diff options
| -rw-r--r-- | 58177-0.txt | 4681 | ||||
| -rw-r--r-- | 58177-8.txt | 5063 |
2 files changed, 4681 insertions, 5063 deletions
diff --git a/58177-0.txt b/58177-0.txt new file mode 100644 index 0000000..c74a633 --- /dev/null +++ b/58177-0.txt @@ -0,0 +1,4681 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 58177 *** + + + + + + + + + + + +ITSENÄINEN SUOMI + +Unelmasta todellisuuteen + + +Kirj. + +EDV. HJELT + + + + + +Helsingissä, +Tietosanakirja Oy, +1921. + + + + + + +Kauan on itsenäisyys-aate Suomen kansan sydämessä asunut, ensin +epämääräisenä unelmana, sitten sortovuosien katkerain kamppailujen +tavoittamattomana toivontähtenä, kunnes se muuttui veristen taistelujen +kautta saavutetuksi todellisuudeksi. + +Tässä kirjassaan on Edvard Hjelt kuvannut tuon kansamme elinaatteen +kehitystä unelmasta todellisuuteen. Hän on samalla kuvannut oman +elämänsä johtavan aatteen kehitystä. Suomen itsenäisyys oli hänen +nuoruutensa unelma. Tämän toiveen sitkeään puolustukseen vihki hän +miehuutensa voimat ja hehkuvalla innolla ja alttiudella uhrasi hän +viimeiset vuotensa taistelussa päämäärän lopulliseen saavuttamiseen. +Uskollisena ja horjumatta kantoi hän kansansa itsenäisyys-aatetta läpi +elämän, läpi vaarojen ja vaikeuksien voiton valtavaan hetkeen asti. Se +oli hänen kutsumuksensa, hänen suurin elämäntehtävänsä. + +Menneisyyden kokemukset ovat tulevaisuuden tienviittoja. Kohdalle, +johon hänen oman elämänsä kulku päättyi, on Edvard Hjelt tällä +viimeisellä teoksellaan pystyttänyt tienviitan itsenäisen Suomen +tulevaisuuden kantajille. + + + +Painoonsaattajan alkusanat. + + +Aiheen tämän nyt julkisuuteen saatetun teoksen kirjoittamiseen tekijä +sai siten, että Tietosanakirjan toimituksessa oli jo kevättalvella 1919 +keskusteltu tällaisen kirjan tarpeellisuudesta ja loppupuolella vuotta +käännyttiin asiassa Edvard Hjelt'in puoleen. Hän lupautuikin +valmistamaan käsikirjoituksen aiheesta, joka häntä aivan ilmeisesti +viehätti. + +Edvard Hjelt'in tunnontarkkuus vaati häntä huolella viimeistelemään +kirjalliset työnsä, ennenkuin hän ne luovutti painattajan käsiin. Tästä +on tämänkin teoksen selvästi puhtaaksikirjoitettu ja kuten näyttää +kauttaaltaan tarkistettu käsikirjoitus todistuksena. Suomenkielinen +laitos ei kuitenkaan kirjoittajan kuoleman takia voi esiintyä hänen +lopullisesti hyväksymässään muodossa. Tuntien tekijän tarkkuuden +tyylillisissä seikoissa painoonsaattaja syvästi valittaa, ettei hänen +enää ollut suotu keskustella tekijän kanssa eräistä tarkistusta +vaativista ja ehkä alkuperäistä ajatusta paremmin vastaavista +sanontatavoista, jotka, samoin kuin monet muutkin kohdat, olisivat +kenties saaneet selvemmän ja paremman ilmaisun, jos kirjoittaja itse +olisi saanut suorittaa kirjansa korjausluvun ja sen lopullisesti +painettavaksi hyväksynyt. + + + +Sisällys: + + Johdanto. + Suomen kansan kasvatus lainalaiseen yhteiskuntajärjestykseen + ja germaaniseen kulttuuriin. + Sisäinen itsenäisyys Venäjän yhteydessä. + Perustuslakitaistelun enteitä. + Valtiokaappaus. + Perustuslakitaistelu. Passiivinen vastarinta. + Lyhyt rauhankausi. + "Finis Finlandiae". + Suomi ja maailmansota. + Venäjän vallankumouksen vaikutukset Suomessa. + Suomi julistautuu ja tunnustetaan riippumattomaksi valtioksi. + Vapaussota. + Sodan jälkeen. + + + + +Johdanto. + + +Itsenäinen Suomi vapaana valtakuntana syntyi maailmansodan suurten +tapahtumain kypsyttämänä hedelmänä. Maamme itsenäisyyttä ei luotu +diplomaattien neuvottelupöydän ääressä, vaan taistelukentällä; sen sai +aikaan osaksi keskusvaltojen voitto siitä suurvallasta, joka piti +Suomea valtansa alla, osaksi vapaustaistelu maan omalla tantereella. +Mutta tämä oli vain lopputapahtuma siinä pitkässä, useimmiten +hiljaisessa taistelussa, jota Suomen kansa oli käynyt kansallisen +olemassaolonsa säilyttämiseksi ja mahdollisimman suuren vapauden +saavuttamiseksi maallensa. Itsenäisyyspyrkimyksillä on syvät juuret +menneisyydessä, joskaan ajatus nähdä Suomi riippumattomana valtakuntana +ei kansallemme ja sen johtaville henkilöille varhaisempien +kehityskausien kuluessa ole esiintynyt selvästi käsitettynä ja +saavutettavissa olevana päämääränä. Missään tapauksessa tämä uusi +täysivaltainen valtio pohjoisessa Euroopassa ei esiinny tilapäisenä, +politiikan keinotekoisena tuotteena, vaan pitkän historiallisen +kehityksen tuloksena. + +Tunnettu suomalainen isänmaanystävä A.I. Arwidsson on eräässä +poliittisista kirjoitelmistaan vuonna 1841 lausunut: "Päivä on kenties +koittava -- -- -- jolloin _voidaan viitata riippumattomaan Suomen +kansaan_, mutta siihen on pyrittävä hitaasti ja rauhallisesti, jos +mieli rakennuksen tulla pysyväiseksi eikä babelintorniksi tai kaatua +myrskyissä ja koitua tuhansien onnettomuudeksi. Ilolla ja eloisin +toivein me odotamme tätä aikaa, mutta siihen saakka tulee jokaisen +isänmaanystävän elämänsä tunnussanaksi ottaa sääntö: ole _uskollinen ja +valpas_." Suomen kansa on kulkenut tätä tietä hitaasti ja kauan, +uskollisena velvoituksilleen ja historiallisille tehtävilleen. Sodilla +on myös sen historiassa ollut suuri osansa, mutta kapinat ja +valtiolliset seikkailut eivät ole olleet viittomassa sen tietä +itsenäisyyteen ja riippumattomuuteen. + +Emämaastaan Ruotsista, jonka turvissa Suomi oli kypsynyt poliittiseksi +kokonaisuudeksi, se väkivalloin temmattiin Venäjän yhteyteen. Se +temmattiin irti länsimaista, joihin se poliittisesti ja henkisesti +kuului, ja yhdistettiin itäiseen naapuriinsa, joka vuosisadat oli ollut +sen vihollinen. Se toi mukanaan perintönä Ruotsin yhteydestä tämän maan +yhteiskuntalaitoksen ja oikeusjärjestyksen sekä länsimaiselle pohjalle +rakentuneen henkisen viljelyksen. Tämän kallisarvoisen perinnön, jota +ilman sisäinen valtiollinen itsenäisyys ei olisi Suomelle ollut +mahdollinen, uusi hallitsija piti kunniassa ja vakuutti maalle +järkähtämättömäksi oikeudeksi. Sen valtiollisen erikoisaseman ja +autonomian, jonka Suomi Venäjän yhteyteen tullessaan oli saavuttanut, +seuraavat hallitsijat vahvistivat. Tämän länsimaisen perinnön +hoivaajana ja kunniassapidettyjen oikeuksien turvissa kansallinen +kulttuurityö, maan henkinen ja taloudellinen vaurastuttaminen tuli +suomalaisen yhteiskunnan tärkeimpien tehtävien ja pyrintöjen esineeksi, +samalla kuin Suomi rehellisesti -- joskaan ei suorastansa myötämielellä +-- täytti valtiollisen asemansa edellyttämät ulkonaiset velvollisuudet +Venäjän valtakuntaa kohtaan. Tällöin kehittyivät omat valtioelämän +elimet ja muodot, samalla kuin kansa perehtyi perustuslaillisen +valtiojärjestyksen ja oman valtionhallinnon tehtäviin ja hoitoon. + +Kun viime vuosisadan lopulla alkoi se venäläinen väkivaltapolitiikka, +joka valtakunnanetujen varjolla tarkoitti maan sisäisen itsehallinnon +hävittämistä ja sen venäläistyttämistä, syttyi pitkä, katkeruudeltaan +yhä yltyvä perustuslakitaistelu, jossa Suomi aseena väkivaltaa vastaan +käytti oikeudestaan kiinnipitämistä ja uskollisuutta valalla +vahvistettua lakia kohtaan. Epätasainen taistelu pienen kansan ja +suurvallan välillä, taistelu oikeuden ja ulkonaisen mahdin välillä, +olisi kai vienyt väkivallan näennäiseen voittoon, jolleivät suuret +maailmantapahtumat olisi tulleet syrjässä asuvalle kansallemme avuksi +ja vääntäneet asetta mahtavan vihollisemme kädestä. Sitkeä taistelu +kansamme oikeudesta elää omaa elämäänsä omien lakien turvissa ynnä +kestetyt kärsimykset ja uhraukset eivät olleet turhia. Ne olivat +osoittaneet kansamme tahdon olla vapaa kansa. Ne olivat herättäneet +Euroopan huomion Suomea kohtaan ja ne olivat vahvistaneet ja koonneet +omat siveelliset voimamme, samalla kun maamme osaksi tullut loukkaus ja +väkivalta oli vapauttanut sen valtiollisista ja siveellisistä +velvoituksista Venäjää kohtaan. Kun oikea hetki oli tullut, saattoi +Suomen kansa, itse rikkomatta uskollisuuttaan, ottaa askeleen, joka oli +koko sen henkisen ja valtiollisen kehityksen historiallinen päämaali -- +Suomen täydellinen itsenäisyys vapaana täysivaltaisena valtiona. +Viimeinen jännitetty voimanponnistus verisessä vapaussodassa, +suunnattuna samalla sisäistä, valtiolle ja sivistykselle vihamielistä +vihollista vastaan, sinetöi vihdoin tämän Suomen uuden aseman, jota ei +nyt enää ilman ulkonaista asevoimaa ja ilman aseellista vastarintaa +voida järkyttää. + + + + +Suomen kansan kasvatus lainalaiseen yhteiskuntajärjestykseen ja +germaaniseen kulttuuriin. + + +Enemmän kuin 600 vuoden ajan Suomi tai suuret osat siitä kuului +maakuntana Ruotsiin, mutta se ei kuitenkaan koskaan muuttunut +ruotsalaiseksi maanääreksi, vaan muodosti omalaatuisen alueen Ruotsin +valtakunnassa. Pohjanlahti ulottui vyönä valtakunnan molempien osien +väliin. Varsinaisen Ruotsin ja Suomen välinen yhteys ja +yhteenkuuluvaisuuden tunne ei voinut tulla yhtä voimakkaaksi kuin +Skandinavian niemimaalla sijaitsevien Ruotsin maakuntien keskeinen. +Tähän ei kuitenkaan vaikuttanut vain maantieteellinen asema, vaan vielä +enemmän kansallisuuden ja kielen eroavaisuudet. Suomi oli suurimmaksi +osaksi suomalaisten heimojen asuttama ja nämä kuuluivat toiseen rotuun +kuin skandinavialaiset kansat, niiden kielellä ei ollut mitään +sukulaisuusyhteyttä Skandinavian maissa puhuttujen kielten kanssa. Vain +saaristossa ja länsi- ja etelärannikolla väestö oli alkuperältään ja +kieleltään ruotsalaista. + +Ruotsin vallan aikana laskettiin vapaan germaanisen +yhteiskuntajärjestyksen perustus ja se on sitten läpitunkenut Suomen +kansan, kannattanut ja koossapitänyt sitä ja tehnyt sen länsimaisen +sivistyksen etuvartioksi itää vastaan. Ruotsalainen valloitus alkoi +Eerik Pyhän ristiretkellä Suomeen 1154; pakanalliset suomalaiset heimot +omaksuivat kristinuskon, aluksi enemmän muodollisesti katolisuuden +ulkonaiset menot ja tavat, siirtyäkseen sitten uskonpuhdistuksen +jälkeen kokonaisena kansana luterilaisen opin uudistavaan ja +syventävään katsomukseen. Maamme uskonpuhdistajan Mikael Agricolan +toimesta käännettiin suuria pyhän raamatun osia Suomen siihen saakka +kirjallisesti vielä kokonaan viljelemättömään kansankieleen. Uusi +testamentti ilmestyi 1548. Vanhoja germaaniseen oikeuskäsitykseen +perustuvia Ruotsin lakeja sovellettiin muuttamattomina myöskin Suomessa +ja ne loivat maahan lujan oikeusjärjestyksen. Myöskin hallinnossa +noudatettiin samoja perusteita kuin emämaassa ja ne antoivat +yhteiskuntarakennukselle sisäistä lujuutta. Lain edessä olivat kaikki, +niin talonpoika kuin herra, yhdenveroiset, joskin todellisuudessa +yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti mahtava ruotsalainen ja +ruotsalais-suomalainen aateli usein väärinkäytti valtaansa toisia +yhteiskuntaluokkia vastaan. Mutta orjuudessa suomalainen talonpoika ei +koskaan ollut, yhtä vähän kuin ruotsalainenkaan. Vapauden ja +riippumattomuuden tunne on tämän asiaintilan vuoksi Suomen +talonpoikaissäädyssä aina ollut voimakas. Se purkautui joskus esiin +väkivaltaisin ilmauksin, kuten siinä kansannousussa, joka sai +nuijasodan (1596-97) nimen ja jonka aiheutti se seikka, että läntisen +Suomen ja Pohjanmaan rahvas ylenmäärin jätettiin sotilaalliselle +mielivallalle alttiiksi, kansannousussa, jolla oli erikoinen +isänmaallinen värityksensä, mutta joka ei suorastaan ollut suunnattu +Ruotsin valtaa vastaan. + +Poliittisessa suhteessa Suomen asukkailla oli sama oikeus kuin +valtakunnan muilla alamaisilla. Ruotsin valtiopäiville Suomi lähetti +omat edustajansa. Mutta maamme Ruotsin valtakunnassa nauttiman +erikoisaseman ilmauksena voidaan pitää sitä, että Suomi vuonna 1581 sai +"suuriruhtinaskunnan" nimityksen. Tämä tapahtui Juhana III:n +hallitessa, joka oli lyhyen aikaa Suomen herttuana hallinnut maata ja +asunut täällä sekä tällöin unelmissaan suunnitellut erikoista +"suomalaista valtakuntaa". Myöhemmin maan hallintoa aika ajoin hoiti +erityinen kenraalikuvernööri. Virallisissa asiakirjoissa käytettiin +usein nimitystä "Ruotsi ja Suomi" tai puhuttiin "Ruotsin ja Suomen +kansasta". Suomen eri maakunnat muodostivat yhdessä "valtakunnanosan" +tai "valtakunnanpuoliskon" Ruotsin valtakunnassa. Tässä suhteessa +valaiseva tapaus on, että kuningas Kustaa II Aadolf, tehtyään pitkähkön +matkan Suomessa vuonna 1614, päätti kutsua Suomen maasäädyt maapäiville +Helsinkiin tammikuussa 1616. Kuningas avasi itse maapäivät ja vaati +niiltä lausuntoa keinoista valtakunnan suojelemiseksi ja pyysi niiden +suostumusta uusiin verorasituksiin sotatarkoituksia varten. Suomella ei +ollut mitään oikeudellista erikoisasemaa Ruotsin valtakunnassa, mutta +se oli kuitenkin kokonaisuus sinänsä "Suomen kansakunnan" alueena. + +Ruotsin käymiin lukuisiin sotiin ottivat osaa myös suomalaiset +joukko-osastot, ei vain valtakunnan puolustukseksi itää vastaan vaan +myöskin vieraissa maissa, Saksassa, Itämerenmaakunnissa ja Puolassa, +niinpä esim. 30-vuotiseen sotaan ja Kaarle XII:n sotaretkiin. "Saksan +tantereet, Tillyn leiri Lechin luona ja Wallensteinin vallitukset +Nürnbergin edustalla todistivat sitä luottamusta, mikä Ruotsin +voittajakuninkaalla oli suomalaisten soturiensa uhkarohkeuteen." +Suomi oli näin omalta osaltaan itse teossa mukana luomassa ja +lujittamassa Ruotsin suurvalta-asemaa. Suomalaiset sodankävijät +tulivat täten myös henkilökohtaisesti tekemisiin muiden Euroopan maiden +kera ja kosketuksiin suurten maailmantapahtumain kanssa, sekin +kansankasvatusta, joka ei ollut merkityksetön. Mutta useimmiten +taistelu tarkoitti oman maan puolustamista itäistä naapuria Venäjää +vastaan, jonka pyrkimys laskea Suomi valtansa alaiseksi pysyi elossa +pitkät vuosisadat ja tuli erikoisen voimakkaaksi, sitten kuin Venäjän +pääkaupunki Pietari I:n toimesta oli siirretty Suomenlahden rannalle +(1703) ja Ruotsin suurvalta-asema oli murtunut. Viiden vuosisadan +aikana käytiin kokonaista kaksitoista sotaa Ruotsin ja Venäjän välillä +ja Suomen manner oli näissä sodissa pääasiallisena taistotantereena. +Suomi oli Ruotsin verinen kilpi, joskin se myös samalla taisteli oman +vapautensa puolesta. Milloin suuremmat, milloin pienemmät osat maata +joutuivat tällöin moskovalaisten valloituksille sekä hävitykselle ja +tuholle alttiiksi. Raskaimman kohtalon Suomi sai kokea n.s. ison vihan +aikana 1710-1721, jolloin maa lyhyen aikaa oli Venäjän vallan alla ja +tällöin saatettiin aivan häviön partaalle, mikä kansallinen onnettomuus +unhottumattomasti on syöpynyt Suomen kansan muistiin. Kaikki tämä +lujitti kansassa sitä tunnetta, että venäläinen oli sen perivihollinen, +tunnetta, joka ei koskaan, ei edes ulkonaisen lähentymisen ja +myötäkäymisen aikana, ole voinut kokonaan hälvetä. Suomen historiassa +esiintyy merkillisenä tosiasiana se seikka, että, kun maan valloitus +lännestä käsin, Ruotsista päin, on tapahtunut kohtaamatta mainittavaa +vastarintaa, sen asukkaat kaikkina aikoina ja kaikin tavoin ovat +koettaneet puolustautua idästä tulevia hyökkäyksiä, moskovalaisten +päälletunkeutumista vastaan. Suomen kansalla oli kai aluksi +vaistomainen, sittemmin tietoinen tunto siitä, että se vain länsimaiden +yhteydessä voi täyttää historiallisen tehtävänsä, samalla kuin +vuosisatoja jatkuneisiin otteluihin Venäjää vastaan sisältyi taistelu +eurooppalaisen viljelyksen ja aasialaisen barbarian, germaanisen +yhteiskuntajärjestyksen ja itämaisen itsevaltiuden välillä. + +Huolimatta sodista ja niiden häiritsevistä vaikutuksista +rauhan työ jatkui, ja maa kehittyi vähitellen eteenpäin kohti +suurempaa hyvinvointia ja kulttuuria. Uusia kaupunkeja, eritoten +satamakaupunkeja, perustettiin ja niiden porvarit eivät olleet +kauppavaihdossa ainoastansa Ruotsin vaan välittömästi myös +Pohjois-Saksan hansakaupunkien kanssa, jotka Suomen kanssa olivat +vilkkaassa yhteydessä. Käsityöammatit varttuivat ja myöskin teollisuus +heräsi eloon, joskin varsin vaatimattomassa muodossa. + +Aivan erikoisen merkityksen Suomen kansalle kansakuntana sai oman +yliopiston perustaminen Turkuun, maan silloiseen pääkaupunkiin. Se +perustettiin vuonna 1640 kuningatar Kristiinan holhoojahallituksen +aikana ja saatiin aikaan lähinnä Suomen kenraalikuvernöörin, kreivi +Pietari Brahen toimesta, joka erikoisesti harrasti Suomen parasta ja +vaurastumista. Yliopistosta tuli tärkeä tekijä Suomen kansallisessa +elämässä, keskus sille korkeammalle henkiselle viljelykselle, jota +ilman Suomen kansa ei olisi voinut kohottautua sivistyskansaksi. Maan +virkamiehet oli siihen saakka suureksi osaksi tuotu Ruotsista, eivätkä +lähimainkaan aina parhaimmat hakeutuneet tähän etäiseen maankolkkaan. +Ne harvat suomalaiset nuorukaiset, jotka olivat antautuneet opin +teille, olivat aiemmin hankkineet yliopistokouluutuksensa Ruotsissa +tai Saksan korkeakouluissa, kuten Wittenbergissä, Rostockissa, +Greifswaldissa. Maan tulevat papit, opettajat, lääkärit ja virkamiehet +voitiin nyt kasvattaa omassa maassa, omasta kansanaineksesta, ja täten +luotiin kotimainen sivistynyt luokka, samalla kuin maan omat pojat yhä +enemmän ja enemmän voivat ottaa hoitoonsa hallinnollisia ja muita +yhteiskunnallisia tehtäviä. Kansan pääkieli, suomi, oli vielä liian +kehittymätön voidakseen olla korkeamman tiedollisen sivistyksen +välineenä. Yliopiston samaten kuin myös vielä harvalukuisten ylempien +oppikoulujen opetuskieli oli latinan ohella ruotsi, josta ajanoloon +tuli suomalaisen sivistyneen luokan seurustelukieli. Täten muodostui +tosin kielellinen kuilu alempien ja ylempien yhteiskuntaluokkien +välille, mutta sivistyneellä luokalla oli liian syvät juuret kansassa +voidakseen kielenmuutoksen vuoksi tulla sille kokonaan vieraaksi. +Hallinto oli kyllä ruotsinkielinen, mutta kotimaiset virkamiehet +taisivat myös enemmän tai vähemmän suomenkieltä. Eritoten oli näin +laita papiston, joka suomalaisissa seuduissa palveli kansaa sen omalla +kielellä ja jolla oli hoidossaan varsinainen kansanopetus. Sen ansioksi +on luettava, että lukutaito jo aikaisin tuli yleiseksi. Papiston +merkitystä Suomen kulttuuri- ja sivistyselämälle tänä aikana ei voida +arvioida kyllin suureksi, ja samalla se välitti siirtymisen +suomalaisesta rahvaasta ylempiin yhteiskuntaluokkiin. Kotimainen +sivistynyt luokka, joka näin vähitellen syntyi, oli välttämättömänä +siltana länsimaisen viljelyksen tunkeutumiselle suomalaisen asutuksen +keskuuteen. + +1700-luvun myöhemmällä puoliskolla useiden etevien tutkijain ja +opettajain toiminta sai tieteellisen elämän Suomen yliopistossa +suuresti elpymään. Tällä tutkimuksella oli kansallis-isänmaallinen +leima, se kun toiselta puolen suuntautui Suomen luonnon tutkimiseen +sekä maan vaurastumisen edistämiseen taloudellis-tuotannollisella +alalla, ja toiselta puolen avartamaan tietoja omasta kansasta, sen +kielestä, muinaisuudesta ja historiasta. Tämän henkisen viljelyksen +alalla heränneen kansallisen suunnan etevin edustaja oli H.G. Porthan +(1739-1804), jota on sanottu Suomen historian isäksi. Hän asetti +kysymyksen: onko Suomen kansalla omaa historiaa? ja vastasi siihen +myöntäen sekä ryhtyi itse tätä historiaa kriitillisesti käsittelemään. +Mutta ei ainoastaan historia, myöskin kaikki muut isänmaallisen tiedon +alat olivat hänen harrastuksensa ja eteenpäin vievien aloitteidensa +esineenä. Hänen oppilaansa jatkoivat hänen työtään, joka muodosti +henkisen perustan sille heräävälle tunnolle, että Suomen kansa oli +kansallisuus, jolla oli menneisyytensä ja tulevaisuutensa, että se oli +jotakin sinänsä ja että Suomi oli varsinainen isänmaa. Voimakas +kotiseudun tunne alkoi muodostua tietoiseksi isänmaanrakkaudeksi. Tämä +tietoisuus oli aluksi aivan epäpoliittista eikä siihen sisältynyt +mitään Ruotsiin kuuluvaisuutta vastaan suunnattua kärkeä. + +Politikoimiseen Suomen kansa ei tähän aikaan ollut taipuisa. Mutta +valtiollis-separatistisia virtauksia ilmeni kuitenkin Suomessa Ruotsin +vallan loppuaikoina. Suomen syrjäinen asema, se jossakin määrin tyly +kohtelu joka Ruotsin puolelta oli Suomen osaksi tullut, sekä alituiset +sodat Ruotsin poliittisten etujen hyväksi olivat herättäneet +Suomessa mielenapeutta. Suurin piirtein katsoen oli Suomen kansa +valtakunnalle uskollinen eivätkä sitä elähdyttäneet mitkään +kapinalliset taipumukset, mutta aatelissa ja upseeripiireissä tuli, +osaksi Ruotsin valtiollisten taistelujen yhteydessä, näkyviin +pyrkimyksiä, jotka tähtäsivät Ruotsista vapaan Suomen luomiseen. +Erikoinen suomalainen itsenäisyyspuolue muodostui. Tällaisia pyrintöjä +ilmeni jo Ruotsille ja Suomelle onnettoman vv:n 1741-1742 sodan aikana +ja jälkeen. Tämä oli Venäjän hallituspiireissä tunnettua ja keisarinna +Elisabet antoi viimemainittuna vuonna julistuksen, jota levitettiin +kaikkialla maassamme. Siinä m.m. lausuttiin, että, jos Suomen väestössä +eli toivo "vapauttaa ja irroittaa" Suomen suuriruhtinaskunta Ruotsin +vallasta ja tehdä se vapaaksi itsenäiseksi maaksi ja itse sopimuksella +määrätä sen hallitusmuoto, keisarinna lupasi myötävaikuttaa, jotta +Suomesta tulisi vapaa rajavaltakunta Ruotsin ja Venäjän välille. Mutta +venäläisten lupaukset eivät suuresti houkutelleet. + +Neljäkymmentä vuotta myöhemmin itsenäisyysliike alkoi ilmetä +toimintanakin. Sen varsinainen päähenkilö oli silloin kenraali Y.M. +Sprengtporten, joka pyrkimyksissään ei suinkaan ollut vapaa itsekkäistä +laskelmista, mutta jota kuitenkin osittain johtivat aatteelliset +vaikuttimet ja vakaumus, että Suomi vain erikoisena valtiona voi +hankkia itselleen kansallisen tulevaisuuden. Vielä selvempi tähän +suuntaan oli toisten tässä liikkeessä osallisten kanta, erikoisesti +majuri J.A. Jägerhornin, jolle aatteellis-isänmaalliset +vaikuttimet olivat määräävät. Sprengtporten laati täydellisen +valtiosääntöehdotuksen vapaata Suomea varten. Hän oli sen ajatellut +"Suomen yhdistettyjen maakuntien tasavallaksi", Pohjois-Amerikan +vapaavaltiosta tai Alankomaista saadun mallin mukaan. Kansannousulla +tai valtiokaappauksella Suomi irroittautuisi Ruotsista ja uusi valtio +asettautuisi Venäjän suojeluksen alaiseksi. Separatistinen liike +puhkesi Venäjää vastaan 1788 käydyn sodan aikana ilmi n.s. Anjalan +liitossa. Tahdottiin käyttää aatelistossa kuningas Kustaa III:ta +vastaan vallitsevaa tyytymättömyyttä Venäjän myötävaikutuksella +toimeenpantavaa sotilasvallankaappausta varten. Suomalainen +edustajakokous oli sen jälkeen kutsuttava koolle hyväksymään ja +vahvistamaan otettu askel. Uusi Suomi oli nauttiva Venäjän ystävyyttä +ja suojaa. Suunnitelma epäonnistui. Siinä oli enemmän ylimmissä +yhteiskuntakerroksissa haudottua poliittista vehkeilyä, kuin yleistä +suomalaista itsenäisyyspyrkimystä, mutta siinä ilmeni kuitenkin, joskin +ennen aikojaan ja sameana, tunne, joka jo silloin kätkettynä eli +suomalaisessa kansansielussa. Suomalainen uskollisuus, vaikka jonkun +verran horjutettuna, oli toki liian luja antaakseen venäläisten +houkutusten vaikuttaa itseensä, ja suomalainen mielenlaatu oli liiaksi +harkitseva, jotta maa olisi antautunut yrityksiin, jotka silloin +tuntuivat olevan kevytmielisiä ja vaarallisia seikkailuja. +Valtiopäivillä 1789 Suomen talonpojat ilmoittivatkin, ettei heillä +ollut mitään osallisuutta näissä valtiollisissa vehkeilyissä. +Kuninkaalle annetussa uskollisuusadressissa he lausuivat: "Koko +Suomessa ei ole ainoatakaan talonpoikaa, jolla olisi petolliset +ajatukset kuningasta ja isänmaata kohtaan; auttakaa meitä meidän +salaisia ja julkisia vihollisiamme vastaan, niin me tahdomme kuolemaan +saakka puolustaa Teidän Majesteettianne ja valtakuntaa." Tämä oli +varmaan yleinen ajatustapa maassa. + +Itsenäisyysliikkeet 1700-luvulla olivat kyllä jossakin määrin +oireellisia, mutta, kuten jo mainittu, ne eivät olleet Suomen kansassa +voimakkaana ja kypsänä esiintyvän, historiallisten olosuhteiden +edellyttämän mielialan eivätkä yksityisten vaikutusvaltaisten +henkilöiden valtiomiesviisauden ilmaus. Suomen tie todelliseen +itsenäisyyteen voi kulkea ainoastaan uskollisuuden, uutteran +kansallisen työn ja historiallisen kasvatuksen kautta, ei poliittisen +vehkeilyn tietä, kaikkein vähimmin yhdessä perivihollisen, itämaisten +traditsionien ja pyrkimysten johtaman vallan kanssa. Vapaaehtoisesti, +ilman ulkonaista pakkoa Suomi ei voinut vaihtaa yhteyttään Ruotsin +kanssa asemaan, joka toi mukanaan valtiollisen riippuvaisuuden +Venäjästä. + +Kuningas Kustaa II Aadolfin, Ruotsin suuruuden nousukauden aikana, +Suomi oli idässä saanut rajan, joka lähipitäin kävi yhteen nykyisen +Suomen ja Venäjän välisen valtiollisen rajalinjan kanssa. Mutta +1700-luvulla käydyt onnettomat sodat olivat johtaneet siihen, että +melkoisia osia tästä maamme alueesta Uudenkaupungin rauhassa 1721 ja +Turun rauhassa 1743 oli luovutettu Venäjälle. Maa oli siten jaettu +Ruotsin ja Venäjän Suomeen. Suurin ja tärkein osa Itä-Suomea, Viipurin +lääni aina Kymijokeen saakka oli laskettu Venäjän herruuden alaiseksi. +Oliko koko Suomi saava saman kohtalon? Sitä ei toivottu -- siksi oli +yhteenkuuluvaisuudentunne Ruotsia ja vastenmielisyys itäistä naapuria +kohtaan liian voimakas -- mutta pelättiin väkivallan vievän siihen. + +"Ruotsin aika", kuten on nimitetty sitä pitkää ajanjaksoa, minkä Suomi +oli yhdistettynä Ruotsiin, oli laskenut perustan maamme valtiolliselle +olemassaololle. Se oli antanut maalle ensimäiset ja välttämättömät +edellytykset ja mahdollisuudet itsehallintoa varten. Maamme oli saanut +lainalaisen yhteiskuntajärjestyksen, länsimainen sivistys oli tänne +pysyvästi juurtunut, kotimainen sivistynyt luokka oli muodostunut ja +eri kansanainekset olivat sulautuneet yhdeksi kansankokonaisuudeksi. +Kansallistietoisuus oli herännyt, joskin se vielä oli heikko ja +epävarma. Historia saattoi nyt viedä Suomen ja sen kansan omintakeisena +kansakuntana askeleen eteenpäin valtiollisen itsenäisyyden tiellä. +Mutta se oli askel tietymättömään. Se, mitä kansa oli perinyt ja +oppinut vuosisatoja kestäneen kasvatusajan kuluessa, oli nyt joutuva +koetteluun ja vahvistuva tai -- tuhoutuva. + + + + +Sisäinen itsenäisyys Venäjän yhteydessä. + + +Suomen kohtalolle ratkaiseva sota Venäjän ja Ruotsin välillä 1808-1809 +oli ruotsalais-suomalaisten aseiden vaihtelevien myötä- ja +vastoinkäymisten jälkeen loppunut Venäjän voittoon. Suomalaiset joukot +olivat taistelleet uskollisesti ja sankarillisesti maansa -- ja +valtakunnan -- puolustamiseksi. Ainoa pimeä pilkku sodan lehdellä oli, +mitä Suomeen tulee, Viaporin linnoituksen antautuminen, jossa +petoksella oli osansa, saaden virikettä samoista hallituksen +vastaisista vehkeilypyrinnöistä, jotka olivat ilmenneet vuoden 1788 +salahankkeissa. Mutta Ruotsi oli melkein kokonaan jättänyt Suomen oman +onnensa turviin. Sodan parhaillaan riehuessa, jo sen alussa, keisari +Aleksanteri I oli antanut manifestin, missä hän julisti Suomen +yhdistetyksi Venäjän valtakuntaan ja venäläinen ylipäällikkö oli +vaatinut asukkaita tekemään uskollisuuden valan keisarille, käsky, jota +osittain noudatettiin, mutta joka monin paikoin, varsinkin rahvaan +keskuudessa, kohtasi vastustusta. + +Keisarilla oli kuitenkin -- poliittisista järkevyyssyistä ja vapaampien +länsimaisten aatteiden koskettamana -- aikomuksena antaa valloitetun +maan säilyttää vanha ruotsalainen yhteiskuntajärjestyksensä ja myöntää +sille siihen perustuva erikoisasema Venäjän valtakunnassa sekä siten +kiinnittää Suomen kansa Venäjään kiitollisuuden ja uskollisuuden +tunteilla. Se uskollisuus ja urhoollisuus, jolla Suomen joukot olivat +taistelleet maansa puolesta, oli herättänyt jalomielisessä Venäjän +hallitsijassa kunnioitusta. Vaikkakin taistelu loppui Suomelle +onnettomasti, ei sitä oltu turhaan käyty. Pietariin kutsuttu, eri +säätyjen edustajista kokoonpantu suomalainen lähetystö antoi keisarille +neuvon kutsua koolle Suomen valtiopäivät, mitä neuvoa hän myös +noudatti. Kun ruotsalais-suomalaiset sotajoukot olivat siirtyneet pois +maasta ja tämä siis oli heitetty oman onnensa nojaan, ja sodan +lopputulos oli ratkaistu, mutta vielä ennenkuin rauhanneuvottelut +Ruotsin kanssa olivat alkaneet, kokoontuivat "maan perustuslakien" +mukaisesti, s.o. Ruotsin valtiopäiväjärjestyksen mukaisesti valitut +Suomen säätyjen edustajat maaliskuussa 1809 valtiopäiville Porvooseen. +Keisari oli itse läsnä ja antoi 29 p:nä maaliskuuta tuomiokirkossa +pidetyssä juhlatoimituksessa säädyille allekirjoittamansa +vakuutuskirjan, jossa lausuttiin, että, sitten kuin hän oli ottanut +haltuunsa Suomen suuriruhtinaskunnan, hän "oli tahtonut vahvistaa ja +vakuuttaa maan uskonnon ja perustuslait sekä ne etuudet ja oikeudet, +mitkä kukin sääty mainitussa suuriruhtinaanmaassa erittäin ja kaikki +sen asukkaat yhteisesti, niin ylhäiset kuin alhaiset tähän saakka +valtiosäännön nojalla ovat nauttineet, luvaten myös pitää kaikki nämä +edut ja asetukset vahvoina ja järkähtämättöminä niiden täydellisessä +voimassa." Säädyt tekivät samassa juhlallisessa tilaisuudessa +uskollisuuden valan ja tervehtivät keisaria maan laillisena +hallitsijana, Suomen suuriruhtinaana, samalla valassa velvoittautuen +"järkkymättöminä säilyttämään maan perustuslait ja valtiosäännön." +Valtiopäiväin lopettajaisiin 17 p:nä heinäkuuta saapui jälleen keisari, +joka säädyille pitämässään puheessa julisti "jalon ja rehellisen" +Suomen kansan "kansakuntain arvoon kohotetuksi lakiensa turvissa." + +Keisarin vahvistaman valtiopäiväin päätöksen mukaisesti +tuli maan korkeimmaksi hallitukseksi suomalaisista miehistä +kokoonpantu hallituskonselji, jonka ensimäiset jäsenet nimitettiin +valtiopäiväin vaalin mukaisesti ja joka joitakin vuosia myöhemmin +1816 sai keisarillisen Suomen senaatin nimen. Perustettiin +kenraalikuvernöörinvirka, jonka hoitaja oli konseljin puheenjohtaja. +Hallitsijalle tapahtuvaa Suomen asiain esittelemistä varten +perustettiin 1811 ministeri-valtiosihteerin virka. Myöskin tämä toimi, +samoin kuin yleensä kaikki virat Suomessa oli täytettävä kotimaisilla +miehillä. Ainoastaan kenraalikuvernööri, keisarin edustaja Suomessa, +voi olla venäläinen mies. Maata hallitsi siis keisari-suuriruhtinas +suomalaisten viranomaisten ja suomalaisten miesten avulla. Vuonna 1811 +keisari suoritti valtioteon, jonka merkitys maalle oli mitä suurin: hän +yhdisti Suomen Venäjään kuuluneen osan (Viipurin läänin) jälleen +suuriruhtinaskuntaan, joka nyt taas sai vanhat rajansa. Luonnottomasti +toisistaan erotetut Suomen kansan osat liitettiin jälleen yhteen +valtiolliseksi ja sivistykselliseksi kokonaisuudeksi. + +Porvoon valtiopäivillä Suomi oli laillisten edustajiensa kautta tehnyt +liiton tai sitovan sopimuksen Venäjän hallitsijan kanssa maamme +yhdistämisestä Venäjään säilyttämällä sisäisen itsenäisyyden, s.o. +valtiollisen erikoisaseman Venäjän valtakunnassa sisäisesti vapaana +suuriruhtinaskuntana. Rauha Ruotsin ja Venäjän välillä tehtiin vasta +saman vuoden syksynä, jolloin Ruotsi luopui vaatimuksistaan Suomen +maakuntiin. Suomi oli näin itse ottanut kohtalonsa omiin käsiinsä. Se +oli vapaaehtoinen teko, joskin suoritettu vallitsevien olosuhteiden +painon alla historiallisena välttämättömyytenä. Mitään uskottomuutta +tai vallankumouksellista ei tähän tekoon sisältynyt. Tämä sopimus ja +maassa voimassa olevien Ruotsin perustuslakien vahvistaminen teki +Suomesta autonomisen alueen Venäjän valtakunnassa antaen sille oman +valtiosäännön ja oman hallinnon. Venäjän keisari astui Ruotsin +kuninkaan sijalle suuriruhtinaskunnan valtiosäännön sitomana +hallitsijana. Valtiosäännön sisällys oli lausuttuna perustuslaeissa: +Hallitusmuodossa v:lta 1772 ja Yhdistys- ja vakuuskirjassa v:lta +1789. Näin käsitettiin Suomen asema alusta alkaen, joskin sen +valtio-oikeudellinen määrittely vasta myöhemmin täsmällistettiin. Suomi +oli ei-suvereeni valtio omalaatuisessa reaaliunionissa Venäjän kanssa. + +Kansanvapauden näkökannalta mainitut Ruotsin perustuslait, jotka +tarkoittivat kuningasvallan vahvistamista, olivat jokseenkin ahtaat, +mutta ne muodostivat kuitenkin lujan perustan perustuslaillisiin +periaatteisiin pohjaavalle yhteiskuntalaitokselle ja suojan venäläistä +autokratiaa vastaan. Osoituksena siitä pyhyydestä, jonka Suomen kansa +antoi keisari Aleksanteri I:n ja hänen seuraajiensa vakuutuksille +pitää loukkaamattomina voimassa nämä lait, ripustettiin nämä +hallitsijavakuutukset kaikkiin maamme kirkkoihin. + +Suomi kulki nyt kohti uusia kohtaloita. Se oli saavuttanut sisäisen +itsenäisyyden, mutta Venäjän yliherruuden alaisena. Tulisivatko nämä +kaksi tekijää, toinen länsimaista perintöä, toinen varttunut itämaisen +itsevaltiuden maaperällä, sopimaan keskenään? Tähän kysymykseen +aikalaiset vastasivat eri tavoin ajatuksin ja sanoin. Useimmat olivat +epäileviä, joskaan he eivät avoimesti lausuneet julki ajatuksiaan, +toiset luottivat, vaikka heikosti, tulevaisuuteen. Keisarin +persoonallinen rakastettavaisuus ja "armo" sekä hänen viisaat +valtiotekonsa antoivat virikettä heikoille toiveille. Hänen matkansa +Suomessa 1819 lujitti näitä tunteita. Kansa tervehti lojaalisesti uutta +hallitsijaa. Luotettiin keisariin, mutta ei Venäjään. Osoitettiin +alamaista iloa ja virallista tyytyväisyyttä uuteen asemaan, mutta ilman +vakaumusta. Sydän ei ollut mukana. Jälleenyhdistyminen Ruotsiin ei enää +ollut ajateltavissa, varsinkaan ei senjälkeen kun keisari Aleksanteri +ja kruununprinssi Kaarle Juhana olivat kohdanneet toisensa Turussa +1812, ja samana vuonna Ruotsin ja Venäjän välillä oli tehty sopimus. +Oli pakko suhtautua oloihin sellaisina kuin ne olivat ja koetettava +tehdä parasta uudesta asiaintilasta. "Jokaiselle, joka mielensä +malttaen katselee päivien kulkua", Arwidsson kirjoitti Ã…bo +Morgonbladiin vuonna 1821, "ja seuraa aikakausien mullistavia vaiheita, +on helposti ilmenevä, että uusi aika on koittanut isänmaallemme. +Entiset siteet ovat katkotut, toiset olot ovat tulleet sijalle, ja Aura +katselee -- -- hämmästyksissään ympärilleen, tottumattomana siihen +maailmaan, joka häntä ympäröi. Eivät hänelle sovi vanhat muodot; uusi +elämä on sytytettävä uuden päivän koittaessa." + +Suomen elämässä koitti rauhan kausi, mutta rauha oli pikemmin unta tai +hervottomuutta. Valtiosääntöä ja lakeja pidettiin kunniassa +ulkonaisesti, kirjaimellisesti, mutta ei niiden vapaan hengen kannalta +katsoen. Hallitus ja virkamiehet hoitivat maan asioita moitteettomasti +ja isällisellä mahdikkuudella, talonpoika viljeli maataan ja kansa +tyytyi oloonsa. Valtiopäivät eivät kokoontuneet -- perustuslakien +mukaisesti oli hallitsijan asia kutsua ne koolle, milloin hän sen +hyväksi katsoi -- ja lainsäädäntö sai levätä. Ei mitään uusia veroja +(paitsi tullimaksuja) voitu ilman valtiopäivien suostumusta kantaa, +jonka vuoksi valtiotaloudella oli suuria vastuksia voitettavana ja +taloudellinen elämä oli laimeaa. Politiikka oli pannaan julistettu. +Ankara sensuuri valvoi, ettei politiikan ja yleisten valtionasiain +harrastus painetun sanan välityksellä voinut saada virikettä. Arkielämä +pienine askareineen ja harrastuksineen painoi leimansa koko +yhteiskuntaan. Keisari Nikolai I:n hallitusaikana (1825-1855) +valonarkuus kävi vielä suuremmaksi ja virkavaltainen painostus +lisääntyi, joskaan maan lakeja ei yleensä rikottu. Helsingistä oli 1819 +tullut maan pääkaupunki ja sinne muutettiin Turun kaupungin vuonna 1827 +sattuneen palon jälkeen yliopistokin, mikä ei ollut satunnainen vaan +tarkoituksellinen maan hallinnollisen ja sivistyksellisen keskuksen +siirto itää kohti, lähemmäksi Venäjän pääkaupunkia. + +Mutta nämä paikallaanolon, ehkäistyn yhteiskuntakehityksen ja +ulkonaisen rauhan vuosikymmenet olivat odotuksen aikaa. Pinnan alla +vaikutti hiljaisuudessa kätkettyjä voimia, jotka valmistivat uutta +kehitystä. Hallituksessa ja virkamieskunnassa vallitseva virkavaltainen +passiivisuus oli samalla yhteiskunnan suojana ulkoapäin tulevia +vahingollisia toimenpiteitä vastaan ja säilytti historiallisen perinnön +loukkaamattomana vastaisten kehitysmahdollisuuksien varalle. + +Uusi sukupolvi varttui ja sen mukana alkoivat raittiimmat tuulet +puhaltaa Suomen yhteiskunnan ummehtuneeseen ilmakehään. Valtioelämään +ne eivät aluksi päässeet tunkeutumaan, mutta isänmaallinen +kulttuurityö, liittyen Porthanin ajan traditsioneihin, alkoi jälleen +etenemisensä, luonteeltaan epäpoliittisena, mutta vaikutuksiltaan +saavuttaen mitä suurimman kansallis-poliittisen merkityksen. +"Ruotsalaisia emme voi olla, venäläisiksi emme tahdo tulla, siis +olkaamme suomalaisia" oli tunnussana. A.I. Arwidsson, Turun yliopiston +dosentti -- "ensimäinen fennomaani" -- oli jo aikaisemmin lämpimän +isänmaallisesti ja herättävin sanoin kiinnittänyt huomiota siihen, +kuinka välttämätöntä oli uudessa Suomessa luoda henkiseen viljelykseen +enemmän kansallista isänmaallisuutta sekä työskennellä suomenkielen +viljelemisen ja käytön hyväksi, myöskin julkisessa elämässä. J.L. +Runeberg, Suomen kansallisrunoilija, julkaisi 1830-luvulla ensimäiset, +herättävät runonsa ja kuvauksensa, jotka loivat runollisen hohteen +maamme luontoon ja kansaan. Vuonna 1848 ilmestyi ensimäinen osa hänen +runosarjaansa "Vänrikki Stoolin tarinoita", kuvauksia Suomen viime +sodasta, jotka valtavasti kohottivat isänmaallista tunnetta, uskoa oman +kansan voimaan ja tulevaisuuteen. Ylioppilaiden kevätjuhlassa saman +vuoden toukokuussa kaikui ensi kerran Runebergin "Maamme laulu", josta +sitten tuli Suomen kansallislaulu. Samaa uomaa noudatti Z. Topeliuksen +lyyrillinen runotuotanto, kun taas hänen romaanijaksonsa "Välskärin +kertomukset" esitti sarjan kuvia Suomen kansan historiasta, sen +taisteluista sodan ja kulttuurin aloilla lähinnä kuluneiden +vuosisatojen aikana. + +Kansallinen liike ilmeni lisääntyneenä suomenkielen ja suomalaisen +kansanaineksen henkisen viljelyksen harrastuksena. Erikoinen seura +"Suomalaisen kirjallisuuden seura" perustettiin vuonna 1831 näiden +harrastusten edistämistä varten. Elias Lönnrot kokosi Suomen ja +Kauko-Karjalan erämaista ennen varsin vähän tunnettuja kansan vanhoja +runoja ja lauluja sekä julkaisi (1835) Suomen kansalliseepoksen +"Kalevalan". Yhä useampia suomenkielisiä sanomalehtiä alkoi ilmestyä. +Virallisella taholla ei oltu nurjamielisiä näitä suomenkielen +kohottamista tarkoittavia pyrkimyksiä kohtaan, niissä kun nähtiin keino +yhteenkuuluvaisuutta Ruotsiin vireillä pitävän ajatuskannan +heikentämiseksi. Suomi otettiin oppiaineeksi oppikouluihin ja erikoinen +suomenkielen opettajanvirka perustettiin yliopistoon (1850). Kuinka +tärkeätä isänmaan ja yhteiskunnan kannalta -- siinä mielessä missä +Arwidsson oli sen käsittänyt -- oli kohottaa ja edistää kansankieltä +sekä saada se käytäntöön ylemmässä yhteiskuntaelämässä, sitä ennen +muita tehosti filosofi ja sanomalehtimies J.V. Snellman, ajattelun ja +toimen patriootti. Mutta kun "fennomanian" vaikutukset alkoivat näkyä +kansassa lisääntyvänä kansallistuntona ja varttuvana yleisten asioiden +harrastuksena, silloin alkoivat vallitsevan hallitussuunnan miehet +käydä levottomiksi yltyvän kansanvaltaisuuden ja sarastavan suomalaisen +separatismin johdosta. Kovennettuja sensuurimääräyksiä annettiin ja +muiden kuin uskonnollisia ja taloudellisia aloja koskettelevien +suomenkielisten julkaisujen painatus kiellettiin. Mutta nämä ja muut +ehkäisevät toimenpiteet vain vahvistivat vapaudenkaipuuta ja +varmistivat sitä käsitystä, että asema oli kestämätön. + +Euroopan vapausliikkeet, jotka vuonna 1848 puhkesivat ilmi, olivat +saaneet vastakaikua myöskin Suomen sivistyneessä nuorisossa ja antaneet +poliittista väritystä äskenheränneille isänmaallisille pyrkimyksille. +Itämaisen sodan puhjettua 1854 heräsi nuoremmissa isänmaanystävissä +toivo, että suurempi vapaus koittaisi Suomen kansalle. Toisten toiveet +ulottuivat vielä pitemmälle ja saivat itsenäisyydenkaipuun leimahtamaan +ilmoille. Voiton langetessa länsivalloille katsottiin meillä olevan +mahdollisuuksia saavuttaa Suomen irroittaminen Venäjästä ja sen +valtiollinen riippumattomuus unionissa Ruotsin kanssa. Eräs Tukholmassa +olevista suomalaisista siirtolaisista, kirjailija E. von Qvanten, +ryhtyi julkisesti näitä toiveita tulkitsemaan. Hän vaati Ruotsia +ottamaan osaa sotaan, josta palkintona tulisi olemaan Suomen jälleen +yhdistäminen Ruotsiin, mikä hänen mielestään vastasi suomalaisten +hiljaisuudessa hautomia toiveita. Mutta herännyt suomalainen +kansallistunto vaati, että yhtyminen Ruotsiin saisi toisen luonteen +kuin aiemmin. Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Suomen kesken oli tehtävä +liitto, jossa Suomi olisi itsenäisenä valtiona, mutta saman kuninkaan +alainen kuin Ruotsi. + +Yleisempää vastakaikua tällaiset kauaskantavat valtiolliset ajatukset +eivät Suomessa saaneet osakseen -- vanhemmassa ikäpolvessa +lojaalisuudentunne oli vilpitön -- mutta niitä vaalittiin kyllä +radikaalisvapaamielisemmissä nuoremmissa akatemisissa piireissä, missä +välttämättömyys saada Suomi irroitetuksi Venäjästä oli "poliittinen +selviö". Niissä ajateltiin ja uneksittiin, kuten eräässä Ruotsiin +lähetetyssä kirjeessä sanotaan, "kuinka nyt vihdoin hetki oli tullut, +jolloin heidän rakastettu isänmaansa olisi temmattava irti vihatusta +kietovasta Venäjän vallasta ja se nyt vapaana olisi palaava vanhan +koetellun, meren tuolla puolen olevan ystävänsä luo, joskaan ei aivan +samoin ehdoin ja edellytyksin kuin niiden viimeksi erotessa." Tähän +suuntaan käyvät vapaudenkaipuun kannattamat nuorukaishaaveilut antoivat +myös leiman siinä tunnetussa tilaisuudessa Helsingissä vuonna 1855 +vallinneelle mielialalle, jossa suurehko joukko akateemisen nuorison +henkisesti lahjakkaimpia edustajia juhlallisessa toveriseurassa joi +maljoja ranskalaisten ja englantilaisten sotapäälliköiden ja +valtiomiesten kunniaksi. Tämä kohtaus, tunnettu Töölön-tapahtuman +nimellä, herätti aikanaan suurta huomiota ja korkeissa viranomaisissa +aivan luonnollista suuttumusta. Mutta rauha teki pian lopun silloin +vielä aivan haaveellisista vapauden- ja itsenäisyydentoiveista. Niiden +nuorten intoilijain piiriin, jotka tähän aikaan uskalsivat ajatella +kauas ja korkealle Suomen vapaudesta, kuului myös sittemmin kuuluisa +tiedemies ja napaseutujentutkija A.E. Nordenskiöld. Kaksi vuotta +myöhemmin hänen oli pakko, kenraalikuvernööri kreivi Bergin +vaatimuksesta, eräässä akateemisessa juhlassa pitämänsä varomattoman +hallituksenvastaisen puheen johdosta jättää isänmaansa. + +Paljoa lujemmin perustettu kuin nämä valtiolliset unelmat, jotka +rauhanteko hälvensi, oli toive ja pyrkimys luoda Suomen vapaus sen +voimassaolevan valtiollisen aseman pohjalle, saattaa maa todella +osalliseksi niistä perustuslaillisista oikeuksista, jotka se +valtiosääntönsä nojalla omisti, sekä niistä muista eduista, "jotka +ovat välttämättömät vapauteen kerran tottuneelle kansalle". Keisari +Nikolain kuoltua ja Aleksanteri II:n noustua valtaistuimelle saivat +tämänsuuntaiset toiveet vauhtia. Vapaamielinen puolue muodostui niiden +ensimäiseksi kannattajaksi. Uusi hallitsija oli, kuten edeltäjänsäkin, +antanut hallitsijavakuutuksensa Suomen kansalle vahvistaen siten sen +valtiojärjestyksen ja lait. Hänestä oli vallalla se käsitys, että +häntä elähdyttivät toiset ja vapaamielisemmät mielipiteet kuin hänen +isäänsä. Alettiin nyt vapaammin ja julkisemmin tuoda ilmi herääviä +kansallis-valtiollisia toiveita, eritoten mitä tuli perustuslaillisen +valtiojärjestyksen jälleen elvyttämiseen lähinnä kutsumalla maan +säädyt valtiopäiville. Yliopiston 1856 viettämässä kruunausjuhlassa +professori F.L. Schauman lausui peittelemättä julki maan toiveet ja +tarpeet tässä suhteessa. Myöskin sanomalehdistö alkoi käyttää selvempää +kieltä tästä maamme silloisesta elinkysymyksestä puhuessaan. Mutta +mitään toimenpiteitä ei kuulunut lähinnä seuraavana aikana ja +tyytymättömyys alkoi jälleen kasvaa. Eivät ainoastaan venäläiset +vallanpitäjät olleet epäröivällä kannalla, myöskin venäläisen +hallitussuunnan alaisena kasvatettu virkavalta pelkäsi vapaiden +yhteiskunnallisten voimien osanottoa valtiolliseen elämään. Moni katsoi +tämän todistavan, niinkuin eräs Ruotsiin kirjoitettu kirje osoittaa, +"kuinka Venäjän politiikka Suomessa yhä vielä pääpiirteiltään oli sama +kuin ennen, aina yhtä liukas ja valheellinen, kuinka ne, jotka eivät +siihen olleet luottaneet, olivat olleet oikeassa, ja kuinka ne, joissa +se oli herättänyt joitakin toiveita, olivat pahasti pettyneet". Mutta, +tässä muodossa kansan vapaudenpyrkimys ulkonaisten olojen suosimana +sittenkin pääsi toteutumaan. + +Keisarin antamalla julistuskirjalla oli tammikuussa 1862 kutsuttu +koolle eri säätyjen edustajista vaalin nojalla kokoonpantu valiokunta, +jonka tuli korvata säädyt, "siksi kunnes olosuhteet sallisivat niiden +koolle kutsumisen". Tämä sisälsi eräänlaisen myönnytyksen maan +toiveille, mutta mitään laillista edustajakokousta, jolla olisi +perustuslakien edellyttämä päättämisvalta maan asioissa, ei +"tammikuunvaliokunnasta" voinut tulla. Sen hyväksyminen suomalaisten +taholta olisi voinut aiheuttaa arveluttavia seurauksia maan +valtiollisille oikeuksille ja niiden käyttämiselle. Perustuslaillinen +kanta, "laillisuuskanta", tuli nyt ensikerran yhteiskunnan mielipiteen +taholta esille täysin täsmällisesti ilmilausuttuna niissä +vastalauseissa, joissa valiokunnan astuminen valtiopäivien sijalle +osoitettiin perustuslainvastaiseksi, sekä samaan suuntaan käyvässä maan +etevimpien miesten allekirjoittamassa, hallitsijalle osoitetussa +adressissa. Adressia ei kuitenkaan koskaan lähetetty, kun keisari, +saatuaan tiedon julistuskirjan Suomessa herättämästä mielialasta, sitä +ennen oli antanut selityksen valiokunnan toimivallasta, mikä selitys +oli omiansa hälventämään vallitsevan levottomuuden. Sen kanssa +yhtäpitävästi valiokunta kokoontuessaan selitti, ettei sillä ollut +valtaa astua valtiopäivien sijalle, vaan katsoi tehtävänsä olevan +valmistavaa laatua. Tällä voimakkaaseen yhteiskunnan mielipiteeseen +perustuvalla kannalla oli toivottu vaikutus. Seuraavaksi vuodeksi, +1863, julkaistiin valtiopäiväkutsumus perustuslaillisessa +järjestyksessä, ensi kerran vuoden 1809 jälkeen. Kevättunnelma heräsi +maassa, kun valtiopäiväkutsumus julkaistiin. Ihmettelyn ja valoisten +toiveiden valtaamana kuunteli senaatintorille Helsingissä kokoontunut +yleisö niitä airuiden torventoitotuksia, joilla valtiopäivät syyskuussa +1863 julistettiin alkaneiksi ja jotka näyttivät ennustavan uuden ajan +koittoa Suomelle. + +Keisari-suuriruhtinas saapui Helsinkiin ja avasi itse valtiopäivät +valtaistuinpuheella, jossa hän toi ilmi aikomuksensa "pitää kiinni +niistä perustuslaillis-monarkistisista periaatteista, joita kannattaa +Suomen kansan vakaumus ja jotka ovat kasvaneet yhteen maan lakien ja +laitosten kanssa" sekä laajentaa sitä itseverotuksen oikeutta, mikä +säädyillä perustuslakien mukaisesti on, ja antaa niille esitysoikeuden. +"Te tunnette", keisari lausui puheensa lopussa, "mielenlaatuni ja miten +rakas minulle on niiden kansojen onni ja menestys, jotka ovat uskotut +minun huolenpitooni. Ei yksikään minun toimistani ole saattanut häiritä +sitä luottamusta, jonka tulee vallita hallitsijan ja kansan kesken. +Minä toivon, että tämä luottamus edelleen niinkuin tähänkin asti pysyy +sen hyvän välin takeena, joka minut yhdistää Suomen rehelliseen ja +uskolliseen kansaan. Se on voimakkaasti edistävä tämän sydämelleni +erittäin rakkaan maan menestymistä, ja on antava minulle uutta aihetta +kutsua Teitä määräajoin kokoontuville valtiopäiville." + +Suomen perustuslaillisen valtiojärjestyksen uudelleen voimaan +saattaminen tapahtui, merkillistä kyllä, samaan aikaan kuin +Puolan kapina verisesti kukistettiin. Puola menetti viimeiset +autonomiansa jäännökset ja Venäjän mahtivalta toteutettiin siellä +häikäilemättömästi. Nämä kaksi Venäjään yhdistettyä "valtiota" saivat +samanaikuisesti kokea aivan päinvastaisia kohtaloita. Myötätunto Puolan +vapaustaistelua ja säälivä osanottavaisuus sen kovaa kohtaloa kohtaan +oli tähän aikaan Suomessa voimakas, mutta nämä tunteet tulivat +julkisuudessa tuskin näkyviin. Puolan seikkailu näytti lähinnä olevan +omansa osoittamaan Suomelle, mitä tietä sen _ei_ pitäisi kulkea +päästäkseen päämaaliinsa: mahdollisimman suureen maan ja kansan +vapauteen. Rauhallisen politiikan ja kehityksen tie johtikin Suomessa +jokseenkin kauas, ennenkuin vastustus tuli liian voimakkaaksi. + +Valtiopäivien eloonherättämisellä alkava uusi perustuslaillinen +aikakausi osoittautui onnelliseksi Suomen kansalle. Se näytti olevan +omiansa lujittamaan maan sisäistä itsenäisyyttä ja suuressa määrin +edistämään sen kehitystä. Vuonna 1869 vahvistettiin Suomelle uusi, +säätyedustukseen perustuva valtiopäiväjärjestys, uusi "peruuttamaton +perustuslaki", joka takasi ja järjesti säätyjen valtuudet sekä osanoton +lainsäädäntöön ja valtiontaloudenhoitoon. Valtiopäivät tulivat nyt +määräaikaisiksi. Lainsäädäntötyö sai uutta vauhtia tuottaen siunausta +yhteiskuntaelämän kaikille aloille. Uusi voima alkoi vaikuttaa Suomen +taloudellisessa elämässä. Kulkuneuvot kehittyivät laajalle kautta maan +ulottuvan rautatieverkon avulla ja raha-asiat saatettiin hyvään +kuntoon. Jo vuonna 1865 oli toteutettu rahanmuutos, jonka kautta +metalliraha (hopea) tuli lailliseksi maksuvälineeksi ja Suomi sai oman +rahayksikön (markka ja penni). Vuonna 1877 otettiin käytäntöön +kultarahakanta. Suomen pankki oli asetettu valtiopäivien valvonnan +alaiseksi. + +Sivistyksen alalla kehitys edistyi yhtä huomattavin askelin. Jo +1860-luvulla oli maan kansakoululaitos järjestetty uudenaikaisten +periaatteiden mukaan ja perustus laskettu vankalle kansansivistykselle. +Myöskin ylempi opetus järjestettiin uudelleen ja lukuisia uusia +oppikouluja, erikoisesti opetuskieleltään suomenkielisiä perustettiin, +minkä johdosta vähitellen alkoi ilmetä suomalaistumista sivistyneiden +luokkien keskuudessa. Jo vuonna 1863 suomen kieli oli saanut eräitä +virallisen kielen oikeuksia, joita myöhemmin laajennettiin. +Suomenkielen taito tuli pakolliseksi kaikille virkamiehille ja +molempien kotimaisten kielten, suomen ja ruotsin, käyttö virastokielenä +järjestettiin lailla. Suomalainen kirjallisuus yhä laajeni ja +saavutti merkitystä. J.V. Snellmanin tarmokkaasti eteenpäin viemää +suomalais-kansallista liikettä johtivat yleisisänmaallisessa hengessä +pääasiallisesti ruotsinkielisiin sivistyneisiin perheisiin kuuluvat +henkilöt. + +Luonnollinen seuraus tästä kehityksestä oli, että ruotsinkieleen nähden +tapahtui siirtyminen siitä vallitsevasta asemasta, mikä sillä Ruotsin +vallan ajoista saakka oli ollut Suomen ylemmässä yhteiskuntaelämässä. +Mutta tuomalla uusia voimia kansan suuren enemmistön riveistä tämä +seikka antoi suurempaa henkistä voimaa kansakunnalle ja tasoitti +vallitsevia kielellis-yhteiskunnallisia epäkohtia. Tämä kehitystyö +johti tosin kieliriitaan, joka jakoi kansakunnan kahteen leiriin, mutta +riita ei ollut tällä ajankohtaa katkeroittavaa ja lamauttavaa +rotutaistelua, vaan sillä oli poliittis-sivistyksellinen leima ja se +oli pikemmin omansa kannustamaan voimia kansalliseen työhön ja +vahvistamaan niitä idästä tulevia hyökkäyksiä vastaan suunnattavaan +puolustukseen. Suomenkielinen väestö -- lukumäärältään aivan +ylivoimainen osa kansaa -- tuli suuremmassa määrin osalliseksi +länsimaisesta sivistyksestä ja kypsemmäksi olemaan osallisena +sosiaalisessa ja valtiollisessa yhteiskuntatyössä, Kielellinen +eroavaisuus estyi täten laajenemasta yhteiskunnalliseksi kuiluksi, +vaara, minkä Suomi -- päinvastoin kuin Itämerenmaakunnat -- pääasiassa +on välttänyt. Itsenäisyyttä kohti kulkevan kehityksen välttämättömänä +edellytyksenä oli se sivistyksellinen ja valtiollinen herätys, jonka +suomalais-kansallinen liike sai aikaan. Se yhteiskuntaluokkien välinen +vastakohtaisuus ja jännitys, joka myöhemmin kehittyi voimakkaaksi, ei +suorastansa pohjannut kielieroavaisuuksiin tai kielelliseen sortoon, +vaan pääasiassa toisiin sosiaalisiin seikkoihin. Mutta kieliriita, +suomalaisen ja ruotsalaisen puolueen välinen taistelu, oli kuitenkin +vallitsevana tekijänä kuluneen vuosisadan viimeisten vuosikymmenien +sisäisessä politiikassa. + +Maassa vallitseva luottamus maamme valtakunnassa nauttiman autonomisen +aseman pysyväisyyteen ja etuihin lujittumistaan lujittui Aleksanteri +II:n hallituksen aikana ja ilmeni sekä hallituksessa että kansassa +vakaana mielihaluna lojaalisesti täyttää maan velvollisuudet +Venäjää ja valtakuntaa kohtaan. Tästä on todistuksena valtiopäivien +vuonna 1878 hyväksymä Suomen asevelvollisuuslaki. Asettamalla oman +sotaväen (jalkaväkijoukkoja) maamme otti velvollisuudekseen +osallisuuden "isänmaan ja valtaistuimen" ja siten myöskin valtakunnan +puolustuksessa. Sotilashallinto oli suomalaisissa käsissä, mutta +komentoasiat kuuluivat Venäjän sotaministerille. Päällystö oli +suomalainen, komennuskielenä oli venäjä, mutta opetuskielenä suomi ja +ruotsi. Valtiopäiväin päätös asevelvollisuuden voimaansaattamiseksi ei +ollut yksimielinen, mutta suurin piirtein katsoen mieliala Suomessa oli +se, että maallamme oli velvollisuuksia valtakuntaa kohtaan +sotilaallisella alalla, ja kansan myötätunto uutta sotaväkeä kohtaan +näyttäytyi jokseenkin suureksi. Päinvastoin kuin itämaisen sodan +aikana, olivat venäläis-turkkilaisessa sodassa 1877-1878 mielet +Suomessa selvästi Venäjän puolella. Venäläisten sotavoimien joukossa +taisteli tässä sodassa sankarillisesti myöskin värvätty suomalainen +joukko-osasto, Suomen kaarti. Venäjän joukkojen upseeristossa oli tähän +aikaan ja myöhemminkin melkoinen määrä suomalaisia, jotka olivat +saaneet sotilaskoulutuksensa osaksi Suomessa, osaksi Venäjän +sotaopistoissa. Kaikki osoitti suurempaa lähentymistä molempien +maiden välillä, semminkin kun taloudelliset suhteet niiden kesken +olivat käyneet yhä vilkkaammiksi ja kun tällainen lähentyminen +näytti perustuvan molemminpuolisiin etuihin. Mitään sisäistä +yhteenkuuluvaisuutta ei Suomen ja Venäjän kesken ollut eikä voinut olla +olemassa. Sivistys, uskonto, yhteiskuntajärjestys, kieli ja tavat sekä +valtiolliset ja kansanihanteet olivat liian erilaiset. Suomen +lojaalisuus valtakuntaa kohtaan oli ehdollinen, se voi säilyä vain +sillä ehdolla, että maamme erikoisasemaa ja sisäistä itsenäisyyttä ja +oikeutta elää omaa kansallista elämäänsä pidettiin kunniassa. + +Kansallisen heräämisen ja sittemmin uudistustyön valoisana ja lupaavana +aikana ei kyllä Suomen riippumattomuutta haahmottelevia ajatuksia tuotu +maassamme julkisesti ilmi, mutta ne siintivät kuitenkin isänmaallisten +toiveiden kaukaisena ja epämääräisenä päämaalina. Ne välähtelivät +runoilijain isänmaallisista tulevaisuuden unelmista, jo Runebergilla ja +Topeliuksella, joille kangasti aika, jolloin Suomen kansaa eivät +sitoneet mitkään vieraat kahleet, vaikkei heidän kuviansa ja +vertauksiansa silloin ymmärretty niin laajassa mielessä kuin minkä me +nyt niihin sovellutamme. "Vapaana kerran kuorestaan sun kukkas aukeaa +-- -- -- ja korkeamman kaiun saa sun laulus, synnyinmaa" sanotaan +kaikkien huulilla olleen kansallislaulumme loppusäkeistössä. Kaikki +tämä oli siementä, jota kylvettiin kypsyäkseen kerran vakaumukseksi ja +teoksi. + +Kansantietoisuudessa riippumattomuudenvaatimus ei vielä ollut herännyt, +mutta se eli kuitenkin itsetiedottomana kansansielussa. Katseensa +kauemmas suuntaaville poliitikoille ja valtiomiehille sitävastoin ei +ollut vieras se ajatus, että maamme kerran nähtäisiin vapaana, +Venäjästä vapautettuna ja riippumattomana Suomen valtakuntana, joskin +tie tähän päämaaliin näytti pitkältä ja epävarmalta. Sisäinen +itsenäisyys Venäjän yhteydessä olisi historiallinen väliaste, jonka +aikana kansamme valtiollinen kypsyys ja elinvoima saavuttaisivat +tarpeellisen jäntevyyden ja lujuuden. Samoin kuin Arwidssonille +kangasti myös ajattelijalle ja valtiomiehelle J.V. Snellmanille Suomen +kansan kansallisen ja historiallisen kehityksen lopullisena päämaalina +täydellinen itsenäisyys. Siinä "Suomen historiassa" (1872), jossa Y.S. +Yrjö-Koskinen, suomalaisen kieliryhmän etevin johtaja ja edustaja +edellisen vuosisadan viimeisten vuosikymmenien poliittisessa elämässä, +kuvasi Suomen kansan kohtaloita, on johtavana historiallisena +ajatuksena Suomen kansan kehitys vapaaksi ja itsenäiseksi +sivistyskansaksi, joskin hän poliitikkona katseli Suomen kansaa ja sen +tulevaisuutta erityisesti suomalais-kansalliselta näkökannalta, s.o. +Suomen kansasta oli tuleva kielellisesti yhtenäinen kansakunta. +Puolan kapinan ajalta 1863 on tallella eräs Yrjö-Koskisen kirje, jossa +hän selvästi lausuu itsenäisen Suomen valtakunnan ajatuksen. +Jäälleenyhdistyminen Ruotsiin hänen mielestään tulisi epäedulliseksi +suomalaiselle kansallisuudelle. Venäjä taas oli suomalaisille liian +vieras voidakseen voittaa puolelleen mitään puoluetta Suomessa. +Riippuvaisuus Venäjästä oli paha, johon meidän toistaiseksi oli +alistuttava, mutta, hän sanoo, se aika on tuleva, jolloin tämä +riippuvaisuus on lakkaava. Samoin kuin kaikissa suomalaisissa +isänmaanystävissä eli myös Yrjö-Koskisessa syvä vastenmielisyys +Venäjää kohtaan, joskaan se hänen valtiollisessa toiminnassaan ei +suoranaisesti tullut ilmi. Koko "fennomaanista" liikettä kannatti, +ainakin sen varhaisemmissa vaiheissa, sisimpänä tulevaisuudenajatus: +riippumaton Suomen valtakunta. Ruotsinkielisissä piireissä iti sama +"separatistinen" taipumus, joskin jonkun verran toisenlaisena ja ennen +kaikkea vähemmin natsionalistisesti sovellettuna, mutta yhtä +isänmaallisena. Vastenmielisyys venäläistä iestä ja vaikutusta vastaan +oli tällä taholla ehkä vielä voimakkaampi tai ainakin tuli avoimemmin +näkyviin, joskin ulkonaista lojaalisuutta noudatettiin. Venäläisellä +taholla oltiin vuosisadan viimeisenä vuosikymmenenä halukkaita +ruotsalaisista piireistä vainuamaan n.s. suomenmaalaisen separatismin +varsinainen ahjo, mikä separatismi näihin aikoihin ei ilmennyt muuna +kuin Suomen oikeuden perustuslaillisen kehityksen mahdollisuuksien +säilyttämisenä. Venäläiseltä puolelta alettiin jossakin määrin suosia +suomalaisuudenliikettä, jolta luultiin voitavan odottaa enemmän +myötämieltä venäläisten lähentämisaikeiden hyväksi ja jonka kanssa +arveltiin voitavan helpommin tulla toimeen kuin ruotsalaisen puolueen +pyrkimysten kanssa. Tämä politiikka, jonka tarkoitusperänä oli +suomenkieltä puhuvan väestön myötätunnon saavuttaminen, tuli +selvästi näkyviin kreivi Heidenin vuonna 1881 tultua Suomen +kenraalikuvernööriksi. Hänen edeltäjänsä, kreivi Adlerberg, ollen +esiintymisessään länsimaalaisempi, ei ollut osoittanut mitään +tämänsuuntaisia pyrkimyksiä. Yleinen, joskin osittain peitelty Venäjään +kohdistuva vastenmielisyys, joka perustuslaillisen kauden aikana jonkun +verran lieveni, mutta sitten seuraavana sortosuunnan aikana jälleen +yltyi, oli riippumattomuusajatuksen verkalleen ja huomaamatta, mutta +varmasti vaikuttavana vipuna. + +Selvästi ja rohkeasti julkilausutun ilmaisun Suomen itsenäisyysajatus +sai vuonna 1880 Pariisissa julkaistussa kirjasessa "Finlande, +indépendante et neutre" (Suomi, riippumattomana ja puolueettomana), +jonka tekijä oli eversti E.G.W. von Becker (Becker-Bei). Hän oli +aiemmin ollut upseerina Suomen ja Venäjän palveluksessa, mutta sitten +toiminut sotilaallisissa tehtävissä eri maissa ja elänyt maanpaossa. +Hän osoitti kirjasessaan Suomen aseman tukaluuden Venäjän tsaarin +valtikan alaisena ja ennusti sen johtavan maamme venäläistyttämiseen ja +sen autonomian tuhoamiseen Venäjän perustuslaillisten ja sen ohella +panslavististen virtausten välttämättömänä seurauksena. Suomi oli +kypsynyt itsenäisyyteen ja se olisi sopivan ajankohdan ilmaantuessa +tehtävä vapaaksi. Suomen vapauttaminen oli Euroopan yhteisetujen +piiriin kuuluva kysymys, mutta ulkoapäin tulevaan apuun maamme sen +enempää kuin Puolakaan, ei voisi rakentaa. Sen täytyi koota +kykynsä voimanponnistukseen ja ankarassa taistelussa kilvoitella +itsenäisyytensä ja elämänsä puolesta. Kirjanen päättyi seuraavaan +lausuntoon: "Jos meidän toiveemme toteutuvat, muodostaisi riippumaton +ja puolueeton Suomi suurvaltain takuulla ylipääsemättömän reunasuojan +panslavismin paisunnalle pohjoista kohti ja maa voisi vapaana edetä +sillä tiellä, jolla se jo on kulkemassa; jollei näin käy, on +perustuslaillisen järjestelmän toteuttaminen (Venäjällä) ja +panslavismin valtaanpääsy oleva maallemme sen valtiollisen ja +aineellisen perikadon alkuna." Mutta nämä ennustukset ja toiveet, niin +kaukonäköisiä kuin ne olivatkin, olivat silloin liian pilventakaisia, +jotta ne olisivat voineet vaikuttaa ajatuskantaan ja toimintaan. Aika +ei vielä ollut kypsä rohkeille poliittisille pyrkimyksille. Suomen +täytyi vielä, käytännöllisesti katsoen, suunnata katseensa Venäjän +valtakunnassa nauttimansa sisäisen autonomian säilyttämiseen ja, mikäli +mahdollista, sen kehittämiseen ja samalla kansan sivistyksen ja +aineellisen hyvinvoinnin vaurastuttamiseen. + + + + +Perustuslakitaistelun enteitä. + + +Suomen yhteiskuntajärjestystä, jonka maamme oli tuonut perintönä +mukanaan Ruotsin vallan ajalta, ja sen valtiollista asemaa sisäisesti +vapaana maana olivat, suurin piirtein katsoen, sen hallitsijat, Venäjän +itsevaltiaat pitäneet kunniassa. Sen vapaa kehitys vuoden 1863 jälkeen +Aleksanteri II:n ja Aleksanteri III:n hallituskausina oli vähitellen +tehnyt Suomen puhtaasti länsimaiseksi, uudenaikaisesti johdetuksi +valtioksi Venäjän valtakunnassa. Yhteiskunnallisissa laitoksissaan ja +kansanvaltaisessa sivistyksessään se oli pyrkinyt ja jossakin määrin +onnistunutkin pysymään Euroopan yleisen kehityksen tasalla. Mutta +kaiken tämän ohella itämainen käyräsapeli damokleenmiekkana riippui +pienen itseänsä hallitsevan, suuren itämaisen jättiläisen kylkeen +kytketyn kansan yllä. Samaan aikaan kuin Suomi eli tätä sisäisen +vapauden ja itsehallinnon aikaa, painoi jättiläisen käsi raskaana +Venäjän valtakunnan muita rajamaita ja -kansoja. Puolasta ja Liettuasta +tehtiin Veikselinmaakunnat, joissa ei ainoastaan pienintäkin +itsehallinnon jälkeä tuhottu, vaan myös kotimaisia kieliä sorrettiin ja +kaikki kansallisen elämän ilmaukset tukahdutettiin. "Finis Poloniae" +oli toteutettu tosiasia. Jonkun verran säälivämmin meneteltiin aluksi +Itämerenmaakunnissa, mutta nekin menettivät vähitellen vielä +jäljelläolevat poliittiset oikeutensa ja erikoisetunsa sekä joutuivat +järjestelmälliselle venäläistyttämiselle alttiiksi, samalla kuin +virolaisen ja lättiläisen rahvaan ja ylempien saksaa puhuvien +yhteiskuntaluokkien välistä vihamielisyyttä lietsottiin. Sillä +aikaa kuin olot tuolla, Suomenlahden eteläpuolella, osoittivat +sivistyksellistä ja siveellistä taantumista sekä kansallisen elämän +tukahduttamista ja lisääntyvää vapauden puutetta, voi Suomen +kansa yhä enemmän vakiintua kansakunnaksi ja kartuttaa henkistä +vastustusvoimaansa. Vastenmielisyyden tunteet itäistä naapuria, vanhaa +perivihollista kohtaan lauhtuivat kyllä tällöin, mutta tosiseikkoihin, +kauttaaltaan vallitsevaan kaikenpuoliseen erilaisuuteen perustuva kuilu +molempien maiden -- itämaiden ja länsimaiden -- välillä laajeni. +Jokainen muukalainen, joka Venäjältä saapui Suomeen, huomasi sen +välittömästi. Mutta suurvenäläisestä, venäläiskiihkoisesta +isänmaanystävästä tämä asiaintila tuntui loukkaukselta. + +Mainittujen valtakunnanosien sorto ja venäläistyttäminen ei ollut +yksinomaan Venäjän hallituksen työtä. Sen takana oli yllyttävä +kansalliskiihkoinen mielipide. Sen henkinen johtaja 1860-luvulla +oli Katkov Moskovassa ja sen tärkein puhetorvi sanomalehti +Moskovskija Vjedomosti, myöskin Suomen, sen erikoisaseman ja sen +kansallis-länsimaisen kehityksen vannoutunut vihollinen. Uusia +sanomalehtiä, jotka noudattivat samaa äänilajia, tuli lisää, kuten +Novoje Vremja Pietarissa. Niiden päämaalina oli Suomen itsehallinnon +horjuttaminen, tuhoaminen ja sen kansallisuuden asteittainen +hävittäminen. Maa muutettava virkavallan sortamaksi venäläiseksi +maakunnaksi. Tähän ne pyrkivät osaksi järkyttämällä luottamusta Suomen +lojaalisuuteen ja kiinnittämällä huomiota siihen vaaraan, minkä +ei-venäläisen valtion olemassaolo Venäjän pääkaupungin edustalla +muodosti, osaksi väittämällä, että Suomen valtiollisen erikoisaseman +historiallinen perustus on väärä ja autonomian vaatimus epäoikeutettu. +Tähän nähden vallitseva käsitys oli, niin sanottiin, suomalaisten +poliitikkojen petoksen ja vääristelyjen synnyttämä. Porvoon +valtiopäivillä ei oltu muka tehty mitään sopimusta tai välipuhetta. Se +mitä siellä oli tapahtunut, oli keisarillisen armon osoitus, mikä ei +voinut olla Venäjää ja sen itsevaltiaita sitova. Mitään valtiosääntöä +ei ollut Suomelle taattu, mutta joskin niin olisi tapahtunut, olisi +tämä ollut vastoin Venäjän etuja ja lupaus olisi siis mitätön. Tämä, +eri muunnelmin, oli hyökkäyksen sävy. Niihin vastasi Suomen +sanomalehdistö, jonka esitykset vääristellyssä muodossa tulivat +venäläisen yleisön silmien eteen. Tämä 1870- ja 1880-lukujen +sanomalehtisota Suomen ja Venäjän välillä oli etuvartio-ottelua, +jota seurasi sittemmin Suomen ja Venäjän välillä puhjennut +perustuslakitaistelu. Sen merkitys ja voima kasvoi, kun venäläiset +ylemmän arvoasteen oikeusoppineet ja valtiolliset kirjailijat, kuten +Ordin y.m., astuivat taistelukentälle venäläisen natsionalismin +liittolaisina. Suomen taholta ei jääty vastausta vaille. Selkeästi +todistavissa seikkaperäisissä, L. Mechelinin, R. Hermansonin ja J.R. +Danielsonin kirjoittamissa esityksissä paljastettiin tarkoituksellisten +venäläisten lausuntojen kieroudet ja löyhyys, ja selvitettiin Suomen +autonomian oikeudelliset perusteet. Poliittinen kieltämisen ja +tuhoamisen halu oli kuitenkin liian voimakas antaakseen objektiivisten +näkökohtien ja asiallisten syiden vaikuttaa itseensä. Valtaa ja rahaa +himoitseva venäläinen virkamiehistö toivoi Suomesta muodostuvan uuden +rajamaan, jota saisi vapaasti nylkeä, ja kiihoitti tässä tarkoituksessa +panslavistisia pyrkimyksiä. Yhä laajemmalle ja voimakkaammin levisi +Venäjällä se "todellisten venäläisten" valtiollinen uskonkappale, jonka +mukaan Suomen sisäinen itsenäisyys ja kansallinen elämä oli +epämuodostuma Venäjän valtakunnanruumiissa ja sisälsi pyhään Venäjään +kohdistuvan loukkauksen, joka oli poistettava. Tämä mielipide sai myös +tsaarin neuvonantajien ja ministerien kannatusta ja lopuksi hallitsija +itse, jonka pyhiin lupauksiin Suomessa oli luotettu, kallisti sille +korvansa. + +Mutta yhä ilmeisemmäksi kävi, ettei Suomen sulattaminen Venäjään ollut +maatamme vastaan suunnatun politiikan varsinainen päämäärä. Vaadittu +Suomen uusi "valloittaminen" oli vain oleva väliasema suurvenäläisen +laajentumishalun tiellä länttä kohti, kohti Skandinaviaa, kohti +avointa, jäistä vapaata merta. Sisäisesti itsenäinen, länsimainen Suomi +oli se muuri, joka ensiksi oli murrettava, ennenkuin tie siitä edelleen +oli vapaa. Tämä teki Suomen tulevaisuuden vielä synkemmäksi, mutta +siitä sen taistelu oikeudesta elää omaa elämäänsä myös sai paljon +suuremman historiallisen ja sivistyksellisen merkityksen. + +Keisari Aleksanteri III oli valtaistuimelle noustessaan vuonna 1881 +antanut hallitsijavakuutuksen Suomen kansalle, aivan samansisältöisen +kuin edelliset hallitsijat. Samalla hän antoi käskykirjeen, +jossa hän selitti syvällä tyydytyksellä vakuuttaneensa Suomen +suuriruhtinaskunnalle sen oikeudet, koska hän "armollisesti oli pitänyt +mielessään ne moninaiset todisteet järkähtämättömästä uskollisuudesta +ja kiitollisuudesta hallitsijaansa ja hyväntekijäänsä kohtaan, joita +tämän maan asukkaat olivat osoittaneet." Hän jatkoikin aluksi sitä +luottamuksen ja laillisuuden politiikkaa, jota hänen isänsä ja +edeltäjänsä oli noudattanut. Suoranaisesti ilmaisi tätä m.m. se +valtiopäivien toimivallan laajennus, mikä sisältyi esitysoikeuden +(paitsi perustuslakikysymyksissä) myöntämiseen. Venäläinen taantumus, +panslavismin verhoon pukeutuneena, sai kuitenkin yhä suurempaa valtaa +ja keisarikin joutui sen ja sen etevimmän edustajan, pyhän synodin yli +prokuraattorin Pobedonostsevin vaikutusvallan alaiseksi. Samassa määrin +heikkeni hänen alkuaan epäilemättä vilpitön aikomuksensa ja halunsa +pysyttää Suomen suuriruhtinaskunta koskemattomana valalla +vahvistettujen lakiensa ja yhteiskuntajärjestyksensä turvissa. + +Venäläisen sanomalehtitaistelun Suomea vastaan ollessa kiivaimmillaan +liikkui maassamme levottomuutta herättäviä huhuja Venäjän +hallituspiireissä tekeillä olevista suunnitelmista, jotka tarkoittivat +Suomen valtion laitosten asteittaista saattamista Venäjän vastaavien +laitosten mukaisiksi. Nämä huhut vahvistuivat, kun vuoden 1890 alussa +saatiin tietää, että Venäjän hallituksen aloitteesta oli asetettu kolme +komiteaa, puheenjohtajana Suomen kenraalikuvernööri, kreivi Heiden, +valmistelemaan kysymystä Suomen raha-, tulli- ja postilaitosten +yhdenmukaistuttamisesta keisarikunnan vastaavien laitosten kanssa. +Jo kesäkuussa samana vuonna annettiin julistuskirja Suomen +postilaitoksesta, jonka johto asetettiin Venäjän posti- ja +lennätinlaitoksen ylihallituksen alaiseksi. Tämä oli ensimäinen +merkitsevämpi lainvastainen puuttuminen Suomen itsehallintoon ja +valtiosääntöön, se kun asetti suomalaisen hallinnonalan venäläisten +virkamiesten määräysoikeuden alaiseksi. Tätä toimenpidettä oli +ilmeisesti joudutettu ennenkuin valtiopäivät kokoontuivat, jotta niiden +vastalauseet eivät saisi vaikuttaa kysymyksen ratkaisuun. Maan +prokuraattori, von Weissenberg, pani vastalauseensa lainvastaista +toimenpidettä vastaan ja erosi, kun vastalausetta ei otettu huomioon. +Samalla perustuslaillisen politiikan ensimäinen mies, L. Mechelin, +luopui kotimaisen hallituksen jäsenyydestä. Suomen raha- ja +tullilaitosta vastaan tehdyt suunnitelmat eivät käytännöllisten +vaikeuksien vuoksi johtaneet mihinkään tulokseen, mutta toinen vakava +isku Suomen oikeusjärjestykseen tehtiin äskenmainittuna vuonna. +Valtiopäivät olivat hyväksyneet uuden Suomen rikoslain ja hallitsija +oli sen vahvistanut astuvaksi voimaan vuoden 1891 alusta. Venäjän +sanomalehdissä käytiin lain kimppuun, koska sen katsottiin sisältävän +määräyksiä, mitkä eivät kaikissa suhteissa olleet yhtäpitäviä Venäjän +etujen kanssa. Näistä hyökkäyksistä oli seurauksena, että jo +vahvistettu ja siis pätevä laki peruutettiin toistaiseksi, kunnes +valtiopäivät ehtisivät sen tarkistaa äskenmainitussa suhteessa. +Muutamat tuomarit eivät kuitenkaan katsoneet voivansa ottaa huomioon +laitonta peruutusta ja sovelluttivat uutta rikoslakia, jonka johdosta +heitä kohtaan ryhdyttiin rankaisutoimenpiteisiin. Tämä oli ensi alku +sille laillisuudenpuolustukselle, jota sittemmin nimitettiin +passiiviseksi vastarinnaksi. + +Kun valtiopäivät vuonna 1891 kokoontuivat, julkilausuivat säätyjen +puhemiehet sen huolestumisen, minkä molemmat äskenmainitut +lainvastaiset toimenpiteet maassa olivat herättäneet. Keisari vastasi +käskykirjeellä, missä hän nimenomaan selitti, ettei hänellä ollut +aikomuksena syrjäyttää suuriruhtinaskunnan perustuslakeja. Joskin +ne hyvänsuovat sanat, joilla hän tämän lausui, jossakin määrin +vaikuttivat rauhoittavasti, paljasti käskykirje muutoin sen, että +yhdenmukaisuussuunnitelmat olivat saavuttaneet Venäjän hallituksen ja +hallitsijan periaatteellisen hyväksymisen. Siinä nimittäin sanottiin +seuraavaa: "Muutamien Suomen asetusten ja yleisten valtakunnanlakien +välillä vallitseva yhdenmukaisuuden puute, samoin kuin riittämätön +täsmällisyys suuriruhtinaskunnan suhdetta keisarikuntaan koskevassa +lainsäädännössä aiheuttaa valitettavasti nurjaa käsitystä niiden +toimenpiteiden todellisesta merkityksestä, joihin ryhdytään kaikille +Venäjän valtakunnan osille yhteisten tarkoitusperien saavuttamiseksi." +Lausuma, jonka keisarin neuvonantajat olivat panneet hänen +suuhunsa, oli diplomaattisen varovainen, kauas tähtäävien +yhteensulattamisaikeiden verho. Samana vuonna ammuttiin uusi aukko +Suomen autonomiaa suojelevaan perustuslakimuuriin. Kesällä 1891 +annetulla määräyksellä säädettiin -- suorastaan perustuslain +vastaisesti -- että Pietarissa olevan ministeri-valtiosihteerin +viraston ja kenraalikuvernöörinkanslian virkoihin voitaisiin nimittää +myöskin venäläisiä virkamiehiä. Saman vuoden joulukuussa määrättiin, +että virkoja Suomessa täytettäessä etusija olisi annettava sellaisille +hakijoille, jotka osasivat venäjänkieltä, ylennysperuste, mikä oli +Suomen laeille ja tarpeille kokonaan outo. + +Suomen perustuslakien kodifioiminen oli kauan ollut huomion esineenä ja +siitä oli useita eri kertoja neuvoteltu Suomen hallituksessa ja +erinäisissä toimikunnissa. Se otettiin venäläiseltä taholta uudelleen +esille vuonna 1891 ja erikoinen venäläis-suomalainen sekakomissioni +asetettiin kysymystä pohtimaan. Asiankäsittelyissä ilmeni, ettei +venäläisellä taholla pyritty sen vähempään kuin Suomen sisäisen +itsenäisyyden täydelliseen kumoamiseen. Kenraalikuvernööri Heiden oli +antanut tehdä ehdotuksen muka hallitusmuodoksi, jolla oli seuraava +kuvaava otsake: "Ohjesääntö Suomen suuriruhtinaskunnan läänien +hallintoa varten", jonka mukaan maamme vain muodosti ryhmän Venäjän +valtakunnanlainsäädännön alaisia kuvernementteja, joilla oli oleva +erityinen hallintonsa, ehdotus, joka sai osakseen komissionin +venäläisten jäsenten kannatuksen. Suomen edustajat olivat tehneet +vastaehdotuksen, joka perustui siihen autonomiaan, mikä maallamme oli +ollut aina siitä saakka kuin se oli ollut Venäjään yhdistetty ja jonka +valtakunnan hallitsijat olivat vahvistaneet. Yksimielisyyttä ei +saavutettu. Sen jälkeen kuin Suomen senaatti oli antanut asiasta +lausuntonsa ja ehdottomasti torjunut venäläisen