NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 3218 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..4ee8cf1
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #60673 (https://www.gutenberg.org/ebooks/60673)
diff --git a/old/60673-8.txt b/old/60673-8.txt
deleted file mode 100644
index 55c4247..0000000
--- a/old/60673-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,3218 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Kaksi vankia, by Paul Heyse, Translated by H.
-T.
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Kaksi vankia
-       Novelli
-
-
-Author: Paul Heyse
-
-
-
-Release Date: November 11, 2019  [eBook #60673]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KAKSI VANKIA***
-
-
-E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-KAKSI VANKIA
-
-Novelli
-
-Kirj.
-
-PAUL HEYSE
-
-Suomentanut H. T.
-
-
-
-
-
-Hämeenlinnassa,
-Arvi A. Karisto,
-1907.
-
-
-
-
-Raitiovaunusta, joka kuljetti matkustajia rautatie-asemalta "Kolmen
-kypärän" ravintolaan, poistui yksi ainoa henkilö. Vain hetkiseksi
-näyttäytyi eteisessä lihava yliviinuri, joka tänään oli puettu komeaan
-juhlapukuun ja heitti nopean, ihmistuntevan silmäyksen matkustajaan.
-Mutta kun hän huomasi, että tulokas, joka matkalaukku käsivarrella
-jäi kynnykselle ääneti ja nähtävästi neuvottomana seisomaan, ei ollut
-mikään nuori, kaunis eikä komea nainen, huusi hän veltosti esiin
-vetelehtivälle rengille jonkun huoneen numeron ja nousi sitten,
-oikaisten valkoista kaulahuiviansa, arvokkaasti jälleen rappusia.
-
-Tämä vähemmän kohtelias vastaanotto ei jäänyt yksinäiseltä naiselta
-huomaamatta. Jonkunlaisella äänen terävyydellä hän senvuoksi käski
-rengin noutaa matkalaukun vaunuista ja viedä sen johonkin huoneeseen,
-jossa olisi hiljaista, eikä liian kuuma. (Oli näet sydänkesä).
-Häntä nimittäin vaivasi unettomuus, ja hän olisi ehkä pakoitettu
-jäämään tänne viikon ajaksi. Sitten nainen itse otti päivänvarjon ja
-hattulippaan ja kulki, odottamatta opastajaa, rappusia kohti.
-
-Tilavassa eteisessä oli pimeätä ja kylmää. Oli sentähden vaikeata,
-tullessa kirkkaasta auringonpaisteesta, erottaa askelmia, ja vielä
-lisäksi oli lattialla kaikenlaatuisia esineitä, jotka tekivät askeleet
-epävarmoiksi. Vasta sillä askelmalla, joka sai valoa pihanpuoleisesta
-ikkunasta, matkustaja huomasi, että rappusille oli siroteltu kukkia ja
-vihreitä lehviä.
-
-"Häitäkö talossa vietetään?" kysyi hän rengiltä, joka nyt käveli
-hänen jälessään kantaen laukkua. Hän melkein jo voi tämän
-viininvärisistä kasvoista ja sunnuntaitakista, jota tämäkin käytti
-huolimatta arkipäivästä, arvata vastauksen. "Kutka täällä sitten ovat
-naimahommissa?" hän jatkoi jotakin sanoakseen, vaikka hän itse asiassa
-oli vallan välinpitämätön kuulemaan pari vierasta nimeä.
-
-Mies selitti palvelusintoisesti, että nämä olivat komeat naimiskaupat;
-kaupungin rikkaimman kauppiaan tytär menee naimisiin oikeuspresidentin
-pojan kanssa. Tämä on hauska nuori mies, joka tosin on hieman
-huikentelevasi elänyt, mutta nyt hän on tullut järkeväksi, eikä hänen
-tarvitse enää pelätä velkojensa painoa. "Komea avioliitto tosiaankin
-neiti, ja hyvin loistavat häät. Samppanjapulloja ei ole edes edeltäpäin
-laskettukaan, kuten itarain pikkuvirkamiesten on tapana. Niistä on
-sulhanen pitänyt huolta. Ja hienoa samppanjaa, neiti, parasta lajia."
-
-Mies siristi pieniä veteliä silmiään ja maiskutti kielellään.
-
-Neiti ei virkkanut mitään; hän kiiruhti vain nousemaan rappusia, eikä
-hän astunut ainoallekaan maassa makaavalle kukalle, vaikk'ei niistä
-yksikään ollut jäänyt ehjäksi; ei hän edes katsahtanut hääjoukkoon,
-kulkiessaan avonaisen ruokasalin ohi. Vasta kun hän oli saapunut
-toiseen kerrokseen, pysähtyi hän. jälleen.
-
-"Menemmekö vielä korkeammalle?"
-
-Mies nyökkäsi. "Kaikki huoneet ovat väkeä täynnä, neiti, sillä
-herra oikeuspresidentin sukulaiset ovat saapuneet mieslukuisina ja
-asettuneet meille. He jäävät enää vain täksi yöksi; huomenna, jos neiti
-suvaitsisi... huone on muuten hyvin siisti ja aurinkokin paistaa sinne
-vain puolen tuntia aamusin."
-
-Mies juoksi edellä ja aukaisi ylhäällä yksinkertaisesti kalkitun
-vinttikerroksen pitkän käytävän viimeisen oven, josta lehahti kylmä ja
-ummehtunut ilmavirta vastaan. Huone näytti harvoin asutulta, kun vain
-erityisissä tilaisuuksissa, juhla- ja markkinapäivinä matkustajatulva
-täytti kaikki "Kolmen kypärän" loukot. Kun molemmat ikkunat olivat
-avatut ja suuret yöperhoset liihotelleet pienen sohvan jouhipatjoilta,
-huomasi, että huone ei ollutkaan niin epämiellyttävä kuin se ensi
-silmäykseltä näytti. Talon pitkälle esiinpistävän katonreunan
-alapuolella näkyi tori, vanha kirkko ja etäämmällä pieni linna, joka
-sijaitsi kunnaalla korkeitten puitten välissä. Tänne ei kuulunut
-hääväen lasien kilinä eikä onnitteluhuudot; sai olla varma yörauhasta.
-
-Renki huomasi hiljaisella tyytyväisyydellä, että matkustajalla ei
-ollut mitään muistutettavaa tätä majoitusta vastaan. Hän asetti laukun
-esille, katosi hetkeksi ja palasi, tuoden mukanaan raittiilla vedellä
-täytetyn ruukun, jonka hän asetti pienelle valkoiseksi maalatulle
-pesupöydälle.
-
-Mies huomautti, että siivoojaneiti ei nyt juuri voinut saapua, sillä
-hänellä oli kovin kiire siistiessään ja pestessään, ja pian alkaisivat
-tanssijaiset. Ell'ei neidillä olisi enää mitään käskettävää, tahtoisi
-hänkin palata alas.
-
-Tätä sanoessaan mies myhäili niin viekkaasti, että selvästi voi huomata
-erään noista samppanjapulloista, joita ei oltu edeltäpäin laskettu, ei
-olevan aivan tyhjän, vaan odottavan häntä alhaalla.
-
-Vieras nyökkäsi vain päätään ja kääntyi sitten ikkunaan. Vielä senkin
-jälkeen, kun hän oli jäänyt yksin, ei hän näyttänyt aikovan riisua
-päästään pientä mustaa, vaalistuneella nauhalla ja rutistuneilla
-kukilla koristettua hattuaan, eikä vapauttaa käsiään harmaista,
-kudotuista rukkasista. Hänen katseensa pysyi kääntymättä tuossa
-pienessä linnassa kirkon katon takana, ja mitä kauemmin hän
-katseli kastanjien ja jalavien auringon kultaamia latvoja, sitä
-alakuloisemmaksi muuttui ilme hänen kasvoillaan, ja jyrkkä pieni
-ryppy ilmestyi toiseen suupieleen. Ihmistuntija voi siitä havaita,
-mitenkä usein ja kuinka uhoittelevalla halveksimisella nämä huulet
-olivat lausuneet hyvästit pettävälle toivolle ja tyhjään rauenneelle
-odotukselle.
-
-Korkean kirkontornin kellohuoneesta vastapäätä kuului nyt kuusi
-hitaasti kumajavaa lyöntiä. Tuntui siltä kuin ne olisivat murtaneet sen
-lumouksen voiman, joka oli vallannut tuon yksinäisen naisen ikkunan
-luona. Hän kulki pari kertaa huoneen poikki ja astui sitten pienen
-pölyisen peilin eteen sillä välinpitämättömällä liikkeellä, joka on
-ominainen naisille, jotka tietävät ett'ei kukaan, joka näkee heidät,
-ajattele kasvojen kauneutta eikä rumuutta. Yksi niitä sananparsia,
-jotka ikuistuttavat jonkun vanhan erehdyksen, on myös se väite, että
-ruminkin viimein tottuu ulkomuotoonsa, ja ett'ei kukaan pidä omia
-kasvonpiirteitään epämiellyttävinä. Ja kuitenkin löytyy useita,
-etenkin yksin jääneitten naisten joukossa, joille ei mikään ole
-tuskastuttavampaa kuin silmäys peiliin.
-
-Niinpä meidänkin naisemme tarkasti vain sivumennen vaatetustaan, ja hän
-näytti miettivän, ottaisiko kaupungille lähtiessään vaalistuneen hatun
-vai uuden hattulaatikosta. Mutta suupielessä olevan rypyn vavahdus
-näytti ilmaisevan, että hänen mielestään oli samantekevää missä puvussa
-hän täällä esiintyisi. Vain kasvot ja kädet hän virkisti raikkaalla
-vedellä ja lähti sitten huoneesta.
-
-Olikohan se hajamielisyyden vai saamattomuuden vaikutuksesta -- hän
-erehtyi äskeisten rappusten suhteen, ja äkkiä hän huomasi olevansa
-käytävän päässä. Hänen täytyi kääntyä takaisin. Mutta nyt hän joutui
-eräille sivuportaille, ja ajatuksiin vaipuneena kun oli, asteli hän yhä
-alemmas luullen, että kaikki portaat johtaisivat ulkosalle. Pian hän
-kuitenkin huomasi eksyneensä eräälle parvekkeelle, joka oli rakennettu
-ruokasalin yhdelle seinämälle tanssimusiikkia varten. Nuottitelineet
-olivat jo oikeassa järjestyksessä. Suuri kontrabasso lepäsi kuin
-nukkuva jättiläinen kahdella tuolilla jahtitorvi päänalusena ja
-klarinetti poikkipuolin kasvoilla. Kukaan soittajista ei ollut vielä
-ilmaantunut ja alhaalla permannolla olevat pöydät olivat myöskin
-poistamatta, joten tanssijoillakaan ei ollut tilaa. Eksynyt vieras ei
-näinollen malttanut palata, vaan jäi seisomaan lasiovelle hetkeksi
-tarkastamaan alhaalla olevaa seuraa.
-
-Tämä ei eronnut muista hääväestä päivällisen ja tanssin välillä.
-Siinä oli kylläisiä viininvärisiä isiä, joilla oli hankalata ahtaissa
-valkoisissa kauluksissaan; hyvinvoipia äitejä puettuina sinipunerviin
-silkkipukuihin ja suuriin silkkipitsimyssyihin, jotka olivat siirtyneet
-vinoon tai rypistyneet monissa syleilyissä. Suloisesti hymyilevät
-kapeaharteiset nuodeneidot kulkivat salissa edestakaisin paksut
-seppeleet päässä, milloin veitikkamaisesti milloin väsyneesti kuiskaten
-toistensa korviin. Monennäköiset tanssipukuiset nuorukaiset maistelivat
-hitaasti viimeistä samppanjalasia sikareittensa ohella, ja jos eivät
-sattumalta olleet rakastuneet, pitivät parempana olla tarjoamatta
-tanssitaitoaan näin kuumalla ja keskellä valoisaa päivää. Eräässä
-nurkassa remusi lapsiparvi jatkaen makeisten syöntiä ja laskien montako
-makupalaa oli tullut taskuun säästettyä. Liikutuksen kyyneleet ovat
-aikoja sitten ehtyneet, malja-esitysten juhlatunnelma on kadonnut ja
-kaikkea muuta kuin juhlallinen, ruo'ansulatuksesta johtuva väsymys
-on vallannut vieraat. Jokaisesta tuntuisi varmaankin suloisemmalta
-asettua johonkin hiljaiseen nurkkaan, jossa voisi, tarvitsematta olla
-kohtelias, nauttia ettonetta.
-
-Vieras tuolla ylhäällä soittoparvekkeella oli kyllin usein ollut läsnä
-hyvien ystävättärien häissä -- vuosi vuodelta yhä maltillisemmalla
-mielellä, kuten pitääkin, jos tahtoo panna merkille toisten
-heikkouksia -- huomatakseen sen salatun ikävystymisen, joka piilossa
-palttinanenäliinan takana ilmeni. Nytkin taas alkoi yllämainittu ryppy
-suupielessä vavahtaa, eikä hän olisi enää viittä minuuttiakaan jäänyt
-katselemaan tätä väsyttävää näytelmää, ell'ei hän olisi huomannut
-nuorikkoparia, joka ei käyttäytynyt aivan tavallisella tavalla.
-
-Morsian nimittäin oli, sillä aikaa kun vieraat nousivat syömästä,
-jäänyt paikalleen pitkän pöydän ääreen, ikäänkuin hänen olisi täytynyt
-vaalia sen lihavan vanhan herran päivällisunta, joka lepäsi liivit
-avoinna hänen oikealla puolellaan suuressa nojatuolissa. Nukkuva oli
-luultavasti hänen appensa, joka täten soi itselleen levon laakereillaan
-huolehtiessaan niin hyvin pojastaan. Myrttiseppeleen alla olevat
-kasvot eivät suinkaan olleet kauniit, eikä tuo mitättömän näköinen
-pikku olento voinut hopeaisen harsokankaan ja morsiushunnunkaan
-suojassa salata, että toinen olkapää oli korkeammalla toista.
-Mutta sensijaan olivat hänen kaulakoristeensa ja rannerenkaittensa
-kivet kyllin suuret ja säteilevät, ohjatakseen katseet tällaisista
-pikkupuutteellisuuksista. Nuoren morsiamen silmät loistivat viinin
-punertamien silmäluomien alta niin hellästi ja luottavasti, ett'ei
-silti vastenmielisesti tarkastellut hänen kasvojaan. Alakuloisuus,
-joka niissä ilmeni, ei näyttänyt johtuvan yksinomaan painostavasta
-häätunnelmasta. Morsian oli vetänyt luokseen pienen tyttösen, joka
-varmaankin oli hänen siskonsa, ja puheli hiljaa ja innokkaasti tämän
-kanssa. Aika ajottain hän pusersi itkettyneet silmänsä pienokaisen
-pehmyttä tukkaa ja ruususeppelettä vastaan, mutta kukaan ei näyttänyt
-siitä huolivan, kaikkein vähimmin se, jota nämä salaiset kyyneleet
-koskivat. Tuo pitkä, moitteettomasti puettu nuori mies, jolla oli
-hieman ohutta vaaleata tukkaa päälaella, oli varmaankin sulhanen. Hän
-käyttäytyi, leväten oikonaan sohvalla, sikari valkoisten hampaitten
-välissä, mahdollisimman kylmällä, suosiollisella alentuvaisuudella
-paria pikkukaupunkilais-serkkua kohtaan, jotka seisoivat hänen edessään
-kunnioittaen jokaista hänen kokkapuhettaan kohtuuttomalla naurulla.
-Sillävälin haukotteli heidän ihailunsa esine aivan ujostelematta
-ja vihdoin hän esitti, että he lähtisivät erääseen sivuhuoneeseen
-pelaamaan tarok'ia.
-
-Vasta vanhemman serkun, nuoremman keksiessä sanan "kapitaali",
-lausuttua arvelun, että vanhemmat naiset ehkä voisivat panna enemmän
-pahakseen tämän lähdön kuin nuoret, luopui sulhanen oikustaan.
-Sensijaan hän selitti, ettei hänestä tänään kumminkaan olisi
-tanssijaksi; hän oli muka liian pitkä pienelle rouvalleen ja tanssi
-ylipäätänsä vain _vierasten_ naisten kanssa.
-
-Outo tuolla soittoparvekkeella ei luonnollisesti tästä puheesta
-ymmärtänyt mitään, mutta sanoja seuraavat kasvojen ilmeet
-sanoivat hänelle kylliksi. Hän ei voinut enää kauemmaksi jäädä
-tähystyspaikalleen; hän lähti siis hiljaa kuten oli tullutkin,
-hapuili monia ahtaita pimeitä portaita ja huoneita ja saapui vihdoin
-onnellisesti eräälle ovelle, joka aukeni puutarhaan.
-
-Pian hän oli varjoisalla syrjäkadulla, ja nyt hän näytti olevan tutulla
-alueella. Vielä pari katua ja kujaa ja hän saapui jalkatielle, joka
-kiersi pienen puiston viertä ja jota nuoret akaasiapuut varjostivat.
-Täällä oli herttaista ja hiljaista; lapsenhoitajattaria istui
-penkeillä, ja heidän vieressään uinailivat hoidokkaat vaunuissa,
-suurempien lasten leikkiessä nurmella. Aurinko laskeutui jo, ja läheni
-kukkuloita, ja puitten pitkien varjojen vaeltaessa pitkin ketoja ja
-joentöyräitä loisti ylhäällä kunnaalla linnanen heleässä illanruskossa
-salamoivin ikkunoin, ympärillä kasvavien puitten latvojen kylpiessä
-lämpimässä hehkussa.
-
-Kaikki tämä näytti olevan vieraalle tuttua, sillä hän jatkoi nopeasti
-kulkuaan katsahdettuaan ensin nopeasti ympärilleen, ikäänkuin
-vaihtelevan suloinen seutu olisi ollut toisarvoinen mieltä virkistävän
-kuljeskelun rinnalla. Hän hengitti usein täysin siemauksin, pysähtyi
-silloin tällöin, sulki silmänsä ja heilutti omituisesti molempia
-käsiään ilmassa, kuten lintu, joka paettuaan häkistä koettelee
-siipiään, ennenkuin antautuu vapaitten tuulien tuuditettavaksi.
-
-Niin saapui hän vihdoin joelle, joka rauhallisesti tasaisin lainein
-virtasi pensaita kasvavien töyräitten lomi. Hirsilautta kulki
-paraillaan laaksoa kohti. Toinen lauttamies oli peräsimessä, jota
-hänen tuskin tarvitsi liikuttaa, ja toinen loikoi peitteellä, hehkuva
-piippunysä huolimattomasti suussa. Hän oli juuri nukkumaisillaan,
-sillä hän tunsi olevansa niin huoleton tällä seudulla näin tyynenä
-iltana. Yksinäinen nainen rannalla epäröi hetken nähdessään ohi lipovan
-lautan, huutaisiko perämiehelle, että tämä pysähtyisi ja ottaisi hänet
-mukaansa. Niin hän pääsisi jokea alaspäin -- suureen virtaan, johon
-joki laskee -- ja merelle -- yhä kauemmas kohti tuntemattomuutta ja
-rajattomuutta. --
-
-Lautturit olivat jo aikoja sitten liukuneet lauttoineen ohi, kun hän
-irtautui haaveiluistaan; hän jatkoi kulkuansa. Tie johti kivisillalle
-ja sieltä kaupunkiin. Hän kulki ohi puutarhojen ja maatalojen, jotka
-hän kaikki tunsi ja hän tarkkasi kaikkia muutoksia, jotka viime aikoina
-olivat seudulla tapahtuneet. Vihdoin hänen katseensa pysähtyivät
-erääseen suurempaan rakennukseen, joka oli aivan äskettäin rakennettu.
-
-Siinä oli pylväskäytävä, jossa oli kuusi hentoa kauniisti marmorin
-tapaiseksi maalattua puupylvästä. Pylväitten yläpuolella oli laakea
-kreikkalainen pääty, jonka kärjessä oli jonkunlainen vertauskuvallinen
-olento, jonka selkään oli pistetty tukea varten luja rautakanki,
-mutta jonka valitettavasti huomasi molemmin puolin. Leveässä
-arkkitradissa pylväitten yläpuolella oli piirretty äskettäin kullatuin
-kirjaimin päällekirjoitus: "Teatteri". Pari paperiliuskaa molemmissa
-äärimmäisissä pylväissä ilmoitti, että tänään illalla tulisi
-esitettäväksi kansallisrunoilijamme Fr. von Schillerin klassillinen
-murhenäytelmä "Kavaluus ja rakkaus".
-
-Näytäntö oli jo puoli tuntia aikaisemmin alkanut ja kassanhoitaja
-aikoi juuri sulkea lippuluukun ja laskea tämänpäiväiset tulot, kun
-vieras nainen saapui ja pyysi saada piletin permannolle. Etsiessään
-rahaa laukusta näytti nainen äkkiä häpeävän kudottuja käsineitään ja
-muutakin pukuaan. Mutta hän oli jo ottanut lipun vastaan, ja kun siinä
-oli korkea numero, voi hän luottaa siihen, että hän täydessä huoneessa
-pääsisi huomaamatta sekaantumaan ihmisjoukkoon.
-
-Ei kukaan todellakaan huomannut, että keskellä ensi näytöksen
-loppukuvaelmaa ovi permannolle vielä kerran avattiin ja että vaatimaton
-nainen kuulumattomasti otti paikkansa viimeisellä penkillä. Heti
-senjälkeen kajahti käsien paukuttelemisesta ja esiinhuudoista johtuva
-huumaava melu; innostus näytti jo olevan hyvin korkealla ja yleisö
-erinomaisen tyytyväinen taiteilijoihin.
-
-Väli-ajalla nousivat kaikki paikoiltaan osaksi saadakseen hieman
-hengähtää vapaudessa tai tervehtiä tuttavia ympärillä. Täällä
-luonnollisesti kaikki tunsivat toisensa. Vieras nainen oli jo
-sisäänastuessaan laskenut hunnun kasvoilleen, ja nyt hän syventyi
-hartaasti lukemaan teatterilippua, ikäänkuin hän olisi pelännyt,
-että joku olisi hänet tuntenut. Vain naapuriaan hän salaa tarkasti
-ja huomasi hämmästyksellä, että tämä teki kuten hän itsekin: istui
-katsomatta ympärilleen ja tervehtimättä tuttavia ylemmillä riveillä.
-Huomasi ilmeisesti, että mies tunsi olonsa epämukavalta.
-
-Hän oli varmaankin outo täällä, kuten hän itsekin. Näytelmän lopussa
-ei hän liikuttanut kättään, vaikka hänen kukoistavat, nuoret kasvonsa
-olivatkin suunnatut suurella jännityksellä näyttämöä kohti. Muutenkin
-oli hänessä paljon kummallista. Hänen suuret, voimakkaat jäsenensä
-olivat kesäpuvun peittämät, joka yltyleensä oli hänelle liian ahdas
-ja lyhyt. Sininen silkkinen kaulahuivi oli solmittu kömpelösti hänen
-kaulalleen. Olkihattu lepäsi polvilla ja kädessä oli hopeapäinen
-keppi. Mutta ihmeellisintä hänessä oli, huolimatta muhkeasta ja
-terveestä ulkomuodosta -- hän ei varmaankaan ollut yli kahdenkymmenen
-seitsemän ikävuoden -- että hänellä oli tekotukka, ja vielä lisäksi
-semmoinen, joka ei väriltään ollut hänen oman tukkansa kaltainen, vaan
-vivahdukselta vaaleampi eikä oikein sopinut päähänkään.
-
-Kaikki tämä pisti naapurin silmiin permannon hämärässä, mutta kun mies
-istui viimeisellä penkillä ei kukaan muu sitä huomannut. Ensimäinen
-suosiollinen vaikutus, jonka tuntemattoman nuorekkaan voimakkaat
-kasvot ja hänen puoliksi aatteelliset ja puoliksi naivit ilmeensä
-tekivät, katosi, kun nainen huomasi kaikki nämät omituisuudet, ja
-hän oli iloinen, että mies osotti yhtävähän halua puhelun alkamiseen
-kuin hän itsekin. Mikä hän on? Mikä asema ja virka hänellä on? Nämät
-kysymykset panivat naisen hiljaisuudessa arvelemaan, vieläpä seuraavan
-näytöksen ensi kuvaelman aikanakin, kunnes kappale kokonaan veti hänen
-ajatuksensa puoleensa.
-
-Ihmeellinen näytelmä! Ainoa laatuaan. Missä löytyy niin paljon
-nuoruuden haaveilua, niin paljon kiihtynyttä, intohimoista elämän
-vasta-alkajan tunnetta yhdistettynä niin kypsään taiteelliseen
-voimaan, niin mestarilliseen vaikutuksen herruuteen yhdessä ja
-samassa teoksessa? Ei ennen eikä jälkeenkään ole ilmestynyt
-vertaista tälle hengelle, ja sillä välin kun hänen muut luomansa
-onnistuvat ilmieläviksi näyttämöllä vain onnellisissa olosuhteissa,
-voivat tämän nuoruusteoksen henkilöt pienen maaseututeatterin
-kurjimmassakin esityksessä olla varmat valtavasta vaikutuksesta;
-ne vetävät hajamielisimmän ja välinpitämättömimmänkin katselijan
-vastustamattomasti piiriinsä.
-
-Niin tapahtui täälläkin. Ferdinandin esittäjä oli hoikka nuorukainen,
-jolla oli ohut, kimeä ääni; hänen Louisensa oli kellervä pieni olento
-kivettynyt tuskanilme kasvoissaan, joka pikemmin näytti olevan
-hammassärkyä kuin lemmenkaihoa. Lady Milfordilla oli kaula-ajoksen
-alkua, jota leveä musta samettinauha ei täysin voinut peittää, mutta
-kuitenkin seurasi yleisö hartaana hengitystä pidätellen, ja matkustava
-neiti viimeisellä penkillä oli kokonaan unohtanut epämieluisan
-vaikutuksen, jonka naapuri oli häneen tehnyt, kun tämä seuraavalla
-väliajalla äkkiä kääntyi hänen puoleensa ja lausui hiljaisella,
-kauniisti sointuvalla äänellä arvelunsa kappaleesta ja sen esityksestä.
