NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 2033 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..a9f34ca
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #60623 (https://www.gutenberg.org/ebooks/60623)
diff --git a/old/60623-8.txt b/old/60623-8.txt
deleted file mode 100644
index 3e27ee9..0000000
--- a/old/60623-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,2033 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Lentävä hollantilainen, by A. H. Fogowitz
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-
-Title: Lentävä hollantilainen
-
-Author: A. H. Fogowitz
-
-Release Date: November 3, 2019 [EBook #60623]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LENTÄVÄ HOLLANTILAINEN ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-
-
-LENTÄVÄ HOLLANTILAINEN JA MUITA SEIKKAILUKERTOMUKSIA
-
-Nuorisolle kertonut
-
-A. H. Fogowitz
-
-
-Suomennos
-
-
-
-
-
-Porvoossa,
-Werner Söderström,
-1897.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-Lentävä hollantilainen eli merikummitus.
-Sorsan ammunta.
-Taistelu tiikerikissan kanssa.
-"Verikäsi".
-Sillinpyynnistä.
-
-
-
-
-Lentävä hollantilainen eli merikummitus.
-
-
-"Circe" oli poikennut Kapkaupungissa ja kääntyi jälleen merelle
-kulkeakseen vesitse Eurooppaan. Pian oli Pöytävuori hävinnyt näkyvistä,
-ja niille seuduille omituiset, turmiolliset myrskyt hidastuttivat
-kulkua ja tekivät matkan vaaralliseksi. Päivä oli ollut pilvinen ja
-sumuinen. Tuuli, joka aikaisemmin virkeästi oli purjeita pullistellut,
-tyyntyi äkkiä kuin taikaiskusta. Mutta hetkisen perästä se yltyi
-entiselleen, puhaltaen kuitenkin aivan toiselta suunnalta, ja taukosi
-kerrassaan tuokion kuluttua, ikäänkuin Eolus [tuulten haltija
-kreikkalaisien jumalaistarustossa] oikutellessaan olisi tahtonut
-härsyttää miehistöä. Kaakosta lähestyi kova aallokko. Purjeet läiskivät
-mastoihin, ja laiva kallistelihe puolelta toiselle ikäänkuin ruuma
-olisi ollut vettä täynnä. Ja tuuli oli kuitenkin niin vieno, että
-tuskin voitiin pysytellä oikealla tolalla.
-
-Noin kello kahden aikaan iltapäivällä tuli ankara tuulenpuuska, tuoden
-mukanaan ukkosen, salamoita ja sadetta. Miehistö tuli levottomaksi,
-tähysteli taivaan kantta ja arveli yöksi koituvan kovan työn, niin
-ettei kai maksanut vaivaa välimiten pistäytyä riippumattoon
-uinahtamaan. Niin näytti käyvänkin. Aliperämies Duncan Sprigthly oli
-juuri rupeamaisillaan kertomaan myrskystä, jossa hän oli ollut Kap
-Racen kukkulalla Newfoundlandissa, kun yhtäkkiä kova vihuri puski
-heidät pitkälleen. Reivatuin latva- ja keulapurjein kiiti laiva
-eteenpäin aina iltamyöhään. Kun meri aaltoili kovasti, oli kapteenista
-varminta seisauttaa laiva.
-
-Kannella oli vahtina neljä miestä, joista yhden, Tom Willisin, oli
-sivulta tähystettävä, sillä ilma oli vielä niin sumuinen, ettei
-keulasta nähnyt kahta solmuväliä eteenpäin. Tom Willis, vanha, kokenut
-merimies, näytti äkkiä säpsähtävän ja toiset näkivät hänen
-hämmästyneenä ja jännityksissään monasti käyvän keulapuolella ikäänkuin
-hän olisi nähnyt siellä jotain kummallista. Mutta kun häneltä
-tiedusteltiin, mitä hän katseli, vastasi hän vain kiertelemällä.
-Toisetkin sitten viimein menivät keulaan saadakseen itse selvän
-asiasta. He näyttivät hirveästi hämmästyvän, vaikkeivät ensin
-virkkaneet mitään, kunnes heistä muuan nähtävästi tarkoin punnittuaan
-aikeensa huusi:
-
-"Hei -- olkaa varuillanne pojat! Lentävä hollantilainen!"
-
-Laivamiehet, jotka vetelivät unta riippumatoissaan, säikähtivät
-kuullessaan niin tavatonta huutoa, vaikka epäselvästi sen tajusivatkin,
-ja uteliaina he tiedustelivat, mikä hätä kannella oli.
-
-"Tulkaa ylös ja katsokaa itse!" ärjäsi Tom Willis. "Pelättävä ei ole
-meidän laivassa, vaan ihan edessämme meressä."
-
-Siitä miehistön uteliaisuus luonnollisesti kiihtyi, ja kaikki tulla
-kolusivat portaita ylös, malttamatta vetäistä edes takkia päällensä.
-Kun he tulivat laivan keulapuolelle ja tähystelivät merelle,
-kuiskailivat he salaperäisesti toisilleen epäilevän näköisinä.
-
--- Missä se laiva on? Minä en näe siitä jälkeäkään! -- kysäsi joku.
-
--- Salaman valossa sen näimme, -- sai hän vastaukseksi. -- Näimme
-selvään, ettei yhtään sen purjetta oltu reivattu, ei vaaksan vertaa.
-Mutta me, jotka tunnemme, miten kauhea sen kohtalo on, tiedämme
-varmaan, ettei se milloinkaan pääse satamaan, vaikka sillä olisi
-vieläkin enemmän vaatetta levällään!
-
-Laivamiesten laverrukset ja huudot olivat houkutelleet muutamia
-matkustavaisiakin kannelle. He tähystivät tähystämistään, vaan eivät
-huomanneet mitään erinomaista, sillä laivaa ympäröi ainoastaan yön
-pimeys, sakea sumu ja kuohuvat aallot. Laivamiehet puolestaan
-itsepäisesti karttelivat kaikkia heille tehtyjä kysymyksiä. Viimein
-tuli kannelle laivan pappi, vakava, kunnianarvoisa mies, josta miehistö
-paljon piti. Matkustajat keräytyivät paikalla hänen ympärilleen ja eräs
-heistä kysyi, oliko pappi jo nähnyt "lentävän hollantilaisen" ja
-tunsiko sen tarinan.
-
--- Olen kyllä kuullut sen risteilevän näillä vesillä, -- vastasi pappi,
--- mutta en ole sattunut sitä vielä milloinkaan näkemään.
-
--- Mutta minkätähden sen ei luulla milloinkaan pääsevän satamaan?
-
--- Siihen sanotaan olevan monta syytä. Minulle on siitä kerrottu näin:
-"lentävä hollantilainen" oli amsterdamilainen laiva, joka useita vuosia
-sitten läksi merille Amsterdamin satamasta. Sen kapteeni --
-Vanderdecken oli hänen nimensä -- oli vanha, kiukkuinen merimies, joka
-ei pelännyt mitään ja piti kaikessa oman päänsä. Mutta kumminkaan ei
-yhdelläkään laivamiehellä hänen laivassaan ollut valittamisen syytä ja
-kaikki palvelivat häntä mielellään. Tosin ei yksikään tiedä, miten
-asiat nykyjään ovat laivassa. Kerrotaan laivan kerran yritelleen Kapiin
-ja kuluttaneen kokonaisen pitkän, kuuman päivän sinne pyrkiessään.
-Tuuli oli vastainen ja kiihtyi kiihtymistään. Vanderdecken käveli
-kannella edestakaisin ja kiroili kelpo lailla vastoinkäymistään. Heti
-auringon mentyä mailleen huudettiin hänelle toisesta laivasta, jossa
-huomattiin hänen uhkarohkea yrityksensä, ja varoitettiin sinä yönä
-lahtea lähestymästä, sillä siitä koituisi vahinkoa hänelle ja hänen
-väelleen. Mutta Vanderdecken vastasi äreästi:
-
--- Mieluimmin olen ikuisesti kirottuna kuin jätän sen tekemättä, vaikka
-minun sitten pitäisikin täällä risteillä tuomiopäivään asti.
-
-Sen koommin ei ole Vanderdeckeniä nähty maissa. Hän ei päässyt lahteen
-ja tiedetään hänen yhä vielä risteilevän näillä vesillä. Ja sitä hän
-saa tehdä vielä monta monituista vuotta. Jos hänen laivaansa joskus
-satutaan näkemään, tapahtuu se aina ainoastaan myrskyssä ja
-rajuilmassa!
-
--- Ja hänen laivaansa täytyy huolellisesti vältellä, -- lisäsi muuan
-laivamies -- sillä Vanderdeckenin kerrotaan laskevan veneen vesille,
-kun vain tulee näkyviin laiva eikä hän kuulu säästävän vaivojaan
-päästäkseen siihen ja jättääkseen sinne kirjeitä vietäviksi
-omaisilleen. Mutta, -- Jumala paratkoon! -- ne kirjeet eivät tuota
-onnea sille, joka niihin kajoo.
-
--- No siitä en varsinkaan ole nyt huolissani, virkkoi Tom Willis. -- On
-siksi avaralti merta välillämme, että se kyllä estää sellaisen
-vierailun!
-
--- Eipä niinkään, arveli toinen. -- Onhan Vanderdeckenillä väkeä, jota
-lähettää!
-
-Yhä kovenevalta jyrinältä ei enää erottanut laivan kylkiä pieksävien
-aaltojen kuohuntaa ja pauhuakaan. Tuuli oli sammuttanut lampun
-kompassihuoneesta eikä kukaan enää voinut sanoa minnepäin laiva
-ajautui.
-
-Matkustajat jättivät kaikki enemmät utelemiset sikseen, etteivät olisi
-enää lisänneet salaista pelkoa, joka näytti vallanneen kaikkien mielet.
-Tosin koettivat useimmat panna pelkonsa ja kiihtymyksensä rajuilman
-syyksi; mutta pintapuolisinkin tarkastaja ei voinut olla huomaamatta
-heidän pelkäävän vielä muutakin, vaikka he eivät tahtoneet sitä
-myöntää. Kun lamppu kompassihuoneessa jälleen sytytettiin huomattiin
-"Circen" olevan entistä enemmän tuulen alapuolella ja se rohkaisi
-vähän laivaväestön mieltä. Mutta ilma ei sittenkään ollut ollenkaan
-asettunut eikä ukkonen tauonnut, ja kirkkaan salaman leimahtaessa
-synkällä taivaalla näkyi meren kuohuvat aallot ja etäällä "lentävä
-hollantilainen", joka oli levittänyt kaikki purjeensa ja kiiti tuulessa
-hurjaa vauhtia. Ainoastaan vilahdukselta laivamiehet ja matkustajat sen
-näkivät, mutta se oli kylliksi: he olivat varmaakin varmemmat, että
-siellä se kummituslaiva purjehti.
-
--- Näittekö sen? huudahti muuan laivamies aivan hengästyksissään. --
-Siellä se mennä hujottaa ja on keskellä myrskyä levittänyt jokaisen
-vaateriepunsa.
-
-Pappi oli ottanut rukouskirjansa ammentaakseen siitä lohdutusta,
-rauhoitusta ja voimaa koko laivaväelle. Sitä tarkoitusta varten hän
-istuutui kompassihuoneen seinustalle, niin että lamppu valaisi kirjan
-lehtiä, ja luki kovalla, juhlallisella äänellä rukouksen, jonka kirkko
-on säätänyt merenhädässä oleville. Ja se sai hetkiseksi kääntymään
-kannella-olijain huomion myrskystä muuanne.
-
-Salamat harvenivat harvenemistaan ja niiden silloin tällöin välähtäessä
-ei nähnyt muuta kuin laineiden kuohun ja tyrskyn ja laivan ympärillä
-kohisevat hyrskyt.
-
-Miehistö näytti olevan sitä mieltä, että pahin oli vielä tulematta,
-mutta siitä he eivät hiiskuneet mitään muille, keskenään vain
-suputtelivat. Silloin vasta tuli kannelle kapteeni, ennakkoluuloton,
-järkevä mies, ja tiedusteli, mitä se salaperäinen kuiskaileminen
-merkitsi ja mitä siellä oli tekeillä. Hänen luullakseen oli pahin
-myrsky jo ohi. Häntä oikein ihmetytti, että hänen väkensä piti
-sellaista melua eto tuulesta. Kun viimein joku miehistä mainitsi
-"lentävän hollantilaisen", purskahti kapteeni ääneensä nauramaan.
-
--- Ettehän te ole järillänne, pojat! hän virkkoi. -- Ihanhan te nyt
-näette kummituksia! Tahtoisinpa kerran omin silmin nähdä laivan, joka
-moisena yönä, tällaisessa tuulessa täysin purjein laskettelee. Se
-ansaitsisi todellakin näkemistä!
-
-Pappi, jota kapteenin iloinen, leikillinen puhe ei miellyttänyt, nousi
-ylös ja veti häntä syrjään, nähtävästi pitääkseen hänelle "saarnan."
-Mutta laivan päällikköä, joka pari vuotta oli Aberdeenissä
-[Skotlannissa] opiskellut ja halveksivasti puhui väkensä taikauskosta,
-oli hyvin vaikea saada muuttumaan.
-
--- Pyh, pyh, -- kuultiin hänen sanovan -- meillä on omassa laivassamme
-kyllin tekemistä ajattelematta sellaisia asioita!
-
-Sen jälkeen hän lähetti miehen mastonhäkkiin ja mastonlatvaan
-tarkastamaan, oliko etumärssystä jokin osa irti, kun se lyödä remppasi
-niin kovasti mastoon. Tom Willis kiipesi sinne, mutta palasi heti,
-ilmoittaen ylhäällä kaikki olevan kunnossa. Hän sanoi myös toivovansa,
-että taivas pian selkenisi, jotta pääsisivät pelätyn laivan näkyvistä,
-jonka ylhäällä käydessään oli taas nähnyt. Kapteeni kohautti
-halveksivasti olkapäitään ja tuumaili ivaten, että Tomin pitää lainata
-äitinsä isoäidin silmälasit, kun hänet vasta mastoon lähetetään.
-Iloisesti jutellen hän käveli sitten aliperämiehen kanssa edestakaisin
-kannella. Tom Willis naurahti itsekseen ja vetäytyi keulapuolelle,
-josta hän yhä tuskallisena merelle tähysteli.
-
-Kului aikaa kotvanen. Laivamiesten kuiskaileminen oli loppunut -- ei
-kuulunut muuta kuin köysien iskeminen mastoihin, taklinkien natina ja
-aaltojen kohina, kun ne tyrskyivät laivan kylkiä vasten tai kun niiden
-vaahtoharjat sähisten ja kuohuen pärskyivät kannelle. Kapteenikin oli
-keskeyttänyt rupattelemisensa aliperämiehen kanssa. Sysimusta pimeys
-peitti laajan vesiaavikon. Yhtäkkiä leimahti taas salama öiseltä
-taivaalta ja sen valossa luulivat miehet uudelleen nähneensä
-kummituslaivan.