ehdotuksen, asetettiin +uusi komissioni, mutta tulos oli sama. Mielipiteet olivat liian +vastakkaiset voidakseen yhtyä. Venäläiset jäsenet olivat ehdottaneet, +että Venäjän valtakunnanneuvosto olisi lakiasäätävänä elimenä +sellaisissa asioissa, jotka olivat yhteisiä Suomelle ja Venäjälle. +Kysymys oli vielä ratkaisematta, kun Aleksanteri III vuonna 1894 kuoli. + +Uusi Suomelle vihamielinen venäläis-suomalaisen hallituspolitiikan +suunta ilmeni selvästi keisarivainajan hallituskauden lopulla. +Hallitsijanvaihdos antoi toiveita valoisammista ajoista. Suomessa +uutta, kaksikymmentäkuusi vuotiasta hallitsijaa yleisesti tervehdittiin +vilpittömin luottamuksen tuntein. Heti valtaistuimelle noustuaan hän +oli antanut Suomen kansalle hallitsijavakuutuksensa, pyhän lupauksensa +säilyttää sen valtiosäännön ja lait loukkaamattomina. Maa saattoi taas +hengittää keveämmin. + + + + +Valtiokaappaus. + + +Neljä vuotta kului ilman jatkuvia hyökkäyksiä Suomen +valtiosäännönmukaista asemaa vastaan. Suomen kansan vanha välitön +luottamus hallitsijaan ja usko keisarinsanan pyhyyteen näytti jälleen +pääsevän oikeuksiinsa ja hämmensi katseelta todellisuuden. Vehkeilyjä +maamme autonomiaa vastaan harjoitettiin kuitenkin kaikessa +hiljaisuudessa ja niiden lähimpänä tarkoituksena oli saada nuori heikko +hallitsija mullistavien suunnitelmien puolelle. Keisari oli joutunut +suurvenäläisten piirien ja ensi sijassa isänsä onnettoman +neuvonantajan, Pobedonostsevin, vaikutusvallan alaiseksi ja taipui +lopulta heidän hankkeisiinsa. Vuonna 1898 suunnitelma oli kypsä +toimeenpantavaksi. Keisarin oma henkilökohtainen kanta kävi ilmi m.m. +niistä reunamuistutuksista, joilla hän mainittuna vuonna varusti erään +senaatin alistuksen. Sanat "Suomen autonomia" varusti hän +kysymysmerkillä ja muutaman viittauksen kohdalle Suomen vanhoihin, +hänen itsensä samoin kuin hänen edeltäjiensä vahvistamiin +perustuslakeihin merkitsi hän: "olisi jo aika suomalaisten alkaa +unhottaa sellaiset vanhentuneet lait." + +Lähtökohdaksi hyökkäyksille Suomen autonomiaa vastaan otettiin tällä +kertaa sotilaskysymys, joka tähän näytti soveliaimmalta ja +kiitollisimmalta. Suomen asevelvollisuuslaki vuodelta 1878 +oli osoittautunut kaikin puolin tyydyttäväksi, mutta sen +erikoisaseman vuoksi, minkä se soi Suomen sotaväelle, oli se +venäläistyttämispolitiikan kannattajien silmätikkuna. Valtakunnan +sotalaitoksen yhdenmukaisuuden vaatimuksia voitiin lisäksi tukea muilla +kuin puhtaasti poliittisilla syillä. Venäläis-suomalaiset sekakomiteat +olivat turhaan käsitelleet Suomen sotalaitoksen järjestelykysymystä. +Venäjän taholta oli vaadittu Venäjän sotilaslainsäädännön ulottamista +Suomeen, mitä suomalaiset komiteanjäsenet jyrkästi olivat vastustaneet. +Uusi sotaministeri Kuropatkin, Suomen autonomian jyrkkä vastustaja, +oli tämän johdosta salassa antanut laatia ehdotuksen, joka oli +sopusoinnussa Venäjän natsionalistien vaatimusten kanssa ja tarkoitti +Suomen erikoisen sotalaitoksen lakkauttamista. Heinäkuussa 1898 keisari +odottamatta kutsui koolle ylimääräiset valtiopäivät tammikuun 19 p:ksi +1899 käsittelemään kysymystä Suomen sotaväen yhdenmukaistuttamisesta +Venäjän sotalaitoksen kanssa. + +Valtiopäiväkutsun aikaansaama levottomuus yhä yltyi, kun pian +senjälkeen maan kenraalikuvernööriksi nimitettiin kenraali N. Bobrikov. +Nimitys ei tapahtunut lainmukaisesti Suomen ministerivaltiosihteerin, +vaan Venäjän sotaministerin esityksestä, tämäkin levottomuutta +herättävä enne. Entisestä toiminnastaan Bobrikov oli tunnettu +innokkaaksi venäläistyttämispolitiikan puoltajaksi ja sen lisäksi +häikäilemättömäksi ja voimakkaaksi henkilöksi, valmiiksi mihin +väkivallantoimiin tahansa. Hänestä oli -- se oivallettiin -- tuleva +niiden Suomea vastaan tähdättyjen suunnitelmien toteuttaja, joiden +määränä oli maan venäläistyttäminen, ja sen autonomian tuhoaminen. Hän +oli havaittu sopivaksi olemaan "Suomen pyövelinä", ja hän oli tähän +tehtävään suostunut. Astuessaan virkaansa uusi kenraalikuvernööri piti +lokakuun 12 p:nä 1898 maan hallinnon ylimmille edustajille puheen, +missä hän kosketteli niitä perusteita, joita hän aikoi sovelluttaa +korkeassa hallintovirassaan, lausuen tällöin m.m.: + +"Hallitsijamme tuntee Suomen kansan uskollisuuden, mutta H. +Majesteettinsa tietää myös, että maassa valitettavasti on levinnyt +väärä tulkinta niistä perusteista, joihin Suomen asema keisarikuntaan +nähden nojaa. Tällaisten tulkintojen vahingollisen vaikutuksen alaisina +monet suomenmaalaiset eivät ole osoittaneet tarpeellista myötämieltä +niitä toimenpiteitä kohtaan, joihin on ryhdytty niiden siteiden +lujittamiseksi, mitkä yhdistävät maan muihin Venäjän vallan osiin. +-- -- -- Venäjän silmänkantamattomalla alueella on kaikille, jotka ovat +tsaarin mahtavan valtikan alaisia, olemassa vain yksi alamaisuudensuhde +ja sama rakkaus isänmaahan." Se käsitys, että Suomi oli erikoinen +valtiollinen alue valtakunnassa, oli siis harhaluulo, joka oli pois +juuritettava, ja Suomen kansa oli pakolla opetettava rakastamaan suurta +yhteistä isänmaata, Venäjää. Omaa isänmaata ei Suomen kansa saisi +omistaa eikä rakastaa. Puheessa tuotiin myös kaunistelematta ilmi +Venäjällä kyhätty valheolettamus, että täällä olivat vastakkain +vakaa ja Venäjälle uskollinen Suomen kansa, jossa ei vallinnut +vastustuksenhenkeä venäläistyttämistä vastaan, ja yksityiset +ilkeämieliset separatistit, jotka villitsivät kansaa, valheolettamus, +jota tahallisesti käytettiin väkivaltapyrkimysten verhona. + +Senaatti oli sotilasasiaesityksestä antamassaan lausunnossa ehdottanut +siitä poistettavaksi ne määräykset, jotka törkeästi loukkasivat Suomen +oikeutta ja erikoisasemaa. Tähän ei korkeimmassa paikassa kuitenkaan +pantu mitään huomiota. Ehdotuksessa vältettiin sanoja "Suomi" ja +"isänmaa" ja niiden sijasta käytettiin kaikenlaisia muita sanontatapoja +kuten "suomalaiset läänit" j.n.e. Ehdotuksen 18 §:ssä sanottiin: +"Keisarillisen valtaistuimen ja Venäjän valtakunnan puolustus on +Venäjän jokaisen alamaisen pyhä velvollisuus, ja näin ollen on +suomalaisten läänien, samoin kuin Venäjän muiden kuvernementtien +miespuolinen väestö säätyyn katsomatta asevelvollinen." Tämän +ehdotuksen mukaan oli suomalaiset joukot kokonaan alistettava Venäjän +sotilasviranomaisten alaisiksi, palvelusaika oli oleva sama kuin +Venäjällä, suomalaisia asevelvollisia voitaisiin komentaa venäläisiin +joukkoihin ja päinvastoin venäläisiä suomalaisiin. Upseereiksi +suomalaisiin joukkoihin voitaisiin määrätä myöskin venäläisiä ja +suomalaisia joukkoja oli lupa sijoittaa maan ulkopuolelle +rauhanaikanakin. Kuten jo näistä esimerkeistä näkyy, oli ehdotuksen +tarkoitus saada poistetuksi kaikki ero suomalaisen ja venäläisen +asevelvollisen väliltä sekä lakkautetuksi koko sotaväen olemassaolo +suomalaisena laitoksena. Tämä lausuttiinkin julki riittävän selvästi +valtiopäiväin avajaisissa luetussa valtaistuinpuheessa. Siinä +sanottiin: "erottamattomasti keisarikuntaan yhdistettynä ja sen +turvassa ja suojassa ollen ei Suomelle ole tarpeen Venäjän armeijasta +erillään oleva sotaväki." Maan erikoisten paikallisten olojen vuoksi +oli ehdotus kuitenkin annettava valtiopäiville valmistelevasti +harkittavaksi. Valtiopäivät eivät siis saisi asiasta päättää, s.o. +hyväksyä tai hyljätä esitystä, vaan niiden oli ainoastaan annettava +lausunto. Vastauspuheissaan säätyjen puhemiehet eivät laiminlyöneet +tuoda esiin sitä levottomuutta, mihin ehdotuksen, niin hyvin +sisällyksensä kuin muotonsa puolesta, täytyi antaa aihetta. +Valtiopäivät ryhtyivät kuitenkin esitystä käsittelemään lainmukaisessa +järjestyksessä. + +Senaatin yksimielinen torjuva kanta, koko maan suhtautuminen +sotilasasiaehdotukseen ja vihdoin se tapa, millä valtiopäivät olivat +ryhtyneet ehdotuksen käsittelyyn, antoivat asianomaisille Venäjällä +selvän käsityksen siitä, ettei päämaalia voitu saavuttaa pelkästään +tätä "parlamentaarista" tietä. Tehokkaampaa keinoa oli käytettävä ja +niin valmisteltiin kaikessa hiljaisuudessa se valtiokaappausteko, joka +on tunnettu helmikuunjulistuskirjan nimellä ja jonka keisari +allekirjoitti 15 p. helmikuuta 1899. Sillä ei ollut kumouksellisen +asiakirjan ulkonaista leimaa, vaan sen tarkoituksena oli muka, kuten +sanat kuuluivat, vain "voimassa olevien asetuksien täydentämiseksi" +noudatettavaksi säätää vankka ja järkähtämätön järjestys yleisten +valtakunnanlakien valmistamista ja antamista varten. Julistuskirjaan +liittyivät sitä varten vahvistetut perussäännökset. Näiden +mukaisesti olisivat niin hyvin keisarikunnalle ja Suomelle yhteiset +"valtakunnanlait" kuin myös ne yksinomaan suomalaiset lait, jotka +koskevat valtakunnanetuja, riistettävä Suomen lakiasäätävien laitosten +ratkaisu- ja päätösvallan alta. Venäläisten viranomaisten tuli olla +aloitteen tekijöinä ja ehdotusten harkitsijoina ja lopullisen ratkaisun +säätäisi hallitsija. Säädyillä olisi vain oikeus antaa lausuntonsa +sellaisista lakiehdotuksista. Hallitsijalla olisi oikeus määrätä, mitkä +asiat kuuluisivat uuden lainsäädäntöjärjestelmän piiriin. Se venäläinen +kiila, joka näin oli lyötävä Suomen itsehallintoon, oli liian +karkeatekoinen ja syvälle tunkeva, jotta Suomen valtiosääntö olisi sitä +kestänyt menemättä pian kokonaan pirstaleiksi, samalla kuin Venäjän +valtiovalta olisi saanut ratkaisuvallan Suomen omissa asioissa. + +Julistuskirja tuli täydellisenä yllätyksenä niin hyvin Suomen +hallitukselle kuin kansalle. Sen sisällys ja tarkoitusperä oli selvä +jokaiselle ajattelevalle kansalaiselle. Ensimäinen julistuskirjan +herättämien mieliharmin ja suuttumuksen tunteiden vaistomainen ilmaus +oli vaatimus, että senaatin oli kieltäydyttävä noudattamasta käskyä sen +ja siihen liittyvien perussäännösten julkaisemisesta, siten alusta +alkaen osoittaakseen ne laittomiksi ja mahdottomiksi hyväksyä Suomessa +noudatettaviksi. Mutta senaatin keskuudessa oli eri mieliä olemassa +tällaisen kieltäytymisen mahdollisuudesta ja soveliaisuudesta. Äänet +hallituksen istunnossa lankesivat tasan ja julistuskirja julkaistiin 18 +p:nä helmikuuta. Sitä päivää muistettiin kauan Suomen "pimeänä +päivänä". Tämä erimielisyys hallituksen keskuudessa oli sen poliittisen +hajaannuksen ensi ilmaus, joka sitten pysyi koko perustuslakitaistelun +ajan. Senaatissa ilmennyt mielipiteiden eroavaisuus koski olennaisesti +menettelytapaa; itse asiaan nähden, s.o. julistuskirjan ja säädösten +laittomuudesta ja vallankumouksellisesta luonteesta, olivat kaikki +samaa mieltä. Senaatti tekikin heti julkaisemisen jälkeen keisarille +alamaisen esityksen, missä kysymyksessä olevan valtioteon +oikeudenvastaisuus selvin sanoin tuotiin julki, mutta tämä esitys ei +saanut mitään aikaan. Myöskin valtiopäivät panivat vastalauseensa, +mutta sitä valtiopäivien puhemiesten muodostamaa lähetystöä, jonka oli +esitettävä tämä vastalause hallitsijalle, ei otettu vastaan. Tahdottiin +täten osoittaa, että Suomella oli edessään lopullisesti päätetty teko, +jonka peruuttaminen ei voinut tulla kysymykseen. Ja kenraalikuvernööri +oli valheellisesti antanut tiedoittaa, että "kaikki järkevät ihmiset +Suomessa olivat julistuskirjaan tyytyväiset." + +Mutta vielä ei ollut kokonaan sammunut usko siihen, että hallitsija oli +halukas kuuntelemaan Suomen kansan ääntä ja voisi suostua tyydyttämään +sen oikeudenmukaiset vaatimukset. Kansa tahtoi itse turvautua keinoon +"käydä kuninkaissa". Kansalaisadressi laadittiin ja allekirjoituksia +koottiin kaikkialta maasta, myös kaukaisimmista ja pohjoisimmista +seuduista. Yksimielisesti ja isänmaallista intoa hehkuen kansa +kokoontui esittämään huolensa sen itsehallintoa ja kansallista +olemassaoloa uhkaavan vaaran edessä. Kahdessa viikossa oli tämän n.k. +"suuren adressin" alla viidensadankahdenkymmenenviidentuhannen +täysikasvuisen Suomen miehen ja naisen omakätinen allekirjoitus maan +väkiluvun ollessa alle kolmen miljoonan. Ja tämä tulos saavutettiin +vuodenaikana, jolloin liikennesuhteet harvaan asutussa maassa olivat +hankalimmillaan. Selvempää kansan ajatusten ja tunteiden ilmausta ei +voitu vaatia. + +Adressi loppui sanoihin: "-- Emme voi sydämistämme karkoittaa +luottamusta Keisarin sanan järkähtämättömyyteen. Mehän tiedämme kaikki, +että meidän armollinen hallitsijamme on koko ihmiskunnalle julistanut, +että vallan tulee kunnioittaa oikeutta. Ja pienen kansan oikeus on yhtä +pyhä kuin suuremman, sen isänmaanrakkaus on Kaikkivaltiaan Jumalan +edessä velvollisuus, josta se ei koskaan saa luopua." + +Edustajia kaikista maan kunnista, luvultaan viisisataa, kokoontui +maaliskuun 13 p:nä Helsinkiin, missä suoritettiin kunnianosoitus +keisari Aleksanteri II:n patsaan luona suurella senaatintorilla. +Useihin tuhansiin nouseva kansanjoukko veisasi siellä Lutherin +virren "Jumala ompi linnamme". Lähetystö matkusti maaliskuun +15 p:nä Pietariin päästäkseen hallitsijan puheille ja ojentaakseen +hänelle adressin. Mutta sitä ei otettu vastaan. Keisari antoi vastata +Suomen ministerivaltiosihteerin välityksellä: "Ilmoittakaa +viidensadanmiehenlähetystölle, etten tietenkään ota heitä vastaan, +vaikka en kuitenkaan ole heille vihoissani." "Palatkoot he rauhassa", +kuuluivat loppusanat hallitsijan tervehdyksessä. Nuo viisisataa eivät +olleet poliitikkoja, vaan kaikkien yhteiskuntaluokkien edustajia, +suurimmalta osalta talonpoikia. Ne edustivat parasta, terveintä Suomen +kansan ydintä. Keisarin kieltäytyminen ottamasta vastaan heitä, +kuulemasta kansanääntä, ja tylysti torjuvan vastauksen muoto haihdutti +unelmat ja tuntui loukkaukselta. Siinä puheessa, jossa, lähetystön +kuultua keisarillisen vastauksen, puheenjohtaja, konsuli E. Wolff, +ministerivaltiosihteerille tulkitsi sen tunteet, lausuttiin: "Me aiomme +noudattaa H. Majesteettinsa käskyä palata rauhassa koteihimme, mutta me +palaamme toisina kuin tulimme." Kansan kunnioitus hallitsijaa kohtaan +oli järkytetty, eikä se palannut enään koskaan vanhassa, avoimen +luottamuksellisessa muodossa. Vuonna 1899 tapahtui käänne Suomen kansan +alamaisissa tunteissa. Lojaalisuuden järkkyminen valmisti maaperän +todella separatistiselle ajatustavalle laajoissa piireissä meidän +maassamme. Samana vuonna oli vesi maan suurimmissa sisävesistöissä +tavattoman korkealla. Se jätti rantakallioihin selvän kauan näkyvän +viirun. Tämä rantaviiva sai kansan suussa "valarikonviivan" nimityksen. + +Valtiopäivät olivat kevään kuluessa loppuunsuorittaneet +sotilaskysymyksen käsittelyn ja hyljänneet venäläisten ehdotuksen, +mutta samalla ilmoittaneet olevansa valmiit lisäämään Suomen sotaväen +lukumäärää voimassaolevan asevelvollisuuslain puitteissa. +Vastauksessaan säädyt esittivät seikkaperäisen selvityksen Suomea +koskevan lainsäädännön oikeusperusteista ja torjuivat näiden +kanssa ristiriidassa olevan käsityksen, joka ilmeni helmikuun +julistuskirjassa. Vastaus päättyi seuraaviin suorapuheisiin ponsiin: + +"että Suomen valtiosäännön mukaan voidaan säätää lakia Suomen kansan +noudatettavaksi ainoastaan maamme perustuslakien säätämässä +järjestyksessä, joka edellyttää niin hyvin että hallitsijalle ovat +siinä avullisina kotimaiset viranomaiset, kuin myöskin että laki +semmoisista asioista, jotka eivät ole luettavia niin sanottuihin +järjestys- ja talousasioihin, syntyy valtiosäätyjen tieten ja +suostumuksella; + +"että sitävastoin mainittua armollista julistuskirjaa seuraavissa +perussäännöksissä määrätty järjestys semmoisten lakien säätämiselle, +jotka ovat aiotut olemaan voimassa myöskin Suomessa, on ristiriidassa +Suomen perustuslakien ja sen valtiosäännön kanssa, joka maallamme +niiden mukaan on; + +"että sanotulla julistuskirjalla ja siihen kuuluvilla +perussäännöksillä, jotka ovat syntyneet ilman Suomen valtiosäätyjen +suostumusta ja myönnytystä sekä muutenkin muussa kuin maamme +perustuslakien määräämässä järjestyksessä, ei sentähden voi Suomessa +olla lain pyhyyttä; + +"että erittäinkin Suomen asukkaiden asevelvollisuutta koskevan lain +antaminen valtakunnan-lakina tahi muuten sen vahvistaminen keisarin ja +suuriruhtinaan hyväksymisellä ilman valtiosäätyjen suostumusta ei +niinmuodoin voi tapahtua loukkaamatta maamme valtiosääntöä; + +"että nyt voimassa olevaa asevelvollisuuslakia, joka on syntynyt maamme +valtiosäännön määräämässä järjestyksessä, ei voida muuttaa eikä kumota +muulla tavoin kuin keisarin ja suuriruhtinaan sekä valtiosäätyjen +yhtäpitävällä päätöksellä; ja + +"että jos T.K. Majesteettinne katsoisi erityisen järjestyksen, jossa +keisarikunnalle ja Suomelle yhteiset lait olisivat säädettävät, tarpeen +vaatimaksi, valtiosäädyt odottavat, että T.K. Majesteettinne suvaitsisi +perustuslainmukaisen käsittelyn noudattamiseksi jättää valtiosäädyille +armollisen esityksen, joka sisältäisi ehdotuksen semmoiseksi maamme +perustuslakien muutokseksi, joka on siihen tarkoitukseen tarpeellinen; +ja vihdoin + +"että valtiosäädyt katsovat korkeimpaan maailmanjärjestykseen +perustuvaksi velvollisuudekseen pitää kiinni siitä laista ja +oikeudesta, joka vuonna 1809 on juhlallisesti vakuutettu Suomen +kansalle järkyttämättömästi säilytettäväksi." + +Selvän ja arvokkaan lausunnon säädyt näin olivat yksimielisesti +antaneet niistä valtioteoista, jotka tarkoittivat Suomen valtiosäännön +kumoamista. Tähän lausuntoon yhtyi kaikin kohdin Suomen senaatti. Mutta +mitään muuta seurausta, kuin että sotilaskysymys joksikin aikaa jäi +lepäämään, ei tällä kansanedustuksen esiintymisellä ollut. Venäjän +hallituksen puolelta aloitetun politiikan muutos näytti aivan +mahdottomalta. Valtiokaappaus oli vietävä perille, vaikkei se Suomessa +saanut kannatusta miltään taholta. + +Myöskin ulkomailla hyökkäykset Suomen valtiosääntöä vastaan +ja aikomus lakkauttaa sen autonomia olivat herättäneet huomiota, +ensi sijassa oikeusoppineiden piireissä, ja antaneet aihetta +sanomalehtikirjoituksiin ja lentokirjasten julkaisemiseen, joissa +Suomen kysymystä historiallisesti ja oikeudellisesti valaistiin. Suomen +taholta oli ulkomailla pantu käyntiin tähän suuntaan käypä valistustyö. +Säätyjen yllämainittu vastaus keisarille oli käännetty saksan, ranskan +ja englannin kielille ja tehty ulkomailla tunnetuksi. Voimakkaan +ulkomaisen mielipiteen ilmaus Suomen hyväksi oli n.s. eurooppalainen +adressi, jonka oli allekirjoittanut tuhatkunta huomattua miestä +Euroopan kaikista sivistysmaista. Lähetystön, johon kuului eteviä +tieteen edustajia eri maista ja joka kesällä 1899 saapui Pietariin, oli +määrä ojentaa se keisari Nikolaille. Mutta ei sitäkään keisari ottanut +vastaan, mikä diplomaattinen epäkohteliaisuus herätti oikeutettua +suuttumusta. Euroopalla ei muka saanut olla mitään puheenvaltaa +"Venäjän sisäisessä" asiassa, sillä sellaisena tahdottiin pitää +venäläis-suomalaista ristiriitaa ja Suomen sisäisen itsenäisyyden +tuhoamista. + + + + +Perustuslakitaistelu. Passiivinen vastarinta. + + +Helmikuunjulistuskirja ja Suomen kansan tulokseton vetoaminen +hallitsijaan oli lähtökohtana sille Suomessa virinneelle liikkeelle, +joka seuraavina vuosina ilmeni yhteiskunnan taholta järjestettynä +vastustuksena sitä Venäjän hallituksen suunnitelmallista pyrkimystä +vastaan, joka tarkoitti maamme valtiomuodon purkamista ja sen sisäisen +autonomian tuhoamista sekä sen muuttamista venäläiseksi maakunnaksi. +Tämä perustuslakitaistelu noudatti tosin osittain aikaisempaa +todistelutapaa, "paperitaistelun", painetun sanan ja viranomaisten +kirjallisten esitysten tietä, mutta otti vähitellen sen ohella yhä +enemmän käytäntöön toisiakin puolustuksen ja vastustuksen muotoja. + +Syksyllä 1899 nimitettiin Suomen ministeri-valtiosihteeriksi +venäläinen mies, tunnettu toimelias ja taitava vallitsevan +hallitussuunnan kannattaja, salaneuvos W. von Plehwe, mikä oli rikos +sitä perustuslain säädöstä vastaan, että suomalaista virkaa saa hoitaa +vain Suomen mies. Suurin piirtein katsoen vallitsi kuitenkin +helmikuunjulistuskirjaa lähinnä seuranneena vuonna jonkunlainen +tyven Suomea vastaan aletussa politiikassa. Valtiopäivien +päättäväinen esiintyminen sotilaskysymyksessä oli todennäköisesti +venäläisissä hallituspiireissä herättänyt jonkunlaista epävarmuutta +venäläistyttämissuunnitelmien toteuttamismenetelmiin nähden sekä +vaatinut olemaan varovainen. Ilma oli kuitenkin raskas ja asianomaiset +eivät olleet toimettomia. Pietarissa valmisteltiin hiljaisuudessa uusia +iskuja. Kenraalikuvernööri käytti hyväkseen sensuurivaltaansa +sanomalehdistöä vastaan ja ensimäiset epämieluisten sanomalehtien +lakkautukset toimeenpantiin. Lauma kuljeskelevia rajantakaisia +kaupustelijoita lähetettiin pitkin maata alemmassa tilattomassa +väestössä valmistamaan maaperää venäläistyttämiselle kaikenlaisilla +maanjaon ja näille yhteiskuntaluokille koittavien parempien aikojen +uskotteluilla. Nämä lähetit toimivat samalla Venäjän valtiollisen +santarmilaitoksen asiamiehinä, joka vastoin lakia, sai valtuuden toimia +Suomessa. + +Valtiopäivien kokoontuessa vuoden 1900 alussa säädyt lausuivat julki +maassa vallitsevan mielialan hallitsijalle osoitetussa anomuksessa, +jossa pyydettiin niiden "maan hallinnossa vallitsevien epäsuuntien +poistamista", jotka meillä olivat saaneet jalansijaa. Anomus oli +arvostelu Suomen kenraalikuvernöörin toiminnasta ja samalla kertaa +syytös häntä vastaan, joskin maltillisessa muodossa. "Suomen kansa", +sanottiin anomuksessa, "ei pyydä mitään uusia etuja ja erioikeuksia. +Mutta se ei voi luopua siitä vaatimuksesta, että maan hallituksen ja +hallinnon johtamisessa on noudatettava periaatteita, jotka pitävät yhtä +sen kanssa, mitä voimassa oleva oikeusjärjestys ja maan paras +vaativat." Säädyt anoivat, että H. Majesteettinsa "suvaitsisi ryhtyä +toimenpiteisiin, jotka olisivat omiansa poistamaan mainitut Suomen +hallinnon johtamisessa ilmenevät epäsuunnat sekä saattamaan tämän +hallinnon maan lakien ja yhteiskuntajärjestyksen kanssa yhtäpitäväksi." +Vastaus oli tyly ja epäävä. Hänen Majesteettinsa selitti valtiopäivien +menneen yli toimivaltansa ja kenraalikuvernööri sai tunnustuksen +toimenpiteistään, jotka "oli havaittu oikeiksi ja vastaavan kaikkein +armollisimmin annettuja ohjeita." + +Valtiopäivät oli tuskin lopetettu, ennenkuin venäläistyttämispolitiikka +ilmeni uusissa perustuslain rikkomuksissa. Kesäkuun 20 p:nä 1900 +annettiin julistuskirja venäjänkielen käytäntöönottamisesta eräissä +Suomen virastoissa. Suomen ministerivaltiosihteerinviraston ja +passitoimiston Pietarissa sekä kenraalikuvernöörin kanslian tuli 1 +p:stä lokakuuta käyttää yksinomaan venäjänkieltä ja samoin tuli +senaatin alistusten hallitsijalle ja kirjeenvaihdon kenraalikuvernöörin +kanssa tapahtua tällä kielellä. Vuotta myöhemmin tulisi asioiden +käsittelyn senaatissa (talousosastossa) niin hyvin suullisesti kuin +kirjallisesti käydä venäjäksi. Yksityinen asianomistaja voi erityisestä +anomuksesta saada päätökset kotimaisilla kielillä. Vuonna 1905 tulisi +myöskin keskusvirastojen jo suorittaa kirjeenvaihtonsa ylempien +virastojen kanssa venäjänkielellä. Maan omat kielet, suomi ja ruotsi, +olivat siis viranomaisten virallisina kielinä vähitellen tungettava +syrjään ja korvattava valtakunnankielellä, venäjällä, jota ani harvat +henkilöt Suomessa osasivat. Maan lähes kolmesta miljoonasta asukkaasta +oli vain 8,000:lla venäjä äidinkielenä. Kenraalikuvernööriä +kehotettiin julistuskirjassa ryhtymään toimenpiteisiin virastojen +virkamieshenkilökunnan saattamiseksi "sellaiseen kuntoon, mikä on +tarpeellinen venäjänkielen menestykselliseksi käytäntöönottamiseksi +sanottujen virastojen asiankäsittelyssä ja kirjeenvaihdossa". Oli +ilmeistä, mihin mahdottomiin seurauksiin maan sisäisen hallinnon alalla +aiottu virastojen venäläistyttäminen oli johtava. + +Samaan aikaan oli ilmestynyt kaksi muuta lainvastaista asetusta. Toisen +nojalla oli tavanomainen, joskaan ei suorastaan laissa säädetty niin +kuitenkin sen edellyttämä kokoontumisvapaus lakkautettava. Ei mitään +julkisia kokouksia saisi pitää hankkimatta ennakolta lupaa +kenraalikuvernööriltä tai siltä, kenelle hän oli luvanmyöntämisoikeuden +antanut, Tämä oikeus antoi kenraalikuvernöörille aseen, jolla hän voisi +estää kaikki neuvottelut ja tukahduttaa sellaiset yhteiskunnan puolelta +tulevat lausunnot jotka olivat hänelle itselleen ja järjestelmälle +epämieluisat. Toinen asetus, joka oli merkitykseltään vähäpätöisempi, +mutta joka oli vastoin voimassaolevaa elinkeinolakia, tarkoitti +mahdollisuuden avaamista jo mainituille venäläisille kulkukauppiaille +yllyttäjinä ja urkkijoina vapaasti liikkua maassa. + +Nyt tuskin enää voitiin suomalaisella taholla erehtyä venäläisen +politiikan tarkoitusperistä. Suomi oli askel askeleelta tehtävä +venäläiseksi maakunnaksi. Oliko Suomen yhteiskunta, tämä varmuus +silmiensä edessä, antautuva vastarinnan vai myöntyväisyyden politiikan +tielle? Tämä oli johonkin määrin eetillinen, mutta vielä enemmän +poliittis-taktillinen isänmaallinen kysymys. Oliko yhteiskunta +vastarinnatta -- joskin vastalausein -- taipuva väkivallan edessä vai, +osaksi itsesäilytysvaistosta, osaksi selvästi tietoisena siitä, mistä +todella oli kysymys, käyttävä kaikki voimansa ja keinonsa +vaikeuttaakseen niiden toimenpiteiden toteuttamista, jotka tarkoittivat +maan valtiollista ja kansallista tuhoamista? Se kysymys ei ollut uusi, +mutta se tuli tällä ajankohdalla polttavaksi. Aktiiviseen vastarintaan +puuttui silloin sekä ulkonaisia että sisäisiä edellytyksiä. Pienen ja +melkein aseettoman kansan aseellinen vastarinta mahtavaa, hyvin +varustettua naapuria vastaan olisi nopeasti tukahdutettu veriin, +voitetun saavuttamatta mitään etua. Ainoa seikka, joka olisi saattanut +olla aktiivisen menettelyn oikeutuksena, epätoivon tunne, ei vielä +ollut olemassa. Paljoa suurempia mahdollisuuksia puolustuksen +epäkansallistuttamisen estämiseksi tai hidastuttamiseksi näytti n.s. +passiivinen vastarinta tarjoavan, se passiivisen jarrutuksen muoto, +joka käytti laillisia, siveellisesti moitteettomia keinoja, kuten +kiinnipysymistä voimassaolevassa laissa ja järjestyksessä sekä +yksityisten kansalaisten kieltäytymistä myötävaikuttamasta laittomuuden +edistämiseen ja noudattamasta laittomia käskyjä. Tähän muotoon +pukeutuva vastustus ei ainoastaan ollut eetillisesti oikeutettu, se oli +monelle eetillinen velvollisuus ja oli joka tapauksessa omansa +siveellisesti vahvistamaan yksityistä ja kansaa, mutta samalla se +näytti menettelytavan kannalta olevan tehokkain puolustuskeino. Jos +yhteiskunta yksimielisesti, jokaista yksilöä myöten, olisi toiminut +sopusoinnussa tämän näkökohdan kanssa, olisivat itse asiassa Suomea +vastaan tähdätyt suunnitelmat ainakin aluksi osoittautuneet +tehottomiksi. Mutta niin yksimielistä vastarintaa ei ollut +odotettavissa. Oli niitä, jotka eivät uskoneet tämän puolustuskeinon +tehokkuuteen, mutta sen sijaan edellyttivät, että pakollisella ja +näennäisellä myöntyväisyydellä voitiin lieventää toimenpiteitä tai +voittaa aikaa, kunnes toiset valtiolliset tuulet alkaisivat puhaltaa. +Oli tietenkin myös niitä, jotka liian paljon ajattelivat omia etujaan, +liiaksi tuijottivat puolue- ja luokkanäkökohtiin voidakseen selvästi +nähdä kokonaisuutta, ja oli lopuksi yksityisiä onnenonkijoita -- joskin +verraten harvoja --, halukkaita tarjoamaan palveluksiaan isänmaalle +vihamielisten toimenpiteiden toteuttamiseen. + +Kotimainen hallitus, senaatti, tietenkin sai ottaa vastaan ensi iskut. +Sen kieltäytyminen julkaisemasta laittomia asetuksia Suomen kansan +noudatettaviksi olisi ollut passiivisen vastarinnan sovelias alku ja +antanut muille virkakunnille ja koko yhteiskunnalle lujemman aseman +perustuslakitaistelussa sekä osaltansa edistänyt mahdollisimman +yksimielisen puolustuksen aikaansaantia. Helmikuunjulistuskirjaan +nähden ei, kuten jo on mainittu, tällaista kieltäytymistä tapahtunut, +eikä kielimanifestin ja äskenmainittujen laittomien asetusten +käsittelyssä myöskään saavutettu siihen tarpeellista senaatin +enemmistöä. Seurauksena tästä oli, että huomattava määrä senaattoreista +luopui hallituksesta ja korvattiin henkilöillä, jotka olivat +myöntyvämmät venäläisten suunnitelmien toteuttamisessa. Tämä tietenkin +vähensi kotimaisen hallituksen isänmaallista luonnetta sekä alensi sen +arvovaltaa ja luottamusta yhteiskunnan silmissä. Kenraalikuvernööri sai +nyt vapaammat kädet venäläistyttämistoimenpiteitä toteuttaakseen. + +Tähän hallituksen kantaan olivat muutamat suomalaiskansallisen puolueen +ensi rivin miehistä, ennen muita puolueen entinen johtaja, senaattori +Y.S. Yrjö-Koskinen, osaltaan vaikuttaneet, ei siksi, että he +mitenkään olisivat hyväksyneet venäläistyttämissuunnitelmia ja +laittomuustoimenpiteitä, vaan siksi että he taipuivat sen edessä, +minkä he katsoivat poliittiseksi -- joskin vastenmieliseksi -- +välttämättömyydeksi, ja koska heistä maan suomenkielisen väestön +kansallinen lujittuminen ja sen erikoisten etujen valvominen oli +kansakunnalle tärkeämpi kuin autonomisen yhteiskuntarakenteen +loukkaamattomuus. Tällaisella pakollisella myöntyväisyydellä tämän +valtiollisen suunnan miehet luulivat isänmaalle olevan enemmän +voitettavissa kuin vihollista yllyttävällä ja ärsyttävällä +vastarinnalla, joka kiihottaisi tätä kulkemaan yhä etemmäs väkivallan +tiellä. Tahdottiin erikoisesti pitää hallitsijalle avoinna mahdollisuus +"arvokkuutensa säilyttämällä" oikaista venäläispolitiikan erehdykset. +Siltaa hallitsijan ja Suomen kansan väliltä ei kokonaan saisi +hävittää. Tämä moniaiden johtavien henkilöiden kanta, joiden +suomalaisisänmaallisia tarkoituksia ja pyrkimyksiä ei voinut epäillä, +-- esitettynä m.m. Danielsonin kirjasessa "Mihin suuntaan?" -- johti +siihen, että myöskin osa suomalaista puoluetta, joskin aluksi +epäröiden, alkoi kannattaa hallituksen politiikkaa. Siten syntyi +yhteiskunnan keskuudessa hallituspuolue, muodostuen pääasiallisesti +n.s. vanhasta suomalaisesta puolueesta, mutta saaden lisäaineksia, +joita eivät johtaneet ne isänmaalliset vaikuttimet, mitkä alkuaan +olivat olleet määräävinä. Myöntyväisyyspolitiikassa piili aivan +luonnostaan houkutteleva vaara heikoille ja itsekkäille luonteille. Se +yhteiskunnassa tapahtunut hajaannus, joka syntyi tämän alkuaan +poliittis-taktillisen mielteneroavaisuuden johdosta, tuli jyrkemmin +ilmi sen jälkeen kuin Yrjö-Koskinen loppusyksystä 1900 oli julkaissut +"avoimen kirjeen ystävilleen", jossa hän kehotti puolueensa jäseniä +parempia aikoja odotellessa mieluummin taipumaan ylivoiman edessä kuin +yhä enemmän vain ärsyttämään sitä, sekä katkaisemaan kaiken yhteyden +ruotsalaiseen puolueeseen ja jatkamaan työtä suomenkielen ja +erikoisesti suomalaisen kansallistunnon kohottamiseksi. Näin yhtenäinen +rintama lopullisesti murtui. Tätä hallitus- eli myöntyväisyyspuoluetta +-- myöhemmin myös "suomettarelaiseksi" nimitettyä --. vastassa +olivat n.s. perustuslailliset ryhmät, käsittäen ruotsalaisen ja +nuorsuomalaisen puolueen, johon viimemainittuun osa vanhasta +suomalaisesta puolueesta, myöskin useita sen huomatuimpia jäseniä +siirtyi. Kansan suureen enemmistöön nojautuen nämä kansalaisryhmät +ryhtyivät johtamaan passiivista vastarintaa perustuslaillisella +pohjalla. Sosialidemokraattisella puolueella ei vielä tähän aikaan +ollut sanottavaa poliittista merkitystä, mutta järjestynyt työväki oli +yleensä venäläisten vaatimuksiin nähden vastustuskannan puolella ja oli +osaksi yhteistoiminnassa perustuslaillisten puolueiden kanssa. +Perustuslaillisten ryhmien yhteistoiminnan järjestäytyminen mainittua +vastarintaa varten tapahtui syksyllä 1900 ja niiden toiminta sai pian +sen jälkeen kiinteämmät muodot. Käytännöllisten asiain johdon otti +vuonna 1901 haltuunsa kansalaiskomitea, tavallisesti tunnettu +"kagaalin" nimellä. Perustuslaillisten puolueiden yhteinen toiminta, +joka oli haarautunut yli koko maan, ei tarkoittanut yksinomaan itse +vastustuksen järjestämistä, vaan sen tehtävänä oli myös kirjasten ja +esitelmien avulla levittää yleisöön oikeaa käsitystä venäläisten +vaatimusten ja laittomuuksien sisällyksestä ja tästä johtuvista +kansalaisvelvollisuuksista sekä tehdä selkoa vastarinnan keinoista ja +tarkoitusperistä. Samalla koetettiin sisällykseltään oikeusopillisissa +ja poliittisissa kirjasissa niin hyvin Venäjällä kuin ulkomailla +levittää oikeata tietoa Suomesta ja Suomen kysymyksestä, lähinnä niiden +tarkoituksellisesti kierojen esitysten oikaisemiseksi, joita Venäjän +hallituksen toimesta julkaistiin Venäjän ja ulkomaiden sanomalehdissä +yleisen mielipiteen harhaan johtamiseksi. Oli luonnollista että koko +tämän toiminnan täytyi tapahtua salassa, kun taas itse vastarinta, +sellaisena kuin se ilmeni yksityisten esiintymisessä ja toiminnassa, +oli avointa. + +Yleisen mielipiteen puhetorvi, sanomalehdistö -- niin hyvin +ruotsin- kuin suomenkielinen -- oli tietenkin kenraalikuvernöörin +erikoisen epäsuosion ja vainon esineenä. Se sai runsain määrin kokea, +että se oli avoimemmin tai peitellymmin esiintynyt laittomuutta ja +hävitystyötä vastaan. Vuodesta 1899 sanomalehtien lakkautukset +kuuluivat päiväjärjestykseen. Vuosina 1899-1901 lakkautettiin +ainaiseksi 23 maan sanomalehdistä, kun taas muutamalta kymmenkunnalta +kiellettiin lyhyemmäksi tai pitemmäksi ajaksi oikeus ilmestyä. Julkisen +sanomalehdistön näin mykistyessä poliittisia tapahtumia koskevissa +lausunnoissaan ja tiedonannoissaan, tuli sijalle salaisia sanomalehtiä, +jotka enimmäkseen painettiin Ruotsissa ja salaa kuljetettiin Suomeen. +Niistä oli "Vapaita sanoja" ensi sijalla. Joskaan tämä sanomalehdistö +ei ollut lähimainkaan moitteeton ja vielä vähemmän puolueeton, oli +sillä kuitenkin suuri merkitys vastustushengen ylläpitämisessä +yhteiskunnassa sekä oikeampien tietojen levittäjänä poliittisista +oloista kuin mitä huhu saattoi antaa. + +Aluksi varsinaisesti vain valtion virkakunnilla ja yksityisillä +virkamiehillä oli edessään vaihtoehdot: vastarinta seurauksineen tai +alistuminen, kun taas suuri yleisö ei yhtä välittömästi saanut +sitä tuta. Mutta asianlaita muuttui kokonaan, kun laiton +asevelvollisuusasetus annettiin heinäkuussa 1901. Sen julkaiseminen ei +senaatin puolelta kohdannut sanottavaa vastustusta. Vain neljä jäsentä +asettui sitä vastustamaan, minkä johdosta heidät erotettiin. Kotimainen +hallitus muodostettiin nyt ja lähinnä seuraavina aikoina yksinomaan +myöntyväisyyspuolueeseen kuuluvista henkilöistä. Varapuheenjohtajana +talousosastossa oli hovijahtimestari C. Linder, joka tosin oli aivan +vieras suomalaiselle puolueelle, sen pyrkimyksille ja harrastuksille, +sekä poliittisesti merkityksetön, mutta hyvin tottunut liikkumaan +ylemmissä venäläisissä seurapiireissä. Perustuslakitaistelu alkoi nyt +kiristyä. Toiselta puolen vastarinta laittoman asevelvollisuusasetuksen +johdosta sai toiminnalleen laajemman pohjan ja tuli tehokkaammaksi, kun +sen toteuttaminen ulottui paljoa kauemmas ja tunki paljoa syvemmälle +yhteiskuntaan kuin aikaisemmat laittomat asetukset. Toiselta puolen +yltynyt vastarinta aiheutti laajaperäisempiä ja laadultaan töykeämpiä +kostotoimenpiteitä, jotka osaltaan lisäsivät katkeroitumista +yhteiskunnassa. + +Asetus oli syntynyt laittomassa järjestyksessä -- tämä oli +vastarinnassa pääasiana -- mutta myöskin sen sisällys oli sellainen, +ettei Suomen kansa olisi voinut sitä hyväksyä. Se liittyi mitä lähimmin +aikaisemmin mainittuun vuoden 1899 sotilasehdotukseen, jonka +valtiopäivät mahdottomana olivat hyljänneet. Suomalaisia asevelvollisia +voitaisiin komentaa venäläisiin, joko Suomessa tai Pietarin +sotilaspiirissä oleviin joukkoihin, suomalaisten muodostamia +joukko-osastoja voitaisiin myöskin rauhan aikana sijoittaa Venäjälle, +venäläistä päällystöä, alipäällystöä ja miehistöä voitaisiin käyttää +näissä joukoissa j.n.e., siis täydellinen suomalaisen ja venäläisen +sotaväen yhteensekoitus. Palvelusaika oli kolmivuotinen ja vuotuinen +asevelvollismäärä, joka oli otettava, oli hallitsijan mielivallan +varassa. Se sotilasvala, joka asevelvollisten oli vannottava, oli +venäläisen valan kanssa yhtäpitävä ja sisälsi velvoituksen tukea +itsevaltiutta. Erinomaisen suurta katkeruutta synnytti samaan aikaan +annettu määräys, että Suomen tarkk'ampujapataljoonat, jotka olivat +olemassa vuoden 1878 asevelvollisuuslain nojalla ja joiden +kelvollisuutta vastaan ei voitu tehdä mitään asiallisia muistutuksia, +oli hajoitettava. Saman kohtalon sai pian senjälkeen osakseen myös +Suomen rakuunarykmentti, ja samoin lakkautettiin Haminan kadettikoulu, +jossa Suomen upseerit siihen saakka olivat saaneet kouluutuksensa ja +jossa isänmaallinen henki oli elänyt valppaana ja lämpimänä. Ainoana +suomalaisena sotaväkenä oli enää jäljellä Suomen kaartinpataljoona. Sen +vuotuinen lisäys oli vain pari sataa miestä ja muiden asevelvollisten +sotapalvelukseen kutsuminen oli toistaiseksi jäävä sikseen. +Käytännöllisesti katsoen ei sotilasrasitus näin ollen aluksi olisi +tuntunut kansasta raskaalta ja venäläisellä taholla toivottiin tällä +tempulla saatavan laki toteutetuksi ilman sanottavaa vastustusta kansan +puolelta. Tässä kuitenkin erehdyttiin. Vastarinta ei kyllä ollut +yksimielinen ja eheä, mutta kuitenkin niin huomattava, ettei lakia +voitu saattaa tehokkaasti voimaan. Samaan aikaan kuin Suomen sotaväki +hajoitettiin -- henkivartioväen tarkk'ampujapataljoona, tämän sotaväen +viimeinen jäännös lakkautettiin vasta 1905 -- lisättiin venäläisten +joukkojen lukumäärää Suomessa, jolloin ne ottivat haltuunsa Suomen +sotaväen kasarmit, aseet ja muun omaisuuden, mikä kaikki lisäsi maassa +vallitsevaa katkeruutta. + +Sotilaskysymys, laittoman venäläisen asevelvollisuuden vastustus, tuli +lähinnä seuraavina vuosina poliittisesti määrääväksi. Ei enään +toivottu, että vetoaminen hallitsijaan tämän uuden suuren lainrikoksen +ja sen maalle tuhoisien seurauksien johdosta veisi toivottuun +tulokseen, mutta kansan ajatustavan ilmituominen näytti kuitenkin +välttämättömältä, ennenkuin tässä asiassa ryhdyttiin passiiviseen +vastarintaan. Yleisiä kokouksia ei tällaista tarkoitusta varten enää +voitu järjestää, mutta valtiopäivämiesten yksityinen kokous pidettiin +senaattori L. Mechelinin puheenjohdolla Turholmassa Helsingin +läheisimmässä saaristossa elokuun alussa, jolloin päätettiin +toimitettavaksi uusi kansanadressi hallitsijalle. Nimien kokoaminen +kohtasi tietenkin suurempia vaikeuksia kuin helmikuunjulistuskirjan +johdosta syntynyttä "suurta adressia" allekirjoitettaessa, kun yleisiä +kokouksia nyt ei voitu pitää, mutta sen allekirjoitti kuitenkin +muutaman viikon kuluessa omakätisesti neljäsataaseitsemänkymmentäkolme +tuhatta, 16 vuotta täyttänyttä henkilöä, selvä ilmaus siitä, mitä kansa +ajatteli tästä sen elämään suuresti vaikuttavasta kysymyksestä. Adressi +toimitettiin asianomaiseen paikkaan jo syyskuun lopulla, mutta +esiteltiin vasta kaksi kuukautta myöhemmin hallitsijalle. Hän jätti sen +huomioonottamatta. + +Passiivinen vastarinta asevelvollisuusasetuksen toteuttamista vastaan +alkoi syksyllä 1901 ja jatkui kahden ja puolen vuoden ajan. Kaikki +keinot, jotka olivat omansa erikoisesti osoittamaan asetuksen +laittomuutta sekä estämään, vaikeuttamaan tai viivyttämään sen +sovelluttamista, tulivat tällöin käytäntöön. Yritys saada papisto +kieltäytymään julkilukemasta laitonta asetusta kirkoissa ja siten +määrätyssä järjestyksessä myötävaikuttamasta sen kuuluttamiseen ei +saavuttanut sanottavaa menestystä, kun kirkollisten viranomaisten +mielestä kirkkoa ei ollut sekoitettava valtiollisiin taisteluihin. +Tehokkaampi oli kuntien vastarinta niiden kieltäytyessä valitsemasta +jäseniä kutsuntalautakuntiin ja ottamasta osaa luotettavien +kutsuntaluetteloiden laadintaan, samoin kuin lääkärien päätös olla +suostumatta asevelvollisten tarkastukseen. Kunnalliset viranomaiset ja +kuntien luottamusmiehet kieltäytyivät monin paikoin ryhtymästä +mihinkään toimenpiteisiin koko asevelvollisuusasiassa. Useimmat kunnat +pysyivät jyrkästi päätöksissään olla valitsematta jäseniä +kutsuntalautakuntiin. Suuria, mielivaltaisia sakkoja määrättiin niiden +maksettaviksi, mutta ilman sanottavaa vaikutusta. Tämä yleinen +yhteiskunnan vastarinta kävi asianomaisille vallanpitäjille erittäin +epämukavaksi, mutta siitä huolimatta saatiin kutsunnat kevään 1902 +kuluessa joskin hyvin vaillinaisessa muodossa toimeen. + +Viimeisenä ja voimakkaimpana vastarinnan muotona oli jäljellä +asevelvollisuuslakko eli asevelvollisten pysyminen poissa kutsunnoista. +Tähän oli aloite lähtenyt ylioppilaista, mutta ajatus oli saanut +myötätuntoista kannatusta nuorison keskuudessa kaikkialla maassa, +myöskin sosialistisissa työväenpiireissä. Maan pohjoisosissa, +Pohjanmaalla, nuorukaiset melkein miehissä jäivät saapumatta, Uudenmaan +läänissä lakko oli samaten jokseenkin yleinen. Muissa osissa maata oli +kutsuntaan saapuneiden lukumäärä suurempi. Koko maan 25,000 kutsutusta +saapui noin 10,000, kun taas 15,000 jäi saapumatta. Helsingissä oli +kutsuttuja 855, joista 110 tuli saapuville henkilökohtaisesti tai +asiamiehen välityksellä, 745:n jäädessä pois. Pääkaupungissa +kutsuntatilaisuuteen jälkinäytelmänä liittyi katulevottomuuksia, jotka +johtivat yhteentörmäyksiin venäläisen sotaväen kanssa. Venäläisen +kuvernöörin Kaigorodovin käskystä kasakat väkivalloin kävivät aluksi +aivan rauhallisten ihmisjoukkojen kimppuun tyhjentäen kadut +ratsupiiskojen ja sapelien avulla. Nämä poliittisista syistä syntyneet +levottomuudet olivat ensimäiset laatuaan Suomessa. + +Venäläisen asevelvollisuusasetuksen ensimäisen toteuttamisyrityksen +tulos oli asianomaisille varsin kiusallinen. Niin voimakas ja uskalias +vastarinta oli heille yllätys. Saapumatta jääneiden etsintä ja +saattaminen rangaistukseen oli suunniteltu, mutta jäi toimeenpanematta +-- niitä kun oli liian paljon -- mutta myöhemmin ryhdyttiin heitä +vastaan muutamiin kostotoimiin, esim. kiellettiin oikeus saada +valtionvirkaa y.m., jotka kuitenkin käytännöllisesti katsoen jäivät +jokseenkin merkityksettömiksi. Kuitenkin annettiin kesällä ja syksyllä +1902 uusia asetuksia, joiden tarkoituksena oli laittomuussuunnan +ja maan venäläistyttämisen edistäminen ja ennen kaikkea +kenraalikuvernöörin varustaminen keinoilla hänen päästäkseen +niskoittelevien virkamiesten kimppuun. Nämä asetukset tekivät +helpommaksi vallitsevalle poliittiselle hallitussuunnalle epämukavien +virkamiesten ja tuomarien rankaisemisen ja virasta erottamisen, minkä +ohella venäläisille myönnettiin sama oikeus kuin syntyperäisille +suomalaisille hakea valtionvirkoja Suomessa. Jo samana syksynä +erotettiin kolme vanhinta jäsentä kustakin maan kolmesta hovioikeudesta +ja muutamia muita ylempiä virkamiehiä, jotka olivat kieltäytyneet +noudattamasta laittomaan asevelvollisuusasetukseen perustuvia käskyjä. +Muutama kuukausi myöhemmin hovioikeuksia kohtasi vielä tuhoisampi +myrsky, ne kun olivat tuominneet vanhemman voimassaolevan lain mukaan +ottamatta huomioon uusia laittomia asetuksia. Kun Turun hovioikeus oli +kieltäytynyt jättämästä sikseen kuvernööri Kaigorodovia vastaan hänen +mainittuihin Helsingin katumellakoihin suhtaumisensa johdosta nostettua +kannetta, eroitettiin ilman eläkeoikeutta viisitoista tämän +hovioikeuden jäsentä. Melkein kaikki muut virkamiehet erosivat tämän +johdosta toimistaan hovioikeudessa, joka näin joksikin aikaa lakkasi +toimimasta. Suurin osa maata, tiheimmin asuttu osa ynnä pääkaupunki oli +näin ylioikeutta vailla, kunnes hallituksen onnistui täyttää paikat +uusilla miehillä, jotka ylimalkaisesti katsoen eivät olleet tärkeän +tehtävänsä tasalla. Viipurin hovioikeudesta erotettiin vielä +lisäksi kymmenen, Vaasan hovioikeudesta kolme lainkuuliaista +jäsentä ja virkamiestä. Sama kohtalo tuli Helsingin ja Viipurin +kunnallispormestarien ja Uudenmaan ja Viipurin läänien kaikkien muiden +kaupunkien, yhteensä yhdentoista pormestarin osaksi. + +Nämä ja muut samantapaiset kostotoimenpiteet virkamiehiä ja kansalaisia +vastaan, jotka asettivat uskollisuuden lakia ja isänmaata kohtaan omien +etujen edelle, olivat vain omansa lisäämään suuttumusta yhteiskunnan +keskuudessa ja lujittamaan vastustushenkeä. Marraskuussa 1902 pidettiin +Helsingissä salainen kokous, johon otti osaa vaikutusvaltaisia ja +ymmärtäväisiä perustuslaillisiin ryhmiin kuuluvia henkilöitä maan +kaikista osista neuvottelemaan siitä, miten yhteiskunnan puolelta oli +suhtauduttava kumouspolitiikkaan. Ensimmäinen niistä ponsilauseista, +jotka kokous yksimielisesti hyväksyi, kuului: "Kokous katsoo olevan +valtiollisen ja kansallisen omintakeisuutemme pelastamiselle ja +säilyttämiselle välttämätöntä, että passiivista vastarintaa kaikkia +toimenpiteitä vastaan, jotka ovat ristiriidassa perustuslakiemme kanssa +tai tarkoittavat niiden kumoamista, järkähtämättä jatketaan kaikilla +aloilla, kunnes laillinen järjestys maahan palautetaan." Väkivallan ei +siis vielä ollut onnistunut murtaa yhteiskunnan vastustushenkeä, joskin +sen yksityiset jäsenet taipuivat ulkonaisen ylivoiman edessä. +Laittomuuden ja lähinnä venäläisen asevelvollisuuden vastustusta oli +vähentymättömänä jatkettava. + +Kevät 1903 aloitti uuden vaiheen Suomen sortokauden historiassa. +Siihenastiset toimenpiteet, rankaisut ja rankaisu-uhkat olivat +osoittautuneet liian lieviksi ja tehottomiksi. Kenraalikuvernööri ei +ollut tyytyväinen saavutettuihin tuloksiin. Hän tarvitsi laajennettua +valtaa voidakseen pitää niskuroivaa Suomen yhteiskuntaa kurissa. +Huhtikuun 9 p:nä 1903 annetulla keisarillisella käskykirjeellä ja sitä +seuranneella asetuksella "koskeva toimenpiteitä valtiollisen +järjestyksen ja yleisen rauhan säilyttämiseksi Suomessa" +kenraalikuvernööri varustettiin diktatorisella vallalla kolmeksi +vuodeksi. Käskykirjeessä perustellaan toimenpidettä sillä, että +pyrkimykset saada aikaan yhdenmukaisuus Suomen ja keisarikunnan +alkuperäisten osien kesken olivat kohdanneet julkeaa vastustusta osassa +Suomen väestöä. "Pahansuovat henkilöt", sanotaan edelleen, "ovat, +saattaakseen rauhallista kansaa, joka ei ole taipuisa noudattamaan +heidän yllytyksiään, kääntymään hallituksen vastustamisen tielle, +rohjenneet ryhtyä tekoihin, jotka ovat häirinneet elämän rauhallista +kulkua -- -- --. Tavallisissa oloissa olisi tuollaisilla teoilla +häiritty järjestys voitu palauttaa saattamalla syylliset oikeudelliseen +edesvastuuseen ja muilla yleisissä laeissa säädetyillä keinoilla. Tätä +nykyä näitä keinoja ei kuitenkaan voida käyttää, koska eräät +virkamiehet sekä varsinkin oikeuslaitokset eivät ainoastaan ole +myötävaikuttamatta yleisen järjestyksen voimassa pitämiseen, vaan usein +itse näyttävät turmiollista laintottelemattomuuden esimerkkiä." +Käskykirje sisälsi epäsuoran tunnustuksen yhteiskunnan keskuudessa +väkivallan vastustamisessa ilmenneelle solidarisuudelle, joskin +"pahansuovien henkilöiden" ja "rauhallisen väestön" välisen vastakohdan +valheellinen luulottelu otettiin lähtökohdaksi diktatuurille, "jonka +tuli suojaa väestöä kiihottajia vastaan". + +Tämän diktatorisen vallan ja samalla saamiensa uusien ohjeiden nojalla +kenraalikuvernööri voi lakia syrjäyttämällä ryhtyä melkeinpä mihin +tahansa. Ei ollut nyt enää kysymys näennäisillä "laeilla" verhotusta, +vaan puhtaasta väkivallasta. Kenraalikuvernööri Bobrikov käyttikin +laajassa mitassa hyväkseen tätä uutta valtaansa. Jo keväällä ja sitten +kesällä ja syksyllä karkoitettiin maasta suuri joukko, useita kymmeniä, +perustuslaillisiin ryhmiin kuuluvia henkilöitä, niiden joukossa +senaattori Mechelin ja muita entisiä hallituksenjäseniä, epämieluisia +valtiopäivämiehiä (vapaaherra V.M. von Born, senaattorit L. +Gripenberg ja A. Nybergh, kreivi C. Mannerheim, J. Castrén, y.m.), +kaupunginvaltuustojen puheenjohtajia ja muita, myöskin yksinkertaisia +rahvaanmiehiä, jotka syystä tai toisesta olivat herättäneet +asianomaisten epäsuosiota. Myöhemmin syksyllä alkoivat karkoitukset +Venäjälle. Kotitarkastuksia ja vangitsemisia toimeenpantiin runsaasti, +tavallisesti Suomessa lainmukaista toimivaltaa vailla olevan venäläisen +santarmiston ilmiannon nojalla. + +Kaikki nämä vainotoimenpiteet tarkoittivat ensi sijassa +asevelvollisuusasetuksen toteuttamista vastaan suunnatun vastarinnan +murtamista, mikä myös jossakin määrin -- ainakin näennäisesti -- +onnistui. Kevään 1903 kutsunnat olivat vähän suotuisammat +viranomaisille, kun lähes kaksi kolmasosaa kutsutuista tuli saapuville +tai ilmoitettiin läsnäoleviksi. Mutta tämä tulos saavutettiin osaksi +käyttämällä suoranaista väkivaltaa -- venäläistä sotaväkeä komennettiin +saattamaan nuorukaisia kutsuntatilaisuuksiin -- osaksi petollisin +toimenpitein. Muutamissa seuduissa maata oli kuitenkin kutsuntalakko +tänäkin vuonna jokseenkin yleinen. Niin oli laita Pohjanmaan +rannikkoseudulla, itäisellä Uudellamaalla ja pohjois-Savossa. +Iisalmessa ei 370 kutsutusta kukaan ollut saapunut vapaaehtoisesti. +Vastustushenki ei ollut vähentynyt, mutta vastarinnan mahdollisuudet +olivat supistetut. + +Diktatuuri antoi kenraalikuvernöörille vapaat kädet maamme +venäläistyttämisen jouduttamiseksi yleensä. Niinpä hänelle oli uusissa +ohjeissa myönnetty maan kaikkien oppilaitosten yleinen valvonta, mistä +oli seurauksena, että koulut joutuivat kaikenlaisten rettelöiden +alaisiksi. Annettiin määräys, joka vaati suunnattoman suuren +tuntimäärän venäjänkielelle oppikouluissa, oppilaitoksia suljettiin ja +yksityisiä opettajia pantiin viralta. Kenraalikuvernööri oli saanut +toimeksi "koettaa ohjata opetuksen sellaiseen suuntaan, että nuorisoon +istutetaan uskollisuuden henki H.M. Keisaria ja Venäjää kohtaan". +Kaikilla näillä väkivaltaisilla toimenpiteillä oli tietenkin pakostakin +aivan päinvastainen vaikutus. Mieliala Suomen yhteiskunnassa joutui yhä +enemmän kiihdyksiin ja väkivallantekijöitä ja venäläisiä sortajia +kohtaan kytevä vastenmielisyys yltyi vihaksi. + +Kaiken tämän ohella kotimainen hallinto joutui yhä enemmän rappiolle. +Kotimainen hallitus, jonka myöntyväisyyttä aluksi ei kannattanut mikään +solidarisuudentunne vallitsevaa komentoa kohtaan, oli vähitellen +vajonnut kenraalikuvernöörin avustajaksi. Lakien ylin valvoja, +prokuraattori, oli usein väkivaltapolitiikan välikappale. Viralta +pannut tai eronneet virkamiehet -- heitä oli useita satoja -- oli +korvattu ala-arvoisilla, riittävää muodollista tai asiallista +pätevyyttä vailla olevilla, jotka usein olivat kotiperältään venäläisiä +ja tuskin taisivat maan kieliä. Maan kahdeksasta kuvernööristä, joilla +oli varsinaisesti hoidossaan siviilihallinto, oli näihin aikoihin viisi +venäläistä, vailla tarkempaa maan lakien, olojen ja kansan tapojen +tuntemusta. Poliisi oli suuresti huonontunut sen johdosta, että sen +palvelukseen oli otettu erittäin epäiltäviä, osittain rikollisiakin +aineksia, joista useat syntyperältään venäläisiä tai virolaisia. +Sekasorto, epäjärjestys ja oikeudettomuus vallitsi melkein kaikkialla +valtiollisen hallinnon alalla. Tämä oli ensimäinen tulos niistä +yhteensulattamispyrkimyksistä, joita valtakunnan arvon ja etujen +katsottiin vaativan. + +Puhtaan laillisuuden pohjalle perustuvalla passiivisella vastarinnalla +oli tahdottu puoltaa ja voimassa pitää oikeusperiaatteita Suomen +yhteiskunnan määräävinä ohjeina vastoin aasialaista mielivaltaa. Siinä +oli suuri eetillinen voima, mutta se kadotti tehokkuuttaan +suuntautuessaan voimia ja henkilöitä vastaan, joihin oikeudelliset ja +eetilliset vaikuttimet varsin vähän tehosivat ja jotka eivät epäröineet +vedota minkä muotoiseen väkivaltaan tahansa saavuttaakseen poliittisia +tai itsekkäitä päämääriä. Väkivaltaa vastaan suunnattuun passiiviseen +vastarintaan vastattiin uusilla väkivallanteoilla, jotka yhä enemmän +kiihdyttivät mieliä. Näin oli ensi sijassa ulkomaille ja Venäjälle +karkoitusten laita. Oli luonnollista -- moni oli sen jo edeltäpäin +aavistanut -- että sellaisessa asiaintilassa aktiivisempaan +puolustuspolitiikkaan suuntautuva mieliala voittaisi alaa ensi sijassa +yhteiskunnan nuorempien ikäryhmien keskuudessa. Se ilmeni lisääntyvänä +pyrkimyksenä ulkonaisiin mielenosoituksiin, mutta herätti yksityisissä +henkilöissä myös ajatuksen panna väkivallan väkivaltaa vastaan. + +Tällainen yksityinen mies, jossa lämmin isänmaallisuus yhtyneenä maan +kohtalon herättämään katkeruuteen purkautui epätoivon teoksi, oli nuori +Eugen Schauman. Hänen luodistaan kaatui kenraalikuvernööri Bobrikov, +syyllisin niistä, jotka väkivaltakeinoin tekivät työtä Suomen +tuhoamiseksi. Murhayritys tapahtui senaatintalon porraskäytävässä 16 +p:nä kesäkuuta 1904 ja Bobrikov kuoli seuraavana päivänä. Poliittinen +murha oli uusi ja outo ilmiö Suomessa ja kuitenkin sitä tervehdittiin +vapahduksen tekona, ilmauksena siitä heräävästä käsityksestä tai +tunnosta, ettei muodollisella laillisuudella ollut yksinoikeutta +puolustuskeinona jatkuvassa taistelussa maan kansallisen olemassaolon +hävitystä vastaan. Nuori verityön tekijä sovitti tekonsa surmaamalla +samalla itsensä, jättäen jälkeensä hallitsijalle osoitetun kirjeen, +jossa hän kuvasi sitä sekasortoa ja oikeudettomuutta, minkä +kenraalikuvernöörin toiminta Suomessa oli aikaansaanut ja selitti +tekonsa hätävarjelukseksi ja ainoaksi keinoksi saada totuus perille +H. Majesteettinsa kuuluviin, jota hän mitä hartaimmin pyysi ottamaan +selkoa maassa vallitsevasta todellisesta asiaintilasta. Yksin oli hän +suunnitellut ja suorittanut tekonsa, johon harjoitettu väkivalta oli +hänet ajanut. Toimeenpannut tutkimukset eivät myöskään antaneet tukea +sille väitteelle, että hänellä olisi ollut avustajia tai että hän olisi +liikkunut jonkun järjestön asioilla. Mutta syylliseksi tehtiin +kuitenkin virallisesti "pahansuopien harjoittama kiihotus esivaltaa +vastaan". Heinäkuun alussa karkoitettiin Venäjälle m.m. kolme +yliopistonopettajaa, niiden joukossa professori, vapaaherra R.A. Wrede. +Tästä oli ensi sijassa edesvastuussa Venäjän sisäasiainministeri, +Suomen ministerivaltiosihteeri ja yliopiston kansleri von Plehwe. Mutta +myöskin hänen elämänsä loppui väkivaltaisesti. Jo kuusi viikkoa +Bobrikovin kuolemasta hän joutui murhateon uhriksi, teko, +jota eivät suorittaneet suomalaiset kostajat, vaan venäläiset +vallankumoukselliset. Sortojärjestelmä alkoi korjata kylvämästään +väkivallasta noussutta anarkiasatoa. + +Jääköön sanomatta missä määrin Bobrikovin ja Plehwen murhat osaltaan +vaikuttivat siihen suurempaan varovaisuuteen, jota Venäjän hallitus nyt +alkoi politiikassaan noudattaa. Joka tapauksessa ne olivat +varoitusmerkkejä, joiden merkitystä ei voitu olla huomioonottamatta. +Venäjän vallanpitäjissä heräsi ilmeisesti tunto siitä, että jousi oli +jännitetty liian kireälle. Venäläis-japanilainen sota oli käynnissä ja +venäläisten siinä kärsimät vakavat vastoinkäymiset sekä valtakunnassa +yltyvä levottomuus taltutti virkavaltaisten kansalliskiihkoilijain +ylimielisyyden sekä kehotti suurempaan varovaisuuteen niin hyvin +Venäjään itseensä kuin rajamaihin nähden. Ennen rauhallinen Venäjän +kolkka, Suomi, joka sijaitsi niin lähellä pääkaupunkia, oli +väkivaltakomennon painon alaisena kehittynyt levottomuuden ahjoksi, +joka sisäisten ja ulkonaisten vaikeuksien vallitessa olisi voinut käydä +kiusalliseksi suurelle valtakunnanruumiille. Periaatteessa ei siihen +saakka noudatetusta poliittisesta suunnasta luovuttu, mutta käytännössä +ilmeni melkoinen huojennus jo syksyllä 1904. Kenraalikuvernööriksi oli +nimitetty ruhtinas I. Obolenskij, ei suinkaan vapaamielinen, mutta +hyväntahtoisempi ja vähemmän karkeatekoinen mies kuin Bobrikov. Siinä +käskykirjeessä, joka seurasi hänen nimitystään, hallitsija tosin lausui +sen vakaumuksen, että uusi kenraalikuvernööri noudattaisi samaa +"viisasta lujuutta" kuin hänen edeltäjänsä, jonka toimintaa samalla +ylistettiin, mutta hänen yksityisesti saamansa ohjeet kävivät +ilmeisesti siihen suuntaan, että yhtenäistyttämissuunnitelmien +toteuttamisessa oli noudatettava suurempaa varovaisuutta. Sensuurin +painostusta vähennettiin ja sanomalehdistö voi jälleen avoimemmin +tuoda ilmi käsityksensä maan asioista, Yhteiskunta hengitti +keveämmin. Valtiopäivät kutsuttiin kokoontumaan joulukuussa 1904. +Perustuslaillisten julkaisemissa vaaliohjelmissa vaadittiin laillisuus +täydelleen palautettavaksi kaikilla aloilla ja säädyille oikeutta olla +myötävaikuttamassa maan sotalaitoksen järjestelyssä ja lainsäädännössä +yleensä. Vanhan suomalaisen puolueen ohjelmassa ilmeni samaan suuntaan +käypiä toiveita joskin varovaisessa muodossa, ja puolue selitti +olevansa valmis tekemään myönnytyksiä venäläisille vaatimuksille, +jos ne tapahtuisivat laillisessa järjestyksessä säätyjen +myötävaikutuksella. Vaalien tulos oli perustuslaillisille suotuisa. +Ritaristossa ja aatelissäädyssä sekä porvarissäädyssä ja +talonpoikaissäädyssä perustuslailliset olivat enemmistönä, +pappissäädyssä he olivat melkein tasaväkiset vanhan suomalaisen +puolueen kanssa. Maasta sekä ulkomaille että Venäjälle karkoitettujen +joukossa oli henkilöitä, jotka oli valittu valtiopäivä-miehiksi, ja +samoin valtiopäivien ensimäisen säädyn itseoikeutettuja jäseniä. He +saivat luvan palata. Myöskin muut karkoitetut voivat vähitellen +saapua takaisin kotimaahan, joten yksi edellisen kenraalikuvernöörin +aikana tehdyistä törkeimmistä väkivallanteoista peruutettiin. Se +valtaistuinpuhe, jolla valtiopäivät avattiin, ei juuri antanut mitään +toiveita laillisten olojen palauttamisesta. Vain diktatuuriasetuksen +peruuttamista luvattiin, "niin pian kuin kenraalikuvernööri ilmoittaa, +että ne asianhaarat, jotka sen julkaisemisen ovat aiheuttaneet, +ovat poistetut." Helmikuunjulistuskirjasta, venäjänkielen +käytäntöönsaattamisesta virastoissa ja asevelvollisuuslaista hallitsija +ilmoitti, että näiden valtioperuskirjain pääperiaatteet pysytettäisiin +muuttumattomina voimassa. Viitattiin kuitenkin näiden lainsäädäntöjen +rajoittamisen mahdollisuuteen. Valtaistuinpuhe näytti olevan heikko, +jos kohta hyvin heikko hallitsijan ja Venäjän hallituksen +perääntymisyritys, mutta se oli kai pikemmin ymmärrettävä ajanolojen +vaatimaksi poliittiseksi tempuksi, jonka hetkellisesti tuli rauhoittaa +mielialaa. + +Joulukuun 31 p:nä samaa vuotta valtiopäivät lähettivät n.s. suuren +anomuksensa, jonka säädyt yksimielisesti olivat hyväksyneet. Säädyt +katsoivat "ensimäiseksi ja tinkimättömäksi velvollisuudekseen" +hallitsijalle esiintuoda "peittelemättömän kuvauksen nykyään maassa +vallitsevista onnettomista oloista sekä niistä toimenpiteistä, jotka +ovat tarpeelliset järjestyksen, rauhan ja onnen palauttamiseksi." +"Mitkä kaikki asianhaarat", sanotaan anomuksessa, "lienevätkin omiansa +T.K. Majesteetiltanne peittämään asiain oikeaa laitaa, ei T.K. +Majesteetillenne voi olla tuntematonta, että Suomessa on vuosikausia +vallinnut alakuloisuus, syvä levottomuus ja ahdistus, sekä että tämä +tila on johtunut siitä, että erinäisiä laajalle ulottuvia asetuksia +Valtiosäätyjen myötävaikutuksetta on annettu asioista, joista maan +perustuslakien mukaan lakia ei käy ilman semmoista myötävaikutusta +säätäminen, minkä ohessa täällä on pantu toimeen hallitusjärjestelmä, +joka tuhoa tuottavasti on häirinnyt niin hyvin julkista kuin yksityistä +elämää." Anomuksessa kosketeltiin Venäjän ja Suomen välisten +riitakysymysten tärkeimpiä kohtia: valtakunnanlainsäädäntökysymystä -- +ja helmikuun julistuskirjan laitonta ja yksipuolista yritystä ratkaista +tämä kysymys -- sekä asevelvollisuuslakia ja muita laittomia ja +oikeuttaloukkaavia lainsäädäntötoimenpiteitä, joihin viime vuosina oli +ryhdytty, kuin myös hallinnollisia väärinkäytöksiä maan hallinnon eri +aloilla. Lopuksi esitettiin ehdotus niiksi toimenpiteiksi, joita +vaadittiin säännöllisiin oloihin palaamiseen sekä huomautettiin, +kuinka erittäin tärkeätä oli, että asevelvollisuuskutsunnat heti +peruutettaisiin. Anomuksen loppuponnessa säädyt pyysivät, että H. +Majesteettinsa, "suvaitsisi armossa ryhtyä niihin toimenpiteisiin, +jotka ovat tarpeen perustuslainmukaisen hallitustavan uudelleen +voimaansaattamiseksi ja laillisen järjestyksen palauttamiseksi +Suomeen." + +Vastaus tähän anomukseen saapui vasta maaliskuun lopulla 1905, mutta se +sisälsi vain tiedonannon, että vuoden 1901 asevelvollisuusasetuksen +sovelluttaminen toistaiseksi lakkaisi, ja sen tunnustuksen, ettei +tuomaria perustuslainmukaisesti voida ilman laillista tutkintoa ja +tuomiota virasta erottaa, sekä myös tähän kuuluvan v:n 1902 asetuksen +kumoamisen. Muihin anomuksen kohtiin ei kajottu; vain valtakunnan +lainsäädäntökysymyksen rajoittamisesta annettiin toiveita asettamalla +komitea sitä varten (Tagantsevin komitea). Valtiopäivät myönsivät 10 +miljoonan markan määrärahan yhdeksi vuodeksi sotilastarkoituksiin +suoritettavaksi Venäjän valtakunnanrahastoon korvauksena lakkautetusta +asevelvollisuudesta. Huhtikuussa hajosivat valtiopäivät ilman että oli +saatu lopullista vastausta suureen anomukseen. Lakkauttamalla laittoman +asevelvollisuusasetuksen sovelluttaminen oli tosin hetkellisesti +polttavin riidan- ja levottomuudenaihe poistettu, mutta mieliala maassa +ei ollut rauhoittunut. Lainvastaiset toimenpiteet eivät lakanneet, +joskin painostus oli vähentynyt. Ei ollut luottamusta siihen, että +Venäjän politiikka Suomea kohtaan todella saisi pysyväisesti uuden +suunnan. + +Aktiiviset pyrkimykset eivät myöskään olleet lakanneet. Ne olivat +päinvastoin kiteytyneet samoinajattelevien ainesten salaiseksi +yhteenliittymäksi, joka ensi sijassa oli muodostunut radikaalisesti +ajattelevan nuorison kesken, ja syksyllä 1904 saaneet kannattajakseen +"Suomen aktiivisen vastustuspuolueen", jonka varsinainen perustaja ja +johtaja oli Tukholmassa asuva vallankumousmies K. Zilliacus ja johon +liittyi muutamia karkoitetuista suomalaisista sekä joukko kotimaassa +asuvia kansalaisia. Puolueen päämäärä oli aluksi sama kuin +perustuslaillisten ryhmien, nimittäin oikeuden puolustus ja Suomen +sisäisen vapauden ja itsehallinnon palauttaminen, mutta se piti +passiivista laista kiinnipitämistä riittämättömänä taistelukeinona, +varsinkin kun täyttä yksimielisyyttä ei oltu yhteiskunnan kesken voitu +saavuttaa vastustuspolitiikassa. Puolueen pyrkimysten määränä oli +kumota Venäjän itsevaltius, joka tosiasiallisesti vallitsi Suomessa, ja +se hyväksyi kaikki ne vallankumoukselliset keinot, jotka tällöin voivat +tulla kysymykseen. Päämäärä voitiin, niin arveltiin tällä taholla, +saavuttaa vain yhteistyössä Venäjän tyytymättömien ainesten ja lähinnä +sen vallankumouksellisten kanssa. Vain kansanhallitsema Venäjä, +arveltiin, voi tunnustaa Suomen vapauden ja oikeuden. Puolueen +laskelmiin sisältyvää, pian alkavaa vallankumousta oli seuraava Suomen +kapinaannousu. Ajatus, että maamme tällöin saavuttaisi täydellisen +itsenäisyyden, ei ollut aivan outo aktivistien suunnitelmille. +Kongressi yhteistoiminnan aikaansaamiseksi Venäjän valtakunnan +erilaisten vallankumouksellisten ainesten kesken oli pidetty Pariisissa +syksyllä 1904. Suomea edustivat tällöin K. Zilliacus ja tohtori Arvid +Neovius. + +Puolue teki itsensä tunnetuksi lentolehtisellä, jota levitettiin +joulukuussa 1904 ja joka sisälsi sen ohjelman. Se otettiin Suomen +yhteiskunnan keskuudessa yleensä vastaan jokseenkin suurella +epäluulolla ja perustuslaillisen puolueen johtavat henkilöt asettuivat +sekä eetillisistä että poliittis-taktillisista syistä torjuvalle +kannalle siihen ajatukseen nähden, että olisi luovuttava laillisuuden +tiestä ja turvauduttava vallankumouksellisiin taistelukeinoihin. +Arveluttavalta ja vaaralliselta näytti yhteistyö Venäjän +vallankumouksellisten kanssa, joiden koko sielullinen rakenne oli +vieras suomalaiselle ajatus- ja tunne-elämälle ja joita kohtaan +Suomessa oli kyllä jonkun verran myötätuntoa, mutta varsin vähän +luottamusta. Liittyminen mainittuun puolueeseen ei myöskään liene ollut +huomattavan suuri. Sen tai sen taistelujärjestön toiminta keväällä ja +kesällä 1905 rajoittui yksityisiin, venäläistyttämisjärjestelmän +välikappaleita vastaan suunnattuihin väkivallantekoihin, joista +mainittakoon prokuraattori Soisalon-Soinisen murha helmikuussa 1905. +Lukuunottamatta näitä yksityisiä, osaksi jokseenkin mielettömiä +terroristisia tekoja sekä muutamia vain osaksi onnistuneita aseiden +maahantuontiyrityksiä (Grafton-seikkailu), oli puolueen toiminnalla +pääasiallisesti propagandan luonne ja sen tarkoituksena siis +valmistaa maassa yhteistoiminnassa Venäjän vallankumouksellisten +ainesten kanssa toimeenpantavaa poliittista vallankumousta. +Mutta propaganda-toiminnallaan työväenluokan keskuudessa puolue +tuli lähempään kosketukseen tämän keskuudessa liikkuvien +sosialivallankumouksellisten pyrkimysten kanssa, joille se antoi +virikettä ja jotka siihen jonkun verran vaikuttivat. Aktiivinen +vastustuspuolue ei ollut vieras poliittisten tapausten muodostumiselle +syksyllä 1905. + +Myöskin sosialistit olivat tällöin jo järjestäytyneet valtiolliseksi +työväenpuolueeksi. Tämä tapahtui ensin Turussa 1899 ja sittemmin 1903 +Forssassa pidetyssä kokouksessa, missä ryhdyttiin vaatimaan jyrkkiä +poliittisia uudistuksia. Vähää ennen valtiopäivien lopettamista +huhtikuussa 1905 he koettivat säätytalon edustalla toimeenpannulla +meluavalla mielenosoituksella saada säädyt pakotetuiksi jyrkkään +äänioikeusuudistukseen, mutta menestymättä. + +Pietarissa tammikuussa 1905 sattuneista verisistä tapahtumista +lähtien oli Venäjällä vallinnut kuohuntaa ja levottomuutta. +Vallankumouksellinen mieliala purkautui ilmi Venäjän yleislakossa saman +vuoden lokakuun lopussa, kun liikenneneuvot pysähdytettiin ja +säännöllinen julkinen elämä lakkasi toimimasta. Esimerkki +vaikutti välittömästi Suomeen. Aloitteentekijöinä meillä olivat +vallankumoukselliset sosialistit ja "aktivistit". Koko säännöllisen +yhteiskunnallisen elämän seisauttaminen Suomessa näytti poliittiselta +kannalta katsoen jokseenkin tolkuttomalta, ja itse asiassa se olikin +pelkkää Venäjällä vallitsevan lakkoliikkeen matkimista. Mutta kun lakko +kerran oli aloitettu, yhtyi koko yhteiskunta siihen, joten se tuli +"kansallislakoksi" ja sai puhtaasti poliittisen, venäläistä sortovaltaa +vastaan suunnatun liikkeen luonteen. Lakko puhkesi 30 p:nä lokakuuta, +jolloin kaikki säännöllinen julkinen toiminta pysähtyi ja valta siirtyi +lakkokomiteoille. Olosuhteiden painostuksen alaisena keisari oli +pakotettu 30 p:nä lokakuuta antamaan Venäjän kansalle julistuskirjan, +jossa lainalainen vapaus ja kansanedustus luvattiin. Myöskin Suomi +käytti tilaisuutta hyväkseen. Perustuslaillisten puolueiden +luottamusmiehet laativat jo 31 p:nä lokakuuta ehdotuksen +julistuskirjaksi, jonka hallitsija antaisi Suomen kansalle. Se +lähetettiin varustettuna kenraalikuvernöörin puoltolauseella +keisarille, joka allekirjoitti sen 4 p:nä marraskuuta. Tässä +julistuskirjassa täydellisesti hyväksyttiin säätyjen aiemmin mainittu +suuri anomus, joten kaikki laittomat asetukset yhdellä iskulla +kumottiin. Maa sai takaisin autonomiansa ja lailliset olot +palautettiin. Se puhtaasti valtiollinen tarkoitus, mikä porvarillisen +yhteiskunnan puolelta oli kiinnitetty tähän viikonpäivät kestäneeseen +suurlakkoon, oli siis saavutettu. Sosialistit, jotka ensi sijassa +olivat lakon järjestäneet ja sen avulla olivat tahtoneet osoittaa +mieltänsä porvarillista yhteiskuntaa vastaan ja saavuttaa valtaa, eivät +olleet tyytyväisiä. He olivat toivoneet vallankumoushallituksen +asettamista, joka olisi kutsunut koolle kansalliskokouksen, ja +tahtoivat vielä julistuskirjan kuuluttamisen jälkeen jatkaa lakkoa, +mutta eivät yrityksessään onnistuneet. Perustuslaillismieliset ja +yleensä yhteiskunnan järkevämmät ainekset, jotka sosialistiset komiteat +olivat lakon aikana jonkunverran työntäneet syrjään, ottivat jälleen +johdon käsiinsä. "Kansalliskaarti", joka lakon aikana oli muodostettu +ylläpitämään järjestystä, jakaantui nyt porvarillisten ja +sosialististen ainestensa mukaisesti. Ensinmainittuihin liittyivät myös +"aktivistit". Ensi kertaa nyt "valkoiset" ja "punaiset" seisoivat +vastakkain. Kaikki suoriutui ilman mitään veristä yhteentörmäystä, +mutta jäljet näkyivät tulevaisuudessa. Yleensä lakon aikana ilmeni vain +harvoja ja verraten vaarattomia väärinkäyttöjä. + +Lakkoviikon aikana oli senaatinjäsenet, kansanjoukkojen +painostuksenalaisina, pakotettu pyytämään eroansa. Erohakemuksiin +hallitsija muutamia viikkoja myöhemmin antoi suostumuksensa ja uusi +kotimainen hallitus muodostettiin yksinomaan henkilöistä, jotka +kuuluivat perustuslaillisiin puolueisiin ja joista useat olivat olleet +maasta karkoitetut. Senaatin varapuheenjohtajiksi tulivat L. Mechelin +ja vapaaherra R.A. Wrede, edellinen talous- ja jälkimäinen +oikeusosastoon. Seuraavan vuoden alussa määrättiin jälleen suomalainen +mies, kenraali A. Langhoff, Suomen ministerivaltiosihteeriksi. + +Loppunut oli ensimäinen sortokausi, jolle moninkertainen +laittomuus ja häikäilemätön vaino oli ollut tunnusmerkkinä. +Perustuslakitaistelu, oikeustaistelu, oli päättynyt Suomen voittoon +-- vihollinen oli ainakin sillä hetkellä laskenut aseensa. Ulkonaisten, +kokonaan Suomen ulkopuolella olevien voimien vaikutus se tällä kertaa +-- kuten kerran myöhemminkin -- oli tullut maamme avuksi sen +hädänalaisessa tilassa. Japanin sodan vastoinkäymiset ja Venäjällä +vallitseva sisäinen levottomuus oli lamauttanut venäläisen jättiläisen +voiman. Ilman tätä ulkonaisten olosuhteiden myötävaikutusta Suomi ei +olisi voinut kestää epätasaisessa taistelussa. + + + + +Lyhyt rauhankausi. + + +Varsinainen perustuslakitaistelu, joka alkoi 1899 +helmikuunjulistuskirjan johdosta, oli jatkunut lähes seitsemän vuotta. +Sarja Suomea vastaan suunnattuja oikeudenloukkauksia oli antanut +leimansa tälle kaudelle. Venäjän hallituksen aikomus tehdä loppu maamme +sisäisestä itsehallinnosta ja oikeudesta elää omaa kansallista +elämäänsä oli sen kuluessa yhä julkeammin tullut näkyviin, kunnes +olosuhteet pakottivat hallitsijan antamaan Suomen kansalle takaisin sen +aatteellisen omaisuuden, joka siltä väkivalloin oli riistetty, ja +joksikin aikaa jättämään sen rauhaan. Passiivinen vastarinta -- +itsepäinen ja mahdollisimman johdonmukainen voimassaolevassa laissa +kiinnipysyminen -- oli taistelussa ollut kansan pääaseena. Vasta tämän +n.s. sortokauden lopulla oli myös aktiivisempia itsepuolustuksen +ilmauksia esiintynyt. Passiivinen vastarinta ei kyllä ollut täysin +vastannut toiveita, mutta se oli kuitenkin pääasiassa täyttänyt +tehtävänsä. Se vaikeutti suuressa määrin laittomien asetusten ja +käskyjen soveltamista ja oli todella tehnyt mahdottomaksi venäläisen +asevelvollisuuden toteuttamisen, mikä käytännöllis-poliittiselta +kannalta katsoen oli tämän vastarintapolitiikan tärkein saavutus. Mutta +merkitykseltään kenties vielä tärkeämpää oli, että tämä poliittisen +toiminnan muoto oli kohottanut kansan vastustushenkeä, lujittanut +isänmaallista tunnetta ja uhrimieltä, ehkäissyt turmeluksen ja +yhteiskunnanhajaannuksen kehitystä sekä kypsyttänyt kansaa toista +laatua olevan vastarinnan varalle. Mutta ajan pitkään ei tätä +yksipuolisesti puolustusta tarkoittavaa taistelumuotoa, oman laatunsa +ja ihmissielun luonteen vuoksi, olisi voitu riittävän laajassa +mitassa ylläpitää eikä se olisi voinut pysyä tehokkaana. Venäjän +lokakuunvallankumous tuli kansallemme avuksi oikealla hetkellä ja teki +mahdolliseksi sen vapauden ja laillisuuden voiton, joka oli ollut myös +passiivisen vastarinnan lopullisena päämääränä. + +Suomen kansa saattoi nyt jälleen hengittää vapaasti ja sen ensimäiseksi +tehtäväksi tuli koettaa parantaa ne yhteiskuntarakennuksen särkymät ja +vauriot, jotka sortovalta oli aikaansaanut. Kaikkien yhteiskunnan +pystyvien voimien yhtynyt työ olisi tätä varten ollut tarpeen. Mutta +yksimielisyys kansassa oli järkkynyt. Ne poliittiset vastakohdat, +joiden ilmauksena oli sortovuosien aikana esiintynyt erilainen +suhtautuminen laittomuuteen, olivat ehtineet tunkeutua syvälle myöskin +henkilökohtaisemmissa seikoissa, ja jatkoivat yhä hajoittavaa +vaikutustaan. Perustuslaillisten ryhmien ja entisen hallituspuolueen +eli suomettarelaispuolueen kesken ilmeni laillisuuden palauttamisenkin +jälkeen ei ainoastaan epäluuloa ja mielenapeutta, vaan katkeruutta, +joka meni paljoa pitemmälle kuin mikä oli kokonaisuuden menestyksen +kannalta soveliasta. Viimemainittu puolue ei ollut halukas +lojaalisesti tunnustamaan uusia oloja ja niiden edessä taipumaan ja +perustuslailliset ryhmät, jotka olivat päässeet valtaan, eivät +käyttäneet sitä tarpeellisella varovaisuudella ja jalomielisyydellä, +kun oli kysymys aikaisemmista vastustajista. + +Uuden tekijän sai valtiollinen elämämme sosialidemokraattisesta +puolueesta, jonka toiminnan varsinainen lähtökohta oli suurlakko ja sen +tapahtumat. Kielitaistelu ja eräät yleiset kulttuurikysymykset sekä +suhtautuminen venäläisten vaatimuksiin olivat tähän saakka yksinään +määränneet poliittiset puoluemuodostukset. Nyt tuli lisäksi +luokkataistelu ratkaisevasti painavana tekijänä. Bobrikovin edustamaan +venäläiseen politiikkaan oli sisältynyt pyrkimys petollisin lupauksin +kiihottaa alempaa tilatonta väestöä hallitusta vastustavia "herroja" +vastaan ja uskottelu maareformilla. Nämä ponnistukset eivät olleet +jääneet tuloksettomiksi. Venäjältä tullut sosialivallankumouksellinen +tartunta tapasi täällä valmistettua maaperää ja myöskin Suomen +aktiivinen vastustuspuolue oli antanut virikettä eräiden työväenpiirien +vallankumouksellisille taipumuksille, joskin enemmän poliittisessa +kuin sosiaalisessa tarkoituksessa. Suurlakon