-
-Hänen tapansa lausua sanottavansa ilmaisi harvinaista, melkeinpä
-oppinutta sivistystä, ja kuitenkin hän heti ensi sanoissaan tunnusti,
-ett'ei hän ollut koskaan ennen nähnyt tätä kappaletta; hän tunsi
-runoilijan yleensä vain lukematta. Nainen taas ilmaisi että hänkin oli
-ollut teatterille melkein vieras, sillä hän asuu pienessä kaupungissa,
-jonne tuskin koskaan matkailevat teatteriseurueet löytävät tiensä.
-Hänen aikaisemmassa nuoruudessaan, jonka hän on täällä elänyt, ei
-täällä ollut varsinaista paikallista teatteria, puhumattakaan omasta
-teatteritalosta. Vain silloin tällöin oli hän nähnyt huvinäytelmiä
-esitettävän "Kolmen kypärän" ravintolan suuressa salissa, jossa hänkin
-kerran tai pari oli ollut mukana.
-
-"Minulta puuttuu sellaisiakin nuoruudenmuistoja", lausui mies
-kaihomielisesti hymyillen, joka antoi hänen täyteläiselle suulleen
-ominaisen sulon. "Minä olen kasvanut suorastaan maan alla; minulla
-ei sentähden ole ollut maailmasta tai niistä taiteista, jotka sitä
-esittävät, mitään elävää käsitystä. Kun sitten olin täysi-ikäinen ja
-minun piti ruveta elämään, oli se maailma, joka oli määrätty minun
-toimintapiirikseni, kylä. Ihmisten kohtalot ovat ihmeelliset. Onneksi
-löytyy toki korkeampi viisaus, joka ymmärtää kaiken, mikä meille on
-käsittämätöntä ja mikä meistä tuntuu epäoikeutetulta."
-
-"Te uskotte sen siis myös!" puuttui nainen nopeasti puheeseen,
-heittäen harson sivulle, sillä hänen tuli lämmin. "Se on tosi; ell'ei
-olisi mitään oikeutta harrastavaa maailman johtoa, joka on meille
-lopullisesti säästänyt korvauksen ja sovituksen paremmassa elämässä,
-ei tämä elämämme komedia olisi sisäänpääsynkään arvoinen. Minunkin,
-vaikka olen aina elänyt kaupungeissa ja kyllä olisin voinut matkustaa,
-jos niin olisin tahtonut, on kohtalo pakottanut elämään kuin 'maan
-alla'. Olen usein kysynyt itseltäni miksi en minä ole saanut hieman
-kevytmielisyyttä osalleni kuten muutkin, jotka vain ajattelevat
-itseään, muodostaakseen elämänsä tarpeittensa ja toivonsa mukaiseksi ja
-joilla ei kuitenkaan ole omantunnonvaivoja. Mutta vaikka minusta usein
-tuntuu, kuin olisin tukehtua ahtauteen, niin en kuitenkaan ole voinut
-pakottaa itseäni särkemään ruutua suletusta ikkunastani. Pienissä
-olosuhteissa tulee niin pikkumaiseksi."
-
-"No", sanoi mies omituisella juhlallisuudella, joka ei oikein näyttänyt
-sopivan hänen nuoruudelleen, "kenpä tietää, eikö Teillekin joskus suoda
-pääsyä vapauteen. Onhan Teillä nyt jo ilo nähdä nuoruutenne kaupunkeja,
-ilo, joka ei koskaan voi tulla minun osakseni, sillä sitä seutua, jossa
-minä olin nuori, en minä ajattele ikävöiden enkä kaipaillen."
-
-Nainen vaikeni hetkisen.
-
-"Mistä Te tiedätte, että minä olen tullut tänne mielelläni?" kysyi hän
-sitten. "Toimitettava asia sai minut tänne. Minulla ei ole ystäviä,
-tuskinpa enää tuttaviakaan tässä kaupungissa, ja kun minä ajattelen,
-millä lapsellisilla tunteilla vuosia sitten täällä kuljeskelin, mitenkä
-kuvittelin tulevaisuutta, kun pienenä tyttösenä leikittelin tuolla joen
-partaalla ja juostessani linnanvuorelle, ja kuinka kaikki on nyt niin
-toiseksi muuttunut..."
-
-Esiripun kohoaminen aiheutti sen, että hän pidätti lauseen loppuosan.
-Hän huomasi, mitenkä hänen naapurinsa heti taas syventyi kappaleen
-juoneen ja kokonaan näytti unohtaneen hänen läsnäolonsa. Hänelle
-itselleen oli vaikeata kääntää ajatuksiaan katkenneesta keskustelusta.
-Hänestä tuntui aivan uskomattomalta ja hyvin sopimattomalta, että hän
-oli niin äkkiä tuon vieraan kanssa vaihtanut syvimpiä tunteitaan.
-Nähtävästi ei hän voinut herättää naapurissa mitään mielenkiintoa.
-Vierashan se oikeastaan oli alkanut tämän luottavan keskustelun ja itse
-lausunut ensimäiset sanat persoonallisista suhteista, mutta hänen olisi
-pitänyt vastata varovaisemmin ja olla johtamatta puhetta heti niin
-syvälle. Hän päättikin käyttäytyä ensi väliajalla malttavammin, ja jos
-puhe kääntyisi äskeisille laduille, katkaisisi hän puheen tai jättäisi
-teatterin. Mutta hän ei mitenkään voinut jättää naapuria ajatuksistaan.
-Mitä tämä oli lausunut, kaikui niin surulliselta ja alistuvalta, ja
-hänen rauhalliset kasvonsa mustine silmineen kuvastuivat yhä hänen
-mielessään, vaikka hän osasikin pidättäytyä katsomasta miestä sivulta.
-Mikähän tuo olento lie ja kuinka hän sietää elää kylässä? Hän on
-varmaankin koulunopettaja, joka on kasvanut seminaarissa, köyhien
-ihmisten lapsi. Ja kuitenkin oli hänen olennossaan jotain, joka ei
-oikein sopinut tähän otaksumaan.
-
-Kun nyt kolmaskin näytös oli lopussa, kääntyi nainen tahallaan poispäin
-niin että selkä melkein kääntyi mieheen. Juuri silloin kuuli hän miehen
-sanovan:
-
-"Lämpenettekö Tekin runoudesta niin, että mielellänne lähtisitte
-teatterista voidaksenne tehdä tai kokea jotakin hyvin suurenmoista,
-jotakin, jossa voipi panna elämänsä alttiiksi menettääkseen vähän
-liikaa verta. Voi olla, että vain minusta niin tuntuu, mutta ehkä se
-on siksi, ett'en ole tottunut tällaiseen; mutta minä arvelisin, että
-jokaisen täytyisi tuntea samoin."
-
-Nainen ei voinut olla kääntymättä puhujaan.
-
-"En usko", vastasi hän, "katsokaapa vain näitä kasvoja; mutta ajatpa
-ovatkin muuttuneet. Yhteiskunnallisen aseman ja rikkauden tuottama
-erilaisuus on näkyvissä vielä tänäpäivänä. Mutta siihen on yhä enemmän
-totuttu, kaikki käyköön kuten Jumala tahtoo, ja sellainen ylenpalttinen
-rakkaus -- missä löytääkään sellaista enää meidän päivinämme?"
-
-"Minun kylässäni ei ainakaan löydy Ferdinandia eikä Louise'a",
-vastasi mies hienolla myhäilyllä. "Mutta mitä minä olen kaupungeista
-lukenut tai kuullut -- ajatelkaapa vain sanomalehtien rikosjuttuja,
-puhumattakaan keksityistä romaaneista -- ei ihmiskunta parissa
-tuhannessa vuodessa ole juuri yhtään muuttunut. Mutta se on liian pitkä
-puheenaine väliajalle."
-
-Molemmat vaikenivat ja katselivat taas vallan välinpitämättömästi kukin
-suunnalleen. Mutta ei mieskään voinut olla ajattelematta kaikenlaista
-naapuristaan. Hän huomasi naisen kasvot kaikkea muuta kuin kauneiksi,
-mutta hänen tukkansa väri ja runsaus pisti hänelle silmiin ja samoin
-kullankiiltoiset kulmakarvat. Suu oli hänen vaietessaan nuorekas,
-melkeinpä ihastuttava, mutta kun hän rupesi puhumaan, rumensi sen
-edellämainittu jyrkkä uurre huolimatta moitteettoman valkeista
-hampaista. Hänen kylässään, jossa ei mikään erityisen kaunis naistyyppi
-vetänyt huomiota, oli hän kuitenkin joskus mieltynyt joihinkin
-terveisiin, täyteläisiin kasvoihin, mutta mitään syvempää tunnetta
-herättämättä. Mistä se johtui, että hän täällä, jossa ei nuoruus
-eikä sulo voinut koitua hänelle vaaralliseksi, tunsi jonkunlaista
-salaista vetovoimaa? Oliko se hänen naapurinsa äänen sointu vai hänen
-sanojensa sisällys, joka antoi aavistaa kieltäymyksiä täynnä olevasta
-elämästä, kuten hänen itsensäkin? Tai oliko runoilijan teoksesta tuleva
-hehku viskannut kaikenlaatuisia kipinöitä hänen sisimpäänsä, jotka
-vaikuttivat sen, että hän katseli nyt kaikkea ympärillään lämpimämmin
-sykkivällä sydämellä?
-
-Hän oli tottunut paljon ajattelemaan kuten kaikki, jotka elävät
-ahtaissa ja ala-arvoisissa oloissa. Niin hän jatkoi sen vaikutuksen
-selvittämistä, jonka vieras nainen oli häneen tehnyt, ja sillävälin
-kun nainen hänen äänettömyydestään päätti, että hän oli väsynyt tähän
-omituiseen seurusteluun, kertasi mies ääneti muistossaan kaiken, minkä
-nainen oli puhunut ja koetti siten saada puhutusta käsityskannan.
-
-Vihdoin hän taas kiintyi kappaleeseen. Hänen kasvoiltaan voi selvästi
-lukea kaikki mielentilan vaihdokset, jotka runoelmassa seurasivat
-toisiaan: pelon, osanoton, intohimoisen harmin, halveksimisen, vihan
-ja ihastuksen. Hänen otsansa punertui, hänen huulensa henkivät
-äänekkäästi, sieramet värisivät ja lopulla kyyneltyivät hänen
-seposelällään olevat silmänsä, hiljaa pursuivat pisarat ja vierivät
-hänen huomaamattaan voimakkaita, kalpeita poskia pitkin.
-
-Kaiken tämän näki hänen naapurinsa. Hän ei voinut mitenkään torjua
-yhä kasvavaa mieltymystä tähän ihmeelliseen alottelijaan, vaikkakin
-ensimäinen epämieluisa vaikutus, joka etupäässä johtui hänen tukastaan,
-yhä pysyikin hänen sielussaan. Niinpä hän heti, kun esirippu laskeutui
-viimeisen kerran, kiiruhti nousemaan, veti harson kasvoilleen, tervehti
-miestä lyhyesti ja äänettömästi ja laittautui lähtemään.
-
-Hän huomasi, että mies yhä jäi istumaan kuin lumottuna eikä vastannut
-tervehdykseen. Hän ei ymmärtänyt mitenkä kappale oli voinut tehdä
-sellaisen vaikutuksen. Hän tunsi kappaleen tarpeeksi tulematta siitä
-enää innostuneeksi, ja näytteleminen, erittäinkin Louisen osassa, oli
-näytös näytökseltä tuntunut yhä enemmän vääristellyltä, mauttomalta.
-Ulkona hän hengitti illan vilpoista ilmaa ja päästi helpotuksen
-huokauksen. Hän valitsi sen tien, jota oli tullut ja joka vei virran
-viertä; hän tahtoi karttaa keskikaupungin tukahduttavia katuja.
-Joitakuita tähtiä oli jo taivaalla, kalpea kuun reuna pilkisti puitten
-latvojen takaa esiin ja ympärillä vallitsi syvä hiljaisuus, jota vain
-jotkut sirkat ja sammakot häiritsivät.
-
-Hän ei ollut vielä astunut kolmeakymmentä askeltakaan teatterilta, kun
-hän kuuli äänen takanaan:
-
-"Aijotteko vielä kävellä huviksenne, neiti? Sallikaa minun saattaa
-itseänne kappaleen matkaa. Minun on mahdotonta nyt jo mennä kotiin --
-tarkoitan, että tukehtuisin siellä."
-
-Nainen vastasi tuskin huomattavalla päännyökkäyksellä. Tuntui
-miellyttävältä ja samalla epämieluisalta tämä seuraaminen. Mutta
-mitenkä hän hennoisi evätä hänen seuransa kun mies niin vaatimattomasti
-lähestyi?
-
-Mies ei vielä ollut asettanut olkihattua päähänsä eikä hän juuri tehnyt
-edullista vaikutusta, kun hän tuossa seisoi, hattu saamattomasti
-toisessa kädessä ja hopeapäinen keppi heiluen toisessa, vaikka hänen
-pitkä, kookas vartalonsa ja pieni päänsä leveillä hartioilla olikin
-kävellessä vielä selvemmin havaittavissa. Silmät olivat suunnatut kohti
-kirkasta juovaa taivaalla, ja hänen kasvoillaan oli vieläkin ihastus
-nähtävissä.
-
-"Kuinka onnellinen ihminen!" sanoi mies puol'ääneen. "Eikö Teidänkin
-mielestänne, neiti? Hän varmaankin tunsi tämän maallisen elämän painon
-kuten mekin, ja ehkä vielä raskaammin, sillä hän oli syntynytkin
-vapautta varten. Eikö jokaisen pitäisi itse saada kokea samaa vaikkapa
-vain katsojana ja ystävänä, jotta ei tarvittaisi kuvata tällaisia
-rakastavien sydäntäraastavia kohtaloita? Ja kuitenkin tuntuu aina
-kuin hän antaisi todistuksen korkeimmista piireistä, hengittäisi
-ilmapiirissä, jossa ei ole utua eikä hellettä, ikuisessa taivaallisessa
-vapaudessa, ja niin kauan kuin me olemme hänen läheisyydessään me
-vankiparat emme tunne kahleitamme. Luittemme ja ytimiemme läpi virtaa
-kuin pyhä tuli, luulottelemme voivamme tehdä uskomattomia urotöitä
-ja, kuten Ferdinand, vaatia maailman ja yhteiskunnan taisteluun ja
-mieluummin sortua kuin kauemmin hengittää niin ilettäviä usmia. Kun
-sitten esirippu lankee, olemme taas heikkoja ihmislapsia, jotka
-korkeintaan voimme siirtää kahleitamme paikasta toiseen, hetkeksi
-huojentaa niiden painoa."
-
-Puhuja huokasi ja seisahtui äkkiä.
-
-"Suokaa anteeksi, että vaivaan Teitä näin alakuloisilla mietteillä",
-sanoi hän koettaen hymyillä. "Mutta minähän olen jo Teille tunnustanut,
-ett'en enää koskaan tule teatteriin menemään; se vaikuttaa samalla
-lailla kuin lasillinen heikkoa viiniä ihmiseen, joka ei koskaan ole
-juonut; se nousee heti päähän, ja hän lörpöttelee kaikesta, mistä hänen
-sydämensä on täysi. Jos seurani on Teistä epämiellyttävä..."
-
-"Ei vähääkään", vastasi nainen nopeasti ja siirsi taas harson sivulle.
-"Onhan aivan luonnollista, että tekee mieli puhua sellaisen vaikutuksen
-jälkeen. Minuun se vaikutti vähemmin voimakkaasti. Hyvä Jumala --
-kertomus kiltistä haaveksivasta tytöstä, joka ei löydä tilaa maailmassa
-ja joka joutuu kovan kohtalon tallattavaksi kuin hauras ruoko, on niin
-jokapäiväinen ja voi meitä vähemmin liikuttaa kuin luomakunnan herroja,
-jotka useimmiten ovat syypäät siihen, ja jotka, kun sellaista tapahtuu,
-kumminkin vähän tuntevat katumusta."
-
-"Voin vakuuttaa Teille", lausui mies hartaalla äänellä, "että minä
-en kuulu tuohon joukkoon. Minua liikutti tämän onnettoman ihmisparin
-suuret valtavat tunteet, jotka toiselta puolen palkitsivat heidän
-kärsimyksensä. Joka tuntee niin voimakasta intohimoa, hänessä täytyy
-olla väkevämpi elämäntunne kuin meissä muissa, joilta päivät kuluvat
-pääksytysten vieden velvollisuudesta toiseen; eivät milloinkaan tuo
-rajua onnenpuistatusta, ei milloinkaan ankaraa, polttavaa tuskaa. Oi,
-ja olla vielä lisäksi nuori ja varma siitä, että sitä jatkuu kunnes
-tukka tulee valkoiseksi ja polvet horjuviksi! Mutta Teillä siitä tuskin
-on käsitystä. Naisille opetetaan jo aikaisin, että he ovat luodut
-kärsimään ja palvelemaan."
-
-"Kunpa vain voisi vastaanottaa jokaisen opetuksen nousematta
-vastarintaan!" sanoi nainen katkerasti ja työnsi kiihkeästi
-päivänvarjon kärjen käytävän valkeaan hiekkaan. "Mutta mistä tulisi
-jokaisen ihmisolennon rintaan, olkoonpa kumpaa sukupuolta tahansa,
-kaiho valoon ja ilmaan, vapauteen, onneen ja auringonpaisteeseen, kun
-eräitten Jumalan lapsipuolten kerran kaikkiaan täytyy luopua tämän
-odotuksen täyttymisestä? Tosin löytyy kasveja, jotka ovat itäneet
-varjossa ja joitten täytyy varjossa elää ja lakastuakin, mutta että
-ihmisen, jolla on terveet jäsenet ja voi liikkua paikasta toiseen,
-täytyisi pysyä hiljaa siinä paikassa, johon on istutettu, vain siitä
-syystä, että hän on liian tunnollinen astumaan niitten näkymättömien
-sulkujen ja aitojen yli, jotka hänelle on selitetty ylipääsemättömiksi
--- ettekö Te äsken juuri sanonut, että me tunnemme itsemme vangeiksi
-sellaisen vapaudenrunoilijan läheisyydessä? Minun täytyy tunnustaa,
-että kadehdin jokaista todellista rangaistusvankia käsirautojen tähden.
-Kun kädet ja jalat ovat vapaat ja vankilan ovi on selällään, eikä
-kuitenkaan voi turhantarkan velvollisuudentunnon tähden paeta, eikö se
-ole vieläkin surkuteltavampaa, vieläkin masentavampaa?"
-
-Mies ei heti vastannut. Nainen tunsi, että hän katseli häntä pitkään ja
-tutkivasti, ja kun mies taas alkoi puhua, kuului hänen äänensä entistä
-hellemmältä ja sydämellisemmältä.
-
-"Rohkenenko kysyä, neitiseni, mitkä ne velvollisuudet ovat, jotka
-estävät Teitä muodostamasta elämäänne toivonne mukaiseksi."
-
-Puhuteltu pudisti päätään.
-
-"Mitä mielenkiintoa se teissä voisi herättää? Se on kokonainen
-elämäntarina, yhtä jokapäiväinen ja pitkäveteinen kuin tuhannet
-muutkin; joka sellaista paraillaan kokee, hän katsokoon mitenkä siitä
-pääsisi. Te varmaankin tarkoitatte hyvää kysymyksellänne", lisäsi hän,
-"mutta minä vakuutan, että Te ette mitään kadota, jos minä jään teille
-vastauksen velkaa. Auttaa minua te ette kuitenkaan voisi."
-
-"Auttaa? Kenpä tietää, neiti hyvä. Joka päivä tapahtuu vieläkin
-ihmeitä."
-
-Mies heilutti olkihattuaan saadakseen virrasta nousevaa kosteata ilmaa
-luokseen, ja hänen kasvonsa saivat äkkiä iloisen rohkean melkeimpä
-ylimielisen ilmeen, ikäänkuin hän olisi saanut jonkun hyvin onnellisen
-mielijohteen.
-
-Nainen pysähtyi ja katseli häntä totisena.
-
-"Luulen, että tahdotte tehdä minusta pilaa. Te ette tunne minua; minä
-sanon, että pidän tarpeettomana pitkästyttää Teitä persoonallisilla
-suhteillani ja Te puhutte minun auttamisestani."
-
-"Suokaa anteeksi", sanoi mies, "tarkoitin täyttä totta lauseellani.
-Mutta Teillä on oikein; eihän löydy mitään parannuskeinoja taudeille,
-joita ei tunne. Mutta tunnustanpa rehellisesti mitenkä tulin tämän
-lausuneeksi: luulin ymmärtäväni, että Te ette voi paeta vankeudestanne,
-kuten sitä nimitätte, siitä syystä, että -- no niin, että Teiltä
-puuttui varoja, että Te ette rohkene tai voi kääntyä kenenkään puoleen,
-joka voisi olla tarvitsematta sen vertaa -- onhan niin paljon hätää
-ja avuttomuutta ihmisten joukossa, joka kaikki olisi poistettavissa
-pienellä rahasummalla! -- kuinka moni tyttö jättäisikään seudun, jossa
-elää ja etsisi itselleen toisaalta edullisemman paikan, jos hänellä
-olisi käytettävänään pienoinenkin summa. Ja katsokaahan, kun minä nyt
-juuri odottamattomalla tavalla olen tullut kapitalistiksi..."
-
-"Hyvä herraseni...!"
-
-"Ei, älkää panko pahaksenne, neitiseni. Tiedän hyvin, että useat
-ihmiset ottavat vierailta vastaan kaikkea muuta vaan ei rahaa. Jos Te
-nyt heittäytyisitte tuonne jokeen, ja minä panisin henkeni alttiiksi
-pelastaakseni Teidät, voisitteko Te empimättä ottaa vastaan tämän uhrin
-ja pitäisittekö sitä sopimattomana? Mutta ottaa vastaan pari tuhatta
-guldenia, jotka rohkenisin Teille tarjota, tuntuisi Teistä epähienolta,
-eikö totta? On omituista, mitkä ennakkoluulot vallitsevat ihmisten
-kesken rahasta. Ja juuri ne, joilla on sitä vähimmin ja joittenka
-sentähden pitäisi eniten rahaa halveksia, ovat tavallisesti kaikkein
-arimmat raha-asioihin nähden."
-
-"Koska ylpeys on heidän ainoa rikkautensa."
-
-"Tosiaankin vaivainen rikkaus -- älkää vain suuttuko minuun,
-neitiseni. Kaikista maallisista eduista on rahalla vähimmin tekemistä
-itsekunnioitukseni kanssa. Kahdeksan päivää sitten ei minulla ollut
-juuri enempää kuin kymmenen guldenia omaisuutta; silloin saan tietää,
-että eräs vanha serkkuni, joka elinaikanaan ei minusta vähääkään
-huolinut, on kuollut tässä kaupungissa ja tehnyt minut perillisekseen.
-Pääsin vasta eilen tänne tulemaan, ottaakseni vastaan perinnön,
-vanhanpojan laitokset, huonekaluja, vaatteita, vanhoja kuvia ja kolmen
-tai neljäntuhannen guldenin suuruisen puhtaan rahasumman.
-
-"Kuinka kiitollinen olisin ollutkaan kelpo serkulleni, jos minulla olisi
-ollut nämä rahat kymmenen vuotta sitten! Minä olisin voinut lueskella
-jotakin toista ja olisin nyt -- toinen ihminen. Mitä auttaa rikkaus
-minua nykyään, kun istun, -- pysyäksemme äskeisessä vertauksessa
--- kiinnikahlehdittuna vankikoppiini elinijäksi? Pitääkö paremman
-viinilasin ja hienomman sikarin korvata kaiken menetetyn onneni?
-Ja jos minä nyt -- koska rikkailla on omat oikkunsa -- löytäisin
-jonkun, joka tämän summan avulla olisi lunastettavissa vankeudesta,
-selittäisittekö Te sen hienotunteisuuden puutteeksi, jos kysyisin, eikö
-hän mahdollisesti voisi vapauttaa minut tästä hyödyttömästä aarteesta?"
-
-Molemmat olivat pysähtyneet ja seisoivat jonkun silmänräpäyksen
-äänettöminä toistensa vieressä katsoen virtaan, jonka sileätä vuota
-kuun loisto juuri alkoi hopeoida.
-
-"Herraseni", lausui nainen vihdoin, "kaikki, mitä Te minulle puhutte,
-kuuluu niin inhimilliseltä, jalolta ja vaatimattomalta, että häpeen,
-kun en heti älynnyt mielenlaatuanne enkä kiittänyt Teitä. Mutta
-vaikkapa voisinkin pakottaa itseni vastaanottamaan Teidän harvinaisen
-tarjouksenne, niin olisi nyt kuitenkin myöhäistä, sillä raha ei voi
-tehdä minua enää onnelliseksi. Että minulta _aikaisemmin_ sitä puuttui,
-on tietysti myöskin osaltaan vaikuttanut kadonneeseen elämääni. Mutta
-se ei ole enää korjattavissa."
-
-Puhuja teki nopean liikkeen, ikäänkuin hän olisi aikonut lähteä. Mutta
-kun mies jäi lyhyen kunnioittavan kumarruksen tehtyään paikalleen ja
-katsoi häneen malttavin rauhallisin kasvoin, ei hän raaskinut työntää
-luotaan tätä omituisen avosydämistä ihmistä, kuten ensi vastaantulijan,
-joka valmistamatta olisi tarjonnut hänelle palvelustaan. Hän astui
-jälleen miehen luo ja sanoi ystävällisellä äänellä:
-
-"En ymmärrä, mistä se johtuu, herrani, että Te panette niin suuren
-luottamuksen minuun, ja heti muutamien vaihdettujen sanojen jälkeen
-asetatte omaisuutenne minun käytettäväkseni. Joka tapauksessa olisi
-kiittämätöntä, jos noin ilman muuta lausuisin Teille hyvästit, etenkin
-kun meillä, kuten luulen, ei ole ainoastaan samanlainen kohtalo,
-vaan myöskin suoraan sanoen samanlainen työala. En luule erehtyväni,
-jos pidän Teidät koulunopettajana, jolle kyläkoulunsa on liian ahdas.
-Nähkääs, minäkin olen opettaja, ja vaikka minun vähäiset tietoni
-tekisivät minut kykeneväksi korkeampaankin vaikutuspiiriin, niin
-tietäisin toki jotakin hauskempaakin kuin opettaa tusinalle tyttöjä
-ranskankielen kielioppia ja käsitöitä."
