diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/60648-8.txt | 2597 | ||||
| -rw-r--r-- | old/60648-8.zip | bin | 59419 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2597 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..035f683 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #60648 (https://www.gutenberg.org/ebooks/60648) diff --git a/old/60648-8.txt b/old/60648-8.txt deleted file mode 100644 index 412a3e2..0000000 --- a/old/60648-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2597 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Unohtumattomia sanoja, by Paul Heyse - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll -have to check the laws of the country where you are located before using -this ebook. - - - -Title: Unohtumattomia sanoja - -Author: Paul Heyse - -Release Date: November 8, 2019 [EBook #60648] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK UNOHTUMATTOMIA SANOJA *** - - - - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - - - - - - -UNOHTUMATTOMIA SANOJA - -Kirj. - -Paul Heyse - - -Suomennos - - - - - -Porvoossa, -Werner Söderström Osakeyhtiö, -1911. - - - - -Vicenzan kaakkoisesta portista, jota nimitetään Porta Monteksi, koska -Monte Berico-nimisen vuoren juuri tässä kohden ulottuu aivan lähelle -kaupunkia, vierivät auringonpaisteisena huhtikuun iltapäivänä v. -1849 kevyet ajopelit maantietä myöten kirkasta Bacchiglione-jokea -kohti, joka pehmeästi mutkitellen virtailee hilpeitten ketojen halki. -Vaunuissa istui kaunis nuori neiti huolettomasti nojaten taaksepäin, -vähääkään välittämättä siitä, että hänen leveälierinen kesähattunsa -rutistui ja että sen tummat samettinauhat joutuivat epäjärjestykseen. -Sitä suorempana pysyttelihe häntä vastapäätä olevalla istuimella -vanhahko nainen silkkisine, kukilla koristettuine hattuineen, koreine -päivänvarjostimineen ja mustine silkkiviittoineen, aika ajoin -tähystellen seutua kultasankaisella lorgnetillaan. Epäselväksi jäi, -istuivatko he senvuoksi vastapäätä toinen toisiaan, ettei vanhemman -verrattain ulottuvaisella olennolla olisi ollut tilaa peräistuimella, -vaiko senvuoksi, ellei kamarirouvan soveltunut istua prinsessan -vieressä. Ainakin neidin hieno, hieman ylpeä pikku nenä viittasi -ylhäiseen sukuperään. Mutta vanhempikin nainen osasi leveille -hyväntahtoisille kasvoilleen luoda varsin arvokkaan ilmeen, ja -tukahuttaen silloin tällöin haukotuksen, katseli hän oikealla puolen -leveneviä viljakenttiä ja vasemmalla Monte Bericon juurelle siroteltuja -asumuksin, niin alentuvan välinpitämättömästi kuin olisi hänen pienten, -lemmikinsinisten silmäinsä katse ollut aivan erikoinen suosio seudulle. - -He olivat tuskin matkanneet puolta tuntia, kun vaunut poikkesivat -oikealle päin kääntyvälle solatielle ja pysähtyivät lyhyen, vaivaloisen -ylämäen jälkeen korkean puutarhaportin eteen, jonka mahtavien -kivipatsaitten välin sulki kolminkertainen rautaristikko. Kuski riensi -istuimeltaan ja nykäsi ruostunutta kellonvedintä, joka ulottui niin -kauas käytävän takana olevan matalan rakennuksen sisään, ettei soiton -kilahduskaan kuulunut ulkopuolelle. Niinpä kestikin tuokion, ennenkuin -rakennuksesta näkyi elonmerkkiä. - -Sillävälin oli naisilla aikaa ristikon lomitse tähystellä puutarhaan. -Leveä tie, jonka kumpaakin puolta reunusti leikattu, ikivihanta -pensasaita, vei avonaiselle kukkulalle, jolla suurehko nelikulmainen, -tasaisen pyöreällä katolla varustettu rakennus seisoi. Siitä ulkoni -matalaharjainen, kuuden solakan pylvään muodostama eteinen, johon johti -leveäportainen rappukäytävä. Tätä siron juhlallista rakennusta, jonka -juurilla versoi korkeata ruohoa, ympäröi mitä syvin hiljaisuus, ja -kellahtavasta marmorista veistetyt, katon ja portaitten ulokkeille, -jopa molempien pensasaitojenkin reunoille sijottautuneet lukuisat -jumalankuvat tuntuivat tämän aution maatilan ainoina valtijaina -nauttivan sen satumaista rauhaa. - --- Maria Josef! huudahti vanhempi nainen katsahdettuaan äkisti -lorgnettinsa läpi, luulenpa, että siinä taas on tuollainen -pakanatemppeli, joita jo niin monta olemme nähneet säädyttömine -epäjumalankuvineen. Täytyykö meidän tosiaankin nousta vaunuista ja -lähteä lähempää tarkastamaan noita muinaisesineitä? - --- Voit jäädä istumaan, Zephyrine, ja täällä nauttia keskeytyneen -ruokaleposi, vastasi neiti hymyilevin ilmein. -- Mutta sitten saatkin -koko elinaikasi katua, että nukuit Vicenzan arvokkaimman nähtävyyden -ollessa tarjolla. Tämä ei ole mikään temppeli, vaan koko Lombardian -kuuluisin huvila, jonka suuri Palladio rakensi eräälle rikkaalle -markiisille, tuo sama, tiedäthän, joka on suunnitellut ja rakentanut -kaikki kauniit palatsit ja kaupungintalon ja ihmeellisen vanhan -teatterin, josta juuri tulemme. Koska olen vastuunalainen sinun -taiteellisesta sivistyksestäsi, olen tahtonut näyttää sinulle tämänkin. -Mutta pakottaa en sinua tahdo. Tuolla tuleekin portinvartija, jolle -voit minut huoleti uskoa. - --- Mitä ajattelettekaan, Nesschen, huudahti toinen ja teki eleitä -noustakseen ensiksi vaunuista. -- En ole ollenkaan väsynyt, ja äskeisen -puhuin vain senvuoksi, kun en voi sietää noita ijänikuisia pylväitä. -Mutta kenties en tuota ymmärrä. Jos ne ovat viimeiset tälle päivälle, -tuhdon ne vielä sulattaa. Kuumuus on sietämätön, eikä tuossa lumotussa -puistossa tunnu olevan liiemmäksi varjoa. _Merci mon ami. Me voilà!_ - -Tämän hän lausui pienelle, äreälle vanhukselle, joka oli avannut -vähäisen sivuportin, ja astui nyt sanaakaan virkkamatta vaunujen -luo auttaakseen naisia. Vanhempi nainen otaksui, koska hän ei -osannut tavuakaan italiankieltä, että jokaisen täytyi ymmärtää -hänen ranskaansa. Senjälkeen hän hypähti niin nuorekkaan sirosti -vaununastuimelta, että olisi luullut sen olevan hänen painavalle -olennolleen mahdotonta, kääntyi sitten neidin puoleen ja ojensi -hänelle kätensä auttaakseen häntä alas. Sitten he hitaasti kävelivät -loivasti kohoavaa tietä, vanhempi jonkun verran puhkuen, vaikkakin -korkean pensasaidan siimes lieventi kuumuutta, neiti levollisin, -kevein askelin, hienorakenteinen pää hiukkasen kenossa, hentoine -sieraimilleen ja huulet puoliavoimina hengittäen tämän viheriän -yksinäisyyden huumaavia tuoksuja. Päästyään kukkulalle, jäi hän -hiljaa paikalleen ja antoi suurten tummien silmiensä katseen hitaasti -liukua viehättävän rakennuksen yksityiskohdasta toiseen; rakennus -ihastutti häntä todellisuudessa vielä enemmän kuin hänen siitä varemmin -näkemänsä kuvat. Kevättaivaan puhdas sini valautui katon jalomuotoisiin -viivoihin; -- niin kuulakkaanpehmeästi kuin sulautuu läpinäkyvä, -hieno verho lepääviin, ihaniin ihmisjäseniin, näytti loputon eetteri -sulautuvan kiviseiniin. Entä ympäristön kukoistava, kesytön luonto, -jota ihmiskäsi ei näyttänyt koskaan järjestelleen, rapistuneita seiniä -pitkin hiipivät ruusut, villiytyneen niityn kirjavat kukkaset, jotka -hänelle hymyilivät ja kaukaa silmänkantamattomista viiniköynnös- -ja silkkiäispuulehdoista soiva heinäsirkkojen, lintujen ja -lehtosammakoitten huumaava häly, viileän ilman niin pehmeästi keinuessa -ja värähdellessä että sen melkein saattoi nähdä! - -Sillävälin oli vanhus, jolle tämän hyljätyn paratiisin vartioiminen oli -uskottu, rientänyt portaille ja avannut varjoisan pylväseteisen oven; -senjälkeen hän katosi rakennuksen sisäosiin molempien naisten häntä -hitaasti seuratessa. Neiti ei puhunut sanaakaan. Zephyrine sitävastoin -ei saattanut pidättäytyä lausumasta paheksuvia muistutuksiaan noista -- -kuten hän sanoi -- mytologisista säädyttömyyksistä, joita täällä joka -paikassa vilisi. - -Nuori neiti ei ollut kuulevinaankaan, nyrpisti vain hieman hienoa -ylähuultaan vanhemman lörpöttelylle. Mutta astuttuaan pimeän -käytävän kautta viileään sisempään huoneeseen, tuohon kuuluisaan -pyöreään saliin, jota sirosti kaareutuva kupooli niin ylväästi ja -viehättävästi kattaa, pääsi häneltä mitä lapsellisimman ihastuksen -huudahdus. Hän seisoi pitkän aikaa huoneen kuulaassa hämärässä puoleksi -suljetuin silmin, eikä välittänyt yksityiskohdista, ei vaalenneista -marmoriornamenteista eikä kuvapatsaista, jotka seisoivat pölyttyneissä -lokeroissaan. Ihmeellinen hyväntunne oli vallannut hänet hänen -astuessaan ulko-ilman viileästä, aurinkoisesta kirkkaudesta tähän -viileään, salaperäiseen huoneeseen, jonka hämärä valkeni sitä mukaa -kuin vanhus avasi neljä ristin muotoisesti vastakkain olevaa ovea ja -laski ulkoa sisään lämpöä ja valoa. - -Vanhus tuli jälleen hänen luokseen ja kysyi, eikö hän tahtonut nähdä -asuinhuoneita. Hän nyökäytti päätään ja seurasi häntä lukuisten oman -onnensa nojaan heitettyjen suojien kautta, jotka toinen toisensa -vieressä ympäröivät keskisalia. Ne olivat kohtuullisesti kalustettuja, -ja pöly lepäsi paksuina kerroksina Napoleonin aikuisilla vanhoilla -istuinsijoilla, hoikkajalkaisilla pikku pöydillä sekä vuoteilla, -joitten tyynyjä ja patjoja ei näytetty vuosikausiin tuuletetun. Huvilaa -oli jo aikoja sitten lakattu käyttämästä asuntona. - -Neiti oli kärsivällisesti kuunnellut vanhaa tuittupäätä tämän -ylistellessä entisiä aikoja, jolloin täällä useasti oli vietetty -komeita juhlia soittajien ja laulajiin kaiuttaessa ihanaa -oopperamusiikkia kupoolisaliin. Hän singahutteli sanojaan omituisella -kiivaudella ikäänkuin olisi hän tahtonut syyttää nuorta neitiäkin -- -jonka hän varsin oikein otaksui itävaltaluiseksi -- olosuhteitten -surullisesta muutoksesta. Tämä katseli tarkkaavana seinämaalauksia, -uunien marmoriotsakkeita ja kaikkea muuta, mikä muistutti menneitä -juhla-aikoja. Puheen lomassa hän kysäsi, luulisiko vanhus, että perhe -halullisen ostajan ilmaantuessa, luovuttaisi huvilan. - -Vanhus katsoi häneen kummastuneena. Sellainen ajatus ei nähtävästi -koskaan ollut välähtänyt hänen mieleensä. Kun hän olkapäitä kohauttaen -tuijotti kysyjään, kääntyi tämä seuralaisensa puoleen, joka haluttomana -oli häntä seurannut. -- Mitä ajattelet, Zephyrine? sanoi hän. Eikö -täällä olisi ihana asua, luonnollisesti ei kuumimpana vuodenaikana, -mutta syksyllä, kun Hainstettenissä alkaa tuntua kolkolta ja -kalsealta? Puutarhan voisi jättää sellaiseksi kuin se on, vain -huoneita täytyisi siistiä ja -- onko täällä keittiötä? -- kysyi hän -vanhukselta. Senhän voisi hätätilassa varustaa kellarihuoneisiin. Eikö -ole hullunkurista, Zephyrine, ettei täällä ole keittiöstä tietoakaan? -Ikäänkuin olisivat omistajat, kuten kuvapatsaat ulkona, vain eläneet -ilmalla, tahi, kuten Olympon jumalat, nektarilla ja ambrosialla. - -Zephyrinen mielentila ei sallinut hänen ottaa osaa pilaan. Hän -väitti huoneitten kostean ilman koskevan rintaansa, ja huomattuaan -eräässä nurkkahuoneessa, johon auringonvalo leveänä virtana tulvaili, -silkkikankaalla päällystetyn sohvan, riensi hän sen luo ja vajosi -sen koville patioille sellaisella ilmeellä kuin ajettu otus, joka -vihdoinkin löytää varman turvapaikan. - -Neiti nyökäytti hänelle hajamielisesti hymyillen päätään ja kulki -eteenpäin. Vanhuksenkin hän lähetti pois. Hänen ei aina tarvitsisi -pysytellä neidin kintereillä. Hän oli varmaan ilman sitäkin jo väsynyt -alati kulkemaan samoissa huoneissa ja avaamaan ovia jokaiselle -vieraalle. Kävikö hänellä muuten usein vieraita? - -Kuinka kulloinkin -- aina vuodenaikojen mukaan. Keväällä ja syksyllä -kävi eniten. Jo tänään aamupäivälläkin oli täällä ollut muuan, muuan -nuori herra, joka oli tullut jalan kaupungista ja katsellut kaikkea -sangen tarkkaavaisesti, mutta lähettänyt hänet sitten pois, koska -tahtoi piirustaa. Yht'äkkiä oli hän kadonnut viemättä kuitenkaan mitään -mukanaan, mutta myöskään mitään jättämättä. - -Neiti vei käden taskuunsa, veti sieltä pienen kullallakirjaillun -kukkaron ja antoi hänelle suuren hopearahan. Mutta lahja -- vaikka -kävikin yli vanhuksen odotusten -- ei tehnyt häntä ystävällisemmäksi. -Hän nyökäytti synkkänä päätään kääntyessään lähtemään; naiset jääkööt -sinne kernaasti niin kauaksi aikaa kuin tahtovat, hänen täytyisi nyt -lähteä asuntoonsa ruokapahaistansa katsomaan, joka parhaillaan on -tulella. Hänen tyttärentyttärensä on tyhmä seitsenvuotias letukka, joka -helposti polttaa keiton pohjaan. - -Jäätyään yksin, palasi neiti kupoolisaliin ja istahti erään Jupiterin -patsaan jalustalle. Siinä hän antautui raskasmielisten unelmien -valtaan; koko hänen nuori elämänsä nousi yhtenäisenä kuvasarjana hänen -eteensä ja toi kirjavista väreistään huolimatta omituisen kylmyyden -ja tyhjyyden tunteen hänen mieleensä. Lopulta ei hän saattanut sitä -kauempaa kärsiä, nousi ylös ylpeällä liikenteellä niinkuin sellainen, -joka uskaltaa katsoa vihamielistä voimaa silmästä silmään, ja pyyhkäsi -kiharat syrjään. Hattu valahti niskaan, ja hän säpsähti kevyesti -ikäänkuin olisi joku vieras koskettanut hänen olkapäätään. Sitten hän -kulki hitaasti salin poikki ja astui vastapäätä olevan pylväseteisen -kautta ulkoilmaan, koska jumalankuvat tyhjine silmineen ja jäykkine -huulineen olivat hänelle äkkiä käyneet kammottaviksi. - -Täällä oli varjoisaa, ja hän saattoi lauhan ilman hyväillessä hänen -vapaata otsaansa, katsella ihanaa seutua. Suoraan edessään hän -näki Monte Bericon vihreän huipun, jonka puitten latvojen keskeltä -pieni, valoisa kirkko vaatimattomana kohosi. Sitten kauempana -vasemmalla sinipunervan, tuoksuvan ilman sisällä Euganein kukkulat ja -ylt'ympärillä, aina jalkojensa juureen saakka, mitä hedelmällisimmän -seudun, jota vielä nuoren kevään ensi vihannuus peitti. Etäisten -vuorenhuippujen ympärillä ei näkynyt ainoatakaan pilveä, eikä -pienintäkään ihmisääntä kuulunut sinne tänne sirotelluista mökeistä. -Muurinreunaa kiipeävien ruusujen luona leikki lukemattomia, hänelle -outoja perhosia. Hän kulki hitaasti alas portaita; hänen teki mieli -ottaa kiinni joku perhonen ja katsella sitä lähempää. Saavuttuaan alas, -pysähtyi hän äkkiä, hieman lievästi säikähtäen. - -Korkeassa ruohostossa, siinä, missä rappukäytävä muodostaa rakennuksen -seinän kanssa terävän kulman, lepäsi pitkänään nukkuva mies, pää -käsivarsien varassa ja hattu painettuna syvään otsalle. Tässä oli -vielä vast'ikään ollut mitä viilein kalvepaikka. Mutta aurinko, joka -kiersi rakennusta, oli juuri päässyt paistamaan lähimmän pylväseteisen -pilarien lomitse ja lähetti nukkujaan vinosti säteensä, joka alkoi -liukua polvista rintaa kohti ja jonka ennen pitkää täytyi saavuttaa -myös kasvot. - -Ne olivat nuoret kalpeat, hentopiirteiset kasvot, jotka unessakin -näyttivät hieman jännittyneiltä ja raskasmielisiltä. Vaaleat hiukset -olivat tiheinä suortuvina ohimoilla ja jättivät näkyviin erittäin -valkoisen kaulan. Silloin tällöin -- nukkuja varmaankin uneksi -silloin iloisista asioista -- avautui ylähuuli hieman, paljastaen -hampaat, jotka välkkyivät auringossa. Mutta hatunreunan varjostamat -silmät olivat tiukasti kiinni, ja kulmakarvojen välissä oli syvistä -ajatuksista kertova ryppy. - -Neiti oli katsellut häntä tuokion liikahtamatta ja niin vakavasti -kuin olisi hän saattanut lukea kaikki ne ajatukset ja kuvat, jotka -liikkuivat nukkuvan mielikuvituksessa. Sitten hän äkkiä näytti -huomaavan sopimattomaksi tuolla tavalla vakoilla viatonta. Kevyt -punerrus nousi hänen kasvoilleen, hän kääntyi päättävästi ja nousi -hitaasti äänettömin askelin jälleen portaita ylös. Ylhäältä, pylväitten -lomitse, hän vielä kerran äkisti katsahti vieraaseen ja näki, että -auringonsäteet jo olivat ennättäneet hänen silmäluomiinsa saakka. Hän -näki hänen vielä tekevän liikahduksen ikäänkuin torjuakseen jotakin -luotaan. Sitten hän jälleen astui pyöreän salin kynnyksen yli. - -Mutta valo vaikutti yhä enemmän nukkujan unen kiehtomiin aistimiin. -Hän koetti ensin kääntää kasvonsa uudelleen varjoon, aivasti sitten -voimakkaasti pari kertaa ja avasi silmänsä. Hänen vihreä makuusijansa -tuntui kuitenkin liian hyvältä hänen heti saattaakseen nousta siltä -ylös. Hänen täytyi silminnähtävästi myös ensin miettiä, missä oli. -Kun hän oli päässyt siitä tietoiseksi, ojentelihe hän ensin itseään -suloisen uupumuksen vallassa ja upotti katseensa taivaan pohjattoman -syvään sineen. Silloin hän äkkiä kuuli rakennuksesta naisäänen, joka -alotti vienoa, valittavaa laulua: "Ach, ich habe sie verloren --"; hän -tunsi sekä säveleen että sanat, mutta hän ei mielestään koskaan ollut -kuullut sitä niin puhtaasti ja sielukkaasti laulettavan. Hänestä tuntui -melkein sadulta, että tuo Orpheuksen laulu täällä yksinäisyydessä