lopputulos oli +sosialidemokraattiselle puolueelle pettymys. Se ja sen johdettavina +olevat työväenjoukot alkoivat nyt entistä enemmän kulkea omia teitään +ja noudattaa suorastaan hyökkäävää politiikkaa porvarillista +yhteiskuntaa ja uutta perustuslaillista hallitusta vastaan. Tämän +mielialan ulkonaisena ilmauksena perustettiin "punakaarteja", jotka +suhtautuivat vihamielisesti lailliseen järjestysvaltaan. Senjälkeen +kuin verinen yhteentörmäys oli tapahtunut tämän kaartin ja +porvarillisen suojeluskunnan välillä Helsingissä elokuun alkupäivinä +1906 sattuneissa levottomuuksissa, jotka olivat välittömässä yhteydessä +Viaporin linnoituksessa puhjenneen venäläisen vallankumouksellisen +sotilaskapinan kanssa, katsoi hallitus olevansa pakotettu hajoittamaan +nämä aseistetut työväenjoukot, ne kun olivat jatkuvana vaarana +yhteiskunnalle. Myöskin porvarillinen suojeluskunta hajaantui. Mutta +kerran luotu kuilu jäi pysyväiseksi. + +Marraskuun julistuskirjassa oli annettu toiveita myöskin +eduskuntauudistuksesta. Uuden hallituksen ja valtiopäivien ensimäisiä +tehtäviä yhteiskunnan lujittamiseksi oli yhteisen taistelun ja +yhteisten kärsimysten jälkeen toimeenpanna kansaneduskunnan uudistus, +joka perustuisi yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen. Valtiopäivät +hyväksyivät suurella enemmistöllä komitean laatiman, hallituksen +puoltaman ja hallitsijan antaman esityksen ja hallitsija vahvisti sen +heinäkuun 20 p:nä 1906. Venäjän hallituksen myöntyväisyys esityksen +vahvistamisen suhteen ei johtunut mukautuvasta vapaamielisyydestä, vaan +todennäköisesti siitä, että sillä taholla odotettiin ruotsalaisen +aineksen, jonka katsottiin muodostavan suomalaisen vastustuksen +selkärangan, menettävän merkityksensä uudessa eduskunnassa. Uudistus +oli askel tietymätöntä kohti -- ja moni epäröiden ajatteli sen +toteuttamista --, mutta porvarillisella taholla toivottiin, että sen +avulla saavutettaisiin yhteiskunnan lujittuminen ja yhteisymmärrys maan +suuressa elinkysymyksessä, sen valtiollisen itsemääräämisoikeuden +puolustamisessa. Neljän säädyn (ritariston ja aatelin, pappissäädyn, +porvarissäädyn ja talonpoikaissäädyn) sijalle tuli nyt yleiseen, miehen +ja naisen äänioikeuteen nojaavan vaalilain perusteella valittu +yksikamarinen eduskunta, missä kansanvaltaiset periaatteet oli +kehitetty pitemmälle kuin silloin kenties missään muussa Euroopan +maassa. Valtiopäivien valtaa laajennettiin, mutta sitä rajoittivat +kuitenkin suuresti hallituksen ja hallitsijan valtuudet. Vaalilaki, +jossa suhteellinen vaalijärjestelmä puoluelistoineen oli toteutettu, +toi eduskuntaan aivan uusia aineksia alemmista kansankerroksista, jotka +eivät ennen olleet ottaneet osaa yleiseen valtiolliseen elämään, ja +valtiopäivät, joiden tuli kokoontua vuosittain, saivat aivan toisen +ulkonäön kuin aiemmin. Jo ensimäisessä yksikamarisessa eduskunnassa oli +odottamattoman suuri osa (noin 40 prosenttia) edustajapaikoista +joutunut sosialidemokraattiselle puolueelle. Työkuntoisuuteen ja +poliittiseen edesvastuuntuntoon nähden oli uusi kansaneduskunta +edellistä, joskin kokoonpanoltaan yksipuolista säätyedustusta paljon +heikompi. Uudistus oli liian äkkinäinen. Aiemmin suuresti rajoitetun +vaalioikeuden asteittainen laajentaminen olisi pitänyt käydä yleisen ja +yhtäläisen äänioikeuden sekä yksikamarijärjestelmän toteuttamisen +edellä. Kaupunkien lukuisa työväki sekä maaseudun tilaton väestö, joka +oli vailla kaikkea poliittista kasvatusta, kohosi nyt yhdellä kertaa +tekijäksi, jolla oli mitä suurin poliittinen vaikutusvalta, omistamatta +sitä varten tarpeellista kypsyyttä. Kuten myöhempi kehitys on +osoittanut, kävivät uudistuksen seuraukset maalle kohtalokkaiksi. +Yhteiskuntaluokkien välinen kuilu ei tasoittunut, kuten oli toivottu, +vaan päinvastoin se laajeni. Äsken saavutettu valta vain lisäsi +vallanhimoa. + +Täysin lailliset olot ja järjestys maan hallintoon oli palautettu ja +uusi hallitus toimi väsymättä. Yhteistyö senaatin ja uuden +perustuslaillismielisen kenraalikuvernöörin, tod. salaneuvos Gerardin +välillä oli luottamuksellista. Mutta siitä huolimatta yhteiskunnan eri +aloille suunniteltu uudistustyö ehti vain vähältä osalta tulla +suoritetuksi, ennenkuin suotuisa aika oli ohi. Siihen oli osaksi syynä +maassa vallitseva hajaannus ja valtiopäivien radikaalinen esiintyminen. +Poliittisesti valoisa aika, Venäjän rauhallinen suhtautuminen Suomeen, +ei myöskään tullut pitkäaikaiseksi. Venäjän kanssa aikaansaatu rauha ei +nimittäin ollut pysyväinen. Ainoastaan pakollinen myönnytys Venäjän +hallituksen puolelta oli antanut Suomelle hetkisen hengähtämisaikaa. +Damokleenmiekka riippui yhä edelleen uhkaavana maan yllä. Taantumus oli +Venäjällä taas kohottanut päätään, kuten rettelöimiset uuden +valtakunnanduuman kanssa kyllin osoittivat. Venäjän natsionalistinen +sanomalehdistö sai takaisin hyökkäävän sävynsä. Suomea vastaan tähdätyt +suunnitelmat otettiin jälleen esiin, joskin niiden toteuttamistapaa +jonkun verran lievennettiin, mikä johtui osaksi viimeisten sortovuosien +kokemuksesta, osaksi siitä, että Venäjä oli saanut kansanedustuksen. + +Ulkonaista aihetta sekaantua Suomen asioihin oli Venäjän hallitus m.m. +löytänyt siitä yhteistyöstä, mikä oli olemassa Suomen aktivistien ja +Venäjän vallankumouksellisten välillä, ja luulosta, että nämä muka +saivat turvaa Suomessa. Tällaista yhteistyötä sekä äsken saavutetun +laillisuuden merkityksen väheksymistä tuki jokseenkin avoimesti +poliittisesti radikaalinen aikakauslehti "Framtid", jota voitiin pitää +aktivistien äänenkannattajana. Uusi salainen aktivistijärjestö, +Voima-liitto, oli suurlakon jälkeen muodostettu Suomessa. Sen +päämääränä oli lähinnä yhteiskunnan aktiivisen turvan valmisteleminen +ja siihen sisältyi tavallaan myöhemmän suojeluskunta-ajatuksen siemen, +mutta liitolla oli ilmeisesti myöskin kauemmas tähtääviä päämääriä: +maan valmistautuminen vapautumaan Venäjästä, jos vain olot +muodostuisivat sellaisiksi, että tämän ajatuksen toteuttaminen kävisi +mahdolliseksi. Lämpimän isänmaallisuuden kannattama, mutta +poliittiselta pätevyydeltään jokseenkin heikko Voima-liitto, jolla oli +Pohjanmaalla haaraosastoina urheilu- ja ampumaseuroja, oli itse asiassa +aktiivisen itsenäisyysliikkeen edeltäjä. Liitto herätti aivan +luonnollisesti suurta epäluuloa venäläisellä taholla, mutta +sitä käytettiin samalla keinona suomalaisten lojaalisuuden +epäilyksenalaiseksi tekemiseen. Tässä tarkoituksessa koetettiin +provoseeratuita ilmiantoja ja vääriä kiertokirjeitä käyttää +todistuksina Suomessa harjoitettua rikollista poliittista toimintaa +vastaan. Ei vain Venäjän, vaan myös suomettarelaispuolueen taholta +paisutettiin Voima-juttu laajuudeltaan paljoa suuremmaksi kuin se +ansaitsi ja käytettiin aseena perustuslaillista hallitusta vastaan, +joka myös katsoi olevan aihetta hajoittaa liiton. + +Oleskeltuaan kaksi vuotta Suomessa vapaamielinen, sympaattinen +kenraalikuvernööri Gerard sai eron toimestaan ja hänen seuraajakseen +tuli kenraali W. Boeckmann, tosin hyväntahtoinen mies, mutta vailla +lujia poliittisia periaatteita ja sen kautta soveliaampi välikappale +Venäjän taantumukselliselle ja suomalaisvihamieliselle suunnalle. Jo +vuoden 1907 lopussa oli kenraalikuvernöörinapulaiseksi nimitetty +Bobrikovin ajalta tunnettu Suomen autonomian vannoutunut vihamies +kenraali F. Seyn. Venäjän pääministerinä, v. 1906 eronneen Witten +jälkeen, oli P. Stolypin, joka oli ottanut hallitusohjelmaansa +myöskin Suomen liittämisen lähemmäksi Venäjää. Sosialistien ja +epäsuorasti suomettarelais-puolueen taholta eduskunnassa ilmituodun +epäluottamuslauseen johdosta Suomen hallituksen jäsenet pyysivät +eroansa huhtikuussa 1908. Eduskunta tosin hajoitettiin, mutta muutamat +vanhemmista senaattoreista, niiden joukossa L. Mechelin, saivat eron, +minkä kautta perustuslaillinen senaatti pirstoutui. Kesällä +muodostettiin kokoomussenaatti eri porvarillispuolueiden edustajista, +Edv. Hjelt varapuheenjohtajana. Tämä tapahtui venäläisten puolelta +tehdyn vaatimuksen johdosta, mutta myöskin Suomessa ajateltiin +mahdolliseksi kokoomushallituksen avulla vähentää maan porvarillisten +ryhmien kesken vallitsevaa hajaannusta sekä saavuttaa lujempi asema +ulospäin venäläisten vaatimuksia vastaan. Ensimäinen tarkoitusperä +jossakin määrin saavutettiin, viimemainittua ei. Jo keväällä 1909 +tilanne oli sellainen, että senaatin perustuslaillisten jäsenten täytyi +erota ja seuraavana syksynä olivat jäljelle jääneetkin jäsenet +pakotetut jättämään paikkansa. + + + + +"Finis Finlandiae". + + +Pitkäksi aikaa ei Suomea siis jätetty rauhaan. Vuonna 1908 alkoi maalle +uusi laittomuudenkausi. Aluksi venäläisellä taholla meneteltiin +jonkunmoisella varovaisuudella, sitten yhä julkeammin. + +Nyt ei enään herätetty eloon asevelvollisuuskysymystä, jolla edellisen +sortokauden aikana oli ollut vallitseva sija laittomuustoimenpiteissä +ja joka, lukuunottamatta helmikuunjulistuskirjaa, oli ristiriitojen +päätekijänä. Yhteiskunnan vastarinta oli peljättänyt Venäjän hallitusta +uudistamasta yritystään saattaa venäläinen asevelvollisuus Suomessa +voimaan, ja toiselta puolen oli itse vastarinnan luonne osoittanut, +ettei Suomen kansan suhde Venäjään enään ollut niin luotettava, että +olisi uskallettu ryhtyä palauttamaan suomalaista sotalaitosta +entisessäkään muodossaan. Näytti varmimmalta jättää maa vaille omaa +aseistusta ja uskoa tämä yksinomaan venäläisille joukoille. Sen +sijaan vaadittiin Suomen valtiolaitokselta rahallista korvausta +kansan vapauttamisesta sotilasrasituksesta, mikä, varsinkin kun +sotilasmäärärahoja ei tehty riippuviksi valtiopäivien suostumuksesta, +sai aikaan pysyväisiä selkkauksia Venäjän ja Suomen valtiomahtien +välillä. Lokakuussa 1909 hallitsija antoi julistuskirjan, +jossa määrättiin, että Suomen, sen sijaan että se suorittaisi +henkilökohtaista asevelvollisuutta, tuli Venäjän valtakunnanrahastoon +maksaa vuotuinen, vähitellen 20 miljoonaksi markaksi nouseva erä. Tälle +laittomassa järjestyksessä syntyneelle toimenpiteelle valtiopäivät +eivät myöntäneet sitovaa voimaa, mutta rahat tilattiin ja suoritettiin +yleisestä valtionrahastosta, johon valtiopäiville ei tunnustettu mitään +määräämisoikeutta. + +Suomen kysymyksistä vedettiin nyt etualalle menettely, jota oli +noudatettava Suomen asioita hallitsijalle esitettäessä, sekä +valtakunnanlainsäädäntöä koskevat kysymykset. Ensinmainitulla +tarkoitettiin saattaa nämä asiat Venäjän ministerineuvoston valvonnan +alaisiksi, ennenkuin ne esitettiin hallitsijalle, ja siten antaa tälle +laitokselle ratkaiseva vaikutusvalta kaikkiin Suomen asioihin. Suomen +lakiasäätäviä viranomaisia asiassa kuulematta julkaistiin kesäkuussa +1908 asetus, ettei ministeri-valtiosihteeri saisi hallitsijalle esittää +mitään Suomesta saapuneita asioita, ennenkuin ne oli saatettu +ministerineuvostoon lausunnonantamista varten, milloin asian laatu sitä +vaati. Tätä toimenpidettä voidaan pitää uuden laittomuus- ja +venäläistyttämissuunnan virallisena alkuna maassamme. Se tapahtui heti +perustuslaillisen senaatin hajoittamisen jälkeen eikä ollut ilman +yhteyttä tämän seikan kanssa. Tehottomiksi jäivät Suomen senaatin, +samoinkuin eduskunnan useampaan kertaan tekemät huomautukset +toimenpiteen sekä oikeudellisesta että käytännöllis-hallinnollisesta +puolesta. Venäjän ministerineuvosto sai tarkastusoikeuden niihin Suomen +asioihin, jotka oli esitettävä hallitsijalle, ja tuli siten olemaan +Suomen hallituksen ja hallitsijan välillä oleva virallinen aste sekä +sai aina uudistuvaa tilaisuutta puuttua Suomen asiain ratkaisuun, +silloinkin kun nämä olivat laadultaan täysin sisäisiä ja politiikkaan +kuulumattomia. Laajassa mitassa neuvosto käyttikin tätä oikeutta +hyväkseen muka laillisuuden varjossa, vaikka sellainen virallinen +maamme asioihin sekaantuminen oli ilmeisessä ristiriidassa Suomen +Venäjän valtakunnassa nauttiman autonomisen erikoisaseman kanssa. Oli +luonnollista, että heikko ja Suomelle epäsuopea hallitsija sellaisissa +asioissa enemmän kuunteli venäläisiä neuvonantajiaan kuin Suomen +senaattia ja ministerivaltiosihteeriä. + +Laajan luvun Suomen poliittisessa historiassa Venäjän vallan aikana +muodostaa valtakunnanlainsäädäntökysymys, s.o. Venäjälle ja Suomelle +yhteisten tai valtakunnan etuja koskevien Suomen lakien säätämistä +koskeva kysymys ja sillä on tärkeä sijansa venäläis-suomalaisissa +ristiriidoissa. Pyrkimys saada tämä kysymys järjestetyksi oli +venäläiseltä taholta sikäli oikeutettu, kuin lainsäädännössä tässä +kohden oli olemassa aukko, mutta sen merkitystä suurenneltiin +poliittisessa tarkoituksessa. Ei suomalaistenkaan puolella oltu +haluttomia järjestämään tätä kysymystä, mutta se oli tehtävä tavalla, +joka ei järkyttänyt Suomen valtakunnassa nauttimaa sisäistä autonomiaa. +Eri ajoin ja muodoin olivat venäläiset ja suomalaiset viranomaiset tätä +kysymystä käsitelleet ja sitä oli pohdittu venäläis-suomalaisissa +sekakomiteoissa. Vielä vuonna 1909 asetettiin tällainen, kumpaakin +maata edustavista valtio-oikeuden tuntijoista kokoonpantu sekakomitea, +jonka puheenjohtajana oli salaneuvos Haritonov. Mutta suomalaiset ja +venäläiset näkökannat eivät nyt yhtä vähän kuin aiemminkaan olleet +yhteensovitettavissa. Venäläiseltä taholta esitettiin vaatimuksia, +joita Suomen puolelta ei voitu hyväksyä. Täällä oltiin valmiit tekemään +suuriakin myönnytyksiä, mutta ei kuitenkaan niin suuria, että +suomalainen lainsäädäntö tähän kuuluvilla aloilla jäisi kokonaan +riippuvaiseksi Venäjän viranomaisten päätöksestä, kun taas venäläisellä +taholla juuri tässä kohden pyrittiin saavuttamaan ehdotonta ylivaltaa. +Kysymys oli tullut tai tehty erikoisesti olevan hetken vaatimaksi +Venäjän valtakunnanduuman alettua toimintansa. Pääministeri Stolypin +oli jo toukokuussa 1908 pitänyt duumassa ohjelmapuheen, jossa hän antoi +vääristellyn ja voimakkaasti väritetyn kuvan Suomen oloista sekä +tehosti, kuinka oli välttämätöntä tyydyttää Venäjän valtakunnan edut +Suomen lainsäädäntöoikeuksien kustannuksella. Hänen mielestään tulisi +valtakunnanlainsäädännön saada ratkaisu, joka ottaisi asianmukaisesti +huomioon Venäjän "historialliset suvereniteettioikeudet", ja +siihen ei tarvittaisi Suomen valtiopäivien suostumusta. Kysymyksen +siis ratkaisisivat Venäjän valtakunnan viranomaiset, huolimatta +siitä, oliko Suomen suostumus olemassa vai ei. Kaksi vuotta +myöhemmin tämä ohjelmalausuma toteutettiin. Maaliskuussa 1910 +hallitsija antoi manifestin ynnä ehdotuksen laiksi "niiden Suomenmaata +koskevien lakien ja asetusten säätämisjärjestyksestä, joilla on +yleisvaltakunnallinen merkitys", joka lakiehdotus oli annettava +duumalle ja valtakunnanneuvostolle. Ehdotusta seurasi luettelo +sellaisista valtakunnallisista asioista, jotka oli riistettävä Suomen +lainsäädännön piiristä venäläisten viranomaisten ratkaistaviksi. +Näiden asiain joukossa olivat muiden muassa: Suomen osallisuus +valtakunnanmenoihin, asevelvollisuuden suorittaminen ja muut +sotilaalliset rasitukset, Suomessa asuvien venäläisten oikeudet, +valtakunnankielen käyttö Suomessa, pääperusteet, joiden mukaan Suomen +hallintoa oli hoidettava erikoisten laitosten avulla, oikeuslaitoksen +ja koululaitoksen pääperusteet, sanomalehdistöä, tullilaitosta ja +tullitariffeja, rahajärjestelmää, postia, sähkölennätintä ja joissakin +suhteissa kulkulaitoksia, merenkulkua sekä luotsi- ja majakkalaitosta +koskeva lainsäädäntö y.m. Yleisvaltakunnallisiin kysymyksiin, jotka +ilman Suomen myötävaikutusta voitiin järjestää, luettiin siis Suomen +sisäisen hallituksen perusteet ja sen hallinnon tärkeimmät alat. +Valtiopäivien lausunto lakiehdotuksesta vaadittiin annettavaksi +kuukauden kuluessa. Valtiopäivien vastauksessa lausuttiin +toivottavaksi, että päästäisiin tyydyttävään ratkaisuun sellaisissa +kysymyksissä, jotka voivat antaa aihetta selkkauksiin ja +ristiriitoihin, mutta eduskunta lausui samalla, että se, koska +lakiehdotus "sisälsi Suomen perustuslakien perinpohjaisen muutoksen ja +eduskunta ei voi luopua sille tällaisessa asiassa kuuluvasta +päättämisoikeudesta, ei ole katsonut voivansa antaa tarkoitettua +lausuntoa lakiehdotuksen sisällyksestä." + +Kiinnittämättä huomiota valtiopäivien kantaan tässä Suomen koko +kansalliselle olemassaololle niin tärkeässä kysymyksessä, +valtakunnanduuma hyväksyi lain ja jo saman vuoden kesäkuun 30 p:nä -- +siis tavattomalla kiireellä -- hallitsija sen vahvisti. Sen mukaan +Suomen kansaneduskunnan tuli ainoastaan antaa lausuntonsa +sellaisiin lainsäädäntöaloihin kuuluvista lakiehdotuksista, joiden +katsottiin olevan luonteeltaan yleisvaltakunnallisia. Suomen etuja +valvomaan olisi Suomen eduskunnalla oikeus valita neljä edustajaa +valtakunnanduumaan, jonka jäsenluku nousi 442:een, sekä kaksi edustajaa +valtakunnanneuvostoon. Valtakunnanduuman tehtyä päätöksensä tästä +kysymyksestä duumanjäsen Puriskevits huudahti vahingoniloiset sanansa: +"Finis Finlandiae!" Tällainen valtakunnanlaki, joka teki Suomen +kokonaan riippuvaiseksi maamme elämälle ja tarpeille vieraista Venäjän +lakiasäätävistä viranomaisista, näytti itse asiassa olevan omansa +tekemään lopun vapaasta ja itsehallinnollisesta Suomesta. Tämä oli kova +isku maallemme ja se murskasi täällä vielä joillakin tahoilla kytevät +toiveet päästä Venäjän kanssa sovinnolliseen ratkaisuun. + +Lakia ei myöskään Suomessa koskaan tunnustettu päteväksi eikä +kansaneduskunta koskaan ryhtynyt antamaan lausuntoa valtakunnanduumalle +eikä valitsemaan siihen edustajia -- se ei yleensä ollenkaan puuttunut +tätä laatua oleviin asioihin -- mutta laki pantiin siitä huolimatta +käytäntöön. + +Venäjän itsevaltainen hallitustapa oli osoittautunut Suomelle +vaaralliseksi, mutta moni kaukokatseinen suomalainen poliitikko oli jo +aiemmin lausunut sen käsityksen, että perustuslaillisesti hallittu +Venäjä olisi vielä vaarallisempi. Tämä mielipide oli tuotu ilmi m.m. +aikaisemmin mainitussa von Beckerin kirjasessa, jossa tekijä esitti +olevan välttämätöntä luoda vapaa ja puolueeton Suomi. Nämä ennustukset +näyttivät nyt käyvän toteen. Valtakunnanlakiin nähden, joka oli +syntynyt -- ei itsevaltiuden mielivallasta, vaan valtakunnanduuman +suostumuksella ja myötävaikutuksella, eivät mitkään vastalauseet +voineet olla tehokkaita, ja sen perustalle voitiin laatia uusia lakeja, +jotka olivat omansa vähitellen automaattisesti ja lopullisesti +tuhoamaan Suomen koko erikoisaseman ja kansallisen elämän. Kävi näin +ollen yhä selvemmäksi, ettei maan ja kansan kansallista olemassaoloa +uhkaavan vaaran lähteenä ollut Venäjän autokratia tai virkavalta, +vaan itse se seikka, että oltiin Venäjän vallan alla. Keisarin +sanapattoisuus oli Suomessa suuresti järkyttänyt lojaalisuuden tunteita +hallitsijaa kohtaan; valtakunnanduuman myötävaikutus Suomen autonomian +sortamiseksi ja maan kansallisen olemassaolon tuhoamiseksi heikensi +suuresti myös sitä lojaalisuuden tunnetta valtakuntaa kohtaan, minkä +perustana oli Suomen valtio-oikeudellinen suhde Venäjään. + +Suomen senaatti oli jo tällöin käsissä, jotka olivat halukkaat +palvelemaan Venäjän asiaa vastoin kansan tahtoa ja maan etuja. Sen +jälkeen kuin kokoomushallitus oli hajoitettu ja kaikki sen jäljellä +olevat jäsenet eronneet syksyllä 1909, sai maa hallituksen, jonka +jäsenet vain nimeksi olivat suomalaisia -- senaatin varapuheenjohtajana +oli kenraali W. Markov -- ja joita eivät mitkään arvelut +häirinneet, kun oli kysymys maan itsehallinnon hävittämisestä ja +venäläistyttämisestä. Myöhemmin hallitukseen astui miehiä, jotka eivät +edes muodollisesti olleet suomalaissyntyisiä eivätkä osanneet +kumpaakaan maan kielistä. Kenraalikuvernööri Boeckmann sai eron 1909 ja +hänen seuraajakseen nimitettiin kenraali Seyn. Kaikki oli siis hyvin +järjestetty venäläistyttämisen jyrkkää toteuttamista varten. Suomen +hallituksen puolelta ei enää ollut mitään vastarintaa pelättävissä. +Vain eduskunta pysyi torjuvalla kannallaan, mutta venäläisellä ja +hallituksen taholla ei siihen kiinnitetty sanottavaa huomiota. Siitä ei +välitetty sen enempää, vaan se katsottiin laitokseksi, jolla ei ollut +arvovaltaa eikä merkitystä. + +Se venäläinen politiikka, jota nyt sovellutettiin Suomen autonomian +horjuttamiseksi ja maan sulattamiseksi yhteen Venäjän kanssa, oli +paljon viisaampaa tai viekkaampaa ja pohjaltaan vaarallisempaa kuin +aikaisempi Bobrikovin aikana noudatettu avoin väkivalta. Suuri +yleisö sai sitä suoranaisesti vähemmin tuta, ja se olikin +ulkonaiselta olemukseltaan eräissä suhteissa hillitympi. Sanottavaa +sensuuripainostusta ei harjoitettu sanomalehdistöä kohtaan, joka +jokseenkin vapaasti saattoi lausua mielipiteensä. Kokouksia ja +neuvottelutilaisuuksia ei ehkäisty yhtä laajassa mitassa kuin aiemmin +eikä yksityisiä kansalaisia saatettu rettelöimiselle alttiiksi niin +yleisesti kuin silloin. Uusi valtakunnankoneisto oli -- niin oli +laskettu -- itsestään vievä päämäärään. Mutta virkamiehet olivat +erittäin pulmallisessa asemassa. Isänmaallinen mieli ja lainkuuliaisuus +joutui koville koetuksille. Lukuisat maan parhaista virkamiehistä +pakotettiin tai tunsivat olevansa pakotetut jättämään paikkansa ja +heidän sijallensa tuli ala-arvoisia tai kansallisuudeltaan venäläisiä +tai suomalaisia onnenonkijoita. Uusi venäläis-suomalainen virkavalta +oli näin astumassa vanhan virkamiesluokan sijalle. Mutta järjestelmä +vei kuitenkin pian myös suoranaisiin väkivallantekoihin. + +Kaksi vuotta siitä kuin valtakunnanlainsäädäntö oli päätetty, vuonna +1912, käytettiin uutta lainsäädäntötietä ensikerran. Valtakunnanduuma +hyväksyi ja hallitsija vahvisti silloin kaksi "valtakunnanlakia", +joista toinen koski Suomen velvollisuutta rahallisesti ottaa +osaa Venäjän sotilaskustannuksiin, toinen venäläissyntyisten +oikeudellista tasa-arvoisuutta syntyperäisten suomalaisten rinnalla +kansalaisoikeuksiin nähden, venäläisten kansalaisoikeuden silti +lakkaamatta Venäjällä. Tämän n.s. "yhdenvertaisuuslain" pätevyyttä, se +kun oli lainvastaisesti syntynyt, ei tietenkään Suomessa tunnustettu ja +maan kunnalliset ja oikeusviranomaiset jättivät sen huomioonottamatta. +Yritykset saada kysymys järjestetyksi suomalaisella lailla raukesivat +Venäjän hallituksen vastarintaan, se kun ei halunnut saada ristiriitaa +laillista tietä sovitetuksi. Käytännöllisessä elämässä Suomessa asuvat +venäläiset nauttivat lähipitäen samoja oikeuksia kuin maan omat +asukkaat ja heillä oli tuskin mitään syytä tyytymättömyyteen, varsinkin +kun he milloin tahansa vaikeuksitta voivat saavuttaa Suomen kansalaisen +aseman. Muodollinen eroavaisuus oli siinä, että venäläisten, saadakseen +elinkeino-oikeuden, tuli hakea sitä kuvernöörinvirastolta, kun taas +Suomen kansalaisille riitti maistraatille tehty ilmoitus. Tällä +itsessään merkityksettömällä alalla venäläiseltä taholta suorastaan +tarkoituksellisesti laadittiin ristiriitoja. Ensinnä joutui tässä +tuleen Viipurin maistraatti, joka kieltäytyi ottamasta vastaan erään +paikkakunnalla oleskelevan venäläisen elinkeinoilmoitusta osoittaen +hänet kuvernöörinvirastoon. Yhdenvertaisuuslaki sisälsi sen tolkuttoman +määräyksen, että suomalainen virkamies tai tuomari, joka kieltäytyi +sovelluttamasta tai noudattamasta lakia, oli haastettava venäläisen +tuomioistuimen eteen Pietariin ja siinä tuomittava. Tiedettiin +kokemuksesta, että Suomen tuomioistuimet eivät olleet lahjottavissa ja +että ne tuomitsisivat yksinomaan sellaisten lakien mukaan, joilla oli +laillinen pätevyys Suomessa, ja sanotulla määräyksellä tahdottiin +poistaa vaikeus saada niskoittelevat virkamiehet rangaistukseen. Tämän +mukaisesti vangittiinkin mainitun maistraatin jäsenet ja vietiin +väkivallalla Venäjän pääkaupunkiin. He valittivat tästä Viipurin +hovioikeuteen, joka selitti vangitsemisen laittomaksi. Heti kohtasi +sama kohtalo myös niitä hovioikeuden jäseniä -- heitä oli +kaksikymmentäkolme, -- jotka olivat ottaneet osaa päätöksentekoon. +Myöskin muutamia muita samanlaisia tapauksia sattui. Näin useita +nuhteettomia virkamiehiä, niiden joukossa monta iäkästä, vedettiin +vieraan tuomioistuimen eteen, jolla ei ollut mitään tekemistä +suomalaisen lainkäytön kanssa, ja tuomittiin siinä pitkäaikaiseen +vankeusrangaistukseen, mikä oli kärsittävä venäläisessä vankilassa +(Krestyn vankilassa). Tällainen kohtelu oli tietenkin oikeudentuntoa +kuohuttava ja omansa syvästi loukkaamaan kansallista tunnetta, se oli +samalla, kuten eduskunta on lausunut, "itse sen perustan aukirepimistä, +jolla yhteiskuntajärjestys lepää, se oli anarkian asettamista +järjestyneiden yhteiskuntaolojen sijalle." Mutta Suomen yhteiskunta +oli voimaton moisten väkivallantekojen edessä ja saattoi vain +mielenosoituksin ja ilmaisemalla myötätuntoaan vihamielisen ja vihatun +poliittisen mielivallan viattomille uhreille tuoda ilmi kuohuksissa +olevat tunteensa. + +Samalla suoranainen käytännöllinen venäläistyttämistyö edistyi yhä +nopeammassa tahdissa. Venäjänkieli sai yhä suuremman käytön +virastoissa ja niiden välisessä kirjeenvaihdossa. Senaatin +asiankäsittelyissä venäjä oli ainoana virallisena kielenä. Koulujen +lukujärjestys sullottiin taas täyteen venäjänkielen tunteja toisten +oppiaineiden kustannuksella ja myöskin korkeakoulujen asteittaista +venäläistyttämistä suunniteltiin. Luotsilaitos oli lakannut olemasta +suomalainen virasto ja alistettu Venäjän meriministeriön alaiseksi sekä +sen miehistöön otettu venäläisiä, jotka olivat enemmän tai vähemmän +perehtymättömiä maan merenkulkuoloihin, -- raskas isku sen oivalliselle +rannikkoväestölle. Ja alituisesti haudottiin uusia tuumia maan +poikkeusasemaa ja erikoisluonnetta vastaan, eikä vähimmin +kenraalikuvernöörin johdon alaisena olevassa, pääasiallisesti +venäläisistä kokoonpannussa Suomen senaatissa. Myöskin maan +taloudelliset olot kärsivät suuresti venäläisten kelvottomasta +hallituksesta. Venäjän etuja suosittiin kaikissa suhteissa Suomen +kustannuksella. Vuonna 1913 tuli silloin eronneen kenraali Langhoffin +jälkeen ministeri-valtiosihteeriksi kenraali Markov ja tämän sijalle +nimitettiin senaatin varapuheenjohtajaksi tarmokas mustansotnian mies, +M. Borovitinov. + +Nytkin turvauduttiin passiiviseen vastarintaan ja tehtiin suuria +uhrauksia, mutta tämä johtui yleensä yksityisten henkilöiden +lainkuuliaisuudesta ja kunniantunnon vaatimuksista. Yhteiskunnan +poliittisena aseena se oli kadottanut merkityksensä. Tehokkaan +vastarinnan mahdollisuuksia puuttui, mikä sai yhteiskunnassa aikaan +jonkun verran lamaantumista, mutta samalla loi mieliin painostavan +katkeruuden. Myöskin aktivistinen liike oli ainakin näennäisesti +herpaantunut, mutta sen henki eli edelleen eräissä yhteiskuntapiireissä +ja säilytti sittemmin esiintyvän itsenäisyysliikkeen siemenen. Vain +ulkoapäin tuleva, sellaisten mullistavien tapauksien tuoma apu, jotka +järkyttäisivät Venäjän tai ainakin siellä vallassa olevan suunnan +mahti-aseman, näytti nyt enää voivan pelastaa Suomen perikadosta, estää +Venäjää nielemästä maatamme kokonaan. Porvarilliset poliitikot +ylläpitivät suhteita Venäjän vapaamieliseen oppositsioniin, varsinkin +kadettipuolueeseen, joka oli osoittanut jonkunverran ymmärtävänsä +Suomen taistelua kansallisuutensa ja sisäisen itsehallintonsa puolesta, +mutta avuntoiveet tältä taholta olivat vähäiset eikä suhde ollut täysin +luottamuksellinen. Omia porvarillisista erilleen johtavia teitään +kulkeva sosiaalidemokraattinen puolue oli yhteistoiminnassa rajan +itäpuolella olevien samanmielisten ainesten kanssa, pitäen kuitenkin +ensi sijassa päämääränä yhteiskunnallista, -- siis ei puhtaasti +valtiollista -- vallankumousta. Tämä yhteistyö laski perustan myöhemmin +näiden ryhmien kesken esiintyvälle voimakkaalle yhteistunnolle. Mutta +Venäjän vallankumous, joka oli ollut niin monen toiveiden esineenä, +niin siellä kuin Suomessa, näytti etäisemmältä kuin koskaan. + +Ja kuitenkin tämän yleisen lohduttomuuden, vastarinnan väsähtämisen ja +Suomen yhteiskunnan näennäisen toivottomuuden alla kyti uskonkipinä, +usko vapauteen, maamme valoisaan tulevaisuuteen. Kysymyksiin: milloin +ja miten? ei kukaan rohjennut vastata. Mutta nuorisopiireissä kipinä +saattoi hetkeksi leimahtaa liekkiin ja ilmaista olemassaolonsa. Niin +kävi pohjalaisten ylioppilasosakuntien Porthan-juhlassa marraskuussa +1913, jossa "itsenäisyysajatus" sytyttävässä puheessa (K. Koskimies) +lausuttiin julki ja herätti innostusta. Tällaiset tunnelmat kuitenkin +pian haihtuivat lohduttomassa todellisuudessa, joka ei voinut tarjota +mitään virikettä rohkeille toiveille. Mutta kipinä ei enää koskaan +tyystin sammunut. Ei ole unohdettava, että ylioppilaspiireissä lähinnä +edellisinä vuosina oli toimitettu "Nuori Suomi" nimistä lehteä, joka -- +joskaan ei tietenkään täysin selvää kieltä käyttäen -- esiintyi tätä, +inhimillisten laskelmien mukaan silloin vielä kaukaista päämäärää kohti +suuntautuvien voimien, pyrkimysten ja toiveiden tulkkina. Kansan +syvissä riveissä ei uskonkipinä myöskään ollut sammunut, joskin siellä +elettiin passiivisina. Vaistomaisesti, itsepäisellä elämäntahdolla, +pidettiin kiinni siitä tunnosta ja vakaumuksesta, ettei kansa, joka +tahtoo elää, ole sortuva. Toivottomuudessakin toivottiin. Venäläinen +voitonhuuto "Finis Finlandiae" ei ollut toteutuva. Sortopolitiikka oli +itse valmistanut maaperän niiden voimien kehitykselle, jotka se luuli +ainiaaksi kukistaneensa. + + + + +Suomi ja maailmansota. + + +Tällä kannalla olivat asiat, kun maailmansota elokuussa 1914 puhkesi. +Se avasi maallemme uusia näköaloja, joiden edessä neuvottomuus ja +epävarmuus aluksi valtasi mielet. Meidän poliittinen ajattelumme oli +ollut jokseenkin yksipuolisesti kytkettynä Venäjää vastaan käytyyn, +ahtaissa juridisissa muodoissa liikkuvaan oikeustaisteluun. Passiivisen +vastarinnan jokseenkin yksinkertaisissa puitteissa liikkuessaan +tämä taistelu oli antanut tuiki vähän tilaisuutta askarrella +suurpolitiikassa ja sen tarjoamien mahdollisuuksien yhdistelmissä. Näin +ollen oli luonnollista, ettei Suomessa heti oltu selvillä suurista +maailmantapahtumista, vaan seistiin epävarmoina ja kysyvinä niiden +vaatimusten edessä, joita ne kansallemme asettivat. Oli ilmeistä, +etteivät nämä tapahtumat ainoastaan voineet, vaan että niiden täytyi +vaikuttaa myöskin meidän sotaan sekaantuneen vallan yhteydessä +olevaan maahamme. Riippui tietenkin ensikädessä sodan kulusta ja +lopputuloksesta, mutta myös Suomesta itsestään, mihin suuntaan tämä +vaikutus oli käyvä. Jollei Suomen yhteiskunta tällöin mielinyt asettua +aivan passiivisesti odottamaan tapahtumien kulkua, vaan jos se halusi +koettaa osaltaan vaikuttaa niihin määrätyssä tarkoituksessa, silloin +avautui sen politiikalle oikeastaan vain kaksi mahdollisuutta eli +pääsuuntaa. Toinen niistä oli: koettaa uudelleen herättää eloon jo +sammunut lojaalisuuden tunne Venäjän valtakuntaa kohtaan ja toimia +tämän mukaisesti sekä siten hankkia maallemme Venäjän ja sen +liittolaisten mielisuosio, toivossa, että siten saataisiin jälleen +suurempi kansallinen vapaus ja uudelleen päästäisiin nauttimaan +sisäistä itsehallintoa. Mutta liian kalliisti ostettu voidakseen +unohtua oli kokemus, ettei Venäjään ollut luottamista, ettei sen +kiitollisuus ja jalomielisyys ulottuisi kauemmas kuin ulkonaisten +olosuhteiden pakko teki Suomen vaatimusten varteenottamisen +hyödylliseksi. Myöskin länsivaltojen mielenkiinto Suomea ja sen +autonomiaa kohtaan -- vaikkakin ne olivat ottaneet ohjelmaansa pienten +kansojen oikeuden ja vapauden -- näytti niiden liittolaissuhdetta +Venäjään ja suurpoliittisia näkökohtia silmälläpitäen liian +epävarmalta, jotta siihen olisi voinut turvautua. Eikä monikaan, +edellytysten ollessa tällaiset, puoltanut Venäjän lojaalista +kannattamista sodassa. Ne, jotka sen tekivät -- tätä mielensuuntaa +esiintyi erikoisesti eräissä liikemiespiireissä ja joillakin alunpitäen +länsivaltalaismielisillä henkilöillä -- saivat varsin vähän kannatusta. +Todellista lojaalisuutta olisi enää ollut mahdoton saada viriämään. +Osoittautui nyt olevan onneksi maalle, ettei sillä ollut mitään omaa +sotaväkeä, sillä tämän olisi epäilemättä ollut pakko sodassa taistella +Venäjän armeijoissa päämäärien puolesta, jotka eivät ainoastaan olleet +maallemme vieraat, vaan suorastaan sen etujen vastaiset, mikä seikka +todennäköisesti olisi johtanut ennenaikaisiin kohtalokkaisiin +ristiriitoihin. + +Toinen mahdollisuus kävi suorastansa päinvastaiseen suuntaan. Se lähti +siitä tosiasiasta, että Venäjä oli Suomen vihollinen ja pysyisi sinä, +niin kauan kuin sen mahti oli murtumaton ja sen oli mahdollista sortaa +maatamme. Vain Venäjän joutuminen sodassa tappiolle saattoi tarjota +Suomelle mahdollisuuden saada takaisin, mitä se oli kadottanut, ja +kenties viedä vielä kauemmaskin -- täydelliseen riippumattomuuteen. +Suomen kuolemantuomio oli jo langetettu. Jos sen autonomian +palauttaminen oli saavutettavissa, merkitsisi tämä todennäköisesti vain +tuomion lopullisen toimeenpanon lykkäystä. Kansallisen ja valtiollisen +olemassaolomme ainoa pelastus oli maamme irtipääsy Venäjästä. Tämä +vapautuksen ajatus ei ollut rikollinen. Suomella ei enää ollut mitään +oikeudellis-siveellisiä velvoituksia Venäjää ja sen hallitsijaa +kohtaan. Molemminpuolisesti velvoittavat siteet olivat hallitsija ja +Venäjän kansa toispuolisesti rikkoneet. Vain pakon kahleet pitivät nyt +enää Suomea Venäjään kytkettynä. Tämä poliittinen suuntaviiva perustui +edellytyksiin, jotka silloin vallitsevissa oloissa tuntuivat +uhkarohkeilta, mutta tässä oli kaikissa tapauksissa olemassa +historiallinen voitonmahdollisuus -- ainoa, jolla oli suurempaa arvoa +-- jollainen ei kenties koskaan enää tarjoutuisi. Se vaati suurta +päättäväisyyttä, mutta samalla runsaasti varovaisuuttakin, jottei +maamme ennen aikojaan joutuisi vaaralliseen seikkailupolitiikkaan. Sen +pääedellytys oli, kuten sanottu, ei ainoastaan Venäjän heikentäminen, +vaan tämän vallan tappio sodassa. Keskusvaltojen ja ensi sijassa Saksan +puolelta oli apu tuleva, jos se yleensä tulisi. Tähän mahdollisuuteen +oli turvauduttava kaikkine sen tuomine vastuineen ja vaaroineen. Saksan +jo sodan alussa saavuttamat voitot vahvistivat siihen kohdistettuja +toiveita. Tämä ajatuksenjuoksu noudatti yksinkertaista, sitovaa +johdonmukaisuutta, ja kuitenkin ei yksistään kylmä harkinta, +vaan pääasiallisesti itsesäilytysvietti ja vaistomainen +historiallinen tunne sai suomalaiset kohdistamaan myötätuntonsa +keskusvaltoihin ja uskomaan germaanien jatkuvaan menestykseen heidän +jättiläiskamppailussaan. Suomen yhteiskunnassa yhä voimakkaammin +ilmenevällä "saksalaismielisyydellä" oli juurensa lähinnä +tämänlaatuisissa ajatuksissa, tunteissa ja mielialoissa, joskin +aikaisemmat kauas ulottuvat sivistykselliset ja taloudelliset suhteet +Saksaan olivat tehneet maaperän sille otolliseksi. Vihamielisyyttä +länsivaltoja kohtaan ei Suomessa tunnettu, mutta liittolaisuussuhde +maan ainoaan ja mahtavaan viholliseen, sen sortajaan ja pyöveliin, +heikensi sitä myötätuntoa, jota niitä kohtaan oli olemassa. + +Tätä maailmantapahtumien herättämää uutta liikettä, jonka +tarkoitusperänä oli maan irroittaminen Venäjästä, maamme vanhemmat +poliitikot eivät panneet alkuun tai ottaneet huomaansa. He pysyivät +ainakin aluksi ja jokseenkin kauan siitä syrjässä. He olivat +pitkällisen oikeustaistelumme katsantotavan, päämaalin ja menetelmien +siteissä eivätkä sen tähden voineet päättäväisesti suunnata katsettansa +niille avarammille aloille, joita ulkopoliittiset tapahtumat nyt +avasivat maallemme. Lähinnä nuoriso, ensi sijassa yliopistonuoriso, +vaistomaisesti ryhtyi tähystämään uusia näköaloja ja tuli niiden +ajatusten ja tunteiden kannattajaksi, jotka sitten saivat valtoihinsa +suurimman osan Suomen yhteiskuntaa. Vanha, ääriviivoja vailla ollut +itsenäisyysunelma astui esille pilventakaisuudestaan, se tuli nyt +todellisuutta lähemmäksi ja tuntui olevan tavoitettavissa. Näköjään +toivottomaan passiiviseen oikeustaisteluun väsynyt nuoriso, jossa jo +epätoivon oireita esiintyi, sai nyt korkean positiivisen päämaalin, +jonka eteen elää ja toimia. Sille tarjoutui mahdollisuus teoissa +toteuttaa ajatuksiaan ja tunteitaan, se sai jälleen uskaltaa jotakin +maansa puolesta. Aktivistinen henki ei ollut kokonaan tukahtunut, +joskin pakollinen toimettomuus oli sen lamaannuttanut ja aikaisempi +aktivistinen liike oli sammunut. Jollei nuoriso päättäväisesti ja +oikeaan osuneella vaistolla olisi antautunut toiminnan tielle, olisivat +ne vanhemmat yhteiskunnan jäsenet, jotka samoin kuin nuoriso omaksuivat +vapautumisaatteen, ehkä passiivisemmin odottaneet tapausten kulkua. +Korkeintaan he olisivat turvautuneet diplomaattisiin keinoihin +voittaakseen ulospäin suunnatulla poliittisella toiminnalla mieliä +Suomen asialle rauhanteossa. N.s. jääkäriliike, kuten sitä sittemmin +nimitettiin, tuli Suomen itsenäisyyspyrkimysten ensimäiseksi +ulkonaiseksi muodoksi ja se aloitti samalla Suomen aktiivisen +ulkopolitiikan. Aloitteen teki ryhmä ylioppilaita ja se tarkoitti +Suomen nuorukaisten sotilaallista kasvatusta ulkomailla. Tällöin +ajateltiin ensiksi jotakin puolueetonta maata, Ruotsia tai Tanskaa, +mutta aikeiden toteuttaminen kohtasi täällä vaikeuksia, josta syystä +käännyttiin Saksan puoleen, missä suunnitelma lyhyen epäröimisen +jälkeen hyväksyttiin. Yritys sai täten paljoa suuremman laajuuden kuin +alkuperin oli ajateltu ja johdettiin määrättyyn ulkopoliittiseen +suuntaan. Liikkeen tarkoitukset olivat sekä siveellisiä että +poliittisia. Sen tuli herättää ja nostattaa maan nuoriso ja tämän +välityksellä koko maa passiivisuudesta ja toivottomuudesta toiminnan +intoon ja uhrautuviin tekoihin korkeimman ajateltavissa olevan +isänmaallisen päämäärän, maan vapauden ja täyden itsenäisyyden +saavuttamiseksi. Sen tuli ulospäin olla vapautumispyrkimyksemme +ilmauksena ja, lähinnä keskusvaltojen sotilaalliselle ja poliittiselle +johdolle, teossa osoittaa, mitä Suomi omalle osalleen toivoi +maailmansodasta. Sen tuli, jos niin vaadittiin, valmistaa kansallemme +suurempi mahdollisuus itse asein myötävaikuttaa maan vapauttamiseen +vieraasta vallasta, ja sen tuli, jos tarkoitus saavutettiin, turvata +maallemme sotilaallisten ohjaajien ja tulevan puolustuksemme +ydinjoukko. Eivät ne nuoret sen enempää kuin vanhemmatkaan henkilöt, +jotka antoivat yritykselle myötätuntonsa ja kannatuksensa, olleet +näkemättä sen vaikeuksia ja vaaroja, mutta asema pakotti astumaan +ratkaisevan askeleen. Kuten myöhemmin osoittautui, toteutuivat +yrityksen kaikki tarkoitusperät. Harvoin lienee intuitiivisesti +omaksuttu suunnitelma osoittautunut edellytyksiltään ja tuloksiltaan +oikeammaksi kuin tämä Suomen nuorison uskalias ja rohkea, mutta samalla +edesvastuullinen teko. Ulkonaiset tapahtumat myötävaikuttivat +ihmeellisen onnellisesti siihen, että tarkoitettu päämaali +saavutettiin, ja punaisena lankana kulkee jääkäriliike läpi koko +vapautustyön. + +Enemmän kuin puolivuosisataa aikaisemmin, vallitsevan vapaudenkaipuun +vaikutuksen alaisena ja itämaisen sodan herättämiä vapaudenunelmia +heijastaen oli nuori suomalainen runoilija Frans Mörtengren, upseeri +ammatiltaan, kuolinvuoteeltaan ylioppilaskunnalle omistetussa +runossa ennustanut siitä nuorisonteosta, joka sai ilmauksensa +jääkäriliikkeessä. Runossa sanotaan [säkeet suomensi O.M.]: + + Sa nuori joukko! Sinust' ydin varttuu, + jonk' ympäröivät pojat Suomenmaan. + Sun tulestasi heihin hehku tarttuu + verensä synnyinmaalle uhraamaan. + -- -- -- -- + Mut, joukko nuori, miss' on miekka oiva, + jonk' iskuun paljastat, kun aika on? + Kivääri miss' on surmaa salamoiva? -- + Aseita antaa Saksa, Albion. + Niin vastaat, vaan ne hanki aikanaan, + tai tyhjin käsin jäät, kun taistellaan. + +Näin kävi, kun aika oli tullut. + +Tämä sotilaskasvatusta tarkoittava liike alkoi vuoden 1914 lopussa. Se +lähti, kuten sanottu, yliopiston ja teknillisen korkeakoulun +opiskelevan nuorison molempia kieliryhmiä edustavista piireistä, mutta +siitä tuli vähitellen kansanliike, joka levisi yli maan. Salassa nuoret +miehet matkustivat Ruotsiin ja sieltä Saksaan; Tukholmaan ja Berliiniin +perustetut toimistot huolehtivat heidän perille saapumisestaan. Heidän +asemapaikakseen tuli Etelä-Holsteinissa oleva Lockstedtin leiri, missä +he aluksi muodostivat "Pfadfinder" (= partiolais-) joukon. Talven ja +kevään kuluessa joukkoon saapui noin 200 suomalaista nuorukaista, +enimmältä osalta ylioppilaita ja ylemmän koulusivistyksen saaneita +nuoria henkilöitä. Ne, jotka tänne kokoontuivat muukalaislegioonaksi, +eivät olleet joukko seikkailijoita tai rappiolle joutuneita olentoja, +vaan lupaavia nuoria miehiä, jotka keskeyttivät opintonsa tai toimensa +kotimaassa täysin tietoisesti antautuakseen korkeaan isänmaalliseen +tehtävään. Tässä vaatimattomassa muodossa jatkui harjoitus elokuuhun +1915, jolloin tuo pieni joukko muodostettiin preussiläiseksi +jääkäripataljoonaksi. Lisävoimien kokoaminen kotimaassa sai nyt uutta +vauhtia. Seuraavan syksyn ja talven kuluessa liittyi pataljoonaan lähes +kaksituhatta nuorukaista. Niitä tuli kaikista osista maata, mutta +verrattomasti enimmän kuitenkin Pohjanmaalta. Myöskin Uusimaa ja +Karjala olivat hyvin edustettuina. Sivistyneet ainekset olivat +uudessakin pataljoonassa vahvana osana, mutta eivät enää olleet +lukumäärältään voitolla. Talonpojanpojat, käsityöläiset ja työväki +olivat hyvästi edustettuina. Kokoonpanonsa puolesta pataljoona +tarjosi kuvan koko Suomen kansasta tai sen paremmasta osasta. +Sosialidemokraattisella taholla suhtauduttiin "jääkäriliikkeeseen" +jonkun verran pidättyvästi, mutta ei asetuttu sitä kohtaan +vihamielisiksi, ja tästäkin puolueesta oli yksityisiä nuorukaisia +liittynyt tähän suomalaiseen joukkoon. Täydellinen järjestö ohjasi +kotimaassa jääkäriliikettä, järjesti etappiteitä ja piti huolta siitä, +että nuoret miehet pienissä joukoin huomaamatta pääsivät pujahtamaan +yli rajan. Lukemattomia vaikeuksia oli tässä voitettavana, kun Suomen +yhteiskunta oli santarmiston ja sotaväen ankaran valvonnan alaisena. +Pataljoona sai nyt kaikinpuolisen sotilaallisen kouluutuksen ja +katsottiin toukokuussa 1916 kypsyneeksi suorittamaan rintamapalvelusta. +Se lähetettiin silloin Saksan itärintamalle -- ei sodassa uhrattavaksi +-- vaan silmällä pitäen sen vastaista tehtävää omassa maassa, saamaan +tarpeellisen taistelukunnon sodassa venäläisiä vastaan. Kymmenen +kuukauden rintamapalveluksen jälkeen, jossa joukko otti osaa sekä +asemasotaan että muutamiin avoimiin taisteluihin, se maaliskuussa 1917 +vietiin Libauhun. + +Suomessa vallitsevien ajatustapojen ja mielipiteiden sodan ensi +kuukausina jonkun verran vakiinnuttua ja varmistuttua järjestettiin +täällä isänmaan ystävien kesken poliittinen toiminta, joka asetti maan +riippumattomuuden päämaalikseen. Tämä tapahtui jokseenkin samoihin +aikoihin kuin jääkäriliike alkoi, johon se mitä lähimmin liittyikin. +Muodostui useita pienehköjä samanmielisten yhtymiä, jotka kukin +tahollansa ja alallansa toimivat yhteisen tarkoitusperän hyväksi ja +sitten yhtyivät yhteisen johdon, n.s. itsenäisyysliikkeen aktiivisen +komitean ("A.K") alaisiksi. Osa ryhmän vanhempia, eri puolueisiin +kuuluvia kansalaisia muodosti neuvottelevan valiokunnan koko liikettä +varten. Toiminta tarkoitti valistustyön ja propagandan tekoa maassa ja +ennen kaikkea jääkäriliikkeen edistämistä, mutta myöskin poliittisen +yhteyden ylläpitämistä ulkomaiden, ensi sijassa Ruotsin ja Saksan +kanssa. Se ei kuitenkaan ollut aivan yksipuolisesti suunnattu +aktiiviseen osanottoon taisteluihin, vaan valmistauduttiin myös sen +mahdollisuuden varalta, että Suomen kohtalo ratkaistaisiin +neuvottelupöydän ääressä. Suomalainen delegatsioni toimi syksystä 1914 +Tukholmassa (J. Castrén, H. Gummerus, E.A. Fabritius y.m.) ja myöskin +Berliiniin olivat siellä oleskelevat maanmiehet perustaneet poliittisen +toimiston Suomea varten (Fr. Wetterhoff y.m.); näiden kanssa oli +Suomessa oleva johto säännöllisessä yhteydessä. Kotimaasta lähetettiin +suoraan arvovaltaisia lähettejä Ruotsiin ja muihin Skandinavian maihin +sekä myöskin Pohjois-Amerikkaan, mahtavimpaan puolueettomaan valtioon, +jonka tehtävän rauhanteossa katsottiin saavan suuren merkityksen, +herättämään siellä johtavissa piireissä mielenkiintoa Suomen asemaa ja +sen kansallisen vapauden pyrkimystä kohtaan. Koko tämän toiminnan +täytyi tietenkin tapahtua salassa, herättämättä viranomaisten huomiota, +mikä luonnollisesti tuotti työlle suuria vaikeuksia. Merkillistä +kyllä kesti jokseenkin kauan, ennenkuin venäläisen vakoilujärjestön +onnistui päästä tämän "valtakunnankavaltamiseksi" leimatun, joskin +suomalais-isänmaalliselta kannalta täysin oikeutetun liikkeen jäljille. +Tämä tapahtui vasta vuoden 1915 loppupuolella. + +Suomen vapautumispyrkimykset liittyivät, kuten jo mainittu, mitä +läheisimmin siihen toiveeseen, että keskusvallat saisivat voiton +Venäjästä. Sen kukistaminen oli ainoana pätevänä edellytyksenä, johon +tässä kohden voitiin perustaa, ja Suomessa, jossa oli opittu tuntemaan +venäläinen politiikka, sen päämäärät ja keinot lähempää ja paremmin +kuin muualla, oivallettiin, että Venäjän valta-aseman masentuminen ei +vain toisi suurempia vapaudenmahdollisuuksia omalle maalle, vaan myös +torjuisi yleiseurooppalaisen vaaran. Millä tavoin vapauttaminen lopulta +oli suoritettava, riippui siitä, miten olosuhteet olivat muodostuneet, +kun sen hetki oli tullut. Todennäköisimmältä tuntui silloin, että +riippumattomuus saavutettaisiin vasta rauhanteossa, Saksan ja muiden +valtojen myötävaikutuksella. Otettiin kuitenkin huomioon mahdollisuus, +että Saksa tulisi laivastollaan Suomenlahteen ja laskisi maihin +joukkoja Etelä-Suomeen, käyttäen sitä sopivana lähtökohtana +marssiakseen Pietaria vastaan, jossa tapauksessa Suomen kapinaannousu +Venäjän valtaa vastaan olisi mahdollinen. Aktiivinen johto ryhtyi +eräisiin valmistuksiin sellaisenkin mahdollisuuden varalle. Mutta se +ulkomainen valta, johon suoranaisen sotilaallisen avunannon toivo +lähinnä perustui, oli Ruotsi. Mielet eivät tuossa maassa kyllä olleet +yksinomaan keskusvaltojen puolella, mutta Suomessa vallitsi se +käsitys, että ratkaiseva enemmistö oli tällä kannalla, ei vain siksi, +että yhteenkuuluvaisuudentunne oli yhdistämässä germaaniseen +sukulaiskansaan, vaan myös poliittisista syistä. Ruotsin +oikeistolehtien kanta näytti antavan vahvistusta tälle käsitykselle. +Suomessa arveltiin, ettei Ruotsi, olosuhteiden painostuksen vuoksi, +voisi pysyä puolueettomana suuressa kansainsodassa, ja luultiin, että +yhtyminen Saksaan Venäjää vastaan tarjoaisi sille liian suuria +poliittisia etuja, jotta se voisi olla liittymättä keskusvaltoihin. +Ruotsalaisia joukkoja marssisi siis siinä tapauksessa Suomeen ja +miehittäisi osia siitä. Oli ilmeistä, että väestö ottaisi ne vastaan +ystävinä ja vapauttajina sekä antaisi niille apuaan, eikä mitään +sanottavaa vastarintaa ollut venäläisen sotaväen puolelta pelättävissä +maan pohjoisosissa. Kun Suomessa antauduttiin tällaisten toiveiden +valtaan, ei otettu laskelmiin ainoastaan Ruotsin myötätuntoa Suomen +kohtaloa kohtaan, vaan myöskin se etu, mikä Ruotsilla itsellään olisi +vapaasta, sen avulla vapautetusta Suomesta. Venäläinen vaara ei enää +väijyisi Ruotsin rajalla. Entistä tehokkaammin olisi Suomi sekä +sivistyksellisesti että poliittisesti ja sotilaallisesti suojaavana +puskurivaltiona välissä. Suunnitelmia täydensi ajatus, että Suomi +tulevaisuudessa, kun sodan laineet olivat asettuneet, poliittisesti +liittyisi Ruotsiin ja muihin Skandinavian maihin. Tällainen +tulevaisuudenohjelma, minkä toteuttamiseksi jopa oli olemassa +erilaisia ehdotuksia valtakuntien välisiksi laeiksi, sisältyi +itsenäisyyspyrkimyksiin ja se sai kannatusta niinhyvin Skandinaviaan +kiintyneemmässä osassa Suomen yhteiskuntaa, Suomen ruotsinkielisissä +piireissä, kuin myöskin suomenkielisissä. Viimemainituissakaan +piireissä ei epäröity valinnassa toiselta puolen Venäjästä riippuvan ja +toiselta puolen vapaan, läheisesti Ruotsiin ja muihin skandinavisiin +pohjoismaihin liittyneen Suomen välillä. Suomen ja Ruotsin silloinen +liittoutuminen -- niin asiaa ajateltiin Pohjanlahden itäpuolella -- +olisi yhdistänyt toisiinsa nämä kaksi kansaa tavalla, mikä on +mahdollista vain suurina historiallisina hetkinä, ja siitä odotettiin +molemminpuolista etua. + +Suomalainen delegatsioni Tukholmassa oli tietenkin läheisessä +kosketuksessa Ruotsin poliittisiin piireihin, minkä lisäksi, kuten jo +on mainittu, lähetettiin erikoisia lähettejä puhtaasti poliittisessa +tarkoituksessa neuvottelemaan näistä kysymyksistä naapurimaan +yhteiskunnallisessa ja poliittisessa elämässä huomatussa asemassa +olevien henkilöiden kanssa. Suomalaiset näkökohdat saivat +oikeistopiireissä osakseen ymmärtämystä ja olivat jossakin määrin +näissä vallitsevan käsityksen kanssa yhtäpitäviä, mutta niissä +noudatettiin, lukuunottamatta n.s. aktivisteja, suurta varovaisuutta +poliittisen toiminnan mahdollisuuksia punnitessa. Vasemmistopiireissä +torjuttiin sitä vastoin jyrkästi jokainen ajatus, että Ruotsi +sekaantuisi sotaan ja ennen kaikkea, että se liittyisi keskusvaltoihin +tai tukisi niitä. Jonkunlaista kalvakkaa myötätuntoa Suomea kohtaan oli +tosin tälläkin taholla huomattavissa, mutta Ruotsi ei voinut antautua +Suomen itsenäisyyteen auttamisen vuoksi millekään vaaralle alttiiksi ja +sotaista selkkausta Venäjän kanssa pidettiin erittäin arveluttavana. +Myöskin se seikka, että liittolaisvaltiot uhkaisivat taloudellisilla +kostotoimenpiteillä, jos Ruotsi ryhtyisi toimintaan Suomen hyväksi +Venäjää vastaan, painoi raskaana Ruotsia ja lamautti sen +toimintavapautta. Jo kesällä 1915 näyttivät suunnitelmat, jotka +perustuivat siihen, että Ruotsi myötävaikuttaisi Suomen +vapauttamiseksi, varsin vähän toivehikkailta. Suomessa ei tosin +kokonaan luovuttu tämänsuuntaisista toiveista, mutta kävi kuitenkin +välttämättömäksi suoranaisemmin koettaa saada Saksa kiintymään Suomen +asiaan. + +Osaksi tässä tarkoituksessa, osaksi Tukholmassa olevan delegatsionin +vahvistamiseksi ja jotta se saisi arvovaltaisemman luonteen, +lähetettiin syksyllä 1915 ulkomaille kaksi Suomen itsenäisyysliikkeessä +huomatussa asemassa ollutta henkilöä, professori R. Erich ja vapaaherra +A. von Bonsdorff. Näihin aikoihin ei ollut kysymyksessä pyytää Saksalta +sotilaallista apua, vaan ainoastaan Saksan hallitus- ja muissa +vaikutusvaltaisissa piireissä tehdä selkoa siitä, kuinka luonteeltaan +vakavia ja oikeutettuja ne pyrkimykset olivat, joiden päämääränä oli +Suomen irroittaminen Venäjästä, sekä tehdä tunnetuksi maassa +vallitsevan saksalaisystävällisen mielialan luonne ja vilpittömyys. Oli +tärkeätä, että Saksan poliittinen johto oli tästä varma, koska asialla +saattoi olla merkitystä itäiselle sotapolitiikalle, jonka +kehittymisestä Suomen kohtalo mitä lähimmin oli riippuvainen. Tässä +tarkoituksessa mainitut lähetit matkustivat Berliiniin ja asettuivat +yhteyteen sekä valtiokanslerin (Bethmann-Hollweg) että Saksan +ulkoministeriön ynnä muutamien politiikkaan osaaottavien henkilöiden +kanssa. Sodanaikainen kokemus oli tehnyt saksalaiset varovaisiksi ja +epäluuloisiksi. Suomessa vallitseva ulkonainen levollisuus ei +osoittanut "kapinallista" mielialaa. Maa oli sitäpaitsi +teollisuudellaan ja kauttakulkukaupallaan palvellut Venäjän ja +liittolaisten etuja, joten todella vallitseva mieliala oli pysynyt +varjossa. Suomessa laajalle levinneen mielipiteen epäämättömäksi tueksi +voitiin paljon muun ohessa vedota Saksassa olevaan suomalaiseen +jääkäripataljoonaan. Sen olemassaolo oli tietenkin tunnettu Saksan +poliittisissa piireissä, vaikka se pidettiin suurelta yleisöltä +salassa. Oli tärkeätä selvitellä, ettei se ollut saanut alkuansa +nuorekkaasta seikkailunhalusta, vaan että se oli vakava askel +vapautumispyrkimyksessämme ja yritys, jota Suomessa laajat +yhteiskuntapiirit kannattivat. Suomalaisten lähettien toimenpiteet +olivat epäilemättä tärkeitä tapahtumien myöhemmälle kehittymiselle, +joskaan ne eivät välittömästi johtaneet näkyviin tuloksiin. Mitään +avunannon lupauksia tai edes jonkun verran varmoja toiveita ei Saksan +puolelta annettu. Sotilaallinen tilanne ja tulevien sotatoimien suunta +olivat liian epävarmoja salliakseen mitään houkuttelevia lupailuja. +Mutta hyvää tahtoa Suomea kohtaan, sen aseman ja meidän +vapaudenkaipuumme avartunutta ymmärtämystä sekä luottamusta +pyrkimystemme vilpittömyyteen oli olemassa. Ja tämä merkitsi paljon. + +Vuosi 1916 kului ilman mitään Suomen kysymykselle tärkeitä +tapahtumia tai ratkaisuja. Suomalais-saksalaiset suhteet eivät nekään +mainitun vuoden kuluessa osoittaneet mitään merkillepantavaa. +Valistamistoimintaa jatkettiin Saksassa, ja Suomen kysymys alkoi siellä +saada suurempaa huomiota osakseen. Mutta mitään varmaa tietoa Saksan +hallituksen Suomeen suhtautuvasta politiikasta ei saatu. Tämä herätti +jonkun verran levottomuutta sekä kotimaassa että suomalaisessa +joukossa, jossa alkoi herätä kaipuu päästä palvelemaan sitä +tarkoitusperää, jota varten joukko oli muodostunut ja harjoitettu. +Niitä vaikutusvaltaisia saksalaisia, jotka osoittivat elävää +mielenkiintoa vapautumispyrkimyksiämme kohtaan, oli alivaltiosihteeri, +sittemmin ulkoasiainministeri von Zimmermann. Hänet olivat Suomesta +lähetetyt asiamiehet perehdyttäneet meidän kysymykseemme. Lokakuussa +1916 Zimmermann antoi muutamille suomalaisen ulkomaadelegatsionin +jäsenille ja kahdelle jääkäripataljoonan jäsenelle, jotka olivat +anoneet arvovaltaista lausuntoa Saksan hallituksen suhtautumisesta +Suomen kysymykseen, seuraavan selityksen: "Kaikissa tapauksissa Saksan +hallitus mielenkiinnolla katselee teidän vapautumispyrkimyksiänne, +sillä on etua niistä ja se aikoo kykynsä mukaan loppuun saakka jatkaa +teidän etujenne valvomista. Vaikka sotatoimet eivät tulisikaan +kohdistumaan koilliseen tai teidän maatanne lähellä oleviin seutuihin, +on Saksan hallitus rauhanteossa käyttävä voimaansa Suomen autonomian +hyväksi." Lausunto ei sisältänyt mitään sitovaa, mutta käsitettiin +kuitenkin "lupaukseksi". Se tehtiin tunnetuksi sekä jääkärijoukossa, +että myös asiaan yhtyneissä piireissä kotimaassa ja oli kaikessa +epämääräisyydessään omansa vaikuttamaan rohkaisevasti. + +Sodan puhkeaminen ja ensimäisen sotakauden tapahtumat eivät +vaikuttaneet ehkäisevästi venäläistyttämistyöhön ja sortotoimintaan, +pikemmin päinvastoin. Sotatila, johon maa oli julistettu, antoi +asianomaisille vielä vapaammat kädet vallan väärinkäyttöön kuin +aiemmin. Santarmiston avulla, jonka valtuuksia oli lisätty, pidettiin +yhteiskuntaa mitä tarkimman valvonnan alaisena. Kokoontumisvapautta +supistettiin ja sanomalehdistöä vainottiin. Yksityistä omistusoikeutta +loukattiin monin tavoin ja omankädenoikeus rehoitti, tietenkin +välttämättömien sotilaallisten toimenpiteiden varjossa. Yksityisiä +henkilöitä vangittiin ja vietiin Venäjälle ja Siperiaan. Vallitseva +venäläistyttämissuunta vahvistui, kun keisari syyskuussa 1914 hyväksyi +ohjelman Suomen sulattamiseksi Venäjään. Ja tämä tapahtui samaan aikaan +kuin poliittisten hyötynäkökohtien vuoksi Puolalle annettiin sisäisen +itsehallinnon saamisen toiveita! Tämä 38 pykälinen ohjelma, joka tuli +tunnetuksi vasta marraskuussa ja jota siitä syystä on nimitetty +marraskuunohjelmaksi, tarkoitti Venäjän valtiovallan edelleen +lujittamista Suomessa ja kaiken sen tuhoamista, mikä vielä oli jäljellä +Suomen oikeudesta. Se ei tosin ollut mikään laki, ohjelma ainoastaan, +mutta tarpeelliset lainsäädäntötoimenpiteet kuuluivat yksinomaan +venäläisille viranomaisille, ja kuinka nämä toimivat, siitä ei Suomessa +puuttunut kokemusta. "Pienten kansojen vapaus ja riippumattomuus", +joiden puolesta Venäjän liittolaiset, länsivallat, ilmoittivat +taistelevansa, eivät suinkaan tulisi Suomen kansan osaksi. Englanti +kuitenkin teki mainitun ohjelman johdosta diplomaattisen esityksen +Venäjän hallitukselle, joka sen johdosta antoi laimean selityksen. +Suomen kansaneduskuntaa ei uskallettu tai tahdottu kutsua koolle +sodanaikana. Kansa oli tuomittu vaikenemaan. Jos joissakin +suomalaisissa isänmaanystävissä vielä oli rahtunen lojaalisuutta, antoi +marraskuun ohjelma sille kuoliniskun. Keisarin käydessä Helsingissä +maaliskuussa 1915 -- ensi kerran koko hallitusaikanaan -- oli +vastaanotto kylmä, sillä todelliset tunteet olivat jo nollapisteen +alapuolella. Maamme venäläistyttämistä jatkettiin edelleen uudella +vauhdilla, varsinkin sen jälkeen kuin armenialainen Borovitinov oli +nimitetty senaatin talousosaston varapuheenjohtajaksi ja ottanut +hallinnon johdon käsiinsä. Sisäinen hallinto järjestettiin yhä enemmän +venäläismalliseksi. Yleisen vastarinnan mahdollisuuksia supistettiin +yhä enemmän. Yksityisiä lainkuuliaisia virkamiehiä ja tuomareita +vainottiin yhä edelleen sodan puhjettuakin sen vuoksi, että he +kieltäytyivät tunnustamasta valtakunnanlainsäädäntöä Suomessa +päteväksi. Tämänlaatuisista väkivallanteoista kuohuttivat mieliä +enimmin ne toimenpiteet, jotka kohdistettiin erääseen Suomessa suuresti +arvossapidettyyn kansalaiseen ja tuomariin, kansaneduskunnan entiseen +puhemieheen P.E. Svinhufvudiin. Hän oli laittomuusjärjestelmän +peloton vastustaja ja samalla itsenäisyysliikkeen harras ystävä. +Syksyllä 1914 hänet vangittiin ja karkoitettiin syrjäiseen Siperian +seutuun (Tymskoeen), hän kun oli kieltäytynyt tunnustamasta +venäläisen prokuraattorin virkapätevyyttä. Toimenpide sekä loukkasi +että samalla kiihdytti maassa vallitsevaa mielialaa. Venäjän +jatkuvat vastoinkäymiset sodassa ja varsinkin Puolan menetys +herättivät kuitenkin vähitellen levottomuutta Suomen venäläisissä +vallanpitäjissä ja lamauttivat jossakin määrin heidän toimekkuuttaan +venäläistyttämistyössä, -- alkavan heikkouden tunnon oire. + +Mutta sen sijaan alettiin suunnata huomiota varsinaisiin vapauden +pyrkimyksiin, ensi sijassa jääkäriliikkeeseen, joista venäläisellä +taholla vähitellen oli saatu vihiä. Tämä "valtakunnankavaltamiseksi" +leimattu liike, joka lisäksi ilmeni suoranaisena yhteistoimintana +valtakunnan vihollisten kanssa, oli tietenkin ehkäistävä ja mikäli +mahdollista kukistettava. Se vaati joka tapauksessa kostotoimenpiteitä. +Vuosien 1915-1916 vaihteessa venäläinen santarmisto ja salainen poliisi +ryhtyivät tiedusteluihin ja voimakeinoihin. Niitä nuoria miehiä, jotka +olivat tai joiden oletettiin olevan sekaantuneet tähän liikkeeseen, +etsiskeltiin ja vangittiin, milloin heitä onnistuttiin tapaamaan. +Useita kymmeniä heistä teljettiin ensi aluksi suomalaisiin vankiloihin, +missä heitä jonkun aikaa säilytettiin, mutta siirrettiin sitten +Pietariin. Heidän vanhempansa ja sukulaisensa saivat santarmiston +taholta kärsiä rettelöimistä ja useita vanhempia kansalaisia +karkoitettiin Venäjälle siitä syystä, että heidän poikansa olivat +liittyneet jääkäriliikkeeseen. Itsenäisyysliikkeen järjestön jäljille +ei santarmisto kuitenkaan päässyt, mutta useita sen toimeliaimpia, eri +ikäisiä ja eri yhteiskuntakerroksiin kuuluvia työntekijöitä vangittiin +ja monen oli pakko paeta maasta. Suomen vapaudenliike oli jo liian +voimakas tästä pysähtyäkseen. Yhteiskuntamme oli kuitenkin tuonut ilmi +vihamielisyytensä valtakuntaa kohtaan ja venäläisellä taholla +valmisteltiin suurta valtiollista oikeudenkäyntiä, jonka tuli paljastaa +Suomen taholta harjoitetut rikolliset salavehkeilyt. Tämä olisi +epäilemättä johtanut mitä vakavimpiin seurauksiin sekä yksityisille +että koko maalle, jolleivät taaskin historian tapahtumat olisi +sekaantuneet asiain kulkuun ja pyyhkäisseet pois kaiken sen, mitä näin +oli valmisteltu, samalla avaten vankilain portit Suomen +vapaudentaistelijoille. + + + + +Venäjän vallankumouksen vaikutukset Suomessa. + + +Venäjän maaliskuussa 1917 tapahtuneella vallankumouksella oli mitä +suurin merkitys tapahtumien edelleen kehittymiselle Suomessa. Mahtava +Venäjän valtakunta -- tuo savijalkojen varassa oleva suunnaton koljo -- +järkkyi perustuksiltaan. Se ei voinut kestää kaikkia pitkällisen, +onnettoman sodan tuottamia vaurioita. Tosin meidänkin maassamme jo +aavistettiin, että Venäjän yksinvaltainen hallitusjärjestelmä +kumottaisiin, mutta ajateltiin, että mullistus todennäköisesti +tapahtuisi vasta sodan loputtua. Niin nopeaa, veretöntä ja kuitenkin +niin jyrkkää kumousta ei Suomessa odotettu. Jollei ota huomioon niitä +väkivallantekoja, joita venäläiset sotilaat harjoittivat upseerejansa +kohtaan, voi sanoa, että Suomessa vallankumouksen aikana oli +ulkonaisessa suhteessa rauhallista. Maamme säilyi välittömästi +joutumasta vallankumoushuumaukseen ja yhteiskuntakoneisto toimi +edelleen. Uuden vallankumoushallituksen toimesta vangittiin venäläisen +sortojärjestelmän huomattavimmat edustajat Suomessa, kenraalikuvernööri +Seyn ja senaatin varapuheenjohtaja Borovitinov, jotka vietiin +Pietariin. Mutta maamme oli tietenkin käytettävä tilaisuutta +puoltaakseen oikeudellisia vaatimuksiaan. Eduskunnan luottamusmiehistä +puolueittain valittu delegatsioni lähti Venäjän pääkaupunkiin uudelle +hallitukselle esittämään autonomian ja laillisuuden palauttamisen +vaatimukset. Nämä eivät kohdanneet mitään vastustusta, vaan saivat +päinvastoin osakseen suurta myötämielisyyttä. Väliaikainen hallitus, +jonka puheenjohtajana oli ruhtinas Lvov ja jossa lokakuulais- ja +kadettipuolue olivat voimakkaasti edustettuina, oli ryhtynyt hoitamaan +valtakunnan korkeimman vallan tehtäviä. Se antoi 20 p:nä maaliskuuta +julistuskirjan, jolla suomalaisten ehdotusten mukaisesti Suomen +autonomia täydelleen palautettiin ja kaikki laittomat asetukset +julistettiin kumotuiksi. Näihin kuului myös duuman päättämä +valtakunnanlainsäädäntölaki, jonka samassa tuokiossa mitättömäksi +julistamista suomalaisella taholla tuskin oli odotettu. Suomi oli siis +jälleen julistettu sisäisesti vapaaksi ja saattoi, ainakin +muodollisesti, ottaa sisäiset asiansa omiin käsiinsä. Eduskunnassa, +joka nyt kiireisesti kutsuttiin koolle, oli viimeisten vaalien nojalla +sosialisteilla enemmistö. Tämän johdosta, samoin kuin eräiden +sosialistien taholta tehtyjen, tässä tilanteessa epäolennaisten +vaatimusten -- eduskunnan aikaisemmin hyväksymien kunnallislain, +kieltolain y.m. heti paikalla vahvistamisen -- vuoksi johtivat +neuvottelut uuden senaatin kokoonpanosta siihen tulokseen, että +muodostettiin kokoomushallitus, jossa sosialistit olivat enemmistönä ja +puheenjohtajana eduskunnan puhemies, sosialidemokraatti O. Tokoi. +Kenraalikuvernööriksi oli nimitetty vapaamielinen, entinen +valtakunnanneuvoston jäsen M. Stahovitsh, hyväntahtoinen, parasta +tarkoittava mies, mutta vailla kokemusta valtiomiehentehtävissä. +Väliaikaisesti Suomea varten asetetun komisaarin Roditsevin tilalle +nimitettiin ministeri-valtiosihteeriksi insinööri C. Enckell. + +Vallankumouksen puhjettua pääsivät vapautumistyöhön osallisina +vangitut, Pietarissa vankeina säilytetyt suomalaiset nuorukaiset +vapaiksi ja kiiruhtivat kotimaahan. Vähitellen palasivat myös Venäjälle +karkoitetut, niiden joukossa Svinhufvud, joka oli nimitetty +prokuraattoriksi. Matkallaan maan halki ja pääkaupungissa otettiin +hänet vastaan innokkain kunnianosoituksin. + +Näiden suuriarvoisten tapahtumien tieltä painuivat vapaudenpyrkimykset +lyhyeksi aikaa syrjään. Uudet, läheisemmät näköalat peittivät kauempana +olevat. Oli niitä, joita Venäjän hallituksen ja vallankumouksen +lupaukset häikäisivät ja jotka katsoivat perustan jo olevan olemassa +jatkuvaa kehitystä varten, kun taas toiset alusta pitäen asettuivat +epäilevälle kannalle idästä päin puhalteleviin vapaudentuuliin ja +lupailuihin nähden. Suomella oli pitkä ja surullinen kokemus +siitä, miten paljon sellaisiin saattoi perustaa. Ei ainoastaan +tsaarinvaltainen hallitussuunta ollut uhkaavana käynyt Suomea +kuristamaan. Suurin vaara oli se, että Suomi oli Venäjästä +valtiollisesti riippuvainen. Suomessa ei voitu unhottaa, ettei +ainoastaan Venäjän hallitus, vaan myöskin valtakunnanduuma oli ollut +osallisena väkivallanteossa ja antanut sille suostumuksensa. +Kansanhallitsema Venäjä ei tarjonnut suurempia takeita kuin +itsevaltainenkaan; ja kuka voisi taata, mihin suuntaan kehitys +Venäjällä tulisi kulkemaan? Tällaisia ensimäistä huumausta hillitseviä +ajatuksia tuotiin julkisesti ilmi jo siinä kansalaisjuhlassa, jolla +Svinhufvudin paluuta Helsinkiin vietettiin. + +Jo aikaisin levisi se mielipide, että keisarin valtaistuimelta +syökseminen ja Venäjän julistaminen tasavallaksi oli muuttanut Suomen +valtio-oikeudellista asemaa siten, että unioni Venäjän kanssa oli +lakannut ja että Suomi muodollisesti oli riippumaton valtakunta, vaikka +siltä puuttui voimakeinoja puoltaa tätä riippumattomuuttaan. Suomen +valtiosääntö oli monarkistinen ja yhteys Venäjän kanssa edellytti +yhteistä hallitsijaa. Vai siirtyisivätkö Suomen hallitsijan +perustuslainmukaiset hallitsijanoikeudet itsestään jokaiselle uudelle +Venäjän hallitukselle, joka anasti vallan tässä valtakunnassa, esim. +siinäkin tapauksessa, että se saisi köyhälistön diktatuurin muodon? Sen +suuntainen kehitys näytti jo silloin mahdolliselta. Enemmän kuin nämä +teoreettiset rakennelmat, joihin nähden oltiin eri mieltä, vaikuttivat +yleiseen mielipiteeseen ja ihmisten vakaumukseen olevat olot, +sellaisina, miksi ne muodostuivat vallankumouksen jälkeen. Palautettu +autonomia osoittautui nimittäin käytännössä varsin vähäarvoiseksi. +Venäjän hallituksen tahto oli kenties hyvä, mutta siltä puuttui +tarpeellista voimaa ja arvovaltaa irtipäässeihin vallankumouksellisiin, +varsinkin sotilaiden keskuudessa myllertäviin voimiin nähden. Suomeen +majoitettu, kuriton venäläinen sotaväki työ- ja sotamiesneuvostoineen +nousi maassamme varsinaiseksi määrääjäksi. Sitä vastaan suomalaiset +viranomaiset eivät voineet mitään maan ollessa vailla järjestysvaltaa, +minkä perustaminen vallitsevissa olosuhteissa oli mahdotonta. Sen +lisäksi tämä sotaväki veljeili väestön huonoimpien ainesten kanssa ja +viritti niissä halveksumista ja vihamielisyyttä yhteiskuntajärjestystä +vastaan, näin istuttaen hillittömän vallankumouksen henkeä maan +irralliseen väestöön. Eduskunnan sosialistinen enemmistö osoitti myös +suurta myöntyväisyyttä anarkistisia aineksia kohtaan. Näin näytti yhä +räikeämpänä ilmenevä venäläinen vallankumousviheliäisyys olevan omansa +vetämään Suomen alas alhaisovallan sekasortoon. Tällaisten olosuhteiden +vallitessa vapautumisajatus heräsi uuteen eloon ja vahvistui +yhteiskunnan terveempien ainesten keskuudessa. + +Senaatin puheenjohtaja Tokoi oli tällä välin eduskunnassa +pitänyt ohjelmapuheen, jossa hän selvästi oli lausunut ilmi +itsenäisyysvaatimuksen ja huomauttanut, että kansamme nyt ehdottomasti +tahtoi päästä täysin riippumattomaksi kansaksi. Puhe sai maassa +osakseen suurta kannatusta ja herätti toivon, että tämän päämaalin +saavuttamiseksi oli aikaansaatavissa yksimielisyys kaikkien puolueiden +kesken, lukuunottamatta tietysti puhtaasti anarkistista laumaa. Mutta +kaikki tämä osoittautui nopeasti haihtuvaksi harhaluuloksi. Venäläisen +vaikutuksen ja Venäjällä jatkuvan kehityksen vuoksi saivat +äärimmäisyysainekset myöskin Suomen sosialistien keskuudessa yhä +enemmän vaikutusvaltaa. Jo keväällä puhkesi lakkoja -- ei ainoastaan +teollisuus-, vaan myös maanviljelystyöväen keskuudessa -- ja ne sekä +muut epäjärjestykset kuuluivat kesän kuluessa päiväjärjestykseen. +Myöskin eduskuntaenemmistö kävi yhä jyrkemmäksi sosialipoliittisissa +kysymyksissä, mikä ilmeni arveluttavissa lainsäädäntötoimenpiteissä. +Kadun joutoväki yhdessä venäläisten sotilasjoukkojen kanssa koetti +mielenosoituksilla ja uhkaamalla eduskunnan porvarillista edustajistoa +väkivallalla vaikuttaa sen päätöksiin. Helsingin ja useiden muiden +kaupunkien valtuustot saivat kokea terroria ja suoranaista väkivaltaa, +joilla niitä koetettiin taivuttaa myöntymään työväenluokan vaatimuksiin +ja kunnantyöläisten kohtuuttomina pidettäviin palkankorotuksiin. +Levottomuus ja hajaannus yhteiskunnassa tunki yhä syvemmälle. Kaikki +tämä oli itämaisen vapauden hedelmiä. + +Heinäkuussa eduskunta käsitteli erästä esitystä, jossa ehdotettiin, +että muutamat korkeimman vallan ratkaisun varassa olleet +asiat siirrettäisiin senaatille. Samaan aikaan sotamies- ja +työväenneuvostojen kongressi Pietarissa puolsi Suomen oikeutta +valtiolliseen itsenäisyyteen, kuitenkin lukuunottamatta ulkopoliittisia +ja sotilasasioita. Eduskunnan sosialistinen enemmistö, eräiden +porvarillisista puolueista heihin tässä asiassa yhtyneiden jyrkimpien +edustajien tukemana, sai tästä lakiesityksestä aiheen -- n.s. +valtalailla -- julistaa eduskunnan Suomen korkeimmaksi vallaksi ja +samalla maan Venäjän hallituksesta riippumattomaksi, kuitenkin +lukuunottamatta sotilaallista ja ulkopoliittista alaa, joten se siis +sittenkin olisi jäänyt täydellistä riippumattomuutta vaille. Eduskunta +asettaisi ja vapauttaisi senaatin jäsenet toimestaan. Tämä valtalaki +oli oleva pätevä, ilman että se alistettiin Venäjän korkeimman vallan +harkittavaksi ja ratkaistavaksi. Eduskunnan päätös oli luonteeltaan +valtiokaappaus, sillä edellytyksellä nimittäin, että Venäjällä yhä +edelleen oli Suomessa hallitsijanoikeudet. Se sisälsi kyllä +näennäisesti askeleen eteenpäin kohti täyttä itsenäisyyttä, mutta +todellisuudessa se ei vienyt maatamme lähemmäs vapautta. Sitä +tervehdittiin sentähden vain vähäisellä myötätunnolla. Kun eduskunta +teki päätöksensä, sisältyi sosialistien laskelmiin jo Venäjän +neuvostovalta ja tulevan virallisen Venäjän täysi kannatus heidän +pyrkimyksilleen. Pian sen jälkeen Venäjällä tehty ensimäinen +bolshevikkikaappauksen yritys epäonnistui kuitenkin ja Kerenskijn +hallitus jäi valtaan. Sillä oli vielä kylliksi voimaa hajoittaa +eduskunta ja määrätä uudet vaalit. Eduskunnan hajoituksen jälkeen +sosialistiset senaatinjäsenet erosivat hallituksesta. Jäljelle jäi vain +kolme porvarillista jäsentä. + +Keväällä ja kesällä 1917 sattuneet tapahtumat ja koko se suunta, johon +olojen kehitys maassa kulki, olivat olennaisesti seurauksena siitä, +että vallankumoukselliset venäläiset joukot yhä oleilivat maassamme. +Niin kauan kuin näiden hillitön ja kiihoittava toiminta jatkui, ei +rauha eikä turvallisuus voinut palautua eikä Suomi täydellä teholla +ottaa kohtaloaan omiin käsiinsä. Kansan terveemmälle osalle kävi +pakottavaksi välttämättömyydeksi koota voimansa ja perustamalla +suojeluskuntia valmistautua ei ainoastaan suojaamaan yhteiskuntaa +väkivallanteoilta, vaan myös nousemaan vieraita anastajia vastaan ja +karkoittamaan heidät maasta. Näitä toimenpiteitä Suomen yhteiskuntaa +perikadolla uhkaavaa vaaraa vastaan ei enää voitu lykätä, mutta tehtävä +ei ollut silloisissa oloissa helppo käytännössä toteuttaa. Kansa oli +aseeton. Tsaarinhallitus oli huolellisesti riistänyt Suomen kansalta +kaikki aseet ja myöskin vallankumouksellisen järjestelmän kätyrit +estivät niiden maahan tuonnin. Harjoittelu aseiden käyttöön saattoi +sentähden tapahtua vain puutteellisesti. Kaiken lisäksi oli +yhteiskunta tässäkin suhteessa venäläisen sotaväen ja sen kanssa +liitossa toimivien punaisten suomalaisten valvonnan alaisena. +Aikaisemmin itsenäisyysliikettä varten muodostetut järjestöt ottivat +varustautumistehtävän johdettavakseen. Kaupungeissa suojeluskuntatyötä +oli pidettävä salassa, maaseudulla se saattoi tapahtua avoimemmin +perustamalla palokuntia, urheiluyhdistyksiä y.m. Tämä työ alkoi jo +keväällä ja kesällä, mutta sai uutta vauhtia syksyn kuluessa. Varsinkin +Etelä-Pohjanmaalla perustettiin tällaisia suojeluskuntia melkeinpä +jokaiseen kuntaan, ensimäinen jo toukokuussa Mustasaareen. Syynä +siihen, miksi liike juuri sieltä löysi otollisen maaperän, oli osaksi +vapautta rakastava ja rohkea pohjalainen luonne, osaksi se, että +punainen kiihotustyö siellä oli tavannut verraten vähän vastakaikua. +Johdon onnistui tuoda pienehköjä kiväärilähetyksiä ulkomailta, Saksasta +-- Pohjanmaan maantieteellinen asemakin oli tässä suhteessa edullinen +-- mutta yleensä aseistus oli erittäin puutteellinen. Syystalvesta +järjestettiin muutamiin seutuihin Etelä-Pohjanmaalle (Vöyriin, +Vimpeliin, Lappajärvelle), sotilaallisia harjoituskursseja, joihin +lähetettiin osanottajia eri suojeluskunnista. Pieni määrä suomalaisia +jääkäreitä oli myös saapunut Saksasta ja asettunut suojeluskuntien +käytettäväksi. Yleensä suojeluskuntien harjoitus ja muut valmistavat +toimenpiteet tässä osassa maata tapahtuivat jokseenkin häiriintymättä, +vaikkakin venäläistä varusväkeä oli siellä melkein kaikkialla, sillä +tämä ilmeisesti jonkun verran pelkäsi joutua selkkauksiin pelottoman +pohjalaisen rahvaan kanssa. Myöskin Karjalassa harrastus näitä +yhteiskunnan puolustusta tarkoittavia järjestöjä kohtaan oli vilkas, +joskin suojeluskuntaliike siellä sai suurempaa vauhtia vasta myöhemmin +syksyllä. Muissa osissa maata olosuhteet olivat suojeluskuntaliikkeelle +paljoa epäsuotuisammat. Sosialistiset sanomalehdet saivat tästä +liikkeestä aiheen yhä kiivaampaan yllytykseen porvareita vastaan, +uskotellen että nämä perustamalla "lahtarikaarteja" valmistautuivat +tuhoamaan köyhälistön, samalla kuin "punaisia kaarteja" uudelleen +muodostettiin ja harjoitettiin venäläisen päällystön johdolla. + +Uudet eduskuntavaalit tapahtuivat 1 p:nä lokakuuta ja tulos oli +porvarillisille puolueille edullinen (108 porvarillista 92 sosialistia +vastaan). Siitä huolimatta että sosialistit