diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-01-27 14:26:36 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-01-27 14:26:36 -0800 |
| commit | 2b1d137c8265591296c159eeee4ac14f8c898a03 (patch) | |
| tree | bfea181f703e9b7759cb00f162310304ea42b2a6 | |
| parent | d0569a64858acb55e5662b8c5fb426d911f60a5f (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/60639-8.txt | 2315 | ||||
| -rw-r--r-- | old/60639-8.zip | bin | 45027 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2315 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..be251d3 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #60639 (https://www.gutenberg.org/ebooks/60639) diff --git a/old/60639-8.txt b/old/60639-8.txt deleted file mode 100644 index b179227..0000000 --- a/old/60639-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2315 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Kettu Repolainen, by Anni Swan - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll -have to check the laws of the country where you are located before using -this ebook. - - - -Title: Kettu Repolainen - Goethen "Reineke Fuchs" mukaelma - -Author: Anni Swan - -Release Date: November 7, 2019 [EBook #60639] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KETTU REPOLAINEN *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - - - -KETTU REPOLAINEN - -Goethen "Reneke Fuchs" runoelman y.m. mukaan suomeksi kertonut - -Anni Swan - - - - - -Porvoossa, -Werner Söderström Osakeyhtiö, -1909. - - - - -ENSIMMÄINEN LUKU - - -Oli helluntai, kesän herttainen juhla. Metsät ja maat, vuoret ja mäet -vihannoivat ja kukoistivat. Riemuiten visersivät linnut puissa ja -pensaikoissa. Kukkaset tuoksuivat kedolla, ja taivas oli kirkas. - -Kuningas Jalo oli kutsunut luokseen koko hoviväkensä, ja kaikki -läänitysmiehet riensivät kiireimmän kautta noudattamaan hänen kutsuaan. -Siinä oli kansaa jos jonkinlaista. Juhlallisena astui saapuville Kurki -Koipelainen, häntä seurasi Närhi Näpsä, Harakka Hakattaja ja monta -muuta valtakunnan ylimystä. Ei kukaan tahtonut olla poissa, sillä -kuningas aikoi viettää suurta juhlaa ja oli lähettänyt kutsun sekä -suurille että pienille. - -Mutta missä oli Kettu Repolainen, tuo vallaton vekkuli? Häntä ei -näkynyt, ei kuulunut. Arvaahan sen, Kettu veijari pelkäsi kokoontuneita -ylimyksiä, hän oli näet tehnyt kaikille jotain pahaa. Tuskinpa oli koko -metsänväessä ainoatakaan, jota hän ei ollut loukannut, lukuunottamatta -Mäyrä Metsäsikaa, hänen orpanaansa. Siksipä eläimet olivatkin -päättäneet oikein miehissä kannella kuninkaalle Ketun kepposista. - -Kuningas Jalo istui valtaistuimelleen, ja kaikki eläimet seisoivat -hänen ympärillään. Silloin astui Susi Hukkanen serkkujensa ja -ystäväinsä seuraamana kuninkaan eteen ja aloitti kanteet. Pitkässä -puheessa hän kuvaili, mitä pahaa Kettu oli hänelle tehnyt, kuinka -katalasti hän oli kohdellut Hukatarta, Suden hellää puolisoa, ja hänen -pieniä lapsiaan. - --- Oi, armollinen kuningas, lausui hän lopuksi murhemielin. -- Sinä -olet suuri ja ylevä, armahda siis minua ja kosta häpeäni. Vaikka -kieleni neljä viikkoa lakkaamatta kävisi, en sittenkään ennättäisi -kertoa kaikkea sitä ilkeyttä, minkä Kettu minulle on tehnyt. - -Kun Susi oli puheensa päättänyt, astua tepsutti esiin pieni koira, -Merkki nimeltään. Hän puhutteli kuningasta ranskan kielellä: - --- Oi kuninkaani, virkkoi hän, minä olen köyhä koirarukka. Ainoa -omaisuuteni oli palanen lihamakkaraa, jota talletin pensaikossa. Mutta -senkin vähän Kettu riisti minulta. - -Mutta tämän kuullessaan hypähti Kissa Mirri vihaisena kuninkaan eteen. --- Loruja, kivahti hän. -- Juttu on jo monen vuoden vanha. Sitä paitsi -oli makkara oikeastaan minun omaisuuttani. Varastin sen eräänä pimeänä -syysyönä myllärin eukolta. Merkillä ei ole siihen sen enempää oikeutta -kuin Repolaisellakaan. - -Pantteri lausui: -- Älkäämme tuhlatko aikaa turhiin valituksiin. -Tietäähän jokainen, että Kettu Repolainen on varas ja murhaaja. -Kuulkaapas, kuinka hävyttömästi hän eilen kohteli Jänis Vääräsäärtä, -tuota hyvänsävyistä miestä, joka ei virka pahaa sanaa kenellekään: -Repolainen tekeytyi hurskaaksi ja rupesi Jänikselle opettajaksi häntä -muka rukoilemaan neuvoakseen. Mutta miten ollakaan, juuri kun he -istuivat vieretysten uskontunnustusta lukien, iski Kettu, joka -tietenkään ei osannut pahaa luonnettaan hillitä, hampaansa Jäniksen -kurkkuun. Huonosti olisi nyt Vääräsäären käynyt, ellen minä olisi -sattunut kulkemaan siitä ohitse ja pelastanut poloista tuon tekopyhän -lurjuksen kynsistä. Tuossa hän nyt seisoo hurskas Vääräsääremme. -Katsokaa, kuinka runneltu hän on, täynnä haavoja ja mustelmia. Salliiko -hallitsijamme, sallivatko korkeasukuiset ylimykset moisen konnan -rankaisematta häväistä lakia ja oikeutta? - --- Soisinpa totta tosiaan, että tuo ilkiö jo kauan sitten olisi -henkensä heittänyt, huokasi Susi. - -Mutta nyt puuttui puheeseen Ketun veljenpoika, Mäyrä Metsäsika, joka -rohkeasti alkoi setäänsä puolustaa, lausuen: - --- Totta sanoo sananlasku, että vihamiehen suu on kitsas kiitokselle. -Jospa setäni vain olisi täällä, kyllä silloin saisit, Susi, kavalaa -parjaustasi katua. Oletko jo unhottanut, kuinka sinä ja Repolainen -kerran teitte ystävyydenliiton? Jos armollinen majesteetti suvaitsee, -niin kerron, miten Susi silloin ystäväänsä petkutti. Muutamana päivänä -lähtivät Repolainen ja Hukka äsken teurastettua sikaa eräältä -talonpojalta ryöstämään. Kettu hiipi suurella vaivalla sisään -ruoka-aitan ikkunasta ja heitti lihat Sudelle, joka odotti -ulkopuolella. Pahaksi onneksi sattuivat koirat olemaan lähettyvillä, ja -ne repivät Repolaista niin pahoin, että tämä töin tuskin pääsi pakoon. -Haavoittuneena hän riensi Hukkasen luo saaliin jaolle. Mutta ahnas Susi -oli syönyt koko sian suuhunsa luineen lihoineen Ketulle sorkkaakaan -jättämättä. Monta muuta tällaista juttua voisin vielä kertoa, mutta -riittäköön tämä. Mitä taas Vääräsäären asiaan tulee, niin se on pelkkää -panettelua. Sanokaa itse, hyvä herrasväki, miltä maailma näyttäisi, -ellei opettaja saisi oppilastaan hiukan kurittaa ja nuhdella. Ja mitä -tulisi nuorisostamme, ellei se saisi vähän kuriakin maistaa? Entäs -Merkki sitten, joka väittää menettäneensä lihamakkaransa. Enpä totta -maar kehtaisi hänen sijassaan koko makkarasta sanaakaan hiiskua. Kuka -voi moittia setääni siitä, että hän ottaa varkaalta hänen saaliinsa? -Jalosukuisen miehen tulee aina kohdella rosvoja ankarasti. Enpä -ollenkaan ihmettelisi, vaikka hän olisi hirttänyt tuon liehakoivan -konnan siihen paikkaan. Mutta kiittämättömyys on maailman palkka. -Jokainen moittii vain setäni entisiä erehdyksiä, ei kukaan ajattele -hänen nykyistä hurskasta elämätään. Mutta olenpa varma siitä, että -siitä lähtien kun kuninkaanrauha julistettiin, Repolainen on elänyt -siivommin kuin kukaan muu. Hän on tykkänään muuttanut elämänsä. Hän syö -vain kerran päivässä, elelee kuin erakko, käyttää jouhipaitaa ja -kiduttaa itseään kaikin tavoin. Pitkään aikaan hän ei ole lihaa -maistanutkaan. Hän on jättänyt asuntonsa Veijanlinnan ja elelee nyt -yksin luostarikammion hiljaisuudessa. Jos suvaitsette mennä katsomaan, -voitte omin silmin nähdä, kuinka laihaksi ja kalpeaksi hän on käynyt -paastoamisesta ja lihankiduttamisesta. Toivoisinpa, että hän itse nyt -olisi saapuvilla ja saattaisi vihamiestensä väärät syytökset häpeään. - -Tuskin oli Mäyrä Metsäsika lopettanut pitkän puheensa, kun hoviväki -suureksi kummakseen näki oudon näyn. Kuninkaan valtaistuinta läheni -Kukko Ortelainen koko suuren sukunsa saattamana. Saattojoukon keskellä -astui kaksi nuorta kukkoa haikeasti itkien. He kantoivat sysimustia -paareja, joilla lepäsi nuori kana verissään, pää ja kaula katkaistuna. -Ruumista seurasi kaksi pulskaa kukkoa kynttilät käsissä. He olivat -murhatun naisen veljet, Kukerikku ja Kikerikuu. Ääneen valittaen he -huusivat kostoa murhaajalle. Kukko Ortelainen astui kuninkaan -valtaistuimen eteen ja lausui värisevällä äänellä: - --- Oi, armollinen herra kuningas, armahda minua ja perhettäni. Katso -Repolaisen työtä. Tässä lepää armas Kuoppukenkäni, tytärraukkani, -kuoleman uneen vaipuneena. Keväällä, kun nurmet ja niityt vihannoivat, -riemuitsin minäkin onnellisen perheeni keskuudessa. Emäntäni, jonka -vertaista turhaan saa hakea, oli lahjoittanut minulle kymmenen reipasta -poikaa ja neljätoista kukoistavaa tytärtä. Tyytyväisinä elelimme -kaikessa rauhassa, ruokaa ja juomaa oli meillä yllin kyllin. Kartano, -jossa asuimme, oli rikkaan luostarin aluetta, pihaa suojasi korkea -muuri, ja kuusi suurta koiraa vartioitsi lasteni henkeä. Mutta -Repolainen kadehti onnellista elämäämme. Öisin hän hiiviskeli muurin -läheisyydessä ja väijyi portin pielessä. Kerran hän joutui koirien -kynsiin, ja nämäpä antoivat tuolle veijarille sellaisen löylytyksen, -että karvat pilvenä pölisivät. Hän pelastui kuitenkin sillä kertaa ja -jätti meidät hetkeksi rauhaan. Mutta eipä aikaakaan, kun hän jo saapui -luoksemme erakon puvussa ja ojensi minulle sinetillä suljetun kirjeen. -Minä tunsin heti armollisen kuninkaamme sinetin ja avasin kirjeen. -Siinä sanottiin, että kuningas oli julistanut rauhan kaikkien eläinten -kesken. Samalla Repolainen ilmoitti minulle ruvenneensa erakoksi. Hän -ei muka enää syönyt lihaa ja oli juhlallisesti luvannut heittää kaikki -entiset syntinsä. Minun ei siis tarvinnut häntä enää pelätä. Hän näytti -minulle munkinkaapunsa ja luostarin esimiehen antaman todistuksen. -Avasipa vielä vaatteensakin näyttääkseen jouhipaidan, johon hän oli -pukeutunut lihansa kuritukseksi. Sitten hän heitti jäähyväiset, hänen -piti muka kiirehtiä rukouksiaan lukemaan ja jumalanpalvelusta pitämään. -Ja heti minusta erottuaan hän alkoi hartaasti mutista rukousta. Minä -puolestani riensin heti kohta perheelleni iloista uutista ilmoittamaan. -Kaikki riemuitsivat, sillä nythän meille vasta huolettomat päivät -alkaisivat, kun Kettu Repolainen oli elämänsä parantanut ja munkiksi -ruvennut. Rohkeasti samoilimme nyt muurin ulkopuolellakin. Mutta voi -kovaa onnea! Kavala Kettu väijyi pensaikossa. Kun me nyt pahaa -aavistamatta iloisina multaa ruoputimme, syöksyi hän yhtäkkiä -kimppuumme, saavutti meidät portin luona ja surmasi pulskimman poikani. -Tämän jälkeen ei meillä enää ollut rauhallista hetkeä. Saatuaan verta -maistaa halusi tuo ilkiö yhä vain enemmän. Joka päivä hän ryösti jonkun -lapsistani. Viisi poikasta on enää jäljellä uhkeasta lapsiparvestani, -muut kaikki on tuo julmuri suuhunsa syönyt. Ja eilen -- oi, sydämeni on -särkyä sitä muistellessani -- hän surmasi suloisen tyttäreni, joka oli -ahkerin munija siskojensa joukossa. Koirat pelastivat hänen ruumiinsa. -Katsokaa, tässä hän nyt lepää. - -Silloin kuningas lausui vihoissaan Mäyrälle: -- Katsopas, Mäyrä, näin -tuo erakkosi paastoo ja katuu syntejään. Mutta varokoon hän itseään, -kyllä hän vielä saa kaikki pahat tekonsa kalliisti maksaa. Älä sure, -Kukko Ortelainen, minä kostan tyttäresi surman. Mutta nyt hautaamme -hänet ensin kaikella kunnialla. - -Kuninkaan käskystä haudattiin Kuoppukenkä sitten juhlallisesti. Kansa -veisasi juhlavirren: Domino placebo päästä päähän. Voisinhan mainita -kuka ruumissaarnankin piti, mutta jääköön se sikseen. Ruumis laskettiin -hautaan, ja haudalle pystytettiin sileäksi kiilloitettu kivi, johon oli -kaiverrettu seuraavat sanat: - -"Tässä lepää Kuoppukenkä, Kukko Ortelaisen tytär. Hän oli kaikkien -kanojen kruunu, muni ahkeraan ja kuopi maata etevästi. Repolainen, -kavala ilkiö, murhasi hänet." - -Sitten kuningas kutsui kokoon hovin viisaimmat miehet neuvotellakseen -heidän kanssaan, miten tämä julkea rikos rangaistaisiin. Viimein -päätettiin lähettää sanansaattaja Ketun luo ilmoittaman, että hänen -henkensä uhalla oli saapuminen kuninkaan hoviin töistään vastaamaan. -Sanansaattajaksi valittiin yksimielisesti Karhu Mesikämmen. Kuningas -lausui hänelle: - --- Minä varoitan sinua, Karhu Mesikämmen, ole valpas ja vatuillasi, -sillä Repolainen on viekas ja kavala. Hän koettaa varmaan sinua -juonillaan lumota, liehakoitsee