-
--- Hei, siinä se Vanderdecken taas on! huusi Tom Willis. -- Minä näin
-hänen laskevan veneen vesille!
-
-Jokainen kannella olija juoksi keulaan ja tuijotti sydän kurkussa
-synkälle merelle. Uudelleen välähti pitkä, monikärkinen salama, valaisi
-silmänräpäyksen ajan rajusti aaltoilevaa merta ja näytti miehistölle
-vähän matkan päässä ei vain "lentävän hollantilaisen", vaan myöskin
-veneen, joka neljän vahvan miehen soutamana suuntasi kulkunsa "Circeen"
-päin. Se oli tuskin kahden solmuvälin päässä laivasta. Kapteenikin
-säpsähti ja, ollen kahden vaiheella puhuttelisiko soutajia vai ei,
-käveli hän kiivaasti edes takaisin.
-
--- Hoi, kuka siihen veneeseen köyden viskaa? kysyi viimein miehistön
-vanhin, kun oli aika nakata köysi.
-
-Miehet katselivat toisiinsa hämmästyneinä eikä yksikään halunnut työhön
-ryhtyä. Kului taas kotvanen. Vene ennätti aivan laivan kylkeen, niin
-että selvään erotti kaikki neljä soutajaa. Kooten kaiken rohkeutensa,
-miehistön vanhin huusi tulijoille:
-
--- Hehei -- mitä tahdotte? Miten ihmeessä pääsitte tällaisessa ilmassa
-tänne asti? Mikä kovan onnen tähti teidät tänne johti?
-
-Vahva, räikeä ääni veneestä vastasi:
-
--- Tahdomme puhutella kapteenianne! Auttakaa meitä laivaanne!
-
-Vene oli ihan laivan kylessä, ja muuan soutajista, vanha, ahavoitunut
-merimies nousi laivaan kirjepinkka kädessä. Kauhistuen peräytyivät
-kaikki laivamiehet. Pappi yksin pysyi siksi tolkussaan, että lähestyi
-häntä muutaman askeleen ja juhlallisesti kysyi, mikä oli hänen
-käyntinsä tarkoitus niin myöhäiseen aikaan.
-
--- Suokaa anteeksi! vastasi vieras. -- Me olemme kauvan purjehtineet
-näillä vesillä ja päällikkömme lähettäisi mielellään nämä kirjeet
-ystävillensä Eurooppaan.
-
--- Se on laivan päällikön asia, -- sanoi pappi vakavasti. -- Olkaa niin
-hyvä, Mynheer Ruesdal, ja tulkaa tämän miehen puheille!
-
-Vasta sitten kapteeni tuli saapuisalle ja näytti yhtäkkiä muuttaneen
-mieltä. Kuultuaan oudon vieraan pyynnön hän näet vastasi päättävästi:
-
--- Hyvä ystävä, sanokaa päälliköllenne, että hän jättäisi kirjeensä
-johonkin muuhun laivaan eikä tähän.
-
--- Oi, me olemme tarjonneet niitä jo moneenkin laivaan, -- sanoi mies
-alakuloisesti, -- vaan ei kukaan ota niitä viedäkseen.
-
--- Ja mekin olemme varmasti niin varovaiset, että jätämme ne ottamatta!
-Tiedättekö, että teidän kirjeenne sanotaan olevan loihdittuja, ja niitä
-seuraa Jumalan tai pahan hengen kirous. Laiva, joka niiden kanssa tulee
-tekemisiin, joutuu perikatoon, vaipuu auttamattomasti meren pohjaan.
-
-Outo ei näyttänyt vastaväitettä huomaavankaan, kyseli vain, mistä laiva
-oli kotoisin. Saatuaan tietää sen olevan Portsmouthista hän tuumi:
-
--- Olisi minusta ollut mieluisampaa, jos olisitte olleet Amsterdamista!
-Haluaisimme vielä kerran nähdä rakkaan kotikaupunkimme, ystävät, vaimot
-ja lapset, mutta Luoja tietää, milloin kotiudumme!
-
-Veneessä-olijat vääntelivät käsiään ja vaikeroivat epätoivoissaan
-selvällä hollanninkielellä.
-
--- Kuinka kauvan olette sitten jo olleet merillä? kysäsi kapteeni
-niinikään äidinkielellään.
-
--- Emme sitä tiedä, sillä emme pidä mitään päiväkirjaa sen jälkeen,
-kuin tuuli vei meiltä kalenterin -- mutta kauvan, kauvan olemme olleet.
-Me tahtoisimme vain lähettää nämä kirjeet kotiin omaisiamme
-lohduttamaan. Teidän ei tarvitse muuta kuin jättää ne lähimpään
-satamaan -- sieltä ne kyllä joutuvat perille.
-
--- Miksi ette itse jätä niitä maihin, kun käytte satamassa?
-
--- Siksi... siksi, että... änkytti vieras -- miksi tahdotte sen tietää,
-Mynheer?
-
--- Sen tähden, että se huvittaisi minua. Jos mielenne palaa kotiin ja
-lienette eksyksissä, niin mielelläni minä opastan teidät oikealle
-tolalle. Mutta minä tiedän jo, mikä on vikana! Pelkään, ettei
-kirjeistänne ole Amsterdamissa kellekkään mitään hyötyä. Vaikkapa
-toimittaisimmekin ne määräpaikkaansa, niin eivät ne kai tapaisi
-omistajiansa enää muualta kuin hautausmaan kylmästä povesta!
-
--- Mahdotonta... sitä en usko! -- jatkoi Vanderdeckenin pursimies
-tuskallisesti ja pyyhkäisi hihallaan kyynelen silmännurkasta. -- Tuuli
-ja rajuilma ovat meitä tosin kauvan sinne tänne kuletelleet -- mutta
-koti ja kontu, vaimo ja lapset eivät siltä ole mielestämme unohtuneet.
-Eihän ole yhtään vesipisaraakaan ilmassa, joka ei olisi sukua toisille,
-ja joka ei niin niitä rakastaisi, ettei se mielellään putoisi uudestaan
-mereen yhtyäkseen toisiin! Mitenkä sitten ihminen voisi unohtaa
-omaisensa ja ystävänsä? Onhan yksin ruumiimmekin osa Hollannista. Ja
-kapteenimme sanoo, että jos vielä kerran pääsee takaisin Amsterdamiin
--- sen Jumala suokoon! -- niin hän kernaammin muuttuisi nurkkakiveksi
-ja hautauttaisi itsensä maahan kuin vielä kerran lähtisi rakkaasta
-kotikaupungistaan muualla kuollakseen. Siksi, hyvä herra, ottakaa toki
-kirjeemme mukaanne!
-
--- Se ei hyödytä teitä vähääkään, ystäväni! vastasi Mynheer Ruesdal
-säälien. -- Turhaa on jo kirjeiden kirjoittaminenkin; mieletöntä, jopa
-järetöntäkin on vaatia niitä perille saatettaviksi.
-
--- Auttakaa meitä! rukoili vieras hartaasti. -- Katsokaa -- hän näytti
-muuatta kirjettä -- tämän on aliperämiehemme kirjoittanut ainoalle
-sukulaiselleen, mitä hänellä enää on koko Luojan avarassa
-maailmassa, sedälleen, kauppiaalle, joka asuu toisessa talossa
-Stunker-Yachte-Grachtin varrella!
-
-Hän tarjoili kirjettä monellekkin, vaan ei yksikään uskaltanut sitä
-ottaa. Viimein puhkesi Tom Willis puhumaan, ensin kotvasen supateltuaan
-toisen laivamiehen kanssa.
-
--- Kuulkaapas, mitä ystäväni tässä kertoo. Hän sanoo viime kesänä
-käyneensä Amsterdamissa ja nähneensä, että Stunker-Yachte-Gracht on
-kokonaan purettu ja entisen kadun sijalle kirkko rakennettu!
-
--- Mahdotonta... sitä en usko! virkkoi "lentävän hollantilaisen" mies
-päätään puistellen. -- Ja katsokaa, tässä on kirje minulta itseltäni ja
-sen sisässä pankkiosotus, jonka lähetän rakkaalle sisarelleni, että hän
-saa ostaa pari kyynärää kaunista pitsiä huntuunsa!
-
--- Luultavinta on, että hänen päänsä lepää maan povessa, jossa ei enää
-muodin oikkuja noudateta -- vastasi Willis, ajatellen miten kauvan
-"lentävä hollantilainen" jo oli merellä ajelehtinut, -- Sanokaapas,
-minkä liikkeen osotus se on.
-
--- Van Brucker ja kumppanin.
-
-Silloin merimies, jonka kanssa Willis ensin oli puhellut, kättään
-hujauttaen virkkoi:
-
--- Sitä osotusta ei enää ikinä lunasteta, uskokaa pois, sillä mainittu
-liike kuuluu jo aikoja sitten tehneen vararikon. Olette jääneet paljon
-jälelle ajastanne, miesparka. Sama kuin etsisitte menneen vuotista
-lunta, kun muistelette sellaisia, aikoja sitten olleita asioita.
-
--- Sitä en usko! huusi hollantilainen epätoivoissaan, -- Se ei ole
-mahdollista! Mutta jospa niinkin olisi, niin on tässä kuitenkin monta
-kirjettä, joita on helppo toimittaa perille. Tämä esim. on kapteenimme
-kirje vaimolleen, joka asuu erittäin kauniissa huvilassa Haarlemin
-meren rannalla. Oivallinen vaimo on luvannut miehensä tulemaan
-maalauttaa ja laitattaa koko talon, ostaa pari uutta kuvastintakin
-vierashuoneeseen, niin että kapteeni voi niistä mielensä mukaan itseään
-katsella.
-
--- Aikaa on jo siksi kulunut, että hän kyllä olisi voinut aikeensa
-toteuttaa, -- huomautti Duncan Sprightly, aliperämies, kuivasti. --
-Luultavasti hän on jo esivanhempainsa luona. Mutta jos hän vielä
-eläisikkin, niin ei ole pelkoa siitä, että hänen miehensä koskaan
-kotiutuu, ja hämmästyttää häntä äkkiarvaamattomalla tulollaan.
-
-Vieras laivamies huomasi, ettei ollut niinkään helppoa saada "Circen"
-väen mieltä muutetuksi. Ja koettaen vielä kerran saada heitä taipumaan
-hän pyysi, että elleivät he ota häneltä kirjeitä, sallisivat hänen
-ainakin jättää ne heidän laivaansa. Hän tarjosi kirjekimppuaan
-vuoroonsa kapteenille, papille, miehistön vanhimmalle ja koko
-miehistölle, mutta jokainen peräytyi askelen, kun vain "lentävän
-hollantilaisen" mies lähestyi, ja pisti kädet taskuunsa tai kätki ne
-selän taa. Silloin jätti Vanderdeckenin pursimies kääröksensä kannelle,
-nosti lähellä olevan rautakappaleen sen päälle ja heittihe veneeseensä.
-
-Kotveroisen kuulivat laivamiehet hänen vielä puhelevan tovereineen,
-vaikka vinkka tuulenpuuska ja kova aallokko esti heitä saamasta selvää,
-mistä puhe oli. He näkivät veneen etenevän "Circestä" ja hetkisen
-kuluttua oli se hävinnyt jälettömiin, aivan kuin sitä ei olisi
-milloinkaan ollutkaan. Merimiehet hieroivat silmiään ja olisivat vaikka
-vannoneet, että olivat vain unta nähneet, ellei kirjekimppu olisi ollut
-plitsiraudan [merimiehet käyttävät sitä liittäessään köyden pään
-toiseen] alla kannella.
-
-Ensiksi miehistö neuvotteli, mitä kirjeille olisi tehtävä. Duncan
-Sprightly rohkaseutui kapteenilta kysymään, pitäisikkö hänen pistää
-kirjekimppu postisäkkiin. Mutta kun hän ei saanut vastausta, oli
-hänestä parasta olla sitä liikuttamatta. Tom Willis ja jotkut toiset
-vanhat laivamiehet ehdottivat, että turmiollinen kirjekimppu keihäällä
-heitettäisiin mereen. Toiset sitä vastustivat, mainiten kuulleensa,
-ettei ole hyvä hävittää kirjeitä, jos ne kerran on vastaan otettu tai
-"lentävä hollantilainen" on ne jättänyt.
-
--- Varokaa itseänne, jos vaan liikutattekaan tuota kummituksen
-esinettä, varoitteli laivan kirvesmies. -- Isoisäni kertoi usein, että
-parasta, mitä Vanderdeckenin kirjeille voi tehdä, on peittää ne,
-naulata lautoja niiden päälle, että ne ovat hyvässä tallessa, jos hän
-vielä kerran lähettäisi niitä perimään. Kaikki hyväksyivät neuvon, ja
-kirvesmies oli juuri lähtemäisillään työaseitaan hakemaan, kun yhtäkkiä
-suuret laineet paiskasivat laivan aivan kylelleen. Plitsirauta vierähti
-kirjekimpulta ja tuuli hajoitti kirjeet ilmaan, jossa ne leijailivat
-kuin lentoon pyrähtänyt lintuparvi. Kun miehistö sen näki, päästi se
-ilohuudon, kolminkertaisen "hurraan." Oli aivan kuin laiva olisi
-päässyt noidan kynsistä. Pelosta ja mielenjännityksestä ei ollut
-ujettakaan jälellä. Kun he taas katselivat "lentävää hollantilaista",
-oli se jo kadonnut.
-
-Heti sen jälkeen muuttui ilma suotuisaksi, ja sen he selittivät
-johtuneen siitä, kuin pääsivät erilleen Vanderdeckenin kirjeistä.
-Kauvan istuivat vielä pappi ja Mynheer Ruesdal kahden lämpimässä
-kajuutassa kylmänä myrsky-yönä. Mutta kun laiva taas viimein pääsi
-oikealle suunnalle ja yövahti oli sijoitettu, menivät he levolle.
-Toisetkin vetäytyivät kannen alle riippumattoihinsa ja kojuihinsa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ehkäpä olisivat vaaranalaisen merimieselämän monet seikkailut viimein
-hälventäneet mielestä hirmuyön, jona "Circen" miehistö luuli nähneensä
-"lentävän hollantilaisen", ellei jälkeen päin olisi sattunut tapausta,
-joka sen uudelleen mieleen johti, vaikkapa se osaksi järkähyttikin
-uskoa kummituslaivan olemassa-olosta.
-
-"Circe" oli saapunut Portsmouthin satamaan, kun sattui tapaus, joka toi
-päivän valoon kirjeen muutamasta lokerosta laivan oikealla puolella.
-Siellä se arvattavasti olisi saanut olla ijänkaiken, jollei se paikka
-laivasta olisi vahingoittunut, niin että korjaus oli välttämätön.