eivät tunnustaneet +eduskunnan hajoitusta lailliseksi, vaan olivat sitä vastaan esittäneet +vastalauseensa, ottivat he kuitenkin osaa vaaleihin toivoen saavansa +jälleen enemmistön ja sitten pääsevänsä ajamaan kansalliskokouksen +koollekutsumista sekä tämän avulla Suomen valtiojärjestyksen uudelleen +muodostamista. Tulos oli heille pettymys. He päättivät nyt lopullisesti +astua vallankumouksen tielle liitossa venäläisten ystäviensä kanssa, +joiden pyrintönä oli venäläis-suomalainen köyhälistöndiktatuuri. +Entinen hallituksenpäämies Tokoi lausui eräässä kansankokouksessa 16 +p:nä lokakuuta, ettei vaalitappio sanottavia merkinnyt, koska työväellä +oli muita mahtikeinoja kuin vaalilippu, millä antaa pontta +vaatimuksilleen. Mitkä nämä mahtikeinot olivat, kävi ilmi, kun muutamaa +päivää myöhemmin annettiin julistus, että oli järjestettävä punaisia +kaarteja kaikkialle maahan, siis toimeenpantava köyhälistön +mobilisointi. Näitä kaarteja perustettiinkin varsin yleisesti eikä +niiden aseistaminen tuottanut sanottavia vaikeuksia. Runkona niissä +olivat ne irralliset työläiset, jotka olivat olleet venäläisten +linnoitustöissä, suuresti villiytyneet ja rappeutuneet n.s. +vallityöläiset. Aseet ostettiin tai "lainattiin" venäläiseltä +sotaväeltä. + +Eduskunta kokoontui 1 p:nä marraskuuta. Porvarilliset tahtoivat +säilyttää yhteiskuntarauhan ja koettivat niin pitkälle kuin oli +mahdollista tyydyttää sosialistien vaatimuksia. Mutta sillä ei mitään +voitettu. Niin hyvin suomalaisten anarkistien kuin venäläisten +sotilaiden taholta jatkuivat väkivallanteot pelottavasti. Ryöstöt, +jotka jo lokakuussa olivat herättäneet levottomuutta, kuuluivat nyt +päiväjärjestykseen ja järkyttäviä rauhallisten kansalaisten murhia +tapahtui. Marraskuun 7 p:nä puhkesi toinen bolshevikkikapina +Pietarissa, Kerenskijn hallitus kukistettiin ja bolshevikkikumppanit +Lenin ja Trotskij saivat haltuunsa vallan. Venäjä oli nyt vailla +laillista hallitusvaltaa. Sitä arvoa ei Suomessa tietenkään voitu +tunnustaa köyhälistövallalla ja neuvostokomitealla olevan. Venäjän +suvereniteettioikeudet Suomeen nähden olivat lakanneet. Venäläinen +kenraalikuvernööri Nekrasov, joka syyskuussa oli astunut Stahovitshin +sijalle, oli jättänyt paikkansa ja poistunut, samoin hänen apulaisensa +vapaaherra Korff. Mutta venäläinen sotaväki jäi maahan ja katsoi yhä +edelleen olevansa korkeimman vallan edustaja. Suomi ei ollut ainoastaan +poliittisesti ja siveellisesti velvollinen, vaan myös oikeutettu +pitämään itseään Venäjästä eronneena ja ottamaan kohtalonsa kokonaan +omiin käsiinsä. Eduskunnan tehtäväksi jäi aseman selvittäminen tässä +suhteessa ja ryhtyminen tarpeellisiin toimenpiteisiin. Sosialistit +tahtoivat yhä edelleen pitää kiinni heinäkuun "valtalaista", mikä +pysytti Suomen sotilaallisesti ja ulkopoliittisesti Venäjän yhteydessä. +Pitkien sitkeiden keskustelujen jälkeen, eduskunta päätti +väliaikaisesti ottaa huostaansa korkeimman vallan Suomessa. + +Sosiaalidemokraattinen johto oli kuitenkin määrännyt koko maassa +toimeenpantavaksi yleislakon, mikä alkoi 13 p:nä marraskuuta. Sen +ilmeisenä tarkoituksena oli antaa työväestölle ja punaisille kaarteille +tilaisuutta yleisharjoituksessa kehittää voimaansa ja herättää pelkoa +porvarillisessa yhteiskunnassa sekä siten valmistaa vallankumousta. On +selvää, että kaiken tämän takana olivat liikkeellepanijoina venäläiset +bolshevikit, jotka olivat ottaneet maailmanvallankumouksen +ohjelmaansa. Suomi oli oleva etappi edettäessä länteenpäin. Mahtiansa +osoittivatkin punaiset kaartit ja köyhälistön huonoimmat ainekset mitä +vakuuttavimmalla tavalla, ja venäläiset sotamiehet, varsinkin +matruusit, toimivat tässä aina alttiina apulaisina. Rikoksista +tuomittuja vankeja vapautettiin. Raa'at vaistot purkautuivat esteettä +esille murhina, ryöstöinä, kiristyksinä ja muina järkyttävinä +väkivallantekoina. Lakko -- verilakoksi mainittu -- kesti viikon. +Lopettajaisjulistuksessa sanottiin m.m.: "Suomen porvaristo ei tosin +ole vielä polvillaan työväenluokan edessä. Mutta työväenluokan elävä +voima on entistä ehjempänä -- -- -- Nyt muuttuu taistelun muoto, mutta +taistelu ei muutu." Porvarillinen yhteiskunta oli siis masennettava ja +köyhälistö ottava vallan haltuunsa. Se oli päämaali. + +Suurlakko vallankumouksen ilmeisenä enteenä antoi tietenkin lisää +vauhtia suojeluskuntaliikkeelle ja muille yhteiskunnan puolustusta +tarkoittaville valmistuksille. Marraskuun 27 p:nä eduskunta päätti +asettaa porvarillisista puolueista kokoonpannun hallituksen, P.E. +Svinhufvud puheenjohtajana. + + + + +Suomi julistautuu ja tunnustetaan riippumattomaksi valtioksi. + + +Kuten edellä olevasta esityksestä käy ilmi, olivat olosuhteet Suomessa +kesällä ja syksyllä 1917 suuresti kärjistyneet ja kaikki viittasi +siihen, että ratkaisevan käänteen aika lähestyi. Siitä oli riippuva +maamme tulevaisuuden muodostuminen ja lähinnä mahdollisuus lopullisesti +tempautua irti Venäjästä ja saavuttaa täydellinen itsenäisyys. +Ensimäisenä esteenä tämän päämaalin saavuttamiselle oli Suomessa oleva +venäläinen sotaväki, syystä että se oli aseellinen, maan vapautumiselle +vihamielinen valta-aines, sekä senvuoksi, että se tuki ja yllytti +väestön alempien kerrosten yhteiskuntaa hajoittavia pyrkimyksiä. Suurin +osa kansaa ei ollut yhtynyt ase veljeyteen punaisen Venäjän kanssa ja +aseettomana sillä oli varsin vähän toiveita saada yksinään maasta +poistetuksi tämä muukalainen sotaväki, joka oli noussut maan +varsinaiseksi käskijäksi. Maa tarvitsi nyt enemmän kuin koskaan ennen +tukea ja apua ulkoapäin. Ruotsiin ei tässä suhteessa enää voitu +perustaa. Aktiiviseen politiikkaan ja varsinkin Suomen suoranaiseen +avustamiseen haluttomien vasemmistopuolueiden voima ja vaikutusvalta +oli kasvanut, mitä seikkaa vahvistivat syyskuussa suoritetut +valtiopäivävaalit ja Edénin vasemmistohallituksen muodostaminen. Ainoa +valta, jolta enää voitiin apua toivoa, oli Saksa. Nyt oli aika +pontevammin kuin ennen vedota niihin erikoisnäkökohtiin, +jotka kiinnittivät sen huomion Suomen vapauttamiseen. Tässä +tarkoituksessa pidettiin Tukholmassa syyskuussa neuvotteluja Suomen +riippumattomuuspolitiikan ja Saksan ulkopolitiikan johdon sekä Saksan +päämajan edustajien kesken. Ne eivät tosin johtaneet tarkalleen +määrättyihin tuloksiin, mutta kävi ilmi, että Saksan mielenkiinto +Suomen vapautuspyrkimyksiin oli lisääntynyt ja että Suomella oli +toiveita saada Saksalta apua hädänalaisessa asemassaan. Ne toiveet, +joita tässä suhteessa annettiin suomalaisille neuvottelijoille, olivat +tietenkin suoranaisessa yhteydessä muuttuneeseen sotatilanteeseen, +lähinnä toiminnan uudelleen elpymiseen koillisella sotarintamalla, mikä +johti Hiidenmaan ja Saarenmaan valloitukseen tuoden siten Saksan +sotavoimat paljoa lähemmäs Suomen vesiä ja rannikoita kuin aiemmin. +Ahvenanmaan saarien miehittäminen oli nyt jo mahdollisuus. + +Marraskuun lakko ja Venäjän bolshevikkihallituksen ilmeinen tarkoitus +kytkeä Suomi Venäjän neuvostotasavaltaan, mikä ei ainoastaan olisi +tehnyt tyhjiksi kaikkia riippumattomuussuunnitelmia, vaan myös vienyt +maan määrättömään kurjuuteen, oli aiheena siihen, että marraskuussa +suoranaisesti käännyttiin Saksan puoleen. Muutamat niistä +maanmiehistämme, jotka silloin poliittisissa tehtävissä oleskelivat +ulkomailla, lähtivät tässä tarkoituksessa Berliiniin. Kun siellä oli +valmistavasti neuvoteltu lähinnä yliesikunnan poliittisen osaston +kanssa, jota silloin johti harras Suomen ja sen vapautuspyrkimysten +ystävä, salaneuvos E. von Hülsen, kutsuttiin kaksi heistä, vapaaherra +A. von Bonsdorff ja Edv. Hjelt Saksan päämajaan, minne he saapuivat 26 +p:nä marraskuuta tekemään ylimajoitusmestari Ludendorffille selkoa +Suomessa vallitsevasta tilanteesta ja esittämään maan toivomukset. +Esitys ei päättynyt suoranaiseen pyyntöön, että Suomeen lähetettäisiin +avustusretkikunta, -- vaikka toimenpidettä kosketeltiin tehokkaimpana +keinona, millä itsenäisyys olisi saavutettavissa -- vaan sen +tarkoituksena oli lähinnä osoittaa Saksan sotilaallisen ja poliittisen +tuen merkitys Suomen vapautukselle, niin hyvin maan itsensä kannalta +kuin yleispoliittisessa suhteessa. Pääpaino kohdistettiin sen +vakaumuksen herättämiseen asianomaisissa, että oli välttämätöntä saada +venäläiset sotavoimat pois Suomesta, koska Suomi muutoin oli käsistään +sidottu eikä voinut päästä pakkotilastaan. Ilman Saksan apua tämä ei +voisi onnistua, minkä vuoksi Suomessa toivottiin, että Saksa tulevissa +aseleponeuvotteluissa vaatisi venäläisten joukkojen poistamista maasta. +Vielä voimakkaampi painostus tähän suuntaan saavutettaisiin antamalla +saksalaisten joukkojen miehittää Ahvenanmaan saaret. Tämä olisi uhka, +jonka turvissa Suomi itse voisi ryhtyä puhdistustyöhön, jos se samalla +saisi Saksalta aseita ja jääkäripataljoonasta, joka lähetettäisiin +kotimaahan, sotilasneuvojia ja -johtajia. Lopuksi huomautettiin, kuinka +oli välttämätöntä, että Saksa tunnusti Suomen riippumattomuuden, niin +pian kuin se asianmukaisesti oli julistettu. + +Kenraali Ludendorff osoitti sekä ymmärtämystä että hyväntahtoisuutta +tätä avustussuunnitelmaa kohtaan. Ahvenanmaan retkikuntaa hän ei tosin +silloisissa oloissa katsonut mahdolliseksi, mutta antoi siitä toiveita +seuraavaksi vuodeksi. Suomen tulisi, lausui Ludendorff, ensi tilassa +antaa nimenomainen julistus, että se vaatii itsemääräämisoikeuttaan ja +Venäjästä riippumattomuutta. Tämän ulkonaiseksi osoitukseksi oli +asetettava vaatimus, että Venäjä vie pois joukkonsa Suomesta. Kenraali +Ludendorff lausui mielellään toimivansa niin, että Saksa tulevissa +aselevon- tai rauhanneuvotteluissa tukisi tätä vaatimusta. Lisäksi +saatiin se lupaus, että jo aloitettua, joskin keskeytettyä, aseiden +lähettämistä jatkettaisiin ja että suomalainen jääkäripataljoona +pieninä joukkoina lähetettäisiin kotimaahan. Erittäin ponnekkaasti +kenraali Ludendorff huomautti siitä, että Suomen ennen kaikkea tulisi +luottaa omaan voimaansa ja päättäväisesti esiintyen niin pian kuin +mahdollista selvästi, muitta mutkitta julistaa itsensä riippumattomaksi +sekä ryhtyä toimiin lujasti järjestetyn kansanmiliisin aikaansaamiseksi +maan itsenäisyyttä tukemaan. + +Suomen hallituksen päämiehelle, senaattori Svinhufvudille annettiin +heti tieto käynnin tuloksesta ja päämajan kehotuksesta, että, mikäli +mahdollista, heti oli annettava riippumattomuusjulistus. Kaikki +tällaiset tiedonannot oli silloin vielä saatettava perille salaisia +teitä käyttäen. + +Uuden hallituksen ensimäisiä toimenpiteitä oli itsenäisyysjulistuksen +aikaansaanti siksi välttämättömäksi pohjaksi, johon nojaten Suomen +riippumattomuus Venäjästä saisi kansainvälisen tunnustamisen. Joulukuun +4 p:nä hallituksen kaikki jäsenet saapuivat eduskunnan istuntoon ja +senaattori Svinhufvud esitti julkilausuman, missä Suomi julistettiin +riippumattomaksi valtioksi. Samalla annettiin esitys Suomen tasavallan +hallitusmuodoksi, joka esitys oli yhtäpitävä perustuslakikomitean +aiemmin tekemän ehdotuksen kanssa. Julkilausuma tiedoitettiin kaikkien +hallituksen jäsenten allekirjoittamana julistuskirjana Suomen kansalle. +Kaksi päivää myöhemmin, 6 p:nä joulukuuta, eduskunta hyväksyi +hallituksen julistuksen. Tässä pääkohdassa kaikki puolueet, myöskin +sosialidemokraatit, olivat yhtä mieltä. Toimenpide herätti +luonnollisesti maassa ihastusta, vaikkakin asema oli synkkä ja joskaan +muukalainen sotaväki ei suinkaan ottanut hyväksyäkseen seuraamuksia, +eikä luopunut siitä vallasta, minkä se oli itselleen anastanut. +Kaikkialla maassa vietettiin itsenäisyysjuhlia, joista yliopiston 19 +p:nä joulukuuta toimeenpanema juhla oli erikoisesti muistorikas ylevän +isänmaallisine tunnelmineen. Merkillistä oli, että tässä tilaisuudessa +punakeltaisen leijonalipun ja ylioppilaslippujen rinnalla nähtiin myös +suomalaisen jääkäripataljoonan lippu. Tämä sisälsi tunnustuksen, +jolla oli syvällinen merkitys, ja siinä ilmeni samalla koko +itsenäisyysliikkeen tunnuskuva. + +Hallitus ryhtyi heti toimenpiteisiin saattaakseen maan itsenäisyyden +Euroopan valtojen tietoon ja saadakseen ne tunnustamaan Suomen uudeksi +riippumattomaksi valtioksi. Tässä tarkoituksessa lähetettiin +Skandinavian maihin, keskusvaltoihin ja länsivaltoihin valtuutettuja +asiamiehiä, jotka joulukuun jälkipuoliskolla ja seuraavan vuoden +tammikuun alussa suorittivat tehtävänsä. Suomen vapautusta +tervehdittiin kaikkialla myötätunnolla, mutta poliittisen tilanteen +vuoksi noudatettiin viralliseen tunnustamiseen nähden jonkunlaista +varovaisuutta. Suomessa epäröitiin, oliko tunnustuksen saantia varten +myös käännyttävä Venäjän puoleen. Jotkut ulkovalloista katsoivat tämän +välttämättömäksi, sekä Suomen itsensä vuoksi että saadakseen hekin +vapaammat kädet asiaan nähden. Näihin valtoihin kuuluivat Ruotsi ja +Saksa. Nimenomaisten, varsinkin viimemainitun maan hallituksen taholta +saatujen neuvojen jälkeen Suomen hallitus päätti vihdoin joulukuun +lopulla kääntyä neuvostohallituksenkin puoleen esityksellä, minkä +henkilökohtaisesti suoritti Pietarissa hallituksen päämies Svinhufvud. +Saksan taholta tulleen painostuksen johdosta Venäjän neuvostohallitus +oli jo aiemmin sitoutunut suostumaan sellaiseen esitykseen, jos se +tehtäisiin. Alkavan vuoden ensi päivinä saatiin venäläisten myöntymys, +Heti sen jälkeen, 4 p:nä tammikuuta, Ruotsi, yksissä neuvoin Saksan +kanssa, antoi tunnustuksensa ja kaksi päivää myöhemmin Saksa antoi +tiedoksi samaan aikaan tekemänsä päätöksen. Myöskin Ranska ilmoitti 4 +p:nä tammikuuta tunnustaneensa Suomen itsenäisyyden. Muutamia päiviä +myöhemmin yhtyivät näihin valtoihin Tanska ja Norja ja vähitellen +saatiin myös Itävalta-Unkarin, Alankomaiden, Espanjan, Sveitsin y.m. +virallinen tunnustus. Euroopan valloista vain Englanti asettui +odottavalle kannalle. + +Ulkonaisesti kaikki siis oli sujunut, kuten oli toivottu. Suomi oli +muodollisesti saavuttanut pyrkimystensä päämaalin: se oli julistettu ja +tunnustettu vapaaksi riippumattomaksi valtakunnaksi. Mutta +riippumattomuus oli toistaiseksi vain paperilla. Olot maassa +kärjistyivät kärjistymistään. Hallituksella ei ollut voimakeinoja +tehostaakseen arvovaltaansa vallankumouksellisia aineksia vastaan, +joiden tukena olivat vieraan vallan kurittomat sotamieslaumat, jotka +yhä edelleen olivat maassa ja täällä tahtoivat harjoittaa jonkunlaista +isännyyttä. + + + + +Vapaussota. + + +Omituiset olivat ne olosuhteet, joissa Suomi saavutti +riippumattomuutensa, nimittäin aikana, jolloin maassa jo oli voimakas +lähenevän, vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä vastaan suuntautuvan +vallankumouksen tuntu. Idästä oli tullut kaikki se onnettomuus, mikä +oli käynyt yli maan sen historiallisen olemassaolon aikana. Sieltä se +nytkin tuli, joskin toisessa muodossa kuin ennen, ei ainoastaan +väkivallan ja laittomuuden hahmossa, vaan hillittömänä anarkiana. Oliko +Suomi nytkin kykenevä täyttämään tehtävänsä torjuvana etuvartiona idän +barbariaa vastaan? Maan oli vielä kestettävä vapautensa tulikaste. + +Vaikka Venäjän hallitus oli virallisesti tunnustanut Suomen +riippumattomuuden, ei se vienyt joukkojansa pois Suomesta. Ne eivät +ainoastaan yhä edelleen pitäneet hallussaan linnoituksia ja +varustuksia, vaan majailivat kaupungeissa ja maaseudullakin. +Brest-Litovskin aseleponeuvotteluissa oli Saksan taholta, Suomen +puolelta tulleen pyynnön johdosta, yhä uudestaan vaadittu näiden +joukkojen poistamista Suomen alueelta. Tyhjillä lupauksilla ja +verukkeilla Venäjän hallitus kuitenkin koetti vitkastella. Sen +salainen tarkoitus oli ilmeisesti Suomen "jälleenvalloittaminen" +bolshevikkivallankumouksen avulla, jonka tosin näön vuoksi +suorittaisivat maan omat punaiset ainekset, mutta nojautuen juuri +näihin venäläisiin joukkoihin. Epäjärjestykset ja väkivallanteot +jatkuivat ja hallitusvalta, vailla arvovaltansa tehostamiseen +tarpeellisia keinoja, joutui yhä ahtaammalle ja herpaantui. +Elintarpeiden kuljetusta ehkäistiin, sanomalehtiä lakkautettiin, +suoranaisia ryöstöretkiä toimeenpantiin ja todellisia kahakoita +taisteltiin valtiovallan tai kunnallisten viranomaisten voimatta sitä +estää. Venäläiset sotilaat ja punakaartilaiset tekivät kenenkään +estämättä melkein mitä tahansa, joskin viimemainitut yhä enemmän +astuivat etualalle. Sosialidemokraattinen puoluejohto ei tosin ollut +aivan mielissään tästä ja koetti jossakin määrin hillitä intohimoja. +Mutta se kadotti pian vaikutusvaltansa laumoihin ja varsinkin +punaiseen kaartiin, joka julistautui riippumattomaksi ja otti +vallankumouksen toteuttamisen tehtäväkseen. Asiain näin kehittyessä +sosialidemokraattinen puolue pian taipui vallan- ja saaliinhimoisen +roskaväen edessä ja yhtyi anarkisteihin ja heidän venäläisiin +ystäviinsä. Nämä julistettiin nyt avoimesti sosialistisella taholla +"köyhälistön turvaksi" ja liittyminen venäläiseen bolshevismiin kävi +yhä ilmeisemmäksi. Ero Venäjästä olisi loukkaus porvarillisen +yhteiskunnan puolelta tuota maata kohtaan. + +Eduskunta oli kuitenkin ottanut esille sota- ja poliisilaitoksen +järjestämiskysymyksen, ja hallitus antoi esityksen järjestysvallan +aikaansaamiseksi yhteiskunnan turvaksi. Tämä antoi lopullisen merkin +kauan valmistellun vallankumouksen puhkeamiseen, mikä tarkoitti vallan +siirtämistä köyhälistön käsiin ja Venäjän neuvostovallan mukaisen +järjestelmän luomista, mitä lähimmin tähän liittyen. Tammikuun 26 p:nä +selvisi pääkaupungissa, mitä oli tulossa, ja viimeiseksi toimenpiteeksi +hallitus samana päivänä antoi Suomen kansalle uuden kehoituksen liittyä +yhteen suojaamaan koteja ja turvaamaan järjestystä. Samalla annettiin +vastalausenootti Venäjän hallitukselle, sekä ulkovalloille kirjelmä, +joka kosketteli venäläisten sekaantumista Suomen asioihin. Neljä +hallituksen jäsentä lähti salaa Vaasaan, sieltä käsin hoitaakseen +laillisen hallituksen tehtäviä, kun kaikesta päättäen pääkaupunki ja +suuri osa maata oli joutuva punaisten valtaan. Vaasasta tulikin +seuraaviksi kuukausiksi "valkoisen" Suomen hallitus- ja pääkaupunki. +Seuraavana päivänä puhkesi kapina. Yöllä tammikuun 28 p:ää vasten +punakaarti miehitti hallitusrakennukset ja muut tärkeät paikat +pääkaupungissa ja rautatieliikenne pysähdytettiin. 29 p:nä +ilmoitettiin asetetuksi "Suomen kansanvaltuuskunta", varsinainen +vallankumouksellinen hallitus, eduskunnan entinen puhemies K. Manner +puheenjohtajana, sekä "työväen pääneuvosto", johon kuului 35 henkeä. +Pääkaupungissa kaikki tämä kävi kohtaamatta vastustusta, ilman verisiä +yhteentörmäyksiä, koska suojeluskunta oli liian heikko ja huonosti +varustettu voidakseen nousta vastarintaan. Tämä oli omiansa jonkun +verran hämmästyttämään punaisia johtajia, jotka olivat edellyttäneet +aseellista vastustusta ja katutaisteluita vallankumousdraaman sopivaksi +alkutoimitukseksi. Senaatin jäsenet ja eduskunnan porvarillisten +puolueiden johtajat, jotka oli aikomus vangita, olivat kadonneet. +He olivat osaksi paenneet, osaksi he pysyivät piilossa. Yksi +kansanedustaja, A. Mikkola, vangittiin ja murhattiin. Punaiset olivat +Helsingissä ja useimmissa Etelä-Suomen keskuksissa alusta alkaen +tilanteen herroina. Mutta he eivät olleet sitä samassa määrin +kaikkialla maassa. + +Kansalla -- valkoisella Suomella punaisen vastakohtana -- oli +valittavana joko taipua ja antaa äsken vapaaksi valtakunnaksi +julistetun ja kansainvälisesti tunnustetun Suomen tuhoutua venäläiseen +ja punaiseen vallankumouskurjuuteen tai nousta vastarintaan. Se valitsi +viimemainitun tien, ja väkivaltaa vastaan alkoi vapaussota, joka vaati +voimanponnistusta ja raskaita uhreja, mutta vei päämaaliin. Ensi +sijassa Venäjä ja maassamme oleva venäläinen sotaväki oli syyllinen +siihen, että Suomen, saavuttaakseen täydellisen vapautensa, täytyi +tulla sisäisen sodan näyttämöksi, millä kansalaiset taistelivat +kansalaisia vastaan. Ilman tältä taholta tullutta yllytystä, ilman +vieraiden venäläisten joukkojen ja itäisen bolshevikkivallan tukea ja +apua ei punakapina verisine seurauksineen olisi koskaan puhjennut. +Seikkaperäinen ja yksityiskohtainen selonteko vapaussodan kulusta ei +sisälly tämän yleiskatsauksellisen esityksen puitteisiin, jossa vain +tapaukset yleisin piirtein voidaan kuvata. + +Kuten aiemmin on mainittu, olivat kansalaisten muodostamat poliittiset +järjestöt kesän ja syksyn kuluessa tehneet valmistuksia sitä +ratkaisevaa taistelua varten, joka oli suunniteltu maassa olevia +venäläisiä sotavoimia vastaan sen varalta, etteivät nämä, kuten ne +olivat velvolliset, hyvällä ottaneet poistuakseen. Marraskuunlakon +jälkeen oli ilmeistä, että taistelu samalla tulisi muodostumaan +yhteiskuntaa terrorisoivien punaisten kaartien tilinteolle +saattamiseksi. Toivottiin, että tätä voimainmittailua voitaisiin +lykätä, kunnes suojeluskunnat ehtisivät täydellisemmin aseistua ja +suomalainen jääkäripataljoona palata kotimaahan. + +Mutta niin pitkälle ei päästy, ennenkuin kapina puhkesi ja sotatoimia +ei enää voitu tuonnemmaksi lykätä. + +Etelä-Suomessa ei ollut tarjolla mitään mahdollisuuksia ryhtyä +järjestelmällisesti ja samalla menestyksellä taistelemaan venäläisiä ja +punaisia vastaan. Se toimikunta, jolla oli hoidossaan sotilaalliset +valmistelut (sotilaskomitea "M.K") ja jonka johtomiehiä olivat +ratsumestarit, sittemmin kenraalit H. Ã…kerman ja H. Ignatius, oli +lopulta katsonut Etelä-Pohjanmaan, Vaasan ympärillä ja eteläpuolella +olevan seudun siksi alueeksi, missä valkoisten sotatoimien tuli alkaa. +Tätä varten oli, kuten edellä on mainittu, näissä seuduissa perustettu +kunnallisia suojeluskuntia ja toimeenpantu sotaharjoituskursseja +kenraali P. von Gerichin johdolla. Sen jälkeen kuin kenraali, +vapaaherra Kustaa Mannerheim, joka vähää ennen oli saapunut Venäjältä, +missä hän sodan aikana oli ollut korkeana sotapäällikkönä, oli valittu +tulevien sotatoimien ylipäälliköksi, lähti hän ynnä ne entiset +sotilashenkilöt, joiden tuli muodostaa armeijan esikunta, 18 p:nä +tammikuuta salaa Vaasaan siellä jatkaakseen järjestelytyötä ja +johtaakseen alkavia sotatoimia. Vähää ennen kapinan puhkeamista +hallituksen päämies Svinhufvud vahvisti Mannerheimin ylipäälliköksi ja +antoi hänelle tehtäväksi luoda sotilaallisen armeijan yhteiskunnan +turvaksi. + +Etelä-Pohjanmaan suojeluskunnat asetettiin sotajalalle ja sotatoimet +aloitettiin siellä samana päivänä, jona kapina puhkesi, 27 p:nä +tammikuuta. Niiden lähimpänä tehtävänä oli yllättämällä riisua aseet +kaupungeissa ja useimmissa maaseudun pitäjissä olevilta venäläisiltä +sotilasosastoilta, ennenkuin nämä ehtivät ryhtyä tarpeellisiin +puolustustoimiin ja koota voimansa yhteiseen vastarintaan ja ennenkuin +lisävoimia ehti saapua etelästä. Tämä kävikin odottamattoman helposti +ja nopeasti, vaikka suojeluskunnat olivatkin epätäydellisesti +sotatoimiin harjoitetut ja vaikka aseita olikin niukalti. Mitä tässä +suhteessa puuttui, sen korvasi päättäväisyys, rohkeus ja tahto voittaa. +Kaikki kävi kohtaamatta suurempaa vastarintaa venäläisen sotaväen +puolelta ja ilman sanottavaa verenvuodatusta, mikä ensi sijassa +johtui venäläisissä joukoissa vallitsevasta kurittomuudesta ja +rappeutumisesta. Jo 28 p:nä tammikuuta suoritettiin aseistariisuminen +Seinäjoen tärkeässä rautateiden risteyksessä ja samana päivänä +pakotettiin Vaasan varusväki antautumaan. Seuraavina päivinä puhdistus +jatkui koko tässä osassa Pohjanmaata sekä Vaasan pohjois- ja +eteläpuolella olevissa seuduissa. Pietarsaari antautui 29 p., Kokkola +ja Kaskinen 30 p. ja seuraavana päivänä vallattiin Kristiinankaupunki. +Melkoisia määriä aseita ja ampumatarpeita, myöskin tykkejä ja +konekiväärejä, joutui tällöin valkoisten joukkojen saaliiksi. +Tämä teki suojeluskunnille mahdolliseksi tehokkaasti jatkaa sotatoimia, +jotka lähinnä tarkoittivat pohjoisen Pohjanmaan vapauttamista. +Kaupungeissa oli täällä vahva varusväki ja punainen aines oli siellä +lukuisammin edustettuna kuin Etelä-Pohjanmaalla. Sillä oli suuri +vaikutusvoima venäläiseen sotaväkeen ja se yllytti sitä vastarintaan. +Suojeluskuntaliike ei myöskään ollut siellä saanut niin yleistä +kannatusta kuin maakunnan eteläosissa, eivätkä suojeluskunnat olleet +yhtä hyvin järjestetyt. Niillä ei ollut kylliksi voimia omin neuvoin +vapautua venäläisistä. Kutakuinkin hyvin aseistettuja apujoukkoja +lähetettiin sen vuoksi pohjoiseen. Kuumimmin taisteltiin Oulusta, jossa +venäläinen varusväki ja punainen kaarti tekivät ankaraa vastarintaa. +Kaupungin valtasivat talonpoikaisarmeija ja oma suojeluskunta 3 p:nä +helmikuuta, jolloin varusväki antautui. Tornio, missä venäläisen +rajavartion muodosti muutama sata miestä, antautui pari päivää +myöhemmin, ja siten oli käytännöllisesti katsoen koko Pohjois-Suomi +puhdistettu. Valkoisella armeijalla oli selkäpuoli vapaana ja yhteys +ulkomaihin länteenpäin oli avoin valkoiselle Suomelle. Viikon kuluessa +oli Pohjanmaa siis luonut päältään venäläisen ja punaisen ikeen. Tässä +vapautusteossa piili alkuvoimaisen kansanliikkeen tarmo. Molemmat +kieliainekset kävivät käsi kädessä yhteistä vihollista vastaan. + +Kun tämä puhdistustyö oli suoritettu ja jo sitä ennenkin, suuntasi +osa suojeluskunta-armeijaa kulkunsa etelään. Haapamäen tärkeä +rautatiekeskus miehitettiin ja pysyi koko sodan ajan valkoisten +käsissä, mistä oli se erittäin tärkeä etu, että yhteyttä voitiin pitää +Pohjanmaan ja Itä-Suomen sekä siellä taistelevien joukkojen välillä. +Haapamäen-Pieksämäen yhdysrata oli rakennettu venäläis-strategisessa +tarkoituksessa joukkojen nopeaa siirtoa varten Pietarista Vaasan +seuduille. Sillä tuli nyt olemaan mitä suurin merkitys Suomen +vapaussodan kululle. Rynnistys Pohjanmaalta etelää kohti pitkin +rautatietä pysähtyi aluksi Vilppulaan, mihin asetettiin telkeet +punaisten yrityksille tunkeutua pohjoista kohti. Liikkuva sota muuttui +näissä seuduissa joksikin aikaa asemataisteluksi. "Vilppulan rintama" +joka ulottui lännessä Pohjois-Satakuntaan ja itäänpäin Kuhmoisiin +Päijänteen rannalle ja jonka jatkona olivat edempänä Savon ja Karjalan +rintamat -- jatkuva taistelulinja Pohjanlahdesta Laatokkaan -- tuli yli +kuukauden ajan olemaan valkoisen ja punaisen Suomen rajana. + +Maan itäosissa tapahtumat olivat kehittyneet kutakuinkin samaan tapaan +kuin Pohjanmaalla. Suojeluskuntaliike oli aktivistiryhmien johdon +alaisena varsinkin marraskuun-lakon jälkeen levinnyt huomattavan +laajalle Karjalassa ja myöskin Savossa. Mutta aseistus oli näissäkin +osissa maata erittäin vaillinainen. Jo viikkoa ennen järjestetyn +kapinan alkamista oli Viipurissa punaisten ja valkoisten välillä +tapahtunut verisiä yhteentörmäyksiä, joissa ensinmainitut olivat +hyökkääjinä. Näiden tapahtumien johdosta olivat Pohjois-Karjalan +suojeluskunnat kokoontuneet ja rientäneet Viipuriin apuun. Ylivoima oli +kuitenkin liian suuri, jotta ne siellä olisivat voineet minkään +menestyksen toivossa antautua taisteluun punaisia voimia vastaan, joita +avusti 6000 mieheen nouseva venäläinen varusväki. Ne vetäytyivät +taisteltuaan verisen taistelun Kämärällä takaisin Antreaan Vuoksen +rannalle. Jo ennenkuin varsinainen sota alkoi, olivat tammikuun 23 p:n +tienoilla Karjalan suojeluskunnat ryhtyneet verraten heikkojen +venäläisten varusjoukkojen aseistariisumiseen, kuten Sortavalassa ja +Joensuussa, mikä tapahtui ilman sanottavia vaikeuksia. Myöhemmin +riisuttiin aseista Antrean ja Vuoksenniskan varusväet sekä Saimaan +tykkiveneistön miehistö. Täten saivat suojeluskunnat tarpeellisen lisän +vähäiseen ase- ja ammusvarastoonsa. Vasta kun kapinanlippu oli +kohotettu ja rauhallisen sopimuksen tie oli osoittautunut +mahdottomaksi, käytiin taisteluun punaisia kaarteja vastaan, joita oli +muodostettu muutamiin Karjalan keskuspaikkoihin. Helmikuun 1 p:nä +antautui Joensuun punainen kaarti, 6 p:nä puhdistettiin Lieksa ja 8 +p:nä vallattiin verisen ottelun jälkeen Värtsilän tehdasyhdyskunta. +Näin oli kapinaliike pohjoisessa ja keskisessä Karjalassa kukistettu. +Sielläkin suojeluskunnat toimivat päättäväisesti ja rohkeasti. + +Antreasta hieman etelään olevassa Ahvolassa ja sen lähitienoissa, missä +helmikuun seuraavina viikkoina sattui verisiä taisteluita, Karjalan +suojelusjoukot pitivät puoliaan Viipurista paälletunkeutuvia punaisia +ja punaryssiä vastaan. Tällä seudulla tuli olemaan Karjalalle sama +merkitys kuin Vilppulalla Pohjanmaalle. Tämä rintamanosa turvasi Savon +ja Karjalan ratoja yhdistävän yhdysradan päätekohdan. "Karjalan +rintaman" itäisin ja samalla eteläisin osa oli Raudussa Venäjän +rajalla. Täältäkin punaiset venäläis-suomalaiset joukot, jotka osaksi +oli tuotu sinne suoraan Pietarista, koettivat murtautua eteenpäin. +Ankaroita taisteluita taisteltiin näissä seuduissa, mutta puolustus ei +horjunut. Se, että nämä aluksi heikot Etelä-Karjalassa toimivat +valkoiset joukot pystyivät vastustamaan ja torjumaan vihollisen +tavantakaa tekemät rynnistykset, merkitsi koko maakunnan ja yleensä +koko maan itäosien pelastumista joutumasta punaisten ja Venäjän vallan +alle. + +Samaan aikaan kuin Karjala, vapautui Savokin uhkaavasta punaisesta +herruudesta. Tehtävä oli siellä vaikeampi, koska kapinallisia aineksia +teollisuusseuduilla oli runsaammin eikä suojeluskuntaliike ollut voinut +kehittyä yhtä häiritsemättä kuin Karjalassa. Mikkeli tuli valkoiseksi +ilman verenvuodatusta jo kapinan ensi päivinä. Lähipitäjistä +vahvistusta saatuaan onnistui kaupungin suojeluskunnan, niin huonosti +kuin se olikin aseistettu, 29 p:nä tammikuuta ripeästi ja päättävästi +toimien saartaa pesäänsä paikkakunnan punainen kaarti venäläisine +harjoitusapulaisineen ja pakottaa se antautumaan. Venäläistä varusväkeä +ei kaupungissa sillä kertaa ollut. Niin hyvin venäläisiä kuin +suomalaisia apujoukkoja olisi epäilemättä Kouvolasta rientänyt Mikkelin +punaisten avuksi, jollei viime hetkessä muutamien yritteliäiden miesten +olisi onnistunut katkaista rautatieyhteyttä räjähdyttämällä kaksi +siltaa, joista tärkein oli Mäntyharjun Hillosensalmessa. Tästä paikasta +tuli sitten sodan ensi kaudeksi Savon rintamanosan keskusta, siihen kun +pysähdytettiin punaisten voimien eteneminen pohjoiseen pitkin Savon +rataa. Taistelu Kuopiosta -- jossa Suomen pankin kultavarat +maailmansodan aikana oli säilytetty ja yhä edelleen sijaitsivat -- +kesti viikon, helmikuun 1 p:stä 8 p:ään, jolloin valta kaupungissa +lopullisesti joutui valkoisille. Apua, sekä miehiä että aseita, oli +lähetetty Pohjanmaalta, joka nyt voi luovuttaa osan siellä +muodostetuista joukoista. Ankarinta vastarintaa teki Varkaus, jota +puolusti sen lukuisa työväestö. Punaisten ylivoima oli siellä suuri ja +taistelu vaati verisiä uhreja. Vasta 21 p:nä helmikuuta onnistui +valkoisten joukkojen valloittaa tämä tehdasseutu, joka oli aiottu Savon +kapinaliikkeen lujaksi varustukseksi. Se oli punaisten viimeinen +turvapaikka tässä maakunnassa. + +Täälläkin, Etelä-Savossa, samoinkuin Pohjanmaalla ja Karjalassa, sota +ensimäisen rintamamuodostuksen jälkeen joksikin aikaa pysähtyi +asemataisteluksi. Mäntyharjulta lähti kuitenkin helmikuun lopulla +retkikunta länteenpäin valloittaakseen Heinolan ja sieltä, mikäli +mahdollista, tunkeutuakseen kauemmas etelää kohti, mutta yritys ei +täydellisesti onnistunut. Vasta maaliskuun keskivaiheilla, pitkien ja +veristen taistelujen jälkeen, onnistui savolaisten lopullisesti saada +haltuunsa kohta Heinolan pohjoispuolella oleva Lusi, tämä itäiseen ja +pohjoiseen Savoon vievien maanteiden tärkeä haarautumispaikka. Tähän +asetettiin sulku punaisten etenemiselle näihin osiin maata. + +Nämä Pohjanmaan, Karjalan ja Savon tapahtumat olivat pelastaneet +melkoisen osan Suomea ja sen väestöä jo alussa joutumasta kapinavallan +alle ja luoneet yhtenäisen muurin punaisen anarkian pyrkimyksiä +vastaan. Sen rintaman takana, joka muodostui mainittuihin tärkeisiin +kohtiin ja vähitellen piteni koko Suomen poikki kulkevaksi +puolustuslinjaksi, voitiin valkoinen armeija säädetyn yleisen +asevelvollisuuden (helmik. 18 p. 1918) avulla ja liittämällä siihen +vapaaehtoiset suojeluskunnat järjestää edelleen etenemään niitä maan +osia kohti, jotka olivat punaisen kaartin ja suomalais-venäläisen +neuvostovallan hallussa. Pataljoonia ja rykmenttejä perustettiin +määrätyn suunnitelman mukaan ja erikoisaselajien osastoja +muodostettiin. Tähän vaativaan ja tärkeään järjestämistyöhön, joka oli +kenraali Mannerheimin ja hänen esikuntansa johdon alainen, otti osaa +suuri määrä entisiä suomalaisia upseereja ja Venäjän sotapalveluksessa +olleita suomalaisia, jotka saivat päälliköntehtäviä armeijassa. +Alipäällystöä harjoitettiin Vimpelin tilapäisessä sotakoulussa. +Näin luotiin sodan jo riehuessa muutamassa viikossa todellinen +kansanarmeija, jonka valtavana enemmistönä oli maan pohjoisten osien +rahvas ja jota sen vuoksi myös on sanottu "talonpoikaisarmeijaksi". Se +oli tietoinen siitä, että sen suurena tehtävänä oli maan vapauden ja +itsenäisyyden turvaaminen ja sitä elähdytti kansallinen innostus ja +urhoollisuus. Se sotilaanmieli, joka historian aikaisemmissa vaiheissa +oli ollut Suomen rahvaalle ominainen, eli vielä meidänkin aikamme +sukupolvessa. Moni "Vänrikki Stoolin tarinoissa" kuvattu henkilö ja +tapahtuma tuli vapaussodassa jälleen eläväksi todellisuudeksi. + +Saksasta toimitetut ase- ja ampumatarvelähetykset varustivat armeijan +pitkää ja sitkeätä taistelua varten tarpeellisilla taisteluvälineillä. +Sen taistelukuntoisuutta lisäsi suuresti suomalaisten jääkärien +kotimaahan saapuminen helmikuun lopulla. Tämän joukon pääosa, tuhat +hyvin harjoitettua ja taisteluun tottunutta miestä, nousi maihin +Vaasassa 26 p:nä helmikuuta väestön riemulla ja syvästi liikutetuin +mielin vastaanottamana, sekä jaettiin eri joukko-osastoihin pitkin +rintamaa, osaksi upseereiksi, osaksi alipäällystöksi. Muutamat +pataljoonan saksalaisista upseereista astuivat myös suomalaiseen +sotapalvelukseen ja saivat edesvastuullisia paikkoja armeijassa sodan +aikana. Arvokkaan lisän armeijamme sai myös niistä ruotsalaisista +upseereista, jotka saapuivat Pohjois-Suomeen ottaakseen osaa +vapaustaisteluun, ja vapaaehtoisesta, Ruotsista avuksi rientäneestä +"ruotsalaisesta brigadista", joka miesluvultaan muodosti noin +pataljoonan. Muutamilla ruotsalaisilla upseereilla oli sodan kestäessä +korkeita päälliköntehtäviä valkoisessa armeijassa. + +Rintama oli sodan ensi viikkoina muodostunut seuraavasti, noudattaen +suuntaa lännestä itään: Merikarvia--Ikaalinen--Virtain pitäjä--Ruovesi +--Vilppula--Jämsä--Lusi--Mäntyharju--Savitaipale--Vuoksenniska--Rautu +Laatokan rannalla. Se jaettiin nyt rajoitettuihin osastoihin. Läntisin, +Satakunnan rintama, asetettiin eversti, sittemmin kenraali E. Linderin, +Hämeen rintama eversti, sittemmin kenraali M. Wetzerin, Savon rintama +kenraali E. Löfström-Tollin ja Karjalan rintama kapteeni, sittemmin +eversti A. Sihvon johdon alaiseksi. + +Vapaussodan jatkuessa yhtenäisen johdon alaisena maan pohjois- ja +itäosissa ja voimakkaan kansanarmeijan muodostuessa ryhtymään +taisteluun vihollista vastaan myöskin oman alueensa ulkopuolella, oli +koko Etelä- ja Lounais-Suomi punaisten ja heidän venäläisten +liittolaistensa vallassa. Kaikki vastarinta oli siellä tuomittu +epäonnistumaan. Ne yksityiset "valkoiset" suojeluskunnat, jotka siellä +liittyivät yhteen paikallista vastarintaa varten, voitettiin pian tai +hajaantuivat. Niin kävi itäisellä Uudellamaalla, missä paikallisten +suojeluskuntien jäännökset, jouduttuaan alakynteen, hakeutuivat +Pellingin saaristoon ja sieltä jäitse Viroon, kun taas läntisellä +Uudellamaalla n.s. Kirkkonummen joukko, noin 500 miestä, joutui +vangiksi ja säilytettiin vangittuna Helsingissä. Kumpaankin näistä +joukoista oli liittynyt ylioppilaita ja muita nuorukaisia Helsingin +suojeluskunnista. Vaikeuksia ja seikkailuja sai myös Uudenkaupungin, +miesluvultaan 400:aan nouseva, suojeluskunta kokea. Se ei katsonut +voivansa ryhtyä taisteluun tässä osassa maata, missä punaisten valta +oli erittäin voimakas. Se lähti jäitse Ahvenanmaalle, missä se pakotti +yksityisiä venäläisen varusväen osastoja antautumaan ja aikoi, saatuaan +siten kunnollisen aseistuksen, koettaa tehdä koko saariston +venäläisen sotaväen vaarattomaksi. Tämä tuuma ei onnistunut, kun ne +ruotsinmaalaiset joukot, jotka helmikuun keskivaiheilla, kuten +uskoteltiin, ihmisystävällisessä tarkoituksessa, laskettiin maihin +Ahvenanmaalla, eivät asettuneet kummankaan taistelevan puolelle, vaan +vaativat aseiden riisumista. Pitkien neuvottelujen jälkeen suomalainen +joukko, ilman aseita, vietiin Ruotsiin ja lähti sieltä valkoiseen +armeijaan Pohjanmaalle. + +Etelä-Suomen paikalliset taistelut, joskaan ne eivät vihollisen +ylivoimaisuuden tähden voineet johtaa pysyvään menestykseen, +vaikuttivat kuitenkin koko sodan kulkuun siten, että ne ensi aikoina +häiritsivät punaisten sodanjohtoa ja jossakin määrin sitoivat niiden +joukkoja, joten ne eivät tarpeellisen nopeasti ehtineet lähettää +lisäjoukkoja pohjoiseen. Välillisesti valkoisten joukkojen pyrkimys +koota voimiaan ja vahvistaa asemaansa pohjoisemmissa osissa maata sai +tukea Etelä-Suomen taisteluista. + +Se toivo, että Pohjois-Suomessa muodostettu valkoinen kansanarmeija +kenraali Mannerheimin johdolla voisi murtaa vihollisen vastarinnan ja +että sen onnistuisi päästä eteläisen tai eteläisimmän Suomen avuksi, +oli kyllä vahva, varsinkin rintaman pohjoispuolella. Mutta katsoen +punakaartien mieslukuun, hyvään aseistukseen sekä rajattomaan aseiden +ja ampumatarpeiden saantiin Venäjältä, näytti tehtävä kuitenkin olevan +suurten ja arvaamattomien vaikeuksien takana. Nämä vaikeudet olivat +sitä arveluttavammat, kun venäläinen sotaväki täällä oli varsin +voimakas, eritoten pääkaupungissa, missä oli suurin osa Venäjän +Itämeren-laivastoa ja meriväkeä monin tuhansin. Nämä eivät varmaankaan +olisi jättäneet punaisia ystäviänsä pulaan. Ja jo punaisten +lisääntyvästä kurittomuudestakin saattoi ennustaa, että heidän +vastarintansa oli muodostuva yhä ankarammaksi ja epätoivoisemmaksi, +kuta kauemmas etelään heidät tungettiin. Kaikissa tapauksissa +eteneminen olisi vaativa hyvin pitkän ajan ja äärettömiä ihmishengen +sekä taloudellisten ja henkisten kulttuuriarvojen uhreja. Punaisten +painaminen eteläisimpään Suomeen, maan rikkaimpiin ja tiheimmin +asuttuihin seutuihin, olisi aiheuttava varmasti vielä kauheamman +hirmuvallan, kuin mikä siellä jo vallitsi. Siellä, ja eritoten +pääkaupungissa, missä mielivalta ja terrori vallitsivat, pidettiin +asemaa epätoivoisena, jollei ulkoapäin olisi apua saatavissa. + +Jo helmikuun ensi päivinä saapui senaattori Svinhufvudilta, joka +pysyttelihe piilossa Helsingissä, Suomen Tukholmassa olevalle +lähettiläälle kehotus anoa sotilaallista apua Ruotsista tai Saksasta. +Ruotsin hallitus kieltäytyi kuitenkin jyrkästi kaikesta muusta +taisteluun sekaantumisesta kuin ryhtymästä välittämään taistelevien +puolien kesken. Syynä tähän torjuvaan kantaan, jolle Ruotsi asettui +luopuen viimeisestä mahdollisuudesta aktiivisesti avustaa Suomea sen +taistelussa vapauden ja itsenäisyyden saavuttamiseksi, oli osaksi +Ruotsin vasemmiston varovaisuuspolitiikka, osaksi se painostus +Englannin puolelta, jonka alaisena Ruotsi oli. Saksa oli nyt ainoa +ulkomainen valta, joka saattoi antaa Suomelle tukea ja apua, eivätkä +tähän kiinnitetyt toiveet joutuneetkaan häpeään. + +Heti kapinan puhjettua oli Saksan hallitukselle ja ylimmälle +sodanjohdolle tehty selkoa Suomen vaikeasta asemasta sekä esitetty +pyyntö, että Saksa antaisi apuansa taistelussa, joka vihdoin oli +ratkaiseva Suomen kohtalon. Tätä pyyntöä noudatettiin heti sikäli, että +Brest-Litovskin neuvotteluissa uudelleen -- joskin ilman suoranaista +tulosta -- painostettiin Venäjän hallitusta kutsumaan pois venäläiset +joukot Suomen alueelta. Tämän lisäksi järjestettiin suurehko ase- ja +ampumatarvelähetys Suomeen ja suostuttiin suomalaisen pataljoonan +kotiinlähettämiseen. Helmikuun puolivälissä lähetykset voitiin +toimittaa matkaan käytettävissä olevilla suomalaisilla aluksilla, jotka +olivat olleet sotateloilla Ruotsissa. Onnellisesti kävi pitkä ja +vaaranalainen matka yli Itämeren ja halki Pohjanlahden jäiden +venäläisiltä uhkarohkeasti anastetun suomalaisen jäänsärkijän Sammon +avustamana, ja Suomen armeija sai, kuten jo on mainittu, erittäin +arvokkaan ja kaivatun lisän sotatarpeita sekä sodankäyntiin +harjaantuneita upseereja, opettajia ja sotilaita. + +Helsingistä saapuneet tiedot ja hätähuudot ja Ruotsin torjuva kanta +kehottivat kuitenkin ponnistuksiin suoranaisen sotilaallisen avun +saamiseksi Saksalta. Ne saivat osakseen Saksan sotilaallisen johdon +täyden ymmärtämyksen, mutta Saksan hallitus asettui erittäin +epäröivälle kannalle sellaiseen yritykseen nähden, niin hyvin yleis- ja +sisäpoliittisista syistä kuin siksi, että sen arveltiin voivan +häiritsevästi vaikuttaa saksalais-venäläisiin rauhanneuvotteluihin. +Nämä keskeytyivät kuitenkin äkkiä 11 p:nä helmikuuta ja kaksi +päivää myöhemmin pidettiin Homburgissa suuri poliittinen +sotaneuvostonkonferenssi, johon keisarikin otti osaa. Tässä päätettiin +uudelleen ryhtyä aktiiviseen sotapolitiikkaan idässä ja ensiksi +aloittaa eteneminen Itämerenmaakunnissa, mikä tapahtuikin heti aselevon +päätyttyä 18 p:nä helmikuuta. Sotilaallisella johdolla oli nyt suurempi +toimintavapaus eikä sotaretki Suomeen ollut ristiriidassa, vaan +päinvastoin sopusoinnussa sen itäisten suunnitelmien kanssa. Jo 14 p:nä +helmikuuta, Homburgin konferenssin jälkeisenä päivänä, kenraali +Ludendorff lähetti Suomen Berliinissä olevalle lähettiläälle kehotuksen +tehdä uuden suoranaisen pyynnön saksalaisen sotilasapuretkikunnan +lähettämisestä Suomeen ja 21 p:nä helmikuuta oli hänet kutsuttu Saksan +päämajaan. + +Kenraali Ludendorff ilmoitti, että sotilasretkikunnan lähettäminen +Suomeen nyt oli mahdollinen siinä tapauksessa, että Suomella oli siitä +etua ja että sitä siellä katsottiin tarpeelliseksi ja toivottavaksi. +Vastaus kuului, että maan hädänalaiseen tilaan katsoen niin hyvin +hallitus kuin yhteiskuntaa säilyttävät ainekset Suomessa ilolla +tervehtisivät sellaisen avun lähettämistä, ja niin oli Saksan +avustusretki periaatteessa päätetty toimenpide. Ensin oli lähetettävä +muutamia sota-aluksia Ahvenanmaalle, ja pian sen jälkeen laskettaisiin +sotajoukko, suuruudeltaan noin divisiona, maihin jollakin sopivalla +kohdalla Suomen länsirannikolla. Tietysti tämä retki ei tarkoittanut +yksinomaan ihmisystävällisen tehtävän täyttämistä. Niin pitkälle +menevään ritarillisuuteen ei Saksalla totta tosiaan siihen aikaan ollut +varaa. Se saksalais-sotilaallinen tehtävä, jota sillä tarkoitettiin, +oli lähinnä estää englantilaisia joukkoja etenemästä Muurmannin +rannikolta Pietariin ja ehkäistä siten uuden itäisen sotarintaman +muodostuminen. Samalla toivottiin saatavan mahdollisimman vapaa tie +Venäjän pääkaupunkiin sen varalta, että sen valloittaminen +osoittautuisi välttämättömäksi. Mutta myöskin Suomen vapauttaminen +venäläisestä bolshevikkivallasta ja sen riippumattomuuden turvaaminen +oli Keski-Euroopalle niin poliittisesti kuin taloudellisesti ja +sivistyksellisesti tärkeätä. + +Sodanjohdon taholla tehdyn päätöksen toteuttaminen kohtasi vielä +erinäisiä vaikeuksia, mutta ne voitettiin. Maaliskuun 3 p:nä +allekirjoitettu Saksan ja Venäjän välinen rauhansopimus ei myöskään +ollut asiaan vaikuttavana esteenä. Jo maaliskuun alussa saapui +saksalaisia sota-aluksia sekä pienehkö maihinnousujoukko Ahvenanmaalle, +jotavastoin pääretkikunta, n.s. Itämeren-divisiona, kenraali, kreivi +von der Goltzin johdolla vasta 1 p:nä huhtikuuta lähti yli Itämeren +pyrkimään Suomen mantereelle. Alkuperäisestä aikomuksesta laskea joukot +maihin länsirannikolla oli luovuttu pääasiallisesti strategisista +syistä, ottamalla huomioon Suomen silloinen sotatilanne, ja valittu +Hanko maihinnousupaikaksi. Retkikunta saapui sinne 3 p:nä huhtikuuta, +jonka jälkeen sotatoimet ja eteneminen Helsinkiin pitkin rannikkorataa +heti alkoivat. Punaisten heikko vastarinta murrettiin helposti -- jo se +tieto, että vastassa oli sotaan tottuneita saksalaisia sotureita, +herätti jonkun verran pelkoa. Heidän sotavoimansa olivat myös tässä +osassa maata heikentyneet, kun oli täytynyt lähettää lisäjoukkoja +Tampereelle, missä ratkaiseva taistelu parhaillaan oli käynnissä. Vasta +Helsingin edustalla kohtasi saksalaisia hieman ankarampi vastarinta. Jo +10 päivää maihinnousun jälkeen, 12 p:nä huhtikuuta, saksalaiset joukot +tunkeutuivat lännestä käsin pääkaupunkiin, samalla kuin saksalainen +laivasto-osasto amiraali Meurerin johdolla Tallinnasta tuli kaupungin +satamaan ja laski maihin pienehkön taistelujoukon. Venäjän laivasto, +josta osa jo silloin oli lähtenyt itää kohden, ei tehnyt mitään +vastarintaa. Hangossa saksalaisen päällystön kanssa tehdyn sopimuksen +mukaan sen tuli pysyä puolueettomana ja heti vesien auettua purjehtia +Venäjälle. Helsinki säästyi näin hävitykseltä, minkä Venäjän laivasto +siellä olisi voinut aikaansaada, ja todennäköisesti olisikin +toimeenpannut, jollei saksalaispelko olisi lamaannuttanut sen +toiminnanhalua. Viaporin linnoitus miehitettiin taistelutta. +Sitävastoin saksalaisten tunkeutuessa pääkaupunkiin syntyi +katutaisteluita, joihin myös otti osaa valkoinen kaarti, joka siellä +salaa oli aseistettu ja nyt sai mahdollisuuden päästä toimimaan. Jo +seuraavana päivänä, 13 p., kaupunki oli puhdistettu kapinallisista +aineksista ja kokonaan valkoisten käsissä. Riemulla väestö, joka nyt +kahden ja puolen kuukauden hirmupäivien jälkeen taas saattoi hengittää +vapaasti, ja lailliset viranomaiset, jotka jälleen voivat ryhtyä +toimimaan, tervehtivät saksalaisia sotureita vapauttajinaan. Suurin osa +punaisten sotavoimia, samoin kuin kapinan johtajat, olivat paenneet +itään päin ja osa niistä pelastautui Venäjälle, siellä yhä edelleen +avustaakseen venäläisten Suomen jälleenvalloittamispyyteitä. + +Huhtikuun 6 p:nä oli toinen pienehkö saksalainen joukko-osasto +Tallinnasta kenraali Brandensteinin johdolla noussut maihin Loviisassa, +karkoittanut kaupungissa ja sen ympäristössä olevat punaiset joukot ja +lähtenyt etenemään pohjoista kohti. Tämän retkikunnan tarkoituksena oli +miehittämällä joku kohta Riihimäen--Viipurin rataosalla katkaista +punaisten peräytymistie itään. Kahakoiden ja taistelujen jälkeen, sekä +koettuaan muutamia vastoinkäymisiä, varsinkin Uudessakylässä, joka +vähän aikaa oli saksalaisten hallussa, tämä joukko-osasto valtasi 18 +p:nä huhtikuuta Lahden, joka oli punaisten pääpesäpaikkoja. + +Samoihin aikoihin kuin saksalaiset joukot saapuivat maahan ja +suorittivat ensimäiset sotatoimensa Etelä-Suomessa, oli tärkeitä +sotatapahtumia sattunut myöskin rintaman pohjoispuolella. +Asemataistelua oli siellä jatkunut eikä kapinallisten ja venäläisten +onnistunut, niin usein ja eri kohdista rintamaa kuin he yrittivätkin, +murtautua sen läpi tai saada sitä peräytymään. Ensi sijassa punaiset +olivat menestymättä pyrkineet ottamaan haltuunsa Haapamäen--Pieksämäen +radan, siten katkaistakseen valkoisilta lännen ja idän välisen +yhteyden. Lukuisia, osittain ankaroita yhteentörmäyksiä oli sattunut +pitkin koko linjaa, Lavialla, Ruovedellä, Vilppulassa, Kuhmoisissa, +Sysmässä, Lusissa (Heinola), Savitaipaleella, Joutsenossa, Ahvolassa, +Kavantsaarella, Muolaassa, Raudussa, Valkjärvellä y.m., mutta +maaliskuun keskivaiheille saakka pysyi rintama jokseenkin muuttumatta. +Mutta 16 p:nä maaliskuuta alkoi yhtenäisen suunnitelman mukaisesti +valkoisen armeijan suuri rynnäkkö etelään päin, varsinkin +Pohjois-Satakunnasta ja Pohjois-Hämeestä Tamperetta kohti, joka oli +punaisen ja punavenäläisen armeijan lujimpia varustuksia ja tukikohtia. +Keskusta (Wetzer) rynnisti taistellen Vilppulasta Orihveden ja Suinulan +kautta Messukylään, itäinen sivusta (Wilkman) Jämsästä Orihvedelle, +Kangasalle ja Lempäälään ja läntinen osaksi Vaskivedeltä ja Kurusta +Teiskon kautta (Hjalmarsson), osaksi Ikaalisista Kyröskosken kautta +(Linder) Tampereelle. Jo 24 p:nä maaliskuuta laukaistiin ensimäinen +tykinluoti kohti kaupunkia, joka lähipäivinä joutui melkein +piirityksiin. Punaisten tehdessä epätoivon vimmalla vastarintaa +valloitettiin etukaupungit ja 3 p:nä huhtikuuta alkoi rynnäkkö itse +kaupunkia vastaan. Kaksi päivää myöhemmin se ankaran, katu kadulta ja +talo talolta käydyn taistelun jälkeen oli valkoisten hallussa. +Tampereen valloitus, valkoisen armeijan suurin ja loistavin uroteko ja +sodan verisin taistelu, oli vaatinut uhriksi lukuisasti kaatuneita ja +melkoiset osat kaupunkia olivat tuhoutuneet, mutta tärkeä tulos +vapaussodassa oli täten saavutettu. Punaisten valta oli tässä +ensimäisessä suuressa voimainmittelyssä saanut ankaran iskun ja alkoi +horjua, voimatta enää koskaan tointua. Osa Tampereelle kootuista ja +kaupungin puolustukseen osaa ottaneista punaisista joukoista onnistui +pelastautumaan etelään päin, mutta vankien lukumäärä nousi kuitenkin +10,000:een, minkä ohella 50 venäläistä tykkiä ja runsaasti muita aseita +ja ampumatarpeita joutui hallituksenjoukkojen saaliiksi. + +Samoihin aikoihin kuin Tampereesta taisteltiin ja sen valloituksen +jälkeen eteni valkoisia joukkoja alituisesti taistellen (Karkussa, +Mouhijärvellä y.m.) pohjoisesta käsin Satakuntaan Tampeeren--Porin +radalle puhdistaen nämä seudut punaisista rosvojoukoista, jotka siellä +olivat harjoittaneet kauheaa terroria ja tehneet hirvittäviä rikoksia +(Noormarkussa, Suodenniemellä y.m.). Huhtikuun 11 p:nä valkoiset +miehittivät Porin, sen jälkeen kuin punaiset ryöstettyään ja tuhottuaan +omaisuutta olivat lähteneet kaupungista. Huhtikuun 18 p:nä vallattiin +Rauma samoin ilman taistelua. + +Turun väestö oli niin hyvin ennen kapinaa kuin sen kestäessä saanut +paljon kokea. Punaisilla oli siellä rajaton valta eivätkä he +terrorisoinneet ainoastaan kaupungin porvarillisia, vaan myös +ympäristön rahvasta. Minkäänlainen vastarinta ei siellä ollut +mahdollinen. Osa kaupungin asekuntoisia miehiä oli kapinan alkaessa +lähtenyt pohjoiseen ja liittynyt jo mainittuun Uudenkaupungin +suojeluskuntaan, toinen osa oli vetäytynyt saaristoon ja sitten +Ahvenanmaalle (VÃ¥rdöhön) sekä siellä järjestänyt suojeluskunnan, n.s. +"saariston vapaajoukon". Se sai aseita ja opettajia sotaharjoituksia +varten Ahvenanmaan saksalaisilta joukoilta. Saatuaan vahvistukseksi +pienen saksalaisen sotilas-osaston tämä joukko oli taistellut +saaristoon sijoitettuja punakaartilaisia vastaan ja vallannut muutamia +sikäläisiä saaria (Houtskarin ja Korpon). Tampereen valloitus ja +Helsingin menetys sai punaisten sodanjohdon pelkäämään, että Turku ja +koko Länsi-Suomi joutuisivat eristetyiksi yhteydestä itäänpäin, +minkä lisäksi odotettiin hyökkäystä lännestä päin Ahvenanmaalla +maihinnousseiden saksalaisten joukkojen taholta. Alkoi yleinen, sekä +punaisen kaartin että punaisten perheiden pako itää kohden, päämääränä +Venäjä. Suuret määrät ryöstämällä saatua omaisuutta otettiin mukaan. +Huhtikuun 12 p:nä lähti viimeinen pakolaisjuna Turusta ja jo seuraavana +päivänä "saariston vapaajoukko" marssi kaupunkiin. Samaan aikaan kuin +Helsinki, vapautui näin Turkukin. Turusta länteenpäin olevat seudut +Turun--Toijalan rataosan ja rannikon välillä puhdistivat "saariston +vapaajoukko" ja muut erilliset suojeluskuntaosastot, kun taas +saksalaiset, noustuaan maihin Loviisassa ja vallattuaan Helsingin, +suorittivat saman tehtävän itäisellä Uudellamaalla. Tässä +puhdistustyössä oli muiden paikallisten suojeluskuntien ohella +osallisena entinen n.s. Pellingin joukko, joka Tallinnasta oli +kuljetettu Danzigiin ja sieltä oli saksalaisen Itämeren divisionan +mukana tullut Suomeen. Huhtikuun keskivaiheilla näin maan +eteläisimmätkin seudut, suurta osaa Viipurin lääniä lukuunottamatta, +olivat valkoisten hallussa. + +Sotatilanne oli Suomessa parin viikon kuluessa täydelleen muuttunut. +Kenraali Mannerheimin suuri kansanarmeija oli pitkin koko rintamaa +lähtenyt liikkeelle ja painoi punaisten joukkoja etelään päin. Sieltä +taas tunkivat päälle saksalaiset sotavoimat. Nekin olivat kenraali +Mannerheimin ylipäällikkyyden alaiset. Näiden välillä ulottui huhtikuun +keskivaiheilla lännestä itään kapea kaistale, joka vielä oli +kapinallisten hallussa. Punaiset joukot oli kokoonpuristettu tälle +ahtaalle alalle, mistä ne tasaisena virtana vetäytyivät itäänpäin +tuhansittain heitä seuraavien pakolaisten seuraamina, päästäkseen +mikäli mahdollista Viipuriin ja etsiäkseen pelastustaan Venäjältä. + +Osa kenraali von der Goltzin joukoista alkoi Helsingin valloituksen +jälkeen edetä pohjoiseen pitkin rautatielinjaa ja valtasi 22 p:nä +huhtikuuta Riihimäen rautatieristeyksen, missä punaiset epätoivon +vimmalla tekivät vastarintaa, sekä 26 p:nä Hämeenlinnan, juuri viime +tingassa estäen punaiset surmaamasta satakunnan kuolemaan +tuomitsemaansa kansalaista, jotka näin pelastuivat. Seuraavana päivänä +pohjoisen armeijan etujoukot marssivat kaupunkiin ja yhteys +Mannerheimin ja von der Goltzin joukkojen välillä oli tällä kohdalla +saavutettu. Nämä Tampereelta tulevat valkoiset sotajoukot olivat etelää +kohti tunkeutuessaan kohdanneet ankaraa vastarintaa. Varsinkin olivat +taistelut sitkeitä Lempäälässä, jonne punaiset olivat koonneet vahvoja +joukkoja, ja jossa seudun maantieteelliset suhteet tarjosivat +oivallisen puolustusaseman. + +Lahdessa saksalaiset joukot olivat pitäneet puoliaan punaisten +hyökkäyksiä ja läpimurtautumisyrityksiä vastaan. Myöskin siellä oli +saavutettu yhteys saksalaisten ja pohjoisen armeijan välillä siten, +että Heinolan puolelta eräs joukko-osasto oli edennyt Lahteen saakka. +Punaisten läntinen armeija, joka nyt oli eristetty radasta ja jonka +peräytymistie Lahden luona oli katkaistu, täytti jäännöksillään +Hauhon--Tuuloksen ja Lahden--Vesijärven väliset seudut. Epätoivon +rohkeudella tämä pakolaisarmeija pyrki ulos ansasta, johon se oli +joutunut, mutta onnistumatta. Kaikki käytettävissä olevat saksalaiset +voimat siirrettiin näihin seutuihin ja kolme päivää, huhtikuun 30 p:stä +toukokuun 2 p:ään, kestäneen taistelun jälkeen punainen armeija oli +pakotettu antautumaan, -- se oli Suomen Sedan. Saalis oli noin 20,000 +vankia, 20 tykkiä, 200 konekivääriä ja 4,000 hevosta. + +Itä-Suomessakin loppuratkaisu tapahtui samaan aikaan tai vähän sen +jälkeen. Tampereen valloituksen jälkeen oli armeijan ryhmittelyä +muutettu, Karjalan ja Savon rintamat saivat apujoukkoja ja voivat nyt +alkaa lopullisen etenemisensä. Päämaja, joka suurimman osan sota-aikaa +oli Seinäjoella, muutettiin tämän vuoksi Mikkeliin. Itä-Suomessa +aloitti Karjalan rintama liikkuvan sodan. Kauimpana idässä, Raudussa, +valkoiset joukot olivat Tampereen valloituksen aikoihin saavuttaneet +huomattavan voiton pääasiallisesti venäläisistä kokoonpannusta +suurilukuisesta vihollisjoukosta, joka melkein kokonaan tuhottiin. +Karjalan rintaman joukot aloittivat huhtikuun 20 p:n paikoilla +etenemisensä eteläisen pääradan erinäisiä seutuja kohti aina rajaan +(Terijokeen) asti, siten katkaisten Viipurin ja Pietarin välisen +yhteyden, jolla punaisten sodankäynnille oli ollut suuri merkitys. +Huhtikuun 25 p:nä valkoinen armeija, jota täällä nyt johti kenraali +K.F. Wilkman (Wilkama), eri puolilta ja alituiseen taistellen lähestyi +Viipuria ja ryhtyi kaupunkia valloittamaan, mikä suoritettiin 28 ja 29 +p:nä. Viipurissa ja taisteluissa sen ympäristössä otettiin 15,000 +vankia ja saatiin runsas sotasaalis, 300 tykkiä, 200 konekivääriä y.m. +Kaupungin asukkaat vapautuivat siitä terrorista, jota he olivat saaneet +kärsiä kolme kuukautta ja joka oli ilmennyt kauhistuttavina +joukkomurhina ja muina väkivallantöinä. Viipurin kukistuessa punaiset +menettivät viimeisen lujan turvapaikkansa ja venäläiset lähinnä +pääkaupunkia tärkeimmän tukikohtansa Suomessa. + +Huhtikuun 26 p:nä Savon joukot hyökkäsivät punaisten rintamaa vastaan, +pakottivat sen peräytymään ja etenivät toisella sivustallaan +Lappeenrantaan, toisella Kouvolaan, jotka muutamia päiviä myöhemmin +olivat valkoisten hallussa. Myöskin viimemainittu seutu ja sen +läheisyydessä olevat tehdasyhdyskunnat sekä koko Kyminlaakso +ympäristöineen ja varsinkin Haminan kaupunki saivat punaisten vallan +aikana kokea kauhun päiviä. Sielläkin oli toimeenpantu julmia +joukkomurhia. Täältä ja Viipurin tienoilta pakoon lähteneet laumat +pääsivät Kotkaan, mistä osa niistä siellä odottavilla laivoilla ehti +paeta Pietariin. Toukokuun 4 p:nä valkoiset joukot saapuivat Kotkaan, +samalla kuin sen satamaan ankkuroi saksalaisia sota-aluksia. Samana +päivänä vallattiin myös Hamina. Sota oli käytännöllisesti katsoen +lopussa. Viimeiset maassa olevat venäläiset joukot olivat ne, jotka +pitivät hallussaan maan kaakkoisimmassa kolkassa olevia Inon +pattereita. Ne lähtivät maasta vasta 14 p:nä toukokuuta, senjälkeen +kuin olivat räjähdyttäneet siellä olevat asevarikot ja tuhonneet +linnoitusten tykit. Suomi oli "venäläis-vapaa" ja vapaustaistelun +varsinainen päämäärä oli saavutettu. Kotoinen, maansa kavaltanut +punainen vihollinen oli tehty vaarattomaksi, mutta oli osittain +jäljellä maassa. + +Tampereen valloitus oli punaisten ja heidän venäläisten liittolaistensa +tappion alkuna; sen päätti Viipurin ja Kouvolan valtaus sekä suuri +antautuminen Lahden luona, mikä kaikki tapahtui muutaman viikon +kuluessa. Nopea ja täydellinen voitto oli tulos noiden kahden, Suomen +vapautuksen puolesta taistelleen valtavan voiman: isänmaallisen +innostuksen kannattaman kansanarmeijan ja sotaan harjaantuneiden +saksalaisten joukkojen yhteistoiminnan tulos. Ulkoapäin tuleva +apu ei vähentänyt ensinmainitun suuren ja kauniin, vapautuksen +pääedellytyksenä olleen isänmaallisen työn merkitystä ja kunniaa, mutta +se säästi maamme monilta ja pitkällisiltä kärsimyksiltä, se pelasti +meille suuren osan nuorta voimaamme ja helpotti mahdollisuuksiamme pian +korjata sodan tuottamat vauriot. + +Toukokuun 16 p. oli valkoisen armeijan päivä. Silloin pääkaupungin +viranomaiset ja väestö juhlivat voitokasta kansanarmeijaa ja sen +päällikköä suoritetun vapautustyön johdosta. Armeijaan, joka sinä +päivänä juhlallisesti marssi Helsinkiin ja siellä toimeenpani paraatin, +kuului joukkoja kaikista armeijaosastoista ja rykmenteistä. Se oli +uuden ajan, vanhojen unelmien ja toiveiden toteutumisen ulkonainen +ilmaus, ilmaus siitä, että Suomen kansa nyt oli isäntä omassa +talossaan. + + + + +Sodan jälkeen. + + +Vapaussota oli historiallinen välttämättömyys. Ilman kansannousua ja +yhteistä, idästä tullutta sortoa vastaan suunnattua voimanponnistusta +ei maamme todennäköisesti olisi voinut saavuttaa pysyvää vapautta ja +täyttä riippumattomuutta. Kuva tästä ottelusta, jossa Suomen kauan +kestänyt taistelu kansallisen olemassaolonsa ja täydellisen +itsenäisyytensä puolesta saatettiin loppuun, sumentui kyllä siitä, että +oli taisteltava omia maanmiehiäkin vastaan. Mutta se ei kuitenkaan +ollut sisällinen sota tavallisessa mielessä, ei verinen ottelu eri +yhteiskuntaluokkien tai poliittisten puolueiden välillä, vaan jatkoa +Suomen taistelulle idän barbariaa vastaan, joka nyt oli pukeutunut +bolshevismin hahmoon ja johtanut harhaan osan maamme väestöä. Taistelu +ei ollut varsinaisesti suunnattu tätä, vaan sitä myrkkyä vastaan, jota +itä oli pyrkinyt ja osaksi onnistunut valamaan tietämättömimpään ja +siveellisesti alimmalla tasolla olevaan kansamme osaan ja joka oli sen +saattanut isänmaanpetoksen pimeälle polulle itsekkäiden tarkoitusperien +saavuttamiseksi. Sota karkoitti myrkyttäjät tehden henkisen myrkyn +sillä kertaa tehottomaksi ja pelastaen isänmaan jo uhkaavasta +perikadosta tai sivistyksentuhosta, mutta myrkkyä ei sodan keinoin +voitu poistaa. Tämä Venäjän yhteyden viimeinen perintö esti Suomen +yhteiskunnan nopean toipumisen ja ehkäisi monessa suhteessa uuden ajan +vaatimaa kehitystä. Myöskin suuri elintarpeiden puute, mikä vuonna 1918 +vallitsi maassa ja melkeinpä lähenteli nälänhätää -- sekin osaltaan +puna-venäläisen anarkian seuraus -- vaikeutti suuresti säännöllisiin +oloihin siirtymistä. + +Mutta Suomen kansa saattoi kuitenkin nyt, joskin suurten poliittisten +ja taloudellisten vaikeuksien vallitessa, käydä rauhantoimiin ja +lujittamaan maan ulkonaista riippumattomuutta ja sisäistä asemaa. +Hallituksen jäsenet -- niiden joukossa myös sen päämies Svinhufvud, +joka maaliskuussa tekemänsä uhkarohkean pakoretken jälkeen oli Saksan +kautta saapunut Vaasaan -- kokoontuivat jälleen toukokuun alussa +Helsinkiin. Eduskunta, joka ryhtyi jatkamaan kapinan keskeyttämiä +istuntojaan, oli jäsenluvultaan huomattavasti supistunut. Melkein +kaikki sen sosialistiset jäsenet olivat poissa. Osaksi he olivat +paenneet, osaksi kapinaan osallisina vangitut tai syytettyinä +valtiorikoksesta. Eduskunta päätti toukokuun 18 p:nä luopua korkeimman +vallan käytöstä, mikä siirrettiin valtionhoitajaksi valitulle +hallituksen puheenjohtajalle Svinhufvudille. Hallitus uusittiin ja +J.K. Paasikivi tuli sen varapuheenjohtajaksi. + +Nyt ryhdyttiin toteuttamaan niitä hallintotoimenpiteitä, joita +muuttuneet olot vaativat. Valtiolliset hallintoelimet havaittiin olevan +pääasiassa sellaisinaan valmiit ja tarvitsevan vain eräissä kohdin +täydentämistä. Varsinkin oli näin laita sotalaitoksen, jonka järjestely +sodan aikana oli ollut aivan tilapäistä. Yleinen asevelvollisuus +määrättiin toimeenpantavaksi niissäkin osissa maata, missä kutsuntoja +ei oltu voitu aiemmin suorittaa, ja niin luotiin pysyvä sotavoima. +Järjestelytyöhön saatiin apua saksalaisilta yliesikuntaupseereilta ja +harjoitustehtäviin käytettiin neuvojia saksalaisista joukoista, jotka +hallituksen toivomuksen mukaisesti jäivät maahan. Suomen täytyi olla +varustautunut idästä mahdollisesti tulevien hyökkäyksien varalle ja +valmis puolustamaan riippumattomuuttaan. Myöskin Englannin silloinen +epäselvä sotapolitiikka Vienanmeren seuduilla, missä osa Suomesta +paenneita punakaartilaisia otettiin Englannin palvelukseen, pakotti +olemaan valmiina puolustukseen. Ulkomaanedustus oli maallemme uusi ala, +mikä tuli hallituksen erikoisen huomion esineeksi, ei ainoastaan +poliittisten näkökohtien vuoksi, vaan myös siksi, että saataisiin +poistetuksi maassa vallitseva ja tuottavaa toimintaa lamauttava +elintarpeiden ja muiden tarvikkeiden puute. Varsinaisimmin Saksaan +orienteerattu ulkopolitiikka oli luonnollinen seuraus Saksan +vapaustaistelussamme antamasta avusta ja vastasi Suomessa yleisesti +vallitsevaa mielialaa. Tätä piti yllä saksalaisten joukkojen jatkuva +oleskelu maassa ja myötätunto, minkä ne täällä olivat saavuttaneet. +Länsivaltain vihollisuudeksi tämä politiikka ei kehittynyt -- +puolueettomuuden rikkomishalua maassa tuskin olikaan -- mutta Englanti +ja myöskin Ranska suhtautuivat sangen kylmäkiskoisesti Suomen +riippumattomuuteen. Englanti ei vielä ollut halukas lopullisesti sitä +tunnustamaan ja Ranska teki aiemmin antamansa tunnustuksen Suomen +poliittisesta hallitussuunnasta riippuvaksi. + +Valtiomuotokysymys kohosi nyt etualalle. Suomi oli hallituksen +julistuksella 4 p:ltä joulukuuta 1917 ja eduskunnan hyväksyttyä sen +julistautunut riippumattomaksi tasavallaksi, mutta uutta, siihen +perustuvaa valtiosääntöä eduskunta ei vielä ollut säätänyt, ennenkuin +kapina puhkesi, ja muodollisesti Suomi oli, perustuslakiensa +mukaisesti, vielä monarkia, joskin vailla hallitsijaa. Mikään muu +valtiomuoto kuin tasavaltainen ei itsenäisyysjulistuksen ja silloin +vallitsevan vallankumouksellisen hurmion aikana ollut ajateltavissa. +Sota ja vallankumouksen täydellinen kukistaminen oli kuitenkin tässä +kohden tehnyt aseman toisenlaiseksi, ja monarkistinen mieliala oli +maassa vapaustaistelun kestäessä varttunut voimakkaaksi. Maan +ulkopoliittiselle asemalle ja ulkokohtaiselle turvallisuudelle +katsottiin monarkian sisältävän suurempia takeita, ja myöskin +sisäisille olosuhteille näytti luja hallitusvalta tarpeen vaatimalta. +Hallituksessa monarkistinen kanta oli vallitseva, eduskunnassa +mielipiteet kävivät sangen eri suuntiin. Pienellä enemmistöllä +eduskunta periaatteellisesti teki päätöksen monarkistisen valtiomuodon +voimaansaattamisesta, mutta tälle pohjalle laadittu ehdotus ei +eduskunnan istunnossa 7 p:nä elokuuta saavuttanutkaan päätöksen heti +voimaanastumiselle laissa säädettyä enemmistöä, mistä seurasi, että +asia oli jääpä lepäämään yli seuraavien eduskuntavaalien. Vanhat +ruotsinaikaiset perustuslait jäivät näin ollen voimaan. Välttääkseen +hallitsijan valinnan lykkäytymistä tuonnemmaksi eduskunta 58 äänellä +44:ää vastaan päätti hallitukselta anoa, että se ryhtyisi tarpeellisiin +toimenpiteisiin sellaista kuninkaanvaalia varten, jota v:n 1772 +hallitusmuoto edellytti kruununperimyksen katketessa. Hallituksen +neuvottelut hallitsijaehdokkaasta johtivat siihen, että Hessenin +prinssi Friedrich Karl, Saksan keisarin lanko, asetettiin Suomen +kuninkaanvaltaistuimen ehdokkaaksi. Suuresti epäröityään oli hän siihen +suostunut. Kuninkaanvaali suoritettiin kuitenkin vasta 9 p:nä lokakuuta +ja Suomessa valmistauduttiin ottamaan vastaan valittua hallitsijaa. +Ennenkuin tämä ehti tapahtua, tuli Saksan vallankumous ja keskusvaltain +suuri luhistuminen, mikä yhdellä iskulla mursi Saksan valta-aseman. + +Tämän kautta muuttui poliittinen asema myöskin Suomeen nähden kokonaan. +Sen jälkeen kuin länsivallat olivat tulleet Euroopan rajattomiksi +herroiksi, ei Saksa enää voinut olla meidän ulkonaisena tukenamme. +Englanti ja Ranska selittivät, etteivät ne tunnustaisi valittua +saksalaista prinssiä Suomen kuninkaaksi, ja ehtona maamme +varustamiselle elintarpeilla vaativat he saksalaisten joukkojen +poissiirtämistä. Varsinkin tämä leipäkysymys pakostakin teki Suomen +aseman länsivalloista riippuvaksi. Joulukuun alussa saksalaiset joukot +lähtivät Suomen mantereelta Suomen kansan vilpittömien kiitollisuuden +ja kaipauksen tunteiden saattamina. Muuttunut poliittinen tilanne vei +siihenkin, että kuninkaanvaali oli peruutettava. Joulukuun lopulla +Hessenin prinssi kieltäytyi hänelle tarjotusta kruunusta, ja siten +monarkistisen aatteen toteuttaminen Suomessa jäi sikseen. + +Muuttuneen poliittisen orienteerautumisen johdosta Svinhufvud luopui +valtionhoitajan toimesta 12 p:nä joulukuuta, minkä jälkeen eduskunta +valitsi valtionhoitajaksi kenraali Mannerheimin, joka jo toukokuussa +oli luopunut ylipäällikön tehtävästä. Myöskin hallituksessa tehtiin +eräitä, uusia olosuhteita vastaavia henkilömuutoksia. Uudet +eduskuntavaalit suoritettiin maaliskuussa 1919 ja johtivat varmaan +tasavaltalaisenemmistöön, kun sosialistien 80 edustajapaikkaa otettiin +lukuun. Toukokuussa eduskunnalle annettiin tasavaltaiselle pohjalle +laadittu valtiosääntöesitys. Pitkien neuvotteluiden ja eräiden +muutosten jälkeen tämä uusi perustuslaki hyväksyttiin 21 p:nä kesäkuuta +ja sai valtionhoitajan vahvistuksen 17 p:nä heinäkuuta, joten Suomi +lopullisesti sai tasavaltaisen valtiosäännön, missä entisen +yksikamarisen eduskunnan käsiin annettiin laaja parlamenttaarinen +valta. Uuden lain mukaisesti tuli eduskunnan suorittaa valtakunnan +ensimäisen presidentin vaali. Vaali tapahtui 25 p:nä heinäkuuta 1919, +jolloin Suomen tasavallan ensimäiseksi presidentiksi valittiin kahden +keskustapuolueen, edistysmielisten ja maalaisliittolaisten +ehdokas, korkeimman hallinto-oikeuden presidentti K.J. StÃ¥hlberg. +Oikeistopuolueet äänestivät kenraali Mannerheimiä. + +Niiden valtojen lisäksi, jotka aikaisemmin olivat tunnustaneet Suomen +itsenäiseksi valtioksi, oli kevään ja kesän kuluessa tullut useita +muita, kuten Englanti, Yhdysvallat ja Japani toukokuussa, Romaania, +Belgia, ja Italia kesäkuussa y.m. Näin ollen Suomen kansojen kesken +yleisesti tunnustettu täysivaltaisuus oli kansainvälis-oikeudellinen +tosiasia, jota myöhemmin vielä vahvisti sen ottaminen jäseneksi +Kansainliittoon. Diplomaattisia suhteita ulkovaltoihin oli vähitellen +kehitetty, ja myöskin kauppayhteys oli muuttunut vilkkaammaksi. + +Venäjään nähden Suomi yhä edelleen oli sotakannalla. Rauhanneuvotteluja +oli Saksan turvin yritetty Berliinissä elokuussa 1918, mutta +tuloksitta. Neuvottelut alettiin uudelleen Tartossa keväällä 1920 ja +johtivat lopultakin 14 p:nä lokakuuta tehtyyn rauhansopimukseen. Suomen +alue lisääntyi Pohjoisen Jäämeren rannalla sijaitsevalla Petsamolla. +Mutta eräiden Itä-Karjalan väestöltään suomenkielisten osien +yhdistäminen Suomeen raukesi. Tätä yhdistämistä olivat laajat piirit +maassamme, samoin kuin mainittu väestö itse toivoneet, ja sen +vapauttamiseksi Venäjän vallasta olivat suomalaiset vapaaehtoiset +joukot taistelleet Aunuksessa. Näin haipui viimeinen jäännös niistä +"suursuomalaisista" toiveista ja unelmista, jotka sodan jälkeen olivat +elähdyttäneet suurta osaa Suomen yhteiskuntaa. + +Maailmansodan myrskyn mainingit eivät vielä ole asettuneet eikä uuden, +täysivaltaisen Suomen asema ole voinut saavuttaa sitä lujuutta ja +vakiintumusta, mikä on välttämätön rauhalliselle kehitykselle. Mutta +tässä suhteessa sen laita ei ole huonompi vaan pikemmin parempi kuin +toisten maailmansodan yhteydessä syntyneiden tai sen koskettamien +pienten valtioiden. Se voi rakentaa vanhan valtiollisen järjestyksen +pohjalle, joskin uuden valtiomuodon turvin. Länsimainen sivistys oli +maahamme lujasti juurtunut jo kauan ennenkuin se otti kohtalonsa omiin +käsiinsä, eikä tätä sivistystä idästä tullut vaikutus ole voinut tai +ehtinyt tukahduttaa tai muuksi muuttaa. Pitkä, sitkeä taistelu +kansallisen ja valtiollisen vapauden puolesta on lisännyt sen +itsenäisyysliikkeen siveellistä ja poliittista oikeutusta, ja kansamme +on osoittautunut pystyvänsä itse hallitsemaan itseänsä. Mutta Suomen +vapaata ja itsenäistä valtiota uhkaavat kuitenkin sekä sisäiset että +ulkoiset vaarat. Ensinmainitut eivät ole etsittävissä vain jyrkistä +luokkaeroavaisuuksista ja bolshevistisen hapatuksen vaikutuksista, +jotka yhä edelleen uhkaavat yhteiskuntaa, vaan myös siitä +puoluehajaannuksesta ja niistä väritykseltään kiihkokansallisista +puolueriidoista, jotka sisäisesti ja ulospäin ehkäisevät ja lamauttavat +yhteistyötä ja jotka varsinkin tulevat näkyviin puoluekomennossaan +tasapainoa vailla olevassa eduskunnassa. Niiden juuret ovat vähemmän +vallitsevissa yhteiskuntaoloissa kuin eräissä suomalaisen +kansanluonteen ominaisuuksissa eivätkä ne sen vuoksi voi olla vain +ohimenevää laatua. Se kaikkien yhteiskuntaa säilyttävien voimien +kokoomus, se yksimielinen ja luja tahto, josta vapaussota todisti, ei +kauan kestänyt; se särkyi pian -- oire, joka tulevaisuuteen nähden ei +ole ilahduttava. Ulkoiset vaarat johtuvat ensi sijassa maamme asemasta. +Sen kaukaisuus suojelee sitä tosin jonkun verran joutumasta suurten +poliittisten intressien leikkiin, mutta se antaa myös maalle eristetyn +aseman, missä se on vailla toiveita saada tukea ja apua miltään +Euroopan nyt mahtavalta valtiolta, jos sen kimppuun jälleen hyökätään +ja se pakotetaan taas ryhtymään taisteluun itäistä naapuriaan ja vanhaa +sekä ainoata vihollistaan vastaan. Sen on melkein yksinomaan +turvauduttava omaan voimaansa ja omiin mahdollisuuksiinsa, mutta +siksipä olisikin sisäinen kokoomus ja luja, puolueista mahdollisimman +riippumaton hallitusvalta sitä välttämättömämpi. + +Suomen ulkopolitiikka ei vielä ole vakiintunut. Sitä määräävät hetken +todelliset tai luulotellut edut. Historiallinen ja sivistyksellinen +yhteys germaanisen maailman ja lähinnä skandinavisten Pohjoismaiden +kanssa ynnä maamme maantieteellinen asema näyttää, huolimatta Ruotsin +kanssa sattuneista tilapäisistä etujen vastakohdista, olevan omansa +määräämään sen pohjan, jolle Suomen ulkopoliittiset pyrkimykset +pitempää tulevaisuutta silmällä pitäen varmimmin voidaan perustaa, ja +valtakunta siten myös yhä lujemmin kiinnittää länsimaihin. Tämän ehtoja +on, että Suomen kansa yhä enemmän, joskin kaikessa vaatimattomuudessa, +osaa pysyttäytyä todellisena, katsantotavoissaan ja pyrkimyksissään +ylevyyttä etsivänä sivistyskansana ja uutteralla työllä ja +säästäväisyydellä lujittaa taloudellista voimaansa, sekä pyrkii +vapaaksi sellaisista yltiökansallisen kiihkomielen ja omahyväisyyden +vioista, jotka ovat nousukaskansojen ja itsenäiseen valtiolliseen +elämään kypsymättömien yhteiskuntien tunnusmerkki. Tähän on meidän +politiikkamme pyrittävä. Suomen valtakunnan tai "suomalaisen +kansallisvaltion" eristäytymistä germaanisesta maailmasta ei voi +korvata keinotekoinen liittyminen Suomenlahden eteläpuolella oleviin +uusiin valtioihin, joiden olemassaolo, niin hyvin sivistyksellisesti +kuin taloudellisesti ja poliittisesti, on paljoa epävarmempi ja +heikompi kuin Suomen. + +Mutta joka tapauksessa, sen hitaan, asteittaisen kehityksen, sen +ihmeellisen onnellisten olosuhteiden yhtymisen, jotka ovat ominaisia +itsenäisyytemme historialle ja jotka todistavat korkeamman johdon +ilmenemistä kansamme kohtaloissa, täytyy herättää se turvallinen tunto, +että saavutettu päämäärä, Suomen kansan itsenäisyys, jää pysyväiseksi, +joskin monia vaikeuksia, pettymyksiä, taisteluja ja uhrauksia vielä on +edessä, ennenkuin tämä päämäärä on lujitettu. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Itsenäinen Suomi, by Edvard Hjelt + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 58177 *** diff --git a/58177-8.txt b/58177-8.txt deleted file mode 100644 index f098868..0000000 --- a/58177-8.txt +++ /dev/null @@ -1,5063 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Itsenäinen Suomi, by Edvard Hjelt - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll -have to check the laws of the country where you are located before using -this ebook. - - - -Title: Itsenäinen Suomi - Unelmasta todellisuuteen - -Author: Edvard Hjelt - -Release Date: October 27, 2018 [EBook #58177] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ITSENÄINEN SUOMI *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - - - -ITSENÄINEN SUOMI - -Unelmasta todellisuuteen - - -Kirj. - -EDV. HJELT - - - - - -Helsingissä, -Tietosanakirja Oy, -1921. - - - - - - -Kauan on itsenäisyys-aate Suomen kansan sydämessä asunut, ensin -epämääräisenä unelmana, sitten sortovuosien katkerain kamppailujen -tavoittamattomana toivontähtenä, kunnes se muuttui veristen taistelujen -kautta saavutetuksi todellisuudeksi. - -Tässä kirjassaan on Edvard Hjelt kuvannut tuon kansamme elinaatteen -kehitystä unelmasta todellisuuteen. Hän on samalla kuvannut oman -elämänsä johtavan aatteen kehitystä. Suomen itsenäisyys oli hänen -nuoruutensa unelma. Tämän toiveen sitkeään puolustukseen vihki hän -miehuutensa voimat ja hehkuvalla innolla ja alttiudella uhrasi hän -viimeiset vuotensa taistelussa päämäärän lopulliseen saavuttamiseen. -Uskollisena ja horjumatta kantoi hän kansansa itsenäisyys-aatetta läpi -elämän, läpi vaarojen ja vaikeuksien voiton valtavaan hetkeen asti. Se -oli hänen kutsumuksensa, hänen suurin elämäntehtävänsä. - -Menneisyyden kokemukset ovat tulevaisuuden tienviittoja. Kohdalle, -johon hänen oman elämänsä kulku päättyi, on Edvard Hjelt tällä -viimeisellä teoksellaan pystyttänyt tienviitan itsenäisen Suomen -tulevaisuuden kantajille. - - - -Painoonsaattajan alkusanat. - - -Aiheen tämän nyt julkisuuteen saatetun teoksen kirjoittamiseen tekijä -sai siten, että Tietosanakirjan toimituksessa oli jo kevättalvella 1919 -keskusteltu tällaisen kirjan tarpeellisuudesta ja loppupuolella vuotta -käännyttiin asiassa Edvard Hjelt'in puoleen. Hän lupautuikin -valmistamaan käsikirjoituksen aiheesta, joka häntä aivan ilmeisesti -viehätti. - -Edvard Hjelt'in tunnontarkkuus vaati häntä huolella viimeistelemään -kirjalliset työnsä, ennenkuin hän ne luovutti painattajan käsiin. Tästä -on tämänkin teoksen selvästi puhtaaksikirjoitettu ja kuten näyttää -kauttaaltaan tarkistettu käsikirjoitus todistuksena. Suomenkielinen -laitos ei kuitenkaan kirjoittajan kuoleman takia voi esiintyä hänen -lopullisesti hyväksymässään muodossa. Tuntien tekijän tarkkuuden -tyylillisissä seikoissa painoonsaattaja syvästi valittaa, ettei hänen -enää ollut suotu keskustella tekijän kanssa eräistä tarkistusta -vaativista ja ehkä alkuperäistä ajatusta paremmin vastaavista -sanontatavoista, jotka, samoin kuin monet muutkin kohdat, olisivat -kenties saaneet selvemmän ja paremman ilmaisun, jos kirjoittaja itse -olisi saanut suorittaa kirjansa korjausluvun ja sen lopullisesti -painettavaksi hyväksynyt. - - - -Sisällys: - - Johdanto. - Suomen kansan kasvatus lainalaiseen yhteiskuntajärjestykseen - ja germaaniseen kulttuuriin. - Sisäinen itsenäisyys Venäjän yhteydessä. - Perustuslakitaistelun enteitä. - Valtiokaappaus. - Perustuslakitaistelu. Passiivinen vastarinta. - Lyhyt rauhankausi. - "Finis Finlandiae". - Suomi ja maailmansota. - Venäjän vallankumouksen vaikutukset Suomessa. - Suomi julistautuu ja tunnustetaan riippumattomaksi valtioksi. - Vapaussota. - Sodan jälkeen. - - - - -Johdanto. - - -Itsenäinen Suomi vapaana valtakuntana syntyi maailmansodan suurten -tapahtumain kypsyttämänä hedelmänä. Maamme itsenäisyyttä ei luotu -diplomaattien neuvottelupöydän ääressä, vaan taistelukentällä; sen sai -aikaan osaksi keskusvaltojen voitto siitä suurvallasta, joka piti -Suomea valtansa alla, osaksi vapaustaistelu maan omalla tantereella. -Mutta tämä oli vain lopputapahtuma siinä pitkässä, useimmiten -hiljaisessa taistelussa, jota Suomen kansa oli käynyt kansallisen -olemassaolonsa säilyttämiseksi ja mahdollisimman suuren vapauden -saavuttamiseksi maallensa. Itsenäisyyspyrkimyksillä on syvät juuret -menneisyydessä, joskaan ajatus nähdä Suomi riippumattomana valtakuntana -ei kansallemme ja sen johtaville henkilöille varhaisempien -kehityskausien kuluessa ole esiintynyt selvästi käsitettynä ja -saavutettavissa olevana päämääränä. Missään tapauksessa tämä uusi -täysivaltainen valtio pohjoisessa Euroopassa ei esiinny tilapäisenä, -politiikan keinotekoisena tuotteena, vaan pitkän historiallisen -kehityksen tuloksena. - -Tunnettu suomalainen isänmaanystävä A.I. Arwidsson on eräässä -poliittisista kirjoitelmistaan vuonna 1841 lausunut: "Päivä on kenties -koittava -- -- -- jolloin _voidaan viitata riippumattomaan Suomen -kansaan_, mutta siihen on pyrittävä hitaasti ja rauhallisesti, jos -mieli rakennuksen tulla pysyväiseksi eikä babelintorniksi tai kaatua -myrskyissä ja koitua tuhansien onnettomuudeksi. Ilolla ja eloisin -toivein me odotamme tätä aikaa, mutta siihen saakka tulee jokaisen -isänmaanystävän elämänsä tunnussanaksi ottaa sääntö: ole _uskollinen ja -valpas_." Suomen kansa on kulkenut tätä tietä hitaasti ja kauan, -uskollisena velvoituksilleen ja historiallisille tehtävilleen. Sodilla -on myös sen historiassa ollut suuri osansa, mutta kapinat ja -valtiolliset seikkailut eivät ole olleet viittomassa sen tietä -itsenäisyyteen ja riippumattomuuteen. - -Emämaastaan Ruotsista, jonka turvissa Suomi oli kypsynyt poliittiseksi -kokonaisuudeksi, se väkivalloin temmattiin Venäjän yhteyteen. Se -temmattiin irti länsimaista, joihin se poliittisesti ja henkisesti -kuului, ja yhdistettiin itäiseen naapuriinsa, joka vuosisadat oli ollut -sen vihollinen. Se toi mukanaan perintönä Ruotsin yhteydestä tämän maan -yhteiskuntalaitoksen ja oikeusjärjestyksen sekä länsimaiselle pohjalle -rakentuneen henkisen viljelyksen. Tämän kallisarvoisen perinnön, jota -ilman sisäinen valtiollinen itsenäisyys ei olisi Suomelle ollut -mahdollinen, uusi hallitsija piti kunniassa ja vakuutti maalle -järkähtämättömäksi oikeudeksi. Sen valtiollisen erikoisaseman ja -autonomian, jonka Suomi Venäjän yhteyteen tullessaan oli saavuttanut, -seuraavat hallitsijat vahvistivat. Tämän länsimaisen perinnön -hoivaajana ja kunniassapidettyjen oikeuksien turvissa kansallinen -kulttuurityö, maan henkinen ja taloudellinen vaurastuttaminen tuli -suomalaisen yhteiskunnan tärkeimpien tehtävien ja pyrintöjen esineeksi, -samalla kuin Suomi rehellisesti -- joskaan ei suorastansa myötämielellä --- täytti valtiollisen asemansa edellyttämät ulkonaiset velvollisuudet -Venäjän valtakuntaa kohtaan. Tällöin kehittyivät omat valtioelämän -elimet ja muodot, samalla kuin kansa perehtyi perustuslaillisen -valtiojärjestyksen ja oman valtionhallinnon tehtäviin ja hoitoon. - -Kun viime vuosisadan lopulla alkoi se venäläinen väkivaltapolitiikka, -joka valtakunnanetujen varjolla tarkoitti maan sisäisen itsehallinnon -hävittämistä ja sen venäläistyttämistä, syttyi pitkä, katkeruudeltaan -yhä yltyvä perustuslakitaistelu, jossa Suomi aseena väkivaltaa vastaan -käytti oikeudestaan kiinnipitämistä ja uskollisuutta valalla -vahvistettua lakia kohtaan. Epätasainen taistelu pienen kansan ja -suurvallan välillä, taistelu oikeuden ja ulkonaisen mahdin välillä, -olisi kai vienyt väkivallan näennäiseen voittoon, jolleivät suuret -maailmantapahtumat olisi tulleet syrjässä asuvalle kansallemme avuksi -ja vääntäneet asetta mahtavan vihollisemme kädestä. Sitkeä taistelu -kansamme oikeudesta elää omaa elämäänsä omien lakien turvissa ynnä -kestetyt kärsimykset ja uhraukset eivät olleet turhia. Ne olivat -osoittaneet kansamme tahdon olla vapaa kansa. Ne olivat herättäneet -Euroopan huomion Suomea kohtaan ja ne olivat vahvistaneet ja koonneet -omat siveelliset voimamme, samalla kun maamme osaksi tullut loukkaus ja -väkivalta oli vapauttanut sen valtiollisista ja siveellisistä -velvoituksista Venäjää kohtaan. Kun oikea hetki oli tullut, saattoi -Suomen kansa, itse rikkomatta uskollisuuttaan, ottaa askeleen, joka oli -koko sen henkisen ja valtiollisen kehityksen historiallinen päämaali -- -Suomen täydellinen itsenäisyys vapaana täysivaltaisena valtiona. -Viimeinen jännitetty voimanponnistus verisessä vapaussodassa, -suunnattuna samalla sisäistä, valtiolle ja sivistykselle vihamielistä -vihollista vastaan, sinetöi vihdoin tämän Suomen uuden aseman, jota ei -nyt enää ilman ulkonaista asevoimaa ja ilman aseellista vastarintaa -voida järkyttää. - - - - -Suomen kansan kasvatus lainalaiseen yhteiskuntajärjestykseen ja -germaaniseen kulttuuriin. - - -Enemmän kuin 600 vuoden ajan Suomi tai suuret osat siitä kuului -maakuntana Ruotsiin, mutta se ei kuitenkaan koskaan muuttunut -ruotsalaiseksi maanääreksi, vaan muodosti omalaatuisen alueen Ruotsin -valtakunnassa. Pohjanlahti ulottui vyönä valtakunnan molempien osien -väliin. Varsinaisen Ruotsin ja Suomen välinen yhteys ja -yhteenkuuluvaisuuden tunne ei voinut tulla yhtä voimakkaaksi kuin -Skandinavian niemimaalla sijaitsevien Ruotsin maakuntien keskeinen. -Tähän ei kuitenkaan vaikuttanut vain maantieteellinen asema, vaan vielä -enemmän kansallisuuden ja kielen eroavaisuudet. Suomi oli suurimmaksi -osaksi suomalaisten heimojen asuttama ja nämä kuuluivat toiseen rotuun -kuin skandinavialaiset kansat, niiden kielellä ei ollut mitään -sukulaisuusyhteyttä Skandinavian maissa puhuttujen kielten kanssa. Vain -saaristossa ja länsi- ja etelärannikolla väestö oli alkuperältään ja -kieleltään ruotsalaista. - -Ruotsin vallan aikana laskettiin vapaan germaanisen -yhteiskuntajärjestyksen perustus ja se on sitten läpitunkenut Suomen -kansan, kannattanut ja koossapitänyt sitä ja tehnyt sen länsimaisen -sivistyksen etuvartioksi itää vastaan. Ruotsalainen valloitus alkoi -Eerik Pyhän ristiretkellä Suomeen 1154; pakanalliset suomalaiset heimot -omaksuivat kristinuskon, aluksi enemmän muodollisesti katolisuuden -ulkonaiset menot ja tavat, siirtyäkseen sitten uskonpuhdistuksen -jälkeen kokonaisena kansana luterilaisen opin uudistavaan ja -syventävään katsomukseen. Maamme uskonpuhdistajan Mikael Agricolan -toimesta käännettiin suuria pyhän raamatun osia Suomen siihen saakka -kirjallisesti vielä kokonaan viljelemättömään kansankieleen. Uusi -testamentti ilmestyi 1548. Vanhoja germaaniseen oikeuskäsitykseen -perustuvia Ruotsin lakeja sovellettiin muuttamattomina myöskin Suomessa -ja ne loivat maahan lujan oikeusjärjestyksen. Myöskin hallinnossa -noudatettiin samoja perusteita kuin emämaassa ja ne antoivat -yhteiskuntarakennukselle sisäistä lujuutta. Lain edessä olivat kaikki, -niin talonpoika kuin herra, yhdenveroiset, joskin todellisuudessa -yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti mahtava ruotsalainen ja -ruotsalais-suomalainen aateli usein väärinkäytti valtaansa toisia -yhteiskuntaluokkia vastaan. Mutta orjuudessa suomalainen talonpoika ei -koskaan ollut, yhtä vähän kuin ruotsalainenkaan. Vapauden ja -riippumattomuuden tunne on tämän asiaintilan vuoksi Suomen -talonpoikaissäädyssä aina ollut voimakas. Se purkautui joskus esiin -väkivaltaisin ilmauksin, kuten siinä kansannousussa, joka sai -nuijasodan (1596-97) nimen ja jonka aiheutti se seikka, että läntisen -Suomen ja Pohjanmaan rahvas ylenmäärin jätettiin sotilaalliselle -mielivallalle alttiiksi, kansannousussa, jolla oli erikoinen -isänmaallinen värityksensä, mutta joka ei suorastaan ollut suunnattu -Ruotsin valtaa vastaan. - -Poliittisessa suhteessa Suomen asukkailla oli sama oikeus kuin -valtakunnan muilla alamaisilla. Ruotsin valtiopäiville Suomi lähetti -omat edustajansa. Mutta maamme Ruotsin valtakunnassa nauttiman -erikoisaseman ilmauksena voidaan pitää sitä, että Suomi vuonna 1581 sai -"suuriruhtinaskunnan" nimityksen. Tämä tapahtui Juhana III:n -hallitessa, joka oli lyhyen aikaa Suomen herttuana hallinnut maata ja -asunut täällä sekä tällöin unelmissaan suunnitellut erikoista -"suomalaista valtakuntaa". Myöhemmin maan hallintoa aika ajoin hoiti -erityinen kenraalikuvernööri. Virallisissa asiakirjoissa käytettiin -usein nimitystä "Ruotsi ja Suomi" tai puhuttiin "Ruotsin ja Suomen -kansasta". Suomen eri maakunnat muodostivat yhdessä "valtakunnanosan" -tai "valtakunnanpuoliskon" Ruotsin valtakunnassa. Tässä suhteessa -valaiseva tapaus on, että kuningas Kustaa II Aadolf, tehtyään pitkähkön -matkan Suomessa vuonna 1614, päätti kutsua Suomen maasäädyt maapäiville -Helsinkiin tammikuussa 1616. Kuningas avasi itse maapäivät ja vaati -niiltä lausuntoa keinoista valtakunnan suojelemiseksi ja pyysi niiden -suostumusta uusiin verorasituksiin sotatarkoituksia varten. Suomella ei -ollut mitään oikeudellista erikoisasemaa Ruotsin valtakunnassa, mutta -se oli kuitenkin kokonaisuus sinänsä "Suomen kansakunnan" alueena. - -Ruotsin käymiin lukuisiin sotiin ottivat osaa myös suomalaiset -joukko-osastot, ei vain valtakunnan puolustukseksi itää vastaan vaan -myöskin vieraissa maissa, Saksassa, Itämerenmaakunnissa ja Puolassa, -niinpä esim. 30-vuotiseen sotaan ja Kaarle XII:n sotaretkiin. "Saksan -tantereet, Tillyn leiri Lechin luona ja Wallensteinin vallitukset -Nürnbergin edustalla todistivat sitä luottamusta, mikä Ruotsin -voittajakuninkaalla oli suomalaisten soturiensa uhkarohkeuteen." -Suomi oli näin omalta osaltaan itse teossa mukana luomassa ja -lujittamassa Ruotsin suurvalta-asemaa. Suomalaiset sodankävijät -tulivat täten myös henkilökohtaisesti tekemisiin muiden Euroopan maiden -kera ja kosketuksiin suurten maailmantapahtumain kanssa, sekin -kansankasvatusta, joka ei ollut merkityksetön. Mutta useimmiten -taistelu tarkoitti oman maan puolustamista itäistä naapuria Venäjää -vastaan, jonka pyrkimys laskea Suomi valtansa alaiseksi pysyi elossa -pitkät vuosisadat ja tuli erikoisen voimakkaaksi, sitten kuin Venäjän -pääkaupunki Pietari I:n toimesta oli siirretty Suomenlahden rannalle -(1703) ja Ruotsin suurvalta-asema oli murtunut. Viiden vuosisadan -aikana käytiin kokonaista kaksitoista sotaa Ruotsin ja Venäjän välillä -ja Suomen manner oli näissä sodissa pääasiallisena taistotantereena. -Suomi oli Ruotsin verinen kilpi, joskin se myös samalla taisteli oman -vapautensa puolesta. Milloin suuremmat, milloin pienemmät osat maata -joutuivat tällöin moskovalaisten valloituksille sekä hävitykselle ja -tuholle alttiiksi. Raskaimman kohtalon Suomi sai kokea n.s. ison vihan -aikana 1710-1721, jolloin maa lyhyen aikaa oli Venäjän vallan alla ja -tällöin saatettiin aivan häviön partaalle, mikä kansallinen onnettomuus -unhottumattomasti on syöpynyt Suomen kansan muistiin. Kaikki tämä -lujitti kansassa sitä tunnetta, että venäläinen oli sen perivihollinen, -tunnetta, joka ei koskaan, ei edes ulkonaisen lähentymisen ja -myötäkäymisen aikana, ole voinut kokonaan hälvetä. Suomen historiassa -esiintyy merkillisenä tosiasiana se seikka, että, kun maan valloitus -lännestä käsin, Ruotsista päin, on tapahtunut kohtaamatta mainittavaa -vastarintaa, sen asukkaat kaikkina aikoina ja kaikin tavoin ovat -koettaneet puolustautua idästä tulevia hyökkäyksiä, moskovalaisten -päälletunkeutumista vastaan. Suomen kansalla oli kai aluksi -vaistomainen, sittemmin tietoinen tunto siitä, että se vain länsimaiden -yhteydessä voi täyttää historiallisen tehtävänsä, samalla kuin -vuosisatoja jatkuneisiin otteluihin Venäjää vastaan sisältyi taistelu -eurooppalaisen viljelyksen ja aasialaisen barbarian, germaanisen -yhteiskuntajärjestyksen ja itämaisen itsevaltiuden välillä. - -Huolimatta sodista ja niiden häiritsevistä vaikutuksista -rauhan työ jatkui, ja maa kehittyi vähitellen eteenpäin kohti -suurempaa hyvinvointia ja kulttuuria. Uusia kaupunkeja, eritoten -satamakaupunkeja, perustettiin ja niiden porvarit eivät olleet -kauppavaihdossa ainoastansa Ruotsin vaan välittömästi myös -Pohjois-Saksan hansakaupunkien kanssa, jotka Suomen kanssa olivat -vilkkaassa yhteydessä. Käsityöammatit varttuivat ja myöskin teollisuus -heräsi eloon, joskin varsin vaatimattomassa muodossa. - -Aivan erikoisen merkityksen Suomen kansalle kansakuntana sai oman -yliopiston perustaminen Turkuun, maan silloiseen pääkaupunkiin. Se -perustettiin vuonna 1640 kuningatar Kristiinan holhoojahallituksen -aikana ja saatiin aikaan lähinnä Suomen kenraalikuvernöörin, kreivi -Pietari Brahen toimesta, joka erikoisesti harrasti Suomen parasta ja -vaurastumista. Yliopistosta tuli tärkeä tekijä Suomen kansallisessa -elämässä, keskus sille korkeammalle henkiselle viljelykselle, jota -ilman Suomen kansa ei olisi voinut kohottautua sivistyskansaksi. Maan -virkamiehet oli siihen saakka suureksi osaksi tuotu Ruotsista, eivätkä -lähimainkaan aina parhaimmat hakeutuneet tähän etäiseen maankolkkaan. -Ne harvat suomalaiset nuorukaiset, jotka olivat antautuneet opin -teille, olivat aiemmin hankkineet yliopistokouluutuksensa Ruotsissa -tai Saksan korkeakouluissa, kuten Wittenbergissä, Rostockissa, -Greifswaldissa. Maan tulevat papit, opettajat, lääkärit ja virkamiehet -voitiin nyt kasvattaa omassa maassa, omasta kansanaineksesta, ja täten -luotiin kotimainen sivistynyt luokka, samalla kuin maan omat pojat yhä -enemmän ja enemmän voivat ottaa hoitoonsa hallinnollisia ja muita -yhteiskunnallisia tehtäviä. Kansan pääkieli, suomi, oli vielä liian -kehittymätön voidakseen olla korkeamman tiedollisen sivistyksen -välineenä. Yliopiston samaten kuin myös vielä harvalukuisten ylempien -oppikoulujen opetuskieli oli latinan ohella ruotsi, josta ajanoloon -tuli suomalaisen sivistyneen luokan seurustelukieli. Täten muodostui -tosin kielellinen kuilu alempien ja ylempien yhteiskuntaluokkien -välille, mutta sivistyneellä luokalla oli liian syvät juuret kansassa -voidakseen kielenmuutoksen vuoksi tulla sille kokonaan vieraaksi. -Hallinto oli kyllä ruotsinkielinen, mutta kotimaiset virkamiehet -taisivat myös enemmän tai vähemmän suomenkieltä. Eritoten oli näin -laita papiston, joka suomalaisissa seuduissa palveli kansaa sen omalla -kielellä ja jolla oli hoidossaan varsinainen kansanopetus. Sen ansioksi -on luettava, että lukutaito jo aikaisin tuli yleiseksi. Papiston -merkitystä Suomen kulttuuri- ja sivistyselämälle tänä aikana ei voida -arvioida kyllin suureksi, ja samalla se välitti siirtymisen -suomalaisesta rahvaasta ylempiin yhteiskuntaluokkiin. Kotimainen -sivistynyt luokka, joka näin vähitellen syntyi, oli välttämättömänä -siltana länsimaisen viljelyksen tunkeutumiselle suomalaisen asutuksen -keskuuteen. - -1700-luvun myöhemmällä puoliskolla useiden etevien tutkijain ja -opettajain toiminta sai tieteellisen elämän Suomen yliopistossa -suuresti elpymään. Tällä tutkimuksella oli kansallis-isänmaallinen -leima, se kun toiselta puolen suuntautui Suomen luonnon tutkimiseen -sekä maan vaurastumisen edistämiseen taloudellis-tuotannollisella -alalla, ja toiselta puolen avartamaan tietoja omasta kansasta, sen -kielestä, muinaisuudesta ja historiasta. Tämän henkisen viljelyksen -alalla heränneen kansallisen suunnan etevin edustaja oli H.G. Porthan -(1739-1804), jota on sanottu Suomen historian isäksi. Hän asetti -kysymyksen: onko Suomen kansalla omaa historiaa? ja vastasi siihen -myöntäen sekä ryhtyi itse tätä historiaa kriitillisesti käsittelemään. -Mutta ei ainoastaan historia, myöskin kaikki muut isänmaallisen tiedon -alat olivat hänen harrastuksensa ja eteenpäin vievien aloitteidensa -esineenä. Hänen oppilaansa jatkoivat hänen työtään, joka muodosti -henkisen perustan sille heräävälle tunnolle, että Suomen kansa oli -kansallisuus, jolla oli menneisyytensä ja tulevaisuutensa, että se oli -jotakin sinänsä ja että Suomi oli varsinainen isänmaa. Voimakas -kotiseudun tunne alkoi muodostua tietoiseksi isänmaanrakkaudeksi. Tämä -tietoisuus oli aluksi aivan epäpoliittista eikä siihen sisältynyt -mitään Ruotsiin kuuluvaisuutta vastaan suunnattua kärkeä. - -Politikoimiseen Suomen kansa ei tähän aikaan ollut taipuisa. Mutta -valtiollis-separatistisia virtauksia ilmeni kuitenkin Suomessa Ruotsin -vallan loppuaikoina. Suomen syrjäinen asema, se jossakin määrin tyly -kohtelu joka Ruotsin puolelta oli Suomen osaksi tullut, sekä alituiset -sodat Ruotsin poliittisten etujen hyväksi olivat herättäneet -Suomessa mielenapeutta. Suurin piirtein katsoen oli Suomen kansa -valtakunnalle uskollinen eivätkä sitä elähdyttäneet mitkään -kapinalliset taipumukset, mutta aatelissa ja upseeripiireissä tuli, -osaksi Ruotsin valtiollisten taistelujen yhteydessä, näkyviin -pyrkimyksiä, jotka tähtäsivät Ruotsista vapaan Suomen luomiseen. -Erikoinen suomalainen itsenäisyyspuolue muodostui. Tällaisia pyrintöjä -ilmeni jo Ruotsille ja Suomelle onnettoman vv:n 1741-1742 sodan aikana -ja jälkeen. Tämä oli Venäjän hallituspiireissä tunnettua ja keisarinna -Elisabet antoi viimemainittuna vuonna julistuksen, jota levitettiin -kaikkialla maassamme. Siinä m.m. lausuttiin, että, jos Suomen väestössä -eli toivo "vapauttaa ja irroittaa" Suomen suuriruhtinaskunta Ruotsin -vallasta ja tehdä se vapaaksi itsenäiseksi maaksi ja itse sopimuksella -määrätä sen hallitusmuoto, keisarinna lupasi myötävaikuttaa, jotta -Suomesta tulisi vapaa rajavaltakunta Ruotsin ja Venäjän välille. Mutta -venäläisten lupaukset eivät suuresti houkutelleet. - -Neljäkymmentä vuotta myöhemmin itsenäisyysliike alkoi ilmetä -toimintanakin. Sen varsinainen päähenkilö oli silloin kenraali Y.M. -Sprengtporten, joka pyrkimyksissään ei suinkaan ollut vapaa itsekkäistä -laskelmista, mutta jota kuitenkin osittain johtivat aatteelliset -vaikuttimet ja vakaumus, että Suomi vain erikoisena valtiona voi -hankkia itselleen kansallisen tulevaisuuden. Vielä selvempi tähän -suuntaan oli toisten tässä liikkeessä osallisten kanta, erikoisesti -majuri J.A. Jägerhornin, jolle aatteellis-isänmaalliset -vaikuttimet olivat määräävät. Sprengtporten laati täydellisen -valtiosääntöehdotuksen vapaata Suomea varten. Hän oli sen ajatellut -"Suomen yhdistettyjen maakuntien tasavallaksi", Pohjois-Amerikan -vapaavaltiosta tai Alankomaista saadun mallin mukaan. Kansannousulla -tai valtiokaappauksella Suomi irroittautuisi Ruotsista ja uusi valtio -asettautuisi Venäjän suojeluksen alaiseksi. Separatistinen liike -puhkesi Venäjää vastaan 1788 käydyn sodan aikana ilmi n.s. Anjalan -liitossa. Tahdottiin käyttää aatelistossa kuningas Kustaa III:ta -vastaan vallitsevaa tyytymättömyyttä Venäjän myötävaikutuksella -toimeenpantavaa sotilasvallankaappausta varten. Suomalainen -edustajakokous oli sen jälkeen kutsuttava koolle hyväksymään ja -vahvistamaan otettu askel. Uusi Suomi oli nauttiva Venäjän ystävyyttä -ja suojaa. Suunnitelma epäonnistui. Siinä oli enemmän ylimmissä -yhteiskuntakerroksissa haudottua poliittista vehkeilyä, kuin yleistä -suomalaista itsenäisyyspyrkimystä, mutta siinä ilmeni kuitenkin, joskin -ennen aikojaan ja sameana, tunne, joka jo silloin kätkettynä eli -suomalaisessa kansansielussa. Suomalainen uskollisuus, vaikka jonkun -verran horjutettuna, oli toki liian luja antaakseen venäläisten -houkutusten vaikuttaa itseensä, ja suomalainen mielenlaatu oli liiaksi -harkitseva, jotta maa olisi antautunut yrityksiin, jotka silloin -tuntuivat olevan kevytmielisiä ja vaarallisia seikkailuja. -Valtiopäivillä 1789 Suomen talonpojat ilmoittivatkin, ettei heillä -ollut mitään osallisuutta näissä valtiollisissa vehkeilyissä. -Kuninkaalle annetussa uskollisuusadressissa he lausuivat: "Koko -Suomessa ei ole ainoatakaan talonpoikaa, jolla olisi petolliset -ajatukset kuningasta ja isänmaata kohtaan; auttakaa meitä meidän -salaisia ja julkisia vihollisiamme vastaan, niin me tahdomme kuolemaan -saakka puolustaa Teidän Majesteettianne ja valtakuntaa." Tämä oli -varmaan yleinen ajatustapa maassa. - -Itsenäisyysliikkeet 1700-luvulla olivat kyllä jossakin määrin -oireellisia, mutta, kuten jo mainittu, ne eivät olleet Suomen kansassa -voimakkaana ja kypsänä esiintyvän, historiallisten olosuhteiden -edellyttämän mielialan eivätkä yksityisten vaikutusvaltaisten -henkilöiden valtiomiesviisauden ilmaus. Suomen tie todelliseen -itsenäisyyteen voi kulkea ainoastaan uskollisuuden, uutteran -kansallisen työn ja historiallisen kasvatuksen kautta, ei poliittisen -vehkeilyn tietä, kaikkein vähimmin yhdessä perivihollisen, itämaisten -traditsionien ja pyrkimysten johtaman vallan kanssa. Vapaaehtoisesti, -ilman ulkonaista pakkoa Suomi ei voinut vaihtaa yhteyttään Ruotsin -kanssa asemaan, joka toi mukanaan valtiollisen riippuvaisuuden -Venäjästä. - -Kuningas Kustaa II Aadolfin, Ruotsin suuruuden nousukauden aikana, -Suomi oli idässä saanut rajan, joka lähipitäin kävi yhteen nykyisen -Suomen ja Venäjän välisen valtiollisen rajalinjan kanssa. Mutta -1700-luvulla käydyt onnettomat sodat olivat johtaneet siihen, että -melkoisia osia tästä maamme alueesta Uudenkaupungin rauhassa 1721 ja -Turun rauhassa 1743 oli luovutettu Venäjälle. Maa oli siten jaettu -Ruotsin ja Venäjän Suomeen. Suurin ja tärkein osa Itä-Suomea, Viipurin -lääni aina Kymijokeen saakka oli laskettu Venäjän herruuden alaiseksi. -Oliko koko Suomi saava saman kohtalon? Sitä ei toivottu -- siksi oli -yhteenkuuluvaisuudentunne Ruotsia ja vastenmielisyys itäistä naapuria -kohtaan liian voimakas -- mutta pelättiin väkivallan vievän siihen. - -"Ruotsin aika", kuten on nimitetty sitä pitkää ajanjaksoa, minkä Suomi -oli yhdistettynä Ruotsiin, oli laskenut perustan maamme valtiolliselle -olemassaololle. Se oli antanut maalle ensimäiset ja välttämättömät -edellytykset ja mahdollisuudet itsehallintoa varten. Maamme oli saanut -lainalaisen yhteiskuntajärjestyksen, länsimainen sivistys oli tänne -pysyvästi juurtunut, kotimainen sivistynyt luokka oli muodostunut ja -eri kansanainekset olivat sulautuneet yhdeksi kansankokonaisuudeksi. -Kansallistietoisuus oli herännyt, joskin se vielä oli heikko ja -epävarma. Historia saattoi nyt viedä Suomen ja sen kansan omintakeisena -kansakuntana askeleen eteenpäin valtiollisen itsenäisyyden tiellä. -Mutta se oli askel tietymättömään. Se, mitä kansa oli perinyt ja -oppinut vuosisatoja kestäneen kasvatusajan kuluessa, oli nyt joutuva -koetteluun ja vahvistuva tai -- tuhoutuva. - - - - -Sisäinen itsenäisyys Venäjän yhteydessä. - - -Suomen kohtalolle ratkaiseva sota Venäjän ja Ruotsin välillä 1808-1809 -oli ruotsalais-suomalaisten aseiden vaihtelevien myötä- ja -vastoinkäymisten jälkeen loppunut Venäjän voittoon. Suomalaiset joukot -olivat taistelleet uskollisesti ja sankarillisesti maansa -- ja -valtakunnan -- puolustamiseksi. Ainoa pimeä pilkku sodan lehdellä oli, -mitä Suomeen tulee, Viaporin linnoituksen antautuminen, jossa -petoksella oli osansa, saaden virikettä samoista hallituksen -vastaisista vehkeilypyrinnöistä, jotka olivat ilmenneet vuoden 1788 -salahankkeissa. Mutta Ruotsi oli melkein kokonaan jättänyt Suomen oman -onnensa turviin. Sodan parhaillaan riehuessa, jo sen alussa, keisari -Aleksanteri I oli antanut manifestin, missä hän julisti Suomen -yhdistetyksi Venäjän valtakuntaan ja venäläinen ylipäällikkö oli -vaatinut asukkaita tekemään uskollisuuden valan keisarille, käsky, jota -osittain noudatettiin, mutta joka monin paikoin, varsinkin rahvaan -keskuudessa, kohtasi vastustusta. - -Keisarilla oli kuitenkin -- poliittisista järkevyyssyistä ja vapaampien -länsimaisten aatteiden koskettamana -- aikomuksena antaa valloitetun -maan säilyttää vanha ruotsalainen yhteiskuntajärjestyksensä ja myöntää -sille siihen perustuva erikoisasema Venäjän valtakunnassa sekä siten -kiinnittää Suomen kansa Venäjään kiitollisuuden ja uskollisuuden -tunteilla. Se uskollisuus ja urhoollisuus, jolla Suomen joukot olivat -taistelleet maansa puolesta, oli herättänyt jalomielisessä Venäjän -hallitsijassa kunnioitusta. Vaikkakin taistelu loppui Suomelle -onnettomasti, ei sitä oltu turhaan käyty. Pietariin kutsuttu, eri -säätyjen edustajista kokoonpantu suomalainen lähetystö antoi keisarille -neuvon kutsua koolle Suomen valtiopäivät, mitä neuvoa hän myös -noudatti. Kun ruotsalais-suomalaiset sotajoukot olivat siirtyneet pois -maasta ja tämä siis oli heitetty oman onnensa nojaan, ja sodan -lopputulos oli ratkaistu, mutta vielä ennenkuin rauhanneuvottelut -Ruotsin kanssa olivat alkaneet, kokoontuivat "maan perustuslakien" -mukaisesti, s.o. Ruotsin valtiopäiväjärjestyksen mukaisesti valitut -Suomen säätyjen edustajat maaliskuussa 1809 valtiopäiville Porvooseen. -Keisari oli itse läsnä ja antoi 29 p:nä maaliskuuta tuomiokirkossa -pidetyssä juhlatoimituksessa säädyille allekirjoittamansa -vakuutuskirjan, jossa lausuttiin, että, sitten kuin hän oli ottanut -haltuunsa Suomen suuriruhtinaskunnan, hän "oli tahtonut vahvistaa ja -vakuuttaa maan uskonnon ja perustuslait sekä ne etuudet ja oikeudet, -mitkä kukin sääty mainitussa suuriruhtinaanmaassa erittäin ja kaikki -sen asukkaat yhteisesti, niin ylhäiset kuin alhaiset tähän saakka -valtiosäännön nojalla ovat nauttineet, luvaten myös pitää kaikki nämä -edut ja asetukset vahvoina ja järkähtämättöminä niiden täydellisessä -voimassa." Säädyt tekivät samassa juhlallisessa tilaisuudessa -uskollisuuden valan ja tervehtivät keisaria maan laillisena -hallitsijana, Suomen suuriruhtinaana, samalla valassa velvoittautuen -"järkkymättöminä säilyttämään maan perustuslait ja valtiosäännön." -Valtiopäiväin lopettajaisiin 17 p:nä heinäkuuta saapui jälleen keisari, -joka säädyille pitämässään puheessa julisti "jalon ja rehellisen" -Suomen kansan "kansakuntain arvoon kohotetuksi lakiensa turvissa." - -Keisarin vahvistaman valtiopäiväin päätöksen mukaisesti -tuli maan korkeimmaksi hallitukseksi suomalaisista miehistä -kokoonpantu hallituskonselji, jonka ensimäiset jäsenet nimitettiin -valtiopäiväin vaalin mukaisesti ja joka joitakin vuosia myöhemmin -1816 sai keisarillisen Suomen senaatin nimen. Perustettiin -kenraalikuvernöörinvirka, jonka hoitaja oli konseljin puheenjohtaja. -Hallitsijalle tapahtuvaa Suomen asiain esittelemistä varten -perustettiin 1811 ministeri-valtiosihteerin virka. Myöskin tämä toimi, -samoin kuin yleensä kaikki virat Suomessa oli täytettävä kotimaisilla -miehillä. Ainoastaan kenraalikuvernööri, keisarin edustaja Suomessa, -voi olla venäläinen mies. Maata hallitsi siis keisari-suuriruhtinas -suomalaisten viranomaisten ja suomalaisten miesten avulla. Vuonna 1811 -keisari suoritti valtioteon, jonka merkitys maalle oli mitä suurin: hän -yhdisti Suomen Venäjään kuuluneen osan (Viipurin läänin) jälleen -suuriruhtinaskuntaan, joka nyt taas sai vanhat rajansa. Luonnottomasti -toisistaan erotetut Suomen kansan osat liitettiin jälleen yhteen -valtiolliseksi ja sivistykselliseksi kokonaisuudeksi. - -Porvoon valtiopäivillä Suomi oli laillisten edustajiensa kautta tehnyt -liiton tai sitovan sopimuksen Venäjän hallitsijan kanssa maamme -yhdistämisestä Venäjään säilyttämällä sisäisen itsenäisyyden, s.o. -valtiollisen erikoisaseman Venäjän valtakunnassa sisäisesti vapaana -suuriruhtinaskuntana. Rauha Ruotsin ja Venäjän välillä tehtiin vasta -saman vuoden syksynä, jolloin Ruotsi luopui vaatimuksistaan Suomen -maakuntiin. Suomi oli näin itse ottanut kohtalonsa omiin käsiinsä. Se -oli vapaaehtoinen teko, joskin suoritettu vallitsevien olosuhteiden -painon alla historiallisena välttämättömyytenä. Mitään uskottomuutta -tai vallankumouksellista ei tähän tekoon sisältynyt. Tämä sopimus ja -maassa voimassa olevien Ruotsin perustuslakien vahvistaminen teki -Suomesta autonomisen alueen Venäjän valtakunnassa antaen sille oman -valtiosäännön ja oman hallinnon. Venäjän keisari astui Ruotsin -kuninkaan sijalle suuriruhtinaskunnan valtiosäännön sitomana -hallitsijana. Valtiosäännön sisällys oli lausuttuna perustuslaeissa: -Hallitusmuodossa v:lta 1772 ja Yhdistys- ja vakuuskirjassa v:lta -1789. Näin käsitettiin Suomen asema alusta alkaen, joskin sen -valtio-oikeudellinen määrittely vasta myöhemmin täsmällistettiin. Suomi -oli ei-suvereeni valtio omalaatuisessa reaaliunionissa Venäjän kanssa. - -Kansanvapauden näkökannalta mainitut Ruotsin perustuslait, jotka -tarkoittivat kuningasvallan vahvistamista, olivat jokseenkin ahtaat, -mutta ne muodostivat kuitenkin lujan perustan perustuslaillisiin -periaatteisiin pohjaavalle yhteiskuntalaitokselle ja suojan venäläistä -autokratiaa vastaan. Osoituksena siitä pyhyydestä, jonka Suomen kansa -antoi keisari Aleksanteri I:n ja hänen seuraajiensa vakuutuksille -pitää loukkaamattomina voimassa nämä lait, ripustettiin nämä -hallitsijavakuutukset kaikkiin maamme kirkkoihin. - -Suomi kulki nyt kohti uusia kohtaloita. Se oli saavuttanut sisäisen -itsenäisyyden, mutta Venäjän yliherruuden alaisena. Tulisivatko nämä -kaksi tekijää, toinen länsimaista perintöä, toinen varttunut itämaisen -itsevaltiuden maaperällä, sopimaan keskenään? Tähän kysymykseen -aikalaiset vastasivat eri tavoin ajatuksin ja sanoin. Useimmat olivat -epäileviä, joskaan he eivät avoimesti lausuneet julki ajatuksiaan, -toiset luottivat, vaikka heikosti, tulevaisuuteen. Keisarin -persoonallinen rakastettavaisuus ja "armo" sekä hänen viisaat -valtiotekonsa antoivat virikettä heikoille toiveille. Hänen matkansa -Suomessa 1819 lujitti näitä tunteita. Kansa tervehti lojaalisesti uutta -hallitsijaa. Luotettiin keisariin, mutta ei Venäjään. Osoitettiin -alamaista iloa ja virallista tyytyväisyyttä uuteen asemaan, mutta ilman -vakaumusta. Sydän ei ollut mukana. Jälleenyhdistyminen Ruotsiin ei enää -ollut ajateltavissa, varsinkaan ei senjälkeen kun keisari Aleksanteri -ja kruununprinssi Kaarle Juhana olivat kohdanneet toisensa Turussa -1812, ja samana vuonna Ruotsin ja Venäjän välillä oli tehty sopimus. -Oli pakko suhtautua oloihin sellaisina kuin ne olivat ja koetettava -tehdä parasta uudesta asiaintilasta. "Jokaiselle, joka mielensä -malttaen katselee päivien kulkua", Arwidsson kirjoitti Åbo -Morgonbladiin vuonna 1821, "ja seuraa aikakausien mullistavia vaiheita, -on helposti ilmenevä, että uusi aika on koittanut isänmaallemme. -Entiset siteet ovat katkotut, toiset olot ovat tulleet sijalle, ja Aura -katselee -- -- hämmästyksissään ympärilleen, tottumattomana siihen -maailmaan, joka häntä ympäröi. Eivät hänelle sovi vanhat muodot; uusi -elämä on sytytettävä uuden päivän koittaessa." - -Suomen elämässä koitti rauhan kausi, mutta rauha oli pikemmin unta tai -hervottomuutta. Valtiosääntöä ja lakeja pidettiin kunniassa -ulkonaisesti, kirjaimellisesti, mutta ei niiden vapaan hengen kannalta -katsoen. Hallitus ja virkamiehet hoitivat maan asioita moitteettomasti -ja isällisellä mahdikkuudella, talonpoika viljeli maataan ja kansa -tyytyi oloonsa. Valtiopäivät eivät kokoontuneet -- perustuslakien -mukaisesti oli hallitsijan asia kutsua ne koolle, milloin hän sen -hyväksi katsoi -- ja lainsäädäntö sai levätä. Ei mitään uusia veroja -(paitsi tullimaksuja) voitu ilman valtiopäivien suostumusta kantaa, -jonka vuoksi valtiotaloudella oli suuria vastuksia voitettavana ja -taloudellinen elämä oli laimeaa. Politiikka oli pannaan julistettu. -Ankara sensuuri valvoi, ettei politiikan ja yleisten valtionasiain -harrastus painetun sanan välityksellä voinut saada virikettä. Arkielämä -pienine askareineen ja harrastuksineen painoi leimansa koko -yhteiskuntaan. Keisari Nikolai I:n hallitusaikana (1825-1855) -valonarkuus kävi vielä suuremmaksi ja virkavaltainen painostus -lisääntyi, joskaan maan lakeja ei yleensä rikottu. Helsingistä oli 1819 -tullut maan pääkaupunki ja sinne muutettiin Turun kaupungin vuonna 1827 -sattuneen palon jälkeen yliopistokin, mikä ei ollut satunnainen vaan -tarkoituksellinen maan hallinnollisen ja sivistyksellisen keskuksen -siirto itää kohti, lähemmäksi Venäjän pääkaupunkia. - -Mutta nämä paikallaanolon, ehkäistyn yhteiskuntakehityksen ja -ulkonaisen rauhan vuosikymmenet olivat odotuksen aikaa. Pinnan alla -vaikutti hiljaisuudessa kätkettyjä voimia, jotka valmistivat uutta -kehitystä. Hallituksessa ja virkamieskunnassa vallitseva virkavaltainen -passiivisuus oli samalla yhteiskunnan suojana ulkoapäin tulevia -vahingollisia toimenpiteitä vastaan ja säilytti historiallisen perinnön -loukkaamattomana vastaisten kehitysmahdollisuuksien varalle. - -Uusi sukupolvi varttui ja sen mukana alkoivat raittiimmat tuulet -puhaltaa Suomen yhteiskunnan ummehtuneeseen ilmakehään. Valtioelämään -ne eivät aluksi päässeet tunkeutumaan, mutta isänmaallinen -kulttuurityö, liittyen Porthanin ajan traditsioneihin, alkoi jälleen -etenemisensä, luonteeltaan epäpoliittisena, mutta vaikutuksiltaan -saavuttaen mitä suurimman kansallis-poliittisen merkityksen. -"Ruotsalaisia emme voi olla, venäläisiksi emme tahdo tulla, siis -olkaamme suomalaisia" oli tunnussana. A.I. Arwidsson, Turun yliopiston -dosentti -- "ensimäinen fennomaani" -- oli jo aikaisemmin lämpimän -isänmaallisesti ja herättävin sanoin kiinnittänyt huomiota siihen, -kuinka välttämätöntä oli uudessa Suomessa luoda henkiseen viljelykseen -enemmän kansallista isänmaallisuutta sekä työskennellä suomenkielen -viljelemisen ja käytön hyväksi, myöskin julkisessa elämässä. J.L. -Runeberg, Suomen kansallisrunoilija, julkaisi 1830-luvulla ensimäiset, -herättävät runonsa ja kuvauksensa, jotka loivat runollisen hohteen -maamme luontoon ja kansaan. Vuonna 1848 ilmestyi ensimäinen osa hänen -runosarjaansa "Vänrikki Stoolin tarinoita", kuvauksia Suomen viime -sodasta, jotka valtavasti kohottivat isänmaallista tunnetta, uskoa oman -kansan voimaan ja tulevaisuuteen. Ylioppilaiden kevätjuhlassa saman -vuoden toukokuussa kaikui ensi kerran Runebergin "Maamme laulu", josta -sitten tuli Suomen kansallislaulu. Samaa uomaa noudatti Z. Topeliuksen -lyyrillinen runotuotanto, kun taas hänen romaanijaksonsa "Välskärin -kertomukset" esitti sarjan kuvia Suomen kansan historiasta, sen -taisteluista sodan ja kulttuurin aloilla lähinnä kuluneiden -vuosisatojen aikana. - -Kansallinen liike ilmeni lisääntyneenä suomenkielen ja suomalaisen -kansanaineksen henkisen viljelyksen harrastuksena. Erikoinen seura -"Suomalaisen kirjallisuuden seura" perustettiin vuonna 1831 näiden -harrastusten edistämistä varten. Elias Lönnrot kokosi Suomen ja -Kauko-Karjalan erämaista ennen varsin vähän tunnettuja kansan vanhoja -runoja ja lauluja sekä julkaisi (1835) Suomen kansalliseepoksen -"Kalevalan". Yhä useampia suomenkielisiä sanomalehtiä alkoi ilmestyä. -Virallisella taholla ei oltu nurjamielisiä näitä suomenkielen -kohottamista tarkoittavia pyrkimyksiä kohtaan, niissä kun nähtiin keino -yhteenkuuluvaisuutta Ruotsiin vireillä pitävän ajatuskannan -heikentämiseksi. Suomi otettiin oppiaineeksi oppikouluihin ja erikoinen -suomenkielen opettajanvirka perustettiin yliopistoon (1850). Kuinka -tärkeätä isänmaan ja yhteiskunnan kannalta -- siinä mielessä missä -Arwidsson oli sen käsittänyt -- oli kohottaa ja edistää kansankieltä -sekä saada se käytäntöön ylemmässä yhteiskuntaelämässä, sitä ennen -muita tehosti filosofi ja sanomalehtimies J.V. Snellman, ajattelun ja -toimen patriootti. Mutta kun "fennomanian" vaikutukset alkoivat näkyä -kansassa lisääntyvänä kansallistuntona ja varttuvana yleisten asioiden -harrastuksena, silloin alkoivat vallitsevan hallitussuunnan miehet -käydä levottomiksi yltyvän kansanvaltaisuuden ja sarastavan suomalaisen -separatismin johdosta. Kovennettuja sensuurimääräyksiä annettiin ja -muiden kuin uskonnollisia ja taloudellisia aloja koskettelevien -suomenkielisten julkaisujen painatus kiellettiin. Mutta nämä ja muut -ehkäisevät toimenpiteet vain vahvistivat vapaudenkaipuuta ja -varmistivat sitä käsitystä, että asema oli kestämätön. - -Euroopan vapausliikkeet, jotka vuonna 1848 puhkesivat ilmi, olivat -saaneet vastakaikua myöskin Suomen sivistyneessä nuorisossa ja antaneet -poliittista väritystä äskenheränneille isänmaallisille pyrkimyksille. -Itämaisen sodan puhjettua 1854 heräsi nuoremmissa isänmaanystävissä -toivo, että suurempi vapaus koittaisi Suomen kansalle. Toisten toiveet -ulottuivat vielä pitemmälle ja saivat itsenäisyydenkaipuun leimahtamaan -ilmoille. Voiton langetessa länsivalloille katsottiin meillä olevan -mahdollisuuksia saavuttaa Suomen irroittaminen Venäjästä ja sen -valtiollinen riippumattomuus unionissa Ruotsin kanssa. Eräs Tukholmassa -olevista suomalaisista siirtolaisista, kirjailija E. von Qvanten, -ryhtyi julkisesti näitä toiveita tulkitsemaan. Hän vaati Ruotsia -ottamaan osaa sotaan, josta palkintona tulisi olemaan Suomen jälleen -yhdistäminen Ruotsiin, mikä hänen mielestään vastasi suomalaisten -hiljaisuudessa hautomia toiveita. Mutta herännyt suomalainen -kansallistunto vaati, että yhtyminen Ruotsiin saisi toisen luonteen -kuin aiemmin. Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Suomen kesken oli tehtävä -liitto, jossa Suomi olisi itsenäisenä valtiona, mutta saman kuninkaan -alainen kuin Ruotsi. - -Yleisempää vastakaikua tällaiset kauaskantavat valtiolliset ajatukset -eivät Suomessa saaneet osakseen -- vanhemmassa ikäpolvessa -lojaalisuudentunne oli vilpitön -- mutta niitä vaalittiin kyllä -radikaalisvapaamielisemmissä nuoremmissa akatemisissa piireissä, missä -välttämättömyys saada Suomi irroitetuksi Venäjästä oli "poliittinen -selviö". Niissä ajateltiin ja uneksittiin, kuten eräässä Ruotsiin -lähetetyssä kirjeessä sanotaan, "kuinka nyt vihdoin hetki oli tullut, -jolloin heidän rakastettu isänmaansa olisi temmattava irti vihatusta -kietovasta Venäjän vallasta ja se nyt vapaana olisi palaava vanhan -koetellun, meren tuolla puolen olevan ystävänsä luo, joskaan ei aivan -samoin ehdoin ja edellytyksin kuin niiden viimeksi erotessa." Tähän -suuntaan käyvät vapaudenkaipuun kannattamat nuorukaishaaveilut antoivat -myös leiman siinä tunnetussa tilaisuudessa Helsingissä vuonna 1855 -vallinneelle mielialalle, jossa suurehko joukko akateemisen nuorison -henkisesti lahjakkaimpia edustajia juhlallisessa toveriseurassa joi -maljoja ranskalaisten ja englantilaisten sotapäälliköiden ja -valtiomiesten kunniaksi. Tämä kohtaus, tunnettu Töölön-tapahtuman -nimellä, herätti aikanaan suurta huomiota ja korkeissa viranomaisissa -aivan luonnollista suuttumusta. Mutta rauha teki pian lopun silloin -vielä aivan haaveellisista vapauden- ja itsenäisyydentoiveista. Niiden -nuorten intoilijain piiriin, jotka tähän aikaan uskalsivat ajatella -kauas ja korkealle Suomen vapaudesta, kuului myös sittemmin kuuluisa -tiedemies ja napaseutujentutkija A.E. Nordenskiöld. Kaksi vuotta -myöhemmin hänen oli pakko, kenraalikuvernööri kreivi Bergin -vaatimuksesta, eräässä akateemisessa juhlassa pitämänsä varomattoman -hallituksenvastaisen puheen johdosta jättää isänmaansa. - -Paljoa lujemmin perustettu kuin nämä valtiolliset unelmat, jotka -rauhanteko hälvensi, oli toive ja pyrkimys luoda Suomen vapaus sen -voimassaolevan valtiollisen aseman pohjalle, saattaa maa todella -osalliseksi niistä perustuslaillisista oikeuksista, jotka se -valtiosääntönsä nojalla omisti, sekä niistä muista eduista, "jotka -ovat välttämättömät vapauteen kerran tottuneelle kansalle". Keisari -Nikolain kuoltua ja Aleksanteri II:n noustua valtaistuimelle saivat -tämänsuuntaiset toiveet vauhtia. Vapaamielinen puolue muodostui niiden -ensimäiseksi kannattajaksi. Uusi hallitsija oli, kuten edeltäjänsäkin, -antanut hallitsijavakuutuksensa Suomen kansalle vahvistaen siten sen -valtiojärjestyksen ja lait. Hänestä oli vallalla se käsitys, että -häntä elähdyttivät toiset ja vapaamielisemmät mielipiteet kuin hänen -isäänsä. Alettiin nyt vapaammin ja julkisemmin tuoda ilmi herääviä -kansallis-valtiollisia toiveita, eritoten mitä tuli perustuslaillisen -valtiojärjestyksen jälleen elvyttämiseen lähinnä kutsumalla maan -säädyt valtiopäiville. Yliopiston 1856 viettämässä kruunausjuhlassa -professori F.L. Schauman lausui peittelemättä julki maan toiveet ja -tarpeet tässä suhteessa. Myöskin sanomalehdistö alkoi käyttää selvempää -kieltä tästä maamme silloisesta elinkysymyksestä puhuessaan. Mutta -mitään toimenpiteitä ei kuulunut lähinnä seuraavana aikana ja -tyytymättömyys alkoi jälleen kasvaa. Eivät ainoastaan venäläiset -vallanpitäjät olleet epäröivällä kannalla, myöskin venäläisen -hallitussuunnan alaisena kasvatettu virkavalta pelkäsi vapaiden -yhteiskunnallisten voimien osanottoa valtiolliseen elämään. Moni katsoi -tämän todistavan, niinkuin eräs Ruotsiin kirjoitettu kirje osoittaa, -"kuinka Venäjän politiikka Suomessa yhä vielä pääpiirteiltään oli sama -kuin ennen, aina yhtä liukas ja valheellinen, kuinka ne, jotka eivät -siihen olleet luottaneet, olivat olleet oikeassa, ja kuinka ne, joissa -se oli herättänyt joitakin toiveita, olivat pahasti pettyneet". Mutta, -tässä muodossa kansan vapaudenpyrkimys ulkonaisten olojen suosimana -sittenkin pääsi toteutumaan. - -Keisarin antamalla julistuskirjalla oli tammikuussa 1862 kutsuttu -koolle eri säätyjen edustajista vaalin nojalla kokoonpantu valiokunta, -jonka tuli korvata säädyt, "siksi kunnes olosuhteet sallisivat niiden -koolle kutsumisen". Tämä sisälsi eräänlaisen myönnytyksen maan -toiveille, mutta mitään laillista edustajakokousta, jolla olisi -perustuslakien edellyttämä päättämisvalta maan asioissa, ei -"tammikuunvaliokunnasta" voinut tulla. Sen hyväksyminen suomalaisten -taholta olisi voinut aiheuttaa arveluttavia seurauksia maan -valtiollisille oikeuksille ja niiden käyttämiselle. Perustuslaillinen -kanta, "laillisuuskanta", tuli nyt ensikerran yhteiskunnan mielipiteen -taholta esille täysin täsmällisesti ilmilausuttuna niissä -vastalauseissa, joissa valiokunnan astuminen valtiopäivien sijalle -osoitettiin perustuslainvastaiseksi, sekä samaan suuntaan käyvässä maan -etevimpien miesten allekirjoittamassa, hallitsijalle osoitetussa -adressissa. Adressia ei kuitenkaan koskaan lähetetty, kun keisari, -saatuaan tiedon julistuskirjan Suomessa herättämästä mielialasta, sitä -ennen oli antanut selityksen valiokunnan toimivallasta, mikä selitys -oli omiansa hälventämään vallitsevan levottomuuden. Sen kanssa -yhtäpitävästi valiokunta kokoontuessaan selitti, ettei sillä ollut -valtaa astua valtiopäivien sijalle, vaan katsoi tehtävänsä olevan -valmistavaa laatua. Tällä voimakkaaseen yhteiskunnan mielipiteeseen -perustuvalla kannalla oli toivottu vaikutus. Seuraavaksi vuodeksi, -1863, julkaistiin valtiopäiväkutsumus perustuslaillisessa -järjestyksessä, ensi kerran vuoden 1809 jälkeen. Kevättunnelma heräsi -maassa, kun valtiopäiväkutsumus julkaistiin. Ihmettelyn ja valoisten -toiveiden valtaamana kuunteli senaatintorille Helsingissä kokoontunut -yleisö niitä airuiden torventoitotuksia, joilla valtiopäivät syyskuussa -1863 julistettiin alkaneiksi ja jotka näyttivät ennustavan uuden ajan -koittoa Suomelle. - -Keisari-suuriruhtinas saapui Helsinkiin ja avasi itse valtiopäivät -valtaistuinpuheella, jossa hän toi ilmi aikomuksensa "pitää kiinni -niistä perustuslaillis-monarkistisista periaatteista, joita kannattaa -Suomen kansan vakaumus ja jotka ovat kasvaneet yhteen maan lakien ja -laitosten kanssa" sekä laajentaa sitä itseverotuksen oikeutta, mikä -säädyillä perustuslakien mukaisesti on, ja antaa niille esitysoikeuden. -"Te tunnette", keisari lausui puheensa lopussa, "mielenlaatuni ja miten -rakas minulle on niiden kansojen onni ja menestys, jotka ovat uskotut -minun huolenpitooni. Ei yksikään minun toimistani ole saattanut häiritä -sitä luottamusta, jonka tulee vallita hallitsijan ja kansan kesken. -Minä toivon, että tämä luottamus edelleen niinkuin tähänkin asti pysyy -sen hyvän välin takeena, joka minut yhdistää Suomen rehelliseen ja -uskolliseen kansaan. Se on voimakkaasti edistävä tämän sydämelleni -erittäin rakkaan maan menestymistä, ja on antava minulle uutta aihetta -kutsua Teitä määräajoin kokoontuville valtiopäiville." - -Suomen perustuslaillisen valtiojärjestyksen uudelleen voimaan -saattaminen tapahtui, merkillistä kyllä, samaan aikaan kuin -Puolan kapina verisesti kukistettiin. Puola menetti viimeiset -autonomiansa jäännökset ja Venäjän mahtivalta toteutettiin siellä -häikäilemättömästi. Nämä kaksi Venäjään yhdistettyä "valtiota" saivat -samanaikuisesti kokea aivan päinvastaisia kohtaloita. Myötätunto Puolan -vapaustaistelua ja säälivä osanottavaisuus sen kovaa kohtaloa kohtaan -oli tähän aikaan Suomessa voimakas, mutta nämä tunteet tulivat -julkisuudessa tuskin näkyviin. Puolan seikkailu näytti lähinnä olevan -omansa osoittamaan Suomelle, mitä tietä sen _ei_ pitäisi kulkea -päästäkseen päämaaliinsa: mahdollisimman suureen maan ja kansan -vapauteen. Rauhallisen politiikan ja kehityksen tie johtikin Suomessa -jokseenkin kauas, ennenkuin vastustus tuli liian voimakkaaksi. - -Valtiopäivien eloonherättämisellä alkava uusi perustuslaillinen -aikakausi osoittautui onnelliseksi Suomen kansalle. Se näytti olevan -omiansa lujittamaan maan sisäistä itsenäisyyttä ja suuressa määrin -edistämään sen kehitystä. Vuonna 1869 vahvistettiin Suomelle uusi, -säätyedustukseen perustuva valtiopäiväjärjestys, uusi "peruuttamaton -perustuslaki", joka takasi ja järjesti säätyjen valtuudet sekä osanoton -lainsäädäntöön ja valtiontaloudenhoitoon. Valtiopäivät tulivat nyt -määräaikaisiksi. Lainsäädäntötyö sai uutta vauhtia tuottaen siunausta -yhteiskuntaelämän kaikille aloille. Uusi voima alkoi vaikuttaa Suomen -taloudellisessa elämässä. Kulkuneuvot kehittyivät laajalle kautta maan -ulottuvan rautatieverkon avulla ja raha-asiat saatettiin hyvään -kuntoon. Jo vuonna 1865 oli toteutettu rahanmuutos, jonka kautta -metalliraha (hopea) tuli lailliseksi maksuvälineeksi ja Suomi sai oman -rahayksikön (markka ja penni). Vuonna 1877 otettiin käytäntöön -kultarahakanta. Suomen pankki oli asetettu valtiopäivien valvonnan -alaiseksi. - -Sivistyksen alalla kehitys edistyi yhtä huomattavin askelin. Jo -1860-luvulla oli maan kansakoululaitos järjestetty uudenaikaisten -periaatteiden mukaan ja perustus laskettu vankalle kansansivistykselle. -Myöskin ylempi opetus järjestettiin uudelleen ja lukuisia uusia -oppikouluja, erikoisesti opetuskieleltään suomenkielisiä perustettiin, -minkä johdosta vähitellen alkoi ilmetä suomalaistumista sivistyneiden -luokkien keskuudessa. Jo vuonna 1863 suomen kieli oli saanut eräitä -virallisen kielen oikeuksia, joita myöhemmin laajennettiin. -Suomenkielen taito tuli pakolliseksi kaikille virkamiehille ja -molempien kotimaisten kielten, suomen ja ruotsin, käyttö virastokielenä -järjestettiin lailla. Suomalainen kirjallisuus yhä laajeni ja -saavutti merkitystä. J.V. Snellmanin tarmokkaasti eteenpäin viemää -suomalais-kansallista liikettä johtivat yleisisänmaallisessa hengessä -pääasiallisesti ruotsinkielisiin sivistyneisiin perheisiin kuuluvat -henkilöt. - -Luonnollinen seuraus tästä kehityksestä oli, että ruotsinkieleen nähden -tapahtui siirtyminen siitä vallitsevasta asemasta, mikä sillä Ruotsin -vallan ajoista saakka oli ollut Suomen ylemmässä yhteiskuntaelämässä. -Mutta tuomalla uusia voimia kansan suuren enemmistön riveistä tämä -seikka antoi suurempaa henkistä voimaa kansakunnalle ja tasoitti -vallitsevia kielellis-yhteiskunnallisia epäkohtia. Tämä kehitystyö -johti tosin kieliriitaan, joka jakoi kansakunnan kahteen leiriin, mutta -riita ei ollut tällä ajankohtaa katkeroittavaa ja lamauttavaa -rotutaistelua, vaan sillä oli poliittis-sivistyksellinen leima ja se -oli pikemmin omansa kannustamaan voimia kansalliseen työhön ja -vahvistamaan niitä idästä tulevia hyökkäyksiä vastaan suunnattavaan -puolustukseen. Suomenkielinen väestö -- lukumäärältään aivan -ylivoimainen osa kansaa -- tuli suuremmassa määrin osalliseksi -länsimaisesta sivistyksestä ja kypsemmäksi olemaan osallisena -sosiaalisessa ja valtiollisessa yhteiskuntatyössä, Kielellinen -eroavaisuus estyi täten laajenemasta yhteiskunnalliseksi kuiluksi, -vaara, minkä Suomi -- päinvastoin kuin Itämerenmaakunnat -- pääasiassa -on välttänyt. Itsenäisyyttä kohti kulkevan kehityksen välttämättömänä -edellytyksenä oli se sivistyksellinen ja valtiollinen herätys, jonka -suomalais-kansallinen liike sai aikaan. Se yhteiskuntaluokkien välinen -vastakohtaisuus ja jännitys, joka myöhemmin kehittyi voimakkaaksi, ei -suorastansa pohjannut kielieroavaisuuksiin tai kielelliseen sortoon, -vaan pääasiassa toisiin sosiaalisiin seikkoihin. Mutta kieliriita, -suomalaisen ja ruotsalaisen puolueen välinen taistelu, oli kuitenkin -vallitsevana tekijänä kuluneen vuosisadan viimeisten vuosikymmenien -sisäisessä politiikassa. - -Maassa vallitseva luottamus maamme valtakunnassa nauttiman autonomisen -aseman pysyväisyyteen ja etuihin lujittumistaan lujittui Aleksanteri -II:n hallituksen aikana ja ilmeni sekä hallituksessa että kansassa -vakaana mielihaluna lojaalisesti täyttää maan velvollisuudet -Venäjää ja valtakuntaa kohtaan. Tästä on todistuksena valtiopäivien -vuonna 1878 hyväksymä Suomen asevelvollisuuslaki. Asettamalla oman -sotaväen (jalkaväkijoukkoja) maamme otti velvollisuudekseen -osallisuuden "isänmaan ja valtaistuimen" ja siten myöskin valtakunnan -puolustuksessa. Sotilashallinto oli suomalaisissa käsissä, mutta -komentoasiat kuuluivat Venäjän sotaministerille. Päällystö oli -suomalainen, komennuskielenä oli venäjä, mutta opetuskielenä suomi ja -ruotsi. Valtiopäiväin päätös asevelvollisuuden voimaansaattamiseksi ei -ollut yksimielinen, mutta suurin piirtein katsoen mieliala Suomessa oli -se, että maallamme oli velvollisuuksia valtakuntaa kohtaan -sotilaallisella alalla, ja kansan myötätunto uutta sotaväkeä kohtaan -näyttäytyi jokseenkin suureksi. Päinvastoin kuin itämaisen sodan -aikana, olivat venäläis-turkkilaisessa sodassa 1877-1878 mielet -Suomessa selvästi Venäjän puolella. Venäläisten sotavoimien joukossa -taisteli tässä sodassa sankarillisesti myöskin värvätty suomalainen -joukko-osasto, Suomen kaarti. Venäjän joukkojen upseeristossa oli tähän -aikaan ja myöhemminkin melkoinen määrä suomalaisia, jotka olivat -saaneet sotilaskoulutuksensa osaksi Suomessa, osaksi Venäjän -sotaopistoissa. Kaikki osoitti suurempaa lähentymistä molempien -maiden välillä, semminkin kun taloudelliset suhteet niiden kesken -olivat käyneet yhä vilkkaammiksi ja kun tällainen lähentyminen -näytti perustuvan molemminpuolisiin etuihin. Mitään sisäistä -yhteenkuuluvaisuutta ei Suomen ja Venäjän kesken ollut eikä voinut olla -olemassa. Sivistys, uskonto, yhteiskuntajärjestys, kieli ja tavat sekä -valtiolliset ja kansanihanteet olivat liian erilaiset. Suomen -lojaalisuus valtakuntaa kohtaan oli ehdollinen, se voi säilyä vain -sillä ehdolla, että maamme erikoisasemaa ja sisäistä itsenäisyyttä ja -oikeutta elää omaa kansallista elämäänsä pidettiin kunniassa. - -Kansallisen heräämisen ja sittemmin uudistustyön valoisana ja lupaavana -aikana ei kyllä Suomen riippumattomuutta haahmottelevia ajatuksia tuotu -maassamme julkisesti ilmi, mutta ne siintivät kuitenkin isänmaallisten -toiveiden kaukaisena ja epämääräisenä päämaalina. Ne välähtelivät -runoilijain isänmaallisista tulevaisuuden unelmista, jo Runebergilla ja -Topeliuksella, joille kangasti aika, jolloin Suomen kansaa eivät -sitoneet mitkään vieraat kahleet, vaikkei heidän kuviansa ja -vertauksiansa silloin ymmärretty niin laajassa mielessä kuin minkä me -nyt niihin sovellutamme. "Vapaana kerran kuorestaan sun kukkas aukeaa --- -- -- ja korkeamman kaiun saa sun laulus, synnyinmaa" sanotaan -kaikkien huulilla olleen kansallislaulumme loppusäkeistössä. Kaikki -tämä oli siementä, jota kylvettiin kypsyäkseen kerran vakaumukseksi ja -teoksi. - -Kansantietoisuudessa riippumattomuudenvaatimus ei vielä ollut herännyt, -mutta se eli kuitenkin itsetiedottomana kansansielussa. Katseensa -kauemmas suuntaaville poliitikoille ja valtiomiehille sitävastoin ei -ollut vieras se ajatus, että maamme kerran nähtäisiin vapaana, -Venäjästä vapautettuna ja riippumattomana Suomen valtakuntana, joskin -tie tähän päämaaliin näytti pitkältä ja epävarmalta. Sisäinen -itsenäisyys Venäjän yhteydessä olisi historiallinen väliaste, jonka -aikana kansamme valtiollinen kypsyys ja elinvoima saavuttaisivat -tarpeellisen jäntevyyden ja lujuuden. Samoin kuin Arwidssonille -kangasti myös ajattelijalle ja valtiomiehelle J.V. Snellmanille Suomen -kansan kansallisen ja historiallisen kehityksen lopullisena päämaalina -täydellinen itsenäisyys. Siinä "Suomen historiassa" (1872), jossa Y.S. -Yrjö-Koskinen, suomalaisen kieliryhmän etevin johtaja ja edustaja -edellisen vuosisadan viimeisten vuosikymmenien poliittisessa elämässä, -kuvasi Suomen kansan kohtaloita, on johtavana historiallisena -ajatuksena Suomen kansan kehitys vapaaksi ja itsenäiseksi -sivistyskansaksi, joskin hän poliitikkona katseli Suomen kansaa ja sen -tulevaisuutta erityisesti suomalais-kansalliselta näkökannalta, s.o. -Suomen kansasta oli tuleva kielellisesti yhtenäinen kansakunta. -Puolan kapinan ajalta 1863 on tallella eräs Yrjö-Koskisen kirje, jossa -hän selvästi lausuu itsenäisen Suomen valtakunnan ajatuksen. -Jäälleenyhdistyminen Ruotsiin hänen mielestään tulisi epäedulliseksi -suomalaiselle kansallisuudelle. Venäjä taas oli suomalaisille liian -vieras voidakseen voittaa puolelleen mitään puoluetta Suomessa. -Riippuvaisuus Venäjästä oli paha, johon meidän toistaiseksi oli -alistuttava, mutta, hän sanoo, se aika on tuleva, jolloin tämä -riippuvaisuus on lakkaava. Samoin kuin kaikissa suomalaisissa -isänmaanystävissä eli myös Yrjö-Koskisessa syvä vastenmielisyys -Venäjää kohtaan, joskaan se hänen valtiollisessa toiminnassaan ei -suoranaisesti tullut ilmi. Koko "fennomaanista" liikettä kannatti, -ainakin sen varhaisemmissa vaiheissa, sisimpänä tulevaisuudenajatus: -riippumaton Suomen valtakunta. Ruotsinkielisissä piireissä iti sama -"separatistinen" taipumus, joskin jonkun verran toisenlaisena ja ennen -kaikkea vähemmin natsionalistisesti sovellettuna, mutta yhtä -isänmaallisena. Vastenmielisyys venäläistä iestä ja vaikutusta vastaan -oli tällä taholla ehkä vielä voimakkaampi tai ainakin tuli avoimemmin -näkyviin, joskin ulkonaista lojaalisuutta noudatettiin. Venäläisellä -taholla oltiin vuosisadan viimeisenä vuosikymmenenä halukkaita -ruotsalaisista piireistä vainuamaan n.s. suomenmaalaisen separatismin -varsinainen ahjo, mikä separatismi näihin aikoihin ei ilmennyt muuna -kuin Suomen oikeuden perustuslaillisen kehityksen mahdollisuuksien -säilyttämisenä. Venäläiseltä puolelta alettiin jossakin määrin suosia -suomalaisuudenliikettä, jolta luultiin voitavan odottaa enemmän -myötämieltä venäläisten lähentämisaikeiden hyväksi ja jonka kanssa -arveltiin voitavan helpommin tulla toimeen kuin ruotsalaisen puolueen -pyrkimysten kanssa. Tämä politiikka, jonka tarkoitusperänä oli -suomenkieltä puhuvan väestön myötätunnon saavuttaminen, tuli -selvästi näkyviin kreivi Heidenin vuonna 1881 tultua Suomen -kenraalikuvernööriksi. Hänen edeltäjänsä, kreivi Adlerberg, ollen -esiintymisessään länsimaalaisempi, ei ollut osoittanut mitään -tämänsuuntaisia pyrkimyksiä. Yleinen, joskin osittain peitelty Venäjään -kohdistuva vastenmielisyys, joka perustuslaillisen kauden aikana jonkun -verran lieveni, mutta sitten seuraavana sortosuunnan aikana jälleen -yltyi, oli riippumattomuusajatuksen verkalleen ja huomaamatta, mutta -varmasti vaikuttavana vipuna. - -Selvästi ja rohkeasti julkilausutun ilmaisun Suomen itsenäisyysajatus -sai vuonna 1880 Pariisissa julkaistussa kirjasessa "Finlande, -indépendante et neutre" (Suomi, riippumattomana ja puolueettomana), -jonka tekijä oli eversti E.G.W. von Becker (Becker-Bei). Hän oli -aiemmin ollut upseerina Suomen ja Venäjän palveluksessa, mutta sitten -toiminut sotilaallisissa tehtävissä eri maissa ja elänyt maanpaossa. -Hän osoitti kirjasessaan Suomen aseman tukaluuden Venäjän tsaarin -valtikan alaisena ja ennusti sen johtavan maamme venäläistyttämiseen ja -sen autonomian tuhoamiseen Venäjän perustuslaillisten ja sen ohella -panslavististen virtausten välttämättömänä seurauksena. Suomi oli -kypsynyt itsenäisyyteen ja se olisi sopivan ajankohdan ilmaantuessa -tehtävä vapaaksi. Suomen vapauttaminen oli Euroopan yhteisetujen -piiriin kuuluva kysymys, mutta ulkoapäin tulevaan apuun maamme sen -enempää kuin Puolakaan, ei voisi rakentaa. Sen täytyi koota -kykynsä voimanponnistukseen ja ankarassa taistelussa kilvoitella -itsenäisyytensä ja elämänsä puolesta. Kirjanen päättyi seuraavaan -lausuntoon: "Jos meidän toiveemme toteutuvat, muodostaisi riippumaton -ja puolueeton Suomi suurvaltain takuulla ylipääsemättömän reunasuojan -panslavismin paisunnalle pohjoista kohti ja maa voisi vapaana edetä -sillä tiellä, jolla se jo on kulkemassa; jollei näin käy, on -perustuslaillisen järjestelmän toteuttaminen (Venäjällä) ja -panslavismin valtaanpääsy oleva maallemme sen valtiollisen ja -aineellisen perikadon alkuna." Mutta nämä ennustukset ja toiveet, niin -kaukonäköisiä kuin ne olivatkin, olivat silloin liian pilventakaisia, -jotta ne olisivat voineet vaikuttaa ajatuskantaan ja toimintaan. Aika -ei vielä ollut kypsä rohkeille poliittisille pyrkimyksille. Suomen -täytyi vielä, käytännöllisesti katsoen, suunnata katseensa Venäjän -valtakunnassa nauttimansa sisäisen autonomian säilyttämiseen ja, mikäli -mahdollista, sen kehittämiseen ja samalla kansan sivistyksen ja -aineellisen hyvinvoinnin vaurastuttamiseen. - - - - -Perustuslakitaistelun enteitä. - - -Suomen yhteiskuntajärjestystä, jonka maamme oli tuonut perintönä -mukanaan Ruotsin vallan ajalta, ja sen valtiollista asemaa sisäisesti -vapaana maana olivat, suurin piirtein katsoen, sen hallitsijat, Venäjän -itsevaltiaat pitäneet kunniassa. Sen vapaa kehitys vuoden 1863 jälkeen -Aleksanteri II:n ja Aleksanteri III:n hallituskausina oli vähitellen -tehnyt Suomen puhtaasti länsimaiseksi, uudenaikaisesti johdetuksi -valtioksi Venäjän valtakunnassa. Yhteiskunnallisissa laitoksissaan ja -kansanvaltaisessa sivistyksessään se oli pyrkinyt ja jossakin määrin -onnistunutkin pysymään Euroopan yleisen kehityksen tasalla. Mutta -kaiken tämän ohella itämainen käyräsapeli damokleenmiekkana riippui -pienen itseänsä hallitsevan, suuren itämaisen jättiläisen kylkeen -kytketyn kansan yllä. Samaan aikaan kuin Suomi eli tätä sisäisen -vapauden ja itsehallinnon aikaa, painoi jättiläisen käsi raskaana -Venäjän valtakunnan muita rajamaita ja -kansoja. Puolasta ja Liettuasta -tehtiin Veikselinmaakunnat, joissa ei ainoastaan pienintäkin -itsehallinnon jälkeä tuhottu, vaan myös kotimaisia kieliä sorrettiin ja -kaikki kansallisen elämän ilmaukset tukahdutettiin. "Finis Poloniae" -oli toteutettu tosiasia. Jonkun verran säälivämmin meneteltiin aluksi -Itämerenmaakunnissa, mutta nekin menettivät vähitellen vielä -jäljelläolevat poliittiset oikeutensa ja erikoisetunsa sekä joutuivat -järjestelmälliselle venäläistyttämiselle alttiiksi, samalla kuin -virolaisen ja lättiläisen rahvaan ja ylempien saksaa puhuvien -yhteiskuntaluokkien välistä vihamielisyyttä lietsottiin. Sillä -aikaa kuin olot tuolla, Suomenlahden eteläpuolella, osoittivat -sivistyksellistä ja siveellistä taantumista sekä kansallisen elämän -tukahduttamista ja lisääntyvää vapauden puutetta, voi Suomen -kansa yhä enemmän vakiintua kansakunnaksi ja kartuttaa henkistä -vastustusvoimaansa. Vastenmielisyyden tunteet itäistä naapuria, vanhaa -perivihollista kohtaan lauhtuivat kyllä tällöin, mutta tosiseikkoihin, -kauttaaltaan vallitsevaan kaikenpuoliseen erilaisuuteen perustuva kuilu -molempien maiden -- itämaiden ja länsimaiden -- välillä laajeni. -Jokainen muukalainen, joka Venäjältä saapui Suomeen, huomasi sen -välittömästi. Mutta suurvenäläisestä, venäläiskiihkoisesta -isänmaanystävästä tämä asiaintila tuntui loukkaukselta. - -Mainittujen valtakunnanosien sorto ja venäläistyttäminen ei ollut -yksinomaan Venäjän hallituksen työtä. Sen takana oli yllyttävä -kansalliskiihkoinen mielipide. Sen henkinen johtaja 1860-luvulla -oli Katkov Moskovassa ja sen tärkein puhetorvi sanomalehti -Moskovskija Vjedomosti, myöskin Suomen, sen erikoisaseman ja sen -kansallis-länsimaisen kehityksen vannoutunut vihollinen. Uusia -sanomalehtiä, jotka noudattivat samaa äänilajia, tuli lisää, kuten -Novoje Vremja Pietarissa. Niiden päämaalina oli Suomen itsehallinnon -horjuttaminen, tuhoaminen ja sen kansallisuuden asteittainen -hävittäminen. Maa muutettava virkavallan sortamaksi venäläiseksi -maakunnaksi. Tähän ne pyrkivät osaksi järkyttämällä luottamusta Suomen -lojaalisuuteen ja kiinnittämällä huomiota siihen vaaraan, minkä -ei-venäläisen valtion olemassaolo Venäjän pääkaupungin edustalla -muodosti, osaksi väittämällä, että Suomen valtiollisen erikoisaseman -historiallinen perustus on väärä ja autonomian vaatimus epäoikeutettu. -Tähän nähden vallitseva käsitys oli, niin sanottiin, suomalaisten -poliitikkojen petoksen ja vääristelyjen synnyttämä. Porvoon -valtiopäivillä ei oltu muka tehty mitään sopimusta tai välipuhetta. Se -mitä siellä oli tapahtunut, oli keisarillisen armon osoitus, mikä ei -voinut olla Venäjää ja sen itsevaltiaita sitova. Mitään valtiosääntöä -ei ollut Suomelle taattu, mutta joskin niin olisi tapahtunut, olisi -tämä ollut vastoin Venäjän etuja ja lupaus olisi siis mitätön. Tämä, -eri muunnelmin, oli hyökkäyksen sävy. Niihin vastasi Suomen -sanomalehdistö, jonka esitykset vääristellyssä muodossa tulivat -venäläisen yleisön silmien eteen. Tämä 1870- ja 1880-lukujen -sanomalehtisota Suomen ja Venäjän välillä oli etuvartio-ottelua, -jota seurasi sittemmin Suomen ja Venäjän välillä puhjennut -perustuslakitaistelu. Sen merkitys ja voima kasvoi, kun venäläiset -ylemmän arvoasteen oikeusoppineet ja valtiolliset kirjailijat, kuten -Ordin y.m., astuivat taistelukentälle venäläisen natsionalismin -liittolaisina. Suomen taholta ei jääty vastausta vaille. Selkeästi -todistavissa seikkaperäisissä, L. Mechelinin, R. Hermansonin ja J.R. -Danielsonin kirjoittamissa esityksissä paljastettiin tarkoituksellisten -venäläisten lausuntojen kieroudet ja löyhyys, ja selvitettiin Suomen -autonomian oikeudelliset perusteet. Poliittinen kieltämisen ja -tuhoamisen halu oli kuitenkin liian voimakas antaakseen objektiivisten -näkökohtien ja asiallisten syiden vaikuttaa itseensä. Valtaa ja rahaa -himoitseva venäläinen virkamiehistö toivoi Suomesta muodostuvan uuden -rajamaan, jota saisi vapaasti nylkeä, ja kiihoitti tässä tarkoituksessa -panslavistisia pyrkimyksiä. Yhä laajemmalle ja voimakkaammin levisi -Venäjällä se "todellisten venäläisten" valtiollinen uskonkappale, jonka -mukaan Suomen sisäinen itsenäisyys ja kansallinen elämä oli -epämuodostuma Venäjän valtakunnanruumiissa ja sisälsi pyhään Venäjään -kohdistuvan loukkauksen, joka oli poistettava. Tämä mielipide sai myös -tsaarin neuvonantajien ja ministerien kannatusta ja lopuksi hallitsija -itse, jonka pyhiin lupauksiin Suomessa oli luotettu, kallisti sille -korvansa. - -Mutta yhä ilmeisemmäksi kävi, ettei Suomen sulattaminen Venäjään ollut -maatamme vastaan suunnatun politiikan varsinainen päämäärä. Vaadittu -Suomen uusi "valloittaminen" oli vain oleva väliasema suurvenäläisen -laajentumishalun tiellä länttä kohti, kohti Skandinaviaa, kohti -avointa, jäistä vapaata merta. Sisäisesti itsenäinen, länsimainen Suomi -oli se muuri, joka ensiksi oli murrettava, ennenkuin tie siitä edelleen -oli vapaa. Tämä teki Suomen tulevaisuuden vielä synkemmäksi, mutta -siitä sen taistelu oikeudesta elää omaa elämäänsä myös sai paljon -suuremman historiallisen ja sivistyksellisen merkityksen. - -Keisari Aleksanteri III oli valtaistuimelle noustessaan vuonna 1881 -antanut hallitsijavakuutuksen Suomen kansalle, aivan samansisältöisen -kuin edelliset hallitsijat. Samalla hän antoi käskykirjeen, -jossa hän selitti syvällä tyydytyksellä vakuuttaneensa Suomen -suuriruhtinaskunnalle sen oikeudet, koska hän "armollisesti oli pitänyt -mielessään ne moninaiset todisteet järkähtämättömästä uskollisuudesta -ja kiitollisuudesta hallitsijaansa ja hyväntekijäänsä kohtaan, joita -tämän maan asukkaat olivat osoittaneet." Hän jatkoikin aluksi sitä -luottamuksen ja laillisuuden politiikkaa, jota hänen isänsä ja -edeltäjänsä oli noudattanut. Suoranaisesti ilmaisi tätä m.m. se -valtiopäivien toimivallan laajennus, mikä sisältyi esitysoikeuden -(paitsi perustuslakikysymyksissä) myöntämiseen. Venäläinen taantumus, -panslavismin verhoon pukeutuneena, sai kuitenkin yhä suurempaa valtaa -ja keisarikin joutui sen ja sen etevimmän edustajan, pyhän synodin yli -prokuraattorin Pobedonostsevin vaikutusvallan alaiseksi. Samassa määrin -heikkeni hänen alkuaan epäilemättä vilpitön aikomuksensa ja halunsa -pysyttää Suomen suuriruhtinaskunta koskemattomana valalla -vahvistettujen lakiensa ja yhteiskuntajärjestyksensä turvissa. - -Venäläisen sanomalehtitaistelun Suomea vastaan ollessa kiivaimmillaan -liikkui maassamme levottomuutta herättäviä huhuja Venäjän -hallituspiireissä tekeillä olevista suunnitelmista, jotka tarkoittivat -Suomen valtion laitosten asteittaista saattamista Venäjän vastaavien -laitosten mukaisiksi. Nämä huhut vahvistuivat, kun vuoden 1890 alussa -saatiin tietää, että Venäjän hallituksen aloitteesta oli asetettu kolme -komiteaa, puheenjohtajana Suomen kenraalikuvernööri, kreivi Heiden, -valmistelemaan kysymystä Suomen raha-, tulli- ja postilaitosten -yhdenmukaistuttamisesta keisarikunnan vastaavien laitosten kanssa. -Jo kesäkuussa samana vuonna annettiin julistuskirja Suomen -postilaitoksesta, jonka johto asetettiin Venäjän posti- ja -lennätinlaitoksen ylihallituksen alaiseksi. Tämä oli ensimäinen -merkitsevämpi lainvastainen puuttuminen Suomen itsehallintoon ja -valtiosääntöön, se kun asetti suomalaisen hallinnonalan venäläisten -virkamiesten määräysoikeuden alaiseksi. Tätä toimenpidettä oli -ilmeisesti joudutettu ennenkuin valtiopäivät kokoontuivat, jotta niiden -vastalauseet eivät saisi vaikuttaa kysymyksen ratkaisuun. Maan -prokuraattori, von Weissenberg, pani vastalauseensa lainvastaista -toimenpidettä vastaan ja erosi, kun vastalausetta ei otettu huomioon. -Samalla perustuslaillisen politiikan ensimäinen mies, L. Mechelin, -luopui kotimaisen hallituksen jäsenyydestä. Suomen raha- ja -tullilaitosta vastaan tehdyt suunnitelmat eivät käytännöllisten -vaikeuksien vuoksi johtaneet mihinkään tulokseen, mutta toinen vakava -isku Suomen oikeusjärjestykseen tehtiin äskenmainittuna vuonna. -Valtiopäivät olivat hyväksyneet uuden Suomen rikoslain ja hallitsija -oli sen vahvistanut astuvaksi voimaan vuoden 1891 alusta. Venäjän -sanomalehdissä käytiin lain kimppuun, koska sen katsottiin sisältävän -määräyksiä, mitkä eivät kaikissa suhteissa olleet yhtäpitäviä Venäjän -etujen kanssa. Näistä hyökkäyksistä oli seurauksena, että jo -vahvistettu ja siis pätevä laki peruutettiin toistaiseksi, kunnes -valtiopäivät ehtisivät sen tarkistaa äskenmainitussa suhteessa. -Muutamat tuomarit eivät kuitenkaan katsoneet voivansa ottaa huomioon -laitonta peruutusta ja sovelluttivat uutta rikoslakia, jonka johdosta -heitä kohtaan ryhdyttiin rankaisutoimenpiteisiin. Tämä oli ensi alku -sille laillisuudenpuolustukselle, jota sittemmin nimitettiin -passiiviseksi vastarinnaksi. - -Kun valtiopäivät vuonna 1891 kokoontuivat, julkilausuivat säätyjen -puhemiehet sen huolestumisen, minkä molemmat äskenmainitut -lainvastaiset toimenpiteet maassa olivat herättäneet. Keisari vastasi -käskykirjeellä, missä hän nimenomaan selitti, ettei hänellä ollut -aikomuksena syrjäyttää suuriruhtinaskunnan perustuslakeja. Joskin -ne hyvänsuovat sanat, joilla hän tämän lausui, jossakin määrin -vaikuttivat rauhoittavasti, paljasti käskykirje muutoin sen, että -yhdenmukaisuussuunnitelmat olivat saavuttaneet Venäjän hallituksen ja -hallitsijan periaatteellisen hyväksymisen. Siinä nimittäin sanottiin -seuraavaa: "Muutamien Suomen asetusten ja yleisten valtakunnanlakien -välillä vallitseva yhdenmukaisuuden puute, samoin kuin riittämätön -täsmällisyys suuriruhtinaskunnan suhdetta keisarikuntaan koskevassa -lainsäädännössä aiheuttaa valitettavasti nurjaa käsitystä niiden -toimenpiteiden todellisesta merkityksestä, joihin ryhdytään kaikille -Venäjän valtakunnan osille yhteisten tarkoitusperien saavuttamiseksi." -Lausuma, jonka keisarin neuvonantajat olivat panneet hänen -suuhunsa, oli diplomaattisen varovainen, kauas tähtäävien -yhteensulattamisaikeiden verho. Samana vuonna ammuttiin uusi aukko -Suomen autonomiaa suojelevaan perustuslakimuuriin. Kesällä 1891 -annetulla määräyksellä säädettiin -- suorastaan perustuslain -vastaisesti -- että Pietarissa olevan ministeri-valtiosihteerin -viraston ja kenraalikuvernöörinkanslian virkoihin voitaisiin nimittää -myöskin venäläisiä virkamiehiä. Saman vuoden joulukuussa määrättiin, -että virkoja Suomessa täytettäessä etusija olisi annettava sellaisille -hakijoille, jotka osasivat venäjänkieltä, ylennysperuste, mikä oli -Suomen laeille ja tarpeille kokonaan outo. - -Suomen perustuslakien kodifioiminen oli kauan ollut huomion esineenä ja -siitä oli useita eri kertoja neuvoteltu Suomen hallituksessa ja -erinäisissä toimikunnissa. Se otettiin venäläiseltä taholta uudelleen -esille vuonna 1891 ja erikoinen venäläis-suomalainen sekakomissioni -asetettiin kysymystä pohtimaan. Asiankäsittelyissä ilmeni, ettei -venäläisellä taholla pyritty sen vähempään kuin Suomen sisäisen -itsenäisyyden täydelliseen kumoamiseen. Kenraalikuvernööri Heiden oli -antanut tehdä ehdotuksen muka hallitusmuodoksi, jolla oli seuraava -kuvaava otsake: "Ohjesääntö Suomen suuriruhtinaskunnan läänien -hallintoa varten", jonka mukaan maamme vain muodosti ryhmän Venäjän -valtakunnanlainsäädännön alaisia kuvernementteja, joilla oli oleva -erityinen hallintonsa, ehdotus, joka sai osakseen komissionin -venäläisten jäsenten kannatuksen. Suomen edustajat olivat tehneet -vastaehdotuksen, joka perustui siihen autonomiaan, mikä maallamme oli -ollut aina siitä saakka kuin se oli ollut Venäjään yhdistetty ja jonka -valtakunnan hallitsijat olivat vahvistaneet. Yksimielisyyttä ei -saavutettu. Sen jälkeen kuin Suomen senaatti oli antanut asiasta -lausuntonsa ja ehdottomasti torjunut venäläisen ehdotuksen, asetettiin -uusi komissioni, mutta tulos oli sama. Mielipiteet olivat liian -vastakkaiset voidakseen yhtyä. Venäläiset jäsenet olivat ehdottaneet, -että Venäjän valtakunnanneuvosto olisi lakiasäätävänä elimenä -sellaisissa asioissa, jotka olivat yhteisiä Suomelle ja Venäjälle. -Kysymys oli vielä ratkaisematta, kun Aleksanteri III vuonna 1894 kuoli. - -Uusi Suomelle vihamielinen venäläis-suomalaisen hallituspolitiikan -suunta ilmeni selvästi keisarivainajan hallituskauden lopulla. -Hallitsijanvaihdos antoi toiveita valoisammista ajoista. Suomessa -uutta, kaksikymmentäkuusi vuotiasta hallitsijaa yleisesti tervehdittiin -vilpittömin luottamuksen tuntein. Heti valtaistuimelle noustuaan hän -oli antanut Suomen kansalle hallitsijavakuutuksensa, pyhän lupauksensa -säilyttää sen valtiosäännön ja lait loukkaamattomina. Maa saattoi taas -hengittää keveämmin. - - - - -Valtiokaappaus. - - -Neljä vuotta kului ilman jatkuvia hyökkäyksiä Suomen -valtiosäännönmukaista asemaa vastaan. Suomen kansan vanha välitön -luottamus hallitsijaan ja usko keisarinsanan pyhyyteen näytti jälleen -pääsevän oikeuksiinsa ja hämmensi katseelta todellisuuden. Vehkeilyjä -maamme autonomiaa vastaan harjoitettiin kuitenkin kaikessa -hiljaisuudessa ja niiden lähimpänä tarkoituksena oli saada nuori heikko -hallitsija mullistavien suunnitelmien puolelle. Keisari oli joutunut -suurvenäläisten piirien ja ensi sijassa isänsä onnettoman -neuvonantajan, Pobedonostsevin, vaikutusvallan alaiseksi ja taipui -lopulta heidän hankkeisiinsa. Vuonna 1898 suunnitelma oli kypsä -toimeenpantavaksi. Keisarin oma henkilökohtainen kanta kävi ilmi m.m. -niistä reunamuistutuksista, joilla hän mainittuna vuonna varusti erään -senaatin alistuksen. Sanat "Suomen autonomia" varusti hän -kysymysmerkillä ja muutaman viittauksen kohdalle Suomen vanhoihin, -hänen itsensä samoin kuin hänen edeltäjiensä vahvistamiin -perustuslakeihin merkitsi hän: "olisi jo aika suomalaisten alkaa -unhottaa sellaiset vanhentuneet lait." - -Lähtökohdaksi hyökkäyksille Suomen autonomiaa vastaan otettiin tällä -kertaa sotilaskysymys, joka tähän näytti soveliaimmalta ja -kiitollisimmalta. Suomen asevelvollisuuslaki vuodelta 1878 -oli osoittautunut kaikin puolin tyydyttäväksi, mutta sen -erikoisaseman vuoksi, minkä se soi Suomen sotaväelle, oli se -venäläistyttämispolitiikan kannattajien silmätikkuna. Valtakunnan -sotalaitoksen yhdenmukaisuuden vaatimuksia voitiin lisäksi tukea muilla -kuin puhtaasti poliittisilla syillä. Venäläis-suomalaiset sekakomiteat -olivat turhaan käsitelleet Suomen sotalaitoksen järjestelykysymystä. -Venäjän taholta oli vaadittu Venäjän sotilaslainsäädännön ulottamista -Suomeen, mitä suomalaiset komiteanjäsenet jyrkästi olivat vastustaneet. -Uusi sotaministeri Kuropatkin, Suomen autonomian jyrkkä vastustaja, -oli tämän johdosta salassa antanut laatia ehdotuksen, joka oli -sopusoinnussa Venäjän natsionalistien vaatimusten kanssa ja tarkoitti -Suomen erikoisen sotalaitoksen lakkauttamista. Heinäkuussa 1898 keisari -odottamatta kutsui koolle ylimääräiset valtiopäivät tammikuun 19 p:ksi -1899 käsittelemään kysymystä Suomen sotaväen yhdenmukaistuttamisesta -Venäjän sotalaitoksen kanssa. - -Valtiopäiväkutsun aikaansaama levottomuus yhä yltyi, kun pian -senjälkeen maan kenraalikuvernööriksi nimitettiin kenraali N. Bobrikov. -Nimitys ei tapahtunut lainmukaisesti Suomen ministerivaltiosihteerin, -vaan Venäjän sotaministerin esityksestä, tämäkin levottomuutta -herättävä enne. Entisestä toiminnastaan Bobrikov oli tunnettu -innokkaaksi venäläistyttämispolitiikan puoltajaksi ja sen lisäksi -häikäilemättömäksi ja voimakkaaksi henkilöksi, valmiiksi mihin -väkivallantoimiin tahansa. Hänestä oli -- se oivallettiin -- tuleva -niiden Suomea vastaan tähdättyjen suunnitelmien toteuttaja, joiden -määränä oli maan venäläistyttäminen, ja sen autonomian tuhoaminen. Hän -oli havaittu sopivaksi olemaan "Suomen pyövelinä", ja hän oli tähän -tehtävään suostunut. Astuessaan virkaansa uusi kenraalikuvernööri piti -lokakuun 12 p:nä 1898 maan hallinnon ylimmille edustajille puheen, -missä hän kosketteli niitä perusteita, joita hän aikoi sovelluttaa -korkeassa hallintovirassaan, lausuen tällöin m.m.: - -"Hallitsijamme tuntee Suomen kansan uskollisuuden, mutta H. -Majesteettinsa tietää myös, että maassa valitettavasti on levinnyt -väärä tulkinta niistä perusteista, joihin Suomen asema keisarikuntaan -nähden nojaa. Tällaisten tulkintojen vahingollisen vaikutuksen alaisina -monet suomenmaalaiset eivät ole osoittaneet tarpeellista myötämieltä -niitä toimenpiteitä kohtaan, joihin on ryhdytty niiden siteiden -lujittamiseksi, mitkä yhdistävät maan muihin Venäjän vallan osiin. --- -- -- Venäjän silmänkantamattomalla alueella on kaikille, jotka ovat -tsaarin mahtavan valtikan alaisia, olemassa vain yksi alamaisuudensuhde -ja sama rakkaus isänmaahan." Se käsitys, että Suomi oli erikoinen -valtiollinen alue valtakunnassa, oli siis harhaluulo, joka oli pois -juuritettava, ja Suomen kansa oli pakolla opetettava rakastamaan suurta -yhteistä isänmaata, Venäjää. Omaa isänmaata ei Suomen kansa saisi -omistaa eikä rakastaa. Puheessa tuotiin myös kaunistelematta ilmi -Venäjällä kyhätty valheolettamus, että täällä olivat vastakkain -vakaa ja Venäjälle uskollinen Suomen kansa, jossa ei vallinnut -vastustuksenhenkeä venäläistyttämistä vastaan, ja yksityiset -ilkeämieliset separatistit, jotka villitsivät kansaa, valheolettamus, -jota tahallisesti käytettiin väkivaltapyrkimysten verhona. - -Senaatti oli sotilasasiaesityksestä antamassaan lausunnossa ehdottanut -siitä poistettavaksi ne määräykset, jotka törkeästi loukkasivat Suomen -oikeutta ja erikoisasemaa. Tähän ei korkeimmassa paikassa kuitenkaan -pantu mitään huomiota. Ehdotuksessa vältettiin sanoja "Suomi" ja -"isänmaa" ja niiden sijasta käytettiin kaikenlaisia muita sanontatapoja -kuten "suomalaiset läänit" j.n.e. Ehdotuksen 18 §:ssä sanottiin: -"Keisarillisen valtaistuimen ja Venäjän valtakunnan puolustus on -Venäjän jokaisen alamaisen pyhä velvollisuus, ja näin ollen on -suomalaisten läänien, samoin kuin Venäjän muiden kuvernementtien -miespuolinen väestö säätyyn katsomatta asevelvollinen." Tämän -ehdotuksen mukaan oli suomalaiset joukot kokonaan alistettava Venäjän -sotilasviranomaisten alaisiksi, palvelusaika oli oleva sama kuin -Venäjällä, suomalaisia asevelvollisia voitaisiin komentaa venäläisiin -joukkoihin ja päinvastoin venäläisiä suomalaisiin. Upseereiksi -suomalaisiin joukkoihin voitaisiin määrätä myöskin venäläisiä ja -suomalaisia joukkoja oli lupa sijoittaa maan ulkopuolelle -rauhanaikanakin. Kuten jo näistä esimerkeistä näkyy, oli ehdotuksen -tarkoitus saada poistetuksi kaikki ero suomalaisen ja venäläisen -asevelvollisen väliltä sekä lakkautetuksi koko sotaväen olemassaolo -suomalaisena laitoksena. Tämä lausuttiinkin julki riittävän selvästi -valtiopäiväin avajaisissa luetussa valtaistuinpuheessa. Siinä -sanottiin: "erottamattomasti keisarikuntaan yhdistettynä ja sen -turvassa ja suojassa ollen ei Suomelle ole tarpeen Venäjän armeijasta -erillään oleva sotaväki." Maan erikoisten paikallisten olojen vuoksi -oli ehdotus kuitenkin annettava valtiopäiville valmistelevasti -harkittavaksi. Valtiopäivät eivät siis saisi asiasta päättää, s.o. -hyväksyä tai hyljätä esitystä, vaan niiden oli ainoastaan annettava -lausunto. Vastauspuheissaan säätyjen puhemiehet eivät laiminlyöneet -tuoda esiin sitä levottomuutta, mihin ehdotuksen, niin hyvin -sisällyksensä kuin muotonsa puolesta, täytyi antaa aihetta. -Valtiopäivät ryhtyivät kuitenkin esitystä käsittelemään lainmukaisessa -järjestyksessä. - -Senaatin yksimielinen torjuva kanta, koko maan suhtautuminen -sotilasasiaehdotukseen ja vihdoin se tapa, millä valtiopäivät olivat -ryhtyneet ehdotuksen käsittelyyn, antoivat asianomaisille Venäjällä -selvän käsityksen siitä, ettei päämaalia voitu saavuttaa pelkästään -tätä "parlamentaarista" tietä. Tehokkaampaa keinoa oli käytettävä ja -niin valmisteltiin kaikessa hiljaisuudessa se valtiokaappausteko, joka -on tunnettu helmikuunjulistuskirjan nimellä ja jonka keisari -allekirjoitti 15 p. helmikuuta 1899. Sillä ei ollut kumouksellisen -asiakirjan ulkonaista leimaa, vaan sen tarkoituksena oli muka, kuten -sanat kuuluivat, vain "voimassa olevien asetuksien täydentämiseksi" -noudatettavaksi säätää vankka ja järkähtämätön järjestys yleisten -valtakunnanlakien valmistamista ja antamista varten. Julistuskirjaan -liittyivät sitä varten vahvistetut perussäännökset. Näiden -mukaisesti olisivat niin hyvin keisarikunnalle ja Suomelle yhteiset -"valtakunnanlait" kuin myös ne yksinomaan suomalaiset lait, jotka -koskevat valtakunnanetuja, riistettävä Suomen lakiasäätävien laitosten -ratkaisu- ja päätösvallan alta. Venäläisten viranomaisten tuli olla -aloitteen tekijöinä ja ehdotusten harkitsijoina ja lopullisen ratkaisun -säätäisi hallitsija. Säädyillä olisi vain oikeus antaa lausuntonsa -sellaisista lakiehdotuksista. Hallitsijalla olisi oikeus määrätä, mitkä -asiat kuuluisivat uuden lainsäädäntöjärjestelmän piiriin. Se venäläinen -kiila, joka näin oli lyötävä Suomen itsehallintoon, oli liian -karkeatekoinen ja syvälle tunkeva, jotta Suomen valtiosääntö olisi sitä -kestänyt menemättä pian kokonaan pirstaleiksi, samalla kuin Venäjän -valtiovalta olisi saanut ratkaisuvallan Suomen omissa asioissa. - -Julistuskirja tuli täydellisenä yllätyksenä niin hyvin Suomen -hallitukselle kuin kansalle. Sen sisällys ja tarkoitusperä oli selvä -jokaiselle ajattelevalle kansalaiselle. Ensimäinen julistuskirjan -herättämien mieliharmin ja suuttumuksen tunteiden vaistomainen ilmaus -oli vaatimus, että senaatin oli kieltäydyttävä noudattamasta käskyä sen -ja siihen liittyvien perussäännösten julkaisemisesta, siten alusta -alkaen osoittaakseen ne laittomiksi ja mahdottomiksi hyväksyä Suomessa -noudatettaviksi. Mutta senaatin keskuudessa oli eri mieliä olemassa -tällaisen kieltäytymisen mahdollisuudesta ja soveliaisuudesta. Äänet -hallituksen istunnossa lankesivat tasan ja julistuskirja julkaistiin 18 -p:nä helmikuuta. Sitä päivää muistettiin kauan Suomen "pimeänä -päivänä". Tämä erimielisyys hallituksen keskuudessa oli sen poliittisen -hajaannuksen ensi ilmaus, joka sitten pysyi koko perustuslakitaistelun -ajan. Senaatissa ilmennyt mielipiteiden eroavaisuus koski olennaisesti -menettelytapaa; itse asiaan nähden, s.o. julistuskirjan ja säädösten -laittomuudesta ja vallankumouksellisesta luonteesta, olivat kaikki -samaa mieltä. Senaatti tekikin heti julkaisemisen jälkeen keisarille -alamaisen esityksen, missä kysymyksessä olevan valtioteon -oikeudenvastaisuus selvin sanoin tuotiin julki, mutta tämä esitys ei -saanut mitään aikaan. Myöskin valtiopäivät panivat vastalauseensa, -mutta sitä valtiopäivien puhemiesten muodostamaa lähetystöä, jonka oli -esitettävä tämä vastalause hallitsijalle, ei otettu vastaan. Tahdottiin -täten osoittaa, että Suomella oli edessään lopullisesti päätetty teko, -jonka peruuttaminen ei voinut tulla kysymykseen. Ja kenraalikuvernööri -oli valheellisesti antanut tiedoittaa, että "kaikki järkevät ihmiset -Suomessa olivat julistuskirjaan tyytyväiset." - -Mutta vielä ei ollut kokonaan sammunut usko siihen, että hallitsija oli -halukas kuuntelemaan Suomen kansan ääntä ja voisi suostua tyydyttämään -sen oikeudenmukaiset vaatimukset. Kansa tahtoi itse turvautua keinoon -"käydä kuninkaissa". Kansalaisadressi laadittiin ja allekirjoituksia -koottiin kaikkialta maasta, myös kaukaisimmista ja pohjoisimmista -seuduista. Yksimielisesti ja isänmaallista intoa hehkuen kansa -kokoontui esittämään huolensa sen itsehallintoa ja kansallista -olemassaoloa uhkaavan vaaran edessä. Kahdessa viikossa oli tämän n.k. -"suuren adressin" alla viidensadankahdenkymmenenviidentuhannen -täysikasvuisen Suomen miehen ja naisen omakätinen allekirjoitus maan -väkiluvun ollessa alle kolmen miljoonan. Ja tämä tulos saavutettiin -vuodenaikana, jolloin liikennesuhteet harvaan asutussa maassa olivat -hankalimmillaan. Selvempää kansan ajatusten ja tunteiden ilmausta ei -voitu vaatia. - -Adressi loppui sanoihin: "-- Emme voi sydämistämme karkoittaa -luottamusta Keisarin sanan järkähtämättömyyteen. Mehän tiedämme kaikki, -että meidän armollinen hallitsijamme on koko ihmiskunnalle julistanut, -että vallan tulee kunnioittaa oikeutta. Ja pienen kansan oikeus on yhtä -pyhä kuin suuremman, sen isänmaanrakkaus on Kaikkivaltiaan Jumalan -edessä velvollisuus, josta se ei koskaan saa luopua." - -Edustajia kaikista maan kunnista, luvultaan viisisataa, kokoontui -maaliskuun 13 p:nä Helsinkiin, missä suoritettiin kunnianosoitus -keisari Aleksanteri II:n patsaan luona suurella senaatintorilla. -Useihin tuhansiin nouseva kansanjoukko veisasi siellä Lutherin -virren "Jumala ompi linnamme". Lähetystö matkusti maaliskuun -15 p:nä Pietariin päästäkseen hallitsijan puheille ja ojentaakseen -hänelle adressin. Mutta sitä ei otettu vastaan. Keisari antoi vastata -Suomen ministerivaltiosihteerin välityksellä: "Ilmoittakaa -viidensadanmiehenlähetystölle, etten tietenkään ota heitä vastaan, -vaikka en kuitenkaan ole heille vihoissani." "Palatkoot he rauhassa", -kuuluivat loppusanat hallitsijan tervehdyksessä. Nuo viisisataa eivät -olleet poliitikkoja, vaan kaikkien yhteiskuntaluokkien edustajia, -suurimmalta osalta talonpoikia. Ne edustivat parasta, terveintä Suomen -kansan ydintä. Keisarin kieltäytyminen ottamasta vastaan heitä, -kuulemasta kansanääntä, ja tylysti torjuvan vastauksen muoto haihdutti -unelmat ja tuntui loukkaukselta. Siinä puheessa, jossa, lähetystön -kuultua keisarillisen vastauksen, puheenjohtaja, konsuli E. Wolff, -ministerivaltiosihteerille tulkitsi sen tunteet, lausuttiin: "Me aiomme -noudattaa H. Majesteettinsa käskyä palata rauhassa koteihimme, mutta me -palaamme toisina kuin tulimme." Kansan kunnioitus hallitsijaa kohtaan -oli järkytetty, eikä se palannut enään koskaan vanhassa, avoimen -luottamuksellisessa muodossa. Vuonna 1899 tapahtui käänne Suomen kansan -alamaisissa tunteissa. Lojaalisuuden järkkyminen valmisti maaperän -todella separatistiselle ajatustavalle laajoissa piireissä meidän -maassamme. Samana vuonna oli vesi maan suurimmissa sisävesistöissä -tavattoman korkealla. Se jätti rantakallioihin selvän kauan näkyvän -viirun. Tämä rantaviiva sai kansan suussa "valarikonviivan" nimityksen. - -Valtiopäivät olivat kevään kuluessa loppuunsuorittaneet -sotilaskysymyksen käsittelyn ja hyljänneet venäläisten ehdotuksen, -mutta samalla ilmoittaneet olevansa valmiit lisäämään Suomen sotaväen -lukumäärää voimassaolevan asevelvollisuuslain puitteissa. -Vastauksessaan säädyt esittivät seikkaperäisen selvityksen Suomea -koskevan lainsäädännön oikeusperusteista ja torjuivat näiden -kanssa ristiriidassa olevan käsityksen, joka ilmeni helmikuun -julistuskirjassa. Vastaus päättyi seuraaviin suorapuheisiin ponsiin: - -"että Suomen valtiosäännön mukaan voidaan säätää lakia Suomen kansan -noudatettavaksi ainoastaan maamme perustuslakien säätämässä -järjestyksessä, joka edellyttää niin hyvin että hallitsijalle ovat -siinä avullisina kotimaiset viranomaiset, kuin myöskin että laki -semmoisista asioista, jotka eivät ole luettavia niin sanottuihin -järjestys- ja talousasioihin, syntyy valtiosäätyjen tieten ja -suostumuksella; - -"että sitävastoin mainittua armollista julistuskirjaa seuraavissa -perussäännöksissä määrätty järjestys semmoisten lakien säätämiselle, -jotka ovat aiotut olemaan voimassa myöskin Suomessa, on ristiriidassa -Suomen perustuslakien ja sen valtiosäännön kanssa, joka maallamme -niiden mukaan on; - -"että sanotulla julistuskirjalla ja siihen kuuluvilla -perussäännöksillä, jotka ovat syntyneet ilman Suomen valtiosäätyjen -suostumusta ja myönnytystä sekä muutenkin muussa kuin maamme -perustuslakien määräämässä järjestyksessä, ei sentähden voi Suomessa -olla lain pyhyyttä; - -"että erittäinkin Suomen asukkaiden asevelvollisuutta koskevan lain -antaminen valtakunnan-lakina tahi muuten sen vahvistaminen keisarin ja -suuriruhtinaan hyväksymisellä ilman valtiosäätyjen suostumusta ei -niinmuodoin voi tapahtua loukkaamatta maamme valtiosääntöä; - -"että nyt voimassa olevaa asevelvollisuuslakia, joka on syntynyt maamme -valtiosäännön määräämässä järjestyksessä, ei voida muuttaa eikä kumota -muulla tavoin kuin keisarin ja suuriruhtinaan sekä valtiosäätyjen -yhtäpitävällä päätöksellä; ja - -"että jos T.K. Majesteettinne katsoisi erityisen järjestyksen, jossa -keisarikunnalle ja Suomelle yhteiset lait olisivat säädettävät, tarpeen -vaatimaksi, valtiosäädyt odottavat, että T.K. Majesteettinne suvaitsisi -perustuslainmukaisen käsittelyn noudattamiseksi jättää valtiosäädyille -armollisen esityksen, joka sisältäisi ehdotuksen semmoiseksi maamme -perustuslakien muutokseksi, joka on siihen tarkoitukseen tarpeellinen; -ja vihdoin - -"että valtiosäädyt katsovat korkeimpaan maailmanjärjestykseen -perustuvaksi velvollisuudekseen pitää kiinni siitä laista ja -oikeudesta, joka vuonna 1809 on juhlallisesti vakuutettu Suomen -kansalle järkyttämättömästi säilytettäväksi." - -Selvän ja arvokkaan lausunnon säädyt näin olivat yksimielisesti -antaneet niistä valtioteoista, jotka tarkoittivat Suomen valtiosäännön -kumoamista. Tähän lausuntoon yhtyi kaikin kohdin Suomen senaatti. Mutta -mitään muuta seurausta, kuin että sotilaskysymys joksikin aikaa jäi -lepäämään, ei tällä kansanedustuksen esiintymisellä ollut. Venäjän -hallituksen puolelta aloitetun politiikan muutos näytti aivan -mahdottomalta. Valtiokaappaus oli vietävä perille, vaikkei se Suomessa -saanut kannatusta miltään taholta. - -Myöskin ulkomailla hyökkäykset Suomen valtiosääntöä vastaan -ja aikomus lakkauttaa sen autonomia olivat herättäneet huomiota, -ensi sijassa oikeusoppineiden piireissä, ja antaneet aihetta -sanomalehtikirjoituksiin ja lentokirjasten julkaisemiseen, joissa -Suomen kysymystä historiallisesti ja oikeudellisesti valaistiin. Suomen -taholta oli ulkomailla pantu käyntiin tähän suuntaan käypä valistustyö. -Säätyjen yllämainittu vastaus keisarille oli käännetty saksan, ranskan -ja englannin kielille ja tehty ulkomailla tunnetuksi. Voimakkaan -ulkomaisen mielipiteen ilmaus Suomen hyväksi oli n.s. eurooppalainen -adressi, jonka oli allekirjoittanut tuhatkunta huomattua miestä -Euroopan kaikista sivistysmaista. Lähetystön, johon kuului eteviä -tieteen edustajia eri maista ja joka kesällä 1899 saapui Pietariin, oli -määrä ojentaa se keisari Nikolaille. Mutta ei sitäkään keisari ottanut -vastaan, mikä diplomaattinen epäkohteliaisuus herätti oikeutettua -suuttumusta. Euroopalla ei muka saanut olla mitään puheenvaltaa -"Venäjän sisäisessä" asiassa, sillä sellaisena tahdottiin pitää -venäläis-suomalaista ristiriitaa ja Suomen sisäisen itsenäisyyden -tuhoamista. - - - - -Perustuslakitaistelu. Passiivinen vastarinta. - - -Helmikuunjulistuskirja ja Suomen kansan tulokseton vetoaminen -hallitsijaan oli lähtökohtana sille Suomessa virinneelle liikkeelle, -joka seuraavina vuosina ilmeni yhteiskunnan taholta järjestettynä -vastustuksena sitä Venäjän hallituksen suunnitelmallista pyrkimystä -vastaan, joka tarkoitti maamme valtiomuodon purkamista ja sen sisäisen -autonomian tuhoamista sekä sen muuttamista venäläiseksi maakunnaksi. -Tämä perustuslakitaistelu noudatti tosin osittain aikaisempaa -todistelutapaa, "paperitaistelun", painetun sanan ja viranomaisten -kirjallisten esitysten tietä, mutta otti vähitellen sen ohella yhä -enemmän käytäntöön toisiakin puolustuksen ja vastustuksen muotoja. - -Syksyllä 1899 nimitettiin Suomen ministeri-valtiosihteeriksi -venäläinen mies, tunnettu toimelias ja taitava vallitsevan -hallitussuunnan kannattaja, salaneuvos W. von Plehwe, mikä oli rikos -sitä perustuslain säädöstä vastaan, että suomalaista virkaa saa hoitaa -vain Suomen mies. Suurin piirtein katsoen vallitsi kuitenkin -helmikuunjulistuskirjaa lähinnä seuranneena vuonna jonkunlainen -tyven Suomea vastaan aletussa politiikassa. Valtiopäivien -päättäväinen esiintyminen sotilaskysymyksessä oli todennäköisesti -venäläisissä hallituspiireissä herättänyt jonkunlaista epävarmuutta -venäläistyttämissuunnitelmien toteuttamismenetelmiin nähden sekä -vaatinut olemaan varovainen. Ilma oli kuitenkin raskas ja asianomaiset -eivät olleet toimettomia. Pietarissa valmisteltiin hiljaisuudessa uusia -iskuja. Kenraalikuvernööri käytti hyväkseen sensuurivaltaansa -sanomalehdistöä vastaan ja ensimäiset epämieluisten sanomalehtien -lakkautukset toimeenpantiin. Lauma kuljeskelevia rajantakaisia -kaupustelijoita lähetettiin pitkin maata alemmassa tilattomassa -väestössä valmistamaan maaperää venäläistyttämiselle kaikenlaisilla -maanjaon ja näille yhteiskuntaluokille koittavien parempien aikojen -uskotteluilla. Nämä lähetit toimivat samalla Venäjän valtiollisen -santarmilaitoksen asiamiehinä, joka vastoin lakia, sai valtuuden toimia -Suomessa. - -Valtiopäivien kokoontuessa vuoden 1900 alussa säädyt lausuivat julki -maassa vallitsevan mielialan hallitsijalle osoitetussa anomuksessa, -jossa pyydettiin niiden "maan hallinnossa vallitsevien epäsuuntien -poistamista", jotka meillä olivat saaneet jalansijaa. Anomus oli -arvostelu Suomen kenraalikuvernöörin toiminnasta ja samalla kertaa -syytös häntä vastaan, joskin maltillisessa muodossa. "Suomen kansa", -sanottiin anomuksessa, "ei pyydä mitään uusia etuja ja erioikeuksia. -Mutta se ei voi luopua siitä vaatimuksesta, että maan hallituksen ja -hallinnon johtamisessa on noudatettava periaatteita, jotka pitävät yhtä -sen kanssa, mitä voimassa oleva oikeusjärjestys ja maan paras -vaativat." Säädyt anoivat, että H. Majesteettinsa "suvaitsisi ryhtyä -toimenpiteisiin, jotka olisivat omiansa poistamaan mainitut Suomen -hallinnon johtamisessa ilmenevät epäsuunnat sekä saattamaan tämän -hallinnon maan lakien ja yhteiskuntajärjestyksen kanssa yhtäpitäväksi." -Vastaus oli tyly ja epäävä. Hänen Majesteettinsa selitti valtiopäivien -menneen yli toimivaltansa ja kenraalikuvernööri sai tunnustuksen -toimenpiteistään, jotka "oli havaittu oikeiksi ja vastaavan kaikkein -armollisimmin annettuja ohjeita." - -Valtiopäivät oli tuskin lopetettu, ennenkuin venäläistyttämispolitiikka -ilmeni uusissa perustuslain rikkomuksissa. Kesäkuun 20 p:nä 1900 -annettiin julistuskirja venäjänkielen käytäntöönottamisesta eräissä -Suomen virastoissa. Suomen ministerivaltiosihteerinviraston ja -passitoimiston Pietarissa sekä kenraalikuvernöörin kanslian tuli 1 -p:stä lokakuuta käyttää yksinomaan venäjänkieltä ja samoin tuli -senaatin alistusten hallitsijalle ja kirjeenvaihdon kenraalikuvernöörin -kanssa tapahtua tällä kielellä. Vuotta myöhemmin tulisi asioiden -käsittelyn senaatissa (talousosastossa) niin hyvin suullisesti kuin -kirjallisesti käydä venäjäksi. Yksityinen asianomistaja voi erityisestä -anomuksesta saada päätökset kotimaisilla kielillä. Vuonna 1905 tulisi -myöskin keskusvirastojen jo suorittaa kirjeenvaihtonsa ylempien -virastojen kanssa venäjänkielellä. Maan omat kielet, suomi ja ruotsi, -olivat siis viranomaisten virallisina kielinä vähitellen tungettava -syrjään ja korvattava valtakunnankielellä, venäjällä, jota ani harvat -henkilöt Suomessa osasivat. Maan lähes kolmesta miljoonasta asukkaasta -oli vain 8,000:lla venäjä äidinkielenä. Kenraalikuvernööriä -kehotettiin julistuskirjassa ryhtymään toimenpiteisiin virastojen -virkamieshenkilökunnan saattamiseksi "sellaiseen kuntoon, mikä on -tarpeellinen venäjänkielen menestykselliseksi käytäntöönottamiseksi -sanottujen virastojen asiankäsittelyssä ja kirjeenvaihdossa". Oli -ilmeistä, mihin mahdottomiin seurauksiin maan sisäisen hallinnon alalla -aiottu virastojen venäläistyttäminen oli johtava. - -Samaan aikaan oli ilmestynyt kaksi muuta lainvastaista asetusta. Toisen -nojalla oli tavanomainen, joskaan ei suorastaan laissa säädetty niin -kuitenkin sen edellyttämä kokoontumisvapaus lakkautettava. Ei mitään -julkisia kokouksia saisi pitää hankkimatta ennakolta lupaa -kenraalikuvernööriltä tai siltä, kenelle hän oli luvanmyöntämisoikeuden -antanut, Tämä oikeus antoi kenraalikuvernöörille aseen, jolla hän voisi -estää kaikki neuvottelut ja tukahduttaa sellaiset yhteiskunnan puolelta -tulevat lausunnot jotka olivat hänelle itselleen ja järjestelmälle -epämieluisat. Toinen asetus, joka oli merkitykseltään vähäpätöisempi, -mutta joka oli vastoin voimassaolevaa elinkeinolakia, tarkoitti -mahdollisuuden avaamista jo mainituille venäläisille kulkukauppiaille -yllyttäjinä ja urkkijoina vapaasti liikkua maassa. - -Nyt tuskin enää voitiin suomalaisella taholla erehtyä venäläisen -politiikan tarkoitusperistä. Suomi oli askel askeleelta tehtävä -venäläiseksi maakunnaksi. Oliko Suomen yhteiskunta, tämä varmuus -silmiensä edessä, antautuva vastarinnan vai myöntyväisyyden politiikan -tielle? Tämä oli johonkin määrin eetillinen, mutta vielä enemmän -poliittis-taktillinen isänmaallinen kysymys. Oliko yhteiskunta -vastarinnatta -- joskin vastalausein -- taipuva väkivallan edessä vai, -osaksi itsesäilytysvaistosta, osaksi selvästi tietoisena siitä, mistä -todella oli kysymys, käyttävä kaikki voimansa ja keinonsa -vaikeuttaakseen niiden toimenpiteiden toteuttamista, jotka tarkoittivat -maan valtiollista ja kansallista tuhoamista? Se kysymys ei ollut uusi, -mutta se tuli tällä ajankohdalla polttavaksi. Aktiiviseen vastarintaan -puuttui silloin sekä ulkonaisia että sisäisiä edellytyksiä. Pienen ja -melkein aseettoman kansan aseellinen vastarinta mahtavaa, hyvin -varustettua naapuria vastaan olisi nopeasti tukahdutettu veriin, -voitetun saavuttamatta mitään etua. Ainoa seikka, joka olisi saattanut -olla aktiivisen menettelyn oikeutuksena, epätoivon tunne, ei vielä -ollut olemassa. Paljoa suurempia mahdollisuuksia puolustuksen -epäkansallistuttamisen estämiseksi tai hidastuttamiseksi näytti n.s. -passiivinen vastarinta tarjoavan, se passiivisen jarrutuksen muoto, -joka käytti laillisia, siveellisesti moitteettomia keinoja, kuten -kiinnipysymistä voimassaolevassa laissa ja järjestyksessä sekä -yksityisten kansalaisten kieltäytymistä myötävaikuttamasta laittomuuden -edistämiseen ja noudattamasta laittomia käskyjä. Tähän muotoon -pukeutuva vastustus ei ainoastaan ollut eetillisesti oikeutettu, se oli -monelle eetillinen velvollisuus ja oli joka tapauksessa omansa -siveellisesti vahvistamaan yksityistä ja kansaa, mutta samalla se -näytti menettelytavan kannalta olevan tehokkain puolustuskeino. Jos -yhteiskunta yksimielisesti, jokaista yksilöä myöten, olisi toiminut -sopusoinnussa tämän näkökohdan kanssa, olisivat itse asiassa Suomea -vastaan tähdätyt suunnitelmat ainakin aluksi osoittautuneet -tehottomiksi. Mutta niin yksimielistä vastarintaa ei ollut -odotettavissa. Oli niitä, jotka eivät uskoneet tämän puolustuskeinon -tehokkuuteen, mutta sen sijaan edellyttivät, että pakollisella ja -näennäisellä myöntyväisyydellä voitiin lieventää toimenpiteitä tai -voittaa aikaa, kunnes toiset valtiolliset tuulet alkaisivat puhaltaa. -Oli tietenkin myös niitä, jotka liian paljon ajattelivat omia etujaan, -liiaksi tuijottivat puolue- ja luokkanäkökohtiin voidakseen selvästi -nähdä kokonaisuutta, ja oli lopuksi yksityisiä onnenonkijoita -- joskin -verraten harvoja --, halukkaita tarjoamaan palveluksiaan isänmaalle -vihamielisten toimenpiteiden toteuttamiseen. - -Kotimainen hallitus, senaatti, tietenkin sai ottaa vastaan ensi iskut. -Sen kieltäytyminen julkaisemasta laittomia asetuksia Suomen kansan -noudatettaviksi olisi ollut passiivisen vastarinnan sovelias alku ja -antanut muille virkakunnille ja koko yhteiskunnalle lujemman aseman -perustuslakitaistelussa sekä osaltansa edistänyt mahdollisimman -yksimielisen puolustuksen aikaansaantia. Helmikuunjulistuskirjaan -nähden ei, kuten jo on mainittu, tällaista kieltäytymistä tapahtunut, -eikä kielimanifestin ja äskenmainittujen laittomien asetusten -käsittelyssä myöskään saavutettu siihen tarpeellista senaatin -enemmistöä. Seurauksena tästä oli, että huomattava määrä senaattoreista -luopui hallituksesta ja korvattiin henkilöillä, jotka olivat -myöntyvämmät venäläisten suunnitelmien toteuttamisessa. Tämä tietenkin -vähensi kotimaisen hallituksen isänmaallista luonnetta sekä alensi sen -arvovaltaa ja luottamusta yhteiskunnan silmissä. Kenraalikuvernööri sai -nyt vapaammat kädet venäläistyttämistoimenpiteitä toteuttaakseen. - -Tähän hallituksen kantaan olivat muutamat suomalaiskansallisen puolueen -ensi rivin miehistä, ennen muita puolueen entinen johtaja, senaattori -Y.S. Yrjö-Koskinen, osaltaan vaikuttaneet, ei siksi, että he -mitenkään olisivat hyväksyneet venäläistyttämissuunnitelmia ja -laittomuustoimenpiteitä, vaan siksi että he taipuivat sen edessä, -minkä he katsoivat poliittiseksi -- joskin vastenmieliseksi -- -välttämättömyydeksi, ja koska heistä maan suomenkielisen väestön -kansallinen lujittuminen ja sen erikoisten etujen valvominen oli -kansakunnalle tärkeämpi kuin autonomisen yhteiskuntarakenteen -loukkaamattomuus. Tällaisella pakollisella myöntyväisyydellä tämän -valtiollisen suunnan miehet luulivat isänmaalle olevan enemmän -voitettavissa kuin vihollista yllyttävällä ja ärsyttävällä -vastarinnalla, joka kiihottaisi tätä kulkemaan yhä etemmäs väkivallan -tiellä. Tahdottiin erikoisesti pitää hallitsijalle avoinna mahdollisuus -"arvokkuutensa säilyttämällä" oikaista venäläispolitiikan erehdykset. -Siltaa hallitsijan ja Suomen kansan väliltä ei kokonaan saisi -hävittää. Tämä moniaiden johtavien henkilöiden kanta, joiden -suomalaisisänmaallisia tarkoituksia ja pyrkimyksiä ei voinut epäillä, --- esitettynä m.m. Danielsonin kirjasessa "Mihin suuntaan?" -- johti -siihen, että myöskin osa suomalaista puoluetta, joskin aluksi -epäröiden, alkoi kannattaa hallituksen politiikkaa. Siten syntyi -yhteiskunnan keskuudessa hallituspuolue, muodostuen pääasiallisesti -n.s. vanhasta suomalaisesta puolueesta, mutta saaden lisäaineksia, -joita eivät johtaneet ne isänmaalliset vaikuttimet, mitkä alkuaan -olivat olleet määräävinä. Myöntyväisyyspolitiikassa piili aivan -luonnostaan houkutteleva vaara heikoille ja itsekkäille luonteille. Se -yhteiskunnassa tapahtunut hajaannus, joka syntyi tämän alkuaan -poliittis-taktillisen mielteneroavaisuuden johdosta, tuli jyrkemmin -ilmi sen jälkeen kuin Yrjö-Koskinen loppusyksystä 1900 oli julkaissut -"avoimen kirjeen ystävilleen", jossa hän kehotti puolueensa jäseniä -parempia aikoja odotellessa mieluummin taipumaan ylivoiman edessä kuin -yhä enemmän vain ärsyttämään sitä, sekä katkaisemaan kaiken yhteyden -ruotsalaiseen puolueeseen ja jatkamaan työtä suomenkielen ja -erikoisesti suomalaisen kansallistunnon kohottamiseksi. Näin yhtenäinen -rintama lopullisesti murtui. Tätä hallitus- eli myöntyväisyyspuoluetta --- myöhemmin myös "suomettarelaiseksi" nimitettyä --. vastassa -olivat n.s. perustuslailliset ryhmät, käsittäen ruotsalaisen ja -nuorsuomalaisen puolueen, johon viimemainittuun osa vanhasta -suomalaisesta puolueesta, myöskin useita sen huomatuimpia jäseniä -siirtyi. Kansan suureen enemmistöön nojautuen nämä kansalaisryhmät -ryhtyivät johtamaan passiivista vastarintaa perustuslaillisella -pohjalla. Sosialidemokraattisella puolueella ei vielä tähän aikaan -ollut sanottavaa poliittista merkitystä, mutta järjestynyt työväki oli -yleensä venäläisten vaatimuksiin nähden vastustuskannan puolella ja oli -osaksi yhteistoiminnassa perustuslaillisten puolueiden kanssa. -Perustuslaillisten ryhmien yhteistoiminnan järjestäytyminen mainittua -vastarintaa varten tapahtui syksyllä 1900 ja niiden toiminta sai pian -sen jälkeen kiinteämmät muodot. Käytännöllisten asiain johdon otti -vuonna 1901 haltuunsa kansalaiskomitea, tavallisesti tunnettu -"kagaalin" nimellä. Perustuslaillisten puolueiden yhteinen toiminta, -joka oli haarautunut yli koko maan, ei tarkoittanut yksinomaan itse -vastustuksen järjestämistä, vaan sen tehtävänä oli myös kirjasten ja -esitelmien avulla levittää yleisöön oikeaa käsitystä venäläisten -vaatimusten ja laittomuuksien sisällyksestä ja tästä johtuvista -kansalaisvelvollisuuksista sekä tehdä selkoa vastarinnan keinoista ja -tarkoitusperistä. Samalla koetettiin sisällykseltään oikeusopillisissa -ja poliittisissa kirjasissa niin hyvin Venäjällä kuin ulkomailla -levittää oikeata tietoa Suomesta ja Suomen kysymyksestä, lähinnä niiden -tarkoituksellisesti kierojen esitysten oikaisemiseksi, joita Venäjän -hallituksen toimesta julkaistiin Venäjän ja ulkomaiden sanomalehdissä -yleisen mielipiteen harhaan johtamiseksi. Oli luonnollista että koko -tämän toiminnan täytyi tapahtua salassa, kun taas itse vastarinta, -sellaisena kuin se ilmeni yksityisten esiintymisessä ja toiminnassa, -oli avointa. - -Yleisen mielipiteen puhetorvi, sanomalehdistö -- niin hyvin -ruotsin- kuin suomenkielinen -- oli tietenkin kenraalikuvernöörin -erikoisen epäsuosion ja vainon esineenä. Se sai runsain määrin kokea, -että se oli avoimemmin tai peitellymmin esiintynyt laittomuutta ja -hävitystyötä vastaan. Vuodesta 1899 sanomalehtien lakkautukset -kuuluivat päiväjärjestykseen. Vuosina 1899-1901 lakkautettiin -ainaiseksi 23 maan sanomalehdistä, kun taas muutamalta kymmenkunnalta -kiellettiin lyhyemmäksi tai pitemmäksi ajaksi oikeus ilmestyä. Julkisen -sanomalehdistön näin mykistyessä poliittisia tapahtumia koskevissa -lausunnoissaan ja tiedonannoissaan, tuli sijalle salaisia sanomalehtiä, -jotka enimmäkseen painettiin Ruotsissa ja salaa kuljetettiin Suomeen. -Niistä oli "Vapaita sanoja" ensi sijalla. Joskaan tämä sanomalehdistö -ei ollut lähimainkaan moitteeton ja vielä vähemmän puolueeton, oli -sillä kuitenkin suuri merkitys vastustushengen ylläpitämisessä -yhteiskunnassa sekä oikeampien tietojen levittäjänä poliittisista -oloista kuin mitä huhu saattoi antaa. - -Aluksi varsinaisesti vain valtion virkakunnilla ja yksityisillä -virkamiehillä oli edessään vaihtoehdot: vastarinta seurauksineen tai -alistuminen, kun taas suuri yleisö ei yhtä välittömästi saanut -sitä tuta. Mutta asianlaita muuttui kokonaan, kun laiton -asevelvollisuusasetus annettiin heinäkuussa 1901. Sen julkaiseminen ei -senaatin puolelta kohdannut sanottavaa vastustusta. Vain neljä jäsentä -asettui sitä vastustamaan, minkä johdosta heidät erotettiin. Kotimainen -hallitus muodostettiin nyt ja lähinnä seuraavina aikoina yksinomaan -myöntyväisyyspuolueeseen kuuluvista henkilöistä. Varapuheenjohtajana -talousosastossa oli hovijahtimestari C. Linder, joka tosin oli aivan -vieras suomalaiselle puolueelle, sen pyrkimyksille ja harrastuksille, -sekä poliittisesti merkityksetön, mutta hyvin tottunut liikkumaan -ylemmissä venäläisissä seurapiireissä. Perustuslakitaistelu alkoi nyt -kiristyä. Toiselta puolen vastarinta laittoman asevelvollisuusasetuksen -johdosta sai toiminnalleen laajemman pohjan ja tuli tehokkaammaksi, kun -sen toteuttaminen ulottui paljoa kauemmas ja tunki paljoa syvemmälle -yhteiskuntaan kuin aikaisemmat laittomat asetukset. Toiselta puolen -yltynyt vastarinta aiheutti laajaperäisempiä ja laadultaan töykeämpiä -kostotoimenpiteitä, jotka osaltaan lisäsivät katkeroitumista -yhteiskunnassa. - -Asetus oli syntynyt laittomassa järjestyksessä -- tämä oli -vastarinnassa pääasiana -- mutta myöskin sen sisällys oli sellainen, -ettei Suomen kansa olisi voinut sitä hyväksyä. Se liittyi mitä lähimmin -aikaisemmin mainittuun vuoden 1899 sotilasehdotukseen, jonka -valtiopäivät mahdottomana olivat hyljänneet. Suomalaisia asevelvollisia -voitaisiin komentaa venäläisiin, joko Suomessa tai Pietarin -sotilaspiirissä oleviin joukkoihin, suomalaisten muodostamia -joukko-osastoja voitaisiin myöskin rauhan aikana sijoittaa Venäjälle, -venäläistä päällystöä, alipäällystöä ja miehistöä voitaisiin käyttää -näissä joukoissa j.n.e., siis täydellinen suomalaisen ja venäläisen -sotaväen yhteensekoitus. Palvelusaika oli kolmivuotinen ja vuotuinen -asevelvollismäärä, joka oli otettava, oli hallitsijan mielivallan -varassa. Se sotilasvala, joka asevelvollisten oli vannottava, oli -venäläisen valan kanssa yhtäpitävä ja sisälsi velvoituksen tukea -itsevaltiutta. Erinomaisen suurta katkeruutta synnytti samaan aikaan -annettu määräys, että Suomen tarkk'ampujapataljoonat, jotka olivat -olemassa vuoden 1878 asevelvollisuuslain nojalla ja joiden -kelvollisuutta vastaan ei voitu tehdä mitään asiallisia muistutuksia, -oli hajoitettava. Saman kohtalon sai pian senjälkeen osakseen myös -Suomen rakuunarykmentti, ja samoin lakkautettiin Haminan kadettikoulu, -jossa Suomen upseerit siihen saakka olivat saaneet kouluutuksensa ja -jossa isänmaallinen henki oli elänyt valppaana ja lämpimänä. Ainoana -suomalaisena sotaväkenä oli enää jäljellä Suomen kaartinpataljoona. Sen -vuotuinen lisäys oli vain pari sataa miestä ja muiden asevelvollisten -sotapalvelukseen kutsuminen oli toistaiseksi jäävä sikseen. -Käytännöllisesti katsoen ei sotilasrasitus näin ollen aluksi olisi -tuntunut kansasta raskaalta ja venäläisellä taholla toivottiin tällä -tempulla saatavan laki toteutetuksi ilman sanottavaa vastustusta kansan -puolelta. Tässä kuitenkin erehdyttiin. Vastarinta ei kyllä ollut -yksimielinen ja eheä, mutta kuitenkin niin huomattava, ettei lakia -voitu saattaa tehokkaasti voimaan. Samaan aikaan kuin Suomen sotaväki -hajoitettiin -- henkivartioväen tarkk'ampujapataljoona, tämän sotaväen -viimeinen jäännös lakkautettiin vasta 1905 -- lisättiin venäläisten -joukkojen lukumäärää Suomessa, jolloin ne ottivat haltuunsa Suomen -sotaväen kasarmit, aseet ja muun omaisuuden, mikä kaikki lisäsi maassa -vallitsevaa katkeruutta. - -Sotilaskysymys, laittoman venäläisen asevelvollisuuden vastustus, tuli -lähinnä seuraavina vuosina poliittisesti määrääväksi. Ei enään -toivottu, että vetoaminen hallitsijaan tämän uuden suuren lainrikoksen -ja sen maalle tuhoisien seurauksien johdosta veisi toivottuun -tulokseen, mutta kansan ajatustavan ilmituominen näytti kuitenkin -välttämättömältä, ennenkuin tässä asiassa ryhdyttiin passiiviseen -vastarintaan. Yleisiä kokouksia ei tällaista tarkoitusta varten enää -voitu järjestää, mutta valtiopäivämiesten yksityinen kokous pidettiin -senaattori L. Mechelinin puheenjohdolla Turholmassa Helsingin -läheisimmässä saaristossa elokuun alussa, jolloin päätettiin -toimitettavaksi uusi kansanadressi hallitsijalle. Nimien kokoaminen -kohtasi tietenkin suurempia vaikeuksia kuin helmikuunjulistuskirjan -johdosta syntynyttä "suurta adressia" allekirjoitettaessa, kun yleisiä -kokouksia nyt ei voitu pitää, mutta sen allekirjoitti kuitenkin -muutaman viikon kuluessa omakätisesti neljäsataaseitsemänkymmentäkolme -tuhatta, 16 vuotta täyttänyttä henkilöä, selvä ilmaus siitä, mitä kansa -ajatteli tästä sen elämään suuresti vaikuttavasta kysymyksestä. Adressi -toimitettiin asianomaiseen paikkaan jo syyskuun lopulla, mutta -esiteltiin vasta kaksi kuukautta myöhemmin hallitsijalle. Hän jätti sen -huomioonottamatta. - -Passiivinen vastarinta asevelvollisuusasetuksen toteuttamista vastaan -alkoi syksyllä 1901 ja jatkui kahden ja puolen vuoden ajan. Kaikki -keinot, jotka olivat omansa erikoisesti osoittamaan asetuksen -laittomuutta sekä estämään, vaikeuttamaan tai viivyttämään sen -sovelluttamista, tulivat tällöin käytäntöön. Yritys saada papisto -kieltäytymään julkilukemasta laitonta asetusta kirkoissa ja siten -määrätyssä järjestyksessä myötävaikuttamasta sen kuuluttamiseen ei -saavuttanut sanottavaa menestystä, kun kirkollisten viranomaisten -mielestä kirkkoa ei ollut sekoitettava valtiollisiin taisteluihin. -Tehokkaampi oli kuntien vastarinta niiden kieltäytyessä valitsemasta -jäseniä kutsuntalautakuntiin ja ottamasta osaa luotettavien -kutsuntaluetteloiden laadintaan, samoin kuin lääkärien päätös olla -suostumatta asevelvollisten tarkastukseen. Kunnalliset viranomaiset ja -kuntien luottamusmiehet kieltäytyivät monin paikoin ryhtymästä -mihinkään toimenpiteisiin koko asevelvollisuusasiassa. Useimmat kunnat -pysyivät jyrkästi päätöksissään olla valitsematta jäseniä -kutsuntalautakuntiin. Suuria, mielivaltaisia sakkoja määrättiin niiden -maksettaviksi, mutta ilman sanottavaa vaikutusta. Tämä yleinen -yhteiskunnan vastarinta kävi asianomaisille vallanpitäjille erittäin -epämukavaksi, mutta siitä huolimatta saatiin kutsunnat kevään 1902 -kuluessa joskin hyvin vaillinaisessa muodossa toimeen. - -Viimeisenä ja voimakkaimpana vastarinnan muotona oli jäljellä -asevelvollisuuslakko eli asevelvollisten pysyminen poissa kutsunnoista. -Tähän oli aloite lähtenyt ylioppilaista, mutta ajatus oli saanut -myötätuntoista kannatusta nuorison keskuudessa kaikkialla maassa, -myöskin sosialistisissa työväenpiireissä. Maan pohjoisosissa, -Pohjanmaalla, nuorukaiset melkein miehissä jäivät saapumatta, Uudenmaan -läänissä lakko oli samaten jokseenkin yleinen. Muissa osissa maata oli -kutsuntaan saapuneiden lukumäärä suurempi. Koko maan 25,000 kutsutusta -saapui noin 10,000, kun taas 15,000 jäi saapumatta. Helsingissä oli -kutsuttuja 855, joista 110 tuli saapuville henkilökohtaisesti tai -asiamiehen välityksellä, 745:n jäädessä pois. Pääkaupungissa -kutsuntatilaisuuteen jälkinäytelmänä liittyi katulevottomuuksia, jotka -johtivat yhteentörmäyksiin venäläisen sotaväen kanssa. Venäläisen -kuvernöörin Kaigorodovin käskystä kasakat väkivalloin kävivät aluksi -aivan rauhallisten ihmisjoukkojen kimppuun tyhjentäen kadut -ratsupiiskojen ja sapelien avulla. Nämä poliittisista syistä syntyneet -levottomuudet olivat ensimäiset laatuaan Suomessa. - -Venäläisen asevelvollisuusasetuksen ensimäisen toteuttamisyrityksen -tulos oli asianomaisille varsin kiusallinen. Niin voimakas ja uskalias -vastarinta oli heille yllätys. Saapumatta jääneiden etsintä ja -saattaminen rangaistukseen oli suunniteltu, mutta jäi toimeenpanematta --- niitä kun oli liian paljon -- mutta myöhemmin ryhdyttiin heitä -vastaan muutamiin kostotoimiin, esim. kiellettiin oikeus saada -valtionvirkaa y.m., jotka kuitenkin käytännöllisesti katsoen jäivät -jokseenkin merkityksettömiksi. Kuitenkin annettiin kesällä ja syksyllä -1902 uusia asetuksia, joiden tarkoituksena oli laittomuussuunnan -ja maan venäläistyttämisen edistäminen ja ennen kaikkea -kenraalikuvernöörin varustaminen keinoilla hänen päästäkseen -niskoittelevien virkamiesten kimppuun. Nämä asetukset tekivät -helpommaksi vallitsevalle poliittiselle hallitussuunnalle epämukavien -virkamiesten ja tuomarien rankaisemisen ja virasta erottamisen, minkä -ohella venäläisille myönnettiin sama oikeus kuin syntyperäisille -suomalaisille hakea valtionvirkoja Suomessa. Jo samana syksynä -erotettiin kolme vanhinta jäsentä kustakin maan kolmesta hovioikeudesta -ja muutamia muita ylempiä virkamiehiä, jotka olivat kieltäytyneet -noudattamasta laittomaan asevelvollisuusasetukseen perustuvia käskyjä. -Muutama kuukausi myöhemmin hovioikeuksia kohtasi vielä tuhoisampi -myrsky, ne kun olivat tuominneet vanhemman voimassaolevan lain mukaan -ottamatta huomioon uusia laittomia asetuksia. Kun Turun hovioikeus oli -kieltäytynyt jättämästä sikseen kuvernööri Kaigorodovia vastaan hänen -mainittuihin Helsingin katumellakoihin suhtaumisensa johdosta nostettua -kannetta, eroitettiin ilman eläkeoikeutta viisitoista tämän -hovioikeuden jäsentä. Melkein kaikki muut virkamiehet erosivat tämän -johdosta toimistaan hovioikeudessa, joka näin joksikin aikaa lakkasi -toimimasta. Suurin osa maata, tiheimmin asuttu osa ynnä pääkaupunki oli -näin ylioikeutta vailla, kunnes hallituksen onnistui täyttää paikat -uusilla miehillä, jotka ylimalkaisesti katsoen eivät olleet tärkeän -tehtävänsä tasalla. Viipurin hovioikeudesta erotettiin vielä -lisäksi kymmenen, Vaasan hovioikeudesta kolme lainkuuliaista -jäsentä ja virkamiestä. Sama kohtalo tuli Helsingin ja Viipurin -kunnallispormestarien ja Uudenmaan ja Viipurin läänien kaikkien muiden -kaupunkien, yhteensä yhdentoista pormestarin osaksi. - -Nämä ja muut samantapaiset kostotoimenpiteet virkamiehiä ja kansalaisia -vastaan, jotka asettivat uskollisuuden lakia ja isänmaata kohtaan omien -etujen edelle, olivat vain omansa lisäämään suuttumusta yhteiskunnan -keskuudessa ja lujittamaan vastustushenkeä. Marraskuussa 1902 pidettiin -Helsingissä salainen kokous, johon otti osaa vaikutusvaltaisia ja -ymmärtäväisiä perustuslaillisiin ryhmiin kuuluvia henkilöitä maan -kaikista osista neuvottelemaan siitä, miten yhteiskunnan puolelta oli -suhtauduttava kumouspolitiikkaan. Ensimmäinen niistä ponsilauseista, -jotka kokous yksimielisesti hyväksyi, kuului: "Kokous katsoo olevan -valtiollisen ja kansallisen omintakeisuutemme pelastamiselle ja -säilyttämiselle välttämätöntä, että passiivista vastarintaa kaikkia -toimenpiteitä vastaan, jotka ovat ristiriidassa perustuslakiemme kanssa -tai tarkoittavat niiden kumoamista, järkähtämättä jatketaan kaikilla -aloilla, kunnes laillinen järjestys maahan palautetaan." Väkivallan ei -siis vielä ollut onnistunut murtaa yhteiskunnan vastustushenkeä, joskin -sen yksityiset jäsenet taipuivat ulkonaisen ylivoiman edessä. -Laittomuuden ja lähinnä venäläisen asevelvollisuuden vastustusta oli -vähentymättömänä jatkettava. - -Kevät 1903 aloitti uuden vaiheen Suomen sortokauden historiassa. -Siihenastiset toimenpiteet, rankaisut ja rankaisu-uhkat olivat -osoittautuneet liian lieviksi ja tehottomiksi. Kenraalikuvernööri ei -ollut tyytyväinen saavutettuihin tuloksiin. Hän tarvitsi laajennettua -valtaa voidakseen pitää niskuroivaa Suomen yhteiskuntaa kurissa. -Huhtikuun 9 p:nä 1903 annetulla keisarillisella käskykirjeellä ja sitä -seuranneella asetuksella "koskeva toimenpiteitä valtiollisen -järjestyksen ja yleisen rauhan säilyttämiseksi Suomessa" -kenraalikuvernööri varustettiin diktatorisella vallalla kolmeksi -vuodeksi. Käskykirjeessä perustellaan toimenpidettä sillä, että -pyrkimykset saada aikaan yhdenmukaisuus Suomen ja keisarikunnan -alkuperäisten osien kesken olivat kohdanneet julkeaa vastustusta osassa -Suomen väestöä. "Pahansuovat henkilöt", sanotaan edelleen, "ovat, -saattaakseen rauhallista kansaa, joka ei ole taipuisa noudattamaan -heidän yllytyksiään, kääntymään hallituksen vastustamisen tielle, -rohjenneet ryhtyä tekoihin, jotka ovat häirinneet elämän rauhallista -kulkua -- -- --. Tavallisissa oloissa olisi tuollaisilla teoilla -häiritty järjestys voitu palauttaa saattamalla syylliset oikeudelliseen -edesvastuuseen ja muilla yleisissä laeissa säädetyillä keinoilla. Tätä -nykyä näitä keinoja ei kuitenkaan voida käyttää, koska eräät -virkamiehet sekä varsinkin oikeuslaitokset eivät ainoastaan ole -myötävaikuttamatta yleisen järjestyksen voimassa pitämiseen, vaan usein -itse näyttävät turmiollista laintottelemattomuuden esimerkkiä." -Käskykirje sisälsi epäsuoran tunnustuksen yhteiskunnan keskuudessa -väkivallan vastustamisessa ilmenneelle solidarisuudelle, joskin -"pahansuovien henkilöiden" ja "rauhallisen väestön" välisen vastakohdan -valheellinen luulottelu otettiin lähtökohdaksi diktatuurille, "jonka -tuli suojaa väestöä kiihottajia vastaan". - -Tämän diktatorisen vallan ja samalla saamiensa uusien ohjeiden nojalla -kenraalikuvernööri voi lakia syrjäyttämällä ryhtyä melkeinpä mihin -tahansa. Ei ollut nyt enää kysymys näennäisillä "laeilla" verhotusta, -vaan puhtaasta väkivallasta. Kenraalikuvernööri Bobrikov käyttikin -laajassa mitassa hyväkseen tätä uutta valtaansa. Jo keväällä ja sitten -kesällä ja syksyllä karkoitettiin maasta suuri joukko, useita kymmeniä, -perustuslaillisiin ryhmiin kuuluvia henkilöitä, niiden joukossa -senaattori Mechelin ja muita entisiä hallituksenjäseniä, epämieluisia -valtiopäivämiehiä (vapaaherra V.M. von Born, senaattorit L. -Gripenberg ja A. Nybergh, kreivi C. Mannerheim, J. Castrén, y.m.), -kaupunginvaltuustojen puheenjohtajia ja muita, myöskin yksinkertaisia -rahvaanmiehiä, jotka syystä tai toisesta olivat herättäneet -asianomaisten epäsuosiota. Myöhemmin syksyllä alkoivat karkoitukset -Venäjälle. Kotitarkastuksia ja vangitsemisia toimeenpantiin runsaasti, -tavallisesti Suomessa lainmukaista toimivaltaa vailla olevan venäläisen -santarmiston ilmiannon nojalla. - -Kaikki nämä vainotoimenpiteet tarkoittivat ensi sijassa -asevelvollisuusasetuksen toteuttamista vastaan suunnatun vastarinnan -murtamista, mikä myös jossakin määrin -- ainakin näennäisesti -- -onnistui. Kevään 1903 kutsunnat olivat vähän suotuisammat -viranomaisille, kun lähes kaksi kolmasosaa kutsutuista tuli saapuville -tai ilmoitettiin läsnäoleviksi. Mutta tämä tulos saavutettiin osaksi -käyttämällä suoranaista väkivaltaa -- venäläistä sotaväkeä komennettiin -saattamaan nuorukaisia kutsuntatilaisuuksiin -- osaksi petollisin -toimenpitein. Muutamissa seuduissa maata oli kuitenkin kutsuntalakko -tänäkin vuonna jokseenkin yleinen. Niin oli laita Pohjanmaan -rannikkoseudulla, itäisellä Uudellamaalla ja pohjois-Savossa. -Iisalmessa ei 370 kutsutusta kukaan ollut saapunut vapaaehtoisesti. -Vastustushenki ei ollut vähentynyt, mutta vastarinnan mahdollisuudet -olivat supistetut. - -Diktatuuri antoi kenraalikuvernöörille vapaat kädet maamme -venäläistyttämisen jouduttamiseksi yleensä. Niinpä hänelle oli uusissa -ohjeissa myönnetty maan kaikkien oppilaitosten yleinen valvonta, mistä -oli seurauksena, että koulut joutuivat kaikenlaisten rettelöiden -alaisiksi. Annettiin määräys, joka vaati suunnattoman suuren -tuntimäärän venäjänkielelle oppikouluissa, oppilaitoksia suljettiin ja -yksityisiä opettajia pantiin viralta. Kenraalikuvernööri oli saanut -toimeksi "koettaa ohjata opetuksen sellaiseen suuntaan, että nuorisoon -istutetaan uskollisuuden henki H.M. Keisaria ja Venäjää kohtaan". -Kaikilla näillä väkivaltaisilla toimenpiteillä oli tietenkin pakostakin -aivan päinvastainen vaikutus. Mieliala Suomen yhteiskunnassa joutui yhä -enemmän kiihdyksiin ja väkivallantekijöitä ja venäläisiä sortajia -kohtaan kytevä vastenmielisyys yltyi vihaksi. - -Kaiken tämän ohella kotimainen hallinto joutui yhä enemmän rappiolle. -Kotimainen hallitus, jonka myöntyväisyyttä aluksi ei kannattanut mikään -solidarisuudentunne vallitsevaa komentoa kohtaan, oli vähitellen -vajonnut kenraalikuvernöörin avustajaksi. Lakien ylin valvoja, -prokuraattori, oli usein väkivaltapolitiikan välikappale. Viralta -pannut tai eronneet virkamiehet -- heitä oli useita satoja -- oli -korvattu ala-arvoisilla, riittävää muodollista tai asiallista -pätevyyttä vailla olevilla, jotka usein olivat kotiperältään venäläisiä -ja tuskin taisivat maan kieliä. Maan kahdeksasta kuvernööristä, joilla -oli varsinaisesti hoidossaan siviilihallinto, oli näihin aikoihin viisi -venäläistä, vailla tarkempaa maan lakien, olojen ja kansan tapojen -tuntemusta. Poliisi oli suuresti huonontunut sen johdosta, että sen -palvelukseen oli otettu erittäin epäiltäviä, osittain rikollisiakin -aineksia, joista useat syntyperältään venäläisiä tai virolaisia. -Sekasorto, epäjärjestys ja oikeudettomuus vallitsi melkein kaikkialla -valtiollisen hallinnon alalla. Tämä oli ensimäinen tulos niistä -yhteensulattamispyrkimyksistä, joita valtakunnan arvon ja etujen -katsottiin vaativan. - -Puhtaan laillisuuden pohjalle perustuvalla passiivisella vastarinnalla -oli tahdottu puoltaa ja voimassa pitää oikeusperiaatteita Suomen -yhteiskunnan määräävinä ohjeina vastoin aasialaista mielivaltaa. Siinä -oli suuri eetillinen voima, mutta se kadotti tehokkuuttaan -suuntautuessaan voimia ja henkilöitä vastaan, joihin oikeudelliset ja -eetilliset vaikuttimet varsin vähän tehosivat ja jotka eivät epäröineet -vedota minkä muotoiseen väkivaltaan tahansa saavuttaakseen poliittisia -tai itsekkäitä päämääriä. Väkivaltaa vastaan suunnattuun passiiviseen -vastarintaan vastattiin uusilla väkivallanteoilla, jotka yhä enemmän -kiihdyttivät mieliä. Näin oli ensi sijassa ulkomaille ja Venäjälle -karkoitusten laita. Oli luonnollista -- moni oli sen jo edeltäpäin -aavistanut -- että sellaisessa asiaintilassa aktiivisempaan -puolustuspolitiikkaan suuntautuva mieliala voittaisi alaa ensi sijassa -yhteiskunnan nuorempien ikäryhmien keskuudessa. Se ilmeni lisääntyvänä -pyrkimyksenä ulkonaisiin mielenosoituksiin, mutta herätti yksityisissä -henkilöissä myös ajatuksen panna väkivallan väkivaltaa vastaan. - -Tällainen yksityinen mies, jossa lämmin isänmaallisuus yhtyneenä maan -kohtalon herättämään katkeruuteen purkautui epätoivon teoksi, oli nuori -Eugen Schauman. Hänen luodistaan kaatui kenraalikuvernööri Bobrikov, -syyllisin niistä, jotka väkivaltakeinoin tekivät työtä Suomen -tuhoamiseksi. Murhayritys tapahtui senaatintalon porraskäytävässä 16 -p:nä kesäkuuta 1904 ja Bobrikov kuoli seuraavana päivänä. Poliittinen -murha oli uusi ja outo ilmiö Suomessa ja kuitenkin sitä tervehdittiin -vapahduksen tekona, ilmauksena siitä heräävästä käsityksestä tai -tunnosta, ettei muodollisella laillisuudella ollut yksinoikeutta -puolustuskeinona jatkuvassa taistelussa maan kansallisen olemassaolon -hävitystä vastaan. Nuori verityön tekijä sovitti tekonsa surmaamalla -samalla itsensä, jättäen jälkeensä hallitsijalle osoitetun kirjeen, -jossa hän kuvasi sitä sekasortoa ja oikeudettomuutta, minkä -kenraalikuvernöörin toiminta Suomessa oli aikaansaanut ja selitti -tekonsa hätävarjelukseksi ja ainoaksi keinoksi saada totuus perille -H. Majesteettinsa kuuluviin, jota hän mitä hartaimmin pyysi ottamaan -selkoa maassa vallitsevasta todellisesta asiaintilasta. Yksin oli hän -suunnitellut ja suorittanut tekonsa, johon harjoitettu väkivalta oli -hänet ajanut. Toimeenpannut tutkimukset eivät myöskään antaneet tukea -sille väitteelle, että hänellä olisi ollut avustajia tai että hän olisi -liikkunut jonkun järjestön asioilla. Mutta syylliseksi tehtiin -kuitenkin virallisesti "pahansuopien harjoittama kiihotus esivaltaa -vastaan". Heinäkuun alussa karkoitettiin Venäjälle m.m. kolme -yliopistonopettajaa, niiden joukossa professori, vapaaherra R.A. Wrede. -Tästä oli ensi sijassa edesvastuussa Venäjän sisäasiainministeri, -Suomen ministerivaltiosihteeri ja yliopiston kansleri von Plehwe. Mutta -myöskin hänen elämänsä loppui väkivaltaisesti. Jo kuusi viikkoa -Bobrikovin kuolemasta hän joutui murhateon uhriksi, teko, -jota eivät suorittaneet suomalaiset kostajat, vaan venäläiset -vallankumoukselliset. Sortojärjestelmä alkoi korjata kylvämästään -väkivallasta noussutta anarkiasatoa. - -Jääköön sanomatta missä määrin Bobrikovin ja Plehwen murhat osaltaan -vaikuttivat siihen suurempaan varovaisuuteen, jota Venäjän hallitus nyt -alkoi politiikassaan noudattaa. Joka tapauksessa ne olivat -varoitusmerkkejä, joiden merkitystä ei voitu olla huomioonottamatta. -Venäjän vallanpitäjissä heräsi ilmeisesti tunto siitä, että jousi oli -jännitetty liian kireälle. Venäläis-japanilainen sota oli käynnissä ja -venäläisten siinä kärsimät vakavat vastoinkäymiset sekä valtakunnassa -yltyvä levottomuus taltutti virkavaltaisten kansalliskiihkoilijain -ylimielisyyden sekä kehotti suurempaan varovaisuuteen niin hyvin -Venäjään itseensä kuin rajamaihin nähden. Ennen rauhallinen Venäjän -kolkka, Suomi, joka sijaitsi niin lähellä pääkaupunkia, oli -väkivaltakomennon painon alaisena kehittynyt levottomuuden ahjoksi, -joka sisäisten ja ulkonaisten vaikeuksien vallitessa olisi voinut käydä -kiusalliseksi suurelle valtakunnanruumiille. Periaatteessa ei siihen -saakka noudatetusta poliittisesta suunnasta luovuttu, mutta käytännössä -ilmeni melkoinen huojennus jo syksyllä 1904. Kenraalikuvernööriksi oli -nimitetty ruhtinas I. Obolenskij, ei suinkaan vapaamielinen, mutta -hyväntahtoisempi ja vähemmän karkeatekoinen mies kuin Bobrikov. Siinä -käskykirjeessä, joka seurasi hänen nimitystään, hallitsija tosin lausui -sen vakaumuksen, että uusi kenraalikuvernööri noudattaisi samaa -"viisasta lujuutta" kuin hänen edeltäjänsä, jonka toimintaa samalla -ylistettiin, mutta hänen yksityisesti saamansa ohjeet kävivät -ilmeisesti siihen suuntaan, että yhtenäistyttämissuunnitelmien -toteuttamisessa oli noudatettava suurempaa varovaisuutta. Sensuurin -painostusta vähennettiin ja sanomalehdistö voi jälleen avoimemmin -tuoda ilmi käsityksensä maan asioista, Yhteiskunta hengitti -keveämmin. Valtiopäivät kutsuttiin kokoontumaan joulukuussa 1904. -Perustuslaillisten julkaisemissa vaaliohjelmissa vaadittiin laillisuus -täydelleen palautettavaksi kaikilla aloilla ja säädyille oikeutta olla -myötävaikuttamassa maan sotalaitoksen järjestelyssä ja lainsäädännössä -yleensä. Vanhan suomalaisen puolueen ohjelmassa ilmeni samaan suuntaan -käypiä toiveita joskin varovaisessa muodossa, ja puolue selitti -olevansa valmis tekemään myönnytyksiä venäläisille vaatimuksille, -jos ne tapahtuisivat laillisessa järjestyksessä säätyjen -myötävaikutuksella. Vaalien tulos oli perustuslaillisille suotuisa. -Ritaristossa ja aatelissäädyssä sekä porvarissäädyssä ja -talonpoikaissäädyssä perustuslailliset olivat enemmistönä, -pappissäädyssä he olivat melkein tasaväkiset vanhan suomalaisen -puolueen kanssa. Maasta sekä ulkomaille että Venäjälle karkoitettujen -joukossa oli henkilöitä, jotka oli valittu valtiopäivä-miehiksi, ja -samoin valtiopäivien ensimäisen säädyn itseoikeutettuja jäseniä. He -saivat luvan palata. Myöskin muut karkoitetut voivat vähitellen -saapua takaisin kotimaahan, joten yksi edellisen kenraalikuvernöörin -aikana tehdyistä törkeimmistä väkivallanteoista peruutettiin. Se -valtaistuinpuhe, jolla valtiopäivät avattiin, ei juuri antanut mitään -toiveita laillisten olojen palauttamisesta. Vain diktatuuriasetuksen -peruuttamista luvattiin, "niin pian kuin kenraalikuvernööri ilmoittaa, -että ne asianhaarat, jotka sen julkaisemisen ovat aiheuttaneet, -ovat poistetut." Helmikuunjulistuskirjasta, venäjänkielen -käytäntöönsaattamisesta virastoissa ja asevelvollisuuslaista hallitsija -ilmoitti, että näiden valtioperuskirjain pääperiaatteet pysytettäisiin -muuttumattomina voimassa. Viitattiin kuitenkin näiden lainsäädäntöjen -rajoittamisen mahdollisuuteen. Valtaistuinpuhe näytti olevan heikko, -jos kohta hyvin heikko hallitsijan ja Venäjän hallituksen -perääntymisyritys, mutta se oli kai pikemmin ymmärrettävä ajanolojen -vaatimaksi poliittiseksi tempuksi, jonka hetkellisesti tuli rauhoittaa -mielialaa. - -Joulukuun 31 p:nä samaa vuotta valtiopäivät lähettivät n.s. suuren -anomuksensa, jonka säädyt yksimielisesti olivat hyväksyneet. Säädyt -katsoivat "ensimäiseksi ja tinkimättömäksi velvollisuudekseen" -hallitsijalle esiintuoda "peittelemättömän kuvauksen nykyään maassa -vallitsevista onnettomista oloista sekä niistä toimenpiteistä, jotka -ovat tarpeelliset järjestyksen, rauhan ja onnen palauttamiseksi." -"Mitkä kaikki asianhaarat", sanotaan anomuksessa, "lienevätkin omiansa -T.K. Majesteetiltanne peittämään asiain oikeaa laitaa, ei T.K. -Majesteetillenne voi olla tuntematonta, että Suomessa on vuosikausia -vallinnut alakuloisuus, syvä levottomuus ja ahdistus, sekä että tämä -tila on johtunut siitä, että erinäisiä laajalle ulottuvia asetuksia -Valtiosäätyjen myötävaikutuksetta on annettu asioista, joista maan -perustuslakien mukaan lakia ei käy ilman semmoista myötävaikutusta -säätäminen, minkä ohessa täällä on pantu toimeen hallitusjärjestelmä, -joka tuhoa tuottavasti on häirinnyt niin hyvin julkista kuin yksityistä -elämää." Anomuksessa kosketeltiin Venäjän ja Suomen välisten -riitakysymysten tärkeimpiä kohtia: valtakunnanlainsäädäntökysymystä -- -ja helmikuun julistuskirjan laitonta ja yksipuolista yritystä ratkaista -tämä kysymys -- sekä asevelvollisuuslakia ja muita laittomia ja -oikeuttaloukkaavia lainsäädäntötoimenpiteitä, joihin viime vuosina oli -ryhdytty, kuin myös hallinnollisia väärinkäytöksiä maan hallinnon eri -aloilla. Lopuksi esitettiin ehdotus niiksi toimenpiteiksi, joita -vaadittiin säännöllisiin oloihin palaamiseen sekä huomautettiin, -kuinka erittäin tärkeätä oli, että asevelvollisuuskutsunnat heti -peruutettaisiin. Anomuksen loppuponnessa säädyt pyysivät, että H. -Majesteettinsa, "suvaitsisi armossa ryhtyä niihin toimenpiteisiin, -jotka ovat tarpeen perustuslainmukaisen hallitustavan uudelleen -voimaansaattamiseksi ja laillisen järjestyksen palauttamiseksi -Suomeen." - -Vastaus tähän anomukseen saapui vasta maaliskuun lopulla 1905, mutta se -sisälsi vain tiedonannon, että vuoden 1901 asevelvollisuusasetuksen -sovelluttaminen toistaiseksi lakkaisi, ja sen tunnustuksen, ettei -tuomaria perustuslainmukaisesti voida ilman laillista tutkintoa ja -tuomiota virasta erottaa, sekä myös tähän kuuluvan v:n 1902 asetuksen -kumoamisen. Muihin anomuksen kohtiin ei kajottu; vain valtakunnan -lainsäädäntökysymyksen rajoittamisesta annettiin toiveita asettamalla -komitea sitä varten (Tagantsevin komitea). Valtiopäivät myönsivät 10 -miljoonan markan määrärahan yhdeksi vuodeksi sotilastarkoituksiin -suoritettavaksi Venäjän valtakunnanrahastoon korvauksena lakkautetusta -asevelvollisuudesta. Huhtikuussa hajosivat valtiopäivät ilman että oli -saatu lopullista vastausta suureen anomukseen. Lakkauttamalla laittoman -asevelvollisuusasetuksen sovelluttaminen oli tosin hetkellisesti -polttavin riidan- ja levottomuudenaihe poistettu, mutta mieliala maassa -ei ollut rauhoittunut. Lainvastaiset toimenpiteet eivät lakanneet, -joskin painostus oli vähentynyt. Ei ollut luottamusta siihen, että -Venäjän politiikka Suomea kohtaan todella saisi pysyväisesti uuden -suunnan. - -Aktiiviset pyrkimykset eivät myöskään olleet lakanneet. Ne olivat -päinvastoin kiteytyneet samoinajattelevien ainesten salaiseksi -yhteenliittymäksi, joka ensi sijassa oli muodostunut radikaalisesti -ajattelevan nuorison kesken, ja syksyllä 1904 saaneet kannattajakseen -"Suomen aktiivisen vastustuspuolueen", jonka varsinainen perustaja ja -johtaja oli Tukholmassa asuva vallankumousmies K. Zilliacus ja johon -liittyi muutamia karkoitetuista suomalaisista sekä joukko kotimaassa -asuvia kansalaisia. Puolueen päämäärä oli aluksi sama kuin -perustuslaillisten ryhmien, nimittäin oikeuden puolustus ja Suomen -sisäisen vapauden ja itsehallinnon palauttaminen, mutta se piti -passiivista laista kiinnipitämistä riittämättömänä taistelukeinona, -varsinkin kun täyttä yksimielisyyttä ei oltu yhteiskunnan kesken voitu -saavuttaa vastustuspolitiikassa. Puolueen pyrkimysten määränä oli -kumota Venäjän itsevaltius, joka tosiasiallisesti vallitsi Suomessa, ja -se hyväksyi kaikki ne vallankumoukselliset keinot, jotka tällöin voivat -tulla kysymykseen. Päämäärä voitiin, niin arveltiin tällä taholla, -saavuttaa vain yhteistyössä Venäjän tyytymättömien ainesten ja lähinnä -sen vallankumouksellisten kanssa. Vain kansanhallitsema Venäjä, -arveltiin, voi tunnustaa Suomen vapauden ja oikeuden. Puolueen -laskelmiin sisältyvää, pian alkavaa vallankumousta oli seuraava Suomen -kapinaannousu. Ajatus, että maamme tällöin saavuttaisi täydellisen -itsenäisyyden, ei ollut aivan outo aktivistien suunnitelmille. -Kongressi yhteistoiminnan aikaansaamiseksi Venäjän valtakunnan -erilaisten vallankumouksellisten ainesten kesken oli pidetty Pariisissa -syksyllä 1904. Suomea edustivat tällöin K. Zilliacus ja tohtori Arvid -Neovius. - -Puolue teki itsensä tunnetuksi lentolehtisellä, jota levitettiin -joulukuussa 1904 ja joka sisälsi sen ohjelman. Se otettiin Suomen -yhteiskunnan keskuudessa yleensä vastaan jokseenkin suurella -epäluulolla ja perustuslaillisen puolueen johtavat henkilöt asettuivat -sekä eetillisistä että poliittis-taktillisista syistä torjuvalle -kannalle siihen ajatukseen nähden, että olisi luovuttava laillisuuden -tiestä ja turvauduttava vallankumouksellisiin taistelukeinoihin. -Arveluttavalta ja vaaralliselta näytti yhteistyö Venäjän -vallankumouksellisten kanssa, joiden koko sielullinen rakenne oli -vieras suomalaiselle ajatus- ja tunne-elämälle ja joita kohtaan -Suomessa oli kyllä jonkun verran myötätuntoa, mutta varsin vähän -luottamusta. Liittyminen mainittuun puolueeseen ei myöskään liene ollut -huomattavan suuri. Sen tai sen taistelujärjestön toiminta keväällä ja -kesällä 1905 rajoittui yksityisiin, venäläistyttämisjärjestelmän -välikappaleita vastaan suunnattuihin väkivallantekoihin, joista -mainittakoon prokuraattori Soisalon-Soinisen murha helmikuussa 1905. -Lukuunottamatta näitä yksityisiä, osaksi jokseenkin mielettömiä -terroristisia tekoja sekä muutamia vain osaksi onnistuneita aseiden -maahantuontiyrityksiä (Grafton-seikkailu), oli puolueen toiminnalla -pääasiallisesti propagandan luonne ja sen tarkoituksena siis -valmistaa maassa yhteistoiminnassa Venäjän vallankumouksellisten -ainesten kanssa toimeenpantavaa poliittista vallankumousta. -Mutta propaganda-toiminnallaan työväenluokan keskuudessa puolue -tuli lähempään kosketukseen tämän keskuudessa liikkuvien -sosialivallankumouksellisten pyrkimysten kanssa, joille se antoi -virikettä ja jotka siihen jonkun verran vaikuttivat. Aktiivinen -vastustuspuolue ei ollut vieras poliittisten tapausten muodostumiselle -syksyllä 1905. - -Myöskin sosialistit olivat tällöin jo järjestäytyneet valtiolliseksi -työväenpuolueeksi. Tämä tapahtui ensin Turussa 1899 ja sittemmin 1903 -Forssassa pidetyssä kokouksessa, missä ryhdyttiin vaatimaan jyrkkiä -poliittisia uudistuksia. Vähää ennen valtiopäivien lopettamista -huhtikuussa 1905 he koettivat säätytalon edustalla toimeenpannulla -meluavalla mielenosoituksella saada säädyt pakotetuiksi jyrkkään -äänioikeusuudistukseen, mutta menestymättä. - -Pietarissa tammikuussa 1905 sattuneista verisistä tapahtumista -lähtien oli Venäjällä vallinnut kuohuntaa ja levottomuutta. -Vallankumouksellinen mieliala purkautui ilmi Venäjän yleislakossa saman -vuoden lokakuun lopussa, kun liikenneneuvot pysähdytettiin ja -säännöllinen julkinen elämä lakkasi toimimasta. Esimerkki -vaikutti välittömästi Suomeen. Aloitteentekijöinä meillä olivat -vallankumoukselliset sosialistit ja "aktivistit". Koko säännöllisen -yhteiskunnallisen elämän seisauttaminen Suomessa näytti poliittiselta -kannalta katsoen jokseenkin tolkuttomalta, ja itse asiassa se olikin -pelkkää Venäjällä vallitsevan lakkoliikkeen matkimista. Mutta kun lakko -kerran oli aloitettu, yhtyi koko yhteiskunta siihen, joten se tuli -"kansallislakoksi" ja sai puhtaasti poliittisen, venäläistä sortovaltaa -vastaan suunnatun liikkeen luonteen. Lakko puhkesi 30 p:nä lokakuuta, -jolloin kaikki säännöllinen julkinen toiminta pysähtyi ja valta siirtyi -lakkokomiteoille. Olosuhteiden painostuksen alaisena keisari oli -pakotettu 30 p:nä lokakuuta antamaan Venäjän kansalle julistuskirjan, -jossa lainalainen vapaus ja kansanedustus luvattiin. Myöskin Suomi -käytti tilaisuutta hyväkseen. Perustuslaillisten puolueiden -luottamusmiehet laativat jo 31 p:nä lokakuuta ehdotuksen -julistuskirjaksi, jonka hallitsija antaisi Suomen kansalle. Se -lähetettiin varustettuna kenraalikuvernöörin puoltolauseella -keisarille, joka allekirjoitti sen 4 p:nä marraskuuta. Tässä -julistuskirjassa täydellisesti hyväksyttiin säätyjen aiemmin mainittu -suuri anomus, joten kaikki laittomat asetukset yhdellä iskulla -kumottiin. Maa sai takaisin autonomiansa ja lailliset olot -palautettiin. Se puhtaasti valtiollinen tarkoitus, mikä porvarillisen -yhteiskunnan puolelta oli kiinnitetty tähän viikonpäivät kestäneeseen -suurlakkoon, oli siis saavutettu. Sosialistit, jotka ensi sijassa -olivat lakon järjestäneet ja sen avulla olivat tahtoneet osoittaa -mieltänsä porvarillista yhteiskuntaa vastaan ja saavuttaa valtaa, eivät -olleet tyytyväisiä. He olivat toivoneet vallankumoushallituksen -asettamista, joka olisi kutsunut koolle kansalliskokouksen, ja -tahtoivat vielä julistuskirjan kuuluttamisen jälkeen jatkaa lakkoa, -mutta eivät yrityksessään onnistuneet. Perustuslaillismieliset ja -yleensä yhteiskunnan järkevämmät ainekset, jotka sosialistiset komiteat -olivat lakon aikana jonkunverran työntäneet syrjään, ottivat jälleen -johdon käsiinsä. "Kansalliskaarti", joka lakon aikana oli muodostettu -ylläpitämään järjestystä, jakaantui nyt porvarillisten ja -sosialististen ainestensa mukaisesti. Ensinmainittuihin liittyivät myös -"aktivistit". Ensi kertaa nyt "valkoiset" ja "punaiset" seisoivat -vastakkain. Kaikki suoriutui ilman mitään veristä yhteentörmäystä, -mutta jäljet näkyivät tulevaisuudessa. Yleensä lakon aikana ilmeni vain -harvoja ja verraten vaarattomia väärinkäyttöjä. - -Lakkoviikon aikana oli senaatinjäsenet, kansanjoukkojen -painostuksenalaisina, pakotettu pyytämään eroansa. Erohakemuksiin -hallitsija muutamia viikkoja myöhemmin antoi suostumuksensa ja uusi -kotimainen hallitus muodostettiin yksinomaan henkilöistä, jotka -kuuluivat perustuslaillisiin puolueisiin ja joista useat olivat olleet -maasta karkoitetut. Senaatin varapuheenjohtajiksi tulivat L. Mechelin -ja vapaaherra R.A. Wrede, edellinen talous- ja jälkimäinen -oikeusosastoon. Seuraavan vuoden alussa määrättiin jälleen suomalainen -mies, kenraali A. Langhoff, Suomen ministerivaltiosihteeriksi. - -Loppunut oli ensimäinen sortokausi, jolle moninkertainen -laittomuus ja häikäilemätön vaino oli ollut tunnusmerkkinä. -Perustuslakitaistelu, oikeustaistelu, oli päättynyt Suomen voittoon --- vihollinen oli ainakin sillä hetkellä laskenut aseensa. Ulkonaisten, -kokonaan Suomen ulkopuolella olevien voimien vaikutus se tällä kertaa --- kuten kerran myöhemminkin -- oli tullut maamme avuksi sen -hädänalaisessa tilassa. Japanin sodan vastoinkäymiset ja Venäjällä -vallitseva sisäinen levottomuus oli lamauttanut venäläisen jättiläisen -voiman. Ilman tätä ulkonaisten olosuhteiden myötävaikutusta Suomi ei -olisi voinut kestää epätasaisessa taistelussa. - - - - -Lyhyt rauhankausi. - - -Varsinainen perustuslakitaistelu, joka alkoi 1899 -helmikuunjulistuskirjan johdosta, oli jatkunut lähes seitsemän vuotta. -Sarja Suomea vastaan suunnattuja oikeudenloukkauksia oli antanut -leimansa tälle kaudelle. Venäjän hallituksen aikomus tehdä loppu maamme -sisäisestä itsehallinnosta ja oikeudesta elää omaa kansallista -elämäänsä oli sen kuluessa yhä julkeammin tullut näkyviin, kunnes -olosuhteet pakottivat hallitsijan antamaan Suomen kansalle takaisin sen -aatteellisen omaisuuden, joka siltä väkivalloin oli riistetty, ja -joksikin aikaa jättämään sen rauhaan. Passiivinen vastarinta -- -itsepäinen ja mahdollisimman johdonmukainen voimassaolevassa laissa -kiinnipysyminen -- oli taistelussa ollut kansan pääaseena. Vasta tämän -n.s. sortokauden lopulla oli myös aktiivisempia itsepuolustuksen -ilmauksia esiintynyt. Passiivinen vastarinta ei kyllä ollut täysin -vastannut toiveita, mutta se oli kuitenkin pääasiassa täyttänyt -tehtävänsä. Se vaikeutti suuressa määrin laittomien asetusten ja -käskyjen soveltamista ja oli todella tehnyt mahdottomaksi venäläisen -asevelvollisuuden toteuttamisen, mikä käytännöllis-poliittiselta -kannalta katsoen oli tämän vastarintapolitiikan tärkein saavutus. Mutta -merkitykseltään kenties vielä tärkeämpää oli, että tämä poliittisen -toiminnan muoto oli kohottanut kansan vastustushenkeä, lujittanut -isänmaallista tunnetta ja uhrimieltä, ehkäissyt turmeluksen ja -yhteiskunnanhajaannuksen kehitystä sekä kypsyttänyt kansaa toista -laatua olevan vastarinnan varalle. Mutta ajan pitkään ei tätä -yksipuolisesti puolustusta tarkoittavaa taistelumuotoa, oman laatunsa -ja ihmissielun luonteen vuoksi, olisi voitu riittävän laajassa -mitassa ylläpitää eikä se olisi voinut pysyä tehokkaana. Venäjän -lokakuunvallankumous tuli kansallemme avuksi oikealla hetkellä ja teki -mahdolliseksi sen vapauden ja laillisuuden voiton, joka oli ollut myös -passiivisen vastarinnan lopullisena päämääränä. - -Suomen kansa saattoi nyt jälleen hengittää vapaasti ja sen ensimäiseksi -tehtäväksi tuli koettaa parantaa ne yhteiskuntarakennuksen särkymät ja -vauriot, jotka sortovalta oli aikaansaanut. Kaikkien yhteiskunnan -pystyvien voimien yhtynyt työ olisi tätä varten ollut tarpeen. Mutta -yksimielisyys kansassa oli järkkynyt. Ne poliittiset vastakohdat, -joiden ilmauksena oli sortovuosien aikana esiintynyt erilainen -suhtautuminen laittomuuteen, olivat ehtineet tunkeutua syvälle myöskin -henkilökohtaisemmissa seikoissa, ja jatkoivat yhä hajoittavaa -vaikutustaan. Perustuslaillisten ryhmien ja entisen hallituspuolueen -eli suomettarelaispuolueen kesken ilmeni laillisuuden palauttamisenkin -jälkeen ei ainoastaan epäluuloa ja mielenapeutta, vaan katkeruutta, -joka meni paljoa pitemmälle kuin mikä oli kokonaisuuden menestyksen -kannalta soveliasta. Viimemainittu puolue ei ollut halukas -lojaalisesti tunnustamaan uusia oloja ja niiden edessä taipumaan ja -perustuslailliset ryhmät, jotka olivat päässeet valtaan, eivät -käyttäneet sitä tarpeellisella varovaisuudella ja jalomielisyydellä, -kun oli kysymys aikaisemmista vastustajista. - -Uuden tekijän sai valtiollinen elämämme sosialidemokraattisesta -puolueesta, jonka toiminnan varsinainen lähtökohta oli suurlakko ja sen -tapahtumat. Kielitaistelu ja eräät yleiset kulttuurikysymykset sekä -suhtautuminen venäläisten vaatimuksiin olivat tähän saakka yksinään -määränneet poliittiset puoluemuodostukset. Nyt tuli lisäksi -luokkataistelu ratkaisevasti painavana tekijänä. Bobrikovin edustamaan -venäläiseen politiikkaan oli sisältynyt pyrkimys petollisin lupauksin -kiihottaa alempaa tilatonta väestöä hallitusta vastustavia "herroja" -vastaan ja uskottelu maareformilla. Nämä ponnistukset eivät olleet -jääneet tuloksettomiksi. Venäjältä tullut sosialivallankumouksellinen -tartunta tapasi täällä valmistettua maaperää ja myöskin Suomen -aktiivinen vastustuspuolue oli antanut virikettä eräiden työväenpiirien -vallankumouksellisille taipumuksille, joskin enemmän poliittisessa -kuin