ja -italialaisen taivaan alla kaikui saksalaisilta huulilta. Hitaasti -- -aivankuin olisi pieninkin rapina saattanut haihduttaa lumouksen -- -kohottautui hän istumaan ruohostolle ja kuunteli siten tuokion. Sitten -sai uteliaisuus hänet vihdoin nousemaan ja varovasti hiipien astumaan -rappuja ylös. - -Kun hän oli päässyt pylväseteiseen, katkesi laulu äkkiä. Hän näki -laulajan solakan olennon seisovan keskellä salia, selin häneen. Nyt -hän rauhallisesti kulki huoneen toiselle puolelle, hyräillen hiljaa -itsekseen aarian loppusäveleitä. - -Nuori mies riensi hänen jälkeensä, mutta jäi seisomaan, kun neiti -kääntyi ja kylmin katsein mitteli häntä kiireestä kantapäähän. - -Neiti, sanoi hän, minä pyydän anteeksi, että olen keskeyttänyt -laulunne. Mutta itsehän olen siitä saanut kärsiä kovimman -rangaistuksen. Poistun heti. - -Neiti ei heti vastannut, vaan näytti ensin tahtovan suorittaa -tarkastuksensa loppuun. Sitten kohosi tuskin huomattava punerrus hänen -kasvoillensa. - --- Ette ole ollenkaan minua häirinnyt, sanoi hän, ja minun -- jos kenen --- on pyydettävä anteeksi. Lauluni herätti teidät unesta, ja ollakseni -suora, tunnustan, että se oli tarkoituksenikin. Tapasin teidät -nukkumassa ulkona ruohostossa ja näin, kuinka kasvonne ennen pitkää -olisivat joutuneet aurinkoon. Vain maassa syntyneet saattavat sietää -sellaista vahingoittumatta. Muukalaiset saavat helposti auringonpiston. - --- Ja te olette heti kasvoistani -- tai kenties paremminkin tukastani -päättäen otaksunut minut muukalaiseksi, jatkoi hän hymyillen. Mitä te -sitten siitä ajattelitte, kun matkustajalla tässä paratiisillisessa -ympäristössä ei ollut muuta tehtävää kuin nukkua? - --- En tiedä, mikä minua velvottaisi ilmaisemaan teille ajatukseni, -vastasi hän hieman terävästi. Muuten voitte olla rauhallinen: sitä -en totta tosiaan tullut ajatelleeksi. Ja miksi ei voi nukkua, kun on -kyllikseen katsellut kaunista? Vanhus, joka hoitaa tätä huvilaa, kertoi -vieraasta, jota hän jo aamupäivällä oli täällä kuletellut ja joka -sitten oli häneltä hävinnyt. Jos te olette sama -- -- - --- Minun kai täytyy tunnustaa, kuinka asia on, vastasi nuori mies, -puolittain ivallisella, puolittain raskasmielisellä ilmeellä, joka -antoi hänen kasvoilleen miellyttävän leiman. -- Lähetin miehen pois -vetääkseni muutaman piirron luonnoskirjaani. Mutta koska olen vain -pahanpäiväinen töhertäjä ja koska tämä seutu ilkkui heikkoja voimiani, -jouduin jonkinlaisen apeamielisyyden valtaan ja olin iloinen, että uni -minua armahti. - --- Sitten kai olette suuttunut minulle, kun tulin herättäneeksi teidät. -Mutta minä lähden heti ja jätän teidät jälleen lohduttajanne hoivaan. - -Hän nosti olkihatun päähänsä ja solmesi sen kiinni leuan alta. Nuori -mies ei saattanut kääntää katsettaan kauniista kasvoista, joitten hieno -soikeus tässä ympäristössä näytti entistäänkin ihastuttavammalta. - --- Oi, neiti, sanoi hän, se olisi aivan turhaa. -- Ajatus siitä, että -olen karkottanut teidät pois, ei soisi minulle pienintäkään rauhaa, -vaikka jäisin tänne yöhön asti ja vaikka saisin valita minkä hyvänsä -tämän talon makuuhuoneista. Yöni olen muutenkin nukkunut huonosti aina -siitä saakka, kun tulin Italiaan ja varsinkin kadehdittavaan Vicenzaan. -Tiedättekö, mikä vie minulta unen? Teidän on vaikea sitä käsittää, -koska en ole maalari, en kuvanveistäjä enkä yleensäkään taiteilija, -yksinkertainen filosofian tohtori vain: ja kuitenkin on suuri Palladio -vienyt rauhani. Ja äsken, kun koko viime yönä tuskin saatoin ummistaa -silmiäni, valtasi minut ulkona viileässä ilmassa jonkinlainen uupumus, -ja niin otti luonto oikeutensa. - -Nuoren miehen puhuessa olivat tytön silmät käyneet yhä -hämmästyneemmiksi. Ensin oli hänen olentonsa suuri varmuus tuntunut -tytöstä melkein loukkaavalta, koska hän oli tottunut kauneudellaan -saattamaan nuoret miehet hämmennyksiin. Sitten haihtui pieni närkästys -jalomman tunteen tieltä, kun nuori mies puhui hänelle yhtä avonaisesti -ja vapaasti kuin aikoja sitten luotettavaksi havaitulle ihmiselle, -jolle saattaa sanoa kaiken. - --- Millä tavalla Palladio on teille tehnyt pahaa? kysyi hän vihdoin ja -istuutui jälleen -- niin epämukava kuin paikka olikin -- Jupiterpatsaan -jalustalle. - --- En tosiaankaan tiedä, ymmärrättekö minua, jatkoi nuori mies, -suunnaten katseensa hänen ohitseen hoikkia pilareita myöten holvikaton -puolihämärään. -- Siinä tapauksessa minun täytyisi kertoa teille -jonkun verran enemmän vähäpätöisestä persoonastani, ja se tuskin teitä -huvittaisi. - --- Ken tietää, voisittehan koettaa. - -Nuori mies hymyili surumielisesti. -- Se ei tosiaankaan ole huvittavaa, -jatkoi hän. Kuinka voin muuten selittää sen että teille, jota minulla -ei ole edes kunnia tuntea -- -- ja nyt johtui ensi kerran mieleeni, -että viivytän teitä ja että seuralaisenne odottaa. Minun täytyy toisen -kerran pyytää anteeksi. - -Hän kumarsi kevyesti ja aikoi nähtävästi lähteä pois. - -Seuralaiseniko? vastasi tyttö hymyillen. -- Hän on yhtä ymmärtäväinen -kuin tekin äsken, jopa ymmärtäväisempikin, sillä hän on etsinyt -lepopaikakseen sellaisen nurkkauksen, jossa voi olla rauhassa -tungettelevilta auringonsäteiltä. Ei, minulla ei ole minkäänlaista -kiirettä, ja ellen ole liian lähentelevä, tahtoisin sangen mielelläni -tietää, minkätähden suuri Palladio, joka jo kolme vuosisataa on -ihastuttanut niin monia ihmissilmiä, on saanut mielenne synkäksi, koska -ette omien sanojenne mukaan näe hänessä sellaista esikuvaakaan, jonka -laakerit eivät anna teidän nukkua? - --- Jos syy sittenkin olisi siinä, sanoi hän äkisti, ja nyt tuijottivat -hänen silmänsä itsepintaisesti maahan. -- Mutta vielä kerran: on turhaa -puhua siitä. Erinäiset mielialat, jotka helposti saavat valtoihinsa -miehen, eivät pienimmälläkään tavalla vaikuta naiselliseen olentoon. -En tiedä, tekisinkö omaa sisartanikaan, jos minulla sellainen olisi, -uskotukseni. Emmekö ennemmin puhu muusta, jostakin hauskemmasta? Joko -olette käynyt Monte Bericon puistossa, josta on niin kaunis näköala -kaupungille ja vuoristoon? - -Neiti heitti päätään hieman taaksepäin. -- Minulla ei ole pienintäkään -oikeutta teidän luottamukseenne, sanoi hän hitaasti; mutta jos ilman -muuta arvostelette minua naissuvusta vallitsevan tavallisen mielipiteen -mukaan, erehtynette kenties hieman. Valitettavasti olen minäkin, niin -nuori kuin olenkin, saanut kokea tuollaisia erikoisia mielialoja, joita -tuskin olisin halukas uskomaan sisarelleni -- jos minulla sellainen -olisi. Siinä olemme siis yhtä mieltä. Ja entä jos ei minulla nyt olisi -halua puhua näköaloista -- - -Hän nousi ja teki kevyen kumarruksen. Tämä pelasti nuoren miehen äkkiä -hienoisesta hämillä-olon tunteesta. - --- Antakaa anteeksi, neiti, sanoi hän hymyillen, jos ehkä olen puhunut -sopimattomasti. Mutta on totta tosiaankin ihmeellistä seisoa tässä -kasvoista kasvoihin nuoren vieraan neidin kanssa melkein kuin joku -paatumusta teeskentelevä vaivainen syntinen, joka tahtoo ripittäytyä. -Ja ettette ajattelisi minusta huonompaa kuin mitä ansaitsen, tahdon -tunnustaa, minkälaisia tunteita suuri Palladio herätti sieluparassani. -Tehän tunnette hänet myös. Olette epäilemättä alhaalla kaupungissa -nähnyt hänen luomansa ihmeet aina iki-ihanasta basilikasta, tuosta -sulouden ja majesteetin saavuttamattoman ihmeellisestä yhtymästä, -Corsolla sijaitsevaan pikku rakennukseen saakka, joka kapeine -päätyineen seisoo tavallisten porvarillisten talojen välissä niinkuin -jalosyntyinen prinssi alhaisen sotaväen joukossa. En tiedä, millä -tavalla te kykenette tajuamaan rakennustaidetta. Minulta on se kyky -tähän saakka kokonaan puuttunut tai on se uinunut, ja vasta täällä -ovat silmäni avautuneet ja silmien mukana sydän. Kaikki muut taiteet, -vaikkakaan en itse niitä harjoita, ovat olleet lähellä sydäntäni, mutta -koska rakennustaide tähän saakka on vedonnut ainoastaan ulkonaisiin -aistimiini, on se jäänyt minulle vieraaksi. Sitten tulen Vicenzaan -ja kuljeskelen pahaa aavistamatta näitten kiviesineitten parissa, -jotka kaikki ovat yhden ja saman käsialaa, ja äkkiä puhuu minulle -mykistä pylväistä, pilareista ja muodoista ihmisolento, iloisin, -ylväin ja rakastettavin minkä koskaan olen tavannut, ja marmorin -kylmän pinnan alta olen tuntevinani lämpimän veren sykähtelyn; ensi -kerran huomaan siinä, jota taidekielellä nimitetään mittasuhteiksi, -jäsenten tarkkasuhtaisuudeksi ja sopusoinnuksi, kuolematonta lämpöä -uhkuvan ihmissydämen, jolla olisi minulle paljon sanottavaa ja jonka -hiljaisimmankin sanan saattaisin käsittää. Pidätte varmaankin minua -hupsuna uneksijana, hyvä neiti, mutta olette nyt, kerran vaatinut minua -puhumaan; tuo hulluus valtasi minut ennenkaikkea täällä yksinäisessä -Rotonda-salissa, kunnes armelias uni saapui ja vapautti minut avoimin -silmin uneksimasta. - -Neiti katseli hänen ohitseen hämärän eteishallin kautta aurinkoiseen -puistoon. -- Ymmärrän teitä varsin hyvin, sanoi hän tuokion kuluttua. -Minäkin olen kokenut samansuuntaista, en kuitenkaan rakennusten -suhteen, joskin hieman sinnepäin. Tunnetteko Bachia? Hänen -vaikeimmista fuuga-arvoituksistaan, joista useimmat pitävät vain -niitten suuremmoisen rakenteen vuoksi, olen minä saattanut kuulla -hänen sydämensä tykinnän. Kenties senvuoksi, että olen tuntenut -häneen jonkinlaista sukulaisuutta -- ainoastaan hyvin kaukaista, -koska en luonnollisesti missään suhteessa saata kohota sellaisen -jättiläisen tasalle. Mutta minusta tuntuu kuin kuulisin niissä samojen -verivirtojen kohinaa, jotka terästävät voimiani ja tekevät tahtoni -taipumattomaksi. Te hymyilette. Ensin osottauduin teille uteliaaksi, -nyt tunnustan olevani itsepäinenkin, ei voi avomielisemmin tunnustaa -heikkouksiaan, vaikka olisi niistä ylpeäkin, jota minä en totisesti -ole. Mutta teidän luottamuksenne ei saa jäädä yksipuoliseksi, eikä -teillä saa olla sitä tunnetta, että vain teitä on kuunneltu. Sanokaa -minulle vielä yksi seikka: minkätähden tulitte siitä surulliseksi, että -odottamanne lahjakkaan rakennusmestarin asemasta tapaattekin suuren ja -rakastettavan ihmisen? - -Oi, neiti, huudahti hän, jos vastaisin teille tyydyttävästi tähän -kysymykseen, saisitte tämän satunnaisen tuttavuuden ensi hetkenä kuulla -minusta enemmän kuin oma äitini milloinkaan on aavistanut ja kuin -parhaimmille nuoruudenystävilleni koskaan olen tunnustanut. Te kenties -väsytte lopuksi -- ei ainoastaan seisomaan kylmällä kivipermannolla -vaan ennenkaikkea kuuntelemaan minua. Sallitteko minun saattaa teidät -seuralaisenne luo? - --- En, vastasi hän rauhallisesti. -- Tehän tiedätte, että olen yhtä -itsepäinen kuin uteliaskin. En siis väsy niinkään helpolla. Mutta -te olette oikeassa, kävelkäämme hieman, ja sitten kerrotte minulle -kaikesta. Ei kukaan ole parempi uskottu kuin sellainen, jota ei kenties -enää koskaan elämässään tapaa. Jos minulla olisi salaisuuksia, uskoisin -ne kaiken todennäköisyyden mukaan ennemmin teille kuin jollekin n.s. -ystävättärelle, joka varmasti lörpöttelisi ne toiselle, joskin ehkä -vain omalle miehelleen. Ja äitini -- vieläkö teidän äitinne elää? - --- Hän kuoli jo viisi vuotta sitten. - --- Minun äitini elää, mutta hän on valitettavasti viimeinen, jolle -saattaisin avata sisäistä elämääni. Hän rakasti niin intohimoisesti -isääni, ettei hän enää hänen kuolemansa jälkeen -- siitä on jo -yli kahdeksan vuotta -- ole kyennyt irtautumaan kummallisen -alakuloisesta tylsyyden tilasta, johon tuska hänet saattoi. Niin -elää hän jonkinlaisessa henkisessä puolihämärässä. Hän tajuaa kaiken -ympärillään ja ottaa omalla tavallaan kaikkeen osaa, mutta hän on kuin -ihminen, jonka kädet ovat halvaantuneet: hän ei tunne sitä, mihin hän -koskettaa. Nyt käsitätte varmaankin, minkätähden minusta on tullut -itsepäinen: minulla täytyi olla tahtoa kahden, vieläpä kolmenkin -edestä, koska minulla lisäksi on pieni veli, joka tuli maailmaan vasta -muutaman kuukauden kuluttua isäni kuolemasta. Uskokaa minua, ettei -ole onnellista tulla liian aikaisin itsenäiseksi ja, ennenkuin edes -on selviytynyt tyttö-ajan unelmista, hallita suurta taloa ja holhota -omaa äitiään. Ja nyt olen kertonut teille riittävästi itsestäni, nyt -on jälleen teidän vuoronne. Lähtekäämme ulos puistoon. Sillävälin saa -kunnon Zephyrine nukkua vanhurskaan unta. Esitän teidät sittemmin -niinsanotulle kasvattajalleni, josta minä nyt vuorostani saan pitää -huolta. - -Zephyrine! huudahti nuorimies nauraen. -- Kuinka hullunkurinen nimi! - -Ja sangen vähän hänen nykyiseen olemukseensa soveltuva kuten itse -saatte nähdä. Mutta kaksikymmentäviisi vuotta sitten, jolloin minua -ei vielä ollut maailmassa, kuuluu hän tehneen nimelleen kunniaa. -Ajatelkaahan vain, entinen hoitajattareni alotti elämänratansa -näyttämöllä, tanssijattarena. Hänen isänsä oli ranskalainen -tanssinopettaja, joka oli nainut wieniläisen hyvinvoivan -porvarintyttären. Lamppujen valossa huomasi Zephyrine erään nuoren -kauppiaan, joka tahtoi mennä avioliittoon hänen kanssaan, mutta -kustansi hänet sitä ennen jonkinlaiseen oppilaitokseen, sillä -paitsi synnynnäistä ranskankielen taitoaan, ei tyttö ollut saanut -alkeellisintakaan sivistystä. Kun hän muutaman vuoden kuluttua olisi -ollut kutakuinkin kelvollinen, kuoli hänen sulhasensa ja suojelijansa -ja hän jäi turvattomana ja köyhänä yksin maailmaan, koska hänen -vanhemmillaankin oli ollut surullinen loppu. Samoihin aikoihin etsi -äitini hoitajatarta minun nuorelle personalleni, ja kun ranskankielen -taito oli pääasiallisena pätevyysehtona -- asuimme silloin kuten -nytkin maatilallamme Steiermarkissa -- uskottiin minun ensimäiset -askeleeni tässä maailmassa neiti Zephyrinen valvonnan alaisiksi. -Vuosien vieriessä on tämä suhde muuttunut päinvastaiseksi, nyt olen -minä vastuunalainen sekä hänen että omasta käytöksestäni; tänään olette -omin silmin todennut, miten hän pitää minusta huolta: Hän sallii -minun pitkät ajat puhua nuoren, tuntemattoman herran kanssa mitä -ihmeellisimmistä asioista antamatta pienimmänkään omantunnon pistoksen -häiritä untansa. - -Nuori mies nauroi, mikä varsin hyvin soveltui hänen kasvoilleen. -- -Nyt olisi minun vuoroni esittäytyä teille, sanoi hän. Mutta minun -elämäkertani on sangen porvarillinen ja jokapäiväinen. Isäni oli -kimnaasin opettaja ja minut kasvatettiin samaa tarkoitusta varten, -koska sen arveltiin olevan minunkin kunnianhimoni korkeimpana -päämääränä. Mutta hänellä oli jotakin, jota pojalta puuttui ja joka -sai hänen tyytymään niin vaatimattomiin olosuhteisiin: hän rakasti -nuorisoa ja opetti mielellään. Minä halusin intohimoisesti oppia, -aina vain oppia -- muun muassa tuntemaan itseäni. Sen tulokset eivät -suinkaan olleet omiansa tekemään minua ylimieliseksi. Olin pian -huomaavinani, että minussa kyllä oli ainesta tulla hyödylliseksi -ihmiseksi, mutta yksinomaan hyödylliset ihmiset tuntuivat minusta itse -asiassa sangen joutavilta. Yksi enemmän tai vähemmän tuossa suuressa -työntekijäjoukossa, josta luonto- ja yhteiskunta ovat pitäneet huolta, --- mitäpä siitä. Olisin niin halusta toivonut itsestäni jotakin -erikoista, uutta ja ihmeellistä, niin että en olisi voinut hyödyttää -ainoastaan muutamaa kourallista koulupoikia, vaan koko n.s. ihmiskuntaa -ja nykymaailmaa. Jälkimaailma ei olisi minua silloin pelottanut. Mutta -hitunen kielitiedettä ja filosofiaa ei siihen riittänyt. Niitten -avulla juuri joutuu tuohon suureen joukkoon, joka rauhallisena etsii -ravintoansa hedelmällisen maan parmailla matalissa nautinnoissa. Aina -vain olla kiitollinen siitä, mitä toiset tarjoavat nautittavaksi -- -se käy lopulta vastenmieliseksi. Minkälaista lieneekään sellaisen -ihmisen, joka on niin rikas, että voi kiittää kaikesta ainoastaan -itseään, tai ainakin parhaasta: rikkaan, voimakkaan persoonallisuuden -nautinnosta. En tiedä, puhunko kyllin selvästi, neiti. Naisilta ei -sitä tavallisesti puutu. Jos eivät onnettomat olosuhteet ole liiaksi -olleet heitä vastaan, ovat he meidän edellämme siinä, ettei heidän -tarvitse palvella yleisiä tarkoitusperiä eikä kantaa univormua, vaan -että jokainen saa olla ihmisolento sellaisenaan, hyvä taikka paha, -rakastettava tai sietämätön, joka tapauksessa se, mikä hän oman -persoonallisuutensa voimasta on. Ja minä -- koska olen varaton ja kun -minun kuitenkin täytyy pysyä hengissä -- minä en olisi voinut ryhtyä -mihinkään muuhun kuin takomaan pikku poikien päähän mensaa ja