-Kirjettä tarkastettua huomattiin sen olevan Mevrouw (rouva) van
-Swietenille Haarlemiin, ja sen lähettäjä -- nimi oli merkitty
-kirjeenkuoreen -- Mynheer van Swieten oli sen aavalla merellä
-kirjoittanut. Heti vilahti mieleen, että kirje nähtävästi alkujaan oli
-ollut kääröksessä, jonka "lentävän hollantilaisen" mies oli laivaan
-jättänyt ja että se tuulen kirjeitä hajoitellessa oli sortunut
-lokeroon, josta se sitten löydettiin.
-
-Kun oltiin varmassa satamassa eikä enää tarvinnut pelätä "lentävän
-hollantilaisen" turmiota tuottavia kirjelähetyksiä, avasi kapteeni
-kirjeen. Sen sisällys oli sitä laatua, että se pani jokaisen
-ajattelemaan. Mynheer van Swieten, "Michielin" kapteeni, sydäntä
-särkevin sanoin siinä vaimolleen valitteli ikävänsä, kun niin kauvan
-oli pitänyt olla poissa eikä kenties elinikinään enää saisi häntä
-nähdä, ellei Jumala salli ihmeen tapahtua. Saman kohtalon alaisena kuin
-hän on koko laivaväki. Mevrouw antakoon hänelle anteeksi, ettei hän
-tarkemmin kerro syytä poissa oloonsa -- se on kerran niin eikä sille
-mitään voi. Hän on sanomattoman onneton eikä hänellä ole toivon
-kipinääkään pelastumisesta. Ulappa on hänen kotinsa. Sinne täytyy hänen
-jäädä tovereineen, kunnes kuolo hänet kärsimyksistä vapauttaa. Hänen
-kirjeensä tarkoituksena on lähettää vaimollensa lämpimimmät terveiset
-ja lohduttaa häntä toivolla, että jos tapaaminen maan päällä onkin
-mahdotonta, se kuitenkin tapahtuu haudan tuolla puolen. Muistelkoon hän
-miestään rakkaudella.
-
-Päätään puistellen oli kapteeni Ruesdal kirjeen lukenut. Hän kertoi
-väelleen sen sisällyksen ja päätti, jos hän sattuu käymään
-Amsterdamissa, ottaa selon rouvasta, jolle salaperäinen kirje, oli
-osotettu.
-
-Vielä samana vuonna hän voi aikeensa toteuttaa. Haarlem, joka sijaitsee
-Pohjoishollannissa, on kahden peninkulman päässä Amsterdamista, Suurta
-hankaluutta ei siis tuottanut pistäytyä sisäjärven rannalle, joka on
-tunnettu Haarleminmeren nimellä. Jos Ruesdal lieneekin vielä epäillyt
-Mevrouw van Swietenin olemassa oloa, niin hän huomasi perinpohjin
-erehtyneensä. Vähällä vaivalla hän löysi hänen huvilansa. Rouva-parka
-oli aivan pyörtyä, kun sai kirjeen mieheltään, jota hän jo oli pitänyt
-kuolleena, kun ei neljään vuoteen ollut saanut hänestä tietoa. Hän oli
-silloin lähtenyt "Michielillä" merille ja sitten tietymättömiin
-kadonnut. Mitään tietoa "Michielin" haaksirikosta ei ollut tullut ja
-siten oli vielä selittämättömämpää, miksi se ei ollut palannut. Rouva
-van Swieten ei voinut antaa vähintäkään tietoa, joka olisi edes jossain
-määrin selittänyt hänen miehensä kirjettä, ja yhtä tietymättömänä kuin
-oli tullutkin erosi Ruesdal hänestä. Asia oli hänestä nyt tullut niin
-huvittavaksi, ettei hän säästänyt vaivojaan etsiessään kauppamiestä,
-joka vieraan pursimiehen kertomuksen mukaan kerran oli asunut toisessa
-talossa Stunker-Yachte-Grachtin varrella. Löydettyään kauppiaan ja
-häneltä tiedusteltuaan hän kuuli, että noin neljä vuotta sitten hänen
-veljensä poika, nuori merimies, oli ruvennut "Michieliin" palvelukseen
-eikä sen perästä oltu hänestä mitään kuultu. Myöskin kauppaliikkeen van
-Brucker ja kumpp. johtajan Ruesdal etsi käsiinsä saadakseen tietää,
-että sen ja sen henkilön nimellä oli vekseli ollut olemassa, mutta sen
-omistaja ei ollut perinyt saatavaansa, sillä hän ei ollut koskaan
-kotiutunut merimatkalta, jolle läksi neljä vuotta sitten.
-
-Täten oli siis todistettu, että van Swietenin aluksella ei ollut mitään
-yhteyttä "lentävän hollantilaisen" kanssa ja että onneton kapteeni ei
-suinkaan ollut jäänyt ajastaan jälelle. Miten tuon kummallisen laivan
-asiat oikeastaan olivat ja miksi se ei laskenut yhteenkään satamaan --
-pelkäsivätkö he viranomaisia vai oliko jokin kauhea tapaus pakottanut
-heitä vannomaan sellaisen valan -- se jäi ainiaaksi selittämättä samoin
-kuin sekin seikka, että laiva "Circen" näkyvissä ollessa rajuilmassa
-oli kulkenut täysin purjein. Toivottiin kerran tämän salaisuuden hunnun
-yhtäkkiä kohoavan -- mutta se toivo ei toteutunut. Onneton Mevrouw van
-Swieten muutti manan majoille saamatta enää milloinkaan tietoa
-miehestään eikä toistenkaan sallittu saada selitystä arvoitukseen.
-"Michielin" miehistö oli ja pysyi tietymättömissä.
-
-
-
-
-Sorsan ammunta.
-
-
-Asuessani Biloxissa Lousianassa, kävin usein Rostalesin perheen luona,
-jossa minua ystävällisesti vastuutettiin. Perheen isä oli noin
-viisikymmenvuotias mies, provencelaisen toimeliaisuuden tarkka kuva.
-Hänen vaimonsa, joka niinikään oli syntynyt Ranskassa, oli nähtävästi
-ollut hyvinkin kaunis. Rouva Rostales oli juuri täyttänyt neljäkymmentä
-vuotta. Hän käytti osan ajastaan puolisonsa ja lastensa seurassa,
-toisen osan auttaessaan onnettomia kansalaisiaan, joista hän useita oli
-pelastanut keltakuumeesta, pelättävästä taudista, jonka hän
-onnellisesti paransi. Rouva Rostalesilla oli kolme erittäin kaunista
-tytärtä ja noin 16- tai 17-vuotias poika, jolla oli nuorten kreolien
-kaikki pahat taipumukset, vaan ei yhtään heidän hyvistä puolistaan.
-[Kreoli, Espanjan ja Portugalin ent. siirtomaissa eurooppalaisista
-vanhemmista syntynyt asukas.]
-
-Olin taaskin muutamana päivänä ollut päivällisillä Rostalesissa. Koko
-perhe oli kokoutunut talon edustalle suunnattoman tammen juurelle,
-jonka tuuheat lehvät huoleti suojelivat viisikymmentä henkilöä
-auringolta. Puoli tusinaa meksikolaisia riippumattoja, jotka riippuivat
-siellä täällä puun vahvoissa oksissa, kiikkui ilmassa ja sama määrä
-kiikkutuolia keinui maassa. Jokainen oli mielensä mukaan valinnut
-mukavimman asennon juodakseen oivallista kahvia tai polttaakseen
-oikeata Havannan tupakkaa. Pienet neekeripojat ja -tytöt ajelivat
-puiden lehvillä kärpäsiä ja löyhyttelivät samalla ilmaa, sillä kuumuus
-oli kerrassaan tukehuttava.
-
-Suloisesta kreolilaisesta levosta herätti minut provencelaisen isäntäni
-ääni.
-
--- Karoliina, -- hän sanoi rouvalleen, jatkaen edellistä keskusteluaan,
--- sinä et saa neekerejä koskaan houkuttelemalla tottelemaan. Sitä
-ilkeätä rotua täytyy kohdella aivan toisin.
-
--- Mitä ajattelet, ystäväni? vastasi rouva lempeästi. -- He sanovat
-myrskyn olevan tulossa. Onko siis ihme, että heitä pelottaa eikä kukaan
-uskaltau viemään paimenellemme Pointe-aux-Joncsiin ruokavaroja.
-[Pointe-aux-Joncs, pieni saari rannikolla.]
-
--- Odottappas, odottappas vähäsen! murahti Rostales. -- Kyllä minä saan
-ne jaloilleen myrskystä huolimatta.
-
-Hän tähysteli taivasta niinkuin ainakin kamalain luonnonilmiöiden
-enteiden tuntija.
-
--- Niin, -- sanoi hän -- taitaapa siitä todellakin nousta aika myräkkä,
-oikein hirmumyrsky. Katsohan tuota suunnatonta, punertavaa pilvenjänkää
-taivaan rannalla, sinervää kehää auringon ympärillä ja näennäisesti
-tyyntä, mustanpuhuvaa, vaahtoavaa merta. Ne eivät hyvää ennusta! Mutta
-myrsky joutuu vasta huomiseksi, ja kun se voi kestää montakin päivää,
-on selvintä, että Laputcha saa ruokavaransa vielä tänään ja heti
-paikalla.
-
-Laputcha oli Rostalesilla paimenena Pointe-aux-Joncsissa.
-
-Rostales vetäisi taskustaan pienen hopeapillin, jolla puhaltaa
-huilautti kolme kimeää vihellystä. Silmänräpäyksessä juoksi joka
-haaralta neekerejä isäntänsä eteen, joka ankarana kääntyi orjiinsa.
-
--- Kuulkaa, kurjat neekerihylyt! hän ärjäsi. -- Te työnnätte suuren
-veneen mereen tuossa tuokiossa ja varustatte sen lähtöön. Viette sitten
-rantaan puoli tynnyriä korppuja, puoli tynnyriä suolaista lihaa ja
-gallonin [gallon, vanha pohjoisamerikkalainen mitta] whiskyä. -- Hän
-katsahti kelloa ja jatkoi: -- jollei vene kymmeneen minuuttiin ole
-valmis lähtemään, niin silvon palasiksi yhden teistä! Ymmärsittekö?
-
-Merkitsevästi hän sitten vetäisi veitsen tupestaan. Kuin säikähtänyt
-lammaskatras kiirehti neekerijoukko täyttämään käskyä.
-
-Tuollainen kohtelu herätti minussa sanomatonta inhoa. Muutaman minuutin
-kuluttua olimme -- herra Rostales, hänen poikansa ja minä -- Biloxin
-rannalla katsomassa veneen varustamista. Sellaiset veneet ovat hyvin
-vaarallisia aluksia. Voidakseen niihin mennä täytyy ensiksikin olla
-avojaloin ja toiseksi pitää olla vähin nuoralla-tanssijan sukua sekä
-osata uida.
-
--- Frank, -- sanoi herra Rostales muutamalle neekerille, -- oletko
-valmis?
-
--- Olen, herra.
-
--- Isä, -- virkkoi nuori Louis Rostales, -- ellette pane vastaan, menen
-minä Frankin matkaan. Laputcha ilmoitti minulle sorsain jo tulleen.
-Menisin mielelläni huomenna niitä ampumaan.
-
--- Sorsanko ammuntaan? Silloin tulen minäkin mukaan, lisäsin
-sukkelasti.
-
-Lähtö oli pian päätetty. Vanha Rostales toivotti onnea matkallemme ja
-käski meidän aamiaiselle tulla kotiin.
-
-Heti sen jälkeen vene jo suikkelehti halki aaltojen Pointe-aux-Joncsiin
-päin, joka oli noin kuuden peninkulman päässä Biloxista. Frank oli
-perämiehenä. Louis Rostales, istuen maston juurella sanaakaan
-sanomatta, veteli sauhuja sikaristaan; minä taas istuin keulassa. Frank
-nukahti viimein airon yksitoikkoiseen liikkeeseen ja jatkoi tehtäväänsä
-aivan konemaisesti. Minusta se tuntui arveluttavalta ja siksi huomautin
-nuorta Rostalesia pitämään silmällä neekeriä. Hän sieppasi paikalla
-suuren calebassin [juoma-astian], joka sattui olemaan veneessä, täytti
-sen merivedellä ja viskasi veden neekerille vasten silmiä. Frank
-kipsahti, heräsi, kadotti tasapainon ja heilahti mereen, jonne
-joutuivat myöskin purjenuora toiselle ja mela toiselle puolella
-veneestä. Tilamme oli hyvin arveluttava. Minä tartuin irtipäässeeseen
-purjeeseen, joka liehui tuulessa, sidoin sen mastoon ja käskin Louis
-Rostalesia heti ottamaan airon ja auttamaan veneeseen neekerin, joka
-voimakkaasti ui perästämme. Rostales ei kuitenkaan pitänyt kiirettä.
-Hän purki vihaansa Frankille, jota hän tahtoi pakottaa pelastamaan
-pudonneen melan, ennenkuin laski hänet veneeseen.
-
--- Olkaa hyvä ja päästäkää minut veneeseen, pyyteli neekeri. -- Hai
-tarttuu jalkoihin; tuossa tuokiossa olen hain kidassa!
-
--- Sen parempi sinulle, heittiö! Hae mela tai hukutan sinut.
-
-Rostalesilla oli pyssy ladattuna ja hän tähtäsi neekeriä. Hän seurasi
-isänsä tapaa, joka uhkauksensa pani aina heti täytäntöön.
-
-Frank päätti hakea melan, sillä hän vähemmän pelkäsi haita kuin
-herransa vihaa. Kun hän molemmin käsin tarttui veneen laitaan
-noustaksensa ylös, iski Louis Rostales häntä vielä airolla päähän.
-Frank, jonka pääkallo oli kovaa tekoa, ei välittänyt lyönnistä mitään,
-vaan jäntevillä käsillään kiepsautti itsensä veneeseen. Hän istui jo
-paikallaan koskettamatta hypätessään veneen laitaakaan. Isäntä ja orja
-näyttivät muutamain minuuttien kuluttua jälleen olevan paraat ystävät.
-
-Ihmetellessäni ympäröivän luonnon mahtavuutta kulki vene melkein nuolen
-nopeudella Biloxin ja Pointe-aux-Joncsin välin. Ranta, johon laskimme
-maalle, oli ikävän näköistä. Rostalesiila oli siellä neljättäsataa
-elukkaa, mutta ei siellä näkynyt ainoatakaan puuta, ei pienintäkään
-kasvullisuuden merkkiä. Olisi hyvin hyvästi voinut luulla saarta
-asumattomaksi, jollei hietikolla olisi huomannut rääsyistä kerjäläistä,
-joka pyssy olalla vakavin askelin meitä lähestyi. Se oli Laputcha,
-villi paimen, jonka tähden olimme sinne tulleet. Laputchasta olin
-erehtynyt niinkuin kaikesta muustakin. Olin toivonut näkeväni oikean
-villin semenoolin [semintolit, sivistyneimpiä intiaaniheimoja]
-kansallispuvussaan, mutta edessäni oli vain urhoollisen kansan
-turmeltunut jälkeläinen. Laputcha oli hiihnoilla käärinyt jalkoihinsa
-nahkoja, lanteilla hänellä oli kappale sinistä pumpulivaatetta, muu
-ruumis aivan paljaana. Hänellä oli paksut hiukset ja sankka tukka, joka
-oli yhtä karhea kuin piikkisian piikit, Hänen silmänsä paloivat kuin
-käärmeen, joka piileilee pensaikossa. Laputcha päästi kurkustaan ääniä,
-joita en ensin ollenkaan ymmärtänyt; se kuului rastaan karinalta. Kun
-tarkoin kuuntelin, huomasin hänen huonosti ranskaksi mongertavan:
-
--- Vanha Rostales hyvä, nuori Rostales hyvä!