-
-Mies oli tuskin huomattavalla päännyökkäyksellä vastannut kysymykseen
-ammatistansa; mutta kysyjä ei odottanutkaan selvempää vastausta, sillä
-hän luuli olevansa varma asiastaan.
-
-"Onko Teillä virka jossakin yleisessä oppilaitoksessa?" kysyi mies
-kotvasen kuluttua heidän jatkaessaan hidasta kulkua joenvartta pitkin.
-
-"Ei ole. Minä olen itse omin päin perustanut pienen koulun, kun
-huomasin, että siellä meidän nurkkakunnallamme puuttui jatkokurssia
-kansakoulun käyneiltä puol'kasvuisilta tytöiltä. Itse olen nauttinut
-enemmän satunnaista opetusta äitini johdolla, joka oli suurkaupungista
-kotoisin; kirkkoherra opetti minulle hieman historiaa, kun vielä
-asuimme _täällä_. Teidän tulee nimittäin tietää, että minun isäni oli
-tuon linnan hoitajana tuolla vuorella vanhan kreivin eläissä; tämä
-kuoli neljännesvuotta sitten.
-
-"Näettekö noita molempia ikkunoita tuolla ylhäällä sivurakennuksessa
-aivan lähellä kulmatornia, nuo, jotka juuri loistavat kuunvalossa?
-Siellä olen minä viettänyt lapsuuteni kolmanteentoista ikävuoteeni
-saakka; tuo oli vanhempieni asuinhuone. Siellä olen usein leikiskellyt
-pikku kreivittären kanssa, enkä minä silloin olisi voinut uneksiakaan,
-että monta vuotta myöhemmin tulisin täällä alhaalla muukalaisena
-kulkemaan yöllä. Senjälkeen sai isäni, joka kerran öisessä
-tulipalossa oli liiaksi ponnistanut ja äkkinäisesti kylmettynyt,
-leinin jalkoihinsa, ja oltuaan puolen vuotta vuoteen omana, täytyi
-hänen pyytää eronsa, kun ei enää voinut hoitaa virkaansa. Hän ei
-vielä ollut palvellut tarpeeksi saadakseen suuren eläkkeen. Mitä
-kreivi hänelle myönsi, riitti juuri sen verran, että hän voi vielä
-pienemmässä kaupungissa -- kaksituntisen rautatiematkan päässä täältä
--- tulla hädin-tuskin toimeen. Siihen aikaan eli vielä äitini; ainoa
-sisareni oli neljä vuotta minua nuorempi. Me koetimme rajoittaa
-tarpeemme äärimmäisimpään, eikä meillä sittenkään vielä olisi ollut
-valittamista, ell'ei isäni mielentila olisi katkeroittanut hänen omaa
-ja meidän elämäämme. Hän oli sitä mieltä, että hän aina oli tahtonut
-ja yhä eteenkinpäin tahtoi meidän, parastamme katsoa, mutta että hän
-yksin oli syypää kaiken rauhan ja kaikkien toiveitten murtumiseen.
-Hän luulotteli, oltuaan ennen linnanhoitajana, olevansa korkeammassa
-asemassa kuin nuo poroporvarit, korkeintaan lukuunottamatta
-pormestaria ja piirilääkäriä, ja näinollen emme saaneet seurustella
-kenenkään kanssa. Että me naurettavassa ylpeydessämme useinkin
-kadehdimme naapurimme, erään suutariperheen lihapataa, ei voinut
-luonnollisestikaan ajanpitkään pysyä salassa. Ja kuitenkaan emme
-saaneet tehdä töitä toisille, jott'emme saattaisi häpeätä säädyllemme
-kuten hänen oli tapana sanoa. Me kyllä teimme työtä salaa hyvän äitimme
-johdolla, kirjailimme, kudoimme ja ompelimme liinavaatteita, joita
-sitten annoimme myödä hallituskaupungissa. Mutta se oli surullista
-ansiota. Päiväkaudet istui isä vaatteisiin käärittyine jalkoineen
-nojatuolissa, tupakoi ja sadatteli, ja minun täytyi lukea hänelle
-milloin sanomalehteä milloin paria sidettä vanhaa maailmanhistoriaa.
-Tätä kesti kahdenteenkymmenenteen ikävuoteeni asti. Silloin kuoli
-äitini. Nyt ei mitenkään, ollut ajateltavissa panna toimeen aiettani,
-jota usein olin ajatellut murheellisina öinä: lähteä pois; ansaitsemaan
-leipäni jossakin maailmalla, yhdentekevää missä. En olisi pitänyt
-itseäni liian hyvänä palvelemaankaan. Mutta nyt minun täytyi jäädä.
-Siskoni oli juuri päässyt tyttövuosistaan; mitenkä hän olisi voinut
-hoitaa emännyyttä, hoivata isää ja vielä lisäksi tehdä työtä,
-saadakseen hieman raha-apua kyökkiä varten?
-
-"Isä ei koskaan huolehtinut. Hän oli varma siitä, että vielä koittaisi
-onnen päivä, ellei muuten, niin nuoremman tyttären kautta. Hän saisi
-viettää elämänsä ehtoon silkkisessä yötakissa ja lähteä ajelulle
-rikkaan vävypoikansa ajoneuvoissa. Hänelle ei nähtävästi juolahtanut
-mieleenkään, että minä kerran voisin mennä naimisiin; tuskinpa hän
-asiaa ajattelikaan. Minä en ole koskaan ollut kaunis, enkä minä
-myöskään ollut mikään edullinen naimasyötti, vaikka minulle olikin
-enemmän järkeä ja sydäntä kuin yleensä meidän sukupuolessamme, Kuka
-siitä välitti? Ei kukaan ainakaan meidän seudullamme. Minä olin kalpea
-ja vähäverinen, kun en koskaan saanut ravintoa kylliksi, ja aina
-sain olla huonosti puettuna. Tosin oli kerran aika, jolloin minäkin
-olisin voinut miellyttää miestä, jos olisin ollut paremmassa asemassa
-ja onnellisempi. Olen verrannut itseäni useaan, jotka ovat olleet
-rumemmat ja vähemmän järkevät kuin minä, ja kuitenkin ovat he saaneet
-kelpo miehen ja tuvan täyden armaita lapsukaisia, koska heidän ei
-ole tarvinnut istuskella kuin kirkonrotat ja jyrsiä leivänmurusia.
-Mutta minua, koska kerran oli puhe minusta ja sisarestani, kutsuttiin
-yksinkertaisesti Klaaraksi, kun sitävastoin siskoani mainittiin
-'kauniiksi' neiti Landolin'iksi -- se oli perheemme nimi. Jumala
-tietää, etten kadehtinut etuoikeutettua siskoani. Kuinka kernaasti
-olisin suonut hänen pääsevän hyviin naimisiin! Sillä eihän hänellekään
-tehnyt hyvää istua niin varjossa ja olla nauttimatta yhtävähän
-kastetta kuin auringonpaistetta. Kieltäymykset ja surut ovat huonoja
-kaunistuskeinoja. Nyt on jo aikoja kulunut siitä kun joku puhui
-'kauniista' Landolinista. Meidän naapureittemme nuoret miehet, jotka
-pienissä tanssitilaisuuksissa antoivat hänelle kukkia ja lausuivat
-kohteliaisuuksia, olivat kaikki liian hyviä laskijoita; he kääntyivät
-muualle etsimään itselleen rouvaa. Nykyään on tuo olentoparka
-surkuteltavammassa asemassa kuin minä, sillä hän suree pettyneitä
-toiveitaan; minä taas en alusta pitäinkään ole antanut johtaa itseäni
-harhaan."
-
-He olivat saapuneet erään penkin luokse, joka oli aivan joen partaalla
-tuuhean saarnipuun alla. Tässä puhuja istuutui, sillä innokas puhelu
-näytti häntä väsyttäneen. Mies sitävastoin jäi seisomaan hänen eteensä,
-selkä käännettynä kohti kuun valaisemaa hiljaista kunnasta ja silmät
-rauhallisesti kiintyneinä istuvan maahanluotuihin silmäripsiin.
-
-"Kuinka surullista onkaan kaikki, mitä Te olette minulle tunnustanut!"
-sanoi mies. "Mutta Te ainakin näytte säilyneen kaikkein katkerimmalta
-elämässä -- toivottomalta intohimolta."
-
-"Onko se jotakin niin surullista?" kysyi nainen. "Minä en, totta
-puhuen ja niin kummalta kuin kuuluukin, ole koskaan kokenut sitä,
-mitä kutsutaan rakkaudeksi, en edes mieltymystä. Kehen minun olisi
-pitänyt rakastua? Kauppamatkustajat, jotka säännöllisesti saapuivat
-meidänkin seudullemme, eivät kertaakaan käyneet tervehdyksellä
-ikkunani alla, vielä vähemmin he lyöttäytyivät seuraani, kun kävin
-sisareni tähden hienoissa 'kasinotanssiaisissamme'. Silloin miellytti
-'kaunis' Landolin heitä enemmän. Itse lohduttaihe helposti. Hankin
-itselleni useita miellyttäviä kirjoja; tapahtuipa joskus, että solmin
-hartaan ystävyyden jonkun keksityn henkilön kanssa tai vieläpä
-kirjantekijänkin. Toivottomat nämä intohimot luonnollisesti olivat
-jo alusta pitäin. Mutta ne olivat kuitenkin lohduttavammat kuin tuo
-harmaa, kylmä välinpitämättömyys, joka vallitsi ympärilläni, ja minä
-toivoin usein sydäntäsärkevää onnettomuutta, kaunista punaista haavaa.
-Kun sitten lämmin veri tihkuu esiin, ajattelin, tuntee toki, että
-verta on suonissa, ja vaikkapa elämä itse virtaisi pois, niin mitäpä
-tuosta? Eikö sellainen kuolema olisi parempi kuin kuolo ikävään ja
-vanhuudenheikkouteen, jolloin ei tietäisi eläneensäkään?"
-
-"Teillä voi olla oikein, neiti hyvä. Ja kuitenkin -- Te ette ole vielä
-kokenut mitenkä eräät tuskat voivat raastaa ja polttaa. Mitä itse
-siitä tiedän on alkuisin jo aikoja sitten kuluneilta ajoilta. On hyvin
-luultavaa, ett'en minä enää voisi niitä sortumatta kestää.
-
-"Kunpa kaikki päättyisi samalla lailla kuin tämänpäiväisessä
-murhenäytelmässä ja jokainen Ferdinand löytäisi Louisensa ja pääsisi
-yhdessä hänen kanssaan maailmasta! Mutta elää siten, että toinen
-on siellä, toinen täällä; toinen yksinään ja toinen -- mutta miksi
-ajatella sellaisia! Minä katkaisin Teidät elämäkertanne kertomisessa."
-
-"Olette kovin hyväntahtoinen kutsuessanne kertomukseksi sellaista,
-jossa ei mitään tapahdu, jossa yksi luku on yhtä väritön kuin
-toinenkin, muste vain yhä vaaleampaa, mitä useampi lehti tulee
-kirjoitetuksi. Vaan ei, tulipa kerran jännittävä käänne. Kerronpa sen,
-jott'en tekisi tuntemattomalle tekijälle vääryyttä:
-
-"Eräs viraton kapteeni oli jo useampia vuosia sitten asettanut meidän
-kaupunkiimme, juuri vastapäiseen taloon. Kerrottiin, että hän oli ollut
-pakotettu ottamaan eron, koska kohteli väkeään huonosti. Toiset taas
-väittivät, että se oli tapahtunut kaikenlaisten rumien raha-asioitten
-tähden. Kylliksi tästä. Meidän rehellisten porvariperheittemme
-ja kapteenin välillä ei voinut syntyä minkäänlaista luottamusta.
-Kun kapteeni huomasi tämän, kiintyi hän innokkaasti isääni, joka
-oli hyvinkin tyytyväinen, kun sai seurustella upseerin ja samalla
-sivistyneen miehen kanssa; hän sulki korvansa kaikilta pahoilta
-juoruilta. Uusi naapuri tuli täst'lähin joka ehtoopuoli luoksemme,
-poltteli piipullisen toisensa jälkeen sairaan tuolin ääressä, pelasi
-yhden 'sechsundsechzig'-pelin toisensa perästä ja miellytteli
-leikillä sisartani. Kapteeni oli ehkä kolmekymmentä vuotta vanhempi
-tätä. Minusta ei hän näyttänyt tuskin yhtään välittävän, mikä olikin
-mieluista minulle, sillä vihasin häntä jo ensi hetkestä saakka, mutta
-minun täytyi pakottaa itseäni olemaan kohtelias hänelle.
-
-"Ajatelkaapa kauhuani, kun isäni eräänä aamuna ilmoitti minulle, että
-kapteeni oli eilis-iltana, poltettuaan viidennen piipullisensa,
-pyytänyt kättäni.
-
-"Tavallisesti hän poltteli kolme piippua tupakkaa. Mutta tuona päivänä
-oli hänen taloudenhoitajattarensa, joka ei varmaankaan kauemmin
-voinut sietää oloaan ankaran ja häijyn miehen luona, pyytänyt eronsa;
-silloin oli kapteeni tullut ajatelleeksi, että hänen täytyi huolehtia
-seuraajasta, joka ei niin helposti koska tahansa voisi lähteä
-palveluksesta.
-
-"Minä selitin hetkeäkään arvelematta, että en koskaan tulisi menemään
-tälle epäilyttävälle miehelle. Ensin koetti isäni, joka hyvin tunsi
-luonteeni ja tiesi, ett'ei mitään ollut saavutettavissa väkivallalla,
-suostuttaa minua hyvällä puheella. Kapteeni oli muka hyvinvoipa
-ja hän voisi muuttaa elämämme paremmaksi. Kun minä pysyin lujasti
-päätöksessäni, joutui hän sellaiseen raivoon, että lausui sanoja,
-jotka iäksi päiväksi irroittivat sydämeni hänestä, niin heikot kun
-ne siteet olivat olleetkin, jotka siihen saakka olivat kiinnittäneet
-meidät toisiimme. Muun muassa hän soimasi minua siitä, että niin kauan
-olin ollut hänen rasituksenaan, muiden tyttöjen jo siinä iässä ollessa
-isänsä turvana. Turhaan sanoin hänelle, että usein olin pyytänyt
-päästä kotoa, mutta ett'ei hän ollut päästänyt minua. Hän oli liian
-kiihdyksissä kuullakseen mitään vastaväitteitä.
-
-"Tuona yönä olin vähällä lähteä maailmasta. Luulen, ett'ei edes
-usko Jumalaan olisi voinut pidättää minua tarttumasta ensimäiseen
-kyökkiveitseen työntääkseni sen rintaani; mutta minulla ei ollut
-rohkeutta. Helpompia kuolemantuottajia, myrkkyä tai ampuma-asetta ei
-ollut saatavissa.
-
-"Kun seuraavana aamuna taas astuin isäni luo, selitin, ett'en enää
-koskaan tulisi ottamaan häneltä vastaan leipäpalasta tai rahakolikkoa,
-ja että vain juorujen ehkäisemiseksi jäisin hänen kattonsa alle, mutta
-siitäkin maksaisin vuokran. Siitä päivästä alkain aloin järjestää
-kouluani. Aina olin ensin vakaasti ajatellut lähteä seudulta kokonaan
-pois, mieluimmin Amerikkaan, mutta minua pidätti sääli ajatellessani
-siskoani.
-
-"Myöskin hän pelkäsi kapteenia, joka oli niin kohtelias. Että kapteeni
-oli mieluummin pyytänyt minun kättäni kuin hänen, voin ainoastaan siten
-selittää, että hän ei oikein luottanut 'kauniin' vaatimattomuuteen ja
-uhrautuvaisuuteen, jota hän vaati orjattareltaan. Lapsiparka olikin
-hieman hajamielinen ja kotona hän teki paljon nurinkurista, jota minä
-sitten sain oikaista. Kun minä olin antanut kapteenille rukkaset,
-näytti hän aikovan viedä nuoremman kotiinsa; sisko ei luullut voivansa
-pysyä rohkeana ja välttää tuota vihattua avioliittoa, ell'en minä jäisi
-kotiin tukemaan häntä isää vastaan.
-
-"Minä olin vihdoin saanut isäni melkein pelkäämään itseäni. Hän ei enää
-puhutellut minua, antoi minun avata kouluni ja oli katsovinaan muualle,
-kun minä ensi kerran asetin määräämäni vuokrasumman hänen kaapilleen.
-Minä käytin yhä vielä joka päivä tunnin ajan lukeakseni hänelle kuten
-ennenkin, mutta me emme ole vaihtaneet turhia sanoja kahteen vuoteen.
-
-"Te varmaankin olette saanut minusta huonon ajatuksen. Tunnustakaa vain
-suoraan: tytär, joka isänsä kanssa voi seurustella kuin puol'vieraan
-kanssa, on inhoittava, sydämetön ja luonnoton olento. Mutta olenko minä
-syypää siihen, että useat vieraat ihmiset ovat häntä paljoa lähempänä
-kuin hänen oma tyttärensä, ett'ei hän minua kaipaisi muuta kuin oman
-mukavuutensa vuoksi, jos esimerkiksi salama iskisi minuun tai jos
-jollakin muulla tavalla tulisin erotetuksi hänestä? Ei kukaan tunne
-paremmin kuin minä, kuinka surullista on, kun niinsanotut luonnolliset
-siteet painavat kuin kahleet; ja kaikkein surullisinta on se, ett'ei
-isä itse näy sitä ollenkaan tuntevan. Hän näkee minun tulevan ja
-menevän kuin palkollisen, ja minä ihmettelen usein, mitenkä ihmiset
-voivat arvostella niin korkeaksi sitä hyvinkin epäiltävää ansiotekoa,
-että ovat lahjoittaneet toisille elämän, ja sitten vaativat, että tämä
-hyvätyö on palkittava koko elämän uhraamisella.
-
-"Sisareni on vielä onnellinen. Hänessä ei ole onnetonta taipumusta
-ajattelemaan kaikkea. Senjälkeen kuin kapteenin tuottama vaara oli
-kartettu -- hän nimittäin jäi joku aika takaperin kokonaan pois, kun
-häntä yhä vähemmin kunnioitettiin -- ei häneltä näytä mitään puuttuvan:
-ei onnea, ei vapautta, ei rakkautta, eipä edes vanhaa mainetta 'kaunis'
-Landolin. Te ymmärrätte, ett'ei minulla _siellä_ ole mitään pidäkettä
-eikä lohtua ja minun oppilaani -- Tehän tiedätte kai kokemuksesta,
-miten on laita lauseparren, joka sanoo että 'seurustelu nuorison kanssa
-pitää nuorena ja hilpeänä'.
-
-"Mies ei vastannut. Yhä vielä hän seisoi liikkumatonna puhujan edessä
-ja luki tämän kasvoilta selityksen moneen asiaan, joka puheessa jäi
-hämäräksi. Yhä vieläkään ei hän voinut pitää noita kasvoja kauneina, ja
-vavahtava ryppy, joka kertomuksen loppupuolella kävi yhä jyrkemmäksi
-antoi hänen suulleen onnettoman katkeran ilmeen. Ja kuitenkin veti tuo
-olento häntä yhä kiinteämmin puoleensa. Puhujan kertomatapa, hänen
-äänensä ja pään liikkeet -- mies tunsi, että hän tässä oli löytänyt
-olennon, jolle voisi ilmaista kaikki salaisimmat ajatuksensa, avata
-vuosikausia suletun sisimpänsä. Hän pelkäsi vain alkamista; mitenkä
-voisi hän päästä loppuun ennen aamunkoittoa.
-
-"Hänen yhä vielä mietiskellessään, mitä hänen tulisi lausua, nousi
-nainen äkkiä penkiltä.
-
-"'On maatamenon aika', sanoi hän. 'Kuulkaahan? Kello lyöpi puolta
-yhtätoista. Minun täytyy palata ravintolaan; olemme ennen
-kuulumattomalla tavalla kuluttaneet aikaamme. Mutta minä olen teille
-sydämestäni kiitollinen, että olette niin kärsivällisesti kuunnellut
-minua. Ja eihän olekaan niin perin ihmeellistä, kuten näkyy, puhua
-ihmiselle, jonka ensi kerran näkee ja jota ei koskaan enää tule
-näkemään, asioita, joita ei millään hinnalla kertoisi lähimmälle
-tuttavalleen. Tuntuu kuin huutaisi tuskansa tuntemattomaan maailmaan,
-kuten rukoillessa, jolloin uskoo kaikki taivaallisen Isän haltuun,
-vaikka ei _häntäkään_ lähemmin tunne. Ja kun ei koskaan tiedä,
-tuleeko rukous todellakin kuulluksi, niin on vieras ihminen, joka
-ystävällisesti ja osaaottavasti kuuntelee, vaihteen vuoksi kuin
-todellinen hyvä ilmestys. Tulkaa; aijon suoraa päätä kotia.'
-
-"Mies tarjosi hänelle ehdottomasti käsivartensa, sillä kuu peittyi
-pilveen ja maisema tuli äkkiä pimeäksi. Nainen tarttui siihen
-arvelematta ja he kulkivat reippaasti puiston läpi kaupunkia kohti.
-Naisesta tuntui suloiselta, että mies oli hyvinkin päätä pitempi, ja
-että hän huoletta, tarvitsematta pelätä, että rasittaisi, voi nojata
-tämän voimakkaaseen käsivarteen. Jonkunverran hän kuitenkin tunsi
-väsymystä päivän tavattomien ponnistusten ja mielenliikutusten johdosta.
-
-"'Kuinka kauaksi aikaa aijotte jäädä tänne, neiti?' kysyi mies.
-
-"'Minä en tiedä vielä itsekään. Minulla on täällä asia ajettavana, jonka
-ehkä jo huomenna voin toimittaa tehdessäni erään vieraissakäynnin,
-mutta se voi pidättää minua joitakuita päiviäkin. Kun kerran olette
-kuullut pitkän otteen elämästäni, niin kerronpa vieläkin. Kuten jo
-sanoin Teille, kuoli tuon linnan vanha kreivi joitakuita kuukausia
-sitten. Niin kauvan kuin hän eli, voi isäni olla varma eläkerahastaan.
-Nyt minun pitää huomenna persoonallisesti mennä tapaamaan nuorta
-kreiviä ja antaa hänelle anomuskirja, jonka isäni on kirjoittanut,
-ja samalla suullisesti koettaa saada kreivi taipuvaiseksi myöntämään
-tuon mainitun eläkesumman. Todellakin kaunis tehtävä minunlaiselleni,
-kuten arvaattekin. Olisin tahtonut, että sisareni olisi ryhtynyt
-tähän diplomaattiseen toimeen. Mutta kun hän ei enää ole kyllin
-'kaunis' voidakseen ulkomuodollaan vaikuttaa ja kun muutenkaan, mitä
-viisauteen ja kestävyyteen tulee, isä ei oikein luota häneen -- hän
-on vielä yhä 'lapsi', ja isä antaisi hänen vieläkin kulkea lyhyessä
-hameessa -- sain minä taas uhrata itseni. Se ei tosin ollut mikään
-raskas uhri. Pari päivää vapautta, toisia kasvoja -- ikäänkuin
-kahlekoiraparka, joka kerrankin pääsee vapaana juoksemaan metsiä ja
-ketoja. Minulla ei senvuoksi olisi mitään sitä vastaan, vaikka nuori
-kreivillinen herrasväki, kuten matkalla rautatiellä kuulin, nykyään
-olisikin hallintokaupungissa ja vasta muutamien päivien perästä olisi
-odotettavissa. Saisinpa silloin kerrankin juopua raittiista ilmasta
-ja vapaudesta, juosta itseni väsyksiin omin päin täällä, jossa tunnen
-jokaisen polun ja tien ja unohtaa, kuinka paljon vettä on virrannut
-tuossa virrassa kaupungin ohi senjälkeen kuin viimeksi olin siinä
-uimassa.
-
-"'Te olette tullut hyvin vaiteliaaksi. Olen ehkä liiaksi laverrellut.
-Mutta te olette itse syypää jaloine tarjoumuksinenne auttaa minua. Jos
-_minä_ olisin saanut perintönne, mitä minä sillä nyt tekisin? Kymmenen
-vuotta sitten olisi pelastuminen ollut mahdollista.'
-
-"'Ja mitä Te silloin olisitte tehnyt rahalla?'
-
-"Toisen puoliskon olisin antanut isälleni ja toisella olisin päässyt
-lähtemään Ranskaan, Italiaan tai vaikkapa yli merenkin. Olisin silloin
-ollut kyllin nuori luodakseni itselleni inhimillisemmän elämän kuin
-meidän nurkkakunnassamme on mahdollista. Jos minulla olisi ollut hieman
-vapautta ja henkistä toimintapiiriä ja ennen kaikkea jonkun verran
-rahaa, olisin minä ollut kyllin kaunis lopultakin löytääkseni sopivan
-miehen ja onnelliseksi olisin hänet kylläkin tehnyt. Minussa on vähän
-avuja, mutta vielä vähemmän vikoja. Se joka minusta pitää, voi hyvin
-kanssani elää. Useilla naisilla heidän kehuttu rakastettavuutensa ei
-ole muuta kuin että heillä on, mitä toivovat; he olisivatkin todella
-paholaisia, jos he sittekin olisivat tyytymättömiä ja kiittämättömiä.
-
-"Kuinka olisinkaan tahtonut tehdä perheelle, joka olisi ollut omani,
-kaikki miellyttäväksi ja kodikkaaksi! Mutta nyt ei sellainen olisi
-ajateltavissakaan kaiken maailman aarteillakaan; sentähden voin niin
-rauhallisesti puhua kaikesta minkä olisin tehnyt. Jos Jumala on kyllin
-julma pitääkseen minut yhtä terveenä kuin tähänkin saakka, tulen
-pian viettämään 25-vuotista opettajariemujuhlaani. Silloin vanhemmat
-kunnioittavat minua jollakin lahjalla, ja oppilaani tulevat äsken
-pestyissä rippivaatteissaan laulamaan jonkun virren ja lausumaan runon,
-ja kun sitten olen vielä kymmenen vuotta harjoittanut opettajatointa,
-kannetaan minut jonakin kauniina päivänä sinne, missä muutkin hyvät
-ihmiset lepäävät hukkaan menneestä elämästään. Ken sitten lukee
-puisesta rististä haudallani tuon kauniilta sointuvan nimen 'Klaara
-Landolin', ei varmaankaan aavista, mikä tyytymätön vanha neiti tämänkin
-kummun alla lepää, odottaen ylösnousemusta ja samalla elämänsä
-arvoituksen ratkaisua".
