NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 13385 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..1db9491
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #60203 (https://www.gutenberg.org/ebooks/60203)
diff --git a/old/60203-8.txt b/old/60203-8.txt
deleted file mode 100644
index 087e756..0000000
--- a/old/60203-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,13385 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Salaperäinen ratsastaja, by Zane Grey,
-Translated by Väinö Nyman
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Salaperäinen ratsastaja
-
-
-Author: Zane Grey
-
-
-
-Release Date: August 31, 2019  [eBook #60203]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SALAPERÄINEN RATSASTAJA***
-
-
-E-text prepared by Tapio Riikonen
-
-
-
-SALAPERÄINEN RATSASTAJA
-
-Kirj.
-
-ZANE GREY
-
-Englannin kielestä ("The Mysterious Rider") suomentanut
-
-Väinö Nyman
-
-
-
-
-
-Porvoossa,
-Werner Söderström Osakeyhtiö,
-1922.
-
-
-
-
-I.
-
-
-Viilentyen, mutta menettämättä kirkkauttaan syyskuun aurinko alkoi
-laskea yhä matalammalle Coloradon tummaa vuorijonoa kohti. Metsäiset
-solat alkoivat peittyä purppuranväriseen sumuun. Harmaat vuorijonon
-juurella olevat matalat kukkulat, pyöreät ja aaltoilevat, erosivat kuin
-vyöryen korkeammasta maisemasta. Ne olivat sileitä ja loivia pitkine
-sametin pehmeine rinteineen ja erillisine haapalehtoineen, jotka
-loistivat syksyn kultaamina. Punaiset viiniköynnökset kirjailivat
-siellä täällä salviaruohon pehmeän harmauden. Old White Slides, muudan
-lumivyöryjen uurtama vuori, kohotti mustan kallioisen huippunsa laakson
-takaa suojellen sitä pohjoistuulilta.
-
-Eräs tyttö ratsasti rinteellä ihaillen jylhän vuorijonon värikkäitä
-loivia rinteitä ja kukkuloita, kotiseutunsa ihanaa luontoa. Hän seurasi
-muudatta vanhaa tietä jyrkälle mäelle, jolta voitiin katsella laakson
-haarautumaa. Paikka oli ennen ollut hänelle hyvinkin tuttu, mutta siitä
-oli jo kulunut pitkälti aikaa, kun hän viimeksi oli käynyt siellä.
-Hänen elämänsä vakavimmat tapaukset yhtyivät jollakin tavoin siihen.
-Seitsemän vuotta sitten, kun hän oli ainoastaan kaksitoistavuotias, hän
-oli tehnyt täällä vaikean valinnan miellyttääkseen holhoojaansa, vanhaa
-karjankasvattajaa, jota hän sanoi isäkseen ja joka todella olikin tuon
-nimen arvoinen. Hän oli silloin suostunut lähtemään kouluun Denveriin.
-Sitten hän oli saanut olla neljä vuotta erossa rakkaista harmaista
-kukkuloistaan ja mustista vuoristaan. Vain kerran sen jälkeen hän oli
-kiivennyt tälle mäelle ja siitäkin kerrasta oli jääneet hänen mieleensä
-ikävät muistot. Tapahtumasta oli nyt kulunut kolme vuotta. Mutta tänään
-tuntuivat nuo tyttöaikaiset surut ja murheet häipyvän olemattomiin,
-sillä nyt hän oli yhdeksäntoistavuotias nainen, joka oli saanut
-ratkaistavakseen elämänsä ensimmäisen vaikean pulman.
-
-Tie johti mäen laelta muutamaan haapalehtoon, jonka valkoiset rungot ja
-tuulessa lepattavat lehdet näyttivät ihanilta, ja sitten tasaisen
-ruohoa ja kukkia kasvavan pengermän poikki kallioisen jyrkänteen
-reunalle.
-
-Tyttö laskeutui satulasta heittäen ohjakset kädestään. Hänen hyväilyyn
-tottunut mustanginsa hieroi sileää mustaa turpaansa hänen hihaansa
-toivoen nähtävästi samanlaista hellyydenosoitusta takaisinkin, mutta
-kun ei sellaista kuulunut, se taivutti päänsä alkaen jyrsiä ruohoa.
-Tyttö katseli tarkkaavaisesti pengermällä kasvavia heiluvia ja
-solakoita valkoisia ja sinisiä kukkia. Ne hymyilivät hänelle heikosti
-kuin kalpeat tähdet pitkästä kullalle vivahtavasta ruohosta.
-
-"Columbineja!" hän mumisi miettiväisesti poimiessaan muutamia kukkia ja
-katsellessaan niitä ihmetellen kuin löytääkseen niistä jonkunlaisen
-selityksen syntyperälleen ja nimelleen. Sitten hän seisoi paikoillaan
-ja tuijotti haaveillen kaukaiseen vuorijonoon.
-
-"Columbine!... Sellaisen nimen antoivat minulle kaivosmiehet, jotka
-löysivät minut -- metsään eksyneen lapsen -- nukkumasta columbinein
-joukosta." Hän puhui ääneen kuin tahtoen todistaa asian oman äänensä
-kaiulla.
-
-Tuo mies, jota hän oli aina sanonut isäkseen, oli sinä päivänä
-paljastanut hänelle sen verran salaisuudesta. Hän oli kyllä ennenkin
-epämääräisesti tuntenut, että hänen lapsuuteensa liittyi jotakin
-omituista, jotakin sellaista, jota ei hänelle milloinkaan oltu
-selitetty.
-
-"Ei mitään muuta nimeä kuin Columbine", hän kuiskasi surullisesti
-ymmärtäen nyt sydämensä omituisen kaipuun.
-
-Tuskin tuntiakaan sitten, kun hän oli juossut White Slidesin
-karjakartanon päärakennuksen avaralle kuistille, hän oli tavannut
-miehen, joka oli aina pitänyt hänestä huolta. Hän oli katsonut tyttöön
-yhtä sydämellisesti ja isällisesti kuin ennenkin, mutta kuitenkin
-hieman eri tavalla. Tyttö oli näkevinään nytkin edessään vanhan Bill
-Bellloundsin, uranuurtajan ja karjankasvattajan, kookkaan miehen, jolla
-oli leveät kasvot, kovat, arpiset ja harmaat, suurine sinistä tulta
-leimuavine silmineen.
-
-"Collie", vanhus oli sanonut, "nyt saat todellakin kuulla suuria
-uutisia. Tässä on kirje Jackilta... Hän tulee kotiin."
-
-Belllounds oli heiluttanut kirjettä. Hänen suuri kätensä oli vapissut,
-kun hän oli ojentanut sen laskeakseen sen tytön olkapäälle. Hänen
-olennossaan ilmenevä kovuus näytti omituisesti pehmenneen, sillä Jack
-oli hänen poikansa. Paimenet olivat aina nimittäneet poikaa Buster
-Jackiksi [Buster Jack = Möly-Jack], mutta oli olemassa muita
-pahempiakin nimityksiä, joita hänen isänsä ei ollut milloinkaan
-kuullut. Jack oli lähetetty pois noin kolme vuotta sitten, hieman ennen
-Columbinen palaamista koulusta. Senvuoksi hän ei ollut nähnytkään
-Jackia seitsemään vuoteen, mutta hän muisti Jackin kumminkin hyvin --
-tuon suuren levottoman pojan, kauniin ja villin, joka oli muuttanut
-hänen lapsuutensa melkein sietämättömäksi.
-
-"Niin, poikani Jack tulee nyt kotiin", Belllounds sanoi värisevällä
-äänellä. "Ja Collie, minun pitää ilmoittaa sinulle nyt jotakin."
-
-"Mitä sitten, isä?" hän oli kysynyt raskaan käden puristaessa hänen
-olkapäätään.
-
-"Sen vain, tyttöseni, etten olekaan oikea isäsi. Olen kyllä koettanut
-ja olen rakastanut sinua kuin olisit oma lapseni, mutta suonissasi ei
-ole tippaakaan minun vertani. Nyt aion kertoa sinulle, miten asiat
-ovat."
-
-Tarina oli lyhyt. Seitsemäntoista vuotta sitten muutamat miehet, jotka
-työskentelivät Bellloundsin omistamassa kaivoksessa Middle Parkin
-kohdalla vuoristossa, olivat löytäneet lapsen tien vierestä columbinien
-joukosta. Lyhyen matkan päässä pienokaisen olinpaikasta olivat
-intiaanit, luultavasti vuorten yli uteseja ahdistamaan tulleet
-arapahoet, vanginneet tahi tappaneet pienehkön siirtolaisjoukon. Muuta
-johtolankaa ei ollut ollut olemassa. Miehet olivat vieneet lapsen
-majaansa, ruokkineet ja hoitaneet sitä ja nimittäneet sen tapansa
-mukaan Columbineksi. Vihdoin he olivat tuoneet lapsen Bellloundsille.
-
-"Collie", vanhus sanoi, "minun ei olisi tarvinnut kertoa tätä sinulle
-milloinkaan, enkä olisi sitä kertonutkaan, ellei eräs seikka olisi
-pakoittanut minua siihen. Alan vanhentua, enkä halua milloinkaan jakaa
-omaisuuttani sinun ja Jackin kesken. Tahdon senvuoksi, että menette
-naimisiin. Olet aina voinut hillitä Jackia. Kun Jack saa sinut, hän voi
-ehkä --"
-
-"Isä", Columbine huudahti, "pitääkö minun mennä naimisiin Jackin
-kanssa?... En muista enää, minkä näköinenkään hän on!"
-
-Belllounds nauroi. "Koira vieköön, saat nähdä hänet tuossa tuokiossa!
-Jack on Kremmlinissä ja saapuu sieltä tänne joko tänään tahi huomenna."
-
-"Mutta enhän minä rakasta häntä ollenkaan!" Columbine änkytti.
-
-Vanhus muuttui heti vakavaksi. Hänen voimakaspiirteiset kasvonsa saivat
-takaisin kovan ilmeensä ja hänen suuret silmänsä rupesivat leimuamaan.
-Tytön rukoileva vetoaminen oli loukannut häntä. Columbine muisti, miten
-tunteellinen vanhus oli aina kaikessa, mikä koski hänen poikaansa.
-
-"Niin, se on todellakin ikävää", hän vastasi töykeästi, "mutta ehkä
-voit muuttaa mielesi. Tiedän, ettei ainoakaan tyttö voi auttaa ketään
-miestä suurestikaan, ellei hän rakasta häntä. Sinun pitää kuitenkin
-mennä naimisiin hänen kanssaan."
-
-Hänen poistuttuaan Columbine oli ratsastanut mustangillaan kauas
-laaksoon, jossa hän sai olla yksinään. Seisoessaan jyrkänteen reunalla
-hän äkkiä huomasi aution lepopaikkansa yksinäisyyden ja rauhan tulleen
-häirityksi. Karja ammui Old White Slidesin rinteillä hänen
-alapuolellaan ja ylempänä olevilla ruohoisilla ylätasangoilla. Hän oli
-unhottanut kokonaan, että karjaa juuri koottiin tasangolle
-syystarkastukseen. Suuri punaisenkirjava lauma vaelsi alempana olevassa
-metsikössä. Vasikat ja hiehot laukkailivat niin, että pöly vain tuprusi
-vuoren rinteestä, villit vanhat sonnit tömistelivät salviapensaikossa
-vastahakoisina lähtemään mukaan ja lehmät juoksentelivat ja ammuivat
-hakiessaan vasikoitaan. Paimenien kutsuvat huudot kaikuivat sointuvasti
-ja kovasti. Eläimet tunsivat niiden merkityksen ja vain villit sonnit
-vastustelivat.
-
-Columbinekin tunsi äänestä, mikä paimen milloinkin huusi. Miehet
-lauloivat, huusivat ja kiroilivat, mutta tämä kaikki oli kuin soittoa
-hänestä. Siellä täällä rinteellä, missä haapametsiköt loppuivat, hän
-näki silloin tällöin hevosenkin vilahtavan sen laukatessa aukeaman
-poikki; tomu lensi ja paimen kajahdutti iloisen huudon, jonka kaiku
-vieri rinteitä pitkin jyrkänteeltä jyrkänteelle ja kajahteli vielä
-ilmassa kauan senkin jälkeen kuin uskalias ratsastaja oli kadonnut
-viidakkoon.
-
-"Kukahan noista mahtaakaan olla Wils?" Columbine mumisi katsellessaan
-ja kuunnellessaan, ollen samalla epämääräisesti tietoinen jostakin
-pienestä erosta ja omituisesta muutoksesta tämän erityisen paimenen
-jättämissä muistoissa. Hän tunsi sen, mutta ei ymmärtänyt sitä. Kaikki
-rinteellä olevat ratsastajat olivat hänelle tuttuja, mutta Wilson Moore
-ei ollut heidän joukossaan. Hänen täytyi siis olla jossakin tuolla
-ylempänä, ja Columbine kääntyi katsomaan ruohoisen jyrkänteen yli
-pitkälle keltaisella mäelle, missä kimaltelevat haavat peittivät
-melkein kokonaan erään punertavan vuorennyppylän ojentaessaan oksiaan
-taivasta kohti. Silloin kaukaa hänen vasemmalta puoleltaan rinteen
-korkealta pensaikkoa kasvavalta harjalta kajahti huuto, joka vavahdutti
-hänen tunteitaan: "Hei siellä, painukaahan vain eteenpäin!" Punaiset
-juhdat kiiruhtivat sikin sokin rinnettä alas tupruuttaen tomua, polkien
-pensaikkoa, vieritellen kiviä ja ammuen käheästi.
-
-"Kas niin!" Tämä selvempi huuto kajahti kaikuvammin ja kovemmin.
-
-Columbine näki valkoisen mustangin ilmestyvän äkkiä harjanteelle, jossa
-se liehuvine harjoineen ja häntineen kuvastui selvästi sinistä taivasta
-vasten. Sen kulku jyrkänteen reunalla ilmaisi, että sillä oli selässään
-joku ajattelematon paimen, josta eivät minkäänlaiset kielekkeet eivätkä
-kuilut tunnu peloittavilta. Columbine olisi tuntenut hänet
-ratsastustavastakin, ellei tuo solakka suora olento olisi ollut hänelle
-muutenkin tuttu. Paimenkin näki hänet heti. Hän pysähdytti äkkiä
-mustanginsa, joka oli jo lähtemäisillään rinteelle, pyöräyttäen
-korskahtelevan hevosen takaisin. Silloin Columbine heilutti kättään.
-Paimen kannusti hevosensa laukkaan harjanteen laella, katosi hetkiseksi
-muutaman haapametsikön taakse ja tuli sitten näkyviin oikealta hilliten
-hevosensa kävelemään laskeutuessaan ruohoista rinnettä jyrkälle
-laidalle.
-
-Katsellessaan hänen tuloaan tyttö tunsi itsensä hieman epävarmaksi,
-koska hän suhtautui nyt jostakin syystä häneen aivan eri tavalla kuin
-silloin, jolloin paimen oli ollut hänen leikkitoverinsa ja ystävänsä,
-niin melkeinpä hänen veljensä. Mies oli palvellut Bellloundsia
-vuosikausia ja oli paimen, koska hän piti hevosista enemmän kuin
-karjasta ja ulkoilmaelämästä enemmän kuin mistään muusta. Hän erosi
-siinä muista paimenista, että hän oli käynyt koulua; hänellä oli
-omaisia Denverissä, jotka vastustivat hänen hurjaa kulkurielämäänsä ja
-vaativat usein häntä kotiin, mutta hän pysytteli vain poissa heidän
-luotaan antamatta itseään häiritä.
-
-Samalla kun monenlaiset ajatukset risteilivät hänen mielessään hän
-katseli paimenen hidasta lähestymistä tuntien olonsa äkkiä yhä
-tukalammaksi. Kuinka Wilson suhtautuisikaan näihin hänen elämänsä
-uusiin, pakollisiin muutoksiin? Tämä ajatus juolahti äkkiä hänen
-mieleensä järkyttäen häntä omituisesti. Mutta hehän ovatkin vain hyviä
-ystäviä keskenään. Sitten hän muistikin äkkiä, etteivät he viime
-aikoina olleet olleetkaan niin hyviä tovereita ja ystävyksiä kuin
-ennen. Tämän kohtauksen aiheuttamassa lumoavassa epävarmuudessa hän
-kuitenkin unhotti paimenen pidättyväisyyden ja kaikki nuo pienet
-huomionosoitukset, joita hän oli kaivannut.
-
-Nyt paimen oli jo saapunut tasaiselle tielle ja laskeutui satulasta
-heikäläisille ominaisella laiskalla miellyttävällä tavallaan. Hän oli
-pitkä, solakka ja pyöreäjäseninen mies, jolla oli ratsastajan kapeat
-lantiot ja suorat, mutta ei liian leveät hartiat. Hän seisoi suorana
-kuin intiaani, ja hänen silmänsä olivat pähkinänkarvaiset ja hänen
-kasvonsa säännölliset ja päivettyneet. Kaikkien ulkosalla elävien
-miesten kasvot ovat rauhalliset, laihat ja voimakkaat, mutta näiden
-piirteiden lisäksi oli hänen kasvoissaan vielä jotakin vakavaa ja
-pidättyvää, joka näytti melkein surumielisyydeltä.
-
-"Päivää, Columbine!" hän sanoi. "Mitä sinulla on täällä tekemistä? Voit
-helposti joutua eläinten jalkoihin."
-
-"Päivää, Wils!" Columbine vastasi hitaasti. "Luullakseni voin helposti
-pysytellä niistä loitolla."
-
-"Laumassa on muutamia villejä sonneja. Jos joku niistä eksyisi tänne,
-hevosesi antaisi sinun kävellä kotiin. Se vihaa karjaa ja kuten tiedät,
-se on vain puoleksi kesytetty."
-
-"Unhotin kokonaan sen, että ajatte karjaa tarkastukseen tänään",
-Columbine vastasi katsoen poispäin. Seurasi lyhyt vaitiolo, joka
-Columbinesta tuntui melko pitkältä.
-
-"Miksi oikeastaan olet tullut tänne?" Wils kysyi uteliaana.
-
-"Halusin koota columbinejä. Katsohan näitä." Tyttö näytti hänelle
-kokoamiaan kukkia. "Ota muudan... Pidätkö niistä?"
-
-"Kyllä, melkeinpä enemmän kuin muista", paimen vastasi ottaen yhden.
-Hänen terävät pähkinänkarvaiset silmänsä pehmenivät ja tummenivat.
-"Nämä ovatkin oikeita Coloradon kukkia."
-
-"Nämäkö columbinet?... Minullahan on sama nimi."
-
-"Niin onkin, mutta voisitko saadakaan parempaa? Se sopii sinulle
-erinomaisesti."
-
-"Miksi?" tyttö kysyi katsoen jälleen häneen.
-
-"Olet niin solakka ja miellyttävä. Pidät pääsi ylpeästi pystyssä, ihosi
-on vaalea ja silmäsi ovat siniset. Niiden väri muistuttaa columbinejä
-eikä sinikelloja ja suuttuessasi tulevat ne punertaviksi."
-
-"Kohteliaisuuksia! Wilson, et ole ennen milloinkaan puhunut näin."
-
-"Olet niin erilainen tänään."
-
-"Niin olenkin." Hän katseli laakson poikki laskevaan aurinkoon päin ja
-heikko puna hävisi hänen poskiltaan. "Minulla ei ole minkäänlaista
-oikeutta pitää päätäni pystyssä. Ei ainoakaan ihminen tiedä, kuka olen
-ja mistä tulen."
-
-"Niinkuin se sitten vaikuttaisi asiaan!" paimen huudahti.
-
-"Belllounds ei ole isäni. Minulla ei olekaan isää. Olen löytölapsi. He
-löysivät minut metsästä kukkien joukosta ollessani pieni. Minua on
-sanottu aina Columbine Bellloundsiksi, mutta se ei olekaan oikea
-nimeni. Kukaan ei tiedä oikeaa nimeäni."
-
-"Olen tiennyt elämäsi tarinan jo vuosikausia, Columbine", paimen
-vastasi vakavasti. "Sen tietävät muutkin ja vanhan Billin olisi pitänyt
-kertoa se sinulle jo aikoja sitten. Mutta hän rakastaa sinua, kuten me
-muutkin. Älä ole milläsikään koko jutusta... Olen pahoillani, ettet ole
-milloinkaan tuntenut äitiäsi etkä sisariasi. Voisin kertoa sinulle
-useista muista orvoista, joiden tarinat ovat aivan erilaisia."
-
-"Et ymmärrä minua nyt ollenkaan. Olen ollut niin onnellinen, etten ole
-ikävöinyt ketään, paitsi ehkä äitiäni. Tahdoin vain --"
-
-"Mitä en ymmärrä?"
-
-"En ole kertonut sinulle vielä kaikkea."
-
-"Etkö? No, jatka sitten", paimen kehoitti hitaasti.
-
-Äskeisen epäröimisen ja vastahakoisuuden merkitys selveni nyt äkkiä
-Columbinelle. Nehän johtuivatkin arvelusta, mitä Wilson Moore
-mahtaakaan ajatella hänen tulevasta avioliitostaan Jack Bellloundsin
-kanssa. Hän ei kuitenkaan voinut vieläkään ymmärtää, miksi se teki
-hänen nykyisen olonsa niin epävarmaksi ja miksi se synnytti pakon, jota
-hän ei saanut ilmaista. Ja vielä enemmänkin, sillä hän huomasi
-harmikseen, ettei hän voikaan vastata paimenen kysymykseen suoraan.
-
-"Jack Belllounds tulee kotiin tänään tahi huomenna", hän sanoi.
-Odottaessaan sitten toverinsa vastausta hän tuijotti Old White
-Slidesin rinteillä kasvaviin harvoihin mäntyihin näkemättä mitään.
-Mutta Moore ei näyttänyt haluavan vastatakaan. Hänen vaitiolonsa
-pakotti Columbinen kääntymään häneen päin. Paimenen kasvot olivat äkkiä
-muuttuneet. Ne olivat nyt tummemmat, sillä päivettyminenkään ei voinut
-peittää hänen punastumistaan, ja hänen alahuulensa oli lerpallaan hänen
-katsoessaan suopunkiaan, jota hän vyyhtesi. Hän käänsi kuitenkin
-katseensa äkkiä Columbineen, joka säikähti hänen silmiensä tummaa
-tulta.
-
-"Olen odottanut tuota kirottua veijaria takaisin jo kuukausimääriä",
-hän sanoi töykeästi.
-
-"Niin, et ole milloinkaan pitänyt hänestä, luullakseni?" Columbine
-kysyi hitaasti. Hän ei halunnut sanoa tätä lainkaan, mutta hän tuli
-lausuneeksi ajatuksensa ääneen vasten tahtoaankin.
-
-"Hymyllisin, jos joskus olisin sen tehnyt."
-
-"Olet vihannut häntä siitä asti kuin muinoin tappelitte ja riitelitte
-keskenänne."
-
-Paimen heilautti kättään niin rajusti, että koottu suopunki lensi
-suoraksi.
-
-"Niin, siitä asti kuin annoin hänelle kunnollisesti selkään, älä unhota
-sitä", Wilson huudahti. Puna oli nyt haihtunut hänen kasvoistaan.
-
-"Aivan niin", Columbine mumisi. "Muistan sen nyt. Ja Jack'kin on
-vihannut sinua siitä asti."
-
-"Emme todellakaan ole tuhlanneet rakkautta toisillemme."
-
-"Mutta, Wils, et ole milloinkaan puhunut näin -- näin vihamielisesti
-Jackista", Columbine sanoi moittivasti.
-
-"No niin, en tavallisesti puhukaan mitään ihmisten selän takana, mutta
-en ole mielisteleväkään ja senvuoksi --"
-
-Hän ei lopettanut lausettaan ja hänen tarkoituksensa jäikin senvuoksi
-arvoitukselliseksi. Moore ei näyttänyt olevan ollenkaan tyytyväinen
-itseensä ja se järkytti Columbinea, sillä hän oli aina luottanut
-Mooreen. Tämä nykyinen tilanne oli mitä sotkuisin ja Columbine halusi
-hyvin kiihkeästi kertoa hänelle kaiken, mutta oli samalla jollain
-tavoin peloissaan, vaikka hän olikin omituisesti tyytyväinen
-kuullessaan Wilsonin katkerat sanat Jackista. Hänen oli pakko tunnustaa
-itselleen, että Wilsonin ystävyys oli hänestä arvokkaampi kuin hän oli
-tiennytkään, ja huomata, että hän oli sen nyt jostakin kummallisesta
-syystä menettämäisillään.
-
-"Mehän olemme olleet aina niin hyviä ystäviä ja tovereita", Columbine
-sanoi äkkiä poiketen kokonaan asiasta.
-
-"Ketkä me?" Paimen tuijotti häneen.
-
-"Me, sinä ja minä."
-
-"Ah!" Paimenen ääni pehmeni, mutta hänen katseensa oli vieläkin
-moittiva. "Mistä se nyt juolahti mieleesi?"
-
-"Muutamat viimeiset tapahtumat ovat kiinnittäneet huomioni siihen, että
-olen kaivannut sinua viime aikoina, siinä kaikki."
-
-"Niinkö?" Hänen äänensä kuulosti ratkaisevalta ja katkeralta, mutta hän
-ei halunnut sitoutua mihinkään. Columbine luuli ymmärtävänsä hänen
-ylpeytensä, joka nähtävästi oli syynä hänen välinpitämättömyyteensä.
-
-"Wilson, miksi olet ollut niin erilainen viime aikoina?" hän kysyi
-surullisesti.
-
-"Mitäpä sen kertomisesta enää olisi hyötyä.?" Wilson kysyi
-vastaukseksi.
-
-Tämä sai Columbinen ymmärtämään lopullisen menetyksensä. Hän oli elänyt
-unien maailmassa ja Wilson todellisuudessa. Hän ei voinut nyt heti
-herätä siitä, nähdä ja ymmärtää kaikkea, kuten Wilson näytti tekevän.
-Hän oli kuin lapsi, joka tuntee nopeasti vanhenevansa. Tuo entinen
-omituinen äidin ikävöiminen kuohahti hänen tunteittensa pinnalle kuin
-voimakas virta. Kuinka suuresti hän olikaan tällä hetkellä jonkun
-sellaisen tarpeessa, johon hän olisi voinut turvautua ja joka olisi
-rakastanut ja auttanut häntä nyt, kun kohtalo koputti hänen nuoruutensa
-ovelle!
-
-"Ehkä se on minulle vahingoksi, että kerrot minulle, mutta kerro nyt
-kuitenkin", Columbine sanoi vihdoin ikäänkuin joku tunnin kuluessa
-paljon vanhentunut henkilö jonkin hänessä ilmestyneen naisellisuuden
-pakottamana. Hän ei ymmärtänyt tätä mielijohdetta, mutta se kyti
-sittenkin hänessä.
-
-"En!" Moore vastasi punastuen kovasti. Hän heitti suopungin satulan
-nuppiin ja solmi sen siihen kiinni kömpelösti katsomatta Columbineen.
-Hänen äänensä kuulosti vihaiselta ja hämmästyneeltä.
-
-"Isä sanoi, että minun pitää mennä naimisiin Jackin kanssa", Columbine
-sanoi äkkiä entiseen vaatimattomaan tapaansa.
-
-"Kuulin hänen puhuvan siitä jo kuukausia sitten", Moore tiuskaisi.
-
-"Oikeinko totta? Senkövuoksi sinä --?"
-
-"Niin", Moore vastasi kovaa.
-
-"Mutta eihän sinun sentähden olisi tarvinnut karttaa minua", Columbine
-sanoi rohkeammasti.
-
-Wilson naurahti katkerasti.
-
-"Wils, etkö ole pitänyt minusta enää ollenkaan tuon isän ilmoituksen
-jälkeen?"
-
-"Columbine, et saa olla tyhmä, sillä olethan jo yhdeksäntoistavuotias
-ja piakkoin -- morsian", paimen vastasi.
-
-"En minä olekaan tyhmä!" Columbine sanoi kiihkeästi.
-
-"Kyselet kumminkin tyhmästi."
-
-"Jos olisit pitänyt minusta, et olisi milloinkaan kohdellut minua näin
-huonosti."
-
-"Jos sanot minun kohdelleen sinua huonosti, niin -- et puhu totta",
-Wilson vastasi melkein kiivaasti.
-
-He eivät olleet koskaan ennen olleet näin lähellä riitautumista.
-Columbine tunsi rinnassaan aivan uuden tunteen, jonkunlaisen pelon,
-tulisuuden ja kivun sekoituksen tahi kaikki ne samalla kertaa. Wilson
-kohteli häntä huonosti. Hänen verensä poltti hänen suonissaan ja hänen
-ruumiinsa vapisi, kun hän vastasi:
-
-"Luuletko minun valehtelevan?"
-
-"Kyllä, ellet --"
-
-Mutta ennenkuin Wilson ennätti lopettaa, Columbine löi häntä poskelle.
-Wilsonin kasvot kalpenivat ja Columbine alkoi vapista.
-
-"Ah, en tarkoittanut sitä! Suo minulle anteeksi", hän änkytti.
-
-Wilson hieroi poskeaan. Lyönti oli ollut niin heikko, että sen
-aiheuttama kipu oli aivan mitätön, mutta hänen silmänsä leimusivat
-kumminkin tuskasta ja vihasta.
-
-"Älä ole milläsikään", hän kuohahti. "Löit minua kerran ennenkin vuosia
-sitten suudeltuani sinua. Pyydän anteeksi, että sanoin sinun
-valehtelevan. Olet vain pyörällä päästäsi, kuten minäkin."
-
-Tämä oli samaa kuin valaa öljyä laineille. Paimen näytti olevan kahden
-vaiheella, pakenisiko nopeasti vai jäisikö paikoilleen.
-
-"Ehkä asia onkin niin", Columbine vastasi naurahtaen. Hän oli
-purskahtamaisillaan itkuun ja raivoissaan itselleen. "Sovitaan nyt pois
-ja ollaan ystäviä jälleen."
-
-Moore pyörähti häneen päin taistelunhaluisesti. Hän näytti rohkaisevan
-luontonsa jotakin Columbinen ominaisuutta vastaan ja Columbinekin tunsi
-sen. Mutta Wilsonin kasvot muuttuivat vanhemmiksi ja kovemmiksi kuin
-miltä ne ennen milloinkaan olivat näyttäneet.
-
-"Columbine, tiedätkö, missä Jack Belllounds on ollut nämä viimeiset
-vuodet?" hän kysyi harkitusti kiinnittämättä ollenkaan huomiotaan
-Columbinen sanoihin.
-
-"En. Toiset sanovat hänen olleen Denverissä ja toiset Kansas Cityssä.
-En ole milloinkaan kysynyt isältä, koska tiesin hänen lähettäneen
-Jackin pois. Olen luullut hänen olevan työssä jossakin, jossa hänestä
-voisi tulla mies."
-
-"Toivon, taivaan nimessä, sinun vuoksesi, että luulosi toteutuisi",
-Moore vastasi hyvin katkerasti.
-
-"Tiedätkö sinä, missä hän on ollut?" Columbine kysyi. Joku omituinen
-tunne ilmaisi hänelle, että tässä piili joku salaisuus. Wilsonin
-mielenliikutus näytti kummalliselta ja syvältä.
-
-"Tiedän kyllä." Paimen sanoi tämän hampaittensa välistä voimatta
-vastustaa melkein yli-inhimillistä kiusausta.
-
-Columbinen uteliaisuus haihtui. Hänessä oli tarpeeksi naista
-ymmärtääkseen, että voi olla olemassa asioita, jotka vain pahentaisivat
-hänen kohtaloaan.
-
-"Wilson", hän aloitti kiireesti, "olen kiitollisuuden velassa isälleni
-koko olemassaolostani. Hän on rakastanut minua ja lähettänyt minut
-kouluun. Hän on ollut niin hyvä minulle ja senvuoksi olen pitänytkin
-hänestä aina. Jos kieltäytyisin, palkitsisin hyvin huonosti hänen
-rakkautensa ja suojeluksensa, ja --"
-
-"Vanha Bill on oikea miesten mies", Moore keskeytti kuin kumotakseen
-pienimmänkin epäilyksen hänen uskottomuudestaan isäntäänsä kohtaan.
-"Kaikki Middle Parkissa ja sen ympäristössä asuvat ovat kiitollisuuden
-velassa hänelle jostakin. Hän on varmasti hyvä. Hänessä ei ole
-milloinkaan ollut nuuta moitittavaa kuin hänen auttamaton sokeutensa
-poikaansa kohtaan. Möly-Jack, tuo paholainen, tuo --"
-
-Columbine peitti kädellään Mooren suun.
-
-"Muista, että minun pitää mennä naimisiin hänen kanssaan", hän sanoi
-juhlallisesti.
-
-"Sinun pitää, mutta haluatko?"
-
-"Tietysti! Mitä muutakaan voisin tehdä? En ole milloinkaan
-ajatellutkaan kieltäytyä."
-
-"Columbine!" Wilsonin huudahdus oli niin merkityksellinen, hänen
-liikkeensä niin kiihkeät ja hänen tummien silmiensä katse niin tiukka,
-että Columbine hämmästyi aivan sanattomaksi ja vapisi. "Kuinka voit
-rakastaa Jack Bellloundsia? Olit kaksitoistavuotias nähdessäsi hänet
-viimeksi, kuinka siis voit rakastaa häntä?"
-
-"En minä häntä rakastakaan."
-
-"No kuinka sitten voit mennä naimisiin hänen kanssaan?"
-
-"Minun on pakko totella isää. Hän toivoo minun voivan vaikuttaa
-Jackiin."
-
-"Vaikuttaako Jackiin?" Moore huudahti kiihkeästi. "Sinäkö, tyttönen,
-sinä kalpeakasvoinen kukkanen? Voisitko sinä viattomuudellasi ja
-suloisuudellasi saada tuon kirotun pennun paremmaksi? Taivas
-varjelkoon? Hän oli peluri ja juomari, ennenkuin --"
-
-"Vaiti!" Columbine keskeytti.
-
-"Hän pelasi usein väärin", paimen selitti niin ivallisesti, että siitä
-voitiin kuulla, miten suuresti hän halveksi sellaisia miehiä.
-
-"Mutta Jackhan oli silloin vain hurja poika", Columbine vastasi
-koettaen urhoollisesti puolustaa sen miehen poikaa, jota hän rakasti
-kuin isäänsä. "Hän on ollut poissa kotoaan työskentelemässä jossakin ja
-tuo hurjuus on kai haihtunut hänestä siellä. Jackista on nyt sukeutunut
-mies."
-
-"Mitä vielä!" Moore huudahti käheästi.
-
-Columbine tunsi rohkeutensa lannistuvan. Missä olivatkaan hänen
-voimansa nyt? Voisiko hän, joka voi kävellä ja ratsastaa niin ja niin
-monta penikulmaa, sairastua sisällisestä pelosta? Sehän oli vallan
-lapsellista. Hän koetti kätkeä heikkoutensa Wilsonilta.
-
-"Tällainen käyttäytyminen ei ole ollenkaan sinun tapaistasi", hän
-sanoi. "Sinun pitäisi olla jalomielisempi. Voidaanko minua moittia?
-Olenko itse valinnut elämäni?"
-
-Moore katsoi äkkiä syrjään ja laskien kätensä hevosensa kaulalle hän ei
-sanonut sanaakaan vähään aikaan. Kohauttamalla hartioitaan ilmaisi hän
-kuitenkin ajatuksensa. Äkkiä hän heittäytyi satulaan. Mustangi korskui,
-puri kuolaimiaan, heitteli päätään ja oli milloin tahansa valmis
-lähtemään.
-
-"Unhota pahantuulisuuteni", hän pyysi katsoen Columbineen. "Peruutan
-sanani ja olen hyvin pahoillani. Älä ole milläsikään puheistani, sillä
-olin vain mustasukkainen."
-
-"Mustasukkainenko?" Columbine huudahti ihmeissään.
-
-"Niin. Se muuttaa miehen silmissä kaiken punaiseksi ja viheriäksi.
-Kirottu tunne! Eikö se ole milloinkaan ahdistanut sinua?"
-
-"Mikä aiheutti mustasukkaisuutesi?" Columbine kysyi.
-
-Paimen voi nyt hillitä mielensä ja hän katseli Columbinea julman
-iloisesti.
-
-"Niin, Columbine, se on kokonainen pieni juttu", hän vastasi. "Olen
-perheeni hylkäämä salojen samoilija, mitätön ja mitättömillä
-edellytyksillä varustettu... Mutta ystävämme Jack, hän on kaunis ja
-rikas. Hänellä on lapsekas vanha isäukko, karjaa, hevosia ja
-kartanoita. Hän voittaa tytön. Ymmärrätkö nyt?"
-
-Kannustaen mustangiaan paimen ratsasti tiehensä. Päästyään rinteen
-juurelle hän kääntyi satulassaan. "Minun on pakko lähteä ajamaan tätä
-laumaa. On jo myöhäinen ja sinun pitää senvuoksi ratsastaa kotiin."
-Sitten hän hävisi näkyvistä. Kivet vain kolisivat ja vyöryivät mäkeä
-alas.
-
-Columbine jäi entiselle paikalleen uskomatta oikein korviaan, mutta
-punastunein poskin.
-
-"Mustasukkainen!... Hän voittaa tytön", hän toisi itsekseen. "Mitähän
-hän oikeastaan tarkoittikaan? Ei suinkaan sitä, että --"
-
-Tämä Wilsonin sanojen vaatimaton loogillinen kertaaminen ilmaisi
-hänelle sellaisen järkyttävän mahdollisuuden, ettei hän ollut osannut
-sitä milloinkaan uneksiakaan, nimittäin sen, että Wilson ehkä oli
-rakastunut häneen. Mutta jos hän kerran oli rakastunut, niin miksi hän
-ei ollut sitä ilmaissut? Mustasukkainen ehkä, mutta ei rakastunut.
-Seuraava ajatussikermä oli kuin koputus hänen sydämensä ovella, jota ei
-vielä milloinkaan oltu avattu ja jonka sisäpuolella tuntui olevan
-salaperäisiä tunteita, toiveita, toivottomuutta, kummallista ikävää ja
-kiihkeitä ääniä. Hänessä syntynyt nainen sulki oven vaistomaisesti
-suojellakseen itseään nähtyään vain vilahdukselta sen toiselle
-puolelle. Mutta sittenkin hän tunsi nimettömän tuskan kouristavan
-sydäntään.
-
-Hevonen jyrsi ruohoa aivan hänen läheisyydessään. Hän otti sen kiinni
-ja nousi satulaan. Äkkiä hän huomasi, että hänen kätensä olivat aivan
-kohmetuksissa. Tuuli oli lakannut heiluttamasta haapojen oksia, mutta
-niiden kellastuneet lehdet varisivat rapisten. Kaukaa rinteen juurelta
-siintävät koti ja lännen maisemat.
-
-Ihmeellinen Coloradon auringonlasku oli juuri saavuttanut suurimman
-kauneutensa ja väriloisteensa. Alempana olevat salviapensaikkoa
-kasvavat rinteet näyttivät ruusunpunaiselta sametilta, kauempana
-olevien kullanväristen haapojen latvat olivat kuin tulessa, vuorten
-juurilla olevat kummut näkyivät selvästi ja pehmeästi kirkkaasti
-valaistuina, laajan mustahkon seudun takainen taivaanranta oli
-peittynyt purppuranvärisiin pilviin ja alueen laidoilla olevat vuorten
-huiput kylpivät auringonpaisteessa loistaen komeasti. Vuorten ja
-pilvien välistä näkyvä sininen taivas oli kuin villamaisia purjeita ja
-hopeatöyhtöjä täynnä oleva joki. Keskitaivaalla oli synkännäköinen
-pilviröykkiö, täynnä lähestyvän yön varjoja.
-
-"Ah miten kaunista!" tyttö huoahti niin luontoa kunnioittavasti kuin
-suinkin. Tämä komeiden auringonlaskujen, autiuden ja kauneuden maailma
-oli hänen. Tuolla kaukana tämän synkän seudun laidassa oli
-vuorenhuippu, jonka juurelta hänet, metsään eksynyt lapsi, oli
-löydetty. Hän kuului maisemaan, kuten maisemakin kuului häneen. Hän sai
-voimaa katsellessaan vuorten valaistuja huippuja.
-
-Hevonen heristi korviaan ja hiljensi vauhtiaan.
-
-"Mikä sinua vaivaa, poikaseni?" Columbine huudahti. Seutu alkoi peittyä
-pimeyteen. Varjot hiipivät jo rinteelle, kun hän ratsasti niitä
-vastaan. Mustangilla oli terävät silmät ja vainu. Columbine pysähdytti
-sen.
-
-Kaikki oli hiljaista. Laakson etäisin pää alkoi pimetä ja punerrus ja
-kullanväri rupesivat jo haihtumaan muualtakin. Alempana laakson
-tasaisessa pohjassa sijaitsi vanha karjakartano katoksineen ja
-aitauksineen, jotka ulottuivat hämärässä kosteilta ja harmailta
-näyttäviin pehmeihin ruohokenttiin. Sieltä vilkkui yksinäinen tuli kuin
-majakka.
-
-Ilma oli kylmä ja siinä oli hieman pakkasen tuntua. Kaukaa harjanteen
-toiselta puolelta kuului viimeisten tarkastuspaikalle ajattavien
-karjalaumojen ammuntaa. Hevonen ei kai kuitenkaan ollut heristänyt
-korviaan sen vuoksi. Kuin vastaukseksi kajahti silloin rinteeltä villi
-kiljunta; joka säikähdytti sitä. Columbine oli kuullut sen ennenkin.
-
-"Susi siellä vain ulvoo, poikaseni", hän tyynnytti sitä.
-
-Ulvonta oli melko äänekästä ja kovaa alussa, mutta heikkeni sitten
-jonkunlaiseksi villiksi, surulliseksi ja järkyttäväksi murinaksi.
-Muudan arosusilauma alkoi haukkua vastaan yhteen ääneen kimeästi ja
-pysähdellen, ja kimeimmät soinnut kaikuivat selvästi kylmässä
-iltailmassa. Nämä metsän äänet ja kaiut olivat kuin soittoa
-Columbinesta. Hän ratsasti eteenpäin lisääntyvässä pimeydessä, peläten
-vähemmän yötä ja sen villejä asukkaita kuin sitä, joka odotti häntä
-White Slidesin karjakartanossa.
-
-
-
-
-II.
-
-
-Pimeys kietoi laakson kuin mustaan vaippaan. Columbine melkein toivoi,
-että Wilson olisi odottanut häntä ottaakseen haltuunsa hänen hevosensa,
-kuten hänen tapansa oli, mutta hän pettyi toivossaan. Rakennuksesta,
-jossa paimenet asuivat, ei näkynyt valon pilkahdustakaan. Wilson ei
-siis vielä ollut palannutkaan tarkastuksesta. Columbine irroitti
-satulan ja vei hevosensa laitumelle.
-
-Pitkän ja matalan päärakennuksen ikkunat muodostivat kirkkaita neliöitä
-pimeydessä, lähettäen iloisesti tuikkivia säteitä kauaksi. Columbine
-arvaili vapisten, oliko Jack jo saapunut. Hänen oli pakko ponnistaa
-voimiaan voidakseen lähestyä taloa. Mutta koska hänen täytyi kohdata
-hänet, oli sitä parempi kuta pikemmin hän kokeestaan selviytyisi. Hän
-hiipi valaistujen ikkunain alle, käveli pitkän kuistin päästä päähän,
-kääntyen takaisin, epäröi ja koetti tukahduttaa vastahakoisuutensa ja
-yritti rohkaista mieltään. Ovi oli suuri ja raskas ja aukeni jymähtäen.
-
-Hän tuli suureen huoneeseen, jota pöydällä oleva lamppu ja suuressa
-takassa räiskyvät halot valaisivat. Tämä oli talon arkihuone, melko
-synkkä pimeine nurkkineen ja vajavaisine kalustoineen, mutta kodikas
-täyttäen kohtuulliset vaatimukset. Hirret olivat vielä valkoiset,
-samoin kuin niiden väliin tukittu savikin, josta voitiin nähdä, että
-talo oli vasta rakennettu.
-
-Kartanon omistaja, Belllounds, istui nojatuolissaan takan
-ääressä lämmitellen luisevia käsiään tulen loisteessa. Hän oli
-paitahihasillaan, tämä harmaatukkainen ylpeän näköinen vanhus, joka,
-vaikka hän jo olikin seitsemännelläkymmenellä, oli kuitenkin vielä
-voimakas ja karski.
-
-Columbinen tullessa hän kohotti kumarruksissa olevaa päätään muuttaen
-siten surulliselta näyttävää asentoaan.
-
-"Kas, siinäpä sinä taasen oletkin, tyttöseni", hän tervehti. "Jake on
-jo huudellutkin, että illallinen on valmis. Nyt voimme ruveta syömään."
-
-"Isä, on-onko poikasi saapunut?"
-
-"Ei, mutta auringonlaskun aikaan sain muutamia tietoja laakson toisessa
-päässä asuvan Bakerin paimenelta. Hän oli tulossa Kremmlinistä ja
-pysähtyi kertomaan, että Jack viettää siellä tuloaan juomalla hurjasti
-punaista viinaa. Olen varma, ettei hän saavu tänään, tuskinpa vielä
-huomennakaan."
-
-Belllounds puhui tyynesti ja kylmästi minkäänlaisetta erikoisetta
-tunteetta. Hän oli aina säälimättömän rehellinen eikä hän milloinkaan
-salannut totuutta. Mutta Columbine, joka tunsi hänet hyvin, tiesi,
-miten tämä uutinen oli järkyttänyt häntä. Tyttö tunsi suuttuvansa
-tuolle oikulliselle pojalle, mutta ei halunnut lausua julki
-ajatuksiaan.
-
-"Onhan luonnollistakin, että Jack hieman iloitsee päästessään kotiin.
-En ole hänelle vihoissani siitä. Nämä viimeiset kolme vuotta ovat
-varmaan tuntuneet hänestä hyvin vaivalloisilta."
-
-Columbine ojensi kätensä tulta kohti.
-
-"Siellä on melko kylmä, isä", hän sanoi. "Pukeuduin niin ohuesti, että
-olin melkein paleltua. Syksy on tullut ja ilmassa on pakkasen tuntua.
-Ah, kukkulat kimaltelivat aivan kullalta ja punaiselta, ja haavan
-lehdet varisevat. Rakastan syksyä, vaikka se ilmoittaakin talven olevan
-tulossa."
-
-"Niinhän se aika kuluu", vanhus huokaisi. "Missä olet ollut?"
-
-"Harjun läntisellä rinteellä. Sinne on pitkä matka enkä ratsastakaan
-sinne usein."
-
-"Tapasitko jonkun pojista? Lähetin heidät ajamaan karjaa vuoristosta
-laaksoon. Olen menettänyt paljon eläimiä viime aikoina. Ne syövät
-jotakin kasvia, joka myrkyttää ne. Ensin ne ajettuvat ja sitten
-kuolevat. Tämä vuosi on ollut vielä pahempi siinä suhteessa kuin muut."
-
-"Mutta sehän on hyvin ikävää, isä. Eläinraukat! Puhdas myrkky olisi
-melkein parempaa... Niin, tapasin siellä Wilson Mooren. Hän oli tulossa
-vuorilta."
-
-"Vai niin. No ruvetkaamme nyt syömään."
-
-He istuutuivat pöytään, johon kokki Jake kantoi kaikenlaisia höyryäviä
-ruokalajeja. Illallinen tuntui olevankin hyvin herkullinen tuon tänään
-odotetun vieraan kunniaksi, joka ei ollut saapunutkaan. Columbine
-tarjoili vanhukselle hänen mieliruokiaan katsoen samalla salavihkaa
-hänen ryppyisiin ja huolestuneihin kasvoihinsa. Hän tunsi, että
-vanhuksessa sitten iltapäivän oli tapahtunut jonkunlainen muutos,
-jota ei kumminkaan voitu huomata vanhuksen ulkomuodosta eikä
-käyttäytymisestä. Hänen ruokahalunsa oli yhtä hyvä kuin ennenkin.
-
-"Vai tapasit sinä Wilsin. Mielisteleekö hän vielä sinua?" Belllounds
-kysyi äkkiä.
-
-"Ei. Mielestäni hän ei ole tehnyt sitä ennenkään, isä."
-
-"Olet mieleltäsi vielä lapsi, mutta ruumiiltasi olet jo nainen. Hän
-rakasti sinua jo silloin kun olit pieni tyttö. Senvuoksi hän on
-palvellutkin minua niin uskollisesti."
-
-"Isä, minun on melkein mahdoton uskoa sitä", Columbine sanoi punastuen.
-"Olet aina kuvitellut sellaista Wilsonista ja kaikista muistakin
-pojista."
-
-"Niin olenkin. Olenko minä mikään vanha houkka naisiin nähden, vai
-mitä? Olin ehkä sellainen vuosia sitten, mutta nyt minulla on asiat
-selvillä... Etkö ole huomannut, miten Wilsonin silmät leimuavat silloin
-kun joku toinen mielistelee sinua?"
-
-"En muista ainoatakaan sellaista tapausta", Columbine vastasi.
-
-Häntä nauratti, vaikka puheenaihe olikin kaikkea muuta kuin huvittava.
-
-"Sinä olet ollutkin aina hyvin viaton. Jumalalle kiitos, ettet ole
-milloinkaan turvautunut kauniiden tyttöjen temppuihin lumotaksesi
-kaikki miehet. Noin kolme kuukautta sitten sanoin Wilsille, että hänen
-on pysyteltävä sinusta erillään, sillä sinusta ei tule kenenkään köyhän
-paimenen vaimoa."
-
-"Et ole milloinkaan pitänyt hänestä. Miksi? Teitkö mielestäsi oikein,
-kun otetaan huomioon, miten heikäläisiä pitää kohdella?"
-
-"En tietystikään", Belllounds vastasi katsoen tyttöön, jolloin hänen
-leveät kasvonsa punastuivat. "Wils on sellainen ratsastaja ja suopungin
-käyttäjä, ettei minulla ole ollut hänen veroistaan vuosikausiin. Hän ei
-ole mikään hulivili. Hän ei juo, hän on rehellinen ja nöyrä ja säästää
-rahansa, ja mitä karjan käsittelyyn tulee, hän on siinäkin miesten
-parhaita. Saamme nähdä vielä, että hänestä jonakin päivänä tulee rikas
-karjanomistaja."
-
-"Senpävuoksi tuntuukin minusta omituiselta, ettet ole milloinkaan
-pitänyt hänestä", Columbine mumisi. Hän tunsi häpeävänsä niitä
-miellyttäviä tunteita, joita Wilsonin kehuminen hänessä herätti.
-
-"Siinä ei ole mitään omituista. Minulla on siihen omat syyni",
-Belllounds vastasi ryhtyen jälleen syömään.
-
-Columbine luuli ymmärtävänsä vanhan karjanomistajan kohtuuttoman
-vastenmielisyyden tätä paimenta kohtaan. Se johtui ehkä siitä, että
-Wilson oli aina ollut joka suhteessa Jack Bellloundsia etevämpi. Pojat
-olivat olleet luonnollisia kilpailijoita kaikessa, mikä tulee
-kysymykseen tällaisessa maalaiselämässä. Mitä Bill Belllounds enimmän
-kunnioitti miehissä, oli synnynnäistä Wilsonissa ja keinotekoista hänen
-omassa pojassaan.
-
-"Aiotko ottaa nyt Jackin tilojesi hoitajaksi?" Columbine kysyi.
-
-"En. Koetan, sopiiko hän tänne White Slidesiin työnjohtajaksi. Jos hän
-onnistuu tehtävissään, niin sittenpähän nähdään."
-
-"Isä, hän ei tule milloinkaan komentelemaan White Slidesin miehiä",
-Columbine väitti.
-
-"Niin, kovallehan se ottaa, myönnän sen, mutta luultavasti jäävät
-kaikki muut pojat paikoilleen, paitsi ehkä Wils. Enkä ole ollenkaan
-pahoillani, vaikka hän lähteekin."
-
-"Teet tyhmästi, jos erotat palveluksestasi parhaan paimenesi. Olen
-kuullut sinun viime aikoina valittavan miesten puutetta."
-
-"Niin, olen kyllä kovasti niiden tarpeessa", Belllounds vastasi
-vakavasti. "Karjani lisääntyy niin, etten voi sitä enää käsitellä.
-Lähetin jo sanan Mekerillekin saadakseni häneltä muutamia paimenia.
-Olisin nyt juuri sellaisen miehen tarpeessa, joka osaisi kasvattaa
-koiria ja voisi tappaa kaikki sudet, puumat ja karhut, jotka raatelevat
-karjaani."
-
-"Isä, olet hankkinut niin paljon koiria, ettei niiden hoitamiseen yksi
-mies riitä. Sinullahan on niitä suurenmoinen kokoelma, ainakin sata.
-Muudan mies toi eilenkin suuren lauman kapisia pitkäkorvaisia petoja.
-Miten hullunkurista! Sinullehan nauravat jo seudun kaikki asukkaat."
-
-"Naurakoot vain, mutta sitten he ovat kiitollisia minulle, kun olen
-hävittänyt kaikki pedot", Belllounds sanoi. "Vannon sinulle ostavani
-kaikki koirat, joita minulle tuodaan, kunnes niitä on kylliksi kaikkien
-susien ja muiden petojen tappamiseen. Saankin sen varmasti tehdyksi,
-mutta siihen hommaan tarvitsen metsästäjän."
-
-"Miksi et anna koiria Wilson Mooren haltuun? Hänhän on metsästäjä."
-
-"Hyvä, tyttöseni, huomautuksesi ei ole niinkään tyhmä", vanhus vastasi
-nyökäyttäen harmaata päätään. "Taidat ollakin sitä mieltä, etten saa
-päästää Wilsonia pois, vai mitä?"
-
-"Kyllä, isä."
-
-"Miksi? Pidätkö hänestä niin kovasti?"
-
-"Tietysti pidän hänestä. Hänhän on ollut minulle melkein kuin veli."
-
-"No niin. Oletko aivan varma siitä, ettet pidä hänestä muulla tavoin,
-kun otetaan huomioon sekin mitä on tulossa?"
-
-"Olen!" Columbine vastasi polttavin poskin.
-
-"Minua ilahduttaa se. Wilsonin poistuminen tahi jääminen on kuitenkin
-melkein samantekevää. Jos hän vain haluaa, hän saa ruveta pitämään
-huolta koirista."
-
-Sinä iltana Columbine meni varhain kodikkaaseen, hänen itsensä
-kalustamaan huopapeitteillä eristettyyn pieneen pesäseensä. Sitä
-valaisi pieni seinään hakattu nelisnurkkainen ikkuna, josta öisin
-tupruutteli lunta hänen vuoteelleen. Hän piti tästä pienestä
-eristetystä pakopaikastaan. Tänä yönä se oli kylmä, ensimmäisen kerran
-tämän syksyn kuluessa, eikä palava lamppu, vaikka se valaisikin
-huoneen, lämmittänyt sitä juuri ollenkaan. Nurkassa oli kyllä kivinen
-takka, mutta kun hän ei ollut muistanut tuoda puita, hän ei voinut
-sytyttää valkeaa.
-
-Hän riisuutui senvuoksi, puhalsi lampun sammuksiin ja meni
-vuoteeseensa.
-
-Hän lämpeni pian ja pienessä huoneessa vallitseva pimeys rauhoitti
-hänen hermojaan, vaikka hän tunsikin, ettei hän saisi unta pitkiin
-aikoihin. Hän halusi miettiä, hän ei voinut sille mitään, ja hän koetti
-järjestää sinne tänne liitäviä ajatuksiaan, jotka pyörivät enimmäkseen
-vain Wilson Mooressa huomattavalla ja kokonaan käsittämättömällä
-tavalla. Hän yritti kohdistaa ne muualle, mutta turhaan. Wilson oli
-vain lähestyvinään häntä harjannetta pitkin valkoisella mustangillaan
-vihaisesti ja halveksivasti ja huutavinaan omituisesti ja
-tarkoituksellisesti: "Columbine!" Tällaiset ajatukset ja muistot
-Wilsonin katkerasta hymystä, hänen alistuvaisuudestaan ja ivallisesta
-mustasukkaisuudestaan kiusasivat häntä. Wilson ei antanut kartoittaa
-itseään, vaan hänen kuvansa syöpyi Columbinen mieleen lujemmin
-vanhuksen suoran kehumisen perusteella.
-
-"Ei, minä en saa ajatella häntä," hän kuiskasi, "sillä minähän menen
-piakkoin naimisiin... Naimisiinko?"
-
-Tämä sana kohdisti hänen ajatuksensa muualle, ja äskeisen miellyttävän
-tunteen asemesta häntä värisytti. Hän rupesi miettimään asiaa.
-
-"Niin, se on totta, että menen naimisiin, koska minun on pakko", hän
-sanoi melkein ääneen, "ja koska en voi muuta. Minun pitäisi suostua
-siihen mielelläni isän vuoksi, mutta en voi, en mitenkään!"
-
-Hän halusi mieluimmin olla hyvä, tasapuolinen, rakastava, auttavainen
-ja kiitollinen kodista ja siitä hellästä myötätunnosta, jota hänelle,
-nimettömälle löytölapselle oli osoitettu. Bill Belllounds ei ollut
-ollut ollenkaan velvollinen ottamaan luokseen ja hoitamaan vierasta
-lasta, mutta hän oli tehnyt sen senvuoksi, että hän oli hyvä ja jalo.
-Vanhusta saatiin kiittää monesta muustakin jalomielisestä teosta.
-Columbinella ei ollut mikään kiittämätön luonne. Hän halusi maksaa
-velkansa, vaikka maksun suuruus alkoikin nyt vasta selvitä hänelle. "Se
-tulee muuttamaan koko elämäni", hän kuiskasi kauhuissaan. Mutta miten?
-Columbine mietti. Hänen täytyi ruveta ajattelemaan tuon muutoksen
-jokaista erikoiskohtaa. Hän ei ollut milloinkaan saanut nauttia äidin
-opetuksista. Ne muutamat naiset, jotka olivat silloin tällöin
-oleskelleet Bellloundsin kodissa, olivat olleet töykeitä ja poistuneet,
-ennenkuin hän oli ennättänyt hyötyä heidän avustaan suurestikaan.
-Kouluaikakaan Denverissä ei ollut muuttanut hänen lapsenmieltään, mitä
-naisen vakavampaan kutsumukseen tulee.
-
-"Jos minusta tulee hänen vaimonsa", hän jatkoi, "pitää minun olla hänen
-luonaan, minun on luovuttava tästä pienestä huoneestani, en saa
-milloinkaan enää olla yksikseni, en voi olla vapaa enkä
-onnellinenkaan."
-
-Saatuaan luetelluksi nämä erikoiskohdat hän lopetti. Todetessaan kaiken
-häntä värisytti ja samalla heräsi hänessä tiedottoman vastustuksen
-henkikin.
-
-Arosudet ulvoivat villisti, kimakasti, mutta samalla suloisestikin.
-
-Niiden äänet rauhoittivat hänen huolien rasittamaa särkevää päätään ja
-tuudittivat hänet uneen muistuttaen häntä kullan ja purppuran värisestä
-auringonlaskusta, salviarinteistä, yksinäisistä kukkuloista ja tuosta
-milloinkaan muuttumattomasta kauneudesta. Hän ajatteli unisesti, että
-hän huomenna pyytää Wilsonia säästämään muutamien arosusien hengen,
-koska hän pitää niistä niin kovasti.
-
-Bill Belllounds oli asettunut asumaan Middle Parkiin vuonna 1860. Seutu
-oli silloin ollut koskematonta saloa, ute-intiaanien aluetta, joka
-muodosti kuin luonnollisen paratiisin hirville, kauriille,
-antiloopeille ja puhveleille. Lukemattomat karhut elivät vuoristossa,
-tuolla tämän aaltoilevan laaksomaan rajoilla, jonka joku ennen muinoin
-oli nimittänyt Middle Parkiksi.
-
-Suurin osa tästä tasaisesta maasta oli aavikkoa jossa kasvoi runsaasti
-villiä ruohoa ja kukkia. Belllounds oli karjankasvattaja ja hän ymmärsi
-heti tämän seudun mahdollisuudet. Senvuoksi hän koettikin päästä utien
-päällikön Piahin ystäväksi. Tämä jalo punanahka olikin hyvin
-suosiollinen valkoisille uudisasukkaille ja hänen heimonsakin antoi
-näiden heidän vuoristonsa anastajien olla rauhassa näiden vaikeiden
-aikojen kuluessa.
-
-Vuonna 1868 Belllounds koetti taivuttaa uteja luopumaan koko Middle
-Parkista. Vuorten rinteillä kasvoi kaunista metsää, ja kultaa ja hopeaa
-löydettiin monesta paikasta. Luonto oli juuri sellaista, joka vetää
-kullankaivajia, karjanjalostajia ja metsätyömiehiä puoleensa. Kesät
-olivat kuitenkin liian lyhyet viljan kasvattamiselle, jota kylmät
-yötkin haittasivat, ja senvuoksi edistyikin Middle Parkin asuttaminen
-hyvin hitaasti.
-
-Niiden vuosien kuluessa, jolloin utit poistuivat sieltä, Bill
-Belllounds perusti useita karjakartanolta ja osti muutamia. White
-Slidesin tila oli noin parikymmenen peninkulman päässä Middle Parkista,
-sijaiten muutaman päälaakson sivuhaarassa. Sen perustaminen oli
-myöhempien vuosien työtä ja Belllounds asui siellä, koska seudut olivat
-sielläpäin koskemattomampia. Kuta vanhemmaksi karjanomistaja tuli, sitä
-enemmän hän näytti pitävän yksinäisyydestä, johon hän oli tottunut
-nuoruutensa päivinä. Tähän aikaan, jolloin hänen poikansa piti palata
-White Slidesiin, Bellloundsilla oli paljon karjaa ja maata, mutta hän
-tunnusti suoraan, ettei hän ollut säästänyt rahaa ja tuskinpa
-milloinkaan tulisi säästämäänkään. Hänen kätensä oli aina avoinna
-kaikille ihmisille eikä hän milloinkaan muistellut antamaansa lainaa.
-Hän luotti jokaiseen. Hänen olikin tapana kehua, ettei ainoakaan
-valkoinen eikä punainen mies ollut milloinkaan pettänyt hänen
-luottamustaan. Hänen paimenensa noudattivat hänen esimerkkiään,
-naapurit käyttivät hyväkseen hänen herkkäuskoisuuttaan, mutta ei ollut
-olemassa ainoatakaan, joka olisi jättänyt velkansa maksamatta.
-Belllounds oli muudan noista rajaseutujen rohkeista tienraivaajista
-niiltä päiviltä, jolloin länsi asutettiin. Hän oli parempi kuin monet
-muut, koska hän oli voinut todistaa, että ellei intiaaneja kohdella
-huonosti eikä heidän omaisuuttaan ryöstetä, he ovat herkkiä
-ystävyydelle.
-
-Häntä ei nähty tavallisissa töissään sinä päivänä, jolloin hän odotti
-poikaansa. Hän kuljeskeli kedoilla ja karja-aitauksissa ja käveli
-kuistissa edestakaisin tarkastellen alempaa näkyvää taivaanrantaa,
-missä Kremmlinistä tuleva tie siinsi valkoisena pujahtaessaan laaksoon,
-mutta suurimman osan ajastaan hän oli huoneessaan.
-
-Sattuikin sitten niin, että hän tullessaan aikaisin iltapäivällä
-kartanolle näki tomuisten ja vaahtoisten hevosten vetämien ajopelien
-pysähtyvän pihalle. Silloin hän huomasi poikansa. Muutamat paimenet
-tulivat juosten paikalle. He tervehtivät ajajaa, jonka he näyttivät
-tuntevan mainiosti.
-
-Jack Belllounds ei katsahtanutkaan heihin, vaan kaivoi käsiinsä
-matkalaukkunsa kärryjen pohjalta ja laskeutui hitaasti maahan
-mennäkseen kuistiin.
-
-"Jack, poikaseni, olen todellakin iloinen saatuani sinut jälleen
-kotiin", vanhus sanoi tullen lähemmäksi. Hänen äänensä oli syvä ja
-täyteläinen ja tavattoman sointuva, mutta muuta liikutuksen merkkiä
-hänessä ei näkynytkään.
-
-"Päivää, isä", poika vastasi melko välinpitämättömästi ojentaen kätensä
-isälleen.
-
-Jack Belllounds oli pitkä ja hänen ruumiinrakenteestaan voitiin
-huomata, että hänestä voi ehkä kehittyä samanlainen kuin isästäkin.
-Mutta hän ei kävellyt suorana, vaan hieman kumarassa. Hänen kasvonsa
-olivat kalpeat todistaen, ettei hän viime aikoina ollut ollut auringon
-ja tuulen vaikutuksen alaisena. Jokainen vieras olisi huomannut hänen
-miesmäisen poikamaisuutensa ja ihaillut hänen kaunista ulkomuotoaan,
-mutta epäillyt hänen voimaansa. Jack Bellloundsin kasvojen alimmainen
-osa ilmaisi heikkoutta.
-
-Tämä tapaamisen aiheuttama jännitys voitiin selvemmin huomata pojassa.
-Hän näytti häpeävän ja oli melkein pahantuulisen näköinen. Mutta jos
-hän oli ollut humalassa Kremmlinissä edellisenä päivänä, kuten oli
-kerrottu, hän oli nyt täydellisesti selvinnyt.
-
-"Tulehan nyt sisälle", vanhus sanoi.
-
-Heidän mentyään suureen arkihuoneeseen ja Bellloundsin suljettua ovet
-poika laski matkalaukkunsa lattialle ja katsoi taistelunhaluisesti
-isäänsä silmiin.
-
-"Tietävätkö nuo kaikki, missä olen ollut?" hän kysyi katkerasti. Hänen
-kasvonsa hehkuivat loukatusta ylpeydestä ja häpeästä.
-
-"Eivät. Salaisuus on säilytetty hyvin", Belllounds vastasi.
-
-Hämmästys ja helpotus muuttivat nuorukaisen kasvot kokonaan
-toisenlaisiksi. "Sepä mainiota!" hän huudahti ja istuutui kätkien
-kasvonsa vapiseviin käsiinsä.
-
-"Jack, annetaan sen nyt olla", Belllounds sanoi vakavasti ja hänen
-suuret silmänsä loistivat lämpimästi ja kauniisti. "Sopikaamme heti,
-ettemme milloinkaan keskustele siitä, missä olet ollut nämä kolme
-viimeistä vuotta."
-
-Jack katsoi häneen ja hänen kasvoistaan olivat hävinneet kaikki
-pahantuulisuuden merkit.
-
-"Isä, erehdyit suuresti toimiessasi siten parhaakseni. Se on
-vaikuttanut minuun huonosti. Mutta nyt, ellei kukaan sitä tiedä, koetan
-unhottaa sen."
-
-"Ehkä erehdyin", Belllounds vastasi surullisesti. "Jumala tietää
-kumminkin minun tarkoittaneen hyvää. Olit niin --. Mutta siitä on
-puhuttu tarpeeksi... Saat ruveta White Slidesin työnjohtajaksi ja jos
-siinä onnistut, olen oikein iloinen voidessani luovuttaa sinulle koko
-kartanon. Alan jo vanhentua, poikaseni, ja viimeinen vuosi on
-köyhdyttänyt minua. Nämä laitumet ovat mainiot, mutta minulla on
-vähemmän karjaa kuin viime vuonna. Sitä on varastettu ja sudet ja
-myrkylliset kasvit ovat sitä myös hävittäneet... Mitä siihen sanot,
-poikani?"
-
-"Suostun ehdotukseesi", Jack vastasi heilauttaen kättään. "En ollut
-osannut sitä toivoakaan, mutta se sopii minulle. Onko miesten joukossa
-ketään minulle tuttua?"
-
-"Ei suinkaan muita kuin Wilson."
-
-"Onko tuo paimen täällä vielä? En kaipaa hänen seuraansa ollenkaan."
-
-"Hän saakin ruveta metsästelemään petoja koirien avulla. Ja kuulehan
-nyt, poikani, nuo miehet ovat pahoja. Ymmärrät kai sen. Et voi heille
-mitään. Voit käsitellä heitä vain siten, että nouset aikaisin ja
-palaat myöhään. Puhuminen on hopeaa, mutta vaitiolo kultaa. Tehdä
-lujasti työtä."
-
-Jack Belllounds ei ilmaissut merkilläkään, että hän olisi käsittänyt
-isänsä vakavan huomautuksen.
-
-"Kyllä minä näytän heille vielä", hän sanoi, "kuka täällä käskee.
-Haluaisin heti vetää saappaat jalkoihini ja lähteä ratsastamaan ja
-katselemaan."
-
-Belllounds siveli harmaata partaansa ja katseli poikaansa ihaillen ja
-epäillen. Hän ei mitenkään, ei ainakaan tällä hetkellä, voinut saada
-mielestään sitä ihmeellistä tosiasiaa, että hänen poikansa oli nyt
-kotona.
-
-"Aivan niin, poikani. Mutta sinä olet ollut poissa laitumilta kolme
-vuotta ja olet senvuoksi neuvojen tarpeessa. Kuuntelehan nyt. Ole
-lempeä hevosille. Ennen vanhaan sinä kohtelit niitä huonosti. Muutamat
-paimenet värkkäävät hevostensa kanssa niin, että ne purevat ja
-potkivat, mutta se on aivan väärin. Hevonen on hyvin herkkätunteinen.
-Minulla on muutamia hyviä eikä niitä saa kukaan turmella. Ole aina
-tyyni ja rauhallinen ollessasi paimenten joukossa. Tähän vuoden aikaan
-on hyvin vaikea saada miehiä eikä minulla nytkään ole niitä
-tarpeeksi... Parasta on, poikani, että noudatat isäsi esimerkkiä
-miesten ja hevosten kohtelussa."
-
-"Isä, olen nähnyt sinun potkivan hevosia ja ampuvan miehiä", Jack
-vastasi.
-
-"Olet kyllä, mutta vain poikkeustapauksissa. En käytä sellaisia keinoja
-tavallisesti... Poikani, tämä on minulle oikein sydämen asia, että
-sinusta --"
-
-Hänen täyteläinen äänensä rupesi vapisemaan ja katkesi. Jackin olisi
-todellakin pitänyt olla kovin paatunut nuorukainen, ellei hän olisi
-jotenkin vastannut vanhuksen syvään ja sanattomaan myötätuntoon. Hän
-laskikin kätensä isän hartioille.
-
-"Isä, saat olla ylpeä minusta vielä. Salli vain koettaa äläkä ole
-minulle vihainen, ellen saakaan alussa ihmeitä aikaan."
-
-"Poikani, tilaisuuksia ei sinulta totisesti tule puuttumaan. Ja nythän
-minä muistankin. Muistatko Columbinen?"
-
-"Muistan hyvinkin!" Jack vastasi innokkaasti. "Kuulin puhuttavan
-hänestä Kremmlinissä. Missä hän on?"
-
-"Jossakin täällä läheisyydessä. Jack, sinun pitää mennä naimisiin hänen
-kanssaan."
-
-"Minunko? Pitääkö minun mennä naimisiin hänen kanssaan?" hän toisti.
-
-"Kyllä. Sinä olet poikani ja hän on ottotyttäreni. En halua jakaa
-omaisuuttani ja tekisin väärin, jos jättäisin hänet ilman. Hän on
-hieno, voimakas, tyyni ja kaunis tyttö, Jack, ja hänestä saat mainion
-emännän. Tämä on minun hartain suunnitelmani."
-
-"Mutta Columbinehan on aina vihannut minua."
-
-"Hän oli siihen aikaan lapsi ja sinä kiusoittelit häntä aina. Nyt hän
-on nainen ja haluaa tehdä mielikseni. Jack, et suinkaan aio ruveta
-vastustamaan tätä aiettani?"
-
-"Se riippuu kokonaan asianhaaroista", Jack vastasi. "Suostun ottamaan
-vaimokseni melkein kenen tahansa, mutta jos Columbine inhoaa minua niin
-suuresti kuin ennenkin, vastustan varmasti. Isä, oletko aivan varma
-siitä, ettei hän tiedä eikä epäile mitään, mihin minut silloin
-lähetit?"
-
-"Vannon sen sinulle, poikani."
-
-"Tarkoitatko, että meidän pitää mennä naimisiin niin pian kuin
-suinkin?"
-
-"Niin pian kuin Collie vain suostuu. Jack, hän on hyvin ujo, omituinen
-ja tunteellinenkin. Jos joskus voitat hänen sydämensä, tulee sinusta
-rikkaampi kuin jos omistaisit kaikki Kalliovuorten aarteet. Ole hyvin
-varovainen, vaikka luullakseni se tukisi sinua ja pitäisi sinut
-kotosalla, jos menisit naimisiin aivan heti."
-
-"Aivanko heti?" Jack toisti nauraen. "Tämähän on kuin satua. Odotetaan
-nyt kumminkin, kunnes näen hänet."
-
-Juuri tällä hetkellä Columbine istui muutaman karja-aitauksen
-ylimmäisellä aidaksella ja katseli hyvin tarkkaavaisesti edessään
-olevaa näytelmää.
-
-Aitauksessa oli pari paimenta satuloidun mustangin kera. Toisella
-heistä oli kädessään hamppupussi, jossa oli hevosenkenkiä ja
-työvälineitä. Kun se pudotessaan hänen kädestään kilahti, mustangi
-korskui, nousi takajaloilleen ja pyöritteli silmiään niin, että
-valkuaiset näkyivät. Se tunsi kilahduksen merkityksen.
-
-"Neiti Collie, aiotteko todellakin istua siellä koko päivän?" kysyi
-pitempi paimen, muudan laiha, notkea ja voimakas mies, jolla oli
-karkeat kallionkovat päivettyneet kasvot ja vakavat kirkkaat silmät.
-
-"Aionpa tietenkin, Jim", Columbine vastasi kylmäverisesti.
-
-"Mutta meidän pitää köyttää tämä peto", paimen vastusti.
-
-"Tiedän sen, mutta te kai aiotte kohdella sitä lempeästi."
-
-Jim raapi hiekanväristä päätään ja katsahti toveriinsa, muutamaan
-pieneen ja kyhmyiseen mieheen, joka oli kuin kuorittu puunjuuri. Hän
-näytti olevan vain sääriä koko mies.
-
-"Kuulitko nyt, sinä Wyomingin kaljaasi", hän sanoi Jimille. "Meidän
-pitää kengittää se oikein hellävaroen."
-
-Jim nauroi ja kääntyi puhuttelemaan mustangiaan. "Whang, laki on
-kumottu ja me tahdomme nähdä, kuinka paljon sinulla on oikeata hevosen
-järkeä."
-
-Takkuinen mustangi ei näyttänyt ollenkaan pitävän tästä puheesta, koska
-se katsahti hyvin epäilevästi puhujaan.
-
-"Jim, koska tämä on melkein viimeinen kerta, jolloin neiti Collie meitä
-komentelee, meidän on tehtävä se saamatta karvaakaan epäjärjestykseen",
-toinen paimen sanoi venytellen.
-
-"Lem, miksi tämä työ olisi viimeinen, jossa voin antaa ohjeita teille
-pojille?" Columbine kysyi äkkiä.
-
-Jim katsoi arvoituksellisesti häneen ja Lemin kasvoille ilmestyi
-tuollainen viaton ilme, jonka Columbine tiesi paimenien omaksuvan
-silloin kun he haluavat olla pirullisia.
-
-"Tiedätte kai sen, neiti Collie, että White Slidesin uusi päällysmies
-saapui tänne tänään."
-
-"Tarkoitatteko sitä, että Jack Belllounds on tullut kotiin?" Columbine
-sanoi. "Aion komennella teitä poikia eteenkinpäin siitä huolimatta."
-
-"Mitään mieluisampaa emme voisi toivoakaan, mutta pelkään, ettei sitä
-voida kirjoittaa White Slidesin kohtalokkaaseen historiaan", Jim
-vastasi.
-
-"Möly-Jack saa kyllä vanhuksen puolelleen ja menee naimisiin teidän
-kanssanne", Lem lisäsi.
-
-"Ah, niinkö luulette?" Columbine vasaasi keveästi. "Jos sellaista
-joskus tapahtuu, niin siinä tapauksessa komentelen teitä enemmän kuin
-milloinkaan ennen."
-
-"Ette varmastikaan, neiti Collie, sillä me aiomme poistua White
-Slidesistä", Jim vastasi vaatimattomasti.
-
-Columbine oli aavistanut jotakin tällaista jo paljon ennen kuin
-Möly-Jackin palaamisesta oli ollut puhettakaan. Hän tunsi paimenet.
-Heidän mielipiteensä olivat yhtä lujat kun kukkuloiden kalliotkin.
-
-"Pojat, silloin kun muutatte White Slidesistä, tulen hyvin
-surulliseksi", Columbine sanoi huokaisten.
-
-"Neiti Collie, emme ole poistuneet vielä", Lem sanoi omituisen
-hellästi. "Jim on jo kauan aikaa hankkiutunut Wyomingiin ja senvuoksi
-hän puhuu näin."
-
-Sitten ryhtyivät paimenet käsillä olevaan työhönsä. Jim irroitti
-satulan, mutta jätti suitset hevosen suuhun. Tätä ei Whang tietystikään
-voinut käsittää. Se oli opetettu seisomaan, kun sen suitset heitettiin
-maahan, ja ollen hevonen, joka olisi käyttänyt sopivaa tilaisuutta
-hyväkseen karatakseen, se totteli nyt parhaimman ymmärryksensä mukaan
-vapisten kovasti. Jim oli sitovinaan sen etujalat yhteen alhaalta,
-mutta vetäisikin äkkiä köyden polvien yläpuolelle. Silloin Whang tiesi
-tulleensa petetyksi. Se korskui tulisesti, kiljaisi ja nousten
-takajaloilleen se pieksi ilmaa vihaisesti. Jim veti köydestä sen
-huutaessa ja piestessä etujaloillaan ilmaa ja lopuksi Jim nykäisi
-voimakkaasti kellistäen Whangin kyljelleen, jolloin Lem tarttui
-suitsiin istuutuen hevosen päälle. Kun se oli saatu tehdyksi, Jim
-irroitti toisen etujalan, vetäisi sen toisen takajalan yli ja sitoi ne
-yhteen äkkiä kiinnittäen suopungillaan molemmat kaviot lujasti yhteen.
-Mustangi käännettiin nyt toiselle kyljelleen ja toisiin jalkoihin
-nähden meneteltiin samoin. Tämä vei hevoselta voimat ja kengitystä
-voitiin jatkaa.
-
-Columbinesta tuntui vastenmieliseltä katsella sitä, mutta hän oli aina
-saapuvilla silloin kun hänellä vain oli siihen tilaisuutta, koska hän
-tiesi, etteivät paimenet käyttäydy julmasti hänen läsnäollessaan.
-
-"No, huomenna se taasen kävelee kuin puujaloilla", Lem sanoi
-noustessaan Whangin päältä.
-
-"Mitä vielä. Se on kuin muuli, joka suostuu rupeamaan ystäväkseni
-kahdeksikymmeneksi vuodeksi saadakseen tilaisuuden potkaista minua",
-Jim vastasi.
-
-Columbinesta tuntui tämän toimituksen mielenkiintoisimmalta hetkeltä
-se, jolloin mustangi nosti päätään ja katsoi jalkojaan saadakseen
-selville, mitä niille oli tehty. Tuossa katseessa oli jotakin melkein
-inhimillistä, koska se ilmaisi ymmärtämystä, pelkoa ja raivoa.
-
-Paimenet irroittivat sen jalat ja antoivat sen nousta seisoalleen,
-jolloin se tömisteli teräskenkäisiä kavioitaan.
-
-"Miten halpamainen teko, Whang", Columbine sanoi. "Jos omistaisin
-sinut, sinun ei milloinkaan tarvitseisi alistua siihen."
-
-"Minun puolestani saatte sen kyllä", Jim sanoi kiinnittäessään satulaa.
-"Sillä ei osaa ratsastaa muut kuin minä. Tahdotteko koettaa?"
-
-"En tässä puvussa", Columbine vastasi nauraen.
-
-"Niin, neiti Collie, olette todellakin pukeutunut hienosti tänään
-jostakin syystä", Lem huomautti pudistaen päätään kootessaan työkaluja
-maasta.
-
-"Tosiaankin! Mutta tuoltahan tuo syy nyt tuleekin", Jim huudahti
-käheästi kuiskaten.
-
-Columbine kuuli kuiskauksen ja samalla kovia askeleita someroiselta
-tieltä. Hän kääntyi niin nopeasti, että oli melkein pudota paikoiltaan,
-ja tunsi Jack Bellloundsin. Poikanen, Möly-Jack, jonka hän muisti niin
-hyvin, lähestyi nyt nuorukaisena, pitempänä, paksumpana ja vanhempana,
-mutta kalpeampana ja rohkeampana. Columbine oli pelännyt tätä
-tapaamista ja valmistautunut siihen. Mutta nyt kun se oli käsissä, hän
-ei tuntenut muuta kuin suuttumusta senvuoksi, että Jack näki hänet
-istumassa aidalla niin kokonaan arvottomassa asennossa. Alashyppääminen
-ei kumminkaan juolahtanutkaan hänen mieleensä. Hän paremminkin vain
-suoristautui, veti hameensa alemmaksi ja odotti.
-
-Jim talutti mustangin aitauksesta ja Lem seurasi häntä. Näytti aivan
-siltä kuin he olisivat halunneet karttaa nuorukaista, mutta hän esti
-sen.
-
-"Päivää, pojat, olen Jack Belllounds", hän sanoi melko ylpeästi.
-
-Hänen käytöksensä oli ylimielistä eikä hän ojentanut pojille
-kättäänkään.
-
-Jim mumisi jotakin ja Lem murahti: "Päivää!"
-
-"Siinäpä onkin sievä hevonen", Belllounds jatkoi ojentaen huolettomasti
-kätensä tarttuakseen mustangin suitsiin. Whang hypähti syrjään niin
-äkkiä, että Jim oli melkein kaatua.
-
-"Mikään hevonen se ei ole, mutta muuta kaikkea se kyllä on", Jim sanoi
-venytellen.
-
-Molemmat paimenet näyttivät hitailta ja huolettomilta. He eivät olleet
-välinpitämättömiä eivätkä vastaanottaviakaan. Columbine huomasi heidän
-terävien ja vakavien silmiensä suuntautuvan Bellloundsiin. Hän
-kiinnitti nyt huomionsa itsekin Jackiin hieman tarkemmin. Jackilla oli
-korkeakantaiset teräväkärkiset kengät, tummat ahtaat housut, leveä
-hopeasolkinen vyö ja valkoinen pehmeä paita, jonka avara kaulus oli
-auki niskan puolelta. Hän oli sitäpaitsi avopäin.
-
-"Minut on määrätty White Slidesin työnjohtajaksi", hän sanoi
-paimenille. "Mikä teidän nimenne on?"
-
-Columbinea nauratti, mutta hän hillitsi itsensä. Miten hullunkurista,
-että joku uskalsi kysyä Jimiltä hänen nimeään! Columbine ei ainakaan
-milloinkaan ollut saanut sitä selville.
-
-"Minua sanotaan Lemuel Archibawld Billingsiksi", Lem vastasi heti.
-Keskimmäinen nimi oli lisäys, jota ei kukaan milloinkaan ollut kuullut.
-
-Nyt suuntasi Belllounds katseensa ja askeleensa tyttöä kohti. Paimenet
-taivuttivat päänsä ja menivät tiehensä.
-
-"Kartanossa ei ole luullakseni muita kuin yksi tyttö", sanoi Belllounds,
-"joten sinun siis täytyy olla Columbine."
-
-"Niin olenkin ja sinä olet varmaankin Jack", hän vastasi liukuen
-aidalta maahan. "Olen iloinen saadessani toivottaa sinut tervetulleeksi
-kotiin."
-
-Hän ojensi Jackille kätensä ja Jack puristi sitä niin kauan, että
-Columbinen oli pakko vapauttaa se. Jack näytti hämmästyvän tavattomasti
-ja tulevan miellyttävästi yllätetyksi.
-
-"No totisesti, en olisi milloinkaan tuntenut sinua", hän sanoi
-katsellen Columbinea päästä jalkoihin asti. "Tämäpä nyt on naurettavaa!
-Minulla oli mielessäni sinusta mitä tarkin kuva, mutta sinähän et ole
-lainkaan kuvittelemani tytön näköinenkään. Muistamani Columbine oli
-laiha, kalpea ja vain silmiä."
-
-"Viimeisestä tapaamisestamme on kulunutkin jo pitkälti aikaa,
-kokonaista seitsemän vuotta", Columbine vastasi. "Sinut minä kumminkin
-tunsin. Vaikka oletkin vanhempi, pitempi ja ruumiikkaampi, olet
-sittenkin sama Möly-Jack kuin ennenkin."
-
-"Toivoakseni en", Jack sanoi tuomiten rehellisesti entisyytensä. "Isä
-on apuni tarpeessa. Hän haluaa, että pitäisin silmällä töitä täällä ja
-tulisin mieheksi. Olen tullut takaisin nyt ja tuntuukin niin suloiselta
-olla taasen kotona. En ole milloinkaan ollut juuri minkään arvoinen ja
-Jumala varjelkoon, etten aiheuttaisi hänelle taasen suuria
-pettymyksiä."
-
-"Samaa toivon minäkin", Columbine mumisi. Kun hän kuuli Jackin puhuvan
-näin rehellisesti ja vakavasti, hävisi ensimmäinen vastenmielinen
-vaikutus. Jack näytti olevan tosissaan. Hän katsoi maahan ja siirteli
-pieniä kiviä kenkänsä kärjellä. Columbinellä oli nyt hyvä tilaisuus
-tarkastella hänen kasvojaan tulematta itse huomatuksi. Jack oli hyvin
-isänsä näköinen kauniine päineen ja sinisine silmineen, joiden karski
-ilme johtui ehkä enemmän niiden ulkonevasta asennosta kuin mistään
-suorasta katseesta tahi tulisuudesta. Hänen kasvonsa olivat kalpeat ja
-huolien tahi tyytymättömyyden varjostamat. Näytti aivan siltä kuin hän
-olisi jollakin tavoin koettanut hillitä luonnettaan. Hänen suunsa ja
-leukansa näyttivät raaoilta. Columbine ei ollut löytävinään tämän
-nuoren miehen kasvoista mitään halveksittavaa, vaikka niissä olikin
-jotakin, joka piti hänet loitolla. Hän oli päättänyt täyttää osansa
-sopimuksesta epäitsekkäästi, hakea Jackista parhaimman, rakastaa häntä
-senvuoksi, tulla voimakkaaksi kestämään ja auttamaan. Hänellä ei
-kuitenkaan ollut voimaa tukahduttaa epämääräisiä ja omituisia
-aavistuksiaan. Miksi hän ei voinut nähdä Jackissa jotakin sellaista,
-josta hän piti Jim Montanassa, Lemissä tahi Wilson Mooressa?
-
-"Tämä oli toinen pitkäaikainen poissaoloni kotoa", Belllounds sanoi.
-"Ensimmäinen tapahtui silloin kun matkustin kouluun Kansas Cityyn.
-Pidin sielläolostani. Olin pahoillani, kun minut erotettiin ja
-lähetettiin kotiin... Mutta nämä viimeiset kolme vuotta olin kuin
-helvetissä."
-
-Hänen kasvonsa nytkähtelivät ja punastuivat kovasti.
-
-"Työskentelitkö?"
-
-"Minäkö? Se oli totisesti vaikeampaa kuin työ... Niin, kyllä minä
-työskentelin", hän vastasi.
-
-Columbinen terävä katse kohdistui hänen käsiinsä, mutta ne näyttivät
-niin pehmeiltä ja känsättömiltä kuin hänen omansakin. Mitähän työtä hän
-olikaan tehnyt, jos nyt voitiin luottaa hänen sanoihinsa?
-
-"Niin, jos teet kovasti työtä isän hyväksi, opit kohtelemaan paimenia
-oikein etkä enää milloinkaan lankea noiden entisten pahojen tapojesi
-orjaksi, niin --"
-
-"Tarkoitat väkijuomia ja kortteja. Vannon, että olin unhottanut ne
-kolmen vuoden kuluessa eilispäivään asti. Voin tulla toimeen aivan
-hyvin niittäkin."
-
-"Silloin teet isän ja minut hyvin onnelliseksi. Sinäkin saat varmasti
-tuntea samaa."
-
-Columbine hurmaantui nähdessään nämä hänen hyvätkin puolensa. Hänessä
-oli sittenkin jotakin parempaa, huolimatta hänen poikavuosiensa
-villeistä ja hurjista kujeista.
-
-"Isä haluaa, että menisimme naimisiin", Jack sanoi äkkiä ujosti ja
-hymyillen omituisesti ja iloisesti. "Eikö se tunnukin naurettavalta.
-Sinä ja minä, joiden välit eivät ole olleet paremmat kuin kissan ja
-koiran. Muistatko, kun kerran sysäsin sinut tuonne vanhaan
-mutakuoppaan. Kerran sinä olit piilossa talon nurkan takana, voidaksesi
-heittää minua mädäntyneellä kaalinpäällä."
-
-"Muistan kyllä", Columbine vastasi haaveillen. "Mutta siitä on kulunut
-jo pitkälti aikaa."
-
-"Entä sen, kun söit piirakkani ja minä sitten kostaakseni revin pienen
-pukusi niin, että sinun oli pakko juosta kotiin melkein vaatteitta?"
-
-"Sen olen luullakseni unhottanut", Columbine sanoi punastuen. "Olin kai
-silloin hyvin pieni."
-
-"Olit todellinen pikku paholainen... Muistatko miten tappelimme Mooren
-kanssa sinusta?"
-
-Columbine ei vastannut, sillä hän ei pitänyt ilmeestä, joka äkkiä
-vilahti Jackin kasvoilla. Hän muisti sen liiankin hyvin.
-
-"Sen erän ratkaisen vielä Mooren kanssa", hän jatkoi. "Ja sitäpaitsi
-hän saa poistua kartanosta."
-
-"Isä on taitavien miesten tarpeessa", Columbine sanoi katsellen
-harmaita salviarinteitä. Wilson Mooren nimen mainitseminen lisäsi hänen
-vastenmielisyyttään Jackia kohtaan ja suututti häntä.
-
-"Ennenkuin ryhdymme jatkamaan, haluaisin tietää erään asian. Onko Moore
-milloinkaan sanonut rakastavansa sinua?"
-
-Columbine tunsi tämän pistelevän lisäyksen polttelevan suoniaan. Miksi
-hän olikaan nyt niin herkkä vieraille, äkkinäisille ja tuntemattomille
-mielenliikutuksille? Miksi hän epäröi kuullessaan tämän Jackin
-luonnollisen kysymyksen?
-
-"Ei milloinkaan", hän vastasi hetken kuluttua.
-
-"Mutta sehän on kirotun omituista! Sinähän pidit hänestä enemmän kuin
-kenestäkään muusta ja vihasit melkein minua. Columbine, oletko
-tukahduttanut tuon tunteesi?"
-
-"Tietysti. Mutta tuskinpa sinua sentään vihasinkaan."
-
-"Isä sanoi sinun suostuvan tulemaan vaimokseni. Onko asia niin?"
-
-Columbine painoi päänsä alas. Jackin ystävällinen kysymys ei ollut
-loukannut häntä, sillä hän oli odottanut sitä, mutta hänen todellinen
-läsnäolonsa ja hänen sanojensa tarkoitus synnyttivät hänessä
-kuvaamatonta vastustushalua. Hän oli kyllä jo mielessään suostunut
-vanhuksen ehdotukseen, mutta hän huomasi nyt, ettei hän voi pakottaa
-ruumistaan sellaiseen, jota se ei halunnut.
-
-"On", hän vastasi urhoollisesti.
-
-"Piankinko?" Jack lisäsi kiihkeästi aivan toisella äänenpainolla.
-
-"Jos vain saan määrätä, se ei tapahdu niinkään äkkiä", Columbine
-änkytti. Hänen maahan luodut silmänsä olivat nähneet askeleen, jonka
-Jack otti tullakseen lähemmäksi, ja hän halusi lähteä juoksemaan.
-
-"Miksi? Isä luulee sen olevan minulle hyväksi", Belllounds
-jatkoi painokkaasti ajatellen vain omaa hyötyään. "Se lisäisi
-vastuunalaisuuttani, jonka tarpeessa juuri olen. Miksi ei piakkoin?"
-
-"Eiköhän sentään olisi parasta, että odottaisimme hieman?" Columbine
-kysyi. "Emme tunne vielä toisiamme puhumattakaan rakkaudesta, ja --"
-
-"Columbine, olen rakastunut sinuun", Jack sanoi tulisesti.
-
-"Miten se voisi olla mahdollista?" Columbine huudahti epäillen.
-
-"Mitenkö? Olin jo silmittömästi kiintynyt sinuun lapsuudessammekin ja
-nyt kun näen sinusta kehittyneen tuollaisen kauniin, suloisen terveen
-ja kukoistavan tytön, niin... Ja isän sanat, että sinusta tulee pian
-vaimoni, vaikuttivat sen, että jouduin aivan pyörälle päästäni
-nähdessäni sinut."
-
-Katsoessaan Columbine muisti, miten Jack jo poikana ollessaan oli
-kiihkeästi kiintynyt kaikkiin sellaisiin tavaroihin, jotka hän halusi
-välttämättä saada omakseen. Ja hänen isänsä oli aina täyttänyt hänen
-toivonsa. Sekin voi niin ollen olla mahdollista, että Jack oli äkkiä
-rakastunut häneen.
-
-"Ottaisitko minut sittenkin, vaikka en rakastaisikaan sinua?" Columbine
-kysyi hyvin hiljaa. "En rakasta sinua vielä, mutta voin ehkä rakastaa
-sinua jolloinkin, jos olet hyvä, teet isän onnelliseksi ja voitat pahat
-taipumuksesi."
-
-"Josko ottaisin sinut! Ottaisin sinut sittenkin, vaikka vihaisit
-minua", Jack vastasi intohimoisesti.
-
-"Kerron isälle tunteeni", Columbine sanoi heikosti, "ja suostun
-menemään naimisiin kanssasi silloin kun isä tahtoo."
-
-Jack suuteli häntä ja olisi puristanut hänet syliinsäkin, ellei hän
-olisi työntänyt häntä kauemmaksi.
-
-"Voi älä! Joku voi nähdä meidät."
-
-"Columbine, olemme nyt kihloissa", Jack sanoi intohimoisesti nauraen.
-"Sinun ei tarvitse olla niin peloissasi eikä kalveta, sillä enhän minä
-syö sinua sentään. Haluaisin kumminkin... Ah, miten suloinen sinä
-oletkaan! Minusta tuntui melkein vastenmieliseltä tulla kotiin, ja
-katsohan nyt onneani?"
-
-Sitten muuttuen äkkiä, mikä tuntui olevan ominaista hänen luonteelleen,
-hänen tulisuutensa haihtui ja hän hillitsi puolivillin mahtailevan
-käytöksensä paljastaen luonteensa miellyttävämmän puolen.
-
-"Collie, en ole milloinkaan ollut mikään hyvä mies", hän sanoi, "mutta
-haluan tulla paremmaksi. Todistan sen ja koetan käyttäytyä reilusti
-joka suhteessa. Haluan mennä naimisiin kanssasi salaamatta sinulta
-mitään. Voisit muussa tapauksessa saada sen selville jälkeenpäin ja
-vihata minua... Aavistatko ollenkaan, missä olen oleskellut nämä
-viimeiset kolme vuotta?"
-
-"En."
-
-"Kerron sen sinulle heti. Mutta sinun pitää luvata minulle, ettet
-ilmoita sitä milloinkaan kenellekään etkä muistuta siitä minua."
-
-Hän puhui käheästi ja kalpeni hirveästi. Columbine muisti äkkiä Wilson
-Mooren. Hän oli tiennyt, missä Jack oli viettänyt nämä vuodet, ja
-voittanut kiusauksensa kertoa sen Columbinelle. Tämä oli ollut yhtä
-jalomielistä hänessä kuin Jackin oleskelupaikka oli ollut paha.
-
-"Jack, tämä on aivan suurenmoista sinun puoleltasi", hän sanoi äkkiä,
-"ja minä kunnioitankin sinua senvuoksi, mutta sinun ei tarvitse kertoa
-minulle. Pyydän sitä. Tyydyn hyvään tahtoosi."
-
-Belllounds säpsähti nähtävästi kovasti hämmästyksestä, helpotuksesta,
-ihmettelystä ja kiitollisuudesta. Hän muuttui silmänräpäyksessä aivan
-toisenlaiseksi.
-
-"Collie, ellen olisi rakastunut sinuun jo, rakastuisin nyt. Tästä
-tarinani kertomisesta olikin muodostua kovin työ, mitä ikinä olen
-suorittanut, sillä aioin pitää sanani. Nyt minun ei tarvitse luulla,
-että häpeät vuokseni, eikä tuntea, että olen valehdellut sinulle. Sanon
-sinulle kuitenkin sen, että jos rakastat minua, voit tehdä minusta
-miehen."
-
-
-
-
-III.
-
-
-Karjanomistaja luuli olevan parasta odottaa tarkastuksen loppua,
-ennenkuin hän luovuttaa päällikkyyden pojalleen. Siinä hän menetteli
-viisaasti, vaikka Jack ei sitä ymmärtänytkään. Hän näytti, että hänen
-entinen kärsimätön luonteensa oli tullut vain pahemmaksi hänen
-poissaollessaan. Belllounds väitteli kärsivällisesti hänen kanssaan
-koettaessaan todistaa hänelle sen, jonka jokaisen Coloradossa kasvaneen
-miehen olisi pitänyt ymmärtää. Syksyinen tarkastus oli vuoden tärkein
-toimitus, jonka kuluessa työnjohtajan käskyjä oli ehdottomasti
-toteltava. Jack suostui vihdoin hyvin vastenmielisesti.
-
-Oli onnetonta, että hän meni suoraan isänsä puheilta karja-aitauksiin.
-Muutamat paimenet, jotka olivat ratsastaneet koko edellisen päivän ja
-viime yön vahtiessaan, olivat juuri tulleet kotiin. He olivat tomun
-peittämiä, väsyneitä ja unisia.
-
-"Nämä miehet eivät näe jälkiäni enää", muudan sanoi tyytymättömänä. "En
-ole milloinkaan vastustanut, vaikka minun on täytynyt tehdä kahden
-miehen työt. Mutta kun saa olla liikkeessä aamusta iltaan ja sitten
-vielä yönkin perään, lopetan."
-
-"Menkää vain sisälle, pojat, ja nukkukaa, kunnes vaunut tulevat
-takaisin", Wilson Moore sanoi. "Suoriudumme kyllä tästä laumasta
-tänään."
-
-"Etkö ole ollenkaan väsynyt, Wils?" Bludsoe kysyi. Hän oli lyhyt, paksu
-ja vääräsäärinen, melkein raajarikkoiselta tahi rammalta näyttävä
-paimen.
-
-"Minäkö? En!" Moore vastasi ivallisesti. "Blud, teet todellakin
-naurettavia kysymyksiä. Kuulehan nyt, sinä mahongin värinen, lättäjalka
-vääräsäärinen veitikka, minähän olen nukkunut kolme tuntia neljään
-yöhön."
-
-"Mitä noilla nimityksilläsi tarkoitat?" Bludsoe kysyi epäillen. Kukaan
-ei kuitenkaan ruvennut selittämään niitä hänelle. "Wils, olet ainoa
-sivistynyt paimen, josta milloinkaan olen pitänyt, mutta minut saadaan
-hirttää, ellemme vielä jonakin päivänä hyökkää toistemme niskaan",
-Bludsoe sanoi.
-
-"Hän osaa todellakin sanoa sanottavansa", Lem Billings sanoi
-venytellen.
-
-"Hän osaa käyttää suopunkiakin ja se korvaa muut puutteet", Jim Montana
-lisäsi.
-
-Juuri silloin Jack Belllounds tuli paikalle, mutta paimenet eivät
-olleet häntä huomaavinaankaan. Jim sitoi hevosensa säärtä, Bludsoe
-kokosi väsyneesti tavaroitaan kokoon ja Lem taputteli väsynyttä
-mustangiaan lohduttaakseen sitä. Moore odotti nähtävästi uutta ratsua.
-Muudan meksikolainen poika tuli juuri laitumelta taluttaen hevosia,
-joiden joukossa oli tuo laikullinen valkoinen mustangikin, jolla Moore
-tavallisesti ratsasti.
-
-Belllounds nojautui eteenpäin uteliaasti kuullessaan Mooren viheltävän
-ja nähdessään mustangin ilon. Hevonen ei nähtävästi pitänyt
-meksikolaisesta hetikään niin paljon kuin Mooresta.
-
-"Spottie, saat vetää vain hiehoja perässäsi tänään", paimen sanoi
-ottaessaan mustangin kiinni. Spottie heitteli päätään ja vikuroi,
-kunnes Moore oli saanut suitset sen suuhun. Sittenkuin satula oli
-heitetty sen selkään ja kiinnitetty paikoilleen, mustangi esiintyikin
-vasta edukseen. Se oli kaunis, mutta ei ollenkaan liian hento, heikko,
-hieno tai vireä työhevoseksi, minkä paimenet empimättä tunnustivatkin.
-
-Jack Belllounds kierteli mustangia ihaillen ja tuli hieman liian
-lähelle miellyttääkseen Spottieta.
-
-"Moore, tämähän on hyvin mukiinmenevä hevonen", hän sanoi kuin hän
-olisi ymmärtänyt jotakin hevosista. "Mikä sen nimi on?"
-
-"Spottie", Moore vastasi lyhyesti valmistautuen hyppäämään sen selkään.
-
-"Älähän nyt hätäile", Jack määräsi ratkaisevasti. "Pidän siitä ja
-haluan katsella sitä hieman."
-
-Kun hän sieppasi suitset paimenen kädestä, Spottie korskahti kuin sitä
-olisi ammuttu. Belllounds tyynnytteli sitä ja meni lähemmäksi. Mutta
-mustangi korskui ja hyppi koettaen päästä vapaaksi. Silloin Jack
-Belllounds näytti pikaisen luonteensa, josta hän oli kuuluisa, ja hänen
-kasvonsa punastuivat hirveästi.
-
-"Etkö sinä peijakas pysy alallasi!" hän huusi raivoissaan mustangille
-nykäisten samalla suitsista molemmin käsin niin voimakkaasti kuin
-jaksoi. Spottie laskeutui heti kaikille neljälle vapisten. Sen korvat
-olivat luimussa ja silmissä oli pelokas ja tuskallinen ilme, sillä
-kuolaimet olivat repäisseet sen suupieliä niin, että niistä tippui
-verta.
-
-"Kyllä minä opetan sinut seisomaan!" Belllounds sanoi uhkaavasti.
-"Moore, lainaa minulle kannuksiasi, sillä haluan koetella sitä."
-
-"En lainaa kannuksiani enkä hevostanikaan", paimen vastasi tyynesti
-astuen askeleen, joka vei hänet aivan Spottien viereen.
-
-Toiset paimenet olivat keskeyttäneet työnsä ja olivat varuillaan
-tarkkaavaisin katsein ja yhteenpurruin huulin. "Onko hevonen sinun?"
-Jack kysyi kiivaasti. "On", Moore vastasi hitaasti. "Sillä ei ole
-kukaan muu milloinkaan ratsastanut."
-
-"Onko se isäni omaisuutta vai sinun?"
-
-"Jos asia otetaan siltä kannalta, se kuuluu White Slidesin hevosiin",
-paimen vastasi. "En ole sitä milloinkaan ostanut, olen vain kasvattanut
-sen varsasta, opettanut sen ja ratsastanut sillä."
-
-"Samaa ajattelin minäkin. Moore, otan sen omakseni ja aion ratsastaa
-sillä nyt. Kuulkaahan, miehet, lainatkaa minulle kannukset."
-
-Kukaan ei tehnyt liikettäkään suostuakseen. Miesten käyttäytymisessä
-oli jonkunlaista epäluuloa, jota Belllounds ei huomannut.
-
-"No, siinä tapauksessa aion ratsastaa sillä kannuksitta", hän sanoi ja
-kääntyi noustakseen mustangin selkään.
-
-"Belllounds, on parempi, ettet ratsasta sillä nyt", Moore sanoi
-kylmästi.
-
-"Mutta miksi? Haluaisin sen mielelläni tietää?" Belllounds tiuskaisi
-vihaisesti paljastaen luonteensa, joka ei kärsinyt vastustamista.
-
-"Se on ainoa hevonen, jolla voin nyt ratsastaa", paimen vastasi. "Me
-merkitsemme tänään elukoita. Hudson loukkaantui eilen. Hän oli
-päällysmiehemme, mutta hän pyysi minut sijaisekseen. Minun pitää lähteä
-ottamaan kiinni hiehoja. Jos nyt nouset Spottien selkään, kiihoitat
-sen. Se on hyvin herkkätunteinen ja hermostunut. Tekosi olisi pahaksi
-sille, koska se vihaa repimistä ja ohjaksia."
-
-Näiden syiden järkevyys ei vaikuttanut Bellloundsiin ollenkaan.
-
-"Moore, ehkä sinusta on mielenkiintoista kuulla, että olen nyt White
-Slidesin päällysmies", hän sanoi melko ylpeästi.
-
-Hänen puheensa näytti kiihoittavan paimenta johonkin ratkaisuun.
-
-"Hyvin mielenkiintoista todellakin, ainakin nyt", Moore vastasi tullen
-mustangin viereen. Hän aukasi nopein liikkein vyöt ja vetäisi yhdellä
-nykäisyllä satulan ja huopapeitteen maahan.
-
-Hänen tekonsa hämmästytti Bellloundsia. Hän ei voinut muuta kuin katsoa
-ja tuijottaa ja hänen ymmärtämättömyydessään oli jotakin poikamaista.
-Sitten hän suuttui.
-
-"Mitä tuolla tarkoitat?" hän kysyi uhkaavasti. "Aseta satula jälleen
-paikoilleen."
-
-"En aseta, sillä tämä on minun satulani. Maksoin siitä kuusikymmentä
-dollaria Kremmlinissä viime vuonna. Se on vanha, tarkoitukseensa hyvin
-sopiva satula, jolla sinä et ikinä tule ratsastamaan. Ymmärrätkö?"
-
-"Ymmärrän", Belllounds vastasi kiivaasti. "Nyt pitää sinun kuunnella,
-mitä minulla on sanottavaa. Erotan sinut toimestasi."
-
-"Etkä erota, sillä tulet liian myöhään", Moore sanoi kylmän
-ivallisesti. "Ymmärsin sen ja luovuin toimestani pari minuuttia sitten,
-silloin kun näytit, miten huonosti voit kohdella hevosia."
-
-"Sinäkö luovuit!... Keksitpä kirotun hyvän verukkeen. En halua sinua
-mitenkään miesteni joukkoon."
-
-"Et olisi voinut pidättääkään minua, Möly-Jack."
-
-Nimitys tuntui loukkaavan Bellloundsia.
-
-"Uskallapas vieläkin nimittää minua niin!" hän karjaisi raivokkaasti.
-
-Moore oli hämmästyvinään. "Miksi ei? Niinhän sinua on yleisesti
-nimitetty näillä laitumilla. Meillä on kaikilla nimemme, huolimatta
-siitä, pidämmekö niistä vai emme. Tuossa on Montana, Blud, Lem ja
-Kuolaimet. He sanovat minua professoriksi. Miksi olet vihoissasi
-kuullessasi oman nimesi?"
-
-"En siedä sitä enää. En keneltäkään ja varsinkaan en sinulta."
-
-"Vai niin, mutta minä pelkään, ettei sitä voida muuttaa", Moore vastasi
-ivallisesti. "Se sopii sinulle vallan mainiosti. Sinähän meluat
-hirveästi aina silloin kun apinoit jotakin. Vanha isäsi olisi varmasti
-iloissaan, jos hän näkisi sinun suoriutuvan tarkastuksesta tänään ja
-miesten kohtelemisesta huomenna."
-
-"Sinä hävytön lehmäin ajaja!" Belllounds huusi suuttuen silmittömästi.
-"Ellet vaikene, saat sellaisen tällin, että muistat."
-
-"Minäkö? Ole nyt jo vaiti, sillä se on mahdotonta. Olemme nyt vapaassa
-maassa, Möly-Jack." Siinä ei ollut ketään ehkäisemässä Mooren kylmää ja
-ivallista tuon nimityksen toistamista, joka oli niin loukannut
-Bellloundsia.
-
-"Olen aina vihannut sinua!" Jack tiuskasi käheästi. Hänen ensimmäinen
-kova lyöntinsä meni syrjään, mutta toinen sattui jymähtäen paimenen
-kasvoihin.
-
-Moore horjui taaksepäin, mutta saatuaan tasapainonsa hän iski takaisin
-vastaten lyöntiin. Belllounds tuuskahti aitaa vasten, joka esti hänen
-kaatumisensa.
-
-"Möly-Jack, olet aivan hullu!" paimen huusi leimuavin silmin. "Luuletko
-voivasi antaa minulle selkään oltuasi kolme vuotta sellaisessa
-paikassa?"
-
-Belllounds hyökkäsi eteenpäin kuin raivostunut poikanen näyttäen tällä
-kertaa kiihtyvällä hurjuudellaan ja villeydellään, miten kauheasti
-suutuksissaan hän oli. Hän heilutteli käsivarsiaan aivan umpimähkään.
-Moore väisti hänen iskunsa ja iski nyrkkinsä vastustajansa sähisevää
-suuta vasten niin että läjähti. Belllounds kaatui kumahtaen. Hän nousi
-jälleen kömpelön nopeasti seisoalleen, mutta ei hyökännyt enää. Hänen
-suuret ulkonevat silmänsä olivat tummat ja hyvin ilkeät, ja hänen
-alaleukansa tärisi hänen huohottaessaan ja puhuessaan samalla kertaa.
-
-"Moore, minä tapan sinut!" hän kähisi katsellen ympärilleen löytääkseen
-aseen. Tarkasteltuaan maata hän kohotti katseensa paimeniin. Ainoastaan
-Bludsoella oli revolveri. Belllounds huomasi sen ja kumartui niin
-nopeasti eteenpäin, että hän sai sen käsiinsä, ennenkuin Bludsoe
-ennätti sen estää.
-
-"Päästä irti! Anna minulle tuo revolverisi! Vannon näyttäväni hänelle!"
-Belllounds huusi taistelleessaan Bludsoen kanssa.
-
-Seurasi kova kamppailu. Bludsoe sai toisen kätensä irti ja vetäisten
-revolverin tupesta hän koetti heittää sen maahan. Mutta Belllounds esti
-hänen liikettään sen verran, että revolveri putosi heidän jalkoihinsa.
-
-"Ottakaa se!" Bludsoe huudahti kovasti. "No nopeasti nyt! Tuo kirottu
-hullu aikoo tappaa Wilsin."
-
-Juosten lähemmäksi Lem potkaisi revolveria juuri silloin kun Jack
-ojentautui ottamaan sen. Se vieri aidan viereen, josta Jim sieppasi sen
-käteensä. Lemkin koetti nyt ruveta hillitsemään tempoilevaa
-Bellloundsia.
-
-"Kuulehan nyt, Jack Belllounds", hän sanoi, "etkö sinä nähnyt ettei
-Wilsillä ole revolveria? Vai sitä lajia sinä oletkin!... Hillitse nyt
-luontosi, tahi muuten me annamme sinulle isän kädestä."
-
-"Isäntä tulee!" Jim huudahti varoittavasti.
-
-Kartanonomistaja lähestyi. Hän käveli nopeasti voimakkain askelin.
-Hänen harmaa tukkansa liehui tuulessa ja hänen katseensa oli terävä
-kuin kotkan.
-
-"Mitä helvettiä te täällä oikeastaan meluatte?" hän karjaisi.
-
-Paimenet päästivät Jackin irti. Tämä lähti äkäpäissään ja mumisten
-kävelemään taloon päin.
-
-"Jack, pysy paikoillasi!" vanha Belllounds huusi.
-
-Mutta poika ei ollut kuulevinaankaan. Kerran vain hän silmäsi taakseen
-ja hänen kostonhimoinen katseensa ei nähnyt muita kuin Mooren.
-
-"Isäntä, me väittelimme vain hieman", Jim selitti kätkien äkkiä
-Bludsoen revolverin. "Sen vaarallisempaa se ei ollut."
-
-"Jim, sinä valehtelet", vanhus sanoi.
-
-"Minäkö?" Jim huudahti hämmästyneenä.
-
-"Minkä sinä piilotit? Sinulla on jotakin siellä. Anna tänne se
-revolveri."
-
-Sanomatta sen enempää Jim ojensi sen hänelle.
-
-"Se on minun, isäntä", Bludsoe sanoi.
-
-"Niinkö? Mutta miksi Jim halusi piilottaa sen?" Belllounds kysyi.
-
-"Ojensin sen vain hänelle silloin kun rupesin osalliseksi väittelyyn.
-Painiskelimme hieman enkä halunnut pitää revolveria silloin vyölläni."
-
-Miten luonteenomaista tämä olikaan paimenille, että he valehtelivat
-koettaessaan suojella Jack Bellloundsia. Mutta oli aivan hyödytöntä,
-että he yrittivätkään pettää vanhusta. Heillä oli nyt edessään
-sellainen mies, joka oli neljäkymmentä vuotta ollut tekemisissä
-kaikenlaisten miesten ja tapausten kanssa.
-
-"Bludsoe, et voi pettää minua", vanha Bill sanoi tyynesti. Hän oli
-karjunut heille ja hänen silmissään liekehti vieläkin kuin sinistä
-tulta, vaikka hän muuten jo olikin tyyni ja hillitty. Antaessaan
-revolverin sen omistajalle hän lisäsi: "Ette voi säästää tunteitani
-valehtelemalla jostakin Jackin konnankujeesta. Rupesiko hän meluamaan?"
-
-"Melkeinpä", Biudsoe vastasi kuivasti.
-
-"Vai niin. Kertokaa nyt minulle kaikki suoraan."
-
-Bellloundsin tutkiva katse kiintyi Wilsoniin. Paimenen kasvoissa olivat
-vielä näkyvissä taistelun punaiset ja vihan valkoiset merkit.
-
-"En aio valehdella, siitä saatte lyödä vaikka vetoakin", hän sanoi
-kiihkeästi.
-
-"Huh! Minun olisi pitänyt ymmärtääkin, ettette te sovi keskenänne",
-Belllounds sanoi töykeästi. "Mitä tapahtui?"
-
-"Hän teki pahaa hevoselleni. Ellei sitä olisi tapahtunut, ei olisi
-syntynytkään mitään riitaa."
-
-Vanhuksen silmät salamoivat. Hän rakasti hevosia. Paimenet olivat
-saaneet kuulla monta kovaa sanaa ja sietää monta kovaa lyöntiä
-julmuutensa vuoksi.
-
-"Mitä hän sitten teki?"
-
-"Katsokaa Spottien suuta."
-
-Vanhuksen tapa lähestyä hevosta oli kokonaan erilainen kuin pojan
-huolimatta siitä, että Spottie tunsi hänet eikä senkään vuoksi ollut
-levoton. Tarkastuksessa ei mennyt pitkää aikaa.
-
-"Kieli on pahasti loukkaantunut. Miten häpeällistä! Ota suitset pois.
-Kas niin. Ellei tässä olisi kysymyksessä näin hyvä hevonen, niin...
-Moore, miten tämä kaikki tapahtui?"
-
-"Saavuimme äsken kotiin", Wilson vastasi nopeasti, "ja satuloin juuri
-Spottieta, kun Jack tuli tänne. Hän mielistyi mustangiin ja halusi
-ratsastaa sillä. Spottie korskahteli, se kun ei kärsi ollenkaan
-vieraita, ja Jack vetäisi kovasti suitsista. Silloin kuolaimet
-leikkasivat sen suun noin pahasti. Raivostuin, mutta voin vielä hillitä
-itseni. Kielsin Jackia lähtemästä ratsastamaan Spottiella. Katsokaa,
-Hudson loukkaantui eilen ja nimitti minut työnjohtajaksi tänään. En
-voinut luovuttaa Spottieta kenellekään, mutta poikanne ei ymmärtänyt
-sitä ja minä suutuin. Jack sanoi mustangia omakseen ja --"
-
-"Omakseenko?" keskeytti Belllounds.
-
-"Niin, hän sanoi ottavansa Spottien minulta. Koska se todellisuudessa
-ei olekaan minun, suostuin. Irroitettuani satulan, joka on minun, Jack
-rupesi rähisemään. Hän sanoi olevansa työnjohtaja ja erottavansa minut.
-Mutta sanoin jo eronneeni. Molemmat kiihdyimme ja minä sanoin häntä
-Möly-Jackiksi. Hän löi minua ensin ja sitten me tappelimme. Hän oli jo
-saanut tarpeeksi selkäänsä, kun hän äkkiä sieppasi Bludsoen revolverin.
-Siinä kaikki."
-
-"Isäntä, niin totta kuin olen syntynyt paimeneksi", Bludsoe sanoi, "hän
-olisi ampunut Wilsin, jos hän vain olisi saanut revolverini. Eikä siitä
-enää paljon puuttunutkaan, koira vieköön?"
-
-Vanhus siveli harvaa harmaata partaansa suurella vakavalla kädellään
-kiinnittämättä ollenkaan huomiotaan viimeiseen puhujaan.
-
-"Montana, mitä sinä sanot?" hän kysyi kuin hän olisi pannut suuren
-arvon tämän tyynen paimenen lausunnolle.
-
-"Niin isäntä", Jim vastasi vastahakoisesti, "Möly-Jackin luonne oli
-kyllä ennenkin paha, mutta nyt se on jo alapuolella kaiken
-arvostelun."!
-
-Silloin kääntyi Belllounds Mooreen päin sellaisen miehen liikkein ja
-katsein, jonka jostakin sisällisestä pakosta oli sanottava jotakin.
-
-"Wils, oli onnetonta, että jouduit riitaan Jackin kanssa heti", hän
-sanoi. "Mutta muutahan ei juuri voitu odottaakaan. Myönnän, että Jack
-on ollut väärässä tässä asiassa. Tuo hevonen on sinun kaikkien niiden
-lakien perusteella, joita paimenet tottelevat ja kunnioittavat. Ehkä se
-maallisten lakien mukaan kuuluisi oikeastaan White Slidesiin, mutta nyt
-se on sinun, sillä lahjoitan sen sinulle."
-
-"Olen hyvin kiitollinen, Belllounds. Osaan kyllä antaa lahjallenne
-arvoa", Moore vastasi lämpimästi. "Jokainen olisi voinut lyödä vetoa
-siitä, ettei Bill Belllounds tahdo muuten menetelläkään."
-
-"Vielä mitä! Tekisit minulle suuren palveluksen, jos jäisit vielä tänne
-ja lopettaisit merkinnän."
-
-"Hyvä on! Teen sen teille", Moore vastasi. "Lem, arvaan, ettet saa
-nukkua vielä tulevana yönä. Joudu nyt vain mukaan."
-
-"Hohoi!" Lem huokaisi ottaen suitset maasta.
-
-Myöhään samana iltapäivänä Columbine istui kuistissa katsellen
-auringonlaskua. Hän oli viettänyt hyvin rauhallisen päivän, koska hän
-oli kuluttanut sen melkein kokonaan sisällä huoneissa. Vain kerran hän
-oli nähnyt Jackin tämän ratsastaessa laitumelle ja heiluttaessa
-suopunkia päänsä ympärillä. Jack osasi ratsastaa yhtä hyvin kuin joku
-toinenkin, mutta suopungin käyttämisessä hänellä oli vielä
-paljon oppimista. Sitten aamiaisen hän ei ollut nähnyt vanhaa
-karjanomistajaakaan, vaikka hän oli kuullutkin hänen askeleensa, kun
-hän käveli hitaasti edestakaisin huoneessaan.
-
-Hän katseli laskevan auringon viimeisiä säteitä, jotka kultasivat
-itäisen vuorijonon jyrkänteitä ja polttivat tulisen kruunun Old White
-Slidesin huippuun. Karjan kaukainen ammunta ja kellojen kilinä olivat
-lakanneet kuulumasta. Merkitseminen oli loppunut tälle syksylle. Kuinka
-iloiseksi hän tunsikaan itsensä! Tuuli, joka muuttui yhä kylmemmäksi
-auringon laskeutuessa, jäähdytti hänen kuumia kasvojaan. Huoneensa
-yksinäisyydessä hän oli itkenyt tarpeeksi tänään viilentääkseen nyt
-poskiaan.
-
-Äkkiä hän huomasi kenttien välisessä kujanteessa muutaman ratsastavan
-paimenen. Mies lähestyi hyvin hitaasti taluttaen toista hevosta.
-Columbine tunsi Lemin sekuntia ennen kuin hän huomasi hänen taluttavan
-Prontoa. Tämä tuntui hänestä omituiselta. Toinen katse ilmaisi hänelle,
-että Pronto ontui. Se voi nähtävästi kulkea vain hyvin vaikeasti, siinä
-kaikki. Columbine riensi toivottomana sinnepäin saapuen aitauksen
-portille ennen Lemiä. Alussa hän ei nähnyt muuta kuin rakastetun
-mustanginsa.
-
-"Ah, Lem, onko Pronto loukkaantunut?" hän huudahti.
-
-"Hymyilisin, ellei se olisi", Lem vastasi.
-
-Mutta Lem ei hymyillyt ja kun hän käänsi vakavat kasvonsa Columbineen
-päin, tiesi tämä, että jotakin vakavaa oli tapahtunut. Paimen oli
-tomussa aivan alta ja yltä ja niin väsynyt, että hän horjui.
-
-"Lem, sehän on aivan verinen?" Columbine huudahti rientäen Prontoa
-kohti.
-
-"Odottakaahan nyt hieman", Lem määräsi itsepäisesti. "Pronto on aivan
-palasina ja teidän pitää mennä hakemaan hieman salvaa ja kääreitä."
-
-Columbine riensi täyttämään hänen käskyään niin nopeasti ja
-joutuisasti, että kun hän tuli takaisin aitaukseen, hän oli aivan
-hengästynyt. Pronto hirnui, kun hän polvistui huohottaen Lemin viereen,
-joka tutki mustangin lautasissa olevia syviä haavoja.
-
-"Vannon, ettei tässä sentään ole suurtakaan vaaraa", Lem sanoi
-huokaisten helpotuksesta. "Varmaa on kumminkin, ettei sitä ole
-säästetty. Auttakaa nyt minua, kun rupean lääkitsemään sitä."
-
-"Kyllä", Columbine huohotti. "Olen tehnyt tätä ennenkin, mutta en ole
-milloinkaan ennen hoitanut Prontoa. Luulin sonnin seivästäneen sen
-sarviinsa."
-
-"Paljon ei siitä, koira vieköön, puuttunutkaan", Lem vastasi julmasti.
-"Ja ellei sellainen ratsastaja olisi joutunut apuun, jota emme saa
-nähdäkään joka päivä, olisitte saanut nähdä, miten oikea Texasin härkä
-on pidellyt sitä."
-
-"Kuka ratsasti? Tekö, Lem? Ah, en voi milloinkaan osoittaa teille
-tarpeeksi kiitollisuuttani."
-
-"Kiitän onneani, etten siinä minä ollut."
-
-"Ettekö? No, kuka sitten?"
-
-"Wils. Hän pakotti minut vannomaan, etten kertoisi teille mitään, ei
-ainakaan hänestä."
-
-"Wilskö? Pelastiko hän Pronton ja kielsikö hän teitä kertomasta siitä
-minulle? Lem, jotakin on tapahtunut. Ette ole ollenkaan sellainen kuin
-tavallisesti."
-
-"Neiti Collie, olen suunnattomasti uupunut", Lem vastasi väsyneesti.
-"Kun saan tämän sitomisen tehdyksi, putoan varmasti hevoseni selästä."
-
-"Mutta, Lem, tehän olette jo maassa", Columbine sanoi nauraen
-hermostuneesti. "Kertokaa nyt, mitä siellä tapahtui."
-
-"Oletteko kuullut puhuttavan aamullisesta riidasta?"
-
-"En. Mistä sitten?"
-
-"Voitte kysellä vanhalta Billiltä siitä. Pronton
-loukkaantuminen tapahtui seuraavalla tavalla: Möly-Jack ratsasti
-merkitsemispaikallemme ja pakotti hevosensa hyppäämään aidan yli
-kedolle. Hänellä oli suopunki kädessään ja hän alkoi ajaa muutamia
-hevosia takaa, jotka olivat siellä laitumella. Niiden joukossa oli
-Prontokin ja tuo roisto onnistui jotenkin heittämään suopunkinsa sen
-kaulaan. Mutta hän ei jaksanut hillitä sitä tahi hän ei ehkä
-tahtonutkaan, sillä Pronto riistäytyi irti ja hyppäsi aidan yli. Mutta
-se ei ollut vielä mitään siihen verrattuna, mitä sitten seurasi, sillä
-muudan härkä lähti heti Pronton jälkeen. Juostessaan kompastui hevonen
-köyteen ja kaatui. Suuri sonni oli silloin niin lähellä sitä, että se
-oli melkein saada sen sarviinsa. Silloin Pronto löi muutamia
-ennätyksiä, sillä se oli todellakin peloissaan. Se laukkasi vihdoin
-hyvin epätasaiselle maalle tunkeutuen kuivaan pensaikkoon, jossa se
-noin loukkaantui. Härkä seurasi sitä ammuen ja laukaten. Wils huusi
-pyssyä, mutta kellään ei sattunut olemaan sellaista mukanaan. Ei edes
-kuudestilaukeavaa... Tästä alkaen rupean jälleen kantamaan revolveria
-mukanani. Wils ratsasti kuin paholainen ja saapuikin sinne ajoissa
-pelastaakseen Pronton."
-
-"Lem, siinä ei ole vielä kaikki", Columbine sanoi vakavasti, paimenen
-lopetettua. Hänen kokemuksensa sanoivat hänelle, ettei Lem nyt ollut
-kertonut mitään sellaista, joka olisi oikeuttanut hänen kylmän, julman
-ja karttelevan käytöksensä, ja hänen naisellinen vaistonsa aavisti
-jotakin onnettomuutta.
-
-"Ei kylläkään... Wils joutui hevosensa alle."
-
-Lem ilmaisi tämän viimeisen uutisen niin töykeästi kuin heikäläiset
-vain voivat.
-
-"Loukkautuiko hän?" Columbine huudahti.
-
-"Kuulkaahan nyt, neiti Collie", Lem vastusteli, "mehän lääkitsemme nyt
-hevostanne. Teidän ei pidä kaataa kaikkea eikä tarttua minuun noin.
-Olette niin kalpeakin kuin lakana. Sellaistahan sattuu hyvin usein
-paimenelle, että hän jää hevosensa alle."
-
-"Lem Billings, suutun teille, ellette kerro minulle äkkiä kaikkea",
-Columbine tiuskaisi kiihkeästi.
-
-"Vai niin. No kuunnelkaahan nyt sitten, miten asiat oikeastaan ovat",
-Lem vastasi viekkaasti. "Olen pahoillani, että minun pitää kertoa
-teille Wilsin vakavasta loukkautumisesta. Siinä olisi kuitenkin voinut
-käydä huonomminkin. Hevonen kaatui hänen jalalleen katkaisten sen.
-Halkaistuani hänen saappaansa näin, että hänen jalkansa oli kokonaan
-murskautunut. Emme huomanneet muita vikoja, vannon sen. He ovat nyt
-kuljettamassa häntä Kremmliniin."
-
-"Ah!" Columbinen hiljainen huudahdus kuulosti niin omituiselta hänen
-omissa korvissaankin, kuin joku toinen olisi lausunut sen.
-
-"Möly-Jack teki pari konnantyötä tänään", Lem lopetti miettiväisesti.
-"Neiti Collie, en tiedä miten suhtaudutte tuohon roikaleeseen, mutta
-sanon tämän teidän omaksi parhaaksenne. Hän on huono mies. Hänellä on
-isänsä kiivas luonne, joka leimahtaa mitättömästäkin asiasta, mutta hän
-ei osaa hillitä sitä ollenkaan. Hän on sitäpaitsi pilalle hemmoiteltu
-ja käyttäytyy kuin varsa, joka on saanut myrkkyä. Onko nyt milloinkaan
-kuultu hullumpaa! Hän rupeaa pyydystämään Prontoa suopungilla juuri
-tarkastuspaikassamme! Voitaisiin aivan luulla, että hän on juuri
-saapunut länteen. Vanha Bill ei ole mikään tyhmeliini, mutta
-katsellessaan poikaansa hän käyttää mustia silmälaseja. Ennustan kovia
-aikoja White Slidesin kartanolle."
-
-
-
-
-IV.
-
-
-Vain yhdestä Meekerin luona vierailevasta miehestä näytti se tuntuvan
-mielenkiintoiselta, että karjanomistaja Bill Belllounds tarjosi työtä.
-Vieras oli pieni mitättömän näköinen mies, ei nuori, vaan ei liian
-vanhakaan. Hänen nimensä oli Bent Wade. Tullessaan Meekerin luo hänellä
-oli pari kurjaa hevosta ja hieman tavaroita mukanaan.
-
-"Mistä kaukaa olettekaan?" ravintoloitsija kysyi katsellessaan, miten
-Wade ensin huolehti hevosistaan ja vasta sitten ajatteli itseään.
-Isännän oli pakko toistaa kysymyksensä.
-
-"Cripple Creekistä. Toimin siellä muutamien kullanetsijöiden kokkina ja
-kaivoin itsekin kultaa väliajoilla", kuului vastaus.
-
-"Vai niin. Sen työn luulisin kuitenkin olleen kannattavampaa kuin sen,
-mitä täältä päin on saatavissa."
-
-"Niin olikin; sain siellä suuren palkan", Wade sanoi huokaisten.
-
-"Miksi sitten erositte toimestanne?"
-
-"Riitauduimme kaivososuuksistamme niin, ettei sinne jäänyt enää muita
-kuin minä. Mutta kuunnelkaahan, kun kerron koko jutun." Wade istuutui
-muutamalle laatikolle, otti vanhan sombreronsa päästään ja rupesi
-juttelemaan. Muudan maleksija laahusti lähemmäksi jonkun vetovoiman
-vaikutuksesta ja sitten sattui eräs kaivostyömies tulemaan taloon ja
-yhtyi joukkoon.
-
-Seuraava oli kylän patriarkka, vanha Kemp, joka kuunteli hyvin
-tarkkaavaisesti. Waden vetovoima näytti olevan yhtä kummallinen, kuin
-hänen puheensa oli mielenkiintoista.
-
-Hän oli pienikokoinen, mutta voimakas ja jäntevä mies, jonka vaatteet
-olivat vanhat, likaiset ja kuluneet. Kun hän otti leveäreunaisen hatun
-päästään, paljastuivat hänen mielenkiintoiset kasvonsa. Ne olivat
-sileiksi ajellut, lukuunottamatta riippuvia viiksiä, ja kalpeat hien
-kostuttamine leveine ja korkeine otsineen. Posket olivat laihtuneet ja
-kuopalla, nenä oli hirveän suuri ja syvälle painuneet silmät katselivat
-terävästi tuuheiden kulmakarvain alta. Nämä piirteet eivät kuitenkaan
-erikoisuutensakaan vuoksi olleet mitenkään silmiinpistävät, elleivät
-nuo pitkät ja syvät melkein näkymättömät tuskien uurtamat juovat,
-syvällä olevien tummien silmien salaperäinen ja synkkä ilme ja
-piirteiden ja ilmeen surullinen yhdenmukaisuus olisi antaneet kasvoille
-sellaisen leiman, jota ei kukaan tarkkasilmäinen ihminen voinut olla
-huomaamatta.
-
-Hän kertoi hirmuisen tarinan kullasta, verestä ja kuolemasta. Se näytti
-suovan hänelle huojennusta. Hänen kasvonsa muuttuivat ja niistä hävisi
-tuo ilme, jota olisi voitu sanoa niiden surumieliseksi valaistukseksi
-ja pakotetuksi jännitykseksi.
-
-Hänen kuulijansa pudistivat päätään peloissaan. Hirveät kertomukset
-ovat tavallisia Coloradossa, mutta tämä oli jotakin aivan erikoista.
-Pari kuuntelijaa poistui sanomatta sanaakaan ja vanha Kemp katsoi
-uuteen tulokkaaseen silmät raollaan ja kuin muistellen jotakin.
-
-"Niin, niin!" ravintoloitsija huudahti. "Tuollaista kuunnellessa karvat
-nousevat pystyyn!... Vieras, haluatteko viedä hevosenne talliin ja
-jäädä tänne?"
-
-"Olen työnhaussa", Wade vastasi.
-
-Silloin tultiin maininneeksi, että Belllounds halusi miehiä.
-
-"Vanha Bill Bellloundsko, joka asettui asumaan Middle Parkiin ja rupesi
-utien ystäväksi?" Wade kysyi kuin saadakseen varmuuden.
-
-"Aivan niin. Juuri sama Bill. Tunnetteko hänet?"
-
-"Näin hänet kerran parikymmentä vuotta sitten."
-
-"Ettekö ole milloinkaan ennen ollut Middle Parkissa? Bellloundsilla on
-siellä karjakartanoita", ravintoloitsija sanoi.
-
-"Hän ei asukaan enää Middle Parkissa", Kemp ilmoitti, "vaan White
-Slidesissä, jossa hän on oleskellut nämä kahdeksan tahi kymmenen
-viimeistä vuotta. Tämä kartano on jossakin tuolla Goren laitumilla
-päin."
-
-"Olen tutkinut kultaa etsiessäni koko sen seudun", Wade sanoi.
-
-"Se on Coloradon kauneimpia osia, joka sopii hyvin
-karjankasvattamiseen, mutta ei maanviljelykseen. Tarkoititteko
-sanoillanne, että olette joskus käynyt tuolla laaksossa?"
-
-"Kerran, kauan aikaa sitten", Wade vastasi tuijottaen suurilla syvälle
-painuneilla silmillään etäisyyteen. Joku Middle Parkin aiheuttama
-muisto järkytti häntä.
-
-"Siinä tapauksessa en halua neuvoa teitä väärin", ravintoloitsija
-sanoi. "Pidän niistä seuduista, mutta on olemassa sellaisiakin, jotka
-vihaavat niitä. Jos osaatte keittää, hoitaa karjaa tahi tehdä jotakin
-muuta hyödyllistä, saatte työtä vanhalta Billiltä. Sain sen käsityksen,
-että hän on metsästäjän tarpeessa kaikista enimmän. Puumat ja sudet
-tekevät siellä tuhojaan. Osaatteko metsästää?"
-
-"Minäkö?" Wade kysyi hajamielisesti kääntäen päätään. "En kuule mitään
-toisella korvallani."
-
-"Oletteko taitava ampuja ja koirien kasvattaja?" kysyjä huusi.
-
-"Mukiin menevä."
-
-"Silloin saatte olla varma työstä."
-
-"Lähdenkin tästä sinne. Olen teille hyvin kiitollinen."
-
-"Joutavia! Teen vain Bellloundsille palveluksen. Aiotte kai sentään
-olla täällä yötä?"
-
-"Levähdän aina tarpeekseni. Haluan ostaa ruokaa ja rehua", Wade vastasi
-kääntyen hevosiinsa päin.
-
-Vanha Kemp läksi tallustelemaan kotiinsa päin pudistellen harmaata
-päätään kuin muistellen jotakin, jota hän ei voinut saada päähänsä.
-Tuntia myöhemmin, kun Bent Wade ratsasti kylästä Kempin sivu huutaen
-hänelle jäähyväisensä, vanhus äkkiä löi polveensa ja huudahti:
-"Tulimmainen sentään, tiesinhän tavanneeni hänet ennenkin."
-
-Myöhemmin hän sanoi ystävälleen ravintoloitsijalle kiihkoissaan: "Tuo
-mies oli Bent Wade!"
-
-"Niin hän sanoi minullekin", toinen vastasi.
-
-"No, mutta etkö ole milloinkaan kuullut puhuttavan hänestä, Bent
-Wadesta?"
-
-"Nyt kun sanoit sen minulle, nimi kuulostaa minusta tutulta. Mutta
-vieköön sen hitto, en voi sitä nyt kuitenkaan muistaa. Aavistin hänet
-sittenkin jonkinlaiseksi tekijäksi. Toivon, etten lähettänyt vanhan
-Billin niskoille ketään tappelijaa ja lainsuojatonta. Kerro nyt, kuka
-hän oikeastaan on?"
-
-"Häntä sanotaan Hell-Bent Wadeksi [Hell-Bent Wade = Helvettiin viepä
-Wade]. Tutustuin häneen Wyomingissa, jossa hän oli postivaunujen
-ajajana, mutta en milloinkaan kuullut kerrottavan, kuka hän oikeastaan
-on, ennenkuin vuosien kuluttua. Satuin kerran menemään Boulderiin ja
-siellä sain sen kuulla. Wade oli siellä aivan kuoleman kielissä Sam
-Colesin hoidossa. Sam on jo kuollut. Hän oli Waden ystävä ja oli
-tuntenut hänet jo kauan. No niin, sain silloin tietää Waden koko
-elämäkerran. Colesin puheiden mukaan tämä Wade on mitä omituisin ja
-ihmeellisin mies. Hänen keinonsa ovat mitä kummallisimmat. Hän osaa
-tehdä vaikka mitä auringon alla paremmin kuin kukaan muu. Hän on mainio
-ampuja eikä hän milloinkaan ole pitkää aikaa samassa paikassa. Hän ei
-kuunaan hae riitaa, vaan riita hakee hänet. Coles sanoi muistaakseni
-Wadella olevan sellaisen kummallisen luulon, ettei hän voi karttaa
-sitä. Vaikka hän meni minne, tapahtui siellä aina jotakin kauheata.
-Senvuoksi on häntä ruvettukin sanomaan Hell-Bentiksi... Ja Coles
-vannoi, ettei häntä valkoisempaa miestä ole olemassakaan. Sydän
-paljasta kultaa, kuulemma. Hän suojelee aina jotakin, auttaa toisia,
-uhraa rahansa ja aikansa ajattelematta milloinkaan itseään. Kun hän
-alkoi kertoa tuota tarinaansa Cripple Creekistä, silloin muistot
-rupesivat järkyttämään vanhaa päätäni, sillä olen kuullut Bent Waden
-puhuvan ennenkin. Silloinkin hän kertoi samanlaisen jutun, joka oli
-vieläkin kauhistuttavampi. Jumalani, mitä tuo mies on saanutkaan kokea!
-Ja omituisin kaikista on tuo hänen luulonsa, että turmio seuraa hänen
-kintereillään niin ehdottomasti, että mihin ikinä hän vain meneekin, se
-liittyy häneen ja käyttää häntä aseenaan saattaakseen jonkun
-perikatoon."
-
-Auringon laskiessa Wade oli jo kaukana White-joen laaksossa Flat
-Top-vuorien varjoisilla rinteillä.
-
-Seutu oli hyvin kaunista. Ruohoisia kukkuloita, joiden rinteillä oli
-värikkäitä haapametsikköjä, kohosi hänen vasemmalta puoleltaan ja
-kuohuvan virran toisella puolen loi penikulman pituinen kuusia kasvava
-mäki, jonka yläpuolelta siinsivät vuorten paljaat punaiset ja harmaat
-harjanteet laskevan auringon kultaamina. Suojaisissa paikoissa oli jo
-valkoisia lumiläikkiäkin. Waden katse viipyi kauimmin värillisissä
-huipuissa.
-
-Kapea laakso alkoi vähitellen levitä luonnolliseksi puistoksi, jonka
-ylimmäisessä päässä oli pieni maja. Sen läheisyydessä oli muutamia
-lehmiä ja hevosia laitumella. Tie vei tuvan sivu. Waden lähestyessä
-muudan tuuheatukkainen mies tuli majasta pyssy kädessään. Hän oli
-nähtävästi aikeissa lähteä metsälle, mutta hänen katseestaan Wade
-huomasi, että hänellä oli edessään villiin seutuun asumaan asettunut
-yksinäinen uudisasukas.
-
-"Hyvää päivää, vieras!" hän sanoi.
-
-"Hyvää iltaa", Wade vastasi. "Olette varmaankin Blair ja olen
-luultavasti tämän joen lähteiden läheisyydessä?"
-
-"Kyllä. Olette kolmen penikulman päässä Trapperin järvestä."
-
-"Nimeni on Wade. Olen menossa töihin Bill Bellloundsille."
-
-"Laskeutukaa satulasta ja tulkaa tupaan", Blair vastasi. "Muudan Billin
-miehistä oli täällä muutamia päiviä sitten."
-
-"Olen teille hyvin kiitollinen, mutta minun on jatkettava matkaani.
-Sattuisiko teillä olemaan varastossanne hirvenpaistia? Tämä laakso
-näyttää olevan hyvin köyhä riistasta."
-
-"Tuolla ylempänä on paljon peuroja ja hirviä. Karkoitin laitumeltani
-tänä aamuna lauman, jossa oli ainakin kolmekymmentä päätä."
-
-Blair meni muutamaan läheisyydessä olevaan avonaiseen vajaan ja
-palatessaan sieltä toi hän mukanaan hirvenpaistipuolikkaan, jonka hän
-sitoi Waden satulaan.
-
-"Tupakkani alkaa olla melkein lopussa. Voitteko luovuttaa minulle osan
-omastanne?"
-
-"Voin kyllä sekä poltto- että purutupakkaa, enemmän kuitenkin
-viimeksimainittua. Käytän sitä itse melko vähän."
-
-"No, antakaa sitten minulle molempia, mutta purutupakkaa enemmän",
-Blair vastasi nähtävästi hyvin tyytyväisenä.
-
-"Tunnetteko Bellloundsin?" Wade kysyi ojentaessaan hänelle tupakan.
-
-"Kyllä, sillä jokainenhan tuntee hänet. Parempaa isäntää saatte turhaan
-hakea näiltä ylängöiltä."
-
-"Onko hänellä perhettä?"
-
-"En voi sanoa sitä varmasti. Kuulin hänen menettäneen vaimonsa jo
-vuosia sitten, mutta ehkä hän on mennyt uudestaan naimisiin. Hän
-menestyy hyvin."
-
-"No, hyvästi nyt sitten, Blair", Wade sanoi tarttuen suitsiinsa.
-
-"Hyvästi ja onneksi olkoon. Poiketkaa oikeanpuoleiselle tielle. Saatte
-ajaa jonkun matkaa melko kovasti, jos aiotte saada leirinne kuntoon
-ennen yötä."
-
-Wade sukelsi pian kuusikkoon ja sieltä matalan kuohuvan joen rannalle.
-Hevoset joivat, veden kiehuessa ja kuohuessa niiden polvien ympärillä,
-ja kahlasivat sitten loiskuttaen ja hyppien liukkailla kivillä toiselle
-rannalle. Kun ne pääsivät jälleen tielle, metsoparvi pyrähti niiden
-edestä lentoon istuutuen kuusten alimmille oksille. Ne olivat aivan
-kesyjä.
-
-"Tämä nyt sentään on jotakin", Wade sanoi. "Ensimmäiset näkemäni linnut
-tämän syksyn kuluessa. Ehkäpä saan linnunpaistia joka päivä tästä
-lähtein."
-
-Hän pysähdytti hevosensa aikoen laskeutua maahan, mutta katsellessaan
-metsoja hän epäröi. "Kesyjä kuin kanat ja niin sanomattoman kauniita!"
-
-Hän ratsasti eteenpäin taluttaen kuormahevostaan. Tie ei ollut jyrkkä,
-vaikka se muutamin paikoin olikin niin sateen turmelema, ettei nopea
-kulku voinut tulla kysymykseenkään. Kuta kauemmaksi hän pääsi, sitä
-tiheämmäksi ja pimeämmäksi muuttui metsäkin ja kuusten ja mäntyjen
-tuoksu täytti ilman. Kallioiden yli syöksyvän veden uninen kohina
-kantautui matkustajan korviin. Se uudistui ajoittain muuttuen yhä
-kovemmaksi. Etempänä oleva metsän varjo kävi äkkiä valoisammaksi ja hän
-ratsasti laajalle tasangolle, jossa viheriä sammal, kurjenmiekat ja
-kukat ympäröivät ihanaa lähdettä. Puiden oksien välistä siilautuvat
-auringonsäteet paistoivat sen laajaan pyöreään silmään. Se oli
-laidoiltaan hyvin matala, ainoastaan sen keskessä oli syvä pyöreä
-viheriä reikä, josta vesi pulppusi esille. Tammakot hyppelivät
-hyttysten perässä leikkien pinnalla ja muutamat suuremmat tekivät
-juovia veteen kiitäessään syvemmälle. Wade osasi ihailla tällaista
-kauneutta ja hänen katseensa viipyikin kauimmin kukissa.
-
-"Asumattomat metsät sopivat minulle kodiksi", hän sanoi kylmän tuulen
-jäähdyttäessä hänen poskiaan ja ikiviheriäin tuoksun täyttäessä hänen
-sieraimensa. "Mutta nämä autiot yksinäiset seudut herättävät minussa
-ikäviä muistojakin."
-
-Hän oli sen näköinenkin. Ehkä tämä hänen myönnytyksensä olikin osa
-hänen salaisuudestaan.
-
-Hänen tullessaan uudestaan aukealle alkoi jo hämärtää. Trapperin järvi
-kimalteli hänen edessään, tuo kaunis ulappa, johon tummat rinteet,
-viheriät kuusikot ja latteat vuorten huiput kuvastuivat. Kaikkialla sen
-hämärän varjostamassa pinnassa näkyi pieniä ympyriäisiä pyörteitä,
-renkaita ja loiskahduksia tuhansien tammakoiden noustessa siihen. Tie
-kierteli sen ruohoisilla rannoilla, joiden muutamat männyt ojentelivat
-oksiaan järveä kohti ja joiden tummat kuusikot muodostivat mustia
-läikkiä kimaltelevan järven muodostamaa taustaa vasten. Wade kuuli
-kumeaa kavioiden kapsetta kiviä vasten ja tiesi karkoittaneensa
-hirvilauman juomispaikalta, ja sarvien kalina kuivassa pensaikossa
-ilmaisi hänelle peurojen pakotien. Järven toiselta rannalta siinsi
-tulta ja muudan tummempi esine, luultavasti jonkun metsästäjän maja
-tahi intiaanien teltta.
-
-Valittuaan leiripaikan itselleen hän irroitti satulan hevosensa
-selästä, ja purettuaan toisen juhdan kuorman hän sitoi niiden etujalat
-ja päästi ne laitumelle. Vuoteensa, jonka hän oli köyttänyt
-tervavaatteeseen, levitti hän muutaman kuusen juurelle. Sitten hän
-aukaisi härän vuodasta tehdyt laukkunsa ottaen niistä esille suuria ja
-pieniä astioita. Kaikki hänen liikkeensä olivat tarkoituksellisia,
-nopeita, täsmällisiä ja käytännöllisiä. Hän ei ajatellut ollenkaan
-esillä olevaa tehtäväänsä. Hänellä meni hieman aikaa sellaisen sopivan
-pölkyn etsimiseen, josta hän voi saada halkoja, ja kun hän oli saanut
-valkean sytytetyksi, yö oli tullut ja kirkastuva tuli heitteli
-kummallisia varjoja ympäristöön.
-
-Pienen saksalaisen uunin kannet ja padat hän asetti erilleen toisistaan
-räiskyvälle tulelle ja niiden kuumentuessa hän pesi kätensä, sekoitti
-keksitaikinan, leikkasi viipaleita hirvenpaistista ja laittoi veden
-tulelle. Hän käristi lihansa punaisilla tulisilla kekäleillä ja asetti
-sen sitten puhtaille mäntylastuille odottaessaan keksien kypsymistä ja
-kahvin kiehumista. Savun haju, padoista levenevä herkullinen höyry ja
-kuusien tuoksu sekoittuivat toisiinsa teräväksi ja suloiseksi
-ruokahalua kiihoittavaksi hajuksi. Sitten hän söi vaatimattoman
-ateriansa nopeasti sellaisen miehen tyytyväisyydellä, joka on saanut
-kokea pahempaakin.
-
-Syötyään kylläkseen hän pesi astiansa ja tukki ne takaisin
-laukkuihinsa. Hänen liikkeensä olivat nytkin yhtä kätevät ja nopeat.
-Levon hetki oli käsillä. Hän katsoi kuitenkin ensin ympärilleen kuten
-hänen laisensa paljon kokeneet miehet tavallisesti tekevät, ja huomasi
-satulaan kiinnittämänsä aseet. Hänen luodikkonsa oli Henry-mallia,
-kirkas ja sileä pitkäaikaisesta käyttämisestä ja huolenpidosta.
-Revolveri oli tavallinen Colt 45. Se oli ollut hänellä piilossa
-satulalaukussa. Wade hieroi pyssyään ensin kädellään ja sitten
-rasvaisella rievulla, jonka hän otti laukusta. Tehtyään sen piti hän
-sitä tulen loisteessa. Sadekuuro oli kastellut hänet tänään ja
-kastellut hänen aseensa. Hänen liikkeissään tapahtui kuitenkin nopea ja
-huomattava muutos, kun hän otti revolverin käteensä. Ne olivat hitaat
-ja hänen katseensa oli vastahakoinen. Tuo pieni pyssyhän oli vain
-teräskappale luotineen ja ruutineen. Hän kuivasi ja hieroi sen
-huolellisesti, mutta ei lainkaan hellästi, ja pani sen sitten takaisin
-laukkuun.
-
-Levittäessään vuodettaan kuusen juurelle hän sijoitti tervavaatteen
-toisen puolen pehmeille havuneulasille. Sitten seurasivat villaiset
-lampaannahat, joilla hänen oli tapana nukkua, sitten huopapeitteet ja
-lopuksi tervavaatteen toinen puoli.
-
-Tämä oli hänen viimeinen työnsä sinä päivänä. Hän sytytti piippunsa
-istuutuen nuotion ääreen tupakoidakseen ja levähtääkseen hieman ennen
-nukkumaan menoaan. Erämaan rauha kietoi järven rantoineen vaippaansa.
-Pian vallitsi seudulla hiljaisuus, jota häiritsivät vain silloin
-tällöin muutamat läheiset ja kaukaiset äänet, heikot, villit ja
-yksinäiset -- putoavan veden hiljainen kohina, pienten aaltojen
-loiskuminen rantaa vasten, hyönteisten surina ja huuhkajan hirveä
-huuhunta.
-
-"Bill Belllounds, ja hän on metsästäjän tarpeessa", Bent Wade puheli
-yksikseen synkin ja läpitunkevin katsein, jotka näkivät kauas tulisten
-kekäleitten toiselle puolen. "Se sopii minulle mainiosti ja muuttaa
-ehkä kohtalonikin. Olen tottunut elämään metsissä kaukana muista
-ihmisistä -- niin, voisinko enää toivoakaan parempaa työtä. Mutta jos
-tämä White Slides on tuon vanhan tien vieressä, en jää sinne."
-
-Hän huokaisi ja tummempi varjo, joka ei aiheutunut leimuavasta tulesta,
-levisi hänen kalmankalpeille kasvoilleen. Kahdeksantoista vuotta sitten
-hän oli karkoittanut rakastamansa naisen luotaan pienen lapsensa
-kanssa. Senjälkeen hän ei milloinkaan ollut levännyt nuotion vieressä
-tuntematta tuota vanhaa tuskaa. Miten mustasukkainen houkkia hän oli
-ollutkaan. Hän oli liian myöhään ymmärtänyt erehdyksensä ja aloittanut
-heti hakemisensa Coloradossa, joka oli loppunut vähemmän kuin sadan
-penikulman päähän tämän villin vuoriston toiselle puolelle siitä
-paikasta, jossa hän nyt vietti näitä yksinäisiä tunteja. Etsiminen oli
-loppunut uutisiin intiaanein toimittamasta verilöylystä muutaman
-vaunumatkueen joukossa.
-
-Sellainen oli Bent Waden salaisuus.
-
-Mitkään maalliset kärsimykset eivät olisi olleet julmempia kuin hänen
-tuskansa ja katumuksensa hänen vuosikausia kestävillä matkoillaan.
-Kaikki hyväkin, jota hän koetti tehdä, tuntui muuttuvan pahaksi. Hänen
-kärsimyksistään kehittynyt viisaus viritti satimia hänen kulkeville
-jaloilleen. Miesten hurjuus ja naisten intohimot odottivat jollakin
-tavoin uskomattoman kohtalokkaasti hetkeä, jolloin sattuma vei hänet
-heidän pariinsa. Hän oli tehnyt työtä ja lahjoittanut pois ansionsa,
-hän oli taistellut ja uhrannut, hän oli tappanut ja koettanut kärsiä
-inhimillistä luonnetta, jota hän hurjan nuoruutensa aikoina oli
-pettänyt. Eivätkä kumminkaan hänen loppumattomat ponnistuksensa saada
-teko tekemättömäksi, hyvittää se jollakin tavoin, antaa elämänsä ja
-löytää Jumala olleet vaikuttaneet muuta, niin hänestä ainakin tuntui
-yksinäisyydessään, kuin riehuvan myrskyn.
-
-Mutta vaikka hänen ajatuksensa ja liikutuksensa aaltoilivatkin
-vaihdellen ja muuttuen, ei hänen mieleensä painunut suloisen ja kauniin
-naisen kuva milloinkaan haihtunut, tuon naisen, jonka silmät olivat
-taivaan siniset ja kasvot vaaleat kuin kukan terälehdet.
-
-"Tyttäreni olisi nyt -- katsotaanhan nyt -- melkein
-yhdeksäntoistavuotias, jos hän nyt eläisi", hän sanoi. "Suuri tyttö
-varmaankin, aivan äitinsä näköinen. On hyvin omituista, että kuta
-vanhemmaksi tulen, sitä paremmin muistan."
-
-Sinä yönä tuuli humisi kuusissa, tummia pilviä kiiti taivaalla
-pimittäen tuikkivat tähdet, ja järvestä lähtevän joen kohina vaikeni
-hyvin hiljaiseksi. Nuotio liekehti ja paloi loppuun niin, ettei
-pimeyteen lentänyt ainoatakaan kipinää, ja punaiset kekäleet hehkuivat,
-tummenivat ja rätisivät. Wade nousi vihdoinkin ja valmistautui levolle.
-Hän kohotti tervavaatetta ja peitteitä ja asetti pyssynsä viereensä,
-jossa hän voi suojella sitä. Takkinsa hän kietoi pielukseksi pistäen
-revolverinsa sen alle ja sitten riisuttuaan saappaansa heittäysi hän
-vuoteelleen täysissä pukimissaan nukkuen heti, kuten ulkosalla elävät
-ihmiset tavallisesti tekevät.
-
-Wadesta, kuten lukemattomista muistakin miehistä, jotka vuosikausia
-ovat samoilleet saloilla, oli tämä nukkuminen villin luonnon helmassa
-nautintoa, vaikka se olikin uskallettua. Mutta sen aiheuttama lumous
-oli jotakin epämääräistä ja vaaroille naurettiin.
-
-Hänen nukkuessaan varjot vaihtelivat, kuusen oksat heiluivat, neulaset
-putoilivat kahisten maahan ja tuuli humisi sitä kovemmin, kuta
-pitemmälle yö kului. Vähitellen hevosetkin lakkasivat syömästä,
-hyönteiset lopettivat surinansa ja ainoastaan veden yhtämittainen
-kohina hallitsi yksinäisyyttä. Leirin sivu hiipivät villit eläimet
-kiersivät sen kaukaa.
-
-Wade lähti matkalle jo ennen auringonnousua. Hän kiipesi korkealle
-järven yläpuolelle solaa kohti, jonka kautta päästiin vuorten toiselle
-puolelle. Hän käveli taluttaen hevosiaan sinne tänne puikkelehtivalla
-tiellä, jossa näkyi tuoreita jälkiä. Vaikka tämä seutu olikin harvaan
-asuttua, oli kuitenkin aina olemassa miehiä, jotka ratsastivat kämpältä
-kämpälle ja laaksosta laaksoon. Wade ei milloinkaan viipynyt pitkää
-aikaa tasaiseksi poljetuilla teillä.
-
-Kuta korkeammalle hän kiipesi, sitä lyhyemmiksi muuttuivat kuusetkin
-voimatta enää muodostaa viheriää kujannetta hänelle. Vihdoin ne kävivät
-aivan kääpiömäisiksi ja kuihtuneiksi, kunnes ne kokonaan katosivat.
-Pian hän pääsi kasvivyöhykkeen yläpuolelle lattealle selänteelle, jonka
-molemmilta puolilta maa alkoi laskeutua puuttomana ja pensaattomana,
-ruohon ja kukkien koristamana. Harjanne oli yhdentoistatuhannen jalan
-korkuinen. Kova tuuli puhalsi tuolla puuttomalla alueella. Idästä
-nouseva aurinko oli vaalean kirkas alkaessaan hitaasti peittyä
-harmaihin pilviin. Alkoi sataa lunta, ensin kiiltäviä pieniä hiukkasia,
-mutta lisääntyen sitten niin, että ilma oli pian täynnä suuria
-höyhenisiä hiutaleita. Wade ratsasti muutaman selänteen reunaa
-katsellen komeaa lumisadetta, joka valkaisi alempana olevaa ruskeaa
-kuilua. Kerran kun hän kiersi muutaman niemekkeen hän huomasi lauman
-vuoristolampaita, jotka olivat hakeneet suojaa erään ulkonevan kallion
-alta. Lumisade taukosi vihdoin vetäytyen pois kuin etääntyvä seinä
-jättäen ruohon ja kukat kosteiksi. Mustien pilvien hajaannuttua
-aurinkokin paistoi lämpimämmin siniseltä taivaalta. Harmaat huiput
-valkoisine täplineen kohosivat tummien metsäisten rinteitten
-yläpuolelle.
-
-Wade saapui pian lattean harjanteen toiselle laidalle ja huomasi
-rinteen, jota pitkin hänen piti laskeutua, ensin hyvin kallioiseksi ja
-paljaaksi, mutta sitten vähitellen tasaisemmaksi sitä mukaa kuin maakin
-alkoi tulla viheriämmäksi. Hän jätti nyt kylmät tuulet ja kuoppaiset
-tiet taakseen. Tunnin kuluttua, hänen päästyään rinteen puoliväliin,
-metsä muuttui lämpimäksi ja kuivaksi, tuoksuvaksi ja hiljaiseksi.
-Vihdoin hän ratsasti viimeisen metsäisen rinteen laelle, josta tie
-johti ruohoiseen laaksoon, missä kirkas kiemurteleva joki kimalteli
-auringon paisteessa. Hevosten levähtäessä Wade katseli ympärilleen,
-sillä luonto ei milloinkaan väsyttänyt häntä. Kaikki hänen rauhansa,
-jos hän nyt sellaista voi tunteakaan, johtui näistä hiljaisista
-paikoista ja juhlallisista kukkuloista, tämän villin ja aution maan
-kukista ja eläimistä.
-
-Muutamat kyhmyräiset männyt varjostivat tätä viimeistä matalaa laakson
-vieressä olevaa kukkulaa. Aukinaisilla paikoilla kasvoi runsaasti
-ruohoa, mutta ei puiden juurilla, jossa ruskea neulasmatto
-mustasukkaisesti vastusti viheriää. Columbinet heiluttivat
-miellyttäviä, suloisia, vaaleansinisiä kukkiaan niin, että Wade tunsi
-ilostuvansa niitä katsellessaan. Hän rakasti kukkia -- ensi sijassa
-Coloradon ylpeyttä columbinea, sitten monenvärisiä astereita ja niiden
-jälkeen kaikkia noita nimettömiä ja lukemattomia villejä kasveja, jotka
-peittivät vuoristoniityt, värjäsivät aavikoiden ruohikot ja reunustivat
-lumikenttien laidat.
-
-"Omituista, miten elämä tuntuukaan suloiselta katsellessani
-columbineja, seuratessani majavan työskentelyä ja kuunnellessani hirven
-ääntä", Bent Wade mumisi. Hän ihmetteli, miten hän, jonka elämä oli
-melkein mennyttä, vieläkin saattoi ihailla kaikkia noita asioita.
-
-Sitten hän lähti jälleen matkalle. Ruohoinen laakso kiemurtelevine
-jokineen aleni ja leveni vähitellen jättäen kukkulat ja vuoret kauas
-taakseen. Leveän tasangon toiselta laidalta kohosi toinen vuoristo
-kuvastuen mustana ja uhkaavana sinistä taivasta vasten. Iltapäivällä
-saapui Wade Elgeriaan, muutamaan pieneen kylään, joka oli tärkeä
-senvuoksi, että se sijaitsi pääpostilinjalla ja oli samalla paikka,
-josta kaivosmiehet ja paimenet ostivat elintarpeensa. Siinä oli vain
-yksi ainoa katu, joka oli niin leveä, että se näytti torilta. Sen
-molemmilla puolilla sijaitsivat kaikki kylän suuret talot korkeine
-sileine julkipuolineen. Wade ratsasti ravintolaan, johon postivaunutkin
-aina pysähtyivät. Hän aikoi lepuuttaa ja syöttää hevosiaan siellä ja
-aterioida itsekin ennen matkalle lähtöään.
-
-Omistaja oli lihava ystävällisen näköinen pikku nainen, puhelias ja
-miellyttävä, joka iloitsi vieraiden tulosta heidän itsensä vuoksi eikä
-edellytetyn ansion toivosta. Vaikka Wade ei milloinkaan ennen ollut
-ollutkaan Elgeriassa, hän pian tiesi kaikki kylän asiat, vuoristossa
-työskentelevien miesten elämän ja ainoat nykyiset merkilliset tapaukset
--- postivaunujen tulon ja lähdön.
-
-"Edullinen paikka", hän huomautti. "Näin sen heti. Ja sen asutus on kai
-lisääntymään päin?"
-
-"Ei enää niin edullinen minulle kuin ennen", nainen vastasi. "Mieheni
-eläessä ansaitsimme hyvin, ennenkuin kilpailijamme tuli tänne. Hänellä
-on ravintola, jossa kaivosmiehet voivat juoda ja pelata. Minä en siedä
-sellaista. Myönnän sentään, ettei minulla ole mitään valittamisen
-syytä. Ansaitsen tässä tarpeeksi elämäni ylläpidoksi."
-
-"Mikä on tuon toisen hotellin omistajan nimi?"
-
-"Häntä sanotaan Smithiksi, mutta se ei ole luullakseni hänen oikea
-nimensä. Täällä on käynyt ihmisiä, jotka --. Mutta sehän ei kuulu
-tähän."
-
-"Ihmiset muuttavat usein nimiään", Wade huomautti.
-
-"Vieras, aiotteko jäädä näille seuduille, vai oletteko matkalla
-muualle?"
-
-"Olen menossa White Slidesin kartanoon ruvetakseni työhön
-Bellloundsille. Tunnetteko hänet?"
-
-"Bill Bellloundsinko? Minäkö? Hän oli paras ystävämme siihen aikaan,
-kun olimme Kremmlinissä, sillä olen asunut sielläkin monta vuotta.
-Miehelläni oli karjaa siellä. Ja puhuakseni totta, niin Bill auttoi
-meidät alkuun. Muutimme sieltä tänne, ja olen asunut täällä siitä
-saakka."
-
-"Kaikki puhuvat hyvää Bellloundsista", Wade huomautti.
-
-"Ette milloinkaan tule kuulemaankaan muuta", nainen vastasi lämpimästi.
-"Billissä ei ole koskaan ollutkaan muuta kuin yksi ainoa vika ja
-ihmiset ovat pitäneet hänestä silti."
-
-"Millainen vika?"
-
-"Hänellä on hurja poika, jota hän aivan jumaloi. Ihmiset nimittävät
-häntä Möly-Jackiksi. Hän kävi täällä ennen useinkin, mutta Bill lähetti
-hänet sitten jonnekin. Poika oli aivan pilalle hemmoiteltu. Näin hänen
-äitinsä vuosia sitten, hän on ollut kuolleena jo pitkän aikaa, eikä hän
-ollut Bill Bellloundsin oikea vaimo. Jack on hänen poikansa ja hän on
-tullut äitiinsä. Bill Belllounds oli tuon naisen orja. Hänen kuolemansa
-jälkeen kohdisti Bill suuren rakkautensa poikaansa ja siinä sitä sitten
-ollaan. Jackista ei tule ikinä miestä."
-
-Wade nyökäytti miettiväisesti päätään kuin hän olisi ymmärtänyt asian
-ja ajatellut muita mahdollisuuksia.
-
-"Oliko heillä muita lapsia?"
-
-"Siellä on muudan tyttö, mutta hän ei ole sukuakaan Billille. Tyttö oli
-aivan pieni, kun Bill otti hänet lapsekseen. Jackin äiti vihasi tuota
-lasta -- luulimme hänen vihansa johtuvan kateudesta, koska tyttö
-tultuaan aikaihmiseksi voi saada osan Billin rahoista."
-
-"Miksi tyttöä sanotaan?"
-
-"Columbineksi. Hän oli täällä viime kesänä Billin seurassa asuen minun
-luonani. Silloin vaihtoi Bill kovia sanoja kadun toisella puolen asuvan
-Smithin kanssa. Bill oli nimittäin hieman vihainen siitä, että Smith on
-ruvennut kilpailemaan kanssani. No niin, tyttöä kauniimpaa ei ole
-Coloradossa ja hän on yhtä hyväkin kuin hän on kaunis. Vanha Bill
-vihjaisi minulle, että hän aikoo naittaa hänet pojalleen. Mutta silloin
-sanoinkin hänelle, että jollei Jack ole muuttanut kokonaan elämäänsä
-tultuaan kotiin, Columbinelia ei ole minkäänlaista syytä mennä hänen
-kanssaan naimisiin. Vanha Bill suuttui hirveästi. Hän ei kärsi kuulla
-moitteen sanaakaan tuosta Möly-Jackista."
-
-"Columbine Belllounds", Wade mumisi. "Omituinen nimi."
-
-"Ah, olen tuntenut kolme Columbine-nimistä tyttöä. Ettekö tunne sitä
-kukkaa? Se on hyvin yleinen näissä seuduissa. Hyvin suloinen, kuin
-saagulilja, mutta vaaleampi."
-
-"Asuitteko silloin Kremmlinissä, kun Belllounds otti tytön omakseen?"
-
-"Herra siunatkoon, en ollenkaan! Se tapahtui paljon ennen meidän
-tuloamme Middle Parkiin. Kuulin kyllä jutun kokonaisuudessaan.
-Kullankaivajat olivat löytäneet lapsen vuoristosta. Se kai oli eksynyt
-siitä vaunumatkueesta, jonka intiaanit sitten tuhosivat, niin ainakin
-miehet sanoivat. Vanha Bill otti kaikissa tapauksissa lapsen omakseen
-ja kasvatti hänet."
-
-"Kuinka vanha hän nyt on?" Wade kysyi muuttaen huomattavasti ääntään.
-
-"Noin yhdeksäntoistavuotias."
-
-Bent Wade taivutti päätään hieman kätkien kasvonsa vanhan, rypistyneen
-leveälierisen hattunsa varjoon. Ystävällinen ravintoloitsijatar ei
-huomannut vieraansa pelkoa, ei sitä seuraavaa lievää jäykkyyttä eikä
-hänen kasvojensa harmaata kalpeutta. Hän jatkoi vain lörpöttelyään,
-kunnes joku kutsui hänet muualle.
-
-Wade meni ulos ja kulki kumarruksissa olevin päin katua alas kapean
-joen poikki viheriälle laitumelle. Hän taisteli hämmästyttävää
-mahdollisuutta vastaan. Columbine Belllounds voi olla hänen oma
-tyttärensä. Hänen sydämensä sykki riemusta, joka kuitenkin haihtui
-äkkiä. Sellaista ei voinut sattua mitenkään tässä maailmassa Bent
-Wadelle. Tämä toteaminen synnytti kumminkin hänen sielussaan omituisen
-profeetallisen tunteen siitä, että White Slidesin kartanossa tulee
-tapahtumaan jotakin onnetonta. Wadella oli hieman ennustamistaitoa ja
-joku omituinen kyky nähdä tulevaisuuteen. Hän ei voinut hallita tuota
-voimaa, se toimi hänen tahtomattaan kuin joku onnettomuuden
-sanansaattaja keskellä yötä. Ja vielä enemmän, hän ei ollut vielä
-milloinkaan voinut vapautua tämän voiman aiheuttamasta lumouksesta. Se
-houkutteli häntä alinomaan. Hänen päätöksensä oli aina ollut jatkaa
-työtään kohdatakseen nuo ennakolta tietoonsa tulleet olosuhteet tahi
-jäädäkseen odottamaan niitä sellaisin toivein, että hän voisi ottaa
-jonkun toisen kuorman hartioilleen. Hän tunsi sen nyt tässä hetken
-terävässä ja tärkeässä kaukonäköisyydessä, miten hämminkiä täynnä
-olevaksi se elämä muodostuisi, johon hän oli astumaisillaan. Vanha Bill
-Belllounds, suurenmoinen ja hieno ja roistomaiseen poikaan kohdistuvan
-rakkauden sokaisema; Möly-Jack, tuhlaaja, riistäjä ja hävittäjä,
-villien aikojen villi nuorukainen; Columbine, tuntemattomista
-vanhemmista syntynyt, hyvä ja tasapuolinen ja sellaisiin olosuhteihin
-määrätty, jotka varmasti tekevät hänet onnettomaksi. Waden omituinen
-mieli keksi varmaankin sata ratkaisua näiden erilaisten luonteiden
-aiheuttamalle ristiriidalle, mutta niiden joukossa ei ollut ainoatakaan
-oikeata. Hän ei voinut saada sitä selville. Hän ei ollut milloinkaan
-ennen tuntenut niin voimakasta halua tulevaisuuden selville saamiseksi
-eikä tuntenut niin musertavaa uteliaisuutta. Toivo ja ikävä olivat
-kuolleet hänessä, paitsi tuota ainoata, että hän voisi jollakin tavoin
-hyvittää nuoruudessaan vaimolleen tekemänsä vääryyden. Senvuoksi hän ei
-tuntenutkaan uudistuvan liikutuksen pistoja jatkuvaksi toivomiseksi
-järjen todisteluista ja katkeruudestaan huolimatta. Wade kielsi kaiken
-inhimillisen itsestään, mutta hurmaantui ajatuksesta saada tutustua
-Columbine Bellloundsiin. Tässä kaikessa piili jotakin sellaista, jota
-hän ei voinut ymmärtää.
-
-"Se voi olla tottakin!" hän kuiskasi. "Tiedän sen heti nähtyäni hänet."
-
-Sitten hän käveli takaisin ravintolaan. Sinne mennessään hän katsahti
-Smithin hotellin tarjoiluhuoneeseen. Se oli vastenmielisen näköinen
-paikka täynnä vetelehtiviä miehiä, joiden kasvot olivat kuin avoin
-kirja Wadelle. Uteliaisuus ei ollut aivan kokonaan syynä siihen
-mielijohteeseen, joka pakotti hänet odottamaan ovella, kunnes hän voi
-nähdä Smithin. Wade oli vuosien kuluessa vaeltaessaan paikasta toiseen
-tutustunut melkein kaikkiin Lännen veteraaneihin. Niin paljon hän oli
-matkustellut. Mutta häntä pidättävä mielijohde sai palkintonsa, kun hän
-näki Smithin, meluisan miehen, jolla oli ruma arpi oikeassa
-silmäkulmassa. Hän tunsi Smithin ja samoin arvenkin, sillä arpi oli
-hänen antamansa merkki tuolle miehelle, jonka oikea nimi ei ollut
-Smith, joka oli ollut yhtä paha kuin miltä hän näyttikin ja jonka
-kulkurielämä ei sopinut katumiselle eikä tapahtunut matkustamishalusta.
-
-Wade jatkoi matkaansa tulematta huomatuksi. Tämä kohtaaminen merkitsi
-nyt vähemmän hänelle kuin se olisi tehnyt kymmenen vuotta aikaisemmin,
-koska hän ei ollut sellainen mies, joka hakee vanhat vihollisensa
-esille kostaakseen heille, vaan päinvastoin koetti matkustaa niin
-kauaksi kuin suinkin väistääkseen heitä. Mutta Coloradossa oli
-kuitenkin paljon sellaisia miehiä, jotka olisivat ampuneet häntä ensin
-näkemässä, ja useat olivat menettäneet henkensä koettaessaan tehdä sen.
-
-Seuraavan yön vietti Wade Elgerian itäpuolella olevilla kukkuloilla ja
-aikaisin seuraavana aamuna jo auringon noustessa hänen hevosensa
-polkivat metsäisen seudun kuuraista ruohokkoa ja jäätyneitä
-sanajalkoja. Päästyään onnellisesti niistä hän ratsasti muutamaan
-laaksoon, jossa oli autio maja, ja seurasi sitten erästä vanhaa
-kuoppaista tietä, joka mutkitteli erään puron rantaa. Siinä virtaava
-vesi oli sen väristä, että se muutti kivet, hiekan ja sammaleen aivan
-kullanväriseksi. Missään ei näkynyt jälkeäkään riistasta. Harmaa närhi
-varoitti vain silloin tällöin metsän näkymättömiä asukkaita hänen
-tulostaan. Virta pulppusi hänen vierellään sammaleisten kallioiden yli
-oksaisten kuusten tummassa varjossa tullen yhä kapeammaksi, kuta
-lähemmäksi hän pääsi sen lähteitä. Vihdoin se katosi kokonaan pitkään
-viileään ruohikkoon, josta tie kääntyi korkeaan männikköön. Puolen
-päivän aikaan hän pääsi vedenjakajan harjalle ja pysähtyen avonaiselle
-ja kallioiselle ylängölle näki hän edessään tummanviheriän metsän, joka
-vähitellen laskeutui suureen säännöttömään laaksoon, hänen senpäiväisen
-matkansa määrään.
-
-Wade oli tuoreen lihan tarpeessa ja senvuoksi hän kulkiessaan katseli
-tarkasti ympärilleen nähdäkseen jonkun antiloopin, joiden jälkiä hän
-huomasi tiellä. Hiipivien hevostensa edellä, jotka seurasivat melkein
-liian lähellä, salliakseen hänen äänettömästi lähestyä riistaa, hän
-väijyi koko matkan suureen avonaiseen puistoon asti saamatta ampua
-ainoatakaan laukausta.
-
-Tämä puisto oli penikulmien levyinen ja pituinen. Kaikkialla kasvava
-pitkä ruoho heilui tuulessa ja laakson epäsäännöllisesti levenevät
-haarat tunkeutuivat siellä täällä ympäröivään metsään. Maa aleni
-vähitellen keskustaa kohti, missä muudan pyöreä ja viheriä ruohikko
-ilmaisi lähteen paikan. Wade ratsasti sitä kohti poiketen hieman
-oikealle, koska hän halusi pystyttää leirinsä metsän laitaan. Hetkisen
-kuluttua hän sivuutti erään metsäniemekkeen ja huomasi laakson jatkuvan
-yhä kauemmaksi siihen suuntaan. Hevoset kävivät siellä laitumella
-hirvien joukossa ja hyvin kaukana solan suussa, joka puistosta johti
-johonkin kapeampaan laaksoon, hän näki mustia, kumaraselkäisiä,
-karvaisia puhveleita. Ne katosivat pian näkyvistä. Sitten hirvetkin
-huomasivat hänet ja läksivät tiehensä sarvipäisten urosten laukatessa
-naarasten edellä. Wade arvaili, olivatko hevosetkin villejä. Ne
-näyttivät hyvin uteliailta, mutta eivät pelänneet. Niiden takana oli
-männikköä kasvava pienoinen kumpu, joka näytti olevan erillään
-vastakkaisen puolen metsästä. Ratsastettuaan vielä penikulman verran
-eteenpäin hän totesi, että tämä metsäinen kukkula muistutti järvessä
-olevaa saarta. Äkkiä hän huomasi savua puiden latvojen yläpuolella.
-
-Puiston keskellä olevasta viheriästä ruohikosta lähtevä kapea puro
-näytti sivuuttavan männikön hyvin läheltä. Wade näki selvästi, että
-purosta oli huuhdottu kultaa, ja hieman kauempana hän huomasi aivan
-tuoreita jälkiä mennessään sen yli.
-
-Tämä eristetty kumpu näytti olevan monen hehtaarin suuruinen. Sillä
-kasvava männikkö oli matalaa ja sen toisessa päässä oli pieni maja.
-Wade huomasi hämmästyksekseen muutaman yksinäisen kullankaivajan
-syömässä illallista sen edustalla. Hänen lähestyessään sitä hyökkäsi
-sieltä koira häntä vastaan haukkuen rajusti. Muudan pukinnahkaisiin
-vaatteihin pukeutunut mies seurasi sitä. Hän oli pitkä ja hänen pitkät
-raudanharmaat hiuksensa valuivat hartioille. Hänen ruskeat ja
-päivettyneet kasvonsa olivat täynnä pieniä ryppyjä, joita ei harmaa
-tukkakaan kyennyt täydellisesti peittämään, ja hänen kiiltävät
-punertavat kasvonsa ilmaisivat rehellistä ja pelotonta mieltä.
-
-"Päivää, vieras!" hän huusi Waden pysähtyessä melkoisen matkan päähän.
-Hänen tervehdyksensä ei ollut sydämellinen, vaikka se olikin kohtelias.
-Hänen perinpohjainen tarkastelunsa ilmaisi kuitenkin enemmän kuin hänen
-sanansa.
-
-"Iltaa, ystäväni", Wade vastasi. "Saanko yöpyä tänne?"
-
-"Varmasti! Laskeutukaa vain satulasta", toinen sanoi. "Luullakseni en
-ole nähnyt teitä ennen milloinkaan."
-
-"Ette. Olen Bent Wade ja menossa työhön Bellloundsllle."
-
-"Olen iloinen saatuani tutustua teihin. Olen itsekin vieras tällä
-paikkakunnalla, mutta tunnen sentään Bellloundsin. Nimeni on Lewis.
-Olin juuri illallisen valmistamispuuhissa ja ruoka menee pilalle, ellen
-kiiruhda. Päästäkää hevosenne laitumelle ja tulkaa huoneeseen."
-
-Wade ilmestyikin sinne nopeammin kuin hän olisi tehnyt, jos hän olisi
-toiminut tavalliseen järjestelmälliseen tapaansa. Hän vainusi
-puhvelinpaistia ja hän oli nälissään. Maja oli rakennettu vuosia sitten
-ja oli nyt melkein luhistumaisillaan, mutta sen nurkassa olevan kivinen
-takka näytti olevan hyvässä kunnossa. Liedessä räiskyi ja hehkui
-punainen hiilos.
-
-"Olin tuntevinani puhvelinpaistin hajua", Wade huomautti hyvin
-tyytyväisenä. "Enpä totisesti ole syönytkään sitä pitkiin aikoihin."
-
-"Kaikki onkin jo kunnossa. Ryhtykää vain syömään... Niin, täällä on
-vielä muutamia puhveleita jäljellä. Ne saavat ollakin hyvin rauhassa
-metsästäjiltä. Sitten täällä on hirviä ja suuria antilooppilaumoja.
-Lumen tultua voitaisiin melkein luulla, että täällä on suuria
-lammaskatraita. Karhujakin on olemassa."
-
-Wade söi niin halukkaasti, ettei hän puhunut paljon mitään. Myöhemmin,
-kun hän auttoi isäntää astioiden pesussa, hän käänsi jälleen puheen
-riistaan.
-
-"Jos täällä on niin paljon antilooppeja, niin silloin kai täällä on
-susia ja puumiakin."
-
-"On kyllä. Näen niiden jälkiä joka päivä. Muutamia päiviä sitten ammuin
-erästä, mutta en osunut. Mutta petoja on varmasti paljon enemmän White
-Slidesin takana olevassa työläässä seudussa."
-
-"Työläässä! Nimitetäänkö seutua niin?" Wade kysyi omituisesti
-hymyillen.
-
-"Nimitetään ja työläs se onkin. Belllounds on ollut
-metsästäjänpalkkaamispuuhissa jo kauan aikaa. Hän lupasi minulle suuren
-palkan, jos rupean tappamaan susia ja puumia."
-
-"Siihen työhön juuri aionkin ryhtyä."
-
-"Hyvä!" Lewis huudahti. "Olen todellakin hyvin iloinen: Belllounds on
-kunnon mies. Häpesin hieman, kunnes sain kerrotuksi hänelle, etten
-todellisuudessa olekaan mikään metsästäjä. Katsokaa, haeskelen kultaa
-täältä ja samalla hieman metsästelen."
-
-"Miksi teeskentelette sellaista? Ette kuitenkaan voi pettää ketään
-todellista kullankaivajaa. Näin jättämänne merkit selvästi."
-
-"Teillä on terävät silmät, siinä kaikki. Wade, minulla on täällä
-muutamia hyvin vastenmielisiä naapureita. Soisin hyvin mielelläni,
-etteivät he näkisi minun kaivavan kultaa. Viime aikoina olen ruvennut
-epäilemään, että he varastelevat karjaa. He ovat kaikissa tapauksissa
-myyneet Kremmlinissä sellaisia eläimiä, jotka ovat Elgerian seuduilta."
-
-"Siellä, missä karjaa on olemassa, siellä sitä myös varastetaan", Wade
-huomautti.
-
-"Älkää sanoko tästä mitään Bellloundsille, sillä ehkä olenkin väärässä.
-Jos saan sen varmasti selville, tulen itse White Slidesiin kertomaan
-siitä. Olen kiitollisuuden velassa Bellloundsille paljosta."
-
-"Onko White Slides vielä kaukanakin?" Wade kysyi vedellen haikuja
-piipustaan.
-
-"Kyllähän sinne vielä matkaa on ja vaikeasti kuljettavaa onkin, mutta
-päivässä sinne tästä sentään helposti menee. Seudut ovat hyvin
-kauniita. Korkeiden huippujen ja selänteiden välissä on laaksoja ja
-järviä. En ole milloinkaan nähnyt sellaista ruohoa."
-
-"Oletteko joskus puhutellut Bellloundsin poikaa?"
-
-"En! En ole tiennyt hänellä sellaista olevankaan. Mutta hänen tyttönsä
-näin ollessani täällä ensimmäistä päivää. Hän oli hyvin ystävällinen
-minulle. Menin sinne saadakseni lääkettä kädelleni, jonka hakkasin
-vahingossa melkein poikki. Tyttö, häntä sanotaan Columbineksi, sitoi
-sen. Olen todellakin hyvin suuressa kiitollisuuden velassa kartanon
-asukkaille. Siellä on muudan paimen Wils, tahi jotakin sinnepäin, ja
-hän toi minulle tänne jotakin sellaista lääkettä, jota ei heillä
-silloin sattunut olemaan. Miellytte varmasti siihen poikaan. Huomasin
-hänen pitävän tytöstä enkä voinut moittia häntä siitä."
-
-Bent Wade otti piipun suustaan naurahtaen omituisesti kuin tuntien
-julmaa tyytyväisyyttä.
-
-"Mitä naurettavaa siinä on?" Lewis kysyi melko hämmästyneenä.
-
-"Nauroin vain huvikseni. Tuo, mitä kerroitte paimenen rakastumisesta
-tyttöön, juolahti jo mieleeni ennen puhumistanne. Niin, pojat ovat aina
-poikia. Minäkin olen ollut nuori kerran ja tiedän sen."
-
-Lewis murahti jotakin kumartuessaan ottamaan hehkuvaa hiiltä, jolla hän
-sytytti piippunsa. Nostaessaan jälleen päätään hän katsahti Wadeen
-myötämielisesti ja uteliaasti.
-
-"No niin, toivon saavani puhutella teitä vielä joskus toistekin", hän
-sanoi vieraan noustessa poistuakseen.
-
-"Varmasti saattekin, koska tulen koirineni samoilemaan kaikkialla. Aion
-pitää silmällä noita naapureitannekin, joiden luulette varastelevan
-karjaa... Menen nukkumaan nyt. Hyvää yötä!"
-
-
-
-
-V.
-
-
-Bent Wade ratsasti metsästä katsellakseen White Slidesin seutuja juuri
-siihen aikaan vuorokaudesta, jolloin ne olivat kauniimmillaan.
-
-"En ole milloinkaan nähnyt ihanampaa!" hän huudahti pysähtyessään.
-
-Aurinko oli juuri laskemaisillaan. Kullanväriset säteet ja varjot
-valaisivat kauempana olevat salviaa kasvavat kukkulat ruusunpunaisiksi
-ja harmaiksi muuttaen ne omituisen pehmeän värisiksi. Haavikot
-kasvoivat erillään toisistaan, täällä ne värjäsivät muutaman kukkulan
-kimaltelevan keltaiseksi, tuolla ne reunustivat toisen laidan
-loistavalla kullallaan ja alempana auringonvalo muutti ne kirkkaan
-punaisiksi ja purppuranvärisiksi. Laakso oli verhoutunut omituiseen
-sumuun kuin ohueen savuun. White Slidesin kartano ei ollut näkyvissä,
-se kun sijaitsi aivan laakson pohjalla. Vuorten harmaat vanhat huiput
-kohosivat ylpeästi korkealle kuvastuen selvästi auringon valaisemina
-sinistä taivasta vasten. Laakson itäinen rinne oli täynnä
-salviapensaikkoja, kulkkuloita, ruohoisia penkereitä ja haavikoita,
-syksyn värien kirjailemia ja laskevan auringon viimeisten säteitten
-koristamia. Laajat mustahkot metsäiset rinteet erosivat jyrkästi niistä
-ulottuen vuorten punaseinäisiin jyrkänteihin.
-
-Wade katseli maisemaa, kunnes valo hävisi, kunnes kullanväriset onkalot
-vaalenivat ja haihtuivat näkyvistä ja kunnes salviapensaikkojen
-ruusuinen hehku muuttui teräsharmaaksi. Sitten hän jatkoi matkaansa
-alemmille kukkuloille. Tie mutkitteli ylös ja alas salviarinteillä ja
-kuta alemmaksi hän saapui, sitä runsaammasti kasvoi siellä ruohoa.
-Kerran hän säikäytti parven arokanoja, suuria harmaita lintuja,
-kömpelöitä ja arkoja, jotka kohosivat äkkiä pensaikosta laskeutuakseen
-siihen heti jälleen. Oli jo hämärä hänen saapuessaan viimeiselle
-pitkälle rinteelle, jolta hän voi katsella laakson laitumia ja vielä
-noin viiden penikulman päässä olevaa karjakartanoa, himmeästi näkyvää
-lisääntyvässä pimeydessä.
-
-Hän leiriytyi muutaman haavikon laitaan, jonka läheisyydessä lirisi
-pieni puronen. Hän ei halunnut kiiruhtaa White Slidesin kartanossa
-sattuvia tapahtumia vastaan, vaikka hän mielellään halusikin nähdä
-Bellloundsin tyttären. Yö laskeutui äkkiä näiden rauhallisten
-kukkuloiden ylle. Kuljeskeleva arosusilauma tuli vieraisille Waden luo,
-ja eläimet istuutuivat puoliympyrään tulen loimun ulkopuolella olevaan
-varjoon, ulvoen ja haukkuen. Uni painoi Waden väsyneet silmät umpeen
-heti kun hän paneutui pitkäkseen ja sulki ne.
-
-Seuraavana aamuna melko myöhään Wade ratsasti White Slidesin kartanoa
-kohti. Se tuntui hänestä sellaisen rikkaan karjanomistajan
-omaisuudelta, joka noudatti hänen laistensa miesten vanhoja ja
-kunnioitettavia tapoja. Karja-aitaukset olivat uusia, mutta
-vanhanaikaisia. Wade mietti, miten vaikeata ryövärien ja
-hevosvarkaitten olikaan varastaa niistä. Pitkä kujanne, seuraten
-aitauksien läpi virtaavaa puroa johti niiden vieritse säännöttömän
-kodikkaalta näyttävän rakennuksen takaovelle. Muudan paimen talutti
-hevosia päärakennuksen ja ulkohuoneiden ja vajojen välissä olevan
-laajan pihan poikki. Hän huomasi vieraan ja odotti.
-
-"Hyvää huomenta", Wade sanoi ratsastaessaan lähemmäksi.
-
-"Huomenta", paimen vastasi.
-
-Sitten nämä molemmat tarkastelivat toisiaan, ei uteliaasti eikä
-epäilevästi, vaan lännen miesten tapaan vakavasti ja arvostelevasti.
-
-"Nimeni on Wade", matkustaja sanoi. "Tulen Meekeriltä päin. Aion ruveta
-työhön Bellloundsille."
-
-"Minä olen Lem Billings", toinen vastasi. "Olen työskennellyt täällä
-White Slidesissä vuosikausia. Isäntäni ilostuu varmaankin saadessaan
-teistä apulaisen."
-
-"Onko hän kotosalla?"
-
-"On. Puhuttelin häntä äsken", Billings vastasi sitoessaan hevosensa
-muutamaan paaluun. "Minun on luullakseni neuvottava teitä hieman."
-
-"Jään teille siitä suureen kiitollisuudenvelkaan."
-
-"No niin, olemme miesten puutteessa", paimen sanoi. "Syystarkastuksemme
-on juuri loppunut. Hudson loukkaantui ja Wils Mooresta tuli melkein
-raajarikko. Senvuoksi tehtiin isännän pojasta työnjohtaja. Silloin
-erosi kolme paimenta, koska he eivät voineet sietää häntä. Tämä
-Bellloundsin poika on suuri roisto. Minä ja toverini Montana ja Bludsoe
-jäimme vielä toistaiseksi syistä, jotka johtuvat muustakin kuin
-rakkaudestamme isäntäämme. Sillä vanha Bill on isännistä parhain.
-Tahdoin vain sanoa teille, että jos jäätte tänne, saatte tehdä kolmen
-miehen työn."
-
-"Olen teille hyvin kiitollinen", Wade vastasi. "En pelkää sitä."
-
-"No laskeutukaa sitten satulasta ja tulkaa sisään", Billings lisäsi
-sydämellisesti.
-
-Hän meni edellä pihan poikki ja sitten rakennuksen nurkan ympäri
-pitkään kuistiin, jossa olevien tuolien ja huopapeitteiden asettelu
-ilmaisi naisen läsnäoloa. Ensimmäinen ovi oli auki ja huoneesta kuului
-ääniä, ensin kimeä-äänisen äreän pojan valituksia ja sitten jonkun
-miehen syvä-ääninen, hidas ja vakava vastaus.
-
-Lem Billings koputti ovenpieleen.
-
-"No mikä siellä nyt on hätänä?" Belllounds huudahti.
-
-"Isäntä, täällä on muudan mies, joka haluaa puhutella teitä", Lem
-vastasi.
-
-Raskaat askeleet lähestyivät oviaukkoa, jonka karjanomistajan suuri
-vartalo täytti melkein kokonaan. Wade muisti Bellloundsin eikä
-huomannut hänessä muuta kuin vuosien aiheuttaman muutoksen.
-
-"Hyvää huomenta, Lem, ja hyvää huomenta teillekin, vieras", hän
-tervehti, arvostellen samalla yhdellä ainoalla rehellisellä, suoralla
-ja terävällä katsellaan ja perinpohjaisella kokemuksellaan ihmisistä,
-millainen mies Wade oli.
-
-Lem poistui hienotunteisesti kuistin toiseen päähän, kun toinen
-henkilö, nimittäin poika, joka muistutti isäänsä, täytti oviaukon ja
-katseli vierasta paljon vihamielisemmin.
-
-"Nimeni on Wade. Tulin tänne Meekerin luota toivoen saavani työtä
-teiltä", Wade sanoi.
-
-"Olen iloinen tutustuttuani teihin", Belllounds vastasi ojentaen suuren
-kouransa puristaakseen Waden kättä. "Olen apunne tarpeessa aivan
-varmasti. Oletteko tottunut erikoisemmin johonkin työhön?"
-
-"En, sillä osaan kaikkea."
-
-"Istuutukaa, vieras", Belllounds sanoi ojentaen hänelle tuolin. Hän
-istuutui itse lavitsalle nojautuen seinään. "Aina kun joku poikanen
-tulee tänne ja sanoo osaavansa tehdä kaikkea, rupean laskemaan leikkiä
-hänen kanssaan, mutta te olette mies, Wade, ja selvästi sellainen, joka
-on kokenut monenlaista. Olen kovasti miesten tarpeessa. No, puhukaa nyt
-puolestanne, sillä olette ainoa, joka voi sen tehdä. Tässä on
-kysymyksessä kahden kauppa ja kolmannelle korvapuusti."
-
-"Osaan tehdä kaikkea eläinten kasvattamiseen kuuluvaa, härkien
-merkitsemisestä hevosten lääkitsemiseen saakka. Olen taitava puuseppä
-ja muurari. Osaan kuormittaa juhdat oivallisesti. Olen taitava
-maanviljelijä, osaan lypsää ja valmistaa voita. Olen toiminut suurten
-miesjoukkojen kokkina. Osaan lukea ja kirjoittaa enkä ole huono
-laskemaankaan. Osaan korjata satuloita ja valjaita ja --"
-
-"No, lopettakaahan toki jo!" Belllounds huudahti sydämellisesti
-nauraen. "En aio pettää ketään, vaikka olisin suurestikin avun
-tarpeessa. Olette todellakin tuhattaituri. Toivoisin, että olisitte
-metsästäjäkin."
-
-"Sitä varten minä tulinkin tänne, mutta ette antanut minun lopettaa."
-
-"Sanokaa nyt, osaatteko kasvattaa koiria?" Belllounds kysyi
-innokkaasti.
-
-"Kyllä, olen kotoisin sieltä, missä kaikilla on koiria, nimittäin
-Kentuckystä. Olen kasvattanut koiria vuosikausia. Sanon teille --"
-
-Belllounds keskeytti Waden sanatulvan.
-
-"No, tätäpä voidaan sanoa onnenpotkaukseksi! Ja lopuksi, osaatteko
-ampua? Meillä ei ole ollut hyvää ampujaa näillä laitumilla, Jumala
-ties, kuinka pitkään aikaan. Ennen vanhaan osuin kyllä luumun sydämeen,
-mutta näköni on jo heikentynyt. Poikani ei osaa heinäsuovaankaan.
-Paimenet ovat melkein yhtä huonoja. Olemme joskus tuoreen lihan
-puutteessakin täällä, jossa voidaan melkein iskeä hirveä päähän
-nuijalla."
-
-"Osaanhan minä käsitellä pyssyjäkin", Wade vastasi tyynesti hymyillen
-ja kumartaen päänsä. "Ette varmastikaan kuullut nimeäni."
-
-"En todellakaan", Belllounds vastasi hitaasti ja hänen keskeytyksensä ja
-terävämpi silmäys, jonka hän loi Wadeen, ilmaisivat, miten Waden
-kysymys oli hämmästyttänyt häntä.
-
-"Wade -- Bent Wade", Wade sanoi tyynesti ja selvästi.
-
-"Ei suinkaan Hell-Bent Wade?" Belllounds huudahti.
-
-"Juuri sama... En ylpeile sillä nimityksellä, mutta en milloinkaan
-purjehdi väärän lipun turvissa."
-
-"No, minut saadaan hirttää, ellei --!" karjanomistaja jatkoi. "Wade,
-olen kuullut teistä jo vuosia sitten puhuttavan milloin pahaa, milloin
-hyvää, ja olen varmasti yhtä iloinen tutustuttuani teihin kuin keneen
-tahansa muuhun."
-
-"Annatte siis minulle tuon työn?"
-
-"Tietysti!"
-
-"Kiitän teitä. Tunnustan olleeni hieman peloissani. Minun on hyvin
-vaikea saada työtä ja vielä vaikeampi minun on pysyä paikassani."
-
-"Siinä ei olekaan mitään ihmeellistä, kun muistetaan ne onnettomuudet,
-joiden sanotaan seuraavan teitä", Belllounds vastasi kuivasti. "Wade,
-en voi sanoa, luotanko suurestikaan sellaisiin puheihin, mutta tunnen
-lännen ja tunnen miehet. Puheet lentävät kämpästä kartanoon ja kylistä
-kaupunkeihin, ja aina niihin joku lisää jotakin. Luotan arvosteluuni ja
-luotan miehiin. Kukaan ei ole pettänyt minua vielä."
-
-"Minäkin olen sellainen", Wade vastasi. "Vaikka se ei lyökään leville,
-en kuitenkaan muuta mielipiteitäni. Belllounds, nimeni on yhtä hyvä
-kuin huonokin koko läntisessä Coloradossa. Mutta sanon teille, kuten
-mies miehelle, etten milloinkaan ole tehnyt huonoa tekoa. En
-milloinkaan, paitsi kerran."
-
-"Mitä silloin teitte?" Belllounds kysyi töykeästi.
-
-"Tapoin viattoman miehen", Wade vastasi vapisevin huulin, "ja karkoitin
-rakastamani naisen kuolemaan."
-
-"Niin, erehdymme jokainen jolloinkin elämässämme", Belllounds sanoi
-nopeasti. "Minun syntini ovat melkein yhtä suuret kuin teidänkin, joten
-auttakoon minua Jumala!"
-
-"Kerron teille --" Wade keskeytti.
-
-"Teidän ei tarvitse kertoa minulle mitään", Belllounds keskeytti
-vuorostaan. "Joskus kun on aikaa, voitte jutella minulle Gunnisonissa
-asuvan Lascellen miehistä. Tunsin hänet. Muudan täällä Middle Parkissa
-asuva toverini palasi Gunnisonista ja kertoi minulle mitä
-kummallisimman jutun. Siitä on nyt kulunut viisi vuotta tänä kesänä.
-Olin tietysti kuullut puhuttavan teistä ennenkin, mutta silloin painui
-nimenne lähtemättömästi mieleeni. Saitte siiloin syyn niskoillenne.
-Mutta mitä se minua nyt liikuttaa. Onko noissa puheissa minkäänlaista
-perää, että missä vain liikutte, siellä on helvetti mukananne?"
-
-"Belllounds, siinä ei ole minkäänlaista järkeä, ainoastaan melkoisesti
-totuutta", Wade tunnusti synkästi.
-
-"Vai niin! Kuulkaahan nyt, Hell-Bent Wade, aion antautua sen
-mahdollisuuden varaan", kaikui Bellloundsin syvä ääni, rikassointuinen
-hänen suuren sydämensä jaloista tarkoituksista. "Olen pelannut koko
-elämäni, ja niistä miehistä, joita olen auttanut, olen saanut
-parhaimmat ystäväni. Millaisen palkan haluatte?"
-
-"Tyydyn siihen, mitä maksatte."
-
-"Annan pojille neljäkymmentä kuussa, mutta se ei riitä teille."
-
-"Kyllä."
-
-"No silloin se on päätetty", Belllounds lopetti nousten. Samalla hän
-huomasi ovella seisovan poikansa. "Kuulehan, Jack, tule tervehtimään
-Wadea, metsästäjää ja tuhattaituria. Wade, tämä on poikani. Olen juuri
-nimittänyt hänet miesten päällysmieheksi, ja kun nyt siitä kerran tuli
-puhe, saatte määräyksenne minulta ettekä häneltä."
-
-Wade katsoi Jack Bellloundsin kasvoihin ja puristi hänen lihavaa
-kättään. Kosketus värisytti Wadea omituisesti. Nuoren Bellloundsin
-kasvoissa oli ruhjevamma ja hän oli muutenkin hyvin pahantuulisen
-näköinen.
-
-"Billings saa viedä teidät uuteen rakennukseen, jonka olen juuri äsken
-rakennuttanut!" Belllounds sanoi. "Saatte asua siellä. Ah, kyllä
-tiedän. Teidän laisenne miehet haluavat nukkua ulkona. Mutta se on
-mahdotonta täällä Old White Slidesissä talvella. Ruvetkaa nyt taloksi
-ja minä tulen sinne hetkisen kuluttua, ja sitten lähdemme katsomaan
-koiria. Nähtyänne lauman haluatte varmasti apua."
-
-Wade kumarsi kiitokseksi ja pantuaan lakin päähänsä hän kääntyi
-poistuakseen. Mutta tehdessään sen hän kuuli kuistin toisesta päästä
-keveitä nopeita askelia.
-
-"Halloo, te siellä!" kuuli hän jonkun tytön huutavan sellaisella
-äänellä, että se värisytti kovasti hänen herkkiä korviaan.
-
-"Hyvää huomenta, Columbine", Belllounds vastasi.
-
-Bent Waden sydän nousi kurkkuun. Tämä tyttömäinen ääni pani hänen
-muistojensa kielet väräjämään. Wadella ei ollut voimaa katsoa häneen
-nyt. Se ei suinkaan johtunut siitä, ettei hän olisi uskaltanut, vaan
-siitä, ettei hän olisi voinut kestää pettymystä, jonka hän luuli
-aiheutuvan tämän Bellloundsin ottotyttären ensimmäisestä näkemisestä.
-Tuntui niin suloiselta pettää itseään. Ah, vuodet alkoivat painaa yhä
-kovemmin hänen hartioitaan! Nuo vanhat unelmat eivät ottaneet
-haihtuakseen ja tuntuivat nyt surullisemmilta senvuoksi, että ne olivat
-melkein toteutumaisillaan. Wade käveli hitaasti poikki pihan äskeiselle
-paikalle, jossa paimen odotti häntä. Hänen silmänsä olivat himmeät ja
-hänen sydäntään kouristi.
-
-"Wade, en ole mikään vedonlyöjä, mutta uskaltaisin nyt panna vetoa
-siitä, että vanha Bill otti teidät mielellään palvelukseensa", Billings
-sanoi uteliaana.
-
-"Olen iloinen voidessani myöntää sen teille", Wade vastasi. "Teidän
-pitää viedä minut nyt uuteen rakennukseen, jossa saan ruveta asumaan."
-
-"Tulkaa vain mukaani", Lem sanoi mennen edellä. "Rupesitteko
-karjanhoitajaksi vai metsästäjäksi?"
-
-"Metsästäjäksi."
-
-"No, sitä saatte varmasti tehdä auringon noususta sen laskuun, ja
-väliajoilla vielä jotakin muuta", Lem jatkoi. "Tutustuitteko isännän
-poikaan?"
-
-"Kyllä hänkin oli siellä. Belllounds sanoi selvästi, että minun pitää
-totella hänen määräyksiään eikä pojan."
-
-"Silloin muuttuu työnne monta kertaa helpommaksi", Lem sanoi kuin
-korjatakseen edellisiä huonoja lausuntojaan. Hän käveli muutamien
-asuinrakennusten, vajojen, joissa oli hyvin likaiset katot, ja
-muutamien mataloiden tasakattoisten tallirakennusten ohi toiselle
-purolle, jonka rannoilla olevat pajut alkoivat kellastua. Silloin vasta
-uusi asuinrakennus ilmestyi näkyviin. Se oli hyvin pieni yksine ovineen
-ja ikkunoineen ja julkipuolella olevine kuisteineen. Se sijaitsi
-pienellä kummulla muutaman nopeasti virtaavan puron rannalla noin
-neljännespenikulman päässä kartanosta. Sen toiselle puolelle puron
-molemmille rannoille oli rakennettu korkea aitaus haapapölkyistä, jotka
-oli isketty maahan hyvin lähelle toisiaan. Sieltä kuuluvat äänet
-ilmaisivat sen koiratarhaksi.
-
-Lem auttoi Wadea kuormien purkamisessa ja tavaroiden rakennukseen
-kantamisessa. Siinä oli vain yksi huone, jonka muutamassa nurkassa oli
-suuria mäntypölkkyjä ja -halkoja, jotka oli sinne jätetty rakentamisen
-aikana polttopuiksi. Uunin suuri koko vihjaisi näiden seutujen talven
-kovuuteen.
-
-"Lattia on tehty oikeista sahatuista lankuista!" Lem huudahti
-vaikuttaakseen uuteen tulokkaaseen. "Tämä on mielestäni oikein hyvä
-asunto."
-
-"Liiankin hyvä minulle", Wade vastasi.
-
-"Menen nyt hoitamaan hevosianne", Lem sanoi. "Laittakaa nyt vuoteenne
-kuntoon. Neuvon teitä pyytämään neiti Collielta joitakin huonekaluja.
-Hän on vanhan Billin tytär ja hänen vuokseen me olemme tänne oikeastaan
-jääneetkin. Esitän teille pojat sitten myöhemmin."
-
-"Tupakoitteko?" Wade kysyi. "Ostin Leadvillestä vähän hienoa tupakkaa."
-
-"Minäkö? Annan teille heti hevosen yhdestä ainoasta sikarista. En ole
-muistaakseni polttanut kuin yhden tämän vuoden kuluessa."
-
-"Tässä on laatikko, jota olen kuljettanut mukanani jo kauan aikaa",
-Wade vastasi ojentaessaan sen Billingsille. "Ne ovat varmasti
-espanjalaisia. Minulle ne eivät sovi, sillä ne ovat liian väkeviä."
-
-Laatikollinen kultaa ei olisi saanut paimenen silmiä loistamaan
-kirkkaammasti.
-
-"Hei sentään!" hän huudahti. "Kuulkaahan, vieras, olette kuin hyvä
-hengetär lasten saduissa. Nyt tulevat miehet hulluiksi ilosta. Ah,
-minähän unhotin kokonaan, ettei täällä olekaan enää kuin Jim ja Blud.
-Tasaamme nämä keskenämme. Wade, osasitte totisesti oikeaan, sillä olin
-kuolemaisillani tupakanhimoon. Vannon, että kaikki mitä minulla on,
-kuuluu teille."
-
-Sitten hän poistui tuvasta vihellellen iloista paimenlaulua.
-
-Wade jäi istumaan huoneen keskelle heittämälleen vuodetarvekäärylle.
-Hän ei liikahtanutkaan pitkiin aikoihin, kun hän istui siinä pää
-kumarassa ja känsäiset kädet toimettomina ristissä. Vihdoin ulkoa
-kuuluvat raskaat askeleet herättivät hänet mietteistään.
-
-"Hei, Wade!" Belllounds huusi iloisesti. Sitten hän ilmestyi ovelle.
-"No, miltä tämä asunto teistä näyttää?"
-
-"Liiankin hienolta tällaiselle vanhalle kulkurille", Wade vastasi.
-
-"Vanhalle kulkurilleko? Mutta tehän olette nuori vielä. Katsokaahan
-minua. Täytin kahdeksanseitsemättä viime syntymäpäivänäni. Niin,
-jokaisella koirallakin on päivänsä. Mitä tarvitsette saadaksenne tämän
-asuntonne oikein mukavaksi?"
-
-"Siihen riittää hyvin vähän."
-
-"Niin, teillähän näkyy olevankin makuukset ja astiat. Tuosta lähimmästä
-rakennuksesta saatte pöydän, tuolin ja lavitsan. Pojat, jotka asuivat
-siinä, ovat poistuneet. Sittenhän voitte ottaa sieltä jotakin muutakin
-lisäksi, keinutuolin esimerkiksi, jos siellä sattuu olemaan sellainen.
-Pajassa on työkaluja, laatikoita ja muita tarpeita, jos haluatte
-valmistaa kaapin itsellenne."
-
-"Voisitteko antaa minulle kuvastimen?" Wade kysyi. "Minulla oli kyllä
-pieni palanen, mutta rikoin sen vahingossa."
-
-"Ehkä voimme löytää sellaisenkin jostakin. Tyttäreni on ollut hyvin
-kätevä auttamaan poikia kaikessa tällaisessa. Tällainenhan kuuluukin
-oikeastaan naisten tehtäviin, kuten tiedätte. Hän tuo teille kyllä
-omasta halustaankin muutamia koristuksia. Lähtekäämme nyt katsomaan
-koiria."
-
-Belllounds meni edellä karkeasti kyhättyä koiratarhaa kohti ja tavasta,
-jolla hän suoriutui purosta, voitiin päättää, että hän oli vielä
-vikkelä ja jäntevä. Tarhan ovi oli tehty lankuista ja se riippui
-rautaköydestä punottujen saranoiden varassa. Kun Belllounds avasi sen,
-kuului pehmeiden käpälien aiheuttamaa kapsetta, haukkumista ja
-vinkumista. Wade näki hämmästyksekseen noin neljä- tahi viisikymmentä
-koiraa, kaikenkokoisia ja -näköisiä, ruskeita, mustia ja keltaisia,
-kirjavia ja kapisia ja nälkäisempiä kuin mitä hän milloinkaan ennen oli
-tavannut.
-
-"Vannoin ostavani jokaisen minulle tarjotun koiran, kunnes kaikki pedot
-on hävitetty White Slidesin läheisyydestä. Minua on varmasti petetty
-sikamaisesti!" Belllounds huudahti.
-
-"Joukossa on kyllä muutamia oivallisiakin", Wade vastasi. "Eikä tässä
-mielestäni ole vielä liikaa. Harjoitan kaksi laumaa, joista toinen saa
-aina silloin levähtää, kun toinen on metsällä."
-
-"Sehän on mainiota!" Belllounds huudahti helpotuksesta. "Luulin teidän
-suuttuvan, kun teidän pitää ruveta ruokkimaan näin suurta laumaa."
-
-"Suoriudun siitä helposti tutustuttuani niihin. Onkohan niillä ennen
-ollenkaan metsästetty?"
-
-"Muutamat pojista ottivat kerran mukaansa muutamia. Mutta ne
-hajaantuivat antilooppien, hirvien ja Jumala ties millaisten eri
-eläimien jäljille. Ne eivät ole milloinkaan ajaneet puumia lainkaan.
-Sitten Billings päästi muutamia arosusien jäljille ja minut saadaan
-vaikka ampua, elleivät sudet antaneet niille selkään. Nyt kerron teille
-jotakin vieläkin pahempaa. Poikani Jack sai päähänsä, että hän on
-metsästäjä, ja eräänä aamuna hän löysi karja-aitauksien takaa verekset
-puuman jäljet. Hän kiihtyi ja päästi koko koiralauman sen perään.
-Laumaan kuului silloin paljon enemmän koiria kuin nyt. Oli kuitenkin
-suurenmoista kuunnella sen aiheuttamaa melua. Jack menetti jokaisen
-huonomman koiran niistä ja seuraavan yön ja päivän kuluessa niitä alkoi
-tulla takaisin, mutta niistä jäi noin parikymmentä niille teilleen."
-
-Wade nauroi. "Kyllä ne voivat palata vieläkin. Luulen kumminkin niiden
-juosseen entisiin koteihinsa. Onko noista koirista suositeltu
-ainoatakaan?"
-
-"Jokaista kirottua rakkia", Belllounds sanoi.
-
-"Miten naurettavaa, mutta luullakseni hyvin luonnollista. Tiedättekö
-lainkaan, oletteko ostanut ainoatakaan hyvää koiraa?"
-
-"Kyllä, sillä annoin viisikymmentä dollaria parista koirasta. Sain ne
-muutamalta ystävältäni Middle Parkista, jossa ne olivat tappaneet
-paljon puumia. Ne ovat hyviä ja ne on opetettu ajamaan puumia, susia ja
-karhuja."
-
-"Hakekaa ne esille", Wade sanoi.
-
-Koirien haukkuessa, hyppiessä ja pureskellessa toisiaan hänen
-ympärillään oli Bellloundsin hyvin vaikea erottaa nuo kaksi muista,
-jotta niitä voitaisiin tarkastaa. Vihdoin hän onnistui ja Wade
-karkoitti muut kauemmaksi.
-
-"Tämän suuremman nimi on Sampson ja tuon toisen Jim", Belllounds
-selitti.
-
-Sampson oli suuri koira, harmaa ja keltainen, mustankirjava pitkine
-korvineen ja suurine vakavine silmineen. Jim, joka oli myös solakka
-koira, mutta pienempi verrattuna tuohon toiseen, oli muuten aivan
-musta, mutta kuono ja silmäin ympärystät olivat valkoiset. Jimissä oli
-paljon arpia. Se oli jo vanha, mutta jäntevä, rauhallinen, arvokas ja
-viisas koira, joka ei ollut ollut ollenkaan kotonaan tuossa
-sekarotuisessa laumassa.
-
-"Jos nämä ovat niin hyviä kuin miltä ne näyttävät, saamme kiittää
-onneamme", Wade sanoi sitoessaan köyden niiden kaulaan. "Onkohan siellä
-joitakin muitakin kelvollisia?"
-
-"Denver, se!" Belllounds huusi. Muudan valkoinen keltapilkkuinen koira
-lähestyi heiluttaen häntäänsä. "Takaan Denverin. Ja tuollahan on vielä
-muudan toinenkin, nimittäin Kane. Se on puoleksi verikoira, omituinen
-ja vilkas. Kuten näette, pysyttelee se enimmäkseen erillään muista.
-Kane, se, tulehan tänne!"
-
-Belllounds lähti kiertämään aitausta ja löysikin lopulta koiran
-muutamasta tomukuopasta. Joukossa ei ollut ainoatakaan niin kaunista
-koiraa. Jos toinen puoli siitä olikin verikoiraa, polveutui toinen
-varmasti paimenkoirasta, koska sen mustanruskea karva oli hieman
-kiharaa ja sen päällä oli paimenkoiran pään hienot piirteet. Sen pitkät
-ja riippuvat korvat ilmaisivat, että sitä voitiin käyttää
-metsästykseenkin. Se ei näyttänyt ollenkaan ystävälliseltä. Sen
-surulliset ja murheelliset tummat silmät näyttivät epäileviltä.
-
-Wade sitoi Jimin, Kanen ja Sampsonin toisiinsa, jolloin ne melkein
-olivat ruveta tappelemaan, ja talutti ne pois tarhasta. Ystävällinen ja
-iloinen Denver seurasi Bellloundsin kintereillä.
-
-"Pidän nämä luonani ja kasvatan näistä johtajia", Wade sanoi.
-"Belllounds, tuo lauma on nälissään. Ne ovat melkein kuolemaisillaan."
-
-"Niin, se onkin huolettanut minua enemmän kuin osaan sanoakaan",
-Belllounds selitti ärtyisästi. "Nuo paimenet eivät ymmärrä niiden
-hoitamisesta mitään. Ne olivat syödä Bludsoen melkein suuhunsa eikä hän
-senjälkeen ole ruvennut niitä ruokkimaan. Ja Wils, jonka parissa ne
-näyttivät viihtyvän erinomaisesti, vietiin sairaalaan tässä eräänä
-päivänä pahasti loukkaantuneena. Lem on koettanut nyt hankkia niille
-ruokaa. Annamme takaisin sellaiset koirat, jotka eivät kelpaa
-mihinkään, vähentääksemme siten niiden lukumäärää."
-
-"Emme todellakaan ole niiden kaikkien tarpeessa. Lupaan teille, ettei
-teidän enää tarvitse olla huolissanne niiden vuoksi."
-
-"Niin, sellainen on nyt työnne, Wade. Määräykseni on, että tapatte
-kaikki pedot, puumat, sudet ja arosudet. Joku harmaakarhu on jokaisen
-syksyn kuluessa tehnyt pahojaan samoin kuin tavallisetkin karhut.
-Millaisia tarpeita ikinä vain haluattekaan, pitää teidän ilmoittaa
-siitä minulle. Käymme säännöllisesti Kremmlinissä. Voitte metsästää
-vielä pari kuukautta, ellei talvi tule tavattoman varhain tänä vuonna.
-Pyydän, että jos poikani sotkeutuu asioihinne jotenkin, olkaa
-kärsivällinen, ja olen teille kiitollinen. Hän on vielä niin nuori ja
-vallaton."
-
-Wade huomasi, että Bellloundsin oli hyvin vaikea pyytää tätä häneltä.
-Tämä vanha karjanomistaja, hallitseva, voimakas ja itserakas, oli viime
-aikoina saanut kokea sellaista vastusta, jolle hän ei ollut voinut
-mitään. Jos hän vain olisi voinut ymmärtää sen, oli hänen Wadelta
-pyytämänsä suosionosoitus jonkunlainen vetoaminen.
-
-"Belllounds, tulen toimeen kaikkien kanssa", Wade lohdutti häntä. "Ja
-ehkä voin auttaa poikaannekin. Kuulin jo ennen tuloani tänne hänen
-hurjuudestaan ja niin ollen olen valmistautunut."
-
-"Jos teette sen, en unhota sitä milloinkaan", Belllounds vastasi
-hitaasti. "Jack on ollut poissa kotoaan kolme vuotta. Hän palasi noin
-viikko sitten. Luulin hänen pehmenneen ja vakaantuneen siinä työssä,
-jonka hänelle silloin valitsin, mutta en ole siitä ollenkaan varma. Hän
-on kyllä muuttunut. Kun hän vain saa seurata omaa päätään, ei minulla
-ole häntä vastaan mitään muistuttamista, mutta hänen valitsemansa
-keinot eivät ole aina oikeita, ja senvuoksi on täällä ollutkin
-hankaluuksia miesten kanssa. Mutta Jack on hieno nuorukainen. Kyllä hän
-vielä oppii hillitsemään luonteensa ja hullut päähänpistonsa. Työ
-opettaa hänelle sen."
-
-"Pojat ovat aina poikia", Wade vastasi filosoofisesti. "En ole vielä
-unhottanut omaa nuoruuttanikaan."
-
-"En minäkään. Mutta nyt minun on pakko poistua, Wade. Columbine tulee
-varmasti katsomaan teitä. Hän on ainoa nainen talossani, hän on kuin
-sen emäntä. Hän on sitäpaitsi hyvin innostunut noihin koiriin."
-
-Belllounds poistui vanha hieno pää pystyssä ja auringon säteitten
-kimallellessa hänen harmaassa tukassaan.
-
-Wade istuutui tupansa portaille miettimään karjanomistajan huomautuksia
-pojastaan. Muistellessaan nuorukaisen kasvonpiirteitä Wadesta ne
-alkoivat tuntua tutuilta. Hän oli nähnyt Jack Bellloundsin ennenkin.
-Hän ei milloinkaan erehtynyt kasvojen suhteen, vaikka hänen usein
-olikin vaikea palauttaa ne muistiinsa. Ja hän alkoi muistella kaikkia
-viimeisiä tapahtumia, joissa hän oli ollut mukana Meekerin luona ja
-Cripple Creekissä, jossa hän oli työskennellyt kuukausimääriä, ja niin
-edespäin, kunnes hän pääsi niin kauas taaksepäin kuin viimeiseen
-käyntiinsä Denverissä.
-
-"Siellä se varmasti olikin", hän mumisi miettiväisesti koettaen
-muistella siellä näkemiään kasvoja. Sellainen oli tietysti mahdotonta,
-mutta hän muisti kuitenkin useita. Sitten hän rupesi ajattelemaan
-kaikkia sellaisia paikkoja Denverissä, jotka jollakin tavoin olivat
-kiinnittäneet hänen mieltään erikoisesti. Ja äkkiä hän jossakin
-sellaisessa olikin näkevinään Jack Bellloundsin kalpeat, äreät ja
-ylpeät kasvot.
-
-"Nyt muistankin sen!" hän huudahti epäillen. "Mutta ellei tämä ole mitä
-omituisinta, niin --. Voisinko erehtyä? En, sillä näin hänet siellä
-varmasti. Belllounds on varmaankin tiennyt sen ja antanut hänen olla
-siellä... Ehkä hän on vartavasten lähettänytkin hänet sinne. Hän on
-juuri sellainen mies, joka voi mennä äärimmäisyyksiin poikansa
-kasvattamisessa."
-
-Vaikka tämä tapahtuma olikin niin omituinen, Wade ajatteli sitä vain
-hetkisen. Hän karkoitti sen mielestään saadessaan varmuuden, että
-tapahtumien kulussa sattunut toinen omituinen vaihe oli kääntänyt hänen
-askeleensa White Slidesin kartanoon. Hänen mielensä tuli liikutetuksi
-ajatellessaan ensimmäistä kohtaustaan Columbine Bellloundsin kanssa.
-Hän odotti sitä kärsimättömästi, koska siitä varmasti muodostuisi
-mielenkiintoinen, huvittava ja ennen kaikkea huojentava. Kuta pikemmin
-tämä kohtaus tapahtuisi, sitä parempi. Hänen elämänsä oli ollut kuin
-yhtämittainen järkytysten sarja, joten tulevaisuudessa ei näyttänyt
-olevan mitään sellaista, joka olisi voinut lumota, hämmästyttää ja
-kiduttaa häntä. Ja kumminkin hän tiesi selvästi, että hänen sydämensä
-oli paljon vastaanottavaisempi kaikelle sellaiselle, jota se ennenkin
-oli kokenut. Ehkä hän täällä White Slidesissä joutuukin sellaisiin
-tilanteihin, jotka voittavat kaikki edelliset. Sellainen voi olla
-hyvinkin mahdollista, sillä se kuuluu tapausten luonteeseen. Ja vaikka
-hän epäsikin sellaisen mahdollisuuden, hän rohkaisi mielensä sellaista
-järkyttävää huomiota vastaan, että hän vihdoinkin oli saapunut pitkän
-tiensä päähän, jossa kaikenlaista voi tapahtua.
-
-Kolme koirista paneutui pitkäkseen Waden jalkoihin. Kane, verikoira,
-tarkasteli tätä uutta isäntäänsä sellaisen koiran tapaan, joka tuntee
-ihmiset. Se nuuski Wadea ja muuttui hieman lempeämmäksi.
-
-Wade seurasi katseillaan polkua, joka kiemurteli puron rannalla
-hävitäkseen lopulta pajukkoon, jonka kellastuneiden lehvien yli
-karjakartano näkyi. Kaunistukkainen tyttö ilmestyi kuistiin. Hänellä
-näytti olevan jotakin sylissään ja pian hän katosikin näkyvistä pajukon
-taakse. Wade huomasi hänet ja aavisti hänen olevan tulossa
-rakennukseen. Hän ei odottanut enää muuta eikä ajatellutkaan mitään,
-vaan luotti tapaamisen aiheuttamaan ratkaisuun.
-
-Tyttö ilmestyi jälleen näkyviin ehkä noin sadan metrin päässä Wadesta.
-Hän katsahti tulijaan kerran terävästi ja tutkivasti, mutta sitten veri
-alkoikin polttaa hänen aivojaan ja suoniaan. Hän näki edessään
-ratsastuspukuun pukeutuneen solakan tytön, jäntevän ja voimakkaan,
-jonka joustava käynti ilmaisi hänen tottuneen ulkoilmaelämään. Hänen
-olentonsa sulous ja tämä hänen käyntitapansa järkyttivätkin juuri
-Wadea. "Hyvä Jumala, miten hän onkaan Lucyn näköinen!" hän kuiskasi
-koettaen etäisyydestä huolimatta nähdä hänen kasvonsa, jotka loistivat
-auringonpaisteessa. Tytön tukka liehui tuulessa hänen lähestyessään
-hitaasti. Kaikki sellainen Wadessa, joka oli ruumiillista ja
-liikutuksille altista, tuntui odottavan paljon kiihkeämmin kuin
-milloinkaan ennen. Hetki oli vuosisatain pituinen eikä sen takana ollut
-mitään. Tytön ollessa vielä jonkun matkan päässä hänen kasvonsa
-alkoivat näkyä selvästi, jolloin Wade oli melkein menettää
-tajuntansa... Sitten kuin unessa, kuin jännittyneen katsomisen
-aiheuttamassa sumussa, hän näki morsiamensa kasvot, vaimonsa,
-varhaisimman miehuutensa Lucyn. Se palautti koko menneisyyden hänen
-muistoonsa. Tyttö tuli lähemmäksi ja Waden sydän sykki yhä kovemmin.
-Oliko hän joutunut jonkun painajaisen kynsiin, vai oliko hän tullut
-hulluksi? Tyttö kohotti päätään katsoen häneen ja nähden hänet. Pelko
-oli melkein pimittää Waden järjen.
-
-"Nuohan ovat Lucyn kasvot!" hän huohotti. "Auta minua, Jumala!... Tämän
-vuoksiko minun pitikin tulla tänne? Hän on minun lihaani ja vertani --
-hän on Lucyni lapsi -- ja minunkin!"
-
-Pelko, aavistus, suunnaton hämmästys ja järkytetty tietoisuus hävisivät
-salamankaltaisessa aavistuksessa, joka oli samalla tuntemistakin.
-Värisyttävä kouristus jäykistytti hänet ja niin suunnaton
-mielenliikutus sai hänet valtoihinsa, että se soi hänelle melkein
-huojennusta.
-
-Koirat hyppäsivät pystyyn haukkuen ja häntäänsä heiluttaen. Ne
-lausuivat vieraan tervetulleeksi. Kane menetti vielä osan koiran
-jäykkyydestään.
-
-Waden rinta kohoili. Sininen taivas, harmaat kukkulat ja viheriät pajut
-muuttuivat himmeiksi hänen silmissään lähestyvien kasvojen tullessa yhä
-selvemmin näkyviin.
-
-"Olen Columbine Belllounds", kuuli hän jonkun sanovan.
-
-Se tyynnytti Wadessa riehuvan myrskyn. Oltiin todellisuudessa ja ääni
-oli sama kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Taakka kohosi hänen
-rinnaltaan ja hänen tarmonsa palasi, pannen sellaisen miehen
-itsehillinnän toimimaan, jonka elämässä oli sattunut monta peloittavaa
-tapausta.
-
-"Hyvää huomenta neiti. Olen iloinen tavatessani teidät", hän vastasi
-niin vapaasti, ettei siinä ollut mitään luonnotonta.
-
-Sitten he tarkastelivat toisiaan, tyttö vaistomaisin katsein, joka on
-ominainen kaikille naisille ounastavassa voimassaan, mutta yleinen
-kaikille sellaisille ihmisille, jotka elävät yksinäisyydessä ja joista
-jonkun vieraan tulo tuntuu tärkeältä tapahtumalta. Waden katse,
-tarkkaavainen ja kaikkinäkevä, huomasi kasvojen todellakin muistuttavan
-suuresti kuviteltua Lucya -- noiden kauniiden kasvojen, jotka olivat
-enemmänkin kuin ihanat, mutta voimakkaat ja suloiset. Niiden
-huomattavin piirre oli ihon vaalea hienous, jossa kuitenkin oli hieman
-ruusun- ja kullanväristä hohdetta, ja harvinaisen kauniit siniset
-silmät.
-
-"Ah, voitteko pahoin?" tyttö kysyi. "Olette niin kalpea."
-
-"En. Olen vain niin järkytetty", Wade vastasi pyyhkien hikeä otsaltaan.
-"Tänne on hirmuisen pitkä matka."
-
-"Olen talon emäntä", tyttö sanoi hymyillen. "Olen iloinen saadessani
-toivottaa teidät tervetulleeksi White Slidesiin, jossa toivon teidän
-viihtyvän hyvin."
-
-"Niin, neiti Columbine, luulen toivonne toteutuvan", Wade vastasi myös
-hymyillen. "Jos olisin nuorempi, viihtyisin vieläkin paremmin."
-
-Columbine nauroi kuullessaan sen. "Miehet ovat aina samanlaisia,
-olivatpa he sitten nuoria tahi vanhoja."
-
-"Älkää aina ajatelko niin", Wade sanoi vakavasti.
-
-"Miksi? Luulen teidän olevan oikeassa. Toin teille muutamia
-välttämättömiä tavaroita asuntoanne varten. Saanko katsoa sisään?"
-
-"Tulkaa vain tupaan", Wade kehoitti nousten. "Teidän pitää antaa
-minulle käytökseni anteeksi. Minulla ei todellakaan ole pitkiin
-aikoihin ollut naisvieraita."
-
-Hän meni sisään ja Wade seisoessaan kynnyksellä näki hänen
-tarkastelevan huonetta naisen kaikkinäkevin katsein.
-
-"Sanoin isälle, että hän --"
-
-"Neiti, isänne ilmoitti minulle jo, mistä ne voin saada, mutta en ole
-noutanut niitä vielä. Teen sen kumminkin heti."
-
-"Hyvä on. Jätän nämä tavarat tänne ja palaan hieman myöhemmin",
-Columbine vastasi asettaen käärynsä lattialle. "Ette saa suuttua,
-vaikka koetankin valmistaa olonne täällä hieman mukavammaksi. Tuntuu
-oikein hirveältä, miten erämiehet elävät päästyään huoneihin."
-
-"Vannon, etten kovinkaan pian näytä teille, miten kunnollinen
-taloudenhoitaja olen", Wade sanoi. "Siinä tapauksessa saan ehkä nähdä
-teidät useammin luonani."
-
-"Te olette varmaankin ollut aikoinanne auttamaton imartelija, vai
-mitä?" tyttö kysyi viekkaasti.
-
-Hänen äänensä ja päänsä asento järkyttivät Wadea niin, ettei hän voinut
-vastata. Piilottaakseen hetkellisen mielenliikutuksensa hän kääntyi
-koiriin päin. Silloin tuli tyttökin portaille.
-
-"Pidän koirista", hän sanoi taputtaen Denveriä, minkä vuoksi Jim ja
-Sampson tulivat heti mustasukkaisiksi. "Näiden kanssa sovin melko
-hyvin, mutta tuo Kane on vallan mahdoton. Eikö se olekin kaunis? Mutta
-se pelkää -- ei, se ei pelkää minua, mutta ei se minusta pidäkään."
-
-"Se epäilee. Sitä on kohdeltu huonosti. Jonkun ajan kuluttua se
-unhottaa sen varmasti."
-
-"Ettekö te lyö koiria?" Columbine kysyi kiihkeästi.
-
-"En, neiti. Koirien ja hevosten kasvattamisessa on varottava sellaista
-menetelmää."
-
-Columbine näytti hyvin tyytyväiseltä.
-
-"Kuinka iloinen olenkaan kuultuani sen! En viitsinyt enää tullakaan
-tänne katsomaan ja ruokkimaan koiria, koska täällä oli aina joku
-potkimassa ja ajamassa niitä."
-
-Wade antoi köyden hänelle. "Pidelkää nyt niitä niin, etteivät ne hypi
-minua vasten tuodessani niille lihaa." Hän meni tupaan, otti sieltä
-hirvenpaistin jäännöksen ja palasi portaille ottaen veitsen tupestaan.
-Koirat näkivät lihan ja rupesivat vinkumaan kiskoen köyttä.
-
-"No, olkaahan vain siivosti!" Wade komensi istuutuen askelmalle ja
-ruveten leikkelemään lihaa. "Jim, olet vanhin ja nälkäisin. Kas
-tässä!... Nyt sinä, Sampson. Kas niin!"... Suuri koira sieppasi lihan
-suuhunsa, jolloin Wade taputti sen selkää. "Oletko sinä susi vai
-penikka, kun käyttäydyt noin? Tässä!" Sampson oli hitaampi nyt, mutta
-tokaisi kumminkin, jolloin Wade läimäytti sitä kädellään ei vihaisesti
-eikä kovasti, vaan siten, että Sampson ymmärsi lyönnin merkityksen.
-
-Seuraavalla kerralla koira ei enää tokaissutkaan. Denveriä saatiin
-läimäyttää monta kertaa, ennenkuin se rupesi tottelemaan uutta
-isäntäänsä. Mutta verikoira Kane kieltäytyi kokonaan ottamasta lihaa
-Waden kädestä. Se murisi, näytti hampaitaan ja nuuski nälkäisesti.
-
-"Kanea on kohdeltava hyvin varovaisesti", Wade huomautti. "Se voi
-purrakin hyvin äkkiä."
-
-"Mutta se on niin kaunis", tyttö sanoi. "En luule sitä ollenkaan
-vihaiseksi. Lupaattehan olla sille hyvä ja koettaa voittaa sen.
-puolellenne?"
-
-"Teen kaiken voitavani."
-
-"Isä on hyvin iloinen saatuaan kerran todellisen metsästäjän White
-Slidesiin. Minäkin olen iloinen, mutta surullinenkin samalla. Vihaan
-sellaista ajatustakin, että puumat ja sudet syövät suuhunsa pieniä
-vasikoita, ja tuntuu oikein hirveältä, että karhut tappavat
-täysikasvuisia eläimiä, mutta minä pidän suden ulvonnasta ja arosusien
-haukunnasta. En voi mitään toivolleni, ettette tappaisi niitä kaikkia."
-
-"Sellainen voi tuskin olla mahdollistakaan, neiti. Koetan kaikkeni
-hävittääkseni puumat ja ajaakseni karhut pakosalle, mutta susia en voi
-mitenkään tappaa sukupuuttoon. Viekkaampaa eläintä kuin susi ei ole
-olemassakaan. Kerron teille pienen tarinan. Muutamia vuosia sitten
-matkustin kokiksi eräälle maatilalle, joka sijaitsee Denverin
-pohjoispuolella aavikon reunassa. Siellä ruvettiin heti kertomaan
-minulle kaikenlaisia juttuja muutamasta yksinäisestä sudesta, joka oli
-asustanut paikkakunnalla jo kauan aikaa. Se tunnettiin ja kuta enemmän
-sitä metsästettiin, sitä viisaammaksi se tuli. Sen erikoisruokana
-olivat hiehot, ja kaikki kartanonomistajat varustautuivat sitä vastaan.
-He palkkasivat kaikki seudun vanhat metsästäjät ja pyydystäjät
-saadakseen sen tapetuksi. Mutta se ei hyödyttänyt mitään, sillä vanhus
-jatkoi vain hiehojen tappamista. Jokainen yö tappoi se yhden tahi pari.
-Ja se oli niin viekas ja nopea, että se työskenteli aina eri
-maatiloilla eri öinä. Lopulta se tappoi isännältäni yksitoista hiehoa
-yhden ainoan yön kuluessa. Yksitoista, ajatelkaahan sitä. Silloin
-sanoin isännälleni: 'Olisi parasta, jos antaisitte minun tappaa tuon
-vanhan harmaan teurastajan.' Mutta isäntäni nauroi vain minulle, sillä
-hän oli koettanut jo kaikkia keinoja. Hän antoi minun kumminkin mennä.
-Otin hieman lihaa, huopapeitteeni, pyssyni, parin lumikenkiä ja lähdin
-vanhuksen jäljille... Ja, neiti Columbine, seurasin vanhusta niin kauan
-lumessa, että se kuoli väsymykseen."
-
-"Kuinka ihmeellistä!" tyttö huudahti huohottaen ja hehkuen
-mielenkiinnosta. "Ah, tuntuu niin säälittävältä, että sellaisenkin
-erinomaisen pedon piti kuolla! Villit eläimet ovat julmia. Toivoisin
-asian olevan toisin."
-
-"Elämä on julmaa, neiti, ja yhdyn toivoonne", Wade vastasi
-surullisesti.
-
-"Olette varmaankin saanut kokea yhtä ja toista. Isä sanoi minulle:
-'Collie, nyt olemme lopultakin saaneet tänne miehen, joka voi kertoa
-sinulle tarpeeksi juttuja.'... En kuitenkaan usko, että haluatte."
-
-"Pidättekö kertomuksista?" Wade kysyi uteliaana.
-
-"Minäkö? Pidän kaikenlaisista, mutta enimmän seikkailuista. Minusta
-olisi pitänyt tullakin poika. Eikö olekin kummallista, etten voi tehdä
-kenellekään pahaa enkä katsella hirvenkään teurastamista? Mutta te ette
-suinkaan voikaan kertoa minulle liian verisiä tai julmia tapahtumia.
-Vihaan intiaanijuttuja. Niiden paljas ajatteleminenkin värisyttää
-minua... Jonakin päivänä kerron teille erään tarinan."
-
-Wade ei voinut vastata mitään.
-
-"Minun täytyy poistua nyt", tyttö sanoi siirtyen portaille. Sitten hän
-epäröi ja kääntyi hymyillen miettiväisesti ja iloisesti. "Luulen, että
-meistä tulee vielä hyvät ystävät", hän lisäsi.
-
-"Neiti Columbine, varmasti, jos se vain hiemankaan riippuu minusta",
-Wade vastasi.
-
-Columbinen hymy kirkastui samalla kun hänen katseensa muuttui
-läpitunkevaksi hänen tietämättään. Wade tunsi, miten vastustamattomasti
-he vetivät toisiaan puoleensa, vaikka Columbine ei sitä aavistanutkaan.
-
-"Kaupan päättämiseen tarvitaan aina kaksi", tyttö vastasi vakavasti.
-"Pidän sanani. Hyvästi."
-
-Wade katseli hänen poistumistaan ja sitä mukaa kuin Columbine eteni
-haihtui pakkokin, jonka alaisena Wade oli ollut. Kun Columbine hävisi
-näkyvistä, Waden tunteet katkoivat kaikki kahleensa. Vetäen koirat
-huoneeseen hän sulki oven sisäpuolelta. Sitten nojautui hän seinään
-horjuen ja kuiskasi käheästi: "Kiitän Jumalaa!"
-
-
-
-
-VI.
-
-
-Syyspäiväntasauksen lähestyessä syyskuun kullanvärinen punaiselle ja
-purppuralle vivahtava luonto alkoi vaaleta. Sade riitti pakkasen
-puremien lehtien kastelemiseen, jolloin vuorilta puhaltavat tuulet
-panivat ne lentämään, liehumaan ja peittämään notkoja, täyttämään
-purojen lammikoita ja värjäämään teitä. Kun ilma muuttui ja aurinko
-paistoi kirkkaasti jälleen, useimmat haavikot olivat lehdettömät ja
-paljaat pajukot näyttivät kankeilta verrattuina harmaihin
-salviarinteihin, ja viiniköynnökset olivat menettäneet tulipunaisen
-värinsä. Kukkuloita ja laaksoja oli kohdannut äkkinäinen muutos, joka
-ei kuitenkaan ollut vaikuttanut niiden kauneuteen.
-
-Penikulman tahi parin päässä White Slidesistä muutamassa suojaisessa
-sopessa oli pari pientä erään Andrews-nimisen karjanomistajan omistamaa
-tölliä. Hän oli ennen ollut työssä Bellloundsilla, mutta oli vähän
-aikaa sitten eronnut ja ruvennut työskentelemään yksinään. Hänellä oli
-hyvin nuori vaimo, muutamia lapsia ja veli, joka toimi hänellä
-paimenena. Nämä ihmiset olivat Bellloundsin ainoat naapurit kymmenen
-penikulman alalla Kremmliniin päin.
-
-Columbine piti rouva Andrewsista ja ratsasti tahi käveli sinne usein
-pienelle vierailulle jutellakseen ystävättärensä kanssa tahi
-temmeltääkseen lapsukaisten kera.
-
-Syyskuun lopussa Columbine tunsi kiihkeätä halua mennä Andrewsin
-maatilalle saadakseen sieltä tietoja Wilson Mooresta. Vaikka joitakin
-uutisia olisi saapunutkin White Slidesiin, ei niitä olisi kuitenkaan
-kerrottu hänelle. Jack Belllounds oli ratsastanut Kremmliniin ja sieltä
-takaisin yhtenä päivänä, mutta Columbine olisi sietänyt ennen vaikka
-mitä, kuin olisi ruvennut kyselemään häneltä.
-
-Hän kysyi kaikissa tapauksissa hevosmieheltä, joka toi elintarpeita
-Bellloundsille, mutta hänen saamansa vastaus oli kummallisesti
-kartteleva. Se ärsytti Columbinea ja synnytti hänessä epäluuloja, joita
-hän koetti tukahduttaa. Lopulta hänestä näytti aivan ilmeiseltä, ettei
-Wilson Mooren nimeä haluttu mainita hänen kuultensa.
-
-Ensin hän oli lisääntyvässä kostonhimossaan aikonut mennä uuden
-ystävänsä, metsästäjä Waden puheille uskoakseen hänelle ikävänsä ja
-muutamia muitakin seikkoja, jotka alkoivat tuntua yhä tukalammilta sitä
-mukaa kuin päivät kuluivat. Tunne, että Jack Belllounds oli jollakin
-tavoin tullut hänen ja vanhuksen väliin, jota hän rakasti ja sanoi
-isäkseen, tuntui hänestä hyvin omituiselta. Columbine ei ollut
-huomannut sitä, ennenkuin viime aikoina. Hän sai sen selville siitä,
-ettei hän enää turvautunut Bellloundsiin, kuten ennen, koska hän oli
-huomannut Bellloundsin karttavan häntä. Mutta sitten Columbine luuli
-erehtyneensä, sillä aina kun hän tapasi Bellloundsin ruokapöydässä tahi
-jossakin muualla, Belllounds tuntui kohtelevan häntä yhtä hellästi kuin
-ennenkin. Hän ei sittenkään ollut enää sama mies kuin ennen. Kartanon
-muinoin niin iloiset ihmiset olivat nyt synkkiä ja pahantuulisia. Ja
-tuntiessaan, ettei hän vielä ollut tarpeeksi hyvä ystävä Waden kanssa
-voidakseen uskoa hänelle suurimpia salaisuuksiaan, hän tukahdutti
-mielihalunsa ja päätti koettaa itse saada jollakin tavoin tietää
-haluamansa asiat.
-
-Kun hän lähti kävelemään Andrewsin kartanoon päin, hän
-onnettomuudekseen tahi onnekseen tapasi Jack Bellloundsin.
-
-"Mihin sinä nyt olet menossa?" Jack kysyi tutkivasti.
-
-"Menen tervehtimään rouva Andrewsia."
-
-"Etkä mene!" Jack sanoi äkkiä tiukasti.
-
-Columbine tunsi sydänalassaan jotakin omituista, jotakin polttavaa,
-joka tuntui vieraalta hänen ruumiilliselle olemukselleen ja joka halusi
-purkaantua ulos. Jack Bellloundsin puheet ja työt olivat viime aikoina
-tuntuneet hänestä hyvin vastenmielisiltä. Hän katsoi vakavasti Jackiin,
-joka katsoi uteliaasti häneen. Columbine ei aavistanutkaan, mitä
-Jackilla oli mielessä, sillä kauhistuen hän tunsi vain sen, että hän
-vieraantui yhä enemmän tästä nuoresta miehestä, jonka kanssa hänen piti
-mennä naimisiin. Hänen tuloansa seuranneet viikot olivat olleet
-tukalimpia mitä hän muisti.
-
-"Kyllä minä menen", hän vastasi hitaasti.
-
-"Et mene!" Jack toisti kiivaasti. "En halua, että juoksentelet siellä
-juoruamassa Andrewsin eukon kanssa."
-
-"Vai et halua", Columbine sanoi hyvin tyynesti. Kuinka huonosti Jack
-häntä ymmärsikään!
-
-"Kuulithan sen."
-
-"Et ole mieheni vielä, herra Jack Belllounds", Columbine tiuskaisi
-vihaisesti. Jack voi ärsyttää häntä pahemmin kuin kukaan muu.
-
-"Pian kuitenkin. Muutamien viikkojen tahi kuukausien kuluttua ainakin",
-Jack jatkoi tyyntyen hieman.
-
-"Olen antanut suostumukseni", Columbine sanoi tuntien kalpenevansa, "ja
-pidän sanani... En tiedä kumminkaan, milloin. Jos puhut minulle näin,
-voi kulua useita viikkoja, jopa kuukausiakin, ennenkuin määrään
-päivän."
-
-"Columbine!" Jack huudahti, kun tyttö kääntyi mennäkseen. Hänen äänensä
-kuulosti todellakin toivottomalta. Columbine sai nyt jälleen varmuuden
-muutamasta asiasta, joka oli vaivannut häntä kovasti. Oli aivan
-samantekevää, miten hän suhtautui tähän uuteen sukulaiseensa, se
-kumminkin näytti peloittavalta totuudelta, että Jack oli todellakin
-rakastunut häneen. Mutta tällä kertaa hän ei pehmennyt.
-
-"Kutsun isän tänne, jotta hän käskisi sinun jäädä kotiin", Jack
-tiuskaisi jälleen suuttuen.
-
-Columbine pyörähti kantapäällään.
-
-"Jos teet sen, olet tyhmempi kuin olen luullutkaan."
-
-Silloin ei Jack voinut enää hillitä itseään.
-
-"Tiedän, minne olet menossa. Aiot mennä tervehtimään tuota pölkkyjalka
-Moorea!... Varo, etten näe sinua hänen seurassaan."
-
-Columbine käänsi selkänsä Bellloundsille ja kiiruhti pois jokaisen
-suonen sykkiessä ja tehdessä kipeää. Hän kiiruhti tielle haluten
-juosta, mutta ei menettää kuuloaan eikä näköään. Hän tahtoi paeta
-jotakin, vaikka ei tiennyt, mitä.
-
-"Ah, se on jotakin pahempaa kuin hänen luonteensa!" hän huudahti
-kuumien kyynelien vieriessä hänen poskilleen. "Hän on ilkeä, niin
-sanomattoman ilkeä! Miksi sen kieltäisin, vaikka rakastankin isää?
-Elämäni menee kokonaan pilalle, ellei se jo olekin pilalla."
-
-Hänen vihansa haihtui yhtä nopeasti kuin hänen kostonhimonsakin. Hän
-moitti itseään niiden kiivaiden vastausten vuoksi, joilla hän oli
-suututtanut Jackin. Hän vannoi, ettei hän milloinkaan enää unhottaisi
-niin kokonaan itseään.
-
-"Mutta miksi hän raivostuttaakin minut aina?" hän huudahti koettaessaan
-puolustaa itseään. "Mitä hän sanoikaan? 'Tuo pölkkyjalka paimen
-Moore'!... Ah, miten halpamaista. Hän on siis kuullut, että Wilson
-raukan jalka on pilalla, ehkä hän on täydellinen raajarikko... Jos se
-on totta, niin... Mutta miksi huusi hän tietävänsä sen, että haluan
-puhutella Wilsonia?... Enkä halua, en ollenkaan!... Ah, mutta haluan
-kuitenkin!"
-
-Ja silloin Columbine sai oppia viivyttelemättä, että hän tulee
-unhottamaan itsensä jälleen. Hän huomasi tehneensäkin sen jo, ymmärtäen
-samalla muutaman surullisemman ja oudomman totuuden, joka oli
-selviämäisillään hänelle. Hän oli tuntevinaan toisen Columbinen
-itsessään, jonkunlaisen oikullisen, intohimoisen ja erilaisen olennon,
-joka ei halunnut lannistua.
-
-Melkein ennenkuin hän huomasikaan lähteneensä aikomalleen vierailulle,
-Andrewsin talo oli jo hänen näkyvissään. Niin nopeasti hän oli
-kävellyt. Mutta hänen piti tukahduttaa mielenliikutuksensa, joka oli
-saanut hänet kokonaan valtoihinsa. Senvuoksi hän hiljensi vauhtiaan
-koettaen ajatella muita asioita.
-
-Lapset huomasivat hänet ensin ja hyökkäsivät häntä vastaan. Saapuessaan
-tuvan ovelle hän jo hymyili ja posket punoittivat. Punakka ja voimakas
-rouva Andrews sopikin hyvin uudisasukkaan vaimoksi, jonka pitää tarttua
-kiinni raskaaseenkin työhön. Hänen kasvonsa kirkastuivat Columbinen
-tullessa, mutta hän oli silti hieman hämmästyneen ja uteliaan näköinen.
-
-"Herranen aika, miten iloinen olenkaan saadessani tavata sinut,
-Columbine!" hän tervehti. "Et ole ollutkaan täällä pitkiin aikoihin."
-
-"Olen aikonut tulla, mutta olen siirtänyt sen aina tuonnemmaksi",
-Columbine vastasi.
-
-Ja sitten he naisnaapurien tapaan alkoivat jutella syystarkastuksesta,
-talven piakkoin tapahtuvasta tulosta ja sen aiheuttamasta
-yksinäisyydestä, lapsista ja kaikenlaisesta muusta, josta lopulta
-päästiin henkilökohtaisempiin ja mielenkiintoisempiin asioihin.
-
-"Ja niinkö ne asiat sitten ovat, että sinun pitää mennä naimisiin Jack
-Bellloundsin kanssa?" rouva Andrews kysyi hetkisen kuluttua.
-
-"Niin, luullakseni", Columbine vastasi hymyillen.
-
-"Hm! En ole mikään sukulaisesi enkä erittäin läheinen ystäväsikään,
-mutta sanon kuitenkin, että --"
-
-"Voi älä!" Columbine keskeytti.
-
-"Hyvä on, tyttöseni. Ehkä onkin parempi, etten sano mitään. Säälin
-sinua, ellet rakasta Möly-Jackia. Ennen vanhaan inhosit häntä,
-muistaakseni."
-
-"En rakasta Jackia vielä, vaikka minun pitäisi rakastaa tulevaa
-miestäni. Mutta tahdon koettaa ja vaikka en milloinkaan onnistuisikaan,
-velvollisuuteni pakottaa minut sittenkin menemään naimisiin hänen
-kanssaan."
-
-"Jonkun naisen pitäisi puhua asiasta Bill Bellloundsille", rouva
-Andrews sanoi niin julmasti, ettei se ennustanut hyvää vanhalle
-karjanomistajalle.
-
-"Oletko kuullut, että olemme saaneet uuden miehenkin kartanoomme?"
-Columbine kysyi muuttaen puheenaihetta.
-
-"Tarkoitat varmaankin metsästäjäänne, Hell-Bent Wadea?"
-
-"Kyllä, mutta vihaan tuota naurettavaa nimitystä", Columbine sanoi.
-
-"Niin, se on omituinen, kuten useimmat muutkin näiden seutujen
-nimitykset. Sitä ei voida muuttaa. Hän on ollut täällä pari kertaa,
-kerran koirineen ja sitten toissa iltana. Pidän hänestä. Hän on kunnon
-mies kummallisesta nimestään huolimatta. Mieheni ja hänen veljensä
-kiintyivät häneen kuin sorsat veteen."
-
-"Olen iloinen kuullessani sen. Minäkin suhtauduin häneen melkein niin",
-Columbine vastasi. "Hänellä on surullisimmat kasvot mitä milloinkaan
-olen nähnyt."
-
-"Surullisetko? Aivan niin. Hän on nähnyt suurimman osan siitä, josta
-hän on saanut nimensäkin. Nauroin nähdessäni hänet ensin. Tuollainen
-pieni hontelo mies, vääräsäärinen ja risainen, noine kauhean
-jokapäiväisine kasvojenilmeineen! Mutta hänen tullessaan seuraavan
-kerran unhotin hänen ulkomuotonsa."
-
-"Niin, siinäpä se juuri onkin! Hän ei ole juuri minkään näköinen, mutta
-jokainen unhottaa hänen jokapäiväisyytensä heti", Columbine vastasi
-lämpimästi. "Tuntuu aivan siltä kuin hänen karkean kuorensa alla
-piilisi jotakin."
-
-"Niin, sinä ja minä olemme naisia ja tunteemme ovat senvuoksi
-erilaisia", rouva Andrews sanoi. "Mieheni on kovasti ihmeissään siitä,
-mitä kaikkea Wade osaa tehdä. Wade korjasi Tomin pyssyn, jota ei ole
-voitu käyttää yhteen vuoteen, hän laittoi kelloni käymään ja se käy nyt
-paremmin kuin milloinkaan ennen. Sitten hän pelasti lehmämme myrkkypuun
-vaikutuksesta, vaikka Tom luuli sen kuolevan."
-
-"Pojat kertoivat Waden pelastaneen muutamia meidänkin lehmiämme. Isä
-oli hyvin iloissaan. Tiedäthän hänen menettäneen paljon elukoita puun
-aiheuttaman myrkytyksen vuoksi. Näin paljon kuolleita härkiä ollessani
-viime kerran ratsain vuoristossa. On ikävää, ettei uusi miehemme tullut
-tänne ennen pelastamaan niitä. Kysyin häneltä, miten hän menettelee, ja
-hän sanoi minulle olevansa lääkäri."
-
-"Siis eläinlääkäri", rouva Andrews sanoi nauraen. "Sitä en ole vielä
-kuullutkaan. Tomin puheiden mukaan tämä Wade oli sanonut nähtyään
-sairaan lehmämme, että lehmä on syönyt myrkyllisen puun lehtiä --
-muistaakseni hän oli nimittänyt kasvia kukonkannukseksi -- jotka ovat
-paisuneet sen vatsassa hirveästi sen juotua vettä. Wade pisti vain
-veitsen sen kylkeen, niin että ilma pääsi ulos, jolloin se pelastui."
-
-"Huh, miten julmaa! Mutta keino on hyvä, jos eläimet vain siten
-pelastuvat."
-
-"Ne voidaan kaikki pelastaa, jos vain joudutaan niiden luo ajoissa",
-rouva Andrews vastasi.
-
-"Näin lääkäreistä puhuessamme", Columbine jatkoi koettaen muodostaa
-kysymyksensä ylimalkaiseksi, "tiedätkö, joutuiko Wilson Moore!
-Kremmlinissä ollessaan lääkärin hoitoon loukkaantuneen jalkansa
-vuoksi?"
-
-"Ei, sillä siellä ei ollutkaan lääkäriä. Heidän olisi pitänyt lähettää
-hänet Denveriin, mutta koska Wils ei olisi kestänyt sellaista matkaa
-eikä voinut odottaa, rouva Plummer sitoi hänen jalkansa. Hän on
-tehnytkin sen mielestäni mainiosti."
-
-"Ah, olen hyvin iloinen!" Columbine mumisi. "Hänestä ei siinä
-tapauksessa tulekaan raajarikkoa eikä pölkkyjalkaa?"
-
-"Ei. Mutta saat itse katsoa, sillä Wils on täällä. Hän saapui tänne
-toissa yönä ja asuu lankoni kanssa tuolla toisessa tuvassa."
-
-Rouva Andrews lateli tämän kaiken nopeasti ja mielellään, mutta
-kumminkin jonkunlaisella erikoisella tarkoituksella. Hänen katseensa
-oli kohdistunut omituisen ystävällisesti nuorempaan naiseen.
-
-"Täälläkö?" Columbine huudahti hämmästyneenä tullen hyvin liikutetuksi
-ja iloiseksi. Hän vuoroin punastui ja kalpeni.
-
-"Niin!" rouva vastasi katsoen nyt ovelle. "Hänen pitäisi olla näkyvissä
-jossakin, sillä hän kuljeskelee kainalosauvan varassa."
-
-"Kainalosauvanko?" Columbine huudahti järkytettynä.
-
-"Niin juuri. Hän teki sen itse... Mutta en näekään häntä nyt missään.
-Ehkä hän meni tupaan nähdessään sinun tulevan, sillä hän on hirmuisen
-arka tuon sauvan vuoksi."
-
-"No, jos hän on niin arka, niin minun on ehkä parasta lähteä",
-Columbine sanoi taistellen hämminkiään ja pettymystään vastaan. Mitähän
-tapahtuisikaan, jos hän sattuisi kohtaamaan hänet? Voisiko Wils ruveta
-kuvittelemaan jotakin hänen tulonsa vuoksi? Hänen sydämensä rupesi
-sykkimään kiivaasti.
-
-"Koeta rauhoittua, tyttöseni", rouva vastasi. "Tiedän teidän
-riidelleen, sillä hän kertoi sen minulle. Miten ikävää!... En voi sille
-mitään, jos sinun nyt kerran pitää mennä. Tule nyt vielä kerran ennen
-lumen tuloa. Hyvästi."
-
-Columbine sanoi hänelle nopeat jäähyväiset ja poistui hyvin
-toivottomana. Hän oli jo melkein päässyt viereisen tuvan nurkan taakse,
-jonka sivuitse hänen oli mentävä, mutta ennenkuin hän ehti saada
-mielenmalttinsa takaisin, hän näki Wilson Mooren kulkevan sauvaansa
-nojaten niin, ettei siteissä oleva jalka koskettanut maahan. Wilson oli
-huumannut hänet ja koetti kiiruhtaa aitauksen taakse, ennenkuin hän
-näkisi hänet ja voisi puhutella häntä.
-
-"Wilson!" Columbine huudahti tahtomattaan. Heti kun nimi livahti hänen
-huuliltaan hän katui huudahdustaan, mutta se oli jo liian myöhäistä.
-Paimen pysähtyi ja kääntyi hitaasti.
-
-Silloin Columbine käveli nopeasti hänen luokseen tullen äkkiä yhtä
-rohkeaksi kuin hän äsken oli ollut peloissaan. Nähtyään Wilsonin hän
-muuttui heti.
-
-"Wilson Moore, aioit karttaa minua", hän sanoi moittivasti.
-
-"Päivää, Columbine", Wilson tervehti välittämättä hänen sanoistaan.
-
-"Ah, olen ollut niin pahoillani loukkautumisesi vuoksi!" Columbine
-sanoi. "Ja nyt olen taasen niin iloinen, että olet -- Wilson, olet niin
-laihtunut ja kalpea, että olet varmaankin kärsinyt kovasti."
-
-"Kai se on hieman heikontanut minua."
-
-Columbine ei ollut milloinkaan ennen nähnyt hänen kasvojaan muuta kuin
-päivettyneinä, jäntevinä ja terveinä, mutta nyt niissä oli tuskien,
-jännityksen ja kärsivällisen alistuvaisuuden uurtamia juovia. Hän
-näytti vanhemmaltakin. Jokin noissa hienoissa, tummissa ja sumuisissa
-silmissä liikutti häntä kovasti.
-
-"Et kirjoittanut minulle sanaakaan", hän jatkoi moittivasti. "Ei kukaan
-halunnut kertoa minulle mitään. Pojat eivät sanoneet tietävänsä.
-Kysyessäni isältä hän suuttui. Jackilta en ole viitsinyt
-tiedustellakaan. Ruokavarojen kuljettaja valehteli minulle. Silloin
-lähdin tänne kuullakseni uutisia sinusta, mutta en osannut aavistaakaan
-sinun oleskelevan täällä... Nyt olen iloinen, että tulin."
-
-Miten kummallisen, tumman ja omituisen katseen Wilson loikaan häneen!
-
-"Tämä on niin sinun tapaistasi, Columbine", hän sanoi. "Tiesin sinun
-olevan pahoillasi onnettomuudestani, mutta en voinut lähettää sinulle
-mitenkään sanaa."
-
-"Pelastit Pronton minulle", Columbine vastasi kovasti värisevällä
-äänellä. "En voi milloinkaan kiittää sinua tarpeeksi."
-
-"Niin, se oli hieman kummallista. Pronto pillastui. Toivon sen nyt
-voivan hyvin."
-
-"Se on jo melkein terve. Tikkujen poisottaminen sen nahasta vei jonkun
-aikaa. Kyllä se pian paranee eikä siis herra Jack Bellloundsin
-taidonnäyte aiheuttanutkaan sen pahempaa."
-
-Columbinen ääni kuulosti katkeralta hänen lopettaessaan. Moore käänsi
-ajattelevan katseensa hänestä muualle.
-
-"Toivon vanhan Billin voivan hyvin", hän kysyi välinpitämättömästi.
-
-"Oletko kertonut omaisillesi sinua kohdanneesta tapaturmasta?"
-Columbine kysyi välittämättä hänen huomautuksestaan.
-
-"En."
-
-"Ah, Wilson, sinun olisi pitänyt lähettää sana heille tahi ainakin
-kirjoittaa."
-
-"Minunko? Olisiko minun pitänyt ruveta mankumaan heiltä apua
-onnettomuudessani? En voi suhtautua asiaan ollenkaan niin."
-
-"Wilson, lähdet kai piakkoin kotiisi Denveriin, vai mitä?"
-
-"En!" Wilson vastasi lyhyesti.
-
-"Mutta mihin sitten aiot ryhtyä? Et varmastikaan voi ruveta työhön
-vielä pitkiin aikoihin."
-
-"Columbine, en voi milloinkaan enää ratsastaa siten kuin ennen", hän
-sanoi surullisesti. "Tietysti jollakin tavoin, mutta en entiseen tapaan
-koskaan."
-
-"Ah!" Columbinen ääni ja se äärimmäinen pehmeys ja hellyys hänen
-liikkeissään hänen koskettaessaan karkeasti kyhättyä kainalosauvaa
-olisivat ilmaisseet asian laidan kaikille muille, paitsi näille
-kahdelle toistensa kohtaloihin syventyneille. "En voi kestää, jos se
-vain on totta."
-
-"Pelkään sen olevan. Jalkani murskaantui pahasti. Säästyin juuri
-tulemasta pölkkyjalkaiseksi."
-
-"Sinun pitäisi saada hoitoa ja -- Wilson, aiotko todellakin jäädä
-asumaan näiden Andrewsien luokse?"
-
-"En luullakseni. Heillä on myös omat huolensa. Columbine, aion perustaa
-sadanviidenkymmenen hehtaarin suuruisen uudistilan."
-
-"Uudistilanko?" Columbine huudahti hämmästyneenä. "Mihin?"
-
-"Tuonne Old White Slidesin rinteille. Se on ollut jo vuosikausia
-mielessäni. Muistat kai erään sievän pienen punaisen jyrkänteen
-juurella olevan laakson? Siellä on mainio lähdekin. Olet ollut siellä
-minun mukanani kerran. Muistat kai tuon kullankaivajien rakentaman
-vanhan kämpän?"
-
-"Kyllä. Paikka on hyvin edullinen ja laakso on kaunis, mutta Wils, et
-voi tulla toimeen siellä", Columbine huomautti vakavasti.
-
-"Miksi en? Haluaisin sen mielelläni tietää."
-
-"Pöksähän on niin pieni. Rakennuksessa ei ole muuta kuin yksi huone,
-sen katto on melkein tipotiessään, raot ovat kaikki auki, uuni on
-luhistumaisillaan... Wilson, et suinkaan rupea uskottelemaan minulle,
-että aiot muuttaa sinne yksinäsi asumaan?"
-
-"Varmasti. Mitä ajatteletkaan?" Wils vastasi ivallisesti. "Haluaisitko,
-että menisin naimisiin jonkun tytön kanssa? Miksi ei, jos vain joku
-huolii tällaisesta raajarikosta."
-
-"Kuka sinua siellä hoitaisi?" Columbine kysyi punastuen kovasti.
-
-"Minä itse! Hyvä Jumala, Columbine, enhän minä mikään invaliidi vielä
-ole! Minulla on muutamia ystäviä, jotka tulevat auttamaan minua
-rakennuksen korjaamisessa. Niin, nythän minä muistankin. Entisessä
-asunnossani White Slidesissä on vielä paljon tavaroitani. Tulen
-noutamaan niitä sieltä piakkoin."
-
-"Wilson Moore, oletko todellakin tosissasi?" Columbine kysyi vakavasti
-ihmetellen. "Aiotko todellakin perustaa uudisasunnon White Slidesin
-kartanon läheisyyteen ja asettua asumaan sinne, vaikka -- vaikka --?"
-
-Hän ei voinut lopettaa. Joku musertava onnettomuus, jota hän ei osannut
-määritellä, näytti uhkaavan häntä.
-
-"Hyvin kummallista", Columbine vastasi huumaantuneena kääntyen poispäin
-lisäämättä enää mitään.
-
-"Hyvästi, Columbine!" Wils huusi hänen jälkeensä äänellä, jossa
-todellakin oli jäähyväisten tuntua.
-
-Koko kotimatkan Columbine oli sellaisten tunteitten vallassa, että ne
-pakottivat hänet tarkasti miettimään tilanteen lisääntyvää tukaluutta.
-Ja asia muuttui vielä pahemmaksi, kun hän kotiin tullessaan kohtasi
-Jack Bellloundsin, jonka kasvot olivat synkät kuin ukkospilvi.
-
-"Isä haluaa puhutella sinua", hän sanoi äänellä, joka toi Columbinen
-mieleen hänen muutamia tunteja sitten lausumansa uhkauksen.
-
-"Niinkö?" Columbine sanoi arvokkaasti. "Kohteliaasta käytöksestäsi voin
-melkein päättää, miten tärkeää se on."
-
-Belllounds ei alentunut vastaamaan tähän. Hän istui kuistissa, jossa
-hän nähtävästi oli odottanut Columbinen tuloa, eikä näyttänyt ollenkaan
-onnelliselta.
-
-"Missä isä on?" Columbine jatkoi.
-
-Jack viittasi toiseen oveen päin, jonka takana hän istui. Siitä
-päästiin huoneeseen, jota kartanon omistaja käytti jonkunlaisena
-konttorina ja varastohuoneena. Kun Columbine meni Jackin sivu, Jack
-tarttui hänen hameeseensa.
-
-"Columbine, oletko vihainen minulle?" hän sanoi rukoilevasti.
-
-"Olen!"
-
-"Älä mene isän luo ollessasi sellaisella tuulella", Jack pyysi. "Hänkin
-on vihainen ja se pahentaa vain asioita."
-
-Pitkäaikaisen kokemuksen perusteella Columbine voi sanoa, milloin Jack
-oli tehnyt jotakin omaksi hyödykseen ja ruvennut sitten ajattelemaan
-tekonsa mahdollisia seurauksia. Hän vetäisi hameensa irti vastaamatta
-mitään ja koputti konttorin oveen.
-
-"Sisään!" Belllounds huusi.
-
-Columbine meni huoneeseen. "Halloo, isä! Haluatko puhutella minua?"
-
-Belllounds istui vanhan pöydän vieressä likaisen tilikirjan ääressä
-kynän pätkä suuressa kädessään. Kun hän katsahti ylös, Columbine hieman
-säpsähti.
-
-"Missä olet ollut?" Belllounds kysyi töykeästi.
-
-"Kävin vieraisilla rouva Andrewsin luona."
-
-"Menitkö sinne vain siinä tarkoituksessa?"
-
-"Kyllä!" Columbine vastasi hieman viivytellen.
-
-"Et siis mennyt tapamaan Wilson Moorea?"
-
-"En."
-
-"Väität varmasti myöskin, ettet tiennyt hänen olevankaan siellä, vai
-mitä?"
-
-"En tiennytkään", Columbine tiuskaisi.
-
-"Puhuttelitko häntä?"
-
-"Puhuttelin kyllä, mutta se tapahtui vallan sattumalta."
-
-"Vai niin! Nyt sinä valehtelet minulle."
-
-Columbine punastui niin kovasti kuin häntä olisi lyöty.
-
-"Isä!" hän huudahti suuresti hämmästyneenä.
-
-Belllounds näytti niin synkältä ja luoksepääsemättömältä kuin jokin
-olisi vaikuttanut hänessä jonkunlaisen karkaisun, ja hänen ajatuksensa
-olivat aivan sekaisin. Hänen tavallinen tyyni, helppo, ylpeä ja
-rehellinen suhtautumisensa kaikenlaisiin asioihin näytti jonkun
-murtumisen tahi huumauksen särkemältä vähentäen hänen luottamustaan.
-
-"Sano nyt suoraan, valehteletko?" hän toisti näkemättä tahi tietämättä
-tytön toivottomuutta.
-
-"En voisi valehdella sinulle milloinkaan, vaikka koettaisinkin",
-Columbine änkytti.
-
-Bellloundsin tiukka ja synkkä katse oli kohdistunut häneen, kuin hän
-olisi muodostanut aivan uuden ja hämmästyttävän arvoituksen.
-
-"Mutta sinä näit kumminkin Mooren?"
-
-"Kyllä!" Columbine alkoi suuttua.
-
-"Puhuit hänen kanssaan?"
-
-"Tietysti."
-
-"Tyttö, en pidä siitä. Puheesi ja käytöksesi eivät miellytä minua nyt
-ollenkaan."
-
-"Olen pahoillani, mutta en voi muuttaa kumpaakaan."
-
-"Mitä tuo paimen sanoi sinulle?"
-
-"Puhuimme enimmäkseen hänen loukkaantuneesta jalastaan."
-
-"Entä mistä muusta?" Belllounds jatkoi kovemmasti.
-
-"Hänen suunnitelmistaan."
-
-"Vai niin! Tuostako hänen suunnitelmastaan uudistalosta Sage Creekin
-laaksoon?"
-
-"Niin."
-
-"Haluaisitko sinä sitä?"
-
-"Minäkö? En totisesti!"
-
-"Columbine, sanoit minulle muutamia viikkoja sitten, ettei hän ole
-rakastunut sinuun. Oletko vieläkin samaa mieltä, tahdotko vieläkin
-väittää, ettei hän ole kiintynyt sinuun?"
-
-"Hän ei ole sanonut sitä minulle enkä ole milloinkaan sitä uskonutkaan.
-Olen aivan varma, ettei hän ole."
-
-"Vai niin. Tyttö, silloin olit yhtä varma siitäkin, ettet sinäkään
-rakasta häntä. Oletko vieläkin?"
-
-"En", Columbine vastasi hiljaa. Vihjaus noihin tuntemattomiin voimiin
-värisytti häntä. Hän ei halunnut karttaa ainoatakaan tuon miehen
-tekemää kysymystä, jolta hän ei voinut vaatia mitään, mutta jolle hän
-oli suuressa kiitollisuuden velassa elämästään ja kasvatuksestaan,
-suojellakseen uutta ja kasvavaa ylpeyttään. Hänessä muodostui kuitenkin
-jotakin jäähdyttävää.
-
-Belllounds, ollen omituisesti itseensäsulkeutunut ja vakava, näytti
-haluavan lakata kyselemästä joko pelosta kuulla tytöltä vieläkin
-enemmän tahi entisten ystävällisten tunteitten heräämisestä. Mutta
-Columbinen vastaus järkytti häntä ja heittäen kynän kädestään sellaisin
-liikkein, kuin hänet olisi pakotettu päätökseen, hän nousi kumartuen
-tyttöön päin.
-
-"Olet ollut minulle kuin tytär ja olen tehnytkin kaiken voitavani
-puolestasi. Olen toiminut parhaan ymmärrykseni mukaan ja olen
-rakastanut sinua", hän sanoi hellästi ja liikuttavasti. "Tunnet
-toiveeni tulevaisuudestasi... Mutta meidän ei ole pakko tuhlata sanoja.
-Tästä hetkestä alkaen olet vapaa tekemään, miten ikinä haluat. Haluatko
-vai et luopua huolenpidostani? Sinun pitää nyt päättää, tahdotko mennä
-Jackin kanssa naimisiin, vai etkö?"
-
-"Lupasinhan sinulle silloin haluavani. Pidän sanani!" Columbine vastasi
-vakavasti.
-
-"Ollaan siis päästy niin pitkälle ja se onkin hyvä", Belllounds jatkoi.
-"Kunnioitan sinua sanojesi vuoksi... Mutta milloin haluat ottaa hänet
-mieheksesi?"
-
-Pieni huone alkoi pyöriä Columbinen sumuisissa silmissä. Kaikki oli nyt
-mennyttä. Hänen ankkurinsa ei pitänyt.
-
-"Milloin vain tahdot. Kuta pikemmin, sitä parempi", hän kuiskasi.
-
-"Hyvä, tyttöseni, kiitän sinua", Belllounds vastasi äänellä, joka
-Columbinesta tuntui tulevan kaukaa. "Ja vannon, etten ole ollenkaan
-varma, eikö olisi parempi, etten antaisikaan sinun ja Jackin mennä
-milloinkaan naimisiin... Määrätkäämme kuitenkin päivä. Sanokaamme
-lokakuun ensimmäinen. Sama päivä, jolloin sinut tuotiin luokseni
-enemmän kuin seitsemäntoista vuotta sitten."
-
-"No lokakuun ensimmäinen päivä sitten", Columbine sanoi katkonaisesti
-suudellen isäänsä kuin merkiksi siitä, mitä hän tiesi olevansa velkaa
-hänelle. Sitten hän poistui sulkien oven.
-
-Nähtyään hänet Jack nousi äkkiä ja hänen kalpeat kasvonsa näyttivät
-hyvin liikutetuilta.
-
-"Columbine!" hän huudahti käheästi. "Minkä näköinen oletkaan!... Kerro
-minulle, mitä siellä tapahtui. Älä sanokaan minulle, että --"
-
-"Jack Belllounds", Columbine keskeytti kuin hämmästyen sitä, että hän
-voi sen ilmoittaa, "lupasin mennä naimisiin kanssasi lokakuun
-ensimmäisenä päivänä."
-
-Jack huudahti poikamaisen riemukkaasti puristaen hänet äkkiä syliinsä.
-Mutta hänen kohtelussaan ei ollut mitään poikamaista, sillä se ilmaisi
-melkein hurjaa omistusoikeutta. "Collie, olen rakastunut aivan
-mielettömästi sinuun", hän aloitti tulisesti. "Et ole milloinkaan
-sallinut minun kertoa sinulle, ja senvuoksi se on tullutkin yhä
-pahemmaksi. Tänään nähdessäni sinun menevän tuonne, jossa Wilson Moore
-nyt oleskelee, tulin hirveästi mustasukkaiseksi. Olin aivan sairas ja
-olisin mielelläni tappanut hänet. Silloin vasta huomasin, miten
-suuresti rakastan sinua. Ah, en tiennyt sitä ennen, mutta tiedän sen
-nyt!... Olen aivan mieletön!" Hän pusersi tytön rintaansa vasten
-huolimatta hänen vastustuksestaan; hänen kasvonsa ja niskansa olivat
-aivan punaiset ja hänen silmänsä leimusivat. Hän koetti suudellakin
-Columbinea, mutta ei onnistunut, koska tyttö taisteli vastaan niin
-kovasti kuin suinkin. Hän voi vain suudella Columbinen poskia, korvia
-ja hiuksia.
-
-"Voi, anna minun mennä!" Columbine huohotti. "Sinulla ei ole
-minkäänlaista oikeutta. -- Ah, sinun olisi pitänyt odottaa!"
-Riistäytyen irti hän pakeni huoneeseensa saaden ovensa jo melkein
-kiinni, kun Jack pisti jalkansa väliin.
-
-Belllounds melkein nauroi kiihkoissaan. Hän oli hieman raivoissaan
-tytön pakenemisesta ja aivan pois suunniltaan.
-
-"Älä tulekaan tänne!" Columbine sanoi niin vihaisesti, että Jack'kin
-näytti huomaavan tässä olevan jotakin muutakin, mihin hänen piti
-kiinnittää huomionsa, kuin hänen omat toivomuksensa.
-
-"Voi!" Jack huokaisi raskaasti. "Hyvä on. En koetakaan tunkeutua sinne,
-kunhan vain kuuntelet minua. Collie, älä ole vihainen minulle
-senvuoksi, että näytin sinulle, miten äärettömästi sinua rakastan. Olin
-todellakin aivan pyörällä päästäni. Voidaanko sitä ihmetelläkään,
-kultaseni, koska olen pelännyt, ettet huolisikaan minusta? Collie,
-minusta on tuntunut aivan siltä kuin olisit ainoa sellainen tyttö
-maailmassa, jota ikävöin enimmän, mutta jota en ikinä voi saada. Mutta
-nyt... Lokakuun ensimmäisenä päivänä siis! Kuuntelehan nyt. Lupaan
-sinulle, etten milloinkaan enää juo, en pelaa enkä kiusaa isältä rahaa.
-En pidä hänen tavastaan hoitaa maatilaa, mutta haluan totella häntä
-niin kauan kuin hän elää. Koetan myös kärsiä tuon pölkkyjalkaisen
-paimenen hävyttömyyttä ja suhtautua hänen nenäni alle perustamaan
-uudistaloon tasapuolisesti. Haluan tehdä, mitä ikinä vain tahdot."
-
-"Mene siinä tapauksessa tiehesi!" Columbine huudahti nyyhkyttäen.
-
-Hänen poistuttuaan Columbine telkesi ovensa ja heittäytyi vuoteeseen
-unhottaakseen ja antautuakseen järkytettyjen tunteittensa valtaan. Hän
-itki kuin tyttö, jonka nuoruus on lopussa, ja sitten kuin puuska oli
-mennyt ohi heikonnettuaan ja muutettuaan hänet omituisesti, hän koetti
-muistella, mitä hänelle äsken oli tapahtunutkaan. Hän ajatteli
-ajattelemasta päästyäänkin isän pyyntöä, velvollisuuttaan, tekemäänsä
-päätöstä ja niitä inhon ja pelon tunteita, jotka olivat järkyttäneet
-häntä Jack Bellloundsin toistaessa hänen lupauksensa. Sellaiset olivat
-päivän tapahtumat ja ne olivat tehneet hänestä vapisevan ja onnettoman
-ihmisen, joka kumminkin oli uskaltanut katsoa isää silmiin ja tunnustaa
-hänelle sen, jota hän tuskin oli uskaltanut myöntää itselleenkään.
-Mutta nyt hän vapisi ja kyyristyi aavistaessaan onnettomuutta, joka
-sisälsi koko totuuden.
-
-"Alan ymmärtää sen nyt", hän kuiskasi ajatuksen synnyttyä, haihduttua
-ja palattua takaisin muuttuakseen jälleen. "Jos Wilson vain olisi
-rakastanut minua, olisin minäkin rakastanut häntä. Pidän hänestä
-sittenkin hieman, enkä voinut valehdella isälle. En ole vain varma,
-kuinka paljon. En ole milloinkaan uneksinutkaan rakastavani häntä enkä
-ketään muutakaan. Kaikki on niin omituista. Tunnen itseni äkkiä paljon
-vanhemmaksi. En voi ymmärtää näitä tunteitani, jotka minua nyt
-järkyttävät."
-
-Siten hän mietiskeli vaikeuksia, joihin hän oli joutunut, katumatta
-ollenkaan vanhukselle antamaansa lupausta, mutta oppien yhä selvemmin
-huomaamaan luonteensa monipuolisuuden, joka ennemmin tahi myöhemmin
-tulisi erottamaan velvollisuuksien määrittelemän elämän toiveiden
-haaveilemasta. Hän näytti saavan olla aivan yksinään huolineen, ja
-ollessaan näiden tunteitten vallassa metsästäjä Wade muistui aina hänen
-mieleensä. Hän tukahdutti toistamiseen halunsa uskoutua hänelle. Wade
-oli hellä kuin nainen, ja hänen kasvonsa olivat niiden koettelemusten
-ja vaivojen uurtamat, joista hän oli selviytynyt paaduttamatta ja
-katkeroittamatta mieltään. Mutta kuinka hän voisikaan kertoa huolensa
-hänelle? Hänhän oli aivan vieras, erämaissa raaistunut mies, jonka
-yleisesti tunnettu kamala nimi oli ennakolta tunnettu lännen sille
-antamine kauheine merkityksineen, Wade veti häntä puoleensa ja hän
-ajatteli miestä, kunnes muisto Jack Bellloundsin raa'asta syleilystä
-lisäsi hänen tuntemaansa inhoa ja pelkoa. Oliko hänen pakko alistua
-siihen? Oliko hän suostunut siihen? Ja silloin totuus selveni
-Columbinelle.
-
-
-
-
-VII.
-
-
-Arosusien haukunta herätti Columbinen aamuhämärissä. Hän pelkäsi niiden
-ennustamaa päivää eikä hän ollut milloinkaan ennen elämässään vihannut
-auringonnousua. Hän työnsi päättäväisesti menneisyyden syrjään ja
-katseli rohkeasti tulevaisuuteen uskoen, että hänen, tehtyään tämän
-peruuttamattoman päätöksen, oli pidättäydyttävä ajattelemasta menneitä
-asioita ja täytettävä vain velvollisuutensa.
-
-Aamiaista syötäessä karjanomistaja oli paremmalla tuulella kuin
-viikkokausiin. Hän ilmoitti, että Jack oli jo varhain aamulla lähtenyt
-ratsain Kremmliniin lokakuun ensimmäisenä päivänä vietettävien häiden
-valmistusten vuoksi.
-
-"Jack on aivan pyörällä päästään", hän sanoi. "Niin, sellaistahan ei
-tavallisesti tapahdukaan, vain kerran jokaisen miehen elämässä. Muistan
-nuo ajat vielä itsekin... Jack ratsastaa Kremmliniin ja matkustaa
-sieltä postivaunuissa Denveriin. Parasta on, että tarkastat
-vaatevarastosi ja sullot matkalaukkuihin kaikki sellaiset puvut, joita
-luulet tarvitsevasi. Naiset haluavat tietysti näyttää hienoilta
-häämatkallaan."
-
-"Isä!" Columbine huudahti toivottomana. "En ole kiinnittänyt
-miiluinkaan pukuihini minkäänlaista huomiota enkä halua poistua White
-Slidesistä."
-
-"Mutta, tyttöseni, sinähän menet naimisiin!" Belllounds huomautti.
-
-"Miksi ei Jack ottanut minua mukaansa Kremmliniin? En voi muuttaa
-vanhoja pukujani uusiksi."
-
-"Vannon, ettei meistä kumpikaan tullut sitä ajatelleeksi. Voithan ostaa
-haluamasi puvut Denveristä."
-
-Columbine alistui. Kun tarkemmin ajateltiin, niin mitä se häneen
-kuului? Tyttöaikaiset epämääräiset ja lumoavat unelmat eivät kuitenkaan
-milloinkaan toteudu. Mentyään vaatekomeroonsa hän kaivoi sieltä esille
-kaikki vaatteensa. Järjestellessään niitä hän tuli aivan toivottomaksi,
-sillä hänellä ei ollut ainoatakaan kunnollista puseroa, jonka hän voisi
-pukea ylleen vihkimätilaisuuteen ja matkalle Denveriin. Siinä ei
-näyttänyt olevan muuta neuvoa kuin seurata isän viittausta. Columbine
-istuutui korjailemaan vaatteitaan ommellen koko päivän.
-
-Hän alkoi tyyntyä sitä enemmän, kuta pitemmälle tunnit kuluivat
-työskennellessä, ja itsehillintä palasi. Viattomuudessaan hän alkoi
-toivoa sitäkin, että olemalla hyvä, vakava ja uskollinen hän saisi
-nauttia hieman onnestakin. Hänen tätä ajatellessaan joku musertava
-epäilys järkytti hänen mieltään kuin nopeasti kiitävän mustan siiven
-varjo, mutta hän karkoitti sellaiset ajatukset mielestään, kuten hän
-oli karkoittanut pelon ja inhonkin, jotka usein ahdistivat hänen
-sydäntään.
-
-Columbinen hämmästykseksi ja kartanonomistajan suureksi pettymykseksi
-lupaava sulhanen ei palannutkaan Kremmlinistä seuraavana päivänä. Illan
-pimettyä Belllounds luopui vastahakoisesti odottamasta häntä.
-
-Jackin viipyminen tuntui Columbinesta hauskalta ja hän olisi ollutkin
-hyvin iloinen, jos hän vain olisi saanut olla rauhassa lokakuun
-ensimmäiseen päivään asti, joka nyt näytti olevan uhkaavan lähellä.
-Kolmannen päivän illalla Jackin poistumisen jälkeen Columbine ratsasti
-jonnekin tärkeälle asialle. Koska ei Prontoa voitu vielä käyttää, hän
-ratsasti toisella mustangilla, jonka ohjaamisessa hänellä oli täysi
-työ. Palatessaan kotiin hän poikkesi syrjään tavalliselta tieltä, joka
-vei taloon Waden ja paimenten asuntojen ohi. Columbine ei ollut
-puhutellut ainoatakaan ystävistään tuon onnettoman Andrewsin taloon
-tekemänsä vierailun jälkeen. Hän melkein pelkäsi kohtaavansa Waden,
-jollainen tunne erosi suuresti hänen entisistä mielijohteistaan.
-
-Ratsastaessaan pihalle talon nurkan takaa hän kohtasi Wilson Mooren,
-joka istui keveissä vaunuissa. Columbinen mustangi nousi pystyyn ja oli
-heittää hänet satulasta maahan. Mutta Columbine kuritti sitä kovasti
-tämän odottamattoman kohtauksen hämmästyttämänä ja suututtamana.
-
-"Päivää, Columbine!" Wilson tervehti sitten kuin Columbine oli saanut
-mustangin tyyntymään. "Olet varmasti oppinut paljonkin hevosten
-käsittelystä sittenkuin poistuin täältä. Ihmettelen, kuka sinua on
-opettanut. Minä en voinut taivuttaa sinua milloinkaan lyömään
-muuliakaan."
-
-Paimen sanoi nämä ihailevat sanansa huvitettuna ja hieman ivallisesti.
-
-"Olen suunniltani!" Columbine selitti. "Senvuoksi en tiedäkään; mitä
-teen."
-
-"Miksi olet suunniltasi?"
-
-Columbine ei vastannut, vaan katsoi häntä suoraan silmiin. Moore oli
-vieläkin kalpea ja sairaan näköinen, vaikka hän olikin tervehtynyt
-heidän viimeisen kohtaamisensa jälkeen.
-
-"Etkö aio minulle vastatakaan?" Moore jatkoi.
-
-"Kuinka voit nyt, Wils?"
-
-"Melko hyvin, ollakseni tällainen pölkkyjalka virkaheitto paimen."
-
-"Toivon, ettet nimittelisi itseäsi noin", Columbine sanoi ärtyisesti.
-"Et ole mikään pölkkyjalka. Vihaan sitä sanaakin."
-
-"Niin teen minäkin. Puhuakseni totta, olen parempi. Jalkani on melko
-hyvä. Ellen loukkaa sitä enää, ei minusta milloinkaan tulekaan
-pölkkyjalkaa."
-
-"Sinun pitää olla hyvin varovainen", Columbine sanoi vakavasti.
-
-"Kyllä, mutta laiskoitteleminen tuntuu minusta niin vaikealta.
-Ajattelehan vain sitä, että minun pitää maata päivät pitkät toimetonna
-voimatta tehdä muuta kuin lukea. Sehän se juuri onkin minut
-lamaannuttanut. En olisi välittänyt tuskista, jos olisin voinut siitä
-muuten suoriutua... Columbine, olen muuttanut uuteen asuntooni."
-
-"Mitä? Muuttanutko?" Columbine kysyi kalveten.
-
-"Niin. Asun nyt omassa tuvassani vuoristossa. Se on suurenmoista! Tom
-Andrews, Bert ja metsästäjänne Wade laittoivat sen kuntoon minulle. Tuo
-Wade on varmasti kunnon mies. Ja kuinka taitava hän onkaan käsistään!
-Hän on ollut niin ystävällinen minulle. Hän kiintyi minuun ja, näin
-meidän kesken sanottuna, hän onnistui saamaan minut hieman
-iloisemmaksikin."
-
-"Iloisemmaksiko? Wils, olitko sitten onneton?" Columbine kysyi suoraan.
-
-"Melkein. Voidaanko oikeastaan muuta odottaakaan paimenelta, josta on
-tullut raajarikko ja joka on menettänyt tyttönsä?"
-
-Columbine tunsi poskiansa polttavan ja hän käänsi katseensa Wilsonista
-vaunuihin. Siinä oli satuloita, huopapeitteitä ja muita samanlaisia
-paimenille tarpeellisia tavaroita, joita hakemaan hän nähtävästi oli
-tullut.
-
-"Se oli kaksinkertainen onnettomuus", tyttö vastasi tyynesti. "Oli
-hyvin ikävää, että ne sattuivat samalla kertaa. Minusta tuntuu, että
-jos olisin paimen ja tuntisin sellaista jotakin tyttöä kohtaan,
-sanoisin sen hänelle."
-
-"Tämä tarkoittamani tyttö tiesikin sen", Wilson sanoi nyökäyttäen
-päätään.
-
-"Eipähän tiennyt, ei ollenkaan!" Columbine huudahti.
-
-"Kuinka voit sen tietää?" Wilson kysyi ollen muka hämmästyvinään. Hän
-tahtoi hieman kiusata tyttöä.
-
-"Tarkoitat minua. Olen tuo menettämäsi tyttö!"
-
-"Niin oletkin, Jumala minua auttakoon?" Moore vastasi liikutettuna.
-
-"Mutta et sanonut sitä minulle milloinkaan, muistat kai sen", Columbine
-änkytti toivottomana.
-
-"Mitä en ole sinulle kertonut? Sitäkö, että olet tyttöni?"
-
-"Ei, ei, vaan sitä että pidät --"
-
-"Columbine Belllounds, kerroin sen sinulle, muistat kai sen, niin
-monella tavalla kuin ikinä vain osasin", Wilson tiuskaisi hänelle.
-
-"Mitä minun pitää muistaa?" Columbine änkytti tuntien kuin maailman
-loppu olisi tulossa.
-
-"Sen, että rakastan sinua."
-
-"Ah, Wilson!" Columbine kuiskasi hurjasti.
-
-"Niin, rakastan sinua. Olitko niin viaton ja sokea, ettet sitä tiennyt?
-En voi uskoa sitä."
-
-"En osannut siitä milloinkaan uneksiakaan", hän lopetti häikäistynä ja
-tuon surullisen loistavan totuuden musertamana.
-
-"Collie, olisiko se sitten vaikuttanut asiaan?"
-
-"Olisi, se olisi muuttanut kaiken!" tyttö vaikeroi.
-
-"Miten sitten?" Wilson kysyi tulisesti.
-
-Columbine katsoi nuoreen mieheen suurin silmin ja avuttomasti. Hän ei
-ymmärtänyt, miten hän olisi voinut kertoa hänelle, millaisen erotuksen
-se olisi tehnyt.
-
-Äkkiä Wilson kääntyi hänestä poispäin ja kuunteli. Sitten erotti
-Columbinekin tieltä nopeata kavioiden kapsetta.
-
-"Möly-Jack sieltä varmaankin tulee", paimen sanoi. "Aivan onneni
-tapaista. Tullessani tänne täällä ei ollut ketään. Minun ei olisi
-pitänyt viivytellä. Näytät hirmuisesti säikähtyneeltä."
-
-"Välittäisinkö siitä, miltä näytän!" Columbine huudahti hyvin
-moittivasti, mikä johtui hänen äkkinäisen ja tuskallisen
-mielenliikutuksensa keskeytyksestä.
-
-Seuraavassa silmänräpäyksessä Jack Belllounds syöksyi pihaan vaahtoavan
-hevosensa selässä ja pysähdytti ratsunsa äkkiä tiukkaan tapaansa, josta
-hänet tunnettiin. Hän hyppäsi vihaisesti maahan ja heitti suitset
-menemään.
-
-"Vai niin! Olisin voinut lyödä vetoakin tästä", hän sanoi käheästi.
-
-Columbinen rohkeus lannistui. Jack katsoa tuijotti häntä kasvoihin
-näyttäen olevan aivan suunniltaan.
-
-"Miksi olet itkenyt?" hän kysyi.
-
-"En minä ole itkenyt", Columbine vastasi.
-
-Jackin ylpeät ja leimuavat silmät, jotka salamoivat pidätetystä
-vihasta, kääntyivät hitaasti tytöstä paimeneen. Silloin vasta Columbine
-huomasi, että Jack oli juovuksissa. Hänen kuumentuneet punaiset
-kasvonsa tummenivat ivallisesta halveksimisesta.
-
-"Missä isä on?" hän kysyi kääntyen Columbineen päin.
-
-"En tiedä. Täällä hän ei ainakaan ole", Columbine vastasi laskeutuen
-satulasta. Hänen omat aavistuksensa ja Jackin punaiset kasvot
-lannistivat hänen luontoaan yhä enemmän. Tilanne hermostutti häntä.
-
-Wilson Moore oli tullut hieman kalpeammaksi. Hän kokosi suitset
-kouraansa aikoen lähteä ajamaan.
-
-"Belllounds, tulin hakemaan tavaroitani, jotka jäivät minulta tänne
-poistuessani", hän sanoi kylmästi. "Tapasin silloin sattumalta
-Columbinen ja jäin juttelemaan hänen kanssaan hieman."
-
-"Niinhän sen sinä selität", Belllounds ivaili. "Tunnustit rakkautesi
-Columbinelle. Näin sen hänen kasvoistaan. Tiedät sen, hän tietää sen ja
-minäkin sen teidän. Valehtelet!"
-
-"Belllounds, niin teinkin", Moore vastasi kalveten hirveästi. "Sanoin
-Columbinelle sen, jonka hänen pitää saada tietää ja jota minun ei olisi
-pitänyt salata häneltä milloinkaan."
-
-"Vai niin! En halua kuulla sitä, mutta tuon vaunun aion tarkastaa."
-
-"Mitä!" paimen huudahti pudottaen suitset kuin ne olisivat polttaneet
-hänen käsiään.
-
-"Pysy vain rauhassa niin kauan kuin olen katsonut, mitä olet niihin
-koonnut", Belllounds jatkoi tullen vaunujen viereen ja kohottaen
-muudatta satulaa.
-
-"Tarkoitatko jotakin erikoista?... Nämä tavarat ovat minun, jokainen
-siekalekin niistä. Vie kätesi syrjään."
-
-Belllounds nojautui vaunuihin katsoen paimeneen loukkaavasti ja
-uhkaavasti.
-
-"Moore, en luota sinuun. Luulen sinun varastavan kaiken, mitä vain saat
-käsiisi."
-
-Columbine huudahti kiihkeästi häpeästä ja inhosta.
-
-"Jack, kuinka sinä uskallatkaan?"
-
-"Ole vaiti! Mene heti huoneeseen!" Jack määräsi.
-
-"Loukkaat minua", Columbine vastasi nöyryytettynä.
-
-"Aiotko totella?" Jack huusi.
-
-"En!"
-
-"No katsele sitten. Minun puolestani saat kyllä jäädäkin." Sitten hän
-kääntyi paimeneen päin. "Moore, näytä minulle heti, mitä sinulla on
-vaunuissasi, ellet halua minun heittävän tavaroita pihalle."
-
-"Belllounds, ymmärrät kai pyyntösi mahdottomuuden?" Moore vastasi
-kylmästi. "Annan sinulle vielä pienen vihjauksenkin. Sinun on paras
-hillitä itsesi ja antaa minun poistua rauhassa... Ellei hänen vuokseen,
-niin itsesi."
-
-Jack tarttui suitsiin ja repäisi ne äkkiä paimenen kädestä.
-
-"Sinä kirottu pölkkyjalka! Tavalliset keinosi eivät tepsikään minuun!"
-hän huusi noustessaan pyörän rummulle. Oli kuitenkin aivan selvää, että
-hänen toimittamansa tarkastus oli vain jonkunlainen tekosyy, sillä
-penkoessaan tavaroita hänen pahansuopa katseensa oli kiintynyt
-paimeneen tarkaten jokaista liikettä joka olisi voinut oikeuttaa
-käsikähmän. Moore ymmärsi sen nähtävästi, sillä katsoen Columbineen hän
-pudisti päätään kuin ilmoittaakseen hänelle, ettei tilannetta voitu
-muuttaa.
-
-"Columbine, ojennahan minulle nuo suitset", hän sanoi. "Olen
-raajarikko, kuten tiedät. Sitten lähden."
-
-Columbine astui eteenpäin täyttääkseen pyynnön, kun Belllounds hypäten
-alas rattaalta työnsi hänet takaisin käskevästi. Hänen vastustamisensa
-oli samaa kuin heiluttaa punaista vaatetta härän silmien edessä.
-Columbine väisti hänen katsettaan samoin kuin hänen kosketustaan.
-
-"Pysy vain erilläsi tästä tahi näytän sinulle, kuka täällä isäntä on!"
-hän sanoi uhkaavasti.
-
-"Menet nyt liian pitkälle?" Columbine tiuskaisi.
-
-Wilson oli sillä aikaa laskeutunut vaivalloisesti vaunuista ja käyttäen
-kainalosauvaansa hän kompuroi sinne, johon Belllounds oli heittänyt
-suitset, kumartuen ottamaan ne käteensä. Belllounds työnsi Columbinen
-kauemmaksi ja hyökkäsi sitten estämään paimenta.
-
-"Nyt sinä olet käsissäni, Moore", hän sanoi hiljaa ja käheästi.
-Luopuen kaikesta teeskentelystä hän paljasti hillittömän luonteensa
-kokonaan. Hänen kasvonsa tulivat aivan mustiksi ja ohimosuonet
-pullistuivat. Ojennettu käsi vapisi kuin oksa tuulessa. "Sinä
-liukaskielinen valehtelija! Olen selvillä pelistäsi. Tiedän sinun
-usuttaneen hänet minua vastaan. Tiedän sinun aikoneen voittaa hänet
-vielä viikkoa ennen hänen hääpäiväänsä... Senvuoksi en aio antaa
-sinulle selkään, vaan siksi, että vihaan sinua. Niin pitkälti kuin vain
-voin muistaa taaksepäin isäni on aina viitannut sinuun kuin
-esimerkkiin. Ja sinun vuoksesi hän sitten lähettikin minut pois
-kotoani. Hyvä Jumala, sentähden sinua juuri vihaankin!"
-
-Bellloundsin lausumiin sanoihin sisältyi omituisen rehellisesti kaikki
-hänen alkuperäinen kiivautensa ja pahuutensa. Vain silloin kun hän oli
-tyyni, hänen järkensä voi muodostaa salaisia suunnitelmia. Hänessä
-asuva paholainen näytti nyt saaneen hänet kokonaan valtoihinsa.
-
-"Belllounds, olet hyvin urhoollinen sanoessasi tämän kaiken
-jalkapuolelle miehelle", paimen sanoi purevan ivallisesti.
-
-"Jos sinulla olisi kaksi pölkkyjalkaa, olisin sitä iloisempi",
-Belllounds huusi sivaltaen Moorea niin, että Moore oli melkein menettää
-tasapainonsa. Vain loukkautunut jalka, jonka hän työnsi maahan kovasti,
-pelasti hänet kaatumasta.
-
-Kun Columbine huomasi sen ja näki miten Wilson horjui ja muuttui
-kalmankalpeaksi, hän huudahti hiljaa ja näytti äkkiä juurtuvan
-paikoilleen sen heikontamana ja pelästyttämänä, jonka hän nyt tiesi
-välttämättä seuraavan. Hän tunsi itsensä aivan sairaaksi, vapisi ja oli
-pyörtymäisillään.
-
-"Saat todellakin kiittää onneasi, ettei minulla satu olemaan
-revolveriä", Moore sanoi synkästi. "Mutta sinä tiesit sen, sillä muuten
-sinä raukka et olisi uskaltanut lyödä minua."
-
-"Pakotan sinut nielemään tuon!" Belllounds kähisi heiluttaen nyrkkiään
-ja suunnaten kovan lyönnin Mooreen.
-
-Silloin kohotti paimen ilmaan raskaan sauvansa. "Jos lyöt minua vielä,
-vuodatan pienet aivosi pellolle. Jumala sen kyllä tietää, miten
-mitättömät ne ovat... Belllounds, aion sanoa sinulle vasten silmiä
-tämän tytön kuullen, jonka sokaistu isäukkosi aikoo sinulle antaa: Et
-ole juovuksissa, vaan olet ilkeä ja häijy. Olet saanut nyt tilaisuuden
-hyökätä kimppuuni, kun olen loukkaantunut, ja aiot käyttää sitä
-hyväksesi niin paljon kuin suinkin. Sinä roisto, luulen voivani melkein
-antaa sinulle selkään, vaikka minulla ei olekaan muuta kuin yksi jalka.
-Mutta jos tulet vielä lähelleni, isken kallosi halki. Sinusta ei ole
-milloinkaan ollut mihinkään eikä sinusta milloinkaan tulekaan mitään.
-Olet vain Möly-Jack, puolihullu, itsekäs kuin helvetti, härkäpäinen ja
-ilkeä!... Nämä ovat viimeiset sanat, jotka sinulle milloinkaan
-tuhlaan."
-
-"Tapan sinut!" Belllounds karjui mustana raivosta.
-
-Moore ojensi sauvaansa uhkaavasti, mutta koska hän ei voinut seisoa
-vakavasti jalallaan, hänen vastustajansa käytti sitä hyödykseen.
-Belllounds riensi paimenen taakse hyökäten äkkiä hänen kimppuunsa.
-Sauva laskeutui, aikaansaamatta juuri mitään. Bellloundsin raju
-hyökkäys kaasi Mooren maahan ja ennenkuin Moore ennätti nousta,
-Belllounds oli hänen kimpussaan.
-
-Columbinen näki tämän kaiken hämärästi. Kun Wilson kaatui, hän sulki
-silmänsä taistellen heikkoutta vastaan, joka oli melkein lamaannuttaa
-hänet. Hän kuuli painiskelun aiheuttamia kumeita jymähdyksiä ja soran
-rapinaa. Nämä äänet tuntuivat hänestä ensin tulevan kaukaa, mutta
-sitten lähestyvän. Katsoessaan toistamiseen tarkemmin hän näki Mooren
-hevosen laukkaavan pelästyneenä pois noiden hurjasti kamppailevien
-miesten luota, jotka olivat melkein vierineet sen jalkoihin. Seuraavien
-minuuttien aikana oli taistelu tasapäistä ainakin Columbinen mielestä.
-Hän katseli sitä kauhuissaan seisoen kuin lumottuna paikallaan. Miehet
-iskivät toisiaan, tarttuivat toisiinsa kiinni ja vierivät toistensa yli
-vuorotellen. Seuraavalla kerralla Belllounds pääsi ylimmäiseksi, sillä
-Moore alkoi väsyä. Se voitiin huomata joka kerta, kun Moore koetti
-vääntäytyä alta pois. Belllounds heittäytyi koko painollaan Mooren
-ruumiille päästämättä häntä altaan ja samalla potkien häntä koko
-voimallaan. Hän koetti saada paimenen voimattomaksi potkimalla hänen
-loukkaantunutta jalkaansa, ja hän onnistuikin vähitellen. Moore
-huudahti kummallisesti ja taisteli toivottomasti, pääsemättä kuitenkaan
-vapaaksi raskaan painon alta. Belllounds nousi nyt seisoalleen ja
-katsoen taakseen hän iski harkitusti ja raivokkaasti Mooren sidottua
-jalkaa, kerran, toisen ja yhä uudestaan, kunnes hänen allaan oleva
-kiemurteleva ruumis jäi liikkumattomaksi. Pelon hitaasti jäykistyttämä
-Columbine näki kaiken tämän. Hän ei voinut liikkua eikä huutaakaan. Hän
-halusi hyökätä Jackin kimppuun, vetää hänet pois Wilsonin päältä, tehdä
-hänelle pahaa ja tappaa hänet, mutta hänen lihaksensa olivat kuin
-halvaantuneet. Tuskissaan hän ei voinut katsoa muuallekaan. Belllounds
-istuutui kahareisin vastustajansa ruumiille alkaen lyödä häntä raa'asti
-ja koettaen saada iskunsa niin nopeiksi ja voimakkaiksi kuin suinkin.
-Hänen kasvonsa olivat silloin kauhean näköiset, sillä ne ilmaisivat
-murhanhimoa.
-
-Columbine kuuli lähestyviä ääniä ja nopeita askelia. Se vapautti hänen
-haavoittuneen kielensä ja hän huusi hurjasti. Vanha Bill Belllounds
-ilmestyi kuistiin ja metsästäjä Wade juoksi polkua pihaan.
-
-"Isä, hän tappaa Wilsonin!" Columbine huusi.
-
-"Kuulehan, sinä paholainen!" Belllounds karjaisi.
-
-Jack Belllounds nousi. Huohottaen, puku ja hiukset epäjärjestyksessä ja
-kasvot naarmuissa hän ei ollut mikään miellyttävä näkemys isällekään.
-Moore oli tiedotonna kalpein verisin kasvoin ja hänen loukkautuneen
-jalkansa kääreissä oli suuria punaisia läikkiä.
-
-"Hyvä Jumala, poika!" vanha Bill huohotti. "Hyökkäsitkö tuon
-raajarikkoisen miehen kimppuun?"
-
-Sitä ei voitu mitenkään kieltää, sillä senhän todistivat selvästi
-Mooren liikkumaton surkuteltavassa tilassa oleva ruumis ja huohottava
-punastunut poika. Jack Belllounds ei vastannut. Hän oli vieläkin vihan
-vallassa, jota hän äsken ei ollut voinut ollenkaan hillitä ja jota hän
-ei vieläkään ollut saanut tyydytetyksi. Hänen kasvonsa ilmaisivat vain
-pahansuopaa ja riemuitsevaa tyydytystä.
-
-"Tämä tasoittaa hieman välejämme, Moore", hän huohotti poistuen
-paikalta.
-
-Nyt saapui Wadekin paimenen luo ja kumartui hänen puoleensa.
-Columbinekin riensi lähemmäksi ja lankesi polvilleen. Vanha
-karjanomistaja näytti hyvin järkytetyltä.
-
-"Ah, miten hirmuista se olikaan!" Columbine huudahti. "Hän on niin
-kalpea ja veri --"
-
-"Kuulkaahan, tyttöseni, tämä ei ole mikään sopiva näky naiselle", Wade
-sanoi ja hänen ystävällisessä äänessään, katseessaan ja läsnäolossaan
-oli jotakin, joka tyynnytti Columbinen. "Minä pidän huolta Mooresta.
-Noutakaa tänne hieman vettä ja pyyheliina."
-
-Columbine nousi horjuen rakennukseen. Hän huomasi punaisen täplän
-toisessa kädessään, jonka hän oli laskenut paimenen kasvoille, ja
-joutuen omituisen, kuuman, kiivaan, voimakkaan ja lumoavan tunteen
-valtaan hän suuteli sitä. Rientäessään takaisin Waden pyytämiä
-tavaroita kantaessaan hän kuuli karjanomistajan sanovan: "Hän näyttää
-olevan hyvin pahasti loukkaantunut."
-
-"Kyllä varmasti!" Wade vastasi.
-
-Columbinen nostettua Mooren pään syliinsä metsästäjä rupesi valelemaan
-hänen verisiä kasvojaan. Ne olivat naarmuissa, ajettuneet ja
-haavoittuneet, ja vaikka Wade valelikin niitä vedellä pestäkseen pois
-veren, sitä kuitenkin tihkui esille muutamista paikoista.
-
-Columbine katseli noita tyyniä kasvoja hänen sydämensä sykkiessä ja
-paisuessa sellaisista tunteista, joita hän ei voinut hillitä eikä
-ymmärtää. Kun Wilson vihdoin avasi silmänsä räpytellen niitä ensin ja
-sitten kokonaan, tunsi hän sellaista riemua, että se vapisutti hänen
-koko ruumiistaan. Wilson hymyili hänelle ja Wadelle heikosti, ja sitten
-hänen katseensa kiintyi Bellloundsiin.
-
-"Luullakseni hän antoi minulle selkään", hän sanoi hiljaa. "Hän potki
-loukkaantunutta jalkaani, kunnes pyörryin. Selkään hän kuitenkin antoi
-minulle kaikissa tapauksissa."
-
-"Wils, ehkä hän teki niin", vanhus vastasi änkyttäen, "mutta hänellä
-on kirotun vähän ylpeilemisen aihetta raajarikkoisen miehen
-pieksämisestä."
-
-"Isäntä, Jack oli juovuksissa", Moore sanoi heikosti. "Voimme ehkä
-antaa hänelle anteeksikin, että hän joutui suunniltaan. Hän kuuli minun
-hakkailevan Columbinea ja minä soimasin häntä niin pahasti kuin vain
-osasin."
-
-"Vai niin!" Vanhus ei näyttänyt löytävän sanoja ja äkkiä hän kääntyi
-kohauttaen hartioitaan ja kävellä laahusti rakennukseen.
-
-Waden kannattaessa toisesta ja Columbinen toisesta käsivarresta paimen
-nousi seisoalleen ja kiipesi hyvin vaivalloisesti vaunuihin. Hän koetti
-istuutua, mutta epäonnistui surullisesti.
-
-"Vien hänet kotiin ja hoidan häntä", Wade sanoi. "Neiti Collie, olette
-järkytetty, mikä ei olekaan ihme, mutta rohkaiskaa nyt luontonne, sillä
-tässä olisi voinut käydä vielä pahemminkin. Menkää nyt huoneeseenne
-tyyntymään."
-
-Moore hymyili hänelle heikosti. "Olen pahoillani", hän sanoi.
-
-"Miksi?" Columbine kysyi.
-
-"Senvuoksi, että olin niin kirotun onneton sattuessani kohtaamaan sinut
-ja saattaessani sinut tällaisiin vaikeuksiin. Tämä on minun syyni.
-Kunpa vain olisin voinut pitää suuni kiinni!"
-
-"Sinun ei tarvitse olla ollenkaan pahoillasi, että tapasit minut",
-Columbine sanoi katsoen häntä suoraan silmiin. "Olen päinvastoin
-iloinen. Mutta jos jalkasi loukkautui nyt pahemmin, en milloinkaan --"
-
-"Älä sana sitä", Wilson keskeytti.
-
-"Tyttöseni, näytätte olevan halukas tekemään jotakin", Wade sanoi
-ystävälliseen tapaansa.
-
-"Halukasko?" Columbine toisti jotakin syvää ja tunteellista äänessään.
-"Niin, olen halukas -- halukas, kuten tekin -- puhumaan suuni
-puhtaaksi."
-
-Sitten hän juoksi rakennukseen, hyökkäsi kuistiin ja syöksyi
-arkihuoneeseen huohottaen ja leimuavin silmin. Karjanomistaja torui
-siellä juuri poikaansa. Edellinen ei voinut muuta kuin tuijottaa häneen
-ja jälkimmäinen säikähti.
-
-"Jack Belllounds", tyttö huusi, "et ole mies etkä mikään... Olet vain
-suuri raukka ja roisto?"
-
-Hän seisoi paikoillaan hetkisen ivallisin ja kiihkein katsein, rientäen
-sitten ulos yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.
-
-
-
-
-VIII.
-
-
-Columbine ei poistunut huoneestaan enää sinä päivänä. Siellä tuntemansa
-kärsimykset hän halusi piilottaa muiden silmiltä. Hänellä oli vain
-heikko aavistus siitä, mitä itsensä voittaminen hänelle tällä kertaa
-maksoi. Hän suoriutui siitä kaikissa tapauksissa ja nukkuikin seuraavan
-yön korvatakseen edellisen yön unettomuuden.
-
-Hän ei omituista kyllä pelännyt ollenkaan lähestyä karjanomistajaa ja
-hänen poikaansa. Viimeiset tapahtumat eivät olleet ainoastaan
-muuttaneet häntä, vaan antaneet hänelle voimiakin. Kun hän tuli
-aamiaiselle, Jackia ei näkynyt missään. Vanhus tervehti häntä
-tavallista huolestuneemmin.
-
-"Jack on sairas", hän huomautti äkkiä.
-
-"Todellako?" Columbine vastasi.
-
-"Niin. Hän sanoi sen johtuvan juopottelusta, johon hän nyt on
-tottumaton. Hän on sellainen kuin sanoitkin hänen olevan. Hän ei
-välittänyt moitteistani juuri ollenkaan, mikä oli vieläkin pahempaa.
-Sanon sinulle, tyttöseni, että hän on rakastunut sinuun niin kovasti,
-että minua oikein hirvittää."
-
-"Minun on pakko huomauttaa, että hän paljastaa nuo tunteensa hyvin
-omituisella tavalla", Columbine vastasi lyhyesti.
-
-"Viinan syytä kai se oli", vanhus väitti liikuttavasti ja vakavasti
-koettaen lieventää rikosta.
-
-"Hän antoi minulle kunniasanansa, ettei hän juo milloinkaan enää."
-
-Belllounds pudisti vanhaa harmaata päätään surullisesti.
-
-"Vai niin. Kun Jack on kiihkoissaan, hän voi luvata mitä tahansa ja
-tarkoittaakin sitä silloin, mutta jouduttuaan ensimmäiseen kiusaukseen
-hän unhottaa sen. Tunnen hänet. Tähän rikkomukseen hänellä oli melkein
-pätevät syytkin. Kaupungin pojat alkoivat juhlia lokakuun ensimmäistä
-päivää ja on täydellinen ihme, ettei hän tullut sikahumalassa kotiin."
-
-"Isä, olet kultaakin parempi", Columbine sanoi pehmeten. Kuinka hän
-voisikaan olla vihainen hänelle?
-
-"Collie, et siis aio peruuttaa minulle antamaasi lupausta?"
-
-"En!"
-
-"Pelkäsin sinun muuttaneen mielesi tuon avioliiton suhteen."
-
-"Antaessani suostumukseni tarkoitinkin sitä. En asettanut minkäänlaisia
-ehtoja."
-
-"Mutta, tyttöseni, lupauksethan voidaan rikkoa", vanhus sanoi
-täyteläisellä äänellään.
-
-"En ole milloinkaan rikkonut omiani."
-
-"Mutta minäpä olen. En usein ehkä, mutta joskus kumminkin... Ja,
-tyttöseni, sellainen on luonnollistakin. Voi ilmestyä seikkoja, joiden
-vuoksi annetun lupauksen täyttäminen on vallan mahdotonta. Ja mitä
-tyttöihin tulee, ymmärrän täydellisesti, miten helposti he voivat
-muuttaa mielensä yönkin kuluessa. Sanon sinulle rehellisesti, ettei
-minkäänlainen kiitollisuudenvelka sinun puoleltasi voi pakottaa sinua
-nyt naimisiin Jackin kanssa."
-
-"Isä, jos minä menemällä naimisiin Jackin kanssa voin auttaa häntä
-tulemaan paremmaksi pojaksi sinulle ja kunnollisemmaksi mieheksi, olen
-iloinen", Columbine vastasi.
-
-"Tyttöseni, alan ymmärtää, kuinka jalo ja hieno olet", Belllounds
-vastasi hyvin tunteellisesti. "Ja se pahoittaa niin mieleni. Naapurini
-ovat aina syyttäneet minua siitä, etten näe maailmassa muuta kuin
-poikani, vain Möly-Jackin. Häneen nähden olen ollut aivan kuuro ja
-sokea. Mutta nyt en ole enää niin kirotun sokea kuin olen ollut. Verho
-on nyt poistumaisillaan silmieni edestä... Minulla on vielä yksi toivo
-jäljellä Jackiin nähden, nimittäin hänen avioliittonsa sinun kanssasi.
-En aio luopua siitä."
-
-"Minäkin aion pitää sanani, isä", Columbine vastasi. "Suostun rupeamaan
-hänen vaimokseen lokakuun ensimmäisenä päivänä."
-
-Hän lopetti uskaltamatta enää muuta ja poistui hetkisen kuluttua
-aamiaispöydästä ryhtyäkseen jatkamaan työtään. Ja hän saikin sen
-tehdyksi, vaikka hänen kätensä usein lepäsivätkin toimettomina hänen
-tuijottaessaan ikkunastaan iäkkäiden vuorten harmaille rinteille.
-
-Myöhemmin lähtiessään ratsastamaan hän näki Lemin työskentelevän
-pajassa.
-
-"Kas, neiti Collie, vieläkö todellakin oleskelette täällä?" hän sanoi
-hymyillen iloisesti.
-
-"Lem, häpeän melkein puhutella nyt hyviä ystäviäni, koska en ole
-välittänyt heistä niin pitkään aikaan", Columbine vastasi.
-
-"Mutta sitä varten kai ystävät juuri ovatkin olemassa, että heitä
-puhutellaan... Olette hirmuisen kalpea. Melkein tuon kukan näköinen,
-jota on niin paljon kukkuloilla."
-
-"Lem, haluan ratsastaa Prontolla. Luuletteko sen olevan jo siinä
-kunnossa?"
-
-"Pieni liikunta ei ole sille varmastikaan haitaksi. Se syö itsensä
-aivan kuoliaaksi."
-
-Paimen lähti hänen kanssaan laitumen portille ja vihelsi Pronton
-luokseen. Mustangi tuli laukaten nähtävästi aivan parantuneena
-saamistaan vammoista ja innoissaan lähtemään vanhoille retkilleen
-emäntänsä kanssa. Lem satuloitsi sen kiinnittäen enimmän huomiota
-vyöhön.
-
-"On parasta, ettemme vedä sitä tiukalle", hän sanoi. "Olkaa varovainen
-ja muistakaa, että satula on löyhässä."
-
-"Hyvä on, Lem", Columbine vastasi noustessaan satulaan. "Missä pojat
-ovat tänään?"
-
-"Blud ja Jim korjaavat aitaa puron rannalla."
-
-"Entä Ben?"
-
-"Benkö? Ah, tarkoitatte varmaankin Wadea! En ole nähnyt häntä
-sittenkuin eilen. Hän nylki silloin erästä puumaa tuolla vuorella. Se
-oli eilen aamulla. Hän ei ole luullakseni kaukanakaan, koska koiratkin
-ovat tuolla."
-
-"Siinä tapauksessa, Lem, ette ole kuullutkaan eilisestä Jackin ja
-Mooren tappelusta."
-
-Lem suoristautui äkkiä. "En todellakaan ole kuullut siitä sanaakaan."
-
-"Niin, he tappelivat", Columbine sanoi nopeasti. "Näin sen. Muita ei
-ollut läsnäkään. Wilson oli huonossa kunnossa, kun Ben ja isä ehtivät
-apuun. Ben vei hänet kotiin."
-
-"Mutta, neiti Collie, mistä se aiheutui? Näin Wilsin toissa päivänä.
-Käväisin silloin hänen asunnossaan ja hän voi vain vaivalloisesti
-liikkua kainalosauvansa varassa. Hän ei olisi voinut mitenkään
-tapella."
-
-"Niin, siinäpä se juuri olikin. Jack huomasi tilaisuuden sopivaksi
-pakottaen Wilsonin tappeluun syytettyään häntä ensin varkaudesta. Wils
-koetti kyllä karttaa riitaa, mutta Jack löi häntä. Wilson taisteli ja
-piteli puoliaan, kunnes Jack alkoi potkia hänen loukkaantunutta
-jalkaansa. Silloin Wilson pyörtyi ja Jack sai esteettömästi pieksää
-häntä."
-
-Lem painoi päänsä kumaraan piilottaakseen kasvonsa. "No vieköön piru
-minut!" hän huudahti. "Sellainen roistontyö!"
-
-Columbine poistui paimenen luota ratsastaen kujannetta pitkin Waden
-tuvalle päin. Hän ei eritellyt harkittua toivoaan saada kertoa
-rehellisesti tuosta taistelusta, mutta hän olisi halunnut huutaa sen
-kaikille seudun asukkaille ja koko maailmalle. Päästyään talosta tunsi
-hän olevansa vapaa ja keventynyt, ja puhuminen tuntui lievittävän hänen
-tuskallisia ajatuksiaan.
-
-Koirat tervehtivät Columbinen tuloa kovalla haukunnalla. Sampson ja Jim
-olivat irti ja makasivat portailla. Toiset koirat olivat kiinnitetyt
-erilleen toisistaan muutamaan läheiseen haavikkoon. Sampson pieksi
-porraslautoja suurella hännällään, mutta oli liian laiska noustakseen
-edellisen päivän puumanajon jälkeen, jossa sen jäsenet olivat
-kangistuneet ja väsyneet. Jos Wade olisi ollut kotona, hän olisi
-varmasti tullut katsomaan, mikä oli aiheuttanut hälinän. Ratsastaessaan
-tuvan ohi Columbine näki toisenkin tuoreen puuman nahan naulattuna
-seinään kuivamaan.
-
-Hän seurasi puroa. Se oli jo kirkastunut sateiden jälkeen, kimallellen
-ja loistaen virtavissa paikoissa ja kuultaen viheriänä tyynissä
-suvannoissa. Hän sivuutti padon, jonka yksinäinen purossa asuva majava
-oli rakentanut. Äsken katkaistut pajut ilmaisivat, kuinka se aikoi
-varustautua pitkää talvea viettämään. Columbine muisti silloin, kuinka
-iloiseksi Wade oli tullut kuultuaan tästä erakkomajavasta, ja
-useammasti kuin kerran Wade oli aikonut pyydystää muutamia nuorempia
-majavia ja tuoda ne tänne vanhuksen tovereiksi.
-
-Kahlaamo oli leveä ja matala, jolloin Pronton kavioiden aiheuttama
-loiskahtelu peloitti tammakot syvemmälle vedelle. Columbine pysytteli
-sillä tiellä, koska hän tiesi sen vievän Sage-laaksoon, johon Wilson
-oli perustanut uudistalonsa. Tuoreet hevosen jäljet ilmaisivat, että
-Wade oli ratsastanut samaa tietä muutamia tunteja aikaisemmin. Pronto
-pelkäsi arokanojen pyrähtäessä lentoon, ja pian Columbine huomasi
-niiden säikähtelevän Kanea, joka oli riistäytynyt irti ja lähtenyt
-hänen jälkeensä. Koira oli tehnyt niin ennenkin eikä se Columbinesta
-ollut tuntunut ollenkaan vastenmieliseltä.
-
-"Kane, Kane, tule tänne!" hän huusi. Koira tuli mielellään, mutta
-pysähtyikin jonkun matkan päähän koettaen heiluttaa häntäänsä, mikä ei
-ottanut oikein onnistuakseen. Kun Columbine lähti jälleen eteenpäin,
-koira seurasi häntä.
-
-Old White Slides oli menettänyt kaiken, paitsi harmauden,
-tummankeltaisuuden, vihreyden ja tietystikin nuo vaaleat sileät
-rinteensä, joista se oli saanut nimensä. Sage-laakso oli muudan sen
-juurella olevista niityistä. Se oli noin puolen penikulman levyinen
-alue, jonka toisessa laidassa oli haavikkoa kasvava rinne. Pieni
-puronen lirisi metsän laidassa, ja karja ja hevoset käyskentelivät
-laitumella korkeata ruohoa kasvavilla penkereillä. Columbine hämmästyi
-nähdessään niin paljon karjaa ja ihmetteli, kenelle se kuului. Kaikki
-Bellloundsin karja oli ajettu alempana oleville laitumille talveksi.
-Hevosten joukossa, jotka hirnuivat hänen lähestyessään, oli se
-valkoinen mustangikin, jonka Belllounds oli lahjoittanut Moorelle.
-Columbine oli mielissään nähdessään sen. Mutta sitten hän tunsi
-joutuvansa pahoilleen ajatellessaan, ettei omistaja ehkä voisikaan
-sillä enää milloinkaan ratsastaa. Hän tukahdutti sentään
-mielenliikutuksensa.
-
-Tupa oli korkealla tasaisella pengermällä haavikon laidassa.
-Talvituulilta sitä suojeli muudan omituisen näköinen rosoinen kallio,
-joka oli kokonaan viiniköynnösten ja värikkäiden pensaiden peitossa.
-Wilson Moore ei olisi voinut valitakaan eristetympää ja kauniimpaa
-laaksoa uudistalolleen. Harmahtava tupa, jonka kivipiipusta savu
-kiemurteli taivasta kohti, oli menettänyt rappeutuneisuutensa ja
-autiutensa, vaikka Columbine ei huomannutkaan siinä mitään uutta.
-Viimeinen nousu ja noin sadan metrin levyinen tasanko tuntuivat
-Columbinesta tavattoman pitkiltä. Laskeutuessaan satulasta ja
-sitoessaan Pronton kiinni hänen sydämensä sykki kiivaasti ja hän
-hengitti nopeasti.
-
-Tuvan ovi oli auki. Kane sivuutti epäröivän Columbinen mennen sisään.
-
-"No voi sinua ryökälettä!" Columbine kuuli Waden tutun äänen sanovan.
-"Niin totta kuin olet syntynyt, annan sinulle selkään."
-
-"Kuulin hevosenkin askelia", hän kuuli Wilsonin sanovan hiljempää.
-
-"Koira vieköön, luulenpa tulevani kuurommaksi päivä päivältä", Wade
-vastasi.
-
-Hän ilmestyi samalla ovelle.
-
-"Täällä ei ole muita kuin neiti Collie", hän ilmoitti siirtyessään
-syrjään, jotta Columbine voisi tulla sisään.
-
-"Hyvää huomenta!" Columbine sanoi äänellä, jossa oli muutakin kuin
-iloa.
-
-"Collie, tulitko todellakin katsomaan minua?" Hän kuuli tämän epäilevän
-kysymyksen juuri vähää ennen kuin hän huomasi huoneen toisessa päässä
-ikkunan alla makaavan Wilsonin. Tuvan sisusta tuntui hänestä
-epämääräiseltä ja vieraalta.
-
-"Tulin tietysti", hän vastasi mennen lähemmäksi. "Kuinka voit?"
-
-"Ah, melko hyvin olosuhteihin nähden. Olen äärettömästi mielissäni
-juuri nyt. Tuntuu vain vastenmieliseltä, että sinun on pakko katsella
-tätä ajettunutta naamaani."
-
-"Älä ole milläsikään", Columbine sanoi änkyttäen, voimatta alussa
-nähdäkään Wilsonia selvästi. Kostea sumu himmensi hänen silmänsä ja
-pala tuntui nousevan kurkkuun. Sitten tyyntyäkseen hän rupesi
-katselemaan ympärilleen.
-
-"Miten hauskalta tämä näyttääkään, Wils Moore!" hän huudahti
-hämmästyneenä ja iloissaan. Hän oli todellakin suunniltaan. Joku
-taikavoima oli muuttanut tämän vanhan luhistumaisillaan olevan
-kullankaivajan asunnon aivan toisenlaiseksi. Puuseppä, muurari ja
-koristemaalari olivat saaneet ihmeitä aikaan. Columbine katseli
-katselemasta päästyäänkin; hän näki suuren ikkunan, jonka alla Wilson
-makasi huopapeitteillä päällystetyllä vuoteella, avonaisen takan, jonka
-vieressä Wade nauroi, valkoisen haapalaudoista kyhätyn katon ja
-lattian, jolle oli levitetty antiloopin nahkoja. Hirsien väliset raot
-oli täytetty punaisella savella, tomu ja lika olivat hävinneet
-olemattomiin ja tupa tuoksui salvialta, savulta ja paistetulta lihalta.
-Niin, takassa oli todellakin hehkuva hiilos, jolle oli asetettu
-höyryäviä kattiloita ja savuava paistinpannu, ja siitä tavasta, jolla
-savu ja höyry katosivat vanhaan harmaaseen piippuun, voitiin päättää,
-että uunissa oli mainio veto. Jokaisessa nurkassa oli täytetty
-hirvenpää sarvineen, joista riippui kaikenlaisia tarpeita, kuten
-kannuksia, suopunkeja, vöitä, valjaita ja pyssyjä. Muutamalla seinällä
-oli korkea astiakaappi uusine puhtaine sievästi veistettyine ovineen,
-ja sen vieressä oli aivan yhtä uusi pöytä. Toisella seinällä oli
-nauloja, joista riippui satuloita, suitsia, huopapeitteitä ja
-vaatteita.
-
-"Saan kiittää häntä tästä sisustuksesta", Moore sanoi ihastuen
-Columbinen ilosta. "Hän suoriutui siitä nopeammin kuin olisi voitu
-uskoakaan. Eikö se olekin ihmeellistä, Collie? En ole ollenkaan
-suruissani, vaikka minun täytyy maatakin... Ja hän sanoo ihmisten
-nimittävän häntä Hell-Bent Wadeksi. Minä sanon häntä Heaven-Sent
-Wadeksi?" [Heaven-Sent Wade = Taivaan lähettämä Wade.]
-
-Kun Columbine kääntyi metsästäjään iloissaan ja kiitollisena, Wade
-pudotti kädestään puutikun, jota hän käytti haarukan asemesta, ja tyttö
-näki hänen kätensä vapisevan hänen kumartuessaan ottamaan sitä
-lattialta. Kuinka omituisesti se häneen koskikaan!
-
-"Ben, voi olla hyvinkin mahdollista, että olette taivaan lähettämä",
-hän huomautti leikillisesti, mutta kumminkin hieman vakavasti.
-
-"Minäkö? Olisinko minä hyvä enkeli? Sellainen olisi todellakin jotakin
-uutta Bent Wadellekin", hän vastasi omituisesti nauraen. "Koetan
-kaikissa tapauksissa eläytyä siihen."
-
-Wilsonin vuoteen jalkapään vieressä seinässä oli pieniä kullanvärisiä
-haavan ja tulipunaisia tammen lehviä. Niiden alapuolelta olevasta
-naulasta riippui pyssy. Ikkunanlaudalla oli lasiruukku, jossa oli
-columbineja. Ne olivat aivan tuoreita, siis juuri äsken poimittuja. Ne
-heiluivat hiljaa vedossa, nuo suloiset sinivalkoiset kukat, joilla oli
-oma merkityksensä tytölle, Moore nauroi uhmaavasti.
-
-"Wade toi minulle nuo kukat", hän selitti. "Ne ovat hänenkin
-mielikukkiaan, kuten minunkin. Pakkanen turmelee ne piakkoin... ja minä
-haluan olla onnellinen niin kauan kuin vain voin."
-
-Jälleen Columbine tunsi samaa tunteittenkuohua, jota hän ei voinut
-hillitä eikä ymmärtää, mutta joka tuntui lisääntyvän ja paisuvan niin
-suuresti, että siihen oli piakkoin kiinnitettävä huomiota. Hän ei
-uskaltanut katsoa Wilsonia silmiin. Luodessaan silmänsä alas hän
-huomasi Wilsonin oikean käden olevan siteissä, ja hän kosketti siihen
-tietämättään hyvin hellästi.
-
-"Kätesi! Miksi se on kääreissä?"
-
-Paimen nauroi julman leikillisesti.
-
-"Oletko nähnyt Jackia tänään?"
-
-"En."
-
-"Jos olisit nähnyt, olisit varmaankin ymmärtänyt, mitä nyrkilleni on
-tapahtunut."
-
-"Loukkasitko sen häneen?" Columbine kysyi väristen, tuntematta
-minkäänlaista vastenmielisyyttä.
-
-"Collie, loukkasin käteni lyödessäni häntä kasvoihin."
-
-"Ah, miten hirveätä se oli!" Columbine mumisi. "Wilson, hän aikoi
-tappaa sinut."
-
-"Varmasti. Ja minäkin olisin mielelläni tappanut hänet."
-
-"Teidän ei pidä enää milloinkaan kohdata toisianne", Columbine jatkoi.
-
-"Toivon taivaan nimessä, ettei se tapahtuisi!" Moore vastasi niin
-vakavasti, että se merkitsi enemmän kuin hänen paljaat sanansa.
-
-"Wilson, tahdotko karttaa häntä minun vuokseni?" Columbine pyysi
-puristaen tietämättään sidottua kättä.
-
-"Kyllä. Kuljen syrjäteitä ja hiivin kuin arosusi. Piiloudun ja olen
-varuillani. Mutta, Columbine Belllounds, jos hän vielä kerran --"
-
-"Kuulehan, jätä hänet Hell-Bent Waden huostaan", metsästäjä keskeytti
-suoristautuen polvistuneessa asennossaan ja kohdistaen suuret ja syvät
-silmänsä paimeneen. Columbine näki jotakin muutakin hänen kasvoissaan
-kuin niiden synkkyyden. Hän huomasi niissä sellaista kiihkoa ja
-henkevyyttä, että ne vetivät häntä puoleensa kuin magneetti. "Ja nyt,
-neiti Collie", hän jatkoi, "luulen teidän haluavan tarjoilla sairaalle.
-Jonkun pitää syöttää häntä."
-
-"Kyllä varmasti", Columbine vastasi iloisesti istuutuen vuoteen
-jalkapäähän. "Ben, tuokaa tuo laatikko tänne ja asettakaa hänen
-ruokansa sille!"
-
-Waden noudattaessa kehoitusta Columbine, ujostellen jouduttuaan niin
-likelle paimenta, koetti pitää keskustelua vireissä.
-
-"Etkö voi käyttää vasenta kättäsikään?" hän kysyi.
-
-"Se on vieläkin huonommassa kunnossa", Wilson vastasi ottaen sen
-peitteen alta, jossa se oli ollut piilossa.
-
-"Ah!" Columbine huudahti toivottomana.
-
-"Siitä on katkennut pari luuta", Wilson sanoi vilkkaasti. "Kuulehan,
-Collie, ystävämme Wade on lääkärikin. En ole milloinkaan nähnyt hänen
-vertaistaan."
-
-"Ja kokkikin, koska tässä on päivällisesi. Sinun on noustava
-istuallesi", Columbine määräsi.
-
-"Kääri tuo huopa kokoon ja auta minut sen varaan", Moore vastasi.
-
-Kuinka hämmentävältä ja omituiselta Columbinesta tuntuikaan kumartua
-hänen puoleensa, kiertää kätensä hänen ympärilleen ja nostaa häntä! Se
-muistutti häntä jo kauan aikaa sitten unhotetusta äidillisyydestä
-niiltä ajoilta, jolloin hän leikki nukkein kanssa. Hänen kasvonsa
-punastuivat kovasti.
-
-"Etkö voi liikahtaakaan?" hän kysyi tuntien äkkiä, miten hirmuisen
-raskas paimen oli.
-
-"Enpä juuri", Wilson vastasi. Hänen haavoittuneelle otsalleen kihosi
-hikipisaroita. Liikunto oli varmaankin tehnyt hänelle kipeää.
-
-"Kerroit jalkasi olevan melko hyvässä kunnossa."
-
-"Niin se onkin", Wilson vastasi. "Tiedän kirotun hyvin, että se on
-vielä kiinni sääressäni."
-
-"Ah!" Columbine huudahti epäillen, ryhtyen syöttämään häntä tekemättä
-enää muita huomautuksia.
-
-"Tuollaisen selkäsaunan ottaa mielelläänkin vastaan, kun saa tällaista
-kohtelua osakseen", Wilson sanoi.
-
-"Joutavia!" Columbine vastasi.
-
-"Alistun siihen vieläkin mielelläni, jos vain tulet tänne syöttämään
-minua... Mutta en häneltä."
-
-"Wilson, en ole milloinkaan tiennyt, että osaat olla leikillinenkin.
-Kas tässä."
-
-Wilson ei nähtävästi huomannut hänen ojennettua kättään.
-
-"Collie, olet muuttunut. Olet vanhentunut. Sinusta on tullut nyt nainen
-ja hyvin kaunis sellainen."
-
-"Aiotko syödä?" Columbine kysyi tiukasti.
-
-"Mitä?" paimen huudahti. "Syödäkö? Kyllä, sillä olen hirveästi
-nälissäni. Ja ehkä Heaven-Sent Wade osaa keittää."
-
-Mutta syöttäminen tuntui kaikkea muuta kuin helpolta Columbinesta. Kun
-otetaan huomioon Mooren avuttomuus ja halu katsella hänen kasvojaan
-käsien asemesta ja Columbinen oma lisääntyvä suloinen luonnollinen ilo
-ja tietoisuus siitä, miten lähellä hän oli Wilsonia, oli hänen hyvin
-vaikea näyttää kätevyyttään hoitajattarena. Ja koko ajan hän oli
-tietoinen siitä, että rauhallinen uhkaava Wade oli läheisyydessä. Eikö
-hän voinut huomata, miten Columbinen kädet vapisivat, ja eikö hänestä
-mahtanut tuntua tällainen heikkous kummalliselta? Sitten juolahti hänen
-mieleensä äkkiä, ettei hän halunnut salatakaan tunteitaan Wadelta. Ehkä
-Wade nytkin ymmärsi hänet paremmin kuin hän ymmärsi itsensä.
-
-"Nyt en enää jaksa enempää", Moore selitti vihdoinkin.
-
-"Olet syönytkin melko tukevasti ollaksesi sairas", Columbine huomautti.
-Sitten muuttaen puheenaihetta hän kysyi: "Wilson, aiotko talvehtiakin
-täällä, kuten isä sanoo?"
-
-"Kyllä."
-
-"Onko tuo laaksossa oleva karja sinun?"
-
-"On. Minulla on melkein sata päätä. Säästin rahani ja ostin elukoita."
-
-"Olet päässyt hyvään alkuun. Olen niin iloinen. Mutta kuka hoitaa sinua
-ja karjaasi tämän väliajan, kunnes voit jälleen työskennellä?"
-
-"Kukako? Ystäväni Heaven-Sent Wade", Moore vastasi tarkoittaen pöydän
-vieressä ahertavaa pientä miestä, joka ei nähtävästi ollut kuullut
-mitään.
-
-"Voinko tuoda sinulle jotakin syötävää ja luettavaa?" Columbine kysyi.
-
-"Tuo itsesi", Wilson vastasi hellästi.
-
-"Mutta, poikaseni, miten voisinkaan tuoda sinulle jotakin, ellen itse
-tulisi mukaan?"
-
-"Niinpä kyllä. Tuo siis minulle huomenna hieman hilloa ja joku kirja.
-Tahdotko?"
-
-"Tahdon."
-
-"Muista lupauksesi. Tunnen lupauksesi ennestään."
-
-"Hyvästi sitten huomiseen. Minun on nyt pakko lähteä. Toivon sinun
-paranevan."
-
-"Pysyn vuoteessani niin kauan kuin vain täällä käyt."
-
-Columbine poistui melko äkkiä ja kun hän tuli pihalle, tuntui hänestä,
-etteivät kukkulat milloinkaan olleet olleet niin pehmeän ja uinailevan
-harmaat, niiden autius niin suloinen eikä taivas kuunaan niin kirkkaan
-sininen. Hänen päästäessään Prontoa irti metsästäjä tuli tuvasta Kane
-kintereillään.
-
-"Neiti Collie, ellei teillä ole minnekään kiirettä, haen hevoseni ja
-ratsastan kotiin kanssanne", hän sanoi.
-
-Columbine kiipesi satulaan ja antoi Pronton kävellä tielle, joka rupesi
-hitaasti laskeutumaan laaksoon päin. Tupa oli ollutkin paljon
-korkeammalla, kuin hän oli osannut ajatellakaan. Näköala oli
-suurenmoinen. Kaikki harmaat pyöreät kukkulat, joiden väri tähän aikaan
-päivästä oli sanomattoman kaunis, mustareunaiset toinen toistaan
-korkeammalla olevat harjanteet ja kaukaiset auringon kultaamat huiput
-näkyivät ihmeellisen selvästi tuoden villisti ja loistavasti esiin
-Coloradon luonnon, jota hän rakasti.
-
-Wade sai hänet kiinni kukkulan juurella.
-
-"Tyttöseni, pyydän teitä salaamaan sen Bellloundsilta, että hoidan
-Wilsiä", hän sanoi ystävälliseen taivuttavaan tapaansa.
-
-"No olkoon. Mutta miksi en saisi kertoa sitä isälle? Hän ei olisi siitä
-milläänkään. Hän on tehnyt sellaista usein itsekin."
-
-"Ehkä, mutta tämä onkin jonkunlainen poikkeustapaus. Eikä Wils ole
-sellaisessa tilassa kuin hän luulee. En heitä mitään sattuman varaan.
-En tahdo menettää työpaikkaani enkä halua tulla estetyksi tuon pojan
-hoitamisessa."
-
-Waden lopettaessa puheensa he olivat jo päässeet ensimmäiseen
-haavikkoon. Columbine pysähdytti hevosensa pakottaen toverinsa tekemään
-samoin. Waden surullisten ja uurteisten kasvojen viisaus lisäsi hänen
-entisiä huoliaan.
-
-"Ben, kertokaa minulle", hän kuiskasi koskettaen kädellään Waden
-käsivarteen.
-
-"Neiti Collie, olen tavallani jonkunlainen lääkäri. Luin kerran
-maailmassa hieman lääketiedettä ja kirurgiaa, ja senvuoksi tiedän. En
-kertoisi teille, ellen olisi apunne tarpeessa."
-
-"Suostun auttamaan mielellänikin, mutta kertokaa nyt", Columbine sanoi
-koettaen rohkaista mieltään.
-
-"Wilsin jalka on aivan murskana. Möly-Jack potki sen melkein
-muodottomaksi. Se on sata kertaa pahemmassa kunnossa kuin ennen.
-Pelkään verenmyrkytystä ja kylmänvihoja, joka mädättää lihan ja
-kuolettaa sen. Sanoin pojalle suoraan, että hänen on paras antaa minun
-katkaista jalka, mutta hän vannoi pitävänsä sen tahi kuolevansa. Jos
-siihen tulee kylmänvihat, emme voi pelastaa sitä, tuskinpa hänen
-henkeänsäkään."
-
-"Ah, asiat eivät voi olla niin huonosti!" Columbine huudahti. "Tiesin
-siinä olevan jotakin... Ben, tarkoitatteko, että hänestä
-parhaimmassakin tapauksessa tulee --" Hän keskeytti voimatta lopettaa.
-
-"Neiti Collie, Wils ei missään tapauksessa voi enää milloinkaan
-ratsastaa kuin paimen."
-
-Tämä tuntui Columbinesta kaikista pahimmalta ja viimeiseltä
-oljenkorrelta, johon hän voi turvautua. Hänen kyyneleensä sokaisivat
-hänet, hänen suoniaan poltti ja sydän oli nousta kurkkuun.
-
-"Poika raukka, se voi tappaa hänet", hän huudahti. "Hän piti hevosista,
-halusi ratsastaa ja olikin paras ratsastaja heistä kaikista. Ja nyt hän
-on mennyttä kalua! Hänestä tulee raajarikko ja pölkkyjalka. Ja kaikki
-tämä Jack Bellloundsin vuoksi. Minä vihaan, ah, miten minä vihaankaan
-tuota roistomaista raukkaa!... Ja minun pitää mennä naimisiin hänen
-kanssaan lokakuun ensimmäisenä päivänä! Jumala minua armahtakoon!"
-
-Columbine vaipui hitaasti satulasta ruohikkoon, purskahtaen kiihkeään
-itkuun. Nyyhkytykset tärisyttivät hänen jokaista jännettäänkin. Hänen
-surunsa näytti toivottomalta ja peloittavalta. Kuiva ruoho sai ottaa
-vastaan hänen kyyneleensä ja epäjohdonmukaiset sanansa.
-
-Wadekin laskeutui satulastaan ja polvistuen hänen viereensä hän laski
-hiljaa kätensä tytön kohoileville hartioille, mutta ei puhunut
-sanaakaan. Vähitellen, sitten kuin tunteitten myrsky alkoi tyyntyä, hän
-kohotti tytön päätä.
-
-"Tyttöseni, ei mikään ole milloinkaan niin pahaa kuin miltä se
-näyttää", hän sanoi ystävällisesti. "Nouskaa istuallenne ja antakaa
-minun lohduttaa teitä."
-
-"Ah, Ben, jotakin hirmuista on tapahtunut", Columbine huudahti.
-"Minussa juuri. En tiedä, mitä se on, mutta se tappaa minut!"
-
-"Mutta minä tiedän", Wade vastasi tytön pään vaipuessa hänen olkaansa
-vasten. "Neiti Collie, olen jo vanha mies, jolle tässä maailmassa on
-sattunut melkein vaikka mitä, mutta elän kuitenkin vielä ja koetan
-auttaa muitakin. Ei kukaan kuole niin helposti. Olettehan hieno ja
-voimakas tyttö, ja jokin ilmoittaa minulle, että olette luotu onnea
-varten. Tiedän miten asiat voivat muuttua. Kuunnelkaahan --"
-
-"Mutta, Ben, ettehän te tiedä mitään minusta", Columbine nyyhkytti.
-"Olen sanonut teille vihaavani Jack Bellloundsia. Mutta minun pitää
-mennä naimisiin hänen kanssaan. Hänen isänsä on kasvattanut minut
-lapsesta alkaen. Olen hänelle velkaa koko elämäni. Minulla ei ole
-ainoatakaan sukulaista, ei isää eikä äitiä! Kukaan ei rakasta minua
-minun itseni vuoksi!"
-
-"Eikö kukaan rakasta teitä?" Wade toisti hyvin moittivasti ja
-vastustavasti. "Kummallista, miten ihmiset voivat pettää itseään.
-Tyttöseni, luulette vaikeuksianne liian suuriksi ja olette sitäpaitsi
-väärässäkin. Kaikkihan teitä rakastavat, Lem, Jim ja kaikki muutkin. Te
-kirkastatte koko sen kovan maailman, jossa he elävät. Ja tuo tulinen
-Jack raukkakin, hän rakastaa teitä niin suuresti kuin hän voi. Entä
-sitten vanhus? Ketään tytärtä ei voida rakastaa hellemmin... Ja minäkin
-rakastan teitä, tyttöseni, niin kovasti kuin olisitte oma lapseni. Minä
-sovin teille ystäväksi ja veljeksi, jollaisen tarpeessa olette. Voin
-olla teille melkein kuin äitikin jossakin suhteessa, jos vain
-sallitte."
-
-Jokin yliluonnollinen voima tahi lumous sai Columbinen valtioihinsa
-lieventäen hänen peloittavaa avuttomuuden tunnettaan ja suruaan. Tuon
-miehen käsissä ja äänessä oli sellaista hellyyttä, että siitä vuoti
-häneen voimakasta ja kiihkeätä elämänhalua ja rohkeutta.
-
-"Rakastatteko minua todellakin?" hän kuiskasi jollakin tavoin
-lohdutettuna ja tuntien, että Wade tarjosi hänelle juuri sellaista,
-jota hän oli kaivannut lapsuudessaan. "Haluatte siis olla kaikkea tuota
-minulle?"
-
-"Kyllä, tyttöseni, ja kehoitan teitä panemaan minut koetukselle."
-
-"Ah, miten hyvä olettekaan! Tunsin sen heti ollessani ensimmäistä
-kertaa seurassanne. Olen halunnut tulla luoksenne puhumaan
-vaikeuksistani. Rakastan isää ja hän rakastaa minua, mutta hän ei
-ymmärrä minua. Isä elää vain pojalleen eikä minulle. Minulla ei ole
-milloinkaan ollut isää."
-
-"Teillä on nyt ainakin jonkunlainen", Wade vastasi niin täyteläisellä
-ja syvällä äänellä, että Columbine tyyntyi ja ihmetteli. "Ja koska olen
-kokenut niin paljon, kerron teille, miten aion teitä auttaa. Tyttöseni,
-elleivät naiset ole jaloja ja urhoollisia, niin miten meidän miesten
-silloin käy? Naisissa on aina enemmän kuin miehissä. Elämä on kohdellut
-teitä kovasti tuomalla teidät tänne vieraiden ihmisten joukkoon ja
-saattamalla teidät kiitollisuuden velkaan miehelle, jonka ainoa
-intohimo on rakkaus poikaansa. Teidän pitää nyt alistua siihen
-turvautumalla avuihin, joita naisessa on enemmän kuin miehessä.
-Rohkeutta! Otaksukaamme nyt, että vihaatte Möly-Jackia ja rakastatte
-raajarikkoista Wilson raukkaa... Tyttöseni, älkää olko tuon näköinen!
-Älkää kieltäkö ollenkaan, sillä te rakastatte tuota poikaa... Mikään ei
-voi olla ikävämpää, mutta ette voi milloinkaan sanoa, mitä saattaa
-tapahtua, jos vain olette rehellinen ja suora. Jos tunnette
-velvollisuutenne olevan maksaa vanhukselle, jota sanotte isäksenne,
-niin maksakaa se menemällä naimisiin hänen poikansa kanssa ja olemalla
-oikea nainen. Nainen voi olla niin jalo, ettei maailmassa voida verrata
-mitään häneen. Onni voi tulla jokaisen osaksi hyvin kummallisella ja
-odottamattomalla tavalla. Elämässä on paljon sellaista, jota ihminen ei
-osaa toivoakaan. Ette suhtaudu tähän vaikeuteen oikein. Jos olette
-rehellinen itsellenne ja kohtaatte sen rohkeasti, se ei olekaan
-sellainen kuin pelkäätte... Jonakin päivänä, jos vieläkin olette siinä
-luulossa, että sydämenne on särkynyt, kerron teille oman tarinani, ja
-silloin teistä ei kohtalonne varmaankaan tunnu enää niin kovalta. Minun
-sydämeni on särkynyt ja elämäni on ollut mennyttä, mutta kuitenkin olen
-elänyt ja kokenut työni ja taistelujen suomaa onnea, vaikka en
-sellaisesta osannut silloin uneksiakaan. Huomasin, miten maailma
-sentään on kaunis, miten suuresti voin rakastaa kukkia ja kukkuloita ja
-koko villiä luontoa, ja totesin, että niidenkin vuoksi kannattaa
-elää... Ja ajatelkaahan nyt, tyttöseni, miten ääretöntä onnea saan
-tuntea saadessani näyttää tämä kaiken teille. Silloin saan todellakin
-palkkani kaikesta. Ja ellei se ole liikaa minulle, ei maailmassa ole
-mitään, jota en haluaisi tehdä tähtenne."
-
-Columbine kohotti kyynelien kostuttamat innoituksen valaisemat
-kasvonsa.
-
-"Ah, Wilson oli sittenkin oikeassa!" hän mumisi. "Olette todellakin
-taivaan lähettämä ja rakastan teitä."
-
-
-
-
-IX.
-
-
-Aivan uusi mieli tahi entisen vapautuminen rohkaisi Columbinea palaen
-nyt hänen suonissaan niin, ettei sitä voitu sammuttaa eikä kuvata. Joku
-jumalallinen säkene oli tunkeutunut hänen mielensä salaperäisiin
-syvyyksiin sytyttäen ja valaisten ne niin, että kun hän selviytyi tästä
-onnettomuuden tunnista, hän tunsi intohimojen kirkkaan salaman yhtyneen
-sielunsa hellyyteen, suruihin ja uskollisuuteen.
-
-"Ah, Ben, kykenenköhän tekemään tämän kaiken?" hän huudahti levittäen
-käsivartensa kuin syleilläkseen taivaan tuulia.
-
-"Minkä kaiken, tyttöseni?"
-
-"Tämän, jota vaaditaan todellisilta naisilta!" hän vastasi kiihkeästi
-painaen käsillään rintaansa.
-
-"Herännyt nainen ei voi milloinkaan enää muuttua tytöksi", Wade sanoi
-surullisesti.
-
-"Halusin kuolla, mutta nyt haluan elää ja taistella!... Ben, olette
-rohkaissut minua. Olin pieni, heikko ja surkuteltava ja nyt... Mutta
-unissani tahi jossakin sellaisessa tilassa, jota en voi muistaa enkä
-ymmärtää, olen odottanut näitä sanojanne. Olin valmis. Tuntuu aivan
-siltä, kuin olisin tuntenut teidät jossakin toisessa maailmassa
-ennenkuin synnyin tähän. Kun puhutte minulle niin ihmeellisesti kuin
-ehkä äitini olisi puhunut, sydämeni kiiruhti tuntemaan teidät
-vedotessanne naisellisuuteni!... Ah, miten tämä onkaan omituista ja
-kaunista!"
-
-"Neiti Collie", Wade vastasi kumartuessaan korjaamaan jalustimiaan,
-"olette nuori ettekä senvuoksi ymmärrä elämän omituisia ja peloittavia
-puolia. Sanoitte sen olevan kaunistakin... Kukapa sen tietää? Ehkä olen
-jossakin edellisessä olotilassa ollutkin jotakin teille. Uskon sen,
-mutta en voi sanoa, milloin ja missä. Ehkä olemme olleet kukkia tahi
-lintuja. Tuollaiset mielipiteet kiinnittävät mieltäni."
-
-"Lintujako? Minuakin miellyttää tuo ajatus", Columbine vastasi.
-
-"Pidän enimmän linnuista. Mutta niiden joukossa on haukkoja, variksia
-ja korppikotkia."
-
-"On kyllä. Luonnossa pitää olla jonkunlainen tasapaino. Ellei siinä
-olisi rumaa ja pahaakin, emme huomaisi sen kauneutta emmekä
-hyvyyttäkään... Mutta lähtekäämme nyt kotiin. On jo myöhäinen."
-
-"Ben, eikö minun pitäisi palata Wilsonin luo heti?" Columbine kysyi
-epäröiden.
-
-"Miksi?"
-
-"Kertomaan hänelle jotakin ja ilmoittamaan, miksi en voi tulla hänen
-luokseen huomenna enkä milloinkaan muulloinkaan enää", hän vastasi
-hiljaa värisevällä äänellä.
-
-Wade mietti hänen sanojaan. Columbinesta tuntui, että hänen terästynyt
-järkensä synnytti Wadessa jotakin vihamielistä ja vastustavaa.
-
-"Huomenna on varmasti parempi", Wade sanoi hetkisen kuluttua. "Wilson
-kiihtyi jo tarpeeksi tänään."
-
-"Siis menen sinne huomenna."
-
-Lisääntyvässä kylmässä hämärässä he ratsastivat vierekkäin vaitiollen.
-
-"Hyvää yötä, tyttöseni", Wade sanoi heidän saavuttuaan hänen tupansa
-luo. "Ja muistakaa nyt, ettette ole enää yksinänne."
-
-"Hyvää yötä, ystäväni", Columbine vastasi jatkaen matkaansa.
-
-Hän tapasi Jim Montanan aitauksessa ja ilta oli vielä siksi valoisa,
-että hän näki hänen vaahtoavan hevosensa. Jim näytti hyvin töykeältä,
-melkeinpä pahantuuliselta. Mutta Columbine arvasi, että hän oli käynyt
-Jackin määräyksestä Kremmlinissä ja tehnyt tuon matkan samana päivänä
-edestakaisin.
-
-"Neiti Collie, minä kyllä hoidan Pronton", hän tarjoutui. "Illallisenne
-odottaa."
-
-Arkihuoneen takassa paloi kirkas tuli ja karjanomistaja luki sen
-valossa.
-
-"Halloo, punaposki!" vanhus tervehti tavattoman ystävällisesti. "Olet
-ratsastanut vastatuuleen, vai mitä? Ellet ole kaunis, ei minun
-silmistäni ole mihinkään!"
-
-"Siellä on melko kylmä, isä", Columbine vastasi, "ja tuuli puree. En
-ratsastanut nopeasti enkä kauaskaan... Kävin katsomassa Wilson Moorea."
-
-"Vai niin! No miten poika jaksaa?" Belllounds kysyi tylysti.
-
-"Hän sanoi voivansa melko hyvin, mutta luullakseni asian laita ei
-olekaan niin", Columbine vastasi.
-
-"Ystävätkö häntä hoitavat?"
-
-"Niin. Hänellä onkin sellaisia, Andrewsit esimerkiksi. Olen iloinen
-voidessani sanoa, että hänen majansa on mukava. Hänestä pidetään kyllä
-huolta."
-
-"No, sepä hyvä! Lähetän Lemin tahi Waden sinne katsomaan, voimmeko
-tehdä jotakin hänen hyväkseen."
-
-"Isä, sellainen on niin sinun tapaistasi", Columbine vastasi laskien
-kätensä hänen leveälle olalleen.
-
-"Älähän nyt! Kuulehan Collie, tässä on kirjeitä melkein kaikilta
-Kremmlinin asukkailta. He toivovat saavansa kutsun häihin lokakuun
-ensimmäiseksi päiväksi. Pyydämmekö heidät tulemaan?"
-
-"Kuta enempi heitä tulee, sen hauskempaa", Columbine vastasi.
-
-"Vannon, etten kutsu ketään."
-
-"Miksi et, isä?"
-
-"Kukaan ei voi sanoa, mitä poikani päähän voi juolahtaa hääpäivänäkin."
-
-"Mutta, isä, voit luottaa minuun."
-
-"Kyllä varmasti!" vanhus vastasi kiertäen vahvan käsivartensa hänen
-ympärilleen. "Toivoisin, että sinä olisit Jack ja Jack olisi sinä."
-
-Nuorukainen laahusti silloin huoneeseen sidotuin päin istuutuen
-illallispöytään.
-
-"No niin, Collie, ryhdytään mekin syömään", vanhus sanoi iloisesti.
-"Minulla on sentään kaikesta huolimatta hyvä ruokahalu."
-
-"Minäkin olen nälkäinen kuin susi", Columbine vastasi istuutuen
-paikalleen Jackia vastapäätä.
-
-"Missä olet ollut?" Jack kysyi uteliaana.
-
-"Kas, hyvää iltaa, Jack! Huomasitko minut vihdoinkin?... Olin
-ratsastamassa Prontolla ensimmäisen kerran sen loukkaantumisen jälkeen.
-Tein ihanan retken Sage-laaksoon."
-
-Jack luimisteli häneen näkyvissä olevalla silmällään mumisten jotakin
-ja alkaen sitten pistellä perunoita ja lihaa suuhunsa haarukallaan.
-
-"Mikä sinua oikeastaan vaivaakaan, Jack? Etkö olekaan terve?" Columbine
-kysyi niin levottomasti, että se oli liian osanottavaista ollakseen
-totta.
-
-"Minua ei vaivaa mikään!" Jack tiuskaisi.
-
-"Mutta näytät aivan sairaalta, tarkoitan, että näkyvissä oleva osa
-kasvoistasi on sen näköinen. Suupielesi ovat pahasti väärässä. Olet
-hyvin kalpea, lukuunottamatta noita punaisia laikkuja. Ja toisen
-silmäsi ilme on niin yliluonnollisen tuskallinen, kuin et enää
-kuuluisikaan tähän maailmaan."
-
-Tytön, joka aina oli ollut niin suloinen, rauhallinen ja
-hienotunteinen, hämmästyttävää puhetta kuunteli Jack järkytettynä ja
-isä nauraen.
-
-"Pilkkaatko minua?" Jack kysyi tiukasti.
-
-"Kuinka niin, Jack? Miten voit luullakaan minusta sellaista? Halusin
-vain sanoa, miten omituiselta näytät... Aiotko mennä naimisiin
-silmäpuolena?"
-
-Jack hämmästyi sanattomaksi ja vanhus istuttuaan kauan aikaa suu auki
-ihmettelystä huudahti: "Koira vieköön, tyttöseni! En olisi milloinkaan
-uskonut tällaista sinusta... Jack, niele vain lääkkeesi empimättä...
-Teidän molempien pitää unhottaa ja antaa anteeksi. Riitaisuuksia voi
-ilmetä tarpeeksi sittenkin, vaikka ei menneisyyttä pengottaisikaan."
-
-Jäätyään yksikseen Columbine joutui sellaiseen mielentilaan, joka erosi
-suuresti hänen vanhuksen ja tämän pojan seurassa näyttämästään
-iloisuudesta. Hän vaipui vakaviin omiin tunteihinsa kohdistuviin
-ajatuksiin, jotka askartelivat tuossa kohotetussa henkisessä
-edistymisessä ja yrityksessä nousta oman henkilöllisen hyvinvoinnin
-yläpuolelle, johon Bent Wade oli ohjannut hänet omituisella tavalla.
-Aivan heidän ensimmäisestä kohtaamisestaan saakka hän oli vetänyt
-Columbinea kummallisesti puoleensa ja Columbinesta tuntui nyt, että tuo
-hänen lumousvoimansa johtui siitä jaloudesta ja viisaudesta, jotka
-aiheutuivat hänen kärsimyksistään ja niistä kauheista vuosista, jotka
-olivat piirtäneet merkkinsä hänen kasvoihinsa.
-
-Senvuoksi koettikin Columbine sitoa sieluunsa ikuisiksi ajoiksi hänessä
-syntyneen hengen, joka oli herännyt Waden vaatimattomista filosofisista
-sanoista, omaksi ohjeekseen ja voimakseen.
-
-Hän tunsi velvollisuutensa miestä kohtaan, joka oli ollut kuin isä
-hänelle. Mitä ikinä hän vaatisikaan, hän olisi valmis tekemään.
-Ja mitä taasen hänen poikaansa tuli, jonka kanssa hänen oli määrä
-elää jäljellä oleva osa elämästään, hänen velvollisuutensa oli tulla
-hänelle hyväksi vaimoksi, kärsiä hänen vikojaan ja koettaa aina auttaa
-häntä ystävällisesti, kärsivällisesti, tasapuolisesti ja niin
-myötämielisesti, kuin se hänelle suinkin olisi mahdollista. Viha oli
-myös otettava lukuun, mutta hän tiesi, ettei vihalla ole minkäänlaista
-sijaa hyvän naisen sydämessä. Hänen täytyy tukahduttaa se, jos se vain
-on inhimillisesti mahdollista. Tämä kaikki oli hyvin kovaa ja muuttuisi
-vielä kovemmaksi, mutta hän alistui siihen ja tiesi luontonsa.
-
-Hänen sielunsa oli hänen omansa eivätkä minkäänlaiset vastoinkäymiset
-voineet sitä muuttaa. Hän voi olla sen kanssa kahdenkesken milloin
-tahansa, välittämättä noista vaivoista ja mitättömistä vaikeuksista,
-joita vastaan ihmiset tavallisesti taistelevat. Waden sanat olivat
-lumonneet hänet salaisuudellaan ja rajattomalla toivollaan jostakin
-tuntemattomasta ajatuksien ja tunteitten maailmasta. Hän saa tuskin
-milloinkaan nauttia onnesta sen tavallisessa merkityksessä. Haihtukoot
-unelmat siitä ikuisiksi ajoiksi! Mutta hän oli nähnyt vilahdukselta
-jotakin korkeampaa kuin huvituksia ja tyytyväisyyttä. Unelmat ovat aina
-unelmia. Mutta hän voi vieläkin uneksia siitä, joka oli ollut, tahi
-siitä, jollaiseksi se olisi voinut muodostua, elämän kauneudesta ja
-salaperäisyydestä ja tuosta luonnossa olevasta jostakin, joka oli
-vetänyt häntä puoleensa suloisesti ja vastustamattomasti. Kuka voi
-ryöstää häneltä nuo pyöreät, harmaat ja sametinväriset kukkulat,
-purppuran väriset huiput ja tummat selänteet, joilta hänet oli löydetty
-lapsena, eksyksiin joutuneena pienokaisena, syntyneenä kuin kuusten
-juurilla kasvavat columbinet?
-
-Rakkaus, äkkiä selvinnyt ja selittämätön, oli hänen salaisuutensa,
-vielä värisyttävän uusi ja vaarallinen suloisuudessaan. Hän pelkäsi
-tunnustaa sitä itselleen ja suhtautua siihen rohkeasti, koska se oli
-vielä tuntematon tekijä ja uhkaava kuin tuli. Hänen äkkinäinen tietonsa
-siitä tuntui erottamattomasti yhtyneen tuohon kasvavaan, voimakkaaseen
-ja vakavaan tunteitten virtaan.
-
-"Menen hänen luokseen ja kerron sen hänelle", hän mumisi. "Hänellä on
-oikeus saada se tietää!... Sitten minun pitää sanoa hänelle jäähyväiset
-ikuisiksi ajoiksi!"
-
-Wilsonille kertominen olisi suloista ja hänen luotaan poistuminen
-katkeraa. Epämääräiset mahdollisuudet kiusasivat häntä. Millaisen
-vaikutuksen hänen sanansa tekisivätkään? Kuinka katkeralta kaikki
-tuntuikaan! Hän ei voinut sanoa, mitä noissa molemmissa piilee,
-ennenkuin hän oli suoriutunut niistä. Tunnit venyivät pitkiksi, uni
-pakeni hänen silmistään, talon rauhallisuus muuttui myrskyksi ja
-arosusien surullinen ulina muistutti iloisesta tyttöajasta, joka oli
-nyt mennyttä.
-
-Kun seuraavana päivänä tuo kauan odotettu tunti koitti, Columbine
-valitsi sellaisen hevosen, joka osasi juosta, ja hän ratsasti
-mutkaiseen laaksoon kuin vihuri. Mutta sen haavikon läheisyydessä,
-jossa Waden ystävällinen ääni oli antanut hänen salaisuudelleen elämän,
-hän sai kokea vastavaikutusta, joka pakotti hänet pysähtymään ja
-kiipeämään rinteelle hyvin hitaasti ja viivytellen.
-
-Nähdessään tuvan viereen kiinni sidotun Waden hevosen Columbine
-onnistui hieman hillitsemään myrskyisiä tunteitaan. Metsästäjä oli
-varmaankin tuvassa ja niin ollen hänen ei olisikaan pakko heti ilmaista
-salaisuuttaan. Tämä ajatus joudutti hänen hitaita askeliaan. Ennen
-saapumista ovelle hän huusi tervehdykseksi.
-
-"Collie, olet myöhästynyt", Wilson vastasi sekä iloisesti että
-moittivasti hänen astuessaan tupaan. Paimen makasi vuoteellaan ollen
-yksin koko huoneessa.
-
-"Ah, missä Ben on?" Columbine huudahti.
-
-"Hän oli kyllä täällä ja keitti ruokani. Odotimme, mutta sinua ei
-kuulunut. Päivällinen jäähtyi. Olin jo melkein varma, että olet tullut
-katumapäälle ja ettet tulisi ollenkaan, ja senvuoksi en voinut syödä...
-Wade sanoi kyllä tietävänsä sinun tulevan. Hän meni koirineen
-jonnekin... ja, ah, Collie, onko kaikki nyt hyvin?"
-
-Columbine meni hänen vuoteensa viereen ja katsoi häneen sellaisin
-tuntein, kuin joku jättiläiskäsi olisi puristellut hänen sydäntään.
-Wilson oli terveemmän näköinen. Kasvot eivät olleet enää niin
-ajettuneet eivätkä punaiset, eikä silmissäkään sillä hetkellä ollut
-minkäänlaista tuskallista ilmettä, vaan ne olivat hellät, tummat ja
-kaunopuheliaat. Jos Columbine olisi saapunut avomielisine päätöksineen
-ja toivoineen keventää sydämensä, olisi hänen ollut hyvin vaikea
-vastustaa hänen silmiensä puhuvaa katsetta. Oliko hän nähnyt sen niissä
-ennenkin? Kuinka sokea hän oli ollutkaan?
-
-"Olet luullakseni hieman parempi", hän sanoi onnellisena.
-
-"Kyllä nyt, mutta minulla oli kova yö. En voinut nukkua, ennenkuin
-päivänkoitteessa. Wade herätti minut... Collie, olit kiltti, kun tulit.
-Olet niin ihmeellisen näköinen. En ole milloinkaan nähnyt kasvojesi
-hehkuvan noin. Ja silmäsi sitten -- ah!"
-
-"Olen siis mielestäsi kaunis?" Columbine kysyi haaveillen,
-ajattelematta sitä ollenkaan.
-
-Wilson naurahti ivallisesti.
-
-"Tule lähemmäksi", hän sanoi vetäen hänet luokseen kömpelösti sidotulla
-kädellään.
-
-Columbine polvistui peittäen kasvonsa molemmilla käsillään.
-Kumartuessaan eteenpäin hänen koko ruumiinsa vapisi ja hänen huuliltaan
-pääsi tukahdutettu ääni.
-
-"No mutta, Collie!" Moore huudahti hämmästyneenä. "Taivas varjelkoon,
-älä itke! En tarkoittanut mitään. Tahdoin vain koskettaa käteesi."
-
-"Kas tässä", Columbine vastasi haparoiden sokeasti, kunnes hän löysi
-Wilsonin käden. Toisen kätensä piti hän vielä silmillään. Hän tahtoi
-säilyttää salaisuutensa vielä hetkisen, peittää silmänsä ja riemuita
-tämän tilanteen kuvaamattomassa ilossa ja surullisuudessa, jollaista
-nainenkaan ei saa kokea kuin kerran elämässään.
-
-"Mitä maailmassa tämä merkitseekään?" paimen huudahti huumautuneena.
-Hän tarttui lujemmin ojennettuun käteen. "Collie, käyttäydyt niin
-omituisesti... Et itkekään!... Näenkö unta, vai mitä tämä on?
-Kultaseni, katso minuun!"
-
-Columbine otti käden silmiltään luopuen kokonaan vastustuksesta.
-
-"Wilson, olen häpeissäni, suruissani ja äärettömän onnellinen", hän
-sanoi huohottaen.
-
-"Miksi?"
-
-"Muutaman asian vuoksi vain, jonka aion kertoa sinulle", hän kuiskasi.
-
-"Mikä se on?"
-
-Columbine kumartui häneen päin,
-
-"Etkö voi arvata sitä?"
-
-Wilson kalpeni ja hänen silmänsä leimusivat.
-
-"En tahdo arvata enkä uskallakaan."
-
-"Se on jotakin, joka on ollut totta vuosikausia -- aina, kuten minusta
-nyt tuntuu -- jotakin, josta en milloinkaan ole uneksinutkaan,
-ennenkuin viime yönä", Columbine jatkoi hellästi.
-
-"Collie!" Wilson huudahti. "Älä kiusaa minua!"
-
-"Muistatko ne ajat, jolloin riitelimme niin hirveästi, koska suutelit
-minua?" Columbine kysyi.
-
-"Luulitko minun voivan suudella sinua ja elää sitten unhottaakseni?"
-
-"Rakastan sinua!" Columbine kuiskasi ujosti tuntien punastuvansa korvia
-myöten.
-
-Tämä kuiskaus muutti Wilson Mooren kokonaan. Hänen käsivartensa kiertyi
-tytön kaulaan ja hän painoi tytön pään omaansa vasten. Pitäen häntä
-siinä asennossa lujasti hän suuteli tytön huulia, poskia ja kosteita
-silmiä ja sitten jälleen hänen huuliaan intohimoisesti ja hellästi.
-
-Sitten hän painoi hänen päänsä rintaansa vasten.
-
-"Hyvä Jumala, en voi uskoa sitä! Sano se uudestaan!" hän huudahti
-käheästi.
-
-Columbine painoi polttavat kasvonsa Wilsonin huopapeitteeseen ja hänen
-kätensä tarttuivat siihen lujasti. Paimenen hurja ilo ja hänen
-suudelmiensa omituinen voima ja sulo muuttivat hänet kokonaan. Hän
-lepäsi hänen rinnallaan tahtomatta kohottaakaan kasvojaan. Kaikki
-tuntui erilaisemmalta ja villimmältä, kun hän vastasi Wilsonin
-pyyntöön:
-
-"Niin, rakastan sinua! Ah, miten äärettömästi sinua rakastankaan!"
-
-"Kultaseni!... Näytä minulle kasvosi... Se on siis sittenkin totta.
-Tiedän sen nyt, sillä olet todistanut sen, mutta anna minun katsoa
-kasvojasi."
-
-Columbine suoristautui niin hyvin kuin hän vain taisi, mutta kyyneleet
-olivat sokaista ja lausumattomat sanat tukahduttaa hänet. Ja siinä
-tärisyttävän liikutuksen vallassa, joka samalla ennusti piakkoin
-koittavaa eroa, hän oppi tuntemaan rakkauden yksinvaltaisen ja käskevän
-suloisuuden.
-
-"Suutele minua, Columbine!" Wilson käski.
-
-Kyyneleiden himmentävin silmin Columbine näki hänen kalpeat ja
-loukkaantuneet kasvonsa, ja hän kumartui niihin päin painaen hänen
-huulilleen ensimmäisen ja viimeisen suutelonsa.
-
-"Vielä, Collie, vielä!" Wilson rukoili.
-
-"Ei enää", hän kuiskasi hyvin hiljaa, ja kietoen käsivartensa hänen
-kaulaansa hän kätki kasvonsa ja puristi Moorea suonenvedontapaisesti
-koettaen tukahduttaa nyyhkytyksensä, jotka vapisuttivat häntä.
-
-Moorekin vaikeni puristaen tyttöä vapaalla kädellään, hengittäen syvään
-ja hitaasti rauhoittuen. Columbine tiesi silloin Wilsonin arvaavan
-siinä olevan jotakin hirveän väärää, josta aiheutuvaa pelkoaan hän ei
-ehkä uskaltanut ilmaista. Wilson piteli häntä kaikissa tapauksissa
-vaieten ja odottaen, ja tämä kärsivällinen odotus alkoi Columbinesta
-tuntua sietämättömältä. Hän halusi kyllä pidentää tätä hetkeä, joka oli
-ainoa, mihin hän milloinkaan voi alistua, mutta hän ei uskaltanut tehdä
-sitä, sillä hän tiesi, että jos Wilson suutelisi häntä vielä, hänen
-velvollisuutensa Bellloundsia kohtaan häviäisi kuin sumu
-auringonpaisteessa.
-
-Otteen irroittaminen hänestä tuntui Columbinesta kuin sydänjänteittensä
-katkomiselta. Hän suoristautui, kuivasi kyyneleet silmistään nousi
-seisoalleen koettaen koko ajan koota voimia voidakseen katsoa Wilsonia
-silmiin jälleen.
-
-Kova ulkoa kallioilta kuuluva ääni säpsähdytti Columbinea. Wade siellä
-kutsui koiriaan. Hän oli palannut ja se liikutti häntä.
-
-"Minun pitää mennä naimisiin Jack Bellloundsin kanssa lokakuun
-ensimmäisenä päivänä", hän kuiskasi.
-
-Paimen kohottautui niin ylös kuin hän suinkin voi. Columbinesta tuntui
-tuskalliselta katsella hänen kasvojensa muuttumista ja kalpenemista.
-
-"Ei, ei!" hän huohotti.
-
-"Kyllä", Columbine vastasi toivottomasti.
-
-"Ei!" Wilson huudahti käheästi.
-
-"Mutta, Wilson, minähän tulin kertomaan sitä sinulle. Ah, tottahan se
-on, siitä ei päästä minnekään!"
-
-"Tyttöseni, sinähän sanoit rakastavasi minua", Wilson sanoi katsoen
-häneen tummin syyttävin silmin.
-
-"Se onkin vielä kauheampaa."
-
-Wilson leppyi hieman ja hänen vihansa muuttui jonkunlaiseksi peloksi.
-
-Wade astui juuri silloin majaan kuulumattomin askelin, epäröi hieman,
-mutta tuli sitten Columbinen viereen. Columbine ei voinut irroittaa
-silmiään Mooresta katsoakseen ystäväänsä, vaan ojensi hänelle vain
-vapisevan kätensä. Wade puristi sen känsäiseen kouraansa.
-
-Wilson koetti turhaan hillitä mieltään.
-
-"Collie, jos rakastat minua, niin miten voit mennä naimisiin Jack
-Bellloundsin kanssa?" hän kysyi tiukasti.
-
-"Minun on pakko."
-
-"Miksi?"
-
-"Olen suuressa kiitollisuuden velassa hänen isälleen elämästäni ja
-kasvatuksestani. Hän vaatii sitä minulta. Hän luottaa siihen
-täydellisesti, että voin tehdä Jackista miehen. Isä rakastaa minua ja
-minäkin rakastan häntä. Minun pitää auttaa häntä ja palkita hänelle
-jollakin tavoin. Velvollisuuteni on sellainen."
-
-"Sinulla on naisellisia velvollisuuksia itseäsikin kohtaan", Wilson
-vastasi kiihkeästi. "Belllounds on sokea poikaansa nähden. Hän ei
-ymmärrä ollenkaan, miten häpeällinen sellainen avioliitto on. Mutta
-sinä ymmärrät."
-
-"Häpeällinenkö?" Columbine änkytti.
-
-"Niin juuri! On häpeällistä mennä naimisiin toisen miehen kanssa
-silloin kun rakastaa toista. Et voi rakastaa kahta miestä... Aiot
-lahjoittaa itsesi ja ruveta hänen vaimokseen. Ymmärrätkö, mitä se
-merkitsee?"
-
-"Kyllä luullakseni", Columbine vastasi heikosti. Mihin hänen
-ihmeellinen rohkeutensa nyt oli haihtunutkaan? Tuo tulisilmäinen poika
-oli musertamaisillaan hänen sydämensä moitteillaan.
-
-"Mutta sinun pitää synnyttää hänelle lapsia", Wilson huusi. "Tulla
-äidiksi heille, vaikka rakastatkin minua! Etkö ole ollenkaan ajatellut
-sitä?"
-
-"Ah, en milloinkaan!" Columbine vaikeroi.
-
-"Silloin sinun pitää, ennenkuin se on liian myöhäistä!" Wilson rukoili
-hurjasti. "Rakas Collie, ajattelehan nyt toki hieman! Et suinkaan halua
-tehdä loppua itsestäsi? Ethän? Sano se minulle."
-
-"Mutta --. Ah, Wilson, mitä sanoisinkaan! Minun pitää yksinkertaisesti
-mennä naimisiin hänen kanssaan."
-
-"Collie, tapan hänet, ennenkuin hän saa sinut!"
-
-"Et saa puhua niin. Jos tappelette jälleen ja jos jotakin hirmuista
-tapahtuu, kuolen."
-
-"Parasta se olisikin!" Wilson sanoa tiuskaisi kalmankalpeana.
-
-Columbine nojautui Wadeen saadakseen tukea. Hänen voimansa heikkenivät
-nopeasti, vaikka hän ei menettänytkään rohkeuttaan. Hän tiesi mikä on
-välttämätöntä, vaikka Wilsonin tuska raatelikin häntä..
-
-"Kuuntelehan nyt", paimen aloitti jälleen. "Tässähän ovat kysymyksessä
-elämäsi, onnesi ja sielusi. Belllounds on aivan hullu tuohon
-hemmoiteltuun poikaansa nähden. Hän luulee, että aurinko nousee ja
-laskee pojan kanssa... Mutta Jack Belllounds on liian ilkeä
-tähän maailmaan!... Collie rakas, älä luule minun puhuvan
-mustasukkaisuudesta. Olen kyllä hirveästi mustasukkainen, mutta minä
-tunnen hänet. Hän ei ole sinun arvoisesi. Sellaista miestä ei olekaan,
-mutta häntä ei voida ottaa ollenkaan huomioonkaan. Hän särkee sydämesi,
-vetää sinut lokaan, turmelee terveytesi ja tappaa sinut vihdoin yhtä
-varmasti kuin nyt olet siinä. Tahdon saada sinut uskomaan, että voisin
-todistaa sinulle, millainen hän on, mutta älä vaadi minulta sitä. Luota
-minuun muutenkin, Collie."
-
-"Wilson, kyllä minä luotankin", Columbine huudahti, "mutta se ei
-vaikuta ollenkaan asiaan. Se vain muuttaa velvollisuuteni
-raskaammaksi."
-
-"Hän tulee kohtelemaan sinua, kuten hän kohtelee hevosia ja koiria. Hän
-pieksää sinua."
-
-"Ei milloinkaan! Jos hän milloinkaan koskee minuun pikkusormellaankaan,
-niin --"
-
-"Ellei nyt juuri sitäkään, niin hän väsyy sinuun pian. Jack Belllounds
-ei ole milloinkaan pitänyt mitään missään arvossa eikä tule ikinä
-pitämäänkään. Hänen luonteensa on sellainen, että hän haluaa vain sitä,
-jota hän ei voi saada, jos hän onnistuu sen saamaan, kyllästyy hän
-siihen heti. Ah, tunnen hänet poikasesta asti!... Columbine, olet
-kokonaan erehtynyt tuosta velvollisuudestasi. Ei kenenkään tytön ole
-pakko uhrata itseään senvuoksi, että joku mies on löytänyt hänet
-lapsena ja antanut hänelle kodin. Nainen on velkaa enemmän itselleen
-kuin kenellekään muulle."
-
-"Se on kyllä totta, Wilson, sillä olen usein ajatellut tuota kaikkea.
-Mutta nyt et ole oikeudenmukainen, vaan kova. Kiellät kokonaan sen,
-että kussakin ihmisessä on jotakin hyvää. Isä vannoo, että voin
-parantaa Jackin. Ehkä voinkin. Rukoilen ainakin."
-
-"Parantaa Jack Bellloundsin! Voitko säilyttää pahennutta munaa? Tuo
-kirottu raukka! Eikö sekään todistanut sinulle, millainen hän on, kun
-hän hyökkäsi kimppuuni ja potki kipeää jalkaani, kunnes pyörryin?
-Millaisia todistuksia haluatkaan?"
-
-"Älä sano enää mitään, ole niin kiltti!" Columbine huudahti. "Ah, olen
-niin pahoillani! Minun ei olisi pitänyt ollenkaan tullakaan... Ben,
-viekää minut kotiin."
-
-"Mutta Collie, minähän rakastan sinua!" Wilson rukoili hurjasti.
-"Hänkin voi kyllä rakastaa sinua, mutta hän on ollut, hän on --"
-
-Tässä Moore näytti purevan kieltään voidakseen olla puhumatta ja
-jaksaakseen taistella jotakin kauheata, toivotonta ja raukkamaista
-vastaan itsessään.
-
-Columbine kuuli vain hänen intohimoisen rakkaudentunnustuksensa, joka
-pani hänet vapisemaan.
-
-"Puhut, kuin tämä kaikki koskisi vain sinua", hän huudahti kuuman veren
-polttaessa hänen suoniaan. "Et rakasta minua ollenkaan enemmän kuin
-minäkään sinua, etkä niinkään paljon, sillä minähän olen nainen!...
-Rakastan sinua kaikesta sielustani ja mielestäni!"
-
-Moore vaipui vuoteelleen muserrettuna ja voitettuna.
-
-"Wade, ystäväni, tehkää Jumalan nimessä nyt jotakin!" hän kuiskasi
-vedoten metsästäjään kuin viimeiseen oljenkorteen. "Selittäkää
-Collielle, mitä kaikkea siitä seuraa, jos hän menee naimisiin
-Bellloundsin kanssa. Jollei se muuta hänen mieltään, kertokaa silloin
-hänelle, mitä se minulle merkitsee. En milloinkaan lähde kotiini enkä
-poistu ikinä hänen luotaan. Ellei hän olisi kertonut rakastavansa
-minua, silloin olisin kestänyt kaiken, mutta nyt en voi. Se tappaisi
-minut, Wade."
-
-"Puhut tyhmyyksiä jälleen, poikaseni", Wade vastasi. "Tullessani tänne
-tänään uneksit ja puhuit puuta heinää, koska olit aivan sekaisin... No
-niin, kuunnelkaa nyt molemmat. Te olette molemmat oikeassa. En ole
-milloinkaan ennen joutunut tekemisiin sellaisten ihmisten kanssa kuin
-te olette, mutta se ei estä minua suhtautumasta asiaan samoin kuin
-johonkin tuntemaani seikkaan."
-
-Hän keskeytti irtautuen hellästi Columbinesta. Sitten hän meni Mooren
-luo, sitoi irtautuneen kääreen uudestaan ja oikoi epäjärjestykseen
-menneet peitteet. Tehtyään sen hän istuutui vuoteen jalkapäähän ja
-kumartuen hieman eteenpäin hän alkoi sivellä känsäisellä kourallaan
-harvaa tukkaansa, joka alkoi jo harmaantua ohimoilta. Hetkisen kuluttua
-hän kohotti katseensa ja noissa tuhkanharmaissa surujen uurtamissa
-kasvoissa ja syvissä salaperäisissä silmissä oli ilme, joka, vaikka se
-olikin surullinen ja viisas äärettömässä ymmärtäväisyydessään, oli
-kuitenkin säälimätön ja sammumaton toivossaan.
-
-"Wade, pelastakaa Columbine, Jumalan nimessä!" Wilson rukoili.
-
-"Niin, kunpa vain voisitte!" Columbine huudahti voimatta vastustaa
-kuulemaansa rukousta.
-
-"Tyttöseni, teidän on pysyttävä päätöksessänne", hän sanoi käskevästi.
-"Ja Moore, sinun pitää olla mies eikä tehdä sitä hänelle niin
-vaikeaksi. Teistä ei voi kumpikaan tehdä mitään... Vanha Belllounds ei
-muuta mieltään milloinkaan. Hän voi kyllä raivostua silloin tällöin,
-mutta hän ei milloinkaan luovu hartaimmista toiveistaan poikaansa
-nähden... Mutta Jack voi muuttua. Ajatellessani menneitä vuosia muistan
-monta hänen laistaan ja miten he töittensä perusteella muuttuivat.
-Minulla on omituiset mielipiteet henkilöistä, joiden huolet olen
-ottanut omakseni. Se on jotakin sellaista, joka ei milloinkaan petä.
-Kun heidän vaikeutensa alkavat näyttää musertavilta, tekee mieleni
-kertoa heille Hell-Bent Waden tarina. Tästä onnettomuuksien
-ennustamistaidosta olen saanut nimeni... Mutta se ei kuulu nyt tähän...
-Ja nyt, nuoret ystäväni, uskokaa minua, että jotakin tulee tapahtumaan.
-Mitä lokakuun ensimmäiseen ja muihinkin lähimmässä tulevaisuudessa
-oleviin päiviin tulee, Collie ei mene naimisiin Jack Bellloundsin
-kanssa."
-
-
-
-
-X.
-
-
-Eräänä päivänä Wade huomautti Bellloundsille: "Koirista ei ylimalkaan
-voida sanoa mitään, ennenkuin ne opitaan tuntemaan. Ne muistuttavat
-monessa suhteessa ihmistä. Muutamat niistä näyttävät hyviltä, mutta
-ovatkin todellisuudessa pahoja. Ja se muuttaa asian. Jos villinä
-syntyneestä koirasta tulee lampuri, pysyy se sellaisena koko ikänsä.
-Olen tuntenut koiria, jotka ovat rakastaneet ihmisiä niin suuresti,
-etteivät ihmisetkään voi rakastaa toisiaan sen kovemmin. Koira ei
-välitä siitä, onko sen isäntä hyvä vai huono."
-
-"Useimmilla noista koirista on ollut hyvin huonot isännät niiden
-käyttäytymisestä päättäen", Belllounds vastasi.
-
-"Harjoitan juuri ensiluokkaista paria", Wade sanoi. "Jimillä on vain se
-vika, että se haukkuu liian hiljaa. Samilla taasen ei ole niin tarkka
-vainu kuin Jimillä, mutta se seuraa Jimiä ja sillä on niin kova ääni,
-että se kuuluu penikulmien päähän. Se korvaa siis Jimin ainoan vian.
-Nuo koirat pysyvät yhdessä ja niiden avulla voin harjoittaa toisia.
-Denver poikkeaa mielellään karhun ja puuman jäljille ajaessaan hirveä.
-Se on jo liian vanha vieroitettavaksi siitä tavasta. Useat nuoremmat
-koirat edistyvät mainiosti. Laumassa on kumminkin pari koiraa, joille
-en voi mitään."
-
-"Mitkä sitten?"
-
-"Ensiksikin tuo verikoira Kane. Se on hyvin omituinen eläin. En voi
-voittaa sitä puolelleni. Se ei voi unhottaa sitä, että kerran annoin
-sille kovasti selkään, kun se puri minua... Olen sen mielestä aivan
-arvoton. Se on kiintynyt neiti Columbineen ja luulenkin voivani
-kasvattaa siitä neidille mainion vahtikoiran. Mistä olette saanut sen,
-Belllounds?"
-
-"Muistaakseni se on syntynyt jossakin vaunukaravaanissa aavikolla. Sen
-emä oli kuulemma täysiverinen kotoisin Louisianasta."
-
-"Siinä onkin sitten selitys eräälle Kanessa huomaamalleni vaistolle. Se
-pitää ihmisten jälkien seuraamisesta. Olen saanut sen kiinni siitä.
-Eikä se rupea ajamaan puumia eikä karhuja. Tässä muudanna päivänä, kun
-koirat löysivät puuman jäljet alkaen haukkua riivatusti, Kane erosi
-joukosta näyttäen tyytymättömältä ja lähti sitten yksinään jonnekin. Se
-metsästelee yksinään. Luulin sitä alussa lampuriksi, mutta sellainen se
-ei ole. Se osaa seurata ihmisten jälkiä eikä sillä juuri muuta ansiota
-olekaan. Sen emä on varmaankin ollut orjakoira ja Kane on perinyt siltä
-sen vaiston."
-
-"Vai niin! No opettakaa se sitten siihen. Olen nähnyt aikoja, jolloin
-sellainen koira olisi ollut tarpeen. Ja jos se kiintyy Collieen ja te
-hyväksytte sen, antakaa se hänelle. Tyttö on kärttänytkin minulta
-koiraa."
-
-"Suunnitelmanne ei ole niinkään huono. Neiti Collie ratsastelee ja
-kävelee pitkiä matkoja yksinään eikä hänellä ole milloinkaan pyssyä
-mukanaan."
-
-"Niin, siinä on todellakin jotakin kummallista. Collie on reipas tyttö
-kaikissa suhteissa, mutta hän ei milloinkaan tapa mitään. Wade, pitääkö
-hänen mielestänne lopettaa nuo yksinäiset retkensä?"
-
-128
-
-"El missään tapauksessa, niin kauan kuin hän ei ulota matkaansa liian
-kauaksi."
-
-"Niinkö! Otaksukaamme kumminkin, että hän ratsastaa tuonne mustien
-vuorten takana olevaan laaksoon, niin miten sitten?"
-
-"Siitä ei tule mitään, Belllounds", Wade vastasi vakavasti. "Mutta
-neiti Collie ei menekään sinne, sillä olen varoittanut häntä.
-Puhuakseni totta, olen nähnyt muutamia roiston näköisiä miehiä
-liikuskelevan tämän ja Buffalo-laakson välillä. Ne eivät ole
-metsästäjiä, ei kullankaivajia, ei paimenia eivätkä matkustajia."
-
-"Mitä kuulenkaan! Wade, luuletteko noita muukalaisia voitavan syyttää
-menetyksestä, jonka sain kärsiä viimeisessä karjantarkastuksessa?"
-
-"En voi sanoa vielä sitäkään, mutta en pitänyt heidän ulkomuodostaan."
-
-"Wade, teidän asianne on jakaa oikeutta. Meillä on piakkoin lokakuu
-käsissä eikä lumentuloon ole enää pitkälti aikaa. Luuletteko noiden
-miesten talvehtivan näissä metsissä?"
-
-"En eikä Lewiskään. Muistatte kai hänet?"
-
-"Kyllä. Tarkoitatte varmaankin tuota kaivosmiestä, joka asuu
-Buffalo-laaksossa etsien sieltä kultaa. Hän on ollut täälläkin. Hyvä
-mies, mutta aivan hullaantunut kultaan."
-
-"Olen puhutellut häntä usein, milloin siellä, milloin täällä. Eksyin
-koirieni jäljiltä toissa päivänä. Ne ajoivat puumaa ja Lewis kuuli
-haukunnan jääden niiden luo, kunnes saavuin. Silloin hän kertoi minulle
-muutamia mielenkiintoisia uutisia. Katsokaa, hän on huolissaan
-Buffalo-laakson seuduilla kuljeskelevien miesten vuoksi ja koettaa
-saada ne kiinni jostakin konnantyöstä. Joku oli ampunut häntä metsässä.
-Hän ei voinut kyllä vannoa, kuuluuko ampuja noihin miehiin, mutta siitä
-hän on aivan varma, ettei se ollut mikään vahingonlaukaus. Lewis sanoo
-niiden asuvan Elgeriassa ja hän luulee niiden olevan yhteistoiminnassa
-Smithin kanssa, jolla on kapakka siellä. Tunnette kai Smithin?"
-
-"En enkä haluakaan", Belllounds sanoi lyhyesti. "Hän on aina
-suhtautunut vihamielisesti minuun eikä hän ole ollut rehellinen
-Elgeriassa asuvia ystäviänikään kohtaan. Kukaan ei kuitenkaan ole
-voinut todistaa hänestä mitään huonoa, vaikka joku ehkä olisi
-halunnutkin. Minä puolestani en ole milloinkaan vielä erehtynyt
-mielipiteissäni ihmisistä. Miehillä ei ole turhan vuoksi sellaisia
-arpia naamassaan."
-
-"Isäntä, uskon nyt teille jotakin sellaista, jota teidän ei pidä kertoa
-muille", Wade sanoi tyynesti. "Tunnen Smithin. Hän on niin ilkeä mies
-kuin länsi vain voi ihmisestä tehdä. Tuo arpi on minun ansiotani... Kun
-hän näkee minut, tarttuu hän heti pyssyynsä."
-
-"No, minut saa vaikka hirttää! Mutta se ei kummastuta minua ollenkaan.
-Maailmamme on niin pieni. Wade, lupaan, etten puhu tästä kenellekään.
-Mutta millainen on suunnitelmanne?"
-
-"Aion ottaa Lewisin avulla selville, ovatko nuo muukalaiset jossakin
-yhteydessä Smithin kanssa ja voidaanko heitä syyttää karjan
-katoamisesta."
-
-"Ahaa! Wade, annan siihen suostumukseni empimättä. Karjaani on varmasti
-ryöstetty. Ei kumminkaan niin paljon, että se mitään haittaisi, eikä
-sellaista tule enää tapahtumaankaan Coloradossa, mutta jos saamme
-heidät kiinni itse teosta, meidän on pakko laittaa heidät vankilaan."
-
-"Isäntä, sanon teille --"
-
-"Wade, ette suinkaan aio sanoa, että täällä White Slidesissä tulee
-tapahtumaan jotakin hirveätä?" Belllounds keskeytti surullisesti.
-
-"Vannon, ettei minulla ole sellaisesta vielä aavistustakaan", Wade
-vastasi vakavasti. "Aioin vain sanoa, että jos Smith on mukana tuossa
-karjanvarkaudessa, ei häntä oteta niinkään helposti kiinni, ja jos hän
-joutuu pulaan, syntyy laukaustenvaihtoa. Hän on viekas ja hänellä on
-suuri kokemus. Ei ole ollenkaan luultavaa, että hän toimii avoimesti,
-kuten vuosia sitten. Jos hän varastelee karjaa tahi ostaa ja myy
-sellaisia eläimiä, joita muut hankkivat hänelle pienissä erissä, tulee
-hänen kiinniottamisensa muodostumaan hyvin vaikeaksi."
-
-"Niin, hän voi olla suuri lurjus", Belllounds sanoi miettiväisesti.
-"Mutta hänen laisensa miehet joutuvat tavallisesti aina lopulta
-kiikkiin, olivatpa he sitten miten viekkaita ja viisaita tahansa.
-Mikään ei ole luonnollisempaa... Oliko teillä jotakin riitaa Smithin
-kanssa?"
-
-"Annoin hänelle tuon merkin erään toisen puolesta melko mitättömästä
-syystä. Mutta hän on vihoissaan minulle."
-
-"No, siinä tapauksessa teidän ei pidä hakea riitaa. Koettakaa muodostaa
-White Slidesistä sellainen paikka, joka voi todistaa nimenne vääräksi.
-Mutta kaikissa tapauksissa, älkää ollenkaan empikö ryhtyä toimeen, jos
-satutte näkemään jotakin epäilyttävää maatilani läheisyydessä."
-
-Vanhus poistui miettiväisesti jättäen metsästäjänkin syviin ajatuksiin.
-
-"Hänelle on vihjattu, että tulen kertomaan hänelle joistakin White
-Slidesiä uhkaavista vaikeuksista", Wade mumisi itsekseen. "Ehkä asia
-onkin niin, vaikka en vielä siitä tiedäkään. Omituista, miten ihminen
-tulee juuri sanoneeksi sellaista, josta hänen ei pitäisi puhua mitään.
-Aioin jutella hänelle tuosta hämmästyttävästä Fox-nimisestä koirasta,
-ja näin se nyt kävikin."
-
-Fox oli lauman viisain koira eikä siitä oltu välitetty ollenkaan, minkä
-seikan Wade luki itselleen suureksi viaksi. Sitten hän sattumalta tuli
-kiinnittäneeksi huomionsa siihen. Tarhan jossakin nurkassa oli reikä,
-josta pienemmät koirat voivat paeta, mutta jota Wade ei ollut löytänyt.
-Tarha oli kyllä täynnä pieniä kuoppia ja reikiä, joiden koko Waden
-mielestä ei sopinut muille kuin oraville piilopaikaksi.
-
-Eräänä päivänä, kun metsästäjä toivottomana haki tätä salaperäistä
-pakopaikkaa, muudan hyvin pieni koira, jonka harmaanruskeat karvat
-olivat kiharat ja jonka tuuheat kulmakarvat melkein peittivät suuret
-kirkkaat silmät, tuli hänen luokseen heiluttaen häntäänsä.
-
-"Tietäisitkö sinä jotakin siitä?" Wade kysyi. Hän oli tietysti
-huomannut tämänkin koiran, käyttämättä sitä vielä mihinkään. Tässä
-tilaisuudessa koira osoitti hänelle sellaista vilpitöntä ystävyyttä,
-että hän rupesi tarkastelemaan sitä lähemmin. Eläin ei ollut enää
-mikään nuori, ei sievä eikä puhdasverinenkään, mutta sen
-ymmärtäväisissä silmissä oli jotakin, joka hämmästytti häntä suuresti.
-"Olenkohan minä laiminlyönyt tässä jotakin? Mutta täällä on niin paljon
-kaikenlaisia koiria, joiden joukossa sinä näytät melkein kaikista
-mitättömimmältä. No, jos aikomuksesi on ilmoittaa minulle jotain, niin
-hae minulle reikä."
-
-Wade alkoi nyt tutkia tarhaa toistamiseen. Se oli melkein hehtaarin
-suuruinen ja muutamissa paikoissa aidan paalut olivat hyvin likellä
-kallioita. Useammasti kuin kerran Wade polvistui katsomaan, oliko hän
-jo löytänyt reiän. Koira seurasi häntä katsoen häneen viisailla
-silmillään ja, kuten metsästäjästä tuntui, nauraen hänelle. Silmät
-näyttivät ainakin iloisilta ja niissä oli jonkunlainen anteeksipyytävä
-ilme. Hetkisen kuluttua, kun Wade saapui erääseen louhikkoon, koira
-pujahti erään liikkuvan kallion alle ja sitten puoleksi piilossa
-olevasta reiästä aidan toiselle puolelle. Se palasi heti samasta
-reiästä heiluttaen häntäänsä ja ollen sen näköinen, kuin se olisi
-tahtonut ilmoittaa, ettei reiästä kulkeminen tuottanut minkäänlaisia
-vaikeuksia.
-
-"Sinä vanha kettu!" Wade sanoi mielissään taputtaen koiraa. "Hait sen
-minulle, vai mitä? Hyvä koira! Nyt korjaamme reiän ja sitten saat tulla
-tupaan kanssani. Ristin sinut Foxiksi."
-
-Tällä tavoin Fox esitteli itsensä Wadelle saaden tilaisuuden näyttää
-kuntoaan. Koska se ei ollut näyttänyt ollenkaan ajokoiralta, ei sitä
-oltu vietykään metsälle eikä siihen oltu kiinnitetty muutenkaan
-minkäänlaista huomiota. Lyhyen ajan kuluessa Fox osoittautui mitä
-viisaimmaksi koiraksi. Metsästäjä oli elänyt paljon koirien parissa ja
-oppinut näkemään, että kuta kauemmin niiden parissa oleskelee, sitä
-enemmän niitä voidaan ihmetellä ja rakastaa.
-
-Fox vaati itsepäisesti, että sekin oli otettava muiden koirien mukaan
-metsälle. Uskaltamatta ihmetellä enää mitään Wade antoi sen tulla.
-Päivä sattui muodostumaan tavallista kovemmaksi koirille vanhojen
-jälkien, ristijälkien ja vaikean maaston vuoksi. Fox selvitteli
-muutamat sotkuiset jäljet, joista Sampson luopui ja joista ei Jimkään
-saanut tolkkua. Tämä ihastutti Wadea ja samana iltana hän koetti saada
-selville Andrewsilta, joka oli myynyt koiran Bellloundsille, jotakin
-Foxista. Tiedot supistuivat siihen, että Andrews luuli miehen, jolta
-hän oli saanut Foxin, varastaneen sen. Belllounds ei ollut kiinnittänyt
-siihen milloinkaan minkäänlaista huomiota. Wade piti Foxin
-mahdollisuudet omina tietoinaan, ja kunakin päivänä näytti koira
-jollakin tavoin, mihin se kykeni.
-
-Ennen viikon loppua Wade kiintyi äärettömästi siihen, sillä hän ei ollut
-mielestään milloinkaan nähnyt niin ihmeellistä koiraa. Fox piti
-metsästämisestä välittämättä ollenkaan, mitä se metsästi. Se tahtoi
-vain miellyttää isäntäänsä. Se haki sellaiset hevoset käsiinsä, jotka
-olivat piiloutuneet ja seisoivat hiljaa säästyäkseen löytämiseltä. Se
-seurasi karjan jälkiä, ajoi oravat puuhun ja haukkui metsälintuja
-sovittaen aina käytöksensä sen mukaan, millainen riista sillä
-kulloinkin oli edessään. Jos Wade vei sen hirven tahi antiloopin
-jäljille, se seurasi niitä erehtymättä pysyen metsästäjän näkyvissä
-haukkumatta ja vinkumatta ja erikoisemmatta innotta, kunnes se löysi
-riistan tahi kunnes Wade kutsui sen pois. Mutta silloin kun karhun ja
-ilveksen jäljet olivat kysymyksessä, sen villit vaistot heräsivät eikä
-se voinut hillitä itseään. Se haukkui hurjasti laukatessaan ja kun
-haukunta muuttui kimeäksi ja yhtämittaiseksi, Wade tiesi selvästi, että
-riista oli näkyvissä. Se tappeli karhun kanssa kuin vanha ja viisas
-koira ainakin tietäen selvästi, milloin sen oli hyökättävä ja milloin
-peräännyttävä. Sitten kuin puumat ja ilvekset olivat kiivenneet puuhun,
-se menetti paljon hurjuudestaan ja mielenkiinnostaan, koska ajo silloin
-oli lopussa. Sen arvokkain ominaisuus oli sellainen, että se pysyi
-kiinteästi niillä jäljillä, joille se oli usutettu. Wade uskoi
-varmasti, että jos Fox viedään kaniinin jäljille, se seuraa niitä,
-vaikka karhu tahi puuma kulkisikin kaniinin jälkien yli. Kummallisinta
-kaikista oli, ettei Fox milloinkaan varastanut palastakaan lihaa, ja
-vieläkin merkillisempää, ettei se sallinut muidenkaan koirien varastaa.
-
-Metsästäjästä tuntui ajatellessaan White Slidesin tulevia tapahtumia,
-että Fox ja Kane tulevat niissä näyttelemään tärkeintä osaa.
-
-Muutamana erikoisena aamuna joitakin päiviä ennen lokakuun ensimmäistä,
-joka oli syöpynyt peruuttamattomasti Waden mieleen, hän lähti Mooren
-tuvalta taluttaen kuormahevosta. Hän oli jättänyt muut koirat kotiin,
-paitsi Foxia, joka seurasi häntä.
-
-"Wade, minun tekee mieleni hirvenpaistia", vanha Belllounds oli sanonut
-edellisenä päivänä. "Mikään ei vedä sille vertoja ja lapsuudessani oli
-se pääravintoni. Mainitsin teille siitä jo viikko sitten. Näillä
-seuduilla on paljon hirviä. Kuulin uroshirven äänen auringon noustessa
-tänään. Toivoin silloin olevani nuori jälleen... Menkää nyt
-toimittamaan minulle hirvenpaistia."
-
-"Viime aikoina en ole nähnyt niitä lainkaan", Wade oli vastannut
-ilmaisematta kuitenkaan, että hän oli vasiten karttanut sellaista
-tilaisuutta. Todellisuus oli sellainen, että Wade ihaili ja rakasti
-hirviä enemmän kuin muuta sarvipäistä riistaa. Hänen mieltymyksensä
-niihin oli niin omituinen, että hän oli ollut nälissään monta kertaa,
-vaikka noita suuria elukoita oli ollutkin paljon hänen asuntonsa
-läheisyydessä.
-
-Hänen kiivetessään kellastunutta ruohoista rinnettä kiertääkseen
-laakson hänen mielensä ei ollut ollenkaan kohdistunut käsillä olevaan
-työhön, vaan Wilson Mooreen, joka oli kiintynyt tietämättään häneen
-niin lujasti kuin poika, jonka luottamus isäänsä on horjumaton.
-Raajarikkoinen paimen ei luopunut toivostaan, vaan pysyi siinä kiinni
-iloisesti ja kiitollisesti, totteli ja kärsi niin kärsivällisesti, että
-sitä oli oikein hauska katsella. Hänen loukkaantuneessa jalassaan ei
-näkynyt paranemisen merkkiäkään. Se huolestutti Wadea paljon enemmän
-kuin Moorea. Paimen ajatteli vain lokakuun ensimmäistä päivää ja
-silloin mahdollisesti sattuvia hirveitä tapahtumia. Hän ei kyllä
-puhunut siitä muulloin kuin kuumehoureissaan, mutta Wade tiesi
-kumminkin selvästi, miten hän rukoili, toivoi ja odotti hiljaisuudessa.
-Omituista, kuinka hän luotti Wadeen, että Wade voi estää Columbinen
-avioliiton aiheuttaman onnettomuuden! Tällainen luottamus tuntui
-Wadesta tutulta, kun hän muisteli menneitä tapahtumia. Ellei hän olisi
-odottanut sellaista, hän ei olisi sitä vaatinutkaan.
-
-Hän ei ollut pariinkymmeneen vuoteen saanut sellaista onnea osakseen,
-kuin mistä hän nyt sai nauttia salaisesti, saadessaan elää Columbine
-Bellloundsin läheisyydessä ja todeta joka ainoa päivä, kuinka
-uskollinen tyttö oli omalle minälleen ja kuinka suuresti hän oli sen
-naisen näköinen, jonka kanssa hän oli mennyt naimisiin rakkaudesta ja
-jolle hän oli tehnyt vääryyttä. Columbine oli hänen tyttärensä ja Wade
-näki hänessä itsensä. Ja Columbinekin, tuntien suurta vetovoimaa häneen
-ja luottaen ja turvautuen häneen, oli ruvennut rakastamaan häntä. Tämä
-oli kauniin ja peloittavin tapaus Waden elämässä, kaunis senvuoksi,
-että se toi takaisin hänen menneisyytensä, hänen lapsuutensa ja nuo
-synkät vuodet suoden hänelle tämän äkkinäisen muutoksen, jossa hän eli
-omistusoikeutensa suoman ilon vallassa, ja peloittava senvuoksi, että
-Columbine oli onneton, koska Columbine oli kunnian ja velvollisuuden
-kahlehtima, koska tuho odotti Columbinea ja koska Wade alkoi
-epämääräisesti aavistaa jotakin hirveää tapahtumaa. Tämä onnettomuus
-näytti kyllä vielä olevan kaukana kuin taivaanrannalla oleva pilvi,
-mutta se oli kuitenkin olemassa. Wade oli jo kauan aikaa sitten
-huomannut, miten hyödytöntä hänen oli vastustaa sairaalloisia näkyjään.
-Mutta hän turvautui toivoon, elämän uskoon, hyveen voittoon ja pahan
-tappioon. Tuhannet todistukset olivat vahvistaneet tätä hänen
-luottamustaan.
-
-Columbine Bellloundsin kohtalo peloitti Wadea aiheuttaen hänelle
-suunnattomia tuskia. Mutta siitäkin huolimatta hänellä oli omat
-kummalliset aavistuksensa, että lopussa kaikki sittenkin kääntyy
-Columbinelle hyväksi. Sellaiseen luottaminen nyt, kun vaikeudet
-alkoivat uhata hänen omaa tytärtään, tuntui sittenkin tyhmältä ja
-jonkunlaiselta leikittelemiseltä kohtalon kanssa.
-
-"Minusta alkaa näyttää melkein siltä, etten voi antaa hänen mennä
-naimisiin Möly-Jackin kanssa", Wade puhui itsekseen ratsastaessaan
-ruohoista polkua. "Alussa, kun huomasin miten voimakas hänen
-velvollisuudentuntonsa ja uskollisuutensa ovat, en ollut sitä kovinkaan
-vastaan, mutta nyt alan jo olla toista mieltä. Ajatelkaamme nyt tytön
-rakkautta raajarikkoista poikaa kohtaan ja pojan rakkautta häneen. Hyvä
-Jumala, he ovat vielä niin nuoria, elämä on niin kuumaa ja rakkaus niin
-suloista! En senkäänvuoksi voi sallia, että hän menee naimisiin Jackin
-kanssa. Mutta sitten toiselta puolen minun pitää kiinnittää huomioni
-vanhuksen luottamukseen, jota vanhus osoittaa pojalleen, ja uskoon,
-johon Columbine turvaa ajatellessaan itseään ja elämää. Minäkin uskon
-siihen. Vuosien kuluessa olen oppinut näkemään, että ilkeimmätkin
-miehet voivat muuttua... En ole milloinkaan keskustellut tämän
-Möly-Jackin kanssa. Olen tietysti ennakkoluuloinen ottaessani huomioon
-sen, millaisessa paikassa hänet näin Denverissä ollessani... Ennenkuin
-menen pitemmälle, minun on paras puhutella Bellloundsin poikaa
-nähdäkseni, millainen hän on."
-
-Wadelle oli luonteenomaista, että hänen yksinpuhelunsa tavallisesti
-lopettivat hänen syvälliset mietelmänsä. Tämä johtui aina siitä
-päätöksestä, jonka hän kulloinkin teki, ja käsillä olevasta työstä, nyt
-tämän kiipeämisen tarkoituksesta.
-
-Hän sivuutti penkereen penkereen jälkeen ja kuta korkeammalle hän
-pääsi, sitä tiheämmiksi kävivät haavikot ja sitä rehevämmäksi ruoho.
-Hetkisen kuluttua hän näki edessään tumman kuusikkorinteen, jonka reuna
-näytti mustalta vallilta. Hän saapui tuoksuvaan metsään, jossa ei oksan
-risahduskaan eikä mikään ääni häirinnyt hiljaisuutta. Hevosen kaviot
-eivät tehneet minkäänlaisia jälkiä pehmeään neulasten peittämään maahan
-ja niiden kapsekin oli melkein kuulumaton.
-
-Wade kääntyi vasemmalle karttaen louhikkoisia rapautuneen kallion
-muodostamia solia ja tuulen kaatamia puita ja koettaen päästä helpointa
-tietä kauempaa näkyvän vuoren laelle. Tämä metsä oli hänelle aivan
-outo. Sen muodostivat niin tiheässä kasvavat keskipituiset kuuset, että
-hänen oli oltava hyvin varovainen voidakseen olla loukkaantumatta
-kuiviin oksiin. Fox juoksi edellä pysähtyen silloin tällöin katsomaan
-isäntäänsä kuin saadakseen määräyksiä.
-
-Edessä olevan tummanviheriän hämärän kirkastuminen ilmoitti
-metsästäjälle, että hän lähestyi jotakin laajaa metsäaukiota tahi
-avonaista paikkaa, johon aurinko sopi esteettömästi paistamaan. Se
-osoittautui suureksi suoperäiseksi laaksoksi, joka oli muutamien
-hehtaarien suuruinen ja sijaitsi viimeisen metsäisen rinteen juurella.
-Fox nosti kuononsa ilmaan ja pysähtyi.
-
-"Mitä nyt vainuat, Fox vanhukseni?" Wade kysyi hiljaa katsoen
-etäisyyteen. Tuuli oli hänelle siihen nähden epäedullinen, ettei hän
-voinut lähestyä riistaa tulematta huomatuksi. Fox heilutti lyhyttä
-häntäänsä katsoen häneen viisain silmin. Wade jatkoi matkaansa
-varovaisesti. Laaksossa kasvoi pitkää märkää ruohoa ja sanajalkoja.
-Siellä täällä oli joku sammaltunut melkein piilossa oleva lähde, joiden
-läheisyydessä kasvoi muutamia surkastuneita tammia. Waden hevonen
-vajosi polviaan myöten suohon, jonka toisessa vetisessä laidassa oli
-tuoreita jälkiä.
-
-"Hirviä ne sittenkin olivat", Wade sanoi laskeuduttuaan satulasta.
-"Kuulivat meidän tulevan. Fox, lähdehän nyt seuraamaan näitä jälkiä,
-mutta älä pidä kiirettä."
-
-Ottaen pyssyn valmiiksi kouraansa Wade alkoi kiivetä kukkulalle
-jalkaisin taluttaen hevostaan. Vanhalla hirvenpolulla oli tuoreitakin
-jälkiä. Fox sovitti kulkunsa metsästäjän askeleiden mukaan. Polku oli
-jyrkkä ja vei tiheän metsän läpi. Silloin tällöin, kun Wade pysähtyi
-hengähtämään ja kuuntelemaan, hän kuuli kuivien oksien ritinää kaukaa
-edestään. Vihdoin hän pääsi vuorenlaelle, laajalle ja avonaiselle,
-jonka toisella puolella suoraan edessä oli synkkä metsä ja oikealla
-paljas kulovalkean polttama aukeama. Fox murisi ja yritti hyökätä
-eteenpäin. Silloin muutamassa metsäaukeamassa Wade huomasi suuren
-uroshirven, joka oli pysähtynyt tarkastelemaan heitä. Se oli harmaa
-vanha hirvas, jonka sarvet olivat katkenneet. Wade ei yrittänytkään
-ampua ja hetkisen kuluttua poistui hirvi näkyvistä.
-
-"Liian vanha ja sitkeä, Fox", metsästäjä selitti levottomalle koiralle.
-Mutta ehkä Wade säästi sen hengen muistakin syistä.
-
-Wade nousi jälleen satulaan ja kiinnitti huomionsa palaneeseen seutuun.
-Se oli hirveän näköinen mustunut täplä viheriöiden vuorten välissä.
-Alalaidasta alkoi leveä sola ja ylempänä oli toinen puuton rinne. Maa
-oli täynnä hiiltyneitä runkoja, puita, jotka olivat ensin palaneet ja
-sitten kaatuneet. Siellä ja täällä oli korkeita suoria runkoja, joita
-tuuli ei ollut saanut vielä kumoon. Solassa oli melkoinen ala sellaista
-metsää, jossa kaikki puut olivat kuivuneet, mutta eivät olleet vielä
-kaatuneet, muodostaen surullisen näyn. Taempana ja kaukana vasemmalla
-oli kuusikossa aukeita harjanteita, joilla kasvoi seetrejä, ja sitten
-alkoi taasen tuo sama tumma keihäspäinen metsä viekoitellen katseen
-vuorten muodostamaan loppumattomaan purppuranväriseen panoraamaan.
-
-Metsästäjä näki sellaisia ruohikoitakin, joissa oli vielä selviä
-makuupaikkoja.
-
-"Vuorilampaita, koira vieköön!" hän huudahti. "Ja jäljet ovat vielä
-aivan tuoreita! Mitenkähän olisi, jos ampusinkin lampaan ja sanoisin
-Bellloundsille, etten löytänytkään hirviä?"
-
-Metsästäjä ei saanut minkäänlaisia omantunnonvaivoja lampaiden
-ampumisesta, mutta hän rakasti jumalallisia hirviä ja oli valmis
-valehtelemaankin säästääkseen niitä. Ratsastaessaan eteenpäin hän
-tarkasti terävin silmin kaikkea ympärillään nähdäkseen jotakin liikettä
-tahi jotakin muuta edessään olevassa villissä seudussa. Mutta jos
-näkyvissä olikin joku eläin, se ei liikahtanut. Wade ratsasti kuopan
-poikki mutkitellen sinne tänne kuivuneiden puunrunkojen välitse ja
-saapui lopulta tiheään vuoren harjannetta reunustavaan metsään.
-Hetkisen kuluttua hän tuli aukealle laelle, josta katsoen harmaat ja
-viheriät syvyydet näyttivät mahtavilta. Kaukaa siinsi Old White Slides
-uhkaavana ja tavallista korkeampana. Se oli niin arvokkaan ja
-majesteetillisen näköinen, ettei sitä laaksosta katsoen sellaiseksi
-voinut kuvitellakaan.
-
-Wade löysi tuoreita lampaan jälkiä kukkulan keltaisesta savesta, pieniä
-kuin pienten antilooppien jäljet, joista voitiin nähdä, että siinä oli
-ollut emiä karitsoineen. Ainoatakaan pässin jälkeä ei näkynyt.
-
-"No, tämä ratkaisee asian", Wade sanoi katsoa tuijottaessaan
-jyrkänteelle nähdäkseen lampaat. Ne olivat laukanneet jyrkän harjanteen
-poikki kuin niillä olisi ollut siivet. "Voiko kukaan ymmärtää, miten ne
-voivat kulkea luisumatta kuiluun? Ja kuinka ovelasti ne saattavat
-kätkeytyä!"
-
-Hän tiesi niiden olevan lähellä ja hän tuhlasi aikaa koettaessaan etsiä
-niitä, voimatta sittenkään huomata niitä. Fox odotti kärsimättömästi
-käskyä saadakseen näyttää, miten helposti se olisi ne löytänyt, mutta
-tuota lupaa ei kuulunut.
-
-"Mehän olemme hirvenjahdilla, sinä koirien mestari", Wade sanoi
-moittivasti sille.
-
-He jatkoivat matkaansa harjanteen poikki ja saapuivat, kuljettuaan noin
-pari penikulmaa, muutamaan metsään ja sitten aukeamiin ja soliin, jotka
-laajenivat jatkuessaan alaspäin. Parempia laitumia eivät hirvet olisi
-voineet löytää mistään. Wade poistui harjanteelta ratsastaakseen
-alemmas laaksoon näitä hitaasti laskeutuvia harvametsäisiä rinteitä,
-joilla kasvoi seetrejä ja mäntyjä ja joiden juurilla kapeat
-ruohoreunaiset purot lorisivat. Hän näki suuren urosantiloopin jälkiä,
-peloitti metsälinnut, jotka säikäyttivät hevosen, ja huomasi vihdoin
-paikan, jossa karhu oli paloitellut lahonneen puunrungon. Fox ei
-kiinnittänyt lainkaan huomiotaan näihin seikkoihin.
-
-Wade laskeutui vähitellen näiden solien yhtymäkohtaan, jossa kolme
-kapeata puroa yhtyi nopeaksi kirkasvetiseksi virraksi, joka oli noin
-jalkaa syvä ja muutamien metrien levyinen.
-
-"Vannon, että tässä ovat nyt Troublesomen lähteet", Wade sanoi. "Kuka
-sitten lieneekään antanut tälle virralle nimen, hänellä ei ole ollut
-ollenkaan järkeä, vaikka sen juoksu täällä lähteillä onkin hieman
-vaivalloista [troublesome = vaivalloinen]. Mutta nuoruuden tapa on
-sellainen."
-
-Ruoho muuttui paksuksi ja reheväksi, ja sitä oli juuri äsken jyrsitty.
-Hirvet olivat kulkeneet puron reunaa tänään. Siellä oli paljon aivan
-lehmän jälkien näköisiä jälkiä, ainoastaan pienempiä, syvempiä ja
-soikeampia, paikkoja, joissa hirvet olivat maanneet, ja mulloksia,
-joita uroshirvet olivat kuopineet raskailla kavioillaan.
-
-Fox seurasi lauman jälkiä korkeammalle maalle, jossa ne nähtävästi
-olivat poikenneet metsään. Wade sitoi sinne hevosensa ja kuiskaten
-koiralle hän alkoi hiipiä kuusikon läpi. Hän saapui aukean palkan
-laitaan varoen kuitenkin näyttäytymästä ja huomasi edessään metsäisen
-kuopan, ruohoisen ja vetisen. Kierrettyään paremmalle paikalle hän heti
-näki, miksi Fox oli äkkiä pysähtynyt jännittyneenä ja harjakset
-pystyssä. Hirvilauma oli kerääntynyt yhteen seuraavalle rinteelle
-tuskin sadankaan metrin päähän. Eläimet olivat kuulleet ja vainunneet
-hänet, mutta eivät näyttäneet pelästyneiltä, vaan katsoivat taakseen
-pysähdyttyään. Metsästäjä näki heti, että siinä oli melkein pari
-tusinaa, enimmäkseen naaraita. Muudan suurenmoinen uros, jolla oli
-suuret leveät sarvet, musta pää ja hartiat ja harmaat kyljet, erosi
-joukosta seisoen hetkisen pää pystyssä paikoillaan koskemattoman
-luonnon loistavana tunnuskuvana. Sitten se katosi metsään siirtäen
-sarvillaan äänettömästi syrjään viheriät oksat. Muutkin lähtivät
-liikkeelle. Wade kohotti pyssynsä tähdäten urokseen, mutta antoikin sen
-sitten mennä. Sitten hän huomasi toisen ja kolmannenkin. Hän tähtäsi
-viimein vastahakoisesti ja pakosta ja veti liipaisinta. Suurireikäinen
-Henry paukahti hiljaisuudessa ja Fox lähti laukkaamaan innokkaasti
-haukkuen. Savun haihduttua Wade ei enää nähnyt vastakkaisella rinteellä
-muuta kuin yhden ainoan kaatuneen hirven.
-
-Hän palasi hevostensa luo ja toi ne sinne, missä Fox istui kaatuneella
-riistalla.
-
-"Niin, Fox, tuo uros ei hirnu enää milloinkaan auringon noustessa",
-Wade sanoi. "Omituista, miksi meidät on luotu sellaisiksi, että meidän
-pitää syödä lihaa. Muussa tapauksessa en siitä ollenkaan välittäisi."
-
-Hän nylki ja paloitteli hirven ottaen niin paljon lihaa mukaansa kuin
-hevonen vain jaksoi kantaa ja ripustaen loput niin korkealle puihin,
-etteivät arosudet voineet ulottua niihin. Nousten jälleen satulaan hän
-kiipesi harjanteelle ja sitten rinteelle, joka rupesi viettämään länttä
-kohti. Alempana olevassa seudussa oli hän metsästellyt ennenkin
-useasti. Hän tiesi tämän tien kotiin olevan pitemmän, mutta helpomman
-miehelle ja hevoselle. Hänen kuormahevosensa kulku oli hyvin vaikeaa
-joka tapauksessa ja Wade pysähtyikin silloin tällöin kokonaan
-lepuuttaakseen sitä. Vihdoin hän pääsi tielle, jonka hän oli itse
-raivannut, ja rupesi nyt seuraamaan sitä. Se vei pois kuopasta palaneen
-ja kuoppaisen maan poikki metsäiselle rinteelle ja sitten ruohoiselle
-ja haapaiselle ylängölle. Muudan haavikko, jossa hän oli levännyt
-ennen, jatkui länttä kohti eikä jostakin kummallisesta syystä ollut
-kärsinyt ollenkaan pakkasesta. Kaikki lehdet olivat vielä jäljellä,
-muutamat olivat säilyttäneet viheriän värinsä, mutta useimmat näyttivät
-kullankeltaisilta sinistä taivasta vasten. Haavikko oli suuri
-vähitellen aleneva keltaisen ruohon reunustama saareke, jossa kasvoi
-niin paljon purppuranvärisiä astereita, ettei Wade ollut nähnyt niitä
-milloinkaan niin paljon kukkia rakastavan elämänsä aikana. Hän
-laskeutui satulasta ja istuutui nojautuen muutamaan haapaan. Hevoset
-eivät säälineet ollenkaan kauniita kukkia, vaan ahmivat niitä suuhunsa.
-
-Luonto oli tuhlannut tässä antimiaan. Haapojen rungot olivat vaalean
-viheriät ja ylempänä oli tuo lepattava ja värähtelevä keltaisen viheriä
-vuodekatos ja maassa taasen astereita niin tiheässä kuin taivaalla
-tähtiä, kukkia, jotta heiluivat, nyökkäsivät ja taipuivat heikossakin
-syystuulessa muodostaen liljan, lavendelin, violetin ja
-purppuranvärisiä läikkiä.
-
-Wade viipyi paikoillaan nauttien joka huokosellaan. Tämä oli muudan
-noista hetkistä, jotka kaunistivat hänen yksinäisiä matkojaan. Paljas
-katseleminen riitti. Hän olisi mielellään siirtänyt syrjään kaikki
-itsekkäät ajatukset omasta minästään, muista ja elämästä, jos se vain
-olisi ollut mahdollista. Mutta täällä tyynnyttyään ensimmäisestä
-humauksestaan, missä kukkien ja ruohon tuoksu täytti ilman ja missä
-kullanvärinen katos suojeli purppuraa, hän alkoi ajatella, miten kaunis
-maailma sentään on, miten luonto säästää harvinaisimmat lahjansa
-niille, jotka rakastavat sitä enimmän, ja miten yksistään niidenkin
-vuoksi kannattaa elää. Hänen mietteensä muuttuivat surullisiksi hänen
-muistaessaan, miten tämä kauneus on lyhytaikaista, miten kaikki kulta
-häviää pian ja miten asterit, nuo vaaleat, kauniit ja purppuraiset,
-muuttuvat kohta ihanan unen kaltaisiksi, joka on ollutta ja mennyttä.
-
-Lopuksi seurasi se siunauksellinen ajatus, että pakkasen ja talven on
-jälleen alistuttava auringolle, ja kevät, kesä ja syksy palaavat kukin
-kukkineen alituisesti vaihtelevassa järjestyksessä, joka on niin
-suloinen ja lupaava. Haavan lehdet lepattavat taasen, ruoho huojuu
-tuulessa ja asterit kukkivat kohottaen tähdenmuotoisia teriöitään
-taivasta kohti tulevana syksynä ja joka vuosi niin kauan kuin aurinko
-lämmittää maailmaa.
-
-Vain ihminen jää joskus pois rakastamiltaan metsästysmailta.
-
-
-
-
-XI.
-
-
-Silloin kun Bent Wade toivoi tilaisuuksia, ne näyttivät tulevan häntä
-vastaan.
-
-Ratsastaessaan White Slidesin kartanolle hän huomasi Jack Bellloundsin
-istuvan laiskana ja välinpitämättömänä kuistissa. Jokin hänen
-masentuneessa ulkomuodossaan säälitti Wadea. Koska ei ketään muuta
-ollut näkyvissä, metsästäjä käytti tilaisuutta hyväkseen.
-
-"Hei, Belllounds, voitteko auttaa minua tämän lihan kantamisessa?" hän
-huudahti.
-
-"Varmasti", Jack vastasi nousten heti.
-
-Wade talutti kuormahevosen aitan eteen, joka sijaitsi keittiön takana
-saman katon alla kuin sekin. Siellä hän Jackin avulla purki kuorman ja
-ripusti lihat nauloihin. Kun se oli saatu tehdyksi, Wade tarttui
-veitseensä ruveten viiltelemään lihoja.
-
-"Luulen, että ne näyttävät paremmilta, jos niitä hieman siistitään",
-hän huomautti.
-
-"Wade, täällä ei ole ollut milloinkaan ketään muuta kuin isä, joka
-olisi osannut teurastaa hirven tahi antiloopin", Jack sanoi. "Te olette
-kuitenkin häntäkin etevämpi."
-
-"Niin, olen melko taitava kaikenlaisissa askareissa."
-
-"Taitavako?... Toivoisin voivani tehdä yhdenkään asian niin hyvin.
-Osaan ratsastaa, mutta siinä onkin sitten kaikki. Kukaan ei ole
-opettanut minulle milloinkaan mitään."
-
-"Olette vielä nuori, joten teillä on vielä aikaa opetella, jos vain
-haluatte. Olin vanhempi kuin te opetellessani näitä kaikkia."
-
-Metsästäjän ääni, hänen ulkomuotonsa ja hänen läsnäolonsa aiheuttama
-kummallinen lumous näyttivät nyt ensimmäisen kerran vetävän nuoren
-Bellloundsin huomion puoleensa.
-
-"Isä sanoo, ettei minulla ole kestävyyttä, ja kiroilee minulle",
-Belllounds vastasi. "Mutta voin vaikka vannoa, että oppisin teiltä."
-
-"Varmasti! Miksi ette voi kiintyä mihinkään?"
-
-"En tiedä. Olen ollut yhtä innostunut työhön kuin ratsastamiseenkin.
-Ratsastaminen on luonnon vaatimaa, mutta ellen onnistu jossakin työssä,
-rupean vihaamaan sitä."
-
-"Vai niin! Sellainen ei kelpaa. Teidän ei pidä vihata työtä. Kova työ
-muodostaa juuri ihmisessä sen, josta te pidätte, mutta jota te ette
-ymmärrä. Ajatellesssani mennyttä elämääni -- ja sallikaa minun sanoa,
-nuorimies, että se on ollut tavallista vaikeampi -- muistan siitä
-parhaiten ja mieluimmin sellaiset kovat työt, joita tehdessäni olen
-kovasti hikoillut."
-
-Wade lämpeni puhuessaan koettaessaan kylvää hyviä siemeniä Bellloundsin
-mieleen, mutta huomasikin vaivansa turhiksi. Belllounds ei näyttänyt
-ollenkaan tarkkaavaiselta. Hänen ajatuksensa harhailivat sinne tänne,
-ja nyt hän tarkasteli Waden pyssyä.
-
-"Vanha Henry, neljäkymmentäneljä", hän sanoi. "Isällä on myös tällainen
-vanha neulakivääri. Sanokaa, saanko tulla metsästämään kanssanne?"
-
-"Olen iloinen saadessani teidät toverikseni. Osaatteko käyttää pyssyä?"
-
-"Ammuin melko hyvin ennen menoani Denveriin", hän vastasi. "En ole
-koettanutkaan nyt tultuani kotiin... Ehkä annatte minun ampua tuohon
-paaluun." Seisoessaan siinä ovella hän viittasi muutamaan korkeaan
-aitauksen portilla olevaan kiinnityspaaluun.
-
-Aitauksessa oli hevosia ja sen takana olevalla laitumella karjaa, jotka
-voivat ehkä joutua vaaraan sellaisesta laukauksesta. Wade huomasi
-nuorukaisen olevan tosissaan ja näki hänen haluavan täyttää aikeensa.
-Ehdotus ei näyttänyt herättävän hänessä minkäänlaisia arveluita.
-
-"Ampukaa vain. Tähdätkää alas, hieman alemmas sitä paikkaa, johon
-tahdotte osua", Wade sanoi.
-
-Belllounds nosti pyssyn poskelleen ja laukaisi. Kumea paukahdus
-tärisytti koko rakennusta. Paalusta lensi lastuja ja tomua.
-
-"Osuinpa siihen!" hän huudahti ihastuneena. "Olin melkein varma, ettei
-luoti sattuisi, koska tähtäsin niin alas."
-
-"Niin teitte. Laukaus oli mainio."
-
-Silloin paukahti muudan ovi ja vanha Belllounds näyttäytyi hiukset
-pystyssä ja muutenkin sen näköisenä kuin hän olisi ollut hirveästi
-raivoissaan.
-
-"Jack, mitä sinulla nyt on mielessä?" hän karjaisi tullen kynnykselle
-ja huomaten poikansa käsittelevän pyssyä. "Taivas varjelkoon, etkö sinä
-milloinkaan voi olla siivolla?"
-
-"Isäntä, älkää nyt olko millännekään", Wade sanoi. "Jos olisin
-aavistanut, että pyssy paukahtaa noin hirveästi, en olisi sallinut
-Jackin ampua. Tämä avonainen katos siihen oli syynä. Haluan puhdistaa
-pyssyn ennenkuin se jäähtyy."
-
-"Vai niin! Pelästyin ensin luullen entisten aikain koittaneen ja
-intiaanein hyökkäävän, mutta sitten suutuin, koska luulin Jackin olevan
-jossakin pahanteossa... Saitteko lihaa?"
-
-"Kyllä. Tahdon ottaa itsellenikin palasen", Wade vastasi.
-
-"Olkaa niin hyvä. Voitteko tulla illalliselle luoksemme?"
-
-"Kiitän, isäntä. Tulen varmasti."
-
-Vanhus palasi nyt takaisin rakennukseen.
-
-"Wade, käyttäydyitte kunnon miehen tavalla!" Jack huudahti
-kiitollisena. "Näitte nyt, miten äkkiä isä voi suuttua minulle. Lyön
-vaikka vetoa, että hän luuli minun joutuneen riitaan jonkun paimenen
-kanssa."
-
-"Hän on tullut vanhaksi ja äreäksi", Wade vastasi. "Teidän pitää
-ilahduttaa häntä, sillä hän ei tule olemaan täällä enää pitkää aikaa."
-
-Belllounds vastasi tähän vihjaukseen synkkenevin katsein näyttäen
-tietävän sen. Hänen silmissään oli hellä ja katuvainen ilme. Tunteet
-näyttivät kuohahtavan hänessä helposti, mutta haihtuvan taasen yhtä
-nopeasti. Wade sai nyt sattumalta tarkastella häntä. Hän punnitsi pojan
-mielialoja viivytellessään päätöksen tekemistä.
-
-"Jack, onko kukaan kertonut teille, että Wils Moore on pahasti
-loukkaantunut?" hän kysyi äkkiä.
-
-"Onko hän?" Jack vastasi ja hänen kasvonsa ja äänensä muuttuivat äkkiä.
-"Kuinka pahasti?"
-
-"Hänestä tulee raajarikko koko loppuiäkseen", Wade vastasi vakavasti
-lopettaen työnsä katsoakseen Bellloundsiin. Seuraavat hetket
-muodostuivat kohtalokkaiksi nuorukaiselle.
-
-"Hänestä tulee siis pölkkyjalka!... Nyt hän ei enää voi komennella
-paimenia eikä ratsastaa tuolla valkoisella mustangilla!" Hänen
-kasvojensa hellempi ja arempi ilme, joka teki ne melko kauniiksi,
-muuttui sellaiseksi ilkeydeksi, ettei Wadekaan voinut sitä määritellä,
-koska se ei ilmaissut ivaa eikä iloa, eikä kilpailijaansa kohdanneen
-onnettomuuden aiheuttamaa tyytyväisyyttä. Se oli veren syöksymistä
-poskiin ja silmiin, jonkunlaista polttavaa muutosta, joka jollakin
-tavoin ilmaisi Wadelle miehen levottoman ja itsekkään luonteen. Oli
-melkein varmaa, että Belllounds oli syyntakeeton. Nyt oli todistettava
-vain se, ansaitsiko hän ollenkaan sääliä.
-
-"Belllounds, teitte oikein konnantyön hyökätessänne Mooren kimppuun",
-Wade sanoi harkitusti.
-
-"Mitä hittoa te nyt sanoittekaan?" Belllounds tiuskaisi vihaisesti
-punastuvin poskin, ivallisesti ja ollen vähältä raivostua. Hän
-paukautti pyssynperän kovasti maahan.
-
-"Niin, hittoa juuri", metsästäjä vastasi. "Minua sanotaankin
-Hell-Bent Wadeksi."
-
-"Oletteko Mooren ystävä?" Belllounds kysyi alkaen vapista.
-
-"Olen kaikkien ystävä. Haluan tulla teidänkin ystäväksenne."
-
-"En välitä. Ilmoitan tässä samalla erään asian: Te ette tule
-oleskelemaan täällä White Slidesissä pitkää aikaa."
-
-"Ette tekään!"
-
-Belllounds muuttui kalmankalpeaksi, ei nähtävästi raivosta eikä
-pelosta, vaan säikähdyksestä, joka aiheutui hänen mielensä syvistä,
-salaperäisistä ja tunneherkistä komeroista. Hän oli äärettömästi
-huumaantunut, kuin jonkun epämääräisen ja peloittavan tulevaisuuden
-kuvan edessä. Waden nopeat sanat, jotka olivat kuin tiukujen kilinää,
-eivät olleet uhkaavat, vaan profeetalliset.
-
-"Nuori mies, teille on puhuttava ja jos teillä on ollenkaan järkeä
-päässänne, sanani varmaankin tunkeutuvat aivoihinne", Wade jatkoi.
-"Olen vieras täällä, mutta satun nyt olemaan sellainen mies, joka näen
-asioiden läpi, ja huomaan, miten isänne kasvattaa teitä väärin. Ette
-tiedä, kuka olen, ettekä siitä välitäkään, mutta jos haluatte
-kuunnella, saatte oppia jotakin sellaista, joka voi auttaa teitä... Ei
-kukaan ihminen voi noudattaa kaikkia hurjia mielitekojaan turmelematta
-itseään. Sellainen ei ole luonnollista. On olemassa muitakin ihmisiä,
-joilla on haluja ja toivomuksia kuten teilläkin. Teidän pitää asua
-muiden ihmisten joukossa. Täällä on isänne, neiti Columbine, paimenet,
-minä ja kaikki karjanomistajat tästä Kremmliniin ja muissakin
-paikoissa. Näiden kaikkien ihmisten kanssa teidän on elettävä. Ette voi
-jatkaa, kuten olette aloittanut, turmelematta itseänne ja tuottamatta
-onnettomuutta isällenne ja tytölle... Tapojen parantaminen ei
-milloinkaan ole myöhäistä. Tiedän sen. Mutta joskus on liian myöhäistä
-suojella toisten onnea. Näen nyt, mihin olette menossa yhtä selvästi
-kuin jos tulevaisuutenne olisi näytetty minulle kuvissa. Minulla on
-sellaiset lahjat... Ja, Belllounds, te ette tule olemaan pitkäaikainen.
-Ellette rupea hillitsemään mieltänne, ellette tukahduta hurjia
-halujanne ja unhota itseänne, ellette tule hyväksi ja opi
-kunnioittamaan rakkautta, ette menesty... Se johtuu asioiden luonteesta
-ja ne seuraavat toisiaan, kuten tappelunne Mooren kanssa, Pronton
-säikähdyttäminen, juopottelunne Kremmlinissä ja raivonne minua kohtaan
--- itse jatkuvasta elämästä. Teille käy lopulta huonosti. Teidän pitää
-muuttua kokonaan, Belllounds. Ei puoleksi, kuten hemmoiteltu poika,
-vaan kuten teoistaan tietoinen mies... Tarkoitan, että teidän pitää
-huomata ilkeytenne ja parantaa tapanne. Ihmisten mielessä tapahtuu
-useinkin sellaisia vallankumouksia. Minäkin olen ollut paha. Tein
-suurempia konnantöitä kuin te milloinkaan tulette saamaan aikaan, koska
-ette ole tarpeeksi järkevä ollaksenne todellakin paha, ja kumminkin
-olen muuttunut saadakseni elää... Kas niin, nyt olen lopettanut ja
-tarjoudun ystäväksenne auttaakseni teitä."
-
-Belllounds seisoi levitetyin käsivarsin ovella hämmästyneenä ja
-kalpeana, mutta sitten kuin tämä pitkä nuhdesaarna loppui, hän
-tiuskaisi vihaisesti: "Kuka helvetissä te olettekaan oikeastaan?...
-Ellen olisi niin hämmästynyt ja jos olisin voinut saada sanankaan
-väliin, olisin tukkinut leipälaukkunne. Oletteko saarnaaja, vaikka
-olette olevinanne metsästäjä? Sallikaa minun sanoa teille muudan asia:
-en kärsi tuollaisia puheita, en keneltäkään ihmiseltä. Säästäkää
-neuvonne ja ystävyytenne itsellenne."
-
-"Ette siis välitä minusta?"
-
-"En!" Belllounds tiuskaisi.
-
-"Ette siis ole ollenkaan neuvojen ettekä ystävien tarpeessa?"
-
-"En, te huuhkajasilmäinen pehmytääninen tyhmeliini!" Belllounds
-huudahti.
-
-Silloin Wade tunsi jotakin omituista ja tuttua, jonkunlaisia kylmiä
-vihlovia väreitä, ruumiillisia ja sielullisia, joita hän ei ollut
-kokenut White Slidesiin tulonsa jälkeen.
-
-"Niin otaksuinkin", hän sanoi hiljaa ja synkästi, ja hän tiesi, ellei
-Belllounds sitä tiennyt, ettei hän tyytynyt toisen sanomiin ilkeihin
-nimityksiin, vaan ainoastaan totesi jonkun asian selvenemisen
-itselleen.
-
-Belllounds kohautti leveitä hartioitaan ja maleksi tiehensä.
-
-Wade lopetti lihan paloittelemisen. Sitten hän ratsasti pois
-viettääkseen tunnin Mooren luona. Palattuaan tupaansa hän vaihtoi
-metsästäjän vaatetuksensa parhaimpaan pukuunsa. Oli jotain merkillistä
-siinä, että hän teki sen, ennenkuin hän ryhtyi syöttämään koiria. Vasta
-auringon laskiessa hän poistui tuvastaan. Montana Jim ja Lem huusivat
-hänelle hänen mennessään heidän sivuitseen. Wade pysähtyi kuuntelemaan
-heidän hyvänluontoista jaaritteluaan.
-
-"Kuulkaahan, Bent, nyt ei ole mikään sunnuntai", Lem sanoi.
-
-"Olette pukeutunut oikein hienosti. Miksi?" Montana lisäsi.
-
-"Isäntä pyysi minua illalliselle luokseen."
-
-"Olette todellakin onnellinen. Mutta miksi meitä ei ole käsketty?" Lem
-vastasi. "Kuulin Möly-Jackin karjuvan teille ratsastaessani aitan ohi
-tänne. 'Kuka helvetissä te sitten oikeastaan olettekaan?' kiinnitti
-huomioni, ja minun oli pakko nauraa. Kuuntelin sitten koko hänen
-puheensa. Vai tarjositte te hänelle ystävyyttänne ja neuvojanne."
-
-"Kyllä."
-
-"Voin vain sanoa, että tuhlasitte aikaanne turhaan. Olette kummallinen
-mies, Wade."
-
-"Kummallinenko? Ah, Lem, hän ei ole ollenkaan kummallinen", Montana
-sanoi, "vaan valkoinen. Wade, tunnen samoin kuin tekin ja haluaisin
-tehdä jotakin turmeltuneen Möly-Jackin hyväksi."
-
-"Montana, sinä tässä turmeltunut olet", Lem vastasi. "Möly-Jack tietää
-kyllä, mitä hän tekee. Hän osaa pelata pokeria paremmin kuin sinä."
-
-"Ehkä. Wade, pelaatteko te pokeria?"
-
-"Minusta tuntuu vastenmieliseltä ottaa teidän rahojanne", Wade vastasi.
-
-"Teidän ei tarvitse olla niin omantunnontarkka senvuoksi. Tulkaa
-luoksemme tänään ja ottakaa sitä hieman mukaanne. Möly-Jack tarjoutui
-itse vieraaksemme. Hänen kätensä oikein syyhyvät, joten me myönnyimme.
-Bluds tulee myös mukaan. Tulkaa tekin, niin meitä on sitten viisi."
-
-"Sellainen ei varmaankaan miellyttäisi nuorta Bellloundsia."
-
-"Mitä? Luuletteko, ettei Möly-Jack halua pelata kanssanne? Mitä vielä.
-Hän on syntynyt pelaajaksi. Hän pelaisi vaikka isoäitinsä kanssa ja
-varastaisi renkaat kuolleen neekerin korvista."
-
-"Ovela korttimies, vai mitä?" Wade kysyi.
-
-"Jack ei ole mikään ovela, vaikka hän koettaa tekeytyä sellaiseksi.
-Aiomme pestä häntä hieman."
-
-"Eiköhän vanha Bill suuttuisi tästä kortinlyönnistä?"
-
-"Hän vallan kauhistuisi, mutta koira vieköön, me emme ole viekoitelleet
-Jackia! Emmekä me aio pelatakaan hänen kanssaan, vaan aiomme huviksemme
-katsella hieman kortteja."
-
-"No minä tulen", Wade vastasi poistuen mietteissään.
-
-Kun hän saapui asuinrakennukseen, Columbine vei hänet sisään. Tyttö oli
-pukeutunut niin komeasti, ettei Wade ollut nähnytkään häntä ennen
-milloinkaan sellaisena, ja Waden sydän alkoi sykkiä hieman nopeammassa
-tahdissa. Tytön nauru ja ääni lisäsivät Columbinen kuvaamatonta suloa,
-joka näytti johtuvan menneisyydestä. Hänen katseensa oli innokas ja
-ikävöivä kuin Waden läsnäolo olisi ollut hänelle kuin jokin tervetullut
-lahja.
-
-Sitten karjanomistaja tuli huoneeseen. "Halloo, Wade, illallinen on
-melkein valmis! Miksi riitauduitte Jackin kanssa? Hän ei sano
-tulevansa syömään kanssanne."
-
-"Tarjosin hänelle neuvojani."
-
-"Hm! Hän kertoi minulle teidän saarnanneen hänelle, kunnes kasvonne
-olivat aivan mustat, ja --"
-
-"Jack on selostanut tilanteen väärin, sillä vain hänen kasvonsa
-mustuivat", Wade keskeytti.
-
-"Sanoitteko häntä hemmoitelluksi pojaksi ja ilkeäksi ihmiseksi, joka
-lopulta menee päistikkaa helvettiin?"
-
-"Sanoin paljon muutakin", Wade vastasi ystävällisesti.
-
-"Vai niin! Mutta mistä se johtui?" Belllounds kysyi töykeästi. Hänen
-kasvonsa jäykistyivät ja synkistyivät hieman.
-
-Wade toisti Jackille tekemänsä huomautukset otaksuen muistaneensa ne
-aivan tarkasti. Hän oli hyvin utelias näkemään, miten Belllounds
-suhtaantuisi niihin ja erittäinkin tuohon nuorukaisen ivalliseen
-vastaukseen hänen vakavasti tarjoamaansa ystävyyteen. Wade tiesi
-puhuessaan Columbinen koko ajan katselevan häntä ja lopetettuaan
-hänestä tuntui suloiselta kääntää silmänsä tyttöön.
-
-"Wade, ettekö puhunut paljon itsestännekin?" Belllounds kysyi
-pettyneenä.
-
-"Kyllä, mutta en ole kiitollisuuden velassa kenellekään. Jos Jack olisi
-tullut puolimatkassa minua vastaan, se olisi ollut parempi hänelle ja
-minullekin, koska tulen paremmaksi saadessani auttaa toisia."
-
-Kuultuaan hänen vastauksensa Belllounds vaikeni. Ei mitään puhuttu
-illalliseen asti ja sittenkin Belllounds oli hyvin vaitelias. Columbine
-tarjoili ja piti keskustelua vireillä. Wade tunsi olevansa tavattoman
-tyyni. Joku kummallinen muutos tapahtui paraillaan hänessä muovaillen
-häntä, mutta se hetki ei ollut vielä koittanut, jolloin hän olisi
-voinut kysyä itseltään. Hän nautti sanomattomasti ruoasta. Ja silloin
-kun hän uskalsi katsahtaa Columbineen nähdäkseen hänen voimakkaat ja
-kauniit kätensä, hänen lämpimät siniset silmänsä, jotka näyttivät
-iloitsevan hänen läsnäolostaan ja olivat suloisen ilmehikkäät heidän
-yhteisestä salaisuudestaan ja tumman synkät jostakin uhkaavasta, jota
-hän ei voinut arvata, hän tunsi mielessään sen totuuden aiheuttamaa
-jännitystä, tuskaa ja iloa, jota hän ei milloinkaan voinut ilmaista.
-Sillä hän ei voinut ikinä kertoa salaisuuttaan hänelle ilmaisematta
-samalla kovuuttaan hänen äitiään kohtaan. Columbine rakasti sitäpaitsi
-Bellloundsia kuin isäänsä ja sitten kuin nämä nykyiset huolet
-haihtuisivat, hän kiintyisi yhä lujemmin vanhukseen tämän vanhetessa.
-Wade mukaantui välttämättömään. Columbine ei saisi tietää sitä
-milloinkaan. Jos Columbine alkaisi rakastaa häntä, Columbinen pitäisi
-rakastaa häntä kuin heidän portilleen sattumalta tullutta vierasta.
-Tunteen pitää kokonaan johtua tuosta heidän välisestään salaperäisestä
-myötätuntoisuudesta ja palveluksista, joita Wade aikoi tehdä hänelle.
-
-Wade poistui heti illallisen jälkeen huolimatta siitä, että Belllounds
-muuttui jälleen sydämelliseksi. Oli jo pimeä, kun hän meni pihalle.
-Columbine seurasi häntä jutellen iloisesti. Kun he olivat päässeet ulos
-hän tarttui Waden käteen ja kysyi: "Kuinka Wilson voi?"
-
-Metsästäjä nyökäytti päätään vastaukseksi ja pysähtyen portaille hän
-puristi tytön kättä varmistaakseen sanansa. Hän sai heti palkintonsa.
-Tyttö seisoi siinä kirkkaassa tähtien valossa kalpeana ja
-kaunopuheisena katsoa tuijottaen häneen tummin suurin silmin.
-
-Äkkiä hän kuiskasi: "Ah, ystäväni, lokakuun ensimmäiseen ei ole enää
-kuin kolme päivää!"
-
-"Tyttöseni, vaikka siihen olisi tuhat vuotta, teidän ei tarvitse olla
-ollenkaan huolissanne", Wade vastasi matalalla täyteläisellä äänellään.
-Silloin näytti, kun Columbine kohotti käsivartensa, että hän aikoi
-syleillä Wadea, mutta liike olikin vain vetoomus tähtiin ja taivaaseen
-jostakin syystä, jota hän ei ilmaissut.
-
-Wade toivotti hänelle hyvää yötä ja poistui.
-
-Paimenet ja Jack olivat juuri aloittamaisillaan pelin pokeria, kun Wade
-astui hämärästi valaistuun tupakansavua täynnä olevaan huoneeseen.
-Montana Jim asetteli talikynttilöitä karkeasti kyhätyn pöydän keskelle,
-Lem penkoi vaatteittensa taskuja hakien nähtävästi rahaa, Bludsoe
-sekoitteli likaisia kortteja ja Jack Belllounds täytti piippuaan
-takassa palavan räiskyvän tulen valossa.
-
-"Koira vieköön, minulla piti olla jossakin enemmän rahaa!" Lem valitti.
-"Jim, kävit Kremmlinissä viimeksi. Otitko silloin rahani?"
-
-"Nyt kun siitä mainitset muistelen ottaneeni", Jim vastasi
-hämmästyneenä.
-
-"No, missä ne nyt ovat?"
-
-"Toveri, minulla ei ole aavistustakaan. Luultavasti ne ovat vielä
-Kremmlinissä. Maksan ne sinulle takaisin."
-
-"Tietysti. Mutta aloittakaamme nyt."
-
-"Bent Wade, tulitteko tänne saadaksenne housuillenne?" Bludsoe kysyi.
-
-"Pojat, pelasin pokeria melko hyvin Missourissa silloin kun te olitte
-vielä sylilapsia", Wade vastasi kylmäverisesti.
-
-"Kuulin hänen olleen todellinen korttihai", Jim sanoi. "Ottakaa nyt
-jokainen joku tuoli tahi laatikko istuimeksenne ja alkakaamme.
-Tulkaahan nyt, Jack. Ette näytäkään nyt niin innostuneelta kuin
-tavallisesti."
-
-"Haluan pelata neljään mieheen", hän sanoi.
-
-Tämä huomautus keskeytti keskustelun hetkiseksi ja lopetti
-ystävällisyyden. Paimenet katsoivat toisiinsa, ei hämmästyneinä, vaan
-hieman poissa suunniltaan, kuin he olisivat unhottaneet jotakin, jonka
-heidän olisi pitänyt muistaa.
-
-"Vastustatte siis minun yhtymistäni peliin?" Wade kysyi tyynesti.
-
-"Kyllä!" Belllounds vastasi.
-
-"Saanko kysyä, miksi?"
-
-"Senvuoksi, mitä Montana teistä äsken sanoi", Belllounds vastasi
-hävyttömästi.
-
-Tällainen huomautus, kun se sanotaan päin naamaa, katsotaan
-loukkaukseksi lännessä. Paimenet jäykistyivät äkkiä katsoen Wadeen. Hän
-ei kumminkaan muuttunut ollenkaan.
-
-"Taidanpa siis todella ollakin koko korttihai", hän sanoi tyynesti.
-"Pelatkaa te vain minutta. En välitä enää koko pokerista ja senvuoksi
-mieluummin katselenkin."
-
-Siten hän suoriutui tilanteesta, josta olisi voinut tulla hyvin
-vaarallinen. Lem katsoa tuijotti häneen, Montana potkaisi muutaman
-laatikon lähemmäksi mielenosoituksellisesti, Bludsoe heitti kortit
-pöydälle katsoen halveksivasti Wadeen ja Belllounds veti tuolinsa
-lähemmäksi pöytää.
-
-"Millaisen rajan määräämme?" Jim kysyi.
-
-"Kaksikymmentä senttiä", Lem vastasi nopeasti.
-
-Silloin alkoi väittely. Belllounds ehdotti dollaria, mutta pojat
-vastustivat.
-
-"Mutta, Jack, jos isänne saa tietää meidän pelaavan niin suurista
-panoksista, ajaa hän meidät matkoihimme", Bludsoe vastusti.
-
-Tämä järkevä huomautus ei vaikuttanut ollenkaan vanhuksen poikaan. Hän
-ei ottanut muistutuksia kuuleviin korviinsakaan, vaan alkoi ivailla
-paimenten rohkeutta. Hymy häipyi heidän kasvoiltaan ja Lem oikein
-punastui.
-
-"No, jos aiomme pelata, niin se on aivan eri asia", hän sanoi kylmästi
-ottaessaan laatikon ja istuutuessaan. "Wade, lainatkaa minulle hieman
-rahaa."
-
-Wade pisti kätensä taskuunsa ja veti sieltä esille kourallisen
-kultarahoja ojentaen ne paimenelle. On hyvin luultavaa, että jos tämä
-suuri summa olisi tullut päivänvaloon aikaisemmin, ennenkuin muutos
-mielipiteissä oli tapahtunut, Lem olisi hämmästynyt ja pyytänyt armoa.
-Mutta asian näin ollen hän hyväksyi lainan kuin hän olisi tottunut
-lainaamaan niin paljon joka päivä. Belllounds oli tehnyt tyhjäksi
-paimenien tyynen ja ystävällisen lähenemisyrityksen, koska hän ei ollut
-suostunut pelaamaan pienillä panoksilla leikin vuoksi.
-
-Peli alkoi Waden seisoessa vieressä katsomassa. Pojat eivät
-aavistaneetkaan, millainen suunnaton pokerin pelaamisen taito piili
-hänen tyynen katseensa takana. Jo poikasena hän oli oppinut pokerin
-alkeet sellaisessa seudussa, josta peli on peräisin, ja miehenä hän oli
-pelannut sitä suurista määristä keltaisia rahoja revolveri vieressään
-pöydällä. Hänen innostuksensa saada katsella oli mitä poikiin
-tuli paljasta teeskentelyä, mutta Bellloundsin suhteen se oli
-perinpohjainen. Saavuttuaan White Slidesiin hän oli silloin tällöin
-kuullut puhuttavan nuoren Bellloundsin pelihimosta, mutta hänestä se
-oli tuntunut vain paimenten lavertelulta. Wade tiesi kumminkin, ettei
-lännessä ole mitään niin hyvin suunniteltua viekoittelemaan ihmisiä ja
-paljastamaan heidän luonteensa kuin peli pokeria.
-
-Belllounds oli kuumeinen vastaaja, riemuitseva voittaja ja surkuteltava
-silloin kun hän hävisi. Hänen tietonsa pelistä olivat alkeelliset. Wade
-alkoi yhä selvemmin käsittää, ettei Jack halunnut laskea leikkiä eikä
-koetella onneaan vastustajiensa kanssa eikä voittaa rahaa, sillä hänen
-levottomuutensa kumosi sellaisen otaksuman, vaan hän halusi vain
-päästää pelihimonsa valloilleen. Wade näki sen melkein heti. Belllounds
-ei käyttäytynyt missään suhteessa reilusti. Hän oli itsekäs ja piti
-kiinni pelin kaikista pienimmistäkin määräyksistä vedoten aina omiin
-oikeuksiinsa, mutta epäillen toisten vaatimuksia. Hänen petoksensa
-olivat kömpelöitä ja raakoja. Hän piti korttejaan piilossa kädessään ja
-sekoitti leikin niin, että ässät jäivät alimmaisiksi. Ne hän halusi
-aina itselleen ja oli niin tyhmä, ettei hän saanut pelitovereitaan
-kiinni samanlaisista kömpelöistä petoksista. Wade hämmästyi ja tuli
-pahoilleen. Hänen tuntemansa sääli Bellloundsia kohtaan kohdistui
-isään, joka luotti poikaansa itsepäisesti ja järkkymättömästi.
-
-"Eikö teillä ole mitään juotavaa?" Jack kysyi tovereiltaan.
-
-"Ei! Mistä me sellaista olisimme saaneet?" Jim vastasi.
-
-Belllounds unhotti sen nähtävästi, koska hän hetkisen kuluttua uudisti
-kysymyksensä. Paimenet pudistivat päätään. Wade tiesi heidän
-valehtelevan, sillä heillä oli viinaa takanaan. Silloin juolahti hänen
-mieleensä tarjoutua hakemaan omasta tuvastaan sellaista vain
-nähdäkseen, mitä nuori mies sanoisi. Mutta hän hillitsi kumminkin
-halunsa.
-
-Onni kääntyi Bellloundsille vastaiseksi. Hän ei ollut mikään karitsa
-susien joukossa, ei millään muotoa, vaikka hänen tappioistaan olisi
-voitu tullakin sellaiseen luuloon. Waden mielestä hän sai vain ansionsa
-mukaan. Eivät mitkään paimenet, eivät näinkään hyvänahkaiset ja hienot
-kuin kysymyksessä olevat, voineet ruveta Bellloundsin tyhmyyksien
-uhreiksi. He voittivatkin kaikki, mitä hänellä oli.
-
-"Minä lainaan", hän sanoi kuumeisen kärsimättömästi. Hänen kasvonsa
-olivat kalpeat, kosteat ja kuumeiset, erittäinkin ajettuneiden kuhmujen
-ympärillä, ja hänen silmänsä olivat pudota kuopistaan niiden pyöriessä
-ja leimahdellessa synkästi. Mutta hänen suunsa ilmaisi selvemmin kuin
-mikään muu heikon ja synnynnäisen pelaajan, itsekkään, hemmoitellun ja
-kärsimättömän nuorukaisen. Se paljasti hänen ilkeytensä
-kokonaisuudessaan.
-
-"Minulta ainakaan ei lohkea senttiäkään", Lem vastasi laskien
-voittojaan. "Wade, tässä on tuo lainaamanne summa. Olen teille hyvin
-kiitollinen."
-
-"Olen rahaton, enkä siis voi lainata teille mitään", Jim sanoi. Bludsoe
-oli pitänyt hyvin puolensa tässä nopeassa pelissä, mutta hän ei ollut
-niinä miehinäkään. Belllounds tuijotti kärsimättömästi heihin.
-
-"Te veitte kaikki rahani. Vaadin hyvitystä!" hän tiuskaisi melkein
-huutaen.
-
-"Mehän voitimme ne luullakseni", Lem vastasi tyynesti ja kylmästi.
-"Olemme valmiit antamaan teille millaisen hyvityksen tahansa heti tässä
-paikassa."
-
-Wade ojensi kourallisen rahaa Bellloundsille. "Kas tässä!" hän sanoi
-hänen syvällä olevien silmiensä loistaessa hämärässä huoneessa. Wade
-oli lyönyt vetoa itsensä kanssa, ettei Belllounds epäröisi ollenkaan
-ottaa häneltä rahaa.
-
-"Tulkaa nyt jälleen, te saidat lehmienpieksäjät!" hän huudahti siepaten
-rahat Waden kädestä. Hänen kiivas ja nopea liikkeensä ei paljastanut
-silloin muuta kuin hänen kasvonsa.
-
-Paimenet näyttivät hämmästyneiltä ja joltakin muultakin. He aloittivat
-pelin heti uudestaan kiihkeämmin ja tulisemmin kuin äsken tämän
-Bellloundsin pojan leimahtavan luonteen kannustamina. Onni, väärään
-johtava ja lumoava, suosi Jackia hetkisen muuttaen hänet kokonaan
-kunnes hän oli iloinen, kerskaileva ja riemuitseva. Sitten onni muuttui
-ja samoin hänen kasvonsakin. Ne synkkenivät kokonaan.
-
-"Haluan jotakin ryypättävää", hän äkkiä vaati. "Tiedän kirotun hyvin,
-että teillä on sellaista takananne, sillä tunsin sen hajun tullessani
-sisään."
-
-"Jack, joimme juuri silloin viime tipan", Jim vastasi, joka näytti
-hieman suopeammalta kuin hänen toverinsa.
-
-"Minulla on hieman vanhaa rommia", Wade sanoi katsoen Jimiin, mutta
-tarkoittaen kaikkia. "Hienoa tavaraa, mutta hirveän väkevää ja tulista.
-Se panee miehen veret varmasti liikkeelle."
-
-"Hakekaa se tänne!" Belllounds sanoi käheästi kuin hänellä olisi ollut
-jotakin suussaan.
-
-Wade katsoi noihin punastuneihin kasvoihin ja leimuaviin silmiin, ja
-intohimon, joka särki kaikki sulut tieltään, myrskyjen läpi hän näki
-nuorukaisen voimakkaan ja alastoman sielun. Wade oli katsellut ennenkin
-useaan sellaiseen kuiluun.
-
-"Kuulkaahan, Wade", Jim sanoi tyynesti, mutta päättäväisesti, "älkää
-viitsikö hakea tänne tuota tulista ainetta tänään. Joskus toiste ehkä,
-kun Jack haluaa enemmän hyvitystä. Muistaakseni on meilläkin vielä
-pieni tippa jäljellä."
-
-"Hyvä on, pojat", Wade vastasi. "Silloin sanon luullakseni hyvää yötä."
-
-Hän jätti heidät pelaamaan ja poistui pihalle mennäkseen omaan
-tupaansa. Yö oli tyyni, kylmä, tähtikirkas ja mustavarjoinen.
-Yksinäisen arosuden haukuntaan vastasi joku valpas koira. Wade pysähtyi
-portailleen viipyen siinä hetkisen katsoa tuijottaen vanhaan harmaaseen
-huippuun, paljaaseen ja tähtien ympäröimään.
-
-"Minua säälittää tuo vanhus", hän mumisi, "mutta Jack Bellloundsin
-lähetän mieluummin helvettiin kuin annan hänen mennä naimisiin
-Columbinen kanssa."
-
-Lokakuun ensimmäisenä päivänä olivat työt pysähdyksissä White Slidesin
-kartanossa. Päivä sattui olemaan hyvin kaunis auringon valaessa
-kultiaan ja meripihkojaan ruohoisille rinteille. Purppuran väriset
-selänteet siinsivät kaukaa uhkaavasti.
-
-Wade oli poistunut Wilson Mooren majasta ja hänen korvansa olivat
-soineet raajarikkoisen pojan puheista suuresta vaarasta.
-
-Fox loi isäntäänsä tavattoman viisaan katseen. Tänään ei siis
-metsästetäkään puumia eikä hirviä. Jotakin oli tulossa. Ja Fox, koska
-se oli etuoikeuksia nauttiva koira, näytti mielenkiintonsa ja
-ihmettelynsä.
-
-Ennen puoltapäivää pysähtyivät maatilan kartanolle vaahtoisten hevosten
-vetämät vaunut. Paitsi ajajaa, oli niissä pari naista, joita Belllounds
-tervehti sukulaisinaan, ja muudan tuntematon kalpea mies, jonka puvusta
-voitiin päättää, että hän oli pappi.
-
-"No, hyvät vieraat, tulkaahan nyt toki huoneihin", sanoi Belllounds
-toivottaen heidät sydämellisesti tervetulleiksi.
-
-Wade näytti ajajalle, mihin hän saa kiinnittää hevosensa. Omituista
-kyllä ei ainoatakaan paimenta ollut näkyvissä, ja karjanomistaja oli
-huomannut tämän velvollisuuden laiminlyönnin. Wade olisi voinut
-ilmoittaa hänelle, missä ne olivat.
-
-Suuren arkihuoneen ovi oli auki ja sieltä kuului puhetta ja naurua.
-Wade, joka oli palannut paikoilleen kuistin päähän, kuunteli samalla
-kun hän terävin katsein tarkasteli tuville vievää tietä. Kuinka syvissä
-ajatuksissa hän lienee ollutkaan, kun hän ei kuullut Columbinen
-askeleita takaansa.
-
-"Hyvää huomenta, Ben", hän sanoi.
-
-Wade pyörähti niin äkkiä kuin sisäinen kiivaus olisi määrännyt hänen
-liikkeensä.
-
-"Hyvää huomenta, tyttöseni", hän vastasi. "Olette todellakin yhtä
-suloinen tänään kuin kukka, jonka mukaan olette saanut nimenne."
-
-"Ystäväni, nythän on lokakuun ensimmäinen, hääpäiväni!" Columbine
-mumisi.
-
-Wade tunsi hänen jännityksensä ja oli tyytyväinen nähdessään hänen
-kasvojensa urhoollisen ja suloisen alistuvaisuuden. Hänen toivonsa ja
-luottamuksensa olivat lannistumattomat, vaikka hän olikin
-valmistautunut unelmiensa ja rakkautensa murtumiseen.
-
-"Olisin tullut luoksenne jo ennenkin, mutta minun oli vaikea taivuttaa
-Wilsonia uskomaan, ettei meidän tarvitse onnitella teitä vielä pitkiin
-aikoihin", Wade vastasi ystävälliseen tapaansa.
-
-"Ah!" Columbine huudahti.
-
-Wade näki hänen täyteläisen rintansa kohoavan ja kalpeiden poskien
-punastuvan. Hän kumartui Wadeen päin nähdäkseen hänen silmänsä. Ja
-Wadelle, kun Columbine katsoi häneen jännittynein sydämin ja sieluin
-kokonaan muuttuneena, tämä hetki oli suloinen ja soi hänelle
-täydellisen korvauksen vuosikausia kestäneistä tuskista.
-
-"Teette minut hulluksi!" Columbine kuiskasi.
-
-Bellloundsin raskas kävely kaikui kuistissa kuin kohtalon viimeiset
-jatkuvat askeleet Waden surullisessa odotuksessa.
-
-"Kas, tyttöseni, täällähän sinä oletkin", hän sanoi iloisesti. "Missä
-poika on?"
-
-"Isä, en ole nähnyt häntä sitten aamiaisen", Columbine vastasi
-vapisten.
-
-"Kylläpä hänen rakkautensa on laimeaa näin hääpäivänäkin", vanhus
-vastasi. Hänen ilonsa ja anteeksiantavaisuutensa olivat yhtä suuret
-kuin hänen sydämensäkin. "Wade, oletteko nähnyt Jackia?"
-
-"En", metsästäjä vastasi hitaasti ja venytellen. "Mutta näen hänet
-nyt."
-
-Wade viittasi Jack Bellloundsiin, joka lähestyi tuvilta päin. Hän ei
-kävellyt suorana.
-
-Vanha Belllounds suoristi vanhaa päätään kuin iskevä kotka.
-
-"Mitä helvettiä!" hän mumisi kuin huumautuneena poikansa omituisesta ja
-horjahtelevasta kulusta. "Wade, mikä Jackia vaivaa?"
-
-Wade ei vastannut. Tällä hetkellä oli surunsa hänelläkin samalla kun
-hän ymmärsi ihmettelyn, jonka Columbinen pieni ja vapiseva käsi ilmaisi
-hänelle.
-
-Vanha Belllounds säpsähti äkkiä.
-
-"Auttakoon minua Jumala, hänhän on juovuksissa!" hän huohotti
-toivottomasti menettäen kaikki voimansa.
-
-Pappi ja kutsutut sukulaiset tulivat nyt myös kuistiin iloisesti
-puhellen ja nauraen, mutta vaieten äkkiä, kun vanha Belllounds huusi
-änkyttäen: "Tyttöseni, mene huoneeseesi!"
-
-Mutta Columbine ei liikahtanutkaan ja Wade tunsi hänen vapisevan
-nojatessaan.
-
-Sulhanen tuli yhä lähemmäksi. Hän oli todellakin juovuksissa, ei
-hilpeästi kuin sellainen, joka juhlii hyvää onneaan, vaan
-täydellisesti, surkuteltavasti ja hirveästi.
-
-Vanha Belllounds hyökkäsi häntä vastaan. Hänen harmaa tukkansa liehui
-tuulessa kuin leijonan harja. Yhdellä hyppäyksellä hän oli horjuvan
-poikansa luona ja lyödä läimäytti häntä suurella nyrkillään päin
-punaista tahmeaa naamaa. Jack kaatui hermottomana maahan.
-
-"Makaa siinä, sinä kirottu tuhlaajapoika!" hän karjui näyttäen
-hirveältä raivossaan. "Häpäiset minut ja tytön, joka on ollut kuin oma
-tytär minulle!... Jos joskus maailmassa vielä vietät häitä, minä en
-ainakaan määrää hääpäivääsi!"
-
-
-
-
-XII.
-
-
-Marraskuu oli jo pitkälle kulunut, ennenkuin nähtiin merkkejä talven
-lopullisesta tulosta.
-
-Eräänä aamuna Waden ratsastaessa Mooren tuvalle koko maailma näytti
-peittyneen paksuun harmaaseen sumuun, jonka läpi hän ei voinut nähdä
-syltää etemmäksi. Myöhemmin hänen poistuessaan sumu oli kohonnut jo
-vuorten rinteille ja oli lopullisesti haihtumaisillaan päästääkseen
-sinisen taivaan näkyviin. Toisena aamuna se oli vieläkin pahempaa,
-paljon paksumpaa ja harmaampaa. Kiivetessään vuoristossa olevaa
-syvännettä kohti, jossa hän näihin aikoihin enimmäkseen metsästeli, hän
-toivoi sumun haihtuvan. Mutta hän pettyikin toiveissaan. Hän voi tuskin
-erottaa hevosten kavioiden alta näkyvää tietä ja oli eksymäisillään
-paksuun, harmaaseen ja äänettömään pimeyteen.
-
-Äkkiä hän kumminkin pääsi sumusta kirkkaaseen auringonpaisteeseen ja
-pysähtyi hämmästyneenä, sillä tämä ilmiö oli hänelle aivan tuntematon.
-Hän oli korkealla vuoren rinteellä, jonka huippu kuvastui jylhästi ja
-selvästi sinistä taivasta vasten. Alempana olevat seudut olivat
-uponneet kuin valkoiseen järveen. Äärettömän suuri pilviröykkiö oli
-täyttänyt laaksot kuin kermanvärisellä vaahdolla tahi lumella,
-pehmeällä paksulla ja liikkumattomalla, muodostaen selvän vastakohdan
-ylempää näkyvälle siniselle taivaalle. Old White Slides työnsi harmaan,
-vaalean ja kimaltelevan huippunsa siitä esille kuin jostakin vyöryvästä
-villaläjästä. Kaukaa tämän omituisen tasaisen pilvilattian takaa
-siinsivät vuorten tummat jonot. Wade katseli näytelmää jonkunlaisella
-riemastuksella. Hän oli aivan yksinään näillä korkeuksilla. Ei
-ääntäkään kuulunut ja tuulikin oli kokonaan tyyntynyt. Kaikkialla
-tuntui vallitsevan joku mahtava henki, jonka läheisyydessä Wade tunsi
-surujensa ja toivojensa mitättömyyden.
-
-Toisena päivänä kiitivät tummanharmaat pilvet taivaalla, tuuli oli
-puuskaista ja lehdettömät haavat natisivat. Ilma kävi kylmemmäksi ja
-pimeämmäksi. Sade muuttui rännäksi ja räntä lumeksi. Yöllä tuli talvi.
-
-Seuraavana aamuna Wade sai kahlata Mooren tuvalle parin jalan
-paksuisten lumikinosten läpi. Kauniisti kimalteleva valkoinen vaippa
-peitti laaksoja, rinteitä ja vuoria muuttaen koko maailman häikäisevän
-kirkkaaksi niin kauaksi kuin silmä kantoi.
-
-Kun Wade työnsi tuvan oven auki ja astui tupaan, paimen heräsi.
-
-"Huomenta, Wils", hän sanoi pudistellen lunta vaatteistaan ja
-saappaistaan. "Kesä on mennyt, talvi on tullut ja kukat nukkuvat
-haudoissaan. Kuinka voit, poikaseni?"
-
-Moore oli laihtunut ja kalvistunut pitkän sairautensa aikana. Hänen
-kasvonsa näyttivät väsyneiltä ja silmissä oli tuskallinen ilme. Mutta
-hänen hymynsä oli yhtä iloinen kuin ennenkin.
-
-"Halloo, Bent, vanha veikko!" hän vastasi. "Mielestäni voin mainiosti.
-Olin melkein paleltua viime yönä ja nukkumisesta ei tullut juuri
-mitään."
-
-"Olinkin huolissani senvuoksi", metsästäjä sanoi. "Meidän on
-selvitettävä tilanne jotenkin."
-
-"Kuuntelin lumimyrskyä. Kuinka hirveästi tuuli ulvoikaan! Lumi on
-varmaankin tukkinut kaikki tiet?"
-
-"Varmasti. Tasaisilla mailla sitä on jo parin jalan paksuudelta. Olipa
-onni, että arvasin koota tänne niin paljon polttopuuta. Hakkaan ne nyt
-haloiksi ja ladon pinoon tuvan seinustalle. Parasta olisi, että
-muuttaisin asumaan tänne luoksesi, Wils."
-
-"Eiköhän vanha Bill suuttuisi?"
-
-"Antaa hänen vain suuttua. Mutta hänen ei tarvitse tietää siitä mitään.
-Kylläpä täällä onkin kylmä, mutta pian minä tämän lämmitän. Tässä on
-muutamia kirjeitä, jotka Lem toi Kremmlinistä toissapäivänä. Lue ne
-sillä aikaa kuin valmistan sinulle hieman aamiaista."
-
-Moore tarkasteli kuorissa olevia osoitteita ja huokaisi.
-
-"Kotoa! Luulenpa melkein, etten luekaan niitä."
-
-"Mikset?"
-
-"Kirjottaissani heille viimeksi en puhunut mitään tapaturmasta. Olen
-kuin valehtelija."
-
-"Mutta sehän on yhdentekevää, Wils, koska vannoit pysyväsi täällä."
-
-"Minäkö? Hymyilisin, ellei asia olisi niin... Bent, toivoin Collien
-vastaavan kirjeeseeni, jonka veit hänelle."
-
-"Ei vielä. Wils, sinun pitää antaa tytölle aikaa."
-
-"Aikaako? Mutta siitähän on jo kolme viikkoa, ellei enemmänkin."
-
-"Lue nyt vain kirjeesi, tahi muuten kumahdutan sinua päähän tällä
-halolla", Wade sanoi hellästi.
-
-Metsästäjä sai äkkiä huoneen lämpimäksi ja iloiseksi. Höyryävä
-aamiainen kiehua porisi hehkuvalla hiiloksella. Hetkisen kuluttua, kun
-hän oli ryhtymäisillään syöttämään Moorea, hän hämmästyi nähdessään
-pojan itkevän.
-
-"Wils, mikä nyt on hätänä?"
-
-"Ah, ei mikään! Olen vain niin pahoillani, siinä kaikki", Moore
-vastasi.
-
-"Vai niin. No, sen voi sokeakin huomata. Kerro minulle kaikki."
-
-"Toveri, isä on antanut minulle anteeksi."
-
-"Katsohan sitä vanhaa veitikkaa! Hyvä! Mutta miksi? Et ole milloinkaan
-kertonut minulle riidastanne."
-
-"Tiedän sen, mutta minun syytäni se melkein oli. Olin
-kuusitoistavuotias silloin, kun riitauduimme. Lähdin tänne paimeneksi,
-mutta jonkun ajan kuluttua kirjoitin äidilleni ja sisarelleni. He ovat
-senjälkeen koettaneet houkutella minua kotiin. Nämä kirjeet ovat
-isältä. Hän kertoo vanhenevansa ja tahtovansa antaa minulle anteeksi,
-jos tulen kotiin ja rupean hoitamaan hänen maatilaansa. Eikö se olekin
-suurenmoista?... En voi vain lähteä, en mitenkään, sillä en milloinkaan
-saisi enää ratsastaa, jos menisin sinne."
-
-"Kuka sen on sanonut?" Wade kysyi. "En minä ainakaan. Sanoin vain,
-ettei sinusta enää milloinkaan tule hevosten kesyttäjää. Otaksu nyt,
-ettei sinusta tulekaan, mutta voit ratsastaa hieman, jos vain voin
-parantaa jalkasi... Poikaseni, kirjeissäsi on hiton hyviä uutisia. Olen
-todellakin iloinen. Tämä tekee Collienkin onnelliseksi."
-
-Paimenen ruokahalu oli hieman parempi tänään ja se lievensi vähän Waden
-huolia. Vaikeuksia oli kyllä muutenkin olemassa ja Wade oli valinnut
-tämän päivän tehdäkseen tärkeitä päätöksiä Mooren loukkaantuneeseen
-jalkaan nähden. Hän oli pelännyt purkaa viimeistä käärettä, koska jalka
-silloin kun se laitettiin ei näyttänyt minkäänlaisia paranemisen
-merkkejä. Hän oli tehnyt kaiken voitavansa säästääkseen jalan
-uhkaavilta kylmänvihoilta.
-
-"Wils, aion katsoa jalkaasi ja sanoa sinulle, miten asiat ovat", Wade
-sanoi voimatta enää siirtää tuonnemmaksi pelättyä hetkeä.
-
-"Ryhtykää vain toimeen... Ja, toveri, jos aiotte sanoa, että jalkani on
-katkaistava, niin antakaa minulle samalla revolverini."
-
-Paimenen ääni oli iloinen ja hilpeä, mutta hänen silmissään oli
-sellainen ilme, että se peloitti Wadea.
-
-"Joutavia!... Tiedän kyllä, miltä sinusta tuntuu, mutta, poikaseni, jos
-Collie Belllounds vain rakastaisi minua, eläisin mieluummin
-jalkapuolena kuin kymmenjalkaisena jonkun muun tytön vuoksi."
-
-Wilson Moore vaikeroi avuttomuudessaan.
-
-"Vieköön teidät hitto, Bent! Sanotte aina jotakin sellaista, joka
-tappaa minut!... Tietysti minäkin haluan."
-
-"Ole nyt alallasi, että saan katsella tätä murskautunutta
-jalkaparkaasi."
-
-Waden kätevät sormet eivät työskennelleetkään nyt niin
-järjestelmällisesti ja nopeasti kuin tavallisesti. Mutta vihdoin Mooren
-loukkaantunut jäsen oli paljaana, niin vaalennut ja muodoton kuin se
-olikin. Ensimmäisen silmäyksen jälkeen metsästäjän liikkeet kiihtyivät
-hänen ryhtyessään tutkimaan jalkaa tarkemmin. Sitten hän huudahti
-iloisesti.
-
-"Poikaseni, se on parempi! Siinä ei ole jälkeäkään kylmänvihoista.
-Jalkasi on pelastettu!"
-
-"Toveri, en ole milloinkaan pelännytkään menettäväni sitä. Olin vain
-levoton senvuoksi, että minusta tulee pölkkyjalka... Antakaahan
-minunkin katsoa", paimen vastasi nousten kyynärpäänsä varaan. Wade
-nosti jalan korkeammalle.
-
-"Hyvä Jumalani, sehän on aivan väärä!" Moore huudahti kiihkeästi.
-"Wade, se on parantunut. Se jää tuollaiseksi ainaiseksi! En voi
-liikuttaa sitä!... Ah, miten tuo Möly-Jack turmelikaan minut!"
-
-Metsästäjä painoi hänet takaisin vuoteelle ystävällisesti. "Wils, siinä
-olisi voinut käydä vielä huonomminkin."
-
-"Mutta en milloinkaan luopunut toivosta", Moore vastasi hyvin
-surullisesti. "En voinut, mutta nyt!... Kuinka voin katsella tuota --
-pölkkyjalkaa kiroilematta?"
-
-"No, no, poikaseni, kiroilemisesta ei ole mitään hyötyä. Makaa nyt vain
-rauhassa ja anna minun työskennellä. Olet saanut paljon hyviä uutisia
-tänään, joten luullakseni voit kuunnella hieman huonojakin."
-
-"Mitä? Huonojako?" Moore kysyi säpsähtäen.
-
-"Niin, kuuntelehan nyt... Collie on maannut vuoteessa sairaana kolme
-viikkoa eikä senvuoksi ole voinut vastata kirjeeseesi."
-
-"Ah, ei suinkaan!" paimen huudahti hämmästyneenä ja pahoillaan.
-
-"Niin ja minä olen hänen lääkärinsä", Wade sanoi ylpeänä. "Ensin sinne
-haettiin rouva Andrews, mutta Collie halusi saada minut luokseen. Hän
-oli aivan suunniltaan, kuten tiedät. Heti kun hän tuli minun hoitooni,
-hän alkoi parantua."
-
-"Taivas varjelkoon! Collie on ollut sairaana ettekä ole maininnut siitä
-minulle sanaakaan!" Moore huudahti. "En voi uskoa sitä, sillä hän on
-ollut niin terve ja voimakas. Mikä häntä vaivaa?"
-
-"Rouva Andrews sanoi sitä hermojen kiihoittumiseksi, mutta vanha Bill
-pelkäsi keuhkotautia. Jack Belllounds vannoi, että tyttö vain
-teeskentelee."
-
-Paimen kirosi hurjasti.
-
-"Ellet lakkaa kiroilemasta ja tempoilemasta noin, en kerro sinulle enää
-mitään", Wade varoitti.
-
-"No, minä vaikenen", Moore lupasi pyytävästi.
-
-"Tuo paksupäinen Jack on vielä pahempienkin nimien arvoinen kuin mitä
-annoit hänelle, jos tahdot kuulla mielipiteeni... Nyt, Wils, on asia
-sellainen, ettei kukaan muu tiedä, mikä Collieta vaivaa, paitsi minä.
-Hän oli niin äärettömässä jännityksessä lokakuun ensimmäiseen päivään
-saakka, josta sitten muodostui sellainen hääpäivä, että vanha Bill iski
-Jackin tainnuksiin, jolloin ei avioliitosta tullut mitään ja hän
-säikähti melkein kuoliaaksi. Hän näytti sen jälkeen väsyneeltä ja
-kalpealta eikä ruoka maistunut hänelle ollenkaan. No niin, sitten kuin
-Möly-Jack tointui tuosta vanhuksen antamasta lyönnistä, hän kävi
-Collien kimppuun kiivaammin kuin milloinkaan ennen. Collie ei kertonut
-minulle sitä, mutta minä huomasin sen. Hän ei voinut karttaakaan Jackia
-muuten kuin pysyttelemällä huoneessaan, jossa hän oleskelikin
-enimmäkseen. Silloin Jack näytti, että hän voi elää kunnollisestikin,
-ja hän hämmästytti kaikki, Collienkin. Vanha Billkin ihastui, mutta
-minun silmiäni hän ei saanut sokaistuksi. Hän oli kuin poikanen, joka
-haluaa uutta leikkikalua, ja hän hullaantui aivan Collieen. Hän on
-varmasti rakastunut kovasti tyttöön, ja päiväkausia hän käyttäytyi
-niin, jotta hänen juopottelunsa unhotettaisiin. Tästä nähdään, että hän
-voi käyttäytyä hyvinkin, jos hän vain haluaa, tarkoitan, että hän voi
-kyllä hillitä luonteensa ja mielijohteensa. Kaikissa tapauksissa hän
-teeskenteli olevansa niin hyvä, että vanha Bill muutti mielensä
-unhottaen kokonaan sen, mitä hän vannoi tuona päivänä, ja määräsi uuden
-hääpäivän. Silloin Collie sairastui. He viivyttelivät, ennenkuin he
-lähettivät sanan minulle. Mutta sitten kuin menin hänen luokseen ja
-tunsin miten hän tarttui minuun kuin hän olisi ollut hukkumaisillaan,
-silloin ymmärsin, mikä häntä vaivaa. Hän on rakastunut."
-
-"Rakastunutko?" Moore huudahti huohottaen.
-
-"Niin juuri! Muutamaan kirotun onnelliseen Wils Moore-nimiseen
-paimeneen... Hänen sydämensä oli särkymäisillään ja hän olisi kuollut
-minutta. Älä kuvittelekaan, Wils, etteivät ihmiset voi kuolla
-särkyneestä sydämestäkin. Kyllä ne vain voivat, tiedän sen! Collie ei
-kaivannutkaan muuta kuin minua ja minä paransinkin hänet nopeasti, sain
-hänet syömään ja nyt hän vahvistuu päivä päivältä."
-
-"Wade, olen ruvennut luottamaan Jumalaan sen jälkeen kuin tulitte White
-Slidesiin", Moore sanoi loistavin silmin. "Mutta kertokaa nyt minulle,
-mitä sanoitte hänelle."
-
-"Vaikuttavin lääkkeeni oli kuiskaukseni hänelle, ettei hänen tarvitse
-mennä milloinkaan naimisiin Jack Bellloundsin kanssa. Ja sen jälkeen
-rupesin vähitellen kertomaan sinusta."
-
-"Toveri, rakastaako hän minua vielä?" Moore kuiskasi.
-
-"Wilson, hänen rakkautensa on sellaista, että se muuttuu vain
-voimakkaammaksi ajan oloon. Tiedän sen."
-
-Moore tuli niin liikutetuksi, että hän puristi kätensä nyrkkiin ja puri
-hampaansa yhteen.
-
-"Ah, Jumalani, miten kovaa tämä onkaan minulle", hän huudahti. "Olen
-mies ja rakastan tyttöä enemmän kuin elämääni. Ja tietäessäni hänen
-kärsivän rakkaudestaan minuun ja pelosta, että hänet pakotetaan tuohon
-avioliittoon -- niin, tietäessäni sen ja maatessani tässä aivan
-avuttomana olen usein tulemaisillani aivan hulluksi."
-
-"Poikaseni, sinä paranet nyt. Toiveemme ovat mitä parhaimmat sinuun
-häneen ja kaikkeen muuhunkin nähden."
-
-"Wade, luullakseni rakastan teitäkin", paimen sanoi. "Toimitte niin,
-etten tule hulluksi. Luotan jostakin syystä teihin ja teen mitä
-tahdotte. Mutta kuinka voitte sanoa Collielle, ettei hänen tarvitse
-milloinkaan mennä naimisiin Möly-Jackin kanssa?"
-
-"Koska tiedän sen", Wade vastasi hymyillen.
-
-"Tiedättekö sen?"
-
-"Kyllä!"
-
-"Miten maailmassa voitte estää sen? Belllounds ei luovu milloinkaan
-tuumastaan naittaa Collie pojalleen. Nuo molemmat yhdessä väsyttävät
-tytön pian. Ystäväni, kuinka voitte estää sen?"
-
-"Wils, puhuakseni totta, en ole vielä suunnitellut, miten suojelen
-Collieta. Mutta se ei vaikuta asiaan. Sekin riittää, kun tiedämme
-päivän. Mutta teen sen, saat luottaa minuun, Wils. Sinun pitää pysyä
-siinä toivossa ja uskossa parantuaksesi, sillä me emme saa unhottaa,
-että olet suuremmassa vaarassa kuin Collie."
-
-"Uskallan sen vuoksi vaikka elämäni ja sieluni!" Moore vastasi
-kiihkeästi. "Taivaan nimessä, minun täytyy jälleen saada entinen
-miehuuteni takaisin! Koetan unhottaa toivottomuuteni ja senkin, että
-minusta tulee raajarikko."
-
-"Ja, Wils, etkö tahdo unhottaa vihaasikin?" Wade kysyi hiljaa.
-
-"Vihaaniko? Vihaani ketä vastaan?"
-
-"Jack Bellloundsia."
-
-Paimen tuijotti häneen ja hänen laihat ja kalpeat kasvonsa vetäytyivät
-kokoon.
-
-"Toveri, ette suinkaan -- vaadi minua antamaan anteeksi hänelle?"
-
-"En, en mitenkään, mutta sinun ei tarvitse vihata häntä. En minäkään
-ole suutuksissani hänelle, vaikka minulla on enemmän syitä siihen kuin
-ehkä luuletkaan... Wilson, viha myrkyttää veren. Se on vahingollisempaa
-hänelle, joka sitä tuntee, kuin vihan esineelle. Tiedän sen... Jos voit
-karkoittaa Jackin mielestäsi ja unhottaa, mitä hän teki sinulle, ja
-ymmärtää, ettei häntä voida moittia, silloin jaksat voittaa vihasikin.
-Sillä vanhan Billin poika ansaitsee sääliä. Aivan totta. Hän oli jo
-mennyttä miestä ennen maailmaantuloaan. Hänen ei olisi pitänyt
-milloinkaan syntyä. Tahdon, että ymmärtäisit tämän voidaksesi olla
-vihaamatta häntä. Tahdotko koettaa?"
-
-"Wade, pelkäätte minun tappavan hänet?" Moore kuiskasi.
-
-"Kyllä. Juuri sitä pelkään ja ajattelen samalla, miten hirveätä se
-olisi Columbinelle. Hän ja Jack ovat kasvaneet yhdessä, melkein kuin
-sisar ja veli. Sellainen olisi liian kovaa hänelle. Katsohan, Colliella
-on omituinen ja voimakas velvollisuuden tunne vanhaa Billiä kohtaan.
-Jos tapat Jackin, tapat samalla vanhuksenkin, eivätkä Collien
-kärsimykset ikinä lopu. Et voisi saada häntä unhottamaan ja sinähän
-tahdot tehdä hänet onnelliseksi."
-
-"Niin tahdonkin, Wade, vannon, etten milloinkaan tapa Möly-Jackia. Ja
-Collien vuoksi koetan olla vihaamattakin häntä."
-
-"No, sehän on mainiota ja olen sanomattoman iloinen kuullessani sinun
-lupaavan sen. Nyt menen hakkaamaan hieman halkoja. Emme saa antaa tulen
-sammua enää."
-
-"Toveri, haluan kirjoittaa toisen kirjeen Collielle. Antakaa minulle
-tuo lehtiö tuolta ja kynä... älkääkä pitäkö kiirettä halkojen
-hakkuussa."
-
-Wade meni pihalle ottaen kaksiteräisen kirveen ja lapion käteensä.
-Halkopino oli suuren lumikinoksen peitossa. Hän lapioi suuren alan
-lumesta puhtaaksi ja aukaisi tien tuvan seinustalle. Lumessa
-työskenteleminen ei tuntunut Hänestä ollenkaan vastenmieliseltä. Hän
-piti vasta sataneen lumen tuoreudesta, valkoisuudesta ja ehdottomasta
-puhtaudesta. Ilma oli raikas ja kylmä, lumi narisi hänen jalkainsa alla
-eikä hänen piippunsa savu ollut sen paksumpaa kuin hänen huuruksi
-muuttuva henkensäkään kirveen iskeytyessä kovaan puuhun. Wade
-heilutteli sitä kuin synnynnäinen kirvesmies ainakin. Lastut lentelivät
-ja kuivunut puu tuoksui makealta. Hän paloitteli pölkyt kolmen jalan
-pituisiksi kappaleiksi halkoen ne sitten pienemmiksi. Väsyttyään
-kirveen heiluttamiseen hän kantoi valmiit halot tuvan seinustalle
-latoen ne pinoon oven viereen. Silloin tällöin hän pysähtyi hetkiseksi
-työssään katsoakseen valkoisten rinteiden ja kumpuisten kukkulain yli.
-Hänen ruumiilliset ja sielulliset voimansa sopivat hyvin yhteen ja
-hänen sydäntään lämmitti jokin muukin kuin kova työ.
-
-Työskenneltyään pari tuntia ja hakattuaan melkein tuvan korkuisen pinon
-hän arveli sen riittävän jo siksi päiväksi. Hän meni sisään. Moore
-kirjoitti niin ahkerasti ja innostuneesti, ettei hän kuullut Waden
-tuloa. Hänen kasvonsa hehkuivat kaunopuheisesti.
-
-"Kuulehan, Wils, kirjoitatko kirjaa?" Wade kysyi.
-
-"Halloo, kylläpä melkein, mutta nyt alan jo olla lopussa... Ellei
-Columbine vastaa tähän, niin..."
-
-"Näin sivumennen sanoen, minulla on nyt kaksi kirjettä annettavana
-hänelle, sillä en ole antanut vielä tuota ensimmäistäkään", Wade
-keskeytti.
-
-"Te riivattu!"
-
-"Koeta nyt kiiruhtaa, poikaseni, sillä minun pitää jo lähteä. Tässä on
-sinulle halkoja. Nostan ne tähän läheisyyteesi ja kun tuli alkaa
-sammua, heitä silloin muutamia pölkkyjä uuniin. Tulen tänne illalla
-ennen pimeää ja ellen silloin tuo sinulle kirjettä, tapahtuu se vain
-senvuoksi, etten ole voinut taivuttaa Collieta kirjoittamaan."
-
-"Toveri, jos tuotte minulle kirjeen, tottelen teitä ehdottomasti.
-Makaan hiljaa, nukun ja teen, mitä vain ikinä haluatte."
-
-"No, siinä tapauksessa pitää minun kai tuoda sinulle sellainen", Wade
-sanoi ottaessaan pienen kirjeen ja pistäessään sen povitaskuunsa.
-"Hyvästi nyt ja ajattele lumen mukana tulleita hyviä uutisia."
-
-"Hyvästi, Heaven-Sent Hell-Bent Wade!" Moore huudahti. "Nimissänne ei
-ole enää mitään joutavaa, sillä jokainen erikoiskohta on tosi."
-
-Wade tallusteli eteenpäin syvässä lumessa astuen vanhoihin jälkiinsä,
-ja vaivalloisesti kulkiessaan hänen ajatuksensa olivat syvät ja
-lohduttavat. Hän mietti, että jos hänen pitäisi aloittaa elämänsä
-uudestaan, hän alkaisi heti hakea onneaan toisten ihmisten onnesta.
-Tultuaan kotiin hän alkoi luoda tietä auki koiratarhaan. Lumi oli
-juossut suuriin kinoksiin eikä hänen työnsä ollut mikään helppo. Oli
-suorastaan onni, että hän oli rakentanut suuren kopin koirille
-talveksi. Tällainen paksu lumi lopetti metsästyksenkin pitkiksi
-ajoiksi. Kartanossa oli suuret varastot antiloopin, hirven ja karhun
-lihaa, joka tänä aamuna oli jäätynyt kivikovaksi ja säilyisi niin
-muodoin tuoreena käytäntöön asti. Wade mietti, että hänen työnsä
-kartanossa supistuisivat nyt koirien ruokkimiseen, halkojen
-hakkaamiseen ja muihin samanlaisiin talvisiin hommiin. Koiralauma, joka
-oli supistunut jo melko pieneksi, jäisi nyt varmaankin kokonaan hänen
-hoitoonsa. Columbine oli saanut Kanen ikuiseksi omaisuudekseen ja se
-elikin nyt asuinrakennuksessa, jossa sillä oli omat tiensä. Se tervehti
-aina Wadea halveksivin ja epäilevin katsein, voimatta antaa hänelle
-milloinkaan anteeksi sitä, että hän oli kerran antanut sille selkään.
-Sampson, Jim ja Fox asuivat tietysti Waden tuvassa ja tervehtivät hänen
-tuloaan äänekkäästi.
-
-Wade meni varhain iltapäivällä asuinrakennukseen. Lunta ei ollutkaan
-niin paksulti sinne vievällä tiellä, koska tuuli oli tuiskuttanut sitä
-syrjään. Joku kuului takovan pajassa, hevoset tömistelivät aitauksissa
-ja karja ammui heinäsuovien ympärillä tallipihassa.
-
-Metsästäjä koputti Columbinen oveen.
-
-"Tulkaa sisään!" tyttö huusi.
-
-Waden tullessa huoneeseen tyttö oli yksinään. Hän istui vuoteessa
-pielusten varassa yllään lämmin villainen takki eli aamupuku. Hänen
-kalpeutensa oli silmiinpistävä ja silmien ympärillä olevat varjot
-muuttivat ne suuremmiksi ja surullisemmiksi.
-
-"Ben Wade, ette näytä välittävänkään minusta enää", hän huudahti
-moittivasti.
-
-"Mitä nyt, tyttöseni?"
-
-"Viipyi niin kauan, ennenkuin tulitte", hän vastasi surullisesti.
-"Luullakseni en tarvitsekaan teitä enää."
-
-"Vai niin! Näinkö palkitsette ihmisiä, jotka huolehtivat ja
-työskentelevät muiden vuoksi? Siinä tapauksessa poistun enkä annakaan
-teille aikomaani esinettä."
-
-Hän oli poistuvinaan pistäen kätensä taskuunsa kuin koetellakseen,
-oliko siellä oleva esine enää tallessakaan. Columbine punastui ojentaen
-kätensä. Hän katui sanojaan, mutta oli utelias tietämään, mitä Waden
-puhe merkitsi.
-
-"No mutta, Ben Wade, minähän laskin minuutteja, ennenkuin tulitte", hän
-sanoi. "Mitä tuotte minulle?"
-
-"Kuka täällä on ollut?" Wade kysyi tullen lähemmäksi. "Tuo valkea ei
-kelpaa mihinkään. Minun pitää laittaa se kuntoon."
-
-"Rouva Andrews poistui juuri. Hän sanoi keliä niin hyväksi, että hän
-oli tullut tänne reellä. Ah, Ben, nyt on talvi! Herätessäni oli
-vuoteellani lunta. Luullakseni olen parempi tänään. Jack ei ole ollut
-vielä täällä."
-
-Wade naurahti ja Columbinenkin suu vetääntyi hymyyn.
-
-"Niin, olette hieman pahalla tuulella tänään, mikä minusta on oikein
-hyvä merkki", Wade sanoi. "Minulla on muutamia uutisia, jotka varmasti
-tekevät teistä melkein terveen."
-
-"Ah, kertokaa ne äkkiä!" Columbine huudahti.
-
-"Wils ei menetäkään jalkaansa, sillä se paranee. Hän sai kirjeen
-isältään, jossa isä antaa hänelle anteeksi jotakin sellaista, josta hän
-ei ole kertonut minulle milloinkaan."
-
-"Ah, rukoukseni on kuultu!" Columbine vastasi sulkien silmänsä.
-
-"Hänen isänsä haluaa saada hänet kotiin tilanhoitajaksi", Wade jatkoi.
-
-"Ah!" Columbinen silmät aukenivat äkkinäisestä pelosta. "Mutta hän kai
-ei voi eikä haluakaan mennä?"
-
-"Ei varmastikaan. Hän ei menisi, vaikka hän voisikin. Mutta jonakin
-päivänä hän tahtoo ja silloin vie hän teidät mukanaan."
-
-Columbine kätki kasvonsa käsiinsä ja vaikeni hetkiseksi.
-
-"Sellaisia ennustuksia! Ne eivät voi milloinkaan --" Hän ei voinut
-lopettaa.
-
-"Joutavia, kyllä minä tiedän! Tässä on omituisinta juuri se, että ne
-toteutuvat. Toivon, että saisin aina kuljettaa iloisia uutisia noiden
-synkkien ja surullisten asemesta, jotka tulevat kuin korpit... Niin,
-olette paljon parempi tänään."
-
-"Niin, niin, mutta mitä olette tuonut minulle?"
-
-"Onpa teillä nyt hätä. Haluan puhella kanssanne ja jos näytän teille,
-mitä minulla on mukanani, keskustelusta ei sitten tulekaan mitään.
-Sanoitte, ettei Jack ole ollut täällä vielä tänään."
-
-"Ei vielä, Jumalalle kiitos!"
-
-"Kuinka vanha Bill voi?"
-
-"Ben, miksi ette milloinkaan sano häntä isäkseni? Toivon sitä. Sananne
-muistuttavat minua aina siitä, ettei hän todellisuudessa olekaan
-isäni."
-
-"No, no, älkäähän nyt!" Wade vastasi pää kumarassa. "Omituista, etten
-sitä milloinkaan muista. Kuinka hän voi tänään?"
-
-"Ihmeekseni hän ei muistanut surkutella minua lainkaan, vaan puhui
-yhtämittaa Kremmliniin menostaan. Hän aikoo ottaa Jackin mukaansa.
-Tiedättekö, Ben, ettei isä voi pettää minua? Hän ei uskalla jättää
-Jackia tänne kahden minun kanssani. Isä puhui pitkälti, miten hän aikoo
-myydä karjaa, ostaa elintarpeita, kuinka suuresti hän siellä on Jackin
-avun tarpeessa ja niin edespäin. Olen hyvin iloinen, että hän aikoo
-ottaa Jackin mukaansa. Mutta siunatkoon, eiköhän Jack loukkaannu?"
-
-"Kyllä. On jo aikakin."
-
-"Ja nyt, rakas Ben, mitä olette tuonut minulle? Tiedän sen olevan
-Wilsonilta", hän houkutteli.
-
-"Tyttöseni, mitä antaisitte, jos saisitte pienen kirjeen Wilsonilta?"
-Wade kysyi kiusoitellen.
-
-"Mitäkö? Viitsittekin kysyä, kun olen juuri toivonut ja rukoillut
-sellaista."
-
-"Koska lupaatte minulle niin paljon pienestä kirjeestä, kuinka paljon
-annatte silloin kokonaisesta kirjasesta, jonka kirjoittamiseen
-Wilsonilta meni pari tuntia?"
-
-"Ben, voi antakaa se minulle!" Columbine huudahti onnellisena. "Lupaan
-antaa teille suutelon."
-
-"Puhutteko totta?" Wade kysyi heiluttaen kirjettä.
-
-"Tottako? Tulkaa tänne, niin saatte nähdä."
-
-Wade laski leikkiä, mutta oli samalla niin syvästi ja kauniisti
-liikutettu, että hän vallan vapisi. Kumartuen Columbinen puoleen hän
-pisti kirjeen tytön käteen. Hän ei nähnyt silloin selvästi, kun
-Columbine painoi hänen päänsä alemmaksi ja suuteli häntä poskelle
-hellästi ja suloisen kiitollisesti ja myötätuntoisesti.
-
-Voimakkaita ja kaikkikorvaavia hetkiä ei Wadelta ollut viime aikoina
-puuttunut, mutta tämä kruunasi kaiken. Kun hän istuutui takaisin
-tuolille, hänen äänensä vapisi hieman hänen sanoessaan:
-
-"Niin te siis suutelitte rumaa vanhaa Bent Wadea."
-
-"Kyllä ja minä olen halunnut tehdä sen ennenkin", Columbine vastasi.
-Hänen tummien silmiensä kirkkaus ja kalpeiden poskien puna kaunistivat
-häntä äärettömästi.
-
-"Tyttöseni, lukekaa nyt kirjeenne ja vastatkaa niihin. Sitten teidän
-pitää repiä ne. Minä istun tässä ja olen lukevinani ääneen tästä
-kirjasta, jottei kukaan voisi yllättää meitä."
-
-"Ah, miten te osaatte ajatellakin kaikkea!"
-
-Metsästäjä istuutui hänen viereensä ollen lukevinaan pöydältä
-ottamaansa kirjaa, mutta katselikin salavihkaa tyttöä. Columbine oli
-silloin todellakin äärettömän kaunis. Sairaus ja tuskat olivat
-lisänneet hänen suloaan. Kuta pitemmälle hän pääsi, sitä selvempää oli,
-että hän oli kokonaan unhottanut metsästäjän läsnäolon. Hänen poskensa
-tulivat ensin vaaleanpunaisiksi, sitten ruusunvärisiksi ja vihdoin
-tummanpunaisiksi ja loistaviksi. Ja sama lumous, joka valloitti hänet,
-valloitti Wadenkin, ja hän rakasti tyttöä sitä enemmän, kuta
-voimakkaammaksi tämänkin rakkaus näytti muuttuvan. Moore oli varmaankin
-kirjoittanut aivan lumoavasti. Waden nälkäinen sydän tunsi hieman
-mustasukkaisuutta, mutta karkoitti tuon tunteen heti. Hän näki tytön
-tavasta lukea kirjettä enemmän kuin kukaan osasi aavistaakaan, enemmän
-kuin tyttö itsekään. Hän sai varmuuden siitä, että tytön elämä
-muuttuisi hyvin surulliseksi ja lyhyeksi, ellei tyttö saisi elää Wilson
-Mooren hyväksi. Nämä hetket, jolloin hän sai tarkastaa häntä, olivat
-sanomattoman kalliita Wadelle. Hän näki, miten joku jumalallinen ohjaus
-oli suunnannut hänen askeleensa tähän taloon. Kuinka monta vuotta
-häneltä oli mennytkään päästäkseen tänne. Columbine luki lukemasta
-päästyäänkin kuin tyttö, joka on saanut ensimmäisen rakkauskirjeensä.
-Ja Wadesta, joka tuntui näkevän ihmisten kaikki tunteet ja sielun,
-näytti hänen riemunsa joltakin äärettömältä. Nyt, kun Columbine ei
-osannut olla ollenkaan varuillaan, hän vasta ymmärsi, kuinka viaton
-tyttö todellisuudessa oli, kuinka ääretön hänen tyttömäinen pelkonsa
-oli ollut ja kuinka turhaan hän oli koettanut tukahduttaa rakkauttaan.
-Wade oppi nyt tietämään paljon enemmän kuin ennen naisen sydämen
-salaperäisyydestä ja tarkoituksista.
-
-
-
-
-XIII.
-
-
-'Rakas Wilson, lähettämäsi kirjeet salpasivat minulta melkein hengen.
-Minä en voi enkä tahdokaan kertoa sinulle, millaisia tunteita ne
-minussa herättivät.
-
-Kertomasi hyvät uutiset täyttävät mieleni ilolla ja kun Ben kertoi
-minulle, ettet menetäkään jalkaasi, vaan paranet, silmäni täyttyivät
-kyynelistä ja sydämeni oli tukahduttaa minut ja kiitin Jumalaa, joka on
-kuullut rukoukseni. Kaikkien sydäntuskien ja pelon jälkeen tuntuu niin
-ihmeelliseltä, etteivät asiat olekaan niin huonosti kuin olen luullut.
-Ah, miten kiitollinen olenkaan! Sinun pitää vain hoitaa itsesi hyvin,
-maata kärsivällisesti ja odottaa ja totella Beniä, niin aika kuluu
-nopeasti ja sitten olet terve jälleen. Ehkä jalastasi ei sittenkään
-tule noin muodotonta. Ehkä voit ratsastaakin, ellet juuri niin
-ihmeellisen sirosti kuin ennen, niin kuitenkin niin hyvin, että voit
-ratsain tarkastaa isäsi karjaa. Sillä, Wilson rakkaani, sinun pitää
-matkustaa kotiisi. Se on sinun velvollisuutesi. Isäsi on vannaankin jo
-hyvin vanha ja kaipaa apuasi. Hän on antanut sinulle anteeksi, sinä
-paha poika. Sinä olet kai nyt melko onnellinen. Ajatus, että poistut
-White Slidesistä, tappaa melkein minut. Mutta sehän on vain
-itsekkäisyyttä, ja minä koetankin oppia Ben Waden kaltaiseksi, sillä
-hän ei ajattele milloinkaan itseään.
-
-Saat olla aivan varma siitä, etten mene milloinkaan naimisiin Jack
-Bellloundsin kanssa. Tuosta kauheasta lokakuun ensimmäisestä tuntuu jo
-kuluneen vuosia. Annoin silloin sanani ja olisin sen pitänytkin, mutta
-nyt olen muuttunut. Olen jo vanhempi ja näen asiat eri valossa.
-Rakastan kuitenkin isää yhtä paljon ja säälin Jackia ja toivon voivani
-auttaa häntä vieläkin. Uskon vieläkin velvollisuuteeni hänen isäänsä
-kohtaan, mutta en voi mennä naimisiin hänen poikansa kanssa, sillä
-silloin tekisin suuren synnin, koska minulla ei ole minkäänlaista
-oikeutta mennä naimisiin sellaisen miehen kanssa, jota en rakasta. Kun
-ajattelen, että hän mahdollisesti koskisi likaisilla käsillään minuun,
-vihaan häntä. Velvollisuuteni isää kohtaan on asia, josta en voi
-luopua, mutta se ei suo naiselle minkäänlaista oikeutta luovuttamaan
-itseään. Velvollisuuteni itseäni kohtaan voittaa sen. Tämän kertominen
-sinulle tuntuu niin vaikealta enkä sitä itsekään oikein ymmärrä, mutta
-rakkauteni sinuun on avannut silmäni. En kuitenkaan ajattele sitä, että
-se tekee minut itsekkääksi. Olen vain uskollinen jollekin itsessäni,
-josta en ennen tiennyt mitään. Voisin mennä naimisiin Jackin kanssa,
-vaikka rakastankin sinua, ja siten uhrautua, jos se olisi oikein. Mutta
-se olisi väärin, enkä tiennyt sitä, ennenkuin suutelit minua. Sen
-jälkeen kaikki sellaiset ajatukset, jotka lähestyvät persoonallisia
-suhteita, ja pieninkin vihjaus läheisestä tuttavuudesta Jackin kanssa,
-inhoittavat minua.
-
-En siis ole kihloissa Jack Bellloundsin kanssa enkä milloinkaan
-suostukaan sellaiseen. Täällä tulee ilmestymään vaikeuksia. Tunnen sen
-ja näen niiden tulevan. Isä ahdistaa minua alituisesti. Hän vanhenee.
-En luule hänen vielä kuolevan, mutta hän on menettänyt muistinsa
-melkein kokonaan ja sitten hän on lapsellisen itsepäisesti kiintynyt
-tähän avioliittoon, jota hän niin kauan on suunnitellut. Hänen
-rakkautensa Jackiin näyttää vain tulevan yhä suuremmaksi, sitä mukaa
-kuin hän vähitellen oppii näkemään, ettei Jackiin voida luottaa.
-Wilson, olen antanut sinulle sanani. Pelkään, että jos isä jolloinkin
-saa selville yhtä hyvin kuin sinä ja minä, millainen Jack
-todellisuudessa on, silloin tulee tapahtumaan jotakin hirveätä.
-Huolimatta kaikesta isä vieläkin luottaa häneen. Sellainen on samalla
-niin kaunista ja peloittavaa. Siinä on muudan syy, miksi haluan auttaa
-Jackia, mutta siitä ei nyt tule mitään, sillä joka päivä ja tunti
-erkanee Jack Belllounds minusta yhä enemmän. Hän ja isä koettavat
-taivuttaa minua suostumaan tuohon avioliittoon. He pakottavatkin minua
-ehkä vielä, mutta siinä tapauksessa olen yhtä kova ja kylmä kuin Old
-White Slides. Ei milloinkaan! Ja voinhan muutenkin täyttää
-velvollisuuteni isää kohtaan. Jään hänen luokseen. En voi mennä
-naimisiin kanssasi, vaikka rakastankin sinua niin äärettömästi, enemmän
-joka minuutin kuluttua... Älä senvuoksi puhu siitä enää, että viet
-minut kotiisi, äläkä pyydä minua. Armahda minua, Wilson, sillä pyyntösi
-järkytti minua sydänjuuria myöten. Ah, kuinka suloista olisikaan ruveta
-vaimoksesi!... Mutta jos isä hylkää minut, niin -- En luule hänen sitä
-kuitenkaan tekevän. Hän on kyllä niin omituinen ja raudanluja, silloin
-kun Jack on kysymyksessä. Jos hän hylkää minut joskus, ei minulla ole
-minkäänlaista kotia. Kuten tiedät, olen löytölapsi. Silloin -- siiloin,
-Wilson... On hirveätä joutua tällaiseen tilanteeseen. En tahdo sanoa
-enempää, sillä ymmärrät kai jo tästäkin, rakkaani?
-
-Rakkautesi herätti minut ja Ben Wade on suojellut minua. Wilson,
-rakastan häntä melkein kuin isää, mutta omituisemmasti. Uskon, että hän
-oli jollakin tavoin syyllinen Jackin juopotteluun lokakuun ensimmäisenä
-päivänä. En tarkoita sitä, että Ben olisi houkutellut hänet juomaan,
-vaan sitä, että hän viekkaasti hankki Jackille sellaisen tilaisuuden.
-Juominen on Jackin heikkous ja pelaaminen hänen intohimonsa. Tiedän
-aineen, jota Ben on antanut paimenillekin, olleen jotakin hienoa vanhaa
-rommia, ja nyt voi jokainen selvästi huomata, miten Jack karttaa Beniä.
-Hän oikein vihaa häntä. Hän pelkää häntä ja on mustasukkainen
-senvuoksi, että Ben on niin paljon kanssani. Olen kuullut Jackin
-raivoavan siitä isälle. Mutta isä on puolueeton muita kohtaan, mutta ei
-omaa poikaansa.
-
-Ja sitten haluan sanoa sinulle, että Bent Wade on parantanut minut.
-Sairastuttuani olen oppinut tuntemaan hänet paremmin. Hän on kuin
-nainen, hän ymmärtää eikä minun milloinkaan tarvitse kertoa hänelle
-mitään. Sinä, Wilson, olit joskus tyhmä ja itsepäinen (suo minulle
-anteeksi) pieniin asioihin nähden, joita tytöt tuntevat, mutta eivät
-voi selittää, mutta Ben tietää. Kerron tämän sinulle senvuoksi, että
-ymmärtäisit, miksi ja miten häntä rakastan. Luulen rakastavani häntä
-enimmän senvuoksi, että hän on ollut niin hyvä sinulle. Rakas
-poikaseni, ellen olisi rakastanut sinua jo ennen Ben Waden tuloa,
-olisin rakastunut sinuun sitten kuunnellessani tällaista, minkä vuoksi
-rupean jälleen puhumaan Benistä. Hän on ystävämme, Wilson, kun
-ajattelemme tuota hänessä piilevää hellyyttä, suloa ja ystävällisyyttä,
-hänen sydäntään, joka pakottaa häntä rakastamaan meitä, niin meidän on
-pakko verrata häntä naiseen. En tiedä ollenkaan, millaiselta äidin
-myötätunto tuntuu, tiedän vain sen, että olen ollut paljon onnellisempi
-uskottuani hänelle huoleni. Lem kertoi minulle, että Ben oli tarjonnut
-Jackillekin ystävyyttään, mutta Jack oli solvannut häntä. Minulla on
-omituinen tunne siitä, että silloin kun Jack teki sen, hän käänsi
-selkänsä paremmalle elämälle.
-
-Toistan vieläkin, että Ben Wade on ystävämme ja minulle jotakin enemmän
-kuin osaan selittääkään. Kuultuasi tämän voit ehkä ajatella enemmän
-häntä ja totella mieluummin hänen neuvojaan. Toivon ainakin niin. Onko
-kukaan poika ja tyttö milloinkaan ennen ollut niin ystävän tarpeessa?
-Kaipaan juuri sitä, jota hän vuodattaa mieleeni. Jos menettäisin sen,
-olisin surkuteltava. Ja, Wilson, olen sellainen raukka ja niin hirveän
-heikko. Menetän niin äkkiä rohkeuteni ja voimani häilyessäni monien
-mahdollisuuksien välillä. Mutta minähän olenkin vain nainen! En kuole
-kuitenkaan taistelutta. Tätä Ben Wade vuodattaa minuun. Niin kauan kuin
-on elämää, tämä omituinen pieni mies ei milloinkaan luovu toivosta. Hän
-herättää minussa sellaisia tunteita, että hän tietää paljon enemmän
-kuin hän puhuu. Hänen avullaan saan voimia pysyä päätöksessäni olla
-uskollinen itselleni ja sinulle.
-
-                                                  Sinun iäti.
-                                                  Columbine.'
-
-
-                                                    'Joulukuun 3 p.
-
-Rakkahin Columbine!
-
-Viimeinen kirjeesi oli vain pieni lipare, ja minä sanoinkin Wadelle,
-että jollei hän tuo seuraavalla kerralla enempää, syntyy tässä tuvassa
-kiukkuinen rähinä, sitten hän toi kun toikin minulle oikean kirjeen.
-
-Tunnen olevani aivan ylitsekuohuva (luullakseni se on oikea sana)
-tänään. Olen ensimmäisen kerran pystyssä. Collie, minä voin todellakin
-nousta, eläköön! Kävelen kainalosauvoilla enkä uskalla laskea toista
-jalkaani maahan: Ei senvuoksi, että siihen koskee, vaan lääkärini
-oikusta. Olen iloinen, että olet lopettanut ystävämme ylistämisen. Voin
-vielä tukahduttaa mustasukkaisuuteni ja olla puoleksi tasapuolinen. Hän
-on valkoisin mies, mitä milloinkaan olen tuntenut.
-
-Kuuntelehan nyt, Collie, viimeisiä suunnitelmiani. Olen alkanut syödä
-ja vahvistua ja voin mielestäni mainiosti. Tuskat ovat menneet.
-Ajattelehan nyt, vannoin Wadelle, että annan anteeksi Jack
-Bellloundsille ja etten milloinkaan vihaa enkä tapa häntä!... Se oli
-kuin kissan vapauttamista säkistä ja se on tehty nyt. Mutta mitä sen on
-väliä. Totuus on kuitenkin sellainen, etten milloinkaan voinut lakata
-vihaamasta Jackia niin kauan kuin tuskat kestivät. Nyt voisin puristaa
-hänen kättään ja hymyillä hänelle.
-
-Niin, kuten sanoin, minulla on uusia suunnitelmia. Ne ovat vallan
-suurenmoisia. Tartu satulannuppiin nyt, ettet putoa, sillä aion iskeä!
-Kun paranen niin paljon, että voin kävellä ja ratsastaa, jonka Wade
-sanoo tapahtuvan keväällä, pyydän isääni tuleman White Slidesiin. Hän
-tulee kyllä. Silloin aion kertoa hänelle kaiken, ja ellen Benin kanssa
-voi saada häntä puolelleni, voit sinä. Isä ei milloinkaan voisi
-vastustaa sinua. Sitten kuin hän on rakastunut sinuun, johon ei
-menekään pitkää aikaa, menemme vanhan Bill Bellloundsin luo ja
-selitämme hänellekin asian. Oletko vielä satulassa, Collie?
-
-Jos olet, tartu lujemmin kiinni, sillä nyt aion laskettaa laukkaa, Ben
-Wade on hyväksynyt suunnitelmani. Hän sanoo, että Belllounds voidaan
-kyllä palauttaa järkiinsä. Wade sanoo voivansa näyttää hänelle, miten
-hän turmelee meidän kaikkien elämän, jos hän pakottaa sinut naimisiin
-Jackin kanssa. Omituista, Collie, että hän yhdisti itsensäkin tuohon
-ennustettuun häviöön, joka on kohtaava sinua, minua, vanhusta ja
-Jackia. Wade on niin syvä kuin joku kanjooni. Joskus kun hän vaipuu
-ajatuksiinsa, kammoan häntä, ja joskus taasen, kun hän sanoo minulle
-tyynesti ja vakavasti, että kaikki on hyvin ja että saamme toisemme,
-joudun jonkinlaiseen julmaan mielentilaan. Luotan häneen ja olen
-onnellinen, vaikka minusta tuntuukin siltä, ettei ystävämme ole
-sellainen nyt kuin hän on ollut ennen. Ja se häiritsee ajatuksiani ja
-jäähdyttää mieleni. En ymmärrä sitä. Ymmärrän kyllä, millaiseksi sinä
-luulet häntä, mutta en ymmärrä omia tunteitani. Katsohan, olen mies ja
-olen ollut paimen jo toistakymmentä vuotta. Olen ollut mukana
-muutamissa ikävissäkin tilanteissa ja olen työskennellyt yhdessä usean
-raa'an miehen kanssa, paimenien, intiaanien, meksikolaisten,
-kaivostyömiesten, kullanetsijöiden, karjanomistajien ja metsästäjien,
-joista muutamat olivat hyvin ilkeitä ihmisiä. Olen senvuoksi oppinut
-suhtautumaan miehiin eri tavalla kuin sinä. Ja Bent Wade on ollut
-kaikkea, mitä ihminen ikinä voi olla. Hän on kuin kaikkien miesten
-ilmenemys yhdessä ainoassa. Ja huolimatta hänen ystävyydestään,
-hyvyydestään ja toivorikkaudestaan, minulla on kuitenkin sellainen
-tunne, että hänessä on jotakin kuolettavaa, peloittavaa ja
-kohtalokasta.