ja pettää sinut, jollet pidä silmiäsi -auki. - --- Olkaa huoleti, vastasi Karhu, -- koettakoonpa hän vain minulle -koukkujansa virittää, kyllä minä silloin hänet löylytän. Minua ei -niinkään helposti vedetä nenästä. - - - - -TOINEN LUKU - - -Karhu lähti siis matkalle. Uljaana hän astua myksytti suurta -korpikangasta samoten. Viimein hän saapui vuorille, joilla Repolainen -tavallisesti metsästi. Vuorten takana oli Veijanlinna, Repolaisen -lukuisista linnoista lujin ja parhain. Sinne hän aina vaaran uhatessa -kätkeytyi. Matkamiehemme pysähtyi linnan edustalla. Mutta sen ovi oli -visusti suljettu. Hetken aikaa mietittyään hän alkoi kolkuttaa ja huusi -kovalla äänellä: - --- Kettu kuomaseni, oletko kotona? Minä, Karhu Mesikämmen, tulen -luoksesi kuninkaan laillisena lähettiläänä. Kuningas kutsuu sinut -oikeuden eteen tekemään tiliä töistäsi. Ellet hänen kutsuaan noudata, -uhkaa sinua kiristyspenkki ja hirsipuu. Seuraa siis minua, muuten sinut -paha perii. - -Kuultuaan Karhun ankarat sanat Kettu pakeni kiireesti linnansa -piilopaikkoihin. Veijanlinna oli näet täynnä lukemattomia lokeroita, -luolia ja käytäviä, joita saattoi sulkea ja avata tarpeen mukaan. Moni -eläinraukka oli tietämättään eksynyt näihin sokkeloihin, joista se ei -enää päässyt ulos, vaan joutui Ketun saaliiksi. Hetkisen kuluttua -Repolainen kurkisti eräästä salareiästä. Kun hän huomasi, että Karhu -oli yksin, astui hän rohkeasti ulos ja virkkoi simasuin: - --- Tervetuloa, arvoisa kuoma. Suo anteeksi, että sait odottaa, mutta -minä olin par'aikaa iltarukousta lukemassa. Olipa hauska, että kerran -tulit minuakin tervehtimään. Mutta voi kauheata, kuinka uupuneelta -näytät. Oikeinhan sinä läähätät, ja karvasi on aivan märkä. Tietäähän -sen, tällainen kuumuus ja moinen pitkä matka. -- Tietysti lähden -mukaasi hoviin, ja nöyrin pyyntöni on, että minua siellä puolustat -parjauksia vastaan. Lähtisin vaikka jo heti tänään matkalle, mutta en -mitenkään jaksa. Olen näet syönyt liiaksi erästä ruokalajia, jota en -lainkaan siedä. - --- Mitä ruokaa se on? kysyi Mesikämmen. - --- Köyhän ruokaa, köyhän ruokaa, huokaili Repolainen. -- Meikäläinen -syö, mitä kulloinkin suuhun sattuu. Kun ei ole parempaa tarjolla, -täytyy tyytyä meteen, vaikka se minulle onkin kovin epäterveellistä -ravintoa. Nytkin on vatsani aivan paisuksissa, lapoin näet sitä -nälkääni aikamoiset määrät. - --- Hyvänen aika! Hoh, mitä kuulenkaan! huudahti Karhu. -- Vai halveksit -sinä, kuomaseni, mettä? Minun mielestäni se on oikein herkkujen -herkkua. - --- Lasket varmaankin leikkiä, kuomaseni, virkkoi Kettu. - --- En suinkaan, kuomaseni, vastasi Karhu. - --- Siinä tapauksessa voin kyllä toimittaa sinulle oikein kelpo aterian. -Tuolla vuoren juurella on rikas Ilmolan talo, jossa on niin paljon -mettä, ettet kuuna päivänä ole sellaista määrää nähnyt. - -Vesi valahti Mesikämmenen suuhun. Hän unohti kuninkaan varoitukset ja -huusi riemastuen: - --- Viepäs minut sinne nyt heti paikalla. Jos sinä, kuoma kulta, minulle -pienenkin tilkan mettä hankit, niin lupaan aina olla uskollinen -ystäväsi. - --- Tule sitten mukaani, sanoi Repolainen. -- Tosin olen vielä sangen -kipeä, mutta sinun tähtesi voitan heikkouteni. Sinua näet, arvoisa -kuomani, kunnioitan eniten kaikista sukulaisistani. Mutta auta sinäkin -sitten minua käräjillä. Mettä saat syödä niin paljon kuin ikinä jaksat, -sen lupaan. - -Näin sanoen Kettu veitikka alkoi livistää edellä. Karhu juosta lönkytti -hänen kintereillään pahaa aavistamatta. Hetken aikaa kuljettuaan he -saapuivat talonpojan puutarhaan. Oli jo ilta, ja Kettu tiesi, että -isäntä tähän aikaan veti unta huoneessaan. Puutarhassa oli paksu -tammipölkky, jonka isäntä aikoi halkaista. Siihen oli isketty kaksi -tukevaa kiilaa. - --- Tuossa puussa säilyttää isäntä metensä, virkkoi Repolainen osoittaen -halkeamaa. -- Siinä on sinulle mettä enemmän kuin tarpeeksi. Pistä vain -kuonosi oikein syvälle. Mutta älä, kuomaseni, ole liian ahne. Tiedäthän -itsekin, kuinka vaikeasti sulavaa mesi on. - --- Ole huoleti. Minä en ole mikään ahmatti. Kohtuus kaikessa, se on -mielilauseeni, vastasi Karhu ja pisti päänsä korvia myöten halkeamaan. -Tunkipa hän sinne vielä etujalkansakin. Mutta nytpäs Kettu liuvari -paljastikin kujeensa. Hän alkoi näet nykiä ja tempoa kiiloja, kunnes -sai ne irti pölkystä, ja nyt oli Mesikämmen satimessa. Turhaan hän -vihaisesti murisi, turhaan veti ja kiskoi käpäliään ja päätään -halkeamasta, turhaan Kettua vuoroin rukoili, vuoroin sätti. Viimein hän -alkoi niin kovasti möyrytä, että talonpoika heräsi. - --- Mikä kauhea melu tuolta puutarhasta kuuluu? arveli hän, sieppasi -kirveensä ja riensi ulos. - --- Miltä mesi maistuu, kuomaseni? ilkkui Repolainen. -- Älä vain -liikoja ahmi. Kas, tuossahan tulee isäntäkin ruokakumppaniksesi. Ehkäpä -hän antaa sinulle hiukan jälkiruokaa päättäjäisiksi. Näin ivaillen tuo -häijynilkinen vekkuli hyvillä mielin juosta livisti kotia, -Veijanlinnaansa. - -Mutta siitäkös vasta elämä syntyi, kun isäntä Karhun huomasi. - --- Hoi, naapurit! Hohooi! huusi hän täyttä kurkkua, -- joutukaa tänne! -Karhu on puutarhassani. - -Naapurit riensivät juoksujalkaa saapuville. Kukin sieppasi itselleen -asetta, minkä vain ensiksi käteensä sai. Yhdellä oli tadikko, toisella -harava, kolmannella lapio ja neljännellä rautakanki, viides tempasi -puupölkyn. Pappi, suntio, vieläpä papin kyökkipalvelija, lihava -Kaisa-muorikin, juoksivat Karhuraukkaa ahdistamaan. Mesikämmen kuuli -melun ja huudot ja joutui tuliseen tuskaan. Hädissään hän ponnisti -viimeiset voimansa ja vetäisi päänsä halkeamasta. Mutta voi kauheata! -Nahka ja molemmat korvat jäivät puuhun! Virtanaan valui veri onnettoman -otso raukan päästä. Mutta molemmat käpälät olivat yhä vielä pintehessä. -Vielä kerran hän ponnisti voimiansa ja tempaisi etukäpälänsä yhdellä -kertaa irti -- voi surkeata! Kynnet jäivät puun rakoon. Kurjassa -tilassa oli nyt Karhu raiska. Töin tuskin hän jaksoi juosta nilkuttaa -vainoojiansa pakoon. Huutaen ja hoilaten seurasi koko kylän väki hänen -kintereillään. Pastori uhkasi häntä pitkällä sauvallaan, seppä -moukarillaan, Matti heilutti pitkää rautaharavaa. Vääräsäärinen Antti -ja litteänenäinen Pekka hyökkäsivät räyhäten joukon etunenässä. Entäs -Kaisa-muori, tuossa hänkin tulla touhusi rukki käsissään, aivan kuin -olisi hän aikonut opettaa Karhua kehräämään. Hänen jäljestään harppasi -muu hameväki parkuen ja kirkuen. - -Mutta yhtäkkiä vimmastunut karhu syöksyi suin päin naisparveen. Jussin -ryhmysauva oli kauhealla voimalla osunut sitä otsaan. Ja siitäkös nyt -hälinä ja parku syntyi! Huutaen ja kirkuen juoksivat naiset sikin sokin -eri suunnille. Kaisa-muori raiska vierähti virtaan, ettei hänestä -näkynyt kuin pikkuisen myssynnauhoja. - --- Auttakaa, auttakaa, Kaisa-muori hukkuu! huusi pastori täyttä -kurkkua. - -Kaikki riensivät nyt Kaisa-muoria auttamaan, ja niin oli Karhu parka -pelastettu. Kurjana ja runneltuna hän ryömi veteen, ja virta kantoi -poloisen kauas. Noin peninkulman matkan uituaan hän viimein kömpi -rantaan ja vaipui henkihieverissä nurmelle. - --- Voi poloinen päiviäni! hän voihki, -- poissa ovat korvani, poissa -kynteni. Kyllä minut nyt kuolema perii. Onko kukaan koskaan ollut -surkeammassa tilassa? Oi sinua, Repolainen, sinä kavala petturi! - -Näin hän vaikeroi, vuoroin Repolaista, vuoroin talonpoikia sadatellen. - -Sillä aikaa oli Kettu varastanut kanan, ja sen syötyään hän meni -rannalle juomaan. - --- Hohoi, Karhu kuomaseni, ilkkui hän hyvillä mielin kulkiessaan. -- -Nyt et minua enää vahingoita. Olenpa totta maar iloissani siitä, että -saatoin sinut pois päiviltä. - -Samassa hän suureksi kummakseen ja harmikseen näki Karhun vielä -hengissä rannalla makaavan. Mutta kun hän huomasi, ettei Karhulla ollut -korvia ja että hän muutenkin oli kurjassa tilassa, tuli hän taas -iloiseksi. - --- Hei, veli veikkonen! huusi hän. -- Minne olet korvasi heittänyt? -Maksoitko niillä ehkä metesi? Entä missä ovat hansikkaasi? - -Päästäksensä kuulemasta Ketun ilkeitä pistopuheita Karhu sukelsi -takaisin virtaan, joka vei hänet toiselle rannalle. Siinä makasi nyt -Mesikämmen-raukka sairaana ja kurjana. - --- Ah, vaikeroi hän, -- kuinka kehtaan näyttäytyä kuninkaalle näin -häväistynä ja runneltuna? Mutta maltahan, Kettu Repolainen, ei sinulle -kunnian kukko laula, jos minä täältä hengissä pääsen. - -Hetken aikaa levättyään Karhu pani kaikki voimansa liikkeelle ja alkoi -hiljakseen laahustaa kuninkaan linnalle päin. Neljä päivää kovia tuskia -kärsittyään hän viimein saapui hoviin. - -Kun kuningas näki runnellun Karhun, huudahti hän kauhistuneena: - --- Hirveätä! Sinäkö se todella olet, Mesikämmen? Ja noin häväistynä! - --- Repolainen, kavala petturi, on minut tähän tilaan saattanut, -vaikeroi Karhu. - -Silloin kuningas julmistuneena vannoi, että hän armotta kostaisi -Ketulle solvauksen, jonka sellainen kelpo mies kuin Karhu oli hänen -tähtensä saanut kärsiä. - -Sitten hän kutsui neuvoskuntansa kokoon. Taaskin päätettiin vaatia -Repolainen hoviin tekemään tiliä pahoista töistään. Mirri Kissa -valittiin tällä kertaa sananviejäksi. - --- Sano hänelle, että jos minun vielä kolmannen kerran täytyy lähettää -häntä noutamaan, niin perii hukka hänet ja koko hänen sukunsa, lausui -kuningas. - -Mutta Kissa ei tahtonut lähteä. - --- Mitä saatan minä miespahainen toimittaa? sanoi hän alakuloisena. -- -Olenhan vain mitätön Mirri-rukka. Kuinka saisin minä mitään aikaan, kun -ei suuri ja väkevä Karhukaan voinut pitää häntä aisoissa? Suvaitkaa, -armollinen kuningas, minun kieltäytyä tästä toimesta. - --- Loruja, sanoi kuningas, -- pienellä miehellä on usein enemmän -oveluutta kuin isokasvuisella. Sinä, Kissa, et tosin ole jättiläisen -kokoinen, mutta sinä olet viisas ja taitava. - --- Minä noudatan Teidän korkeata tahtoanne, sanoi Kissa hyvillä mielin -kuninkaan kiitoksesta. -- Ja jos näen jonkin hyvän enteen oikealla -puolen tietä, niin tiedän hankkeeni onnistuvan. - - - - -KOLMAS LUKU - - -Kun kissa oli kotvan aikaa astuskellut, äkkäsi hän pääskysen korkealla -ilmassa. - --- Lintu kulta, huusi hän, -- lennä lehahda tänne oikealle puolelleni. - -Mutta pääskynen ei ollut Kissan pyynnöstä tietääkseen, laskihe vain -vasemmalle puolen tietä ja alkoi puussa iloisesti visertää. Pahoilla -mielin Mirri jatkoi matkaansa, hän arvasi näet aikeensa nyt raukeavan -tyhjiin. Mutta mitäpäs siitä! Täytyi vain astua edelleen reippaasti, ja -niin hän viimein saapuikin Veijanlinnaan. - -Kettu istui asuntonsa edustalla kaikessa rauhassa. Mirri tervehti häntä -ja toimitti asiansa. - --- Tervetuloa, kuomaseni, sanoi Kettu. -- Toivotan teille Jumalan -siunausta. Mutta itsekseen hän heti Kissan nähtyään alkoi miettiä uusia -konnankujeita saadakseen tämänkin sanantuojan satimeen. - --- Mitä ruokaa haluat? Uni maistuu aina paremmalta, kun vatsa on -kylläinen. Toivoakseni jäät minun luokseni yöksi. Huomenna voimme -sitten heti yhdessä lähteä hoviin. Sinä olet ainoa sukulaisistani, -johon luotan. Tuo ahnas Karhu oli niin röyhkeä ja säädytön, etten -millään ehdolla tahtonut lähteä hänen seurassaan, varsinkin kun hän on -sekä väkevä että julma. Mutta sinun mukaasi lähden oikein mielelläni. -Huomenaamulla anivarhain lähdemme siis liikkeelle. - --- Mikäpä on kohta lähtiessämme? sanoi Mirri. -- Nummella paistaa kuu, -ja tiet ovat kuivat. - --- Minä puolestani en suosi öisiä retkiä, vastasi Kettu. -- On näet -paljon sellaisia, jotka päivällä ovat sulaa kohteliaisuutta, mutta -yöllä pahimpia vihollisiamme. - --- Tahtoisinpa mielelläni tietää, mitä ruokaa saan, jos jään luoksesi, -sanoi Kissa. - --- Tällainen köyhä talo ei tietysti voi herkkuja tarjota, vastasi -Kettu, -- mutta hyvää mettä saat kyllä niin paljon kuin haluat. - --- En syö mokomaa ruokaa, sähähti kissa sylkäisten, -- mutta eikö -teidän talossanne ole ainoatakaan hiirtä? - --- Mitä kuulen, syötkö sinä mielelläsi hiiriä? sanoi Kettu. -- Oikeinko -todella? Siinä tapauksessa ei sinun suinkaan tarvitse nälkää nähdä. -Täällä aivan naapurissamme asuu pappi, jonka aitassa on hiiriä niin -että