vihdoin, -päästyäni pitemmälle, istuttamaan Platon ajatuksia keltanokkaisiin -nuorukaisiin. Silloin pelasti minut tyhmä päähänpisto ja armelias -teko. Ensinnäkin tulin syöksyneeksi valtiollisiin selkkauksiin ja -aloin avustaa muuatta sanomalehteä, mikä opettajakokelaalle oli sangen -huono suositus. Ja kun täten olin turmellut virkaurani sillä alalla, -kuoli kaukainen sukulainen, joka aina oli pitänyt minun puoliani, -ja jätti minulle perinnöksi kaksituhatta taalaria. Silloin en enää -odottanut, milloin minulle näytettäisiin, missä kimnaasin ovi on, vaan -ravistin koulutomun jaloistani ja lähdin vaeltamaan kohti etelää. -Täällä luvatussa maassa, jossa ihmiset kautta vuosisatojen ovat -vapaasti ja pelottomasti työskennelleet kehittyäksensä elämäniloisiksi, -terveiksi luonteiksi, täällä tahdoin vielä viimeisen kerran koettaa, -enkö minäkin pääsisi niin pitkälle. Mihin suuntaan ja miten -- se -oli minulle kerrassaan yhdentekevää. Ja nyt kenties käsitätte, minkä -vuoksi tunnen surumielistä kateutta tehdessäni Palladion tuttavuutta, -ihmisen, jolla oli niin paljon sisäistä runsautta ja kauneutta, -että häntä vielä vuosisatojenkin jälkeen ihmetellään, jäljitellään, -rakasteluun ja kadehditaan. Ja tämän kaiken hän saavutti, vaikka hänkin -oli "lapsenlapsi", jonka täytyi laahata mukanaan suurta, perinnäistä -muoto- ja ajatustaakkaa. Mutta millä tavalla hän onkaan kaiken kyennyt -muovaamaan omaksi omaisuudekseen, miten viskannut antiikin ajalta -perimänsä kulta-aarteen mielikuvituksensa sulattimeen ja kaikkeen -vetänyt oman sielunsa hahmoviivat! Joka sellaiseen pystyy, hän -ansaitsee elää, -- niin ainoastaan hän oikeastaan elää, jotavastoin -me joutilaina kuljeskelevat, ikuisesti vastaanottavat, ikuisesti -nälkäänäkevät ihmiset -- - -Hän kääntyi ja repäsi ruusunoksaa niin että terälehdet irtautuivat -kukkasista ja putosivat ruohoon, -- kehnointa kuitenkin on, jatkoi hän -hampaittensa välissä mutisten, että otan tuon kaiken puheeksi aivankuin -tahtoisin kerjätä sääliä, tahi -- mikä vieläkin pahempaa -- olisin -mielestäni senvuoksi jotakin, että tunnen oman mitättömyyteni. Mutta -olkaa jalomielinen, hyvä neiti, ja unohtakaa lörpöttelyni: unohtakaa -ylimalkaan, että olette tavannutkaan tällaisen ihmisen. Kiitokseksi -suon teille sydämestäni kaiken sen, mitä teillä on ja mitä te olette -jumalten ja ihmisten iloksi. Jääkää hyvästi! - -Hän nosti hattuaan katsahtamatta tyttöön ja kääntyi mennäkseen. Mutta -tämän ensimäinen sana pysäytti hänet. - --- Uskotteko sattumaan, tohtori, vai onko kaikki, mikä taivaan ja maan -välillä tapahtuu sallimuksen tai kohtalon määräämää? - -Hän katsoi pitkään tyttöä ikäänkuin olisi noista kauniista, ylpeistä -kasvoista, joilla nyt oli lempein ilmeensä, koettanut etsiä äskeisen -kysymyksen syytä. - --- Minä puolestani, jatkoi tyttö, tunnen aina jonkunlaista huimausta -koettaessani selvitellä itselleni tätä salaisuutta; silloin tuntuu -siltä kuin avuttomana liukuisi pohjattomaan syvyyteen. Mutta heti, kun -minun itse on tehtävä jokin päätös, tunnen varman pohjan jalkojeni -alla. Sillä oma tahtoni ei ole minulle koskaan salaisuus, siinä -vain on pulma, kuinka saan sen suhtautumaan siihen suureen tahtoon, -joka vallitsee maailmaa. Teidän täytyy tässä muistaa, mitä kerroin -kotioloistani. Mihin joutuisinkaan, jos en -- Jumalalle kiitos -- -tietäisi, mitä tahdon? Älkää senvuoksi panko pahaksenne, että käytän -hyväkseni meidän harvinaista tutustumistamme ja otan vaarin kohtalon -vihjauksesta. Sanokaa minulle suoraan, mitä luulette itsestänne -tulevan, kun teidän kaksituhatta taalerianne ovat loppuneet ettekä ole -löytänyt, mitä etsitte Italiasta? - -Nuori mies tuijotti äänetönnä eteensä. Kenties te sen tiedätte, neiti, -tahi aavistatte. Joka tapauksessa tietää sen kohtalo. - --- Minun aavistukseni eivät liene erittäin iloisia tai lohdullisia. -Mutta sanokaa minulle suoraan: täytyykö teidän juuri Italiassa odottaa -sitä, mikä tuleva on? Minä pelkään, että tuollaisena yksinäisenä -vaeltajana vaivutte yhä syvemmälle synkkämielisyyteen. Jos sallitte, -teen teille ehdotuksen, jonka luonnollisesti voitte ottaa vastaan tai -hyljätä? - --- Miksi en sallisi, neiti? - --- Olemme puhuneet niin monista asioista, että tällainen lyhytaikainen -matkatuttavuus on aivan riittämätön. Miten olisi, jos vielä jatkaisimme -keskustelua kaikessa rauhassa? Ehkä pääsisimme silloin tyydyttävämpiin -tuloksiin. Sentähden ehdottaisin, että te vähäksi aikaa keskeyttäisitte -matkanne, s.o. siirtäisitte sen hieman tuonnemmaksi, ja seuraisitte -meitä maatilallemme. Siellä kenties olisi hieman pitkäveteistä, -mutta koska olette ryhtyneet etsimään omaa itseänne, saattaisi -yksitoikkoinen elämä vain olla teille avuksi. Ja jos se panee teidät -epäröimään, ettette noin vain muitta mutkitta saata ottaa vastaan -uppo-outojen ihmisten vierasvaraisuutta, voitte joutohetkinänne, -kun ehditte itseltänne, pitää vähän huolta minun pikku veljestäni. -Vanha pappi alkaa jo käydä lapselliseksi; minulla ei ole luottamusta -hänen latinaansa ja kreikankielen taidossa hän itsekin tunnustaa -puutteellisuutensa. Cäsar on kuin kesytön varsa, vaikka pohjaltaan -hyvänluontoinen miehenalku. Teillä ei ole hänestä minkäänlaista huolta, -niin että voitte täydellisesti olla oma herranne; minä itse otan -tarkastaakseni koulun, josta en suuriakaan ymmärrä. Mitä sanotte tästä -mielijohteesta? - --- Ei, jatkoi hän hieman punastuen nähdessään nuoren miehen kiinteästi -katselevan häntä, älkää sanoko vielä mitään näin heti, älkää tänään -eikä huomenna. Minä unohdin, ettei opettaminen teitä erityisesti -miellytä, ja tietysti sitäkin vähemmän, kun ette edes tunne tulevaa -oppilastanne. Antakaa anteeksi hätiköimiseni. Mutta kun ajattelette, -että minä yksin olen vastuunalainen pojan kasvatuksesta, ymmärtänette, -kuinka hartaasti toivoisin hänen kasvavan niitten periaatteitten -mukaisesti, joita uskon teidän omaavan -- päättäen siitä vähästä, mitä -olette minulle puhunut. Kunnon isäni antoi hänelle nimeksi Cäsar; -hän oli haaveellisesti kiintynyt Napoleoniin, jonka armeijassa hän -oli palvellut. Mutta minä pelkään, ettei pojasta tule minkäänlaista -suuruutta, jos ei kukaan muu pidä hänestä huolta kuin vanha, heikko -pappi ja hänen oma nuori sisarensa. Jos tekin nyt olisitte hieman -taikauskoinen ja pitäisitte kohtaustamme erityisenä kohtalon -viittauksena, tekisitte sen hyvän työn, että seuraisitte meitä kotiin, -maatilallemme. Siellä perehtyisitte meidän elämäämme ja ennen kaikkea -kasvattiinne. Jos ette voisi häneen kiintyä, sanoisitte sen suoraan. -Ette siinä tapauksessa olisi menettänyt kuin pari viikkoa, joitten -kuluessa olisitte oppinut tuntemaan kappaleen kaunista maatamme. -Huomenaamulla varhain, kello yhdeksän, lähdemme. Jos ette vielä voi -erota Palladiostanne, voimme odottaa ylihuomiseen. - -Nuori mies ojensi hänelle äkkiä kätensä. - --- Kiitän teitä, neiti, sanoi hän; kiitän teitä sydämellisesti -tästä tarjouksesta. Kun en heti ota sitä vastaan, vaan pyydän -miettimisaikaa huomisaamuun, tapahtuu se vain senvuoksi, että saitte -sallimus-uskonne tarttumaan minuunkin. Tosin tiedän, ettei kukaan voi -välttää kohtaloaan, mutta koska meidät kaikki kuitenkin kasvatetaan -sellaisen ennakkoluulon varassa, että muka olemme tekojemme herroja, -ja että meidän niitten suhteen täytyy ottaa huomioon järjen käskyjä --- tehdäksemme tämän jälkeen kuitenkin sen, mitä emme voi tekemättä -jättää -- sallinette minun yön aikana odottaa korkeamman johdatuksen -merkkiä. Jos sanoisin mitä tahtoisin, tuntuisi se kenties huonolta -kohteliaisuudelta -- ja senvuoksi vaikenen mieluimmin. Minulle -valmistamanne täydellinen yllätys puolustanee avuttomuuttani. Ja -aatelkaas, että minun pitikin nukkua pylvässalin portaitten viereen -herätäkseni kohtalon lähetin sanomaan -- - -He kuulivat samassa huvilan sisähuoneista äänen, joka hätäisenä huusi -muuatta nimeä. -- Siinä on toinen unikeko, sanoi neiti hymyillen. -- -Tulkaa, minun täytyy esitellä teidät! Hänen ei tarvitse tietää vielä -mitään suunnitelmastamme. Mutta minähän unohdin: en vielä tiedä, kenen -saan esitellä. - --- Nimeni on Philipp Schwarz. - --- Ja minun Victoire Clemence, Hainstettenin vapaaherratar. -Kun kuulette vanhan hoitajattareni kutsuvan minua nimellä -Nesschen,[lyhennys sanasta Baronesschen; merkitsee pikkuparonitar] ei -se ole mitään muuta kuin lempinimi, jolla hän lapsesta asti on minua -kutsunut. Katsokaahan, tuolta pylväitten lomitse hän pyrkii tänne. Jos -tahdotte valloittaa hänet, niin sanokaa sopivan tilaisuuden sattuessa -muutamia kohteliaisuuksia hänen ylhäisistä liikkeistään. - -He olivat kääntyneet portaihin päin, joita myöten nyt kiireesti -nousi komea nainen silminnähtävästi kiihtyneenä, kasvot hehkuen sekä -äskeisestä unesta että tuskasta, jonka neidin näkymättömiin katoaminen -oli aiheuttanut. Hän pysähtyi hämmentyneenä huomattuaan vieraan. -Mutta neiti esitteli hänelle tohtorin muutamin leikillisin sanoin, -äänesti poislähtöä ja piti sitten aivan yksinään yllä keskustelua -portille vievää tietä kuljettaessa. Alhaalla vaunujen luona tapasivat -he portinvartijan, joka äreänä rypisti kulmakarvojaan nähdessään niin -äkkiarvaamatta jälleen aamupäiväisen vieraan. Pian hänet kuitenkin -hyvitti kelpo juomaraha, jonka tohtori pisti hänen kouraansa. Neiti -puolestaan tuntui unohtaneen, että hän jo oli palkinnut vanhusta. -Vanhus katseli silmät selällään vuoroin kultarahaansa, vuoroin -nuorta tuhlaajatarta ja kuiskasi kuskille: englannitar! -- Sitten -hän kunnioittavasti auttoi neidin vaunuihin Zephyrinen keveästi -nojautuessa vieraan käsivarteen kaikella sillä sulolla, mikä hänelle -oli mahdollista. - --- Ettekö lähde meidän mukaamme, tohtori? kysyi neiti istuessaan -jälleen yksin vaunun peräistuimella. Näettehän, että tässä on tilaa. -Me palaamme Monte Bericon kautta. Iltavalaistuksessa ovat vuoret -varmaankin erinomaisen kauniit. - -Nuori mies pyysi anteeksi, hänen täytyi vielä noutaa kirjeitä -postista ja itse kirjoittaa muutamia. Hän oli käynyt hiljaiseksi ja -sulkeutuneeksi, kun he eivät enää olleet kahden kesken. -- Kuten -tahdotte! vastasi neiti välinpitämättömästi. Toivottavasti siis -jälleennäkemiin! - -Hän nyökäytti hänelle ystävällisesti päätään, Zephyrine heilautti -vienosti tervehtien auringonvarjostintaan, ja vaunut vierivät pois. - - * * * * * - -Sillä aikaa istui eräässä Albergo di Roma hotellin korkeassa, ilmavassa -huoneessa pieni nainen sohvassa pöydän luona, jolle hän oli levittänyt -kortit ja pelasi väsymättömänä pasianssia. Aina päästyään pelin -loppuun, nousi hän, astui ikkunan luo tai verannan ovelle, kuunteli -pihasta ja kadulta tulevia ääniä ja soitti vihdoin kelloa kysyäkseen -vähintäin kahdennentoista kerran kamarineidoltaan, eikö paronitar -Victoire jo ole tullut takaisin. Saatuaan alati samanlaisen vastauksen, -vaipui hän jälleen sohvan patjoille ja sekotti huoaten kortit -uudelleen. Häntä katsellessa tuli ajatelleeksi puoleksi sammunutta -hiilosta, johon aika ajoin sattuva tuulenpuuska saa syttymään pienen -liekin, joka kuitenkin kohta jälleen hukkuu tuhkaan. - -Huolimatta harmaista hiuksista, näyttivät pienet, hennot kasvot -nuorekkailta loistavine, mustine silmineen, joitten katse oli avuttoman -ihmettelevä ja rukoileva niinkuin lapsen, jota rangaistaan hänen -itsensä oikein tietämättä minkävuoksi. Jos pelissä joku vaikea pulma -suoriutui onnellisesti, pujahti yhä vielä kauniille huulille pienoinen -hymyn hohde. Heti senjälkeen kävivät piirteet taas väsyneiksi ja -huolestuneiksi. - -Nyt ajoivat vaunut pihaan, joka erottaa rakennuksen kadusta; hän -kuunteli jatkaen peliään, ja vaikka ovi aukeni, ja tytär nopeasti astui -sisään, ei hän vieläkään laskenut kortteja käsistään. - --- Nuhtele vain minua, äiti! huudahti kaunis tyttö, viskasi hattunsa -läheiselle tuolille ja heittäytyi matolle rauhallisen pienen olennon -viereen vetäen häntä hellästi luokseen. Me olemme myöhästyneet -anteeksiantamattoman paljon, mutta me emme tietäneet, että tie oli niin -pitkä ja vuori niin jyrkkä. Mitä olet tehnyt koko tämän ajan? - --- Se on kulunut hyvin, lapsi, vastasi vanha nainen unkarinkielellä, -sillä hän puhui aina kotimaansa kieltä ollessaan kahden kesken -tyttärensä kanssa. Peli on käynyt hyvin, myöskin tämä uusi, jota olen -koettanut. Kuinkahan myöhä jo on? Missä on Zephyrine? - -Tämä astui vasta nyt huoneeseen, sillä hänen sulous- ja -arvokkuuskäsitteittensä mukaista ei ollut syöksyä ylös portaita kuten -teki hänen entinen kasvattinsa. - --- Rouva paronitar, sanoi hän, pyydän tuhannesti anteeksi, Nesschen -kyllä selittää teille -- - -Pieni rouva nousi. -- Pyytäkäämme valoa, sanoi hän, huomaan nyt vasta, -kuinka pimeätä jo on -- - -Hän katseli tuskaisesti ympärilleen huoneessa. Zephyrine kiirehti -sytyttämään suuren, vanhan kamiinin otsikolla seisovat vahakynttilät. -Neiti oli astunut verannan ovelle ja katseli milloin alhaalla pihassa -kasvavia ikivihantoja pensaita, milloin kuunsirppiä kadun toisella -puolen olevan palatsin yllä. - --- Äiti, sanoi hän äkkiä, tiedätkö, että saamme vielä yhden -matkatoverin lisää? Olen löytänyt kotiopettajan Cäsarille, nuoren -oppineen, joka jo huomenna lähtee kanssamme. Sinä tiedät, äiti, että -hänen vihdoinkin täytyy ruveta saamaan kunnollista opetusta, pater -Daniel on itsekin sitä mieltä. - --- Kotiopettajan? toisti äiti. Vai niin -- niinkö? Kotiopettajan! -Kyllähän sinä, lapsi, sinä ja pater Daniel sen ymmärrätte. - --- Onko se totta, Nesschen? huudahti vanha hoitajatar. Mutta milloin -maailmassa -- ja kuinka? -- Enhän toki voi uskoa, että -- - --- Sen ainakin voit uskoa, Zephyrine, että olen pitänyt silmäni -auki sill'aikaa kun sinun olivat ummessa. -- Hän on hyvin vakava ja -miellyttävä nuori mies, äiti kulta, luonnollisesti saksalainen, tohtori -Philipp Schwarz. - --- Tosiaanko! huudahti Zephyrine korkeimman hämmästyksen vallassa. Ja -koko matkan aikana ette te -- ja kaikki on siis jo valmiiksi puhuttua, -te olette siis nähnyt hänen todistuksensa -- ja ottanut selkoa hänen -kykeneväisyydestään sekä siveellisistä periaatteistaan -- - --- Olen, armas Zephyr, tuosta kaikesta olen ottanut riittävän selon, ja -kaikesta vastaan. Hän on tosin pyytänyt miettimisaikaa huomiseen. Mutta -en epäilekään, etteikö hän tulisi. - --- Luonnollisesti ette, kivahti hieman loukkaantunut uskottu. Kuinka -hän voisikaan vastustaa! Hän on luonnollisesti korviaan myöten -rakastunut Nesscheniin -- ei sitä suotta olla kahden kesken pelkkien -epäjumalien -- - --- Rakas Zephyrine, sanoi kaunis neiti sangen päättävällä äänellä, sinä -tosin olet nuoruudenystäväni ja sinulla on omat vapautesi. Kuitenkin -pyydän sinua tässä tapauksessa pitämään ajatuksesi yksinomaan ominasi. -Jos uusi tuttavamme saisi kuulla pienimmänkin tuollaisen pistopuheen, -saattaisi hän ilman muuta lähteä pois. Sillä vaikka hän ei ole rikas -mies -- tai kenties juuri senvuoksi -- on hän sangen arkatuntoinen -kunniakäsitteiden suhteen. Myöskin pyydän, ettet unohtaisi, äiti, -ettei hän vielä ole sitoutunut mihinkään muuhun kuin seuraamaan meitä -Hainstetteniin ollakseen siellä vieraanamme jonkun aikaa. Hän ei tahdo -ottaa huostaansa Cäsarin kasvatusta ennenkuin on oppinut tuntemaan -hänet. Hänen läsnäollessaan ei siis saa mainita "kotiopettaja"-sanaa. -Tahdotko luvata sen, rakas pikku äiti? - --- Lupaan, mitä tahdot, minkä parhaaksi näet. Katsohan, siitä asti kuin -jäin yksin -- tuon kauhean onnettomuuden jälkeen, kun isäsi -- -- - -Hän alkoi hiljaa itkeä. Tytär sulki hänet syliinsä, suuteli häntä -tyynnytellen, antoi hänelle kaikenkaltaisia hyväilynimiä ja sai hänet -vihdoin siinä määrin rauhoittumaan, että hänen kyyneleensä lakkasivat -vuotamasta ja hän kysyi, eikö jo voitaisi ruveta juomaan teetä. Sitten -saatettiin hänet pöytään, jolle Zephyrine sillä välin oli kamarineidon -ja ravintolan tarjoilijan avulla kattanut illallisen. Victoire oli -hilpeällä mielellä ja kertoi äidilleen -- niinkuin haastellaan lapselle -tarulinnoista ja taikapuutarhoista -- kaikesta, mitä he tänä iltana -olivat kaupungissa ja sen ympäristöillä nähneet. Äidin vanhoista, -hentopiirteisistä kasvoista ei kuitenkaan voinut päättää, oliko hän -tajunnut kaiken. Zephyrine istui äänetönnä. - -Hetkistä myöhemmin, kun äiti oli saatettu vuoteeseensa, johon hän -nukkui niin pian kuin joku mitä raskaimman päivätyön suorittanut, -astui tytär hiljaa ulos parvekkeelle, joka kolmelta