sosiaalisessa tarkoituksessa. Suurlakon lopputulos oli -sosialidemokraattiselle puolueelle pettymys. Se ja sen johdettavina -olevat työväenjoukot alkoivat nyt entistä enemmän kulkea omia teitään -ja noudattaa suorastaan hyökkäävää politiikkaa porvarillista -yhteiskuntaa ja uutta perustuslaillista hallitusta vastaan. Tämän -mielialan ulkonaisena ilmauksena perustettiin "punakaarteja", jotka -suhtautuivat vihamielisesti lailliseen järjestysvaltaan. Senjälkeen -kuin verinen yhteentörmäys oli tapahtunut tämän kaartin ja -porvarillisen suojeluskunnan välillä Helsingissä elokuun alkupäivinä -1906 sattuneissa levottomuuksissa, jotka olivat välittömässä yhteydessä -Viaporin linnoituksessa puhjenneen venäläisen vallankumouksellisen -sotilaskapinan kanssa, katsoi hallitus olevansa pakotettu hajoittamaan -nämä aseistetut työväenjoukot, ne kun olivat jatkuvana vaarana -yhteiskunnalle. Myöskin porvarillinen suojeluskunta hajaantui. Mutta -kerran luotu kuilu jäi pysyväiseksi. - -Marraskuun julistuskirjassa oli annettu toiveita myöskin -eduskuntauudistuksesta. Uuden hallituksen ja valtiopäivien ensimäisiä -tehtäviä yhteiskunnan lujittamiseksi oli yhteisen taistelun ja -yhteisten kärsimysten jälkeen toimeenpanna kansaneduskunnan uudistus, -joka perustuisi yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen. Valtiopäivät -hyväksyivät suurella enemmistöllä komitean laatiman, hallituksen -puoltaman ja hallitsijan antaman esityksen ja hallitsija vahvisti sen -heinäkuun 20 p:nä 1906. Venäjän hallituksen myöntyväisyys esityksen -vahvistamisen suhteen ei johtunut mukautuvasta vapaamielisyydestä, vaan -todennäköisesti siitä, että sillä taholla odotettiin ruotsalaisen -aineksen, jonka katsottiin muodostavan suomalaisen vastustuksen -selkärangan, menettävän merkityksensä uudessa eduskunnassa. Uudistus -oli askel tietymätöntä kohti -- ja moni epäröiden ajatteli sen -toteuttamista --, mutta porvarillisella taholla toivottiin, että sen -avulla saavutettaisiin yhteiskunnan lujittuminen ja yhteisymmärrys maan -suuressa elinkysymyksessä, sen valtiollisen itsemääräämisoikeuden -puolustamisessa. Neljän säädyn (ritariston ja aatelin, pappissäädyn, -porvarissäädyn ja talonpoikaissäädyn) sijalle tuli nyt yleiseen, miehen -ja naisen äänioikeuteen nojaavan vaalilain perusteella valittu -yksikamarinen eduskunta, missä kansanvaltaiset periaatteet oli -kehitetty pitemmälle kuin silloin kenties missään muussa Euroopan -maassa. Valtiopäivien valtaa laajennettiin, mutta sitä rajoittivat -kuitenkin suuresti hallituksen ja hallitsijan valtuudet. Vaalilaki, -jossa suhteellinen vaalijärjestelmä puoluelistoineen oli toteutettu, -toi eduskuntaan aivan uusia aineksia alemmista kansankerroksista, jotka -eivät ennen olleet ottaneet osaa yleiseen valtiolliseen elämään, ja -valtiopäivät, joiden tuli kokoontua vuosittain, saivat aivan toisen -ulkonäön kuin aiemmin. Jo ensimäisessä yksikamarisessa eduskunnassa oli -odottamattoman suuri osa (noin 40 prosenttia) edustajapaikoista -joutunut sosialidemokraattiselle puolueelle. Työkuntoisuuteen ja -poliittiseen edesvastuuntuntoon nähden oli uusi kansaneduskunta -edellistä, joskin kokoonpanoltaan yksipuolista säätyedustusta paljon -heikompi. Uudistus oli liian äkkinäinen. Aiemmin suuresti rajoitetun -vaalioikeuden asteittainen laajentaminen olisi pitänyt käydä yleisen ja -yhtäläisen äänioikeuden sekä yksikamarijärjestelmän toteuttamisen -edellä. Kaupunkien lukuisa työväki sekä maaseudun tilaton väestö, joka -oli vailla kaikkea poliittista kasvatusta, kohosi nyt yhdellä kertaa -tekijäksi, jolla oli mitä suurin poliittinen vaikutusvalta, omistamatta -sitä varten tarpeellista kypsyyttä. Kuten myöhempi kehitys on -osoittanut, kävivät uudistuksen seuraukset maalle kohtalokkaiksi. -Yhteiskuntaluokkien välinen kuilu ei tasoittunut, kuten oli toivottu, -vaan päinvastoin se laajeni. Äsken saavutettu valta vain lisäsi -vallanhimoa. - -Täysin lailliset olot ja järjestys maan hallintoon oli palautettu ja -uusi hallitus toimi väsymättä. Yhteistyö senaatin ja uuden -perustuslaillismielisen kenraalikuvernöörin, tod. salaneuvos Gerardin -välillä oli luottamuksellista. Mutta siitä huolimatta yhteiskunnan eri -aloille suunniteltu uudistustyö ehti vain vähältä osalta tulla -suoritetuksi, ennenkuin suotuisa aika oli ohi. Siihen oli osaksi syynä -maassa vallitseva hajaannus ja valtiopäivien radikaalinen esiintyminen. -Poliittisesti valoisa aika, Venäjän rauhallinen suhtautuminen Suomeen, -ei myöskään tullut pitkäaikaiseksi. Venäjän kanssa aikaansaatu rauha ei -nimittäin ollut pysyväinen. Ainoastaan pakollinen myönnytys Venäjän -hallituksen puolelta oli antanut Suomelle hetkisen hengähtämisaikaa. -Damokleenmiekka riippui yhä edelleen uhkaavana maan yllä. Taantumus oli -Venäjällä taas kohottanut päätään, kuten rettelöimiset uuden -valtakunnanduuman kanssa kyllin osoittivat. Venäjän natsionalistinen -sanomalehdistö sai takaisin hyökkäävän sävynsä. Suomea vastaan tähdätyt -suunnitelmat otettiin jälleen esiin, joskin niiden toteuttamistapaa -jonkun verran lievennettiin, mikä johtui osaksi viimeisten sortovuosien -kokemuksesta, osaksi siitä, että Venäjä oli saanut kansanedustuksen. - -Ulkonaista aihetta sekaantua Suomen asioihin oli Venäjän hallitus m.m. -löytänyt siitä yhteistyöstä, mikä oli olemassa Suomen aktivistien ja -Venäjän vallankumouksellisten välillä, ja luulosta, että nämä muka -saivat turvaa Suomessa. Tällaista yhteistyötä sekä äsken saavutetun -laillisuuden merkityksen väheksymistä tuki jokseenkin avoimesti -poliittisesti radikaalinen aikakauslehti "Framtid", jota voitiin pitää -aktivistien äänenkannattajana. Uusi salainen aktivistijärjestö, -Voima-liitto, oli suurlakon jälkeen muodostettu Suomessa. Sen -päämääränä oli lähinnä yhteiskunnan aktiivisen turvan valmisteleminen -ja siihen sisältyi tavallaan myöhemmän suojeluskunta-ajatuksen siemen, -mutta liitolla oli ilmeisesti myöskin kauemmas tähtääviä päämääriä: -maan valmistautuminen vapautumaan Venäjästä, jos vain olot -muodostuisivat sellaisiksi, että tämän ajatuksen toteuttaminen kävisi -mahdolliseksi. Lämpimän isänmaallisuuden kannattama, mutta -poliittiselta pätevyydeltään jokseenkin heikko Voima-liitto, jolla oli -Pohjanmaalla haaraosastoina urheilu- ja ampumaseuroja, oli itse asiassa -aktiivisen itsenäisyysliikkeen edeltäjä. Liitto herätti aivan -luonnollisesti suurta epäluuloa venäläisellä taholla, mutta -sitä käytettiin samalla keinona suomalaisten lojaalisuuden -epäilyksenalaiseksi tekemiseen. Tässä tarkoituksessa koetettiin -provoseeratuita ilmiantoja ja vääriä kiertokirjeitä käyttää -todistuksina Suomessa harjoitettua rikollista poliittista toimintaa -vastaan. Ei vain Venäjän, vaan myös suomettarelaispuolueen taholta -paisutettiin Voima-juttu laajuudeltaan paljoa suuremmaksi kuin se -ansaitsi ja käytettiin aseena perustuslaillista hallitusta vastaan, -joka myös katsoi olevan aihetta hajoittaa liiton. - -Oleskeltuaan kaksi vuotta Suomessa vapaamielinen, sympaattinen -kenraalikuvernööri Gerard sai eron toimestaan ja hänen seuraajakseen -tuli kenraali W. Boeckmann, tosin hyväntahtoinen mies, mutta vailla -lujia poliittisia periaatteita ja sen kautta soveliaampi välikappale -Venäjän taantumukselliselle ja suomalaisvihamieliselle suunnalle. Jo -vuoden 1907 lopussa oli kenraalikuvernöörinapulaiseksi nimitetty -Bobrikovin ajalta tunnettu Suomen autonomian vannoutunut vihamies -kenraali F. Seyn. Venäjän pääministerinä, v. 1906 eronneen Witten -jälkeen, oli P. Stolypin, joka oli ottanut hallitusohjelmaansa -myöskin Suomen liittämisen lähemmäksi Venäjää. Sosialistien ja -epäsuorasti suomettarelais-puolueen taholta eduskunnassa ilmituodun -epäluottamuslauseen johdosta Suomen hallituksen jäsenet pyysivät -eroansa huhtikuussa 1908. Eduskunta tosin hajoitettiin, mutta muutamat -vanhemmista senaattoreista, niiden joukossa L. Mechelin, saivat eron, -minkä kautta perustuslaillinen senaatti pirstoutui. Kesällä -muodostettiin kokoomussenaatti eri porvarillispuolueiden edustajista, -Edv. Hjelt varapuheenjohtajana. Tämä tapahtui venäläisten puolelta -tehdyn vaatimuksen johdosta, mutta myöskin Suomessa ajateltiin -mahdolliseksi kokoomushallituksen avulla vähentää maan porvarillisten -ryhmien kesken vallitsevaa hajaannusta sekä saavuttaa lujempi asema -ulospäin venäläisten vaatimuksia vastaan. Ensimäinen tarkoitusperä -jossakin määrin saavutettiin, viimemainittua ei. Jo keväällä 1909 -tilanne oli sellainen, että senaatin perustuslaillisten jäsenten täytyi -erota ja seuraavana syksynä olivat jäljelle jääneetkin jäsenet -pakotetut jättämään paikkansa. - - - - -"Finis Finlandiae". - - -Pitkäksi aikaa ei Suomea siis jätetty rauhaan. Vuonna 1908 alkoi maalle -uusi laittomuudenkausi. Aluksi venäläisellä taholla meneteltiin -jonkunmoisella varovaisuudella, sitten yhä julkeammin. - -Nyt ei enään herätetty eloon asevelvollisuuskysymystä, jolla edellisen -sortokauden aikana oli ollut vallitseva sija laittomuustoimenpiteissä -ja joka, lukuunottamatta helmikuunjulistuskirjaa, oli ristiriitojen -päätekijänä. Yhteiskunnan vastarinta oli peljättänyt Venäjän hallitusta -uudistamasta yritystään saattaa venäläinen asevelvollisuus Suomessa -voimaan, ja toiselta puolen oli itse vastarinnan luonne osoittanut, -ettei Suomen kansan suhde Venäjään enään ollut niin luotettava, että -olisi uskallettu ryhtyä palauttamaan suomalaista sotalaitosta -entisessäkään muodossaan. Näytti varmimmalta jättää maa vaille omaa -aseistusta ja uskoa tämä yksinomaan venäläisille joukoille. Sen -sijaan vaadittiin Suomen valtiolaitokselta rahallista korvausta -kansan vapauttamisesta sotilasrasituksesta, mikä, varsinkin kun -sotilasmäärärahoja ei tehty riippuviksi valtiopäivien suostumuksesta, -sai aikaan pysyväisiä selkkauksia Venäjän ja Suomen valtiomahtien -välillä. Lokakuussa 1909 hallitsija antoi julistuskirjan, -jossa määrättiin, että Suomen, sen sijaan että se suorittaisi -henkilökohtaista asevelvollisuutta, tuli Venäjän valtakunnanrahastoon -maksaa vuotuinen, vähitellen 20 miljoonaksi markaksi nouseva erä. Tälle -laittomassa järjestyksessä syntyneelle toimenpiteelle valtiopäivät -eivät myöntäneet sitovaa voimaa, mutta rahat tilattiin ja suoritettiin -yleisestä valtionrahastosta, johon valtiopäiville ei tunnustettu mitään -määräämisoikeutta. - -Suomen kysymyksistä vedettiin nyt etualalle menettely, jota oli -noudatettava Suomen asioita hallitsijalle esitettäessä, sekä -valtakunnanlainsäädäntöä koskevat kysymykset. Ensinmainitulla -tarkoitettiin saattaa nämä asiat Venäjän ministerineuvoston valvonnan -alaisiksi, ennenkuin ne esitettiin hallitsijalle, ja siten antaa tälle -laitokselle ratkaiseva vaikutusvalta kaikkiin Suomen asioihin. Suomen -lakiasäätäviä viranomaisia asiassa kuulematta julkaistiin kesäkuussa -1908 asetus, ettei ministeri-valtiosihteeri saisi hallitsijalle esittää -mitään Suomesta saapuneita asioita, ennenkuin ne oli saatettu -ministerineuvostoon lausunnonantamista varten, milloin asian laatu sitä -vaati. Tätä toimenpidettä voidaan pitää uuden laittomuus- ja -venäläistyttämissuunnan virallisena alkuna maassamme. Se tapahtui heti -perustuslaillisen senaatin hajoittamisen jälkeen eikä ollut ilman -yhteyttä tämän seikan kanssa. Tehottomiksi jäivät Suomen senaatin, -samoinkuin eduskunnan useampaan kertaan tekemät huomautukset -toimenpiteen sekä oikeudellisesta että käytännöllis-hallinnollisesta -puolesta. Venäjän ministerineuvosto sai tarkastusoikeuden niihin Suomen -asioihin, jotka oli esitettävä hallitsijalle, ja tuli siten olemaan -Suomen hallituksen ja hallitsijan välillä oleva virallinen aste sekä -sai aina uudistuvaa tilaisuutta puuttua Suomen asiain ratkaisuun, -silloinkin kun nämä olivat laadultaan täysin sisäisiä ja politiikkaan -kuulumattomia. Laajassa mitassa neuvosto käyttikin tätä oikeutta -hyväkseen muka laillisuuden varjossa, vaikka sellainen virallinen -maamme asioihin sekaantuminen oli ilmeisessä ristiriidassa Suomen -Venäjän valtakunnassa nauttiman autonomisen erikoisaseman kanssa. Oli -luonnollista, että heikko ja Suomelle epäsuopea hallitsija sellaisissa -asioissa enemmän kuunteli venäläisiä neuvonantajiaan kuin Suomen -senaattia ja ministerivaltiosihteeriä. - -Laajan luvun Suomen poliittisessa historiassa Venäjän vallan aikana -muodostaa valtakunnanlainsäädäntökysymys, s.o. Venäjälle ja Suomelle -yhteisten tai valtakunnan etuja koskevien Suomen lakien säätämistä -koskeva kysymys ja sillä on tärkeä sijansa venäläis-suomalaisissa -ristiriidoissa. Pyrkimys saada tämä kysymys järjestetyksi oli -venäläiseltä taholta sikäli oikeutettu, kuin lainsäädännössä tässä -kohden oli olemassa aukko, mutta sen merkitystä suurenneltiin -poliittisessa tarkoituksessa. Ei suomalaistenkaan puolella oltu -haluttomia järjestämään tätä kysymystä, mutta se oli tehtävä tavalla, -joka ei järkyttänyt Suomen valtakunnassa nauttimaa sisäistä autonomiaa. -Eri ajoin ja muodoin olivat venäläiset ja suomalaiset viranomaiset tätä -kysymystä käsitelleet ja sitä oli pohdittu venäläis-suomalaisissa -sekakomiteoissa. Vielä vuonna 1909 asetettiin tällainen, kumpaakin -maata edustavista valtio-oikeuden tuntijoista kokoonpantu sekakomitea, -jonka puheenjohtajana oli salaneuvos Haritonov. Mutta suomalaiset ja -venäläiset näkökannat eivät nyt yhtä vähän kuin aiemminkaan olleet -yhteensovitettavissa. Venäläiseltä taholta esitettiin vaatimuksia, -joita Suomen puolelta ei voitu hyväksyä. Täällä oltiin valmiit tekemään -suuriakin myönnytyksiä, mutta ei kuitenkaan niin suuria, että -suomalainen lainsäädäntö tähän kuuluvilla aloilla jäisi kokonaan -riippuvaiseksi Venäjän viranomaisten päätöksestä, kun taas venäläisellä -taholla juuri tässä kohden pyrittiin saavuttamaan ehdotonta ylivaltaa. -Kysymys oli tullut tai tehty erikoisesti olevan hetken vaatimaksi -Venäjän valtakunnanduuman alettua toimintansa. Pääministeri Stolypin -oli jo toukokuussa 1908 pitänyt duumassa ohjelmapuheen, jossa hän antoi -vääristellyn ja voimakkaasti väritetyn kuvan Suomen oloista sekä -tehosti, kuinka oli välttämätöntä tyydyttää Venäjän valtakunnan edut -Suomen lainsäädäntöoikeuksien kustannuksella. Hänen mielestään tulisi -valtakunnanlainsäädännön saada ratkaisu, joka ottaisi asianmukaisesti -huomioon Venäjän "historialliset suvereniteettioikeudet", ja -siihen ei tarvittaisi Suomen valtiopäivien suostumusta. Kysymyksen -siis ratkaisisivat Venäjän valtakunnan viranomaiset, huolimatta -siitä, oliko Suomen suostumus olemassa vai ei. Kaksi vuotta -myöhemmin tämä ohjelmalausuma toteutettiin. Maaliskuussa 1910 -hallitsija antoi manifestin ynnä ehdotuksen laiksi "niiden Suomenmaata -koskevien lakien ja asetusten säätämisjärjestyksestä, joilla on -yleisvaltakunnallinen merkitys", joka lakiehdotus oli annettava -duumalle ja valtakunnanneuvostolle. Ehdotusta seurasi luettelo -sellaisista valtakunnallisista asioista, jotka oli riistettävä Suomen -lainsäädännön piiristä venäläisten viranomaisten ratkaistaviksi. -Näiden asiain joukossa olivat muiden muassa: Suomen osallisuus -valtakunnanmenoihin, asevelvollisuuden suorittaminen ja muut -sotilaalliset rasitukset, Suomessa asuvien venäläisten oikeudet, -valtakunnankielen käyttö Suomessa, pääperusteet, joiden mukaan Suomen -hallintoa oli hoidettava erikoisten laitosten avulla, oikeuslaitoksen -ja koululaitoksen pääperusteet, sanomalehdistöä, tullilaitosta ja -tullitariffeja, rahajärjestelmää, postia, sähkölennätintä ja joissakin -suhteissa kulkulaitoksia, merenkulkua sekä luotsi- ja majakkalaitosta -koskeva lainsäädäntö y.m. Yleisvaltakunnallisiin kysymyksiin, jotka -ilman Suomen myötävaikutusta voitiin järjestää, luettiin siis Suomen -sisäisen hallituksen perusteet ja sen hallinnon tärkeimmät alat. -Valtiopäivien lausunto lakiehdotuksesta vaadittiin annettavaksi -kuukauden kuluessa. Valtiopäivien vastauksessa lausuttiin -toivottavaksi, että päästäisiin tyydyttävään ratkaisuun sellaisissa -kysymyksissä, jotka voivat antaa aihetta selkkauksiin ja -ristiriitoihin, mutta eduskunta lausui samalla, että se, koska -lakiehdotus "sisälsi Suomen perustuslakien perinpohjaisen muutoksen ja -eduskunta ei voi luopua sille tällaisessa asiassa kuuluvasta -päättämisoikeudesta, ei ole katsonut voivansa antaa tarkoitettua -lausuntoa lakiehdotuksen sisällyksestä." - -Kiinnittämättä huomiota valtiopäivien kantaan tässä Suomen koko -kansalliselle olemassaololle niin tärkeässä kysymyksessä, -valtakunnanduuma hyväksyi lain ja jo saman vuoden kesäkuun 30 p:nä -- -siis tavattomalla kiireellä -- hallitsija sen vahvisti. Sen mukaan -Suomen kansaneduskunnan tuli ainoastaan antaa lausuntonsa -sellaisiin lainsäädäntöaloihin kuuluvista lakiehdotuksista, joiden -katsottiin olevan luonteeltaan yleisvaltakunnallisia. Suomen etuja -valvomaan olisi Suomen eduskunnalla oikeus valita neljä edustajaa -valtakunnanduumaan, jonka jäsenluku nousi 442:een, sekä kaksi edustajaa -valtakunnanneuvostoon. Valtakunnanduuman tehtyä päätöksensä tästä -kysymyksestä duumanjäsen Puriskevits huudahti vahingoniloiset sanansa: -"Finis Finlandiae!" Tällainen valtakunnanlaki, joka teki Suomen -kokonaan riippuvaiseksi maamme elämälle ja tarpeille vieraista Venäjän -lakiasäätävistä viranomaisista, näytti itse asiassa olevan omansa -tekemään lopun vapaasta ja itsehallinnollisesta Suomesta. Tämä oli kova -isku maallemme ja se murskasi täällä vielä joillakin tahoilla kytevät -toiveet päästä Venäjän kanssa sovinnolliseen ratkaisuun. - -Lakia ei myöskään Suomessa koskaan tunnustettu päteväksi eikä -kansaneduskunta koskaan ryhtynyt antamaan lausuntoa valtakunnanduumalle -eikä valitsemaan siihen edustajia -- se ei yleensä ollenkaan puuttunut -tätä laatua oleviin asioihin -- mutta laki pantiin siitä huolimatta -käytäntöön. - -Venäjän itsevaltainen hallitustapa oli osoittautunut Suomelle -vaaralliseksi, mutta moni kaukokatseinen suomalainen poliitikko oli jo -aiemmin lausunut sen käsityksen, että perustuslaillisesti hallittu -Venäjä olisi vielä vaarallisempi. Tämä mielipide oli tuotu ilmi m.m. -aikaisemmin mainitussa von Beckerin kirjasessa, jossa tekijä esitti -olevan välttämätöntä luoda vapaa ja puolueeton Suomi. Nämä ennustukset -näyttivät nyt käyvän toteen. Valtakunnanlakiin nähden, joka oli -syntynyt -- ei itsevaltiuden mielivallasta, vaan valtakunnanduuman -suostumuksella ja myötävaikutuksella, eivät mitkään vastalauseet -voineet olla tehokkaita, ja sen perustalle voitiin laatia uusia lakeja, -jotka olivat omansa vähitellen automaattisesti ja lopullisesti -tuhoamaan Suomen koko erikoisaseman ja kansallisen elämän. Kävi näin -ollen yhä selvemmäksi, ettei maan ja kansan kansallista olemassaoloa -uhkaavan vaaran lähteenä ollut Venäjän autokratia tai virkavalta, -vaan itse se seikka, että oltiin Venäjän vallan alla. Keisarin -sanapattoisuus oli Suomessa suuresti järkyttänyt lojaalisuuden tunteita -hallitsijaa kohtaan; valtakunnanduuman myötävaikutus Suomen autonomian -sortamiseksi ja maan kansallisen olemassaolon tuhoamiseksi heikensi -suuresti myös sitä lojaalisuuden tunnetta valtakuntaa kohtaan, minkä -perustana oli Suomen valtio-oikeudellinen suhde Venäjään. - -Suomen senaatti oli jo tällöin käsissä, jotka olivat halukkaat -palvelemaan Venäjän asiaa vastoin kansan tahtoa ja maan etuja. Sen -jälkeen kuin kokoomushallitus oli hajoitettu ja kaikki sen jäljellä -olevat jäsenet eronneet syksyllä 1909, sai maa hallituksen, jonka -jäsenet vain nimeksi olivat suomalaisia -- senaatin varapuheenjohtajana -oli kenraali W. Markov -- ja joita eivät mitkään arvelut -häirinneet, kun oli kysymys maan itsehallinnon hävittämisestä ja -venäläistyttämisestä. Myöhemmin hallitukseen astui miehiä, jotka eivät -edes muodollisesti olleet suomalaissyntyisiä eivätkä osanneet -kumpaakaan maan kielistä. Kenraalikuvernööri Boeckmann sai eron 1909 ja -hänen seuraajakseen nimitettiin kenraali Seyn. Kaikki oli siis hyvin -järjestetty venäläistyttämisen jyrkkää toteuttamista varten. Suomen -hallituksen puolelta ei enää ollut mitään vastarintaa pelättävissä. -Vain eduskunta pysyi torjuvalla kannallaan, mutta venäläisellä ja -hallituksen taholla ei siihen kiinnitetty sanottavaa huomiota. Siitä ei -välitetty sen enempää, vaan se katsottiin laitokseksi, jolla ei ollut -arvovaltaa eikä merkitystä. - -Se venäläinen politiikka, jota nyt sovellutettiin Suomen autonomian -horjuttamiseksi ja maan sulattamiseksi yhteen Venäjän kanssa, oli -paljon viisaampaa tai viekkaampaa ja pohjaltaan vaarallisempaa kuin -aikaisempi Bobrikovin aikana noudatettu avoin väkivalta. Suuri -yleisö sai sitä suoranaisesti vähemmin tuta, ja se olikin -ulkonaiselta olemukseltaan eräissä suhteissa hillitympi. Sanottavaa -sensuuripainostusta ei harjoitettu sanomalehdistöä kohtaan, joka -jokseenkin vapaasti saattoi lausua mielipiteensä. Kokouksia ja -neuvottelutilaisuuksia ei ehkäisty yhtä laajassa mitassa kuin aiemmin -eikä yksityisiä kansalaisia saatettu rettelöimiselle alttiiksi niin -yleisesti kuin silloin. Uusi valtakunnankoneisto oli -- niin oli -laskettu -- itsestään vievä päämäärään. Mutta virkamiehet olivat -erittäin pulmallisessa asemassa. Isänmaallinen mieli ja lainkuuliaisuus -joutui koville koetuksille. Lukuisat maan parhaista virkamiehistä -pakotettiin tai tunsivat olevansa pakotetut jättämään paikkansa ja -heidän sijallensa tuli ala-arvoisia tai kansallisuudeltaan venäläisiä -tai suomalaisia onnenonkijoita. Uusi venäläis-suomalainen virkavalta -oli näin astumassa vanhan virkamiesluokan sijalle. Mutta järjestelmä -vei kuitenkin pian myös suoranaisiin väkivallantekoihin. - -Kaksi vuotta siitä kuin valtakunnanlainsäädäntö oli päätetty, vuonna -1912, käytettiin uutta lainsäädäntötietä ensikerran. Valtakunnanduuma -hyväksyi ja hallitsija vahvisti silloin kaksi "valtakunnanlakia", -joista toinen koski Suomen velvollisuutta rahallisesti ottaa -osaa Venäjän sotilaskustannuksiin, toinen venäläissyntyisten -oikeudellista tasa-arvoisuutta syntyperäisten suomalaisten rinnalla -kansalaisoikeuksiin nähden, venäläisten kansalaisoikeuden silti -lakkaamatta Venäjällä. Tämän n.s. "yhdenvertaisuuslain" pätevyyttä, se -kun oli lainvastaisesti syntynyt, ei tietenkään Suomessa tunnustettu ja -maan kunnalliset ja oikeusviranomaiset jättivät sen huomioonottamatta. -Yritykset saada kysymys järjestetyksi suomalaisella lailla raukesivat -Venäjän hallituksen vastarintaan, se kun ei halunnut saada ristiriitaa -laillista tietä sovitetuksi. Käytännöllisessä elämässä Suomessa asuvat -venäläiset nauttivat lähipitäen samoja oikeuksia kuin maan omat -asukkaat ja heillä oli tuskin mitään syytä tyytymättömyyteen, varsinkin -kun he milloin tahansa vaikeuksitta voivat saavuttaa Suomen kansalaisen -aseman. Muodollinen eroavaisuus oli siinä, että venäläisten, saadakseen -elinkeino-oikeuden, tuli hakea sitä kuvernöörinvirastolta, kun taas -Suomen kansalaisille riitti maistraatille tehty ilmoitus. Tällä -itsessään merkityksettömällä alalla venäläiseltä taholta suorastaan -tarkoituksellisesti laadittiin ristiriitoja. Ensinnä joutui tässä -tuleen Viipurin maistraatti, joka kieltäytyi ottamasta vastaan erään -paikkakunnalla oleskelevan venäläisen elinkeinoilmoitusta osoittaen -hänet kuvernöörinvirastoon. Yhdenvertaisuuslaki sisälsi sen tolkuttoman -määräyksen, että suomalainen virkamies tai tuomari, joka kieltäytyi -sovelluttamasta tai noudattamasta lakia, oli haastettava venäläisen -tuomioistuimen eteen Pietariin ja siinä tuomittava. Tiedettiin -kokemuksesta, että Suomen tuomioistuimet eivät olleet lahjottavissa ja -että ne tuomitsisivat yksinomaan sellaisten lakien mukaan, joilla oli -laillinen pätevyys Suomessa, ja sanotulla määräyksellä tahdottiin -poistaa vaikeus saada niskoittelevat virkamiehet rangaistukseen. Tämän -mukaisesti vangittiinkin mainitun maistraatin jäsenet ja vietiin -väkivallalla Venäjän pääkaupunkiin. He valittivat tästä Viipurin -hovioikeuteen, joka selitti vangitsemisen laittomaksi. Heti kohtasi -sama kohtalo myös niitä hovioikeuden jäseniä -- heitä oli -kaksikymmentäkolme, -- jotka olivat ottaneet osaa päätöksentekoon. -Myöskin muutamia muita samanlaisia tapauksia sattui. Näin useita -nuhteettomia virkamiehiä, niiden joukossa monta iäkästä, vedettiin -vieraan tuomioistuimen eteen, jolla ei ollut mitään tekemistä -suomalaisen lainkäytön kanssa, ja tuomittiin siinä pitkäaikaiseen -vankeusrangaistukseen, mikä oli kärsittävä venäläisessä vankilassa -(Krestyn vankilassa). Tällainen kohtelu oli tietenkin oikeudentuntoa -kuohuttava ja omansa syvästi loukkaamaan kansallista tunnetta, se oli -samalla, kuten eduskunta on lausunut, "itse sen perustan aukirepimistä, -jolla yhteiskuntajärjestys lepää, se oli anarkian asettamista -järjestyneiden yhteiskuntaolojen sijalle." Mutta Suomen yhteiskunta -oli voimaton moisten väkivallantekojen edessä ja saattoi vain -mielenosoituksin ja ilmaisemalla myötätuntoaan vihamielisen ja vihatun -poliittisen mielivallan viattomille uhreille tuoda ilmi kuohuksissa -olevat tunteensa. - -Samalla suoranainen käytännöllinen venäläistyttämistyö edistyi yhä -nopeammassa tahdissa. Venäjänkieli sai yhä suuremman käytön -virastoissa ja niiden välisessä kirjeenvaihdossa. Senaatin -asiankäsittelyissä venäjä oli ainoana virallisena kielenä. Koulujen -lukujärjestys sullottiin taas täyteen venäjänkielen tunteja toisten -oppiaineiden kustannuksella ja myöskin korkeakoulujen asteittaista -venäläistyttämistä suunniteltiin. Luotsilaitos oli lakannut olemasta -suomalainen virasto ja alistettu Venäjän meriministeriön alaiseksi sekä -sen miehistöön otettu venäläisiä, jotka olivat enemmän tai vähemmän -perehtymättömiä maan merenkulkuoloihin, -- raskas isku sen oivalliselle -rannikkoväestölle. Ja alituisesti haudottiin uusia tuumia maan -poikkeusasemaa ja erikoisluonnetta vastaan, eikä vähimmin -kenraalikuvernöörin johdon alaisena olevassa, pääasiallisesti -venäläisistä kokoonpannussa Suomen senaatissa. Myöskin maan -taloudelliset olot kärsivät suuresti venäläisten kelvottomasta -hallituksesta. Venäjän etuja suosittiin kaikissa suhteissa Suomen -kustannuksella. Vuonna 1913 tuli silloin eronneen kenraali Langhoffin -jälkeen ministeri-valtiosihteeriksi kenraali Markov ja tämän sijalle -nimitettiin senaatin varapuheenjohtajaksi tarmokas mustansotnian mies, -M. Borovitinov. - -Nytkin turvauduttiin passiiviseen vastarintaan ja tehtiin suuria -uhrauksia, mutta tämä johtui yleensä yksityisten henkilöiden -lainkuuliaisuudesta ja kunniantunnon vaatimuksista. Yhteiskunnan -poliittisena aseena se oli kadottanut merkityksensä. Tehokkaan -vastarinnan mahdollisuuksia puuttui, mikä sai yhteiskunnassa aikaan -jonkun verran lamaantumista, mutta samalla loi mieliin painostavan -katkeruuden. Myöskin aktivistinen liike oli ainakin näennäisesti -herpaantunut, mutta sen henki eli edelleen eräissä yhteiskuntapiireissä -ja säilytti sittemmin esiintyvän itsenäisyysliikkeen siemenen. Vain -ulkoapäin tuleva, sellaisten mullistavien tapauksien tuoma apu, jotka -järkyttäisivät Venäjän tai ainakin siellä vallassa olevan suunnan -mahti-aseman, näytti nyt enää voivan pelastaa Suomen perikadosta, estää -Venäjää nielemästä maatamme kokonaan. Porvarilliset poliitikot -ylläpitivät suhteita Venäjän vapaamieliseen oppositsioniin, varsinkin -kadettipuolueeseen, joka oli osoittanut jonkunverran ymmärtävänsä -Suomen taistelua kansallisuutensa ja sisäisen itsehallintonsa puolesta, -mutta avuntoiveet tältä taholta olivat vähäiset eikä suhde ollut täysin -luottamuksellinen. Omia porvarillisista erilleen johtavia teitään -kulkeva sosiaalidemokraattinen puolue oli yhteistoiminnassa rajan -itäpuolella olevien samanmielisten ainesten kanssa, pitäen kuitenkin -ensi sijassa päämääränä yhteiskunnallista, -- siis ei puhtaasti -valtiollista -- vallankumousta. Tämä yhteistyö laski perustan myöhemmin -näiden ryhmien kesken esiintyvälle voimakkaalle yhteistunnolle. Mutta -Venäjän vallankumous, joka oli ollut niin monen toiveiden esineenä, -niin siellä kuin Suomessa, näytti etäisemmältä kuin koskaan. - -Ja kuitenkin tämän yleisen lohduttomuuden, vastarinnan väsähtämisen ja -Suomen yhteiskunnan näennäisen toivottomuuden alla kyti uskonkipinä, -usko vapauteen, maamme valoisaan tulevaisuuteen. Kysymyksiin: milloin -ja miten? ei kukaan rohjennut vastata. Mutta nuorisopiireissä kipinä -saattoi hetkeksi leimahtaa liekkiin ja ilmaista olemassaolonsa. Niin -kävi pohjalaisten ylioppilasosakuntien Porthan-juhlassa marraskuussa -1913, jossa "itsenäisyysajatus" sytyttävässä puheessa (K. Koskimies) -lausuttiin julki ja herätti innostusta. Tällaiset tunnelmat kuitenkin -pian haihtuivat lohduttomassa todellisuudessa, joka ei voinut tarjota -mitään virikettä rohkeille toiveille. Mutta kipinä ei enää koskaan -tyystin sammunut. Ei ole unohdettava, että ylioppilaspiireissä lähinnä -edellisinä vuosina oli toimitettu "Nuori Suomi" nimistä lehteä, joka -- -joskaan ei tietenkään täysin selvää kieltä käyttäen -- esiintyi tätä, -inhimillisten laskelmien mukaan silloin vielä kaukaista päämäärää kohti -suuntautuvien voimien, pyrkimysten ja toiveiden tulkkina. Kansan -syvissä riveissä ei uskonkipinä myöskään ollut sammunut, joskin siellä -elettiin passiivisina. Vaistomaisesti, itsepäisellä elämäntahdolla, -pidettiin kiinni siitä tunnosta ja vakaumuksesta, ettei kansa, joka -tahtoo elää, ole sortuva. Toivottomuudessakin toivottiin. Venäläinen -voitonhuuto "Finis Finlandiae" ei ollut toteutuva. Sortopolitiikka oli -itse valmistanut maaperän niiden voimien kehitykselle, jotka se luuli -ainiaaksi kukistaneensa. - - - - -Suomi ja maailmansota. - - -Tällä kannalla olivat asiat, kun maailmansota elokuussa 1914 puhkesi. -Se avasi maallemme uusia näköaloja, joiden edessä neuvottomuus ja -epävarmuus aluksi valtasi mielet. Meidän poliittinen ajattelumme oli -ollut jokseenkin yksipuolisesti kytkettynä Venäjää vastaan käytyyn, -ahtaissa juridisissa muodoissa liikkuvaan oikeustaisteluun. Passiivisen -vastarinnan jokseenkin yksinkertaisissa puitteissa liikkuessaan -tämä taistelu oli antanut tuiki vähän tilaisuutta askarrella -suurpolitiikassa ja sen tarjoamien mahdollisuuksien yhdistelmissä. Näin -ollen oli luonnollista, ettei Suomessa heti oltu selvillä suurista -maailmantapahtumista, vaan seistiin epävarmoina ja kysyvinä niiden -vaatimusten edessä, joita ne kansallemme asettivat. Oli ilmeistä, -etteivät nämä tapahtumat ainoastaan voineet, vaan että niiden täytyi -vaikuttaa myöskin meidän sotaan sekaantuneen vallan yhteydessä -olevaan maahamme. Riippui tietenkin ensikädessä sodan kulusta ja -lopputuloksesta, mutta myös Suomesta itsestään, mihin suuntaan tämä -vaikutus oli käyvä. Jollei Suomen yhteiskunta tällöin mielinyt asettua -aivan passiivisesti odottamaan tapahtumien kulkua, vaan jos se halusi -koettaa osaltaan vaikuttaa niihin määrätyssä tarkoituksessa, silloin -avautui sen politiikalle oikeastaan vain kaksi mahdollisuutta eli -pääsuuntaa. Toinen niistä oli: koettaa uudelleen herättää eloon jo -sammunut lojaalisuuden tunne Venäjän valtakuntaa kohtaan ja toimia -tämän mukaisesti sekä siten hankkia maallemme Venäjän ja sen -liittolaisten mielisuosio, toivossa, että siten saataisiin jälleen -suurempi kansallinen vapaus ja uudelleen päästäisiin nauttimaan -sisäistä itsehallintoa. Mutta liian kalliisti ostettu voidakseen -unohtua oli kokemus, ettei Venäjään ollut luottamista, ettei sen -kiitollisuus ja jalomielisyys ulottuisi kauemmas kuin ulkonaisten -olosuhteiden pakko teki Suomen vaatimusten varteenottamisen -hyödylliseksi. Myöskin länsivaltojen mielenkiinto Suomea ja sen -autonomiaa kohtaan -- vaikkakin ne olivat ottaneet ohjelmaansa pienten -kansojen oikeuden ja vapauden -- näytti niiden liittolaissuhdetta -Venäjään ja suurpoliittisia näkökohtia silmälläpitäen liian -epävarmalta, jotta siihen olisi voinut turvautua. Eikä monikaan, -edellytysten ollessa tällaiset, puoltanut Venäjän lojaalista -kannattamista sodassa. Ne, jotka sen tekivät -- tätä mielensuuntaa -esiintyi erikoisesti eräissä liikemiespiireissä ja joillakin alunpitäen -länsivaltalaismielisillä henkilöillä -- saivat varsin vähän kannatusta. -Todellista lojaalisuutta olisi enää ollut mahdoton saada viriämään. -Osoittautui nyt olevan onneksi maalle, ettei sillä ollut mitään omaa -sotaväkeä, sillä tämän olisi epäilemättä ollut pakko sodassa taistella -Venäjän armeijoissa päämäärien puolesta, jotka eivät ainoastaan olleet -maallemme vieraat, vaan suorastaan sen etujen vastaiset, mikä seikka -todennäköisesti olisi johtanut ennenaikaisiin kohtalokkaisiin -ristiriitoihin. - -Toinen mahdollisuus kävi suorastansa päinvastaiseen suuntaan. Se lähti -siitä tosiasiasta, että Venäjä oli Suomen vihollinen ja pysyisi sinä, -niin kauan kuin sen mahti oli murtumaton ja sen oli mahdollista sortaa -maatamme. Vain Venäjän joutuminen sodassa tappiolle saattoi tarjota -Suomelle mahdollisuuden saada takaisin, mitä se oli kadottanut, ja -kenties viedä vielä kauemmaskin -- täydelliseen riippumattomuuteen. -Suomen kuolemantuomio oli jo langetettu. Jos sen autonomian -palauttaminen oli saavutettavissa, merkitsisi tämä todennäköisesti vain -tuomion lopullisen toimeenpanon lykkäystä. Kansallisen ja valtiollisen -olemassaolomme ainoa pelastus oli maamme irtipääsy Venäjästä. Tämä -vapautuksen ajatus ei ollut rikollinen. Suomella ei enää ollut mitään -oikeudellis-siveellisiä velvoituksia Venäjää ja sen hallitsijaa -kohtaan. Molemminpuolisesti velvoittavat siteet olivat hallitsija ja -Venäjän kansa toispuolisesti rikkoneet. Vain pakon kahleet pitivät nyt -enää Suomea Venäjään kytkettynä. Tämä poliittinen suuntaviiva perustui -edellytyksiin, jotka silloin vallitsevissa oloissa tuntuivat -uhkarohkeilta, mutta tässä oli kaikissa tapauksissa olemassa -historiallinen voitonmahdollisuus -- ainoa, jolla oli suurempaa arvoa --- jollainen ei kenties koskaan enää tarjoutuisi. Se vaati suurta -päättäväisyyttä, mutta samalla runsaasti varovaisuuttakin, jottei -maamme ennen aikojaan joutuisi vaaralliseen seikkailupolitiikkaan. Sen -pääedellytys oli, kuten sanottu, ei ainoastaan Venäjän heikentäminen, -vaan tämän vallan tappio sodassa. Keskusvaltojen ja ensi sijassa Saksan -puolelta oli apu tuleva, jos se yleensä tulisi. Tähän mahdollisuuteen -oli turvauduttava kaikkine sen tuomine vastuineen ja vaaroineen. Saksan -jo sodan alussa saavuttamat voitot vahvistivat siihen kohdistettuja -toiveita. Tämä ajatuksenjuoksu noudatti yksinkertaista, sitovaa -johdonmukaisuutta, ja kuitenkin ei yksistään kylmä harkinta, -vaan pääasiallisesti itsesäilytysvietti ja vaistomainen -historiallinen tunne sai suomalaiset kohdistamaan myötätuntonsa -keskusvaltoihin ja uskomaan germaanien jatkuvaan menestykseen heidän -jättiläiskamppailussaan. Suomen yhteiskunnassa yhä voimakkaammin -ilmenevällä "saksalaismielisyydellä" oli juurensa lähinnä -tämänlaatuisissa ajatuksissa, tunteissa ja mielialoissa, joskin -aikaisemmat kauas ulottuvat sivistykselliset ja taloudelliset suhteet -Saksaan olivat tehneet maaperän sille otolliseksi. Vihamielisyyttä -länsivaltoja kohtaan ei Suomessa tunnettu, mutta liittolaisuussuhde -maan ainoaan ja mahtavaan viholliseen, sen sortajaan ja pyöveliin, -heikensi sitä myötätuntoa, jota niitä kohtaan oli olemassa. - -Tätä maailmantapahtumien herättämää uutta liikettä, jonka -tarkoitusperänä oli maan irroittaminen Venäjästä, maamme vanhemmat -poliitikot eivät panneet alkuun tai ottaneet huomaansa. He pysyivät -ainakin aluksi ja jokseenkin kauan siitä syrjässä. He olivat -pitkällisen oikeustaistelumme katsantotavan, päämaalin ja menetelmien -siteissä eivätkä sen tähden voineet päättäväisesti suunnata katsettansa -niille avarammille aloille, joita ulkopoliittiset tapahtumat nyt -avasivat maallemme. Lähinnä nuoriso, ensi sijassa yliopistonuoriso, -vaistomaisesti ryhtyi tähystämään uusia näköaloja ja tuli niiden -ajatusten ja tunteiden kannattajaksi, jotka sitten saivat valtoihinsa -suurimman osan Suomen yhteiskuntaa. Vanha, ääriviivoja vailla ollut -itsenäisyysunelma astui esille pilventakaisuudestaan, se tuli nyt -todellisuutta lähemmäksi ja tuntui olevan tavoitettavissa. Näköjään -toivottomaan passiiviseen oikeustaisteluun väsynyt nuoriso, jossa jo -epätoivon oireita esiintyi, sai nyt korkean positiivisen päämaalin, -jonka eteen elää ja toimia. Sille tarjoutui mahdollisuus teoissa -toteuttaa ajatuksiaan ja tunteitaan, se sai jälleen uskaltaa jotakin -maansa puolesta. Aktivistinen henki ei ollut kokonaan tukahtunut, -joskin pakollinen toimettomuus oli sen lamaannuttanut ja aikaisempi -aktivistinen liike oli sammunut. Jollei nuoriso päättäväisesti ja -oikeaan osuneella vaistolla olisi antautunut toiminnan tielle, olisivat -ne vanhemmat yhteiskunnan jäsenet, jotka samoin kuin nuoriso omaksuivat -vapautumisaatteen, ehkä passiivisemmin odottaneet tapausten kulkua. -Korkeintaan he olisivat turvautuneet diplomaattisiin keinoihin -voittaakseen ulospäin suunnatulla poliittisella toiminnalla mieliä -Suomen asialle rauhanteossa. N.s. jääkäriliike, kuten sitä sittemmin -nimitettiin, tuli Suomen itsenäisyyspyrkimysten ensimäiseksi -ulkonaiseksi muodoksi ja se aloitti samalla Suomen aktiivisen -ulkopolitiikan. Aloitteen teki ryhmä ylioppilaita ja se tarkoitti -Suomen nuorukaisten sotilaallista kasvatusta ulkomailla. Tällöin -ajateltiin ensiksi jotakin puolueetonta maata, Ruotsia tai Tanskaa, -mutta aikeiden toteuttaminen kohtasi täällä vaikeuksia, josta syystä -käännyttiin Saksan puoleen, missä suunnitelma lyhyen epäröimisen -jälkeen hyväksyttiin. Yritys sai täten paljoa suuremman laajuuden kuin -alkuperin oli ajateltu ja johdettiin määrättyyn ulkopoliittiseen -suuntaan. Liikkeen tarkoitukset olivat sekä siveellisiä että -poliittisia. Sen tuli herättää ja nostattaa maan nuoriso ja tämän -välityksellä koko maa passiivisuudesta ja toivottomuudesta toiminnan -intoon ja uhrautuviin tekoihin korkeimman ajateltavissa olevan -isänmaallisen päämäärän, maan vapauden ja täyden itsenäisyyden -saavuttamiseksi. Sen tuli ulospäin olla vapautumispyrkimyksemme -ilmauksena ja, lähinnä keskusvaltojen sotilaalliselle ja poliittiselle -johdolle, teossa osoittaa, mitä Suomi omalle osalleen toivoi -maailmansodasta. Sen tuli, jos niin vaadittiin, valmistaa kansallemme -suurempi mahdollisuus itse asein myötävaikuttaa maan vapauttamiseen -vieraasta vallasta, ja sen tuli, jos tarkoitus saavutettiin, turvata -maallemme sotilaallisten ohjaajien ja tulevan puolustuksemme -ydinjoukko. Eivät ne nuoret sen enempää kuin vanhemmatkaan henkilöt, -jotka antoivat yritykselle myötätuntonsa ja kannatuksensa, olleet -näkemättä sen vaikeuksia ja vaaroja, mutta asema pakotti astumaan -ratkaisevan askeleen. Kuten myöhemmin osoittautui, toteutuivat -yrityksen kaikki tarkoitusperät. Harvoin lienee intuitiivisesti -omaksuttu suunnitelma osoittautunut edellytyksiltään ja tuloksiltaan -oikeammaksi kuin tämä Suomen nuorison uskalias ja rohkea, mutta samalla -edesvastuullinen teko. Ulkonaiset tapahtumat myötävaikuttivat -ihmeellisen onnellisesti siihen, että tarkoitettu päämaali -saavutettiin, ja punaisena lankana kulkee jääkäriliike läpi koko -vapautustyön. - -Enemmän kuin puolivuosisataa aikaisemmin, vallitsevan vapaudenkaipuun -vaikutuksen alaisena ja itämaisen sodan herättämiä vapaudenunelmia -heijastaen oli nuori suomalainen runoilija Frans Mörtengren, upseeri -ammatiltaan, kuolinvuoteeltaan ylioppilaskunnalle omistetussa -runossa ennustanut siitä nuorisonteosta, joka sai ilmauksensa -jääkäriliikkeessä. Runossa sanotaan [säkeet suomensi O.M.]: - - Sa nuori joukko! Sinust' ydin varttuu, - jonk' ympäröivät pojat Suomenmaan. - Sun tulestasi heihin hehku tarttuu - verensä synnyinmaalle uhraamaan. - -- -- -- -- - Mut, joukko nuori, miss' on miekka oiva, - jonk' iskuun paljastat, kun aika on? - Kivääri miss' on surmaa salamoiva? -- - Aseita antaa Saksa, Albion. - Niin vastaat, vaan ne hanki aikanaan, - tai tyhjin käsin jäät, kun taistellaan. - -Näin kävi, kun aika oli tullut. - -Tämä sotilaskasvatusta tarkoittava liike alkoi vuoden 1914 lopussa. Se -lähti, kuten sanottu, yliopiston ja teknillisen korkeakoulun -opiskelevan nuorison molempia kieliryhmiä edustavista piireistä, mutta -siitä tuli vähitellen kansanliike, joka levisi yli maan. Salassa nuoret -miehet matkustivat Ruotsiin ja sieltä Saksaan; Tukholmaan ja Berliiniin -perustetut toimistot huolehtivat heidän perille saapumisestaan. Heidän -asemapaikakseen tuli Etelä-Holsteinissa oleva Lockstedtin leiri, missä -he aluksi muodostivat "Pfadfinder" (= partiolais-) joukon. Talven ja -kevään kuluessa joukkoon saapui noin 200 suomalaista nuorukaista, -enimmältä osalta ylioppilaita ja ylemmän koulusivistyksen saaneita -nuoria henkilöitä. Ne, jotka tänne kokoontuivat muukalaislegioonaksi, -eivät olleet joukko seikkailijoita tai rappiolle joutuneita olentoja, -vaan lupaavia nuoria miehiä, jotka keskeyttivät opintonsa tai toimensa -kotimaassa täysin tietoisesti antautuakseen korkeaan isänmaalliseen -tehtävään. Tässä vaatimattomassa muodossa jatkui harjoitus elokuuhun -1915, jolloin tuo pieni joukko muodostettiin preussiläiseksi -jääkäripataljoonaksi. Lisävoimien kokoaminen kotimaassa sai nyt uutta -vauhtia. Seuraavan syksyn ja talven kuluessa liittyi pataljoonaan lähes -kaksituhatta nuorukaista. Niitä tuli kaikista osista maata, mutta -verrattomasti enimmän kuitenkin Pohjanmaalta. Myöskin Uusimaa ja -Karjala olivat hyvin edustettuina. Sivistyneet ainekset olivat -uudessakin pataljoonassa vahvana osana, mutta eivät enää olleet -lukumäärältään voitolla. Talonpojanpojat, käsityöläiset ja työväki -olivat hyvästi edustettuina. Kokoonpanonsa puolesta pataljoona -tarjosi kuvan koko Suomen kansasta tai sen paremmasta osasta. -Sosialidemokraattisella taholla suhtauduttiin "jääkäriliikkeeseen" -jonkun verran pidättyvästi, mutta ei asetuttu sitä kohtaan -vihamielisiksi, ja tästäkin puolueesta oli yksityisiä nuorukaisia -liittynyt tähän suomalaiseen joukkoon. Täydellinen järjestö ohjasi -kotimaassa jääkäriliikettä, järjesti etappiteitä ja piti huolta siitä, -että nuoret miehet pienissä joukoin huomaamatta pääsivät pujahtamaan -yli rajan. Lukemattomia vaikeuksia oli tässä voitettavana, kun Suomen -yhteiskunta oli santarmiston ja sotaväen ankaran valvonnan alaisena. -Pataljoona sai nyt kaikinpuolisen sotilaallisen kouluutuksen ja -katsottiin toukokuussa 1916 kypsyneeksi suorittamaan rintamapalvelusta. -Se lähetettiin silloin Saksan itärintamalle -- ei sodassa uhrattavaksi --- vaan silmällä pitäen sen vastaista tehtävää omassa maassa, saamaan -tarpeellisen taistelukunnon sodassa venäläisiä vastaan. Kymmenen -kuukauden rintamapalveluksen jälkeen, jossa joukko otti osaa sekä -asemasotaan että muutamiin avoimiin taisteluihin, se maaliskuussa 1917 -vietiin Libauhun. - -Suomessa vallitsevien ajatustapojen ja mielipiteiden sodan ensi -kuukausina jonkun verran vakiinnuttua ja varmistuttua järjestettiin -täällä isänmaan ystävien kesken poliittinen toiminta, joka asetti maan -riippumattomuuden päämaalikseen. Tämä tapahtui jokseenkin samoihin -aikoihin kuin jääkäriliike alkoi, johon se mitä lähimmin liittyikin. -Muodostui useita pienehköjä samanmielisten yhtymiä, jotka kukin -tahollansa ja alallansa toimivat yhteisen tarkoitusperän hyväksi ja -sitten yhtyivät yhteisen johdon, n.s. itsenäisyysliikkeen aktiivisen -komitean ("A.K") alaisiksi. Osa ryhmän vanhempia, eri puolueisiin -kuuluvia kansalaisia muodosti neuvottelevan valiokunnan koko liikettä -varten. Toiminta tarkoitti valistustyön ja propagandan tekoa maassa ja -ennen kaikkea jääkäriliikkeen edistämistä, mutta myöskin poliittisen -yhteyden ylläpitämistä ulkomaiden, ensi sijassa Ruotsin ja Saksan -kanssa. Se ei kuitenkaan ollut aivan yksipuolisesti suunnattu -aktiiviseen osanottoon taisteluihin, vaan valmistauduttiin myös sen -mahdollisuuden varalta, että Suomen kohtalo ratkaistaisiin -neuvottelupöydän ääressä. Suomalainen delegatsioni toimi syksystä 1914 -Tukholmassa (J. Castrén, H. Gummerus, E.A. Fabritius y.m.) ja myöskin -Berliiniin olivat siellä oleskelevat maanmiehet perustaneet poliittisen -toimiston Suomea varten (Fr. Wetterhoff y.m.); näiden kanssa oli -Suomessa oleva johto säännöllisessä yhteydessä. Kotimaasta lähetettiin -suoraan arvovaltaisia lähettejä Ruotsiin ja muihin Skandinavian maihin -sekä myöskin Pohjois-Amerikkaan, mahtavimpaan puolueettomaan valtioon, -jonka tehtävän rauhanteossa katsottiin saavan suuren merkityksen, -herättämään siellä johtavissa piireissä mielenkiintoa Suomen asemaa ja -sen kansallisen vapauden pyrkimystä kohtaan. Koko tämän toiminnan -täytyi tietenkin tapahtua salassa, herättämättä viranomaisten huomiota, -mikä luonnollisesti tuotti työlle suuria vaikeuksia. Merkillistä -kyllä kesti jokseenkin kauan, ennenkuin venäläisen vakoilujärjestön -onnistui päästä tämän "valtakunnankavaltamiseksi" leimatun, joskin -suomalais-isänmaalliselta kannalta täysin oikeutetun liikkeen jäljille. -Tämä tapahtui vasta vuoden 1915 loppupuolella. - -Suomen vapautumispyrkimykset liittyivät, kuten jo mainittu, mitä -läheisimmin siihen toiveeseen, että keskusvallat saisivat voiton -Venäjästä. Sen kukistaminen oli ainoana pätevänä edellytyksenä, johon -tässä kohden voitiin perustaa, ja Suomessa, jossa oli opittu tuntemaan -venäläinen politiikka, sen päämäärät ja keinot lähempää ja paremmin -kuin muualla, oivallettiin, että Venäjän valta-aseman masentuminen ei -vain toisi suurempia vapaudenmahdollisuuksia omalle maalle, vaan myös -torjuisi yleiseurooppalaisen vaaran. Millä tavoin vapauttaminen lopulta -oli suoritettava, riippui siitä, miten olosuhteet olivat muodostuneet, -kun sen hetki oli tullut. Todennäköisimmältä tuntui silloin, että -riippumattomuus saavutettaisiin vasta rauhanteossa, Saksan ja muiden -valtojen myötävaikutuksella. Otettiin kuitenkin huomioon mahdollisuus, -että Saksa tulisi laivastollaan Suomenlahteen ja laskisi maihin -joukkoja Etelä-Suomeen, käyttäen sitä sopivana lähtökohtana -marssiakseen Pietaria vastaan, jossa tapauksessa Suomen kapinaannousu -Venäjän valtaa vastaan olisi mahdollinen. Aktiivinen johto ryhtyi -eräisiin valmistuksiin sellaisenkin mahdollisuuden varalle. Mutta se -ulkomainen valta, johon suoranaisen sotilaallisen avunannon toivo -lähinnä perustui, oli Ruotsi. Mielet eivät tuossa maassa kyllä olleet -yksinomaan keskusvaltojen puolella, mutta Suomessa vallitsi se -käsitys, että ratkaiseva enemmistö oli tällä kannalla, ei vain siksi, -että yhteenkuuluvaisuudentunne oli yhdistämässä germaaniseen -sukulaiskansaan, vaan myös poliittisista syistä. Ruotsin -oikeistolehtien kanta näytti antavan vahvistusta tälle käsitykselle. -Suomessa arveltiin, ettei Ruotsi, olosuhteiden painostuksen vuoksi, -voisi pysyä puolueettomana suuressa kansainsodassa, ja luultiin, että -yhtyminen Saksaan Venäjää vastaan tarjoaisi sille liian suuria -poliittisia etuja, jotta se voisi olla liittymättä keskusvaltoihin. -Ruotsalaisia joukkoja marssisi siis siinä tapauksessa Suomeen ja -miehittäisi osia siitä. Oli ilmeistä, että väestö ottaisi ne vastaan -ystävinä ja vapauttajina sekä antaisi niille apuaan, eikä mitään -sanottavaa vastarintaa ollut venäläisen sotaväen puolelta pelättävissä -maan pohjoisosissa. Kun Suomessa antauduttiin tällaisten toiveiden -valtaan, ei otettu laskelmiin ainoastaan Ruotsin myötätuntoa Suomen -kohtaloa kohtaan, vaan myöskin se etu, mikä Ruotsilla itsellään olisi -vapaasta, sen avulla vapautetusta Suomesta. Venäläinen vaara ei enää -väijyisi Ruotsin rajalla. Entistä tehokkaammin olisi Suomi sekä -sivistyksellisesti että poliittisesti ja sotilaallisesti suojaavana -puskurivaltiona välissä. Suunnitelmia täydensi ajatus, että Suomi -tulevaisuudessa, kun sodan laineet olivat asettuneet, poliittisesti -liittyisi Ruotsiin ja muihin Skandinavian maihin. Tällainen -tulevaisuudenohjelma, minkä toteuttamiseksi jopa oli olemassa -erilaisia ehdotuksia valtakuntien välisiksi laeiksi, sisältyi -itsenäisyyspyrkimyksiin ja se sai kannatusta niinhyvin Skandinaviaan -kiintyneemmässä osassa Suomen yhteiskuntaa, Suomen ruotsinkielisissä -piireissä, kuin myöskin suomenkielisissä. Viimemainituissakaan -piireissä ei epäröity valinnassa toiselta puolen Venäjästä riippuvan ja -toiselta puolen vapaan, läheisesti Ruotsiin ja muihin skandinavisiin -pohjoismaihin liittyneen Suomen välillä. Suomen ja Ruotsin silloinen -liittoutuminen -- niin asiaa ajateltiin Pohjanlahden itäpuolella -- -olisi yhdistänyt toisiinsa nämä kaksi kansaa tavalla, mikä on -mahdollista vain suurina historiallisina hetkinä, ja siitä odotettiin -molemminpuolista etua. - -Suomalainen delegatsioni Tukholmassa oli tietenkin läheisessä -kosketuksessa Ruotsin poliittisiin piireihin, minkä lisäksi, kuten jo -on mainittu, lähetettiin erikoisia lähettejä puhtaasti poliittisessa -tarkoituksessa neuvottelemaan näistä kysymyksistä naapurimaan -yhteiskunnallisessa ja poliittisessa elämässä huomatussa asemassa -olevien henkilöiden kanssa. Suomalaiset näkökohdat saivat -oikeistopiireissä osakseen ymmärtämystä ja olivat jossakin määrin -näissä vallitsevan käsityksen kanssa yhtäpitäviä, mutta niissä -noudatettiin, lukuunottamatta n.s. aktivisteja, suurta varovaisuutta -poliittisen toiminnan mahdollisuuksia punnitessa. Vasemmistopiireissä -torjuttiin sitä vastoin jyrkästi jokainen ajatus, että Ruotsi -sekaantuisi sotaan ja ennen kaikkea, että se liittyisi keskusvaltoihin -tai tukisi niitä. Jonkunlaista kalvakkaa myötätuntoa Suomea kohtaan oli -tosin tälläkin taholla huomattavissa, mutta Ruotsi ei voinut antautua -Suomen itsenäisyyteen auttamisen vuoksi millekään vaaralle alttiiksi ja -sotaista selkkausta Venäjän kanssa pidettiin erittäin arveluttavana. -Myöskin se seikka, että liittolaisvaltiot uhkaisivat taloudellisilla -kostotoimenpiteillä, jos Ruotsi ryhtyisi toimintaan Suomen hyväksi -Venäjää vastaan, painoi raskaana Ruotsia ja lamautti sen -toimintavapautta. Jo kesällä 1915 näyttivät suunnitelmat, jotka -perustuivat siihen, että Ruotsi myötävaikuttaisi Suomen -vapauttamiseksi, varsin vähän toivehikkailta. Suomessa ei tosin -kokonaan luovuttu tämänsuuntaisista toiveista, mutta kävi kuitenkin -välttämättömäksi suoranaisemmin koettaa saada Saksa kiintymään Suomen -asiaan. - -Osaksi tässä tarkoituksessa, osaksi Tukholmassa olevan delegatsionin -vahvistamiseksi ja jotta se saisi arvovaltaisemman luonteen, -lähetettiin syksyllä 1915 ulkomaille kaksi Suomen itsenäisyysliikkeessä -huomatussa asemassa ollutta henkilöä, professori R. Erich ja vapaaherra -A. von Bonsdorff. Näihin aikoihin ei ollut kysymyksessä pyytää Saksalta -sotilaallista apua, vaan ainoastaan Saksan hallitus- ja muissa -vaikutusvaltaisissa piireissä tehdä selkoa siitä, kuinka luonteeltaan -vakavia ja oikeutettuja ne pyrkimykset olivat, joiden päämääränä oli -Suomen irroittaminen Venäjästä, sekä tehdä tunnetuksi maassa -vallitsevan saksalaisystävällisen mielialan luonne ja vilpittömyys. Oli -tärkeätä, että Saksan poliittinen johto oli tästä varma, koska asialla -saattoi olla merkitystä itäiselle sotapolitiikalle, jonka -kehittymisestä Suomen kohtalo mitä lähimmin oli riippuvainen. Tässä -tarkoituksessa mainitut lähetit matkustivat Berliiniin ja asettuivat -yhteyteen sekä valtiokanslerin (Bethmann-Hollweg) että Saksan -ulkoministeriön ynnä muutamien politiikkaan osaaottavien henkilöiden -kanssa. Sodanaikainen kokemus oli tehnyt saksalaiset varovaisiksi ja -epäluuloisiksi. Suomessa vallitseva ulkonainen levollisuus ei -osoittanut "kapinallista" mielialaa. Maa oli sitäpaitsi -teollisuudellaan ja kauttakulkukaupallaan palvellut Venäjän ja -liittolaisten etuja, joten todella vallitseva mieliala oli pysynyt -varjossa. Suomessa laajalle levinneen mielipiteen epäämättömäksi tueksi -voitiin paljon muun ohessa vedota Saksassa olevaan suomalaiseen -jääkäripataljoonaan. Sen olemassaolo oli tietenkin tunnettu Saksan -poliittisissa piireissä, vaikka se pidettiin suurelta yleisöltä -salassa. Oli tärkeätä selvitellä, ettei se ollut saanut alkuansa -nuorekkaasta seikkailunhalusta, vaan että se oli vakava askel -vapautumispyrkimyksessämme ja yritys, jota Suomessa laajat -yhteiskuntapiirit kannattivat. Suomalaisten lähettien toimenpiteet -olivat epäilemättä tärkeitä tapahtumien myöhemmälle kehittymiselle, -joskaan ne eivät välittömästi johtaneet näkyviin tuloksiin. Mitään -avunannon lupauksia tai edes jonkun verran varmoja toiveita ei Saksan -puolelta annettu. Sotilaallinen tilanne ja tulevien sotatoimien suunta -olivat liian epävarmoja salliakseen mitään houkuttelevia lupailuja. -Mutta hyvää tahtoa Suomea kohtaan, sen aseman ja meidän -vapaudenkaipuumme avartunutta ymmärtämystä sekä luottamusta -pyrkimystemme vilpittömyyteen oli olemassa. Ja tämä merkitsi paljon. - -Vuosi 1916 kului ilman mitään Suomen kysymykselle tärkeitä -tapahtumia tai ratkaisuja. Suomalais-saksalaiset suhteet eivät nekään -mainitun vuoden kuluessa osoittaneet mitään merkillepantavaa. -Valistamistoimintaa jatkettiin Saksassa, ja Suomen kysymys alkoi siellä -saada suurempaa huomiota osakseen. Mutta mitään varmaa tietoa Saksan -hallituksen Suomeen suhtautuvasta politiikasta ei saatu. Tämä herätti -jonkun verran levottomuutta sekä kotimaassa että suomalaisessa -joukossa, jossa alkoi herätä kaipuu päästä palvelemaan sitä -tarkoitusperää, jota varten joukko oli muodostunut ja harjoitettu. -Niitä vaikutusvaltaisia saksalaisia, jotka osoittivat elävää -mielenkiintoa vapautumispyrkimyksiämme kohtaan, oli alivaltiosihteeri, -sittemmin ulkoasiainministeri von Zimmermann. Hänet olivat Suomesta -lähetetyt asiamiehet perehdyttäneet meidän kysymykseemme. Lokakuussa -1916 Zimmermann antoi muutamille suomalaisen ulkomaadelegatsionin -jäsenille ja kahdelle jääkäripataljoonan jäsenelle, jotka olivat -anoneet arvovaltaista lausuntoa Saksan hallituksen suhtautumisesta -Suomen kysymykseen, seuraavan selityksen: "Kaikissa tapauksissa Saksan -hallitus mielenkiinnolla katselee teidän vapautumispyrkimyksiänne, -sillä on etua niistä ja se aikoo kykynsä mukaan loppuun saakka jatkaa -teidän etujenne valvomista. Vaikka sotatoimet eivät tulisikaan -kohdistumaan koilliseen tai teidän maatanne lähellä oleviin seutuihin, -on Saksan hallitus rauhanteossa käyttävä voimaansa Suomen autonomian -hyväksi." Lausunto ei sisältänyt mitään sitovaa, mutta käsitettiin -kuitenkin "lupaukseksi". Se tehtiin tunnetuksi sekä jääkärijoukossa, -että myös asiaan yhtyneissä piireissä kotimaassa ja oli kaikessa -epämääräisyydessään omansa vaikuttamaan rohkaisevasti. - -Sodan puhkeaminen ja ensimäisen sotakauden tapahtumat eivät -vaikuttaneet ehkäisevästi venäläistyttämistyöhön ja sortotoimintaan, -pikemmin päinvastoin. Sotatila, johon maa oli julistettu, antoi -asianomaisille vielä vapaammat kädet vallan väärinkäyttöön kuin -aiemmin. Santarmiston avulla, jonka valtuuksia oli lisätty, pidettiin -yhteiskuntaa mitä tarkimman valvonnan alaisena. Kokoontumisvapautta -supistettiin ja sanomalehdistöä vainottiin. Yksityistä omistusoikeutta -loukattiin monin tavoin ja omankädenoikeus rehoitti, tietenkin -välttämättömien sotilaallisten toimenpiteiden varjossa. Yksityisiä -henkilöitä vangittiin ja vietiin Venäjälle ja Siperiaan. Vallitseva -venäläistyttämissuunta vahvistui, kun keisari syyskuussa 1914 hyväksyi -ohjelman Suomen sulattamiseksi Venäjään. Ja tämä tapahtui samaan aikaan -kuin poliittisten hyötynäkökohtien vuoksi Puolalle annettiin sisäisen -itsehallinnon saamisen toiveita! Tämä 38 pykälinen ohjelma, joka tuli -tunnetuksi vasta marraskuussa ja jota siitä syystä on nimitetty -marraskuunohjelmaksi, tarkoitti Venäjän valtiovallan edelleen -lujittamista Suomessa ja kaiken sen tuhoamista, mikä vielä oli jäljellä -Suomen oikeudesta. Se ei tosin ollut mikään laki, ohjelma ainoastaan, -mutta tarpeelliset lainsäädäntötoimenpiteet kuuluivat yksinomaan -venäläisille viranomaisille, ja kuinka nämä toimivat, siitä ei Suomessa -puuttunut kokemusta. "Pienten kansojen vapaus ja riippumattomuus", -joiden puolesta Venäjän liittolaiset, länsivallat, ilmoittivat -taistelevansa, eivät suinkaan tulisi Suomen kansan osaksi. Englanti -kuitenkin teki mainitun ohjelman johdosta diplomaattisen esityksen -Venäjän hallitukselle, joka sen johdosta antoi laimean selityksen. -Suomen kansaneduskuntaa ei uskallettu tai tahdottu kutsua koolle -sodanaikana. Kansa oli tuomittu vaikenemaan. Jos joissakin -suomalaisissa isänmaanystävissä vielä oli rahtunen lojaalisuutta, antoi -marraskuun ohjelma sille kuoliniskun. Keisarin käydessä Helsingissä -maaliskuussa 1915 -- ensi kerran koko hallitusaikanaan -- oli -vastaanotto kylmä, sillä todelliset tunteet olivat jo nollapisteen -alapuolella. Maamme venäläistyttämistä jatkettiin edelleen uudella -vauhdilla, varsinkin sen jälkeen kuin armenialainen Borovitinov oli -nimitetty senaatin talousosaston varapuheenjohtajaksi ja ottanut -hallinnon johdon käsiinsä. Sisäinen hallinto järjestettiin yhä enemmän -venäläismalliseksi. Yleisen vastarinnan mahdollisuuksia supistettiin -yhä enemmän. Yksityisiä lainkuuliaisia virkamiehiä ja tuomareita -vainottiin yhä edelleen sodan puhjettuakin sen vuoksi, että he -kieltäytyivät tunnustamasta valtakunnanlainsäädäntöä Suomessa -päteväksi. Tämänlaatuisista väkivallanteoista kuohuttivat mieliä -enimmin ne toimenpiteet, jotka kohdistettiin erääseen Suomessa suuresti -arvossapidettyyn kansalaiseen ja tuomariin, kansaneduskunnan entiseen -puhemieheen P.E. Svinhufvudiin. Hän oli laittomuusjärjestelmän -peloton vastustaja ja samalla itsenäisyysliikkeen harras ystävä. -Syksyllä 1914 hänet vangittiin ja karkoitettiin syrjäiseen Siperian -seutuun (Tymskoeen), hän kun oli kieltäytynyt tunnustamasta -venäläisen prokuraattorin virkapätevyyttä. Toimenpide sekä loukkasi -että samalla kiihdytti maassa vallitsevaa mielialaa. Venäjän -jatkuvat vastoinkäymiset sodassa ja varsinkin Puolan menetys -herättivät kuitenkin vähitellen levottomuutta Suomen venäläisissä -vallanpitäjissä ja lamauttivat jossakin määrin heidän toimekkuuttaan -venäläistyttämistyössä, -- alkavan heikkouden tunnon oire. - -Mutta sen sijaan alettiin suunnata huomiota varsinaisiin vapauden -pyrkimyksiin, ensi sijassa jääkäriliikkeeseen, joista venäläisellä -taholla vähitellen oli saatu vihiä. Tämä "valtakunnankavaltamiseksi" -leimattu liike, joka lisäksi ilmeni suoranaisena yhteistoimintana -valtakunnan vihollisten kanssa, oli tietenkin ehkäistävä ja mikäli -mahdollista kukistettava. Se vaati joka tapauksessa kostotoimenpiteitä. -Vuosien 1915-1916 vaihteessa venäläinen santarmisto ja salainen poliisi -ryhtyivät tiedusteluihin ja voimakeinoihin. Niitä nuoria miehiä, jotka -olivat tai joiden oletettiin olevan sekaantuneet tähän liikkeeseen, -etsiskeltiin ja vangittiin, milloin heitä onnistuttiin tapaamaan. -Useita kymmeniä heistä teljettiin ensi aluksi suomalaisiin vankiloihin, -missä heitä jonkun aikaa säilytettiin, mutta siirrettiin sitten -Pietariin. Heidän vanhempansa ja sukulaisensa saivat santarmiston -taholta kärsiä rettelöimistä ja useita vanhempia kansalaisia -karkoitettiin Venäjälle siitä syystä, että heidän poikansa olivat -liittyneet jääkäriliikkeeseen. Itsenäisyysliikkeen järjestön jäljille -ei santarmisto kuitenkaan päässyt, mutta useita sen toimeliaimpia, eri -ikäisiä ja eri yhteiskuntakerroksiin kuuluvia työntekijöitä vangittiin -ja monen oli pakko paeta maasta. Suomen vapaudenliike oli jo liian -voimakas tästä pysähtyäkseen. Yhteiskuntamme oli kuitenkin tuonut ilmi -vihamielisyytensä valtakuntaa kohtaan ja venäläisellä taholla -valmisteltiin suurta valtiollista oikeudenkäyntiä, jonka tuli paljastaa -Suomen taholta harjoitetut rikolliset salavehkeilyt. Tämä olisi -epäilemättä johtanut mitä vakavimpiin seurauksiin sekä yksityisille -että koko maalle, jolleivät taaskin historian tapahtumat olisi -sekaantuneet asiain kulkuun ja pyyhkäisseet pois kaiken sen, mitä näin -oli valmisteltu, samalla avaten vankilain portit Suomen -vapaudentaistelijoille. - - - - -Venäjän vallankumouksen vaikutukset Suomessa. - - -Venäjän maaliskuussa 1917 tapahtuneella vallankumouksella oli mitä -suurin merkitys tapahtumien edelleen kehittymiselle Suomessa. Mahtava -Venäjän valtakunta -- tuo savijalkojen varassa oleva suunnaton koljo -- -järkkyi perustuksiltaan. Se ei voinut kestää kaikkia pitkällisen, -onnettoman sodan tuottamia vaurioita. Tosin meidänkin maassamme jo -aavistettiin, että Venäjän yksinvaltainen hallitusjärjestelmä -kumottaisiin, mutta ajateltiin, että mullistus todennäköisesti -tapahtuisi vasta sodan loputtua. Niin nopeaa, veretöntä ja kuitenkin -niin jyrkkää kumousta ei Suomessa odotettu. Jollei ota huomioon niitä -väkivallantekoja, joita venäläiset sotilaat harjoittivat upseerejansa -kohtaan, voi sanoa, että Suomessa vallankumouksen aikana oli -ulkonaisessa suhteessa rauhallista. Maamme säilyi välittömästi -joutumasta vallankumoushuumaukseen ja yhteiskuntakoneisto toimi -edelleen. Uuden vallankumoushallituksen toimesta vangittiin venäläisen -sortojärjestelmän huomattavimmat edustajat Suomessa, kenraalikuvernööri -Seyn ja senaatin varapuheenjohtaja Borovitinov, jotka vietiin -Pietariin. Mutta maamme oli tietenkin käytettävä tilaisuutta -puoltaakseen oikeudellisia vaatimuksiaan. Eduskunnan luottamusmiehistä -puolueittain valittu delegatsioni lähti Venäjän pääkaupunkiin uudelle -hallitukselle esittämään autonomian ja laillisuuden palauttamisen -vaatimukset. Nämä eivät kohdanneet mitään vastustusta, vaan saivat -päinvastoin osakseen suurta myötämielisyyttä. Väliaikainen hallitus, -jonka puheenjohtajana oli ruhtinas Lvov ja jossa lokakuulais- ja -kadettipuolue olivat voimakkaasti edustettuina, oli ryhtynyt hoitamaan -valtakunnan korkeimman vallan tehtäviä. Se antoi 20 p:nä maaliskuuta -julistuskirjan, jolla suomalaisten ehdotusten mukaisesti Suomen -autonomia täydelleen palautettiin ja kaikki laittomat asetukset -julistettiin kumotuiksi. Näihin kuului myös duuman päättämä -valtakunnanlainsäädäntölaki, jonka samassa tuokiossa mitättömäksi -julistamista suomalaisella taholla tuskin oli odotettu. Suomi oli siis -jälleen julistettu sisäisesti vapaaksi ja saattoi, ainakin -muodollisesti, ottaa sisäiset asiansa omiin käsiinsä. Eduskunnassa, -joka nyt kiireisesti kutsuttiin koolle, oli viimeisten vaalien nojalla -sosialisteilla enemmistö. Tämän johdosta, samoin kuin eräiden -sosialistien taholta tehtyjen, tässä tilanteessa epäolennaisten -vaatimusten -- eduskunnan aikaisemmin hyväksymien kunnallislain, -kieltolain y.m. heti paikalla vahvistamisen -- vuoksi johtivat -neuvottelut uuden senaatin kokoonpanosta siihen tulokseen, että -muodostettiin kokoomushallitus, jossa sosialistit olivat enemmistönä ja -puheenjohtajana eduskunnan puhemies, sosialidemokraatti O. Tokoi. -Kenraalikuvernööriksi oli nimitetty vapaamielinen, entinen -valtakunnanneuvoston jäsen M. Stahovitsh, hyväntahtoinen, parasta -tarkoittava mies, mutta vailla kokemusta valtiomiehentehtävissä. -Väliaikaisesti Suomea varten asetetun komisaarin Roditsevin tilalle -nimitettiin ministeri-valtiosihteeriksi insinööri C. Enckell. - -Vallankumouksen puhjettua pääsivät vapautumistyöhön osallisina -vangitut, Pietarissa vankeina säilytetyt suomalaiset nuorukaiset -vapaiksi ja kiiruhtivat kotimaahan. Vähitellen palasivat myös Venäjälle -karkoitetut, niiden joukossa Svinhufvud, joka oli nimitetty -prokuraattoriksi. Matkallaan maan halki ja pääkaupungissa otettiin -hänet vastaan innokkain kunnianosoituksin. - -Näiden suuriarvoisten tapahtumien tieltä painuivat vapaudenpyrkimykset -lyhyeksi aikaa syrjään. Uudet, läheisemmät näköalat peittivät kauempana -olevat. Oli niitä, joita Venäjän hallituksen ja vallankumouksen -lupaukset häikäisivät ja jotka katsoivat perustan jo olevan olemassa -jatkuvaa kehitystä varten, kun taas toiset alusta pitäen asettuivat -epäilevälle kannalle idästä päin puhalteleviin vapaudentuuliin ja -lupailuihin nähden. Suomella oli pitkä ja surullinen kokemus -siitä, miten paljon sellaisiin saattoi perustaa. Ei ainoastaan -tsaarinvaltainen hallitussuunta ollut uhkaavana käynyt Suomea -kuristamaan. Suurin vaara oli se, että Suomi oli Venäjästä -valtiollisesti riippuvainen. Suomessa ei voitu unhottaa, ettei -ainoastaan Venäjän hallitus, vaan myöskin valtakunnanduuma oli ollut -osallisena väkivallanteossa ja antanut sille suostumuksensa. -Kansanhallitsema Venäjä ei tarjonnut suurempia takeita kuin -itsevaltainenkaan; ja kuka voisi taata, mihin suuntaan kehitys -Venäjällä tulisi kulkemaan? Tällaisia ensimäistä huumausta hillitseviä -ajatuksia tuotiin julkisesti ilmi jo siinä kansalaisjuhlassa, jolla -Svinhufvudin paluuta Helsinkiin vietettiin. - -Jo aikaisin levisi se mielipide, että keisarin valtaistuimelta -syökseminen ja Venäjän julistaminen tasavallaksi oli muuttanut Suomen -valtio-oikeudellista asemaa siten, että unioni Venäjän kanssa oli -lakannut ja että Suomi muodollisesti oli riippumaton valtakunta, vaikka -siltä puuttui voimakeinoja puoltaa tätä riippumattomuuttaan. Suomen -valtiosääntö oli monarkistinen ja yhteys Venäjän kanssa edellytti -yhteistä hallitsijaa. Vai siirtyisivätkö Suomen hallitsijan -perustuslainmukaiset hallitsijanoikeudet itsestään jokaiselle uudelle -Venäjän hallitukselle, joka anasti vallan tässä valtakunnassa, esim. -siinäkin tapauksessa, että se saisi köyhälistön diktatuurin muodon? Sen -suuntainen kehitys näytti jo silloin mahdolliselta. Enemmän kuin nämä -teoreettiset rakennelmat, joihin nähden oltiin eri mieltä, vaikuttivat -yleiseen mielipiteeseen ja ihmisten vakaumukseen olevat olot, -sellaisina, miksi ne muodostuivat vallankumouksen jälkeen. Palautettu -autonomia osoittautui nimittäin käytännössä varsin vähäarvoiseksi. -Venäjän hallituksen tahto oli kenties hyvä, mutta siltä puuttui -tarpeellista voimaa ja arvovaltaa irtipäässeihin vallankumouksellisiin, -varsinkin sotilaiden keskuudessa myllertäviin voimiin nähden. Suomeen -majoitettu, kuriton venäläinen sotaväki työ- ja sotamiesneuvostoineen -nousi maassamme varsinaiseksi määrääjäksi. Sitä vastaan suomalaiset -viranomaiset eivät voineet mitään maan ollessa vailla järjestysvaltaa, -minkä perustaminen vallitsevissa olosuhteissa oli mahdotonta. Sen -lisäksi tämä sotaväki veljeili väestön huonoimpien ainesten kanssa ja -viritti niissä halveksumista ja vihamielisyyttä yhteiskuntajärjestystä -vastaan, näin istuttaen hillittömän vallankumouksen henkeä maan -irralliseen väestöön. Eduskunnan sosialistinen enemmistö osoitti myös -suurta myöntyväisyyttä anarkistisia aineksia kohtaan. Näin näytti yhä -räikeämpänä ilmenevä venäläinen vallankumousviheliäisyys olevan omansa -vetämään Suomen alas alhaisovallan sekasortoon. Tällaisten olosuhteiden -vallitessa vapautumisajatus heräsi uuteen eloon ja vahvistui -yhteiskunnan terveempien ainesten keskuudessa. - -Senaatin puheenjohtaja Tokoi oli tällä välin eduskunnassa -pitänyt ohjelmapuheen, jossa hän selvästi oli lausunut ilmi -itsenäisyysvaatimuksen ja huomauttanut, että kansamme nyt ehdottomasti -tahtoi päästä täysin riippumattomaksi kansaksi. Puhe sai maassa -osakseen suurta kannatusta ja herätti toivon, että tämän päämaalin -saavuttamiseksi oli aikaansaatavissa yksimielisyys kaikkien puolueiden -kesken, lukuunottamatta tietysti puhtaasti anarkistista laumaa. Mutta -kaikki tämä osoittautui nopeasti haihtuvaksi harhaluuloksi. Venäläisen -vaikutuksen ja Venäjällä jatkuvan kehityksen vuoksi saivat -äärimmäisyysainekset myöskin Suomen sosialistien keskuudessa yhä -enemmän vaikutusvaltaa. Jo keväällä puhkesi lakkoja -- ei ainoastaan -teollisuus-, vaan myös maanviljelystyöväen keskuudessa -- ja ne sekä -muut epäjärjestykset kuuluivat kesän kuluessa päiväjärjestykseen. -Myöskin eduskuntaenemmistö kävi yhä jyrkemmäksi sosialipoliittisissa -kysymyksissä, mikä ilmeni arveluttavissa lainsäädäntötoimenpiteissä. -Kadun joutoväki yhdessä venäläisten sotilasjoukkojen kanssa koetti -mielenosoituksilla ja uhkaamalla eduskunnan porvarillista edustajistoa -väkivallalla vaikuttaa sen päätöksiin. Helsingin ja useiden muiden -kaupunkien valtuustot saivat kokea terroria ja suoranaista väkivaltaa, -joilla niitä koetettiin taivuttaa myöntymään työväenluokan vaatimuksiin -ja kunnantyöläisten kohtuuttomina pidettäviin palkankorotuksiin. -Levottomuus ja hajaannus yhteiskunnassa tunki yhä syvemmälle. Kaikki -tämä oli itämaisen vapauden hedelmiä. - -Heinäkuussa eduskunta käsitteli erästä esitystä, jossa ehdotettiin, -että muutamat korkeimman vallan ratkaisun varassa olleet -asiat siirrettäisiin senaatille. Samaan aikaan sotamies- ja -työväenneuvostojen kongressi Pietarissa puolsi Suomen oikeutta -valtiolliseen itsenäisyyteen, kuitenkin lukuunottamatta ulkopoliittisia -ja sotilasasioita. Eduskunnan sosialistinen enemmistö, eräiden -porvarillisista puolueista heihin tässä asiassa yhtyneiden jyrkimpien -edustajien tukemana, sai tästä lakiesityksestä aiheen -- n.s. -valtalailla -- julistaa eduskunnan Suomen korkeimmaksi vallaksi ja -samalla maan Venäjän hallituksesta riippumattomaksi, kuitenkin -lukuunottamatta sotilaallista ja ulkopoliittista alaa, joten se siis -sittenkin olisi jäänyt täydellistä riippumattomuutta vaille. Eduskunta -asettaisi ja vapauttaisi senaatin jäsenet toimestaan. Tämä valtalaki -oli oleva pätevä, ilman että se alistettiin Venäjän korkeimman vallan -harkittavaksi ja ratkaistavaksi. Eduskunnan päätös oli luonteeltaan -valtiokaappaus, sillä edellytyksellä nimittäin, että Venäjällä yhä -edelleen oli Suomessa hallitsijanoikeudet. Se sisälsi kyllä -näennäisesti askeleen eteenpäin kohti täyttä itsenäisyyttä, mutta -todellisuudessa se ei vienyt maatamme lähemmäs vapautta. Sitä -tervehdittiin sentähden vain vähäisellä myötätunnolla. Kun eduskunta -teki päätöksensä, sisältyi sosialistien laskelmiin jo Venäjän -neuvostovalta ja tulevan virallisen Venäjän täysi kannatus heidän -pyrkimyksilleen. Pian sen jälkeen Venäjällä tehty ensimäinen -bolshevikkikaappauksen yritys epäonnistui kuitenkin ja Kerenskijn -hallitus jäi valtaan. Sillä oli vielä kylliksi voimaa hajoittaa -eduskunta ja määrätä uudet vaalit. Eduskunnan hajoituksen jälkeen -sosialistiset senaatinjäsenet erosivat hallituksesta. Jäljelle jäi vain -kolme porvarillista jäsentä. - -Keväällä ja kesällä 1917 sattuneet tapahtumat ja koko se suunta, johon -olojen kehitys maassa kulki, olivat olennaisesti seurauksena siitä, -että vallankumoukselliset venäläiset joukot yhä oleilivat maassamme. -Niin kauan kuin näiden hillitön ja kiihoittava toiminta jatkui, ei -rauha eikä turvallisuus voinut palautua eikä Suomi täydellä teholla -ottaa kohtaloaan omiin käsiinsä. Kansan terveemmälle osalle kävi -pakottavaksi välttämättömyydeksi koota voimansa ja perustamalla -suojeluskuntia valmistautua ei ainoastaan suojaamaan yhteiskuntaa -väkivallanteoilta, vaan myös nousemaan vieraita anastajia vastaan ja -karkoittamaan heidät maasta. Näitä toimenpiteitä Suomen yhteiskuntaa -perikadolla uhkaavaa vaaraa vastaan ei enää voitu lykätä, mutta tehtävä -ei ollut silloisissa oloissa helppo käytännössä toteuttaa. Kansa oli -aseeton. Tsaarinhallitus oli huolellisesti riistänyt Suomen kansalta -kaikki aseet ja myöskin vallankumouksellisen järjestelmän kätyrit -estivät niiden maahan tuonnin. Harjoittelu aseiden käyttöön saattoi -sentähden tapahtua vain puutteellisesti. Kaiken lisäksi oli -yhteiskunta tässäkin suhteessa venäläisen sotaväen ja sen kanssa -liitossa toimivien punaisten suomalaisten valvonnan alaisena. -Aikaisemmin itsenäisyysliikettä varten muodostetut järjestöt ottivat -varustautumistehtävän johdettavakseen. Kaupungeissa suojeluskuntatyötä -oli pidettävä salassa, maaseudulla se saattoi tapahtua avoimemmin -perustamalla palokuntia, urheiluyhdistyksiä y.m. Tämä työ alkoi jo -keväällä ja kesällä, mutta sai uutta vauhtia syksyn kuluessa. Varsinkin -Etelä-Pohjanmaalla perustettiin tällaisia suojeluskuntia melkeinpä -jokaiseen kuntaan, ensimäinen jo toukokuussa Mustasaareen. Syynä -siihen, miksi liike juuri sieltä löysi otollisen maaperän, oli osaksi -vapautta rakastava ja rohkea pohjalainen luonne, osaksi se, että -punainen kiihotustyö siellä oli tavannut verraten vähän vastakaikua. -Johdon onnistui tuoda pienehköjä kiväärilähetyksiä ulkomailta, Saksasta --- Pohjanmaan maantieteellinen asemakin oli tässä suhteessa edullinen --- mutta yleensä aseistus oli erittäin puutteellinen. Syystalvesta -järjestettiin muutamiin seutuihin Etelä-Pohjanmaalle (Vöyriin, -Vimpeliin, Lappajärvelle), sotilaallisia harjoituskursseja, joihin -lähetettiin osanottajia eri suojeluskunnista. Pieni määrä suomalaisia -jääkäreitä oli myös saapunut Saksasta ja asettunut suojeluskuntien -käytettäväksi. Yleensä suojeluskuntien harjoitus ja muut valmistavat -toimenpiteet tässä osassa maata tapahtuivat jokseenkin häiriintymättä, -vaikkakin venäläistä varusväkeä oli siellä melkein kaikkialla, sillä -tämä ilmeisesti jonkun verran pelkäsi joutua selkkauksiin pelottoman -pohjalaisen rahvaan kanssa. Myöskin Karjalassa harrastus näitä -yhteiskunnan puolustusta tarkoittavia järjestöjä kohtaan oli vilkas, -joskin suojeluskuntaliike siellä sai suurempaa vauhtia vasta myöhemmin -syksyllä. Muissa osissa maata olosuhteet olivat suojeluskuntaliikkeelle -paljoa epäsuotuisammat. Sosialistiset sanomalehdet saivat tästä -liikkeestä aiheen yhä kiivaampaan yllytykseen porvareita vastaan, -uskotellen että nämä perustamalla "lahtarikaarteja" valmistautuivat -tuhoamaan köyhälistön, samalla kuin "punaisia kaarteja" uudelleen -muodostettiin ja harjoitettiin venäläisen päällystön johdolla. - -Uudet eduskuntavaalit tapahtuivat 1 p:nä lokakuuta ja tulos oli -porvarillisille puolueille edullinen (108 porvarillista 92 sosialistia -vastaan). Siitä huolimatta että sosialistit eivät tunnustaneet -eduskunnan hajoitusta lailliseksi, vaan olivat sitä vastaan esittäneet -vastalauseensa, ottivat he kuitenkin osaa vaaleihin toivoen saavansa -jälleen enemmistön ja sitten pääsevänsä ajamaan kansalliskokouksen -koollekutsumista sekä tämän avulla Suomen valtiojärjestyksen uudelleen -muodostamista. Tulos oli heille pettymys. He päättivät nyt lopullisesti -astua vallankumouksen tielle liitossa venäläisten ystäviensä kanssa, -joiden pyrintönä oli venäläis-suomalainen köyhälistöndiktatuuri. -Entinen hallituksenpäämies Tokoi lausui eräässä kansankokouksessa 16 -p:nä lokakuuta, ettei vaalitappio sanottavia merkinnyt, koska työväellä -oli muita mahtikeinoja kuin vaalilippu, millä antaa pontta -vaatimuksilleen. Mitkä nämä mahtikeinot olivat, kävi ilmi, kun muutamaa -päivää myöhemmin annettiin julistus, että oli järjestettävä punaisia -kaarteja kaikkialle maahan, siis toimeenpantava köyhälistön -mobilisointi. Näitä kaarteja perustettiinkin varsin yleisesti eikä -niiden aseistaminen tuottanut sanottavia vaikeuksia. Runkona niissä -olivat ne irralliset työläiset, jotka olivat olleet venäläisten -linnoitustöissä, suuresti villiytyneet ja rappeutuneet n.s. -vallityöläiset. Aseet ostettiin tai "lainattiin" venäläiseltä -sotaväeltä. - -Eduskunta kokoontui 1 p:nä marraskuuta. Porvarilliset tahtoivat -säilyttää yhteiskuntarauhan ja koettivat niin pitkälle kuin oli -mahdollista tyydyttää sosialistien vaatimuksia. Mutta sillä ei mitään -voitettu. Niin hyvin suomalaisten anarkistien kuin venäläisten -sotilaiden taholta jatkuivat väkivallanteot pelottavasti. Ryöstöt, -jotka jo lokakuussa olivat herättäneet levottomuutta, kuuluivat nyt -päiväjärjestykseen ja järkyttäviä rauhallisten kansalaisten murhia -tapahtui. Marraskuun 7 p:nä puhkesi toinen bolshevikkikapina -Pietarissa, Kerenskijn hallitus kukistettiin ja bolshevikkikumppanit -Lenin ja Trotskij saivat haltuunsa vallan. Venäjä oli nyt vailla -laillista hallitusvaltaa. Sitä arvoa ei Suomessa tietenkään voitu -tunnustaa köyhälistövallalla ja neuvostokomitealla olevan. Venäjän -suvereniteettioikeudet Suomeen nähden olivat lakanneet. Venäläinen -kenraalikuvernööri Nekrasov, joka syyskuussa oli astunut Stahovitshin -sijalle, oli jättänyt paikkansa ja poistunut, samoin hänen apulaisensa -vapaaherra Korff. Mutta venäläinen sotaväki jäi maahan ja katsoi yhä -edelleen olevansa korkeimman vallan edustaja. Suomi ei ollut ainoastaan -poliittisesti ja siveellisesti velvollinen, vaan myös oikeutettu -pitämään itseään Venäjästä eronneena ja ottamaan kohtalonsa kokonaan -omiin käsiinsä. Eduskunnan tehtäväksi jäi aseman selvittäminen tässä -suhteessa ja ryhtyminen tarpeellisiin toimenpiteisiin. Sosialistit -tahtoivat yhä edelleen pitää kiinni heinäkuun "valtalaista", mikä -pysytti Suomen sotilaallisesti ja ulkopoliittisesti Venäjän yhteydessä. -Pitkien sitkeiden keskustelujen jälkeen, eduskunta päätti -väliaikaisesti ottaa huostaansa korkeimman vallan Suomessa. - -Sosiaalidemokraattinen johto oli kuitenkin määrännyt koko maassa -toimeenpantavaksi yleislakon, mikä alkoi 13 p:nä marraskuuta. Sen -ilmeisenä tarkoituksena oli antaa työväestölle ja punaisille kaarteille -tilaisuutta yleisharjoituksessa kehittää voimaansa ja herättää pelkoa -porvarillisessa yhteiskunnassa sekä siten valmistaa vallankumousta. On -selvää, että kaiken tämän takana olivat liikkeellepanijoina venäläiset -bolshevikit, jotka olivat ottaneet maailmanvallankumouksen -ohjelmaansa. Suomi oli oleva etappi edettäessä länteenpäin. Mahtiansa -osoittivatkin punaiset kaartit ja köyhälistön huonoimmat ainekset mitä -vakuuttavimmalla tavalla, ja venäläiset sotamiehet, varsinkin -matruusit, toimivat tässä aina alttiina apulaisina. Rikoksista -tuomittuja vankeja vapautettiin. Raa'at vaistot purkautuivat esteettä -esille murhina, ryöstöinä, kiristyksinä ja muina järkyttävinä -väkivallantekoina. Lakko -- verilakoksi mainittu -- kesti viikon. -Lopettajaisjulistuksessa sanottiin m.m.: "Suomen porvaristo ei tosin -ole vielä polvillaan työväenluokan edessä. Mutta työväenluokan elävä -voima on entistä ehjempänä -- -- -- Nyt muuttuu taistelun muoto, mutta -taistelu ei muutu." Porvarillinen yhteiskunta oli siis masennettava ja -köyhälistö ottava vallan haltuunsa. Se oli päämaali. - -Suurlakko vallankumouksen ilmeisenä enteenä antoi tietenkin lisää -vauhtia suojeluskuntaliikkeelle ja muille yhteiskunnan puolustusta -tarkoittaville valmistuksille. Marraskuun 27 p:nä eduskunta päätti -asettaa porvarillisista puolueista kokoonpannun hallituksen, P.E. -Svinhufvud puheenjohtajana. - - - - -Suomi julistautuu ja tunnustetaan riippumattomaksi valtioksi. - - -Kuten edellä olevasta esityksestä käy ilmi, olivat olosuhteet Suomessa -kesällä ja syksyllä 1917 suuresti kärjistyneet ja kaikki viittasi -siihen, että ratkaisevan käänteen aika lähestyi. Siitä oli riippuva -maamme tulevaisuuden muodostuminen ja lähinnä mahdollisuus lopullisesti -tempautua irti Venäjästä ja saavuttaa täydellinen itsenäisyys. -Ensimäisenä esteenä tämän päämaalin saavuttamiselle oli Suomessa oleva -venäläinen sotaväki, syystä että se oli aseellinen, maan vapautumiselle -vihamielinen valta-aines, sekä senvuoksi, että se tuki ja yllytti -väestön alempien kerrosten yhteiskuntaa hajoittavia pyrkimyksiä. Suurin -osa kansaa ei ollut yhtynyt ase veljeyteen punaisen Venäjän kanssa ja -aseettomana sillä oli varsin vähän toiveita saada yksinään maasta -poistetuksi tämä muukalainen sotaväki, joka oli noussut maan -varsinaiseksi käskijäksi. Maa tarvitsi nyt enemmän kuin koskaan ennen -tukea ja apua ulkoapäin. Ruotsiin ei tässä suhteessa enää voitu -perustaa. Aktiiviseen politiikkaan ja varsinkin Suomen suoranaiseen -avustamiseen haluttomien vasemmistopuolueiden voima ja vaikutusvalta -oli kasvanut, mitä seikkaa vahvistivat syyskuussa suoritetut -valtiopäivävaalit ja Edénin vasemmistohallituksen muodostaminen. Ainoa -valta, jolta enää voitiin apua toivoa, oli Saksa. Nyt oli aika -pontevammin kuin ennen vedota niihin erikoisnäkökohtiin, -jotka kiinnittivät sen huomion Suomen vapauttamiseen. Tässä -tarkoituksessa pidettiin Tukholmassa syyskuussa neuvotteluja Suomen -riippumattomuuspolitiikan ja Saksan ulkopolitiikan johdon sekä Saksan -päämajan edustajien kesken. Ne eivät tosin johtaneet tarkalleen -määrättyihin tuloksiin, mutta kävi ilmi, että Saksan mielenkiinto -Suomen vapautuspyrkimyksiin oli lisääntynyt ja että Suomella oli -toiveita saada Saksalta apua hädänalaisessa asemassaan. Ne toiveet, -joita tässä suhteessa annettiin suomalaisille neuvottelijoille, olivat -tietenkin suoranaisessa yhteydessä muuttuneeseen sotatilanteeseen, -lähinnä toiminnan uudelleen elpymiseen koillisella sotarintamalla, mikä -johti Hiidenmaan ja Saarenmaan valloitukseen tuoden siten Saksan -sotavoimat paljoa lähemmäs Suomen vesiä ja rannikoita kuin aiemmin. -Ahvenanmaan saarien miehittäminen oli nyt jo mahdollisuus. - -Marraskuun lakko ja Venäjän bolshevikkihallituksen ilmeinen tarkoitus -kytkeä Suomi Venäjän neuvostotasavaltaan, mikä ei ainoastaan olisi -tehnyt tyhjiksi kaikkia riippumattomuussuunnitelmia, vaan myös vienyt -maan määrättömään kurjuuteen, oli aiheena siihen, että marraskuussa -suoranaisesti käännyttiin Saksan puoleen. Muutamat niistä -maanmiehistämme, jotka silloin poliittisissa tehtävissä oleskelivat -ulkomailla, lähtivät tässä tarkoituksessa Berliiniin. Kun siellä oli -valmistavasti neuvoteltu lähinnä yliesikunnan poliittisen osaston -kanssa, jota silloin johti harras Suomen ja sen vapautuspyrkimysten -ystävä, salaneuvos E. von Hülsen, kutsuttiin kaksi heistä, vapaaherra -A. von Bonsdorff ja Edv. Hjelt Saksan päämajaan, minne he saapuivat 26 -p:nä marraskuuta tekemään ylimajoitusmestari Ludendorffille selkoa -Suomessa vallitsevasta tilanteesta ja esittämään maan toivomukset. -Esitys ei päättynyt suoranaiseen pyyntöön, että Suomeen lähetettäisiin -avustusretkikunta, -- vaikka toimenpidettä kosketeltiin tehokkaimpana -keinona, millä itsenäisyys olisi saavutettavissa -- vaan sen -tarkoituksena oli lähinnä osoittaa Saksan sotilaallisen ja poliittisen -tuen merkitys Suomen vapautukselle, niin hyvin maan itsensä kannalta -kuin yleispoliittisessa suhteessa. Pääpaino kohdistettiin sen -vakaumuksen herättämiseen asianomaisissa, että oli välttämätöntä saada -venäläiset sotavoimat pois Suomesta, koska Suomi muutoin oli käsistään -sidottu eikä voinut päästä pakkotilastaan. Ilman Saksan apua tämä ei -voisi onnistua, minkä vuoksi Suomessa toivottiin, että Saksa tulevissa -aseleponeuvotteluissa vaatisi venäläisten joukkojen poistamista maasta. -Vielä voimakkaampi painostus tähän suuntaan saavutettaisiin antamalla -saksalaisten joukkojen miehittää Ahvenanmaan saaret. Tämä olisi uhka, -jonka turvissa Suomi itse voisi ryhtyä puhdistustyöhön, jos se samalla -saisi Saksalta aseita ja jääkäripataljoonasta, joka lähetettäisiin -kotimaahan, sotilasneuvojia ja -johtajia. Lopuksi huomautettiin, kuinka -oli välttämätöntä, että Saksa tunnusti Suomen riippumattomuuden, niin -pian kuin se asianmukaisesti oli julistettu. - -Kenraali Ludendorff osoitti sekä ymmärtämystä että hyväntahtoisuutta -tätä avustussuunnitelmaa kohtaan. Ahvenanmaan retkikuntaa hän ei tosin -silloisissa oloissa katsonut mahdolliseksi, mutta antoi siitä toiveita -seuraavaksi vuodeksi. Suomen tulisi, lausui Ludendorff, ensi tilassa -antaa nimenomainen julistus, että se vaatii itsemääräämisoikeuttaan ja -Venäjästä riippumattomuutta. Tämän ulkonaiseksi osoitukseksi oli -asetettava vaatimus, että Venäjä vie pois joukkonsa Suomesta. Kenraali -Ludendorff lausui mielellään toimivansa niin, että Saksa tulevissa -aselevon- tai rauhanneuvotteluissa tukisi tätä vaatimusta. Lisäksi -saatiin se lupaus, että jo aloitettua, joskin keskeytettyä, aseiden -lähettämistä jatkettaisiin ja että suomalainen jääkäripataljoona -pieninä joukkoina lähetettäisiin kotimaahan. Erittäin ponnekkaasti -kenraali Ludendorff huomautti siitä, että Suomen ennen kaikkea tulisi -luottaa omaan voimaansa ja päättäväisesti esiintyen niin pian kuin -mahdollista selvästi, muitta mutkitta julistaa itsensä riippumattomaksi -sekä ryhtyä toimiin lujasti järjestetyn kansanmiliisin aikaansaamiseksi -maan itsenäisyyttä tukemaan. - -Suomen hallituksen päämiehelle, senaattori Svinhufvudille annettiin -heti tieto käynnin tuloksesta ja päämajan kehotuksesta, että, mikäli -mahdollista, heti oli annettava riippumattomuusjulistus. Kaikki -tällaiset tiedonannot oli silloin vielä saatettava perille salaisia -teitä käyttäen. - -Uuden hallituksen ensimäisiä toimenpiteitä oli itsenäisyysjulistuksen -aikaansaanti siksi välttämättömäksi pohjaksi, johon nojaten Suomen -riippumattomuus Venäjästä saisi kansainvälisen tunnustamisen. Joulukuun -4 p:nä hallituksen kaikki jäsenet saapuivat eduskunnan istuntoon ja -senaattori Svinhufvud esitti julkilausuman, missä Suomi julistettiin -riippumattomaksi valtioksi. Samalla annettiin esitys Suomen tasavallan -hallitusmuodoksi, joka esitys oli yhtäpitävä perustuslakikomitean -aiemmin tekemän ehdotuksen kanssa. Julkilausuma tiedoitettiin kaikkien -hallituksen jäsenten allekirjoittamana julistuskirjana Suomen kansalle. -Kaksi päivää myöhemmin, 6 p:nä joulukuuta, eduskunta hyväksyi -hallituksen julistuksen. Tässä pääkohdassa kaikki puolueet, myöskin -sosialidemokraatit, olivat yhtä mieltä. Toimenpide herätti -luonnollisesti maassa ihastusta, vaikkakin asema oli synkkä ja joskaan -muukalainen sotaväki ei suinkaan ottanut hyväksyäkseen seuraamuksia, -eikä luopunut siitä vallasta, minkä se oli itselleen anastanut. -Kaikkialla maassa vietettiin itsenäisyysjuhlia, joista yliopiston 19 -p:nä joulukuuta toimeenpanema juhla oli erikoisesti muistorikas ylevän -isänmaallisine tunnelmineen. Merkillistä oli, että tässä tilaisuudessa -punakeltaisen leijonalipun ja ylioppilaslippujen rinnalla nähtiin myös -suomalaisen jääkäripataljoonan lippu. Tämä sisälsi tunnustuksen, -jolla oli syvällinen merkitys, ja siinä ilmeni samalla koko -itsenäisyysliikkeen tunnuskuva. - -Hallitus ryhtyi heti toimenpiteisiin saattaakseen maan itsenäisyyden -Euroopan valtojen tietoon ja saadakseen ne tunnustamaan Suomen uudeksi -riippumattomaksi valtioksi. Tässä tarkoituksessa lähetettiin -Skandinavian maihin, keskusvaltoihin ja länsivaltoihin valtuutettuja -asiamiehiä, jotka joulukuun jälkipuoliskolla ja seuraavan vuoden -tammikuun alussa suorittivat tehtävänsä. Suomen vapautusta -tervehdittiin kaikkialla myötätunnolla, mutta poliittisen tilanteen -vuoksi noudatettiin viralliseen tunnustamiseen nähden jonkunlaista -varovaisuutta. Suomessa epäröitiin, oliko tunnustuksen saantia varten -myös käännyttävä Venäjän puoleen. Jotkut ulkovalloista katsoivat tämän -välttämättömäksi, sekä Suomen itsensä vuoksi että saadakseen hekin -vapaammat kädet asiaan nähden. Näihin valtoihin kuuluivat Ruotsi ja -Saksa. Nimenomaisten, varsinkin viimemainitun maan hallituksen taholta -saatujen neuvojen jälkeen Suomen hallitus päätti vihdoin joulukuun -lopulla kääntyä neuvostohallituksenkin puoleen esityksellä, minkä -henkilökohtaisesti suoritti Pietarissa hallituksen päämies Svinhufvud. -Saksan taholta tulleen painostuksen johdosta Venäjän neuvostohallitus -oli jo aiemmin sitoutunut suostumaan sellaiseen esitykseen, jos se -tehtäisiin. Alkavan vuoden ensi päivinä saatiin venäläisten myöntymys, -Heti sen jälkeen, 4 p:nä tammikuuta, Ruotsi, yksissä neuvoin Saksan -kanssa, antoi tunnustuksensa ja kaksi päivää myöhemmin Saksa antoi -tiedoksi samaan aikaan tekemänsä päätöksen. Myöskin Ranska ilmoitti 4 -p:nä tammikuuta tunnustaneensa Suomen itsenäisyyden. Muutamia päiviä -myöhemmin yhtyivät näihin valtoihin Tanska ja Norja ja vähitellen -saatiin myös Itävalta-Unkarin, Alankomaiden, Espanjan, Sveitsin y.m. -virallinen tunnustus. Euroopan valloista vain Englanti asettui -odottavalle kannalle. - -Ulkonaisesti kaikki siis oli sujunut, kuten oli toivottu. Suomi oli -muodollisesti saavuttanut pyrkimystensä päämaalin: se oli julistettu ja -tunnustettu vapaaksi riippumattomaksi valtakunnaksi. Mutta -riippumattomuus oli toistaiseksi vain paperilla. Olot maassa -kärjistyivät kärjistymistään. Hallituksella ei ollut voimakeinoja -tehostaakseen arvovaltaansa vallankumouksellisia aineksia vastaan, -joiden tukena olivat vieraan vallan kurittomat sotamieslaumat, jotka -yhä edelleen olivat maassa ja täällä tahtoivat harjoittaa jonkunlaista -isännyyttä. - - - - -Vapaussota. - - -Omituiset olivat ne olosuhteet, joissa Suomi saavutti -riippumattomuutensa, nimittäin aikana, jolloin maassa jo oli voimakas -lähenevän, vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä vastaan suuntautuvan -vallankumouksen tuntu. Idästä oli tullut kaikki se onnettomuus, mikä -oli käynyt yli maan sen historiallisen olemassaolon aikana. Sieltä se -nytkin tuli, joskin toisessa muodossa kuin ennen, ei ainoastaan -väkivallan ja laittomuuden hahmossa, vaan hillittömänä anarkiana. Oliko -Suomi nytkin kykenevä täyttämään tehtävänsä torjuvana etuvartiona idän -barbariaa vastaan? Maan oli vielä kestettävä vapautensa tulikaste. - -Vaikka Venäjän hallitus oli virallisesti tunnustanut Suomen -riippumattomuuden, ei se vienyt joukkojansa pois Suomesta. Ne eivät -ainoastaan yhä edelleen pitäneet hallussaan linnoituksia ja -varustuksia, vaan majailivat kaupungeissa ja maaseudullakin. -Brest-Litovskin aseleponeuvotteluissa oli Saksan taholta, Suomen -puolelta tulleen pyynnön johdosta, yhä uudestaan vaadittu näiden -joukkojen poistamista Suomen alueelta. Tyhjillä lupauksilla ja -verukkeilla Venäjän hallitus kuitenkin koetti vitkastella. Sen -salainen tarkoitus oli ilmeisesti Suomen "jälleenvalloittaminen" -bolshevikkivallankumouksen avulla, jonka tosin näön vuoksi -suorittaisivat maan omat punaiset ainekset, mutta nojautuen juuri -näihin venäläisiin joukkoihin. Epäjärjestykset ja väkivallanteot -jatkuivat ja hallitusvalta, vailla arvovaltansa tehostamiseen -tarpeellisia keinoja, joutui yhä ahtaammalle ja herpaantui. -Elintarpeiden kuljetusta ehkäistiin, sanomalehtiä lakkautettiin, -suoranaisia ryöstöretkiä toimeenpantiin ja todellisia kahakoita -taisteltiin valtiovallan tai kunnallisten viranomaisten voimatta sitä -estää. Venäläiset sotilaat ja punakaartilaiset tekivät kenenkään -estämättä melkein mitä tahansa, joskin viimemainitut yhä enemmän -astuivat etualalle. Sosialidemokraattinen puoluejohto ei tosin ollut -aivan mielissään tästä ja koetti jossakin määrin hillitä intohimoja. -Mutta se kadotti pian vaikutusvaltansa laumoihin ja varsinkin -punaiseen kaartiin, joka julistautui riippumattomaksi ja otti -vallankumouksen toteuttamisen tehtäväkseen. Asiain näin kehittyessä -sosialidemokraattinen puolue pian taipui vallan- ja saaliinhimoisen -roskaväen edessä ja yhtyi anarkisteihin ja heidän venäläisiin -ystäviinsä. Nämä julistettiin nyt avoimesti sosialistisella taholla -"köyhälistön turvaksi" ja liittyminen venäläiseen bolshevismiin kävi -yhä ilmeisemmäksi. Ero Venäjästä olisi loukkaus porvarillisen -yhteiskunnan puolelta tuota maata kohtaan. - -Eduskunta oli kuitenkin ottanut esille sota- ja poliisilaitoksen -järjestämiskysymyksen, ja hallitus antoi esityksen järjestysvallan -aikaansaamiseksi yhteiskunnan turvaksi. Tämä antoi lopullisen merkin -kauan valmistellun vallankumouksen puhkeamiseen, mikä tarkoitti vallan -siirtämistä köyhälistön käsiin ja Venäjän neuvostovallan mukaisen -järjestelmän luomista, mitä lähimmin tähän liittyen. Tammikuun 26 p:nä -selvisi pääkaupungissa, mitä oli tulossa, ja viimeiseksi toimenpiteeksi -hallitus samana päivänä antoi Suomen kansalle uuden kehoituksen liittyä -yhteen suojaamaan koteja ja turvaamaan järjestystä. Samalla annettiin -vastalausenootti Venäjän hallitukselle, sekä ulkovalloille kirjelmä, -joka kosketteli venäläisten sekaantumista Suomen asioihin. Neljä -hallituksen jäsentä lähti salaa Vaasaan, sieltä käsin hoitaakseen -laillisen hallituksen tehtäviä, kun kaikesta päättäen pääkaupunki ja -suuri osa maata oli joutuva punaisten valtaan. Vaasasta tulikin -seuraaviksi kuukausiksi "valkoisen" Suomen hallitus- ja pääkaupunki. -Seuraavana päivänä puhkesi kapina. Yöllä tammikuun 28 p:ää vasten -punakaarti miehitti hallitusrakennukset ja muut tärkeät paikat -pääkaupungissa ja rautatieliikenne pysähdytettiin. 29 p:nä -ilmoitettiin asetetuksi "Suomen kansanvaltuuskunta", varsinainen -vallankumouksellinen hallitus, eduskunnan entinen puhemies K. Manner -puheenjohtajana, sekä "työväen pääneuvosto", johon kuului 35 henkeä. -Pääkaupungissa kaikki tämä kävi kohtaamatta vastustusta, ilman verisiä -yhteentörmäyksiä, koska suojeluskunta oli liian heikko ja huonosti -varustettu voidakseen nousta vastarintaan. Tämä oli omiansa jonkun -verran hämmästyttämään punaisia johtajia, jotka olivat edellyttäneet -aseellista vastustusta ja katutaisteluita vallankumousdraaman sopivaksi -alkutoimitukseksi. Senaatin jäsenet ja eduskunnan porvarillisten -puolueiden johtajat, jotka oli aikomus vangita, olivat kadonneet. -He olivat osaksi paenneet, osaksi he pysyivät piilossa. Yksi -kansanedustaja, A. Mikkola, vangittiin ja murhattiin. Punaiset olivat -Helsingissä ja useimmissa Etelä-Suomen keskuksissa alusta alkaen -tilanteen herroina. Mutta he eivät olleet sitä samassa määrin -kaikkialla maassa. - -Kansalla -- valkoisella Suomella punaisen vastakohtana -- oli -valittavana joko taipua ja antaa äsken vapaaksi valtakunnaksi -julistetun ja kansainvälisesti tunnustetun Suomen tuhoutua venäläiseen -ja punaiseen vallankumouskurjuuteen tai nousta vastarintaan. Se valitsi -viimemainitun tien, ja väkivaltaa vastaan alkoi vapaussota, joka vaati -voimanponnistusta ja raskaita uhreja, mutta vei päämaaliin. Ensi -sijassa Venäjä ja maassamme oleva venäläinen sotaväki oli syyllinen -siihen, että Suomen, saavuttaakseen täydellisen vapautensa, täytyi -tulla sisäisen sodan näyttämöksi, millä kansalaiset taistelivat -kansalaisia vastaan. Ilman tältä taholta tullutta yllytystä, ilman -vieraiden venäläisten joukkojen ja itäisen bolshevikkivallan tukea ja -apua ei punakapina verisine seurauksineen olisi koskaan puhjennut. -Seikkaperäinen ja yksityiskohtainen selonteko vapaussodan kulusta ei -sisälly tämän yleiskatsauksellisen esityksen puitteisiin, jossa vain -tapaukset yleisin piirtein voidaan kuvata. - -Kuten aiemmin on mainittu, olivat kansalaisten muodostamat poliittiset -järjestöt kesän ja syksyn kuluessa tehneet valmistuksia sitä -ratkaisevaa taistelua varten, joka oli suunniteltu maassa olevia -venäläisiä sotavoimia vastaan sen varalta, etteivät nämä, kuten ne -olivat velvolliset, hyvällä ottaneet poistuakseen. Marraskuunlakon -jälkeen oli ilmeistä, että taistelu samalla tulisi muodostumaan -yhteiskuntaa terrorisoivien punaisten kaartien tilinteolle -saattamiseksi. Toivottiin, että tätä voimainmittailua voitaisiin -lykätä, kunnes suojeluskunnat ehtisivät täydellisemmin aseistua ja -suomalainen jääkäripataljoona palata kotimaahan. - -Mutta niin pitkälle ei päästy, ennenkuin kapina puhkesi ja sotatoimia -ei enää voitu tuonnemmaksi lykätä. - -Etelä-Suomessa ei ollut tarjolla mitään mahdollisuuksia ryhtyä -järjestelmällisesti ja samalla menestyksellä taistelemaan venäläisiä ja -punaisia vastaan. Se toimikunta, jolla oli hoidossaan sotilaalliset -valmistelut (sotilaskomitea "M.K") ja jonka johtomiehiä olivat -ratsumestarit, sittemmin kenraalit H. Åkerman ja H. Ignatius, oli -lopulta katsonut Etelä-Pohjanmaan, Vaasan ympärillä ja eteläpuolella -olevan seudun siksi alueeksi, missä valkoisten sotatoimien tuli alkaa. -Tätä varten oli, kuten edellä on mainittu, näissä seuduissa perustettu -kunnallisia suojeluskuntia ja toimeenpantu sotaharjoituskursseja -kenraali P. von Gerichin johdolla. Sen jälkeen kuin kenraali, -vapaaherra Kustaa Mannerheim, joka vähää ennen oli saapunut Venäjältä, -missä hän sodan aikana oli ollut korkeana sotapäällikkönä, oli valittu -tulevien sotatoimien ylipäälliköksi, lähti hän ynnä ne entiset -sotilashenkilöt, joiden tuli muodostaa armeijan esikunta, 18 p:nä -tammikuuta salaa Vaasaan siellä jatkaakseen järjestelytyötä ja -johtaakseen alkavia sotatoimia. Vähää ennen kapinan puhkeamista -hallituksen päämies Svinhufvud vahvisti Mannerheimin ylipäälliköksi ja -antoi hänelle tehtäväksi luoda sotilaallisen armeijan yhteiskunnan -turvaksi. - -Etelä-Pohjanmaan suojeluskunnat asetettiin sotajalalle ja sotatoimet -aloitettiin siellä samana päivänä, jona kapina puhkesi, 27 p:nä -tammikuuta. Niiden lähimpänä tehtävänä oli yllättämällä riisua aseet -kaupungeissa ja useimmissa maaseudun pitäjissä olevilta venäläisiltä -sotilasosastoilta, ennenkuin nämä ehtivät ryhtyä tarpeellisiin -puolustustoimiin ja koota voimansa yhteiseen vastarintaan ja ennenkuin -lisävoimia ehti saapua etelästä. Tämä kävikin odottamattoman helposti -ja nopeasti, vaikka suojeluskunnat olivatkin epätäydellisesti -sotatoimiin harjoitetut ja vaikka aseita olikin niukalti. Mitä tässä -suhteessa puuttui, sen korvasi päättäväisyys, rohkeus ja tahto voittaa. -Kaikki kävi kohtaamatta suurempaa vastarintaa venäläisen sotaväen -puolelta ja ilman sanottavaa verenvuodatusta, mikä ensi sijassa -johtui venäläisissä joukoissa vallitsevasta kurittomuudesta ja -rappeutumisesta. Jo 28 p:nä tammikuuta suoritettiin aseistariisuminen -Seinäjoen tärkeässä rautateiden risteyksessä ja samana päivänä -pakotettiin Vaasan varusväki antautumaan. Seuraavina päivinä puhdistus -jatkui koko tässä osassa Pohjanmaata sekä Vaasan pohjois- ja -eteläpuolella olevissa seuduissa. Pietarsaari antautui 29 p., Kokkola -ja Kaskinen 30 p. ja seuraavana päivänä vallattiin Kristiinankaupunki. -Melkoisia määriä aseita ja ampumatarpeita, myöskin tykkejä ja -konekiväärejä, joutui tällöin valkoisten joukkojen saaliiksi. -Tämä teki suojeluskunnille mahdolliseksi tehokkaasti jatkaa sotatoimia, -jotka lähinnä tarkoittivat pohjoisen Pohjanmaan vapauttamista. -Kaupungeissa oli täällä vahva varusväki ja punainen aines oli siellä -lukuisammin edustettuna kuin Etelä-Pohjanmaalla. Sillä oli suuri -vaikutusvoima venäläiseen sotaväkeen ja se yllytti sitä vastarintaan. -Suojeluskuntaliike ei myöskään ollut siellä saanut niin yleistä -kannatusta kuin maakunnan eteläosissa, eivätkä suojeluskunnat olleet -yhtä hyvin järjestetyt. Niillä ei ollut kylliksi voimia omin neuvoin -vapautua venäläisistä. Kutakuinkin hyvin aseistettuja apujoukkoja -lähetettiin sen vuoksi pohjoiseen. Kuumimmin taisteltiin Oulusta, jossa -venäläinen varusväki ja punainen kaarti tekivät ankaraa vastarintaa. -Kaupungin valtasivat talonpoikaisarmeija ja oma suojeluskunta 3 p:nä -helmikuuta, jolloin varusväki antautui. Tornio, missä venäläisen -rajavartion muodosti muutama sata miestä, antautui pari päivää -myöhemmin, ja siten oli käytännöllisesti katsoen koko Pohjois-Suomi -puhdistettu. Valkoisella armeijalla oli selkäpuoli vapaana ja yhteys -ulkomaihin länteenpäin oli avoin valkoiselle Suomelle. Viikon kuluessa -oli Pohjanmaa siis luonut päältään venäläisen ja punaisen ikeen. Tässä -vapautusteossa piili alkuvoimaisen kansanliikkeen tarmo. Molemmat -kieliainekset kävivät käsi kädessä yhteistä vihollista vastaan. - -Kun tämä puhdistustyö oli suoritettu ja jo sitä ennenkin, suuntasi -osa suojeluskunta-armeijaa kulkunsa etelään. Haapamäen tärkeä -rautatiekeskus miehitettiin ja pysyi koko sodan ajan valkoisten -käsissä, mistä oli se erittäin tärkeä etu, että yhteyttä voitiin pitää -Pohjanmaan ja Itä-Suomen sekä siellä taistelevien joukkojen välillä. -Haapamäen-Pieksämäen yhdysrata oli rakennettu venäläis-strategisessa -tarkoituksessa joukkojen nopeaa siirtoa varten Pietarista Vaasan -seuduille. Sillä tuli nyt olemaan mitä suurin merkitys Suomen -vapaussodan kululle. Rynnistys Pohjanmaalta etelää kohti pitkin -rautatietä pysähtyi aluksi Vilppulaan, mihin asetettiin telkeet -punaisten yrityksille tunkeutua pohjoista kohti. Liikkuva sota muuttui -näissä seuduissa joksikin aikaa asemataisteluksi. "Vilppulan rintama" -joka ulottui lännessä Pohjois-Satakuntaan ja itäänpäin Kuhmoisiin -Päijänteen rannalle ja jonka jatkona olivat edempänä Savon ja Karjalan -rintamat -- jatkuva taistelulinja Pohjanlahdesta Laatokkaan -- tuli yli -kuukauden ajan olemaan valkoisen ja punaisen Suomen rajana. - -Maan itäosissa tapahtumat olivat kehittyneet kutakuinkin samaan tapaan -kuin Pohjanmaalla. Suojeluskuntaliike oli aktivistiryhmien johdon -alaisena varsinkin marraskuun-lakon jälkeen levinnyt huomattavan -laajalle Karjalassa ja myöskin Savossa. Mutta aseistus oli näissäkin -osissa maata erittäin vaillinainen. Jo viikkoa ennen järjestetyn -kapinan alkamista oli Viipurissa punaisten ja valkoisten välillä -tapahtunut verisiä yhteentörmäyksiä, joissa ensinmainitut olivat -hyökkääjinä. Näiden tapahtumien johdosta olivat Pohjois-Karjalan -suojeluskunnat kokoontuneet ja rientäneet Viipuriin apuun. Ylivoima oli -kuitenkin liian suuri, jotta ne siellä olisivat voineet minkään -menestyksen toivossa antautua taisteluun punaisia voimia vastaan, joita -avusti 6000 mieheen nouseva venäläinen varusväki. Ne vetäytyivät -taisteltuaan verisen taistelun Kämärällä takaisin Antreaan Vuoksen -rannalle. Jo ennenkuin varsinainen sota alkoi, olivat tammikuun 23 p:n -tienoilla Karjalan suojeluskunnat ryhtyneet verraten heikkojen -venäläisten varusjoukkojen aseistariisumiseen, kuten Sortavalassa ja -Joensuussa, mikä tapahtui ilman sanottavia vaikeuksia. Myöhemmin -riisuttiin aseista Antrean ja Vuoksenniskan varusväet sekä Saimaan -tykkiveneistön miehistö. Täten saivat suojeluskunnat tarpeellisen lisän -vähäiseen ase- ja ammusvarastoonsa. Vasta kun kapinanlippu oli -kohotettu ja rauhallisen sopimuksen tie oli osoittautunut -mahdottomaksi, käytiin taisteluun punaisia kaarteja vastaan, joita oli -muodostettu muutamiin Karjalan keskuspaikkoihin. Helmikuun 1 p:nä -antautui Joensuun punainen kaarti, 6 p:nä puhdistettiin Lieksa ja 8 -p:nä vallattiin verisen ottelun jälkeen Värtsilän tehdasyhdyskunta. -Näin oli kapinaliike pohjoisessa ja keskisessä Karjalassa kukistettu. -Sielläkin suojeluskunnat toimivat päättäväisesti ja rohkeasti. - -Antreasta hieman etelään olevassa Ahvolassa ja sen lähitienoissa, missä -helmikuun seuraavina viikkoina sattui verisiä taisteluita, Karjalan -suojelusjoukot pitivät puoliaan Viipurista paälletunkeutuvia punaisia -ja punaryssiä vastaan. Tällä seudulla tuli olemaan Karjalalle sama -merkitys kuin Vilppulalla Pohjanmaalle. Tämä rintamanosa turvasi Savon -ja Karjalan ratoja yhdistävän yhdysradan päätekohdan. "Karjalan -rintaman" itäisin ja samalla eteläisin osa oli Raudussa Venäjän -rajalla. Täältäkin punaiset venäläis-suomalaiset joukot, jotka osaksi -oli tuotu sinne suoraan Pietarista, koettivat murtautua eteenpäin. -Ankaroita taisteluita taisteltiin näissä seuduissa, mutta puolustus ei -horjunut. Se, että nämä aluksi heikot Etelä-Karjalassa toimivat -valkoiset joukot pystyivät vastustamaan ja torjumaan vihollisen -tavantakaa tekemät rynnistykset, merkitsi koko maakunnan ja yleensä -koko maan itäosien pelastumista joutumasta punaisten ja Venäjän vallan -alle. - -Samaan aikaan kuin Karjala, vapautui Savokin uhkaavasta punaisesta -herruudesta. Tehtävä oli siellä vaikeampi, koska kapinallisia aineksia -teollisuusseuduilla oli runsaammin eikä suojeluskuntaliike ollut voinut -kehittyä yhtä häiritsemättä kuin Karjalassa. Mikkeli tuli valkoiseksi -ilman verenvuodatusta jo kapinan ensi päivinä. Lähipitäjistä -vahvistusta saatuaan onnistui kaupungin suojeluskunnan, niin huonosti -kuin se olikin aseistettu, 29 p:nä tammikuuta ripeästi ja päättävästi -toimien saartaa pesäänsä paikkakunnan punainen kaarti venäläisine -harjoitusapulaisineen ja pakottaa se antautumaan. Venäläistä varusväkeä -ei kaupungissa sillä kertaa ollut. Niin hyvin venäläisiä kuin -suomalaisia apujoukkoja olisi epäilemättä Kouvolasta rientänyt Mikkelin -punaisten avuksi, jollei viime hetkessä muutamien yritteliäiden miesten -olisi onnistunut katkaista rautatieyhteyttä räjähdyttämällä kaksi -siltaa, joista tärkein oli Mäntyharjun Hillosensalmessa. Tästä paikasta -tuli sitten sodan ensi kaudeksi Savon rintamanosan keskusta, siihen kun -pysähdytettiin punaisten voimien eteneminen pohjoiseen pitkin Savon -rataa. Taistelu Kuopiosta -- jossa Suomen pankin kultavarat -maailmansodan aikana oli säilytetty ja yhä edelleen sijaitsivat -- -kesti viikon, helmikuun 1 p:stä 8 p:ään, jolloin valta kaupungissa -lopullisesti joutui valkoisille. Apua, sekä miehiä että aseita, oli -lähetetty Pohjanmaalta, joka nyt voi luovuttaa osan siellä -muodostetuista joukoista. Ankarinta vastarintaa teki Varkaus, jota -puolusti sen lukuisa työväestö. Punaisten ylivoima oli siellä suuri ja -taistelu vaati verisiä uhreja. Vasta 21 p:nä helmikuuta onnistui -valkoisten joukkojen valloittaa tämä tehdasseutu, joka oli aiottu Savon -kapinaliikkeen lujaksi varustukseksi. Se oli punaisten viimeinen -turvapaikka tässä maakunnassa. - -Täälläkin, Etelä-Savossa, samoinkuin Pohjanmaalla ja Karjalassa, sota -ensimäisen rintamamuodostuksen jälkeen joksikin aikaa pysähtyi -asemataisteluksi. Mäntyharjulta lähti kuitenkin helmikuun lopulla -retkikunta länteenpäin valloittaakseen Heinolan ja sieltä, mikäli -mahdollista, tunkeutuakseen kauemmas etelää kohti, mutta yritys ei -täydellisesti onnistunut. Vasta maaliskuun keskivaiheilla, pitkien ja -veristen taistelujen jälkeen, onnistui savolaisten lopullisesti saada -haltuunsa kohta Heinolan pohjoispuolella oleva Lusi, tämä itäiseen ja -pohjoiseen Savoon vievien maanteiden tärkeä haarautumispaikka. Tähän -asetettiin sulku punaisten etenemiselle näihin osiin maata. - -Nämä Pohjanmaan, Karjalan ja Savon tapahtumat olivat pelastaneet -melkoisen osan Suomea ja sen väestöä jo alussa joutumasta kapinavallan -alle ja luoneet yhtenäisen muurin punaisen anarkian pyrkimyksiä -vastaan. Sen rintaman takana, joka muodostui mainittuihin tärkeisiin -kohtiin ja vähitellen piteni koko Suomen poikki kulkevaksi -puolustuslinjaksi, voitiin valkoinen armeija säädetyn yleisen -asevelvollisuuden (helmik. 18 p. 1918) avulla ja liittämällä siihen -vapaaehtoiset suojeluskunnat järjestää edelleen etenemään niitä maan -osia kohti, jotka olivat punaisen kaartin ja suomalais-venäläisen -neuvostovallan hallussa. Pataljoonia ja rykmenttejä perustettiin -määrätyn suunnitelman mukaan ja erikoisaselajien osastoja -muodostettiin. Tähän vaativaan ja tärkeään järjestämistyöhön, joka oli -kenraali Mannerheimin ja hänen esikuntansa johdon alainen, otti osaa -suuri määrä entisiä suomalaisia upseereja ja Venäjän sotapalveluksessa -olleita suomalaisia, jotka saivat päälliköntehtäviä armeijassa. -Alipäällystöä harjoitettiin Vimpelin tilapäisessä sotakoulussa. -Näin luotiin sodan jo riehuessa muutamassa viikossa todellinen -kansanarmeija, jonka valtavana enemmistönä oli maan pohjoisten osien -rahvas ja jota sen vuoksi myös on sanottu "talonpoikaisarmeijaksi". Se -oli tietoinen siitä, että sen suurena tehtävänä oli maan vapauden ja -itsenäisyyden turvaaminen ja sitä elähdytti kansallinen innostus ja -urhoollisuus. Se sotilaanmieli, joka historian aikaisemmissa vaiheissa -oli ollut Suomen rahvaalle ominainen, eli vielä meidänkin aikamme -sukupolvessa. Moni "Vänrikki Stoolin tarinoissa" kuvattu henkilö ja -tapahtuma tuli vapaussodassa jälleen eläväksi todellisuudeksi. - -Saksasta toimitetut ase- ja ampumatarvelähetykset varustivat armeijan -pitkää ja sitkeätä taistelua varten tarpeellisilla taisteluvälineillä. -Sen taistelukuntoisuutta lisäsi suuresti suomalaisten jääkärien -kotimaahan saapuminen helmikuun lopulla. Tämän joukon pääosa, tuhat -hyvin harjoitettua ja taisteluun tottunutta miestä, nousi maihin -Vaasassa 26 p:nä helmikuuta väestön riemulla ja syvästi liikutetuin -mielin vastaanottamana, sekä jaettiin eri joukko-osastoihin pitkin -rintamaa, osaksi upseereiksi, osaksi alipäällystöksi. Muutamat -pataljoonan saksalaisista upseereista astuivat myös suomalaiseen -sotapalvelukseen ja saivat edesvastuullisia paikkoja armeijassa sodan -aikana. Arvokkaan lisän armeijamme sai myös niistä ruotsalaisista -upseereista, jotka saapuivat Pohjois-Suomeen ottaakseen osaa -vapaustaisteluun, ja vapaaehtoisesta, Ruotsista avuksi rientäneestä -"ruotsalaisesta brigadista", joka miesluvultaan muodosti noin -pataljoonan. Muutamilla ruotsalaisilla upseereilla oli sodan kestäessä -korkeita päälliköntehtäviä valkoisessa armeijassa. - -Rintama oli sodan ensi viikkoina muodostunut seuraavasti, noudattaen -suuntaa lännestä itään: Merikarvia--Ikaalinen--Virtain pitäjä--Ruovesi ---Vilppula--Jämsä--Lusi--Mäntyharju--Savitaipale--Vuoksenniska--Rautu -Laatokan rannalla. Se jaettiin nyt rajoitettuihin osastoihin. Läntisin, -Satakunnan rintama, asetettiin eversti, sittemmin kenraali E. Linderin, -Hämeen rintama eversti, sittemmin kenraali M. Wetzerin, Savon rintama -kenraali E. Löfström-Tollin ja Karjalan rintama kapteeni, sittemmin -eversti A. Sihvon johdon alaiseksi. - -Vapaussodan jatkuessa yhtenäisen johdon alaisena maan pohjois- ja -itäosissa ja voimakkaan kansanarmeijan muodostuessa ryhtymään -taisteluun vihollista vastaan myöskin oman alueensa ulkopuolella, oli -koko Etelä- ja Lounais-Suomi punaisten ja heidän venäläisten -liittolaistensa vallassa. Kaikki vastarinta oli siellä tuomittu -epäonnistumaan. Ne yksityiset "valkoiset" suojeluskunnat, jotka siellä -liittyivät yhteen paikallista vastarintaa varten, voitettiin pian tai -hajaantuivat. Niin kävi itäisellä Uudellamaalla, missä paikallisten -suojeluskuntien jäännökset, jouduttuaan alakynteen, hakeutuivat -Pellingin saaristoon ja sieltä jäitse Viroon, kun taas läntisellä -Uudellamaalla n.s. Kirkkonummen joukko, noin 500 miestä, joutui -vangiksi ja säilytettiin vangittuna Helsingissä. Kumpaankin näistä -joukoista oli liittynyt ylioppilaita ja muita nuorukaisia Helsingin -suojeluskunnista. Vaikeuksia ja seikkailuja sai myös Uudenkaupungin, -miesluvultaan 400:aan nouseva, suojeluskunta kokea. Se ei katsonut -voivansa ryhtyä taisteluun tässä osassa maata, missä punaisten valta -oli erittäin voimakas. Se lähti jäitse Ahvenanmaalle, missä se pakotti -yksityisiä venäläisen varusväen osastoja antautumaan ja aikoi, saatuaan -siten kunnollisen aseistuksen, koettaa tehdä koko saariston -venäläisen sotaväen vaarattomaksi. Tämä tuuma ei onnistunut, kun ne -ruotsinmaalaiset joukot, jotka helmikuun keskivaiheilla, kuten -uskoteltiin, ihmisystävällisessä tarkoituksessa, laskettiin maihin -Ahvenanmaalla, eivät asettuneet kummankaan taistelevan puolelle, vaan -vaativat aseiden riisumista. Pitkien neuvottelujen jälkeen suomalainen -joukko, ilman aseita, vietiin Ruotsiin ja lähti sieltä valkoiseen -armeijaan Pohjanmaalle. - -Etelä-Suomen paikalliset taistelut, joskaan ne eivät vihollisen -ylivoimaisuuden tähden voineet johtaa pysyvään menestykseen, -vaikuttivat kuitenkin koko sodan kulkuun siten, että ne ensi aikoina -häiritsivät punaisten sodanjohtoa ja jossakin määrin sitoivat niiden -joukkoja, joten ne eivät tarpeellisen nopeasti ehtineet lähettää -lisäjoukkoja pohjoiseen. Välillisesti valkoisten joukkojen pyrkimys -koota voimiaan ja vahvistaa asemaansa pohjoisemmissa osissa maata sai -tukea Etelä-Suomen taisteluista. - -Se toivo, että Pohjois-Suomessa muodostettu valkoinen kansanarmeija -kenraali Mannerheimin johdolla voisi murtaa vihollisen vastarinnan ja -että sen onnistuisi päästä eteläisen tai eteläisimmän Suomen avuksi, -oli kyllä vahva, varsinkin rintaman pohjoispuolella. Mutta katsoen -punakaartien mieslukuun, hyvään aseistukseen sekä rajattomaan aseiden -ja ampumatarpeiden saantiin Venäjältä, näytti tehtävä kuitenkin olevan -suurten ja arvaamattomien vaikeuksien takana. Nämä vaikeudet olivat -sitä arveluttavammat, kun venäläinen sotaväki täällä oli varsin -voimakas, eritoten pääkaupungissa, missä oli suurin osa Venäjän -Itämeren-laivastoa ja meriväkeä monin tuhansin. Nämä eivät varmaankaan -olisi jättäneet punaisia ystäviänsä pulaan. Ja jo punaisten -lisääntyvästä kurittomuudestakin saattoi ennustaa, että heidän -vastarintansa oli muodostuva yhä ankarammaksi ja epätoivoisemmaksi, -kuta kauemmas etelään heidät tungettiin. Kaikissa tapauksissa -eteneminen olisi vaativa hyvin pitkän ajan ja äärettömiä ihmishengen -sekä taloudellisten ja henkisten kulttuuriarvojen uhreja. Punaisten -painaminen eteläisimpään Suomeen, maan rikkaimpiin ja tiheimmin -asuttuihin seutuihin, olisi aiheuttava varmasti vielä kauheamman -hirmuvallan, kuin mikä siellä jo vallitsi. Siellä, ja eritoten -pääkaupungissa, missä mielivalta ja terrori vallitsivat, pidettiin -asemaa epätoivoisena, jollei ulkoapäin olisi apua saatavissa. - -Jo helmikuun ensi päivinä saapui senaattori Svinhufvudilta, joka -pysyttelihe piilossa Helsingissä, Suomen Tukholmassa olevalle -lähettiläälle kehotus anoa sotilaallista apua Ruotsista tai Saksasta. -Ruotsin hallitus kieltäytyi kuitenkin jyrkästi kaikesta muusta -taisteluun sekaantumisesta kuin ryhtymästä välittämään taistelevien -puolien kesken. Syynä tähän torjuvaan kantaan, jolle Ruotsi asettui -luopuen viimeisestä mahdollisuudesta aktiivisesti avustaa Suomea sen -taistelussa vapauden ja itsenäisyyden saavuttamiseksi, oli osaksi -Ruotsin vasemmiston varovaisuuspolitiikka, osaksi se painostus -Englannin puolelta, jonka alaisena Ruotsi oli. Saksa oli nyt ainoa -ulkomainen valta, joka saattoi antaa Suomelle tukea ja apua, eivätkä -tähän kiinnitetyt toiveet joutuneetkaan häpeään. - -Heti kapinan puhjettua oli Saksan hallitukselle ja ylimmälle -sodanjohdolle tehty selkoa Suomen vaikeasta asemasta sekä esitetty -pyyntö, että Saksa antaisi apuansa taistelussa, joka vihdoin oli -ratkaiseva Suomen kohtalon. Tätä pyyntöä noudatettiin heti sikäli, että -Brest-Litovskin neuvotteluissa uudelleen -- joskin ilman suoranaista -tulosta -- painostettiin Venäjän hallitusta kutsumaan pois venäläiset -joukot Suomen alueelta. Tämän lisäksi järjestettiin suurehko ase- ja -ampumatarvelähetys Suomeen ja suostuttiin suomalaisen pataljoonan -kotiinlähettämiseen. Helmikuun puolivälissä lähetykset voitiin -toimittaa matkaan käytettävissä olevilla suomalaisilla aluksilla, jotka -olivat olleet sotateloilla Ruotsissa. Onnellisesti kävi pitkä ja -vaaranalainen matka yli Itämeren ja halki Pohjanlahden jäiden -venäläisiltä uhkarohkeasti anastetun suomalaisen jäänsärkijän Sammon -avustamana, ja Suomen armeija sai, kuten jo on mainittu, erittäin -arvokkaan ja kaivatun lisän sotatarpeita sekä sodankäyntiin -harjaantuneita upseereja, opettajia ja sotilaita. - -Helsingistä saapuneet tiedot ja hätähuudot ja Ruotsin torjuva kanta -kehottivat kuitenkin ponnistuksiin suoranaisen sotilaallisen avun -saamiseksi Saksalta. Ne saivat osakseen Saksan sotilaallisen johdon -täyden ymmärtämyksen, mutta Saksan hallitus asettui erittäin -epäröivälle kannalle sellaiseen yritykseen nähden, niin hyvin yleis- ja -sisäpoliittisista syistä kuin siksi, että sen arveltiin voivan -häiritsevästi vaikuttaa saksalais-venäläisiin rauhanneuvotteluihin. -Nämä keskeytyivät kuitenkin äkkiä 11 p:nä helmikuuta ja kaksi -päivää myöhemmin pidettiin Homburgissa suuri poliittinen -sotaneuvostonkonferenssi, johon keisarikin otti osaa. Tässä päätettiin -uudelleen ryhtyä aktiiviseen sotapolitiikkaan idässä ja ensiksi -aloittaa eteneminen Itämerenmaakunnissa, mikä tapahtuikin heti aselevon -päätyttyä 18 p:nä helmikuuta. Sotilaallisella johdolla oli nyt suurempi -toimintavapaus eikä sotaretki Suomeen ollut ristiriidassa, vaan -päinvastoin sopusoinnussa sen itäisten suunnitelmien kanssa. Jo 14 p:nä -helmikuuta, Homburgin konferenssin jälkeisenä päivänä, kenraali -Ludendorff lähetti Suomen Berliinissä olevalle lähettiläälle kehotuksen -tehdä uuden suoranaisen pyynnön saksalaisen sotilasapuretkikunnan -lähettämisestä Suomeen ja 21 p:nä helmikuuta oli hänet kutsuttu Saksan -päämajaan. - -Kenraali Ludendorff ilmoitti, että sotilasretkikunnan lähettäminen -Suomeen nyt oli mahdollinen siinä tapauksessa, että Suomella oli siitä -etua ja että sitä siellä katsottiin tarpeelliseksi ja toivottavaksi. -Vastaus kuului, että maan hädänalaiseen tilaan katsoen niin hyvin -hallitus kuin yhteiskuntaa säilyttävät ainekset Suomessa ilolla -tervehtisivät sellaisen avun lähettämistä, ja niin oli Saksan -avustusretki periaatteessa päätetty toimenpide. Ensin oli lähetettävä -muutamia sota-aluksia Ahvenanmaalle, ja pian sen jälkeen laskettaisiin -sotajoukko, suuruudeltaan noin divisiona, maihin jollakin sopivalla -kohdalla Suomen länsirannikolla. Tietysti tämä retki ei tarkoittanut -yksinomaan ihmisystävällisen tehtävän täyttämistä. Niin pitkälle -menevään ritarillisuuteen ei Saksalla totta tosiaan siihen aikaan ollut -varaa. Se saksalais-sotilaallinen tehtävä, jota sillä tarkoitettiin, -oli lähinnä estää englantilaisia joukkoja etenemästä Muurmannin -rannikolta Pietariin ja ehkäistä siten uuden itäisen sotarintaman -muodostuminen. Samalla toivottiin saatavan mahdollisimman vapaa tie -Venäjän pääkaupunkiin sen varalta, että sen valloittaminen -osoittautuisi välttämättömäksi. Mutta myöskin Suomen vapauttaminen -venäläisestä bolshevikkivallasta ja sen riippumattomuuden turvaaminen -oli Keski-Euroopalle niin poliittisesti kuin taloudellisesti ja -sivistyksellisesti tärkeätä. - -Sodanjohdon taholla tehdyn päätöksen toteuttaminen kohtasi vielä -erinäisiä vaikeuksia, mutta ne voitettiin. Maaliskuun 3 p:nä -allekirjoitettu Saksan ja Venäjän välinen rauhansopimus ei myöskään -ollut asiaan vaikuttavana esteenä. Jo maaliskuun alussa saapui -saksalaisia sota-aluksia sekä pienehkö maihinnousujoukko Ahvenanmaalle, -jotavastoin pääretkikunta, n.s. Itämeren-divisiona, kenraali, kreivi -von der Goltzin johdolla vasta 1 p:nä huhtikuuta lähti yli Itämeren -pyrkimään Suomen mantereelle. Alkuperäisestä aikomuksesta laskea joukot -maihin länsirannikolla oli luovuttu pääasiallisesti strategisista -syistä, ottamalla huomioon Suomen silloinen sotatilanne, ja valittu -Hanko maihinnousupaikaksi. Retkikunta saapui sinne 3 p:nä huhtikuuta, -jonka jälkeen sotatoimet ja eteneminen Helsinkiin pitkin rannikkorataa -heti alkoivat. Punaisten heikko vastarinta murrettiin helposti -- jo se -tieto, että vastassa oli sotaan tottuneita saksalaisia sotureita, -herätti jonkun verran pelkoa. Heidän sotavoimansa olivat myös tässä -osassa maata heikentyneet, kun oli täytynyt lähettää lisäjoukkoja -Tampereelle, missä ratkaiseva taistelu parhaillaan oli käynnissä. Vasta -Helsingin edustalla kohtasi saksalaisia hieman ankarampi vastarinta. Jo -10 päivää maihinnousun jälkeen, 12 p:nä huhtikuuta, saksalaiset joukot -tunkeutuivat lännestä käsin pääkaupunkiin, samalla kuin saksalainen -laivasto-osasto amiraali Meurerin johdolla Tallinnasta tuli kaupungin -satamaan ja laski maihin pienehkön taistelujoukon. Venäjän laivasto, -josta osa jo silloin oli lähtenyt itää kohden, ei tehnyt mitään -vastarintaa. Hangossa saksalaisen päällystön kanssa tehdyn sopimuksen -mukaan sen tuli pysyä puolueettomana ja heti vesien auettua purjehtia -Venäjälle. Helsinki säästyi näin hävitykseltä, minkä Venäjän laivasto -siellä olisi voinut aikaansaada, ja todennäköisesti olisikin -toimeenpannut, jollei saksalaispelko olisi lamaannuttanut sen -toiminnanhalua. Viaporin linnoitus miehitettiin taistelutta. -Sitävastoin saksalaisten tunkeutuessa pääkaupunkiin syntyi -katutaisteluita, joihin myös otti osaa valkoinen kaarti, joka siellä -salaa oli aseistettu ja nyt sai mahdollisuuden päästä toimimaan. Jo -seuraavana päivänä, 13 p., kaupunki oli puhdistettu kapinallisista -aineksista ja kokonaan valkoisten käsissä. Riemulla väestö, joka nyt -kahden ja puolen kuukauden hirmupäivien jälkeen taas saattoi hengittää -vapaasti, ja lailliset viranomaiset, jotka jälleen voivat ryhtyä -toimimaan, tervehtivät saksalaisia sotureita vapauttajinaan. Suurin osa -punaisten sotavoimia, samoin kuin kapinan johtajat, olivat paenneet -itään päin ja osa niistä pelastautui Venäjälle, siellä yhä edelleen -avustaakseen venäläisten Suomen jälleenvalloittamispyyteitä. - -Huhtikuun 6 p:nä oli toinen pienehkö saksalainen joukko-osasto -Tallinnasta kenraali Brandensteinin johdolla noussut maihin Loviisassa, -karkoittanut kaupungissa ja sen ympäristössä olevat punaiset joukot ja -lähtenyt etenemään pohjoista kohti. Tämän retkikunnan tarkoituksena oli -miehittämällä joku kohta Riihimäen--Viipurin rataosalla katkaista -punaisten peräytymistie itään. Kahakoiden ja taistelujen jälkeen, sekä -koettuaan muutamia vastoinkäymisiä, varsinkin Uudessakylässä, joka -vähän aikaa oli saksalaisten hallussa, tämä joukko-osasto valtasi 18 -p:nä huhtikuuta Lahden, joka oli punaisten pääpesäpaikkoja. - -Samoihin aikoihin kuin saksalaiset joukot saapuivat maahan ja -suorittivat ensimäiset sotatoimensa Etelä-Suomessa, oli tärkeitä -sotatapahtumia sattunut myöskin rintaman pohjoispuolella. -Asemataistelua oli siellä jatkunut eikä kapinallisten ja venäläisten -onnistunut, niin usein ja eri kohdista rintamaa kuin he yrittivätkin, -murtautua sen läpi tai saada sitä peräytymään. Ensi sijassa punaiset -olivat menestymättä pyrkineet ottamaan haltuunsa Haapamäen--Pieksämäen -radan, siten katkaistakseen valkoisilta lännen ja idän välisen -yhteyden. Lukuisia, osittain ankaroita yhteentörmäyksiä oli sattunut -pitkin koko linjaa, Lavialla, Ruovedellä, Vilppulassa, Kuhmoisissa, -Sysmässä, Lusissa (Heinola), Savitaipaleella, Joutsenossa, Ahvolassa, -Kavantsaarella, Muolaassa, Raudussa, Valkjärvellä y.m., mutta -maaliskuun keskivaiheille saakka pysyi rintama jokseenkin muuttumatta. -Mutta 16 p:nä maaliskuuta alkoi yhtenäisen suunnitelman mukaisesti -valkoisen armeijan suuri rynnäkkö etelään päin, varsinkin -Pohjois-Satakunnasta ja Pohjois-Hämeestä Tamperetta kohti, joka oli -punaisen ja punavenäläisen armeijan lujimpia varustuksia ja tukikohtia. -Keskusta (Wetzer) rynnisti taistellen Vilppulasta Orihveden ja Suinulan -kautta Messukylään, itäinen sivusta (Wilkman) Jämsästä Orihvedelle, -Kangasalle ja Lempäälään ja läntinen osaksi Vaskivedeltä ja Kurusta -Teiskon kautta (Hjalmarsson), osaksi Ikaalisista Kyröskosken kautta -(Linder) Tampereelle. Jo 24 p:nä maaliskuuta laukaistiin ensimäinen -tykinluoti kohti kaupunkia, joka lähipäivinä joutui melkein -piirityksiin. Punaisten tehdessä epätoivon vimmalla vastarintaa -valloitettiin etukaupungit ja 3 p:nä huhtikuuta alkoi rynnäkkö itse -kaupunkia vastaan. Kaksi päivää myöhemmin se ankaran, katu kadulta ja -talo talolta käydyn taistelun jälkeen oli valkoisten hallussa. -Tampereen valloitus, valkoisen armeijan suurin ja loistavin uroteko ja -sodan verisin taistelu, oli vaatinut uhriksi lukuisasti kaatuneita ja -melkoiset osat kaupunkia olivat tuhoutuneet, mutta tärkeä tulos -vapaussodassa oli täten saavutettu. Punaisten valta oli tässä -ensimäisessä suuressa voimainmittelyssä saanut ankaran iskun ja alkoi -horjua, voimatta enää koskaan tointua. Osa Tampereelle kootuista ja -kaupungin puolustukseen osaa ottaneista punaisista joukoista onnistui -pelastautumaan etelään päin, mutta vankien lukumäärä nousi kuitenkin -10,000:een, minkä ohella 50 venäläistä tykkiä ja runsaasti muita aseita -ja ampumatarpeita joutui hallituksenjoukkojen saaliiksi. - -Samoihin aikoihin kuin Tampereesta taisteltiin ja sen valloituksen -jälkeen eteni valkoisia joukkoja alituisesti taistellen (Karkussa, -Mouhijärvellä y.m.) pohjoisesta käsin Satakuntaan Tampeeren--Porin -radalle puhdistaen nämä seudut punaisista rosvojoukoista, jotka siellä -olivat harjoittaneet kauheaa terroria ja tehneet hirvittäviä rikoksia -(Noormarkussa, Suodenniemellä y.m.). Huhtikuun 11 p:nä valkoiset -miehittivät Porin, sen jälkeen kuin punaiset ryöstettyään ja tuhottuaan -omaisuutta olivat lähteneet kaupungista. Huhtikuun 18 p:nä vallattiin -Rauma samoin ilman taistelua. - -Turun väestö oli niin hyvin ennen kapinaa kuin sen kestäessä saanut -paljon kokea. Punaisilla oli siellä rajaton valta eivätkä he -terrorisoinneet ainoastaan kaupungin porvarillisia, vaan myös -ympäristön rahvasta. Minkäänlainen vastarinta ei siellä ollut -mahdollinen. Osa kaupungin asekuntoisia miehiä oli kapinan alkaessa -lähtenyt pohjoiseen ja liittynyt jo mainittuun Uudenkaupungin -suojeluskuntaan, toinen osa oli vetäytynyt saaristoon ja sitten -Ahvenanmaalle (Vårdöhön) sekä siellä järjestänyt suojeluskunnan, n.s. -"saariston vapaajoukon". Se sai aseita ja opettajia sotaharjoituksia -varten Ahvenanmaan saksalaisilta joukoilta. Saatuaan vahvistukseksi -pienen saksalaisen sotilas-osaston tämä joukko oli taistellut -saaristoon sijoitettuja punakaartilaisia vastaan ja vallannut muutamia -sikäläisiä saaria (Houtskarin ja Korpon). Tampereen valloitus ja -Helsingin menetys sai punaisten sodanjohdon pelkäämään, että Turku ja -koko Länsi-Suomi joutuisivat eristetyiksi yhteydestä itäänpäin, -minkä lisäksi odotettiin hyökkäystä lännestä päin Ahvenanmaalla -maihinnousseiden saksalaisten joukkojen taholta. Alkoi yleinen, sekä -punaisen kaartin että punaisten perheiden pako itää kohden, päämääränä -Venäjä. Suuret määrät ryöstämällä saatua omaisuutta otettiin mukaan. -Huhtikuun 12 p:nä lähti viimeinen pakolaisjuna Turusta ja jo seuraavana -päivänä "saariston vapaajoukko" marssi kaupunkiin. Samaan aikaan kuin -Helsinki, vapautui näin Turkukin. Turusta länteenpäin olevat seudut -Turun--Toijalan rataosan ja rannikon välillä puhdistivat "saariston -vapaajoukko" ja muut erilliset suojeluskuntaosastot, kun taas -saksalaiset, noustuaan maihin Loviisassa ja vallattuaan Helsingin, -suorittivat saman tehtävän itäisellä Uudellamaalla. Tässä -puhdistustyössä oli muiden paikallisten suojeluskuntien ohella -osallisena entinen n.s. Pellingin joukko, joka Tallinnasta oli -kuljetettu Danzigiin ja sieltä oli saksalaisen Itämeren divisionan -mukana tullut Suomeen. Huhtikuun keskivaiheilla näin maan -eteläisimmätkin seudut, suurta osaa Viipurin lääniä lukuunottamatta, -olivat valkoisten hallussa. - -Sotatilanne oli Suomessa parin viikon kuluessa täydelleen muuttunut. -Kenraali Mannerheimin suuri kansanarmeija oli pitkin koko rintamaa -lähtenyt liikkeelle ja painoi punaisten joukkoja etelään päin. Sieltä -taas tunkivat päälle saksalaiset sotavoimat. Nekin olivat kenraali -Mannerheimin ylipäällikkyyden alaiset. Näiden välillä ulottui huhtikuun -keskivaiheilla lännestä itään kapea kaistale, joka vielä oli -kapinallisten hallussa. Punaiset joukot oli kokoonpuristettu tälle -ahtaalle alalle, mistä ne tasaisena virtana vetäytyivät itäänpäin -tuhansittain heitä seuraavien pakolaisten seuraamina, päästäkseen -mikäli mahdollista Viipuriin ja etsiäkseen pelastustaan Venäjältä. - -Osa kenraali von der Goltzin joukoista alkoi Helsingin valloituksen -jälkeen edetä pohjoiseen pitkin rautatielinjaa ja valtasi 22 p:nä -huhtikuuta Riihimäen rautatieristeyksen, missä punaiset epätoivon -vimmalla tekivät vastarintaa, sekä 26 p:nä Hämeenlinnan, juuri viime -tingassa estäen punaiset surmaamasta satakunnan kuolemaan -tuomitsemaansa kansalaista, jotka näin pelastuivat. Seuraavana päivänä -pohjoisen armeijan etujoukot marssivat kaupunkiin ja yhteys -Mannerheimin ja von der Goltzin joukkojen välillä oli tällä kohdalla -saavutettu. Nämä Tampereelta tulevat valkoiset sotajoukot olivat etelää -kohti tunkeutuessaan kohdanneet ankaraa vastarintaa. Varsinkin olivat -taistelut sitkeitä Lempäälässä, jonne punaiset olivat koonneet vahvoja -joukkoja, ja jossa seudun maantieteelliset suhteet tarjosivat -oivallisen puolustusaseman. - -Lahdessa saksalaiset joukot olivat pitäneet puoliaan punaisten -hyökkäyksiä ja läpimurtautumisyrityksiä vastaan. Myöskin siellä oli -saavutettu yhteys saksalaisten ja pohjoisen armeijan välillä siten, -että Heinolan puolelta eräs joukko-osasto oli edennyt Lahteen saakka. -Punaisten läntinen armeija, joka nyt oli eristetty radasta ja jonka -peräytymistie Lahden luona oli katkaistu, täytti jäännöksillään -Hauhon--Tuuloksen ja Lahden--Vesijärven väliset seudut. Epätoivon -rohkeudella tämä pakolaisarmeija pyrki ulos ansasta, johon se oli -joutunut, mutta onnistumatta. Kaikki käytettävissä olevat saksalaiset -voimat siirrettiin näihin seutuihin ja kolme päivää, huhtikuun 30 p:stä -toukokuun 2 p:ään, kestäneen taistelun jälkeen punainen armeija oli -pakotettu antautumaan, -- se oli Suomen Sedan. Saalis oli noin 20,000 -vankia, 20 tykkiä, 200 konekivääriä ja 4,000 hevosta. - -Itä-Suomessakin loppuratkaisu tapahtui samaan aikaan tai vähän sen -jälkeen. Tampereen valloituksen jälkeen oli armeijan ryhmittelyä -muutettu, Karjalan ja Savon rintamat saivat apujoukkoja ja voivat nyt -alkaa lopullisen etenemisensä. Päämaja, joka suurimman osan sota-aikaa -oli Seinäjoella, muutettiin tämän vuoksi Mikkeliin. Itä-Suomessa -aloitti Karjalan rintama liikkuvan sodan. Kauimpana idässä, Raudussa, -valkoiset joukot olivat Tampereen valloituksen aikoihin saavuttaneet -huomattavan voiton pääasiallisesti venäläisistä kokoonpannusta -suurilukuisesta vihollisjoukosta, joka melkein kokonaan tuhottiin. -Karjalan rintaman joukot aloittivat huhtikuun 20 p:n paikoilla -etenemisensä eteläisen pääradan erinäisiä seutuja kohti aina rajaan -(Terijokeen) asti, siten katkaisten Viipurin ja Pietarin välisen -yhteyden, jolla punaisten sodankäynnille oli ollut suuri merkitys. -Huhtikuun 25 p:nä valkoinen armeija, jota täällä nyt johti kenraali -K.F. Wilkman (Wilkama), eri puolilta ja alituiseen taistellen lähestyi -Viipuria ja ryhtyi kaupunkia valloittamaan, mikä suoritettiin 28 ja 29 -p:nä. Viipurissa ja taisteluissa sen ympäristössä otettiin 15,000 -vankia ja saatiin runsas sotasaalis, 300 tykkiä, 200 konekivääriä y.m. -Kaupungin asukkaat vapautuivat siitä terrorista, jota he olivat saaneet -kärsiä kolme kuukautta ja joka oli ilmennyt kauhistuttavina -joukkomurhina ja muina väkivallantöinä. Viipurin kukistuessa punaiset -menettivät viimeisen lujan turvapaikkansa ja venäläiset lähinnä -pääkaupunkia tärkeimmän tukikohtansa Suomessa. - -Huhtikuun 26 p:nä Savon joukot hyökkäsivät punaisten rintamaa vastaan, -pakottivat sen peräytymään ja etenivät toisella sivustallaan -Lappeenrantaan, toisella Kouvolaan, jotka muutamia päiviä myöhemmin -olivat valkoisten hallussa. Myöskin viimemainittu seutu ja sen -läheisyydessä olevat tehdasyhdyskunnat sekä koko Kyminlaakso -ympäristöineen ja varsinkin Haminan kaupunki saivat punaisten vallan -aikana kokea kauhun päiviä. Sielläkin oli toimeenpantu julmia -joukkomurhia. Täältä ja Viipurin tienoilta pakoon lähteneet laumat -pääsivät Kotkaan, mistä osa niistä siellä odottavilla laivoilla ehti -paeta Pietariin. Toukokuun 4 p:nä valkoiset joukot saapuivat Kotkaan, -samalla kuin sen satamaan ankkuroi saksalaisia sota-aluksia. Samana -päivänä vallattiin myös Hamina. Sota oli käytännöllisesti katsoen -lopussa. Viimeiset maassa olevat venäläiset joukot olivat ne, jotka -pitivät hallussaan maan kaakkoisimmassa kolkassa olevia Inon -pattereita. Ne lähtivät maasta vasta 14 p:nä toukokuuta, senjälkeen -kuin olivat räjähdyttäneet siellä olevat asevarikot ja tuhonneet -linnoitusten tykit. Suomi oli "venäläis-vapaa" ja vapaustaistelun -varsinainen päämäärä oli saavutettu. Kotoinen, maansa kavaltanut -punainen vihollinen oli tehty vaarattomaksi, mutta oli osittain -jäljellä maassa. - -Tampereen valloitus oli punaisten ja heidän venäläisten liittolaistensa -tappion alkuna; sen päätti Viipurin ja Kouvolan valtaus sekä suuri -antautuminen Lahden luona, mikä kaikki tapahtui muutaman viikon -kuluessa. Nopea ja täydellinen voitto oli tulos noiden kahden, Suomen -vapautuksen puolesta taistelleen valtavan voiman: isänmaallisen -innostuksen kannattaman kansanarmeijan ja sotaan harjaantuneiden -saksalaisten joukkojen yhteistoiminnan tulos. Ulkoapäin tuleva -apu ei vähentänyt ensinmainitun suuren ja kauniin, vapautuksen -pääedellytyksenä olleen isänmaallisen työn merkitystä ja kunniaa, mutta -se säästi maamme monilta ja pitkällisiltä kärsimyksiltä, se pelasti -meille suuren osan nuorta voimaamme ja helpotti mahdollisuuksiamme pian -korjata sodan tuottamat vauriot. - -Toukokuun 16 p. oli valkoisen armeijan päivä. Silloin pääkaupungin -viranomaiset ja väestö juhlivat voitokasta kansanarmeijaa ja sen -päällikköä suoritetun vapautustyön johdosta. Armeijaan, joka sinä -päivänä juhlallisesti marssi Helsinkiin ja siellä toimeenpani paraatin, -kuului joukkoja kaikista armeijaosastoista ja rykmenteistä. Se oli -uuden ajan, vanhojen unelmien ja toiveiden toteutumisen ulkonainen -ilmaus, ilmaus siitä, että Suomen kansa nyt oli isäntä omassa -talossaan. - - - - -Sodan jälkeen. - - -Vapaussota oli historiallinen välttämättömyys. Ilman kansannousua ja -yhteistä, idästä tullutta sortoa vastaan suunnattua voimanponnistusta -ei maamme todennäköisesti olisi voinut saavuttaa pysyvää vapautta ja -täyttä riippumattomuutta. Kuva tästä ottelusta, jossa Suomen kauan -kestänyt taistelu kansallisen olemassaolonsa ja täydellisen -itsenäisyytensä puolesta saatettiin loppuun, sumentui kyllä siitä, että -oli taisteltava omia maanmiehiäkin vastaan. Mutta se ei kuitenkaan -ollut sisällinen sota tavallisessa mielessä, ei verinen ottelu eri -yhteiskuntaluokkien tai poliittisten puolueiden välillä, vaan jatkoa -Suomen taistelulle idän barbariaa vastaan, joka nyt oli pukeutunut -bolshevismin hahmoon ja johtanut harhaan osan maamme väestöä. Taistelu -ei ollut varsinaisesti suunnattu tätä, vaan sitä myrkkyä vastaan, jota -itä oli pyrkinyt ja osaksi onnistunut valamaan tietämättömimpään ja -siveellisesti alimmalla tasolla olevaan kansamme osaan ja joka oli sen -saattanut isänmaanpetoksen pimeälle polulle itsekkäiden tarkoitusperien -saavuttamiseksi. Sota karkoitti myrkyttäjät tehden henkisen myrkyn -sillä kertaa tehottomaksi ja pelastaen isänmaan jo uhkaavasta -perikadosta tai sivistyksentuhosta, mutta myrkkyä ei sodan keinoin -voitu poistaa. Tämä Venäjän yhteyden viimeinen perintö esti Suomen -yhteiskunnan nopean toipumisen ja ehkäisi monessa suhteessa uuden ajan -vaatimaa kehitystä. Myöskin suuri elintarpeiden puute, mikä vuonna 1918 -vallitsi maassa ja melkeinpä lähenteli nälänhätää -- sekin osaltaan -puna-venäläisen anarkian seuraus -- vaikeutti suuresti säännöllisiin -oloihin siirtymistä. - -Mutta Suomen kansa saattoi kuitenkin nyt, joskin suurten poliittisten -ja taloudellisten vaikeuksien vallitessa, käydä rauhantoimiin ja -lujittamaan maan ulkonaista riippumattomuutta ja sisäistä asemaa. -Hallituksen jäsenet -- niiden joukossa myös sen päämies Svinhufvud, -joka maaliskuussa tekemänsä uhkarohkean pakoretken jälkeen oli Saksan -kautta saapunut Vaasaan -- kokoontuivat jälleen toukokuun alussa -Helsinkiin. Eduskunta, joka ryhtyi jatkamaan kapinan keskeyttämiä -istuntojaan, oli jäsenluvultaan huomattavasti supistunut. Melkein -kaikki sen sosialistiset jäsenet olivat poissa. Osaksi he olivat -paenneet, osaksi kapinaan osallisina vangitut tai syytettyinä -valtiorikoksesta. Eduskunta päätti toukokuun 18 p:nä luopua korkeimman -vallan käytöstä, mikä siirrettiin valtionhoitajaksi valitulle -hallituksen puheenjohtajalle Svinhufvudille. Hallitus uusittiin ja -J.K. Paasikivi tuli sen varapuheenjohtajaksi. - -Nyt ryhdyttiin toteuttamaan niitä hallintotoimenpiteitä, joita -muuttuneet olot vaativat. Valtiolliset hallintoelimet havaittiin olevan -pääasiassa sellaisinaan valmiit ja tarvitsevan vain eräissä kohdin -täydentämistä. Varsinkin oli näin laita sotalaitoksen, jonka järjestely -sodan aikana oli ollut aivan tilapäistä. Yleinen asevelvollisuus -määrättiin toimeenpantavaksi niissäkin osissa maata, missä kutsuntoja -ei oltu voitu aiemmin suorittaa, ja niin luotiin pysyvä sotavoima. -Järjestelytyöhön saatiin apua saksalaisilta yliesikuntaupseereilta ja -harjoitustehtäviin käytettiin neuvojia saksalaisista joukoista, jotka -hallituksen toivomuksen mukaisesti jäivät maahan. Suomen täytyi olla -varustautunut idästä mahdollisesti tulevien hyökkäyksien varalle ja -valmis puolustamaan riippumattomuuttaan. Myöskin Englannin silloinen -epäselvä sotapolitiikka Vienanmeren seuduilla, missä osa Suomesta -paenneita punakaartilaisia otettiin Englannin palvelukseen, pakotti -olemaan valmiina puolustukseen. Ulkomaanedustus oli maallemme uusi ala, -mikä tuli hallituksen erikoisen huomion esineeksi, ei ainoastaan -poliittisten näkökohtien vuoksi, vaan myös siksi, että saataisiin -poistetuksi maassa vallitseva ja tuottavaa toimintaa lamauttava -elintarpeiden ja muiden tarvikkeiden puute. Varsinaisimmin Saksaan -orienteerattu ulkopolitiikka oli luonnollinen seuraus Saksan -vapaustaistelussamme antamasta avusta ja vastasi Suomessa yleisesti -vallitsevaa mielialaa. Tätä piti yllä saksalaisten joukkojen jatkuva -oleskelu maassa ja myötätunto, minkä ne täällä olivat saavuttaneet. -Länsivaltain vihollisuudeksi tämä politiikka ei kehittynyt -- -puolueettomuuden rikkomishalua maassa tuskin olikaan -- mutta Englanti -ja myöskin Ranska suhtautuivat sangen kylmäkiskoisesti Suomen -riippumattomuuteen. Englanti ei vielä ollut halukas lopullisesti sitä -tunnustamaan ja Ranska teki aiemmin antamansa tunnustuksen Suomen -poliittisesta hallitussuunnasta riippuvaksi. - -Valtiomuotokysymys kohosi nyt etualalle. Suomi oli hallituksen -julistuksella 4 p:ltä joulukuuta 1917 ja eduskunnan hyväksyttyä sen -julistautunut riippumattomaksi tasavallaksi, mutta uutta, siihen -perustuvaa valtiosääntöä eduskunta ei vielä ollut säätänyt, ennenkuin -kapina puhkesi, ja muodollisesti Suomi oli, perustuslakiensa -mukaisesti, vielä monarkia, joskin vailla hallitsijaa. Mikään muu -valtiomuoto kuin tasavaltainen ei itsenäisyysjulistuksen ja silloin -vallitsevan vallankumouksellisen hurmion aikana ollut ajateltavissa. -Sota ja vallankumouksen täydellinen kukistaminen oli kuitenkin tässä -kohden tehnyt aseman toisenlaiseksi, ja monarkistinen mieliala oli -maassa vapaustaistelun kestäessä varttunut voimakkaaksi. Maan -ulkopoliittiselle asemalle ja ulkokohtaiselle turvallisuudelle -katsottiin monarkian sisältävän suurempia takeita, ja myöskin -sisäisille olosuhteille näytti luja hallitusvalta tarpeen vaatimalta. -Hallituksessa monarkistinen kanta oli vallitseva, eduskunnassa -mielipiteet kävivät sangen eri suuntiin. Pienellä enemmistöllä -eduskunta periaatteellisesti teki päätöksen monarkistisen valtiomuodon -voimaansaattamisesta, mutta tälle pohjalle laadittu ehdotus ei -eduskunnan istunnossa 7 p:nä elokuuta saavuttanutkaan päätöksen heti -voimaanastumiselle laissa säädettyä enemmistöä, mistä seurasi, että -asia oli jääpä lepäämään yli seuraavien eduskuntavaalien. Vanhat -ruotsinaikaiset perustuslait jäivät näin ollen voimaan. Välttääkseen -hallitsijan valinnan lykkäytymistä tuonnemmaksi eduskunta 58 äänellä -44:ää vastaan päätti hallitukselta anoa, että se ryhtyisi tarpeellisiin -toimenpiteisiin sellaista kuninkaanvaalia varten, jota v:n 1772 -hallitusmuoto edellytti kruununperimyksen katketessa. Hallituksen -neuvottelut hallitsijaehdokkaasta johtivat siihen, että Hessenin -prinssi Friedrich Karl, Saksan keisarin lanko, asetettiin Suomen -kuninkaanvaltaistuimen ehdokkaaksi. Suuresti epäröityään oli hän siihen -suostunut. Kuninkaanvaali suoritettiin kuitenkin vasta 9 p:nä lokakuuta -ja Suomessa valmistauduttiin ottamaan vastaan valittua hallitsijaa. -Ennenkuin tämä ehti tapahtua, tuli Saksan vallankumous ja keskusvaltain -suuri luhistuminen, mikä yhdellä iskulla mursi Saksan valta-aseman. - -Tämän kautta muuttui poliittinen asema myöskin Suomeen nähden kokonaan. -Sen jälkeen kuin länsivallat olivat tulleet Euroopan rajattomiksi -herroiksi, ei Saksa enää voinut olla meidän ulkonaisena tukenamme. -Englanti ja Ranska selittivät, etteivät ne tunnustaisi valittua -saksalaista prinssiä Suomen kuninkaaksi, ja ehtona maamme -varustamiselle elintarpeilla vaativat he saksalaisten joukkojen -poissiirtämistä. Varsinkin tämä leipäkysymys pakostakin teki Suomen -aseman länsivalloista riippuvaksi. Joulukuun alussa saksalaiset joukot -lähtivät Suomen mantereelta Suomen kansan vilpittömien kiitollisuuden -ja kaipauksen tunteiden saattamina. Muuttunut poliittinen tilanne vei -siihenkin, että kuninkaanvaali oli peruutettava. Joulukuun lopulla -Hessenin prinssi kieltäytyi hänelle tarjotusta kruunusta, ja siten -monarkistisen aatteen toteuttaminen Suomessa jäi sikseen. - -Muuttuneen poliittisen orienteerautumisen johdosta Svinhufvud luopui -valtionhoitajan toimesta 12 p:nä joulukuuta, minkä jälkeen eduskunta -valitsi valtionhoitajaksi kenraali Mannerheimin, joka jo toukokuussa -oli luopunut ylipäällikön tehtävästä. Myöskin hallituksessa tehtiin -eräitä, uusia olosuhteita vastaavia henkilömuutoksia. Uudet -eduskuntavaalit suoritettiin maaliskuussa 1919 ja johtivat varmaan -tasavaltalaisenemmistöön, kun sosialistien 80 edustajapaikkaa otettiin -lukuun. Toukokuussa eduskunnalle annettiin tasavaltaiselle pohjalle -laadittu valtiosääntöesitys. Pitkien neuvotteluiden ja eräiden -muutosten jälkeen tämä uusi perustuslaki hyväksyttiin 21 p:nä kesäkuuta -ja sai valtionhoitajan vahvistuksen 17 p:nä heinäkuuta, joten Suomi -lopullisesti sai tasavaltaisen valtiosäännön, missä entisen -yksikamarisen eduskunnan käsiin annettiin laaja parlamenttaarinen -valta. Uuden lain mukaisesti tuli eduskunnan suorittaa valtakunnan -ensimäisen presidentin vaali. Vaali tapahtui 25 p:nä heinäkuuta 1919, -jolloin Suomen tasavallan ensimäiseksi presidentiksi valittiin kahden -keskustapuolueen, edistysmielisten ja maalaisliittolaisten -ehdokas, korkeimman hallinto-oikeuden presidentti K.J. Ståhlberg. -Oikeistopuolueet äänestivät kenraali Mannerheimiä. - -Niiden valtojen lisäksi, jotka aikaisemmin olivat tunnustaneet Suomen -itsenäiseksi valtioksi, oli kevään ja kesän kuluessa tullut useita -muita, kuten Englanti, Yhdysvallat ja Japani toukokuussa, Romaania, -Belgia, ja Italia kesäkuussa y.m. Näin ollen Suomen kansojen kesken -yleisesti tunnustettu täysivaltaisuus oli kansainvälis-oikeudellinen -tosiasia, jota myöhemmin vielä vahvisti sen ottaminen jäseneksi -Kansainliittoon. Diplomaattisia suhteita ulkovaltoihin oli vähitellen -kehitetty, ja myöskin kauppayhteys oli muuttunut vilkkaammaksi. - -Venäjään nähden Suomi yhä edelleen oli sotakannalla. Rauhanneuvotteluja -oli Saksan turvin yritetty Berliinissä elokuussa 1918, mutta -tuloksitta. Neuvottelut alettiin uudelleen Tartossa keväällä 1920 ja -johtivat lopultakin 14 p:nä lokakuuta tehtyyn rauhansopimukseen. Suomen -alue lisääntyi Pohjoisen Jäämeren rannalla sijaitsevalla Petsamolla. -Mutta eräiden Itä-Karjalan väestöltään suomenkielisten osien -yhdistäminen Suomeen raukesi. Tätä yhdistämistä olivat laajat piirit -maassamme, samoin kuin mainittu väestö itse toivoneet, ja sen -vapauttamiseksi Venäjän vallasta olivat suomalaiset vapaaehtoiset -joukot taistelleet Aunuksessa. Näin haipui viimeinen jäännös niistä -"suursuomalaisista" toiveista ja unelmista, jotka sodan jälkeen olivat -elähdyttäneet suurta osaa Suomen yhteiskuntaa. - -Maailmansodan myrskyn mainingit eivät vielä ole asettuneet eikä uuden, -täysivaltaisen Suomen asema ole voinut saavuttaa sitä lujuutta ja -vakiintumusta, mikä on välttämätön rauhalliselle kehitykselle. Mutta -tässä suhteessa sen laita ei ole huonompi vaan pikemmin parempi kuin -toisten maailmansodan yhteydessä syntyneiden tai sen koskettamien -pienten valtioiden. Se voi rakentaa vanhan valtiollisen järjestyksen -pohjalle, joskin uuden valtiomuodon turvin. Länsimainen sivistys oli -maahamme lujasti juurtunut jo kauan ennenkuin se otti kohtalonsa omiin -käsiinsä, eikä tätä sivistystä idästä tullut vaikutus ole voinut tai -ehtinyt tukahduttaa tai muuksi muuttaa. Pitkä, sitkeä taistelu -kansallisen ja valtiollisen vapauden puolesta on lisännyt sen -itsenäisyysliikkeen siveellistä ja poliittista oikeutusta, ja kansamme -on osoittautunut pystyvänsä itse hallitsemaan itseänsä. Mutta Suomen -vapaata ja itsenäistä valtiota uhkaavat kuitenkin sekä sisäiset että -ulkoiset vaarat. Ensinmainitut eivät ole etsittävissä vain jyrkistä -luokkaeroavaisuuksista ja bolshevistisen hapatuksen vaikutuksista, -jotka yhä edelleen uhkaavat yhteiskuntaa, vaan myös siitä -puoluehajaannuksesta ja niistä väritykseltään kiihkokansallisista -puolueriidoista, jotka sisäisesti ja ulospäin ehkäisevät ja lamauttavat -yhteistyötä ja jotka varsinkin tulevat näkyviin puoluekomennossaan -tasapainoa vailla olevassa eduskunnassa. Niiden juuret ovat vähemmän -vallitsevissa yhteiskuntaoloissa kuin eräissä suomalaisen -kansanluonteen ominaisuuksissa eivätkä ne sen vuoksi voi olla vain -ohimenevää laatua. Se kaikkien yhteiskuntaa säilyttävien voimien -kokoomus, se yksimielinen ja luja tahto, josta vapaussota todisti, ei -kauan kestänyt; se särkyi pian -- oire, joka tulevaisuuteen nähden ei -ole ilahduttava. Ulkoiset vaarat johtuvat ensi sijassa maamme asemasta. -Sen kaukaisuus suojelee sitä tosin jonkun verran joutumasta suurten -poliittisten intressien leikkiin, mutta se antaa myös maalle eristetyn -aseman, missä se on vailla toiveita saada tukea ja apua miltään -Euroopan nyt mahtavalta valtiolta, jos sen kimppuun jälleen hyökätään -ja se pakotetaan taas ryhtymään taisteluun itäistä naapuriaan ja vanhaa -sekä ainoata vihollistaan vastaan. Sen on melkein yksinomaan -turvauduttava omaan voimaansa ja omiin mahdollisuuksiinsa, mutta -siksipä olisikin sisäinen kokoomus ja luja, puolueista mahdollisimman -riippumaton hallitusvalta sitä välttämättömämpi. - -Suomen ulkopolitiikka ei vielä ole vakiintunut. Sitä määräävät hetken -todelliset tai luulotellut edut. Historiallinen ja sivistyksellinen -yhteys germaanisen maailman ja lähinnä skandinavisten Pohjoismaiden -kanssa ynnä maamme maantieteellinen asema näyttää, huolimatta Ruotsin -kanssa sattuneista tilapäisistä etujen vastakohdista, olevan omansa -määräämään sen pohjan, jolle Suomen ulkopoliittiset pyrkimykset -pitempää tulevaisuutta silmällä pitäen varmimmin voidaan perustaa, ja -valtakunta siten myös yhä lujemmin kiinnittää länsimaihin. Tämän ehtoja -on, että Suomen kansa yhä enemmän, joskin kaikessa vaatimattomuudessa, -osaa pysyttäytyä todellisena, katsantotavoissaan ja pyrkimyksissään -ylevyyttä etsivänä sivistyskansana ja uutteralla työllä ja -säästäväisyydellä lujittaa taloudellista voimaansa, sekä pyrkii -vapaaksi sellaisista yltiökansallisen kiihkomielen ja omahyväisyyden -vioista, jotka ovat nousukaskansojen ja itsenäiseen valtiolliseen -elämään kypsymättömien yhteiskuntien tunnusmerkki. Tähän on meidän -politiikkamme pyrittävä. Suomen valtakunnan tai "suomalaisen -kansallisvaltion" eristäytymistä germaanisesta maailmasta ei voi -korvata keinotekoinen liittyminen Suomenlahden eteläpuolella oleviin -uusiin valtioihin, joiden olemassaolo, niin hyvin sivistyksellisesti -kuin taloudellisesti ja poliittisesti, on paljoa epävarmempi ja -heikompi kuin Suomen. - -Mutta joka tapauksessa, sen hitaan, asteittaisen kehityksen, sen -ihmeellisen onnellisten olosuhteiden yhtymisen, jotka ovat ominaisia -itsenäisyytemme historialle ja jotka todistavat korkeamman johdon -ilmenemistä kansamme kohtaloissa, täytyy herättää se turvallinen tunto, -että saavutettu päämäärä, Suomen kansan itsenäisyys, jää pysyväiseksi, -joskin monia vaikeuksia, pettymyksiä, taisteluja ja uhrauksia vielä on -edessä, ennenkuin tämä päämäärä on lujitettu. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Itsenäinen Suomi, by Edvard Hjelt - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ITSENÄINEN SUOMI *** - -***** This file should be named 58177-8.txt or 58177-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/8/1/7/58177/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |