän luonnottomalla sukulaisellanne nyt on -huoli pidettävä omasta onnesta ja onnettomuudesta." - -Jerupkowin hämmästyksen voipi helposti ajatella, kun hän nyt tsaarin -omasta suusta sai kuulla Shestokowin rikolliset aikeet. Hän alkoi juuri -sanoilla ilmaista kummastuksensa, kun rähinää kuului etuhuoneessa. - -"Ja minä sanon sinulle, Jyrki, sinun täytyy ilmoittaa minut tuossa -paikassa keisarilliselle herralleni", huusi vihastunut basso-ääni, "tai -olet jo tarpeeksi kauan ollut kamaripalvelijana!" - -"Tahdotteko olla hiljaa!" kuului uhatun kamaripalvelijan ääni. "Minä en -voi nyt teitä ilmoittaa, koska toinen jo on majesteetin luona." - -"Taivasten tekijä", tiuskui basso-ääni, "minä en hievahda paikaltani, -vaikka jäisin tänne huomisaamuun asti." - -Aleksanteri nauroi. Hän oli malttamattoman tunkeilijan karkeassa -äänessä tuntenut vanhan kuskinsa ja pyysi Jerupkowia käymään -vierushuoneesen sekä astui sitte etuhuoneen ovelle, jonka avasi. - -"No, no", huusi hän ystävällisesti, mutta vakavasti, "mitkä -sivistymättömät veitikat häiritsevät noin linnani rauhaa?" - -"Isä Ilia, minun keisarillinen herrani", vastasi ukko ja pani kumartaen -kädet ristiin rinnallensa. "Minulla on tavattoman tärkeä asia, joka ei -minkäänlaista viivytystä salli; joka hetki on minulle ja minun nuorelle -ystävälleni tuolla kallis", -- näitä sanoja lausuessa osoitti hän -kumartuvaa Iivanaa. "Ja kun Jyrki minua ylpeästi käski pois, niin -loppui kärsivällisyyteni -- ja -- ja -- no niin, ja sitte olin minä -vähän kova-ääninen ja vihainen. Olkoon armollisin Keisarini minulle -armollinen ja antakoon anteeksi raju luonteeni." - -Tsaari Aleksanteri viittasi ukolle tulla suojattinsa kanssa lähemmäksi, -jonka perästä hän sulki työkamarinsa oven. - -"Mitä sinulla on asiana, isä Ilia?" kysyi keisari niin hyväntahtoisella -äänellä, että vanhuksen kasvot loistivat onnesta. - -Lämpimillä, kauniilla sanoilla kuvaili Ilia tarkasti kuuntelevalle -keisarille nuoren ystävänsä surulliset vaiheet, lisäten pyynnön että -majesteetti suojelisi Iivanaa ruhtinaan vastaisilta väijymisiltä ja -ottaisi turviinsa kurjan, kovasti ahdistetun nuoren miehen. - -Nyt seurasi äänettömyys. Aleksanterin kasvot värähtelivät -tuskaloisesti, ja hän puristi seisoen kirjoituspöytänsä -ääressä vasemman kätensä kovasti raamattuun, jota, niinkuin -tiedämme, Aleksanteri joka päivä luki ja jolla oli etusija hänen -kirjoituspöydällään. - -"Hyvä, vanha isä Iliani", alkoi tsaari hiljaisella, hellällä äänellä, -"olen sinulle suuressa kiitollisuudenvelassa. Harvinaista -uskollisuuttasi ja luotettavaisuuttasi on mahdoton palkita, mutta sitä -vastoin kyllä sinun rakastavasta sydämmestäsi lähtenyttä velvollisuuden -intoa, jolle vihdoinkin vuosikausia kestäneitten vaivojen perästä on -onnistunut saada ilmi niitten kurjien johtaja, jotka ovat liittyneet -minua ja minun henkeäni vastaan. Minä tiedän", lisäsi hän nopeammin, -kun ukko tahtoi tehdä vastaväitteitä, "ettet sinä omasta puolestasi -vaadi palkintoa, että sinä sen