NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 2597 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..035f683
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #60648 (https://www.gutenberg.org/ebooks/60648)
diff --git a/old/60648-8.txt b/old/60648-8.txt
deleted file mode 100644
index 412a3e2..0000000
--- a/old/60648-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,2597 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Unohtumattomia sanoja, by Paul Heyse
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms
-of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll
-have to check the laws of the country where you are located before using
-this ebook.
-
-
-
-Title: Unohtumattomia sanoja
-
-Author: Paul Heyse
-
-Release Date: November 8, 2019 [EBook #60648]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK UNOHTUMATTOMIA SANOJA ***
-
-
-
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-
-
-UNOHTUMATTOMIA SANOJA
-
-Kirj.
-
-Paul Heyse
-
-
-Suomennos
-
-
-
-
-
-Porvoossa,
-Werner Söderström Osakeyhtiö,
-1911.
-
-
-
-
-Vicenzan kaakkoisesta portista, jota nimitetään Porta Monteksi, koska
-Monte Berico-nimisen vuoren juuri tässä kohden ulottuu aivan lähelle
-kaupunkia, vierivät auringonpaisteisena huhtikuun iltapäivänä v.
-1849 kevyet ajopelit maantietä myöten kirkasta Bacchiglione-jokea
-kohti, joka pehmeästi mutkitellen virtailee hilpeitten ketojen halki.
-Vaunuissa istui kaunis nuori neiti huolettomasti nojaten taaksepäin,
-vähääkään välittämättä siitä, että hänen leveälierinen kesähattunsa
-rutistui ja että sen tummat samettinauhat joutuivat epäjärjestykseen.
-Sitä suorempana pysyttelihe häntä vastapäätä olevalla istuimella
-vanhahko nainen silkkisine, kukilla koristettuine hattuineen, koreine
-päivänvarjostimineen ja mustine silkkiviittoineen, aika ajoin
-tähystellen seutua kultasankaisella lorgnetillaan. Epäselväksi jäi,
-istuivatko he senvuoksi vastapäätä toinen toisiaan, ettei vanhemman
-verrattain ulottuvaisella olennolla olisi ollut tilaa peräistuimella,
-vaiko senvuoksi, ellei kamarirouvan soveltunut istua prinsessan
-vieressä. Ainakin neidin hieno, hieman ylpeä pikku nenä viittasi
-ylhäiseen sukuperään. Mutta vanhempikin nainen osasi leveille
-hyväntahtoisille kasvoilleen luoda varsin arvokkaan ilmeen, ja
-tukahuttaen silloin tällöin haukotuksen, katseli hän oikealla puolen
-leveneviä viljakenttiä ja vasemmalla Monte Bericon juurelle siroteltuja
-asumuksin, niin alentuvan välinpitämättömästi kuin olisi hänen pienten,
-lemmikinsinisten silmäinsä katse ollut aivan erikoinen suosio seudulle.
-
-He olivat tuskin matkanneet puolta tuntia, kun vaunut poikkesivat
-oikealle päin kääntyvälle solatielle ja pysähtyivät lyhyen, vaivaloisen
-ylämäen jälkeen korkean puutarhaportin eteen, jonka mahtavien
-kivipatsaitten välin sulki kolminkertainen rautaristikko. Kuski riensi
-istuimeltaan ja nykäsi ruostunutta kellonvedintä, joka ulottui niin
-kauas käytävän takana olevan matalan rakennuksen sisään, ettei soiton
-kilahduskaan kuulunut ulkopuolelle. Niinpä kestikin tuokion, ennenkuin
-rakennuksesta näkyi elonmerkkiä.
-
-Sillävälin oli naisilla aikaa ristikon lomitse tähystellä puutarhaan.
-Leveä tie, jonka kumpaakin puolta reunusti leikattu, ikivihanta
-pensasaita, vei avonaiselle kukkulalle, jolla suurehko nelikulmainen,
-tasaisen pyöreällä katolla varustettu rakennus seisoi. Siitä ulkoni
-matalaharjainen, kuuden solakan pylvään muodostama eteinen, johon johti
-leveäportainen rappukäytävä. Tätä siron juhlallista rakennusta, jonka
-juurilla versoi korkeata ruohoa, ympäröi mitä syvin hiljaisuus, ja
-kellahtavasta marmorista veistetyt, katon ja portaitten ulokkeille,
-jopa molempien pensasaitojenkin reunoille sijottautuneet lukuisat
-jumalankuvat tuntuivat tämän aution maatilan ainoina valtijaina
-nauttivan sen satumaista rauhaa.
-
--- Maria Josef! huudahti vanhempi nainen katsahdettuaan äkisti
-lorgnettinsa läpi, luulenpa, että siinä taas on tuollainen
-pakanatemppeli, joita jo niin monta olemme nähneet säädyttömine
-epäjumalankuvineen. Täytyykö meidän tosiaankin nousta vaunuista ja
-lähteä lähempää tarkastamaan noita muinaisesineitä?
-
--- Voit jäädä istumaan, Zephyrine, ja täällä nauttia keskeytyneen
-ruokaleposi, vastasi neiti hymyilevin ilmein. -- Mutta sitten saatkin
-koko elinaikasi katua, että nukuit Vicenzan arvokkaimman nähtävyyden
-ollessa tarjolla. Tämä ei ole mikään temppeli, vaan koko Lombardian
-kuuluisin huvila, jonka suuri Palladio rakensi eräälle rikkaalle
-markiisille, tuo sama, tiedäthän, joka on suunnitellut ja rakentanut
-kaikki kauniit palatsit ja kaupungintalon ja ihmeellisen vanhan
-teatterin, josta juuri tulemme. Koska olen vastuunalainen sinun
-taiteellisesta sivistyksestäsi, olen tahtonut näyttää sinulle tämänkin.
-Mutta pakottaa en sinua tahdo. Tuolla tuleekin portinvartija, jolle
-voit minut huoleti uskoa.
-
--- Mitä ajattelettekaan, Nesschen, huudahti toinen ja teki eleitä
-noustakseen ensiksi vaunuista. -- En ole ollenkaan väsynyt, ja äskeisen
-puhuin vain senvuoksi, kun en voi sietää noita ijänikuisia pylväitä.
-Mutta kenties en tuota ymmärrä. Jos ne ovat viimeiset tälle päivälle,
-tuhdon ne vielä sulattaa. Kuumuus on sietämätön, eikä tuossa lumotussa
-puistossa tunnu olevan liiemmäksi varjoa. _Merci mon ami. Me voilà!_
-
-Tämän hän lausui pienelle, äreälle vanhukselle, joka oli avannut
-vähäisen sivuportin, ja astui nyt sanaakaan virkkamatta vaunujen
-luo auttaakseen naisia. Vanhempi nainen otaksui, koska hän ei
-osannut tavuakaan italiankieltä, että jokaisen täytyi ymmärtää
-hänen ranskaansa. Senjälkeen hän hypähti niin nuorekkaan sirosti
-vaununastuimelta, että olisi luullut sen olevan hänen painavalle
-olennolleen mahdotonta, kääntyi sitten neidin puoleen ja ojensi
-hänelle kätensä auttaakseen häntä alas. Sitten he hitaasti kävelivät
-loivasti kohoavaa tietä, vanhempi jonkun verran puhkuen, vaikkakin
-korkean pensasaidan siimes lieventi kuumuutta, neiti levollisin,
-kevein askelin, hienorakenteinen pää hiukkasen kenossa, hentoine
-sieraimilleen ja huulet puoliavoimina hengittäen tämän viheriän
-yksinäisyyden huumaavia tuoksuja. Päästyään kukkulalle, jäi hän
-hiljaa paikalleen ja antoi suurten tummien silmiensä katseen hitaasti
-liukua viehättävän rakennuksen yksityiskohdasta toiseen; rakennus
-ihastutti häntä todellisuudessa vielä enemmän kuin hänen siitä varemmin
-näkemänsä kuvat. Kevättaivaan puhdas sini valautui katon jalomuotoisiin
-viivoihin; -- niin kuulakkaanpehmeästi kuin sulautuu läpinäkyvä,
-hieno verho lepääviin, ihaniin ihmisjäseniin, näytti loputon eetteri
-sulautuvan kiviseiniin. Entä ympäristön kukoistava, kesytön luonto,
-jota ihmiskäsi ei näyttänyt koskaan järjestelleen, rapistuneita seiniä
-pitkin hiipivät ruusut, villiytyneen niityn kirjavat kukkaset, jotka
-hänelle hymyilivät ja kaukaa silmänkantamattomista viiniköynnös-
-ja silkkiäispuulehdoista soiva heinäsirkkojen, lintujen ja
-lehtosammakoitten huumaava häly, viileän ilman niin pehmeästi keinuessa
-ja värähdellessä että sen melkein saattoi nähdä!
-
-Sillävälin oli vanhus, jolle tämän hyljätyn paratiisin vartioiminen oli
-uskottu, rientänyt portaille ja avannut varjoisan pylväseteisen oven;
-senjälkeen hän katosi rakennuksen sisäosiin molempien naisten häntä
-hitaasti seuratessa. Neiti ei puhunut sanaakaan. Zephyrine sitävastoin
-ei saattanut pidättäytyä lausumasta paheksuvia muistutuksiaan noista --
-kuten hän sanoi -- mytologisista säädyttömyyksistä, joita täällä joka
-paikassa vilisi.
-
-Nuori neiti ei ollut kuulevinaankaan, nyrpisti vain hieman hienoa
-ylähuultaan vanhemman lörpöttelylle. Mutta astuttuaan pimeän
-käytävän kautta viileään sisempään huoneeseen, tuohon kuuluisaan
-pyöreään saliin, jota sirosti kaareutuva kupooli niin ylväästi ja
-viehättävästi kattaa, pääsi häneltä mitä lapsellisimman ihastuksen
-huudahdus. Hän seisoi pitkän aikaa huoneen kuulaassa hämärässä puoleksi
-suljetuin silmin, eikä välittänyt yksityiskohdista, ei vaalenneista
-marmoriornamenteista eikä kuvapatsaista, jotka seisoivat pölyttyneissä
-lokeroissaan. Ihmeellinen hyväntunne oli vallannut hänet hänen
-astuessaan ulko-ilman viileästä, aurinkoisesta kirkkaudesta tähän
-viileään, salaperäiseen huoneeseen, jonka hämärä valkeni sitä mukaa
-kuin vanhus avasi neljä ristin muotoisesti vastakkain olevaa ovea ja
-laski ulkoa sisään lämpöä ja valoa.
-
-Vanhus tuli jälleen hänen luokseen ja kysyi, eikö hän tahtonut nähdä
-asuinhuoneita. Hän nyökäytti päätään ja seurasi häntä lukuisten oman
-onnensa nojaan heitettyjen suojien kautta, jotka toinen toisensa
-vieressä ympäröivät keskisalia. Ne olivat kohtuullisesti kalustettuja,
-ja pöly lepäsi paksuina kerroksina Napoleonin aikuisilla vanhoilla
-istuinsijoilla, hoikkajalkaisilla pikku pöydillä sekä vuoteilla,
-joitten tyynyjä ja patjoja ei näytetty vuosikausiin tuuletetun. Huvilaa
-oli jo aikoja sitten lakattu käyttämästä asuntona.
-
-Neiti oli kärsivällisesti kuunnellut vanhaa tuittupäätä tämän
-ylistellessä entisiä aikoja, jolloin täällä useasti oli vietetty
-komeita juhlia soittajien ja laulajiin kaiuttaessa ihanaa
-oopperamusiikkia kupoolisaliin. Hän singahutteli sanojaan omituisella
-kiivaudella ikäänkuin olisi hän tahtonut syyttää nuorta neitiäkin --
-jonka hän varsin oikein otaksui itävaltaluiseksi -- olosuhteitten
-surullisesta muutoksesta. Tämä katseli tarkkaavana seinämaalauksia,
-uunien marmoriotsakkeita ja kaikkea muuta, mikä muistutti menneitä
-juhla-aikoja. Puheen lomassa hän kysäsi, luulisiko vanhus, että perhe
-halullisen ostajan ilmaantuessa, luovuttaisi huvilan.
-
-Vanhus katsoi häneen kummastuneena. Sellainen ajatus ei nähtävästi
-koskaan ollut välähtänyt hänen mieleensä. Kun hän olkapäitä kohauttaen
-tuijotti kysyjään, kääntyi tämä seuralaisensa puoleen, joka haluttomana
-oli häntä seurannut. -- Mitä ajattelet, Zephyrine? sanoi hän. Eikö
-täällä olisi ihana asua, luonnollisesti ei kuumimpana vuodenaikana,
-mutta syksyllä, kun Hainstettenissä alkaa tuntua kolkolta ja
-kalsealta? Puutarhan voisi jättää sellaiseksi kuin se on, vain
-huoneita täytyisi siistiä ja -- onko täällä keittiötä? -- kysyi hän
-vanhukselta. Senhän voisi hätätilassa varustaa kellarihuoneisiin. Eikö
-ole hullunkurista, Zephyrine, ettei täällä ole keittiöstä tietoakaan?
-Ikäänkuin olisivat omistajat, kuten kuvapatsaat ulkona, vain eläneet
-ilmalla, tahi, kuten Olympon jumalat, nektarilla ja ambrosialla.
-
-Zephyrinen mielentila ei sallinut hänen ottaa osaa pilaan. Hän
-väitti huoneitten kostean ilman koskevan rintaansa, ja huomattuaan
-eräässä nurkkahuoneessa, johon auringonvalo leveänä virtana tulvaili,
-silkkikankaalla päällystetyn sohvan, riensi hän sen luo ja vajosi
-sen koville patioille sellaisella ilmeellä kuin ajettu otus, joka
-vihdoinkin löytää varman turvapaikan.
-
-Neiti nyökäytti hänelle hajamielisesti hymyillen päätään ja kulki
-eteenpäin. Vanhuksenkin hän lähetti pois. Hänen ei aina tarvitsisi
-pysytellä neidin kintereillä. Hän oli varmaan ilman sitäkin jo väsynyt
-alati kulkemaan samoissa huoneissa ja avaamaan ovia jokaiselle
-vieraalle. Kävikö hänellä muuten usein vieraita?
-
-Kuinka kulloinkin -- aina vuodenaikojen mukaan. Keväällä ja syksyllä
-kävi eniten. Jo tänään aamupäivälläkin oli täällä ollut muuan, muuan
-nuori herra, joka oli tullut jalan kaupungista ja katsellut kaikkea
-sangen tarkkaavaisesti, mutta lähettänyt hänet sitten pois, koska
-tahtoi piirustaa. Yht'äkkiä oli hän kadonnut viemättä kuitenkaan mitään
-mukanaan, mutta myöskään mitään jättämättä.
-
-Neiti vei käden taskuunsa, veti sieltä pienen kullallakirjaillun
-kukkaron ja antoi hänelle suuren hopearahan. Mutta lahja -- vaikka
-kävikin yli vanhuksen odotusten -- ei tehnyt häntä ystävällisemmäksi.
-Hän nyökäytti synkkänä päätään kääntyessään lähtemään; naiset jääkööt
-sinne kernaasti niin kauaksi aikaa kuin tahtovat, hänen täytyisi nyt
-lähteä asuntoonsa ruokapahaistansa katsomaan, joka parhaillaan on
-tulella. Hänen tyttärentyttärensä on tyhmä seitsenvuotias letukka, joka
-helposti polttaa keiton pohjaan.
-
-Jäätyään yksin, palasi neiti kupoolisaliin ja istahti erään Jupiterin
-patsaan jalustalle. Siinä hän antautui raskasmielisten unelmien
-valtaan; koko hänen nuori elämänsä nousi yhtenäisenä kuvasarjana hänen
-eteensä ja toi kirjavista väreistään huolimatta omituisen kylmyyden
-ja tyhjyyden tunteen hänen mieleensä. Lopulta ei hän saattanut sitä
-kauempaa kärsiä, nousi ylös ylpeällä liikenteellä niinkuin sellainen,
-joka uskaltaa katsoa vihamielistä voimaa silmästä silmään, ja pyyhkäsi
-kiharat syrjään. Hattu valahti niskaan, ja hän säpsähti kevyesti
-ikäänkuin olisi joku vieras koskettanut hänen olkapäätään. Sitten hän
-kulki hitaasti salin poikki ja astui vastapäätä olevan pylväseteisen
-kautta ulkoilmaan, koska jumalankuvat tyhjine silmineen ja jäykkine
-huulineen olivat hänelle äkkiä käyneet kammottaviksi.
-
-Täällä oli varjoisaa, ja hän saattoi lauhan ilman hyväillessä hänen
-vapaata otsaansa, katsella ihanaa seutua. Suoraan edessään hän
-näki Monte Bericon vihreän huipun, jonka puitten latvojen keskeltä
-pieni, valoisa kirkko vaatimattomana kohosi. Sitten kauempana
-vasemmalla sinipunervan, tuoksuvan ilman sisällä Euganein kukkulat ja
-ylt'ympärillä, aina jalkojensa juureen saakka, mitä hedelmällisimmän
-seudun, jota vielä nuoren kevään ensi vihannuus peitti. Etäisten
-vuorenhuippujen ympärillä ei näkynyt ainoatakaan pilveä, eikä
-pienintäkään ihmisääntä kuulunut sinne tänne sirotelluista mökeistä.
-Muurinreunaa kiipeävien ruusujen luona leikki lukemattomia, hänelle
-outoja perhosia. Hän kulki hitaasti alas portaita; hänen teki mieli
-ottaa kiinni joku perhonen ja katsella sitä lähempää. Saavuttuaan alas,
-pysähtyi hän äkkiä, hieman lievästi säikähtäen.
-
-Korkeassa ruohostossa, siinä, missä rappukäytävä muodostaa rakennuksen
-seinän kanssa terävän kulman, lepäsi pitkänään nukkuva mies, pää
-käsivarsien varassa ja hattu painettuna syvään otsalle. Tässä oli
-vielä vast'ikään ollut mitä viilein kalvepaikka. Mutta aurinko, joka
-kiersi rakennusta, oli juuri päässyt paistamaan lähimmän pylväseteisen
-pilarien lomitse ja lähetti nukkujaan vinosti säteensä, joka alkoi
-liukua polvista rintaa kohti ja jonka ennen pitkää täytyi saavuttaa
-myös kasvot.
-
-Ne olivat nuoret kalpeat, hentopiirteiset kasvot, jotka unessakin
-näyttivät hieman jännittyneiltä ja raskasmielisiltä. Vaaleat hiukset
-olivat tiheinä suortuvina ohimoilla ja jättivät näkyviin erittäin
-valkoisen kaulan. Silloin tällöin -- nukkuja varmaankin uneksi
-silloin iloisista asioista -- avautui ylähuuli hieman, paljastaen
-hampaat, jotka välkkyivät auringossa. Mutta hatunreunan varjostamat
-silmät olivat tiukasti kiinni, ja kulmakarvojen välissä oli syvistä
-ajatuksista kertova ryppy.
-
-Neiti oli katsellut häntä tuokion liikahtamatta ja niin vakavasti
-kuin olisi hän saattanut lukea kaikki ne ajatukset ja kuvat, jotka
-liikkuivat nukkuvan mielikuvituksessa. Sitten hän äkkiä näytti
-huomaavan sopimattomaksi tuolla tavalla vakoilla viatonta. Kevyt
-punerrus nousi hänen kasvoilleen, hän kääntyi päättävästi ja nousi
-hitaasti äänettömin askelin jälleen portaita ylös. Ylhäältä, pylväitten
-lomitse, hän vielä kerran äkisti katsahti vieraaseen ja näki, että
-auringonsäteet jo olivat ennättäneet hänen silmäluomiinsa saakka. Hän
-näki hänen vielä tekevän liikahduksen ikäänkuin torjuakseen jotakin
-luotaan. Sitten hän jälleen astui pyöreän salin kynnyksen yli.
-
-Mutta valo vaikutti yhä enemmän nukkujan unen kiehtomiin aistimiin.
-Hän koetti ensin kääntää kasvonsa uudelleen varjoon, aivasti sitten
-voimakkaasti pari kertaa ja avasi silmänsä. Hänen vihreä makuusijansa
-tuntui kuitenkin liian hyvältä hänen heti saattaakseen nousta siltä
-ylös. Hänen täytyi silminnähtävästi myös ensin miettiä, missä oli.
-Kun hän oli päässyt siitä tietoiseksi, ojentelihe hän ensin itseään
-suloisen uupumuksen vallassa ja upotti katseensa taivaan pohjattoman
-syvään sineen. Silloin hän äkkiä kuuli rakennuksesta naisäänen, joka
-alotti vienoa, valittavaa laulua: "Ach, ich habe sie verloren --"; hän
-tunsi sekä säveleen että sanat, mutta hän ei mielestään koskaan ollut
-kuullut sitä niin puhtaasti ja sielukkaasti laulettavan. Hänestä tuntui
-melkein sadulta, että tuo Orpheuksen laulu täällä yksinäisyydessä ja
-italialaisen taivaan alla kaikui saksalaisilta huulilta. Hitaasti --
-aivankuin olisi pieninkin rapina saattanut haihduttaa lumouksen --
-kohottautui hän istumaan ruohostolle ja kuunteli siten tuokion. Sitten
-sai uteliaisuus hänet vihdoin nousemaan ja varovasti hiipien astumaan
-rappuja ylös.