-
-Tämän kaiken lausui puhuja vallan hilpeällä äänellä; hänen silmänsä
-loistivat ikäänkuin hän olisi kertonut hauskimpia juttuja, ja ryppykään
-suupielessä ei vavahtanut tässä epätoivon huumorissa, joka hänestä
-virtasi.
-
-Mies arveli, että hänellä mahtoi olla erinomaisen voimakas ja tavaton
-sielu, joka niin rauhallisesti voi katsella kohtaloaan kasvoihin.
-Vaistomaisesti hän veti hänen käsivartensa lujemmin itseensä, ikäänkuin
-hän olisi tahtonut vakuuttaa veljellistä myötätuntoaan. Nainen ei
-näkynyt tätä ollenkaan huomaavan.
-
-"Tulee vielä levoton yö", jatkoi hän hetken kuluttua. "Jos me olisimme
-kumpikin juhlapuvussa, esittäisin, että lähtisimme häätanssiaisiin
-'Kolmeen Kypärään'. Musiikki tietysti kuuluu koko talossa, ja ainahan
-järjestetään pienet tilapäiset sivutanssijaiset. Tällaiset häät --
-luulisin sortuvani mieluummin! Olen nähnyt morsiusparin; yksi noita
-tavallisia rahanaimakauppoja, jossa ahnas hauki armosta nielasee
-ruman kultakalaraukan, syötyään jo sitä ennen useita muita ja ollen
-nyt jo enemmän kuin puol'kylläinen. Kuinka usein olenkaan ylistänyt
-itseäni onnelliseksi köyhyydessäni! Tytölle ei mikään ole alentavampaa
-kuin joutua naimisiin rahan tähden. Vastakohta, että esimerkiksi
-miljoonan omistaja ostaa köyhän kaunottaren, ei ole puoliksikaan niin
-häpeällistä. Silloin mies kuitenkin osottaa, että naisen persoona on
-hänelle arvokas, vaikkapa naisella olisikin jotain vastaansanomista.
-Kaikkein paras on kuitenkin olla, kun ei ole rikas eikä kaunis; silloin
-ainakin on vapaa kiusauksista ja voi huoletta tanssia toisten häissä."
-
-Mies tunnusti, ettei hän ollut koskaan oppinut tanssimaan. Senjälkeen
-he puhuivat hetkisen naimisesta, ja nainen kysyi, eikö hän aikonut
-panna lehtiin seuraavanlaista ilmotusta: nuori mies, jolla on kolmen-,
-neljäntuhannen guldenin omaisuus, etsii elämänkumppania, joka on sen-
-ja senkaltainen. Mutta mies tuli äkkiä vakavaksi ja äänettömäksi; hän
-ei tiennyt mitenkä oli häntä loukannut; hän moitti kuitenkin itseään
-siitä, että oli niin ylimielisesti puhellut. Nyt he kumpikin kävelivät
-äänettöminä, nainen nojaten miehen käsivarteen.
-
-He saapuivat ravintolaan. Täällä olivat ikkunat valaistut, kaikissa
-huoneissa näytti ilo olevan ylimmillään. He kuulivat tanssimusiikin
-vyöryvän portaita ja ikkunat vapisivat kiertävien parien poljennasta.
-Heitä vastaan lehahti huonon punssin, tuoreitten leivosten ja
-kuihtuneiden kukkien imelä tuoksu. Katu talon edustalla oli aivan autio
-ja pimeä.
-
-"Tässä on minun ottaminen jäähyväiset", sanoi neiti. "Kiitos
-ystävällisestä saattamisestanne ja siitä, että Te olette osottanut
-vieraalle ihmiselle niin paljon kärsivällisyyttä ja harrastusta. Me
-tuskin enää tapaamme toisiamme; muistelkaa kuitenkin joskus kaukaista
-virkasisartanne".
-
-Hän ojensi kätensä miehelle ja odotti, että tämä lausuisi jotain.
-Mutta mies näytti niin hajamieliseltä, että hän jo aikoi ilman
-kädenpuristusta ja hyvänyön toivotusta jättää tämän merkillisen
-saattajansa kadulle, kun hän äkkiä tunsi miehen käden vyötäisillään ja
-kiihkeän suudelman huulillaan.
-
-Seuraavassa silmänräpäyksessä oli hän työntänyt miehen syrjään ja
-kiiruhtanut eteiseen. "Neiti! armahin neiti!" kuuli hän miehen huutavan
-takanaan. Mutta hän ei katsonut taakseen eikä pysähtynyt ennenkuin hän
-oli saapunut ensimäisen kerroksen rappusten luo. Siellä valoisassa
-eteisessä, vastapäätä tanssin sekamelskaa, joka näkyi avoimesta
-kaksoisovesta hän nojasi vasten käsinojaa hengähtääkseen ja toipuakseen
-pelästyksestään.
-
-Mitenkä se oli voinut olla mahdollista? Tuo totinen, kunnioittavainen,
-hieman saamaton ihminen -- mikä oli häneen mennyt, että hän niin oli
-voinut unohtaa itsensä? Ja mitä merkitsi tuo suudelma? Olikohan se
-muuta kuin omituinen vahvistus heidän harvinaiselle kohtaamiselleen,
-joka oli niin veljellisesti tarkoitettu kuin muukin, minkä hän oli
-sanonut? Tai pitiköhän hän mahdollisesti tätä öistä keskustelua
-onnistuneena seikkailuna, joka ei voisi päättyä paljaaseen
-kädenpuristukseen?
-
-Hänellä oli niin vähän kokemusta! Miehensuu ei vuosikausiin ollut
-koskettanut hänen huuliaan. Mitenkä voisi hän erottaa veljellisen ja
-rakastajan suutelon? Tosin oli -- kun hän tarkkaan muisteli -- raju
-hehku koskettanut hänen kasvojaan; noitten huulten puristus oli ollut
-intohimoisempi ja halukkaampi kuin hyvien kumppanien, kärsimystoverien
-ja virkaveljien. Hän tunsi, mitenkä häpeän puna hehkui poskipäillä --
-ja samalla toisenkin tunteen, jota hän itsekään ei uskaltanut myöntää.
-Hän ei siis vielä ollut liian vanha ollakseen nuorelle miehelle,
-joka oli häntä lähemmin oppinut tuntemaan, kevytmielisen toivomuksen
-arvoinen? Ehkä se oli ollut jonkunlainen leimaus, ehkä mies nyt häpesi
-innostustaan; mutta se _oli tapahtunut, se oli voinut tapahtua!_ Hän
-tunsi sekavaa autuuden ahdistusta ja salaista riemua, joka oli vieläkin
-suloisempaa kuin mitä kukoistava nuori tyttö tuntee, vetäytyessään
-yksinäisyyteen saatuaan ensi suudelman. Hän näki oven läpi hääväen
-vyöryvän ohitseen pari parittain, ja kontrabasso jyrisi niin kovaa,
-että aluslaudat tärisivät. Sulhanen ja morsian näyttivät jo lähteneen.
-Nuoret serkut kuljettivat morsiusneitoja ympäri salia; miesten sirosti
-käherretyt kiharat olivat jo epäjärjestyksessä ja naisten kukkalaitteet
-arveluttavasti liehuneet rikki, mutta samppanja näytti yhä pitävän
-iloa yllä. Sanomattoman välinpitämättömällä, melkeinpä halveksivalla
-katseella antoi yksinäinen vieras tuolla ulkona joukon kuhista
-ohitseen. Hänen mielestään tuntui kuin hänessä yksin olisi varsinainen
-juhlatunnelma, ja yksinäisyydestä huolimatta hän piti itseään
-onnellisempana kuin nuo tanssijais-kaunottaret. Hän oli köyhä; hän ei
-ollut nuori, kaunis, ei edes hyvästi puettukaan, ja kuitenkin oli hän
-valmistamatta, aivan tietämättään ja tahtomattaan valloittanut ihmisen,
-joka varmasti miellyttäväisyydellään vei voiton näistä nuorista,
-koristelluista keikareista.
-
-Pieni renki, joka nyt oli vielä epävarmempi jaloiltaan kuin äsken,
-nousi juuri täytetty punssimalja kädessä rappusia ja häiritsi häntä
-haaveissaan. Mies kysyi tutunomaisesti, eikö hän tahtoisi maistaa
-"tavaraa"; hän muka voi sitä suositella. Nainen kiitti lyhyesti ja
-pyysi miehen tuoda lasillisen teetä huoneeseen. Sitten nainen nousi
-hitaasti ylimpään kerrokseen ja astui etäiseen kamariinsa.
-
-Pitkälle esiinpistävä katon reuna ei päästänyt kuunsäteitä välittömästi
-huoneeseen, mutta kirkkaan taivaan kajastus heitti suuren huoneen
-keskilattialle saakka hieman valoa, niin että selvästi voi erottaa
-kaikki esineet.
-
-Sisääntulija viskasi päivänvarjon pöydälle ja astui heti kuvastimen
-eteen, joka oli molempien ikkunain välissä. Pari tuntia sitten hän
-oli katsellut siihen välinpitämättömästi, mutta nyt näytti siltä,
-kuin hän olisi unohtanut koko ulkomuotonsa ja täytyisi uudestaan
-oppia se tuntemaan. Ensi kerran eivät kasvot tuntuneet hänestä
-epämiellyttäviltä. Hän koki hymyillä ja huomasi, että hampaat olivat
-vielä kaikki valkoiset ja huulet tavallista punaisemmat. Hän otti
-hatun päästään ja joitakuita neuloja tukasta; palmikot pääsivät täten
-vapaasti riippumaan. Ei minulla toki ole valetukkaa, hän ajatteli.
-Kuinkahan moni morsiusneidoista tuolla alempana voi samaa sanoa
-itsestään? -- Hän ravisti päätään. Kun annan riippua tukan valtoinaan,
-olen ainakin kuusi vuotta nuorempi näöltäni. Mutta lapset pilkkaisivat
-minua. Vaan suurkaupungeissa saa pukeutua mielensä mukaan.
-
-Tämän jälkeen hän istuutui tuolille ikkunan ääreen ja katseli kuun
-valaisemaa toria ja noita pieniä ikkunoita ylhäällä korkeissa
-päätyrakennuksissa, joissa siellä täällä yksinäinen lamppu tuikki ja
-joissa joku perhe tai yksinäinen vielä valvoi. Nyt heillä on taas päivä
-kulunut, hän ajatteli. Olikohan sekin vaivan arvoinen? Ja huomenna he
-taas nousevat jatkaakseen saman vähäpätöisen jokapäiväisen kohtalonsa
-harmaan langan punomista; vihdoin se katkeaa, ja naapuri jatkaa oman
-lankansa kehräämistä, ikäänkuin se olisi pysyväisempi, tai ikäänkuin
-siihen punottaisi puhtaita helmiä. Niin jatkuu lukemattomia vuosia,
-vuossatoja -- ja tuhansia. Maailman Herra kai tarvitsee nämä langat
-suureen kutomukseensa, jotta kirjavat tuotteet vaikuttaisivat sitä
-enemmän vasten väritöntä taustaa. Mitä hyötyä on sillä, joka joutuu
-täytteeksi tähän taiteelliseen kutomukseen?...
-
-Sillävälin kaikui tanssimusiikki yhä hänen luokseen, mutta hän ei ollut
-tyytymätön talossa vallitsevaan hälinään. Hän ei muutenkaan olisi niin
-pian ryhtynyt ajattelemaan maatamenoa. Hän riisui ahtaan puvun päältään
-ja kietoi paljaalle kaulalleen kevyen vaatteen, käsivarret vain jäivät
-paljaiksi. Hän hieroi niitä ikäänkuin olisi tahtonut niitä hyväillä.
-Vartalo ei ollut niinkään kuihtunut; käsivarret eivät tosin olleet
-pulleat, mutta ne olivat kauniisti muodostuneet ja hyvin valkoiset.
-Niin hän kulki edes takaisin pitkässä huoneessa puoliksi tanssimalla
-soiton tahdissa ja sydän löi harvinaisella elämäntunteella äkkinäisen
-salaisen ilon johdosta, joka hänet valtasi.
-
-Hän tunsi olevansa hieman nälkäinen. Hän aikoi tilata jotain
-illallisekseen, mutta huomasi, että kellonnuora oven luona oli
-katkaistu. Vaan mitäpä se olisi hyödyttänyt, lohduttihe hän. Ei kukaan
-olisi minua kuitenkaan kuullut tanssin hälinässä. Kun mies tuo teen,
-voin häneltä vielä tilata.
-
-Matkalaukussa oli kappale leipää ja hieman makeisia, jotka sisko oli
-hänen mukaansa työntänyt tälle kahdentunnin matkalle. Ne hän otti esiin
-ja aikoi juuri ruveta syömään, kun hän kuuli kolkutusta, ovella.
-
-Luullen, että se oli renki, joka oli teetä tuomassa, huusi hän
-"sisään" laittaen samalla huivinsa huolellisempaan kuntoon. Ovi aukeni
-verkalleen, mutta heti kun sisääntulija oli astunut kynnyksen yli,
-paiskasi hän sen kuin kuumeentapaisessa tuskassa kiinni jälkeensä ja
-astui nopeasti huoneen asujamen luo, joka huudahti hiljaa ja perääntyi
-pari askelta, ikäänkuin olisi tahtonut varustautua pöydän taakse sohvan
-luona.
-
-Hän tunsi sisääntulijan ensi silmäykseltä, vaalean kesäpuvun,
-olkihatun, kalpeat pyöreät kasvot. Mies ei ensi aluksi puhunut mitään;
-hän ojensi kätensä pyytävällä eleellä hänen puoleensa, ja silmät
-etsivät rukoilevasti hänen silmiään. Myös naiselta oli tämä äkkinäinen
-ilmestyminen vienyt puhelahjan. Vapisevin käsin hän kopeloi pöydältä
-tulitikkuja sytyttääkseen kynttilän. Mutta sitten hän muistikin,
-ettei hän ollut täysin puettu, ja näinollen olisi siis parasta pysyä
-hämärässä. Polvet kieltäytyivät palvelemasta, ja hän vaipui sohvalle.
-Vihdoin hän äärimmäisellä ponnistuksella sai ensi sanan esiin.
-
-"Herraseni... tuo ei ole puolustettavissa... minä en ymmärrä..."
-
-"Neitiseni", sammalsi mies, "pyydän vakaisimmin anteeksi -- vain viisi
-minuuttia -- mitä minulla on Teille sanomista, on niin tärkeätä ja
-pakottavaa laatua..."
-
-Nainen kohottaihe. Taas hän etsi sytytysvehkeitä ja nyt leimahti
-todellakin heidän välilleen tulitikun pieni sininen lieska, ja heti
-senjälkeen paloi kynttilä.
-
-"En voi muuta luulla, kuin että Tekin asutte tässä ravintolassa ja
-että olette erehtynyt huoneestanne", sanoi nainen nyt aivan tyynenä
-ja pontevalla äänellä. "Huomenna on kyllä aikaa jos Teillä on minulle
-vielä jotakin sanottavaa."
-
-Hän odotti, että mies anteeksi pyytäen nyt lähtisi. Mutta tämän
-epävarma käytös oli äkkiä kadonneet. Vain yhden askeleen hän perääntyi
-ja jäi sitten rauhallisesti seisomaan, nojaten erään suuren kaapin
-ovea vastaan ja lausui kunnioittavasti, mutta samalla vakaasti kuten
-ihminen, joka ei hevillä ai'o luopua päätöksestään:
-
-"Hetki on tavaton, neitiseni, tiedän sen hyvin, mutta mitä minulla
-on Teille puhuttavaa, on vielä tavattomampaa; toinen asia saa siis
-puolustaa toista. Viivytys voisi ehkä tuottaa vaaraa; ken tietää, mitä
-huomenna tapahtuu? Jos vaan kohtaan yhdenkään vartijoistani, tulen taas
-raahatuksi koppiini, ja pelastus on kenties ikuisiksi ajoiksi päässyt
-pujahtamaan käsistä.
-
-"Älkää pelästykö; puhun vain kuvaannollisesti. Minä en ole karannut
-rangaistusvanki, kuten ehkä hetken olette luullut. Vain samassa
-merkityksessä kuin itsekin nimitätte itseänne vangiksi, olen minäkin
-kahlehdittu käsistä ja jaloista, mutta vieläkin lujemmin ja kovemmin
-kuin Te, sillä minun kahleeni viiltäytyvät lihaan. Kahleitani voin
-viilata, vaan en kokonaan viskata menemään.
-
-"Istuutukaahan, neiti, muuten pelkään vielä enemmän väsyttäväni Teitä,
--- vaikka koitankin olla lyhytsanainen. Toivoakseni on meillä vielä
-myöhemminkin aikaa kertoa laveammin koetuista kärsimyksistämme. Kallein
-neitiseni, suokaa anteeksi, että olen rohjennut... kunpa tietäisitte,
-mitä minussa liikkuu... nämä myrskyt... nämä tukahdetut tuskat ja
-samalla olla tyyni muodoltaan ja jakaa toisille lohdutusta, jotka eivät
-useinkaan ole puoliksikaan niin onnettomia..."
-
-Nainen katseli häntä tutkivasti kasvoihin, ikäänkuin vasta ensikerran
-niitä katsoisi.
-
-"Herraseni, Te ette ole sitä, miltä näytätte. Nämä vaatteet eivät ole
-Teidän -- Te olette -- _pappi!_"
-
-Mies antoi vastauksen asemesta päänsä vaipua rinnalle ja tuijotti
-kynttilän liekkiin.
-
-"Kallein neitiseni", jatkoi hän pitkän äänettömyyden jälkeen, "älkää
-tuomitko minua ennenkuin olette kuullut minua. Elämäkertani on lyhyt.
-Minä olen löytölapsi, jonka eräs jalo hengenmies nuorella ijällä otti
-luokseen ja kasvatti kuin omaa poikaansa ja annatti hänelle opetusta
-seminaarissa. Kun vihdoin olin vihitty papiksi, jouduin erääseen
-kreivilliseen perheeseen parin pojan kasvattajaksi. Hyvin jokapäiväinen
-juttu siis, kuten huomaatte. Eikä sekään ole harvinaista, että
-kaksikymmen-vuotiaassa Jumalan palvelijassa, jolta kaikki elämän-ilo on
-kielletty ja rajoitettu, äkkiä lämpimässä ilmanalassa ja rehevämmällä
-maaperällä kaikenlaiset maalliset taipumukset ja vietit itävät ja
-väkivaltaisesti ilmaantuvat. Tässä talossa oli nimittäin tytär, joka
-sai aivan toisenlaistenkin ihmisten päät pyörälle, puhumattakaan
-kömpelöstä opettajasta papin kauhtanassa. Eikä hän ollut, huolimatta
-tästä kauhtanasta, niinkään tunteeton tuottamansa pahan johdosta: hän
-ei pitänyt tuota mustatakki-parkaa olentona, jolle ei tarvitse olla
-velvollinen osottamaan minkäänlaisia inhimillisiä tunteita. Lyhyesti:
-minun täytyi jättää talo vuoden kuluttua. Arkkipiispa, joka oli ottanut
-minut erityiseen suosioonsa ja itse minua kreivittärelle suositellut,
-katkeroittui niin häpeästä, jonka minä olin hänelle tuottanut, että hän
-tuomitsi minut rangaistukseksi erääseen kurjaan kylään, apulaiseksi
-oikulliselle, aivan talonpoikaistuneelle vanhalle kirkkoherralle.
-Siellä minä olen nyt viisi vuotta sovittanut rikostani, havaitessani
-kauniin, rakastettavan ja jalosydämisen ihmislapsen kauniiksi ja
-rakastettavaksi. Aluksi lohdutti minua toivottomuuteni. Hautauduin
-tämän ikuisen vahinkoni syvyyteen, revin joka yö auki haavani ja
-iloitsin, kun ne vuotivat verta, -- siis kuten Tekin, ja jota Te
-piditte kadehdittavana, ja se auttoi minua todellakin jonkun aikaa; en
-tuntenut asemani toivottomuutta enkä elämäni ilettävyyttä. Vihdoin toki
-arvettui haava, ja kun eräänä päivänä kuulin, että kreivitär oli mennyt
-naimisiin, sydämeni tuskin löi kovemmin kysyessäni, kuka oli hänet
-saanut.
-
-"Senjälkeen olen elänyt kuin kaleerilla; yksi ilo oli minulla vain
-jälellä: kuvailin mielessäni, että tylsyys, johon olin vaipunut,
-kasvaisi kuoreksi sisimpäni ympärille ja tukahuttaisi jokaisen
-vapaudenliikkeen. Ette tiedä, neiti, miltä tuntuu olla sielunpaimenena
-joissakuissa kylissä, mikä epäinhimillinen raakuus, ilkeys ja
-laiminlyöminen siellä esiintyy! Ei ole ihme, että useat säädystäni
-vihdoin tulevat niitten kaltaisiksi, joiden jumalankaltaisiksi
-tekemistä heidän itsensäkin täytyy epäillä. Ei mitenkään tahdo kestää
-tuota kauheata yksinoloa, josta ei kuitenkaan toiselta puolen pääse
-olemaan yksin. Eikä sieluakaan, jolle voisi paljastaa sydämensä, ei
-missään ystävää -- ystävätärtä, -- ja kuitenkin täytyy olla nuori
-ja tietää, mitkä ylenpalttiset ilot on nuoruudella saatavana, jos
-kaikki on oikealla tolalla. Yhden ainoan kerran tunnustin vanhalle
-kirkkoherralleni mielentilani. Ja voitteko uskoa -- hän aivan
-häpeämättä koetti kääntää huomioni pariin seurakuntamme nuoreen
-vaimoon, jotka elivät epäsovussa miestensä kanssa? Senjälkeen en ole
-päästänyt valituksensanaa huuliltani. Mutta sitä enemmän on sisässäni
-kiehunut. Oli hetkiä, jolloin luulin täytyväni menehtyä, kuten
-juomareista kerrotaan, sisäisen tulen kuluttamana.
-
-"Ja vielä viimeinen. Vanha taloudenhoitajatar kuoli, ja kirkkoherra
-otti taloon nuoremman. Minulla oli onnettomuus löytää armo tämän
-silmissä, mutta kun minä peittelemättä selitin, ett'en tahtonut olla
-hänen kanssaan missään tekemisissä, jouduin hänen kuolettavan vihansa
-esineeksi, ja hän olisi mieluimmin työntänyt minut tieltään, ell'ei
-rangaistusaikani -- Jumala tietää kuinka kauan sitä kestääkään --
-jo olisi siellä loppunut. Minä elän nykyään itsekseni, en syö enään
-kirkkoherran pöydässä, mutta muuten on kaikki ennallaan: ympärilläni
-ja itsessäni autiota ja tyhjää -- ja kummituksia, jotka vaivaavat
-minua kuin pyhää Antoniusta; ero on vain siinä, ett'en ole vanhus enkä
-pyhimys. Jumalani... kunpa voisin Teille kuvata... mutta ei! Te ette
-ole itsekään onnellinen. Miksi siis tekisin sydämenne surulliseksi
-toisten kurjuudella!"
-
-Mies oli heittäytynyt tuolille, joka oli ikkunan ääressä ja
-tuijotti kuunvaloon. Nainen ei ymmärtänyt, mitä hänen tuli arvella
-äänettömyydestä; että mies ilman kehoitusta oli istuutunut hänen
-luokseen ja näytti kokonaan unohtaneen hänen läheisyytensä, teki hänet
-levottomaksi.
-
-"Surkuttelen Teitä todellakin", sanoi nainen vihdoin. "Teidän elämänne
-on vieläkin epäinhimillisempää kuin minun. Mutta miksi olette valinnut
-tämän myöhäisen hetken puhuaksenne minulle -- miksi ei kaikkea tätä
-huomenna..."
-
-Mies hypähti pystyyn ja astui hänen eteensä.
-
-"Neitiseni," sanoi hän kiihkeästi, "olkaa vielä kymmenen minuuttia
-kärsivällinen... minun on vaikeata -- huomaan sen kyllä, -- olla
-näyttämättä mielipuolelta silmissänne... ehkä sitä jo puoliksi
-olenkin... sellainen, joka joittenkuitten asioitten tähden ei
-kadota järkeään, -- tunnettehan tuon sanan... no niin, olemme
-päässeet kauaksi, vaan ei vielä äärimmäisyyteen. Minä olen vielä
-parannettavissa, en vielä kokonaan kadotettu, kuten ette Tekään, ja
-_jos_ löytyy sallimus -- suokaa anteeksi tämä jos; olen usein vähällä
-epäillä Jumalaani! -- Hän ojentaa nyt minulle sormen, eikä varmaankaan
-suutu, jos vedän luokseni koko käden.
-
-"Mieleeni tuli kuin taivaallinen valaistus... jo ennen kuin kävelimme
-joen rannalla... ja sitten... Teidän jokainen sananne on vahvistanut
-minua uskossani... ja kun ajattelin, että joku sattuma tekisi tyhjäksi
-pelastuksen... pidättekö rangaistavana tunkeilevaisuutena, jos rohkenen
-tehdä pienen poikkeuksen totutuista tavoista, ja etsiä Teitä täällä
-luonanne, huolimatta siitä, mitä viinuri voisi ajatella, kysyessäni
-häneltä Teidän huoneenne numeroa?"
-
-Nainen punastui kovasti. "Jumalani", sanoi hän, "sitä en ole
-ajatellutkaan. Tosin... mitenkä Te olisitte huoneeni muuten
-löytänytkään? Ja nyt... nyt tiedetään koko talossa, että Te olette
-luonani... oi, se on hävitöntä, se on sydämetöntä, puolustamatonta...
-niin minua rangaistaan luottamukseni, osanottoni tähden!"
-
-Hän nousi ja tarttui kynttilään. "Joko Te jätätte minut hetipaikalla,
-tai pakotatte minut lähtemään huoneesta..."
-
-Mies astui hänen tielleen, tarttui hänen käteensä hellällä väkivallalla
-ja vei hänet takaisin sohvalle.