-
-Sydämeni lakkaa melkein sykkimästä tietäessäni hänen olevan puolellani,
-koska tunnen hänessä olevan niin paljon henkistä ja ruumiillista
-ihmistä -- ah, en osaa sanoa sitä, mutta tarkoitan jotakin suurta, jota
-ei voida voittaa. Mitä hän sanoo, se toteutuu!... Olen alkanut jo
-haaveilla ja ajatella sinua vaimonani. Jos joskus tulet -- ei,
-sittenkuin tulet vaimokseni, olen kiitollinen sinusta Bent Wadelle.
-Onko kukaan ihminen antanut milloinkaan toiselle niin kallista lahjaa?
-Mutta, Collie, en voi tukahduttaa pientä epämääräistä pelkoa -- en osaa
-sanoa, mitä se on, ellei se ole jonkunlaista aavistusta Hell-Bent Waden
-mahdollisuuksista... Kultaseni, en tahdo pahoittaa mieltäsi enkä
-peloittaa sinua, mutta en voi oikein selittää hämäriä mielikuviani. Älä
-ole milläsikään jaarittelustani. Sinun pitää vain todeta, että Wade on
-suurin tekijä toivoissamme tulevaisuudestamme! Luottamukseni häneen on
-niin luja, että se on vallan tyhmää. Rakastan häntä melkein yhtä paljon
-kuin sinua, vaikkakin eri tavalla. Hän tuntuu minusta rakkaammalta kuin
-omat vanhempani. Hän on opettanut minut suhtautumaan elämään eri
-tavalla kuin ennen, ja samoin hän on vaikuttanut sinuunkin. Mutta sinä,
-Columbine kultaseni, olet vain tuntehikas hento tyttö, hauras ja
-suloinen kuin columbinet kukkuloilla, ja oman etusi vuoksi et saa
-ummistaa silmiäsi siltä, mihin Wade kykenee. Jos vain rakastat ja
-ihailet häntä huomaamatta sitä, joka on tehnyt hänestä suuren, se on,
-näkemättä hänen traagillista puoltaan, silloin jos hän tekee jotakin
-kauheata täällä meidän hyväksemme, se järkyttäisi sinua hirveästi.
-Jumala tietää, etten epäile häntä, mutta olen varma, että hän sinun
-vuoksesi on valmis kaikkeen. Hän rakastaa sinua yhtä paljon kuin
-minäkin, mutta eri tavalla. Millainen vaikutusvalta tuollaisella
-kalpealla suloisella tytöllä onkaan meidän miesten elämään!
-
-Hyvästi nyt taas tällä kertaa!
-
-                                           Uskollinen Wilsonisi.'
-
-
-                                                      'Tammikuun 10 p.
-
-Rakas Wilson!
-
-Jokaisessa kirjeessäni voin kertoa sinulle olevani parempi. Piakkoin ei
-minulla ole mitään valittamista terveyteni suhteen. Olen ollut pystyssä
-jo päiväkausia, mutta vasta viime aikoina olen ruvennut voimistumaan.
-Jackin poistumisen jälkeen olen jo lihonutkin. Syön kovasti ja siinä on
-muudan syy, luullakseni. Sitten olen liikkeessäkin enemmän.
-
-Pyydät minua kertomaan kaikista töistäni. Hyvä Jumala, en voi enkä
-tahdokaan. Olet tullut hirmuisen vaativaiseksi sen jälkeen kuin olet
-ruvennut kompuroimaan sauvoinesi ympäriinsä, kuten sanot. Mutta sinä et
-voi komennella minua. Olen kaikissa tapauksissa niin kiltti, että
-kerron sinulle hieman. Ahkeruuttani en voi kehua. Olen auttanut isää
-kirjanpidossa, jonka Jack on sotkenut niin, ettei siitä tahdo mitenkään
-saada selvää. Lueskelen paljon ja kirjeesi ovat jo vallan siekaleina.
-Kun sataa lunta, istun ikkunassani katselemassa sitä. Pidän
-lumihiutaleiden putoilemisesta, noista villamaisista, valkoisista ja
-pehmeistä kiteistä, muta en pidä lumisesta maailmasta myrskyn jälkeen.
-Minua värisyttää ja kiiruhdan takan luo lämmittelemään. Suonissani on
-varmaankin intiaaniverta. Kun kuutamoöinä katselen Old White Slidesiä,
-tuota kylmää, jäistä ja mahtavaa vuorta ja valkoisia kukkuloita ja
-harjanteita, niin vapisen. En tiedä, miksi. Kaikki on niin kaunista,
-mutta ne muistuttavat minua jollakin tavoin kuolemasta... Istun
-joutilaanakin päivät pitkät ajatellen sinua ja rakkauttani, miten
-voimakkaaksi se onkaan kehittynyt ja... Mutta ei puhuta nyt enää tästä.
-
-Kuten tiedät, poistui Jack jo ennen uuttavuotta. Hän sanoi menevänsä
-Kremmliniin, mutta isä kuulikin hänen matkustaneen Elgeriaan. En ole
-kertonutkaan sinulle, että isä ja Jack riitaantuivat rahoista. Jack
-käyttäytyi kuin mies niin kauan, että luulin hänen jo muuttuneen
-paremmaksi. Hän ahdisti minua, ei niin paljon tuolla avioliitolla, vaan
-rakkaudellaan. Hän sai minut melkein hulluksi tunnustuksillaan. Vihdoin
-suutuin ja sanoin hänelle suorat sanat. Ah, onnistuin todistamaan sen
-hänelle ja silloin hän muuttui entiselleen. Vilahduksessa hän oli
-entinen Möly-Jack taasen. 'Saat mennä helvettiin!' hän huusi minulle.
-Ja miten hän sitten katsoikaan minuun!... No niin, hän poistui
-huoneestani ja silloin hän riitaantui isän kanssa rahasta. En voinut
-sille mitään, että kuulin osan heidän keskustelustaan. En tiedä,
-antoiko isä hänelle rahaa, mutta luullakseni hän kieltäytyi. Jack
-matkusti kaikissa tapauksissa.
-
-Isä oli aivan entisellään muutamia päiviä, niin, hän oli melkein
-kiltimpi ja ystävällisempi Jackin poistuttua, mutta sitten hän yhtäkkiä
-tuli hyvin synkäksi. En voinut ilahduttaa häntä mitenkään. Kun Ben Wade
-tuli illallisen jälkeen luoksemme, isä pani hänet aina kertomaan jonkun
-noista hirveistä jutuistaan. Sinähän tiedät, millaisia kauheita juttuja
-Ben osaa. No niin; isä halusi kuulla pahimmat niistä, ja minua,
-raukkaa, minä en olisi halunnut kuunnella, mutta en voinut
-vastustaakaan haluani. Ben osaa kertoa. Ja voi, millaisissa
-kauheuksissa hän on ollutkaan mukana!
-
-Mieleeni juolahti, ettei isä Jackin poissaolon vuoksi istunutkaan takan
-ääressä tuijottaen tuleen, huokaillen ja näyttäen kokonaan Jumalan
-hylkäämältä. Minun käy niin säälikseni isää, koska hän vain suree
-suremasta päästyäänkin. Hän kiivastuu kyllä vielä jonakin päivänä,
-mutta silloin en halua olla täällä. Meillä ei ole aavistustakaan,
-milloin Jack tulee kotiin. Hän on voinut poistua ikuisiksi ajoiksikin.
-Ben sanoo hänen tulevan. Hän luulee Jackin vihaavan työtä, mutta olevan
-niin huonon pelaajan ja veijarin, ettei hän voi tulla toimeen työttä.
-Arvaat kai, miten Ben Wade sen sanoi? Sanon sinulle, että hän aloittaa
-vallan oikein, mutta erehtyykin sitten ennustamaan joistakin
-onnettomuuksista ja vaikeuksista. Ja toiselta puolen, muistele, miten
-hänen on tapana sanoa: 'Odottakaa! Älkää hellittäkö! Mikään ei ole niin
-paha kuin miltä se näyttää. Olkaa uskolliset sille, minkä sydämenne
-sanoo oikeaksi. Se ei ole milloinkaan myöhäistä. Rakkaus on elämän
-ainoa hyve. Rakastakaa toisianne, odottakaa ja luottakaa, niin kaikki
-muuttuu hyväksi jälleen!'... Ja, Wilson, olen valmis tunnustamaan, että
-hänen aavistuksensa onnettomuuksista ja hänen toivonsa hyvästä
-näyttävät varmoilta. Ben Wade on yliluonnollinen. Joskus, vain
-hetkisen, uskallan luottaa hänen sanoihinsa, että unelmamme toteutuu ja
-saan tulla omaksesi. Silloin, ah, sitä taivaallista iloa ja riemua!
-Minä... Mutta mitä minä nyt kirjoitankaan? Wilson Moore, tämä riittää
-vallan mainiosti tällä kertaa. Älä luulekaan, että minä nyt olen niin
-äärettömästi rakastunut!
-
-                                               Sinun Columbinesi.'
-
-
-                                                      'Helmikuussa --.
-
-Rakkahin Collie!
-
-En tiedä päivämäärää, mutta kevät on tulossa. Tänään potkaisin Bent
-Wadea kipeällä jalallani. Siihen ei koskenut ollenkaan, mutta Wade tuli
-pahoilleen. Hän sanoo, ettei minua pidätä piakkoin mikään. Niin
-minustakin, sillä aion syödä sinut suuhuni. Olen yhtä nälkäinen kuin
-puuma, joka vaaniskelee tupani nurkissa öisin. Se on varmasti nälkään
-kuolemaisillaan. Wade seurasi sen jälkiä muutamaan vuoren rinteessä
-olevaan luolaan.
-
-Collie, voin jo kävellä melko hyvin. En käytä enää kainalosauvaani.
-Voin sytyttää tulen ja keittää ruokani. Wade ei näytä ajattelevan niin,
-mutta minä ajattelen. Hän sanoo, että jos haluan säilyttää rakkautesi,
-minun ei pidä antaa sinulle milloinkaan valmistamaani ruokaa
-syötäväksi. Uskallan jo lähteä samoilemaankin. En ole ollut kaukana
-vielä. Karjani on talvehtinut mainiosti, sillä tämä laakso on hyvin
-suojaisessa paikassa, kuten tiedät. Lumi ei ole tehnyt ollenkaan
-haittaa. Ostin heiniä Andrewsilta, mutta odotan kevättä nyt, kultaista
-vanhaa auringonpaistetta, harmaita salviakukkuloita, ja kesää
-columbineineen. Wade on muuttanut omaan tupaansa nukkumaan. Kaipaan
-häntä, vaikka olenkin iloinen saadessani viettää yöni yksinäni jälleen.
-Minun täytyy suunnitella tulevaisuutta! Lue tämä uudestaan, Collie.
-
-Tänään, kun Wade toi kirjeesi, hän kysyi minulta hieman omituisesti:
-'Kuulehan, Wils, tiedätkö, montako kirjettä olen tuonut sinulle
-Collielta?' Vastasin: 'Hyvä Jumala, en, mutta kyllä kai niitä on koko
-joukko.' Silloin hän sanoi tuoneensa kaikkiaan seitsemänviidettä
-kirjettä. Seitsemänviidettä! En voinut uskoa häntä ja sanoinkin häntä
-hulluksi. Minulla ei ole milloinkaan ollut sellaista onnea. No, hän
-pani minut laskemaan ne, ja eikö hän, koira vieköön, ollutkin oikeassa.
-Seitsemänviidettä ihmeellistä kirjettä maailman suloisimmalta tytöltä!
-Mutta ajattelehan, että Wade muisti ne kaikki. Hämmästyin, sillä en voi
-ymmärtää häntä.
-
-Vai on Jack Belllounds vieläkin poissa White Slidesistä. Collie, olen
-varmasti pahoillani hänen isänsä vuoksi. Miltähän tuntuisi, jos
-omistaisin tuollaisen Möly-Jackin laisen pojan? Hyvä Jumala! Mutta
-sinun vuoksesi vain huudan ja laulan kuin mielenvikainen intiaani.
-Kevääseen ei ole enää pitkälti. Silloin, sinä kukkuloiden villi kukka,
-sinä tyttönen suloisine suinesi ja surullisine silminesi, tulen sinua
-noutamaan. Silloin eivät kenenkään kuninkaan hevoset eivätkä miehet voi
-milloinkaan ryöstää sinua minulta jälleen!
-
-                                           Uskollinen Wilsonisi.'
-
-
-                                                     'Maaliskuun 19 p.
-
-Rakas Wilson!
-
-Olen lukenut viimeiset kirjeesi senkin seitsemän kertaa. Ne ovat olleet
-kätkössä pielukseni alla ja ovat olleet sekä apuni että heikkouteni
-näinä kohtalokkaina päivinä Jackin tulon jälkeen.
-
-Syyksi vaitiolooni en voi sanoa sitäkään, etten olisi uskaltanut
-kirjoittaa, vaikka taivas sen tietää, että jos tämä kirje sattuisi isän
-käsiin, joutuisin suuriin vaikeuksiin, ja jos Jack saisi lukea tämän,
-niin pelkään ajatellakin seurauksia. Minulla vain ei ole ollut sydäntä
-kirjoittaa sinulle. Tiesin kyllä koko ajan, että minun pitäisi
-kirjoittaa, mutta en sittenkään tahtonut. Mitä minun on sinulle
-sanottava, kiusaa minua, mutta olen varma, että uskoutumalla sinulle
-saan huojennusta. Sen vuoksi olen kertonutkin sinulle niin paljon,
-vaikka viime aikoina minusta on tuntunutkin vaikeammalta kertoa sinulle
-kaikkea, mitä tiedän Jack Bellloundsista. Olen omituisessa
-mielentilassa, Wilson kultaseni. Ja varmaankin ihmettelet ja tulet
-pahoillesi ilmoituksestani, etten ole nähnyt Beniä juuri ollenkaan
-viime aikoina, puhumattakaan siitä, että olisin saanut puhutella häntä.
-Minusta tuntuu, etten voi luottaa hänen uskoonsa minuun, hänen
-toiveihinsa ja rakkauteensa, koska viimeiset tapahtumat ovat
-herättäneet minussa kiduttavaa epäluuloa.
-
-Mutta jottet ymmärtäisi minua väärin, aion kertoa sinulle luuloistani
-ja sinun pitää lukea tämä kirjeeni kohta Benille. Hän on ollut
-varmaankin pahoillaan omituisesta käytöksestäni häntä kohtaan.
-
-Jack palasi kotiin maaliskuun toista päivää vasten yöllä. Muistat kai
-tuon synkän, pimeän ja väsyttävän päivän? Satoi lunta, räntää ja vettä.
-Muistan vieläkin, miten sade rapisi kattoon. Se lorisi niin kovasti,
-ettemme kuulleet hevosen kavioiden kapsettakaan. Mutta kuulimme
-raskaita askelia arkihuoneen kuistista ja sitten kovan kolahduksen, kun
-joku heitti veitsensä lattialle. Huoneessa paloi kirkas tuli. Isä
-katsahti ylös tullen aivan hurjaksi ilosta. Hän muuttui
-silmänräpäyksessä. Hän aivan loisti, kun hän tunsi poikansa raskaat
-askeleet. Ellen ennen milloinkaan olisi rakastanut ja säälinyt häntä,
-olisin tehnyt sen silloin. Mieleeni juolahti tuhlaajapojan paluu...
-Oveen koputettiin. Silloin isäkin tointui. Hän työnsi oven selälleen ja
-kirkas valo sattui Jack Bellloundsiin, mutta aivan erilaiseen kuin
-ennen. Hän tuli huoneeseen. Silloin näin ensimmäisen kerran, että
-Jack'kin voi näyttää mieheltä. Hän oli kalpea, laihtunut, paljon
-vanhempi, synkkä ja ylpeä. Tullessaan hän sanoi: 'Hyvää iltaa!' heitti
-märän hattunsa lattialle ja meni takan ääreen. Hänen saappaansa olivat
-aivan märät vedestä ja liasta ja hänen vaatteensa alkoivat höyrytä.
-
-Katsoessani isään hämmästyin. Hän näytti tyyneltä ja vakavalta ja
-tuntui rohkaisseen mielensä tavalliseen tapaansa odottaessaan jotakin
-tavatonta.
-
-'Vai niin, vai olet sinä tullut takaisin!' hän sanoi.
-
-'Niin, olen nyt kotona', Jack vastasi.
-
-'Kylläpä se kesti, ennenkuin jouduit.'
-
-'Haluatko, että jään?'
-
-Tämä Jackin kysymys näytti mykistyttävän isän. Hän katsoa tuijotti vain
-poikaansa. Jack oli tullut niin äkkiä ja hänen käytöksensä ei ollut
-ollenkaan samanlainen kuin tavallisesti isän seurassa. Hänellä oli
-jotakin hihassaan, kuten paimenet sanovat. Hän näytti uhmaavalta ja
-välinpitämättömältä.
-
-'Kyllä', isä vastasi harkitusti. 'Mitä tarkoitat kysyessäsi minulta
-sitä?'
-
-'Olen ollut täysi-ikäinen, jo pitkät ajat. Et voi pakottaa minua
-jäämään kotiin, ellen halua.'
-
-'Vai niin. Luulet varmasti voivasi tehdä mitä tahansa, mutta et täällä
-White Slidesissä. Jos luulet joskus saavasi tämän maatilan haltuusi,
-pitää sinun tehdä niinkuin minä sanon.'
-
-'Vieköön sen vaikka piru! En välitä tuon vertaa, saanko sen joskus vai
-en.'
-
-Isä kalpeni kalmankalpeaksi ja näytti olevan tukehtumaisillaan.
-Hetkisen kuluttua hän käski minun mennä huoneeseeni. Olin jo
-lähiömäisilläni, kun Jack sanoi: 'Antakaa hänen vain olla täällä. Hänen
-on paras kuulla hänenkin, mitä minulla on sanottavaa, sillä se koskee
-häntäkin.'
-
-'Ohoo! Silloin sinulla on varmaankin paljonkin puhuttavaa', isä
-huudahti omituisesti. 'No niin, sano sanottavasi ensin.'
-
-Jack alkoi silloin puhua tyynesti ja yksitoikkoisella äänellä, niin
-kokonaan erilaisella kuin tavallisesti, että vallan hämmästyin. Hän
-kertoi, miten hän syystalvella ennen poistumistaan kotoaan oli ollut
-rakastunut minuun rehellisesti. Se oli muuttanut hänet, pannut hänet
-ymmärtämään, ettei hänestä milloinkaan olisi mihinkään, ellei hän
-parantaisi tapojaan. Hän oli koettanut ja onnistunutkin. Kokonaista
-kuusi viikkoa hän oli käyttäytynyt niinkuin nuorelta mieheltä voidaan
-vaatiakin. Minun oli pakko todistaa, että asia olikin niin... No niin,
-hän jatkoi pakinaansa selittäen meille, että hän oli taistellut itsensä
-kanssa niin kauan kuin hän varmasti tiesi voivansa hillitä luontonsa.
-Hänen rakkautensa minuun oli suonut hänelle rohkeutta ja voimaa. Se oli
-ollutkin ainoa hänen tuntemansa kunnollinen tunne. Hän halusi saada
-isän ja minut ymmärtämään ehdottomasti, epäilyksen hivenettäkään, että
-hän oli keksinyt keinon, miten hän voi olla luopumatta noista hyvistä
-tarkoituksistaan ja tunteistaan. Kaiken tämän hän oli tehnyt minun
-vuokseni!... Vapisin kuullessani totuuden, sillä tottahan se oli. Hän
-kertoi sitten pakottaneensa minut päätökseen vihjaisemattakaan minulle
-näistä hänessä tapahtuneista muutoksista ja mahdollisuuksista. Olin
-sanonut hänelle, etten voi rakastaa häntä milloinkaan. Silloin hän oli
-käskenyt minun mennä helvettiin ja luopunut yrityksistään. Koska hän ei
-ollut saanut rahoja, hän oli varastanut saamatta omantunnontuskia ja
-tuntematta katumusta. Ensin hän oli mennyt Kremmliniin ja sitten
-Elgeriaan.
-
-'En välittänyt mistään', hän sanoi häpeämättä, 'vaan join ja pelasin.
-Juovuksissa ollessani en muistanut Collieta, mutta selvänä ollessani en
-voinut unhottaa häntä. Hänen muistonsa ahdistivat minua ja elämäni
-muuttui yhä kurjemmaksi. Join suunnattomasti unhottaakseni hänet.
-Rahani riittivät paljon pitemmäksi aikaa kuin olin luullutkaan,
-senvuoksi että voitin aina yhtä paljon kuin menetinkin, kunnes onneni
-lopulta kääntyi. Sitten lainasin melko suuria summia pelitovereiltani,
-mutta enimmäkseen karjanomistajilta, jotka tiesivät isäni vastaavan
-veloistani... Jouduin kaksintaisteluun muutaman Elbert-nimisen miehen
-kanssa Smithin kapakassa Elgeriassa. Riitauduimme pelissä. Hän teki
-vääryyttä ja kun sain hänet kiinni, hän ampui minua, mutta ei osunut.
-Silloin ammuin minäkin... Hän eli vielä kolme päivää ennen kuolemaansa.
-Se pehmitti minut ja kerran vielä juolahti mieleeni, millainen voisin
-olla. Palasin Kremmliniin ja koetin tulla jälleen mieheksi. Tein työtä
-jonkun aikaa Judsonille, jolta olin lainannut suurimmat summat.
-Iltaisin menin kaupunkiin ja kapakkaan, jossa tapasin pelitoverini.
-Menin sinne vasiten nähdäkseni juomista ja pelaamista, ja voin pysyä
-poissa molemmista. En välittänyt niistä kummastakaan. Heti kun olin
-varma itsestäni, lähdin kotiin ja tässä nyt olen.'
-
-Tämä Jackin pitkä puhe vaikutti järkyttävästi minuun. Tunsin olevani
-mykistetty ja sairas. Mutta jos se vaikutti niin minuun, niin miten se
-vaikutti isään? Taivas sen tietää, mutta minä en voi kertoa teille. Hän
-kallistui ja huokaisi, kuin hän olisi saanut poistetuksi nuoran, joka
-ei ollut vielä kokonaan kuristanut häntä.
-
-'Niinpä näyt olevan', hän vaikeroi. 'Millainen on nyt tarkoituksesi
-tultuasi tänne?'
-
-'Tarkoitukseni on, ettei se ole vieläkään liian myöhäistä', Jack
-vastasi. 'Älkää käsittäkö minua väärin. En kadu pahuuttani, mutta olen
-pehmennyt. Säikähdin ja näen turmioni selvästi. Rakastan sinua
-vieläkin, isä, huolimatta julmasta kohtelustasi. Olen poikasi ja haluan
-sovittaa sinulle kaikki pahat tekoni. Taivas minua auttakoon, voin sen
-kyllä tehdä, jos vain Collie suostuu menemään naimisiin kanssani! Mutta
-naimisiinmeno ei ainoastaan riitä, hänen pitää myös rakastaa minua.
-Olen aivan hullu hänen rakkauteensa. Se on kauheata.'
-
-'Sinä hemmoiteltu raukka!' isä jyrähti. 'Kuinka helvetissä minä voisin
-uskoa sinuun?'
-
-'Senvuoksi, että tiedän sen', Jack sanoi katsoen isäänsä suoraan
-silmiin ja väistymättä ollenkaan.
-
-Silloin isä raivostui niin, että jäykkenin pelosta enkä voinut
-liikahtaakaan. Sydämeni löi nopeasti ja raskaasti. Isä kalpeni, hänen
-tukkansa nousi pystyyn ja hänen silmänsä pyörivät kuopissaan. Hän
-solvasi Jackia niin kuin ikinä olen kuullut kenenkään häntä
-nimittelevän ja vieläkin pahemmin. Sitten hän kirosi hänet enkä ole
-milloinkaan kuullut mitään hirveämpää. Kuinka kauhealta ja
-peloittavalta isä näyttikään!
-
-'Olet aivan oikeassa!' Jack huusi katkerasti ja kovasti kaikuvalla
-äänellä. 'Aivan oikeassa, Jumalan nimessä, mutta voidaanko minua
-moittia? Olenko minä itse tuonut itseni tähän maailmaan? Minussa on
-jotakin sellaistakin väärää, joka ei ole kokonaan minun vikaani. Et voi
-häväistä, peloittaa etkä pieksää minua. Voisin heittää vasten kasvojasi
-nuo kolme kirottua helvetillistä vuotta, jotka annoit minun kärsiä.
-Mutta hyödyttävätkö nuo sinun karjumisesi ja minun moitteeni mitään?
-Olen hukassa, ellet anna minulle Collieta ja pakota häntä rakastamaan
-minua. Silloin olen pelastettu. Tahdon sitä sinun ja hänen vuokseen,
-mutta en itseni. Vaikka rakastankin häntä mielettömästi, en halua häntä
-senvuoksi omakseni. Olen paha enkä ole kelvollinen koskemaankaan
-häneen... Olen vain tullut sanomaan teille totuuden. Tunnen Collieta
-kohtaan samaa ja haluan tehdä niin paljon hänen hyväkseen kuin sinäkin
-teit äitini hyväksi. Etkö voi ymmärtää minua? Olenhan poikasi ja
-minussa on jotakin sinusta, jonka luulen löytäneenikin. Ettekö te
-molemmat voi luottaa sanaani?'
-
-Jackissa oli jotakin vakuuttavaa ja vierasta, jota isä ei luullakseni
-huomannut niin pian kuin minä. Hän ymmärsi kuitenkin vihdoin, että Jack
-tiesi jostakin jumalallisesta tahi sisäisestä voimasta parantumisensa
-mahdolliseksi, jos vain rakastaisin häntä. En ole milloinkaan ollut
-niin toivottomassa ja peloittavassa tilanteessa kuin silloin jolloin se
-selveni minulle. Tiesin totuuden että voin pelastaa Jack Bellloundsin.
-Ei kukaan nainen voi erehtyä sellaisessa tärkeässä silmänräpäyksessä.
-Ben Wadekin sanoi kerran että voisin pelastaa Jackin, jos vain voisin
-rakastaa häntä. Nyt tuo totuus selveni minulle ja oli vähällä musertaa
-minut.
-
-Isäkin ymmärsi sen enkä voinut arvata, mitä se merkitsi hänelle. Hän
-luuli varmaankin kaikkien entisten toiveittensa toteutuneen, ylpeytensä
-säilyvän, häpeän unhottuvan ja rakkauden tulevan korvatuksi. Hän
-näki varmaankin tämän kaiken kuin mies, jonka toinen jalka on
-luisumaisillaan pohjattomaan kuiluun. Hän näytti muuttuneelta, mutta
-tietoiselta hirmuisesta vaarasta. Hänen suuri sydämensä näytti haluavan
-mukaantua tähän viimeiseen tilaisuuteen, antaa anteeksi ja olla
-kiitollinen, mutta se taipui kuitenkin lopullisen ja peruuttamattoman
-synkän ja vakavan päätöksen edessä.
-
-Hän kohotti suuren nyrkkinsä yhä korkeammalle ja hänen ruumiinsa
-jännittyi vapisten ja kohoten samalla kun hänen kasvonsa muuttuivat
-oikeamielisen ja vihaisen Jumalan kasvoiksi.
-
-'Poikani, uskon sanaasi!' hän sanoi niin kovasti, että hänen äänensä
-kaikui koko talossa. 'Annan sinulle Collien!... Hän tulee kyllä
-omaksesi!... Mutta sen rakkauden nimessä, jota tunsin äitiäsi kohtaan,
-jos varastat vielä joskus, tapan sinut!' En voi kirjoittaa enempää --
-
-                                                   Columbine.'
-
-
-
-
-XIV.
-
-
-Kevät tuli varhain sinä vuonna White Slidesin kartanoon. Lumi suli
-laaksoista ja villit kukat pistivät teränsä esille viheriöitsevästä
-ruohosta vuorten kukkulain pysyessä vielä valkoisina. Pitkät kiviset
-rinteet kimaltelivat kosteudesta ja purot olivat reunojaan myöten
-täynnä vettä, joka virtasi äänekkäästi, vaahdoten ja kohisten.
-
-Vanhat harmaat salviarinteet näyttivät pehmeiltä ja raikkailta
-päästyään vapaiksi talven kahleista. Haalistuneet ruohontupsut
-heiluivat tuulessa paljastaen juurilleen ilmestyneet pienet viheriät
-lehdet. Haavat ja tammet, aitoja ja kallioita pitkin kiemurtelevat
-viiniköynnökset ja pyöreähköt purojen rantoja reunustavat
-pajupensaatkin muuttivat värinsä keväiseksi.
-
-Laitumella olevat mustangit ja varsat hirnuivat, laukkasivat, potkivat
-ja korskahtelivat, vuorten rinteillä kuljeskelevat lehmät alkoivat
-kiivetä korkeammalle hakeakseen sieltä mehuisempaa ruohoa ja kutsuivat
-ammuen vastasyntyneitä vasikoitaan. Kotkat kirkuivat lumesta
-vapautuneilla huipuilla ja hirvet törähdyttivät ilmaan kaikuvia
-kutsujaan. Metsot levittivät komeasti väritetyn ruskeahkon pyrstönsä
-keimaillessaan kaakottaville naarailleen, närhit kirkuivat metsissä ja
-arokanat lentelivät harmailla rinteillä.
-
-Mustat, ruskeat ja harmaat karhut heräsivät talviunestaan jättäen
-suuria likaisia jälkiä teille, metsäsudet ulvoivat hämärissä nälkäisinä
-elämälle, lihalle ja häviävälle villeydelle, arosudet haukkuivat
-iltaisin iloisesti, kovasti ja hävyttömästi.
-
-Talvi väistyi kaikissa tapauksissa hyvin vastahakoisesti vuorilta.
-Mustat kiitävät pilvet ja räntä-, lumi- ja vesisateet, nuo vaalenevat,
-sulavat ja häviävät, kylmät kirkkaat yöt paukkuvine pakkasineen, kaikki
-vain vastustivat lämmittävää aurinkoa. Sellainen päivä koitti kuitenkin
-vihdoin, jolloin viheriä pysyi viheriänä ja harmaa harmaana, ja sitä
-voitiin otaksua luonnon antamaksi vakuutukseksi siitä, ettei kevättä
-seuraavine kesineen enää voitu kieltää.
-
-Bent Wade oli piiloutunut pajukkoon tien viereen muutaman puron
-rannalle. Viime aikoina hän oli useana aamuna piileskellyt kuin
-intiaani vakoillen jotakin. Tänään Columbine Bellloundsin tullessa
-ratsain hän tuli tielle seisahtuen tytön eteen.
-
-"Ah, Ben, miten säikähdinkään!" Columbine huudahti koettaen hillitä
-pelästynyttä hevostaan.
-
-"Hyvää huomenta, Collie!" Wade sanoi. "Olen pahoillani, että
-säikähdytin teitä, mutta minun piti välttämättä saada puhutella teitä.
-Muistaessani, miten kartoitte minua yhteen aikaan, minun oli pakko
-vakoilla teitä melkein rosvon tapaan."
-
-Wade katsoi tutkivasti häneen. Siitä oli kulunutkin jo melkoisesti
-aikaa, kun hänellä oli ollut tilaisuus ja huvi katsella häntä niin
-läheltä. Hän ei kaivannutkaan kuin silmäyksen pelkonsa vahvistamiseksi.
-Nuo kalpeat, päättäväiset ja suloiset kasvot kertoivat hänelle paljon.
-
-"No nyt kun olette pidättänyt minut, niin mitä tahdotte?" Columbine
-kysyi harkitusti.
-
-"Aion viedä teidät Wils Mooren luo", Wade vastasi katsoen häneen
-tutkivasti.
-
-"Ei!" Columbine huudahti punastuen.
-
-"Collie, kuunnelkaahan nyt. Olenko milloinkaan vastustanut
-toivomuksianne?"
-
-"Ette vielä."
-
-"Luuletko minun nytkään tahtovan sitä tehdä?"
-
-Columbine ei vastannut. Hän katsoi maahan ja kiersi hermostuneesti
-ohjakset kätensä ympärille.
-
-"Epäilettekö hyviä tarkoituksiani ja rakkauttani teitä kohtaan?" Wade
-kysyi hiljaa ja käheästi.
-
-"Ah, Ben, en, en mitenkään! Pelkään vain rakkauttanne enkä voi kestää
-kärsimyksiäni, jos keskustelen kanssanne ja kuuntelen puheitanne."
-
-"Siinä tapauksessa olette heikontunut ettekä ole enää mikään ylpeä,
-ylevä ja täysiverinen tyttö. Olette ruvennut pelkäämään."
-
-"Ben Wade, kiellän sen", Columbine vastasi kiihkeästi kohottaen päänsä
-pystyyn. "Mitään heikkoutta se ei ole, vaan päinvastoin voimaa."
-
-"Vai niin! No ymmärrän sen kyllä. Collie, kuunnelkaahan nyt, Wils luki
-viimeisen kirjeenne minulle."
-
-"Toivoinkin sitä ja muistaakseni pyysinkin sitä häneltä. Halusin, että
-saisitte tietää, mikä minua vaivaa."
-
-"Tyttöseni, kirje oli hieno ja urhoollinen ja paljasti selvästi
-kirjoittajansa sielun ja mielen jalouden. Mutta tuskissanne unhotitte,
-millainen vaikutus sillä mahdollisesti on Wils Mooreen."
-
-"Ben, olen valvonut senvuoksi monta yötä. Tuliko hän pahoilleen?"
-
-"Collie, vannon, että jollette nyt lähde Wilsonin luo, hän tappaa joko
-itsensä tahi Möly-Jackin!" Wade vastasi vakavasti.
-
-"Kyllä minä tulen", Columbine änkytti. "Mutta, Wade, ette suinkaan
-tarkoita, että Wils voisi käyttäytyä niin kehnosti ja raukkamaisesti?"
-
-"Collie, olette vielä lapsi ettekä voi käsittää niitä kuiluja, joihin
-ihminen voi vajota. Wils on kärsinyt kauheasti tämän talven kuluessa.
-Hoitoni ja kirjeenne ovat pelastaneet hänen elämänsä. Hän on nyt
-ruumiillisesti terve, mutta tuo pitkäaikainen jännitys jätti kumminkin
-merkkinsä häneen. Hän on hyvin sairaalloinen."
-
-"Miksi hän tahtoo puhutella minua?" Columbine kysyi vapisten. Hänen
-silmänsä olivat kosteat kyynelistä. "Sehän vain synnyttää uusia tuskia
-ja pahentaa asioita."
-
-"En myönnä sitä. Wils toivoo kiihkeästi saavansa puhutella teitä ja hän
-on teidän lohdutuksenne tarpeessa. Hän ymmärtää kyllä tilanteen ja olen
-kuullut hänen itkevän kuin nainen sen ja avuttomuutemme vuoksi. Häntä
-vaivaa vain rakkaudenkaipuu, tuo kauhea tunne, johon mies vaipuu
-luullessaan menettäneensä morsiamensa rakkauden."
-
-"Poika raukka! Vai kuvittelee hän sellaista, etten rakasta häntä enää.
-Taivas varjelkoon, kuinka tyhmiä te miehet sentään olette! Tahdon
-puhutella häntä, Ben. Viekää minut hänen luokseen."
-
-Vastauksen asemesta Wade tarttui hänen hevosensa suitsiin, käänsi
-ratsun ja lähti taluttamaan sitä muutaman kukkulan yli, joka oli heidän
-ja kartanon välissä. Polku oli niin kapea ja oksien suojaama, että
-hänen oli pakko kävellä hevosen edellä. Senvuoksi metsästäjä ei
-puhunutkaan hänelle eikä katsonutkaan häneen vähään aikaan, vaan
-tunkeutui eteenpäin katsellen koko ajan maahan. Hänen mieltään ahdisti
-joku vanha tuttu houkutteleva asia, epämääräinen, salaperäinen ja
-synkkä aavistus jostakin onnettomuudesta, vaikka se vielä olikin vain
-jonkunlainen avautuva halkeama hänen mielessään. Hän ei voinut vielä
-määritellä sitä. Hän tunsi mielensä vakavaksi ja onnettomaksi, mutta
-hänen aistinsa olivat valppaat. Hän kuuli tulvivan puron hiljaisen
-kohinan, lentoon lähtevien metsälintujen aiheuttaman jyminän,
-antilooppien kavioiden kapseen kiviseltä rinteeltä ja kevätlintujen
-laulun. Hän huomasi myös varjoisissa paikoissa kasvavat pienet villit
-kukkaset. Hetkisen kuluttua hän talutti hevosen pajukosta aukeamalle ja
-sitten vähitellen nousevalle, tuoksuvalle, salviaa kasvavalle
-rinteelle. Hän tuli nyt takaisin Columbinen rinnalle ja laski kätensä
-hänen satulansa nupille. Hetkisen kuluttua Columbine laski hellästi
-kätensä hänen kädelleen ja puristi sitä. Lämmin ote hurmasi Waden.
-Kuinka hyvin hän tunsikaan tytön sydämen! Silloin kun tyttö lakkaa
-rakastamasta jotakin, jolle hän on lahjoittanut rakkautensa, silloin
-lakkaa tytön sydänkin sykkimästä.
-
-"Tyttöseni, tämä ei ole ensimmäinen aamu, jolloin olen odottanut
-teitä", Wade sanoi hetkisen kuluttua. "Ja kun minun oli pakko palata
-Wilsin luo voimatta tuoda teitä mukanani, tuntui se kovalta."
-
-"Haluaako hän sitten niin kiihkeästi saada minut luokseen?"
-
-"Ette ole luullakseni muistanut meitä ollenkaan viime aikoina", Wade
-sanoi.
-
-"En, sillä olen koettanut unhottaa teidät. Minulla on ollut niin paljon
-ajattelemista, että unettomat yötkin ovat tuntuneet lyhyiltä."
-
-"Aiotteko luottaa minuun vieläkin, kuten ennen?"
-
-"Ben, minulla ei ole teille mitään uskottavaa. Olen juuri siinä
-paikassa, johon lopetin Wilsonille kirjoittaessani. Kuta enemmän sitä
-ajattelen, sitä sekavammaksi se muuttuu."
-
-Wade vastasi tähän vastaukseen pitkällä vaitiololla. Hänelle riitti,
-kun hän tunsi Columbinen käden kädellään ja voi nauttia vielä kerran
-tytön läsnäolon aiheuttamasta iloisesta lohdutuksesta ja sulosta. Wade
-näytti vanhentuneen viime aikoina. Salviarinteitten tuoksuva hengähdys
-tuntui hänestä niin kalliilta, että hänen piti rakastaa sitä yhä
-enemmän. Nuo harmaat pyöreät kukkulat aiheuttivat hänessä haihtuvia
-ahdistavia tunteita. Old White Slides kohosi harmaana ja tummana
-sinistä taivasta kohti muistuttaen julmasti ja ankarasti iästä ja
-kiitävästä ajasta. Waden taivaanrannallekin rupesi kerääntymään pilviä.
-
-"Wils odottaa tuolla", Wade sanoi viitaten muutamaan alempana kasvavaan
-haavikkoon. "Lehto on kyllä liian lähellä taloa ja tie kulkee sen
-vieritse, mutta Wils ei voi ratsastaa vielä kauas ja tämä tuntui meistä
-senvuoksi parhaimmalta paikalta."
-
-"Ben, en välitä siitä ollenkaan, vaikka isä ja Jack saisivat kuullakin
-minun tavanneen Wilsonin", Columbine sanoi.
-
-"Vai niin! Teidän sijassanne olisin kuitenkin hyvin varovainen", Wade
-vastasi.
-
-He ratsastivat rinteen juurella olevaan metsikköön. Paikka
-oli avonainen ja kaunis viheriöine ruohoineen, kukkineen ja
-vanhoine haalistuneine runkoineen, jotka olivat osaksi suojassa
-auringonpaisteelta vasta puhjenneiden lepattavien haavan lehtien
-varjossa. Wade näki Mooren istuvan satulassa ja hänestä tuntui
-kummalliselta, että paimen oli satulassa, vaikka hän poistuessaan tunti
-sitten oli nähnyt hänen istuvan tyytymättömänä eräällä kannolla. Moore
-halusi nähtävästi, että Columbine näkisi hänet ensimmäisen kerran
-näiden pelkoa ja kauhua sisältäneitten kuukausien jälkeen hevosen
-selässä. Wade kuuli Columbinen iloisen huudahduksen, mutta ei kääntynyt
-katsomaan häntä silloin. Mutta kun he saapuivat paikalle, jossa Moore
-odotti, Wade ei voinut tukahduttaa haluaan saada katsella
-rakastavaisten ensi kohtausta.
-
-Columbine ollen nainen ja senvuoksi kykenevä piilottamaan
-mielenliikutuksensa muissa tilaisuuksissa, paitsi suuressa
-jännityksessä, suhtautui tähän järkyttävään tilanteeseen nähtävästi
-paljon tyynemmin kuin paimen. Mooren pitkä terävä katse haihdutti
-kuitenkin ruusut hänen poskiltaan.
-
-"Ah, Wilson, olen niin iloinen nähdessäni sinut hevosesi selässä
-jälleen!" hän huudahti. "Tämä on liian hauskaa ollakseen totta. Olen
-rukoillut sitä enemmän kuin mitään muuta. Voitko hypätä satulaan
-entiseen tapaasi? Kykenetkö ratsastamaan hyvin jälleen?... Näytä
-minulle jalkaasi."
-
-Moore näytti hänelle paksua jalkaansa. Siihen pistetty kenkä oli
-viilletty auki.
-
-"En voi vetää siihen saapasta", hän selitti.
-
-"Ah, minä näen!" Columbine huudahti hitaasti iloisen hymyn haihtuessa
-hänen huuliltaan. "Voitko pistää sen jalustimeen?"
-
-"En."
-
-"Mutta kai se pian paranee niin, että voit vetää siihen saappaan?"
-Columbine sanoi rukoilevasti.
-
-"Ei milloinkaan enää, Columbine", Wilson vastasi surullisesti.
-
-Silloin Wade huomasi äkkiä Columbinen saavan entisen luontonsa
-takaisin. Muuta hän ei halunnut nähdäkään.
-
-"Kuulkaahan nyt", hän sanoi, "joukkoa, jossa on kaksi ihmistä, sanotaan
-pariksi, mutta jos siinä on kolme, he muodostavat sakin. Poistun tuonne
-jonkun matkan päähän vahtimaan."
-
-"Ben, te pysytte täällä", Columbine sanoi äkkiä.
-
-"No mutta, Collie, pelkäätkö tahi häpeätkö olla minun kanssani kahden?"
-Moore kysyi katkerasti.
-
-Columbinen silmät välähtivät. Ne menettivät harvoin suloisen
-tyyneytensä, mutta nyt ne vallan leimusivat.
-
-"En, Wilson. En pelkää enkä häpeä olla kanssasi kahden", hän sanoi,
-"mutta voin olla yhtä luonnollinen ja oma itseni Benin ollessa täällä
-kuin muutenkin. Miksi ei hän voisi olla täällä? Jos isä ja Jack saavat
-kuulla tapaamisestamme, niin seikka, että olemme kohdanneet toisemme
-Benin nähden, voi vaikuttaa paljonkin asiaan. Ja miksi kokoaisin
-vaikeuksia hartioilleni?"
-
-"Pyydän anteeksi, Collie", paimen sanoi. "Olen vain ollut niin
-peloissani."
-
-"Hevoseni on levoton", Columbine vastasi. "Laskeutukaamme maahan
-puhumaan."
-
-He tekivät niin. Waden sydän lämpeni, kun hän näki Columbinen
-naisellisen katseen paimenen laskeutuessa satulasta ja kävellessä.
-Ollakseen raajarikkoinen Moore suoriutui mainiosti, ja tällä hetkellä
-oli suuri merkitys Wadelle. Nämä onnettomat rakastavaiset, urhoolliset
-ja hienot kärsimyksissään, eivät huomanneet läheisyyden aiheuttamaa
-vaaraa. Mutta Wade huomasi sen. Hän sääli heitä, hurmaantui heidän
-kanssaan ja kärsi heidän mukanaan.
-
-"Kerro minulle nyt kaikki", Columbine sanoi kiihkeästi.
-
-Moore käveli laahustavin askelin muutaman maassa olevan haapapölkyn
-luo, istuutui kannolle ja nojautui saadakseen tukea. Columbine laski
-sormikkaansa pölkylle.
-
-"Minulla ei ole mitään sellaista kerrottavaa, jota et jo tietäisi",
-Moore vastasi. "Olen kirjoittanut sinulle kaikesta, paitsi --" tässä
-hän taivutti päänsä, "siitä, että viimeiset viikot ovat muodostuneet
-minulle todelliseksi helvetiksi."
-
-"Eivät ne ole olleet juuri taivaallisia minullekaan", Columbine vastasi
-naurahtaen niin, että Wade tunsi piston sydämessään.
-
-Sitten alkoivat rakastuneet puhua kevääntulosta, hevosista, karjasta,
-laitumista ja muista yleisistä maatilanhoitoa koskevista seikoista,
-jotka eivät kiinnittäneet heidän mieltään ollenkaan, mutta jotka
-muodostivat keskustelunaiheen ja näyttivät auttavan heitä piilottamaan
-ajatuksensa. Wade kuunteli ja hänestä tuntui kuin hän olisi voinut
-lukea heidän sydämensä ajatukset.
-
-"Tyttöseni ja sinä Wils, te tuhlaatte vain aikaa pääsemättä sen
-pitemmälle", hän sanoi. "Sallikaa minun nyt poistua, että saatte olla
-kahden."
-
-"Te ette mene minnekään", Moore määräsi.
-
-"Ben, häpeän tunnustaa, että unhotin kokonaan teidän läsnäolonne",
-Columbine sanoi.
-
-"Siinä tapauksessa muistutan teille jostakin", metsästäjä vastasi.
-"Kertokaa meille vanhasta Billistä ja Jackista."
-
-"Mitä sitten?"
-
-"Olen nähnyt muutoksia heissä kummassakin. Niin on Wilskin, vaikka hän
-ei ole nähnytkään niin paljon kun hän on kuullut Lemiltä, Montanalta ja
-Andrewsin pojilta."
-
-"Ah!" Columbine yskähti huudahtaen ymmärtämyksestä. "Isä on saanut
-uuden otteen elämästä, luullakseni. Hän on onnellinen kuin poika joskus
-ja hyvä kuin kulta... Se johtuu kokonaan Jackin muuttumisesta ja on
-niin merkillistä, etten joskus voi oikein uskoa omia silmiäni. Aina
-tuosta illasta asti, jolloin Jack palasi kotiin ja selitti kaiken
-isälle, hän on ollut kuin toinen ihminen. Hän on antanut minun olla
-rauhassa. Hän kohtelee minua hyvin kunnioittavasti, mutta karttaa
-kaikkea tuttavallisuutta. Hän on hyvin ystävällinen, kohtelias, mutta
-ei lainkaan tunkeilevainen. Menneisyydestä ei puhuta milloinkaan
-sanaakaan. Hän käyttäytyy kuin hän tahtoisi voittaa kunnioitukseni,
-saada sen tahi ei mitään... Sitten hän työskentelee paljon ahkerammin
-kuin milloinkaan ennen, joko tarkastellen isän kirjoja tahi
-työskennellen pajassa tahi laitumilla. Hän näyttää ajattelevan yhä
-asiaa koko ajan eikä puhu juuri mitään. Kaikki entinen ärtyisyys,
-itsepäisyys, itsekkäisyys ja erittäinkin nuo hänen äkkinäiset ja
-omituiset mielijohteensa ja härkäpäinen itsepintaisuutensa ovat ollutta
-ja mennyttä. Hän on saanut kärsiä ruumiillista väsymystä, koska hän ei
-ole tottunut kovaan työhön, ja vielä kauheammin hän on kärsinyt viinan
-puutteesta. Olen kuullut hänen sanovan isälle: 'Tällainen kirottu
-polttava juomisen himo on hirveä. En tiennytkään joutuneeni niin perin
-pohjin sen orjaksi, mutta aion kestää sen, vaikka se minut tappaisi...
-Eiköhän olisi helpompi minulle, jos ottaisin ryypyn silloin tällöin
-näiden kovien aikojen kuluessa?'... Silloin isä vastasi: 'Ei, poikani,
-rikot silloin vain lupauksesi. Sellaiset keinot eivät kelpaa silloin
-kun halutaan lopettaa juominen. Tukahduta himosi ja sitten kuin olet
-sen voittanut, olet sitä iloisempi ja minäkin sitä ylpeämpi'... En ole
-unhottanut Jackin kaikkia entisiä vikoja, mutta olen unhottamaisillani
-ne vähitellen. Isän vuoksi olen äärettömästi iloissani, ja hänen
-itsensäkin vuoksi. Olen varma nyt, että hän on oppinut läksynsä,
-kylvänyt villikauransa ja kehittynyt mieheksi."
-
-Moore kuunteli tarkkaavaisesti, ja sitten kuin Columbine lopetti, hän
-taivutti päänsä miettiväisesti alkaen veistellä pieniä lastuja pölkystä
-puukollaan.
-
-"Collie, olen kuullut puhuttavan paljonkin tuosta Jackissa
-tapahtuneessa muutoksesta", hän sanoi vakavasti. "Olen todellakin
-iloinen hänen isänsä, hänen itsensä ja sinun vuoksesi. Pojat luulevat
-Jackin menettäneen järkensä, mutta hänen muuttumisensa ei tunnu minusta
-ollenkaan omituiselta. Jos minäkin olisin paha, aivan samanlainen kuin
-hän, minäkin voisin muuttua niin suuresti sinun vuoksesi."
-
-Columbine käänsi äkkiä kasvonsa syrjään. Waden terävät silmät, jotka
-olivat vanhan leveälierisen hatun suojassa, näkivät, miten kosteat
-hänen silmänsä olivat ja miten hänen huulensa vapisivat.
-
-"Wilson, luulet siis, että Jack voi pysyä horjumatta tällä uudella
-tiellään?" hän kysyi äkkiä.
-
-"Kyllä", Wilson vastasi nyökäyttäen päätään.
-
-"Kuinka hyvä sinä oletkaan! On niin sinun laistasi olla jalo ja
-rehellinen, vaikka minusta mikään ei olisi sen luonnollisempaa, kuin
-että haluaisit epäillä ja ivailla häntä."
-
-"Collie, olen rehellinen siinä suhteessa ja sinunkin pitää nyt olla
-yhtä rehellinen. Luuletko sinäkin, että Jack voi pitää päätöksensä?
-Luuletko, ettei hän milloinkaan enää juo, pelaa eikä hyppää pois
-aisoistaan?"
-
-"Luulen kyllä, jos hän vain -- jos hän vain --"
-
-Hän ei voinut sanoa sitä.
-
-Moore kääntyi metsästäjän puoleen.
-
-"Toveri, mitä te ajattelette? Kertokaa se meille. Se auttaisi minua ja
-Collietakin. Olen kysynyt teiltä ennenkin, mutta ette ole halunnut
-vastata. Sanokaa meille nyt, luuletteko Möly-Jackin voivan pitää kiinni
-näistä uusista ihanteistaan?"
-
-Wade oli jo kauan aikaa kieltäytynyt vastaamasta tähän kysymykseen,
-koska ei aika sen vastaamiseen ollut koittanut ennenkuin nyt.
-
-"En", hän sanoi hiljaa.
-
-Columbine huudahti heikosti.
-
-"Miksette?" Moore kysyi synkistyen.
-
-"Vannon siihen olevan sellaista syitä, joita te nuoret ette tule
-ajatelleeksikaan ettekä tiedäkään."
-
-"Wade, ei ole ollenkaan tapaistanne joutua toivottomaksi kenenkään
-ihmisen suhteen", Moore sanoi.
-
-"Sellaista voi kuitenkin sattua joskus", Wade vastasi pudistaen
-vakavasti päätään. "Ystäväni, yhdyn kaikkeen, mitä olette puhuneet
-Jackin parantumisesta, paitsi siihen, että se on jatkuvaa. Olen aivan
-varma siitä, että hän on vakavissaan teeskentelemättä mitään, enkä
-epäile ollenkaan, että jalo pyrkimys tulla sellaiseksi kuin hänen
-todellisuudessa pitäisi olla on kahlehtinut hänen hurjat mielitekonsa.
-Siinä ei ole minkäänlaista petosta, mutta Möly-Jack on sittenkin tehnyt
-sen mahdottomaksi."
-
-"Miksi nuo hänen vakavat aikomuksensa ovat niin haihtuvia?" Moore kysyi
-kärsimättömästi huitaisten vihaisesti kädellään.
-
-"Koska hänen muutoksensa ei johdu siveellisestä voimasta, vaan
-intohimosta."
-
-Paimen kalpeni. Columbine seisoi vaiti katsellen tarkkaavaisesti
-metsästäjään. Kumpikaan heistä ei näyttänyt ymmärtäneen Wadea tarpeeksi
-hyvin voidakseen vastata.
-
-"Rakkaus voi saada ihmeitä aikaan jokaisessa ihmisessä", Wade jatkoi,
-"mutta rakkauskaan ei voi muuttaa ihmisen sydämen aivoituksia, ihminen
-on syntynyt sellaiseksi ja sellaiseksi. Hän rakastaa, vihaa ja tuntee
-luonteensa mukaan. Jack Bellloundsin luonteen mukaista olisi siis
-muuttua perin pohjin, jos hänen rakkautensa Colliehen olisi kestävää.
-Mutta siinäpä se pykälä juuri onkin. Se ei voi kestää. Ei milloinkaan
-hänen kaltaisessaan miehessä."
-
-"Miksi ei?" Moore kysyi.
-
-"Koska Jackin rakkauteen ei milloinkaan vastata eikä sitä milloinkaan
-tyydytetä. Hänen pitäisi olla aivan erilainen, jos hän voisi rakastaa
-naista, joka ei milloinkaan tule rakastamaan häntä. Jack on intohimonsa
-vallassa nyt ja voi saada ihmeitä aikaan, mutta sellainen ei ole
-sittenkään mahdollista. Tässä olisi tarpeen sellainen ihme, että hän
-muuttaisi kokonaan moraalinen voimansa, verensä ja taipumuksensa, eikä
-hänellä ole voimia sellaiseen."
-
-Columbine ojensi rukoillen kätensä.
-
-"Ben, voisinhan teeskennellä rakastavani häntä -- voisinhan pakottaa
-itseni siihen, jos hän vain saisi siitä voimaa."
-
-"Tyttöseni, älkää pettäkö nyt itseänne, sillä sellainen on mahdotonta",
-Wade vastasi.
-
-"Kuinka voitte tietää, mitä voin tehdä?" Columbine kysyi taistellen
-avuttomuutta vastaan.
-
-"Lapseni, tunnen heidät paremmin kuin te itse."
-
-"Wilson, hän on oikeassa!" Columbine huudahti. "Senvuoksi tämä onkin
-niin hirveätä minulle nyt. Hän tuntee koko sydämeni ja lukee sieluni
-salaisuudet. En voi milloinkaan rakastaa Jack Bellloundsia enkä
-teeskennelläkään rakkautta!"
-
-"Collie, jos Ben tuntee sinut niin hyvin, sinun pitää kuunnella hänen
-neuvojaan, kuten ennenkin", Moore sanoi koskettaen hänen kättään
-äärettömän myötämielisesti.
-
-Wade tarkasteli heitä. Hänen säälinsä ja rakkautensa eivät olleet hänen
-säälimättömästi ilmaistujen mielipiteittensä ja tarkoitustensa suunnan
-tiellä.
-
-"Kuunnelkaahan nyt, molemmat", hän sanoi niin ystävällisesti kuin
-suinkin. "Asiat ovat jo tarpeeksi pahasti teidän tarvitsematta niitä
-enää pahentaa. Älkää pettäkö itseänne. Niin monen ihmisen vaikeudet
-muodostavat helvetin eikä ole ollenkaan helppoa nähdä selvästi teidän
-kärsiessä ja taistellessa. Mutta näen kuitenkin... Jos sanoisin vain
-sanankaan, Jack Bellloundsista tulisi taasen heti entinen Möly-Jack."
-
-"Ah, Ben, ei mitenkään!" Columbine huudahti niin toivottomasti, että
-siitä voitiin selvästi huomata, miten Waden voima hallitsi häntä.
-
-Mooren kasvot muuttuivat kalmankalpeiksi.
-
-Wade huomasi silloin, että Moorekin tiesi sen saman Jack Bellloundsista
-kuin hänkin, jolloin hänen rakkauteensa Moorea kohtaan liittyi ääretön
-kunnioitus.
-
-"En tahdo, ellei Collie pakota minua siihen", hän sanoi tarkoittavasti.
-
-Tämä oli kriitillinen hetki ja äkkiä Wade vastasi siihen epäröimättä.
-Hän hyökkäsi seisoalleen säikähdyttäen Columbinen.
-
-"Wils, sanot minua toveriksesi, mutta vannon, ettet tunne minua vielä
-ollenkaan. Peli on pelattu jo melkein loppuun enkä ole näyttänyt
-sinulle vielä korttejani!... Tahdon nähdä Jack Bellloundsin ennen
-helvetissä, kuin annan hänen mennä naimisiin Columbinen kanssa. Ja jos
-Collie toteuttaisi kummallisen ja jalon suunnitelmansa ja menisi
-naimisiin hänen kanssaan tänä iltana täyttääkseen velvollisuutensa,
-erottaisin heidät ennen yötä!"
-
-Hän lopetti tämän puheensa sellaisella äänenpainolla, etteivät nuo
-toiset olleet kuulleet hänen käyttävän sitä ennen milloinkaan. Ja hänen
-ulkomuotonsa oli varmaankin yhdenmukainen sen kanssa, koska Columbine
-ei voinut muuta kuin tuijottaa häneen silmät auki ja hirveästi
-säikähtyneenä. Mooren kalpeat kasvot näyttivät kauhistuneilta ja
-pelästyneiltä ja samalla iloisiltakin. Wade kääntyi poispäin heistä
-voidakseen paremmin hillitä valloille päässeet tunteensa. Se ei
-tahtonut onnistuakaan yhdessä silmänräpäyksessä ja hänen oli pakko
-kävellä edestakaisin pää kumarassa. Hetkisen kuluttua, kun hän katsoi
-taakseen, hän näki sen, mitä hän oli odottanutkin näkevänsä.
-
-Columbine lepäsi Mooren sylissä.
-
-"Collie, et suinkaan ole luvannut mennä hänen kanssaan naimisiin?"
-
-"Ah, en, en! Koetin vain taivuttaa luontoani siihen. Wilson, et saa
-katsoa minuun noin vihaisesti."
-
-"Et siis aio suostua siihen enää etkä määrätä uutta hääpäivää?" Moore
-kysyi kiihkeästi. Hän veti tytön luokseen niin, että hän voi nähdä
-tytön kasvot, ja voi niin ollen hallita häntä voimallaan ja tahdollaan.
-Wilsin ohimosuonet olivat pullistuneet, hänen poskensa olivat aivan
-tummanpunaiset ja hänen leukansa vapisi. "Lupaathan, ettet milloinkaan
-mene naimisiin Jack Bellloundsin kanssa? Ethän anna minkään nopean
-mielijohteen, taivutuksen tahi voiman muuttaa mieltäsi? Lupaa se
-minulle. Vanno, ettet mene milloinkaan naimisiin hänen kanssaan!"
-
-"Ah, Wilson, lupaan ja vannon sen!" Columbine huudahti. "En
-milloinkaan, sillä olen sinun ja se olisi suuri synti. Olen vain
-pettänyt hirveästi itseäni."
-
-"Sinä siis rakastat minua vieläkin?" Wils huusi muuttuen kokonaan.
-
-"Tietysti!"
-
-"Sano se sitten, ettei minun tarvitse enää milloinkaan epäillä eikä
-kärsiä!"
-
-"Rakastan sinua, Wilson! Rakastan sinua äärettömästi", hän kuiskasi.
-"Rakastan sinua niin, että sydämeni särkyy. En voi elääkään ilman
-sinua. Kuolen, ellen saa sinua, sillä lemmin sinua niin suuresti."
-
-"Sinä kukkaseni, sinä enkelini!" Wils kuiskasi takaisin. "Sinä nainen,
-sinä erinomainen ihminen, olen ollut aivan mieletön, kun en ole saanut
-puhutella sinua."
-
-Wade poistui kuulomatkan ulkopuolelle ja tällä kertaa hän viipyikin
-poissa melko kauan. Hän eli toistamiseen hetkiä menneisyydestään,
-tuosta unhottumattomasta ja surullisesta. Kun hän vihdoin jälleen
-lähestyi nuorta paria, nämä istuivat erillään toisistaan tyynesti ja
-keskustelivat vakavasti. Kun hän lähestyi, Columbine nousi tervehtimään
-häntä ihmettelevin silmin, joiden ilme oli samalla sekä moittiva että
-hellä.
-
-"Ben katsokaa nyt, mitä olette saanut aikaan!" Hän huudahti.
-
-"Tyttöseni, olen vain mitätön välikappale ja luulen Jumalan ohjaavan
-minua oikein", metsästäjä vastasi.
-
-"Minusta tuntuu, että rakastan teitä sitä enemmän, kuta kovemmin minua
-kiusaatte", Columbine sanoi suudellessaan häntä vakavana suloisesti.
-"Olen kuin lehti myrskyn kynsissä. Mutta nyt saa tulla mitä tahansa...
-Viekää minut nyt kotiin."
-
-He sanoivat jäähyväiset Wilsonille, joka istui pää käsien varassa.
-Hänen äänensä vapisi hänen vastatessaan heille. Columbinen noustessa
-satulaan Wade haki tien. Kun he laskeutuivat hitaasti vähitellen
-loivenevaa rinnettä kiipeillen lukemattomien tien poikki kaatuneiden
-runkojen yli, Wade huomasi vilahdukselta muutaman liikkuvan esineen
-heidän kohdallaan olevan haavikon laidassa. Siellä oli joku puiden
-takana piileskelevä mies, joka katosi äkkiä. Wade huomautti sivumennen
-Columbinelle, että hän nyt saa kannustaa poniaan ja kiiruhtaa kotiin,
-mutta Columbine kieltäytyi. Heidän saavuttuaan etemmäksi pois Mooren
-näkyvistä ja hieman vasemmalle Wade huomasi miehen jälleen. Miehellä
-oli pyssy ja Wade säikähti hieman.
-
-"Collie, nyt teidän pitää rientää kotiin", hän sanoi tiukasti.
-
-"Miksi? Olette ollut pahoillanne, kun ette ole saanut puhutella minua
-ja nyt kun haluan olla kanssanne... Ben, näette jonkun!"
-
-Columbinen terävä huomiokyky käsitti Wadessa tapahtuneen muutoksen ja
-Waden levoton katse vahvisti hänen epäluulojaan.
-
-"Ah, tuolla on muudan mies!... Ben, siellä ei ole kukaan muu kuin
-Jack!" hän huudahti kiihkeästi.
-
-"Vannon, että teidän olisi jo parasta sanoa: Möly-Jack", Wade vastasi
-hymyillen surullisesti.
-
-"Ah!" Columbine kuiskasi katsoen haavikkoon leimuavin silmin.
-
-"Ratsastakaa nyt kotiin, Collie, ja jättäkää hänet minulle", Wade
-sanoi.
-
-"Ben, tarkoitatteko, että hän näki meidät tuolla haavikossa? Luuletteko
-hänen nähneen minut Wilsonin sylissä ja että suutelin häntä?"
-
-"Aivan yhtä varmasti kuin olette syntynyt, Collie. Hän vakoili meitä ja
-näki koko hellän kohtauksen. Näen sen hänen käyttäytymisestään. Siinä
-on Möly-Jack taasen. Tuota uutta ja jaloa Jackia ei ole enää
-olemassakaan. Sanoinhan sen teille jo, Collie. Rientäkää nyt kotiin ja
-jättäkää hänet minulle."
-
-Wade huomasi sanoessaan viimeisiä sanoja Columbinen kääntyvän ja
-katsovan häneen tarkasti, vaikka Waden katse olikin kiintynyt
-uhkaavasti esiintyvään Bellloundsiin.
-
-"Teillekö? Miksi, ystäväni?" Columbine kysyi.
-
-"Möly-Jack on raivoissaan. Ettekö voi huomata sitä? Hän aikoo loukata
-teitä eikä hän --"
-
-"En lähde minnekään", Columbine keskeytti ja pysähdyttäen poninsa hän
-laskeutui harkitusti satulasta.
-
-Waden huomio kiintyi yhä enemmän nuoreen Bellloundsiin samalla kun hän
-tuli hyvin surulliseksi aavistustensa toteutumisesta. Kun he
-pysähtyivät tiellä, Bellloundsin nopea kulku kiihtyi, kunnes hän
-melkein juoksi. Hän piti pyssyään kädessään hyvin uhkaavasti ja hänen
-kasvonsa olivat synkät kuin ukkospilvi. Niissä vielä äsken ilmenneet
-arvokkaisuus, tuska ja päättäväisyys olivat nyt hävinneet olemattomiin.
-
-Belllounds saapui heidän luokseen suu vaahdossa. Hän veti pyssynsä
-hanan vireisiin ojentaen aseen Wadea kohti, mutta suunnaten sen alas.
-
-"Te viekas käärme! Jos avaatte suunne, ammun teidät!" hän huusi ollen
-melkein suunniltaan.
-
-Wade tiesi, milloin uhkaava vaara oli suurin. Hän katsoi Bellloundsin
-leimuaviin silmiin.
-
-"Jack, koska näette, ettei minulla ole pyssyä, olisi se aivan teidän
-muiden tekojenne kaltaista, jos ampuisitte minut", hän sanoi.
-
-Hänen hiljainen äänensä, tyynet kasvonsa ja ivansa estivät kuin
-jättiläisen kädet Bellloundsin murhasta. Pyssy nousi pystyyn, hana
-laskettiin alas ja perä kolahti maahan Bellloundsin yskiessä ja
-sähistessä koettaessaan puhua.
-
-"Aion olla rehellinen teitä kohtaan", hän sanoi käheästi. "Olen saanut
-selville vehkeenne nyt. Suoriudun teistä myöhemminkin, mutta jos
-sekaudutte tähän, teen sen nyt."
-
-Hän kääntyi nyt Columbineen päin, kuin hän vasta olisi oppinut
-tuntemaan hänet, muutos, joka säälittävästi ja suonenvedontapaisesti
-esiintyi hänen kasvoissaan. Nojautuen häneen päin hän viittasi
-vapisevalla ja syyttävällä kädellään.
-
-"Näin sinut tuolla. Vakoilin sinua", hän huohotti.
-
-Columbine katsoi häneen kalpeana sanomatta mitään.
-
-"Sinä kai siellä olit, vai mitä?" Jack huusi.
-
-"Minä tietysti."
-
-Jack horjui kuin lyönnistä.
-
-"Mitä tuo peli tarkoitti? Oliko se kaikki minun varaltani?"
-
-"En ymmärrä sinua", Columbine vastasi.
-
-"Häh, sinä valkonaamainen kissa!... Näin sinut! Näin sinut Mooren
-sylissä! Näin hänen syleilevän ja suutelevan sinua!... Sitten näin
-sinunkin kiertävän kätesi hänen kaulaansa ja suutelevan häntä
-lukemattomia kertoja!... Näin tuon kaiken."
-
-"Näit varmaankin, koska sanot sen", Columbine vastasi tyynesti.
-
-"Mutta sano, teitkö niin?" hän melkein huusi veren syöksyessä hänen
-kasvoihinsa ja ohimoihinsa niin kovasti, että se oli melkein halkaista
-suonet.
-
-"Kyllä", Columbine tiuskaisi. Hänessä oli nyt niin paljon alkuperäistä
-naista ja rohkeutta, ettei kukaan mies olisi uskaltanut loukata häntä.
-
-"Sinä rakastat siis häntä?" Jack kysyi hiljaa epäillen ja melkein
-mielettömästi innoissaan saada kuulla kieltävän vastauksen.
-
-Silloin Wade näki hänen suurenmoisuutensa -- näki hänen äitinsä jälleen
-kasvojen ylpeässä tulisuudessa, kasvojen, jotka ensin punastuivat ja
-kalpenivat -- näki vihan, intohimojen ja rakkauden kaikessa
-alastomuudessaan.
-
-"Rakastanko häntä? Rakastanko Wilson Moorea? Kyllä, sinä tyhmeliini!
-Tietysti rakastan! Voisiko muu olla mahdollistakaan?"
-
-Tuo ääni olisi särkenyt puisen epäjumalankuvankin sydämen. Wade ainakin
-ajatteli niin hänen jännittyneiden hermojensa vapistessa ja
-riemuitessa.
-
-Belllounds huudahti heikosti kuullessaan sen ja kaikki hänen
-vaistomainen tarmonsa näytti olevan luhistumaisillaan. Hän kalpeni,
-perääntyi ja horjui, ja hänen aistinsa näyttivät hetkiseksi kokonaan
-lamaantuneen.
-
-Wade ymmärsi surunäytelmän ja ääretön sääli täytti hänen sydämensä.
-Millainen sitten Jack Bellloundsin luonne lienee ollutkaan, hän oli
-perinyt isänsä voiman rakastaa ja hän oli inhimillinen. Wade tunsi tuon
-satutetun sielun tuhon eikä hän tämän jälkeen tuntenut säälin
-hiventäkään Jack Bellloundsia kohtaan.
-
-"Sinä, sinä --", Belllounds mumisi kohottaen käsivartensa, jolle liike
-soi nopeutta ja voimaa. Voimakas isku oli sivuuttanut hänet kuin
-myrskynpuuska lehdettömän puun. Nyt hänen luonteensa tuhannet
-paholaiset ilmestyivät esille. "Sinä --." Hän ei saanut sanaa suustaan.
-Hänen tarmonsa muuttui synkäksi ja kauhistuttavaksi. Se oli kuin kova
-virta, joka aukaisi tiensä harhailevien ajatusten ja toimivien lihasten
-läpi.
-
-Hän löi Columbinea suulle niin julmasti, että Columbine olisi kaatunut
-maahan, ellei Wadea olisi ollut, ja sitten hän poistui kumarassa ja
-vapisten, mutta kuitenkin tulisin ja vaistomaisin liikkein, kuin hänen
-tuntemansa raivo olisi pakottanut hänet juoksuun.
-
-
-
-
-XV.
-
-
-Wade huomasi, että Columbine tämän kohtalokkaan tapahtuman jälkeen
-ratsasteli hyvin harvoin.
-
-Hän onnistui vaihtamaan sanan tahi pari tytön kanssa käydessään
-asuinrakennuksessa, mutta hänelle riittikin, kun hän vain näki tytön
-vilahdukselta. Kaikki muu oli hyvin Columbineen nähden, paitsi hänen
-huulensa. Hänen rohkeutensa ei näyttänyt lannistuvan, vaikka hän näytti
-miettivän vain jotakin ratkaisematonta pulmaa. Hänhän oli sanonut:
-"Odottakaamme nyt, mikä tästä seuraa!" ja hän odotti.
-
-Wade metsästeli muutakin kuin puumia ja susia näiden päivien kuluessa.
-Kuin joku intiaanivakooja, joka aavistaa vaaraa ja kuulee tuntemattomat
-askeleet polultaan, Wade ratsasteli vuoristossa ja kulutti monta tuntia
-piileskellessään autioilla rinteillä ja vahtiessaan vakavin, terävin
-silmin. Ne olivatkin sellaiset silmät, että ne tiesivät aina
-etsittävänsä. Ne olivat panneet merkille Bill Bellloundsin pojan
-omituisen käyttäytymisen tuolla tiellä, jolla Moore oli tavannut
-Columbinen, kun poika oli nuuskinut kävellen kumarassa ja lopulta
-katsellen peloissaan ympärilleen polvistunut tielle verratakseen siinä
-olevia hevosen jälkiä hevosenkenkiin, jotka hän otti taskustaan. Jo
-sekin yksinään teki Bent Waden hyvin valppaaksi. Hän salasi näkemänsä
-ja työskenteli nopeammin voidakseen paremmin jatkaa omaa erikoista
-etsimistään. Hän vietti tunnin joka ilta paimenien parissa kuunnellen
-heidän muistelmiaan päivän tapahtumista ja heidän suorasukaisia ja
-kummallisia mielipiteitään. Hän kävi usein iltaisin asuinrakennuksessa
-vahtien ja etsien tilaisuutta, joka voisi johtaa hänet uhkaavan
-onnettomuuden perille. Usein hän oli aivan vieressä, kun Columbine meni
-arkihuoneesta omaan kamariinsa. Hän oli kuullut tytön huokaavan ja
-olisi melkein voinut koskea häneen.
-
-Möly-Jack oli saanut entisen luonteensa takaisin ja päivät olivat hyvin
-synkkiä Bellloundsin talossa. Vanhuksen otsalla oli synkkiä pilviä.
-
-Kevättarkastus pantiin toimeen toukokuussa. Wadekin oli otettu
-suopunkimieheksi ja vasikoiden merkitsijäksi Jack Bellloundsin, White
-Slidesin työnjohtajan, komennuksen alaiseksi. Tarkastuksessa huomattiin
-karjasta puuttuvan noin sata päätä, joiden joukossa oli muutamia
-merkittyjä sonneja, hiehoja ja vasikoita sekaisin. Belllounds kuunteli
-näitä hämmästyttäviä uutisia raivoten. Hän oli kyllä tiennyt
-valmistuakin siihen. Paimenet ilmoittivat syyksi talven kuluessa
-tapahtuneet kuolemantapaukset, puumien aiheuttaman häviön ja sen, että
-muutamia eläimiä oli voitu varastaakin sitten viime tarkastuksen. Wade
-kielsi tämän kaiken tiukasti. Puumat eivät olleet tappaneet kuin
-muutamia elukoita eikä ainoatakaan ollut hautautunut kinoksiin eikä
-paleltunut kuoliaaksi, ei ainakaan siitä päättäen, mitä hän oli saanut
-selville. Mutta nuori työnjohtaja mykistytti heidät kaikki. "Ryövätty!"
-hän sanoi synkästi, "Näillä kukkuloilla on liian paljon kulkijoita ja
-uudisasukkaita." Hän poistui jättäen kuulijansa miettimään asiaa.
-
-Jack Belllounds joi, mutta ei kukaan nähnyt häntä juovuksissa eikä
-kukaan voinut ilmoittaa, mistä hän hankki viinaa. Hän ratsasti kovasti
-ja nopeasti lähettäen paimenet toiselle suunnalle ja lähtien itse
-toiselle; hän oli muuttunut oikulliseksi, viekkaaksi ja paljon
-kärsimättömämmäksi kuin ennen. Joinakin iltoina hän ratsasti
-Kremmliniin tahi ainakin sanoi niin, ja seuraavana aamuna paimenet
-löysivät taasen laitumelta piloille ajetun hevosen. Toisina iltoina hän
-houkutteli ja usutti heidät pelaamaan pokeria, jolloin he voittivat
-enemmän hänen rahojaan kuin he halusivat laskea.
-
-Columbine kuiskasi surullisesti Wadelle, ettei Jack kiinnitä häneen
-enää minkäänlaista huomiota, ja lisäsi, että vanhus pani tämän Jackin
-kylmenemisen ja perääntymisen hänen välinpitämättömyytensä syyksi koska
-hän ei ruvennut määräämään hääpäivää, joka kuitenkin on määrättävä.
-Tähän Wade kuiskasi vastaukseksi: "Älkää milloinkaan unhottako, mitä
-sanoin Wilsille ja teille tuona päivänä."
-
-Siten Wade rohkaisi Columbinea kaukonäköisellä valtiudellaan ja piti
-häntä silmällä kaukaa. Hän ei ollut enää tervetullut suureen
-arkihuoneeseen, sillä Belllounds taipui poikansa vaikutusvallan
-alaiseksi.
-
-Pari kertaa Wade yllätti Jack Bellloundsin pajasta aikaisin aamulla.
-Nämä kohtaukset olivat kyllä satunnaisia, mutta Wade muisti kuitenkin
-aina, miten samanaikaisuus houkutteli häntä sinne ja olosuhteet
-suurensivat hänen omituisia päätelmiään. Ei ollut olemassa
-minkäänlaista syytä, miksi Jack ei olisi saanut askarrella pajassa
-varhain aamuisin, mutta Wade seurasi turmiokasta opasta. Hän oli aivan
-samanlainen kuin hänen koiransa Fox, ettei milloinkaan poikennut
-toisille jäljille. Saatuaan sopivan tilaisuuden hän meni pajaan
-nuuskien sen perin pohjin niin terävin silmin, kuin hänellä olisi ollut
-koiran vainu. Ja lattian tomussa hän oli nähnyt pieniä ympyröitä,
-joiden keskellä oli piste ja jotka olivat kaikki samankokoisia. Niiden
-näkeminen ei järkyttänyt häntä, ennenkuin hän selvästi muisti nähneensä
-samanlaisia ympyröitä pisteineen Mooren tuvan savilattiassakin, johon
-Mooren kainalosauva oli kaivanut niitä. Wade irvisti silloin kuin susi,
-joka näyttää torahampaansa. Eivätkä sudenkaan vaistot olisi voineet
-voimakkaammin tuntea hävittämishalua.
-
-Tuo Waden taivaanrannalle ilmestynyt pilvi laajeni ja tummeni, muuttui
-uhkaavan ja myrskyisen näköiseksi ennustaen salamoimista ja sisäistä
-onnettomuutta. Tämä pilvi oli hänen mielessään, se oli kuin hänen
-sielunsa vihjaus ja jonkunlainen profeetallinen tunne antaa samalla
-mitalla. Minne ikinä hän menikään, sinne salama iski!
-
-Merkityksellistä oli, että Belllounds palkkasi uusia miehiä. Bludsoe
-erosi ja Montana Jim muuttui äreäksi näiden päivien kuluessa ripustaen
-revolverin vyölleen. Lem Billingskin oli uhannut lähteä. Kun Jack
-Belllounds sai uusia ja outoja miehiä komennettavakseen, jännitys
-laukesi hieman ja asiat menivät taasen jonkun aikaa tasaista menoaan.
-
-Joka kerta kuin vanha tilanomistaja näki Waden, hän mulkoili ja pudisti
-päätään kuin taistellakseen taikauskoa vastaan järkevillä
-oikeudenmukaisilla ajatuksilla. Wade tiesi, mikä Bellloundsia vaivasi,
-ja se vahvisti hänen synkkää aavistustaan, joka tuntui juurtuvan yhä
-lujempaan kuin myrkyllinen jäkälä.
-
-Wade pistäytyi joka päivä ystävänsä Wilson Mooren luona ja heidän
-keskustelunsa pyöri enimmäkseen tuon asian ympärillä, josta oli
-kehittynyt heitä molempia hallitseva intohimo. Mutta vihdoin koitti
-sellainenkin aika, jolloin Wade luopui ystävällisestä puheestaan ja
-välinpitämättömyydestään.
-
-"Bent, ette ole enää samanlainen kuin ennen", Moore sanoi kerran
-hämmästyen huomiostaan. "Olette menettämäisillänne toivonne ja
-luottamuksenne."
-
-"En, vaan minulla on vain jotakin mielessä."
-
-"Mitä sitten?"
-
-"En voi ilmoittaa sitä sinulle vielä."
-
-"Olette saanut helvetin mieleenne!" paimen tiuskaisi julmasti aavistaen
-jotakin.
-
-Wade ei ollut kuulevinaankaan viittausta, vaan käänsi puheen muihin
-asioihin.
-
-"Wils, ostelet luullakseni yhä karjaa?"
-
-"Kyllä. Kuten tiedätte, olen säästänyt hieman rahaa ja mitäpä sen
-kirstun pohjalla pitäminen hyödyttää. Ostan halvalla. Viiden vuoden
-kuluttua on minulla viisisataa, ehkäpä tuhatkin päätä. Wade, vanha
-isäni ihastuu nähdessään minun päässeen näin hyvään alkuun."
-
-"Niin, alku on hyvä, sitä ei voida kieltää. Oletko ostanut
-merkitsemättömiäkin eläimiä?"
-
-"Olen kyllä. Kuulkaahan nyt, toveri, ette suinkaan ole millännekään
-noista näillä seuduilla tapahtuneista mitättömistä rosvouksista?"
-
-"Wils, ne eivät ole niinkään mitättömiä enää. Ne lisääntyvät
-päinvastoin huolestuttavasti."
-
-"Olen ollut niin huolellinen, että olen hankkinut kauppakirjat kaikille
-kaupoilleni", Moore sanoi. "Joudun siten loukkaamaan muutamia myyjiä,
-jotka eivät osaa kirjoittaa. He eivät ole tottuneet sellaiseen
-menettelyyn. Aloitan kuitenkin tämän omalla tavallani."
-
-"Oletko myynyt karjaa?"
-
-"En vielä, mutta Andrewsin pojat ajavat juuri parhaillaan Kremmliniin
-kolmeakymmentä nautaa myydäkseen ne siellä."
-
-"Vai niin! Nyt minun pitää lähteä", Wade vastasi ja oli
-merkityksellistä hänen ollessaan tällaisessa mielentilassa, että hän
-poistui nuoren ystävänsä luota ilmaisematta tälle mitään. Hän huomasi
-kyllä Mooren levottomuuden, mutta tapausten kehitys White Slidesissä
-oli jo sivuuttanut sen kohdan, jolloin myötätuntoinen ja lisääntyvä
-toivo olisi edistänyt Waden suunnitelmia. Ja sitäpaitsi, samoin kuin
-nämäkin tapahtumat, samoin hänenkin mielensä muuttui asteittain kuin
-verkon silmät, jotka vähitellen liittyivät toisiinsa saavuttaakseen
-huippukohdan.
-
-Sinä iltana Wade maleksi paimenien ja uusien miesten joukossa pienen
-varastohuoneen edustalla, jossa Belllounds säilytti elintarpeita
-kaikille. Hän oli ollut siellä ennenkin toivoen näkevänsä
-tilanomistajan pojan. Tällä kertaa hänen toivonsa toteutuikin, sillä
-Jack Belllounds kahnusteli paikalle asuinrakennuksesta. Hän kohtasi nyt
-kohteliaisuutta ja tottelevaisuutta siellä, missä hänelle ennen oli
-naurettu ja ynseilty. Niin kauan kuin hän itsekin työskenteli kovasti,
-paimenet sietivät häntä. Tuo hänessä tapahtunut kummallinen muutos
-näyttikin olevan vakavampaa laatua. Keskustelu liikkui nytkin
-tavallisuuden mukaan karjassa paimenien nauraessa ja ilakoidessa. Wade
-valitsi väliajan, jolloin keskustelu hetkeksi taukosi, ja silmin, jotka
-leimusivat hänen leveälierisen hattunsa suojassa hän tarkasteli
-Bellloundsin poikaa.
-
-"Kuulkaahan, pojat, Wils Moore on alkanut myydä karjaa", hän huomautti
-ylimalkaisesti. "Hän on palkannut Andrewsin pojat apulaisikseen."
-
-"Niin, Wils näyttää todellakin levittävän siipensä tullakseen oikeaksi
-karjanomistajaksi!" Lem Billings huudahti. "Olen hyvin iloinen
-kuullessani sen. Hän rikastuu vielä varmasti."
-
-Waden huomautus ei aiheuttanut enää muita mielenkiintoisia
-huomautuksia, mutta hän halusikin vain tutkia Jack Bellloundsin
-salaisia ajatuksia. Hän huomasi, etteivät ne ilmaisseet mielenkiintoa,
-ei välinpitämättömyyttä eikä halveksimista, vaan kohdistuivat johonkin
-uuteen, joka punasi hänen poskensa hetkiseksi ja vapisutti hänen
-ruumistaan. Sitten hän taivutti päänsä, maleksi paikalla vielä hetkisen
-ajatuksissaan ja poistui vähän ajan kuluttua.
-
-Millainen sitten tuo Jack Bellloundsin aivoissa syntynyt ajatus lienee
-ollutkaan, pani se kuitenkin Waden päättämään jotakin hyvin äkkiä. Hän
-meni asuinrakennukseen ja koputti arkihuoneen oveen. Huoneessa oli
-valkea, joka lähetti säteitään ikkunoista hämärään. Columbine aukaisi
-oven laskien Waden sisään. Kirkas tuli räiskyi takassa. Wade katsahti
-rauhoittavasti tyttöön.
-
-"Iltaa, neiti Collie. Onko isänne tavattavissa?"
-
-"Ah, tekö sieltä tulettekin, Ben!" Columbine vastasi säpsähtäen. "Kyllä
-isä on täällä."
-
-Vanhus kohotti katseensa paperista, jota hän parhaillaan luki. "Iltaa,
-Wade! Mitä voin tehdä puolestanne?"
-
-"Belllounds, olen tappanut puumat ja useimmat muutkin pedot
-laitumiltanne. Viime aikoina olen saanut tehdä kaikenlaista niin
-ahkerasti, etten ole joutanut huolehtimaan omista asioistani ollenkaan.
-Haluan erota."
-
-"Wade, olette varmaankin riitautunut taasen Jackin kanssa?" vanhus
-huudahti nousten.
-
-"Ei mitään sellaista. En ole vaihtanut sanaakaan Jackin kanssa pitkiin
-aikoihin, mutta en tahdo kieltää sitäkään, ettemme voisi riitaantua ja
-luultavasti kävisikin niin piakkoin. Poistumiseni syy ei ole
-sellainen."
-
-Tämä selitys muutti nähtävästi asian kokonaan. Belllounds näytti
-äärettömästi huojentuneelta.
-
-"Hyvä on. Maksan teille palkan kuukauden loppuun asti. Siihen ei ole
-enää pitkää aikaa. Saatte poistua huomenna."
-
-Wade kiitti häntä ja odotti muita huomautuksia. Columbine oli
-kohdistanut suuret silmänsä kysyvästi Wadeen, jonka oli sitä hyvin
-vaikea kestää. Hän koetti katsoa jälleen rauhoittavasti tyttöön, mutta
-Columbinen silmien ihmettelevä ja vakava ilme ei muuttunut.
-
-"Ben, ette suinkaan aio poistua White Slidesistä?" hän kysyi.
-
-"Viivyn luullakseni seudulla vielä jonkun aikaa", Wade vastasi.
-
-Belllounds pudisti päätään pahoittelevasti ja miettiväisestä.
-
-"Muistan nekin ajat, jolloin ei kukaan mies halunnut poistua
-palveluksestani. Mutta ajat muuttuvat. Olen vanha mies jo ja ehkä olen
-muuttunut äreäksi. Ja sitten on tässä tuo poikakin."
-
-Kohauttaen leveitä hartioitaan hän näytti karkoittavan nämä
-pessimistiset ajatukset kauas luotaan.
-
-"Wade, aiotte siis lähteä jälleen vaeltamaan. Olette aina menossa, vai
-mitä?"
-
-"Ei minulla ole minnekään kiirettä", Wade vastasi.
-
-"Saanko siinä tapauksessa kysyä, miksi poistutte?"
-
-"Kyllä. Aion ruveta kasvattamaan karjaa Mooren kanssa. Hän on
-tavattoman viisas poika ja hänen isällään on suuria samanlaisia
-harrastuksia. Olen säästänyt hieman rahaa enkä ole enää mikään tämän
-kevään poikanen. Wils on alkanut ostaa ja myydä karjaa ja aikomukseni
-on yhtyä häneen."
-
-"Vai niin!" Belllounds naurahti ymmärrettyään asian. Hän synkkeni ja
-hänen suuret silmänsä tuijottivat vakavina leimuavaan tuleen. Hän
-arvasi tämän selityksen alla piilevän jotakin.
-
-"Niin, tämä on vapaa maa", hän sanoi vihdoin, ja ilmeisesti hänen
-persoonalliset harrastuksensa saivat väistyä hänen oikeudentuntonsa
-tieltä. "Kun otan huomioon nämä maatilani kummalliset olot, olisin
-toivonut Mooren ja teidän aloittavan jossakin muualla. Sellainen on
-luonnollista. Suon kuitenkin onnea yrityksellenne samoin kuin toivon
-teidänkin suovan minulle."
-
-"Belllounds, kaikki ihmiset toivovat parastanne", Wade vastasi.
-"Toivon, ettette pahastuisi poistumisestani. Katsokaa, olen Wils Mooren
-puolella näissä kummallisissa oloissa, kuten suvaitsette niitä nimittää.
-Hänellä ei ole ketään muuta. Vannon, että muistellessanne entisyyttänne
-juolahtaa mieleenne, miten olette ruvennut jonkun onnettoman puolelle
-hylkäämättä häntä sitten. Eikö ole totta?"
-
-"Kyllä, enkä ajattele teistä sen pahempaa, vaikka puhuttekin noin."
-
-"Hyvä on! Nyt koirista. Luovutan lauman teille takaisin nyt hyvässä
-kunnossa. Haluaisin ostaa Foxin."
-
-"Ette osta mitään! Annan mielelläni teille Foxin lahjaksi."
-
-"Olen hyvin kiitollinen", metsästäjä vastasi kääntyen mennäkseen. "Fox
-on oleva minulle suureksi avuksi. Belllounds, aion ottaa selvän niistä
-rosvoista, jotka ryöstävät karjaanne. He alkavat tulla jo liian
-rohkeiksi."
-
-"Wade, aiotteko tehdä sen omin nokkinenne?" vanhus kysyi hämmästyneenä.
-
-"Kyllä. Pidän ihmismetsästyksestä enemmän kuin mistään muusta ja sitten
-minulla on siihen henkilökohtaisia syitäkin. Tiedätte, että tuo vihjaus
-uudisasukkaihin koskee Wilson Mooreakin."
-
-"Joutavia!" vanhus huudahti sydämellisesti. "Luuletteko, että ainoakaan
-näillä kukkuloilla asuva karjanomistaja luulee Wils Moorea varkaaksi?"
-
-"Sellaista kuiskitaan", Wade vastasi. "Ja muistatte kai kaikkien
-karjanomistajien myöntävän, että he ovat varastaneet hieman alussa."
-
-"Mitä vielä! Eri asiahan se on! Jokainen uusi karjanomistaja ottaa
-muutamia merkitsemättömiä vasikoita ja pitää ne. Karjan varastaminen on
-jotakin muuta. Voisin yhtä hyvin epäillä omaa poikaani rosvoksi, kuin
-Wils Moorea."
-
-Belllounds puolusti rehellisesti ja lämpimästi nuorukaista, joka kerran
-oli ollut hänen palveluksessaan ja jonka hän tiesi rehelliseksi, mutta
-käyttämänsä vertauksen tärkeyteen hän ei kuitenkaan kiinnittänyt sen
-suurempaa huomiota. Hän oli onnellisen karjanomistajan perikuva,
-mielipiteissään varmistunut mies, joka voi puhua ylpeästi ja
-ajattelemattomasi omasta pojastaan ja olla oikeamielinen toistakin
-kohtaan.
-
-Wade kumarsi poistuen ovelle. "Odotinkin teidän sanovan niin,
-Belllounds... Tulen luoksenne heti, jos vain löydän jonkunlaisia
-merkkejä metsistä. Hyvää yötä!"
-
-Columbine meni hänen mukanaan kuistin päähän kuin hänen tapanaan olisi
-ollut kulkea niiden varjojen edellä, jotka synkistyttivät molempien
-Bellloundsien elämää.
-
-"Ben, teillä on jotakin mielessä", hän sanoi tarttuen häneen vapisevin
-käsin.
-
-"Kyllä, mutta älkää olko millännekään", Wade kuiskasi takaisin.
-
-"Kuiskitaanko todellakin sellaista, että Wilson olisi rosvo?" Columbine
-kysyi kiihkeästi.
-
-"Kyllä joku, Collie."
-
-"Kuinka halpamaista! Mutta kuka?" Columbine kysyi kalveten.
-
-"Hiljaa, tyttöseni! Tehän aivan vapisette", Wade vastasi varovaisesti
-puristaen hänen kättään.
-
-"Ben, he kiusaavat minua kovasti, että määräisin toisen hääpäivän. Isä
-on vihainen minulle nyt. Jack on alkanut jälleen vaatia. Pelkään häntä,
-sillä hän ei kunnioita minua ollenkaan. Hän tapailee minua käsillään,
-jotka ovat kuin käpälät, ja minun on pakko riistäytyä irti... Ah, Ben,
-rakas ystäväni, mitä maailmassa minun pitää tehdä?"
-
-"Älkää suostuko. Vastustakaa Jackia. Sanokaa vanhukselle haluavanne
-ajatusaikaa. Käyttäkää tilaisuutta hyväksenne, kun Jack on poissa ja
-ratsastakaa Buffalo-laaksoon puhuttelemaan minua."
-
-Waden oli irroitettava kätensä hänen otteestaan ja työnnettävä hänet
-hellästi takaisin. Kuinka kalpeilta ja surullisilta Columbinen kasvot
-näyttivätkään!
-
-Wade otti hevosensa, tavaransa ja koiransa Foxin muuttaen asumaan
-Wilson Mooren luo. Paimen tervehti Waden tuloa iloisesti ja teki
-hänelle loppumattomia kysymyksiä.
-
-Siitä päivästä alkaen Wade oli White Slidesin takaisilla vuorilla
-varhain ja myöhään, yksin ajatuksineen ja suunnitelmineen ja tuntien
-yhä enemmän, että jotakin tulee tapahtumaan. Eräänä kesäkuun päivänä,
-kun Jack oli ratsastanut Kremmliniin, Wade tapasi Columbinen
-Buffalo-laaksoon vievällä tiellä. Tytön oli pakko puhutella häntä
-saadakseen lohdutusta ja voimaa. Wade ylitti suuresti luulonsa
-rohkaistessaan häntä. Columbine oli omituisessa mielentilassa, ei
-horjumisesta kahden mahdollisuuden välillä, vaan paikallaan
-pysymisestä, kuin hänen tahtoansa olisi jarrutettu ja odotettu jotakin
-voimaa, joka olisi kumonnut esteen. Hän ei kysynyt Wilson Mooren
-voinnista mitään eikä Wadekaan uskaltanut mainita hänestä sanaakaan,
-mutta hän koetti taivuttaa metsästäjää tulemaan hänen luokseen joka
-päivä tahi ei ollenkaan. Wade vastasi hänen pyyntöönsä ja
-vaatimukseensa lupaamalla hänelle, että hän saapuu hänen luokseen
-tapahtukoon sitten vaikka mitä. Columbinen piti niin ollen uskaltaa
-useammin ratsastusretkille.
-
-Toisen viikon kuluessa kesäkuun alusta Wade ratsasti tervehtimään
-Lewistä, kullankaivajaa, ja sai kuulla häneltä jotakin sellaista, joka
-vaikeutti rosvojen asiaa. Lewis oli epäillyt ja toiminut omalla
-tahollaan. Hänen sanojensa ja luulojensa mukaan Gore Peakiin oli viime
-aikoina tullut joukko raakoja miehiä, jotka olivat etsivinään sieltä
-kultaa. Lewis ei sanonut tuntevansa ketään niistä. He olivat
-ratsastaneet hänen majalleen, ostaneet ja lainanneet häneltä ja hänen
-poissaollessaan varastaneet. Hän otaksui niiden olevan paossa täällä
-tehtyään jotakin ilkeyttä jossakin toisessa seudussa. He eivät
-uskaltaneet Kremmlinin eikä Elgerian lähimaillekaan. Ja sitten
-toisekseen, Smithin miehet Elgeriasta ratsastivat edestakaisin sen ja
-toisten paikkojen väliä kuin hevosiaan hakevat karjanomistajat. Tuossa
-joukossa ei ollut kuin kolme miestä, Smith niihin luettuna. Lewis oli
-nähnyt noiden miesten ajavan merkitsemätöntä karjaa. Lopuksi Lewis
-sanoi kuin sivumennen, että hän oli nähnyt Jack Bellloundsin
-ratsastelevan metsissä, mikä ilmoitus kiinnitti suuresti Waden mieltä.
-Kullanetsijä ei kuitenkaan yhdistänyt laisinkaan Bellloundsin poikaa
-noihin muihin seikkoihin, jotka olivat niin mielenkiintoisia Wadesta.
-Paimenet ja metsästäjät käyttivät seuduilla olevia teitä ja vaikka he
-eivät tehneetkään sitä säännöllisesti, ei siinä ollut mitään tavatonta.
-
-Wade viipyi koko yön Lewisin vieraana ja ratsasti seuraavana aamuna
-kuusi penikulmaa vedenjakajaa pitkin ja sitten erääseen laaksoon, josta
-hän vihdoinkin löysi kullankaivajan kuvaileman tuvan. Se oli hyvin
-piilossa metsän laidassa, jossa lähde pulppusi esiin matalan kallion
-alta. Wade ei olisi löytänytkään sitä niin helposti, ellei hän olisi
-huomannut tätä vesipaikkaa ja nähnyt hevosten jälkiä. Siepaten pyssyn
-käteensä hän kiersi metsään jalkaisin, kuten juomassa olevia
-antilooppeja vaaniva metsästäjä. Tuvan piipusta ei noussut savua,
-sieltä ei kuulunut melua eikä sen läheisyydessä näkynyt ainoatakaan
-hevosta, ja katseltuaan sitä hetkisen Wade meni lähemmäksi
-tarkastaakseen sen. Tupa oli vanha luhistumaisillaan oleva metsästäjien
-tahi kullanetsijöiden entinen asunto likaisine lattioineen,
-hajoamaisillaan olevine uunineen ja piippuineen ja lankuista
-valmistettuine vuodelavoineen. Ovi mukaan luettuna siinä oli kolme
-aukkoa, joista pienimmät kaksi, ikkunat, olivat sen näköiset, kuin ne
-olisi tarkoitettu ampumareijiksikin. Tuvan sisusta oli suuri ja
-tavattoman valoisa ikkunoista ja hirsien raoista tulvivasta valosta.
-Wade huomasi muutamassa nurkassa hajallaan olevan ja taivutetun
-korttileikin kuin joku olisi vihaisesti heittänyt sen seinään.
-Omituista, että Waden mieleen muistui heti elävästi Jack Belllounds
-sellaisen vihanpuuskan vallassa. Toinen seikka, johon Wade kiinnitti
-vielä huomionsa, oli pihalla olevat hevosenkenkien jäljet, joista
-vasemman etukavion jälki tuntui hänestä tutulta. Hän tarkasti selvimmät
-merkit hyvin huolellisesti. Elleivät ne olleet Wilson Mooren valkoisen
-mustangin Spottien jäljet, silloin ne olivat jonkun toisen hevosen,
-jonka kaviot ja kengät olivat kummallisesti samanlaiset. Spottien vasen
-etukavio on muodoton jotensakin kolmion näköinen, minkä vuoksi siihen
-kuuluva kenkä oli taivutettava niin, että ympyrä oli jyrkkä ja päät
-lähempänä toisiaan kuin muissa kengissä.
-
-Wade ratsasti White Slidesiin sinä päivänä ja illallista syötäessä hän
-sivumennen kysyi Moorelta, oliko hän ratsastellut Spottielia viime
-aikoina.
-
-"Tietysti. Millä muulla hevosella minä sitten ratsastaisin? Luuletko
-minun uskaltavan yrittää jollakin puolivillillä?" Moore kysyi
-ivallisesti.
-
-"Oletko joskus ollut tuolla Buffalo-laaksossa päin?"
-
-Paimen heitti veitsensä pöydälle. "Kuulkaahan nyt, Wade, oletteko
-tulemaisillanne hulluksi? Hyvä Jumala, jos olisin ratsastanut niin
-kauaksi ja jos voisin sen tehdä, ettekö luulisi kuulevanne minun
-huutavan ilosta?"
-
-"Kyllä, nyt kun ajattelen sitä. Näin vain parin päivän vanhoja jälkiä,
-jotka olivat kuin Spottien."
-
-"Ne eivät olleet sen, siitä voitte lyödä vetoakin", paimen vastasi.
-
-Wade kulutti neljä päivää piileskellen muutamassa haavikossa korkeimman
-juurikukkulan huipulla White Slidesin kartanon kohdalla. Siellä hän
-makaili joutilaana, kuten intiaani, tyynenä ja vakavana tarkastellen
-alempana olevia teitä ja odottaen sitä, jonka hän tiesi tulevan.
-
-Viidentenä aamuna hän oli vahtipaikallaan jo auringon noustessa.
-Muutaman uuden paimenen ylimalkainen huomautus oli syynä tähän Waden
-varhaiseen tiedusteluretkeen. Kaste oli raikasta ja kylmää ja salvian
-suloinen tuoksu sekaantui ilmaan, närhit kirkuivat närkästyneestä tälle
-niiden unen varhaiselle häiritsijälle, mustien harjanteiden takaa
-näkyvä taivaanranta rusotti muuttuen äkkiä kullan väriseksi ja sitten
-punaiseksi. Aurinko oli noussut. Koko vuoristomaailma tummine
-harjanteineen, harmaine kukkuloineen, viheriöine laaksoineen ja
-kimaltelevine jokineen oli muuttunut kuin taikavoimasta. Wade istuutui
-nojautuen haapaan katselemaan kartanoa ja aitauksia. Sininen savu
-kiemurteli hitaasti taivaalle haihtuen sinne. Aasit kiljuivat, vasikat
-ammuivat, varsat hirnuivat ja muudan koira haukkui kovasti ja selvästi.
-
-Näköala oli idyllinen ja kaunis. Wade näki sen selvästi ja
-täydellisesti. Rauha ja yltäkylläisyys, onnellinen maalaiskoti,
-auringonnousun aiheuttama ilo ja kesän tulo, työn korvaus -- kaikki tuo
-esiintyi siinä selvästi. Mutta Wade mietti, miten rikas elämästä tuo
-maisema oli -- luonto vaatimattomuudessaan, vapaudessaan ja kätketyssä
-julmuudessaan ja ihmiset, sokeasti vihaten, rakastaen, uhraten,
-useimmiten ponnistellen johonkin jaloon päämäärään, mutta käyttäytyen
-kuitenkin halpamaisesti, valhe sekautuneena totuuteen ja paha hyvään.
-
-Vähitellen ilmestyivät paimenetkin näkyviin ratsastaen vireillä
-mustangeillaan, ja parittain tahi kolmisin he hävisivät eri suunnille.
-Mutta ei ainoakaan tullut sille suunnalle, missä Wade odotti. Aurinko
-kohosi korkeammalle ja ilma alkoi lämmetä. Mehiläiset alkoivat surista
-Waden ympärillä ja liihoittelevat koiperhoset tekivät epävarmoja
-hyppyjään hänen ylitseen.
-
-Toisen tunnin lopulla Jack Belllounds tuli rakennuksesta, silmäili
-ympärilleen ja meni sitten talliin, jossa hän säilytti hevosiaan.
-Vähään aikaan ei näkynyt mitään, mutta sitten hän tuli jälleen näkyviin
-valkoisen hevosen selässä ratsastaen laitumelle ja sen poikki
-heinäkedoille ja lopulta niiden päitse kukkulan rinteelle. Päästyään
-sinne hän katosi samaan pieneen haavikkoon, joka oli melko lähellä
-Wilson Mooren tupaa ja muodosti luonnollisen rajan kartanonomistajan
-maan ja sen alueen välillä, jonka Wilson Moore oli ostanut. Jack katosi
-näkyvistä siellä, mutta ei ennenkuin Wade oli nähnyt hänen laskeutuvan
-satulasta.
-
-"Hän pysyttelee tuolla ruohoisella maalla syystä, joka on selvempi
-minulle kuin mitkään jäljet", Wade sanoi itsekseen jännittäen silmiään.
-Vihdoin Belllounds ilmestyi jälleen näkyviin haavikosta taluttaen
-hevosensa sellaiselle paikalle, jossa Wade tiesi Mooren tuvalle vievän
-tien olevan. Siinä hän nousi satulaan ja ratsasti länteen päin. Vastoin
-tavallista tapaansa ajaa kovasti ja nopeasti hän hypitteli valkoista
-hevostaan kuin paimen, joka on menossa tavallisiin töihinsä. Waden oli
-muutettava asentoaan voidakseen katsella Bellloundsin hommia. Hänen
-synkkä katseensa seurasi Jackia kukkulan toiselle puolelle rinnettä
-alas puron rannalle ja sitten leveän laakson toiselle puolelle, josta
-hän alkoi kiivetä Buffalo-laaksoon päin.
-
-Sitten kuin Belllounds oli hävinnyt näkyvistä ja kun vielä tunti senkin
-jälkeen oli kulunut Wade meni kukkulan toiselle puolelle, löysi
-hevosensa muutamasta viidakosta, johon hän oli jättänyt sen, ja nousten
-satulaan hän ratsasti oikotietä tielle, jota Belllounds oli kulkenut.
-Tuoreet hevosen jäljet näkyivät selvästi pehmeässä mullassa. Ja
-vasemman etujalan jälki oli sellaisen kengän muodostama, joka oli
-kömpelön kolmion muotoinen ja aivan samanlainen kuin Wilson Mooren
-hevosen kenkä.
-
-"Vai niin!" Wade mumisi nähtyään sen, jota hän oli odottanutkin. "No
-niin, Möly-Jack, jäljet ovat selvät nyt, kiitos viekkaan sielusi!"
-
-Metsästäjä poikkesi tielle ja seurasi jälkiä metsään. Siellä hän
-epäröi. Ihmiset, jotka jättävät tuollaisia jälkiä, asettuvat useinkin
-väijyksiin eikä Jack Belllounds ollut tehnyt mitään jälkiensä
-peittämiseksi. Hän oli päinvastoin valinnut pehmeän avoimen maan
-poikettuaan tieltä ruohoisille ja metsäisille pengermille. Täälläkin
-oli karjaa, mutta ei niin paljon kuin laakson toisella puolen olevissa
-avonaisemmissa haavikoissa. Mietittyään hetkisen Wade päätti uskaltaa
-sen, että hänet nähdään seuraavan Bellloundsin jälkiä. Mutta hän alkoi
-menetellä varovaisesti luottaen silmiinsä ja korviinsa saadakseen
-selville White Slidesin kartanon työnjohtajan omituisen menettelyn.
-
-Tehdäkseen sen hän laskeutui satulasta ja poikkesi jäljille.
-Seurattuaan niitä hetkisen hän sai varmuuden siitä, että Belllounds
-etsi viidakoista karjaa, eikä hän ennättänyt kiivetä vielä toistakaan
-penikulmaa haavikoissa ja kuusikoissa, ennenkuin hän huomasi, että
-Belllounds ajoi karjaa edellään. Sen jälkeen hän eteni varovaisemmin.
-Jollei pitkä ruoho olisi ollut märkää, hänen olisi ollut hyvin vaikea
-seurata Bellloundsia. Oli selvää nyt, että Jack koetti piilottaa
-eläinten jäljet ajamalla niitä ruohoisia tasankoja ja rinteitä pitkin,
-joissa ei näkyisi merkkiäkään auringon kuivattua ne. Oli paikkoja,
-jossa teräväsilmäisen metsästäjänkin oli pantava kaikki taitonsa
-liikkeelle voidakseen seurata Bellloundsia. Mutta siellä ja täällä
-toisissa paikoissa oli hevosen ja karjan jättämiä heikkoja jälkiä.
-
-Aamu kului loppuun Waden hitaasti kiivetessä tumman metsäisen
-harjanteen laelle. Silloin muutamassa painanteessa, jossa oli loriseva
-lähde, hän huomasi muutamien nautain jälkiä, jotka olivat pysähtyneet
-juomaan, ja niiden vieressä sellaisen hevosen jäljet, jonka vasemmassa
-etujalassa oli käyrä kenkä. Tämän hevosen ratsastaja oli siinä
-laskeutunut satulasta. Pehmeässä mullassa oli paimenen saappaan jälkiä
-ja sen vieressä pieniä ympyröitä, joiden keskessä oli piste.
-
-"No, minut saadaan vaikka hirttää!" Wade huudahti. "Kylläpä hän osaa
-olla viekas. Tässä ovat niin selvät todisteet siitä, että Wils Moore on
-varastanut vanhan Bellloundsin karjaa, ettei kirjoittamallakaan voida
-saada sen selvempiä... Möly-Jack, et sinä niin tyhmä olekaan, kuin olen
-luullut... Hän on valmistanut kepin, jonka pää on aivan Wilsin
-kainalosauvan pään näköinen. Ja tietäen sen, että Wils käyttää sitä
-joka kerta laskeutuessaan satulasta, tuo likainen penikka on ottanut
-välineen mukaansa ja tehnyt nämä jäljet."
-
-Wade poistui nyt tieltä ja taluttaen hevosensa muutamaan tiheään
-kuusikkoon hän istuutui ajattelemaan ja levähtelemään. Oliko mitään
-syytä seurata Bellloundsia pitemmälle? Hänestä ei tuntunut ollenkaan
-tarpeelliselta antautua sellaiseen vaaraan, että hänet huomattaisiin.
-Korkeammalla oleva metsä oli hyvin harvaa. Epäilemättä Belllounds ajoi
-karjan jonnekin luovuttaakseen sen kanssarikollisilleen.
-
-"Nyt on Möly-Jack mölynnyt tarpeeksi", Wade puheli itsekseen. "Hän
-aikoo pettää varastoverinsakin samoin kuin Mooren, sillä hän tulee
-syyttämään tästä karjanvarkaudesta Wilsonia. Ja voidakseen tehdä sen
-jättää hän sellaiset jäljet, joita hän tahi kuka hyvänsä taitava opas
-voi seurata. En välitä enää niin suuresti, ketkä hänen toverinsa tässä
-likaisessa jutussa ovat, vaikka luulenkin, että Smith miehineen on
-mukana."
-
-Äkkiä selveni Wadelle, että Jack Belllounds varasti karjaa isältään.
-"Kas sitä!" hän vihelsi hiljaa. "Kylläpä tämä on kovaa vanhukselle.
-Kuka kertoo hänelle sitten kuin tämä kaikki selvenee? En tekisi sitä
-mielelläni enkä tahdokaan. On olemassa muutamia sellaisiakin asioita,
-joihin en voi suostua."
-
-Tämän seikan omituisuus selveni Wadelle heti ja ahdisti hänen sieluaan.
-Hän tunsi muuttuvansa sisällisesti, kuin joku harmaa, synkkä ja
-likainen käsi, niin saavuttamaton kuin painajainen, olisi erottanut
-hänet ruumiillisesti hänestä itsestään ja johdattaisi häntä nyt
-synkkään erämaahan, ikävään, yksinäiseen ja pimeään yksinäisyyteen,
-jossa kaikki oli kylmää ja vaalistunutta, ja sitten eteenpäin paljaiden
-liuskakivikerrosten yli, jotka rajoittivat traagillisuuden maailmaa.
-Siellä hänen oli pakko sanoa sanottavansa ja kun hän laahusti eteenpäin
-hänen armoton johtajansa pakotti hänen sanomaan sanottavansa uudestaan.
-
-Wade totesi sen synkäksi mielekseen. Se oli mielen sairaalloista
-valtaa. Hän taisteli sitä vastaan niinkuin hän olisi taistellut pirua
-vastaan ja hän voittikin sen vihdoin. Mutta hänen otsansa oli hikinen
-ja hänen sydämensä tuntui lyijynraskaalta saatuaan karkoitetuksi synkän
-ja salaperäisen pakon mielestään.
-
-"Voinhan seurata näitä jälkiä huomennakin nähdäkseni, minne ne vievät",
-hän sanoi ja kuin synkkien ajatusten vaivaama ihminen hän kääntyi
-takaisin pitkälle rinteelle, penkereiden poikki ruohoisille kukkuloille
-ja haavikkoihin ja sitten salviaa kasvaville kummuille.
-
-Hänen saapuessaan tuvalle oli jo hämärä ja Moorella oli illallinen
-melkein valmis.
-
-"No, vanha veikko, olettepa te väsyneen näköinen", paimen huudahti
-iloisesti. "Riisukaa kenkänne, peskää kätenne ja tulkaa syömään!"
-
-"Toveri Wils, en ole enää niin ketterä kuin haluaisin. Olin ollut jo
-hengissä monta vuotta ennen tuloani tänne ja sen jälkeen olen elänyt
-kokonaisen elämän."
-
-"Wade, olette ollut niin omituisen näköinen viime aikoina", Moore
-huomautti pudistaen vakavasti päätään. "Olen nähnyt kuolevien ihmisten
-suun näyttävän juuri samanlaiselta kuin teidänkin nyt, puhumattakaan
-silmistä."
-
-"Ehkäpä pitkä tieni päättyykin tänne White Slidesin laaksoon", Wade
-vastasi surullisesti ja haaveillen kuin itsekseen.
-
-"Jos Collie kuulisi teidän puhuvan noin, niin --", Moore huudahti
-myötätuntoisesti ja levottomana.
-
-"Collie ja sinä kuulette minun sanovan paljon muutakin piakkoin. Mutta
-kun sen tarkoitus on tehdä sinut onnelliseksi, niin on kaikki hyvin.
-Olen väsynyt ja nälissäni."
-
-Wade ei halunnut istuskella tulen loimussa sinä iltana, koska hän
-pelkäsi levottoman ystävänsä kysymyksiä ja omaa tiedonhaluista,
-sairaalloista minäänsä.
-
-Seuraavana aamuna, vaikka hän tunsikin olevansa levännyt, vaikka taivas
-olikin sininen ja täynnä villamaisia pilviä ja vaikka lintujen laulu
-ilahduttikin hänen korviaan ja kesäkuun ilma tuntui olevan täynnä
-sellaista sykkivää henkeä, jota hän rakasti, hän tunsi tuon
-painostuksen, tuon kuvaamattoman jonkun, joka ennusti onnettomuutta.
-
-Senvuoksi, kun hän katsoessaan ovelle huomasi Columbinen ratsastavan
-nopeasti tiellä tukka liehuen tuulessa ja loistaen auringonpaisteessa,
-hän vain huudahti: "Kas niin!"
-
-"No, mitä nyt?" Moore kysyi käyttäen tilaisuutta hyväkseen saadakseen
-puhua.
-
-"Katso pihalle", Wade vastasi alkaen täyttää piippuaan.
-
-"Taivas, Colliehan sieltä tulee! Katsokaa hänen ratsastustaan! Ja tänne
-on vastamäki."
-
-Wade seurasi häntä pihalle. Hetkisen kuluttua Columbine saapuikin jo
-perille, heitti suitset menemään ja hyppäsi samalla satulasta niin,
-että jymähti. Sitten hän katsoi häntä silmiin kalpeana, päättäväisenä
-ja ankarana. Kaikki hänen suloisuutensa oli muuttunut katkeraksi
-voimaksi, joten heidän edessään nyt oli toinen vieras Columbine.
-
-"En ole nukkunut hetkistäkään!" hän sanoi. "Tulin tänne niin pian kuin
-vain voin päästä."
-
-Moorella ei ollut mitään sanomista, hän ei edes tervehtinyt. Tytön
-ulkomuoto oli mykistyttänyt hänet eikä sillä voinut olla muuta kuin
-yksi tarkoitus.
-
-"Hyvää huomenta, tyttöseni", metsästäjä sanoi tarttuen hänen käteensä.
-"En voi silti sanoa, että olet unisen näköinen, vaikka sanotkin
-valvoneesi. Menkäämme tupaan."
-
-Hän talutti Columbinen sisään ja Moore seurasi. Tyttö oli nähtävästi
-hyvin liikutettu, mutta hän ei vapissut eikä näyttänyt pelästyneeltä
-eikä surulliselta. Hän näytti voivan hillitäkin mielensä hyvin eikä
-hänessä näkynyt epäröimisen merkkiäkään. Wade luki totuuden, jota
-Columbine kuvitteli tuomiokseen, hänen kalpeista kasvoistaan, viime
-yönä kypsyneistä naisellisuuden piirteistä ja hänen katseensa
-kiihkeydestä.
-
-"Ben ja Wilson, nyt on leikki kaukana!" hän ilmoitti.
-
-Moore ei voinut sanoa mitään. Wade oli puristanut Columbinen käden
-omiinsa.
-
-"Leikkikö kaukana? Collie, nuo sanat kuulostavat hirveiltä. Olen
-kuullut ne usein ja elämässäni on leikki ollut aina kaukana.
-Eivätkä asiat ole vielä kehittyneet sille asteelle. Olet vain
-kaksikymmenvuotias ja puhut sellaista. Kerro minulle huolesi nyt, että
-voin sanoa sinulle, missä olet väärässä."
-
-"Jack on varas -- karjanvaras!" Columbine huudahti kovasti ja selvästi.
-
-"Vai niin! No jatkahan", Wade kehoitti.
-
-"Jack on myynyt isältään varastamaansa karjaa rosvoille saaden siitä
-rahaa."
-
-Wade käsitti hänen vihansa voimatta olla siihen yhtymättä.
-
-"Vannon, etteivät nämä ole mitään uutisia minulle", hän vastasi.
-
-Silloin Columbinea vapisutti tuon asian voimakas ja kiihkeä
-vapautuminen, joka oli muuttanut hänet.
-
-"Aion mennä naimisiin Jack Bellloundsin kanssa!"
-
-Wilson Moore hyökkäsi häntä kohti huudahtaen, mutta Wade pysähdytti
-hänet kädellään.
-
-"No, Collie", hän sanoi rauhoittavasti, "kerrohan meille enemmän
-tästä."
-
-Columbine, jota kiihkeät tunteet vielä kannustivat, kertoi nyt, miten
-hän oli eilen iltapäivällä ratsastanut tännepäin saadakseen puhutella
-Wadea. Hän oli suunnannut matkansa salviakukkuloiden yli haapoja
-kasvavien pengermien vieritse joka paikkaan, jossa hän oli luullut
-tapaavansa metsästäjän, mutta koska hän ei ollut saanut häntä
-näkyviinsä ja koska hän välttämättä halusi puhutella häntä, hän oli
-kääntynyt metsiin seuraten Buffalo-laaksoon vievän tien suuntaa
-poikkeamatta kuitenkaan sille. Hän oli ratsastanut hyvin hitaasti ja
-varovaisesti seuraten Waden neuvoja. Siten hän oli sivuuttanut
-haapapenkereet, kuusien reunustamat harjanteet ja ensimmäisen
-metsäsarakkeen. Vihdoin hän oli joutunut kauemmaksi kuin milloinkaan
-ennen ja etäämmälle kuin oli viisastakaan mennä.
-
-Kun hän oli ollut aikeissa palata takaisin, hän oli kuullut kavioiden
-kapsetta kauempaa edeltään. Pronto oli teroittanut korviaan ja
-Columbine oli nopeasti katsonut ympärilleen, sillä hän ei ollut
-halunnut tulla huomatuksi. Sitten hänen mieleensä oli juolahtanut
-sekin, että lähestyvä ratsastaja voi ehkä ollakin Wade. Oli ollut onni,
-että hän oli valinnut ratsukseen Pronton, joka voi seisoa hiljaa
-paikoillaan hirnumatta. Columbine oli ratsastanut muutamaan tiheään
-kuusikkoon, jonka pitkät vapisevat oksat ulottuivat maahan asti,
-piiloutuen sinne ja taputellen Prontoa, että se pysyisi liikkumatonna.
-
-Äkkiä oli kavioiden kapse ilmoittanut, että sieltä oli tulossa monta
-hevosta, jolloin Columbinen levottomuus oli lisääntynyt. Tirkistäen
-piilostaan hän oli nähnyt tiellä kolme ratsastajaa, niiden joukossa
-Jack Bellloundsin. Miehet olivat nähtävästi joutuneet kiihkeään
-väittelyyn heidän käsivarsiensa liikkeistä ja korostavista
-huomautuksistaan päättäen. Sattumalta he olivat pysäyttäneet hevosensa
-noin viidenkymmenen metrin päähän Columbinen piilopaikasta.
-Bellloundsin seurassa olleet miehet olivat olleet hyvin raa'an
-näköisiä, ja toisella, joka nähtävästi oli johtaja, oli ollut
-kasvoissaan hirveä rumentava arpi.
-
-He eivät tietystikään olleet puhuneet kovasti, joten Columbinen oli
-ollut pakko jännittää korviaan kuullakseen jotakin. Mutta silloin
-tällöin hänen korviinsa kantautunut sana ja miesten liikkeet olivat
-ilmaisseet hänelle heidän väittelynsä tarkoituksen ja syyn heidän
-läsnäoloonsa siellä. Suuri mies oli kieltäytynyt ratsastamasta
-kauemmaksi ja sanonut tulleensa näin etäälle aivan huomaamattaan. Hän
-oli vaatinut lisää karjaa kieltäytyen ivallisesti uskaltamasta mitään
-niin mitättömän lauman vuoksi. Hän oli ollut vihoissa Bellloundsille
-siitä, että tämä oli poikennut tieltä. Bellloundsilla oli ollut vähän
-sanomista ja senkin hän oli puhunut niin hiljaa, ettei Columbine ollut
-voinut kuulla hänen sanojaan. Hän oli näyttänyt välinpitämättömältä ja
-levottomaltakin, mutta oli vaatinut rahaa. Arpiposkisen miehen nimi oli
-ollut Smith. Sitten Columbine oli saanut selville hänen vihaisista ja
-kiivaista liikkeistään ja hänen sanoistaan "ei rahaa" ja "suurempi
-lauma", ettei hän ollut halukas maksamaan suostuttua hintaa, ellei
-Belllounds toisi hänelle suurempaa laumaa. Silloin oli Belllounds
-ruvennut raa'asti kiroilemaan rosvoa ja väittänyt sen olevan melkein
-mahdotonta. Smith oli tehnyt laajan liikkeen kädellään viitaten etelään
-ja tarkoittaen jotakin kauempana olevaa paikkaa. Columbine oli kuullut
-hänen usein mainitsevan Gore Peakin nimeä. Smithin toveri, muudan pieni
-mies, oli yhtynyt väittelyyn, laskeutunut satulasta ja piirrellyt
-sormellaan jotakin tien pehmeään multaan. Hän oli tehnyt siihen
-jonkinlaisen karttaluonnoksen, josta oli voitu nähdä suunta ja seudut.
-Vihdoin kun Belllounds oli nyökäyttänyt päätään suostumuksensa tahi
-ymmärtämisensä merkiksi, tämä seurueen kolmas henkilö oli jälleen
-noussut satulaan sanottuaan nähtävästi sanottavansa. Belllounds oli
-miettinyt asiaa synkän näköisenä. Hän oli taittanut oksan vieressään
-olevasta puusta ja naputtanut sillä kenkiään ja kannuksiaan niin, että
-hänen hevosensa oli hermostunut. Smith oli vilkaissut häneen salavihkaa
-ja puhunut ivallisesti, josta Columbine oli kuullut seuraavat sanat:
-"Helvettiin kanssa!"; "Mustasukkaisuudesta"; "Ei milloinkaan!"; "Bill
-Bellloundsin poika" ja "Varastaa karjaa", ja vetänyt samalla taskustaan
-suuren pukinnahkaisen kukkaron. Joko sitten iva tahi kulta tahi
-molemmat yhdessä olivat vihdoin voittaneet Jack Bellloundsin heikon ja
-horjuvan mielen, sillä hän oli kohottanut päätään paljastaen kalpeat ja
-pahansuovat kasvonsa ja häpeämättä ja tuntematta omantunnontuskia
-siepannut kukkaron, huudahtaen käheästi: "Hyvä on, te paholaiset!" ja
-pyöräytettyään valkoisen mustanginsa toiselle suunnalle kannustanut sen
-menemään ja äkkiä hävinnyt näkyvistä.
-
-Rosvot olivat pidättäneet hevosiaan katsellen tielle. Smith oli
-pudistanut tummaa päätään epäilevästi ja sanonut lopulta hyvin
-selvästi: "En voi luottaa tuohon Bellloundsin penikkaan", johon hänen
-toverinsa oli vastannut: "Isäntä, emmehän me varasta karjaa, niin että
-mitä hittoa se meihin kuuluu!" Sitten he olivat kääntäneet hevosensa ja
-ratsastaneet pois näkyvistä kuulomatkan ulkopuolelle häviten lopulta
-metsäiselle rinteelle.
-
-Columbine oli niin hämmästynyt, pelästynyt ja kauhistunut, että hän oli
-pysynyt piilopaikassaan vielä kauan aikaa, ennenkuin oli uskaltanut
-lähteä jatkamaan matkaansa. Sitten hän käännyttyään kotiin päin oli
-poikennut tieltä pysytellen metsän laidassa ja tehnyt laajan kierroksen
-kukkuloiden yli saapuen kartanoon vasta auringon laskiessa. Jack ei
-ollut tullut syömään illallistakaan. Vanhus oli näyttänyt hyvin
-alakuloiselta eikä nähtävästi ollut huomannutkaan Columbinen
-poissaoloa. Columbine oli valvonut koko yön ajatellen ja rukoillen.
-
-Hän lopetti kertomuksensa siihen ja huohottaen liikutuksesta ja
-kiireestä hän katsoi kumartuneeseen Mooreen ja sitten Wadeen.
-
-"Minun oli pakko kertoa teille tämä häpeällinen salaisuus", hän aloitti
-jälleen. "Ellette auta minua ja ellei jotakin tehdä, on kaiken loppu
-oleva hirveä!"
-
-"Kyllä me autamme sinua, mutta miten?" Moore kysyi kohottaen kalpeita
-kasvojaan.
-
-"En tiedä vielä. Tunnen vain, mitä tapahtuu, ellen estä sitä... Wilson,
-sinun pitää matkustaa kotiisi, ainakin lyhyeksi aikaa."
-
-"Wils menettelisi kokonaan väärin, jos hän poistuisi White Slidesistä
-nyt", Wade sanoi varmasti.
-
-"Mutta miksi? Minä pelkään, että --"
-
-"Viis siitä nyt, tyttöseni! Syy on pätevä eikä teidän pidä
-pelätä mitään. Yhdyn tuumaanne, että meidän on estettävä tämä
-tapahtumaisillaan oleva asia."
-
-"Ah, Ben, rakas ystäväni, meidän täytyy estää se tahi teidän on pakko!"
-
-"Tietysti!... Samaa ajattelinkin!"
-
-"Ben, teidän on mentävä Jackin luo ja sanottava hänelle --
-säikäytettävä häntä hirveästi -- ettei hän jälleen uudistaisi tätä
-häpeällistä tekoaan."
-
-"Tyttöseni, vannon, että voisin peloittaa Jackin suunniltaan, mutta
-ketäpä se hyödyttäisi?"
-
-"Se tekisi ainakin lopun tästä mielettömyydestä... Sitten menen
-naimisiin hänen kanssaan estääkseni häntä toistamasta sitä."
-
-"Collie, luuletteko voivanne estää Möly-Jackia tekemästä tyhmyyksiä
-menemällä naimisiin hänen kanssaan?"
-
-"Kyllä, tiedän sen. Näin, että hän oli jo voittanut pahuutensa. Tunsin
-sen. Hän voitti pahan luoteensa rakkaudesta minuun. Sitten kuin hän
-kuuli omasta suustani, että rakastan Wilsiä, hän lankesi. Hän ei
-välittänyt enää mistään, hän joi, antoi kaiken mennä menojaan ja vajosi
-näin syvälle. Nyt hän tahtoo tuhota meidät kaikki. Ah, se näyttää aivan
-siltä kuin hänellä olisi sellainen mielessä, mutta voin muuttaa hänet
-menemällä naimisiin hänen kanssaan. Tahdon rakastaa häntä tahi ainakin
-teeskennellä sellaista. Kyllä minä pian saan hänet sellaiseen luuloon."
-
-Wilson Moore, joka oli muuttunut kalmankalpeaksi, katsoi häneen
-leimuavin silmin.
-
-"Collie, mitä nyt? Selitä nyt meille, Jumalan nimessä, miksi haluat
-häpäistä naisellisuutesi ja tuhota minut tuon raukan ja varkaan
-vuoksi?"
-
-Columbine erosi Wadesta kiiruhtaen Wilsonia kohti kuin syleilläkseen
-häntä, mutta jokin pysähdytti hänet ja hän seisahtui Wilsonin eteen.
-
-"Senvuoksi, että isä tappaa hänet!" hän huudahti.
-
-"Hyvä Jumala, mitä sinä nyt puhutkaan?" Moore sanoi epäillen. "Vanha
-Bill varmaankin raivostuisi ja karjuisi, mutta ei koskisikaan
-poikaansa."
-
-"Wils, vannon Columbinen olevan oikeassa. Et ymmärrä vielä vanhaa
-Billiä, mutta minä tunnen hänet", Wade sanoi heiluttaen voimakkaasti
-kättään.
-
-"Wilson, kuuntelehan nyt minua äläkä ole minulle vihainen, sillä minun
-pitää tehdä tämä", Columbine rukoili. "Kuulin isän vannovan, että hän
-tappaa Jackin. Ah, en voi milloinkaan unhottaa sitä, sillä hän oli
-silloin niin hirveä. Hän sanoi, että jos hän joskus saa selville sen,
-että Jack varastaa häneltä karjaa kuin tavallinen rosvo myydäkseen
-eläimet kullasta, jotta voisi tyydyttää peli- ja juomahimonsa, hän
-tappaa hänet!... Tämä on niin totta kuin kohtalo... Ajattele, kuinka
-hirveätä se olisi minulle senvuoksi, että olen tässä asiassa syyllisin.
-Rakastuin sinuun, Wilson Moore. Muussa tapauksessa olisin voinut
-pelastaa Jackin jo.
-
-"En ajattele tässä kuitenkaan itseäni. Isä on rakastanut minua ja ollut
-minulle kuin oikea isä, vaikka hän ei todellisuudessa olekaan, jonka
-sinäkin tiedät. Ah, kunpa minulla olisikin oikea isä!... En aio tehdä
-sitä velvollisuudesta enkä senvuoksi, että rakastan häntä, vaan hänen
-sielunsa vuoksi. Tämä erinomainen, jalo vanhus, joka on ollut niin hyvä
-kaikille ja jolla on ollut vain yksi vika, nimittäin tuo hänen
-rakkautensa poikaansa -- pitääkö meidän antaa hänen joutua sokeaan ja
-hillittömään raivoon senvuoksi, että hänen elämänsä on mennyt hukkaan
-turmioon joutuneen pojan tähden, ja voimmeko sallia tapahtuvan, että
-hän tappaa henkilön, joka on hänen omaa lihaansa ja vertansa?...
-Sellainenhan olisi suora murha, joka tuomitsisi isän sielun
-iankaikkiseen kadotukseen. Ei, en voi sallia sitä mitenkään!"
-
-"Collie, oletko ajatellut omaa sieluasikin?" Moore kuiskasi
-suoristautuen kuin tukahduttaakseen värisevän huokauksen.
-
-"Sen ei ole väliä!"
-
-"Collie, Collie!" Moore änkytti voimatta jatkaa.
-
-Silloin Wadesta tuntui, että he molemmat sivuuttivat hänen osansa tähän
-onnettomuuteen, vaikka he turvautuivatkin häneen, kuten ennenkin,
-saadakseen voimaa ja ohjausta. Se palautti lämpimän veren takaisin
-Waden kylmään sydämeen suoden hänelle täydellisen korvauksen. Kuinka
-kiihkeästi ja leppymättömästi hänen mielensä käsittikään tämän pulman!
-
-"Collie, en jätä teitä milloinkaan pulaan", hän sanoi ystävällisesti
-täyteläisellä ja syvällä äänellään. "Jos Jackia voidaan peloittaa niin,
-että hän luopuu tästä hurjasta ratsastuksestaan helvettiä kohti,
-silloin teen sen, mutta en mene takuuseen hänen puolestaan senkään
-vertaa. Vannon teille kuitenkin, ettei vanhan Bellloundsin tarvitse
-milloinkaan tahrata käsiään poikansa verellä!"
-
-"Ah, Ben, Ben!" Columbine huudahti kiihkeästi kiitollisena. "Lupaan
-rakastaa teitä ja siunata teitä koko ikäni."
-
-"Olkaa nyt vaiti, tyttöseni, sillä en ole ollenkaan siunauksen
-arvoinen... Ja nyt pitää teidän noudattaa ehdottomasti neuvojani.
-Menkää kotiin ja luvatkaa mennä naimisiin Jackin kanssa elokuussa.
-Määrätkää hääpäiväksenne elokuun kolmastoista."
-
-"Mutta siihenhän on vielä niin pitkälti aikaa. Miksi siirtäisimme sen
-niin kauaksi? Eikö olisi parempi ja turvallisempi, että se
-päätettäisiin nyt heti ikuisiksi ajoiksi?"
-
-"Sitä ei voida sanoa, mutta mielipiteeni on ainakin sellainen."
-
-"Miksi sitten elokuun kolmastoista?" Columbine kysyi tullen omituisesti
-uteliaaksi. "Niin onneton päivänmäärä!"
-
-"Se sattui vain juolahtamaan mieleeni", Wade vastasi hiljaa kuin
-muistellen jotakin. "Menin naimisiin elokuun kolmantenatoista päivänä
-yksikolmatta vuotta sitten... ja, Collie, vaimoni oli hieman teidän
-näköisenne. Eikö se tunnukin ihmeelliseltä nyt? Maailma on niin pieni
-ja hän on ollut kuolleena jo kahdeksantoista vuotta."
-
-"Ben, en ole milloinkaan osannut uneksiakaan, että tekin olette ollut
-naimisissa", Columbine sanoi hellästi laskien kätensä hänen
-olkapäilleen. "Teidän pitää kertoa hänestä minulle joskus... Mutta nyt,
-jos haluatte aikaa ja luulette sen olevan parasta, en mene Jackin
-kanssa naimisiin ennen elokuun kolmattatoista."
-
-"Sellainen järjestely suo minulle aikaa", Wade vastasi. "Jackin on
-mielestäni parannettava tapansa, ennenkuin menette vihille. Jos kaikki
-puheenne ovat tosia, niin miksi emme voisi muuttaa häntä. Lupauksenne
-vaikuttaa enimmän... Se on siis päätetty?"
-
-"Kyllä, rakkaat ystäväni", tyttö änkytti ääni väristen, ollen melkein
-vaipumaisillaan kokoon nyt kun tämä koetus oli ohi.
-
-Wilson Moore katsoa tuijotti ovesta kauas harmaille rinteille.
-
-"Tuntuu omituiselta, miten asiat voivat kääntyä", hän sanoi haaveillen.
-"Elokuun kolmastoista!... Se on melkein niihin aikoihin, jolloin
-columbinet alkavat kukkia vuorilla ja se aika on aina ollut mielessäni,
-kun --"
-
-Tässä hän äkkiä keskeytti puheensa ja hänen haaveileva muminansa
-muuttui kiihkeäksi puheeksi hänen sanoessaan: "Mutta tarkoitan sitä
-vieläkin! Kuolen, ennenkuin luovun toivostani."
-
-
-
-
-XVI.
-
-
-Katsellessaan Columbinen ratsastusta rinnettä pitkin kotiin Wade
-ajatteli niin kiinteästi, ettei hänen useinkaan ennen ollut tarvinnut
-vaivata aivojaan niin kovasti. Hänestä ei tuntunut ollenkaan
-tarpeelliselta ilmoittaa Wilsonille kaikkia niitä syvempiä ja
-erikoisempia vaikutteita, joiden mukaan hän oli alkanut työskennellä.
-Hän ei tahtonut millään muotoa järkyttää sen enempää paimenta, joka
-muutenkin oli epäluuloinen. Columbine oli taasen turvassa jonkun aikaa.
-Wade oli turvannut hänet kohtalokkuutta vastaan eikä Wade kaivannut nyt
-muuta kuin aikaa. Sellainen mahdollisuus, että Columbine todellakin
-menisi naimisiin Jack Bellloundsin kanssa, ei juolahtanutkaan hänen
-mieleensä. Mooreen nähden tuntui tämä nykyinen tilanne kuitenkin hyvin
-kriitilliseltä. Mitä hän kertoisi hänelle ja mitä jättäisi kertomatta?
-
-"Poikaseni, tulehan tänne", hän huusi paimenelle.
-
-"Toveri, tämä näyttää pahalta", Moore sanoi änkyttäen.
-
-Wade katsoi hänen surullisiin kasvoihinsa ja kirosi partaansa.
-
-"Rohkaise mielesi, sillä asiat eivät ole milloinkaan niin huonosti kuin
-miltä ne näyttävät. Tiedämme kaikissa tapauksissa nyt, mitä meidän
-pitää odottaa ja siinä onkin tarpeeksi."
-
-Moore pudisti päätään. "Ettekö voinut huomata, miten teräskova
-Columbine oli?... Mutta ajattelen kuin tekin, Wade. Otaksuitte
-saadessanne Collien lykkäämään avioliiton tuonnemmaksi voittavanne
-aikaa. Pelaatte aikaa vastaan ja vannotte, että Möly-Jack tekee vielä
-jonkun tyhmyyden, joka tuhoo hänet. Ette aio luopua taistelustanne."
-
-"Möly-Jack on jo kiinnittänyt nuoran oksaan ja on jo pistämäisillään
-päänsä silmukkaan", Wade vastasi.
-
-"Joutavia!... Teette minut hulluksi", Moore huudahti kiihkeästi.
-"Kuinka voittekaan? Missä on nyt kaikki tuo rakkautenne, jota näytitte
-tuntevan minua kohtaan? Hoiditte minua, pelastitte jalkani ja elämäni,
-mutta nyt puhutte tuosta pölkkypäästä, tuosta vanhuksen hemmoitellusta
-lemmikistä, tuosta kirotusta roistosta kuin luulisitte hänen tuhoavan
-itsensä. Sellainen onni ja sellaiset toiveet ovat mahdottomat. Asiat
-muuttuvat päivä päivältä yhä pahemmiksi, mutta kuta pahemmiksi ne
-muuttuvat, sitä kummallisemmin käyttäydytte. Siinä ei ole mitään järkeä
-ja ne ovat paljaita haaveita. Wade, en haluaisi sanoa sitä, mutta
-minusta tuntuu joskus, kuin ette olisi aivan täysijärkinen."
-
-"Wils, eikö se tunnu sinustakin kummalliselta, että minun on pakko
-myöntää se", Wade vastasi.
-
-"Häh!" Moorea värisytti kovasti, kun hän laski kätensä hellästi ja
-anteeksipyytävästi ystävänsä olalle. "Suokaa minulle anteeksi, toveri!
--- Minähän tässä hullu olen... Mutta sydämeni on särkynyt."
-
-"Sinä vain luulet niin", Wade vastasi urhoollisesti. "Ihmisen sydän ei
-voi särkyä yhdessä päivässä. Tiedän sen... Eikä missään ole niin paljon
-perää kuin siinä, että Möly-Jack vielä hirttää itsensä."
-
-Moore kohotti päänsä äkkiä perääntyen kauemmaksi ystävästään kuin oli
-tarpeen katsoakseen häntä silmiin. Wade tunsi hänen silmiensä pistävän
-voiman.
-
-"Wade, mitä tarkoitattekaan?"
-
-"Collie kertoi meille muutamia mielenkiintoisia uutisia Jackista. Mutta
-hän ei tiennyt niin paljon kuin minä. Jack Belllounds on virittänyt
-viekkaan ja pirullisen ansan voidakseen todistaa sinut syylliseksi
-isänsä karjan varkauteen."
-
-"Miten mieletöntä!" Moore huudahti kalpein huulin.
-
-"En olisi milloinkaan uskonut hänen päässään olevan niin paljon järkeä,
-että hän voi tehdä sellaisen suunnitelman", Wade jatkoi. "Kuuntelehan
-nyt. Muutamia viikkoja sitten Möly-Jack huomautti kaikkien miesten ja
-isänsä kuullen, että uudisasukkaat varastavat karjaa. Hän huomautti
-noin vain ylimalkaisesti, kenenkään voimatta aavistaa hänen kirottua
-viekkauttaan. Erosin samana iltana Bellloundsin työstä voidakseni
-tehokkaammin vakoilla poikaa. Olen tehnyt sitä useinkin pitkän elämäni
-kuluessa, mutta en ole milloinkaan yhyttänyt viekkaampaa heittiötä,
-kuin Möly-Jackin. Kertoakseni lyhyesti, hän hankki itselleen valkoisen
-mustangin, joka on aivan Spottien näköinen. Hän mittasi hevosesi
-vasemman etujalan jäljet, tuon vikaantuneen kavion, jonka tiedät, ja
-takoi sitten samanlaisen kengän kuin Spottiellakin on. Sitten hän on
-laittanut jonkunlaisen vehkeen, jonka pää muistuttaa suuresti
-kainalosauvasi päätä. Niitä hän kuljettaa mukanaan. Näin hänen
-ratsastavan laitumen poikki hävittääkseen jälkensä, kiipeävän
-salviakukkuloille samasta syystä ja lopuksi piiloutuvan tuohon
-haavikkoon, joka on käyttämäsi tien vieressä. Siellä, voit lyödä siitä
-vaikka vetoakin, hän vaihtoi hevosensa vasemman jalan kengän. Sitten
-hän poikkesi tielle saadakseen jäljet näkymään lyhyellä matkalla, mutta
-koetti piilottaa ne jälleen päästyään kauemmaksi. Hän varasti isänsä
-karjaa ja ajoi eläimet noille ruohoisille pengermille, joilta sinä tahi
-minä emme olisi voineet löytää hänen jälkiänsä vielä seuraavanakaan
-päivänä. Mutta päästyään huipulle ja huomattuaan sen sopivammaksi hän
-jätti muutamia jälkiä ja erään lähteen reunalla hän laskeutui satulasta
-astuen vain toiselle jalalle ja tehden samanlaisia pieniä merkkejä
-maahan kuin sinäkin kainalosauvallasi. Kauempana metsässä on tupa,
-jossa hän aina kohtaa toverinsa. Sen edustalle hän muodosti samanlaisia
-hevosen ja kainalosauvan jälkiä... Yksinkertaista kuin a, b, c, Wils,
-kun sen vain ymmärrät. Mutta sanon sinulle suoraan, että ellen olisi
-ruvennut epäilemään Möly-Jackia, tämä hänen kepposensa olisi todistanut
-sinut rosvoksi."
-
-"Vieköön hänet piru!" paimen sähisi hämmästyen suunnattomasti ja
-raivostuen.
-
-"Veit sanat suustani."
-
-"Vannoin Collielle, etten milloinkaan tapa häntä."
-
-"Niin teit, poikani, ja sinun on pidettäväkin valasi. Pakotan sinut
-siihen. Sinä et saa olla luottamatta Collieen etkä luultavasti
-tahdokaan tahrata käsiäsi Jackin verellä."
-
-"En, en mitenkään!" Moore vastasi kiihkeästi. "Sellainen on tietysti
-mahdotonta enkä sitäpaitsi tahdokaan. Mutta, hyvä Jumala, miten
-suloista olisikaan kiskoa valehteleva kieli hänen suustaan ja --"
-
-"Niin olisikin, mutta älkäämme pukuko nyt siitä", Wade keskeytti
-vakavasti. "Ymmärrät kai nyt, miten hän on hirttämäisillään itsensä?"
-
-"En, toveri. Emme voi kertoa sitä kenellekään sen paremmin kuin
-Colliekaan omia tietojaan."
-
-"Poikaseni, olet vielä kokematon jouduttuasi tekemisiin ovelien miesten
-kanssa. Et ymmärrä heidän päävaikutteitaan. Möly-Jack ei ainoastaan
-varasta isältään ja valmista kirottua ansaa sinulle, vaan hän pettää
-rosvojakin, joille hän myy karjan. Hän panee heidänkin päänsä vaaraan.
-Hän on löytävinään jälkesi todistaakseen, että olet ollut tekemisissä
-heidän kanssaan. Hän ei varmastikaan jätä heitä pois pelistä ja hän
-suunnittelee, että he voivat paeta poistumalla koko seudulta tahi
-tappamalla toisensa tahi jotenkin muuten. Jackissa on suurenmoista
-juuri se, että hän tulee syyttämään sinua varkaudesta ja usuttaa isänsä
-sinun jäljillesi. No niin, samalla hän panee noiden muidenkin
-varkaitten hengen vaaraan. Tunnen nimittäin sattumalta tuon arpiposki
-Smithin. Olemme tavanneet ennenkin toisemme. Nyt ymmärrämme seuraavan
-helposti Collien kuulemista Smithin sanoista, ettei hän luota
-Möly-Jackiin. Siis tämän Jack Bellloundsin suunnitelman rinnalla toimii
-hänelle tuntemattomia voimia, joiden toimintaa hän ei voi seurata ja
-jotka varmasti tuhoavat hänet vihdoin."
-
-"Ymmärrän sen nyt! Taivas varjelkoon, Wade, muu ei näytä olevan
-mahdollistakaan!... Mutta jos otaksumme hänen onnistuvan, niin miten
-silloin? Miten silloin Collien käy?"
-
-"Poikaseni, en ole päässyt vielä niin pitkälle mietelmissäni", Wade
-vastasi.
-
-"Mutta minun vuokseni -- ajatelkaahan nyt. Jos Möly-Jack onnistuu
-suunnitelmissaan, ellei hän tuhoakaan itseään tyhmyyksissään,
-vihoissaan tahi juomingeissa, niin miten Collien silloin käy?"
-
-Wade ei voinut vastata hänen luonnolliseen ja välttämättömään
-kysymykseensä senvuoksi, ettei hän ollut voinut sellaista ajatellakaan.
-
-"Sen aiheuttama paha nähdään sitten kuin sekin päivä koittaa", hän vain
-sanoi.
-
-"Wade, olette sanonut samaa ennenkin ja silloin se auttoi minua, mutta
-nyt eivät minulle riitäkään muutamat sanat raamatusta. Luottamukseni
-horjuu. Minä... Ah, koetin rukoillakin, koska Collie kertoi minulle
-rukoilleensa, mutta auttavatko rukoukset? Olemme nyt tekemisissä
-itsepäisen ja rautatahtoisen vanhuksen kanssa, joka ihailee poikaansa,
-ja mielettömän pojan kanssa, itsekkään, roistomaisen ja pahan, joka ei
-välitä mistään. Ja lopuksi, olemme joutuneet tekemisiin sellaisen jalon
-ja suurisieluisen tytön kanssa, joka tahtoo uhrata itsensä ja koko
-elämänsä maksaakseen velkansa. Jos hän olisi todellakin Bill
-Bellloundsin tytär, hän ei milloinkaan menisi naimisiin Jack
-Bellloundsin kanssa, jos tietysti otaksumme, ettei Jack ole Bill
-Bellloundsin poika... Tiedättekö, että hän kuolee, jos hän menee
-naimisiin Jackin kanssa?"
-
-"Tiedän", Wade vastasi taivuttaen päänsä kumaraan. Moore vain lisäsi
-hänen synkkiä aavistuksiaan. Hän ei halunnut näyttää tätä tunnetta eikä
-paimenen rukoilemisen häneen tekemää vaikutusta.
-
-"Vai myönnätte tekin sen! Sanokaa, miten luulette Collien käyvän?"
-
-"Jos hän menee naimisiin hänen kanssaan, hän kuolee, luullakseni", Wade
-vastasi.
-
-Silloin Wilson hyökkäsi ystävänsä kimppuun vääntäen hänet vihaisesti
-suoraksi.
-
-"Piru teidät vieköön, Wade! Ette ole rehellinen minua kohtaan, vaan
-salaatte minulta jotakin!" hän huudahti käheästi.
-
-"Wils, olet kiihoittunut. Vannon, että olen kertonut sinulle kaikki."
-
-"Mutta ette suinkaan voi kestää sellaista ajatustakaan, että Collie
-kuolisi tuon roiston vuoksi, ette mitenkään! Ah, tiedän sen! Minäkin
-tunnen sisimmässäni jotakin, jota on mahdoton kertoa. Senvuoksi te
-olette joko pyörällä päästänne tahi sitten teillä on jotakin
-hihassanne. Minun on hyvin vaikeata sanoa, miten liikutatte minua.
-Toisin ajoin olen valmis kuristamaan teidät kirotun omituisuutenne
-vuoksi, mitä se sitten lieneekään, mutta toisin ajoin taasen tunnen,
-että minun pitää luottaa teihin... Wade, ette voi olla aina
-erehtymätönkään."
-
-"Minäkin olen vain ihminen, Wils, ja ystäväsi. Olen luultavasti
-mielestäsi omituinen, mutta mitä sen on väliä? Tarkastelkaamme nyt tätä
-asiaa kumpikin omalta näkökannaltamme ja toimikaamme sitten sen mukaan.
-Sinä teet, mitä omatuntosi käskee ajatellen aina Collieta etkä itseäsi.
-Minä lupaan taasen seurata omia suunnitelmiani. Voimmeko tehdä
-enempää?"
-
-"Emme, Wade, emme todellakaan", Moore vastasi vakavasti.
-
-"No sitten, tässä on käteni. Olen puhunut liikaa aivan varmasti, vaikka
-ne ajat, jolloin puhuminen olisi auttanut, ovat olleet ja menneet."
-
-Moore tarttui vaitiollen hänelle ojennettuun käteen koettaen lukea
-Waden ajatuksia ja nähtävästi vielä kerran voimistuen ja tullen
-rohkeammaksi sen voiman vaikutuksesta, jota hän ei voinut ymmärtää.
-
-Waden seuraavan viikon kuluessa tekemät huomiot osoittivat, ettei Jack
-Belllounds aikonut antaa ruohon kasvaa jalkojensa alle. Hän koetti
-täyttää sopimuksensa Smithille ajaen suurta karjalaumaa edellään
-kuutamossa. Nämä eläimet kuuluivat siihen laumaan, jonka karjanomistaja
-oli myynyt Kremmlinin kauppiaille saatuaan sen ensin kokoon ja
-säilytettyään sitä aidatussa haassa Andrewsin laakson viereisessä
-laaksossa. Vaillinkia ei huomattaisi, ennenkuin karja laskettaisiin
-Kremmlinissä. Silloin voitaisiin sanoa elukoiden karanneen. Sellainen
-oli hyvin tavallista silloin kun tuollaista suurta villiä sonnilaumaa
-oli ajamassa vain muutamia paimenia.
-
-Wadelle oli kuitenkin asia selvillä seuraavana päivänä tämän keskiyön
-aikaan tapahtuneen varkauden jälkeen. Hänen oli pakko tunnustaa, ettei
-kukaan olisi voinut luulla mahdolliseksi sitä, että Jack Belllounds
-kykenee suoriutumaan työstä, joka parhaimmasta paimenestakin olisi
-tuntunut vaikealta. Mutta Jack teki sen ja palasi takaisin ennen aamun
-koittoa. Hänen oli pakko myöntää sekin, että nuo näennäiset todistukset
-Wilson Moorea vastaan, jotka Jack Belllounds tietenkin piakkoin löisi
-pöytään, olivat tuomitsevat ja kumoamattomat.
-
-Odottaessaan asioiden kehitystä Wade vahti tarkasti kartanoa samalla
-kun hän piti silmällä etäisiäkin teitä. Hän ei halunnut missään
-tapauksessa olla poissa paikalta silloin kun Jack Belllounds rupeaa
-syyttämään Wilson Moorea karjan varkaudesta.
-
-Sattui sitten eräänä sunnuntai-iltapäivänä Waden jutellessa paimenten
-kanssa, että Jack kolmen vieraan miehen seurassa, kaikki tomuisten ja
-väsyneiden hevosten selässä, ratsasti portille ja laskeutui satulasta.
-
-Lem Billings näytti tavattoman kiihtyneeltä.
-
-"Tuo mies on varmasti hänen näköisensä... ja hän siellä näkyy
-olevankin. Mikähän nyt on kysymyksessä?"
-
-Paimenet katsoivat uteliaina toisiinsa kääntyen sitten Waden puoleen.
-
-"Bent, mitä tästä ajattelette?" Lem kysyi viitaten kädellään hevosiin
-päin. "Möly-Jack ratsastaa tänne sheriffi Burleyn kanssa."
-
-Kartanonomistaja Belllounds, joka sattui olemaan kuistissa, tervehti
-vieraita, jotka menivät hänen mukanaan huoneeseen.
-
-"Pojat, tätä olen juuri odottanutkin", Wade vastasi.
-
-"Aivan niin, meilläkin on omat mielipiteemme. Ja jos mielipiteeni ovat
-oikeat, kuulemme piakkoin, koira vieköön kummia", Lem sanoi.
-
-He vaikenivat kaikki hetkiseksi miettien tätä kummallista tapahtumaa ja
-tarkastellen taloa. Vähän ajan kuluttua vanha Bill Belllounds tuli
-kuistiin ja kävellen kartanolle hän katseli ympärilleen kuin etsien
-jotakin. Sitten hän huomasi paimenien pienen joukon.
-
-"Hei siellä!" hän huusi. "Jonkun teistä on ratsastettava hakemaan Wils
-Moore tänne!"
-
-"Hyvä on isäntä!" Lem huusi vastaukseksi nousten ja vetäisten vyötään.
-
-Belllounds poistui pää painuksissa kuin hän olisi ollut huolissaan
-jostakin.
-
-"Wade, tahdot varmaankin mennä hakemaan Wilsiä?" Lem kysyi.
-
-"Se on aivan yhdentekevää minulle, mutta mieluummin olisin menemättä",
-Wade vastasi.
-
-"Hitto vieköön, en moiti sinua ollenkaan. Pojat, nyt on piru irti,
-sillä Burley haluaa tavata Wilsiä."
-
-"No, vaikka olisikin", Montana sanoi, "voit lyödä vetoakin siitä, ettei
-Wils pakene. Tahtoisin mielelläni nähdä, miten hän suhtautuu noihin
-miehiin. Burley on hyvin rehellinen eikä hän ole mikään houkkiokaan."
-
-"No se on niin selvää kuin nenäsikin, Montana, ja se on kieltämättä
-tarpeeksi suuri", Lem vastasi ja hänen silmänsä leimahtivat tuimasti.
-"Möly-Jack on mölynnyt tarpeeksi ja hän on sotkenut Wilsinkin johonkin
-asiaan, johon sheriffinkin on pakko sekaantua. Minä käyn hakemassa
-Wilsin tänne." Ja mumisten itsekseen paimen meni hakemaan hevostaan.
-
-Wade nousi harkitusti ja miettiväisesti aikoen poistua.
-
-"Kuulkaahan, Bent, ette suinkaan aio poistua näkemättä tätä?" Montana
-kysyi hämmästyneenä.
-
-"Kyliä minä aion olla läsnä", Wade vastasi kävellen pois saadakseen
-olla hetkisen yksinään. Hän tahtoi ajatella tätä Jack Bellloundsin
-hämmästyttävää tekoa. Wade oli aivan ymmällä. Hän oli odottanut, että
-Jack syyttäisi Moorea ja esittäisi kokoamansa todisteet, mutta hän ei
-ollut milloinkaan osannut kuvitellakaan, että Jack olisi niin rohkea,
-että hän veisi asiat näin pitkälle. Sheriffi Burley oli hyvin kokenut
-mies, terävä, käytännöllinen ja ovela. Hän kuului myös noiden
-lukemattomien miesten joukkoon, joiden kanssa Wade oli tullut
-tekemisiin ennen vanhaan. Wade oli luullut Jackin tyytyvän siihen, että
-hän voi syyttää Moorea isänsä kuullen ja siten piilottaa jälkensä. Mitä
-vanha Belllounds sitten olisi ajatellutkaan muutamien nautojen
-menetyksestä, hän ei milloinkaan olisi ahdistanut ja antanut vangita
-paimenta, joka oli palvellut häntä niin uskollisesti kauan aikaa.
-Burley sattui kuitenkin olemaan sheriffi, ja vieläpä hyvin
-omantunnontarkka sellainen. Hän kuului olevan hyvin vihainen
-erittäinkin rosvoille.
-
-Tämä vaikeutti tilannetta. Mitähän Jack Belllounds vaatisikaan? Kuinka
-Columbine suhtautuisi tähän salajuoneen Wilson Mooren kunniaa ja
-vapautta vastaan? Mitähän Moore tekee kuultuaan sen? Wade tunnusti
-olevansa voimaton ratkaisemaan näitä kysymyksiä, joihin tuntui yhtyvän
-sekin vaativa ja uhkaava, miten hänen itsensä piti suhtautua tähän.
-Siihenkään ei voitu vastata, koska muudan tuleva tapaus, jota hän ei
-voinut valvoa ja joka päättäisi asiat, salasi sen. Wade tuli
-pahoilleen, mutta hän tunsi vielä vaistomaisesti taistelevansa sisäistä
-uhkaavaa synkkyyttä vastaan, joka oli hänen varjonsa kaltainen.
-
-Hän odotti tien vieressä saadakseen puhutella Billingsiä ja Moorea
-heidän tullessaan taloon, ja hänen hämmästyksekseen he ilmestyivätkin
-näkyviin nopeammin kuin oli syytä odottaa heitä. Wade tuli pajukosta
-kohottaen kätensä. Hän ei huomannut mitään tavatonta Mooren kasvoissa.
-
-"Wils, menettelemme viisaasti, jos keskustelemme hieman tästä", Wade
-sanoi.
-
-"Mistä sitten?" paimen kysyi tiukasti.
-
-"Vanhan Billin viestistä ja siitä, että sheriffi Burley on täällä."
-
-"Emme puhu mitään, ennenkuin näemme, mikä heillä on mielessä. Toveri,
-muistatte kai tuon muutamia päiviä sitten tekemämme välipuheen?"
-
-"Varmasti, mutta olen hieman huolissani ja ehkä --"
-
-"Teidän ei tarvitse olla ollenkaan huolissanne minun vuokseni. Tulkaa
-vain mukaan", Moore keskeytti. "Haluaisin teidät sinne ja, Lem, tuo
-sinä pojat mukanasi."
-
-"Kyllä, ja jos olet avun tarpeessa, annamme sitä kernaasti."
-
-Kun he saapuivat pihalle, Lem kääntyi aitauksille päin ja Wade käveli
-Mooren hevosen vieressä rakennusta kohti.
-
-Belllounds tuli ovelle kuultuaan kavioiden kapseen.
-
-"Halloo, Moore, laskeudu satulasta ja tule huoneeseeni", hän sanoi
-töykeästi.
-
-"Belllounds, jos se on yhdentekevää teille, kuuntelen mieluummin täällä
-pihalla, mitä teillä on minulle sanomista", paimen sanoi tyynesti.
-
-Karjanomistaja näytti huolestuneelta. Hän ei ollut niin tyyni ja
-voimakas kuin ennen tällaisina hetkinä.
-
-"Tulkaa tänne ulos, miehet!" hän huusi ovelta.
-
-Äänet, raskaat askeleet ja kannusten kilinä ilmoitti kolmen vieraan
-tulon. Jack Belllounds seurasi heitä. Ensimmäinen oli pitkä mustiin
-pukeutunut mies, vaaleatukkainen ja pisamainen, kirkkaine harmaine
-silmineen ja riippuvine viiksineen, jotka eivät voineet peittää ankaran
-näköisiä huulia ja karskia leukaa. Hänellä oli hopeinen tähti
-liivissään, pistoolin pää pisti esiin rasvaisesta kaukana alhaalla
-oikealla kupeella riippuvasta kotelosta ja vasemmassa kainalossaan hän
-kantoi paperikääröä.
-
-Wade katsoi silloin parhaaksi astua askeleen lähemmäksi, ja jos hän oli
-odottanut sheriffin ankaroiden kasvojen muuttuvan hämmästyneiksi ja
-iloisiksi, hän ei varmastikaan pettynyt.
-
-"No mitä nyt, hitto soikoon!" Burley huudahti kumartuen äkkiä
-voidakseen tarkemmin katsella Wadea.
-
-"Päivää, Jim! Mitä kuuluu?" Wade sanoi ojentaen kätensä ja hymy, jota
-niin harvoin nähtiin, kirkasti hänen surullisia kasvojaan.
-
-"Hell-Bent Wade, niin totta kuin olen syntinen ihminen!" sheriffi
-huudahti tarttuen Waden ojennettuun käteen ja puristaen sitä kovasti.
-Hänen kasvonsa värähtelivät. "Hyvä Jumala, miten iloinen olenkaan
-saadessani puhutella sinua, vanha veikko! Et ole muuttunut
-ollenkaan!... Kymmenen vuotta! Kuinka nopeasti aika rientääkään! Sinäkö
-siinä todellakin olet?"
-
-"Sama mies, Jim, ja hirmuisen iloinen sinun tapaamisestasi", Wade
-vastasi.
-
-"Tervehdi Bridgesiä ja Lindsayta", Burley sanoi tarkoittaen
-tovereitaan. "Karjanomistajia suuren järven rannoilta... Pojat, olette
-kuulleet minun puhuvan hänestä. Wade ja minä olimme molemmat tuossa
-taistelussa ennen muinoin Blairin maatilalla Gunnisonissa. Ja minulla
-on pätevät syyt olla unhottamatta häntä. Wade, millaisissa asioissa
-sinä nyt täällä liikut?"
-
-"Tulin tänne viime syksynä, Jim, ja olen sen jälkeen metsästellyt
-petoja Bellloundsllle. Olen puhdistanut kartanon maat niistä melkein
-kokonaan. Poistuttuani Bellloundsin palveluksesta olen asunut tämän
-nuoren ystäväni, Wils Mooren, luona ja pitänyt silmällä laitumilla
-liikkuvaa karjaa."
-
-Burley oli selin Bellloundsiin ja hänen poikaansa, joten heidän oli
-mahdoton huomata sitä omituista pientä välähdystä hänen silmissään
-hänen katsoessaan tiukasti Wadeen ja sitten Mooreen.
-
-"Wils Moore, mitä kuuluu? Muistan teidät, vaikka en ole täällä viime
-vuosien kuluessa usein käynytkään."
-
-Paimen vastasi tervehdykseen kohteliaasti, mutta lyhyesti.
-
-Belllounds kakisti kurkkuaan tullen lähemmäksi. Hänen käytöksestään
-voitiin huomata, että hänellä oli ikävä asia toimitettavana.
-
-"Moore, lähetin hakemaan sinua muutaman vakavan asian vuoksi, Olen
-pahoillani, että minun on pakko sanoa se."
-
-"No, tässä minä nyt olen. Mitä se koskee?" paimen vastasi katsoen
-vanhusta suoraan silmiin kirkkain pähkinänkarvaisin tulisin silmin.
-
-"Jack on White Slidesin työnjohtaja ja nyt hän syyttää sinua."
-
-"Tulkoon hän esille lausumaan syytöksensä minulle", Moore tiuskaisi.
-
-Jack Belllounds tuli lähemmäksi kädet taskuissa, hillittynä ja hieman
-huojuen, ja hänen kalpeista kasvoistaan ja röyhkeästä katseestaan
-voitiin nähdä, miten vakava tilanne oli ja kuinka kokonaan hän luuli
-olevansa sen herra.
-
-Wade katseli tätä kilpailijoiden ja vihamiesten kohtausta
-tarkkaavaisuudella, jota voimakkaasti kiihoitti Burleyn heihin
-kiinnittämä läpitunkeva tarkka tutkimus. Jack viivytteli katsoen
-tiukasti Mooren jännittyneihin kasvoihin. Wade huomasi Jackin vapisevan
-ja silmien leimuavan niin, että Jack vain vaivoin voi hillitä riemunsa
-ja kostonhimonsa. Hän ei näyttänyt olevan vielä laisinkaan peloissaan.
-
-"No, Möly-Jack, millainen on syytöksesi?" Moore kysyi kärsimättömästi.
-
-Tämä vanha nimitys, jonka paimen heitti hänelle vasten naamaa
-kainostelematta, näytti sattuvan kipeästi ja kannustavan häntä. Mutta
-hän hillitsi itsensä, samalla kun hän salavihkaa tarkasti, oliko
-Moorella ase mukanaan. Paimen oli aseeton.
-
-"Syytän sinua isäni karjan varastamisesta", Jack sanoi hiljaa käheästi.
-Sanottuaan sen hän nieleskeli tyhjää pitkän aikaa.
-
-Moore kalpeni hirveästi. Hänen silmänsä leimahtivat hurjasti äkkiä,
-mutta tämä ilme katosi niistä hetkisen kuluttua.
-
-Muutamat paikalle tulleet paimenet liikahtelivat hermostuneesti. Lem
-Billings painoi päänsä kumaraan mumisten itsekseen ja Montana Jim
-näytti jäätyvän paikoilleen.
-
-Mooren tummat silmät, ivalliset ja läpitunkevat, eivät siirtyneet
-hetkeksikään Jackin kasvoista. Tuntui siltä kuin ei paimen voisi puhua
-enää milloinkaan.
-
-"Sinä sanot minua varkaaksi, sinä!" hän huudahti vihdoin.
-
-"Kyllä!" Belllounds vastasi kovasti.
-
-"Syytät siis minua tämän sheriffin ja isäsi kuullen, että olen
-varastanut karjaa?"
-
-"Niin!"
-
-"Syytät siis minua tämänkin miehen kuullen, joka pelasti henkeni ja
-joka tuntee minut, tämän Hell-Bent Wadenkin läsnäollessa?" Moore kysyi
-viitaten metsästäjään.
-
-Waden nimen mainitseminen noin kiihkeällä ja ihmettelevällä äänellä ei
-ollut vaikuttamatta Jack Bellloundsiin.
-
-"Mitä helvettiä minä tuosta Wadesta välitän?" hän karjaisi entiseen
-kärsimättömään tapaansa. "Niin, syytän sinua! Olet varas ja rosvo!...
-Ja mitä tuohon sinun erinomaiseen Hell-Bent Wadeesi tulee, niin --"
-
-Burleyn äkkinäinen ja ratkaiseva väliintulo keskeytti hänet.
-
-"Kuulkaahan, nuorimies, sallin teidän luonnolliset tunteenne", hän
-sanoi kuivasti, "mutta neuvon teitä hillitsemään kielenne. En tunne
-herra Moorea tarkemmin, mutta tunnen Waden sitä paremmin.
-Ymmärrättekö?... Jos teillä siis on sanottavana vielä jotakin muutakin
-Moorelle, niin tehkää se äkkiä."
-
-"Olen sanonut sanottavani", Belllounds vastasi pahantuulisesti.
-
-"Millaisilla perusteilla syytät minua?" Moore kysyi.
-
-"Seurasin jälkiäsi ja minulla on todisteet hallussani."
-
-Burley meni kuistiin ja laski varovaisesti kainalossaan olevan kääryn
-lattialle.
-
-"Moore, laskeutukaa satulasta", hän sanoi. Sitten kuin paimen oli
-tehnyt sen ja nilkuttanut syrjemmäksi, sheriffi jatkoi: "Tälläkö
-hevosella enimmäkseen ratsastatte?"
-
-"Minulla ei olekaan muuta."
-
-Burley istuutui portaille ja avattuaan huolellisesti käärön hän otti
-siitä esille muutamia kovia keltaisia multakokkareita. Pienemmissä
-oleva ympyrä pisteineen näkyi hyvin selvästi. Suuremmissa oli
-vaillinainen, mutta kuitenkin selvästi huomattava omituisen muotoisen
-hevosenkengän melkein kolmion muotoinen jälki. Sheriffi laski nämä
-palaset maahan. Sitten hän otti Mooren kainalosauvan, jota Moore
-säilytti satulasta riippuvassa tupessa kuin pyssyä, ja vedettyään sen
-tupesta hän huolellisesti tutki sen pyöreää päätä, koettaen sitä
-lopulta noihin kuivuneissa multakokkareissa oleviin ympyröihin. Ne
-sopivat täydellisesti toisiinsa. Paimenet kumartuivat lähemmäksi
-nähdäkseen tarkemmin ja Billings pudisti päätään. Vanha Bellloundskin
-seurasi toimitusta tarkkaavaisesti. Tehtyään sen Burley tarttui Mooren
-hevosen vasempaan etujalkaan nostaen sen kavion näkyviin. Valkoinen
-mustangi ei nähtävästi pitänyt tästä, mutta mukaantui siihen sittenkin.
-Kavioon kiinnitetty kenkä oli melkein kolmion muotoinen. Kun Burley
-sovitti suuremman multakokkareen jalkineen kavioon, täytyi jokaisen
-empimättä uskoa, että tuo kokkareessa näkyvä jälki oli kolmionmuotoisen
-teräskengän tekemä.
-
-Burley laski kavion irti heittäen kokkareen kädestään. Toisetkin miehet
-suoristautuivat hitaasti ja muutamat heistä hengittivät kovasti.
-
-"Moore, luuletteko noita jälkiä omiksenne?" sheriffi kysyi.
-
-"Kyllä ne ovat sen näköisiä", paimen vastasi.
-
-"Ne ovat varmasti teidän!"
-
-"En voi sitä kieltääkään."
-
-"Otin nuo kokkareet Gore Peakin juurella olevan lähteen reunalta.
-Seurasimme Bellloundsilta varastetun karjan jälkiä harjun yli Elgeriaan
-vievälle tielle saakka. Bridges ja Lindsay ovat ostelleet karjaa viime
-aikoina muutamilta oudoilta miehiltä, jotka eivät olleet ilmoittaneet,
-missä heidän maatilansa sijaitsevat. Miehet olivat vain väittäneet
-ostavansa ja myyvänsä karjaa. Vannon, että muut Gore Peakillä näkemämme
-hevosten jäljet ovat niiden miesten hevosten tekemiä, jotka olivat
-ajaneet Bellloundsin karjan sinne... Onko teillä vielä jotakin muuta
-sanottavaa?"
-
-"Ei. Ei täällä", Moore vastasi tyynesti.
-
-"Silloin vangitsen teidät viedäkseni teidät Kremmliniin kuulustelua
-varten."
-
-"Hyvä on. Minä tulen."
-
-Vanha Belllounds näytti olevan hyvin järkytetty. Hänen poskensa olivat
-punaiset ja hänen silmänsä leimusivat.
-
-"Wils, olet kohdellut minua sikamaisesti!" hän sanoi vihaisesti. "Olen
-aina luullut sinua rehelliseksi mieheksi... Tunnusta nyt suoraan koko
-kirottu juttu, jos haluat suopeata kohtelua minulta. Olit varmaankin
-mieletön tahi juovuksissa silloin kun teit tämän konnantyön. Sano nyt
-se meille suoraan."
-
-"Minulla ei ole mitään sanottavaa", Moore vastasi.
-
-"Käyttäydyt omituisesti ollaksesi paimen, joka ennen on ollut valmis
-tappelemaan pienimmästäkin syystä. Tunnusta nyt vain koko asia, niin
-annan sinulle anteeksi... En ole unhottanut sitä, että sinua on
-kohdeltu huonosti täällä White Slidesissä. Minäkin olen kerran ollut
-nuori ja kuumaverinen."
-
-Karjanomistajan vihainen ja liikuttava puhe kiihoitti paimenta ja oli
-melkein tehdä lopun hänen luonnottomasta ja tavallaan röyhkeästä
-käytöksestään. Näytti jo melkein siltä, kuin hän ei enää voisi hillitä
-itseään, ja hänen vapisevat huulensa näyttivät kätkevän taakseen surua,
-pelkoa ja vihaa. Hänen Bellloundsiin luoma katseensa oli todellakin
-omituinen ollakseen sellaisen paimenen, jonka luultiin varastaneen
-entisen isäntänsä karjaa. Mitä hän sitten olisi vastannutkaan, jäi se
-tekemättä Columbinen ilmestyessä äkkiä paikalle.
-
-"Isä, kuulin sanasi!" hän huudahti tullessaan heidän luokseen
-peloissaan ja suurin silmin. "Mitä on Wilson Moore tehnyt sellaista,
-jonka tahdot antaa hänelle anteeksi?"
-
-"Collie, mene takaisin huoneeseesi", Belllounds määräsi.
-
-"En mene, sillä tässä on jotakin nurinkurista", hän sanoi pelästyen yhä
-enemmän katsoessaan miehestä mieheen. "Ah, sheriffi Burley, oletteko
-tekin täällä?" hän huohotti.
-
-"Olen, neiti, ja jos nuori Moore on ystävänne, olen pahoillani
-tulostani", Burley vastasi.
-
-Tytön ilmestyminen paikalle vaikutti Wadeenkin omituisesti ja
-lumoavasti. Herkkä, teräväpäinen, jännitetty ja kalpeneva tyttö alkoi
-vähitellen vaistomaisesti käsittää, mistä tässä oli kysymys, jolloin
-hänen tummenevat silmänsä alkoivat leimuta.
-
-"Ystävänikö? Hän oli vielä enemmänkin muutamia päiviä sitten... Mitä
-hän on tehnyt? Miksi olette täällä?"
-
-"Neiti, olen tullut vangitsemaan hänet."
-
-"Ah!... Mutta miksi?"
-
-"Koska hän on varastanut isänne karjaa."
-
-Columbine aivan mykistyi hetkiseksi, mutta sitten hän tiukkaisi: "Tässä
-on varmaankin tapahtunut joku hirmuinen erehdys!"
-
-"Neiti Columbine, toivon sydämestäni samaa", Burley vastasi hyvin
-hämmästyneenä ja pahoillaan. Kuten useimmat hänen laisensa miehet, ei
-hänkään voinut olla paha naiselle. "Mutta asia näyttää hyvin tukalalta
-Moorelle... Katsokaahan näitä hänen hevosensa jälkiä -- vasemman
-etujalan, jonka kenkä on tuollainen kolmion muotoinen. Se on hänen
-hevosensa ja hän tunnustaa sen. Ja katsokaahan näitäkin pieniä
-ympyröitä pisteineen... Löysin nämä merkit Gore Peakilta varastetun
-karjan jälkien joukosta. Muita jälkiä en huomannut, neiti Columbine."
-
-"Kuka vei teidät noille jäljille?" hän kysyi tiukasti.
-
-"Jack. Hän löysi ne ensin ja ratsasti sitten Kremmliniin luokseni
-tuodakseen minut tänne."
-
-"Jack! Jack Bellloundsko?" Columbine huudahti purskahtaen villiin ja
-hurjaan nauruun. Kuin naarastiikeri hän hyökkäsi Jackia kohti kuin
-repiäkseen tämän kappaleiksi. "Sinä siis veit sheriffin noille
-jäljille! Syytät siis Wilson Moorea isän karjan varkaudesta!"
-
-"Kyllä ja olen sen jo todistanutkin", Jack vastasi käheästi.
-
-"Sinä! Sinä todistit sen! Vai tällainen kostosi olikin!... Mutta sinä
-olet unhottanut minut kokonaan, Jack Belllounds! Sinä roisto, sinä
-paholainen, sinä --" Äkkiä hän vetääntyi taaksepäin omituisesti
-vapisten. Hän huohotti ja hänen kasvonsa muuttuivat kalmankalpeiksi.
-"Ah, hyvä Jumala!... Miten sanomattoman hirmuista tämä onkaan!"... Hän
-kätki kasvonsa käsiinsä ja jokainen jänne hänessä näytti vetääntyvän
-kokoon, kunnes hän oli aivan jäykkä. Sitten hän ojensi kätensä Wilson
-Moorea kohti.
-
-"Wilson Moore, mitä sinulla on sanomista tälle sheriffille, Jack
-Bellloundsille ja minulle?"
-
-Moore katsoi häneen niin, että se varmaankin koski kovasti hänen
-sieluunsa, sillä katse oli niin rakastava, tarkoittava ja
-kaunopuheinen.
-
-"Collie, heillä on todistukset. Minun on pakko kestää rangaistukseni...
-Isäsi on hyvä. Hän ei vaadi minulle suurtakaan edesvastuuta."
-
-"Sinä valehtelet", Columbine kuiskasi. "Ja minä sanon heille, miksi sen
-teet."
-
-Moore ei ollut ollenkaan häpeävän ja rikollisen näköinen, niinkuin
-olisi ollut luonnollista hänen tunnustukseensa nähden. Mutta hän näytti
-tuntevan toivottomuuden aiheuttamaa tuskaa. Hänen kätensä tapaili Wadea
-ja nykäisi häntä.
-
-Tällainen mykkä pyyntö oli aivan tarpeeton, sillä Wade ymmärsi
-muutenkin, että Columbine seuraavassa silmänräpäyksessä olisi viskannut
-häpeällisen totuuden päin naamaa Jack Bellloundsille. Tyttö aikoi tehdä
-sen. Hän oli peloittava ja kaunis innostuksessaan.
-
-"Collie", Wade sanoi sellaisella äänellä, jonka hän tiesi vaikuttavan
-omituisesti tyttöön, tarttuen samalla hänen ojennettuun käteensä, "ei
-enempää! Tämä on miesten asia, johon naisten ei sovi sekaantua, ei
-ainakaan tässä. Tämä on Wilsin ja samalla minunkin asiani. Olen hänen
-ystävänsä. Olipa hänen huolensa ja rikoksensa millainen tahansa, otan
-ne hartioilleni. Silloin ne muuttuvat sellaisiksi, kuin ei niitä
-olisikaan."
-
-Vaikeroiden ja väännellen käsiään Columbine horjui sisällisen taistelun
-voimasta.
-
-"Olen aivan, aivan hullu tahi sitten näen unta. Ah, Ben!" hän huudahti.
-
-"Koettakaa rohkaista mielenne, Collie. Tämä on kyllä kovaa. Vaikea on
-uskoa sitä Wilsistä, joka on ollut ystävänne ja leikkitoverinne niin
-monta vuotta. Kyllä me kaikki ymmärrämme sen, Collie. Menkää nyt
-huoneeseenne älkääkä kuunnelko ja katselko enää."
-
-Hän talutti tytön kuistiin ja sitten ovelle, jota avatessaan hän
-kuiskasi: "Pelastan teidät, Wilsin ja tuon vanhuksen, jota sanotte
-isäksenne."
-
-Sanottuaan sen hän palasi pihalle kokoontuneeseen vaitiolevaan
-joukkoon.
-
-"Jim, jos sanon vastaavani siitä, että Wils Moore tulee Kremmliniin
-määrättynä päivänä, annatko hänen silloin jäädä luokseni?"
-
-"Kyllä mielelläni", Burley vastasi sydämellisesti.
-
-"Vastustan sitä", Jack Belllounds huudahti taistelunhaluisesti. "Hän on
-tunnustanut ja teidän pitää viedä hänet vankilaan."
-
-"Kuulkaahan nyt, kuumaverinen nuorimies, vankilaa ei ole lähempänä kuin
-Denverissä. Tiedätte kai sen?" Burley vastasi kuivan leikillisesti.
-"Moore on nyt kotiarestissa. Hän voi olla täällä aivan yhtä hyvin kuin
-luonani Kremmlinissä, jossa hänen aikansa tulisi paljon pitemmäksi."
-
-Paimen oli noussut satulaan ja Wade käveli hänen rinnallaan heidän
-lähtiessään kotiin päin. He eivät olleet ennättäneet vielä pitkälle kun
-Waden terävät korvat erottivat seuraavat sanat: "Kuulkaahan,
-Belllounds, minusta tuntuu kuin ette poikinenne oikein käsittäisi tätä
-Wadea."
-
-"Olette oikeassa", vanhus vastasi.
-
-Mutta hänen poikansa purskahti katkeraan, ivalliseen ja tyytymättömään
-nauruun.
-
-
-
-
-XVII.
-
-
-Gore Peak oli sen vuorijonon korkein paikka, joka jatkui penikulmittain
-Buffalo-laaksosta länteen päin. Se oli aivan pyöreä metsäinen kukkula,
-jota sitä ympäröivässä seudussa asuvat ihmiset käyttivät maamerkkinään.
-Tämän vuorijonon itäisillä rinteillä kasvava kuusi- ja mäntymetsä
-oli melkein koskematonta seutuun asti, joka kapeni vähitellen
-Buffalo-laaksoksi. Seudulla risteili muutamia suuriliikenteisiä teitä,
-joista eräs seurasi Red Brookia Kremmliniin, muudan vei laaksosta White
-Slidesiin ja eräs harjanteen yli Elgeriaan. Ainoa tunnettu Gore
-Peakille vievä tie poikkesi laakson sivuhaaraan kiertäen etelään
-helpommin noustavalle rinteelle.
-
-Koko tuo ääretön Buffalo-laakson länsipuolella oleva metsäisiä
-harjanteita, penkereitä, kuiluja ja metsiköitä käsittävä rinne oli
-hyvin villiä ja luoksepääsemätöntä seutua. Sinne pakenivat puhvelit
-turvaan metsästäjiltä eivätkä joutuneet vaaraan ennenkuin ne taasen
-palasivat laaksoon. Hirvet, antiloopit ja karhut elivät siellä kuin
-kotonaan.
-
-Bent Wade, metsästäen nyt jalompaa riistaa kuin seudun villejä petoja,
-jätti hevosensa Lewisin tuvalle ja tunkeutui tiheään metsään yksinään
-kuin antiloopin väijyjä tahi intiaani. Lewis oli toiminut Waden
-vakoojana ja oli ratsastanut hurjasti Sage-laaksoon tuomaan uutisia
-rosvoista. Wade oli seurannut häntä Buffalo-laaksoon samana iltana
-ratsastaen pimeässä. Heillä oli pätevät syyt kiirehtiä. Jack Belllounds
-oli ratsastanut Kremmliniin, eikä metsästäjä luullut hänen palaavan
-samaa tietä, jota hän oli käyttänyt mennessään.
-
-Fox, Waden lempikoira, oli suureksi harmikseen saanut jäädä Lewisin
-luo, Kanen, verikoiran seuratessa Wadea. Kanea oli kohdeltu pahoin ja
-Jack Belllounds oli lopulta antanut sille selkään, jolloin se oli
-poistunut White Slidesistä ja muuttanut Mooren luo asumaan. Ja vihdoin
-se näytti sopineen riitansa metsästäjänkin kanssa ruveten luottamaan
-häneen, mutta rakkaudetta. Kane ei milloinkaan antanut anteeksi, mutta
-se tunsi ystävänsä ja herransa. Wadella oli pyssy kädessään ja
-selässään pukinnahkainen laukku, jossa oli lihaa ja leipää. Hänen
-vyössään, joka oli täynnä patruunia, oli nyt kaksi revolveria selvästi
-näkyvissä, toinen niistä oikealla puolella hyvin alhaalla. Waden luonne
-näytti muuttuneen huomattavasti, vaikka hänen nykyinen hommansa ei
-ollutkaan mitään uutta hänelle.
-
-Hän suuntasi kulkunsa tämän korkealla sijaitsevan laakson päässä
-olevaan piilotettuun tupaan Gore Peakin tumman huipun juurella. Oli
-muutaman heinäkuun päivän aikainen aamu, kesäisen raikas ja puhdas.
-Linnut ja oravat kisailivat laakson laidoilla. Ruoho oli tuoretta,
-valkoisen kuuran kimalluttamaa. Valkoisissa aukioissa oli paljon
-riistan jälkiä ja Wade pysähtyi kuuntelemaan hirven toitotusta. Ah,
-hänen mielestään metsän soinnuista kaunein kantautui hänen korviinsa.
-Se kajahti kirkkaasti, kaikuvasti ja läpitunkevasti villine siihen
-sekaantuvine sävyineen niin, että se lumosi Waden kokonaan. Koirakin
-kuunteli, mutta näytti välinpitämättömältä. Se pysytteli aivan
-metsästäjän kintereillä astellen varovaisesti ja katsellen ympärilleen
-vielä varovaisemmin vainuamatta metsän nelijalkaisia asukkaita. Se
-odotti, että isäntä veisi sen jonkun ihmisen jäljille.
-
-Matka laaksosta Gore Peakille oli niin lyhyt, että variskin olisi
-jaksanut sen lentää. Mutta Wade lähestyi sitä hitaasti pysytellen
-sakeimmassa metsässä ja karttaen aukeamia, kuiluja, kujanteita,
-korkeita harjanteita ja kallioista maaperää. Kun hän saapui Elgeriaan
-johtavalle tielle, hän ei tullut ollenkaan tyytymättömäksi nähdessään,
-että se oli sileä eikä minkään äskeisen kulun tallaama. Puolen
-penikulman päässä metsän toisella puolella hän kuitenkin huomasi kolmen
-hevosen eiliset jäljet ja hieman kauempana karjan ja hevosten jälkiä,
-jotka alkoivat jo olla vanhoja ja huonosti näkyviä. Nämä Elgeriaan
-johtavat jäljet olivat kuin painettuja sanoja Wadelle.
-
-Noin puolen päivän tienoissa hän kiipesi muutamalle kallioiselle
-ulkonemalle, joka pisti esille eräästä vähitellen alenevasta rinteestä.
-Tältä edulliselta paikalta hän tarkasteli vuoren rinteen aaltoilevaa
-mustaa ja vihriää peitettä. Muudan melkein piilossa oleva kapea laakso
-kimalteli keltaisena auringonpaisteessa. Laakson päästä nousi ohut
-savupatsas kiemurrellen ilmaan.
-
-"Kas niin!" metsästäjä mumisi katsoessaan. Koira vikisi ja pisti kylmän
-kuononsa Waden kouraan.
-
-Wade aloitti jälleen äänettömän ja varovaisen kulkunsa metsän läpi. Hän
-rupesi laskeutumaan vuorelta suunnaten kulkunsa hieman oikealle
-paikasta, josta oli noussut savua. Rosvojen läsnäolo tuvassa oli kyllä
-tärkeä tapahtuma, mutta ei niin tärkeä kuin muudan toinen mahdollisuus.
-Hän toivoi Jack Bellloundsin olevan niiden joukossa tahi tulevan sinne
-heitä tapaamaan, ja siitä hän nyt halusi saada varmuuden. Saavuttuaan
-pieneen laaksoon hän poikkesi vasemmalle mennäkseen tien yli, joka
-johti sinne päälaaksosta muutamia penikulmia kauempaa. Hän löysi sen
-eikä ollenkaan hämmästynyt nähdessään mullassa tämän aamullisia hevosen
-jälkiä. Hän tunsi nuo jäljet. Jack Belllounds oli nähtävästi tullut
-hakemaan rosvoilta maksua.
-
-Silloin Wadessa tapahtunut muutos ja ihmisten vakoojan omituisuudet
-tulivat selvemmin näkyviin. Hänen järkensä toiminta ja ruumiinsa
-liikkeet muuttuivat samanlaisiksi kuin ennenkin, jolloin hän oli ollut
-sellaisessa toimessa. Hän liikkui hitaasti kuin haamu, oli hiljaa kuin
-hiiri ja hänen katseensa, joka kierteli edessäpäin ja kaikkialla
-ympärillä, näki varmaankin jokaisen elävän olennon ja kaikkien lehtien
-ja sanajalkojen liikkeet. Koira, jonka selkäkarvat olivat nousseet
-pystyyn, seurasi hänen kintereillään katsellen, kuunnellen ja kulkien
-yhtä varovaisesti kuin hänkin. Wade luuli varmaankin, että rosvot
-olivat panneet jonkun joukostaan vahdiksi. Senvuoksi hän pysytteli
-rinteellä tuvan kohdalla tunkeutuen varovaisesti tiheikön läpi, jossa
-kasvoi paljon pieniä mäntyjä ja kuusia. Vihdoin hän sai tuvan ja sen
-takana olevan kapean laakson näkyviinsä. Suureksi huojennuksekseen hän
-huomasi, ettei laitumella olevia hevosia oltu satuloitu. Ei ainoatakaan
-ihmistä ollut näkyvissä. Mutta heilläkinhän voi olla koira.
-Lähestyessään hitaasti metsästäjä oli niin valpas kuin suinkin ja
-vihdoin hän päätti, että jos rosvoilla olisi ollut koira mukanaan, he
-olisivat sitoneet sen ulos vahdiksi.
-
-Wade oli nyt saapunut haluamalleen paikalle. Hän oli noin
-kahdeksankymmenen askeleen päässä tuvasta muutaman avonaisen kujanteen
-vieressä, josta hän voi katsella oven edustalla olevaa avonaista
-paikkaa. Hänen vasemmalla puolellaan oli tiheitä pieniä kuusia
-matalalle haarautuvine oksineen. Niitä kasvoi koko matkan tupaan asti
-piilottaenkin siitä pari seinää. Wade tiesi hyvin, mitä hänen nyt oli
-tehtävä, eikä hän epäröinytkään pitkää aikaa. Laskettuaan pyssynsä
-maahan hän sitoi koiran kiinni pieneen kuuseen taputtaen sitä ja
-kuiskaten sille, että se seisoisi siinä hiljaa.
-
-Sitten hän tarkasti ammusvyönsä kuin mies, joka haluaa saada ne äkkiä
-käsiinsä ja jonka mieltä tällainen välttämättömyys ei näyttänyt
-pahoittavan eikä peloittavan. Kumartuen alemmaksi hän pujahti
-kuusikkoon. Pehmeä neulasten peittämä maa, jossa ei ollut kuivaa
-oksaakaan, ei antanut minkäänlaista ääntä eivätkä hänen ruumistaan
-vastaan painuvat oksatkaan kahisseet. Joskus hänen oli pakko taivuttaa
-ne syrjään. Siten nopeasti ja hiljaa intiaanin liukuvin askelin hän
-lähestyi tupaa, kunnes ruskeakuoriset hirret salpasivat häneltä tien
-pimittäen kirkkaamman valon.
-
-Hän haisti sekä halkojen että tupakan savua, kuuli matalia syviä ääniä,
-korttien sekoittamista ja lyömistä ja kullan soitannollista kilinää.
-Leväten polvillaan hetkisen metsästäjä mietti. Kaikki oli aivan niin
-kuin hän oli odottanutkin. Hänellä oli todellakin ollut onni
-puolellaan. Noita miehiä ei voitu helposti häiritä heidän pelissään.
-Tuvan ovi oli juuri nurkan toisella puolella ja hän voi liukua
-äänettömästi tahi hypätä sille yhdellä loikkauksella. Kumpainenkin tapa
-voi kelvata. Mutta kumpaan hän turvautuisi johtui kokonaan sisällä
-olevien miesten ja heidän revolveriensa asemasta.
-
-Nousten äänettömästi Wade hiipi seinän viereen ja kurkisti tupaan
-muutamasta hirsien välissä olevasta raosta. Auringonvalo virtasi
-huoneeseen sekä ovista että ikkunoista. Jack Belllounds istui lattialla
-auringonvalossa nojaten seinään. Hän oli paitahihasillaan. Pelaajan
-kuume ja häviölle joutuneen kiukku loistivat hänen kalpeista
-kasvoistaan. Smith istui selin Wadeen Bellloundsia vastapäätä. Toiset
-miehet täydensivät neliön. Kaikki olivat kumminkin niin lähellä
-toisiaan, että he helposti voivat ottaa korttinsa ja voittamansa
-kullan. Wade näki tämän yhdellä silmäyksellä ja sitten hän rupesi
-tarkastelemaan tilanteen yksityiskohtia. Bellloundsilla ei ollut
-minkäänlaista asetta. Smithin vyö ja revolveri olivat auringon
-paisteessa kovalla savilattialla niin kaukana, ettei niitä voitaisi
-saada käsiin äkkinäisettä ponnistuksetta. Wade tarkasteli perin pohjin
-Smithin toverien kasvoja tuntien nähtävästi suurta tyytyväisyyttä
-näkemänsä johdosta.
-
-Hän epäröi hetkisen, mutta kumartui sitten ja siirsi hiljaa syrjään
-tiellä olevat kuusten oksat ja liukui tiheiköstä aukeamalle ottaen pari
-äänetöntä hyppyä. Vielä yhden ja hän oli tuvassa.
-
-"Päivää, rosvot! Älkää liikahtako!" hän huudahti.
-
-Hänen ilmestymisensä tahi hänen äänensä tahi molemmat yhteensä
-mykistyttivät rosvot. Belllounds pudotti korttinsa ja hänen suunsa
-aukeni samalla kertaa. Nämä olivat ainoat huomattavat liikkeet.
-
-"Olen puheliaalla tuulella, ja kuta kauemmin kuuntelette, sitä kauemmin
-saatte elää", Wade sanoi. "Mutta älkää liikahtako!"
-
-"Emme me liikahdakaan!" Smith tiuskaisi. "Kuka olette ja mitä
-tahdotte?"
-
-Oli ilmeistä, ettei rosvopäällikkö ollut nähnytkään Wadea, jonka
-liikkeet olivat olleet nopeat ja joka nyt seisoi aivan hänen takanaan.
-Sitäkään ei voida kummastella, että Smith istui paikoillaan melko
-kankein niskoin ja suorana. Voi olla mahdollista, että hän oli ollut
-samanlaisessa tilanteessa ennenkin.
-
-"Kuka olette?" hän huudahti käheästi.
-
-"Teidän pitäisi oikeastaan tuntea minut." Ääni oli Waden, hiljainen ja
-kylmä, mutta syvä ja kaikuva.
-
-"Olen kuullut äänenne jossakin, voin lyödä siitä vaikka vetoakin."
-
-"Kyllä. Teidän pitäisi tuntea se, Cap", Wade vastasi.
-
-Rosvo säpsähti kovasti, mutta rauhoittui heti jälleen.
-
-"Cap! Miksi nimitätte minua niin?"
-
-"Miten sitten? Olemmehan vanhoja ystäviä, Cap Folsom!"
-
-Sanoja seuranneen vaitiolon kestäessä voitiin selvästi erottaa rosvon
-raskas hengitys; hänen niskansa punastui ja ainoastaan hänen toveriensa
-silmät liikkuivat. Belllounds alkoi tointua hieman hämmästyksestään.
-Pelko oli mykistyttänyt hänetkin, ei kuitenkaan minkäänlainen
-henkilökohtaisen harmin ja vaaran aiheuttama. Hänen järkensä ei
-käsittänyt vielä sitä.
-
-"Olette saanut minut kiinni! Mutta kuka olettekaan?" Folsom kysyi
-käheästi.
-
-Wade vaikeni.
-
-"Kuka hiidessä tuo mies on?" rosvo huudahti. Kysymys ei ollut sen
-enemmän kohdistettu hänen tovereilleen kuin neljälle seinällekään, vaan
-se oli ahdistavan ja syyttävän mielen raivostunut tiedustelu ja kiihkeä
-ja pelokas muisteleminen.
-
-"Hänen nimensä on Wade", Belllounds sanoi töykeästi. "Hän on Wils
-Mooren ystävä ja sama metsästäjä, jonka kerroin teille olleen isäni
-työssä viime talvena."
-
-"Wadeko? Wade? Et sanonut minulle hänen nimeään. Hän ei suinkaan voi
-olla --"
-
-"Kyllä, Cap", Wade keskeytti. "Sama vanha veikko, joka turmeli kauniit
-kasvosi muutamia vuosia sitten."
-
-"Hell-Bent Wade!" Folsom huohotti kauhistuneena. Hänen koko ruumiinsa
-vapisi ja hänen kasvonsa tulivat harmaiksi kuin tuhka. Hänen oikea
-kätensä liikahti vaistomaisesti revolveria kohti, mutta pysähtyi
-alkuunsa, kuten hänen ensimmäinen liikkeensäkin.
-
-"Ole varovainen, Cap", Wade varoitti. "Olisi suuri vahinko, ellen saisi
-puhua hieman... Käänny tännepäin nyt ja tervehdi vanhaa toveriasi
-Gunnisonin päiviltä."
-
-Folson kääntyi kuin joku armoton järkkymätön voima olisi vääntänyt
-hänen päätään.
-
-"Hyvä Jumala, Wade!" hän huudahti. Hänen äänensä ja hänen silmiensä
-ilme näyttivät toteavan jonkun peloittavan ja kumoamattoman tosiseikan,
-luultavasti uhkaavan kuoleman. Mutta hän ei ollut mikään raukka.
-Huolimatta metsästäjästä, joka seisoi hänen takanaan hän kääntyi
-takaisin ja heitti vihaisesti kortit Bellloundsille päin naamaa. Hän
-kiroili kauheasti... "Sinä rikkaan karjanomistajan hemmoiteltu penikka.
-Miksi hiidessä et kertonut minulle, että petojen metsästäjää sanotaan
-Wadeksi?"
-
-"Kyllä minä sen kerroin sinulle", Belllounds huusi punastunein poskin.
-
-"Valehtelet! Et milloinkaan ole sanonut Wade -- W-a-d-e oikein
-selvästi, niin että olisin kuullut sen. En kuullut sinun
-mainitsevankaan mitään Hell-Bent Wadestä."
-
-"Väsyin tuohon nimeen suunnattomasti", Belllounds vastasi
-halveksivasti.
-
-"Ai-jai-jai!" rosvo kähisi. "Vai väsyit sinä siihen! Miten tyhmä sinä
-oletkaan! Jos tietäisit, kuinka monta miestä tuo nimi on väsyttänyt ja
-väsyttänytkin iäksi, et luullakseni ajattelisi niin tavattoman
-tyhmästi."
-
-"Sanokaa nyt, mitä annatte minulle? Sheriffi Burley koetti kertoa
-isälle ja minulle kaikenlaista roskaa tuosta Wadesta. Hänhän on vain
-pikkuinen, vääräsäärinen ja suurinenäinen hätikkö -- mies, jolla on
-äänikin kuin naisella -- hiiviskelevä kokki, kämppälääkäri ja lypsäjä
-ja Jumala ainoastaan tietää, mitä vielä."
-
-"Poika, olet oikeassa, sillä Jumala ainoastaan tietää, mitä vielä.
-Mutta sen tulet nyt näkemään ja voin lyödä vaikka vetoakin, ettet
-hevillä unhota sitä opetusta... Wade, oletteko vanhentunut tahi
-muuttunut, kun sallitte tuollaisen penikan jutella tällaisia?"
-
-"Cap, hän on hyvin huvittava juuri nyt ja toivon teidän kaikkien saavan
-hauskaa hänen kustannuksellaan. Ellette pakota kättäni toimimaan, aion
-kertoa teille muutamia mielenkiintoisia piirteitä tämän Möly-Jackin
-elämästä... Tahdotko olla hiljaa ja kuunnella ja uskallatko vastata
-tovereistasi, Cap?"
-
-"Wade, en vastaa kenestäkään, mutta toverini eivät nähdäkseni aiokaan
-ruveta elämöimään", Folsom vastasi ivallisesti tarkoittaen tovereitaan.
-
-Toinen punapartainen suuri ja laihakasvoinen mies, roistomaisen ja
-hurjan näköinen, tiuskaisi nyt: "Kuulehan nyt, Smith, mitä helvettiä
-tämä tällainen käytöksesi oikeastaan tarkoittaa tällaisessa
-tilanteessa?"
-
-"Sitä, että jos onnistut kääntämään valtin, olet kirotun onnellinen",
-Folsom murahti.
-
-Kolmas rosvo ei puhunut sanaakaan. Hän oli pieni mustaihoinen mies
-oratuomen värisine tummine silmineen ja mustine tukkineen, nähtävästi
-sellainen valkoinen mies, jolla oli meksikolaista verta suonissaan.
-Istuessaan siinä liikkumattomana hän näytti tarkkaavaiselta,
-voimakkaalta ja viekkaalta odottaessaan sopivaa tilaisuutta.
-
-"Möly-Jack, nämä uudet ystäväsi ovat kurjia rosvoja, ja muudan heistä
-on vielä pahempikin, jonka voin todistaa, mutta sinuun verrattuna he
-ovat kaikki kunnon miehiä", Wade sanoi.
-
-Belllounds vilkaisi heihin salavihkaa. Hän oli menettämäisillään
-urhoollisuutensa ja hänen tyhmä järkensäkin alkoi käsittää jotakin.
-
-"Luuletteko minun välittävän lörpöttelystänne?" hän tiuskaisi
-vihaisesti.
-
-"Kylläpähän välität, kun kerron näille rosvoille, miten olet pettänyt
-heidät."
-
-Belllounds hyppäsi kuin ansaan joutunut susi, mutta päästyään puoleksi
-koholle hän tuuskahti jälleen maahan. Hänen oikealla puolellaan oleva
-rosvo potkaisi häntä niin, että hän lyyhistyi jälleen seinää vasten.
-
-"Möly, katsohan tänne!" Wade huudahti ojentaen revolverin, joka heilui
-hetkisen kuin kompassin neula ja sylki sitten piipustaan tulta ja
-savua. Kuula sattui muutamaan hirteen katkaistuaan kumminkin lehden
-Bellloundsin korvasta, niin että siitä rupesi vuotamaan verta. Hänen
-kasvonsa muuttuivat kalmankalpeiksi ja sekunnin kuluessa sai pelko
-hänet niin valtoihinsa, että hän vapisi kuolemankauhusta kuin
-haavanlehti.
-
-Folsom nauroi ivallisesti ja raa'an iloisesti. "Kuulehan, Möly-Jack, et
-suinkaan aavistanutkaan, että vanha toverini Wade tähtäsi päähäsi, vai
-mitä? Et suinkaan!"
-
-Toiset rosvot ymmärsivät silloin paremmin ehkä kuin Belllounds, että
-tilanne oli nyt hyvin epätavallisen miehen käsissä.
-
-"Cap, tiedätkö, että Möly-Jack on syyttänyt ystävääni Moorea sen karjan
-varkaudesta, jonka olette myyneet?" Wade kysyi harkitusti.
-
-"Mitä karjaa tarkoitattekaan?" rosvo kysyi kuin hän ei olisi
-kuullutkaan oikein.
-
-"Sitä, jonka Jack varasti isältään myyden sen teille."
-
-"Näen, ettei Bent Wade ole unhottanut entisiä tapojaan. Minun olisi
-pitänyt ymmärtää se heti nähdessäni sinut... En ole tiennytkään, että
-Belllounds on syyttänyt siitä jotakin toista."
-
-"Hän teki sen."
-
-"Vai niin. Kuka tuo Wils Moore onkaan?"
-
-"Hän on paimen ja niin hieno nuorukainen, ettei parempaa ole ikinä
-ollutkaan hevosen selässä. Möly-Jack vihaa häntä. Hän antoi Jackille
-selkään pari kertaa ja voitti sen tytön rakkauden, jota Jack haluaa
-omakseen."
-
-"Miten romanttista!... Kuulehan, Möly-Jack, sinustahan rupeaa kuulumaan
-oikein kummia."
-
-Belllounds makasi seinää vasten kyyristyneenä huohottaen ja hikoillen.
-Kasvojen röyhkeä ilme ei muuttunut, koska se oli synnynnäistä, mutta
-silmien rohkea ilme oli hävinnyt ja hänen suunsa ja leukansa todistivat
-raukkamaisesta arkuudesta. Hän tuijotti peläten ja epäillen Wadeen.
-
-"Kuunnelkaa nyt liikahtamatta paikoiltanne", Wade jatkoi nopeasti.
-"Jack varasti karjan isältään. Hän on sydämestään varas, mutta hänellä
-oli silloin muutakin mielessä. Kulkiessaan koetti hän tahallaan saada
-jälkensä niin hyvin näkyviin kuin suinkin. Hän valmisti samanlaisen
-kolmionmuotoisen hevosenkengän kuin Wils Mooren hevosellakin on
-naulaten sen kiinni hevosensa vasempaan etujalkaan. Samalla laittoi hän
-toisenkin vehkeen -- pienen rautaisen renkaan keskessä olevine
-nauloineen -- ja kulkiessaan jätti hän jälkeensä noita kolmionmuotoisia
-hevosenkengän jälkiä ja noita pienen ympyrän jälkiä --"
-
-"Nuo kummalliset jäljet olen, koira vieköön, nähnytkin!" Folsom
-huudahti. "Huomasin ne tuolla lähteen reunalla ja sitten tämän tuvan
-edustalla. Näin Jackin muodostavan ne jollakin tavoin, mutta en tullut
-ajatelleeksi asiaa sen enempää. Hänen valkoisella hevosellaan on juuri
-tuollainen kenkä vasemmassa etujalassaan."
-
-"Niin onkin, kun Jack irroittaa tavallisen kengän ja naulaa sijalle
-koukistetun... Seurasin noita jälkiä ja ne toivat minut tänne
-tuvallenne. Bellloundsilla oli niitä tehdessään eräs tarkoitus... Hän
-meni Kremmliniin sheriffi Burleyn puheille todistaen hänelle, että
-varastettu karja on kuljetettu Elgeriaan. Tehtyään sen hän toi
-sheriffin White Slidesiin syyttämään Moorea. Jack seurasi omia jälkiään
-tänne, näytti Burleylle kolmionmuotoisen kengän ja pienen ympyrän
-jättämät jäljet vihjaisten viimeksi mainituista, että ne ovat
-luultavasti Mooren kainalosauvan tekemiä. Hän toi Burleyn suoraan tänne
-tuvalle ja tielle, jota pitkin olitte ajaneet karjan Kremmliniin
-vedenjakajan yli... Hän vaati Burleytä ottamaan mukaansa muutamia
-multakokkareita, joissa nuo jäljet selvimmin näkyvät, White Slidesiin.
-Möly-Jack syytti siellä Moorea varkaudesta, jolloin Burley vangitsi
-Mooren. Juttu tulee esille Kremmlinissä tulevalla viikolla."
-
-"Hitto soikoon!" Folsom huudahti ihmetellen. "Ihminen ei ole
-milloinkaan liian vanha oppiakseen. Tiesin tuon penikan varastavan
-isältään, mutta luulin häntä synnynnäiseksi rehelliseksi rosvoksi, joka
-on rahojen tarpeessa pelatakseen ja juodakseen."
-
-"Hän on pettänyt sinut, Cap. Ellen olisi seurannut teitä ja saanut
-teitä kiinni, riippuisitte piakkoin hirressä."
-
-"Vai niin! Wade, olisin mieluummin mukaantunut sellaiseen
-mahdollisuuteen, kuin sinun liian ystävälliseen sekaantumiseesi
-asioihini. Heikkoutesi on sellainen, ettet sinä milloinkaan voi pysyä
-erilläsi niistä. Mutta annahan minulle revolveri, niin saat nähdä!"
-
-"En, Cap."
-
-"Etkö uskalla?" rosvo karjaisi. "Istun tässä paikoillani ja ammun
-silmät tuon valehtelevan Bellloundsin penikan päästä!... Wade, pistä
-käteeni revolveri, jossa on vain pari patruunaa tahi vain yksi. Voit
-ojentaa oman revolverisi päätäni kohti... Salli nyt, että tapan tuon
-haisunäädän."
-
-Belllounds huomasi nyt selvästi, ettei kuolema ollut kaukana. Hänen
-entisestä röyhkeästä ulkomuodostaan ei ollut enää mitään jäljellä,
-sillä hänen kasvonsa muodostivat hirmuisen näön kaikille, joiden oli
-pakko katsella näytelmää. Vaahto tippui hänen lerpallaan olevasta
-alahuulestaan.
-
-"Cap, en voi antaa sinulle revolveria, en ainakaan nyt", Wade sanoi.
-
-Folsom rupesi silloin kiroilemaan ja yllyttämään tovereitaan.
-
-"Tappakaa hänet! Vetäiskää revolverinne ja ampukaa hänen muljottavat
-silmänsä puhki!... Sanon teille, että meidän on pakko taistella
-kaikissa tapauksissa. Kuolemme joka sorkka tänne, mutta ampukaa hänet
-ensin!"
-
-Ei kumpikaan Folsomin tovereista totellut raivostuneen päällikkönsä
-kehoitusta sen paremmin kuin omaa haluaankaan. He olivat Waden
-vallassa. Nyt seurasi vaitiolo, joka oli täynnä epäilyä ja jännitystä,
-joka yhä vain tiukkeni. Tasapaino alkoi horjua.
-
-"Wade, olen ollut peluri koko ikäni, ja melko taitava sellainen, vaikka
-sen itsekin sanon", rosvojen johtaja sanoi äänellä, jonka sävy ei
-ollenkaan sopinut hänen sanoihinsa. "Lyön nyt viimeisen vedon."
-
-"Anna vain kuulua, Cap. Mistä aiot lyödä vetoa?" Wade kysyi tyynesti ja
-hiljaa, mutta erilaisella äänenpainolla.