-
-Kun hän oli päässyt pylväseteiseen, katkesi laulu äkkiä. Hän näki
-laulajan solakan olennon seisovan keskellä salia, selin häneen. Nyt
-hän rauhallisesti kulki huoneen toiselle puolelle, hyräillen hiljaa
-itsekseen aarian loppusäveleitä.
-
-Nuori mies riensi hänen jälkeensä, mutta jäi seisomaan, kun neiti
-kääntyi ja kylmin katsein mitteli häntä kiireestä kantapäähän.
-
-Neiti, sanoi hän, minä pyydän anteeksi, että olen keskeyttänyt
-laulunne. Mutta itsehän olen siitä saanut kärsiä kovimman
-rangaistuksen. Poistun heti.
-
-Neiti ei heti vastannut, vaan näytti ensin tahtovan suorittaa
-tarkastuksensa loppuun. Sitten kohosi tuskin huomattava punerrus hänen
-kasvoillensa.
-
--- Ette ole ollenkaan minua häirinnyt, sanoi hän, ja minun -- jos kenen
--- on pyydettävä anteeksi. Lauluni herätti teidät unesta, ja ollakseni
-suora, tunnustan, että se oli tarkoituksenikin. Tapasin teidät
-nukkumassa ulkona ruohostossa ja näin, kuinka kasvonne ennen pitkää
-olisivat joutuneet aurinkoon. Vain maassa syntyneet saattavat sietää
-sellaista vahingoittumatta. Muukalaiset saavat helposti auringonpiston.
-
--- Ja te olette heti kasvoistani -- tai kenties paremminkin tukastani
-päättäen otaksunut minut muukalaiseksi, jatkoi hän hymyillen. Mitä te
-sitten siitä ajattelitte, kun matkustajalla tässä paratiisillisessa
-ympäristössä ei ollut muuta tehtävää kuin nukkua?
-
--- En tiedä, mikä minua velvottaisi ilmaisemaan teille ajatukseni,
-vastasi hän hieman terävästi. Muuten voitte olla rauhallinen: sitä
-en totta tosiaan tullut ajatelleeksi. Ja miksi ei voi nukkua, kun on
-kyllikseen katsellut kaunista? Vanhus, joka hoitaa tätä huvilaa, kertoi
-vieraasta, jota hän jo aamupäivällä oli täällä kuletellut ja joka
-sitten oli häneltä hävinnyt. Jos te olette sama -- --
-
--- Minun kai täytyy tunnustaa, kuinka asia on, vastasi nuori mies,
-puolittain ivallisella, puolittain raskasmielisellä ilmeellä, joka
-antoi hänen kasvoilleen miellyttävän leiman. -- Lähetin miehen pois
-vetääkseni muutaman piirron luonnoskirjaani. Mutta koska olen vain
-pahanpäiväinen töhertäjä ja koska tämä seutu ilkkui heikkoja voimiani,
-jouduin jonkinlaisen apeamielisyyden valtaan ja olin iloinen, että uni
-minua armahti.
-
--- Sitten kai olette suuttunut minulle, kun tulin herättäneeksi teidät.
-Mutta minä lähden heti ja jätän teidät jälleen lohduttajanne hoivaan.
-
-Hän nosti olkihatun päähänsä ja solmesi sen kiinni leuan alta. Nuori
-mies ei saattanut kääntää katsettaan kauniista kasvoista, joitten hieno
-soikeus tässä ympäristössä näytti entistäänkin ihastuttavammalta.
-
--- Oi, neiti, sanoi hän, se olisi aivan turhaa. -- Ajatus siitä, että
-olen karkottanut teidät pois, ei soisi minulle pienintäkään rauhaa,
-vaikka jäisin tänne yöhön asti ja vaikka saisin valita minkä hyvänsä
-tämän talon makuuhuoneista. Yöni olen muutenkin nukkunut huonosti aina
-siitä saakka, kun tulin Italiaan ja varsinkin kadehdittavaan Vicenzaan.
-Tiedättekö, mikä vie minulta unen? Teidän on vaikea sitä käsittää,
-koska en ole maalari, en kuvanveistäjä enkä yleensäkään taiteilija,
-yksinkertainen filosofian tohtori vain: ja kuitenkin on suuri Palladio
-vienyt rauhani. Ja äsken, kun koko viime yönä tuskin saatoin ummistaa
-silmiäni, valtasi minut ulkona viileässä ilmassa jonkinlainen uupumus,
-ja niin otti luonto oikeutensa.
-
-Nuoren miehen puhuessa olivat tytön silmät käyneet yhä
-hämmästyneemmiksi. Ensin oli hänen olentonsa suuri varmuus tuntunut
-tytöstä melkein loukkaavalta, koska hän oli tottunut kauneudellaan
-saattamaan nuoret miehet hämmennyksiin. Sitten haihtui pieni närkästys
-jalomman tunteen tieltä, kun nuori mies puhui hänelle yhtä avonaisesti
-ja vapaasti kuin aikoja sitten luotettavaksi havaitulle ihmiselle,
-jolle saattaa sanoa kaiken.
-
--- Millä tavalla Palladio on teille tehnyt pahaa? kysyi hän vihdoin ja
-istuutui jälleen -- niin epämukava kuin paikka olikin -- Jupiterpatsaan
-jalustalle.
-
--- En tosiaankaan tiedä, ymmärrättekö minua, jatkoi nuori mies,
-suunnaten katseensa hänen ohitseen hoikkia pilareita myöten holvikaton
-puolihämärään. -- Siinä tapauksessa minun täytyisi kertoa teille
-jonkun verran enemmän vähäpätöisestä persoonastani, ja se tuskin teitä
-huvittaisi.
-
--- Ken tietää, voisittehan koettaa.
-
-Nuori mies hymyili surumielisesti. -- Se ei tosiaankaan ole huvittavaa,
-jatkoi hän. Kuinka voin muuten selittää sen että teille, jota minulla
-ei ole edes kunnia tuntea -- -- ja nyt johtui ensi kerran mieleeni,
-että viivytän teitä ja että seuralaisenne odottaa. Minun täytyy toisen
-kerran pyytää anteeksi.
-
-Hän kumarsi kevyesti ja aikoi nähtävästi lähteä pois.
-
-Seuralaiseniko? vastasi tyttö hymyillen. -- Hän on yhtä ymmärtäväinen
-kuin tekin äsken, jopa ymmärtäväisempikin, sillä hän on etsinyt
-lepopaikakseen sellaisen nurkkauksen, jossa voi olla rauhassa
-tungettelevilta auringonsäteiltä. Ei, minulla ei ole minkäänlaista
-kiirettä, ja ellen ole liian lähentelevä, tahtoisin sangen mielelläni
-tietää, minkätähden suuri Palladio, joka jo kolme vuosisataa on
-ihastuttanut niin monia ihmissilmiä, on saanut mielenne synkäksi, koska
-ette omien sanojenne mukaan näe hänessä sellaista esikuvaakaan, jonka
-laakerit eivät anna teidän nukkua?
-
--- Jos syy sittenkin olisi siinä, sanoi hän äkisti, ja nyt tuijottivat
-hänen silmänsä itsepintaisesti maahan. -- Mutta vielä kerran: on turhaa
-puhua siitä. Erinäiset mielialat, jotka helposti saavat valtoihinsa
-miehen, eivät pienimmälläkään tavalla vaikuta naiselliseen olentoon.
-En tiedä, tekisinkö omaa sisartanikaan, jos minulla sellainen olisi,
-uskotukseni. Emmekö ennemmin puhu muusta, jostakin hauskemmasta? Joko
-olette käynyt Monte Bericon puistossa, josta on niin kaunis näköala
-kaupungille ja vuoristoon?
-
-Neiti heitti päätään hieman taaksepäin. -- Minulla ei ole pienintäkään
-oikeutta teidän luottamukseenne, sanoi hän hitaasti; mutta jos ilman
-muuta arvostelette minua naissuvusta vallitsevan tavallisen mielipiteen
-mukaan, erehtynette kenties hieman. Valitettavasti olen minäkin, niin
-nuori kuin olenkin, saanut kokea tuollaisia erikoisia mielialoja, joita
-tuskin olisin halukas uskomaan sisarelleni -- jos minulla sellainen
-olisi. Siinä olemme siis yhtä mieltä. Ja entä jos ei minulla nyt olisi
-halua puhua näköaloista --
-
-Hän nousi ja teki kevyen kumarruksen. Tämä pelasti nuoren miehen äkkiä
-hienoisesta hämillä-olon tunteesta.
-
--- Antakaa anteeksi, neiti, sanoi hän hymyillen, jos ehkä olen puhunut
-sopimattomasti. Mutta on totta tosiaankin ihmeellistä seisoa tässä
-kasvoista kasvoihin nuoren vieraan neidin kanssa melkein kuin joku
-paatumusta teeskentelevä vaivainen syntinen, joka tahtoo ripittäytyä.
-Ja ettette ajattelisi minusta huonompaa kuin mitä ansaitsen, tahdon
-tunnustaa, minkälaisia tunteita suuri Palladio herätti sieluparassani.
-Tehän tunnette hänet myös. Olette epäilemättä alhaalla kaupungissa
-nähnyt hänen luomansa ihmeet aina iki-ihanasta basilikasta, tuosta
-sulouden ja majesteetin saavuttamattoman ihmeellisestä yhtymästä,
-Corsolla sijaitsevaan pikku rakennukseen saakka, joka kapeine
-päätyineen seisoo tavallisten porvarillisten talojen välissä niinkuin
-jalosyntyinen prinssi alhaisen sotaväen joukossa. En tiedä, millä
-tavalla te kykenette tajuamaan rakennustaidetta. Minulta on se kyky
-tähän saakka kokonaan puuttunut tai on se uinunut, ja vasta täällä
-ovat silmäni avautuneet ja silmien mukana sydän. Kaikki muut taiteet,
-vaikkakaan en itse niitä harjoita, ovat olleet lähellä sydäntäni, mutta
-koska rakennustaide tähän saakka on vedonnut ainoastaan ulkonaisiin
-aistimiini, on se jäänyt minulle vieraaksi. Sitten tulen Vicenzaan
-ja kuljeskelen pahaa aavistamatta näitten kiviesineitten parissa,
-jotka kaikki ovat yhden ja saman käsialaa, ja äkkiä puhuu minulle
-mykistä pylväistä, pilareista ja muodoista ihmisolento, iloisin,
-ylväin ja rakastettavin minkä koskaan olen tavannut, ja marmorin
-kylmän pinnan alta olen tuntevinani lämpimän veren sykähtelyn; ensi
-kerran huomaan siinä, jota taidekielellä nimitetään mittasuhteiksi,
-jäsenten tarkkasuhtaisuudeksi ja sopusoinnuksi, kuolematonta lämpöä
-uhkuvan ihmissydämen, jolla olisi minulle paljon sanottavaa ja jonka
-hiljaisimmankin sanan saattaisin käsittää. Pidätte varmaankin minua
-hupsuna uneksijana, hyvä neiti, mutta olette nyt, kerran vaatinut minua
-puhumaan; tuo hulluus valtasi minut ennenkaikkea täällä yksinäisessä
-Rotonda-salissa, kunnes armelias uni saapui ja vapautti minut avoimin
-silmin uneksimasta.
-
-Neiti katseli hänen ohitseen hämärän eteishallin kautta aurinkoiseen
-puistoon. -- Ymmärrän teitä varsin hyvin, sanoi hän tuokion kuluttua.
-Minäkin olen kokenut samansuuntaista, en kuitenkaan rakennusten
-suhteen, joskin hieman sinnepäin. Tunnetteko Bachia? Hänen
-vaikeimmista fuuga-arvoituksistaan, joista useimmat pitävät vain
-niitten suuremmoisen rakenteen vuoksi, olen minä saattanut kuulla
-hänen sydämensä tykinnän. Kenties senvuoksi, että olen tuntenut
-häneen jonkinlaista sukulaisuutta -- ainoastaan hyvin kaukaista,
-koska en luonnollisesti missään suhteessa saata kohota sellaisen
-jättiläisen tasalle. Mutta minusta tuntuu kuin kuulisin niissä samojen
-verivirtojen kohinaa, jotka terästävät voimiani ja tekevät tahtoni
-taipumattomaksi. Te hymyilette. Ensin osottauduin teille uteliaaksi,
-nyt tunnustan olevani itsepäinenkin, ei voi avomielisemmin tunnustaa
-heikkouksiaan, vaikka olisi niistä ylpeäkin, jota minä en totisesti
-ole. Mutta teidän luottamuksenne ei saa jäädä yksipuoliseksi, eikä
-teillä saa olla sitä tunnetta, että vain teitä on kuunneltu. Sanokaa
-minulle vielä yksi seikka: minkätähden tulitte siitä surulliseksi, että
-odottamanne lahjakkaan rakennusmestarin asemasta tapaattekin suuren ja
-rakastettavan ihmisen?
-
-Oi, neiti, huudahti hän, jos vastaisin teille tyydyttävästi tähän
-kysymykseen, saisitte tämän satunnaisen tuttavuuden ensi hetkenä kuulla
-minusta enemmän kuin oma äitini milloinkaan on aavistanut ja kuin
-parhaimmille nuoruudenystävilleni koskaan olen tunnustanut. Te kenties
-väsytte lopuksi -- ei ainoastaan seisomaan kylmällä kivipermannolla
-vaan ennenkaikkea kuuntelemaan minua. Sallitteko minun saattaa teidät
-seuralaisenne luo?
-
--- En, vastasi hän rauhallisesti. -- Tehän tiedätte, että olen yhtä
-itsepäinen kuin uteliaskin. En siis väsy niinkään helpolla. Mutta
-te olette oikeassa, kävelkäämme hieman, ja sitten kerrotte minulle
-kaikesta. Ei kukaan ole parempi uskottu kuin sellainen, jota ei kenties
-enää koskaan elämässään tapaa. Jos minulla olisi salaisuuksia, uskoisin
-ne kaiken todennäköisyyden mukaan ennemmin teille kuin jollekin n.s.
-ystävättärelle, joka varmasti lörpöttelisi ne toiselle, joskin ehkä
-vain omalle miehelleen. Ja äitini -- vieläkö teidän äitinne elää?
-
--- Hän kuoli jo viisi vuotta sitten.
-
--- Minun äitini elää, mutta hän on valitettavasti viimeinen, jolle
-saattaisin avata sisäistä elämääni. Hän rakasti niin intohimoisesti
-isääni, ettei hän enää hänen kuolemansa jälkeen -- siitä on jo
-yli kahdeksan vuotta -- ole kyennyt irtautumaan kummallisen
-alakuloisesta tylsyyden tilasta, johon tuska hänet saattoi. Niin
-elää hän jonkinlaisessa henkisessä puolihämärässä. Hän tajuaa kaiken
-ympärillään ja ottaa omalla tavallaan kaikkeen osaa, mutta hän on kuin
-ihminen, jonka kädet ovat halvaantuneet: hän ei tunne sitä, mihin hän
-koskettaa. Nyt käsitätte varmaankin, minkätähden minusta on tullut
-itsepäinen: minulla täytyi olla tahtoa kahden, vieläpä kolmenkin
-edestä, koska minulla lisäksi on pieni veli, joka tuli maailmaan vasta
-muutaman kuukauden kuluttua isäni kuolemasta. Uskokaa minua, ettei
-ole onnellista tulla liian aikaisin itsenäiseksi ja, ennenkuin edes
-on selviytynyt tyttö-ajan unelmista, hallita suurta taloa ja holhota
-omaa äitiään. Ja nyt olen kertonut teille riittävästi itsestäni, nyt
-on jälleen teidän vuoronne. Lähtekäämme ulos puistoon. Sillävälin saa
-kunnon Zephyrine nukkua vanhurskaan unta. Esitän teidät sittemmin
-niinsanotulle kasvattajalleni, josta minä nyt vuorostani saan pitää
-huolta.
-
-Zephyrine! huudahti nuorimies nauraen. -- Kuinka hullunkurinen nimi!
-
-Ja sangen vähän hänen nykyiseen olemukseensa soveltuva kuten itse
-saatte nähdä. Mutta kaksikymmentäviisi vuotta sitten, jolloin minua
-ei vielä ollut maailmassa, kuuluu hän tehneen nimelleen kunniaa.
-Ajatelkaahan vain, entinen hoitajattareni alotti elämänratansa
-näyttämöllä, tanssijattarena. Hänen isänsä oli ranskalainen
-tanssinopettaja, joka oli nainut wieniläisen hyvinvoivan
-porvarintyttären. Lamppujen valossa huomasi Zephyrine erään nuoren
-kauppiaan, joka tahtoi mennä avioliittoon hänen kanssaan, mutta
-kustansi hänet sitä ennen jonkinlaiseen oppilaitokseen, sillä
-paitsi synnynnäistä ranskankielen taitoaan, ei tyttö ollut saanut
-alkeellisintakaan sivistystä. Kun hän muutaman vuoden kuluttua olisi
-ollut kutakuinkin kelvollinen, kuoli hänen sulhasensa ja suojelijansa
-ja hän jäi turvattomana ja köyhänä yksin maailmaan, koska hänen
-vanhemmillaankin oli ollut surullinen loppu. Samoihin aikoihin etsi
-äitini hoitajatarta minun nuorelle personalleni, ja kun ranskankielen
-taito oli pääasiallisena pätevyysehtona -- asuimme silloin kuten
-nytkin maatilallamme Steiermarkissa -- uskottiin minun ensimäiset
-askeleeni tässä maailmassa neiti Zephyrinen valvonnan alaisiksi.
-Vuosien vieriessä on tämä suhde muuttunut päinvastaiseksi, nyt olen
-minä vastuunalainen sekä hänen että omasta käytöksestäni; tänään olette
-omin silmin todennut, miten hän pitää minusta huolta: Hän sallii
-minun pitkät ajat puhua nuoren, tuntemattoman herran kanssa mitä
-ihmeellisimmistä asioista antamatta pienimmänkään omantunnon pistoksen
-häiritä untansa.
-
-Nuori mies nauroi, mikä varsin hyvin soveltui hänen kasvoilleen. --
-Nyt olisi minun vuoroni esittäytyä teille, sanoi hän. Mutta minun
-elämäkertani on sangen porvarillinen ja jokapäiväinen. Isäni oli
-kimnaasin opettaja ja minut kasvatettiin samaa tarkoitusta varten,
-koska sen arveltiin olevan minunkin kunnianhimoni korkeimpana
-päämääränä. Mutta hänellä oli jotakin, jota pojalta puuttui ja joka
-sai hänen tyytymään niin vaatimattomiin olosuhteisiin: hän rakasti
-nuorisoa ja opetti mielellään. Minä halusin intohimoisesti oppia,
-aina vain oppia -- muun muassa tuntemaan itseäni. Sen tulokset eivät
-suinkaan olleet omiansa tekemään minua ylimieliseksi. Olin pian
-huomaavinani, että minussa kyllä oli ainesta tulla hyödylliseksi
-ihmiseksi, mutta yksinomaan hyödylliset ihmiset tuntuivat minusta itse
-asiassa sangen joutavilta. Yksi enemmän tai vähemmän tuossa suuressa
-työntekijäjoukossa, josta luonto- ja yhteiskunta ovat pitäneet huolta,
--- mitäpä siitä. Olisin niin halusta toivonut itsestäni jotakin
-erikoista, uutta ja ihmeellistä, niin että en olisi voinut hyödyttää
-ainoastaan muutamaa kourallista koulupoikia, vaan koko n.s. ihmiskuntaa
-ja nykymaailmaa. Jälkimaailma ei olisi minua silloin pelottanut. Mutta
-hitunen kielitiedettä ja filosofiaa ei siihen riittänyt. Niitten
-avulla juuri joutuu tuohon suureen joukkoon, joka rauhallisena etsii
-ravintoansa hedelmällisen maan parmailla matalissa nautinnoissa. Aina
-vain olla kiitollinen siitä, mitä toiset tarjoavat nautittavaksi --
-se käy lopulta vastenmieliseksi. Minkälaista lieneekään sellaisen
-ihmisen, joka on niin rikas, että voi kiittää kaikesta ainoastaan
-itseään, tai ainakin parhaasta: rikkaan, voimakkaan persoonallisuuden
-nautinnosta. En tiedä, puhunko kyllin selvästi, neiti. Naisilta ei
-sitä tavallisesti puutu. Jos eivät onnettomat olosuhteet ole liiaksi
-olleet heitä vastaan, ovat he meidän edellämme siinä, ettei heidän
-tarvitse palvella yleisiä tarkoitusperiä eikä kantaa univormua, vaan
-että jokainen saa olla ihmisolento sellaisenaan, hyvä taikka paha,
-rakastettava tai sietämätön, joka tapauksessa se, mikä hän oman
-persoonallisuutensa voimasta on. Ja minä -- koska olen varaton ja kun
-minun kuitenkin täytyy pysyä hengissä -- minä en olisi voinut ryhtyä
-mihinkään muuhun kuin takomaan pikku poikien päähän mensaa ja vihdoin,
-päästyäni pitemmälle, istuttamaan Platon ajatuksia keltanokkaisiin
-nuorukaisiin. Silloin pelasti minut tyhmä päähänpisto ja armelias
-teko. Ensinnäkin tulin syöksyneeksi valtiollisiin selkkauksiin ja
-aloin avustaa muuatta sanomalehteä, mikä opettajakokelaalle oli sangen
-huono suositus. Ja kun täten olin turmellut virkaurani sillä alalla,
-kuoli kaukainen sukulainen, joka aina oli pitänyt minun puoliani,
-ja jätti minulle perinnöksi kaksituhatta taalaria. Silloin en enää
-odottanut, milloin minulle näytettäisiin, missä kimnaasin ovi on, vaan
-ravistin koulutomun jaloistani ja lähdin vaeltamaan kohti etelää.
-Täällä luvatussa maassa, jossa ihmiset kautta vuosisatojen ovat
-vapaasti ja pelottomasti työskennelleet kehittyäksensä elämäniloisiksi,
-terveiksi luonteiksi, täällä tahdoin vielä viimeisen kerran koettaa,
-enkö minäkin pääsisi niin pitkälle. Mihin suuntaan ja miten -- se
-oli minulle kerrassaan yhdentekevää. Ja nyt kenties käsitätte, minkä
-vuoksi tunnen surumielistä kateutta tehdessäni Palladion tuttavuutta,
-ihmisen, jolla oli niin paljon sisäistä runsautta ja kauneutta,
-että häntä vielä vuosisatojenkin jälkeen ihmetellään, jäljitellään,
-rakasteluun ja kadehditaan. Ja tämän kaiken hän saavutti, vaikka hänkin
-oli "lapsenlapsi", jonka täytyi laahata mukanaan suurta, perinnäistä
-muoto- ja ajatustaakkaa. Mutta millä tavalla hän onkaan kaiken kyennyt
-muovaamaan omaksi omaisuudekseen, miten viskannut antiikin ajalta
-perimänsä kulta-aarteen mielikuvituksensa sulattimeen ja kaikkeen
-vetänyt oman sielunsa hahmoviivat! Joka sellaiseen pystyy, hän
-ansaitsee elää, -- niin ainoastaan hän oikeastaan elää, jotavastoin
-me joutilaina kuljeskelevat, ikuisesti vastaanottavat, ikuisesti
-nälkäänäkevät ihmiset --
-
-Hän kääntyi ja repäsi ruusunoksaa niin että terälehdet irtautuivat
-kukkasista ja putosivat ruohoon, -- kehnointa kuitenkin on, jatkoi hän
-hampaittensa välissä mutisten, että otan tuon kaiken puheeksi aivankuin
-tahtoisin kerjätä sääliä, tahi -- mikä vieläkin pahempaa -- olisin
-mielestäni senvuoksi jotakin, että tunnen oman mitättömyyteni. Mutta
-olkaa jalomielinen, hyvä neiti, ja unohtakaa lörpöttelyni: unohtakaa
-ylimalkaan, että olette tavannutkaan tällaisen ihmisen. Kiitokseksi
-suon teille sydämestäni kaiken sen, mitä teillä on ja mitä te olette
-jumalten ja ihmisten iloksi. Jääkää hyvästi!
-
-Hän nosti hattuaan katsahtamatta tyttöön ja kääntyi mennäkseen. Mutta
-tämän ensimäinen sana pysäytti hänet.
-
--- Uskotteko sattumaan, tohtori, vai onko kaikki, mikä taivaan ja maan
-välillä tapahtuu sallimuksen tai kohtalon määräämää?
-
-Hän katsoi pitkään tyttöä ikäänkuin olisi noista kauniista, ylpeistä
-kasvoista, joilla nyt oli lempein ilmeensä, koettanut etsiä äskeisen
-kysymyksen syytä.
-
--- Minä puolestani, jatkoi tyttö, tunnen aina jonkunlaista huimausta
-koettaessani selvitellä itselleni tätä salaisuutta; silloin tuntuu
-siltä kuin avuttomana liukuisi pohjattomaan syvyyteen. Mutta heti, kun
-minun itse on tehtävä jokin päätös, tunnen varman pohjan jalkojeni
-alla. Sillä oma tahtoni ei ole minulle koskaan salaisuus, siinä
-vain on pulma, kuinka saan sen suhtautumaan siihen suureen tahtoon,
-joka vallitsee maailmaa. Teidän täytyy tässä muistaa, mitä kerroin
-kotioloistani. Mihin joutuisinkaan, jos en -- Jumalalle kiitos --
-tietäisi, mitä tahdon? Älkää senvuoksi panko pahaksenne, että käytän
-hyväkseni meidän harvinaista tutustumistamme ja otan vaarin kohtalon
-vihjauksesta. Sanokaa minulle suoraan, mitä luulette itsestänne
-tulevan, kun teidän kaksituhatta taalerianne ovat loppuneet ettekä ole
-löytänyt, mitä etsitte Italiasta?
-
-Nuori mies tuijotti äänetönnä eteensä. Kenties te sen tiedätte, neiti,
-tahi aavistatte. Joka tapauksessa tietää sen kohtalo.
-
--- Minun aavistukseni eivät liene erittäin iloisia tai lohdullisia.
-Mutta sanokaa minulle suoraan: täytyykö teidän juuri Italiassa odottaa
-sitä, mikä tuleva on? Minä pelkään, että tuollaisena yksinäisenä
-vaeltajana vaivutte yhä syvemmälle synkkämielisyyteen. Jos sallitte,
-teen teille ehdotuksen, jonka luonnollisesti voitte ottaa vastaan tai
-hyljätä?
-
--- Miksi en sallisi, neiti?
-
--- Olemme puhuneet niin monista asioista, että tällainen lyhytaikainen
-matkatuttavuus on aivan riittämätön. Miten olisi, jos vielä jatkaisimme
-keskustelua kaikessa rauhassa? Ehkä pääsisimme silloin tyydyttävämpiin
-tuloksiin. Sentähden ehdottaisin, että te vähäksi aikaa keskeyttäisitte
-matkanne, s.o. siirtäisitte sen hieman tuonnemmaksi, ja seuraisitte
-meitä maatilallemme. Siellä kenties olisi hieman pitkäveteistä,
-mutta koska olette ryhtyneet etsimään omaa itseänne, saattaisi
-yksitoikkoinen elämä vain olla teille avuksi. Ja jos se panee teidät
-epäröimään, ettette noin vain muitta mutkitta saata ottaa vastaan
-uppo-outojen ihmisten vierasvaraisuutta, voitte joutohetkinänne,
-kun ehditte itseltänne, pitää vähän huolta minun pikku veljestäni.
-Vanha pappi alkaa jo käydä lapselliseksi; minulla ei ole luottamusta
-hänen latinaansa ja kreikankielen taidossa hän itsekin tunnustaa
-puutteellisuutensa. Cäsar on kuin kesytön varsa, vaikka pohjaltaan
-hyvänluontoinen miehenalku. Teillä ei ole hänestä minkäänlaista huolta,
-niin että voitte täydellisesti olla oma herranne; minä itse otan
-tarkastaakseni koulun, josta en suuriakaan ymmärrä. Mitä sanotte tästä
-mielijohteesta?
-
--- Ei, jatkoi hän hieman punastuen nähdessään nuoren miehen kiinteästi
-katselevan häntä, älkää sanoko vielä mitään näin heti, älkää tänään
-eikä huomenna. Minä unohdin, ettei opettaminen teitä erityisesti
-miellytä, ja tietysti sitäkin vähemmän, kun ette edes tunne tulevaa
-oppilastanne. Antakaa anteeksi hätiköimiseni. Mutta kun ajattelette,
-että minä yksin olen vastuunalainen pojan kasvatuksesta, ymmärtänette,
-kuinka hartaasti toivoisin hänen kasvavan niitten periaatteitten
-mukaisesti, joita uskon teidän omaavan -- päättäen siitä vähästä, mitä
-olette minulle puhunut. Kunnon isäni antoi hänelle nimeksi Cäsar;
-hän oli haaveellisesti kiintynyt Napoleoniin, jonka armeijassa hän
-oli palvellut. Mutta minä pelkään, ettei pojasta tule minkäänlaista
-suuruutta, jos ei kukaan muu pidä hänestä huolta kuin vanha, heikko
-pappi ja hänen oma nuori sisarensa. Jos tekin nyt olisitte hieman
-taikauskoinen ja pitäisitte kohtaustamme erityisenä kohtalon
-viittauksena, tekisitte sen hyvän työn, että seuraisitte meitä kotiin,
-maatilallemme. Siellä perehtyisitte meidän elämäämme ja ennen kaikkea
-kasvattiinne. Jos ette voisi häneen kiintyä, sanoisitte sen suoraan.
-Ette siinä tapauksessa olisi menettänyt kuin pari viikkoa, joitten
-kuluessa olisitte oppinut tuntemaan kappaleen kaunista maatamme.
-Huomenaamulla varhain, kello yhdeksän, lähdemme. Jos ette vielä voi
-erota Palladiostanne, voimme odottaa ylihuomiseen.
-
-Nuori mies ojensi hänelle äkkiä kätensä.
-
--- Kiitän teitä, neiti, sanoi hän; kiitän teitä sydämellisesti
-tästä tarjouksesta. Kun en heti ota sitä vastaan, vaan pyydän
-miettimisaikaa huomisaamuun, tapahtuu se vain senvuoksi, että saitte
-sallimus-uskonne tarttumaan minuunkin. Tosin tiedän, ettei kukaan voi
-välttää kohtaloaan, mutta koska meidät kaikki kuitenkin kasvatetaan
-sellaisen ennakkoluulon varassa, että muka olemme tekojemme herroja,
-ja että meidän niitten suhteen täytyy ottaa huomioon järjen käskyjä
--- tehdäksemme tämän jälkeen kuitenkin sen, mitä emme voi tekemättä
-jättää -- sallinette minun yön aikana odottaa korkeamman johdatuksen
-merkkiä. Jos sanoisin mitä tahtoisin, tuntuisi se kenties huonolta
-kohteliaisuudelta -- ja senvuoksi vaikenen mieluimmin. Minulle
-valmistamanne täydellinen yllätys puolustanee avuttomuuttani. Ja
-aatelkaas, että minun pitikin nukkua pylvässalin portaitten viereen
-herätäkseni kohtalon lähetin sanomaan --
-
-He kuulivat samassa huvilan sisähuoneista äänen, joka hätäisenä huusi
-muuatta nimeä. -- Siinä on toinen unikeko, sanoi neiti hymyillen. --
-Tulkaa, minun täytyy esitellä teidät! Hänen ei tarvitse tietää vielä
-mitään suunnitelmastamme. Mutta minähän unohdin: en vielä tiedä, kenen
-saan esitellä.
-
--- Nimeni on Philipp Schwarz.
-
--- Ja minun Victoire Clemence, Hainstettenin vapaaherratar.
-Kun kuulette vanhan hoitajattareni kutsuvan minua nimellä
-Nesschen,[lyhennys sanasta Baronesschen; merkitsee pikkuparonitar] ei
-se ole mitään muuta kuin lempinimi, jolla hän lapsesta asti on minua
-kutsunut. Katsokaahan, tuolta pylväitten lomitse hän pyrkii tänne. Jos
-tahdotte valloittaa hänet, niin sanokaa sopivan tilaisuuden sattuessa
-muutamia kohteliaisuuksia hänen ylhäisistä liikkeistään.
-
-He olivat kääntyneet portaihin päin, joita myöten nyt kiireesti
-nousi komea nainen silminnähtävästi kiihtyneenä, kasvot hehkuen sekä
-äskeisestä unesta että tuskasta, jonka neidin näkymättömiin katoaminen
-oli aiheuttanut. Hän pysähtyi hämmentyneenä huomattuaan vieraan.
-Mutta neiti esitteli hänelle tohtorin muutamin leikillisin sanoin,
-äänesti poislähtöä ja piti sitten aivan yksinään yllä keskustelua
-portille vievää tietä kuljettaessa. Alhaalla vaunujen luona tapasivat
-he portinvartijan, joka äreänä rypisti kulmakarvojaan nähdessään niin
-äkkiarvaamatta jälleen aamupäiväisen vieraan. Pian hänet kuitenkin
-hyvitti kelpo juomaraha, jonka tohtori pisti hänen kouraansa. Neiti
-puolestaan tuntui unohtaneen, että hän jo oli palkinnut vanhusta.
-Vanhus katseli silmät selällään vuoroin kultarahaansa, vuoroin
-nuorta tuhlaajatarta ja kuiskasi kuskille: englannitar! -- Sitten
-hän kunnioittavasti auttoi neidin vaunuihin Zephyrinen keveästi
-nojautuessa vieraan käsivarteen kaikella sillä sulolla, mikä hänelle
-oli mahdollista.
-
--- Ettekö lähde meidän mukaamme, tohtori? kysyi neiti istuessaan
-jälleen yksin vaunun peräistuimella. Näettehän, että tässä on tilaa.
-Me palaamme Monte Bericon kautta. Iltavalaistuksessa ovat vuoret
-varmaankin erinomaisen kauniit.
-
-Nuori mies pyysi anteeksi, hänen täytyi vielä noutaa kirjeitä
-postista ja itse kirjoittaa muutamia. Hän oli käynyt hiljaiseksi ja
-sulkeutuneeksi, kun he eivät enää olleet kahden kesken. -- Kuten
-tahdotte! vastasi neiti välinpitämättömästi. Toivottavasti siis
-jälleennäkemiin!
-
-Hän nyökäytti hänelle ystävällisesti päätään, Zephyrine heilautti
-vienosti tervehtien auringonvarjostintaan, ja vaunut vierivät pois.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Sillä aikaa istui eräässä Albergo di Roma hotellin korkeassa, ilmavassa
-huoneessa pieni nainen sohvassa pöydän luona, jolle hän oli levittänyt
-kortit ja pelasi väsymättömänä pasianssia. Aina päästyään pelin
-loppuun, nousi hän, astui ikkunan luo tai verannan ovelle, kuunteli
-pihasta ja kadulta tulevia ääniä ja soitti vihdoin kelloa kysyäkseen
-vähintäin kahdennentoista kerran kamarineidoltaan, eikö paronitar
-Victoire jo ole tullut takaisin. Saatuaan alati samanlaisen vastauksen,
-vaipui hän jälleen sohvan patjoille ja sekotti huoaten kortit
-uudelleen. Häntä katsellessa tuli ajatelleeksi puoleksi sammunutta
-hiilosta, johon aika ajoin sattuva tuulenpuuska saa syttymään pienen
-liekin, joka kuitenkin kohta jälleen hukkuu tuhkaan.
-
-Huolimatta harmaista hiuksista, näyttivät pienet, hennot kasvot
-nuorekkailta loistavine, mustine silmineen, joitten katse oli avuttoman
-ihmettelevä ja rukoileva niinkuin lapsen, jota rangaistaan hänen
-itsensä oikein tietämättä minkävuoksi. Jos pelissä joku vaikea pulma
-suoriutui onnellisesti, pujahti yhä vielä kauniille huulille pienoinen
-hymyn hohde. Heti senjälkeen kävivät piirteet taas väsyneiksi ja
-huolestuneiksi.
-
-Nyt ajoivat vaunut pihaan, joka erottaa rakennuksen kadusta; hän
-kuunteli jatkaen peliään, ja vaikka ovi aukeni, ja tytär nopeasti astui
-sisään, ei hän vieläkään laskenut kortteja käsistään.
-
--- Nuhtele vain minua, äiti! huudahti kaunis tyttö, viskasi hattunsa
-läheiselle tuolille ja heittäytyi matolle rauhallisen pienen olennon
-viereen vetäen häntä hellästi luokseen. Me olemme myöhästyneet
-anteeksiantamattoman paljon, mutta me emme tietäneet, että tie oli niin
-pitkä ja vuori niin jyrkkä. Mitä olet tehnyt koko tämän ajan?
-
--- Se on kulunut hyvin, lapsi, vastasi vanha nainen unkarinkielellä,
-sillä hän puhui aina kotimaansa kieltä ollessaan kahden kesken
-tyttärensä kanssa. Peli on käynyt hyvin, myöskin tämä uusi, jota olen
-koettanut. Kuinkahan myöhä jo on? Missä on Zephyrine?
-
-Tämä astui vasta nyt huoneeseen, sillä hänen sulous- ja
-arvokkuuskäsitteittensä mukaista ei ollut syöksyä ylös portaita kuten
-teki hänen entinen kasvattinsa.
-
--- Rouva paronitar, sanoi hän, pyydän tuhannesti anteeksi, Nesschen
-kyllä selittää teille --
-
-Pieni rouva nousi. -- Pyytäkäämme valoa, sanoi hän, huomaan nyt vasta,
-kuinka pimeätä jo on --
-
-Hän katseli tuskaisesti ympärilleen huoneessa. Zephyrine kiirehti
-sytyttämään suuren, vanhan kamiinin otsikolla seisovat vahakynttilät.
-Neiti oli astunut verannan ovelle ja katseli milloin alhaalla pihassa
-kasvavia ikivihantoja pensaita, milloin kuunsirppiä kadun toisella
-puolen olevan palatsin yllä.
-
--- Äiti, sanoi hän äkkiä, tiedätkö, että saamme vielä yhden
-matkatoverin lisää? Olen löytänyt kotiopettajan Cäsarille, nuoren
-oppineen, joka jo huomenna lähtee kanssamme. Sinä tiedät, äiti, että
-hänen vihdoinkin täytyy ruveta saamaan kunnollista opetusta, pater
-Daniel on itsekin sitä mieltä.
-
--- Kotiopettajan? toisti äiti. Vai niin -- niinkö? Kotiopettajan!
-Kyllähän sinä, lapsi, sinä ja pater Daniel sen ymmärrätte.
-
--- Onko se totta, Nesschen? huudahti vanha hoitajatar. Mutta milloin
-maailmassa -- ja kuinka? -- Enhän toki voi uskoa, että --
-
--- Sen ainakin voit uskoa, Zephyrine, että olen pitänyt silmäni
-auki sill'aikaa kun sinun olivat ummessa. -- Hän on hyvin vakava ja
-miellyttävä nuori mies, äiti kulta, luonnollisesti saksalainen, tohtori
-Philipp Schwarz.
-
--- Tosiaanko! huudahti Zephyrine korkeimman hämmästyksen vallassa. Ja
-koko matkan aikana ette te -- ja kaikki on siis jo valmiiksi puhuttua,
-te olette siis nähnyt hänen todistuksensa -- ja ottanut selkoa hänen
-kykeneväisyydestään sekä siveellisistä periaatteistaan --
-
--- Olen, armas Zephyr, tuosta kaikesta olen ottanut riittävän selon, ja
-kaikesta vastaan. Hän on tosin pyytänyt miettimisaikaa huomiseen. Mutta
-en epäilekään, etteikö hän tulisi.
-
--- Luonnollisesti ette, kivahti hieman loukkaantunut uskottu. Kuinka
-hän voisikaan vastustaa! Hän on luonnollisesti korviaan myöten
-rakastunut Nesscheniin -- ei sitä suotta olla kahden kesken pelkkien
-epäjumalien --
-
--- Rakas Zephyrine, sanoi kaunis neiti sangen päättävällä äänellä, sinä
-tosin olet nuoruudenystäväni ja sinulla on omat vapautesi. Kuitenkin
-pyydän sinua tässä tapauksessa pitämään ajatuksesi yksinomaan ominasi.
-Jos uusi tuttavamme saisi kuulla pienimmänkin tuollaisen pistopuheen,
-saattaisi hän ilman muuta lähteä pois. Sillä vaikka hän ei ole rikas
-mies -- tai kenties juuri senvuoksi -- on hän sangen arkatuntoinen
-kunniakäsitteiden suhteen. Myöskin pyydän, ettet unohtaisi, äiti,
-ettei hän vielä ole sitoutunut mihinkään muuhun kuin seuraamaan meitä
-Hainstetteniin ollakseen siellä vieraanamme jonkun aikaa. Hän ei tahdo
-ottaa huostaansa Cäsarin kasvatusta ennenkuin on oppinut tuntemaan
-hänet. Hänen läsnäollessaan ei siis saa mainita "kotiopettaja"-sanaa.
-Tahdotko luvata sen, rakas pikku äiti?
-
--- Lupaan, mitä tahdot, minkä parhaaksi näet. Katsohan, siitä asti kuin
-jäin yksin -- tuon kauhean onnettomuuden jälkeen, kun isäsi -- --
-
-Hän alkoi hiljaa itkeä. Tytär sulki hänet syliinsä, suuteli häntä
-tyynnytellen, antoi hänelle kaikenkaltaisia hyväilynimiä ja sai hänet
-vihdoin siinä määrin rauhoittumaan, että hänen kyyneleensä lakkasivat
-vuotamasta ja hän kysyi, eikö jo voitaisi ruveta juomaan teetä. Sitten
-saatettiin hänet pöytään, jolle Zephyrine sillä välin oli kamarineidon
-ja ravintolan tarjoilijan avulla kattanut illallisen. Victoire oli
-hilpeällä mielellä ja kertoi äidilleen -- niinkuin haastellaan lapselle
-tarulinnoista ja taikapuutarhoista -- kaikesta, mitä he tänä iltana
-olivat kaupungissa ja sen ympäristöillä nähneet. Äidin vanhoista,
-hentopiirteisistä kasvoista ei kuitenkaan voinut päättää, oliko hän
-tajunnut kaiken. Zephyrine istui äänetönnä.
-
-Hetkistä myöhemmin, kun äiti oli saatettu vuoteeseensa, johon hän
-nukkui niin pian kuin joku mitä raskaimman päivätyön suorittanut,
-astui tytär hiljaa ulos parvekkeelle, joka kolmelta puolelta reunusti
-pihamuuria, ja kulki aina kadun kohdalle saakka, josta matalan
-suojuksen ylitse voi nähdä alas. Hän asettui istumaan nurkkauksessa
-olevan granaattipuun puiselle jalustalle ja rupesi katselemaan
-ohitse meneviä yökulkijoita, jotka täällä Corsolla nauttivat illan
-viileydestä, poltellen ja lörpötellen. Hänen mielialansa oli niin
-kummallisen valoisa ja iloinen, hän ei sellaista ollut kokenut
-vuosikausiin. Hivelevän pehmeä ilma, pehmeät vieraat äänet, pimeä
-yksinäisyys hänen kätköpaikassaan, josta hän tarkasteli elämää,
-joka häntä ei vähääkään liikuttanut ja joka ei saanut asettaa hänen
-kannettavakseen huolia ja velvollisuuksia, -- tämä kaikki synnytti
-hänessä vapauden ja irtautumisen tunteen, joka saattoi sydämen
-voimakkaasti sykähtelemään. Ja Rotondasalissa vietetyn hetken muisto,
-jokainen siellä lausuttu sana elivät pohjimmaisina hänen sielussaan
-ja kohottivat hänen riemuntunnelmaansa, hänen ylpeätä tahtoansa ja
-voimaansa hallita vaihtelurikasta elämää ja taistellen saavuttaa
-kaivattu onni. Hän kuuli alhaalla muutamain nuorekkaitten äänten
-hyräilevän siihen aikaan suosittua kansanlaulua ja yhtyi lauluun.
-Kun naurunheläys kadulta ehti hänen luokseen, huomasi hän äkkiä itse
-nauravansa mukana. Mutta sitten hän äkkiä vaikeni ja tuli vakavaksi.
-Hän näki kadun toisella puolella olennon, jonka hän huolimatta lyhdyn
-himmeästä valosta heti tunsi. Nuori muukalainen kulki iloisessa
-joukossa alla päin, hattu syvään otsalle painettuna. Hän pysähtyi
-vastapäätä hotellin porttia; hän katseli ylöspäin, ja tyttö luuli
-tuntevansa, että hänen katseensa harhaili granaattipuun ympärillä,
-jonka tummassa varjossa hän liikkumattomana istui. Hän pidätti
-hengitystään ja sulki vaistomaisesti silmänsä. Hänen katsahdettuaan
-jälleen alas oli tähystelijä kadonnut. Hän jäi vielä vähäksi aikaa
-paikoilleen, kunnes uskalsi avonaisen parvekkeen poikki hiipiä
-huoneeseensa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Hän oli tuskin noussut ylös seuraavana aamuna, kun kamarineito toi
-hänelle kirjelipun, jonka erään toisen hotellin palvelija oli hänelle
-jättänyt. Se sisälsi ainoastaan kysymyksen, pysyikö neiti vielä eilen
-tekemässään ehdotuksessa. Hän ei pienimmälläkään tavalla soimaisi
-neitiä, jos tämä olisi alkanut epäröidä, tokko hänellä olisikaan niitä
-ominaisuuksia, joita tämän täytyi veljensä kasvattajalta vaatia. Sen,
-jolla oman sivistyksensä kanssa vielä oli niin paljon tehtävää, oli
-tuskin ryhtyminen opettamaan toisia. Jos hän kuitenkin saisi koettaa,
-ottaisi hän vapauden tulla heidän luokseen kysymään, milloin lähtö
-tapahtuu ja pyytämään neitiä esittämään hänet äidilleen.
-
-Neiti riensi kirjoittamaan käyntikortille vain seuraavat sanat: "Ei ole
-tapani yön aikana muuttaa päätöksiäni. Olette tervetullut. Victoire."
-
-Puolen tunnin kuluttua saapui tohtori itse eilisessä harmaassa
-matkapuvussaan ja huopahatussaan; hänen jälessään kannettiin
-vaatimattoman kokoista matkalaukkua. Hän astui näköjään varmana
-jalosukuisen neidin luo, ja kumarsi kunnioittavasti äidille, joka
-katseli häntä hämmästyneenä ja, vasta tyttären kuiskattua jotakin
-hänen korvaansa, nyökäytti nuorelle miehelle päätään ystävällisesti
-kuin vanhalle tuttavalle. Zephyrine kumarsi hänelle virallisesti ja
-taiteen sääntöjen mukaisesti, välittämättä hänestä sen enempää, mutta
-kaunis "Nesschen" ojensi tohtorille ystävällisesti kätensä ja kiitti
-häntä sanansa pitämisestä. Sitten hän vei äidin, joka tuskaisena ympäri
-huonetta katsellen kyseli tuhansista pikkuesineistä, olivatko ne
-unohtuneet, hitaasti ja varovasti rappuja alas, joitten luona vaunut
-odottivat, ja nosti hänet niihin. Ne olivat tuollaiset vanhanaikaiset
-matkavaunut, joita nykypolvi enää näkee vain vanhoissa kuvissa, ja
-jotka ovat niin leveät ja syvät, että niihin helposti mahtuu kuusi
-ihmistä; vaunujen takaosassa tavaroille varatun syvennyksen päällä,
-on palvelijoita varten kaksi-istuiminen katettu suojus, joka yksinään
-on yhtä iso kuin meidän päiviemme ajopelit. Neljä postihevosta,
-jotka jo vähän aikaa olivat kärsimättömästi kaapineet jaloillaan
-pihan kivitystä, veti suunnatonta rakennusta. Kun naiset olivat
-sijottautuneet vaunuihin, jäi Zephyrinen rinnalle vielä riittävästi
-tilaa hintelälle saksalaiselle oppineelle.
-
-Victoire tukahutti hymyilyn nähdessään "nuoruudenystävättärensä"
-juhlallisen kasvojen ilmeen, kun tämä kietoi vaipan ympärilleen
-ja painautui mahdollisimman syvälle nurkkaansa välttääkseen uuden
-matkakumppanin pienintäkin kosketusta. -- Näettehän, tohtori, sanoi
-hän, ettette ollenkaan häiritse meitä. Olkaa siis hyvässä turvassa. Ei
-teidän myöskään tarvitse pelätä, että keskustelumme teitä väsyttäisi.
-Olemme näin matkoilla ottaneet harjoitellaksemme vaikenemisen taitoa,
-ja jokainen on omissa ajatuksissaan. Jos me kaikesta huolimatta
-ajan pitkään alamme ikävystyttää, emme ota pahaksemme, vaikka te,
-voidaksenne paremmin nauttia seudusta, pakenisitte postimiehen luo
-kuskilaudalle, tai takaistuimelle kamarineitomme seuraan; se olisi
-hänelle suuri kunnia.
-
-Tohtori astui hymyillen vaunuihin ja vakuutti joka kohdassa
-alistuvansa tämän vaunulinnoituksen järjestyssääntöihin. Äiti istui
-häntä vastapäätä niinkuin tytärkin kiireestä kantapäähän verhottuna
-mustaan silkkiseen matkaviittaan, jonka päähine somasti ympäröi hänen
-kalpeita kasvojaan. Hänen kauniit, mustat silmänsä olivat matkan
-kuluessa alati suunnatut kaukaisuuteen, eikä hän välittänyt vähääkään
-uudesta tuttavasta. Neitikin soi vain harvoin hänelle sanasen, jos hän
-matkakirjasta, jota ahkerasti tutki, sattui löytämään heidän juuri
-sivuuttamansa vuoren tahi paikan nimen. Aurinko paahtoi himmeästi
-sciroccopilven läpi, joka kevyen, harmaan harson tavoin leijaili
-kauniin seudun yllä. Hevosten virkusti juostessa, oli korkean,
-varjoisen katoksen alla miellyttävä matkustaa, ja yksinpä Zephyrinekin
-tunsi itsensä ajan pitkään kykenemättömäksi pysyttämään välimatkaa
-itsensä ja naapurinsa kesken. Ja kun tohtori Zephyrinen ja neidin
-välillä sattuneessa pienessä erimielisyydessä asettui edellisen
-puolelle, alkoi hän äkkiä tuntua niin rakastettavalta, että Zephyrine
-tarjosi hänelle kölninvesipullonsa ja kehoitti häntä kostuttamaan
-nenäliinansa; se olisi ainoa tehoisa virkistyskeino helteessä.
-
-Nyt sai tohtori myöskin kuulla, että naiset olivat lähteneet matkalle
-käydäkseen Milanossa tervehtimässä vanhan paronittaren sisarta. Hän oli
-naimisissa italialaista sukuperää olevan kreivin kanssa, joka kuitenkin
-palveli itävaltalaisessa armeijassa. Äiti oli suuresti kaivannut
-sisartaan, mutta ei viihtynyt hänen luonaan kuin kahdeksan päivää. --
-Hainstettenissä on sinun kuitenkin kaikkein paras olla, pikku äiti,
-sanoi tytär, katsahtaen tohtoriin. Pian saat jälleen istua rakkaalla
-parvekkeellasi ja katsella Cäsarin puuhailua puutarhassa.
-
-Oli somaa huomata, kuinka väsymättömästi tytär piti huolta äidistä
-koettaen häntä alituisesti ilahuttaa ja asettaa hänen olonsa mukavaksi.
-Hän ei tuntunut vielä oikein mukautuneen siihen ajatukseen, että
-rakastetun olennon henki enää eli vain jonkinlaista uni-elämää,
-jaksamatta enää milloinkaan herätä todellisuuden tajuun. Tämä lapsen
-tunne, suru ja huoli olennosta, jonka hän jo tavallaan oli kadottanut,
-näytti siihen määrään täyttäneen tytön mielen, ettei siihen jäänyt
-minkäänlaista sijaa lämpimämmälle osanotolle muita ihmisiä kohtaan.
-Useasti, kun hän pitkästä matkasta väsyneenä sulki tomusta ja
-auringosta vaivaantuneet silmänsä, syventyi Philipp noitten nuorten
-kasvojen arvoitukseen; niissä ei ollut piirrettäkään äidin kasvoista ja
-kuitenkin ne hänen väsyneenä nojautuessaan vaunun seinustaan kävivät
-ihmeellisellä tavalla melkein pelottavassa määrässä samankaltaisiksi
-kuin tuo sammunut kuva. Silloin oli hän entistään viehättävämpi. Mutta
-hänen avattuaan valppaat silmänsä, jotka niin välinpitämättömästi
-saattoivat katsella kaikkia ihmisiä, tunsi nuori mies vastustushalun
-heräävän rinnassaan. Mutta unessa kielivät tytön kasvot, ettei hän
-ollut onnellinen, että hänenkin povessaan, yhtä hyvin kuin muitten
-hänen sukupuoleensa kuuluvien, sykki avuton, janoava sydän, mutta että
-hän vain oli liian ylpeä tunnustamaan sitä muille.
-
-Välistä, nuoren miehen katsellessa metsiä ja vuoria, tai lukiessa
-Homerostaan, jota hän aina matkoilla kuletti mukanaan, tunsi hän,
-kuinka tytön silmät vuorostaan kauan ja kiinteästi tarkastelivat hänen
-kasvojaan. Jos hän silloin äkkiä katsahti ylös, ei tyttö millään
-tavalla koettanut salata katselleensa häntä. Kuitenkin kesti hän niin
-levollisesti nuoren miehen katseen, että tämä käsitti ei merkitsevänsä
-tytölle sen enempää kuin hänen tielleen sattuneet esineetkään, joihin
-kenties maksoi vaivaa tutustua. Pari kertaa oli tohtori yrittänyt
-kehittää edelleen heidän salissa alottamaansa keskustelua. Mutta se
-ei koskaan onnistunut. Iltaisin heidän saavuttuaan majataloon, vältti
-tyttö heidän joutumistaan kahden kesken, ja kuitenkin näki nuori mies
-selvästi, ettei tämän hänen arkuutensa pohjana ollut minkäänlaista
-tarkoitusperää yhä enemmän häntä kiehtoa. Tyttö ei häntä tarvinnut,
-hän vain suvaitsi olla häneen mieltynyt kuten niin paljoon muuhunkin
-ympärillään, mistä hänellä saattoi olla hyötyä.
-
-Hän käsitti tuon, ja hänen mielensä kävi yhä raskaammaksi mitä
-pitemmälle aika kului. Sillä hänelle kävi yhä selvemmäksi, että
-hän tarvitsi tyttöä, että hän ei enää tullut toimeen ilman hänen
-läheisyyttään, vaikka hänen täytyikin tuo läheisyys salaisin tuskin
-ostaa.
-
-Ja vihdoin oli hän iloinen, kun he lähestyivät päämäärää. Matka, jonka
-tähän aikaan helposti kulkee kahdessa päivässä, oli kestänyt kymmenen
-vuorokautta. Hän oli useasti koettanut katkaista kahleensa, jotka
-suljetuissa vaunuissa, neljän kesken, niin tiukasti olivat kietoutuneet
-hänen sydämensä ympärille. Mutta painostus ei tahtonut hälvetä hänen
-sielustaan postimiehen vieressäkään, hänen vapaalla, ilmavalla
-istuimellaan. Hän kirosi sitä hetkeä, jolloin hän vapaaehtoisesti oli
-syössyt itsensä tähän vankeuteen. Ne vähäiset kokemukset, joita hänen
-sydämensä tähän saakka oli saavuttanut hänen nopeasti unohtuneitten
-lemmentarinainsa aikoina, olivat kuitenkin olleet riittäviä häntä
-ajoissa varoittamaan, joka kerta kun hän senjälkeen oli ollut
-tuhlaamaisillaan enemmän sydänvertaan kuin asia ansaitsi. Ja nyt niin
-kiihkeästi kasvava intohimo tuota viileätä, ylpeätä, jalosukuista ja
-korkealle hänen ylitseen tähtäävää nuorta kaunotarta kohtaan, jonka
-mielestä hän oli kyllin hyvä täyttämään vanhan papin sijan pienen pojan
-opetuksessa, -- ja hänen tulevaisuutensa verhottu kuva, -- Italia,
-jonka kynnyksellä hän oli palannut -- hän sanoi itselleen vasten
-kasvoja, että hän oli liian mieletön kaksikymmentäkuusivuotiaaksi
-filosofiksi, että hänen menettelynsä läheni mielisairauden rajoja --
-silloin vain välinpitämättömästi viskattu sananenkin vaunuista noilta
-salaperäisiltä huulilta, ja pehmeät kädet tuntuivat äkkiä pyyhkineen
-pois kaiken hänen uhmansa ja hänen sielunsa vapauden vaatimuksen,
-ja hän jaksoi tuskin odottaa, kunnes ehti kuski-istuimelta takaisin
-vaunuihin saadakseen jälleen nähdä mustan päähineen ympäröimät nuoret
-kasvot.
-
-Viimeisen yön he olivat viettäneet Grazissa. He olivat saapuneet sinne
-niin aikaisin, että Victoire oli rauhallisena saattanut jättää äitinsä
-vieraskotiin pasianssipelinsä ääreen ja lähteä Philippin ja Zephyrinen
-kanssa, joka melkein haaveellisella tavalla näytti olevan kiintynyt
-tohtoriin, katselemaan ihanaa kaupunkia. Hän itsekin oli harvinaisen
-iloisella mielellä. Zephyrine laski leikkiä neidistään vakuuttaen hänen
-silmäinsä loistavan siitä ilosta, että hän jo huomenna näkisi jälleen
-vanhan ihailijansa pater Danielin. Mutta kun he seuraavana päivänä
-kaksi tuntia kestäneen matkan jälkeen lähestyivät sitä laaksoa, jossa
-Hainstettenin linna sijaitsi, sumensi hänen tavallisesti niin tyyntä
-otsaansa syvä surumielisyys, jota hän ensi kerran ei jaksanut peittää.
-Philipp ei saattanut pidättäytyä kysymästä, herättikö kotiintulo
-tuskallisia muistoja. -- Ei, vastasi hän, ainoastaan ahdistusta, että
-entinen iloton elämä on alotettava juuri siitä, mihin sen neljä viikkoa
-sitten jätin. Tai luuletteko tosiaankin, että elävä ihminen saattaa
-tyydyttää onnenjanoaan yksinomaan täytetyillä velvollisuuksilla? Se on
-samaa kuin syöttää nälkäiselle puunkuorta. Se täyttää tyhjyyden, vaan
-ei syövy vereen. Mutta miksi puhua tässä?
-
-Nuorella miehellä oli sana valmiina, mutta toisten läsnäolo sai hänet
-vaikenemaan. Hän näki tytön nopeasti kääntyvän äidin puoleen, asettavan
-kuntoon hänen päähineensä, jonka hän oli työntänyt pois, ja kasvot
-jälleen iloisina kertovan hänelle, että he kohta olisivat kotona. Joko
-näet Cäsarin? kysyi pieni rouva, ja hänen kuihtuneille kasvoilleen
-kohosi kevyt punerrus. -- En, äiti. Kuten tiedät, en ole ilmoittanut
-sanaakaan tulostamme. Tahdoin yllättää heidät kaikki nähdäkseni
-kerrankin, kuinka he käyttäytyvät itsekseen jätettyinä.
-
-Senjälkeen hän antoi postimiehelle käskyn pysähtyä. -- Teidän täytyy
-asettua kuski-istuimelle, tohtori, sanoi hän hymyillen. Me olemme
-turhamaisia vanhasta pesästämme ja sieltä se näyttää kauneimmalta.
-
-Hän totteli heti, ja he ajoivat nyt täyttä ravia tasaista tietä
-myöten linnaa kohti, joka komeana kohosi laakso-aukeaman takana
-korkeahkolla kukkulalla tiheän lehtimetsän keskellä. Ylimmät ikkunat
-kimaltelivat keskipäivän auringossa, harmaan liuskakaton takana aukeni
-läpinäkymättömän tiheitä metsiä, jotka ulottuivat läheisen vuoren
-puoliväliin, niin että paljaat vuorenhuiput kohosivat kuin harmaa
-hiekkaharju tummanvihreästä merestä. Pitkulaisen laakson uloimmassa
-pohjukassa näkyi harvaanasuttu talonpoikaiskylä, jonka keskeltä hohti
-pienen kirkon punainen tiilikatto.
-
-Kohta kääntyivät he ikivanhaan käytävään, joka oli puu-istutuksin
-reunustettu melkein linnaan asti. Ilma oli viileätä ja puhdasta,
-molemmin puolin aukeavilla valoisilla niityillä surisi lukemattomia
-mehiläisparvia ja oksien lomissa kaarteli pesäänsä rakentavia lintuja.
-Yhtäkkiä kuului koiran haukuntaa. -- Se on Hektor! huudahti Zephyrine.
-Se ensimäisenä toivottaa meidät tervetulleiksi. -- Philipp näki
-kaukaa suuren, keltaisen, tanskalaisen doggin aivankuin hurjistuneena
-syöksyvän vaunuja kohti; saavutettuaan vaunut, koetti se ilosta ulvoen
-syöksyä sisään, niin että neidin täytyi antaa pysäyttämiskäsky, ettei
-koira olisi musertunut pyöriin. Samassa oli se hurjalla hyppäyksellä
-vaunuissa, Zephyrine huudahti, äiti siirtyi vain hieman syrjemmälle, ja
-koira asettui Victoiren hyväilemänä arvokkaasti sille paikalle, jonka
-Philipp oli jättänyt, kunnes jälleen lähempänä linnaa syöksähti ulos.
-
-He olivat saapuneet rakennuksen pihapuolelle, josta vei portaat koko
-sivuseinää kiertävälle parvekkeelle. Sen kiviaitauksella seisoi
-ruukuissa korkeita, pyöreäksi leikatuita oranssipuita, oleandereita
-ja pieniä sypressejä. Sen takana sijaitsi korkea puutarhasali, jonka
-ovet ja akkunat olivat auki niin että tuulenhenki pääsi kevyesti
-liikuttamaan punasilkkisiä ikkunaverhoja, jotka niinkuin löysät
-purjeet ja liput liehuivat tulijoille. Täältä näki ranskalaiskuosiseen
-puutarhaan, joka tällä hetkellä suihkukaivoineen, taxuspensaineen,
-kivisine maljakkoineen ja pikku kuvanveistoksineen äänetönnä
-lepäsi kevätauringossa. Muutenkin näytti koko talo nukkuvan kuin
-ruusuprinsessan linna. Pian kuitenkin näkyi elämää. Mataloista
-sivurakennuksista, jotka olivat kätkössä pensasaitojen takana, riensi
-muutamia palveluskuntaan kuuluvia henkilöitä; vanha taloudenhoitajatar,
-joka ei heti ollut löytänyt päähinettään, nousi kasvot hehkuvan
-punaisina portaita ylös, pehtori, puutarhuri, vieläpä kokkikin
-valkeassa myssyssään ilmestyivät parvekkeelle, jossa vanha rouva heti
-oli istuutunut matalahkoon nojatuoliin ja kerta kaikkiaan selitti,
-ettei hän enää milloinkaan lähde täältä pois. Hän ei enää näyttänyt
-ajattelevan pientä poikaansakaan mielihyvän vuoksi, jota hän tunsi
-päästyään vihdoin jälleen tutulle paikalleen kauan kaivattuun rauhaan.
-
-Neiti oli heti lähettänyt noutamaan pikku veljeään, joka tähän aikaan
-tavallisesti oli pappilassa harjoittelemassa soittoläksyään. Muutaman
-minuutin kuluttua syöksyi poika parvekkeelle paljain päin, vaaleat
-hiukset hujan hajan punaposkisten kasvojen ympärillä, joista loistivat
-sisaren ruskeat silmät. Hän heittäytyi vallattomasti äidin kaulaan,
-juoksi sitten sisaren luo, jonka veti mukanaan hurjaan riemutanssiin,
-ja otti vihdoin Zephyrinen kunnianarvoisen pään niin varomattomasti
-käsiensä väliin suudellen häntä molemmille poskille, että kiivaasti
-toruva arvon neiti vain vaivoin saattoi puolustautua. Vasta silloin
-huomasi poika vieraan, ja hänen kirkas otsansa sumeni. Hän oli
-nyt silmiinpistävästi sisarensa näköinen, joka hymyillen tarttui
-hänen käteensä ja esitti hänelle tohtorin. -- Emme me aina ole näin
-vallattomia, selitti sisar, ja kun vain tahdomme, on meillä sangen
-älykäs pää sekä lahjoja kaikenkaltaisiin taiteisiin ja tieteisiin.
-Kuinka pitkälle olet päässyt Haydn'in sonaatissa? Mutta senhän voin
-kysyä herra pastorilta itseltään.
-
-Tämä tuli hiljaisesti, horjuvin polvin samaa tietä, jonka poika oli
-syöksynyt tuulispäänä, vanha, hintelä ukko lempein apostolinkasvoin,
-jotka, hänen nähtyään tulijat, kirkastuivat sanan varsinaisessa
-merkityksessä. -- Voitteko uskoa, kuiskasi neiti tohtorille, että
-tuo kunnianarvoisa Jumalan palvelija lapsenhymyineen on jesuiittain
-kasvattama, jotka tavallisesti osuvat oikeaan valitessaan omiaan?
-Nähtävästi he kuitenkin huomasivat, ettei nuori pater Daniel tuottaisi
-heille milloinkaan erikoista kunniaa, ja olivat iloisia saadessaan
-hänet eroamaan veljeskunnastaan. Isäni oppi hänet tuntemaan matkoillaan
-ja, saatuaan tietää hänen surkean tilansa, toimitti hänet papiksi
-kirkkoomme. Täällä oli ennen linnankappeli, ja kappalainen asui sen
-vieressä pienessä talossa. Olemme sen säilyttäneet senkin jälkeen, kun
-kylän asukkaille kaukana laaksossa rakennutimme oman kirkon. Ja niin on
-Cäsarin ensimäinen opettaja ollut näin lähellä. Mutta hyvä vanhus on jo
-jättänyt kahdeksankymmenennen ikävuotensa, näettehän, kuinka työlästä
-hänen on liikkua.
-
-Nämä sanat sanottuaan riensi hän alas portaita, tervehti pappia,
-ja talutti hänet varovasti ylös äidin luo, jonka kättä vanha mies
-kunnioittavasti suuteli. Victoire oli sillävälin kääntynyt pehtorin
-puoleen ja kaikille muillekin oli hänellä ystävällinen sana. Philipp
-näki, kuinka kaikkien silmät luottamusta ja syvää alamaisuutta
-kuvastaen katselivat tuota nuorta olentoa; hän oli kuin ruhtinatar,
-joka väliaikaisen hallituksen jälkeen jälleen on palannut maahansa ja
-ottaa hallitusohjat takaisin pehmeisiin, mutta lujiin käsiinsä.
-
-Vanha taloudenhoitajatar, jolle neiti oli sanonut sanasen, lähestyi
-nyt tohtoria ja kysyi, suvaitsiko hän lähteä huoneeseensa. -- Se on
-vain väliaikainen maja, huudahti neiti hänelle. Jos sen asema ei
-teitä miellytä, saatte itse valita, missä mieluinten tahdotte asua.
-Näettehän, että meillä täällä vanhassa talossa on kyllin tilaa.
-
-Kuin unessa seurasi hän opastajaansa puutarhasalin kautta suureen
-rappukäytävään, joka aukeni rakennuksen etupuolella. Korkeitten,
-kapeitten ikkunoitten kautta virtaili tulvimalla sisään valoa, niin
-että hänen silmiään melkein huikaisi ja hän astui puoliksi suletuin
-silmin leveitä portaita toiseen kerrokseen. Sinne päästyään pysähtyi
-hän hetkiseksi käsipuuhun nojautuen ja katseli allensa syvyyteen.
-Vanha linna oli, kuten hän selvästi tunsi, Ludvig neljännentoista
-maailmanherruuden ja versailleslaisen makusuunnan aikana rakennettu
-ylellisellä loistolla, joka ainoastaan muutamissa kohdin näytti
-jonkun verran kalvenneen. Yksinpä kullatuita kipsikoristeitakin
-näytti vain kevyt pölykerros peittävän. Hänet valtasi omituinen pelon
-ja alakuloisuuden tunne. Tätä kaikkea oli neiti lapsuudestaan asti
-tottunut näkemään, ja niin kauas kuin hänen katseensa ulottui tämän
-taikalinnan akkunoista, totteli kaikki hänen pienintäkin vihjaustaan.
-Samassa muistui nuoren miehen mieleen se ahdas rappukäytävä, joka oli
-johtanut hänen vanhempiensa asuntoon. Ja nyt oli hän täällä tuon ylpeän
-valtijattaren alamaisena tuntien kuitenkin itsensä kykenemättömäksi
-sietämään naisen käskynalaisuutta. Jos ei hän olisi hävennyt
-pelkuruuttaan, olisi hän mieluinten jättänyt opastajansa siihen,
-rientääkseen portaita alas ja paetakseen takaisin vapauteen loistavasta
-vankilastaan.
-
-Mutta kunnon taloudenhoitajatar, joka oli siksi hyvin koulutettu, että
-kohteli talon vieraita kaikella mahdollisella kunnioituksella siinäkin
-tapauksessa, etteivät nämä tehneet ylhäissukuisen vaikutusta, oli jo
-avannut yhden niistä monista ovista, jotka veivät valoisaan käytävään,
-ja pyytäen anteeksi, ettei kaikki ollut asianmukaisessa kunnossa, kun
-herrasväkeä ei vielä oltu odotettu takaisin, vetänyt ylös akkunoitten
-eteen pudotetut verhot ja laskenut sisään raikasta vuoristo-ilmaa.
-Tohtori saisi täällä nauttia aamu-auringosta; huone oli tosin
-korkealla, mutta sitä hiljaisempi, koska koko yläkerrassa ei nykyään
-asunut kuin pehtori vastakkaisessa sivustassa.
-
-Philipp oli astunut akkunan luo ja jäi yllättyneenä katselemaan eteensä
-aukeavaa ihmeen ihanaa kuvaa, puutarhaa ääressä, puiston ikivanhojen
-puitten latvoja sen takana ja vuoria, jotka rajoittivat taivaanrantaa.
-Alhaalta parvekkeelta helähti tänne hänen luokseen Victoiren ääni,
-joka hieman kuurolle papille kertoi Milanon kuulumisia, ja pojan
-nauru, kun Zephyrine parhaansa mukaan oli kertonut hänelle pari
-hullunkurista matkaseikkailua. Ja kun hän ulkona metsän yläpuolella
-näki suuren petolinnun kaartelevan ja kohoavan yhä korkeammalle
-siniseen, sädehtivään eetteriin, tuntui hänestä äkkiä kuin hänkin olisi
-saanut näkymättömät siivet, jotka kantoivat hänet kauaksi inhimillisten
-surujen yläpuolelle, elämän korkeuksiin, joista hän tähän saakka tuskin
-oli uskaltanut uneksiakaan.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Niin hän jäi, ja nukuttuaan ensimäisen yön tämän katon alla, tuntui se
-hänestä itsestään ja kaikista muistakin talossa niin luonnolliselta ja
-välttämättömältä, että siitä ei sen enempää puhuttukaan. Voitettuaan
-ensin hämmennyksensä, oli hän kaiken hänelle oudon loiston keskellä
-alkanut käyttäytyä kevyesti, vapaasti ja huolettomasti ikäänkuin hän
-koko elämänsä iän olisi syönyt hopealautasilta ja juonut jaloja viinejä
-hiotuista kristallilaseista. Sillä perimmältä pohjaltaan askaroitsi
-hän liian paljon sisäisten asioittensa kanssa kiinnittääkseen suuressa
-määrin huomiotaan ulkonaisiin seikkoihin mikäli ne eivät kosketelleet
-hänen suurta elämänkysymystään.
-
-Hän oli pyytänyt, ettei Victoire kertoisi pikku veljelleen, mitä uusi
-asujain tälle tulisi merkitsemään. Poika mitteli alussa tuntematonta
-aroin, melkein uhmailevin katsein. Hän oli tottunut siihen, että häntä
-kohdeltiin hyväillen, puolittain hemmoteltiin kuin lasta, puolittain
-pidettiin arvossa kuin tulevaa linnanherraa ainakin. Hän ällistyi,
-kun tohtori ei välittänyt hänestä vähääkään, ainoastaan puhuessaan
-toisille, suuntasi jonkun kerran katseensa häneenkin. Sekin häntä
-suututti, että tohtori heti kutsui häntä sinuksi. Mutta illalla
-heidän istuessaan teepöydässä, kun Victoire oli johtanut keskustelun
-viime aikojen valtiollisiin selkkauksiin ja Philipp yksinkertaisella
-tavallaan kertoili kokemiaan, kuunteli poika kiihkeän jännityksen
-vallassa. Seuraavana aamuna aikaisin koputti hän varovasti vieraan
-ovelle. Hän astui sisään hehkuvin poskin, katseli hämillään ja
-heräävällä luottamuksella ympärilleen huoneessa ja sanoi sisarensa
-lähettäneen hänet kysymään, kuinka tohtori oli nukkunut. Hän ei
-tunnustanut itse pyytäneensä lupaa mennäkseen tohtorin luokse. Sitten
-hän otti käteensä pöydällä makaavan pienen kreikkalaisen Homeroksen
-ja nähdessään oudot kirjainmerkit kysyi, mitä kieltä se oli. Philipp
-selitti sen hänelle ja alkoi kertoa Troijan sodasta, jonka loppuun hän
-ei luonnollisesti päässyt sinä päivänä, ei edes heidän iltapäivällä
-tekemällään kävelymatkallakaan. Siitä asti oli poika kaikkineen hänen
-vallassaan. Latinantunnitkin, joita yhä edelleen kaikessa rauhassa
-jatkettiin isä Danielin luona, alkoivat häntä enemmän miellyttää,
-senjälkeen kun uusi ystävä monella eri tavalla koetti hänelle selittää
-kuivia kieliopillisia sääntöjä ja opetti hänen noita kuolleita
-apukeinoja käytännössä tarvitsemaan ja harjoittamaan. Kaikki talossa
-huomasivat sen vaikutusvallan, minkä hän oli saanut omapäiseen poikaan,
-mutta kukaan ei sitä ihmetellyt, koska hänen olentonsa heti ensi
-hetkestä alkaen oli jokaisessa herättänyt ehdottoman luottamuksen
-tunteen. Ainoastaan kerran, kun opettajan yksi ainoa sana oli kyennyt
-hillitsemään pojassa valloille päässeen rajupäisyyden puuskan, sanoi
-neiti hänelle hiljaa hymyillen: -- Te panettelitte pahasti itseänne
-kertoessanne, ettei teistä ole kasvattajaksi. Tiedättekö, että te
-autatte minua myöskin kunnon Zephyrinen kasvattamisessa. Hän ei
-enää siinä määrin kuin ennen ikävysty vakavasti puheltaessa. Ja
-villivarsamme olette täydellisesti kesyttänyt. Teidän täytyy joskus
-uskoa minulle, minkälaisia taikakeinoja käyttämällä sen niin pian
-saitte aikaan.
-
-Hän oli jo vastaamaisillaan, ettei hänen tarvitse sitä tietää, koska
-hän näki hänen itsensä päivä päivältä niin paljon suuremmassa määrässä
-osaavan lumota ympäristönsä ihmisiä. Mutta hän jätti sen tekemättä,
-sillä hän oli kerta kaikkiaan päättänyt, ettei milloinkaan latelisi
-neidille hienostelevia kohteliaisuuksia.
-
--- Poika on voittanut sydämeni, sanoi hän. -- Tehän tiedätte, neiti,
-etteivät ainoastaan suuret ajatukset lähde sydämestä, vaan myöskin
-hyvät, ja jos jokin tulee meille sydämenasiaksi, käy se myös helpoksi.
-
--- Entä omat harrastuksenne? Teidän velvollisuutenne löytää itsenne? --
-Nuori mies katseli hiljaisena eteensä. -- Minun täytyy tunnustaa, että
-mitä enemmän seuraan tuon nuoren taimen kehittymistä ja kasvamista,
-sitä vähemmän huomaan itsessäni mielenkiinnon arvoista. Ken tietää,
-vaikka olisikin ollut _teidän_ tehtävänne osoittaa, mihin oikeastaan
-olen määrätty.
-
-Tyttö ei vastannut mitään tähän kaksimieliseen lauseeseen, ja sitäkin
-nuori mies hänessä ihaili. Hän ei ollut koskaan ennen tavannut
-naisellista olentoa, joka niin varmasti olisi osannut hallita itseään
-menettämättä silti viehätysvoimaansa ja lapsellisen viattomuuden
-piirrettään. Hän näki päivä päivältä kasvavalla ihmetyksellä, mikä
-huolten ja velvollisuuksien taakka lepäsi noilla hennoilla harteilla
-ja kuinka leikkien ne näyttivät sen kantavan. Sillä yksinpä laajan
-maatilan pehtorikin neuvotteli neidin kanssa, ennenkuin ryhtyi
-minkäänlaisiin suurempiin ja laajakantoisempiin toimenpiteisiin.
-Suunnattomat metsät, jotka antoivat työtä useille sahoille, laajat
-laidunmaat, suuri alppikarjatalous, patronaattivelvollisuudet, kylässä
--- kaikki tuo tuntui menestyvän vain, kun nuoren valtijattaren kirkas
-silmä sitä seurasi. Monena aamuna, kun Philipp oli kaivannut häntä
-aamiaispöydässä, näki hän hänen palaavan pienen vanhan juoksijansa
-selässä pehtorin seurassa pitkältä ratsastusmatkalta, jolle hän jo
-ennen päivän nousua oli lähtenyt käydäkseen omin silmin katsomassa
-maatilansa etäällä sijaitsevia alueita. Hän käytti silloin itse
-sommittelemaansa yksinkertaista pukua, koska naisten keimailevat
-ratsastuspuvut eivät häntä miellyttäneet. Milloinkaan ei hän nuoresta
-miehestä ollut viehättävämpi kuin kasvot kalpeina -- jokainen
-ponnistus teki hänet kalpeaksi -- istuessaan höyryävän eläimen selässä
-ja kävelyttäessään sitä vielä hetkisen käytävässä, kunnes kevyesti
-nojautuen uskollisen palvelijan käsivarteen, hypähti alas.
-
-Ja kuitenkin olivat nämä ainoat hetket, jolloin nuori mies jälleen
-muisti heidän välillään vallitsevan yhteiskunnallisen juovan. Hän
-tunsi häpeää, että oli laiminlyönyt kaikenkaltaiset ritarilliset
-harrastukset. Selittäen tahtovansa olla Cäsarin seurassa, joka
-jo taitavasti ohjasi tulista poniaan, pyysi hän ottaa osaa pojan
-ratsastustunteihin. Victoire heitti häneen silmäyksen, joka tunki hänen
-sisimpäänsä, ja ikäänkuin tahtoi anastaa hänen sydämensä syvimmän
-salaisuuden. -- Kaikki hevoset ovat vieraittemme käytettävinä, vastasi
-hän välinpitämättömästi. Cäsar on tuleva iloiseksi saadessaan teidät
-mukanaan ratsastamaan.
-
-Hän näytti tällä tahtovan huomauttaa, ettei hän omasta puolestaan
-kaivannut hänen seuraansa ratsastusretkillään. Nuori mies tunsi tuskaa
-niinkuin olisi jääkylmä käsi kosketellut kipeätä haavaa. Kuitenkin
-sai neidin tasainen ystävällisyys hänet jälleen epäilemään, oliko hän
-tarkoittanut todella huomauttaa häntä.
-
-Oli miten oli, -- hänen tilansa oli jo niin toivoton, ettei hänellä
-olisi ollut tahtoa eikä voimaa vetäytyä takaisin. Varsinkin heidän
-jokailtainen yhdessäolonsa antoi yllykettä hänen tuskaiselle
-raskasmielisyydelleen. Tytön oli silloin tapana, kun äiti ei enää
-kyllin selvästi nähnyt pelata pasianssiaan, ja kun hänen lampunvalossa
-täytyi säästää silmiään, istuutua flyygelin ääreen puutarhasalissa ja
-laulaa Gluck'in oopperoista kaiken, mikä soveltui hänen äänelleen.
-Vanhan rouvan lemmikeitä olivat Armida ja surullinen Iphigenia, hän
-oli onnellisina päivinään kuullut ne lukemattomia kertoja. Victoire
-sitävastoin antoi mestarin kaikista teoksista etusijan Orpheukselle.
-Hänen laulaessaan niitä liikuttavia säveliä, joilla sankari lumoaa
-manalan henget, istui Philipp jossakin suuren huoneen nurkassa,
-liikahtamatta, henkeään pidättäen kuten ihminen, jota koko pitkän
-päivän kestäneen helteen jälkeen äkkiä kohtaa sekä järisyttävä että
-virkistävä ukonilma. Useasti oli laulun tekemä vaikutus niin voimakas,
-että hänen heti laulun loputtua täytyi paeta huoneeseensa kyynelin
-itseään keventääkseen. Eikä hän enää sinä iltana tullut näkyviin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Näin oli kaksi kesäkuukautta kulunut, ja vaikka hänen sisäinen
-ihmisensä päivä päivältä kävi yhä reveltyneemmäksi ja neuvottomammaksi,
-kulki kaikki ulkonaisesti tasaista kulkuaan tuon kirkkaan tahdon ja
-noitten valppaitten, mustien silmien herruuden alaisena. Maatila
-sijaitsi niin yksinäisessä seudussa ja äidin tila soveltui niin vähän
-seura-elämälle, että vieraitakaan ei koskaan käynyt. Ainoastaan
-kerran, siihen aikaan, kun ruusut kukkivat, tuli Hainstetteniin
-tuttava, suurilukuinen perhe Grazista ja asettui meluisena ja
-kursailematta sinne kokonaiseksi viikoksi. Tämä äkkirynnäkkö
-näytti miellyttävän kaikkia muita paitsi Victoirea. Kuitenkin näki
-Philipp, ettei hän antanut tuon huvitusten pyörteen, joka nyt riehui
-talossa ja puutarhassa, järkyttää tasapainoaan. Hän itse, saatuaan
-ensimäisessä päivällispöydässä osakseen tuota hyväntahtoisen alentuvaa
-kohtelua, jolla ylhäinen väki luulee kunnioittavansa nimetöntä
-kotiopettajaa, pysyttelihe koko ajan huoneessaan. Ilmaantuessaan
-aterioille, näytti hän välinpitämättömille kasvon ilmeineen ja
-ivallisine kohteliaisuuksineen ylimielisestä joukosta siihen
-määrään ikävältä, että se piti parhaana olla tuhlaamatta hänelle
-sen enempää armonosoituksia. Yksinäisyydessään, kun ei poikakaan,
-jota hän rakasti, päiväkausiin ehtinyt hänen luokseen, petti hänet
-vain liiankin usein työläästi taistelemalla saavutettu voima, ja hän
-heittäytyi jonkinlaisella nautinnolla tuskainsa valtaan kuunnellessaan
-parvekkeelta kaikuvia nuorten herrojen ja neitosten vallattomia ääniä;
-näillä ei suinkaan ollut pienintäkään aavistusta, kuinka suureksi
-heidänkin ja nuoren linnan neidin välinen juopa jäi.
-
-Silloin hänessä äkkiä tapahtui muutos, niin silmiinpistävä, ettei se
-jäänyt vierailtakaan huomaamatta. Viimeisenä päivänä hän jäi vasten
-tapaansa aterian jälkeen puutarhaan ja otti niin hyväntuulisena ja
-varmalla tottumuksella osaa nuoren herrasväen leikkeihin ja ilonpitoon,
-että häntä katseltiin ihmetellen, ja yksi ja toinen tunnusti kuiskaten
-toverilleen, että kotiopettaja ei ollut hullumpi, ja että jos sen
-olisi ennemmin tietänyt, olisi hän ollut sangen hupaisa lisä heidän
-seuraansa. Victoirekin heitti häneen silloin tällöin tutkivan
-katseen, johon hän hiljaisesti hymyillen vastasi. Mutta iltasella,
-kun hälisevä vierasjoukko vihdoinkin oli siirtynyt pois ja koko talo
-näytti hengähtävän helpoituksesta, kohtasi neiti hänet talouspuuhista
-palatessaan puutarhasalissa, jossa Zephyrine oli juuri sytyttänyt
-flyygelin kynttilät, koska äiti ikävöi musiikkia. Koko viikon oli
-soitettu vain tansseja.