lahtoisit siirretyksi suojatillesi -siten, että minä pelastaisin hänet kiduttajiensa kostonhimolta. Oi, isä -Ilia, en ole vielä koskaan tuntenut voimattomuuttani niin, kuin tänä -hetkenä. Sinun nuori ystäväsi on maa-orja, sellaisena hän on herransa -oma -- ja hänellä on oikeus vaatia hänet minulta takaisin." - -"Oi taivaallinen isä", huusi ukko murretulla äänellä, "Iivana parkani -on siis hukassa!... Mutta malttakaa, armollisin Keisarini, jos olen -oikein käsittänyt, niin tiedätte jo ruhtinas Shestokowin syyllisyydestä -ja rikoksesta, silloin on siis hänen oikeutensa omistaa maa-orjia -lakannut, koko hänen omaisuutensa ja niinmuodoin myös kaikki hänen -tiluksensa lankeavat valtion omaksi ja --" - -"Ja valtiolla, isä Ilia", tarttui keisari uudelleen puheesen, "on liian -paljon tekemistä ryhtyäkseen tiluksia hoitamaan, se tulee jälleen -myymään ruhtinaan kruunun omaksi joutuneen omaisuuden, siis saavat -ruhtinaan maatilat ja maa-orjat toisen omistajan ja hänellä on myöskin -oikeus nuoreen ystävääsi. Ystäväsi tulee olemaan hänenkin maa-orja ja -on joutuva barininsa armoille, joka taas vuorossansa määrää hänen -kohtalonsa." - -Ilia puristi suonenvedontapaisesti käsiänsä, hän ymmärsi että keisari -oli oikeassa, mutta hänen rinnassaan riehui vihan myrsky maansa -kauheita lakia vastaan. Hän tahtoi puhua, mutta hänen äänensä petti. -Sen sijaan tarttui Iivana puheesen ja kyyneleet silmissä alkoi hän -langeten tsaarin jalkoihin liikuttavilla ja suruvoittoisilla sanoilla: - -"Ymmärrän kyllä, että minun Keisarini ei voi murtaa minun orjuuteni -kahleita, mutta sallittakoon minun rukoilla häntä antamaan minulle -tässä avuttomassa tilassani uskonnon lohdutusta, jolla Teidän -Majesteettinne sydämmessä on niin vankka pohja. Minä olen tähän asti -lujasti luottanut Jumalaani, hän yksin oli minun turvani ja linnani, -jonka suojelukseen minä uskalsin. Minä elin siinä vahvassa uskossa, -että joka antautui Korkeamman varjelukseen, hän saisi häneltä hoivan -kaikkea häijyä ja kiusaa vastaan tässä maailmassa, koskapa Hän on -antanut käskyn enkeleillensä suojella niitä, jotka vaeltavat hänen -teillänsä. 'Avukses huuda minua hädässäs, niin minä tahdon auttaa sinua -ja sinun pitää kunnioittaman minua.' Niin on kaikkivaltias Jumala -luvannut niille, jotka häneen uskaltavat, ja kumminkin näen nyt, että -hän on minut hyljännyt, ja sanomaton epätoivo ja tyhjyys täyttävät -minun sydämmeni, -- ja sentähden pyydän Keisariani auttamaan minua, -etten vaikeassa koettelemuksessani sortuisi!" - -Tämä nuorukaisen harras rukous, niinkuin myös se surumielisyys, joka -ilmeni hänen sanoissaan ja liikkeissään, panivat ikäänkuin hunnun -Aleksanterin silmien eteen. Yhä lujemmin ja lujemmin puristi hänen -kätensä raamattuun, kunnes se äkkiä siirtyi paikoiltansa ja putosi -lattiaan. - -Iivana nosti sen ylös ja ojensi avaantuneen kirjan säpsähtyneelle -keisarille. Hänen silmänsä kohtasivat avaantunutta lehteä, jota hän jäi -katsoa tuijottamaan. - -Oliko se sattuma tai jumalallinen