NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 1981 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..fe3c643
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #60190 (https://www.gutenberg.org/ebooks/60190)
diff --git a/old/60190-8.txt b/old/60190-8.txt
deleted file mode 100644
index 3897201..0000000
--- a/old/60190-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,1981 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Intiaanipoika, by Charles A. Eastman, Edited
-by Teuvo Pakkala
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Intiaanipoika
-
-
-Author: Charles A. Eastman
-
-Editor: Teuvo Pakkala
-
-Release Date: August 27, 2019  [eBook #60190]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK INTIAANIPOIKA***
-
-
-E-text prepared by Tapio Riikonen
-
-
-
-INTIAANIPOIKA POHJOIS-AMERIKAN AARNIOMETSISSÄ
-
-Kirj.
-
-Ch. A. Eastman
-
-Mailta ja meriltä 35.
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Otava,
-1915.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-Esipuhe.
-Hakada -- "Surkuteltava Viimeinen".
-Lapsuuteni puutteet ja vaivat.
-Intiaanien sokerinkorjuu.
-Leikki ja urheilu.
-Metsiä samoilemassa.
-Hakadan ensimäinen uhri.
-Ensimäiset kulttuurivaikutelmat.
-Viiteselitykset.
-
-
-
-
-Esipuhe.
-
-
-Pohjois-Amerikan intiaani on epäilemättä ollut korkeammalla
-kehityskannalla kuin yksikään toinen pakanallinen ja sivistymätön
-kansa. Sitä todistavat sekä hänen erinomaisen hyvin kehittynyt ja
-vastustuskykyinen ruumiinsa että myöskin hänen melkoiset henkiset
-lahjansa. Mutta valitettavasti ei sellaisia vapaita, luonnollisia
-olentoja enää ole olemassa. Intiaanit, jotka asuvat hallituksen
-muodostamissa piirikunnissa,[1] kuvastavat ainoastaan heikosti entisten
-sukupolvien kuntoa.
-
-Seuraavat kuvaukset esittävät lapsuudenajasta viidenteentoista
-ikävuoteeni saamiani kokemuksia ja vaikutelmia. Olen kirjoittanut ne
-etusijassa pikku poikaani varten antaakseni hänelle jonkinlaisen kuvan
-raskasvaiheisesta ja seikkailurikkaasta nuoruudestani. Hän itse on
-liian myöhäisen ajan lapsi voidakseen välittömästi ottaa vastaan villin
-elämän vaikutelmia.
-
-Hänelle, Ohijesa toiselle, omistan hartaalla halulla ja rakkaudella
-tämän kirjani.
-
-Toht. _Charles A. Eastman_ (Ohijesa).
-
-
-
-
-Hakada -- "Surkuteltava Viimeinen".
-
-
-Intiaanielämä! Minkä vapaudenmaailman tämä sana loihtiikaan jokaisen
-pojan sieluun! Rinta riemua hehkuen seuraisi varmaankin jokainen nuori
-sydämensä salaperäistä kaipuuta ja heittäytyisi hetkeksi villin elämän
-iloihin ja kärsimyksiin, nimittäin sellaisiin, jollaisiksi _hän itse_
-on ne uneksinut. Minä olen nauttinut nuoruudessani tätä elämää, joka
-päivä on ollut todellista metsänkäyntiä ja todellista metsänriistaa!
-Kaukana metsissä, maailman meitä näkemättä ja kuulematta suoritimme
-usein uskonnollisen tanssin esittäen vanhempia sukulaisiamme, sellaisia
-kuin "Urhoollinen Puhveli", "Seisova Vapiti", "Korkealentoinen Haukka",
-"Satumainen Karhu"[2] y.m. Me maalasimme itsemme isiemme ja esi-isiemme
-tapaan ja jäljittelimme heitä uskollisesti pienimpiin yksityiskohtiin
-asti, olivathan mallit joka päivä silmiemme edessä.
-
-Mutta näytteleminen ei ollut ainoa taitomme. Me tutkimme myöskin
-innokkaasti luontoa, koetimme perehtyä eläinten oloihin ja tapoihin
-yhtä suurella tarkkuudella kuin te konsanaan syventymällä kirjoihinne.
-Kansamme sankarit olivat esikuviamme, joita me jäljittelimme
-leikeissämme ja joiden kaltaisiksi me tahdoimme tulla.
-
-Kukaan ei osaa käyttää viittä aistiaan paremmin kuin erämaan lapsi.
-Haistimme, makumme ja tuntomme, kuulomme ja näkömme -- kaikki ne olivat
-kehittyneet yhtä korkealle, ja muistimme me harjoitimme äärettömän
-tarkaksi. Ajatellessani ensimäistä kasvatustani täyttää nytkin mieleni
-lämmin kiitollisuudentunne.
-
-Sioux-heimolla[3] on peritty tapa, jonka mukaan pojan -- maailmaan
-tulevan soturin -- syntyessä tulokkaan sisarusten on tehtävä jokin
-rohkea työ. Hänen veljiensä täytyi heittäytyä päistikkaa veteen tahi
-talvisaikaan piehtaroida alasti lumessa. Jolleivät he olleet vielä
-kyllin suuria, tehdäkseen itse jonkin tempun, valeltiin heidät vedellä.
-Sisar pistettiin muitta mutkitta veteen umpisukkulaan. Minunkin veljeni
-ovat usein nauraen kertoneet, miten he olivat juhlineet minun
-ilmoilletuloani.
-
-Olin nuorin raukka viidestä lapsesta, jotka kohta syntymiseni jälkeen
-jäivät äidittömiksi. Siksipä minun täytyi pitää nimi "Hakada",[4] joka
-merkitsee: "Surkuteltava Viimeinen", kunnes kykenin ansaitsemaan
-itselleni arvokkaamman ja soveliaamman. Toiset lapset pitivät suureksi
-surukseni minua enimmäkseen vain leikkikalunaan.
-
-"Pyhän järven" ja "Lehtimajanasukkaiden" liitot pitivät äitiäni
-kaunottarena. Kun hän minun syntyessäni makasi vaarallisesti sairaana,
-sanoi eräs taikuri,[5] joka oli häntä hoitamassa: "Uusi taikuri on
-syntynyt, mutta äidin täytyy kuolla, annettakoon pojalle nimeksi
-'Tenhokas Taikakalu'!" Nopeasti kuitenkin eräs läsnäoleva keskeytti
-hänet huomauttamalla, että lapsen sedällä oli jo se nimi. Ja niinpä
-minua nimitettiin ainoastaan "Hakadaksi".
-
-Kauniilla äidilläni -- häntä nimitettiin usein sioux-heimon
-puolijumalattareksi -- oli, kuten jälkeenjääneet kertovat,
-kaukaasialaisen rodun tuntomerkit, lukuunottamatta hänen tuuheaa
-tukkaansa ja syvänmustia silmiään. Hän painoi minut kuollessaan
-rinnalleen ja kuiskasi samalla anopilleen: "Annan lapseni sinun
-kasvatettavaksesi. Äidilleni en voi uskoa häntä, hän löisi hänet laimin
-ja jättäisi pian kuolemaan."
-
-Nainen, jolle nämä sanat lausuttiin, oli hinteläkasvuinen, ikäisekseen
-hyvin uuttera -- hän täytti näet silloin kuusikymmentä vuotta -- hyvä
-ja älykäs. Äitini arvostelu omasta äidistään oli hyvinkin oikea, sillä
-kohta hänen kuolemansa jälkeen tämä vanha nainen saapui selittäen
-Hakadan olevan liian nuoren voidakseen elää ilman äitiä. Hän lupasi
-odottaa, kunnes kuolisin, saadakseen sitten haudata minut äitini
-hautaan. Toinen isoäitini oli luonnollisesti hyvin pahoillaan moisesta
-tarjouksesta eikä suostunut antamaan minua hänen huostaansa.
-
-Jokaista intiaanipoikaa pidettiin, kansan tapojen mukaan, kehdossa,
-jonka voi helposti ottaa mukaansa. Neljännestä vailla metrin
-pituiseen ja noin kolmanneksen levyiseen lautaan oli kiinnitetty
-messinkinauloilla runsaasti koristeltu, ylhäältä avoin säkki, jonka voi
-sulkea hirvennahkahihnoilla. Lapsosen hartioitten kohdalle oli
-kiinnitetty suojuspuut, jottei pienokainen kehdon kaatuessa
-loukkaantuisi. Näihin suojuspuihin oli joskus asetettu kaikenlaisia
-ihmeellisiä leikkikaluja, kuten nauhasta riippuvia taiteellisesti
-veisteltyjä luupalasia, hirvenkavioita y.m.s., jotka kalisivat
-pienimmästäkin liikkeestä.
-
-Sellaisessa oikeassa kehdossa minä elin, nukuin ja leikin ensimäiset
-elinkuukauteni. Lautavuoteineni minut sidottiin teltan seipääseen tahi
-ripustettiin puunoksaan siksi aikaa kun isoäitini hakkasi halkoja.
-Sellaisessa hän kantoi minua selässään tahi ripusti varsin mukavasti
-toisen samanlaisessa kehdossa olevan lapsen kanssa ponihevosen satulaan
-siten, että molemmat kehdot tulivat tasapainoon.
-
-Isoäitini oli kuin ihme heimomme nuorille tytöille. Hän näytti nyt
-olevan yhtä onnellinen Hakadastaan kuin aikanaan esikoisestaan, hänen
-isästään. Miten hän hoiti ja vaalikaan minua! Miten suurella taidolla
-ja uhraantuvaisuudella hän piti huolen kaikista tarpeistani!
-Yksinkertaiset vaatteeni ja sirot mokkasiinini[6] hän valmisti aina
-itse.
-
-Untshida (isoäiti kulta) oli hyvä laulajatar. Milloin Hakada
-heräsi varhain aamulla, koetti hän nukuttaa häntä uudelleen
-seuraavantapaisella kehtolaululla:
-
-    Oi, sydänkäpy, nuku, nuku,
-    etääll' on Chippewayn[7] suku,
-    nyt nuku, nuku, lapsi oi!
-    Ja ole mies sä päivän koissa,
-    on yöllä vihollinen poissa,
-    mut konsa aamu valkeaa,
-    niin sotakutsu kajahtaa.
-    Oi, nuku, hento, helmaan yön,
-    uus päivä tuopi uuden työn,
-    nyt nuku, nuku, lapsi oi!
-
-Dakota-naiset olivat tottuneet hakkaamaan itse polttopuunsa metsässä ja
-tuomaan ne kotiin, sitäpaitsi heidän täytyi tehdä suurin osa raskaita
-maatöitä. Se oli naistentyötä. Miehet olivat kaiket päivät
-metsästämässä, sillä heidän täytyi hankkia perheelle tarpeelliset
-lihavarat. Isoäitini lähtiessään puita hakkaamaan otti hyvin usein
-minut mukaansa ja ripusti työn ajaksi kehtoni villiin viiniköynnökseen
-tahi puunoksaan, jotta hiljainen tuulenhenki saisi minua keinutella.
-
-Myöhemmin minulle kerrottiin, että sellaisissa tilaisuuksissa usein
-oravat ja linnut pitivät kaikenlaisia neuvotteluja vierailla kielillä.
-Sattuipa kerran, että nukuin kehdossa sen keinuessa noin kahden metrin
-korkeudella maasta. Untshida oli keräämässä koivunkuoria. Silloin orava
-näki hyväksi kiivetä kehtoni suojuspuulle ja ruveta siinä nakertamaan
-pähkinää pudotellen ateriansa jäännökset silmilleni, niin että minä
-luonnollisesti heräsin. Huusin niin kauheasti, että se nopeasti pakeni
-toiselle oksalle ja sieltä torui minua niin kiivaasti, että vastasin
-siihen vielä kauheammalla huudolla. Vihdoin Untshida riensi apuun
-karkoittaen tunkeilevan vieraan. -- Ja miten usein myöskin linnut
-liihoittelivat kehtooni tekemään kanssani tuttavuutta!
-
-Ravintoni tuotti hyvälle kasvatusäidilleni ensimäiset huolet. Hän
-keitti jonkin verran villiä riisiä, jauhoi ja sekoitti sen
-metsänriistaliemeen tahi survoi kuivattua metsänriistaa jonkinlaiseksi
-jauhoksi, kaatoi siihen vettä ja sekoitti paahdettua, hienoksi
-survottua maissia. Tämä villistä riisistä, hienoksi jauhetusta
-metsänriistasta ja maissista valmistettu liemi oli minun pääravintoni.
-Mutta sittenpä minulle puhkesikin hampaat paljoa varemmin kuin
-valkoisille lapsille. Päästyäni näin pitkälle kelpo hoitajani hankki
-minulle jonkin verran vaihtelevampaa ruokaa, ja minä pidin itse huolen
-sen hienontamisesta.
-
-Lähdettyäni ensi kerran kehdostani osasin melkein heti paikalla juosta,
-kuten isoäitini myöhemmin minulle kertoi. Hän alkoi siitä lähtien
-kääntää huomiotani luontoon. Milloin kuulin linnun laulavan, mainitsi
-hän minulle sen nimen.
-
-"Hakada, kuuntele sheshokaa, muuttorastasta! Se houkuttelee toveriaan,
-jolle se on löytänyt jotakin hyvää syötävää." Tahi: "Kuunteleppa
-upihanskaa, koirasrastasta, se laulaa kaikkein kauneinta lauluaan pikku
-vaimolleen." Milloin virginialainen kehrääjä väsymättä lauloi metsässä,
-kivenheiton päässä teltastamme, sanoi hän: "Hiljaa, siellä saattaisi
-olla ojibway-heimon vakooja!" Herätessäni yöllä sanoi hän: "Älä huuda!
-Hinakaga, pöllö, katselee sinua puusta." Peitin silloin pääni, uskoin
-näet ehdottomasti isoäitiäni, joka juurrutti minuun kauhean käsityksen
-tästä linnusta. "Kerran pieni poika seisoi teltan ulkopuolella ja huusi
-armottomasti äitiään. Silloin hinakaga hyökkäsi hänen kimppuunsa,
-tarttui häneen ja vei hänet mukanaan puuhun." Oli yleisesti tunnettu,
-että intiaanien vakoilijat sotaretkellään matkivat pöllön huutoa.
-
-Intiaanilapset olivat kasvatettuja siten, että he yöllä tuskin
-ollenkaan huusivat. Se oli välttämätöntä heidän elämässään, jota
-uhkasivat niin monenlaiset vaarat. Pienenä lapsena menin tavallisesti
-nukkumaan lintujen keralla ja heräsin taas niiden nousuaikana. Pian se
-tuli elintavakseni. Erityisistä syistä minun tuli edelleen noudattaa
-samaa tapaa, sillä intiaanin täytyy nousta varhain. Metsästäjänä hän
-löytää saaliinsa parhaiten päivän koittaessa. Sotaretkillä olevat
-heimot tekevät hyökkäyksensä enimmäkseen varhaisena aamuhetkenä, ja
-sitäpaitsi suurille vaellusretkille lähdetään aina ennen
-päivänsarastusta, jotta voitaisiin kulkea vilpoisessa aamuilmassa ja
-vihollisen huomaamatta.
-
-Jo pienimmätkin lapset totutettiin vaitioloon ja rauhallisuuteen. Tämä
-oli erityinen piirre intiaanien luonteen muodostamisessa ja
-kasvatuksessa. Niin he arvelivat laskevansa parhaan perustan
-itsensähillitsemiselle ja kärsivällisyydelle, -- ominaisuuksille, jotka
-olivat erittäin tärkeitä sekä soturille että metsästäjälle. On tosin
-aikoja, jolloin kansamme heittäytyy hillittömiin iloihin ja
-nautintoihin, mutta yleensä eletään vakavasti ja siivosti.
-
-Miten hauska lapsuuteni olikin, miten se oli täynnä elähdyttäviä
-vaikutelmia! Jo aikaisin minussa heräsi seikkailujen ja urotöitten
-halu, ja soturia kaunistavan kotkansulan arvon minä aavistin jo varhain
-lapsena. Kerran kaksivuotiaana, yksin ollessani, otin setäni
-kotkansulkatöyhdön, revin siitä kaikki sulat ja koristin sillä sekä
-itseni että koirani. Sangen nuorena oli ympärilläni sykkivä elämä
-tehnyt minuun vaikutuksensa, ja mitä hartain haluni oli kehittyä
-mieheksi, joka kykenee täyttämään kaikki sen vaatimukset.
-
-
-
-
-Lapsuuteni puutteet ja vaivat.
-
-
-Varhaisimmat, seikkailurikkaimmat lapsuusmuistoni liittyvät
-ratsastusretkeen, jonka tein ponin selässä. Serkkuni, pikku tyttö, oli
-pistetty pussiin ja solmittu satulaan riippumaan. Mutta tasapainon
-saamiseksi ei nyt auttanut muu kuin pistää minut toiseen pussiin
-pitämään lasta oikeassa asennossa. En pannut ollenkaan vastaan, koska
-sain pitää hauskaa pikku tytön kanssa, kunnes jouduimme syvään
-lumikinokseen, mihin elukka parka tarttui kiinni ja kaatui. Siihen
-ilomme loppui.
-
-Täten lapsien kuljetus talvisin tapahtui tarkoituksenmukaisesti ja
-yksinkertaisesti. Olipa ilma miten kylmä hyvänsä, turkiksilla vuoratun
-säkin asukas oli tavallisesti varsin hyvässä suojassa -- niin ainakin
-minä ajattelin. Luulenpa saaneeni kokea kaikkia intiaanien vaarallisia
-ajoneuvoja, ja jo poikasena nautin koira-purilasmatkasta siinä missä
-muutkin. Purilaat oli kyhätty kahdesta pitkästä seipäästä, joiden
-alemmat, paksummat päät sidottiin yhteen ja kiinnitettiin joko hevosen
-tahi koiran selkään. Ylemmät, ohuemmat päät viilettivät maata, kahden
-puolen eläintä. Aivan hevosen taakse molempien aisojen väliin oli
-kiinnitetty tasainen, pitkulainen, puukehyksinen ja puusta punottu,
-raakanahalla sisustettu kori. Siihen asetettiin raskaimmat tavarat,
-teltanpeitto, lapset tai vanhat, jotka olivat niin heikkoja, etteivät
-voineet kulkea jalkaisin eikä hevosen selässä vaeltavan karavaanin
-mukana.
-
-Sellaiselle retkelle saattoi lasten kanssa lähteä ainoastaan kesäisin,
-koska koirat olivat usein hyvin epäluotettavia ja tavantakaa saattoivat
-lapset vaaroihin. Kuuman ja pitkän marssin jälkeen saattoivat ne
-nähdessään veden kokonaan unohtaa velvollisuutensa. Naisten kirkunasta
-ja torumisesta huolimatta uivat muutamat aina kuormineen vilpoisaan
-jokeen, ja minäkin sain siten monasti vasten tahtoani kylmän kylvyn.
-
-Kauhean intiaanikapinan puhjetessa Minnesotassa Amerikan hallitusta
-vastaan olin noin nelivuotias. Yleisessä sekamelskassa me pakenimme
-Brittiläiseen Kolumbiaan. Matka on vielä koko perheemme tuoreessa
-muistissa. Valkoiselta farmarilta otettiin härkäpari ja avoimet vaunut
-meitä kuljettamaan.
-
-Miten ihastunut olinkaan kuullessani, että saamme matkustaa niin
-viisaan näköisten eläinten vetäminä komeiksi maalatuissa vaunuissa!
-Nämä uudet nelijalkaiset ajopelit näyttivät minusta elävältä olennolta,
-varsinkin kun ei ollut mitään akselinvoidetta, ja pyörät vikisivät kuin
-siat.
-
-Veljistäni oli oikein ruhtinaallista huvitusta hypätä maahan vaunujen
-pyöriessä, ja vanhemmat saavuttivat siinä pian suuren taituruuden.
-Viimein minäkin rohkaisin mieleni ottaakseni osaa tähän urheiluun. Se
-että he hypätessään ottivat pyörästä kiinni näytti minusta aivan
-luonnolliselta, ja niinpä minä aivan huolettomana laskin siihen
-jalkani. Mutta voi kauheaa, ennenkuin ehdin tajuta mitä tapahtui, olin
-jo pyörien alla. Jollei naapurini olisi ollut aivan takanamme, niin
-seuraava valjakko olisi ehdottomasti ajanut ylitseni.
-
-Sellainen oli kulttuuriajopeleistä saamani ensimäinen kokemus! Suutuin
-sydämeni pohjasta valkoisen miehen valjakkoon ja päättelin, että
-koirapurilaat olivat minulle paljoa paremmat. Minulle tuotti suurta
-huojennusta se, että jouduimme yhä kauemmaksi niistä, jotka rakensivat
-noin vaarallisia ajopeliä, sillä mieleenikään ei juolahtanut, että olin
-yksin syypää onnettomuuteeni. Matkaa jatkettaessa minua ei enää saatu
-menemään vaunuihin, ja olin iloinen niiden vihdoinkin pysähtyessä
-Missourin rannalle.
-
-Kesällä Minnesotan kapinan jälkeen kenraali Sibley ajoi joukkojamme
-takaa joen toisenpuoleiselle rannalle. Missouri on koko maailman
-petollisimpia jokia. Nykyaikainen hyvä aluskaan ei ole varma sen
-epäluotettavissa pyörteissä. Meidän täytyi kulkea sen poikki
-puhvelinnahkaveneissä, jotka olivat pyöreät kuin pytyt.
-
-Uatshitshun'it[8] -- tämä oli valkoisten miesten nimitys -- hyökkäsivät
-suuressa joukossa kivääreineen kimppuumme, ja soturiemme käydessä
-taistelemaan heitä vastaan ohjasivat vanhukset ja naiset pajurunkoisia
-aluksiamme, Niitä lykättiin uiden tahi kahlaten toiseen rantaan, työ
-saatettiin suorittaa myöskin ponien avulla. Ei ollut mikään helppo
-tehtävä suojella kaatumasta tällaista alusta, jonka lastina oli
-tavaroita tahi avuttomia lapsia.
-
-Pakoa jatkaessamme sidottiin meidät, pikku olennot, hihnoilla satulaan
-tahi joku vanhempi henkilö otti meidät eteensä hevosen selkään. Me
-kärsimme pitkillä yömarsseilla, jommoisia oli tehtävä, jottemme
-joutuisi sotamiesten käsiin, tuntuvasti riittävän unen ja ravinnon
-puutetta. Ateriat tuli nauttia ripeästi, osittain satulassa. Vettä ei
-aina ollut saatavissa. Sitä säilytettiin sisälmyksistä tehdyissä
-pusseissa tahi kuivatuissa eläimen rakoissa. Meidän täytyi kulkea
-vihamielisen heimon maan läpi ja olimme tällä matkalla yöt päivät
-suuressa jännityksessä. Ainoastaan noudattamalla äärimmäistä
-varovaisuutta saatoimme olla turvassa.
-
-Eräänä päivänä yllätti meidät lähellä Kanadan rajaa toinen vihollinen:
-preeriavalkea.[9] Nyt olimme saarroksissa. Nopeasti sytytettiin
-vastavalkea, ja henkemme oli pelastettu.
-
-Mutta pahin tämän talven kokemus oli lumimyrsky, joka kohtasi meidät
-retkellämme. Perhekunnat hautautuivat lumeen mikä minnekin. Päivän ja
-yön olimme kokonaan lumen peitossa. Vahtia pitävä setäni pisti pitkän
-sauvan meidän viereemme pysyäkseen yhteydessämme ja antaakseen merkin
-myrskyn tauottua. Meillä oli joukko puhvelinnahkoja, ja lumi piti
-meidät lämpiminä, vaikka se kaiketikin painoi jonkin verran. Hetkisen
-kuluttua muodostui ympärillemme onteloita, ja me tunsimme elämämme niin
-mukavaksi kuin sellaisissa oloissa saattaa tuntea.
-
-Seuraavana päivänä myrsky lakkasi, ja me huomasimme suuren
-puhvelilauman melkein edessämme. Nopeasti lapioimme itsellemme tien,
-ammuimme muutamia puhveleja ja nautimme virkistykseksemme oivan
-päivällisen.
-
-Mutta joskin olin äiditön ja koditon, niin onnettomaksi en kuitenkaan
-tuntenut itseäni. Vaeltamisemme paikasta paikkaan tuotti meille monia
-riemuja, mutta saattoi myöskin meidät alttiiksi lukuisille vaivoille ja
-onnettomuuksille. Sattui sekä yltäkylläisyyden että kaikkein suurimman
-puutteen aikoja, monasti pelastuimme hädin tuskin kuolemasta. Villien
-elämä on kaikkein vaikein esikeväällä. Nälänhädät sattuvat melkein aina
-siksi vuodenajaksi.
-
-Intiaanit ovat kärsivällistä ja lujasti yhteenliittynyttä kansaa.
-Heidän rakkautensa toisiinsa on voimakkaampi kuin yhdenkään toisen
-luonnonkansan. Jollei asianlaita olisi niin, luulen että he
-nälänhädässä olisivat muuttuneet ihmissyöjiksi. Valkoihoiset ovat
-joskus suuressa hädässä surmanneet ja syöneet toverejansa. Intiaaneille
-tämä olisi aivan mahdotonta. Nälänhädässä täysikasvuiset usein
-alistuvat äärimmäiseen kieltäytymiseen säilyttääkseen lapsille
-elintarpeita mahdollisimman kauan. Intiaanit kestävät ravinnotta
-melkoista kauemmin kuin muut kansat.
-
-Kerran sain kokea tällaisen vaikean kevään. Usein meillä ei ollut
-päiväkausiin mitään syömistä. Muistan varsin hyvin, miten kerran kuuden
-pienen linnun piti riittää kuudelle perheelle aamiaiseksi, jota ei
-seurannut päivällistä eikä illallista. Niin karvaalta kuin minusta
-tuntuikin, sain tyytyä ainoastaan pieneen siipeen. Pian senjälkeen
-yllätimme kuitenkin puhvelilauman, ja silloin ei enää muisteltu nälkää
-eikä hätää.
-
-Sellaista oli villien intiaanien elämä! Kun saatiin metsänriistaa ja
-aurinko paistoi, joutui edellisen talven hätä ja tuska pian
-unohduksiin. Tuskin kukaan huolehti tulevaisuudesta. Intiaani on
-luonnonlapsi ja saa silloin tällöin ankaran rangaistuksen
-huolimattomuudestaan. Siitä huolimatta hän jää ajattelemattomaksi ja
-huolettomaksi. Miten paljon huolenpito ja harkitseminen voisikaan
-lieventää hänen vaivojaan!
-
-Kesän runsauden kestäessä ei kukaan ole häntä onnellisempi. Vapaa
-ravinto -- vapaa asunto -- kaikki vapaata! Kaikki yhtä rikkaita
-kesällä, kaikki yhtä köyhiä talvella! Hänellä oli yleensä hyvä terveys,
-ja kärsimyksiä oli vähemmän kuin nykyisin. Miten suuresti nuoriso
-nauttikaan vapaasta elämästään, jommoista melkein kaikki pojat
-uneksivat ja jonka he valitsisivat, jos voisivat ja uskaltaisivat.
-
-Usein toiset heimot hyökkäsivät kimppuumme, jonka vuoksi meidän täytyi
-aina olla varoillamme. Muistan miten kerran leiriimme tehtiin yöllinen
-hyökkäys. Kaikki ponimme pakenivat, ainoastaan muutamat saatiin
-uudelleen kiinni, jonka vuoksi meidän täytyi vastedes käyttää
-vaellusretkillämme koirapurilaita.
-
-Toisena talvena Minnesotassa kärsimämme tappion jälkeen petti eräs
-Winnipegissa olevaan Yhdysvaltain hallitusvirastoon kuuluva
-sekarotuinen isäni, kaksi vanhempaa veljeäni ja useita muita
-intiaaneja. Koska minä silloin olin setäni kanssa maan toisessa
-ääressä, jouduin kymmeneksi vuodeksi isästäni erilleni. Koko tämän ajan
-pidimme häntä kuolleena ja haudoimme mielessämme kostonajatuksia
-valkoihoisia kohtaan.
-
-Tahdon kertoa jotakin tästä sedästä, isäni veljestä, joka oli monta
-vuotta opettajani ja kasvattajani. Hän oli pitkä, hyvin roteva ja
-hartiakas, ja Brittiläisen Amerikan sioux-heimo piti häntä parhaana
-metsästäjänään ja urhoollisimpana soturinaan. Siellä hän elää vieläkin,
-koska en ole tähän päivään asti voinut taivuttaa häntä palaamaan
-Yhdysvaltoihin.
-
-Hän on oikea intiaanityyppi, seuraa vierova, mutta luotettava ja
-urhoollinen. Hänellä ei ole monia periaatteita, mutta vähiään hän
-noudattaa ankarasti.
-
-On ihmeellistä, että lapset yleensä saattavat kasvaa miehiksi
-jokapäiväisissä vaivoissa ja kärsimyksissä. Heikko, sekä kesäksi että
-talveksi huonosti pystytetty "tipi" -- teltta -- oli ainoa suojamme
-kylmää ja myrskyä vastaan. Sellainen teltta oli katettu koivunkuorella
-tahi nahalla ja myöhemmin myöskin kankaalla.
-
-Muistan aikoja, jolloin jäimme kokonaan lumen peittoon ja ainoastaan
-vaivoin saimme polttoaineita. Kerran olimme ankaran lumimyrskyn vuoksi
-kolme päivää ilman tulta. Sellaisia tapahtumia pidettiin aivan
-luonnollisina, ei niitä tuskiteltu eikä ihmetelty, tiedettiinhän, että
-myrsky taukoo, kun on aikansa myllertänyt.
-
-Ennen saatoin kestää kylmää ja nälkää siinä missä toinenkin, nyt
-minusta jo yhden ainoan aterian puute tuntuu vastenmieliseltä. Suojelen
-huolellisesti jalkojani kastumasta, ikäänkuin en olisi koskaan elänyt
-villiä nuoruudenaikaani, jolloin kuitenkin saatoin olla tuntikausia
-likomärkänä vilustumatta. Siihenkin aikaan kun ravintoa oli runsaasti,
-täytyi meidän ajoittain paastota ja suorittaa raskaita, rasittavia
-harjoituksia karaistaksemme ruumistamme tulevia ponnistuksia varten.
-Setäni kantoi tuntikaudet otusta hartioillaan pitämättä sitä minään
-erikoisena raskaana tehtävänä.
-
-Olimme tottuneet syömään ainoastaan kahdesti päivässä, aamuisin ja
-iltaisin. Tämä sääntö ei ollut poikkeukseton. Vieraan tullessa
-tarjottiin tupakkaa ja ruokaa tahi molempia. Säännöllisesti kahdesti
-päivässä söivät miehet, etenkin nuoret; naiset ja lapset eivät olleet
-siinä asiassa yhtä tarkkoja. Siihen aikaan intiaanit tiesivät, että
-oikea miehuus, ruumiinvoima ja kestävyys riippuu kohtuullisuudesta
-syömisessä ja juomisessa sekä säännöllisistä harjoituksista. Nykyiset
-intiaanit näyttävät unohtaneen kaikki nämä elintavat.
-
-
-
-
-Intiaanien sokerinkorjuu.
-
-
-Nuoruuteni aikana alkoi sokerinkorjuu maaliskuun ensimäisten sateisten
-päivien saapuessa. Tätä työtä tekivät etupäässä vanhukset, naiset ja
-lapset, miehet sitävastoin läksivät pyydystämään varhaiskevään
-turkiseläimiä.
-
-Tärkeimmät ja tarpeellisimmat astiat siinä työssä olivat valtavat
-rauta- tahi messinkikattilat. Nämä täytyi ostaa tahi lainata, kaikki
-muut kojeet valmistettiin omin neuvoin. Mahlan kokoamista varten
-koverrettiin vaahterasta kanootin muotoinen säiliö. Lisäksi tehtiin
-pieniä lehmus-astioita tai tuohisia.
-
-Kun nämä alkuvalmistukset olivat suoritetut, mentiin vaahterametsän
-keskellä olevaan kaarnamajaan. Se oli täynnä lunta ja syksyisiä lehtiä,
-jonka vuoksi meidän täytyi ensin käyttämistä varten puhdistaa se. Aivan
-sen lähelle oli pystytetty teltta asuinsijaksi. Koko maa oli vielä
-vahvan lumen peitossa ja hanki niin kova, että se aivan hyvin kannatti.
-Tavallisesti mentiin ennen mahlan laskemista kaarnamajaan tekemään
-siellä valmistukset kaikessa rauhassa.
-
-Isoäitini työskenteli näinä päivinä uutteraan kuin majava -- tahi
-myskirotta, kuten intiaani sanoisi. Tämä pieni, uuttera eläin kokoaa
-usein suuret määrät syötäviä juuria talven varalle, mutta surullista
-kyllä, ryöstää tavallisesti joku intiaani sen putipuhtaaksi. -- Milloin
-toivottiin hyvää satoa, tehtiin toinen, vieläpä kolmaskin kaukalo
-mahlan säilyttämistä varten. Myöhemmin metsästäjät käyttivät näitä
-kaukaloja kanootteina tahi soutuveneinä.
-
-Viimeisen sokerinkorjuumme aikana Minnesotassa sattui ikävä yllätys.
-Isoäitini koversi juuri kirves kädessä kaikella uutteruudella kaukaloa.
-Hänen vieressään seisoi muuan nuorempi tätini. Kaikki me poikaset
-teroitimme innokkaasti nuolia isossa kaarnamajassa karkoittaaksemme
-oravat ja maarotat, joita aina ilmestyi suuret määrät sinne, missä oli
-makeaa mahlaa. Siihen aikaan minä nuoruuteni vuoksi sain tyytyä
-pelkkään katselijan tehtävään, mutta miten sydämeni pohjasta olinkaan
-kaikessa mukana. Sattuipa silloin joku vuolaisemaan lastun liedessä
-olevasta pitkästä halosta. Innostuksessaan ei kukaan kiinnittänyt
-huomiotaan tähän asiaan, vaikkakin varsin hyvin tiesimme, ettei veitsi
-kädessä saa tulla lähelle palavia halkoja.
-
-Äkkiä kuului ulkoa kova parahdus, ja kaikki hyökkäsivät katsomaan. Oli
-sattunut tosiaankin vakava tapaus. Isoäitini kirves oli luiskahtanut ja
-osunut tätiini, joka seisoi hänen vieressään käsivarret ristissä
-rinnallaan, niin onnettomasti, että katkaisi häneltä kolme sormea.
-Hyökätessämme esille alkoi vanha vaimo, joka oli huomannut, miten
-olimme vuolleet lastun palavasta halosta, kovaäänisesti moittia meitä,
-uhkasipa antaa meille selkäänkin. Juttu tuntuu lukijoistani varmaankin
-kummalliselta, mutta sen selvittää helposti intiaanien taikausko, he
-kun uskoivat kohtalon näin rankaisseen tätiparkaa rikoksesta, jonka me
-muka olimme tehneet.
-
-Isoäiti ei valmistanut ainoastaan kaukaloita, vaan myös kokosi suuren
-määrän polttoaineita pitääkseen tulen vireillä. Mahlan alkaessa juosta
-ei siihen ole enää aikaa. Äkkiä ilma lauhtui, lumi rupesi sulamaan.
-Minnesotan tuulet ja rankkasateet huuhtoivat sen pois. Nyt alkoi puiden
-koetteleminen. Naiset kulkivat levollisina puulta puulle ja iskivät
-jokaista puuta kirveellä nähdäkseen juokseeko niistä mahla. Puilla on,
-kuten ihmisilläkin, oma luonteensa, toiset ovat valmiit antamaan
-elämännesteensä, toiset säästävät sen. Jokaisen puun alle asetettiin
-nyt tuohinen ja kirveellä iskettyyn haavaan kova lastu. Hiljaa mehu
-tihkui haavasta pieneen säiliöön, ensin pisaroittain, sitten yhä
-nopeammin.
-
-Tavallisesti sokeria korjataan ainoastaan vaahterasta. Kuitenkin
-intiaani käyttää myöskin toisien puiden mehuja. Koivusta ja saarnesta
-saatiin tummavärisempää, jonkin verran katkeran makuista sokeria, jota
-käytettiin lääkitsemiseen. Eräästä vaahteralajista saatiin
-kauniinvalkoista sokeria, jolla oli ainoastaan yksi vika -- sitä ei
-saatu koskaan kylliksi.
-
-Kun naiset olivat koonneet tuohisiin mehun ja kaataneet sen
-kaukaloihin, sytyttivät he sokerihuoneessa valtavan valkean ja
-ripustivat sen ylle rivillisen kattiloita, jotka kaadettiin täyteen
-mahlaa. Mikä riemu pojansydämelle, kun kiehuva sokeri kattilassa
-porisi! -- Jokaisella pojalla oli vartioitavana oma kattilansa, hänen
-oli pidettävä tuli vireillä ja katsottava, ettei sokeri kiehunut yli
-reunojen, ja vihdoin, mehun muututtua siirapiksi, pistämällä sitä
-lusikassa lumeen koeteltava sen kelpoisuutta. Me koettelimmekin usein
-niin perinpohjaisesti, että ensimäisenä, vieläpä toisenakin päivänä
-söimme kaiken minkä keitimme. Vasta sitten kun olemme syöneet tätä
-herkkua kylliksemme, koveni isoäitini, sillä jonkin verran sokeria hän
-tahtoi säästääkin. Hän pani sitä erilaisiin astioihin, enimmäkseen
-tuohisiin, onttoihin putkiin, joskus myöskin hanhen tahi ankan
-kurkkutorviin. Osa jauhettiin hienoksi ja kaadettiin raakanahkaiseen
-säiliöön. Kuten viisas emäntä ainakin, antoi hän sitä meille seuraavan
-kerran vasta kuukauden perästä, ja sitten vain erikoisissa
-tilaisuuksissa. Täten sokeria riitti koko vuodeksi. Pienimmät kappaleet
-säilytettiin herkkupaloiksi pikku lapsille. Sokeria nautittiin
-juhlallisissa tilaisuuksissa villin riisin, kuivatun maissin tahi
-survotun kuivan lihan kanssa. Kahvi, tee y.m.s. juomat olivat vielä
-silloin meille kokonaan tuntemattomat.
-
-Jokaisella joka innokkaasti ajaa jotakin asiaa, on omat koetteluuksensa
-ja vaivansa. Isoäitini erityisenä koettelemuksena sokerinkorjuun aikana
-olivat tuohisten raot. Oravat ja kaniinit käyttivät niitä hyväkseen, ja
-meistä, pikku väestä, tuli äkkiä varsin hyödyllisiä apumiehiä, sillä me
-ahdistimme nuolillamme pikku nakertajia mitä suurimmalla uutteruudella.
-Koko sokerivarasto oli meidän pyydystysaluettamme. Vanhempi veljeni toi
-säännöllisesti mukanaan kaniinin tahi pari, jotka me pistimme makoisiin
-suihimme.
-
-Sokerinkorjuu kesti suunnilleen huhtikuun puolivälin, niin että
-palaavat muuttolinnut ehtivät saapua varastomme ympärille ihastuttamaan
-meitä viehkeillä virsillään. Usein kuljeskelin vanhempien veljieni
-keralla metsässä, vaikka olinkin silloin vain kolmi- tahi nelivuotias.
-Eräällä tällaisella retkellä menimme niin etäälle, etten voinut enää
-tulla pitemmälle mukaan, vaan sain kääntyä yksin takaisin. Seisoessani
-jälleen majamme edessä näin oravan istuvan puunoksalla kutsumassa
-puolisoaan. Mitenhän olisi, jos kaataisin sen pikku nuolellani!
-
-Sanottu ja tehty. Hiljaa ja varovasti hiivin lähemmäksi, kiinnitin
-silmäni sievään eläimeen, olin juuri singahuttamaisillani nuoleni
-siihen, mutta samassa kuului sihisevä ääni jalkojeni juuresta.
-Kauhistava käärme oli edessäni kiemurassa ja valmiina hyökkäämään!
-Miten pian unohdinkaan silloin olevani soturi! Kirkaisin kovalla
-äänellä ja kimposin taaksepäin, mutta maltoin kuitenkin pian mieleni ja
-katselin häpeissäni eteeni, oliko ketään lähistössä. Mutta yhtäkaikki
--- tosi on tosi -- minä vetäydyin takaisin kaatunutta puunrunkoa kohti,
-ja sen äärestä olisi voinut kuulla seuraavan itsepuhelun: "Jospa
-tietäisin, voiko käärme kiivetä puuhun!"
-
-Eräänä päivänä, viimeisen kerran korjatessamme sokeria Minnesotassa,
-seisoin majamme edustalla katsellen lähenevää vierasta. Hän oli
-köyryselkäinen, vanha, valkohapsinen mies ja kantoi selässään suurta
-kinnikinik-kimppua (punaisia niittyniiniä, joita intiaanit käyttävät
-tupakan asemesta). Heitettyään taakkansa ovemme eteen tervehti hän
-meitä näillä sanoilla: "Teillä on erinomainen sokerinkorjuuilma!"
-
-Hän oli isoisänisäni "Pilvenlonka", kotoisin eräästä Calhoun- ja
-Harriet-järvien lähistöllä olevasta kylästä, jonka sijalla
-nykyisin ovat Minneapolin esiseudut. Hän, silloisten murrosaikain
-luonteitten oikea perikuva, oli ensimäinen sioux-päällikkö, joka
-lausui protestanttiset lähetyssaarnaajat heimonsa keskuuteen
-tervetulleiksi.[10] Hän oli suunnannut matkansa luoksemme, koska tahtoi
-meille ilmoittaa, että sinne tänne kiertelevä ojibway-heimo oli
-hyökännyt rauhallisten sokerinkorjaajain kimppuun ja surmannut heidät.
-Nämä tiedot eivät häirinneet vähääkään työtämme, täytyihän meidän joka
-tapauksessa käsittää joutuvamme joskus ojibway-joukkojen uhriksi. Siitä
-huolimatta valtasi meidät kuitenkin jonkinlainen epämieluisuuden tunne,
-kunnes palasimme kyläämme tuoden mukanamme runsaan sokerisadon.
-
-
-
-
-Leikki ja urheilu.
-
-
-Intiaanipoika oli erämaan ruhtinas. Hänen pääasiallisena toimenaan oli
-metsästys, ja lisäksi hänen tuli harjoittaa joka päivä muutamia
-sotatemppuja. Muutoin hän sai käyttää aikansa aivan vapaasti.
-
-Me suoritimme aina ripeästi sen, mikä välttämättä kuului päivän
-tehtäviin, senjälkeen saimme mielin määrin metsästää ja leikkiä.
-Kilpailimme keskenämme mitä suurimmalla innolla koettaen matkia
-sota- ja metsästysleikeissämme isiämme -- jokainen tahtoi olla muita
-etevämpi.
-
-Villi elämämme oli kyllä vaarallista, ja usein siinä sattui kauheitakin
-tapauksia, mutta se ei estänyt meitä antautumasta koko sielullamme
-urheiluihimme. Lähtiessämme aamuisin teltoistamme emme olleet varmoja
-siitä, heiluisiko päänahkamme illalla teltanseipään nenässä. Mutta
-näimmehän myöskin, miten hirvenvasikat hilpeinä hyppivät ja leikkivät,
-vaikkakin harmaat sudet jo vaanivat mäen takana hyökätäkseen niiden
-kimppuun ja repiäkseen ne kappaleiksi. Miksipä meidänkään laitamme
-olisi pitänyt olla toisin?
-
-Leikkiessämme harjoittelimme erikoisesti sitä, mikä myöhemmällä iällä
-muuttuu velvollisuudeksi, ja sitenpä leikkimmekin kuvastivat kansamme
-elämää ja tapoja. Kilpailimme siitä, kuka olisi taitavin jousen ja
-nuolen käyttäjä, ratsastimme kilpaa ponin selässä, juoksimme kilpaa,
-painiskelimme, uimme, löimme kiekkoa, pelasimme kanadalaista
-pallopeliä, kävimme savipallosotaa, teimme hyökkäyksiä mehiläispesiä
-vastaan y.m.
-
-Kokoontuessaan yhteen pojat jakaantuivat ryhmiin eri puolueiksi. Joku
-lähetti umpimähkään lentoon nuolen, jota kohti kaikki osanottajat
-samalla kertaa ampuivat nuolensa, ennenkuin ensiksi lähetetty ehtisi
-pudota maahan. Kukin koetti saada nuolensa seuraamaan ensiksi lähetetyn
-nuolen suuntaa ja lentoa, niin että se pudotessaan maahan tulisi
-mahdollisimman lähelle sitä.
-
-Kauan emme yleensä tähdänneet. Se olisi ollut tosielämässä
-epäkäytännöllistä, sillä maali oli tavallisesti liikkuva, ja metsästäjä
-ajoi täyttä laukkaa ponin selässä. Siksipä intiaanipoika ampui vapaalta
-kädeltä.
-
-Uimaan ruvetessamme otimme tavallisesti ponimme yhteen iloon. Pienet
-pojat riippuivat sen hännässä eläimen leikitellen liukuessa eteenpäin.
-Milloin taas ponit eivät olleet liki tienoilla, uimme me kilpaa tahi
-rakensimme itsellemme lautan risteillen sillä järviä ja jokia.
-Pelkurimaiset pojat pistimme tavallisesti umpisukkulaan tahi heitimme
-heidät syvään veteen, josta saivat molskia maihin miten paraiten
-pääsivät.
-
-Intiaanien vanhoja leikkejä olivat kanadalainen pallo- ja hockey-peli,
-jossa palloa lyödään käyrällä sauvalla. Nämä pelit ovat saavuttaneet
-suosiota myöskin valkoihoisten keskuudessa.
-
-Savipallosota oli rasittavaa ja vaarallista urheilua. Pehmeä savipallo
-pistettiin notkean pajukepin nenään, josta se kaikin voimin
-singahutettiin lentoon. Joskus, kun kummallakin puolella oli
-viitisenkymmentä tahi satakin pelaajaa, syntyi varsin kiivas taistelu.
-Mutta milloin tarvittiin rohkeutta ja urhoollisuutta, silloin
-intiaanipoika ei koskaan häikäillyt.
-
-Painiskeluja rakastimme suuresti. Kuuluu ehkä kummalta kun kerron, että
-niihin otti osaa suuri määrä poikia, jotka olivat jakaantuneet kahteen
-puolueeseen. Kilpailun alkaessa kukin valitsi itselleen vastustajan,
-Säännöt sallivat, että ne pojat, jotka istuivat, saivat olla
-katselijoina, mutta jokaisen, joka _seisoi_ kilpapaikalla, täytyi ottaa
-itselleen vastustaja. Kukaan ei saanut lyödä kädellä, mutta säärin,
-jaloin ja polvin sai tyrkkiä miten hyvänsä. Se oli rasittavaa ajankulua
--- melkolailla amerikkalaisen jalkapallopelin kaltaista. Todellista
-iloa siitä saattoi olla ainoastaan nuorille atleeteille.
-
-Suurimpia urheiluhuvituksiamme olivat hyökkäyksemme mehiläispesien
-kimppuun. Olimme tekevinämme sotaretken ojibway- tahi jotakin muuta
-vihamielistä heimoa vastaan. Täydessä sotamaalauksessa me hiivimme
-varovasti pesää kohti. Kohotimme sitten äkkiä kauhean sotaulvonnan,
-teimme hyökkäyksen ja koetimme särkeä pesän. Mutta kaikesta päättäen
-mehiläiset olivat aina siksi varoillaan, ettemme koskaan voineet
-täydellisesti yllättää niitä, ja niinpä ne tavallisesti saivat
-saaliikseen yhtä monta päänahkaa kuin mekin. Milloin hyökkäys onnistui,
-suoritettiin sen kunniaksi päänahkatanssi.
-
-Ollessani ensi kerran tällaisessa mehiläissodassa oli tappelussa
-mukana, paitsi minua, vielä kaksi muuta pientä alokasta. Etenkin toinen
-heistä oli tosiaankin vielä liian nuori ja hento ottaakseen osaa
-moiseen sankaritehtävään. Meidän sotureillamme oli tapana kovaa
-huutamalla antaa tieto milloin vihollinen taistelukentällä kaatui tahi
-haavoittui, ja luonnollisesti me leikkiessämme matkimme sitä tapaa.
-Ystäväni, kutsun häntä nimellä Pikku Haava -- koska olen unohtanut
-hänen oikean nimensä --, oli päässyt pesän ääreen vasta sitten kun se
-oli täydellisesti tuhottu. Mehiläiset olivat vastanneet hyökkäykseemme
-vastahyökkäyksellä ja hajoittaneet meidät kaikkiin suuntiin.
-Pienokainen ei kuitenkaan halunnut palata ilman sotakunniaa, vaan
-hyökkäsi urhoollisena pesän kimppuun huudahtaen:
-
-"Minä, urhoollinen Pikku Haava, surmaan nyt ylpeän vihollisen!"
-
-Tuskin hän oli kuitenkaan ehtinyt lausua nämä sanat, kun hän kirkaisi
-ikäänkuin olisi päätä leikattu. Mutta vanhempi toveri huusi hänelle:
-
-"Mene umpisukkulaan, mene umpisukkulaan!" Lähellä näet oli järvi. Hän
-totteli.
-
-Kun me jälleen olimme kokoontuneet ja alottaneet tanssin, ei pieni
-poikanen uskaltanut tulla mukaan. Hänet katsottiin poissaolevaksi,
-sillä olivathan vihollisemme, mehiläiset surmanneet hänet. Pikku
-raukka! Hänen turvonneet kasvonsa olivat kovin murheelliset, hänen
-istuessaan puunrungolla ja katsellessaan häpeissään tanssiamme.
-Vaikkakin hän huoleti saattoi kuvitella olevana maansa puolesta
-kaatunut jalo vainaja, täytyi hänen kuitenkin myöntää huutaneensa, ja
-se hävetti häntä kovin.
-
-Paitsi jo ennen mainittuja rauhallisia kisoja harjoitimme sotaisten
-toimien lomassa myöskin keihäänheittoa. Keihäänämme oli ohut riuku,
-jonka päähän oli kiinnitetty puhvelinsarvi-kärki. Tällaisia keihäitä
-heitimme tasaisilla lumi- tahi jäälakeuksilla. Kaikkien leikkiin
-osaaottavien tuli heittää samasta paikasta, ja se, jonka keihäs lensi
-kauimmaksi, oli voittaja.
-
-Talvisin laskettiin myöskin mäkeä. Tosin meillä ei ollut minkäänlaisia
-kelkkoja, ainoastaan kuusi tahi seitsemän toisiinsa pitkittäin
-kiinnitettyä puhvelin kylkiluuta, mutta ne tyydyttivätkin täydellisesti
-tarpeemme. Monasti käytettiin myöskin ihmeteltävällä taitavuudella
-neljännesmetrin pituista ja noin viidentoista senttimetrin levyistä
-puunkaarnaa. Toisessa päässä seisoen ja toisesta pitäen kiinni, kuoren
-sileä sisäpinta liukasta jäätikköä vasten, me laskimme suurella
-nopeudella jyrkkiä mäenrinteitä.
-
-Luonnollisesti me joskus myöskin leikimme "valkoista miestä". Tietomme
-valkoihoisista olivat niukat, mutta sen me kuitenkin tiesimme, että he
-tullessaan toivat kaikenlaista hyvää ja vaihtoivat tavaroitaan meidän
-turkiksiimme. Tiesimme myöskin, että heidän kasvojensa väri oli vaalea,
-että heillä oli päässä lyhyet, mutta kasvoissa pitkät karvat, että
-heillä oli yllään takit, housut ja hatut ja etteivät he käyttäneet
-päivällä mitään viittoja, kuten me intiaanit. Suunnilleen sellainen oli
-kuva, jonka olimme saaneet valkoihoisista.
-
-Pari kolme joukostamme me maalasimme vaalealla savella, panimme heidän
-päähänsä tilaisuutta varten valmistamamme valkoiset tuohihatut,
-rinnalle valkoista tuohta paidaksi ja muutimme muutoin heidän asunsa
-parhaan taitomme mukaan. Ja he toivat mukanaan tavaraa: valkoinen hieta
-oli olevinaan sokeria, villit pavut kahvia, kuivatut lehdet teetä,
-hieno multa ruutia, piikivet pyssynluoteja ja puhdas vesi vaarallista
-viinaa. Me annoimme näistä tavaroista pieniä linnuntöyhtöjä, oravan- ja
-kaniininnahkoja.
-
-Tahtoessamme leikkiä puhvelinmetsästystä lähetimme preerioille muutamia
-hyviä juoksijoita, jotka saivat mukaansa pienet lihavarastot, pari yhtä
-tottunutta poikaa tuli heidän perästään koettaen ottaa heidät kiinni ja
-anastaa lihat.
-
-Kerran harjoitimme tätä urheilua oikean metsästyksen aikana. Äkkiä,
-kesken leikkiämme, jättiläispuhveli hyökkäsi parveemme. Meillä ei ollut
-vähintäkään aavistusta siitä, että näin lähellä meitä metsästettiin, ja
-leikkimme päättyi suureen kauhistukseen. Kaikeksi onneksi oli metsä
-aivan lähellä, ja nuoren peltokanapoikueen tavoin me hävisimme mitä
-pikimmin puiden peittoon; toiset hiipivät pensaihin, toiset kapusivat
-suuriin puihin.
-
-Villeihin eläimiin meillä oli erikoisrakkaus. Muutamat pojat olivat
-kesyttäneet ketun, karhun ja suden poikasia, hirven- tahi
-puhvelinvasikoita ja kaikenlaisia lintuja. Minun suosikkini
-vaihtelivat. Kerran minulla oli karhunpoikanen, jonka kanssa tulin
-varsin hyvin toimeen. Kuitenkaan en tiedä, hankinko minä sille vaiko se
-minulle enemmän vihamiehiä. Se piteli pahoin jokaista poikaa, joka
-suututti minua, jonka vuoksi se rupesi herättämään käytöksellään pelkoa
-ja minua alettiin vihata sen satunnaisten pahojen töiden vuoksi.
-
-
-
-
-Metsiä samoilemassa.
-
-
-Hurmaava on intiaanimetsästäjän elämä. Se teroittaa ja ottaa valtaansa
-kaikki hänen aistinsa, sen saattaa liioittelematta väittää. Siitä
-hetkestä alkaen, jolloin hän jättää yksinkertaisen asuntonsa, sulautuu
-hänen vastaanottavainen henkensä luonnon lukemattomiin kauneuksiin ja
-ihmeihin. Mutta kiinnittäköönpä metsästys hänen huomionsa missä määrin
-hyvänsä, niin ei hän kuitenkaan koskaan unohda omaa vaaraansa, jonka
-hänelle saattaa tuottaa vaaniva vihollinen tahi villi eläin.
-
-Intiaanipoika on syntynyt metsästäjäksi. Jokainen askel, jokainen liike
-ilmaisee synnynnäistä arvokkuutta, mutta myöskin aina valpasta
-varovaisuutta. Hänen mokkasiinin suojaama jalkansa astuu yhtä
-kuulumattomia askelia kuin kissan samettikäpälä, hänen mustia, hehkuvia
-silmiään ei väistä mikään esine, ei lintu eikä muu eläin, joka niiden
-läheisyyteen joutuu.
-
-Tuskin olin kolmivuotias, kun eräänä aamuna seisoin
-puhvelinnahkatelttamme edustalla katsellen lintuja jousi ja nuoli
-kädessäni. Äkkiä minussa heräsi surmaamisen ja metsästämisen halu
-kaikessa valtavuudessaan. Lintu lensi juuri pääni ylitse, sitten osui
-silmiini toinen, joka keinui herkällä oksallaan. Kaikki muu ympärilläni
-näytti unohtuneen, ensi kerran tunsin olevani metsästäjä.
-
-Avoimilla preerioilla ja metsissä kasvaneiden intiaanilasten välinen
-eroitus oli melkein yhtä suuri kuin valkoihoisten keskuudessa
-kaupunkilasten ja maalaislasten. Preerioilla oli ainoastaan vähän
-pyydystettäviksi kelpaavia eläimiä, jonka vuoksi preeriaintiaanit
-tunsivat luonnon epätäydellisesti. He olivat enimmäkseen hyviä
-ratsastajia. Ruumiillisesti he eivät kuitenkaan olleet kehittyneet
-metsien punaisen miehen veroisiksi.
-
-Tulen me teimme piikiven, taulan ja iskukiven avulla. Mutta se ei ollut
-ainoa tulentekokeino. Joukko poikia asettui piiriin hangaten vastakkain
-kahta kääpäistä puuta, kunnes ne alkoivat kipinöidä.
-
-Tavallisesti me kävimme metsässä yhdessä, mutta joskus saatoin käydä
-aivan yksinkin, jolloin sain selviytyä parhaani mukaan. -- Saaliinamme
-oli enimmäkseen pikku lintuja, kaniineja, oravia ja metsoja. Milloin
-kaloja oli saatavissa, pyydystimme niitäkin. Ongensiimat olivat
-valmistetut villistä hampusta, hevosenjouhista tahi suonista. Me
-pyydystimme kaloja siimoilla, asetimme niille mertoja tahi lävistimme
-niitä keihäillä, ammuimmepa myöskin joskus jousella ja nuolella.
-Monasti telkesimme puron ja ajoimme suuremmat kalat asianmukaisesti
-valmistamaamme pajukoriin.
-
-Metsissä tarkastimme kaikkia elollisten olentojen jättämiä jälkiä,
-varsinkin milloin ne näyttivät meistä oudoilta. Jos lintu oli
-raaputtanut lehtiä tai karhu kiskonut aamiaisekseen maasta juuria, niin
-me pysähdyimme ja koetimme saada selville mihin aikaan se oli
-tapahtunut. Nähdessämme ison, vanhan puun, jonka kuori oli naarmutettu,
-teimme sen johtopäätöksen, että siellä asui tavallinen karhu tahi
-pesukarhu pari. Silloin emme menneet tarpeettoman lähelle, vaan
-ilmoitimme asian kotona. -- Tavallisesti me kohtasimme toisemme
-iltapäivällä ja vertailimme otuksiamme, tutustuaksemme niiden
-luonteenomaisimpiin tunnusmerkkeihin. Metsästys oli meille samalla
-eläinten elämän tutkimista. Huomiomme kiintyi myöskin tarkasti
-toistemme kykyihin, ja me tiesimme sen vuoksi aina, kuka joukostamme
-oli paras metsästäjä. Mielipahalla täytyy minun tunnustaa, että me
-olimme linnuille jokseenkin julmia. Otimme näet usein niiden munat ja
-poikaset. Veljeni Tshatanna ja minä jouduimme kerran lintujahdissa
-vähemmän hauskaan seikkailuun. Ajellessamme takaa hanhen ja sorsan
-poikasia löysimme odottamatta kurjen pesän. Luonnollisesti olimme ylen
-riemastuneet onnestamme. Näimme kaksi jo melko suurta kurjenpoikaa
-seisovan jonkin matkan päässä pesästä. Molemmat vanhemmat seisoivat
-lähellä mutaisessa matalikossa. Oli siipisadon aika, jonka vuoksi
-luulimme, etteivät ne uskaltaisi nousta kuivalle maalle. Niinpä
-rupesimme ahdistamaan nuoria lintuja, mutta koska ne jo juoksivat
-jokseenkin hyvin, kesti jonkin aikaa, ennenkuin saimme ne kiinni.
-
-Mutta samalla vanhemmat olivat kuulleet poikastensa huudon ja riensivät
-niiden avuksi. Ne rupesivat vuorostaan ajamaan meitä takaa. Vasta
-vaarallisen ja kiivaan ottelun jälkeen saimme voiton raivokkaista
-eläimistä, mutta emmepä senjälkeen juuri hevin käyneet kurjenpesän
-kimppuun. Melkein kaikki linnut tekevät vastarintaa, milloin niiden
-munia tahi poikasia uhataan, mutta aiheettomasti ne harvoin käyvät
-ihmisen kimppuun.
-
-Joskus kapusimme korkeihin puihin pyydystääksemme kaikenlaisia lintuja,
-mutta pöllön poikasiin emme koskaan koskeneet, vaikka ne olisivat
-olleet maassa nenämme edessä. Pöllö on sellaisissa tiloissa erittäin
-vaarallinen.
-
-Kerran koetin ottaa pesästään viheriätikan, mutta samalla käsivarteni
-tarttui puun koloon niin lujasti, etten voinut saada sitä pois
-käyttämättä veistä. Olimme kaukana kotoa, ja ainoa seuralaiseni oli
-pieni kuuromykkä toverini. Toista tuntia riipuin puussa ylen
-epämukavassa asennossa noin viidentoista jalan korkeudessa, kunnes
-toverini toi minulle veitsen, jolla saatoin vapauttaa itseni.
-
-Parhaiten onnistuimme pyydystäessämme satimilla pikku eläimiä, joskin
-pyydystystapamme oli raaka. Me etsimme esim. joukon suuria, teräviä
-takiaisia ja siroittelimme niitä kaniinin vakomaisiin jälkiin. Aamulla
-tullessamme olivat pienet eläinraukat poluillaan aivan liikahtamatta.
-Ne eivät näet päässeet mihinkään, koska takiaiset olivat tarttuneet
-niiden jalkoihin. Kaniineja ja teeriä me pyydystimme enimmäkseen
-jouhiansoilla. Sidoimme sellaisen lujasti kiinni nuoren puun notkeaan
-latvaan, taivutimme sen polun kohdalle, asetimme ansan silmukan
-oikealle paikalle ja sidoimme koko laitteen vetosolmulla johonkin
-esineeseen. Kun kaniini pisti päänsä ansaan, kiskaisi se samalla
-vetosolmun auki, jolloin irralle päässyt puu singahutti sen ilmaan.
-
-Preerialla me harjoitimme toisenlaista urheilua. Pyydystimme
-preeriakoiria joko jouhiansoilla tahi jousella ja nuolella. Kerran
-muuan pikku poika asetti ansan preeriakoiralle ja pitäen langanpätkää
-kädessään asettui itse aukon suulle loikomaan. Pian hän tunsi jotakin
-liikahtavan, kiskaisi langasta ja sai saaliikseen kalkkarokäärmeen.
-Tähän päivään asti on hänellä sen johdosta ollut nimenä "Hän pyydysti
-kalkkarokäärmeen". Sillä tavalla saimme usein uusia nimiä. Toisen
-kerran me leikkiessämme metsässä löysimme hirvenvasikan jäljet.
-Seurasimme niitä ja otimme kiinni nukkuvan eläimen. Koettaessamme
-kuljettaa sitä pois potkaisi se takajaloillaan ja osasi muutamaan
-poikaan, jota sen jälkeen nimitettiin "Hirvenpotkaisemaksi".
-
-Metsästysmatkoilla täytyi meidän itsemme valmistaa ruokamme. On kyllä
-totta, että intiaanit syövät raa'altaan suurten eläinten maksan ja
-muita ruumiinosia, mutta kaloja ja lintuja ne eivät koskaan syöneet
-keittämättä. Sammakkoa ja ankeriasta he yleensä eivät syö.
-Jahtiretkillämme jouduimme usein varsin kauas teltoistamme. Silloin
-teimme tulen ja keitimme osan saalistamme.
-
-Tavallisesti me paistoimme itsellemme lihapalan hiilille pistetyssä
-kepissä tahi myöskin ilmivalkealla. Kalat ja linnut paistetaan paraiten
-suuren nuotion alle muodostuneessa tuhassa. Otimme järvestä tahi joesta
-tuoreita kaloja, sytytimme hietikkoon kelpo valkean ja kaivoimme
-eläimet syvälle hiekkaiseen tuhkaan. Samoin teimme myöskin linnuille,
-mutta kostutimme kuitenkin ensiksi niiden höyhenet. Kun eläin oli
-kypsä, niin se kokonaan suomustettiin tahi kynittiin ja nyljettiin.
-Maukas liha säilytti siten kaiken voimansa ja mehunsa. Syödessämme me
-revimme lihat irti ja jätimme luut koskematta.
-
-Kansamme osasi keittää padatta ja kattilatta. Suuri sisälmyskalvon
-palanen pestiin huolellisesti, sidottiin neljästä kohdasta kiinni
-maahan pistettyihin keppeihin, jonka jälkeen siihen kaadettiin kylmää
-vettä. Tällaisiin astioihin pantiin lihat, joiden päälle asetettiin
-hehkuvia kiviä, niin että vesi pian rupesi kiehumaan.
-
-Tshatanna oli hyvä metsästäjä. Hän osasi kutsua naarashirviä ja
-vasikoita tuohensilvalla, joka pingoitettiin kahden litteän kepakon
-väliin. Eräänä aamuna löysimme naarashirven ja sen vasikan jäljet,
-joista saatoimme päättää, että eläimet olivat noin tunti sitten
-juoksennelleet paikalla, sillä kaste oli varissut pois ruohikosta.
-
-"Mitä nyt teemme?" kysyin. "Juoksemmeko takaisin kutsumaan setää
-kivääreineen?"
-
-"Emme, emme!" huusi Tshatanna. "Eikös metsänriistaa ja puhveleja ole
-pyydystetty paljoa ennemmin kuin kiväärejä olikaan? Me houkuttelemme
-sen luoksemme, ja kun se hölmistyneenä seisoo edessämme, heitän lassoni
-sen kaulaan."
-
-Hän oli tuskin ehtinyt aloittaakaan houkuttelemisensa, kun vasikka jo
-uskalsi tulla viidakosta ja seisoi edessämme kuvaakin kauniimpana. Minä
-rupesin kutsumaan, ja eläin höristi tupakanlehden muotoiset korvansa
-minua kohti. Silloin Tshatanna heitti lasson. Eläin kirkaisi, hyppäsi
-korkealle ilmaan ja kaasi pojan kumoon. Yhä uudelleen se heittelehti
-epätoivoissaan, mutta vihdoin meidän kuitenkin onnistui viedä se
-lähimmän puun luokse ja sitoa siihen.
-
-"Mene", sanoi veljeni minulle, "noutamaan elättimme, jotta näkisimme
-mitä ne tällaisesta tuumivat."
-
-Siihen aikaan Tshatannalla oli elättinään jokseenkin suuri, musta,
-puolikesy karhu ja minulla nuori, punainen kettu ynnä Ohitika,
-uskollinen ja urhoollinen koirani. Irroitin Tshagun, karhun, ja
-Uanahonin, ketun jolloin Ohitika kavahti pystyyn ja tervehti minua
-iloisesti huiskutellen häntäänsä.
-
-"Tulkaapa kaikki kolme", huusin minä, "täällä on vasta erinomaista
-nähtävää!" Luulen niiden ymmärtäneen sanani. Tshagu repi kaksin käpälin
-köyttänsä, ja Uanahon kaaputti puuta, mihin olin sen sitonut.
-
-Kaukana edellä juoksi Ohitika ulvoen tyytyväisyydestä. Molemmat villit
-seuralaiseni olivat vähällä kaataa minut kumoon tempoessaan minua
-perässään viidakon läpi. Tshagu oli hyvin varovainen, käveli ikäänkuin
-sillä olisi ollut tikkuja jalkapohjissa; Uanahon nuuski lakkaamatta
-maata.
-
-Sitten saavuimme metsänaukeamalle. Siinä pieni viaton vasikka seisoi
-kolmen kulkurin katseltavana. Se vapisi ankarasti nähdessään kirjavan
-ryhmän. Molemmat ihmiskulkurit näyttivät siitä varmaan yhtä
-epäluotettavilta kuin eläimetkin. Tshagu katseli sitä uteliaisuuden ja
-halveksumisen sekaisin ilmein, Uanahon sitävastoin seisoi kuin
-kivettynyt ja mietti varmaankin, miten voisi paraiten tehdä
-hyökkäyksen. Mutta Ohitika, ylevä Ohitika, haukahti vain kuin
-piloillaan. Siitä ei tuntunut minkään makuiselta, että viaton eläin
-jätettiin sen valtaan.
-
-Äkkiä vasikka kimmahti ilmaan, ja löi senjälkeen sievän päänsä maahan.
-
-"Ohijesa, hirvenvasikka on kuollut", huudahti Tshatanna, "ja miten
-kernaasti olisinkaan tahtonut pitää sen!"
-
-"Sepä vahinko!" lisäsin minä.
-
-Me kaikki viisi syyllistä seisoimme pienen eläimen ympärillä ja olimme
-hyvin surullisen näköisiä; itse Tshagunkin silmät ilmaisivat katumusta
-ja masentumista. Ohitika huokasi kaksi kertaa raskaasti ja vetäytyi
-sitten kunnioittavan välimatkan päähän. Tshatannan pitkillä mustilla
-silmäripsillä riippui kaksi suurta kyynelkarpaloa, minä taas peitin
-kasvoni, sillä en tahtonut, että hän katselisi minua.
-
-
-
-
-Hakadan ensimäinen uhri.
-
-
-"Hakada -- kuva -- tule!" kuului eräästä intiaanileirin keskellä
-olevasta suuresta teltasta. Kohta sen jälkeen tuli läheisestä metsästä
-poika, jolla oli mukanaan upea musta koira. Ulkomuodoltaan pikku mies
-ei juuri eronnut muista sioux-heimon pojista. Hän riensi telttaan,
-josta huuto kuului, kädessä hänellä oli kirjavaksi maalattu nuoli ja
-jousi, hänen vyötäisillään riippui pieniä lintuja ja oravia.
-
-Teltassa istui kaksi naista, toinen valkean oikealla, toinen vasemmalla
-puolella: Untshida, pojan isoäiti, joka oli kasvattanut turvattoman
-pojan, ja Uatshivin, joka oli vierailulla. Hänet oli kutsuttu olemaan
-läsnä ensimäisessä henkilökohtaisessa uhrauksessa, jonka Hakada teki
-Suurelle Salaisuudelle.[11] Uhri oli muutamiksi päiviksi vallannut
-kokonaan Untshidan mielen. Hän oli antanut kaikkien lasten
-kahdeksanvuotiaina suorittaa samanlaisen uhrin. Kaikista oli tullut
-heimonsa kuuluisia sotureja ja metsästäjiä, ja hän itse oli aina
-omistanut itselleen osan heidän hankkimastaan kunniasta, olihan hän jo
-varhain saattanut heidät Suuren Salaisuuden yhteyteen.
-
-Hän uskoi siitä johtuneen, että hänen pojistaan oli kehittynyt
-lujaluontoisia, miehekkäitä ja jalomielisiä miehiä.
-
-Telttakylässä kuiskittiin, että Untshida oli pannut toimeen juhlan
-pojanpoikansa ensimäisen uhrin kunniaksi. Tämä oli kuitenkin ainoastaan
-arvelua, sillä luonnollisesti vanha muori tahtoi pitää toimiensa tämän
-puolen kokonaan salassa, Suurta Salaisuutta näet uskallettiin lähestyä
-ainoastaan äänettömällä hartaudella.
-
-Poika astui nopeasti telttaan. Ohitika, joka seurasi hänen
-kintereillään, huiskutti hilpeästi häntäänsä, joka merkitsi samaa kuin:
-"katsokaapa millaisia metsästäjiä minä ja herrani olemme".
-
-Hakada kertoi melkein henkeään pidättäen, miten hän oli pyydystänyt
-minkin linnun ja oravan, kiskaisi ne sitten vyötäisiltään ja heitti
-isoäitinsä jalkojen juureen. "Tämä tylppä nuoli", sanoi hän, "oli
-aamulla varhain aivan kuin sillä olisi ollut silmät. Ennenkuin orava
-ehti pujahtaa puun toiselle puolelle, osui tämä sen päähän, ja tuskin
-se oli pudonnut, ennenkuin Ohitika hyökkäsi sen kimppuun."
-
-Näin puhuessaan hän nojautui toiseen polveensa, ja hänen mustat
-silmänsä loistivat kuin iltatähdet.
-
-"Istu", sanoi Untshida, "minulla on sinulle jotakin sanomista. Sinä
-tiedät tulevasi pian mieheksi. Katsoppa saalista, jonka olet minulle
-tuonut! Kauan ei kestä, ennenkuin jätät minut; sotilaan täytyy
-kunnostaa itseään ja tulla kansansa ylpeydeksi! Sinun pitää ponnistella
-tullaksesi isäsi ja isoisäsi kaltaiseksi. He olivat sotureita. Ja
-juhlia he panivat toimeen! Köyhä metsästäjä ei kykene panemaan toimeen
-mitään juhlaa. Muistatko kertomusta rikkaasta miehestä, joka piti
-neljäkymmentä juhlaa kahdessatoista kuukaudessa? Ja oletko unohtanut
-kertomuksen sotilaasta, joka tutkisteli Suuren Salaisuuden tahtoa? --
-Tänään sinun tulee uhrata ensi kerran Suurelle Salaisuudelle."
-
-Hänen lausuessaan loppusanoja suurenivat nuoren metsästäjän silmät,
-sillä hän tunsi, että hänen vähäpätöistä olemustaan odotti suuri
-tapahtuma. Untshida lopetti puheensa:
-
-"Sinun täytyy uhrata jotakin, joka on omaasi, -- jotakin joka on
-sinulle kaikkein rakkainta --, sillä sen täytyy olla oikea uhri."
-
-Silloin poika joutui hieman hämilleen, ei sen vuoksi että olisi ollut
-itsekäs, ei, vaan hän oli epävarma siitä, mitä uskaltaisi tarjota. Hän
-luuli isoäitinsä tarkoittavan hänen koristeitaan ja leikkikalujaan.
-Niinpä hän vastasi vitkastelematta:
-
-"Voin antaa parhaan jouseni, parhaat nuoleni ja kaikki värit, joita
-minulla on, ja -- karhunkyntisen kaulakoristeeni, isoäiti."
-
-"Ovatko ne rakkaimpia mitä sinulla on?" kysy: hän.
-
-"Eivät jousi ja nuolet, mutta värejä on hyvin vaikea saada, koska
-mitään valkoisia miehiä ei ole lähitienoilla. Kaulakoristetta -- niin,
-sellaista en saa helposti toista. Annan vielä lisäksi saukonnahkaisen
-päähineeni, jolleivät toiset mielestäsi riitä."
-
-"Lapseni, et ole vielä ollenkaan maininnut parasta lahjaa Suurelle
-Salaisuudelle."
-
-Poika katsoi hämmästyneenä isoäitiinsä. "Minulla ei kuitenkaan ole
-mitään muuta kuin mitä mainitsin, isoäiti, kirjavaa poniani
-lukuunottamatta. Mutta enhän luule, että Suuri Salaisuus vaatisi niin
-suurta lahjaa pieneltä pojalta. Setäni hankki sen kolmella
-saukonnahalla ja viidellä kotkansulalla, ja minä olen luvannut pitää
-sen, jolleivät mustajalat[12] varasta sitä."
-
-Untshida ei ollut tarjouksiin oikein tyytyväinen. Kenties poika ei
-ollut oikein selvillä siitä, mitä isoäiti häneltä oikeastaan tahtoi,
-mutta vanhus tiesi varsin hyvin, mikä hänelle oli rakkain: hänen
-uskollinen koiransa, hänen suosikkinsa ja seuralaisensa! Hakada ja
-hänen rakas Ohitikansa olivat eroittamattomat.
-
-Isoäiti tiesi, että hän tuskin voisi saada pojan suostumusta tähän
-uhriin. Kuitenkin hän teki viimeisen koetuksen.
-
-"Sinun tulee ajatella", sanoi hän, "että rukoilet tällä uhrilla
-olentoa, joka ilmestyy kaikessa luonnossa. Hän kuiskaa sinulle tuulen
-huminassa ja huutaa sinulle sotahuutonsa ukkosen jylinässä. Päivin
-hänen silmänsä, aurinko, kohtaa sinut, öisin hän kuun kumottavana
-hohtona sinua katselee, Ja hän, kaikkien salaisuuksien salaisuus,
-kaiken tietävä ja kaiken tunteva, on se, jolle sinä ensimäisen uhrisi
-kannat. Ja silloin hän rukoillessasi antaa sinulle sen, mitä hän on
-ainoastaan harvoille ihmisille antanut. Tiedän, että sinä kernaasti
-tulisit suureksi metsästäjäksi ja soturiksi. Toivon, etten näe
-Hakadaani koskaan pelkurina."
-
-Tämän puheen kestäessä heräsi pojassa miehisen arvonsa tunto, ja hän
-oli valmis uhraamaan kaiken -- vieläpä poninkin! Mutta rakkainta
-seuralaistaan, Ohitikaa ei hän kuitenkaan ajatellut! Tuskin oli
-Untshida ehtinyt lopettaa puheensa, kun poika jo haltioissaan huudahti:
-
-"Isoäiti, kaiken mitä minulla on, tahdon Suurelle Salaisuudelle uhrata!
-Saat itse valita sen mikä hänelle on mieluisin!"
-
-Tämän keskustelun kuuli kaksi vaikenevaa todistajaa, Uatshivin ja
-Ohitika. Naapurinvaimoa oli pyydetty jäämään, koira oli tapansa mukaan
-asettunut teltassa herransa viereen. Silmiä lukuunottamatta ei sen
-ainoakaan jäsen värähtänyt, ja terävällä tarkkuudella se kiinnitti
-huomionsa siihen mitä tapahtui.
-
-Olisipa nyt koira edes liikahtanut kääntääkseen itseensä pienen
-herransa huomion! Kenties se olisi estänyt häntä innoissaan
-huudahtamasta: "Isoäiti, kaiken mitä minulla on, tahdon uhrata Suurelle
-Salaisuudelle!"
-
-Untshidan oli vaikea ilmoittaa pikku miehelle, että hänen täytyi erota
-koirastaan, mutta hän katsoi asiaa puolueettoman kannalta.
-
-Niinpä hän jatkoi varovaisesti: "Hakada, sinä olet urhoollinen pikku
-soturi! Sinä olet nuori, mutta sydämesi on vahva ja rohkeutesi on
-suuri. Sinä iloitset vielä siitä, että voit antaa ensimäiseksi uhriksi
-kaikkein rakkaimpasi, sinun on uhrattava Ohitika! Se on rohkea kuten
-sinäkin, se ei pelkää kuolemaa, ja sinä kestät urhoollisesti eron.
-Tule, tässä on neljä väripassia ja täytetty piippu -- menkäämme yhdessä
-paikalle."
-
-Viimeisiä sanoja Hakada ei enää näyttänyt kuulevan. Hän ei saanut
-suustaan sanaakaan. Europpalaisesta hän olisi varmaankin sillä hetkellä
-näyttänyt pieneltä pronssikuvalta. Mutta yht'äkkiä hänen kirkkaista,
-mustista silmistään valahti hillitön kyynelvirta. Samassa hän kohtasi
-isoäitinsä katseen ja muistaessaan hänen usein toistamansa sananlaskun:
-"Naisille itku, sotahuuto miehille, sydäntä kun särkee!" tukahdutti hän
-pari kolme syvää nyyhkytystä ja oli jälleen tunteittensa valtias.
-
-"Isoäiti, uljaani täytyy nyt kuolla! Tahtoisin sitoa sen kaulaan kaksi
-kaunista oravan häntää, niistä oravista, jotka aamulla pyydystimme,
-osoittaakseni Suurelle Salaisuudelle, millainen metsästäjä se oli.
-Salli minun itseni maalata se."
-
-Sellaista pyyntöä Untshida ei voinut kieltää. Hän jätti meidät
-hetkiseksi kahdenkesken ja meni Uakutan luo pyytämään häntä
-toimittamaan Ohitikan uhraamisen.
-
-Jokainen intiaanipoika tietää, että kuolemaan käyvän soturin täytyy
-laulaa hautalaulu. Hakada piti Ohitikaa olentona, jonka täytyi mennä
-pelottomana kuolemaan, hän kietoi kätensä lujasti sen ympärille ja
-aloitti sen puolesta kuolinlaulun. Hän kuiskasi sen korvaan, kuten
-ihmisolennolle: "Ole urhoollinen, Ohitika! Minä ajattelen sinua
-lähtiessäni ensimäistä kertaa sotaan Ojibway-maahan."
-
-Vihdoin hän kuuli Untshidan puhelevan erään miehen kanssa teltan
-edustalla. Ohitika oli sysimusta, hopealle hohtava täplä hännän päässä
-ja kuonossa, lisäksi sillä oli valkoinen käpälä ja valkoinen pilkku
-korvien välissä. Hakada tiesi, että kuoloon menevä ihminen maalattiin
-tavallisesti punaiseksi ja mustaksi. Luonto oli tässä tapauksessa
-pitänyt huolen Ohitikasta, tarvittiin ainoastaan punaista, ja sitä
-Hakada antoikin mitä runsaimmalla mitalla.
-
-Sitten hän otti punaisen tilkun ja sitoi sen koiran kaulaan, kiinnitti
-siihen vielä kaksi oravan häntää ja kuhankeittäjän siiven yhteisestä
-aamusaaliista.
-
-Äkkiä hänen mieleensä juolahti, että soturit surevat kadotettua
-ystäväänsä, jolloin he käyttävät surunsa merkkinä mustaa väriä. Hän
-hajoitti mustan, palmikoidun tukkansa, murskasi hiiltyneen kekäleen,
-sekoitti siihen karhunrasvaa ja hieroi sillä kasvonsa.
-
-Sillävälin teltan jokainen rako oli tullut katselijoita täyteen.
-Untshidakin tähysteli eräästä aukeamasta ja hänen mielensä heltyi.
-Jollei hän olisi pelännyt Suuren Salaisuuden vihaa, niin hän olisi
-ilolla huudahtanut: "Pidä, lapseni, rakas koirasi!"
-
-Silloin Hakada astui teltasta. Hänen kasvonsa olivat kuin kuunpimennys
-ja kädessään hän talutti kaunista koiraa, joka nyt, kun valkoiset
-pilkut olivat maalatut punaisiksi, oli entistäänkin somemman näköinen.
-
-Poika tunsi ikäänkuin kohonneensa korkeammalle ihailusta, jota hänen
-urhoollisuudelleen osoitettiin, ja unohti kyyneleensä. Untshida tuli
-tämän nähdessään jälleen vähitellen entiselleen, vaikkakin hänen
-sydäntään kirvelti, ja hän lausui heti kun sai sanaa suustaan:
-
-"Ei niin, pikku sankarini! Sinun ei tarvitse surra ensimäistä uhriasi;
-pese kasvosi, sitten lähdemme yhdessä." Poika totteli.
-
-He kävivät polkua pitkin Assiniboinen rantaa kohti, kulkivat sitten
-halki ihanan tammimetsän ja joutuivat vihdoin korkealle vuorelle. Veden
-kohina kuului alhaalta heidän korviinsa. Vastapäätä, pystysuoraan jokea
-vastaan, katkesi valkoinen kallio, jonka selkäpuoli vähitellen
-muodostui ylätasangoksi. Upeina, majesteetillisinä kohosivat vaarojen
-vuoritammet. Seutu oli villi ja tenhoa täynnä.
-
-Uatshivin oli jäänyt sanatonna seisomaan kalliolle. Untshida oli
-sopinut hänen kanssaan, että hän odottaisi siinä Uakutaa ottaakseen
-häneltä vastaan uhrin.
-
-Poika ja isoäiti laskeutuivat hengenvaarallista polkua rantaa kohti ja
-saapuivat valtavan luolan suulle, joka oli kallion alla noin
-kuusitoista metriä joen yläpuolella. Pieni, kirkas puro solisi
-onkalossa olevasta lähteestä. Puron pientä uomaa saattoivat kävijät
-käyttää jonkinlaisina luonnollisina portaina. Vilpoisa, virkistävä ilma
-henki sen aukosta. Se oli todellakin luonnon pyhittämä paikka; ei ihme,
-että intiaanit sitä sellaisena pitivät.
-
-Pojan valtasi hartauden ja kunnioituksen tunne. "Tämä on Suuren
-Salaisuuden asunto!" ajatteli hän, ja ympäristön valtava vaikutus
-saattoi hänet unohtamaan surunsa.
-
-Pian senjälkeen Uatshivin nousi portaita. Hän asetti kuolleen Ohitikan
-maahan mahdollisimman luonnolliseen asentoon ja jätti isoäidin ja
-pojanpojan jälleen kahdenkesken.
-
-Tuskin hän oli lähtenyt, kun Untshida juhlallisena ja hartaana irroitti
-nahkakaistaleen, jolla neljä värikimppua ja pieni tupakkatukku olivat
-sidotut toisiinsa. Täytetty piippu pantiin kuolleen Ohitikan viereen.
-
-Hän siroitteli värejä ja tupakkaa kaikkialle ympärilleen, sitten
-isoäiti ja pojanpoika seisoivat hetkisen sanaakaan sanomatta. Untshida
-huokasi syvään ja rukoili sitten Suurta Salaisuutta:
-
-"Oi, Suuri Salaisuus, me kuulemme sinun äänesi veden kohinassa allamme!
-Me kuulemme sinun kuiskauksesi korkeissa tammissa päämme yläpuolella.
-Sinun henkäyksesi elvyttää meidän henkemme täällä vuoren onkalossa. Oi,
-kuule meidän rukouksemme! Suojele tätä pientä poikaa ja siunaa häntä!
-Sinä olet tehnyt hänen isästänsä ja isoisästänsä suuria sotureja, tee
-hänet heidän vertaisekseen."
-
-Tähän rukoukseen päättyi nuoren sotilaan ensimäinen uhri.
-
-
-
-
-Ensimäiset kulttuurivaikutelmat.
-
-
-Tuskin olin vielä siinä iässä, että kykenin saamaan mitään selvää
-käsitystä Mila-hanskasta, pitkäveitsistä, kun puhkesi kauhea
-Minnesotankapina, joka hajoitti meidän perheemme ja ajoi meidät itsemme
-maanpakoon. Olen jo edellä kertonut miten minut otettiin setäni, isäni
-nuoremman veljen perheeseen, ja miten isäni annettiin ilmi ja
-vangittiin. Me kaikki uskoimme hänen joutuneen saman kohtalon alaiseksi
-kuin Mankatossa, Minnesotan valtiossa mestatut intiaanit.
-
-Intiaanien filosoofit pitivät tappelutantereella suoritettua kostoa
-suurena hyveenä ja sukulaisen tahi rakkaan ystävän kostamista
-sankarityönä. Setäni ei sen vuoksi säästänytkään minkäänlaisia vaivoja
-pitääkseen minussa vireillä kostonajatuksia valkoihoisia vastaan ja
-tehdäkseen pyhäksi velvollisuudekseni isäni ja vanhemman veljeni
-kostamisen. Miten paloinkaan koston halusta, miten kaipasinkaan päivää,
-jona voisin toteuttaa hänen oppinsa. Itse hän sillävälin harjoitti
-lakkaamatta sota-ammattia ja palasi joka kesä kotiin tuoden päänahkoja
-mukanaan. Minun tunteeni pitkäveitsiä kohtaan saattaa siitä arvata.
-
-Olin myöskin kuullut tästä kansasta ihmeellisiä asioita. Joskin me
-toiselta puolen halveksimme sitä, niin se toiselta puolen näytti meistä
-myöskin salaperäiseltä rodulta, jonka mahti lähestyi yliluonnollista.
-Kerrottiin valkoihoisten tehneen tulilaivan eikä voitu ymmärtää, miten
-heille onnistui yhdistää kaksi toisilleen aivan vastakkaista ainesta.
-
-Minä arvelin, että vesi sammuttaisi tulen ja tuli päästyään vähänkin
-voimaan, polttaisi laivan. Nämä tuntuivat minusta aivan järjettömiltä
-asioilta, mutta kertomus, että pitkäveitset olivat rakentaneet
-tulilaivan, joka juoksee vuorien yli (junaveturin), oli jo minulle
-liikaa. Sellaista en voinut enää uskoa.
-
-Se joka oli nähnyt hirviön, kertoi sen lentäneen vuorelta vuorelle. He
-uskoivat, että sen sisällä oli ukkosenlintu, olivathan he kuulleet
-miten se raivoten eteenpäin rientäessään usein kohotti sotahuutonsa, --
-niin selitti opettajani.
-
-Useat soturit olivat näet etäältä katselleet pohjoisen Pasifik-radan
-ensimäisiä junia ja olivat siten saaneet liian korkean käsityksen
-valkoihoisten ihmeistä. He olivat nähneet junan tulevan syvän kuilun
-yli rakennettua siltaa myöten, ja heistä näytti, kuin se olisi
-juossut rannalta toiselle. Minun täytyy tunnustaa tämän kertomuksen
-vaikuttaneen melkoisen masentavasti taisteluhaluuni ja
-urhoollisuuteeni.
-
-Pari kolme nuorta miestä puhui samalla tavalla tästä peloittavasta
-keksinnöstä.
-
-"Oli miten oli", sanoi eräs, "minä käsitän, että tämä tulilaiva, joka
-juoksee yli vuorien, voi päästä eteenpäin ainoastaan sitä varten
-rakennettua omaa tietänsä myöten."
-
-Vaikkakaan poika ei saanut sekaantua täysikasvuisten puheluun, uskalsin
-kuitenkin näin tärkeässä tapauksessa tehdä kysymyksen: "Silloin se
-varmaankaan ei voi päästä tiettömään maahan?"
-
-"Ei, sellaiseen se ei kykene", oli vastaus ja se kevensi suuresti
-mieltäni.
-
-Olin nähnyt kiväärejä ja monenlaisia muita esineitä, joita Ranskan
-kanadalaiset olivat meille tuoneet, ja siksipä minulla oli jo hieman
-käsitystä valkoihoisten yliluonnollisista lahjoista. Mutta se mitä
-tuona aamuna kuulin, nousi yli kaiken sen ymmärryksen ja tuntemuksen,
-mikä minulla ennen oli ollut ennen tästä ihmeellisestä kansasta.
-Kerrottiin heidän tehneen sillan Missourin ja Mississipin yli ja
-rakentaneen päällekkäin ladotuista kivistä ja tiilistä valtavia,
-vuorenkorkuisia rakennuksia. Miten suuresti kaikki nämä tiedot
-masentivatkaan mieltäni! Vihdoin laskin käden sydämelleni ja kysyin
-sedältäni, miksi Suuri Salaisuus on antanut sellaisen vallan
-uatshitshuneille, hengille -- tätä nimitystä käytimme usein
-valkoihoisista --, eikä meille, dakota-kansalle.
-
-"Miksi hän antoi Dutalle ('Punaiselle') kyvyn valmistaa kauniita jousia
-ja nuolia, mutta ei antanut Uatshi-sni'lle ('Tanssimattomalle')
-kätevyyden lahjaa? Suuri Salaisuus tietää, miksi hänen täytyy menetellä
-siten eikä millään muulla tavalla", vastasi hän.
-
-"Miksi pitkäveitset lisääntyvät paljoa enemmän kuin dakotat?" kysyin
-edelleen.
-
-"Sanotaan, ja minä uskon sen olevan totta, että heillä on suuremmat
-perheet kuin meillä. Kerran kävin jashitshan,[13] saksalaisen,
-perheessä, ja näin siellä kokonaista yhdeksän lasta, joista vanhin
-saattoi olla korkeintaan viisitoistavuotias. Kun isoisäni ensi kerran
-kävi Mississipin suulla valkoisten luona, oli heitä suhteellisesti
-vähän, myöhemmin isäni kävi Washingtonissa heidän suuren isänsä,
-presidentin luona, ja silloin he jo olivat levinneet yli koko maan.
-
-"Nämä valkoihoiset ovat varmaankin sydämetöntä väkeä, sillä he ovat
-tehneet osan lähimmäisiään palvelijoikseen, vieläpä orjikseenkin, Ennen
-emme saattaneet uskoa, että olisi olemassa todellisia orjakauppiaita,
-nämä pitkäveitset näyttävät kuitenkin olevan sellaisia. He ovat, kuten
-luulen, joskus, aikoja sitten, maalanneet palvelijansa mustiksi,
-voidakseen hyvin eroittaa heidät, ja nyt nämä orjat aina synnyttävät
-samanvärisiä lapsia.
-
-"Heidän elämänsä suurin halu näyttää olevan tulla rikkaiksi ja hankkia
-paljon omaisuutta. He omistaisivat kernaimmin koko maailman! Noin
-kolmekymmentä vuotta sitten he koettivat ostaa meidän maamme. Nyt se on
-kapinan vuoksi joutunut kokonaan heille ja he ovat ajaneet meidät
-kaikilta kauniilta asuinsijoiltamme.
-
-"He ovat ihmeellistä väkeä. Päivän he ovat jakaneet tunteihin, kuten
-muutoin jaetaan vuoden kuukaudet. Kaiken he mittaavat ja arvioivat.
-Yksikään heistä ei antaisi tilkkuakaan maastaan vaatimatta siitä täyttä
-arvoa. Ymmärrän myöskin varsin hyvin, että rikkaat ihmiset panevat
-toimeen juhlia ja kutsuvat niihin paljon ihmisiä, mutta juhlan loputtua
-täytyy vieraiden ennen talosta-lähtöään maksaa kaikesta mitä ovat
-syöneet ja juoneet. Minä itse näin Valkoisella Kalliolla, St. Paulissa,
-Minnesotassa miehen, joka kutsui ihmisiä pöytään messinkirummulla ja
-kellonsoitolla, mutta saatuaan heidät onnellisesti kokoon, vaati hän
-kaikilta maksun siitä mitä he olivat nauttineet.
-
-"Minulle on myöskin, kerrottu", jatkoi setäni puhettaan, "vaikkakaan
-sitä tuskin saatan uskoa, että heidän suurin päällikkönsä, presidentti,
-pakoittaa jokaista antamaan itselleen joka vuosi rahaa asumastaan
-maasta, kaikesta yksityisestä omaisuudestaan, vieläpä elatuksestaan.
-(Tällaiset olivat hänen käsityksensä veroista.) Sellaisissa oloissa me,
-intiaanit, emme voisi elää.
-
-"Suuren kapinan puhjetessa me uskoimme aikamme tulleeksi, tiesimmehän
-että pitkäveitset sotivat orjiensa vuoksi.[14] Sanotaan heidän suuren
-päällikkönsä sallineen eräässä maansa osassa pitää orjia, mutta
-toisessa taas kieltäneen. Niinpä toiset tulivat kateellisiksi, ja sota
-alkoi. Näiden tietojen täydellistä todenmukaisuutta me emme kaiketikaan
-silloin tunteneet.
-
-"Joku aika Minnesotan kapinan puhkeamisen jälkeen ilmestyi rukoilevia
-miehiä keskuuteemme. He pitivät joka seitsemättä päivää pyhänä,
-jolloin kokoontuivat laulamaan, rukoilemaan ja puhumaan Suuresta
-Salaisuudestaan tarkoitusta varten rakennettuun omaan taloonsa. En
-ollut koskaan sellaisessa kokouksessa, mutta kuulin heillä olleen
-erikoisen, suuren kirjan, josta he lukivat. Joka tapauksessa nämä
-ihmiset erosivat varsin suuresti kaikista muista valkoihoisista
-miehistä, joita olimme tähän asti oppineet tuntemaan, sillä
-viimeksimainitut eivät pitäneet mitään päivää pyhänä, emme nähneet
-heidän koskaan rukoilevan, eivätkä he kertoneet meille Suuresta
-Salaisuudestaan.
-
-"Sodassa heillä on eriarvoisia johtajia ja päällikköjä. Tavalliset
-sotamiehet ajetaan vihollisia vastaan kuin antilooppilaumat. Sellaisen
-pakollisen taistelutavan, samoinkuin kaiken yksilöllisen urhoollisuuden
-puutteen vuoksi he eivät ole ollenkaan kekseliäitä. Yksi ainoa
-meikäläinen sotilas saattaa vaikeasti kuljettavassa maassa tehdä paljon
-koko heidän suurelle sotajoukolleen vahinkoa."
-
-Tämä setäni tarina antoi minulle ensimäisen selvän käsityksen
-valkoihoisesta miehestä.
-
-Ollessani melkein viisitoistavuotias setäni lahjoitti minulle
-piilukkokiväärin. Saatuani tämän salaperäisen raudan ja räjähtävää
-pölyä eli jauhettua hiiltä, joksi ruutia nimitettiin, uudet ajatukset
-valtasivat minut, ja kaikki varhaisimmassa nuoruudessani kuulemani
-sotalaulut elpyivät jälleen mielessäni. Minusta koko olemukseni näytti
-muuttuneelta, pojasta oli vihdoinkin tullut mies.
-
-"Nyt olen vihdoinkin kyllin vanha menemään sotaan! Pyydän hartaasti
-setääni, että hän ottaisi minut ensi kerralla mukaan!" puhuin
-itselleni. "Pian minulle onnistuu päästä valkoihoisten kimppuun, ja
-silloin minä kostan isäni ja veljieni veren."
-
-Jonkin aikaa olin säännöllisesti rukoillut Suuren Salaisuuden siunausta
-kaikille töilleni ja toimilleni. Tuskin kului päivääkään, jona en olisi
-uhrannut hänelle osaa metsästyssaaliistani, jottei hän suuttuisi
-minuun. Usein omaiseni tuskin näkivät minua vilahdukseltakaan
-päiväkausiin. Ainoastaan yksinäisyydessä löysin ja sain sen lujuuden ja
-voiman, jota tunsin tarvitsevani. Harhailin sinne tänne erämaata ja
-päätin olla miehisen asemani arvoinen. Poikamainen olemukseni katosi,
-ja sijalle tuli jonkinmoinen arvokkuus ja luja ryhti.
-
-Rakkauden ajatus ei häirinnyt ollenkaan kunnianhimoani. Ajattelin
-rohkeudellani ansaitsevani kunnian ja arven ja voittavani kotkansulat,
-sitten astuisin kauniin tytön eteen ja pyytäisin hänet omakseni.
-
-Eräänä päivänä ollessani poissa kotoa jokapäiväisellä
-metsästysretkelläni tuli kaksi miestä Yhdysvalloista leiriimme. He
-olivat rohkeasti uskaltaneet Kanadan rajan yli, ja heillä oli,
-vaikkakin olivat intiaaneja, valkoisen miehen puku. Olipa oikein hyvä,
-etten sattunut olemaan kivääreineni saapuvilla.
-
-Tulijat olivat isäni ja häntä opastava intiaani. He olivat vihdoinkin
-koko päivän etsittyään löytäneet meidät.
-
-Hänet oli otettu kiinni intiaanien keralla, jotka aikoinaan olivat
-ottaneet osaa kapinaan ja sitä seuraaviin taisteluihin, ja viety
-Davenportiin Iowaan. Vankeudessa lähetyssaarnaajat Williamson ja Riggs
-olivat antaneet hänelle opetusta ja käännyttäneet hänet kristinuskoon.
-Hänet oli tuomittu kuolemaan, mutta kun häntä vastaan oikeastaan ei
-ilmennyt mitään erikoista, armahti vihdoin presidentti Lincoln hänet
-ynnä muut intiaanit.
-
-Päästyään vapaaksi ja palattuaan hallituksen Missourin varrelle äsken
-perustamiin intiaanipiirikuntiin huomasi hän pian, että elämä siellä
-vei henkiseen ja ruumiilliseen riutumiseen. Silloin päättivät hän ja
-muutamat muut intiaanit koettaa valkoisten elintapaa ja ansaita itse
-elatuksensa. He läksivät piirikunnasta vastoin hallituksen edustajan
-neuvoa, luopuivat kaikesta hallituksen tarjoamasta avustuksesta ja
-hankkivat Yhdysvaltain kotipaikkaoikeusasetuksen[15] nojalla itselleen
-maata Suuren Sioux-joen[16] varrella. Asetuttuaan sinne asumaan tahtoi
-isäni lähteä hakemaan kadotettua poikaansa, joskin siihen aikaan oli
-vaarallista kulkea Kanadan rajan poikki. Mutta hänen velvollisuutensa
-kristittynä pakoitti hänet menettelemään siten; hän hankki itselleen
-hyvän oppaan ja pääsi vihdoin pitkän ajan jälkeen jälleen samoamaan
-erämaata.
-
-Kotiin palatessani en odottanut mitään erinomaista. Lähestyessäni
-leiriä kaadettu otus olallani en vähintäkään aavistanut, että minut
-niin äkkiä temmattaisiin villistä elämästäni ja siirrettäisiin toiseen,
-tuntemattomaan maailmaan.
-
-Tullessani näkyviin, isäni, joka kärsivällisesti oli kuunnellut setäni
-kertomuksia minun elämästäni ja kasvatuksestani, innostui ja tuli hyvin
-levottomaksi. Hän halusi saada syleillä poikaansa, joka, kuten hän jo
-oli kuullut, hehkui halusta saada kostaa isänsä kuolema. Hellä isä ei
-saattanut odottaa pojan telttaan tuloa, hän nousi ja riensi häntä
-vastaan. Setäni läksi varmuuden vuoksi hänen mukaansa.
-
-Harvinainen näky: mies pitkäveitsien puvussa, sai kiihtymyksen hehkun
-sävähtämään kasvoihini.
-
-"Mitä tämä merkitsee, setä?" huudahdin.
-
-"Poikani, isäsi on saapunut, hän jota olemme kuolleeksi surreet, tulee
-sinun luoksesi."
-
-Isäni lisäsi tähän: "Miten iloinen olenkaan nähdessäni poikani
-voimakkaana ja urhoollisena. Veljesi ovat omaksuneet valkoisten
-elintavat, nyt tulen sinun luoksesi! Opetan sinullekin näitä tapoja ja
-toivon sinusta tulevan kunnon miehen."
-
-Hän oli tuonut mukanaan minulle valkoisten vaatteita, mutta minä otin
-ne vastahakoisesti vastaan!
-
-Nehän olivat valmistetut kansan keskuudessa, jota vihasin niin
-katkerasti. Ajatus, etteivät valkoihoiset olleetkaan surmanneet isääni
-eikä veljeäni, sai minut kuitenkin jonkin verran sovinnollisemmaksi ja
-niin puin ne ylleni.
-
-Muutamien päivien kuluttua me matkustimme Yhdysvaltoihin. Minusta
-tuntui, kuin olisin vainaja, joka matkustaa henkien maailmassa.
-Täytyihän kaikkien vanhojen ajatusteni tästedes väistyä uusien tieltä!
-Miten toisenlaiseksi elämäni nyt onkaan muodostuva!
-
-Yhtäkaikki olin kuitenkin utelias näkemään ja oppimaan jotakin
-valkoihoisten ihmeellisistä keksinnöistä. Saapuessamme Totcen'in
-linnoituksen luo katselin suurella mielenkiinnolla ympärilleni.
-
-Isäni ei ollut muistanut ilmoittaa minulle, että vuorien yli kiitävän
-tulilaivan kiskot olivat Jamestownin kohdalla ja että itse tulilaiva
-saattaa tulla missä silmänräpäyksessä hyvänsä. Juottaessani poneja
-kuului kukkulan takaa korviini omituinen vihlaiseva vihellys. Eläimet
-kohottivat kaulaansa, höristivät korviaan ja hurjasti korskuen läksivät
-vinhaa vauhtia nelistämään halki aavan aron. Samalla minullekin oli
-tullut hätä käteen, hyppäsin muutaman ponin selkään ja ajoin täyttä
-neliä. Oli suloinen, kirkas päivä, enkä voinut ymmärtää, mikä synnytti
-tuollaisen yliluonnollisen mahtavan jyryn, mutta siltä minusta
-kuitenkin näytti, kuin koko maa olisi halkeamaisillaan!
-
-Juuri päästyäni eräälle töyräälle saapui juna. "Ahaa, sehän on
-tulilaiva, joka juoksee vuorien yli! Siitä olen tiennyt jo aikoja
-sitten!" puhelin itsekseni ja käännytin sitten levollisena ponit
-takaisin.
-
-Isälläni oli tapana joka aamu laulaa laulu ja lukea raamattua. Monta
-kertaa olin jo aamunkoitteessa mennyt metsälle kivääri olalla ja
-palannut takaisin, ennenkuin isäni eräänä päivänä tuli luokseni, pyysi
-minua vielä hetkisen odottamaan ja kuuntelemaan itseään.
-
-Kuuntelin hyvin hämmästyneenä. Laulussa oli sana Jeesus, jonka
-merkitystä en ymmärtänyt. Isäni kertoi minulle, että Jeesus on Jumalan
-poika, joka oli tullut maailmaan pelastamaan ja tekemään autuaiksi
-syntiset; hänen tähtensä hän oli etsinyt ja noutanut minut. Tämä
-keskustelu teki minuun erittäin syvän vaikutuksen.
-
-Myöhäissyksyllä me saavuimme Etelä-Dakotassa olevaan Flandreaun
-siirtolaan, jossa isäni asui muutamien muiden intiaanien ja
-valkoihoisten kanssa. Näin oli villi elämäni loppunut, ja kouluajan
-surut ja ilot alkoivat.
-
-
-
-
-Viiteselitykset:
-
-
-[1] Yhdysvaltain hallitus on määrännyt intiaanien asuinsijoiksi
-piirikuntia, joita valkoihoiset toistaiseksi eivät saa viljellä.
-Piirikuntien hallintoa hoitaa paikkakunnalla oleva hallituksen
-edustaja, jolla on apunaan intiaaneista kokoonpantu, enimmäkseen varsin
-luotettava poliisijoukko.
-
-[2] "Satumainen karhu" on Dakotan satujen mukaan karhu, jolla on
-yliluonnollisia ominaisuuksia.
-
-[3] Sioux (lue: sjuu) nimitystä käytetään Amerikassa tavallisesti
-dakota nimityksen asemesta. Dakota oli suuri, seitsemään eri heimoon
-hajaantunut soturi- ja metsästäjäkansa, joka asui muinoin nykyisen
-Minnesotan suurilla metsäalueilla ja suureksi osaksi nykyisen Dakotan
-ja Montanan preerioilla eli ruohoaavikoilla.
-
-[4] Dakota-kansan keskuudessa oli lapsilla heidän pieninä ollessaan
-määrätyt nimet. Vanhimman pojan nimi esim. oli aina Tshaske, vanhimman
-tyttären Winona (lue: uinona), kolmannen pojan Hakada eli Hake.
-
-[5] Taikurit tahi shamaanit kykenivät lääkitsemään, samalla kun olivat
-yhteisen kansan ja korkeampien voimien välittäjiä, joihin he koettivat
-vaikuttaa rukouksilla, manauksilla ja uhreilla. He vastasivat
-korkeampien kansojen pappeja ja lääkärejä.
-
-[6] Mokkasiini on intiaanien käyttämä tohvelin kaltainen, villin
-eläimen nahasta valmistettu kenkä, jonka muoto eri heimojen keskuudessa
-on usein hyvin erilainen. Melkein kaikki heimot koristavat
-mokkasiininsa kirjailemalla niitä värillisillä piikkisianharjaksilla
-tahi helmillä.
-
-[7] Chippeway- (lue: tshipivei-) eli ojibway-heimo, joka oli
-dakota-heimon perivihollinen, kuuluu algonkinien suureen
-kansaperheeseen ja asui Yläjärven ympärillä olevilla avaroilla
-metsäalueilla. Sillä oli kaarevat, puunkuorilla tahi turpeella peitetyt
-vigvamit eli vigi-vamit, kun taas dakota- eli sioux-heimon keilan
-muotoiset majat olivat katetut nahalla tahi palttinakankaalla.
-
-[8] Sanalla uatshitshun, s.o. henget, dakotat nimittävät kaikkia
-valkoihoisia, koska he joutuessaan ensi kerran (1680) heidän
-yhteyteensä pitivät heitä yliluonnollisina olentoina.
-
-[9] Kulovalkea heinäaroilla. Paras keino suuria preeria- ja
-metsävalkeita vastaan oli n.s. vastavalkea, s.o. asunnon tahi
-leiripaikan ympärillä oleva kuiva ruohikko ja metsikkö sytytettiin
-palamaan, niin ettei suuri, enimmäkseen myrskyssä hurjaa vauhtia
-eteenpäin kiitävä valkea saanut enää niillä paikoilla ravintoa.
-
-[10] Dakota-heimon keskuudessa alkoi ensimäinen lähetystyö 19:nnen
-vuosisadan kolmannella vuosikymmenellä.
-
-[11] "Suuri Salaisuus" on oikea käännös dakotain "Wakan tanka"
-nimityksestä. Tämä käsite on intiaaneja koskevassa kansanomaisessa
-kirjallisuudessa käännetty epätarkasti nimityksellä "Suuri Henki",
-Intiaanit tarkoittivat sillä salaperäistä voimaa, jolla näyttää olevan
-suuri vaikutus luontoon ja ihmisiin, mutta josta ei tiedetä mitään
-tarkempaa.
-
-[12] Mustajalat eli sisikat kuuluvat luoteisille preerioille
-hajaantuneeseen algonkinintiaanien heimoon, joista muutoin melkein
-kaikki asuvat Suurten järvien metsäseuduilta alkaen Atlantin rannoille
-saakka idässä.
-
-[13] Jashitshat, saksalaiset, sananmukaisesti: "epätäydellisesti
-puhuvaiset". Tällä nimityksellä dakotat kutsuivat saksalaisia
-siirtolaisia, jotka puhuivat epätäydellisesti englantia.
-
-[14] Tarkoitetaan kansalaissotaa vv. 1861-65.
-
-[15] Tämän lain mukaan annettiin uutisasukkaalle 160 acren suuruinen
-maakappale viljelemätöntä hallituksenmaata, edellyttäen että hän tekee
-sen viljelyskelpoiseksi ja asettuu siihen asumaan.
-
-[16] Suuri Sioux-joki eli Big Sioux River yhtyy Sioux Cityn kohdalla
-Iowa valtion luoteisrajalla Missouriin.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK INTIAANIPOIKA***
-
-
-******* This file should be named 60190-8.txt or 60190-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/6/0/1/9/60190
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/60190-8.zip b/old/60190-8.zip
deleted file mode 100644
index 3478b03..0000000
--- a/old/60190-8.zip
+++ /dev/null