diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/60628-8.txt | 4858 | ||||
| -rw-r--r-- | old/60628-8.zip | bin | 67662 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 4858 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..e417773 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #60628 (https://www.gutenberg.org/ebooks/60628) diff --git a/old/60628-8.txt b/old/60628-8.txt deleted file mode 100644 index b60d8b0..0000000 --- a/old/60628-8.txt +++ /dev/null @@ -1,4858 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Satujen maailma, by Jalmari Finne - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Satujen maailma - Suomen kansan sadut I-II kokoelma - -Author: Jalmari Finne - -Release Date: November 4, 2019 [EBook #60628] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SATUJEN MAAILMA *** - - - - -Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen - - - - - - - - -SATUJEN MAAILMA - -Kertonut - -Jalmari Finne - - - - - -Porvoossa, -Werner Söderström Osakeyhtiö, -1910. - - - - -SISÄLLYS: - -Peukalopoika. -Äitiään tyhmempää hakemassa. -Tosi ja vale. -Uuninperäinen. -Paholainen ja jäniksenpyytäjä. -Löydetty aarre. -Tietäjäukko. -Rannalla kylpevä neito. -Köyhä mies ja pakkanen. -Lentävä poika. -Maailman-lopun ihmiset. -Väkevä Matti. -Valkeuden maa. -Seppä ja paholainen. -Armelias pohatta. -Savipoika. -Silkkinen lammas. -Erakko ja kyntömies. -Loihtija ja hänen kasvattinsa. -Tämmöinen. -Paholaisen pelastaja. -Pietari ja Paavali pajassa. -Hengen antaminen toisen edestä. -Lintujen kielen taitaja. -Täin nahka. -Sohvi ja Aapeli. - - - - -PEUKALOPOIKA. - - -Mies pilkkoi puita tuvassaan. Kuinka hän siinä varomattomasti -kirvestään käytteli, niin iski hän peukaloonsa ja se meni poikki. Mies -otti peukalon, heitti sen uunin päälle ja sanoi: - --- Olkoon tuolla! - -Seuraavana päivänä meni mies metsään halmetta kyntämään. Hänen siellä -puuhaillessaan hänen vaimonsa paistoi tuvassa piirakoita ja sanoi -itsekseen: - --- Olisipa nyt meillä poika, niin lähettäisin hänet metsään viemään -isälleen evästä. Kun ei ole, niin tästä itseni pitää lähteä. - -Kun hän niin oli sanonut, kuului uunin päältä pientä vikinää: - --- Äiti kulta, anna minun mennä, kyllä minä vien. - -Akan katsahtaessa sinne näki hän peukalon tulevan sieltä ja kuuli sen -sanovan: - --- Anna tänne, kyllä minä vien! - -Kummitus se on, ei mikään muu kuin kummitus, ajatteli akka, mutta antoi -kuitenkin piirakat pojalle. - -Peukalopoika meni pihalle, kiipesi varsan korvan taakse ja sieltä -ohjaili sitä eteenpäin. - -Jo kaukaa se alkoi huutaa: - --- Katsohan isä, minä tuon sinulle piirakoita! - -Mies katseli ympärilleen, mistä sellainen pieni, piipittävä ääni -kuului, mutta ei nähnyt mitään. Varsa vain tulla laukkasi yksinään -halmetta kohden. - -Varsahan siellä tulee halmetta kohden, sanoi mies, mutta mistä se ääni -alkunsa saa. - -Kun varsa tuli aivan lähelle, puikahti peukalopoika korvan takaa esiin -ja sanoi: - --- Tässä minä olen isä, toin sinulle äidin paistamia piirakoita. - -Mies otti pojan kämmenelleen, ja silloin alkoi tämä haastella miehen -kanssa ja kertoa, että hän oli hänen poikansa, joka oli muodostunut -miehen uunin päälle heittämästä peukalosta. - -Miehen syödessä piiraita meni poika kyntämään. - -Sattuipa pappi kulkemaan halmeen ohitse. Hän löi kätensä hämmästyksestä -yhteen ja huusi: - --- Jopa nyt on ihme ja kumma! Tuolla aura aivan yksinään kulkee ja -kyntää. - --- Ei se yksinään kulje, sanoi mies. Minun poikani siellä on hevosta -ohjaamassa. - -Kun hevonen veti auran saran päähän, näki pappi pojan. Papin alkoi -kovasti tehdä mieli sitä ja hän sanoi miehelle: - --- Myy minulle tuo poikasi. - -Mies raapi hetkisen korvallistaan ja sanoi sitten. - --- Myynhän minä, jos vain kaupoista sovitaan. - --- Paljonko sinä tahdot? kysyi pappi. - --- Enhän minä paljoa tahdo, vastasi mies, mutta en minä ihmistä -huokeammasta myy kuin sadasta hopearahasta. - -Niin kovasti teki papin mieli peukalopoikaa, että hän maksoi tuon -summan ja pisti pojan taskuunsa. - -Mutta peukalopoika ei tyytynytkään olemaan siellä, vaan puikahti maahan -ja juoksi kotiaan. - -Kun pappi tuli kotiaan, sanoi hän vaimolleen: - --- Tulehan tänne, muijaseni, niin minä näytän, millaisen pojan minä -olen saanut. - -Pappi alkoi etsiä taskustaan, mutta ei löytänyt, hän käänsi lopulta -taskunsa nurin, mutta ei sittenkään löytänyt. - -Hän palasi miehen luo ja sanoi: - --- Sinun poikasi ei pysynytkään minun luonani. - --- Ei tuo näyttänyt pysyneen, vastasi mies. Täällähän tuo on kotona. - --- Annahan se minulle takaisin. - --- En minä maksutta anna. Nyt on poika minun taas, koska ette osannut -sitä pitää hallussanne. Enkä minä sitä poikaa enää myykään. - --- Miksi et? kysyi pappi. - --- Se poika on viisaampi kuin arvaakaan. - --- En minä usko noin pienessä miehessä liikoja viisauksia piilevän, -vastasi siihen pappi. Sitten vasta minä sen viisaaksi uskon, jos se voi -minun vaimoltani sormuksen varastaa. - -Mies sanoi: - --- Ottakaa poika taloonne, niin varmasti se minulle sormuksen tuo. - --- Jos tuo, sanoi siihen pappi, niin sata hopearahaa annan minä sinulle -palkaksi. - -Pappi vei pojan kotiaan. Sinne tultuaan hän kertoi vaimolleen -sopimuksestaan miehen kanssa ja varoitti kovasti vaimoansa varomaan -sormustaan. - -Tuli yö. Silloin peukalopoika hiipi papin vaimon vuoteeseen, kiskoi -sormuksen ja toi sen isälleen. - -Aamulla, kun pappi huomasi sormuksen kadonneen vaimonsa sormesta, tuli -hän miehen luo ja sanoi: - --- Tännekö sinun poikasi on minun vaimoni sormuksen tuonut? - --- Täällähän tuo on, vastasi mies. Ja hyvässä tallessa onkin. - -Pappi pyyteli sormusta takaisin ja niitä entisiä rahojaan, mutta mies -ei antanut. Ja niin he löivät vetoa uudelleen siitä, että jos poika voi -viedä papin navetasta parhaimman lehmän, niin saa mies pitää sen ja -kaiken, mitä hän tähän asti on saanut ja lisäksi sata hopearahaa. Ellei -poika voi sitä täyttää, täytyy miehen antaa kaikki rahat ja tavarat -takaisin. Mies löi vetoa papin kanssa. Papin palattua kotiinsa sulki -hän illalla tarkoin kaikki navettansa ovet ja ikkunat. - -Mutta peukalopoika pujahti sinne eräästä hiirien tekemästä raosta ja -alkoi huutaa: - --- Ottakaa kiinni, ottakaa kiinni, härkä pääsi pakoon. - -Kuultuaan tämän, huusi pappi heti renkinsä ja piikansa koolle. Nämät -menivät navettaan, avasivat ovet ja etsivät härkää. - -Sillä välin ajoi peukalopoika lihavimman lehmän pois navetasta ja vei -sen kotiaan. - -Kun piiat palasivat navetasta, kysyi pappi: - --- Saitteko härän kiinni? - --- Mitä kiinniottamista siinä oli, vastasivat piiat, eihän se poissa -ollutkaan, siellä oli navetassa. Mitä lienee joku ilkeyksissään -valehdellut. - -Mutta kun aamulla mentiin katsomaan navettaan, olikin lihavin lehmä -kateissa. - -Silloin meni pappi miehen luo ja kysyi: - --- Täälläkö minun lihavin lehmäni on? - --- Täällähän tuo on, vastasi mies. Poikani sen tänne on ajanut. - -Papin ei auttanut muu kuin maksaa miehelle taas sata hopearahaa. Mutta -uudelleen hän löi vetoa. - --- Saat pitää kaikki, jos poikasi voi tuvastani varastaa jauhinkivet -ja saat vielä sata rahaa lisäksi. Ellei hän siihen pysty, saat maksaa -minulle takaisin kaiken sen, minkä olet minulta saanut. - -Mies suostui tähän. - -Pappi kun palasi kotiin, niin varoitti hän ankarasti piikoja, etteivät -nämä millään muotoa saisi hävittää kiviä. - -Piiat alkoivat jauhaa. Peukaloinen hiipi jauhovakkaan ja alkoi heitellä -jauhoja silmille. Kun nämä eivät ketään nähneet, luulivat he toisiaan -syyllisiksi tähän pahantekoon, alkoivat ensin viskellä toisilleen -sanoja ja lopulta jo kävivät toistensa tukkaankin. - -Heidän siinä tapellessaan vieritti poika kiven tuvasta ja edelleen -tietä pitkin isänsä mökille. - -Papin ei auttanut muu kuin mennä taas miehen mökille ja antaa hänelle -sata hopearahaa sopimuksen mukaan. - --- Ei tämä minun mielestäni ole aivan oikeata peliä, sanoi pappi. -Koetetaanhan vielä yksi ja viimeinen kerta. Jos poikasi voi varastaa -kirveet miehiltä, jotka panen metsään puita hakkaamaan, niin saat -kaiken pitää hyvänäsi ja vielä sata hopearahaa päälle kaupan. Mutta -jollei hän sitä voi täyttää, niin otan sinulta pois kaiken sen, minkä -olet saanut. - -Mies suostui tähän. - -Kun pappi tuli kotiaan, sanoi hän kolmelle rengilleen: - --- Menkää metsään puita kaatamaan, mutta varjelkaa tarkoin kirveitänne. - --- Emmehän me kirveitä metsässä hävitä, sanoivat rengit ja nauroivat. - -Heidän metsään mennessään seurasi peukalopoika heitä. Hän kiipesi -puuhun ja vei lastuja mukaansa. Niillä hän alkoi kiusata puitten -hakkaajia. - -Sattuipa hän heittämään erästä miestä silmään. Tämä suuttui siitä -pahanpäiväisesti, alkoi rakentaa riitaa toisten kanssa ja väittää, että -ne olivat hänen silmänsä puhkaisseet. - -Siitä syntyi lopulta julma tappelu. Ja kun nuo kolme renkiä oikein -voimainsa takaa iskivät yhteen, niin sieppasi peukalopoika sillä aikaa -kirveet ja vei ne isälleen. - -Nähdessään renkiensä palaavan metsästä takaisin kysyi pappi: - --- Onko teillä kirveet? - --- Ei ole, vastasivat miehet. Sinne ne katosivat metsään, emmekä -löytäneet, vaikka kuinka olisimme etsineet. - -Kuullessaan tämän meni pappi miehen luo ja sanoi: - --- Nyt saat pitää poikasi ja kaiken tavaran ja tässä on vielä sata -hopearahaa entisten lisäksi. Minä en, enää sinun kanssasi lyö vetoa, -sillä sinä voit tehdä minusta aivan keppikerjäläisen. - -Peukalopoika jäi isänsä ja äitinsä luo, ja he elivät tyytyväisinä -siihen rikkauteen, jonka mies peukaloisen avulla oli papilta saanut -siepatuksi. - - - - -ÄITIÄÄN TYHMEMPÄÄ HAKEMASSA. - - -Olipa kerran leskivaimo. Hänellä oli kolme poikaa. Kaksi heistä oli -viisasta, mutta kolmas tuli äitiinsä ja oli tyhmä. - -Kerran läksivät viisaat veljet metsälle jättäen nuorimman veljensä ja -äitinsä kotia katsomaan. Tulipa silloin taloon kerjäläinen, mikä lie -ollutkaan suuri velikulta. Emäntä kysyi häneltä: Mistä kaukaa vieras -tulee? - --- Tuoltahan minä olen toiselta ilmalta tullut, kuolleitten maasta, -katsomaan kuinka täällä päin jaksetaan. - --- Vai toiselta ilmalta! huudahti emäntä. Etkö ole siellä minun ukkoani -nähnyt, joka tässä takavuosina sinne meni? - --- Kyllähän minä hänet nähnyt olen, sanoi kerjäläinen. Olemmehan me -siellä yksissä olleet hyvinkin paljon. - --- Mitäs se minun ukkoni siellä tekee? Ei kai hän siellä jouten ole, -kun täällä maan päälläkin aina niin kovasti rehti ja raastoi. - --- Eihän se siellä jouten ole, vettä on pantu vetämään. - --- Ei ole helppoa työtä, jos ylämäki on edessä ja yhtäpäätä sitä saa -tehdä. - --- Se ei nyt vielä ole mitään, mutta kun sillä ei ole niin -vaateriepuakaan yllään. - --- No, voi, voi, mahtaa sen olla vilu, kun sattuu tulemaan kylmät ilmat. - --- Onhan se siellä saanut värjöttää jos jonkinlaisissa ilmoissa. -Tänne lähtiessäni käski se minun pyytää täältä hänelle sen valkoisen -hevosensa, jotta saisi panna sen vesikeikkaa vetämään. Ja sitten -ukkonne pyysi vielä neljäkymmentä kyynärää vaatetta, jotta saisi siitä -ommella itselleen vähän ruumiin verhoa. - --- Annanhan minä, sillä enhän minä salli, että tällaisen talon isäntä -siellä toisessa maailmassa saisi kaikkien pilkkana ilkosen alasti -vesikelkkaansa vetää. Eroitus se sielläkin pitää olla ihmisillä. - -Ja emäntä ravitsi runsaasti kerjäläistä ja antoi hänelle valkoisen -hevosen ja neljäkymmentä kyynärää kangasta. Nyt kerjäläinen, niin -täynnä ruokaa kuin kiiliäinen, kiitteli emäntää, nousi hevosen selkään, -otti kangaskäärön syliinsä ja ratsasti pois. - -Kun molemmat vanhemmat veljet illalla tulivat kotia, riensi emäntä -heille kertomaan, millainen vieras oli käynyt talossa ja kuinka hän -sille oli antanut valkoisen hevosen ja neljäkymmentä kyynärää kangasta, -jotta hän ne veisi sinne toiseen maailmaan isäukolle, joka siellä ihan -ilkosen alasti saa kaiket päivät vettä vetää. - -Tämän kuultuaan, kävivät veljekset kiukusta punaisiksi ja sanoivat: - --- Me lyömme sinut kuoliaaksi, kun sellaisia tyhmyyksiä teet. Eihän -kukaan sieltä toisesta maailmasta voi takaisin tulla, vaan nyt olet -sinä antanut talon paraan hevosen maankiertäjälle. - -Mutta nuorin veljistä astui väliin ja sanoi: - --- Eihän pidetä sillä äidin tappamisella sellaista kiirettä. Ainahan -toisen hengiltä joutuu ottamaan. Antakaahan minun mennä etsimään, onko -maailmassa toisia yhtä tyhmiä ihmisiä. Jos on, niin silloin saakoon -äitimme pitää henkensä. - -Tähän suostuivat toiset veljekset ja nuorin veli läksi maailmalle -äitiään tyhmempää hakemaan. Kulkiessaan tuli hän kartanon luo, jonka -pelloilla makasi suuri sika. Poika meni sian luo, tarttui sen sorkkaan -ja kumarsi syvään. Kartanon herra ei ollut kotosalla, hänen vaimonsa -vain yksinään talossa liikuskeli. Kun palvelijat näkivät pojan pellolla -sialle kumartelevan, menivät he emännän luo sanoen: - --- Mikähän hullu meidän pellolla on. Se kumartelee meidän suurelle -sialle? - -Emäntä lähetti heti palvelijan kysymään pojalta, miksi hän sialle -kumartelee. - -Poika vastasi: - --- Tämä sika on minun äitini sisar. - --- Kuinka se sinun äitisi sisar voi olla? - --- Tämä sika on kirjava niinkuin minun äitinikin, ja siis on se minun -tätini. Meillä on siellä kotona häät ja minä tulin kutsumaan sukuani -häihin. - -Palvelija riensi kertomaan tämän emännälleen. Tämä huomasi heti, että -mies oli hullu. Hän kutsutti pojan luokseen ja sanoi hänelle: - --- Mitä sinä sitä minun sikaani kumartelet? - --- Se on minun äitini sisar, siksi minä sitä kumarran. - --- Ja mitä sinulla on sille asiaa? - --- Meillä on kotona häät, ja minä tulin häntä kutsumaan pitoihin. - -Emäntä kun sen kuuli, alkoi makeasti nauraa. Ja nauroi siinä koko -palvelusväkikin sellaiselle miehelle, joka sikaa tätinänsä piti. Ja -emäntä käski tuoda silkkisen hameensa ja puki sian siihen ja antoi -pojalle vielä hevosenkin, jolla hän sai tätinsä viedä kotiaan. - -Kun poika oli lähtenyt talosta, tuli kartanon herra kotiaan. Hänen -vaimonsa riensi heti hänelle kertomaan. - --- Ajattelehan, sanoi hän nauraen, millainen mies täällä kävi. Hän -kumarteli meidän suurelle emäsialle ja sanoi, että se oli hänen -tätinsä, jota hän oli tullut kutsumaan häihin. Minusta se oli niin -hullunkurista, että minä puetin sian silkkiseen hameeseeni ja annoin -pojalle hevosen, jotta hän sai viedä tätinsä kotiaan. - -Kuultuaan sen tuli kartanon herra kovasti kiukkuiseksi ja sanoi: - --- Kaikkia muun maailman viettelyksiä sinä uskotkin. Nyt olet antanut -pois meidän parhaan sikamme ja komeimman hevosemme. Mutta kyllä minä ne -takaisin noudan. - -Hän valjasti kaksi hevosta rattaiden eteen, otti käteensä hyvän -karahkan ja läksi poikaa takaa ajamaan. Kuullessaan kuminaa takanaan, -arvasi poika heti, että häntä oltiin takaa-ajamassa. Hän poikkesi -tien oheen, piiloitteli hevosen metsään ja sitoi sen puuhun. Sian -takajalkaan sitoi hihnan ja kiinnitti sen toiseen puuhun. Itse hän meni -maantielle, otti lakin päästään, laski sen tiellä olevaan kakkaran -päälle ja piteli sitä siinä. - --- Mitä sinä siinä lakillasi varjelet? - --- Satuin saamaan kultaisen linnun kiinni ja sitä minä tässä nyt -koettelen estää pakoon pääsemästä. - --- Etkö ole nähnyt tästä sellaisen miehen ajavan ohitse, jolla oli -hevonen ja silkkiseen hameeseen puettu sika? - --- Näinhän minä sellaisen. Tuonne se ajoi kotiaan päin. - -Kuultuaan sen, sanoi kartanon herra: - --- Ota minun hevoseni ja lähde miestä takaa ajamaan. Kyllä minä sillä -aikaa vartioin lintua. - --- Mutta te ette saa lakkia nostaa, muuten lintu pääsee pakoon. - -Herra lupasi sen ja poika otti hänen molemmat hevosensa, etsi -salavihkaa metsästä oman hevosensa ja sian ja läksi kulkemaan kotiaan -kohden. - -Siinä kartanon herra maantiellä piteli pojan lakkia luullen -suojelevansa kultaista lintua. Lopulta hänen teki mieli katsoa, -millainen se kultainen lintu oikeastaan oli. Hän nosti hiukan lakin -reunaa ja kurkisti alle. Kylläpä hän vimmastui nähdessään sen alla vain -kakkaran. Hän huomasi, että mies olikin sama, jolle hänen vaimonsa -oli sian ja hevosen antanut. Kiireimmän kautta riensi hän taloonsa, -valjasti kolme hevosta ajoneuvojen eteen ja läksi poikaa takaa ajamaan. -Ja kiukkuinen oli hänen mielensä, niin että kipinöitsi. - -Poika kuuli takaansa jymyä ja siitä hän arvasi, että taas oltiin häntä -takaa-ajamassa. Hän piiloitti kiireimmän kautta hevosensa ja sian -metsään. - -Siinä lähellä oli vanha ämmä niityllä heiniä rukoon panemassa. Tämä kun -kuuli kaukaa jyminää, kysyi pojalta: - --- Mikä siellä on tulossa? - --- Keisari sieltä tulee, vastasi poika. - --- Mitä se keisari nyt kesken kiireintä heinäaikaa ajelee? - --- Se kulkee ympäri valtakuntaa tappamassa kaikki vanhat ämmät. - --- Voi hyvänen aika, minne nyt menen piiloon? - --- Mene tuonne heinäruon alle, kyllä minä hänet tästä pois toimitan. - -Ämmä meni heinäruon alle ja poika peitti hänet niin tarkoin, ettei -muuta näkyville jäänyt kuin hänen hampaaton suunsa. Sinne poika pisti -sormensa. - -Kartanon herra tuli täyttä vauhtia ajaen ja kysyi pojalta. - --- Mitä sinä siinä teet? - --- Minulla on täällä heinäruon alla lekkeri, jossa minulla on hyvää -juomaa. Mutta äkkiä paukahti tappi pois, ja nyt minun täytyy pitää -sormeani tapinreiässä, jotta ei juoma pääse valumaan maahan. - --- Oletko nähnyt miehen ajavan tästä ohi, jolla oli kolme hevosta ja -silkkihameeseen puettu sika matkassaan? kysyi kartanon herra. - --- Näinhän minä sen miehen, vastasi poika. Ei ole kauaakaan siitä, kun -ajoi tästä ohitse tavatonta himphamppua. - --- Ota nämä minun hevoseni ja lähde sitä miestä takaa ajamaan, kyllä -minä sillä aikaa pidän sormeani tapinreijässä, sanoi kartanon herra. - --- Kyllähän minä sen voin tehdä, sanoi poika. - -Hän otti hevoset, haki metsästä omansa ja läksi kotiaan. - -Siinä kartanon herra kauan aikaa piteli sormeaan ämmän suussa. Lopulta -teki hänen mieli maistaa, millaisia juomia lekkerissä oli. Mutta -pistäessään sormen suuhunsa, sanoi hän: - --- Hyi, pahan makuista on! - -Samassa kömpi akka heinäruon alta esiin. Silloin kartanon herra -huomasi, että häntä taaskin oli petetty ja hän läksi kiukuissaan -kotiaan astumaan. - -Mutta poika tuli kuudella hevosella kotiaan ja sanoi: - --- Henkiin se meidän äiti-muori saa jäädä, sillä minä olen tavannut -toisia, jotka ovat tyhmempiä kuin hän. - -Näin tulivat he rikkaiksi ja taitavat vieläkin elää, elleivät ole -kuolleet. - - - - -TOSI JA VALE. - - -Olipa kerran kaksi miestä. Toinen heistä puhui aina totta ja toinen -aina valehteli. - -Nämät miehet yhtyivät kerran salolla ja valehtelija ehdoitti toiselle, -että he yhdessä läksisivät astelemaan. - -Astellessaan asumatonta saloa, tuli heidän nälkä. - -Totuudenpuhujalla ei ollut evästä, mutta valehtelijalla oli sitä -enemmän. - --- Anna, hyvä mies, minulle ruokaa, sanoi totinen mies. Jollet anna, -niin minä näännyn nälkään. - --- Annan kuin annankin, sanoi valehtelija. Mutta et sinä mitään -ilmaiseksi saa. Jos annat minun kaivaa toisen silmän päästäsi, niin -ruokin sinua. - -Toinen suostui siihen ja valehtelija kaivoi hänen päästään silmän. - -Syötyään alkoivat he taas astella tietä eteenpäin. Eipä aikaakaan, niin -alkoi nälkä taas vaivata heitä. Totinen mies sanoi valehtelijalle: - --- Anna, hyvä mies, minulle taas ruokaa, sillä muuten kuolen nälkään. - --- Annan kuin annankin, vastasi valehtelija. Mutta maksuksi tahdon minä -sinun toisen silmäsi. - -Vaikeatahan oli molemmista silmistään siten luopua, mutta totisella -miehellä ei ollut muuta neuvoa, ja niin salli hän sen tapahtua. - -Kun totinen mies oli tullut näin aivan sokeaksi, vei valehtelija hänet -kirkon viereen ja jätti siihen. - -Tuli yö. Silloin lensi kolme korppia kirkon harjalle ja alkoi -keskustella. - --- Minä tiedän hyvän asian, sanoi ensimäinen. - --- Minä tiedän vielä paremman, vastasi siihen toinen. - --- Minä tiedän kaikista parhaimman, sanoi kolmas. - --- Minäpä kerron, mitä minä tiedän, sanoi silloin ensimäinen. Tässä -kaupungissa on suuri veden puute, sillä sitä on kaukaa noudettava. -Kukaan ei tiedä, että lähinnä kirkkoa olevan talon tuvan karsinassa on -vesipaikka. Ei tarvitse muuta kuin pistää sormellaan multaan, niin heti -vettä pulppuaa. Ja sitä tulee niin runsaasti, että kymmenellä hevosella -saa sitä kuljettaa pois. - --- Minäpä tiedän vielä paremman asian, sanoi toinen korppi. Jos joku on -sokea, niin menköön vain sakastin portaitten luo ja kerätköön rikkoja, -ja pyyhkiköön niillä silmänsä, niin saa hän näkönsä. - --- Minäpä tiedän kaikista parhaimman asian, sanoi kolmas korppi. -Kuninkaan tytär on jo kauan aikaa ollut kovasti sairaana, eikä häntä -kukaan ole osannut parantaa. Mutta minä tiedän, millä tauti hänestä on -ajettava pois. Tämän kirkon alttarin sisällä on vaateriepu, kun sen -ottaa ja sitä keittää kattilassa, niin tulee siitä sellaista rohtoa, -jolla kuninkaan tytär parantuu. - -Korppien lennettyä pois, meni mies sakastin portaitten luo, kokosi -rikkoja ja pyyhki niillä silmiään. Tehtyään sen, tuli hän jälleen -näkeväksi. - -Aamun koitettua meni hän siihen taloon, josta korpit olivat puhuneet ja -pyysi vettä juodakseen. - --- Ei, hyvä mies, meillä ole vettä, vastasi emäntä. Niin on huono tässä -kaupungissa veden saanti, että sitä ei voi antaa jokaiselle pyytäjälle. - --- Jos laskette minut vain tuvan karsinaan, niin kyllä minä vettä -teille toimitan, sanoi mies. - -Kun mies tuli tuvan karsinaan, otti hän kourallisen multaa maasta. - -Heti pulpahti siitä esiin sellainen vesimäärä, että mies tuskin pääsi -tuvasta pakoon, niin pian se täyttyi vedellä. - -Kun kaupungilla levisi tieto, että suuri lähde oli löydetty keskellä -kaupunkia, annettiin miehelle suuri palkinto. - -Totinen mies meni sitten kuninkaan linnaan ja sanoi kuninkaalle: - --- Mitenkä se teidän tyttärenne on kipeä? - --- Eihän kukaan sen kivusta tiedä, vastasi kuningas, mutta kovin on -huonona ollut. Kyllä sitä on kaikilla tavoin koetettu parantaa, mutta -mistään ei ole apua ollut. Tiedätkö sinä mitään keinoa? - --- Menkää kirkkoon, rikkokaa alttari ja ottakaa sen sisästä -vaatekappale. Pankaa se kattilaan ja keittäkää siitä lääkettä, niin -kyllä kuninkaantytär paranee, vastasi mies. - -Kuningas käski tehdä niinkuin mies oli neuvonut. Alttarin sisältä -löydettiin vaate ja siitä keitettiin kattilassa voidetta, jolla -kuninkaantytär pestiin. Ja hän tuli heti aivan terveeksi. - -Kuningas antoi miehelle suuret summat rahaa palkinnoksi ja totinen mies -eli onnellisena kuolemaansa asti. - - - - -UUNINPERÄINEN. - - -Mies kun oli metsässä riistaa etsimässä, niin eksyikin sinne, eikä -osannut kotiaan. Harhaillessaan siellä ja katsellessaan, minne yöksi -jäisi, tuli hän pienelle mökille. - --- Mikähän mökki tuokin on? ajatteli mies. Olkoon kenen asumus tahansa, -niin uskaltaa kai sinne sisään mennä. - -Hän avasi oven. Mökissä ei ollut ketään. - --- Eihän täällä olekaan ketään, jolta pyytäisi yösijan lupaa, sanoi -mies itsekseen. Pyydänpä sitten itseltäni ja annan itse siihen luvan. - -Ja mies asettui mökkiin yötään viettämään. Kun hänen oli nälkä, nouti -hän ensin ulkoa puita, pilkkoi ne, laittoi uuniin tulen ja pani padan -valkealle. Sitten otti hän kontistaan jauhoja ja keitti itselleen -keitoksen. Nostaessaan padan tulelta ja valmistautuessaan popsimaan -keitostaan, kuului uunin perältä ääni: - --- Hoi mies, minulle pitäisi talkkunaa! - -Kuullessaan sellaisen äänen, kysyi mies: - --- Mikä uuninperäinen siellä on? Oletko sinä ihminen, vai oletko eläin? - --- Mitä se sinuun kuuluu, sanoi ääni. Anna, mitä minä pyydän. Mutta kun -annat, niin muistakin kiroilla. - -Kun se tahtoi kiroiltavaksi ruokaa annettaissa, arvasi mies, ettei se -ollutkaan mitään muuta joukkoa kuin pahan joukkoa. - --- Kun pahan peliin menee, saa sen mukaan ollakin, ajatteli mies. -Kyllähän minä kiroillakin osaan. Mieshän minä olen. - -Ja hän otti talkkunavadin ja heitti sen sisällön uunin perälle. Ja sitä -tehdessään hän kiroili niin huikeasti kuin suinkin saattoi. - -Sen jälkeen hän istui hetkeksi miettimään, kuinka hän nyt tekee, -meneekö levolle vai odottaako kunnes paha häneen kynteensä iskee. - --- Ei sitä kumminkaan pakoon pääse, jos se oikein pahalle päälle yltyy, -ajatteli hän. Yhtä hyvin sitä sitten nukkuukin. Ei tuo kuolemakaan -mahda sen kummempi olla, on ihminen sitten valveilla tai unessa. - -Näin tuumittuaan vaipui hän penkilleen ja oli piankin vaipunut uneen. - -Aamulla tulla tupsahti tupaan se paha mies. - -Nähdessään vieraan miehen makaavan tupansa penkillä kysyi hän: - --- Mikä mies tämä on? - --- Metsämieshän minä olen. - --- Vai sellaista joukkoa sinä olet? No ei sitten muuta kuin tapetaan -pois. - -Mutta silloin pahan vaimo huusi uunin perältä: - --- Ei sitä miestä tappaa saa. Se antoi minulle ruokaa. - -Sen kun kuuli paha, niin sanoi: - --- Mitäs minä hänelle sitten teen? - --- Lahja lahjasta annetaan, niinhän se tapana on meilläkin, vastasi -uuninperäinen. Sillä miehellä on kyttyrä selässä, otetaan se pois. - -Silloin paha otti mieheltä kyttyrän ja mies tuli aivan terveeksi. Kun -mies sitten läksi taas metsälle, kuljeksi hän siellä ja tuli viimein -kotiaan. - -Hän meni veljensä asunnolle ja tämäpä vasta kummeksi, kun näki veljensä -sellaisena sorjana miehenä. Hänelläkin oli kyttyrä ja hän kysyi sen -vuoksi: - --- Millä ihmeen keinolla sinä olet saanut kyttyräsi pois? - --- Minä olin metsässä ja jouduin pahan mökille. Siellä minä keitin -keitoksen ja kun uuninperäinen huusi ja tahtoi ruokaa, niin annoin. -Se oli pahan kakara tai lieneekö ollut vaimo. Kun mies, se pääpaha, -tuli aamusella kotia, niin hän palkaksi siitä, että olin sille -uuninperäiselle ruokaa antanut, otti minulta kyttyrän pois. - --- Sinne minäkin menen, sanoi toinen veli. - -Hän otti leiviskän mallasjauhoja konttiinsa ja läksi pahan mökkiä -hakemaan. Illalla hän tuli mökille, astui sisään ja teki aivan niin -kuin hän oli veljensäkin kuullut tehneen, pilkkoi puut, sytytti -takkaan tulen ja pani sille oikein suuren kattilan, jossa keitti -mallasjauhoista keitoksen. Aikoessaan ryhtyä syömiseen, kuului sieltä -uunin perältä ääni, joka pyysi talkkunaa itselleen. - --- Mikä ihmeellinen sinä olet, kysyi mies, oletko sinä ihminen vai muu -paha? - --- Se ei kuulu sinuun, vastasi ääni. Kiroile ja anna minulle ruokaa. - --- Minne sinä tätä panet, kun tämä on aivan tulikuuma. - --- Anna koko kattila tänne, vastasi ääni. - -Mies antoi koko kattilan ja sen tehtyään hän laskeutui levolle. - -Aamulla se pääpaha tuli kotiaan ja aikoi miehen tappaa, mutta -uuninperäinen sanoi: - --- Ei sitä miestä pidä tappaa, se antoi minulle ruokaa. - --- Mitä me sitten sille annamme? kysyi pääpaha. - --- Annetaan hänelle se, mitä toiselta otimme pois. Sittenkai hänen -mielensä on hyvä. - -Kyllähän mies koetti vastustella, mutta eihän siinä mikään auttanut, ja -hänelle pantiin toinenkin kyttyrä oman kyttyränsä lisäksi. - -Kun hän sitten kantaen tätä raskasta taakkaa saapui veljensä luo, niin -sanoi hän: - --- Katsohan nyt minua, katso ja ihmettele. Minä olin siellä mökillä ja -tein aivan kaikki niin kuin sinäkin olit tehnyt. Mutta sainkos minä sen -palkan kuin sinä. Kaikkia vielä. Minulla oli ennestään jo kyttyrä ja -uuden ne antoivat minulle entisen lisäksi. Miksikähän ne minua sillä -tavoin palkitsivat? - --- Sinä taisit antaa liian paljon syömistä, sen vuoksi sinulle -annettiin toinenkin kyttyrä. - --- Ehkäpä se menee minulla toinenkin, antaa vain olla molempien, sanoi -veli eikä hän sitä asiaa sen enempää surrut. - --- Ei niitä pahoja pidä palvella. Eivät ne tiedä oikein tarkoin -eroittaa, mikä on hyvää, mikä ei. - - - - -PAHOLAINEN JA JÄNIKSENPYYTÄJÄ. - - -Olipa kerran mies, jäniksenpyytäjä ammatiltaan. Hän tapasi kerran -metsässä paholaisen ja teki hänen kanssaan sellaisen sopimuksen, että -paholainen ajaa jäniksiä miehen jänislankoihin, pankoon mies ne sitten -vaikka mihinkä. Palkaksi tästä lupasi mies itsensä paholaiselle. - -Nytpä kelpasi miehen elää ja pyydystää. Pani hän lankansa minne -tahansa, niin aina tuli niihin jäniksiä. Hän piti niitä pihalla aivan -ikkunansa alla ja katseli, miten niitä sinne tuli aivan kuin kilvalla, -toisinaan ne ihan tappelivat siitä, kuka sai pistää päänsä ansaan. - -Mies tuli rikkaaksi myydessään jäniksen nahkoja. Mutta vähitellen hän -alkoi käydä levottomaksi muistaessaan paholaiselle antamaansa lupausta -ja hän alkoi miettiä keinoa, millä tavoin hän voisi saada välikirjan -puretuksi. - -Hän alkoi panna noitalankojaan tupaansa, mutta auttoikos se, kaikkea -vielä. Kyllähän jänikset sinnekin pääsivät, kun paholainen piti ovea -raollaan ja ajoi niitä sisään. Mies mietti ja tuumaili, miten hän voisi -asettaa langat sellaiseen paikkaan, ettei jänis millään keinolla sinne -pääsisi. - -Eräänä päivänä hän viritti langat tupansa katolle, ja siellä oli -sellainen paikka, ettei sinne olisi luullut jäniksen millään keinolla -pääsevän. Paholainen tuli pihalle ajaen suurta jänislaumaa edellään ja -kysyi mieheltä: - --- Missä sinun lankasi nyt ovat? - --- Tuolla ne ovat katolla. - -Silloin alkoi paholainen lyödä jäniksiä ja huusi: - --- Tippasteijaa. Tippasteijaa. - -Jänikset koettivat hypätä, minkä parhaiten taisivat, mutta eiväthän ne -millään keinolla päässeet sinne. - -Paholainen löi ja huitoi, mutta kaikki hänen hommansa olivat turhia. - --- Ne sinun jäniksesi eivät taidakkaan enää mennä minun lankoihini, -sanoi mies. - -Paholainen tuli niin pahalle mielelle siitä, ettei saanutkaan miestä -omakseen, että hän poraten ja parkuen meni tiehensä. - -Ja niin pääsi mies paholaisesta vapaaksi. - - - - -LÖYDETTY AARRE. - - -Olipa kerran ukko ja akka, vanhoja molemmat ja köyhiä. Akka oli viisas, -mutta ukko ei ollut millään erityisellä järjellä varustettu. Akka -kutoili sarkaa ja ukko kävi sitä kauppaamassa, ja siten ansaitsivat he -toimeentulonsa. - -Saatuaan taas kerran kudotuksi kokonaisen pakan sarkaa, lähetti akka -miehensä sitä myymään. Mies otti pakan kainaloonsa ja läksi astella -tallustelemaan maantietä pitkin. Hän asteli ja kaupitteli, mutta kukaan -ei häneltä ostanut. Hänen illalla kotiin palatessaan kysyi akka: - --- Saitko saran myydyksi? - --- En saanut. Kyllä minä tarjosin, mutta kukaan ei siitä huolinut, -vastasi ukko. - -Seuraavana päivänä lähti ukko taas matkalle. - -Hän asteli tietä ja sanoi itsekseen: - --- Jos en minä sitä sarkaani saa myydyksi, niin akkani antaa minulle -selkään. Sen se on ennenkin tehnyt ja muistanpa hyvin, miltä se tuntuu. -Tänne minä jätän koko pakan, niin saan ainakin yhden päivän rauhassa -elää. Tulkoon sitten seuraavana päivänä sitä runsaammin selkäsaunaa. - -Tien vieressä oli lahonnut koivun kanto. Ukko kääri saran sen ympärille -ja sanoi: - --- Ota sinä sarka, jos mielesi tekee! - -Sen tehtyään hän alkoi astella kotiaan kohden. - --- Myitkö saran? kysyi hänen akkansa. - --- Myin. - --- Missä rahat ovat? - --- Käskettiin huomenna tulla noutamaan. - -Seuraavana päivänä sanoi akka ukolle: - --- Nyt me yhdessä menemme sitä saran maksua noutamaan. - --- Mennään vain, sanoi ukko, mutta itsekseen hän ajatteli, ettei se -akka siellä maantiellä kuitenkaan kehtaa häntä ruveta pieksämään. - -Tullessaan kannon luo, sanoi ukko: - --- Tässä se ostaja on! - -Akka vimmastui ja sanoi: - --- Vai kannolle sinä minun kauniin sarkani myit. Millä sinä luulet -kannon sen voivan maksaa? - --- Kysytään. Ehkä hyvinkin maksaa. - -Ukko meni kannon luo ja sanoi: - --- Tuleeko siitä maksusta mitään, vai ei? - -Kun ei kanto vastannut, suuttui ukko ja löi sitä kylkeen. Kanto kaatui -ja sen sisältä tuli näkyviin kokonainen padallinen rahoja. - --- Maksoihan se ja maksoikin oikein runsaasti, sanoi ukko. - --- Nyt me viemme padan kotiamme, sanoi akka, mutta sinä et saa tästä -kertoa kenellekään mitään. - --- Enhän minä, vakuutti ukko. - -Mutta seuraavana päivänä meni ukko lakipaikkaan ja kertoi tuomarille, -että hänen akkansa oli löytänyt padan, jossa oli rahoja. - --- Tule huomenna, niin me tutkimme tätä sinun asiaasi, sanoi tuomari. - -Ukko palasi kotiaan ja sanoi akalleen: - --- Nyt minä olin tuomarin luona sanomassa, että sinä olit sen padan -löytänyt. - --- Sinä löylynlyömä! Etkö luvannut olla siitä kertomatta? - --- Enhän minä kertonutkaan, minä vain sanoin, vakuutti ukko. - -Koko yön akka mietti, millä keinoin hän padan ja rahat kuitenkin saisi -itsellään säilymään. Aamusella, ennenkuin ukko oli havahtunutkaan, -läksi hän hommailemaan asian puolesta. Ukolla oli pyydyksiä metsässä -ja katiskoita järvessä. Akka meni metsään pyydykselle ja pani siihen -suuren hauin ja katiskaan hän pani teeren. Sitten hän meni kotiaan, -laittoi kiireimmän kautta taikinan ja ripotteli sitä tuvan kynnykselle -ja pitkin aitoja. - -Sitten herätti hän ukkonsa ja sanoi hänelle: - --- Ennenkuin menet tuomarin luo, niin käy kokemassa pyydyksiäsi. - -Ukko teki sen ja löysi pyydyksestään metsästä hauen ja katiskastaan -teeren. Mutta niin tyhmä hän oli, ettei hän sitä laisinkaan ihmetellyt. -Kun hän sitten tuli kotiaan, niin huomasi hän, miten taikinaa oli -kaikkialla, mutta ei hän sitäkään minään ihmeenä pitänyt. - -Kun ukko tuli tuomarin luo, niin tämä kysyi häneltä: - --- No, mihin aikaan sinun vaimosi löysi rahapadan? - --- Kyllähän minä sen aivan hyvin muistan, sanoi ukko. Se oli päivää -ennen, kun minä sain loukustani hauen ja katiskastani teeren. Ja se oli -siihen samaan aikaan, kun taikinaa satoi taivaasta niin paljon, että -kaikki aidat olivat siitä aivan märkinä ja pirtin portailla oli sitä -suuret lätäköt. - -Silloin koko käräjätupa rupesi nauramaan, ja tuomari sanoi: - --- Se mies puhuu joutavia! Eihän se tiedä yhtään mitään! - -Ja he ajoivat ukon pois. Ja sillä tavoin akka sai pitää padan ja rahat -ja tuli rikkaaksi ja eli äveriäänä elämänsä loppuun asti. - - - - -TIETÄJÄEUKKO. - - -Olipa kerran ukko ja akka ja köyhiä kumpikin. Eräänä päivänä sanoi akka -ukolleen: - --- Mitä me tässä suotta köyhinä elää kihnutamme, kun voimme -rikkaiksikin tulla. - --- Sinä puhut sen mukaan kuin sinulle on järkeä annettu, sanoi ukko. -Millä me rikkautta voisimme saada? - --- Kyllä minä siihen keinon tiedän, vastasi akka. Tuolla vainiolla on -linnan herran kaksi hyvää hevosta. Mene ja ota ne ja vie ne syvälle -metsään piiloon sellaiseen paikkaan, minkä hyvin itse tiedät. Kun -sen olet tehnyt, niin rupea sitten tietäjäksi ja neuvo heille, missä -hevoset ovat. Siitä sinulle palkka maksetaan. - -Ukko teki niinkuin hänen akkansa oli neuvonut ja vei hevoset metsään -piiloon. - -Aamusella meni akka linnaan ja kuuli kartanolla, että linnan parhaat -hevoset olivat kadonneet. - --- Kyllähän minä tietäisin, millä tavoin ne takaisin saataisiin, sanoi -akka. - --- Millä tavoin? kysyi linnan herra, joka oli sattunut kuulemaan tämän -puheen. - --- Lähettäkää hakemaan minun ukkoani, kyllä se tietää. Se on niin hyvä -tietäjä, että se tietää kaikki salatut asiat. - -Linnan herra lähetti kiireimmän kautta hakemaan ukkoa. Tämä tuli, teki -kaikenlaisia temppuja ja sanoi lopulta: - --- Menkää metsään, siellä ne hevoset ovat! - -Ja hän selitti tarkoin sen paikan, jossa ne olivat. - -Heti lähdettiin hakemaan ja aivan oikein, hevoset löytyivät siitä -paikasta, jossa ukko oli sanonut niiden olevan. Linnan herra maksoi -ukolle hyvät palkinnot, ja iloisena tämä palasi kotiaan. - --- Sanoinhan minä sen, että kyllä sitä rahaa aina saa, kun osaa -hommata, sanoi akka ukolleen. Nyt meillä on kaikellaista hyvyyttä ja -voimme elää lellottaa aivan herroiksi. - -Tyytyväinen oli ukkokin, arvaahan sen, suunsoitolla ansaittuaan -itselleen hyvän toimeentulon. - -Katosipa sitten linnan herran tyttären sormus. Se sormus oli hyvin -kallis, se kun oli koristettu kaikenlaisilla ulkomaankivillä. Linnan -herra lähetti heti ukkoa noutamaan, jotta tämä hänelle ilmaisisi, missä -sormus oli. - -Niin hän palasi kotiinsa ja sanoi vaimolleen: - --- Siinä sitä nyt ollaan! Kyllä minä arvasin, että ei tämä lopulta -hyvin pääty. Mistä ihmeestä minä sen sormuksen hankin? - --- Kyllä aina jonkin keinon keksii, kun ajatusaikaa saa. - -Ukko tuli linnaan ja linnan herra kysyi heti: - --- Voitko hankkia takaisin minulle sormuksen, jonka tyttäreni on -kadottanut? - --- Voihan tuota koettaa, sittenhän nähdään, kuinka käy, sanoi ukko. -Antakaa minulle viikkokausi aikaa miettiäkseni. - -Sen hän sai. Hänet pantiin yksinäiseen kammioon elämään, jotta hän -siellä rauhassa saisi miettiä, missä sormus oli. - -Eräänä päivänä, kun ukko oli kartanolla kävelemässä, ja aika, jonka -kuluessa hän oli luvannut sormuksen hankkia takaisin, jo alkoi olla -hyvinkin täpärällä, puheli hän itsekseen taputellen paljasta kaljua -päätään: - --- Ai, ai, kuinkahan sinunkin tässä vielä käy! - -Sen sattui kuulemaan linnan palvelija, joka oli myöskin kaljupäinen. -Ja kun juuri hän oli tuon sormuksen varastanut, niin hätääntyi hän -kovasti ja ajatteli, että nyt tuo ukko jo tietää, kuka sen sormuksen on -varastanut. Hän tuli ukon luo ja sanoi. - --- Voi, hyvä ystävä, armahda nyt minua. Kas, minähän sen sormuksen otin -niinkuin sinä tiedät. Mutta elä kaikkien hyvien nimessä anna ilmi. - --- En anna, en anna, vastasi ukko. - --- Mutta mitä me nyt teemme, jotta sormus tulee niinkuin löydetyksi? -kysyi palvelija. - --- Kyllä minä siihen keinon tiedän, sanoi ukko. Me panemme sen leipään -ja heitämme leivänpalan tuohon kartanolle, jossa kanoja tepastelee. -Sitten panemme tarkoin silmälle, mikä kana sen suuhunsa kaappasee. - -He tekivät sen tempun, ja katselivat, mikä kana sormuksen leipäpalassa -suuhunsa sieppasi. - -Linnan herra tuli mieheltä kysymään, kuinka asian laita oli, joko hän -tiesi, missä sormus oli. - --- Kyllähän se sellainen aina lopulta selviää, vastasi ukko. Minä olen -tässä salaisia tiedustellut ja olen saanut ilmi, että sen sormuksen -pitäisi olla tuon kanan vatsassa. - --- Eihän kana paljoakaan maksa, sanoi linnan herra. Kyllä sen aina voi -vaikka koetteeksikin tappaa. - -Kana tapettiinkin ja sieltä sen vatsasta sormus löydettiinkin. Silloin -linnan herra palkitsi ukkoa runsaasti, ja iloisena läksi tämä kotiaan. -Ja kun hänellä nyt oli kaikenlaista hyvyyttä, rakensi hän itselleen -oikein komean talon ja eli siinä akkoineen suruttomia päiviä. - -Sillä linnan herralla oli toinen linna vieraalla maalla, mutta sen -olikin toinen herra ottanut haltuunsa, eikä millään ehdolla luovuttanut -takaisin. Olihan sitä koetettu valloittaa, mutta turhaan olivat ne -hommat menneet. Silloin johtui linnan herran mieleen, että ehkä tuo -ukko voisi linnan hänelle hankkia takaisin. Hän lähetti ukon luo -sananviejät ja käski hänen tulemaan luokseen. - --- Minnekäs minua nyt taas tarvitaan? kysyi ukko. - --- Sotaanhan sinut aijotaan lähettää, vastasivat noutajat. - -Silloin ukko tuli onnettomaksi ja sanoi akalleen. - --- Se siitä nyt tuli! Sinä tahdoit itsellesi rikkautta, ja nyt saan sen -kaiken hengelläni maksaa. Kyllä pää minulta nyt menee aivan järkiään. - --- Elähän siinä ruikuta, sanoi akka. Kyllä tästä aina jollain tavoin -suoriudutaan. - -Ukko meni linnan herran luo. Tämä sanoi hänelle: - --- Ota sotaväkeä niin paljon kuin tahdot ja mene siihen minun linnaani, -joka on tuolla vieraalla maalla ja koeta päästä sinne sisään. - -Ja linnan herra antoi ukolle suuren joukon sotilaita. Ukolle annettiin -hevonen, samoin kaikille hänen seuralaisilleen. Ja sellaisen ankaran -määräyksen antoi linnan herra kaikille, että jokaisen oli tehtävä -samoin kuin ukko tekee. - -Koko joukko läksi sitten matkalle. Heidän jonkun matkaa kuljettuaan -ukko arveli: - --- Mitä minä tässä suotta hevosella ajan, mennyt se henki kuitenkin on -minulta! - -Ukko kapusi alas hevosen selästä ja sotilaat, joitten oli kaikessa -käsketty noudattamaan hänen esimerkkiään, olivat pakoitetut tekemään -samoin. Mutta eivät ne suinkaan ihastuneita olleet saadessaan siten -jalkaisin astua. Heidän taas kulettuaan vähän matkaa, arveli ukko: - --- Mitä minä näissä raskaissa saappaissa astelen, minä teen itselleni -virsut. - -Hän heitti saappaat jalastaan ja meni metsään alkaen kiskoa tuohta -puista. Tämän nähdessään sotilaat tekivät samoin, sillä olivathan he -saaneet käskyn noudattaa kaikessa ukon esimerkkiä. Kylläpä metsässä -kuului aika rapina, kun sellainen lauma miehiä yhtaikaa oli tuohia -kiskomassa. Se, joka osasi, hän teki niinkuin ukkokin itsellensä -virsut. Mutta eiväthän kaikki osanneet, ja ne saivat kietoa tuohia -jalkojensa ympärille. - -Ukko alkoi sitten astella metsää pitkin, poiketen syrjään tiestä. Koko -sotaväki asteli hänen jälessään. Tiellä näki ukko paljon kuivia risuja. -Eihän hän voinut olla niitä kokoamatta selkäänsä, ja kaikkien täytyi -tehdä kuten hänkin. - -Metsän toisella puolella tuli heidän vastaansa lahti, ja sen toisella -puolella oli tuo kyseessä oleva linna. - --- Tuolla se linna nyt on, jota me tulimme valloittamaan, huusivat -sotilaat ukolle. - --- Se nyt on ihme ja kumma, sanoi ukko itsekseen. Tässä minä nyt olen -kaikin keinoin koettanut päästä sitä linnaa pakoon, ja eikös mitä, -siinä se tulee aivan nenän eteen. Niin kiukuttaa, että ei tiedä, mitä -sanoisi. - -Ja ukko heitti risukimpun selästään veteen. Nähdessään sen, noudattivat -sotilaat ukon esimerkkiä. Ja kun heitä oli suuri määrä, niin syntyi -siitä oikea silta lahden poikki linnaan asti. Silloin sotilaat -ihastuivat. - --- Tämä ei olekaan mikään tyhmä ukko, sanoivat he. Kyllä se mies keinot -keksii. Ilman häntä olisimme nyt menneet kiertämään lahtea, ja se olisi -kestänyt pitkän aikaa. Nyt päästään suoraa tietä linnaan. - -He jäivät sillalle kaloja onkimaan ja saivat lahdesta kaikellaista -kalaa, suurta ja pientä. Ukko meni linnan portin pieleen, laittoi -siihen pienen tulen ja rupesi lakissaan kaloja keittämään. Toiset -tekivät niinkuin ukkokin, ja pian oli linnan ympärillä illan hämärässä -suuri määrä pieniä tulia. - -Siinä ukon keittäessä tuli linnan portin alatse pieni koira, sellainen -rakki, ja nappasi ukon lakista kalan. Ukko sieppasi kekäleen ahdistaen -sillä rakkia. Esimerkkiä noudattaen sieppasivat kaikki sotilaat -kekäleet käsiinsä. - -Se kun linnasta nähtiin, syntyi siellä tavaton pelko ja kauhistus, kun -linnan ympärillä oli sellainen tulikehä. Linnan herra tuli ukon luo ja -sanoi: - --- Elä hyvä mies linnaa meiltä polta, kyllä