sallimus! Lehdellä näkyi 91. psalmi, -joka sisälsi syvimmän luottamuksen Jumalaan, ja jonka sanoja Iivana oli -puheesensa kietonut. Toisen kerran elämässään näki tsaari mitä -kummallisimmalla tavalla tämän psalmin sanat silmiensä edessä ja tunsi -jälleen saman äänen, joka nytkin niin mahtavasti puhui hänen -sydämmellensä. - -Kauan aikaa vallitsi syvä hiljaisuus keisarillisessa työkamarissa, -mutta sitte kohotti tsaari äänensä ja lausui, nostaen Iivanan ylös: - -"Poikani, sinun uskosi ja ylevä luottamuksesi Jumalaan eivät ole sinua -pettäneet. Minä olen päättänyt ostaa rikoksenalaisen Shestokowin suuret -perintötilukset. Sinun keisarisi tulee sinun herraksesi, mutta -ainoastaan antaaksensa sinulle vapauden!" - -Raikas riemuhuuto kaikui huoneessa; mutta ei se ainoastaan päässyt -Iivanan rinnasta, mutta myöskin isä Ilian, ja vierashuoneessakin -kajahti huuto: "Jumala siunatkoon jaloa hallitsijaa!" - -Kun nuori ystävämme ja hänen vanha suojelijansa riemuten osoittivat -kiitollisuuttaan, yhtyi tähän myös jälleennäkemisen ilo, kun tsaari -Aleksanteri saattoi jalon Jerupkowin entisen Königsbergin ylioppilaan -luo. - -Näillä sopusointuisilla riemusävelillä, joita pasuunan äänet varmaan -julistivat taivaasen asti, päätämme kertomuksemme. Meille rakkaiksi -tulleitten henkilöitten äänet ovat vaienneet ja meidän tehtävämme on -vaan osoittaa heidän kohtalonsa loppuvaiheet. - -Nadsiratelin kautta sai ruhtinas Shestokow tiedon siitä vaarasta, joka -häntä uhkasi. Hän ja hänen rikostoverinsa kokoelivat kaikki irtonaiset -varansa ja pakenivat Ranskaan. Heidän maahovinsa ja muut tiluksensa -pani valtio takavarikkoon, mutta tsaari Aleksanteri pysyi sanassaan ja -tuli Shestokowin tiluksien omistajaksi. Jerupkowin väsymättömälle -ahkeruudelle onnistui aikaa myöten suurentaa varallisuuttansa siinä -määrässä, että hän voi vähentää keisarillisen herransa huolia -maatilusten hoidossa siten, että hän oston kautta sai ne omakseen ja -tsaarin suostumuksella antoi vapauden kaikille maa-orjilleen, -Huolimatta Aleksanterin vakavista ponnistuksista lakkauttaa maa-orjuus -maassansa, ei hän kumminkaan jaksanut toteuttaa tätä tarkoitusperää, -jota hän niin hartaasti oli halunnnt. Ainoastaan niin kutsutuille -kruunun talonpojille sai hän armoansa osoittaa, sillä bojaarien juonet -ja vastarinta asettivat hänen tiellensä voittamattomia esteitä. Vasta -vuonna 1863 onnistui hänen veljensä pojalle, Aleksanteri II:selle, -saattaa päätökseen suuri vapauttamistyö, joka Venäjän maa-orjille antoi -persoonallisen vapauden. - -Monta surullista kokemusta tuli vielä kunniassa pidettävän tsaarin -osaksi. Niitten paino rasitti häntä niin, että hän vaipui liian -aikaiseen hautaan. Mutta että hän järkähtämättömällä luottamuksella -Jumalaan erkani tästä elämästä, osoittaa hänen viimeinen tahtonsa, -jossa hän muun muassa määrää, että kopio 91 psalmista, jonka hän kerran -oli saanut kreivitär Tolstoilta, pantaisiin hänen mukaansa -ruumisarkkuun. - -Isä Ilia eli vielä keisarillisen herransa jälkeen, ja miten syvä hänen -surunsa oli, näkyi paraiten vanhan palvelijan uskollisuudesta ja -luopumattomuudesta. Häntä ei voitu mitenkään taivuttaa eroamaan -hallitsijansa ruumiista, jonka hän Taganrogista, jossa keisari -Aleksanteri heitti henkensä, saattoi Pietariin. Huolimatta pakkasesta -ja korkeasta iästään, istui hän päivät yöt ajamassa vaunua, joka -säilytti vainajan hengettömän verhon. - -Isä Ilian ainoa ilo oli hänen rakas poikansa, niinkuin hän edelleen -kutsui Iivanaa, Hänen kanssaan jutteli hän joka päivä ylevästä -keisarista, joka siten vielä oli jalomielisyyttänsä lisännyt, että hän -tehtyänsä hänestä vapaan miehen antoi hänelle oman sukunimensä -"Romanow", josta vanhasta venäläisestä bojaarisuvusta nykyinen -hallitsijasuku on saanut alkunsa. Nuori Iivana Romanow osoittikin, että -hän oli ansainnut tämän kunnioituksen; hänen nimensä tuli kohta -kuuluisaksi venäläisten oppineitten joukossa ja vuonna 1829 perustettu -Pietarin yliopisto piti kunnianaan omistaa hänet opettajanaan. - -Jerupkow oli aina edelleenkin sama jalo mies ja hoiti nyt niinkuin -ennenkin tiluksiaan. Nämä muodostivat hänen pienen kuningaskuntansa, -jossa hän lempeällä ankaruudella vallitsi pitäen huolta alustalaisiensa -sivistystarpeista, ja he taas puolestansa olivat häneen hyvin -kiintyneet, heidän kun oli häntä kiittäminen vapaudestaan ja hyvästä -toimeentulostaan. - -Nadsirateli Markowna yleni pristaaviksi, ja on meille hupaista mainita, -että hän on luopunut epärehellisistä vehkeistään ja tullut arvossa -pidetyksi virkamieheksi. - -Vaikka Shestokow ja hänen kumppaninsa olivat välttäneet hyvin ansaitun -rangaistuksen, eivät he ottaneet mitään varoitusta tästä katkerasta -kokemuksesta. Päinvastoin suunnittelivat he uuden salaliiton keisaria -vastaan, ja heille onnistui valitettavasti hankkia monta liittolaista, -jotka peläten tarkoitettuja parannuksia kallistivat korvansa näille -häijyille kuiskauksille. Muutamia kuukausia Aleksanterin kuoltua palasi -Shestokow ystävineen Pietariin pannakseen kavalat tuumansa toimeen. -Laajalle levinnyt kapinaliike syttyi todellakin, mutta saatiin -kukistetuksi ainoastaan seuraajan ja veljen, keisari Nikolain oman -tarmon ja persoonallisen rohkeuden kautta. Paljon ihmisiä vangittiin ja -siinä kulkueessa, jota eräänä päivänä jalkasin kuljetettiin Siperiaan, -oli myös Shestokow ja hänen toverinsa Trubetskoi ja Gladkoi. - -Me päätämme nyt sillä vakuutuksella, että professori Iivana Romanow on -tullut onnelliseksi perheenisäksi, joka lapsilleen ja lastensa lapsille -useinkin on kertonut sen surullisen kertomuksen, jonka hän nimittää: - - "Pimeydestä valoo." - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MAA-ORJA*** - - -******* This file should be named 60678-8.txt or 60678-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/0/6/7/60678 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/60678-8.zip b/old/60678-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 4ea37de..0000000 --- a/old/60678-8.zip +++ /dev/null |