kuhisee. Yhtä mittaa kuulen papin valittavan, että ne päivä -päivältä käyvät yhä julkeammiksi. - --- Viepäs minut sinne! huusi Kissa vesissä suin. -- Hiirenpaisti on -minusta makeinta makeampaa. - --- Sepä mainiota, silloin saat herkutella mielin määrin, kyllä minä -siitä huolen pidän. Makeata hiirenpaistia ajatellessaan Mirri raiska -unohti kaiken varovaisuuden ja uskoi Kettua kuin parasta ystäväänsä -ainakin. Yhdessä lähtivät sitten molemmat papin aitalle. Repolainen oli -edellisenä päivänä kaivanut reiän seinän alle ja yöllä hän oli reiästä -varastanut papin lihavimmat kanat. Matti, papin pieni poika, oli -päättänyt kostaa Ketulle. Sen vuoksi hän oli asettanut ansan ketun -tekemän reiän suulle, jotta kanan varas puuttuisi siihen. Tämän -pahanilkinen Kettu varsin hyvin tiesi. - --- Pujahda nyt sisään tuosta aukosta, kuoma kulta, neuvoi hän Mirriä. --- Minä sillä aikaa vartioitsen täällä ulkopuolella, ettei kukaan tule -sinua häiritsemään. Tule sitten takaisin tätä samaa tietä, kun olet -saanut tarpeeksesi. Kuuletko, kuinka hiiret vinkuvat? - --- Ei suinkaan täällä vain mikään vaara uhkaa? kysyi Mirri vähän -levottomana. - --- Vai olet sinä pelkuri, ivasi Kettu lurjus. -- Silloin on parasta -mennä kotiin. Vaimoni kyllä valmistaa sinulle hyvän aterian medestä ja -kasviksista. - -Mirri häpesi Kettua, eikä puhunut enää mitään. Notkeasti se pujahti -reikään ja tarttui kuin tarttuikin paulaan. - -Näin kestitsi Repolainen vierastaan. - -Onneton Mirri koetti päästä irti paulastaan, mutta veti sen siten vain -kiinteämmin kaulansa ympäri. Tuskissaan hän huusi Repolaista avukseen. - -Mutta tämä vastasi ilkkuen: - --- Miltä maistuu hiirenpaisti, ystäväni? Makealta luullakseni. Jos -pikku Matti tietäisi sinun täällä herkuttelevan, toisi hän varmaankin -sinappia ja pippuria mausteeksi. Hän on näet hyvin kohtelias poika. -Hyvänen aika, onko teillä hovissa tapana veisata noin pitkiä -ruokavirsiä? Olisinpa totta maar mielissäni, jos Susikin olisi tuossa -samassa ilossa. - -Näin sanoen luikki ilkeä Kettu tyytyväisenä kotiinsa. - -Mutta Mirri rukka naukui ja valitti surkeasti, kuten ainakin -hätääntynyt kissapahanen. Matti kuuli hänen valituksensa ja hyppäsi -ilomielin vuoteestaan. Nopeasti hän sytytti kynttilän ja herätti isän -ja äidin ja koko muun talonväen. - --- Hei! huusi hän, -- nyt on Kettu paulassa! - -Kaikki, sekä suuret että pienet riensivät: nyt aittaan nuijat ja lyhdyt -käsissään varasta tappamaan. Mirri parka luuli jo viimeisen hetkensä -tulleen ja rupesi hurjasti hyppimään ja kynsimään. Matti kolhi häntä -nuijallaan, puhkaisipa poloiselta toisen silmänkin. Silloin Kissa -vimmastuneena iski hampaansa papin reiteen, puri ja kynsi minkä jaksoi. -Pappi vaipui pyörtyneenä maahan, ja siitäkös nyt kaikki pelästyivät. -Mirri jätettiin rauhaan, ja pappia lähdettiin kantamaan kotiin -vuoteeseensa. - -Runneltuna ja puolikuolleena Mirri koetti vielä taistella henkensä -edestä. Hän iski hampaansa köyteen ja kalusi sitä kunnes se viimein -katkesi. Iloisena hän hyppäsi ulos aukosta ja alkoi kiireesti rientää -kuninkaan linnaan päin. Koko matkan hän itsekseen sitä pahoitteli, että -oli antanut Ketun itseään petkuttaa. - --- Minäpä vasta hölmö olen, puhkui hän. -- Kuka käski minun uskoa -kavalaa Repolaista! Nyt olen menettänyt toisen silmäni. Tuskin kehtaan -kuninkaalle näyttäytyäkään. - -Kun kuningas näki haavoitetun sanansaattajansa, syttyi hänen vihansa -ilmituleen. Hän uhkasi kovasti rangaista kavalaa petturia. Vielä kerran -hän kutsui kokoon ylimyksensä kysyäkseen heiltä, mitä oli tehtävä. - -Mäyrä Metsäsika neuvoi: - --- Kutsu hänet, kuten laki vaatii, vielä kolmannen kerran tilille, -mutta ellei hän silloinkaan tule, olkoon hän kuoleman oma. - --- Kukapa hänelle enää uskaltaisi mennä sanaa viemään? Tuskinpa ketään -haluttaa panna silmäänsä tai terveyttänsä alttiiksi tuon kavalan konnan -tähden, sanoi kuningas. - --- Armollinen kuningas, sanoi Mäyrä, -- jos suvaitsette, rupean minä -kyllä lähettilääksenne, kävi miten kävi. - --- Mene, ystäväni, lausui kuningas, -- mutta ole kaikin mokomin -varuillasi, ettei viekas veijari sinuakin pettäisi. - --- Rohkea rokan syöpi, arveli Mäyrä ja lähti matkaan. - -Perille päästyänsä hän tapasi Repolaisen kotona istumassa vaimonsa ja -lastensa seurassa, kuten ainakin hyvän perheenisän. - --- Hyvää päivää, Kettu setä, kuinka voitte te, jota aina olen pitänyt -viisaana ja ymmärtäväisenä miehenä, niin röyhkeästi kohdella kuninkaan -lähettiläitä? Eikö teidän mielestänne jo olisi aika noudattaa kuninkaan -käskyä? Päivä päivältä karttuu teitä vastaan yhä useampia syytöksiä ja -kanteita. Seuratkaa neuvoani ja tulkaa nyt vain mutkittelematta hoviin, -muuten kohtaa teitä ankara tuomio. Kuningas on varmaan miehineen -piirittävä linnanne. Te ette voi taistella sellaista ylivoimaa vastaan, -ja niin joudutte surman suuhun sekä te että vaimonne ja lapsenne. -Tulkaa siis kanssani. Terävä älynne keksii kyllä jonkin pelastuskeinon. - -Näin puheli Mäyrä Metsäsika, ja Repolainen vastasi: - --- Olet oikeassa, Mäyrä ystäväni. Viisainta lienee, että itse lähden -hoviin vastaamaan syytöksiin, joilla pahansuovat oliot koettavat hyvää -nimeäni tahrata. Toivon kuninkaan olevan minulle suosiollisen. Hän -tietää kyllä, kuinka tarpeellinen hänelle olen. Ei kukaan hänen -ylimyksistään osaa hänelle niin viisaita neuvoja antaa kuin minä. -Mitenkä tulisi kuningas toimeen, ellei minua olisi? Kun hätä on -käsissä, kas silloin Repolainen kyllä kelpaa. Siksipä ovatkin muut -ylimykset minulle vihoissaan. He kadehtivat älyäni ja toimeliaisuuttani -ja virittävät salaisia juonia vastaani. Miettikäämme siis, Mäyrä kulta, -miten parhaiten suoriutuisin tästä pulasta. - -Sitten virkkoi Repolainen vaimolleen, rouva Mielevälle: - --- Ystäväiseni, pidä tarkka huoli lapsistamme, varsinkin Mikko -pojastamme. Hän tulee isäänsä, yhtä terävähampainen kuin minäkin. Ja -sinä, Repo veitikkani, harjoittele ahkeraan uusia temppuja, sillä aikaa -kun isä on poissa. - -Näin neuvottuaan Repolainen lähti Metsäsian kanssa matkalle. Surumielin -jäi Mielevä lapsineen kotiin. - -Kotvan aikaa astuttuaan Kettu sanoi Mäyrälle: - --- Mäyrä kulta, veli veikkoseni, pahoin pelkään, että käyn nyt -viimeistä tietäni. Ja sitä ajatellessani muistelen kauhulla entisiä -rikoksiani. Suo minun tunnustaa sinulle syntini. - --- Siinä tapauksessa täytyy sinun rehellisesti tunnustaa kaikki -ryöstöt, petokset ja varkaudet, muuten en voi sinulle synninpäästöä -antaa, sanoi Mäyrä. - --- Sen teen, huokasi Kettu ja alkoi katuvaisen näköisenä kertoa -kepposia, joita hän oli Sudelle ja muille eläimille tehnyt. -Lopetettuaan synnintunnustuksensa hän sanoi: -- Nyt olen tunnustanut -kaikki salaisimmatkin rikokseni, ja pyydän, että määräät minulle -ankaran rangaistuksen. Nöyryydellä tahdon sovittaa, mitä olen rikkonut. - -Mäyrä Metsäsika tiesi hyvin, miten tällaisissa tilaisuuksissa oli -meneteltävä. Hän taittoi vitsan tien varrelta ja sanoi Ketulle: -- Iske -tällä kolme kertaa selkääsi, laske se sitten maahan ja hyppää kolmesti -sen yli. Suutele sitä vielä nöyrästi katuvaista mieltä osoittaaksesi. -Tämän tehtyäsi julistan sinut synneistä vapaaksi. - -Kun Kettu oli tehnyt kaikki määräyksen mukaan, sanoi Mäyrä: - --- Nyt pitää sinun myöskin elämässäsi osoittaa, että täydellä todella -aiot astua parempia polkuja. Käy ahkerasti kirkossa, veisaa virsiä ja -lupaa juhlallisesti ja vakaasti, että ikipäiviksi heität petoksen ja -varkauden. - -Juhlallisella äänellä lausui Kettu: -- Minä lupaan ja vannon sen. - -Tämän jälkeen jatkettiin matkaa. Hetken aikaa astuttuaan he saapuivat -erään luostarin kohdalle. Muurin ulkopuolella käyskenteli joukko -lihavia, pulskannäköisiä kanoja ja kukkoja. Kun Kettu näki näin paljon -riistaa, valahti vesi hänen suuhunsa. - --- Tuosta muurin sivuitse kulkee suorin tie, huusi hän hätäisesti -Mäyrälle päästäkseen lähemmäksi kanoja. - -Kun he lähestyivät kanaparvea, saattoi Kettu töin tuskin pysyä -aisoissa. Kiiluvin silmin hän tarkasti lihavia lintuja, varsinkin -erästä nuorta, herkullisen näköistä kukkoa. Ja yhtäkkiä hän syöksyi -kukon kimppuun niin että sen höyhenet pilvenä pölisivät. - --- Onneton setäni! huudahti pelästynyt Mäyrä. -- Sillä laillako aiot -elämäsi parantaa? - -Repolainen heitti kukon ja lausui katuvaisena: -- Oi, kuinka -hajamielinen olenkaan! Jumala minua vaivaista armahtakoon! En tee sitä -koskaan enää. - -He saapuivat nyt kapealle sillalle. Mutta Kettu raiskan silmät -kääntyivät tavan takaa taaksepäin, ja murhemielin hän ajatteli lihavaa -kukkoa. - -Mäyrä huomasi sen ja virkkoi nuhdellen: -- Minne jäävät silmäsi? Oletpa -toden totta vallan kauhea ahnio. - --- Älä minua soimaa, häiritset vain puheillasi hartauttani. Luen juuri -muutamia rukouksia niiden kanojen sielun puolesta, jotka tuolta -kanaperheeltä ennen olen ryöstänyt. - -Mäyrä ei puhunut enää sanaakaan, ja Repolainen katseli kanoja niin -kauan kuin silmä kantoi. Mutta he lähestyivät jo kuninkaan hovia, ja -nyt Kettu kävi alakuloiseksi. Vavisten hän ajatteli monia rikoksiaan ja -pahoja tekojaan. - - - - -NELJÄS LUKU - - -Kun hovissa kuultiin, että Kettu Repolainen nyt vihdoinkin oli tulossa, -riensivät kaikki, sekä suuret että pienet kilvan häntä katselemaan. -Jokainen toivoi hartaasti, että kunnoton Kettu saisi oikein ankaran -rangaistuksen. Mutta Repolainen ei ollut millänsäkään. Levollisena ja -ylpeänä kuin olisi ollut kuninkaan oma poika, hän kävi väkijoukon -keskitse ja astui rohkeasti valtaistuimen eteen. - --- Ylevä kuningas, armollinen herra, aloitti hän tyynesti puheensa. -- -Sinä olet suuri ja oikeutta rakastava. Sen vuoksi pyydän, että -suvaitset kuulla minua. Sinä tiedät että olen uskollinen palvelijasi, -siksi olen levollinen, vaikkakin viholliseni minua juuri tämän -uskollisuuteni tähden parjaavat ja koettavat vahingoittaa. - --- Älä lörpöttele, ärjäisi kuningas. -- Turhaan minua imartelet ja -liehakoit. Katsele Kukkoa, häneltä olet ryöstänyt lapsen toisensa -jälkeen. Katsele Mirri raukkaa ja runneltua Karhua. Katsele kaikkia -näitä alamaisiani; jokainen syyttää sinua petoksesta ja vääryydestä. -Etpä taitane niinkään helpolla heidän valituksistaan vapautua. - --- Armollinen kuningas, vastasi Kettu. -- Pitääkö minun vastata siitä, -että Mesikämmen joutui korvattomaksi? Kuka käski hänen mennä -varastamaan mettä toisen puutarhasta, arvaahan sen jokainen, että -talonomistaja häntä siitä hyvästä pieksi ja mukiloi. Ja pitääkö minun -kärsiä siitä, että Mirri Kissa, jonka vastaanotin suurella -kunnioituksella, halveksi vaatimatonta kestitystäni ja yösydännä salaa -hiipi papin aittaan varastamaan? Mutta tehkää, kuten tahdotte. Te -olette voimakas ja mahtava. Kuinka minä, vähäpätöinen Kettu raiska, -uskaltaisin teitä vastustaa? Surmatkaa minut, jos haluatte. Olen -kokonaan teidän vallassanne. Mutta kävi miten kävi, minun omatuntoni on -puhdas. - -Näin puhui Kettu Repolainen ja näytti niin viattomalta kuin -äskensyntynyt karitsa. Mutta Oinas Ollikka lausui: -- Nyt on meidän -vuoromme. Esittäkäämme syytöksemme. - -Ja nytkös astui esiin todistajia ja syyttäjiä oikein miehissä. Siinä -oli Susi Hukkanen, siinä Mirri Kissa ja ja Karhu Mesikämmen, siinä -Jänis Vääräsääri, Merkki Koira, Vuohi Partaheimo, Orava Käpyri ja -Kärppä Käpsä, siinä tulivat hirvet ja saukot, majavat ja ilvekset, -kaikki vaativat Kettu Repolaiselle rangaistusta. Linnutkin lentää -lehahtivat siihen muun väen joukkoon. Kilvan valittivat Närhi Näpsä, -Varis Vaakkulainen ja Kurki Koipelainen, puhumattakaan kanoista ja -hanhista, joiden kaakottavat syytökset yhtyivät kukon surulliseen -valitukseen. Kaikki vaativat Kettu Repolaiselle ankaraa rangaistusta. -Mutta Repolainen kuunteli heidän kanteitaan tyynenä ja rauhallisena. -Hän tekeytyi aivan syyttömäksi ja tiesi niin taitavasti asettaa -sanansa, että itse päällekantajatkin hämmästyivät ja alkoivat omia -sanojaan epäillä. Näyttipä melkein siltä, kuin hän olisi ollut syyttäjä -ja nuo toiset syyllisiä. Mutta hänen kaunopuheisuutensa ei sittenkään -voinut häntä pelastaa. Häntä vastaan esiintyi liian monta luotettavaa -todistajaa, jotka päivänselvään osoittivat hänen syyllisyytensä. Ja -niin tuomitsi kuninkaan neuvosto yksimielisesti Repolaisen kuolemaan. - -Jo arveli viekas Kettukin olevansa hukassa. Kuningas itse julisti -kuolemantuomion. Pahantekijä pantiin kahleisiin, ja kauhistuen hän -ajatteli lähestyvää loppuaan. - -Mutta Repolaisen sukulaiset ja ystävät tulivat sangen pahoilleen -kuullessaan ankaran tuomion. Olihan Kettu viisas ja mielevä mies ja -sitä paitsi maan mahtavimpia ylimyksiä. Varsinkin Martti Apina ja Mäyrä -Metsäsika olivat kovin suruissaan. He eivät tahtoneet nähdä -sukulaisensa ja ystävänsä surkeata loppua, senvuoksi he pyysivät -kuninkaalta lupaa lähteä hovista ja poistuivat. Heitä seurasivat kaikki -Ketun muutkin sukulaiset kuninkaan suureksi mielipahaksi. - -Susi Hukkanen, Karhu Mesikämmen ja Kissa Mirri olivat sitä vastoin -kovin mielissään ja ryhtyivät innolla täyttämään kuninkaan käskyä. - --- Muistatko, Hukka kuoma, kuinka iloinen Kettu oli kun sinun veljeäsi -vietiin hirteen? virkkoi Mirri sähisten. -- Nyt on sinun vuorosi -tullut. Ja sinä, Mesikämmen, muistat kyllä vielä onnettoman käyntisi -talonpojan puutarhassa. Nyt saat kostaa kaikki tuskasi ja häpeäsi. -Olkaamme nyt vain varuillamme, ettei hän pääse käsistämme livahtamaan. -Kuka tietää mitä konnankoukkuja hän vielä keksii pelastaakseen itsensä? -Kiirehtikäämme siis. - -Hukka lausui: -- Älä lörpöttele, vaan hanki minulle vahva nuora, jolla -saan sitoa hänet. - -Nyt saapui kuningas ja koko hänen hovinsa mestauspaikalle. Olipa -kuningatarkin naisineen lähtenyt liikkeelle nähdäkseen tuon kuuluisan -pahantekijän kuoleman. Ja heidän jälkeensä tulvi väkeä mustanaan, -köyhiä ja rikkaita, nuoria ja vanhoja. Kaikki iloitsivat Repolaisen -kuolemasta ja tahtoivat omin silmin nähdä, kuinka tuo veijari -viimeinkin henkensä heittäisi. Hukka oli kovassa touhussa. Hän neuvoi -ystäviänsä ja erittäinkin vaimoansa, rouva Hukatarta, pitämään Kettua -tarkoin silmällä, ettei hän suinkaan pääsisi pakoon pujahtamaan. -Hidasluontoista Karhua hän yhtä mittaa koetti kiihottaa suurempaan -intoon. - --- Mirri, sinä olet näppärä kiipeämään, sanoi hän Kissalle, -- nousepas -kiinnittämään köysi hirsipuuhun. Pitele sinä, Mesikämmen, Repolaista -sillä aikaa, kun minä nostan tikapuut pystyyn. - --- Pidä sinä vain huolta tikapuista, kyllä minä Repolaisen hoidan, -murisi Mesikämmen. - -Alakuloisena katseli Repolainen vihamiestensä puuhia. - --- Kylläpä teillä on kiire toimittaa minut pois maailmasta. Paljon -kauniimmin tekisitte, jos minua puolustaisitte ja suojelisitte. Mutta -sellainen on maailman meno. Ja mitä auttaa valitus ja parku! Kuolema -tulee kerran kuitenkin. - -Mutta itsekseen hän ajatteli: -- Oi, jospa nyt pian keksisin hyvän -keinon, joka pelastaisi minut kuolemasta ja saattaisi minut kuninkaan -suosioon. Kun vain pääsisin hengissä tästä pinteestä, kyllä silloin -maksaisin vihollisilleni runsaalla mitalla heidän vaivansa ja puuhansa. --- Ja niin hän arvella aprikoi päänsä ympäri. Viimein hän jo luulikin -keksineensä hyvän neuvon. - -Juuri kun kuningas oli antamaisillaan merkin tuomion täyttämiseen, -aukaisi Repolainen suunsa ja huusi surkealla äänellä: -- Kuulkaa minua, -rakkaat lähimmäiseni, vielä viimeisen kerran. Seison jo kuoleman -kynnyksellä ja sen vuoksi haluan tässä kaikkien kuullen tunnustaa -syntini. Se huojentaisi sydäntäni, joka on kovassa tuskassa. - -Ketun sanat ja kyyneleet liikuttivat monen sydäntä, ja kuningas suostui -hänen pyyntöönsä. Heti tuli Kettu Repolainen paremmalle mielelle. -Kolkolla äänellä hän juhlallisesti alkoi puhua kokoontuneelle kansalle: - --- Spiritus Domini, armahda minua! Sydäntäni särkee, kun ajattelen -entistä elämääni. En näe tässä silmäini edessä ainoatakaan olentoa, -jota en jollain lailla olisi loukannut. Jo pienenä palleroisena ajoin -takaa nuoria vuohia ja karitsoja ja surmasin heistä monta. En ole -säästänyt viattomia lintuja, en rauhallisia kanoja, en sorsia enkä -hanhia. Missä tahansa kohtasin mieluisan otuksen, surmasin sen heti ja -kaivoin hiekkaan ne, joita en jaksanut syödä. Eräänä talvipäivänä -tutustuin Susi Hukkaseen. Hän alkoi heti minulle selittää, että olimme -keskenämme sukua. Minä miellyin häneen, me rupesimme liittolaisiksi ja -päätimme rehellisesti jakaa kaiken saaliin. Yhdessä samoilimme sitten -maita mantereita ja surmasimme mitä eteemme sattui. Mutta Hukka oli -huono kumppani. Hän ei koskaan antanut minulle koko osaani, vaan ahmi -aina parhaimmat palat omaan suuhunsa. Jos koetin joskus puoltani pitää, -irvisti hän minulle vihaisesti ja näytti teräviä hampaitaan. Ja aina -kun olimme kaataneet oikein pulskan härän tai lehmän, ilmestyivät hänen -vaimonsa ja seitsemän ahnasta lastansa saaliinjaolle ahmien suuhunsa -koko paistin, niin ettei minulle jäänyt kuin luut nuuskittavaksi. -Varmaankin olisin nälkään nääntynyt, ellei minulla olisi ollut salaista -aarrettani, josta mielin määrin saatoin ammentaa. - -Kuningas höristi korviaan kuullessaan aarteesta puhuttavan ja kysyi -uteliaana: - --- Mistä aarteesta puhut? Ja kuinka olet sen käsiisi saanut? - -Repolainen oli hetken aikaa ääneti, sitten hän vastasi: - --- Koska niin haluatte, ilmaisen teille kaikki. Miksi enää kuoleman -hetkellä mitään salaisin? Niin katkeralta kuin tuntuukin, täytyy minun -tunnustaa, että aarre on varastettua tavaraa. Asianlaita on näet -tällainen: muutamat alamaisistanne olivat tehneet salaliiton teitä -vastaan, ylevä kuningas, ja luultavasti olisi heidän hankkeensa -onnistunutkin, ellen minä ajoissa olisi saanut tätä aarretta pois -siepatuksi. Tosin sai armas isäni tämän kautta paljon kärsiä ja kuolla -lopuksi surkean kuoleman, mutta minä en tekoani kadu, sillä se tapahtui -teidän tähtenne. - -Kauhistuneena oli kuningatar kuunnellut Ketun puhetta salaliitosta. - --- Repolainen! huudahti hän. -- Puhutko totta vai valhetta? Muista, -että viimeinen hetkesi kohta koittaa ja tunnusta kaikki rehellisesti. - -Ja kuningas lausui: - --- Astu heti alas tikapuilta, Repolainen, ja kerro minulle juurta -jaksain, mitä salaliitosta tiedät. Ja te muut, vaietkaa. Tämä asia -koskee vain Repolaista ja minua. - -Kuninkaan sanat kuullessaan venyi Hukan, Mesikämmenen ja Mirrin naama -toista mointa pitemmäksi. Mutta Repolainen sipsutti kevein askelin -tikapuilta maahan ja lähestyi simasuin kuningasta ja kuningatarta. - --- Kunpa nyt vain osaisin oikein viisaasti puhua, niin että pääsisin -kuninkaan ja kuningattaren suosioon, mietti tuo kavala vekkuli. -- -Silloin kyllä pälkäästä pääsisin. Mutta aika tavalla minun nyt täytyy -valheita lasketella, sen huomaan. - --- Kas niin, Repolainen, lausui kuningatar ystävällisellä äänellä, -- -kerro nyt vain peittelemättä ja suoraan, mikä sydäntäsi painaa, äläkä -mitään salaa. - --- Oi, huokasi Repolainen hurskaan näköisenä, -- miksi enää ketään -pettäisin? Rehellisesti tahdon teille kaikki kertoa. Tosin täytyy minun -silloin paljastaa rakkaiden ystäväin ja sukulaisten vehkeilyt, mutta -muuta en saata. En voi astua kuolemaan tällainen hirveä salaisuus -tunnollani. - -Ketun sanoista kävi kuningas vakavan näköiseksi. -- Puhutko täyttä -totta, Repolainen? kysyi hän. - -Värisevällä äänellä vastasi viekas Kettu: -- Tosin olen kurja syntinen, -mutta niin huono en sentään ole, että kuoleman hetkellä valehtelisin. - --- Kettu raukka, hän on kovin murtunut, kuiskasi kuningatar -puolisolleen. -- Ole hänelle armollinen. Kenties hän voi pelastaa -henkesi tunnustuksellaan. - -Kuninkaan viittauksesta vaikeni nyt koko kokous. Repolainen katsahti -ylös taivaaseen päin ja alkoi puhua: - --- Armollinen kuningas, sanoi hän, -- suvaitkaa kuunnella minua. -Minulla ei tosin ole mitään kirjallisia todistuksia, mutta sanoihini -voitte täydellisesti luottaa. Aion paljastaa koko hirveän salaliiton -perin pohjin. - - - - -VIIDES LUKU - - -Pelastaakseen oman henkensä Repolainen kertoi nyt kuninkaalle jutun, -joka oli valhetta alusta loppuun. Hän ei säästänyt ketään, ei edes omaa -isäänsä eikä Mäyrä Metsäsikaa, uskollista ystäväänsä. Näin hän jutteli: - --- Isävainajani löysi kerran salaisen aarteen, jonka eräs kuningas -monta, monta sataa vuotta sitten oli kätkenyt. Hän kävi poloinen tästä -kovin ylpeäksi, alkoi halveksia entisiä ystäviään ja etsi ylhäisten -seuraa. Eräänä päivänä hän lähetti Kissa Mirrin korpeen Mesikämmenen -luo tärkeälle asialle. Hänen tarkoituksensa oli näet korottaa Karhu -kuninkaaksi, ja siksi hän pyysi tätä luokseen. Mesikämmen mielistyi -kovin tämän kuultuaan. Hän riensi heti isäni luo. Susi Hukkanen ja -viisas Mäyrä olivat myös saaneet kutsun ja saapuivat isäni luo. Yksin -neuvoin nämä neljä, Kissa Mirri viidentenä, nyt tekivät salaliiton. He -päättivät kukistaa teidät, suuri kuningas, ja valita Mesikämmenen -teidän sijastanne kuninkaaksi. Mutta onneksi paljastui heidän -hankkeensa ajoissa. Mäyrä oli näet eräänä aamuna juonut liiaksi olutta -ja kävi siitä niin puheliaaksi, että lörpötteli vaimolleen koko -salaisuuden. Mäyrätär vannoi kyllä pitävänsä asian salassa, mutta mitäs -vielä. Eipä aikaakaan kun hän tapasi vaimoni metsässä, ja silloin he -eukkojen tapaan alkoivat jaaritella kaiken maailman asioita. Mäyrätär -ei tietysti osannut pitää suutaan kiinni, vaan jutteli vaimolleni -salaisuuden vaadittuaan ensin häneltä juhlallisen lupauksen, ettei hän -kenellekään koko avarassa maailmassa asiasta mitään hiiskuisi. Mutta -tunnettehan, armollinen kuningas, hameväen. Tuskin oli vaimoni päässyt -kotiin, kun hän jo minulle kertoi mitä oli kuullut. Näin pääsin -salaisuuden perille. En voi sanoin kuvailla, kuinka kauhistuin -kuullessani moista julkeutta. - -No jopas jotakin, arvelin itsekseni, kyllä silloin maailma on mullin -mallin, jos tuo tyhmä, kömpelö Mesikämmen korotetaan kuninkaaksi. -Hallitsijamme Jalo on kuin kuninkaaksi luotu. Hän on korkeasukuinen, -mahtava ja armollinen. Huonosti käy silloin valtakunnan, jos Karhu -hölmö tulee hänen sijalleen. Ja nyt aloin yötä päivää tuumia, miten -voisin estää salaliittolaisten ilkeät aikeet. Ymmärsin, että niin kauan -kuin heillä oli isäni aarre hallussaan, heidän hankkeensa kyllä -onnistuisi, sillä raha saa ihmeitä aikaan, kuten kaikki tiedämme. Sen -vuoksi mietin nyt taukoamatta, millä keinoin saisin aarteen käsiini. -Ensiksi täytyi minun tietysti löytää piilopaikka, johon aarre oli -kätketty. Aloin salaa seurata isääni, minne tahansa hän kulki. Kauan -aikaa sain turhaan kulkea hänen jälkiään, mutta viimein sain toki -tietää aarteen kätköpaikan. Eräänä päivänä makasin väijyksissä -pensaikossa. Silloin näin yhtäkkiä isäni hiljaa hiiviskellen nousevan -eräästä rotkosta. Hän katseli ja nuuski tarkoin ympärilleen, mutta ei -huomannut minua, joka henkeäni pidättäen makasin kätkössäni. Isäni -luuli olevansa yksin ja tukki taitavasti rotkon aukon hiekalla. Sen -tehtyään hän poisti hännällään jäljet niin tarkkaan, ettei niitä kukaan -voinut nähdä. Sitten hän kiireesti juoksi tiehensä. Mutta minä riensin -juoksujalkaa rotkolle, kaavin kynsilläni reiän auki ja ryömin rotkoon. -Voi ihme, kumma! sitä hopean ja kullan paljoutta, mikä siinä oli! -Oikein silmiäni huikaisi sitä katsellessani. Sen enempää -vitkastelematta juoksin aika vauhtia kotiin noutamaan vaimoani. Yhdessä -aloimme sitten kuljettaa aarretta pois rotkosta. Ja siinäkös työtä oli! -Yötä päivää saimme raahata ja kantaa, niin että hiki valui pitkin -ruumista. Ei ollut meillä näet kärryjä eikä vankkureita, joilla -olisimme raskaita kulta- ja hopea-arkkuja kuljettaneet. Mutta toimelias -vaimoni, Mielevä, auttoi minua uskollisesti, ja niin saimme kuin -saimmekin aarteen turvalliseen kätköpaikkaan. - -Sillä aikaa oli salaliittolaisilla joka päivä pitkiä kokouksia. -Mesikämmen ja Hukkanen lähettivät kiertokirjeitä kaikkiin maakuntiin -houkutellakseen itselleen liittolaisia. Mesikämmen lupasi suuren -palkkion kaikille niille, jotka yhtyisivät häneen. Isäni, joka oli -näppäräliikkeinen ja ovela, lähti levittämään kirjeitä. Hän matkusti -paikasta paikkaan, puhutteli kansaa ja lupaili kultaa ja hopeaa niille, -jotka Mesikämmenen puolesta sotisivat. - -Tuli kesä. Isäni palasi tyytyväisenä matkaltaan. Hän oli tosin kestänyt -monta vaaraa ja vastusta retkellään, mutta hänen oli onnistunut koota -Mesikämmenelle suuri sotajoukko. Hyvillä mielin tutkivat nuo viisi -toveria nyt pitkää luetteloa kaikista niistä, jotka olivat luvanneet -Karhua auttaa. Siinä oli ensiksikin kaksitoista sataa Hukan uljasta -sukulaista, joiden avoimet kidat ja terävät hampaat olivat kerrassaan -kauhistuttavia sota-aseita. Kaikki karhut ja kissat, ahmat ja mäyrät -olivat valmiit milloin tahansa marssimaan sotaan Mesikämmenen puolesta. - -Mutta kukin heistä vaati yhden kuukauden palkan etukäteen, ja se heille -luvattiinkin. Liittolaiset luottivat näet isäni suunnattomaan -aarteeseen. - -Isäni lähti sitten rotkoon aarrettaan katsomaan. Mutta voi kauhistusta! -Poissa oli aarre, tipotiessään! Onneton isä parkani etsi koko rotkon -ristiin rastiin, hän tutki kaikki nurkat ja lokerot, kaivoi ja kaapi -- -turhaan, aarretta ei löytynyt. Häpeissään ja surullisena hän riensi -ulos rotkosta ja surmasi epätoivoissaan itsensä. Vieläkin nousee itku -kurkkuuni tätä kauheata tapausta muistellessani. - -Näin olin siis saattanut rakkaan isäni kuolemaan, enkä sitä koskaan voi -unhottaa. En kuitenkaan kadu tekoani. Vähät siitä, jos minut nyt siitä -kiitokseksi hirtetäänkin, hyvä omatunto on paras palkkani. Hyvä pahalla -palkitaan, se on maailman tapa. Hukkanen ja Mesikämmen istuvat -neuvoskunnassa kuninkaan lähimpinä miehinä, mutta Kettu parka, joka on -uhrannut oman isänsä kuninkaan tähden, tuomitaan kuolemaan. - -Näin huoaten Repolainen lopetti pitkän puheensa. - -Mutta kuninkaan ja kuningattaren oli vallannut kova halu saada suuri -aarre haltuunsa. He kutsuivat Repolaisen luokseen voidakseen muitten -kuulematta keskustella hänen kanssaan ja alkoivat tarkoin tutkia -häneltä aarteen piilopaikkaa. - -Mutta Repolainen vastasi: -- Miksi lahjoittaisin suunnattoman rikkauden -kuninkaalle, joka on tuominnut minut kuolemaan? Te uskotte enemmän -vihollisteni valheita kuin minun puhettani. - --- Älä ole milläsikään, sanoi kuningatar, puolisoni ei enää muistele -entisiä. Hän säästää henkesi, jos lupaat vastedes käyttäytyä siivommin -ja pysyä hallitsijallesi uskollisena. - --- Armollinen kuningatar, lausui Repolainen, jos kuningas lupaa -armahtaa minut ja antaa anteeksi kaikki entiset rikokseni, niin teen -minä hänet niin rikkaaksi, ettei maalla mointa. - --- Älä usko häntä, sanoi kuningas. -- Hän on petturi kiireestä -kantapäähän, ei ole toista niin valheellista vekkulia maan päällä. - --- Hänen elämänsä ei tosin ole tähän asti ollut luottamusta herättävää, -vastasi kuningatar, mutta minä luulen kuitenkin, että hän tällä kertaa -puhuu totta. Miksi hän muuten olisi omaa isäänsäkin syyttänyt. - --- Olkoon menneeksi, sanoi kuningas, jos sinun mielestäsi on viisainta -päästää hänet vapaaksi, niin teen sen. Mutta kunniani kautta vannon, -ettei hän enää näin helpolla pääse, jos vastedes valehtelee ja rikkoo -lakiani. - -Kun Repolainen näki kuninkaan leppyvän, rohkaisi hän mielensä ja -lausui: - --- Jalo kuningas, armollinen herra, koska olette säästänyt henkeni, -aion nyt ilmaista minne olen kätkenyt aarteen. Kulkekaa täältä -itäänpäin, niin saavutte suureen, autioon erämaahan. Siinä on pieni -metsä, Pöllölä nimeltään, painakaa tämä nimi tarkoin mieleenne. -Metsikössä on Hölövesi niminen lähde. Tämä seutu on aivan autiota, -pöllöt ja huuhkajat vain siellä asustavat. Viisainta olisi että te, -armollinen kuningas ja kuningatar, itse lähtisitte aarretta etsimään: -älkää millään muotoa uskoko tätä tärkeätä salaisuutta kenellekään -vieraalle. Kun tulette Hölöveden läheisyyteen, näette siellä kaksi -nuorta koivua, toinen niistä on aivan lähteen reunalla. Astukaa suoraa -päätä tämän koivun luo, sen juurelle olen näet kätkenyt aarteen. - -Mutta kuningas sanoi: -- Sinun täytyy tulla mukaan, Repolainen, sillä -me emme osaa mennä sinne yksin. Olen kyllä kuullut puhuttavan -Pariisista, Lontoosta ja Kölnistä, mutta Pöllölästä en ole kuullut -luotua sanaa, enkä liioin Hölövedestä. Kukaties taaskin aiot pettää -meitä. - -Repolaista ei kuninkaan ehdotus lainkaan miellyttänyt, arvaahan sen. -Mutta hän tekeytyi loukatun näköiseksi ja lausui: - --- Jos epäilette sanojani, niin voittehan kysyä muilta. Kuka tahansa -tietää, missä Pöllölä ja Hölövesi ovat. -- Jänis Vääräsääri, tulepas -tänne. - -Vääräsääri läheni vavisten. - --- Selitäpäs kuninkaalle, missä Pöllölä ja Hölövesi ovat: puhu -rohkeasti vain, kyllä sinä ne paikat tunnet. - -Jänis, joka kovin pelkäsi Repolaista, vastasi heti: - --- Se on helposti selitetty. Pöllöläksi sanotaan sitä metsikköä missä -Simo Kyttyräselkä tovereineen oleskeli vääränrahan teossa. Minä olen -niillä seuduin kärsinyt sekä nälkää että janoa, kun piilin -Musti-koiraanne, joka minua kovasti ahdisti. - --- Suo anteeksi että sinua epäilin, lausui kuningas ystävällisesti. -- -Tuumikaamme nyt, miten parhaiten voisit viedä minut aarrepaikkaasi. - --- Ah, armollinen kuningas, ette usko kuinka onnellinen, jopa ylpeäkin -olisin, jos saisin kulkea seurassanne. Mutta valitettavasti on minulla -toinen, tärkeämpi tehtävä. Häpeäkseni täytyy minun näet tunnustaa, että -paavi on julistanut minut pannaan. Senvuoksi olen päättänyt matkustaa -Roomaan saadakseni Pyhän Isän omasta suusta synninpäästön. Jo -huomenaamulla anivarhain aion lähteä matkaan. Vasta tältä retkeltä -palattuani uskallan arastelematta kulkea rinnallanne. Nyt sitävastoin -saisitte hävetä seuraani. - --- Oikein puhuttu, Kettu kulta, vastasi kuningas. -- Minun ei -todellakaan sovi matkustaa sellaisen henkilön kanssa, joka on pannaan -julistettu. Jänis Vääräsääri tai joku muu hovilaisistani tulkoon -matkaseurakseni. Mutta sinä, Repolainen, älä enää vitkastele vaan lähde -pyhiinvaelluksellesi jo huomispäivänä. Jää hyvästi siis, ystäväni, ja -onnea matkalle. - - - - -KUUDES LUKU - - -Sitten kuningas Jalo kohosi korkealle kivelle seisomaan, ja Repolainen -seisoi hänen rinnallaan. Ja kuningas puhui juhlallisella äänellä -seuraavasti: - --- Kuulkaa minua tarkoin, kaikki alamaiseni, suuret ja pienet, köyhät -ja rikkaat. Minä olen suvainnut armahtaa Repolaisen, eritoten lempeän -puolisoni, korkean kuningattarenne, pyynnöstä. Ja tästä lähtien tulee -kaikkien eläinten kohdella kunnioituksella Repolaista ja koko hänen -huonekuntaansa. Hän on tosin rikkonut lakia vastaan, mutta hän katuu -syntejään ja lähtee huomenna toivioretkelle Roomaan. - -Kuninkaan sanat kuullessaan joutuivat Hukka, Mesikämmen ja Mirri vihan -vimmoihin. - --- Siinä nyt ollaan, sähisi Mirri, -- kyllä maar meidät nyt paha perii, -kun Repolainen on kuninkaan suosiossa. Yhden silmän olen jo tuon -lurjuksen tähden kadottanut, toinen menee kai samaa tietä. - -Hukka ja Mesikämmen murisivat tyytymättöminä, mutta minkäpä he asialle -mahtoivat. Repolainen oli voittanut, eikä heidän mukisemisensa enää -mitään auttanut. Päinvastoin kuningas oli heille niin vihoissaan, että -panetti heidät vankeuteen. - -Seuraavana päivänä Repolainen lähti hovista. Kyynelsilmin heitti tuo -tekopyhä veijari nöyrät jäähyväiset kuninkaalle ja hovilaisille. Sitten -hän lähti astumaan hurskaan ja katuvaisen näköisenä kuten ainakin -pyhiinvaeltaja. Kuninkaan käskystä seurasi suuri joukko eläimiä häntä -kappaleen matkaa. Nöyrällä käytöksellään Repolainen oli lauhduttanut -monen entisen vihollisensa sydämen, niin että he syvästi häntä -surkuttelivat. Varsinkin hyväsydäminen Vääräsääri oli sangen huolissaan -hänen tähtensä. - --- Vääräsääri kulta, veli veikkoseni, pitääkö meidän nyt todellakin -erota? virkkoi Repolainen silmiään pyyhkien. -- Ettekö tahtoisi, sinä -ja Oinas Ollikka, saattaa minua vielä jonkin matkaa? Te olette molemmat -hurskaita ja hyväsydämisiä. Teidän seuranne lohduttaisi suuresti -murheellista sydäntäni. - -Vääräsääri ja Ollikka mielistyivät ikihyviksi Repolaisen kiitoksesta ja -seurasivat häntä edelleen hänen kotiinsa asti. - -Kun he olivat saapuneet Veijanlinnalle, sanoi Repolainen Vääräsäärelle: - --- Vääräsääri ystäväni, käy sinä sisälle lohduttamaan vaimoraukkaani, -joka on kovin huolissaan tähteni. Sinä, Ollikka, voit sillä aikaa -odottaa täällä ulkopuolella. Maistapas tätä tuoretta ruohoa, se on -kerrassaan mainiota. - -Sisällä luolassa makasi rouva Mielevä suruissaan maassa lastensa -vieressä. Hän pelkäsi näet, ettei hänen miehensä enää palaisikaan -hovista. Ilomielin hän siis kavahti pystyyn, kun näki Repolaisen ja -Vääräsäären astuvan sisään. - --- Repo kultaseni, mitä on sinulle tapahtunut? Kerro pian, miten -sinulle on käynyt. - --- Olin jo kuoleman kidassa, vastasi Repolainen, -- mutta kuningas -säästi henkeni. Nyt aion lähteä pyhiinvaellukselle. Susi Hukkanen ja -Karhu Mesikämmen jäivät takausmiehikseni. Mutta Vääräsäären antoi -kuningas meille sovittajaisiksi. Me saamme tehdä hänelle mitä tahdomme, -sillä kuningas sanoi minulle, että Vääräsääri minut ilmiantoi. - -Tämän kuullessaan Vääräsääri raukka pelästyi kauheasti ja aikoi paeta -kiireimmän kautta. Mutta viekas Kettu iski hampaansa hänen kurkkuunsa -ja surmasi hänet armotta. Sitten valmisti rouva Mielevä Jänis raukasta -makuisan paistin, ja pian istui koko Repolaisen perhe hyvillä mielin -herkullisen aterian ääressä. - --- Mutta kerropas nyt, millä lailla sinun onnistui pelastaa nahkasi, -virkkoi rouva Mielevä. - --- Oih, se on pitkä juttu, vastasi Repolainen. -- Ja kyllä kuningas -kauheasti suuttuu, kun saa kuulla, miten olen häntä nenästä vetänyt. -Oikeinpa korviani kuumentaa sitä ajatellessani. - -Nyt kolkutti Oinas ovelle huutaen: -- Vääräsääri hoi, etkö jo joudu? On -jo aika lähteä takaisin taivaltamaan. - -Repolainen riensi ulos ja virkkoi: -- Oinas kulta, Vääräsääri pyytää -anteeksi, että hän on sinua viivyttänyt, mutta hän on niin innokkaassa -keskustelussa vaimoni kanssa, ettei mitenkään malta vielä lähteä. -Heillä on niin paljon yhteisiä sukulaisia ja tuttavia. Hän pyytää siis, -että alkaisit vain hiljalleen astua kotiinpäin. - --- Minusta tuntui äsken aivan kuin olisi Vääräsääri huutanut apua, -lausui Oinas arvelevasti, -- ei suinkaan hänelle vain liene mitään -vahinkoa sattunut? - --- Kaikkea vielä, nauroi Repolainen. -- Minä vain aloin puhua -pyhiinvaellusretkestäni, ja vaimo parkani pelästyi niin kauheasti, että -pyörtyi. Jänis, joka on kovin heikkohermoinen, säikähti tästä niin -pahasti että alkoi huutaa: "Ollikka, Ollikka, riennä avuksi, rakas -tätini on kuolemaisillaan!" - --- Pelkään pahoin, että olette tehneet hänelle jotain konnuutta, jupisi -Ollikka korvallistaan kynsien. - -Kettu vain vakuutti kiven kovaan, ettei Vääräsäärtä mikään vaivannut, -ja viimein Ollikka häntä uskoikin. Sitten Repolainen lausui: -- -Kuulepas nyt, ystäväni, kuningas pyysi minulta muutamia tärkeitä -kirjeitä ja asiapapereita. Tahtoisitko sinä viedä ne hänelle? - --- Mielelläni, vastasi Ollikka, -- mutta ikävä kyllä ei minulla ole -mitään taskua, jossa niitä säilyttäisin. - --- Älä siitä huolehdi, sanoi Repolainen. -- Minulla on karhunnahkainen -laukku, joka on hyvin paksu ja tukeva. Kyllä paperit siinä säilyvät. - -Näin sanoen Kettu livahti takaisin luolaansa ja toi tuokion kuluttua -laukun Oinaalle. -- Heitä nyt tämä laukku hartioillesi, mutta muista, -ettet suinkaan avaa käärettä. Kuningas rankaisisi sinua kovasti, jos -hän huomaisi että olet ollut utelias. Voithan sanoa hänelle, että olet -auttanut minua näiden kirjoitusten laatimisessa. Kuningas siitä varmaan -palkitsee sinut moninkertaisesti. - -Oinas uskoi tämän kaiken, heitti hyvästi Ketulle ja lähti kiireesti -hovia kohti köpittämään mielissään siitä, että sai kuninkaalle tehdä -palveluksen. - -Seuraavana aamuna Ollikka meni kuninkaan linnaan ja ojensi nöyrästi -kumartaen kuninkaalle Repolaisen antaman laukun. - --- Mikä laukku se on? kysyi kuningas. - --- Repolainen lähetti sen teille, armollinen kuningas, vastasi Ollikka -toimessaan. -- Siinä on tärkeitä papereita, jotka ovat teille hyvin -tarpeen. Minä olin Repolaiselle avullisena niitä laadittaessa. - -Kuningas otti laukun, avasi kääreen ja