-
-"Älkää pahentako asiaa, kallis neitiseni. Rauhoittukaa. Miehellä,
-jolta kysyin, oli tuskin enää viisi aistiaan jälellä; hän ei tiennyt
-nimeänne, jota en minäkään hänelle sanonut. Hän tiesi vain, että
-eräs neiti oli tullut iltajunassa ja opastettu tähän huoneeseen.
-Minut hän yhtä vähän tunsi, ja kun hän huomenna herää humalastaan,
-ei hän tiedä mitään tästä myöhäisestä vieraissakäynnistä. Minä
-olen, kuten Te jo arvasitte, serkkuni vaatteissa ja kun minun teki
-mieleni mennä teatteriin, jota pappina en olisi uskaltanut tehdä
-tässä ahdashenkisessä seudussa, peitin ajetun päälakeni eräällä hänen
-pienistä tekotukistaan niin hyvin kuin voin. Kun pu'in tämän valepuvun
-päälleni vanhan sukulaiseni aivan autiossa asunnossa, en osannut
-aavistaa, kuinka pitkälle se veisi minut. Mutta jo teatterissa, kun
-runoilijan hehkuvat sanat tunkeutuivat sydämeeni, lujittui seuraava
-ajatus minussa: nyt tai ei koskaan täytyy minun etsiä pelastustani.
-Ja silloin opin tuntemaan Teidät -- myöskin ihmiselämän, joka
-tulisi menemään turmiolle vailla kaikkea onnea, myöskin voimakkaan,
-elämänhaluisen sielun, jonka täytyisi nääntyä erämaassa -- ja silloin
-huusi ääni sisässäni: pelasta myöskin Hänet! Tämä jalo, uljas, rohkea
-tyttö, joka hylkää sinun avuntarjouksesi, koska raha ei enään voi häntä
-auttaa, sillä hän kaipaa rakkautta ja sielua, joka häntä ymmärtää,
-joka on hänelle sukua ja samanarvoinen -- oi, kallein neitiseni, kun
-niin äänettömänä kuljin vieressänne oli se vain siitä syystä, että
-liian raju tunteitten virta riehui sydämessäni, enkä voinut muuten
-tuoda tunteitani esiin kuin siten, että kiersin käteni ympärillenne
-ja suutelin Teitä. Se ei ollut mikään julkea, kevytmielinen hellyyden
-ilmaus, joka voi loukata Teidän ylpeyttänne naisena. Se ei myöskään
-ollut hyvästijättö, vaan minun puoleltani, jota ette varmaankaan voinut
-aavistaa, hiljainen ja samalla totinen lupaus, että vihkin elämäni
-Teille, pelastaakseni Teidät ja itseni, paetakseni yhdessä kanssanne
-vapauteen, elämään, ilman arvelua, heti paikalla tällä hetkellä, jos
-vain Te voitte saada tarpeeksi rohkeutta ja luottamusta minuun, nyt kun
-tiedätte, kuka olen!"
-
-Puhuja astui aivan Klaaran luokse ja aikoi tarttua hänen käteensä;
-hänen poskensa hehkuivat, hänen tummat, haaveilevat silmänsä olivat
-suunnatut kuumeisella jännityksellä naiseen.
-
-Uurre suupielessä vavahti huomaamatta.
-
-"Te olette järjetön!" sanoi hän hiljaa. "Tahdotteko uskotella minulle,
-että olette rakastunut minuun? Menkää! Niin hupsuna ette itsekään
-voi pitää minua, että voisin luulla Teidän ihastuneen minuun korvia
-myöten. Jos olisimme tavanneet toisemme jollakin Robinson-saarella,
-Te ainoa mies ja minä ainoa nainen, olisin ehkä lopultakin voinut
-uskotella itseäni, että me olisimme luodut toisillemme tai ainakin
-ohjatut toistemme luo. Mutta minne pakenisimmekin -- vaikkapa suoraan
-aarniometsiin..."
-
-"Ja miksi ei aarniometsiin?" katkaisi mies hänen puheensa ja tarttui
-vihdoinkin hänen käteensä, jota nainen turhaan koetti vetää pois.
-"Minä en ymmärrä Teitä. Miksi en rakastaisi Teitä? Ettekö Te ole
-rakastettava? Vakuutan, ett'en ole koskaan tavannut naisolentoa,
-en edes ennen kylään joutumistani, joka olisi minuun tehnyt niin
-ihmeellistä vaikutusta. Te hymyilette niin omituisesti, muistutatte
-nuorta kreivitärtä. Jumalani, se oli ensi lempi, niin hupsu ja mieletön
-kuin sellaisen tulee ollakin. Hän oli nuori ja kaunis; minä näin hänet
-joka päivä ja se oli kielletty hedelmä nuoruuteni paratiisissa. Nyt --
-eikö kaikki ole vallan toisin? Te ette enää ole nuori, kuten sanotte
--- ja minä olen elänyt ja kärsinyt. Ja me olemme hengenheimolaisia
-ja kärsimme samanlaista sietämätöntä orjuutta ja kohtaamme toisemme
-samalla pelastuksen tiellä. Mutta ei enempää siitä! Minä en vain hädän
-pakottamana kiinny Teihin. Kuka estäisi minua nyt lähtemästä perintöni
-kanssa etsimään aarniometsiä, unohtamaan ja katoamaan tietämättömiin,
-ja alkamasta uutta elämää vapaana miehenä. Mutta minä en voi lähteä
-ilman Teitä; minä olen kerran pitänyt Teitä käsivarsissani ja minä
-tulisin tuntemaan ikuista tyhjyyttä, ell'ette Te etsi ikuista turvaa
-minun rinnallani. Te ette tunne itseänne kuten minä Teidät tunnen. Te
-olette nähnyt kasvonne, vartalonne, koko olentonne vuosikausia pienen
-kulmakunnan himmeässä peilissä. Uskokaa minua, Te olette kyllin nuori,
-kyllin viehättävä tehdäksenne miehen ylenmäärin onnelliseksi, jos vain
-voisitte kokonanne antautua hänelle, jakaa riemunne ja surunne hänen
-kanssaan kuolemaan saakka...!"
-
-Puhuja ei voinut nähdä toisen kasvoja puhuessaan tätä nopeasti
-pulppuavalla äänellä. Nainen oli painanut leukansa syvälle huiviin,
-silmät olivat suletut ja hampaat puristetut tiukkaan kiinni toisiinsa.
-Usean kerran tapahtuvan vavahduksen voi mies huomata, ja käsi, jota hän
-piti omassaan, oli kylmä ja kostea.
-
-Hän kumartui naisen puoleen. Ennenkuin hän tahtoi ja tiesikään, oli
-hän liukunut maahan hänen jalkoihinsa, tarttunut toiseenkin käteen ja
-koetti katsoa hänen kasvoihinsa. "Klaara", huusi hän rukoilevasti,
-"olenko loukannut Teitä? Te olette vaiti -- Te ette tahdo mitään tietää
-minusta..."
-
-Äkkiä veti nainen pois kätensä ja teki kärsimättömän alakuloisen
-liikkeen, ikäänkuin hän olisi tahtonut työntää toisen luotaan. Mutta
-mies painoi hänen polvensa rintaansa vasten ja jäi paikalleen.
-
-"Mitä Te teette?" sai nainen vihdoin vaivalla sanotuksi. "Nouskaa...
-ette ole järjissänne... jos joku tulisi... jos löydettäisiin Teidät
-polvillanne edessäni... Teidät, pappi... oi, Jumalani, ettekö
-Te ymmärrä, että kaikki, mitä Te olette puhunut, on mahdotonta,
-kymmenkertaisesti, tuhatkertaisesti mahdotonta! Minua surettaa Teidän
-asemanne -- täytyykö minun nyt vasta sanoa se teille? -- en sen
-tähden, että pitäisin Teitä vihattavana tai halveksittavana -- sitä
-tehdäkseni surkuttelen Teitä liiaksi -- mutta kuka poistaa Teistä
-vihkimisen? Voitteko piilottaa omantuntonne kuten ajetun päälakenne?
-Ja kuolemansynnin, jonka ai'otte tehdä -- kenen tähden tekisitte
-sen? Kuihtuneen olentoparanko puolesta, joka on vanhempi kuin Te,
-lohduttomampi, toivottomampi, joka liiankin pian saisi Teidät katumaan
-syntiänne! Menkää kotiinne ja nukkukaa pois tämä järjetön haave. Olen
-vakuutettu, että Te huomenna päivän noustessa ette itsekään ymmärrä,
-mitenkä jouduitte tähän kummalliseen huumaukseen".
-
-Mies ei liikahtanut. Nainen tunsi hänen kuuman hengityksensä
-polvillaan. Veri virtasi yhä riehuvammin sydämeen. Alhaalla pauhasi
-tanssimusiikki yhä.
-
-"No hyvä", sanoi mies ja pyyhki toisella kädellä otsaansa, "varmaankin
-se on hupsuutta mitä puhun ja juuri sentähden riippuu kaikki siitä,
-että _heti_ teemme voitavamme pelastuaksemme vielä tänä yönä. Kun
-huomenna, kuten sanotte, päivän koittaessa järjettömyys on kadonnut,
-olemme ehkä taas arkoja ja heikkoja ihmisiä ja taivumme jälleen ikeemme
-alle. Jotkut asiat onnistuvat ainoastaan silloin, kun ei ole oikein
-järjillään. Älkää pelätkö mitään, annanhan Teille vapauden", -- puhuja
-nousi maasta makaavasta asennostaan -- "ja nyt päättäkää. Kello puoli
-yksi lähtee yöjuna ja huomisaamuna aikaisin olemme Leipzigissä, illalla
-Hamburgissa. Rahaa on minulla, muuta saapi tiellä. Teillä on lomaa
-määräämättömäksi ajaksi, minulla taas viikoksi. Aikaisemmin ei siis
-kukaan kaipaa meitä. Tulkaa! Te ette vielä ole purkanut tavaroitanne,
-kuten huomaan. Sitä parempi. Yhdessä tunnissa pääsemme siis alottamaan
-matkaamme vapauteen ".
-
-"Minä en estä Teitä", lausui puhuteltu koleasti. "Tehkää, mikä on
-puolustettavissa ja minä toivotan teille onnea matkalle. Minä...
-voitteko luulla, että minä jätän velvollisuuteni yhtä kevyesti kuin
-Te? Kun kaksi tekevät samaa, ei tulos ole sama, olen kerran kuullut
-sanottavan. Te olette kevytmielisempi kuin minä; Te ehkä pääsettekin
-sillä pitemmälle, mutta minä en voi muuttaa itseäni toiseksi, nyt en
-ainakaan enää. Paino on rasittanut minua liian kauan ja se on vienyt
-innostusvoimani; minä olen pikkumainen ja epäröivä, olisin lyijypainona
-jaloissanne; alati kuulisin äänen sisässäni sanovan: sinä et ole
-luotu maailmaa kulkemaan kuin mustalainen; sinä olet viheliäinen
-pikkukaupunkilainen, jonka olisi pitänyt pysyä aitauksessaan; mitä sinä
-olet etsivinäsi Amerikasta? Sinä et ole oppinut muuta kuin kantamaan
-kahleita; nyt ikävöit vankikoppiisi -- ja se on sinulle oikein!"
-
-Nainen oli kokonaan irtautunut miehestä, astunut ikkunan ääreen ja
-hengähtänyt jonkun kerran yöhön. Nyt hän taas äkkiä kääntyi.
-
-"Oletteko Te vieläkin täällä? Ettekö ole minua vieläkään ymmärtänyt?
-Siitä huomaatte, että me emme sopisi toisillemme. Te luulette voivanne
-uskotella minulle, että saisitte minut lähtemään, että jättäisin isäni
-turhaan odottamaan kreivin vastausta, joka vihdoin pakoni johdosta
-saisi syyn olla antamatta miehelle, jolla on maatakiertävä tytär,
-mitään apurahaa. Viimeisen kerran siis: jättäkää minut! Ymmärrän
-kyllä pitää arvossa Teidän esityksenne; Te olette tavallanne jalo
-ihminen, joskin kiihtynyt; Te ette vielä tunne maailmaa. Ehkä --
-Teidän asemassanne -- vaikkakaan en ymmärrä, miksi juuri olette minut
-etsinyt..."
-
-"No hyvä!" katkaisi mies puheen. "Jätän Teidät nyt, neitiseni. Mutta
-vain ehdolla, ett'ei tämä ole Teidän viimeinen sananne. Huomenna,
-päivällisen aikoihin tulen takaisin, ja silloin kai olette miettinyt
-kaikki valmiiksi ja sanotte minulle päätöksenne. Sanon vielä kerran,
-vaikkapa nimitättekin minua itsepäiseksi ja järjettömäksi: minä en
-pakene ilman Teitä. En olisi iloinen vapaudestani jos olisin jättänyt
-Teidät jälelle. Ajatelkaa asiasta mitä tahdotte; minä rakastan Teitä,
-ja jos Te ette tahdo kuulla minua, on vallan samantekevää, mitä minusta
-tulevaisuudessa tulee. Huomenna siis, niinkö?"
-
-Mies seisoi niin totisena ja avomielisenä hänen edessään, ett'ei
-nainen voinut olla ojentamatta kättään jäähyväisiksi, jolle mies
-kunnioittavasti painoi huulensa, ja lupaamatta kaikki, mitä tämä oli
-pyytänyt.
-
-Sitten hän jäi yksin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Hän ei sulkenut silmiään tänä yönä. Häämelu oli aikoja sitten
-vaijennut; kaikki talon asukkaat nukkuivat valoisaan aamuun saakka,
-mutta tuo rauhaton olentoparka ullakkohuoneessa istui yhä nojatuolissa
-ikkunan ääressä ja katseli suurin silmin taivasta, kunnes se vähitellen
-aamunkoiton varjostuksien ja hämärän jälkeen tuli aivan kirkkaaksi.
-Vasta silloin hän heittäysi vuoteelle. Näytti siltä, kuin olisi hän
-nyt saanut rauhan tai ainakin aselevon rauhattomassa rinnassaan, sillä
-torimelusta huolimatta, joka kuului hänen alapuoleltaan, hän nukahti
-sikeästi ja sai siten kahdessa tunnissa kaiken laimiinlyödyn unen
-takaisin.
-
-Noustessaan ja astuessaan kuvastimen eteen hän itsekin ihmetteli
-unettomia kasvojaan ja kirkkaita silmiään. Vieläpä hänellä oli
-väriä poskillakin, ja ryppy alahuulessa näytti kokonaan kadonneen.
-Hän pukeutui hitaasti ja kaikella huolella, koetteli useita eri
-tukanmuodostuksia, mutta päätti vihdoin jättää molemmat runsaat
-hiuspalmikot aaltoilemaan vapaina. Kauan kesti myös ennenkuin hän
-oli tullut selville siitä, mikä puku hänelle tänään paraiten sopisi.
-Laukussa oli kaksi vaatekertaa. Toinen niistä oli silkkipuku ja
-samalla juhlapuku, mutta se ei oikein sopinut tänään, sillä päivä oli
-siksi kesäinen; hän ei voinut käsittää, miksi hän oli sen ottanut
-mukaansakaan. Eihän anomuskäynnillä sopinut käyttää silkkipukua, olipa
-se sitten vaalistunut tai ei; näyttäisihän pikkukaupunkilaismaiselta
-ja päättömältä jos hän, kuten oli ajatellut, pukeutuisi komeaan
-juhlapukuun esittäessään itsensä kreiville. Hän päätti siis valita
-vaalean, perhosilla ja pienillä köynnöskasveilla kirjaillun
-musliinipuvun, joka tosin oli hieman vanhanaikainen, mutta joka sopi
-hänelle paremmin, etenkin jos hän käyttäisi suurta olkihattua mustine
-nauhoineen.
-
-Renki, jonka hän kohtasi alhaalla eteisessä, hämmästyi eikä ollut
-tuntea tuossa keveästi esiinleijailevassa neidissä eilistä harmaata
-yksinkertaista naista. Hämmästyksen esine huomasi tietysti tämän, ja
-tuo tahdoton kohteliaisuus teki hänelle salaa hyvää.
-
-Näin hän kulki torin poikki kohti linnankukkulaa.
-
-Puoli tuntia myöhemmin tuli eräältä sivukadulta nuori mies, joka
-jäi seisomaan vastapäätä "Kolmea kypärää" ja tarkasteli vastapäätä
-olevan vanhan taion kivisen holvikäytävän varjosta ravintolan ylimpiä
-ikkunoita. Hänen tarkastamansa ikkunat olivat ylimpänä katonrajassa
-ja peitetyt vihreillä uutimilla. Mies ei näinollen kauaksi aikaa
-jäänytkään hyödyttömälle tarkastuspaikalleen, vaan päätti viettää
-aikansa päivälliseen saakka pienessä metsikössä linnankukkulan juurella.
-
-Hänkin oli muuttunut eilisiltaiselta ulkomuodoltaan. Perityn, liian
-ahtaan, lyhyen ja melkein naurettavan puvun asemesta oli hänellä
-nyt päällään sopivampi yksivärinen kesäpuku, jonka hän oli valmiina
-ostanut pukukaupasta. Kaulassa oli höllästi sidottu pitkäliuskainen
-musta silkkihuivi. Näöltään oli hän nyt komeampi kuin eilen. Tytötkin
-katselivat hänen jälkeensä, mutta hän ei kääntänyt päätään vasemmalle
-eikä oikealle; rauhallisesti katseli hän eteensä ja täyteläiset huulet
-olivat puserretut lujasti yhteen.
-
-Hän nousi ajatuksissaan loivasti kohoavaa linnanmäkeä jonkun matkaa,
-kun hän äkkiä katsahti ylöspäin ja huudahti ilosta ja hämmästyksestä.
-Hän, jota hän juuri äsken oli ajatellut, tuli vastaan kapealla polulla,
-joka luikerteli varjoisien puitten välissä ja tervehti iloisemmin ja
-teeskentelemättömämmin kuin hän oli toivonutkaan. Nainen näytti olevan
-tyytyväinen kun mies häntä suurin silmin tarkasti kiireestä kantapäähän
-ja näytti pitävän melkein uutena tuttavana. Mies ei kuitenkaan
-lausunut mitään kohteliasta huomautusta edullisesta muutoksesta, ja
-nainen itsekin oli ilmaisematta, kuinka kaunis toinen oli sopivammassa
-puvussa. Mies näytti kainoudesta unohtavan tarjota käsivarttaan ja
-kysyi kevyesti punastuen, kuinka hän oli nukkunut yönsä, ja kun nainen
-vastasi nauraen: ei puolta tuntiakaan koko yönä! näytti hän käyvän
-hajamieliseksi ja kulki äänetönnä ja alakuloisena hänen vierellään
-linnanmäkeä alas.
-
-Nainen oli kuitenkin ystävällinen ja puhelias ja kertoi hänelle,
-että hän oli käynyt vieraisilla nykyisen linnanhoitajan luona tuolla
-ylhäällä ja tarkemmin tiedustellut herrasväen paluuta. Se tapahtuisi
-vasta viiden tai kuuden päivän kuluttua. Kun tämä tiedonanto yhä
-enemmän näytti masentavan miestä, käänsi nainen puheen toisaalle ja
-kysyi, miten hän oli viettänyt aamuhetkensä.
-
-Mies kertoi, että hän oli ollut serkkuvainaansa asunnossa ja
-tarkastanut, mitä kaikkea hän voisi ottaa mukaansa tuosta
-irtaimistosta. Talouskaluista, jotka tämä vuosia sitten oli hankkinut
-ollessaan kosima-aikeissa, mutta joka sitten kuitenkin oli rauennut,
-oli suurin osa vielä jälellä käyttämättömänä vieläpä purkamattomana
-kaapeissa ja laatikoissa: pöytäkalusto ja makuuvaatteita,
-kyökkiastiota ja muutakin niin runsaasti, että hyvin vieläkin voisi
-niistä varustaa uuden talouden. Hän oli "joka tapauksen varalta"
--- kuten mies punastuen sanoi -- alkanut pakata näitä tavaroita
-pariin lujaan kirstuun; erään laatikon hän oli täyttänyt vainajan
-kirjoilla. Mitä olisi tehtävä huonekaluilla -- ottaisiko ne mukaan
-vai myisikö -- jälkimäinen olisi kyllä hankalata, ell'ei niistä voisi
-päästä ilmaisematta itseään. Kaiken tämän oli hän tehnyt puoliksi
-koneellisesti saadakseen ajan kulumaan. Mitä vanhoista romuista?
-Muuttolintukin rakentaa pesänsä kaikkialle missä tarvitsee, eikä kuleta
-mukanaan olkia meren yli.
-
-Puhuttuaan odotti mies, että nainen epäilemättä nyt ryhtyisi pääasiaan
-ja ilmaisisi päätöksensä, kun päätösaika kerran oli kulunut loppuun.
-Mutta nainen ei näyttänyt ollenkaan ymmärtävän näitä vihjauksia, puheli
-vain turhanpäiväisistä asioista, ja kun he huomaamatta olivat saapuneet
-kaupungin ulkopuolelle ja lähestyivät erästä pientä ravintolaa, joka
-sijaitsi metsäisen kukkularivin juurella linnanvuoren ja virran
-välissä, esitti nainen, että he söisivät yhdessä päivällistä tuossa
-puutarhassa, joka oli hänelle tuttu vanhoilta ajoilta. Ravintola oli
-siihen aikaan ollut mainittu hyvästä kyökistään ja talo ei varmaan
-vieläkään ollut kokonaan menettänyt vanhaa mainettaan.
-
-Mies suostui kaikkeen, mitä toinen toivoi ja tahtoi. Yö näytti
-vaihtaneen heidän roolinsa; mies oli muuttunut empiväksi, nainen taas
-luottavaksi ja yritteliääksi. Ja kummallekin sopi hyvin tämä vaihto.
-
-Miehen eilisiltanen kiihtynyt seikkailumainen esiintyminen, joka naista
-oli pelottanut, oli kadonnut, ja sen sijaan oli hänen kasvoillaan vieno
-nuorukaisen ilme, silmien kuitenkin loistaessa pidätettyä tulta. Ja
-ymmärrettävää on, että teeskentelemätön nauru teki toisenkin kasvot
-taas nuoriksi, melkeinpä herttaisiksi.
-
-Siten he astuivat puutarhaan, jossa ei vielä ollut ihmisiä, etsivät
-varjoisimman lehtimajan ja tilasivat päivällisen isännältä, joka ei
-oikein tietänyt mitä ajatella tästä harvinaisesta vierasparista. Oli
-lämmin ja ruusut tuoksuivat väkevästi. Nainen otti heti päästään
-olkihatun ja mies huomasi nyt kuinka hienopiirteinen hänen päänsä oli,
-kun palmikot olivat vapaina. Mutta hän ei sanallakaan ilmaissut, että
-toinen miellytti tänään enemmän kuin eilen. -- Nainen kysyi eikö hänkin
-ota hattua päästään, mutta kun mies ääneti pudisti päätään, punastui
-kysyjä äkkiä. Hän ymmärsi, että mies häpesi keskellä päivää esiintyä
-serkku-vainaansa tekotukassa.
-
-He söivät. Ravintolan isännän kaksitoistavuotias tytär palveli heitä.
-Tämä oli orpo äidistään, sillä äiti oli kuollut joitakuita kuukausia
-sitten. Tytöt ovat kaikki heinänteossa, oli isäntä sanonut, siten
-selittäen palvelusväen puutteen. Tyttösellä oli musta nauha kaulassa,
-ja hän oli puettu harmaisiin vaatteihin; silmät olivat syvämietteiset.
-Kun Klaara ojensi hänelle täytetyn viinilasin, kyyneltyivät tytön
-silmät äkkiä. Kauan sai Klaara pyytää ennenkuin hän sanoi syyn
-kyyneliinsä. Niin oli äiti aina ojentanut hänelle lasinsa! tunnusti
-vihdoin tyttöparka ja juoksi nopeasti lehtimajasta, eikä enää
-näyttäytynyt.
-
-Tämä sai kummankin vaikenemaan. Mutta vihdoin johti Klaara puheen
-tästä pikkuseikasta ja osasi johtaa sitä niin viisaasti ja hupaisasti
-että hänen arka seuralaisensa piankin lämpeni. Klaara alkoi puhella
-uskostaan ja epäuskostaan ja mies tunsi olevansa tutulla väylällä. Oli
-omituista, että heillä molemmilla oli melkein samanalaiset mietteet
-siinä asiassa ja että he yllämainitulla tavalla olivat yrittäneet
-niistä päästä. He syventyivät niin hartaasti näihin teoloogisiin
-omantunnon tutkistelmiin, ett'eivät huomanneet, kuinka aika joutui,
-että päivällisaika muuttui ehtoopäiväksi ja että puutarha täyttyi
-kaupungista tulleilla kahvivierailla, jotka kaikki ihmettelevin silmin
-katselivat ohikulkeissaan tuohon innokkaasti keskustelevaan pariin
-kuusama-lehtimajassa. Vasta läheiseltä keilaradalta kuuluva kuulan
-jyrinä säikähdytti heitä.
-
-"On tullut myöhä", sanoi Klaara. "Mihin ryhdymme? Nyt vasta tunnen,
-ett'en yöllä nukkunut. Ehkä tekisin paraiten jos nukkuisin hieman,
-sillä en tiedä mitenkä muuten jaksan iltaan saakka".
-
-"Isännällä on ehkä joku hiljainen ja vilpoisa huone, jossa voisitte
-levätä. Saammehan kysyä".
-
-Mies tyhjensi lasinsa ja astui sitten lehtimajasta. Hänen ryhtinsä oli
-nyt vapaampi ja varmempi kuin aamupäivällä kohdatessa, ja hän tarttui,
-ikäänkuin se olisi ollut aivan luonnollista, Klaaran käsivarteen ja
-johdatti häntä uteliaasti pöytienääressä katselevien ihmisryhmien
-lomitse talolle. -- Isäntä ohjasi vieraat yläkerrokseen ja aukasi erään
-huoneen oven. Ikkunasta ei nähnyt puutarhaan, vaan sensijaan pilkisti
-kaupungista kastanjapuitten välitse torneja, rakennusten päätyjä ja
-kappale linnaa.
-
-"Täällä saapi herrasväki olla rauhassa", sanoi isäntä ja poistui
-jälleen nopeasti toisten vieraitten luo.
-
-Kumpikin seisoi ikkunan luona vieläkin käsi kädessä, kuten olivat
-tulleetkin.
-
-"Täällä on kylmä!" sanoi Klaara kotvasen kuluttua ja värisi hieman.
-Hänen kätensä liukui hiljaa miehen käsivarresta ja hän pyyhkäsi
-otsaansa ikäänkuin olisi tahtonut pyyhkiä pois sumua silmistään.
-
-"Kuinka omituista on elämä!" jatkoi hän itsekseen. "Tuolta ylhäältä
-katselee nuoruuteni, ja minä seison täällä; minusta tuntuu kuin
-olisi koko välillä oleva aika pyyhitty pois elämästäni, sillä minä
-katselen maailmaa vielä samoilla silmillä kuin siihenkin aikaan tuolta
-linnankukkulalta. Ne ovat hyvinkin lapsellisia ajatuksia."
-
-"Klaara", sanoi mies tuskin kuuluvalla äänellä puheeseen, "Te olette
-vieläkin velkaa minulle vastauksen, jota viime yönä Teiltä pyysin. Tai
-täytyykö minun pitää äskeistä puhettanne vastauksena?"
-
-Puhuja tarttui toisen käteen; se oli taas kostea ja kylmä kuin
-viime-yönä, vaikka posket nyt paloivatkin.
-
-Klaara katseli hänen ohitseen ikkunan edessä kasvavien puitten
-vehreyttä.
-
-"Tiedättekö, mitä minä sain tietää tänään linnassa? Aloin tiedustella
-nuoren herrasväen paluuta ja satuin kysymään nuoren kreivin suhdetta
-isänsä palvelijoihin. Linnanhoitajan rouva, joka varmaankin taisi
-huomata tiedusteluni tarkoituksen, sanoi minulle heti, että nuori
-kreivi aikoo jättää kaikki ennalleen. Hän oli muun muassa itse nähnyt
-meidän eläkerahamme vuos'neljänneksen osotuksen. Kun ei minulla
-ole täällä muuta asiaa, voin nyt rauhallisesti palata kotiin. Nyt
-ymmärrätte miksi olen iloisempi tänään kuin eilen".
-
-Mies pusersi hänen kättään, ikäänkuin hän olisi saanut kiittää
-puolestaan Klaaraa tästä ilosta.
-
-"Ja nyt?" kuiskasi mies.
-
-"Ja nyt -- nyt eivät asiat ole paljoakaan muuttuneet; on vain olemassa
-yksi seikka, jonka olen pannut ehdoksi. Mielettömyyttä, hupsuutta se
-on ja tulee olemaan, katua saa joka tapauksessa, _toinen_ ainakin.
-Mutta eihän ilman mitään tule uudestaan nuoreksi, vaikkapa vain
-neljäksikolmatta tunniksi. Älkää luulko, ett'ei minulla vieläkin ole
-niin paljon tajua, että hyvin ymmärtäisin, mikä hullunrohkea olento
-olen, kun en vastaa kieltävästi kysymykseenne. Mutta se liiankin
-tunnettu elämä, johon minun täytyy palata -- tuhat kertaa enemmän se
-kauhistuttaa minua kuin kaikki tuntematon, johonka te tahdotte vietellä
-minua, ja jossa voin katkaista kaulani tai murtaa sydämeni. Keski-yön
-aikaanko lähtee pikajuna? Kun olen täällä nukkunut jonkun tunnin,
-löydätte minussa uljaan matkaseuralaisen".
-
-Mies oli vetänyt hänet ikkunan luota; he seisoivat keskilattialla
-vastapäätä toisiaan.
-
-"_Matka_seuralaisenko vain?" sammalsi hän. "Eikö muuta?"
-
-Ei tullut vastausta. Kysyjä veti lähemmäksi itseään äänettömän
-toverinsa, tämä vastusti hetkisen ja vaipui sitten tahdottomasti toisen
-käsivarsiin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kymmenen päivää oli kulunut. Hamburgin katuja vaelsi kaksi henkilöä,
-joita useat vastaantulijat kääntyivät katsomaan, vaikka heidän
-ulkomuotonsa ei voinutkaan herättää erityistä huomiota, varsinkaan
-tällaisessa satamakaupungissa, jossa vilisee jos jonkinlaisia
-ulkomaalaisia. Vähemmin huomattava oli pulska, nuori mies, olkihattu
-päässä, puettuna harmaaseen kesäpukuun. Hänellä oli täyteläiset,
-heleänpunaset kasvot, joita puoliksi varjosti voimakkaasti kasvava
-musta parransänki, josta tummanpunaset huulet ja valkoiset hampaat
-hymyillen pistivät esiin. Hänen naisseuralainsensa oli jo harvinaisempi
-näöltään. Vaalea musliinipuku oli sekä aineen että kuosin puolesta
-vanhan loppuunmyytävän tavaran näköistä; samoin näytti olkihattukin
-mustine nauhoineen jääneen puolen tusinaa vuotta muodista jälelle.
-Mutta kummallisempi kuin tämä pikkukaupunkilais-puutteellisuus, oli se
-vastakohta, mikä ilmeni toistensa vieressä kulkevien mielialassa ja
-käytöksessä.
-
-Nuori mies oli työntänyt hattunsa jonkunverran niskaan, joten hänen
-korkea valkonen otsansa oli paljastunut hiusmartoa myöten. Hän harppasi
-pitkin hitain askelin silmäillen kaikkialle iloisesti ja tulisesti,
-kuten ylioppilas, joka loma-aikana on huvi-matkalla katsomassa minkä
-palasen maailmasta voisi anastaa. Milloin hän huomasi jotain hauskaa
-tai mieltä kiinnittävää, naurahti hän lyhyesti ja tyytyväisesti,
-kuten sellaiset ihmiset, jotka ovat juoneet hyvää viiniä jo niin
-runsaasti, että hädin tuskin voivat pitää koossa viittä aistiaan ja
-olla erehtymättä unen ja todellisuuden välillä, ja josta mielentilasta
-muutamin paikoin tuttavallisesti sanotaan: "he loistavat". Ja
-kuitenkaan hän ei ollut juonut enempää kuin puoli pulloa "Medoc'ia",
-josta vielä oli tyrkyttänyt lasillisen seuralaiselleen. "Loisto"
-hänen silmissään oli nuoruuden, vapauden ja seikkailuhalun tuottamaa
-huumausta, joka oli sitä vaikeampi hillitä, mitä katkerampi se paino
-oli ollut, jonka alla hän oli nääntynyt kaksikymmentä seitsemän vuotta.
-
-Hän puhui paljon ja äänekkäästi ja osotteli puhuessaan oikealla
-kädellään, johdattaen vasemmalla toveriaan. Hän ei tätä tehdessään
-huomannut, että tälle oli vaikeata pysyä hänen rinnallaan. Nainen
-kulki pää yhä riipuksissa, ja hänen kasvonsa olivat alakuloisen
-uupuneet kohottaessaan ne; kun mies kerran pysähtyi erään ikkunan
-eteen, näyttääkseen hänelle jotakin, joka kiinnitti hänen huomiotansa.
-Molemmat pitkät palmikot, jotka tyttömäisesti riippuivat selällä, eivät
-oikein sopineet tuohon arkaan, vanhakkaaseen esiintymiseen.
-
-"Katsohan tuota kaunista sinistä pukua! Mikä silkinkiilto siinä on --
-ja maksaa vain kaksikymmentä taaleria. Ostanko sen sinulle, Klaara? Se
-sopisi sinulle luultavasti hyvin".
-
-"Luulen, että sinä pilkkaat minua, Joosef! Minun ihooni! Ja sinähän
-tiedät, että minä en tahdo ottaa mitään lahjaksi sinulta. Voin tuskin
-kärsiä ajatustakaan, että minun niin kauan vielä täytyy elää sinun
-kustannuksellasi, kunnes olemme saapuneet _toiselle puolelle_, jolloin
-voin itse ansaita elatukseni."
-
-"Sinun lapsellisia ennakkoluulojasi!" lausui Joosef hyväntahtoisesti
-nauraen. "Etkö sinä ole minun omani kuten minäkin sinun? Jos
-me olisimme jo vihityt, voisitko sinä vielä silloin väittää
-yhteisomaisuuttamme vastaan? Vaan kuten tahdot. Amerikassa ei
-varmaankaan sinipukuinen opettajatar voi herättää niin paljon
-luottamusta kuin musta- tai harmaapukuinen ".
-
-"Minä toivoisin, että jo olisimme siellä!" sanoi Klaara tuskin
-kuultavasti heidän yhä jatkaessaan matkaansa.
-
-"Minusta olisi se myöskin hyvä", jatkoi Joosef hetken kuluttua,
-"vaikka en ota osaa suruusi, luullessasi, että jotakin tapahtuu, joka
-rikkoo suhteemme. Pitkään aikaan ei meitä kaivata, sillä minä olen
-kirjoittanut vanhalle kirkkoherralleni, että lain muodollisuudet
-perinnönjaossa kestävät niin kauvan; sinun omaisesi taas luulevat, että
-kreivillistä herrasväkeä on odotettava kolme viikkoa. Minulla ei siis
-olisi mitään sitä vastaan, että jäisimme tutustumaan perinpohjin tähän
-suureen kauniiseen kaupunkiin. Kuka tietää, vaikkapa ei New-York meitä
-niin miellyttäisikään. Joka tapauksessa täytyy siellä ruveta puhumaan
-englanninkieltä, eikä siellä enää olla saksalaisella maaperällä. Mutta
-minä toivon, Klaara, että sinä siellä saat taas kirkkaammat silmät".
-
-"Minä näen liiankin hyvin!" vastasi puhuteltu tuskin kuultavasti,
-kietoen kesäviitan tiukemmalle hartioista, ikäänkuin häntä olisi
-paleltanut.
-
-Joosef jäi seisomaan ja katsahti häneen. Käsivarsi liukui hänen
-kainalostaan.
-
-"Oletko sairas?" kysyi hän tuskallisen rauhattomalla äänellä. "Mikä
-sinua vaivaa, Klaara? Olenko loukannut sinua? Ja vielä kyyneliäkin!
-Mikä omituinen olento sinä olet! Tässä avoimella kadulla... kun juuri
-olemme niin hupaisesti aterioineet... ja nyt tämä ihana kävelyretki
-vilkkaassa kaupungissa kauniilla ehtoosäällä... Minä en ymmärrä
-vähääkään tuosta kaikesta!"
-
-"Suo anteeksi!" nyyhkytti Klaara pyyhkien nopeasti kädellään silmiään.
-"Se oli vain kohtaus -- sinähän tiedät, että minulla on raskas sydän,
-kun sitävastoin sinulla on kevyt -- ja minä olen niin heikko ja tyhmä;
-lausun heti julki kaiken mikä johtuu mieleeni. Tahdon olla malttavainen
--- sinä olet niin hyvä minulle, Joosef; on kerrassaan kelvotonta
-palkita sinua tällä tavalla. Mutta nyt minä tahdon tästälähin
-käyttäytyä paremmin. Älköön enää koskaan tällainen apea mieliala
-katkeroittako elämääsi!"
-
-"Ei!" huudahti Joosef ja tarttui hänen käteensä, jonka hän asetti
-jälleen käsivarrelleen, "kerro minulle kaikki, minulla on siihen
-oikeus, sillä sinä olet minun vaimoni, elämänkumppanini; meidän tulee
-jakaa kaikki yhdessä, minkä taivas meille lähettää. Kuinka usein olen
-lausunutkin samaa nuorikkoparille, jonka olen vihkinyt! Nyt on minun
-itseni pantava se täytäntöön. Ja jos sinä rakastat minua, Klaara, niin
-ota samalta kannalta asiat kuin minäkin. Me emme voi enää peräytyä;
-meidän täytyy purjehtia eteenpäin hyvällä tuulella. Ymmärrän; hyvin,
-että sinun mielesi on surullisempi kuin minun. Onhan sinulla läheisiä
-ihmisiä, jotka jätät, vaikka he sinua vaivasivatkin. Minä sensijaan
-jätän vain viran, joka tuli minulle helvetiksi. Nyt ei meillä ole muuta
-kuin oma itsemme; siihen sinunkin täytyy tottua. Jos minä olisin ollut
-viisaampi ja tuntenut sinut paremmin, en minä olisi koskaan kehottanut
-meitä pysähtymään tänne. Itse asiassa oli hyvin lapsellinen oikku,
-että me mieluummin tahdoimme lähteä Schiller-laivalla kuin jollakin
-edellisellä, vain siitä syystä että olimme tutustuneet 'Kavaluudessa
-ja rakkaudessa'. Nyt se on kuitenkin tapahtunut, ja kuluuhan aika
-huomeniltaankin. Älä yhäti vain tuijota noin suoraan eteesi, rakkahin,
-vaan tee kuten minäkin ja katsele katuja, kauppoja ja ihmisiä. Eikö
-kaikki tunnu siltä kuin katsoisi satumaiseen näköputkeen? Ei pääse
-tuskin käsitykseenkään, kun jo taas kuvat nopeasti vaihtuvat".
-
-Klaara puristi hiljaa hänen käsivarttaan.
-
-"Sinä olet hyvä, Joosef!" kuiskasi Klaara. "Ole vain kärsivällinen
-minulle. Minä toivon, että vielä kerran tulen nuoreksi!"
-
-He olivat kulkeneet ilman päämäärää ja saapuivat nyt, auringon vielä
-kullatessa kirkontornien ylimpiä huippuja, Sant Paulin esikaupunkiin,
-niin kutsutulle "Hamburgin vuorelle", jossa, kuten tietty, harva se
-talo on tarkoitettu tyydyttämään merellä kulkevan väestön useinkin
-hyvin epäilyttäviä huvitushaluja. Siellä on tanssihuoneustoja,
-teatteripahasia, eläinnäyttelyitä, kapakoita ja kauppakojuja yhdessä
-sekasotkussa, ja kaduilla kuljeskelee hämärässä kirjava, kaiken
-säätyinen ja kaikilta ilmansuunnilta kokoontunut ihmispaljous, jossa
-kuulee kaiken maailman kieliä ja joka seuraavana aamuna hajoaa yli
-maitten ja vesien kaikkiin kompassin suuntiin. Nuoren miehen silmät,
-jotka hetken aikaa olivat olleet synkät toverin alakuloisuuden
-vuoksi, säihkyivät jälleen, kun hän silmäili tätä harvinaista
-lainehtimista. Nyt juuri sytytettiin ensimäiset lyhdyt, kauppakojujen
-edessä olevat kirkkaat kaasuliekit leimahtivat, ja kuuluttajat, jotka
-iltanäytäntöjä varten ryhtyivät jälleen työhönsä, huutelivat kilpaa
-käheine äänineen, voittaakseen, jos mahdollista, posetiivit ja eläin-
-ja ratsutaituriaitauksien edessä soittavan turkkilaisen musiikin.
-Klaara, painautui lujemmin kuljettajansa käsivarteen, ikäänkuin melu
-olisi tuntunut hänestä kamalalta, vaikk'ei kukaan enää kiinnittänyt
-häneen huomiota. Hän huomasi, mitenkä monet musta- ja vaalearipsiset
-silmät katselivat hänen ystäväänsä, jonka pitkä vartalo ja avoimet
-kasvot vetivät ohikulkevien naisten huomion puoleensa, Joosefin itsensä
-näköjään aivan viattomasti katsoessa tuota kuten harvinaista näytelmää.
-
-"Sinä olet varmaankin uuvuksissa", sanoi Joosef, kun hän tunsi, että
-hänen seuralaisensa yhä raskaammin riippui hänen käsivarressaan. "Tämä
-kansanvaellus ei tietääkseni miellytä sinua. On ihmeellistä, mitenkä
-minä, vaikka tulenkin vain kylästä, en milloinkaan saa tarpeeksi
-melua ympärilleni, vaikka sinulle taas ei mikään katu ole kyllin
-hiljainen. Tiedätkö mitä? Tuolla minä näen talon, jonne menee hieman
-säädyllisempää väkeä, tuo suuri valkoinen talo, jossa on kaksi pylvästä
-sisäänkäytävän luona ja niissä suuret ilmoitukset: 'Englantilaisten
-kansallislaulajain konserttisali'. Minä ajattelen, että voisimme
-kuunnella hetkisen tuolla sisällä, siksi kunnes sinä olet levännyt, ja
-sitten lähtisimme aivan suoraa päätä hotelliimme, nukkuaksemme oikein
-kunnollisesti viimeisen yömme lujalla maaperällä".
-
-Klaara nyökkäsi ja puristi hellästi hänen käsivarttaan. Hän näytti
-hieman ilostuneen, vieläpä hän kiinnitti Joosefin huomion eräisiin
-silmiinpistäviin olentoihinkin, jotka kulkivat heidän ohitseen:
-pariin turkkilaiseen kauppiaaseen, joilla oli punainen fez-lakki ja
-erääseen jättiläisen kokoiseen neekeriin, joka hoiperteli juopuneena
-ihmisjoukossa laulaen äänekkäästi.
-
-"Me olemme kaivanneet vankeudestamme avaraan maailmaan," sanoi Joosef
-nauraen. "Nyt on meillä tässä kaikki neljä maanosaa yhdessä. Vahinko
-vain, että vasta viimeisenä iltana keksimme tämän seudun. Täällä me
-olisimme saaneet useammin tehdä esitutkimuksia, voidaksemme valmistua
-siihen, mikä meitä odottaa tuolla puolen".
-
-Sillä välin he olivat lähestyneet pylvästaloa ja astuivat nyt
-ihmisvirran mukana käytävään lunastamaan pääsyliput. Heidän kulettuaan
-erään kirkkaasti valaistun esihuoneen läpi, saapuivat he sisäsaliin,
-josta kuului sekava äänten kohina. Se oli suuri, avara sali, jonka
-perällä oli lava, jossa laulajat esiintyivät. Kolmella muulla
-seinämällä olivat parvet, joita pylväät tukivat, ja ne olivat jaetut
-aitioihin, kuten teatterin ensi rivit. Myöskin siellä oli pöytiä ja
-tuoleja, ja viinurit juoksivat edes takaisin. Salin permanto oli niin
-täynnä väkeä, että palvelevat henget vain vaivoin ja kannettavien
-tavaroitten uhalla pääsivät pujahtamaan vieraitten lomitse. Kaikkien
-yläpuolella lepäsi raskas, sininen savupilvi, jonka läpi vain vaivoin
-näki punaisten kaasuliekkien säteilevän.
-
-Kun molemmat astuivat sisään oli juuri väli-aika ja jokainen käytti
-tilaisuutta hyväkseen, jatkaakseen naapurinsa kanssa keskustelua,
-jonka laulu oli katkaissut. Seura, niin sekalainen kuin se olikin,
-ei näyttänyt kehnoimmalta. Siinä näki useita kullalla kirjailtuja
-laivastounivormuja, naisilla oli kaikilla hatut päässä, ja niin
-vapaasti kuin jokainen käyttäytyikin, näytti kuitenkin siivo
-esiintyminen vallitsevan. Mutta melu ja kuumuus näyttivät niin
-huumaavan Klaaran tuntehikkaita aisteja, että hän kuiskasi ystävälleen:
-
-"Lähtekäämme pois jälleen! En kestä oloa täällä neljännestuntiakaan".
-
-Joosef nyökkäsi ja kääntyi katsomaan mitenkä paluumatka paraiten voisi
-tapahtua. Oli kuitenkin mahdotonta taistella takana tulevaa virtaa
-vastaan, joka täytti joka ainoan kolkan oveen saakka.
-
-"Varmaankin löytyy joku sivu-ovi", sanoi Joosef. "Heti kun minä tapaan
-viinurin, kysyn häneltä. Kunpa edes voisit levätä hetkisen. Mutta
-kaikki paikat ovat täynnä väkeä. Ei vainkaan; tuolla pienen, pyöreän
-pöydän ääressä istuu vain yksi ainoa nainen. Molemmat tuolit hänen
-vieressään näkyvät kyllä olevan tilatut, vaan eiköhän siellä voisi
-saada istuutua edes viiden minuutin ajaksi."
-
-Hän ohjasi askeleensa, pitäen Klaaraa lujasti käsivarresta, ahdingon
-läpi tuota paikkaa kohti, jossa hän oli keksinyt ainoat tyhjät tuolit.
-Siellä istui eräs nuori nainen omituisessa asennossa, kädet ristissä
-rinnalla, pää riipuksissa kuin nukkuneella. Pöydällä hänen edessään oli
-kaksi lasia, joissa oli jotakin juomaa, molemmat vielä koskemattomina.
-Yksi tuoleista oli hänellä jakkarana, toisella oli hänen pieni,
-hienosta ulkomaisesta olesta punottu hattunsa, joka oli koristettu
-kolibrilla ja kullalla kirjaillulla, omituisesti ympäri kiedotulla
-nauhalla.
-
-Kun molemmat lähestyivät hänen pöytäänsä katsahti nainen äkkiä heihin.
-Kaksi suurta, säihkyvää silmää tuijotti nuoreen mieheen; sitte ne taas
-kääntyivät helmaan synkällä ilmeellä, kuten nurkuvan lapsen. "Paikat
-eivät näy olevan joutilaat", sanoi Joosef hieman hämillään, "mutta
-ehkä Te sallitte, neiti, tämän naisen levätä tässä kunnes Teidän
-seuralaisenne saapuu".
-
-"Pyydän, tehkää niin hyvin!" vastasi outo, nostaen nopeasti jalkansa
-tuolilta ja ottaen hatun toiselta, "käyttäkää kernaasti tuoleja
-levätäksenne. Minä en tiedä, ovatko ne edes otetutkaan; toinen ei
-ainakaan".
-
-Tällä hetkellä näpäytettiin muutamia alkusointuja pianolla. Vielä
-meluavat äänet vaikenivat; perällä olevalle näyttämölle ilmestyi
-hyvin komea vaaleakiharainen nainen, joka oli niin paksusti maalattu
-kasvoiltaan, että näki valkoisen ja punasen loistavan tupakansauhunkin
-läpi. Sillä aikaa kun nainen kumarteli yleisölle, oli parillamme aikaa
-istuutua vapaille tuoleille, mutta molempain huomio kääntyi heti
-niin täydellisesti pöytänaapuriin, ett'eivät he ensinkään huomanneet
-laulajattaren esiintymistä eikä laulua.
-
-Ne olivat tosiaankin kasvot, jotka voivat herättää erikoisempaa
-huomiota ei ainoastaan näiden maailmaa vähän nähneiden, vaan
-muidenkin: pehmeät, pyöreät, hennon, melkein lapsimaisen raikkaat
-posket, kapea, mustan ja kiharaisen tukan reunustama otsa, jonka
-alapuolella säihkyi pari teräksenharmaata silmää, joita varjostivat
-hienot, mustat kulmakarvat ja pitkät silmäripset; lyhyt, aivan suora,
-pieni nenä, jonka sieraimet silloin tällöin väreilivät; täyteläinen,
-ei juuri pieni, puoliksi raollaan oleva suu silloinkin, kun pienet,
-valkoiset hampaat olivat puserretut yhteen. Iho oli tasaisen keltainen
-väriltään, kokonaan vailla punaa, vain kevyen simpukankuoren loisteen
-värittämä. Kädet ja jalat olivat pienet kuin kahdeksanvuotiaan.
-Pikkaraisissa korvissa riippui kaksi suurta helmeä ja sormissa säteili
-monta sormusta. Muuten hän oli huolimattomasti puettu; valkoista
-kaulaa suojasi kevyt intialainen shaali, vaikka huoneessa olikin
-kuuma. Shaalin päällä riippuivat kultaiset, hienot perät, joissa oli
-opaalisydän.
-
-Sillä aikaa kun laulajatar leikkaavan terävällä äänellä lauloi erästä
-englantilaista laulua, jonka loppusoinnut joka kerralla saivat
-kuulijat äänekkääseen suostumushuutoon, ei tuntematon muuttanut
-ilmettä eikä kohottanut silmiään tarkastaakseen uusia naapureitaan.
-Klaara sitä vastoin ei voinut kääntää katsettaan hänestä. Koko
-esiintymisen harvinaisuus ja fantastisuus kiinnitti hänet kaikella
-arvoituksentapaisen viehätyksellä, kasvojen ilmeen taas -- hän ei
-voinut selittää miksi -- tehdessä häneen salaisen, vastenmielisen
-vaikutuksen. Myöskin nuoren miehen täytyi yhä katsella tuota
-oudonlaisen kaunista olentoa, mutta yksinkertaisen ihmettelevästi kuten
-eläinnäyttelyssä katsellaan harvinaisen loistavasiipistä tropiikin
-lintua. Ei hänkään kuullut laulua, josta ei muuten ymmärtänyt sanaakaan.
-
-Kun laulajatar viimeisen kerran oli laulanut kimeän loppusointunsa
-ja sali kaikui sekavasta naurusta ja käsien lyönneistä, nousi Joosef
-seisaalleen.
-
-"Minä katson, voisinko saada käsiini jonkun viinurin", kuiskasi hän
-Klaaralle. "Voisin ehkä hankkia sinulle lasin sokerivettä ennenkuin
-lähdemme".
-
-Joosef kumarsi poislähtiessä tahtomattaan vieraalle, ja kun hän tätä
-tehdessään sattui työntämään erästä viereistä pöytää, punastui hän
-kovasti. Nuori nainen ei näyttänyt panevan tähän mitään huomiota.
-
-Tuskin oli Joosef kadonnut joukkoon, kun nainen äkkiä kääntyi
-naapuriinsa, johon hän tähän saakka oli istunut selin. Väkevä ambran
-tuoksu, joka voitti tupakankin, levisi Klaaran luokse. Tuoksu näkyi
-tulevan tukasta tai kaulalla riippuvasta shaalista.
-
-"Onko hän Teidän veljenne?" kysyi nainen kääntäen suuret silmänsä
-punastuvaan Klaaraan, joka vain hiljaa pudisti päätään. "Hän ei
-olekaan Teidän näköisenne. Muuten hyvin kaunis mies. Miten Te olette
-tullut tekemisiin hänen kanssaan? Teidän miehenne ei hän voi olla,
-sillä siihen hän on liian nuori. Hm! Vaan mitäpä se minuun kuuluu?