me vähemmälläkin suostumme -antamaan linnan sinulle. - -Hän antoi linnan kaikki avaimet ukolle, joka näin oli huomaamattaan -linnan valloittanut. - -Ukko palasi sinne kotikyläänsä, antoi avaimet linnan herralle ja sanoi: - --- Herra ottaa nyt vastaan! Tässä ne avaimet olisivat. Se linna on nyt -otettu takaisin! - -Ukko sai suuret palkinnot ja eli rikkaana ja onnellisena vaimonsa -kanssa. - --- Järki ja kekseliäisyys se on, joka tässä maailmassa kaiken määrää, -sanoi akka ukolleen. - -Ja kyllähän ukko sen myönsi. - - - - -RANNALLA KYLPEVÄ NEITO. - - -Olipa kerran kuningas, joka oli saanut vaimokseen Syöjättären tyttären. -Tämä nainen tahtoi saada kaiken kuninkaan vallan ja kaikki rikkaudet -itselleen ja piti neuvoa äitinsä kanssa siitä, millä tavoin hän tämän -saisi aikaan. - -Äiti sanoi hänelle: - --- Mene miehesi luo ja väitä, että aurinko noustessaan ensin paistaa -puihin eikä taivaaseen. Kun mieheni väittää sen paistavan taivaaseen, -niin vaadi häntä silloin tekemään sellainen kirjallinen sopimus sinun -kanssasi, että jollei hän voi väitettään oikeaksi todistaa, hakataan -häneltä pää poikki. - --- Mutta jos hän sen voikin todistaa, sanoi siihen tytär. - --- Sitä sinun ei tarvitse pelätä, vastasi Syöjätär. Sellaista paikkaa -ei maailmassa olekaan, jossa ei näkisi auringon ensin paistavan puihin. - -Syöjättären tytär noudatti äitinsä neuvoa tehden kuninkaan kanssa -sellaisen sopimuksen, että jos kuningas ei voi todistaa auringon -ensin paistavan taivaaseen ja sitten vasta puihin, leikataan häneltä -pää poikki. Jos hän voi sen todistaa oikeaksi, niin leikataan -kuningattarelta. - -Kun tämän kirjallisen sopimuksen alle oli kirjoitettu, nousi kuningas -aamulla aivan varhain ja odotteli auringon nousua. Mutta vaikka hän -kuinka tarkkaan tahansa olisi katsonut taivaalle, niin hän jo sitä -ennen näki auringon kajastuksen puiden latvoissa. - -Alakuloisena läksi hän kävelemään, sillä millä todistaisi hän -väitteensä oikeaksi ja pelastaisi henkensä. - -Metsässä kävellessään tuli hänen tielleen lesken poika. Nähdessään -kuninkaan murheellisena kulkevan, kysyi hän syytä siihen. - -Kuningas silloin purki hänelle sydämensä ja kertoi huolensa. - -Kuultuaan, mistä kuninkaan huoli johtui, sanoi lesken poika: - --- Kyllä minä kuningastani palvella tahtoisin ja menisin hänelle -hankkimaan tarpeellisia tietoja. Mutta minulla ei ole varoja. - --- Jos sinä voit mennä minulle tietoja hankkimaan, niin kyllä minä -sinulle matkarahat annan, vastasi kuningas. - --- Antakaa minulle sitten ensimäiseksi suitset, sanoi poika. - -Kuningas antoi pojalle suitset. - -Tämä vei ne kuninkaan talliin, ripusti ne seinälle ja sanoi: - --- Kun olet hyvä minun puolellani, niin tule näihin avuksi. - -Pojan mennessä aamulla talliin, olivat suitset pudotetut lattialle. - -Pojan seuraavana aamuna katsomaan mennessä, oli suitsissa jo hevonen. -Mutta huono oli, oikea koni, pattipolvi. Jos sen selkään meni, -hoiperteli hevonen ja mies näytti kovin surkealta sellaisen ratsun -selässä. - -Poika meni kuninkaan luo ja pyysi häneltä rahoja ostaakseen nisuja -yhdeksän nelikkoa. - -Kun hän oli rahat saanut ja nisut ostanut, ruokki hän niillä hevosta -ja piehtaroitti sitä yhdeksänä aamuna aamukasteisella niityllä. Siitä -hevonen kovasti komistui. - -Poika nousi hevosen selkään ja läksi ajamaan. Hän ajoi kauan, hyvin -kauan. Viimein hän saapui sinisen meren rantaan. - -Siinä rannalla kasvoi kolmeakymmentä syltä korkea tammi. Aurinko alkoi -juuri parahiksi nousta. - -Poika sitoi hevosen tammeen kiinni lähtien kapuamaan tammen latvaan. -Päästyään sinne, näki hän, että aurinko noustessaan paistoi taivaaseen. - -Pojan siinä katsellessa alas mereen, näki hän sieltä kohoavan neljä -kaunista neitosta, jotka laineilla leikkivät. - -Poika tuli puusta alas ja palasi ratsunsa selässä kuninkaan linnaan. - -Kun tämä sai kuulla että aurinko sittenkin paistoi ensiksi taivaaseen, -niin tuli hän hyvälle mielelle, sillä olihan hän voittanut vedon. Ja -kuningas antoi leikata Syöjättären tyttäreltä pään poikki. - -Mutta eipä aikaakaan, niin tuli kuninkaan ikävä, kun hänellä ei ollut -vaimoa luonaan ja hän murehti kovasti yksinäistä elämäänsä. - -Hänen taas kerran alakuloisena kävellessään metsässä, tuli lesken poika -hänen luokseen ja kysyi, mikä murhe kuninkaan mieltä painoi. - -Tämä kertoi hänelle silloin kaikki huolensa. Kun poika kuuli kuninkaan -kaipaavan itsellensä kuningatarta, kertoi hän auringonnousua katsomassa -käydessään nähneensä merestä nousevan neljä kaunista neitosta. - -Kuultuaan näistä neitosista puhuttavan, heräsi kuninkaassa halu saada -yksi niistä vaimokseen. - -Hän pyysi poikaa noutamaan niistä yhden kuninkaan puolisoksi. - -Poika otti matkaansa neljä pulloa juomaa, joka vaivutti uneen jokaisen, -joka niistä maistoi. Ne hän kääri silkkiseen huiviin ja otti mukaansa. - -Sitten nousi hän ratsunsa selkään ja ajoi sinisen meren rannalle. - -Hän laski nuo silkkiseen huiviin käärityt pullot hiekkarannalle -kiiveten itse tammeen sen tuuheitten oksien suojaan vartioimaan. - -Aamu tuli ja neitoset nousivat merestä. Kun he olivat tulleet rannalle -ja siinä leikkiä ilkamoivat, näkivät he silkkiseen huiviin käärityt -pullot ja alkoivat niistä maistella. - -Pian alkoi juoma vaikuttaa, ja neidot vaipuivat sikeään uneen. - -Silloin kiipesi poika puusta ja astui neitosten luo. Hän katseli -kauniita neitosia ja valikoi heistä kaikista kauneimman, nosti satulaan -eteensä ja ajoi pois. - -Puolitiessä neitonen heräsi. Huomattuaan olevansa kaukana merestä ja -ratsastavansa satulassa, alkoi hän haikeasti valittaa kohtaloaan. - -Mutta poika rauhoitti häntä sanoen: - --- Elä itke, neito nuori, ei sinua surman suuhun viedä. Komea kuningas -odottaa sinua vaimokseen. - -Sen kun neitonen kuuli, rauhoittui hänen mielensä. - -Kun poika oli päässyt kuninkaan linnaan, ilahtui tämä ikihyväksi -nähdessään kauniin neitosen. - -Kuningas antoi valmistaa suuret juhlat viettääkseen häitä. - -Mutta tyttö sanoi hänelle: - --- Kuinka minä voisin häihin mennä, kun minulla ei ole täällä sopivia -vaatteita. Ne olisivat noudettavat kotoani minulle. - --- Mutta missä on sinun kotisi? kysyi kuningas. - --- Kyllä se poika, joka minut tänne toi, osaa käydä vaatteenikin -hakemassa, sanoi neito. - -Neito olikin siitä asti, kun poika oli hänet kuninkaan luokse tuonut, -alkanut pitää tuota poikaa mielessään ja olisi paljoa mieluummin mennyt -hänen vaimokseen kuin kuninkaan. - -Neito antoi pojalle leivon ja sanoi: - --- Tämän kun lasket rannalle, niin tulevat sisareni. - -Poika nousi ratsunsa selkään lähtien ajamaan sitä rantaa kohden, josta -hän neitosen oli kuninkaalle tuonut. - -Matkalla alkoi hevonen puhua: - --- Kun tulet perille, niin laske leivonen rannalle ja sitten kiireimmän -kautta nouse tammeen. Silloin alkaa meri suurina laineina kohota. -Ensimäisen aallon päältä ota silloin vasu. Ota toisenkin aallon päältä, -mutta kolmannen aallon päältä elä ota, ellet ennätä. - -Pojan tultua rannalle, teki hän työtä käskettyä. - -Hän asetti hevosen niin valmiiksi, ettei muuta tarvinnut kuin hypätä -selkään ja ajaa tiehensä, jos tarvittaisiin. Sitten nousi hän tammeen. -Leivosen jätti hän rannalle. - -Silloin alkoi meri nousta. - -Ensin tuli yhdeksän sylen korkuinen aalto. Se heitti rannalle vasun. -Tuli sitten toinen aalto, joka oli yhdeksäätoista syltä korkea, se -heitti vielä kauemmaksi uuden vasun. - -Nähdessään kolmannen aallon tulevan, joka oli niin korkea, että oli -aivan kuin meren kaikki vedet olisivat tulossa, kapusi poika kiireesti -puusta alas, sieppasi nuo molemmat vasut ja alkoi ratsastaa kiireimmän -kautta pakoon. - -Jo olikin aika, sillä meren väki tuli poikaa takaa ajamaan. - -Mutta niin nopeasti hevonen kiisi, että meren väki ei saanut poikaa -kiinni, vaikka laine roiskahtikin hyvin pitkälle. - -Poika tuli kuninkaanlinnaan laskien vasut neitosen eteen. - -Nyt joudutti kuningas häitä, mutta neitonen sanoi: - --- En minä sinulle voi tulla, kun sinä olet niin vanha. Jos olisit -nuori, niin silloin minä sinulle tulisin. - -Tämän neito sanoi, jotta pääsisi menemästä kuninkaan kanssa naimisiin. - -Mutta kuningas oli jo niin ennättänyt ihastua neitoon, että hän kaikin -tavoin tahtoi saada hänet omakseen. Hän kutsui pojan luokseen ja käski -hänen mennä etsimään elävää ja kuollutta vettä voidakseen niiden avulla -tulla nuoreksi jälleen. - -Poika läksi ajamaan hevosellaan. Ajaessaan siinä alakuloisena, alkoi -hevonen taas puhella kysyen pojalta, mitä suruja hänellä oli. - -Poika kertoi silloin hevoselle, että kuningas oli lähettänyt hänet -etsimään kuollutta ja elävää vettä. - -Sen kun hevonen kuuli, sanoi se: - --- Leikkaa minun kaulastani pitkä karva. - -Poika teki sen ja silloin hevonen kaatui kuolleena maahan ja sen maha -halkesi ja kaikki sisälmykset tulivat ulos. - -Poika itki siinä hevosen vieressä kotvasen. Illan tultua otti hän -hevosen nahan ylleen ja kietoutui siihen. - -Hänen siinä maatessaan, tuli kaksi korppia eri ilman suunnilta. -Kummallakin oli kolme poikaa. - -Ensimäinen korpin poika sanoi: - --- Tuossahan on hevosen raato, mennään sitä nokkimaan. - -Mutta korppi sanoi: - --- Ei mennä. Voimme tappaa ihmisen. - -Mutta toisen korpin pojat menivät nokkimaan hevosta. - -Silloin hevosen nahan sisään piiloutunut poika sieppasikin kaksi, kolme -poikasta kiinni. - -Korpi alkoi pyydellä poikiaan takaisin, mutta poika sanoi: - --- En anna, jollet tuo minulle elävää ja kuollutta vettä. - -Korppi läksi lentämään ja etsimään, mitä poika oli vaatinut. - -Kun se toisena päivänä palasi, eikä tuonutkaan mukanaan sitä, mitä -poika oli vaatinut, niin suuttui poika ja paiskasi korpinpojat -kuoliaaksi. - -Silloin tuli korpille hätä ja tuska. Se läksi uudelleen etsimään. - -Toisena päivänä se palasi ja sillä oli toisen siiven alla pullossa -elävää vettä ja toisen siiven alla pullossa kuollutta vettä. - -Poika voiteli ensimäiseksi elävällä vedellä korpin pojat, jotka heti -läksivät lentoon ja olivat niin iloisia kuin eivät koskaan olisi -kuolleita olleetkaan. - -Sitten poika pani kaikki hevosen sisälmykset takaisin sen vatsaan ja -voiteli haavan elävällä vedellä ja hevonen nousi pystyyn ja hirnui. - -Poika nousi hevosen selkään ja läksi kuninkaan linnaan. - -Kun kuningas näki hänen tulevan, riensi hän poikaa vastaan ja kysyi: - --- Saitko? - --- Sain, vastasi poika. - -Silloin kuningas ihastui ikihyväksi ja kutsui suuren määrän ylhäisiä -herroja katsomaan, kun hänestä nuorta tehtiin. - -Kuninkaalta leikattiin pää poikki ja aijottiin ruveta voitelemaan. -Mutta silloin tulikin neito ja sanoi: - --- Mistä te sellaisia hulluja olette oppineet, että vanhan ihmisen -voitelemalla voisi nuoreksi tehdä? Te olette tappaneet kuninkaan, eikä -hän siitä enää henkiin virkoo. - -Kovasti herrat pelästyivät, mutta eihän siinä mikään auttanut, kuningas -oli kuollut kuin olikin. - -He valitsivat silloin lesken pojan kuninkaakseen ja neito meni hänen -kanssaan naimisiin. Siellä ne taitavat vieläkin hallita. - - - - -KÖYHÄ MIES JA PAKKANEN. - - -Köyhä mies käveli maantiellä, mitä lienee ollut muutamia vaateriepuja -ruumiin peittona. Hänet näki Pakkasen poika ja arveli: - --- Kas tuossa on mies, johon kannattaa kyntensä iskeä, hänessä ne -tuntuvat. Nyt minä kopristankin oikein kovasti. - -Hän riensi miehen luo, jotta paikat paukkuivat. Pakkasen poika tarttui -ensin miehen käsiin, mutta tämäpä suuttui ja alkoi lyödä käsiään -yhteen. Ja tämän tehdessään pieksikin hän siinä Pakkasen pojan -pahanpäiväiseksi. - -Pakkasen poika meni ontuen isänsä luo ja valitti parkuen: - --- Katsohan isä, miten kävi. Minä tapasin tiellä huonopukuisen miehen -ja menin sen kanssa tappeluun. Mutta se mies ottikin minut käsiensä -väliin ja antoi minulle molemmille puolille niin, että luut menivät -rusuksi. Sitten hän vielä juoksi ja juostessaankin potki minua. - --- Minä annan sinulle hyvän neuvon, sanoi Pakkanen pojalleen. Elä -koskaan mene sellaisen kimppuun, jolla on vähän vaatteita päällä. -Ei hän sinua pelkää. Hänen kätensä ovat vapaat, ja niillä hän antaa -rumpsut luille. Mutta nähdessäsi sellaisen, jolla on yllään ketun- tai -karhunnahalla vuoratut turkit, niin silloin iske oikein voimiesi takaa -siihen. Hän ei kykene itseään puolustamaan. Hänet sinä voit kylmää, -missä vain ikinä käsiksi pääset. - -Sen vuoksi suurilla herroilla onkin aina enemmän vilu kuin köyhällä -miehellä. - - - - -LENTÄVÄ POIKA. - - -Olipa kerran keisari, jolle muuan viisas mies oli lahjoittanut -sellaiset siivet, että ottaessaan ne selkäänsä, voi lentää minne vain -mieli. - -Keisari oli nämä siivet pannut piiloon aittaansa ottaakseen ne sieltä -tarvitessaan. Siellä ne saivat pitkät ajat olla käyttämättä. - -Mutta keisarilla oli poika, jonka mieli oli aina palanut kaukaisille -maille. Kuultuaan noista siivistä, jotka hänen isänsä oli aittaansa -piiloittanut, hiipi hän sinne eräänä yönä ja varasti ne, sitoi -selkäänsä ja läksi lentämään. - -Hän lensi hyvin kauas, aivan toiseen valtakuntaan. Siellä hallitsi -keisari, jolla oli niin kaunis tyttö, että miehet hänen nähdessään -tulivat hulluiksi. Kun keisarin valtakunnan kaikki nuoret miehet jo -järjestään olivat kadottaneet järkensä, ja vain istuivat puhellen -keisarin tyttären kauneudesta, sanoi keisari viimein: - --- On tämäkin onnettomuus, joka minulle on annettu. Eihän tämä -tällainen ajan pitkään voi käydä laatuun, loppu siitä on tehtävä. -Onko minun valtakuntani mikään hullujen maa. Piiloon minä sellaisen -vaarallisen tyttären panen. Ja sellaiseen piiloon, ettei sitä näe -ainoakaan nuori mies, vaikka kuinkakin kurkistaisi. - -Keisari teetti pylvään, joka oli kaksikymmentä syltä pitkä ja pylvään -päähän tehtiin pieni huone keisarin tyttären asunnoksi. Sinne se tyttö -sitten vietiin asumaan, jotta ei ainoakaan poika häntä näkisi. Ruoka ja -juoma kuljetettiin sinne tuvasta riippuvan köyden avulla. - -Lentävä poika tuli kaupunkiin juuri silloin, kun keisarin tytär oli -tässä korkealla olevassa asunnossaan ollut kaksi päivää. Iltahämärässä -poika sitoi siivet selkäänsä ja lensi sinne ylös katsomaan, oliko se -neitonen todellakin niin kaunis. - -Kaunis se oli, niin kaunis, että poika ihastui aivan ikihyväksi. Ja -eihän se keisarinkaan tytär voinut olla ihastumatta lentävään poikaan, -sillä ikävähän sen siellä oli yksinään oleilla. Poika jäikin sinne -asumaan ja tytön kanssa hauskaa pitämään. Ja kestihän sitä iloa, kun ei -ollut ketään heitä häiritsemässä ja molemmat olivat nuoria ja kauniita. - -Mutta nälkähän se tulee hauskaakin pitäessä. Ja kun keisarin tyttärellä -ei ollut muuta kuin se, minkä hän joka päivä sai itselleen, niin hän -kirjoitti lapun ja pani sen siihen koppaan, jolla hänelle köyden avulla -ruoka nostettiin. Siinä lapussa oli, että hänelle oli lähetettävä kaksi -kertaa niin paljon ruokaa kuin tähän asti. - -Kovasti ihmetteli keisari, kun hänelle tämä lappu tuotiin. Hän kutsui -vaimonsa ja sanoi hänelle: - --- Miksihän se meidän tyttö nyt niin kovasti on ruvennut syömään? - --- Nälkähän siellä tulee ylhäällä raittiissa ilmassa, vastasi keisarin -vaimo. - --- Rajansa sillä nälälläkin on, sanoi keisari. - --- No, etkö sinä ymmärrä? sanoi hänen vaimonsa. Kun sinä panet koiran -koppiin, niin ei se ensimäisinä päivinä suruissaan syö mitään. Mutta -annahan olla, kun se tottuu olemaan siellä, niin kyllä syö vaikka -kuinka paljon. Meidän tyttäremmekin näyttää tottuneen jo elämään -pylvään päässä. - -Ei tämä selitys keisarin mielestä ollut aivan oikea ja hän päätti -sen vuoksi päästä selville siitä, mitä hänen tyttärensä siellä -pylvään päässä oikein hommaili. Hän käski laittaa rappuset, sellaiset -tikapuut, joita myöten hän pääsisi sinne kapuamaan. Ja vahvat käski -hän laittamaan, sillä hän oli hyvin lihava ja vatsaa oli hänellä kovin -runsaasti. Siinä nyt tuli keisarin puusepille pitkäksi aikaa työtä, -sillä olihan pylväs kahtakymmentä syltä korkea. - -Tikapuitten valmistuttua nostettiin ne pylvästä vasten, ja keisari -läksi kapuamaan niitä ylös. Siinä hän nyt nousi, lepäsi aina välillä -ja ähki, sillä hiki hänelle tuli tässä työssä. Mutta pääseehän ihminen -lopulta minne tahansa, kun vain jatkaa, ja niin tuli keisarikin viimein -tikapuitten viimeiselle pienalle. - --- Uhhuh, sanoi hän. Kylläpä oli raskasta! Mennäänhän nyt kurkistamaan, -mitä se meidän tyttö täällä hommaa. - -Keisari raotti tuvan ovea ja kurkisti sisään. Mutta poika oli huomannut -keisarin kapuavan sinne ylös ja peläten rangaistusta hän sitoi siivet -selkäänsä, nosti tytön niiden päälle ja lensi ikkunasta ulos. - -Keisarin suu jäi pitkäksi aikaa seljälleen kuin veräjä, eikä hän -osannut sanoa mitään, hän vain katseli, kuinka hänen tyttärensä lensi -pojan selässä pois. - --- Sellainen syöttiläs siellä kävikin minun tyttäreni luona, sanoi -hän viimein. No kaikenlaisia niitten tyttöjen luona käy. Mikä niistä -kaikista niin tarkoin tietääkään. - -Keisari kapusi alas ja juoksi vaimolleen ilmoittamaan, miten hänen oli -siellä käynyt. - --- Ei se meidän tyttö siellä ollut yksinään, sanoi hän. Kyllä minä sitä -heti arvelin, että jotain siinä oli takana ja ettei nuori tyttö noin -vain äkkiä rupea kahta kertaa enemmän syömään. Ja arvaahan mikä siellä -oli meidän tyttären kumppanina? Enkeli se oli! Ihan oikea enkeli! Minä -näin, miten se seisoi ikkunan laudalla, kun minä tulin ja miten avasi -siipensä ja lensi matkoihinsa vieden tyttäremme mukanaan. Sinne se nyt -meni enkelin matkaan. Kukapa sitä osaa hakeakaan mistään, sillä eihän -ilmassa ole mitään teitä, joita kulkemalla voisi päästä sinne, minne se -pari on kadonnut. Ei ilmaan mitään jalan jälkeä jää. Sinne se meni, ja -hyvä oli kun menikin. Päästiinhän siitäkin kiusankappaleesta. Kai nyt -taas järki-ihmisiäkin tulee tähän maahan, kun ei tyttö ole enää niiden -ymmärrystä sekoittamassa. - -Mutta poika läksi tytön seurassa kaukaisille maille asettuen milloin -minnekin asumaan. Mutta eihän heidän auttanut kauan missään oleskella, -sillä tyttö oli niin kaunis, että kaikki nuoret miehet alkoivat joka -paikassa hänen jälestään juosta, ja niin sai poika hänen kanssaan taas -lentää uuteen paikkaan. - -Näin olivat he jo monta vuotta lennelleet pitkin maailmaa, kun eräänä -päivänä tulivat autioon saareen ja jäivät sinne asumaan, sillä siellä -he luulivat olevansa turvassa. - -Mutta heidän siinä nurmella nukkuessaan tulikin saareen joukko -kalamiehiä. Nähdessään kauniin tytön he nostivat hänet varovaisesti -veneeseen herättämättä häntä ja soutivat pois. Kun he pääsivät kauas -ulapalle, heräsi tyttö. Siinä hän nyt itki haikeasti. Mutta auttoikos -siinä itkut, kun poika oli kaukana, ja hän oli kalamiesten vallassa. -Jos tyttö oli heidän mielestään kaunis nurmella nukkuessaan, niin nyt -hänen hereillä ollessaan he vasta oikein huomasivatkin, miten ihana -hän oli, ja he rakastuivat heti kaikki silmittömästi häneen. Siinä -he sitten alkoivat keskenään riidellä, kuka tytön saisi omakseen. -Rannalle päästyään he päättivät tämän asian ratkaista. Siinä sitten -soudettiin oikein tulista vauhtia, sillä jokainen toivoi niin pian kuin -mahdollista saavansa tytön omakseen. - -Rannalle tultuaan he alkoivat neuvotella, millä tavoin määrättäisiin, -kuka tytön saa. Eihän tyttö sitä jäänyt odottamaan, hulluhan hän olisi -ollut, jos sen olisi tehnyt. Hän läksi pakoon, eivätkä kalamiehet siinä -väitellessään sitä huomanneetkaan. - -Lähellä oli luostari ja sinne tyttö pakeni. Ja kun ei hänellä ollut -mitään tietoa siitä, tapaisiko hän enää koskaan lentävää poikaa, päätti -hän jäädä elinajakseen luostariin ja antoi vihkiä itsensä nunnaksi. - -Kun poika heräsi ja näki, että tyttö oli häneltä viety, läksi hän sitä -etsimään. Hän lenteli kaksi vuotta löytämättä häntä. - -Mutta eräänä päivänä, kun hän lähestyi luostaria ja siellä juuri oltiin -aterialle menossa, sattui tyttö katsomaan ikkunasta ulos ja silloin hän -näki pojan lentävän aivan ikkunan alitse. Sen nähdessään tyttö niin -ilahtui, että parkaisi ja kaatui pyörtyneenä permannolle. - -Nunnat juoksivat hätään ja koettivat saada häntä virkoamaan. Tytön -toinnuttua kysyivät toiset, mikä hänelle nyt niin äkkiä tuli, kun hän -sillä tavoin pyörtyi. Tyttö sanoi, ettei hän sitä voi sanoa, vaan -pyysi, että hän pääsisi ulos hengittämään raitista ilmaa. Hänet vietiin -portaille istumaan. Tyttö sanoi toisille: - --- Jättäkää minut tänne. - --- Mutta sinähän pyörryt, sanoivat nunnat. - --- En minä pyörry enää, vastasi tyttö. - -Tytön jäätyä yksin sinne portaille, tuli poika, sieppasi hänet -selkäänsä ja lensi pois. - -Kylläpä luostarissa syntyi tavaton huuto ja parkuna, kun nunnat -ikkunasta näkivät, miten tyttöä vietiin. Siinä he kiljuivat täyttä -kurkkua, mutta auttoiko se sellainen, sillä eihän se tyttökään olisi -tahtonut palata takaisin, kun oli taas löytänyt oman armaansa. Ja poika -puolestaan oli niin hyvillään, että ei tietänyt, miten olla ja elää. - -Ilmassa he sitten kiertelivät ja kaartelivat laskeutuen toisinaan maan -päälle. - --- Ei tämä tällainen elämä ajan pitkään mukavaksi käy, sanoi poika. -Kyllä meidän olisi päästävä jonnekin oikein varmalle pohjalle asumaan, -jotta ei tarvitsisi turvattomana lintujen lailla lennellä taivaan ja -maan välillä. Meidän pitäisi päästä joko sinun tai minun kotiini. - -Mietittyään tätä asiaa he päättivät mennä siihen maahan, jossa pojan -vanhemmat asuivat. - -Pojan isän, keisarin asunnon luona oli pieni mökki, jossa asui -kananhoidolla itseään elättävä leskiakka. Tähän mökkiin poikkesi poika -tytön kanssa ja alkoi rukoilla akkaa: - --- Menehän leski hyvä minun äitini luo ja kysele, mitä minun isäni on -sanonut sinä aikana, kun minä olen ollut kateissa, ja mitä hän siitä on -sanonut, kun minä häneltä siivet varastin. - -Leskiakka suostui pojan pyyntöön ja meni keisarin taloon kauppaamaan -kananmunia. Kun keisarin vaimo keittiössä laski, kuinka paljon niitä -oli, kysyi leskiakka: - --- Mitä tämän talon isäntä sanoi silloin, kun hänen poikansa häneltä -siivet varasti? - --- Suuttui kovasti, vastasi keisarin vaimo. Hän lupasi tappaa poikansa, -kun niin teki ja siivet salaa vei. - --- Mutta jos poikanne nyt tulisikin takaisin ja toisi siivet, niin mitä -sitten sanoisitte? kysyi leski. - -Keisarin vaimo ilahtui kovasti ja huudahti: - --- Tiedätkö, sinä leskiakka, missä minun poikani on, millä ilman -kulmilla, kun noin tulet minulle puhumaan? - --- Miksi en minä sitä tietäisi, vastasi leski, kun hän on minun -mökilläni. Mutta ei hän ole siellä yksinään, vaan on tuonut -elämänkumppaninkin mukanaan. Ja kauniin onkin tuonut. Ihan se on kuin -maalattu kuva, niin korea ja ihana. Tämä asia olisi nyt keisarille -kerrottava, jotta hän tietäisi poikansa takaisin tulleen. - --- Voi hyvä leski, sanoi keisarin vaimo, en minä tohdi sitä miehelleni -ilmaista. Mene sinä ja sano se hänelle. - --- En minä mene, vastasi leski. Jos hän suuttuu, niin ei hän minun -hengestäni paljoakaan välitä. Toista se on, jos hänen oma vaimonsa -asian hänelle ilmoittaa. - --- Minä koetan tämän asian järjestää niin hyvin kuin voin, sanoi -keisarin vaimo. Mene sinne mökillesi ja sano pojalleni ja hänen -omalleen, että kyllä minä aamulla tuon sanan siitä, mitä isäukko on -sanonut. - -Illalla keisarin levolle mennessä, sanoi hänen vaimonsa: - --- Mitähän siitä tulisi, jos poikamme joutuisi takaisin kotia? - --- Mitähän siitä sen kummempaa tulisi, vastasi keisari, omahan se oma -aina on, ottaisin vastaan ja sillä hyvä. - --- Ei sitten tässä ole surun päiviä meillä laisinkaan, sanoi hänen -vaimonsa. Meidän poikamme on tässä aivan lähellä, tuolla leskiakan -mökillä ja siivet on hän tuonut takaisin. Hän varasti ne, jotta pääsisi -kosimaan neitosta, jonka hän on tuonut tänne matkassaan. Minkä sanan -minä nyt heille lähetän. - --- Mene aamulla sinne leskiakan mökille ja sano, että tulkoot kotia -sekä poika että miniä, kyllä meillä tilaa on asua ja kyllä täällä -hyvänä pidetään. - -Aamulla keisarin vaimo meni mökille ja iloissaan hän sulki poikansa -ja hänen vaimonsa syliinsä ja yhdessä he sitten tulivat keisarin luo, -joka heti pani toimeen häät ja suuret kestit poikansa ja hänen nuoren -vaimonsa kunniaksi. - -Siinä sitten elettiin jonkun aikaa sovussa ja rauhassa. Mutta siitä -tuli pian loppu, sillä keisari alkoi vaatia itselleen takaisin noita -siipiä eikä poika niitä antanut. Eikä keisari tyytynyt ainoastaan -siihen, vaan vaati vielä, että pojan tuli antaa oma vaimonsakin hänelle. - -Poika neuvotteli vaimonsa kanssa ja sanoi hänelle: - --- Ei tässä muu auta, kuin meno muualle. Lentäkäämme sinne isäsi -kotiin, ehkä siellä toisella tavalla vastaan otetaan. - -Poika pani siivet selkäänsä, nosti vaimonsa niille ja sitten he yhdessä -läksivät lentämään. - -Tultuaan siihen valtakuntaan, jossa tytön isä oli keisarina, -poikkesivat he pieneen mökkiin, jossa siinäkin asui leskiakka, -selittivät asiat tälle akalle ja lähettivät hänen tiedustelemaan, millä -mielellä tytön vanhemmat olivat ja miten heidät otettaisiin vastaan. - -Leski meni keisarin taloon ja alkoi puhella keisarin vaimon kanssa, he -kun olivat vanhoja ja hyviä tuttavia. - --- Mitähän te sanoisitte, jos saisitte sen tyttärenne takaisin? sanoi -hän. - --- Mistähän se tulisi, vastasi keisarin vaimo. Enkeli sen kävi -korjaamassa ja enkeli sen vei ja pitääkin siellä, minne vei. Ei se -takaisin enää tule. - --- Rukoilkaa hartaasti, niin kyllä sen tuo takaisin se, joka veikin, -sanoi leskiakka. - -Keisarin vaimo meni kertomaan keisarille, mitä leskiakka oli hänelle -sanonut, ja kun keisari sen kuuli, alkoivat he hartaasti rukoilla, että -jälleen saisivat tyttärensä. - -Aamulla tuli leskiakka kysymään: - --- Oletteko hartaasti rukoilleet? - --- Koko yön olemme rukouksessa viettäneet, vastasi keisarin vaimo. - --- Jos sinä jotain tiedät meidän tyttärestämme, sanoi keisari, niin -ilmoita se meille ja me annamme sinulle leivän koko elinajaksesi. - --- Kyllähän minä teille voin ilmaista, missä tyttärenne on, vastasi -leskiakka. Tuolla minun mökilläni hän on. Mutta hän ei ole aivan -samanlainen kuin oli lähtiessään. Hän on niillä matkoillaan joutunut -naimisiin ja on tuonut miehen mukanaan. - -Keisari sanoi: - --- Olkoon vaikka naimisissa, kyllä me hänet vastaanotamme ja vävyn -myöskin. - --- Tulkaa siis heitä vastaan kuudella hevosella, jotta he oikein -kunnialla pääsisivät kotiin, sanoi leskiakka. - -Keisari antoi valjastaa itseään varten kuusi hevosta ja kuusi hevosta -oli hänen vaimollaankin, heidän lähtiessään lesken mökille. - -Oli siinä ilo ja riemu suuri. Keisari riensi vävyään ja hänen vaimonsa -tytärtään vastaan. Poika ja hänen vaimonsa lankesivat heidän eteensä -polvilleen. Mutta syliinsä nostivat heidät keisari ja hänen vaimonsa. - -Heidän tultuaan keisarin taloon, alkoi keisari tiedustella, millä -tavoin poika oli saanut hänen tyttärensä. Poika pelkäsi, että keisari -ottaisi häneltä siivet ja kertoi sen vuoksi, että kun hän oli eräässä -saaressa, niin oli enkeli tullut ja tuonut hänelle tytön. - --- Mutta mitä kansaa sinä oikeastaan olet? kysyi keisari. - --- Keisari on minun isäni, vastasi poika, ja hän hallitsee toisessa -valtakunnassa. Kyllähän me jo sielläkin kävimme, mutta meille ja -isälleni tuli kaikenlaista kinaa väliin, kun se isäukko mieltyi tähän -minun vaimooni ja tahtoi kaikin mokomin saada hänet omakseen. Meillä -ei silloin ollut muuta neuvoa kuin lähteä sieltä pakoon. Ja niin me -tulimme tänne, ja tännehän me jäisimme jos pidetään. - --- Totta kai teidät täällä pidetään, vastasi keisari. Onhan meillä -täällä yllin kyllin huoneita ja muutakin tilaa ja ruokaa vaikka -useammallekin. Niin, jääkää te vain tänne ja olkaa aivan kuin kotonanne. - -Sinne he jäivät ja taitavat elää vieläkin. - - - - -MAAILMAN-LOPUN IHMISET. - - -Olipa kerran yksinäinen mies, jo vanha ja ikäloppu. Olipa myöskin -tyttö sellainen hupakon puoleinen. Mies kyllästyi siihen yksinäiseen -elantoonsa ja arveli, että naimisiinhan tässä on mentävä. Kun hän -tiesi, ettei hän kuitenkaan saa ketään nuorta, kaunista ja järkevää, -niin otti hän sen hupakon tytön vaimokseen. - -He menivät vihille, ja sen jälkeen alkoi heidän elämänsä käydä hiukan -paremmin, niin että he tulivat kutakuinkin toimeen. Mutta eipä kulunut -kauaakaan, niin tuli köyhyys taas eteen. - -Silloin sanoi mies, joka oli hiukan viisaampi, sille hupakolle -vaimolleen: - --- Eiköhän taas mentäisi vihille, niin hyödyttäisiin niinkuin -edelliselläkin kerralla? - --- En minä ymmärrä, miksi niitä häitä niin usein viettäisimme, sanoi -vaimo. - --- Me vietämme nyt kultahäät, sanoi mies. - -He läksivät yhdessä tietä kulkemaan viettääkseen kultahäitään. Heidän -maantietä astellessaan, ajoi heidän ohitseen kruunun sotapäällikkö ja -sillä oli suuri laukku täynnä kruunun rahoja. Hän pudotti sen ja mies -otti sen huostaansa. - -Huomattuaan kadottaneensa rahalaukkunsa, kruunun sotaherra palasi sitä -etsimään. Hän tapasi miehen vaimoineen tien vieressä istumassa ja -rahalaukku oli heidän välillään. - --- Oletteko löytänyt rahalaukun tästä maantieltä? sanoi hän. - --- Olemmehan me sellaisen löytäneet, vastasi akka. - --- Milloin sen löysitte? - --- Vihille mennessämme, vastasi hupakko akka. - -Kun sotaherra näki, kuinka vanhoja he olivat, ajatteli hän, että he -olivat houkkoja, jotka eivät tietäneet, mitä puhuivat. - -Mies läksi siitä sitten kotiaan vaimonsa kanssa. Mies arvasi, että -kyllä niistä rahoista vielä kysymys tulee ja että hänen vaimonsa on -niin houkko, ettei se osaa pitää suutansa kiinni, vaan lörpöttelee -aivan suoraan kaikki, ja niin menevät rahat heidän nenänsä ohitse. - --- Eikös niitä kultahäitä pidetäkään? sanoi vaimo. - --- Mistä siihen olisi aikaa juuri nyt, kun maailman loppu on tulossa, -vastasi mies. - --- Hyvänen aika, sanoi vaimo. Vai on maailman loppu tulossa! Voisikohan -missään säilyä sen aikana? - --- Kyllä minä keinon keksin, vastasi mies. Mene saunaan, minä panen -tiinun sinun päällesi ja siellä voit olla aivan turvassa. - --- Minne sinä itse menet? sanoi vaimo. - --- Minä menen nauriskuoppaan. Jos sinä jäät eloon, niin käy minua -tiedustamassa. Jos minä jään eloon, niin käyn minä sinua tiedustamassa. - -Akka meni saunaan ja mies pani hänen päälleen suuren tiinun kumoon. -Sitten kokosi mies suuren kontin pieniä nuppukiviä täyteen, kiipesi -saunan katolle ja heittää rapisteli sieltä koko päivän kiviä tiinun -päälle. - -Akalle tuli jo nälkä siellä tiinun alla istuessaan, mutta hän ei -uskaltanut kurkistaakaan peläten muuten kuolevansa. Kun miehellä ei -enää ollut kiviä kontissaan, kiipesi hän alas katolta, nosti tiinun -reunaa, kurkisti alle ja sanoi: - --- Vielä sinä elät? - --- Vielä minä elän. Joko nyt maailmanloppu on mennyt ohitse? - --- Jo on, vastasi mies. Ja nyt meidän onkin hyvä elää. - -Kun akka seuraavana päivänä meni kirkolle, sanoi mies: - --- Jos kirkossa kuulutetaan jotain noista rahoista, niin et saa sanoa -mitään. - --- En sano, vastasi akka. - -Kun kirkossa kuulutettiin ja kysyttiin oliko kukaan löytänyt niitä -rahoja, jotka kruunun sotaherra oli kadottanut, huusi akka heti täyttä -kurkkua: - --- Kyllä minä tiedän, missä ne ovat. Mehän ne löysimme! - -Akka otettiin heti tutkittavaksi ja häneltä kysyttiin, milloin hän oli -ne rahat löytänyt. - --- Silloin, kun me olimme mieheni kanssa kultahäihimme menossa. - -Kaikki rupesivat nauramaan kuullessaan hänen sellaista puhuvan. - --- Milloinka se oli? Päivää ennen maailmanloppua, jatkoi akka. - -Silloin huusivat tutkijat: - --- Ajakaa se akka ulos. Ei se tiedä, mitä se puhuu. Äskettäin rahat -katosivat, ja hän sanoo ne löytäneensä mennessään vihille kultahäissään -ja päivää ennen maailmanloppua. - -Eikä kukaan uskonut akan puheita. Ja niin mies sai pitää omanaan -löytämänsä rahat. - - - - -VÄKEVÄ MATTI. - - -Nuori mies läksi metsään ja eksyi sinne. Tuli jo ilta ja kun hänen tuli -ikävä siinä yksin ollessaan, sanoi hän: - --- Tulisipa nyt tänne minulle toveri, niin saisin ajan kulumaan. - -Tulipa siitä neitonen metsästä hänen luokseen, kaunis se oli, mutta -ei mikään oikea neitonen, vaan metsänväkeä se oli. Neito jäi pojan -toveriksi. - -Lähtiessään neuvoi tyttö pojalle tien kotia. - -Pojan eleltyä kotonaan äitinsä kanssa noin vuoden ajan, tuli eräänä -päivänä hänen ollessaan pellolla kyntämässä, tuo sama metsänneito -taluttaen pientä poikaa. - --- Tässä on sinun poikasi, sanoi hän, pidä hänet hyvänäsi ja ruoki -häntä. - -Sen sanottuaan katosi neito metsään, eikä poika sen koommin häntä enää -nähnytkään. Mies vei pojan kotiaan ja sanoi äidilleen: - --- Tässä on minun poikani, ota hänet ja ruoki häntä niin paljon kuin -hän syö. - -Sinne se poika sitten jäi isänsä asuntoon ja koetettiin sitä -ruokkiakin. Mutta kovin suuri oli sillä ruokahalu. Sille ei millään -tahtonut saada niin paljon ruokaa laitetuksi kuin se söi. - -Isä raatoi ja ponnisti voimiaan ja kokosi ruokaa pojalleen. Mutta kun -poika oli tullut kahdeksantoista vuoden vanhaksi, ei isä enää jaksanut -hänelle ruokaa hankkia, vaan täytyi hänen sanoa: - --- Kahdeksantoista vuotta olen nyt sinua ruokkinut ja olen sen kautta -aivan köyhäksi tullut. Jo olisi sinulla aika pitää itsekin huolta -elatuksestasi. - -Poika ei sanonut mitään, vaan meni maailmalle palveluspaikkaa etsimään. -Kun hän asteli tietä pitkin, tuli rikas mies häntä vastaan. Nähdessään -sellaisen rotevan ja suuren miehen, kysyi hän häneltä: - --- Minne sinä olet matkalla? - --- Palvelusta olen etsimässä. - --- Kun olet noin roteva, niin mielelläänhän sinut palvelukseensa ottaa. -Paljonko tahdot palkkaa? - --- Enhän minä paljoakaan tahdo, vastasi poika. Kyllä minä olen -tyytyväinen, kun saan kerran vuodessa lyödä korvalle. - --- No, eihän se mitään tee, jos hän minua kerran korvalle iskeekin, -arveli rikas mies ja sopi hänen kanssaan kaupoista. Mikä sinun nimesi -on? - --- Mattihan se on! - -Rikas mies toi Matin kotiaan ja antoi hänelle vaatteet, mutta suuret ja -lujat niiden täytyi olla, sillä Matti oli peloittavan kookas ja väkevä. - -Siellä Matti sitten raatoi ja rikas mies oli tyytyväinen tähän -palvelijaansa, jonka hän niin pienellä palkalla oli saanut. Eräänä -päivänä lähetti hän Matin metsään puita hakemaan. Matti valjasti -hevosen reen eteen ja läksi metsään. Siellä hän katseli, mistä löytäisi -kuivan puun. Jopa näkikin sellaisen. Matti pisti kätensä puun juurien -alle kiskaisten koko puun juurineen maasta. - -Mutta puun alla olikin karhun pesä. Karhu heräsi talviunestaan ja nousi -vihaisena katsomaan, kuka hänen rauhaansa oli häirinnyt. Nähtyään -hevosen, meni se sitä kohden aikoen iskeä hampaansa siihen. - --- Pysyppä hiukan alallasi! sanoi Matti. Jätätkös sen hevosen rauhaan! - -Eihän karhu puhetta ymmärtänyt, vaan iski hampaansa hevosen koipiin. - -Silloin Matti kävi karhun korvaan kiinni ja sanoi: - --- Etkö sinä kuullut, mitä minä sanoin, vai ilkeyksissäsikö sinä sen -teet? Kyllä minä opetan olemaan siivolla! - -Ja Matti otti vyön vyöltään, sitoi siitä suitset karhulle ja valjasti -sen vetämään puuta, jonka hän oli nostanut rekeen. Sitten hän otti -hevosen ja sanoi sille: - --- Tule nyt sinäkin kerran ajelemaan, kun pääset vapaalla kyydillä. - -Ja Matti nosti hevosen rekeen. Karhu veti, ja niin Matti ajoi taloa -kohden. Rikas mies katseli ikkunasta ja sanoi vaimolleen: - --- Tulehan katsomaan, vaimo, tuolla Matti jo tulee ja kovasti on iso -kuorma sillä. Mutta mikä kumma eläin sillä vetämässä on, kun se itse -hevosen kanssa kuormalla istuu? - -Matti tuli pihaan, päästi karhun kuorman edestä ja sitoi sen suitsilla -aitan seinään kiinni. Sitten meni hän rikkaan miehen puheille ja sanoi: - --- Kyllä minä nyt toin niitä puita. Ja toin minä sieltä metsähäränkin. -Minne minä sen panen, nostanko sen tänne tupaan? - --- Et saa nostaa, sanoi rikas mies hädissään. - --- Minne minä sen sitten panen? - --- Tappaa sinun se pitää, huusi rikas mies. - --- Vai niin, sanoi Matti ja meni pihalle. - -Siellä hän meni karhun luo ja löi sitä kerran korvalle. Kellelleen meni -karhu ja heitti henkensä. Nähdessään sen rikas mies aivan kauhistui, -sillä hän ajatteli, miten hänen käy, kun tuollainen mies lyö korvalle. -Hän tuumi vaimonsa kanssa, miten he tuon miehen saisivat hengiltä. - -Hänen vaimonsa keksi silloin omasta mielestään aivan oivallisen tuuman: - --- Minä tiedän, sanoi hän, millä tavoin hän varmasti saa surmansa. Me -lähetämme hänet paholaisten myllyyn. Siellä ne hänet tappavat. - -Matti meni, minne häntä käskettiin. Hän pani rekeen monta säkillistä -rukiita ja läksi myllyyn. Tultuaan sinne pani hän sen käymään ja kaatoi -jauhoja kiven silmään. Silloin tuli joukko pieniä paholaisia sinne ja -huusi hänelle: - --- Mitä sinä tänne tulet meidän myllyymme luvatta jauhattamaan? - --- Minä tulen sinne, minne minua käsketään, sanoi Matti. Enkä minä -tuollaisilta pieniltä pipanoilta rupea lupaa kysymään. - -Paholaisia tuli yhä enemmän, niitä oli kohta jo niin paljon, että aivan -mustanaan kuhisi. Ne hyökkäsivät Matin kimppuun. Mutta kun Matti kerran -oikein huitaisi kädellään, lensivät pienet paholaiset seiniä vasten -niin, että luut niiden ruumiissa rutisivat. - -Parkuen juoksivat pienet paholaiset suuren paholaisen luo ja sanoivat: - --- Tule, isä hyvä, joutuin myllyyn, siellä on sellainen mies, joka -jauhattaa aivan luvatta! Me koetimme ajaa sen pois, mutta se löi meidät -liiskaksi pitkin seiniä! - -Vanha isäntä meni myllylle ja sanoi Matille: - --- Mikä mies sinä olet? - --- Minä olen rikkaan miehen renki. - --- Kenen luvalla sinä jauhatat täällä? - --- Kun isäntäni minut tänne laittoi jauhattamaan, niin hänen luvallaan -minä jauhatankin. - --- Ei tämä ole hänen myllynsä! - --- Olkoon kenen mylly tahansa, vastasi Matti, kun minä kerran olen -tänne tullut, niin minä myös jauhatan viljan loppuun. - --- Minä heitän sinut ovesta ulos! huusi vanha paholainen. - --- Olisi sitäkin hauska katsella! sanoi Matti. - -Hän otti vanhaa paholaista niskasta kiinni, pani hänet väkisin istumaan -myllyn kivelle ja piteli hänen takarustinkiaan siinä kiveä vastaan -siksi, kunnes siitä suurin osa oli kulunut pois. Paholainen parkui, -mutta Matti ei hellittänyt, vaan piteli yhä. - --- Elä minua kokonaan lopeta! rukoili paholainen. - --- Täytyyhän sinusta jotain jättää jälelle, sanoi Matti ja päästi -paholaisen menemään kotiaan. - -Matti jauhatti viljan ja läksi kotia ajamaan. Kun rikas mies näki Matin -saapuvan, tuli hän kysymään: - --- Mitä Matille kuuluu? - --- Mitä tässä erikoisia kuuluisi, vastasi Matti. - --- Mimmoista oli myllyssä? - --- Se taisikin olla paholaisten mylly, vastasi Matti, siellä näet oli -niitä pikkupaholaisia niin, että kuhisi. - --- En minä tietänyt, että se oli paholaisten mylly, vastasi rikas mies. -Me olemme siellä aina jauhattaneet viljamme. - -Rikas mies tuumi yhä vaimonsa kanssa, millä ihmeen keinolla he voisivat -tuon miehen tappaa. Hänen vaimonsa keksi sen tuuman, että he lähettävät -Matin pyytämään paholaiselta rahoja lainaksi, kyllä Matti sille -matkalle varmaankin jäisi. - -Tämä tuuma oli rikkaan miehen mielestä oivallinen ja hän kysyi Matilta: - --- Menetkö, Matti, sinne, minne vain lähetetään? - --- Menenhän minä, vastasi Matti. - --- Mene sitten paholaiselta pyytämään rahoja lainaksi. - --- Saattaahan tuota mennä, vastasi Matti. Mutta paljonko niitä rahoja -olisi saatava? - --- Pyydä kapallinen kultaa ja kapallinen hopeaa. - -Matti meni paholaisen taloon. Pienet paholaiset juoksivat häntä -vastaan, mutta kun he näkivät, kuka tulija oli, niin juoksivat he minkä -suinkin pääsivät vanhan isännän luo ja huusivat: - --- Se sama mies, joka sinun istuintasi myllynkiveä vasten hioi, on -täällä! - --- Mikä kumma nyt on tullut, kun se mies tänne on saapunut? sanoi vanha -paholainen. - -Hän meni Mattia vastaan, kumarteli nöyrästi ja sanoi: - --- Mitä kuuluu? - --- Eihän minulle mitään kuulu, sanoi Matti, mutta isäntäni lähetti -hakemaan rahaa velaksi. - --- Paljonko se sitä tahtoo? - --- Kapan kultaa ja kapan hopeaa, vastasi Matti - -Paholainen antoi Matille kaiken, minkä tämä pyysi, niin kovasti hän -pelkäsi Mattia. - -Kun Matti tuli rahoja tuoden, kävi rikas mies aivan kalmankalpeaksi ja -sanoi vaimolleen: - --- Nyt minun viimeinen hetkeni on tullut, sillä nyt ei ole enää -pitkääkään aikaa siihen, kun palkkavuosi loppuu, ja silloin hän lyö -minut kuoliaaksi. - -Syttyipä sota, ja rikas mies kysyi Matilta: - --- Menetkö Matti sotaan? - --- Kyllähän minä menen, jos lähetetään, vastasi Matti. - -Rikas mies laittoi Matille eväät ja lähetti hänet menemään. Hänelle -annettiin suuri säkillinen leipää, kaksi leiviskää voita ja kaksi -leiviskää kuivattua lihaa. Matti otti kaikki selkäänsä ja läksi -sotatantereelle. - -Päästyään perille, hän istui keskelle tannerta, jossa toiset juuri -torailivat ja tappelivat ja rupesi syömään. Kun toiset hänet näkivät, -niin alkoivat he ampua häntä molemmilta puolilta, sillä eihän kukaan -tietänyt, kenen puolelle hän kuului. - -Matti söi kaikessa rauhassa, mutta kun häntä ammuttiin kanuunoilla, -huusi hän: - --- Hiljaa pojat siellä! Mitä te roskia heittelette minun voihini! -Jollette ole siivolla, nousee tästä toinen elämä! - -Toiset ampuivat yhä ja silloin Matti suuttui, nousi ja läksi hänkin -sotimaan. Hän huitoi oikein tuntuvasti ja pian hän oli sotinut toisen -puolen ihan kuivaksi. Silloin hän kääntyi toisten puoleen loppua -tekemään. Mutta nämät alkoivat huutaa: - --- Elä meidän puolta rupea loppimaan, syyttömiä me olemme! - -Matti jätti heidät rauhaan, meni korkealle mäelle ja alkoi panna -piippuunsa tulta, sillä hänen oli jo siinä työssä tullut tupakan nälkä. - -Hänen siinä tulta iskiessään kirposikin kipinä ruutikasaan, se räjähti -tuleen ja Matti lensi ilmaan ja meni tuhansiksi kappaleiksi. - -Jollei Matti siten olisi kuollut, kuka tietää miten rikkaan miehen -olisi käynyt. - - - - -VALKEUDEN MAA. - - -Valtias kuuluisa ja mahtava tahtoi kerran saada tiedon siitä, kuinka -laaja oli maan piiri, kuinka kauas ulottui aaltoileva meri ja missä oli -se seutu, jossa aurinko käy levolle meren syliin. - -Hän varusti purren, johon hän palkkasi kaksitoista urhoollista, kaikkia -vaaroja ja vastuksia pelkäämätöntä miestä ja lähetti heidät etsimään -maailman äärtä. - -Purjeet pullistuivat tuulessa, kun nämät miehet läksivät retkelleen. -Toista kymmentä vuotta he yhä suoraan jatkoivat matkaansa meren tummaa -tietä pitkin. Ja kun he olivat kulkeneet jo pitkän matkaa, yllätti -heidät ikuinen pimeys, niin synkkä ja loppumaton, että pienintäkään -valon välkettä ei ollut missään. - -Hiljaa keinui pursi mustilla laineilla, kunnes äkkiä vienoinkin viima -taukosi ja hiljaisuus aivan loppumaton ja suuri, syvä ja kaikki -verhoava oli heidän ympärillään. - -He huomasivat eksyneensä äärettömyyteen. - -Silloin laivan päällysmies sanoi merimiehille: - --- Harhaan olemme tulleet, eikä missään näy meille pelastuksen tietä. -Missä olemme, missä maan ääressä, kuka sen sanoa voi. Mutta ehkä on -ranta meidän lähellämme, vaikka emme sitä pimeyden tähden eroita. Siksi -irroittakaamme purtemme jälessä oleva pienoinen venhe, ja menköön -kuusi meistä etsimään maan perustaa jalkainsa alle. Täällä me toiset -odottakaamme, ja ett'eivät he eksyisi meistä pimeässä, otan minä -renkaan ja siihen lyön. Niin loitos saattavat he mennä kuin renkaan -kilahdus kuuluu. - -Tätä neuvoa noudattaen astui kuusi miestä venheeseen ja sousi purren -luota pois. Ja heidän hiljaisia vesiä soudellessaan, antoivat he aina -tuon tuostakin airojen levätä kuunnellakseen, kuuluiko renkaan helähdys. - -Näin soudellessaan tunsivat he pimeässä äkkiä kallion vastassaan. Yksi -miehistä nousi venheen keulaan ja tunnusteli kädellään, olivatko he -tulleet karin luo, vai oliko vuori heidän vierellään. Tunnustellessaan -huomasi hän edessään seinän sileän ja korkean. - -Hiljaa soutelivat miehet kallion laitaa kuunnellen silloin tällöin, -kuuluiko vielä renkaan kilahdus. Näin loitotessaan tuli heidän eteensä -kalliossa portaat. Niiden pieleen he sitoivat veneen ja alkoivat -astella portaita ylös. Ja yhä kuului kaukaa purresta renkaan heleä -kilahdus. - -Lasten lailla he polvillaan, hiljaa ja varovaisesti nousivat. Näin he -kotvasen aikaa kulkivat, kunnes heidän vastaansa tuli suuri ovi. - -Miehet nousivat seisaalleen koettaen etsiä oven ripaa. Mitään ripaa he -eivät löytäneet, mutta sen sijaan osui heidän käteensä rengas. Sitä -yksi mies löi oveen, ja henkeään pidättäen he kuuntelivat kaikin, mutta -mitään liikettä ei kuulunut oven takaa. Kaikki oli aivan hiljaista, -ei muuta kuulunut kuin miesten tasainen hengitys ja etäältä purresta -renkaan heikko helähdys. - -Toinen mies tarttui ovessa olevaan renkaaseen ja löi sitä voimakkaasti -oveen. Ja taas he kuuntelivat. Mutta kaikki oli yhtä hiljaista kuin -ennenkin. - --- Lähtekäämme pois, sanoi silloin yksi miehistä. Ei tämä ovi meitä -varten ole, eikä meille siellä sisällä sijaa ole. - --- Kolmasti koettakaamme, sillä niinhän tulee ihmisen kaikessa tehdä, -sanoi silloin toinen mies. - -Ja hän tarttui ovessa olevaan renkaaseen ja löi voimakkaasti sitä -oveen. Heidän sen jälkeen kuunnellessaan, kuului oven takaa hiljaista -liikettä, joka sitten jälleen loittoni. - -Hetkisen kuuntelivat miehet, ja kun he oveen koskivat, niin se aukeni. - -Oven takana oli pitkä pimeä käytävä. Sitä läksivät miehet astumaan, -eikä mitään muuta kuulunut kuin heidän jalkojensa astunnan synnyttämä -ääni. Käytävän päässä oli rautainen ovi. Sen he aukaisivat ja sen -suuret puoliskot aukenivat heihin päin. Mutta tämän oven takana oli -toinen ovi, joka oli punainen. He työnsivät sen auki, ja silloin -valkeus niin ihmeellinen ja loistava ympäröi heidät että he sokaistuina -vaipuivat polvilleen ja peittivät käsillään kasvonsa. - -Kohottaessaan jälleen kasvonsa, saivat he nähdä ihmeellisen seudun. -Vihantaa nurmea levisi silmänkantamattomiin, ja korkeana kasvoi siinä -ruoho, jonka keskellä kukkaset kauniisti loistivat. - -Mutta nurmen halki kulki kahtaanne johtava tie. Näitä teitä pitkin -näkivät he paljon kansaa astelevan. Toisella tiellä olivat kulkijat -kauniita ja valonhohtavia, ja iloisuus loisti heidän kasvoistaan. Mutta -toisella tiellä astelevat olivat mustiin pukuihin verhotut. - -Noiden joukosta, jotka olivat valkoisia kuin joutsenet, astui esiin -mies, tuli erään merimiehen luo ja ojensi hänelle kätensä. - --- Etkö minua tunne? sanoi hän. Minä tulin kuninkaan sotaväkeen samana -päivänä kuin sinäkin, ja siitä on nyt kaksitoista vuotta. Taistelin -rinnallasi, kunnes läksin pois ja tänne saavuin. Tänne sinäkin olet -tuleva, kun vielä kolme vuotta on kulunut umpeen. Mutta miksi tänne -olette tulleet? - -Heidän siinä keskustellessaan ja entisiä aikoja muistellessaan tuli -heidän luokseen vanhus, joka sanoi merimiehille: - --- Miksi olette minun ovelleni kolkuttaneet ja miksi tänne minun -maahani tulleet? - -Silloin miehet selittivät, kuinka he olivat pimeässä eksyneet ja kuinka -he olivat jo nälkääkin saaneet nähdä. - -Sen kuultuaan vanhus ojensi heille kullekin pienen leivän ja sanoi: - --- Tämän minä teille annan, ja se on teidät ravitseva, ja kun te sitä -olette maistaneet, olette ainiaaksi nälän kadottaneet. - -Tämän sanottuaan hän neuvoi heitä: - --- Tultuanne purteenne, nostakaa purjeet, ja myötäinen tuuli on johtava -teitä kauas sinne, mistä tienne on teidät tänne tuonut. - -Kun merimiehet läksivät valkeuden maasta ja ovet heidän jälestään -olivat lukkoon painuneet ja he olivat tulleet takaisin siihen, mihin -he jättivät veneensä, oli pimeys jälleen heidän ympärillään ja etäältä -kautta suuren hiljaisuuden kaikui purresta renkaan heleä soitto. - -Vaiti soutivat he purren luo ja jakoivat sinne tultuaan tovereilleen -niistä leivistä, jotka heille valkeuden maassa olivat annetut ja kaikki -he tulivat ravituiksi. - -Mutta lempeä tuuli, lämmin ja leppoisa alkoi liikkua mustan veden -pinnalla. He nostivat purjeet ylös, ja hiljaa liiti pursi tummaa -ulappaa pitkin kohden valoa, joka kaukaa alkoi hämärästi heijastaa. - -Yhä voimakkaammaksi kävi tuuli, yhä kirkkaammaksi kasvoi valon -ihmeellinen voima ja yhä vinhemmin kiisi pursi eteenpäin. Ja oli kuin -aurinko olisi sinä päivänä ensi kerran syntynyt, niin suuri oli sen -kirkkaus. - -Ja pursi kiisi, kunnes se vihdoin ennätti kotoisen rannan, ja miehet -kävivät maihin ja kiittivät polvillaan Jumalaa, joka heille oli -näyttänyt ikuisen kirkkautensa ja valkeuden ihmeellisen maan. - - - - -SEPPÄ JA PAHOLAINEN. - - -Matti-niminen seppä takoa kalkutteli pajassaan, kalkutteli -alakuloisena, sillä hänellä ei ollut mitään ansiota ja elämä tuntui -laihanpuoleiselta. - -Hän siinä tuumiskeli: - --- Ei tässä oikein tiedä, millä eläisi ja miten tulisi toimeen. Ei -tässä kai muu auttane kuin myydä itseni paholaiselle, jos sekään -minusta huolii. - -Samassa jo kurkisti kummallinen mies oven raosta sisään, ja Matti -huomasi heti, että se oli itse paholainen. - --- Mitä sinä siellä tuumailet? kysyi paholainen. - --- En niin mitään. - --- Tuumailetpa, kyllä minä sen tiedän. - --- Tuumailen, että tässä on köyhyys elettävänä ja se alkaa tuntua -hiukan vaivaloiselta. Tekisi mieleni saada sellaista, mitä ei minulla -ole. Jos se kävisi päinsä, niin antaisin minä itseni ikieloksi sille -antajalle. - --- Minähän sinulle voin antaa kaikkea, mitä vain tahdot, sanoi -paholaisvaari. Sinä saat kaikenlaista maallista hyvyyttä, kun vain -kaupoista sovitaan, kun annat määrävuosien päästä itsesi minulle. - --- Miksi en antaisi, sanoi Matti. Kyllähän minä sellaiseen kauppaan -varsin hyvin suostun. - -Silloin paholaisvaari antoi hänelle sellaisen kukkaron, josta tuli -alinomaa rahaa. - --- Ota tämä kukkaro, sanoi hän Matille. Ota siitä kaikki, mitä siinä on -sisällä, mutta jätä joka ilta sinne pieni ropo jälelle, niin aamulla on -se taas täynnä niin että pullottaa. - -Matti otti kukkaron ja hänestä tuli tavattoman rikas, sillä joka päivä -kaasi hän siitä suuren summan rahaa, jätti vain yhden pienen rovon -pohjalle ja seuraavana aamuna oli siellä taas rahaa niin, että kukkaro -oli saumoistaan revetä. - -Hän eleli rikkaana ja takoi naapureille ja kylänmiehille hyvän -hyvyyttään niin paljon kuin vain jaksoi. Monta vuotta oli jo kulunut, -kun Matti eräänä päivänä ajatteli: - --- Eiköhän minua jo kohta tulla hakemaan, kun olen näin kauan elänyt. -Kai tässä jo on se menonkin aika käsissä. - -Kun hän sen oli sanonut, ilmestyi paholainen ovelle. Se ei ollut se -vanha vaari itse, vaan oli hän lähettänyt renkinsä. Matti ei ollut -häntä huomaavinaan, vaan takoi hiljalleen pajassaan. - --- Matti hoi, huusi paholainen. - --- Mikä on hätänä? sanoi Matti. - --- Se meidän vaari lähetti sinua hakemaan. Sinä olet jo kyllin kauan -saanut elää hänen mielestään. Jo on aika tulla meille. - --- Tullaanhan tuota, kun keritään, vastasi Matti ja jatkoi takomistaan. - -Paholaisen renki odotteli siinä ovella, odotteli kauan, mutta Matti -vain jatkoi takomistaan. Silloin kävi rengin aika pitkäksi ja hän läksi -tiehensä. Kun hän tuli sen vanhan vaarin luo, kysyi tämä: - --- Missä Matti on? Joko hän tulee? - --- Kyllähän se lupasi tulla, kun saa valmiiksi ne vehkeensä, jotka -hänellä oli kesken. - -Paholaisvaari lähetti silloin toisen rengin Mattia hakemaan. Tämän -tullessa pajan ovelle, takoa kalkutteli Matti siellä. - --- Tule jo pois, sanoi renki. Meidän vaari jo alkaa pitkästyä. - --- No, eihän tässä sellainen kiire ole, ettei tulla ennätä, vastasi -Matti. Totta kai minä tulen, heidänhän minä olen. Täällä kävi jo yksi -hakemassa, mutta ei jaksanut odottaa. Odota sinä siksi, kun olen saanut -nämät laitokseni taotuiksi. Eihän tästä kesken työtä pois sentään -lähdetä. - -Paholaisen renki jäi odottelemaan Mattia, joka hiljakseen takoi. Aika -tuli lopulta sillekin rengille pitkäksi ja hän meni pois. Päästyään -vanhan vaarin luo tämä kysyi: - --- Miksei Matti tullutkaan? - --- Lupasihan se tulla, mutta ensin se tahtoi takoa työnsä valmiiksi. En -minä siinä ruvennut häntä odottelemaan, vaan läksin kesken pois. - -Silloin vanha vaari suuttui ja sanoi: - --- Mitä se Matti siellä suotta sillä tavoin viivyttelee? Minä menen -itse häntä hakemaan! - -Ja niin hän tekikin. Hän kurkisti pajan ovelta ja sanoi: - --- Etkö sinä jo ala joutua? Minä olen kaksi tuojaa jo lähettänyt, mutta -sinä et ole vain tullut. - --- Eihän se minun syyni ole, vastasi Matti. Minä käskin kumpaakin -odottamaan, sillä ei minulla sinun luoksesi sentään sellaista hengen -hätää ole. Mutta huonot on sinulla palvelijat. Eiväthän nuo odottaneet, -vaan luikkivat tiehensä. - --- Joudu nyt jo pois, sanoi vanha vaari. Elä siinä suotta enää -leukojasi leksota. - --- En minä leksota, vastasi Matti. Minähän taon. Enkä minä ennen pois -lähde kuin työni on valmis. Istu siihen, jotta et väsy. - -Vanha vaari istui ja odotteli ja Matti yhä vain takoi. - --- Joudu nyt jo! kiiruhti vanha vaari. - --- Odota, odota! Mikä ihmeellinen kiire sinulla nyt on? Enhän minä pois -karkaa. - -Lopulta Matti oli saanut työnsä valmiiksi ja hän läksi vanhan vaarin -kanssa astelemaan. - --- Missä on se kukkaro, jonka minä sinulle annoin? kysyi paholainen. - --- Sinnehän se jäi pajan seinään naulaan, vastasi Matti. - --- Ei sitä sinne saa jättää, vaan on se haettava pois, sanoi paholainen. - --- Ehtiihän tuon käydä hakemassa, vastasi Matti. - -Yhdessä he sitten palasivat pajaan ja Matti otti kukkaron ja heitti sen -olalleen. Siinä he sitten astelivat tietä pitkin, paholainen edellä ja -Matti jälestä. - -Tiellä kysyi Matti: - --- Oletko sinä sitä kuullut, mitä minä olen kuullut, että sinä voit -itsesi tehdä vaikka kuinka pieneksi. Oudolta se kuulostaa, kun sinä nyt -olet noin iso. - --- Mitä tietämistä sinulla siinä on? sanoi paholainen. Elä siinä suotta -viekastele. - --- Enhän minä viekastele, minä vain tahtoisin tietää, onko se totta? - --- Ei sinun tarvitse kaikkia tietää! - --- Ei kaikkia, vastasi Matti, mutta tämän minä tahtoisin. Voitko tulla -pieneksi vai etkö? Hauskahan tuo olisi kuulla ja vielä hauskempi nähdä. - --- Ei tuollaisen miehen kaikkea tarvitse nähdä. - --- Voitko mennä niin pieneksi, että mahdut tähän minun kukkarooni. -Sanotaan sinun mahtuvan avaimenkin reijästä. Kun vain tahdot, niin -osaat pienetä. - --- Jotta sinusta pääsisin rauhaan, niin voinhan sen sinulle näyttääkin, -sanoi paholainen alkaen pienetä. - -Lopulta oli hän niin pieni, että pujahti Matin kukkaroon. Mutta silloin -Matti sukkelasti vetikin kukkaron nauhat kireälle, ja siellä nyt -paholainen oli kukkaroon suljettuna. - -Matti arveli: - --- Mitä minä suotta menen paholaisen taloon, kun ei ketään ole -tietäkään näyttämässä. Minä menen kotia. - -Ja hän asteli kotiaan kohden. Matkalla hän poikkesi ensimäiseen taloon -ja sanoi: - --- Onko isäntä kotona? Tulkaahan minun kanssani, minä tarvitsen paljon -väkeä. - -Näin kulki Matti talosta taloon ja kokosi kaikkien talojen väen, -isännät ja rengit ja vei ne pajaansa. - -Sinne tultua hän käski panna pajan ahjoon oikein kosolta sysiä -ja sitten pantiin monta miestä palkeita painamaan. Ja kun hiilos -oli oikein hehkuva, pani Matti sinne kukkaron ja alkoi korventaa -paholaista. Sitten hän sieppasi kukkaron alasimelle ja alkoi toisten -kanssa takoa oikein voimainsa takaa. Toisen kerran hän pani kukkaron -ahjoon pehmittäen sitä taas alasimella. Kolmannen kerran sen tehtyään -hän vei kukkaron pajan ovelle, päästi sen auki ja sanoi: - --- Nyt saat mennä, minne mielesi tekee! - -Paholainen läksi pakenemaan, minkä alta pääsi. Mutta Matti läksi -juoksemaan jälestä ja huusi: - --- Vaari, vaari, ei pidä minua jättää. Minä tahdon ensin saada -sellaisen passin, että olen sinusta vapaa. Elähän jätä! Tehdään ensin -asiat selviksi! - -Mutta paholainen oli kauhuissaan ja pakeni niin tulista kyytiä, että -häntä viinotti suorana jälessä. - -Paholainen pääsi kotiaan pakoon, mutta Matti joutui häntä -takaa-ajaessaan kallion koloon, jossa oli aivan pilkkoisen pimeä. - --- Kylläpä minä nyt oikeaan tilaan jouduin, sanoi Matti. Mikähän tämä -paikka on, jonne minä olen osunut? - -Hän iski tuluksillaan tulta nähdessään suuren, ketjuista riippuvan -kellon, jonka kieli oli aivan Matin pään kohdalla. - -Matti tarttui siihen ja heilutti sitä kämmenellään ensin toisaanne ja -sitten toisaanne. Jo rupesi kieli heilumaan sukkelampaan. Jo kumahti -kieli kellon laitaan. Silloin kallio järähti. Kielen jutkahtaessa -toiseen laitaan, rupesi paholaisen koti horjumaan. - -Kun paholainen sen huomasi, hätääntyi hän kovasti ja huusi: - --- Nyt se Matti tahtoo sellaista passia, että hän on meistä vapaa. -Menkää ennenkuin hän ennättää talomme hävittää pappia noutamaan, -jotta hän kirjoittaa sellaisen kirjan. Ja tuokaa lukkari ja suntio -todistajiksi. - -Kolme paholaista läksi silloin kiireimmän kautta. Yksi sieppasi papin -selkäänsä, toinen lukkarin ja kolmas suntion. Ja sitten sitä mentiin -sellaista kyytiä, että miesten kauhtanat vain suorana perässä liehuivat. - -Pappi sai tehdä sellaisen kirjan, että Matti oli paholaisesta vapaa, ja -lukkari ja suntio saivat kirjoittaa nimensä todistajina alle. - -Kun kirja oli valmis, läksi paholaisen renki sitä viemään Matille. -Nähdessään hänen tulevan, Matti kysyi: - --- Joko se passi on kirjoitettu, vai jatkanko minä tätä työtä? - --- Johan se on valmis, ja tässä se on, sanoi paholaisen renki. Ota se, -veikkonen, ja mene niin pian kuin ennätät pois. Ei meidän vaari enää -sinua vaadi itselleen, ei huoli vaikka mikä olisi. - -Matti pääsi kotiaan tietäen, ettei paholainen enää millään ehdolla -ottaisi häntä luokseen. - - - - -ARMELIAS POHATTA. - - -Olipa kerran pohatta, niin rikas, ettei hänen rikkaudellaan mitään -rajaa ollut. Mutta hyvä oli hänellä sydän ja auttavainen hän oli -kaikkia kohtaan. Jos nälkää näkevä hänen luokseen tuli, niin hän hänet -runsaasti ravitsi, ja kun väsynyt matkamies hänen taloonsa eksyi, niin -hän oman vuoteensa hänelle antoi. - -Eräänä sunnuntai-aamuna hän valjasti hevosensa ja ajoi kirkkoon ja -hänen saapuessaan sinne ei siellä ollut ketään, jolla olisi ollut -kauniimpi puku yllään. - -Hänen astuessaan ulos kirkosta, oli siinä portaitten vieressä viluinen -kerjäläinen. Hän kääntyi pohatan puoleen sanoen: - --- Minun on vilu, armahda minua ja anna minulle turkit, jotka ovat -ylläsi! - -Kolmasti hän rukoili ja pyysi, ja silloin pohatta riisui upeat turkit -yltään, verhosi niihin kerjäläisen ja sanoi hänelle: - --- Tule minun rekeeni, niin vien sinut asuntooni ja siellä sinut -runsaasti ravitsen. - -Hän asetti kerjäläisen rekeen istuen itse ajajan paikalle. Kun hän -kodissaan oli kerjäläisen runsaasti ravinnut, sanoi tämä hänelle: - --- Sinä olet ollut minulle hyvä, ja minä tahdon sen sinulle korvata. -Tule minun asuntooni. - --- Enhän minä sinne tietä tunne enkä tiedä, missä sinun asuntosi on, -vastasi pohatta. - --- Minä tulen sinua harmaalla hevosella sinne noutamaan, vastasi -kerjäläinen. - -Kahden viikon kuluttua näki pohatta tuon entisen kerjäläisen ajavan -talonsa eteen komealla harmaalla hevosella. Hän sonnusti itsensä matkaa -varten, sillä nyt hän tiesi, että häntä oli tultu noutamaan, kuten oli -luvattu. - -Ja se entinen kerjäläinen astui tupaan sanoen pohatalle: - --- Kun sinä olit minulle hyvä, olen minä tullut noutamaan sinua minun -asuinsijoilleni. Katso, hevoseni odottaa sinua jo talosi kynnyksen -edessä. - -Yhdessä he astuivat talosta ja kävivät rekeen istumaan. Silloin kuuli -pohatta, miten hänen tuvastaan alkoi kuulua itku, syvä ja vihlova. - -Hän kääntyi kerjäläisen puoleen ja kysyi häneltä: - --- Miksi kuulen talostani sellaisen itkun? - -Siihen kerjäläinen vastasi: - --- Etkö tiedä, että sinä jo olet kuollut. Minä olen tullut sinua -noutamaan asuntooni, jossa sinua olen odottanut. - -Ja kun hän sen oli sanonut, läksi harmaa hevonen kiitämään. Ja pohatta -pääsi ijäisiin asuntoihin. - - - - -SAVIPOIKA - - -Oli ukko ja akka. Heillä ei ollut perillistä, ei poikaa eikä tyttöä, -ei ketään. He laittoivat silloin savesta pojan ja panivat sen uuniin -kuivamaan. - -Vähän ajan päästä alkoi se huutaa sieltä: - --- Hoi, hoi, tuokaa ruokaa! - -Akka sanoi: - --- Mitä siellä huutelet? Tule pöydän ääreen! - --- En minä tule, tuokaa tänne! - -Akka antoi uuniin leivän pojalle, joka pisti sen suuhunsa ja heti pyysi -toista. Senkin sai. Sitten pyysi se kolmatta. Senkin se sai. Mutta -hänen neljättä pyytäessään, sanoi akka: - --- Poikaseni, ei minulla sen enempää ole. - --- On sinulla, tuo tänne vaan, huusi poika. - -Akka toi viimeisetkin leivät ja antoi ne pojalleen. Ne syötyään se taas -alkoi huutaa lisää ruokaa. - --- Ei minulla ole enää mitään, sanoi akka. - --- Onhan sinulla taikinaa, vastasi poika. - -Akka kaasi kaiken taikinankin uuniin. Sitten poika taas alkoi huutaa -lisää ruokaa. - --- Nyt ei minulla ole enää yhtään mitään, vastasi akka. - --- Tule itse sisään! vastasi poika ja otti akan suuhunsa. - -Sitten hän kysyi isältään: - --- Onko teillä vielä mitään ruokaa? - --- Ei ole. - --- Tule itse sisään! - --- Ja poika söi isänsäkin. - -Hän läksi kulkemaan tietä pitkin. Niin tuli vastaan joukko heinämiehiä, -joilla oli hangot ja haravat ja viikatteet. - --- Onko teillä mitään? kysyi poika. - --- Ei ole mitään. - --- Onko teillä mitään syötävää? - --- Ei ole. - --- Tulkaa sitten kaikki sisään! - -Ja hän söi koko heinäväen, hangot, haravat, heinät, viikatteet, kaikki -tyyni. - -Pojan astellessa tietä myöten, tuli jänis vastaan. - --- Minne sinä menet? kysyi poika. - --- Menen vain tänne pitkin tietä. - --- Tule sisään! - -Hän söi senkin. - -Tuli kettu poikaa vastaan. - --- Minne sinä menet? kysyi poika. - --- Minä vain täällä tiellä juoksentelen. - --- Tule sisään! - -Hän söi senkin. - -Tuli karhu vastaan. - --- Minne sinä menet? kysyi poika. - --- Menen tänne ranteita myöten raskaan, rinteitä myöten riskoon. - --- Tule sisään. - --- Ei sinussa ole minun ottajaani. - --- On kuin onkin, sanoi poika ja pisti karhun suuhunsa. - -Oli siellä vatsassa jo jos jonkinlaista tavaraa. - -Pojan astellessa tietä eteenpäin, tuli hirvi vastaan. - --- Minne sinä menet? kysyi poika. - --- Menen tänne pitkin maita, pitkin soita, pitkin kesäteitä. - --- Tule sisään! - --- Sinussa ei ole ottajaa. - --- On kuin onkin, sanoi poika. - -Hirvi sanoi hänelle: - --- Mene tuonne kallion viereen ja avaa suusi, niin juoksen sinne -suoraan. - -Poika teki niin, ja hirvi juoksi sellaista vauhtia ja puski niin -vimmatusti, että poika lensi kalliota vasten murskaksi, niin että -savenpalaset vain paukkuivat. - -Ja sitten hirvi murskasi koko savipojan ja päästi sen sisältä pois -isän ja äidin ja akan leivät ja taikinan ja heinäväen ja kaikki niiden -kapineet, ja jäniksen ja ketun ja karhun, joka oli tullut siellä pojan -sisällä nilkuksi. - - - - -SILKKINEN LAMMAS. - - -Nuori mies oli mennyt rengiksi noita-akalle ja palvellut häntä -uskollisesti kolme vuotta. Kun palvelusaika oli mennyt umpeen, antoi -noita hänelle lahjaksi silkkisen lampaan. - --- Ota tämä, sanoi akka. Kaikki, mikä siihen koskee, se siihen tarttuu. - -Mies läksi maita kiertämään ja onneaan etsimään. Kun yö hänet ennätti, -poikkesi hän pappilaan. Itse meni hän tuvan puolelle nukkumaan, mutta -lampaan hän pani aidan seipääseen liekaan. - -Papilla oli kolme tytärtä ja ne olivat juuri menossa vihdat kainalossa -saunaan. Vanhin heistä näki silkkisen lampaan ja huudahti: - --- Katsokaa, siskoseni, kuinka kaunis lammas on tänne aitaan pantu -liekaan! - --- Sillä on silkkiä villat! huudahti toinen. - --- En ole ennen moista nähnyt! huusi kolmas. - --- Minä olen vanhin ja minä otan sen omakseni, sanoi vanhin tytär -juosten lampaan luo. Mutta kun hän siihen koski, jäivätkin hänen -sormensa siihen kiinni. - --- Voi, mikä onnettomuus minua on kohdannut, huusi hän. Sormeni ovat -käyneet kiinni. Auttakaa, rakkaat sisaret, auttakaa! - -Toinen tytär riensi auttamaan, mutta koskiessaan sisareensa, jäi hän -siihen kiinni. Kolmas sisar riensi silloin auttamaan näitä molempia ja -tarttui hänkin kiinni. - -Siinä he nyt riippuivat kiinni toinen toisistaan ollen surkean ja -onnettoman näköisiä. - -Papin vaimo ihmetteli, missä hänen tyttärensä niin kauan viipyivät ja -meni saunaa kohden. Tiellä hän näki kaikki tyttärensä silkkisen lampaan -jälestä riippumassa toinen toisistaan kiinni. - -Parkaisten hän riensi heitä auttamaan, mutta jäi hänkin vuorostaan -kiinni heihin. - -Pappi odotteli tyttäriään ja vaimoaan saunasta palaaviksi. Kun ei -ketään kuulunut ja ilta oli jo pitkälle ennättänyt, meni hän katsomaan, -mille teille hänen talonsa naisväki oli jäänyt. Kuljettaen suurta ja -pyöreää vatsaansa edellään hän asteli saunalle päin. Silloin hän näki -silkkisen lampaan liekaan sidottuna ja siitä riippui kiinni hänen -vanhin tyttärensä, hänestä keskimäinen ja tästä nuorin ja nuorimmasta -papin vaimo. Ja kaikki ne huusivat surkealla äänellä hänelle: - --- Tule ja auta meitä! - -Pappi meni ja kiskasi oikein tuntuvasti vaimoansa vyötäisiltä. Mutta -samassa hän jo oli itsekin jäänyt kiinni. Siinä nyt oli koko papin -perhe kiinni miehen silkkisessä lampaassa. - -Aamulla mies heräsi ja meni lammastaan ottamaan jatkaakseen matkaansa. -Nähdessään koko papin perheen sen kimpussa, hän sanoi: - --- Kylläpä siihen on tarttunut oikein runsaasti tavaraa kiinni! - -Ja hän läksi jatkamaan matkaansa ja papin perhe kulki jälestä kukin -pidellen kiinni toisistaan. Tietä astellessaan tuli hän järven rantaan. -Siinä järvessä asui vetehinen. Nähdessään kummallisen joukon tulevan, -ui se uteliaana lähemmäksi. Kauan oli vetehinen pappia halunnut -kynsiinsä. Kun hän nyt hänet näki, ryntäsi hän ylös vedestä ja tarttui -pappiin, joka kovasti parkaisi, sillä hän pelkäsi viimeisen hetkensä -tulleen. Mutta aikoessaan viedä papin, huomasikin vetehinen joutuneensa -kiinni häneen. - -Näin sitä sitten mentiin eteenpäin, edellä kulki mies silkkistä -lammasta taluttaen ja hänen jälestään tulivat toinen toisestaan kiinni -pidellen, ensin papin tyttäret, sitten hänen vaimonsa ja sitten pappi -itse ja lopulta vetehinen. - -Mies tuli riihen luo, jossa isäntä paraillaan oli puimassa. Mies -hyppäsi aidan yli, lammas hyppäsi jälestä, sitten kiepsahti vanhin -papin tytär, loikkasi keskimmäinen, tupsahti nuorin, kapusi papin -vaimo, kompuroi pappi, mutta vetehinen, joka oli tottunut vain vedessä -elämään, ei päässytkään enää aidan yli. - -Sen nähtyään riensi riihessä oleva mies auttamaan. Hän tarttui -vetehisen kinttuihin ja keikautti hänet aidan toiselle puolelle. Mutta -aikoessaan irrottaa kätensä, huomasikin hän joutuneensa kiinni. Ja nyt -oli joukko jatkunut taas yhdellä. - -Mies talutti rauhallisesti silkkistä lammastaan kaupunkia kohden. - -Kaupungissa asui kuningas, jolla oli tytär. Tämä tytär oli tullut -kovin murheelliseksi, ja kuningas oli luvannut sille, joka saisi hänet -nauramaan, tyttärensä ja puolet kuningaskuntaa. - -Arvaahan sen, että siellä oli jos jonkinlaisia naurattajia, mutta -kaikki heidän temppunsa ja keinonsa olivat turhia ja kuninkaan tyttären -naama oli yhtä hapan kuin ennenkin. - -Mies tuli kuninkaan kartanolle taluttaen lammastaan ja tuo joukko kulki -hänen jälestään. Nähdessään sen, huusi kuninkaan tytär: - --- Mikä eriskummallinen joukko tuolla on tulossa? Mies kulkee siinä -edellä ja taluttaa lammasta. Mutta minkätähden riippuvat nuo kaikki -muut hänestä kiinni? - -Katsellessaan tuota, hän hymähti jo kerran. - --- Mutta voi, voi, sanoi hän, kuinka nuo ihmiset ovat käyneet -pölyisiksi ja kuraisiksi, ja kuinka tuo paksu pappi ähkii ja puhkii! - -Ja silloin hän jo naurahti. - -Mutta nähdessään vetehisen ja hänen hännästään kiinni riipuvan miehen, -remahti hän sellaiseen nauruun, että seinät tärisivät. - -Ja kun kuninkaan tytär nauroi, niin nauroivat kaikki muutkin. Oli -siinä hihitystä ja hohotusta, oli nakratusta ja virskutusta oli oikein -remuavaa naurua ja hirnumista. Kaikki oikein vääntelivät itseään. - --- Mikä ilo täällä on ylimmillään? kysyi mies. - --- No, kun sulhanen taloon tulee, vastasi kuningas, joka tutisi -naurusta. - --- On niitä hulluja jos jonkinlaisia, sanoi mies. Minä menen pois -tällaisesta talosta! - -Mutta ei häntä pois laskettu, vaan naitettiin kuninkaan tyttärelle ja -sai puolet valtakuntaa. - -Jollain keinolla kai pääsivät nuo ihmiset lampaasta irti, ja jolleivät -päässeet, niin riippukoot siinä vieläkin. - - - - -ERAKKO JA KYNTÖMIES. - - -Olipa kerran erakko, joka kolmekymmentä vuotta asui salolla ja kaiken -aikansa rukoili jumalaa. Ja niin mieluinen hän oli jumalalle, että tämä -hänelle lähetti enkeliensä kautta kaiken ravinnon. - -Eräänä päivänä sanoi erakko itsekseen: - --- Onkohan jumalalla ketään minua armaampaa, kun hän lähettää minulle -taivaallisen väkensä kautta kaiken ravinnon? Kyllä minä lienen kaikista -parhain! - -Seuraavana päivänä eivät taivaalliset ilmestyneetkään hänelle ruokaa -tuomaan. Erakko sitä kovasti ihmetteli. Hän oli sen päivän syömättä. -Seuraavana päivänä taivaalliset taas tulivat ja toivat hänelle ravinnon. - -Silloin erakko kysyi: - --- Miksi ette eilen minun luokseni tulleet? - --- Sen teimme siksi, että sinä tuumit sillä tapaa, että jumalalla ei -ole ketään sinua armaampaa. - --- Enkö minä sitten olekaan oikeassa? - --- Et ole. Jumalalla on vielä eräs, joka hänelle on sinua armaampi. - --- Mikä se sellainen mies on? - --- Hän on kyntömies. - -Kun erakko tämän kuuli, tuli hän kovasti kummiinsa. - --- Kuinka kyntömies voisi olla minua pyhempi, minua, joka kolmekymmentä -vuotta olen tätä saloa pyhittänyt. Nähtävä se sellainen mies on ja -häneltä opittava. - -Ja erakko läksi majastaan liikkeelle ja meni etsimään kyntömiestä. -Astui, astui, astui, ja vihdoin tuli kyntömies hänen vastaansa. Tämä -seisautti hevosensa ja sanoi: - --- Jumalan rauhaa sinulle! - --- Rauhaa, rauhaa, vastasi erakko. Joko sinä olet syönyt? - --- Eihän vielä ole syöntiaika. Eihän taivahallinen väki vielä kelloa -soita. - -Kuultuaan, että taivaalliset soittivat ruokakelloa, tuli hänen mielensä -pahaksi, sillä hänelle ei koskaan oltu soitettu ruokakelloa. - -Heidän siinä puhellessaan, kuului kirkasta soittoa ilmassa. Sen -kuullessaan sanoi erakko: - --- Pyhempi tämä mies on, paljon pyhempi kuin minä! Kolmekymmentä vuotta -olen tehnyt pyhiä töitä ja rukoillut, mutta minulle ei ole soitettu -koskaan. - -Kun he olivat aterioineet ja yö tuli, päätti erakko katsoa, miten tämä -kyntömies jumalaa palveli, koska hän hänelle oli niin rakkaaksi tullut. - -Ennen levolle menoaan rukoili kyntömies talonväen kanssa jumalaa, ja -kaikki kävivät levolle. Mutta erakko ei saanut unta silmiinsä, vaan -mietti, mitenkä tämä mies oikeastaan oli saavuttanut niin suuren armon. -Siinä valveilla ollessaan hän näki, miten kyntömies nousi vuoteeltaan -mennen hiljaa tuvan nurkkaan ja ottaen sieltä kirveen. Sitten hän -varovasti, jotta ei ketään herättäisi, meni tuvasta ulos. - -Aamulla ei erakko voinut olla kysymättä kyntömieheltä, mitä hän yön -aikaan oli ulkona tehnyt, ja miksi hän kirveen oli ottanut. - -Kyntömies sanoi hänelle: - --- Siksi minä kirveen otin, kun tiesin, että aita oli kaatunut ja minä -tahdoin sen korjata. - --- Sillä tavoinko sinä pyhyyttä harjoitat? - --- En minä tiedä, onko se pyhyyttä, vai mitä. Minä vain tahdoin sen -tehdä kaikessa hiljaisuudessa, jotta ei sitä huomattaisi. - -Erakko oli kuullut, että toiset sanoivat kyntömiestä Kauhaseksi. Hän -päätti kysyä, miksi hän tämän nimen oli saanut. - --- Siksi minua Kauhaseksi sanotaan, vastasi kyntömies nauraen, kun minä -aina viljaa mitatessani, panen vielä kauhallisen kapan päällisiksi. - -Erakko läksi mietteissään pois ymmärtämättä, miksi tämä mies, joka teki -työtä, oli jumalalle mieluisempi häntä, joka aina rukoili. - - - - -LOIHTIJA JA HÄNEN KASVATTINSA. - - -Loihtija antoi kuuluttaa, että hän ottaa kasvattaakseen kaikkien -herrojen ja pappien poikia ja antaa heille kaiken tietonsa, ja isät -saavat poikansa takaisin, jos he kolmen vuoden päästä voivat tuntea -kukin omansa. Mutta jos isä ei poikaansa tunne, jää poika loihtijan -omaksi. - -Niiden monien poikien joukossa, jotka tulivat loihtijan oppiin, oli -erään lesken poika. Kolme vuotta lohtija näitä poikia kouluutti, mutta -lesken poika oli kaikista viisain ja omisti itselleen kaikki loihtijan -taidot. - -Jo alkoi kulua kolme vuotta umpeen, ja se aika läheni, jolloin kunkin -pojan isä saisi tulla omaa poikaansa tunnustelemaan. Poika kirjoitti -äidilleen kirjeen, jossa hän sanoi: - --- Sinä, äiti, et minua muusta tunne kuin siitä, että loihtikoon -loihtija minut millaiseksi tahansa minä hyppään toisten selkään. Sen -nähdessäsi sanot: - --- Tämä on minun poikani! - -Määrä-päivänä tulivat kaikki herrat ja papit poikiaan hakemaan. Silloin -loihtija ajoi ne kaikki sileälle nurmelle muuttaen ne mustiksi oriiksi, -ja ne olivat aivan toistensa näköisiä. - -Ei kukaan muu voinut omaa poikaansa tuntea kuin leskiakka, joka sanoi: - --- Tämä on minun poikani! - -Loihtija kiisti vastaan ja sanoi, että se ei ollut totta, mutta lupasi -seuraavana päivänä panna heidät uuden koetuksen alaiseksi. - -Kun seuraava päivä tuli, muutti hän kaikki pojat kyyhkysiksi. Ei -nytkään kukaan muu kuin leskiakka tuntenut poikaansa. Hän sanoi: - --- Tämä on minun poikani! - -Taas kiisti loihtija vastaan, mutta lupasi vielä seuraavana päivänä -panna koetuksen toimeen. Jos leskiakka silloin arvaisi poikansa, niin -saisi hän pojan omakseen. - -Kolmantena päivänä hän muutti kaikki hanhiksi. Leskiakka tunsi taas -poikansa, ja loihtijan täytyi antaa leskelle hänen poikansa, niinkuin -oli luvannut. - -Aamulla sanoi poika äidilleen: - --- Minä olen kaiken taidon oppinut loihtijalta ja tahdon hänet -kukistaa. Siksi minä aamulla muutun mustaksi oriiksi. Mene sinä sitä -kaupunkiin myymään. Kun loihtija tulee, niin myy minut hänelle, mutta -jätä päitset päähäni. - -Aamulla poika sitten muuttui mustaksi oriiksi, ja äiti läksi häntä -kaupungille kauppaamaan. Loihtija tuli torille, tunsi heti pojan, -vaikka hän olikin itsensä toiseksi muuttanut ja sanoi leskiakalle: - --- Paljonko tahdot hevosestasi? - --- Kolme sataa minä tahdon, vastasi akka. - -Loihtija maksoi hänelle rahat, nousi hevosen selkään ja ajoi hänen -kanssaan kotiaan kohden sanoen hevoselle: - --- Nyt sinä olet minun hallussani ja nyt minä en laskekaan sinua enää -pois. Kyllä minä nyt osaan sinut niin teljetä, ettet ikänäsi pakoon -pääse! - -Hän vei hevosen talliin ja sulki sen sinne kolminkertaisten lukkojen -taakse. - -Mutta tuskin hän oli ovet sulkenut kun hevonen kaatua romahti tallin -permannolle ja muuttui hiireksi. Siitä hän sitten oven raosta hiipi -pois ja tuli äitinsä luo. - -Siellä hän sanoi äidilleen: - --- Aamulla minä taas muutun hevoseksi, ja sinä saat lähteä minua -myymään torille. - -Aamulla leskiakka jälleen meni torille ja loihtija tuli hänen luokseen -ostaen hevosen itselleen kuudesta sadasta. Hän nousi hevosen selkään -ajaen kotiaan. Sinne tultuaan hän sulki hevosen kuuden lukon taakse. - -Mutta tuskin hän oli ovet sulkenut, kun hevonen kaatua romahti -permannolle ja muuttui hiireksi ja poika palasi äitinsä luo. - -Taas sanoi hän äidilleen: - --- Aamulla minä muutun jälleen mustaksi oriiksi ja sinä saat lähteä -minua kaupitsemaan. Mutta muista, että suitset saat antaa ostajalle, -vaan et päitsiä. - -Akka meni aamulla oritta myymään ja taas osti loihtija sen häneltä ja -maksoi yhdeksän sataa siitä. Mutta akka olikin unohtanut päitset oriin -päähän. - -Nyt sanoi loihtija: - --- Kylläpä taisit luotani osata paeta, mutta nyt et enää pääse! - -Päästyään kotiaan, muistikin äiti, unohtaneensa päitset oriin päähän ja -sanoi epätoivoissaan: - --- Nytpä taisin sinulle, oma poikani, kuoleman tuottaa! - -Loihtija vei oriin kotiaan ja sulki sen yhdeksän lukon taakse. Yöllä -poika koettaa paeta. Hän muuttui hiireksi, mutta ei päässyt. Hän -muuttui torakaksi, mutta ei pääse. Hän muuttuu luteeksi, mutta ei pääse. - -Aamulla tuli loihtija ja sanoi: - --- Etpä päässytkään pakoon enää minun luotani. - -Hän meni kaupunkiin ratsastaen oriin selässä ja meni papin kartanoon. -Täällä hän sitoi hevosen patsaaseen kiinni mennen itse papin luo oritta -kauppaamaan. Pappi mielistyi siihen ostaen sen korkeasta hinnasta. - -Mutta kartanolla heitti hevonen itsensä maahan muuttui mieheksi ja -hyppäsi pihalla olevaan kaivoon. - -Loihtija katseli papin ikkunasta ja näki, ettei hevosta enää ollutkaan -kartanolla. Hän juoksi kiireimmän kautta sinne, ja katseltuaan -ympärilleen hän näki pojan paenneen kaivoon. - -Silloin loihtija kiipesi kaivon vinttiä myöten sinne. Nähdessään hänen -tulevan, muuttihe hän kiiskiksi. Silloin loihtija muutti itsensä -haueksi ja aikoi syödä kiiskin. - -Kiiski pakeni haukea ja kun samalla papin piiat olivat vettä noutamassa -ja laskivat sangon kaivoon, hyppäsi poika siihen ja muuttui sormukseksi. - -Piiat ottivat sormuksen ja veivät sen papin tyttärelle. - -Mutta noustuaan kaivosta kuuli loihtija, miksi poika oli muuttunut ja -alkoi anoa papin tyttäreltä sormusta. Silloin sormus alkoi haastaa: - --- Heitä minut kynnystä vasten niin, että minä menen moneksi muruksi, -mutta yksi muru pane jalkasi alle. - -Papin tyttö teki niin ja heitti sormuksen kynnystä vasten niin että se -särkyi tuhanneksi kappaleeksi. Yhden kappaleen hän piilotti jalkansa -alle. - -Silloin muuttui loihtija mustaksi kukoksi ja alkoi nokkia palasia -suuhunsa. Mutta kun papin neiti nosti jalkaansa, muuttui se yksi -sormuksen palanen kanahaukaksi ja söi kukon suuhunsa. Ja niin loihtija -menetti henkensä. - -Sitten palasi poika äitinsä luo ja lähetti kaikille herroille ja -papeille sanan, että nyt on loihtija kuollut ja nyt he saavat poikansa -takaisin. - -Ilo oli suuri, ja herrat ja papit keräsivät keskuudessaan suuren summan -antaen sen pojalle palkinnoksi siitä, että hän oli heidän poikansa -pelastanut. - -Ja poika eli onnellisena äitinsä kanssa kuolemaansa asti. - - - - -TÄMMÖINEN. - - -Mies keitti pihkaa ja teki harjoja ja elätti henkeänsä sillä. Hän asui -yksinäisessä mökissä metsän laidassa. - -Kun hän kerran taas oli pihkaa sulattamassa, tuli hänen tuvalleen -jättiläinen. Ja ruman ja tuhman näköinen se jättiläinen oli. Nähdessään -miehen siinä lieden luona hommailevan, kysyi hän: - --- Mikä mestari sinä olet, kun siinä pihkaa sulattelet? - --- Parran kultaaja minä olen, vastasi mies. - --- Oikeaanpa paikkaan olenkin osunut, sanoi jättiläinen. Kun minä -olen tällainen ruman näköinen, niin kaikki minua karttavat, mutta kun -minä antaisin pitkän partani kullata, niin eiköhän minua paremmin -suvaittaisi. - --- Partahan on miehen kaunistus, sanoi mies. Ja kun parta oikein -kultaisena hohtaa, niin sehän vasta kaunista onkin. - --- Paljonko sinä tahtoisit, jos minun partani kultaisit? - --- Kyllä minä pienemmän parran huokealla kultaisin, mutta sinulla on -niin suuri reuhkana, että siihen menee runsaasti ainesta, enkä minä -alle kolmensadan hopearahan sitä voi tehdä. - -Jättiläinen oli rikas ja hän arveli, ettei sellainen summa miltään -tuntunut hänen varoissaan. - --- Eihän sellainen summa minua kumoon kaada, sanoi hän miehelle. -Tehkäämme siis kaupat, ja sinä kultaat minun partani oikein kauniiksi. - -Hän maksoi miehelle heti summan ja mies alkoi suuressa ropeessa -sulattaa pihkaa. - --- Mikä tämän tällaisen mestarin nimi on? kysyi jättiläinen. - --- Tämmöinen, vastasi mies. - --- Kovin on kummallinen nimi mestarilla, jos on mestarikin kummallinen, -sanoi jättiläinen. - -Sulatettuaan pihkan, sanoi mies jättiläiselle: - --- Levitä nyt huolellisesti partasi, niin että jokainen jouhi on -irrallaan ja että kultaus menee jokaiseen jouheen eikä parta jää -kirjavaksi. - -Kun jättiläinen oli partansa oikein sukinut ja puhdistanut, sanoi mies: - --- Levitä nyt tämä aines huolellisesti joka paikkaan! Pistä partasi -tähän ropeeseen! - -Jättiläinen teki niin ja mies paineli partaa ja levitti pihkan partaan. -Sen tehtyään hän vei jättiläisen pihalle ja sanoi: - --- Pitele nyt tätä rovetta partasi alla ja odota siksi, kunnes se on -jäähtynyt. Sitten vasta voit ottaa ropeen pois. - -Jättiläinen odotteli odottelemistaan, kunnes pihka oli jäähtynyt. -Koettaessaan irroittaa rovetta parrasta, jäikin se siihen kiinni ja -siinä se on vieläkin. - -Huomattuaan tulleensa petetyksi raivostui hän ja alkoi etsiä miestä. -Mutta mies oli livistänyt tiehensä. Kun jättiläinen oli turhaan miestä -tuvasta etsinyt, meni hän metsään häntä hakemaan. Siellä tapasi hän -toisia jättiläisiä ja kysyi heiltä: - --- Oletteko nähnyt Tämmöistä? - -Jättiläiset rupesivat nauramaan toisen kummallista partaa ja siitä -riippuvaa rovetta ja sanoivat. - --- Emme ole ennen tämmöistä nähneet, tämmöistä roskapartaa, tämmöistä -pihkapartaa. - -Ja jättiläiset nauroivat niin, että maa tärisi. - -Ja siitä jäi sen jättiläisen parta ikuisiksi ajoiksi pihkaiseksi. - - - - -PAHOLAISEN PELASTAJA. - - -Yksinäinen mies palkkautui taloon rengiksi. - --- Paljonko tahdot palkkaa? kysyi isäntä. - --- Kunhan pennin vuodessa annatte, vastasi mies. - -Hän palveli vuoden ja saatuaan pennin, heitti hän sen lampeen ja sanoi: - --- Jos olen isäntääni täydellä sydämellä palvellut, niin elköön upotko, -vaan nouskoon pinnalle. - -Mutta penni painuikin pohjaan. Silloin palkkautui mies vielä -toiseksikin vuodeksi. Palkkansa saatuaan vuoden päästä hän meni lammen -rantaan, heitti pennin veteen ja sanoi: - --- Jos olen isäntääni täydellä sydämellä palvellut, niin elköön upotko, -vaan nouskoon pinnalle ja nouskoon toinenkin lammen pohjasta! - -Mutta penni painuikin pohjaan. Silloin mies palkkautui kolmanneksikin -vuodeksi. Saatuaan pennin, hän meni taas lammen luo sanoen: - --- Jos olen isäntääni täydellä sydämellä palvellut, niin elköön upotko, -vaan nouskoon pinnalle, ja nouskoon nekin rahat, jotka ennen olen -heittänyt. - -Ja penni pysyi veden pinnalla, ja molemmat toisetkin nousivat. Silloin -mies otti ne, pani ne kukkaroon ja läksi maita kulkemaan. - -Hän oli kuullut miehestä, joka oli taitava pyssyjen takoja. Hän meni -tämän miehen pajaan ja sanoi: - --- Tao minulle pyssy, minä maksan sinulle kolmen vuoden palkan. - -Seppä takoi. Mutta kun maksun aika tuli, ja mies antoi hänelle nuo -kolme penniä, niin ei seppä tahtonut uskoa hänen sanojaan tosiksi hänen -vakuuttaessaan siinä olevan kaiken, mitä hän oli saanut palkkaa kolmena -vuotena. - -Seppä meni siihen taloon, jossa mies oli ollut palveluksessa, ja -saatuaan kuulla miehen puhuneen totta, sanoi hän: - --- Koska kerran sopimus oli sellainen, että minä en ottaisi muuta kuin -mitä hän kolmessa vuodessa on ansainnut, niin sanani myöskin pidän. - -Ja hän takoi pyssyn miehelle valmiiksi. - -Mies meni metsälle kävelemään, mutta ei saanut mitään saalista. Niin -tuli hän puun luo, jossa oli orava ja puun juurella paholainen. Siinä -ne kiistelivät ja orava sanoi: - --- Etpä pääse puuhun. - -Johon paholainen vastasi: - --- En pääse, mutta etpä sinäkään pääse maahan. - -Kun mies tuli siihen, pyysi orava: - --- Ammu tuo paholainen ja minä annan sinulle kaikkea mitä pyydät! - -Paholainen sanoi: - --- Ammu tuo orava, niin minä annan sinulle kaikkea mitä pyydät! - -Mies sanoi siihen: - --- Minä tahdon niin paljon kuin teillä kummallakin on yhteensä. Jollen -sitä saa, niin ammun teidät molemmat kuoliaaksi. Etteköhän silloin -lakkaa riitelemästä! - -Kuultuaan tämän alkoi paholainen kovasti rukoilla: - --- Älä hyvä mies ammu minua! Annanhan minä sinulle kaiken, mitä tahdot, -kunhan vain henkeni säästät! - -Mies ojensi silloin pyssynsä ja ampui oravan. - -Iloissaan vei paholainen silloin miehen kotiinsa. Mies meni pirttiin, -mutta paholainen jäi kartanolle tavaroitaan korjaamaan. Tuvassa istui -talon vanha isäntä, se vaari paholainen. Nähdessään miehen tulevan -tupaan, sanoi hän. - --- Ei ole kolmeenkymmeneen vuoteen tänne ihmistä tullut. Nytpä sinusta -sain illallisen! - -Mutta nuori paholainen kurkisti ovesta ja sanoi: - --- Ei hän ole mikään meidän illallisemme. Jollei häntä olisi ollut, -niin en minä tässä olisi. - --- Jos niin on, poikani, sanoi vanha isäntä, niin on tälle miehelle -annettava syötävää ja juotavaa niinkuin vieraaksi tulijalle ainakin. - -Heidän syötyään ja levolle mentyään sanoi nuori paholainen, joka nukkui -miehen vieressä: - --- Kun me aamulla sinulle tarjoamme palkkaa, niin elä ota kultaa eläkä -hopeaa. Ota isäni saunavasta ja hänen kalaverkkonsa ja vaadi, että minä -aina silloin tulen luoksesi, kun tarvitset minua. - -Aamulla sitten ruvettiin tarjoamaan miehelle palkkaa. Vanha isäntä -sanoi: - --- Mitä tahdot palkaksesi? Tahdotko kultaa vai hopeaa? - --- En tahdo kultaa enkä hopeaa, vastasi mies. Tahdon vain sen vastan, -jolla sinä kylvet. - --- Sen saat, vastasi vanha isäntä. Mutta vähäksi katson sen. Mitä muuta -haluat? - --- Minä tahdon sen verkon, jolla kalastat. - --- Saat senkin. Mutta ei sekään mielestäni vielä kylliksi ole, sanoi -vanha paholainen. Sano mitä vielä tahdot? - --- Sen, että tämä nuori isäntä aina tulee turvakseni apua tarvitessani. - -Mies otti tavarat selkäänsä ja läksi kulkemaan. Lopulta hän saapui -kuninkaan kartanoon ja tarjoutui sinne kuskiksi. Hän pääsi palvelukseen -ja kun hän oli iloinen ja kaikin puolin ahkera sekä siivokäytöksinen -mies, joutui hän kuninkaan suureen suosioon. - -Huomattuaan tämän, kävivät toiset palvelijat kateellisiksi ja sanoivat: - --- Tämä mies on ollut täällä vasta lyhyen ajan ja noin häntä suositaan. -Me olemme täällä kymmeniä vuosia palvelleet, eikä meitä siten suosita. - -Ja he pitivät keskenään neuvottelua, millä tavoin he voisivat kaiken -suosion kääntää pois miehestä. He menivät ja kertoivat kuninkaalle, -että mies oli kerskannut yhdessä kuukaudessa saavansa kuninkaan kaikki -hevoset niin lihaviksi, että ne iloissaan tanssivat. - -Tämän kuultuaan kutsui kuningas kuskinsa luokseen ja sanoi: - --- Sinä olet luvannut yhdessä kuukaudessa tehdä minun hevoseni niin -lihaviksi, että ne iloissaan tanssivat. Onko se totta? - --- En ole siitä sellaisesta ennen kuullut kuin nyt, sanoi mies. Mitä -lie toisten laittamia valeita. - -Mutta kuningas sanoi siihen: - --- Jollet saa niitä kaikkia hevosia tanssimaan, niin pääsi annan -leikata poikki. - -Mies meni tallin seinän viereen, itki siinä surujaan ja toivoi, -että paholainen olisi häntä neuvomassa. Samassa se jo olikin hänen -vieressään ja kysyi, mitä hän itki. - --- Sitähän minä itken, kun kuningas vaatii, että minun pitää saada -kaikki hevoset tanssimaan. - --- Kyllä minä siihen keinon keksin, sanoi paholainen. Mene huomenna -metsään kolmenkymmenen miehen kanssa ja tuo sieltä leppiä oikein -kosolta. Seuraavana yönä ala sitten noita leppiä kuoria tallin ovella, -silloin hevoset kysyvät, mitä sinä niillä teet. Sano pistäväsi ne -hevosten sisään, elleivät ne heti aamusella ala tanssia. - -Mies noudatti neuvoa ja tuotti metsästä suuren kasan leppäkeppiä, joita -hän alkoi tallin oven luona kuoria. Hevoset kysyivät, mihin hän niitä -tarvitsi ja mies vastasi: - --- Minä pistän kepin joka ainoan hevosen sisään. - --- Minkätähden sinä sen teet? kysyivät hevoset. - --- Sen teen heti, ellette huomisaamuna ala tanssia kartanolla. - -Hevoset silloin tuumailivat keskenään ja tekivät sen päätöksen, että -huomenna, kun heidät päästetään tallista, pitää jokaisen tanssia, -muutenhan tässä pistetään leppäkeppi sisään. - -Kun mies aamulla päästi hevoset kartanolle alkoivat hevoset sellaisen -tanssin, että kaikki kuninkaan talon ikkunat menivät rikki. Kuningas -heräsi siihen rymäkkään ja juoksi ikkunaan katsomaan. - --- Jo minä uskon, huusi hän. Taltuta, hyvä mies, hevoset, muuten tässä -ei ole enää talosta mitään jälellä! - -Pari päivää mies sai elää rauhassa, ja kuninkaan suosio häntä kohtaan -yhä kasvoi. Mutta toiset palkolliset keksivät taas juonen ja menivät -kuninkaan korvaan kuiskaamaan: - --- Se kuski on sanonut, että hän voi hankkia niin paljon kalaa kuin -kuninkaan väki syö kolmessa kuukaudessa. - -Kuningas kun sen kuuli, niin kutsui kuskin luokseen ja sanoi: - --- Oletko sinä luvannut hankkia niin paljon kalaa kuin minun väkeni syö -kolmessa kuukaudessa? - --- En minä ole luvannut, vastasi mies. Kyllä se on toisten pahoja -puheita. - -Kuningas sanoi: - --- Jollet sitä tee, niin leikataan sinulta pää poikki. - -Mies meni sinne tallin seinän viereen itkien katkerasti. Hän toivoi -paholaista luokseen neuvoja antamaan. Samassa tämä jo tulla viuhkahti -ja kysyi, mikä häntä vaivasi. Mies kertoi hänelle kuninkaan vaatimuksen. - --- Mitä sinä sellaista suret, sanoi paholainen. Mene huomenna meren -rantaan. Ota kolmesataa miestä avantoa hakkaamaan ja verkkoa vetämään -ja kolmekymmentä hevosta kaloja kuljettamaan. Pane sitten isältäni -saamasi verkko avantoon ja vedä se toisesta ulos, ja silloin on oleva -kala jokaisessa silmässä. - -Mies noudatti tätä neuvoa ja teki aivan niin kuin paholainen oli -neuvonut. Hän otti kolmesataa miestä ja kolmekymmentä hevosta ja meni -meren jäälle. Siellä hän antoi hakata suuren avannon ja pisti siitä -verkon sisään vetäen sen toisesta avannosta ulos ja kaloja tuli niin -että eivät hevoset mitenkään tahtoneet jaksaa sellaista määrää vetää. - -Kaloja tuli kuninkaan kartanoon niin kosolta, että kuningas viimein -lähetti miehelle sanan, että hän jo lopettaisi, sillä nyt oli jo kalaa -vaikka kolmeksikymmeneksi vuodeksi hänen väelleen. - -Ja taas mies pääsi yhä suurempaan suosioon ja kunniaan. Sitäpä toiset -palkolliset kadehtivat niin, että he miettivät uutta keinoa, jonka -avulla he saisivat hänet tuhotuksi. He kuiskivat kuninkaalle, että mies -oli luvannut laatia yhdeksän kertaa paremman linnan kuin kuninkaalla -oli, jos hänellä vain olisi valtaa. - -Kuningas kutsui miehen eteensä ja vaati häntä täyttämään lupauksensa, -muuten olisi hänen henkensä vaarassa. Alakuloisena meni mies taas -tallin seinän viereen itkemään ja toivoi paholaista luokseen. Tämä tuli -ja kyseli syytä miehen suruun. Tämä kertoi silloin paholaiselle, mitä -kuningas oli häneltä vaatinut: - --- Kyllähän me sen sellaisen voimme aikaan saada. Mene aamulla meren -rantaan ja tuo kolme korvollista vettä, lämmitä sitten sauna ja kastele -siinä vedessä isäni sauna vasta. Minne sen sitten panet pystyyn, niin -siihen tulee kartano, niin komea, että se on yhdeksän kertaa kuninkaan -kartanoa kauniimpi. - -Mies seurasi neuvoa ja valmisti kartanon paholaisen neuvon mukaan. - -Aamulla kuningas heräsi unestaan ja kurkisti ikkunastaan. - --- Mitä tämä on, sanoi hän, kun koko minun saunani on tulessa? - -Hän hieroi silmiään ja näkikin silloin, että se oli komea linna. Hän -sanoi palvelijoilleen: - --- Kutsukaahan se minun kuskini tänne! Eiköhän tämä vain ole hänen -töitään! - -Miehen tullessa kuninkaan eteen, kysyi kuningas: - --- Sinäkö tämän linnan rakensit? - --- Minähän sen tein, kun kerran niin käskettiin. - -Kuningas meni katselemaan linnaa joka puolelta ja sanoi: - --- Hyvä tuli, parempi kuin pitikään. - -Sitten kuningas tuumaili: - -Ei se mies mikään tavallinen ollutkaan, kun se sellaisia osasi laatia. -Minä annan hänelle tyttäreni vaimoksi, ja minä annan hänelle oman -virkanikin. Hän osaa kuninkaan virkaa toimittaa, kun hän on niin -viisaskäytöksinen mies! - -Niin pääsi mies kunniaan ja arvoon ja eli onnellisena, sillä kuninkaan -tytär on kuitenkin aina kuninkaan tytär, ja kyllä sen kanssa kelpaa -onnellinen olla. - - - - -PIETARI JA PAAVALI PAJASSA. - - -Kun pyhä Pietari ja Paavali olivat maan päällä, sattuivat he ajamaan -kerran maantiellä, vanhalla ja huonolla hevosella, näkemään vanhan -sokean akka-käppyrän. Pietari sanoi akalle: - --- Hoi akka, mitä tekisit, jos näkösi saisit? - --- Mitäkö minä tekisin, vastasi akka. Jos näköni saisin, niin totta -totisesti minä silloin elättäisin kätteni työllä kaksikin ihmistä -rinnallani. - -Kuultuaan tämän, sanoi Pietari Paavalille: - --- Mene sinä, Paavali, nuoremmaksesi ja nosta akka tänne rattaille. - -Paavali teki sen ja nosti akan rattaille. Siinä he sitten yhdessä ajaa -nytkyttivät kylään. Siinä kylän laidassa oli sepällä paja. Sinne miehet -menivät ja sanoivat: - --- Annahan, seppä, meidän hiukan käyttää pajaasi ja työkalujasi, meillä -olisi tässä pientä hommaa. - --- Kyllähän minä annan, sanoi seppä. - -He kuljettivat sitten akan pajaan ja Pietari sanoi Paavalille: - --- Pistähän tuo akka ahjoon ja ala painaa palkeita. - -Paavali pisti akan ahjoon ja alkoi painella palkeita. Kun hän -hikipäissään oli jonkun aikaa palkeita painellut, otti Pietari akan -sieltä ahjosta ja pani alasimelle. Siinä hän sitten vasaralla akkaa -naputteli vähäsen aikaa ja akasta tuli yhdeksän kertaa koreampi -kuin ennen oli ollut. Ja kaiken hyvän lisäksi se oli vielä saanut -näkönsäkin. Siinä akka sitten niiaili ja kiitteli kauan aikaa Pietaria -ja meni iloissaan tiehensä. - -Pietari ja Paavali nousivat taas sen vanhan kaakin rattaille alkaen -ajaa nytkytellä tietä pitkin. Tuskin he olivat kappaleen matkaa pajan -luota päässeet, kun lähti kenkä hevosen jalasta ja heidän oli pakko -palata pajaan takaisin. Siellä he pyysivät pajaa ja työkaluja lainaksi. -Antoihan seppä mielellään sellaisille sepille, joiden hän oli nähnyt -takovan vanhan akan nuoreksi. Pietari otti naulan, pisti sen ahjoon -kuumenemaan ja siitä hän takoa kalkutteli neljä hevosen kenkää ja vielä -niihin tarvittavat naulatkin kaupanpäällisiksi. Saatuaan ne valmiiksi -sanoi hän Paavalille: - --- Menehän, Paavali, ja tuo hevosen jalka tänne. - -Paavali meni, otti hevosen jalan ja toi sen pajaan, jättäen hevosen -kolmella jalalla seisomaan. Pietari takoi siihen kiinni kengän ja sanoi -Paavalille: - --- Viehän tämä paikoilleen ja tuo toinen jalka. - -Paavali vei jalan paikoilleen ja toi toisen jalan alasimelle. Näin -takoi Pietari kengät hevosen jokaiseen jalkaan. Seppä katseli tätä -menoa suu ja silmät auki, niin kummalliselta se hänestä tuntui. Kun -hevonen oli kengitetty, kysyi Pietari: - --- Paljonko olisi meidän vuokraa maksettava tästä pajan ja pajakalujen -käyttämisestä. - --- Mitä sitä sellaisesta suotta vuokraa maksaisi, sanoi seppä. Minähän -tässä olen saanut nähdä ihmeet ja kummat. - -Pietari ja Paavali nousivat taas koninsa rattaille ja läksivät ajella -nytkyttämään. - -Sillä sepällä oli huononpuoleinen akka, sellainen jo ikäloppu. Nähtyään -millaisia ihmeitä nuo molemmat miehet olivat hänen pajassaan saaneet -aikaan, päätti hänkin koettaa samaa keinoa. Hän meni tupaan, kuljetti -akkansa pajaan ja sitten kopristi hänet käsiinsä, pisti ahjoon, heitti -tuhkaa päälle ja alkoi vimmatusti lietsoa. Akka parkui pahanpäiväisesti -ahjossa. Lopulta hän heitti parkumisen, sillä hän paloi siinä poroksi. -Kun seppä oli akkaansa pitänyt hyvän aikaa ahjossa, nosti hän sen -alasimelle ja alkoi vasaralla takoa naputella. Mutta kun hän kerran -vasaralla naputti päähän, alkoi siitä veri vuotaa. Silloin seppä -pelästyi pahanpäiväiseksi ja arvasi, ettei hänestä olekaan akkansa -nuorentajaksi. Hän jätti akkansa siihen alasimelle ja läksi juoksemaan -minkä alta pääsi niiden entisten takojien jälkeen. Kun niiden hevonen -oli vanha ja huonokulkuinen, saavutti hän ajajat ja sanoi hengästyneenä -heille: - --- Tulkaa, hyvät miehet, keitä lienettekin takaisin minun pajaani, -muuten minun käy onnettomasti ja henki otetaan minulta. - --- Mitä sinulle sitten on tapahtunut? kysyi Pietari. - --- Kun minä rupesin sitä teidän temppuanne tekemään akkani kanssa, niin -siihen se kuoli. Tulkaa hyvät miehet auttamaan minua vaivaista. - -Pietari ja Paavali käänsivät hevosen ja ajaa nytkyttivät sepän pajalle. -He astuivat rattailta alas ja Pietari sanoi Paavalille: - --- Nostahan tuo akka uudelleen ahjoon ja ala painaa palkeita. - -Paavali teki sen ja sitten Pietari otti akan alasimelle ja alkoi -nakutella vasaralla sitä. Ja siitä akasta tuli entistään kauniimpi. Se -oli aivan sen toisen akan näköinen paitsi veristä vasaran jälkeä, joka -oli jäänyt sen otsaan. Seppä sanoi: - --- Tao, hyvä mies, tuo verinen jälkikin sen otsasta pois. - --- En minä tao, sanoi Pietari. Jos minä sen teen, niin tulee hän -aivan sen toisen akan näköiseksi ja silloin ne voivat joutua riitaan -keskenään. - -Seppä siinä kiitteli ja kumarteli, niin iloinen hän oli, kun oli -akkansa saanut taas henkiin ja entistään koreammaksi. Mutta Pietari -sanoi sepälle: - --- Vaikka sinä oletkin taitava seppä, niin sen neuvon minä annan -sinulle, ettet yritäkään tehdä meidän perässämme. - -Seppä lupasi sen pyhästi. Hän kiitteli kovasti molempia miehiä, tarjosi -maksuakin heille kaikista heidän vaivoistaan, mutta he eivät ottaneet, -vaan nousivat taas rattailleen ja ajaa nytkyttivät pois. - - - - -HENGEN ANTAMINEN TOISEN EDESTÄ. - - -Oli kerran mies ja vaimo ja heillä oli yksi ainoa tytär, joka heille -oli tavattoman rakas. Sairastui sitten tyttö eräänä päivänä. Äiti meni -levottomana etsimään parantajaa. Niin kohtasi hän loihtijan, joka kysyi -häneltä: - --- Minne olet, vaimo, matkalla? - --- Tyttäreni on sairaana ja minä olen etsimässä hänelle parantajaa. - --- Mitä antaisit sille, joka tyttäresi parantaisi? - --- Mitä äiti antaisi parantaakseen lapsensa. Kaiken minä annan. - --- Annatko henkesi, kysyi loihtija. - --- Mitä minun hengestäni, kun tyttäreni vain terveeksi tulee, sanoi -vaimo. - -Loihtija seurasi vaimoa hänen mökilleen ja paransi tyttären. -Lähtiessään hän sanoi: - --- Kolme vuotta vielä saat elää, sitten minä tulen sinua noutamaan. - -Kun kolme vuotta alkoi käydä umpeen, vaipui vaimo tautivuoteelle. Siinä -hän sitten miehelleen kertoi kaiken ja ilmoitti, että kohta se aika on -täytetty, jolloin hänen täytyy mennä pahalle, joka loihtijan muodossa -oli tullut hänen luokseen. - -Kuultuaan sen, lähti mies etsimään pappia ja sanoi: - --- Minun tyttäreni tuli sairaaksi ja silloin vaimoni lupasi henkensä -pahalle, jotta tyttäreni pelastuisi. Nyt on se aika kulunut, jonka -vaimoni saa elää. Neuvokaa minua, mitä minun tulee tehdä, jotta minä -pelastaisin vaimoni ja antaisin oman henkeni hänen edestään. - -Pappi mietti asiaa ja sanoi: - --- Kenelle henki on luvattu, sille se meneekin. - -Mies sai alakuloisena palata vaimonsa luo. - -Jo tuli määräpäivä ja loihtija tuli noutamaan vaimon henkeä. Silloin -mies alkoi rukoilla: - --- Elä vie minun vaimoni henkeä. Jos tahdot jotain, niin ota minun -henkeni hänen puolestaan. - -Kun loihtija sen kuuli, suostui hän miehen ehdotukseen ja antoi hänelle -vielä kolme vuotta elinaikaa. - -Mies ei vaimolleen ilmoittanut, että hän tämän hengen oli pelastanut. - -Vaimo parani taudistaan ja oli iloinen, kun paha ei ollutkaan häntä -saanut. - -Mutta tytär oli kuullut, miten isänsä keskusteli loihtijan kanssa ja -hän päätti pelastaa isänsä hengen. - -Hän meni pyhän miehen luo. Mutta tämä ei osannut hänelle mitään keinoa -neuvoa, jonka avulla hän olisi voinut isänsä pelastaa. - -Sitten meni tyttö toisen pyhän miehen luo, eikä tämäkään osannut mitään -keinoa neuvoa. - -Kun tyttö tuli kolmannen pyhän miehen luo, tiesi tämä kaiken jo -ennenkuin tyttö oli asiaansa ilmoittanutkaan. - --- Sinä tulet pelastamaan isäsi henkeä, jonka hän on luvannut pahalle -pelastaakseen äitisi, sanoi pyhä mies. Lähde minun kärryilläni ajamaan, -niin me kyllä sen voimme takaisin voittaa. - -Aamun koittaessa pyhä mies vihelsi kerran, ei tullut mitään. Hän -vihelsi toisen kerran, vaan ei vieläkään tullut mitään. Hän vihelsi -kolmannen kerran, ja silloin tulivat kärryt esiin. - -Pyhä istui kärryihin ja yhdessä tytön kanssa hän läksi ajamaan. - -He ajoivat kauan ja tulivat viimein meren rantaan. Siinä pyhä mies -vihelsi kerran ja meri aukeni ja he ajoivat sisään. - -Ajettuaan kotvasen tulivat he rautaisen talon luo. - --- Onko täällä se hengen ottaja? kysyi pyhä mies. - --- Ei ole, vastattiin hänelle. - -He ajoivat taas meren sisässä kotvasen, tullen vaskisen talon luo. - --- Onko täällä se hengen ottaja? kysyi pyhä mies. - --- Ei ole, vastattiin hänelle. - -He ajoivat taas eteenpäin yhä syvemmälle mereen ja tulivat viimein -kolmannen talon luo, joka oli kultainen. - --- Onko täällä se hengen ottaja? kysyi pyhä mies. - -Siellähän se asui. - -Kun paha kuuli, mitä varten ajajat olivat tulleet, sanoi hän tyttärelle: - --- Minä annan sinulle isäsi hengen, jos lupaat omasi minulle. - -Pyhä mies kuiskasi tytön korvaan: - --- Elä lupaa mitään. Jumala meitä kyllä auttaa, kun ensin tiedämme, -kuka hengen ottaja on. - -Tyttö ei luvannut pahalle henkeään, vaikka tämä sitä kovasti pyysi. - -Silloin paha suuttui ja uhkasi määräpäivänä tulla noutamaan tytön isän. - -Pyhä mies ja tyttö ajoivat kärreillä merestä takaisin ihmisten ilmoille. - --- Mitä minä nyt teen, sanoi tyttö, kun he taas olivat rannalle tulleet. - --- Menkäämme Herran huoneeseen ja rukoilkaamme siellä, sanoi pyhä mies. - -Tyttö meni kirkkoon, laskeutui polvilleen ja alkoi rukoilla. - -Kokonaisen päivän hän rukoili taukoamatta. Seuraavan päivänkin hän -rukoili eikä nauttinut palaakaan ravinnokseen. Kolmantena päivänä -olivat hänen polvensa jo aivan veriset rukoilemisesta, mutta hän ei -lakannut kuitenkaan. - -Silloin paha tuli kirkon katolle korpin muodossa ja koetti rääkynällään -häiritä tyttöä rukouksissaan. Mutta tyttö oli niin rukoukseen -vaipuneena, että hän ei kuullut, kuinka paha hänelle huusi. - -Ja kun kolmas päivä oli kulunut umpeen, täytyi pahan lentää pois ja -mennessään se huusi: - --- Rukoili, rukoili, kolmelta hengen sai, kolmelta hengen sai! - -Näin olivat äiti, isä ja tytär pelastaneet toinen toisensa hengen. - - - - -LINTUJEN KIELEN TAITAJA. - - -Kolme veljestä meni metsästämään. Yön tullessa laittoivat he nuotion -jääden sen ääreen nukkumaan. Yöllä he heräsivät kaikki kuullessaan -outoa kohinaa. Katsellessaan sen syytä, oli tavattoman suuri käärme -tullut metsästä ja asettunut kehään heidän ympärilleen. - -Ja käärme puhui miehille: - --- Kuka teistä on tarkka ampuja? - --- Minä osun naskaliin, sanoi vanhin veli. - --- Minä osun neulaan, sanoi toinen veli. - --- Minä osun rihmaan, sanoi kolmas veli. - -Silloin sanoi käärme: - --- Nyt täytyy paraan ampujan tulla minun kanssani. Ellei hän tule, syön -minä teidät kaikki. - -Nuorin veljistä läksi silloin käärmeen matkaan. - --- Nouse selkääni, sanoi käärme. - -Mies teki sen ja niin läksivät he yhdessä menemään. - -Matkalla käärme sanoi miehelle: - --- On valkoinen käärme, joka on minua vanhempi. Sen jos tapat, tulen -minä käärmeitten kuninkaaksi. - -Kun he olivat matkanneet kauan aikaa, tulivat he erään pehkon luo, -jonka ympärille valkoinen käärme oli asettunut kehään. - --- Tuossa se on, sanoi käärme. Ammu se nyt kuoliaaksi. - -Poika tähtäsi ja ampui käärmeen. Kun hän sen oli tehnyt, hyökkäsi se -käärme, joka hänet oli tuonut valkoisen käärmeen kimppuun repien sen -kappaleiksi. - -Sen tehtyään sanoi käärme pojalle: - --- Tule nyt minun jälessäni, niin minä maksan sinulle palkkasi. - -He tulivat suuren vuoren koloon. Ennenkuin he astuivat sisään, sanoi -käärme pojalle: - --- Vaikka kuinka paljon käärmeitä näkisit, niin elä pelästy. Ei niistä -mikään sinulle pahaa tee. - -Ja käärme vei pojan omaan linnaansa vuoren sisään. - --- Sano, mitä nyt tahdot palkaksesi, sanoi käärme. Tahdotko rahaa tai -muuta hyvyyttä vai tahdotko oppia ymmärtämään kaikkien lintujen kielet -ja kaikkia kieliä, mitä maan päällä on. - -Poika sanoi tahtovansa oppia ymmärtämään lintujen kieltä. - -Silloin käärme otti suuhunsa lepän lehden ja pani sen toisen pään pojan -suuhun ja alkoi suhista. Ja siinä poika oppi lintujen kielet. Mutta -ennen lähtöä käärme varoitti miestä koskaan ilmoittamasta, mistä hän -tämän taidon oli saanut, muuten hän kuolisi. - -Poika läksi vuoresta kulkien mailleen. - -Matkallaan hän jäi eräänä yönä metsään nukkumaan, kun ei ennättänyt -kylään asti. - -Siinä maatessaan puun alla hän kuuli, miten metsän puut huokailivat. -Toinen puu sanoi toiselle: - --- Tänä yönä kummisi kuolee. Etkö lähde katsomaan. - --- En voi lähteä, sanoi silloin se, jonka alla mies nukkui. Minulle on -tullut vieras. Jos kummini kuolee, niin kuolkoon. Hyvän päällä hän on -elänyt ja hyvän päälle hän kuoleekin. - -Vähän ajan kuluttua kuului metsästä kova romahdus, siellä puu kaatui. - -Aamulla meni mies, joka oli puiden puheen ymmärtänyt kaatuneen puun -luo. Silloin hän näki juuren alla kätkössä olleen kirstun, joka oli -täynnä kultaa. Ja kun hän katsoi latvan alle, niin oli se kaatunut -ketun päälle. - -Mies nylki ketun ja otti nahan mukaansa. Rahakirstun hän nosti -selkäänsä. - -Vihdoin saapui hän niille tienoille, missä hänen asuntonsa oli. Mutta -niin kauan oli hän ollut poissa, ettei kukaan häntä enää tuntenut, ei -edes hänen oma vaimonsakaan. - -Tämä tarkasteli miestä ja yön tultua meni hän katsomaan, mitä vieraalla -oli kirstussa, jonka hän oli mukanaan tuonut. - -Kun hän näki, miten paljon siellä oli rahaa, halusi hän saada ne -omakseen. Hän kutsui miehen veljet salavihkaa syrjään ja käski heitä -tappamaan taloon tulleen miehen, jotta he sitten saisivat rahat -omikseen. - -Veljet päättivät ottaa vieraan heinäntekoon kanssaan. Ja kun niitylle -on päästy, käskevät he hänen mennä pieleksen päälle ja hänen tullessa -sieltä alas, lyövät he hänet halolla kuoliaaksi. - -Miehen ollessa pieleksellä, lensi siitä korppi ohitse ja huusi: - --- Vielä tahtovat veljen verta! - -Mies kuuli sen ja laskeutuessaan pielekseltä kysyi hän: - --- Mitä vielä tahdotte? - --- Tule alas, niin näet, sanoivat veljet. - --- Kuulitteko, mitä korppi sanoi? - --- Mitä se sanoi? kysyivät veljet. - --- Se huusi: Vielä tahtovat veljen verta! - --- Oletko sinä sitten meidän veljemme? - --- Olen, teidän veljenne minä olen. - -Veljet tulivat siitä kovin iloisiksi ja syleilivät häntä. - --- Me kun jo luulimme sinun kuolleen, käärmeen sinut syöneen, kun sinua -ei kuulunut palaavaksi. - -Yhdessä he sitten palasivat mökille. - -Kun vaimo kuuli, miten hänen miehensä oli ymmärtänyt linnun kieltä, -tahtoi hän tietää, mistä hänen miehensä oli sellaisen taidon itselleen -hankkinut. - -Hän kiusaili miestään aamusta iltaan, pyyteli ja rukoili häntä -ilmoittamaan. Mies muisti kyllä, miten käärme oli häntä varoittanut, -mutta hän oli kuitenkin sanomaisillaan. - --- Minä kuolen, jos sen ilmoitan, sanoi hän. - --- Kuolet, jos kuolet, sanoi vaimo. Mutta minä en saa rauhaa, ennenkuin -olen saanut tietää tämän asian salaisuuden. - --- Pane sitten sauna lämpiämään ja valmista minulle vaatteet, niin minä -sanon sinulle, mitä tahdot tietää, vastasi mies. - -Kun mies oli kylpenyt ja pukeutunut puhtaisiin, laskeutui hän penkille -ja valmistautui kuolemaan. - -Hänen siinä maatessaan kuuli hän kukon, joka tuvan lattialla käveli, -puhelevan näin: - --- Minulla on viisikymmentä akkaa ja kaikki minä pidän komennossa. -Miehellä on vain yksi akka, eikä jaksa sitä hallita. - -Sen kun mies kuuli, hyppäsi hän penkiltä sieppasi piiskan seinältä ja -sanoi: - --- Kuulitko akka, mitä kukko sanoi. Minulla on viisikymmentä akkaa ja -kaikki minä pidän komennossa. Miehellä on vain yksi akka, eikä jaksa -sitä hallita. Minä en tässä rupea sinun tähtesi kuolemaan. - -Ja mies antoi vaimolleen oikein kelpo selkäsaunan. - - - - -TÄIN NAHKA. - - -Kuninkaalla oli puoliso pahansisuinen ja julma, joka kovasti vihasi -tytärpuoltaan. Kaiken tyttö koetti tehdä miellyttääkseen äitipuoltaan, -mutta kaikkea tämä moitti. - -Kerran kun tyttö etsi kuninkaan päästä täitä, löysi hän aivan pienen -täin ja sanoi nauraen: - --- Siinäpä on suuri täi, aivan kuin kolmivuotinen sika. - -Sen kuuli äitipuoli ja sanoi kuninkaalle: - --- Kuulitko, mitä tyttäresi sanoi? - --- En kuullut, vastasi kuningas. - --- Sinä olet häntä hyvänä pitänyt ja hän sinua haukkuu siaksi. Ja -millaiseksi siaksi! Niin suureksi kuin on kolmivuotinen sika. - -Silloin kuningas suuttui ja sanoi tyttärelleen: - --- Saat tuota täitä hoidella. Jollei se kolmessa vuodessa tule sian -suuruiseksi, niin leikataan sinulta pää poikki. - -Tyttö kun sen kuuli, niin pani hän sen täin pieneen laatikkoon ja alkoi -sitä syöttää. Parissa kolmessa viikossa se kasvoi niin suureksi kuin se -laatikko oli. Silloin hän pani sen suurempaan astiaan, mutta kuukauden -päästä oli se niin suuri, että se oli siitäkin muutettava. Siitä muutti -tyttö sen suureen tynnöriin, ja kun kolme vuotta oli kulunut umpeen, -niin oli se kasvanut niin suureksi, että arveltiin sen painavan enemmän -kuin kolmivuotiaan sian. - -Silloin se nyljettiin ja nahka naulattiin portin päälle ja kuningas -asetti sellaisen määräyksen, että ken arvaa, minkä eläimen nahka se on, -hän saa kuninkaan tyttären vaimokseen. - -Nyt alkoi vaeltaa kansaa sitä nahkaa katsomaan, mutta kukaan ei voinut -arvata, minkä eläimen se oli. Siinä tuumittiin ja päätä pyöritettiin, -mutta turhaan. Rikkaat ja köyhät tulivat tarkastamaan, sillä jokainen -olisi ottanut mielellään kuninkaan kauniin tyttären vaimokseen. - -Eräänä päivänä kuului mereltä järeä ääni: - --- Se on täin nahka! - -Kun kaikki katsoivat sinnepäin, niin näkivät he merihirviön pistävän -päänsä laineista esiin ja sitten painuvan jälleen syvyyteen. - -Kuningas ei olisi mielellään antanut tytärtään sellaiselle -merihirviölle, mutta hänen vaimonsa sai hänet kuitenkin taivutetuksi -tuumaan, ja niin alettiin valmistella häitä. - -Kuukauden päästä olivat häät ja kansaa oli kerääntynyt läheltä ja -kaukaa. Siinä sitä odotettiin sulhasta. Vihdoin nähtiin merestä -nousevan olennon. Ihmisen näköinen hän oli, mutta oli hänellä kolme -päätä ja koko ruumis oli karvainen. Kalpeana katseli tyttö sulhastaan. -Tämä nosti hänet syliinsä ja vei hänet kauas. - -Loitolla kuninkaan linnasta oli merihirviöllä oma asuntonsa. Linnaksi -se oli liian pieni ja kyläksi liian suuri. Tänne hän vei tytön. - -Kun tyttö katseli ympärilleen, niin ei hän missään nähnyt elävätä -olentoa, linna oli aivan autio. - -Täällä tyttö eli miehensä kanssa ja pian hän alkoi hänen muotoonsa -tottua, niin peloittava kuin se olikin. Ja mies oli hänelle hyvä ja -koetti kaikin tavoin häntä palvella. - -Tytölle syntyi poika ja hän oli siitä hyvin onnellinen. Kerran heräsi -tytössä halu käydä entisessä kodissaan kuninkaan linnassa ja hän pyysi -mieheltään lupaa saada mennä isäänsä ja äitipuoltaan katsomaan. - --- Mene, sanoi mies, mutta sinä et saa mitään kertoa olostasi täällä. - -Sen tyttö lupasi. Kun hän tuli kuninkaan linnaan, niin alkoi äitipuoli -heti tiedustella: - --- Kerrohan, millaista on sinun elämäsi uudessa kodissasi. Onko miehesi -sinulle hyvä ja kohtelevatko muut sinua rakkaudella? - -Tyttö muisti miehensä varoituksen eikä kertonut sanaakaan. Mutta -äitipuoli arvasi tytön häneltä jotain salaa -- ja hän päätti keinolla -millä tahansa saada siitä selon. Toisena päivänä hän taas kyseli: - --- Minkätähden sinä et tahdo kertoa mitään elostasi ja oloistasi? Onko -miehesi aina kotona? - --- Päivin en häntä koskaan näe, en muuta kuin öisin. - --- Onko hänen muotonsa muuttunut vai onko pysynyt samana? - --- Sitä en tiedä. - --- Etkö ole tulella katsonut? - --- En ole. - --- Kun nyt menet kotia, niin sytytä tuli yöllä, kun hän on nukkunut. -Silloin näet, minkä näköinen hän on. - -Kun tyttö tuli kotiaan, niin kysyi mies: - --- Oletko ollut vaiti? - --- Äitipuoleni houkutteli minua puhumaan ja minä sanoin yhtä ja toista. -Ja kun kerroin hänelle, etten ole sinua koskaan nähnyt, niin käski hän -salaa yöllä katsoa valkean valossa. - --- Jos minua rakastat, sanoi mies, niin elä sitä koskaan tee. Minut on -loihdittu kolmeksi vuodeksi mereen. Jos kolmeen vuoteen ei ainoakaan -ihminen minua näe, niin pääsen jälleen ihmiseksi. - -Kun tyttö tämän salaisuuden kuuli, niin heräsi hänessä halu nähdä, -millainen hänen miehensä oli. Kauan hän hillitsi itseään, mutta eräänä -yönä, kun hänen miehensä oli nukkunut, ei hän enää voinut itseään -hillitä, vaan sytytti tuohuksen ja kumartui katsomaan vieressään -nukkuvaa miestä. - -Hän hämmästyi nähdessään kauniin miehen rinnallaan. Puolet oli hänen -ruumiistaan jo karvatonta, mutta toinen puoli oli vielä kuin pedolla. - -Silloin heräsi mies ja tuli hyvin murheelliseksi. - --- Niin vähän sinä siis saatoit itseäsi hillitä, sanoi hän. Jos olisit -vielä puolet ajasta odottanut, niin olisin tullut kokonaan ihmiseksi -taas. Näin olet kaiken tuhonnut ja minun täytyy sinun luotasi ainiaaksi -lähteä pois. - -Hän poistui linnasta ja sukelsi mereen. Kun hän sinne oli uponnut, -niin syttyi koko linna tuleen ja tyttö sai hädin tuskin lapsensa -pelastetuksi liekeistä. - -Kun hän köyhänä ja asuntoa vailla seisoi meren rannalla palavan linnan -raunioiden luona, niin sanoi hän: - --- Pahoin olen miestäni vastaan rikkonut. Mutta sen rikkomuksen tahdon -sovittaa. Kotia ei minulla ole, minne menisin, sillä äitipuoleni luo -en tahdo mennä, koska hän minut tähän onnettomuuteen houkutteli. Minä -tahdon mennä eteenpäin, yhä eteenpäin siksi kunnes jälleen kohtaan -mieheni. - -Hän lähti astelemaan lapsi sylissään. Näin tuli hän meren niemeen, -josta hän ei enää päässyt eteenpäin. Siinä hän rannalla yksinään itki, -itki siksi, kunnes vaipui uneen. Kun hän unestaan heräsi, niin näki hän -etäällä ketun kantavan hänen poikaansa suussaan ja katoavan metsään. -Silloin hän vaipui maahan ja itki vieläkin katkerammin. - -Merestä nousi karhu ja kysyi häneltä: - --- Mitä itket? - --- Sitä itken, kun minulla oli mies, hyvä ja kunnollinen ja oman -järjettömyyteni kautta hänet kadotin ja hän läksi luotani. Minulla oli -koti, jossa olin onnellinen ja se minulta paloi. Minulla oli poika ja -senkin olen menettänyt. - --- Tule selkääni, sanoi silloin karhu. Minä vien sinut miehesi luo. - -Tyttö nousi karhun selkään ja karhu läksi uimaan. Kun he olivat tulleet -meren aukealle selälle, josta ei näkynyt maata millään puolella, sanoi -karhu: - --- Minun on nälkä. - -Tyttö antoi karhulle kaiken, mitä hänellä oli evästä. Karhu ui jonkun -matkaa ja valitti taas nälkäänsä. Silloin tyttö antoi karhun syödä -hänen molemmat kätensä. - --- Miksi surisin käsiäni, sanoi tyttö, kun vain saan mieheni nähdä. - -Jonkun matkaa uituaan valitti karhu taas nälkäänsä. - --- Syö jalkani, sanoi tyttö. Miksi surisin jalkojani, kun vain saan -mieheni nähdä. - -Kun he vihdoin saapuivat rantaan, niin heitti karhu hänet rannalle -kädettömänä ja jalattomana. Mutta tyttö ei valittanut, vaan kiitti -karhua, joka oli hänet tuonut meren yli. - -Silloin karhu sylki suustaan tytön kädet ja jalat ja asetti ne jälleen -paikoilleen. Sen tehtyään sanoi karhu: - --- Mene tästä eteenpäin siksi, kunnes tulet tulisen vuoren luo. Nouse -sen huipulle, niin näet edessäsi tien. Sitä lähde astumaan, kunnes -tulet pienelle mökille. Sinne poikkea, niin sinua neuvotaan eteenpäin. - -Tyttö teki, niinkuin karhu oli hänelle neuvonut. Kun hän tuli mökkiin, -oli siellä vanha vaimo. Tälle kertoi tyttö koko elämäntarinansa, ja -siitä vaimo huomasi, että hän oli hänen veljensä puoliso. - --- Lepää tämä yö minun tuvassani, sanoi vaimo, niin aamulla neuvon -sinua eteenpäin. - -Yöllä kehräsi vaimo ja keri langan kerälle. Aamulla hän heitti sen -vierimään pitkin tietä ja sanoi tytölle: - --- Seuraa kerää siksi kunnes se pysähtyy. - -Tyttö teki niin ja tuli toiselle tuvalle, jossa asui hänen miehensä -toinen sisar. Tämä antoi hänelle aamulla kuontalon ja viipsinpuut ja -sanoi: - --- Mene sinne, minne kerä vierii. Ja kun se pysähtyy, niin pysähdy -siihen ja pane maata. - -Tyttö asteli kerän jälestä ja tuli vihdoin korkealle, aivan alastomalle -kalliolle. Kun hän siinä istui, niin näki hän kalliosta veräjän -avautuvan, ja siitä tuli nainen, joka astui tytön luo. - --- Mitä etsit täältä? sanoi nainen. - --- Miestäni, jonka tiedän täällä olevan. - --- Jos annat minun kuontalolla kehrätä, niin päästän sinut miehesi luo, -sanoi nainen. - -Tyttö antoi naiselle kuontalon ja meni vuoreen. Siellä hänen miehensä -makasi, mutta vaikka tyttö kuinka olisi koettanut häntä herättää, niin -ei hän avannut silmiään, sillä nainen oli pistänyt unineulat hänen -korviinsa. - -Valittaen vietti tyttö yön miehensä luona. Kun aamu tuli, ajoi nainen -hänet vuoresta pois. Mutta palvelijat olivat kuulleet, mitä tyttö oli -sanonut nukkuneelle miehelleen ja he sen kertoivat hänelle. - --- Vaimosi oli koko yön sinun luonasi, sanoivat he, mutta sinä et -herännyt, kun unineulat olivat korvissasi. - -Illalla nainen, joka oli paha haltija, meni taas tytön luo ja pyysi -saada kehrätä hänen kuontalollaan. Kun tyttö tuli vuoreen, niin oli -poika ollut varovainen, eikä ollut antanutkaan pahan haltijan pistää -unineuloja hänen korviinsa. Hän kuuli vaimonsa äänen ja kysyi häneltä: - --- Miten olet tänne päässyt? Miten olet tullut suuren ulapan yli? - --- Minut toi karhu selässään. - --- Se karhu on minun veljeni. Minne jätit poikasi? - --- Nukkuissani varasti sen minulta kettu. - --- Se kettu oli minun toinen veljeni. Silloin on poikani turvassa. Sinä -olet kaikki koettelemukset kestänyt ja niin on meille pelastuksen päivä -koittava. Kun ensi yönä tulet luokseni, niin muista sulkiessasi vuoren -portin lausua rukous. Kun sen teet, niin ei paha haltija voi enää sitä -avata. - -Kolmantena iltana teki tyttö niinkuin hänen miehensä oli neuvonut. - -Kun paha haltija koetti vuoren veräjää avata, paloi hän siihen. Tyttö -ja hänen miehensä tulivat vuoresta kaikkien niiden kanssa, jotka -haltija oli sinne sulkenut. Ja kun he saapuivat omille mailleen, niin -oli palanut talo jälleen paikollaan ja kettu oli tuonut heidän poikansa -sinne. Ja siellä he elävät vieläkin, elleivät ole kuolleet. - - - - -SOHVI JA AAPELI. - - -Kuninkaalla oli tytär, kaunis ja komea, mutta niin itsepäinen, ettei -kukaan saanut häntä muuttamaan sitä, minkä hän kerran oli päättänyt. Ja -kun hän alkoi komentaa, ja se tapahtui hyvin usein, niin saivat siinä -tanssia hänen pillinsä mukaan sekä kuningas että koko hoviväki. - -Tämä tyttö oli saanut sen ajatuksen päähänsä, että hän menee sille -miehelle, joka voi maksaa hänestä hänen painonsa kullassa. Ja kun hän -oli jokseenkin komea nainen, niin olisi siihen tarvittu aika kasa -rahaa. Kyllähän häntä kävi yksi ja toinen katsomassa, mutta päätään -puristaen meni pois, sillä niin paljoa rahaa ei ollut kenelläkään. -Mutta kun kuninkaantytär veroitti jokaista, joka katsomassakin kävi, -tuhannella kultarahalla, niin oli hänelle jo kasaantunut suuri laari -täyteen kultarahoja. - -Tämä laari oli samassa aitassa kuin se suuri puntarikin, jonka toisessa -vaakalaudassa kuninkaantytär seisoi ja toiseen saivat kosijat koota -kultarahansa. - -Tämän kuninkaantyttären nimi oli Sohvi. - -Toisesta maasta tuli sinne kuninkaan kaupunkiin kauppias. Aapeli oli -hänen nimensä. Hän oli niin reipas ja ilo loisti hänen kasvoistaan niin -kirkkaasti, että jokainen tyttö toivoi hänet saavansa omakseen. - -Tämäkin meni sitä kuuluisaa kuninkaantytärtä katsomaan, joka painon -mukaan itseänsä kaupitteli. Kun Sohvi näki Aapelin ja Aapeli Sohvin, -alkoivat he molemmat heti kovasti pitää toisistaan, ja Aapeli toivoi -olevansa niin rikas, että hän olisi voinut ostaa Sohvin omakseen, -ja Sohvia kiukutti se, että hän sillä tavoin oli päättänyt valita -miehensä, sillä hän olisi ottanut Aapelin, vaikka sillä ei olisi ollut -ropoakaan. - --- Kun minä olen toisesta maasta, sanoi Aapeli, niin ei minulla ole -niin paljoa rahoja mukanani, mutta, jos ensin antaisit punnita itsesi, -niin tietäisin kuinka paljon kotoani tuon. - --- Mennään sinne minun aittaani, sanoi Sohvi. Siellä on aivan -vakituinen puntari minua varten. - -Sinne he menivät yhdessä ja siinä punnitessa he puhelivat kaikista -maailman asioista. Ja jota enemmän he puhelivat, sitä enemmän he -rakastuivat toisiinsa. He punnitsivat niin kauan siellä aitassa, että -kuningas jo tuli ovelle kurkistamaan, missä he niin kauan viipyivät. - --- Mikä kauppias sinä olet, sanoi kuningas, kun et sen pikemmin osaa -punnita? - --- No, ei se nainen olekaan mikään jauhosäkki, sanoi Aapeli, ei sitä -niinkään pian punnitse. - --- Elä sinä, isä, tähän sekaannu, sanoi Sohvi. Sinä et ymmärrä yhtään -näitä asioita. Se ihmisen punnitseminen on hyvin monimutkainen asia. - -Lopulta Aapeli sai tarkan tiedon siitä, kuinka paljon Sohvi painoi, ja -hän läksi laivallaan omille mailleen rahojaan hakemaan. - -Sillä aikaa Sohvi odotteli Aapelia eikä ottanut ketään kosijaa enää -vastaan. - --- Se minun ostajani on kotoaan hakemassa rahojaan, sanoi hän. Turhaa -on tässä enää muitten yrittääkään. - -Aapeli oli paperinpalalle kirjoittanut Sohvin painon muistoonsa ja -alkoi kotiaan päästyään kultarahojaan laskea ja punnita. Mutta vaikka -hän kaiken rikkautensa pani yhteen kasaan ja myi kaiken, mistä hän -vain saattoi rahaa saada, niin ei hän saanut puoltakaan siitä summasta -kokoon, joka olisi tarvittu Sohvin ostamiseen. - -Huomattuaan, ettei hän mitenkään vaadittua kultaa saisi kootuksi, -päätti hän mennä Sohville ilmoittamaan, ettei siitä hänen hommastaan -mitään tulekaan. Hän purjehti laivallaan kuninkaan linnan luo ja meni -Sohvin puheille. - --- No, mitenkä sen asian laita on? kysyi Sohvi. - --- Ei siitä minun ostostani taida tullakaan mitään, vastasi Aapeli. - --- Miksei tule? - --- Sinä painat aivan liian paljon. Ei sellaista kultamäärää kukaan voi -haalia kokoon. - --- Puuttuuko sinulta paljonkin? Ehkä minä voisin niin paljon laihtua, -että sinä voisit tuon summan suorittaa. - --- Ei sitä kukaan niin paljoa voi laihtua, sillä minulla ei ole -puoltakaan sinun painostasi. - --- Sepä nyt on harmillinen asia, sanoi Sohvi, sillä minä tulisin hyvin -mielelläni sinulle. - --- Mielellänihän minäkin sinut ottaisin, sanoi Aapeli. Ei minulta -suinkaan halua puutu, ei muuta kuin rahat. - --- Mutta jos kuitenkin koetettaisiin sitä punnitsemista, sanoi -kuninkaantytär. Minä koetan seisoa niin kepeästi kuin mahdollista -vaakalaudalla. - --- Kyllä minä tiedän, ettet sinä niin kepeästi voi seisoa, että minun -rahani riittäisivät. Mutta, kuten tahdot, voinhan minä sinun mieliksesi -koettaa. - -Ja he menivät yhdessä kuninkaantyttären aittaan. - -Siinä Sohvi seisoi vaakalaudassa ja koetti olla niin kepeä kuin -suinkin, mutta eiväthän Aapelin rahat minnekään riittäneet. - -Siinä he nyt kumpikin katselivat murheellisina toisiinsa. Ei puhekaan -luistanut kummaltakaan. Vihdoin sanoi Aapeli: - --- Siinä nyt näet, ei se kulta minnekään riitä. Sitä paitsi olet sinä -vielä poissaoloni aikana lihonutkin. - --- Minä pelkään sen tehneeni. Minä olin niin hyvällä tuulella sinua -odotellessani, että taisin syödä liian runsaasti. - --- Kuka sinun käskikin keksimään sellaisia hullutuksia kuin tämä painon -mukaan myyminen. Siinä nyt tuli harmi meille kummallekin. - --- Luuletko, etten minä tässä jo ole omaa tyhmyyttäni kiukutellut, -sanoi Sohvi. Mutta kuka sitä edeltäpäin osasi arvata, että sellainen -mies kuin sinä tulisi minua kosimaan. - --- Ei tässä siis ole mitään muuta neuvoa kuin että minä menen omille -mailleni, ja me sanomme kauniisti hyvästit toisillemme, sanoi Aapeli. - --- Älähän nyt sentään vielä hätäile, sanoi Sohvi. Täytyyhän meidän -tästä jollain tavoin päästä, sillä minä olen päättänyt tulla sinun -vaimoksesi, ja minkä minä kerran päätän, sen minä pidänkin. - --- Olisit ensin ollut tekemättä sellaisia jonninjoutavia päätöksiä kuin -koko tämä punnitsemisjuttu on. - -Kuningas tuli aitan ovelle ja sanoi: - --- Tuleeko siitä punnitsemisesta mitään valmista, vai mitä? - --- Mene sinä, isä, tiehesi, sanoi Sohvi. Täällä juuri paraillaan -ladotaan kultaa puntariin, minkä ehditään ja ennätetään. - -Kun kuningas oli mennyt aitan ovelta kirkastuivat äkkiä Sohvin kasvot. - --- Nyt minä keksin keinon, jolla pääsemme pulasta. Kyllä minä olen -ollut typerä, kun en ennen ole sitä huomannut. - --- Mikä keino se on, ethän siellä vaakalaudallasi voi äkkiä sen -köykäisemmäksi tulla? - --- En voikaan, mutta sinun vaakalautasi voi tulla raskaammaksi. Onhan -minulla tuolla kokonainen laari täynnä kultarahoja. Ala ottaa sieltä -niin paljon kuin tarvitaan. - -Heidän ilonsa oli hyvin suuri heidän keksiessään tämän keinon. Aapeli -ajoi molemmin kourin kiiltäviä kultakolikolta vaakalautaan. Mutta ajoi -hän kuinka paljon tahansa, niin ei se vaakalauta, jossa kuninkaantytär -oli, sittenkään noussut. - --- Nyt olen kaikki rahat laaristakin ajanut, sanoi Aapeli, eikä sekään -riitä. - --- Vähällä on, ettei riitä, sanoi Sohvi. Kyllä minua nyt kiukuttaa, kun -niin iloinen olin sinua odotellessani ja aivan tarpeettomasti lihoin. -Mutta minä korvaan sen nyt toisin. - --- Hyvänen aika, sanoi Aapeli. Mitä sinä nyt aijot? - --- Minä vähennän vaatteitani siksi, kunnes painoni on kylliksi -vähentynyt. - -Ja Sohvi riisui toisen vaatekappaleen toisensa jälkeen. Ja kun hän -viimeisenkin vaatteen oli päältään heittänyt pois, niin nousi se -vaakalauta, jolla hän seisoi. - --- Joko on punnitseminen loppunut, sanoi kuningas ja kurkisti oven -raosta. - --- Jo on, sanoi Sohvi. Rahaa on niin paljon kuin on vaadittukin. - --- No, ei sitten muuta kuin kutsun tänne tuomarit tarkastamaan, sanoi -kuningas. - --- Kutsu vain, sanoi kuninkaantytär. Mutta nuoria tuomareita et saa -kutsua, et muita kuin ne, jotka ovat seitsemänkymmenen vuotiaita ja -sitä vanhempia. - -Kuningas juoksi kiireimmän kautta linnaan ja palasi neuvonantajiensa -kanssa, joista kahta täytyi kantaa, niin vanhoja he olivat, yksi oli -silmäpuoli, yksi tukkikuuro, ja kaikki he olivat yli seitsemänkymmenen -vuotiaita. Mutta kun he aittaan tulivat, niin jäivät he hetkiseksi -hämmästyneinä seisomaan, niin kaunis oli kuninkaantytär seisoessaan -koko alastomassa kauneudessaan siinä vaakalaudalla. - -Mutta Sohvi ei antanut heidän siinä kauankaan seisoa häntä -töllistelemässä, vaan huusi: - --- Elkää siinä töllistelkö minua kuin lehmät vasta maalattua aitaa, -vaan katsokaa puntariin. Vaakalauta painuu rahojen puolelle. - --- Niin painuu, sanoi kuningas. - --- Niin painuu, sanoivat kaikki neuvosherrat. - --- Aapeli on täyttänyt ehdon, sanoivat kaikki neuvosherrat. - --- Menkää sitten tiehenne, sanoi Sohvi, jotta minä pääsen pukemaan -vaatteet ylleni. - -Ja kuningas ja neuvosherrat kompuroivat, miten kukin pääsi, aitasta -pois. - -Pidettiin sitten häät, oikein rymyhäät. Ja häiden jälkeen vei Aapeli -Sohvinsa omalle maalleen. Rahaa oli heillä ennestään, sillä Sohvi otti -luonnollisesti kaikki punnitusrahat mukaansa, ja uutta tuli lisää, -niin että heillä ei ollut huolista aavistustakaan. Vaikka Sohvi olikin -hiukan tuittupäinen ja toisinaan mekasti hiukan liian paljon, niin -kyllä hän taukosi, kun Aapeli tiuskaisi muutaman kovan sanan. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Satujen maailma, by Jalmari Finne - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SATUJEN MAAILMA *** - -***** This file should be named 60628-8.txt or 60628-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/6/0/6/2/60628/ - -Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/60628-8.zip b/old/60628-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index ba76ddb..0000000 --- a/old/60628-8.zip +++ /dev/null |