-
-Tohtori istui avonaisen soittokoneen ääressä ja katseli uneksivasti
-hymyillen valkeita koskettimia aivankuin olisi niillä nähnyt tuttujen
-kapeitten tytönsormien liukuvan edes ja takaisin. Tyttö oli jo hetki
-sitten tullut hänen luokseen pehmeätä mattoa myöten, ennenkuin nuori
-mies huomasi hänen läheisyytensä ja nousi ylös pyytäen anteeksi, että
-oli anastanut hänen paikkansa.
-
--- Tunnustakaa, tohtori, sanoi hän, että tunnette ikäänkuin toipuvanne,
-kun talo jälleen on käynyt hiljaiseksi, ja Orpheus taas saa astua
-manalaansa, kirjavan, meluisan elämämme jälkeen täällä.
-
-Tohtori katsoi häntä iloisesti silmiin. -- Teidän tähtenne varsinkin
-olen iloinen, kun tuo laskiaisilveily on päättynyt. Olen nähnyt, kuinka
-vastenmielistä teidän oli aamusta iltaan sietää tuota naamioleikin
-kaltaista elämää. Totta puhuakseni, oli tuo humu minulle vain ensi
-aikoina vastenmielistä. Viime päivinä oli minun niin hyvä olla, ettei
-mikään olisi minua kyennyt häiritsemään maailmassani. Kenties minun
-onkin kiittäminen äskeistä päällekarkausta siitä, että niin äkkiä
-pääsin itsestäni selville. Se oli aivankuin käännekohta ruumiillisessa
-sairaudessa.
-
-Tyttö katseli häntä kysyvin silmin. -- Saanko tietää, kysyi hän arasti,
-mitä teille on tapahtunut?
-
--- Miksikä ei, armollinen neiti. Enkö jo tuttavuutemme ensi hetkinä
-tehnyt teille suurrippiä? Salaisinko nyt teiltä sellaista, joka koskee
-sieluni autuutta? Mutta älkää odottako mitään erityistä. Luulen vain
-löytäneeni sen perustan, jolla minun täytyy seisoa valloittaakseni
-osani maailmaa. Kun täällä alakerroksessa leikittiin ja tanssittiin,
-sain päähäni ruveta penkomaan kirja-arkkuani, jonka jo kolme viikkoa
-sitten pyysin tänne kotoani, mutta johon en vielä alakuloisen
-mielentilani vuoksi ollut kajonnutkaan. Silloin sattuivat käsiini
-vanhat lohduntuojani kreikkalaiset murhenäytelmät, ja sen enempää
-ajattelematta aloin lukea. Tuskin olin päässyt toisen kappaleen
-loppuun, kun heitin kirjan pois ja kävelin kuin mieletön ainakin pari
-tuntia edes ja takaisin huoneessani, puoleksi huumaantuneena, puoleksi
-huikaistuna, kun suomukset vihdoinkin olivat pudonneet silmistäni.
-Muuan aate, joka jo kauan oli minussa itänyt ja kehkeytynyt, oli äkkiä
-puhjennut täyteen kukoistukseensa. Nyt tiedän, mihin minun ensimäiseksi
-on ryhdyttävä: aion kirjoittaa kirjan, neiti Victoire, kauniin,
-voimakkaan kirjan, jossa on niin paljon elämää ja henkeä, että se
-ansaitsee joutua maailmaan.
-
--- Te hymyilette, armollinen neiti, jatkoi hän, vaikka tyttö vakavana
-pudisti päätään. Te luulette, että minä, koettaessani tutkia itseäni,
-liioittelen ja luulottelen päinvastoin kuin Kisin poika, joka lähti
-hakemaan aasia ja löysikin kuningaskunnan. Mutta vaikka te olisittekin
-oikeassa ja vaikka ei aatteeni olisikaan niin suuriarvoinen kuin
-vielä itse luulen, ei se merkitsisi mitään: pääasia ei suinkaan ole
-saada aikaan jotakin ennenkuulumatonta, katoamatonta, vaan oppia
-uskomaan itseensä ja nousemaan niin korkealle kuin luonto kullekin
-sallii. Saada iloa itsestään, eikö siinä ole kaikki, mitä poloiselta
-ihmislapselta voidaan vaatia? Vasta silloin kykenemme tuottamaan
-kanssaihmisillemmekin iloa, joka kuitenkin on korkein velvollisuutemme
-ja paras onnemme. Saatuani siinä määrin itseluottamusta, että uskon
-voivani sanoa jotakin, joka pelastaa maailman monesta ahtaasta
-väärinkäsityksestä, on minusta hävinnyt kaikki raukkamainen
-hentomielisyys ja tuo katkera kykenemättömyyden tunne, joka minut
-raskaana valtasi etenkin kun te lauloitte Orpheus aarioitanne, ja minä
-joka säveleestä saatoin kuulla, mikä voimakas sielu teidän rinnassanne
-asuu.
-
-Hän oli lausunut viimeiset sanansa hiljaisella äänellä, josta ilmeni
-syvä liikutus. Tyttö vältti hänen katsettaan.
-
--- Ja tuosta kaikestako saatte kiittää kreikkalaisia murhenäytelmiänne?
-Sisältävätkö nuo vanhat surulliset tarut, joita tosin vain
-kuulopuheista tunnen, niin paljon iloa ja itsetuntoa?
-
--- Olisin onnellinen, jos sallisitte minun viedä teidät tuohon
-ihmemaailmaan. Keitä varten sitten ovat nuo ikuiset runot, jos ne
-teille jäävät vieraiksi? Mutta te ette saa sanoa niitä surullisiksi.
-Kun niitä syvemmältä tutkii, henkii niistä leppoisin rauha ja iloisuus.
-Niitä käsittelevät oppineet herrat eivät vain ole löytäneet avainta
-niitten sisimpään salaisuuteen, ja niin on se iloinen muoto, joka
-kätkeytyy kauhunnaamarin taakse, useimmille jäänyt vieraaksi.
-
--- Ja sen te nyt tahdotte paljastaa?
-
--- Se on itsestään ilmaantuva, kun olen poistanut tieltä kaikki
-valhevalot. Te elätte täällä niin etäällä esteettisten koulukuntien
-suunpieksännästä ja eripuraisuuksista. Mutta tekin olette varmaan
-lukenut, että todellisessa murhenäytelmässä tulee olla niinsanottu
-traagillinen syynalaisuus, ja edelleen, ettei sattumalla
-täysiarvoisessa taideteoksessa saa olla minkäänlaista tehtävää. Ja
-katsokaahan: mitä edelliseen tulee, olen päässyt siihen, että rikosta
-ainoastaan siinä tapauksessa voi nimittää traagilliseksi, kun se
-todellisen siveellisyyden tuomioistuimelta katsoen ei ole rikos. Sillä
-kuka voi kieltää, että esimerkiksi rikollinen sellainen kuin Macbeth
--- niin suurella runollisella voimalla kuin hän onkin kuvattu --
-kärsimällään rangaistuksella vain tyydyttää tavallisen arkipäiväisen
-oikeudentunnon, eikä kykene traagillisesti järkyttämään mieltä, vaikka
-itse manalan peikot ja hengetkin ovat loihditut esiin nostamaan
-hiuksiamme pystyyn. Suuri murhenäytelmäin mestari on tässä taitonsa
-avulla siinä määrin aateloinut vähäpätöisen traagillisen aineksen, että
-ihmiskunta ei huomaa tarun kelpaamattomuutta siihen tarkoitukseen.
-Ottakaa sitävastoin yksinkertainen, melkein lapsekas rakkaustarina,
-vaikkapa noitten viattomien, nuorten, toisilleen vihamielisiin
-sukuihin kuuluvien ihmislasten, jotka halveksivat ihmisviisautta
-eivätkä laskeneet seurauksia ja, -- kun eivät voineet elää ilman
-toinen toistaan, -- sortuivat yhdessä kuolemaan! He eivät tehneet
-muuta rikosta kuin uskalsivat seurata sydäntään. On traagillista
-syntyä maailmaan rinnassa sydän, joka ei suostu tinkimään syvimmästä
-tunteestaan. Kaikkien todellisesti traagillisten sankarien oikeutus ja
-salaisuus on tämä: heidän sisäinen aateluutensa tässä viheliäisyyden
-maailmassa, joka elämän keskiarvojen mukaisesti on laatinut lakinsa,
-syöksee heidät toivottomaan taisteluun, johon sortuvat jokapäiväisyyden
-painosta. Ja tähän keskinkertaisen salaliittoon ylevää vastaan, kuuluu
-myöskin se osa, jota sattuma niin usein näyttelee ja jonka otteet
-senvuoksi vaikuttavat niin järkyttävästi, kun ne muistuttavat meille
-niitä voimia, jotka nujertavat väkevimmätkin sielut, tuota ulkonaista,
-vähäpätöistä, suorastaan halpa-arvoista, joka usein murskaa ihanteen,
--- joskaan ei kykene sen sisäistä loistoa sumentamaan. Tässä juuri
-on sen iloisuuden lähde, joka jokaisen todellisen murhenäytelmän
-olemuksessa pulppuaa. Mutta suokaa anteeksi, armollinen neiti, tämä
-pitkä esitelmä, jonka täytyy jäädä teille sangen hämäräksi, kun
-ette ole kulkenut niitä teitä, joita myöten minä olen saanut varman
-vakaumukseni.
-
-Tyttö oli tuokion aikaa ääneti ja mietti.
-
--- Ettekö sallisi minunkin kulkea noita teitä? kysyi hän sitten. --
-Iltamme ovat usein hieman tyhjiä ja ikävystyttäviä. Kenties silloin
-lukisitte meille yhtä ja toista ja selittäisitte luetun ohessa,
-miten se olisi käsitettävä. Tiedättehän, kuinka oppimaton olen. Eikä
-Zephyrinekään ole vielä liian vanha jotakin oppiakseen. Ethän, rakas
-Zephyr?
-
-Vanha opettajatar oli juuri astunut huoneeseen. Tajuttuaan, mistä
-oli kysymys, innostui hän siinä määrin, että olisi jo samana iltana
-tahtonut alottaa. Hän oli aina mielellään käynyt teaatterissa,
-varsinkin kun näyteltävä kappale oli ollut oikein kauhea ja liikuttava.
-Hän vain toivoi, että vanhojen pakanoitten murhenäytelmät olisivat
-säädyllisempiä kuin heidän epäjumalankuvansa.
-
-Tohtorin kasvot olivat alkaneet hehkua onnea ja ylpeyttä, kun hän voi
-antaa tytölle jotakin, jota häneltä hänen kaikessa yltäkylläisyydessään
-puuttui. Heti samana iltana, heidän syötyään illallista ja äidin
-asetuttua nypläystöineen tavalliseen sohvannurkkaansa vihreän
-lampunvarjostimen taakse, alkoi tohtori lukea Antigonea, jota suoraan
-alkuteoksesta käänsi. Vasta seuraavana iltana pääsi hän loppuun.
-Aamupäivän hän oli käyttänyt jonkun verran valmistuakseen ja kyetäkseen
-mahtavimmissa kuoropaikoissa seuraamaan runomittaa. Hänen lopetettuaan
-puhkesi Zephyrine kiihkeään ylistykseen eikä voinut lakata ihailemasta
-hänen esitystaitoaan; mutta neiti istui pitkän aikaa ääneti. Vihdoin
-sanoi hän vain: -- Nyt vasta oikein käsitän, mitä eilen puhuitte
-traagillisesta syyttömyydestä. Tässäkin -- kuinka mieltä järkyttävää,
-että kaikki vain hiuskarvan verran olisi riippunut sattumasta ja kauhea
-kohtalo olisi vältetty. Mutta niin ei saa käydä. Ylevämielinen ja
-puhdas ei saa nauttia maallista onnea. Se kohoaisi muuten liian paljon
-heikkojen itsekkäitten joukkoihmisten yli. Sitä vain ette voi vaatia,
-että tuo tekisi minut iloiseksi. Olen kenties liian heikko ja naisekas
-kyetäkseni pidättämään kyyneleitäni, vaikka ylpeänä tunnenkin, että tuo
-niin jalosti edesmennyt oli sukuani.
-
-Hän nousi, ja astui avonaisen oven luo, jonka kautta puutarhasta tulvi
-sisään kuunvaloa ja suloista lehmuksen tuoksua. Vasta pitkän ajan
-kuluttua, kun jokainen oli hiljaisena vaipunut omiin mietteisiinsä,
-istuutui hän flyygelin ääreen ja soitti erään Bachin preludin,
-jonka viileinä ja rauhallisina keinuvat sävelaallot tyynnyttivät
-kiihottuneita hermoja kuin vilvoittava kylpy.
-
-Nyt kului päiviä ja viikkoja pienimmänkään epäsoinnun häiritsemättä
-näitten niin erilailla viritettyjen ihmisten yhdyselämää. Se innostus,
-jolla Zephyrine alussa oli suhtautunut lukuiltoihin, sammui kuitenkin
-pian. Hän salasi kuitenkin huolellisesti huokauksensa nähdessään
-tohtorin vetävän kirjansa taskustaan, ja koska hänen unensa oli
-rauhallista, soivat nuoret hänen jo ensi sivujen jälkeen suloisesti
-nukahtaa, mikä ei häntä suinkaan estänyt, niinpian kuin Philipp'in
-vaikeneminen oli hänet herättänyt, vilkkain, jos kohta varovasti
-yleisin sanoin tuhlaamasta suosiotaan.
-
-Hänen asemastaan otti myöhemmin myöskin vanha pappi osaa luku-iltoihin,
-kerran sattumalta sinne jouduttuaan. Hän oli hieno ja lempeä, ja
-lisäksi tullut kolmas ääni teki keskustelun luetun johdosta vain
-entistään viehättävämmäksi.
-
-Philipp luki heille myöskin työnalaisena olevan kirjansa ensi lukuja.
-Hän oli niin kiintynyt tehtäväänsä, että yksinpä kävellessään
-puistossa tai retkeillessään läheisissä metsissäkin, kuletti aina
-paperia mukanaan voidakseen heti jollakin rauhallisella penkillä
-kirjoittaa muistiin mielijohteensa. Puiston ulommaisessa reunassa
-oli pieni penkki, jota hän tällaisilla retkillään erikoisesti suosi.
-Se seisoi matalahkon pensasaidan vieressä, joka eroitti puutarhan
-niitystä, ja sen ympärillä kasvoi mitä ihanimpia kukkasia ja rehevintä
-ruohoa. Tummat kuuset ympäröivät tuota valoisaa keidasta kuin saarta,
-ja silloin tällöin saattoi sinne pujahtaa hirvi tai metsäkauris
-pelkäämättä vähääkään pensasaidan toisella puolen istuvaa hiljaista
-miestä, joka itse oli kuin näkymättömän metsästäjän takaa-ajama täällä
-satunnaisen turvapaikan löytänyt otus.
-
-Sillävälin oli tullut syksy, kesäkukkaset kuihtuivat, silloin tällöin
-leijaili jo harmaa sumupilvi aikaisin aamulla puutarhan ja niittyjen
-yllä, ja pääskyset puuhailivat muuttoa. Silloin eräänä aamuna juoksi
-poika Philipp'in huoneeseen kertoen, että milanolainen täti molempine
-lapsineen tänään puolenpäivän, aikaan saapuisi Hainstetteniin,
-jatkaakseen kuitenkin jo samana iltana matkaansa. He matkustivat
-Wieniin, jossa serkku aikoi viettää häitään, ja tahtoivat nyt
-suullisilla puheilla koettaa saada Victoiren mukaansa, kun hän oli
-vastannut kieltävästi kaikkiin heidän kirjeellisiin kutsuihinsa. Poika
-iloitsi suuresti serkkunsa näkemisestä, hän oli kaunis ja suuri, vielä
-suurempi kuin Victoire, ja hänen veljensä, joka jo vuosia sitten
-oli käynyt täällä, oli komea nuori upseeri, joka hänen kanssaan oli
-pannut toimeen lukemattomia kepposia. Häneltä oli poika saanut pienen
-lintupyssynsäkin, ja hän oli vaikuttanut sisareen, että tämä oli
-ostanut ponin veljelleen.
-
-Omituinen vastenmielisyyden tunne, jota hän ei itsekään kyennyt
-selittämään, valtasi Philippin tuon viattoman tiedonannon kuultuaan.
-Hän olisi mieluinten viettänyt koko päivän yksinään työhönsä
-syventyneenä, kunnes tavallisesta elämästä poikkeava häiriötila olisi
-onnellisesti ohi. Kun hän sitten näki solakan nuoren miehen kauniissa
-itävaltalaisessa univormussa hypähtävän keveistä vaunuista, joilla
-matkustajat olivat saapuneet, ja autettuaan ajopeleistä vanhan ja
-nuoren naisen, arastelematta syleilevän ja suutelevan Victoirea, pojan
-hyppiessä hänen ympärillään, tunsi hän itsensä ylhäällä hiljaisessa
-tähystyspaikassaan jälleen yhtä vieraaksi ja yksinäiseksi kuin ensi
-aikoina, ja kaikki kotoiset hetket, jolloin hän oli tuntenut kuuluvansa
-tänne ja joka suhteessa olevansa yhdenvertainen näitten ihmisten
-kanssa, olivat kuin puhalletut muistista. Hän vertaili hintelää
-vartaloaan ja vaatimatonta takkiaan nuoren kreivin komeaan olemukseen,
-joka niin pelottomasti oli ottanut oikeutenaan sen, minkä toinen oli
-nähnyt kangastavan itselleen ikuisen antautumisen palkkana ja koko
-elämän kruununa. Kun hän vain ajatuksissaankin syleili tuota olentoa
-tai painoi huulensa noille kasvoille, tuli hän melkein mielettömäksi
-huumaavasta onnentunteesta. Ja nyt lankesi se toisen osalle, sellaisen,
-jolla ei ollut siihen minkäänlaista muuta oikeutta kuin sattunut
-sukulaisuus.
-
-Hän ei uskonut saattavansa tyynimielisesti katsella tuota
-tuttavallisuutta. Sitten hänestä jälleen tuntui pelkurimaiselta
-ummistaa silmänsä kauhealta todellisuudelta. Ja mitä ajattelisikaan
-Victoire, jos hän hillittömästi heittäytyisi mustasukkaisen mielialansa
-valtaan, jonka tyttö kyllä huomaisi!
-
-Niin hän vihdoin ilmaantui päivällispöytään ja hänen ylpeytensä antoi
-hänelle voimia näyttäytymään välinpitämättömän iloiselta. Hänellä ei
-ollut minkäänlaista valittamisen syytä, ettei häntä olisi arvonannolla
-kohdeltu. Vanha kreivitär ojensi hänelle niin ystävällisesti kätensä
-kuin olisi tohtori ollut perheenjäsen, ja kiitti häntä kaikesta
-hyvästä, mitä hän oli tuonut taloon ja mistä hänen sisarentyttärensä
-kirjeet olivat kaunopuheisena todistuksena; nuoren neidin mieliksi ei
-muuten ollut helppo olla. Cäsar oli lyhyen seurustelunsa aikana hänen
-kanssaan muuttunut niin uskomattomasti edukseen, että olisi luullut
-hänen jo vuosikausia nauttineen hänen opetustaan. Sitten hän mitä
-vilkkaimmalla osanotolla kyseli hänen opinnoistaan, kokemuksistaan ja
-kuinka hän viihtyi Hainstettenissä. Nuori kreivi, joka oli kävellyt
-ulkona parvekkeella Victoiren kanssa, tuli sisään ja tervehti häntä
-sydämellisellä lämmöllä, jota Philippin jäinen mieliala ei kyennyt
-vastustamaan. Hänen täytyi myöntää itselleen, että tuo loistava nuori
-ylimys oli todella rakastettava ja sen arvoinen, että hänen suonissaan
-virtasi pieni erä samaa verta kuin Victoiren. Sitä syvemmälle hän
-vaipui salaisen surumielisyytensä valtaan, ja sai käyttää kaikki
-voimansa säilyttääkseen näennäisen tyyneytensä. Kuitenkin piti nuoren
-kreivittären iloisuus huolta siitä, ettei tohtorin harvapuheisuus
-tuntunut painostavalta. Hän astui nauraen huoneeseen jonkun
-verran harvinaisen kauneutensa koko loistossa, taluttaen tätiään,
-jota oli auttanut pukeutumaan juhlapukuun, ja keskeytti juuri
-alottamansa hullunkurisen kaskun ojentaakseen Philippille kätensä ja
-vakuuttaakseen, kuinka hän kadehti serkkuaan, jolle tohtori kertoi
-niin paljon ihania asioita, ettei hän poloinen maailmanlapsi, jonka
-ajatukset vain pyörivät helyissä ja hetaleissa, osannut sellaista
-uneksiakaan. Mutta hän toivoi, kunhan nyt ensin oli tullut vakaiseksi
-perheenemännäksi, jälkeenpäin korjaavansa monta puutteellisuutta
-sivistyksessään. Tohtorin tulisi luonnollisesti auttaa häntäkin.
-Mutta ensimäiseksi tuli hänen auttaa häntä taivuttamaan Victoiren
-uppiniskaisuutta, tämä kun ei ottanut kuuleviin korviinsakaan Wienin
-matkaa.
-
-Sitten hän valitsi itselleen paikan tohtorin vieressä ja piti niin
-vilkkaasti ja miellyttävästi yllä keskustelua hänen kanssaan,
-että nuori oppinutkin tunsi viehättyvänsä ja, huolimatta mustista
-ajatuksistaan, näyttäytyi parhaimmalta puoleltaan. Mutta sittenkin,
-vaikka nuoren kreivittären orvokinsinisine silmineen, pehmeine,
-vaaleine hiuksineen ja hieman puutteellisille, milanolaiseen
-italiankieleen vivahtavine saksantaitoineen, näköjään onnistuikin
-jonkun verran lumota häntä, pysyi hänen sydämensä kuitenkin raskaana,
-eikä hänen tarvinnut kuin vilkaista toiselle puolen pöytää, jossa
-nuori kreivi iloisella pakinallaan täydellisesti oli ottanut Victoiren
-valtoihinsa, tunteakseen taas tilansa koko lohduttomuuden.
-
-Ateria oli kestänyt tavallista kauemmin; oli maistettu kellarin
-jaloimpia, vanhoja viinejä; kun vihdoin noustiin pöydästä, tunsi
-Philipp itsensä kykenemättömäksi pitemmältä hallitsemaan mielentilaansa
-ja koska hänen menettelyään korkeintain voitiin pitää liioiteltuna
-hienotunteisuutena ja selittää siten, että hän tahtoi jättää perheen
-itsekseen, vetäytyi hän jäähyväisiä heittämättä pois, riensi ensin
-huoneeseensa, mutta kun ei voinut sietää sen kylmää yksinäisyyttä, ulos.
-
-Toiset, jotka olivat jääneet juomaan kahvia varjoisalle parvekkeelle,
-olivat puheen todella kääntyessä kaikenlaisiin perheasioihin, tuskin
-huomanneet hänen poistumistaan. Kun aurinko vihdoin alkoi painua
-alemmaksi ja molemmat vanhat sisaret olivat vetäytyneet viettämään
-pientä lepohetkeä sekä Cäsar hellittämättömillä rukouksillaan oli
-saanut serkun kanssansa katsomaan kuuluisaa ponihevostaan, tarttui
-nuori kreivitär Victoiren käsivarteen ja pyysi häntä puutarhaan
-kävelemään, koska istuminen kävisi ikäväksi ja koska hänellä oli
-serkulleen uskottavana tuhansia tärkeitä asioita.
-
-Nyt kulkivat molemmat solakat olennot, käsivarret tuttavallisesti
-toinen toistensa vyötäisillä, puutarhan auringonpaisteisia
-hiekkakäytäviä pitkin, korkeitten lehmus- ja saarnipuitten siimekseen.
-He olivat rippikoulu-ikäänsä saakka kasvatetut samassa luostarissa
-ja vastakkaisten luonteittensa vuoksi nähtävästi kiintyneet niin
-lujasti toisiinsa, että olivat tottuneet jakamaan kaiken, ja vielä
-erottuaankin säilyttäneet sisarellisen luottamuksen toisiaan kohtaan.
-Mutta kirjeissä ei saanut sanotuksi kaikkea, mikä nyt suullisessa
-puheessa kävi helposti päinsä. Niin kertoi nyt nuori milanotar
-rakkautensa ja kihlautumisensa tarinan, joka ei kaikissa kohdissaan
-ollut niinkään kirkas ja tyyni, ja joka oli tehnyt lopun aikaisemmasta
-toivottomasta kiintymyksestä. Nuoren sydämen kestämät myrskyt olivat
-tehneet tytön vakavammaksi kuin ensi näkemältä olisi tuosta uhkeasta,
-päivänpaisteessa kasvaneesta nuoresta olennosta saattanut uskoa.
-Päästyään pienen tarinansa loppuun, kulki hän vielä tuokion aikaa
-ääneti ystävättärensä rinnalla. Sitten hän pyyhkäsi kiharat otsaltaan,
-katsahti ympärilleen ja sanoi:
-
--- Olen päättänyt seitsemällä sinetillä sulkea tuon vanhan jutun,
-enkä hiisku siitä enää ainoallekaan sielulle, kun nyt vielä viimeisen
-kerran olin siitä sinulle puhunut. Siis kylliksi siitä, ja nyt tahdon
-täyttää vielä yhden lupauksen, jonka tein itselleni antaessani Egonille
-myöntävän vastauksen -- sen nimittäin, että tulen niin onnelliseksi
-ja teen hänet niin onnelliseksi kuin kahden tyhmän ihmislapsen vain
-on mahdollista. Mutta nyt on sinun vuorosi ripittäytyä, Vittorina.
-Sinunkaan kaunis sielusi ei varmaankaan aina ole ollut tyyni,
-vaan useasti nostanut aaltoja, jotka ovat käyneet korkeina. Mutta
-istuutukaamme tuolle penkille. Sinne paistaa tosin aurinko, mutta me
-voimme avata päivänvarjostimemme, ja viereiseltä niityltä puhaltaa
-raikas tuuli matalan pensasaidan yli.
-
--- Minulla olisi sinulle muuan pyyntö, Ghita, sanoi Victoire
-istuessaan ystävättärensä vieressä selin niittyyn ja kootessaan
-auringonvarjostimensa kärjellä tielle varisseita kuihtuneita lehtiä
-pieniin kasoihin. Sinun täytyy sanoa Gastonille, että hän kerta
-kaikkiaan luopuu siitä ajatuksesta, että tulisin hänen vaimokseen. Jo
-hänen edellisellä käynnillään tein kaikkeni selvittääkseni hänelle,
-ettei onnen takeeksi kahden ihmisen pitkän yhdyselämän varalle riitä
-se, että he ovat lapsena leikkineet yhdessä ja kohtelevat toisiaan kuin
-serkukset ainakin. Ymmärräthän sen?
-
--- Ymmärrän, vastasi toinen nopeasti. -- Mutta eikö siinä sitten ole
-enempää? Eikö hän jo vuosikausia ole niin kiihkeästi sinua rakastanut
-kuin jos olisit ollut aivan vieras, ja sinä -- eikö hän sinun
-mielestäsi ole rakkauden arvoinen? Ja jos hän nykyään jonkinlaisen
-epätoivon vallassa, kun et sinä milloinkaan häntä rohkaise, onkin
-heittäytynyt arveluttavan kevytmieliseksi, on sinun vallassasi --
-niinpian kuin vain tahdot -- tehdä hänestä kaikkien aviomiesten esikuva.
-
-Victoire hymyili hieman, mutta hänen silmänsä jäivät totisiksi.
-
--- Tuota kaikkea vastaan en tahdo väittää, vastasi hän tyynesti,
-vaikkakin minulla on omat pienet epäilykseni siitä, ettei hän oikein
-itsekään tiedä, mitä hän minussa oikeastaan rakastaa ja että hän
-kuitenkin loppujen lopuksi pettyisi minun suhteeni. Mutta sinä tiedät,
-rakkakin, että olen päättänyt olla jättämättä äitiäni niinkauan kuin
-hän elää, ja että sydämestäni toivon saavani vielä kauan hänet pitää.
-Kenties et tätä täysin käsitä, mutta se on puhtainta totta: mitään
-elämässäni en ole koskaan niin rakastanut kuin tuota sydänraukkaa, joka
-ei enää sykähtele tälle maailmalle. Ja katsohan, kun hänen ei missään
-muualla ole niin hyvä olla kuin Hainstettenissä, ja kun Gastonin
-kaltaisen nuoren upseerin olisi mahdotonta tuntea itsensä onnelliseksi
-meidän etäisessä kolkassamme, vaikka hän tuntisikin katoamatonta
-rakkautta vaimoaan kohtaan, niin senvuoksi olisi ajattelemattominta
-maailmassa, jos en käyttäisi järkeäni meidän kahden tai neljän edestä
-ja olisi ottamatta toden kannalta noita rakkaan serkkuni puuskia, jotka
-hänen omasta mielestään ovat sitä suuriarvoisempia, kun hän ei vielä
-tähän asti ole saanut kokea, mitä täyttymättömät toiveet ja jostakin
-intohimosta -- ylevästä tai alhaisesta -- luopuminen tahtovat sanoa.
-
-Sisar ei näyttänyt kuulleen viimeisiä sanoja. Hän heitti Victoireen
-nopean silmäyksen ja pudisti sitten päätään niinkuin se, joka miettii
-ratkaisematonta arvoitusta.
-
--- Onko tämä sinun todellinen ja ainoa syysi, Vittorina? Ja jos sinun
-hyvä äitiraukkasi huomenna kutsuttaisiin pois -- kieltäytyisitkö
-siinäkin tapauksessa --
-
--- En tiedä, mitä huomenna tekisin, tiedän vain, mitä minun tänään
-täytyy jättää tekemättä. Miksi asetatkin minulle niin mutkallisia
-kysymyksiä? Voitko soimata minua siitä, että koettamalla olen koettanut
-varjella itseäni pitämästä Gastonia niin rakastettavana kuin miltä hän
-sinusta ja muista tytöistä näyttää, koska alusta asti olen käsittänyt,
-ettei siitä olisi kuin onnettomuutta meille molemmille?
-
-Nuori kreivitär oli ääneti tuokion aikaa. Sitten hän äkkiä sanoi: -- Ja
-niin olet siis tuominnut itsesi, jos täti eläisi vaikka sadan vuoden
-vanhaksi, viettämään yksinäisiä päiviä täällä erämaassa ja tulemaan
-vanhaksi neidoksi?
-
--- Kuka sen on sanonut, vastasi Victoire tyynesti. -- Ei, niin typerä
-ja siihen määrin oman onneni vihollinen en suinkaan ole. Olen menevä
-naimisiin yhtä hyvin kuin joku toinenkin silti kuitenkaan rikkomatta
-velvollisuuksiani. Olisiko se niin kokonaan mahdotonta?
-
--- Mahdotonta? Sinun näköisellesi tytölle ja Hainstettenin
-valtijattarelle? Mutta etkö sinä jo luostarin aikoina surrut sitä,
-että joku mahdollisesti yhtä tulisesti rakastuisi Hainstetteniin kuin
-sinun ihaniin silmiisi? Oletko nyt löytänyt talismanin, joka torjuu
-sen vaaran? Tahi jo kerrassaan sen kosijoitten Fenix-linnun, joka
-huolimatta siitä, että olet koko maakunnan rikkain perijätär, tahtoo
-sinut vaimoksesi?
-
-Victoire tuijotti hiljaisena eteensä. -- Entä jos olisin hänet
-löytänyt? --
-
--- Jumalan tähden! huudahti nuori kreivitär teeskentelemättömällä
-kauhulla ja hypähti ylös -- eihän vain -- ei, sehän on mahdotonta!
-Sinun täytyy se itse minulle vakuuttaa, ennenkuin uskon. -- Tuoko
-mieltäkiinnittävä muukalainen -- kotiopettaja -- sinun esilukijasi ja
-sivistäjäsi -- tohtori Philipp Schwarz?
-
--- Puhu hieman hiljempaa, rakkaani, pyysi toinen heittäen levottomia
-katseita ympärilleen. -- Täällä tosin ei ole ainoatakaan sielua, mutta
-itse metsän lintujenkaan ei tarvitse siitä vielä tietää, ennenkuin
-kaikki on valmiiksi kypsynyttä. Tulehan jälleen rauhassa istumaan äläkä
-näytä niin juhlallisen närkästyneeltä. Asiahan on korkeintain minulle
-hengenvaarallinen ja minä yleensä tiedän, mitä teen; en myöskään
-ole mikään typerä, rakkauden sokaisema tyttönen, jonka silmät hyvän
-ystävättären tulee avata. Näetkö, Ghita --
-
--- Sinä et edes ole häneen rakastunut ja tahdot kuitenkin --
-
--- Annahan minun nyt puhua, rakas lapsi; se on ihmeellinen ja kuitenkin
-yksinkertainen tarina. Se alkoi Vicenzan pyöreässä kupoolisalissa ja
-on myöskin, jos kaikki käy hyvin, siellä loppuva. Minähän kirjoitin
-sinulle viettäneeni siellä unohtumattoman hetken, ja -- jos muistan
-oikein -- kerroin myöskin ajatuksestani ostaa tuo rappeutunut, autio
-pieni talo ja asettaa se jälleen entiseen loistoonsa. Ensi kerran
-tunsin, että on kuitenkin onni olla hyvin rikas, niin rikas, ettei
-niin omituistenkaan päähänpistojen ole tarvis jäädä vain unelmiksi.
-Mutta silloin en maininnut, että päätin samalla ostaa huvilan
-irtaimistoineen, ja siihen kuului muuan nuori mies, joka nukkuen lepäsi
-ruohostossa ja jonka laulaen herätin. En tiedä, mistä se johtui, mutta
-heti ensimäisten sanojemme jälkeen selvisi minulle, että minun täytyi
-saada hänet kaiken ohessa, jos kerran tahtoisin iloita suunnitelmani
-onnistumisesta. Nimitä sitä oikuksi tai haaveelliseksi hullutteluksi,
-mutta sinähän tiedät, että jo meidän luostariaikanammekin minua
-eniten viehättivät kaikkein mielettömimmät päähänpistot. Panin ne
-aina toimeen, koska pidin kunnianasianani osoittaa itselleni ja
-muille, että ne itse asiassa olivat olleet sangen järkeviä. Koskaan
-ei onni ole minua siihen määrin suosinut kuin tällä kertaa. Sillä
-ensi hetkinä saamani vaikutus hänestä ei ole hälvennyt; se nimittäin,
-että koko elämäni saattaisin puhella hänen kanssaan milloinkaan
-ikävystymättä; päinvastoin se on kaikkina näinä kuukausina, joina olen
-häntä koetellut, pysynyt samana, vieläpä vahvistunutkin. Etkö tänään
-itse pöydässä huomannut, että hänen keskustelullaan on harvinainen
-viehätysvoima?
-
-Keskustelullaan! huudahti Ghita, yhä vielä kykenemättömänä toipumaan
-hämmästyksestään; kirjakin voi meitä pakinallaan viehättää; mutta kenen
-päähän pistäisi mennä avioliittoon kirjan kansa? Minä en nyt tahdo
-puhua sanaakaan tämän sinun lempilukemisesi sangen vaatimattomasta
-ulkoasusta, vaikka sinun itsekin täytyy myöntää, ettei hän ole
-kaunis, ei edes erikoisen näköinen. Mutta käsi sydämelle, Vittorina,
-_rakastatko_ sinä häntä? voisitko --
-
-Hän vaikeni tumman punan äkkiä levitessä hänen kasvoilleen. Ystävätär
-oli yhtä tyyni kuin ennenkin.
-
-En tiedä, mitä sinä nimität rakkaudeksi, sanoi hän tuokion kuluttua.
-Intohimoako, joka saisi minut suunniltani, jos ajattelisin, etten
-koskaan voisi häntä omistaa, -- sellaista en tunne. Kenties senvuoksi,
-että jo alusta asti olin varma asiastani. Tiesin, ettei hän voi minua
-vastustaa, kun vain vakavasti tahdoin, koettelin valtaani häneen, ja
-olen kaikkina näinä kuukausina nähnyt, etten ollut erehtynyt. Voitko
-minua siitä soimata, rakkaani? Etkö sinä hyvin tiedä, kuinka köyhää
-elämäni kaikista rikkauksistani huolimatta tähän asti on ollut? Olisiko
-sinusta siis niin anteeksiantamattoman ylellistä, jos jonkun tarumaisia
-summia maksavan Tizianin tai kreikkalaisen kuvapatsaan asemasta
-tahtoisin saada tuon vaatimattoman miehen?
-
-Mutta mies, joka antaa ostaa itsensä --
-
-Vaiti! keskeytti Victoire. Älä puhu niin kauheita sanoja, jotka
-sitäpaitsi antavat väärän käsityksen asiasta. Juuri senvuoksi, että hän
-on tuollainen uneksija ja haaveilija, jolle kaikki maalliset aarteet
-ovat arvottomia suuren aatteen, ihanan taideteoksen rinnalla, juuri
-senvuoksi saan menetellä niinkuin menettelen. Tiedän varmasti, että hän
-rakastaisi minua yhtä kiihkeästi, jos olisin köyhä kuin Zephyrine, ja
-hän Hainstettenin perijä.
-
-Onko hän sen sinulle sanonut?
-
-Ei vielä, mutta hänen katseensa puhuvat selvää kieltä. Hän on
-liian ylpeä kosiakseen, ennenkuin on varma asiastaan. Ja senvuoksi
-tahtoo hän ensin luoda teoksen, joka todistaa, että hän, huolimatta
-porvarillisesta sukuperästään, kuitenkin myös kuuluu ihmiskunnan
-aatelisiin. Siinä menettelee hän yhtä typerästi kuin kaikki miehet,
-jotka ovat arkoja arvostaan. Niinkuin hänen täytyisi näyttää minulle
-painettuna, mikä hän on. Mutta minä annan hänen rauhallisesti tehdä,
-mitä hän ei voi jättää tekemättä. Jos se minun mielestäni kestää
-liian kauan tai uhkaa kokonaan jäädä valmistumatta, -- minä tiedän,
-Ghita, että pidät minua keimailijana. Mutta enhän olisi nainen, jos
-en niinpian kuin minua miellyttäisi, saisi häntä ilmaisemaan minulle
-äänettömät tunteensa. Ja silloin tekisin hänet niin onnelliseksi kuin
-hänen kaltaisensa hyvä ihminen ansaitsee.
-
-Ja oletko myöskin ajatellut, mitä maailma sanoo, kun Hainstettenin
-vapaaherrattaresta tulee tohtorinna Schwarz? Tiedäthän, että itse olen
-ennakkoluuloista vapaa. Minä olisin mennyt naimisiin Lorenzoni kanssa,
-vaikka hän oli yksinkertainen luutnantti, jolla ei ollut sukuperää
-eikä omaisuutta. Mutta kokonaan nimetön raukka, jonka olet ottanut
-tien varrelta -- sillä sitä eivät ihmiset ainakaan käsitä, että olet
-rakastunut hänen kreikankieleensä --
-
-Minäkö kysyisin heidän mielipiteitään! Ei, Ghita, en ole tähän asti
-huomannut, että maailma olisi nähnyt vaivaa minun onnestani. Nyt saa se
-luvan sallia minun omalla tavalla tulla onnelliseksi, ja kun tulemme
-elämään täällä erämaassa, kuten sanot, ei ole edes tarpeellista, että
-ostan hänelle aatelisarvon.
-
-Kun sitten häämatkallamme tulemme Milanoon -- luonnollisesti
-käymme ensin Rotondassa -- olen jo alkanut hieroa kauppoja huvilan
-omistajan kanssa, ja asianajajani kirjoittaa, että on toiveita kaupan
-onnistumisesta --
-
-Samassa he kuulivat pojan äänen; hän tuli juosten puiston kautta ja,
-katsellen etsivästi ympärilleen, huomasi heidät.
-
-Missä te näin kauan piileksitte? huusi hän heille hengästyneenä. Vaunut
-ovat jo aikoja sitten odottaneet, täti on etsinyt teitä kaikkialta, ja
-äiti on antanut minulle luvan saattaa teitä vähän matkaa ponillani.
-
-Molemmat tytöt nousivat. Sinun täytyy vaieta kuin hauta siitä, mitä
-sinulle olen uskonut. Et edes sulhasellesi --
-
-Oi, Vittorina, huudahti toinen kietoen käsivartensa ystävättärensä
-hennon niskan ympäri -- se ei pääsisi huuliltani yksinpä jo senvuoksi,
-että minua siinä tapauksessa helposti pidettäisiin hourupäisenä. En
-uskalla ajatellakaan Gastonin tuskaa ja raivoa, jos asiat todella
-menisivät niin pitkälle. Mutta toivon kuitenkin yhä --
-
-Ettekö te sitten tiedä, missä tohtori on? huudahti keskeyttäen poika,
-joka riippui Ghitan käsivarressa ja veti häntä rajusti linnaa kohti.
-Olen häntä kaikkialta turhaan etsinyt -- hän olisi voinut niin hyvin
-lähteä mukaani -- nyt täytyy tallimestarin tehdä se -- luulin aivan
-varmaan löytäväni hänet täältä teidän luotanne, koska tämä on hänen
-lempipaikkansa.
-
-Näithän, että olimme täällä aivan yksinämme, vastasi Victoire. Hän on
-ehkä lähtenyt rantaa pitkin kylälle. Mikä vahinko, ettei hän voi sanoa
-teille jäähyväisiä.
-
-Ei, rakkaani, sanoi Ghita puoliääneen. On parempi näin. En tiedä,
-olisinko voinut kohdella häntä yhtä luonnollisesti kuin äsken.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Vaunut, jotka olivat vieneet vieraat takaisiin kaupunkiin, olivat
-jo aikoja sitten lähteneet, poikakin oli palannut hauskalta
-ratsastusmatkaltaan iltaviileässä, mutta Philippiä ei vain näkynyt.
-Vihdoin oli tee juotu ilman häntä, äiti istui salissa vihreän
-lampun varjostimensa takana, koska parvekkeella jo pitkän aikaa oli
-ollut pimeätä ja puutarhasta puhalsi syksyinen tuuli, ja äskeisen
-vieraskäynnin muisto, joka vielä herkkänä eli hänen mielessään, oli
-saanut hänen unohtamaan korttipelinsä. Zephyrine istui kutimineen häntä
-vastapäätä ja pakisi lakkaamatta kauniista sisarusparista Ghitasta
-ja Gastonista heittäen silloin tällöin salaisia syrjäsilmäyksiä
-Victoireen, sillä hän oli tottunut pitämään loistavaa kreivillistä
-serkkua kasvattinsa tulevana puolisona. Mutta neiti ei virkkanut
-sanaakaan. Kun lakkaamattomasi pulppuava lörpöttely vihdoin alkoi
-hänestä käydä vastenmieliseksi, heitti hän liinan hartioilleen ja lähti
-parvekkeelle.
-
-Syystaivaan kirkas iltakajastus loi hohdettaan puutarhaan ja
-syvänsinisellä taivaalla kimalteli lukemattomia tähtiä, jotka näyttivät
-ikäänkuin sammuvan puiston tummiin latvoihin. Silloin hän näki alhaalla
-suihkukaivon luona tumman olennon, joka liikkumatta tuijotti vastapäätä
-olevaa taloa. Sen enempää miettimättä, astui hän alas portaita ja
-riensi parvekkeen edessä olevan avonaisen paikan yli yksinäistä vastaan.
-
-Olette antanut odottaa itseänne, tohtori, sanoi hän iloisesti. Missä on
-henki teitä näin myöhäin kuljetellut? Ettekä nytkään vielä käy sisään
-rauhoittamaan meitä katoamisestanne.
-
-Mietin juuri, vastasi hän astuen vaistomaisesti askeleen taaksepäin,
-kuinka saisin teille tiedoksi, että toivoisin pientä keskustelua
-kanssanne kahden kesken?
-
-Tyttö jäi liikahtamatta seisomaan. Hänen katseensa etsi nuoren miehen
-silmiä, joita leveä hatunreuna varjosti.
-
-Mikä teidän on? kysyi hän nopeasti. Teidän äänenne kuuluu niin
-muuttuneelta. Teille on tapahtunut jotakin, joka on sangen kipeästi
-teihin koskenut. --
-
--- Olette oikeassa, vastasi hän. Minulle on tapahtunut jotakin, joka
-on kyllin traagillista järkyttääkseen pahaa aavistamatonta ihmistä
-sydänjuuria myöten. Jos olisin pelkkää henkisyyttä ja yksinomaan
-tutkisin asioita, olisi se ollut minulle tervetullut kokemus. Etenkin
-kirjaani varten. Sillä se toteuttaa kouriintuntuvalla tavalla
-teoriani. Kahdelle viattomalle paljastuu salaisuus, ja kohtalokkaalla
-sattumallakin on oma osaansa. Vain siitä kuuluisasta iloisuudesta,
-jonka ennen näin hohtavan kaiken harmaan takana, en tässä näe
-jälkeäkään. Kenties siitä syystä, että verestäni puuttuu sankarin
-aines. Kenties myös senvuoksi, että asiat ja olot näyttelijälle
-tuntuvat kokonaan toisilta kuin katsojalle. Muuten ei tämä elämys
-suurestikaan hyödyttäne teostani. Sillä kyseenalaista on, huolinko sitä
-valmistaa, kun jälleen tartun matkasauvaan. Tahdoin vain tavata teitä,
-sanoakseni teille jäähyväiset. Minun täytyy vielä tänä iltana lähteä.
-
-Yhä vielä tuijotti tyttö häneen mitään tajuamatta. -- Mutta sehän on
-mahdotonta! -- sai hän vihdoin sanottua.
-
--- Mahdotonta? Ehkä. Kenties se käy yli voimieni. Kuitenkin sen täytyy
-tapahtua. En tahdo salata teiltä totuutta, enkä etsiä kiertoteitä.
-Olemme päässeet kuitenkin niin läheisiksi, että olemme toisillemme
-velkaa täyden totuuden. Tietäkää siis, että olen kuullut koko
-keskustelunne kreivitär Ghitan kanssa.
-
-Tyttö tunsi kuin jäisen virran suonissaan. Hänen sydämensä herkesi
-silmänräpäykseksi sykkimästä. Heikko kauhun äännähdys pääsi hänen
-huuliltaan. Hän ummisti silmänsä ikäänkuin suojellakseen niitä äkkiä
-leiskahtavalta räikeältä valolta. Hän olisi lyyhistynyt maahan, jos ei
-taxusaita, jota vasten hän nojasi, olisi ollut kyllin vankka tukeakseen
-häntä.
-
--- Te pidätte sitä ensi näkemältä rikoksena kaikkea kunniallisuutta
-vastaan, jatkoi hän surullisella, soinnuttomalla äänellä. --
-Kuunteleminen on häpeällistä. Ei saa anastaa itselleen luottamusta,
-jota ei vapaaehtoisesti suoda. Mutta tähän häpeälliseen rikokseen
-nähden olen traagillisesti syytön. Olin alakuloinen pöydässä, kun
-näin teidän niin tuttavallisesti puhelevan serkkunne kanssa. Sillä
-luonnollisesti täytyi minun ajatella, että hän oli teille sangen
-läheinen. Silloin saivat minussa jälleen vallan vanhat, tuskalliset
-epäilykset, pääsisinkö koskaan niin lähelle teitä kuin olin toivonut;
-en luullut muuten voivani elää. Tuo raskasmielisyys ajoi minut
-harhailemaan kauas vuorille ja rotkoihin, kunnes olin kylliksi
-uuvuttanut ruumiini ja tuudittanut sieluni jonkinlaiseen tympeään
-tunnottomuuteen. Tarvitsin lepoa ja lähdin sille paikalle, jossa olin
-niin monet hetket viettänyt onnellisissa unelmissa. Mutta penkki oli
-auringossa, joka teki minulle pahaa, ja niin heittäydyin viileälle
-niitylle pensasaidan taakse lepuuttaakseni väsyneitä jäseniäni. Tehän
-tiedätte heikkouteni, joka niin usein on ollut pelastukseni: kun olen
-surullinen, nukahdan. Kerran minun nukkuessani sellaista unta, saapui
-luokseni onni. Tänään herätti minut sama ääni kuin silloinkin --
-tuskin kuitenkaan onnekseni. Ja nyt käsitätte, etten enää voi ummistaa
-silmiäni tämän katon alla, vaikkapa pitäisinkin soveliaana vielä
-kaksitoista tuntia nauttia sellaista vierasvaraisuutta.
-
-Tämän sanoessaan hän teki keveän kumarruksen niinkuin olisi tahtonut
-poistua hänen luotaan. Mutta kun tyttö seisoi hänen edessään painunein
-päin, jäi tämä liike häneltä huomaamatta. Nuori mies ei näyttänyt
-kuitenkaan voivan riuhtaista itseään irti, ennenkuin vielä kerran oli
-kuullut hänen äänensä.
-
--- Olen koonnut vähäiset tavarani matkalaukkuun ja jättänyt pöydälle
-pienen, teille osoitetun kirjelipun, jossa ilmoitan saaneeni kirjeen
-eräältä ystävältäni, joka kutsuu minua Graziin. Hänellä on minulle
-tärkeitä uutisia; toivottavasti en kuitenkaan ole pakoitettu pitkää
-aikaa viipymään poissa. Yö on leuto, ja aion tehdä matkan jalkaisin.
--- Kun minulta sitten saapuu kirje, jossa ilmoitan, että minun
-täytyy lähteä pitkälle matkalle, tiedätte vain te yksin, etten
-koskaan palaja ja minkävuoksi en saa sitä tehdä. Toisille saavat syyt
-jäädä arvoitukseksi. Minä tunnustan -- hänen äänensä alkoi väristä
--- lähteväni raskain sydämin rakastetun pojan luota, johon olen
-sydämestäni kiintynyt. Myöskin on minun raskasta erota rakkaasta
-äidistänne. Sanokaa hänelle --
-
-Ääni petti hänet ja hän kääntyi pois. Silloin toipui tyttö
-jähmettyneestä tilastaan.
-
--- Se ei ole mahdollista! sanoi hän. -- Jos te olette kuullut kaiken
--- kaiken -- ei, te ette voi sovittamattomasti loukkaantua parista
-ajattelemattomasta, onnettomasta sanasta -- teidän täytyy käsittää,
-missä yhteydessä nämä sanat --
-
--- Aivan oikein, keskeytti hän. -- Minä käsitän kaiken ja voin
-senvuoksi antaa anteeksi. Mutta anteeksiantaminen ei ole unohtamista.
-Sillä on sanoja, joita ei itsetietoinen eikä kunniantuntoinen mies
-saa unohtaa, vaikka hän tahtoisikin. Loukkaantunut? Ei, minulla ei
-ole oikeutta olla loukkaantunut. Olettehan antanut minusta sangen
-kunnioittavat arvosanat, niin että ei minun, kuten kuuntelijoitten
-tavallisesti, tarvinnut kuulla omaa häpeääni. Joskaan en myöskään
-turhamielisyydestä jäänyt piilopaikkaani, nauttiakseni osakseni
-tulevasta kiitoksesta. Tulin kuin lamaantuneeksi kuullessani niin
-äkkiarvaamatta, kuinka te käsititte meidän suhteemme. Te tiedätte, että
-usein olin suruissani siitä, oliko minun kaltaiseni ihminen todella sen
-vaivan arvoinen, jota hänen vanhempansa, opettajansa ja kohtalo olivat
-ottaneet hänestä nähdäkseen. Näin myöskin viime aikoina, jolloin opin
-iloitsemaan itsestäni, pitämään itseäni jonkin arvoisena ja odottamaan
-itsestäni jotakin -- ylimieliseksi ei itsetuntoni minua koskaan tehnyt.
-Niin pitkälle olisi se minut kuitenkin ennemmin tai myöhemmin vienyt,
-että olisin sanonut teille, kuinka yli kaiken teitä rakastan ja kuinka,
-huolimatta ulkonaisesta alemmuudestani, kuitenkin ylpeästi uskalsin
-pyytää teitä vaimokseni. Sillä te sanoitte minusta aivan oikein, että
-minä, vaikka olenkin köyhä raukka, en salli maallisten aarteitten ei
-lumota eikä peloittaa itseäni. Olen nimittäin sitä mieltä, että siinä,
-missä kaksi ihmistä ovat henkisesti ja siveellisesti samanarvoisia,
-ovat kaikki ulkonaisesta eroavaisuudesta johtuneet seikat vähäpätöisiä
-ja halveksittavia. Ja minä pidin itseäni teidän arvoisenanne ja jään
-yhä vieläkin siihen ajatukseen, ettei minulla olisi ollut minkäänlaista
-syytä katsoa ylös teihin ja pitää sitä jonkinlaisena armona, jos
-korkeudestanne olisitte astunut minun luokseni. Nyt on minun täytynyt
-kuulla _teidän_ ajatuksenne, että olen teille sangen rakas ja arvokas
-erään huvilan irtaimistoon kuuluvana kallisarvoisena esineenä, että
-iloitsette rikkaudestanne, jonka avulla kykenette maksamaan minunkin
-hintani ja joka suo teille sen ylellisyyden, että voitte valita
-mieheksenne nimettömän köyhän raukan, ja, jos kohta ette häntä
-erittäin kiihkeästi rakastakaan, tehdä hänet niin onnelliseksi kuin
-hänen kaltaisensa hyvä ihminen ansaitsee. Nyt ette saa soimata tuota
-raukkaa, jos hänkin tahtoo pitää kiinni siitä ainoasta, jota hänellä
-on yltäkylläisesti -- vapaudestaan ja miehisestä ylpeydestään. Tai
-tahdotteko väittää, etteivät nuo viattomat sanat tulleet sydämestänne?
-Että puhuitte sillä tavalla vain puolustaaksenne tulevaa avioliittoanne
-halpasäätyisen kanssa.
-
-Tyttö empi silmänräpäyksen. -- En, sanoi hän sitten lujalla äänellä.
--- En voi valehdella. En voisi, vaikka koko elämänonneni riippuisi
-siitä. Mutta te olette julma toistaessanne nuo onnettomat sanat, jotka
-eivät kuitenkaan ole täysin senarvoisia kuin luulette. Sillä jos kerran
-totuus on vallitseva välillämme, olen myöskin velvollinen sanomaan
-teille sen, että en silloin kertonut kaikkea, kaikkein viimeisintä
-tunnettani. Ja jos se parantaisi teidän haavoitetun ylpeytenne, että
-antaisin tyttöylpeyteni nöyrtyä edessänne ja tunnustaisin -- ei, te
-ette nyt minua uskoisi. Mutta teidän täytyy se kerran uskoa, kun olette
-lähtenyt luotani ja myöhemmin joskus saatte kuulla, ettei minulla enää
-ollut elämässä onnea, koska en voinut ajatella sitä ilman teitä ja
-koska olin liian ylpeä tyytyäkseni pienempään onneen.
-
-Hän käänsi kasvonsa pois kätkeäkseen esiin tulvahtavat kyyneleet. Mutta
-hänen äänensä oli pysynyt lujana.
-
-Kiitän teitä, sanoi nuori mies kiihkeän liikutuksen vallassa, kiitän
-teitä sydämestäni, siitä mitä sanoitte. Sekin tulee kuulumaan
-unohtumattomiin sanoihin ja virkistää minua, kun nuo toiset tahtovat
-minua masentaa. Mutta lopettakaamme. Tuska on muutenkin kuvaamattoman
-suuri, kun meidän molempien täytyy erota sattuman oikun vuoksi. Jos
-en olisi kuullut noita sanoja, olisi kaikki aikaa myöten kääntynyt
-hyväksi, ihanaksi, niin että jumalat ja ihmiset olisivat voineet
-meitä kadehtia. Sillä minä tiedän, Victoire, että minäkin olisin
-tehnyt teidät niin onnelliseksi kuin teidän kaltaisenne hyvä ihminen
-ansaitsee. Silloin olisi vain muuan nuori rouva jossakin kaukana
-kohauttanut minulle olkapäitään, kun tietämättäni toimin tehoisana
-tekijänä teidän elämänlaskelmassanne, jonka tulos oli ollut tyydyttävä.
-Mutta nyt -- vaikka surmaisin sen ainoan, joka tuon tietäisi -- en
-saisi ajatuksiani vaikenemaan. Kesken korkeinta onnea sukeltaisivat
-unohtumattomat sanat jälleen esiin: hän oli kyllin rikas ostaakseen
-sinut. Älkää syyttäkö minua julmuudesta; se on meidän kohtalomme.
-Saamme sitten nähdä, pelastammeko tästä kauneimpien unelmiemme
-haaksirikosta muuta kuin alastoman elämän.
-
-Hän ojensi kätensä tytölle. Kun ei tämä laskenut sitä irti, vaipui
-hän äkkiä polvilleen tytön eteen, syleili kiihkeästi hänen värisevää
-ruumistaan, painoi huulensa hänen käsivarrelleen ja mielettömässä
-tuskassa toisti hänen nimeään. Sitten hän kooten viimeiset voimansa,
-nousi ylös ja pakeni tytön luota tämän avuttomana lysähtäessä maahan
-sille kohdalle, missä oli seisonut.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Neljä vuotta oli kulunut. Hainstettenissa kulki kaikki entistä
-rataansa. Ainoastaan pojan iloiset kasvot olivat poissa sekä sisältä
-että puutarhasta -- hän oli lähetetty Graziin opiskelemaan erään
-kimnaasin professorin luo, eikä kukaan ollut enää nähnyt hymyä hänen
-sisarensa kasvoilla.
-
-Silloin eräänä päivänä tuli kirje nuorelta kreivitär Ghitalta
-Roomasta, jonne hän oli matkustanut puolisoineen viettääkseen siellä
-talvikauden hiljaisuudessa, koska milanolainen seuraelämä uhkasi
-rasittaa häntä liiaksi hänen raskautensa aikana. Hän kertoili entisellä
-tuttavallisella tavallaan tuhansista asioista, jotka tosin Victoirelle
-olivat sangen yhdentekeviä: matkoistaan, vanhoista ja uusista
-tuttavuuksistaan, pyhästä isästä ja kerjäläisistä espanjalaisilla
-portailla. Kaksitoista sivua pitkän kirjeensä lopussa hän mainitsi
-eräästä retkestä Cestiuksen pyramiidille, jonka juurella lepää
-protestanttien hautausmaa sypresseilleen ja muistopatsaineen.
-
-"Mitä sanot, rakkaani", oli kirjeessä edelleen, "kun kuulet, että tässä
-juhlallisessa paikassa, jossa tahdoin nauttia hiljaisen, kohottavan
-hetken, minua kohtasi tuskallinen yllätys. Yksinkertaisessa kukkulaan
-kallis- tuvassa hautakivessä seisoi tuon pohjoissaksalaisen nimi, joka
-kerran oli pöytätoverinani teidän kodissanne: tohtori Philipp Schwarz,
--- ilman minkäänlaista syntymä- tai kuolinpäivän määrää. Mutta nimen
-alla oli seuraavat kaksi latinalaista sanaa: Oblivisci nequeo. En
-luonnollisesti ymmärtänyt niitä, eikä miehenikään latinantaito riitä
-pitkälle. Mutta illalla, ruhtinatar Chigin salongissa, jonne aina
-kokoontuu joukko oppineita ja taiteilijoita, esitettiin minulle muuan
-kuuluisa arkeoloogi, joka jo vuosikausia on asunut kapitoliumilla
-sikäläisessä preussilaisessa oppilaitoksessa, ja miten siinä
-puhelimme, tulin yht'äkkiä maininneeksi tuon nimen ja kysyin tuosta
-omituisesta nuoresta miehestä, joka niin salaperäisesti oli poistunut
-Hainstettenistä ja niin äkkiä elämästä. Sinähän et ole vastannut
-ainoaankaan kysymykseeni hänen äkkinäisen pois lähtönsä syistä.
-Nyt sain tietää, että juuri sama professori, jonka kanssa puhuin
-hänestä, oli ollut häneen sangen läheisessä suhteessa, niin läheisessä
-kuin ihminen yleensä saattoi olla tuohon omituiseen uneksijaan.
-Nuori mies oli näyttänyt hänelle katkelmia eräästä teoksestakin,
-joka käsitteli kreikkalaista kansanhenkeä ja sisälsi syvällisen
-tutkimuksen tuloksia ja uusia näkökohtia. Tuo merkillinen ihminen
-oli käyttänyt kaiken aikansa äskenmainitun teoksen kirjoittamiseen
-ja yksinäisiin harhailuihin Rooman ja Campagnan rauniomaailmoissa.
-Hän olisi kaikenlaisilla kannattavilla töillä helposti kyennyt
-kartuttamaan perimäänsä pientä pääomaa. Sensijaan hän, sitä vitkaan
-kuluttaessaan, päättävästi työnsi kaiken muun luotaan elääkseen
-vain omana itsenään, varmasti vakuutettuna, että hänen kohtalonsa
-täyttyisi joka tapauksessa, joko se sitten ajan tullen sallisi hänen
-kuolla tai hankkisi hänelle keinoja elää edelleen. Valitettavasti oli
-edellinen tapahtunut. Ystävä oli usein leikkiä laskien varoittanut
-häntä enentämästä niitten kunnon saksalaisten lukumäärää, jotka antavat
-liiallisten opintojen saattaa itsensä hengiltä. Silloin oli hän aina
-syvämietteisesti hymyillen pudistanut päätään, mutta vastannut kerran:
-jos hän kuolisi aikaisin, ei siihen olisi syynä opinnot, vaan muutamat
-unohtumattomat sanat. Mitä hän sillä tarkoitti, oli jäänyt hänen
-salaisuudekseen. Ja vihdoin hän heinäkuussa, kun ei tahtonut jättää
-kaupunkia, jossa kuumetauti raivosi, oli sairastunut roomalaiseen
-lavantautiin, joka muutamassa viikossa oli tehnyt hänestä lopun. Mutta
-hänen jälkeenjättämiensä paperien joukossa ei ollut lehtistäkään tuosta
-suuresta teoksesta.
-
-"Kun sitten näytin professorille hautakirjoituksen, jonka olin
-huolellisesti kirjoittanut muistikirjaani, ja josta hän ei vielä
-tietänyt, kun viimeisinä kuukausina oli ollut poissa Roomasta, olimme
-me molemmat ihmetyksen vallassa. _Oblivisci nequeo_ ei merkitse muuta
-kuin: en voi unhoittaa. Voitko sinä ratkaista arvoituksen, _mitkä_
-unohtumattomat sanat olivat sortaneet hänet kuolemaan?"
-
-       *       *       *       *       *
-
-Vanha, elämään väsynyt paronitar eli vielä kaksitoista vuotta
-yllä kerrotun jälkeen. Koko aikana ei tytär päiväksikään häntä
-jättänyt. Hän säilytti kauneutensa myöhäisiin vuosiin, ja moni
-olisi suostunut maanpakoon heidän etäisessä kolkassaan, saadakseen
-kutsua häntä omakseen. Mutta hän hylkäsi tyynesti ja miettimättä
-jokaisen tarjouksen. Puoli vuotta senjälkeen, kun äiti vihdoinkin oli
-sulkenut väsyneet silmänsä, tavattiin hänet eräänä aamuna vuoteeltaan
-sydänhalvauksen yllättämänä. Hänen viimeinen tahtonsa oli, että
-hänet haudattaisiin puistoon ja että hänen haudalleen asetettaisiin
-yksinkertainen hautakivi, jossa olisi kirjoitus:
-
-_Oblivisci nequeo_.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Unohtumattomia sanoja, by Paul Heyse
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK UNOHTUMATTOMIA SANOJA ***
-
-***** This file should be named 60648-8.txt or 60648-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/6/0/6/4/60648/
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/60648-8.zip b/old/60648-8.zip
deleted file mode 100644
index ca4ff48..0000000
--- a/old/60648-8.zip
+++ /dev/null