-Joka tapauksessa Te olette paremmassa sovussa hänen kanssaan kuin
-minä toverini kanssa. Hän kohtelee Teitä niin kunnioittavasti kuin
-Te olisitte hänen äitinsä. Minun sitävastoin -- katsokaapa vain
-kuinka hän istuu tuolla toisella puolella ja välittää minusta viisi,
-niinkuin ei minua maailmassa olisikaan! Katsokaa, tuo tuolla, jolla
-on punanen poskiparta ja kapteenin puvussa, ja joka istuu tuon ilkeän
-vaaleaverisen naisen luona, jota niin innokkaasti mielittelee. Tuskinpa
-häntä tuo nainen miellyttää; oli, hänellä ei ole niinkään huono aisti,
--- mutta tehdäkseen minulle kiusaa, sillä olemme hieman kinastelleet.
-Hän lähti luotani heti kun näki tuon äitelän olennon; -- hän sanoi,
-että se oli vanha tuttavuus ja että hänen täytyi mennä tervehtimään.
-Nyt hän on istunut jo kolme neljännestuntia kuin naulattu tuon
-vieressä, vaikk'ei hänkään ole seuratta. Mitä Te siitä tuumitte?"
-
-Nainen puhui tätä Klaaralle vienolla, hieman sortuneella äänellä,
-ikäänkuin suuttumus olisi pusertanut hänen kurkkuaan. Harmaat silmät
-salamoivat ja sieramet vapisivat. Hänen saksankielensä ääntyi
-vieraasti; silloin tällöin hän sekotti puheeseen jonkun ranskankielisen
-sanan. Puhuessaan hän aukoi vain hieman hampaitaan ja oli hänessä
-silloin omituinen intohimoinen sulo, jota ei Klaarakaan voinut täysin
-vastustaa.
-
-"Eikö Teillä sitten ole mitään vaikutusvoimaa enää häneen?" kysyi
-Klaara vihdoin. "Jos hän Teitä todella rakastaa, täytyy hänestä
-varmaan näyttää arveluttavalta jättää Teidät niin pitkäksi aikaa tänne
-yksiksenne. Onhan täällä useita, jotka tarjoutuisivat ritareiksenne,
-jos hän pakottaisi Teidät äärimmäisyyteen".
-
-Klaara ihmetteli itseään, että hän oli alentunut puhumaan niin
-luottavasti olennon kanssa, jonka luonteesta hän ei enää voinut olla
-epätietoinen.
-
-Kaunotar heitti taas nopean, häijyn katseen uskottomaan seuralaiseensa
-ja sanoi sitten:
-
-"Uskotteko, että maksaisi minulle paljon, jos jättäisin hänet tuonne
-istumaan ja etsisin itselleni toisen? Jumalan kiitos, olenhan kyllin
-kaunis; eihän minun tarvitse olla sidottu _yhteen_ ainoaan. Mutta
-hänellä on vielä jälellä koko laatikollinen kauniita esineitä,
-koristeita ja kankaita; niitä en suo kellekään toiselle. Muuten, jos
-hän vielä kauan jatkaa tuota..."
-
-Hän puristi pienen kätensä nyrkkiin ja kiristi hampaitaan.
-
-Entinen vastenmielisyys nousi jälleen Klaaran sielussa. Vaistomaisesti
-hän veti tuolinsa loitommaksi naapuristaan.
-
-"Minä en käsitä Teitä!" sanoi hän salaamatta ylenkatsetta. "Minä
-en surkuttele Teitä ollenkaan, koska pidätte enemmän rakastajanne
-lahjoista kuin hänestä itsestään".
-
-Kaunotar katsahti viattomimman hämmästyksen ilmeellä Klaaraa kasvoihin.
-
-"Minun rakastajani?" sanoi hän äkkiä. "Minulla on vain kerran ollut
-rakastaja, nuori, hyvin kaunis ranskalainen, joka oli perämiehenä
-keisarillisella fregatilla. Hän vei minut pois Ceulon'ista, jossa
-vanhempani elivät; minä olin silloin vielä melkein lapsi. Me
-purjehdimme yhdessä pari vuotta, kunnes hän vihdoin laski minut maalle
-tänne Hamburgiin, 'purkasi', kuten sanotaan, kun tavara poistetaan
-laivasta. Hän oli jo naimisissa, ja nyt hänen oli pakko lähteä kotiin.
-Sen jälkeen minä en ole voinut ketään miestä rakastaa. Mutta koska
-minä olen nuori ja kaunis, en tahdo olla hupsu ja surra elämääni. Kun
-joku on kaunis ja iloinen ja lahjoittaa minulle kauniita koristeita,
-niin minä en arvele hetkeäkään, enkä kysy, kestääkö hauskuus viikon
-tai puolen vuotta. Rakastettuni kanssa olin kaksi vuotta yhdessä;
-mitä se minua auttoi? Lopuksi kuitenkin 'puretaan' ihaninkin rakkaus
-kuin säkillinen jaavakahvia tai laatikko sokeria. Katsokaa, näin
-minä ajattelen asiasta, ja kun Te ette sitä ymmärrä, surkuttelen
-minä _Teitä_. Te tulette vielä kerran sen myöskin ymmärtämään, kuten
-jokainen meistä, vaikka teidän ystävällänne onkin niin rehelliset
-kasvot, kuten sillä englantilaisella papilla, joka kerran oli
-laivallamme matkalla Buenos-Aires'iin".
-
-Nopea puhe näytti tehneen hänet janoiseksi. Hän tarttui toiseen
-pöydällä olevista laseista ja tyhjensi sen yhdellä henkäyksellä
-puolilleen.
-
-"Punssi on hyvää, vain hieman heikkoa", sanoi hän sitten niin
-välinpitämättömästi kuin ei hän olisikaan ilmaissut surullista
-elämänviisauttaan. "Ettekö Te tahdo ottaa toista lasia? _Hän_ ei ole
-siitä vielä juonut".
-
-Klaara pudisti vain päätään. Hän oli syventynyt ajatuksiin, joista
-hän ei päässyt irti. Mistä se johtui, että hänen täytyi katsella tätä
-tyttöä myötätuntoisella osanotolla, vaikka hän hieman inhottikin.
-
-"Ja mitenkä Te voitte, katsoessanne näin lohduttomasti maailmaa ja
-miehiä, löytää mitään tyydytystä?" kysyi Klaara hetken vaitiolon
-jälkeen.
-
-"Lohduttomasti? Mihin minä lohdutusta tarvitsisin? Siihenkö, että minä
-olen maailmassa? Sitenhän on muidenkin laita. Tai siksikö kun minä en
-ole mikään prinsessa? Silloin olisin ehkä joutunut naimisiin jonkun
-vanhan, harmaapäisen prinssin kanssa, jota en koskaan olisi ennen
-nähnyt ja surisin kuolemaan asti kultaisella valtaistuimellani. Sen
-sijaan minä voin nyt tehdä joka hetki mitä mieleni halaa. Minun ei
-tarvitse tehdä tiliä kellekään, ei edes vanhemmilleni -- heille minä
-jo kauan olen kuollut, -- eikä miehelle, ketä rakastaisin, ja jonka
-mieliksi minun, jos hän minua rakastaisi, täytyisi tehdä kaikenlaista.
-Minä kyllä tiedän, mitä Te tarkoitatte. Te arvelette, ett'en minä kauan
-pysy nuorena, kauniina ja terveenä, ja silloin ei kukaan ojentaisi
-minulle punssilasia ja minun täytyisi lahota olilla. Ei, madame, niin
-pitkälle en aijo joutua. Kukaan ei voi minua pakottaa elämään, kun se
-lakkaa tarjoamasta minulle tyydytystä. Nyt tosin, kun joka päivä tuo
-jotakin uutta mukanaan, kauhistuttaisi kuolema minua.
-
-"Mutta kuinka voisi kuolema pelottaa, jos täytyisi elää kuin koira, sitä
-minä en koskaan ole voinut ymmärtää. Toistaiseksi minä en sitä paljoa
-ajattelekaan. Kunpa vain voisin saattaa _hänelle_ jotakin kiusaa!
-Ah, nytpä keksin keinon! Teidän täytyy lainata minulle aarteenne
-viiden minuutin ajaksi. Tuossapa hän juuri palaa, tuo kelpo mies!
-Hän on tunkeutunut tarjoilupöydän luokse ja tuo Teille leivoksen ja
-pari suurta appelsiinia. Uskotteko, hän on todellakin hyvin kaunis?
-Teenkö hänet hetkiseksi Teille vastahakoiseksi? Älkää vain heti tulko
-vihaiseksi! Tehän tiedätte että minä en kenestäkään välitä ja Teidän
-olisi minulle liian kesy. Luulen tosiaankin, että hän juo sokerivettä
-kuten Tekin".
-
-Tällä hetkellä astui tämän kevytmielisen puheen esine taas pöydän luo
-ja asetti Klaaran eteen pöydälle ostamansa virvokkeet.
-
-"Minä olen luvannut kolmelle viinurille kuninkaallisen palkinnon,
-jos he olisivat voineet hankkia jotain juotavaa sinulle", sanoi
-hän nauraen, "mutta jokaisella oli sadat tilaukset mielessä.
-Toistaiseksi..."
-
-"Minä kiitän sinua. Mutta me käytämme mieluummin väliaikaa
-kävelläksemme".
-
-Kaunis tyttö nauroi.
-
-"Teillä on hyvin mustasukkainen rouva, herraseni. Ajatelkaahan, minä
-pyysin häneltä juuri Teidän käsivarttanne viiden minuutin ajaksi, jotta
-Te voisitte kulkea kanssani pari kertaa tuon pöydän ohi, jossa istuu
-eräs henkilö, joka on tuonut minut tänne jättääkseen minut yksikseni
-istumaan. Nyt hän pelkää, että minä ryöstäisin Teidät. Voitteko
-palvella minua viisi minuuttia? Siltä Te ette juuri näytä".
-
-Joosef katsahti kysyvästi Klaaraan; ylpeys oli ajanut kaiken veren
-tämän poskille.
-
-"Onko se pilaa vai totta?" kysyi Joosef Klaaralta.
-
-"Ei kumpaakaan tai molempia. Neiti tahtoisi tietää, onko minulla sama
-mielipide miehistä kuin hänellä. Ell'ei sinulle ole vastenmielistä olla
-hänelle apuna tässä kokeessa -- niin ei minulla ole vähääkään sitä
-vastaan".
-
-"Minä kiitän", sanoi vieras ja nousi. "Jos siis suvaitsette herraseni,
-niin tarjotkaa minulle käsivartenne; minä näytän tien. Minä jätän
-hänet viiden minuutin kuluttua Teille vahingoittumattomana," huusi
-hän nauraen Klaaralle, tarttuen Joosefin käsivarteen. Pian hän oli
-vetänyt Joosefin ihmisjoukkoon, siihen suuntaan, josta kapteenin puvun
-kultaiset nauhat loistivat.
-
-Sanomattoman katkera tunne valtasi Klaaran, kun hän näki molempien
-katoavan. Oliko mahdollista, että Joosef antoi tämän seikkailijattaan
-käyttää itseään näin väärin, keikailevaan kujeeseen? Eikö hän
-huomannut, mikä tuska ja kielto ilmeni hänen äänessään, kun hän antoi
-tuon pakotetun, näköään välinpitämättömän myöntymyksen? Eikö hän
-lukenut hänen silmistään, ett'ei hän mitään niin hartaasti halunnut
-kuin paeta tästä ilmapiiristä, paeta niin nopeasti ja niin kauvas
-kuin mahdollista? Joosef tosin oli hänen puhuessaan tuijottanut
-vieraan kasvoihin niin vilpittömän ihmettelyn ja ihastuksen ilmeellä,
-ikäänkuin hän vasta nyt olisi huomannut pöytänaapurin viehätyksen.
-Olihan vieras ensin istunut syventyneenä itseensä, mutta nyt hän pani
-kaiken viehätysvoimansa liikkeelle: naurunsa, hurmaavimmat pilkalliset
-silmäyksensä, nuoren olentonsa vienon, mutta kuitenkin uhkean sulon.
-Ja nyt seurasi Joosef tuota olentoa, ajattelematta sitä tehdessään
-ollenkaan itseään, katsomatta taakseen ystäväänsä ja sanomatta
-silmäyksellä hänelle: tulen pian luoksesi; sinun täytyy mukautua
-välttämättömyyteen kuten minunkin!
-
-Vain viideksi minuutiksi! Mitä kaikkea voikaan liikkua ihmis-sielussa
-viidessä minuutissa! Kuinka moni hillitön veriaalto voikaan riehua läpi
-vapisevan nais-sydämen!
-
-Klaara sulki silmänsä, ikäänkuin hän olisi tahtonut unohtaa noiden
-viiden minuutin ajaksi kaiken ympärillään: paikan, jossa hän oli,
-juomisesta ja naurusta hehkuvat ilmeettömät kasvot, kylmät julkeat
-silmät, jotka katselivat ylhäältä, parvekkeilta. Hän tuli yhä vain
-surullisemmaksi tässä pimeydessä. Hänestä tuntui kuin hän olisi istunut
-autiolla luodolla keskellä riehuvaa valtamerta ja näkisi sen ainoan
-ihmisen, johon hän oli sydämestään kiintynyt, poistuvan veneessä yhä
-kauemmas ja kauemmas. Hän viittoo poistuvalle silmin ja käsin ja pyytää
-palaamaan; ja veneestä kohoaa naisolento, joka päästää shaalin tuulen
-liehutettavaksi ja näyttää siten hänelle, että tuuli puhaltaa luodolta
-poispäin. Sitten hän kuulee mainingin läpi heleätä, pirullista naurua,
-joka kaikuu kuin kalalokin kirkuna, ja hänestä itsestään kuuluu ääni:
-"Aijotko sinä olla arempi kuin tämä olento, jota ei kukaan rakasta?
-Kuinka voipi pelätä kuolemaa, kun täytyy elää kuin koira!"
-
-Silloin hänet herätti kova ääni, joka kuului enemmän koiran ulvonnalta
-kuin ihmisen ääneltä. Hän näki näyttämöllä suuren neekerin, joka
-oli puettu mustaan hännystakkiin ja valkoiseen kaulukseen. Tämä
-aikoi nähtävästi paraimpansa mukaan esittää ohjelmaan otetun numeron
-"havannalaisen niggerin kansallislaulun". Jyrisevästä suostumushuudosta
-päättäen, jolla yleisö vastaanotti laulajan ensimäiset renkutukset,
-oli tämä luultavasti näyttelijäseurueen loistonumeroita. Laulaja
-kumarsi irvistellen kaikille suunnille ja alkoi alusta, antaen mustan
-villapäänsä ja hansikoittujen käsiensä naurettavien liikkeiden
-seurata tuota petomaista laulua. Kun hän oli lopettanut, huudettiin
-niin myrskyävästi "dacapoa", että hänen vielä kerran täytyi alkaa
-alusta. Nyt hän esitti uuden "niggerilaulun", joka voitti edellisenkin
-hullunkurisine eläimellisine äänteineen ja mölyämisineen, ja vihdoin
-neekeri itsekin niin hurmaantui, että hän alkoi tanssia kuin apina
-soittokoneen ympärillä. Uusi riemastus, uudet "dacapo"-huudot, kunnes
-suosittu taiteilija lopulta mitä mauttomimmin kumartaen vetäytyi pois
-näyttämöltä.
-
-Pitkäkö aika oli viisi minuuttia? Neekerin esitys oli kestänyt
-kauvemmin kuin kaksikymmentä minuuttia, ja yhä vielä tähystelivät yksin
-jätetyn silmät turhaan läpi sinisen savu-udun ystäväänsä. Joosef ei
-varmaankaan laulun aikana voinut liikkua paikaltaan, vaan oli pakotettu
-pysymään vieraan tytön rinnalla. Mutta miksi hän nyt vielä vitkasteli,
-kun jo kaikki olivat kauan olleet liikkeellä?
-
-Jospa tuon naisen olisikin tehnyt mieli toteuttaa leikillisen
-uhkauksensa, tehdä Joosef hänelle, Klaaralle vastahakoiseksi? Joosef --
-voisiko hän vastustaa tuon naisen viettelytaitoa ja palata sen luokse,
-joka oli kiinnittänyt kaiken elämäntoivonsa häneen? Eikö ollut totta,
-että hän oli Joosefille liian vanha? "Kunnioittavasti kuin äitiä"
-kohteli Joosef häntä -- mitä se tuota naista liikutti?
-
-Miksi ei Joosef voinut häntä katsella samoilla silmillä kuin tuota
-kevytmielistä olentoa, jota hän ei ollenkaan tuntenut, vaan joka sai
-tehdä hänelle, mitä tahtoi. Varmaankin tuo olento tällä hetkellä
-kuiskasi hänen korvaansa, että hän oli liian kaunis ja nuori lähtemään
-uuteen maailmaan alkaakseen uutta elämää kuihtuneen ja surullisen ja
-elämään haluttoman kanssa. Ja jos Joosef tulisi vakuutetuksi tuosta,
-voisiko hän Joosefia sen vuoksi vihata?
-
-Ei; hän oli tehnyt Joosefille vääryyttä! Kas tuossa sukeltavat hänen
-kasvonsa keltaisen olkihatun alla taas esiin joukosta. Hän ei näytäkään
-vastenmielisesti palaavan hänen luokseen; silmät hymyilevät, hän on
-mitä iloisimmalla tuulella. Nyt hän kumartuu seuralaisensa puoleen ja
-sanoo hänelle jotakin, jonka johdosta tämänkin täytyy nauraa. Mutta
-sitten liitää Joosefin katse salin ihmismeren yli; hän etsii pöytää,
-jonka luokse hän on jättänyt ystävänsä, ja kun hän huomaa hänet,
-viittaa hän ystävällisesti ja jouduttaa askeleitaan.
-
-Heti sen jälkeen seisoo Joosef Klaaran edessä; tyttö irtautuu hänen
-käsivarrestaan ja katsoo päätä nyökäten ja viekkaasti nauraen Klaaraa
-julkeasti silmiin.
-
-"Minä olen saanut tahtoni tapahtumaan", sanoo hän kietoen kaulalleen
-alas liukuneen shaalin. "Kapteenini on raivoissaan kun me kuljimme
-kaksi kertaa aivan hänen sivutseen. Katsokaa, nyt hän nousee
-tuoliltaan; pian hän on täällä nostaakseen pienen kohtauksen,
-joka ei ole juuri hellempi, vaikka hän ei täällä voikaan huutaa.
-Mutta tulkoonpa vaan; minä en pelkää vähääkään, päinvastoin. Siten
-täytyy miehiä kesyttää, kun he liiaksi nykivät ohjaksia. Teidän
-ei toivottavasti tarvitse sellaista kuritusta; hän on kiltti, en
-voi muuta kuin kehua häntä, ja tässä, kuten huomaatte, jätän hänet
-vahingoittumattomana takaisin. Tuhannen kiitosta, herraseni. Älkää
-aivan tykkänään unohtako minua!"
-
-Joosef kumarsi tytölle puhumatta mitään; mutta Klaara huomasi, että hän
-oli hämillään. Nopeasti tarjosi hän käsivartensa kuljettaakseen hänet
-ulos. Klaara itse ei vaihtanut jäähyväisiä oudon kanssa, sillä tämä
-oli kääntynyt selin ja katseli rakastajaansa, joka oli pitkä, voimakas
-ja joka juuri tunkeutui pöydän luo silmät vihaa liekehtien ja huulet
-yhteenpuristettuina.
-
-Toinen pari koetti pyrkiä uloskäytävään. Vasta ovella pysähtyi Joosef
-äkkiä ja katsahti saliin.
-
-"Mitä sinulta puuttuu?" kysyi Klaara kiihtyneellä äänellä.
-
-"Oh, ei mitään. Minun muistui vain mieleeni, että sinä unohdit
-appelsiinisi. Noudanko ne sinulle?"
-
-"Luuletko sinä, että minä tarttuisin mihinkään tässä salissa? Tulisin
-epäilemään, että hedelmät, jotka niin kauvan ovat olleet täällä ovat
-myrkytetyt!"
-
-       *       *       *       *       *
-
-Taivas oli sillävälin pilvettynyt. Kun he tulivat kadulle, satoi
-keveätä vihmaa. Tämä oli niin virkistävää helteisen päivän perästä,
-että ihmiset, jotka kävelivät himmeitten lyhtyjen valaisemalla leveällä
-käytävällä eivät ajatelleetkaan nostaa sateenvarjoja eikä kiiruhtaa
-käyntiään.
-
-Joosef otti hatun päästään. "Mikä hyvä teko!" sanoi hän.
-
-Klaara ei puhunut mitään; hänen kätensä lepäsi Joosefin käsivarrella
-niin kevyesti, että tämä sen painoa tuskin tunsikaan.
-
-"Nojaudu lujemmin minuun rakas!" pyysi Joosef, "muuten minä todenperään
-kadotan sinut tuonne joukkoon".
-
-"Ei ole hätää!" vastasi puhuteltu lyhyesti, "jos jotkut todella
-kuuluvat toisilleen, eivät he niin hevillä eroa".
-
-Sitten he taas vaikenivat ja kulkivat vierekkäin tietänsä, ikäänkuin
-he olisivat tunteneet toisensa jo monta vuotta, eikä heillä olisi enää
-mitään puhuttavaa. Vasta kun he olivat saapuneet keskikaupungille sanoi
-Joosef äkkiä:
-
-"Arvaatko, ketä hän niin elävästi muistutti?"
-
-"Kuka?"
-
-"Tuo tyttö konserttisalissa. Hän oli niin kovin nuoren kreivittären
-näköinen".
-
-"Ensi lempesikö? Minä toivon, että kreivittäresi oli jalompi, sillä
-muuten surkuttelisin sinua antaessasi sydämesi ensi kerralla niin
-polkuhintaan".
-
-Älä käsitä minua väärin. Minä en tarkoita esiintymistä, vaan kasvojen
-ulkomuotoa, etenkin sivulta katsoessa, samoin käyntiä ja olkapäitten
-nytkimistä; samoin teki kreivitärkin. Tuo kaikki pisti heti silmiin kun
-minä astuin hänen pöytänsä luokse. Muuten, mitä henkeen ja luonteeseen
-tulee, niin heillä ei ole sukulaisuuden varjoakaan.
-
-"Sinä olet kovin hyväntahtoinen puhuessasi tämän kurjan olennon
-hengestä ja luonteesta".
-
-Mies pysähtyi hetkeksi.
-
-"Luuletko sinä todellakin, että hän on niin syvälle langennut, ett'ei
-hän enää voi siitä nousta?"
-
-"En tiedä, enkä voi sitä ajatellakaan, sillä jo paljas ajatteleminen
-panee vereni kiehumaan, Sinun laitasi on vallan toisin. Sinähän olet
-tottunut ottamaan vastaan syntisten rippiä; mutta jos sinä rakastat
-minua, niin älä puhu enää mitään hänestä minulle. Koetan riistää
-muististani koko tämän illan. Minä olen liiaksi kärsinyt".
-
-"Tule!" sanoi mies rauhoittavasti, tarttuen taas lujemmin hänen
-käsivarteensa. "Sinä olet ylen rasittunut ja sinun täytyy heti päästä
-vuoteeseen. Otamme ajurin, sillä sataa kovemmin, ja minä pelkään, että
-tässä pimeydessä eksyn tieltä".
-
-He kulkivat ravintolaan ja sulkeutuivat heti huoneeseen. Viinuri, joka
-valaisi portaita ilmotti, että "Schiller"-laivasta oli iltapäivällä
-tullut miehiä toimittamaan heidän tavaransa laivalle. Ne seitsemän
-laatikkoa, jotka sisälsivät serkun perinnön, oli viinuri heille
-jättänyt ja saanut niistä kuitin.
-
-"Hyvä on!" sanoi Joosef pistäen paperin koneellisesti taskuunsa. Hän
-näytti ajattelevan vallan toisia asioita.
-
-Heidän saavuttuaan huoneeseen, alkoi Klaara heti riisuutua. Joosef
-kulki kädet selällä edes takaisin tilavassa huoneessa; hän vihelsi
-itsekseen jotain säveltä.
-
-Tämä vihellys nostatti Klaarassa -- hän ei tiennyt miksi -- hyvin
-tuskallisen tunteen. Hän sanoi tämän vihdoin Joosefille.
-
-Joosef lakkasi heti ja astui hänen eteensä. "Suo anteeksi", hän sanoi,
-"minä unohdin, että sinun päätäsi särkee. Uni tekee sinulle hyvää".
-
-Hän levitti kätensä vetääkseen hänet luokseen, mutta Klaara käänsi
-kasvonsa poispäin niin että huulet koskettivat vain ohimoa.
-
-"Mikä sinua tänään vaivaa?" tiedusteli Joosef huolestuneena. "Sinä olet
-niin kylmä. Enkö minä saa edes yhtä suudelmaa yöksi?"
-
-"Huomenna! Minusta tuntuu tänään ensi kerran ikäänkuin se olisi synti".
-
-"Ja _vaikkapa_ se olisikin, niin enkö minä voi sinua päästää siitä
-synnistä, rakkahin?"
-
-"Joosef!" huudahti Klaara, kohottaen kätensä rukoilevasti hänen
-puoleensa "Jumalan tähden puhu kaikesta, vaan ei tästä, älä muistuta
-minulle _sitä_! Minulle on ollut vaikeata unohtaa se -- ja sinä voit
-noin kevytmielisesti tehdä siitä pilkkaa! Oi Jumalani!"
-
-Joosef katsoi häneen kummastuneena.
-
-"Sinä olet tosiaankin sairas", sanoi hän lempeästi ja osaaottavasti,
-"huulesi ovat aivan kalpeat. Mikä uurre sinulla on alahuulessa? Se
-vavahtaa niin omituisesti..."
-
-Joosef ei ollut sitä ennen huomannut; se oli luultavasti pysynyt poissa
-edellisinä päivinä ja tuli nyt vasta näkyviin. Kun hän näki Klaaran
-seisovan vuoteen laidalla ja vapisevan koko ruumiiltaan, tarttui hän
-hänen molempiin käsiinsä ja suuteli niitä sydämellisesti.
-
-"Mene vuoteeseen, rakas vaimoni!" sanoi hän. "Minä -- minä jään vielä
-valveille, lukeakseni romaanin loppuun; minä en voi vielä maata. Hyvää
-yötä ja tule pian terveemmäksi!"
-
-Neljännestuntia myöhemmin oli Klaara jo vuoteessa ja näytti sikeästi
-nukkuvan. Joosef oli asettunut sohvalle ja molemmat kynttilät
-paloivat pöydällä hänen edessään. Kirja oli polvilla, hän luki sitä
-innokkaasti. Kun nukkuva hetken kuluttua salaa raotti silmäluomiaan
-katsoakseen häneen, oli kirja liukunut lattialle ja Joosef itse istui
-nojautuen selkänojaan ja tuijotti haaveksien suurin silmin liekkuvaan
-kynttilänliekkiin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Seuraavana päivänä satoi. Huone, jossa he olivat viettäneet viikon
-salaisessa onnessa kuin nuorikkopari, näytti katselevan heitä kirjavine
-seinineen kamalan selkeästi, ja heidän oli sitä vaikeampi kestää
-tätä synkkää mielialaa, kun he eivät voineet keksiä mitään keinoa,
-millä viettäisivät hiipiviä tunteja. Klaara otti esiin ompeleen,
-jonka hän oli aikonut ystävälleen. Tämä taas kirjoitti jostain
-englanninkielisestä kieliopista lauseita ja harjoitteli puoliääneen
-niiden lausumista. He puhuivat vähän toisilleen ja välttivät katsomasta
-toistensa silmiin; mutta kaikki, mitä he lausuivat toisilleen, oli
-hyvin ystävällistä, säälivää ja lempeätä, kuten sellaisten ihmisten
-kesken, jotka ovat kärsineet suuren vahingon, jota toinen koettaa
-auttaa toista kestämään. Ja Joosef tuskin ajattelikaan, kysyessään
-Klaaran tämänpäiväistä vointia, mikä oli saattanut tämän niin
-umpimieliseksi ja nyreäksi. Hänellä itsellään oli katseissa ja eleissä
-jotain hajamielistä, rauhatonta, joka ei suonut hänen olla kauan
-missään. Klaara huomasi sen liiankin hyvin.
-
-Kun he olivat syöneet päivällisensä omassa huoneessaan äänettömämmin ja
-nopeammin kuin tavallisesti -- he nimittäin eivät tahtoneet näyttäytyä
-alhaalla ruokasalin pöydässä, sillä olisihan voinut sattua joku tuttu
-vastaan -- nousi Joosef äkkiä pöydästä ja kääntäen kasvonsa poispäin,
-ikäänkuin hän olisi tahtonut tarkastaa säätä, virkkoi: "Olenhan
-unohtanut vallan, että minun vielä täytyy vaihtaa rahamme; olisihan
-ollut kova yllätys, jos vasta laivalla olisin sen muistanut. Ylimeno
-on jo tosin maksettu etukäteen, mutta toisella puolen merta kärsisimme
-suuren tappion eteläsaksalaisista seteleistämme. Tahdonpahan mennä
-etsimään nopeasti jonkun luotettavan rahamiehen".
-
-"Eiköhän ravintolamme isäntä voisi paraiten olla sinulle avullisena
-tässä asiassa?"
-
-"Isäntäkö? Mitä sinä ajatteletkaan! Hän antaisi alimman kurssin mukaan.
-Minä olen käytännöllisempi kuin luuletkaan. Minä en selvitäkään asiaani
-heti ensimäisen vaihettajan luona, jonka tapaan, vaan käyn vielä toisen
-ja kolmannenkin luona, ja vasta se, joka suostuu antamaan eniten, on
-minun miehiäni. Voi täten kestää likimain tunnin, ennenkuin palaan.
-Mutta kun meidän ei tarvitse lähteä laivalle ennen kuutta..."
-
-"Minä en tosiaankaan tiennyt, että sinä olet raha-asioissa niin
-tarkka", sanoi Klaara katsahtaen Joosefiin rauhallisesti, jolloin tämä
-loi katseensa maahan. "Tähän asti olen luullut sinua tuhlaajaksi;
-ei mikään tuntunut liian kalliilta sinulle minun tähteni, ja ellen
-minä olisi sinua estänyt, olisi sinun pääomasi vielä arveluttavammin
-sulanut".
-
-"Juuri sentähden", lausui Joosef pakotetulla naurulla. "Säästäväinen
-vaimoseni on minua jo hieman parantanut. Siis näkemiin!"
-
-Hän otti nopeasti hattunsa ja sateensuojan ja kiiruhti huoneesta.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tunti oli jo aikoja sitten kulunut, samoin toinen ja kolmaskin. Ulkona
-kuului sade roiskivan ikävästi ja yksitoikkoisesti, ja ihmisvirran
-tuottama kohina kuului niin nukuttavana ja kiusoittavana kadulta.
-Silloin tällöin pysähtyi ravintolan edustalle vaunuja; käytävässä
-kuului askeleita, jotka jälleen vaikenivat, mutta ei vieläkään hänen
-askeleitaan.
-
-Vihdoin -- kello oli juuri lyönyt viisi -- pysähtyivät vaunut
-ravintolan eteen, niitten ovi kiskaistiin auki ja joku tuli kiiruhtavin
-askelin toiseen kerrokseen. Kun Joosef avasi oven näki hän Klaaran
-istuvan sohvalla, kirjoitussalkku edessään ja siinä alotettu kirje.
-Klaara jatkoi, hänen astuessaan huoneeseen, yhä kirjoittamista,
-ikäänkuin hän ei olisi kuullut Joosefin paluuta.
-
-"Vihdoinkin olen täällä!", huudahti Joosef vieden sateenvarjon huoneen
-etäisimpään nurkkaan. "Sinulla ei ole aavistustakaan, kuinka paljon
-vaivaa minulla oli, kuinka usein eksyin, ja vihdoin kuinka löysin
-rehellisen juutalaisen, joka minua kohtaan oli kristillisempi kuin
-_meikäläiset_. Sain tosin odottaa jonkun aikaa hänen konttorissaan,
-kunnes hän oli saanut kokoon riittävän rahamäärän. Onko aika tullut
-sinulle sillävälin pitkäksi? Mutta sinähän kirjoitat! Kenelle sinulla
-on vielä kirjoittamista?"
-
-Joosef astui pöydän luo; hänen liikkeensä olivat epävarmat ja hänen
-kasvoillaan heloitti vaihteleva puna.
-
-"Enkö minä saa tietää, kenelle sinä kirjoitat?" jatkoi hän, kun hän ei
-heti saanut vastausta.
-
-"Kyllä. Minä olen vain sinulle kirjoittanut".
-
-"Minulleko?"
-
-"Minä arvelin, että sinä et ehkä enää palaisi, tai _jos_ palaisitkin,
-et löytäisi minua täällä. Tämän tapauksen varalta minun täytyi sinulle
-kuitenkin antaa viimeinen selitys poismenoni johdosta ja ilmoittaa,
-että olisi turhaa etsiä minua".
-
-"Klaara! Pyydän sinua kaiken nimessä..."
-
-"Ei, ei!" puuttui Klaara puheeseen ja torjui kädellään Joosefin käden,
-kun se tahtoi asettua hänen kaulalleen. "Nyt on ratkaistu; minä olen
-tarkkaan punninnut -- aikaahan sinä olet minulle suonut -- on parempi
-siten Joosef; emme tule menettämään ainoatakaan turhaa sanaa. Koska
-kirje kerran on kirjoitettu -- kas tuossa, lue se! Minulle olisi
-katkerata, jos minun täytyisi kaikki toistaa suullisesti. Puhuessa
-lausuu enemmän kuin tahtoo ja tarvitseekaan. Lue se! Mutta mene ikkunan
-luo; minä en voi kärsiä sinun läheisyyttäsi, sinä tuot mukanasi niin
-omituisen ambran ja santelipuun tuoksun -- huomaathan, että on turhaa
-valehdella minulle; vaihettajan konttori tuoksui tuskin siltä".
-
-Joosef jäi seisomaan liikkumattomana pöydän luo kuten salaman iskemänä.
-Mutta kun hän ei aikonutkaan etääntyä, nousi Klaara väsynein elein,
-kokosi kirjoitusneuvonsa ja sanoi:
-
-"Lue! Panen tämän sillävälin laukkuun ja sitten -- hyvästi!"
-
-Joosefin silmät sattuivat paperiin, jonka Klaara oli hänelle ojentanut.
-Hän luki koneellisesti, ymmärtämättä puoliakaan, seuraavat rivit:
-
-"Minä tiedän Joosef, mihin sinä olet mennyt. En voi aavistaa, tuletko
-takaisin vai etkö. Mutta se on yhdentekevää. Sellaisena kuin olet
-lähtenyt, et palaa. Ja sentähden on _minun_ lähdettävä. Minä tiesin sen
-jo eilen illalla. Olin äkkiä sinut kadottanut; vallan outo olento oli
-tehnyt minut sinulle vieraaksi. Minkä hän mahdollisesti minulle sinusta
-jättää, ei ole minulle kylliksi, kuviteltuani lyhyen viikon saadakseni
-sinut _kokonaan_ omistaa. Se oli hulluutta. Vain itselleni voin siitä
-olla suutuksissa, en sinulle. Sinä olet nuori, hyväsydäminen ja
-ritarillinen, ja sinä olet luullut helposti voivasi tehdä mahdottomia.
-Minun olisi pitänyt olla sen verran viisaampi kuin olen vanhempi.
-Mutta usein uneksitun onnen huumaus, joka vielä näytti toteutuvan, on
-minulta vienyt kaiken tajun. Nyt se on hävinnyt. Vaikka selviäminen
-onkin tuskallista -- mitä sinä sille voit? Jos kaksi vankia murtautuu
-vapauteen ja tahtoo yhdessä paeta, ja toisen jäsenet ovat lamautuneet
-pitkällisen vankinaolemisen tähden, niin, että hän sortuu tornin
-juurelle, jossa äsken veti ensimäisen vapaudenhengähdyksen, pitääkö
-toisen, jolla on terveet voimat ja nuorekas rohkeus ikuisesti olla
-kahlehdittu toiseen, joutuakseen jälleen tyrmäänsä tai paeta vain niin
-kauas, kuin hän jaksaa kuljettaa onnettomuustoveriaan?
-
-"Se oli jalomielinen harhaluulo, Joosef, että luulimme voivamme yhdistää
-elämämme. Vain rakkaus voisi meidät yhdistää, mutta sinä et ole minua
-koskaan rakastanut. Sinä olet antanut vain ritarillisen tunteen
-voittaa, löytäessäsi minut niin elämään kyllästyneenä ja toivottomana
-elämäsi tiellä. Mutta löytyy ihmiskohtaloita, joita ei voida parantaa
-niinkään sankarillisilla keinoilla. Minä olen nyt sairaampi sydämeltä
-kuin ennen väkivaltaista parannuskoetta, niin sairas, että minä epäilen
-toipumistani.
-
-"Samantekevää! Minä en tahdo saattaa sinulle vielä kaiken muun lisäksi
-mitä sinä olet uhrannut minun tähteni, raskasta sydäntä enkä surullisia
-muistoja pilaamaan uutta elämääsi. Matkusta onnellisena! Minä annan
-sinulle anteeksi uskottomuutesi, vaikka itse puolestasi surkuttelen
-sinua, jota niin suuresti ihailen, nähdessäni tuskalla sinun alentavan
-itsesi. Mutta toisella puolen valtamerta kohtaa sinua totinen ja
-puhdas onni ennemmin tai myöhemmin. _Sen_ minä suon sinulle; siihen
-tarttumasta ja sydämellesi painamasta älköön mikään vanha, jo aikoja
-sitten kuihtunut surkean velvollisuuden tuottama muisto estäkö.
-
-"Ja koska minun silloin olisi vielä tuskallisempi erota sinusta kuin
-nyt, koska minulla olisi ollut pitempi aika tottua onneeni, on parempi,
-etten odota sinun paluutasi, vaan uskon tälle paperille kaiken, minkä
-minä tuskin..."
-
-Tässä oli Joosefin paluu keskeyttänyt kirjoittajan.
-
-Joosef oli kauan sitten lukenut kirjeen loppuun, mutta hänen silmänsä
-tuijottivat yhä paperiin. Vasta kun hän kuuli Klaaran kiertävän avainta
-käsilaukun lukossa, teki hän väkivaltaisen ponnistuksen päästäkseen
-tajuun.
-
-"Klaara!" huusi hän tukahtuneella äänellä katsomatta häneen, "voitko
-antaa minulle anteeksi? Minä tiedän, että sinä et voi, ja kuitenkin --
-sinun täytyy, tai muuten teet meidät molemmat onnettomiksi koko elämän
-ijäksemme".
-
-Klaara oikaisi itsensä, veti huivin tiukemmalle olkapäille ja tarttui
-hattuunsa. Joosef teki pidättävän liikkeen, mutta Klaara jatkoi vain
-ikäänkuin ei kukaan olisi ollut huoneessa.
-
-"Se on mahdotonta!" puhui Joosef itsekseen. "Niinkö piti kaiken
-loppua? Klaara, Jospa ajattelisit... kunpa vain tahtoisit kuulla minua
-ennenkuin työnnät minut luotasi... enkö jo eilen sinulle tunnustanut,
-_ketä_ hän muistutti? Se oli kuin lumous, en luullut enää kestäväni,
-ellen vielä kerran olisi noita kasvoja..."
-
-"Suuri lapsi!" katkaisi Klaara puheen, ja hänen äänensä vapisi,
-niin kovin kuin hän koettikin malttaa mieltään. "Enkö minä ole
-kirjallisesti antanut anteeksi? Pidänhän kaikki luonnollisena. Oi,
-liiankin luonnollisena; niin luonnollisena kuin muitakin luonnonlakeja,
-esimerkiksi, että aurinko paahtaa, sade kastaa ja että vanha puu ei
-enää voi kukkia. Ja mitä minä vielä tahtoisin sanoa -- olisin sen
-sinulle myös kirjoittanut, ellet sinä olisi niin aikaisin palannut
---: minä olen tälle olennolle tehnyt vääryyttä. Vaikka hän onkin vain
-kadotettu tuo tyttö, niin hän kuitenkin on arvokkaampi kuin minä.
-Mitä hän tehneekin, sen hän tekee täydestä sydämestä ajattelematta
-itseään. Mitä hän sille voi, ettei hän tunne parempaa? Mutta minä,
-kurja syntinen, joka vuoroin olen toivon ja katumuksen, tahdon ja
-heikkouden vallassa, joka jokaisella askeleellani vapauteen kuulen
-kahleeni kaikuvan jälessäni, ahdashenkinen sielu, joka tahtoisin
-kohota ilmapallossa yläilmoihin, vaikka tiedänkin, etten siellä enää
-voisi hengittää... ei, Joosef; ja vaikka sinä olisit pyhimys, niin
-sellaista olentoa sinä et voisi rakastaa. Mutta sinä et olekaan
-pyhimys; sentähden sinä olet paennutkin, kun et ole tuntenut kutsumusta
-pyhyyteen. Jatka vain matkaasi. Mitä _ihminen_ voi toiselle suoda olet
-sinä minulle antanut; ihmettä minä en sinulta odota".
-
-Näiden viimeisten tuntien tuottama uupumus näytti valtaavan Klaaran.
-Hän liukui tuolille vuoteen ääressä ja peitti kasvot kädellään. Joosef
-syöksyi hänen luoksensa ja makasi nyt hänen edessään permannolla,
-puristaen lujasti molemmilla käsillään hänen kättänsä.
-
-"Klaara, -- rukoilen sinua kaiken nimessä mikä on kallista, katsahda
-vielä kerran kasvoihini, katso onko tarkoitukseni rehellinen, löydätkö
-varjoakaan toisesta tunteesta -- mutta sitähän sinä et itsekään usko!
-sehän on mahdotonta! Me taas erotettuina, sinä takaisin kurjaan
-tyrmääsi ja minä..."
-
-"Ei!" huudahti Klaara, koettaen riistää kätensä Joosefin käsistä, "ei
-milloinkaan takaisin! Mutta ei myöskään vapauteen sinun kanssasi!
-Niin, jospa erästä seikkaa ei olisi; kunpa vaan voisin pitää sinua
-suojelijanani ja matkaseuralaisenani, kiittäisin sinua tultuamme
-meren toiselle puolelle ystävällisestä vaivastasi ja kukin menisi
-omia teitään! Mutta etkö sinä aavista, onneton, että asianlaita on
-vallan toisin, että minä _rakastan_ sinua, _rakastan_ kurjan, vanhan
-sieluni kaikilla voimilla niinkuin nuoruuden kuumina aikoina vain
-rakastetaan, ja että minä tulen hulluksi nähdessäni sinun niin kylmänä
-ja välinpitämättömänä -- kuinka sanoikaan tuo vieras? -- kunnioittavana
-kuten äitiä kohtaan, kulkevan vierelläni? Ei, sitä ei kukaan voi
-minulta vaatia; se on kauheampaa kuin ero ja kuolema; siksi täytyy
-valtameren olla minun ja sinun välilläsi jotta voisin sen kestää, ja
-sentähden lähde sinä heti laivalle, -- ja minä... minä jään tänne!"
-
-Joosef hypähti äkkiä pystyyn. Hänen käytöksensä oli kokonaan muuttunut;
-rauhallinen päättäväisyys loisti hänen silmistään.
-
-"Hyvä!" hän sanoi. "Minä en voi pakottaa sinua tekemään sellaista,
-jota sinä et tahdo. Sinä tahdot olla vapaa ja tahdot minutkin päästää
-vapaaksi. Siinä tapauksessa minäkin teen, mitä minä tahdon ja mitä
-minun tulee tehdä, ja täten sanon sinulle: minäkin jään. Ja jollet sinä
-voi kärsiä minua luonasi, niin on tässä kerroksessa vieläkin tyhjiä
-huoneita. Sinä et voi minulta kieltää..."
-
-"Joosef" keskeytti Klaara hänet, "sinä raivoot, sinä et tiedä, mitä
-teet. Sinun paikkasi laivalla, jonka jo edeltäkäsin olet maksanut,
-kaikki matkakapineesi, jotka jo ovat siellä..."
-
-"Mitä vanhasta romusta!" huudahti Joosef kiihkeästi. "Nyt kun minä
-taas olen yksin ei minun tarvitse olla saita. Ja kuka tietää, kuinka
-kauan tätä pilaa kestäneekään? Kahdeksan päivän kuluttua he tulevat
-rauhattomiksi ellei lintu silloin ole palannut häkkiinsä. Ja siihen
-asti -- Hamburgissa eletään iloisesti. Viini on hyvää ja naiset..."
-
-Klaara säpsähti. Hän rupesi ajattelemaan, mikä Joosefista tulisi,
-jos hän toteuttaisi uhkauksensa ja antaisi laivan lähteä. Täällä --
-saksalaisella maaperällä -- niin vaarallisessa läheisyydessä...
-
-Hän nousi ja sitoi hattunsa lujemmin päähän.
-
-"Me olemme perin lapsellisia ihmisiä", sanoi hän ja yritti hymyillä.
-"Suo minulle anteeksi Joosef. Minä olin niin kiihdyksissä, hermostunut
-ja vaivuin, odottaessani äsken sinua ja kuullessani vain sateen
-pieksämistä, tällaisiin mielettömiin haaveiluihin. Mutta sinä olet
-oikeassa; sehän on mahdotonta kun me kerran olemme määrätyt toisillemme
-elämässä ja kuolemassa. Tosin, kuten jo sanoin, jos minä rakastaisin
-sinua vähemmän, ja sinä olisit itsekkäämpi ja vähemmän ritarillinen...!
-Mutta me emme voi muuttaa itseämme toisenlaisiksi kuin olemme. Tule!
-Soita viinurille, että hän pitää huolta vaunuista ja toimittaa laukun
-alas. Minun on kiire päästä laivalle, pois ainakin tästä huoneesta --
-minä olen täällä liiaksi kärsinyt!"
-
-Joosef sulki hänet tulvivalla riemulla syliinsä; Klaara kärsi nyt hänen
-syleilyään, mutta huulten kosketusta hän päättävästi karttoi. Sitten
-Joosef suoritti laskun ja antoi viedä laukun edeltäpäin. Itse hän
-kuletti Klaaraa käsivarresta rappusia alas.
-
-Tunti tämän jälkeen seurasi Joosef huolellisesti Klaaraa heiluvilla
-laivantikkailla, jotka veivät pienestä veneestä "Schillerin" kannelle.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Laiva oli ylen täynnä väkeä. Huolimatta sateesta kuhisi laivankannella
-jos jonkinlaisia matkustajia, jotka eivät tahtoneet jäädä näkemättä
-satamasta lähdön näytelmää. Klaara halusi kuitenkin heti vetäytyä
-hyttiinsä. Joosef saattoikin häntä alikannelle, näytti heidän
-ohikulkeissaan komeata ensiluokan ruokasalia ja kysyi, tahtoiko hän
-mahdollisesti jotakin syötävää. Klaara pudisti päätään ja ilmaisi,
-ett'ei hän tänään enää mitään huolinut; kunhan vain tämä yö on ohi
-tulee hän voimaan paremmin.
-
-Nyt he saapuivat ahtaaseen hyttiin. "Täällä ei enää kukaan voi
-tunkeutua välillemme", laski Joosef pilojaan, "täällä on tilaa vain
-meille kahdelle". Klaara nyökkäsi ja koki olla ystävällinen ja
-huoleton, vaan ryppy alahuulessa oli painunut syvemmäksi; Joosef ei
-sitä kuitenkaan huomannut.
-
-Koska uupunut heti tahtoi asettua levolle ja Joosef taas viettää
-joitakuita tunteja kannella, toivotti hän siis heti rauhallista yötä.
-"Rakasta minua yhäkin", pyysi hän sulkiessaan Klaaran syliinsä,
-"ajan mittaan tulet kyllä huomaamaan, että sinä et yksin ole tehnyt
-uhrauksia... ja... olethan sinä antanut minulle kaikki anteeksi ijäksi
-päiväksi, oletko?"
-
-"Ikuisiksi ajoiksi!" sanoi puhuteltu hiljaa ja puristi omituisella
-juhlallisuudella Joosefin kättä. Sitten hän työnsi Joosefin lempeästi
-luotaan ja toivotti vielä kerran oven läpi hyvää yötä.
-
-Kun yhä rajummin pieksevä sade jonkun tunnin kuluttua ajoi Joosefin
-kannelta, oli Klaara jo asettunut levolle alempaan molemmista
-seinävuoteista ja hengitti syvään uneen vaipuneena. Hetken seisoi
-Joosef, ennenkuin hän keikautti itsensä ylös omalle makuusijalleen, ja
-katseli nukkuvan rauhallisia kalpeita piirteitä. Kaikki hyvät ja jalot
-tunteet nousivat hänen rinnassaan, kun hän näki nämä väsyneet, kärsivät
-kasvot lepäämässä pienellä patjalla hämärässä. Hän lupasi pyhästi
-korvata kaiken sen pahan, minkä elämä oli kärsivälle tuottanut, ja
-ajatellessaan sitä viiltävää loukkausta, jonka hän itse oli nukkuvalle
-tänään saattanut, nousivat veret hänen poskilleen. Hän kumartui käden
-puoleen, joka lepäsi rinnalla ja painoi sille huulensa.
-
-"Kiitän sinua Joosef, -- kaikesta", kuuli hän nukkuvan lausuvan. Hän ei
-tiennyt, oliko suudelma tämän hetkeksi herättänyt vai oliko se puhuttu
-unessa.
-
-Sitten nukahti Joosef itsekin ja uneksi -- ihanasta, nuoresta ja
-kevytmielisestä olennosta jolla oli sulavat jäsenet ja tumma tukka ja
-joka tuoksui ambralta.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kun hän aamusella heräsi, huusi hän heti Klaaraa nimeltä. Ei tullut
-vastausta. Hän hypähti vuoteesta ja huomasi, että alempi vuode oli
-tyhjä.
-
-Hän on varmaankin jo kauan ollut ylhäällä, ajatteli hän; on täysi
-päivä, ja eilen hän meni niin aikaisin levolle.
-
-Hän pukeutui nopeasti ja nousi sitten ummehtuneesta kajuutasta kannelle.
-
-Aurinko valaisi aavaa merta, jonka tyyntä pintaa laiva nopeasti halkoi.
-Kaikkialla oli elämää ja iloista liikettä, kaikkia virkisti yön jälkeen
-raikas aamutuuli, joka siveli mastoja ja purjeita.
-
-Nuori mies oli kolme kertaa etsinyt koko laivankannen löytämättä
-jälkeäkään seuralaisestaan. Nyt hän asteli, kasvot kauhean tuskan
-vääristäminä, kapteenin luokse ja kysyi, oliko hänen rouvansa
-mahdollisesti noussut yöllä meritaudin ahdistamana ja sitten
-paluumatkalla eksynyt jonnekin väärään hyttiin.
-
-"Se on mahdotonta, herra", oli vastaus, "kaikki hytit ovat täynnä.
-Rouva olisi heti huomannut erehdyksensä. Vaan ell'ei laivaväen
-osastolla..."
-
-Nyt lähestyi pieni laivapoika, joka seisoi lähellä ja joka oli kuullut
-kysymyksen ja vastauksen. Hän otti ujostellen lakin päästään, kynsi
-korvallistaan ja sanoi:
-
-"Rouvako, sir, valkoisessa puvussa ja siinä kukkia? Puoliyön jälkeen,
-kun minä makasin tuolla peräsimen luona vahtivuorollani, nousi eräs
-rouva kannelle. Näin mitenkä hän kumartui laidan yli, aprikoi ja tuumi;
-hän oli varmaankin merikipeä. Katselin sitten vähän aikaa poispäin,
-sir, ja kun käännän päätäni, on nainen poissa. Arvelin, että hän palasi
-kajuuttaan, enkä sen jälkeen ole koko asiaa ajatellut, kapteeni, enkä
-myöskään tiedä..."
-
-Sana jäi äkkiä hänen huulilleen. Vieras, jolle hän kertoi tietonsa, oli
-ääneti sortunut maahan ja makasi nyt tajuttomana laivankannella.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KAKSI VANKIA***
-
-
-******* This file should be named 60673-8.txt or 60673-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/6/0/6/7/60673
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/60673-8.zip b/old/60673-8.zip
deleted file mode 100644
index 82de674..0000000
--- a/old/60673-8.zip
+++ /dev/null