puolelta reunusti -pihamuuria, ja kulki aina kadun kohdalle saakka, josta matalan -suojuksen ylitse voi nähdä alas. Hän asettui istumaan nurkkauksessa -olevan granaattipuun puiselle jalustalle ja rupesi katselemaan -ohitse meneviä yökulkijoita, jotka täällä Corsolla nauttivat illan -viileydestä, poltellen ja lörpötellen. Hänen mielialansa oli niin -kummallisen valoisa ja iloinen, hän ei sellaista ollut kokenut -vuosikausiin. Hivelevän pehmeä ilma, pehmeät vieraat äänet, pimeä -yksinäisyys hänen kätköpaikassaan, josta hän tarkasteli elämää, -joka häntä ei vähääkään liikuttanut ja joka ei saanut asettaa hänen -kannettavakseen huolia ja velvollisuuksia, -- tämä kaikki synnytti -hänessä vapauden ja irtautumisen tunteen, joka saattoi sydämen -voimakkaasti sykähtelemään. Ja Rotondasalissa vietetyn hetken muisto, -jokainen siellä lausuttu sana elivät pohjimmaisina hänen sielussaan -ja kohottivat hänen riemuntunnelmaansa, hänen ylpeätä tahtoansa ja -voimaansa hallita vaihtelurikasta elämää ja taistellen saavuttaa -kaivattu onni. Hän kuuli alhaalla muutamain nuorekkaitten äänten -hyräilevän siihen aikaan suosittua kansanlaulua ja yhtyi lauluun. -Kun naurunheläys kadulta ehti hänen luokseen, huomasi hän äkkiä itse -nauravansa mukana. Mutta sitten hän äkkiä vaikeni ja tuli vakavaksi. -Hän näki kadun toisella puolella olennon, jonka hän huolimatta lyhdyn -himmeästä valosta heti tunsi. Nuori muukalainen kulki iloisessa -joukossa alla päin, hattu syvään otsalle painettuna. Hän pysähtyi -vastapäätä hotellin porttia; hän katseli ylöspäin, ja tyttö luuli -tuntevansa, että hänen katseensa harhaili granaattipuun ympärillä, -jonka tummassa varjossa hän liikkumattomana istui. Hän pidätti -hengitystään ja sulki vaistomaisesti silmänsä. Hänen katsahdettuaan -jälleen alas oli tähystelijä kadonnut. Hän jäi vielä vähäksi aikaa -paikoilleen, kunnes uskalsi avonaisen parvekkeen poikki hiipiä -huoneeseensa. - - * * * * * - -Hän oli tuskin noussut ylös seuraavana aamuna, kun kamarineito toi -hänelle kirjelipun, jonka erään toisen hotellin palvelija oli hänelle -jättänyt. Se sisälsi ainoastaan kysymyksen, pysyikö neiti vielä eilen -tekemässään ehdotuksessa. Hän ei pienimmälläkään tavalla soimaisi -neitiä, jos tämä olisi alkanut epäröidä, tokko hänellä olisikaan niitä -ominaisuuksia, joita tämän täytyi veljensä kasvattajalta vaatia. Sen, -jolla oman sivistyksensä kanssa vielä oli niin paljon tehtävää, oli -tuskin ryhtyminen opettamaan toisia. Jos hän kuitenkin saisi koettaa, -ottaisi hän vapauden tulla heidän luokseen kysymään, milloin lähtö -tapahtuu ja pyytämään neitiä esittämään hänet äidilleen. - -Neiti riensi kirjoittamaan käyntikortille vain seuraavat sanat: "Ei ole -tapani yön aikana muuttaa päätöksiäni. Olette tervetullut. Victoire." - -Puolen tunnin kuluttua saapui tohtori itse eilisessä harmaassa -matkapuvussaan ja huopahatussaan; hänen jälessään kannettiin -vaatimattoman kokoista matkalaukkua. Hän astui näköjään varmana -jalosukuisen neidin luo, ja kumarsi kunnioittavasti äidille, joka -katseli häntä hämmästyneenä ja, vasta tyttären kuiskattua jotakin -hänen korvaansa, nyökäytti nuorelle miehelle päätään ystävällisesti -kuin vanhalle tuttavalle. Zephyrine kumarsi hänelle virallisesti ja -taiteen sääntöjen mukaisesti, välittämättä hänestä sen enempää, mutta -kaunis "Nesschen" ojensi tohtorille ystävällisesti kätensä ja kiitti -häntä sanansa pitämisestä. Sitten hän vei äidin, joka tuskaisena ympäri -huonetta katsellen kyseli tuhansista pikkuesineistä, olivatko ne -unohtuneet, hitaasti ja varovasti rappuja alas, joitten luona vaunut -odottivat, ja nosti hänet niihin. Ne olivat tuollaiset vanhanaikaiset -matkavaunut, joita nykypolvi enää näkee vain vanhoissa kuvissa, ja -jotka ovat niin leveät ja syvät, että niihin helposti mahtuu kuusi -ihmistä; vaunujen takaosassa tavaroille varatun syvennyksen päällä, -on palvelijoita varten kaksi-istuiminen katettu suojus, joka yksinään -on yhtä iso kuin meidän päiviemme ajopelit. Neljä postihevosta, -jotka jo vähän aikaa olivat kärsimättömästi kaapineet jaloillaan -pihan kivitystä, veti suunnatonta rakennusta. Kun naiset olivat -sijottautuneet vaunuihin, jäi Zephyrinen rinnalle vielä riittävästi -tilaa hintelälle saksalaiselle oppineelle. - -Victoire tukahutti hymyilyn nähdessään "nuoruudenystävättärensä" -juhlallisen kasvojen ilmeen, kun tämä kietoi vaipan ympärilleen -ja painautui mahdollisimman syvälle nurkkaansa välttääkseen uuden -matkakumppanin pienintäkin kosketusta. -- Näettehän, tohtori, sanoi -hän, ettette ollenkaan häiritse meitä. Olkaa siis hyvässä turvassa. Ei -teidän myöskään tarvitse pelätä, että keskustelumme teitä väsyttäisi. -Olemme näin matkoilla ottaneet harjoitellaksemme vaikenemisen taitoa, -ja jokainen on omissa ajatuksissaan. Jos me kaikesta huolimatta -ajan pitkään alamme ikävystyttää, emme ota pahaksemme, vaikka te, -voidaksenne paremmin nauttia seudusta, pakenisitte postimiehen luo -kuskilaudalle, tai takaistuimelle kamarineitomme seuraan; se olisi -hänelle suuri kunnia. - -Tohtori astui hymyillen vaunuihin ja vakuutti joka kohdassa -alistuvansa tämän vaunulinnoituksen järjestyssääntöihin. Äiti istui -häntä vastapäätä niinkuin tytärkin kiireestä kantapäähän verhottuna -mustaan silkkiseen matkaviittaan, jonka päähine somasti ympäröi hänen -kalpeita kasvojaan. Hänen kauniit, mustat silmänsä olivat matkan -kuluessa alati suunnatut kaukaisuuteen, eikä hän välittänyt vähääkään -uudesta tuttavasta. Neitikin soi vain harvoin hänelle sanasen, jos hän -matkakirjasta, jota ahkerasti tutki, sattui löytämään heidän juuri -sivuuttamansa vuoren tahi paikan nimen. Aurinko paahtoi himmeästi -sciroccopilven läpi, joka kevyen, harmaan harson tavoin leijaili -kauniin seudun yllä. Hevosten virkusti juostessa, oli korkean, -varjoisen katoksen alla miellyttävä matkustaa, ja yksinpä Zephyrinekin -tunsi itsensä ajan pitkään kykenemättömäksi pysyttämään välimatkaa -itsensä ja naapurinsa kesken. Ja kun tohtori Zephyrinen ja neidin -välillä sattuneessa pienessä erimielisyydessä asettui edellisen -puolelle, alkoi hän äkkiä tuntua niin rakastettavalta, että Zephyrine -tarjosi hänelle kölninvesipullonsa ja kehoitti häntä kostuttamaan -nenäliinansa; se olisi ainoa tehoisa virkistyskeino helteessä. - -Nyt sai tohtori myöskin kuulla, että naiset olivat lähteneet matkalle -käydäkseen Milanossa tervehtimässä vanhan paronittaren sisarta. Hän oli -naimisissa italialaista sukuperää olevan kreivin kanssa, joka kuitenkin -palveli itävaltalaisessa armeijassa. Äiti oli suuresti kaivannut -sisartaan, mutta ei viihtynyt hänen luonaan kuin kahdeksan päivää. -- -Hainstettenissä on sinun kuitenkin kaikkein paras olla, pikku äiti, -sanoi tytär, katsahtaen tohtoriin. Pian saat jälleen istua rakkaalla -parvekkeellasi ja katsella Cäsarin puuhailua puutarhassa. - -Oli somaa huomata, kuinka väsymättömästi tytär piti huolta äidistä -koettaen häntä alituisesti ilahuttaa ja asettaa hänen olonsa mukavaksi. -Hän ei tuntunut vielä oikein mukautuneen siihen ajatukseen, että -rakastetun olennon henki enää eli vain jonkinlaista uni-elämää, -jaksamatta enää milloinkaan herätä todellisuuden tajuun. Tämä lapsen -tunne, suru ja huoli olennosta, jonka hän jo tavallaan oli kadottanut, -näytti siihen määrään täyttäneen tytön mielen, ettei siihen jäänyt -minkäänlaista sijaa lämpimämmälle osanotolle muita ihmisiä kohtaan. -Useasti, kun hän pitkästä matkasta väsyneenä sulki tomusta ja -auringosta vaivaantuneet silmänsä, syventyi Philipp noitten nuorten -kasvojen arvoitukseen; niissä ei ollut piirrettäkään äidin kasvoista ja -kuitenkin ne hänen väsyneenä nojautuessaan vaunun seinustaan kävivät -ihmeellisellä tavalla melkein pelottavassa määrässä samankaltaisiksi -kuin tuo sammunut kuva. Silloin oli hän entistään viehättävämpi. Mutta -hänen avattuaan valppaat silmänsä, jotka niin välinpitämättömästi -saattoivat katsella kaikkia ihmisiä, tunsi nuori mies vastustushalun -heräävän rinnassaan. Mutta unessa kielivät tytön kasvot, ettei hän -ollut onnellinen, että hänenkin povessaan, yhtä hyvin kuin muitten -hänen sukupuoleensa kuuluvien, sykki avuton, janoava sydän, mutta että -hän vain oli liian ylpeä tunnustamaan sitä muille. - -Välistä, nuoren miehen katsellessa metsiä ja vuoria, tai lukiessa -Homerostaan, jota hän aina matkoilla kuletti mukanaan, tunsi hän, -kuinka tytön silmät vuorostaan kauan ja kiinteästi tarkastelivat hänen -kasvojaan. Jos hän silloin äkkiä katsahti ylös, ei tyttö millään -tavalla koettanut salata katselleensa häntä. Kuitenkin kesti hän niin -levollisesti nuoren miehen katseen, että tämä käsitti ei merkitsevänsä -tytölle sen enempää kuin hänen tielleen sattuneet esineetkään, joihin -kenties maksoi vaivaa tutustua. Pari kertaa oli tohtori yrittänyt -kehittää edelleen heidän salissa alottamaansa keskustelua. Mutta se -ei koskaan onnistunut. Iltaisin heidän saavuttuaan majataloon, vältti -tyttö heidän joutumistaan kahden kesken, ja kuitenkin näki nuori mies -selvästi, ettei tämän hänen arkuutensa pohjana ollut minkäänlaista -tarkoitusperää yhä enemmän häntä kiehtoa. Tyttö ei häntä tarvinnut, -hän vain suvaitsi olla häneen mieltynyt kuten niin paljoon muuhunkin -ympärillään, mistä hänellä saattoi olla hyötyä. - -Hän käsitti tuon, ja hänen mielensä kävi yhä raskaammaksi mitä -pitemmälle aika kului. Sillä hänelle kävi yhä selvemmäksi, että -hän tarvitsi tyttöä, että hän ei enää tullut toimeen ilman hänen -läheisyyttään, vaikka hänen täytyikin tuo läheisyys salaisin tuskin -ostaa. - -Ja vihdoin oli hän iloinen, kun he lähestyivät päämäärää. Matka, jonka -tähän aikaan helposti kulkee kahdessa päivässä, oli kestänyt kymmenen -vuorokautta. Hän oli useasti koettanut katkaista kahleensa, jotka -suljetuissa vaunuissa, neljän kesken, niin tiukasti olivat kietoutuneet -hänen sydämensä ympärille. Mutta painostus ei tahtonut hälvetä hänen -sielustaan postimiehen vieressäkään, hänen vapaalla, ilmavalla -istuimellaan. Hän kirosi sitä hetkeä, jolloin hän vapaaehtoisesti oli -syössyt itsensä tähän vankeuteen. Ne vähäiset kokemukset, joita hänen -sydämensä tähän saakka oli saavuttanut hänen nopeasti unohtuneitten -lemmentarinainsa aikoina, olivat kuitenkin olleet riittäviä häntä -ajoissa varoittamaan, joka kerta kun hän senjälkeen oli ollut -tuhlaamaisillaan enemmän sydänvertaan kuin asia ansaitsi. Ja nyt niin -kiihkeästi kasvava intohimo tuota viileätä, ylpeätä, jalosukuista ja -korkealle hänen ylitseen tähtäävää nuorta kaunotarta kohtaan, jonka -mielestä hän oli kyllin hyvä täyttämään vanhan papin sijan pienen pojan -opetuksessa, -- ja hänen tulevaisuutensa verhottu kuva, -- Italia, -jonka kynnyksellä hän oli palannut -- hän sanoi itselleen vasten -kasvoja, että hän oli liian mieletön kaksikymmentäkuusivuotiaaksi -filosofiksi, että hänen menettelynsä läheni mielisairauden rajoja -- -silloin vain välinpitämättömästi viskattu sananenkin vaunuista noilta -salaperäisiltä huulilta, ja pehmeät kädet tuntuivat äkkiä pyyhkineen -pois kaiken hänen uhmansa ja hänen sielunsa vapauden vaatimuksen, -ja hän jaksoi tuskin odottaa, kunnes ehti kuski-istuimelta takaisin -vaunuihin saadakseen jälleen nähdä mustan päähineen ympäröimät nuoret -kasvot. - -Viimeisen yön he olivat viettäneet Grazissa. He olivat saapuneet sinne -niin aikaisin, että Victoire oli rauhallisena saattanut jättää äitinsä -vieraskotiin pasianssipelinsä ääreen ja lähteä Philippin ja Zephyrinen -kanssa, joka melkein haaveellisella tavalla näytti olevan kiintynyt -tohtoriin, katselemaan ihanaa kaupunkia. Hän itsekin oli harvinaisen -iloisella mielellä. Zephyrine laski leikkiä neidistään vakuuttaen hänen -silmäinsä loistavan siitä ilosta, että hän jo huomenna näkisi jälleen -vanhan ihailijansa pater Danielin. Mutta kun he seuraavana päivänä -kaksi tuntia kestäneen matkan jälkeen lähestyivät sitä laaksoa, jossa -Hainstettenin linna sijaitsi, sumensi hänen tavallisesti niin tyyntä -otsaansa syvä surumielisyys, jota hän ensi kerran ei jaksanut peittää. -Philipp ei saattanut pidättäytyä kysymästä, herättikö kotiintulo -tuskallisia muistoja. -- Ei, vastasi hän, ainoastaan ahdistusta, että -entinen iloton elämä on alotettava juuri siitä, mihin sen neljä viikkoa -sitten jätin. Tai luuletteko tosiaankin, että elävä ihminen saattaa -tyydyttää onnenjanoaan yksinomaan täytetyillä velvollisuuksilla? Se on -samaa kuin syöttää nälkäiselle puunkuorta. Se täyttää tyhjyyden, vaan -ei syövy vereen. Mutta miksi puhua tässä? - -Nuorella miehellä oli sana valmiina, mutta toisten läsnäolo sai hänet -vaikenemaan. Hän näki tytön nopeasti kääntyvän äidin puoleen, asettavan -kuntoon hänen päähineensä, jonka hän oli työntänyt pois, ja kasvot -jälleen iloisina kertovan hänelle, että he kohta olisivat kotona. Joko -näet Cäsarin? kysyi pieni rouva, ja hänen kuihtuneille kasvoilleen -kohosi kevyt punerrus. -- En, äiti. Kuten tiedät, en ole ilmoittanut -sanaakaan tulostamme. Tahdoin yllättää heidät kaikki nähdäkseni -kerrankin, kuinka he käyttäytyvät itsekseen jätettyinä. - -Senjälkeen hän antoi postimiehelle käskyn pysähtyä. -- Teidän täytyy -asettua kuski-istuimelle, tohtori, sanoi hän hymyillen. Me olemme -turhamaisia vanhasta pesästämme ja sieltä se näyttää kauneimmalta. - -Hän totteli heti, ja he ajoivat nyt täyttä ravia tasaista tietä -myöten linnaa kohti, joka komeana kohosi laakso-aukeaman takana -korkeahkolla kukkulalla tiheän lehtimetsän keskellä. Ylimmät ikkunat -kimaltelivat keskipäivän auringossa, harmaan liuskakaton takana aukeni -läpinäkymättömän tiheitä metsiä, jotka ulottuivat läheisen vuoren -puoliväliin, niin että paljaat vuorenhuiput kohosivat kuin harmaa -hiekkaharju tummanvihreästä merestä. Pitkulaisen laakson uloimmassa -pohjukassa näkyi harvaanasuttu talonpoikaiskylä, jonka keskeltä hohti -pienen kirkon punainen tiilikatto. - -Kohta kääntyivät he ikivanhaan käytävään, joka oli puu-istutuksin -reunustettu melkein linnaan asti. Ilma oli viileätä ja puhdasta, -molemmin puolin aukeavilla valoisilla niityillä surisi lukemattomia -mehiläisparvia ja oksien lomissa kaarteli pesäänsä rakentavia lintuja. -Yhtäkkiä kuului koiran haukuntaa. -- Se on Hektor! huudahti Zephyrine. -Se ensimäisenä toivottaa meidät tervetulleiksi. -- Philipp näki -kaukaa suuren, keltaisen, tanskalaisen doggin aivankuin hurjistuneena -syöksyvän vaunuja kohti; saavutettuaan vaunut, koetti se ilosta ulvoen -syöksyä sisään, niin että neidin täytyi antaa pysäyttämiskäsky, ettei -koira olisi musertunut pyöriin. Samassa oli se hurjalla hyppäyksellä -vaunuissa, Zephyrine huudahti, äiti siirtyi vain hieman syrjemmälle, ja -koira asettui Victoiren hyväilemänä arvokkaasti sille paikalle, jonka -Philipp oli jättänyt, kunnes jälleen lähempänä linnaa syöksähti ulos. - -He olivat saapuneet rakennuksen pihapuolelle, josta vei portaat koko -sivuseinää kiertävälle parvekkeelle. Sen kiviaitauksella seisoi -ruukuissa korkeita, pyöreäksi leikatuita oranssipuita, oleandereita -ja pieniä sypressejä. Sen takana sijaitsi korkea puutarhasali, jonka -ovet ja akkunat olivat auki niin että tuulenhenki pääsi kevyesti -liikuttamaan punasilkkisiä ikkunaverhoja, jotka niinkuin löysät -purjeet ja liput liehuivat tulijoille. Täältä näki ranskalaiskuosiseen -puutarhaan, joka tällä hetkellä suihkukaivoineen, taxuspensaineen, -kivisine maljakkoineen ja pikku kuvanveistoksineen äänetönnä -lepäsi kevätauringossa. Muutenkin näytti koko talo nukkuvan kuin -ruusuprinsessan linna. Pian kuitenkin näkyi elämää. Mataloista -sivurakennuksista, jotka olivat kätkössä pensasaitojen takana, riensi -muutamia palveluskuntaan kuuluvia henkilöitä; vanha taloudenhoitajatar, -joka ei heti ollut löytänyt päähinettään, nousi kasvot hehkuvan -punaisina portaita ylös, pehtori, puutarhuri, vieläpä kokkikin -valkeassa myssyssään ilmestyivät parvekkeelle, jossa vanha rouva heti -oli istuutunut matalahkoon nojatuoliin ja kerta kaikkiaan selitti, -ettei hän enää milloinkaan lähde täältä pois. Hän ei enää näyttänyt -ajattelevan pientä poikaansakaan mielihyvän vuoksi, jota hän tunsi -päästyään vihdoin jälleen tutulle paikalleen kauan kaivattuun rauhaan. - -Neiti oli heti lähettänyt noutamaan pikku veljeään, joka tähän aikaan -tavallisesti oli pappilassa harjoittelemassa soittoläksyään. Muutaman -minuutin kuluttua syöksyi poika parvekkeelle paljain päin, vaaleat -hiukset hujan hajan punaposkisten kasvojen ympärillä, joista