voi kauhistusta! -- kääreestä -paljastui murhatun Vääräsäären verinen pää. - --- Oi Repolainen, sinä konnien konna! kiljui kuningas julmistuneena. -Tämä on sinun työtäsi. Mutta maltahan, uskollisen Vääräsääreni kuolema -tulee sinulle kalliiksi, sen vannon kautta kunniani. - -Kuningas ja kuningatar olivat nyt kovin häpeissään ja pahoillaan siitä, -että olivat uskoneet Repolaisen valheellisia juttuja. Mutta Leopardi, -kuninkaan serkku, lohdutti heitä. - --- Miksi surette turhaa. Rohkaiskaa mielenne. Olettehan te kuningas, -jota kaikkien tulee kuulla ja totella. - --- Ah, lausui kuningas, -- kun ajattelen, että Susi Hukkanen ja Karhu -Mesikämmen ovat saaneet tuon lurjuksen tähden kärsiä häpeätä ja -vankeutta, niin joudun aivan vihan vimmoihin. Nyt saan hävetä -herkkäuskoisuuttani. - -Leopardin neuvosta kuningas tuotatti sitten Hukan ja Mesikämmenen -suurella kunnialla takaisin hoviin vankikomeroista. Mutta Oinas -Ollikkaa rangaistiin kovasti, koska hän oli ollut Repolaisen -apulaisena, ja sovittajaisiksi Hukalle ja Karhulle kuningas lupasi, -että he ja heidän sukunsa tästedes saisivat syödä kaikki Oinaan -sukulaiset ja jälkeläiset, missä ikinä heitä tapasivat. Ja siitä päivin -ahdistavat sudet aina armotta lampaita ja oinaita. - -Sitten päättivät kuningas ja ylimykset oikein miehissä marssia -Repolaisen linnalle, valloittaa sen ja vangita Repolaisen ja muitta -mutkitta tappaa hänet. - --- Sillä jos hän taas pääsee tänne suutaan soittamaan, osaa hän kyllä -kääntää kaikkien mielet, niin että hän jälleen pääsee vapaaksi, lausui -Leopardi, ja kuningas oli samaa mieltä. - - - - -SEITSEMÄS LUKU - - -Hukkasen ja Mesikämmenen kunniaksi vietettiin nyt hovissa monta päivää -komeita pitoja, joihin tuli vieraita läheltä ja kaukaa. Kettu -Repolainen yksin ei uskaltanut lähestyä hovia, vaikka hänen kieltään -kyllä kutkutti kuullessaan, kuinka kuninkaan linnassa riemuittiin ja -herkuteltiin. - -Jo oli kahdeksan päivää yhtä päätä iloittu ja riemuttu, syöty ja juotu, -tanssittu ja laulettu, ja yhä vielä kesti pitoja. Kuningas istui -valtaistuimellaan ja katseli hyvillä mielin hoviväkensä iloa. Mutta -yhtäkkiä tuli juhlimisesta loppu. - -Kuningas istui parhaillaan ylimyksineen päivällisillä, ja kuningatar -istui hänen rinnallaan. Silloin kuului äkkiä etuhuoneesta haikeaa -valitusta, ja sisään syöksyi Kani, Jänis Vääräsäären serkku, verisenä -ja näännyksissä. - -Hän heittäytyi kuninkaan eteen polvilleen ja alkoi vaikeroiden puhua: - --- Oi suuri kuningas ja te korkeasukuiset ylimykset, armahtakaa minua -poloista. Kuulkaa mitä teille kerron. Eilen aamulla kuljin kaikessa -rauhassa Repolaisen linnan ohitse, aioin näet saapua tänne hoviin -minäkin. Ovensa edustalla oli Repolainen toivioretkeläisen hurskaassa -puvussa polvillaan kuin rukoukseen vaipuneena. Kun hän näki minut, -nousi hän kohteliaasti pystyyn ikäänkuin tervehtiäkseen. Mutta voi -kauheata, yhtäkkiä hän iskikin kyntensä korviini ja retuutti minua niin -kauheasti, että luulin kaulani katkeavan. Kaikeksi onneksi pääsin -kuitenkin pujahtamaan hänen käsistään ja pötkin pakoon niin nopeasti -kuin suinkin kerkesin. Mutta toisen korvani siinä leikissä sentään -kadotin. Katsokaa veristä päätäni, siinä on neljä suurta haavaa. Niistä -voitte päättää, kuinka pahasti tuo hirviö minua raateli. Kuka nyt enää -uskaltaa maantiellä kulkea? Kuka rohkenee hoviinnekaan saapua, kun -moiset rosvot saavat rankaisematta hyökätä rauhallisten matkustajien -kimppuun? - -Tuskin oli Kani lopettanut puheensa, kun kuului siipien suhinaa, ja -Varis Vaakkulainen lensi saliin ja laskeutui kuninkaan valtaistuimen -eteen. - --- Armollinen kuningas, nyyhkytti hän, -- kauhea onnettomuus on minua -kohdannut. Sydämeni on suruun pakahtua, tuskin saan sanaakaan suustani. -Kuulkaa, mitä teille kerron. Tänä aamuna läksimme vaimoni, Terävänokka -ja minä kankaalle hiukan jaloittelemaan. Hetken aikaa astuttuamme -näimme Ketun makaavan kuolleena maassa. Silmät olivat ummessa ja kieli -roikkui suusta. Eukkoni ja minä pelästyimme kovin ja aloimme ääneen -huutaa ja päivitellä. Mutta Kettu ei jäsentäkään hievauttanut. Eukkoni, -joka aina on ollut helläsydäminen, läheni kuollutta, tunnusteli, oliko -hänestä henki kokonaan paennut, ja koetti nokallaan Ketun suuta -huomatakseen, vieläkö hän hengitti, minä taas tutkin vatsaa ja päätä. -Äkkiä kuulin kauhean parahduksen. Voi kauheata! -- Kettu oli avannut -ahnaan kitansa ja sieppasi nyt äkkiarvaamatta vaimoni pään poikki. En -voi sanoin selittää, kuinka kauhistuin. Kieli kangistui suussani, en -voinut muuta kuin huutaa: Voi minua, voi minua! - -Mutta Kettu hirviö ei vielä ollut saanut tarpeekseen. Hän kavahti -pystyyn ja olisi varmaan minutkin nielaissut, ellen hätäpikaa olisi -pelastunut hänen kynsistään läheiseen puuhun. Oi, parempi olisi ollut, -että minäkin olisin heittänyt henkeni! Omin silmin täytyi minun -katsella, kuinka tuo peto ahmi suuhunsa eukko-kultani. - -Pian ei hänestä ollut jäljellä kuin vähän verta ja muutamia sulkia. -Katsokaa, armollinen hallitsijani, olen tuonut nämä höyhenet teille -todistukseksi ilkeästä rikoksesta. -- Oi, säälikää minua ja kostakaa -pahantekijälle rakkaan vaimokultani kuolema! Olisipa totta tosiaan -teidän arvollenne alentavaa, jos tuo ilkiö tälläkin kertaa pääsisi -vapaaksi. - -Synkkänä kuunteli Kuningas Jalo Vaakkulaisen valitusta. Viimein hän -julmistuneena lausui: -- Tuo konna on saava rangaistuksen, niin totta -kuin elän. Korkean puolisoni rukouksista säästin hänen henkensä ja saan -nyt sitä katkerasti katua. Mutta enpä toden totta ole ensimmäinen enkä -liioin viimeinenkään, joka katuu naisen neuvoa seuranneensa. Mutta -tästedes en anna itseäni pettää. Neuvotelkaamme nyt, arvoisat -ylimykset, mitä meidän on tehtävä. - -Hukka ja Mesikämmen kuuntelivat mielissään kuninkaan puhetta, mutta -eivät uskaltaneet suutansakaan avata, kun näkivät kuninkaan niin -vihastuneena. - -Mutta kuningatar lausui rohkeasti: -- Älä kiivastu, ystäväni, vaan -malta mielesi ja punnitse asia tarkoin ja tyynesti. Kuulustelkaamme -ensin Repolaista, ennenkuin hänet tuomitsemme. Kenties hän ei olekaan -niin syyllinen kuin Kani ja Varis Vaakkulainen väittävät. Olen aina -pitänyt Repolaista ymmärtäväisenä ja älykkäänä miehenä, hänen neuvonsa -ovat olleet viisaat ja hyödylliset, sen vuoksi tahdoin pelastaa hänen -henkensä. Ikävä kyllä, on hänen elämänsä moitittavaa. Mutta hänellä on -monta mahtavaa sukulaista, älä siis, puolisoni, hätäile, vaan mieti -asiaa joka puolelta. - --- Pitääkö minun istua täällä linnassani odottamassa, kunnes tuo -veijari suvaitsee minua läsnäolollaan kunnioittaa? huudahti kuningas -tuimasti. -- Olen jo kyllästynyt yhtämittaisiin kanteisiin ja -syytöksiin. Älkäämme enää vitkastelko, vaan ryhtykäämme toimeen. -Kuulkaa siis, ylimykset: kuuden päivän kuluttua tulee teidän kaikkien -saapua hoviin rautapaitaan puettuina, jousilla ja keihäillä -varustettuina. Sitten lähdemme piirittämään Veijanlinnaa. Oletteko -valmiit seuraamaan minua kuuden päivän kuluttua? - --- Me seuraamme käskyäsi, suuri kuningas, huusivat kaikki yhteen -ääneen. - -Kun Mäyrä Metsäsika tämän kuuli, kävi hän kovin surulliseksi. Nopeasti -hän lähti kenenkään huomaamatta sukulaiselleen sanaa viemään. - --- Tosin hän tuonnoin minua kuninkaalle kavalasti panetteli, mietti hän -pitkin tietä juostessaan, mutta hän on kuitenkin sukumme päämies, ja -hänen kuolemansa olisi häpeäksi koko heimollemme. - -Hän juoksi niin nopeasti kuin suinkin saattoi ja saapui illan suussa -Veijanlinnalle. Repolainen istui ulkona hyvillä mielin. Hän oli juuri -vastikään pyydystänyt kaksi lihavaa kyyhkynpoikaa. Ne olivat liian -aikaisin lähteneet lentoon, olivat pudonneet pesästään ja joutuneet -Ketun saaliiksi. - --- Tervetuloa, Mäyräseni, huusi hän jo kaukaa. -- Rakkaampaa vierasta -en, totta vie, olisi voinut saada. Mutta miksi tulet sellaisella -kiireellä? Olethan aivan hengästynyt. Tuotko tärkeitä uutisia? - --- Tuonpa niinkin, vastasi Metsäsika, -- mutta uutiseni eivät ole -iloisia. Henkesi ja omaisuutesi ovat vaarassa. Kuningas on sinuun -kauheasti vimmastunut. Kuulin omin korvin, kuinka hän uhkasi sinua -julmasti rangaista. Kuuden päivän kuluttua hän saapuu suuren sotavoiman -seurassa linnaasi piirittämään. Susi Hukkanen ja Karhu Mesikämmen ovat -taas päässeet kuninkaan suosioon. Kani ja Varis Vaakkulainen kävivät -hovissa sinua syyttämässä. Pelkään pahoin, ettet tällä kertaa pääse -leikistä eheänä. - --- Joutavia, naurahti Repolainen: -- Moiset uhkaukset eivät minua -hitustakaan liikuta. Mitäs siitä, vaikka kuningas ja hänen -neuvoskuntansa monenkertaisesti tuomitsisivat minut kuolemaan, kun taas -pääsen itseäni puolustamaan, puhun heidät kaikki pussiin. Pelastuinhan -viime kerrallakin heidän käsistään. He keskustelevat, keskustelevat, -eivätkä tule hullua hurskaammiksi. Älä siis, kuomaseni, piittaa heidän -lörpöttelyistään, vaan käy huoleti sisään. Äsken ikään pyydystin nämä -lihavat kyyhkyset. Kyyhkysenpaisti on oikein mieliruokaani. Etpä usko -kuinka makeilta ne maistuvat. Vaimoni on kerrassaan mainio kokki. Käy -sisään, ystäväni, mutta älä kerro mitään vaimolleni. Hän on näet niin -kovin arkatuntoinen ja helläsydäminen. Huomenaamulla seuraan sinua -hoviin, ja toivon, että minua puolustat, kuten sukulainen ainakin. - --- Henkeni ja omaisuuteni uhraan puolestasi, vastasi Mäyrä. - --- Jos jään elämään, palkitsen kyllä uskollisuutesi, sanoi Kettu. - --- Astu vain rohkeasti kuninkaan eteen, neuvoi Mäyrä Metsäsika, -- ja -puolusta itseäsi, miten parhaiten taidat. Pantteri, joka kuten tiedät, -on kuninkaan serkku, ja kuningatar, ovat molemmat sitä mieltä, ettei -sinua pitäisi kuulustelematta tuomita. - --- Ole huoleti, vastasi Repolainen. -- Minä kyllä keksin keinot. Saatpa -nähdä, että kuninkaan viha lauhtuu, kun pääsen hänen puheilleen. - -Sitten kävivät molemmat sisään. Rouva Mielevä vastaanotti Mäyrän -ystävällisesti ja toi heille syötäväksi mitä parasta talossa oli. - -Heidän syödessään Repolainen virkkoi Mäyrälle: -- Oletko, kuomaseni, -koskaan nähnyt hauskempia lapsia kuin nämä minun poikani? Mitä arvelet -Mikostani? Entäpä pikku Repo? Eikö hän ole herttainen? He tuottavat -vielä kumpikin suvullemme kunniaa, sen saat uskoa. He alkavat jo -vähitellen kehittyä ja saattavat minulle iloa auringonnoususta -iltamyöhään. Jospa näkisit, kuinka he ajavat takaa kanoja tai -sukeltavat veteen sorsien kintereillä. Minä antaisin heidän useamminkin -metsästää, mutta pelkäänpä, että heidän kasvatuksensa silloin tulisi -laiminlyödyksi. Et usko, kuinka vaikeata lastenkasvatus on. Heidän -tulee oppia viisautta ja varovaisuutta, jotta ymmärtäisivät välttää -pauloja, metsästäjiä ja koiria. Täysikasvuisina täytyy heidän näet -tulla omin neuvoin toimeen, vieläpä hankkia vanhemmilleenkin ruokaa. -Heillä onkin jo aika terävät hampaat. Entä kuinka taitavasti he -hyökkäävät saaliinsa kimppuun! Se on kerrassaan ihmeteltävää. - --- Niin, sanoi Mäyrä, on todellakin suuri ilo vanhemmille, kun lapset -ovat älykkäitä ja oppivaisia. Silloin he voivat pitää huolta isästä ja -äidistä, kun nämä käyvät vanhoiksi ja heikoiksi. Minua ilahduttaa, että -pikku poikasi kuuluvat sukuuni ja toivon heidän tuottavan kunniaa -heimollemme. - --- Mutta menkäämme nyt nukkumaan, sanoi Repolainen. -- Olemme kaikki -väsyksissä, varsinkin sinä, veli veikkonen, joka olet kulkenut pitkän -matkan. - -Sitten kaikki laskeutuivat levolle lattialle, jolle oli hajoitettu -heiniä ja lehtiä. - -Mutta Repolainen ei saanut unta silmiinsä. Hän oli kovin huolissaan. -Koko yön hän mietti ja tuumaili, miten parhaiten pulastansa pääsisi. -Aamun valjetessa hän oli yhä vielä syvissä mietteissä. Hän nousi -vuoteeltaan ja sanoi vaimolleen: - --- Älä ole levoton, kultaseni, mutta minun täytyy mennä Mäyrä Metsäsian -kanssa hoviin. Pysy sinä vain rauhassa kotona ja vartioi tarkoin -linnaamme niin kauan kuin minä olen poissa. - --- Voi, pitääkö sinun todellakin taas lähteä hoviin? vaikeroi rouva -Mielevä. -- Töin tuskin pääsit sieltä viime kerralla hengissä ja nyt -pistät taaskin pääsi ansaan. Etkö