-
-Viekas mies kiitti isäntiään saamistaan ruokavaroista.
-
--- Frank, musta mies, paha, hän lisäsi.
-
-Villit eivät ollenkaan siedä neekerejä. Viitaten sitten länteen ja
-osottaen kirkasta aurinkoa, hän toimesi:
-
--- Paha, hyvin paha! Myrsky! Myrsky!
-
-Nuori Rostales selitti minulle, sitten kun Laputcha oli mongertanut
-koko joukon ranskalaisia, englantilaisia ja espanjalaisia sanoja,
-paimenen ihmettelevän, että me sellaisella ilmalla olemme tulleet
-Pointe-aux-Joncsiin, ja kehoittavan meitä vielä sinä iltana palaamaan,
-jollei sekin jo ollut liian myöhäistä. Laputcha pyysi meitä kulkemaan
-jalkaisin rantaa pitkin, sillä aikaa kun hän aikoi kulettaa veneemme
-asuntonsa luo. Ketterästi kuin apina hän hyppäsi veneeseen. Oikeinpa
-tuntui kammottavalta, kun näimme tuon kummallisen, aavemaisen haamun
-iltaruskon hohteessa merellä kiitävän.
-
-Paimen, joka oli saapunut perille paljoa ennen meitä, oli sytyttänyt
-tulen kattilan alle ja istuutunut sen ääreen. Ympärille muodosti karja
-laajan kehän, jonka läpi meidän täytyi kulkea hyvin varovasti, etteivät
-elukat olisi meitä raadelleet. Sitten kun Laputcha oli kutsunut meitä
-istumaan, viittasi hän käskevästi neekerille, joka paikalla häntä
-totteli. Maahan tulleiden vierasten voittama semenooli, Rostalesin
-karjanpaimen, piti itseään kumminkin neekeriä ylevämpänä olentona,
-sillä hän oli vielä vapaa. Vedettyään veneen maalle toi Frank meille
-Laputchan käskystä suuren kypressipuisen vadin, muutamia rikkinäisiä
-fajanssilautasia, ameriikkalaisia kaksihaaraisia ottimia ja
-calebasseja, jotka saivat toimittaa lasin virkaa. Me kieltäysimme
-kuitenkin syömästä ja joimme sen sijaan kupin teetä. Vaihtokauppaan
-olimme hyvin tyytyväiset, sillä jo nähdessäkin inhotti meitä ruoka,
-jota Laputcha meille tarjosi.
-
-Yö oli tullut. Me levitimme peitot vuoteeksemme ja paneusimme maata.
-Laputchalla näytti vielä olevan jotain sanottavaa. Nähtyään meidät
-yöteloillamme ei hän enää voinut pidättää itseään.
-
--- Whiskyä Laputchalle! hän huusi Frankille komentavasti.
-
--- Ei, sanoi Louis Rostales päättävästi, kuitenkin ihan eri tavalla
-kuin Frankia puhutellessa. -- Ei ollenkaan whiskyä, muutoin Laputcha
-juopuu, emmekä huomenna voi lähteä sorsan ammuntaan.
-
--- Laputcha tahtoo vain vähäsen!
-
--- Hyvä, saat vähäsen! Huomenna meidän pois mentyä voit juoda loput.
-
-Louis Rostales toi majasta noin litran vetoisen calebassin täynnä
-whiskyä. Laputcha oli kuin järetön peto, joka ei voi hillitä himoaan.
-Hän rupesi laulamaan laulua, joka lopulta muuttui kauheaksi,
-kammoksuttavaksi kirkunaksi, Kun hänen mielettömyytensä oli kohonnut
-äärimmilleen, syöksyi hän kuin tiikeri whiskyn kimppuun ja tyhjensi
-astian yhdellä siemauksella. Äkkiä, kuin salaman iskemänä, lysähti hän
-maahan ja hiki virtana valui.
-
--- Hyvä -- sanoi Louis Rostales kääntyen minuun, -- niin olemme
-päässeet hänestä huomiseen asti! Frank, viskaa hälle vaippa hartioille
-ja lisää puita tuleen!
-
-Frank teki työtä käskettyä, mutta aivan kuin olisi ruoskalla ajettu.
-
--- Minkä tähden Frank niin kammoo Laputchaa? minä kysäisin.
-
--- Sen tähden, kun Laputcha on niin valmis ilmoittamaan hänelle ikäviä
-asioita. Ikään hän taas ennusti Frankille pikaista kuolemaa, sanoen:
-"Frank, musta mies kuolee. Frank, katsele kuuta vielä kerran, se on
-viimeinen kerta!" Sellaisia asioita ei neekerikään mielellään kuuntele.
-
--- Ei kai Laputcha toivottavasti kumminkaan hänen henkeään väijy?
-
--- Ei toki; mutta hän arvelee, että suuri henki on hänelle ilmoittanut
-Frankin huomenna myrskyssä henkensä menettävän. Mutta nyt on kumminkin
-neekeri unen helmassa, emmekä mekään enää viivytelle maatapanoamme.
-
-Kun Louis Rostales herätti minut lähtemään, olivat kaikki jo valveilla
-ja istuivat tulen ympärillä, joka vielä paloi. Laputcha oli jo aivan
-selvänä. Me joimme taaskin teetä lämmitelläksemme sumussa, joka nousi
-ympärillä olevista soista, ja kun kukin oli ottanut pyssynsä ja
-ruutisarvensa sekä täyttänyt taskunsa haulilla, lähdettiin majapaikalta
-viimeisten eläinten kanssa.
-
-Kulettuamme hiukan aikaa viettävää maata pysähtyi Laputcha
-kolmenkymmenen askelen päähän korkeasta mustasta muurista, joksi sitä
-luulin, Frank jätettiin siihen ja me toiset jatkoimme matkaamme pitkin
-muuria, vaikkemme aivan lähitse. Pyssynkantaman päässä neekeristä
-pysähdyttiin. Louis Rostales, sitten kun hän oli maininnut olevamme
-soiden ja "hyllyväin preerioiden" kohdalla, kielsi minua paikaltani
-hievahtamasta, samalla kun hän arveli minulla olevan kyllin tekemistä
-ampuessani sorsia, jotka lentivät ylitseni. Hän kielsi minua etsimästä
-ampumiani lintuja, sillä tietämättömyydessäni voisin helposti astua
-harhaan suolla. Lupasin noudattaa hänen kehoitustaan ja annoin hänen
-mennä Laputchan kanssa.
-
-Päivän selitessä huomasinkin muurin kaislikoksi, joka aaltoili tuulessa
-kuin aukea ulappa. Suolta kuului karjan ammuntaa, johon yhtyi
-alligaattorin kauhistuttava ulina. Minua kammoksutti. Sydämmeni
-sykki kuuluvasti. Kylmät väreet karsivat selkäni. Olin seisonut
-neljännestunnin -- se minusta tuntui sanomattoman pitkältä -- kun
-oikealta puoleltani kuulin kaksi laukausta ja vähän ajan perästä taas
-kaksi. Kohta kulki noin kymmenen askelen päässä yläpuolellani kuin
-paksu pilvenlonka, joka vinkuen halkaisi ilman. Sen jälkeen kuulin
-vähän etempää Frankin kaksi laukausta. "Sorsat näyttävät jo olevan
-liikkeessä!" sanoin itsekseni. Pilvi, joka kiiti ylitseni, oli
-sorsaparvi! "Ole varuillasi! Silmät auki!" Tuskin olin sen sanonut, kun
-jo toinen parvi lensi samaa tietä. Tähtäsin ja ammuin -- mutta ei
-yhtään pudonnut. Kun olin pyssyni ladannut, liiti kolmas parvi. Sillä
-kertaa tähtäsin paremmin; kaksi sorsaa putosi. Olin siitä niin
-mielissäni, etten ajatellutkaan toisen laukauksen ampumista. Unohdinpa
-Rostalesin varoituksenkin ja syöksyin kuin hullu eteenpäin, huomaamatta
-uppoavani nilkkoja myöten mutaan. Kun sain molemmat sorsat käsiini,
-olin jo vajonnut polviani myöten. Minun täytyi ponnistaa voimiani
-sanomattomasti päästäkseni jälleen mudasta ja voidakseni palata
-entiseen paikkaani pyssy toisessa, sorsat toisessa kädessä. Ei ollut
-kuin askel kovalle maalle, kun tunsin jotain kiertyvän vasemman jalkani
-ympäri. Katsahdin ja näin suuren mustan käärmeen, käsivarteni pituisen,
-tarttuneen housuni lahkeeseen, jotka onneksi olivat hyvin väljät.
-Sukkelasti lyödä kopsautin sitä pyssyni perällä ja painoin sen pään
-mutaan. Se olikin ainoa keino, jolla vältin kuoleman. Astuin vielä
-muutamia askeleita... kauhu valtasi minut, voimani pettivät ja minä
-vaivuin pyörtyneenä maahan. Luullakseni en siinä kauvan maannut, sillä
-sorsan ammunta, joka kesti korkeintaan puoli tuntia, oli juuri
-loppumaisillaan, kun pyörryin.
-
-Tointuessani piti Louis Rostales minua sylissään ja nuuhkasutti minulla
-jotakin kirpeää nestettä Laputchan valellessa kylmää vettä silmilleni.
-Jos olisin kuusi askelta etemmä astunut, sanoi Laputcha, olisin
-vajonnut, voimatta tehdä mitään pelastuksekseni. Moni metsästäjä oli
-siten joutunut varomattomuutensa uhriksi, kun oppaatta oli
-uskaltautunut soille ja "hyllyville preerioille". On vain yksi
-pelastuskeino, nim. heittäytyä vatsalleen ja kulkea ryömimällä, kunnes
-pääsee varmemmalle pohjalle. Onneksi siis pyörryin.
-
-Käärme, joka minua ahdisti, oli lyönnistäni vain hortunut. Kun Laputcha
-älysi mudassa kiemurtelevan, viskasi hän viitan hartioiltaan ja rämpi
-vyötäisiään myöten mutaan, sieppasi sen paljain käsin ja näytti meille
-sen litteätä inhottavaa päätä.
-
--- Congo paha! hän sanoi vihasta sähisevän käärmeen purtavaksi tarjoten
-sormiaan, rintaansa ja paljaita käsivarsiaan. Mutta käärme ei näyttänyt
-niistä huolivan, kääntyi poispäin. Laputcha lähätti sen viimein
-muutaman kymmenen askelen päähän ja Rostales ampui sen pään mäsäksi.
-Villien sanotaan voivan suojeleutua käärmeenpistolta. Laputcha lupasi
-ennen kuolemaansa neuvoa oman keinonsa rouva Rostalesille.
-
-Niin pian kun olimme yhyttäneet neekerin, kehoitti paimen meitä
-paikalla palaamaan Biloxiin, sillä kova myrsky oli tulossa. Aurinkokin
-nousi jo huonoilla enteillä ja tuuli puhalteli kovasti. Louis Rostales
-ei välittänyt varoituksesta, vaan tuotti Laputchan kalastusneuvot, että
-saisimme syödä paistettuja kaloja. Frank palasikin heti, tuoden
-säkillisen nuoraa ja lapion, jonka jälkeen läksimme matkalle.
-Kaalettuamme noin neljännestunnin kaislikkoa tulimme suunnattomalle
-preerialle, jossa Rostalesin karja oli laitumella. Louis Rostales
-ilmoitti olevamme kalastuspaikalla. Leikkinä sitä pidin, kun en missään
-vettä nähnyt. Vastauksen asemasta hän viittasi Laputchaan, joka oli
-pitkänään maassa ja näytti höröllä korvin kuuntelevan. Löydettyään
-etsittävänsä hän otti lapion ja kaivoi puolentoista jalan syvyisen
-kuopan, johon vesi kiehuen virtasi. Säkistään hän sitten otti
-kummallisen kapineen: kaksi ristiin asetettua puukapulaa. Niiden päissä
-oli neljä silkkiperäintä koukkuineen, joihin kuhunkin oli pistetty
-itikan kokoinen pala suolaista lihaa. Omituista pyydystään hän piti
-vesikuopassa ja hetkisen perästä vetäisi kalan joka koukussa.
-Kalastustaan hän pitkitti, saaden joka nostolla neljä kalaa, kunnes
-ilmoitimme niitä olevan kylliksi.
-
-Preeria, jossa olimme, oli muodostunut keskelle suurta suota, joka
-arvatenkin ennen muinoin oli ollut järvenä. Aikain oloon oli se
-kovettunut, mutta pinta oli toisin paikoin ohuempi kuin toisin ja
-hyllyvä, niin että se monin paikoin halkeili astuessa kuin jää; siitä
-ne olivatkin saaneet nimensä "hyllyvät preeriat".
-
-Viimeinkin oli aika palata. Myrsky alkoi jo hätyyttää. Eteläinen taivas
-oli sysimusta. Ei tuntunut pienintäkään tuulen henkäystä, vaan
-kumminkin vyöryivät aallot pauhaten vasten rantaa ja ajoivat edellään
-kokonaisia laumoja lokkia ja pelikaania. Rostalesin karjakin päästi
-hirveän mölinän, Oikeinpa pelotti jo ajatellessakin paluumatkaa
-Biloxiin; sillä vaikka olisimmekin ennättäneet perille ennen myrskyn
-puhkeamista, olisimme toki tarvinneet heiverää alustamme ohjaamaan
-varmemman perämiehen kuin Frank oli.
-
-Huomautin sitä Louis Rostalesille. Mutta kun hän oikeastaan olikin
-syypää viipymiseemme, vastasi hän huolettomasti, ettei ollut mitään
-vaaraa. Sitä paitsi hän sanoi luvanneensa äidillensä palata ajoissa
-eikä sen vuoksi tahtonut suotta saattaa häntä hätäilemään. Kun Laputcha
-huomasi, ettei Louis ottanut hänen varoitustaan kuuleviin
-korviinsakkaan, ehdotti hän, että veneemme kuletettaisiin
-Pointe-aux-Joncsin äärimäiseen kärkeen, josta pääsisimme Biloxiin
-muutamassa neljännestunnissa. Ehdotus hyväksyttiin ja Frankin
-käskettiin mennä edellä jalkaisin niemen kärkeen niin nopeasti kuin
-suinkin, sillä muuten ei häntä otettaisikaan matkaan, vaan jätettäisiin
-Laputcha-ystävänsä luo. Uhkauksen kuultuaan hän sai jalat alleen.
-
-Ei ollut niinkään helppoa saada venettä vesille. Laputchalle piti
-meidän luvata tottelevamme häntä kuin kapteenia. Veneessä täytyi
-jokaisen ottaa airo käteensä. Laputcha jäi hietikolle odottamaan
-sopivaa hetkeä vesille lähteäksemme. Kun hän viimeinkin näki
-suunnattoman aallon olevan tulossa huusi hän: "Katsokaa!"
-huomauttaakseen meitä olemaan varuillamme. Vesivuori vyöryi yhä lähemmä
-ja lähemmä -- silmänräpäyksen kuluttua se uhkasi meidät nielaista.
-"Reippaasti eteenpäin!" kiljaisi Laputcha. Nuolena kiiti vene läpi
-vaahtopilven ja tuossa paikassa olimme pyssynkantaman päässä rannasta.
-Laputcha istui perässä ja huopasi kaikin voimin. Muutamassa minuutissa
-olimme saaren käressä. Laputcha sanoi meille hyvästit, hyppäsi maalle
-ja vetäisi taskustaan whiskypullon, jonka majasta lähtiessään oli
-mukaansa ottanut. Frank, iloiten päästessään hänestä erilleen, syöksyi
-veneeseen ja me jatkoimme matkaamme välittämättä yhtä vähän myrskystä,
-jota pakenimme, kuin Laputchasta, joka taas veisasi entistä virttään
-hypellessään whiskypullonsa kanssa.
-
--- Frank kuolla! hän hoilotti. -- Hirmumyrsky tappaa mustan miehen!
-
-Olimme jo päässeet matkan puoliväliin, kun Biloxi alkoi näkyä;
-huomasimme jo rannalta odottajatkin, kun tuuli äkkiä tuntuvasti
-kiihtyi. Pyörähdimme katsomaan, mikä siihen oli syynä. Kauhu valtasi
-meidät. Hirvittävän musta, kuohuinen vesipatsas, jonka yläosa taivasta
-hipui, alaosa pyöri ympäri huimaa vauhtia, vyöryi merellä, lähestyen
-meitä junan nopeudella.
-
-Saarella, enemmän kuin kolmen sadan askeleen päässä vesi-ilmiöstä,
-satavuotiset puut kaatuivat ryskien, hiekka tuprusi korkealle, lehtiä,
-kukkia ja hedelmiä lenteli ilmassa. Meren aallot mylierehtivät, toisin
-paikoin kohoten korkeiksi patsaiksi, jotka hajotessaan kimeltelevänä
-vaahtosateena pärskyivät laajalle yltympäri.
-
-Myrskypilvet kulkivat suoraan idästä länteen. Minusta näytti siltä,
-että jos ohjaisimme veneemme paremmin pohjoista kohti, emme tuntuvasti
-joutuisi koko myrskyn kynsiin. Mutta tuskin olin ennättänyt sitä
-ajatella, kun veneemme äkkiä kohosi ilmaan ja paiskautui kumoon. En
-nähnyt enää mitään. Kuulin vain kaksi hätähuutoa ja tunsin vajoavani
-veteen. Kun jälleen kohosin pinnalle, vallitsi täydellinen pimeys. Oli
-mahdotonta saada selville missä olin. Vaistomaisesti uin eteenpäin
-myötävirtaan, tietämättä minne. Silmät minulla oli ummessa; hiekan ja
-poron tuprakka oli silmäni sokaissut.
-
-En voi sanoa, mitenkä kauvan tätä menoa kesti. Olin aivan huumauksissa;
-muistan vain taaskin joutuneeni aallon valtaan, joka minua pyöritteli
-ja heitteli. Sitten tuli eteeni jotain estettä. En kyennyt tajuamaan,
-mikä se oli. Vasta kun epätoivoissani tarttuin siihen käsiksi, tunsin,
-että pidättelime tuulen repimän puun juurissa. Yhä vallitsi pimeys.
-Aioin juuri päästää käteni juuresta, kun aalto taas puski, pakottaen
-minut jälleen siihen tarttumaan, etten vajoaisi pohjaan. Aallon
-ylitseni hulahtaissa rutisi puun runko kovan painon alla; samalla
-kuulin luiden taittumista. Ojensin käteni; se sattui neekerin
-villaiseen päähän, Aalto oli äärettömällä voimalla paiskannut Frankin
-puuta vasten, joka minut pelasti. "Frank, musta mies", joksi Laputcha
-häntä aina nimitti, oli todellakin joutunut myrskyn uhriksi! --
-
-Muutaman askelen päässä minusta huusi Louis Rostales apua; hän oli
-kaulaansa myöten vedessä. Hänen isänsä tuli neekereineen meitä
-auttamaan ja he kulettivat kotiin ainoat, mitä haaksirikosta saatiin
-pelastetuksi: kaksi puolikuollutta ihmistä ja hengettömän neekerin.
-
-Frankin hukkuminen oli ikävä seikka, tuumi Rostales, sillä
-Frank oli hänelle maksanut kaksituhatta piasteria orjamarkkinoilla
-New-Orleansissa. Kuka valko-ihoinen on sen arvoinen?
-
-
-
-
-Taistelu tiikerikissan kanssa.
-
-
-Eräänä häikäisevän kirkkaana kesäpäivänä, jollaisia vain Intiassa saa
-nähdä, läksin Calcutasta suuren seurueen kanssa tiikerinpyyntiin. Päivä
-oli polttavan kuuma. Calcuttalaiset arvelivat meidän löytävän tuskin
-yhtään tiikeriä, mutta me löysimmekin kokonaisen pesän, niin että
-metsästysseurue väen väkeenkin muuttui oikeaksi teurastusseurueeksi.
-Englantilaiset upseerit, tottuneet tiikerinpyytäjät, kaatoivat viisi
-mitä komeinta petoa, joiden nahkat nyt varmaankin ovat monen salin
-koristuksena.
-
-Minua halutti palata toista tietä kuin toverini, ja sen tautta minä
-käänsime yksin etelään päin kulkeakseni laajain ruohokenttien kautta.
-Matka oli ihana ilman vähitellen viilistyessä. Yö ennätti, ennenkun
-pääsin taloon tai edes näinkään asuinrakennuksia. Laskeusin hevosen
-selästä ja sidoin sen puuhun, päättäen likettyeltä etsiä mukavaa
-yösijaa. Totta tosiaan ei pelko ollut kaukana ajatellessani kaatamiamme
-tiikerejä, joiden ärsytetyt sukulaiset luultavasti hiiveskelivät
-ympäristössä. Otin piippuni ja panin tupakan, jonka myrkky minua
-ennenkin oli jossain määrin tyynnyttänyt. Heittime sitten pitkään,
-pehmeään ruohikkoon, katsellen haaveksien kohti taivaan kupulakea läpi
-komean lehtikatoksen, joka rehevänä ja tuuheana kaareili pääni päällä.
-
-Silloin pisti yhtäkkiä silmiini korkean puun oksien välitse, jonka puun
-alla loioin, omituisen näköinen pesä, jollaista en milloinkaan ennen
-ollut nähnyt. Uteliaana minä kapsahdin pystyyn ja kiipesin puuhun. Pesä
-siellä oli, vaan ei linnunpesä, sen minä kyllä älysin. Mutta minkä
-sitten? Nähtävästi jonkin petoeläimen. Se oli tyhjä. Minusta tuntui
-ihan kuin taivaan sallimus olisi sen minulle yösijaksi osottanut.
-Siellä minä ainakin olisin ratki rauhassa tiikereiltä ja muilta
-nelijalkaisilta pedoilta. Leväytin vaippani pesään ja paneusin maata.
-
-Olin kai siinä jo kotveroisen nukkunut, kun yhtäkkiä heräsi hevoseni
-hirnuntaan. Vaara uhkasi. Täytyi olla varoillaan. Yö kun oli kirkas,
-näin selvästi, mitä ympärilläni tapahtui. Kohottime makuulta,
-kurkistelin ja tähystelin joka suunnalle. Mitään en aluksi nähnyt.
-Mutta yhtäkkiä huomasin puiden tuuheain oksain välitse kissamaisen
-eläimen, joka ketterästi hyppeli oksalta oksalle. Tartuin pyssyyni.
-Eläin pysähtyi nähdessään minun tähtäävän. Se oli tiikerikissa, hirveä
-kissaeläin, joka elää puissa Intiassa eikä milloinkaan kesyty.
-Englantilainen upseeri, joka oli semmoisen eläimen surmannut, kertoi
-minulle sen pelkäävän ihmistä ja hätyyttävän häntä vain silloin, kun
-ihminen on osautunut sen pesään. Taivas varjelkoon! Senkö pesässä minä
-istuin. Hiukset nousivat päässäni pystyyn nähdessäni tuon
-mustatäpläisen eläimen seisovan vastassani kankea häntä koholla ja
-sillä oksia pieksäen. Yhtäkkiä se näytti älyävän minun kotiutuneen
-asuntoonsa -- se oli totta, se -- ja irvisteli ikeniään kutsumattomalle
-vieraalle. Minä tähtäsin ja -- laukaisin. Luoti hipaisi sen nahkaa.
-Samassa hyppäsi eläin tavattoman pitkän välin ja pysähtyi parin askelen
-päähän minusta. Vielä yksi hyppäys ja se olisi terävät kyntensä minuun
-iskenyt. Olin pyörtymäisilläni kauhusta. Vaistomaisesti nojausin
-kuitenkin toisella kädelläni puunrunkoon, toisella koin torjua
-hyökkäävää eläintä. Se vasta oli painiskelua, taistelua niin ankaraa,
-että oksat poikki karahtelivat. Tiikerikissa hellitti hetkiseksi. Minä
-hyppäsin pystyyn, Mutta siinä tuokiossa oli raivostunut eläin
-kimpussani ja yks kaks -- maassa olimme molemmat, ja pesä rikki.
-Korkea, pehmyt ruohikko, jonne hurahdimme, varjeli käsiä ja jalkoja
-taittumasta, jonka viimemainitun erittäin mielelläni olisinkin suonut
-viholliseni osaksi, sillä asemani oli tuiki toivoton, vaikkakin minä
-lujalla maaperällä kykeninkin vapaammin liikkumaan. Julma eläin seisoi
-taas vastassani valmiina hyökkäämään. Olin toki siksi tolkussani, että
-tempasin tikarin tupesta. Odotin pedon hyökkäystä rohkeammin, kun oli
-edes jokukaan ase kädessä. Se syöksyikin taas päälleni. Minä iskin sitä
-hurjasti, mutta isku sattui sen otsaan ja se oli niin kova, että teräs
-katkesi kappaleiksi. Luulin viimeisen hetkeni tulleen ja jättime
-Jumalan huomaan. Raivostunut eläin näytteli minulle teräviä hampaitaan,
-niin että veri suonissani hyytyi. Se näytti miettivän kostoa, tarpeeksi
-julmaa kostoa rangaistakseen minua ansioni mukaan. Minä käytin hetkeä
-hyväkseni pälyilläkseni joka suunnalle pelastuksen toivossa. Olin jo
-eläimen alla, mutia saatoin kuitenkin päätäni liikuttaa, ja
-rajattomaksi ilokseni älysin oikealla puolellani pistoolin, jonka olin
-puuhun noustessani laskenut ruohikkoon! Ponnistin viimeiset voimani ja
-sain käteni irti. Silmänräpäyksessä tartuin aseeseen ja olin
-jaloillani. Peto ei kuitenkaan hellittänyt siksikään, että olisin
-ampunut, Se hyökkäsi vieläkin. Minä väistyin ja sivalsin sitä olan
-takaa, mutta valitettavasti taas päähän. Peto horjahti. Siinä tuokiossa
-olin minä hevoseni selässä, joka pelokkaana ja harja pystyssä seisoi
-pensaikossa, ja nelistin eteenpäin. Olin pelastunut!
-
-Vaikka olinkin puolikuolleena ponnistuksista, olin kuitenkin
-seikkailustani liian ylpeä päästääkseni saaliin käsistäni. Pysähdyin ja
-käännyin takaisin. Kuutamossa näin tiikerikissan viimeisetkin voimansa
-pannen hypänneen puuhun, jonka lehvien lomitse se tirkisteli minua
-nähtävästi aikeissa vielä sittenkin hypätä niskaani ja lopettaa minut
-siihen patuseen paikkaan. Se oli näet tuntenut veren hajua, sillä
-sormestani vuoti verta. Paikalla oli minullakin pyssy vireissä ja minä
-ammuin. Se onnistui. Peto vierähti ihan jalkaini juureen. Hyvin minua
-harmitti, etten saanut sitä elävänä Calcuttaan, sillä se oli
-erinomainen lajiaan. Sidoin sen hevosen selkään ja ratsastin kaupunkiin
-niin pian kuin voin, sillä nukkumista ei tarvinnut enää suunnatakaan.
-
-Näyttäessäni saalistani tovereilleni onnittelivat he minua, sillä
-päivää ennen oli tiikerikissa repinyt kaksi englantilaisten
-palveluksessa olevaa alkuasukasta, ja minut, joka olin ypö yksinäni,
-olisi peto sitäkin helpommin voinut surmata. Mutta vaikka seikkailuni
-hyvästi onnistuikin, olen minä kuitenkin, ainakin toistaiseksi,
-kartellut lähteä yksinäni retkeilemään Calcutan ympäristöön.
-
-
-
-
-"Verikäsi".
-
-
-Noin päivänmatka siitä paikasta, jossa Mariavirta laskee
-samakkavetiseen Missouriin, sijoittihe jyrkkää rantaa varjoavain puiden
-suojaan joukko heimostaan eronneita, nuoria intiaania tarkastaakseen
-säätämiään tapoja, jotka vasta heistä miehiä ja sotilaita tekisivät.
-Lähes sadan askelen päässä heistä oli omituisesti rakennettu wigwam,
-suippopäinen ja korkea kuin pyramiidi. Siellä paloi tuli, joka tiheästi
-toisiinsa kiedottujen oksain lomitse vain himmeästi näkyi ulos.
-
-Vaieten istuivat nuorukaiset, eteensä tuijottaen ja ajatuksiinsa
-vaipuneina, kun wigwamista yhtäkkiä kajahti intianien rummun kova,
-säännöllinen pärinä. Samassa olivat kaikki pystyssä, seuraten kutsua.
-Kohauttaen kapeaa, aukkoa peittävää puhvelinnahkaa, he astuivat
-kummalliseen majaan ja asettautuivat piiriin leimuavan tulen ympärille.
-
-Omituiselta näytti tuon noin kymmenen metriä korkean wigwamin sisus.
-Yltympäri koristivat seiniä kaikenmoiset kapineet: aseet, keittoastiat,
-peitot, surmattujen vihollisten päänahkat -- kaikki suurelle hengelle
-pyhitettyjä lahjoja. Olipa siellä vielä muuan valkean puhvelinkin
-nahka, ja ylinnä suipossa kiikkui suunnattoman puhvelihärän verinen pää
-sinisen savun ympäröimänä, joka sitä tietä koki pyrkiä ulos.
-
-Rummunlyöjä toi pyhitetyn rauhanpiipun, jonka pitkää, leveää vartta
-koristivat eriskummalliset kuviot ja kirjavat sulat, täytti sen
-tupakalla ja ruohoilla, sytytti ja, vetäen savua sieraimiinsa, kohotti
-sitä juhlallisesti. Piippu kulki sitten kädestä käteen, ja
-läpinäkymättömänä verhona kiemurtelivat pyhitetyt savupilvet kohti
-suipossa kiikkuvaa puhvelin päätä.
-
-Kotvasen äänettömyyden perästä kohottihe eräs nuorukaisista, ojensi
-kättään ja virkkoi:
-
--- Manitou, me olemme valmiit! Sydämmemme palaa taisteluinnosta päästä
-vihollista vastaan. Aseemme ovat teroitetut, nuolemme käritetyt, ja
-silmämme tarkat -- ne seuraavat kotkaa sen etäisimpään pesään
-vuoristossa, ne tuntevat pantterin jälet kovasta kalliosta. Mutta
-ilkeitä noitia tunkeutuu tänne sokaisemaan silmiämme, viekottelemaan
-meitä väärille otusten jälille ja karkoittamaan otukset seuduiltamme!
-Manitou, suojele meitä! Pidä silmämme auki, tee käsivartemme
-voimakkaiksi ja suo meidän löytää puhveleja ja laitumella käyviä
-antilooppeja! Manitou, varjele meitä noitain vallasta!
-
-Hän istuutui ja hänen oikeanpuoleinen toverinsa nousi.
-
--- Manitou -- hän lausui, yhtyen toverinsa rukoukseen -- minäkin
-rukoilen sinua, suojele ja varjele meitä noitain vallasta! He ovat
-voimalliset ja väkevät, he voivat puhaltaa meihin taudin ja jäsenemme
-lamauttaa -- mutta sinä voit heidät kukistaa. Näytä meille vihollisten
-jälet ja me uhraamme sinulle runsaasti saaliistamme!
-
-Ja vielä nousi yksi, ojensi kätensä wigwamin keskellä palavaa tulta
-kohti sanoen:
-
--- Suuri henki! Rauhanpiipun savu ja rukouksemme on luoksesi kohonnut
--- sinä tiedät meidän kokoutuneen tänne, sinä katsot sydämmiimme ja
-kuulet myöskin meidän valamme! Johda meidät vihollistemme,
-valkoihoisten, jälille! Eläkööt rauzaut, shoshonit ja arapahot
-[intiaaniheimoja Pohjoisameriikassa] rauhassa valkoisten kanssa -- he
-ansaitsevat häpeän ja kuoleman niinkuin nekin! He tomussa madelkoot ja
-toisilleen kertokoot, mitenkä valkoihoiset suurilla, siivellisillä
-veneillään uivat merien yli ja tuovat aseita, joita mies ei jaksa
-jännittää -- me emme silti epäröi! Me rakastamme maata, jossa isäimme
-luut lepäävät, me rakastamme perhettämme ja ystäviämme eikä aurinko
-sitä päivää valaise, jolloin me sotatieltä palaamme vuodattamatta
-vihollistemme verta! Anna meidän kostaa kaatuneiden veljiemme puolesta,
-Manitou! Johda meidät valkoisten jälille ja me uhraamme sinulle
-runsaasti saaliistamme!
-
-Ikäänkuin sopimuksesta kohosivat kaikki ja uudistivat juhlallisen
-valansa. Sitten alkoi intiaanien tanssi, jonka nuoret sotilaat
-tanssivat rummulla yksitoikkoisen säännöllisesti säestettäissä.
-Hitaasti he aluksi kiertelivät tulta, mutta rummun pärinän
-kiihtymistään kiihtyessä he ponnistelivat sitä rajummin, kunnes hurjia
-sotalaulujaan kirkuen raiviutuneina kieriskelivät hiiloksessa ja
-viimein uuten uupuneina ja tiedottomina kaatuilivat maahan unessa
-saamaan neuvoja kaatuneiden hengiltä ja tietoja tulevain sotaretkien
-onnistumisesta.
-
-Kolme päivää ja kolme yötä viettivät nuorukaiset samallaisia suuren
-hengen miellyttämisjuhlia, Kolmeen päivään ja kolmeen yöhön eivät he
-ruuan murua eivätkä juoman tippaa maistaneet. -- Neljännen auringon
-idästä noustessa he kokoutuivat taas Mariavirran rannalle ja valitsivat
-johtajaksensa erään päämiehensä pojan, joka viekkaudellaan ja
-uskaliaisuudellaan oli metsästymatkalla kunnostautunut. Kun ruokavarat
-oli edellisenä talvena loppuun syöty ja metsänriista vähenemistään
-väheni, oli hän rohkeasti, miltei vain uhkarohkeasti tunkeutunut
-ruskean karhun luolaan, surmannut julman vihollisen ja kantanut sen
-lihat kotiin nälkään nääntyville. Seitsemän pantterinnahkaa riippui
-hänen majansa seinällä! Yksimielisesti valittiin päälliköksi "Iltis" --
-jonka nimen hän oli saanut sekä ripeydestään että viekkaudestaan -- ja
-sovittiin paikasta, jossa he muutamain päiväin päästä kokoutuisivat
-sotaretkelle lähteäkseen.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kolmisen viikkoa oli mahtanut kulua äsken kerrotuista juhlista, kun
-pieni matkustajakaravaani kulki läpi laajan, miltei loppumattomalta
-näyttävän aron, jota lännessä rajoittivat Kalliovuoret ja idässä
-Yhdysvallat, ja joka pohjoiseen ja etelään laajeni määrättömiin.
-Matkueeseen kuului neljä ripeän ja väkevän muulin vetämää vaunua,
-joiden ympärillä ratsasti yhdeksän ratsastajaa pienillä
-intiaanihevosilla. Kymmenes kulki etukynnessä, muutamain satain
-askelien päässä, seutua vakoilemassa. Valkoihoiset palasivat
-kauppamatkoiltaan Santa-Féhen ja toivoivat hetikin pääsevänsä
-kotoisille kankaille.
-
--- Mitenkähän olisi, Bob, jos vähän tässä levähdettäisiin? huomautti
-muuan ratsastaja eillimäisen muulin ajajalle. Eläimet ovat väsyksissä
-eikähän lepo olisi pahetteeksi ihmisillekkään. Emme ole ainehtineetkaan
-syöntiä, sitten kun aamusella eikähän meillä liene syytä nälkiytyä,
-vaikka täällä näkyykin intiaanien jälkiä!
-
--- Sanokaa johtajalle! vastasi muulinajaja. -- Niin kauvan kuin
-etumainen kulkee, täytyy takimaisten seurata. Mutta minusta hän jo
-näyttääkin katselevan lepopaikkaa. Ei kai hän muuta varten niin
-huolellisesti tuolla pensaita tarkastelle. Tottapa siellä on lähde --
-lehdikko on niin raittiin näköistä ja vihreää.
-
-Muulinajaja kuitenkin erehtyi. Sillä ratsastamatta puheena olevaan
-viidakkoon johtaja pysähtyi ja viittasi retkeläisille kiertämään
-houkuttelevaa lepopaikkaa varjoisain puiden siimeksessä.
-
--- Turkanen kaikkiaan! -- kiukutteli ratsastaja. -- Toki hänellä nyt
-oli olevinaan aimo syy, kun ei sen vertaista lepoa suonut väsyneille
-jäsenillemme! Silmänkannon päässä ei näy ainoatakaan pensasta --
-pikkisen metsänrintaa vain siintää tuolla idässä. -- Annas minulle
-kipene tupakkaa, Bob! -- keskeytti hän. -- Jotain tässä pitää edes
-suuhunsa saada.
-
-Bob täytti hänen pyyntönsä ja, väistäen johtajan mielestä epäiltävän
-näköistä paikkaa, käänsi muulinsa oikealle ennen kulkeneiden vaunujen
-muodostamalta jäleltä. Vasta etäällä pensaikosta hän palasi tielle, ja
-matkalaiset jatkoivat matkaansa, kunnes aurinko erojaisiksi punasi
-aavikon kaukaisen aaltomaisen taivaanrannan.
-
-Pensaikko, jota he iltapäivällä niin varovaisesti kiersivät, häämöitti
-enää vain pienen pienenä tummana pilkkuna. Muutaman loivan harjanteen
-kukkulalla, joita kulkee läpi koko läntisen preerian, joka siten
-muistuttaa aaltoilevaa merta, oli vaunut asetettu nelikulmaksi.
-Keskelle oli sinne illallisen valmistusajaksi laitettu pienonen nuotio
-mukaan otetuista haloista, mutta sitä suojeltiin huolellisesti
-näkymästä, ettei sen kirkas valo ilmaisisi heidän yösijaansa etäälläkin
-mahdollisesti vaanivalle viholliselle. Tuskin olivat kuleksivat
-kauppiaat ennättäneet syödä kuivatusta puhvelinlihasta ja toutaimista
-valmistetun ateriansa, kun kekäleet sammutettiin ja pantiin talteen
-vastaisen varalle, eläimet sidottiin maahan pistettyihin paaluihin ja
-vahdit sijoitettiin. Pienessä, sillä tavalla nopeasti pyöräytetyssä
-linnoituksessa majailivat muut matkustajat, hilpeästi tarinoiden ja
-illan kuluksi jutellen entisistä seikkailuistaan ja muinoisista
-vaiheistaan.
-
--- No, Hopkins -- kysäisi johtajaan kääntyen kesken puheen muuan
-nuorukainen, jota toiset tuntuivat Tomiksi nimittävän -- minkä tähden
-te ette antanut meidän levähtää tänään siellä viidakossa? Me olimme
-kaikki, ihmiset ja eläimet, uppo uuvuksissa emmekä me siitä ollenkaan
-olleet hyvillämme, kun meidän kuurtaen kaartaen täytyi sivuuttaa
-oivallinen levähdyspaikka.
-
--- Näittekö haaskalintuja, joita siellä liiteli? kysyi puhuteltu.
-
--- Näin -- mutta mitäs niillä on tekemistä meidän levähtämisemme
-kanssa?
-
--- Rauzaut ovat vasta viisi päivää sitten lähteneet näiltä main,
-niinkuin oregonilaiset matkustajat toissapäivänä tavatessamme tiesivät,
-ja siitä saatte olla varma, etteivät he ole metsänriistan
-nimellistäkään sinne jättäneet.
-
--- Hyvin toki saattaisi olla mahdollista, että linnut siellä keräilivät
-otusten tähteitä.
-
--- Luuletteko te sitten, että luut ja lihan tähteet yhtään ainoata
-päivää säilyisivät näillä preerioilla? Sudet ne kyllä kaluavat niin
-puti puhtaaksi, ettei niistä jää edes muurahaiselle maistiaisiksi. --
-Ei, ei, siinä viidakossa olisi ollut kaikkea muuta kuin turvallista
-levähtää! Päivän valetessa otan minä itse vartioimisen huolekseni,
-sillä tuskinpa vain sitä ennen punanahkat, jos niitä todellakin siellä
-piileskeli, näyttäytyvät. Jospa ne vain tulisivat! Olisipa todellakin
-hupaista taaskin nähdä edes parinkaan heistä maahan lysähtävän kuoleman
-korina kurkussa!
-
--- Sanokaapas, Hopkins, mistä te oikeastaan olette niin suuttunut
-punanahkoille? uteli Tom. -- Totta tosiaan en heitä minäkään suosi enkä
-milloinkaan ole tyytyväisempi kuin silloin, kun en heistä kuule hiiren
-hiiskausta. Mutta en minä kuitenkaan heitä niin silmittömästi vihaa
-kuin te. Ei heitä kovin voi siitä moittia, etteivät he ole meille
-mielissään -- sillä emmehän mekään ole heitä hyvästi kohdelleet.
-
--- Puolustakaa heitä vielä! sähisi Hopkins hammasta purren, -- Tom, jos
-te olisitte heidän tähtensä kärsinyt sen, mitä minun on täytynyt
-kärsiä, jos te minun laillani olisitte nähnyt, mitenkä heidän julmat
-kätensä hävittivät kaikki, mikä minulle oli rakasta ja kallista
-tässä maailmassa, niin olisitte te samoin kuin minäkin heidän
-verivihollisensa ja vannonut heille ikuista, loppumatonta kostoa! --
-Mutta pois entisyyden synkät, haihtumattomat kuvat! Me olemme vielä
-punaihoisten hirviöiden alueella ja meillä on täysi syy olla varovaiset
-ja säästää voimiamme vaaran hetkeksi. Ruvetkaamme nyt siis levolle,
-että jaksamme pitää silmämme auki ja korvamme höröllään, sitten kun on
-meidän vuoromme vartioida!
-
-Kohtapa olivatkin miehet vaippoihinsa kääriytyneinä, -- vieressä
-ladatut pyssyt ja puukot höllästi tupessaan maassa rivissä, --
-saadaksensa virkistävästä unesta vereksiä voimia uusiin ponnistuksiin
-ja uusiin vaaroihin, kunnes tähdet ilmaisivat keskiyön tulleeksi ja
-siihenastiset vahdit herättivät toverinsa saadaksensa hekin vuorostaan
-painaa raskaat silmänluomensa kiini.
-
--- Ettekö ole huomannut mitään epäiltävää, Bob? kysyi Hopkins
-vahtivuoroa vaihtaessaan.
-
--- En mitään, paitsi pari sutta, jotka lännenpuolelta hiiviskelivät
-leirimme ympärillä. Näin ne useita kertoja valoisamman taivaanrannan
-puolelta -- mutta ne eivät tulleet kovin lähelle. Preeriasusihan
-yleensä onkin viekas ja pelkurimainen peto.
-
--- Oletteko ihan varma, että ne olivat susia? Näittekö koko elävän --
-suipon pään -- tuuhean hännän?
-
--- En oikein selvästi. Minusta näytti niinkuin ne kääntyisivät tänne
-meihin päin, sillä ruumiin rajaviivat olivat pyöreät.
-
-Johtaja pudisti päätään arveluttavasti.
-
--- Bob -- hän kuiskasi -- pelkään, että vielä ennen aamunkoittoa käy
-arolla aika hilske. Olette ehkä oikeassa, että ne ovat susia, vaan
-eivät harmaita preeriasusia, vaan pawneeloupeja tai sitäkin pahempia,
-vuoristojen hyeenoja, verenhimoisia mustajalkoja! -- Mutta samapa se,
-eivät he meitä kuitenkaan odottamatta herätä eikä ruohikkoa tässä punaa
-ainoastaan meidän veremme. Tarkastakaa pyssyjänne, miehet -- hän lisäsi
-hiljemmin -- ja sitten viedään hevoset ja muulit vaunulinnamme
-sisäpuolelle. Jollei vihollisia ole kovin paljoa ja heidän mielestänsä
-lienemme turvan takana, niin ehkäpä he eivät hyökkääkkään. Kyllä minä
-ne pelkuriheittiöt tunnen -- jollei vain ole kylliksi saaliin toivoa ja
-vaara liiaksi heidän omia päänahkojaan uhannee, niin he mieluimmin
-pysytteleivät ulompana niinkuin susi vainutessaan rautaa pyydyksessä.
-Turmio heille!
-
-Johtajan määräyksestä siirrettiin muulit ja hevoset vaunujen
-sisäpuolelle. Olettaen vihollisen todellakin heitä piirittävän,
-määrättiin joka miehelle varma paikkansa, johon he pyssy kainalossa
-laskeutuivat nukkumaan ollakseen tarpeen vaatiessa paikalla valmiita.
-Hetkisen kuluttua ilmoitti jo nukkuvain säännöllinen hengittäminen,
-jota vain silloin tällöin eläinten kavion kuoputus keskeytti, miten
-vähän vaaroihin tottuneet kulkijat välittivät verivihollistensa
-läheisyydestä, ja miten he jo olivat tottuneet ajattelemaankin, että
-pyssyn laukaus ja intiaanien kimakka sotahuuto minä hetkenä hyvänsä
-heidät yhtäkkiä herättää.
-
-Hopkins tiesi paremmin kuin toiset, mikä heillä oli odotettavissa, jos
-he antaisivat kavalain vihollistensa heidät viekkaasti voittaa.
-Viettäen lapsuutensa lännen vakoilijain keskuudessa, oli hän tarkoin
-perehtynyt intiaanien sotatemppuihin. Murhaten ja ryöstäen oli joukko
-siouxeja kulkenut hänen kotiseutunsa läpi ja karkoittanut hänetkin
-vanhempainsa kodista. Silloin hän oli vannonut verisesti sen kostavansa
-punaihoisille. Miten hän valansa piti, osottaa se kauhu, jonka hän,
-"verikäsi" -- joksi intiaanit häntä nimittivät -- oli herättänyt aron
-kesyttömissä pojissa, varsinkin kun he, huolimatta monista, tarkoin
-mietityistä hyökkäyksistään, eivät milloinkaan voittaneet häntä.
-Siitäpä syystä häntä pidettiinkin erinomaisena noitana.
-
-Hopkins oli varma, että vihollinen, jos se kerran likettyellä oli, oli
-lähettänyt vakoilijoita leiriä tarkastamaan, vaan ei kuitenkaan ennen
-päivän kajoa uskaltaisi hyökätä. Hän meni rauhallisesti vahtipaikalleen
-ja heittihe pitkäkseen ruohikkoon niinkuin edellisetkin vartijat.
-Muutamia minuuttia hän vain odotti ja hiipi sitten kuin kissa
-kohottamatta ruumistaan tuumankaan vertaa yön vienossa tuulessa
-aaltoilevasta ruohikosta, hiipi länteen päin noin parinkymmenen askelen
-päässä olevalle kynnäälle, josta hän paikalla saattoi huomata, mitä
-erikoista arolla tapahtui.
-
-Aava, aukea aro oli äänetön kuin hauta. Silloin tällöin ulvahti vain
-yksinäinen susi, joka hirveä ajaessa oli eksynyt toisista ja tuntui
-kuulostavan vastausta valituksiinsa. Höröllä korvin kuunteli Hopkins
-tuttua ääntä, etteihän se vain ollutkin hyökkäysmerkki.
-
-Punaihoiset olivatkin paljoa lähempänä kuin peninkulmain päässä ulvova
-susi. Sen hän pian älysi. Sillä samassa sukeltautui pää ruohikosta
-tuskin viidentoista askelen päässä hänestä ja tähysteli varovaisesti
-ja tarkkaan sitä paikkaa, johon hän ensin oli laskeutunut. Mutta se
-kesti vain silmänräpäyksen -- ennenkun Hopkins oli ennättänyt päättää,
-mitä tehdä, katosi se taas ja kiusallinen hiljaisuus vallitsi avaralla
-lakeudella.
-
-Tuskallisen kiihtyneenä odotti johtaja, jonka epäluulo siis oli
-toteutunut, pienintäkin liikettä ampuakseen varoituslaukauksen.
-Työläästi kului aika. Viimeinkin nousi aamutähti itäiseltä taivaalta ja
-hän odotti kohtalon ratkaisua. Pyssy kädessä hän levollisena odotti
-vihollisen ilmestymistä. Ei kestänytkään kaukaa, kun vakoilijan pää
-toistamiseen ilmausi ihan samasta paikasta kuin ensi kerrallakin,
-ikäänkuin hän ei olisi siitä minnekkään hievahtanut. Tuskin Hopkins
-ennätti nähdä intiaanin päälaen, kun hänen varman pyssynsä laukaus
-katkaisi hiljaisuuden, ja väijyvä vihollinen ääntä päästämättä kellahti
-pitkään ruohikkoon. Kuin taikaiskusta ilmestyi hilskettä ja vilinää
-koko aavikolla, joka suunnalta kajahteli intiaanien kimeä sotahuuto
-aivan kuin manalaiset olisivat väkensä taisteluun lähettäneet, joka
-suunnalta vilahteli punaisia, liekehtiviä tulia, pyssyt paukkuivat,
-tanner tömisi ja tummat, surmaa uhkaavat olennot kiitelivät yli
-lakeuden kuin koston kamalat henget. Keskellä oli Hopkins. Iskien
-pyssynperällä lähimpänä ryntäävän intiaanin maahan, hän notkeana
-harppaili toveriensa luo.
-
-Santa-Fén kauppiaat eivät muuten ollenkaan hämmästyneet vihollisen
-yhtäkkistä hyökkäystä, sillä jokainen oli määräpaikallaan. Säästäen
-vain sitä puolta, jossa tiesivät johtajan olevan, kumahti laukaus
-toisensa perästä heidän oivallisista pyssyistään, ja monen
-kirjavasulkaisen ja maalilla koristetun sotilaan sotahuuto muuttui
-kuolemankorinaksi hänen hypähtäessään tomahawkia heiluttaen -- siellä
-hän virui ruumiina ruohikossa, jota sydänverellään punasi. [Tomahawk
-(lue tomahook) Pohjois-Ameriikan intiaanien teräksinen tai pronssinen
-sotatappara.] Ainoastaan kymmenen hurjistunutta metsäläistä tunkihe
-vaunuihin asti, Etumaisinta kohti kohotti Bob surmaavan tuliluikkunsa
-ja luoti musersi hänen otsansa. Samassa hyppäsi Hopkins aisan yli
-vaunulinnoitukseen. Valkoisten puukot ja pyssynperät vastaanottivat
-hyökkääviä intiaania. Kuolevain ja haavoitettujen valituksia ja
-punaihoisten hurjaa, korvia särkevää sotakirkunaa kuului sekaisin.
-Hetkisen taistelivat molemmat puolueet vihan vimmassa, hevoset ja
-muulit potkivat villiytyneinä ja kamala mellakka siitä yhä yltyi.
-
-Hopkins raivosi pyssyineen hyökkääjien keskellä. Hän oli juuri pyssynsä
-perällä hurjasti iskenyt joukkueen johtaja -- "Iltistä", sillä se oli
-juuri hän, joka sotureineen oli hyökännyt karavaanin kimppuun -- ja,
-tempaisten tomahawkin kaatuneen kädestä hän kääntyi solakkaan
-intiaaniin, jolla jo oli puukko valmiina kuolemaniskuun, kun intiaani
-vilkaisi edessään seisovaan valkoiseen mieheen ja kauhistuneena
-peräytyi. "Verikäsi", ärjäsi hän vapisten, sillä hän oli tuntenut
-kansansa verivihollisen, ja kaatui samassa pää halki valkoisen miehen
-koston uhrina.
-
-Kuin taikaisku huumasi pelätty nimi aavikon kesyttömät asukkaat --
-pelästyneinä he tähystelivät ympärilleen ja pakenivat hurjina sitä
-kättä, jonka he luulivat voimakkainta voimakkaammaksi ja väkevintä
-väkevämmäksi. Yhtä nopeasti ja yhtäkkiä kuin he olivat tulleet, he
-hävisivätkin ja kohta ainoastaan haavoitettujen vaikeroiminen katkaisi
-kammoksuttavan hiljaisuuden.
-
-Valkoihoiset eivät kuitenkaan luottaneet intiaanien pakoon, ja nouseva
-aamuaurinko valaisi heidän pyssynpiippujaan, ikäänkuin he vieläkin
-odottaisivat kamalan vihollisen hyökkäystä. Mutta siitä ei näkynyt
-jälkeäkään.
-
-Autio ja äänetön oli aavikko heräävän auringon valossa. Ja ainoastaan
-vaunulinnoituksen ympärillä osotti tallattu, verinen ruoho, että rajut
-kiihkot olivat siinä raivonneet, viha ja tappelu riehuneet.
-
-Punaihoiset olivat mukanansa vieneet kuolleensa ja haavoitettunsa;
-varuksessa oli vain kaksi Hopkinsin voittamaa intiaania. Hän muisti
-kostonsa uhrit. Otettuansa päänahkan toiselta ja sidottuaan sen,
-verisen voitonmerkkinsä, luotisäiliöönsä tarttui hän nuoren päällikön
-tukkaan, jonka tottuneesti pyöräytti vasemman kätensä etu- ja
-keskisormensa ympäri. Mutta silloin avasi kuolleeksi luultu yhtäkkiä
-suuret, tummat silmänsä ja tuijotti häneen hurjasti. Hopkins arveli
-paikalla pistää hänet kuolijaaksi ja puukko jo kohosi kädessä; mutta
-yhtäkkiä hän muutti mielensä, pisti aseen tuppeen, tarttui "lltiksen"
-käsivarsiin ja vastustamatta sitoi häneltä kädet selän taakse. Vasta
-vähitellen päällikkö tointui. Älytessään asemansa hän kohottihe ja
-katseli vangitsijoitaan ylpeästi ja halveksien, voitonriemuissaan tuon
-tuostaankin vilkaisten vyöhönsä.
-
--- Kenenkä päänahka sinulla on vyössäsi, lurjus? huusi Bob niehentyen
-lähemmäksi intiaania ja tutkivasti häntä tähystellen. -- Missä on Tom
--- hä, missä Tom on?
-
-Hopkins niinkuin kaikki muutkin hypähti säikähtäen seisalleen ja
-katseli ympärilleen. Neljä vaarallisesti haavoitettua virui muutaman
-vaunun vieressä -- mutta Tom ei ollut siellä. Pahaa aavistaen riensi
-johtaja kadonneen yölliselle vahtipaikalle. Hänen pelkonsa oli
-kauhealla tavalla toteutunut. Verissään makasi siinä ystävä,
-silminnähtävästi tomahawkin lävistämänä ja sitten päänahka
-irroitettuna. Hammasta purren hyppäsi Hopkins vankinsa luo. Ja
-nähdessään hänen voitonriemuisen katseensa pääsi rajattoman vihan
-huudahdus hänen huuliltaan -- mutta vielä sittenkin hän jaksoi
-hillittäytyä, Hiljaa, tuskin kuuluvasti hän virkkoi tovereilleen:
-
--- Tulkaa -- lähdetään!
-
--- Entä mitä tehdään tuolle pöyhkeilevälle heittiölle, jonka vyössä
-riippuu paraan ystävämme päänahka? kysyi vanha Bob, vihasta väristen.
--- Mikä teille pisti päähän säästäessänne punaihoista, joka ansaitsisi
-kymmenkertaisen kuoleman, kun muuten olette valmis surmaamaan kaikki,
-mikä vain on intiaanin nimellistä? Miksi menettelette tässä kuin
-autuutenne siitä riippuisi?
-
--- Hän saa kymmenkertaisen kuoleman, kuten toivotte, Bob! vastasi
-Hopkins käheästi nauraen. -- Vaan ei meidän kädestä! Me viemme hänet
-mukanamme siirtoloihin.
-
--- Siirtoloihinko? Ettäkö hänet siellä pannaan vankeuteen, tutkitaan ja
-päästetään vapauteen varoitukset saatuaan? Enpä toden totta, Hopkins,
-teitä enää tunne!
-
--- Kuulkaa, mies! sanoi johtaja ja ilkeä ilme levisi hänen kasvoilleen.
--- Te tiedätte minun vannoneen ikuista sotaa punanahkoja vastaan ja te
-tiedätte syyn, miksi sen olen tehnyt. Mutta mitä minua hyödyttää
-surmata hänet ja ripustaa hänen päänahkansa majani seinälle entisten
-kuudenkymmenviiden lisäksi? Eihän se ole kuin yksi enemmän. Satojen
-pitää kaatua, tuhansienkin, ennenkun kostoni on täytetty! Jos hänen
-kauttansa voin koko rodun hävittää, silloin, Bob, te näette, että minä
-hänet riemuiten uhraan isä- ja äiti-poloiseni muistolle -- hän on se
-välikappale, jonka kautta minä pyrin päämaalini saavuttamaan.
-
--- Niinkö? sanoi Bob, jolle alkoi selvitä johtajan tarkoitus. --
-Pitääkö hänen kulettaa rokko sukuansa hävittämään?
-
--- Oikein arvasitte! Niin pian kun häneen tuhoava tauti on tarttunut,
-saakoon hän aseensa takaisin, nouskoon nopeimman hevoseni selkään --
-olkoon vapaa! Kostotar sitten hänen askeleensa ohjatkoon ja hänen
-polkunsa suojelkoon, että hän pian heimonsa luokse ennättää! ja kun
-suunnitelmani onnistuu, kun heidän keskuudessaan myrkky leviää ja rutto
-riehuu, jälettömiin hävittäen perheitä, kyliä, koko heimoja, silloin,
-Bob, minä vasta voin sanoa täyttäneen valani, velkani suorittaneeni!
-
-Tarkkaavasti nuori päällikkö kuunteli vihollistensa puhetta, mutta kun
-hän ei ymmärtänyt sanaakaan englanninkieltä, jäi häneltä puhe
-käsittämättä. Nähdessään valkoihoisten hommautuvan matkaa jatkamaan hän
-luuli heidän kulettavan hänet asuinpaikoilleen ja siellä intiaanien
-tavalla polttavan hänet paaluun sidottuna. Lujasti päättäen kuolla kuin
-mies, hän lauleli vain pilkka- ja sotalaulujaan, kun häntä vaunuihin
-nostettiin, ja luetteli niitä valkoihoisia vihollisia, jotka hänen
-isänsä oli surmannut, ja joiden päänahkat riippuivat isän majassa.
-
-Sillaikana Sanla-Fén kauppiaat hautasivat kaatuneen toverinsa ruumiin,
-valjastivat muulit ja peittelivät huolellisesti haavoittuneet vaunuihin
-laitetuille vuoteille, hoitaen heitä hellästi kaiken matkaa. Hopkinsin
-täytyi taas asettua retken johtajaksi ja vangitsemansa intiaanin hän
-uskoi vanhan Bobin hoitoon.
-
-Karavaani lähti liikkeelle ja saapui muutamissa päivissä
-Missouri-nimisen valtion rajoille.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kolmen kuukauden kuluttua palasivat intiaani-nuorukaiset
-sotaretkeltään. Se oli onnistunut; sillä vaikka he ensi hyökkäyksessä
-menettivätkin päällikkönsä ja muutamia tovereitaan, vei heidät heti sen
-jälkeen onnellinen sattumus espanjalaisseurueen jälille, joka kuletti
-suurta muulilaumaa Yhdysvaltoihin. Päiväkausia he kulkivat heidän
-jälestään entisten tappioidensa opettamina ja joka yö he hiiviskelivät
-heidän leirinuotionsa ympärillä, kunnes meksikolaiset muutamana kostean
-kylmänä, sateisena yönä nukkuivat vartijoitta. Varomattomuutensa he
-saivat hengellään maksaa. Surmaamiensa espanjalaisten päänahkain
-koristamina ja muulikarjaa edellänsä ajaen, he ilomielin ja laulaen
-voitto- ja sotalaulujaan lähenivät ystäväinsä asumuksia.
-
-Mutta kuolinvirret ja haikeat valitukset kaikuivat heitä vastaan
-kotoisista majoista. Hautaamattomina viruivat ruumiit Mariavirran
-rannalla, saastuttaen ilmaa. Järjestystä ei ollut nimeksikään. Rokko
-raivosi esteettömästi aavikon punaihoisten keskuudessa. Vaivoin saivat
-nuorukaiset selville, miten kaikki oli tapahtunut. Monta viikkoa sitten
-oli heidän päällikkönsä, Iltis, vaahtoisen ratsun selässä nelistänyt
-kotiin, tuskin siksikään voimissaan, että satulassa kesti. Hänen
-jäsenensä värisivät, ja veri virtasi kuumeisesti hänen suonissaan. Ei
-yksikään loitsijoista eli heidän lääkäreistään tiennyt, mikä häntä
-vaivasi; häjy henki oli hänen päälleen puhaltanut -- niin he arvelivat
--- ja sen hengitys polttanut hänen ihonsa. Iltis kuoli kolmen tunnin
-päästä omaistensa luo palattua ja ne, jotka hänet hautasivat,
-sairastuivat paikalla. Sitä jatkui seuraavina päivinä, niin että
-intiaaniraukat jo luulivat suuren hengen heihin suuttuneen siitä, että
-he kuolleensa maahan hautasivat. Siitä lähtien he jättivät ruumiit
-hautaamatta, saastuttivat siten ilman ja saivat aikaan ruton, joka
-uhkasi hävittää koko suvun. Lisäksi he vielä ihan järettömällä tavalla
-hoitivat sairaitaan: pitivät heitä ensin kuumassa löylyssä ja paikalla
-sen jälkeen pistivät haaleassa jokivedessä. Jälelle jääneet olivat
-vihdoin kauhusta järkensä menettää. He pakenivat Kalliovuorten synkkiin
-rotkoihin ja jättivät omaisensa kotkain ja susien saaliiksi.
-
-Vuosikauteen ei yksikään intiaani uskaltanut jalkaansa astua häjyjen
-henkien rankaisemaan paikkaan. Mutta kun lumi seuraavana kevännä suli,
-ja ruoho ja moniväriset sievät metsäkukat kohottivat päätään
-vaalenneiden luiden ja lyhistyneiden majain välistä, kohosi eräänä
-iltana entisen asumuskunnan keskeltä kirkas, liekehtivä tuli ja sen
-tuulessa hulmuehtiva valo oudosti valaisi ympäröivää tasankoa.
-Yksinäinen valkea metsästäjä loikoi tulen vieressä, tuijottaen
-mietteissään hiiltyviin kekäleihin. Vasta sitten hän vakavista
-ajatuksistaan heräsi, kun tuli jo alkoi häntä polttaa. Paalun toisensa
-perästä hän kiskaisi vieressään olevasta wigwamista ja viskasi tulen
-syötiksi. Unta ei tullut miehen silmiin. --
-
-Kun aurinko seuraavana aamuna tulipunaisena kohosi puiden latvain
-taitse, hän nousi, katsoi kauvan ja katsoi tutkivasti ympärilleen
-ikäänkuin olisi mielellään laskenut tannerta peittävät mahdottomat
-luukasat. Väristen hän kääri tiukempaan ympärilleen vaippansa, jota hän
-intiaanien tapaan kantoi vyöllään, nosti pyssyn olalleen ja lähti
-äänetönnä itään päin. -- Se oli "verikäsi".
-
-Oliko valkea mies menetellyt jalosti ja oikein?
-
-
-
-
-Sillinpyynnistä.
-
-
--- Kuulehan Doggerbank, -- sanoi muuan merimies istuessaan kumollaan
-olevalla veneellä ja puhellen kaksitoistavuotiaan poikansa kanssa, joka
-tarkkaavasti kuunteli joka sanaa, -- nyt minä kerron sinulle, mistä
-sinä olet nimesi saanut. Mahdat sitä mielelläsikin kuunnella, kunhan
-tiedät, että se oli minun ensimmäinen ja viimeinen retkeni
-dogger-nimisellä kalastaja-aluksella. [Doggerbank (Koirasärkkä) on
-nimeltään Pohjanmeressä oleva hiekkasärkkä Yorkshiren ja Jyllannin
-välillä. Dogger on myöskin suurten hollantilaisten kalastajaveneiden
-nimi, jotka kulkevat sitä väliä.]
-
-Minä olen Yarmouthista niinkuin isäni ja isoisänikin. Hädin tuskin olin
-seitsenvuotias -- se oli keväällä 1773 -- kun muutamana päivänä isäni
-tuli minun luokseni ja sanoi: "James, sinun pitää nyt lähteä mukaan
-kalanpyyntiin!" Siitä on viisiviidettä vuotta, mutta vielä nytkin
-muistan, miten sydämmeni läpätti. Kaikki ihmiset olivat saaneet jalat
-alleen ja puuhasivat rannassa alusten ympärillä. Mikä siinä verkkoja
-korjasi, mikä valmisti tynnyriä, mikä suolasäkkejä aluksiin hilasi.
-Minusta tuntui kuin isäni sanat olisivat yhtäkkiä tehneet minusta
-aikamiehen ja minäkin pakkelehdin joka paikkaan. Milloin pinkasin
-kattilain viereen, joissa tammenkuorta keitettiin, milloin olin
-auttavinani verkkojen paikkuussa, jotka sitten kastettiin paksussa
-ruskeassa nesteessä, että vahvuisivat -- niin, minä kipelehdin joka
-paikassa, ja vaikka minua välistä poiskin sysäistiin ja kerran
-jalalleni polaistiin, että kotvan varpaita vihavoi, en siitä
-viisastunut. Kun kaikki viho viimein olivat valmiit ja jokainen
-paikallaan, työnnettiin alukset vesille ilohuutojen raikuessa.
-
-Yhtymäpaikkana oli, kuten tavallisestikin, Fairsaari Shetlannin ja
-Orkneysaarten välissä ja meidän sillialus joka oli muita
-nopeakulkuisempi, oli heti edellä kaikista muista. [Sillialus
-rakennetaan erityisesti sillinpyyntiä varten; sen peräosa on leveä ja
-on siinä suuri masto, jossa on kolme purjetta, ja lisäksi pienempi
-masto.] Kun isäni, joka hyvin tarkasti tunsi ne matkat, illemmalla
-meille selitti, että olimme purjehtineet liiaksi itään päin ja olimme
-viisitoista syltä Doggerbankin, hiekkasärkän, yläpuolella, olin
-näkevinäni etäällä pitkän pituisen valojuovan väräjävän ja hieroin
-silmiäni. Alussa oli meri ihan musta, mutta yhtäkkiä aallot välkkyivät.
-
-"Silliä!" huusi perämies ja useat muut yhtyivät.
-
-Minä olin ihan haltijoissani. Ajattelematta hituistakaan valaa, jonka
-jokainen kalastaja lähtiessään vannoo, ettei näet vedä merestä yhtään
-ainoata kalaa ennen juhannusta, valtasi minut aivan kokonaan ajatus
-saada sen vuoden ensimmäinen silli. Oli tosin kesäkuun 24 päivä, vaan
-keskiyöhön oli vielä aikaa -- eikä kellekkään juohtunut mieleenkään
-laskea verkkoja veteen. Edessämme uiva taaja parvi näytti kuitenkin
-estävän etenemisemme. Useimmat veneemme miehet olivat töissään, toiset
-näytti eloisa, pohjaton meri ihan lumonneen, sillä veden tummalla
-pinnalla välähteli kirkkaita silmiä ja loistavia suomuksia. Kukaan ei
-älynnyt minua. Huomaamatta minä hiivin aluksen keulapuolelle ja pistin
-kalavirtaan äitini antaman päähineen, jonka olin sitonut keppiin. Kun
-sitä vedin ylös, oli se ihmeesti raskas, niin että minulla oli henki
-salpautua. Juoksin lyhtyjen luo ja näin saaliini joukossa tavattoman
-suuren, alta hopeanharmaan, päältä vihreän sillin, joita hollantilaiset
-nimittävät vihreiksi silleiksi (groeae Harings) ja joiden kutuaikanaan
-kesäkuussa sanotaan parantavan kaikki taudit. [Niin tietää tarina.
-Kesäkuussa saatu silli on muuten maukkaampi, suurempi ja lihavampi kuin
-heinäkuun silli.] Kun minä vielä saalistani ihailin ja ihmettelin,
-ryntäsi toinen laivamies luokseni vihan vimmassa.
-
-"Riiviö", karjasi hän, "siinä se nyt on koko kalastuksemme! Sinä olet
-ottanut sillien kuninkaan!"
-
-Isäni tempasi lakin kädestäni ja viskasi sen mereen kaloineen
-päivineen.
-
-"Siitä se apu lekahtaa", valitti venemies päätään pudistellen. "Kun
-silli vain vedestä nostetaan, on se kuollut. Eikä se tuokaan voi
-kohtaloaan välttää. Ei se nyt enää ensi kevännä johda meidän luoksemme
-toveriparveaan. Totta totisesti ei tyhjää tynnyriä maksa tämänpäiväinen
-kalastuksemme!"
-
-Siitä hetkestä miehistö kohteli minua pahasti. Mutta sinä vuonna
-saatiinkin silliä erinomaisen paljo, enemmän kuin miesmuistiin. Meidän
-verkot ne vain repeilivät niin pian kun ne mereen heitettiin. Kaikki
-olivat minulle niin vihoissaan, että isäni töin tuskin voi minua
-suojella. Entäpä kun vielä kotonakin katsottiin minuun kierosti. --
-Sitä en enää jaksanut kestää ja muutamana päivänä minä jätin lapsuuden
-kotini etsiäkseni työtä muualta. Mistään en sitä saanut -- siksi oli jo
-minun sillinpyyntini levinnyt naapuristoon. Olin joutua epätoivoon --
-ja seuraavana vuonna minä olin laivapoikana muutamassa kaapparissa!
-[Kaappari on laiva, jonka isänmaan ystävät sota-aikana varustavat
-vihollisen laivoja ryöstämään (kaappaamaan). Mutta jos laivalla ei ole
-meripäällikkökunnan suostumusta, pidetään kaappaamista merirosvoutena.]
-
-Koko merelläoloaikani olen kaihoten kaivannut kotoisten kalastajain
-aluksia, alati surumielin ajatellut kantta, jossa kalain suomukset
-kauniisti välkkyvät auringonvalossa, vaimojen ilonkyyneleitä miesten
-palatessa sillinpyynnistä, lasten riemua, kun he jo kaukaa näkevät
-aluksien tulevan, jotka mukanansa tuovat rikkautta ja ylellisyyttä...
-
--- Entäpäs kun saalis milloin on huono? kysäsi kiihkeästi tarkkaavainen
-poika.
-
--- Joutavia. Onko meri milloinkaan ahne? vastasi isä äreänlaisesti. --
-Ovatko pohjoisten jäiden alla syntyneet parvet milloinkaan jääneet
-tulematta? Jollei olisi kalastajia ja haikaloja, täyttäisivät sillit
-meren ja Itämeri kuivuisi. Sillien sotajoukon täytyy muuttaa
-marssijärjestystään ja pitentää osastojaan päästäkseen Grönlannin ja
-Norjan välisestä salmesta, joka on seitsemänkymmenen peninkulman
-levyinen! Jumala antoi kalat niinkuin veden, niinkuin viljan, niinkuin
-valon ja ilman mittaamatta ja laskematta kaikille ihmisille!
-
-Minä olen paljon kokenut elämäni varrella, ajanut ihmisiä takaa ja
-heitä ryöstänyt -- lopetti merimies kertomuksensa -- mutta kun minulle
-syntyi poika, päätin minä, ettei hänestä tule kaappaajaa niinkuin
-isänsä on ollut. Hän ei saa ryöstää eikä hävittää, jos kohtakin
-sota-aikana ja maansa vihollista vastaan taistellessa -- kalastaja
-hänestä tulee niinkuin isoisäkin oli ja iloa, reippautta ja
-tyytyväisyyttä hän retkiltään tuo tuomisiksi kotiin! Sen tähden minä
-annoin sinulle nimen Doggerbank. Minä luovuin raa'asta toimestani,
-johon olin antautunut, ja palasin rauhaisaan kotisopukkaani, tosin
-rikkaana sotaisesta kunniasta, mutta olenhan sittenkin vain ryöstäjä,
-joka surmasi vihollisen saadakseen hänet käsiinsä.
-
-Sinä, poikani, ensi kerran avustat verkkoa mereen samalla
-hiekkasärkällä, jossa minäkin niin ilomielin olin mukana ensimmäisellä
-sillinpyyntiretkelläni ja kovaksi onneksi vangitsin sillien kuninkaan.
-Sinne sinä lähdet huomenna setäsi aluksessa, mutta paina mieleesi,
-ettei onkea eikä verkkoa saa mereen heittää ennen juhannusta.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of Project Gutenberg's Lentävä hollantilainen, by A. H. Fogowitz
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LENTÄVÄ HOLLANTILAINEN ***
-
-***** This file should be named 60623-8.txt or 60623-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/6/0/6/2/60623/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License (available with this file or online at
-http://gutenberg.org/license).
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
-http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at
-809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
-business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
-information can be found at the Foundation's web site and official
-page at http://pglaf.org
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit http://pglaf.org
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     http://www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/60623-8.zip b/old/60623-8.zip
deleted file mode 100644
index dca6f40..0000000
--- a/old/60623-8.zip
+++ /dev/null