loistivat -sisaren ruskeat silmät. Hän heittäytyi vallattomasti äidin kaulaan, -juoksi sitten sisaren luo, jonka veti mukanaan hurjaan riemutanssiin, -ja otti vihdoin Zephyrinen kunnianarvoisen pään niin varomattomasti -käsiensä väliin suudellen häntä molemmille poskille, että kiivaasti -toruva arvon neiti vain vaivoin saattoi puolustautua. Vasta silloin -huomasi poika vieraan, ja hänen kirkas otsansa sumeni. Hän oli -nyt silmiinpistävästi sisarensa näköinen, joka hymyillen tarttui -hänen käteensä ja esitti hänelle tohtorin. -- Emme me aina ole näin -vallattomia, selitti sisar, ja kun vain tahdomme, on meillä sangen -älykäs pää sekä lahjoja kaikenkaltaisiin taiteisiin ja tieteisiin. -Kuinka pitkälle olet päässyt Haydn'in sonaatissa? Mutta senhän voin -kysyä herra pastorilta itseltään. - -Tämä tuli hiljaisesti, horjuvin polvin samaa tietä, jonka poika oli -syöksynyt tuulispäänä, vanha, hintelä ukko lempein apostolinkasvoin, -jotka, hänen nähtyään tulijat, kirkastuivat sanan varsinaisessa -merkityksessä. -- Voitteko uskoa, kuiskasi neiti tohtorille, että -tuo kunnianarvoisa Jumalan palvelija lapsenhymyineen on jesuiittain -kasvattama, jotka tavallisesti osuvat oikeaan valitessaan omiaan? -Nähtävästi he kuitenkin huomasivat, ettei nuori pater Daniel tuottaisi -heille milloinkaan erikoista kunniaa, ja olivat iloisia saadessaan -hänet eroamaan veljeskunnastaan. Isäni oppi hänet tuntemaan matkoillaan -ja, saatuaan tietää hänen surkean tilansa, toimitti hänet papiksi -kirkkoomme. Täällä oli ennen linnankappeli, ja kappalainen asui sen -vieressä pienessä talossa. Olemme sen säilyttäneet senkin jälkeen, kun -kylän asukkaille kaukana laaksossa rakennutimme oman kirkon. Ja niin on -Cäsarin ensimäinen opettaja ollut näin lähellä. Mutta hyvä vanhus on jo -jättänyt kahdeksankymmenennen ikävuotensa, näettehän, kuinka työlästä -hänen on liikkua. - -Nämä sanat sanottuaan riensi hän alas portaita, tervehti pappia, -ja talutti hänet varovasti ylös äidin luo, jonka kättä vanha mies -kunnioittavasti suuteli. Victoire oli sillävälin kääntynyt pehtorin -puoleen ja kaikille muillekin oli hänellä ystävällinen sana. Philipp -näki, kuinka kaikkien silmät luottamusta ja syvää alamaisuutta -kuvastaen katselivat tuota nuorta olentoa; hän oli kuin ruhtinatar, -joka väliaikaisen hallituksen jälkeen jälleen on palannut maahansa ja -ottaa hallitusohjat takaisin pehmeisiin, mutta lujiin käsiinsä. - -Vanha taloudenhoitajatar, jolle neiti oli sanonut sanasen, lähestyi -nyt tohtoria ja kysyi, suvaitsiko hän lähteä huoneeseensa. -- Se on -vain väliaikainen maja, huudahti neiti hänelle. Jos sen asema ei -teitä miellytä, saatte itse valita, missä mieluinten tahdotte asua. -Näettehän, että meillä täällä vanhassa talossa on kyllin tilaa. - -Kuin unessa seurasi hän opastajaansa puutarhasalin kautta suureen -rappukäytävään, joka aukeni rakennuksen etupuolella. Korkeitten, -kapeitten ikkunoitten kautta virtaili tulvimalla sisään valoa, niin -että hänen silmiään melkein huikaisi ja hän astui puoliksi suletuin -silmin leveitä portaita toiseen kerrokseen. Sinne päästyään pysähtyi -hän hetkiseksi käsipuuhun nojautuen ja katseli allensa syvyyteen. -Vanha linna oli, kuten hän selvästi tunsi, Ludvig neljännentoista -maailmanherruuden ja versailleslaisen makusuunnan aikana rakennettu -ylellisellä loistolla, joka ainoastaan muutamissa kohdin näytti -jonkun verran kalvenneen. Yksinpä kullatuita kipsikoristeitakin -näytti vain kevyt pölykerros peittävän. Hänet valtasi omituinen pelon -ja alakuloisuuden tunne. Tätä kaikkea oli neiti lapsuudestaan asti -tottunut näkemään, ja niin kauas kuin hänen katseensa ulottui tämän -taikalinnan akkunoista, totteli kaikki hänen pienintäkin vihjaustaan. -Samassa muistui nuoren miehen mieleen se ahdas rappukäytävä, joka oli -johtanut hänen vanhempiensa asuntoon. Ja nyt oli hän täällä tuon ylpeän -valtijattaren alamaisena tuntien kuitenkin itsensä kykenemättömäksi -sietämään naisen käskynalaisuutta. Jos ei hän olisi hävennyt -pelkuruuttaan, olisi hän mieluinten jättänyt opastajansa siihen, -rientääkseen portaita alas ja paetakseen takaisin vapauteen loistavasta -vankilastaan. - -Mutta kunnon taloudenhoitajatar, joka oli siksi hyvin koulutettu, että -kohteli talon vieraita kaikella mahdollisella kunnioituksella siinäkin -tapauksessa, etteivät nämä tehneet ylhäissukuisen vaikutusta, oli jo -avannut yhden niistä monista ovista, jotka veivät valoisaan käytävään, -ja pyytäen anteeksi, ettei kaikki ollut asianmukaisessa kunnossa, kun -herrasväkeä ei vielä oltu odotettu takaisin, vetänyt ylös akkunoitten -eteen pudotetut verhot ja laskenut sisään raikasta vuoristo-ilmaa. -Tohtori saisi täällä nauttia aamu-auringosta; huone oli tosin -korkealla, mutta sitä hiljaisempi, koska koko yläkerrassa ei nykyään -asunut kuin pehtori vastakkaisessa sivustassa. - -Philipp oli astunut akkunan luo ja jäi yllättyneenä katselemaan eteensä -aukeavaa ihmeen ihanaa kuvaa, puutarhaa ääressä, puiston ikivanhojen -puitten latvoja sen takana ja vuoria, jotka rajoittivat taivaanrantaa. -Alhaalta parvekkeelta helähti tänne hänen luokseen Victoiren ääni, -joka hieman kuurolle papille kertoi Milanon kuulumisia, ja pojan -nauru, kun Zephyrine parhaansa mukaan oli kertonut hänelle pari -hullunkurista matkaseikkailua. Ja kun hän ulkona metsän yläpuolella -näki suuren petolinnun kaartelevan ja kohoavan yhä korkeammalle -siniseen, sädehtivään eetteriin, tuntui hänestä äkkiä kuin hänkin olisi -saanut näkymättömät siivet, jotka kantoivat hänet kauaksi inhimillisten -surujen yläpuolelle, elämän korkeuksiin, joista hän tähän saakka tuskin -oli uskaltanut uneksiakaan. - - * * * * * - -Niin hän jäi, ja nukuttuaan ensimäisen yön tämän katon alla, tuntui se -hänestä itsestään ja kaikista muistakin talossa niin luonnolliselta ja -välttämättömältä, että siitä ei sen enempää puhuttukaan. Voitettuaan -ensin hämmennyksensä, oli hän kaiken hänelle oudon loiston keskellä -alkanut käyttäytyä kevyesti, vapaasti ja huolettomasti ikäänkuin hän -koko elämänsä iän olisi syönyt hopealautasilta ja juonut jaloja viinejä -hiotuista kristallilaseista. Sillä perimmältä pohjaltaan askaroitsi -hän liian paljon sisäisten asioittensa kanssa kiinnittääkseen suuressa -määrin huomiotaan ulkonaisiin seikkoihin mikäli ne eivät kosketelleet -hänen suurta elämänkysymystään. - -Hän oli pyytänyt, ettei Victoire kertoisi pikku veljelleen, mitä uusi -asujain tälle tulisi merkitsemään. Poika mitteli alussa tuntematonta -aroin, melkein uhmailevin katsein. Hän oli tottunut siihen, että häntä -kohdeltiin hyväillen, puolittain hemmoteltiin kuin lasta, puolittain -pidettiin arvossa kuin tulevaa linnanherraa ainakin. Hän ällistyi, -kun tohtori ei välittänyt hänestä vähääkään, ainoastaan puhuessaan -toisille, suuntasi jonkun kerran katseensa häneenkin. Sekin häntä -suututti, että tohtori heti kutsui häntä sinuksi. Mutta illalla -heidän istuessaan teepöydässä, kun Victoire oli johtanut keskustelun -viime aikojen valtiollisiin selkkauksiin ja Philipp yksinkertaisella -tavallaan kertoili kokemiaan, kuunteli poika kiihkeän jännityksen -vallassa. Seuraavana aamuna aikaisin koputti hän varovasti vieraan -ovelle. Hän astui sisään hehkuvin poskin, katseli hämillään ja -heräävällä luottamuksella ympärilleen huoneessa ja sanoi sisarensa -lähettäneen hänet kysymään, kuinka tohtori oli nukkunut. Hän ei -tunnustanut itse pyytäneensä lupaa mennäkseen tohtorin luokse. Sitten -hän otti käteensä pöydällä makaavan pienen kreikkalaisen Homeroksen -ja nähdessään oudot kirjainmerkit kysyi, mitä kieltä se oli. Philipp -selitti sen hänelle ja alkoi kertoa Troijan sodasta, jonka loppuun hän -ei luonnollisesti päässyt sinä päivänä, ei edes heidän iltapäivällä -tekemällään kävelymatkallakaan. Siitä asti oli poika kaikkineen hänen -vallassaan. Latinantunnitkin, joita yhä edelleen kaikessa rauhassa -jatkettiin isä Danielin luona, alkoivat häntä enemmän miellyttää, -senjälkeen kun uusi ystävä monella eri tavalla koetti hänelle selittää -kuivia kieliopillisia sääntöjä ja opetti hänen noita kuolleita -apukeinoja käytännössä tarvitsemaan ja harjoittamaan. Kaikki talossa -huomasivat sen vaikutusvallan, minkä hän oli saanut omapäiseen poikaan, -mutta kukaan ei sitä ihmetellyt, koska hänen olentonsa heti ensi -hetkestä alkaen oli jokaisessa herättänyt ehdottoman luottamuksen -tunteen. Ainoastaan kerran, kun opettajan yksi ainoa sana oli kyennyt -hillitsemään pojassa valloille päässeen rajupäisyyden puuskan, sanoi -neiti hänelle hiljaa hymyillen: -- Te panettelitte pahasti itseänne -kertoessanne, ettei teistä ole kasvattajaksi. Tiedättekö, että te -autatte minua myöskin kunnon Zephyrinen kasvattamisessa. Hän ei -enää siinä määrin kuin ennen ikävysty vakavasti puheltaessa. Ja -villivarsamme olette täydellisesti kesyttänyt. Teidän täytyy joskus -uskoa minulle, minkälaisia taikakeinoja käyttämällä sen niin pian -saitte aikaan. - -Hän oli jo vastaamaisillaan, ettei hänen tarvitse sitä tietää, koska -hän näki hänen itsensä päivä päivältä niin paljon suuremmassa määrässä -osaavan lumota ympäristönsä ihmisiä. Mutta hän jätti sen tekemättä, -sillä hän oli kerta kaikkiaan päättänyt, ettei milloinkaan latelisi -neidille hienostelevia kohteliaisuuksia. - --- Poika on voittanut sydämeni, sanoi hän. -- Tehän tiedätte, neiti, -etteivät ainoastaan suuret ajatukset lähde sydämestä, vaan myöskin -hyvät, ja jos jokin tulee meille sydämenasiaksi, käy se myös helpoksi. - --- Entä omat harrastuksenne? Teidän velvollisuutenne löytää itsenne? -- -Nuori mies katseli hiljaisena eteensä. -- Minun täytyy tunnustaa, että -mitä enemmän seuraan tuon nuoren taimen kehittymistä ja kasvamista, -sitä vähemmän huomaan itsessäni mielenkiinnon arvoista. Ken tietää, -vaikka olisikin ollut _teidän_ tehtävänne osoittaa, mihin oikeastaan -olen määrätty. - -Tyttö ei vastannut mitään tähän kaksimieliseen lauseeseen, ja sitäkin -nuori mies hänessä ihaili. Hän ei ollut koskaan ennen tavannut -naisellista olentoa, joka niin varmasti olisi osannut hallita itseään -menettämättä silti viehätysvoimaansa ja lapsellisen viattomuuden -piirrettään. Hän näki päivä päivältä kasvavalla ihmetyksellä, mikä -huolten ja velvollisuuksien taakka lepäsi noilla hennoilla harteilla -ja kuinka leikkien ne näyttivät sen kantavan. Sillä yksinpä laajan -maatilan pehtorikin neuvotteli neidin kanssa, ennenkuin ryhtyi -minkäänlaisiin suurempiin ja laajakantoisempiin toimenpiteisiin. -Suunnattomat metsät, jotka antoivat työtä useille sahoille, laajat -laidunmaat, suuri alppikarjatalous, patronaattivelvollisuudet, kylässä --- kaikki tuo tuntui menestyvän vain, kun nuoren valtijattaren kirkas -silmä sitä seurasi. Monena aamuna, kun Philipp oli kaivannut häntä -aamiaispöydässä, näki hän hänen palaavan pienen vanhan juoksijansa -selässä pehtorin seurassa pitkältä ratsastusmatkalta, jolle hän jo -ennen päivän nousua oli lähtenyt käydäkseen omin silmin katsomassa -maatilansa etäällä sijaitsevia alueita. Hän käytti silloin itse -sommittelemaansa yksinkertaista pukua, koska naisten keimailevat -ratsastuspuvut eivät häntä miellyttäneet. Milloinkaan ei hän nuoresta -miehestä ollut viehättävämpi kuin kasvot kalpeina -- jokainen -ponnistus teki hänet kalpeaksi -- istuessaan höyryävän eläimen selässä -ja kävelyttäessään sitä vielä hetkisen käytävässä, kunnes kevyesti -nojautuen uskollisen palvelijan käsivarteen, hypähti alas. - -Ja kuitenkin olivat nämä ainoat hetket, jolloin nuori mies jälleen -muisti heidän välillään vallitsevan yhteiskunnallisen juovan. Hän -tunsi häpeää, että oli laiminlyönyt kaikenkaltaiset ritarilliset -harrastukset. Selittäen tahtovansa olla Cäsarin seurassa, joka -jo taitavasti ohjasi tulista poniaan, pyysi hän ottaa osaa pojan -ratsastustunteihin. Victoire heitti häneen silmäyksen, joka tunki hänen -sisimpäänsä, ja ikäänkuin tahtoi anastaa hänen sydämensä syvimmän -salaisuuden. -- Kaikki hevoset ovat vieraittemme käytettävinä, vastasi -hän välinpitämättömästi. Cäsar on tuleva iloiseksi saadessaan teidät -mukanaan ratsastamaan. - -Hän näytti tällä tahtovan huomauttaa, ettei hän omasta puolestaan -kaivannut hänen seuraansa ratsastusretkillään. Nuori mies tunsi tuskaa -niinkuin olisi jääkylmä käsi kosketellut kipeätä haavaa. Kuitenkin -sai neidin tasainen ystävällisyys hänet jälleen epäilemään, oliko hän -tarkoittanut todella huomauttaa häntä. - -Oli miten oli, -- hänen tilansa oli jo niin toivoton, ettei hänellä -olisi ollut tahtoa eikä voimaa vetäytyä takaisin. Varsinkin heidän -jokailtainen yhdessäolonsa antoi yllykettä hänen tuskaiselle -raskasmielisyydelleen. Tytön oli silloin tapana, kun äiti ei enää -kyllin selvästi nähnyt pelata pasianssiaan, ja kun hänen lampunvalossa -täytyi säästää silmiään, istuutua flyygelin ääreen puutarhasalissa ja -laulaa Gluck'in oopperoista kaiken, mikä soveltui hänen äänelleen. -Vanhan rouvan lemmikeitä olivat Armida ja surullinen Iphigenia, hän -oli onnellisina päivinään kuullut ne lukemattomia kertoja. Victoire -sitävastoin antoi mestarin kaikista teoksista etusijan Orpheukselle. -Hänen laulaessaan niitä liikuttavia säveliä, joilla sankari lumoaa -manalan henget, istui Philipp jossakin suuren huoneen nurkassa, -liikahtamatta, henkeään pidättäen kuten ihminen, jota koko pitkän -päivän kestäneen helteen jälkeen äkkiä kohtaa sekä järisyttävä että -virkistävä ukonilma. Useasti oli laulun tekemä vaikutus niin voimakas, -että hänen heti laulun loputtua täytyi paeta huoneeseensa kyynelin -itseään keventääkseen. Eikä hän enää sinä iltana tullut näkyviin. - - * * * * * - -Näin oli kaksi kesäkuukautta kulunut, ja vaikka hänen sisäinen -ihmisensä päivä päivältä kävi yhä reveltyneemmäksi ja neuvottomammaksi, -kulki kaikki ulkonaisesti tasaista kulkuaan tuon kirkkaan tahdon ja -noitten valppaitten, mustien silmien herruuden alaisena. Maatila -sijaitsi niin yksinäisessä seudussa ja äidin tila soveltui niin vähän -seura-elämälle, että vieraitakaan ei koskaan käynyt. Ainoastaan -kerran, siihen aikaan, kun ruusut kukkivat, tuli Hainstetteniin -tuttava, suurilukuinen perhe Grazista ja asettui meluisena ja -kursailematta sinne kokonaiseksi viikoksi. Tämä äkkirynnäkkö -näytti miellyttävän kaikkia muita paitsi Victoirea. Kuitenkin näki -Philipp, ettei hän antanut tuon huvitusten pyörteen, joka nyt riehui -talossa ja puutarhassa, järkyttää tasapainoaan. Hän itse, saatuaan -ensimäisessä päivällispöydässä osakseen tuota hyväntahtoisen alentuvaa -kohtelua, jolla ylhäinen väki luulee kunnioittavansa nimetöntä -kotiopettajaa, pysyttelihe koko ajan huoneessaan. Ilmaantuessaan -aterioille, näytti hän välinpitämättömille kasvon ilmeineen ja -ivallisine kohteliaisuuksineen ylimielisestä joukosta siihen -määrään ikävältä, että se piti parhaana olla tuhlaamatta hänelle -sen enempää armonosoituksia. Yksinäisyydessään, kun ei poikakaan, -jota hän rakasti, päiväkausiin ehtinyt hänen luokseen, petti hänet -vain liiankin usein työläästi taistelemalla saavutettu voima, ja hän -heittäytyi jonkinlaisella nautinnolla tuskainsa valtaan kuunnellessaan -parvekkeelta kaikuvia nuorten herrojen ja neitosten vallattomia ääniä; -näillä ei suinkaan ollut pienintäkään aavistusta, kuinka suureksi -heidänkin ja nuoren linnan neidin välinen juopa jäi. - -Silloin hänessä äkkiä tapahtui muutos, niin silmiinpistävä, ettei se -jäänyt vierailtakaan huomaamatta. Viimeisenä päivänä hän jäi vasten -tapaansa aterian jälkeen puutarhaan ja otti niin hyväntuulisena ja -varmalla tottumuksella osaa nuoren herrasväen leikkeihin ja ilonpitoon, -että häntä katseltiin ihmetellen, ja yksi ja toinen tunnusti kuiskaten -toverilleen, että kotiopettaja ei ollut hullumpi, ja että jos sen -olisi ennemmin tietänyt, olisi hän ollut sangen hupaisa lisä heidän -seuraansa. Victoirekin heitti häneen silloin tällöin tutkivan -katseen, johon hän hiljaisesti hymyillen vastasi. Mutta iltasella, -kun hälisevä vierasjoukko vihdoinkin oli siirtynyt pois ja koko talo -näytti hengähtävän helpoituksesta, kohtasi neiti hänet talouspuuhista -palatessaan puutarhasalissa, jossa Zephyrine oli juuri sytyttänyt -flyygelin kynttilät, koska äiti ikävöi musiikkia. Koko viikon oli -soitettu vain tansseja. - -Tohtori istui avonaisen soittokoneen ääressä ja katseli uneksivasti -hymyillen valkeita koskettimia aivankuin olisi niillä nähnyt tuttujen -kapeitten tytönsormien liukuvan edes ja takaisin. Tyttö oli jo hetki -sitten tullut hänen luokseen pehmeätä mattoa myöten, ennenkuin nuori -mies huomasi hänen läheisyytensä ja nousi ylös pyytäen anteeksi, että -oli anastanut hänen paikkansa. - --- Tunnustakaa, tohtori, sanoi hän, että tunnette ikäänkuin toipuvanne, -kun talo jälleen on käynyt hiljaiseksi, ja Orpheus taas saa astua -manalaansa, kirjavan, meluisan elämämme jälkeen täällä. - -Tohtori katsoi häntä iloisesti silmiin. -- Teidän tähtenne varsinkin -olen iloinen, kun tuo laskiaisilveily on päättynyt. Olen nähnyt, kuinka -vastenmielistä teidän oli aamusta iltaan sietää tuota naamioleikin -kaltaista elämää. Totta puhuakseni, oli tuo humu minulle vain ensi -aikoina vastenmielistä. Viime päivinä oli minun niin hyvä olla, ettei -mikään olisi minua kyennyt häiritsemään maailmassani. Kenties minun -onkin kiittäminen äskeistä päällekarkausta siitä, että niin äkkiä -pääsin itsestäni selville. Se oli aivankuin käännekohta ruumiillisessa -sairaudessa. - -Tyttö katseli häntä kysyvin silmin. -- Saanko tietää, kysyi hän arasti, -mitä teille on tapahtunut? - --- Miksikä ei, armollinen neiti. Enkö jo tuttavuutemme ensi hetkinä -tehnyt teille suurrippiä? Salaisinko nyt teiltä sellaista, joka koskee -sieluni autuutta? Mutta älkää odottako mitään erityistä. Luulen vain -löytäneeni sen perustan, jolla minun täytyy seisoa valloittaakseni -osani maailmaa. Kun täällä alakerroksessa leikittiin ja tanssittiin, -sain päähäni ruveta penkomaan kirja-arkkuani, jonka jo kolme viikkoa -sitten pyysin tänne kotoani, mutta johon en vielä alakuloisen -mielentilani vuoksi ollut kajonnutkaan. Silloin sattuivat käsiini -vanhat lohduntuojani kreikkalaiset murhenäytelmät, ja sen enempää -ajattelematta aloin lukea. Tuskin olin päässyt toisen kappaleen -loppuun, kun heitin kirjan pois ja kävelin kuin mieletön ainakin pari -tuntia edes ja takaisin huoneessani, puoleksi huumaantuneena, puoleksi -huikaistuna, kun suomukset vihdoinkin olivat pudonneet silmistäni. -Muuan aate, joka jo kauan oli minussa itänyt ja kehkeytynyt, oli äkkiä -puhjennut täyteen kukoistukseensa. Nyt tiedän, mihin minun ensimäiseksi -on ryhdyttävä: aion kirjoittaa kirjan, neiti Victoire, kauniin, -voimakkaan kirjan, jossa on niin paljon elämää ja henkeä, että se -ansaitsee joutua maailmaan. - --- Te hymyilette, armollinen neiti, jatkoi hän, vaikka tyttö vakavana -pudisti päätään. Te luulette, että minä, koettaessani tutkia itseäni, -liioittelen ja luulottelen päinvastoin kuin Kisin poika, joka lähti -hakemaan aasia ja löysikin kuningaskunnan. Mutta vaikka te olisittekin -oikeassa ja vaikka ei aatteeni olisikaan niin suuriarvoinen kuin -vielä itse luulen, ei se merkitsisi mitään: pääasia ei suinkaan ole -saada aikaan jotakin ennenkuulumatonta, katoamatonta, vaan oppia -uskomaan itseensä ja nousemaan niin korkealle kuin luonto kullekin -sallii. Saada iloa itsestään, eikö siinä ole kaikki, mitä poloiselta -ihmislapselta voidaan vaatia? Vasta silloin kykenemme tuottamaan -kanssaihmisillemmekin iloa, joka kuitenkin on korkein velvollisuutemme -ja paras onnemme. Saatuani siinä määrin itseluottamusta, että uskon -voivani sanoa jotakin, joka pelastaa maailman monesta ahtaasta -väärinkäsityksestä, on minusta hävinnyt kaikki raukkamainen -hentomielisyys ja tuo katkera kykenemättömyyden tunne, joka minut -raskaana valtasi etenkin kun te lauloitte Orpheus aarioitanne, ja minä -joka säveleestä saatoin kuulla, mikä voimakas sielu teidän rinnassanne -asuu. - -Hän oli lausunut viimeiset sanansa hiljaisella äänellä, josta ilmeni -syvä liikutus. Tyttö vältti hänen katsettaan. - --- Ja tuosta kaikestako saatte kiittää kreikkalaisia murhenäytelmiänne? -Sisältävätkö nuo vanhat surulliset tarut, joita tosin vain -kuulopuheista tunnen, niin paljon iloa ja itsetuntoa? - --- Olisin onnellinen, jos sallisitte minun viedä teidät tuohon -ihmemaailmaan. Keitä varten sitten ovat nuo ikuiset runot, jos ne -teille jäävät vieraiksi? Mutta te ette saa sanoa niitä surullisiksi. -Kun niitä syvemmältä tutkii, henkii niistä leppoisin rauha ja iloisuus. -Niitä käsittelevät oppineet herrat eivät vain ole löytäneet avainta -niitten sisimpään salaisuuteen, ja niin on se iloinen muoto, joka -kätkeytyy kauhunnaamarin taakse, useimmille jäänyt vieraaksi. - --- Ja sen te nyt tahdotte paljastaa? - --- Se on itsestään ilmaantuva, kun olen poistanut tieltä kaikki -valhevalot. Te elätte täällä niin etäällä esteettisten koulukuntien -suunpieksännästä ja eripuraisuuksista. Mutta tekin olette varmaan -lukenut, että todellisessa murhenäytelmässä tulee olla niinsanottu -traagillinen syynalaisuus, ja edelleen, ettei sattumalla -täysiarvoisessa taideteoksessa saa olla minkäänlaista tehtävää. Ja -katsokaahan: mitä edelliseen tulee, olen päässyt siihen, että rikosta -ainoastaan siinä tapauksessa voi nimittää traagilliseksi, kun se -todellisen siveellisyyden tuomioistuimelta katsoen ei ole rikos. Sillä -kuka voi kieltää, että esimerkiksi rikollinen sellainen kuin Macbeth --- niin suurella runollisella voimalla kuin hän onkin kuvattu -- -kärsimällään rangaistuksella vain tyydyttää tavallisen arkipäiväisen -oikeudentunnon, eikä kykene traagillisesti järkyttämään mieltä, vaikka -itse manalan peikot ja hengetkin ovat loihditut esiin nostamaan -hiuksiamme pystyyn. Suuri murhenäytelmäin mestari on tässä taitonsa -avulla siinä määrin aateloinut vähäpätöisen traagillisen aineksen, että -ihmiskunta ei huomaa tarun kelpaamattomuutta siihen tarkoitukseen. -Ottakaa sitävastoin yksinkertainen, melkein lapsekas rakkaustarina, -vaikkapa noitten viattomien, nuorten, toisilleen vihamielisiin -sukuihin kuuluvien ihmislasten, jotka halveksivat ihmisviisautta -eivätkä laskeneet seurauksia ja, -- kun eivät voineet elää ilman -toinen toistaan, -- sortuivat yhdessä kuolemaan! He eivät tehneet -muuta rikosta kuin uskalsivat seurata sydäntään. On traagillista -syntyä maailmaan rinnassa sydän, joka ei suostu tinkimään syvimmästä -tunteestaan. Kaikkien todellisesti traagillisten sankarien oikeutus ja -salaisuus on tämä: heidän sisäinen aateluutensa tässä viheliäisyyden -maailmassa, joka elämän keskiarvojen mukaisesti on laatinut lakinsa, -syöksee heidät toivottomaan taisteluun, johon sortuvat jokapäiväisyyden -painosta. Ja tähän keskinkertaisen salaliittoon ylevää vastaan, kuuluu -myöskin se osa, jota sattuma niin usein näyttelee ja jonka otteet -senvuoksi vaikuttavat niin järkyttävästi, kun ne muistuttavat meille -niitä voimia, jotka nujertavat väkevimmätkin sielut, tuota ulkonaista, -vähäpätöistä, suorastaan halpa-arvoista, joka usein murskaa ihanteen, --- joskaan ei kykene sen sisäistä loistoa sumentamaan. Tässä juuri -on sen iloisuuden lähde, joka jokaisen todellisen murhenäytelmän -olemuksessa pulppuaa. Mutta suokaa anteeksi, armollinen neiti, tämä -pitkä esitelmä, jonka täytyy jäädä teille sangen hämäräksi, kun -ette ole kulkenut niitä teitä, joita myöten minä olen saanut varman -vakaumukseni. - -Tyttö oli tuokion aikaa ääneti ja mietti. - --- Ettekö sallisi minunkin kulkea noita teitä? kysyi hän sitten. -- -Iltamme ovat usein hieman tyhjiä ja ikävystyttäviä. Kenties silloin -lukisitte meille yhtä ja toista ja selittäisitte luetun ohessa, -miten se olisi käsitettävä. Tiedättehän, kuinka oppimaton olen. Eikä -Zephyrinekään ole vielä liian vanha jotakin oppiakseen. Ethän, rakas -Zephyr? - -Vanha opettajatar oli juuri astunut huoneeseen. Tajuttuaan, mistä -oli kysymys, innostui hän siinä määrin, että olisi jo samana iltana -tahtonut alottaa. Hän oli aina mielellään käynyt teaatterissa, -varsinkin kun näyteltävä kappale oli ollut oikein kauhea ja liikuttava. -Hän vain toivoi, että vanhojen pakanoitten murhenäytelmät olisivat -säädyllisempiä kuin heidän epäjumalankuvansa. - -Tohtorin kasvot olivat alkaneet hehkua onnea ja ylpeyttä, kun hän voi -antaa tytölle jotakin, jota häneltä hänen kaikessa yltäkylläisyydessään -puuttui. Heti samana iltana, heidän syötyään illallista ja äidin -asetuttua nypläystöineen tavalliseen sohvannurkkaansa vihreän -lampunvarjostimen taakse, alkoi tohtori lukea Antigonea, jota suoraan -alkuteoksesta käänsi. Vasta seuraavana iltana pääsi hän loppuun. -Aamupäivän hän oli käyttänyt jonkun verran valmistuakseen ja kyetäkseen -mahtavimmissa kuoropaikoissa seuraamaan runomittaa. Hänen lopetettuaan -puhkesi Zephyrine kiihkeään ylistykseen eikä voinut lakata ihailemasta -hänen esitystaitoaan; mutta neiti istui pitkän aikaa ääneti. Vihdoin -sanoi hän vain: -- Nyt vasta oikein käsitän, mitä eilen puhuitte -traagillisesta syyttömyydestä. Tässäkin -- kuinka mieltä järkyttävää, -että kaikki vain hiuskarvan verran olisi riippunut sattumasta ja kauhea -kohtalo olisi vältetty. Mutta niin ei saa käydä. Ylevämielinen ja -puhdas ei saa nauttia maallista onnea. Se kohoaisi muuten liian paljon -heikkojen itsekkäitten joukkoihmisten yli. Sitä vain ette voi vaatia, -että tuo tekisi minut iloiseksi. Olen kenties liian heikko ja naisekas -kyetäkseni pidättämään kyyneleitäni, vaikka ylpeänä tunnenkin, että tuo -niin jalosti edesmennyt oli sukuani. - -Hän nousi, ja astui avonaisen oven luo, jonka kautta puutarhasta tulvi -sisään kuunvaloa ja suloista lehmuksen tuoksua. Vasta pitkän ajan -kuluttua, kun jokainen oli hiljaisena vaipunut omiin mietteisiinsä, -istuutui hän flyygelin ääreen ja soitti erään Bachin preludin, -jonka viileinä ja rauhallisina keinuvat sävelaallot tyynnyttivät -kiihottuneita hermoja kuin vilvoittava kylpy. - -Nyt kului päiviä ja viikkoja pienimmänkään epäsoinnun häiritsemättä -näitten niin erilailla viritettyjen ihmisten yhdyselämää. Se innostus, -jolla Zephyrine alussa oli suhtautunut lukuiltoihin, sammui kuitenkin -pian. Hän salasi kuitenkin huolellisesti huokauksensa nähdessään -tohtorin vetävän kirjansa taskustaan, ja koska hänen unensa oli -rauhallista, soivat nuoret hänen jo ensi sivujen jälkeen suloisesti -nukahtaa, mikä ei häntä suinkaan estänyt, niinpian kuin Philipp'in -vaikeneminen oli hänet herättänyt, vilkkain, jos kohta varovasti -yleisin sanoin tuhlaamasta suosiotaan. - -Hänen asemastaan otti myöhemmin myöskin vanha pappi osaa luku-iltoihin, -kerran sattumalta sinne jouduttuaan. Hän oli hieno ja lempeä, ja -lisäksi tullut kolmas ääni teki keskustelun luetun johdosta vain -entistään viehättävämmäksi. - -Philipp luki heille myöskin työnalaisena olevan kirjansa ensi lukuja. -Hän oli niin kiintynyt tehtäväänsä, että yksinpä kävellessään -puistossa tai retkeillessään läheisissä metsissäkin, kuletti aina -paperia mukanaan voidakseen heti jollakin rauhallisella penkillä -kirjoittaa muistiin mielijohteensa. Puiston ulommaisessa reunassa -oli pieni penkki, jota hän tällaisilla retkillään erikoisesti suosi. -Se seisoi matalahkon pensasaidan vieressä, joka eroitti puutarhan -niitystä, ja sen ympärillä kasvoi mitä ihanimpia kukkasia ja rehevintä -ruohoa. Tummat kuuset ympäröivät tuota valoisaa keidasta kuin saarta, -ja silloin tällöin saattoi sinne pujahtaa hirvi tai metsäkauris -pelkäämättä vähääkään pensasaidan toisella puolen istuvaa hiljaista -miestä, joka itse oli kuin näkymättömän metsästäjän takaa-ajama täällä -satunnaisen turvapaikan löytänyt otus. - -Sillävälin oli tullut syksy, kesäkukkaset kuihtuivat, silloin tällöin -leijaili jo harmaa sumupilvi aikaisin aamulla puutarhan ja niittyjen -yllä, ja pääskyset puuhailivat muuttoa. Silloin eräänä aamuna juoksi -poika Philipp'in huoneeseen kertoen, että milanolainen täti molempine -lapsineen tänään puolenpäivän, aikaan saapuisi Hainstetteniin, -jatkaakseen kuitenkin jo samana iltana matkaansa. He matkustivat -Wieniin, jossa serkku aikoi viettää häitään, ja tahtoivat nyt -suullisilla puheilla koettaa saada Victoiren mukaansa, kun hän oli -vastannut kieltävästi kaikkiin heidän kirjeellisiin kutsuihinsa. Poika -iloitsi suuresti serkkunsa näkemisestä, hän oli kaunis ja suuri, vielä -suurempi kuin Victoire, ja hänen veljensä, joka jo vuosia sitten -oli käynyt täällä, oli komea nuori upseeri, joka hänen kanssaan oli -pannut toimeen lukemattomia kepposia. Häneltä oli poika saanut pienen -lintupyssynsäkin, ja hän oli vaikuttanut sisareen, että tämä oli -ostanut ponin veljelleen. - -Omituinen vastenmielisyyden tunne, jota hän ei itsekään kyennyt -selittämään, valtasi Philippin tuon viattoman tiedonannon kuultuaan. -Hän olisi mieluinten viettänyt koko päivän yksinään työhönsä -syventyneenä, kunnes tavallisesta elämästä poikkeava häiriötila olisi -onnellisesti ohi. Kun hän sitten näki solakan nuoren miehen kauniissa -itävaltalaisessa univormussa hypähtävän keveistä vaunuista, joilla -matkustajat olivat saapuneet, ja autettuaan ajopeleistä vanhan ja -nuoren naisen, arastelematta syleilevän ja suutelevan Victoirea, pojan -hyppiessä hänen ympärillään, tunsi hän itsensä ylhäällä hiljaisessa -tähystyspaikassaan jälleen yhtä vieraaksi ja yksinäiseksi kuin ensi -aikoina, ja kaikki kotoiset hetket, jolloin hän oli tuntenut kuuluvansa -tänne ja joka suhteessa olevansa yhdenvertainen näitten ihmisten -kanssa, olivat kuin puhalletut muistista. Hän vertaili hintelää -vartaloaan ja vaatimatonta takkiaan nuoren kreivin komeaan olemukseen, -joka niin pelottomasti oli ottanut oikeutenaan sen, minkä toinen oli -nähnyt kangastavan itselleen ikuisen antautumisen palkkana ja koko -elämän kruununa. Kun hän vain ajatuksissaankin syleili tuota olentoa -tai painoi huulensa noille kasvoille, tuli hän melkein mielettömäksi -huumaavasta onnentunteesta. Ja nyt lankesi se toisen osalle, sellaisen, -jolla ei ollut siihen minkäänlaista muuta oikeutta kuin sattunut -sukulaisuus. - -Hän ei uskonut saattavansa tyynimielisesti katsella tuota -tuttavallisuutta. Sitten hänestä jälleen tuntui pelkurimaiselta -ummistaa silmänsä kauhealta todellisuudelta. Ja mitä ajattelisikaan -Victoire, jos hän hillittömästi heittäytyisi mustasukkaisen mielialansa -valtaan, jonka tyttö kyllä huomaisi! - -Niin hän vihdoin ilmaantui päivällispöytään ja hänen ylpeytensä antoi -hänelle voimia näyttäytymään välinpitämättömän iloiselta. Hänellä ei -ollut minkäänlaista valittamisen syytä, ettei häntä olisi arvonannolla -kohdeltu. Vanha kreivitär ojensi hänelle niin ystävällisesti kätensä -kuin olisi tohtori ollut perheenjäsen, ja kiitti häntä kaikesta -hyvästä, mitä hän oli tuonut taloon ja mistä hänen sisarentyttärensä -kirjeet olivat kaunopuheisena todistuksena; nuoren neidin mieliksi ei -muuten ollut helppo olla. Cäsar oli lyhyen seurustelunsa aikana hänen -kanssaan muuttunut niin uskomattomasti edukseen, että olisi luullut -hänen jo vuosikausia nauttineen hänen opetustaan. Sitten hän mitä -vilkkaimmalla osanotolla kyseli hänen opinnoistaan, kokemuksistaan ja -kuinka hän viihtyi Hainstettenissä. Nuori kreivi, joka oli kävellyt -ulkona parvekkeella Victoiren kanssa, tuli sisään ja tervehti häntä -sydämellisellä lämmöllä, jota Philippin jäinen mieliala ei kyennyt -vastustamaan. Hänen täytyi myöntää itselleen, että tuo loistava nuori -ylimys oli todella rakastettava ja sen arvoinen, että hänen suonissaan -virtasi pieni erä samaa verta kuin Victoiren. Sitä syvemmälle hän -vaipui salaisen surumielisyytensä valtaan, ja sai käyttää kaikki -voimansa säilyttääkseen näennäisen tyyneytensä. Kuitenkin piti nuoren -kreivittären iloisuus huolta siitä, ettei tohtorin harvapuheisuus -tuntunut painostavalta. Hän astui nauraen huoneeseen jonkun -verran harvinaisen kauneutensa koko loistossa, taluttaen tätiään, -jota oli auttanut pukeutumaan juhlapukuun, ja keskeytti juuri -alottamansa hullunkurisen kaskun ojentaakseen Philippille kätensä ja -vakuuttaakseen, kuinka hän kadehti serkkuaan, jolle tohtori kertoi -niin paljon ihania asioita, ettei hän poloinen maailmanlapsi, jonka -ajatukset vain pyörivät helyissä ja hetaleissa, osannut sellaista -uneksiakaan. Mutta hän toivoi, kunhan nyt ensin oli tullut vakaiseksi -perheenemännäksi, jälkeenpäin korjaavansa monta puutteellisuutta -sivistyksessään. Tohtorin tulisi luonnollisesti auttaa häntäkin. -Mutta ensimäiseksi tuli hänen auttaa häntä taivuttamaan Victoiren -uppiniskaisuutta, tämä kun ei ottanut kuuleviin korviinsakaan Wienin -matkaa. - -Sitten hän valitsi itselleen paikan tohtorin vieressä ja piti niin -vilkkaasti ja miellyttävästi yllä keskustelua hänen kanssaan, -että nuori oppinutkin tunsi viehättyvänsä ja, huolimatta mustista -ajatuksistaan, näyttäytyi parhaimmalta puoleltaan. Mutta sittenkin, -vaikka nuoren kreivittären orvokinsinisine