muista, miten suuressa vaarassa -silloin olit? - --- Muistanpa kylläkin, vastasi Repolainen. -- Se ei tosiaankaan ollut -lapsenleikkiä. Selkääni vieläkin karmii sitä muistellessani. Mutta -älkäämme huolehtiko, kaikki voi vielä kääntyä hyväksi. Ole vain -levollinen, eukkoseni, äläkä liikoja hätäile. Viiden, kuuden päivän -kuluttua olen arvattavasti kotona. - -Näin puhuen Repolainen lähti Mäyrän seurassa taivaltamaan kohti -kuninkaanlinnaa. - - - - -KAHDEKSAS LUKU - - -Mäyrä Metsäsika ja Repolainen kulkivat suorinta tietä nummen yli -hoviin. Matkalla lausui Repolainen: - --- Kävi miten kävi, mutta tällä kertaa minusta todellakin tuntuu siltä -kuin matkani päättyisi hyvin. Mutta kuulehan, rakas orpanani, -ikäväkseni täytyy minun tunnustaa, että taas olen tehnyt syntiä sen -jälkeen kun viimeksi itseni ripitin. Kerron sinulle nyt kaikki -rikokseni, sekä suuret että pienet. - -Ja sitten Repolainen alkoi iloisen näköisenä kertoa kepposiaan ja -konnankoukkujaan. -- Vielä on yksi asia mainitsematta, lausui hän -lopuksi. Siihen aikaan kun Hukka ja minä olimme liittolaisia, näimme -kerran metsässä hevosen ja lihavan, herkullisen näköisen varsan. -Nähdessään varsan valahti Hukan suuhun heti vesi. - -"Menepäs kysymään tuolta hevoselta, paljonko hän varsastaan tahtoo", -sanoi hän minulle. Minä menin hevosen luo ja kysyin kohteliaasti: -"Arvoisa rouva, sanokaa minulle, mitä tahtoisitte pikku varsastanne?" -Hevonen vastasi: "Hinta on kirjoitettu takakavioihini." Minä palasin -Hukan luo ja kerroin hänelle hevosen sanat. "Mene sinä itse katsomaan", -sanoin, "minä olen niin huono lukumies". - -"Minä sitä vastoin osaan lukea sekä latinaa että ranskankieltä", -vastasi Susi ylvästellen. Sitten hän astui hevosen luo ja pyysi saada -nähdä sen takakaviot. Hevonen kohottikin takakavionsa ja yks kaks -- -lensi Hukka poloinen korkealle ilmaan. Sitten hevonen nelisti tiehensä -täyttä laukkaa, mutta Hukka rukka makasi tunnotonna maassa kauan aikaa. -Viimein hän tointui ja alkoi kauheasti ulvoa, eikä kummakaan, hänen -naamassaan oli kuuden ihka uuden rautanaulan jäljet. - -Ja nyt, rakas veljenpoikani, olen kertonut kaikki syntini. Voitko antaa -minulle tällä kertaakin synninpäästön? - --- Minua surettaa suuresti, että jälleen olet tehnyt niin paljon pahaa, -vastasi Mäyrä vakaasti. -- Mutta koska nyt olet niin lähellä kuolemaa, -en tahdo tehdä kuormaasi raskaammaksi, vaan julistan syntisi anteeksi. -Pelkään näet pahoin, ettet tällä kertaa saa kuningasta leppymään. -Vääräsäären kuolema on kovasti suututtanut häntä. Kuinka saatoitkaan, -setäni, menetellä niin kevytmielisesti? - --- Loruja, sanoi Repolainen. -- Minäpä sanon sinulle, Mäyrä, ettei -kannata olla niin arkatuntoinen tässä syntisessä maailmassa. Emme me -voi elää täällä yhtä pyhästi kuin luostarissa. Se on kyllä totta, että -jokaisen pitäisi rakastaa lähimmäistään niinkuin itseään, mutta minulla -on niin paha ja vilkas luonto. Kun näin Vääräsäären lihavana ja -pyöreänä hyppivän edessäni, tuli minulle niin kova ruokahalu, etten -voinut hillitä itseäni, vaan söin hänet. Entä Oinas! Hän on aina -suututtanut minua typeryydellään. No niin, mitäpä heistä enää, mennyttä -mikä mennyttä. Jättäkäämme heidät rauhaan ja haastelkaamme toisista -asioista. Jos totta puhun, en ole rahtuakaan huonompi muita. Kuningas -Jalopeura ja hänen ylimyksensä sieppaavat itselleen saaliin mistä vain -ikinä saavat. Heitä ei kukaan uskalla moittia, mutta Kettu parkaa -kaikki soimaavat ja parjaavat. - --- Minusta on varsin kummallista, että rupeat puhumaan muitten -synneistä, kun sinulla itselläsi on niin kirjava ansioluettelo. -Pitäköön jokainen huolta itsestään, sanoi Mäyrä ankaralla äänellä. - -Näin keskustellen he astuivat eteenpäin. Lähellä hovia he kohtasivat -Martti Apinan, joka oli puettu pyhiinvaeltajan kaapuun. Hän tervehti -ystävällisesti matkamiehiä ja sanoi Ketulle: -- Pidä vain lujasti -puoliasi, kuoma, äläkä yhtään hätäile. - --- Voi, vastasi siihen Repolainen, -- minun asiani ovat aivan -hunningolla. Nyt ovat Varis Vaakkulainen ja Kani taas käyneet minua -syyttämässä. Mitä minä sille taidan, että toinen on menettänyt vaimonsa -ja toinen korvansa. Mutta ikävintä on se, että yhä vielä olen paavin -pannassa. Jos vain siitä pääsisin, voisin paljoa paremmin vaikuttaa -kuninkaaseen ja masentaa viholliseni. Olisin mielelläni lähtenyt -Roomaan paavilta synninpäästöä anomaan, mutta valitettavasti en uskalla -jättää perhettäni niin pitkäksi aikaa. Se ei silloin saisi hetkeäkään -olla rauhassa Hukalta ja Mesikämmeneltä. - --- Salli minun auttaa sinua kuoma, sanoi Martti Apina. -- Minulla on -paljon ylhäisiä tuttavia Roomassa ja heidän välityksellään voin -helposti hankkia sinulle synninpäästön. Sinä olet aina ollut hyvä -ystäväni, luota vain minuun, vanha veikko, kyllä minä asiasi ajan. - -Repolainen kiitti hartaasti Martti ystäväänsä ja jatkoi matkaansa -hoviin, jossa parhaillaan hommattiin suurta sotaretkeä Veijanlinnaan. - - - - -YHDEKSÄS LUKU - - -Kun Repolainen astui hoviin ja näki kaikki vihollisensa koolla, -lannistui hänen rohkeutensa, ja häntä alkoi kovasti pelottaa. Mutta -Mäyrä Metsäsika kulki uskollisena hänen rinnallaan ja kuiskasi hänelle: --- Älä pelkää, kuoma, muista: rohkea rokan syö, kaino ei saa -kaaliakaan. - --- Oikein puhuttu, kuomaseni, vastasi Repolainen, suoristi taas -selkänsä ja astui rohkeasti vihamiestensä keskitse valtaistuimen eteen. -Hän heittäytyi polvilleen ja tervehti liehakoiden ja suurella -kunnioituksella sekä kuningasta että varsinkin kuningatarta. - -Kaikki läsnäolijat tunkeutuivat lähemmäksi. Jokainen ihmetteli -Repolaisen kukistumatonta rohkeutta. Oltiin uteliaita näkemään, -pääsisikö hän tälläkin kertaa pulasta. - --- Repolainen, sinä konnista viheliäisin, lausui kuningas kumealla -äänellä, -- turhaan liehakoit ja imartelet. Sinun loppusi on nyt -vihdoinkin käsissä. Älä enää sanoja tuhlaa. - -Nähdessään kuninkaan synkeät kasvot Kettu kauhistui, mutta hän koetti -näyttää levolliselta, vaikka sydän ankarasti pamppailikin. Tyynellä -äänellä hän pyysi puheenvuoroa ja alkoi sitten rohkeasti sukkelilla -valheilla kumota Variksen ja Kanin kanteita. Pidettyään pitkän, -loistavan puolustuspuheen hän viimeksi virkkoi: - --- Ylevä kuningas, minä olen viaton; elleivät Varis Vaakkulainen ja -Kani myönnä valehdelleensa minua syyttäessään, niin vaadin vakaasti -heitä kaksintaisteluun. Silloinhan saamme nähdä, kuka meistä on -oikeassa. - -Kun Varis Vaakkulainen ja Kani tämän kuulivat, säikähtivät he -pahanpäiväisesti ja puikkivat tuota pikaa tiehensä. Eivätkä he sen -koommin oikeussalissa näyttäytyneet. - --- Missä ovat syyttäjät? huusi kuningas kuuluvalla äänellä, mutta ei -kukaan uskaltanut hiiskahtaakaan. - --- Niin, sanoi Repolainen, -- sellaista se on. Selän takana kyllä puhua -pajatetaan mitä tahansa, mutta kuka rohkenee minulle vasten silmiä -parjauksiaan uudistaa? - --- Älä lörpöttele, petturi, ärjäsi kuningas vihoissaan. -- Muista -Vääräsäärtä, uskollista kirjeenkantajaani, jonka kavalasti surmasit. Ja -sinun pahantekosi tähden kärsi Oinas Ollikka viattoman kuoleman. - --- Mitä kummia kuulenkaan! huudahti Repolainen. -- Onko Vääräsääri -murhattu ja Ollikka kuollut? Sehän on kauheata! Voi kuinka turmeltunut -tämä maailma sentään on! Kukapa olisi uskonut, että tuo kiltinnäköinen -Oinas olisi voinut murhata lempeän Vääräsäären. Silloin ovat kai kaikki -nuo kalliit aarteet, jotka heidän kerallaan kuninkaalle lähetin, teillä -tietymättömillä. Surkeata, surkeata! - -Mutta kuningas ei huolinut kuulla Repolaisen vaikeroimista. Vihoissaan -hän lähti kammioonsa. Siellä istuivat parhaillaan kuningatar ja Martti -Apinan puoliso. Rouva Ryppysilmä oli viisas ja kielevä vaimo. -Kuningatar ja kuningas kunnioittivat häntä suuresti ja kuuntelivat -mielellään hänen älykkäitä neuvojaan. - -Koska ketut ja apinat olivat sukua keskenään ja sen lisäksi hyviä -ystäviä, koetti rouva Ryppysilmä kaikin voimin puolustaa Repolaista -kuninkaalle kehuen hänen hyviä ominaisuuksiaan, viisauttaan ja -taitoaan. - -Hiukan leppyneempänä palasi kuningas oikeussaliin ja alkoi uudestaan -kuulustella Repolaista. - - - - -KYMMENES LUKU - - -Vetääkseen kuninkaan ajatukset pois Vääräsäären murhasta, alkoi -Repolainen haikeasti valittaa sitä suurta vahinkoa, joka hänelle oli -tapahtunut, kun Ollikka oli ryöstänyt hänen kalliit aarteensa. - --- Oi suuri kuningas, lausui hän, -- en voi sanoin selittää, kuinka -suruissani olen. Salli minun kertoa sinulle ja ystävilleni, mitä -kalleuksia siinä laukussa oli, jonka Ollikka ryösti. - --- Puhu suusi puhtaaksi, lupasi kuningas, mutta lyhyesti. - -Repolainen alkoi nyt surullisen näköisenä luetella niitä aarteita, -mitkä oli kuninkaalle ja kuningattarelle lähettänyt. - -Ensiksikin oli laukussa harvinaisen kallis sormus, johon oli -kaiverrettu kolme hebrealaista sanaa. Sanoissa piili ihmeellinen -taikavoima, mutta ei kukaan muu ymmärtänyt niiden tarkoitusta kuin eräs -Abryon niminen juutalainen oppinut Jerusalemin kaupungissa. Onnellinen -se, joka tämän sormuksen omisti. Hänen ei koskaan tarvinnut kärsiä -nälkää, ei janoa, ei vilua eikä hellettä. Hän ei missään taistelussa -jäänyt tappiolle. Myrkyt ja salamat eivät voineet häntä tuhota, ei tuli -eikä vesi liioin. Se oli sanalla sanoen ihmesormus, jonka vertaista ei -toista ollut taivaan kannen alla. Ja tämän sormuksen oli Repolainen -muka lähettänyt kuninkaalle lahjaksi. - -Kuningattarelle hän oli lähettänyt kamman ja peilin, jotka olivat -ihmeellisiä ja tenhovoimaisia nekin. Repolainen selitti niin tarkkaan -ja elävästi, kuinka ihanat ja kallisarvoiset nämä esineet olivat, että -hovilaisten silmät lensivät ihmetyksestä selälleen. Niihin oli muka -kaiverrettu ihmeen kauniita kuvia, ja joka kuvasta Repolainen tiesi -jutella hauskan ja merkillisen tarinan. Näin hän kertomistaan kertoi, -ja mielihyvällä häntä kuuntelivat kaikki läsnäolijat, alkoipa moni -lopulta hänen puhettaan totenakin pitää. - -Puheensa päätteeksi hän viimein kertoi, mitä kaikkea hyvää hänen isänsä -oli tehnyt kuninkaan isävainajalle pelastaen hänen henkensä useita -kertoja. - -Mutta kuninkaan viha ei vieläkään ollut lauhtunut: - --- Kenties oli isäsi niin oppinut ja taitava kuin minulle uskottelet, -mutta mahtaapa siitä olla pitkä aika, kun hän eli, koska en ole hänestä -mitään kuullut. Sinusta sitä vastoin kuulen joka päivä, mutta ne -kuulumat eivät suinkaan ole kehuvaa laatua. - --- Herra, vastasi Repolainen taaskin ovelasti, -- totta on, etten ole -likimainkaan sellainen kuin tahtoisin. Mutta hartain toivoni on aina -ollut saada olla teille ja korkealle puolisollenne avuksi ja hyödyksi. -Muistatteko, kuinka kerran kohtasitte Susi Hukkasen ja minut metsässä? -Me olimme siihen aikaan vielä ystäviä ja olimme pyydystäneet lihavan -sian. Te, armollinen kuningas, olitte kovin nälissänne ja pyysitte -meiltä vähän lihaa. Minä olin tietysti heti valmis luovuttamaan teille -koko oman osani, mutta Hukka ei ollut pyyntöänne kuulevinaan, hotkaisi -vain osansa niin pian kuin kerkesi. Monta muuta samantapaista juttua -voisin vielä kertoa. Ja jos oikein asiata ajattelette, huomaatte kyllä, -kuka on uskollisempi ja uhraavampi, Hukkanen ja Mesikämmenkö vai -kettuparka, joka mielellään antaisi henkensäkin teidän puolestanne. - --- Oli miten oli, sanoi kuningas, -- mutta minun täytyy seurata -oikeutta. Astukoon siis esiin se, jolla on jotakin kannetta Repolaista -vastaan, ja jos hän voi syytöksensä todistaa, tulee syyllinen -rangaistavaksi. - -Haudan hiljaisuus vallitsi oikeussalissa. Repolaisen pitkät ja älykkäät -puheet olivat niin lumonneet koko hovin, että kaikki uskoivat häntä. Jo -oli kuningaskin unohtanut vihansa. - --- Koska ei ketään syyttäjää esiinny, julistan Repolaisen syyttömäksi. -Minä puolestani annan hänelle anteeksi kaikki hänen entiset rikoksensa, -sillä hän on aina ollut minulle uskollinen, lausui kuningas kuuluvalla -äänellä. - -Repolainen kumarsi syvään ja lausui: -- En voi sanoin ilmaista kuinka -kiitollinen olen, armollinen herra. Ja nyt lähden heti paikalla -etsimään kadonneita aarteita, enkä ennen lepää kuin olen ne löytänyt. - -Mutta nyt ei Hukka enää jaksanut vihaansa hillitä. Raivosta puuhkuen -hän huusi: - --- Armollinen herra, huomaan suureksi kummakseni, että taaskin uskotte -tuon petturin valheita. Mutta minusta hän ei niinkään vähällä pääse. -Minä vaadin hänet kaksintaisteluun, ratkaiskaamme siten, kuka meistä on -oikeassa. Sillä sen minä tässä kaikkien kuullen julistan, että -suurempaa lurjusta ja petturia ei ole maan päällä koskaan elänyt kuin -Kettu Repolainen. - - - - -YHDESTOISTA LUKU - - -Värisevällä äänellä Hukka alkoi sitten luetella, mitä kaikkea pahaa -Repolainen oli hänelle ja hänen vaimolleen tehnyt. Muun muassa hän -kerrankin vietteli suden luolaan, jossa asui ilkeitä marakatteja. Nämä -olisivat varmaankin repineet häneltä silmät ja korvat päästä, ellei hän -olisi päässyt pakoon heidän kynsistään. - -Tähän Kettu vastasi: - --- Minua ihmetyttää suuresti, että Hukkanen syyttää minua seikasta, -johon hän itse on syypää. Minkä minä sille voin, että hänen ahneutensa -ja typeryytensä lakkaamatta johtaa häntä vaaroihin? Jos arvoisat -läsnäolijat suvaitsevat, niin kerron, miten tämän jutun laita -oikeastaan on. -- Hukkanen ja minä eksyimme kerran tieltä ja -pohjastuimme vuoreen, jonka kupeessa näimme pimeän onkalon. Hukkanen -oli, kuten tavallista, kauhean nälissään. Senvuoksi sanoin hänelle: - --- Tuossa luolassa on varmaankin jotakin syötävää. Koettakaamme pyrkiä -sinne. - -Hukkanen heittäytyi puun juurelle pitkälleen ja vastasi: - --- Sinä, kuoma, olet minua mielevämpi. Pujahda sinä sisään, minä sillä -aikaa lepään tässä. -- Hän näet ei uskaltanut itse mennä pimeään -luolaan, pelkuri kun aina on ollut. - -Minä tottelin häntä ja hiivin sisään luolan aukosta. Huu, oikeinpa -minua kammotti, kun aloin ryömiä pitkin pimeätä, mutkikasta käytävää. -Kauan aikaa pilkkosen pimeässä haparoituani pääsin viimein luolan -perälle. Voi kauheata, mitä näinkään! Suuria ja pieniä eläimiä niin -rumia, etten kuuna kullan päivänä ole moisia ennen nähnyt. Niiden kita -oli suuri ja ammottava ja täynnä teräviä, kauhistuttavia hampaita. -Kädet olivat koukkukyntiset ja takana roikkui pitkä häntä. Sen lisäksi -ne olivat kaikki niin likaisia ja saastaisia, että minun täytyi pidellä -nenääni. Kauhistuin niin, etten ensin saanut sanaakaan suustani, mutta -viimein rohkaisin mieleni ja tervehdin kohteliaasti kuten ainakin -sivistynyt henkilö. - --- Hyvää päivää, täti kulta, sanoin vanhalle marakatille. -- Teilläpä -somia lapsia on, aivanpa luulisi heitä kuninkaanpojiksi. Enpä toden -totta ole koskaan herttaisempia pienokaisia nähnyt. Tästä vanha -marakatti ihastui ikihyväksi. Hän sanoi minua serkukseen, vaikka emme -ole rahtuakaan sukua ja toi eteeni herkkuja jos jonkinlaisia, siinä oli -kalaa, oli peuranpaistia, lintua ja muuta metsänriistaa. Lopuksi hän -vielä pisti kainalooni murean hirvenpaistin eukolleni viemisiksi. -Pyysipä minua hartaasti toistekin talossa käymään. Minä puolestani -kiitin onneani, kun pääsin pois likaisesta ja pahallehaisevasta -luolasta, ja lähdin aika vauhtia juosta livistämään. Hukkanen loikoi -yhä toimetonna puun juurella ähkien ja nälkäänsä valitellen. Minun kävi -häntä niin sääliksi, että annoin hänelle hirvenpaistini. Ahnaasti hän -heti paikalla hotkaisi sen suuhunsa, mutta mitäpä se hänelle olisi -riittänyt. Varoituksistani huolimatta hän kömpi luolaan lisää himoiten. -Mutta typeryydessään hän ei osannut säädyllisesti käyttäytyä. -Nähdessään rumat marakatit hän kauhistuneena huusi: - --- Hyi, sellaisia inhottavia elukoita! Enpä ole mokomia iljetyksiä -ennen nähnyt. Hukuttaa ne pitäisi joka sorkka, hukuttaa ja tappaa. - --- Kuka on käskenyt sinun tulla tänne minun poikiani moittimaan? -ärjäisi marakattiäiti vihoissaan. -- Mene matkoihisi, hävytön lurjus. - -Mutta Hukkanen ei ollut marakattien vihasta millänsäkään. Vaati vain -muitta mutkitta ruokaa itselleen. Silloin julmistuneet marakatit -hyökkäsivät oikein miehissä hänen kimppuunsa ja purivat ja kynsivät -häntä niin hurjasti, että Hukka-raukka oli henkensä menettää. Töin -tuskin hän pääsi pakoon pötkimään. - -Ja nyt kysyn teiltä, arvoisat kuulijani, kenen oli syy, että Hukkasta -pideltiin pahoin marakattien luolassa? Minunko? - -Näin tiesi Repolainen kääntää kaikki Hukan syytökset tämän omaksi -häpeäksi. Viimein Hukkanen huusi tuimistuen: - --- Turhaan täällä suuta soitamme. Oikeus pysyy oikeutena ja rehellisyys -maan perii. Taistelkaamme mies miestä vastaan, niin saamme riitamme -parhaiten ratkaistuksi. En kykene sinun kanssasi valheissa -kilpailemaan, mutta rehellisessä taistelussa osaan kyllä puoliani -pitää. - -Näin sanoen hän heitti hansikkaansa vasten Repolaisen naamaa. - -Kuningas valitsi nyt takausmiehet molempain taistelijain puolesta. -Hukkasen takausmiehiksi tulivat Karhu Mesikämmen ja Mirri Kissa, -Repolaiselle Mukke-serkku, Martti Apinan poika, ja Mäyrä Metsäsika. - -Kaikki Repolaisen ystävät ja sukulaiset kokoontuivat hänen ympärilleen, -jokaisella oli hyvä neuvo annettavana. - -Rouva Ryppysilmä neuvoi: - --- Mieheni on opettanut minulle ihmeitä tekevän rukouksen. Minä luen -sen huomenaamuna sinun puolestasi, silloin ei sinulle tapahdu mitään -pahaa. - -Nyt Rouva Ryppysilmä keritsi kaikki ketun karvat pois ja voiteli koko -hänen ruumiinsa öljyllä ja rasvalla, niin että se tuli liukkaaksi ja -sileäksi. Sitten hän laski kätensä ketun päälle ja luki: - -Hur pur kulmu, kekka kee, hollin hellin, kekka hee! - -Repolainen nukkui koko yön rauhallisesti, ja aamulla Saukko ja Mäyrä -tulivat häntä herättämään. Saukko toi hänelle nuoren sorsan, jonka hän -varta vasten oli Ketulle aamiaiseksi pyytänyt. Repolainen söi -mielihyvällä ja lähti levollisena taistelupaikalle sukulaistensa ja -ystäviensä seurassa. - - - - -KAHDESTOISTA LUKU - - -Kun kuningas näki Repolaisen voidellun ja sileäksi ajellun ruumiin, -purskahti hän ääneen nauramaan. - --- Voi sinua, Kettu Repolainen, sanoi hän, -- ei sinua syyttä -viekkaaksi mainita, aina sinä kepposen keksit. - -Kettu kumarsi syvään kuninkaalle ja kuningattarelle ja hyppäsi -rohkeasti piirin sisäpuolelle. Susi oli jo saapunut seuralaisineen, -jotka uhkauksilla ja herjasanoilla toivottivat Repolaiselle surmaa. -Sitten tuli pappi, ja molemmat kaksintaistelijat vannoivat -juhlallisesti taistelevansa oikean asian puolesta. Tämän jälkeen -molemmat astuivat aitauksen sisäpuolelle, ja kaksintaistelu alkoi. - -Hukkanen hyökkäsi heti kita ammollaan Ketun kimppuun, mutta notkea -Kettu hypähti syrjään, asettui myötätuuleen ja alkoi takajaloillaan -kuopia maasta hiekkaa vastustajansa silmille. Kun Hukkanen tuli -lähemmäksi, huiskasi Repolainen häntä tuuhealla hännällään vasten -naamaa, niin että Hukkasen silmät tulivat täyteen tomua ja hiekkaa. -Hukkanen alkoi hieroa silmiään, mutta niitä alkoi vain yhä enemmän -kirveliä ja polttaa. Ja yhä uudelleen heitti Repolainen hiekkaa hänen -kasvoilleen, niin että Susi viimein oli melkein sokea. Repolainen -käytti tilaisuutta hyväkseen ja repi Hukalta toisen silmän päästä. -Mutta raivostuen Susi silloin hyökkäsi Repolaisen niskaan, painoi hänet -maahan ja iski hampaillaan hänen toiseen etujalkaansa. Ja nyt oli -Repolainen satimessa. Luulipa hän jo itsekin olevansa kuoleman oma. - --- Nyt olet vallassani, kunnoton petturi! huusi Susi kumealla äänellä. --- Antaudu heti paikalla, tai isken sinut kuoliaaksi. Nyt maksan -sinulle kaikki pahat tekosi. Tunnustatko itsesi voitetuksi? - -Mikä nyt neuvoksi? ajatteli Repolainen hädissään. Olenpa totta maar -pahemmassa kuin pulassa. Ellen antaudu, surmaa hän minut tuossa -tuokiossa, mutta jos taas tunnustan itseni voitetuksi, olen ikipäviksi -häväisty. - -Kuten monesti ennenkin koetti hän viekkaudella pelastautua pälkähästä. - --- Kuoma kulta, lausui hän hiljaa makealla äänellä. -- Olen kovin -pahoillani siitä, että satuin repäisemään toisen silmäsi, ja pyydän -sitä nöyrästi anteeksi. Jos niin haluat, tunnustan sinut voittajaksi ja -julistan tässä kaikkien kuullen olleeni väärässä. Koko elämäni olen -uhraava sinun hyväksesi. Kaloja, hanhia, kanoja ja sorsia tuon sinulle -joka päivä ruoaksi. Ja jos niin vaadit, rupean perheineni orjaksesi. -Minä rukoilen sinua, Hukkanen, ole armelias ja säästä henkeni. Sinä -olet suuri ja voimakas, ole myöskin laupias. Ja mitä hyötyä on sinulla -siitä, jos minut surmaatkin? Anteeksianto on ihanin kosto. Ja -jalomielinen voittaja saavuttaa kaikkien suosion. - --- Viekas Kettu, sanoi Hukka, -- vaikka koko maailma olisi pelkkää -kultaa, ja sinä sen minulle lunnaiksi tarjoaisit, en kuitenkaan sinua -päästäisi. Hengelläsi saat nyt maksaa ilkeytesi ja konnankoukkusi. - -Näin puhui Hukka, mutta nyt kääntyikin onni Repolaisen puolelle. -Salavihkaa oli hän näet iskenyt kyntensä Suden arimpaan kohtaan ja -puristi häntä niin voimakkaasti, että sudelta pääsi kauhea parahdus. -Mutta samalla vetäisi Kettu etukäpälänsä Hukan hampaista. Molemmin -kynsin alkoi Repolainen nyt vapaaksi päästyään vastustajaansa repiä. -Tuskissaan kellahti Hukka kumoon, mutta Kettu ei päästänyt häntä irti, -puri vain ja kynsi niin armottomasti, että veri viimein purskahti -Susi-raukan suusta. - -Hukkasen ystävät pelkäsivät, että hän menettäisi henkensä, ja -rukoilivat kuningasta keskeyttämään taistelun. Ja kuningas lausui: - --- Yleisestä pyynnöstä lopetan täten kaksintaistelun. En suinkaan soisi -Hukan kuolevan, Repolainen, jätä siis hänet rauhaan. Olemme nyt -nähneet, että sinä, Repolainen, olet voittanut, ja oikeus on siis sinun -puolellasi. - --- Mielelläni tottelen kuninkaani tahtoa, lausui Repolainen. -- Minä -olen voittanut, muuta en pyydäkään. Ovatko ystäväni samaa mieltä? - --- Olemme, olemme, kajahti yksimielinen huuto, ja kaikki Ketun ystävät -tulivat häntä onnittelemaan. Tulipa sellaisiakin, jotka tähän asti -olivat häntä vihanneet ja parjanneet. Saukot ja Mäyrät, Majavat ja -Näädät, Oravat ja Sopulit, kaikki riensivät hänen käpäläänsä -pudistamaan ja häntä kilvan kiittämään. - -Mutta Repolainen astui kuninkaan valtaistuimen eteen, ja kuningas -julisti nyt kuuluvalla äänellä hänet kaikista syytöksistä vapaaksi. Hän -kutsui Repolaisen neuvostonsa jäseneksi ja korotti hänet ylimmäksi -neuvonantajakseen eli ministerikseen. Kaikkien kuullen hän ylisti -Repolaisen suurta taitoa ja viisautta ja käski kaikkien alamaistensa -kunnioittaa häntä kuin kuninkaan läheistä ystävää konsanaan. - -Niin oli siis Repolainen päässyt suureen kunniaan. Mutta kuinka oli -Hukan laita? Puolikuolleena hän makasi taistelutantereella, kurjana ja -verta vuotavana. Melkein kaikki hänen ystävänsä olivat hänet hylänneet, -vain ani harva, kuten Mirri ja Mesikämmen, pysyivät hänelle -uskollisina. Surren ja vaikeroiden he nostivat haavoittuneen ylimyksen -paareille ja kantoivat hänet kotiin. Hellästi hoiteli häntä täällä -rouva Hukatar, hänen murheellinen puolisonsa, ja itkien ympäröivät -poikaset isänsä vuoteen. Mutta Hukka ei voinut unohtaa häpeätään, vaan -vaikeroi ääneen pimeässä sairashuoneessaan. - -Repolainen pyysi sitten kuninkaalta saada lähteä kotiin vaimonsa ja -lastensa luo. Riemukulussa hänet saatettiin hovista, neljäkymmentä -sukulaista seurasi häntä Veijanlinnan ovelle, ja ilomielin ja ylpeänä -Repolainen kuunteli heidän imarteluaan. Riemuiten vastaanotti rouva -Mielevä miehensä, ja pikku ketut huusivat ilosta. - -Tyytyväisenä ja kaikkien kunnioittamana elää nyt Repolainen. Ja, paha -kyllä, on moni konna hänen laillaan noussut kunnian kukkuloille -ihmisten herkkäuskoisuuden ja typeryyden turvissa. Mutta se, joka -tahtoo oikein elää, välttäköön pahaa ja kunnioittakoon hyvettä. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Kettu Repolainen, by Anni Swan - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KETTU REPOLAINEN *** - -***** This file should be named 60639-8.txt or 60639-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/6/0/6/3/60639/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/60639-8.zip b/old/60639-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 9247615..0000000 --- a/old/60639-8.zip +++ /dev/null |