-
-"Lyön vetoa koko tuosta kultamäärästä, ettei Hell-Bent Wade ammu ketään
-selkään!"
-
-"Sinä voitit!"
-
-Rosvo nousi hitaasti ja kankeasti seisoalleen. Suoristuttuaan täyteen
-pituuteensa hän potkaisi tahallaan Bellloundsia naamaan.
-
-"Siitä sait! Minua haluttaisi tehdä tilini selväksi kanssasi,
-Möly-Jack! En ole määräävä täällä, mutta jokin sanoo minulle kuitenkin,
-vaikka housuni tutisevatkin, että mieluummin olen omissani kuin sinun."
-
-Sanottuaan sen ja hengähtäen syvään hän kääntyi katsomaan metsästäjää
-silmiin.
-
-"Wade, en ymmärrä oikein tarkoitustasi, mutta sen toimeenpano on
-hitaampaa kuin ennen."
-
-"Miten niin, Cap? Olin vain sellaisella puhetuulella", Wade vastasi.
-
-"Joutavia! Sinulla on piru mielessä. Mitä tarkoitit ilmoittaessasi
-minulle tuon penikan petoksesta, kun et kerran salli minun tappaa
-häntä?"
-
-"Halusin vain, että hän saisi kuulla, mitä oikeat miehet ajattelevat
-hänestä."
-
-"Hm! Ja mitä nyt seuraa ilmaistuani sen hänelle?"
-
-"Te lähdette kaikki kanssani Kremmliniin, jossa luovutan teidät
-sheriffi Burleylle."
-
-Tällainen oli Waden heittämä sormikas. Sitä oli osattu odottaa ja sen
-hyväksyminen tuntui huojennukselta. Elämän armottomien muutosten
-toivoton hehku pani Folsomin silmät leimuamaan. Hän voi kyllä olla
-murhaaja, mutta hän oli urhoollinen ja hän ymmärsi Waden sanojen
-merkityksen.
-
-"Toverit, tämä on onnenkauppaa!" hän huudahti käheästi kumartuen äkkiä
-kuin pantteri revolveriaan kohti.
-
-Hetki oli jännittävä ja liiaksi panostettu, kun nuo neljä miestä kuin
-jonkun sähköisen nopeuden virran vapauttamina rupesivat toimimaan.
-Revolverit paukkuivat yksiäänisesti. Tulen välähdykset, savupilvet,
-kaikuvat pamahdukset ja käheät huudot täyttivät majan. Wade oli ampunut
-hypätessään syrjään. Luodit sattuivat napsahdellen seiniin. Metsästäjä
-heittäytyi vatsalleen vuoteena toimineen oksista valmistetun ristikon
-taakse. Se oli tehty paksuista ja kestävistä kuusenhavuista. Hän ei
-ollut erehtynytkään luulossaan, että se kelpaisi rintavarustukseksi.
-Vetäen toisen revolverinsa esille hän tirkisti suojastaan.
-
-Savu alkoi kohota kattoon ja haihtui ikkunoista ja ovista. Ilma
-kirkastui jälleen. Belllounds painautui seinään kiinni kalpeana ja
-hänen silmänsä olivat pullistumaisillaan pois päästä näytelmän
-aiheuttamasta pelosta. Mustaihoinen pieni mies makasi lattialla
-väännellen itseään tuskissaan. Äkkiä koko hänen ruumistaan pudistuttava
-väristys lopetti hänen potkimisensa. Hänen ruumiinsa oikeni suoraksi,
-ja kuin taikavoimasta hänen kätensä irtaantui savuavasta revolverista.
-Folsom oli polvillaan kumarruksissa, ja horjuen heiluttaen revolveriaan
-kuin juopunut hän haki jotakin esinettä, jolle hän olisi voinut purkaa
-raivonsa. Hänen toisessa ohimossaan oli hirmuinen reikä -- verinen ja
-hirvittävä näky.
-
-"Toverit, minä osuin häneen!" hän kuiskasi omituisesti ja änkyttäen.
-"Hän sai kerrankin tarpeekseen -- Hell-Bent Wade! Kunnia hänelle.
-Tapaan hänet siellä!"
-
-Horjuessaan sinne tänne hän äkkiä huomasi Bellloundsin edessään,
-jolloin hän säpsähti niin kovasti, että veripisarat lentelivät hänen
-haavoittuneesta ohimostaan.
-
-"Kas vain, kortit näyttävät lopultakin tulevan tännepäin! Belllounds,
-tässä on valehteleville silmillesi!"
-
-Revolveri heilui, vapisi ja teki ympyröitä hänen tehdessään viimeisen
-hirmuisen ponnistuksen voidakseen tähdätä suoraan. Hän laukaisi. Luoti
-vei mennessään tupsun Bellloundsin tukasta, mutta ei osunut. Rosvo
-tähtäsi toistamiseen ja revolveri heilui ja vapisi, ennenkuin hän
-painoi liipasinta, Mutta hana napsahtikin vain tyhjään patruunaan.
-Folsom päästi korahtavan raivostuneen huudahduksen, pudotti revolverin
-kädestään ja kaatui suulleen ojentautuen hitaasti suoraksi.
-
-Punapartainen rosvo oli paennut kivisen takan taakse, voimatta
-kuitenkaan tukkeutua sinne kokonaan. Siinä asennossa hänen oli melkein
-mahdoton ampua, koska hänen oikea kätensä oli nurkan puolella ja hänen
-oli pakko painautua rakoon tiukasti saadakseen ruumiinsa rosoisten
-kivien taakse. Wadella oli nyt etu puolellaan. Hän makasi suullaan ja
-hänen oikea kätensä oli näkyvissä ristikon nurkan takaa. Oksien päät
-suojelivat hänen päätään hänen tirkistäessään sieltä. Odottaessaan
-ampumistilaisuutta hän latasi siliä aikaa toisen revolverinsa
-vasemmalla kädellään. Rosvo ponnisteli, väänsi ruumistaan, taivutti
-niskaansa ja pistäen äkkiä esille päänsä ja kätensä hän ampui. Hänen
-luotinsa osui Waden pään yläpuolella oleviin oksiin. Ja Waden sekuntia
-liian myöhään lähettämä luoti raapaisi kivistä nurkkaa siitä kohti,
-jossa rosvon pää oli vilahtanut. Luoti kääntyi ja lensi viheltäen
-ikkunasta ulos. Laukaus oli mainiosti ammuttu. Rosvo päästi sihisevän
-käheän huudon huomattuaan joutuneensa satimeen. Koettaessaan tukkeutua
-kauemmaksi hän paljasti vasemman kyynärpäänsä työntäen sen nurkan sivu.
-Waden nopea laukaus runteli sen.
-
-Siinä ei rukoiltu eikä annettu armoa. Tämä oli todellista lännen
-taistelua -- pahan ja hyvän kamppailua -- samassa ankarassa koulussa
-opittua. Rosvo kiersi ruumiinsa niin, että se kääntyi melkein ympäri,
-ojentaen oikean kätensä vasemman olkapäänsä yli. Hän tukki revolverinsa
-suun kahden kiven väliin koettaen vääntää rakoa suuremmaksi. Kuiva savi
-mureni ja rako laajenikin. Tähdäten piippua pitkin hän suuntasi sen
-ristikon yläpuolelta hiukan esiin pistävää Waden olkapäätä kohti.
-Sitten hän ampui ja osui. Wade painautui alemmaksi ja likemmäksi seinää
-saadakseen paremman tilaisuuden. Rosvo teki suurimman tyhmyytensä nyt,
-sillä sen sijaan että hän olisi hyökännyt piilostaan ja tappanut
-vastustajansa, hän ampui jälleen ja sitten vielä kolmannenkin kerran.
-Hänen revolverinsa suuret luodit repivät ja katkoivat oksia vaarallisen
-läheltä metsästäjän päätä. Rosvo joutui vihdoin hyvin tukalaan
-melkeinpä toivottomaan asemaan puolustaessaan itseään ja ladatessaan
-samalla revolveriaan. Hän teki sen kuitenkin ja hänen huohotuksensa
-ilmaisi, millaista vaivaa ja tuskia se hänelle aiheutti. Niin paljon
-kaikissa tapauksissa, että hän pisti polvensa esille. Wade ampui sen
-mäsäksi. Rosvo lyyhistyi kokoon ja hänen lanteensa näyttäytyi tarjoten
-mainion maalin armahtamattomalle Wadelle. Tuomittu ei kuitenkaan
-vieläkään huutanut, vaikka hän ei enää voinutkaan estää ruumistaan
-joutumasta Waden näkyviin. Silloin toivottoman rohkeasti, joka olisi
-ollut paremmankin asian arvoinen, ja mielin, joka oli suurenmoinen
-uhmassaan, rosvo hyökkäsi piilostaan revolveri suunnattuna Wadea kohti.
-Hänen punainen partansa ja laihat kasvonsa, kalpeat ja surkeat, ja
-hänen hoiperteleva hyökkäyksensä, joka todellisuudessa olikin
-kaatumista, muodostivat peloittavan näyn. Hän nousi vielä ja hänen
-revolverinsa alkoi paukkua, mutta se toisti vain Waden revolverin
-jymähdykset. Rosvo kaatui päistikkaa ristikolle vyörähtäen raskaasti
-sen yli seinän puolelle.
-
-Sitten seurasi pitkäaikainen vaitiolo. Wade liikahti kuin katsoakseen
-ympärilleen. Belllounds liikahti myös ja nieleskeli, kuin vetääkseen
-henkeään. Nuo kolme ammuttua rosvoa makasivat liikkumattomina omituisen
-traagillisissa ja kummallisissa asennoissa. Savu alkoi jälleen kohota
-haihtuakseen ovesta ja ikkunoista. Hetkisen kuluttua ei suuressa
-huoneessa ollut enää huurua juuri ollenkaan.
-
-Wade nousi ponnistellen voimiaan ja hänellä oli revolveri kummassakin
-kädessään, jotka olivat aivan veriset. Hänen kasvonsakin olivat veren
-tahraamat ja hänen vasen olkapäänsä oli punainen. Hän lähestyi
-Bellloundsia.
-
-Hän oli peloittava silloin hirmuisessa armottomuudessaan, joka ei ollut
-teeskenneltyä. Bellloundsista hän varmaankin edusti kuolemaa, veristä
-kuolemaa, johon hän ei ollut valmistautunut.
-
-"Toinnu huumauksestasi, sinä penikkarosvo!" Wade huudahti.
-
-"Jumalan nimessä, älkää tappako minua!" Belllounds rukoili suunniltaan
-pelosta.
-
-"Miksi en? Katso ympärillesi! Paras työpäiväni, Möly!... Tuo Cap Folsom
-oli sitä jo odottanutkin kymmenen vuotta... Aion ampua sinua vatsaan ja
-varokin silloin, ettei se tule kipeäksi!"
-
-Belllounds rukoili kuiskaten henkensä puolesta kasvoin ja käsin kauhun
-nöyryyttämänä.
-
-"Mitä?" metsästäjä karjaisi. "Etkö tiedä minun tulleen tappamaan
-sinua?"
-
-"Kyllä, kyllä, olen sen nähnyt. Mikään ei voi olla hirveämpää. En ole
-milloinkaan tehnyt teille mitään... Älkää tappako minua. Antakaa minun
-elää, Wade! Vannon Jumalan nimessä, etten tee tätä enää milloinkaan!...
-Säästäkää isän ja Collien vuoksi henkeni."
-
-"Olen Hell-Bent Wade!... Et halunnut kuunnella heitä, kun he tahtoivat
-ilmoittaa sinulle, kuka olen."
-
-Waden jokainen sana pani pojan ymmärtämään äkkinäisen kuoleman
-alkuperäisen merkityksen. Ne herättivät hänessä suunnatonta pelkoa.
-Hänen otsansa oli aivan märkänä hiestä, hiukset nousivat pystyyn ja
-hänen silmänsä pyörivät kuopissaan. Hänen terästynyt huomiokykynsä imi
-vaistomaisesti uutta toivoa Waden ilmeisestä epäröimisestä ja
-Columbinen nimen mainitsemisesta. Sisäinen ounastus, jonkunlainen
-kuvaamaton tunne, kehoitti häntä rukoillessaan turvautumaan siihen
-nimeen.
-
-"Vanno luopuvasi Colliesta?" Wade komensi heiluttaen revolverejaan
-verisillä käsillään.
-
-"Kyllä, kyllä! Hyvä Jumala, lupaan vaikka mitä!" Belllounds vaikeroi.
-
-"Vanno ilmoittavasi isällesi muuttaneesi mielesi. Sinun on luovuttava
-Colliesta ja annettava hänet Moorelle!"
-
-"Vannon sen!... Mutta jos kerrotte isälle, että olen varastanut hänen
-karjaansa, hän tappaa minut."
-
-"Emme rupea kirkumaan siitä. Pelastan sinut, jos vain luovut tytöstä.
-Koeta nyt kerran vielä, Möly-Jack, parantaa tapasi ja pitää sanasi."
-
-Belllounds oli menettänyt äänensä, mutta hänen mykät ja vapisevat
-huulensa olivat sen valan eittämättömiä merkkejä, jota hän ei voinut
-lausua ääneen. Poikamaisuus ja surkastunut moraalinen voima korvasivat
-silloin hänen miehuutensa. Hän oli vain tekijä toisten elämässä ja
-raukka, jota isän suuri rakkaus oli suojellut tältäkin kostolta.
-
-"Nouse ja irroita vyöni", Wade sanoi. "Sido sitten nämä luotien ihooni
-tekemät reiät."
-
-
-
-
-XVIII.
-
-
-Waden saamat haavat eivät olleet ollenkaan vaaralliset ja Bellloundsin
-avulla hän pääsikin Lewisin tupaan, jonne hänen oli pakko jäädä
-senvuoksi, että hän oli menettänyt niin paljon verta. Belllounds meni
-kotiinsa.
-
-Seuraavana päivänä Wade lähetti Lewisin rosvojen tuvalle
-kuormahevosineen hautaamaan kuolleet ja ottamaan heidän tavaransa
-säilyyn. Lewis palasi samana iltana sheriffi Burleyn ja tämän kahden
-edustajan kanssa, jotka olivat toimineet omin nokkinsa. He olivat
-seuranneet hevosten jälkiä Gore Peakin juurella olevalta lähteeltä
-taistelupaikalle ja tavanneet Lewisin siellä. Burley oli ottanut
-haltuunsa tuon melkoisen määrän kultaa näyttääkseen rahat miehille,
-jotka olivat ostaneet karjan.
-
-Burley käytti hyväkseen sopivaa tilaisuutta puhutellakseen Wadea
-toisten ollessa kuulumattomissa.
-
-"Tuolla tuvassa oli vielä neljäskin mies silloin kun taistelu alkoi",
-hän sanoi. "Hän on seurannut sinua tänne."
-
-"Jim, älä puhu tyhmyyksiä", Wade vastasi.
-
-Sheriffi nauroi ja hänen viekkaissa silmissään oli ystävällinen utelias
-ilme.
-
-"Saatat minut pian sellaiseen luuloon, että olet kuumeessa ja pyörällä
-päästäsi."
-
-"Jim, en olekaan niin selväpäinen kuin voisin olla."
-
-"Tee tahtosi, kerro tahi ole kertomatta. Näin hänen jälkensä ja
-seurasin niitä. Ja, Wade, vanha veikko, huomasin jo aikoja sitten, että
-tässä piili jotakin."
-
-"Kyllä ja sinä tunnet minut. Olen sinulle hyvin kiitollinen, jos
-siirrät Mooren jutun hieman tuonnemmaksi, sillä en kykene nyt
-ratsastamaan Kremmliniin. Ehkä silloin voin kertoa sinulle erään
-tarinan."
-
-Burley kohotti kätensä ymmärtäen hänet täydellisesti. "Et luullakseni!
-Et tule kertomaan minulle mitään juttua... Haluan kuitenkin odottaa
-sinua ja lausun sinut jo ennakolta tervetulleeksi. Olen sinulle
-suuressa kiitollisuuden velassa näiden rosvojen rankaisemisesta. Wade,
-taistelu oli varmaankin oikeata miesten ottelua sinunkin näkökannaltasi
-katsottuna. Poimin lattialta kuusikolmatta tyhjää patruunaa. Eräällä
-pienellä puoliverisellä oli revolverissään yksi tyhjä patruuna ja kuusi
-täysinäistä. Teit hänestä lopun varmasti hyvin äkkiä."
-
-"Jim, huomaan, että olet paljon uteliaampi kuin ennen, vaikka et
-milloinkaan ole ollutkaan arka kyselemään", Wade sanoi. "En muista enää
-ollenkaan, mitä tapahtui."
-
-"No, no, seuraa vain omia tapojasi", Burley vastasi hyvänluontoisesti.
-"Aion viipyä täällä tämän yön ja huomenna ratsastan White Slidesin
-kautta Kremmliniin. Mitä haluat minun sanovan Bellloundsille?"
-
-Metsästäjä mietti hetkisen.
-
-"Kyllä kai sinun on sanottava jotakin... Ilmoita hänelle, että rosvot
-ovat saaneet palkkansa, ja lisää samalla, että hän tulee saamaan
-takaisin karjansa. Tekisit minulle hyvän työn, jos sanoisit hänelle,
-että rosvot olivat paljon syyllisempiä kuin Moore. Mutta muistakin,
-ettet puhu sen enempää Wilsistä. Älä puhu epäluulostasi mitään, että
-tuvassa oli vielä neljäskin mies taistelun aikana... Sano pojille, että
-tulen sinne muutamien päivien kuluttua. Jos satut saamaan sopivan
-tilaisuuden, niin ilmoita neiti Collielle, etten ole pahasti
-haavoittunut, ja lisää, että kaikki muuttuu vielä hyväksi."
-
-"Vai niin!" Burley murahti totuttuun tapaansa. Hän ei puhunut enää
-mitään, vaan katsoi ainoastaan kalpeaan metsästäjään, kuin tämä olisi
-ollut joku omituinen henkilö, jota tuli suuresti kunnioittaa, mutta
-jota ei kukaan ymmärtänyt.
-
-Waden haavat paranivat nopeasti, mutta kului kuitenkin muutamia päiviä,
-ennenkuin hän sai tarpeeksi voimia lähteäkseen matkalle. Hänen oli
-pakko palata White Slidesiin, mutta hän ei olisi tehnyt sitä
-mielellään. Jack Bellloundsin muisto veti häntä sinne, ja kun hän
-kartoitti sen mielestään, se alituisesti palasi. Tämä tunne oli melkein
-samanlainen kuin hänen synkät aavistuksensakin, jotka aina vaanivat
-hänen tietoisuutensa rajamailla. Eräänä aamuna varhain hän kuitenkin
-lähti taipaleelle ja levähdettyään monta kertaa tiellä hän saapui
-Sage-laaksoon auringon laskiessa. Moore huomasi hänen tulonsa, huusi
-ilosta ja riemusta, ja melkein nosti hänet hevosen selästä. Wade oli
-liian väsynyt jaksaakseen puhua, mutta hän salli itseään ruokittavan,
-kannettavan vuoteeseen ja hoidettavan.
-
-"No, nyt riisutaan saapas toisestakin jalasta, toveri", Moore sanoi
-iloissaan saadessaan auttaa. "Olette kuulemma ammuttu seulaksi ja saan
-nyt hoitaa teitä."
-
-"Wils, jään tänne vielä huomiseksi", Wade vastasi. "Oletko kuullut
-mitään uutisia tuolta alempaa?"
-
-"Kyllä. Olen puhutellut Lemiä joka ilta."
-
-Sitten hän toisti Burleyn kertomuksen Waden taistelusta rosvojen
-kanssa. Sheriffin kertomana selostus oli ollut suurenmoinen. Vanha Bill
-Belllounds oli suhtautunut uutisiin omituisesti. Hän ei ollut ylistänyt
-voittajaa ja vastoin totuttua tapaansa kiittää jokaista työn ja
-kestävyyden osoitusta hän oli näyttänyt tulevan melkein pahoilleen
-tappelusta. Jack Belllounds oli palannut Kremmlinistä ja hän oli ollut
-läsnä Burleyn kertoessa taistelusta. Mitä hän oli ajatellut, ei kukaan
-paimenista ollut voinut sanoa, mutta hän oli ollut juovuksissa
-seuraavana päivänä ja menettänyt kahmaloisen kultaa heille. Pojat eivät
-olleet nähneet Columbinea juuri ollenkaan, mutta sekin vähä oli
-riittänyt pahoittamaan heidän mielensä.
-
-Wade ei sanonut paljon mitään kuultuaan nämä uutiset. Seuraavana
-päivänä hän oli pystyssä hoitaen haavojaan samalla kun hän kertoi
-Moorelle taistelusta ja kuinka hän oli säikähdyttänyt Bellloundsin ja
-vaatinut häneltä lupaukset.
-
-"Möly-Jack ei pidä milloinkaan noita lupauksiaan tässä Jumalan luomassa
-maailmassa!" Moore huudahti vakaumuksella, jota ei mikään kyennyt
-horjuttamaan. "Tunnen hänet, Ben. Hän tarkoitti kyllä sitä antaessaan
-ne. Hän vannoo sielunsakin kadotukseen, mutta seuraavana päivänä hän on
-jo unhottanut lupauksensa, valehtelee ja pettää."
-
-"En usko sitä, ennenkuin näen", metsästäjä sanoi synkästi. "Pelkään
-sitä kuitenkin. Olen nähnyt pahojenkin miesten muuttuvan. Kaikissa
-ihmisissä on siemen johonkin hyvään, jokin jumalallinen pisara, joka
-ilmestyy näkyviin silloin tällöin. Ihmiset nousevat omilta
-kuolemanportailtaan usein korkeammalle tasolle. Tämä Bellloundsille
-suotu lykkäys näyttää, onko hänessä mitään hyvää. Ellei hänessä
-sellaista ole, hän tekee, kuten sanoit, mutta jos hänessä on, tuo
-säikähdys muodostaa käännekohdan hänen elämässään. Toivon, mutta
-pelkään."
-
-"Ben, odottakaa ja katsokaa", Moore sanoi vakavasti. "Taivas tietää,
-etten hevillä menetä valoisia toiveitani lähimmäisistäni ja noista
-korkeimmista asioista, joista olette minulle kertonut, mutta
-ihmisluonne pysyy nyt ihmisluonteena. Jack ei voi luopua Colliesta sen
-helpommin kuin minäkään. Sellainen on samalla itsesäilytysvaistoa ja
-rakkautta."
-
-Sekin päivä vihdoin koitti, jolloin Wade käveli White Slidesiin. Hänen
-veressään tuntui olevan kuumetta, jonka hän kuvitteli johtuvan
-haavoista eikä hänen mielentilastaan. Oli aurinkoinen ja kirkas
-sunnuntai, taivas oli sininen ja korkealle kiisi suuria purppuraisia
-pilviä. Kukkuloiden salviaruoho kimalteli ja ilma tuoksui suloiselta.
-
-Paimenet tervehtivät Wadea iloisesti, mutta vanha karjanomistaja meni
-huoneeseen huomattuaan hänet kuistista. Ei kukaan muu kuin Wade nähnyt
-tätä kohteliaisuuden laiminlyömistä. Columbine ilmestyi näkyviin
-melkein heti heiluttaen kättään ja juosten tervehtimään häntä.
-
-"Isä huomasi teidät. Hän käski minun tulla pyytämään teiltä anteeksi
-hänen puolestaan... Ah, Ben, olen niin iloinen saadessani puhutella
-teitä! Ette näytä ollenkaan sairaalta. Millaisessa taistelussa
-olittekaan!... Sairastuin melkein, mutta unhottakaamme se... Kuinka
-voitte ja miten Wils jaksaa?"
-
-Niin hän lörpötteli, kunnes hän aivan hengästyi.
-
-"Collie, enpä tiedä, mitä sanoisinkaan tapaamisestamme", Wade sanoi
-tuntien tytön läsnäolon entisen lumoavan vaikutuksen. "Olen vähitellen
-tointumaisillani entiselleni. En ollutkaan pahasti haavoitettu, mutta
-minusta vuoti paljon verta. Olen vanhempi nyt kuin silloin, jolloin
-ampumahaavojen paikkaaminen oli vain leikin asia. Jokainen vuosi
-tuntuu. Muutamat ihmiset tietävät sen vasta jälkeenpäin... Miten itse
-voit, Collie?"
-
-Tytön siniset silmät tummenivat ja väristys muutti hänen suloisten
-huuliensa ilmeen.
-
-"Olen hyvin onneton, Ben, mutta voidaanko odottaakaan muuta. Voisihan
-se olla vieläkin pahempaa. Tekihän esimerkiksi olisitte voinut kuolla.
-Saan olla paljosta kiitollinen."
-
-"Kyllä, kuten me muutkin. Toin teille uutisia Wilsiltä, mutta en
-oikeastaan tiedä, kerronko niitä ollenkaan."
-
-"Voi, kertokaa nyt toki!" Collie pyysi houkutellen.
-
-"Wils käski minun sanoa teille, että hän rakastaa teitä yhä
-kiihkeämmin. Hänen rakkautensa pitää kuulemma yllä hänen rohkeuttaan ja
-luottamustaan Jumalaan. Jos joskus menette naimisiin Jack Bellloundsin
-kanssa, saatte mennä katsomaan hänen columbinein sekaan kaivettua
-hautaansa kukkuloille."
-
-Omituista, miten Wade tunsi saavansa lohtua kiusatessaan tyttöä näin.
-Columbine punastui hänen puheensa alussa, mutta oli aivan kalpea hänen
-lopetettuaan. "Ah, tottahan se on!" hän kuiskasi. "Se tappaisi hänet,
-kuten minutkin."
-
-"Rohkaiskaa mielenne, Columbine", Wade sanoi. "Elokuun kolmanteentoista
-on vielä pitkälti aikaa... Kertokaa nyt minulle, miksi vanha Bill lähti
-pakoon nähtyään minut?"
-
-"Ben, epäilen isän luulevan, että aiotte kertoa hänelle jonkun hyvin
-verisen jutun noista rosvoista."
-
-"Vai niin! No, en vielä... Kuinka Jack Belllounds on käyttäytynyt
-näiden päivien kuluessa?"
-
-Wade tunsi kysymyksensä tärkeyden, mutta näytti aivan siltä, kuin tytön
-kasvot olisivat ilmaisseet tarpeeksi kaipaamatta sanojen vahvistusta.
-
-"Ystäväni, kertominen tuntuu minusta jostakin syystä hyvin
-vastenmieliseltä. Olette aina niin toivorikas ja valmis ajattelemaan
-hyvää pahan asemesta. Mutta Jack on ollut epäkohtelias minulle, niin,
-melkeinpä raaka. Hän oli juovuksissa tässä kerran. Joka päivä hän juo,
-milloin enemmän, milloin vähemmän, jolloin hän muuttuu. Isäkin suree
-sitä. Hän ei puhu mitään, mutta tunnen, että hän pelkää, mitä
-seuraavalla kerralla tapahtuu. Jack on kiusannut minua, että menisin
-naimisiin hänen kanssaan viivyttelemättä. Hän tahtoi sitä heti
-palattuaan Kremmlinistä. Hän on halukas poistumaan White Slidesistä.
-Isäkin tietää sen ja on pahoillaan. Mutta tietysti minä kieltäydyin."
-
-Columbinen läsnäolo, niin eloisa, suloinen ja liikuttava, ja kaikki
-hänen ympärillään, auringonpaiste, salviakukkuloiden kullanvärinen
-hehku ja Waden sydän, järki ja mieli muuttuivat äkkiä kummallisesti.
-Tuntui kuin kaikki valon kaunistama olisi äkkiä pimennyt. Sitten Wade
-kuvitteli olevansa yksinään autiossa huoneessa, joka oli hänen oma
-sydämensä, ja hän oli kuuntelevinaan sellaisen traagillisen sanantuojan
-tuloa, jonka askeleet kaikuivat äänekkäästi portailla, jonka käsi
-tarttui hitaasti lukon kahvaan ja jonka harmaa olento avasi oven ja
-astui kynnyksen yli.
-
-"Eikö Möly-Jack ole lopettanutkaan välejään kanssanne, Collie?"
-metsästäjä kysyi.
-
-"Välejäänkö kansani?... Ei totisesti! Miksi teitte sellaisen
-kysymyksen?"
-
-"Eikö hän ole tarjoutunut luovuttamaan teitä Wils Moorelle?"
-
-"Ben, oletteko tullut hulluksi?"
-
-"Collie, kuunnelkaahan, niin kerron teille." Vanha pakko pani Waden
-puhumaan. "Möly-Jack oli tuvassa pelaamassa rosvojen kanssa saadessani
-heidät kiinni. Muistatte kai, että lupasin peloittaa hänet suunniltaan.
-Käytin tilaisuutta hyväkseni. Ärsytin rosvot aivan raivoon ja sanoin
-sitten Jackille ilmaisevani hänen salaisuutensa. Hän yritti nousta ja
-lähteä pakoon, mutta ei uskaltanutkaan. Ammuin palasen hänen korvastaan
-aloittaakseni leikin. Tehtyäni sen kerroin rosvoille, miten Jack oli
-pettänyt heidät. Folsom, heidän päällikkönsä, raivosi kuin hullu sonni.
-Hän olisi mielellään tappanut Jackin ja rukoili minulta revolveria
-voidakseen ampua Jackin silmät puhki. Toisetkin rosvot olisivat
-tahtoneet ampua hänet. He olivat pahoja miehiä. Minun on pakko
-tunnustaa, ettei siellä tapahtunut taistelu ollut lyhyt eikä suloinen.
-Ammuimme kuin vietävät ja tuollaisessa pienessä huoneessa
-paukutteleminen nostaa melkein katon pois paikoiltaan. Ennen
-kuolemaansa Folsom oli polvillaan pahasti haavoittuneena, heilutellen
-revolveriaan ja kuiskaillen pahansuovalla ilolla ampuneensa minut.
-Huomattuaan Jackin ja muistaessaan kaiken häntä vapisutti niin kovasti,
-että hänen haavastaan vuotava veri lensi kaikille suunnille. Hän
-tähtäsi kauan Jackiin koettaen saada kätensä vakavaksi, mutta hän ei
-voinut ja ampui sivu, minkä jälkeen hän kaatui kuolleena lattialle pää
-Jackin jalkoihin. Nyt ei ollut jäljellä muita kuin eräs punapartainen
-rosvo, joka oli piiloutunut uunin taakse. Jack katseli taistelun
-loppua, joka olisi koetellut kokeneemmankin hermoja. Murskasin ensin
-rosvon kyynärpään ja sitten hänen polvensa ja sain ampua häntä vielä
-kolmasti lanteille, ennenkuin hän horjui piilostaan loppuaan kohti. Hän
-sai minutkin raivostumaan ja kun kiristin Jackia, olin varmaankin
-hirveän näköinen. Uskottelin Jackille aikovani tappaa hänet. Hän
-kerjäsi ja huusi ja alkoi rukoilla henkensä puolesta vedoten teihin. Se
-oli inhoittavaa, mutta sitä olin toivonutkin. Pakotin hänet silloin
-vannomaan, että hän luopuu teistä ja antaa teidät Moorelle."
-
-"Ah, Ben, miten hirveää!" Columbine kuiskasi vapisten. "Kuinka voitte
-kertoa minulle tällaisen kauhean jutun?"
-
-"Halusin vain ilmaista teille, miten Jack tuli tehneeksi lupauksensa,
-jotka nyt olette kuullut."
-
-"Lupaukset! Luuletteko Jackin välittävän lupauksista ja valoista?"
-Columbine huudahti kiihkeästi ja halveksivasti. "Tuhlasitte vain
-aikaanne turhaan, sillä hän on vain raukka ja valehtelija!"
-
-"Hm!" Wade katseli suoraan eteensä kuin hän olisi nähnyt jonkun
-odotetun ja vastenmielisen esineen jossakin etäisyydessä. Sitten hän
-vastustamattomin askelin, ei liian nopeasti eikä hitaasti, mutta
-voimakkaasti käveli kuistiin ja nousi portaille.
-
-"Ben, minne olette menossa?" Columbine huudahti hämmästyneenä seuraten
-häntä.
-
-Wade ei vastannut, vaan lähestyi yhä lähemmäksi arkihuoneen suljettua
-ovea.
-
-"Ben!" Columbine huudahti järkytettynä.
-
-Mutta Wadella ei ollut minkäänlaista vastausta eikä ajatustakaan hänen
-varalleen. Koputtamatta hän aukaisi oven äkkiä voimakkaasti ja mentyään
-huoneeseen hän sulki sen jälleen.
-
-Bill Belllounds seisoi selin suureen uuniin kädet ristissä rinnoillaan,
-tylsän ja julman näköisenä nähtävästi rohkaistuaan mielensä odottamansa
-tunkeilevaisuuden varalta.
-
-"Mitä haluatte?" hän kysyi töykeästi? Nähtyään metsästäjän hän oli heti
-aavistanut jonkun onnettomuuden olevan tulossa.
-
-"Belllounds, tahdon paljonkin", Wade vastasi. "Voitteko toimia niin,
-ettei meitä häiritä?"
-
-"Pönkitkää ovi."
-
-Wade pani pönkän paikoilleen ja ottaen sitten hatun päästään hän
-kuivasi hikisen otsansa.
-
-"Luuletteko näkevänne minussa vihollisen?" hän kysyi uteliaasti
-Bellloundsiita.
-
-"Puhuakseni suoraan, Wade, en tiedä olevan mitään syytä, miksi olisitte
-vihamieheni, mutta tunnen jotakin. Se ei johdu siitä, että olen poikani
-puolella, vaan se on jotakin muuta, voimakkaampaa. Kummallinen tunne,
-joka on minulle aivan uusi. Tunsin jotakin samanlaista silloin kun
-kerroitte tuosta Gunnisonin taistelusta."
-
-"Belllounds, emme voi paeta kohtaloamme. Ja se oli päätetty jo aikoja
-sitten, että minun pitää kertoa teille muudan vieläkin pahempi ja
-hirmuisempi tarina."
-
-"Ehkä haluan kuunnella ja ehkä en. En lupaa mitään näiden päivien
-kuluessa."
-
-"Aiotteko pakottaa neiti Collien naimisiin Jackin kanssa?" metsästäjä
-kysyi tiukasti.
-
-"Tyttö on hyvin myöntyväinen."
-
-"Tiedätte sen olevan valetta. Collie on valmis uhraamaan rakkautensa,
-kunniansa ja elämänsäkin maksaakseen velkansa teille."
-
-Vanha kartanonomistaja punastui tulipunaiseksi ja hänen silmänsä
-leimusivat menneiden vuosien tulesta.
-
-"Wade, voitte mennä liian pitkälle", hän varoitti. "Pidän arvossa
-hyväsydämisyyttänne ja se ikäänkuin vetää minua puoleensa, mutta tämä
-on minun asiani. Teillä ei ole minkäänlaista oikeutta sekaantua tähän.
-Olette tehnyt sitä jo liiaksikin. Vannon, että Collie olisi jo
-naimisissa Jackin kanssa, ellei teitä olisi."
-
-"Aivan niin! Senvuoksi kiitänkin Jumalaa, että satuin tulemaan tänne
-White Slidesiin. Belllounds, erehdytte suuresti luullessanne, että
-poikanne on tarpeeksi hyvä tälle tytölle, ja erehdytte minustakin. Olen
-sekaantunut tähän juttuun ja saatte uskoa sanaani, että minulla on
-ollut siihen oikeus."
-
-"Omituista puhetta, Wade, mutta suon teille anteeksi."
-
-"Teidän ei tarvitse, sillä seison sanojeni takana. Kysyn teiltä
-kuitenkin aluksi, vaikka loukkaisinkin siten teitä, miksi ette rakasta
-hieman Collietakin, vaan ainoastaan roistomaista poikaanne,
-Möly-Jackia?"
-
-Belllounds puristi suuret kouransa nyrkkiin katsoa tuijottaen Wadeen.
-Hän alkoi suuttua. Hän näki Wadessa poikaansa kohtaan tuntemansa toivon
-ja oman itsepäisen kalliin ylpeytensä katkeran vastustajan.
-
-"Taivas varjelkoon! Wade --"
-
-"Belllounds, voin pakottaa teitä nielemään tuollaiset sanat", Wade
-keskeytti. "Tässä on nyt mies miestä vastaan ja olen teidän veroisenne
-milloin tahansa. Ymmärrättekö? Luuletteko minua niin sanattoman
-tyhmäksi, että olisin tullut tänne uhkaamaan teitä tietämättä sitä?
-Puhukaa minulle, kuin puhuisitte jonkun toisen miehen pojasta."
-
-"Sellainen ei ole mahdollista", vanhus sanoi taistelunhaluisesti.
-
-"Kuunnelkaa sitten minua ensin... Poikanne Jack, sanoakseni totuuden
-vihdoinkin, tuhoo Collien. Ymmärrättekö sen?"
-
-"Hyvä Jumala, pelkään sitä", Belllounds vaikeroi ollen suurenmoinen
-nöyryytyksessäänkin. "Mutta se on viimeinen keinoni enkä voi olla
-käyttämättä sitä."
-
-"Tiedättekö, että jos Jack menee naimisiin Collien kanssa, Collie
-kuolee?"
-
-"Mitä!... Pelkonne vie teidät harhaan, Wade. Naiset eivät kuole niin
-helposti."
-
-"Muutamat heistä kuolevat ja Collie kuuluu heihin, jos hän joskus menee
-naimisiin Jackin kanssa."
-
-"Jos!... Hänen on pakko!"
-
-"Emme pääse yksimielisyyteen", Wade vastasi lyhyesti.
-
-"Oletteko te perheeni päämies?"
-
-"En, mutta tässä on suuremman perheen edut kysymyksessä kuin teidän.
-Myönnätte sen kyllä heti... Belllounds, teette minut hulluksi! Ette
-suhtaudu minuun kuin mies mieheen, sillä ette ole enää sama mies kuin
-ennen. Tässä Coloradon osassa olette kaikkien mielestä ollut aina
-valkoisista valkoisin ja nimeänne verrataan kaikkeen, mikä on
-rehellistä, suurta ja jaloa, mutta olette niin sokeasti ihastunut
-hurjaan poikaanne, että olette aivan eri mies kaikessa, mikä koskee
-häntä. En halua penkoa hänen roistontöitään, sillä olen tytön puolella.
-Hän ei rakasta Jackia, sillä sellainen on mahdotonta. Hän tahraa
-itsensä vain lokaan ja hänen sydämensä särkyy niin, että hän kuolee...
-Pyydän teitä nyt, ennenkuin se on liian myöhäistä, luopumaan tuosta
-avioliitosta."
-
-"Wade, olen ampunut miehiä vähemmästäkin kuin tuollaisista puheista",
-vanhus jyrähti ollen suunniltaan häpeästä ja raivosta.
-
-"Olette luullakseni, mutta ette minun laisiani... Sanon teille suoraan
-päin naamaa, että olette tekemäisillänne oikean konnantyön, kirotun
-itsekkään ja likaisen, pakoittaessanne viattoman ja suloisen tytön
-sellaiseen. Niin varmasti kuin seison tässä, turmelette silloin neljä
-elämää, jos teette sen!"
-
-"Neljäkö?" Belllounds huudahti, vaikka jokin muukin sana olisi
-ilmaissut hänen nöyryytyksensä.
-
-"Minun olisi pitänyt sanoa kolme jättämällä Jack pois. Tarkoitan
-Collien, teidän ja Wils Mooren."
-
-"Aavistan, että Moore onkin jo melkein mennyttä miestä."
-
-"Voitte saada kuulla vielä sellaistakin, josta ette ole ikinä osanneet
-uneksiakaan, niin vanha kuin olettekin, Belllounds. Kerron teille erään
-sellaisen jutun piakkoin... Mutta nyt poikkeamme asiasta. Ettekö voi
-keskustella tyynesti?"
-
-"Tyynestikö, silloin kun puhutte tällaisia helvetillisiä asioita? Voi,
-voi!... Wade, olette aivan pyörällä päästänne. Olette aina tuntunutkin
-minusta kummalliselta... Ja jos suotte minulle anteeksi, alan väsyä
-koko tähän keskusteluun. Olemme niin kaukana toisistamme kuin maapallon
-navat. Ja voidaksemme uskoa hyvää toisistamme, meidän pitää nyt
-lopettaa."
-
-"Ette siis rakasta Collieta ollenkaan?" Wade kysyi järkähtämättömästi.
-
-"Kyllä. Miten naurettavia mielipiteitä teillä onkaan. Ne lopettavat
-kärsivällisyyteni."
-
-"Belllounds, ette ole hänen todellinen isänsä."
-
-Vanhus hätkähti ja hän katsoa tuijotti, kuten hän oli tuijottanut
-ennenkin, jäykästi ja hämmästyneenä Wadeen.
-
-"En olekaan."
-
-"Jos Collie olisi todellinen tyttärenne, omaa lihaanne ja vertanne, ja
-Jack Belllounds olisi minun poikani, antaisitteko silloinkin Collien
-hänelle vaimoksi?"
-
-"En, Wade, en missään tapauksessa."
-
-"Miten siinä tapauksessa voitte luulla minun suostuvan hänen
-avioliittoonsa poikanne kanssa?"
-
-"Mitä?" Belllounds kumartui Wadeen päin musertavan vapistuksen
-värisyttäessä häntä.
-
-"Collie on tyttäreni."
-
-Belllounds huokaisi raskaasti ja äänekkäästi. Hän kumartui yhä
-lähemmäksi katsoen tutkivasti noihin kasvoihin ja silmiin, jotka tällä
-hetkellä omituisesti muistuttivat Columbinesta.
-
-"Jumala minua auttakoon, sellainenko siis olikin salaisuutenne?...
-Hell-Bent Wade! Te olette siis seurannut jälkiäni."
-
-Hän horjui suureen tuoliinsa vajoten siihen. Hänen kasvoissaan ei
-näkynyt epäilyksen jälkeäkään. Tämä paljastus oli tehonnut jo
-suuruudellaan.
-
-Wade istuutui vastakkaiseen tuoliin. Hänen yhdennäköisyytensä
-Columbinen kanssa oli haihtunut jo. Se oli ollut rakkautta,
-henkevyyttä, loistoa ja kunniaa, mutta se oli kadonnut nyt. Nyt
-muodostivat hänen kasvonsa kuin surun tunnuskuvan.
-
-"Kuunnelkaa nyt, Belllounds, niin kerron teille... Jumalan tiet ovat
-ihmeelliset. Olen koettanut parikymmentä vuotta sovittaa Collien
-äidille tekemääni vääryyttä. Olen koettanut ottaa selville toisten
-huolet ja sälyttänyt ne hartioilleni. Ja jos voin turvata Collien onnen
-ja sielun, saan varmasti tavata hänen äitinsä toisessa maailmassa.
-Tunsin Collien heti ensi näkemässä. Hän on aivan äitinsä näköinen, yhtä
-tunteellinen, tulinen ja ylpeä, ja hänen äänensäkin on kuin äidin.
-Tuollainen matala ja suloinen aito, kuten sitä nimitetään... Olisin
-tuntenut Collien omaksi tytökseni, vaikka olisin ollut sokea ja
-kuurokin... Siitä on kulunut kahdeksantoista vuotta, kun riitauduin
-hänen äitinsä kanssa. En ollut mikään poika, mutta olin hirmuisesti
-rakastunut Lucyyn. Ja hän rakasti minuakin niin kiihkeästi, etten
-saanut tietää sitä, ennenkuin se oli liian myöhäistä. Tulimme tänne
-länteen Missourista. Hän oli syntynyt Texasissa. Olin hyvin levoton
-enkä ollut pitkää aikaa samassa työssä. Hain uudistalon paikkaa.
-Vaimollani oli hieman varoja ja toiveeni olivat valoisat. Vietimme
-naimisiin mentyämme ensimmäisen vuoden Kansasissa matkustellen sinne
-tänne. Viivyin Dodgessa jonkun aikaa. Muistatte kai, että se siihen
-aikaan oli aavikoiden hurjimpia paikkoja. Vaimoni veljellä oli siellä
-ravintola. Hän oli suuri konna, vaikka vaimoni luulikin häntä
-rehelliseksi mieheksi. Omituista, miten sukulaiset eivät voi huomata
-toistensa vikoja. Hänen veljensä, Spencer, ei voinut kuitenkaan käyttää
-minua mihinkään, koska voin paljastaa hänen ovelat korttitemppunsa ja
-voittaa hänet hänen omalla alallaan. Spencerillä oli muudan pelitoveri,
-eräs Texasista sinne eksynyt Cap Fol-niminen paimen. Mutta
-sivuuttakaamme hänen nimensä. Muutamana yönä he olivat saaneet erään
-muukalaisen käsiinsä puhdistaakseen tämän, jolloin sekaannuin leikkiin
-ja voitin kaikki heidän rahansa. Peli loppui veriseen tappeluun, mutta
-ei kukaan kuollut. Tästä suuttuivat Spencer ja hänen toverinsa Cap
-minulle. Vieras oli muudan tilanomistaja Louisianasta. Hän oli ollut
-upseeri kapinallisten joukoissa, oli komea ja solakka etelän mies, joka
-rakasti viiniä, kortteja ja naisia. Hän rupesi hakkailemaan vaimoani
-kiinteästi ollessani matkoilla, jotka olivat yhtämittaisia. Vaimoni ei
-kertonut sitä minulle milloinkaan, sillä olin äärettömästi
-mustasukkainen siihen aikaan.
-
-"Pieni tyttäreni, jota sanotte Columbineksi, syntyi ollessani pitkällä
-matkalla. Tultuani kotiin Lucy ja lapsi olivat menneet ja samoin tuo
-etelän mieskin... Spencer, hänen toverinsa Cap, ja muutamat muut heidän
-liittolaisensa todistivat minulle, ettei lapsi ollutkaan minun. Silloin
-lähdin ajamaan vaimoani ja hänen rakastajaansa takaa. Löysin heidät ja
-ammuin miehen vaimoni silmien edessä. Mutta molemmat olivatkin
-viattomat, kuten sitten sain selville, vaikkakin liian myöhään. Mies
-oli todellisuudessa ollutkin hänen ystävänsä. Vaimoni halveksi minua
-kertoen minulle, että hänen veljensä ja muut olivat syyttäneet minua
-jostakin häpeällisestä, jolloin vaimoni oli päättänyt erota minusta.
-
-"Palasin Dodgeen saadakseni hieman keskustella noiden miesten kanssa,
-jotka olivat tuhonneet elämäni. Mutta he olivatkin menneet ja heidän
-jälkensä johtivat tänne Coloradoon. Melkein vuotta myöhemmin sain
-heidät kaikki kiinni muutamasta suuresta vaunukaravaanista Denverin
-pohjoispuolelta. Vaimoni toinen veli ja hänen isänsä olivat myös
-tulleet länteen ja sattumalta me kaikki kohtasimme toisemme.
-Riitauduimme. Vaimoni ei halunnut antaa minulle anteeksi, hän ei
-tahtonut puhuakaan kanssani ja hänen sukulaisensa yllyttivät häntä
-minua vastaan. Erehdyin silloin suuresti luullessani hänen isästään ja
-muista veljistään samaa kuin Spenceristä ja tein silloin heille ja
-vaimolleni suurta vääryyttä.
-
-"Mitä heille tein, Belllounds, on tarina, jota en aio kertoa
-kenellekään kuolevalle ihmiselle, joka voisi toistaa sen, mutta se teki
-vaimostani melkein mielipuolen ja minusta Hell-Bent Waden. Hän karkasi
-luotani ja minä seurasin hänen jälkiään Coloradon ympäri. Hakemiseni
-päättyi noin sadan penikulman päähän tästä paikasta. Viimeinen merkki
-oli muudan aavikolla palava siirtolaisvaunu, jonka arapahoet olivat
-sytyttäneet palatessaan utien luo tekemältään ryöstöretkeltä. Tyttönen
-oli ehkä kävellä lyllertänyt syrjään tieltä, mutta luullakseni hänen
-äitinsä tahi joku toinen pakolainen piilotti hänet tahi pudotti hänet
-tielle. Miehenne löysivät hänet columbinien joukosta."
-
-Belllounds veti syvään henkeään.
-
-"Sellainenkin, mitä ihminen ei osaa odottaakaan, toteutuu vihdoin.
-Wade, tyttö on teidän. Näen sen katseestanne ja tunnenkin sen... Olen
-kohdellut häntä kuin omaani toimien parhaan ymmärrykseni mukaan. Olen
-rakastanut häntä, vaikka ihmiset luulevat, ettei minulla ole silmiä
-muille kuin Jackille... Aiotteko riistää hänet minulta?"
-
-"En milloinkaan!" Wade vastasi surullisesti.
-
-"Mitä! Miksi ette?"
-
-"Koska hän rakastaa teitä. En voisi ilmaista itseäni milloinkaan
-hänelle. En halua voittaa hänen rakkauttaan valehtelemalla hänelle, ja
-minun olisi pakko valehdella ja olla niin petollinen kuin suinkin.
-Minun olisi pakko kertoa Collielle totuus -- hänen äitiään kohtaan
-tekemäni vääryys ja äidin omaisille valmistamani helvetti... Hän
-pelkäisi silloin minua."
-
-"Hm!... Ja minä vannon, ettette milloinkaan muutu!" Belllounds
-huudahti.
-
-"En. Muutuin kerran kahdeksantoistavuotta sitten enkä voi palata enää
-takaisin. En voi saada enää tehtyä tekemättömäksi, vaikka
-tahtoisinkin."
-
-"Luulette siis, että Collie rupeisi pelkäämään teitä?"
-
-"Hän ei tulisi rakastamaan minua milloinkaan, kuten hän rakastaa teitä
-ja minuakin nyt. Se on ainoa turvani."
-
-"Hän vihaisi teitä, Wade."
-
-"Luultavasti, ja senvuoksi hän ei saa milloinkaan tietääkään sitä."
-
-"Elämä on todellinen helvetti muutamille! Wade, jos voisitte elää
-elämänne uudestaan, tehdä, minkä tiedätte oikeaksi, ja rakastaa ja
-kärsiä samoin kuin nytkin, suostuisitteko siihen?"
-
-"Kyllä. Rakastan elämää ja sen vaiheita. En tahtoisi nauttia ilosta
-tuntematta tuskia. Olen kuitenkin varma, että vain meidän ikäisemme
-miehet suostuisivat sellaiseen."
-
-"Olen samaa mieltä kanssanne, Sadetta ja auringonpaistetta!... Mutta
-kaikista puheistanne ja turmiollisista ennustuksistanne huolimatta
-en aio muuttaa suunnitelmaani Jackiin ja Collieen nähden. En
-hitustakaan!... Jos hän jää kasvattityttärekseni, hänen on pakko mennä
-naimisiin poikani kanssa... Wade, olen tässä yhtä järkkymätön kuin
-pohjantähti."
-
-"Belllounds, ettekö haluaisi ajatella sitä vielä päivän?" Wade pyysi.
-
-"Kyllä, mutta mieleni ei silti muutu."
-
-"Eikö sittenkään, vaikka tietäisitte, että tämän avioliiton
-toimeenpanemisella menetätte kaikki?"
-
-"Kaikkiko? Eikö siinä ole sentään hieman liikaa?"
-
-"Ei. Tarkoitan, että vaikka menettäisitte kaikki, poikanne,
-kasvattityttärenne, mahdollisuuden, että poikanne parantaa tapansa, ja
-Collien onnellisuudentoiveet, ettekö sittenkään? Teillä ei kai ole enää
-muutakaan, jonka vuoksi eläisitte."
-
-"Ei olekaan, mutta en voi ymmärtää syitänne. En käsitä teitä, Wade.
-Salaatte jotakin, kuten aina noita juttuja kertoessanne."
-
-Vaikeasti kuin koko maailman synnit olisivat olleet hänen hartioillaan
-metsästäjä nousi katsoen Bellloundsia silmiin.
-
-"Kun minun on pakko, silloin tulen... Mutta, vanhus, sanon teille
-kerran vielä, olkaa jalo älkääkä itsekäs. Valitkaa verisiteen ja jalon
-tasapuolisuuden välillä tehdäksenne hyväntyön... Tahdotteko luopua
-tästä suunnittelemastanne avioliitosta, jotta Collie voisi saada
-rakastamansa miehen omakseen?"
-
-"Tarkoitatte varmaankin tuota toverianne ja kaksinkertaista rosvoa,
-Wils Moorea?"
-
-"Juuri häntä! Ystävääni ja miestä, jollainen emme kumpikaan milloinkaan
-ole ollut."
-
-"Emme todellakaan!" vanhus jyrähdytti punastuen.
-
-Pää kumarassa ja laahustavin askelin Wade poistui huoneesta.
-
-Hitaasti ja vaipuen joskus syviin ajatuksiin metsästäjä palaili Mooren
-tuvalle. Hänen tullessaan paimen hypähti seisoalleen huudahtaen
-hämmästyksestä.
-
-"Ah, Wade, onko Collie kuollut?" hän huudahti.
-
-Sellaisen äärettömän onnettomuuden hän luuli lukevansa Waden
-surullisista kasvoista.
-
-"Ei. Collie voi mainiosti."
-
-"No mutta, ihminen, mitä maailmassa sitten onkaan tapahtunut?"
-
-"Ei mitään vielä, mutta jotakin tapahtuu parhaillaan mielessäni. Moore,
-olisin sinulle hyvin kiitollinen, jos antaisit minun olla rauhassa."
-
-Auringon laskiessa Wade käveli kukkulalla olevassa haavikossa. Puiden
-juurilla oli sekä valoa että varjoa, salviarinteet punoittivat
-kullanvärisinä ja tummien harjanteiden ja laskevan auringon välissä oli
-kuin purppuran ja violetin värinen verho.
-
-Rupesi hämärtämään. Taivaalle ilmestyi kirkkaita valkoisia tähtiä. Yö
-muodosti laaksoon synkkiä varjoja ja kukkulat muuttuivat tummemmiksi.
-Taivaalla oleva sininen verho laajeni ja mustui. Metsästäjä käveli
-tietään edestakaisin ja tunnit kuluivat hänen mielestään kuin hetket.
-Hän kuuli hyönteisten hiljaista surinaa, virtaavan veden kohinaa ja
-tuulen huminaa. Muudan arosusi rikkoi hiljaisuuden haukkuen kovasti ja
-pysähdellen. Huuhkajat huuhuivat toisilleen inhoittavasti ja
-kummallisesti. Susikin ulvoi. Mutta nämä äänet todistivat vain tämän
-hiljaisen yön yksinäisyydestä ja viileydestä.
-
-Wade kuunteli niitä ja hiljaisuuttakin. Hän tunsi paikan viileyden ja
-autiuden, luonnon hengityksen, kun hän katseli salaperäisen taivaan
-sametinpehmeää sineä ja tuikkivia tähtiä. Kaikki, mikä oli auttanut
-häntä kohtalokkaiden päivien kuluessa, näytti nyt hävinneen
-olemattomiin. Kun hän kohotti katseensa korkeaan tummaan huippuun, joka
-kuvastui niin jylhänä ja selvästi taivasta vasten, hän ei tehnyt sitä
-saadakseen uusia voimia. Luonto julmuudessaan pilkkasi häntä. Hänen
-taistelunsa oli kohdistunut sen täydellisintä edustajaa, ihmistä
-vastaan.
-
-Hän kamppaili nyt kiihkeästi tuota valloittavaa mieltä vastaan, joka
-pilkkasi hänen ihanteellisuuttaan. Usein hän oli ennenkin
-rangaistusaikana omituisen pitkän marttyyriuden aikana ollut
-tällaisessa pulassa joutuakseen vain tappiolle alkeisvaistojen edessä.
-Hänen sielunsa oli vaipunut synkkyyteen, mutta hänen järkensä ei ollut
-vielä joutunut intohimojen orjaksi. Columbinen luonteen kauneus ja
-Mooren jalous eivät olleet minkäänlaisia harhakuvia Wadelle. Ne olivat
-aivan todellisia. Nuo molemmat olivat ihmisluonteen hienoimpia
-säikeitä. He rakastivat ja olivat nuoruuden ja toivon edustajia siinä
-vuosisatojen virrassa, joka kuljettaa ihmiskuntaa täydellisyyttä kohti.
-Wade uskoi hyvän olemassaoloon ja ihmiskunnan tulevaisuuteen. Mutta
-kaikki tuo, mikä Columbinessa ja Mooressa oli suurta ja jaloa, menisi
-nyt hukkaan aikaansaamatta mitään muutaman vanhuksen itsekkään ylpeyden
-ja hänen poikansa pahuuden vuoksi. Sellainen ristiriita on niin vanha
-kuin elämäkin. Mitä hyödyttivätkään nyt Columbinen jalot ajatukset
-velvollisuudesta, Mooren hieno miehekkäisyys ja nuo monet voitot,
-jotka he olivat saaneet rakkauden äkillisistä ja vaativista
-toiveista? Yhtä turhanpäiväisiä olivat Wadenkin jalot tarjoukset, hänen
-henkevä opetuksensa ja hänen lannistumattomat toiveensa, että
-olosuhteet muuttavat vielä kaikki hyväksi. Nämä hyveen kauniit
-luonteenominaisuudet eivät olleet niin voimakkaat kuin vanhan
-Bellloundsin muuttumaton intohimo ja hänen poikansa roistomainen
-kehnous. Wade ei voinut kuvitella itselleen sellaista Jumalaa, joka ei
-rankaisisi syntiä kuolemalla. Hän oli kuitenkin usein elämänsä kuluessa
-ollut tunteettoman kohtalon käsissä ja saanut kokea sen peloittavia
-seurauksia. Tähän hän oli sekaantunut tietämättään. Tämä oli nyt vuosia
-kestäneiden juonien kasattu loppu, joka oli sotkeutunut ja kudottu
-hänen tuskiensa, muistojensa ja ihanteittensa verkkoon. Mutta toivo oli
-nyt raukeamaisillaan. Tämä oli hänen kilpaileva toteamisensa hänen
-mielensä sairaalloista selvänäköisyyttä vastaan. Hän ei voinut auttaa
-Jack Bellloundsia muuttumaan paremmaksi mieheksi. Hän ei kyennyt
-vaikuttamaan sitäkään, että vanhus olisi unhottanut itsekkäät ja sokeat
-tuumansa. Hän ei voinut todistaa Moorelle sen korvauksen totuutta,
-jonka järkkymätön toivo ja epäämätön hyve ansaitsevat. Hän ei kyennyt
-pelastamaan Columbinea ihanteillaan.
-
-Yö kului kulumistaan eikä Wade vain lakannut kävelemästä haapain
-juurella. Hyönteiset lakkasivat surisemasta, huuhkajat huuhuilemasta ja
-sudet ulvomasta. Pitkien kuusien varjot sulautuivat vähitellen yön
-pimeyteen. Taivaalla äärettömän korkealla tuikkivat kalpeat tähdet
-kirkkaasti ja kylmästi, muista erillään ja epäjohdonmukaisesti,
-muodostaen muiden salaperäisten maailmojen silmiä.
-
-Näiden yötuntien kuluessa jotakin kuoli Wadessa, mutta hänen
-ihanteellisuutensa, sammumaton ja selittämätön, tuo ihmisen todellinen
-sielu, tiesi saavansa oikeutta ja tulevansa täydelliseksi kaukaisessa
-tulevaisuudessa.
-
-Aamuruskon harmaus kuulsi jo itäisen harjanteen takaa ja sen
-opaalinvärisen hehkun edessä yön pimeys pakeni, kunnes laaksot, rinteet
-ja metsiköt loistivat spektraalimaisessa valaistuksessa, jossa kaikki
-näyttää epätodelliselta.
-
-Ja sen mukana Waden mielen synkkä uhkaava jättiläinen, tuo
-sairaalloinen ja arveluttava lumous, sai lopullisen suuruutensa. Hän
-oli jälleen löytänyt ihmisen, jolle hänen oli kerrottava tarinansa.
-Traagillinen ja kumoamaton sääntö. Hänen oma elämänsä pakotti häntä,
-hänen rikoksensa, hänen muistonsa, hänen tuskansa ja hänen
-loppumattomat taistelunsa. Kuinka uskolliset hänen askeleensa olivat
-olleetkaan. Ne olivat vieneet hänet petollisia ja vaikeita teitä pitkin
-hänen tyttärensä kotiin.
-
-Wade heittäytyi haapojen juurelle kuin tämä taakka olisi
-ruumiillisestikin painanut hänet maahan äärettömällä painollaan. Hänen
-hartiansa taipuivat sen alle, hänen rintansa painui sisään ja sitä
-ahdisti, kaikki hänen lihaksensa olivat uupuneet, hänen verensä virtasi
-hitaasti ja hänen sydämensä löi harvaan, jyskyttäen kumeasti hänen
-korvissaan. Veri alkoi kylmetä hänen suonissaan, hänen ytimensä
-alkoivat jäätyä ja kuolema ahdisti hänen sieluaan. Jättiläinen, joka
-oli ollut pukeutunut harmaihin, heitti pois viittansa esiintyäkseen
-verhotta uhkaavasti ja peloittavasti, puhuen Wadelle hirmuisella
-äänellä, joka oli kuin pauketta. Bent Wade, onnettomuuksien mies, joka
-ei voinut saada rauhaa missään maailman paikassa, jonka läsnäolo
-turmeli ihmisten rauhallisen elämän, myrkytti heidän verensä ja
-merkitsi heidät tuomion varalle. Minne ikinä hän menikään, seuraukset
-olivat sellaiset. Oli aina ollut niin. Hän oli todellinen
-onnettomuuksien tuoja. Hän, joka saarnasi viisautta ja luuli kukkia
-opettajikseen, joka rakasti elämää ja vihasi vääryyttä, joka eli vain
-vertaistensa joukossa hakien aina vain sellaisia, jotka olivat hänen
-apunsa tarpeessa, hänestä täytyi tulla niiden kaikkien tuho, perikato
-ja kirous, joita hän halusi vain suojella. Miten sietämätön ja
-säälittävä kohtalo. Menneiden aikojen viholliset pilkkasivat häntä kuin
-hullut aaveet, äänettömät ja hämärät. Kaikkien tappamiensa ihmisten
-kasvot kerääntyivät hänen ympärilleen hämärässä, nuo kalpeat, leijuvat,
-vääristyneet naamat, syyttääkseen häntä ja vaatiakseen häneltä
-korvausta. Kumminkin nämä kasvojen välähdykset olivat hänen muistinsa
-spektrumeja muodostaen ikuisen, surullisen ja hiljaisen kulkueen, joka
-jatkoi vain matkaansa alinomaa hänen mielensä komeroissa. Kaikki olivat
-yhtyneet, kaikki yllyttivät ja pakottivat häntä onnettomuuksien tielle.
-Ne ennustivat tulevaisuutta ja ilmaisivat tapahtumia ja lumosivat hänet
-loppumattomilla mielikuvilla. Hän oli joutunut suunnattoman pyörteen
-keskelle, ei vesi- eikä tuulipyörteen, vaan elämän. Hän oli todellakin
-näkevinään sen kauhean voiman ja keskuksen, jonka ympärillä paha vaani,
-kiersi ja taisteli. Wade, joka äänteli pahaenteisesti kuin korppi,
-Wade, joka suuntasi pakolliset askeleensa helvettiin.
-
-Kesäaamun kirkkaassa valaistuksessa Wade suuntasi väsymättömät
-askeleensa White Slidesiin. Heiluri heilui ja hetket olivat kalliit.
-Tapaukset, jotka jo loivat varjonsa hänen tielleen, odottivat häntä.
-Hän huomasi Jackin lähtevän nopealle ja hurjalle ratsastusretkelleen,
-jollaisia hän nykyjään teki joka aamu.
-
-Columbine tuli häntä vastaan. Tuskien ja surujen hänen kasvoihinsa
-muodostamat varjot olivat aivan samanlaiset kuin Wade oli kuvitellutkin
-yöllisen synkän valvomisensa kestäessä.
-
-"Ystäväni, olin tulossa luoksenne... Ah. En jaksa enempää!"
-
-Hänen hiuksensa olivat hajallaan, hänen pukunsa epäjärjestyksessä ja
-hänen käsissään, jotka hän rukoillen ojensi Wadelle, oli lyönnin
-jälkiä. Wade talutti hänet pajukkoon tien viereen.
-
-"Voi, Ben, hän raateli minua kuin peto!" hän huohotti.
-
-"Collie, teidän ei tarvitse kertoa minulle enempää", Wade sanoi hiljaa.
-"Menkää Wilsin luo ja kertokaa hänelle."
-
-"Mutta minun on pakko, sillä en voi kestää enää... Hän löi minua ja
-teki minulle pahaa, ja kun isä kuultuaan sen tuli luoksemme, Jack
-valehteli... Ah, sitä koiraa!... Ben, hänen isänsä uskoi, kun Jack
-vannoi olevansa vain suunniltaan, koettavansa vain saada minua
-luopumaan välinpitämättömyydestäni ja ivallisuudetani... Mutta, Hyvä
-Jumala, Jack yritti --"
-
-"Collie, menkää nyt Wilsin luo", Wade keskeytti.
-
-"Sinne minä toki menenkin. Minä olen hänen apunsa tarpeessa ja minun on
-pakko. Mutta minä pelkään... Se tulee pahentamaan vain asioita."
-
-"Menkää nyt!"
-
-Columbine kääntyi jonkun voimakkaamman kuin oman tahtonsa pakottamana.
-
-"Collie!" kajahti huuto omituisesti ja kaikuvasti hänen jälkeensä.
-Hämmästyneenä ja huudon hurjuuden huumaamana Columbine kääntyi, mutta
-Wade oli jo mennyt. Pajujen kahina ilmaisi, miten nopeasti hän poistui.
-
-Vanha Belllounds painoi leveät hartiansa seinään kuin mies, jonka on
-pakko ryhtyä viimeiseen vastarintaan.
-
-"Vai niin!" hän huudahti kovasti. "Vai olette te täällä jälleen.
-Sanokaa nyt sanottavanne, Hell-Bent Wade, ja tehkäämme kerrankin loppu
-tästä raakkumisestanne."
-
-Belllounds oli rohkaissut mielensä, ei vakaumuksella eikä mielikuvilla,
-vaan sellaisen miehen viimeisellä toivottomalla urhoollisuudella, joka
-on uskollinen itselleen.
-
-"Sanon teille, että --"
-
-Vanhus kohotti kätensä raivoisan ivallisesti, mutta kuitenkin
-säpsähtäen.
-
-"Juuri äsken, kun Möly-Jack kävi Collien kimppuun, hänellä oli piru
-mielessä!"
-
-"Ah, ei; hän käyttäytyi vain raa'asti koettaessaan taivuttaa häntä.
-Tyttö onkin kuin villi varsa. Jackin täytyykin kesyttää hänet."
-
-Wade ojensi laihan ja vapisevan kätensä, joka näytti ennustetun ja
-traagillisen totuuden tunnuskuvalta.
-
-"Kuunnelkaahan nyt, Belllounds, niin kerron teille, sillä mädänneen
-munan hautomisesta ei ole mitään hyötyä. Pojassanne ei ole mitään
-hyvää. Hän luuli hyviä tarkoituksiaan hyveiksi uskoen muuttuneensa
-kokonaan. Mutta tuulenpuuska teki hänestä jälleen entisen Möly-Jackin.
-Collie tahtoisi uhrata elämänsäkin velvollisuudestaan teitä kohtaan,
-koska hän rakastaa teitä kuin isäänsä, ja Wils Moore menettäisi
-mieluummin kunniansa kuin sanoisi teille totuuden, mutta minua sanotaan
-Hell-Bent Wadeksi enkä minä siekaile."
-
-Belllounds taivutti suuren ruumiinsa matalammaksi, kuin ottaakseen
-vauhtia hyökkäykseen. Hän oli ojentanut molemmat kätensä eteenpäin,
-kuin torjuakseen jonkun näkymättömän ja pelätyn vihollisen hyökkäyksen.
-Suuret silmät pyörivät kuopissaan. Mutta hänen suuren pelkonsa,
-varmuutensa ja traagillisuutensa alla näytti kuohuvan valloille
-päästetyn ja peloittavan raivon armottomat ja nousevat laineet.
-
-"Niin, lupasin kertoa teille", armoton ääni jatkoi. "Vahdin teidän
-Möly-Jackianne. Näin hänen pelaavan ja juovan. Seurasin hänen jälkiään
-ja löysin ne pienet ympyrät ja kolmion muotoiset hevosenkengän jäljet,
-joiden tarkoitus oli kääntää epäluulot Wilsoniin... Sellainen kirotun
-viekas ansa!... Burleykin epäilee tässä piilevän jotakin. Wils Moore
-tietää totuuden. Hän valehteli vain Collien ja teidän vuoksenne. Hän
-olisi tyytynyt tuomioonsa ja mennyt vankilaan pelastaakseen Collien,
-joka pelkäsi jotakin hirmuista tapahtuvan... Belllounds, poikanne oli
-tuvassa silloin pelaamassa rosvojen kanssa, kun yllätin heidät. Lupasin
-olla ilmaisematta Jackin salaisuutta, jos hän vain luopuu Colliesta.
-Hän vannoi sen polvillaan rukoillen hänen nimessään. Nyt hän ahdistaa
-tyttöä koettaen tehdä hänelle väkivaltaa... Möly-Jack!... Hän on piikki
-sydämessänne, Belllounds. Hän varasti osan karjastanne eikä kukaan
-muu!... Lemmikkipoikanne on hiipivä varas!"
-
-
-
-
-XIX.
-
-
-Jack Belllounds ratsasti laaksoon vievää tietä. Hänen hevosestaan aivan
-tippui vaahtoa. Hänen pitkissä kannuksissaan oli sekä karvoja että
-verta, kuten aina ennenkin tämän kuuluisan uranuurtajan pojan ollessa
-ratsastamassa huvikseen. Hän ei ollut milloinkaan pitänyt hevosista.
-
-Muutamassa paikassa, jossa tie poikkesi aivan puron reunalle, oli
-tiheitä pajukoita, joiden välissä oli ruohoa kasvavia aukeamia. Kun
-Belllounds saapui siihen paikkaan, eräs mies tunkeutui pajukosta
-tarttuen hänen suitsiinsa. Hevonen pelästyi koettaen nousta
-takajaloilleen, mutta rautainen käsi esti sen.
-
-"Laskeudu satulasta, Möly!" mies määräsi.
-
-Belllounds oli säpsähtänyt yhtä kovasti kuin hevonenkin. Hän oli selvä,
-vaikka hänen kuumenneet punaiset kasvonsa ilmaisivatkin, että hän
-hetkinen sitten oli suudellut pulloa. Tuo väri haihtui kuitenkin äkkiä.
-Viimeisten kuukausien tapahtumat olivat muuttaneet Jack Bellloundsin
-kovan ja ilkeän luonnon vieläkin ilkeämmäksi.
-
-"Mitä?... Päästäkää suitset heti irti!" hän huudahti.
-
-Wade ei hellittänyt otettaan, vaan katsoi noihin ulkoneviin silmiin,
-joista loistava pelko taisteli kärsimättömyyden, ylpeyden ja nopeasti
-kehittyvän epäluulon kanssa.
-
-"Minulla ja sinulla on jotakin puhuttavaa keskenämme", metsästäjä
-sanoi.
-
-Belllounds hätkähti kuulleessaan tuon hiljaisen, kylmän ja tyynen
-äänen, joka nähtävästi toi hänen mieleensä viime tapahtumat, joiden
-kestäessä hän oli kuullut sen.
-
-"Eikä ole", hän sanoi äkkiä. Hänen rohkeutensa näytti kasvavan
-lausuttujen sanojen johdosta ja tietoinen pelko haihtui. "Wade,
-käytitte silloin tilaisuutta hyväksenne pakottaessanne minut vannomaan
-asioita, mutta nyt olen muuttanut mieleni. Ja mitä noihin rosvoihin
-tulee, minulla on oma selostukseni, joka on aivan niin hyvä kuin
-teidänkin. Olen odottanut teitä, jotta olisitte voinut kertoa sen
-isälleni. Mutta teillä kai on ollut joku syy, miksi ette ole tullut.
-Luulen Collien olevan syynä siihen. Olen voitolla ja olen saanut
-rohkeuteni takaisin. Voitte lyödä vaikka vetoa siitä, että --"
-
-Hän oli jo kiihoittunut, kun Wade keskeytti hänet:
-
-"Tahdotko laskeutua satulasta?"
-
-"En!" Belllounds vastasi äkäisesti.
-
-Wade nykäisi silloin nopeasti ja voimakkaasti Bellloundsin alas hevosen
-selästä niin, että Belllounds lensi selälleen ruohikkoon. Vapautunut
-hevonen säikähti jälleen ja laukkasi tiehensä. Möly-Jack kohosi
-kyynärpäänsä varaan kalpeana raivosta ja pelosta. Wade potkaisi häntä,
-vaikkakin hiljaa.
-
-"Nouse!" hän määräsi.
-
-Saatuaan potkun Belllounds ei voinut enää hillitä raivoaan, sillä hän
-hämmästyi suunniltaan.
-
-"Potkitteko minua?" hän huusi.
-
-"Möly, ojensin sinulle vain kimpun kukkia, muutamia columbineja, joista
-pidät", Wade vastasi halveksivasti.
-
-"No kyllä minä --" Jack vastasi hurjasti voimatta löytää sanoja. Hänen
-kätensä tapaili jo revolveria.
-
-"Juuri niin, Möly. Vetäise vain revolverisi esille ampuaksesi minut.
-Siinä tapauksessa ei minun olisi pakko puhua niin paljon."
-
-Silloin vasta Jack Bellloundsin kasvot muuttuivat kalpeiksi. Hän alkoi
-ymmärtää.
-
-"Koetatteko viekoitella minua taistelemaan kansanne?" hän kysyi
-käheästi.
-
-"Varmasti!"
-
-Ei mikään herjaus, loukkaus eikä lyönti olisi vaikuttanut Möly-Jackiin
-niin kovasti kuin tämä ainoa sana.
-
-"Mutta tehän olette aivan hullu! Rupeaisinko minä taistelemaan
-sellaisen revolverisankarin kanssa kuin te olette", hän änkytti. "En
-mitenkään! Sellainen ei olisi rehellistä peliä eikä tasapuolistakaan.
-Minulla ei olisi minkäänlaisia mahdollisuuksia maailmassa."
-
-"Saat ampua ensin", Wade sanoi omituisella yksitoikkoisella äänellään.
-
-"Valehtelette", Belllounds vastasi koettaen hymähtää. "Haluatte vain,
-että tarttuisin revolveriini, jolloin ampuisitte minut ja sanoisitte
-sitten taistelua tasapäiseksi."
-
-"Ei. Tarkoitan mitä sanoin. Näit minun kohtelevan rehellisesti
-rosvotovereitasikin. Muudan heistä oli elämän pituinen viholliseni ja
-samanlainen ampuja kuin minäkin. Vetäise revolverisi ja laukaise.
-Antaudun sen mahdollisuuden varaan."
-
-Möly-Jackin silmät laajenivat. Hän huohotti raskaasti ja vetäisi
-revolverinsa esille, mutta hänellä ei ollut voimia eikä rohkeutta
-nostaa sitä. Hänen käsivartensa vapisi niin, että revolveri kolisi vyön
-solkia vasten.
-
-"Huonotpa sinulla onkin hermot. Eihän sinussa ole miestä nimeksikään.
-Möly-Jack, miksi et tee loppua minusta? Sovita nyt kaikki pahat tekosi
-ja koeta lopultakin tulla isäsi arvoiseksi. Hän oli todellinen mies
-aikoinaan. Suo hänelle se lohdutus, että rohkenit vastustaa Hell-Bent
-Wadea, ja kuole kuin mies."
-
-"En voi taistella kanssanne!" Belllounds huohotti. "Tiedän sen nyt.
-Näin teidän ampuvan eikä se olisi rehellistäkään."
-
-"Luuletko, etten saa sinua tappelemaan?" Wade vastasi kylmästi. "Aioin
-antaa sinulle tilaisuuden näyttää hieman miehuuttasi kehoittamalla
-sinua tasapäiseen tappeluun kuin mies miestä vastaan. Tarjoan sinulle
-vielä muutaman edunkin, joka tasoittaa erilaisuutemme. Kysyn sinulta
-kerran vielä, haluatko taistella?"
-
-"Wade, en aio taistella, vaan poistua", Belllounds vastasi liikahtaen
-kuin mennäkseen.
-
-"Pysähdy!" Wade hyökkäsi kalpeata Bellloundsia kohti. "Jos lähdet
-juoksuun, ammun sääresi poikki. Sitten murskaan kurjat aivosi mäsäksi.
-Eikö sinulla ole lainkaan järkeä? Etkö huomaa, mikä tässä on
-tulossa?... Aion tappaa sinut, Möly-Jack!"
-
-"Hyvä Jumala!" toinen kuiskasi ymmärtäen vihdoinkin asian
-täydellisesti.
-
-"Täällä saat nyt maksaa konnantyösi. Sellainen aika koittaa jokaiselle
-ihmiselle. Saat valita, mutta et elääksesi, sillä et milloinkaan voi
-paeta Hell-Bent Wadea, vaan kohotaksesi omaa mitätöntä minääsi
-korkeammalle vihdoinkin."
-
-"Mutta miksi? Miksi haluatte tappaa minut? En ole tehnyt teille
-milloinkaan minkäänlaista vääryyttä."
-
-"Columbine on tyttäreni", metsästäjä vastasi.
-
-"Ah!" Belllounds huohotti.
-
-"Hän rakastaa Wils Moorea, joka on yhtä valkoinen kuin sinä olet
-musta."
-
-Bellloundsin kalpeat ja suonenvedontapaisesti nytkähtelevät kasvot
-punastuivat hieman.
-
-"Ahaa, Möly-Jack, taisinpa osata vihdoinkin oikeaan!" Wade ivaili
-kovemmalla äänellä. "Silmiesi ilme muuttui niin hiton ilkeäksi. Vihaan
-noita sinun valehtelevia ja pullistuneita silmiäsi. Ja sitten kuin
-rupeamme taistelemaan aion ampua ne molemmat puhki."
-
-"Taivaan nimessä, Wade, teidän on todellakin ammuttava minut, jos
-toivotte pölkkyjalka Mooren joskus saavan Collien omakseen!"
-
-"Kyllä Moore hänet saa", Wade vastasi riemuiten. "Collie on parhaillaan
-hänen luonaan, sillä lähetin hänet sinne. Kehoitin häntä kertomaan
-Wilsille, miten olit koettanut pakottaa --"
-
-Bellloundsin koko ruumis alkoi vapista. Mutasukkaisen vihan ja
-kuolettavan pelon aiheuttamat tuskat värisyttivät häntä.
-
-"Möly, oletko milloinkaan haaveillut hänen suukkosistaan, joita Wils
-nyt noukkii? Jumalani, millaisia kuvitelmia muutamilla ihmisillä
-onkaan! Sinä sokean vanhuksen raukkamainen, heikko ja pelkuri lemmikki,
-sinä itserakas aasi, sinä itsekäs ja hemmoiteltu poikanen, Collie ei
-ole milloinkaan välittänyt sinusta hitustakaan. Ja nyt hän vihaa
-sinua."
-
-"Te olette yllyttänyt hänet siihen!" Belllounds huusi vaahdon tippuessa
-hänen suustaan.
-
-"Varmasti", Wade vastasi harkitusti ja ivallisesti. "Muutamia
-minuutteja sitten hän sanoi sinua koiraksi... Luullakseni hän tarkoitti
-aivan toisenlaista koiraa kuin noita kartanossa olevia, sillä jos
-vertaisimme niitä sinuun, loukkaisimme niitä... Hän vihaa sinua
-kiihkeästi ja uskallan lyödä vaikka vetoa, että hän nyt on kietonut
-kätensä Wilsonin kaulaan."
-
-Belllounds kirosi.
-
-"Sinullahan on revolveri kädessäsi", kiusoitteleva ääni jatkoi. "Tee
-sillä mitä ikinä vain haluat. Lämmitän sinua nyt ja tekisi mieleni
-kertoa sinulle..."
-
-"Tukkikaa suunne!" toinen huusi raivokkaasti. Hänen verensä alkoi jo
-lämmitä kuumeiseksi, mutta hän pelkäsi vieläkin. Hän ei voinut kohottaa
-revolveriaan tuskissaan.
-
-"Isäsi tietää, että olet varas", Wade sanoi harkitusti ja armottomasti.
-"Kerroin hänelle, miten olen vahtinut sinua, seurannut jälkiäsi ja
-saanut selville suunnittelemasi juonen Wilsonia vastaan. Möly-Jack teki
-silloin viimeisen tyhmyytensä, kun hän rupesi varastamaan isänsä
-karjaa. Olen nähnyt paljonkin raivostuneita miehiä aikoinani, mutta
-vanha Bill voitti heidät kaikki. Olet pettänyt hänet, katkeroittanut
-hänen elämänsä ja särkenyt hänen sydämensä. Hänellä on nyt samat
-tarkoitukset sinuun nähden kuin minullakin."
-
-"Hän ei ikinä tee minulle mitään!" Jack huohotti vapisten.
-
-"Hän tappaa sinut, sinä valkomaksainen penikka!" Wade huudahti
-peloittavalla voimalla. "Hän tappaa sinut heti estääkseen sinut
-jatkuvista konnantöistä... Aion toimia niin, ettei hänen ole pakko
-liata käsiään sinun verelläsi."
-
-"Tapan teidät!" Belllounds tiuskaisi huudahtaen. Mutta tämä ei ollut
-samaa kiukkua, joka aina ennen oli pannut hänet päättömästi toimimaan,
-vaan vihaa. Hän ei voinut ojentaa revolveriaan. Hänen ymmärryksensä
-hallitsi vielä hänen tahtoaan, vaikka raivoa jo oli sekaantunutkin
-hänen pelkoonsa.
-
-"Teet silloin minulle suuren palveluksen, Möly... Mutta miten hidas
-oletkaan alkamaan! Minun kai on lyötävä viimeinen valttini pöytään
-saadakseni sinut tappelemaan. Ah, hyvä Jumala, voin kertoa sinulle!...
-Belllounds, tuolla kutsuu minua muudan kuollut mies. Älä salli minun
-tehdä harkittua murhaa. Ammuin kerran erään miehen, joka ei halunnut
-taistella senvuoksi, että hän oli viaton. Tapoin hänet paljain käsin,
-ja jos kerron sinulle tarinani ja miten tapoin hänet, niin, niin --.
-Aion tehdä sinulle samoin. Säästät kai minut siitä, Möly? Ei ainoakaan
-mies, jolla vain on revolveri kädessään, voi kestää sitä, minkä hän
-tiesi... Mutta säästä minua, älä käske minua kertomaan!"
-
-"Kyllä, kyllä! En halua kuunnella!"
-
-"Ehkä minun on kuitenkin pakko", Wade vastasi surullisesti. Hän
-keskeytti hengittäen syvään ja hänen maltillinen tyyneytensä haihtui.
-
-Belllounds laski puoleksi kohotetun revolverinsa vastaten
-silmänräpäyksessä Waden jännittyneessä olennossa tapahtuneeseen
-omituiseen muutokseen.
-
-"Älkää kertoko minulle enää mitään. En halua kuunnella enkä taistella!
-Wade, olette hullu. Päästäkää minut menemään ja minä vannon --"
-
-"Möly, kerron Collielle, että olet ollut kolme vuotta vankilassa!" Wade
-keskeytti äkkiä.
-
-Jos Jack Belllounds olisi saanut kuolettavan lyönninkin, hän ei olisi
-niin hämmästynyt eikä tuntenut sellaisia tuskia. Sellainen oli hänen
-isänsä hänelle määräämän rangaistuksen salaisuus, sellainen oli tuo
-hirveä asia, joka ei ollut parantanut, vaan pahentanut häntä! Kaikki
-helvetin liekit kiemurtelivat hänen leimuavissa silmissään.
-
-"Kas niin, tiesinhän sen!" Wade huudahti traagillisesti. "Möly-Jack,
-sinulle juuri minun pitää kertoakin tarinani... Sanon sinulle..."
-
-Columbine ja Wilson istuivat Sage-laakson vieressä olevassa haavikossa
-muutamalla kaatuneella puulla. Millainen heidän keskustelunsa sitten
-lienee ollutkaan, se oli pakottanut Mooren nojaamaan päänsä käsiinsä ja
-Columbinen katsoa tuijottamaan surullisin silmin jonnekin etäisyyteen
-näkemättä mitään ja ajattelematta mitään. Äkkiä hän säpsähti.
-
-"Wils!" hän huudahti. "Kuulitko jotakin?"
-
-"En", hän vastasi kohottaen väsyneesti päätään.
-
-"Luulin kuulleeni laukauksen", Columbine sanoi. "Säikähdin, sillä olen
-luullakseni hyvin hermostunut."
-
-Tuskin hän oli lopettanut puheensa, kun kaksi äänekästä paukausta
-seurasi nopeasti toisiaan. Ne olivat revolverin laukauksia.
-
-"Nyt taasen!... Ah, Wils, kuulitko nyt?"
-
-"Josko kuulin!" Moore kuiskasi tullen omituisen kalpeaksi. "Kyllä,
-Collie, ja --"
-
-"Wils", Columbine keskeytti hurjasti, alkaen vapista, "vähän aikaa
-sitten näin Jackin ratsastavan tuota tietä."
-
-"Collie, nuo kaksi viimeistä laukausta lähtivät Waden revolverista.
-Tuntisin sen paukahduksen tuhansien joukosta!... Oletko varma, että
-kuulit laukauksen ennenkin?"
-
-"Ah, jotakin hirmuista on tapahtunut! Kyllä! Aivan varma. Kuulin hieman
-heikomman paukahduksen."
-
-"Hyvä Jumala!" Moore huudahti tuijottaen hämmästyneenä Columbineen.
-"Ehkä Wade tarkoittikin juuri tätä. En ymmärtänyt häntä milloinkaan
-täydellisesti."
-
-"Kerro minulle, sillä en ymmärrä tätä ollenkaan!" Columbine vaikeroi
-väännellen käsiään.
-
-Moore ei kuitenkaan selittänyt tarkoitustaan. Ollakseen raajarikko hän
-sai hyvin äkkiä hevosensa satuloiduksi ja itsensä sen selkään.
-
-"Collie, ratsastan sinne, sillä pelkään jotakin tapahtuneen... En
-milloinkaan ymmärtänyt häntä ja unhotin kokonaan, että hän on Hell-Bent
-Wade. Jos siellä on tapahtunut taistelu tahi muu riita, ratsastan
-takaisin ilmoittamaan sinulle."
-
-Sitten hän hävisi tielle.
-
-Columbine oli tullut hevosetta ja hän lähti kotiin jalkaisin, mutta hän
-voi kävellä vain laahustavin askelin, koska hän tiesi jotakin hirveätä
-tapahtuneen. Hänen sydämensä löi hitaasti ja tuskallisesti, hänen
-henkeään ahdisti ja hänen aivoissaan pyöri kaikenlaisia ristiriitaisia
-ajatuksia. Hän muisti Waden kasvot. Kuinka sokea hän oli ollutkaan! Hän
-aivan hengästyi kävellessään, vaikka hän kulkikin hitaasti. Hänen
-mielestään tuntui ilmakin kylmenevän ja pimenevän, tutut rinteet ja
-metsiköt näyttivät vierailta ja White Slidesin laaksossa oli omituisia
-varjoja.
-
-Moore ei palannut kohtaamaan häntä. Hänen valkoinen hevosensa söi
-ruohoa ensimmäisen pajukon kohdalla, jossa Sage-laakso alkoi laajentua
-suuremmaksi. Sitten hän huomasi muitakin hevosia, muiden mukana Lem
-Billingsin punaisenruskean mustangin. Columbine horjui eteenpäin ja
-tunsi äkkiä senkin hevosen, jolla Jack oli ratsastanut, rasittuneen ja
-vaahdon peittämän, satuloidun ja suitsilla varustetun, mutta
-miehettömän, jolloin joku hirveä herätti hänessä ääretöntä pelkoa.
-Miesten käheät äänet kantautuivat hänen jyskyttäviin korviinsa. Joku
-juoksi. Kuului jalkojen töminää, mutta se lakkasi pian. Sitten hän
-huomasi Lem Billingsin tulevan pajukosta, katsovan häneen päin ja
-kiiruhtavan hänen luokseen. Hänen omituinen paimenenkävelynsä tuntui
-liian hitaalta hänen intoonsa verrattuna. Columbine tunsi hänen
-tutkivan katseensa silloin kun hänen omansa himmeni.
-
-"Neiti Collie, siellä on ollut hirmuinen taistelu!" hän huohotti.
-
-"Ah, Lem, tiedän! Ben ja Jack varmaankin?" hän huudahti.
-
-"Niin. Arvasitte oikein. Eikä pahempaa olisi voinut ikinä
-tapahtuakaan."
-
-Columbine koetti katsoa hänen kasvoihinsa nähdäkseen niiden ilmeen,
-joka oli varmasti samanlainen kuin hänen käheä äänensäkin, mutta hän
-oli kai tullut sokeaksi.
-
-"En-entä sitten?" hän kuiskasi ojentaen kätensä Lemille.
-
-"Kuulkaahan nyt, neiti Collie", Lem sanoi hellästi tukiessaan häntä,
-"teidän on paras odottaa. Antakaa minun viedä teidät kotiin."
-
-"Kyllä, mutta kertokaa minulle ensin", Columbine huudahti hurjasti. Hän
-ei voinut kestää tätä epävarmuutta ja tunsi olevansa pyörtymäisillään.
-
-"Hyvä Jumala, kuka olisi voinut aavistaakaan, että tuollaista hirmuista
-tulee tapahtumaan täällä White Slidesissä!" Lem huudahti syvästi
-liikutettuna. "Neiti Collie, olen hirveästi pahoillani teidän
-vuoksenne. Mutta ehkä onkin parasta näin. He ovat molemmat kuolleet.
-Wade heitti juuri henkensä pää Wilsonin sylissä, mutta Jack ei ole
-lainkaan tiennyt, mikä häneen on sattunut. Hän on kuollut
-silmänräpäyksessä, sillä hänen molemmat silmänsä oli ammuttu puhki.
-Wade oli saanut luodin vatsaansa. Olin samaa mieltä Montanan kanssa,
-että Jack oli vetäissyt revolverinsa ensin ja Wade ampui hänet
-haavoituttuaan kuolettavasti."
-
-Myöhään samana iltana, Columbinen maatessa vuoteellaan raskaat askeleet
-rikkoivat talon omituisen hiljaisuuden. Ne kuuluivat ensin
-arkihuoneesta, tulivat sitten kuistiin ja pysähtyivät vihdoin hänen
-ovensa edustalle. Oveen koputettiin.
-
-"Isä!" Columbine huudahti nousten äkkiä.
-
-Belllounds tuli huoneeseen jättäen oven raolleen. Auringonvalo tulvi
-sisään.
-
-"No, Collie, näen sinun jo hieman tointuneen", hän sanoi.
-
-"Kyllä, isä, olen jo melkein ennallani", Columbine vastasi koettaen
-innoissaan lohduttaa häntä.
-
-Vanha karjanomistaja ei näyttänyt olevan enää sama mies kuin viime
-kuukausien kuluessa. Kovan säikähdyksen aiheuttama kalpeus, jännitetyn
-intohimon taistelu ja peloittavien tuntien aiheuttama tuska olivat
-painaneet leimansa hänen kasvoihinsa. Mutta vanha Bill Belllounds oli
-taasen entisellään, hän oli jälleen tuo sama tyyni ja raudanluja
-uranuurtaja, joka oli kokenut kaikkea ja jota eivät vuosien myrskyt
-olleet murtaneet, jonka suuri henki oli suhtautunut tähän viimeiseen
-äärettömään onnettomuuteen kuin kaikkiin muihinkin ja joka näki nyt
-oman elämänsä selvästi saatuaan katkerimman opetuksensa.
-
-"Oletko tarpeeksi voimakas kuulemaan toisenkin järkyttävän uutisen
-tyttöseni, ja suhtautumaan siihen niin, että voimme aloittaa huomenna
-elämämme uudestaan?" hän kysyi sellaisella äänellä, jota Columbine ei
-ollut kuullut pitkiin aikoihin. Se ilmaisi kysymyksen tärkeyden
-hänelle.
-
-"Kyllä, isä", hän vastasi mennen hänen luokseen.
-
-"No, tule sitten kanssani, sillä haluan, että näkisit Waden."
-
-Hän vei tytön kuistiin, sitten arkihuoneeseen ja lopuksi siihen
-kamariin, jossa nuo molemmat kuolleet lepäsivät, toinen toisella,
-toinen toisella puolen huonetta. Jäykät ja liikkumattomat ruumiit oli
-peitetty huopapeitteillä.
-
-Columbine oli aikonutkin pyytää, että hän saisi nähdä Waden, ennenkuin
-hänet vietäisiin pois ikuisiksi ajoiksi. Hän pelkäsi sitä hetkeä,
-vaikka hän omituisesti sitä ikävöikin. Ja nyt hän tultuaan tänne voikin
-hillitä mielensä ja valmistautua kuulemaan jotakin kauhua herättävää ja
-kohottavaa, jonka hän heti oli tiennyt olevan tulossa huomattuaan
-Bellloundsissa tapahtuneen muutoksen.
-
-Belllounds veti huopapeitteen syrjään paljastaen Waden kasvot.
-Columbine tunsi itsensä järkytetyksi sydänjuuriaan myöten. Kuolema oli
-siinä, kalpea, kylmä ja armoton, mutta silloin kun se oli vapauttanut
-kärsineen sielun, se oli painanut noihin kuihtuneihin ja laihtuneihin
-kasvoihin kauniin leiman, joka ei ilmaissut rauhaa, ei iloa eikä surua,
-vaan toivoa. Hell-Bent Waden viimeinen tunne oli ollut sellainen.
-
-"Collie, kuuntele", vanhus sanoi syvällä ja vapisevalla äänellään. "Kun
-ihminen kuolee, ymmärrämme heti, millainen hän on ollut eläessään. Niin
-kunnollista miestä kuin Wade oli, en ole milloinkaan tuntenut. Hänellä
-oli omituinen luulo, jonkunlainen pakkoajatus, että hänen askeleensa
-vievät helvettiin. Hän kuvitteli, että minne ikinä hän menikään, sinne
-hän toi mukanaan helvetin. Mutta hän oli väärässä. Hänen omat huolensa
-panivat hänet ymmärtämään muiden vaikeuksia. Hän tunsi elämän ja hänen
-toivonsa hyvästä olivat yhtä suuret kuin hänen suhtautumisensa pahaan.
-En ole milloinkaan nähnyt hänen vertaistaan... Hän rakasti sinuakin,
-Collie, enemmän kuin ikinä voit ymmärtääkään, enemmän kuin Jack, Wils
-ja minä. Tiedät mitä raamattu sanoo sellaisesta, joka uhraa elämänsä
-muiden hyväksi. Wade oli minun ja Jackinkin ystävä, vaikka emme voineet
-sitä ymmärtää. Hän oli Wilsinkin ystävä. Sinulle hän mahtoi olla
-enemmän kitin voimme sanoakaan. Tiedämme kaikki, miten helposti Wade
-olisi voinut tappaa Jackin joutumatta itse ollenkaan vaaraan. Mutta hän
-ei tahtonut tehdä sitä, ja niin hän pelasti minut ja Jackin ja
-itsensäkin. Jollakin kummallisella tavalla hän pakotti Jackin
-taistelemaan kuin mies. Jumala ainoastaan tietää, miten hän siinä
-menetteli, mutta se pelasti minut helvetistä ja sinut ja Wilsin
-onnettomuudesta. Wade olisi voinut ottaa sinut minulta ja Jackilta.
-Hänen olisi tarvinnut kertoa sinulle vain salaisuutensa, mutta hän ei
-tahtonut. Hän näki, miten sinä rakastit minua, kuin olisit ollut oma
-tyttäreni,... mutta, Collie, tyttöseni, hän oli oikea isäsi."
-
-Purskahtaen itkuun Collie polvistui kylmän ruumiin viereen.
-
-Belllounds poistui hiljaa huoneesta sulkien oven.
-
-
-
-
-XX.
-
-
-Lokakuu oikein tuhlaili värejään sen syksyn kuluessa. Pakkaset tulivat
-niin myöhään, etteivät lehdet muuttaneetkaan väriään asteittain.
-Muudanna päivänä oli vehreyden joukossa jo kultaakin ja muudanna
-taas punaa ja purppuraa. Silloin kukkulain huiput loistivat
-haavikkokruunuillaan, salviarinteet näyttivät pehmeänharmailta
-auringonvalossa, kivikoita kiertelevät viiniköynnökset kiemurtelivat
-pronssin värisinä, kallioiden juurilla olevat sanajalat kuihtuivat
-äkkiä ja laajat kiviset rinteet ja tummat metsät muuttuivat synkän
-näköisiksi.
-
-Columbinet kukkivat kaikkialla kuusten välisissä laaksoissa muodostaen
-kauniita varsia raskaine terineen, jotka ovat suloisimmat ja vaaleimmat
-kaikista vaaleansinisistä. Liikkumattomina ne kohottivat umpunsa valoa
-kohti. Haavikoissa, joissa ruoho alkoi jo kellastua, columbinet
-heiluivat hiljaa tuulessa nyökyttäen ja kumarrellen. Kauneimmat ja
-hienoimmat piiloutuivat varjoisiin niemekkeihin ollen suloisia kuin
-tähdet metsän rauhaisassa hämärässä.
-
-Waden viimeiset sanat Moorelle oli tulkittu siten, että hän haluaa
-saada hautansa columbinien joukossa Sage-laakson vieressä olevassa
-haavikossa. Sinne hänet sitten peitettiinkin.
-
-Eräänä päivänä Belllounds lähetti Columbinen hakemaan Mooren White
-Slidesiin. Oli lämmin iltapäivä jälkikesällä ja vanhus istui kuistissa
-paitahihasillaan. Hänen tukkansa oli aivan harmaa nyt, mutta muuta
-muutosta ei hänessä voitu huomata. Hän tervehti vilpittömästi paimenta.
-
-"Wils, olisin iloinen, jos rupeaisit jälleen työnjohtajaksi tänne White
-Slidesiin", hän sanoi.
-
-"Tarkoitatteko totta?"
-
-"Kyllä."
-
-"Minä tulen", paimen vastasi.
-
-"Mitähän isäsi siihen sanoo?"
-
-"En tiedä ja olen senvuoksi hieman huolissani. Hän tulee vierailemaan
-luokseni. Sain häneltä tietoja aivan äskettäin ja hän aikoo lähteä
-piakkoin postivaunuissa Kremmliniin."
-
-"Miten hyviä uutisia! Olen iloinen saadessani tutustua häneen. Wils,
-sinusta tulee rikas karjanomistaja, ennenkuin tiedätkään. Hei, Collie!"
-
-"Kun sinä vain sanot niin, isä, tapahtuu se", Columbine vastasi laskien
-kätensä isänsä olkapäälle.
-
-"Wils, komentelet täällä White Slidesissä piakkoin miten vain, ellei
-Collie komentele sinua. Niin, niin!"
-
-Collie ei voinut vastata tähän järkyttävään uutiseen ja Wilson joutui
-aivan suunniltaan hämmästyksestä.
-
-"Mielestäni teidän nuorten olisi paras ratsastaa Kremmliniin vihille."
-
-Tämä ystävällinen asiallinen huomautus mykistytti paimenen kokonaan
-eikä Columbinekaan voinut tehdä muuta kuin katsoa isäänsä.
-
-"Toivoakseni en ole erehtynyt toiveissani nuoresta parista, joka on
-kuolemaisillaan rakkaudesta", Belllounds jatkoi kuivaan tapaansa
-naurahtaen sydämellisesti.
-
-"Isä!" Columbine huudahti kietoen silloin vasta kätensä hänen kaulaansa
-ja painaen päänsä hänen olkapäätään vasten.
-
-"No, no, tässä on minulle vastausta tarpeeksi", Belllounds sanoi
-puristaen hänet rintaansa vasten. "Moore, hän on sinun siunauksineni ja
-kaikkine omaisuuksineni. Teidän pitää ymmärtää, että olen iloinen, kun
-asiat ovat lopultakin kääntyneet hyväksenne ja Columbinen onneksi.
-Elämäni ei ole vielä lopussa, mutta sen myrskyt ovat nyt olleet ja
-menneet, Jumalalle kiitos. Eläessämme opimme. Minusta on arvotonta,
-ellei ihminen katso eteensä ja toivo. Kaipaan tyyntä ja rauhallista
-elämää nyt saadakseni helliä lastenlapsiani vanhoilla päivilläni.
-Ratsastakaa senvuoksi Kremmliniin ja kiiruhtakaa sitten kotiin."
-
-Saman päivän iltana, jolloin Columbine palasi White Slidesiin Mooren
-vaimona, hän livahti tiehensä hänen kunniakseen toimeenpannusta
-vaatimattomasta juhlasta ja kiipesi kukkulalla olevaan haavikkoon
-kuluttaakseen hetkisen isänsä haudalla.
-
-Laskeneen auringon läntiselle taivaalle jättämä rusotus hehkui kullan
-ja ruusun värisenä muuttaen metsäisten harjanteitten yllä leijaavan
-purppuraisen sumun loistavasti. Alemmat laaksot olivat jo kietoutuneet
-harmaaseen hämärään. Huuhkajat huuhuivat, arosudet haukkuivat ja
-jostakin kauempaa kuului suden ulvontaa.
-
-Haapojen juurella oli rauhallista, yksinäistä ja surullista. Lehdet
-lepattivat aiheuttamatta minkäänlaista kahinaa. Columbinen sydän oli
-täynnä onnea, jonka hän halusi ilmaista jotenkin tämän yksinäisen
-haudan vieressä. Hän oli velkaa sen tälle omituiselle täällä
-varjoisassa paikassa lepäävälle miehelle. Murheet odottivat häntä eikä
-hän milloinkaan voisi vapautuakaan murheestaan eikä pahoittelustaan. Ja
-kuitenkin hän oli rakastanut Wadea ja ollut hänen omansa aivan
-tietämättään. Waden elämä oli ollut kauhea ja samalla niin
-suurenmoinen. Kuta enemmän Columbine oli saanut aikaa ajatella, sitä
-enemmän hän oli alkanut käsittää Waden tarkoituksia. Hänen tehtävänään
-oli ollut tuoda valoa pimeyteen ja kohdella ankarasti kaikkea pahaa,
-jota hän oli koettanut kitkeä pois juurineen.
-
-Hänen isänsä! Kaikissa tapauksissa, miten lujasti hän sentään olikaan
-kiinnitetty menneisyyteen! Kuinka perinpohjaisesti häntä olikaan
-suojeltu suurimman toivottomuudenkin kestäessä! Siten Columbine käsitti
-hänet. Rakkaus on elämän ruokaa ja toivo sen henkevyyttä, ja kauneus on
-sen palkinto näkevälle silmälle. Wade oli omistanut kaikki nämä suuret
-hyveet, vaikka hän niiden johdosta oli saanutkin traagillisen nimen.
-
-"Minäkin koetan saavuttaa ne. Minullakin täytyy olla uskoa, toivoa ja
-rakkautta, sillä olenhan hänen tyttärensä", hän sanoi. Heikko viileä
-tuuli humisi haavikossa kahisuttaen lehtiä kuiskaavasti, ja hennot
-columbinet kohottivat suloisia teriään kimallellen vaaleina hämärässä.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SALAPERÄINEN RATSASTAJA***
-
-
-******* This file should be named 60203-8.txt or 60203-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/6/0/2/0/60203
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/60203-8.zip b/old/60203-8.zip
deleted file mode 100644
index 2dc9b02..0000000
--- a/old/60203-8.zip
+++ /dev/null