silmineen, pehmeine, -vaaleine hiuksineen ja hieman puutteellisille, milanolaiseen -italiankieleen vivahtavine saksantaitoineen, näköjään onnistuikin -jonkun verran lumota häntä, pysyi hänen sydämensä kuitenkin raskaana, -eikä hänen tarvinnut kuin vilkaista toiselle puolen pöytää, jossa -nuori kreivi iloisella pakinallaan täydellisesti oli ottanut Victoiren -valtoihinsa, tunteakseen taas tilansa koko lohduttomuuden. - -Ateria oli kestänyt tavallista kauemmin; oli maistettu kellarin -jaloimpia, vanhoja viinejä; kun vihdoin noustiin pöydästä, tunsi -Philipp itsensä kykenemättömäksi pitemmältä hallitsemaan mielentilaansa -ja koska hänen menettelyään korkeintain voitiin pitää liioiteltuna -hienotunteisuutena ja selittää siten, että hän tahtoi jättää perheen -itsekseen, vetäytyi hän jäähyväisiä heittämättä pois, riensi ensin -huoneeseensa, mutta kun ei voinut sietää sen kylmää yksinäisyyttä, ulos. - -Toiset, jotka olivat jääneet juomaan kahvia varjoisalle parvekkeelle, -olivat puheen todella kääntyessä kaikenlaisiin perheasioihin, tuskin -huomanneet hänen poistumistaan. Kun aurinko vihdoin alkoi painua -alemmaksi ja molemmat vanhat sisaret olivat vetäytyneet viettämään -pientä lepohetkeä sekä Cäsar hellittämättömillä rukouksillaan oli -saanut serkun kanssansa katsomaan kuuluisaa ponihevostaan, tarttui -nuori kreivitär Victoiren käsivarteen ja pyysi häntä puutarhaan -kävelemään, koska istuminen kävisi ikäväksi ja koska hänellä oli -serkulleen uskottavana tuhansia tärkeitä asioita. - -Nyt kulkivat molemmat solakat olennot, käsivarret tuttavallisesti -toinen toistensa vyötäisillä, puutarhan auringonpaisteisia -hiekkakäytäviä pitkin, korkeitten lehmus- ja saarnipuitten siimekseen. -He olivat rippikoulu-ikäänsä saakka kasvatetut samassa luostarissa -ja vastakkaisten luonteittensa vuoksi nähtävästi kiintyneet niin -lujasti toisiinsa, että olivat tottuneet jakamaan kaiken, ja vielä -erottuaankin säilyttäneet sisarellisen luottamuksen toisiaan kohtaan. -Mutta kirjeissä ei saanut sanotuksi kaikkea, mikä nyt suullisessa -puheessa kävi helposti päinsä. Niin kertoi nyt nuori milanotar -rakkautensa ja kihlautumisensa tarinan, joka ei kaikissa kohdissaan -ollut niinkään kirkas ja tyyni, ja joka oli tehnyt lopun aikaisemmasta -toivottomasta kiintymyksestä. Nuoren sydämen kestämät myrskyt olivat -tehneet tytön vakavammaksi kuin ensi näkemältä olisi tuosta uhkeasta, -päivänpaisteessa kasvaneesta nuoresta olennosta saattanut uskoa. -Päästyään pienen tarinansa loppuun, kulki hän vielä tuokion aikaa -ääneti ystävättärensä rinnalla. Sitten hän pyyhkäsi kiharat otsaltaan, -katsahti ympärilleen ja sanoi: - --- Olen päättänyt seitsemällä sinetillä sulkea tuon vanhan jutun, -enkä hiisku siitä enää ainoallekaan sielulle, kun nyt vielä viimeisen -kerran olin siitä sinulle puhunut. Siis kylliksi siitä, ja nyt tahdon -täyttää vielä yhden lupauksen, jonka tein itselleni antaessani Egonille -myöntävän vastauksen -- sen nimittäin, että tulen niin onnelliseksi -ja teen hänet niin onnelliseksi kuin kahden tyhmän ihmislapsen vain -on mahdollista. Mutta nyt on sinun vuorosi ripittäytyä, Vittorina. -Sinunkaan kaunis sielusi ei varmaankaan aina ole ollut tyyni, -vaan useasti nostanut aaltoja, jotka ovat käyneet korkeina. Mutta -istuutukaamme tuolle penkille. Sinne paistaa tosin aurinko, mutta me -voimme avata päivänvarjostimemme, ja viereiseltä niityltä puhaltaa -raikas tuuli matalan pensasaidan yli. - --- Minulla olisi sinulle muuan pyyntö, Ghita, sanoi Victoire -istuessaan ystävättärensä vieressä selin niittyyn ja kootessaan -auringonvarjostimensa kärjellä tielle varisseita kuihtuneita lehtiä -pieniin kasoihin. Sinun täytyy sanoa Gastonille, että hän kerta -kaikkiaan luopuu siitä ajatuksesta, että tulisin hänen vaimokseen. Jo -hänen edellisellä käynnillään tein kaikkeni selvittääkseni hänelle, -ettei onnen takeeksi kahden ihmisen pitkän yhdyselämän varalle riitä -se, että he ovat lapsena leikkineet yhdessä ja kohtelevat toisiaan kuin -serkukset ainakin. Ymmärräthän sen? - --- Ymmärrän, vastasi toinen nopeasti. -- Mutta eikö siinä sitten ole -enempää? Eikö hän jo vuosikausia ole niin kiihkeästi sinua rakastanut -kuin jos olisit ollut aivan vieras, ja sinä -- eikö hän sinun -mielestäsi ole rakkauden arvoinen? Ja jos hän nykyään jonkinlaisen -epätoivon vallassa, kun et sinä milloinkaan häntä rohkaise, onkin -heittäytynyt arveluttavan kevytmieliseksi, on sinun vallassasi -- -niinpian kuin vain tahdot -- tehdä hänestä kaikkien aviomiesten esikuva. - -Victoire hymyili hieman, mutta hänen silmänsä jäivät totisiksi. - --- Tuota kaikkea vastaan en tahdo väittää, vastasi hän tyynesti, -vaikkakin minulla on omat pienet epäilykseni siitä, ettei hän oikein -itsekään tiedä, mitä hän minussa oikeastaan rakastaa ja että hän -kuitenkin loppujen lopuksi pettyisi minun suhteeni. Mutta sinä tiedät, -rakkakin, että olen päättänyt olla jättämättä äitiäni niinkauan kuin -hän elää, ja että sydämestäni toivon saavani vielä kauan hänet pitää. -Kenties et tätä täysin käsitä, mutta se on puhtainta totta: mitään -elämässäni en ole koskaan niin rakastanut kuin tuota sydänraukkaa, joka -ei enää sykähtele tälle maailmalle. Ja katsohan, kun hänen ei missään -muualla ole niin hyvä olla kuin Hainstettenissä, ja kun Gastonin -kaltaisen nuoren upseerin olisi mahdotonta tuntea itsensä onnelliseksi -meidän etäisessä kolkassamme, vaikka hän tuntisikin katoamatonta -rakkautta vaimoaan kohtaan, niin senvuoksi olisi ajattelemattominta -maailmassa, jos en käyttäisi järkeäni meidän kahden tai neljän edestä -ja olisi ottamatta toden kannalta noita rakkaan serkkuni puuskia, jotka -hänen omasta mielestään ovat sitä suuriarvoisempia, kun hän ei vielä -tähän asti ole saanut kokea, mitä täyttymättömät toiveet ja jostakin -intohimosta -- ylevästä tai alhaisesta -- luopuminen tahtovat sanoa. - -Sisar ei näyttänyt kuulleen viimeisiä sanoja. Hän heitti Victoireen -nopean silmäyksen ja pudisti sitten päätään niinkuin se, joka miettii -ratkaisematonta arvoitusta. - --- Onko tämä sinun todellinen ja ainoa syysi, Vittorina? Ja jos sinun -hyvä äitiraukkasi huomenna kutsuttaisiin pois -- kieltäytyisitkö -siinäkin tapauksessa -- - --- En tiedä, mitä huomenna tekisin, tiedän vain, mitä minun tänään -täytyy jättää tekemättä. Miksi asetatkin minulle niin mutkallisia -kysymyksiä? Voitko soimata minua siitä, että koettamalla olen koettanut -varjella itseäni pitämästä Gastonia niin rakastettavana kuin miltä hän -sinusta ja muista tytöistä näyttää, koska alusta asti olen käsittänyt, -ettei siitä olisi kuin onnettomuutta meille molemmille? - -Nuori kreivitär oli ääneti tuokion aikaa. Sitten hän äkkiä sanoi: -- Ja -niin olet siis tuominnut itsesi, jos täti eläisi vaikka sadan vuoden -vanhaksi, viettämään yksinäisiä päiviä täällä erämaassa ja tulemaan -vanhaksi neidoksi? - --- Kuka sen on sanonut, vastasi Victoire tyynesti. -- Ei, niin typerä -ja siihen määrin oman onneni vihollinen en suinkaan ole. Olen menevä -naimisiin yhtä hyvin kuin joku toinenkin silti kuitenkaan rikkomatta -velvollisuuksiani. Olisiko se niin kokonaan mahdotonta? - --- Mahdotonta? Sinun näköisellesi tytölle ja Hainstettenin -valtijattarelle? Mutta etkö sinä jo luostarin aikoina surrut sitä, -että joku mahdollisesti yhtä tulisesti rakastuisi Hainstetteniin kuin -sinun ihaniin silmiisi? Oletko nyt löytänyt talismanin, joka torjuu -sen vaaran? Tahi jo kerrassaan sen kosijoitten Fenix-linnun, joka -huolimatta siitä, että olet koko maakunnan rikkain perijätär, tahtoo -sinut vaimoksesi? - -Victoire tuijotti hiljaisena eteensä. -- Entä jos olisin hänet -löytänyt? -- - --- Jumalan tähden! huudahti nuori kreivitär teeskentelemättömällä -kauhulla ja hypähti ylös -- eihän vain -- ei, sehän on mahdotonta! -Sinun täytyy se itse minulle vakuuttaa, ennenkuin uskon. -- Tuoko -mieltäkiinnittävä muukalainen -- kotiopettaja -- sinun esilukijasi ja -sivistäjäsi -- tohtori Philipp Schwarz? - --- Puhu hieman hiljempaa, rakkaani, pyysi toinen heittäen levottomia -katseita ympärilleen. -- Täällä tosin ei ole ainoatakaan sielua, mutta -itse metsän lintujenkaan ei tarvitse siitä vielä tietää, ennenkuin -kaikki on valmiiksi kypsynyttä. Tulehan jälleen rauhassa istumaan äläkä -näytä niin juhlallisen närkästyneeltä. Asiahan on korkeintain minulle -hengenvaarallinen ja minä yleensä tiedän, mitä teen; en myöskään -ole mikään typerä, rakkauden sokaisema tyttönen, jonka silmät hyvän -ystävättären tulee avata. Näetkö, Ghita -- - --- Sinä et edes ole häneen rakastunut ja tahdot kuitenkin -- - --- Annahan minun nyt puhua, rakas lapsi; se on ihmeellinen ja kuitenkin -yksinkertainen tarina. Se alkoi Vicenzan pyöreässä kupoolisalissa ja -on myöskin, jos kaikki käy hyvin, siellä loppuva. Minähän kirjoitin -sinulle viettäneeni siellä unohtumattoman hetken, ja -- jos muistan -oikein -- kerroin myöskin ajatuksestani ostaa tuo rappeutunut, autio -pieni talo ja asettaa se jälleen entiseen loistoonsa. Ensi kerran -tunsin, että on kuitenkin onni olla hyvin rikas, niin rikas, ettei -niin omituistenkaan päähänpistojen ole tarvis jäädä vain unelmiksi. -Mutta silloin en maininnut, että päätin samalla ostaa huvilan -irtaimistoineen, ja siihen kuului muuan nuori mies, joka nukkuen lepäsi -ruohostossa ja jonka laulaen herätin. En tiedä, mistä se johtui, mutta -heti ensimäisten sanojemme jälkeen selvisi minulle, että minun täytyi -saada hänet kaiken ohessa, jos kerran tahtoisin iloita suunnitelmani -onnistumisesta. Nimitä sitä oikuksi tai haaveelliseksi hullutteluksi, -mutta sinähän tiedät, että jo meidän luostariaikanammekin minua -eniten viehättivät kaikkein mielettömimmät päähänpistot. Panin ne -aina toimeen, koska pidin kunnianasianani osoittaa itselleni ja -muille, että ne itse asiassa olivat olleet sangen järkeviä. Koskaan -ei onni ole minua siihen määrin suosinut kuin tällä kertaa. Sillä -ensi hetkinä saamani vaikutus hänestä ei ole hälvennyt; se nimittäin, -että koko elämäni saattaisin puhella hänen kanssaan milloinkaan -ikävystymättä; päinvastoin se on kaikkina näinä kuukausina, joina olen -häntä koetellut, pysynyt samana, vieläpä vahvistunutkin. Etkö tänään -itse pöydässä huomannut, että hänen keskustelullaan on harvinainen -viehätysvoima? - -Keskustelullaan! huudahti Ghita, yhä vielä kykenemättömänä toipumaan -hämmästyksestään; kirjakin voi meitä pakinallaan viehättää; mutta kenen -päähän pistäisi mennä avioliittoon kirjan kansa? Minä en nyt tahdo -puhua sanaakaan tämän sinun lempilukemisesi sangen vaatimattomasta -ulkoasusta, vaikka sinun itsekin täytyy myöntää, ettei hän ole -kaunis, ei edes erikoisen näköinen. Mutta käsi sydämelle, Vittorina, -_rakastatko_ sinä häntä? voisitko -- - -Hän vaikeni tumman punan äkkiä levitessä hänen kasvoilleen. Ystävätär -oli yhtä tyyni kuin ennenkin. - -En tiedä, mitä sinä nimität rakkaudeksi, sanoi hän tuokion kuluttua. -Intohimoako, joka saisi minut suunniltani, jos ajattelisin, etten -koskaan voisi häntä omistaa, -- sellaista en tunne. Kenties senvuoksi, -että jo alusta asti olin varma asiastani. Tiesin, ettei hän voi minua -vastustaa, kun vain vakavasti tahdoin, koettelin valtaani häneen, ja -olen kaikkina näinä kuukausina nähnyt, etten ollut erehtynyt. Voitko -minua siitä soimata, rakkaani? Etkö sinä hyvin tiedä, kuinka köyhää -elämäni kaikista rikkauksistani huolimatta tähän asti on ollut? Olisiko -sinusta siis niin anteeksiantamattoman ylellistä, jos jonkun tarumaisia -summia maksavan Tizianin tai kreikkalaisen kuvapatsaan asemasta -tahtoisin saada tuon vaatimattoman miehen? - -Mutta mies, joka antaa ostaa itsensä -- - -Vaiti! keskeytti Victoire. Älä puhu niin kauheita sanoja, jotka -sitäpaitsi antavat väärän käsityksen asiasta. Juuri senvuoksi, että hän -on tuollainen uneksija ja haaveilija, jolle kaikki maalliset aarteet -ovat arvottomia suuren aatteen, ihanan taideteoksen rinnalla, juuri -senvuoksi saan menetellä niinkuin menettelen. Tiedän varmasti, että hän -rakastaisi minua yhtä kiihkeästi, jos olisin köyhä kuin Zephyrine, ja -hän Hainstettenin perijä. - -Onko hän sen sinulle sanonut? - -Ei vielä, mutta hänen katseensa puhuvat selvää kieltä. Hän on -liian ylpeä kosiakseen, ennenkuin on varma asiastaan. Ja senvuoksi -tahtoo hän ensin luoda teoksen, joka todistaa, että hän, huolimatta -porvarillisesta sukuperästään, kuitenkin myös kuuluu ihmiskunnan -aatelisiin. Siinä menettelee hän yhtä typerästi kuin kaikki miehet, -jotka ovat arkoja arvostaan. Niinkuin hänen täytyisi näyttää minulle -painettuna, mikä hän on. Mutta minä annan hänen rauhallisesti tehdä, -mitä hän ei voi jättää tekemättä. Jos se minun mielestäni kestää -liian kauan tai uhkaa kokonaan jäädä valmistumatta, -- minä tiedän, -Ghita, että pidät minua keimailijana. Mutta enhän olisi nainen, jos -en niinpian kuin minua miellyttäisi, saisi häntä ilmaisemaan minulle -äänettömät tunteensa. Ja silloin tekisin hänet niin onnelliseksi kuin -hänen kaltaisensa hyvä ihminen ansaitsee. - -Ja oletko myöskin ajatellut, mitä maailma sanoo, kun Hainstettenin -vapaaherrattaresta tulee tohtorinna Schwarz? Tiedäthän, että itse olen -ennakkoluuloista vapaa. Minä olisin mennyt naimisiin Lorenzoni kanssa, -vaikka hän oli yksinkertainen luutnantti, jolla ei ollut sukuperää -eikä omaisuutta. Mutta kokonaan nimetön raukka, jonka olet ottanut -tien varrelta -- sillä sitä eivät ihmiset ainakaan käsitä, että olet -rakastunut hänen kreikankieleensä -- - -Minäkö kysyisin heidän mielipiteitään! Ei, Ghita, en ole tähän asti -huomannut, että maailma olisi nähnyt vaivaa minun onnestani. Nyt saa se -luvan sallia minun omalla tavalla tulla onnelliseksi, ja kun tulemme -elämään täällä erämaassa, kuten sanot, ei ole edes tarpeellista, että -ostan hänelle aatelisarvon. - -Kun sitten häämatkallamme tulemme Milanoon -- luonnollisesti -käymme ensin Rotondassa -- olen jo alkanut hieroa kauppoja huvilan -omistajan kanssa, ja asianajajani kirjoittaa, että on toiveita kaupan -onnistumisesta -- - -Samassa he kuulivat pojan äänen; hän tuli juosten puiston kautta ja, -katsellen etsivästi ympärilleen, huomasi heidät. - -Missä te näin kauan piileksitte? huusi hän heille hengästyneenä. Vaunut -ovat jo aikoja sitten odottaneet, täti on etsinyt teitä kaikkialta, ja -äiti on antanut minulle luvan saattaa teitä vähän matkaa ponillani. - -Molemmat tytöt nousivat. Sinun täytyy vaieta kuin hauta siitä, mitä -sinulle olen uskonut. Et edes sulhasellesi -- - -Oi, Vittorina, huudahti toinen kietoen käsivartensa ystävättärensä -hennon niskan ympäri -- se ei pääsisi huuliltani yksinpä jo senvuoksi, -että minua siinä tapauksessa helposti pidettäisiin hourupäisenä. En -uskalla ajatellakaan Gastonin tuskaa ja raivoa, jos asiat todella -menisivät niin pitkälle. Mutta toivon kuitenkin yhä -- - -Ettekö te sitten tiedä, missä tohtori on? huudahti keskeyttäen poika, -joka riippui Ghitan käsivarressa ja veti häntä rajusti linnaa kohti. -Olen häntä kaikkialta turhaan etsinyt -- hän olisi voinut niin hyvin -lähteä mukaani -- nyt täytyy tallimestarin tehdä se -- luulin aivan -varmaan löytäväni hänet täältä teidän luotanne, koska tämä on hänen -lempipaikkansa. - -Näithän, että olimme täällä aivan yksinämme, vastasi Victoire. Hän on -ehkä lähtenyt rantaa pitkin kylälle. Mikä vahinko, ettei hän voi sanoa -teille jäähyväisiä. - -Ei, rakkaani, sanoi Ghita puoliääneen. On parempi näin. En tiedä, -olisinko voinut kohdella häntä yhtä luonnollisesti kuin äsken. - - * * * * * - -Vaunut, jotka olivat vieneet vieraat takaisiin kaupunkiin, olivat -jo aikoja sitten lähteneet, poikakin oli palannut hauskalta -ratsastusmatkaltaan iltaviileässä, mutta Philippiä ei vain näkynyt. -Vihdoin oli tee juotu ilman häntä, äiti istui salissa vihreän -lampun varjostimensa takana, koska parvekkeella jo pitkän aikaa oli -ollut pimeätä ja puutarhasta puhalsi syksyinen tuuli, ja äskeisen -vieraskäynnin muisto, joka vielä herkkänä eli hänen mielessään, oli -saanut hänen unohtamaan korttipelinsä. Zephyrine istui kutimineen häntä -vastapäätä ja pakisi lakkaamatta kauniista sisarusparista Ghitasta -ja Gastonista heittäen silloin tällöin salaisia syrjäsilmäyksiä -Victoireen, sillä hän oli tottunut pitämään loistavaa kreivillistä -serkkua kasvattinsa tulevana puolisona. Mutta neiti ei virkkanut -sanaakaan. Kun lakkaamattomasi pulppuava lörpöttely vihdoin alkoi -hänestä käydä vastenmieliseksi, heitti hän liinan hartioilleen ja lähti -parvekkeelle. - -Syystaivaan kirkas iltakajastus loi hohdettaan puutarhaan ja -syvänsinisellä taivaalla kimalteli lukemattomia tähtiä, jotka näyttivät -ikäänkuin sammuvan puiston tummiin latvoihin. Silloin hän näki alhaalla -suihkukaivon luona tumman olennon, joka liikkumatta tuijotti vastapäätä -olevaa taloa. Sen enempää miettimättä, astui hän alas portaita ja -riensi parvekkeen edessä olevan avonaisen paikan yli yksinäistä vastaan. - -Olette antanut odottaa itseänne, tohtori, sanoi hän iloisesti. Missä on -henki teitä näin myöhäin kuljetellut? Ettekä nytkään vielä käy sisään -rauhoittamaan meitä katoamisestanne. - -Mietin juuri, vastasi hän astuen vaistomaisesti askeleen taaksepäin, -kuinka saisin teille tiedoksi, että toivoisin pientä keskustelua -kanssanne kahden kesken? - -Tyttö jäi liikahtamatta seisomaan. Hänen katseensa etsi nuoren miehen -silmiä, joita leveä hatunreuna varjosti. - -Mikä teidän on? kysyi hän nopeasti. Teidän äänenne kuuluu niin -muuttuneelta. Teille on tapahtunut jotakin, joka on sangen kipeästi -teihin koskenut. -- - --- Olette oikeassa, vastasi hän. Minulle on tapahtunut jotakin, joka -on kyllin traagillista järkyttääkseen pahaa aavistamatonta ihmistä -sydänjuuria myöten. Jos olisin pelkkää henkisyyttä ja yksinomaan -tutkisin asioita, olisi se ollut minulle tervetullut kokemus. Etenkin -kirjaani varten. Sillä se toteuttaa kouriintuntuvalla tavalla -teoriani. Kahdelle viattomalle paljastuu salaisuus, ja kohtalokkaalla -sattumallakin on oma osaansa. Vain siitä kuuluisasta iloisuudesta, -jonka ennen näin hohtavan kaiken harmaan takana, en tässä näe -jälkeäkään. Kenties siitä syystä, että verestäni puuttuu sankarin -aines. Kenties myös senvuoksi, että asiat ja olot näyttelijälle -tuntuvat kokonaan toisilta kuin katsojalle. Muuten ei tämä elämys -suurestikaan hyödyttäne teostani. Sillä kyseenalaista on, huolinko sitä -valmistaa, kun jälleen tartun matkasauvaan. Tahdoin vain tavata teitä, -sanoakseni teille jäähyväiset. Minun täytyy vielä tänä iltana lähteä. - -Yhä vielä tuijotti tyttö häneen mitään tajuamatta. -- Mutta sehän on -mahdotonta! -- sai hän vihdoin sanottua. - --- Mahdotonta? Ehkä. Kenties se käy yli voimieni. Kuitenkin sen täytyy -tapahtua. En tahdo salata teiltä totuutta, enkä etsiä kiertoteitä. -Olemme päässeet kuitenkin niin läheisiksi, että olemme toisillemme -velkaa täyden totuuden. Tietäkää siis, että olen kuullut koko -keskustelunne kreivitär Ghitan kanssa. - -Tyttö tunsi kuin jäisen virran suonissaan. Hänen sydämensä herkesi -silmänräpäykseksi sykkimästä. Heikko kauhun äännähdys pääsi hänen -huuliltaan. Hän ummisti silmänsä ikäänkuin suojellakseen niitä äkkiä -leiskahtavalta räikeältä valolta. Hän olisi lyyhistynyt maahan, jos ei -taxusaita, jota vasten hän nojasi, olisi ollut kyllin vankka tukeakseen -häntä. - --- Te pidätte sitä ensi näkemältä rikoksena kaikkea kunniallisuutta -vastaan, jatkoi hän surullisella, soinnuttomalla äänellä. -- -Kuunteleminen on häpeällistä. Ei saa anastaa itselleen luottamusta, -jota ei vapaaehtoisesti suoda. Mutta tähän häpeälliseen rikokseen -nähden olen traagillisesti syytön. Olin alakuloinen pöydässä, kun -näin teidän niin tuttavallisesti puhelevan serkkunne kanssa. Sillä -luonnollisesti täytyi minun ajatella, että hän oli teille sangen -läheinen. Silloin saivat minussa jälleen vallan vanhat, tuskalliset -epäilykset, pääsisinkö koskaan niin lähelle teitä kuin olin toivonut; -en luullut muuten voivani elää. Tuo raskasmielisyys ajoi minut -harhailemaan kauas vuorille ja rotkoihin, kunnes olin kylliksi -uuvuttanut ruumiini ja tuudittanut sieluni jonkinlaiseen tympeään -tunnottomuuteen. Tarvitsin lepoa ja lähdin sille paikalle, jossa olin -niin monet hetket viettänyt onnellisissa unelmissa. Mutta penkki oli -auringossa, joka teki minulle pahaa, ja niin heittäydyin viileälle -niitylle pensasaidan taakse lepuuttaakseni väsyneitä jäseniäni. Tehän -tiedätte heikkouteni, joka niin usein on ollut pelastukseni: kun olen -surullinen, nukahdan. Kerran minun nukkuessani sellaista unta, saapui -luokseni onni. Tänään herätti minut sama ääni kuin silloinkin -- -tuskin kuitenkaan onnekseni. Ja nyt käsitätte, etten enää voi ummistaa -silmiäni tämän katon alla, vaikkapa pitäisinkin soveliaana vielä -kaksitoista tuntia nauttia sellaista vierasvaraisuutta. - -Tämän sanoessaan hän teki keveän kumarruksen niinkuin olisi tahtonut -poistua hänen luotaan. Mutta kun tyttö seisoi hänen edessään painunein -päin, jäi tämä liike häneltä huomaamatta. Nuori mies ei näyttänyt -kuitenkaan voivan riuhtaista itseään irti, ennenkuin vielä kerran oli -kuullut hänen äänensä. - --- Olen koonnut vähäiset tavarani matkalaukkuun ja jättänyt pöydälle -pienen, teille osoitetun kirjelipun, jossa ilmoitan saaneeni kirjeen -eräältä ystävältäni, joka kutsuu minua Graziin. Hänellä on minulle -tärkeitä uutisia; toivottavasti en kuitenkaan ole pakoitettu pitkää -aikaa viipymään poissa. Yö on leuto, ja aion tehdä matkan jalkaisin. --- Kun minulta sitten saapuu kirje, jossa ilmoitan, että minun -täytyy lähteä pitkälle matkalle, tiedätte vain te yksin, etten -koskaan palaja ja minkävuoksi en saa sitä tehdä. Toisille saavat syyt -jäädä arvoitukseksi. Minä tunnustan -- hänen äänensä alkoi väristä --- lähteväni raskain sydämin rakastetun pojan luota, johon olen -sydämestäni kiintynyt. Myöskin on minun raskasta erota rakkaasta -äidistänne. Sanokaa hänelle -- - -Ääni petti hänet ja hän kääntyi pois. Silloin toipui tyttö -jähmettyneestä tilastaan. - --- Se ei ole mahdollista! sanoi hän. -- Jos te olette kuullut kaiken --- kaiken -- ei, te ette voi sovittamattomasti loukkaantua parista -ajattelemattomasta, onnettomasta sanasta -- teidän täytyy käsittää, -missä yhteydessä nämä sanat -- - --- Aivan oikein, keskeytti hän. -- Minä käsitän kaiken ja voin -senvuoksi antaa anteeksi. Mutta anteeksiantaminen ei ole unohtamista. -Sillä on sanoja, joita ei itsetietoinen eikä kunniantuntoinen mies -saa unohtaa, vaikka hän tahtoisikin. Loukkaantunut? Ei, minulla ei -ole oikeutta olla loukkaantunut. Olettehan antanut minusta sangen -kunnioittavat arvosanat, niin että ei minun, kuten kuuntelijoitten -tavallisesti, tarvinnut kuulla omaa häpeääni. Joskaan en myöskään -turhamielisyydestä jäänyt piilopaikkaani, nauttiakseni osakseni -tulevasta kiitoksesta. Tulin kuin lamaantuneeksi kuullessani niin -äkkiarvaamatta, kuinka te käsititte meidän suhteemme. Te tiedätte, että -usein olin suruissani siitä, oliko minun kaltaiseni ihminen todella sen -vaivan arvoinen, jota hänen vanhempansa, opettajansa ja kohtalo olivat -ottaneet hänestä nähdäkseen. Näin myöskin viime aikoina, jolloin opin -iloitsemaan itsestäni, pitämään itseäni jonkin arvoisena ja odottamaan -itsestäni jotakin -- ylimieliseksi ei itsetuntoni minua koskaan tehnyt. -Niin pitkälle olisi se minut kuitenkin ennemmin tai myöhemmin vienyt, -että olisin sanonut teille, kuinka yli kaiken teitä rakastan ja kuinka, -huolimatta ulkonaisesta alemmuudestani, kuitenkin ylpeästi uskalsin -pyytää teitä vaimokseni. Sillä te sanoitte minusta aivan oikein, että -minä, vaikka olenkin köyhä raukka, en salli maallisten aarteitten ei -lumota eikä peloittaa itseäni. Olen nimittäin sitä mieltä, että siinä, -missä kaksi ihmistä ovat henkisesti ja siveellisesti samanarvoisia, -ovat kaikki ulkonaisesta eroavaisuudesta johtuneet seikat vähäpätöisiä -ja halveksittavia. Ja minä pidin itseäni teidän arvoisenanne ja jään -yhä vieläkin siihen ajatukseen, ettei minulla olisi ollut minkäänlaista -syytä katsoa ylös teihin ja pitää sitä jonkinlaisena armona, jos -korkeudestanne olisitte astunut minun luokseni. Nyt on minun täytynyt -kuulla _teidän_ ajatuksenne, että olen teille sangen rakas ja arvokas -erään huvilan irtaimistoon kuuluvana kallisarvoisena esineenä, että -iloitsette rikkaudestanne, jonka avulla kykenette maksamaan minunkin -hintani ja joka suo teille sen ylellisyyden, että voitte valita -mieheksenne nimettömän köyhän raukan, ja, jos kohta ette häntä -erittäin kiihkeästi rakastakaan, tehdä hänet niin onnelliseksi kuin -hänen kaltaisensa hyvä ihminen ansaitsee. Nyt ette saa soimata tuota -raukkaa, jos hänkin tahtoo pitää kiinni siitä ainoasta, jota hänellä -on yltäkylläisesti -- vapaudestaan ja miehisestä ylpeydestään. Tai -tahdotteko väittää, etteivät nuo viattomat sanat tulleet sydämestänne? -Että puhuitte sillä tavalla vain puolustaaksenne tulevaa avioliittoanne -halpasäätyisen kanssa. - -Tyttö empi silmänräpäyksen. -- En, sanoi hän sitten lujalla äänellä. --- En voi valehdella. En voisi, vaikka koko elämänonneni riippuisi -siitä. Mutta te olette julma toistaessanne nuo onnettomat sanat, jotka -eivät kuitenkaan ole täysin senarvoisia kuin luulette. Sillä jos kerran -totuus on vallitseva välillämme, olen myöskin velvollinen sanomaan -teille sen, että en silloin kertonut kaikkea, kaikkein viimeisintä -tunnettani. Ja jos se parantaisi teidän haavoitetun ylpeytenne, että -antaisin tyttöylpeyteni nöyrtyä edessänne ja tunnustaisin -- ei, te -ette nyt minua uskoisi. Mutta teidän täytyy se kerran uskoa, kun olette -lähtenyt luotani ja myöhemmin joskus saatte kuulla, ettei minulla enää -ollut elämässä onnea, koska en voinut ajatella sitä ilman teitä ja -koska olin liian ylpeä tyytyäkseni pienempään onneen. - -Hän käänsi kasvonsa pois kätkeäkseen esiin tulvahtavat kyyneleet. Mutta -hänen äänensä oli pysynyt lujana. - -Kiitän teitä, sanoi nuori mies kiihkeän liikutuksen vallassa, kiitän -teitä sydämestäni, siitä mitä sanoitte. Sekin tulee kuulumaan -unohtumattomiin sanoihin ja virkistää minua, kun nuo toiset tahtovat -minua masentaa. Mutta lopettakaamme. Tuska on muutenkin kuvaamattoman -suuri, kun meidän molempien täytyy erota sattuman oikun vuoksi. Jos -en olisi kuullut noita sanoja, olisi kaikki aikaa myöten kääntynyt -hyväksi, ihanaksi, niin että jumalat ja ihmiset olisivat voineet -meitä kadehtia. Sillä minä tiedän, Victoire, että minäkin olisin -tehnyt teidät niin onnelliseksi kuin teidän kaltaisenne hyvä ihminen -ansaitsee. Silloin olisi vain muuan nuori rouva jossakin kaukana -kohauttanut minulle olkapäitään, kun tietämättäni toimin tehoisana -tekijänä teidän elämänlaskelmassanne, jonka tulos oli ollut tyydyttävä. -Mutta nyt -- vaikka surmaisin sen ainoan, joka tuon tietäisi -- en -saisi ajatuksiani vaikenemaan. Kesken korkeinta onnea sukeltaisivat -unohtumattomat sanat jälleen esiin: hän oli kyllin rikas ostaakseen -sinut. Älkää syyttäkö minua julmuudesta; se on meidän kohtalomme. -Saamme sitten nähdä, pelastammeko tästä kauneimpien unelmiemme -haaksirikosta muuta kuin alastoman elämän. - -Hän ojensi kätensä tytölle. Kun ei tämä laskenut sitä irti, vaipui -hän äkkiä polvilleen tytön eteen, syleili kiihkeästi hänen värisevää -ruumistaan, painoi huulensa hänen käsivarrelleen ja mielettömässä -tuskassa toisti hänen nimeään. Sitten hän kooten viimeiset voimansa, -nousi ylös ja pakeni tytön luota tämän avuttomana lysähtäessä maahan -sille kohdalle, missä oli seisonut. - - * * * * * - -Neljä vuotta oli kulunut. Hainstettenissa kulki kaikki entistä -rataansa. Ainoastaan pojan iloiset kasvot olivat poissa sekä sisältä -että puutarhasta -- hän oli lähetetty Graziin opiskelemaan erään -kimnaasin professorin luo, eikä kukaan ollut enää nähnyt hymyä hänen -sisarensa kasvoilla. - -Silloin eräänä päivänä tuli kirje nuorelta kreivitär Ghitalta -Roomasta, jonne hän oli matkustanut puolisoineen viettääkseen siellä -talvikauden hiljaisuudessa, koska milanolainen seuraelämä uhkasi -rasittaa häntä liiaksi hänen raskautensa aikana. Hän kertoili entisellä -tuttavallisella tavallaan tuhansista asioista, jotka tosin Victoirelle -olivat sangen yhdentekeviä: matkoistaan, vanhoista ja uusista -tuttavuuksistaan, pyhästä isästä ja kerjäläisistä espanjalaisilla -portailla. Kaksitoista sivua pitkän kirjeensä lopussa hän mainitsi -eräästä retkestä Cestiuksen pyramiidille, jonka juurella lepää -protestanttien hautausmaa sypresseilleen ja muistopatsaineen. - -"Mitä sanot, rakkaani", oli kirjeessä edelleen, "kun kuulet, että tässä -juhlallisessa paikassa, jossa tahdoin nauttia hiljaisen, kohottavan -hetken, minua kohtasi tuskallinen yllätys. Yksinkertaisessa kukkulaan -kallis- tuvassa hautakivessä seisoi tuon pohjoissaksalaisen nimi, joka -kerran oli pöytätoverinani teidän kodissanne: tohtori Philipp Schwarz, --- ilman minkäänlaista syntymä- tai kuolinpäivän määrää. Mutta nimen -alla oli seuraavat kaksi latinalaista sanaa: Oblivisci nequeo. En -luonnollisesti ymmärtänyt niitä, eikä miehenikään latinantaito riitä -pitkälle. Mutta illalla, ruhtinatar Chigin salongissa, jonne aina -kokoontuu joukko oppineita ja taiteilijoita, esitettiin minulle muuan -kuuluisa arkeoloogi, joka jo vuosikausia on asunut kapitoliumilla -sikäläisessä preussilaisessa oppilaitoksessa, ja miten siinä -puhelimme, tulin yht'äkkiä maininneeksi tuon nimen ja kysyin tuosta -omituisesta nuoresta miehestä, joka niin salaperäisesti oli poistunut -Hainstettenistä ja niin äkkiä elämästä. Sinähän et ole vastannut -ainoaankaan kysymykseeni hänen äkkinäisen pois lähtönsä syistä. -Nyt sain tietää, että juuri sama professori, jonka kanssa puhuin -hänestä, oli ollut häneen sangen läheisessä suhteessa, niin läheisessä -kuin ihminen yleensä saattoi olla tuohon omituiseen uneksijaan. -Nuori mies oli näyttänyt hänelle katkelmia eräästä teoksestakin, -joka käsitteli kreikkalaista kansanhenkeä ja sisälsi syvällisen -tutkimuksen tuloksia ja uusia näkökohtia. Tuo merkillinen ihminen -oli käyttänyt kaiken aikansa äskenmainitun teoksen kirjoittamiseen -ja yksinäisiin harhailuihin Rooman ja Campagnan rauniomaailmoissa. -Hän olisi kaikenlaisilla kannattavilla töillä helposti kyennyt -kartuttamaan perimäänsä pientä pääomaa. Sensijaan hän, sitä vitkaan -kuluttaessaan, päättävästi työnsi kaiken muun luotaan elääkseen -vain omana itsenään, varmasti vakuutettuna, että hänen kohtalonsa -täyttyisi joka tapauksessa, joko se sitten ajan tullen sallisi hänen -kuolla tai hankkisi hänelle keinoja elää edelleen. Valitettavasti oli -edellinen tapahtunut. Ystävä oli usein leikkiä laskien varoittanut -häntä enentämästä niitten kunnon saksalaisten lukumäärää, jotka antavat -liiallisten opintojen saattaa itsensä hengiltä. Silloin oli hän aina -syvämietteisesti hymyillen pudistanut päätään, mutta vastannut kerran: -jos hän kuolisi aikaisin, ei siihen olisi syynä opinnot, vaan muutamat -unohtumattomat sanat. Mitä hän sillä tarkoitti, oli jäänyt hänen -salaisuudekseen. Ja vihdoin hän heinäkuussa, kun ei tahtonut jättää -kaupunkia, jossa kuumetauti raivosi, oli sairastunut roomalaiseen -lavantautiin, joka muutamassa viikossa oli tehnyt hänestä lopun. Mutta -hänen jälkeenjättämiensä paperien joukossa ei ollut lehtistäkään tuosta -suuresta teoksesta. - -"Kun sitten näytin professorille hautakirjoituksen, jonka olin -huolellisesti kirjoittanut muistikirjaani, ja josta hän ei vielä -tietänyt, kun viimeisinä kuukausina oli ollut poissa Roomasta, olimme -me molemmat ihmetyksen vallassa. _Oblivisci nequeo_ ei merkitse muuta -kuin: en voi unhoittaa. Voitko sinä ratkaista arvoituksen, _mitkä_ -unohtumattomat sanat olivat sortaneet hänet kuolemaan?" - - * * * * * - -Vanha, elämään väsynyt paronitar eli vielä kaksitoista vuotta -yllä kerrotun jälkeen. Koko aikana ei tytär päiväksikään häntä -jättänyt. Hän säilytti kauneutensa myöhäisiin vuosiin, ja moni -olisi suostunut maanpakoon heidän etäisessä kolkassaan, saadakseen -kutsua häntä omakseen. Mutta hän hylkäsi tyynesti ja miettimättä -jokaisen tarjouksen. Puoli vuotta senjälkeen, kun äiti vihdoinkin oli -sulkenut väsyneet silmänsä, tavattiin hänet eräänä aamuna vuoteeltaan -sydänhalvauksen yllättämänä. Hänen viimeinen tahtonsa oli, että -hänet haudattaisiin puistoon ja että hänen haudalleen asetettaisiin -yksinkertainen hautakivi, jossa olisi kirjoitus: - -_Oblivisci nequeo_. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Unohtumattomia sanoja, by Paul Heyse - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK UNOHTUMATTOMIA SANOJA *** - -***** This file should be named 60648-8.txt or 60648-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/6/0/6/4/60648/ - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/60648-8.zip b/old/60648-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index ca4ff48..0000000 --- a/old/60648-8.zip +++ /dev/null |