Sentinels relocatedHEADmain

2 files changed, 4681 insertions, 5063 deletions

diff --git a/58177-0.txt b/58177-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..c74a633
--- /dev/null
+++ b/58177-0.txt
@@ -0,0 +1,4681 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 58177 ***
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+ITSENÄINEN SUOMI
+
+Unelmasta todellisuuteen
+
+
+Kirj.
+
+EDV. HJELT
+
+
+
+
+
+Helsingissä,
+Tietosanakirja Oy,
+1921.
+
+
+
+
+
+
+Kauan on itsenäisyys-aate Suomen kansan sydämessä asunut, ensin
+epämääräisenä unelmana, sitten sortovuosien katkerain kamppailujen
+tavoittamattomana toivontähtenä, kunnes se muuttui veristen taistelujen
+kautta saavutetuksi todellisuudeksi.
+
+Tässä kirjassaan on Edvard Hjelt kuvannut tuon kansamme elinaatteen
+kehitystä unelmasta todellisuuteen. Hän on samalla kuvannut oman
+elämänsä johtavan aatteen kehitystä. Suomen itsenäisyys oli hänen
+nuoruutensa unelma. Tämän toiveen sitkeään puolustukseen vihki hän
+miehuutensa voimat ja hehkuvalla innolla ja alttiudella uhrasi hän
+viimeiset vuotensa taistelussa päämäärän lopulliseen saavuttamiseen.
+Uskollisena ja horjumatta kantoi hän kansansa itsenäisyys-aatetta läpi
+elämän, läpi vaarojen ja vaikeuksien voiton valtavaan hetkeen asti. Se
+oli hänen kutsumuksensa, hänen suurin elämäntehtävänsä.
+
+Menneisyyden kokemukset ovat tulevaisuuden tienviittoja. Kohdalle,
+johon hänen oman elämänsä kulku päättyi, on Edvard Hjelt tällä
+viimeisellä teoksellaan pystyttänyt tienviitan itsenäisen Suomen
+tulevaisuuden kantajille.
+
+
+
+Painoonsaattajan alkusanat.
+
+
+Aiheen tämän nyt julkisuuteen saatetun teoksen kirjoittamiseen tekijä
+sai siten, että Tietosanakirjan toimituksessa oli jo kevättalvella 1919
+keskusteltu tällaisen kirjan tarpeellisuudesta ja loppupuolella vuotta
+käännyttiin asiassa Edvard Hjelt'in puoleen. Hän lupautuikin
+valmistamaan käsikirjoituksen aiheesta, joka häntä aivan ilmeisesti
+viehätti.
+
+Edvard Hjelt'in tunnontarkkuus vaati häntä huolella viimeistelemään
+kirjalliset työnsä, ennenkuin hän ne luovutti painattajan käsiin. Tästä
+on tämänkin teoksen selvästi puhtaaksikirjoitettu ja kuten näyttää
+kauttaaltaan tarkistettu käsikirjoitus todistuksena. Suomenkielinen
+laitos ei kuitenkaan kirjoittajan kuoleman takia voi esiintyä hänen
+lopullisesti hyväksymässään muodossa. Tuntien tekijän tarkkuuden
+tyylillisissä seikoissa painoonsaattaja syvästi valittaa, ettei hänen
+enää ollut suotu keskustella tekijän kanssa eräistä tarkistusta
+vaativista ja ehkä alkuperäistä ajatusta paremmin vastaavista
+sanontatavoista, jotka, samoin kuin monet muutkin kohdat, olisivat
+kenties saaneet selvemmän ja paremman ilmaisun, jos kirjoittaja itse
+olisi saanut suorittaa kirjansa korjausluvun ja sen lopullisesti
+painettavaksi hyväksynyt.
+
+
+
+Sisällys:
+
+ Johdanto.
+ Suomen kansan kasvatus lainalaiseen yhteiskuntajärjestykseen
+    ja germaaniseen kulttuuriin.
+ Sisäinen itsenäisyys Venäjän yhteydessä.
+ Perustuslakitaistelun enteitä.
+ Valtiokaappaus.
+ Perustuslakitaistelu. Passiivinen vastarinta.
+ Lyhyt rauhankausi.
+ "Finis Finlandiae".
+ Suomi ja maailmansota.
+ Venäjän vallankumouksen vaikutukset Suomessa.
+ Suomi julistautuu ja tunnustetaan riippumattomaksi valtioksi.
+ Vapaussota.
+ Sodan jälkeen.
+
+
+
+
+Johdanto.
+
+
+Itsenäinen Suomi vapaana valtakuntana syntyi maailmansodan suurten
+tapahtumain kypsyttämänä hedelmänä. Maamme itsenäisyyttä ei luotu
+diplomaattien neuvottelupöydän ääressä, vaan taistelukentällä; sen sai
+aikaan osaksi keskusvaltojen voitto siitä suurvallasta, joka piti
+Suomea valtansa alla, osaksi vapaustaistelu maan omalla tantereella.
+Mutta tämä oli vain lopputapahtuma siinä pitkässä, useimmiten
+hiljaisessa taistelussa, jota Suomen kansa oli käynyt kansallisen
+olemassaolonsa säilyttämiseksi ja mahdollisimman suuren vapauden
+saavuttamiseksi maallensa. Itsenäisyyspyrkimyksillä on syvät juuret
+menneisyydessä, joskaan ajatus nähdä Suomi riippumattomana valtakuntana
+ei kansallemme ja sen johtaville henkilöille varhaisempien
+kehityskausien kuluessa ole esiintynyt selvästi käsitettynä ja
+saavutettavissa olevana päämääränä. Missään tapauksessa tämä uusi
+täysivaltainen valtio pohjoisessa Euroopassa ei esiinny tilapäisenä,
+politiikan keinotekoisena tuotteena, vaan pitkän historiallisen
+kehityksen tuloksena.
+
+Tunnettu suomalainen isänmaanystävä A.I. Arwidsson on eräässä
+poliittisista kirjoitelmistaan vuonna 1841 lausunut: "Päivä on kenties
+koittava -- -- -- jolloin _voidaan viitata riippumattomaan Suomen
+kansaan_, mutta siihen on pyrittävä hitaasti ja rauhallisesti, jos
+mieli rakennuksen tulla pysyväiseksi eikä babelintorniksi tai kaatua
+myrskyissä ja koitua tuhansien onnettomuudeksi. Ilolla ja eloisin
+toivein me odotamme tätä aikaa, mutta siihen saakka tulee jokaisen
+isänmaanystävän elämänsä tunnussanaksi ottaa sääntö: ole _uskollinen ja
+valpas_." Suomen kansa on kulkenut tätä tietä hitaasti ja kauan,
+uskollisena velvoituksilleen ja historiallisille tehtävilleen. Sodilla
+on myös sen historiassa ollut suuri osansa, mutta kapinat ja
+valtiolliset seikkailut eivät ole olleet viittomassa sen tietä
+itsenäisyyteen ja riippumattomuuteen.
+
+Emämaastaan Ruotsista, jonka turvissa Suomi oli kypsynyt poliittiseksi
+kokonaisuudeksi, se väkivalloin temmattiin Venäjän yhteyteen. Se
+temmattiin irti länsimaista, joihin se poliittisesti ja henkisesti
+kuului, ja yhdistettiin itäiseen naapuriinsa, joka vuosisadat oli ollut
+sen vihollinen. Se toi mukanaan perintönä Ruotsin yhteydestä tämän maan
+yhteiskuntalaitoksen ja oikeusjärjestyksen sekä länsimaiselle pohjalle
+rakentuneen henkisen viljelyksen. Tämän kallisarvoisen perinnön, jota
+ilman sisäinen valtiollinen itsenäisyys ei olisi Suomelle ollut
+mahdollinen, uusi hallitsija piti kunniassa ja vakuutti maalle
+järkähtämättömäksi oikeudeksi. Sen valtiollisen erikoisaseman ja
+autonomian, jonka Suomi Venäjän yhteyteen tullessaan oli saavuttanut,
+seuraavat hallitsijat vahvistivat. Tämän länsimaisen perinnön
+hoivaajana ja kunniassapidettyjen oikeuksien turvissa kansallinen
+kulttuurityö, maan henkinen ja taloudellinen vaurastuttaminen tuli
+suomalaisen yhteiskunnan tärkeimpien tehtävien ja pyrintöjen esineeksi,
+samalla kuin Suomi rehellisesti -- joskaan ei suorastansa myötämielellä
+-- täytti valtiollisen asemansa edellyttämät ulkonaiset velvollisuudet
+Venäjän valtakuntaa kohtaan. Tällöin kehittyivät omat valtioelämän
+elimet ja muodot, samalla kuin kansa perehtyi perustuslaillisen
+valtiojärjestyksen ja oman valtionhallinnon tehtäviin ja hoitoon.
+
+Kun viime vuosisadan lopulla alkoi se venäläinen väkivaltapolitiikka,
+joka valtakunnanetujen varjolla tarkoitti maan sisäisen itsehallinnon
+hävittämistä ja sen venäläistyttämistä, syttyi pitkä, katkeruudeltaan
+yhä yltyvä perustuslakitaistelu, jossa Suomi aseena väkivaltaa vastaan
+käytti oikeudestaan kiinnipitämistä ja uskollisuutta valalla
+vahvistettua lakia kohtaan. Epätasainen taistelu pienen kansan ja
+suurvallan välillä, taistelu oikeuden ja ulkonaisen mahdin välillä,
+olisi kai vienyt väkivallan näennäiseen voittoon, jolleivät suuret
+maailmantapahtumat olisi tulleet syrjässä asuvalle kansallemme avuksi
+ja vääntäneet asetta mahtavan vihollisemme kädestä. Sitkeä taistelu
+kansamme oikeudesta elää omaa elämäänsä omien lakien turvissa ynnä
+kestetyt kärsimykset ja uhraukset eivät olleet turhia. Ne olivat
+osoittaneet kansamme tahdon olla vapaa kansa. Ne olivat herättäneet
+Euroopan huomion Suomea kohtaan ja ne olivat vahvistaneet ja koonneet
+omat siveelliset voimamme, samalla kun maamme osaksi tullut loukkaus ja
+väkivalta oli vapauttanut sen valtiollisista ja siveellisistä
+velvoituksista Venäjää kohtaan. Kun oikea hetki oli tullut, saattoi
+Suomen kansa, itse rikkomatta uskollisuuttaan, ottaa askeleen, joka oli
+koko sen henkisen ja valtiollisen kehityksen historiallinen päämaali --
+Suomen täydellinen itsenäisyys vapaana täysivaltaisena valtiona.
+Viimeinen jännitetty voimanponnistus verisessä vapaussodassa,
+suunnattuna samalla sisäistä, valtiolle ja sivistykselle vihamielistä
+vihollista vastaan, sinetöi vihdoin tämän Suomen uuden aseman, jota ei
+nyt enää ilman ulkonaista asevoimaa ja ilman aseellista vastarintaa
+voida järkyttää.
+
+
+
+
+Suomen kansan kasvatus lainalaiseen yhteiskuntajärjestykseen ja
+germaaniseen kulttuuriin.
+
+
+Enemmän kuin 600 vuoden ajan Suomi tai suuret osat siitä kuului
+maakuntana Ruotsiin, mutta se ei kuitenkaan koskaan muuttunut
+ruotsalaiseksi maanääreksi, vaan muodosti omalaatuisen alueen Ruotsin
+valtakunnassa. Pohjanlahti ulottui vyönä valtakunnan molempien osien
+väliin. Varsinaisen Ruotsin ja Suomen välinen yhteys ja
+yhteenkuuluvaisuuden tunne ei voinut tulla yhtä voimakkaaksi kuin
+Skandinavian niemimaalla sijaitsevien Ruotsin maakuntien keskeinen.
+Tähän ei kuitenkaan vaikuttanut vain maantieteellinen asema, vaan vielä
+enemmän kansallisuuden ja kielen eroavaisuudet. Suomi oli suurimmaksi
+osaksi suomalaisten heimojen asuttama ja nämä kuuluivat toiseen rotuun
+kuin skandinavialaiset kansat, niiden kielellä ei ollut mitään
+sukulaisuusyhteyttä Skandinavian maissa puhuttujen kielten kanssa. Vain
+saaristossa ja länsi- ja etelärannikolla väestö oli alkuperältään ja
+kieleltään ruotsalaista.
+
+Ruotsin vallan aikana laskettiin vapaan germaanisen
+yhteiskuntajärjestyksen perustus ja se on sitten läpitunkenut Suomen
+kansan, kannattanut ja koossapitänyt sitä ja tehnyt sen länsimaisen
+sivistyksen etuvartioksi itää vastaan. Ruotsalainen valloitus alkoi
+Eerik Pyhän ristiretkellä Suomeen 1154; pakanalliset suomalaiset heimot
+omaksuivat kristinuskon, aluksi enemmän muodollisesti katolisuuden
+ulkonaiset menot ja tavat, siirtyäkseen sitten uskonpuhdistuksen
+jälkeen kokonaisena kansana luterilaisen opin uudistavaan ja
+syventävään katsomukseen. Maamme uskonpuhdistajan Mikael Agricolan
+toimesta käännettiin suuria pyhän raamatun osia Suomen siihen saakka
+kirjallisesti vielä kokonaan viljelemättömään kansankieleen. Uusi
+testamentti ilmestyi 1548. Vanhoja germaaniseen oikeuskäsitykseen
+perustuvia Ruotsin lakeja sovellettiin muuttamattomina myöskin Suomessa
+ja ne loivat maahan lujan oikeusjärjestyksen. Myöskin hallinnossa
+noudatettiin samoja perusteita kuin emämaassa ja ne antoivat
+yhteiskuntarakennukselle sisäistä lujuutta. Lain edessä olivat kaikki,
+niin talonpoika kuin herra, yhdenveroiset, joskin todellisuudessa
+yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti mahtava ruotsalainen ja
+ruotsalais-suomalainen aateli usein väärinkäytti valtaansa toisia
+yhteiskuntaluokkia vastaan. Mutta orjuudessa suomalainen talonpoika ei
+koskaan ollut, yhtä vähän kuin ruotsalainenkaan. Vapauden ja
+riippumattomuuden tunne on tämän asiaintilan vuoksi Suomen
+talonpoikaissäädyssä aina ollut voimakas. Se purkautui joskus esiin
+väkivaltaisin ilmauksin, kuten siinä kansannousussa, joka sai
+nuijasodan (1596-97) nimen ja jonka aiheutti se seikka, että läntisen
+Suomen ja Pohjanmaan rahvas ylenmäärin jätettiin sotilaalliselle
+mielivallalle alttiiksi, kansannousussa, jolla oli erikoinen
+isänmaallinen värityksensä, mutta joka ei suorastaan ollut suunnattu
+Ruotsin valtaa vastaan.
+
+Poliittisessa suhteessa Suomen asukkailla oli sama oikeus kuin
+valtakunnan muilla alamaisilla. Ruotsin valtiopäiville Suomi lähetti
+omat edustajansa. Mutta maamme Ruotsin valtakunnassa nauttiman
+erikoisaseman ilmauksena voidaan pitää sitä, että Suomi vuonna 1581 sai
+"suuriruhtinaskunnan" nimityksen. Tämä tapahtui Juhana III:n
+hallitessa, joka oli lyhyen aikaa Suomen herttuana hallinnut maata ja
+asunut täällä sekä tällöin unelmissaan suunnitellut erikoista
+"suomalaista valtakuntaa". Myöhemmin maan hallintoa aika ajoin hoiti
+erityinen kenraalikuvernööri. Virallisissa asiakirjoissa käytettiin
+usein nimitystä "Ruotsi ja Suomi" tai puhuttiin "Ruotsin ja Suomen
+kansasta". Suomen eri maakunnat muodostivat yhdessä "valtakunnanosan"
+tai "valtakunnanpuoliskon" Ruotsin valtakunnassa. Tässä suhteessa
+valaiseva tapaus on, että kuningas Kustaa II Aadolf, tehtyään pitkähkön
+matkan Suomessa vuonna 1614, päätti kutsua Suomen maasäädyt maapäiville
+Helsinkiin tammikuussa 1616. Kuningas avasi itse maapäivät ja vaati
+niiltä lausuntoa keinoista valtakunnan suojelemiseksi ja pyysi niiden
+suostumusta uusiin verorasituksiin sotatarkoituksia varten. Suomella ei
+ollut mitään oikeudellista erikoisasemaa Ruotsin valtakunnassa, mutta
+se oli kuitenkin kokonaisuus sinänsä "Suomen kansakunnan" alueena.
+
+Ruotsin käymiin lukuisiin sotiin ottivat osaa myös suomalaiset
+joukko-osastot, ei vain valtakunnan puolustukseksi itää vastaan vaan
+myöskin vieraissa maissa, Saksassa, Itämerenmaakunnissa ja Puolassa,
+niinpä esim. 30-vuotiseen sotaan ja Kaarle XII:n sotaretkiin. "Saksan
+tantereet, Tillyn leiri Lechin luona ja Wallensteinin vallitukset
+Nürnbergin edustalla todistivat sitä luottamusta, mikä Ruotsin
+voittajakuninkaalla oli suomalaisten soturiensa uhkarohkeuteen."
+Suomi oli näin omalta osaltaan itse teossa mukana luomassa ja
+lujittamassa Ruotsin suurvalta-asemaa. Suomalaiset sodankävijät
+tulivat täten myös henkilökohtaisesti tekemisiin muiden Euroopan maiden
+kera ja kosketuksiin suurten maailmantapahtumain kanssa, sekin
+kansankasvatusta, joka ei ollut merkityksetön. Mutta useimmiten
+taistelu tarkoitti oman maan puolustamista itäistä naapuria Venäjää
+vastaan, jonka pyrkimys laskea Suomi valtansa alaiseksi pysyi elossa
+pitkät vuosisadat ja tuli erikoisen voimakkaaksi, sitten kuin Venäjän
+pääkaupunki Pietari I:n toimesta oli siirretty Suomenlahden rannalle
+(1703) ja Ruotsin suurvalta-asema oli murtunut. Viiden vuosisadan
+aikana käytiin kokonaista kaksitoista sotaa Ruotsin ja Venäjän välillä
+ja Suomen manner oli näissä sodissa pääasiallisena taistotantereena.
+Suomi oli Ruotsin verinen kilpi, joskin se myös samalla taisteli oman
+vapautensa puolesta. Milloin suuremmat, milloin pienemmät osat maata
+joutuivat tällöin moskovalaisten valloituksille sekä hävitykselle ja
+tuholle alttiiksi. Raskaimman kohtalon Suomi sai kokea n.s. ison vihan
+aikana 1710-1721, jolloin maa lyhyen aikaa oli Venäjän vallan alla ja
+tällöin saatettiin aivan häviön partaalle, mikä kansallinen onnettomuus
+unhottumattomasti on syöpynyt Suomen kansan muistiin. Kaikki tämä
+lujitti kansassa sitä tunnetta, että venäläinen oli sen perivihollinen,
+tunnetta, joka ei koskaan, ei edes ulkonaisen lähentymisen ja
+myötäkäymisen aikana, ole voinut kokonaan hälvetä. Suomen historiassa
+esiintyy merkillisenä tosiasiana se seikka, että, kun maan valloitus
+lännestä käsin, Ruotsista päin, on tapahtunut kohtaamatta mainittavaa
+vastarintaa, sen asukkaat kaikkina aikoina ja kaikin tavoin ovat
+koettaneet puolustautua idästä tulevia hyökkäyksiä, moskovalaisten
+päälletunkeutumista vastaan. Suomen kansalla oli kai aluksi
+vaistomainen, sittemmin tietoinen tunto siitä, että se vain länsimaiden
+yhteydessä voi täyttää historiallisen tehtävänsä, samalla kuin
+vuosisatoja jatkuneisiin otteluihin Venäjää vastaan sisältyi taistelu
+eurooppalaisen viljelyksen ja aasialaisen barbarian, germaanisen
+yhteiskuntajärjestyksen ja itämaisen itsevaltiuden välillä.
+
+Huolimatta sodista ja niiden häiritsevistä vaikutuksista
+rauhan työ jatkui, ja maa kehittyi vähitellen eteenpäin kohti
+suurempaa hyvinvointia ja kulttuuria. Uusia kaupunkeja, eritoten
+satamakaupunkeja, perustettiin ja niiden porvarit eivät olleet
+kauppavaihdossa ainoastansa Ruotsin vaan välittömästi myös
+Pohjois-Saksan hansakaupunkien kanssa, jotka Suomen kanssa olivat
+vilkkaassa yhteydessä. Käsityöammatit varttuivat ja myöskin teollisuus
+heräsi eloon, joskin varsin vaatimattomassa muodossa.
+
+Aivan erikoisen merkityksen Suomen kansalle kansakuntana sai oman
+yliopiston perustaminen Turkuun, maan silloiseen pääkaupunkiin. Se
+perustettiin vuonna 1640 kuningatar Kristiinan holhoojahallituksen
+aikana ja saatiin aikaan lähinnä Suomen kenraalikuvernöörin, kreivi
+Pietari Brahen toimesta, joka erikoisesti harrasti Suomen parasta ja
+vaurastumista. Yliopistosta tuli tärkeä tekijä Suomen kansallisessa
+elämässä, keskus sille korkeammalle henkiselle viljelykselle, jota
+ilman Suomen kansa ei olisi voinut kohottautua sivistyskansaksi. Maan
+virkamiehet oli siihen saakka suureksi osaksi tuotu Ruotsista, eivätkä
+lähimainkaan aina parhaimmat hakeutuneet tähän etäiseen maankolkkaan.
+Ne harvat suomalaiset nuorukaiset, jotka olivat antautuneet opin
+teille, olivat aiemmin hankkineet yliopistokouluutuksensa Ruotsissa
+tai Saksan korkeakouluissa, kuten Wittenbergissä, Rostockissa,
+Greifswaldissa. Maan tulevat papit, opettajat, lääkärit ja virkamiehet
+voitiin nyt kasvattaa omassa maassa, omasta kansanaineksesta, ja täten
+luotiin kotimainen sivistynyt luokka, samalla kuin maan omat pojat yhä
+enemmän ja enemmän voivat ottaa hoitoonsa hallinnollisia ja muita
+yhteiskunnallisia tehtäviä. Kansan pääkieli, suomi, oli vielä liian
+kehittymätön voidakseen olla korkeamman tiedollisen sivistyksen
+välineenä. Yliopiston samaten kuin myös vielä harvalukuisten ylempien
+oppikoulujen opetuskieli oli latinan ohella ruotsi, josta ajanoloon
+tuli suomalaisen sivistyneen luokan seurustelukieli. Täten muodostui
+tosin kielellinen kuilu alempien ja ylempien yhteiskuntaluokkien
+välille, mutta sivistyneellä luokalla oli liian syvät juuret kansassa
+voidakseen kielenmuutoksen vuoksi tulla sille kokonaan vieraaksi.
+Hallinto oli kyllä ruotsinkielinen, mutta kotimaiset virkamiehet
+taisivat myös enemmän tai vähemmän suomenkieltä. Eritoten oli näin
+laita papiston, joka suomalaisissa seuduissa palveli kansaa sen omalla
+kielellä ja jolla oli hoidossaan varsinainen kansanopetus. Sen ansioksi
+on luettava, että lukutaito jo aikaisin tuli yleiseksi. Papiston
+merkitystä Suomen kulttuuri- ja sivistyselämälle tänä aikana ei voida
+arvioida kyllin suureksi, ja samalla se välitti siirtymisen
+suomalaisesta rahvaasta ylempiin yhteiskuntaluokkiin. Kotimainen
+sivistynyt luokka, joka näin vähitellen syntyi, oli välttämättömänä
+siltana länsimaisen viljelyksen tunkeutumiselle suomalaisen asutuksen
+keskuuteen.
+
+1700-luvun myöhemmällä puoliskolla useiden etevien tutkijain ja
+opettajain toiminta sai tieteellisen elämän Suomen yliopistossa
+suuresti elpymään. Tällä tutkimuksella oli kansallis-isänmaallinen
+leima, se kun toiselta puolen suuntautui Suomen luonnon tutkimiseen
+sekä maan vaurastumisen edistämiseen taloudellis-tuotannollisella
+alalla, ja toiselta puolen avartamaan tietoja omasta kansasta, sen
+kielestä, muinaisuudesta ja historiasta. Tämän henkisen viljelyksen
+alalla heränneen kansallisen suunnan etevin edustaja oli H.G. Porthan
+(1739-1804), jota on sanottu Suomen historian isäksi. Hän asetti
+kysymyksen: onko Suomen kansalla omaa historiaa? ja vastasi siihen
+myöntäen sekä ryhtyi itse tätä historiaa kriitillisesti käsittelemään.
+Mutta ei ainoastaan historia, myöskin kaikki muut isänmaallisen tiedon
+alat olivat hänen harrastuksensa ja eteenpäin vievien aloitteidensa
+esineenä. Hänen oppilaansa jatkoivat hänen työtään, joka muodosti
+henkisen perustan sille heräävälle tunnolle, että Suomen kansa oli
+kansallisuus, jolla oli menneisyytensä ja tulevaisuutensa, että se oli
+jotakin sinänsä ja että Suomi oli varsinainen isänmaa. Voimakas
+kotiseudun tunne alkoi muodostua tietoiseksi isänmaanrakkaudeksi. Tämä
+tietoisuus oli aluksi aivan epäpoliittista eikä siihen sisältynyt
+mitään Ruotsiin kuuluvaisuutta vastaan suunnattua kärkeä.
+
+Politikoimiseen Suomen kansa ei tähän aikaan ollut taipuisa. Mutta
+valtiollis-separatistisia virtauksia ilmeni kuitenkin Suomessa Ruotsin
+vallan loppuaikoina. Suomen syrjäinen asema, se jossakin määrin tyly
+kohtelu joka Ruotsin puolelta oli Suomen osaksi tullut, sekä alituiset
+sodat Ruotsin poliittisten etujen hyväksi olivat herättäneet
+Suomessa mielenapeutta. Suurin piirtein katsoen oli Suomen kansa
+valtakunnalle uskollinen eivätkä sitä elähdyttäneet mitkään
+kapinalliset taipumukset, mutta aatelissa ja upseeripiireissä tuli,
+osaksi Ruotsin valtiollisten taistelujen yhteydessä, näkyviin
+pyrkimyksiä, jotka tähtäsivät Ruotsista vapaan Suomen luomiseen.
+Erikoinen suomalainen itsenäisyyspuolue muodostui. Tällaisia pyrintöjä
+ilmeni jo Ruotsille ja Suomelle onnettoman vv:n 1741-1742 sodan aikana
+ja jälkeen. Tämä oli Venäjän hallituspiireissä tunnettua ja keisarinna
+Elisabet antoi viimemainittuna vuonna julistuksen, jota levitettiin
+kaikkialla maassamme. Siinä m.m. lausuttiin, että, jos Suomen väestössä
+eli toivo "vapauttaa ja irroittaa" Suomen suuriruhtinaskunta Ruotsin
+vallasta ja tehdä se vapaaksi itsenäiseksi maaksi ja itse sopimuksella
+määrätä sen hallitusmuoto, keisarinna lupasi myötävaikuttaa, jotta
+Suomesta tulisi vapaa rajavaltakunta Ruotsin ja Venäjän välille. Mutta
+venäläisten lupaukset eivät suuresti houkutelleet.
+
+Neljäkymmentä vuotta myöhemmin itsenäisyysliike alkoi ilmetä
+toimintanakin. Sen varsinainen päähenkilö oli silloin kenraali Y.M.
+Sprengtporten, joka pyrkimyksissään ei suinkaan ollut vapaa itsekkäistä
+laskelmista, mutta jota kuitenkin osittain johtivat aatteelliset
+vaikuttimet ja vakaumus, että Suomi vain erikoisena valtiona voi
+hankkia itselleen kansallisen tulevaisuuden. Vielä selvempi tähän
+suuntaan oli toisten tässä liikkeessä osallisten kanta, erikoisesti
+majuri J.A. Jägerhornin, jolle aatteellis-isänmaalliset
+vaikuttimet olivat määräävät. Sprengtporten laati täydellisen
+valtiosääntöehdotuksen vapaata Suomea varten. Hän oli sen ajatellut
+"Suomen yhdistettyjen maakuntien tasavallaksi", Pohjois-Amerikan
+vapaavaltiosta tai Alankomaista saadun mallin mukaan. Kansannousulla
+tai valtiokaappauksella Suomi irroittautuisi Ruotsista ja uusi valtio
+asettautuisi Venäjän suojeluksen alaiseksi. Separatistinen liike
+puhkesi Venäjää vastaan 1788 käydyn sodan aikana ilmi n.s. Anjalan
+liitossa. Tahdottiin käyttää aatelistossa kuningas Kustaa III:ta
+vastaan vallitsevaa tyytymättömyyttä Venäjän myötävaikutuksella
+toimeenpantavaa sotilasvallankaappausta varten. Suomalainen
+edustajakokous oli sen jälkeen kutsuttava koolle hyväksymään ja
+vahvistamaan otettu askel. Uusi Suomi oli nauttiva Venäjän ystävyyttä
+ja suojaa. Suunnitelma epäonnistui. Siinä oli enemmän ylimmissä
+yhteiskuntakerroksissa haudottua poliittista vehkeilyä, kuin yleistä
+suomalaista itsenäisyyspyrkimystä, mutta siinä ilmeni kuitenkin, joskin
+ennen aikojaan ja sameana, tunne, joka jo silloin kätkettynä eli
+suomalaisessa kansansielussa. Suomalainen uskollisuus, vaikka jonkun
+verran horjutettuna, oli toki liian luja antaakseen venäläisten
+houkutusten vaikuttaa itseensä, ja suomalainen mielenlaatu oli liiaksi
+harkitseva, jotta maa olisi antautunut yrityksiin, jotka silloin
+tuntuivat olevan kevytmielisiä ja vaarallisia seikkailuja.
+Valtiopäivillä 1789 Suomen talonpojat ilmoittivatkin, ettei heillä
+ollut mitään osallisuutta näissä valtiollisissa vehkeilyissä.
+Kuninkaalle annetussa uskollisuusadressissa he lausuivat: "Koko
+Suomessa ei ole ainoatakaan talonpoikaa, jolla olisi petolliset
+ajatukset kuningasta ja isänmaata kohtaan; auttakaa meitä meidän
+salaisia ja julkisia vihollisiamme vastaan, niin me tahdomme kuolemaan
+saakka puolustaa Teidän Majesteettianne ja valtakuntaa." Tämä oli
+varmaan yleinen ajatustapa maassa.
+
+Itsenäisyysliikkeet 1700-luvulla olivat kyllä jossakin määrin
+oireellisia, mutta, kuten jo mainittu, ne eivät olleet Suomen kansassa
+voimakkaana ja kypsänä esiintyvän, historiallisten olosuhteiden
+edellyttämän mielialan eivätkä yksityisten vaikutusvaltaisten
+henkilöiden valtiomiesviisauden ilmaus. Suomen tie todelliseen
+itsenäisyyteen voi kulkea ainoastaan uskollisuuden, uutteran
+kansallisen työn ja historiallisen kasvatuksen kautta, ei poliittisen
+vehkeilyn tietä, kaikkein vähimmin yhdessä perivihollisen, itämaisten
+traditsionien ja pyrkimysten johtaman vallan kanssa. Vapaaehtoisesti,
+ilman ulkonaista pakkoa Suomi ei voinut vaihtaa yhteyttään Ruotsin
+kanssa asemaan, joka toi mukanaan valtiollisen riippuvaisuuden
+Venäjästä.
+
+Kuningas Kustaa II Aadolfin, Ruotsin suuruuden nousukauden aikana,
+Suomi oli idässä saanut rajan, joka lähipitäin kävi yhteen nykyisen
+Suomen ja Venäjän välisen valtiollisen rajalinjan kanssa. Mutta
+1700-luvulla käydyt onnettomat sodat olivat johtaneet siihen, että
+melkoisia osia tästä maamme alueesta Uudenkaupungin rauhassa 1721 ja
+Turun rauhassa 1743 oli luovutettu Venäjälle. Maa oli siten jaettu
+Ruotsin ja Venäjän Suomeen. Suurin ja tärkein osa Itä-Suomea, Viipurin
+lääni aina Kymijokeen saakka oli laskettu Venäjän herruuden alaiseksi.
+Oliko koko Suomi saava saman kohtalon? Sitä ei toivottu -- siksi oli
+yhteenkuuluvaisuudentunne Ruotsia ja vastenmielisyys itäistä naapuria
+kohtaan liian voimakas -- mutta pelättiin väkivallan vievän siihen.
+
+"Ruotsin aika", kuten on nimitetty sitä pitkää ajanjaksoa, minkä Suomi
+oli yhdistettynä Ruotsiin, oli laskenut perustan maamme valtiolliselle
+olemassaololle. Se oli antanut maalle ensimäiset ja välttämättömät
+edellytykset ja mahdollisuudet itsehallintoa varten. Maamme oli saanut
+lainalaisen yhteiskuntajärjestyksen, länsimainen sivistys oli tänne
+pysyvästi juurtunut, kotimainen sivistynyt luokka oli muodostunut ja
+eri kansanainekset olivat sulautuneet yhdeksi kansankokonaisuudeksi.
+Kansallistietoisuus oli herännyt, joskin se vielä oli heikko ja
+epävarma. Historia saattoi nyt viedä Suomen ja sen kansan omintakeisena
+kansakuntana askeleen eteenpäin valtiollisen itsenäisyyden tiellä.
+Mutta se oli askel tietymättömään. Se, mitä kansa oli perinyt ja
+oppinut vuosisatoja kestäneen kasvatusajan kuluessa, oli nyt joutuva
+koetteluun ja vahvistuva tai -- tuhoutuva.
+
+
+
+
+Sisäinen itsenäisyys Venäjän yhteydessä.
+
+
+Suomen kohtalolle ratkaiseva sota Venäjän ja Ruotsin välillä 1808-1809
+oli ruotsalais-suomalaisten aseiden vaihtelevien myötä- ja
+vastoinkäymisten jälkeen loppunut Venäjän voittoon. Suomalaiset joukot
+olivat taistelleet uskollisesti ja sankarillisesti maansa -- ja
+valtakunnan -- puolustamiseksi. Ainoa pimeä pilkku sodan lehdellä oli,
+mitä Suomeen tulee, Viaporin linnoituksen antautuminen, jossa
+petoksella oli osansa, saaden virikettä samoista hallituksen
+vastaisista vehkeilypyrinnöistä, jotka olivat ilmenneet vuoden 1788
+salahankkeissa. Mutta Ruotsi oli melkein kokonaan jättänyt Suomen oman
+onnensa turviin. Sodan parhaillaan riehuessa, jo sen alussa, keisari
+Aleksanteri I oli antanut manifestin, missä hän julisti Suomen
+yhdistetyksi Venäjän valtakuntaan ja venäläinen ylipäällikkö oli
+vaatinut asukkaita tekemään uskollisuuden valan keisarille, käsky, jota
+osittain noudatettiin, mutta joka monin paikoin, varsinkin rahvaan
+keskuudessa, kohtasi vastustusta.
+
+Keisarilla oli kuitenkin -- poliittisista järkevyyssyistä ja vapaampien
+länsimaisten aatteiden koskettamana -- aikomuksena antaa valloitetun
+maan säilyttää vanha ruotsalainen yhteiskuntajärjestyksensä ja myöntää
+sille siihen perustuva erikoisasema Venäjän valtakunnassa sekä siten
+kiinnittää Suomen kansa Venäjään kiitollisuuden ja uskollisuuden
+tunteilla. Se uskollisuus ja urhoollisuus, jolla Suomen joukot olivat
+taistelleet maansa puolesta, oli herättänyt jalomielisessä Venäjän
+hallitsijassa kunnioitusta. Vaikkakin taistelu loppui Suomelle
+onnettomasti, ei sitä oltu turhaan käyty. Pietariin kutsuttu, eri
+säätyjen edustajista kokoonpantu suomalainen lähetystö antoi keisarille
+neuvon kutsua koolle Suomen valtiopäivät, mitä neuvoa hän myös
+noudatti. Kun ruotsalais-suomalaiset sotajoukot olivat siirtyneet pois
+maasta ja tämä siis oli heitetty oman onnensa nojaan, ja sodan
+lopputulos oli ratkaistu, mutta vielä ennenkuin rauhanneuvottelut
+Ruotsin kanssa olivat alkaneet, kokoontuivat "maan perustuslakien"
+mukaisesti, s.o. Ruotsin valtiopäiväjärjestyksen mukaisesti valitut
+Suomen säätyjen edustajat maaliskuussa 1809 valtiopäiville Porvooseen.
+Keisari oli itse läsnä ja antoi 29 p:nä maaliskuuta tuomiokirkossa
+pidetyssä juhlatoimituksessa säädyille allekirjoittamansa
+vakuutuskirjan, jossa lausuttiin, että, sitten kuin hän oli ottanut
+haltuunsa Suomen suuriruhtinaskunnan, hän "oli tahtonut vahvistaa ja
+vakuuttaa maan uskonnon ja perustuslait sekä ne etuudet ja oikeudet,
+mitkä kukin sääty mainitussa suuriruhtinaanmaassa erittäin ja kaikki
+sen asukkaat yhteisesti, niin ylhäiset kuin alhaiset tähän saakka
+valtiosäännön nojalla ovat nauttineet, luvaten myös pitää kaikki nämä
+edut ja asetukset vahvoina ja järkähtämättöminä niiden täydellisessä
+voimassa." Säädyt tekivät samassa juhlallisessa tilaisuudessa
+uskollisuuden valan ja tervehtivät keisaria maan laillisena
+hallitsijana, Suomen suuriruhtinaana, samalla valassa velvoittautuen
+"järkkymättöminä säilyttämään maan perustuslait ja valtiosäännön."
+Valtiopäiväin lopettajaisiin 17 p:nä heinäkuuta saapui jälleen keisari,
+joka säädyille pitämässään puheessa julisti "jalon ja rehellisen"
+Suomen kansan "kansakuntain arvoon kohotetuksi lakiensa turvissa."
+
+Keisarin vahvistaman valtiopäiväin päätöksen mukaisesti
+tuli maan korkeimmaksi hallitukseksi suomalaisista miehistä
+kokoonpantu hallituskonselji, jonka ensimäiset jäsenet nimitettiin
+valtiopäiväin vaalin mukaisesti ja joka joitakin vuosia myöhemmin
+1816 sai keisarillisen Suomen senaatin nimen. Perustettiin
+kenraalikuvernöörinvirka, jonka hoitaja oli konseljin puheenjohtaja.
+Hallitsijalle tapahtuvaa Suomen asiain esittelemistä varten
+perustettiin 1811 ministeri-valtiosihteerin virka. Myöskin tämä toimi,
+samoin kuin yleensä kaikki virat Suomessa oli täytettävä kotimaisilla
+miehillä. Ainoastaan kenraalikuvernööri, keisarin edustaja Suomessa,
+voi olla venäläinen mies. Maata hallitsi siis keisari-suuriruhtinas
+suomalaisten viranomaisten ja suomalaisten miesten avulla. Vuonna 1811
+keisari suoritti valtioteon, jonka merkitys maalle oli mitä suurin: hän
+yhdisti Suomen Venäjään kuuluneen osan (Viipurin läänin) jälleen
+suuriruhtinaskuntaan, joka nyt taas sai vanhat rajansa. Luonnottomasti
+toisistaan erotetut Suomen kansan osat liitettiin jälleen yhteen
+valtiolliseksi ja sivistykselliseksi kokonaisuudeksi.
+
+Porvoon valtiopäivillä Suomi oli laillisten edustajiensa kautta tehnyt
+liiton tai sitovan sopimuksen Venäjän hallitsijan kanssa maamme
+yhdistämisestä Venäjään säilyttämällä sisäisen itsenäisyyden, s.o.
+valtiollisen erikoisaseman Venäjän valtakunnassa sisäisesti vapaana
+suuriruhtinaskuntana. Rauha Ruotsin ja Venäjän välillä tehtiin vasta
+saman vuoden syksynä, jolloin Ruotsi luopui vaatimuksistaan Suomen
+maakuntiin. Suomi oli näin itse ottanut kohtalonsa omiin käsiinsä. Se
+oli vapaaehtoinen teko, joskin suoritettu vallitsevien olosuhteiden
+painon alla historiallisena välttämättömyytenä. Mitään uskottomuutta
+tai vallankumouksellista ei tähän tekoon sisältynyt. Tämä sopimus ja
+maassa voimassa olevien Ruotsin perustuslakien vahvistaminen teki
+Suomesta autonomisen alueen Venäjän valtakunnassa antaen sille oman
+valtiosäännön ja oman hallinnon. Venäjän keisari astui Ruotsin
+kuninkaan sijalle suuriruhtinaskunnan valtiosäännön sitomana
+hallitsijana. Valtiosäännön sisällys oli lausuttuna perustuslaeissa:
+Hallitusmuodossa v:lta 1772 ja Yhdistys- ja vakuuskirjassa v:lta
+1789. Näin käsitettiin Suomen asema alusta alkaen, joskin sen
+valtio-oikeudellinen määrittely vasta myöhemmin täsmällistettiin. Suomi
+oli ei-suvereeni valtio omalaatuisessa reaaliunionissa Venäjän kanssa.
+
+Kansanvapauden näkökannalta mainitut Ruotsin perustuslait, jotka
+tarkoittivat kuningasvallan vahvistamista, olivat jokseenkin ahtaat,
+mutta ne muodostivat kuitenkin lujan perustan perustuslaillisiin
+periaatteisiin pohjaavalle yhteiskuntalaitokselle ja suojan venäläistä
+autokratiaa vastaan. Osoituksena siitä pyhyydestä, jonka Suomen kansa
+antoi keisari Aleksanteri I:n ja hänen seuraajiensa vakuutuksille
+pitää loukkaamattomina voimassa nämä lait, ripustettiin nämä
+hallitsijavakuutukset kaikkiin maamme kirkkoihin.
+
+Suomi kulki nyt kohti uusia kohtaloita. Se oli saavuttanut sisäisen
+itsenäisyyden, mutta Venäjän yliherruuden alaisena. Tulisivatko nämä
+kaksi tekijää, toinen länsimaista perintöä, toinen varttunut itämaisen
+itsevaltiuden maaperällä, sopimaan keskenään? Tähän kysymykseen
+aikalaiset vastasivat eri tavoin ajatuksin ja sanoin. Useimmat olivat
+epäileviä, joskaan he eivät avoimesti lausuneet julki ajatuksiaan,
+toiset luottivat, vaikka heikosti, tulevaisuuteen. Keisarin
+persoonallinen rakastettavaisuus ja "armo" sekä hänen viisaat
+valtiotekonsa antoivat virikettä heikoille toiveille. Hänen matkansa
+Suomessa 1819 lujitti näitä tunteita. Kansa tervehti lojaalisesti uutta
+hallitsijaa. Luotettiin keisariin, mutta ei Venäjään. Osoitettiin
+alamaista iloa ja virallista tyytyväisyyttä uuteen asemaan, mutta ilman
+vakaumusta. Sydän ei ollut mukana. Jälleenyhdistyminen Ruotsiin ei enää
+ollut ajateltavissa, varsinkaan ei senjälkeen kun keisari Aleksanteri
+ja kruununprinssi Kaarle Juhana olivat kohdanneet toisensa Turussa
+1812, ja samana vuonna Ruotsin ja Venäjän välillä oli tehty sopimus.
+Oli pakko suhtautua oloihin sellaisina kuin ne olivat ja koetettava
+tehdä parasta uudesta asiaintilasta. "Jokaiselle, joka mielensä
+malttaen katselee päivien kulkua", Arwidsson kirjoitti Åbo
+Morgonbladiin vuonna 1821, "ja seuraa aikakausien mullistavia vaiheita,
+on helposti ilmenevä, että uusi aika on koittanut isänmaallemme.
+Entiset siteet ovat katkotut, toiset olot ovat tulleet sijalle, ja Aura
+katselee -- -- hämmästyksissään ympärilleen, tottumattomana siihen
+maailmaan, joka häntä ympäröi. Eivät hänelle sovi vanhat muodot; uusi
+elämä on sytytettävä uuden päivän koittaessa."
+
+Suomen elämässä koitti rauhan kausi, mutta rauha oli pikemmin unta tai
+hervottomuutta. Valtiosääntöä ja lakeja pidettiin kunniassa
+ulkonaisesti, kirjaimellisesti, mutta ei niiden vapaan hengen kannalta
+katsoen. Hallitus ja virkamiehet hoitivat maan asioita moitteettomasti
+ja isällisellä mahdikkuudella, talonpoika viljeli maataan ja kansa
+tyytyi oloonsa. Valtiopäivät eivät kokoontuneet -- perustuslakien
+mukaisesti oli hallitsijan asia kutsua ne koolle, milloin hän sen
+hyväksi katsoi -- ja lainsäädäntö sai levätä. Ei mitään uusia veroja
+(paitsi tullimaksuja) voitu ilman valtiopäivien suostumusta kantaa,
+jonka vuoksi valtiotaloudella oli suuria vastuksia voitettavana ja
+taloudellinen elämä oli laimeaa. Politiikka oli pannaan julistettu.
+Ankara sensuuri valvoi, ettei politiikan ja yleisten valtionasiain
+harrastus painetun sanan välityksellä voinut saada virikettä. Arkielämä
+pienine askareineen ja harrastuksineen painoi leimansa koko
+yhteiskuntaan. Keisari Nikolai I:n hallitusaikana (1825-1855)
+valonarkuus kävi vielä suuremmaksi ja virkavaltainen painostus
+lisääntyi, joskaan maan lakeja ei yleensä rikottu. Helsingistä oli 1819
+tullut maan pääkaupunki ja sinne muutettiin Turun kaupungin vuonna 1827
+sattuneen palon jälkeen yliopistokin, mikä ei ollut satunnainen vaan
+tarkoituksellinen maan hallinnollisen ja sivistyksellisen keskuksen
+siirto itää kohti, lähemmäksi Venäjän pääkaupunkia.
+
+Mutta nämä paikallaanolon, ehkäistyn yhteiskuntakehityksen ja
+ulkonaisen rauhan vuosikymmenet olivat odotuksen aikaa. Pinnan alla
+vaikutti hiljaisuudessa kätkettyjä voimia, jotka valmistivat uutta
+kehitystä. Hallituksessa ja virkamieskunnassa vallitseva virkavaltainen
+passiivisuus oli samalla yhteiskunnan suojana ulkoapäin tulevia
+vahingollisia toimenpiteitä vastaan ja säilytti historiallisen perinnön
+loukkaamattomana vastaisten kehitysmahdollisuuksien varalle.
+
+Uusi sukupolvi varttui ja sen mukana alkoivat raittiimmat tuulet
+puhaltaa Suomen yhteiskunnan ummehtuneeseen ilmakehään. Valtioelämään
+ne eivät aluksi päässeet tunkeutumaan, mutta isänmaallinen
+kulttuurityö, liittyen Porthanin ajan traditsioneihin, alkoi jälleen
+etenemisensä, luonteeltaan epäpoliittisena, mutta vaikutuksiltaan
+saavuttaen mitä suurimman kansallis-poliittisen merkityksen.
+"Ruotsalaisia emme voi olla, venäläisiksi emme tahdo tulla, siis
+olkaamme suomalaisia" oli tunnussana. A.I. Arwidsson, Turun yliopiston
+dosentti -- "ensimäinen fennomaani" -- oli jo aikaisemmin lämpimän
+isänmaallisesti ja herättävin sanoin kiinnittänyt huomiota siihen,
+kuinka välttämätöntä oli uudessa Suomessa luoda henkiseen viljelykseen
+enemmän kansallista isänmaallisuutta sekä työskennellä suomenkielen
+viljelemisen ja käytön hyväksi, myöskin julkisessa elämässä. J.L.
+Runeberg, Suomen kansallisrunoilija, julkaisi 1830-luvulla ensimäiset,
+herättävät runonsa ja kuvauksensa, jotka loivat runollisen hohteen
+maamme luontoon ja kansaan. Vuonna 1848 ilmestyi ensimäinen osa hänen
+runosarjaansa "Vänrikki Stoolin tarinoita", kuvauksia Suomen viime
+sodasta, jotka valtavasti kohottivat isänmaallista tunnetta, uskoa oman
+kansan voimaan ja tulevaisuuteen. Ylioppilaiden kevätjuhlassa saman
+vuoden toukokuussa kaikui ensi kerran Runebergin "Maamme laulu", josta
+sitten tuli Suomen kansallislaulu. Samaa uomaa noudatti Z. Topeliuksen
+lyyrillinen runotuotanto, kun taas hänen romaanijaksonsa "Välskärin
+kertomukset" esitti sarjan kuvia Suomen kansan historiasta, sen
+taisteluista sodan ja kulttuurin aloilla lähinnä kuluneiden
+vuosisatojen aikana.
+
+Kansallinen liike ilmeni lisääntyneenä suomenkielen ja suomalaisen
+kansanaineksen henkisen viljelyksen harrastuksena. Erikoinen seura
+"Suomalaisen kirjallisuuden seura" perustettiin vuonna 1831 näiden
+harrastusten edistämistä varten. Elias Lönnrot kokosi Suomen ja
+Kauko-Karjalan erämaista ennen varsin vähän tunnettuja kansan vanhoja
+runoja ja lauluja sekä julkaisi (1835) Suomen kansalliseepoksen
+"Kalevalan". Yhä useampia suomenkielisiä sanomalehtiä alkoi ilmestyä.
+Virallisella taholla ei oltu nurjamielisiä näitä suomenkielen
+kohottamista tarkoittavia pyrkimyksiä kohtaan, niissä kun nähtiin keino
+yhteenkuuluvaisuutta Ruotsiin vireillä pitävän ajatuskannan
+heikentämiseksi. Suomi otettiin oppiaineeksi oppikouluihin ja erikoinen
+suomenkielen opettajanvirka perustettiin yliopistoon (1850). Kuinka
+tärkeätä isänmaan ja yhteiskunnan kannalta -- siinä mielessä missä
+Arwidsson oli sen käsittänyt -- oli kohottaa ja edistää kansankieltä
+sekä saada se käytäntöön ylemmässä yhteiskuntaelämässä, sitä ennen
+muita tehosti filosofi ja sanomalehtimies J.V. Snellman, ajattelun ja
+toimen patriootti. Mutta kun "fennomanian" vaikutukset alkoivat näkyä
+kansassa lisääntyvänä kansallistuntona ja varttuvana yleisten asioiden
+harrastuksena, silloin alkoivat vallitsevan hallitussuunnan miehet
+käydä levottomiksi yltyvän kansanvaltaisuuden ja sarastavan suomalaisen
+separatismin johdosta. Kovennettuja sensuurimääräyksiä annettiin ja
+muiden kuin uskonnollisia ja taloudellisia aloja koskettelevien
+suomenkielisten julkaisujen painatus kiellettiin. Mutta nämä ja muut
+ehkäisevät toimenpiteet vain vahvistivat vapaudenkaipuuta ja
+varmistivat sitä käsitystä, että asema oli kestämätön.
+
+Euroopan vapausliikkeet, jotka vuonna 1848 puhkesivat ilmi, olivat
+saaneet vastakaikua myöskin Suomen sivistyneessä nuorisossa ja antaneet
+poliittista väritystä äskenheränneille isänmaallisille pyrkimyksille.
+Itämaisen sodan puhjettua 1854 heräsi nuoremmissa isänmaanystävissä
+toivo, että suurempi vapaus koittaisi Suomen kansalle. Toisten toiveet
+ulottuivat vielä pitemmälle ja saivat itsenäisyydenkaipuun leimahtamaan
+ilmoille. Voiton langetessa länsivalloille katsottiin meillä olevan
+mahdollisuuksia saavuttaa Suomen irroittaminen Venäjästä ja sen
+valtiollinen riippumattomuus unionissa Ruotsin kanssa. Eräs Tukholmassa
+olevista suomalaisista siirtolaisista, kirjailija E. von Qvanten,
+ryhtyi julkisesti näitä toiveita tulkitsemaan. Hän vaati Ruotsia
+ottamaan osaa sotaan, josta palkintona tulisi olemaan Suomen jälleen
+yhdistäminen Ruotsiin, mikä hänen mielestään vastasi suomalaisten
+hiljaisuudessa hautomia toiveita. Mutta herännyt suomalainen
+kansallistunto vaati, että yhtyminen Ruotsiin saisi toisen luonteen
+kuin aiemmin. Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Suomen kesken oli tehtävä
+liitto, jossa Suomi olisi itsenäisenä valtiona, mutta saman kuninkaan
+alainen kuin Ruotsi.
+
+Yleisempää vastakaikua tällaiset kauaskantavat valtiolliset ajatukset
+eivät Suomessa saaneet osakseen -- vanhemmassa ikäpolvessa
+lojaalisuudentunne oli vilpitön -- mutta niitä vaalittiin kyllä
+radikaalisvapaamielisemmissä nuoremmissa akatemisissa piireissä, missä
+välttämättömyys saada Suomi irroitetuksi Venäjästä oli "poliittinen
+selviö". Niissä ajateltiin ja uneksittiin, kuten eräässä Ruotsiin
+lähetetyssä kirjeessä sanotaan, "kuinka nyt vihdoin hetki oli tullut,
+jolloin heidän rakastettu isänmaansa olisi temmattava irti vihatusta
+kietovasta Venäjän vallasta ja se nyt vapaana olisi palaava vanhan
+koetellun, meren tuolla puolen olevan ystävänsä luo, joskaan ei aivan
+samoin ehdoin ja edellytyksin kuin niiden viimeksi erotessa." Tähän
+suuntaan käyvät vapaudenkaipuun kannattamat nuorukaishaaveilut antoivat
+myös leiman siinä tunnetussa tilaisuudessa Helsingissä vuonna 1855
+vallinneelle mielialalle, jossa suurehko joukko akateemisen nuorison
+henkisesti lahjakkaimpia edustajia juhlallisessa toveriseurassa joi
+maljoja ranskalaisten ja englantilaisten sotapäälliköiden ja
+valtiomiesten kunniaksi. Tämä kohtaus, tunnettu Töölön-tapahtuman
+nimellä, herätti aikanaan suurta huomiota ja korkeissa viranomaisissa
+aivan luonnollista suuttumusta. Mutta rauha teki pian lopun silloin
+vielä aivan haaveellisista vapauden- ja itsenäisyydentoiveista. Niiden
+nuorten intoilijain piiriin, jotka tähän aikaan uskalsivat ajatella
+kauas ja korkealle Suomen vapaudesta, kuului myös sittemmin kuuluisa
+tiedemies ja napaseutujentutkija A.E. Nordenskiöld. Kaksi vuotta
+myöhemmin hänen oli pakko, kenraalikuvernööri kreivi Bergin
+vaatimuksesta, eräässä akateemisessa juhlassa pitämänsä varomattoman
+hallituksenvastaisen puheen johdosta jättää isänmaansa.
+
+Paljoa lujemmin perustettu kuin nämä valtiolliset unelmat, jotka
+rauhanteko hälvensi, oli toive ja pyrkimys luoda Suomen vapaus sen
+voimassaolevan valtiollisen aseman pohjalle, saattaa maa todella
+osalliseksi niistä perustuslaillisista oikeuksista, jotka se
+valtiosääntönsä nojalla omisti, sekä niistä muista eduista, "jotka
+ovat välttämättömät vapauteen kerran tottuneelle kansalle". Keisari
+Nikolain kuoltua ja Aleksanteri II:n noustua valtaistuimelle saivat
+tämänsuuntaiset toiveet vauhtia. Vapaamielinen puolue muodostui niiden
+ensimäiseksi kannattajaksi. Uusi hallitsija oli, kuten edeltäjänsäkin,
+antanut hallitsijavakuutuksensa Suomen kansalle vahvistaen siten sen
+valtiojärjestyksen ja lait. Hänestä oli vallalla se käsitys, että
+häntä elähdyttivät toiset ja vapaamielisemmät mielipiteet kuin hänen
+isäänsä. Alettiin nyt vapaammin ja julkisemmin tuoda ilmi herääviä
+kansallis-valtiollisia toiveita, eritoten mitä tuli perustuslaillisen
+valtiojärjestyksen jälleen elvyttämiseen lähinnä kutsumalla maan
+säädyt valtiopäiville. Yliopiston 1856 viettämässä kruunausjuhlassa
+professori F.L. Schauman lausui peittelemättä julki maan toiveet ja
+tarpeet tässä suhteessa. Myöskin sanomalehdistö alkoi käyttää selvempää
+kieltä tästä maamme silloisesta elinkysymyksestä puhuessaan. Mutta
+mitään toimenpiteitä ei kuulunut lähinnä seuraavana aikana ja
+tyytymättömyys alkoi jälleen kasvaa. Eivät ainoastaan venäläiset
+vallanpitäjät olleet epäröivällä kannalla, myöskin venäläisen
+hallitussuunnan alaisena kasvatettu virkavalta pelkäsi vapaiden
+yhteiskunnallisten voimien osanottoa valtiolliseen elämään. Moni katsoi
+tämän todistavan, niinkuin eräs Ruotsiin kirjoitettu kirje osoittaa,
+"kuinka Venäjän politiikka Suomessa yhä vielä pääpiirteiltään oli sama
+kuin ennen, aina yhtä liukas ja valheellinen, kuinka ne, jotka eivät
+siihen olleet luottaneet, olivat olleet oikeassa, ja kuinka ne, joissa
+se oli herättänyt joitakin toiveita, olivat pahasti pettyneet". Mutta,
+tässä muodossa kansan vapaudenpyrkimys ulkonaisten olojen suosimana
+sittenkin pääsi toteutumaan.
+
+Keisarin antamalla julistuskirjalla oli tammikuussa 1862 kutsuttu
+koolle eri säätyjen edustajista vaalin nojalla kokoonpantu valiokunta,
+jonka tuli korvata säädyt, "siksi kunnes olosuhteet sallisivat niiden
+koolle kutsumisen". Tämä sisälsi eräänlaisen myönnytyksen maan
+toiveille, mutta mitään laillista edustajakokousta, jolla olisi
+perustuslakien edellyttämä päättämisvalta maan asioissa, ei
+"tammikuunvaliokunnasta" voinut tulla. Sen hyväksyminen suomalaisten
+taholta olisi voinut aiheuttaa arveluttavia seurauksia maan
+valtiollisille oikeuksille ja niiden käyttämiselle. Perustuslaillinen
+kanta, "laillisuuskanta", tuli nyt ensikerran yhteiskunnan mielipiteen
+taholta esille täysin täsmällisesti ilmilausuttuna niissä
+vastalauseissa, joissa valiokunnan astuminen valtiopäivien sijalle
+osoitettiin perustuslainvastaiseksi, sekä samaan suuntaan käyvässä maan
+etevimpien miesten allekirjoittamassa, hallitsijalle osoitetussa
+adressissa. Adressia ei kuitenkaan koskaan lähetetty, kun keisari,
+saatuaan tiedon julistuskirjan Suomessa herättämästä mielialasta, sitä
+ennen oli antanut selityksen valiokunnan toimivallasta, mikä selitys
+oli omiansa hälventämään vallitsevan levottomuuden. Sen kanssa
+yhtäpitävästi valiokunta kokoontuessaan selitti, ettei sillä ollut
+valtaa astua valtiopäivien sijalle, vaan katsoi tehtävänsä olevan
+valmistavaa laatua. Tällä voimakkaaseen yhteiskunnan mielipiteeseen
+perustuvalla kannalla oli toivottu vaikutus. Seuraavaksi vuodeksi,
+1863, julkaistiin valtiopäiväkutsumus perustuslaillisessa
+järjestyksessä, ensi kerran vuoden 1809 jälkeen. Kevättunnelma heräsi
+maassa, kun valtiopäiväkutsumus julkaistiin. Ihmettelyn ja valoisten
+toiveiden valtaamana kuunteli senaatintorille Helsingissä kokoontunut
+yleisö niitä airuiden torventoitotuksia, joilla valtiopäivät syyskuussa
+1863 julistettiin alkaneiksi ja jotka näyttivät ennustavan uuden ajan
+koittoa Suomelle.
+
+Keisari-suuriruhtinas saapui Helsinkiin ja avasi itse valtiopäivät
+valtaistuinpuheella, jossa hän toi ilmi aikomuksensa "pitää kiinni
+niistä perustuslaillis-monarkistisista periaatteista, joita kannattaa
+Suomen kansan vakaumus ja jotka ovat kasvaneet yhteen maan lakien ja
+laitosten kanssa" sekä laajentaa sitä itseverotuksen oikeutta, mikä
+säädyillä perustuslakien mukaisesti on, ja antaa niille esitysoikeuden.
+"Te tunnette", keisari lausui puheensa lopussa, "mielenlaatuni ja miten
+rakas minulle on niiden kansojen onni ja menestys, jotka ovat uskotut
+minun huolenpitooni. Ei yksikään minun toimistani ole saattanut häiritä
+sitä luottamusta, jonka tulee vallita hallitsijan ja kansan kesken.
+Minä toivon, että tämä luottamus edelleen niinkuin tähänkin asti pysyy
+sen hyvän välin takeena, joka minut yhdistää Suomen rehelliseen ja
+uskolliseen kansaan. Se on voimakkaasti edistävä tämän sydämelleni
+erittäin rakkaan maan menestymistä, ja on antava minulle uutta aihetta
+kutsua Teitä määräajoin kokoontuville valtiopäiville."
+
+Suomen perustuslaillisen valtiojärjestyksen uudelleen voimaan
+saattaminen tapahtui, merkillistä kyllä, samaan aikaan kuin
+Puolan kapina verisesti kukistettiin. Puola menetti viimeiset
+autonomiansa jäännökset ja Venäjän mahtivalta toteutettiin siellä
+häikäilemättömästi. Nämä kaksi Venäjään yhdistettyä "valtiota" saivat
+samanaikuisesti kokea aivan päinvastaisia kohtaloita. Myötätunto Puolan
+vapaustaistelua ja säälivä osanottavaisuus sen kovaa kohtaloa kohtaan
+oli tähän aikaan Suomessa voimakas, mutta nämä tunteet tulivat
+julkisuudessa tuskin näkyviin. Puolan seikkailu näytti lähinnä olevan
+omansa osoittamaan Suomelle, mitä tietä sen _ei_ pitäisi kulkea
+päästäkseen päämaaliinsa: mahdollisimman suureen maan ja kansan
+vapauteen. Rauhallisen politiikan ja kehityksen tie johtikin Suomessa
+jokseenkin kauas, ennenkuin vastustus tuli liian voimakkaaksi.
+
+Valtiopäivien eloonherättämisellä alkava uusi perustuslaillinen
+aikakausi osoittautui onnelliseksi Suomen kansalle. Se näytti olevan
+omiansa lujittamaan maan sisäistä itsenäisyyttä ja suuressa määrin
+edistämään sen kehitystä. Vuonna 1869 vahvistettiin Suomelle uusi,
+säätyedustukseen perustuva valtiopäiväjärjestys, uusi "peruuttamaton
+perustuslaki", joka takasi ja järjesti säätyjen valtuudet sekä osanoton
+lainsäädäntöön ja valtiontaloudenhoitoon. Valtiopäivät tulivat nyt
+määräaikaisiksi. Lainsäädäntötyö sai uutta vauhtia tuottaen siunausta
+yhteiskuntaelämän kaikille aloille. Uusi voima alkoi vaikuttaa Suomen
+taloudellisessa elämässä. Kulkuneuvot kehittyivät laajalle kautta maan
+ulottuvan rautatieverkon avulla ja raha-asiat saatettiin hyvään
+kuntoon. Jo vuonna 1865 oli toteutettu rahanmuutos, jonka kautta
+metalliraha (hopea) tuli lailliseksi maksuvälineeksi ja Suomi sai oman
+rahayksikön (markka ja penni). Vuonna 1877 otettiin käytäntöön
+kultarahakanta. Suomen pankki oli asetettu valtiopäivien valvonnan
+alaiseksi.
+
+Sivistyksen alalla kehitys edistyi yhtä huomattavin askelin. Jo
+1860-luvulla oli maan kansakoululaitos järjestetty uudenaikaisten
+periaatteiden mukaan ja perustus laskettu vankalle kansansivistykselle.
+Myöskin ylempi opetus järjestettiin uudelleen ja lukuisia uusia
+oppikouluja, erikoisesti opetuskieleltään suomenkielisiä perustettiin,
+minkä johdosta vähitellen alkoi ilmetä suomalaistumista sivistyneiden
+luokkien keskuudessa. Jo vuonna 1863 suomen kieli oli saanut eräitä
+virallisen kielen oikeuksia, joita myöhemmin laajennettiin.
+Suomenkielen taito tuli pakolliseksi kaikille virkamiehille ja
+molempien kotimaisten kielten, suomen ja ruotsin, käyttö virastokielenä
+järjestettiin lailla. Suomalainen kirjallisuus yhä laajeni ja
+saavutti merkitystä. J.V. Snellmanin tarmokkaasti eteenpäin viemää
+suomalais-kansallista liikettä johtivat yleisisänmaallisessa hengessä
+pääasiallisesti ruotsinkielisiin sivistyneisiin perheisiin kuuluvat
+henkilöt.
+
+Luonnollinen seuraus tästä kehityksestä oli, että ruotsinkieleen nähden
+tapahtui siirtyminen siitä vallitsevasta asemasta, mikä sillä Ruotsin
+vallan ajoista saakka oli ollut Suomen ylemmässä yhteiskuntaelämässä.
+Mutta tuomalla uusia voimia kansan suuren enemmistön riveistä tämä
+seikka antoi suurempaa henkistä voimaa kansakunnalle ja tasoitti
+vallitsevia kielellis-yhteiskunnallisia epäkohtia. Tämä kehitystyö
+johti tosin kieliriitaan, joka jakoi kansakunnan kahteen leiriin, mutta
+riita ei ollut tällä ajankohtaa katkeroittavaa ja lamauttavaa
+rotutaistelua, vaan sillä oli poliittis-sivistyksellinen leima ja se
+oli pikemmin omansa kannustamaan voimia kansalliseen työhön ja
+vahvistamaan niitä idästä tulevia hyökkäyksiä vastaan suunnattavaan
+puolustukseen. Suomenkielinen väestö -- lukumäärältään aivan
+ylivoimainen osa kansaa -- tuli suuremmassa määrin osalliseksi
+länsimaisesta sivistyksestä ja kypsemmäksi olemaan osallisena
+sosiaalisessa ja valtiollisessa yhteiskuntatyössä, Kielellinen
+eroavaisuus estyi täten laajenemasta yhteiskunnalliseksi kuiluksi,
+vaara, minkä Suomi -- päinvastoin kuin Itämerenmaakunnat -- pääasiassa
+on välttänyt. Itsenäisyyttä kohti kulkevan kehityksen välttämättömänä
+edellytyksenä oli se sivistyksellinen ja valtiollinen herätys, jonka
+suomalais-kansallinen liike sai aikaan. Se yhteiskuntaluokkien välinen
+vastakohtaisuus ja jännitys, joka myöhemmin kehittyi voimakkaaksi, ei
+suorastansa pohjannut kielieroavaisuuksiin tai kielelliseen sortoon,
+vaan pääasiassa toisiin sosiaalisiin seikkoihin. Mutta kieliriita,
+suomalaisen ja ruotsalaisen puolueen välinen taistelu, oli kuitenkin
+vallitsevana tekijänä kuluneen vuosisadan viimeisten vuosikymmenien
+sisäisessä politiikassa.
+
+Maassa vallitseva luottamus maamme valtakunnassa nauttiman autonomisen
+aseman pysyväisyyteen ja etuihin lujittumistaan lujittui Aleksanteri
+II:n hallituksen aikana ja ilmeni sekä hallituksessa että kansassa
+vakaana mielihaluna lojaalisesti täyttää maan velvollisuudet
+Venäjää ja valtakuntaa kohtaan. Tästä on todistuksena valtiopäivien
+vuonna 1878 hyväksymä Suomen asevelvollisuuslaki. Asettamalla oman
+sotaväen (jalkaväkijoukkoja) maamme otti velvollisuudekseen
+osallisuuden "isänmaan ja valtaistuimen" ja siten myöskin valtakunnan
+puolustuksessa. Sotilashallinto oli suomalaisissa käsissä, mutta
+komentoasiat kuuluivat Venäjän sotaministerille. Päällystö oli
+suomalainen, komennuskielenä oli venäjä, mutta opetuskielenä suomi ja
+ruotsi. Valtiopäiväin päätös asevelvollisuuden voimaansaattamiseksi ei
+ollut yksimielinen, mutta suurin piirtein katsoen mieliala Suomessa oli
+se, että maallamme oli velvollisuuksia valtakuntaa kohtaan
+sotilaallisella alalla, ja kansan myötätunto uutta sotaväkeä kohtaan
+näyttäytyi jokseenkin suureksi. Päinvastoin kuin itämaisen sodan
+aikana, olivat venäläis-turkkilaisessa sodassa 1877-1878 mielet
+Suomessa selvästi Venäjän puolella. Venäläisten sotavoimien joukossa
+taisteli tässä sodassa sankarillisesti myöskin värvätty suomalainen
+joukko-osasto, Suomen kaarti. Venäjän joukkojen upseeristossa oli tähän
+aikaan ja myöhemminkin melkoinen määrä suomalaisia, jotka olivat
+saaneet sotilaskoulutuksensa osaksi Suomessa, osaksi Venäjän
+sotaopistoissa. Kaikki osoitti suurempaa lähentymistä molempien
+maiden välillä, semminkin kun taloudelliset suhteet niiden kesken
+olivat käyneet yhä vilkkaammiksi ja kun tällainen lähentyminen
+näytti perustuvan molemminpuolisiin etuihin. Mitään sisäistä
+yhteenkuuluvaisuutta ei Suomen ja Venäjän kesken ollut eikä voinut olla
+olemassa. Sivistys, uskonto, yhteiskuntajärjestys, kieli ja tavat sekä
+valtiolliset ja kansanihanteet olivat liian erilaiset. Suomen
+lojaalisuus valtakuntaa kohtaan oli ehdollinen, se voi säilyä vain
+sillä ehdolla, että maamme erikoisasemaa ja sisäistä itsenäisyyttä ja
+oikeutta elää omaa kansallista elämäänsä pidettiin kunniassa.
+
+Kansallisen heräämisen ja sittemmin uudistustyön valoisana ja lupaavana
+aikana ei kyllä Suomen riippumattomuutta haahmottelevia ajatuksia tuotu
+maassamme julkisesti ilmi, mutta ne siintivät kuitenkin isänmaallisten
+toiveiden kaukaisena ja epämääräisenä päämaalina. Ne välähtelivät
+runoilijain isänmaallisista tulevaisuuden unelmista, jo Runebergilla ja
+Topeliuksella, joille kangasti aika, jolloin Suomen kansaa eivät
+sitoneet mitkään vieraat kahleet, vaikkei heidän kuviansa ja
+vertauksiansa silloin ymmärretty niin laajassa mielessä kuin minkä me
+nyt niihin sovellutamme. "Vapaana kerran kuorestaan sun kukkas aukeaa
+-- -- -- ja korkeamman kaiun saa sun laulus, synnyinmaa" sanotaan
+kaikkien huulilla olleen kansallislaulumme loppusäkeistössä. Kaikki
+tämä oli siementä, jota kylvettiin kypsyäkseen kerran vakaumukseksi ja
+teoksi.
+
+Kansantietoisuudessa riippumattomuudenvaatimus ei vielä ollut herännyt,
+mutta se eli kuitenkin itsetiedottomana kansansielussa. Katseensa
+kauemmas suuntaaville poliitikoille ja valtiomiehille sitävastoin ei
+ollut vieras se ajatus, että maamme kerran nähtäisiin vapaana,
+Venäjästä vapautettuna ja riippumattomana Suomen valtakuntana, joskin
+tie tähän päämaaliin näytti pitkältä ja epävarmalta. Sisäinen
+itsenäisyys Venäjän yhteydessä olisi historiallinen väliaste, jonka
+aikana kansamme valtiollinen kypsyys ja elinvoima saavuttaisivat
+tarpeellisen jäntevyyden ja lujuuden. Samoin kuin Arwidssonille
+kangasti myös ajattelijalle ja valtiomiehelle J.V. Snellmanille Suomen
+kansan kansallisen ja historiallisen kehityksen lopullisena päämaalina
+täydellinen itsenäisyys. Siinä "Suomen historiassa" (1872), jossa Y.S.
+Yrjö-Koskinen, suomalaisen kieliryhmän etevin johtaja ja edustaja
+edellisen vuosisadan viimeisten vuosikymmenien poliittisessa elämässä,
+kuvasi Suomen kansan kohtaloita, on johtavana historiallisena
+ajatuksena Suomen kansan kehitys vapaaksi ja itsenäiseksi
+sivistyskansaksi, joskin hän poliitikkona katseli Suomen kansaa ja sen
+tulevaisuutta erityisesti suomalais-kansalliselta näkökannalta, s.o.
+Suomen kansasta oli tuleva kielellisesti yhtenäinen kansakunta.
+Puolan kapinan ajalta 1863 on tallella eräs Yrjö-Koskisen kirje, jossa
+hän selvästi lausuu itsenäisen Suomen valtakunnan ajatuksen.
+Jäälleenyhdistyminen Ruotsiin hänen mielestään tulisi epäedulliseksi
+suomalaiselle kansallisuudelle. Venäjä taas oli suomalaisille liian
+vieras voidakseen voittaa puolelleen mitään puoluetta Suomessa.
+Riippuvaisuus Venäjästä oli paha, johon meidän toistaiseksi oli
+alistuttava, mutta, hän sanoo, se aika on tuleva, jolloin tämä
+riippuvaisuus on lakkaava. Samoin kuin kaikissa suomalaisissa
+isänmaanystävissä eli myös Yrjö-Koskisessa syvä vastenmielisyys
+Venäjää kohtaan, joskaan se hänen valtiollisessa toiminnassaan ei
+suoranaisesti tullut ilmi. Koko "fennomaanista" liikettä kannatti,
+ainakin sen varhaisemmissa vaiheissa, sisimpänä tulevaisuudenajatus:
+riippumaton Suomen valtakunta. Ruotsinkielisissä piireissä iti sama
+"separatistinen" taipumus, joskin jonkun verran toisenlaisena ja ennen
+kaikkea vähemmin natsionalistisesti sovellettuna, mutta yhtä
+isänmaallisena. Vastenmielisyys venäläistä iestä ja vaikutusta vastaan
+oli tällä taholla ehkä vielä voimakkaampi tai ainakin tuli avoimemmin
+näkyviin, joskin ulkonaista lojaalisuutta noudatettiin. Venäläisellä
+taholla oltiin vuosisadan viimeisenä vuosikymmenenä halukkaita
+ruotsalaisista piireistä vainuamaan n.s. suomenmaalaisen separatismin
+varsinainen ahjo, mikä separatismi näihin aikoihin ei ilmennyt muuna
+kuin Suomen oikeuden perustuslaillisen kehityksen mahdollisuuksien
+säilyttämisenä. Venäläiseltä puolelta alettiin jossakin määrin suosia
+suomalaisuudenliikettä, jolta luultiin voitavan odottaa enemmän
+myötämieltä venäläisten lähentämisaikeiden hyväksi ja jonka kanssa
+arveltiin voitavan helpommin tulla toimeen kuin ruotsalaisen puolueen
+pyrkimysten kanssa. Tämä politiikka, jonka tarkoitusperänä oli
+suomenkieltä puhuvan väestön myötätunnon saavuttaminen, tuli
+selvästi näkyviin kreivi Heidenin vuonna 1881 tultua Suomen
+kenraalikuvernööriksi. Hänen edeltäjänsä, kreivi Adlerberg, ollen
+esiintymisessään länsimaalaisempi, ei ollut osoittanut mitään
+tämänsuuntaisia pyrkimyksiä. Yleinen, joskin osittain peitelty Venäjään
+kohdistuva vastenmielisyys, joka perustuslaillisen kauden aikana jonkun
+verran lieveni, mutta sitten seuraavana sortosuunnan aikana jälleen
+yltyi, oli riippumattomuusajatuksen verkalleen ja huomaamatta, mutta
+varmasti vaikuttavana vipuna.
+
+Selvästi ja rohkeasti julkilausutun ilmaisun Suomen itsenäisyysajatus
+sai vuonna 1880 Pariisissa julkaistussa kirjasessa "Finlande,
+indépendante et neutre" (Suomi, riippumattomana ja puolueettomana),
+jonka tekijä oli eversti E.G.W. von Becker (Becker-Bei). Hän oli
+aiemmin ollut upseerina Suomen ja Venäjän palveluksessa, mutta sitten
+toiminut sotilaallisissa tehtävissä eri maissa ja elänyt maanpaossa.
+Hän osoitti kirjasessaan Suomen aseman tukaluuden Venäjän tsaarin
+valtikan alaisena ja ennusti sen johtavan maamme venäläistyttämiseen ja
+sen autonomian tuhoamiseen Venäjän perustuslaillisten ja sen ohella
+panslavististen virtausten välttämättömänä seurauksena. Suomi oli
+kypsynyt itsenäisyyteen ja se olisi sopivan ajankohdan ilmaantuessa
+tehtävä vapaaksi. Suomen vapauttaminen oli Euroopan yhteisetujen
+piiriin kuuluva kysymys, mutta ulkoapäin tulevaan apuun maamme sen
+enempää kuin Puolakaan, ei voisi rakentaa. Sen täytyi koota
+kykynsä voimanponnistukseen ja ankarassa taistelussa kilvoitella
+itsenäisyytensä ja elämänsä puolesta. Kirjanen päättyi seuraavaan
+lausuntoon: "Jos meidän toiveemme toteutuvat, muodostaisi riippumaton
+ja puolueeton Suomi suurvaltain takuulla ylipääsemättömän reunasuojan
+panslavismin paisunnalle pohjoista kohti ja maa voisi vapaana edetä
+sillä tiellä, jolla se jo on kulkemassa; jollei näin käy, on
+perustuslaillisen järjestelmän toteuttaminen (Venäjällä) ja
+panslavismin valtaanpääsy oleva maallemme sen valtiollisen ja
+aineellisen perikadon alkuna." Mutta nämä ennustukset ja toiveet, niin
+kaukonäköisiä kuin ne olivatkin, olivat silloin liian pilventakaisia,
+jotta ne olisivat voineet vaikuttaa ajatuskantaan ja toimintaan. Aika
+ei vielä ollut kypsä rohkeille poliittisille pyrkimyksille. Suomen
+täytyi vielä, käytännöllisesti katsoen, suunnata katseensa Venäjän
+valtakunnassa nauttimansa sisäisen autonomian säilyttämiseen ja, mikäli
+mahdollista, sen kehittämiseen ja samalla kansan sivistyksen ja
+aineellisen hyvinvoinnin vaurastuttamiseen.
+
+
+
+
+Perustuslakitaistelun enteitä.
+
+
+Suomen yhteiskuntajärjestystä, jonka maamme oli tuonut perintönä
+mukanaan Ruotsin vallan ajalta, ja sen valtiollista asemaa sisäisesti
+vapaana maana olivat, suurin piirtein katsoen, sen hallitsijat, Venäjän
+itsevaltiaat pitäneet kunniassa. Sen vapaa kehitys vuoden 1863 jälkeen
+Aleksanteri II:n ja Aleksanteri III:n hallituskausina oli vähitellen
+tehnyt Suomen puhtaasti länsimaiseksi, uudenaikaisesti johdetuksi
+valtioksi Venäjän valtakunnassa. Yhteiskunnallisissa laitoksissaan ja
+kansanvaltaisessa sivistyksessään se oli pyrkinyt ja jossakin määrin
+onnistunutkin pysymään Euroopan yleisen kehityksen tasalla. Mutta
+kaiken tämän ohella itämainen käyräsapeli damokleenmiekkana riippui
+pienen itseänsä hallitsevan, suuren itämaisen jättiläisen kylkeen
+kytketyn kansan yllä. Samaan aikaan kuin Suomi eli tätä sisäisen
+vapauden ja itsehallinnon aikaa, painoi jättiläisen käsi raskaana
+Venäjän valtakunnan muita rajamaita ja -kansoja. Puolasta ja Liettuasta
+tehtiin Veikselinmaakunnat, joissa ei ainoastaan pienintäkin
+itsehallinnon jälkeä tuhottu, vaan myös kotimaisia kieliä sorrettiin ja
+kaikki kansallisen elämän ilmaukset tukahdutettiin. "Finis Poloniae"
+oli toteutettu tosiasia. Jonkun verran säälivämmin meneteltiin aluksi
+Itämerenmaakunnissa, mutta nekin menettivät vähitellen vielä
+jäljelläolevat poliittiset oikeutensa ja erikoisetunsa sekä joutuivat
+järjestelmälliselle venäläistyttämiselle alttiiksi, samalla kuin
+virolaisen ja lättiläisen rahvaan ja ylempien saksaa puhuvien
+yhteiskuntaluokkien välistä vihamielisyyttä lietsottiin. Sillä
+aikaa kuin olot tuolla, Suomenlahden eteläpuolella, osoittivat
+sivistyksellistä ja siveellistä taantumista sekä kansallisen elämän
+tukahduttamista ja lisääntyvää vapauden puutetta, voi Suomen
+kansa yhä enemmän vakiintua kansakunnaksi ja kartuttaa henkistä
+vastustusvoimaansa. Vastenmielisyyden tunteet itäistä naapuria, vanhaa
+perivihollista kohtaan lauhtuivat kyllä tällöin, mutta tosiseikkoihin,
+kauttaaltaan vallitsevaan kaikenpuoliseen erilaisuuteen perustuva kuilu
+molempien maiden -- itämaiden ja länsimaiden -- välillä laajeni.
+Jokainen muukalainen, joka Venäjältä saapui Suomeen, huomasi sen
+välittömästi. Mutta suurvenäläisestä, venäläiskiihkoisesta
+isänmaanystävästä tämä asiaintila tuntui loukkaukselta.
+
+Mainittujen valtakunnanosien sorto ja venäläistyttäminen ei ollut
+yksinomaan Venäjän hallituksen työtä. Sen takana oli yllyttävä
+kansalliskiihkoinen mielipide. Sen henkinen johtaja 1860-luvulla
+oli Katkov Moskovassa ja sen tärkein puhetorvi sanomalehti
+Moskovskija Vjedomosti, myöskin Suomen, sen erikoisaseman ja sen
+kansallis-länsimaisen kehityksen vannoutunut vihollinen. Uusia
+sanomalehtiä, jotka noudattivat samaa äänilajia, tuli lisää, kuten
+Novoje Vremja Pietarissa. Niiden päämaalina oli Suomen itsehallinnon
+horjuttaminen, tuhoaminen ja sen kansallisuuden asteittainen
+hävittäminen. Maa muutettava virkavallan sortamaksi venäläiseksi
+maakunnaksi. Tähän ne pyrkivät osaksi järkyttämällä luottamusta Suomen
+lojaalisuuteen ja kiinnittämällä huomiota siihen vaaraan, minkä
+ei-venäläisen valtion olemassaolo Venäjän pääkaupungin edustalla
+muodosti, osaksi väittämällä, että Suomen valtiollisen erikoisaseman
+historiallinen perustus on väärä ja autonomian vaatimus epäoikeutettu.
+Tähän nähden vallitseva käsitys oli, niin sanottiin, suomalaisten
+poliitikkojen petoksen ja vääristelyjen synnyttämä. Porvoon
+valtiopäivillä ei oltu muka tehty mitään sopimusta tai välipuhetta. Se
+mitä siellä oli tapahtunut, oli keisarillisen armon osoitus, mikä ei
+voinut olla Venäjää ja sen itsevaltiaita sitova. Mitään valtiosääntöä
+ei ollut Suomelle taattu, mutta joskin niin olisi tapahtunut, olisi
+tämä ollut vastoin Venäjän etuja ja lupaus olisi siis mitätön. Tämä,
+eri muunnelmin, oli hyökkäyksen sävy. Niihin vastasi Suomen
+sanomalehdistö, jonka esitykset vääristellyssä muodossa tulivat
+venäläisen yleisön silmien eteen. Tämä 1870- ja 1880-lukujen
+sanomalehtisota Suomen ja Venäjän välillä oli etuvartio-ottelua,
+jota seurasi sittemmin Suomen ja Venäjän välillä puhjennut
+perustuslakitaistelu. Sen merkitys ja voima kasvoi, kun venäläiset
+ylemmän arvoasteen oikeusoppineet ja valtiolliset kirjailijat, kuten
+Ordin y.m., astuivat taistelukentälle venäläisen natsionalismin
+liittolaisina. Suomen taholta ei jääty vastausta vaille. Selkeästi
+todistavissa seikkaperäisissä, L. Mechelinin, R. Hermansonin ja J.R.
+Danielsonin kirjoittamissa esityksissä paljastettiin tarkoituksellisten
+venäläisten lausuntojen kieroudet ja löyhyys, ja selvitettiin Suomen
+autonomian oikeudelliset perusteet. Poliittinen kieltämisen ja
+tuhoamisen halu oli kuitenkin liian voimakas antaakseen objektiivisten
+näkökohtien ja asiallisten syiden vaikuttaa itseensä. Valtaa ja rahaa
+himoitseva venäläinen virkamiehistö toivoi Suomesta muodostuvan uuden
+rajamaan, jota saisi vapaasti nylkeä, ja kiihoitti tässä tarkoituksessa
+panslavistisia pyrkimyksiä. Yhä laajemmalle ja voimakkaammin levisi
+Venäjällä se "todellisten venäläisten" valtiollinen uskonkappale, jonka
+mukaan Suomen sisäinen itsenäisyys ja kansallinen elämä oli
+epämuodostuma Venäjän valtakunnanruumiissa ja sisälsi pyhään Venäjään
+kohdistuvan loukkauksen, joka oli poistettava. Tämä mielipide sai myös
+tsaarin neuvonantajien ja ministerien kannatusta ja lopuksi hallitsija
+itse, jonka pyhiin lupauksiin Suomessa oli luotettu, kallisti sille
+korvansa.
+
+Mutta yhä ilmeisemmäksi kävi, ettei Suomen sulattaminen Venäjään ollut
+maatamme vastaan suunnatun politiikan varsinainen päämäärä. Vaadittu
+Suomen uusi "valloittaminen" oli vain oleva väliasema suurvenäläisen
+laajentumishalun tiellä länttä kohti, kohti Skandinaviaa, kohti
+avointa, jäistä vapaata merta. Sisäisesti itsenäinen, länsimainen Suomi
+oli se muuri, joka ensiksi oli murrettava, ennenkuin tie siitä edelleen
+oli vapaa. Tämä teki Suomen tulevaisuuden vielä synkemmäksi, mutta
+siitä sen taistelu oikeudesta elää omaa elämäänsä myös sai paljon
+suuremman historiallisen ja sivistyksellisen merkityksen.
+
+Keisari Aleksanteri III oli valtaistuimelle noustessaan vuonna 1881
+antanut hallitsijavakuutuksen Suomen kansalle, aivan samansisältöisen
+kuin edelliset hallitsijat. Samalla hän antoi käskykirjeen,
+jossa hän selitti syvällä tyydytyksellä vakuuttaneensa Suomen
+suuriruhtinaskunnalle sen oikeudet, koska hän "armollisesti oli pitänyt
+mielessään ne moninaiset todisteet järkähtämättömästä uskollisuudesta
+ja kiitollisuudesta hallitsijaansa ja hyväntekijäänsä kohtaan, joita
+tämän maan asukkaat olivat osoittaneet." Hän jatkoikin aluksi sitä
+luottamuksen ja laillisuuden politiikkaa, jota hänen isänsä ja
+edeltäjänsä oli noudattanut. Suoranaisesti ilmaisi tätä m.m. se
+valtiopäivien toimivallan laajennus, mikä sisältyi esitysoikeuden
+(paitsi perustuslakikysymyksissä) myöntämiseen. Venäläinen taantumus,
+panslavismin verhoon pukeutuneena, sai kuitenkin yhä suurempaa valtaa
+ja keisarikin joutui sen ja sen etevimmän edustajan, pyhän synodin yli
+prokuraattorin Pobedonostsevin vaikutusvallan alaiseksi. Samassa määrin
+heikkeni hänen alkuaan epäilemättä vilpitön aikomuksensa ja halunsa
+pysyttää Suomen suuriruhtinaskunta koskemattomana valalla
+vahvistettujen lakiensa ja yhteiskuntajärjestyksensä turvissa.
+
+Venäläisen sanomalehtitaistelun Suomea vastaan ollessa kiivaimmillaan
+liikkui maassamme levottomuutta herättäviä huhuja Venäjän
+hallituspiireissä tekeillä olevista suunnitelmista, jotka tarkoittivat
+Suomen valtion laitosten asteittaista saattamista Venäjän vastaavien
+laitosten mukaisiksi. Nämä huhut vahvistuivat, kun vuoden 1890 alussa
+saatiin tietää, että Venäjän hallituksen aloitteesta oli asetettu kolme
+komiteaa, puheenjohtajana Suomen kenraalikuvernööri, kreivi Heiden,
+valmistelemaan kysymystä Suomen raha-, tulli- ja postilaitosten
+yhdenmukaistuttamisesta keisarikunnan vastaavien laitosten kanssa.
+Jo kesäkuussa samana vuonna annettiin julistuskirja Suomen
+postilaitoksesta, jonka johto asetettiin Venäjän posti- ja
+lennätinlaitoksen ylihallituksen alaiseksi. Tämä oli ensimäinen
+merkitsevämpi lainvastainen puuttuminen Suomen itsehallintoon ja
+valtiosääntöön, se kun asetti suomalaisen hallinnonalan venäläisten
+virkamiesten määräysoikeuden alaiseksi. Tätä toimenpidettä oli
+ilmeisesti joudutettu ennenkuin valtiopäivät kokoontuivat, jotta niiden
+vastalauseet eivät saisi vaikuttaa kysymyksen ratkaisuun. Maan
+prokuraattori, von Weissenberg, pani vastalauseensa lainvastaista
+toimenpidettä vastaan ja erosi, kun vastalausetta ei otettu huomioon.
+Samalla perustuslaillisen politiikan ensimäinen mies, L. Mechelin,
+luopui kotimaisen hallituksen jäsenyydestä. Suomen raha- ja
+tullilaitosta vastaan tehdyt suunnitelmat eivät käytännöllisten
+vaikeuksien vuoksi johtaneet mihinkään tulokseen, mutta toinen vakava
+isku Suomen oikeusjärjestykseen tehtiin äskenmainittuna vuonna.
+Valtiopäivät olivat hyväksyneet uuden Suomen rikoslain ja hallitsija
+oli sen vahvistanut astuvaksi voimaan vuoden 1891 alusta. Venäjän
+sanomalehdissä käytiin lain kimppuun, koska sen katsottiin sisältävän
+määräyksiä, mitkä eivät kaikissa suhteissa olleet yhtäpitäviä Venäjän
+etujen kanssa. Näistä hyökkäyksistä oli seurauksena, että jo
+vahvistettu ja siis pätevä laki peruutettiin toistaiseksi, kunnes
+valtiopäivät ehtisivät sen tarkistaa äskenmainitussa suhteessa.
+Muutamat tuomarit eivät kuitenkaan katsoneet voivansa ottaa huomioon
+laitonta peruutusta ja sovelluttivat uutta rikoslakia, jonka johdosta
+heitä kohtaan ryhdyttiin rankaisutoimenpiteisiin. Tämä oli ensi alku
+sille laillisuudenpuolustukselle, jota sittemmin nimitettiin
+passiiviseksi vastarinnaksi.
+
+Kun valtiopäivät vuonna 1891 kokoontuivat, julkilausuivat säätyjen
+puhemiehet sen huolestumisen, minkä molemmat äskenmainitut
+lainvastaiset toimenpiteet maassa olivat herättäneet. Keisari vastasi
+käskykirjeellä, missä hän nimenomaan selitti, ettei hänellä ollut
+aikomuksena syrjäyttää suuriruhtinaskunnan perustuslakeja. Joskin
+ne hyvänsuovat sanat, joilla hän tämän lausui, jossakin määrin
+vaikuttivat rauhoittavasti, paljasti käskykirje muutoin sen, että
+yhdenmukaisuussuunnitelmat olivat saavuttaneet Venäjän hallituksen ja
+hallitsijan periaatteellisen hyväksymisen. Siinä nimittäin sanottiin
+seuraavaa: "Muutamien Suomen asetusten ja yleisten valtakunnanlakien
+välillä vallitseva yhdenmukaisuuden puute, samoin kuin riittämätön
+täsmällisyys suuriruhtinaskunnan suhdetta keisarikuntaan koskevassa
+lainsäädännössä aiheuttaa valitettavasti nurjaa käsitystä niiden
+toimenpiteiden todellisesta merkityksestä, joihin ryhdytään kaikille
+Venäjän valtakunnan osille yhteisten tarkoitusperien saavuttamiseksi."
+Lausuma, jonka keisarin neuvonantajat olivat panneet hänen
+suuhunsa, oli diplomaattisen varovainen, kauas tähtäävien
+yhteensulattamisaikeiden verho. Samana vuonna ammuttiin uusi aukko
+Suomen autonomiaa suojelevaan perustuslakimuuriin. Kesällä 1891
+annetulla määräyksellä säädettiin -- suorastaan perustuslain
+vastaisesti -- että Pietarissa olevan ministeri-valtiosihteerin
+viraston ja kenraalikuvernöörinkanslian virkoihin voitaisiin nimittää
+myöskin venäläisiä virkamiehiä. Saman vuoden joulukuussa määrättiin,
+että virkoja Suomessa täytettäessä etusija olisi annettava sellaisille
+hakijoille, jotka osasivat venäjänkieltä, ylennysperuste, mikä oli
+Suomen laeille ja tarpeille kokonaan outo.
+
+Suomen perustuslakien kodifioiminen oli kauan ollut huomion esineenä ja
+siitä oli useita eri kertoja neuvoteltu Suomen hallituksessa ja
+erinäisissä toimikunnissa. Se otettiin venäläiseltä taholta uudelleen
+esille vuonna 1891 ja erikoinen venäläis-suomalainen sekakomissioni
+asetettiin kysymystä pohtimaan. Asiankäsittelyissä ilmeni, ettei
+venäläisellä taholla pyritty sen vähempään kuin Suomen sisäisen
+itsenäisyyden täydelliseen kumoamiseen. Kenraalikuvernööri Heiden oli
+antanut tehdä ehdotuksen muka hallitusmuodoksi, jolla oli seuraava
+kuvaava otsake: "Ohjesääntö Suomen suuriruhtinaskunnan läänien
+hallintoa varten", jonka mukaan maamme vain muodosti ryhmän Venäjän
+valtakunnanlainsäädännön alaisia kuvernementteja, joilla oli oleva
+erityinen hallintonsa, ehdotus, joka sai osakseen komissionin
+venäläisten jäsenten kannatuksen. Suomen edustajat olivat tehneet
+vastaehdotuksen, joka perustui siihen autonomiaan, mikä maallamme oli
+ollut aina siitä saakka kuin se oli ollut Venäjään yhdistetty ja jonka
+valtakunnan hallitsijat olivat vahvistaneet. Yksimielisyyttä ei
+saavutettu. Sen jälkeen kuin Suomen senaatti oli antanut asiasta
+lausuntonsa ja ehdottomasti torjunut venäläisen ehdotuksen, asetettiin
+uusi komissioni, mutta tulos oli sama. Mielipiteet olivat liian
+vastakkaiset voidakseen yhtyä. Venäläiset jäsenet olivat ehdottaneet,
+että Venäjän valtakunnanneuvosto olisi lakiasäätävänä elimenä
+sellaisissa asioissa, jotka olivat yhteisiä Suomelle ja Venäjälle.
+Kysymys oli vielä ratkaisematta, kun Aleksanteri III vuonna 1894 kuoli.
+
+Uusi Suomelle vihamielinen venäläis-suomalaisen hallituspolitiikan
+suunta ilmeni selvästi keisarivainajan hallituskauden lopulla.
+Hallitsijanvaihdos antoi toiveita valoisammista ajoista. Suomessa
+uutta, kaksikymmentäkuusi vuotiasta hallitsijaa yleisesti tervehdittiin
+vilpittömin luottamuksen tuntein. Heti valtaistuimelle noustuaan hän
+oli antanut Suomen kansalle hallitsijavakuutuksensa, pyhän lupauksensa
+säilyttää sen valtiosäännön ja lait loukkaamattomina. Maa saattoi taas
+hengittää keveämmin.
+
+
+
+
+Valtiokaappaus.
+
+
+Neljä vuotta kului ilman jatkuvia hyökkäyksiä Suomen
+valtiosäännönmukaista asemaa vastaan. Suomen kansan vanha välitön
+luottamus hallitsijaan ja usko keisarinsanan pyhyyteen näytti jälleen
+pääsevän oikeuksiinsa ja hämmensi katseelta todellisuuden. Vehkeilyjä
+maamme autonomiaa vastaan harjoitettiin kuitenkin kaikessa
+hiljaisuudessa ja niiden lähimpänä tarkoituksena oli saada nuori heikko
+hallitsija mullistavien suunnitelmien puolelle. Keisari oli joutunut
+suurvenäläisten piirien ja ensi sijassa isänsä onnettoman
+neuvonantajan, Pobedonostsevin, vaikutusvallan alaiseksi ja taipui
+lopulta heidän hankkeisiinsa. Vuonna 1898 suunnitelma oli kypsä
+toimeenpantavaksi. Keisarin oma henkilökohtainen kanta kävi ilmi m.m.
+niistä reunamuistutuksista, joilla hän mainittuna vuonna varusti erään
+senaatin alistuksen. Sanat "Suomen autonomia" varusti hän
+kysymysmerkillä ja muutaman viittauksen kohdalle Suomen vanhoihin,
+hänen itsensä samoin kuin hänen edeltäjiensä vahvistamiin
+perustuslakeihin merkitsi hän: "olisi jo aika suomalaisten alkaa
+unhottaa sellaiset vanhentuneet lait."
+
+Lähtökohdaksi hyökkäyksille Suomen autonomiaa vastaan otettiin tällä
+kertaa sotilaskysymys, joka tähän näytti soveliaimmalta ja
+kiitollisimmalta. Suomen asevelvollisuuslaki vuodelta 1878
+oli osoittautunut kaikin puolin tyydyttäväksi, mutta sen
+erikoisaseman vuoksi, minkä se soi Suomen sotaväelle, oli se
+venäläistyttämispolitiikan kannattajien silmätikkuna. Valtakunnan
+sotalaitoksen yhdenmukaisuuden vaatimuksia voitiin lisäksi tukea muilla
+kuin puhtaasti poliittisilla syillä. Venäläis-suomalaiset sekakomiteat
+olivat turhaan käsitelleet Suomen sotalaitoksen järjestelykysymystä.
+Venäjän taholta oli vaadittu Venäjän sotilaslainsäädännön ulottamista
+Suomeen, mitä suomalaiset komiteanjäsenet jyrkästi olivat vastustaneet.
+Uusi sotaministeri Kuropatkin, Suomen autonomian jyrkkä vastustaja,
+oli tämän johdosta salassa antanut laatia ehdotuksen, joka oli
+sopusoinnussa Venäjän natsionalistien vaatimusten kanssa ja tarkoitti
+Suomen erikoisen sotalaitoksen lakkauttamista. Heinäkuussa 1898 keisari
+odottamatta kutsui koolle ylimääräiset valtiopäivät tammikuun 19 p:ksi
+1899 käsittelemään kysymystä Suomen sotaväen yhdenmukaistuttamisesta
+Venäjän sotalaitoksen kanssa.
+
+Valtiopäiväkutsun aikaansaama levottomuus yhä yltyi, kun pian
+senjälkeen maan kenraalikuvernööriksi nimitettiin kenraali N. Bobrikov.
+Nimitys ei tapahtunut lainmukaisesti Suomen ministerivaltiosihteerin,
+vaan Venäjän sotaministerin esityksestä, tämäkin levottomuutta
+herättävä enne. Entisestä toiminnastaan Bobrikov oli tunnettu
+innokkaaksi venäläistyttämispolitiikan puoltajaksi ja sen lisäksi
+häikäilemättömäksi ja voimakkaaksi henkilöksi, valmiiksi mihin
+väkivallantoimiin tahansa. Hänestä oli -- se oivallettiin -- tuleva
+niiden Suomea vastaan tähdättyjen suunnitelmien toteuttaja, joiden
+määränä oli maan venäläistyttäminen, ja sen autonomian tuhoaminen. Hän
+oli havaittu sopivaksi olemaan "Suomen pyövelinä", ja hän oli tähän
+tehtävään suostunut. Astuessaan virkaansa uusi kenraalikuvernööri piti
+lokakuun 12 p:nä 1898 maan hallinnon ylimmille edustajille puheen,
+missä hän kosketteli niitä perusteita, joita hän aikoi sovelluttaa
+korkeassa hallintovirassaan, lausuen tällöin m.m.:
+
+"Hallitsijamme tuntee Suomen kansan uskollisuuden, mutta H.
+Majesteettinsa tietää myös, että maassa valitettavasti on levinnyt
+väärä tulkinta niistä perusteista, joihin Suomen asema keisarikuntaan
+nähden nojaa. Tällaisten tulkintojen vahingollisen vaikutuksen alaisina
+monet suomenmaalaiset eivät ole osoittaneet tarpeellista myötämieltä
+niitä toimenpiteitä kohtaan, joihin on ryhdytty niiden siteiden
+lujittamiseksi, mitkä yhdistävät maan muihin Venäjän vallan osiin.
+-- -- -- Venäjän silmänkantamattomalla alueella on kaikille, jotka ovat
+tsaarin mahtavan valtikan alaisia, olemassa vain yksi alamaisuudensuhde
+ja sama rakkaus isänmaahan." Se käsitys, että Suomi oli erikoinen
+valtiollinen alue valtakunnassa, oli siis harhaluulo, joka oli pois
+juuritettava, ja Suomen kansa oli pakolla opetettava rakastamaan suurta
+yhteistä isänmaata, Venäjää. Omaa isänmaata ei Suomen kansa saisi
+omistaa eikä rakastaa. Puheessa tuotiin myös kaunistelematta ilmi
+Venäjällä kyhätty valheolettamus, että täällä olivat vastakkain
+vakaa ja Venäjälle uskollinen Suomen kansa, jossa ei vallinnut
+vastustuksenhenkeä venäläistyttämistä vastaan, ja yksityiset
+ilkeämieliset separatistit, jotka villitsivät kansaa, valheolettamus,
+jota tahallisesti käytettiin väkivaltapyrkimysten verhona.
+
+Senaatti oli sotilasasiaesityksestä antamassaan lausunnossa ehdottanut
+siitä poistettavaksi ne määräykset, jotka törkeästi loukkasivat Suomen
+oikeutta ja erikoisasemaa. Tähän ei korkeimmassa paikassa kuitenkaan
+pantu mitään huomiota. Ehdotuksessa vältettiin sanoja "Suomi" ja
+"isänmaa" ja niiden sijasta käytettiin kaikenlaisia muita sanontatapoja
+kuten "suomalaiset läänit" j.n.e. Ehdotuksen 18 §:ssä sanottiin:
+"Keisarillisen valtaistuimen ja Venäjän valtakunnan puolustus on
+Venäjän jokaisen alamaisen pyhä velvollisuus, ja näin ollen on
+suomalaisten läänien, samoin kuin Venäjän muiden kuvernementtien
+miespuolinen väestö säätyyn katsomatta asevelvollinen." Tämän
+ehdotuksen mukaan oli suomalaiset joukot kokonaan alistettava Venäjän
+sotilasviranomaisten alaisiksi, palvelusaika oli oleva sama kuin
+Venäjällä, suomalaisia asevelvollisia voitaisiin komentaa venäläisiin
+joukkoihin ja päinvastoin venäläisiä suomalaisiin. Upseereiksi
+suomalaisiin joukkoihin voitaisiin määrätä myöskin venäläisiä ja
+suomalaisia joukkoja oli lupa sijoittaa maan ulkopuolelle
+rauhanaikanakin. Kuten jo näistä esimerkeistä näkyy, oli ehdotuksen
+tarkoitus saada poistetuksi kaikki ero suomalaisen ja venäläisen
+asevelvollisen väliltä sekä lakkautetuksi koko sotaväen olemassaolo
+suomalaisena laitoksena. Tämä lausuttiinkin julki riittävän selvästi
+valtiopäiväin avajaisissa luetussa valtaistuinpuheessa. Siinä
+sanottiin: "erottamattomasti keisarikuntaan yhdistettynä ja sen
+turvassa ja suojassa ollen ei Suomelle ole tarpeen Venäjän armeijasta
+erillään oleva sotaväki." Maan erikoisten paikallisten olojen vuoksi
+oli ehdotus kuitenkin annettava valtiopäiville valmistelevasti
+harkittavaksi. Valtiopäivät eivät siis saisi asiasta päättää, s.o.
+hyväksyä tai hyljätä esitystä, vaan niiden oli ainoastaan annettava
+lausunto. Vastauspuheissaan säätyjen puhemiehet eivät laiminlyöneet
+tuoda esiin sitä levottomuutta, mihin ehdotuksen, niin hyvin
+sisällyksensä kuin muotonsa puolesta, täytyi antaa aihetta.
+Valtiopäivät ryhtyivät kuitenkin esitystä käsittelemään lainmukaisessa
+järjestyksessä.
+
+Senaatin yksimielinen torjuva kanta, koko maan suhtautuminen
+sotilasasiaehdotukseen ja vihdoin se tapa, millä valtiopäivät olivat
+ryhtyneet ehdotuksen käsittelyyn, antoivat asianomaisille Venäjällä
+selvän käsityksen siitä, ettei päämaalia voitu saavuttaa pelkästään
+tätä "parlamentaarista" tietä. Tehokkaampaa keinoa oli käytettävä ja
+niin valmisteltiin kaikessa hiljaisuudessa se valtiokaappausteko, joka
+on tunnettu helmikuunjulistuskirjan nimellä ja jonka keisari
+allekirjoitti 15 p. helmikuuta 1899. Sillä ei ollut kumouksellisen
+asiakirjan ulkonaista leimaa, vaan sen tarkoituksena oli muka, kuten
+sanat kuuluivat, vain "voimassa olevien asetuksien täydentämiseksi"
+noudatettavaksi säätää vankka ja järkähtämätön järjestys yleisten
+valtakunnanlakien valmistamista ja antamista varten. Julistuskirjaan
+liittyivät sitä varten vahvistetut perussäännökset. Näiden
+mukaisesti olisivat niin hyvin keisarikunnalle ja Suomelle yhteiset
+"valtakunnanlait" kuin myös ne yksinomaan suomalaiset lait, jotka
+koskevat valtakunnanetuja, riistettävä Suomen lakiasäätävien laitosten
+ratkaisu- ja päätösvallan alta. Venäläisten viranomaisten tuli olla
+aloitteen tekijöinä ja ehdotusten harkitsijoina ja lopullisen ratkaisun
+säätäisi hallitsija. Säädyillä olisi vain oikeus antaa lausuntonsa
+sellaisista lakiehdotuksista. Hallitsijalla olisi oikeus määrätä, mitkä
+asiat kuuluisivat uuden lainsäädäntöjärjestelmän piiriin. Se venäläinen
+kiila, joka näin oli lyötävä Suomen itsehallintoon, oli liian
+karkeatekoinen ja syvälle tunkeva, jotta Suomen valtiosääntö olisi sitä
+kestänyt menemättä pian kokonaan pirstaleiksi, samalla kuin Venäjän
+valtiovalta olisi saanut ratkaisuvallan Suomen omissa asioissa.
+
+Julistuskirja tuli täydellisenä yllätyksenä niin hyvin Suomen
+hallitukselle kuin kansalle. Sen sisällys ja tarkoitusperä oli selvä
+jokaiselle ajattelevalle kansalaiselle. Ensimäinen julistuskirjan
+herättämien mieliharmin ja suuttumuksen tunteiden vaistomainen ilmaus
+oli vaatimus, että senaatin oli kieltäydyttävä noudattamasta käskyä sen
+ja siihen liittyvien perussäännösten julkaisemisesta, siten alusta
+alkaen osoittaakseen ne laittomiksi ja mahdottomiksi hyväksyä Suomessa
+noudatettaviksi. Mutta senaatin keskuudessa oli eri mieliä olemassa
+tällaisen kieltäytymisen mahdollisuudesta ja soveliaisuudesta. Äänet
+hallituksen istunnossa lankesivat tasan ja julistuskirja julkaistiin 18
+p:nä helmikuuta. Sitä päivää muistettiin kauan Suomen "pimeänä
+päivänä". Tämä erimielisyys hallituksen keskuudessa oli sen poliittisen
+hajaannuksen ensi ilmaus, joka sitten pysyi koko perustuslakitaistelun
+ajan. Senaatissa ilmennyt mielipiteiden eroavaisuus koski olennaisesti
+menettelytapaa; itse asiaan nähden, s.o. julistuskirjan ja säädösten
+laittomuudesta ja vallankumouksellisesta luonteesta, olivat kaikki
+samaa mieltä. Senaatti tekikin heti julkaisemisen jälkeen keisarille
+alamaisen esityksen, missä kysymyksessä olevan valtioteon
+oikeudenvastaisuus selvin sanoin tuotiin julki, mutta tämä esitys ei
+saanut mitään aikaan. Myöskin valtiopäivät panivat vastalauseensa,
+mutta sitä valtiopäivien puhemiesten muodostamaa lähetystöä, jonka oli
+esitettävä tämä vastalause hallitsijalle, ei otettu vastaan. Tahdottiin
+täten osoittaa, että Suomella oli edessään lopullisesti päätetty teko,
+jonka peruuttaminen ei voinut tulla kysymykseen. Ja kenraalikuvernööri
+oli valheellisesti antanut tiedoittaa, että "kaikki järkevät ihmiset
+Suomessa olivat julistuskirjaan tyytyväiset."
+
+Mutta vielä ei ollut kokonaan sammunut usko siihen, että hallitsija oli
+halukas kuuntelemaan Suomen kansan ääntä ja voisi suostua tyydyttämään
+sen oikeudenmukaiset vaatimukset. Kansa tahtoi itse turvautua keinoon
+"käydä kuninkaissa". Kansalaisadressi laadittiin ja allekirjoituksia
+koottiin kaikkialta maasta, myös kaukaisimmista ja pohjoisimmista
+seuduista. Yksimielisesti ja isänmaallista intoa hehkuen kansa
+kokoontui esittämään huolensa sen itsehallintoa ja kansallista
+olemassaoloa uhkaavan vaaran edessä. Kahdessa viikossa oli tämän n.k.
+"suuren adressin" alla viidensadankahdenkymmenenviidentuhannen
+täysikasvuisen Suomen miehen ja naisen omakätinen allekirjoitus maan
+väkiluvun ollessa alle kolmen miljoonan. Ja tämä tulos saavutettiin
+vuodenaikana, jolloin liikennesuhteet harvaan asutussa maassa olivat
+hankalimmillaan. Selvempää kansan ajatusten ja tunteiden ilmausta ei
+voitu vaatia.
+
+Adressi loppui sanoihin: "-- Emme voi sydämistämme karkoittaa
+luottamusta Keisarin sanan järkähtämättömyyteen. Mehän tiedämme kaikki,
+että meidän armollinen hallitsijamme on koko ihmiskunnalle julistanut,
+että vallan tulee kunnioittaa oikeutta. Ja pienen kansan oikeus on yhtä
+pyhä kuin suuremman, sen isänmaanrakkaus on Kaikkivaltiaan Jumalan
+edessä velvollisuus, josta se ei koskaan saa luopua."
+
+Edustajia kaikista maan kunnista, luvultaan viisisataa, kokoontui
+maaliskuun 13 p:nä Helsinkiin, missä suoritettiin kunnianosoitus
+keisari Aleksanteri II:n patsaan luona suurella senaatintorilla.
+Useihin tuhansiin nouseva kansanjoukko veisasi siellä Lutherin
+virren "Jumala ompi linnamme". Lähetystö matkusti maaliskuun
+15 p:nä Pietariin päästäkseen hallitsijan puheille ja ojentaakseen
+hänelle adressin. Mutta sitä ei otettu vastaan. Keisari antoi vastata
+Suomen ministerivaltiosihteerin välityksellä: "Ilmoittakaa
+viidensadanmiehenlähetystölle, etten tietenkään ota heitä vastaan,
+vaikka en kuitenkaan ole heille vihoissani." "Palatkoot he rauhassa",
+kuuluivat loppusanat hallitsijan tervehdyksessä. Nuo viisisataa eivät
+olleet poliitikkoja, vaan kaikkien yhteiskuntaluokkien edustajia,
+suurimmalta osalta talonpoikia. Ne edustivat parasta, terveintä Suomen
+kansan ydintä. Keisarin kieltäytyminen ottamasta vastaan heitä,
+kuulemasta kansanääntä, ja tylysti torjuvan vastauksen muoto haihdutti
+unelmat ja tuntui loukkaukselta. Siinä puheessa, jossa, lähetystön
+kuultua keisarillisen vastauksen, puheenjohtaja, konsuli E. Wolff,
+ministerivaltiosihteerille tulkitsi sen tunteet, lausuttiin: "Me aiomme
+noudattaa H. Majesteettinsa käskyä palata rauhassa koteihimme, mutta me
+palaamme toisina kuin tulimme." Kansan kunnioitus hallitsijaa kohtaan
+oli järkytetty, eikä se palannut enään koskaan vanhassa, avoimen
+luottamuksellisessa muodossa. Vuonna 1899 tapahtui käänne Suomen kansan
+alamaisissa tunteissa. Lojaalisuuden järkkyminen valmisti maaperän
+todella separatistiselle ajatustavalle laajoissa piireissä meidän
+maassamme. Samana vuonna oli vesi maan suurimmissa sisävesistöissä
+tavattoman korkealla. Se jätti rantakallioihin selvän kauan näkyvän
+viirun. Tämä rantaviiva sai kansan suussa "valarikonviivan" nimityksen.
+
+Valtiopäivät olivat kevään kuluessa loppuunsuorittaneet
+sotilaskysymyksen käsittelyn ja hyljänneet venäläisten ehdotuksen,
+mutta samalla ilmoittaneet olevansa valmiit lisäämään Suomen sotaväen
+lukumäärää voimassaolevan asevelvollisuuslain puitteissa.
+Vastauksessaan säädyt esittivät seikkaperäisen selvityksen Suomea
+koskevan lainsäädännön oikeusperusteista ja torjuivat näiden
+kanssa ristiriidassa olevan käsityksen, joka ilmeni helmikuun
+julistuskirjassa. Vastaus päättyi seuraaviin suorapuheisiin ponsiin:
+
+"että Suomen valtiosäännön mukaan voidaan säätää lakia Suomen kansan
+noudatettavaksi ainoastaan maamme perustuslakien säätämässä
+järjestyksessä, joka edellyttää niin hyvin että hallitsijalle ovat
+siinä avullisina kotimaiset viranomaiset, kuin myöskin että laki
+semmoisista asioista, jotka eivät ole luettavia niin sanottuihin
+järjestys- ja talousasioihin, syntyy valtiosäätyjen tieten ja
+suostumuksella;
+
+"että sitävastoin mainittua armollista julistuskirjaa seuraavissa
+perussäännöksissä määrätty järjestys semmoisten lakien säätämiselle,
+jotka ovat aiotut olemaan voimassa myöskin Suomessa, on ristiriidassa
+Suomen perustuslakien ja sen valtiosäännön kanssa, joka maallamme
+niiden mukaan on;
+
+"että sanotulla julistuskirjalla ja siihen kuuluvilla
+perussäännöksillä, jotka ovat syntyneet ilman Suomen valtiosäätyjen
+suostumusta ja myönnytystä sekä muutenkin muussa kuin maamme
+perustuslakien määräämässä järjestyksessä, ei sentähden voi Suomessa
+olla lain pyhyyttä;
+
+"että erittäinkin Suomen asukkaiden asevelvollisuutta koskevan lain
+antaminen valtakunnan-lakina tahi muuten sen vahvistaminen keisarin ja
+suuriruhtinaan hyväksymisellä ilman valtiosäätyjen suostumusta ei
+niinmuodoin voi tapahtua loukkaamatta maamme valtiosääntöä;
+
+"että nyt voimassa olevaa asevelvollisuuslakia, joka on syntynyt maamme
+valtiosäännön määräämässä järjestyksessä, ei voida muuttaa eikä kumota
+muulla tavoin kuin keisarin ja suuriruhtinaan sekä valtiosäätyjen
+yhtäpitävällä päätöksellä; ja
+
+"että jos T.K. Majesteettinne katsoisi erityisen järjestyksen, jossa
+keisarikunnalle ja Suomelle yhteiset lait olisivat säädettävät, tarpeen
+vaatimaksi, valtiosäädyt odottavat, että T.K. Majesteettinne suvaitsisi
+perustuslainmukaisen käsittelyn noudattamiseksi jättää valtiosäädyille
+armollisen esityksen, joka sisältäisi ehdotuksen semmoiseksi maamme
+perustuslakien muutokseksi, joka on siihen tarkoitukseen tarpeellinen;
+ja vihdoin
+
+"että valtiosäädyt katsovat korkeimpaan maailmanjärjestykseen
+perustuvaksi velvollisuudekseen pitää kiinni siitä laista ja
+oikeudesta, joka vuonna 1809 on juhlallisesti vakuutettu Suomen
+kansalle järkyttämättömästi säilytettäväksi."
+
+Selvän ja arvokkaan lausunnon säädyt näin olivat yksimielisesti
+antaneet niistä valtioteoista, jotka tarkoittivat Suomen valtiosäännön
+kumoamista. Tähän lausuntoon yhtyi kaikin kohdin Suomen senaatti. Mutta
+mitään muuta seurausta, kuin että sotilaskysymys joksikin aikaa jäi
+lepäämään, ei tällä kansanedustuksen esiintymisellä ollut. Venäjän
+hallituksen puolelta aloitetun politiikan muutos näytti aivan
+mahdottomalta. Valtiokaappaus oli vietävä perille, vaikkei se Suomessa
+saanut kannatusta miltään taholta.
+
+Myöskin ulkomailla hyökkäykset Suomen valtiosääntöä vastaan
+ja aikomus lakkauttaa sen autonomia olivat herättäneet huomiota,
+ensi sijassa oikeusoppineiden piireissä, ja antaneet aihetta
+sanomalehtikirjoituksiin ja lentokirjasten julkaisemiseen, joissa
+Suomen kysymystä historiallisesti ja oikeudellisesti valaistiin. Suomen
+taholta oli ulkomailla pantu käyntiin tähän suuntaan käypä valistustyö.
+Säätyjen yllämainittu vastaus keisarille oli käännetty saksan, ranskan
+ja englannin kielille ja tehty ulkomailla tunnetuksi. Voimakkaan
+ulkomaisen mielipiteen ilmaus Suomen hyväksi oli n.s. eurooppalainen
+adressi, jonka oli allekirjoittanut tuhatkunta huomattua miestä
+Euroopan kaikista sivistysmaista. Lähetystön, johon kuului eteviä
+tieteen edustajia eri maista ja joka kesällä 1899 saapui Pietariin, oli
+määrä ojentaa se keisari Nikolaille. Mutta ei sitäkään keisari ottanut
+vastaan, mikä diplomaattinen epäkohteliaisuus herätti oikeutettua
+suuttumusta. Euroopalla ei muka saanut olla mitään puheenvaltaa
+"Venäjän sisäisessä" asiassa, sillä sellaisena tahdottiin pitää
+venäläis-suomalaista ristiriitaa ja Suomen sisäisen itsenäisyyden
+tuhoamista.
+
+
+
+
+Perustuslakitaistelu. Passiivinen vastarinta.
+
+
+Helmikuunjulistuskirja ja Suomen kansan tulokseton vetoaminen
+hallitsijaan oli lähtökohtana sille Suomessa virinneelle liikkeelle,
+joka seuraavina vuosina ilmeni yhteiskunnan taholta järjestettynä
+vastustuksena sitä Venäjän hallituksen suunnitelmallista pyrkimystä
+vastaan, joka tarkoitti maamme valtiomuodon purkamista ja sen sisäisen
+autonomian tuhoamista sekä sen muuttamista venäläiseksi maakunnaksi.
+Tämä perustuslakitaistelu noudatti tosin osittain aikaisempaa
+todistelutapaa, "paperitaistelun", painetun sanan ja viranomaisten
+kirjallisten esitysten tietä, mutta otti vähitellen sen ohella yhä
+enemmän käytäntöön toisiakin puolustuksen ja vastustuksen muotoja.
+
+Syksyllä 1899 nimitettiin Suomen ministeri-valtiosihteeriksi
+venäläinen mies, tunnettu toimelias ja taitava vallitsevan
+hallitussuunnan kannattaja, salaneuvos W. von Plehwe, mikä oli rikos
+sitä perustuslain säädöstä vastaan, että suomalaista virkaa saa hoitaa
+vain Suomen mies. Suurin piirtein katsoen vallitsi kuitenkin
+helmikuunjulistuskirjaa lähinnä seuranneena vuonna jonkunlainen
+tyven Suomea vastaan aletussa politiikassa. Valtiopäivien
+päättäväinen esiintyminen sotilaskysymyksessä oli todennäköisesti
+venäläisissä hallituspiireissä herättänyt jonkunlaista epävarmuutta
+venäläistyttämissuunnitelmien toteuttamismenetelmiin nähden sekä
+vaatinut olemaan varovainen. Ilma oli kuitenkin raskas ja asianomaiset
+eivät olleet toimettomia. Pietarissa valmisteltiin hiljaisuudessa uusia
+iskuja. Kenraalikuvernööri käytti hyväkseen sensuurivaltaansa
+sanomalehdistöä vastaan ja ensimäiset epämieluisten sanomalehtien
+lakkautukset toimeenpantiin. Lauma kuljeskelevia rajantakaisia
+kaupustelijoita lähetettiin pitkin maata alemmassa tilattomassa
+väestössä valmistamaan maaperää venäläistyttämiselle kaikenlaisilla
+maanjaon ja näille yhteiskuntaluokille koittavien parempien aikojen
+uskotteluilla. Nämä lähetit toimivat samalla Venäjän valtiollisen
+santarmilaitoksen asiamiehinä, joka vastoin lakia, sai valtuuden toimia
+Suomessa.
+
+Valtiopäivien kokoontuessa vuoden 1900 alussa säädyt lausuivat julki
+maassa vallitsevan mielialan hallitsijalle osoitetussa anomuksessa,
+jossa pyydettiin niiden "maan hallinnossa vallitsevien epäsuuntien
+poistamista", jotka meillä olivat saaneet jalansijaa. Anomus oli
+arvostelu Suomen kenraalikuvernöörin toiminnasta ja samalla kertaa
+syytös häntä vastaan, joskin maltillisessa muodossa. "Suomen kansa",
+sanottiin anomuksessa, "ei pyydä mitään uusia etuja ja erioikeuksia.
+Mutta se ei voi luopua siitä vaatimuksesta, että maan hallituksen ja
+hallinnon johtamisessa on noudatettava periaatteita, jotka pitävät yhtä
+sen kanssa, mitä voimassa oleva oikeusjärjestys ja maan paras
+vaativat." Säädyt anoivat, että H. Majesteettinsa "suvaitsisi ryhtyä
+toimenpiteisiin, jotka olisivat omiansa poistamaan mainitut Suomen
+hallinnon johtamisessa ilmenevät epäsuunnat sekä saattamaan tämän
+hallinnon maan lakien ja yhteiskuntajärjestyksen kanssa yhtäpitäväksi."
+Vastaus oli tyly ja epäävä. Hänen Majesteettinsa selitti valtiopäivien
+menneen yli toimivaltansa ja kenraalikuvernööri sai tunnustuksen
+toimenpiteistään, jotka "oli havaittu oikeiksi ja vastaavan kaikkein
+armollisimmin annettuja ohjeita."
+
+Valtiopäivät oli tuskin lopetettu, ennenkuin venäläistyttämispolitiikka
+ilmeni uusissa perustuslain rikkomuksissa. Kesäkuun 20 p:nä 1900
+annettiin julistuskirja venäjänkielen käytäntöönottamisesta eräissä
+Suomen virastoissa. Suomen ministerivaltiosihteerinviraston ja
+passitoimiston Pietarissa sekä kenraalikuvernöörin kanslian tuli 1
+p:stä lokakuuta käyttää yksinomaan venäjänkieltä ja samoin tuli
+senaatin alistusten hallitsijalle ja kirjeenvaihdon kenraalikuvernöörin
+kanssa tapahtua tällä kielellä. Vuotta myöhemmin tulisi asioiden
+käsittelyn senaatissa (talousosastossa) niin hyvin suullisesti kuin
+kirjallisesti käydä venäjäksi. Yksityinen asianomistaja voi erityisestä
+anomuksesta saada päätökset kotimaisilla kielillä. Vuonna 1905 tulisi
+myöskin keskusvirastojen jo suorittaa kirjeenvaihtonsa ylempien
+virastojen kanssa venäjänkielellä. Maan omat kielet, suomi ja ruotsi,
+olivat siis viranomaisten virallisina kielinä vähitellen tungettava
+syrjään ja korvattava valtakunnankielellä, venäjällä, jota ani harvat
+henkilöt Suomessa osasivat. Maan lähes kolmesta miljoonasta asukkaasta
+oli vain 8,000:lla venäjä äidinkielenä. Kenraalikuvernööriä
+kehotettiin julistuskirjassa ryhtymään toimenpiteisiin virastojen
+virkamieshenkilökunnan saattamiseksi "sellaiseen kuntoon, mikä on
+tarpeellinen venäjänkielen menestykselliseksi käytäntöönottamiseksi
+sanottujen virastojen asiankäsittelyssä ja kirjeenvaihdossa". Oli
+ilmeistä, mihin mahdottomiin seurauksiin maan sisäisen hallinnon alalla
+aiottu virastojen venäläistyttäminen oli johtava.
+
+Samaan aikaan oli ilmestynyt kaksi muuta lainvastaista asetusta. Toisen
+nojalla oli tavanomainen, joskaan ei suorastaan laissa säädetty niin
+kuitenkin sen edellyttämä kokoontumisvapaus lakkautettava. Ei mitään
+julkisia kokouksia saisi pitää hankkimatta ennakolta lupaa
+kenraalikuvernööriltä tai siltä, kenelle hän oli luvanmyöntämisoikeuden
+antanut, Tämä oikeus antoi kenraalikuvernöörille aseen, jolla hän voisi
+estää kaikki neuvottelut ja tukahduttaa sellaiset yhteiskunnan puolelta
+tulevat lausunnot jotka olivat hänelle itselleen ja järjestelmälle
+epämieluisat. Toinen asetus, joka oli merkitykseltään vähäpätöisempi,
+mutta joka oli vastoin voimassaolevaa elinkeinolakia, tarkoitti
+mahdollisuuden avaamista jo mainituille venäläisille kulkukauppiaille
+yllyttäjinä ja urkkijoina vapaasti liikkua maassa.
+
+Nyt tuskin enää voitiin suomalaisella taholla erehtyä venäläisen
+politiikan tarkoitusperistä. Suomi oli askel askeleelta tehtävä
+venäläiseksi maakunnaksi. Oliko Suomen yhteiskunta, tämä varmuus
+silmiensä edessä, antautuva vastarinnan vai myöntyväisyyden politiikan
+tielle? Tämä oli johonkin määrin eetillinen, mutta vielä enemmän
+poliittis-taktillinen isänmaallinen kysymys. Oliko yhteiskunta
+vastarinnatta -- joskin vastalausein -- taipuva väkivallan edessä vai,
+osaksi itsesäilytysvaistosta, osaksi selvästi tietoisena siitä, mistä
+todella oli kysymys, käyttävä kaikki voimansa ja keinonsa
+vaikeuttaakseen niiden toimenpiteiden toteuttamista, jotka tarkoittivat
+maan valtiollista ja kansallista tuhoamista? Se kysymys ei ollut uusi,
+mutta se tuli tällä ajankohdalla polttavaksi. Aktiiviseen vastarintaan
+puuttui silloin sekä ulkonaisia että sisäisiä edellytyksiä. Pienen ja
+melkein aseettoman kansan aseellinen vastarinta mahtavaa, hyvin
+varustettua naapuria vastaan olisi nopeasti tukahdutettu veriin,
+voitetun saavuttamatta mitään etua. Ainoa seikka, joka olisi saattanut
+olla aktiivisen menettelyn oikeutuksena, epätoivon tunne, ei vielä
+ollut olemassa. Paljoa suurempia mahdollisuuksia puolustuksen
+epäkansallistuttamisen estämiseksi tai hidastuttamiseksi näytti n.s.
+passiivinen vastarinta tarjoavan, se passiivisen jarrutuksen muoto,
+joka käytti laillisia, siveellisesti moitteettomia keinoja, kuten
+kiinnipysymistä voimassaolevassa laissa ja järjestyksessä sekä
+yksityisten kansalaisten kieltäytymistä myötävaikuttamasta laittomuuden
+edistämiseen ja noudattamasta laittomia käskyjä. Tähän muotoon
+pukeutuva vastustus ei ainoastaan ollut eetillisesti oikeutettu, se oli
+monelle eetillinen velvollisuus ja oli joka tapauksessa omansa
+siveellisesti vahvistamaan yksityistä ja kansaa, mutta samalla se
+näytti menettelytavan kannalta olevan tehokkain puolustuskeino. Jos
+yhteiskunta yksimielisesti, jokaista yksilöä myöten, olisi toiminut
+sopusoinnussa tämän näkökohdan kanssa, olisivat itse asiassa Suomea
+vastaan tähdätyt suunnitelmat ainakin aluksi osoittautuneet
+tehottomiksi. Mutta niin yksimielistä vastarintaa ei ollut
+odotettavissa. Oli niitä, jotka eivät uskoneet tämän puolustuskeinon
+tehokkuuteen, mutta sen sijaan edellyttivät, että pakollisella ja
+näennäisellä myöntyväisyydellä voitiin lieventää toimenpiteitä tai
+voittaa aikaa, kunnes toiset valtiolliset tuulet alkaisivat puhaltaa.
+Oli tietenkin myös niitä, jotka liian paljon ajattelivat omia etujaan,
+liiaksi tuijottivat puolue- ja luokkanäkökohtiin voidakseen selvästi
+nähdä kokonaisuutta, ja oli lopuksi yksityisiä onnenonkijoita -- joskin
+verraten harvoja --, halukkaita tarjoamaan palveluksiaan isänmaalle
+vihamielisten toimenpiteiden toteuttamiseen.
+
+Kotimainen hallitus, senaatti, tietenkin sai ottaa vastaan ensi iskut.
+Sen kieltäytyminen julkaisemasta laittomia asetuksia Suomen kansan
+noudatettaviksi olisi ollut passiivisen vastarinnan sovelias alku ja
+antanut muille virkakunnille ja koko yhteiskunnalle lujemman aseman
+perustuslakitaistelussa sekä osaltansa edistänyt mahdollisimman
+yksimielisen puolustuksen aikaansaantia. Helmikuunjulistuskirjaan
+nähden ei, kuten jo on mainittu, tällaista kieltäytymistä tapahtunut,
+eikä kielimanifestin ja äskenmainittujen laittomien asetusten
+käsittelyssä myöskään saavutettu siihen tarpeellista senaatin
+enemmistöä. Seurauksena tästä oli, että huomattava määrä senaattoreista
+luopui hallituksesta ja korvattiin henkilöillä, jotka olivat
+myöntyvämmät venäläisten suunnitelmien toteuttamisessa. Tämä tietenkin
+vähensi kotimaisen hallituksen isänmaallista luonnetta sekä alensi sen
+arvovaltaa ja luottamusta yhteiskunnan silmissä. Kenraalikuvernööri sai
+nyt vapaammat kädet venäläistyttämistoimenpiteitä toteuttaakseen.
+
+Tähän hallituksen kantaan olivat muutamat suomalaiskansallisen puolueen
+ensi rivin miehistä, ennen muita puolueen entinen johtaja, senaattori
+Y.S. Yrjö-Koskinen, osaltaan vaikuttaneet, ei siksi, että he
+mitenkään olisivat hyväksyneet venäläistyttämissuunnitelmia ja
+laittomuustoimenpiteitä, vaan siksi että he taipuivat sen edessä,
+minkä he katsoivat poliittiseksi -- joskin vastenmieliseksi --
+välttämättömyydeksi, ja koska heistä maan suomenkielisen väestön
+kansallinen lujittuminen ja sen erikoisten etujen valvominen oli
+kansakunnalle tärkeämpi kuin autonomisen yhteiskuntarakenteen
+loukkaamattomuus. Tällaisella pakollisella myöntyväisyydellä tämän
+valtiollisen suunnan miehet luulivat isänmaalle olevan enemmän
+voitettavissa kuin vihollista yllyttävällä ja ärsyttävällä
+vastarinnalla, joka kiihottaisi tätä kulkemaan yhä etemmäs väkivallan
+tiellä. Tahdottiin erikoisesti pitää hallitsijalle avoinna mahdollisuus
+"arvokkuutensa säilyttämällä" oikaista venäläispolitiikan erehdykset.
+Siltaa hallitsijan ja Suomen kansan väliltä ei kokonaan saisi
+hävittää. Tämä moniaiden johtavien henkilöiden kanta, joiden
+suomalaisisänmaallisia tarkoituksia ja pyrkimyksiä ei voinut epäillä,
+-- esitettynä m.m. Danielsonin kirjasessa "Mihin suuntaan?" -- johti
+siihen, että myöskin osa suomalaista puoluetta, joskin aluksi
+epäröiden, alkoi kannattaa hallituksen politiikkaa. Siten syntyi
+yhteiskunnan keskuudessa hallituspuolue, muodostuen pääasiallisesti
+n.s. vanhasta suomalaisesta puolueesta, mutta saaden lisäaineksia,
+joita eivät johtaneet ne isänmaalliset vaikuttimet, mitkä alkuaan
+olivat olleet määräävinä. Myöntyväisyyspolitiikassa piili aivan
+luonnostaan houkutteleva vaara heikoille ja itsekkäille luonteille. Se
+yhteiskunnassa tapahtunut hajaannus, joka syntyi tämän alkuaan
+poliittis-taktillisen mielteneroavaisuuden johdosta, tuli jyrkemmin
+ilmi sen jälkeen kuin Yrjö-Koskinen loppusyksystä 1900 oli julkaissut
+"avoimen kirjeen ystävilleen", jossa hän kehotti puolueensa jäseniä
+parempia aikoja odotellessa mieluummin taipumaan ylivoiman edessä kuin
+yhä enemmän vain ärsyttämään sitä, sekä katkaisemaan kaiken yhteyden
+ruotsalaiseen puolueeseen ja jatkamaan työtä suomenkielen ja
+erikoisesti suomalaisen kansallistunnon kohottamiseksi. Näin yhtenäinen
+rintama lopullisesti murtui. Tätä hallitus- eli myöntyväisyyspuoluetta
+-- myöhemmin myös "suomettarelaiseksi" nimitettyä --. vastassa
+olivat n.s. perustuslailliset ryhmät, käsittäen ruotsalaisen ja
+nuorsuomalaisen puolueen, johon viimemainittuun osa vanhasta
+suomalaisesta puolueesta, myöskin useita sen huomatuimpia jäseniä
+siirtyi. Kansan suureen enemmistöön nojautuen nämä kansalaisryhmät
+ryhtyivät johtamaan passiivista vastarintaa perustuslaillisella
+pohjalla. Sosialidemokraattisella puolueella ei vielä tähän aikaan
+ollut sanottavaa poliittista merkitystä, mutta järjestynyt työväki oli
+yleensä venäläisten vaatimuksiin nähden vastustuskannan puolella ja oli
+osaksi yhteistoiminnassa perustuslaillisten puolueiden kanssa.
+Perustuslaillisten ryhmien yhteistoiminnan järjestäytyminen mainittua
+vastarintaa varten tapahtui syksyllä 1900 ja niiden toiminta sai pian
+sen jälkeen kiinteämmät muodot. Käytännöllisten asiain johdon otti
+vuonna 1901 haltuunsa kansalaiskomitea, tavallisesti tunnettu
+"kagaalin" nimellä. Perustuslaillisten puolueiden yhteinen toiminta,
+joka oli haarautunut yli koko maan, ei tarkoittanut yksinomaan itse
+vastustuksen järjestämistä, vaan sen tehtävänä oli myös kirjasten ja
+esitelmien avulla levittää yleisöön oikeaa käsitystä venäläisten
+vaatimusten ja laittomuuksien sisällyksestä ja tästä johtuvista
+kansalaisvelvollisuuksista sekä tehdä selkoa vastarinnan keinoista ja
+tarkoitusperistä. Samalla koetettiin sisällykseltään oikeusopillisissa
+ja poliittisissa kirjasissa niin hyvin Venäjällä kuin ulkomailla
+levittää oikeata tietoa Suomesta ja Suomen kysymyksestä, lähinnä niiden
+tarkoituksellisesti kierojen esitysten oikaisemiseksi, joita Venäjän
+hallituksen toimesta julkaistiin Venäjän ja ulkomaiden sanomalehdissä
+yleisen mielipiteen harhaan johtamiseksi. Oli luonnollista että koko
+tämän toiminnan täytyi tapahtua salassa, kun taas itse vastarinta,
+sellaisena kuin se ilmeni yksityisten esiintymisessä ja toiminnassa,
+oli avointa.
+
+Yleisen mielipiteen puhetorvi, sanomalehdistö -- niin hyvin
+ruotsin- kuin suomenkielinen -- oli tietenkin kenraalikuvernöörin
+erikoisen epäsuosion ja vainon esineenä. Se sai runsain määrin kokea,
+että se oli avoimemmin tai peitellymmin esiintynyt laittomuutta ja
+hävitystyötä vastaan. Vuodesta 1899 sanomalehtien lakkautukset
+kuuluivat päiväjärjestykseen. Vuosina 1899-1901 lakkautettiin
+ainaiseksi 23 maan sanomalehdistä, kun taas muutamalta kymmenkunnalta
+kiellettiin lyhyemmäksi tai pitemmäksi ajaksi oikeus ilmestyä. Julkisen
+sanomalehdistön näin mykistyessä poliittisia tapahtumia koskevissa
+lausunnoissaan ja tiedonannoissaan, tuli sijalle salaisia sanomalehtiä,
+jotka enimmäkseen painettiin Ruotsissa ja salaa kuljetettiin Suomeen.
+Niistä oli "Vapaita sanoja" ensi sijalla. Joskaan tämä sanomalehdistö
+ei ollut lähimainkaan moitteeton ja vielä vähemmän puolueeton, oli
+sillä kuitenkin suuri merkitys vastustushengen ylläpitämisessä
+yhteiskunnassa sekä oikeampien tietojen levittäjänä poliittisista
+oloista kuin mitä huhu saattoi antaa.
+
+Aluksi varsinaisesti vain valtion virkakunnilla ja yksityisillä
+virkamiehillä oli edessään vaihtoehdot: vastarinta seurauksineen tai
+alistuminen, kun taas suuri yleisö ei yhtä välittömästi saanut
+sitä tuta. Mutta asianlaita muuttui kokonaan, kun laiton
+asevelvollisuusasetus annettiin heinäkuussa 1901. Sen julkaiseminen ei
+senaatin puolelta kohdannut sanottavaa vastustusta. Vain neljä jäsentä
+asettui sitä vastustamaan, minkä johdosta heidät erotettiin. Kotimainen
+hallitus muodostettiin nyt ja lähinnä seuraavina aikoina yksinomaan
+myöntyväisyyspuolueeseen kuuluvista henkilöistä. Varapuheenjohtajana
+talousosastossa oli hovijahtimestari C. Linder, joka tosin oli aivan
+vieras suomalaiselle puolueelle, sen pyrkimyksille ja harrastuksille,
+sekä poliittisesti merkityksetön, mutta hyvin tottunut liikkumaan
+ylemmissä venäläisissä seurapiireissä. Perustuslakitaistelu alkoi nyt
+kiristyä. Toiselta puolen vastarinta laittoman asevelvollisuusasetuksen
+johdosta sai toiminnalleen laajemman pohjan ja tuli tehokkaammaksi, kun
+sen toteuttaminen ulottui paljoa kauemmas ja tunki paljoa syvemmälle
+yhteiskuntaan kuin aikaisemmat laittomat asetukset. Toiselta puolen
+yltynyt vastarinta aiheutti laajaperäisempiä ja laadultaan töykeämpiä
+kostotoimenpiteitä, jotka osaltaan lisäsivät katkeroitumista
+yhteiskunnassa.
+
+Asetus oli syntynyt laittomassa järjestyksessä -- tämä oli
+vastarinnassa pääasiana -- mutta myöskin sen sisällys oli sellainen,
+ettei Suomen kansa olisi voinut sitä hyväksyä. Se liittyi mitä lähimmin
+aikaisemmin mainittuun vuoden 1899 sotilasehdotukseen, jonka
+valtiopäivät mahdottomana olivat hyljänneet. Suomalaisia asevelvollisia
+voitaisiin komentaa venäläisiin, joko Suomessa tai Pietarin
+sotilaspiirissä oleviin joukkoihin, suomalaisten muodostamia
+joukko-osastoja voitaisiin myöskin rauhan aikana sijoittaa Venäjälle,
+venäläistä päällystöä, alipäällystöä ja miehistöä voitaisiin käyttää
+näissä joukoissa j.n.e., siis täydellinen suomalaisen ja venäläisen
+sotaväen yhteensekoitus. Palvelusaika oli kolmivuotinen ja vuotuinen
+asevelvollismäärä, joka oli otettava, oli hallitsijan mielivallan
+varassa. Se sotilasvala, joka asevelvollisten oli vannottava, oli
+venäläisen valan kanssa yhtäpitävä ja sisälsi velvoituksen tukea
+itsevaltiutta. Erinomaisen suurta katkeruutta synnytti samaan aikaan
+annettu määräys, että Suomen tarkk'ampujapataljoonat, jotka olivat
+olemassa vuoden 1878 asevelvollisuuslain nojalla ja joiden
+kelvollisuutta vastaan ei voitu tehdä mitään asiallisia muistutuksia,
+oli hajoitettava. Saman kohtalon sai pian senjälkeen osakseen myös
+Suomen rakuunarykmentti, ja samoin lakkautettiin Haminan kadettikoulu,
+jossa Suomen upseerit siihen saakka olivat saaneet kouluutuksensa ja
+jossa isänmaallinen henki oli elänyt valppaana ja lämpimänä. Ainoana
+suomalaisena sotaväkenä oli enää jäljellä Suomen kaartinpataljoona. Sen
+vuotuinen lisäys oli vain pari sataa miestä ja muiden asevelvollisten
+sotapalvelukseen kutsuminen oli toistaiseksi jäävä sikseen.
+Käytännöllisesti katsoen ei sotilasrasitus näin ollen aluksi olisi
+tuntunut kansasta raskaalta ja venäläisellä taholla toivottiin tällä
+tempulla saatavan laki toteutetuksi ilman sanottavaa vastustusta kansan
+puolelta. Tässä kuitenkin erehdyttiin. Vastarinta ei kyllä ollut
+yksimielinen ja eheä, mutta kuitenkin niin huomattava, ettei lakia
+voitu saattaa tehokkaasti voimaan. Samaan aikaan kuin Suomen sotaväki
+hajoitettiin -- henkivartioväen tarkk'ampujapataljoona, tämän sotaväen
+viimeinen jäännös lakkautettiin vasta 1905 -- lisättiin venäläisten
+joukkojen lukumäärää Suomessa, jolloin ne ottivat haltuunsa Suomen
+sotaväen kasarmit, aseet ja muun omaisuuden, mikä kaikki lisäsi maassa
+vallitsevaa katkeruutta.
+
+Sotilaskysymys, laittoman venäläisen asevelvollisuuden vastustus, tuli
+lähinnä seuraavina vuosina poliittisesti määrääväksi. Ei enään
+toivottu, että vetoaminen hallitsijaan tämän uuden suuren lainrikoksen
+ja sen maalle tuhoisien seurauksien johdosta veisi toivottuun
+tulokseen, mutta kansan ajatustavan ilmituominen näytti kuitenkin
+välttämättömältä, ennenkuin tässä asiassa ryhdyttiin passiiviseen
+vastarintaan. Yleisiä kokouksia ei tällaista tarkoitusta varten enää
+voitu järjestää, mutta valtiopäivämiesten yksityinen kokous pidettiin
+senaattori L. Mechelinin puheenjohdolla Turholmassa Helsingin
+läheisimmässä saaristossa elokuun alussa, jolloin päätettiin
+toimitettavaksi uusi kansanadressi hallitsijalle. Nimien kokoaminen
+kohtasi tietenkin suurempia vaikeuksia kuin helmikuunjulistuskirjan
+johdosta syntynyttä "suurta adressia" allekirjoitettaessa, kun yleisiä
+kokouksia nyt ei voitu pitää, mutta sen allekirjoitti kuitenkin
+muutaman viikon kuluessa omakätisesti neljäsataaseitsemänkymmentäkolme
+tuhatta, 16 vuotta täyttänyttä henkilöä, selvä ilmaus siitä, mitä kansa
+ajatteli tästä sen elämään suuresti vaikuttavasta kysymyksestä. Adressi
+toimitettiin asianomaiseen paikkaan jo syyskuun lopulla, mutta
+esiteltiin vasta kaksi kuukautta myöhemmin hallitsijalle. Hän jätti sen
+huomioonottamatta.
+
+Passiivinen vastarinta asevelvollisuusasetuksen toteuttamista vastaan
+alkoi syksyllä 1901 ja jatkui kahden ja puolen vuoden ajan. Kaikki
+keinot, jotka olivat omansa erikoisesti osoittamaan asetuksen
+laittomuutta sekä estämään, vaikeuttamaan tai viivyttämään sen
+sovelluttamista, tulivat tällöin käytäntöön. Yritys saada papisto
+kieltäytymään julkilukemasta laitonta asetusta kirkoissa ja siten
+määrätyssä järjestyksessä myötävaikuttamasta sen kuuluttamiseen ei
+saavuttanut sanottavaa menestystä, kun kirkollisten viranomaisten
+mielestä kirkkoa ei ollut sekoitettava valtiollisiin taisteluihin.
+Tehokkaampi oli kuntien vastarinta niiden kieltäytyessä valitsemasta
+jäseniä kutsuntalautakuntiin ja ottamasta osaa luotettavien
+kutsuntaluetteloiden laadintaan, samoin kuin lääkärien päätös olla
+suostumatta asevelvollisten tarkastukseen. Kunnalliset viranomaiset ja
+kuntien luottamusmiehet kieltäytyivät monin paikoin ryhtymästä
+mihinkään toimenpiteisiin koko asevelvollisuusasiassa. Useimmat kunnat
+pysyivät jyrkästi päätöksissään olla valitsematta jäseniä
+kutsuntalautakuntiin. Suuria, mielivaltaisia sakkoja määrättiin niiden
+maksettaviksi, mutta ilman sanottavaa vaikutusta. Tämä yleinen
+yhteiskunnan vastarinta kävi asianomaisille vallanpitäjille erittäin
+epämukavaksi, mutta siitä huolimatta saatiin kutsunnat kevään 1902
+kuluessa joskin hyvin vaillinaisessa muodossa toimeen.
+
+Viimeisenä ja voimakkaimpana vastarinnan muotona oli jäljellä
+asevelvollisuuslakko eli asevelvollisten pysyminen poissa kutsunnoista.
+Tähän oli aloite lähtenyt ylioppilaista, mutta ajatus oli saanut
+myötätuntoista kannatusta nuorison keskuudessa kaikkialla maassa,
+myöskin sosialistisissa työväenpiireissä. Maan pohjoisosissa,
+Pohjanmaalla, nuorukaiset melkein miehissä jäivät saapumatta, Uudenmaan
+läänissä lakko oli samaten jokseenkin yleinen. Muissa osissa maata oli
+kutsuntaan saapuneiden lukumäärä suurempi. Koko maan 25,000 kutsutusta
+saapui noin 10,000, kun taas 15,000 jäi saapumatta. Helsingissä oli
+kutsuttuja 855, joista 110 tuli saapuville henkilökohtaisesti tai
+asiamiehen välityksellä, 745:n jäädessä pois. Pääkaupungissa
+kutsuntatilaisuuteen jälkinäytelmänä liittyi katulevottomuuksia, jotka
+johtivat yhteentörmäyksiin venäläisen sotaväen kanssa. Venäläisen
+kuvernöörin Kaigorodovin käskystä kasakat väkivalloin kävivät aluksi
+aivan rauhallisten ihmisjoukkojen kimppuun tyhjentäen kadut
+ratsupiiskojen ja sapelien avulla. Nämä poliittisista syistä syntyneet
+levottomuudet olivat ensimäiset laatuaan Suomessa.
+
+Venäläisen asevelvollisuusasetuksen ensimäisen toteuttamisyrityksen
+tulos oli asianomaisille varsin kiusallinen. Niin voimakas ja uskalias
+vastarinta oli heille yllätys. Saapumatta jääneiden etsintä ja
+saattaminen rangaistukseen oli suunniteltu, mutta jäi toimeenpanematta
+-- niitä kun oli liian paljon -- mutta myöhemmin ryhdyttiin heitä
+vastaan muutamiin kostotoimiin, esim. kiellettiin oikeus saada
+valtionvirkaa y.m., jotka kuitenkin käytännöllisesti katsoen jäivät
+jokseenkin merkityksettömiksi. Kuitenkin annettiin kesällä ja syksyllä
+1902 uusia asetuksia, joiden tarkoituksena oli laittomuussuunnan
+ja maan venäläistyttämisen edistäminen ja ennen kaikkea
+kenraalikuvernöörin varustaminen keinoilla hänen päästäkseen
+niskoittelevien virkamiesten kimppuun. Nämä asetukset tekivät
+helpommaksi vallitsevalle poliittiselle hallitussuunnalle epämukavien
+virkamiesten ja tuomarien rankaisemisen ja virasta erottamisen, minkä
+ohella venäläisille myönnettiin sama oikeus kuin syntyperäisille
+suomalaisille hakea valtionvirkoja Suomessa. Jo samana syksynä
+erotettiin kolme vanhinta jäsentä kustakin maan kolmesta hovioikeudesta
+ja muutamia muita ylempiä virkamiehiä, jotka olivat kieltäytyneet
+noudattamasta laittomaan asevelvollisuusasetukseen perustuvia käskyjä.
+Muutama kuukausi myöhemmin hovioikeuksia kohtasi vielä tuhoisampi
+myrsky, ne kun olivat tuominneet vanhemman voimassaolevan lain mukaan
+ottamatta huomioon uusia laittomia asetuksia. Kun Turun hovioikeus oli
+kieltäytynyt jättämästä sikseen kuvernööri Kaigorodovia vastaan hänen
+mainittuihin Helsingin katumellakoihin suhtaumisensa johdosta nostettua
+kannetta, eroitettiin ilman eläkeoikeutta viisitoista tämän
+hovioikeuden jäsentä. Melkein kaikki muut virkamiehet erosivat tämän
+johdosta toimistaan hovioikeudessa, joka näin joksikin aikaa lakkasi
+toimimasta. Suurin osa maata, tiheimmin asuttu osa ynnä pääkaupunki oli
+näin ylioikeutta vailla, kunnes hallituksen onnistui täyttää paikat
+uusilla miehillä, jotka ylimalkaisesti katsoen eivät olleet tärkeän
+tehtävänsä tasalla. Viipurin hovioikeudesta erotettiin vielä
+lisäksi kymmenen, Vaasan hovioikeudesta kolme lainkuuliaista
+jäsentä ja virkamiestä. Sama kohtalo tuli Helsingin ja Viipurin
+kunnallispormestarien ja Uudenmaan ja Viipurin läänien kaikkien muiden
+kaupunkien, yhteensä yhdentoista pormestarin osaksi.
+
+Nämä ja muut samantapaiset kostotoimenpiteet virkamiehiä ja kansalaisia
+vastaan, jotka asettivat uskollisuuden lakia ja isänmaata kohtaan omien
+etujen edelle, olivat vain omansa lisäämään suuttumusta yhteiskunnan
+keskuudessa ja lujittamaan vastustushenkeä. Marraskuussa 1902 pidettiin
+Helsingissä salainen kokous, johon otti osaa vaikutusvaltaisia ja
+ymmärtäväisiä perustuslaillisiin ryhmiin kuuluvia henkilöitä maan
+kaikista osista neuvottelemaan siitä, miten yhteiskunnan puolelta oli
+suhtauduttava kumouspolitiikkaan. Ensimmäinen niistä ponsilauseista,
+jotka kokous yksimielisesti hyväksyi, kuului: "Kokous katsoo olevan
+valtiollisen ja kansallisen omintakeisuutemme pelastamiselle ja
+säilyttämiselle välttämätöntä, että passiivista vastarintaa kaikkia
+toimenpiteitä vastaan, jotka ovat ristiriidassa perustuslakiemme kanssa
+tai tarkoittavat niiden kumoamista, järkähtämättä jatketaan kaikilla
+aloilla, kunnes laillinen järjestys maahan palautetaan." Väkivallan ei
+siis vielä ollut onnistunut murtaa yhteiskunnan vastustushenkeä, joskin
+sen yksityiset jäsenet taipuivat ulkonaisen ylivoiman edessä.
+Laittomuuden ja lähinnä venäläisen asevelvollisuuden vastustusta oli
+vähentymättömänä jatkettava.
+
+Kevät 1903 aloitti uuden vaiheen Suomen sortokauden historiassa.
+Siihenastiset toimenpiteet, rankaisut ja rankaisu-uhkat olivat
+osoittautuneet liian lieviksi ja tehottomiksi. Kenraalikuvernööri ei
+ollut tyytyväinen saavutettuihin tuloksiin. Hän tarvitsi laajennettua
+valtaa voidakseen pitää niskuroivaa Suomen yhteiskuntaa kurissa.
+Huhtikuun 9 p:nä 1903 annetulla keisarillisella käskykirjeellä ja sitä
+seuranneella asetuksella "koskeva toimenpiteitä valtiollisen
+järjestyksen ja yleisen rauhan säilyttämiseksi Suomessa"
+kenraalikuvernööri varustettiin diktatorisella vallalla kolmeksi
+vuodeksi. Käskykirjeessä perustellaan toimenpidettä sillä, että
+pyrkimykset saada aikaan yhdenmukaisuus Suomen ja keisarikunnan
+alkuperäisten osien kesken olivat kohdanneet julkeaa vastustusta osassa
+Suomen väestöä. "Pahansuovat henkilöt", sanotaan edelleen, "ovat,
+saattaakseen rauhallista kansaa, joka ei ole taipuisa noudattamaan
+heidän yllytyksiään, kääntymään hallituksen vastustamisen tielle,
+rohjenneet ryhtyä tekoihin, jotka ovat häirinneet elämän rauhallista
+kulkua -- -- --. Tavallisissa oloissa olisi tuollaisilla teoilla
+häiritty järjestys voitu palauttaa saattamalla syylliset oikeudelliseen
+edesvastuuseen ja muilla yleisissä laeissa säädetyillä keinoilla. Tätä
+nykyä näitä keinoja ei kuitenkaan voida käyttää, koska eräät
+virkamiehet sekä varsinkin oikeuslaitokset eivät ainoastaan ole
+myötävaikuttamatta yleisen järjestyksen voimassa pitämiseen, vaan usein
+itse näyttävät turmiollista laintottelemattomuuden esimerkkiä."
+Käskykirje sisälsi epäsuoran tunnustuksen yhteiskunnan keskuudessa
+väkivallan vastustamisessa ilmenneelle solidarisuudelle, joskin
+"pahansuovien henkilöiden" ja "rauhallisen väestön" välisen vastakohdan
+valheellinen luulottelu otettiin lähtökohdaksi diktatuurille, "jonka
+tuli suojaa väestöä kiihottajia vastaan".
+
+Tämän diktatorisen vallan ja samalla saamiensa uusien ohjeiden nojalla
+kenraalikuvernööri voi lakia syrjäyttämällä ryhtyä melkeinpä mihin
+tahansa. Ei ollut nyt enää kysymys näennäisillä "laeilla" verhotusta,
+vaan puhtaasta väkivallasta. Kenraalikuvernööri Bobrikov käyttikin
+laajassa mitassa hyväkseen tätä uutta valtaansa. Jo keväällä ja sitten
+kesällä ja syksyllä karkoitettiin maasta suuri joukko, useita kymmeniä,
+perustuslaillisiin ryhmiin kuuluvia henkilöitä, niiden joukossa
+senaattori Mechelin ja muita entisiä hallituksenjäseniä, epämieluisia
+valtiopäivämiehiä (vapaaherra V.M. von Born, senaattorit L.
+Gripenberg ja A. Nybergh, kreivi C. Mannerheim, J. Castrén, y.m.),
+kaupunginvaltuustojen puheenjohtajia ja muita, myöskin yksinkertaisia
+rahvaanmiehiä, jotka syystä tai toisesta olivat herättäneet
+asianomaisten epäsuosiota. Myöhemmin syksyllä alkoivat karkoitukset
+Venäjälle. Kotitarkastuksia ja vangitsemisia toimeenpantiin runsaasti,
+tavallisesti Suomessa lainmukaista toimivaltaa vailla olevan venäläisen
+santarmiston ilmiannon nojalla.
+
+Kaikki nämä vainotoimenpiteet tarkoittivat ensi sijassa
+asevelvollisuusasetuksen toteuttamista vastaan suunnatun vastarinnan
+murtamista, mikä myös jossakin määrin -- ainakin näennäisesti --
+onnistui. Kevään 1903 kutsunnat olivat vähän suotuisammat
+viranomaisille, kun lähes kaksi kolmasosaa kutsutuista tuli saapuville
+tai ilmoitettiin läsnäoleviksi. Mutta tämä tulos saavutettiin osaksi
+käyttämällä suoranaista väkivaltaa -- venäläistä sotaväkeä komennettiin
+saattamaan nuorukaisia kutsuntatilaisuuksiin -- osaksi petollisin
+toimenpitein. Muutamissa seuduissa maata oli kuitenkin kutsuntalakko
+tänäkin vuonna jokseenkin yleinen. Niin oli laita Pohjanmaan
+rannikkoseudulla, itäisellä Uudellamaalla ja pohjois-Savossa.
+Iisalmessa ei 370 kutsutusta kukaan ollut saapunut vapaaehtoisesti.
+Vastustushenki ei ollut vähentynyt, mutta vastarinnan mahdollisuudet
+olivat supistetut.
+
+Diktatuuri antoi kenraalikuvernöörille vapaat kädet maamme
+venäläistyttämisen jouduttamiseksi yleensä. Niinpä hänelle oli uusissa
+ohjeissa myönnetty maan kaikkien oppilaitosten yleinen valvonta, mistä
+oli seurauksena, että koulut joutuivat kaikenlaisten rettelöiden
+alaisiksi. Annettiin määräys, joka vaati suunnattoman suuren
+tuntimäärän venäjänkielelle oppikouluissa, oppilaitoksia suljettiin ja
+yksityisiä opettajia pantiin viralta. Kenraalikuvernööri oli saanut
+toimeksi "koettaa ohjata opetuksen sellaiseen suuntaan, että nuorisoon
+istutetaan uskollisuuden henki H.M. Keisaria ja Venäjää kohtaan".
+Kaikilla näillä väkivaltaisilla toimenpiteillä oli tietenkin pakostakin
+aivan päinvastainen vaikutus. Mieliala Suomen yhteiskunnassa joutui yhä
+enemmän kiihdyksiin ja väkivallantekijöitä ja venäläisiä sortajia
+kohtaan kytevä vastenmielisyys yltyi vihaksi.
+
+Kaiken tämän ohella kotimainen hallinto joutui yhä enemmän rappiolle.
+Kotimainen hallitus, jonka myöntyväisyyttä aluksi ei kannattanut mikään
+solidarisuudentunne vallitsevaa komentoa kohtaan, oli vähitellen
+vajonnut kenraalikuvernöörin avustajaksi. Lakien ylin valvoja,
+prokuraattori, oli usein väkivaltapolitiikan välikappale. Viralta
+pannut tai eronneet virkamiehet -- heitä oli useita satoja -- oli
+korvattu ala-arvoisilla, riittävää muodollista tai asiallista
+pätevyyttä vailla olevilla, jotka usein olivat kotiperältään venäläisiä
+ja tuskin taisivat maan kieliä. Maan kahdeksasta kuvernööristä, joilla
+oli varsinaisesti hoidossaan siviilihallinto, oli näihin aikoihin viisi
+venäläistä, vailla tarkempaa maan lakien, olojen ja kansan tapojen
+tuntemusta. Poliisi oli suuresti huonontunut sen johdosta, että sen
+palvelukseen oli otettu erittäin epäiltäviä, osittain rikollisiakin
+aineksia, joista useat syntyperältään venäläisiä tai virolaisia.
+Sekasorto, epäjärjestys ja oikeudettomuus vallitsi melkein kaikkialla
+valtiollisen hallinnon alalla. Tämä oli ensimäinen tulos niistä
+yhteensulattamispyrkimyksistä, joita valtakunnan arvon ja etujen
+katsottiin vaativan.
+
+Puhtaan laillisuuden pohjalle perustuvalla passiivisella vastarinnalla
+oli tahdottu puoltaa ja voimassa pitää oikeusperiaatteita Suomen
+yhteiskunnan määräävinä ohjeina vastoin aasialaista mielivaltaa. Siinä
+oli suuri eetillinen voima, mutta se kadotti tehokkuuttaan
+suuntautuessaan voimia ja henkilöitä vastaan, joihin oikeudelliset ja
+eetilliset vaikuttimet varsin vähän tehosivat ja jotka eivät epäröineet
+vedota minkä muotoiseen väkivaltaan tahansa saavuttaakseen poliittisia
+tai itsekkäitä päämääriä. Väkivaltaa vastaan suunnattuun passiiviseen
+vastarintaan vastattiin uusilla väkivallanteoilla, jotka yhä enemmän
+kiihdyttivät mieliä. Näin oli ensi sijassa ulkomaille ja Venäjälle
+karkoitusten laita. Oli luonnollista -- moni oli sen jo edeltäpäin
+aavistanut -- että sellaisessa asiaintilassa aktiivisempaan
+puolustuspolitiikkaan suuntautuva mieliala voittaisi alaa ensi sijassa
+yhteiskunnan nuorempien ikäryhmien keskuudessa. Se ilmeni lisääntyvänä
+pyrkimyksenä ulkonaisiin mielenosoituksiin, mutta herätti yksityisissä
+henkilöissä myös ajatuksen panna väkivallan väkivaltaa vastaan.
+
+Tällainen yksityinen mies, jossa lämmin isänmaallisuus yhtyneenä maan
+kohtalon herättämään katkeruuteen purkautui epätoivon teoksi, oli nuori
+Eugen Schauman. Hänen luodistaan kaatui kenraalikuvernööri Bobrikov,
+syyllisin niistä, jotka väkivaltakeinoin tekivät työtä Suomen
+tuhoamiseksi. Murhayritys tapahtui senaatintalon porraskäytävässä 16
+p:nä kesäkuuta 1904 ja Bobrikov kuoli seuraavana päivänä. Poliittinen
+murha oli uusi ja outo ilmiö Suomessa ja kuitenkin sitä tervehdittiin
+vapahduksen tekona, ilmauksena siitä heräävästä käsityksestä tai
+tunnosta, ettei muodollisella laillisuudella ollut yksinoikeutta
+puolustuskeinona jatkuvassa taistelussa maan kansallisen olemassaolon
+hävitystä vastaan. Nuori verityön tekijä sovitti tekonsa surmaamalla
+samalla itsensä, jättäen jälkeensä hallitsijalle osoitetun kirjeen,
+jossa hän kuvasi sitä sekasortoa ja oikeudettomuutta, minkä
+kenraalikuvernöörin toiminta Suomessa oli aikaansaanut ja selitti
+tekonsa hätävarjelukseksi ja ainoaksi keinoksi saada totuus perille
+H. Majesteettinsa kuuluviin, jota hän mitä hartaimmin pyysi ottamaan
+selkoa maassa vallitsevasta todellisesta asiaintilasta. Yksin oli hän
+suunnitellut ja suorittanut tekonsa, johon harjoitettu väkivalta oli
+hänet ajanut. Toimeenpannut tutkimukset eivät myöskään antaneet tukea
+sille väitteelle, että hänellä olisi ollut avustajia tai että hän olisi
+liikkunut jonkun järjestön asioilla. Mutta syylliseksi tehtiin
+kuitenkin virallisesti "pahansuopien harjoittama kiihotus esivaltaa
+vastaan". Heinäkuun alussa karkoitettiin Venäjälle m.m. kolme
+yliopistonopettajaa, niiden joukossa professori, vapaaherra R.A. Wrede.
+Tästä oli ensi sijassa edesvastuussa Venäjän sisäasiainministeri,
+Suomen ministerivaltiosihteeri ja yliopiston kansleri von Plehwe. Mutta
+myöskin hänen elämänsä loppui väkivaltaisesti. Jo kuusi viikkoa
+Bobrikovin kuolemasta hän joutui murhateon uhriksi, teko,
+jota eivät suorittaneet suomalaiset kostajat, vaan venäläiset
+vallankumoukselliset. Sortojärjestelmä alkoi korjata kylvämästään
+väkivallasta noussutta anarkiasatoa.
+
+Jääköön sanomatta missä määrin Bobrikovin ja Plehwen murhat osaltaan
+vaikuttivat siihen suurempaan varovaisuuteen, jota Venäjän hallitus nyt
+alkoi politiikassaan noudattaa. Joka tapauksessa ne olivat
+varoitusmerkkejä, joiden merkitystä ei voitu olla huomioonottamatta.
+Venäjän vallanpitäjissä heräsi ilmeisesti tunto siitä, että jousi oli
+jännitetty liian kireälle. Venäläis-japanilainen sota oli käynnissä ja
+venäläisten siinä kärsimät vakavat vastoinkäymiset sekä valtakunnassa
+yltyvä levottomuus taltutti virkavaltaisten kansalliskiihkoilijain
+ylimielisyyden sekä kehotti suurempaan varovaisuuteen niin hyvin
+Venäjään itseensä kuin rajamaihin nähden. Ennen rauhallinen Venäjän
+kolkka, Suomi, joka sijaitsi niin lähellä pääkaupunkia, oli
+väkivaltakomennon painon alaisena kehittynyt levottomuuden ahjoksi,
+joka sisäisten ja ulkonaisten vaikeuksien vallitessa olisi voinut käydä
+kiusalliseksi suurelle valtakunnanruumiille. Periaatteessa ei siihen
+saakka noudatetusta poliittisesta suunnasta luovuttu, mutta käytännössä
+ilmeni melkoinen huojennus jo syksyllä 1904. Kenraalikuvernööriksi oli
+nimitetty ruhtinas I. Obolenskij, ei suinkaan vapaamielinen, mutta
+hyväntahtoisempi ja vähemmän karkeatekoinen mies kuin Bobrikov. Siinä
+käskykirjeessä, joka seurasi hänen nimitystään, hallitsija tosin lausui
+sen vakaumuksen, että uusi kenraalikuvernööri noudattaisi samaa
+"viisasta lujuutta" kuin hänen edeltäjänsä, jonka toimintaa samalla
+ylistettiin, mutta hänen yksityisesti saamansa ohjeet kävivät
+ilmeisesti siihen suuntaan, että yhtenäistyttämissuunnitelmien
+toteuttamisessa oli noudatettava suurempaa varovaisuutta. Sensuurin
+painostusta vähennettiin ja sanomalehdistö voi jälleen avoimemmin
+tuoda ilmi käsityksensä maan asioista, Yhteiskunta hengitti
+keveämmin. Valtiopäivät kutsuttiin kokoontumaan joulukuussa 1904.
+Perustuslaillisten julkaisemissa vaaliohjelmissa vaadittiin laillisuus
+täydelleen palautettavaksi kaikilla aloilla ja säädyille oikeutta olla
+myötävaikuttamassa maan sotalaitoksen järjestelyssä ja lainsäädännössä
+yleensä. Vanhan suomalaisen puolueen ohjelmassa ilmeni samaan suuntaan
+käypiä toiveita joskin varovaisessa muodossa, ja puolue selitti
+olevansa valmis tekemään myönnytyksiä venäläisille vaatimuksille,
+jos ne tapahtuisivat laillisessa järjestyksessä säätyjen
+myötävaikutuksella. Vaalien tulos oli perustuslaillisille suotuisa.
+Ritaristossa ja aatelissäädyssä sekä porvarissäädyssä ja
+talonpoikaissäädyssä perustuslailliset olivat enemmistönä,
+pappissäädyssä he olivat melkein tasaväkiset vanhan suomalaisen
+puolueen kanssa. Maasta sekä ulkomaille että Venäjälle karkoitettujen
+joukossa oli henkilöitä, jotka oli valittu valtiopäivä-miehiksi, ja
+samoin valtiopäivien ensimäisen säädyn itseoikeutettuja jäseniä. He
+saivat luvan palata. Myöskin muut karkoitetut voivat vähitellen
+saapua takaisin kotimaahan, joten yksi edellisen kenraalikuvernöörin
+aikana tehdyistä törkeimmistä väkivallanteoista peruutettiin. Se
+valtaistuinpuhe, jolla valtiopäivät avattiin, ei juuri antanut mitään
+toiveita laillisten olojen palauttamisesta. Vain diktatuuriasetuksen
+peruuttamista luvattiin, "niin pian kuin kenraalikuvernööri ilmoittaa,
+että ne asianhaarat, jotka sen julkaisemisen ovat aiheuttaneet,
+ovat poistetut." Helmikuunjulistuskirjasta, venäjänkielen
+käytäntöönsaattamisesta virastoissa ja asevelvollisuuslaista hallitsija
+ilmoitti, että näiden valtioperuskirjain pääperiaatteet pysytettäisiin
+muuttumattomina voimassa. Viitattiin kuitenkin näiden lainsäädäntöjen
+rajoittamisen mahdollisuuteen. Valtaistuinpuhe näytti olevan heikko,
+jos kohta hyvin heikko hallitsijan ja Venäjän hallituksen
+perääntymisyritys, mutta se oli kai pikemmin ymmärrettävä ajanolojen
+vaatimaksi poliittiseksi tempuksi, jonka hetkellisesti tuli rauhoittaa
+mielialaa.
+
+Joulukuun 31 p:nä samaa vuotta valtiopäivät lähettivät n.s. suuren
+anomuksensa, jonka säädyt yksimielisesti olivat hyväksyneet. Säädyt
+katsoivat "ensimäiseksi ja tinkimättömäksi velvollisuudekseen"
+hallitsijalle esiintuoda "peittelemättömän kuvauksen nykyään maassa
+vallitsevista onnettomista oloista sekä niistä toimenpiteistä, jotka
+ovat tarpeelliset järjestyksen, rauhan ja onnen palauttamiseksi."
+"Mitkä kaikki asianhaarat", sanotaan anomuksessa, "lienevätkin omiansa
+T.K. Majesteetiltanne peittämään asiain oikeaa laitaa, ei T.K.
+Majesteetillenne voi olla tuntematonta, että Suomessa on vuosikausia
+vallinnut alakuloisuus, syvä levottomuus ja ahdistus, sekä että tämä
+tila on johtunut siitä, että erinäisiä laajalle ulottuvia asetuksia
+Valtiosäätyjen myötävaikutuksetta on annettu asioista, joista maan
+perustuslakien mukaan lakia ei käy ilman semmoista myötävaikutusta
+säätäminen, minkä ohessa täällä on pantu toimeen hallitusjärjestelmä,
+joka tuhoa tuottavasti on häirinnyt niin hyvin julkista kuin yksityistä
+elämää." Anomuksessa kosketeltiin Venäjän ja Suomen välisten
+riitakysymysten tärkeimpiä kohtia: valtakunnanlainsäädäntökysymystä --
+ja helmikuun julistuskirjan laitonta ja yksipuolista yritystä ratkaista
+tämä kysymys -- sekä asevelvollisuuslakia ja muita laittomia ja
+oikeuttaloukkaavia lainsäädäntötoimenpiteitä, joihin viime vuosina oli
+ryhdytty, kuin myös hallinnollisia väärinkäytöksiä maan hallinnon eri
+aloilla. Lopuksi esitettiin ehdotus niiksi toimenpiteiksi, joita
+vaadittiin säännöllisiin oloihin palaamiseen sekä huomautettiin,
+kuinka erittäin tärkeätä oli, että asevelvollisuuskutsunnat heti
+peruutettaisiin. Anomuksen loppuponnessa säädyt pyysivät, että H.
+Majesteettinsa, "suvaitsisi armossa ryhtyä niihin toimenpiteisiin,
+jotka ovat tarpeen perustuslainmukaisen hallitustavan uudelleen
+voimaansaattamiseksi ja laillisen järjestyksen palauttamiseksi
+Suomeen."
+
+Vastaus tähän anomukseen saapui vasta maaliskuun lopulla 1905, mutta se
+sisälsi vain tiedonannon, että vuoden 1901 asevelvollisuusasetuksen
+sovelluttaminen toistaiseksi lakkaisi, ja sen tunnustuksen, ettei
+tuomaria perustuslainmukaisesti voida ilman laillista tutkintoa ja
+tuomiota virasta erottaa, sekä myös tähän kuuluvan v:n 1902 asetuksen
+kumoamisen. Muihin anomuksen kohtiin ei kajottu; vain valtakunnan
+lainsäädäntökysymyksen rajoittamisesta annettiin toiveita asettamalla
+komitea sitä varten (Tagantsevin komitea). Valtiopäivät myönsivät 10
+miljoonan markan määrärahan yhdeksi vuodeksi sotilastarkoituksiin
+suoritettavaksi Venäjän valtakunnanrahastoon korvauksena lakkautetusta
+asevelvollisuudesta. Huhtikuussa hajosivat valtiopäivät ilman että oli
+saatu lopullista vastausta suureen anomukseen. Lakkauttamalla laittoman
+asevelvollisuusasetuksen sovelluttaminen oli tosin hetkellisesti
+polttavin riidan- ja levottomuudenaihe poistettu, mutta mieliala maassa
+ei ollut rauhoittunut. Lainvastaiset toimenpiteet eivät lakanneet,
+joskin painostus oli vähentynyt. Ei ollut luottamusta siihen, että
+Venäjän politiikka Suomea kohtaan todella saisi pysyväisesti uuden
+suunnan.
+
+Aktiiviset pyrkimykset eivät myöskään olleet lakanneet. Ne olivat
+päinvastoin kiteytyneet samoinajattelevien ainesten salaiseksi
+yhteenliittymäksi, joka ensi sijassa oli muodostunut radikaalisesti
+ajattelevan nuorison kesken, ja syksyllä 1904 saaneet kannattajakseen
+"Suomen aktiivisen vastustuspuolueen", jonka varsinainen perustaja ja
+johtaja oli Tukholmassa asuva vallankumousmies K. Zilliacus ja johon
+liittyi muutamia karkoitetuista suomalaisista sekä joukko kotimaassa
+asuvia kansalaisia. Puolueen päämäärä oli aluksi sama kuin
+perustuslaillisten ryhmien, nimittäin oikeuden puolustus ja Suomen
+sisäisen vapauden ja itsehallinnon palauttaminen, mutta se piti
+passiivista laista kiinnipitämistä riittämättömänä taistelukeinona,
+varsinkin kun täyttä yksimielisyyttä ei oltu yhteiskunnan kesken voitu
+saavuttaa vastustuspolitiikassa. Puolueen pyrkimysten määränä oli
+kumota Venäjän itsevaltius, joka tosiasiallisesti vallitsi Suomessa, ja
+se hyväksyi kaikki ne vallankumoukselliset keinot, jotka tällöin voivat
+tulla kysymykseen. Päämäärä voitiin, niin arveltiin tällä taholla,
+saavuttaa vain yhteistyössä Venäjän tyytymättömien ainesten ja lähinnä
+sen vallankumouksellisten kanssa. Vain kansanhallitsema Venäjä,
+arveltiin, voi tunnustaa Suomen vapauden ja oikeuden. Puolueen
+laskelmiin sisältyvää, pian alkavaa vallankumousta oli seuraava Suomen
+kapinaannousu. Ajatus, että maamme tällöin saavuttaisi täydellisen
+itsenäisyyden, ei ollut aivan outo aktivistien suunnitelmille.
+Kongressi yhteistoiminnan aikaansaamiseksi Venäjän valtakunnan
+erilaisten vallankumouksellisten ainesten kesken oli pidetty Pariisissa
+syksyllä 1904. Suomea edustivat tällöin K. Zilliacus ja tohtori Arvid
+Neovius.
+
+Puolue teki itsensä tunnetuksi lentolehtisellä, jota levitettiin
+joulukuussa 1904 ja joka sisälsi sen ohjelman. Se otettiin Suomen
+yhteiskunnan keskuudessa yleensä vastaan jokseenkin suurella
+epäluulolla ja perustuslaillisen puolueen johtavat henkilöt asettuivat
+sekä eetillisistä että poliittis-taktillisista syistä torjuvalle
+kannalle siihen ajatukseen nähden, että olisi luovuttava laillisuuden
+tiestä ja turvauduttava vallankumouksellisiin taistelukeinoihin.
+Arveluttavalta ja vaaralliselta näytti yhteistyö Venäjän
+vallankumouksellisten kanssa, joiden koko sielullinen rakenne oli
+vieras suomalaiselle ajatus- ja tunne-elämälle ja joita kohtaan
+Suomessa oli kyllä jonkun verran myötätuntoa, mutta varsin vähän
+luottamusta. Liittyminen mainittuun puolueeseen ei myöskään liene ollut
+huomattavan suuri. Sen tai sen taistelujärjestön toiminta keväällä ja
+kesällä 1905 rajoittui yksityisiin, venäläistyttämisjärjestelmän
+välikappaleita vastaan suunnattuihin väkivallantekoihin, joista
+mainittakoon prokuraattori Soisalon-Soinisen murha helmikuussa 1905.
+Lukuunottamatta näitä yksityisiä, osaksi jokseenkin mielettömiä
+terroristisia tekoja sekä muutamia vain osaksi onnistuneita aseiden
+maahantuontiyrityksiä (Grafton-seikkailu), oli puolueen toiminnalla
+pääasiallisesti propagandan luonne ja sen tarkoituksena siis
+valmistaa maassa yhteistoiminnassa Venäjän vallankumouksellisten
+ainesten kanssa toimeenpantavaa poliittista vallankumousta.
+Mutta propaganda-toiminnallaan työväenluokan keskuudessa puolue
+tuli lähempään kosketukseen tämän keskuudessa liikkuvien
+sosialivallankumouksellisten pyrkimysten kanssa, joille se antoi
+virikettä ja jotka siihen jonkun verran vaikuttivat. Aktiivinen
+vastustuspuolue ei ollut vieras poliittisten tapausten muodostumiselle
+syksyllä 1905.
+
+Myöskin sosialistit olivat tällöin jo järjestäytyneet valtiolliseksi
+työväenpuolueeksi. Tämä tapahtui ensin Turussa 1899 ja sittemmin 1903
+Forssassa pidetyssä kokouksessa, missä ryhdyttiin vaatimaan jyrkkiä
+poliittisia uudistuksia. Vähää ennen valtiopäivien lopettamista
+huhtikuussa 1905 he koettivat säätytalon edustalla toimeenpannulla
+meluavalla mielenosoituksella saada säädyt pakotetuiksi jyrkkään
+äänioikeusuudistukseen, mutta menestymättä.
+
+Pietarissa tammikuussa 1905 sattuneista verisistä tapahtumista
+lähtien oli Venäjällä vallinnut kuohuntaa ja levottomuutta.
+Vallankumouksellinen mieliala purkautui ilmi Venäjän yleislakossa saman
+vuoden lokakuun lopussa, kun liikenneneuvot pysähdytettiin ja
+säännöllinen julkinen elämä lakkasi toimimasta. Esimerkki
+vaikutti välittömästi Suomeen. Aloitteentekijöinä meillä olivat
+vallankumoukselliset sosialistit ja "aktivistit". Koko säännöllisen
+yhteiskunnallisen elämän seisauttaminen Suomessa näytti poliittiselta
+kannalta katsoen jokseenkin tolkuttomalta, ja itse asiassa se olikin
+pelkkää Venäjällä vallitsevan lakkoliikkeen matkimista. Mutta kun lakko
+kerran oli aloitettu, yhtyi koko yhteiskunta siihen, joten se tuli
+"kansallislakoksi" ja sai puhtaasti poliittisen, venäläistä sortovaltaa
+vastaan suunnatun liikkeen luonteen. Lakko puhkesi 30 p:nä lokakuuta,
+jolloin kaikki säännöllinen julkinen toiminta pysähtyi ja valta siirtyi
+lakkokomiteoille. Olosuhteiden painostuksen alaisena keisari oli
+pakotettu 30 p:nä lokakuuta antamaan Venäjän kansalle julistuskirjan,
+jossa lainalainen vapaus ja kansanedustus luvattiin. Myöskin Suomi
+käytti tilaisuutta hyväkseen. Perustuslaillisten puolueiden
+luottamusmiehet laativat jo 31 p:nä lokakuuta ehdotuksen
+julistuskirjaksi, jonka hallitsija antaisi Suomen kansalle. Se
+lähetettiin varustettuna kenraalikuvernöörin puoltolauseella
+keisarille, joka allekirjoitti sen 4 p:nä marraskuuta. Tässä
+julistuskirjassa täydellisesti hyväksyttiin säätyjen aiemmin mainittu
+suuri anomus, joten kaikki laittomat asetukset yhdellä iskulla
+kumottiin. Maa sai takaisin autonomiansa ja lailliset olot
+palautettiin. Se puhtaasti valtiollinen tarkoitus, mikä porvarillisen
+yhteiskunnan puolelta oli kiinnitetty tähän viikonpäivät kestäneeseen
+suurlakkoon, oli siis saavutettu. Sosialistit, jotka ensi sijassa
+olivat lakon järjestäneet ja sen avulla olivat tahtoneet osoittaa
+mieltänsä porvarillista yhteiskuntaa vastaan ja saavuttaa valtaa, eivät
+olleet tyytyväisiä. He olivat toivoneet vallankumoushallituksen
+asettamista, joka olisi kutsunut koolle kansalliskokouksen, ja
+tahtoivat vielä julistuskirjan kuuluttamisen jälkeen jatkaa lakkoa,
+mutta eivät yrityksessään onnistuneet. Perustuslaillismieliset ja
+yleensä yhteiskunnan järkevämmät ainekset, jotka sosialistiset komiteat
+olivat lakon aikana jonkunverran työntäneet syrjään, ottivat jälleen
+johdon käsiinsä. "Kansalliskaarti", joka lakon aikana oli muodostettu
+ylläpitämään järjestystä, jakaantui nyt porvarillisten ja
+sosialististen ainestensa mukaisesti. Ensinmainittuihin liittyivät myös
+"aktivistit". Ensi kertaa nyt "valkoiset" ja "punaiset" seisoivat
+vastakkain. Kaikki suoriutui ilman mitään veristä yhteentörmäystä,
+mutta jäljet näkyivät tulevaisuudessa. Yleensä lakon aikana ilmeni vain
+harvoja ja verraten vaarattomia väärinkäyttöjä.
+
+Lakkoviikon aikana oli senaatinjäsenet, kansanjoukkojen
+painostuksenalaisina, pakotettu pyytämään eroansa. Erohakemuksiin
+hallitsija muutamia viikkoja myöhemmin antoi suostumuksensa ja uusi
+kotimainen hallitus muodostettiin yksinomaan henkilöistä, jotka
+kuuluivat perustuslaillisiin puolueisiin ja joista useat olivat olleet
+maasta karkoitetut. Senaatin varapuheenjohtajiksi tulivat L. Mechelin
+ja vapaaherra R.A. Wrede, edellinen talous- ja jälkimäinen
+oikeusosastoon. Seuraavan vuoden alussa määrättiin jälleen suomalainen
+mies, kenraali A. Langhoff, Suomen ministerivaltiosihteeriksi.
+
+Loppunut oli ensimäinen sortokausi, jolle moninkertainen
+laittomuus ja häikäilemätön vaino oli ollut tunnusmerkkinä.
+Perustuslakitaistelu, oikeustaistelu, oli päättynyt Suomen voittoon
+-- vihollinen oli ainakin sillä hetkellä laskenut aseensa. Ulkonaisten,
+kokonaan Suomen ulkopuolella olevien voimien vaikutus se tällä kertaa
+-- kuten kerran myöhemminkin -- oli tullut maamme avuksi sen
+hädänalaisessa tilassa. Japanin sodan vastoinkäymiset ja Venäjällä
+vallitseva sisäinen levottomuus oli lamauttanut venäläisen jättiläisen
+voiman. Ilman tätä ulkonaisten olosuhteiden myötävaikutusta Suomi ei
+olisi voinut kestää epätasaisessa taistelussa.
+
+
+
+
+Lyhyt rauhankausi.
+
+
+Varsinainen perustuslakitaistelu, joka alkoi 1899
+helmikuunjulistuskirjan johdosta, oli jatkunut lähes seitsemän vuotta.
+Sarja Suomea vastaan suunnattuja oikeudenloukkauksia oli antanut
+leimansa tälle kaudelle. Venäjän hallituksen aikomus tehdä loppu maamme
+sisäisestä itsehallinnosta ja oikeudesta elää omaa kansallista
+elämäänsä oli sen kuluessa yhä julkeammin tullut näkyviin, kunnes
+olosuhteet pakottivat hallitsijan antamaan Suomen kansalle takaisin sen
+aatteellisen omaisuuden, joka siltä väkivalloin oli riistetty, ja
+joksikin aikaa jättämään sen rauhaan. Passiivinen vastarinta --
+itsepäinen ja mahdollisimman johdonmukainen voimassaolevassa laissa
+kiinnipysyminen -- oli taistelussa ollut kansan pääaseena. Vasta tämän
+n.s. sortokauden lopulla oli myös aktiivisempia itsepuolustuksen
+ilmauksia esiintynyt. Passiivinen vastarinta ei kyllä ollut täysin
+vastannut toiveita, mutta se oli kuitenkin pääasiassa täyttänyt
+tehtävänsä. Se vaikeutti suuressa määrin laittomien asetusten ja
+käskyjen soveltamista ja oli todella tehnyt mahdottomaksi venäläisen
+asevelvollisuuden toteuttamisen, mikä käytännöllis-poliittiselta
+kannalta katsoen oli tämän vastarintapolitiikan tärkein saavutus. Mutta
+merkitykseltään kenties vielä tärkeämpää oli, että tämä poliittisen
+toiminnan muoto oli kohottanut kansan vastustushenkeä, lujittanut
+isänmaallista tunnetta ja uhrimieltä, ehkäissyt turmeluksen ja
+yhteiskunnanhajaannuksen kehitystä sekä kypsyttänyt kansaa toista
+laatua olevan vastarinnan varalle. Mutta ajan pitkään ei tätä
+yksipuolisesti puolustusta tarkoittavaa taistelumuotoa, oman laatunsa
+ja ihmissielun luonteen vuoksi, olisi voitu riittävän laajassa
+mitassa ylläpitää eikä se olisi voinut pysyä tehokkaana. Venäjän
+lokakuunvallankumous tuli kansallemme avuksi oikealla hetkellä ja teki
+mahdolliseksi sen vapauden ja laillisuuden voiton, joka oli ollut myös
+passiivisen vastarinnan lopullisena päämääränä.
+
+Suomen kansa saattoi nyt jälleen hengittää vapaasti ja sen ensimäiseksi
+tehtäväksi tuli koettaa parantaa ne yhteiskuntarakennuksen särkymät ja
+vauriot, jotka sortovalta oli aikaansaanut. Kaikkien yhteiskunnan
+pystyvien voimien yhtynyt työ olisi tätä varten ollut tarpeen. Mutta
+yksimielisyys kansassa oli järkkynyt. Ne poliittiset vastakohdat,
+joiden ilmauksena oli sortovuosien aikana esiintynyt erilainen
+suhtautuminen laittomuuteen, olivat ehtineet tunkeutua syvälle myöskin
+henkilökohtaisemmissa seikoissa, ja jatkoivat yhä hajoittavaa
+vaikutustaan. Perustuslaillisten ryhmien ja entisen hallituspuolueen
+eli suomettarelaispuolueen kesken ilmeni laillisuuden palauttamisenkin
+jälkeen ei ainoastaan epäluuloa ja mielenapeutta, vaan katkeruutta,
+joka meni paljoa pitemmälle kuin mikä oli kokonaisuuden menestyksen
+kannalta soveliasta. Viimemainittu puolue ei ollut halukas
+lojaalisesti tunnustamaan uusia oloja ja niiden edessä taipumaan ja
+perustuslailliset ryhmät, jotka olivat päässeet valtaan, eivät
+käyttäneet sitä tarpeellisella varovaisuudella ja jalomielisyydellä,
+kun oli kysymys aikaisemmista vastustajista.
+
+Uuden tekijän sai valtiollinen elämämme sosialidemokraattisesta
+puolueesta, jonka toiminnan varsinainen lähtökohta oli suurlakko ja sen
+tapahtumat. Kielitaistelu ja eräät yleiset kulttuurikysymykset sekä
+suhtautuminen venäläisten vaatimuksiin olivat tähän saakka yksinään
+määränneet poliittiset puoluemuodostukset. Nyt tuli lisäksi
+luokkataistelu ratkaisevasti painavana tekijänä. Bobrikovin edustamaan
+venäläiseen politiikkaan oli sisältynyt pyrkimys petollisin lupauksin
+kiihottaa alempaa tilatonta väestöä hallitusta vastustavia "herroja"
+vastaan ja uskottelu maareformilla. Nämä ponnistukset eivät olleet
+jääneet tuloksettomiksi. Venäjältä tullut sosialivallankumouksellinen
+tartunta tapasi täällä valmistettua maaperää ja myöskin Suomen
+aktiivinen vastustuspuolue oli antanut virikettä eräiden työväenpiirien
+vallankumouksellisille taipumuksille, joskin enemmän poliittisessa
+kuin sosiaalisessa tarkoituksessa. Suurlakon lopputulos oli
+sosialidemokraattiselle puolueelle pettymys. Se ja sen johdettavina
+olevat työväenjoukot alkoivat nyt entistä enemmän kulkea omia teitään
+ja noudattaa suorastaan hyökkäävää politiikkaa porvarillista
+yhteiskuntaa ja uutta perustuslaillista hallitusta vastaan. Tämän
+mielialan ulkonaisena ilmauksena perustettiin "punakaarteja", jotka
+suhtautuivat vihamielisesti lailliseen järjestysvaltaan. Senjälkeen
+kuin verinen yhteentörmäys oli tapahtunut tämän kaartin ja
+porvarillisen suojeluskunnan välillä Helsingissä elokuun alkupäivinä
+1906 sattuneissa levottomuuksissa, jotka olivat välittömässä yhteydessä
+Viaporin linnoituksessa puhjenneen venäläisen vallankumouksellisen
+sotilaskapinan kanssa, katsoi hallitus olevansa pakotettu hajoittamaan
+nämä aseistetut työväenjoukot, ne kun olivat jatkuvana vaarana
+yhteiskunnalle. Myöskin porvarillinen suojeluskunta hajaantui. Mutta
+kerran luotu kuilu jäi pysyväiseksi.
+
+Marraskuun julistuskirjassa oli annettu toiveita myöskin
+eduskuntauudistuksesta. Uuden hallituksen ja valtiopäivien ensimäisiä
+tehtäviä yhteiskunnan lujittamiseksi oli yhteisen taistelun ja
+yhteisten kärsimysten jälkeen toimeenpanna kansaneduskunnan uudistus,
+joka perustuisi yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen. Valtiopäivät
+hyväksyivät suurella enemmistöllä komitean laatiman, hallituksen
+puoltaman ja hallitsijan antaman esityksen ja hallitsija vahvisti sen
+heinäkuun 20 p:nä 1906. Venäjän hallituksen myöntyväisyys esityksen
+vahvistamisen suhteen ei johtunut mukautuvasta vapaamielisyydestä, vaan
+todennäköisesti siitä, että sillä taholla odotettiin ruotsalaisen
+aineksen, jonka katsottiin muodostavan suomalaisen vastustuksen
+selkärangan, menettävän merkityksensä uudessa eduskunnassa. Uudistus
+oli askel tietymätöntä kohti -- ja moni epäröiden ajatteli sen
+toteuttamista --, mutta porvarillisella taholla toivottiin, että sen
+avulla saavutettaisiin yhteiskunnan lujittuminen ja yhteisymmärrys maan
+suuressa elinkysymyksessä, sen valtiollisen itsemääräämisoikeuden
+puolustamisessa. Neljän säädyn (ritariston ja aatelin, pappissäädyn,
+porvarissäädyn ja talonpoikaissäädyn) sijalle tuli nyt yleiseen, miehen
+ja naisen äänioikeuteen nojaavan vaalilain perusteella valittu
+yksikamarinen eduskunta, missä kansanvaltaiset periaatteet oli
+kehitetty pitemmälle kuin silloin kenties missään muussa Euroopan
+maassa. Valtiopäivien valtaa laajennettiin, mutta sitä rajoittivat
+kuitenkin suuresti hallituksen ja hallitsijan valtuudet. Vaalilaki,
+jossa suhteellinen vaalijärjestelmä puoluelistoineen oli toteutettu,
+toi eduskuntaan aivan uusia aineksia alemmista kansankerroksista, jotka
+eivät ennen olleet ottaneet osaa yleiseen valtiolliseen elämään, ja
+valtiopäivät, joiden tuli kokoontua vuosittain, saivat aivan toisen
+ulkonäön kuin aiemmin. Jo ensimäisessä yksikamarisessa eduskunnassa oli
+odottamattoman suuri osa (noin 40 prosenttia) edustajapaikoista
+joutunut sosialidemokraattiselle puolueelle. Työkuntoisuuteen ja
+poliittiseen edesvastuuntuntoon nähden oli uusi kansaneduskunta
+edellistä, joskin kokoonpanoltaan yksipuolista säätyedustusta paljon
+heikompi. Uudistus oli liian äkkinäinen. Aiemmin suuresti rajoitetun
+vaalioikeuden asteittainen laajentaminen olisi pitänyt käydä yleisen ja
+yhtäläisen äänioikeuden sekä yksikamarijärjestelmän toteuttamisen
+edellä. Kaupunkien lukuisa työväki sekä maaseudun tilaton väestö, joka
+oli vailla kaikkea poliittista kasvatusta, kohosi nyt yhdellä kertaa
+tekijäksi, jolla oli mitä suurin poliittinen vaikutusvalta, omistamatta
+sitä varten tarpeellista kypsyyttä. Kuten myöhempi kehitys on
+osoittanut, kävivät uudistuksen seuraukset maalle kohtalokkaiksi.
+Yhteiskuntaluokkien välinen kuilu ei tasoittunut, kuten oli toivottu,
+vaan päinvastoin se laajeni. Äsken saavutettu valta vain lisäsi
+vallanhimoa.
+
+Täysin lailliset olot ja järjestys maan hallintoon oli palautettu ja
+uusi hallitus toimi väsymättä. Yhteistyö senaatin ja uuden
+perustuslaillismielisen kenraalikuvernöörin, tod. salaneuvos Gerardin
+välillä oli luottamuksellista. Mutta siitä huolimatta yhteiskunnan eri
+aloille suunniteltu uudistustyö ehti vain vähältä osalta tulla
+suoritetuksi, ennenkuin suotuisa aika oli ohi. Siihen oli osaksi syynä
+maassa vallitseva hajaannus ja valtiopäivien radikaalinen esiintyminen.
+Poliittisesti valoisa aika, Venäjän rauhallinen suhtautuminen Suomeen,
+ei myöskään tullut pitkäaikaiseksi. Venäjän kanssa aikaansaatu rauha ei
+nimittäin ollut pysyväinen. Ainoastaan pakollinen myönnytys Venäjän
+hallituksen puolelta oli antanut Suomelle hetkisen hengähtämisaikaa.
+Damokleenmiekka riippui yhä edelleen uhkaavana maan yllä. Taantumus oli
+Venäjällä taas kohottanut päätään, kuten rettelöimiset uuden
+valtakunnanduuman kanssa kyllin osoittivat. Venäjän natsionalistinen
+sanomalehdistö sai takaisin hyökkäävän sävynsä. Suomea vastaan tähdätyt
+suunnitelmat otettiin jälleen esiin, joskin niiden toteuttamistapaa
+jonkun verran lievennettiin, mikä johtui osaksi viimeisten sortovuosien
+kokemuksesta, osaksi siitä, että Venäjä oli saanut kansanedustuksen.
+
+Ulkonaista aihetta sekaantua Suomen asioihin oli Venäjän hallitus m.m.
+löytänyt siitä yhteistyöstä, mikä oli olemassa Suomen aktivistien ja
+Venäjän vallankumouksellisten välillä, ja luulosta, että nämä muka
+saivat turvaa Suomessa. Tällaista yhteistyötä sekä äsken saavutetun
+laillisuuden merkityksen väheksymistä tuki jokseenkin avoimesti
+poliittisesti radikaalinen aikakauslehti "Framtid", jota voitiin pitää
+aktivistien äänenkannattajana. Uusi salainen aktivistijärjestö,
+Voima-liitto, oli suurlakon jälkeen muodostettu Suomessa. Sen
+päämääränä oli lähinnä yhteiskunnan aktiivisen turvan valmisteleminen
+ja siihen sisältyi tavallaan myöhemmän suojeluskunta-ajatuksen siemen,
+mutta liitolla oli ilmeisesti myöskin kauemmas tähtääviä päämääriä:
+maan valmistautuminen vapautumaan Venäjästä, jos vain olot
+muodostuisivat sellaisiksi, että tämän ajatuksen toteuttaminen kävisi
+mahdolliseksi. Lämpimän isänmaallisuuden kannattama, mutta
+poliittiselta pätevyydeltään jokseenkin heikko Voima-liitto, jolla oli
+Pohjanmaalla haaraosastoina urheilu- ja ampumaseuroja, oli itse asiassa
+aktiivisen itsenäisyysliikkeen edeltäjä. Liitto herätti aivan
+luonnollisesti suurta epäluuloa venäläisellä taholla, mutta
+sitä käytettiin samalla keinona suomalaisten lojaalisuuden
+epäilyksenalaiseksi tekemiseen. Tässä tarkoituksessa koetettiin
+provoseeratuita ilmiantoja ja vääriä kiertokirjeitä käyttää
+todistuksina Suomessa harjoitettua rikollista poliittista toimintaa
+vastaan. Ei vain Venäjän, vaan myös suomettarelaispuolueen taholta
+paisutettiin Voima-juttu laajuudeltaan paljoa suuremmaksi kuin se
+ansaitsi ja käytettiin aseena perustuslaillista hallitusta vastaan,
+joka myös katsoi olevan aihetta hajoittaa liiton.
+
+Oleskeltuaan kaksi vuotta Suomessa vapaamielinen, sympaattinen
+kenraalikuvernööri Gerard sai eron toimestaan ja hänen seuraajakseen
+tuli kenraali W. Boeckmann, tosin hyväntahtoinen mies, mutta vailla
+lujia poliittisia periaatteita ja sen kautta soveliaampi välikappale
+Venäjän taantumukselliselle ja suomalaisvihamieliselle suunnalle. Jo
+vuoden 1907 lopussa oli kenraalikuvernöörinapulaiseksi nimitetty
+Bobrikovin ajalta tunnettu Suomen autonomian vannoutunut vihamies
+kenraali F. Seyn. Venäjän pääministerinä, v. 1906 eronneen Witten
+jälkeen, oli P. Stolypin, joka oli ottanut hallitusohjelmaansa
+myöskin Suomen liittämisen lähemmäksi Venäjää. Sosialistien ja
+epäsuorasti suomettarelais-puolueen taholta eduskunnassa ilmituodun
+epäluottamuslauseen johdosta Suomen hallituksen jäsenet pyysivät
+eroansa huhtikuussa 1908. Eduskunta tosin hajoitettiin, mutta muutamat
+vanhemmista senaattoreista, niiden joukossa L. Mechelin, saivat eron,
+minkä kautta perustuslaillinen senaatti pirstoutui. Kesällä
+muodostettiin kokoomussenaatti eri porvarillispuolueiden edustajista,
+Edv. Hjelt varapuheenjohtajana. Tämä tapahtui venäläisten puolelta
+tehdyn vaatimuksen johdosta, mutta myöskin Suomessa ajateltiin
+mahdolliseksi kokoomushallituksen avulla vähentää maan porvarillisten
+ryhmien kesken vallitsevaa hajaannusta sekä saavuttaa lujempi asema
+ulospäin venäläisten vaatimuksia vastaan. Ensimäinen tarkoitusperä
+jossakin määrin saavutettiin, viimemainittua ei. Jo keväällä 1909
+tilanne oli sellainen, että senaatin perustuslaillisten jäsenten täytyi
+erota ja seuraavana syksynä olivat jäljelle jääneetkin jäsenet
+pakotetut jättämään paikkansa.
+
+
+
+
+"Finis Finlandiae".
+
+
+Pitkäksi aikaa ei Suomea siis jätetty rauhaan. Vuonna 1908 alkoi maalle
+uusi laittomuudenkausi. Aluksi venäläisellä taholla meneteltiin
+jonkunmoisella varovaisuudella, sitten yhä julkeammin.
+
+Nyt ei enään herätetty eloon asevelvollisuuskysymystä, jolla edellisen
+sortokauden aikana oli ollut vallitseva sija laittomuustoimenpiteissä
+ja joka, lukuunottamatta helmikuunjulistuskirjaa, oli ristiriitojen
+päätekijänä. Yhteiskunnan vastarinta oli peljättänyt Venäjän hallitusta
+uudistamasta yritystään saattaa venäläinen asevelvollisuus Suomessa
+voimaan, ja toiselta puolen oli itse vastarinnan luonne osoittanut,
+ettei Suomen kansan suhde Venäjään enään ollut niin luotettava, että
+olisi uskallettu ryhtyä palauttamaan suomalaista sotalaitosta
+entisessäkään muodossaan. Näytti varmimmalta jättää maa vaille omaa
+aseistusta ja uskoa tämä yksinomaan venäläisille joukoille. Sen
+sijaan vaadittiin Suomen valtiolaitokselta rahallista korvausta
+kansan vapauttamisesta sotilasrasituksesta, mikä, varsinkin kun
+sotilasmäärärahoja ei tehty riippuviksi valtiopäivien suostumuksesta,
+sai aikaan pysyväisiä selkkauksia Venäjän ja Suomen valtiomahtien
+välillä. Lokakuussa 1909 hallitsija antoi julistuskirjan,
+jossa määrättiin, että Suomen, sen sijaan että se suorittaisi
+henkilökohtaista asevelvollisuutta, tuli Venäjän valtakunnanrahastoon
+maksaa vuotuinen, vähitellen 20 miljoonaksi markaksi nouseva erä. Tälle
+laittomassa järjestyksessä syntyneelle toimenpiteelle valtiopäivät
+eivät myöntäneet sitovaa voimaa, mutta rahat tilattiin ja suoritettiin
+yleisestä valtionrahastosta, johon valtiopäiville ei tunnustettu mitään
+määräämisoikeutta.
+
+Suomen kysymyksistä vedettiin nyt etualalle menettely, jota oli
+noudatettava Suomen asioita hallitsijalle esitettäessä, sekä
+valtakunnanlainsäädäntöä koskevat kysymykset. Ensinmainitulla
+tarkoitettiin saattaa nämä asiat Venäjän ministerineuvoston valvonnan
+alaisiksi, ennenkuin ne esitettiin hallitsijalle, ja siten antaa tälle
+laitokselle ratkaiseva vaikutusvalta kaikkiin Suomen asioihin. Suomen
+lakiasäätäviä viranomaisia asiassa kuulematta julkaistiin kesäkuussa
+1908 asetus, ettei ministeri-valtiosihteeri saisi hallitsijalle esittää
+mitään Suomesta saapuneita asioita, ennenkuin ne oli saatettu
+ministerineuvostoon lausunnonantamista varten, milloin asian laatu sitä
+vaati. Tätä toimenpidettä voidaan pitää uuden laittomuus- ja
+venäläistyttämissuunnan virallisena alkuna maassamme. Se tapahtui heti
+perustuslaillisen senaatin hajoittamisen jälkeen eikä ollut ilman
+yhteyttä tämän seikan kanssa. Tehottomiksi jäivät Suomen senaatin,
+samoinkuin eduskunnan useampaan kertaan tekemät huomautukset
+toimenpiteen sekä oikeudellisesta että käytännöllis-hallinnollisesta
+puolesta. Venäjän ministerineuvosto sai tarkastusoikeuden niihin Suomen
+asioihin, jotka oli esitettävä hallitsijalle, ja tuli siten olemaan
+Suomen hallituksen ja hallitsijan välillä oleva virallinen aste sekä
+sai aina uudistuvaa tilaisuutta puuttua Suomen asiain ratkaisuun,
+silloinkin kun nämä olivat laadultaan täysin sisäisiä ja politiikkaan
+kuulumattomia. Laajassa mitassa neuvosto käyttikin tätä oikeutta
+hyväkseen muka laillisuuden varjossa, vaikka sellainen virallinen
+maamme asioihin sekaantuminen oli ilmeisessä ristiriidassa Suomen
+Venäjän valtakunnassa nauttiman autonomisen erikoisaseman kanssa. Oli
+luonnollista, että heikko ja Suomelle epäsuopea hallitsija sellaisissa
+asioissa enemmän kuunteli venäläisiä neuvonantajiaan kuin Suomen
+senaattia ja ministerivaltiosihteeriä.
+
+Laajan luvun Suomen poliittisessa historiassa Venäjän vallan aikana
+muodostaa valtakunnanlainsäädäntökysymys, s.o. Venäjälle ja Suomelle
+yhteisten tai valtakunnan etuja koskevien Suomen lakien säätämistä
+koskeva kysymys ja sillä on tärkeä sijansa venäläis-suomalaisissa
+ristiriidoissa. Pyrkimys saada tämä kysymys järjestetyksi oli
+venäläiseltä taholta sikäli oikeutettu, kuin lainsäädännössä tässä
+kohden oli olemassa aukko, mutta sen merkitystä suurenneltiin
+poliittisessa tarkoituksessa. Ei suomalaistenkaan puolella oltu
+haluttomia järjestämään tätä kysymystä, mutta se oli tehtävä tavalla,
+joka ei järkyttänyt Suomen valtakunnassa nauttimaa sisäistä autonomiaa.
+Eri ajoin ja muodoin olivat venäläiset ja suomalaiset viranomaiset tätä
+kysymystä käsitelleet ja sitä oli pohdittu venäläis-suomalaisissa
+sekakomiteoissa. Vielä vuonna 1909 asetettiin tällainen, kumpaakin
+maata edustavista valtio-oikeuden tuntijoista kokoonpantu sekakomitea,
+jonka puheenjohtajana oli salaneuvos Haritonov. Mutta suomalaiset ja
+venäläiset näkökannat eivät nyt yhtä vähän kuin aiemminkaan olleet
+yhteensovitettavissa. Venäläiseltä taholta esitettiin vaatimuksia,
+joita Suomen puolelta ei voitu hyväksyä. Täällä oltiin valmiit tekemään
+suuriakin myönnytyksiä, mutta ei kuitenkaan niin suuria, että
+suomalainen lainsäädäntö tähän kuuluvilla aloilla jäisi kokonaan
+riippuvaiseksi Venäjän viranomaisten päätöksestä, kun taas venäläisellä
+taholla juuri tässä kohden pyrittiin saavuttamaan ehdotonta ylivaltaa.
+Kysymys oli tullut tai tehty erikoisesti olevan hetken vaatimaksi
+Venäjän valtakunnanduuman alettua toimintansa. Pääministeri Stolypin
+oli jo toukokuussa 1908 pitänyt duumassa ohjelmapuheen, jossa hän antoi
+vääristellyn ja voimakkaasti väritetyn kuvan Suomen oloista sekä
+tehosti, kuinka oli välttämätöntä tyydyttää Venäjän valtakunnan edut
+Suomen lainsäädäntöoikeuksien kustannuksella. Hänen mielestään tulisi
+valtakunnanlainsäädännön saada ratkaisu, joka ottaisi asianmukaisesti
+huomioon Venäjän "historialliset suvereniteettioikeudet", ja
+siihen ei tarvittaisi Suomen valtiopäivien suostumusta. Kysymyksen
+siis ratkaisisivat Venäjän valtakunnan viranomaiset, huolimatta
+siitä, oliko Suomen suostumus olemassa vai ei. Kaksi vuotta
+myöhemmin tämä ohjelmalausuma toteutettiin. Maaliskuussa 1910
+hallitsija antoi manifestin ynnä ehdotuksen laiksi "niiden Suomenmaata
+koskevien lakien ja asetusten säätämisjärjestyksestä, joilla on
+yleisvaltakunnallinen merkitys", joka lakiehdotus oli annettava
+duumalle ja valtakunnanneuvostolle. Ehdotusta seurasi luettelo
+sellaisista valtakunnallisista asioista, jotka oli riistettävä Suomen
+lainsäädännön piiristä venäläisten viranomaisten ratkaistaviksi.
+Näiden asiain joukossa olivat muiden muassa: Suomen osallisuus
+valtakunnanmenoihin, asevelvollisuuden suorittaminen ja muut
+sotilaalliset rasitukset, Suomessa asuvien venäläisten oikeudet,
+valtakunnankielen käyttö Suomessa, pääperusteet, joiden mukaan Suomen
+hallintoa oli hoidettava erikoisten laitosten avulla, oikeuslaitoksen
+ja koululaitoksen pääperusteet, sanomalehdistöä, tullilaitosta ja
+tullitariffeja, rahajärjestelmää, postia, sähkölennätintä ja joissakin
+suhteissa kulkulaitoksia, merenkulkua sekä luotsi- ja majakkalaitosta
+koskeva lainsäädäntö y.m. Yleisvaltakunnallisiin kysymyksiin, jotka
+ilman Suomen myötävaikutusta voitiin järjestää, luettiin siis Suomen
+sisäisen hallituksen perusteet ja sen hallinnon tärkeimmät alat.
+Valtiopäivien lausunto lakiehdotuksesta vaadittiin annettavaksi
+kuukauden kuluessa. Valtiopäivien vastauksessa lausuttiin
+toivottavaksi, että päästäisiin tyydyttävään ratkaisuun sellaisissa
+kysymyksissä, jotka voivat antaa aihetta selkkauksiin ja
+ristiriitoihin, mutta eduskunta lausui samalla, että se, koska
+lakiehdotus "sisälsi Suomen perustuslakien perinpohjaisen muutoksen ja
+eduskunta ei voi luopua sille tällaisessa asiassa kuuluvasta
+päättämisoikeudesta, ei ole katsonut voivansa antaa tarkoitettua
+lausuntoa lakiehdotuksen sisällyksestä."
+
+Kiinnittämättä huomiota valtiopäivien kantaan tässä Suomen koko
+kansalliselle olemassaololle niin tärkeässä kysymyksessä,
+valtakunnanduuma hyväksyi lain ja jo saman vuoden kesäkuun 30 p:nä --
+siis tavattomalla kiireellä -- hallitsija sen vahvisti. Sen mukaan
+Suomen kansaneduskunnan tuli ainoastaan antaa lausuntonsa
+sellaisiin lainsäädäntöaloihin kuuluvista lakiehdotuksista, joiden
+katsottiin olevan luonteeltaan yleisvaltakunnallisia. Suomen etuja
+valvomaan olisi Suomen eduskunnalla oikeus valita neljä edustajaa
+valtakunnanduumaan, jonka jäsenluku nousi 442:een, sekä kaksi edustajaa
+valtakunnanneuvostoon. Valtakunnanduuman tehtyä päätöksensä tästä
+kysymyksestä duumanjäsen Puriskevits huudahti vahingoniloiset sanansa:
+"Finis Finlandiae!" Tällainen valtakunnanlaki, joka teki Suomen
+kokonaan riippuvaiseksi maamme elämälle ja tarpeille vieraista Venäjän
+lakiasäätävistä viranomaisista, näytti itse asiassa olevan omansa
+tekemään lopun vapaasta ja itsehallinnollisesta Suomesta. Tämä oli kova
+isku maallemme ja se murskasi täällä vielä joillakin tahoilla kytevät
+toiveet päästä Venäjän kanssa sovinnolliseen ratkaisuun.
+
+Lakia ei myöskään Suomessa koskaan tunnustettu päteväksi eikä
+kansaneduskunta koskaan ryhtynyt antamaan lausuntoa valtakunnanduumalle
+eikä valitsemaan siihen edustajia -- se ei yleensä ollenkaan puuttunut
+tätä laatua oleviin asioihin -- mutta laki pantiin siitä huolimatta
+käytäntöön.
+
+Venäjän itsevaltainen hallitustapa oli osoittautunut Suomelle
+vaaralliseksi, mutta moni kaukokatseinen suomalainen poliitikko oli jo
+aiemmin lausunut sen käsityksen, että perustuslaillisesti hallittu
+Venäjä olisi vielä vaarallisempi. Tämä mielipide oli tuotu ilmi m.m.
+aikaisemmin mainitussa von Beckerin kirjasessa, jossa tekijä esitti
+olevan välttämätöntä luoda vapaa ja puolueeton Suomi. Nämä ennustukset
+näyttivät nyt käyvän toteen. Valtakunnanlakiin nähden, joka oli
+syntynyt -- ei itsevaltiuden mielivallasta, vaan valtakunnanduuman
+suostumuksella ja myötävaikutuksella, eivät mitkään vastalauseet
+voineet olla tehokkaita, ja sen perustalle voitiin laatia uusia lakeja,
+jotka olivat omansa vähitellen automaattisesti ja lopullisesti
+tuhoamaan Suomen koko erikoisaseman ja kansallisen elämän. Kävi näin
+ollen yhä selvemmäksi, ettei maan ja kansan kansallista olemassaoloa
+uhkaavan vaaran lähteenä ollut Venäjän autokratia tai virkavalta,
+vaan itse se seikka, että oltiin Venäjän vallan alla. Keisarin
+sanapattoisuus oli Suomessa suuresti järkyttänyt lojaalisuuden tunteita
+hallitsijaa kohtaan; valtakunnanduuman myötävaikutus Suomen autonomian
+sortamiseksi ja maan kansallisen olemassaolon tuhoamiseksi heikensi
+suuresti myös sitä lojaalisuuden tunnetta valtakuntaa kohtaan, minkä
+perustana oli Suomen valtio-oikeudellinen suhde Venäjään.
+
+Suomen senaatti oli jo tällöin käsissä, jotka olivat halukkaat
+palvelemaan Venäjän asiaa vastoin kansan tahtoa ja maan etuja. Sen
+jälkeen kuin kokoomushallitus oli hajoitettu ja kaikki sen jäljellä
+olevat jäsenet eronneet syksyllä 1909, sai maa hallituksen, jonka
+jäsenet vain nimeksi olivat suomalaisia -- senaatin varapuheenjohtajana
+oli kenraali W. Markov -- ja joita eivät mitkään arvelut
+häirinneet, kun oli kysymys maan itsehallinnon hävittämisestä ja
+venäläistyttämisestä. Myöhemmin hallitukseen astui miehiä, jotka eivät
+edes muodollisesti olleet suomalaissyntyisiä eivätkä osanneet
+kumpaakaan maan kielistä. Kenraalikuvernööri Boeckmann sai eron 1909 ja
+hänen seuraajakseen nimitettiin kenraali Seyn. Kaikki oli siis hyvin
+järjestetty venäläistyttämisen jyrkkää toteuttamista varten. Suomen
+hallituksen puolelta ei enää ollut mitään vastarintaa pelättävissä.
+Vain eduskunta pysyi torjuvalla kannallaan, mutta venäläisellä ja
+hallituksen taholla ei siihen kiinnitetty sanottavaa huomiota. Siitä ei
+välitetty sen enempää, vaan se katsottiin laitokseksi, jolla ei ollut
+arvovaltaa eikä merkitystä.
+
+Se venäläinen politiikka, jota nyt sovellutettiin Suomen autonomian
+horjuttamiseksi ja maan sulattamiseksi yhteen Venäjän kanssa, oli
+paljon viisaampaa tai viekkaampaa ja pohjaltaan vaarallisempaa kuin
+aikaisempi Bobrikovin aikana noudatettu avoin väkivalta. Suuri
+yleisö sai sitä suoranaisesti vähemmin tuta, ja se olikin
+ulkonaiselta olemukseltaan eräissä suhteissa hillitympi. Sanottavaa
+sensuuripainostusta ei harjoitettu sanomalehdistöä kohtaan, joka
+jokseenkin vapaasti saattoi lausua mielipiteensä. Kokouksia ja
+neuvottelutilaisuuksia ei ehkäisty yhtä laajassa mitassa kuin aiemmin
+eikä yksityisiä kansalaisia saatettu rettelöimiselle alttiiksi niin
+yleisesti kuin silloin. Uusi valtakunnankoneisto oli -- niin oli
+laskettu -- itsestään vievä päämäärään. Mutta virkamiehet olivat
+erittäin pulmallisessa asemassa. Isänmaallinen mieli ja lainkuuliaisuus
+joutui koville koetuksille. Lukuisat maan parhaista virkamiehistä
+pakotettiin tai tunsivat olevansa pakotetut jättämään paikkansa ja
+heidän sijallensa tuli ala-arvoisia tai kansallisuudeltaan venäläisiä
+tai suomalaisia onnenonkijoita. Uusi venäläis-suomalainen virkavalta
+oli näin astumassa vanhan virkamiesluokan sijalle. Mutta järjestelmä
+vei kuitenkin pian myös suoranaisiin väkivallantekoihin.
+
+Kaksi vuotta siitä kuin valtakunnanlainsäädäntö oli päätetty, vuonna
+1912, käytettiin uutta lainsäädäntötietä ensikerran. Valtakunnanduuma
+hyväksyi ja hallitsija vahvisti silloin kaksi "valtakunnanlakia",
+joista toinen koski Suomen velvollisuutta rahallisesti ottaa
+osaa Venäjän sotilaskustannuksiin, toinen venäläissyntyisten
+oikeudellista tasa-arvoisuutta syntyperäisten suomalaisten rinnalla
+kansalaisoikeuksiin nähden, venäläisten kansalaisoikeuden silti
+lakkaamatta Venäjällä. Tämän n.s. "yhdenvertaisuuslain" pätevyyttä, se
+kun oli lainvastaisesti syntynyt, ei tietenkään Suomessa tunnustettu ja
+maan kunnalliset ja oikeusviranomaiset jättivät sen huomioonottamatta.
+Yritykset saada kysymys järjestetyksi suomalaisella lailla raukesivat
+Venäjän hallituksen vastarintaan, se kun ei halunnut saada ristiriitaa
+laillista tietä sovitetuksi. Käytännöllisessä elämässä Suomessa asuvat
+venäläiset nauttivat lähipitäen samoja oikeuksia kuin maan omat
+asukkaat ja heillä oli tuskin mitään syytä tyytymättömyyteen, varsinkin
+kun he milloin tahansa vaikeuksitta voivat saavuttaa Suomen kansalaisen
+aseman. Muodollinen eroavaisuus oli siinä, että venäläisten, saadakseen
+elinkeino-oikeuden, tuli hakea sitä kuvernöörinvirastolta, kun taas
+Suomen kansalaisille riitti maistraatille tehty ilmoitus. Tällä
+itsessään merkityksettömällä alalla venäläiseltä taholta suorastaan
+tarkoituksellisesti laadittiin ristiriitoja. Ensinnä joutui tässä
+tuleen Viipurin maistraatti, joka kieltäytyi ottamasta vastaan erään
+paikkakunnalla oleskelevan venäläisen elinkeinoilmoitusta osoittaen
+hänet kuvernöörinvirastoon. Yhdenvertaisuuslaki sisälsi sen tolkuttoman
+määräyksen, että suomalainen virkamies tai tuomari, joka kieltäytyi
+sovelluttamasta tai noudattamasta lakia, oli haastettava venäläisen
+tuomioistuimen eteen Pietariin ja siinä tuomittava. Tiedettiin
+kokemuksesta, että Suomen tuomioistuimet eivät olleet lahjottavissa ja
+että ne tuomitsisivat yksinomaan sellaisten lakien mukaan, joilla oli
+laillinen pätevyys Suomessa, ja sanotulla määräyksellä tahdottiin
+poistaa vaikeus saada niskoittelevat virkamiehet rangaistukseen. Tämän
+mukaisesti vangittiinkin mainitun maistraatin jäsenet ja vietiin
+väkivallalla Venäjän pääkaupunkiin. He valittivat tästä Viipurin
+hovioikeuteen, joka selitti vangitsemisen laittomaksi. Heti kohtasi
+sama kohtalo myös niitä hovioikeuden jäseniä -- heitä oli
+kaksikymmentäkolme, -- jotka olivat ottaneet osaa päätöksentekoon.
+Myöskin muutamia muita samanlaisia tapauksia sattui. Näin useita
+nuhteettomia virkamiehiä, niiden joukossa monta iäkästä, vedettiin
+vieraan tuomioistuimen eteen, jolla ei ollut mitään tekemistä
+suomalaisen lainkäytön kanssa, ja tuomittiin siinä pitkäaikaiseen
+vankeusrangaistukseen, mikä oli kärsittävä venäläisessä vankilassa
+(Krestyn vankilassa). Tällainen kohtelu oli tietenkin oikeudentuntoa
+kuohuttava ja omansa syvästi loukkaamaan kansallista tunnetta, se oli
+samalla, kuten eduskunta on lausunut, "itse sen perustan aukirepimistä,
+jolla yhteiskuntajärjestys lepää, se oli anarkian asettamista
+järjestyneiden yhteiskuntaolojen sijalle." Mutta Suomen yhteiskunta
+oli voimaton moisten väkivallantekojen edessä ja saattoi vain
+mielenosoituksin ja ilmaisemalla myötätuntoaan vihamielisen ja vihatun
+poliittisen mielivallan viattomille uhreille tuoda ilmi kuohuksissa
+olevat tunteensa.
+
+Samalla suoranainen käytännöllinen venäläistyttämistyö edistyi yhä
+nopeammassa tahdissa. Venäjänkieli sai yhä suuremman käytön
+virastoissa ja niiden välisessä kirjeenvaihdossa. Senaatin
+asiankäsittelyissä venäjä oli ainoana virallisena kielenä. Koulujen
+lukujärjestys sullottiin taas täyteen venäjänkielen tunteja toisten
+oppiaineiden kustannuksella ja myöskin korkeakoulujen asteittaista
+venäläistyttämistä suunniteltiin. Luotsilaitos oli lakannut olemasta
+suomalainen virasto ja alistettu Venäjän meriministeriön alaiseksi sekä
+sen miehistöön otettu venäläisiä, jotka olivat enemmän tai vähemmän
+perehtymättömiä maan merenkulkuoloihin, -- raskas isku sen oivalliselle
+rannikkoväestölle. Ja alituisesti haudottiin uusia tuumia maan
+poikkeusasemaa ja erikoisluonnetta vastaan, eikä vähimmin
+kenraalikuvernöörin johdon alaisena olevassa, pääasiallisesti
+venäläisistä kokoonpannussa Suomen senaatissa. Myöskin maan
+taloudelliset olot kärsivät suuresti venäläisten kelvottomasta
+hallituksesta. Venäjän etuja suosittiin kaikissa suhteissa Suomen
+kustannuksella. Vuonna 1913 tuli silloin eronneen kenraali Langhoffin
+jälkeen ministeri-valtiosihteeriksi kenraali Markov ja tämän sijalle
+nimitettiin senaatin varapuheenjohtajaksi tarmokas mustansotnian mies,
+M. Borovitinov.
+
+Nytkin turvauduttiin passiiviseen vastarintaan ja tehtiin suuria
+uhrauksia, mutta tämä johtui yleensä yksityisten henkilöiden
+lainkuuliaisuudesta ja kunniantunnon vaatimuksista. Yhteiskunnan
+poliittisena aseena se oli kadottanut merkityksensä. Tehokkaan
+vastarinnan mahdollisuuksia puuttui, mikä sai yhteiskunnassa aikaan
+jonkun verran lamaantumista, mutta samalla loi mieliin painostavan
+katkeruuden. Myöskin aktivistinen liike oli ainakin näennäisesti
+herpaantunut, mutta sen henki eli edelleen eräissä yhteiskuntapiireissä
+ja säilytti sittemmin esiintyvän itsenäisyysliikkeen siemenen. Vain
+ulkoapäin tuleva, sellaisten mullistavien tapauksien tuoma apu, jotka
+järkyttäisivät Venäjän tai ainakin siellä vallassa olevan suunnan
+mahti-aseman, näytti nyt enää voivan pelastaa Suomen perikadosta, estää
+Venäjää nielemästä maatamme kokonaan. Porvarilliset poliitikot
+ylläpitivät suhteita Venäjän vapaamieliseen oppositsioniin, varsinkin
+kadettipuolueeseen, joka oli osoittanut jonkunverran ymmärtävänsä
+Suomen taistelua kansallisuutensa ja sisäisen itsehallintonsa puolesta,
+mutta avuntoiveet tältä taholta olivat vähäiset eikä suhde ollut täysin
+luottamuksellinen. Omia porvarillisista erilleen johtavia teitään
+kulkeva sosiaalidemokraattinen puolue oli yhteistoiminnassa rajan
+itäpuolella olevien samanmielisten ainesten kanssa, pitäen kuitenkin
+ensi sijassa päämääränä yhteiskunnallista, -- siis ei puhtaasti
+valtiollista -- vallankumousta. Tämä yhteistyö laski perustan myöhemmin
+näiden ryhmien kesken esiintyvälle voimakkaalle yhteistunnolle. Mutta
+Venäjän vallankumous, joka oli ollut niin monen toiveiden esineenä,
+niin siellä kuin Suomessa, näytti etäisemmältä kuin koskaan.
+
+Ja kuitenkin tämän yleisen lohduttomuuden, vastarinnan väsähtämisen ja
+Suomen yhteiskunnan näennäisen toivottomuuden alla kyti uskonkipinä,
+usko vapauteen, maamme valoisaan tulevaisuuteen. Kysymyksiin: milloin
+ja miten? ei kukaan rohjennut vastata. Mutta nuorisopiireissä kipinä
+saattoi hetkeksi leimahtaa liekkiin ja ilmaista olemassaolonsa. Niin
+kävi pohjalaisten ylioppilasosakuntien Porthan-juhlassa marraskuussa
+1913, jossa "itsenäisyysajatus" sytyttävässä puheessa (K. Koskimies)
+lausuttiin julki ja herätti innostusta. Tällaiset tunnelmat kuitenkin
+pian haihtuivat lohduttomassa todellisuudessa, joka ei voinut tarjota
+mitään virikettä rohkeille toiveille. Mutta kipinä ei enää koskaan
+tyystin sammunut. Ei ole unohdettava, että ylioppilaspiireissä lähinnä
+edellisinä vuosina oli toimitettu "Nuori Suomi" nimistä lehteä, joka --
+joskaan ei tietenkään täysin selvää kieltä käyttäen -- esiintyi tätä,
+inhimillisten laskelmien mukaan silloin vielä kaukaista päämäärää kohti
+suuntautuvien voimien, pyrkimysten ja toiveiden tulkkina. Kansan
+syvissä riveissä ei uskonkipinä myöskään ollut sammunut, joskin siellä
+elettiin passiivisina. Vaistomaisesti, itsepäisellä elämäntahdolla,
+pidettiin kiinni siitä tunnosta ja vakaumuksesta, ettei kansa, joka
+tahtoo elää, ole sortuva. Toivottomuudessakin toivottiin. Venäläinen
+voitonhuuto "Finis Finlandiae" ei ollut toteutuva. Sortopolitiikka oli
+itse valmistanut maaperän niiden voimien kehitykselle, jotka se luuli
+ainiaaksi kukistaneensa.
+
+
+
+
+Suomi ja maailmansota.
+
+
+Tällä kannalla olivat asiat, kun maailmansota elokuussa 1914 puhkesi.
+Se avasi maallemme uusia näköaloja, joiden edessä neuvottomuus ja
+epävarmuus aluksi valtasi mielet. Meidän poliittinen ajattelumme oli
+ollut jokseenkin yksipuolisesti kytkettynä Venäjää vastaan käytyyn,
+ahtaissa juridisissa muodoissa liikkuvaan oikeustaisteluun. Passiivisen
+vastarinnan jokseenkin yksinkertaisissa puitteissa liikkuessaan
+tämä taistelu oli antanut tuiki vähän tilaisuutta askarrella
+suurpolitiikassa ja sen tarjoamien mahdollisuuksien yhdistelmissä. Näin
+ollen oli luonnollista, ettei Suomessa heti oltu selvillä suurista
+maailmantapahtumista, vaan seistiin epävarmoina ja kysyvinä niiden
+vaatimusten edessä, joita ne kansallemme asettivat. Oli ilmeistä,
+etteivät nämä tapahtumat ainoastaan voineet, vaan että niiden täytyi
+vaikuttaa myöskin meidän sotaan sekaantuneen vallan yhteydessä
+olevaan maahamme. Riippui tietenkin ensikädessä sodan kulusta ja
+lopputuloksesta, mutta myös Suomesta itsestään, mihin suuntaan tämä
+vaikutus oli käyvä. Jollei Suomen yhteiskunta tällöin mielinyt asettua
+aivan passiivisesti odottamaan tapahtumien kulkua, vaan jos se halusi
+koettaa osaltaan vaikuttaa niihin määrätyssä tarkoituksessa, silloin
+avautui sen politiikalle oikeastaan vain kaksi mahdollisuutta eli
+pääsuuntaa. Toinen niistä oli: koettaa uudelleen herättää eloon jo
+sammunut lojaalisuuden tunne Venäjän valtakuntaa kohtaan ja toimia
+tämän mukaisesti sekä siten hankkia maallemme Venäjän ja sen
+liittolaisten mielisuosio, toivossa, että siten saataisiin jälleen
+suurempi kansallinen vapaus ja uudelleen päästäisiin nauttimaan
+sisäistä itsehallintoa. Mutta liian kalliisti ostettu voidakseen
+unohtua oli kokemus, ettei Venäjään ollut luottamista, ettei sen
+kiitollisuus ja jalomielisyys ulottuisi kauemmas kuin ulkonaisten
+olosuhteiden pakko teki Suomen vaatimusten varteenottamisen
+hyödylliseksi. Myöskin länsivaltojen mielenkiinto Suomea ja sen
+autonomiaa kohtaan -- vaikkakin ne olivat ottaneet ohjelmaansa pienten
+kansojen oikeuden ja vapauden -- näytti niiden liittolaissuhdetta
+Venäjään ja suurpoliittisia näkökohtia silmälläpitäen liian
+epävarmalta, jotta siihen olisi voinut turvautua. Eikä monikaan,
+edellytysten ollessa tällaiset, puoltanut Venäjän lojaalista
+kannattamista sodassa. Ne, jotka sen tekivät -- tätä mielensuuntaa
+esiintyi erikoisesti eräissä liikemiespiireissä ja joillakin alunpitäen
+länsivaltalaismielisillä henkilöillä -- saivat varsin vähän kannatusta.
+Todellista lojaalisuutta olisi enää ollut mahdoton saada viriämään.
+Osoittautui nyt olevan onneksi maalle, ettei sillä ollut mitään omaa
+sotaväkeä, sillä tämän olisi epäilemättä ollut pakko sodassa taistella
+Venäjän armeijoissa päämäärien puolesta, jotka eivät ainoastaan olleet
+maallemme vieraat, vaan suorastaan sen etujen vastaiset, mikä seikka
+todennäköisesti olisi johtanut ennenaikaisiin kohtalokkaisiin
+ristiriitoihin.
+
+Toinen mahdollisuus kävi suorastansa päinvastaiseen suuntaan. Se lähti
+siitä tosiasiasta, että Venäjä oli Suomen vihollinen ja pysyisi sinä,
+niin kauan kuin sen mahti oli murtumaton ja sen oli mahdollista sortaa
+maatamme. Vain Venäjän joutuminen sodassa tappiolle saattoi tarjota
+Suomelle mahdollisuuden saada takaisin, mitä se oli kadottanut, ja
+kenties viedä vielä kauemmaskin -- täydelliseen riippumattomuuteen.
+Suomen kuolemantuomio oli jo langetettu. Jos sen autonomian
+palauttaminen oli saavutettavissa, merkitsisi tämä todennäköisesti vain
+tuomion lopullisen toimeenpanon lykkäystä. Kansallisen ja valtiollisen
+olemassaolomme ainoa pelastus oli maamme irtipääsy Venäjästä. Tämä
+vapautuksen ajatus ei ollut rikollinen. Suomella ei enää ollut mitään
+oikeudellis-siveellisiä velvoituksia Venäjää ja sen hallitsijaa
+kohtaan. Molemminpuolisesti velvoittavat siteet olivat hallitsija ja
+Venäjän kansa toispuolisesti rikkoneet. Vain pakon kahleet pitivät nyt
+enää Suomea Venäjään kytkettynä. Tämä poliittinen suuntaviiva perustui
+edellytyksiin, jotka silloin vallitsevissa oloissa tuntuivat
+uhkarohkeilta, mutta tässä oli kaikissa tapauksissa olemassa
+historiallinen voitonmahdollisuus -- ainoa, jolla oli suurempaa arvoa
+-- jollainen ei kenties koskaan enää tarjoutuisi. Se vaati suurta
+päättäväisyyttä, mutta samalla runsaasti varovaisuuttakin, jottei
+maamme ennen aikojaan joutuisi vaaralliseen seikkailupolitiikkaan. Sen
+pääedellytys oli, kuten sanottu, ei ainoastaan Venäjän heikentäminen,
+vaan tämän vallan tappio sodassa. Keskusvaltojen ja ensi sijassa Saksan
+puolelta oli apu tuleva, jos se yleensä tulisi. Tähän mahdollisuuteen
+oli turvauduttava kaikkine sen tuomine vastuineen ja vaaroineen. Saksan
+jo sodan alussa saavuttamat voitot vahvistivat siihen kohdistettuja
+toiveita. Tämä ajatuksenjuoksu noudatti yksinkertaista, sitovaa
+johdonmukaisuutta, ja kuitenkin ei yksistään kylmä harkinta,
+vaan pääasiallisesti itsesäilytysvietti ja vaistomainen
+historiallinen tunne sai suomalaiset kohdistamaan myötätuntonsa
+keskusvaltoihin ja uskomaan germaanien jatkuvaan menestykseen heidän
+jättiläiskamppailussaan. Suomen yhteiskunnassa yhä voimakkaammin
+ilmenevällä "saksalaismielisyydellä" oli juurensa lähinnä
+tämänlaatuisissa ajatuksissa, tunteissa ja mielialoissa, joskin
+aikaisemmat kauas ulottuvat sivistykselliset ja taloudelliset suhteet
+Saksaan olivat tehneet maaperän sille otolliseksi. Vihamielisyyttä
+länsivaltoja kohtaan ei Suomessa tunnettu, mutta liittolaisuussuhde
+maan ainoaan ja mahtavaan viholliseen, sen sortajaan ja pyöveliin,
+heikensi sitä myötätuntoa, jota niitä kohtaan oli olemassa.
+
+Tätä maailmantapahtumien herättämää uutta liikettä, jonka
+tarkoitusperänä oli maan irroittaminen Venäjästä, maamme vanhemmat
+poliitikot eivät panneet alkuun tai ottaneet huomaansa. He pysyivät
+ainakin aluksi ja jokseenkin kauan siitä syrjässä. He olivat
+pitkällisen oikeustaistelumme katsantotavan, päämaalin ja menetelmien
+siteissä eivätkä sen tähden voineet päättäväisesti suunnata katsettansa
+niille avarammille aloille, joita ulkopoliittiset tapahtumat nyt
+avasivat maallemme. Lähinnä nuoriso, ensi sijassa yliopistonuoriso,
+vaistomaisesti ryhtyi tähystämään uusia näköaloja ja tuli niiden
+ajatusten ja tunteiden kannattajaksi, jotka sitten saivat valtoihinsa
+suurimman osan Suomen yhteiskuntaa. Vanha, ääriviivoja vailla ollut
+itsenäisyysunelma astui esille pilventakaisuudestaan, se tuli nyt
+todellisuutta lähemmäksi ja tuntui olevan tavoitettavissa. Näköjään
+toivottomaan passiiviseen oikeustaisteluun väsynyt nuoriso, jossa jo
+epätoivon oireita esiintyi, sai nyt korkean positiivisen päämaalin,
+jonka eteen elää ja toimia. Sille tarjoutui mahdollisuus teoissa
+toteuttaa ajatuksiaan ja tunteitaan, se sai jälleen uskaltaa jotakin
+maansa puolesta. Aktivistinen henki ei ollut kokonaan tukahtunut,
+joskin pakollinen toimettomuus oli sen lamaannuttanut ja aikaisempi
+aktivistinen liike oli sammunut. Jollei nuoriso päättäväisesti ja
+oikeaan osuneella vaistolla olisi antautunut toiminnan tielle, olisivat
+ne vanhemmat yhteiskunnan jäsenet, jotka samoin kuin nuoriso omaksuivat
+vapautumisaatteen, ehkä passiivisemmin odottaneet tapausten kulkua.
+Korkeintaan he olisivat turvautuneet diplomaattisiin keinoihin
+voittaakseen ulospäin suunnatulla poliittisella toiminnalla mieliä
+Suomen asialle rauhanteossa. N.s. jääkäriliike, kuten sitä sittemmin
+nimitettiin, tuli Suomen itsenäisyyspyrkimysten ensimäiseksi
+ulkonaiseksi muodoksi ja se aloitti samalla Suomen aktiivisen
+ulkopolitiikan. Aloitteen teki ryhmä ylioppilaita ja se tarkoitti
+Suomen nuorukaisten sotilaallista kasvatusta ulkomailla. Tällöin
+ajateltiin ensiksi jotakin puolueetonta maata, Ruotsia tai Tanskaa,
+mutta aikeiden toteuttaminen kohtasi täällä vaikeuksia, josta syystä
+käännyttiin Saksan puoleen, missä suunnitelma lyhyen epäröimisen
+jälkeen hyväksyttiin. Yritys sai täten paljoa suuremman laajuuden kuin
+alkuperin oli ajateltu ja johdettiin määrättyyn ulkopoliittiseen
+suuntaan. Liikkeen tarkoitukset olivat sekä siveellisiä että
+poliittisia. Sen tuli herättää ja nostattaa maan nuoriso ja tämän
+välityksellä koko maa passiivisuudesta ja toivottomuudesta toiminnan
+intoon ja uhrautuviin tekoihin korkeimman ajateltavissa olevan
+isänmaallisen päämäärän, maan vapauden ja täyden itsenäisyyden
+saavuttamiseksi. Sen tuli ulospäin olla vapautumispyrkimyksemme
+ilmauksena ja, lähinnä keskusvaltojen sotilaalliselle ja poliittiselle
+johdolle, teossa osoittaa, mitä Suomi omalle osalleen toivoi
+maailmansodasta. Sen tuli, jos niin vaadittiin, valmistaa kansallemme
+suurempi mahdollisuus itse asein myötävaikuttaa maan vapauttamiseen
+vieraasta vallasta, ja sen tuli, jos tarkoitus saavutettiin, turvata
+maallemme sotilaallisten ohjaajien ja tulevan puolustuksemme
+ydinjoukko. Eivät ne nuoret sen enempää kuin vanhemmatkaan henkilöt,
+jotka antoivat yritykselle myötätuntonsa ja kannatuksensa, olleet
+näkemättä sen vaikeuksia ja vaaroja, mutta asema pakotti astumaan
+ratkaisevan askeleen. Kuten myöhemmin osoittautui, toteutuivat
+yrityksen kaikki tarkoitusperät. Harvoin lienee intuitiivisesti
+omaksuttu suunnitelma osoittautunut edellytyksiltään ja tuloksiltaan
+oikeammaksi kuin tämä Suomen nuorison uskalias ja rohkea, mutta samalla
+edesvastuullinen teko. Ulkonaiset tapahtumat myötävaikuttivat
+ihmeellisen onnellisesti siihen, että tarkoitettu päämaali
+saavutettiin, ja punaisena lankana kulkee jääkäriliike läpi koko
+vapautustyön.
+
+Enemmän kuin puolivuosisataa aikaisemmin, vallitsevan vapaudenkaipuun
+vaikutuksen alaisena ja itämaisen sodan herättämiä vapaudenunelmia
+heijastaen oli nuori suomalainen runoilija Frans Mörtengren, upseeri
+ammatiltaan, kuolinvuoteeltaan ylioppilaskunnalle omistetussa
+runossa ennustanut siitä nuorisonteosta, joka sai ilmauksensa
+jääkäriliikkeessä. Runossa sanotaan [säkeet suomensi O.M.]:
+
+    Sa nuori joukko! Sinust' ydin varttuu,
+    jonk' ympäröivät pojat Suomenmaan.
+    Sun tulestasi heihin hehku tarttuu
+    verensä synnyinmaalle uhraamaan.
+    -- -- -- --
+    Mut, joukko nuori, miss' on miekka oiva,
+    jonk' iskuun paljastat, kun aika on?
+    Kivääri miss' on surmaa salamoiva? --
+    Aseita antaa Saksa, Albion.
+    Niin vastaat, vaan ne hanki aikanaan,
+    tai tyhjin käsin jäät, kun taistellaan.
+
+Näin kävi, kun aika oli tullut.
+
+Tämä sotilaskasvatusta tarkoittava liike alkoi vuoden 1914 lopussa. Se
+lähti, kuten sanottu, yliopiston ja teknillisen korkeakoulun
+opiskelevan nuorison molempia kieliryhmiä edustavista piireistä, mutta
+siitä tuli vähitellen kansanliike, joka levisi yli maan. Salassa nuoret
+miehet matkustivat Ruotsiin ja sieltä Saksaan; Tukholmaan ja Berliiniin
+perustetut toimistot huolehtivat heidän perille saapumisestaan. Heidän
+asemapaikakseen tuli Etelä-Holsteinissa oleva Lockstedtin leiri, missä
+he aluksi muodostivat "Pfadfinder" (= partiolais-) joukon. Talven ja
+kevään kuluessa joukkoon saapui noin 200 suomalaista nuorukaista,
+enimmältä osalta ylioppilaita ja ylemmän koulusivistyksen saaneita
+nuoria henkilöitä. Ne, jotka tänne kokoontuivat muukalaislegioonaksi,
+eivät olleet joukko seikkailijoita tai rappiolle joutuneita olentoja,
+vaan lupaavia nuoria miehiä, jotka keskeyttivät opintonsa tai toimensa
+kotimaassa täysin tietoisesti antautuakseen korkeaan isänmaalliseen
+tehtävään. Tässä vaatimattomassa muodossa jatkui harjoitus elokuuhun
+1915, jolloin tuo pieni joukko muodostettiin preussiläiseksi
+jääkäripataljoonaksi. Lisävoimien kokoaminen kotimaassa sai nyt uutta
+vauhtia. Seuraavan syksyn ja talven kuluessa liittyi pataljoonaan lähes
+kaksituhatta nuorukaista. Niitä tuli kaikista osista maata, mutta
+verrattomasti enimmän kuitenkin Pohjanmaalta. Myöskin Uusimaa ja
+Karjala olivat hyvin edustettuina. Sivistyneet ainekset olivat
+uudessakin pataljoonassa vahvana osana, mutta eivät enää olleet
+lukumäärältään voitolla. Talonpojanpojat, käsityöläiset ja työväki
+olivat hyvästi edustettuina. Kokoonpanonsa puolesta pataljoona
+tarjosi kuvan koko Suomen kansasta tai sen paremmasta osasta.
+Sosialidemokraattisella taholla suhtauduttiin "jääkäriliikkeeseen"
+jonkun verran pidättyvästi, mutta ei asetuttu sitä kohtaan
+vihamielisiksi, ja tästäkin puolueesta oli yksityisiä nuorukaisia
+liittynyt tähän suomalaiseen joukkoon. Täydellinen järjestö ohjasi
+kotimaassa jääkäriliikettä, järjesti etappiteitä ja piti huolta siitä,
+että nuoret miehet pienissä joukoin huomaamatta pääsivät pujahtamaan
+yli rajan. Lukemattomia vaikeuksia oli tässä voitettavana, kun Suomen
+yhteiskunta oli santarmiston ja sotaväen ankaran valvonnan alaisena.
+Pataljoona sai nyt kaikinpuolisen sotilaallisen kouluutuksen ja
+katsottiin toukokuussa 1916 kypsyneeksi suorittamaan rintamapalvelusta.
+Se lähetettiin silloin Saksan itärintamalle -- ei sodassa uhrattavaksi
+-- vaan silmällä pitäen sen vastaista tehtävää omassa maassa, saamaan
+tarpeellisen taistelukunnon sodassa venäläisiä vastaan. Kymmenen
+kuukauden rintamapalveluksen jälkeen, jossa joukko otti osaa sekä
+asemasotaan että muutamiin avoimiin taisteluihin, se maaliskuussa 1917
+vietiin Libauhun.
+
+Suomessa vallitsevien ajatustapojen ja mielipiteiden sodan ensi
+kuukausina jonkun verran vakiinnuttua ja varmistuttua järjestettiin
+täällä isänmaan ystävien kesken poliittinen toiminta, joka asetti maan
+riippumattomuuden päämaalikseen. Tämä tapahtui jokseenkin samoihin
+aikoihin kuin jääkäriliike alkoi, johon se mitä lähimmin liittyikin.
+Muodostui useita pienehköjä samanmielisten yhtymiä, jotka kukin
+tahollansa ja alallansa toimivat yhteisen tarkoitusperän hyväksi ja
+sitten yhtyivät yhteisen johdon, n.s. itsenäisyysliikkeen aktiivisen
+komitean ("A.K") alaisiksi. Osa ryhmän vanhempia, eri puolueisiin
+kuuluvia kansalaisia muodosti neuvottelevan valiokunnan koko liikettä
+varten. Toiminta tarkoitti valistustyön ja propagandan tekoa maassa ja
+ennen kaikkea jääkäriliikkeen edistämistä, mutta myöskin poliittisen
+yhteyden ylläpitämistä ulkomaiden, ensi sijassa Ruotsin ja Saksan
+kanssa. Se ei kuitenkaan ollut aivan yksipuolisesti suunnattu
+aktiiviseen osanottoon taisteluihin, vaan valmistauduttiin myös sen
+mahdollisuuden varalta, että Suomen kohtalo ratkaistaisiin
+neuvottelupöydän ääressä. Suomalainen delegatsioni toimi syksystä 1914
+Tukholmassa (J. Castrén, H. Gummerus, E.A. Fabritius y.m.) ja myöskin
+Berliiniin olivat siellä oleskelevat maanmiehet perustaneet poliittisen
+toimiston Suomea varten (Fr. Wetterhoff y.m.); näiden kanssa oli
+Suomessa oleva johto säännöllisessä yhteydessä. Kotimaasta lähetettiin
+suoraan arvovaltaisia lähettejä Ruotsiin ja muihin Skandinavian maihin
+sekä myöskin Pohjois-Amerikkaan, mahtavimpaan puolueettomaan valtioon,
+jonka tehtävän rauhanteossa katsottiin saavan suuren merkityksen,
+herättämään siellä johtavissa piireissä mielenkiintoa Suomen asemaa ja
+sen kansallisen vapauden pyrkimystä kohtaan. Koko tämän toiminnan
+täytyi tietenkin tapahtua salassa, herättämättä viranomaisten huomiota,
+mikä luonnollisesti tuotti työlle suuria vaikeuksia. Merkillistä
+kyllä kesti jokseenkin kauan, ennenkuin venäläisen vakoilujärjestön
+onnistui päästä tämän "valtakunnankavaltamiseksi" leimatun, joskin
+suomalais-isänmaalliselta kannalta täysin oikeutetun liikkeen jäljille.
+Tämä tapahtui vasta vuoden 1915 loppupuolella.
+
+Suomen vapautumispyrkimykset liittyivät, kuten jo mainittu, mitä
+läheisimmin siihen toiveeseen, että keskusvallat saisivat voiton
+Venäjästä. Sen kukistaminen oli ainoana pätevänä edellytyksenä, johon
+tässä kohden voitiin perustaa, ja Suomessa, jossa oli opittu tuntemaan
+venäläinen politiikka, sen päämäärät ja keinot lähempää ja paremmin
+kuin muualla, oivallettiin, että Venäjän valta-aseman masentuminen ei
+vain toisi suurempia vapaudenmahdollisuuksia omalle maalle, vaan myös
+torjuisi yleiseurooppalaisen vaaran. Millä tavoin vapauttaminen lopulta
+oli suoritettava, riippui siitä, miten olosuhteet olivat muodostuneet,
+kun sen hetki oli tullut. Todennäköisimmältä tuntui silloin, että
+riippumattomuus saavutettaisiin vasta rauhanteossa, Saksan ja muiden
+valtojen myötävaikutuksella. Otettiin kuitenkin huomioon mahdollisuus,
+että Saksa tulisi laivastollaan Suomenlahteen ja laskisi maihin
+joukkoja Etelä-Suomeen, käyttäen sitä sopivana lähtökohtana
+marssiakseen Pietaria vastaan, jossa tapauksessa Suomen kapinaannousu
+Venäjän valtaa vastaan olisi mahdollinen. Aktiivinen johto ryhtyi
+eräisiin valmistuksiin sellaisenkin mahdollisuuden varalle. Mutta se
+ulkomainen valta, johon suoranaisen sotilaallisen avunannon toivo
+lähinnä perustui, oli Ruotsi. Mielet eivät tuossa maassa kyllä olleet
+yksinomaan keskusvaltojen puolella, mutta Suomessa vallitsi se
+käsitys, että ratkaiseva enemmistö oli tällä kannalla, ei vain siksi,
+että yhteenkuuluvaisuudentunne oli yhdistämässä germaaniseen
+sukulaiskansaan, vaan myös poliittisista syistä. Ruotsin
+oikeistolehtien kanta näytti antavan vahvistusta tälle käsitykselle.
+Suomessa arveltiin, ettei Ruotsi, olosuhteiden painostuksen vuoksi,
+voisi pysyä puolueettomana suuressa kansainsodassa, ja luultiin, että
+yhtyminen Saksaan Venäjää vastaan tarjoaisi sille liian suuria
+poliittisia etuja, jotta se voisi olla liittymättä keskusvaltoihin.
+Ruotsalaisia joukkoja marssisi siis siinä tapauksessa Suomeen ja
+miehittäisi osia siitä. Oli ilmeistä, että väestö ottaisi ne vastaan
+ystävinä ja vapauttajina sekä antaisi niille apuaan, eikä mitään
+sanottavaa vastarintaa ollut venäläisen sotaväen puolelta pelättävissä
+maan pohjoisosissa. Kun Suomessa antauduttiin tällaisten toiveiden
+valtaan, ei otettu laskelmiin ainoastaan Ruotsin myötätuntoa Suomen
+kohtaloa kohtaan, vaan myöskin se etu, mikä Ruotsilla itsellään olisi
+vapaasta, sen avulla vapautetusta Suomesta. Venäläinen vaara ei enää
+väijyisi Ruotsin rajalla. Entistä tehokkaammin olisi Suomi sekä
+sivistyksellisesti että poliittisesti ja sotilaallisesti suojaavana
+puskurivaltiona välissä. Suunnitelmia täydensi ajatus, että Suomi
+tulevaisuudessa, kun sodan laineet olivat asettuneet, poliittisesti
+liittyisi Ruotsiin ja muihin Skandinavian maihin. Tällainen
+tulevaisuudenohjelma, minkä toteuttamiseksi jopa oli olemassa
+erilaisia ehdotuksia valtakuntien välisiksi laeiksi, sisältyi
+itsenäisyyspyrkimyksiin ja se sai kannatusta niinhyvin Skandinaviaan
+kiintyneemmässä osassa Suomen yhteiskuntaa, Suomen ruotsinkielisissä
+piireissä, kuin myöskin suomenkielisissä. Viimemainituissakaan
+piireissä ei epäröity valinnassa toiselta puolen Venäjästä riippuvan ja
+toiselta puolen vapaan, läheisesti Ruotsiin ja muihin skandinavisiin
+pohjoismaihin liittyneen Suomen välillä. Suomen ja Ruotsin silloinen
+liittoutuminen -- niin asiaa ajateltiin Pohjanlahden itäpuolella --
+olisi yhdistänyt toisiinsa nämä kaksi kansaa tavalla, mikä on
+mahdollista vain suurina historiallisina hetkinä, ja siitä odotettiin
+molemminpuolista etua.
+
+Suomalainen delegatsioni Tukholmassa oli tietenkin läheisessä
+kosketuksessa Ruotsin poliittisiin piireihin, minkä lisäksi, kuten jo
+on mainittu, lähetettiin erikoisia lähettejä puhtaasti poliittisessa
+tarkoituksessa neuvottelemaan näistä kysymyksistä naapurimaan
+yhteiskunnallisessa ja poliittisessa elämässä huomatussa asemassa
+olevien henkilöiden kanssa. Suomalaiset näkökohdat saivat
+oikeistopiireissä osakseen ymmärtämystä ja olivat jossakin määrin
+näissä vallitsevan käsityksen kanssa yhtäpitäviä, mutta niissä
+noudatettiin, lukuunottamatta n.s. aktivisteja, suurta varovaisuutta
+poliittisen toiminnan mahdollisuuksia punnitessa. Vasemmistopiireissä
+torjuttiin sitä vastoin jyrkästi jokainen ajatus, että Ruotsi
+sekaantuisi sotaan ja ennen kaikkea, että se liittyisi keskusvaltoihin
+tai tukisi niitä. Jonkunlaista kalvakkaa myötätuntoa Suomea kohtaan oli
+tosin tälläkin taholla huomattavissa, mutta Ruotsi ei voinut antautua
+Suomen itsenäisyyteen auttamisen vuoksi millekään vaaralle alttiiksi ja
+sotaista selkkausta Venäjän kanssa pidettiin erittäin arveluttavana.
+Myöskin se seikka, että liittolaisvaltiot uhkaisivat taloudellisilla
+kostotoimenpiteillä, jos Ruotsi ryhtyisi toimintaan Suomen hyväksi
+Venäjää vastaan, painoi raskaana Ruotsia ja lamautti sen
+toimintavapautta. Jo kesällä 1915 näyttivät suunnitelmat, jotka
+perustuivat siihen, että Ruotsi myötävaikuttaisi Suomen
+vapauttamiseksi, varsin vähän toivehikkailta. Suomessa ei tosin
+kokonaan luovuttu tämänsuuntaisista toiveista, mutta kävi kuitenkin
+välttämättömäksi suoranaisemmin koettaa saada Saksa kiintymään Suomen
+asiaan.
+
+Osaksi tässä tarkoituksessa, osaksi Tukholmassa olevan delegatsionin
+vahvistamiseksi ja jotta se saisi arvovaltaisemman luonteen,
+lähetettiin syksyllä 1915 ulkomaille kaksi Suomen itsenäisyysliikkeessä
+huomatussa asemassa ollutta henkilöä, professori R. Erich ja vapaaherra
+A. von Bonsdorff. Näihin aikoihin ei ollut kysymyksessä pyytää Saksalta
+sotilaallista apua, vaan ainoastaan Saksan hallitus- ja muissa
+vaikutusvaltaisissa piireissä tehdä selkoa siitä, kuinka luonteeltaan
+vakavia ja oikeutettuja ne pyrkimykset olivat, joiden päämääränä oli
+Suomen irroittaminen Venäjästä, sekä tehdä tunnetuksi maassa
+vallitsevan saksalaisystävällisen mielialan luonne ja vilpittömyys. Oli
+tärkeätä, että Saksan poliittinen johto oli tästä varma, koska asialla
+saattoi olla merkitystä itäiselle sotapolitiikalle, jonka
+kehittymisestä Suomen kohtalo mitä lähimmin oli riippuvainen. Tässä
+tarkoituksessa mainitut lähetit matkustivat Berliiniin ja asettuivat
+yhteyteen sekä valtiokanslerin (Bethmann-Hollweg) että Saksan
+ulkoministeriön ynnä muutamien politiikkaan osaaottavien henkilöiden
+kanssa. Sodanaikainen kokemus oli tehnyt saksalaiset varovaisiksi ja
+epäluuloisiksi. Suomessa vallitseva ulkonainen levollisuus ei
+osoittanut "kapinallista" mielialaa. Maa oli sitäpaitsi
+teollisuudellaan ja kauttakulkukaupallaan palvellut Venäjän ja
+liittolaisten etuja, joten todella vallitseva mieliala oli pysynyt
+varjossa. Suomessa laajalle levinneen mielipiteen epäämättömäksi tueksi
+voitiin paljon muun ohessa vedota Saksassa olevaan suomalaiseen
+jääkäripataljoonaan. Sen olemassaolo oli tietenkin tunnettu Saksan
+poliittisissa piireissä, vaikka se pidettiin suurelta yleisöltä
+salassa. Oli tärkeätä selvitellä, ettei se ollut saanut alkuansa
+nuorekkaasta seikkailunhalusta, vaan että se oli vakava askel
+vapautumispyrkimyksessämme ja yritys, jota Suomessa laajat
+yhteiskuntapiirit kannattivat. Suomalaisten lähettien toimenpiteet
+olivat epäilemättä tärkeitä tapahtumien myöhemmälle kehittymiselle,
+joskaan ne eivät välittömästi johtaneet näkyviin tuloksiin. Mitään
+avunannon lupauksia tai edes jonkun verran varmoja toiveita ei Saksan
+puolelta annettu. Sotilaallinen tilanne ja tulevien sotatoimien suunta
+olivat liian epävarmoja salliakseen mitään houkuttelevia lupailuja.
+Mutta hyvää tahtoa Suomea kohtaan, sen aseman ja meidän
+vapaudenkaipuumme avartunutta ymmärtämystä sekä luottamusta
+pyrkimystemme vilpittömyyteen oli olemassa. Ja tämä merkitsi paljon.
+
+Vuosi 1916 kului ilman mitään Suomen kysymykselle tärkeitä
+tapahtumia tai ratkaisuja. Suomalais-saksalaiset suhteet eivät nekään
+mainitun vuoden kuluessa osoittaneet mitään merkillepantavaa.
+Valistamistoimintaa jatkettiin Saksassa, ja Suomen kysymys alkoi siellä
+saada suurempaa huomiota osakseen. Mutta mitään varmaa tietoa Saksan
+hallituksen Suomeen suhtautuvasta politiikasta ei saatu. Tämä herätti
+jonkun verran levottomuutta sekä kotimaassa että suomalaisessa
+joukossa, jossa alkoi herätä kaipuu päästä palvelemaan sitä
+tarkoitusperää, jota varten joukko oli muodostunut ja harjoitettu.
+Niitä vaikutusvaltaisia saksalaisia, jotka osoittivat elävää
+mielenkiintoa vapautumispyrkimyksiämme kohtaan, oli alivaltiosihteeri,
+sittemmin ulkoasiainministeri von Zimmermann. Hänet olivat Suomesta
+lähetetyt asiamiehet perehdyttäneet meidän kysymykseemme. Lokakuussa
+1916 Zimmermann antoi muutamille suomalaisen ulkomaadelegatsionin
+jäsenille ja kahdelle jääkäripataljoonan jäsenelle, jotka olivat
+anoneet arvovaltaista lausuntoa Saksan hallituksen suhtautumisesta
+Suomen kysymykseen, seuraavan selityksen: "Kaikissa tapauksissa Saksan
+hallitus mielenkiinnolla katselee teidän vapautumispyrkimyksiänne,
+sillä on etua niistä ja se aikoo kykynsä mukaan loppuun saakka jatkaa
+teidän etujenne valvomista. Vaikka sotatoimet eivät tulisikaan
+kohdistumaan koilliseen tai teidän maatanne lähellä oleviin seutuihin,
+on Saksan hallitus rauhanteossa käyttävä voimaansa Suomen autonomian
+hyväksi." Lausunto ei sisältänyt mitään sitovaa, mutta käsitettiin
+kuitenkin "lupaukseksi". Se tehtiin tunnetuksi sekä jääkärijoukossa,
+että myös asiaan yhtyneissä piireissä kotimaassa ja oli kaikessa
+epämääräisyydessään omansa vaikuttamaan rohkaisevasti.
+
+Sodan puhkeaminen ja ensimäisen sotakauden tapahtumat eivät
+vaikuttaneet ehkäisevästi venäläistyttämistyöhön ja sortotoimintaan,
+pikemmin päinvastoin. Sotatila, johon maa oli julistettu, antoi
+asianomaisille vielä vapaammat kädet vallan väärinkäyttöön kuin
+aiemmin. Santarmiston avulla, jonka valtuuksia oli lisätty, pidettiin
+yhteiskuntaa mitä tarkimman valvonnan alaisena. Kokoontumisvapautta
+supistettiin ja sanomalehdistöä vainottiin. Yksityistä omistusoikeutta
+loukattiin monin tavoin ja omankädenoikeus rehoitti, tietenkin
+välttämättömien sotilaallisten toimenpiteiden varjossa. Yksityisiä
+henkilöitä vangittiin ja vietiin Venäjälle ja Siperiaan. Vallitseva
+venäläistyttämissuunta vahvistui, kun keisari syyskuussa 1914 hyväksyi
+ohjelman Suomen sulattamiseksi Venäjään. Ja tämä tapahtui samaan aikaan
+kuin poliittisten hyötynäkökohtien vuoksi Puolalle annettiin sisäisen
+itsehallinnon saamisen toiveita! Tämä 38 pykälinen ohjelma, joka tuli
+tunnetuksi vasta marraskuussa ja jota siitä syystä on nimitetty
+marraskuunohjelmaksi, tarkoitti Venäjän valtiovallan edelleen
+lujittamista Suomessa ja kaiken sen tuhoamista, mikä vielä oli jäljellä
+Suomen oikeudesta. Se ei tosin ollut mikään laki, ohjelma ainoastaan,
+mutta tarpeelliset lainsäädäntötoimenpiteet kuuluivat yksinomaan
+venäläisille viranomaisille, ja kuinka nämä toimivat, siitä ei Suomessa
+puuttunut kokemusta. "Pienten kansojen vapaus ja riippumattomuus",
+joiden puolesta Venäjän liittolaiset, länsivallat, ilmoittivat
+taistelevansa, eivät suinkaan tulisi Suomen kansan osaksi. Englanti
+kuitenkin teki mainitun ohjelman johdosta diplomaattisen esityksen
+Venäjän hallitukselle, joka sen johdosta antoi laimean selityksen.
+Suomen kansaneduskuntaa ei uskallettu tai tahdottu kutsua koolle
+sodanaikana. Kansa oli tuomittu vaikenemaan. Jos joissakin
+suomalaisissa isänmaanystävissä vielä oli rahtunen lojaalisuutta, antoi
+marraskuun ohjelma sille kuoliniskun. Keisarin käydessä Helsingissä
+maaliskuussa 1915 -- ensi kerran koko hallitusaikanaan -- oli
+vastaanotto kylmä, sillä todelliset tunteet olivat jo nollapisteen
+alapuolella. Maamme venäläistyttämistä jatkettiin edelleen uudella
+vauhdilla, varsinkin sen jälkeen kuin armenialainen Borovitinov oli
+nimitetty senaatin talousosaston varapuheenjohtajaksi ja ottanut
+hallinnon johdon käsiinsä. Sisäinen hallinto järjestettiin yhä enemmän
+venäläismalliseksi. Yleisen vastarinnan mahdollisuuksia supistettiin
+yhä enemmän. Yksityisiä lainkuuliaisia virkamiehiä ja tuomareita
+vainottiin yhä edelleen sodan puhjettuakin sen vuoksi, että he
+kieltäytyivät tunnustamasta valtakunnanlainsäädäntöä Suomessa
+päteväksi. Tämänlaatuisista väkivallanteoista kuohuttivat mieliä
+enimmin ne toimenpiteet, jotka kohdistettiin erääseen Suomessa suuresti
+arvossapidettyyn kansalaiseen ja tuomariin, kansaneduskunnan entiseen
+puhemieheen P.E. Svinhufvudiin. Hän oli laittomuusjärjestelmän
+peloton vastustaja ja samalla itsenäisyysliikkeen harras ystävä.
+Syksyllä 1914 hänet vangittiin ja karkoitettiin syrjäiseen Siperian
+seutuun (Tymskoeen), hän kun oli kieltäytynyt tunnustamasta
+venäläisen prokuraattorin virkapätevyyttä. Toimenpide sekä loukkasi
+että samalla kiihdytti maassa vallitsevaa mielialaa. Venäjän
+jatkuvat vastoinkäymiset sodassa ja varsinkin Puolan menetys
+herättivät kuitenkin vähitellen levottomuutta Suomen venäläisissä
+vallanpitäjissä ja lamauttivat jossakin määrin heidän toimekkuuttaan
+venäläistyttämistyössä, -- alkavan heikkouden tunnon oire.
+
+Mutta sen sijaan alettiin suunnata huomiota varsinaisiin vapauden
+pyrkimyksiin, ensi sijassa jääkäriliikkeeseen, joista venäläisellä
+taholla vähitellen oli saatu vihiä. Tämä "valtakunnankavaltamiseksi"
+leimattu liike, joka lisäksi ilmeni suoranaisena yhteistoimintana
+valtakunnan vihollisten kanssa, oli tietenkin ehkäistävä ja mikäli
+mahdollista kukistettava. Se vaati joka tapauksessa kostotoimenpiteitä.
+Vuosien 1915-1916 vaihteessa venäläinen santarmisto ja salainen poliisi
+ryhtyivät tiedusteluihin ja voimakeinoihin. Niitä nuoria miehiä, jotka
+olivat tai joiden oletettiin olevan sekaantuneet tähän liikkeeseen,
+etsiskeltiin ja vangittiin, milloin heitä onnistuttiin tapaamaan.
+Useita kymmeniä heistä teljettiin ensi aluksi suomalaisiin vankiloihin,
+missä heitä jonkun aikaa säilytettiin, mutta siirrettiin sitten
+Pietariin. Heidän vanhempansa ja sukulaisensa saivat santarmiston
+taholta kärsiä rettelöimistä ja useita vanhempia kansalaisia
+karkoitettiin Venäjälle siitä syystä, että heidän poikansa olivat
+liittyneet jääkäriliikkeeseen. Itsenäisyysliikkeen järjestön jäljille
+ei santarmisto kuitenkaan päässyt, mutta useita sen toimeliaimpia, eri
+ikäisiä ja eri yhteiskuntakerroksiin kuuluvia työntekijöitä vangittiin
+ja monen oli pakko paeta maasta. Suomen vapaudenliike oli jo liian
+voimakas tästä pysähtyäkseen. Yhteiskuntamme oli kuitenkin tuonut ilmi
+vihamielisyytensä valtakuntaa kohtaan ja venäläisellä taholla
+valmisteltiin suurta valtiollista oikeudenkäyntiä, jonka tuli paljastaa
+Suomen taholta harjoitetut rikolliset salavehkeilyt. Tämä olisi
+epäilemättä johtanut mitä vakavimpiin seurauksiin sekä yksityisille
+että koko maalle, jolleivät taaskin historian tapahtumat olisi
+sekaantuneet asiain kulkuun ja pyyhkäisseet pois kaiken sen, mitä näin
+oli valmisteltu, samalla avaten vankilain portit Suomen
+vapaudentaistelijoille.
+
+
+
+
+Venäjän vallankumouksen vaikutukset Suomessa.
+
+
+Venäjän maaliskuussa 1917 tapahtuneella vallankumouksella oli mitä
+suurin merkitys tapahtumien edelleen kehittymiselle Suomessa. Mahtava
+Venäjän valtakunta -- tuo savijalkojen varassa oleva suunnaton koljo --
+järkkyi perustuksiltaan. Se ei voinut kestää kaikkia pitkällisen,
+onnettoman sodan tuottamia vaurioita. Tosin meidänkin maassamme jo
+aavistettiin, että Venäjän yksinvaltainen hallitusjärjestelmä
+kumottaisiin, mutta ajateltiin, että mullistus todennäköisesti
+tapahtuisi vasta sodan loputtua. Niin nopeaa, veretöntä ja kuitenkin
+niin jyrkkää kumousta ei Suomessa odotettu. Jollei ota huomioon niitä
+väkivallantekoja, joita venäläiset sotilaat harjoittivat upseerejansa
+kohtaan, voi sanoa, että Suomessa vallankumouksen aikana oli
+ulkonaisessa suhteessa rauhallista. Maamme säilyi välittömästi
+joutumasta vallankumoushuumaukseen ja yhteiskuntakoneisto toimi
+edelleen. Uuden vallankumoushallituksen toimesta vangittiin venäläisen
+sortojärjestelmän huomattavimmat edustajat Suomessa, kenraalikuvernööri
+Seyn ja senaatin varapuheenjohtaja Borovitinov, jotka vietiin
+Pietariin. Mutta maamme oli tietenkin käytettävä tilaisuutta
+puoltaakseen oikeudellisia vaatimuksiaan. Eduskunnan luottamusmiehistä
+puolueittain valittu delegatsioni lähti Venäjän pääkaupunkiin uudelle
+hallitukselle esittämään autonomian ja laillisuuden palauttamisen
+vaatimukset. Nämä eivät kohdanneet mitään vastustusta, vaan saivat
+päinvastoin osakseen suurta myötämielisyyttä. Väliaikainen hallitus,
+jonka puheenjohtajana oli ruhtinas Lvov ja jossa lokakuulais- ja
+kadettipuolue olivat voimakkaasti edustettuina, oli ryhtynyt hoitamaan
+valtakunnan korkeimman vallan tehtäviä. Se antoi 20 p:nä maaliskuuta
+julistuskirjan, jolla suomalaisten ehdotusten mukaisesti Suomen
+autonomia täydelleen palautettiin ja kaikki laittomat asetukset
+julistettiin kumotuiksi. Näihin kuului myös duuman päättämä
+valtakunnanlainsäädäntölaki, jonka samassa tuokiossa mitättömäksi
+julistamista suomalaisella taholla tuskin oli odotettu. Suomi oli siis
+jälleen julistettu sisäisesti vapaaksi ja saattoi, ainakin
+muodollisesti, ottaa sisäiset asiansa omiin käsiinsä. Eduskunnassa,
+joka nyt kiireisesti kutsuttiin koolle, oli viimeisten vaalien nojalla
+sosialisteilla enemmistö. Tämän johdosta, samoin kuin eräiden
+sosialistien taholta tehtyjen, tässä tilanteessa epäolennaisten
+vaatimusten -- eduskunnan aikaisemmin hyväksymien kunnallislain,
+kieltolain y.m. heti paikalla vahvistamisen -- vuoksi johtivat
+neuvottelut uuden senaatin kokoonpanosta siihen tulokseen, että
+muodostettiin kokoomushallitus, jossa sosialistit olivat enemmistönä ja
+puheenjohtajana eduskunnan puhemies, sosialidemokraatti O. Tokoi.
+Kenraalikuvernööriksi oli nimitetty vapaamielinen, entinen
+valtakunnanneuvoston jäsen M. Stahovitsh, hyväntahtoinen, parasta
+tarkoittava mies, mutta vailla kokemusta valtiomiehentehtävissä.
+Väliaikaisesti Suomea varten asetetun komisaarin Roditsevin tilalle
+nimitettiin ministeri-valtiosihteeriksi insinööri C. Enckell.
+
+Vallankumouksen puhjettua pääsivät vapautumistyöhön osallisina
+vangitut, Pietarissa vankeina säilytetyt suomalaiset nuorukaiset
+vapaiksi ja kiiruhtivat kotimaahan. Vähitellen palasivat myös Venäjälle
+karkoitetut, niiden joukossa Svinhufvud, joka oli nimitetty
+prokuraattoriksi. Matkallaan maan halki ja pääkaupungissa otettiin
+hänet vastaan innokkain kunnianosoituksin.
+
+Näiden suuriarvoisten tapahtumien tieltä painuivat vapaudenpyrkimykset
+lyhyeksi aikaa syrjään. Uudet, läheisemmät näköalat peittivät kauempana
+olevat. Oli niitä, joita Venäjän hallituksen ja vallankumouksen
+lupaukset häikäisivät ja jotka katsoivat perustan jo olevan olemassa
+jatkuvaa kehitystä varten, kun taas toiset alusta pitäen asettuivat
+epäilevälle kannalle idästä päin puhalteleviin vapaudentuuliin ja
+lupailuihin nähden. Suomella oli pitkä ja surullinen kokemus
+siitä, miten paljon sellaisiin saattoi perustaa. Ei ainoastaan
+tsaarinvaltainen hallitussuunta ollut uhkaavana käynyt Suomea
+kuristamaan. Suurin vaara oli se, että Suomi oli Venäjästä
+valtiollisesti riippuvainen. Suomessa ei voitu unhottaa, ettei
+ainoastaan Venäjän hallitus, vaan myöskin valtakunnanduuma oli ollut
+osallisena väkivallanteossa ja antanut sille suostumuksensa.
+Kansanhallitsema Venäjä ei tarjonnut suurempia takeita kuin
+itsevaltainenkaan; ja kuka voisi taata, mihin suuntaan kehitys
+Venäjällä tulisi kulkemaan? Tällaisia ensimäistä huumausta hillitseviä
+ajatuksia tuotiin julkisesti ilmi jo siinä kansalaisjuhlassa, jolla
+Svinhufvudin paluuta Helsinkiin vietettiin.
+
+Jo aikaisin levisi se mielipide, että keisarin valtaistuimelta
+syökseminen ja Venäjän julistaminen tasavallaksi oli muuttanut Suomen
+valtio-oikeudellista asemaa siten, että unioni Venäjän kanssa oli
+lakannut ja että Suomi muodollisesti oli riippumaton valtakunta, vaikka
+siltä puuttui voimakeinoja puoltaa tätä riippumattomuuttaan. Suomen
+valtiosääntö oli monarkistinen ja yhteys Venäjän kanssa edellytti
+yhteistä hallitsijaa. Vai siirtyisivätkö Suomen hallitsijan
+perustuslainmukaiset hallitsijanoikeudet itsestään jokaiselle uudelle
+Venäjän hallitukselle, joka anasti vallan tässä valtakunnassa, esim.
+siinäkin tapauksessa, että se saisi köyhälistön diktatuurin muodon? Sen
+suuntainen kehitys näytti jo silloin mahdolliselta. Enemmän kuin nämä
+teoreettiset rakennelmat, joihin nähden oltiin eri mieltä, vaikuttivat
+yleiseen mielipiteeseen ja ihmisten vakaumukseen olevat olot,
+sellaisina, miksi ne muodostuivat vallankumouksen jälkeen. Palautettu
+autonomia osoittautui nimittäin käytännössä varsin vähäarvoiseksi.
+Venäjän hallituksen tahto oli kenties hyvä, mutta siltä puuttui
+tarpeellista voimaa ja arvovaltaa irtipäässeihin vallankumouksellisiin,
+varsinkin sotilaiden keskuudessa myllertäviin voimiin nähden. Suomeen
+majoitettu, kuriton venäläinen sotaväki työ- ja sotamiesneuvostoineen
+nousi maassamme varsinaiseksi määrääjäksi. Sitä vastaan suomalaiset
+viranomaiset eivät voineet mitään maan ollessa vailla järjestysvaltaa,
+minkä perustaminen vallitsevissa olosuhteissa oli mahdotonta. Sen
+lisäksi tämä sotaväki veljeili väestön huonoimpien ainesten kanssa ja
+viritti niissä halveksumista ja vihamielisyyttä yhteiskuntajärjestystä
+vastaan, näin istuttaen hillittömän vallankumouksen henkeä maan
+irralliseen väestöön. Eduskunnan sosialistinen enemmistö osoitti myös
+suurta myöntyväisyyttä anarkistisia aineksia kohtaan. Näin näytti yhä
+räikeämpänä ilmenevä venäläinen vallankumousviheliäisyys olevan omansa
+vetämään Suomen alas alhaisovallan sekasortoon. Tällaisten olosuhteiden
+vallitessa vapautumisajatus heräsi uuteen eloon ja vahvistui
+yhteiskunnan terveempien ainesten keskuudessa.
+
+Senaatin puheenjohtaja Tokoi oli tällä välin eduskunnassa
+pitänyt ohjelmapuheen, jossa hän selvästi oli lausunut ilmi
+itsenäisyysvaatimuksen ja huomauttanut, että kansamme nyt ehdottomasti
+tahtoi päästä täysin riippumattomaksi kansaksi. Puhe sai maassa
+osakseen suurta kannatusta ja herätti toivon, että tämän päämaalin
+saavuttamiseksi oli aikaansaatavissa yksimielisyys kaikkien puolueiden
+kesken, lukuunottamatta tietysti puhtaasti anarkistista laumaa. Mutta
+kaikki tämä osoittautui nopeasti haihtuvaksi harhaluuloksi. Venäläisen
+vaikutuksen ja Venäjällä jatkuvan kehityksen vuoksi saivat
+äärimmäisyysainekset myöskin Suomen sosialistien keskuudessa yhä
+enemmän vaikutusvaltaa. Jo keväällä puhkesi lakkoja -- ei ainoastaan
+teollisuus-, vaan myös maanviljelystyöväen keskuudessa -- ja ne sekä
+muut epäjärjestykset kuuluivat kesän kuluessa päiväjärjestykseen.
+Myöskin eduskuntaenemmistö kävi yhä jyrkemmäksi sosialipoliittisissa
+kysymyksissä, mikä ilmeni arveluttavissa lainsäädäntötoimenpiteissä.
+Kadun joutoväki yhdessä venäläisten sotilasjoukkojen kanssa koetti
+mielenosoituksilla ja uhkaamalla eduskunnan porvarillista edustajistoa
+väkivallalla vaikuttaa sen päätöksiin. Helsingin ja useiden muiden
+kaupunkien valtuustot saivat kokea terroria ja suoranaista väkivaltaa,
+joilla niitä koetettiin taivuttaa myöntymään työväenluokan vaatimuksiin
+ja kunnantyöläisten kohtuuttomina pidettäviin palkankorotuksiin.
+Levottomuus ja hajaannus yhteiskunnassa tunki yhä syvemmälle. Kaikki
+tämä oli itämaisen vapauden hedelmiä.
+
+Heinäkuussa eduskunta käsitteli erästä esitystä, jossa ehdotettiin,
+että muutamat korkeimman vallan ratkaisun varassa olleet
+asiat siirrettäisiin senaatille. Samaan aikaan sotamies- ja
+työväenneuvostojen kongressi Pietarissa puolsi Suomen oikeutta
+valtiolliseen itsenäisyyteen, kuitenkin lukuunottamatta ulkopoliittisia
+ja sotilasasioita. Eduskunnan sosialistinen enemmistö, eräiden
+porvarillisista puolueista heihin tässä asiassa yhtyneiden jyrkimpien
+edustajien tukemana, sai tästä lakiesityksestä aiheen -- n.s.
+valtalailla -- julistaa eduskunnan Suomen korkeimmaksi vallaksi ja
+samalla maan Venäjän hallituksesta riippumattomaksi, kuitenkin
+lukuunottamatta sotilaallista ja ulkopoliittista alaa, joten se siis
+sittenkin olisi jäänyt täydellistä riippumattomuutta vaille. Eduskunta
+asettaisi ja vapauttaisi senaatin jäsenet toimestaan. Tämä valtalaki
+oli oleva pätevä, ilman että se alistettiin Venäjän korkeimman vallan
+harkittavaksi ja ratkaistavaksi. Eduskunnan päätös oli luonteeltaan
+valtiokaappaus, sillä edellytyksellä nimittäin, että Venäjällä yhä
+edelleen oli Suomessa hallitsijanoikeudet. Se sisälsi kyllä
+näennäisesti askeleen eteenpäin kohti täyttä itsenäisyyttä, mutta
+todellisuudessa se ei vienyt maatamme lähemmäs vapautta. Sitä
+tervehdittiin sentähden vain vähäisellä myötätunnolla. Kun eduskunta
+teki päätöksensä, sisältyi sosialistien laskelmiin jo Venäjän
+neuvostovalta ja tulevan virallisen Venäjän täysi kannatus heidän
+pyrkimyksilleen. Pian sen jälkeen Venäjällä tehty ensimäinen
+bolshevikkikaappauksen yritys epäonnistui kuitenkin ja Kerenskijn
+hallitus jäi valtaan. Sillä oli vielä kylliksi voimaa hajoittaa
+eduskunta ja määrätä uudet vaalit. Eduskunnan hajoituksen jälkeen
+sosialistiset senaatinjäsenet erosivat hallituksesta. Jäljelle jäi vain
+kolme porvarillista jäsentä.
+
+Keväällä ja kesällä 1917 sattuneet tapahtumat ja koko se suunta, johon
+olojen kehitys maassa kulki, olivat olennaisesti seurauksena siitä,
+että vallankumoukselliset venäläiset joukot yhä oleilivat maassamme.
+Niin kauan kuin näiden hillitön ja kiihoittava toiminta jatkui, ei
+rauha eikä turvallisuus voinut palautua eikä Suomi täydellä teholla
+ottaa kohtaloaan omiin käsiinsä. Kansan terveemmälle osalle kävi
+pakottavaksi välttämättömyydeksi koota voimansa ja perustamalla
+suojeluskuntia valmistautua ei ainoastaan suojaamaan yhteiskuntaa
+väkivallanteoilta, vaan myös nousemaan vieraita anastajia vastaan ja
+karkoittamaan heidät maasta. Näitä toimenpiteitä Suomen yhteiskuntaa
+perikadolla uhkaavaa vaaraa vastaan ei enää voitu lykätä, mutta tehtävä
+ei ollut silloisissa oloissa helppo käytännössä toteuttaa. Kansa oli
+aseeton. Tsaarinhallitus oli huolellisesti riistänyt Suomen kansalta
+kaikki aseet ja myöskin vallankumouksellisen järjestelmän kätyrit
+estivät niiden maahan tuonnin. Harjoittelu aseiden käyttöön saattoi
+sentähden tapahtua vain puutteellisesti. Kaiken lisäksi oli
+yhteiskunta tässäkin suhteessa venäläisen sotaväen ja sen kanssa
+liitossa toimivien punaisten suomalaisten valvonnan alaisena.
+Aikaisemmin itsenäisyysliikettä varten muodostetut järjestöt ottivat
+varustautumistehtävän johdettavakseen. Kaupungeissa suojeluskuntatyötä
+oli pidettävä salassa, maaseudulla se saattoi tapahtua avoimemmin
+perustamalla palokuntia, urheiluyhdistyksiä y.m. Tämä työ alkoi jo
+keväällä ja kesällä, mutta sai uutta vauhtia syksyn kuluessa. Varsinkin
+Etelä-Pohjanmaalla perustettiin tällaisia suojeluskuntia melkeinpä
+jokaiseen kuntaan, ensimäinen jo toukokuussa Mustasaareen. Syynä
+siihen, miksi liike juuri sieltä löysi otollisen maaperän, oli osaksi
+vapautta rakastava ja rohkea pohjalainen luonne, osaksi se, että
+punainen kiihotustyö siellä oli tavannut verraten vähän vastakaikua.
+Johdon onnistui tuoda pienehköjä kiväärilähetyksiä ulkomailta, Saksasta
+-- Pohjanmaan maantieteellinen asemakin oli tässä suhteessa edullinen
+-- mutta yleensä aseistus oli erittäin puutteellinen. Syystalvesta
+järjestettiin muutamiin seutuihin Etelä-Pohjanmaalle (Vöyriin,
+Vimpeliin, Lappajärvelle), sotilaallisia harjoituskursseja, joihin
+lähetettiin osanottajia eri suojeluskunnista. Pieni määrä suomalaisia
+jääkäreitä oli myös saapunut Saksasta ja asettunut suojeluskuntien
+käytettäväksi. Yleensä suojeluskuntien harjoitus ja muut valmistavat
+toimenpiteet tässä osassa maata tapahtuivat jokseenkin häiriintymättä,
+vaikkakin venäläistä varusväkeä oli siellä melkein kaikkialla, sillä
+tämä ilmeisesti jonkun verran pelkäsi joutua selkkauksiin pelottoman
+pohjalaisen rahvaan kanssa. Myöskin Karjalassa harrastus näitä
+yhteiskunnan puolustusta tarkoittavia järjestöjä kohtaan oli vilkas,
+joskin suojeluskuntaliike siellä sai suurempaa vauhtia vasta myöhemmin
+syksyllä. Muissa osissa maata olosuhteet olivat suojeluskuntaliikkeelle
+paljoa epäsuotuisammat. Sosialistiset sanomalehdet saivat tästä
+liikkeestä aiheen yhä kiivaampaan yllytykseen porvareita vastaan,
+uskotellen että nämä perustamalla "lahtarikaarteja" valmistautuivat
+tuhoamaan köyhälistön, samalla kuin "punaisia kaarteja" uudelleen
+muodostettiin ja harjoitettiin venäläisen päällystön johdolla.
+
+Uudet eduskuntavaalit tapahtuivat 1 p:nä lokakuuta ja tulos oli
+porvarillisille puolueille edullinen (108 porvarillista 92 sosialistia
+vastaan). Siitä huolimatta että sosialistit eivät tunnustaneet
+eduskunnan hajoitusta lailliseksi, vaan olivat sitä vastaan esittäneet
+vastalauseensa, ottivat he kuitenkin osaa vaaleihin toivoen saavansa
+jälleen enemmistön ja sitten pääsevänsä ajamaan kansalliskokouksen
+koollekutsumista sekä tämän avulla Suomen valtiojärjestyksen uudelleen
+muodostamista. Tulos oli heille pettymys. He päättivät nyt lopullisesti
+astua vallankumouksen tielle liitossa venäläisten ystäviensä kanssa,
+joiden pyrintönä oli venäläis-suomalainen köyhälistöndiktatuuri.
+Entinen hallituksenpäämies Tokoi lausui eräässä kansankokouksessa 16
+p:nä lokakuuta, ettei vaalitappio sanottavia merkinnyt, koska työväellä
+oli muita mahtikeinoja kuin vaalilippu, millä antaa pontta
+vaatimuksilleen. Mitkä nämä mahtikeinot olivat, kävi ilmi, kun muutamaa
+päivää myöhemmin annettiin julistus, että oli järjestettävä punaisia
+kaarteja kaikkialle maahan, siis toimeenpantava köyhälistön
+mobilisointi. Näitä kaarteja perustettiinkin varsin yleisesti eikä
+niiden aseistaminen tuottanut sanottavia vaikeuksia. Runkona niissä
+olivat ne irralliset työläiset, jotka olivat olleet venäläisten
+linnoitustöissä, suuresti villiytyneet ja rappeutuneet n.s.
+vallityöläiset. Aseet ostettiin tai "lainattiin" venäläiseltä
+sotaväeltä.
+
+Eduskunta kokoontui 1 p:nä marraskuuta. Porvarilliset tahtoivat
+säilyttää yhteiskuntarauhan ja koettivat niin pitkälle kuin oli
+mahdollista tyydyttää sosialistien vaatimuksia. Mutta sillä ei mitään
+voitettu. Niin hyvin suomalaisten anarkistien kuin venäläisten
+sotilaiden taholta jatkuivat väkivallanteot pelottavasti. Ryöstöt,
+jotka jo lokakuussa olivat herättäneet levottomuutta, kuuluivat nyt
+päiväjärjestykseen ja järkyttäviä rauhallisten kansalaisten murhia
+tapahtui. Marraskuun 7 p:nä puhkesi toinen bolshevikkikapina
+Pietarissa, Kerenskijn hallitus kukistettiin ja bolshevikkikumppanit
+Lenin ja Trotskij saivat haltuunsa vallan. Venäjä oli nyt vailla
+laillista hallitusvaltaa. Sitä arvoa ei Suomessa tietenkään voitu
+tunnustaa köyhälistövallalla ja neuvostokomitealla olevan. Venäjän
+suvereniteettioikeudet Suomeen nähden olivat lakanneet. Venäläinen
+kenraalikuvernööri Nekrasov, joka syyskuussa oli astunut Stahovitshin
+sijalle, oli jättänyt paikkansa ja poistunut, samoin hänen apulaisensa
+vapaaherra Korff. Mutta venäläinen sotaväki jäi maahan ja katsoi yhä
+edelleen olevansa korkeimman vallan edustaja. Suomi ei ollut ainoastaan
+poliittisesti ja siveellisesti velvollinen, vaan myös oikeutettu
+pitämään itseään Venäjästä eronneena ja ottamaan kohtalonsa kokonaan
+omiin käsiinsä. Eduskunnan tehtäväksi jäi aseman selvittäminen tässä
+suhteessa ja ryhtyminen tarpeellisiin toimenpiteisiin. Sosialistit
+tahtoivat yhä edelleen pitää kiinni heinäkuun "valtalaista", mikä
+pysytti Suomen sotilaallisesti ja ulkopoliittisesti Venäjän yhteydessä.
+Pitkien sitkeiden keskustelujen jälkeen, eduskunta päätti
+väliaikaisesti ottaa huostaansa korkeimman vallan Suomessa.
+
+Sosiaalidemokraattinen johto oli kuitenkin määrännyt koko maassa
+toimeenpantavaksi yleislakon, mikä alkoi 13 p:nä marraskuuta. Sen
+ilmeisenä tarkoituksena oli antaa työväestölle ja punaisille kaarteille
+tilaisuutta yleisharjoituksessa kehittää voimaansa ja herättää pelkoa
+porvarillisessa yhteiskunnassa sekä siten valmistaa vallankumousta. On
+selvää, että kaiken tämän takana olivat liikkeellepanijoina venäläiset
+bolshevikit, jotka olivat ottaneet maailmanvallankumouksen
+ohjelmaansa. Suomi oli oleva etappi edettäessä länteenpäin. Mahtiansa
+osoittivatkin punaiset kaartit ja köyhälistön huonoimmat ainekset mitä
+vakuuttavimmalla tavalla, ja venäläiset sotamiehet, varsinkin
+matruusit, toimivat tässä aina alttiina apulaisina. Rikoksista
+tuomittuja vankeja vapautettiin. Raa'at vaistot purkautuivat esteettä
+esille murhina, ryöstöinä, kiristyksinä ja muina järkyttävinä
+väkivallantekoina. Lakko -- verilakoksi mainittu -- kesti viikon.
+Lopettajaisjulistuksessa sanottiin m.m.: "Suomen porvaristo ei tosin
+ole vielä polvillaan työväenluokan edessä. Mutta työväenluokan elävä
+voima on entistä ehjempänä -- -- -- Nyt muuttuu taistelun muoto, mutta
+taistelu ei muutu." Porvarillinen yhteiskunta oli siis masennettava ja
+köyhälistö ottava vallan haltuunsa. Se oli päämaali.
+
+Suurlakko vallankumouksen ilmeisenä enteenä antoi tietenkin lisää
+vauhtia suojeluskuntaliikkeelle ja muille yhteiskunnan puolustusta
+tarkoittaville valmistuksille. Marraskuun 27 p:nä eduskunta päätti
+asettaa porvarillisista puolueista kokoonpannun hallituksen, P.E.
+Svinhufvud puheenjohtajana.
+
+
+
+
+Suomi julistautuu ja tunnustetaan riippumattomaksi valtioksi.
+
+
+Kuten edellä olevasta esityksestä käy ilmi, olivat olosuhteet Suomessa
+kesällä ja syksyllä 1917 suuresti kärjistyneet ja kaikki viittasi
+siihen, että ratkaisevan käänteen aika lähestyi. Siitä oli riippuva
+maamme tulevaisuuden muodostuminen ja lähinnä mahdollisuus lopullisesti
+tempautua irti Venäjästä ja saavuttaa täydellinen itsenäisyys.
+Ensimäisenä esteenä tämän päämaalin saavuttamiselle oli Suomessa oleva
+venäläinen sotaväki, syystä että se oli aseellinen, maan vapautumiselle
+vihamielinen valta-aines, sekä senvuoksi, että se tuki ja yllytti
+väestön alempien kerrosten yhteiskuntaa hajoittavia pyrkimyksiä. Suurin
+osa kansaa ei ollut yhtynyt ase veljeyteen punaisen Venäjän kanssa ja
+aseettomana sillä oli varsin vähän toiveita saada yksinään maasta
+poistetuksi tämä muukalainen sotaväki, joka oli noussut maan
+varsinaiseksi käskijäksi. Maa tarvitsi nyt enemmän kuin koskaan ennen
+tukea ja apua ulkoapäin. Ruotsiin ei tässä suhteessa enää voitu
+perustaa. Aktiiviseen politiikkaan ja varsinkin Suomen suoranaiseen
+avustamiseen haluttomien vasemmistopuolueiden voima ja vaikutusvalta
+oli kasvanut, mitä seikkaa vahvistivat syyskuussa suoritetut
+valtiopäivävaalit ja Edénin vasemmistohallituksen muodostaminen. Ainoa
+valta, jolta enää voitiin apua toivoa, oli Saksa. Nyt oli aika
+pontevammin kuin ennen vedota niihin erikoisnäkökohtiin,
+jotka kiinnittivät sen huomion Suomen vapauttamiseen. Tässä
+tarkoituksessa pidettiin Tukholmassa syyskuussa neuvotteluja Suomen
+riippumattomuuspolitiikan ja Saksan ulkopolitiikan johdon sekä Saksan
+päämajan edustajien kesken. Ne eivät tosin johtaneet tarkalleen
+määrättyihin tuloksiin, mutta kävi ilmi, että Saksan mielenkiinto
+Suomen vapautuspyrkimyksiin oli lisääntynyt ja että Suomella oli
+toiveita saada Saksalta apua hädänalaisessa asemassaan. Ne toiveet,
+joita tässä suhteessa annettiin suomalaisille neuvottelijoille, olivat
+tietenkin suoranaisessa yhteydessä muuttuneeseen sotatilanteeseen,
+lähinnä toiminnan uudelleen elpymiseen koillisella sotarintamalla, mikä
+johti Hiidenmaan ja Saarenmaan valloitukseen tuoden siten Saksan
+sotavoimat paljoa lähemmäs Suomen vesiä ja rannikoita kuin aiemmin.
+Ahvenanmaan saarien miehittäminen oli nyt jo mahdollisuus.
+
+Marraskuun lakko ja Venäjän bolshevikkihallituksen ilmeinen tarkoitus
+kytkeä Suomi Venäjän neuvostotasavaltaan, mikä ei ainoastaan olisi
+tehnyt tyhjiksi kaikkia riippumattomuussuunnitelmia, vaan myös vienyt
+maan määrättömään kurjuuteen, oli aiheena siihen, että marraskuussa
+suoranaisesti käännyttiin Saksan puoleen. Muutamat niistä
+maanmiehistämme, jotka silloin poliittisissa tehtävissä oleskelivat
+ulkomailla, lähtivät tässä tarkoituksessa Berliiniin. Kun siellä oli
+valmistavasti neuvoteltu lähinnä yliesikunnan poliittisen osaston
+kanssa, jota silloin johti harras Suomen ja sen vapautuspyrkimysten
+ystävä, salaneuvos E. von Hülsen, kutsuttiin kaksi heistä, vapaaherra
+A. von Bonsdorff ja Edv. Hjelt Saksan päämajaan, minne he saapuivat 26
+p:nä marraskuuta tekemään ylimajoitusmestari Ludendorffille selkoa
+Suomessa vallitsevasta tilanteesta ja esittämään maan toivomukset.
+Esitys ei päättynyt suoranaiseen pyyntöön, että Suomeen lähetettäisiin
+avustusretkikunta, -- vaikka toimenpidettä kosketeltiin tehokkaimpana
+keinona, millä itsenäisyys olisi saavutettavissa -- vaan sen
+tarkoituksena oli lähinnä osoittaa Saksan sotilaallisen ja poliittisen
+tuen merkitys Suomen vapautukselle, niin hyvin maan itsensä kannalta
+kuin yleispoliittisessa suhteessa. Pääpaino kohdistettiin sen
+vakaumuksen herättämiseen asianomaisissa, että oli välttämätöntä saada
+venäläiset sotavoimat pois Suomesta, koska Suomi muutoin oli käsistään
+sidottu eikä voinut päästä pakkotilastaan. Ilman Saksan apua tämä ei
+voisi onnistua, minkä vuoksi Suomessa toivottiin, että Saksa tulevissa
+aseleponeuvotteluissa vaatisi venäläisten joukkojen poistamista maasta.
+Vielä voimakkaampi painostus tähän suuntaan saavutettaisiin antamalla
+saksalaisten joukkojen miehittää Ahvenanmaan saaret. Tämä olisi uhka,
+jonka turvissa Suomi itse voisi ryhtyä puhdistustyöhön, jos se samalla
+saisi Saksalta aseita ja jääkäripataljoonasta, joka lähetettäisiin
+kotimaahan, sotilasneuvojia ja -johtajia. Lopuksi huomautettiin, kuinka
+oli välttämätöntä, että Saksa tunnusti Suomen riippumattomuuden, niin
+pian kuin se asianmukaisesti oli julistettu.
+
+Kenraali Ludendorff osoitti sekä ymmärtämystä että hyväntahtoisuutta
+tätä avustussuunnitelmaa kohtaan. Ahvenanmaan retkikuntaa hän ei tosin
+silloisissa oloissa katsonut mahdolliseksi, mutta antoi siitä toiveita
+seuraavaksi vuodeksi. Suomen tulisi, lausui Ludendorff, ensi tilassa
+antaa nimenomainen julistus, että se vaatii itsemääräämisoikeuttaan ja
+Venäjästä riippumattomuutta. Tämän ulkonaiseksi osoitukseksi oli
+asetettava vaatimus, että Venäjä vie pois joukkonsa Suomesta. Kenraali
+Ludendorff lausui mielellään toimivansa niin, että Saksa tulevissa
+aselevon- tai rauhanneuvotteluissa tukisi tätä vaatimusta. Lisäksi
+saatiin se lupaus, että jo aloitettua, joskin keskeytettyä, aseiden
+lähettämistä jatkettaisiin ja että suomalainen jääkäripataljoona
+pieninä joukkoina lähetettäisiin kotimaahan. Erittäin ponnekkaasti
+kenraali Ludendorff huomautti siitä, että Suomen ennen kaikkea tulisi
+luottaa omaan voimaansa ja päättäväisesti esiintyen niin pian kuin
+mahdollista selvästi, muitta mutkitta julistaa itsensä riippumattomaksi
+sekä ryhtyä toimiin lujasti järjestetyn kansanmiliisin aikaansaamiseksi
+maan itsenäisyyttä tukemaan.
+
+Suomen hallituksen päämiehelle, senaattori Svinhufvudille annettiin
+heti tieto käynnin tuloksesta ja päämajan kehotuksesta, että, mikäli
+mahdollista, heti oli annettava riippumattomuusjulistus. Kaikki
+tällaiset tiedonannot oli silloin vielä saatettava perille salaisia
+teitä käyttäen.
+
+Uuden hallituksen ensimäisiä toimenpiteitä oli itsenäisyysjulistuksen
+aikaansaanti siksi välttämättömäksi pohjaksi, johon nojaten Suomen
+riippumattomuus Venäjästä saisi kansainvälisen tunnustamisen. Joulukuun
+4 p:nä hallituksen kaikki jäsenet saapuivat eduskunnan istuntoon ja
+senaattori Svinhufvud esitti julkilausuman, missä Suomi julistettiin
+riippumattomaksi valtioksi. Samalla annettiin esitys Suomen tasavallan
+hallitusmuodoksi, joka esitys oli yhtäpitävä perustuslakikomitean
+aiemmin tekemän ehdotuksen kanssa. Julkilausuma tiedoitettiin kaikkien
+hallituksen jäsenten allekirjoittamana julistuskirjana Suomen kansalle.
+Kaksi päivää myöhemmin, 6 p:nä joulukuuta, eduskunta hyväksyi
+hallituksen julistuksen. Tässä pääkohdassa kaikki puolueet, myöskin
+sosialidemokraatit, olivat yhtä mieltä. Toimenpide herätti
+luonnollisesti maassa ihastusta, vaikkakin asema oli synkkä ja joskaan
+muukalainen sotaväki ei suinkaan ottanut hyväksyäkseen seuraamuksia,
+eikä luopunut siitä vallasta, minkä se oli itselleen anastanut.
+Kaikkialla maassa vietettiin itsenäisyysjuhlia, joista yliopiston 19
+p:nä joulukuuta toimeenpanema juhla oli erikoisesti muistorikas ylevän
+isänmaallisine tunnelmineen. Merkillistä oli, että tässä tilaisuudessa
+punakeltaisen leijonalipun ja ylioppilaslippujen rinnalla nähtiin myös
+suomalaisen jääkäripataljoonan lippu. Tämä sisälsi tunnustuksen,
+jolla oli syvällinen merkitys, ja siinä ilmeni samalla koko
+itsenäisyysliikkeen tunnuskuva.
+
+Hallitus ryhtyi heti toimenpiteisiin saattaakseen maan itsenäisyyden
+Euroopan valtojen tietoon ja saadakseen ne tunnustamaan Suomen uudeksi
+riippumattomaksi valtioksi. Tässä tarkoituksessa lähetettiin
+Skandinavian maihin, keskusvaltoihin ja länsivaltoihin valtuutettuja
+asiamiehiä, jotka joulukuun jälkipuoliskolla ja seuraavan vuoden
+tammikuun alussa suorittivat tehtävänsä. Suomen vapautusta
+tervehdittiin kaikkialla myötätunnolla, mutta poliittisen tilanteen
+vuoksi noudatettiin viralliseen tunnustamiseen nähden jonkunlaista
+varovaisuutta. Suomessa epäröitiin, oliko tunnustuksen saantia varten
+myös käännyttävä Venäjän puoleen. Jotkut ulkovalloista katsoivat tämän
+välttämättömäksi, sekä Suomen itsensä vuoksi että saadakseen hekin
+vapaammat kädet asiaan nähden. Näihin valtoihin kuuluivat Ruotsi ja
+Saksa. Nimenomaisten, varsinkin viimemainitun maan hallituksen taholta
+saatujen neuvojen jälkeen Suomen hallitus päätti vihdoin joulukuun
+lopulla kääntyä neuvostohallituksenkin puoleen esityksellä, minkä
+henkilökohtaisesti suoritti Pietarissa hallituksen päämies Svinhufvud.
+Saksan taholta tulleen painostuksen johdosta Venäjän neuvostohallitus
+oli jo aiemmin sitoutunut suostumaan sellaiseen esitykseen, jos se
+tehtäisiin. Alkavan vuoden ensi päivinä saatiin venäläisten myöntymys,
+Heti sen jälkeen, 4 p:nä tammikuuta, Ruotsi, yksissä neuvoin Saksan
+kanssa, antoi tunnustuksensa ja kaksi päivää myöhemmin Saksa antoi
+tiedoksi samaan aikaan tekemänsä päätöksen. Myöskin Ranska ilmoitti 4
+p:nä tammikuuta tunnustaneensa Suomen itsenäisyyden. Muutamia päiviä
+myöhemmin yhtyivät näihin valtoihin Tanska ja Norja ja vähitellen
+saatiin myös Itävalta-Unkarin, Alankomaiden, Espanjan, Sveitsin y.m.
+virallinen tunnustus. Euroopan valloista vain Englanti asettui
+odottavalle kannalle.
+
+Ulkonaisesti kaikki siis oli sujunut, kuten oli toivottu. Suomi oli
+muodollisesti saavuttanut pyrkimystensä päämaalin: se oli julistettu ja
+tunnustettu vapaaksi riippumattomaksi valtakunnaksi. Mutta
+riippumattomuus oli toistaiseksi vain paperilla. Olot maassa
+kärjistyivät kärjistymistään. Hallituksella ei ollut voimakeinoja
+tehostaakseen arvovaltaansa vallankumouksellisia aineksia vastaan,
+joiden tukena olivat vieraan vallan kurittomat sotamieslaumat, jotka
+yhä edelleen olivat maassa ja täällä tahtoivat harjoittaa jonkunlaista
+isännyyttä.
+
+
+
+
+Vapaussota.
+
+
+Omituiset olivat ne olosuhteet, joissa Suomi saavutti
+riippumattomuutensa, nimittäin aikana, jolloin maassa jo oli voimakas
+lähenevän, vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä vastaan suuntautuvan
+vallankumouksen tuntu. Idästä oli tullut kaikki se onnettomuus, mikä
+oli käynyt yli maan sen historiallisen olemassaolon aikana. Sieltä se
+nytkin tuli, joskin toisessa muodossa kuin ennen, ei ainoastaan
+väkivallan ja laittomuuden hahmossa, vaan hillittömänä anarkiana. Oliko
+Suomi nytkin kykenevä täyttämään tehtävänsä torjuvana etuvartiona idän
+barbariaa vastaan? Maan oli vielä kestettävä vapautensa tulikaste.
+
+Vaikka Venäjän hallitus oli virallisesti tunnustanut Suomen
+riippumattomuuden, ei se vienyt joukkojansa pois Suomesta. Ne eivät
+ainoastaan yhä edelleen pitäneet hallussaan linnoituksia ja
+varustuksia, vaan majailivat kaupungeissa ja maaseudullakin.
+Brest-Litovskin aseleponeuvotteluissa oli Saksan taholta, Suomen
+puolelta tulleen pyynnön johdosta, yhä uudestaan vaadittu näiden
+joukkojen poistamista Suomen alueelta. Tyhjillä lupauksilla ja
+verukkeilla Venäjän hallitus kuitenkin koetti vitkastella. Sen
+salainen tarkoitus oli ilmeisesti Suomen "jälleenvalloittaminen"
+bolshevikkivallankumouksen avulla, jonka tosin näön vuoksi
+suorittaisivat maan omat punaiset ainekset, mutta nojautuen juuri
+näihin venäläisiin joukkoihin. Epäjärjestykset ja väkivallanteot
+jatkuivat ja hallitusvalta, vailla arvovaltansa tehostamiseen
+tarpeellisia keinoja, joutui yhä ahtaammalle ja herpaantui.
+Elintarpeiden kuljetusta ehkäistiin, sanomalehtiä lakkautettiin,
+suoranaisia ryöstöretkiä toimeenpantiin ja todellisia kahakoita
+taisteltiin valtiovallan tai kunnallisten viranomaisten voimatta sitä
+estää. Venäläiset sotilaat ja punakaartilaiset tekivät kenenkään
+estämättä melkein mitä tahansa, joskin viimemainitut yhä enemmän
+astuivat etualalle. Sosialidemokraattinen puoluejohto ei tosin ollut
+aivan mielissään tästä ja koetti jossakin määrin hillitä intohimoja.
+Mutta se kadotti pian vaikutusvaltansa laumoihin ja varsinkin
+punaiseen kaartiin, joka julistautui riippumattomaksi ja otti
+vallankumouksen toteuttamisen tehtäväkseen. Asiain näin kehittyessä
+sosialidemokraattinen puolue pian taipui vallan- ja saaliinhimoisen
+roskaväen edessä ja yhtyi anarkisteihin ja heidän venäläisiin
+ystäviinsä. Nämä julistettiin nyt avoimesti sosialistisella taholla
+"köyhälistön turvaksi" ja liittyminen venäläiseen bolshevismiin kävi
+yhä ilmeisemmäksi. Ero Venäjästä olisi loukkaus porvarillisen
+yhteiskunnan puolelta tuota maata kohtaan.
+
+Eduskunta oli kuitenkin ottanut esille sota- ja poliisilaitoksen
+järjestämiskysymyksen, ja hallitus antoi esityksen järjestysvallan
+aikaansaamiseksi yhteiskunnan turvaksi. Tämä antoi lopullisen merkin
+kauan valmistellun vallankumouksen puhkeamiseen, mikä tarkoitti vallan
+siirtämistä köyhälistön käsiin ja Venäjän neuvostovallan mukaisen
+järjestelmän luomista, mitä lähimmin tähän liittyen. Tammikuun 26 p:nä
+selvisi pääkaupungissa, mitä oli tulossa, ja viimeiseksi toimenpiteeksi
+hallitus samana päivänä antoi Suomen kansalle uuden kehoituksen liittyä
+yhteen suojaamaan koteja ja turvaamaan järjestystä. Samalla annettiin
+vastalausenootti Venäjän hallitukselle, sekä ulkovalloille kirjelmä,
+joka kosketteli venäläisten sekaantumista Suomen asioihin. Neljä
+hallituksen jäsentä lähti salaa Vaasaan, sieltä käsin hoitaakseen
+laillisen hallituksen tehtäviä, kun kaikesta päättäen pääkaupunki ja
+suuri osa maata oli joutuva punaisten valtaan. Vaasasta tulikin
+seuraaviksi kuukausiksi "valkoisen" Suomen hallitus- ja pääkaupunki.
+Seuraavana päivänä puhkesi kapina. Yöllä tammikuun 28 p:ää vasten
+punakaarti miehitti hallitusrakennukset ja muut tärkeät paikat
+pääkaupungissa ja rautatieliikenne pysähdytettiin. 29 p:nä
+ilmoitettiin asetetuksi "Suomen kansanvaltuuskunta", varsinainen
+vallankumouksellinen hallitus, eduskunnan entinen puhemies K. Manner
+puheenjohtajana, sekä "työväen pääneuvosto", johon kuului 35 henkeä.
+Pääkaupungissa kaikki tämä kävi kohtaamatta vastustusta, ilman verisiä
+yhteentörmäyksiä, koska suojeluskunta oli liian heikko ja huonosti
+varustettu voidakseen nousta vastarintaan. Tämä oli omiansa jonkun
+verran hämmästyttämään punaisia johtajia, jotka olivat edellyttäneet
+aseellista vastustusta ja katutaisteluita vallankumousdraaman sopivaksi
+alkutoimitukseksi. Senaatin jäsenet ja eduskunnan porvarillisten
+puolueiden johtajat, jotka oli aikomus vangita, olivat kadonneet.
+He olivat osaksi paenneet, osaksi he pysyivät piilossa. Yksi
+kansanedustaja, A. Mikkola, vangittiin ja murhattiin. Punaiset olivat
+Helsingissä ja useimmissa Etelä-Suomen keskuksissa alusta alkaen
+tilanteen herroina. Mutta he eivät olleet sitä samassa määrin
+kaikkialla maassa.
+
+Kansalla -- valkoisella Suomella punaisen vastakohtana -- oli
+valittavana joko taipua ja antaa äsken vapaaksi valtakunnaksi
+julistetun ja kansainvälisesti tunnustetun Suomen tuhoutua venäläiseen
+ja punaiseen vallankumouskurjuuteen tai nousta vastarintaan. Se valitsi
+viimemainitun tien, ja väkivaltaa vastaan alkoi vapaussota, joka vaati
+voimanponnistusta ja raskaita uhreja, mutta vei päämaaliin. Ensi
+sijassa Venäjä ja maassamme oleva venäläinen sotaväki oli syyllinen
+siihen, että Suomen, saavuttaakseen täydellisen vapautensa, täytyi
+tulla sisäisen sodan näyttämöksi, millä kansalaiset taistelivat
+kansalaisia vastaan. Ilman tältä taholta tullutta yllytystä, ilman
+vieraiden venäläisten joukkojen ja itäisen bolshevikkivallan tukea ja
+apua ei punakapina verisine seurauksineen olisi koskaan puhjennut.
+Seikkaperäinen ja yksityiskohtainen selonteko vapaussodan kulusta ei
+sisälly tämän yleiskatsauksellisen esityksen puitteisiin, jossa vain
+tapaukset yleisin piirtein voidaan kuvata.
+
+Kuten aiemmin on mainittu, olivat kansalaisten muodostamat poliittiset
+järjestöt kesän ja syksyn kuluessa tehneet valmistuksia sitä
+ratkaisevaa taistelua varten, joka oli suunniteltu maassa olevia
+venäläisiä sotavoimia vastaan sen varalta, etteivät nämä, kuten ne
+olivat velvolliset, hyvällä ottaneet poistuakseen. Marraskuunlakon
+jälkeen oli ilmeistä, että taistelu samalla tulisi muodostumaan
+yhteiskuntaa terrorisoivien punaisten kaartien tilinteolle
+saattamiseksi. Toivottiin, että tätä voimainmittailua voitaisiin
+lykätä, kunnes suojeluskunnat ehtisivät täydellisemmin aseistua ja
+suomalainen jääkäripataljoona palata kotimaahan.
+
+Mutta niin pitkälle ei päästy, ennenkuin kapina puhkesi ja sotatoimia
+ei enää voitu tuonnemmaksi lykätä.
+
+Etelä-Suomessa ei ollut tarjolla mitään mahdollisuuksia ryhtyä
+järjestelmällisesti ja samalla menestyksellä taistelemaan venäläisiä ja
+punaisia vastaan. Se toimikunta, jolla oli hoidossaan sotilaalliset
+valmistelut (sotilaskomitea "M.K") ja jonka johtomiehiä olivat
+ratsumestarit, sittemmin kenraalit H. Ã…kerman ja H. Ignatius, oli
+lopulta katsonut Etelä-Pohjanmaan, Vaasan ympärillä ja eteläpuolella
+olevan seudun siksi alueeksi, missä valkoisten sotatoimien tuli alkaa.
+Tätä varten oli, kuten edellä on mainittu, näissä seuduissa perustettu
+kunnallisia suojeluskuntia ja toimeenpantu sotaharjoituskursseja
+kenraali P. von Gerichin johdolla. Sen jälkeen kuin kenraali,
+vapaaherra Kustaa Mannerheim, joka vähää ennen oli saapunut Venäjältä,
+missä hän sodan aikana oli ollut korkeana sotapäällikkönä, oli valittu
+tulevien sotatoimien ylipäälliköksi, lähti hän ynnä ne entiset
+sotilashenkilöt, joiden tuli muodostaa armeijan esikunta, 18 p:nä
+tammikuuta salaa Vaasaan siellä jatkaakseen järjestelytyötä ja
+johtaakseen alkavia sotatoimia. Vähää ennen kapinan puhkeamista
+hallituksen päämies Svinhufvud vahvisti Mannerheimin ylipäälliköksi ja
+antoi hänelle tehtäväksi luoda sotilaallisen armeijan yhteiskunnan
+turvaksi.
+
+Etelä-Pohjanmaan suojeluskunnat asetettiin sotajalalle ja sotatoimet
+aloitettiin siellä samana päivänä, jona kapina puhkesi, 27 p:nä
+tammikuuta. Niiden lähimpänä tehtävänä oli yllättämällä riisua aseet
+kaupungeissa ja useimmissa maaseudun pitäjissä olevilta venäläisiltä
+sotilasosastoilta, ennenkuin nämä ehtivät ryhtyä tarpeellisiin
+puolustustoimiin ja koota voimansa yhteiseen vastarintaan ja ennenkuin
+lisävoimia ehti saapua etelästä. Tämä kävikin odottamattoman helposti
+ja nopeasti, vaikka suojeluskunnat olivatkin epätäydellisesti
+sotatoimiin harjoitetut ja vaikka aseita olikin niukalti. Mitä tässä
+suhteessa puuttui, sen korvasi päättäväisyys, rohkeus ja tahto voittaa.
+Kaikki kävi kohtaamatta suurempaa vastarintaa venäläisen sotaväen
+puolelta ja ilman sanottavaa verenvuodatusta, mikä ensi sijassa
+johtui venäläisissä joukoissa vallitsevasta kurittomuudesta ja
+rappeutumisesta. Jo 28 p:nä tammikuuta suoritettiin aseistariisuminen
+Seinäjoen tärkeässä rautateiden risteyksessä ja samana päivänä
+pakotettiin Vaasan varusväki antautumaan. Seuraavina päivinä puhdistus
+jatkui koko tässä osassa Pohjanmaata sekä Vaasan pohjois- ja
+eteläpuolella olevissa seuduissa. Pietarsaari antautui 29 p., Kokkola
+ja Kaskinen 30 p. ja seuraavana päivänä vallattiin Kristiinankaupunki.
+Melkoisia määriä aseita ja ampumatarpeita, myöskin tykkejä ja
+konekiväärejä, joutui tällöin valkoisten joukkojen saaliiksi.
+Tämä teki suojeluskunnille mahdolliseksi tehokkaasti jatkaa sotatoimia,
+jotka lähinnä tarkoittivat pohjoisen Pohjanmaan vapauttamista.
+Kaupungeissa oli täällä vahva varusväki ja punainen aines oli siellä
+lukuisammin edustettuna kuin Etelä-Pohjanmaalla. Sillä oli suuri
+vaikutusvoima venäläiseen sotaväkeen ja se yllytti sitä vastarintaan.
+Suojeluskuntaliike ei myöskään ollut siellä saanut niin yleistä
+kannatusta kuin maakunnan eteläosissa, eivätkä suojeluskunnat olleet
+yhtä hyvin järjestetyt. Niillä ei ollut kylliksi voimia omin neuvoin
+vapautua venäläisistä. Kutakuinkin hyvin aseistettuja apujoukkoja
+lähetettiin sen vuoksi pohjoiseen. Kuumimmin taisteltiin Oulusta, jossa
+venäläinen varusväki ja punainen kaarti tekivät ankaraa vastarintaa.
+Kaupungin valtasivat talonpoikaisarmeija ja oma suojeluskunta 3 p:nä
+helmikuuta, jolloin varusväki antautui. Tornio, missä venäläisen
+rajavartion muodosti muutama sata miestä, antautui pari päivää
+myöhemmin, ja siten oli käytännöllisesti katsoen koko Pohjois-Suomi
+puhdistettu. Valkoisella armeijalla oli selkäpuoli vapaana ja yhteys
+ulkomaihin länteenpäin oli avoin valkoiselle Suomelle. Viikon kuluessa
+oli Pohjanmaa siis luonut päältään venäläisen ja punaisen ikeen. Tässä
+vapautusteossa piili alkuvoimaisen kansanliikkeen tarmo. Molemmat
+kieliainekset kävivät käsi kädessä yhteistä vihollista vastaan.
+
+Kun tämä puhdistustyö oli suoritettu ja jo sitä ennenkin, suuntasi
+osa suojeluskunta-armeijaa kulkunsa etelään. Haapamäen tärkeä
+rautatiekeskus miehitettiin ja pysyi koko sodan ajan valkoisten
+käsissä, mistä oli se erittäin tärkeä etu, että yhteyttä voitiin pitää
+Pohjanmaan ja Itä-Suomen sekä siellä taistelevien joukkojen välillä.
+Haapamäen-Pieksämäen yhdysrata oli rakennettu venäläis-strategisessa
+tarkoituksessa joukkojen nopeaa siirtoa varten Pietarista Vaasan
+seuduille. Sillä tuli nyt olemaan mitä suurin merkitys Suomen
+vapaussodan kululle. Rynnistys Pohjanmaalta etelää kohti pitkin
+rautatietä pysähtyi aluksi Vilppulaan, mihin asetettiin telkeet
+punaisten yrityksille tunkeutua pohjoista kohti. Liikkuva sota muuttui
+näissä seuduissa joksikin aikaa asemataisteluksi. "Vilppulan rintama"
+joka ulottui lännessä Pohjois-Satakuntaan ja itäänpäin Kuhmoisiin
+Päijänteen rannalle ja jonka jatkona olivat edempänä Savon ja Karjalan
+rintamat -- jatkuva taistelulinja Pohjanlahdesta Laatokkaan -- tuli yli
+kuukauden ajan olemaan valkoisen ja punaisen Suomen rajana.
+
+Maan itäosissa tapahtumat olivat kehittyneet kutakuinkin samaan tapaan
+kuin Pohjanmaalla. Suojeluskuntaliike oli aktivistiryhmien johdon
+alaisena varsinkin marraskuun-lakon jälkeen levinnyt huomattavan
+laajalle Karjalassa ja myöskin Savossa. Mutta aseistus oli näissäkin
+osissa maata erittäin vaillinainen. Jo viikkoa ennen järjestetyn
+kapinan alkamista oli Viipurissa punaisten ja valkoisten välillä
+tapahtunut verisiä yhteentörmäyksiä, joissa ensinmainitut olivat
+hyökkääjinä. Näiden tapahtumien johdosta olivat Pohjois-Karjalan
+suojeluskunnat kokoontuneet ja rientäneet Viipuriin apuun. Ylivoima oli
+kuitenkin liian suuri, jotta ne siellä olisivat voineet minkään
+menestyksen toivossa antautua taisteluun punaisia voimia vastaan, joita
+avusti 6000 mieheen nouseva venäläinen varusväki. Ne vetäytyivät
+taisteltuaan verisen taistelun Kämärällä takaisin Antreaan Vuoksen
+rannalle. Jo ennenkuin varsinainen sota alkoi, olivat tammikuun 23 p:n
+tienoilla Karjalan suojeluskunnat ryhtyneet verraten heikkojen
+venäläisten varusjoukkojen aseistariisumiseen, kuten Sortavalassa ja
+Joensuussa, mikä tapahtui ilman sanottavia vaikeuksia. Myöhemmin
+riisuttiin aseista Antrean ja Vuoksenniskan varusväet sekä Saimaan
+tykkiveneistön miehistö. Täten saivat suojeluskunnat tarpeellisen lisän
+vähäiseen ase- ja ammusvarastoonsa. Vasta kun kapinanlippu oli
+kohotettu ja rauhallisen sopimuksen tie oli osoittautunut
+mahdottomaksi, käytiin taisteluun punaisia kaarteja vastaan, joita oli
+muodostettu muutamiin Karjalan keskuspaikkoihin. Helmikuun 1 p:nä
+antautui Joensuun punainen kaarti, 6 p:nä puhdistettiin Lieksa ja 8
+p:nä vallattiin verisen ottelun jälkeen Värtsilän tehdasyhdyskunta.
+Näin oli kapinaliike pohjoisessa ja keskisessä Karjalassa kukistettu.
+Sielläkin suojeluskunnat toimivat päättäväisesti ja rohkeasti.
+
+Antreasta hieman etelään olevassa Ahvolassa ja sen lähitienoissa, missä
+helmikuun seuraavina viikkoina sattui verisiä taisteluita, Karjalan
+suojelusjoukot pitivät puoliaan Viipurista paälletunkeutuvia punaisia
+ja punaryssiä vastaan. Tällä seudulla tuli olemaan Karjalalle sama
+merkitys kuin Vilppulalla Pohjanmaalle. Tämä rintamanosa turvasi Savon
+ja Karjalan ratoja yhdistävän yhdysradan päätekohdan. "Karjalan
+rintaman" itäisin ja samalla eteläisin osa oli Raudussa Venäjän
+rajalla. Täältäkin punaiset venäläis-suomalaiset joukot, jotka osaksi
+oli tuotu sinne suoraan Pietarista, koettivat murtautua eteenpäin.
+Ankaroita taisteluita taisteltiin näissä seuduissa, mutta puolustus ei
+horjunut. Se, että nämä aluksi heikot Etelä-Karjalassa toimivat
+valkoiset joukot pystyivät vastustamaan ja torjumaan vihollisen
+tavantakaa tekemät rynnistykset, merkitsi koko maakunnan ja yleensä
+koko maan itäosien pelastumista joutumasta punaisten ja Venäjän vallan
+alle.
+
+Samaan aikaan kuin Karjala, vapautui Savokin uhkaavasta punaisesta
+herruudesta. Tehtävä oli siellä vaikeampi, koska kapinallisia aineksia
+teollisuusseuduilla oli runsaammin eikä suojeluskuntaliike ollut voinut
+kehittyä yhtä häiritsemättä kuin Karjalassa. Mikkeli tuli valkoiseksi
+ilman verenvuodatusta jo kapinan ensi päivinä. Lähipitäjistä
+vahvistusta saatuaan onnistui kaupungin suojeluskunnan, niin huonosti
+kuin se olikin aseistettu, 29 p:nä tammikuuta ripeästi ja päättävästi
+toimien saartaa pesäänsä paikkakunnan punainen kaarti venäläisine
+harjoitusapulaisineen ja pakottaa se antautumaan. Venäläistä varusväkeä
+ei kaupungissa sillä kertaa ollut. Niin hyvin venäläisiä kuin
+suomalaisia apujoukkoja olisi epäilemättä Kouvolasta rientänyt Mikkelin
+punaisten avuksi, jollei viime hetkessä muutamien yritteliäiden miesten
+olisi onnistunut katkaista rautatieyhteyttä räjähdyttämällä kaksi
+siltaa, joista tärkein oli Mäntyharjun Hillosensalmessa. Tästä paikasta
+tuli sitten sodan ensi kaudeksi Savon rintamanosan keskusta, siihen kun
+pysähdytettiin punaisten voimien eteneminen pohjoiseen pitkin Savon
+rataa. Taistelu Kuopiosta -- jossa Suomen pankin kultavarat
+maailmansodan aikana oli säilytetty ja yhä edelleen sijaitsivat --
+kesti viikon, helmikuun 1 p:stä 8 p:ään, jolloin valta kaupungissa
+lopullisesti joutui valkoisille. Apua, sekä miehiä että aseita, oli
+lähetetty Pohjanmaalta, joka nyt voi luovuttaa osan siellä
+muodostetuista joukoista. Ankarinta vastarintaa teki Varkaus, jota
+puolusti sen lukuisa työväestö. Punaisten ylivoima oli siellä suuri ja
+taistelu vaati verisiä uhreja. Vasta 21 p:nä helmikuuta onnistui
+valkoisten joukkojen valloittaa tämä tehdasseutu, joka oli aiottu Savon
+kapinaliikkeen lujaksi varustukseksi. Se oli punaisten viimeinen
+turvapaikka tässä maakunnassa.
+
+Täälläkin, Etelä-Savossa, samoinkuin Pohjanmaalla ja Karjalassa, sota
+ensimäisen rintamamuodostuksen jälkeen joksikin aikaa pysähtyi
+asemataisteluksi. Mäntyharjulta lähti kuitenkin helmikuun lopulla
+retkikunta länteenpäin valloittaakseen Heinolan ja sieltä, mikäli
+mahdollista, tunkeutuakseen kauemmas etelää kohti, mutta yritys ei
+täydellisesti onnistunut. Vasta maaliskuun keskivaiheilla, pitkien ja
+veristen taistelujen jälkeen, onnistui savolaisten lopullisesti saada
+haltuunsa kohta Heinolan pohjoispuolella oleva Lusi, tämä itäiseen ja
+pohjoiseen Savoon vievien maanteiden tärkeä haarautumispaikka. Tähän
+asetettiin sulku punaisten etenemiselle näihin osiin maata.
+
+Nämä Pohjanmaan, Karjalan ja Savon tapahtumat olivat pelastaneet
+melkoisen osan Suomea ja sen väestöä jo alussa joutumasta kapinavallan
+alle ja luoneet yhtenäisen muurin punaisen anarkian pyrkimyksiä
+vastaan. Sen rintaman takana, joka muodostui mainittuihin tärkeisiin
+kohtiin ja vähitellen piteni koko Suomen poikki kulkevaksi
+puolustuslinjaksi, voitiin valkoinen armeija säädetyn yleisen
+asevelvollisuuden (helmik. 18 p. 1918) avulla ja liittämällä siihen
+vapaaehtoiset suojeluskunnat järjestää edelleen etenemään niitä maan
+osia kohti, jotka olivat punaisen kaartin ja suomalais-venäläisen
+neuvostovallan hallussa. Pataljoonia ja rykmenttejä perustettiin
+määrätyn suunnitelman mukaan ja erikoisaselajien osastoja
+muodostettiin. Tähän vaativaan ja tärkeään järjestämistyöhön, joka oli
+kenraali Mannerheimin ja hänen esikuntansa johdon alainen, otti osaa
+suuri määrä entisiä suomalaisia upseereja ja Venäjän sotapalveluksessa
+olleita suomalaisia, jotka saivat päälliköntehtäviä armeijassa.
+Alipäällystöä harjoitettiin Vimpelin tilapäisessä sotakoulussa.
+Näin luotiin sodan jo riehuessa muutamassa viikossa todellinen
+kansanarmeija, jonka valtavana enemmistönä oli maan pohjoisten osien
+rahvas ja jota sen vuoksi myös on sanottu "talonpoikaisarmeijaksi". Se
+oli tietoinen siitä, että sen suurena tehtävänä oli maan vapauden ja
+itsenäisyyden turvaaminen ja sitä elähdytti kansallinen innostus ja
+urhoollisuus. Se sotilaanmieli, joka historian aikaisemmissa vaiheissa
+oli ollut Suomen rahvaalle ominainen, eli vielä meidänkin aikamme
+sukupolvessa. Moni "Vänrikki Stoolin tarinoissa" kuvattu henkilö ja
+tapahtuma tuli vapaussodassa jälleen eläväksi todellisuudeksi.
+
+Saksasta toimitetut ase- ja ampumatarvelähetykset varustivat armeijan
+pitkää ja sitkeätä taistelua varten tarpeellisilla taisteluvälineillä.
+Sen taistelukuntoisuutta lisäsi suuresti suomalaisten jääkärien
+kotimaahan saapuminen helmikuun lopulla. Tämän joukon pääosa, tuhat
+hyvin harjoitettua ja taisteluun tottunutta miestä, nousi maihin
+Vaasassa 26 p:nä helmikuuta väestön riemulla ja syvästi liikutetuin
+mielin vastaanottamana, sekä jaettiin eri joukko-osastoihin pitkin
+rintamaa, osaksi upseereiksi, osaksi alipäällystöksi. Muutamat
+pataljoonan saksalaisista upseereista astuivat myös suomalaiseen
+sotapalvelukseen ja saivat edesvastuullisia paikkoja armeijassa sodan
+aikana. Arvokkaan lisän armeijamme sai myös niistä ruotsalaisista
+upseereista, jotka saapuivat Pohjois-Suomeen ottaakseen osaa
+vapaustaisteluun, ja vapaaehtoisesta, Ruotsista avuksi rientäneestä
+"ruotsalaisesta brigadista", joka miesluvultaan muodosti noin
+pataljoonan. Muutamilla ruotsalaisilla upseereilla oli sodan kestäessä
+korkeita päälliköntehtäviä valkoisessa armeijassa.
+
+Rintama oli sodan ensi viikkoina muodostunut seuraavasti, noudattaen
+suuntaa lännestä itään: Merikarvia--Ikaalinen--Virtain pitäjä--Ruovesi
+--Vilppula--Jämsä--Lusi--Mäntyharju--Savitaipale--Vuoksenniska--Rautu
+Laatokan rannalla. Se jaettiin nyt rajoitettuihin osastoihin. Läntisin,
+Satakunnan rintama, asetettiin eversti, sittemmin kenraali E. Linderin,
+Hämeen rintama eversti, sittemmin kenraali M. Wetzerin, Savon rintama
+kenraali E. Löfström-Tollin ja Karjalan rintama kapteeni, sittemmin
+eversti A. Sihvon johdon alaiseksi.
+
+Vapaussodan jatkuessa yhtenäisen johdon alaisena maan pohjois- ja
+itäosissa ja voimakkaan kansanarmeijan muodostuessa ryhtymään
+taisteluun vihollista vastaan myöskin oman alueensa ulkopuolella, oli
+koko Etelä- ja Lounais-Suomi punaisten ja heidän venäläisten
+liittolaistensa vallassa. Kaikki vastarinta oli siellä tuomittu
+epäonnistumaan. Ne yksityiset "valkoiset" suojeluskunnat, jotka siellä
+liittyivät yhteen paikallista vastarintaa varten, voitettiin pian tai
+hajaantuivat. Niin kävi itäisellä Uudellamaalla, missä paikallisten
+suojeluskuntien jäännökset, jouduttuaan alakynteen, hakeutuivat
+Pellingin saaristoon ja sieltä jäitse Viroon, kun taas läntisellä
+Uudellamaalla n.s. Kirkkonummen joukko, noin 500 miestä, joutui
+vangiksi ja säilytettiin vangittuna Helsingissä. Kumpaankin näistä
+joukoista oli liittynyt ylioppilaita ja muita nuorukaisia Helsingin
+suojeluskunnista. Vaikeuksia ja seikkailuja sai myös Uudenkaupungin,
+miesluvultaan 400:aan nouseva, suojeluskunta kokea. Se ei katsonut
+voivansa ryhtyä taisteluun tässä osassa maata, missä punaisten valta
+oli erittäin voimakas. Se lähti jäitse Ahvenanmaalle, missä se pakotti
+yksityisiä venäläisen varusväen osastoja antautumaan ja aikoi, saatuaan
+siten kunnollisen aseistuksen, koettaa tehdä koko saariston
+venäläisen sotaväen vaarattomaksi. Tämä tuuma ei onnistunut, kun ne
+ruotsinmaalaiset joukot, jotka helmikuun keskivaiheilla, kuten
+uskoteltiin, ihmisystävällisessä tarkoituksessa, laskettiin maihin
+Ahvenanmaalla, eivät asettuneet kummankaan taistelevan puolelle, vaan
+vaativat aseiden riisumista. Pitkien neuvottelujen jälkeen suomalainen
+joukko, ilman aseita, vietiin Ruotsiin ja lähti sieltä valkoiseen
+armeijaan Pohjanmaalle.
+
+Etelä-Suomen paikalliset taistelut, joskaan ne eivät vihollisen
+ylivoimaisuuden tähden voineet johtaa pysyvään menestykseen,
+vaikuttivat kuitenkin koko sodan kulkuun siten, että ne ensi aikoina
+häiritsivät punaisten sodanjohtoa ja jossakin määrin sitoivat niiden
+joukkoja, joten ne eivät tarpeellisen nopeasti ehtineet lähettää
+lisäjoukkoja pohjoiseen. Välillisesti valkoisten joukkojen pyrkimys
+koota voimiaan ja vahvistaa asemaansa pohjoisemmissa osissa maata sai
+tukea Etelä-Suomen taisteluista.
+
+Se toivo, että Pohjois-Suomessa muodostettu valkoinen kansanarmeija
+kenraali Mannerheimin johdolla voisi murtaa vihollisen vastarinnan ja
+että sen onnistuisi päästä eteläisen tai eteläisimmän Suomen avuksi,
+oli kyllä vahva, varsinkin rintaman pohjoispuolella. Mutta katsoen
+punakaartien mieslukuun, hyvään aseistukseen sekä rajattomaan aseiden
+ja ampumatarpeiden saantiin Venäjältä, näytti tehtävä kuitenkin olevan
+suurten ja arvaamattomien vaikeuksien takana. Nämä vaikeudet olivat
+sitä arveluttavammat, kun venäläinen sotaväki täällä oli varsin
+voimakas, eritoten pääkaupungissa, missä oli suurin osa Venäjän
+Itämeren-laivastoa ja meriväkeä monin tuhansin. Nämä eivät varmaankaan
+olisi jättäneet punaisia ystäviänsä pulaan. Ja jo punaisten
+lisääntyvästä kurittomuudestakin saattoi ennustaa, että heidän
+vastarintansa oli muodostuva yhä ankarammaksi ja epätoivoisemmaksi,
+kuta kauemmas etelään heidät tungettiin. Kaikissa tapauksissa
+eteneminen olisi vaativa hyvin pitkän ajan ja äärettömiä ihmishengen
+sekä taloudellisten ja henkisten kulttuuriarvojen uhreja. Punaisten
+painaminen eteläisimpään Suomeen, maan rikkaimpiin ja tiheimmin
+asuttuihin seutuihin, olisi aiheuttava varmasti vielä kauheamman
+hirmuvallan, kuin mikä siellä jo vallitsi. Siellä, ja eritoten
+pääkaupungissa, missä mielivalta ja terrori vallitsivat, pidettiin
+asemaa epätoivoisena, jollei ulkoapäin olisi apua saatavissa.
+
+Jo helmikuun ensi päivinä saapui senaattori Svinhufvudilta, joka
+pysyttelihe piilossa Helsingissä, Suomen Tukholmassa olevalle
+lähettiläälle kehotus anoa sotilaallista apua Ruotsista tai Saksasta.
+Ruotsin hallitus kieltäytyi kuitenkin jyrkästi kaikesta muusta
+taisteluun sekaantumisesta kuin ryhtymästä välittämään taistelevien
+puolien kesken. Syynä tähän torjuvaan kantaan, jolle Ruotsi asettui
+luopuen viimeisestä mahdollisuudesta aktiivisesti avustaa Suomea sen
+taistelussa vapauden ja itsenäisyyden saavuttamiseksi, oli osaksi
+Ruotsin vasemmiston varovaisuuspolitiikka, osaksi se painostus
+Englannin puolelta, jonka alaisena Ruotsi oli. Saksa oli nyt ainoa
+ulkomainen valta, joka saattoi antaa Suomelle tukea ja apua, eivätkä
+tähän kiinnitetyt toiveet joutuneetkaan häpeään.
+
+Heti kapinan puhjettua oli Saksan hallitukselle ja ylimmälle
+sodanjohdolle tehty selkoa Suomen vaikeasta asemasta sekä esitetty
+pyyntö, että Saksa antaisi apuansa taistelussa, joka vihdoin oli
+ratkaiseva Suomen kohtalon. Tätä pyyntöä noudatettiin heti sikäli, että
+Brest-Litovskin neuvotteluissa uudelleen -- joskin ilman suoranaista
+tulosta -- painostettiin Venäjän hallitusta kutsumaan pois venäläiset
+joukot Suomen alueelta. Tämän lisäksi järjestettiin suurehko ase- ja
+ampumatarvelähetys Suomeen ja suostuttiin suomalaisen pataljoonan
+kotiinlähettämiseen. Helmikuun puolivälissä lähetykset voitiin
+toimittaa matkaan käytettävissä olevilla suomalaisilla aluksilla, jotka
+olivat olleet sotateloilla Ruotsissa. Onnellisesti kävi pitkä ja
+vaaranalainen matka yli Itämeren ja halki Pohjanlahden jäiden
+venäläisiltä uhkarohkeasti anastetun suomalaisen jäänsärkijän Sammon
+avustamana, ja Suomen armeija sai, kuten jo on mainittu, erittäin
+arvokkaan ja kaivatun lisän sotatarpeita sekä sodankäyntiin
+harjaantuneita upseereja, opettajia ja sotilaita.
+
+Helsingistä saapuneet tiedot ja hätähuudot ja Ruotsin torjuva kanta
+kehottivat kuitenkin ponnistuksiin suoranaisen sotilaallisen avun
+saamiseksi Saksalta. Ne saivat osakseen Saksan sotilaallisen johdon
+täyden ymmärtämyksen, mutta Saksan hallitus asettui erittäin
+epäröivälle kannalle sellaiseen yritykseen nähden, niin hyvin yleis- ja
+sisäpoliittisista syistä kuin siksi, että sen arveltiin voivan
+häiritsevästi vaikuttaa saksalais-venäläisiin rauhanneuvotteluihin.
+Nämä keskeytyivät kuitenkin äkkiä 11 p:nä helmikuuta ja kaksi
+päivää myöhemmin pidettiin Homburgissa suuri poliittinen
+sotaneuvostonkonferenssi, johon keisarikin otti osaa. Tässä päätettiin
+uudelleen ryhtyä aktiiviseen sotapolitiikkaan idässä ja ensiksi
+aloittaa eteneminen Itämerenmaakunnissa, mikä tapahtuikin heti aselevon
+päätyttyä 18 p:nä helmikuuta. Sotilaallisella johdolla oli nyt suurempi
+toimintavapaus eikä sotaretki Suomeen ollut ristiriidassa, vaan
+päinvastoin sopusoinnussa sen itäisten suunnitelmien kanssa. Jo 14 p:nä
+helmikuuta, Homburgin konferenssin jälkeisenä päivänä, kenraali
+Ludendorff lähetti Suomen Berliinissä olevalle lähettiläälle kehotuksen
+tehdä uuden suoranaisen pyynnön saksalaisen sotilasapuretkikunnan
+lähettämisestä Suomeen ja 21 p:nä helmikuuta oli hänet kutsuttu Saksan
+päämajaan.
+
+Kenraali Ludendorff ilmoitti, että sotilasretkikunnan lähettäminen
+Suomeen nyt oli mahdollinen siinä tapauksessa, että Suomella oli siitä
+etua ja että sitä siellä katsottiin tarpeelliseksi ja toivottavaksi.
+Vastaus kuului, että maan hädänalaiseen tilaan katsoen niin hyvin
+hallitus kuin yhteiskuntaa säilyttävät ainekset Suomessa ilolla
+tervehtisivät sellaisen avun lähettämistä, ja niin oli Saksan
+avustusretki periaatteessa päätetty toimenpide. Ensin oli lähetettävä
+muutamia sota-aluksia Ahvenanmaalle, ja pian sen jälkeen laskettaisiin
+sotajoukko, suuruudeltaan noin divisiona, maihin jollakin sopivalla
+kohdalla Suomen länsirannikolla. Tietysti tämä retki ei tarkoittanut
+yksinomaan ihmisystävällisen tehtävän täyttämistä. Niin pitkälle
+menevään ritarillisuuteen ei Saksalla totta tosiaan siihen aikaan ollut
+varaa. Se saksalais-sotilaallinen tehtävä, jota sillä tarkoitettiin,
+oli lähinnä estää englantilaisia joukkoja etenemästä Muurmannin
+rannikolta Pietariin ja ehkäistä siten uuden itäisen sotarintaman
+muodostuminen. Samalla toivottiin saatavan mahdollisimman vapaa tie
+Venäjän pääkaupunkiin sen varalta, että sen valloittaminen
+osoittautuisi välttämättömäksi. Mutta myöskin Suomen vapauttaminen
+venäläisestä bolshevikkivallasta ja sen riippumattomuuden turvaaminen
+oli Keski-Euroopalle niin poliittisesti kuin taloudellisesti ja
+sivistyksellisesti tärkeätä.
+
+Sodanjohdon taholla tehdyn päätöksen toteuttaminen kohtasi vielä
+erinäisiä vaikeuksia, mutta ne voitettiin. Maaliskuun 3 p:nä
+allekirjoitettu Saksan ja Venäjän välinen rauhansopimus ei myöskään
+ollut asiaan vaikuttavana esteenä. Jo maaliskuun alussa saapui
+saksalaisia sota-aluksia sekä pienehkö maihinnousujoukko Ahvenanmaalle,
+jotavastoin pääretkikunta, n.s. Itämeren-divisiona, kenraali, kreivi
+von der Goltzin johdolla vasta 1 p:nä huhtikuuta lähti yli Itämeren
+pyrkimään Suomen mantereelle. Alkuperäisestä aikomuksesta laskea joukot
+maihin länsirannikolla oli luovuttu pääasiallisesti strategisista
+syistä, ottamalla huomioon Suomen silloinen sotatilanne, ja valittu
+Hanko maihinnousupaikaksi. Retkikunta saapui sinne 3 p:nä huhtikuuta,
+jonka jälkeen sotatoimet ja eteneminen Helsinkiin pitkin rannikkorataa
+heti alkoivat. Punaisten heikko vastarinta murrettiin helposti -- jo se
+tieto, että vastassa oli sotaan tottuneita saksalaisia sotureita,
+herätti jonkun verran pelkoa. Heidän sotavoimansa olivat myös tässä
+osassa maata heikentyneet, kun oli täytynyt lähettää lisäjoukkoja
+Tampereelle, missä ratkaiseva taistelu parhaillaan oli käynnissä. Vasta
+Helsingin edustalla kohtasi saksalaisia hieman ankarampi vastarinta. Jo
+10 päivää maihinnousun jälkeen, 12 p:nä huhtikuuta, saksalaiset joukot
+tunkeutuivat lännestä käsin pääkaupunkiin, samalla kuin saksalainen
+laivasto-osasto amiraali Meurerin johdolla Tallinnasta tuli kaupungin
+satamaan ja laski maihin pienehkön taistelujoukon. Venäjän laivasto,
+josta osa jo silloin oli lähtenyt itää kohden, ei tehnyt mitään
+vastarintaa. Hangossa saksalaisen päällystön kanssa tehdyn sopimuksen
+mukaan sen tuli pysyä puolueettomana ja heti vesien auettua purjehtia
+Venäjälle. Helsinki säästyi näin hävitykseltä, minkä Venäjän laivasto
+siellä olisi voinut aikaansaada, ja todennäköisesti olisikin
+toimeenpannut, jollei saksalaispelko olisi lamaannuttanut sen
+toiminnanhalua. Viaporin linnoitus miehitettiin taistelutta.
+Sitävastoin saksalaisten tunkeutuessa pääkaupunkiin syntyi
+katutaisteluita, joihin myös otti osaa valkoinen kaarti, joka siellä
+salaa oli aseistettu ja nyt sai mahdollisuuden päästä toimimaan. Jo
+seuraavana päivänä, 13 p., kaupunki oli puhdistettu kapinallisista
+aineksista ja kokonaan valkoisten käsissä. Riemulla väestö, joka nyt
+kahden ja puolen kuukauden hirmupäivien jälkeen taas saattoi hengittää
+vapaasti, ja lailliset viranomaiset, jotka jälleen voivat ryhtyä
+toimimaan, tervehtivät saksalaisia sotureita vapauttajinaan. Suurin osa
+punaisten sotavoimia, samoin kuin kapinan johtajat, olivat paenneet
+itään päin ja osa niistä pelastautui Venäjälle, siellä yhä edelleen
+avustaakseen venäläisten Suomen jälleenvalloittamispyyteitä.
+
+Huhtikuun 6 p:nä oli toinen pienehkö saksalainen joukko-osasto
+Tallinnasta kenraali Brandensteinin johdolla noussut maihin Loviisassa,
+karkoittanut kaupungissa ja sen ympäristössä olevat punaiset joukot ja
+lähtenyt etenemään pohjoista kohti. Tämän retkikunnan tarkoituksena oli
+miehittämällä joku kohta Riihimäen--Viipurin rataosalla katkaista
+punaisten peräytymistie itään. Kahakoiden ja taistelujen jälkeen, sekä
+koettuaan muutamia vastoinkäymisiä, varsinkin Uudessakylässä, joka
+vähän aikaa oli saksalaisten hallussa, tämä joukko-osasto valtasi 18
+p:nä huhtikuuta Lahden, joka oli punaisten pääpesäpaikkoja.
+
+Samoihin aikoihin kuin saksalaiset joukot saapuivat maahan ja
+suorittivat ensimäiset sotatoimensa Etelä-Suomessa, oli tärkeitä
+sotatapahtumia sattunut myöskin rintaman pohjoispuolella.
+Asemataistelua oli siellä jatkunut eikä kapinallisten ja venäläisten
+onnistunut, niin usein ja eri kohdista rintamaa kuin he yrittivätkin,
+murtautua sen läpi tai saada sitä peräytymään. Ensi sijassa punaiset
+olivat menestymättä pyrkineet ottamaan haltuunsa Haapamäen--Pieksämäen
+radan, siten katkaistakseen valkoisilta lännen ja idän välisen
+yhteyden. Lukuisia, osittain ankaroita yhteentörmäyksiä oli sattunut
+pitkin koko linjaa, Lavialla, Ruovedellä, Vilppulassa, Kuhmoisissa,
+Sysmässä, Lusissa (Heinola), Savitaipaleella, Joutsenossa, Ahvolassa,
+Kavantsaarella, Muolaassa, Raudussa, Valkjärvellä y.m., mutta
+maaliskuun keskivaiheille saakka pysyi rintama jokseenkin muuttumatta.
+Mutta 16 p:nä maaliskuuta alkoi yhtenäisen suunnitelman mukaisesti
+valkoisen armeijan suuri rynnäkkö etelään päin, varsinkin
+Pohjois-Satakunnasta ja Pohjois-Hämeestä Tamperetta kohti, joka oli
+punaisen ja punavenäläisen armeijan lujimpia varustuksia ja tukikohtia.
+Keskusta (Wetzer) rynnisti taistellen Vilppulasta Orihveden ja Suinulan
+kautta Messukylään, itäinen sivusta (Wilkman) Jämsästä Orihvedelle,
+Kangasalle ja Lempäälään ja läntinen osaksi Vaskivedeltä ja Kurusta
+Teiskon kautta (Hjalmarsson), osaksi Ikaalisista Kyröskosken kautta
+(Linder) Tampereelle. Jo 24 p:nä maaliskuuta laukaistiin ensimäinen
+tykinluoti kohti kaupunkia, joka lähipäivinä joutui melkein
+piirityksiin. Punaisten tehdessä epätoivon vimmalla vastarintaa
+valloitettiin etukaupungit ja 3 p:nä huhtikuuta alkoi rynnäkkö itse
+kaupunkia vastaan. Kaksi päivää myöhemmin se ankaran, katu kadulta ja
+talo talolta käydyn taistelun jälkeen oli valkoisten hallussa.
+Tampereen valloitus, valkoisen armeijan suurin ja loistavin uroteko ja
+sodan verisin taistelu, oli vaatinut uhriksi lukuisasti kaatuneita ja
+melkoiset osat kaupunkia olivat tuhoutuneet, mutta tärkeä tulos
+vapaussodassa oli täten saavutettu. Punaisten valta oli tässä
+ensimäisessä suuressa voimainmittelyssä saanut ankaran iskun ja alkoi
+horjua, voimatta enää koskaan tointua. Osa Tampereelle kootuista ja
+kaupungin puolustukseen osaa ottaneista punaisista joukoista onnistui
+pelastautumaan etelään päin, mutta vankien lukumäärä nousi kuitenkin
+10,000:een, minkä ohella 50 venäläistä tykkiä ja runsaasti muita aseita
+ja ampumatarpeita joutui hallituksenjoukkojen saaliiksi.
+
+Samoihin aikoihin kuin Tampereesta taisteltiin ja sen valloituksen
+jälkeen eteni valkoisia joukkoja alituisesti taistellen (Karkussa,
+Mouhijärvellä y.m.) pohjoisesta käsin Satakuntaan Tampeeren--Porin
+radalle puhdistaen nämä seudut punaisista rosvojoukoista, jotka siellä
+olivat harjoittaneet kauheaa terroria ja tehneet hirvittäviä rikoksia
+(Noormarkussa, Suodenniemellä y.m.). Huhtikuun 11 p:nä valkoiset
+miehittivät Porin, sen jälkeen kuin punaiset ryöstettyään ja tuhottuaan
+omaisuutta olivat lähteneet kaupungista. Huhtikuun 18 p:nä vallattiin
+Rauma samoin ilman taistelua.
+
+Turun väestö oli niin hyvin ennen kapinaa kuin sen kestäessä saanut
+paljon kokea. Punaisilla oli siellä rajaton valta eivätkä he
+terrorisoinneet ainoastaan kaupungin porvarillisia, vaan myös
+ympäristön rahvasta. Minkäänlainen vastarinta ei siellä ollut
+mahdollinen. Osa kaupungin asekuntoisia miehiä oli kapinan alkaessa
+lähtenyt pohjoiseen ja liittynyt jo mainittuun Uudenkaupungin
+suojeluskuntaan, toinen osa oli vetäytynyt saaristoon ja sitten
+Ahvenanmaalle (Vårdöhön) sekä siellä järjestänyt suojeluskunnan, n.s.
+"saariston vapaajoukon". Se sai aseita ja opettajia sotaharjoituksia
+varten Ahvenanmaan saksalaisilta joukoilta. Saatuaan vahvistukseksi
+pienen saksalaisen sotilas-osaston tämä joukko oli taistellut
+saaristoon sijoitettuja punakaartilaisia vastaan ja vallannut muutamia
+sikäläisiä saaria (Houtskarin ja Korpon). Tampereen valloitus ja
+Helsingin menetys sai punaisten sodanjohdon pelkäämään, että Turku ja
+koko Länsi-Suomi joutuisivat eristetyiksi yhteydestä itäänpäin,
+minkä lisäksi odotettiin hyökkäystä lännestä päin Ahvenanmaalla
+maihinnousseiden saksalaisten joukkojen taholta. Alkoi yleinen, sekä
+punaisen kaartin että punaisten perheiden pako itää kohden, päämääränä
+Venäjä. Suuret määrät ryöstämällä saatua omaisuutta otettiin mukaan.
+Huhtikuun 12 p:nä lähti viimeinen pakolaisjuna Turusta ja jo seuraavana
+päivänä "saariston vapaajoukko" marssi kaupunkiin. Samaan aikaan kuin
+Helsinki, vapautui näin Turkukin. Turusta länteenpäin olevat seudut
+Turun--Toijalan rataosan ja rannikon välillä puhdistivat "saariston
+vapaajoukko" ja muut erilliset suojeluskuntaosastot, kun taas
+saksalaiset, noustuaan maihin Loviisassa ja vallattuaan Helsingin,
+suorittivat saman tehtävän itäisellä Uudellamaalla. Tässä
+puhdistustyössä oli muiden paikallisten suojeluskuntien ohella
+osallisena entinen n.s. Pellingin joukko, joka Tallinnasta oli
+kuljetettu Danzigiin ja sieltä oli saksalaisen Itämeren divisionan
+mukana tullut Suomeen. Huhtikuun keskivaiheilla näin maan
+eteläisimmätkin seudut, suurta osaa Viipurin lääniä lukuunottamatta,
+olivat valkoisten hallussa.
+
+Sotatilanne oli Suomessa parin viikon kuluessa täydelleen muuttunut.
+Kenraali Mannerheimin suuri kansanarmeija oli pitkin koko rintamaa
+lähtenyt liikkeelle ja painoi punaisten joukkoja etelään päin. Sieltä
+taas tunkivat päälle saksalaiset sotavoimat. Nekin olivat kenraali
+Mannerheimin ylipäällikkyyden alaiset. Näiden välillä ulottui huhtikuun
+keskivaiheilla lännestä itään kapea kaistale, joka vielä oli
+kapinallisten hallussa. Punaiset joukot oli kokoonpuristettu tälle
+ahtaalle alalle, mistä ne tasaisena virtana vetäytyivät itäänpäin
+tuhansittain heitä seuraavien pakolaisten seuraamina, päästäkseen
+mikäli mahdollista Viipuriin ja etsiäkseen pelastustaan Venäjältä.
+
+Osa kenraali von der Goltzin joukoista alkoi Helsingin valloituksen
+jälkeen edetä pohjoiseen pitkin rautatielinjaa ja valtasi 22 p:nä
+huhtikuuta Riihimäen rautatieristeyksen, missä punaiset epätoivon
+vimmalla tekivät vastarintaa, sekä 26 p:nä Hämeenlinnan, juuri viime
+tingassa estäen punaiset surmaamasta satakunnan kuolemaan
+tuomitsemaansa kansalaista, jotka näin pelastuivat. Seuraavana päivänä
+pohjoisen armeijan etujoukot marssivat kaupunkiin ja yhteys
+Mannerheimin ja von der Goltzin joukkojen välillä oli tällä kohdalla
+saavutettu. Nämä Tampereelta tulevat valkoiset sotajoukot olivat etelää
+kohti tunkeutuessaan kohdanneet ankaraa vastarintaa. Varsinkin olivat
+taistelut sitkeitä Lempäälässä, jonne punaiset olivat koonneet vahvoja
+joukkoja, ja jossa seudun maantieteelliset suhteet tarjosivat
+oivallisen puolustusaseman.
+
+Lahdessa saksalaiset joukot olivat pitäneet puoliaan punaisten
+hyökkäyksiä ja läpimurtautumisyrityksiä vastaan. Myöskin siellä oli
+saavutettu yhteys saksalaisten ja pohjoisen armeijan välillä siten,
+että Heinolan puolelta eräs joukko-osasto oli edennyt Lahteen saakka.
+Punaisten läntinen armeija, joka nyt oli eristetty radasta ja jonka
+peräytymistie Lahden luona oli katkaistu, täytti jäännöksillään
+Hauhon--Tuuloksen ja Lahden--Vesijärven väliset seudut. Epätoivon
+rohkeudella tämä pakolaisarmeija pyrki ulos ansasta, johon se oli
+joutunut, mutta onnistumatta. Kaikki käytettävissä olevat saksalaiset
+voimat siirrettiin näihin seutuihin ja kolme päivää, huhtikuun 30 p:stä
+toukokuun 2 p:ään, kestäneen taistelun jälkeen punainen armeija oli
+pakotettu antautumaan, -- se oli Suomen Sedan. Saalis oli noin 20,000
+vankia, 20 tykkiä, 200 konekivääriä ja 4,000 hevosta.
+
+Itä-Suomessakin loppuratkaisu tapahtui samaan aikaan tai vähän sen
+jälkeen. Tampereen valloituksen jälkeen oli armeijan ryhmittelyä
+muutettu, Karjalan ja Savon rintamat saivat apujoukkoja ja voivat nyt
+alkaa lopullisen etenemisensä. Päämaja, joka suurimman osan sota-aikaa
+oli Seinäjoella, muutettiin tämän vuoksi Mikkeliin. Itä-Suomessa
+aloitti Karjalan rintama liikkuvan sodan. Kauimpana idässä, Raudussa,
+valkoiset joukot olivat Tampereen valloituksen aikoihin saavuttaneet
+huomattavan voiton pääasiallisesti venäläisistä kokoonpannusta
+suurilukuisesta vihollisjoukosta, joka melkein kokonaan tuhottiin.
+Karjalan rintaman joukot aloittivat huhtikuun 20 p:n paikoilla
+etenemisensä eteläisen pääradan erinäisiä seutuja kohti aina rajaan
+(Terijokeen) asti, siten katkaisten Viipurin ja Pietarin välisen
+yhteyden, jolla punaisten sodankäynnille oli ollut suuri merkitys.
+Huhtikuun 25 p:nä valkoinen armeija, jota täällä nyt johti kenraali
+K.F. Wilkman (Wilkama), eri puolilta ja alituiseen taistellen lähestyi
+Viipuria ja ryhtyi kaupunkia valloittamaan, mikä suoritettiin 28 ja 29
+p:nä. Viipurissa ja taisteluissa sen ympäristössä otettiin 15,000
+vankia ja saatiin runsas sotasaalis, 300 tykkiä, 200 konekivääriä y.m.
+Kaupungin asukkaat vapautuivat siitä terrorista, jota he olivat saaneet
+kärsiä kolme kuukautta ja joka oli ilmennyt kauhistuttavina
+joukkomurhina ja muina väkivallantöinä. Viipurin kukistuessa punaiset
+menettivät viimeisen lujan turvapaikkansa ja venäläiset lähinnä
+pääkaupunkia tärkeimmän tukikohtansa Suomessa.
+
+Huhtikuun 26 p:nä Savon joukot hyökkäsivät punaisten rintamaa vastaan,
+pakottivat sen peräytymään ja etenivät toisella sivustallaan
+Lappeenrantaan, toisella Kouvolaan, jotka muutamia päiviä myöhemmin
+olivat valkoisten hallussa. Myöskin viimemainittu seutu ja sen
+läheisyydessä olevat tehdasyhdyskunnat sekä koko Kyminlaakso
+ympäristöineen ja varsinkin Haminan kaupunki saivat punaisten vallan
+aikana kokea kauhun päiviä. Sielläkin oli toimeenpantu julmia
+joukkomurhia. Täältä ja Viipurin tienoilta pakoon lähteneet laumat
+pääsivät Kotkaan, mistä osa niistä siellä odottavilla laivoilla ehti
+paeta Pietariin. Toukokuun 4 p:nä valkoiset joukot saapuivat Kotkaan,
+samalla kuin sen satamaan ankkuroi saksalaisia sota-aluksia. Samana
+päivänä vallattiin myös Hamina. Sota oli käytännöllisesti katsoen
+lopussa. Viimeiset maassa olevat venäläiset joukot olivat ne, jotka
+pitivät hallussaan maan kaakkoisimmassa kolkassa olevia Inon
+pattereita. Ne lähtivät maasta vasta 14 p:nä toukokuuta, senjälkeen
+kuin olivat räjähdyttäneet siellä olevat asevarikot ja tuhonneet
+linnoitusten tykit. Suomi oli "venäläis-vapaa" ja vapaustaistelun
+varsinainen päämäärä oli saavutettu. Kotoinen, maansa kavaltanut
+punainen vihollinen oli tehty vaarattomaksi, mutta oli osittain
+jäljellä maassa.
+
+Tampereen valloitus oli punaisten ja heidän venäläisten liittolaistensa
+tappion alkuna; sen päätti Viipurin ja Kouvolan valtaus sekä suuri
+antautuminen Lahden luona, mikä kaikki tapahtui muutaman viikon
+kuluessa. Nopea ja täydellinen voitto oli tulos noiden kahden, Suomen
+vapautuksen puolesta taistelleen valtavan voiman: isänmaallisen
+innostuksen kannattaman kansanarmeijan ja sotaan harjaantuneiden
+saksalaisten joukkojen yhteistoiminnan tulos. Ulkoapäin tuleva
+apu ei vähentänyt ensinmainitun suuren ja kauniin, vapautuksen
+pääedellytyksenä olleen isänmaallisen työn merkitystä ja kunniaa, mutta
+se säästi maamme monilta ja pitkällisiltä kärsimyksiltä, se pelasti
+meille suuren osan nuorta voimaamme ja helpotti mahdollisuuksiamme pian
+korjata sodan tuottamat vauriot.
+
+Toukokuun 16 p. oli valkoisen armeijan päivä. Silloin pääkaupungin
+viranomaiset ja väestö juhlivat voitokasta kansanarmeijaa ja sen
+päällikköä suoritetun vapautustyön johdosta. Armeijaan, joka sinä
+päivänä juhlallisesti marssi Helsinkiin ja siellä toimeenpani paraatin,
+kuului joukkoja kaikista armeijaosastoista ja rykmenteistä. Se oli
+uuden ajan, vanhojen unelmien ja toiveiden toteutumisen ulkonainen
+ilmaus, ilmaus siitä, että Suomen kansa nyt oli isäntä omassa
+talossaan.
+
+
+
+
+Sodan jälkeen.
+
+
+Vapaussota oli historiallinen välttämättömyys. Ilman kansannousua ja
+yhteistä, idästä tullutta sortoa vastaan suunnattua voimanponnistusta
+ei maamme todennäköisesti olisi voinut saavuttaa pysyvää vapautta ja
+täyttä riippumattomuutta. Kuva tästä ottelusta, jossa Suomen kauan
+kestänyt taistelu kansallisen olemassaolonsa ja täydellisen
+itsenäisyytensä puolesta saatettiin loppuun, sumentui kyllä siitä, että
+oli taisteltava omia maanmiehiäkin vastaan. Mutta se ei kuitenkaan
+ollut sisällinen sota tavallisessa mielessä, ei verinen ottelu eri
+yhteiskuntaluokkien tai poliittisten puolueiden välillä, vaan jatkoa
+Suomen taistelulle idän barbariaa vastaan, joka nyt oli pukeutunut
+bolshevismin hahmoon ja johtanut harhaan osan maamme väestöä. Taistelu
+ei ollut varsinaisesti suunnattu tätä, vaan sitä myrkkyä vastaan, jota
+itä oli pyrkinyt ja osaksi onnistunut valamaan tietämättömimpään ja
+siveellisesti alimmalla tasolla olevaan kansamme osaan ja joka oli sen
+saattanut isänmaanpetoksen pimeälle polulle itsekkäiden tarkoitusperien
+saavuttamiseksi. Sota karkoitti myrkyttäjät tehden henkisen myrkyn
+sillä kertaa tehottomaksi ja pelastaen isänmaan jo uhkaavasta
+perikadosta tai sivistyksentuhosta, mutta myrkkyä ei sodan keinoin
+voitu poistaa. Tämä Venäjän yhteyden viimeinen perintö esti Suomen
+yhteiskunnan nopean toipumisen ja ehkäisi monessa suhteessa uuden ajan
+vaatimaa kehitystä. Myöskin suuri elintarpeiden puute, mikä vuonna 1918
+vallitsi maassa ja melkeinpä lähenteli nälänhätää -- sekin osaltaan
+puna-venäläisen anarkian seuraus -- vaikeutti suuresti säännöllisiin
+oloihin siirtymistä.
+
+Mutta Suomen kansa saattoi kuitenkin nyt, joskin suurten poliittisten
+ja taloudellisten vaikeuksien vallitessa, käydä rauhantoimiin ja
+lujittamaan maan ulkonaista riippumattomuutta ja sisäistä asemaa.
+Hallituksen jäsenet -- niiden joukossa myös sen päämies Svinhufvud,
+joka maaliskuussa tekemänsä uhkarohkean pakoretken jälkeen oli Saksan
+kautta saapunut Vaasaan -- kokoontuivat jälleen toukokuun alussa
+Helsinkiin. Eduskunta, joka ryhtyi jatkamaan kapinan keskeyttämiä
+istuntojaan, oli jäsenluvultaan huomattavasti supistunut. Melkein
+kaikki sen sosialistiset jäsenet olivat poissa. Osaksi he olivat
+paenneet, osaksi kapinaan osallisina vangitut tai syytettyinä
+valtiorikoksesta. Eduskunta päätti toukokuun 18 p:nä luopua korkeimman
+vallan käytöstä, mikä siirrettiin valtionhoitajaksi valitulle
+hallituksen puheenjohtajalle Svinhufvudille. Hallitus uusittiin ja
+J.K. Paasikivi tuli sen varapuheenjohtajaksi.
+
+Nyt ryhdyttiin toteuttamaan niitä hallintotoimenpiteitä, joita
+muuttuneet olot vaativat. Valtiolliset hallintoelimet havaittiin olevan
+pääasiassa sellaisinaan valmiit ja tarvitsevan vain eräissä kohdin
+täydentämistä. Varsinkin oli näin laita sotalaitoksen, jonka järjestely
+sodan aikana oli ollut aivan tilapäistä. Yleinen asevelvollisuus
+määrättiin toimeenpantavaksi niissäkin osissa maata, missä kutsuntoja
+ei oltu voitu aiemmin suorittaa, ja niin luotiin pysyvä sotavoima.
+Järjestelytyöhön saatiin apua saksalaisilta yliesikuntaupseereilta ja
+harjoitustehtäviin käytettiin neuvojia saksalaisista joukoista, jotka
+hallituksen toivomuksen mukaisesti jäivät maahan. Suomen täytyi olla
+varustautunut idästä mahdollisesti tulevien hyökkäyksien varalle ja
+valmis puolustamaan riippumattomuuttaan. Myöskin Englannin silloinen
+epäselvä sotapolitiikka Vienanmeren seuduilla, missä osa Suomesta
+paenneita punakaartilaisia otettiin Englannin palvelukseen, pakotti
+olemaan valmiina puolustukseen. Ulkomaanedustus oli maallemme uusi ala,
+mikä tuli hallituksen erikoisen huomion esineeksi, ei ainoastaan
+poliittisten näkökohtien vuoksi, vaan myös siksi, että saataisiin
+poistetuksi maassa vallitseva ja tuottavaa toimintaa lamauttava
+elintarpeiden ja muiden tarvikkeiden puute. Varsinaisimmin Saksaan
+orienteerattu ulkopolitiikka oli luonnollinen seuraus Saksan
+vapaustaistelussamme antamasta avusta ja vastasi Suomessa yleisesti
+vallitsevaa mielialaa. Tätä piti yllä saksalaisten joukkojen jatkuva
+oleskelu maassa ja myötätunto, minkä ne täällä olivat saavuttaneet.
+Länsivaltain vihollisuudeksi tämä politiikka ei kehittynyt --
+puolueettomuuden rikkomishalua maassa tuskin olikaan -- mutta Englanti
+ja myöskin Ranska suhtautuivat sangen kylmäkiskoisesti Suomen
+riippumattomuuteen. Englanti ei vielä ollut halukas lopullisesti sitä
+tunnustamaan ja Ranska teki aiemmin antamansa tunnustuksen Suomen
+poliittisesta hallitussuunnasta riippuvaksi.
+
+Valtiomuotokysymys kohosi nyt etualalle. Suomi oli hallituksen
+julistuksella 4 p:ltä joulukuuta 1917 ja eduskunnan hyväksyttyä sen
+julistautunut riippumattomaksi tasavallaksi, mutta uutta, siihen
+perustuvaa valtiosääntöä eduskunta ei vielä ollut säätänyt, ennenkuin
+kapina puhkesi, ja muodollisesti Suomi oli, perustuslakiensa
+mukaisesti, vielä monarkia, joskin vailla hallitsijaa. Mikään muu
+valtiomuoto kuin tasavaltainen ei itsenäisyysjulistuksen ja silloin
+vallitsevan vallankumouksellisen hurmion aikana ollut ajateltavissa.
+Sota ja vallankumouksen täydellinen kukistaminen oli kuitenkin tässä
+kohden tehnyt aseman toisenlaiseksi, ja monarkistinen mieliala oli
+maassa vapaustaistelun kestäessä varttunut voimakkaaksi. Maan
+ulkopoliittiselle asemalle ja ulkokohtaiselle turvallisuudelle
+katsottiin monarkian sisältävän suurempia takeita, ja myöskin
+sisäisille olosuhteille näytti luja hallitusvalta tarpeen vaatimalta.
+Hallituksessa monarkistinen kanta oli vallitseva, eduskunnassa
+mielipiteet kävivät sangen eri suuntiin. Pienellä enemmistöllä
+eduskunta periaatteellisesti teki päätöksen monarkistisen valtiomuodon
+voimaansaattamisesta, mutta tälle pohjalle laadittu ehdotus ei
+eduskunnan istunnossa 7 p:nä elokuuta saavuttanutkaan päätöksen heti
+voimaanastumiselle laissa säädettyä enemmistöä, mistä seurasi, että
+asia oli jääpä lepäämään yli seuraavien eduskuntavaalien. Vanhat
+ruotsinaikaiset perustuslait jäivät näin ollen voimaan. Välttääkseen
+hallitsijan valinnan lykkäytymistä tuonnemmaksi eduskunta 58 äänellä
+44:ää vastaan päätti hallitukselta anoa, että se ryhtyisi tarpeellisiin
+toimenpiteisiin sellaista kuninkaanvaalia varten, jota v:n 1772
+hallitusmuoto edellytti kruununperimyksen katketessa. Hallituksen
+neuvottelut hallitsijaehdokkaasta johtivat siihen, että Hessenin
+prinssi Friedrich Karl, Saksan keisarin lanko, asetettiin Suomen
+kuninkaanvaltaistuimen ehdokkaaksi. Suuresti epäröityään oli hän siihen
+suostunut. Kuninkaanvaali suoritettiin kuitenkin vasta 9 p:nä lokakuuta
+ja Suomessa valmistauduttiin ottamaan vastaan valittua hallitsijaa.
+Ennenkuin tämä ehti tapahtua, tuli Saksan vallankumous ja keskusvaltain
+suuri luhistuminen, mikä yhdellä iskulla mursi Saksan valta-aseman.
+
+Tämän kautta muuttui poliittinen asema myöskin Suomeen nähden kokonaan.
+Sen jälkeen kuin länsivallat olivat tulleet Euroopan rajattomiksi
+herroiksi, ei Saksa enää voinut olla meidän ulkonaisena tukenamme.
+Englanti ja Ranska selittivät, etteivät ne tunnustaisi valittua
+saksalaista prinssiä Suomen kuninkaaksi, ja ehtona maamme
+varustamiselle elintarpeilla vaativat he saksalaisten joukkojen
+poissiirtämistä. Varsinkin tämä leipäkysymys pakostakin teki Suomen
+aseman länsivalloista riippuvaksi. Joulukuun alussa saksalaiset joukot
+lähtivät Suomen mantereelta Suomen kansan vilpittömien kiitollisuuden
+ja kaipauksen tunteiden saattamina. Muuttunut poliittinen tilanne vei
+siihenkin, että kuninkaanvaali oli peruutettava. Joulukuun lopulla
+Hessenin prinssi kieltäytyi hänelle tarjotusta kruunusta, ja siten
+monarkistisen aatteen toteuttaminen Suomessa jäi sikseen.
+
+Muuttuneen poliittisen orienteerautumisen johdosta Svinhufvud luopui
+valtionhoitajan toimesta 12 p:nä joulukuuta, minkä jälkeen eduskunta
+valitsi valtionhoitajaksi kenraali Mannerheimin, joka jo toukokuussa
+oli luopunut ylipäällikön tehtävästä. Myöskin hallituksessa tehtiin
+eräitä, uusia olosuhteita vastaavia henkilömuutoksia. Uudet
+eduskuntavaalit suoritettiin maaliskuussa 1919 ja johtivat varmaan
+tasavaltalaisenemmistöön, kun sosialistien 80 edustajapaikkaa otettiin
+lukuun. Toukokuussa eduskunnalle annettiin tasavaltaiselle pohjalle
+laadittu valtiosääntöesitys. Pitkien neuvotteluiden ja eräiden
+muutosten jälkeen tämä uusi perustuslaki hyväksyttiin 21 p:nä kesäkuuta
+ja sai valtionhoitajan vahvistuksen 17 p:nä heinäkuuta, joten Suomi
+lopullisesti sai tasavaltaisen valtiosäännön, missä entisen
+yksikamarisen eduskunnan käsiin annettiin laaja parlamenttaarinen
+valta. Uuden lain mukaisesti tuli eduskunnan suorittaa valtakunnan
+ensimäisen presidentin vaali. Vaali tapahtui 25 p:nä heinäkuuta 1919,
+jolloin Suomen tasavallan ensimäiseksi presidentiksi valittiin kahden
+keskustapuolueen, edistysmielisten ja maalaisliittolaisten
+ehdokas, korkeimman hallinto-oikeuden presidentti K.J. Ståhlberg.
+Oikeistopuolueet äänestivät kenraali Mannerheimiä.
+
+Niiden valtojen lisäksi, jotka aikaisemmin olivat tunnustaneet Suomen
+itsenäiseksi valtioksi, oli kevään ja kesän kuluessa tullut useita
+muita, kuten Englanti, Yhdysvallat ja Japani toukokuussa, Romaania,
+Belgia, ja Italia kesäkuussa y.m. Näin ollen Suomen kansojen kesken
+yleisesti tunnustettu täysivaltaisuus oli kansainvälis-oikeudellinen
+tosiasia, jota myöhemmin vielä vahvisti sen ottaminen jäseneksi
+Kansainliittoon. Diplomaattisia suhteita ulkovaltoihin oli vähitellen
+kehitetty, ja myöskin kauppayhteys oli muuttunut vilkkaammaksi.
+
+Venäjään nähden Suomi yhä edelleen oli sotakannalla. Rauhanneuvotteluja
+oli Saksan turvin yritetty Berliinissä elokuussa 1918, mutta
+tuloksitta. Neuvottelut alettiin uudelleen Tartossa keväällä 1920 ja
+johtivat lopultakin 14 p:nä lokakuuta tehtyyn rauhansopimukseen. Suomen
+alue lisääntyi Pohjoisen Jäämeren rannalla sijaitsevalla Petsamolla.
+Mutta eräiden Itä-Karjalan väestöltään suomenkielisten osien
+yhdistäminen Suomeen raukesi. Tätä yhdistämistä olivat laajat piirit
+maassamme, samoin kuin mainittu väestö itse toivoneet, ja sen
+vapauttamiseksi Venäjän vallasta olivat suomalaiset vapaaehtoiset
+joukot taistelleet Aunuksessa. Näin haipui viimeinen jäännös niistä
+"suursuomalaisista" toiveista ja unelmista, jotka sodan jälkeen olivat
+elähdyttäneet suurta osaa Suomen yhteiskuntaa.
+
+Maailmansodan myrskyn mainingit eivät vielä ole asettuneet eikä uuden,
+täysivaltaisen Suomen asema ole voinut saavuttaa sitä lujuutta ja
+vakiintumusta, mikä on välttämätön rauhalliselle kehitykselle. Mutta
+tässä suhteessa sen laita ei ole huonompi vaan pikemmin parempi kuin
+toisten maailmansodan yhteydessä syntyneiden tai sen koskettamien
+pienten valtioiden. Se voi rakentaa vanhan valtiollisen järjestyksen
+pohjalle, joskin uuden valtiomuodon turvin. Länsimainen sivistys oli
+maahamme lujasti juurtunut jo kauan ennenkuin se otti kohtalonsa omiin
+käsiinsä, eikä tätä sivistystä idästä tullut vaikutus ole voinut tai
+ehtinyt tukahduttaa tai muuksi muuttaa. Pitkä, sitkeä taistelu
+kansallisen ja valtiollisen vapauden puolesta on lisännyt sen
+itsenäisyysliikkeen siveellistä ja poliittista oikeutusta, ja kansamme
+on osoittautunut pystyvänsä itse hallitsemaan itseänsä. Mutta Suomen
+vapaata ja itsenäistä valtiota uhkaavat kuitenkin sekä sisäiset että
+ulkoiset vaarat. Ensinmainitut eivät ole etsittävissä vain jyrkistä
+luokkaeroavaisuuksista ja bolshevistisen hapatuksen vaikutuksista,
+jotka yhä edelleen uhkaavat yhteiskuntaa, vaan myös siitä
+puoluehajaannuksesta ja niistä väritykseltään kiihkokansallisista
+puolueriidoista, jotka sisäisesti ja ulospäin ehkäisevät ja lamauttavat
+yhteistyötä ja jotka varsinkin tulevat näkyviin puoluekomennossaan
+tasapainoa vailla olevassa eduskunnassa. Niiden juuret ovat vähemmän
+vallitsevissa yhteiskuntaoloissa kuin eräissä suomalaisen
+kansanluonteen ominaisuuksissa eivätkä ne sen vuoksi voi olla vain
+ohimenevää laatua. Se kaikkien yhteiskuntaa säilyttävien voimien
+kokoomus, se yksimielinen ja luja tahto, josta vapaussota todisti, ei
+kauan kestänyt; se särkyi pian -- oire, joka tulevaisuuteen nähden ei
+ole ilahduttava. Ulkoiset vaarat johtuvat ensi sijassa maamme asemasta.
+Sen kaukaisuus suojelee sitä tosin jonkun verran joutumasta suurten
+poliittisten intressien leikkiin, mutta se antaa myös maalle eristetyn
+aseman, missä se on vailla toiveita saada tukea ja apua miltään
+Euroopan nyt mahtavalta valtiolta, jos sen kimppuun jälleen hyökätään
+ja se pakotetaan taas ryhtymään taisteluun itäistä naapuriaan ja vanhaa
+sekä ainoata vihollistaan vastaan. Sen on melkein yksinomaan
+turvauduttava omaan voimaansa ja omiin mahdollisuuksiinsa, mutta
+siksipä olisikin sisäinen kokoomus ja luja, puolueista mahdollisimman
+riippumaton hallitusvalta sitä välttämättömämpi.
+
+Suomen ulkopolitiikka ei vielä ole vakiintunut. Sitä määräävät hetken
+todelliset tai luulotellut edut. Historiallinen ja sivistyksellinen
+yhteys germaanisen maailman ja lähinnä skandinavisten Pohjoismaiden
+kanssa ynnä maamme maantieteellinen asema näyttää, huolimatta Ruotsin
+kanssa sattuneista tilapäisistä etujen vastakohdista, olevan omansa
+määräämään sen pohjan, jolle Suomen ulkopoliittiset pyrkimykset
+pitempää tulevaisuutta silmällä pitäen varmimmin voidaan perustaa, ja
+valtakunta siten myös yhä lujemmin kiinnittää länsimaihin. Tämän ehtoja
+on, että Suomen kansa yhä enemmän, joskin kaikessa vaatimattomuudessa,
+osaa pysyttäytyä todellisena, katsantotavoissaan ja pyrkimyksissään
+ylevyyttä etsivänä sivistyskansana ja uutteralla työllä ja
+säästäväisyydellä lujittaa taloudellista voimaansa, sekä pyrkii
+vapaaksi sellaisista yltiökansallisen kiihkomielen ja omahyväisyyden
+vioista, jotka ovat nousukaskansojen ja itsenäiseen valtiolliseen
+elämään kypsymättömien yhteiskuntien tunnusmerkki. Tähän on meidän
+politiikkamme pyrittävä. Suomen valtakunnan tai "suomalaisen
+kansallisvaltion" eristäytymistä germaanisesta maailmasta ei voi
+korvata keinotekoinen liittyminen Suomenlahden eteläpuolella oleviin
+uusiin valtioihin, joiden olemassaolo, niin hyvin sivistyksellisesti
+kuin taloudellisesti ja poliittisesti, on paljoa epävarmempi ja
+heikompi kuin Suomen.
+
+Mutta joka tapauksessa, sen hitaan, asteittaisen kehityksen, sen
+ihmeellisen onnellisten olosuhteiden yhtymisen, jotka ovat ominaisia
+itsenäisyytemme historialle ja jotka todistavat korkeamman johdon
+ilmenemistä kansamme kohtaloissa, täytyy herättää se turvallinen tunto,
+että saavutettu päämäärä, Suomen kansan itsenäisyys, jää pysyväiseksi,
+joskin monia vaikeuksia, pettymyksiä, taisteluja ja uhrauksia vielä on
+edessä, ennenkuin tämä päämäärä on lujitettu.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Itsenäinen Suomi, by Edvard Hjelt
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 58177 ***
diff --git a/58177-8.txt b/58177-8.txt
deleted file mode 100644
index f098868..0000000
--- a/58177-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,5063 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Itsenäinen Suomi, by Edvard Hjelt
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms
-of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll
-have to check the laws of the country where you are located before using
-this ebook.
-
-
-
-Title: Itsenäinen Suomi
-       Unelmasta todellisuuteen
-
-Author: Edvard Hjelt
-
-Release Date: October 27, 2018 [EBook #58177]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ITSENÄINEN SUOMI ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-
-
-ITSENÄINEN SUOMI
-
-Unelmasta todellisuuteen
-
-
-Kirj.
-
-EDV. HJELT
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Tietosanakirja Oy,
-1921.
-
-
-
-
-
-
-Kauan on itsenäisyys-aate Suomen kansan sydämessä asunut, ensin
-epämääräisenä unelmana, sitten sortovuosien katkerain kamppailujen
-tavoittamattomana toivontähtenä, kunnes se muuttui veristen taistelujen
-kautta saavutetuksi todellisuudeksi.
-
-Tässä kirjassaan on Edvard Hjelt kuvannut tuon kansamme elinaatteen
-kehitystä unelmasta todellisuuteen. Hän on samalla kuvannut oman
-elämänsä johtavan aatteen kehitystä. Suomen itsenäisyys oli hänen
-nuoruutensa unelma. Tämän toiveen sitkeään puolustukseen vihki hän
-miehuutensa voimat ja hehkuvalla innolla ja alttiudella uhrasi hän
-viimeiset vuotensa taistelussa päämäärän lopulliseen saavuttamiseen.
-Uskollisena ja horjumatta kantoi hän kansansa itsenäisyys-aatetta läpi
-elämän, läpi vaarojen ja vaikeuksien voiton valtavaan hetkeen asti. Se
-oli hänen kutsumuksensa, hänen suurin elämäntehtävänsä.
-
-Menneisyyden kokemukset ovat tulevaisuuden tienviittoja. Kohdalle,
-johon hänen oman elämänsä kulku päättyi, on Edvard Hjelt tällä
-viimeisellä teoksellaan pystyttänyt tienviitan itsenäisen Suomen
-tulevaisuuden kantajille.
-
-
-
-Painoonsaattajan alkusanat.
-
-
-Aiheen tämän nyt julkisuuteen saatetun teoksen kirjoittamiseen tekijä
-sai siten, että Tietosanakirjan toimituksessa oli jo kevättalvella 1919
-keskusteltu tällaisen kirjan tarpeellisuudesta ja loppupuolella vuotta
-käännyttiin asiassa Edvard Hjelt'in puoleen. Hän lupautuikin
-valmistamaan käsikirjoituksen aiheesta, joka häntä aivan ilmeisesti
-viehätti.
-
-Edvard Hjelt'in tunnontarkkuus vaati häntä huolella viimeistelemään
-kirjalliset työnsä, ennenkuin hän ne luovutti painattajan käsiin. Tästä
-on tämänkin teoksen selvästi puhtaaksikirjoitettu ja kuten näyttää
-kauttaaltaan tarkistettu käsikirjoitus todistuksena. Suomenkielinen
-laitos ei kuitenkaan kirjoittajan kuoleman takia voi esiintyä hänen
-lopullisesti hyväksymässään muodossa. Tuntien tekijän tarkkuuden
-tyylillisissä seikoissa painoonsaattaja syvästi valittaa, ettei hänen
-enää ollut suotu keskustella tekijän kanssa eräistä tarkistusta
-vaativista ja ehkä alkuperäistä ajatusta paremmin vastaavista
-sanontatavoista, jotka, samoin kuin monet muutkin kohdat, olisivat
-kenties saaneet selvemmän ja paremman ilmaisun, jos kirjoittaja itse
-olisi saanut suorittaa kirjansa korjausluvun ja sen lopullisesti
-painettavaksi hyväksynyt.
-
-
-
-Sisällys:
-
- Johdanto.
- Suomen kansan kasvatus lainalaiseen yhteiskuntajärjestykseen
-    ja germaaniseen kulttuuriin.
- Sisäinen itsenäisyys Venäjän yhteydessä.
- Perustuslakitaistelun enteitä.
- Valtiokaappaus.
- Perustuslakitaistelu. Passiivinen vastarinta.
- Lyhyt rauhankausi.
- "Finis Finlandiae".
- Suomi ja maailmansota.
- Venäjän vallankumouksen vaikutukset Suomessa.
- Suomi julistautuu ja tunnustetaan riippumattomaksi valtioksi.
- Vapaussota.
- Sodan jälkeen.
-
-
-
-
-Johdanto.
-
-
-Itsenäinen Suomi vapaana valtakuntana syntyi maailmansodan suurten
-tapahtumain kypsyttämänä hedelmänä. Maamme itsenäisyyttä ei luotu
-diplomaattien neuvottelupöydän ääressä, vaan taistelukentällä; sen sai
-aikaan osaksi keskusvaltojen voitto siitä suurvallasta, joka piti
-Suomea valtansa alla, osaksi vapaustaistelu maan omalla tantereella.
-Mutta tämä oli vain lopputapahtuma siinä pitkässä, useimmiten
-hiljaisessa taistelussa, jota Suomen kansa oli käynyt kansallisen
-olemassaolonsa säilyttämiseksi ja mahdollisimman suuren vapauden
-saavuttamiseksi maallensa. Itsenäisyyspyrkimyksillä on syvät juuret
-menneisyydessä, joskaan ajatus nähdä Suomi riippumattomana valtakuntana
-ei kansallemme ja sen johtaville henkilöille varhaisempien
-kehityskausien kuluessa ole esiintynyt selvästi käsitettynä ja
-saavutettavissa olevana päämääränä. Missään tapauksessa tämä uusi
-täysivaltainen valtio pohjoisessa Euroopassa ei esiinny tilapäisenä,
-politiikan keinotekoisena tuotteena, vaan pitkän historiallisen
-kehityksen tuloksena.
-
-Tunnettu suomalainen isänmaanystävä A.I. Arwidsson on eräässä
-poliittisista kirjoitelmistaan vuonna 1841 lausunut: "Päivä on kenties
-koittava -- -- -- jolloin _voidaan viitata riippumattomaan Suomen
-kansaan_, mutta siihen on pyrittävä hitaasti ja rauhallisesti, jos
-mieli rakennuksen tulla pysyväiseksi eikä babelintorniksi tai kaatua
-myrskyissä ja koitua tuhansien onnettomuudeksi. Ilolla ja eloisin
-toivein me odotamme tätä aikaa, mutta siihen saakka tulee jokaisen
-isänmaanystävän elämänsä tunnussanaksi ottaa sääntö: ole _uskollinen ja
-valpas_." Suomen kansa on kulkenut tätä tietä hitaasti ja kauan,
-uskollisena velvoituksilleen ja historiallisille tehtävilleen. Sodilla
-on myös sen historiassa ollut suuri osansa, mutta kapinat ja
-valtiolliset seikkailut eivät ole olleet viittomassa sen tietä
-itsenäisyyteen ja riippumattomuuteen.
-
-Emämaastaan Ruotsista, jonka turvissa Suomi oli kypsynyt poliittiseksi
-kokonaisuudeksi, se väkivalloin temmattiin Venäjän yhteyteen. Se
-temmattiin irti länsimaista, joihin se poliittisesti ja henkisesti
-kuului, ja yhdistettiin itäiseen naapuriinsa, joka vuosisadat oli ollut
-sen vihollinen. Se toi mukanaan perintönä Ruotsin yhteydestä tämän maan
-yhteiskuntalaitoksen ja oikeusjärjestyksen sekä länsimaiselle pohjalle
-rakentuneen henkisen viljelyksen. Tämän kallisarvoisen perinnön, jota
-ilman sisäinen valtiollinen itsenäisyys ei olisi Suomelle ollut
-mahdollinen, uusi hallitsija piti kunniassa ja vakuutti maalle
-järkähtämättömäksi oikeudeksi. Sen valtiollisen erikoisaseman ja
-autonomian, jonka Suomi Venäjän yhteyteen tullessaan oli saavuttanut,
-seuraavat hallitsijat vahvistivat. Tämän länsimaisen perinnön
-hoivaajana ja kunniassapidettyjen oikeuksien turvissa kansallinen
-kulttuurityö, maan henkinen ja taloudellinen vaurastuttaminen tuli
-suomalaisen yhteiskunnan tärkeimpien tehtävien ja pyrintöjen esineeksi,
-samalla kuin Suomi rehellisesti -- joskaan ei suorastansa myötämielellä
--- täytti valtiollisen asemansa edellyttämät ulkonaiset velvollisuudet
-Venäjän valtakuntaa kohtaan. Tällöin kehittyivät omat valtioelämän
-elimet ja muodot, samalla kuin kansa perehtyi perustuslaillisen
-valtiojärjestyksen ja oman valtionhallinnon tehtäviin ja hoitoon.
-
-Kun viime vuosisadan lopulla alkoi se venäläinen väkivaltapolitiikka,
-joka valtakunnanetujen varjolla tarkoitti maan sisäisen itsehallinnon
-hävittämistä ja sen venäläistyttämistä, syttyi pitkä, katkeruudeltaan
-yhä yltyvä perustuslakitaistelu, jossa Suomi aseena väkivaltaa vastaan
-käytti oikeudestaan kiinnipitämistä ja uskollisuutta valalla
-vahvistettua lakia kohtaan. Epätasainen taistelu pienen kansan ja
-suurvallan välillä, taistelu oikeuden ja ulkonaisen mahdin välillä,
-olisi kai vienyt väkivallan näennäiseen voittoon, jolleivät suuret
-maailmantapahtumat olisi tulleet syrjässä asuvalle kansallemme avuksi
-ja vääntäneet asetta mahtavan vihollisemme kädestä. Sitkeä taistelu
-kansamme oikeudesta elää omaa elämäänsä omien lakien turvissa ynnä
-kestetyt kärsimykset ja uhraukset eivät olleet turhia. Ne olivat
-osoittaneet kansamme tahdon olla vapaa kansa. Ne olivat herättäneet
-Euroopan huomion Suomea kohtaan ja ne olivat vahvistaneet ja koonneet
-omat siveelliset voimamme, samalla kun maamme osaksi tullut loukkaus ja
-väkivalta oli vapauttanut sen valtiollisista ja siveellisistä
-velvoituksista Venäjää kohtaan. Kun oikea hetki oli tullut, saattoi
-Suomen kansa, itse rikkomatta uskollisuuttaan, ottaa askeleen, joka oli
-koko sen henkisen ja valtiollisen kehityksen historiallinen päämaali --
-Suomen täydellinen itsenäisyys vapaana täysivaltaisena valtiona.
-Viimeinen jännitetty voimanponnistus verisessä vapaussodassa,
-suunnattuna samalla sisäistä, valtiolle ja sivistykselle vihamielistä
-vihollista vastaan, sinetöi vihdoin tämän Suomen uuden aseman, jota ei
-nyt enää ilman ulkonaista asevoimaa ja ilman aseellista vastarintaa
-voida järkyttää.
-
-
-
-
-Suomen kansan kasvatus lainalaiseen yhteiskuntajärjestykseen ja
-germaaniseen kulttuuriin.
-
-
-Enemmän kuin 600 vuoden ajan Suomi tai suuret osat siitä kuului
-maakuntana Ruotsiin, mutta se ei kuitenkaan koskaan muuttunut
-ruotsalaiseksi maanääreksi, vaan muodosti omalaatuisen alueen Ruotsin
-valtakunnassa. Pohjanlahti ulottui vyönä valtakunnan molempien osien
-väliin. Varsinaisen Ruotsin ja Suomen välinen yhteys ja
-yhteenkuuluvaisuuden tunne ei voinut tulla yhtä voimakkaaksi kuin
-Skandinavian niemimaalla sijaitsevien Ruotsin maakuntien keskeinen.
-Tähän ei kuitenkaan vaikuttanut vain maantieteellinen asema, vaan vielä
-enemmän kansallisuuden ja kielen eroavaisuudet. Suomi oli suurimmaksi
-osaksi suomalaisten heimojen asuttama ja nämä kuuluivat toiseen rotuun
-kuin skandinavialaiset kansat, niiden kielellä ei ollut mitään
-sukulaisuusyhteyttä Skandinavian maissa puhuttujen kielten kanssa. Vain
-saaristossa ja länsi- ja etelärannikolla väestö oli alkuperältään ja
-kieleltään ruotsalaista.
-
-Ruotsin vallan aikana laskettiin vapaan germaanisen
-yhteiskuntajärjestyksen perustus ja se on sitten läpitunkenut Suomen
-kansan, kannattanut ja koossapitänyt sitä ja tehnyt sen länsimaisen
-sivistyksen etuvartioksi itää vastaan. Ruotsalainen valloitus alkoi
-Eerik Pyhän ristiretkellä Suomeen 1154; pakanalliset suomalaiset heimot
-omaksuivat kristinuskon, aluksi enemmän muodollisesti katolisuuden
-ulkonaiset menot ja tavat, siirtyäkseen sitten uskonpuhdistuksen
-jälkeen kokonaisena kansana luterilaisen opin uudistavaan ja
-syventävään katsomukseen. Maamme uskonpuhdistajan Mikael Agricolan
-toimesta käännettiin suuria pyhän raamatun osia Suomen siihen saakka
-kirjallisesti vielä kokonaan viljelemättömään kansankieleen. Uusi
-testamentti ilmestyi 1548. Vanhoja germaaniseen oikeuskäsitykseen
-perustuvia Ruotsin lakeja sovellettiin muuttamattomina myöskin Suomessa
-ja ne loivat maahan lujan oikeusjärjestyksen. Myöskin hallinnossa
-noudatettiin samoja perusteita kuin emämaassa ja ne antoivat
-yhteiskuntarakennukselle sisäistä lujuutta. Lain edessä olivat kaikki,
-niin talonpoika kuin herra, yhdenveroiset, joskin todellisuudessa
-yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti mahtava ruotsalainen ja
-ruotsalais-suomalainen aateli usein väärinkäytti valtaansa toisia
-yhteiskuntaluokkia vastaan. Mutta orjuudessa suomalainen talonpoika ei
-koskaan ollut, yhtä vähän kuin ruotsalainenkaan. Vapauden ja
-riippumattomuuden tunne on tämän asiaintilan vuoksi Suomen
-talonpoikaissäädyssä aina ollut voimakas. Se purkautui joskus esiin
-väkivaltaisin ilmauksin, kuten siinä kansannousussa, joka sai
-nuijasodan (1596-97) nimen ja jonka aiheutti se seikka, että läntisen
-Suomen ja Pohjanmaan rahvas ylenmäärin jätettiin sotilaalliselle
-mielivallalle alttiiksi, kansannousussa, jolla oli erikoinen
-isänmaallinen värityksensä, mutta joka ei suorastaan ollut suunnattu
-Ruotsin valtaa vastaan.
-
-Poliittisessa suhteessa Suomen asukkailla oli sama oikeus kuin
-valtakunnan muilla alamaisilla. Ruotsin valtiopäiville Suomi lähetti
-omat edustajansa. Mutta maamme Ruotsin valtakunnassa nauttiman
-erikoisaseman ilmauksena voidaan pitää sitä, että Suomi vuonna 1581 sai
-"suuriruhtinaskunnan" nimityksen. Tämä tapahtui Juhana III:n
-hallitessa, joka oli lyhyen aikaa Suomen herttuana hallinnut maata ja
-asunut täällä sekä tällöin unelmissaan suunnitellut erikoista
-"suomalaista valtakuntaa". Myöhemmin maan hallintoa aika ajoin hoiti
-erityinen kenraalikuvernööri. Virallisissa asiakirjoissa käytettiin
-usein nimitystä "Ruotsi ja Suomi" tai puhuttiin "Ruotsin ja Suomen
-kansasta". Suomen eri maakunnat muodostivat yhdessä "valtakunnanosan"
-tai "valtakunnanpuoliskon" Ruotsin valtakunnassa. Tässä suhteessa
-valaiseva tapaus on, että kuningas Kustaa II Aadolf, tehtyään pitkähkön
-matkan Suomessa vuonna 1614, päätti kutsua Suomen maasäädyt maapäiville
-Helsinkiin tammikuussa 1616. Kuningas avasi itse maapäivät ja vaati
-niiltä lausuntoa keinoista valtakunnan suojelemiseksi ja pyysi niiden
-suostumusta uusiin verorasituksiin sotatarkoituksia varten. Suomella ei
-ollut mitään oikeudellista erikoisasemaa Ruotsin valtakunnassa, mutta
-se oli kuitenkin kokonaisuus sinänsä "Suomen kansakunnan" alueena.
-
-Ruotsin käymiin lukuisiin sotiin ottivat osaa myös suomalaiset
-joukko-osastot, ei vain valtakunnan puolustukseksi itää vastaan vaan
-myöskin vieraissa maissa, Saksassa, Itämerenmaakunnissa ja Puolassa,
-niinpä esim. 30-vuotiseen sotaan ja Kaarle XII:n sotaretkiin. "Saksan
-tantereet, Tillyn leiri Lechin luona ja Wallensteinin vallitukset
-Nürnbergin edustalla todistivat sitä luottamusta, mikä Ruotsin
-voittajakuninkaalla oli suomalaisten soturiensa uhkarohkeuteen."
-Suomi oli näin omalta osaltaan itse teossa mukana luomassa ja
-lujittamassa Ruotsin suurvalta-asemaa. Suomalaiset sodankävijät
-tulivat täten myös henkilökohtaisesti tekemisiin muiden Euroopan maiden
-kera ja kosketuksiin suurten maailmantapahtumain kanssa, sekin
-kansankasvatusta, joka ei ollut merkityksetön. Mutta useimmiten
-taistelu tarkoitti oman maan puolustamista itäistä naapuria Venäjää
-vastaan, jonka pyrkimys laskea Suomi valtansa alaiseksi pysyi elossa
-pitkät vuosisadat ja tuli erikoisen voimakkaaksi, sitten kuin Venäjän
-pääkaupunki Pietari I:n toimesta oli siirretty Suomenlahden rannalle
-(1703) ja Ruotsin suurvalta-asema oli murtunut. Viiden vuosisadan
-aikana käytiin kokonaista kaksitoista sotaa Ruotsin ja Venäjän välillä
-ja Suomen manner oli näissä sodissa pääasiallisena taistotantereena.
-Suomi oli Ruotsin verinen kilpi, joskin se myös samalla taisteli oman
-vapautensa puolesta. Milloin suuremmat, milloin pienemmät osat maata
-joutuivat tällöin moskovalaisten valloituksille sekä hävitykselle ja
-tuholle alttiiksi. Raskaimman kohtalon Suomi sai kokea n.s. ison vihan
-aikana 1710-1721, jolloin maa lyhyen aikaa oli Venäjän vallan alla ja
-tällöin saatettiin aivan häviön partaalle, mikä kansallinen onnettomuus
-unhottumattomasti on syöpynyt Suomen kansan muistiin. Kaikki tämä
-lujitti kansassa sitä tunnetta, että venäläinen oli sen perivihollinen,
-tunnetta, joka ei koskaan, ei edes ulkonaisen lähentymisen ja
-myötäkäymisen aikana, ole voinut kokonaan hälvetä. Suomen historiassa
-esiintyy merkillisenä tosiasiana se seikka, että, kun maan valloitus
-lännestä käsin, Ruotsista päin, on tapahtunut kohtaamatta mainittavaa
-vastarintaa, sen asukkaat kaikkina aikoina ja kaikin tavoin ovat
-koettaneet puolustautua idästä tulevia hyökkäyksiä, moskovalaisten
-päälletunkeutumista vastaan. Suomen kansalla oli kai aluksi
-vaistomainen, sittemmin tietoinen tunto siitä, että se vain länsimaiden
-yhteydessä voi täyttää historiallisen tehtävänsä, samalla kuin
-vuosisatoja jatkuneisiin otteluihin Venäjää vastaan sisältyi taistelu
-eurooppalaisen viljelyksen ja aasialaisen barbarian, germaanisen
-yhteiskuntajärjestyksen ja itämaisen itsevaltiuden välillä.
-
-Huolimatta sodista ja niiden häiritsevistä vaikutuksista
-rauhan työ jatkui, ja maa kehittyi vähitellen eteenpäin kohti
-suurempaa hyvinvointia ja kulttuuria. Uusia kaupunkeja, eritoten
-satamakaupunkeja, perustettiin ja niiden porvarit eivät olleet
-kauppavaihdossa ainoastansa Ruotsin vaan välittömästi myös
-Pohjois-Saksan hansakaupunkien kanssa, jotka Suomen kanssa olivat
-vilkkaassa yhteydessä. Käsityöammatit varttuivat ja myöskin teollisuus
-heräsi eloon, joskin varsin vaatimattomassa muodossa.
-
-Aivan erikoisen merkityksen Suomen kansalle kansakuntana sai oman
-yliopiston perustaminen Turkuun, maan silloiseen pääkaupunkiin. Se
-perustettiin vuonna 1640 kuningatar Kristiinan holhoojahallituksen
-aikana ja saatiin aikaan lähinnä Suomen kenraalikuvernöörin, kreivi
-Pietari Brahen toimesta, joka erikoisesti harrasti Suomen parasta ja
-vaurastumista. Yliopistosta tuli tärkeä tekijä Suomen kansallisessa
-elämässä, keskus sille korkeammalle henkiselle viljelykselle, jota
-ilman Suomen kansa ei olisi voinut kohottautua sivistyskansaksi. Maan
-virkamiehet oli siihen saakka suureksi osaksi tuotu Ruotsista, eivätkä
-lähimainkaan aina parhaimmat hakeutuneet tähän etäiseen maankolkkaan.
-Ne harvat suomalaiset nuorukaiset, jotka olivat antautuneet opin
-teille, olivat aiemmin hankkineet yliopistokouluutuksensa Ruotsissa
-tai Saksan korkeakouluissa, kuten Wittenbergissä, Rostockissa,
-Greifswaldissa. Maan tulevat papit, opettajat, lääkärit ja virkamiehet
-voitiin nyt kasvattaa omassa maassa, omasta kansanaineksesta, ja täten
-luotiin kotimainen sivistynyt luokka, samalla kuin maan omat pojat yhä
-enemmän ja enemmän voivat ottaa hoitoonsa hallinnollisia ja muita
-yhteiskunnallisia tehtäviä. Kansan pääkieli, suomi, oli vielä liian
-kehittymätön voidakseen olla korkeamman tiedollisen sivistyksen
-välineenä. Yliopiston samaten kuin myös vielä harvalukuisten ylempien
-oppikoulujen opetuskieli oli latinan ohella ruotsi, josta ajanoloon
-tuli suomalaisen sivistyneen luokan seurustelukieli. Täten muodostui
-tosin kielellinen kuilu alempien ja ylempien yhteiskuntaluokkien
-välille, mutta sivistyneellä luokalla oli liian syvät juuret kansassa
-voidakseen kielenmuutoksen vuoksi tulla sille kokonaan vieraaksi.
-Hallinto oli kyllä ruotsinkielinen, mutta kotimaiset virkamiehet
-taisivat myös enemmän tai vähemmän suomenkieltä. Eritoten oli näin
-laita papiston, joka suomalaisissa seuduissa palveli kansaa sen omalla
-kielellä ja jolla oli hoidossaan varsinainen kansanopetus. Sen ansioksi
-on luettava, että lukutaito jo aikaisin tuli yleiseksi. Papiston
-merkitystä Suomen kulttuuri- ja sivistyselämälle tänä aikana ei voida
-arvioida kyllin suureksi, ja samalla se välitti siirtymisen
-suomalaisesta rahvaasta ylempiin yhteiskuntaluokkiin. Kotimainen
-sivistynyt luokka, joka näin vähitellen syntyi, oli välttämättömänä
-siltana länsimaisen viljelyksen tunkeutumiselle suomalaisen asutuksen
-keskuuteen.
-
-1700-luvun myöhemmällä puoliskolla useiden etevien tutkijain ja
-opettajain toiminta sai tieteellisen elämän Suomen yliopistossa
-suuresti elpymään. Tällä tutkimuksella oli kansallis-isänmaallinen
-leima, se kun toiselta puolen suuntautui Suomen luonnon tutkimiseen
-sekä maan vaurastumisen edistämiseen taloudellis-tuotannollisella
-alalla, ja toiselta puolen avartamaan tietoja omasta kansasta, sen
-kielestä, muinaisuudesta ja historiasta. Tämän henkisen viljelyksen
-alalla heränneen kansallisen suunnan etevin edustaja oli H.G. Porthan
-(1739-1804), jota on sanottu Suomen historian isäksi. Hän asetti
-kysymyksen: onko Suomen kansalla omaa historiaa? ja vastasi siihen
-myöntäen sekä ryhtyi itse tätä historiaa kriitillisesti käsittelemään.
-Mutta ei ainoastaan historia, myöskin kaikki muut isänmaallisen tiedon
-alat olivat hänen harrastuksensa ja eteenpäin vievien aloitteidensa
-esineenä. Hänen oppilaansa jatkoivat hänen työtään, joka muodosti
-henkisen perustan sille heräävälle tunnolle, että Suomen kansa oli
-kansallisuus, jolla oli menneisyytensä ja tulevaisuutensa, että se oli
-jotakin sinänsä ja että Suomi oli varsinainen isänmaa. Voimakas
-kotiseudun tunne alkoi muodostua tietoiseksi isänmaanrakkaudeksi. Tämä
-tietoisuus oli aluksi aivan epäpoliittista eikä siihen sisältynyt
-mitään Ruotsiin kuuluvaisuutta vastaan suunnattua kärkeä.
-
-Politikoimiseen Suomen kansa ei tähän aikaan ollut taipuisa. Mutta
-valtiollis-separatistisia virtauksia ilmeni kuitenkin Suomessa Ruotsin
-vallan loppuaikoina. Suomen syrjäinen asema, se jossakin määrin tyly
-kohtelu joka Ruotsin puolelta oli Suomen osaksi tullut, sekä alituiset
-sodat Ruotsin poliittisten etujen hyväksi olivat herättäneet
-Suomessa mielenapeutta. Suurin piirtein katsoen oli Suomen kansa
-valtakunnalle uskollinen eivätkä sitä elähdyttäneet mitkään
-kapinalliset taipumukset, mutta aatelissa ja upseeripiireissä tuli,
-osaksi Ruotsin valtiollisten taistelujen yhteydessä, näkyviin
-pyrkimyksiä, jotka tähtäsivät Ruotsista vapaan Suomen luomiseen.
-Erikoinen suomalainen itsenäisyyspuolue muodostui. Tällaisia pyrintöjä
-ilmeni jo Ruotsille ja Suomelle onnettoman vv:n 1741-1742 sodan aikana
-ja jälkeen. Tämä oli Venäjän hallituspiireissä tunnettua ja keisarinna
-Elisabet antoi viimemainittuna vuonna julistuksen, jota levitettiin
-kaikkialla maassamme. Siinä m.m. lausuttiin, että, jos Suomen väestössä
-eli toivo "vapauttaa ja irroittaa" Suomen suuriruhtinaskunta Ruotsin
-vallasta ja tehdä se vapaaksi itsenäiseksi maaksi ja itse sopimuksella
-määrätä sen hallitusmuoto, keisarinna lupasi myötävaikuttaa, jotta
-Suomesta tulisi vapaa rajavaltakunta Ruotsin ja Venäjän välille. Mutta
-venäläisten lupaukset eivät suuresti houkutelleet.
-
-Neljäkymmentä vuotta myöhemmin itsenäisyysliike alkoi ilmetä
-toimintanakin. Sen varsinainen päähenkilö oli silloin kenraali Y.M.
-Sprengtporten, joka pyrkimyksissään ei suinkaan ollut vapaa itsekkäistä
-laskelmista, mutta jota kuitenkin osittain johtivat aatteelliset
-vaikuttimet ja vakaumus, että Suomi vain erikoisena valtiona voi
-hankkia itselleen kansallisen tulevaisuuden. Vielä selvempi tähän
-suuntaan oli toisten tässä liikkeessä osallisten kanta, erikoisesti
-majuri J.A. Jägerhornin, jolle aatteellis-isänmaalliset
-vaikuttimet olivat määräävät. Sprengtporten laati täydellisen
-valtiosääntöehdotuksen vapaata Suomea varten. Hän oli sen ajatellut
-"Suomen yhdistettyjen maakuntien tasavallaksi", Pohjois-Amerikan
-vapaavaltiosta tai Alankomaista saadun mallin mukaan. Kansannousulla
-tai valtiokaappauksella Suomi irroittautuisi Ruotsista ja uusi valtio
-asettautuisi Venäjän suojeluksen alaiseksi. Separatistinen liike
-puhkesi Venäjää vastaan 1788 käydyn sodan aikana ilmi n.s. Anjalan
-liitossa. Tahdottiin käyttää aatelistossa kuningas Kustaa III:ta
-vastaan vallitsevaa tyytymättömyyttä Venäjän myötävaikutuksella
-toimeenpantavaa sotilasvallankaappausta varten. Suomalainen
-edustajakokous oli sen jälkeen kutsuttava koolle hyväksymään ja
-vahvistamaan otettu askel. Uusi Suomi oli nauttiva Venäjän ystävyyttä
-ja suojaa. Suunnitelma epäonnistui. Siinä oli enemmän ylimmissä
-yhteiskuntakerroksissa haudottua poliittista vehkeilyä, kuin yleistä
-suomalaista itsenäisyyspyrkimystä, mutta siinä ilmeni kuitenkin, joskin
-ennen aikojaan ja sameana, tunne, joka jo silloin kätkettynä eli
-suomalaisessa kansansielussa. Suomalainen uskollisuus, vaikka jonkun
-verran horjutettuna, oli toki liian luja antaakseen venäläisten
-houkutusten vaikuttaa itseensä, ja suomalainen mielenlaatu oli liiaksi
-harkitseva, jotta maa olisi antautunut yrityksiin, jotka silloin
-tuntuivat olevan kevytmielisiä ja vaarallisia seikkailuja.
-Valtiopäivillä 1789 Suomen talonpojat ilmoittivatkin, ettei heillä
-ollut mitään osallisuutta näissä valtiollisissa vehkeilyissä.
-Kuninkaalle annetussa uskollisuusadressissa he lausuivat: "Koko
-Suomessa ei ole ainoatakaan talonpoikaa, jolla olisi petolliset
-ajatukset kuningasta ja isänmaata kohtaan; auttakaa meitä meidän
-salaisia ja julkisia vihollisiamme vastaan, niin me tahdomme kuolemaan
-saakka puolustaa Teidän Majesteettianne ja valtakuntaa." Tämä oli
-varmaan yleinen ajatustapa maassa.
-
-Itsenäisyysliikkeet 1700-luvulla olivat kyllä jossakin määrin
-oireellisia, mutta, kuten jo mainittu, ne eivät olleet Suomen kansassa
-voimakkaana ja kypsänä esiintyvän, historiallisten olosuhteiden
-edellyttämän mielialan eivätkä yksityisten vaikutusvaltaisten
-henkilöiden valtiomiesviisauden ilmaus. Suomen tie todelliseen
-itsenäisyyteen voi kulkea ainoastaan uskollisuuden, uutteran
-kansallisen työn ja historiallisen kasvatuksen kautta, ei poliittisen
-vehkeilyn tietä, kaikkein vähimmin yhdessä perivihollisen, itämaisten
-traditsionien ja pyrkimysten johtaman vallan kanssa. Vapaaehtoisesti,
-ilman ulkonaista pakkoa Suomi ei voinut vaihtaa yhteyttään Ruotsin
-kanssa asemaan, joka toi mukanaan valtiollisen riippuvaisuuden
-Venäjästä.
-
-Kuningas Kustaa II Aadolfin, Ruotsin suuruuden nousukauden aikana,
-Suomi oli idässä saanut rajan, joka lähipitäin kävi yhteen nykyisen
-Suomen ja Venäjän välisen valtiollisen rajalinjan kanssa. Mutta
-1700-luvulla käydyt onnettomat sodat olivat johtaneet siihen, että
-melkoisia osia tästä maamme alueesta Uudenkaupungin rauhassa 1721 ja
-Turun rauhassa 1743 oli luovutettu Venäjälle. Maa oli siten jaettu
-Ruotsin ja Venäjän Suomeen. Suurin ja tärkein osa Itä-Suomea, Viipurin
-lääni aina Kymijokeen saakka oli laskettu Venäjän herruuden alaiseksi.
-Oliko koko Suomi saava saman kohtalon? Sitä ei toivottu -- siksi oli
-yhteenkuuluvaisuudentunne Ruotsia ja vastenmielisyys itäistä naapuria
-kohtaan liian voimakas -- mutta pelättiin väkivallan vievän siihen.
-
-"Ruotsin aika", kuten on nimitetty sitä pitkää ajanjaksoa, minkä Suomi
-oli yhdistettynä Ruotsiin, oli laskenut perustan maamme valtiolliselle
-olemassaololle. Se oli antanut maalle ensimäiset ja välttämättömät
-edellytykset ja mahdollisuudet itsehallintoa varten. Maamme oli saanut
-lainalaisen yhteiskuntajärjestyksen, länsimainen sivistys oli tänne
-pysyvästi juurtunut, kotimainen sivistynyt luokka oli muodostunut ja
-eri kansanainekset olivat sulautuneet yhdeksi kansankokonaisuudeksi.
-Kansallistietoisuus oli herännyt, joskin se vielä oli heikko ja
-epävarma. Historia saattoi nyt viedä Suomen ja sen kansan omintakeisena
-kansakuntana askeleen eteenpäin valtiollisen itsenäisyyden tiellä.
-Mutta se oli askel tietymättömään. Se, mitä kansa oli perinyt ja
-oppinut vuosisatoja kestäneen kasvatusajan kuluessa, oli nyt joutuva
-koetteluun ja vahvistuva tai -- tuhoutuva.
-
-
-
-
-Sisäinen itsenäisyys Venäjän yhteydessä.
-
-
-Suomen kohtalolle ratkaiseva sota Venäjän ja Ruotsin välillä 1808-1809
-oli ruotsalais-suomalaisten aseiden vaihtelevien myötä- ja
-vastoinkäymisten jälkeen loppunut Venäjän voittoon. Suomalaiset joukot
-olivat taistelleet uskollisesti ja sankarillisesti maansa -- ja
-valtakunnan -- puolustamiseksi. Ainoa pimeä pilkku sodan lehdellä oli,
-mitä Suomeen tulee, Viaporin linnoituksen antautuminen, jossa
-petoksella oli osansa, saaden virikettä samoista hallituksen
-vastaisista vehkeilypyrinnöistä, jotka olivat ilmenneet vuoden 1788
-salahankkeissa. Mutta Ruotsi oli melkein kokonaan jättänyt Suomen oman
-onnensa turviin. Sodan parhaillaan riehuessa, jo sen alussa, keisari
-Aleksanteri I oli antanut manifestin, missä hän julisti Suomen
-yhdistetyksi Venäjän valtakuntaan ja venäläinen ylipäällikkö oli
-vaatinut asukkaita tekemään uskollisuuden valan keisarille, käsky, jota
-osittain noudatettiin, mutta joka monin paikoin, varsinkin rahvaan
-keskuudessa, kohtasi vastustusta.
-
-Keisarilla oli kuitenkin -- poliittisista järkevyyssyistä ja vapaampien
-länsimaisten aatteiden koskettamana -- aikomuksena antaa valloitetun
-maan säilyttää vanha ruotsalainen yhteiskuntajärjestyksensä ja myöntää
-sille siihen perustuva erikoisasema Venäjän valtakunnassa sekä siten
-kiinnittää Suomen kansa Venäjään kiitollisuuden ja uskollisuuden
-tunteilla. Se uskollisuus ja urhoollisuus, jolla Suomen joukot olivat
-taistelleet maansa puolesta, oli herättänyt jalomielisessä Venäjän
-hallitsijassa kunnioitusta. Vaikkakin taistelu loppui Suomelle
-onnettomasti, ei sitä oltu turhaan käyty. Pietariin kutsuttu, eri
-säätyjen edustajista kokoonpantu suomalainen lähetystö antoi keisarille
-neuvon kutsua koolle Suomen valtiopäivät, mitä neuvoa hän myös
-noudatti. Kun ruotsalais-suomalaiset sotajoukot olivat siirtyneet pois
-maasta ja tämä siis oli heitetty oman onnensa nojaan, ja sodan
-lopputulos oli ratkaistu, mutta vielä ennenkuin rauhanneuvottelut
-Ruotsin kanssa olivat alkaneet, kokoontuivat "maan perustuslakien"
-mukaisesti, s.o. Ruotsin valtiopäiväjärjestyksen mukaisesti valitut
-Suomen säätyjen edustajat maaliskuussa 1809 valtiopäiville Porvooseen.
-Keisari oli itse läsnä ja antoi 29 p:nä maaliskuuta tuomiokirkossa
-pidetyssä juhlatoimituksessa säädyille allekirjoittamansa
-vakuutuskirjan, jossa lausuttiin, että, sitten kuin hän oli ottanut
-haltuunsa Suomen suuriruhtinaskunnan, hän "oli tahtonut vahvistaa ja
-vakuuttaa maan uskonnon ja perustuslait sekä ne etuudet ja oikeudet,
-mitkä kukin sääty mainitussa suuriruhtinaanmaassa erittäin ja kaikki
-sen asukkaat yhteisesti, niin ylhäiset kuin alhaiset tähän saakka
-valtiosäännön nojalla ovat nauttineet, luvaten myös pitää kaikki nämä
-edut ja asetukset vahvoina ja järkähtämättöminä niiden täydellisessä
-voimassa." Säädyt tekivät samassa juhlallisessa tilaisuudessa
-uskollisuuden valan ja tervehtivät keisaria maan laillisena
-hallitsijana, Suomen suuriruhtinaana, samalla valassa velvoittautuen
-"järkkymättöminä säilyttämään maan perustuslait ja valtiosäännön."
-Valtiopäiväin lopettajaisiin 17 p:nä heinäkuuta saapui jälleen keisari,
-joka säädyille pitämässään puheessa julisti "jalon ja rehellisen"
-Suomen kansan "kansakuntain arvoon kohotetuksi lakiensa turvissa."
-
-Keisarin vahvistaman valtiopäiväin päätöksen mukaisesti
-tuli maan korkeimmaksi hallitukseksi suomalaisista miehistä
-kokoonpantu hallituskonselji, jonka ensimäiset jäsenet nimitettiin
-valtiopäiväin vaalin mukaisesti ja joka joitakin vuosia myöhemmin
-1816 sai keisarillisen Suomen senaatin nimen. Perustettiin
-kenraalikuvernöörinvirka, jonka hoitaja oli konseljin puheenjohtaja.
-Hallitsijalle tapahtuvaa Suomen asiain esittelemistä varten
-perustettiin 1811 ministeri-valtiosihteerin virka. Myöskin tämä toimi,
-samoin kuin yleensä kaikki virat Suomessa oli täytettävä kotimaisilla
-miehillä. Ainoastaan kenraalikuvernööri, keisarin edustaja Suomessa,
-voi olla venäläinen mies. Maata hallitsi siis keisari-suuriruhtinas
-suomalaisten viranomaisten ja suomalaisten miesten avulla. Vuonna 1811
-keisari suoritti valtioteon, jonka merkitys maalle oli mitä suurin: hän
-yhdisti Suomen Venäjään kuuluneen osan (Viipurin läänin) jälleen
-suuriruhtinaskuntaan, joka nyt taas sai vanhat rajansa. Luonnottomasti
-toisistaan erotetut Suomen kansan osat liitettiin jälleen yhteen
-valtiolliseksi ja sivistykselliseksi kokonaisuudeksi.
-
-Porvoon valtiopäivillä Suomi oli laillisten edustajiensa kautta tehnyt
-liiton tai sitovan sopimuksen Venäjän hallitsijan kanssa maamme
-yhdistämisestä Venäjään säilyttämällä sisäisen itsenäisyyden, s.o.
-valtiollisen erikoisaseman Venäjän valtakunnassa sisäisesti vapaana
-suuriruhtinaskuntana. Rauha Ruotsin ja Venäjän välillä tehtiin vasta
-saman vuoden syksynä, jolloin Ruotsi luopui vaatimuksistaan Suomen
-maakuntiin. Suomi oli näin itse ottanut kohtalonsa omiin käsiinsä. Se
-oli vapaaehtoinen teko, joskin suoritettu vallitsevien olosuhteiden
-painon alla historiallisena välttämättömyytenä. Mitään uskottomuutta
-tai vallankumouksellista ei tähän tekoon sisältynyt. Tämä sopimus ja
-maassa voimassa olevien Ruotsin perustuslakien vahvistaminen teki
-Suomesta autonomisen alueen Venäjän valtakunnassa antaen sille oman
-valtiosäännön ja oman hallinnon. Venäjän keisari astui Ruotsin
-kuninkaan sijalle suuriruhtinaskunnan valtiosäännön sitomana
-hallitsijana. Valtiosäännön sisällys oli lausuttuna perustuslaeissa:
-Hallitusmuodossa v:lta 1772 ja Yhdistys- ja vakuuskirjassa v:lta
-1789. Näin käsitettiin Suomen asema alusta alkaen, joskin sen
-valtio-oikeudellinen määrittely vasta myöhemmin täsmällistettiin. Suomi
-oli ei-suvereeni valtio omalaatuisessa reaaliunionissa Venäjän kanssa.
-
-Kansanvapauden näkökannalta mainitut Ruotsin perustuslait, jotka
-tarkoittivat kuningasvallan vahvistamista, olivat jokseenkin ahtaat,
-mutta ne muodostivat kuitenkin lujan perustan perustuslaillisiin
-periaatteisiin pohjaavalle yhteiskuntalaitokselle ja suojan venäläistä
-autokratiaa vastaan. Osoituksena siitä pyhyydestä, jonka Suomen kansa
-antoi keisari Aleksanteri I:n ja hänen seuraajiensa vakuutuksille
-pitää loukkaamattomina voimassa nämä lait, ripustettiin nämä
-hallitsijavakuutukset kaikkiin maamme kirkkoihin.
-
-Suomi kulki nyt kohti uusia kohtaloita. Se oli saavuttanut sisäisen
-itsenäisyyden, mutta Venäjän yliherruuden alaisena. Tulisivatko nämä
-kaksi tekijää, toinen länsimaista perintöä, toinen varttunut itämaisen
-itsevaltiuden maaperällä, sopimaan keskenään? Tähän kysymykseen
-aikalaiset vastasivat eri tavoin ajatuksin ja sanoin. Useimmat olivat
-epäileviä, joskaan he eivät avoimesti lausuneet julki ajatuksiaan,
-toiset luottivat, vaikka heikosti, tulevaisuuteen. Keisarin
-persoonallinen rakastettavaisuus ja "armo" sekä hänen viisaat
-valtiotekonsa antoivat virikettä heikoille toiveille. Hänen matkansa
-Suomessa 1819 lujitti näitä tunteita. Kansa tervehti lojaalisesti uutta
-hallitsijaa. Luotettiin keisariin, mutta ei Venäjään. Osoitettiin
-alamaista iloa ja virallista tyytyväisyyttä uuteen asemaan, mutta ilman
-vakaumusta. Sydän ei ollut mukana. Jälleenyhdistyminen Ruotsiin ei enää
-ollut ajateltavissa, varsinkaan ei senjälkeen kun keisari Aleksanteri
-ja kruununprinssi Kaarle Juhana olivat kohdanneet toisensa Turussa
-1812, ja samana vuonna Ruotsin ja Venäjän välillä oli tehty sopimus.
-Oli pakko suhtautua oloihin sellaisina kuin ne olivat ja koetettava
-tehdä parasta uudesta asiaintilasta. "Jokaiselle, joka mielensä
-malttaen katselee päivien kulkua", Arwidsson kirjoitti Åbo
-Morgonbladiin vuonna 1821, "ja seuraa aikakausien mullistavia vaiheita,
-on helposti ilmenevä, että uusi aika on koittanut isänmaallemme.
-Entiset siteet ovat katkotut, toiset olot ovat tulleet sijalle, ja Aura
-katselee -- -- hämmästyksissään ympärilleen, tottumattomana siihen
-maailmaan, joka häntä ympäröi. Eivät hänelle sovi vanhat muodot; uusi
-elämä on sytytettävä uuden päivän koittaessa."
-
-Suomen elämässä koitti rauhan kausi, mutta rauha oli pikemmin unta tai
-hervottomuutta. Valtiosääntöä ja lakeja pidettiin kunniassa
-ulkonaisesti, kirjaimellisesti, mutta ei niiden vapaan hengen kannalta
-katsoen. Hallitus ja virkamiehet hoitivat maan asioita moitteettomasti
-ja isällisellä mahdikkuudella, talonpoika viljeli maataan ja kansa
-tyytyi oloonsa. Valtiopäivät eivät kokoontuneet -- perustuslakien
-mukaisesti oli hallitsijan asia kutsua ne koolle, milloin hän sen
-hyväksi katsoi -- ja lainsäädäntö sai levätä. Ei mitään uusia veroja
-(paitsi tullimaksuja) voitu ilman valtiopäivien suostumusta kantaa,
-jonka vuoksi valtiotaloudella oli suuria vastuksia voitettavana ja
-taloudellinen elämä oli laimeaa. Politiikka oli pannaan julistettu.
-Ankara sensuuri valvoi, ettei politiikan ja yleisten valtionasiain
-harrastus painetun sanan välityksellä voinut saada virikettä. Arkielämä
-pienine askareineen ja harrastuksineen painoi leimansa koko
-yhteiskuntaan. Keisari Nikolai I:n hallitusaikana (1825-1855)
-valonarkuus kävi vielä suuremmaksi ja virkavaltainen painostus
-lisääntyi, joskaan maan lakeja ei yleensä rikottu. Helsingistä oli 1819
-tullut maan pääkaupunki ja sinne muutettiin Turun kaupungin vuonna 1827
-sattuneen palon jälkeen yliopistokin, mikä ei ollut satunnainen vaan
-tarkoituksellinen maan hallinnollisen ja sivistyksellisen keskuksen
-siirto itää kohti, lähemmäksi Venäjän pääkaupunkia.
-
-Mutta nämä paikallaanolon, ehkäistyn yhteiskuntakehityksen ja
-ulkonaisen rauhan vuosikymmenet olivat odotuksen aikaa. Pinnan alla
-vaikutti hiljaisuudessa kätkettyjä voimia, jotka valmistivat uutta
-kehitystä. Hallituksessa ja virkamieskunnassa vallitseva virkavaltainen
-passiivisuus oli samalla yhteiskunnan suojana ulkoapäin tulevia
-vahingollisia toimenpiteitä vastaan ja säilytti historiallisen perinnön
-loukkaamattomana vastaisten kehitysmahdollisuuksien varalle.
-
-Uusi sukupolvi varttui ja sen mukana alkoivat raittiimmat tuulet
-puhaltaa Suomen yhteiskunnan ummehtuneeseen ilmakehään. Valtioelämään
-ne eivät aluksi päässeet tunkeutumaan, mutta isänmaallinen
-kulttuurityö, liittyen Porthanin ajan traditsioneihin, alkoi jälleen
-etenemisensä, luonteeltaan epäpoliittisena, mutta vaikutuksiltaan
-saavuttaen mitä suurimman kansallis-poliittisen merkityksen.
-"Ruotsalaisia emme voi olla, venäläisiksi emme tahdo tulla, siis
-olkaamme suomalaisia" oli tunnussana. A.I. Arwidsson, Turun yliopiston
-dosentti -- "ensimäinen fennomaani" -- oli jo aikaisemmin lämpimän
-isänmaallisesti ja herättävin sanoin kiinnittänyt huomiota siihen,
-kuinka välttämätöntä oli uudessa Suomessa luoda henkiseen viljelykseen
-enemmän kansallista isänmaallisuutta sekä työskennellä suomenkielen
-viljelemisen ja käytön hyväksi, myöskin julkisessa elämässä. J.L.
-Runeberg, Suomen kansallisrunoilija, julkaisi 1830-luvulla ensimäiset,
-herättävät runonsa ja kuvauksensa, jotka loivat runollisen hohteen
-maamme luontoon ja kansaan. Vuonna 1848 ilmestyi ensimäinen osa hänen
-runosarjaansa "Vänrikki Stoolin tarinoita", kuvauksia Suomen viime
-sodasta, jotka valtavasti kohottivat isänmaallista tunnetta, uskoa oman
-kansan voimaan ja tulevaisuuteen. Ylioppilaiden kevätjuhlassa saman
-vuoden toukokuussa kaikui ensi kerran Runebergin "Maamme laulu", josta
-sitten tuli Suomen kansallislaulu. Samaa uomaa noudatti Z. Topeliuksen
-lyyrillinen runotuotanto, kun taas hänen romaanijaksonsa "Välskärin
-kertomukset" esitti sarjan kuvia Suomen kansan historiasta, sen
-taisteluista sodan ja kulttuurin aloilla lähinnä kuluneiden
-vuosisatojen aikana.
-
-Kansallinen liike ilmeni lisääntyneenä suomenkielen ja suomalaisen
-kansanaineksen henkisen viljelyksen harrastuksena. Erikoinen seura
-"Suomalaisen kirjallisuuden seura" perustettiin vuonna 1831 näiden
-harrastusten edistämistä varten. Elias Lönnrot kokosi Suomen ja
-Kauko-Karjalan erämaista ennen varsin vähän tunnettuja kansan vanhoja
-runoja ja lauluja sekä julkaisi (1835) Suomen kansalliseepoksen
-"Kalevalan". Yhä useampia suomenkielisiä sanomalehtiä alkoi ilmestyä.
-Virallisella taholla ei oltu nurjamielisiä näitä suomenkielen
-kohottamista tarkoittavia pyrkimyksiä kohtaan, niissä kun nähtiin keino
-yhteenkuuluvaisuutta Ruotsiin vireillä pitävän ajatuskannan
-heikentämiseksi. Suomi otettiin oppiaineeksi oppikouluihin ja erikoinen
-suomenkielen opettajanvirka perustettiin yliopistoon (1850). Kuinka
-tärkeätä isänmaan ja yhteiskunnan kannalta -- siinä mielessä missä
-Arwidsson oli sen käsittänyt -- oli kohottaa ja edistää kansankieltä
-sekä saada se käytäntöön ylemmässä yhteiskuntaelämässä, sitä ennen
-muita tehosti filosofi ja sanomalehtimies J.V. Snellman, ajattelun ja
-toimen patriootti. Mutta kun "fennomanian" vaikutukset alkoivat näkyä
-kansassa lisääntyvänä kansallistuntona ja varttuvana yleisten asioiden
-harrastuksena, silloin alkoivat vallitsevan hallitussuunnan miehet
-käydä levottomiksi yltyvän kansanvaltaisuuden ja sarastavan suomalaisen
-separatismin johdosta. Kovennettuja sensuurimääräyksiä annettiin ja
-muiden kuin uskonnollisia ja taloudellisia aloja koskettelevien
-suomenkielisten julkaisujen painatus kiellettiin. Mutta nämä ja muut
-ehkäisevät toimenpiteet vain vahvistivat vapaudenkaipuuta ja
-varmistivat sitä käsitystä, että asema oli kestämätön.
-
-Euroopan vapausliikkeet, jotka vuonna 1848 puhkesivat ilmi, olivat
-saaneet vastakaikua myöskin Suomen sivistyneessä nuorisossa ja antaneet
-poliittista väritystä äskenheränneille isänmaallisille pyrkimyksille.
-Itämaisen sodan puhjettua 1854 heräsi nuoremmissa isänmaanystävissä
-toivo, että suurempi vapaus koittaisi Suomen kansalle. Toisten toiveet
-ulottuivat vielä pitemmälle ja saivat itsenäisyydenkaipuun leimahtamaan
-ilmoille. Voiton langetessa länsivalloille katsottiin meillä olevan
-mahdollisuuksia saavuttaa Suomen irroittaminen Venäjästä ja sen
-valtiollinen riippumattomuus unionissa Ruotsin kanssa. Eräs Tukholmassa
-olevista suomalaisista siirtolaisista, kirjailija E. von Qvanten,
-ryhtyi julkisesti näitä toiveita tulkitsemaan. Hän vaati Ruotsia
-ottamaan osaa sotaan, josta palkintona tulisi olemaan Suomen jälleen
-yhdistäminen Ruotsiin, mikä hänen mielestään vastasi suomalaisten
-hiljaisuudessa hautomia toiveita. Mutta herännyt suomalainen
-kansallistunto vaati, että yhtyminen Ruotsiin saisi toisen luonteen
-kuin aiemmin. Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Suomen kesken oli tehtävä
-liitto, jossa Suomi olisi itsenäisenä valtiona, mutta saman kuninkaan
-alainen kuin Ruotsi.
-
-Yleisempää vastakaikua tällaiset kauaskantavat valtiolliset ajatukset
-eivät Suomessa saaneet osakseen -- vanhemmassa ikäpolvessa
-lojaalisuudentunne oli vilpitön -- mutta niitä vaalittiin kyllä
-radikaalisvapaamielisemmissä nuoremmissa akatemisissa piireissä, missä
-välttämättömyys saada Suomi irroitetuksi Venäjästä oli "poliittinen
-selviö". Niissä ajateltiin ja uneksittiin, kuten eräässä Ruotsiin
-lähetetyssä kirjeessä sanotaan, "kuinka nyt vihdoin hetki oli tullut,
-jolloin heidän rakastettu isänmaansa olisi temmattava irti vihatusta
-kietovasta Venäjän vallasta ja se nyt vapaana olisi palaava vanhan
-koetellun, meren tuolla puolen olevan ystävänsä luo, joskaan ei aivan
-samoin ehdoin ja edellytyksin kuin niiden viimeksi erotessa." Tähän
-suuntaan käyvät vapaudenkaipuun kannattamat nuorukaishaaveilut antoivat
-myös leiman siinä tunnetussa tilaisuudessa Helsingissä vuonna 1855
-vallinneelle mielialalle, jossa suurehko joukko akateemisen nuorison
-henkisesti lahjakkaimpia edustajia juhlallisessa toveriseurassa joi
-maljoja ranskalaisten ja englantilaisten sotapäälliköiden ja
-valtiomiesten kunniaksi. Tämä kohtaus, tunnettu Töölön-tapahtuman
-nimellä, herätti aikanaan suurta huomiota ja korkeissa viranomaisissa
-aivan luonnollista suuttumusta. Mutta rauha teki pian lopun silloin
-vielä aivan haaveellisista vapauden- ja itsenäisyydentoiveista. Niiden
-nuorten intoilijain piiriin, jotka tähän aikaan uskalsivat ajatella
-kauas ja korkealle Suomen vapaudesta, kuului myös sittemmin kuuluisa
-tiedemies ja napaseutujentutkija A.E. Nordenskiöld. Kaksi vuotta
-myöhemmin hänen oli pakko, kenraalikuvernööri kreivi Bergin
-vaatimuksesta, eräässä akateemisessa juhlassa pitämänsä varomattoman
-hallituksenvastaisen puheen johdosta jättää isänmaansa.
-
-Paljoa lujemmin perustettu kuin nämä valtiolliset unelmat, jotka
-rauhanteko hälvensi, oli toive ja pyrkimys luoda Suomen vapaus sen
-voimassaolevan valtiollisen aseman pohjalle, saattaa maa todella
-osalliseksi niistä perustuslaillisista oikeuksista, jotka se
-valtiosääntönsä nojalla omisti, sekä niistä muista eduista, "jotka
-ovat välttämättömät vapauteen kerran tottuneelle kansalle". Keisari
-Nikolain kuoltua ja Aleksanteri II:n noustua valtaistuimelle saivat
-tämänsuuntaiset toiveet vauhtia. Vapaamielinen puolue muodostui niiden
-ensimäiseksi kannattajaksi. Uusi hallitsija oli, kuten edeltäjänsäkin,
-antanut hallitsijavakuutuksensa Suomen kansalle vahvistaen siten sen
-valtiojärjestyksen ja lait. Hänestä oli vallalla se käsitys, että
-häntä elähdyttivät toiset ja vapaamielisemmät mielipiteet kuin hänen
-isäänsä. Alettiin nyt vapaammin ja julkisemmin tuoda ilmi herääviä
-kansallis-valtiollisia toiveita, eritoten mitä tuli perustuslaillisen
-valtiojärjestyksen jälleen elvyttämiseen lähinnä kutsumalla maan
-säädyt valtiopäiville. Yliopiston 1856 viettämässä kruunausjuhlassa
-professori F.L. Schauman lausui peittelemättä julki maan toiveet ja
-tarpeet tässä suhteessa. Myöskin sanomalehdistö alkoi käyttää selvempää
-kieltä tästä maamme silloisesta elinkysymyksestä puhuessaan. Mutta
-mitään toimenpiteitä ei kuulunut lähinnä seuraavana aikana ja
-tyytymättömyys alkoi jälleen kasvaa. Eivät ainoastaan venäläiset
-vallanpitäjät olleet epäröivällä kannalla, myöskin venäläisen
-hallitussuunnan alaisena kasvatettu virkavalta pelkäsi vapaiden
-yhteiskunnallisten voimien osanottoa valtiolliseen elämään. Moni katsoi
-tämän todistavan, niinkuin eräs Ruotsiin kirjoitettu kirje osoittaa,
-"kuinka Venäjän politiikka Suomessa yhä vielä pääpiirteiltään oli sama
-kuin ennen, aina yhtä liukas ja valheellinen, kuinka ne, jotka eivät
-siihen olleet luottaneet, olivat olleet oikeassa, ja kuinka ne, joissa
-se oli herättänyt joitakin toiveita, olivat pahasti pettyneet". Mutta,
-tässä muodossa kansan vapaudenpyrkimys ulkonaisten olojen suosimana
-sittenkin pääsi toteutumaan.
-
-Keisarin antamalla julistuskirjalla oli tammikuussa 1862 kutsuttu
-koolle eri säätyjen edustajista vaalin nojalla kokoonpantu valiokunta,
-jonka tuli korvata säädyt, "siksi kunnes olosuhteet sallisivat niiden
-koolle kutsumisen". Tämä sisälsi eräänlaisen myönnytyksen maan
-toiveille, mutta mitään laillista edustajakokousta, jolla olisi
-perustuslakien edellyttämä päättämisvalta maan asioissa, ei
-"tammikuunvaliokunnasta" voinut tulla. Sen hyväksyminen suomalaisten
-taholta olisi voinut aiheuttaa arveluttavia seurauksia maan
-valtiollisille oikeuksille ja niiden käyttämiselle. Perustuslaillinen
-kanta, "laillisuuskanta", tuli nyt ensikerran yhteiskunnan mielipiteen
-taholta esille täysin täsmällisesti ilmilausuttuna niissä
-vastalauseissa, joissa valiokunnan astuminen valtiopäivien sijalle
-osoitettiin perustuslainvastaiseksi, sekä samaan suuntaan käyvässä maan
-etevimpien miesten allekirjoittamassa, hallitsijalle osoitetussa
-adressissa. Adressia ei kuitenkaan koskaan lähetetty, kun keisari,
-saatuaan tiedon julistuskirjan Suomessa herättämästä mielialasta, sitä
-ennen oli antanut selityksen valiokunnan toimivallasta, mikä selitys
-oli omiansa hälventämään vallitsevan levottomuuden. Sen kanssa
-yhtäpitävästi valiokunta kokoontuessaan selitti, ettei sillä ollut
-valtaa astua valtiopäivien sijalle, vaan katsoi tehtävänsä olevan
-valmistavaa laatua. Tällä voimakkaaseen yhteiskunnan mielipiteeseen
-perustuvalla kannalla oli toivottu vaikutus. Seuraavaksi vuodeksi,
-1863, julkaistiin valtiopäiväkutsumus perustuslaillisessa
-järjestyksessä, ensi kerran vuoden 1809 jälkeen. Kevättunnelma heräsi
-maassa, kun valtiopäiväkutsumus julkaistiin. Ihmettelyn ja valoisten
-toiveiden valtaamana kuunteli senaatintorille Helsingissä kokoontunut
-yleisö niitä airuiden torventoitotuksia, joilla valtiopäivät syyskuussa
-1863 julistettiin alkaneiksi ja jotka näyttivät ennustavan uuden ajan
-koittoa Suomelle.
-
-Keisari-suuriruhtinas saapui Helsinkiin ja avasi itse valtiopäivät
-valtaistuinpuheella, jossa hän toi ilmi aikomuksensa "pitää kiinni
-niistä perustuslaillis-monarkistisista periaatteista, joita kannattaa
-Suomen kansan vakaumus ja jotka ovat kasvaneet yhteen maan lakien ja
-laitosten kanssa" sekä laajentaa sitä itseverotuksen oikeutta, mikä
-säädyillä perustuslakien mukaisesti on, ja antaa niille esitysoikeuden.
-"Te tunnette", keisari lausui puheensa lopussa, "mielenlaatuni ja miten
-rakas minulle on niiden kansojen onni ja menestys, jotka ovat uskotut
-minun huolenpitooni. Ei yksikään minun toimistani ole saattanut häiritä
-sitä luottamusta, jonka tulee vallita hallitsijan ja kansan kesken.
-Minä toivon, että tämä luottamus edelleen niinkuin tähänkin asti pysyy
-sen hyvän välin takeena, joka minut yhdistää Suomen rehelliseen ja
-uskolliseen kansaan. Se on voimakkaasti edistävä tämän sydämelleni
-erittäin rakkaan maan menestymistä, ja on antava minulle uutta aihetta
-kutsua Teitä määräajoin kokoontuville valtiopäiville."
-
-Suomen perustuslaillisen valtiojärjestyksen uudelleen voimaan
-saattaminen tapahtui, merkillistä kyllä, samaan aikaan kuin
-Puolan kapina verisesti kukistettiin. Puola menetti viimeiset
-autonomiansa jäännökset ja Venäjän mahtivalta toteutettiin siellä
-häikäilemättömästi. Nämä kaksi Venäjään yhdistettyä "valtiota" saivat
-samanaikuisesti kokea aivan päinvastaisia kohtaloita. Myötätunto Puolan
-vapaustaistelua ja säälivä osanottavaisuus sen kovaa kohtaloa kohtaan
-oli tähän aikaan Suomessa voimakas, mutta nämä tunteet tulivat
-julkisuudessa tuskin näkyviin. Puolan seikkailu näytti lähinnä olevan
-omansa osoittamaan Suomelle, mitä tietä sen _ei_ pitäisi kulkea
-päästäkseen päämaaliinsa: mahdollisimman suureen maan ja kansan
-vapauteen. Rauhallisen politiikan ja kehityksen tie johtikin Suomessa
-jokseenkin kauas, ennenkuin vastustus tuli liian voimakkaaksi.
-
-Valtiopäivien eloonherättämisellä alkava uusi perustuslaillinen
-aikakausi osoittautui onnelliseksi Suomen kansalle. Se näytti olevan
-omiansa lujittamaan maan sisäistä itsenäisyyttä ja suuressa määrin
-edistämään sen kehitystä. Vuonna 1869 vahvistettiin Suomelle uusi,
-säätyedustukseen perustuva valtiopäiväjärjestys, uusi "peruuttamaton
-perustuslaki", joka takasi ja järjesti säätyjen valtuudet sekä osanoton
-lainsäädäntöön ja valtiontaloudenhoitoon. Valtiopäivät tulivat nyt
-määräaikaisiksi. Lainsäädäntötyö sai uutta vauhtia tuottaen siunausta
-yhteiskuntaelämän kaikille aloille. Uusi voima alkoi vaikuttaa Suomen
-taloudellisessa elämässä. Kulkuneuvot kehittyivät laajalle kautta maan
-ulottuvan rautatieverkon avulla ja raha-asiat saatettiin hyvään
-kuntoon. Jo vuonna 1865 oli toteutettu rahanmuutos, jonka kautta
-metalliraha (hopea) tuli lailliseksi maksuvälineeksi ja Suomi sai oman
-rahayksikön (markka ja penni). Vuonna 1877 otettiin käytäntöön
-kultarahakanta. Suomen pankki oli asetettu valtiopäivien valvonnan
-alaiseksi.
-
-Sivistyksen alalla kehitys edistyi yhtä huomattavin askelin. Jo
-1860-luvulla oli maan kansakoululaitos järjestetty uudenaikaisten
-periaatteiden mukaan ja perustus laskettu vankalle kansansivistykselle.
-Myöskin ylempi opetus järjestettiin uudelleen ja lukuisia uusia
-oppikouluja, erikoisesti opetuskieleltään suomenkielisiä perustettiin,
-minkä johdosta vähitellen alkoi ilmetä suomalaistumista sivistyneiden
-luokkien keskuudessa. Jo vuonna 1863 suomen kieli oli saanut eräitä
-virallisen kielen oikeuksia, joita myöhemmin laajennettiin.
-Suomenkielen taito tuli pakolliseksi kaikille virkamiehille ja
-molempien kotimaisten kielten, suomen ja ruotsin, käyttö virastokielenä
-järjestettiin lailla. Suomalainen kirjallisuus yhä laajeni ja
-saavutti merkitystä. J.V. Snellmanin tarmokkaasti eteenpäin viemää
-suomalais-kansallista liikettä johtivat yleisisänmaallisessa hengessä
-pääasiallisesti ruotsinkielisiin sivistyneisiin perheisiin kuuluvat
-henkilöt.
-
-Luonnollinen seuraus tästä kehityksestä oli, että ruotsinkieleen nähden
-tapahtui siirtyminen siitä vallitsevasta asemasta, mikä sillä Ruotsin
-vallan ajoista saakka oli ollut Suomen ylemmässä yhteiskuntaelämässä.
-Mutta tuomalla uusia voimia kansan suuren enemmistön riveistä tämä
-seikka antoi suurempaa henkistä voimaa kansakunnalle ja tasoitti
-vallitsevia kielellis-yhteiskunnallisia epäkohtia. Tämä kehitystyö
-johti tosin kieliriitaan, joka jakoi kansakunnan kahteen leiriin, mutta
-riita ei ollut tällä ajankohtaa katkeroittavaa ja lamauttavaa
-rotutaistelua, vaan sillä oli poliittis-sivistyksellinen leima ja se
-oli pikemmin omansa kannustamaan voimia kansalliseen työhön ja
-vahvistamaan niitä idästä tulevia hyökkäyksiä vastaan suunnattavaan
-puolustukseen. Suomenkielinen väestö -- lukumäärältään aivan
-ylivoimainen osa kansaa -- tuli suuremmassa määrin osalliseksi
-länsimaisesta sivistyksestä ja kypsemmäksi olemaan osallisena
-sosiaalisessa ja valtiollisessa yhteiskuntatyössä, Kielellinen
-eroavaisuus estyi täten laajenemasta yhteiskunnalliseksi kuiluksi,
-vaara, minkä Suomi -- päinvastoin kuin Itämerenmaakunnat -- pääasiassa
-on välttänyt. Itsenäisyyttä kohti kulkevan kehityksen välttämättömänä
-edellytyksenä oli se sivistyksellinen ja valtiollinen herätys, jonka
-suomalais-kansallinen liike sai aikaan. Se yhteiskuntaluokkien välinen
-vastakohtaisuus ja jännitys, joka myöhemmin kehittyi voimakkaaksi, ei
-suorastansa pohjannut kielieroavaisuuksiin tai kielelliseen sortoon,
-vaan pääasiassa toisiin sosiaalisiin seikkoihin. Mutta kieliriita,
-suomalaisen ja ruotsalaisen puolueen välinen taistelu, oli kuitenkin
-vallitsevana tekijänä kuluneen vuosisadan viimeisten vuosikymmenien
-sisäisessä politiikassa.
-
-Maassa vallitseva luottamus maamme valtakunnassa nauttiman autonomisen
-aseman pysyväisyyteen ja etuihin lujittumistaan lujittui Aleksanteri
-II:n hallituksen aikana ja ilmeni sekä hallituksessa että kansassa
-vakaana mielihaluna lojaalisesti täyttää maan velvollisuudet
-Venäjää ja valtakuntaa kohtaan. Tästä on todistuksena valtiopäivien
-vuonna 1878 hyväksymä Suomen asevelvollisuuslaki. Asettamalla oman
-sotaväen (jalkaväkijoukkoja) maamme otti velvollisuudekseen
-osallisuuden "isänmaan ja valtaistuimen" ja siten myöskin valtakunnan
-puolustuksessa. Sotilashallinto oli suomalaisissa käsissä, mutta
-komentoasiat kuuluivat Venäjän sotaministerille. Päällystö oli
-suomalainen, komennuskielenä oli venäjä, mutta opetuskielenä suomi ja
-ruotsi. Valtiopäiväin päätös asevelvollisuuden voimaansaattamiseksi ei
-ollut yksimielinen, mutta suurin piirtein katsoen mieliala Suomessa oli
-se, että maallamme oli velvollisuuksia valtakuntaa kohtaan
-sotilaallisella alalla, ja kansan myötätunto uutta sotaväkeä kohtaan
-näyttäytyi jokseenkin suureksi. Päinvastoin kuin itämaisen sodan
-aikana, olivat venäläis-turkkilaisessa sodassa 1877-1878 mielet
-Suomessa selvästi Venäjän puolella. Venäläisten sotavoimien joukossa
-taisteli tässä sodassa sankarillisesti myöskin värvätty suomalainen
-joukko-osasto, Suomen kaarti. Venäjän joukkojen upseeristossa oli tähän
-aikaan ja myöhemminkin melkoinen määrä suomalaisia, jotka olivat
-saaneet sotilaskoulutuksensa osaksi Suomessa, osaksi Venäjän
-sotaopistoissa. Kaikki osoitti suurempaa lähentymistä molempien
-maiden välillä, semminkin kun taloudelliset suhteet niiden kesken
-olivat käyneet yhä vilkkaammiksi ja kun tällainen lähentyminen
-näytti perustuvan molemminpuolisiin etuihin. Mitään sisäistä
-yhteenkuuluvaisuutta ei Suomen ja Venäjän kesken ollut eikä voinut olla
-olemassa. Sivistys, uskonto, yhteiskuntajärjestys, kieli ja tavat sekä
-valtiolliset ja kansanihanteet olivat liian erilaiset. Suomen
-lojaalisuus valtakuntaa kohtaan oli ehdollinen, se voi säilyä vain
-sillä ehdolla, että maamme erikoisasemaa ja sisäistä itsenäisyyttä ja
-oikeutta elää omaa kansallista elämäänsä pidettiin kunniassa.
-
-Kansallisen heräämisen ja sittemmin uudistustyön valoisana ja lupaavana
-aikana ei kyllä Suomen riippumattomuutta haahmottelevia ajatuksia tuotu
-maassamme julkisesti ilmi, mutta ne siintivät kuitenkin isänmaallisten
-toiveiden kaukaisena ja epämääräisenä päämaalina. Ne välähtelivät
-runoilijain isänmaallisista tulevaisuuden unelmista, jo Runebergilla ja
-Topeliuksella, joille kangasti aika, jolloin Suomen kansaa eivät
-sitoneet mitkään vieraat kahleet, vaikkei heidän kuviansa ja
-vertauksiansa silloin ymmärretty niin laajassa mielessä kuin minkä me
-nyt niihin sovellutamme. "Vapaana kerran kuorestaan sun kukkas aukeaa
--- -- -- ja korkeamman kaiun saa sun laulus, synnyinmaa" sanotaan
-kaikkien huulilla olleen kansallislaulumme loppusäkeistössä. Kaikki
-tämä oli siementä, jota kylvettiin kypsyäkseen kerran vakaumukseksi ja
-teoksi.
-
-Kansantietoisuudessa riippumattomuudenvaatimus ei vielä ollut herännyt,
-mutta se eli kuitenkin itsetiedottomana kansansielussa. Katseensa
-kauemmas suuntaaville poliitikoille ja valtiomiehille sitävastoin ei
-ollut vieras se ajatus, että maamme kerran nähtäisiin vapaana,
-Venäjästä vapautettuna ja riippumattomana Suomen valtakuntana, joskin
-tie tähän päämaaliin näytti pitkältä ja epävarmalta. Sisäinen
-itsenäisyys Venäjän yhteydessä olisi historiallinen väliaste, jonka
-aikana kansamme valtiollinen kypsyys ja elinvoima saavuttaisivat
-tarpeellisen jäntevyyden ja lujuuden. Samoin kuin Arwidssonille
-kangasti myös ajattelijalle ja valtiomiehelle J.V. Snellmanille Suomen
-kansan kansallisen ja historiallisen kehityksen lopullisena päämaalina
-täydellinen itsenäisyys. Siinä "Suomen historiassa" (1872), jossa Y.S.
-Yrjö-Koskinen, suomalaisen kieliryhmän etevin johtaja ja edustaja
-edellisen vuosisadan viimeisten vuosikymmenien poliittisessa elämässä,
-kuvasi Suomen kansan kohtaloita, on johtavana historiallisena
-ajatuksena Suomen kansan kehitys vapaaksi ja itsenäiseksi
-sivistyskansaksi, joskin hän poliitikkona katseli Suomen kansaa ja sen
-tulevaisuutta erityisesti suomalais-kansalliselta näkökannalta, s.o.
-Suomen kansasta oli tuleva kielellisesti yhtenäinen kansakunta.
-Puolan kapinan ajalta 1863 on tallella eräs Yrjö-Koskisen kirje, jossa
-hän selvästi lausuu itsenäisen Suomen valtakunnan ajatuksen.
-Jäälleenyhdistyminen Ruotsiin hänen mielestään tulisi epäedulliseksi
-suomalaiselle kansallisuudelle. Venäjä taas oli suomalaisille liian
-vieras voidakseen voittaa puolelleen mitään puoluetta Suomessa.
-Riippuvaisuus Venäjästä oli paha, johon meidän toistaiseksi oli
-alistuttava, mutta, hän sanoo, se aika on tuleva, jolloin tämä
-riippuvaisuus on lakkaava. Samoin kuin kaikissa suomalaisissa
-isänmaanystävissä eli myös Yrjö-Koskisessa syvä vastenmielisyys
-Venäjää kohtaan, joskaan se hänen valtiollisessa toiminnassaan ei
-suoranaisesti tullut ilmi. Koko "fennomaanista" liikettä kannatti,
-ainakin sen varhaisemmissa vaiheissa, sisimpänä tulevaisuudenajatus:
-riippumaton Suomen valtakunta. Ruotsinkielisissä piireissä iti sama
-"separatistinen" taipumus, joskin jonkun verran toisenlaisena ja ennen
-kaikkea vähemmin natsionalistisesti sovellettuna, mutta yhtä
-isänmaallisena. Vastenmielisyys venäläistä iestä ja vaikutusta vastaan
-oli tällä taholla ehkä vielä voimakkaampi tai ainakin tuli avoimemmin
-näkyviin, joskin ulkonaista lojaalisuutta noudatettiin. Venäläisellä
-taholla oltiin vuosisadan viimeisenä vuosikymmenenä halukkaita
-ruotsalaisista piireistä vainuamaan n.s. suomenmaalaisen separatismin
-varsinainen ahjo, mikä separatismi näihin aikoihin ei ilmennyt muuna
-kuin Suomen oikeuden perustuslaillisen kehityksen mahdollisuuksien
-säilyttämisenä. Venäläiseltä puolelta alettiin jossakin määrin suosia
-suomalaisuudenliikettä, jolta luultiin voitavan odottaa enemmän
-myötämieltä venäläisten lähentämisaikeiden hyväksi ja jonka kanssa
-arveltiin voitavan helpommin tulla toimeen kuin ruotsalaisen puolueen
-pyrkimysten kanssa. Tämä politiikka, jonka tarkoitusperänä oli
-suomenkieltä puhuvan väestön myötätunnon saavuttaminen, tuli
-selvästi näkyviin kreivi Heidenin vuonna 1881 tultua Suomen
-kenraalikuvernööriksi. Hänen edeltäjänsä, kreivi Adlerberg, ollen
-esiintymisessään länsimaalaisempi, ei ollut osoittanut mitään
-tämänsuuntaisia pyrkimyksiä. Yleinen, joskin osittain peitelty Venäjään
-kohdistuva vastenmielisyys, joka perustuslaillisen kauden aikana jonkun
-verran lieveni, mutta sitten seuraavana sortosuunnan aikana jälleen
-yltyi, oli riippumattomuusajatuksen verkalleen ja huomaamatta, mutta
-varmasti vaikuttavana vipuna.
-
-Selvästi ja rohkeasti julkilausutun ilmaisun Suomen itsenäisyysajatus
-sai vuonna 1880 Pariisissa julkaistussa kirjasessa "Finlande,
-indépendante et neutre" (Suomi, riippumattomana ja puolueettomana),
-jonka tekijä oli eversti E.G.W. von Becker (Becker-Bei). Hän oli
-aiemmin ollut upseerina Suomen ja Venäjän palveluksessa, mutta sitten
-toiminut sotilaallisissa tehtävissä eri maissa ja elänyt maanpaossa.
-Hän osoitti kirjasessaan Suomen aseman tukaluuden Venäjän tsaarin
-valtikan alaisena ja ennusti sen johtavan maamme venäläistyttämiseen ja
-sen autonomian tuhoamiseen Venäjän perustuslaillisten ja sen ohella
-panslavististen virtausten välttämättömänä seurauksena. Suomi oli
-kypsynyt itsenäisyyteen ja se olisi sopivan ajankohdan ilmaantuessa
-tehtävä vapaaksi. Suomen vapauttaminen oli Euroopan yhteisetujen
-piiriin kuuluva kysymys, mutta ulkoapäin tulevaan apuun maamme sen
-enempää kuin Puolakaan, ei voisi rakentaa. Sen täytyi koota
-kykynsä voimanponnistukseen ja ankarassa taistelussa kilvoitella
-itsenäisyytensä ja elämänsä puolesta. Kirjanen päättyi seuraavaan
-lausuntoon: "Jos meidän toiveemme toteutuvat, muodostaisi riippumaton
-ja puolueeton Suomi suurvaltain takuulla ylipääsemättömän reunasuojan
-panslavismin paisunnalle pohjoista kohti ja maa voisi vapaana edetä
-sillä tiellä, jolla se jo on kulkemassa; jollei näin käy, on
-perustuslaillisen järjestelmän toteuttaminen (Venäjällä) ja
-panslavismin valtaanpääsy oleva maallemme sen valtiollisen ja
-aineellisen perikadon alkuna." Mutta nämä ennustukset ja toiveet, niin
-kaukonäköisiä kuin ne olivatkin, olivat silloin liian pilventakaisia,
-jotta ne olisivat voineet vaikuttaa ajatuskantaan ja toimintaan. Aika
-ei vielä ollut kypsä rohkeille poliittisille pyrkimyksille. Suomen
-täytyi vielä, käytännöllisesti katsoen, suunnata katseensa Venäjän
-valtakunnassa nauttimansa sisäisen autonomian säilyttämiseen ja, mikäli
-mahdollista, sen kehittämiseen ja samalla kansan sivistyksen ja
-aineellisen hyvinvoinnin vaurastuttamiseen.
-
-
-
-
-Perustuslakitaistelun enteitä.
-
-
-Suomen yhteiskuntajärjestystä, jonka maamme oli tuonut perintönä
-mukanaan Ruotsin vallan ajalta, ja sen valtiollista asemaa sisäisesti
-vapaana maana olivat, suurin piirtein katsoen, sen hallitsijat, Venäjän
-itsevaltiaat pitäneet kunniassa. Sen vapaa kehitys vuoden 1863 jälkeen
-Aleksanteri II:n ja Aleksanteri III:n hallituskausina oli vähitellen
-tehnyt Suomen puhtaasti länsimaiseksi, uudenaikaisesti johdetuksi
-valtioksi Venäjän valtakunnassa. Yhteiskunnallisissa laitoksissaan ja
-kansanvaltaisessa sivistyksessään se oli pyrkinyt ja jossakin määrin
-onnistunutkin pysymään Euroopan yleisen kehityksen tasalla. Mutta
-kaiken tämän ohella itämainen käyräsapeli damokleenmiekkana riippui
-pienen itseänsä hallitsevan, suuren itämaisen jättiläisen kylkeen
-kytketyn kansan yllä. Samaan aikaan kuin Suomi eli tätä sisäisen
-vapauden ja itsehallinnon aikaa, painoi jättiläisen käsi raskaana
-Venäjän valtakunnan muita rajamaita ja -kansoja. Puolasta ja Liettuasta
-tehtiin Veikselinmaakunnat, joissa ei ainoastaan pienintäkin
-itsehallinnon jälkeä tuhottu, vaan myös kotimaisia kieliä sorrettiin ja
-kaikki kansallisen elämän ilmaukset tukahdutettiin. "Finis Poloniae"
-oli toteutettu tosiasia. Jonkun verran säälivämmin meneteltiin aluksi
-Itämerenmaakunnissa, mutta nekin menettivät vähitellen vielä
-jäljelläolevat poliittiset oikeutensa ja erikoisetunsa sekä joutuivat
-järjestelmälliselle venäläistyttämiselle alttiiksi, samalla kuin
-virolaisen ja lättiläisen rahvaan ja ylempien saksaa puhuvien
-yhteiskuntaluokkien välistä vihamielisyyttä lietsottiin. Sillä
-aikaa kuin olot tuolla, Suomenlahden eteläpuolella, osoittivat
-sivistyksellistä ja siveellistä taantumista sekä kansallisen elämän
-tukahduttamista ja lisääntyvää vapauden puutetta, voi Suomen
-kansa yhä enemmän vakiintua kansakunnaksi ja kartuttaa henkistä
-vastustusvoimaansa. Vastenmielisyyden tunteet itäistä naapuria, vanhaa
-perivihollista kohtaan lauhtuivat kyllä tällöin, mutta tosiseikkoihin,
-kauttaaltaan vallitsevaan kaikenpuoliseen erilaisuuteen perustuva kuilu
-molempien maiden -- itämaiden ja länsimaiden -- välillä laajeni.
-Jokainen muukalainen, joka Venäjältä saapui Suomeen, huomasi sen
-välittömästi. Mutta suurvenäläisestä, venäläiskiihkoisesta
-isänmaanystävästä tämä asiaintila tuntui loukkaukselta.
-
-Mainittujen valtakunnanosien sorto ja venäläistyttäminen ei ollut
-yksinomaan Venäjän hallituksen työtä. Sen takana oli yllyttävä
-kansalliskiihkoinen mielipide. Sen henkinen johtaja 1860-luvulla
-oli Katkov Moskovassa ja sen tärkein puhetorvi sanomalehti
-Moskovskija Vjedomosti, myöskin Suomen, sen erikoisaseman ja sen
-kansallis-länsimaisen kehityksen vannoutunut vihollinen. Uusia
-sanomalehtiä, jotka noudattivat samaa äänilajia, tuli lisää, kuten
-Novoje Vremja Pietarissa. Niiden päämaalina oli Suomen itsehallinnon
-horjuttaminen, tuhoaminen ja sen kansallisuuden asteittainen
-hävittäminen. Maa muutettava virkavallan sortamaksi venäläiseksi
-maakunnaksi. Tähän ne pyrkivät osaksi järkyttämällä luottamusta Suomen
-lojaalisuuteen ja kiinnittämällä huomiota siihen vaaraan, minkä
-ei-venäläisen valtion olemassaolo Venäjän pääkaupungin edustalla
-muodosti, osaksi väittämällä, että Suomen valtiollisen erikoisaseman
-historiallinen perustus on väärä ja autonomian vaatimus epäoikeutettu.
-Tähän nähden vallitseva käsitys oli, niin sanottiin, suomalaisten
-poliitikkojen petoksen ja vääristelyjen synnyttämä. Porvoon
-valtiopäivillä ei oltu muka tehty mitään sopimusta tai välipuhetta. Se
-mitä siellä oli tapahtunut, oli keisarillisen armon osoitus, mikä ei
-voinut olla Venäjää ja sen itsevaltiaita sitova. Mitään valtiosääntöä
-ei ollut Suomelle taattu, mutta joskin niin olisi tapahtunut, olisi
-tämä ollut vastoin Venäjän etuja ja lupaus olisi siis mitätön. Tämä,
-eri muunnelmin, oli hyökkäyksen sävy. Niihin vastasi Suomen
-sanomalehdistö, jonka esitykset vääristellyssä muodossa tulivat
-venäläisen yleisön silmien eteen. Tämä 1870- ja 1880-lukujen
-sanomalehtisota Suomen ja Venäjän välillä oli etuvartio-ottelua,
-jota seurasi sittemmin Suomen ja Venäjän välillä puhjennut
-perustuslakitaistelu. Sen merkitys ja voima kasvoi, kun venäläiset
-ylemmän arvoasteen oikeusoppineet ja valtiolliset kirjailijat, kuten
-Ordin y.m., astuivat taistelukentälle venäläisen natsionalismin
-liittolaisina. Suomen taholta ei jääty vastausta vaille. Selkeästi
-todistavissa seikkaperäisissä, L. Mechelinin, R. Hermansonin ja J.R.
-Danielsonin kirjoittamissa esityksissä paljastettiin tarkoituksellisten
-venäläisten lausuntojen kieroudet ja löyhyys, ja selvitettiin Suomen
-autonomian oikeudelliset perusteet. Poliittinen kieltämisen ja
-tuhoamisen halu oli kuitenkin liian voimakas antaakseen objektiivisten
-näkökohtien ja asiallisten syiden vaikuttaa itseensä. Valtaa ja rahaa
-himoitseva venäläinen virkamiehistö toivoi Suomesta muodostuvan uuden
-rajamaan, jota saisi vapaasti nylkeä, ja kiihoitti tässä tarkoituksessa
-panslavistisia pyrkimyksiä. Yhä laajemmalle ja voimakkaammin levisi
-Venäjällä se "todellisten venäläisten" valtiollinen uskonkappale, jonka
-mukaan Suomen sisäinen itsenäisyys ja kansallinen elämä oli
-epämuodostuma Venäjän valtakunnanruumiissa ja sisälsi pyhään Venäjään
-kohdistuvan loukkauksen, joka oli poistettava. Tämä mielipide sai myös
-tsaarin neuvonantajien ja ministerien kannatusta ja lopuksi hallitsija
-itse, jonka pyhiin lupauksiin Suomessa oli luotettu, kallisti sille
-korvansa.
-
-Mutta yhä ilmeisemmäksi kävi, ettei Suomen sulattaminen Venäjään ollut
-maatamme vastaan suunnatun politiikan varsinainen päämäärä. Vaadittu
-Suomen uusi "valloittaminen" oli vain oleva väliasema suurvenäläisen
-laajentumishalun tiellä länttä kohti, kohti Skandinaviaa, kohti
-avointa, jäistä vapaata merta. Sisäisesti itsenäinen, länsimainen Suomi
-oli se muuri, joka ensiksi oli murrettava, ennenkuin tie siitä edelleen
-oli vapaa. Tämä teki Suomen tulevaisuuden vielä synkemmäksi, mutta
-siitä sen taistelu oikeudesta elää omaa elämäänsä myös sai paljon
-suuremman historiallisen ja sivistyksellisen merkityksen.
-
-Keisari Aleksanteri III oli valtaistuimelle noustessaan vuonna 1881
-antanut hallitsijavakuutuksen Suomen kansalle, aivan samansisältöisen
-kuin edelliset hallitsijat. Samalla hän antoi käskykirjeen,
-jossa hän selitti syvällä tyydytyksellä vakuuttaneensa Suomen
-suuriruhtinaskunnalle sen oikeudet, koska hän "armollisesti oli pitänyt
-mielessään ne moninaiset todisteet järkähtämättömästä uskollisuudesta
-ja kiitollisuudesta hallitsijaansa ja hyväntekijäänsä kohtaan, joita
-tämän maan asukkaat olivat osoittaneet." Hän jatkoikin aluksi sitä
-luottamuksen ja laillisuuden politiikkaa, jota hänen isänsä ja
-edeltäjänsä oli noudattanut. Suoranaisesti ilmaisi tätä m.m. se
-valtiopäivien toimivallan laajennus, mikä sisältyi esitysoikeuden
-(paitsi perustuslakikysymyksissä) myöntämiseen. Venäläinen taantumus,
-panslavismin verhoon pukeutuneena, sai kuitenkin yhä suurempaa valtaa
-ja keisarikin joutui sen ja sen etevimmän edustajan, pyhän synodin yli
-prokuraattorin Pobedonostsevin vaikutusvallan alaiseksi. Samassa määrin
-heikkeni hänen alkuaan epäilemättä vilpitön aikomuksensa ja halunsa
-pysyttää Suomen suuriruhtinaskunta koskemattomana valalla
-vahvistettujen lakiensa ja yhteiskuntajärjestyksensä turvissa.
-
-Venäläisen sanomalehtitaistelun Suomea vastaan ollessa kiivaimmillaan
-liikkui maassamme levottomuutta herättäviä huhuja Venäjän
-hallituspiireissä tekeillä olevista suunnitelmista, jotka tarkoittivat
-Suomen valtion laitosten asteittaista saattamista Venäjän vastaavien
-laitosten mukaisiksi. Nämä huhut vahvistuivat, kun vuoden 1890 alussa
-saatiin tietää, että Venäjän hallituksen aloitteesta oli asetettu kolme
-komiteaa, puheenjohtajana Suomen kenraalikuvernööri, kreivi Heiden,
-valmistelemaan kysymystä Suomen raha-, tulli- ja postilaitosten
-yhdenmukaistuttamisesta keisarikunnan vastaavien laitosten kanssa.
-Jo kesäkuussa samana vuonna annettiin julistuskirja Suomen
-postilaitoksesta, jonka johto asetettiin Venäjän posti- ja
-lennätinlaitoksen ylihallituksen alaiseksi. Tämä oli ensimäinen
-merkitsevämpi lainvastainen puuttuminen Suomen itsehallintoon ja
-valtiosääntöön, se kun asetti suomalaisen hallinnonalan venäläisten
-virkamiesten määräysoikeuden alaiseksi. Tätä toimenpidettä oli
-ilmeisesti joudutettu ennenkuin valtiopäivät kokoontuivat, jotta niiden
-vastalauseet eivät saisi vaikuttaa kysymyksen ratkaisuun. Maan
-prokuraattori, von Weissenberg, pani vastalauseensa lainvastaista
-toimenpidettä vastaan ja erosi, kun vastalausetta ei otettu huomioon.
-Samalla perustuslaillisen politiikan ensimäinen mies, L. Mechelin,
-luopui kotimaisen hallituksen jäsenyydestä. Suomen raha- ja
-tullilaitosta vastaan tehdyt suunnitelmat eivät käytännöllisten
-vaikeuksien vuoksi johtaneet mihinkään tulokseen, mutta toinen vakava
-isku Suomen oikeusjärjestykseen tehtiin äskenmainittuna vuonna.
-Valtiopäivät olivat hyväksyneet uuden Suomen rikoslain ja hallitsija
-oli sen vahvistanut astuvaksi voimaan vuoden 1891 alusta. Venäjän
-sanomalehdissä käytiin lain kimppuun, koska sen katsottiin sisältävän
-määräyksiä, mitkä eivät kaikissa suhteissa olleet yhtäpitäviä Venäjän
-etujen kanssa. Näistä hyökkäyksistä oli seurauksena, että jo
-vahvistettu ja siis pätevä laki peruutettiin toistaiseksi, kunnes
-valtiopäivät ehtisivät sen tarkistaa äskenmainitussa suhteessa.
-Muutamat tuomarit eivät kuitenkaan katsoneet voivansa ottaa huomioon
-laitonta peruutusta ja sovelluttivat uutta rikoslakia, jonka johdosta
-heitä kohtaan ryhdyttiin rankaisutoimenpiteisiin. Tämä oli ensi alku
-sille laillisuudenpuolustukselle, jota sittemmin nimitettiin
-passiiviseksi vastarinnaksi.
-
-Kun valtiopäivät vuonna 1891 kokoontuivat, julkilausuivat säätyjen
-puhemiehet sen huolestumisen, minkä molemmat äskenmainitut
-lainvastaiset toimenpiteet maassa olivat herättäneet. Keisari vastasi
-käskykirjeellä, missä hän nimenomaan selitti, ettei hänellä ollut
-aikomuksena syrjäyttää suuriruhtinaskunnan perustuslakeja. Joskin
-ne hyvänsuovat sanat, joilla hän tämän lausui, jossakin määrin
-vaikuttivat rauhoittavasti, paljasti käskykirje muutoin sen, että
-yhdenmukaisuussuunnitelmat olivat saavuttaneet Venäjän hallituksen ja
-hallitsijan periaatteellisen hyväksymisen. Siinä nimittäin sanottiin
-seuraavaa: "Muutamien Suomen asetusten ja yleisten valtakunnanlakien
-välillä vallitseva yhdenmukaisuuden puute, samoin kuin riittämätön
-täsmällisyys suuriruhtinaskunnan suhdetta keisarikuntaan koskevassa
-lainsäädännössä aiheuttaa valitettavasti nurjaa käsitystä niiden
-toimenpiteiden todellisesta merkityksestä, joihin ryhdytään kaikille
-Venäjän valtakunnan osille yhteisten tarkoitusperien saavuttamiseksi."
-Lausuma, jonka keisarin neuvonantajat olivat panneet hänen
-suuhunsa, oli diplomaattisen varovainen, kauas tähtäävien
-yhteensulattamisaikeiden verho. Samana vuonna ammuttiin uusi aukko
-Suomen autonomiaa suojelevaan perustuslakimuuriin. Kesällä 1891
-annetulla määräyksellä säädettiin -- suorastaan perustuslain
-vastaisesti -- että Pietarissa olevan ministeri-valtiosihteerin
-viraston ja kenraalikuvernöörinkanslian virkoihin voitaisiin nimittää
-myöskin venäläisiä virkamiehiä. Saman vuoden joulukuussa määrättiin,
-että virkoja Suomessa täytettäessä etusija olisi annettava sellaisille
-hakijoille, jotka osasivat venäjänkieltä, ylennysperuste, mikä oli
-Suomen laeille ja tarpeille kokonaan outo.
-
-Suomen perustuslakien kodifioiminen oli kauan ollut huomion esineenä ja
-siitä oli useita eri kertoja neuvoteltu Suomen hallituksessa ja
-erinäisissä toimikunnissa. Se otettiin venäläiseltä taholta uudelleen
-esille vuonna 1891 ja erikoinen venäläis-suomalainen sekakomissioni
-asetettiin kysymystä pohtimaan. Asiankäsittelyissä ilmeni, ettei
-venäläisellä taholla pyritty sen vähempään kuin Suomen sisäisen
-itsenäisyyden täydelliseen kumoamiseen. Kenraalikuvernööri Heiden oli
-antanut tehdä ehdotuksen muka hallitusmuodoksi, jolla oli seuraava
-kuvaava otsake: "Ohjesääntö Suomen suuriruhtinaskunnan läänien
-hallintoa varten", jonka mukaan maamme vain muodosti ryhmän Venäjän
-valtakunnanlainsäädännön alaisia kuvernementteja, joilla oli oleva
-erityinen hallintonsa, ehdotus, joka sai osakseen komissionin
-venäläisten jäsenten kannatuksen. Suomen edustajat olivat tehneet
-vastaehdotuksen, joka perustui siihen autonomiaan, mikä maallamme oli
-ollut aina siitä saakka kuin se oli ollut Venäjään yhdistetty ja jonka
-valtakunnan hallitsijat olivat vahvistaneet. Yksimielisyyttä ei
-saavutettu. Sen jälkeen kuin Suomen senaatti oli antanut asiasta
-lausuntonsa ja ehdottomasti torjunut venäläisen ehdotuksen, asetettiin
-uusi komissioni, mutta tulos oli sama. Mielipiteet olivat liian
-vastakkaiset voidakseen yhtyä. Venäläiset jäsenet olivat ehdottaneet,
-että Venäjän valtakunnanneuvosto olisi lakiasäätävänä elimenä
-sellaisissa asioissa, jotka olivat yhteisiä Suomelle ja Venäjälle.
-Kysymys oli vielä ratkaisematta, kun Aleksanteri III vuonna 1894 kuoli.
-
-Uusi Suomelle vihamielinen venäläis-suomalaisen hallituspolitiikan
-suunta ilmeni selvästi keisarivainajan hallituskauden lopulla.
-Hallitsijanvaihdos antoi toiveita valoisammista ajoista. Suomessa
-uutta, kaksikymmentäkuusi vuotiasta hallitsijaa yleisesti tervehdittiin
-vilpittömin luottamuksen tuntein. Heti valtaistuimelle noustuaan hän
-oli antanut Suomen kansalle hallitsijavakuutuksensa, pyhän lupauksensa
-säilyttää sen valtiosäännön ja lait loukkaamattomina. Maa saattoi taas
-hengittää keveämmin.
-
-
-
-
-Valtiokaappaus.
-
-
-Neljä vuotta kului ilman jatkuvia hyökkäyksiä Suomen
-valtiosäännönmukaista asemaa vastaan. Suomen kansan vanha välitön
-luottamus hallitsijaan ja usko keisarinsanan pyhyyteen näytti jälleen
-pääsevän oikeuksiinsa ja hämmensi katseelta todellisuuden. Vehkeilyjä
-maamme autonomiaa vastaan harjoitettiin kuitenkin kaikessa
-hiljaisuudessa ja niiden lähimpänä tarkoituksena oli saada nuori heikko
-hallitsija mullistavien suunnitelmien puolelle. Keisari oli joutunut
-suurvenäläisten piirien ja ensi sijassa isänsä onnettoman
-neuvonantajan, Pobedonostsevin, vaikutusvallan alaiseksi ja taipui
-lopulta heidän hankkeisiinsa. Vuonna 1898 suunnitelma oli kypsä
-toimeenpantavaksi. Keisarin oma henkilökohtainen kanta kävi ilmi m.m.
-niistä reunamuistutuksista, joilla hän mainittuna vuonna varusti erään
-senaatin alistuksen. Sanat "Suomen autonomia" varusti hän
-kysymysmerkillä ja muutaman viittauksen kohdalle Suomen vanhoihin,
-hänen itsensä samoin kuin hänen edeltäjiensä vahvistamiin
-perustuslakeihin merkitsi hän: "olisi jo aika suomalaisten alkaa
-unhottaa sellaiset vanhentuneet lait."
-
-Lähtökohdaksi hyökkäyksille Suomen autonomiaa vastaan otettiin tällä
-kertaa sotilaskysymys, joka tähän näytti soveliaimmalta ja
-kiitollisimmalta. Suomen asevelvollisuuslaki vuodelta 1878
-oli osoittautunut kaikin puolin tyydyttäväksi, mutta sen
-erikoisaseman vuoksi, minkä se soi Suomen sotaväelle, oli se
-venäläistyttämispolitiikan kannattajien silmätikkuna. Valtakunnan
-sotalaitoksen yhdenmukaisuuden vaatimuksia voitiin lisäksi tukea muilla
-kuin puhtaasti poliittisilla syillä. Venäläis-suomalaiset sekakomiteat
-olivat turhaan käsitelleet Suomen sotalaitoksen järjestelykysymystä.
-Venäjän taholta oli vaadittu Venäjän sotilaslainsäädännön ulottamista
-Suomeen, mitä suomalaiset komiteanjäsenet jyrkästi olivat vastustaneet.
-Uusi sotaministeri Kuropatkin, Suomen autonomian jyrkkä vastustaja,
-oli tämän johdosta salassa antanut laatia ehdotuksen, joka oli
-sopusoinnussa Venäjän natsionalistien vaatimusten kanssa ja tarkoitti
-Suomen erikoisen sotalaitoksen lakkauttamista. Heinäkuussa 1898 keisari
-odottamatta kutsui koolle ylimääräiset valtiopäivät tammikuun 19 p:ksi
-1899 käsittelemään kysymystä Suomen sotaväen yhdenmukaistuttamisesta
-Venäjän sotalaitoksen kanssa.
-
-Valtiopäiväkutsun aikaansaama levottomuus yhä yltyi, kun pian
-senjälkeen maan kenraalikuvernööriksi nimitettiin kenraali N. Bobrikov.
-Nimitys ei tapahtunut lainmukaisesti Suomen ministerivaltiosihteerin,
-vaan Venäjän sotaministerin esityksestä, tämäkin levottomuutta
-herättävä enne. Entisestä toiminnastaan Bobrikov oli tunnettu
-innokkaaksi venäläistyttämispolitiikan puoltajaksi ja sen lisäksi
-häikäilemättömäksi ja voimakkaaksi henkilöksi, valmiiksi mihin
-väkivallantoimiin tahansa. Hänestä oli -- se oivallettiin -- tuleva
-niiden Suomea vastaan tähdättyjen suunnitelmien toteuttaja, joiden
-määränä oli maan venäläistyttäminen, ja sen autonomian tuhoaminen. Hän
-oli havaittu sopivaksi olemaan "Suomen pyövelinä", ja hän oli tähän
-tehtävään suostunut. Astuessaan virkaansa uusi kenraalikuvernööri piti
-lokakuun 12 p:nä 1898 maan hallinnon ylimmille edustajille puheen,
-missä hän kosketteli niitä perusteita, joita hän aikoi sovelluttaa
-korkeassa hallintovirassaan, lausuen tällöin m.m.:
-
-"Hallitsijamme tuntee Suomen kansan uskollisuuden, mutta H.
-Majesteettinsa tietää myös, että maassa valitettavasti on levinnyt
-väärä tulkinta niistä perusteista, joihin Suomen asema keisarikuntaan
-nähden nojaa. Tällaisten tulkintojen vahingollisen vaikutuksen alaisina
-monet suomenmaalaiset eivät ole osoittaneet tarpeellista myötämieltä
-niitä toimenpiteitä kohtaan, joihin on ryhdytty niiden siteiden
-lujittamiseksi, mitkä yhdistävät maan muihin Venäjän vallan osiin.
--- -- -- Venäjän silmänkantamattomalla alueella on kaikille, jotka ovat
-tsaarin mahtavan valtikan alaisia, olemassa vain yksi alamaisuudensuhde
-ja sama rakkaus isänmaahan." Se käsitys, että Suomi oli erikoinen
-valtiollinen alue valtakunnassa, oli siis harhaluulo, joka oli pois
-juuritettava, ja Suomen kansa oli pakolla opetettava rakastamaan suurta
-yhteistä isänmaata, Venäjää. Omaa isänmaata ei Suomen kansa saisi
-omistaa eikä rakastaa. Puheessa tuotiin myös kaunistelematta ilmi
-Venäjällä kyhätty valheolettamus, että täällä olivat vastakkain
-vakaa ja Venäjälle uskollinen Suomen kansa, jossa ei vallinnut
-vastustuksenhenkeä venäläistyttämistä vastaan, ja yksityiset
-ilkeämieliset separatistit, jotka villitsivät kansaa, valheolettamus,
-jota tahallisesti käytettiin väkivaltapyrkimysten verhona.
-
-Senaatti oli sotilasasiaesityksestä antamassaan lausunnossa ehdottanut
-siitä poistettavaksi ne määräykset, jotka törkeästi loukkasivat Suomen
-oikeutta ja erikoisasemaa. Tähän ei korkeimmassa paikassa kuitenkaan
-pantu mitään huomiota. Ehdotuksessa vältettiin sanoja "Suomi" ja
-"isänmaa" ja niiden sijasta käytettiin kaikenlaisia muita sanontatapoja
-kuten "suomalaiset läänit" j.n.e. Ehdotuksen 18 §:ssä sanottiin:
-"Keisarillisen valtaistuimen ja Venäjän valtakunnan puolustus on
-Venäjän jokaisen alamaisen pyhä velvollisuus, ja näin ollen on
-suomalaisten läänien, samoin kuin Venäjän muiden kuvernementtien
-miespuolinen väestö säätyyn katsomatta asevelvollinen." Tämän
-ehdotuksen mukaan oli suomalaiset joukot kokonaan alistettava Venäjän
-sotilasviranomaisten alaisiksi, palvelusaika oli oleva sama kuin
-Venäjällä, suomalaisia asevelvollisia voitaisiin komentaa venäläisiin
-joukkoihin ja päinvastoin venäläisiä suomalaisiin. Upseereiksi
-suomalaisiin joukkoihin voitaisiin määrätä myöskin venäläisiä ja
-suomalaisia joukkoja oli lupa sijoittaa maan ulkopuolelle
-rauhanaikanakin. Kuten jo näistä esimerkeistä näkyy, oli ehdotuksen
-tarkoitus saada poistetuksi kaikki ero suomalaisen ja venäläisen
-asevelvollisen väliltä sekä lakkautetuksi koko sotaväen olemassaolo
-suomalaisena laitoksena. Tämä lausuttiinkin julki riittävän selvästi
-valtiopäiväin avajaisissa luetussa valtaistuinpuheessa. Siinä
-sanottiin: "erottamattomasti keisarikuntaan yhdistettynä ja sen
-turvassa ja suojassa ollen ei Suomelle ole tarpeen Venäjän armeijasta
-erillään oleva sotaväki." Maan erikoisten paikallisten olojen vuoksi
-oli ehdotus kuitenkin annettava valtiopäiville valmistelevasti
-harkittavaksi. Valtiopäivät eivät siis saisi asiasta päättää, s.o.
-hyväksyä tai hyljätä esitystä, vaan niiden oli ainoastaan annettava
-lausunto. Vastauspuheissaan säätyjen puhemiehet eivät laiminlyöneet
-tuoda esiin sitä levottomuutta, mihin ehdotuksen, niin hyvin
-sisällyksensä kuin muotonsa puolesta, täytyi antaa aihetta.
-Valtiopäivät ryhtyivät kuitenkin esitystä käsittelemään lainmukaisessa
-järjestyksessä.
-
-Senaatin yksimielinen torjuva kanta, koko maan suhtautuminen
-sotilasasiaehdotukseen ja vihdoin se tapa, millä valtiopäivät olivat
-ryhtyneet ehdotuksen käsittelyyn, antoivat asianomaisille Venäjällä
-selvän käsityksen siitä, ettei päämaalia voitu saavuttaa pelkästään
-tätä "parlamentaarista" tietä. Tehokkaampaa keinoa oli käytettävä ja
-niin valmisteltiin kaikessa hiljaisuudessa se valtiokaappausteko, joka
-on tunnettu helmikuunjulistuskirjan nimellä ja jonka keisari
-allekirjoitti 15 p. helmikuuta 1899. Sillä ei ollut kumouksellisen
-asiakirjan ulkonaista leimaa, vaan sen tarkoituksena oli muka, kuten
-sanat kuuluivat, vain "voimassa olevien asetuksien täydentämiseksi"
-noudatettavaksi säätää vankka ja järkähtämätön järjestys yleisten
-valtakunnanlakien valmistamista ja antamista varten. Julistuskirjaan
-liittyivät sitä varten vahvistetut perussäännökset. Näiden
-mukaisesti olisivat niin hyvin keisarikunnalle ja Suomelle yhteiset
-"valtakunnanlait" kuin myös ne yksinomaan suomalaiset lait, jotka
-koskevat valtakunnanetuja, riistettävä Suomen lakiasäätävien laitosten
-ratkaisu- ja päätösvallan alta. Venäläisten viranomaisten tuli olla
-aloitteen tekijöinä ja ehdotusten harkitsijoina ja lopullisen ratkaisun
-säätäisi hallitsija. Säädyillä olisi vain oikeus antaa lausuntonsa
-sellaisista lakiehdotuksista. Hallitsijalla olisi oikeus määrätä, mitkä
-asiat kuuluisivat uuden lainsäädäntöjärjestelmän piiriin. Se venäläinen
-kiila, joka näin oli lyötävä Suomen itsehallintoon, oli liian
-karkeatekoinen ja syvälle tunkeva, jotta Suomen valtiosääntö olisi sitä
-kestänyt menemättä pian kokonaan pirstaleiksi, samalla kuin Venäjän
-valtiovalta olisi saanut ratkaisuvallan Suomen omissa asioissa.
-
-Julistuskirja tuli täydellisenä yllätyksenä niin hyvin Suomen
-hallitukselle kuin kansalle. Sen sisällys ja tarkoitusperä oli selvä
-jokaiselle ajattelevalle kansalaiselle. Ensimäinen julistuskirjan
-herättämien mieliharmin ja suuttumuksen tunteiden vaistomainen ilmaus
-oli vaatimus, että senaatin oli kieltäydyttävä noudattamasta käskyä sen
-ja siihen liittyvien perussäännösten julkaisemisesta, siten alusta
-alkaen osoittaakseen ne laittomiksi ja mahdottomiksi hyväksyä Suomessa
-noudatettaviksi. Mutta senaatin keskuudessa oli eri mieliä olemassa
-tällaisen kieltäytymisen mahdollisuudesta ja soveliaisuudesta. Äänet
-hallituksen istunnossa lankesivat tasan ja julistuskirja julkaistiin 18
-p:nä helmikuuta. Sitä päivää muistettiin kauan Suomen "pimeänä
-päivänä". Tämä erimielisyys hallituksen keskuudessa oli sen poliittisen
-hajaannuksen ensi ilmaus, joka sitten pysyi koko perustuslakitaistelun
-ajan. Senaatissa ilmennyt mielipiteiden eroavaisuus koski olennaisesti
-menettelytapaa; itse asiaan nähden, s.o. julistuskirjan ja säädösten
-laittomuudesta ja vallankumouksellisesta luonteesta, olivat kaikki
-samaa mieltä. Senaatti tekikin heti julkaisemisen jälkeen keisarille
-alamaisen esityksen, missä kysymyksessä olevan valtioteon
-oikeudenvastaisuus selvin sanoin tuotiin julki, mutta tämä esitys ei
-saanut mitään aikaan. Myöskin valtiopäivät panivat vastalauseensa,
-mutta sitä valtiopäivien puhemiesten muodostamaa lähetystöä, jonka oli
-esitettävä tämä vastalause hallitsijalle, ei otettu vastaan. Tahdottiin
-täten osoittaa, että Suomella oli edessään lopullisesti päätetty teko,
-jonka peruuttaminen ei voinut tulla kysymykseen. Ja kenraalikuvernööri
-oli valheellisesti antanut tiedoittaa, että "kaikki järkevät ihmiset
-Suomessa olivat julistuskirjaan tyytyväiset."
-
-Mutta vielä ei ollut kokonaan sammunut usko siihen, että hallitsija oli
-halukas kuuntelemaan Suomen kansan ääntä ja voisi suostua tyydyttämään
-sen oikeudenmukaiset vaatimukset. Kansa tahtoi itse turvautua keinoon
-"käydä kuninkaissa". Kansalaisadressi laadittiin ja allekirjoituksia
-koottiin kaikkialta maasta, myös kaukaisimmista ja pohjoisimmista
-seuduista. Yksimielisesti ja isänmaallista intoa hehkuen kansa
-kokoontui esittämään huolensa sen itsehallintoa ja kansallista
-olemassaoloa uhkaavan vaaran edessä. Kahdessa viikossa oli tämän n.k.
-"suuren adressin" alla viidensadankahdenkymmenenviidentuhannen
-täysikasvuisen Suomen miehen ja naisen omakätinen allekirjoitus maan
-väkiluvun ollessa alle kolmen miljoonan. Ja tämä tulos saavutettiin
-vuodenaikana, jolloin liikennesuhteet harvaan asutussa maassa olivat
-hankalimmillaan. Selvempää kansan ajatusten ja tunteiden ilmausta ei
-voitu vaatia.
-
-Adressi loppui sanoihin: "-- Emme voi sydämistämme karkoittaa
-luottamusta Keisarin sanan järkähtämättömyyteen. Mehän tiedämme kaikki,
-että meidän armollinen hallitsijamme on koko ihmiskunnalle julistanut,
-että vallan tulee kunnioittaa oikeutta. Ja pienen kansan oikeus on yhtä
-pyhä kuin suuremman, sen isänmaanrakkaus on Kaikkivaltiaan Jumalan
-edessä velvollisuus, josta se ei koskaan saa luopua."
-
-Edustajia kaikista maan kunnista, luvultaan viisisataa, kokoontui
-maaliskuun 13 p:nä Helsinkiin, missä suoritettiin kunnianosoitus
-keisari Aleksanteri II:n patsaan luona suurella senaatintorilla.
-Useihin tuhansiin nouseva kansanjoukko veisasi siellä Lutherin
-virren "Jumala ompi linnamme". Lähetystö matkusti maaliskuun
-15 p:nä Pietariin päästäkseen hallitsijan puheille ja ojentaakseen
-hänelle adressin. Mutta sitä ei otettu vastaan. Keisari antoi vastata
-Suomen ministerivaltiosihteerin välityksellä: "Ilmoittakaa
-viidensadanmiehenlähetystölle, etten tietenkään ota heitä vastaan,
-vaikka en kuitenkaan ole heille vihoissani." "Palatkoot he rauhassa",
-kuuluivat loppusanat hallitsijan tervehdyksessä. Nuo viisisataa eivät
-olleet poliitikkoja, vaan kaikkien yhteiskuntaluokkien edustajia,
-suurimmalta osalta talonpoikia. Ne edustivat parasta, terveintä Suomen
-kansan ydintä. Keisarin kieltäytyminen ottamasta vastaan heitä,
-kuulemasta kansanääntä, ja tylysti torjuvan vastauksen muoto haihdutti
-unelmat ja tuntui loukkaukselta. Siinä puheessa, jossa, lähetystön
-kuultua keisarillisen vastauksen, puheenjohtaja, konsuli E. Wolff,
-ministerivaltiosihteerille tulkitsi sen tunteet, lausuttiin: "Me aiomme
-noudattaa H. Majesteettinsa käskyä palata rauhassa koteihimme, mutta me
-palaamme toisina kuin tulimme." Kansan kunnioitus hallitsijaa kohtaan
-oli järkytetty, eikä se palannut enään koskaan vanhassa, avoimen
-luottamuksellisessa muodossa. Vuonna 1899 tapahtui käänne Suomen kansan
-alamaisissa tunteissa. Lojaalisuuden järkkyminen valmisti maaperän
-todella separatistiselle ajatustavalle laajoissa piireissä meidän
-maassamme. Samana vuonna oli vesi maan suurimmissa sisävesistöissä
-tavattoman korkealla. Se jätti rantakallioihin selvän kauan näkyvän
-viirun. Tämä rantaviiva sai kansan suussa "valarikonviivan" nimityksen.
-
-Valtiopäivät olivat kevään kuluessa loppuunsuorittaneet
-sotilaskysymyksen käsittelyn ja hyljänneet venäläisten ehdotuksen,
-mutta samalla ilmoittaneet olevansa valmiit lisäämään Suomen sotaväen
-lukumäärää voimassaolevan asevelvollisuuslain puitteissa.
-Vastauksessaan säädyt esittivät seikkaperäisen selvityksen Suomea
-koskevan lainsäädännön oikeusperusteista ja torjuivat näiden
-kanssa ristiriidassa olevan käsityksen, joka ilmeni helmikuun
-julistuskirjassa. Vastaus päättyi seuraaviin suorapuheisiin ponsiin:
-
-"että Suomen valtiosäännön mukaan voidaan säätää lakia Suomen kansan
-noudatettavaksi ainoastaan maamme perustuslakien säätämässä
-järjestyksessä, joka edellyttää niin hyvin että hallitsijalle ovat
-siinä avullisina kotimaiset viranomaiset, kuin myöskin että laki
-semmoisista asioista, jotka eivät ole luettavia niin sanottuihin
-järjestys- ja talousasioihin, syntyy valtiosäätyjen tieten ja
-suostumuksella;
-
-"että sitävastoin mainittua armollista julistuskirjaa seuraavissa
-perussäännöksissä määrätty järjestys semmoisten lakien säätämiselle,
-jotka ovat aiotut olemaan voimassa myöskin Suomessa, on ristiriidassa
-Suomen perustuslakien ja sen valtiosäännön kanssa, joka maallamme
-niiden mukaan on;
-
-"että sanotulla julistuskirjalla ja siihen kuuluvilla
-perussäännöksillä, jotka ovat syntyneet ilman Suomen valtiosäätyjen
-suostumusta ja myönnytystä sekä muutenkin muussa kuin maamme
-perustuslakien määräämässä järjestyksessä, ei sentähden voi Suomessa
-olla lain pyhyyttä;
-
-"että erittäinkin Suomen asukkaiden asevelvollisuutta koskevan lain
-antaminen valtakunnan-lakina tahi muuten sen vahvistaminen keisarin ja
-suuriruhtinaan hyväksymisellä ilman valtiosäätyjen suostumusta ei
-niinmuodoin voi tapahtua loukkaamatta maamme valtiosääntöä;
-
-"että nyt voimassa olevaa asevelvollisuuslakia, joka on syntynyt maamme
-valtiosäännön määräämässä järjestyksessä, ei voida muuttaa eikä kumota
-muulla tavoin kuin keisarin ja suuriruhtinaan sekä valtiosäätyjen
-yhtäpitävällä päätöksellä; ja
-
-"että jos T.K. Majesteettinne katsoisi erityisen järjestyksen, jossa
-keisarikunnalle ja Suomelle yhteiset lait olisivat säädettävät, tarpeen
-vaatimaksi, valtiosäädyt odottavat, että T.K. Majesteettinne suvaitsisi
-perustuslainmukaisen käsittelyn noudattamiseksi jättää valtiosäädyille
-armollisen esityksen, joka sisältäisi ehdotuksen semmoiseksi maamme
-perustuslakien muutokseksi, joka on siihen tarkoitukseen tarpeellinen;
-ja vihdoin
-
-"että valtiosäädyt katsovat korkeimpaan maailmanjärjestykseen
-perustuvaksi velvollisuudekseen pitää kiinni siitä laista ja
-oikeudesta, joka vuonna 1809 on juhlallisesti vakuutettu Suomen
-kansalle järkyttämättömästi säilytettäväksi."
-
-Selvän ja arvokkaan lausunnon säädyt näin olivat yksimielisesti
-antaneet niistä valtioteoista, jotka tarkoittivat Suomen valtiosäännön
-kumoamista. Tähän lausuntoon yhtyi kaikin kohdin Suomen senaatti. Mutta
-mitään muuta seurausta, kuin että sotilaskysymys joksikin aikaa jäi
-lepäämään, ei tällä kansanedustuksen esiintymisellä ollut. Venäjän
-hallituksen puolelta aloitetun politiikan muutos näytti aivan
-mahdottomalta. Valtiokaappaus oli vietävä perille, vaikkei se Suomessa
-saanut kannatusta miltään taholta.
-
-Myöskin ulkomailla hyökkäykset Suomen valtiosääntöä vastaan
-ja aikomus lakkauttaa sen autonomia olivat herättäneet huomiota,
-ensi sijassa oikeusoppineiden piireissä, ja antaneet aihetta
-sanomalehtikirjoituksiin ja lentokirjasten julkaisemiseen, joissa
-Suomen kysymystä historiallisesti ja oikeudellisesti valaistiin. Suomen
-taholta oli ulkomailla pantu käyntiin tähän suuntaan käypä valistustyö.
-Säätyjen yllämainittu vastaus keisarille oli käännetty saksan, ranskan
-ja englannin kielille ja tehty ulkomailla tunnetuksi. Voimakkaan
-ulkomaisen mielipiteen ilmaus Suomen hyväksi oli n.s. eurooppalainen
-adressi, jonka oli allekirjoittanut tuhatkunta huomattua miestä
-Euroopan kaikista sivistysmaista. Lähetystön, johon kuului eteviä
-tieteen edustajia eri maista ja joka kesällä 1899 saapui Pietariin, oli
-määrä ojentaa se keisari Nikolaille. Mutta ei sitäkään keisari ottanut
-vastaan, mikä diplomaattinen epäkohteliaisuus herätti oikeutettua
-suuttumusta. Euroopalla ei muka saanut olla mitään puheenvaltaa
-"Venäjän sisäisessä" asiassa, sillä sellaisena tahdottiin pitää
-venäläis-suomalaista ristiriitaa ja Suomen sisäisen itsenäisyyden
-tuhoamista.
-
-
-
-
-Perustuslakitaistelu. Passiivinen vastarinta.
-
-
-Helmikuunjulistuskirja ja Suomen kansan tulokseton vetoaminen
-hallitsijaan oli lähtökohtana sille Suomessa virinneelle liikkeelle,
-joka seuraavina vuosina ilmeni yhteiskunnan taholta järjestettynä
-vastustuksena sitä Venäjän hallituksen suunnitelmallista pyrkimystä
-vastaan, joka tarkoitti maamme valtiomuodon purkamista ja sen sisäisen
-autonomian tuhoamista sekä sen muuttamista venäläiseksi maakunnaksi.
-Tämä perustuslakitaistelu noudatti tosin osittain aikaisempaa
-todistelutapaa, "paperitaistelun", painetun sanan ja viranomaisten
-kirjallisten esitysten tietä, mutta otti vähitellen sen ohella yhä
-enemmän käytäntöön toisiakin puolustuksen ja vastustuksen muotoja.
-
-Syksyllä 1899 nimitettiin Suomen ministeri-valtiosihteeriksi
-venäläinen mies, tunnettu toimelias ja taitava vallitsevan
-hallitussuunnan kannattaja, salaneuvos W. von Plehwe, mikä oli rikos
-sitä perustuslain säädöstä vastaan, että suomalaista virkaa saa hoitaa
-vain Suomen mies. Suurin piirtein katsoen vallitsi kuitenkin
-helmikuunjulistuskirjaa lähinnä seuranneena vuonna jonkunlainen
-tyven Suomea vastaan aletussa politiikassa. Valtiopäivien
-päättäväinen esiintyminen sotilaskysymyksessä oli todennäköisesti
-venäläisissä hallituspiireissä herättänyt jonkunlaista epävarmuutta
-venäläistyttämissuunnitelmien toteuttamismenetelmiin nähden sekä
-vaatinut olemaan varovainen. Ilma oli kuitenkin raskas ja asianomaiset
-eivät olleet toimettomia. Pietarissa valmisteltiin hiljaisuudessa uusia
-iskuja. Kenraalikuvernööri käytti hyväkseen sensuurivaltaansa
-sanomalehdistöä vastaan ja ensimäiset epämieluisten sanomalehtien
-lakkautukset toimeenpantiin. Lauma kuljeskelevia rajantakaisia
-kaupustelijoita lähetettiin pitkin maata alemmassa tilattomassa
-väestössä valmistamaan maaperää venäläistyttämiselle kaikenlaisilla
-maanjaon ja näille yhteiskuntaluokille koittavien parempien aikojen
-uskotteluilla. Nämä lähetit toimivat samalla Venäjän valtiollisen
-santarmilaitoksen asiamiehinä, joka vastoin lakia, sai valtuuden toimia
-Suomessa.
-
-Valtiopäivien kokoontuessa vuoden 1900 alussa säädyt lausuivat julki
-maassa vallitsevan mielialan hallitsijalle osoitetussa anomuksessa,
-jossa pyydettiin niiden "maan hallinnossa vallitsevien epäsuuntien
-poistamista", jotka meillä olivat saaneet jalansijaa. Anomus oli
-arvostelu Suomen kenraalikuvernöörin toiminnasta ja samalla kertaa
-syytös häntä vastaan, joskin maltillisessa muodossa. "Suomen kansa",
-sanottiin anomuksessa, "ei pyydä mitään uusia etuja ja erioikeuksia.
-Mutta se ei voi luopua siitä vaatimuksesta, että maan hallituksen ja
-hallinnon johtamisessa on noudatettava periaatteita, jotka pitävät yhtä
-sen kanssa, mitä voimassa oleva oikeusjärjestys ja maan paras
-vaativat." Säädyt anoivat, että H. Majesteettinsa "suvaitsisi ryhtyä
-toimenpiteisiin, jotka olisivat omiansa poistamaan mainitut Suomen
-hallinnon johtamisessa ilmenevät epäsuunnat sekä saattamaan tämän
-hallinnon maan lakien ja yhteiskuntajärjestyksen kanssa yhtäpitäväksi."
-Vastaus oli tyly ja epäävä. Hänen Majesteettinsa selitti valtiopäivien
-menneen yli toimivaltansa ja kenraalikuvernööri sai tunnustuksen
-toimenpiteistään, jotka "oli havaittu oikeiksi ja vastaavan kaikkein
-armollisimmin annettuja ohjeita."
-
-Valtiopäivät oli tuskin lopetettu, ennenkuin venäläistyttämispolitiikka
-ilmeni uusissa perustuslain rikkomuksissa. Kesäkuun 20 p:nä 1900
-annettiin julistuskirja venäjänkielen käytäntöönottamisesta eräissä
-Suomen virastoissa. Suomen ministerivaltiosihteerinviraston ja
-passitoimiston Pietarissa sekä kenraalikuvernöörin kanslian tuli 1
-p:stä lokakuuta käyttää yksinomaan venäjänkieltä ja samoin tuli
-senaatin alistusten hallitsijalle ja kirjeenvaihdon kenraalikuvernöörin
-kanssa tapahtua tällä kielellä. Vuotta myöhemmin tulisi asioiden
-käsittelyn senaatissa (talousosastossa) niin hyvin suullisesti kuin
-kirjallisesti käydä venäjäksi. Yksityinen asianomistaja voi erityisestä
-anomuksesta saada päätökset kotimaisilla kielillä. Vuonna 1905 tulisi
-myöskin keskusvirastojen jo suorittaa kirjeenvaihtonsa ylempien
-virastojen kanssa venäjänkielellä. Maan omat kielet, suomi ja ruotsi,
-olivat siis viranomaisten virallisina kielinä vähitellen tungettava
-syrjään ja korvattava valtakunnankielellä, venäjällä, jota ani harvat
-henkilöt Suomessa osasivat. Maan lähes kolmesta miljoonasta asukkaasta
-oli vain 8,000:lla venäjä äidinkielenä. Kenraalikuvernööriä
-kehotettiin julistuskirjassa ryhtymään toimenpiteisiin virastojen
-virkamieshenkilökunnan saattamiseksi "sellaiseen kuntoon, mikä on
-tarpeellinen venäjänkielen menestykselliseksi käytäntöönottamiseksi
-sanottujen virastojen asiankäsittelyssä ja kirjeenvaihdossa". Oli
-ilmeistä, mihin mahdottomiin seurauksiin maan sisäisen hallinnon alalla
-aiottu virastojen venäläistyttäminen oli johtava.
-
-Samaan aikaan oli ilmestynyt kaksi muuta lainvastaista asetusta. Toisen
-nojalla oli tavanomainen, joskaan ei suorastaan laissa säädetty niin
-kuitenkin sen edellyttämä kokoontumisvapaus lakkautettava. Ei mitään
-julkisia kokouksia saisi pitää hankkimatta ennakolta lupaa
-kenraalikuvernööriltä tai siltä, kenelle hän oli luvanmyöntämisoikeuden
-antanut, Tämä oikeus antoi kenraalikuvernöörille aseen, jolla hän voisi
-estää kaikki neuvottelut ja tukahduttaa sellaiset yhteiskunnan puolelta
-tulevat lausunnot jotka olivat hänelle itselleen ja järjestelmälle
-epämieluisat. Toinen asetus, joka oli merkitykseltään vähäpätöisempi,
-mutta joka oli vastoin voimassaolevaa elinkeinolakia, tarkoitti
-mahdollisuuden avaamista jo mainituille venäläisille kulkukauppiaille
-yllyttäjinä ja urkkijoina vapaasti liikkua maassa.
-
-Nyt tuskin enää voitiin suomalaisella taholla erehtyä venäläisen
-politiikan tarkoitusperistä. Suomi oli askel askeleelta tehtävä
-venäläiseksi maakunnaksi. Oliko Suomen yhteiskunta, tämä varmuus
-silmiensä edessä, antautuva vastarinnan vai myöntyväisyyden politiikan
-tielle? Tämä oli johonkin määrin eetillinen, mutta vielä enemmän
-poliittis-taktillinen isänmaallinen kysymys. Oliko yhteiskunta
-vastarinnatta -- joskin vastalausein -- taipuva väkivallan edessä vai,
-osaksi itsesäilytysvaistosta, osaksi selvästi tietoisena siitä, mistä
-todella oli kysymys, käyttävä kaikki voimansa ja keinonsa
-vaikeuttaakseen niiden toimenpiteiden toteuttamista, jotka tarkoittivat
-maan valtiollista ja kansallista tuhoamista? Se kysymys ei ollut uusi,
-mutta se tuli tällä ajankohdalla polttavaksi. Aktiiviseen vastarintaan
-puuttui silloin sekä ulkonaisia että sisäisiä edellytyksiä. Pienen ja
-melkein aseettoman kansan aseellinen vastarinta mahtavaa, hyvin
-varustettua naapuria vastaan olisi nopeasti tukahdutettu veriin,
-voitetun saavuttamatta mitään etua. Ainoa seikka, joka olisi saattanut
-olla aktiivisen menettelyn oikeutuksena, epätoivon tunne, ei vielä
-ollut olemassa. Paljoa suurempia mahdollisuuksia puolustuksen
-epäkansallistuttamisen estämiseksi tai hidastuttamiseksi näytti n.s.
-passiivinen vastarinta tarjoavan, se passiivisen jarrutuksen muoto,
-joka käytti laillisia, siveellisesti moitteettomia keinoja, kuten
-kiinnipysymistä voimassaolevassa laissa ja järjestyksessä sekä
-yksityisten kansalaisten kieltäytymistä myötävaikuttamasta laittomuuden
-edistämiseen ja noudattamasta laittomia käskyjä. Tähän muotoon
-pukeutuva vastustus ei ainoastaan ollut eetillisesti oikeutettu, se oli
-monelle eetillinen velvollisuus ja oli joka tapauksessa omansa
-siveellisesti vahvistamaan yksityistä ja kansaa, mutta samalla se
-näytti menettelytavan kannalta olevan tehokkain puolustuskeino. Jos
-yhteiskunta yksimielisesti, jokaista yksilöä myöten, olisi toiminut
-sopusoinnussa tämän näkökohdan kanssa, olisivat itse asiassa Suomea
-vastaan tähdätyt suunnitelmat ainakin aluksi osoittautuneet
-tehottomiksi. Mutta niin yksimielistä vastarintaa ei ollut
-odotettavissa. Oli niitä, jotka eivät uskoneet tämän puolustuskeinon
-tehokkuuteen, mutta sen sijaan edellyttivät, että pakollisella ja
-näennäisellä myöntyväisyydellä voitiin lieventää toimenpiteitä tai
-voittaa aikaa, kunnes toiset valtiolliset tuulet alkaisivat puhaltaa.
-Oli tietenkin myös niitä, jotka liian paljon ajattelivat omia etujaan,
-liiaksi tuijottivat puolue- ja luokkanäkökohtiin voidakseen selvästi
-nähdä kokonaisuutta, ja oli lopuksi yksityisiä onnenonkijoita -- joskin
-verraten harvoja --, halukkaita tarjoamaan palveluksiaan isänmaalle
-vihamielisten toimenpiteiden toteuttamiseen.
-
-Kotimainen hallitus, senaatti, tietenkin sai ottaa vastaan ensi iskut.
-Sen kieltäytyminen julkaisemasta laittomia asetuksia Suomen kansan
-noudatettaviksi olisi ollut passiivisen vastarinnan sovelias alku ja
-antanut muille virkakunnille ja koko yhteiskunnalle lujemman aseman
-perustuslakitaistelussa sekä osaltansa edistänyt mahdollisimman
-yksimielisen puolustuksen aikaansaantia. Helmikuunjulistuskirjaan
-nähden ei, kuten jo on mainittu, tällaista kieltäytymistä tapahtunut,
-eikä kielimanifestin ja äskenmainittujen laittomien asetusten
-käsittelyssä myöskään saavutettu siihen tarpeellista senaatin
-enemmistöä. Seurauksena tästä oli, että huomattava määrä senaattoreista
-luopui hallituksesta ja korvattiin henkilöillä, jotka olivat
-myöntyvämmät venäläisten suunnitelmien toteuttamisessa. Tämä tietenkin
-vähensi kotimaisen hallituksen isänmaallista luonnetta sekä alensi sen
-arvovaltaa ja luottamusta yhteiskunnan silmissä. Kenraalikuvernööri sai
-nyt vapaammat kädet venäläistyttämistoimenpiteitä toteuttaakseen.
-
-Tähän hallituksen kantaan olivat muutamat suomalaiskansallisen puolueen
-ensi rivin miehistä, ennen muita puolueen entinen johtaja, senaattori
-Y.S. Yrjö-Koskinen, osaltaan vaikuttaneet, ei siksi, että he
-mitenkään olisivat hyväksyneet venäläistyttämissuunnitelmia ja
-laittomuustoimenpiteitä, vaan siksi että he taipuivat sen edessä,
-minkä he katsoivat poliittiseksi -- joskin vastenmieliseksi --
-välttämättömyydeksi, ja koska heistä maan suomenkielisen väestön
-kansallinen lujittuminen ja sen erikoisten etujen valvominen oli
-kansakunnalle tärkeämpi kuin autonomisen yhteiskuntarakenteen
-loukkaamattomuus. Tällaisella pakollisella myöntyväisyydellä tämän
-valtiollisen suunnan miehet luulivat isänmaalle olevan enemmän
-voitettavissa kuin vihollista yllyttävällä ja ärsyttävällä
-vastarinnalla, joka kiihottaisi tätä kulkemaan yhä etemmäs väkivallan
-tiellä. Tahdottiin erikoisesti pitää hallitsijalle avoinna mahdollisuus
-"arvokkuutensa säilyttämällä" oikaista venäläispolitiikan erehdykset.
-Siltaa hallitsijan ja Suomen kansan väliltä ei kokonaan saisi
-hävittää. Tämä moniaiden johtavien henkilöiden kanta, joiden
-suomalaisisänmaallisia tarkoituksia ja pyrkimyksiä ei voinut epäillä,
--- esitettynä m.m. Danielsonin kirjasessa "Mihin suuntaan?" -- johti
-siihen, että myöskin osa suomalaista puoluetta, joskin aluksi
-epäröiden, alkoi kannattaa hallituksen politiikkaa. Siten syntyi
-yhteiskunnan keskuudessa hallituspuolue, muodostuen pääasiallisesti
-n.s. vanhasta suomalaisesta puolueesta, mutta saaden lisäaineksia,
-joita eivät johtaneet ne isänmaalliset vaikuttimet, mitkä alkuaan
-olivat olleet määräävinä. Myöntyväisyyspolitiikassa piili aivan
-luonnostaan houkutteleva vaara heikoille ja itsekkäille luonteille. Se
-yhteiskunnassa tapahtunut hajaannus, joka syntyi tämän alkuaan
-poliittis-taktillisen mielteneroavaisuuden johdosta, tuli jyrkemmin
-ilmi sen jälkeen kuin Yrjö-Koskinen loppusyksystä 1900 oli julkaissut
-"avoimen kirjeen ystävilleen", jossa hän kehotti puolueensa jäseniä
-parempia aikoja odotellessa mieluummin taipumaan ylivoiman edessä kuin
-yhä enemmän vain ärsyttämään sitä, sekä katkaisemaan kaiken yhteyden
-ruotsalaiseen puolueeseen ja jatkamaan työtä suomenkielen ja
-erikoisesti suomalaisen kansallistunnon kohottamiseksi. Näin yhtenäinen
-rintama lopullisesti murtui. Tätä hallitus- eli myöntyväisyyspuoluetta
--- myöhemmin myös "suomettarelaiseksi" nimitettyä --. vastassa
-olivat n.s. perustuslailliset ryhmät, käsittäen ruotsalaisen ja
-nuorsuomalaisen puolueen, johon viimemainittuun osa vanhasta
-suomalaisesta puolueesta, myöskin useita sen huomatuimpia jäseniä
-siirtyi. Kansan suureen enemmistöön nojautuen nämä kansalaisryhmät
-ryhtyivät johtamaan passiivista vastarintaa perustuslaillisella
-pohjalla. Sosialidemokraattisella puolueella ei vielä tähän aikaan
-ollut sanottavaa poliittista merkitystä, mutta järjestynyt työväki oli
-yleensä venäläisten vaatimuksiin nähden vastustuskannan puolella ja oli
-osaksi yhteistoiminnassa perustuslaillisten puolueiden kanssa.
-Perustuslaillisten ryhmien yhteistoiminnan järjestäytyminen mainittua
-vastarintaa varten tapahtui syksyllä 1900 ja niiden toiminta sai pian
-sen jälkeen kiinteämmät muodot. Käytännöllisten asiain johdon otti
-vuonna 1901 haltuunsa kansalaiskomitea, tavallisesti tunnettu
-"kagaalin" nimellä. Perustuslaillisten puolueiden yhteinen toiminta,
-joka oli haarautunut yli koko maan, ei tarkoittanut yksinomaan itse
-vastustuksen järjestämistä, vaan sen tehtävänä oli myös kirjasten ja
-esitelmien avulla levittää yleisöön oikeaa käsitystä venäläisten
-vaatimusten ja laittomuuksien sisällyksestä ja tästä johtuvista
-kansalaisvelvollisuuksista sekä tehdä selkoa vastarinnan keinoista ja
-tarkoitusperistä. Samalla koetettiin sisällykseltään oikeusopillisissa
-ja poliittisissa kirjasissa niin hyvin Venäjällä kuin ulkomailla
-levittää oikeata tietoa Suomesta ja Suomen kysymyksestä, lähinnä niiden
-tarkoituksellisesti kierojen esitysten oikaisemiseksi, joita Venäjän
-hallituksen toimesta julkaistiin Venäjän ja ulkomaiden sanomalehdissä
-yleisen mielipiteen harhaan johtamiseksi. Oli luonnollista että koko
-tämän toiminnan täytyi tapahtua salassa, kun taas itse vastarinta,
-sellaisena kuin se ilmeni yksityisten esiintymisessä ja toiminnassa,
-oli avointa.
-
-Yleisen mielipiteen puhetorvi, sanomalehdistö -- niin hyvin
-ruotsin- kuin suomenkielinen -- oli tietenkin kenraalikuvernöörin
-erikoisen epäsuosion ja vainon esineenä. Se sai runsain määrin kokea,
-että se oli avoimemmin tai peitellymmin esiintynyt laittomuutta ja
-hävitystyötä vastaan. Vuodesta 1899 sanomalehtien lakkautukset
-kuuluivat päiväjärjestykseen. Vuosina 1899-1901 lakkautettiin
-ainaiseksi 23 maan sanomalehdistä, kun taas muutamalta kymmenkunnalta
-kiellettiin lyhyemmäksi tai pitemmäksi ajaksi oikeus ilmestyä. Julkisen
-sanomalehdistön näin mykistyessä poliittisia tapahtumia koskevissa
-lausunnoissaan ja tiedonannoissaan, tuli sijalle salaisia sanomalehtiä,
-jotka enimmäkseen painettiin Ruotsissa ja salaa kuljetettiin Suomeen.
-Niistä oli "Vapaita sanoja" ensi sijalla. Joskaan tämä sanomalehdistö
-ei ollut lähimainkaan moitteeton ja vielä vähemmän puolueeton, oli
-sillä kuitenkin suuri merkitys vastustushengen ylläpitämisessä
-yhteiskunnassa sekä oikeampien tietojen levittäjänä poliittisista
-oloista kuin mitä huhu saattoi antaa.
-
-Aluksi varsinaisesti vain valtion virkakunnilla ja yksityisillä
-virkamiehillä oli edessään vaihtoehdot: vastarinta seurauksineen tai
-alistuminen, kun taas suuri yleisö ei yhtä välittömästi saanut
-sitä tuta. Mutta asianlaita muuttui kokonaan, kun laiton
-asevelvollisuusasetus annettiin heinäkuussa 1901. Sen julkaiseminen ei
-senaatin puolelta kohdannut sanottavaa vastustusta. Vain neljä jäsentä
-asettui sitä vastustamaan, minkä johdosta heidät erotettiin. Kotimainen
-hallitus muodostettiin nyt ja lähinnä seuraavina aikoina yksinomaan
-myöntyväisyyspuolueeseen kuuluvista henkilöistä. Varapuheenjohtajana
-talousosastossa oli hovijahtimestari C. Linder, joka tosin oli aivan
-vieras suomalaiselle puolueelle, sen pyrkimyksille ja harrastuksille,
-sekä poliittisesti merkityksetön, mutta hyvin tottunut liikkumaan
-ylemmissä venäläisissä seurapiireissä. Perustuslakitaistelu alkoi nyt
-kiristyä. Toiselta puolen vastarinta laittoman asevelvollisuusasetuksen
-johdosta sai toiminnalleen laajemman pohjan ja tuli tehokkaammaksi, kun
-sen toteuttaminen ulottui paljoa kauemmas ja tunki paljoa syvemmälle
-yhteiskuntaan kuin aikaisemmat laittomat asetukset. Toiselta puolen
-yltynyt vastarinta aiheutti laajaperäisempiä ja laadultaan töykeämpiä
-kostotoimenpiteitä, jotka osaltaan lisäsivät katkeroitumista
-yhteiskunnassa.
-
-Asetus oli syntynyt laittomassa järjestyksessä -- tämä oli
-vastarinnassa pääasiana -- mutta myöskin sen sisällys oli sellainen,
-ettei Suomen kansa olisi voinut sitä hyväksyä. Se liittyi mitä lähimmin
-aikaisemmin mainittuun vuoden 1899 sotilasehdotukseen, jonka
-valtiopäivät mahdottomana olivat hyljänneet. Suomalaisia asevelvollisia
-voitaisiin komentaa venäläisiin, joko Suomessa tai Pietarin
-sotilaspiirissä oleviin joukkoihin, suomalaisten muodostamia
-joukko-osastoja voitaisiin myöskin rauhan aikana sijoittaa Venäjälle,
-venäläistä päällystöä, alipäällystöä ja miehistöä voitaisiin käyttää
-näissä joukoissa j.n.e., siis täydellinen suomalaisen ja venäläisen
-sotaväen yhteensekoitus. Palvelusaika oli kolmivuotinen ja vuotuinen
-asevelvollismäärä, joka oli otettava, oli hallitsijan mielivallan
-varassa. Se sotilasvala, joka asevelvollisten oli vannottava, oli
-venäläisen valan kanssa yhtäpitävä ja sisälsi velvoituksen tukea
-itsevaltiutta. Erinomaisen suurta katkeruutta synnytti samaan aikaan
-annettu määräys, että Suomen tarkk'ampujapataljoonat, jotka olivat
-olemassa vuoden 1878 asevelvollisuuslain nojalla ja joiden
-kelvollisuutta vastaan ei voitu tehdä mitään asiallisia muistutuksia,
-oli hajoitettava. Saman kohtalon sai pian senjälkeen osakseen myös
-Suomen rakuunarykmentti, ja samoin lakkautettiin Haminan kadettikoulu,
-jossa Suomen upseerit siihen saakka olivat saaneet kouluutuksensa ja
-jossa isänmaallinen henki oli elänyt valppaana ja lämpimänä. Ainoana
-suomalaisena sotaväkenä oli enää jäljellä Suomen kaartinpataljoona. Sen
-vuotuinen lisäys oli vain pari sataa miestä ja muiden asevelvollisten
-sotapalvelukseen kutsuminen oli toistaiseksi jäävä sikseen.
-Käytännöllisesti katsoen ei sotilasrasitus näin ollen aluksi olisi
-tuntunut kansasta raskaalta ja venäläisellä taholla toivottiin tällä
-tempulla saatavan laki toteutetuksi ilman sanottavaa vastustusta kansan
-puolelta. Tässä kuitenkin erehdyttiin. Vastarinta ei kyllä ollut
-yksimielinen ja eheä, mutta kuitenkin niin huomattava, ettei lakia
-voitu saattaa tehokkaasti voimaan. Samaan aikaan kuin Suomen sotaväki
-hajoitettiin -- henkivartioväen tarkk'ampujapataljoona, tämän sotaväen
-viimeinen jäännös lakkautettiin vasta 1905 -- lisättiin venäläisten
-joukkojen lukumäärää Suomessa, jolloin ne ottivat haltuunsa Suomen
-sotaväen kasarmit, aseet ja muun omaisuuden, mikä kaikki lisäsi maassa
-vallitsevaa katkeruutta.
-
-Sotilaskysymys, laittoman venäläisen asevelvollisuuden vastustus, tuli
-lähinnä seuraavina vuosina poliittisesti määrääväksi. Ei enään
-toivottu, että vetoaminen hallitsijaan tämän uuden suuren lainrikoksen
-ja sen maalle tuhoisien seurauksien johdosta veisi toivottuun
-tulokseen, mutta kansan ajatustavan ilmituominen näytti kuitenkin
-välttämättömältä, ennenkuin tässä asiassa ryhdyttiin passiiviseen
-vastarintaan. Yleisiä kokouksia ei tällaista tarkoitusta varten enää
-voitu järjestää, mutta valtiopäivämiesten yksityinen kokous pidettiin
-senaattori L. Mechelinin puheenjohdolla Turholmassa Helsingin
-läheisimmässä saaristossa elokuun alussa, jolloin päätettiin
-toimitettavaksi uusi kansanadressi hallitsijalle. Nimien kokoaminen
-kohtasi tietenkin suurempia vaikeuksia kuin helmikuunjulistuskirjan
-johdosta syntynyttä "suurta adressia" allekirjoitettaessa, kun yleisiä
-kokouksia nyt ei voitu pitää, mutta sen allekirjoitti kuitenkin
-muutaman viikon kuluessa omakätisesti neljäsataaseitsemänkymmentäkolme
-tuhatta, 16 vuotta täyttänyttä henkilöä, selvä ilmaus siitä, mitä kansa
-ajatteli tästä sen elämään suuresti vaikuttavasta kysymyksestä. Adressi
-toimitettiin asianomaiseen paikkaan jo syyskuun lopulla, mutta
-esiteltiin vasta kaksi kuukautta myöhemmin hallitsijalle. Hän jätti sen
-huomioonottamatta.
-
-Passiivinen vastarinta asevelvollisuusasetuksen toteuttamista vastaan
-alkoi syksyllä 1901 ja jatkui kahden ja puolen vuoden ajan. Kaikki
-keinot, jotka olivat omansa erikoisesti osoittamaan asetuksen
-laittomuutta sekä estämään, vaikeuttamaan tai viivyttämään sen
-sovelluttamista, tulivat tällöin käytäntöön. Yritys saada papisto
-kieltäytymään julkilukemasta laitonta asetusta kirkoissa ja siten
-määrätyssä järjestyksessä myötävaikuttamasta sen kuuluttamiseen ei
-saavuttanut sanottavaa menestystä, kun kirkollisten viranomaisten
-mielestä kirkkoa ei ollut sekoitettava valtiollisiin taisteluihin.
-Tehokkaampi oli kuntien vastarinta niiden kieltäytyessä valitsemasta
-jäseniä kutsuntalautakuntiin ja ottamasta osaa luotettavien
-kutsuntaluetteloiden laadintaan, samoin kuin lääkärien päätös olla
-suostumatta asevelvollisten tarkastukseen. Kunnalliset viranomaiset ja
-kuntien luottamusmiehet kieltäytyivät monin paikoin ryhtymästä
-mihinkään toimenpiteisiin koko asevelvollisuusasiassa. Useimmat kunnat
-pysyivät jyrkästi päätöksissään olla valitsematta jäseniä
-kutsuntalautakuntiin. Suuria, mielivaltaisia sakkoja määrättiin niiden
-maksettaviksi, mutta ilman sanottavaa vaikutusta. Tämä yleinen
-yhteiskunnan vastarinta kävi asianomaisille vallanpitäjille erittäin
-epämukavaksi, mutta siitä huolimatta saatiin kutsunnat kevään 1902
-kuluessa joskin hyvin vaillinaisessa muodossa toimeen.
-
-Viimeisenä ja voimakkaimpana vastarinnan muotona oli jäljellä
-asevelvollisuuslakko eli asevelvollisten pysyminen poissa kutsunnoista.
-Tähän oli aloite lähtenyt ylioppilaista, mutta ajatus oli saanut
-myötätuntoista kannatusta nuorison keskuudessa kaikkialla maassa,
-myöskin sosialistisissa työväenpiireissä. Maan pohjoisosissa,
-Pohjanmaalla, nuorukaiset melkein miehissä jäivät saapumatta, Uudenmaan
-läänissä lakko oli samaten jokseenkin yleinen. Muissa osissa maata oli
-kutsuntaan saapuneiden lukumäärä suurempi. Koko maan 25,000 kutsutusta
-saapui noin 10,000, kun taas 15,000 jäi saapumatta. Helsingissä oli
-kutsuttuja 855, joista 110 tuli saapuville henkilökohtaisesti tai
-asiamiehen välityksellä, 745:n jäädessä pois. Pääkaupungissa
-kutsuntatilaisuuteen jälkinäytelmänä liittyi katulevottomuuksia, jotka
-johtivat yhteentörmäyksiin venäläisen sotaväen kanssa. Venäläisen
-kuvernöörin Kaigorodovin käskystä kasakat väkivalloin kävivät aluksi
-aivan rauhallisten ihmisjoukkojen kimppuun tyhjentäen kadut
-ratsupiiskojen ja sapelien avulla. Nämä poliittisista syistä syntyneet
-levottomuudet olivat ensimäiset laatuaan Suomessa.
-
-Venäläisen asevelvollisuusasetuksen ensimäisen toteuttamisyrityksen
-tulos oli asianomaisille varsin kiusallinen. Niin voimakas ja uskalias
-vastarinta oli heille yllätys. Saapumatta jääneiden etsintä ja
-saattaminen rangaistukseen oli suunniteltu, mutta jäi toimeenpanematta
--- niitä kun oli liian paljon -- mutta myöhemmin ryhdyttiin heitä
-vastaan muutamiin kostotoimiin, esim. kiellettiin oikeus saada
-valtionvirkaa y.m., jotka kuitenkin käytännöllisesti katsoen jäivät
-jokseenkin merkityksettömiksi. Kuitenkin annettiin kesällä ja syksyllä
-1902 uusia asetuksia, joiden tarkoituksena oli laittomuussuunnan
-ja maan venäläistyttämisen edistäminen ja ennen kaikkea
-kenraalikuvernöörin varustaminen keinoilla hänen päästäkseen
-niskoittelevien virkamiesten kimppuun. Nämä asetukset tekivät
-helpommaksi vallitsevalle poliittiselle hallitussuunnalle epämukavien
-virkamiesten ja tuomarien rankaisemisen ja virasta erottamisen, minkä
-ohella venäläisille myönnettiin sama oikeus kuin syntyperäisille
-suomalaisille hakea valtionvirkoja Suomessa. Jo samana syksynä
-erotettiin kolme vanhinta jäsentä kustakin maan kolmesta hovioikeudesta
-ja muutamia muita ylempiä virkamiehiä, jotka olivat kieltäytyneet
-noudattamasta laittomaan asevelvollisuusasetukseen perustuvia käskyjä.
-Muutama kuukausi myöhemmin hovioikeuksia kohtasi vielä tuhoisampi
-myrsky, ne kun olivat tuominneet vanhemman voimassaolevan lain mukaan
-ottamatta huomioon uusia laittomia asetuksia. Kun Turun hovioikeus oli
-kieltäytynyt jättämästä sikseen kuvernööri Kaigorodovia vastaan hänen
-mainittuihin Helsingin katumellakoihin suhtaumisensa johdosta nostettua
-kannetta, eroitettiin ilman eläkeoikeutta viisitoista tämän
-hovioikeuden jäsentä. Melkein kaikki muut virkamiehet erosivat tämän
-johdosta toimistaan hovioikeudessa, joka näin joksikin aikaa lakkasi
-toimimasta. Suurin osa maata, tiheimmin asuttu osa ynnä pääkaupunki oli
-näin ylioikeutta vailla, kunnes hallituksen onnistui täyttää paikat
-uusilla miehillä, jotka ylimalkaisesti katsoen eivät olleet tärkeän
-tehtävänsä tasalla. Viipurin hovioikeudesta erotettiin vielä
-lisäksi kymmenen, Vaasan hovioikeudesta kolme lainkuuliaista
-jäsentä ja virkamiestä. Sama kohtalo tuli Helsingin ja Viipurin
-kunnallispormestarien ja Uudenmaan ja Viipurin läänien kaikkien muiden
-kaupunkien, yhteensä yhdentoista pormestarin osaksi.
-
-Nämä ja muut samantapaiset kostotoimenpiteet virkamiehiä ja kansalaisia
-vastaan, jotka asettivat uskollisuuden lakia ja isänmaata kohtaan omien
-etujen edelle, olivat vain omansa lisäämään suuttumusta yhteiskunnan
-keskuudessa ja lujittamaan vastustushenkeä. Marraskuussa 1902 pidettiin
-Helsingissä salainen kokous, johon otti osaa vaikutusvaltaisia ja
-ymmärtäväisiä perustuslaillisiin ryhmiin kuuluvia henkilöitä maan
-kaikista osista neuvottelemaan siitä, miten yhteiskunnan puolelta oli
-suhtauduttava kumouspolitiikkaan. Ensimmäinen niistä ponsilauseista,
-jotka kokous yksimielisesti hyväksyi, kuului: "Kokous katsoo olevan
-valtiollisen ja kansallisen omintakeisuutemme pelastamiselle ja
-säilyttämiselle välttämätöntä, että passiivista vastarintaa kaikkia
-toimenpiteitä vastaan, jotka ovat ristiriidassa perustuslakiemme kanssa
-tai tarkoittavat niiden kumoamista, järkähtämättä jatketaan kaikilla
-aloilla, kunnes laillinen järjestys maahan palautetaan." Väkivallan ei
-siis vielä ollut onnistunut murtaa yhteiskunnan vastustushenkeä, joskin
-sen yksityiset jäsenet taipuivat ulkonaisen ylivoiman edessä.
-Laittomuuden ja lähinnä venäläisen asevelvollisuuden vastustusta oli
-vähentymättömänä jatkettava.
-
-Kevät 1903 aloitti uuden vaiheen Suomen sortokauden historiassa.
-Siihenastiset toimenpiteet, rankaisut ja rankaisu-uhkat olivat
-osoittautuneet liian lieviksi ja tehottomiksi. Kenraalikuvernööri ei
-ollut tyytyväinen saavutettuihin tuloksiin. Hän tarvitsi laajennettua
-valtaa voidakseen pitää niskuroivaa Suomen yhteiskuntaa kurissa.
-Huhtikuun 9 p:nä 1903 annetulla keisarillisella käskykirjeellä ja sitä
-seuranneella asetuksella "koskeva toimenpiteitä valtiollisen
-järjestyksen ja yleisen rauhan säilyttämiseksi Suomessa"
-kenraalikuvernööri varustettiin diktatorisella vallalla kolmeksi
-vuodeksi. Käskykirjeessä perustellaan toimenpidettä sillä, että
-pyrkimykset saada aikaan yhdenmukaisuus Suomen ja keisarikunnan
-alkuperäisten osien kesken olivat kohdanneet julkeaa vastustusta osassa
-Suomen väestöä. "Pahansuovat henkilöt", sanotaan edelleen, "ovat,
-saattaakseen rauhallista kansaa, joka ei ole taipuisa noudattamaan
-heidän yllytyksiään, kääntymään hallituksen vastustamisen tielle,
-rohjenneet ryhtyä tekoihin, jotka ovat häirinneet elämän rauhallista
-kulkua -- -- --. Tavallisissa oloissa olisi tuollaisilla teoilla
-häiritty järjestys voitu palauttaa saattamalla syylliset oikeudelliseen
-edesvastuuseen ja muilla yleisissä laeissa säädetyillä keinoilla. Tätä
-nykyä näitä keinoja ei kuitenkaan voida käyttää, koska eräät
-virkamiehet sekä varsinkin oikeuslaitokset eivät ainoastaan ole
-myötävaikuttamatta yleisen järjestyksen voimassa pitämiseen, vaan usein
-itse näyttävät turmiollista laintottelemattomuuden esimerkkiä."
-Käskykirje sisälsi epäsuoran tunnustuksen yhteiskunnan keskuudessa
-väkivallan vastustamisessa ilmenneelle solidarisuudelle, joskin
-"pahansuovien henkilöiden" ja "rauhallisen väestön" välisen vastakohdan
-valheellinen luulottelu otettiin lähtökohdaksi diktatuurille, "jonka
-tuli suojaa väestöä kiihottajia vastaan".
-
-Tämän diktatorisen vallan ja samalla saamiensa uusien ohjeiden nojalla
-kenraalikuvernööri voi lakia syrjäyttämällä ryhtyä melkeinpä mihin
-tahansa. Ei ollut nyt enää kysymys näennäisillä "laeilla" verhotusta,
-vaan puhtaasta väkivallasta. Kenraalikuvernööri Bobrikov käyttikin
-laajassa mitassa hyväkseen tätä uutta valtaansa. Jo keväällä ja sitten
-kesällä ja syksyllä karkoitettiin maasta suuri joukko, useita kymmeniä,
-perustuslaillisiin ryhmiin kuuluvia henkilöitä, niiden joukossa
-senaattori Mechelin ja muita entisiä hallituksenjäseniä, epämieluisia
-valtiopäivämiehiä (vapaaherra V.M. von Born, senaattorit L.
-Gripenberg ja A. Nybergh, kreivi C. Mannerheim, J. Castrén, y.m.),
-kaupunginvaltuustojen puheenjohtajia ja muita, myöskin yksinkertaisia
-rahvaanmiehiä, jotka syystä tai toisesta olivat herättäneet
-asianomaisten epäsuosiota. Myöhemmin syksyllä alkoivat karkoitukset
-Venäjälle. Kotitarkastuksia ja vangitsemisia toimeenpantiin runsaasti,
-tavallisesti Suomessa lainmukaista toimivaltaa vailla olevan venäläisen
-santarmiston ilmiannon nojalla.
-
-Kaikki nämä vainotoimenpiteet tarkoittivat ensi sijassa
-asevelvollisuusasetuksen toteuttamista vastaan suunnatun vastarinnan
-murtamista, mikä myös jossakin määrin -- ainakin näennäisesti --
-onnistui. Kevään 1903 kutsunnat olivat vähän suotuisammat
-viranomaisille, kun lähes kaksi kolmasosaa kutsutuista tuli saapuville
-tai ilmoitettiin läsnäoleviksi. Mutta tämä tulos saavutettiin osaksi
-käyttämällä suoranaista väkivaltaa -- venäläistä sotaväkeä komennettiin
-saattamaan nuorukaisia kutsuntatilaisuuksiin -- osaksi petollisin
-toimenpitein. Muutamissa seuduissa maata oli kuitenkin kutsuntalakko
-tänäkin vuonna jokseenkin yleinen. Niin oli laita Pohjanmaan
-rannikkoseudulla, itäisellä Uudellamaalla ja pohjois-Savossa.
-Iisalmessa ei 370 kutsutusta kukaan ollut saapunut vapaaehtoisesti.
-Vastustushenki ei ollut vähentynyt, mutta vastarinnan mahdollisuudet
-olivat supistetut.
-
-Diktatuuri antoi kenraalikuvernöörille vapaat kädet maamme
-venäläistyttämisen jouduttamiseksi yleensä. Niinpä hänelle oli uusissa
-ohjeissa myönnetty maan kaikkien oppilaitosten yleinen valvonta, mistä
-oli seurauksena, että koulut joutuivat kaikenlaisten rettelöiden
-alaisiksi. Annettiin määräys, joka vaati suunnattoman suuren
-tuntimäärän venäjänkielelle oppikouluissa, oppilaitoksia suljettiin ja
-yksityisiä opettajia pantiin viralta. Kenraalikuvernööri oli saanut
-toimeksi "koettaa ohjata opetuksen sellaiseen suuntaan, että nuorisoon
-istutetaan uskollisuuden henki H.M. Keisaria ja Venäjää kohtaan".
-Kaikilla näillä väkivaltaisilla toimenpiteillä oli tietenkin pakostakin
-aivan päinvastainen vaikutus. Mieliala Suomen yhteiskunnassa joutui yhä
-enemmän kiihdyksiin ja väkivallantekijöitä ja venäläisiä sortajia
-kohtaan kytevä vastenmielisyys yltyi vihaksi.
-
-Kaiken tämän ohella kotimainen hallinto joutui yhä enemmän rappiolle.
-Kotimainen hallitus, jonka myöntyväisyyttä aluksi ei kannattanut mikään
-solidarisuudentunne vallitsevaa komentoa kohtaan, oli vähitellen
-vajonnut kenraalikuvernöörin avustajaksi. Lakien ylin valvoja,
-prokuraattori, oli usein väkivaltapolitiikan välikappale. Viralta
-pannut tai eronneet virkamiehet -- heitä oli useita satoja -- oli
-korvattu ala-arvoisilla, riittävää muodollista tai asiallista
-pätevyyttä vailla olevilla, jotka usein olivat kotiperältään venäläisiä
-ja tuskin taisivat maan kieliä. Maan kahdeksasta kuvernööristä, joilla
-oli varsinaisesti hoidossaan siviilihallinto, oli näihin aikoihin viisi
-venäläistä, vailla tarkempaa maan lakien, olojen ja kansan tapojen
-tuntemusta. Poliisi oli suuresti huonontunut sen johdosta, että sen
-palvelukseen oli otettu erittäin epäiltäviä, osittain rikollisiakin
-aineksia, joista useat syntyperältään venäläisiä tai virolaisia.
-Sekasorto, epäjärjestys ja oikeudettomuus vallitsi melkein kaikkialla
-valtiollisen hallinnon alalla. Tämä oli ensimäinen tulos niistä
-yhteensulattamispyrkimyksistä, joita valtakunnan arvon ja etujen
-katsottiin vaativan.
-
-Puhtaan laillisuuden pohjalle perustuvalla passiivisella vastarinnalla
-oli tahdottu puoltaa ja voimassa pitää oikeusperiaatteita Suomen
-yhteiskunnan määräävinä ohjeina vastoin aasialaista mielivaltaa. Siinä
-oli suuri eetillinen voima, mutta se kadotti tehokkuuttaan
-suuntautuessaan voimia ja henkilöitä vastaan, joihin oikeudelliset ja
-eetilliset vaikuttimet varsin vähän tehosivat ja jotka eivät epäröineet
-vedota minkä muotoiseen väkivaltaan tahansa saavuttaakseen poliittisia
-tai itsekkäitä päämääriä. Väkivaltaa vastaan suunnattuun passiiviseen
-vastarintaan vastattiin uusilla väkivallanteoilla, jotka yhä enemmän
-kiihdyttivät mieliä. Näin oli ensi sijassa ulkomaille ja Venäjälle
-karkoitusten laita. Oli luonnollista -- moni oli sen jo edeltäpäin
-aavistanut -- että sellaisessa asiaintilassa aktiivisempaan
-puolustuspolitiikkaan suuntautuva mieliala voittaisi alaa ensi sijassa
-yhteiskunnan nuorempien ikäryhmien keskuudessa. Se ilmeni lisääntyvänä
-pyrkimyksenä ulkonaisiin mielenosoituksiin, mutta herätti yksityisissä
-henkilöissä myös ajatuksen panna väkivallan väkivaltaa vastaan.
-
-Tällainen yksityinen mies, jossa lämmin isänmaallisuus yhtyneenä maan
-kohtalon herättämään katkeruuteen purkautui epätoivon teoksi, oli nuori
-Eugen Schauman. Hänen luodistaan kaatui kenraalikuvernööri Bobrikov,
-syyllisin niistä, jotka väkivaltakeinoin tekivät työtä Suomen
-tuhoamiseksi. Murhayritys tapahtui senaatintalon porraskäytävässä 16
-p:nä kesäkuuta 1904 ja Bobrikov kuoli seuraavana päivänä. Poliittinen
-murha oli uusi ja outo ilmiö Suomessa ja kuitenkin sitä tervehdittiin
-vapahduksen tekona, ilmauksena siitä heräävästä käsityksestä tai
-tunnosta, ettei muodollisella laillisuudella ollut yksinoikeutta
-puolustuskeinona jatkuvassa taistelussa maan kansallisen olemassaolon
-hävitystä vastaan. Nuori verityön tekijä sovitti tekonsa surmaamalla
-samalla itsensä, jättäen jälkeensä hallitsijalle osoitetun kirjeen,
-jossa hän kuvasi sitä sekasortoa ja oikeudettomuutta, minkä
-kenraalikuvernöörin toiminta Suomessa oli aikaansaanut ja selitti
-tekonsa hätävarjelukseksi ja ainoaksi keinoksi saada totuus perille
-H. Majesteettinsa kuuluviin, jota hän mitä hartaimmin pyysi ottamaan
-selkoa maassa vallitsevasta todellisesta asiaintilasta. Yksin oli hän
-suunnitellut ja suorittanut tekonsa, johon harjoitettu väkivalta oli
-hänet ajanut. Toimeenpannut tutkimukset eivät myöskään antaneet tukea
-sille väitteelle, että hänellä olisi ollut avustajia tai että hän olisi
-liikkunut jonkun järjestön asioilla. Mutta syylliseksi tehtiin
-kuitenkin virallisesti "pahansuopien harjoittama kiihotus esivaltaa
-vastaan". Heinäkuun alussa karkoitettiin Venäjälle m.m. kolme
-yliopistonopettajaa, niiden joukossa professori, vapaaherra R.A. Wrede.
-Tästä oli ensi sijassa edesvastuussa Venäjän sisäasiainministeri,
-Suomen ministerivaltiosihteeri ja yliopiston kansleri von Plehwe. Mutta
-myöskin hänen elämänsä loppui väkivaltaisesti. Jo kuusi viikkoa
-Bobrikovin kuolemasta hän joutui murhateon uhriksi, teko,
-jota eivät suorittaneet suomalaiset kostajat, vaan venäläiset
-vallankumoukselliset. Sortojärjestelmä alkoi korjata kylvämästään
-väkivallasta noussutta anarkiasatoa.
-
-Jääköön sanomatta missä määrin Bobrikovin ja Plehwen murhat osaltaan
-vaikuttivat siihen suurempaan varovaisuuteen, jota Venäjän hallitus nyt
-alkoi politiikassaan noudattaa. Joka tapauksessa ne olivat
-varoitusmerkkejä, joiden merkitystä ei voitu olla huomioonottamatta.
-Venäjän vallanpitäjissä heräsi ilmeisesti tunto siitä, että jousi oli
-jännitetty liian kireälle. Venäläis-japanilainen sota oli käynnissä ja
-venäläisten siinä kärsimät vakavat vastoinkäymiset sekä valtakunnassa
-yltyvä levottomuus taltutti virkavaltaisten kansalliskiihkoilijain
-ylimielisyyden sekä kehotti suurempaan varovaisuuteen niin hyvin
-Venäjään itseensä kuin rajamaihin nähden. Ennen rauhallinen Venäjän
-kolkka, Suomi, joka sijaitsi niin lähellä pääkaupunkia, oli
-väkivaltakomennon painon alaisena kehittynyt levottomuuden ahjoksi,
-joka sisäisten ja ulkonaisten vaikeuksien vallitessa olisi voinut käydä
-kiusalliseksi suurelle valtakunnanruumiille. Periaatteessa ei siihen
-saakka noudatetusta poliittisesta suunnasta luovuttu, mutta käytännössä
-ilmeni melkoinen huojennus jo syksyllä 1904. Kenraalikuvernööriksi oli
-nimitetty ruhtinas I. Obolenskij, ei suinkaan vapaamielinen, mutta
-hyväntahtoisempi ja vähemmän karkeatekoinen mies kuin Bobrikov. Siinä
-käskykirjeessä, joka seurasi hänen nimitystään, hallitsija tosin lausui
-sen vakaumuksen, että uusi kenraalikuvernööri noudattaisi samaa
-"viisasta lujuutta" kuin hänen edeltäjänsä, jonka toimintaa samalla
-ylistettiin, mutta hänen yksityisesti saamansa ohjeet kävivät
-ilmeisesti siihen suuntaan, että yhtenäistyttämissuunnitelmien
-toteuttamisessa oli noudatettava suurempaa varovaisuutta. Sensuurin
-painostusta vähennettiin ja sanomalehdistö voi jälleen avoimemmin
-tuoda ilmi käsityksensä maan asioista, Yhteiskunta hengitti
-keveämmin. Valtiopäivät kutsuttiin kokoontumaan joulukuussa 1904.
-Perustuslaillisten julkaisemissa vaaliohjelmissa vaadittiin laillisuus
-täydelleen palautettavaksi kaikilla aloilla ja säädyille oikeutta olla
-myötävaikuttamassa maan sotalaitoksen järjestelyssä ja lainsäädännössä
-yleensä. Vanhan suomalaisen puolueen ohjelmassa ilmeni samaan suuntaan
-käypiä toiveita joskin varovaisessa muodossa, ja puolue selitti
-olevansa valmis tekemään myönnytyksiä venäläisille vaatimuksille,
-jos ne tapahtuisivat laillisessa järjestyksessä säätyjen
-myötävaikutuksella. Vaalien tulos oli perustuslaillisille suotuisa.
-Ritaristossa ja aatelissäädyssä sekä porvarissäädyssä ja
-talonpoikaissäädyssä perustuslailliset olivat enemmistönä,
-pappissäädyssä he olivat melkein tasaväkiset vanhan suomalaisen
-puolueen kanssa. Maasta sekä ulkomaille että Venäjälle karkoitettujen
-joukossa oli henkilöitä, jotka oli valittu valtiopäivä-miehiksi, ja
-samoin valtiopäivien ensimäisen säädyn itseoikeutettuja jäseniä. He
-saivat luvan palata. Myöskin muut karkoitetut voivat vähitellen
-saapua takaisin kotimaahan, joten yksi edellisen kenraalikuvernöörin
-aikana tehdyistä törkeimmistä väkivallanteoista peruutettiin. Se
-valtaistuinpuhe, jolla valtiopäivät avattiin, ei juuri antanut mitään
-toiveita laillisten olojen palauttamisesta. Vain diktatuuriasetuksen
-peruuttamista luvattiin, "niin pian kuin kenraalikuvernööri ilmoittaa,
-että ne asianhaarat, jotka sen julkaisemisen ovat aiheuttaneet,
-ovat poistetut." Helmikuunjulistuskirjasta, venäjänkielen
-käytäntöönsaattamisesta virastoissa ja asevelvollisuuslaista hallitsija
-ilmoitti, että näiden valtioperuskirjain pääperiaatteet pysytettäisiin
-muuttumattomina voimassa. Viitattiin kuitenkin näiden lainsäädäntöjen
-rajoittamisen mahdollisuuteen. Valtaistuinpuhe näytti olevan heikko,
-jos kohta hyvin heikko hallitsijan ja Venäjän hallituksen
-perääntymisyritys, mutta se oli kai pikemmin ymmärrettävä ajanolojen
-vaatimaksi poliittiseksi tempuksi, jonka hetkellisesti tuli rauhoittaa
-mielialaa.
-
-Joulukuun 31 p:nä samaa vuotta valtiopäivät lähettivät n.s. suuren
-anomuksensa, jonka säädyt yksimielisesti olivat hyväksyneet. Säädyt
-katsoivat "ensimäiseksi ja tinkimättömäksi velvollisuudekseen"
-hallitsijalle esiintuoda "peittelemättömän kuvauksen nykyään maassa
-vallitsevista onnettomista oloista sekä niistä toimenpiteistä, jotka
-ovat tarpeelliset järjestyksen, rauhan ja onnen palauttamiseksi."
-"Mitkä kaikki asianhaarat", sanotaan anomuksessa, "lienevätkin omiansa
-T.K. Majesteetiltanne peittämään asiain oikeaa laitaa, ei T.K.
-Majesteetillenne voi olla tuntematonta, että Suomessa on vuosikausia
-vallinnut alakuloisuus, syvä levottomuus ja ahdistus, sekä että tämä
-tila on johtunut siitä, että erinäisiä laajalle ulottuvia asetuksia
-Valtiosäätyjen myötävaikutuksetta on annettu asioista, joista maan
-perustuslakien mukaan lakia ei käy ilman semmoista myötävaikutusta
-säätäminen, minkä ohessa täällä on pantu toimeen hallitusjärjestelmä,
-joka tuhoa tuottavasti on häirinnyt niin hyvin julkista kuin yksityistä
-elämää." Anomuksessa kosketeltiin Venäjän ja Suomen välisten
-riitakysymysten tärkeimpiä kohtia: valtakunnanlainsäädäntökysymystä --
-ja helmikuun julistuskirjan laitonta ja yksipuolista yritystä ratkaista
-tämä kysymys -- sekä asevelvollisuuslakia ja muita laittomia ja
-oikeuttaloukkaavia lainsäädäntötoimenpiteitä, joihin viime vuosina oli
-ryhdytty, kuin myös hallinnollisia väärinkäytöksiä maan hallinnon eri
-aloilla. Lopuksi esitettiin ehdotus niiksi toimenpiteiksi, joita
-vaadittiin säännöllisiin oloihin palaamiseen sekä huomautettiin,
-kuinka erittäin tärkeätä oli, että asevelvollisuuskutsunnat heti
-peruutettaisiin. Anomuksen loppuponnessa säädyt pyysivät, että H.
-Majesteettinsa, "suvaitsisi armossa ryhtyä niihin toimenpiteisiin,
-jotka ovat tarpeen perustuslainmukaisen hallitustavan uudelleen
-voimaansaattamiseksi ja laillisen järjestyksen palauttamiseksi
-Suomeen."
-
-Vastaus tähän anomukseen saapui vasta maaliskuun lopulla 1905, mutta se
-sisälsi vain tiedonannon, että vuoden 1901 asevelvollisuusasetuksen
-sovelluttaminen toistaiseksi lakkaisi, ja sen tunnustuksen, ettei
-tuomaria perustuslainmukaisesti voida ilman laillista tutkintoa ja
-tuomiota virasta erottaa, sekä myös tähän kuuluvan v:n 1902 asetuksen
-kumoamisen. Muihin anomuksen kohtiin ei kajottu; vain valtakunnan
-lainsäädäntökysymyksen rajoittamisesta annettiin toiveita asettamalla
-komitea sitä varten (Tagantsevin komitea). Valtiopäivät myönsivät 10
-miljoonan markan määrärahan yhdeksi vuodeksi sotilastarkoituksiin
-suoritettavaksi Venäjän valtakunnanrahastoon korvauksena lakkautetusta
-asevelvollisuudesta. Huhtikuussa hajosivat valtiopäivät ilman että oli
-saatu lopullista vastausta suureen anomukseen. Lakkauttamalla laittoman
-asevelvollisuusasetuksen sovelluttaminen oli tosin hetkellisesti
-polttavin riidan- ja levottomuudenaihe poistettu, mutta mieliala maassa
-ei ollut rauhoittunut. Lainvastaiset toimenpiteet eivät lakanneet,
-joskin painostus oli vähentynyt. Ei ollut luottamusta siihen, että
-Venäjän politiikka Suomea kohtaan todella saisi pysyväisesti uuden
-suunnan.
-
-Aktiiviset pyrkimykset eivät myöskään olleet lakanneet. Ne olivat
-päinvastoin kiteytyneet samoinajattelevien ainesten salaiseksi
-yhteenliittymäksi, joka ensi sijassa oli muodostunut radikaalisesti
-ajattelevan nuorison kesken, ja syksyllä 1904 saaneet kannattajakseen
-"Suomen aktiivisen vastustuspuolueen", jonka varsinainen perustaja ja
-johtaja oli Tukholmassa asuva vallankumousmies K. Zilliacus ja johon
-liittyi muutamia karkoitetuista suomalaisista sekä joukko kotimaassa
-asuvia kansalaisia. Puolueen päämäärä oli aluksi sama kuin
-perustuslaillisten ryhmien, nimittäin oikeuden puolustus ja Suomen
-sisäisen vapauden ja itsehallinnon palauttaminen, mutta se piti
-passiivista laista kiinnipitämistä riittämättömänä taistelukeinona,
-varsinkin kun täyttä yksimielisyyttä ei oltu yhteiskunnan kesken voitu
-saavuttaa vastustuspolitiikassa. Puolueen pyrkimysten määränä oli
-kumota Venäjän itsevaltius, joka tosiasiallisesti vallitsi Suomessa, ja
-se hyväksyi kaikki ne vallankumoukselliset keinot, jotka tällöin voivat
-tulla kysymykseen. Päämäärä voitiin, niin arveltiin tällä taholla,
-saavuttaa vain yhteistyössä Venäjän tyytymättömien ainesten ja lähinnä
-sen vallankumouksellisten kanssa. Vain kansanhallitsema Venäjä,
-arveltiin, voi tunnustaa Suomen vapauden ja oikeuden. Puolueen
-laskelmiin sisältyvää, pian alkavaa vallankumousta oli seuraava Suomen
-kapinaannousu. Ajatus, että maamme tällöin saavuttaisi täydellisen
-itsenäisyyden, ei ollut aivan outo aktivistien suunnitelmille.
-Kongressi yhteistoiminnan aikaansaamiseksi Venäjän valtakunnan
-erilaisten vallankumouksellisten ainesten kesken oli pidetty Pariisissa
-syksyllä 1904. Suomea edustivat tällöin K. Zilliacus ja tohtori Arvid
-Neovius.
-
-Puolue teki itsensä tunnetuksi lentolehtisellä, jota levitettiin
-joulukuussa 1904 ja joka sisälsi sen ohjelman. Se otettiin Suomen
-yhteiskunnan keskuudessa yleensä vastaan jokseenkin suurella
-epäluulolla ja perustuslaillisen puolueen johtavat henkilöt asettuivat
-sekä eetillisistä että poliittis-taktillisista syistä torjuvalle
-kannalle siihen ajatukseen nähden, että olisi luovuttava laillisuuden
-tiestä ja turvauduttava vallankumouksellisiin taistelukeinoihin.
-Arveluttavalta ja vaaralliselta näytti yhteistyö Venäjän
-vallankumouksellisten kanssa, joiden koko sielullinen rakenne oli
-vieras suomalaiselle ajatus- ja tunne-elämälle ja joita kohtaan
-Suomessa oli kyllä jonkun verran myötätuntoa, mutta varsin vähän
-luottamusta. Liittyminen mainittuun puolueeseen ei myöskään liene ollut
-huomattavan suuri. Sen tai sen taistelujärjestön toiminta keväällä ja
-kesällä 1905 rajoittui yksityisiin, venäläistyttämisjärjestelmän
-välikappaleita vastaan suunnattuihin väkivallantekoihin, joista
-mainittakoon prokuraattori Soisalon-Soinisen murha helmikuussa 1905.
-Lukuunottamatta näitä yksityisiä, osaksi jokseenkin mielettömiä
-terroristisia tekoja sekä muutamia vain osaksi onnistuneita aseiden
-maahantuontiyrityksiä (Grafton-seikkailu), oli puolueen toiminnalla
-pääasiallisesti propagandan luonne ja sen tarkoituksena siis
-valmistaa maassa yhteistoiminnassa Venäjän vallankumouksellisten
-ainesten kanssa toimeenpantavaa poliittista vallankumousta.
-Mutta propaganda-toiminnallaan työväenluokan keskuudessa puolue
-tuli lähempään kosketukseen tämän keskuudessa liikkuvien
-sosialivallankumouksellisten pyrkimysten kanssa, joille se antoi
-virikettä ja jotka siihen jonkun verran vaikuttivat. Aktiivinen
-vastustuspuolue ei ollut vieras poliittisten tapausten muodostumiselle
-syksyllä 1905.
-
-Myöskin sosialistit olivat tällöin jo järjestäytyneet valtiolliseksi
-työväenpuolueeksi. Tämä tapahtui ensin Turussa 1899 ja sittemmin 1903
-Forssassa pidetyssä kokouksessa, missä ryhdyttiin vaatimaan jyrkkiä
-poliittisia uudistuksia. Vähää ennen valtiopäivien lopettamista
-huhtikuussa 1905 he koettivat säätytalon edustalla toimeenpannulla
-meluavalla mielenosoituksella saada säädyt pakotetuiksi jyrkkään
-äänioikeusuudistukseen, mutta menestymättä.
-
-Pietarissa tammikuussa 1905 sattuneista verisistä tapahtumista
-lähtien oli Venäjällä vallinnut kuohuntaa ja levottomuutta.
-Vallankumouksellinen mieliala purkautui ilmi Venäjän yleislakossa saman
-vuoden lokakuun lopussa, kun liikenneneuvot pysähdytettiin ja
-säännöllinen julkinen elämä lakkasi toimimasta. Esimerkki
-vaikutti välittömästi Suomeen. Aloitteentekijöinä meillä olivat
-vallankumoukselliset sosialistit ja "aktivistit". Koko säännöllisen
-yhteiskunnallisen elämän seisauttaminen Suomessa näytti poliittiselta
-kannalta katsoen jokseenkin tolkuttomalta, ja itse asiassa se olikin
-pelkkää Venäjällä vallitsevan lakkoliikkeen matkimista. Mutta kun lakko
-kerran oli aloitettu, yhtyi koko yhteiskunta siihen, joten se tuli
-"kansallislakoksi" ja sai puhtaasti poliittisen, venäläistä sortovaltaa
-vastaan suunnatun liikkeen luonteen. Lakko puhkesi 30 p:nä lokakuuta,
-jolloin kaikki säännöllinen julkinen toiminta pysähtyi ja valta siirtyi
-lakkokomiteoille. Olosuhteiden painostuksen alaisena keisari oli
-pakotettu 30 p:nä lokakuuta antamaan Venäjän kansalle julistuskirjan,
-jossa lainalainen vapaus ja kansanedustus luvattiin. Myöskin Suomi
-käytti tilaisuutta hyväkseen. Perustuslaillisten puolueiden
-luottamusmiehet laativat jo 31 p:nä lokakuuta ehdotuksen
-julistuskirjaksi, jonka hallitsija antaisi Suomen kansalle. Se
-lähetettiin varustettuna kenraalikuvernöörin puoltolauseella
-keisarille, joka allekirjoitti sen 4 p:nä marraskuuta. Tässä
-julistuskirjassa täydellisesti hyväksyttiin säätyjen aiemmin mainittu
-suuri anomus, joten kaikki laittomat asetukset yhdellä iskulla
-kumottiin. Maa sai takaisin autonomiansa ja lailliset olot
-palautettiin. Se puhtaasti valtiollinen tarkoitus, mikä porvarillisen
-yhteiskunnan puolelta oli kiinnitetty tähän viikonpäivät kestäneeseen
-suurlakkoon, oli siis saavutettu. Sosialistit, jotka ensi sijassa
-olivat lakon järjestäneet ja sen avulla olivat tahtoneet osoittaa
-mieltänsä porvarillista yhteiskuntaa vastaan ja saavuttaa valtaa, eivät
-olleet tyytyväisiä. He olivat toivoneet vallankumoushallituksen
-asettamista, joka olisi kutsunut koolle kansalliskokouksen, ja
-tahtoivat vielä julistuskirjan kuuluttamisen jälkeen jatkaa lakkoa,
-mutta eivät yrityksessään onnistuneet. Perustuslaillismieliset ja
-yleensä yhteiskunnan järkevämmät ainekset, jotka sosialistiset komiteat
-olivat lakon aikana jonkunverran työntäneet syrjään, ottivat jälleen
-johdon käsiinsä. "Kansalliskaarti", joka lakon aikana oli muodostettu
-ylläpitämään järjestystä, jakaantui nyt porvarillisten ja
-sosialististen ainestensa mukaisesti. Ensinmainittuihin liittyivät myös
-"aktivistit". Ensi kertaa nyt "valkoiset" ja "punaiset" seisoivat
-vastakkain. Kaikki suoriutui ilman mitään veristä yhteentörmäystä,
-mutta jäljet näkyivät tulevaisuudessa. Yleensä lakon aikana ilmeni vain
-harvoja ja verraten vaarattomia väärinkäyttöjä.
-
-Lakkoviikon aikana oli senaatinjäsenet, kansanjoukkojen
-painostuksenalaisina, pakotettu pyytämään eroansa. Erohakemuksiin
-hallitsija muutamia viikkoja myöhemmin antoi suostumuksensa ja uusi
-kotimainen hallitus muodostettiin yksinomaan henkilöistä, jotka
-kuuluivat perustuslaillisiin puolueisiin ja joista useat olivat olleet
-maasta karkoitetut. Senaatin varapuheenjohtajiksi tulivat L. Mechelin
-ja vapaaherra R.A. Wrede, edellinen talous- ja jälkimäinen
-oikeusosastoon. Seuraavan vuoden alussa määrättiin jälleen suomalainen
-mies, kenraali A. Langhoff, Suomen ministerivaltiosihteeriksi.
-
-Loppunut oli ensimäinen sortokausi, jolle moninkertainen
-laittomuus ja häikäilemätön vaino oli ollut tunnusmerkkinä.
-Perustuslakitaistelu, oikeustaistelu, oli päättynyt Suomen voittoon
--- vihollinen oli ainakin sillä hetkellä laskenut aseensa. Ulkonaisten,
-kokonaan Suomen ulkopuolella olevien voimien vaikutus se tällä kertaa
--- kuten kerran myöhemminkin -- oli tullut maamme avuksi sen
-hädänalaisessa tilassa. Japanin sodan vastoinkäymiset ja Venäjällä
-vallitseva sisäinen levottomuus oli lamauttanut venäläisen jättiläisen
-voiman. Ilman tätä ulkonaisten olosuhteiden myötävaikutusta Suomi ei
-olisi voinut kestää epätasaisessa taistelussa.
-
-
-
-
-Lyhyt rauhankausi.
-
-
-Varsinainen perustuslakitaistelu, joka alkoi 1899
-helmikuunjulistuskirjan johdosta, oli jatkunut lähes seitsemän vuotta.
-Sarja Suomea vastaan suunnattuja oikeudenloukkauksia oli antanut
-leimansa tälle kaudelle. Venäjän hallituksen aikomus tehdä loppu maamme
-sisäisestä itsehallinnosta ja oikeudesta elää omaa kansallista
-elämäänsä oli sen kuluessa yhä julkeammin tullut näkyviin, kunnes
-olosuhteet pakottivat hallitsijan antamaan Suomen kansalle takaisin sen
-aatteellisen omaisuuden, joka siltä väkivalloin oli riistetty, ja
-joksikin aikaa jättämään sen rauhaan. Passiivinen vastarinta --
-itsepäinen ja mahdollisimman johdonmukainen voimassaolevassa laissa
-kiinnipysyminen -- oli taistelussa ollut kansan pääaseena. Vasta tämän
-n.s. sortokauden lopulla oli myös aktiivisempia itsepuolustuksen
-ilmauksia esiintynyt. Passiivinen vastarinta ei kyllä ollut täysin
-vastannut toiveita, mutta se oli kuitenkin pääasiassa täyttänyt
-tehtävänsä. Se vaikeutti suuressa määrin laittomien asetusten ja
-käskyjen soveltamista ja oli todella tehnyt mahdottomaksi venäläisen
-asevelvollisuuden toteuttamisen, mikä käytännöllis-poliittiselta
-kannalta katsoen oli tämän vastarintapolitiikan tärkein saavutus. Mutta
-merkitykseltään kenties vielä tärkeämpää oli, että tämä poliittisen
-toiminnan muoto oli kohottanut kansan vastustushenkeä, lujittanut
-isänmaallista tunnetta ja uhrimieltä, ehkäissyt turmeluksen ja
-yhteiskunnanhajaannuksen kehitystä sekä kypsyttänyt kansaa toista
-laatua olevan vastarinnan varalle. Mutta ajan pitkään ei tätä
-yksipuolisesti puolustusta tarkoittavaa taistelumuotoa, oman laatunsa
-ja ihmissielun luonteen vuoksi, olisi voitu riittävän laajassa
-mitassa ylläpitää eikä se olisi voinut pysyä tehokkaana. Venäjän
-lokakuunvallankumous tuli kansallemme avuksi oikealla hetkellä ja teki
-mahdolliseksi sen vapauden ja laillisuuden voiton, joka oli ollut myös
-passiivisen vastarinnan lopullisena päämääränä.
-
-Suomen kansa saattoi nyt jälleen hengittää vapaasti ja sen ensimäiseksi
-tehtäväksi tuli koettaa parantaa ne yhteiskuntarakennuksen särkymät ja
-vauriot, jotka sortovalta oli aikaansaanut. Kaikkien yhteiskunnan
-pystyvien voimien yhtynyt työ olisi tätä varten ollut tarpeen. Mutta
-yksimielisyys kansassa oli järkkynyt. Ne poliittiset vastakohdat,
-joiden ilmauksena oli sortovuosien aikana esiintynyt erilainen
-suhtautuminen laittomuuteen, olivat ehtineet tunkeutua syvälle myöskin
-henkilökohtaisemmissa seikoissa, ja jatkoivat yhä hajoittavaa
-vaikutustaan. Perustuslaillisten ryhmien ja entisen hallituspuolueen
-eli suomettarelaispuolueen kesken ilmeni laillisuuden palauttamisenkin
-jälkeen ei ainoastaan epäluuloa ja mielenapeutta, vaan katkeruutta,
-joka meni paljoa pitemmälle kuin mikä oli kokonaisuuden menestyksen
-kannalta soveliasta. Viimemainittu puolue ei ollut halukas
-lojaalisesti tunnustamaan uusia oloja ja niiden edessä taipumaan ja
-perustuslailliset ryhmät, jotka olivat päässeet valtaan, eivät
-käyttäneet sitä tarpeellisella varovaisuudella ja jalomielisyydellä,
-kun oli kysymys aikaisemmista vastustajista.
-
-Uuden tekijän sai valtiollinen elämämme sosialidemokraattisesta
-puolueesta, jonka toiminnan varsinainen lähtökohta oli suurlakko ja sen
-tapahtumat. Kielitaistelu ja eräät yleiset kulttuurikysymykset sekä
-suhtautuminen venäläisten vaatimuksiin olivat tähän saakka yksinään
-määränneet poliittiset puoluemuodostukset. Nyt tuli lisäksi
-luokkataistelu ratkaisevasti painavana tekijänä. Bobrikovin edustamaan
-venäläiseen politiikkaan oli sisältynyt pyrkimys petollisin lupauksin
-kiihottaa alempaa tilatonta väestöä hallitusta vastustavia "herroja"
-vastaan ja uskottelu maareformilla. Nämä ponnistukset eivät olleet
-jääneet tuloksettomiksi. Venäjältä tullut sosialivallankumouksellinen
-tartunta tapasi täällä valmistettua maaperää ja myöskin Suomen
-aktiivinen vastustuspuolue oli antanut virikettä eräiden työväenpiirien
-vallankumouksellisille taipumuksille, joskin enemmän poliittisessa
-kuin sosiaalisessa tarkoituksessa. Suurlakon lopputulos oli
-sosialidemokraattiselle puolueelle pettymys. Se ja sen johdettavina
-olevat työväenjoukot alkoivat nyt entistä enemmän kulkea omia teitään
-ja noudattaa suorastaan hyökkäävää politiikkaa porvarillista
-yhteiskuntaa ja uutta perustuslaillista hallitusta vastaan. Tämän
-mielialan ulkonaisena ilmauksena perustettiin "punakaarteja", jotka
-suhtautuivat vihamielisesti lailliseen järjestysvaltaan. Senjälkeen
-kuin verinen yhteentörmäys oli tapahtunut tämän kaartin ja
-porvarillisen suojeluskunnan välillä Helsingissä elokuun alkupäivinä
-1906 sattuneissa levottomuuksissa, jotka olivat välittömässä yhteydessä
-Viaporin linnoituksessa puhjenneen venäläisen vallankumouksellisen
-sotilaskapinan kanssa, katsoi hallitus olevansa pakotettu hajoittamaan
-nämä aseistetut työväenjoukot, ne kun olivat jatkuvana vaarana
-yhteiskunnalle. Myöskin porvarillinen suojeluskunta hajaantui. Mutta
-kerran luotu kuilu jäi pysyväiseksi.
-
-Marraskuun julistuskirjassa oli annettu toiveita myöskin
-eduskuntauudistuksesta. Uuden hallituksen ja valtiopäivien ensimäisiä
-tehtäviä yhteiskunnan lujittamiseksi oli yhteisen taistelun ja
-yhteisten kärsimysten jälkeen toimeenpanna kansaneduskunnan uudistus,
-joka perustuisi yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen. Valtiopäivät
-hyväksyivät suurella enemmistöllä komitean laatiman, hallituksen
-puoltaman ja hallitsijan antaman esityksen ja hallitsija vahvisti sen
-heinäkuun 20 p:nä 1906. Venäjän hallituksen myöntyväisyys esityksen
-vahvistamisen suhteen ei johtunut mukautuvasta vapaamielisyydestä, vaan
-todennäköisesti siitä, että sillä taholla odotettiin ruotsalaisen
-aineksen, jonka katsottiin muodostavan suomalaisen vastustuksen
-selkärangan, menettävän merkityksensä uudessa eduskunnassa. Uudistus
-oli askel tietymätöntä kohti -- ja moni epäröiden ajatteli sen
-toteuttamista --, mutta porvarillisella taholla toivottiin, että sen
-avulla saavutettaisiin yhteiskunnan lujittuminen ja yhteisymmärrys maan
-suuressa elinkysymyksessä, sen valtiollisen itsemääräämisoikeuden
-puolustamisessa. Neljän säädyn (ritariston ja aatelin, pappissäädyn,
-porvarissäädyn ja talonpoikaissäädyn) sijalle tuli nyt yleiseen, miehen
-ja naisen äänioikeuteen nojaavan vaalilain perusteella valittu
-yksikamarinen eduskunta, missä kansanvaltaiset periaatteet oli
-kehitetty pitemmälle kuin silloin kenties missään muussa Euroopan
-maassa. Valtiopäivien valtaa laajennettiin, mutta sitä rajoittivat
-kuitenkin suuresti hallituksen ja hallitsijan valtuudet. Vaalilaki,
-jossa suhteellinen vaalijärjestelmä puoluelistoineen oli toteutettu,
-toi eduskuntaan aivan uusia aineksia alemmista kansankerroksista, jotka
-eivät ennen olleet ottaneet osaa yleiseen valtiolliseen elämään, ja
-valtiopäivät, joiden tuli kokoontua vuosittain, saivat aivan toisen
-ulkonäön kuin aiemmin. Jo ensimäisessä yksikamarisessa eduskunnassa oli
-odottamattoman suuri osa (noin 40 prosenttia) edustajapaikoista
-joutunut sosialidemokraattiselle puolueelle. Työkuntoisuuteen ja
-poliittiseen edesvastuuntuntoon nähden oli uusi kansaneduskunta
-edellistä, joskin kokoonpanoltaan yksipuolista säätyedustusta paljon
-heikompi. Uudistus oli liian äkkinäinen. Aiemmin suuresti rajoitetun
-vaalioikeuden asteittainen laajentaminen olisi pitänyt käydä yleisen ja
-yhtäläisen äänioikeuden sekä yksikamarijärjestelmän toteuttamisen
-edellä. Kaupunkien lukuisa työväki sekä maaseudun tilaton väestö, joka
-oli vailla kaikkea poliittista kasvatusta, kohosi nyt yhdellä kertaa
-tekijäksi, jolla oli mitä suurin poliittinen vaikutusvalta, omistamatta
-sitä varten tarpeellista kypsyyttä. Kuten myöhempi kehitys on
-osoittanut, kävivät uudistuksen seuraukset maalle kohtalokkaiksi.
-Yhteiskuntaluokkien välinen kuilu ei tasoittunut, kuten oli toivottu,
-vaan päinvastoin se laajeni. Äsken saavutettu valta vain lisäsi
-vallanhimoa.
-
-Täysin lailliset olot ja järjestys maan hallintoon oli palautettu ja
-uusi hallitus toimi väsymättä. Yhteistyö senaatin ja uuden
-perustuslaillismielisen kenraalikuvernöörin, tod. salaneuvos Gerardin
-välillä oli luottamuksellista. Mutta siitä huolimatta yhteiskunnan eri
-aloille suunniteltu uudistustyö ehti vain vähältä osalta tulla
-suoritetuksi, ennenkuin suotuisa aika oli ohi. Siihen oli osaksi syynä
-maassa vallitseva hajaannus ja valtiopäivien radikaalinen esiintyminen.
-Poliittisesti valoisa aika, Venäjän rauhallinen suhtautuminen Suomeen,
-ei myöskään tullut pitkäaikaiseksi. Venäjän kanssa aikaansaatu rauha ei
-nimittäin ollut pysyväinen. Ainoastaan pakollinen myönnytys Venäjän
-hallituksen puolelta oli antanut Suomelle hetkisen hengähtämisaikaa.
-Damokleenmiekka riippui yhä edelleen uhkaavana maan yllä. Taantumus oli
-Venäjällä taas kohottanut päätään, kuten rettelöimiset uuden
-valtakunnanduuman kanssa kyllin osoittivat. Venäjän natsionalistinen
-sanomalehdistö sai takaisin hyökkäävän sävynsä. Suomea vastaan tähdätyt
-suunnitelmat otettiin jälleen esiin, joskin niiden toteuttamistapaa
-jonkun verran lievennettiin, mikä johtui osaksi viimeisten sortovuosien
-kokemuksesta, osaksi siitä, että Venäjä oli saanut kansanedustuksen.
-
-Ulkonaista aihetta sekaantua Suomen asioihin oli Venäjän hallitus m.m.
-löytänyt siitä yhteistyöstä, mikä oli olemassa Suomen aktivistien ja
-Venäjän vallankumouksellisten välillä, ja luulosta, että nämä muka
-saivat turvaa Suomessa. Tällaista yhteistyötä sekä äsken saavutetun
-laillisuuden merkityksen väheksymistä tuki jokseenkin avoimesti
-poliittisesti radikaalinen aikakauslehti "Framtid", jota voitiin pitää
-aktivistien äänenkannattajana. Uusi salainen aktivistijärjestö,
-Voima-liitto, oli suurlakon jälkeen muodostettu Suomessa. Sen
-päämääränä oli lähinnä yhteiskunnan aktiivisen turvan valmisteleminen
-ja siihen sisältyi tavallaan myöhemmän suojeluskunta-ajatuksen siemen,
-mutta liitolla oli ilmeisesti myöskin kauemmas tähtääviä päämääriä:
-maan valmistautuminen vapautumaan Venäjästä, jos vain olot
-muodostuisivat sellaisiksi, että tämän ajatuksen toteuttaminen kävisi
-mahdolliseksi. Lämpimän isänmaallisuuden kannattama, mutta
-poliittiselta pätevyydeltään jokseenkin heikko Voima-liitto, jolla oli
-Pohjanmaalla haaraosastoina urheilu- ja ampumaseuroja, oli itse asiassa
-aktiivisen itsenäisyysliikkeen edeltäjä. Liitto herätti aivan
-luonnollisesti suurta epäluuloa venäläisellä taholla, mutta
-sitä käytettiin samalla keinona suomalaisten lojaalisuuden
-epäilyksenalaiseksi tekemiseen. Tässä tarkoituksessa koetettiin
-provoseeratuita ilmiantoja ja vääriä kiertokirjeitä käyttää
-todistuksina Suomessa harjoitettua rikollista poliittista toimintaa
-vastaan. Ei vain Venäjän, vaan myös suomettarelaispuolueen taholta
-paisutettiin Voima-juttu laajuudeltaan paljoa suuremmaksi kuin se
-ansaitsi ja käytettiin aseena perustuslaillista hallitusta vastaan,
-joka myös katsoi olevan aihetta hajoittaa liiton.
-
-Oleskeltuaan kaksi vuotta Suomessa vapaamielinen, sympaattinen
-kenraalikuvernööri Gerard sai eron toimestaan ja hänen seuraajakseen
-tuli kenraali W. Boeckmann, tosin hyväntahtoinen mies, mutta vailla
-lujia poliittisia periaatteita ja sen kautta soveliaampi välikappale
-Venäjän taantumukselliselle ja suomalaisvihamieliselle suunnalle. Jo
-vuoden 1907 lopussa oli kenraalikuvernöörinapulaiseksi nimitetty
-Bobrikovin ajalta tunnettu Suomen autonomian vannoutunut vihamies
-kenraali F. Seyn. Venäjän pääministerinä, v. 1906 eronneen Witten
-jälkeen, oli P. Stolypin, joka oli ottanut hallitusohjelmaansa
-myöskin Suomen liittämisen lähemmäksi Venäjää. Sosialistien ja
-epäsuorasti suomettarelais-puolueen taholta eduskunnassa ilmituodun
-epäluottamuslauseen johdosta Suomen hallituksen jäsenet pyysivät
-eroansa huhtikuussa 1908. Eduskunta tosin hajoitettiin, mutta muutamat
-vanhemmista senaattoreista, niiden joukossa L. Mechelin, saivat eron,
-minkä kautta perustuslaillinen senaatti pirstoutui. Kesällä
-muodostettiin kokoomussenaatti eri porvarillispuolueiden edustajista,
-Edv. Hjelt varapuheenjohtajana. Tämä tapahtui venäläisten puolelta
-tehdyn vaatimuksen johdosta, mutta myöskin Suomessa ajateltiin
-mahdolliseksi kokoomushallituksen avulla vähentää maan porvarillisten
-ryhmien kesken vallitsevaa hajaannusta sekä saavuttaa lujempi asema
-ulospäin venäläisten vaatimuksia vastaan. Ensimäinen tarkoitusperä
-jossakin määrin saavutettiin, viimemainittua ei. Jo keväällä 1909
-tilanne oli sellainen, että senaatin perustuslaillisten jäsenten täytyi
-erota ja seuraavana syksynä olivat jäljelle jääneetkin jäsenet
-pakotetut jättämään paikkansa.
-
-
-
-
-"Finis Finlandiae".
-
-
-Pitkäksi aikaa ei Suomea siis jätetty rauhaan. Vuonna 1908 alkoi maalle
-uusi laittomuudenkausi. Aluksi venäläisellä taholla meneteltiin
-jonkunmoisella varovaisuudella, sitten yhä julkeammin.
-
-Nyt ei enään herätetty eloon asevelvollisuuskysymystä, jolla edellisen
-sortokauden aikana oli ollut vallitseva sija laittomuustoimenpiteissä
-ja joka, lukuunottamatta helmikuunjulistuskirjaa, oli ristiriitojen
-päätekijänä. Yhteiskunnan vastarinta oli peljättänyt Venäjän hallitusta
-uudistamasta yritystään saattaa venäläinen asevelvollisuus Suomessa
-voimaan, ja toiselta puolen oli itse vastarinnan luonne osoittanut,
-ettei Suomen kansan suhde Venäjään enään ollut niin luotettava, että
-olisi uskallettu ryhtyä palauttamaan suomalaista sotalaitosta
-entisessäkään muodossaan. Näytti varmimmalta jättää maa vaille omaa
-aseistusta ja uskoa tämä yksinomaan venäläisille joukoille. Sen
-sijaan vaadittiin Suomen valtiolaitokselta rahallista korvausta
-kansan vapauttamisesta sotilasrasituksesta, mikä, varsinkin kun
-sotilasmäärärahoja ei tehty riippuviksi valtiopäivien suostumuksesta,
-sai aikaan pysyväisiä selkkauksia Venäjän ja Suomen valtiomahtien
-välillä. Lokakuussa 1909 hallitsija antoi julistuskirjan,
-jossa määrättiin, että Suomen, sen sijaan että se suorittaisi
-henkilökohtaista asevelvollisuutta, tuli Venäjän valtakunnanrahastoon
-maksaa vuotuinen, vähitellen 20 miljoonaksi markaksi nouseva erä. Tälle
-laittomassa järjestyksessä syntyneelle toimenpiteelle valtiopäivät
-eivät myöntäneet sitovaa voimaa, mutta rahat tilattiin ja suoritettiin
-yleisestä valtionrahastosta, johon valtiopäiville ei tunnustettu mitään
-määräämisoikeutta.
-
-Suomen kysymyksistä vedettiin nyt etualalle menettely, jota oli
-noudatettava Suomen asioita hallitsijalle esitettäessä, sekä
-valtakunnanlainsäädäntöä koskevat kysymykset. Ensinmainitulla
-tarkoitettiin saattaa nämä asiat Venäjän ministerineuvoston valvonnan
-alaisiksi, ennenkuin ne esitettiin hallitsijalle, ja siten antaa tälle
-laitokselle ratkaiseva vaikutusvalta kaikkiin Suomen asioihin. Suomen
-lakiasäätäviä viranomaisia asiassa kuulematta julkaistiin kesäkuussa
-1908 asetus, ettei ministeri-valtiosihteeri saisi hallitsijalle esittää
-mitään Suomesta saapuneita asioita, ennenkuin ne oli saatettu
-ministerineuvostoon lausunnonantamista varten, milloin asian laatu sitä
-vaati. Tätä toimenpidettä voidaan pitää uuden laittomuus- ja
-venäläistyttämissuunnan virallisena alkuna maassamme. Se tapahtui heti
-perustuslaillisen senaatin hajoittamisen jälkeen eikä ollut ilman
-yhteyttä tämän seikan kanssa. Tehottomiksi jäivät Suomen senaatin,
-samoinkuin eduskunnan useampaan kertaan tekemät huomautukset
-toimenpiteen sekä oikeudellisesta että käytännöllis-hallinnollisesta
-puolesta. Venäjän ministerineuvosto sai tarkastusoikeuden niihin Suomen
-asioihin, jotka oli esitettävä hallitsijalle, ja tuli siten olemaan
-Suomen hallituksen ja hallitsijan välillä oleva virallinen aste sekä
-sai aina uudistuvaa tilaisuutta puuttua Suomen asiain ratkaisuun,
-silloinkin kun nämä olivat laadultaan täysin sisäisiä ja politiikkaan
-kuulumattomia. Laajassa mitassa neuvosto käyttikin tätä oikeutta
-hyväkseen muka laillisuuden varjossa, vaikka sellainen virallinen
-maamme asioihin sekaantuminen oli ilmeisessä ristiriidassa Suomen
-Venäjän valtakunnassa nauttiman autonomisen erikoisaseman kanssa. Oli
-luonnollista, että heikko ja Suomelle epäsuopea hallitsija sellaisissa
-asioissa enemmän kuunteli venäläisiä neuvonantajiaan kuin Suomen
-senaattia ja ministerivaltiosihteeriä.
-
-Laajan luvun Suomen poliittisessa historiassa Venäjän vallan aikana
-muodostaa valtakunnanlainsäädäntökysymys, s.o. Venäjälle ja Suomelle
-yhteisten tai valtakunnan etuja koskevien Suomen lakien säätämistä
-koskeva kysymys ja sillä on tärkeä sijansa venäläis-suomalaisissa
-ristiriidoissa. Pyrkimys saada tämä kysymys järjestetyksi oli
-venäläiseltä taholta sikäli oikeutettu, kuin lainsäädännössä tässä
-kohden oli olemassa aukko, mutta sen merkitystä suurenneltiin
-poliittisessa tarkoituksessa. Ei suomalaistenkaan puolella oltu
-haluttomia järjestämään tätä kysymystä, mutta se oli tehtävä tavalla,
-joka ei järkyttänyt Suomen valtakunnassa nauttimaa sisäistä autonomiaa.
-Eri ajoin ja muodoin olivat venäläiset ja suomalaiset viranomaiset tätä
-kysymystä käsitelleet ja sitä oli pohdittu venäläis-suomalaisissa
-sekakomiteoissa. Vielä vuonna 1909 asetettiin tällainen, kumpaakin
-maata edustavista valtio-oikeuden tuntijoista kokoonpantu sekakomitea,
-jonka puheenjohtajana oli salaneuvos Haritonov. Mutta suomalaiset ja
-venäläiset näkökannat eivät nyt yhtä vähän kuin aiemminkaan olleet
-yhteensovitettavissa. Venäläiseltä taholta esitettiin vaatimuksia,
-joita Suomen puolelta ei voitu hyväksyä. Täällä oltiin valmiit tekemään
-suuriakin myönnytyksiä, mutta ei kuitenkaan niin suuria, että
-suomalainen lainsäädäntö tähän kuuluvilla aloilla jäisi kokonaan
-riippuvaiseksi Venäjän viranomaisten päätöksestä, kun taas venäläisellä
-taholla juuri tässä kohden pyrittiin saavuttamaan ehdotonta ylivaltaa.
-Kysymys oli tullut tai tehty erikoisesti olevan hetken vaatimaksi
-Venäjän valtakunnanduuman alettua toimintansa. Pääministeri Stolypin
-oli jo toukokuussa 1908 pitänyt duumassa ohjelmapuheen, jossa hän antoi
-vääristellyn ja voimakkaasti väritetyn kuvan Suomen oloista sekä
-tehosti, kuinka oli välttämätöntä tyydyttää Venäjän valtakunnan edut
-Suomen lainsäädäntöoikeuksien kustannuksella. Hänen mielestään tulisi
-valtakunnanlainsäädännön saada ratkaisu, joka ottaisi asianmukaisesti
-huomioon Venäjän "historialliset suvereniteettioikeudet", ja
-siihen ei tarvittaisi Suomen valtiopäivien suostumusta. Kysymyksen
-siis ratkaisisivat Venäjän valtakunnan viranomaiset, huolimatta
-siitä, oliko Suomen suostumus olemassa vai ei. Kaksi vuotta
-myöhemmin tämä ohjelmalausuma toteutettiin. Maaliskuussa 1910
-hallitsija antoi manifestin ynnä ehdotuksen laiksi "niiden Suomenmaata
-koskevien lakien ja asetusten säätämisjärjestyksestä, joilla on
-yleisvaltakunnallinen merkitys", joka lakiehdotus oli annettava
-duumalle ja valtakunnanneuvostolle. Ehdotusta seurasi luettelo
-sellaisista valtakunnallisista asioista, jotka oli riistettävä Suomen
-lainsäädännön piiristä venäläisten viranomaisten ratkaistaviksi.
-Näiden asiain joukossa olivat muiden muassa: Suomen osallisuus
-valtakunnanmenoihin, asevelvollisuuden suorittaminen ja muut
-sotilaalliset rasitukset, Suomessa asuvien venäläisten oikeudet,
-valtakunnankielen käyttö Suomessa, pääperusteet, joiden mukaan Suomen
-hallintoa oli hoidettava erikoisten laitosten avulla, oikeuslaitoksen
-ja koululaitoksen pääperusteet, sanomalehdistöä, tullilaitosta ja
-tullitariffeja, rahajärjestelmää, postia, sähkölennätintä ja joissakin
-suhteissa kulkulaitoksia, merenkulkua sekä luotsi- ja majakkalaitosta
-koskeva lainsäädäntö y.m. Yleisvaltakunnallisiin kysymyksiin, jotka
-ilman Suomen myötävaikutusta voitiin järjestää, luettiin siis Suomen
-sisäisen hallituksen perusteet ja sen hallinnon tärkeimmät alat.
-Valtiopäivien lausunto lakiehdotuksesta vaadittiin annettavaksi
-kuukauden kuluessa. Valtiopäivien vastauksessa lausuttiin
-toivottavaksi, että päästäisiin tyydyttävään ratkaisuun sellaisissa
-kysymyksissä, jotka voivat antaa aihetta selkkauksiin ja
-ristiriitoihin, mutta eduskunta lausui samalla, että se, koska
-lakiehdotus "sisälsi Suomen perustuslakien perinpohjaisen muutoksen ja
-eduskunta ei voi luopua sille tällaisessa asiassa kuuluvasta
-päättämisoikeudesta, ei ole katsonut voivansa antaa tarkoitettua
-lausuntoa lakiehdotuksen sisällyksestä."
-
-Kiinnittämättä huomiota valtiopäivien kantaan tässä Suomen koko
-kansalliselle olemassaololle niin tärkeässä kysymyksessä,
-valtakunnanduuma hyväksyi lain ja jo saman vuoden kesäkuun 30 p:nä --
-siis tavattomalla kiireellä -- hallitsija sen vahvisti. Sen mukaan
-Suomen kansaneduskunnan tuli ainoastaan antaa lausuntonsa
-sellaisiin lainsäädäntöaloihin kuuluvista lakiehdotuksista, joiden
-katsottiin olevan luonteeltaan yleisvaltakunnallisia. Suomen etuja
-valvomaan olisi Suomen eduskunnalla oikeus valita neljä edustajaa
-valtakunnanduumaan, jonka jäsenluku nousi 442:een, sekä kaksi edustajaa
-valtakunnanneuvostoon. Valtakunnanduuman tehtyä päätöksensä tästä
-kysymyksestä duumanjäsen Puriskevits huudahti vahingoniloiset sanansa:
-"Finis Finlandiae!" Tällainen valtakunnanlaki, joka teki Suomen
-kokonaan riippuvaiseksi maamme elämälle ja tarpeille vieraista Venäjän
-lakiasäätävistä viranomaisista, näytti itse asiassa olevan omansa
-tekemään lopun vapaasta ja itsehallinnollisesta Suomesta. Tämä oli kova
-isku maallemme ja se murskasi täällä vielä joillakin tahoilla kytevät
-toiveet päästä Venäjän kanssa sovinnolliseen ratkaisuun.
-
-Lakia ei myöskään Suomessa koskaan tunnustettu päteväksi eikä
-kansaneduskunta koskaan ryhtynyt antamaan lausuntoa valtakunnanduumalle
-eikä valitsemaan siihen edustajia -- se ei yleensä ollenkaan puuttunut
-tätä laatua oleviin asioihin -- mutta laki pantiin siitä huolimatta
-käytäntöön.
-
-Venäjän itsevaltainen hallitustapa oli osoittautunut Suomelle
-vaaralliseksi, mutta moni kaukokatseinen suomalainen poliitikko oli jo
-aiemmin lausunut sen käsityksen, että perustuslaillisesti hallittu
-Venäjä olisi vielä vaarallisempi. Tämä mielipide oli tuotu ilmi m.m.
-aikaisemmin mainitussa von Beckerin kirjasessa, jossa tekijä esitti
-olevan välttämätöntä luoda vapaa ja puolueeton Suomi. Nämä ennustukset
-näyttivät nyt käyvän toteen. Valtakunnanlakiin nähden, joka oli
-syntynyt -- ei itsevaltiuden mielivallasta, vaan valtakunnanduuman
-suostumuksella ja myötävaikutuksella, eivät mitkään vastalauseet
-voineet olla tehokkaita, ja sen perustalle voitiin laatia uusia lakeja,
-jotka olivat omansa vähitellen automaattisesti ja lopullisesti
-tuhoamaan Suomen koko erikoisaseman ja kansallisen elämän. Kävi näin
-ollen yhä selvemmäksi, ettei maan ja kansan kansallista olemassaoloa
-uhkaavan vaaran lähteenä ollut Venäjän autokratia tai virkavalta,
-vaan itse se seikka, että oltiin Venäjän vallan alla. Keisarin
-sanapattoisuus oli Suomessa suuresti järkyttänyt lojaalisuuden tunteita
-hallitsijaa kohtaan; valtakunnanduuman myötävaikutus Suomen autonomian
-sortamiseksi ja maan kansallisen olemassaolon tuhoamiseksi heikensi
-suuresti myös sitä lojaalisuuden tunnetta valtakuntaa kohtaan, minkä
-perustana oli Suomen valtio-oikeudellinen suhde Venäjään.
-
-Suomen senaatti oli jo tällöin käsissä, jotka olivat halukkaat
-palvelemaan Venäjän asiaa vastoin kansan tahtoa ja maan etuja. Sen
-jälkeen kuin kokoomushallitus oli hajoitettu ja kaikki sen jäljellä
-olevat jäsenet eronneet syksyllä 1909, sai maa hallituksen, jonka
-jäsenet vain nimeksi olivat suomalaisia -- senaatin varapuheenjohtajana
-oli kenraali W. Markov -- ja joita eivät mitkään arvelut
-häirinneet, kun oli kysymys maan itsehallinnon hävittämisestä ja
-venäläistyttämisestä. Myöhemmin hallitukseen astui miehiä, jotka eivät
-edes muodollisesti olleet suomalaissyntyisiä eivätkä osanneet
-kumpaakaan maan kielistä. Kenraalikuvernööri Boeckmann sai eron 1909 ja
-hänen seuraajakseen nimitettiin kenraali Seyn. Kaikki oli siis hyvin
-järjestetty venäläistyttämisen jyrkkää toteuttamista varten. Suomen
-hallituksen puolelta ei enää ollut mitään vastarintaa pelättävissä.
-Vain eduskunta pysyi torjuvalla kannallaan, mutta venäläisellä ja
-hallituksen taholla ei siihen kiinnitetty sanottavaa huomiota. Siitä ei
-välitetty sen enempää, vaan se katsottiin laitokseksi, jolla ei ollut
-arvovaltaa eikä merkitystä.
-
-Se venäläinen politiikka, jota nyt sovellutettiin Suomen autonomian
-horjuttamiseksi ja maan sulattamiseksi yhteen Venäjän kanssa, oli
-paljon viisaampaa tai viekkaampaa ja pohjaltaan vaarallisempaa kuin
-aikaisempi Bobrikovin aikana noudatettu avoin väkivalta. Suuri
-yleisö sai sitä suoranaisesti vähemmin tuta, ja se olikin
-ulkonaiselta olemukseltaan eräissä suhteissa hillitympi. Sanottavaa
-sensuuripainostusta ei harjoitettu sanomalehdistöä kohtaan, joka
-jokseenkin vapaasti saattoi lausua mielipiteensä. Kokouksia ja
-neuvottelutilaisuuksia ei ehkäisty yhtä laajassa mitassa kuin aiemmin
-eikä yksityisiä kansalaisia saatettu rettelöimiselle alttiiksi niin
-yleisesti kuin silloin. Uusi valtakunnankoneisto oli -- niin oli
-laskettu -- itsestään vievä päämäärään. Mutta virkamiehet olivat
-erittäin pulmallisessa asemassa. Isänmaallinen mieli ja lainkuuliaisuus
-joutui koville koetuksille. Lukuisat maan parhaista virkamiehistä
-pakotettiin tai tunsivat olevansa pakotetut jättämään paikkansa ja
-heidän sijallensa tuli ala-arvoisia tai kansallisuudeltaan venäläisiä
-tai suomalaisia onnenonkijoita. Uusi venäläis-suomalainen virkavalta
-oli näin astumassa vanhan virkamiesluokan sijalle. Mutta järjestelmä
-vei kuitenkin pian myös suoranaisiin väkivallantekoihin.
-
-Kaksi vuotta siitä kuin valtakunnanlainsäädäntö oli päätetty, vuonna
-1912, käytettiin uutta lainsäädäntötietä ensikerran. Valtakunnanduuma
-hyväksyi ja hallitsija vahvisti silloin kaksi "valtakunnanlakia",
-joista toinen koski Suomen velvollisuutta rahallisesti ottaa
-osaa Venäjän sotilaskustannuksiin, toinen venäläissyntyisten
-oikeudellista tasa-arvoisuutta syntyperäisten suomalaisten rinnalla
-kansalaisoikeuksiin nähden, venäläisten kansalaisoikeuden silti
-lakkaamatta Venäjällä. Tämän n.s. "yhdenvertaisuuslain" pätevyyttä, se
-kun oli lainvastaisesti syntynyt, ei tietenkään Suomessa tunnustettu ja
-maan kunnalliset ja oikeusviranomaiset jättivät sen huomioonottamatta.
-Yritykset saada kysymys järjestetyksi suomalaisella lailla raukesivat
-Venäjän hallituksen vastarintaan, se kun ei halunnut saada ristiriitaa
-laillista tietä sovitetuksi. Käytännöllisessä elämässä Suomessa asuvat
-venäläiset nauttivat lähipitäen samoja oikeuksia kuin maan omat
-asukkaat ja heillä oli tuskin mitään syytä tyytymättömyyteen, varsinkin
-kun he milloin tahansa vaikeuksitta voivat saavuttaa Suomen kansalaisen
-aseman. Muodollinen eroavaisuus oli siinä, että venäläisten, saadakseen
-elinkeino-oikeuden, tuli hakea sitä kuvernöörinvirastolta, kun taas
-Suomen kansalaisille riitti maistraatille tehty ilmoitus. Tällä
-itsessään merkityksettömällä alalla venäläiseltä taholta suorastaan
-tarkoituksellisesti laadittiin ristiriitoja. Ensinnä joutui tässä
-tuleen Viipurin maistraatti, joka kieltäytyi ottamasta vastaan erään
-paikkakunnalla oleskelevan venäläisen elinkeinoilmoitusta osoittaen
-hänet kuvernöörinvirastoon. Yhdenvertaisuuslaki sisälsi sen tolkuttoman
-määräyksen, että suomalainen virkamies tai tuomari, joka kieltäytyi
-sovelluttamasta tai noudattamasta lakia, oli haastettava venäläisen
-tuomioistuimen eteen Pietariin ja siinä tuomittava. Tiedettiin
-kokemuksesta, että Suomen tuomioistuimet eivät olleet lahjottavissa ja
-että ne tuomitsisivat yksinomaan sellaisten lakien mukaan, joilla oli
-laillinen pätevyys Suomessa, ja sanotulla määräyksellä tahdottiin
-poistaa vaikeus saada niskoittelevat virkamiehet rangaistukseen. Tämän
-mukaisesti vangittiinkin mainitun maistraatin jäsenet ja vietiin
-väkivallalla Venäjän pääkaupunkiin. He valittivat tästä Viipurin
-hovioikeuteen, joka selitti vangitsemisen laittomaksi. Heti kohtasi
-sama kohtalo myös niitä hovioikeuden jäseniä -- heitä oli
-kaksikymmentäkolme, -- jotka olivat ottaneet osaa päätöksentekoon.
-Myöskin muutamia muita samanlaisia tapauksia sattui. Näin useita
-nuhteettomia virkamiehiä, niiden joukossa monta iäkästä, vedettiin
-vieraan tuomioistuimen eteen, jolla ei ollut mitään tekemistä
-suomalaisen lainkäytön kanssa, ja tuomittiin siinä pitkäaikaiseen
-vankeusrangaistukseen, mikä oli kärsittävä venäläisessä vankilassa
-(Krestyn vankilassa). Tällainen kohtelu oli tietenkin oikeudentuntoa
-kuohuttava ja omansa syvästi loukkaamaan kansallista tunnetta, se oli
-samalla, kuten eduskunta on lausunut, "itse sen perustan aukirepimistä,
-jolla yhteiskuntajärjestys lepää, se oli anarkian asettamista
-järjestyneiden yhteiskuntaolojen sijalle." Mutta Suomen yhteiskunta
-oli voimaton moisten väkivallantekojen edessä ja saattoi vain
-mielenosoituksin ja ilmaisemalla myötätuntoaan vihamielisen ja vihatun
-poliittisen mielivallan viattomille uhreille tuoda ilmi kuohuksissa
-olevat tunteensa.
-
-Samalla suoranainen käytännöllinen venäläistyttämistyö edistyi yhä
-nopeammassa tahdissa. Venäjänkieli sai yhä suuremman käytön
-virastoissa ja niiden välisessä kirjeenvaihdossa. Senaatin
-asiankäsittelyissä venäjä oli ainoana virallisena kielenä. Koulujen
-lukujärjestys sullottiin taas täyteen venäjänkielen tunteja toisten
-oppiaineiden kustannuksella ja myöskin korkeakoulujen asteittaista
-venäläistyttämistä suunniteltiin. Luotsilaitos oli lakannut olemasta
-suomalainen virasto ja alistettu Venäjän meriministeriön alaiseksi sekä
-sen miehistöön otettu venäläisiä, jotka olivat enemmän tai vähemmän
-perehtymättömiä maan merenkulkuoloihin, -- raskas isku sen oivalliselle
-rannikkoväestölle. Ja alituisesti haudottiin uusia tuumia maan
-poikkeusasemaa ja erikoisluonnetta vastaan, eikä vähimmin
-kenraalikuvernöörin johdon alaisena olevassa, pääasiallisesti
-venäläisistä kokoonpannussa Suomen senaatissa. Myöskin maan
-taloudelliset olot kärsivät suuresti venäläisten kelvottomasta
-hallituksesta. Venäjän etuja suosittiin kaikissa suhteissa Suomen
-kustannuksella. Vuonna 1913 tuli silloin eronneen kenraali Langhoffin
-jälkeen ministeri-valtiosihteeriksi kenraali Markov ja tämän sijalle
-nimitettiin senaatin varapuheenjohtajaksi tarmokas mustansotnian mies,
-M. Borovitinov.
-
-Nytkin turvauduttiin passiiviseen vastarintaan ja tehtiin suuria
-uhrauksia, mutta tämä johtui yleensä yksityisten henkilöiden
-lainkuuliaisuudesta ja kunniantunnon vaatimuksista. Yhteiskunnan
-poliittisena aseena se oli kadottanut merkityksensä. Tehokkaan
-vastarinnan mahdollisuuksia puuttui, mikä sai yhteiskunnassa aikaan
-jonkun verran lamaantumista, mutta samalla loi mieliin painostavan
-katkeruuden. Myöskin aktivistinen liike oli ainakin näennäisesti
-herpaantunut, mutta sen henki eli edelleen eräissä yhteiskuntapiireissä
-ja säilytti sittemmin esiintyvän itsenäisyysliikkeen siemenen. Vain
-ulkoapäin tuleva, sellaisten mullistavien tapauksien tuoma apu, jotka
-järkyttäisivät Venäjän tai ainakin siellä vallassa olevan suunnan
-mahti-aseman, näytti nyt enää voivan pelastaa Suomen perikadosta, estää
-Venäjää nielemästä maatamme kokonaan. Porvarilliset poliitikot
-ylläpitivät suhteita Venäjän vapaamieliseen oppositsioniin, varsinkin
-kadettipuolueeseen, joka oli osoittanut jonkunverran ymmärtävänsä
-Suomen taistelua kansallisuutensa ja sisäisen itsehallintonsa puolesta,
-mutta avuntoiveet tältä taholta olivat vähäiset eikä suhde ollut täysin
-luottamuksellinen. Omia porvarillisista erilleen johtavia teitään
-kulkeva sosiaalidemokraattinen puolue oli yhteistoiminnassa rajan
-itäpuolella olevien samanmielisten ainesten kanssa, pitäen kuitenkin
-ensi sijassa päämääränä yhteiskunnallista, -- siis ei puhtaasti
-valtiollista -- vallankumousta. Tämä yhteistyö laski perustan myöhemmin
-näiden ryhmien kesken esiintyvälle voimakkaalle yhteistunnolle. Mutta
-Venäjän vallankumous, joka oli ollut niin monen toiveiden esineenä,
-niin siellä kuin Suomessa, näytti etäisemmältä kuin koskaan.
-
-Ja kuitenkin tämän yleisen lohduttomuuden, vastarinnan väsähtämisen ja
-Suomen yhteiskunnan näennäisen toivottomuuden alla kyti uskonkipinä,
-usko vapauteen, maamme valoisaan tulevaisuuteen. Kysymyksiin: milloin
-ja miten? ei kukaan rohjennut vastata. Mutta nuorisopiireissä kipinä
-saattoi hetkeksi leimahtaa liekkiin ja ilmaista olemassaolonsa. Niin
-kävi pohjalaisten ylioppilasosakuntien Porthan-juhlassa marraskuussa
-1913, jossa "itsenäisyysajatus" sytyttävässä puheessa (K. Koskimies)
-lausuttiin julki ja herätti innostusta. Tällaiset tunnelmat kuitenkin
-pian haihtuivat lohduttomassa todellisuudessa, joka ei voinut tarjota
-mitään virikettä rohkeille toiveille. Mutta kipinä ei enää koskaan
-tyystin sammunut. Ei ole unohdettava, että ylioppilaspiireissä lähinnä
-edellisinä vuosina oli toimitettu "Nuori Suomi" nimistä lehteä, joka --
-joskaan ei tietenkään täysin selvää kieltä käyttäen -- esiintyi tätä,
-inhimillisten laskelmien mukaan silloin vielä kaukaista päämäärää kohti
-suuntautuvien voimien, pyrkimysten ja toiveiden tulkkina. Kansan
-syvissä riveissä ei uskonkipinä myöskään ollut sammunut, joskin siellä
-elettiin passiivisina. Vaistomaisesti, itsepäisellä elämäntahdolla,
-pidettiin kiinni siitä tunnosta ja vakaumuksesta, ettei kansa, joka
-tahtoo elää, ole sortuva. Toivottomuudessakin toivottiin. Venäläinen
-voitonhuuto "Finis Finlandiae" ei ollut toteutuva. Sortopolitiikka oli
-itse valmistanut maaperän niiden voimien kehitykselle, jotka se luuli
-ainiaaksi kukistaneensa.
-
-
-
-
-Suomi ja maailmansota.
-
-
-Tällä kannalla olivat asiat, kun maailmansota elokuussa 1914 puhkesi.
-Se avasi maallemme uusia näköaloja, joiden edessä neuvottomuus ja
-epävarmuus aluksi valtasi mielet. Meidän poliittinen ajattelumme oli
-ollut jokseenkin yksipuolisesti kytkettynä Venäjää vastaan käytyyn,
-ahtaissa juridisissa muodoissa liikkuvaan oikeustaisteluun. Passiivisen
-vastarinnan jokseenkin yksinkertaisissa puitteissa liikkuessaan
-tämä taistelu oli antanut tuiki vähän tilaisuutta askarrella
-suurpolitiikassa ja sen tarjoamien mahdollisuuksien yhdistelmissä. Näin
-ollen oli luonnollista, ettei Suomessa heti oltu selvillä suurista
-maailmantapahtumista, vaan seistiin epävarmoina ja kysyvinä niiden
-vaatimusten edessä, joita ne kansallemme asettivat. Oli ilmeistä,
-etteivät nämä tapahtumat ainoastaan voineet, vaan että niiden täytyi
-vaikuttaa myöskin meidän sotaan sekaantuneen vallan yhteydessä
-olevaan maahamme. Riippui tietenkin ensikädessä sodan kulusta ja
-lopputuloksesta, mutta myös Suomesta itsestään, mihin suuntaan tämä
-vaikutus oli käyvä. Jollei Suomen yhteiskunta tällöin mielinyt asettua
-aivan passiivisesti odottamaan tapahtumien kulkua, vaan jos se halusi
-koettaa osaltaan vaikuttaa niihin määrätyssä tarkoituksessa, silloin
-avautui sen politiikalle oikeastaan vain kaksi mahdollisuutta eli
-pääsuuntaa. Toinen niistä oli: koettaa uudelleen herättää eloon jo
-sammunut lojaalisuuden tunne Venäjän valtakuntaa kohtaan ja toimia
-tämän mukaisesti sekä siten hankkia maallemme Venäjän ja sen
-liittolaisten mielisuosio, toivossa, että siten saataisiin jälleen
-suurempi kansallinen vapaus ja uudelleen päästäisiin nauttimaan
-sisäistä itsehallintoa. Mutta liian kalliisti ostettu voidakseen
-unohtua oli kokemus, ettei Venäjään ollut luottamista, ettei sen
-kiitollisuus ja jalomielisyys ulottuisi kauemmas kuin ulkonaisten
-olosuhteiden pakko teki Suomen vaatimusten varteenottamisen
-hyödylliseksi. Myöskin länsivaltojen mielenkiinto Suomea ja sen
-autonomiaa kohtaan -- vaikkakin ne olivat ottaneet ohjelmaansa pienten
-kansojen oikeuden ja vapauden -- näytti niiden liittolaissuhdetta
-Venäjään ja suurpoliittisia näkökohtia silmälläpitäen liian
-epävarmalta, jotta siihen olisi voinut turvautua. Eikä monikaan,
-edellytysten ollessa tällaiset, puoltanut Venäjän lojaalista
-kannattamista sodassa. Ne, jotka sen tekivät -- tätä mielensuuntaa
-esiintyi erikoisesti eräissä liikemiespiireissä ja joillakin alunpitäen
-länsivaltalaismielisillä henkilöillä -- saivat varsin vähän kannatusta.
-Todellista lojaalisuutta olisi enää ollut mahdoton saada viriämään.
-Osoittautui nyt olevan onneksi maalle, ettei sillä ollut mitään omaa
-sotaväkeä, sillä tämän olisi epäilemättä ollut pakko sodassa taistella
-Venäjän armeijoissa päämäärien puolesta, jotka eivät ainoastaan olleet
-maallemme vieraat, vaan suorastaan sen etujen vastaiset, mikä seikka
-todennäköisesti olisi johtanut ennenaikaisiin kohtalokkaisiin
-ristiriitoihin.
-
-Toinen mahdollisuus kävi suorastansa päinvastaiseen suuntaan. Se lähti
-siitä tosiasiasta, että Venäjä oli Suomen vihollinen ja pysyisi sinä,
-niin kauan kuin sen mahti oli murtumaton ja sen oli mahdollista sortaa
-maatamme. Vain Venäjän joutuminen sodassa tappiolle saattoi tarjota
-Suomelle mahdollisuuden saada takaisin, mitä se oli kadottanut, ja
-kenties viedä vielä kauemmaskin -- täydelliseen riippumattomuuteen.
-Suomen kuolemantuomio oli jo langetettu. Jos sen autonomian
-palauttaminen oli saavutettavissa, merkitsisi tämä todennäköisesti vain
-tuomion lopullisen toimeenpanon lykkäystä. Kansallisen ja valtiollisen
-olemassaolomme ainoa pelastus oli maamme irtipääsy Venäjästä. Tämä
-vapautuksen ajatus ei ollut rikollinen. Suomella ei enää ollut mitään
-oikeudellis-siveellisiä velvoituksia Venäjää ja sen hallitsijaa
-kohtaan. Molemminpuolisesti velvoittavat siteet olivat hallitsija ja
-Venäjän kansa toispuolisesti rikkoneet. Vain pakon kahleet pitivät nyt
-enää Suomea Venäjään kytkettynä. Tämä poliittinen suuntaviiva perustui
-edellytyksiin, jotka silloin vallitsevissa oloissa tuntuivat
-uhkarohkeilta, mutta tässä oli kaikissa tapauksissa olemassa
-historiallinen voitonmahdollisuus -- ainoa, jolla oli suurempaa arvoa
--- jollainen ei kenties koskaan enää tarjoutuisi. Se vaati suurta
-päättäväisyyttä, mutta samalla runsaasti varovaisuuttakin, jottei
-maamme ennen aikojaan joutuisi vaaralliseen seikkailupolitiikkaan. Sen
-pääedellytys oli, kuten sanottu, ei ainoastaan Venäjän heikentäminen,
-vaan tämän vallan tappio sodassa. Keskusvaltojen ja ensi sijassa Saksan
-puolelta oli apu tuleva, jos se yleensä tulisi. Tähän mahdollisuuteen
-oli turvauduttava kaikkine sen tuomine vastuineen ja vaaroineen. Saksan
-jo sodan alussa saavuttamat voitot vahvistivat siihen kohdistettuja
-toiveita. Tämä ajatuksenjuoksu noudatti yksinkertaista, sitovaa
-johdonmukaisuutta, ja kuitenkin ei yksistään kylmä harkinta,
-vaan pääasiallisesti itsesäilytysvietti ja vaistomainen
-historiallinen tunne sai suomalaiset kohdistamaan myötätuntonsa
-keskusvaltoihin ja uskomaan germaanien jatkuvaan menestykseen heidän
-jättiläiskamppailussaan. Suomen yhteiskunnassa yhä voimakkaammin
-ilmenevällä "saksalaismielisyydellä" oli juurensa lähinnä
-tämänlaatuisissa ajatuksissa, tunteissa ja mielialoissa, joskin
-aikaisemmat kauas ulottuvat sivistykselliset ja taloudelliset suhteet
-Saksaan olivat tehneet maaperän sille otolliseksi. Vihamielisyyttä
-länsivaltoja kohtaan ei Suomessa tunnettu, mutta liittolaisuussuhde
-maan ainoaan ja mahtavaan viholliseen, sen sortajaan ja pyöveliin,
-heikensi sitä myötätuntoa, jota niitä kohtaan oli olemassa.
-
-Tätä maailmantapahtumien herättämää uutta liikettä, jonka
-tarkoitusperänä oli maan irroittaminen Venäjästä, maamme vanhemmat
-poliitikot eivät panneet alkuun tai ottaneet huomaansa. He pysyivät
-ainakin aluksi ja jokseenkin kauan siitä syrjässä. He olivat
-pitkällisen oikeustaistelumme katsantotavan, päämaalin ja menetelmien
-siteissä eivätkä sen tähden voineet päättäväisesti suunnata katsettansa
-niille avarammille aloille, joita ulkopoliittiset tapahtumat nyt
-avasivat maallemme. Lähinnä nuoriso, ensi sijassa yliopistonuoriso,
-vaistomaisesti ryhtyi tähystämään uusia näköaloja ja tuli niiden
-ajatusten ja tunteiden kannattajaksi, jotka sitten saivat valtoihinsa
-suurimman osan Suomen yhteiskuntaa. Vanha, ääriviivoja vailla ollut
-itsenäisyysunelma astui esille pilventakaisuudestaan, se tuli nyt
-todellisuutta lähemmäksi ja tuntui olevan tavoitettavissa. Näköjään
-toivottomaan passiiviseen oikeustaisteluun väsynyt nuoriso, jossa jo
-epätoivon oireita esiintyi, sai nyt korkean positiivisen päämaalin,
-jonka eteen elää ja toimia. Sille tarjoutui mahdollisuus teoissa
-toteuttaa ajatuksiaan ja tunteitaan, se sai jälleen uskaltaa jotakin
-maansa puolesta. Aktivistinen henki ei ollut kokonaan tukahtunut,
-joskin pakollinen toimettomuus oli sen lamaannuttanut ja aikaisempi
-aktivistinen liike oli sammunut. Jollei nuoriso päättäväisesti ja
-oikeaan osuneella vaistolla olisi antautunut toiminnan tielle, olisivat
-ne vanhemmat yhteiskunnan jäsenet, jotka samoin kuin nuoriso omaksuivat
-vapautumisaatteen, ehkä passiivisemmin odottaneet tapausten kulkua.
-Korkeintaan he olisivat turvautuneet diplomaattisiin keinoihin
-voittaakseen ulospäin suunnatulla poliittisella toiminnalla mieliä
-Suomen asialle rauhanteossa. N.s. jääkäriliike, kuten sitä sittemmin
-nimitettiin, tuli Suomen itsenäisyyspyrkimysten ensimäiseksi
-ulkonaiseksi muodoksi ja se aloitti samalla Suomen aktiivisen
-ulkopolitiikan. Aloitteen teki ryhmä ylioppilaita ja se tarkoitti
-Suomen nuorukaisten sotilaallista kasvatusta ulkomailla. Tällöin
-ajateltiin ensiksi jotakin puolueetonta maata, Ruotsia tai Tanskaa,
-mutta aikeiden toteuttaminen kohtasi täällä vaikeuksia, josta syystä
-käännyttiin Saksan puoleen, missä suunnitelma lyhyen epäröimisen
-jälkeen hyväksyttiin. Yritys sai täten paljoa suuremman laajuuden kuin
-alkuperin oli ajateltu ja johdettiin määrättyyn ulkopoliittiseen
-suuntaan. Liikkeen tarkoitukset olivat sekä siveellisiä että
-poliittisia. Sen tuli herättää ja nostattaa maan nuoriso ja tämän
-välityksellä koko maa passiivisuudesta ja toivottomuudesta toiminnan
-intoon ja uhrautuviin tekoihin korkeimman ajateltavissa olevan
-isänmaallisen päämäärän, maan vapauden ja täyden itsenäisyyden
-saavuttamiseksi. Sen tuli ulospäin olla vapautumispyrkimyksemme
-ilmauksena ja, lähinnä keskusvaltojen sotilaalliselle ja poliittiselle
-johdolle, teossa osoittaa, mitä Suomi omalle osalleen toivoi
-maailmansodasta. Sen tuli, jos niin vaadittiin, valmistaa kansallemme
-suurempi mahdollisuus itse asein myötävaikuttaa maan vapauttamiseen
-vieraasta vallasta, ja sen tuli, jos tarkoitus saavutettiin, turvata
-maallemme sotilaallisten ohjaajien ja tulevan puolustuksemme
-ydinjoukko. Eivät ne nuoret sen enempää kuin vanhemmatkaan henkilöt,
-jotka antoivat yritykselle myötätuntonsa ja kannatuksensa, olleet
-näkemättä sen vaikeuksia ja vaaroja, mutta asema pakotti astumaan
-ratkaisevan askeleen. Kuten myöhemmin osoittautui, toteutuivat
-yrityksen kaikki tarkoitusperät. Harvoin lienee intuitiivisesti
-omaksuttu suunnitelma osoittautunut edellytyksiltään ja tuloksiltaan
-oikeammaksi kuin tämä Suomen nuorison uskalias ja rohkea, mutta samalla
-edesvastuullinen teko. Ulkonaiset tapahtumat myötävaikuttivat
-ihmeellisen onnellisesti siihen, että tarkoitettu päämaali
-saavutettiin, ja punaisena lankana kulkee jääkäriliike läpi koko
-vapautustyön.
-
-Enemmän kuin puolivuosisataa aikaisemmin, vallitsevan vapaudenkaipuun
-vaikutuksen alaisena ja itämaisen sodan herättämiä vapaudenunelmia
-heijastaen oli nuori suomalainen runoilija Frans Mörtengren, upseeri
-ammatiltaan, kuolinvuoteeltaan ylioppilaskunnalle omistetussa
-runossa ennustanut siitä nuorisonteosta, joka sai ilmauksensa
-jääkäriliikkeessä. Runossa sanotaan [säkeet suomensi O.M.]:
-
-    Sa nuori joukko! Sinust' ydin varttuu,
-    jonk' ympäröivät pojat Suomenmaan.
-    Sun tulestasi heihin hehku tarttuu
-    verensä synnyinmaalle uhraamaan.
-    -- -- -- --
-    Mut, joukko nuori, miss' on miekka oiva,
-    jonk' iskuun paljastat, kun aika on?
-    Kivääri miss' on surmaa salamoiva? --
-    Aseita antaa Saksa, Albion.
-    Niin vastaat, vaan ne hanki aikanaan,
-    tai tyhjin käsin jäät, kun taistellaan.
-
-Näin kävi, kun aika oli tullut.
-
-Tämä sotilaskasvatusta tarkoittava liike alkoi vuoden 1914 lopussa. Se
-lähti, kuten sanottu, yliopiston ja teknillisen korkeakoulun
-opiskelevan nuorison molempia kieliryhmiä edustavista piireistä, mutta
-siitä tuli vähitellen kansanliike, joka levisi yli maan. Salassa nuoret
-miehet matkustivat Ruotsiin ja sieltä Saksaan; Tukholmaan ja Berliiniin
-perustetut toimistot huolehtivat heidän perille saapumisestaan. Heidän
-asemapaikakseen tuli Etelä-Holsteinissa oleva Lockstedtin leiri, missä
-he aluksi muodostivat "Pfadfinder" (= partiolais-) joukon. Talven ja
-kevään kuluessa joukkoon saapui noin 200 suomalaista nuorukaista,
-enimmältä osalta ylioppilaita ja ylemmän koulusivistyksen saaneita
-nuoria henkilöitä. Ne, jotka tänne kokoontuivat muukalaislegioonaksi,
-eivät olleet joukko seikkailijoita tai rappiolle joutuneita olentoja,
-vaan lupaavia nuoria miehiä, jotka keskeyttivät opintonsa tai toimensa
-kotimaassa täysin tietoisesti antautuakseen korkeaan isänmaalliseen
-tehtävään. Tässä vaatimattomassa muodossa jatkui harjoitus elokuuhun
-1915, jolloin tuo pieni joukko muodostettiin preussiläiseksi
-jääkäripataljoonaksi. Lisävoimien kokoaminen kotimaassa sai nyt uutta
-vauhtia. Seuraavan syksyn ja talven kuluessa liittyi pataljoonaan lähes
-kaksituhatta nuorukaista. Niitä tuli kaikista osista maata, mutta
-verrattomasti enimmän kuitenkin Pohjanmaalta. Myöskin Uusimaa ja
-Karjala olivat hyvin edustettuina. Sivistyneet ainekset olivat
-uudessakin pataljoonassa vahvana osana, mutta eivät enää olleet
-lukumäärältään voitolla. Talonpojanpojat, käsityöläiset ja työväki
-olivat hyvästi edustettuina. Kokoonpanonsa puolesta pataljoona
-tarjosi kuvan koko Suomen kansasta tai sen paremmasta osasta.
-Sosialidemokraattisella taholla suhtauduttiin "jääkäriliikkeeseen"
-jonkun verran pidättyvästi, mutta ei asetuttu sitä kohtaan
-vihamielisiksi, ja tästäkin puolueesta oli yksityisiä nuorukaisia
-liittynyt tähän suomalaiseen joukkoon. Täydellinen järjestö ohjasi
-kotimaassa jääkäriliikettä, järjesti etappiteitä ja piti huolta siitä,
-että nuoret miehet pienissä joukoin huomaamatta pääsivät pujahtamaan
-yli rajan. Lukemattomia vaikeuksia oli tässä voitettavana, kun Suomen
-yhteiskunta oli santarmiston ja sotaväen ankaran valvonnan alaisena.
-Pataljoona sai nyt kaikinpuolisen sotilaallisen kouluutuksen ja
-katsottiin toukokuussa 1916 kypsyneeksi suorittamaan rintamapalvelusta.
-Se lähetettiin silloin Saksan itärintamalle -- ei sodassa uhrattavaksi
--- vaan silmällä pitäen sen vastaista tehtävää omassa maassa, saamaan
-tarpeellisen taistelukunnon sodassa venäläisiä vastaan. Kymmenen
-kuukauden rintamapalveluksen jälkeen, jossa joukko otti osaa sekä
-asemasotaan että muutamiin avoimiin taisteluihin, se maaliskuussa 1917
-vietiin Libauhun.
-
-Suomessa vallitsevien ajatustapojen ja mielipiteiden sodan ensi
-kuukausina jonkun verran vakiinnuttua ja varmistuttua järjestettiin
-täällä isänmaan ystävien kesken poliittinen toiminta, joka asetti maan
-riippumattomuuden päämaalikseen. Tämä tapahtui jokseenkin samoihin
-aikoihin kuin jääkäriliike alkoi, johon se mitä lähimmin liittyikin.
-Muodostui useita pienehköjä samanmielisten yhtymiä, jotka kukin
-tahollansa ja alallansa toimivat yhteisen tarkoitusperän hyväksi ja
-sitten yhtyivät yhteisen johdon, n.s. itsenäisyysliikkeen aktiivisen
-komitean ("A.K") alaisiksi. Osa ryhmän vanhempia, eri puolueisiin
-kuuluvia kansalaisia muodosti neuvottelevan valiokunnan koko liikettä
-varten. Toiminta tarkoitti valistustyön ja propagandan tekoa maassa ja
-ennen kaikkea jääkäriliikkeen edistämistä, mutta myöskin poliittisen
-yhteyden ylläpitämistä ulkomaiden, ensi sijassa Ruotsin ja Saksan
-kanssa. Se ei kuitenkaan ollut aivan yksipuolisesti suunnattu
-aktiiviseen osanottoon taisteluihin, vaan valmistauduttiin myös sen
-mahdollisuuden varalta, että Suomen kohtalo ratkaistaisiin
-neuvottelupöydän ääressä. Suomalainen delegatsioni toimi syksystä 1914
-Tukholmassa (J. Castrén, H. Gummerus, E.A. Fabritius y.m.) ja myöskin
-Berliiniin olivat siellä oleskelevat maanmiehet perustaneet poliittisen
-toimiston Suomea varten (Fr. Wetterhoff y.m.); näiden kanssa oli
-Suomessa oleva johto säännöllisessä yhteydessä. Kotimaasta lähetettiin
-suoraan arvovaltaisia lähettejä Ruotsiin ja muihin Skandinavian maihin
-sekä myöskin Pohjois-Amerikkaan, mahtavimpaan puolueettomaan valtioon,
-jonka tehtävän rauhanteossa katsottiin saavan suuren merkityksen,
-herättämään siellä johtavissa piireissä mielenkiintoa Suomen asemaa ja
-sen kansallisen vapauden pyrkimystä kohtaan. Koko tämän toiminnan
-täytyi tietenkin tapahtua salassa, herättämättä viranomaisten huomiota,
-mikä luonnollisesti tuotti työlle suuria vaikeuksia. Merkillistä
-kyllä kesti jokseenkin kauan, ennenkuin venäläisen vakoilujärjestön
-onnistui päästä tämän "valtakunnankavaltamiseksi" leimatun, joskin
-suomalais-isänmaalliselta kannalta täysin oikeutetun liikkeen jäljille.
-Tämä tapahtui vasta vuoden 1915 loppupuolella.
-
-Suomen vapautumispyrkimykset liittyivät, kuten jo mainittu, mitä
-läheisimmin siihen toiveeseen, että keskusvallat saisivat voiton
-Venäjästä. Sen kukistaminen oli ainoana pätevänä edellytyksenä, johon
-tässä kohden voitiin perustaa, ja Suomessa, jossa oli opittu tuntemaan
-venäläinen politiikka, sen päämäärät ja keinot lähempää ja paremmin
-kuin muualla, oivallettiin, että Venäjän valta-aseman masentuminen ei
-vain toisi suurempia vapaudenmahdollisuuksia omalle maalle, vaan myös
-torjuisi yleiseurooppalaisen vaaran. Millä tavoin vapauttaminen lopulta
-oli suoritettava, riippui siitä, miten olosuhteet olivat muodostuneet,
-kun sen hetki oli tullut. Todennäköisimmältä tuntui silloin, että
-riippumattomuus saavutettaisiin vasta rauhanteossa, Saksan ja muiden
-valtojen myötävaikutuksella. Otettiin kuitenkin huomioon mahdollisuus,
-että Saksa tulisi laivastollaan Suomenlahteen ja laskisi maihin
-joukkoja Etelä-Suomeen, käyttäen sitä sopivana lähtökohtana
-marssiakseen Pietaria vastaan, jossa tapauksessa Suomen kapinaannousu
-Venäjän valtaa vastaan olisi mahdollinen. Aktiivinen johto ryhtyi
-eräisiin valmistuksiin sellaisenkin mahdollisuuden varalle. Mutta se
-ulkomainen valta, johon suoranaisen sotilaallisen avunannon toivo
-lähinnä perustui, oli Ruotsi. Mielet eivät tuossa maassa kyllä olleet
-yksinomaan keskusvaltojen puolella, mutta Suomessa vallitsi se
-käsitys, että ratkaiseva enemmistö oli tällä kannalla, ei vain siksi,
-että yhteenkuuluvaisuudentunne oli yhdistämässä germaaniseen
-sukulaiskansaan, vaan myös poliittisista syistä. Ruotsin
-oikeistolehtien kanta näytti antavan vahvistusta tälle käsitykselle.
-Suomessa arveltiin, ettei Ruotsi, olosuhteiden painostuksen vuoksi,
-voisi pysyä puolueettomana suuressa kansainsodassa, ja luultiin, että
-yhtyminen Saksaan Venäjää vastaan tarjoaisi sille liian suuria
-poliittisia etuja, jotta se voisi olla liittymättä keskusvaltoihin.
-Ruotsalaisia joukkoja marssisi siis siinä tapauksessa Suomeen ja
-miehittäisi osia siitä. Oli ilmeistä, että väestö ottaisi ne vastaan
-ystävinä ja vapauttajina sekä antaisi niille apuaan, eikä mitään
-sanottavaa vastarintaa ollut venäläisen sotaväen puolelta pelättävissä
-maan pohjoisosissa. Kun Suomessa antauduttiin tällaisten toiveiden
-valtaan, ei otettu laskelmiin ainoastaan Ruotsin myötätuntoa Suomen
-kohtaloa kohtaan, vaan myöskin se etu, mikä Ruotsilla itsellään olisi
-vapaasta, sen avulla vapautetusta Suomesta. Venäläinen vaara ei enää
-väijyisi Ruotsin rajalla. Entistä tehokkaammin olisi Suomi sekä
-sivistyksellisesti että poliittisesti ja sotilaallisesti suojaavana
-puskurivaltiona välissä. Suunnitelmia täydensi ajatus, että Suomi
-tulevaisuudessa, kun sodan laineet olivat asettuneet, poliittisesti
-liittyisi Ruotsiin ja muihin Skandinavian maihin. Tällainen
-tulevaisuudenohjelma, minkä toteuttamiseksi jopa oli olemassa
-erilaisia ehdotuksia valtakuntien välisiksi laeiksi, sisältyi
-itsenäisyyspyrkimyksiin ja se sai kannatusta niinhyvin Skandinaviaan
-kiintyneemmässä osassa Suomen yhteiskuntaa, Suomen ruotsinkielisissä
-piireissä, kuin myöskin suomenkielisissä. Viimemainituissakaan
-piireissä ei epäröity valinnassa toiselta puolen Venäjästä riippuvan ja
-toiselta puolen vapaan, läheisesti Ruotsiin ja muihin skandinavisiin
-pohjoismaihin liittyneen Suomen välillä. Suomen ja Ruotsin silloinen
-liittoutuminen -- niin asiaa ajateltiin Pohjanlahden itäpuolella --
-olisi yhdistänyt toisiinsa nämä kaksi kansaa tavalla, mikä on
-mahdollista vain suurina historiallisina hetkinä, ja siitä odotettiin
-molemminpuolista etua.
-
-Suomalainen delegatsioni Tukholmassa oli tietenkin läheisessä
-kosketuksessa Ruotsin poliittisiin piireihin, minkä lisäksi, kuten jo
-on mainittu, lähetettiin erikoisia lähettejä puhtaasti poliittisessa
-tarkoituksessa neuvottelemaan näistä kysymyksistä naapurimaan
-yhteiskunnallisessa ja poliittisessa elämässä huomatussa asemassa
-olevien henkilöiden kanssa. Suomalaiset näkökohdat saivat
-oikeistopiireissä osakseen ymmärtämystä ja olivat jossakin määrin
-näissä vallitsevan käsityksen kanssa yhtäpitäviä, mutta niissä
-noudatettiin, lukuunottamatta n.s. aktivisteja, suurta varovaisuutta
-poliittisen toiminnan mahdollisuuksia punnitessa. Vasemmistopiireissä
-torjuttiin sitä vastoin jyrkästi jokainen ajatus, että Ruotsi
-sekaantuisi sotaan ja ennen kaikkea, että se liittyisi keskusvaltoihin
-tai tukisi niitä. Jonkunlaista kalvakkaa myötätuntoa Suomea kohtaan oli
-tosin tälläkin taholla huomattavissa, mutta Ruotsi ei voinut antautua
-Suomen itsenäisyyteen auttamisen vuoksi millekään vaaralle alttiiksi ja
-sotaista selkkausta Venäjän kanssa pidettiin erittäin arveluttavana.
-Myöskin se seikka, että liittolaisvaltiot uhkaisivat taloudellisilla
-kostotoimenpiteillä, jos Ruotsi ryhtyisi toimintaan Suomen hyväksi
-Venäjää vastaan, painoi raskaana Ruotsia ja lamautti sen
-toimintavapautta. Jo kesällä 1915 näyttivät suunnitelmat, jotka
-perustuivat siihen, että Ruotsi myötävaikuttaisi Suomen
-vapauttamiseksi, varsin vähän toivehikkailta. Suomessa ei tosin
-kokonaan luovuttu tämänsuuntaisista toiveista, mutta kävi kuitenkin
-välttämättömäksi suoranaisemmin koettaa saada Saksa kiintymään Suomen
-asiaan.
-
-Osaksi tässä tarkoituksessa, osaksi Tukholmassa olevan delegatsionin
-vahvistamiseksi ja jotta se saisi arvovaltaisemman luonteen,
-lähetettiin syksyllä 1915 ulkomaille kaksi Suomen itsenäisyysliikkeessä
-huomatussa asemassa ollutta henkilöä, professori R. Erich ja vapaaherra
-A. von Bonsdorff. Näihin aikoihin ei ollut kysymyksessä pyytää Saksalta
-sotilaallista apua, vaan ainoastaan Saksan hallitus- ja muissa
-vaikutusvaltaisissa piireissä tehdä selkoa siitä, kuinka luonteeltaan
-vakavia ja oikeutettuja ne pyrkimykset olivat, joiden päämääränä oli
-Suomen irroittaminen Venäjästä, sekä tehdä tunnetuksi maassa
-vallitsevan saksalaisystävällisen mielialan luonne ja vilpittömyys. Oli
-tärkeätä, että Saksan poliittinen johto oli tästä varma, koska asialla
-saattoi olla merkitystä itäiselle sotapolitiikalle, jonka
-kehittymisestä Suomen kohtalo mitä lähimmin oli riippuvainen. Tässä
-tarkoituksessa mainitut lähetit matkustivat Berliiniin ja asettuivat
-yhteyteen sekä valtiokanslerin (Bethmann-Hollweg) että Saksan
-ulkoministeriön ynnä muutamien politiikkaan osaaottavien henkilöiden
-kanssa. Sodanaikainen kokemus oli tehnyt saksalaiset varovaisiksi ja
-epäluuloisiksi. Suomessa vallitseva ulkonainen levollisuus ei
-osoittanut "kapinallista" mielialaa. Maa oli sitäpaitsi
-teollisuudellaan ja kauttakulkukaupallaan palvellut Venäjän ja
-liittolaisten etuja, joten todella vallitseva mieliala oli pysynyt
-varjossa. Suomessa laajalle levinneen mielipiteen epäämättömäksi tueksi
-voitiin paljon muun ohessa vedota Saksassa olevaan suomalaiseen
-jääkäripataljoonaan. Sen olemassaolo oli tietenkin tunnettu Saksan
-poliittisissa piireissä, vaikka se pidettiin suurelta yleisöltä
-salassa. Oli tärkeätä selvitellä, ettei se ollut saanut alkuansa
-nuorekkaasta seikkailunhalusta, vaan että se oli vakava askel
-vapautumispyrkimyksessämme ja yritys, jota Suomessa laajat
-yhteiskuntapiirit kannattivat. Suomalaisten lähettien toimenpiteet
-olivat epäilemättä tärkeitä tapahtumien myöhemmälle kehittymiselle,
-joskaan ne eivät välittömästi johtaneet näkyviin tuloksiin. Mitään
-avunannon lupauksia tai edes jonkun verran varmoja toiveita ei Saksan
-puolelta annettu. Sotilaallinen tilanne ja tulevien sotatoimien suunta
-olivat liian epävarmoja salliakseen mitään houkuttelevia lupailuja.
-Mutta hyvää tahtoa Suomea kohtaan, sen aseman ja meidän
-vapaudenkaipuumme avartunutta ymmärtämystä sekä luottamusta
-pyrkimystemme vilpittömyyteen oli olemassa. Ja tämä merkitsi paljon.
-
-Vuosi 1916 kului ilman mitään Suomen kysymykselle tärkeitä
-tapahtumia tai ratkaisuja. Suomalais-saksalaiset suhteet eivät nekään
-mainitun vuoden kuluessa osoittaneet mitään merkillepantavaa.
-Valistamistoimintaa jatkettiin Saksassa, ja Suomen kysymys alkoi siellä
-saada suurempaa huomiota osakseen. Mutta mitään varmaa tietoa Saksan
-hallituksen Suomeen suhtautuvasta politiikasta ei saatu. Tämä herätti
-jonkun verran levottomuutta sekä kotimaassa että suomalaisessa
-joukossa, jossa alkoi herätä kaipuu päästä palvelemaan sitä
-tarkoitusperää, jota varten joukko oli muodostunut ja harjoitettu.
-Niitä vaikutusvaltaisia saksalaisia, jotka osoittivat elävää
-mielenkiintoa vapautumispyrkimyksiämme kohtaan, oli alivaltiosihteeri,
-sittemmin ulkoasiainministeri von Zimmermann. Hänet olivat Suomesta
-lähetetyt asiamiehet perehdyttäneet meidän kysymykseemme. Lokakuussa
-1916 Zimmermann antoi muutamille suomalaisen ulkomaadelegatsionin
-jäsenille ja kahdelle jääkäripataljoonan jäsenelle, jotka olivat
-anoneet arvovaltaista lausuntoa Saksan hallituksen suhtautumisesta
-Suomen kysymykseen, seuraavan selityksen: "Kaikissa tapauksissa Saksan
-hallitus mielenkiinnolla katselee teidän vapautumispyrkimyksiänne,
-sillä on etua niistä ja se aikoo kykynsä mukaan loppuun saakka jatkaa
-teidän etujenne valvomista. Vaikka sotatoimet eivät tulisikaan
-kohdistumaan koilliseen tai teidän maatanne lähellä oleviin seutuihin,
-on Saksan hallitus rauhanteossa käyttävä voimaansa Suomen autonomian
-hyväksi." Lausunto ei sisältänyt mitään sitovaa, mutta käsitettiin
-kuitenkin "lupaukseksi". Se tehtiin tunnetuksi sekä jääkärijoukossa,
-että myös asiaan yhtyneissä piireissä kotimaassa ja oli kaikessa
-epämääräisyydessään omansa vaikuttamaan rohkaisevasti.
-
-Sodan puhkeaminen ja ensimäisen sotakauden tapahtumat eivät
-vaikuttaneet ehkäisevästi venäläistyttämistyöhön ja sortotoimintaan,
-pikemmin päinvastoin. Sotatila, johon maa oli julistettu, antoi
-asianomaisille vielä vapaammat kädet vallan väärinkäyttöön kuin
-aiemmin. Santarmiston avulla, jonka valtuuksia oli lisätty, pidettiin
-yhteiskuntaa mitä tarkimman valvonnan alaisena. Kokoontumisvapautta
-supistettiin ja sanomalehdistöä vainottiin. Yksityistä omistusoikeutta
-loukattiin monin tavoin ja omankädenoikeus rehoitti, tietenkin
-välttämättömien sotilaallisten toimenpiteiden varjossa. Yksityisiä
-henkilöitä vangittiin ja vietiin Venäjälle ja Siperiaan. Vallitseva
-venäläistyttämissuunta vahvistui, kun keisari syyskuussa 1914 hyväksyi
-ohjelman Suomen sulattamiseksi Venäjään. Ja tämä tapahtui samaan aikaan
-kuin poliittisten hyötynäkökohtien vuoksi Puolalle annettiin sisäisen
-itsehallinnon saamisen toiveita! Tämä 38 pykälinen ohjelma, joka tuli
-tunnetuksi vasta marraskuussa ja jota siitä syystä on nimitetty
-marraskuunohjelmaksi, tarkoitti Venäjän valtiovallan edelleen
-lujittamista Suomessa ja kaiken sen tuhoamista, mikä vielä oli jäljellä
-Suomen oikeudesta. Se ei tosin ollut mikään laki, ohjelma ainoastaan,
-mutta tarpeelliset lainsäädäntötoimenpiteet kuuluivat yksinomaan
-venäläisille viranomaisille, ja kuinka nämä toimivat, siitä ei Suomessa
-puuttunut kokemusta. "Pienten kansojen vapaus ja riippumattomuus",
-joiden puolesta Venäjän liittolaiset, länsivallat, ilmoittivat
-taistelevansa, eivät suinkaan tulisi Suomen kansan osaksi. Englanti
-kuitenkin teki mainitun ohjelman johdosta diplomaattisen esityksen
-Venäjän hallitukselle, joka sen johdosta antoi laimean selityksen.
-Suomen kansaneduskuntaa ei uskallettu tai tahdottu kutsua koolle
-sodanaikana. Kansa oli tuomittu vaikenemaan. Jos joissakin
-suomalaisissa isänmaanystävissä vielä oli rahtunen lojaalisuutta, antoi
-marraskuun ohjelma sille kuoliniskun. Keisarin käydessä Helsingissä
-maaliskuussa 1915 -- ensi kerran koko hallitusaikanaan -- oli
-vastaanotto kylmä, sillä todelliset tunteet olivat jo nollapisteen
-alapuolella. Maamme venäläistyttämistä jatkettiin edelleen uudella
-vauhdilla, varsinkin sen jälkeen kuin armenialainen Borovitinov oli
-nimitetty senaatin talousosaston varapuheenjohtajaksi ja ottanut
-hallinnon johdon käsiinsä. Sisäinen hallinto järjestettiin yhä enemmän
-venäläismalliseksi. Yleisen vastarinnan mahdollisuuksia supistettiin
-yhä enemmän. Yksityisiä lainkuuliaisia virkamiehiä ja tuomareita
-vainottiin yhä edelleen sodan puhjettuakin sen vuoksi, että he
-kieltäytyivät tunnustamasta valtakunnanlainsäädäntöä Suomessa
-päteväksi. Tämänlaatuisista väkivallanteoista kuohuttivat mieliä
-enimmin ne toimenpiteet, jotka kohdistettiin erääseen Suomessa suuresti
-arvossapidettyyn kansalaiseen ja tuomariin, kansaneduskunnan entiseen
-puhemieheen P.E. Svinhufvudiin. Hän oli laittomuusjärjestelmän
-peloton vastustaja ja samalla itsenäisyysliikkeen harras ystävä.
-Syksyllä 1914 hänet vangittiin ja karkoitettiin syrjäiseen Siperian
-seutuun (Tymskoeen), hän kun oli kieltäytynyt tunnustamasta
-venäläisen prokuraattorin virkapätevyyttä. Toimenpide sekä loukkasi
-että samalla kiihdytti maassa vallitsevaa mielialaa. Venäjän
-jatkuvat vastoinkäymiset sodassa ja varsinkin Puolan menetys
-herättivät kuitenkin vähitellen levottomuutta Suomen venäläisissä
-vallanpitäjissä ja lamauttivat jossakin määrin heidän toimekkuuttaan
-venäläistyttämistyössä, -- alkavan heikkouden tunnon oire.
-
-Mutta sen sijaan alettiin suunnata huomiota varsinaisiin vapauden
-pyrkimyksiin, ensi sijassa jääkäriliikkeeseen, joista venäläisellä
-taholla vähitellen oli saatu vihiä. Tämä "valtakunnankavaltamiseksi"
-leimattu liike, joka lisäksi ilmeni suoranaisena yhteistoimintana
-valtakunnan vihollisten kanssa, oli tietenkin ehkäistävä ja mikäli
-mahdollista kukistettava. Se vaati joka tapauksessa kostotoimenpiteitä.
-Vuosien 1915-1916 vaihteessa venäläinen santarmisto ja salainen poliisi
-ryhtyivät tiedusteluihin ja voimakeinoihin. Niitä nuoria miehiä, jotka
-olivat tai joiden oletettiin olevan sekaantuneet tähän liikkeeseen,
-etsiskeltiin ja vangittiin, milloin heitä onnistuttiin tapaamaan.
-Useita kymmeniä heistä teljettiin ensi aluksi suomalaisiin vankiloihin,
-missä heitä jonkun aikaa säilytettiin, mutta siirrettiin sitten
-Pietariin. Heidän vanhempansa ja sukulaisensa saivat santarmiston
-taholta kärsiä rettelöimistä ja useita vanhempia kansalaisia
-karkoitettiin Venäjälle siitä syystä, että heidän poikansa olivat
-liittyneet jääkäriliikkeeseen. Itsenäisyysliikkeen järjestön jäljille
-ei santarmisto kuitenkaan päässyt, mutta useita sen toimeliaimpia, eri
-ikäisiä ja eri yhteiskuntakerroksiin kuuluvia työntekijöitä vangittiin
-ja monen oli pakko paeta maasta. Suomen vapaudenliike oli jo liian
-voimakas tästä pysähtyäkseen. Yhteiskuntamme oli kuitenkin tuonut ilmi
-vihamielisyytensä valtakuntaa kohtaan ja venäläisellä taholla
-valmisteltiin suurta valtiollista oikeudenkäyntiä, jonka tuli paljastaa
-Suomen taholta harjoitetut rikolliset salavehkeilyt. Tämä olisi
-epäilemättä johtanut mitä vakavimpiin seurauksiin sekä yksityisille
-että koko maalle, jolleivät taaskin historian tapahtumat olisi
-sekaantuneet asiain kulkuun ja pyyhkäisseet pois kaiken sen, mitä näin
-oli valmisteltu, samalla avaten vankilain portit Suomen
-vapaudentaistelijoille.
-
-
-
-
-Venäjän vallankumouksen vaikutukset Suomessa.
-
-
-Venäjän maaliskuussa 1917 tapahtuneella vallankumouksella oli mitä
-suurin merkitys tapahtumien edelleen kehittymiselle Suomessa. Mahtava
-Venäjän valtakunta -- tuo savijalkojen varassa oleva suunnaton koljo --
-järkkyi perustuksiltaan. Se ei voinut kestää kaikkia pitkällisen,
-onnettoman sodan tuottamia vaurioita. Tosin meidänkin maassamme jo
-aavistettiin, että Venäjän yksinvaltainen hallitusjärjestelmä
-kumottaisiin, mutta ajateltiin, että mullistus todennäköisesti
-tapahtuisi vasta sodan loputtua. Niin nopeaa, veretöntä ja kuitenkin
-niin jyrkkää kumousta ei Suomessa odotettu. Jollei ota huomioon niitä
-väkivallantekoja, joita venäläiset sotilaat harjoittivat upseerejansa
-kohtaan, voi sanoa, että Suomessa vallankumouksen aikana oli
-ulkonaisessa suhteessa rauhallista. Maamme säilyi välittömästi
-joutumasta vallankumoushuumaukseen ja yhteiskuntakoneisto toimi
-edelleen. Uuden vallankumoushallituksen toimesta vangittiin venäläisen
-sortojärjestelmän huomattavimmat edustajat Suomessa, kenraalikuvernööri
-Seyn ja senaatin varapuheenjohtaja Borovitinov, jotka vietiin
-Pietariin. Mutta maamme oli tietenkin käytettävä tilaisuutta
-puoltaakseen oikeudellisia vaatimuksiaan. Eduskunnan luottamusmiehistä
-puolueittain valittu delegatsioni lähti Venäjän pääkaupunkiin uudelle
-hallitukselle esittämään autonomian ja laillisuuden palauttamisen
-vaatimukset. Nämä eivät kohdanneet mitään vastustusta, vaan saivat
-päinvastoin osakseen suurta myötämielisyyttä. Väliaikainen hallitus,
-jonka puheenjohtajana oli ruhtinas Lvov ja jossa lokakuulais- ja
-kadettipuolue olivat voimakkaasti edustettuina, oli ryhtynyt hoitamaan
-valtakunnan korkeimman vallan tehtäviä. Se antoi 20 p:nä maaliskuuta
-julistuskirjan, jolla suomalaisten ehdotusten mukaisesti Suomen
-autonomia täydelleen palautettiin ja kaikki laittomat asetukset
-julistettiin kumotuiksi. Näihin kuului myös duuman päättämä
-valtakunnanlainsäädäntölaki, jonka samassa tuokiossa mitättömäksi
-julistamista suomalaisella taholla tuskin oli odotettu. Suomi oli siis
-jälleen julistettu sisäisesti vapaaksi ja saattoi, ainakin
-muodollisesti, ottaa sisäiset asiansa omiin käsiinsä. Eduskunnassa,
-joka nyt kiireisesti kutsuttiin koolle, oli viimeisten vaalien nojalla
-sosialisteilla enemmistö. Tämän johdosta, samoin kuin eräiden
-sosialistien taholta tehtyjen, tässä tilanteessa epäolennaisten
-vaatimusten -- eduskunnan aikaisemmin hyväksymien kunnallislain,
-kieltolain y.m. heti paikalla vahvistamisen -- vuoksi johtivat
-neuvottelut uuden senaatin kokoonpanosta siihen tulokseen, että
-muodostettiin kokoomushallitus, jossa sosialistit olivat enemmistönä ja
-puheenjohtajana eduskunnan puhemies, sosialidemokraatti O. Tokoi.
-Kenraalikuvernööriksi oli nimitetty vapaamielinen, entinen
-valtakunnanneuvoston jäsen M. Stahovitsh, hyväntahtoinen, parasta
-tarkoittava mies, mutta vailla kokemusta valtiomiehentehtävissä.
-Väliaikaisesti Suomea varten asetetun komisaarin Roditsevin tilalle
-nimitettiin ministeri-valtiosihteeriksi insinööri C. Enckell.
-
-Vallankumouksen puhjettua pääsivät vapautumistyöhön osallisina
-vangitut, Pietarissa vankeina säilytetyt suomalaiset nuorukaiset
-vapaiksi ja kiiruhtivat kotimaahan. Vähitellen palasivat myös Venäjälle
-karkoitetut, niiden joukossa Svinhufvud, joka oli nimitetty
-prokuraattoriksi. Matkallaan maan halki ja pääkaupungissa otettiin
-hänet vastaan innokkain kunnianosoituksin.
-
-Näiden suuriarvoisten tapahtumien tieltä painuivat vapaudenpyrkimykset
-lyhyeksi aikaa syrjään. Uudet, läheisemmät näköalat peittivät kauempana
-olevat. Oli niitä, joita Venäjän hallituksen ja vallankumouksen
-lupaukset häikäisivät ja jotka katsoivat perustan jo olevan olemassa
-jatkuvaa kehitystä varten, kun taas toiset alusta pitäen asettuivat
-epäilevälle kannalle idästä päin puhalteleviin vapaudentuuliin ja
-lupailuihin nähden. Suomella oli pitkä ja surullinen kokemus
-siitä, miten paljon sellaisiin saattoi perustaa. Ei ainoastaan
-tsaarinvaltainen hallitussuunta ollut uhkaavana käynyt Suomea
-kuristamaan. Suurin vaara oli se, että Suomi oli Venäjästä
-valtiollisesti riippuvainen. Suomessa ei voitu unhottaa, ettei
-ainoastaan Venäjän hallitus, vaan myöskin valtakunnanduuma oli ollut
-osallisena väkivallanteossa ja antanut sille suostumuksensa.
-Kansanhallitsema Venäjä ei tarjonnut suurempia takeita kuin
-itsevaltainenkaan; ja kuka voisi taata, mihin suuntaan kehitys
-Venäjällä tulisi kulkemaan? Tällaisia ensimäistä huumausta hillitseviä
-ajatuksia tuotiin julkisesti ilmi jo siinä kansalaisjuhlassa, jolla
-Svinhufvudin paluuta Helsinkiin vietettiin.
-
-Jo aikaisin levisi se mielipide, että keisarin valtaistuimelta
-syökseminen ja Venäjän julistaminen tasavallaksi oli muuttanut Suomen
-valtio-oikeudellista asemaa siten, että unioni Venäjän kanssa oli
-lakannut ja että Suomi muodollisesti oli riippumaton valtakunta, vaikka
-siltä puuttui voimakeinoja puoltaa tätä riippumattomuuttaan. Suomen
-valtiosääntö oli monarkistinen ja yhteys Venäjän kanssa edellytti
-yhteistä hallitsijaa. Vai siirtyisivätkö Suomen hallitsijan
-perustuslainmukaiset hallitsijanoikeudet itsestään jokaiselle uudelle
-Venäjän hallitukselle, joka anasti vallan tässä valtakunnassa, esim.
-siinäkin tapauksessa, että se saisi köyhälistön diktatuurin muodon? Sen
-suuntainen kehitys näytti jo silloin mahdolliselta. Enemmän kuin nämä
-teoreettiset rakennelmat, joihin nähden oltiin eri mieltä, vaikuttivat
-yleiseen mielipiteeseen ja ihmisten vakaumukseen olevat olot,
-sellaisina, miksi ne muodostuivat vallankumouksen jälkeen. Palautettu
-autonomia osoittautui nimittäin käytännössä varsin vähäarvoiseksi.
-Venäjän hallituksen tahto oli kenties hyvä, mutta siltä puuttui
-tarpeellista voimaa ja arvovaltaa irtipäässeihin vallankumouksellisiin,
-varsinkin sotilaiden keskuudessa myllertäviin voimiin nähden. Suomeen
-majoitettu, kuriton venäläinen sotaväki työ- ja sotamiesneuvostoineen
-nousi maassamme varsinaiseksi määrääjäksi. Sitä vastaan suomalaiset
-viranomaiset eivät voineet mitään maan ollessa vailla järjestysvaltaa,
-minkä perustaminen vallitsevissa olosuhteissa oli mahdotonta. Sen
-lisäksi tämä sotaväki veljeili väestön huonoimpien ainesten kanssa ja
-viritti niissä halveksumista ja vihamielisyyttä yhteiskuntajärjestystä
-vastaan, näin istuttaen hillittömän vallankumouksen henkeä maan
-irralliseen väestöön. Eduskunnan sosialistinen enemmistö osoitti myös
-suurta myöntyväisyyttä anarkistisia aineksia kohtaan. Näin näytti yhä
-räikeämpänä ilmenevä venäläinen vallankumousviheliäisyys olevan omansa
-vetämään Suomen alas alhaisovallan sekasortoon. Tällaisten olosuhteiden
-vallitessa vapautumisajatus heräsi uuteen eloon ja vahvistui
-yhteiskunnan terveempien ainesten keskuudessa.
-
-Senaatin puheenjohtaja Tokoi oli tällä välin eduskunnassa
-pitänyt ohjelmapuheen, jossa hän selvästi oli lausunut ilmi
-itsenäisyysvaatimuksen ja huomauttanut, että kansamme nyt ehdottomasti
-tahtoi päästä täysin riippumattomaksi kansaksi. Puhe sai maassa
-osakseen suurta kannatusta ja herätti toivon, että tämän päämaalin
-saavuttamiseksi oli aikaansaatavissa yksimielisyys kaikkien puolueiden
-kesken, lukuunottamatta tietysti puhtaasti anarkistista laumaa. Mutta
-kaikki tämä osoittautui nopeasti haihtuvaksi harhaluuloksi. Venäläisen
-vaikutuksen ja Venäjällä jatkuvan kehityksen vuoksi saivat
-äärimmäisyysainekset myöskin Suomen sosialistien keskuudessa yhä
-enemmän vaikutusvaltaa. Jo keväällä puhkesi lakkoja -- ei ainoastaan
-teollisuus-, vaan myös maanviljelystyöväen keskuudessa -- ja ne sekä
-muut epäjärjestykset kuuluivat kesän kuluessa päiväjärjestykseen.
-Myöskin eduskuntaenemmistö kävi yhä jyrkemmäksi sosialipoliittisissa
-kysymyksissä, mikä ilmeni arveluttavissa lainsäädäntötoimenpiteissä.
-Kadun joutoväki yhdessä venäläisten sotilasjoukkojen kanssa koetti
-mielenosoituksilla ja uhkaamalla eduskunnan porvarillista edustajistoa
-väkivallalla vaikuttaa sen päätöksiin. Helsingin ja useiden muiden
-kaupunkien valtuustot saivat kokea terroria ja suoranaista väkivaltaa,
-joilla niitä koetettiin taivuttaa myöntymään työväenluokan vaatimuksiin
-ja kunnantyöläisten kohtuuttomina pidettäviin palkankorotuksiin.
-Levottomuus ja hajaannus yhteiskunnassa tunki yhä syvemmälle. Kaikki
-tämä oli itämaisen vapauden hedelmiä.
-
-Heinäkuussa eduskunta käsitteli erästä esitystä, jossa ehdotettiin,
-että muutamat korkeimman vallan ratkaisun varassa olleet
-asiat siirrettäisiin senaatille. Samaan aikaan sotamies- ja
-työväenneuvostojen kongressi Pietarissa puolsi Suomen oikeutta
-valtiolliseen itsenäisyyteen, kuitenkin lukuunottamatta ulkopoliittisia
-ja sotilasasioita. Eduskunnan sosialistinen enemmistö, eräiden
-porvarillisista puolueista heihin tässä asiassa yhtyneiden jyrkimpien
-edustajien tukemana, sai tästä lakiesityksestä aiheen -- n.s.
-valtalailla -- julistaa eduskunnan Suomen korkeimmaksi vallaksi ja
-samalla maan Venäjän hallituksesta riippumattomaksi, kuitenkin
-lukuunottamatta sotilaallista ja ulkopoliittista alaa, joten se siis
-sittenkin olisi jäänyt täydellistä riippumattomuutta vaille. Eduskunta
-asettaisi ja vapauttaisi senaatin jäsenet toimestaan. Tämä valtalaki
-oli oleva pätevä, ilman että se alistettiin Venäjän korkeimman vallan
-harkittavaksi ja ratkaistavaksi. Eduskunnan päätös oli luonteeltaan
-valtiokaappaus, sillä edellytyksellä nimittäin, että Venäjällä yhä
-edelleen oli Suomessa hallitsijanoikeudet. Se sisälsi kyllä
-näennäisesti askeleen eteenpäin kohti täyttä itsenäisyyttä, mutta
-todellisuudessa se ei vienyt maatamme lähemmäs vapautta. Sitä
-tervehdittiin sentähden vain vähäisellä myötätunnolla. Kun eduskunta
-teki päätöksensä, sisältyi sosialistien laskelmiin jo Venäjän
-neuvostovalta ja tulevan virallisen Venäjän täysi kannatus heidän
-pyrkimyksilleen. Pian sen jälkeen Venäjällä tehty ensimäinen
-bolshevikkikaappauksen yritys epäonnistui kuitenkin ja Kerenskijn
-hallitus jäi valtaan. Sillä oli vielä kylliksi voimaa hajoittaa
-eduskunta ja määrätä uudet vaalit. Eduskunnan hajoituksen jälkeen
-sosialistiset senaatinjäsenet erosivat hallituksesta. Jäljelle jäi vain
-kolme porvarillista jäsentä.
-
-Keväällä ja kesällä 1917 sattuneet tapahtumat ja koko se suunta, johon
-olojen kehitys maassa kulki, olivat olennaisesti seurauksena siitä,
-että vallankumoukselliset venäläiset joukot yhä oleilivat maassamme.
-Niin kauan kuin näiden hillitön ja kiihoittava toiminta jatkui, ei
-rauha eikä turvallisuus voinut palautua eikä Suomi täydellä teholla
-ottaa kohtaloaan omiin käsiinsä. Kansan terveemmälle osalle kävi
-pakottavaksi välttämättömyydeksi koota voimansa ja perustamalla
-suojeluskuntia valmistautua ei ainoastaan suojaamaan yhteiskuntaa
-väkivallanteoilta, vaan myös nousemaan vieraita anastajia vastaan ja
-karkoittamaan heidät maasta. Näitä toimenpiteitä Suomen yhteiskuntaa
-perikadolla uhkaavaa vaaraa vastaan ei enää voitu lykätä, mutta tehtävä
-ei ollut silloisissa oloissa helppo käytännössä toteuttaa. Kansa oli
-aseeton. Tsaarinhallitus oli huolellisesti riistänyt Suomen kansalta
-kaikki aseet ja myöskin vallankumouksellisen järjestelmän kätyrit
-estivät niiden maahan tuonnin. Harjoittelu aseiden käyttöön saattoi
-sentähden tapahtua vain puutteellisesti. Kaiken lisäksi oli
-yhteiskunta tässäkin suhteessa venäläisen sotaväen ja sen kanssa
-liitossa toimivien punaisten suomalaisten valvonnan alaisena.
-Aikaisemmin itsenäisyysliikettä varten muodostetut järjestöt ottivat
-varustautumistehtävän johdettavakseen. Kaupungeissa suojeluskuntatyötä
-oli pidettävä salassa, maaseudulla se saattoi tapahtua avoimemmin
-perustamalla palokuntia, urheiluyhdistyksiä y.m. Tämä työ alkoi jo
-keväällä ja kesällä, mutta sai uutta vauhtia syksyn kuluessa. Varsinkin
-Etelä-Pohjanmaalla perustettiin tällaisia suojeluskuntia melkeinpä
-jokaiseen kuntaan, ensimäinen jo toukokuussa Mustasaareen. Syynä
-siihen, miksi liike juuri sieltä löysi otollisen maaperän, oli osaksi
-vapautta rakastava ja rohkea pohjalainen luonne, osaksi se, että
-punainen kiihotustyö siellä oli tavannut verraten vähän vastakaikua.
-Johdon onnistui tuoda pienehköjä kiväärilähetyksiä ulkomailta, Saksasta
--- Pohjanmaan maantieteellinen asemakin oli tässä suhteessa edullinen
--- mutta yleensä aseistus oli erittäin puutteellinen. Syystalvesta
-järjestettiin muutamiin seutuihin Etelä-Pohjanmaalle (Vöyriin,
-Vimpeliin, Lappajärvelle), sotilaallisia harjoituskursseja, joihin
-lähetettiin osanottajia eri suojeluskunnista. Pieni määrä suomalaisia
-jääkäreitä oli myös saapunut Saksasta ja asettunut suojeluskuntien
-käytettäväksi. Yleensä suojeluskuntien harjoitus ja muut valmistavat
-toimenpiteet tässä osassa maata tapahtuivat jokseenkin häiriintymättä,
-vaikkakin venäläistä varusväkeä oli siellä melkein kaikkialla, sillä
-tämä ilmeisesti jonkun verran pelkäsi joutua selkkauksiin pelottoman
-pohjalaisen rahvaan kanssa. Myöskin Karjalassa harrastus näitä
-yhteiskunnan puolustusta tarkoittavia järjestöjä kohtaan oli vilkas,
-joskin suojeluskuntaliike siellä sai suurempaa vauhtia vasta myöhemmin
-syksyllä. Muissa osissa maata olosuhteet olivat suojeluskuntaliikkeelle
-paljoa epäsuotuisammat. Sosialistiset sanomalehdet saivat tästä
-liikkeestä aiheen yhä kiivaampaan yllytykseen porvareita vastaan,
-uskotellen että nämä perustamalla "lahtarikaarteja" valmistautuivat
-tuhoamaan köyhälistön, samalla kuin "punaisia kaarteja" uudelleen
-muodostettiin ja harjoitettiin venäläisen päällystön johdolla.
-
-Uudet eduskuntavaalit tapahtuivat 1 p:nä lokakuuta ja tulos oli
-porvarillisille puolueille edullinen (108 porvarillista 92 sosialistia
-vastaan). Siitä huolimatta että sosialistit eivät tunnustaneet
-eduskunnan hajoitusta lailliseksi, vaan olivat sitä vastaan esittäneet
-vastalauseensa, ottivat he kuitenkin osaa vaaleihin toivoen saavansa
-jälleen enemmistön ja sitten pääsevänsä ajamaan kansalliskokouksen
-koollekutsumista sekä tämän avulla Suomen valtiojärjestyksen uudelleen
-muodostamista. Tulos oli heille pettymys. He päättivät nyt lopullisesti
-astua vallankumouksen tielle liitossa venäläisten ystäviensä kanssa,
-joiden pyrintönä oli venäläis-suomalainen köyhälistöndiktatuuri.
-Entinen hallituksenpäämies Tokoi lausui eräässä kansankokouksessa 16
-p:nä lokakuuta, ettei vaalitappio sanottavia merkinnyt, koska työväellä
-oli muita mahtikeinoja kuin vaalilippu, millä antaa pontta
-vaatimuksilleen. Mitkä nämä mahtikeinot olivat, kävi ilmi, kun muutamaa
-päivää myöhemmin annettiin julistus, että oli järjestettävä punaisia
-kaarteja kaikkialle maahan, siis toimeenpantava köyhälistön
-mobilisointi. Näitä kaarteja perustettiinkin varsin yleisesti eikä
-niiden aseistaminen tuottanut sanottavia vaikeuksia. Runkona niissä
-olivat ne irralliset työläiset, jotka olivat olleet venäläisten
-linnoitustöissä, suuresti villiytyneet ja rappeutuneet n.s.
-vallityöläiset. Aseet ostettiin tai "lainattiin" venäläiseltä
-sotaväeltä.
-
-Eduskunta kokoontui 1 p:nä marraskuuta. Porvarilliset tahtoivat
-säilyttää yhteiskuntarauhan ja koettivat niin pitkälle kuin oli
-mahdollista tyydyttää sosialistien vaatimuksia. Mutta sillä ei mitään
-voitettu. Niin hyvin suomalaisten anarkistien kuin venäläisten
-sotilaiden taholta jatkuivat väkivallanteot pelottavasti. Ryöstöt,
-jotka jo lokakuussa olivat herättäneet levottomuutta, kuuluivat nyt
-päiväjärjestykseen ja järkyttäviä rauhallisten kansalaisten murhia
-tapahtui. Marraskuun 7 p:nä puhkesi toinen bolshevikkikapina
-Pietarissa, Kerenskijn hallitus kukistettiin ja bolshevikkikumppanit
-Lenin ja Trotskij saivat haltuunsa vallan. Venäjä oli nyt vailla
-laillista hallitusvaltaa. Sitä arvoa ei Suomessa tietenkään voitu
-tunnustaa köyhälistövallalla ja neuvostokomitealla olevan. Venäjän
-suvereniteettioikeudet Suomeen nähden olivat lakanneet. Venäläinen
-kenraalikuvernööri Nekrasov, joka syyskuussa oli astunut Stahovitshin
-sijalle, oli jättänyt paikkansa ja poistunut, samoin hänen apulaisensa
-vapaaherra Korff. Mutta venäläinen sotaväki jäi maahan ja katsoi yhä
-edelleen olevansa korkeimman vallan edustaja. Suomi ei ollut ainoastaan
-poliittisesti ja siveellisesti velvollinen, vaan myös oikeutettu
-pitämään itseään Venäjästä eronneena ja ottamaan kohtalonsa kokonaan
-omiin käsiinsä. Eduskunnan tehtäväksi jäi aseman selvittäminen tässä
-suhteessa ja ryhtyminen tarpeellisiin toimenpiteisiin. Sosialistit
-tahtoivat yhä edelleen pitää kiinni heinäkuun "valtalaista", mikä
-pysytti Suomen sotilaallisesti ja ulkopoliittisesti Venäjän yhteydessä.
-Pitkien sitkeiden keskustelujen jälkeen, eduskunta päätti
-väliaikaisesti ottaa huostaansa korkeimman vallan Suomessa.
-
-Sosiaalidemokraattinen johto oli kuitenkin määrännyt koko maassa
-toimeenpantavaksi yleislakon, mikä alkoi 13 p:nä marraskuuta. Sen
-ilmeisenä tarkoituksena oli antaa työväestölle ja punaisille kaarteille
-tilaisuutta yleisharjoituksessa kehittää voimaansa ja herättää pelkoa
-porvarillisessa yhteiskunnassa sekä siten valmistaa vallankumousta. On
-selvää, että kaiken tämän takana olivat liikkeellepanijoina venäläiset
-bolshevikit, jotka olivat ottaneet maailmanvallankumouksen
-ohjelmaansa. Suomi oli oleva etappi edettäessä länteenpäin. Mahtiansa
-osoittivatkin punaiset kaartit ja köyhälistön huonoimmat ainekset mitä
-vakuuttavimmalla tavalla, ja venäläiset sotamiehet, varsinkin
-matruusit, toimivat tässä aina alttiina apulaisina. Rikoksista
-tuomittuja vankeja vapautettiin. Raa'at vaistot purkautuivat esteettä
-esille murhina, ryöstöinä, kiristyksinä ja muina järkyttävinä
-väkivallantekoina. Lakko -- verilakoksi mainittu -- kesti viikon.
-Lopettajaisjulistuksessa sanottiin m.m.: "Suomen porvaristo ei tosin
-ole vielä polvillaan työväenluokan edessä. Mutta työväenluokan elävä
-voima on entistä ehjempänä -- -- -- Nyt muuttuu taistelun muoto, mutta
-taistelu ei muutu." Porvarillinen yhteiskunta oli siis masennettava ja
-köyhälistö ottava vallan haltuunsa. Se oli päämaali.
-
-Suurlakko vallankumouksen ilmeisenä enteenä antoi tietenkin lisää
-vauhtia suojeluskuntaliikkeelle ja muille yhteiskunnan puolustusta
-tarkoittaville valmistuksille. Marraskuun 27 p:nä eduskunta päätti
-asettaa porvarillisista puolueista kokoonpannun hallituksen, P.E.
-Svinhufvud puheenjohtajana.
-
-
-
-
-Suomi julistautuu ja tunnustetaan riippumattomaksi valtioksi.
-
-
-Kuten edellä olevasta esityksestä käy ilmi, olivat olosuhteet Suomessa
-kesällä ja syksyllä 1917 suuresti kärjistyneet ja kaikki viittasi
-siihen, että ratkaisevan käänteen aika lähestyi. Siitä oli riippuva
-maamme tulevaisuuden muodostuminen ja lähinnä mahdollisuus lopullisesti
-tempautua irti Venäjästä ja saavuttaa täydellinen itsenäisyys.
-Ensimäisenä esteenä tämän päämaalin saavuttamiselle oli Suomessa oleva
-venäläinen sotaväki, syystä että se oli aseellinen, maan vapautumiselle
-vihamielinen valta-aines, sekä senvuoksi, että se tuki ja yllytti
-väestön alempien kerrosten yhteiskuntaa hajoittavia pyrkimyksiä. Suurin
-osa kansaa ei ollut yhtynyt ase veljeyteen punaisen Venäjän kanssa ja
-aseettomana sillä oli varsin vähän toiveita saada yksinään maasta
-poistetuksi tämä muukalainen sotaväki, joka oli noussut maan
-varsinaiseksi käskijäksi. Maa tarvitsi nyt enemmän kuin koskaan ennen
-tukea ja apua ulkoapäin. Ruotsiin ei tässä suhteessa enää voitu
-perustaa. Aktiiviseen politiikkaan ja varsinkin Suomen suoranaiseen
-avustamiseen haluttomien vasemmistopuolueiden voima ja vaikutusvalta
-oli kasvanut, mitä seikkaa vahvistivat syyskuussa suoritetut
-valtiopäivävaalit ja Edénin vasemmistohallituksen muodostaminen. Ainoa
-valta, jolta enää voitiin apua toivoa, oli Saksa. Nyt oli aika
-pontevammin kuin ennen vedota niihin erikoisnäkökohtiin,
-jotka kiinnittivät sen huomion Suomen vapauttamiseen. Tässä
-tarkoituksessa pidettiin Tukholmassa syyskuussa neuvotteluja Suomen
-riippumattomuuspolitiikan ja Saksan ulkopolitiikan johdon sekä Saksan
-päämajan edustajien kesken. Ne eivät tosin johtaneet tarkalleen
-määrättyihin tuloksiin, mutta kävi ilmi, että Saksan mielenkiinto
-Suomen vapautuspyrkimyksiin oli lisääntynyt ja että Suomella oli
-toiveita saada Saksalta apua hädänalaisessa asemassaan. Ne toiveet,
-joita tässä suhteessa annettiin suomalaisille neuvottelijoille, olivat
-tietenkin suoranaisessa yhteydessä muuttuneeseen sotatilanteeseen,
-lähinnä toiminnan uudelleen elpymiseen koillisella sotarintamalla, mikä
-johti Hiidenmaan ja Saarenmaan valloitukseen tuoden siten Saksan
-sotavoimat paljoa lähemmäs Suomen vesiä ja rannikoita kuin aiemmin.
-Ahvenanmaan saarien miehittäminen oli nyt jo mahdollisuus.
-
-Marraskuun lakko ja Venäjän bolshevikkihallituksen ilmeinen tarkoitus
-kytkeä Suomi Venäjän neuvostotasavaltaan, mikä ei ainoastaan olisi
-tehnyt tyhjiksi kaikkia riippumattomuussuunnitelmia, vaan myös vienyt
-maan määrättömään kurjuuteen, oli aiheena siihen, että marraskuussa
-suoranaisesti käännyttiin Saksan puoleen. Muutamat niistä
-maanmiehistämme, jotka silloin poliittisissa tehtävissä oleskelivat
-ulkomailla, lähtivät tässä tarkoituksessa Berliiniin. Kun siellä oli
-valmistavasti neuvoteltu lähinnä yliesikunnan poliittisen osaston
-kanssa, jota silloin johti harras Suomen ja sen vapautuspyrkimysten
-ystävä, salaneuvos E. von Hülsen, kutsuttiin kaksi heistä, vapaaherra
-A. von Bonsdorff ja Edv. Hjelt Saksan päämajaan, minne he saapuivat 26
-p:nä marraskuuta tekemään ylimajoitusmestari Ludendorffille selkoa
-Suomessa vallitsevasta tilanteesta ja esittämään maan toivomukset.
-Esitys ei päättynyt suoranaiseen pyyntöön, että Suomeen lähetettäisiin
-avustusretkikunta, -- vaikka toimenpidettä kosketeltiin tehokkaimpana
-keinona, millä itsenäisyys olisi saavutettavissa -- vaan sen
-tarkoituksena oli lähinnä osoittaa Saksan sotilaallisen ja poliittisen
-tuen merkitys Suomen vapautukselle, niin hyvin maan itsensä kannalta
-kuin yleispoliittisessa suhteessa. Pääpaino kohdistettiin sen
-vakaumuksen herättämiseen asianomaisissa, että oli välttämätöntä saada
-venäläiset sotavoimat pois Suomesta, koska Suomi muutoin oli käsistään
-sidottu eikä voinut päästä pakkotilastaan. Ilman Saksan apua tämä ei
-voisi onnistua, minkä vuoksi Suomessa toivottiin, että Saksa tulevissa
-aseleponeuvotteluissa vaatisi venäläisten joukkojen poistamista maasta.
-Vielä voimakkaampi painostus tähän suuntaan saavutettaisiin antamalla
-saksalaisten joukkojen miehittää Ahvenanmaan saaret. Tämä olisi uhka,
-jonka turvissa Suomi itse voisi ryhtyä puhdistustyöhön, jos se samalla
-saisi Saksalta aseita ja jääkäripataljoonasta, joka lähetettäisiin
-kotimaahan, sotilasneuvojia ja -johtajia. Lopuksi huomautettiin, kuinka
-oli välttämätöntä, että Saksa tunnusti Suomen riippumattomuuden, niin
-pian kuin se asianmukaisesti oli julistettu.
-
-Kenraali Ludendorff osoitti sekä ymmärtämystä että hyväntahtoisuutta
-tätä avustussuunnitelmaa kohtaan. Ahvenanmaan retkikuntaa hän ei tosin
-silloisissa oloissa katsonut mahdolliseksi, mutta antoi siitä toiveita
-seuraavaksi vuodeksi. Suomen tulisi, lausui Ludendorff, ensi tilassa
-antaa nimenomainen julistus, että se vaatii itsemääräämisoikeuttaan ja
-Venäjästä riippumattomuutta. Tämän ulkonaiseksi osoitukseksi oli
-asetettava vaatimus, että Venäjä vie pois joukkonsa Suomesta. Kenraali
-Ludendorff lausui mielellään toimivansa niin, että Saksa tulevissa
-aselevon- tai rauhanneuvotteluissa tukisi tätä vaatimusta. Lisäksi
-saatiin se lupaus, että jo aloitettua, joskin keskeytettyä, aseiden
-lähettämistä jatkettaisiin ja että suomalainen jääkäripataljoona
-pieninä joukkoina lähetettäisiin kotimaahan. Erittäin ponnekkaasti
-kenraali Ludendorff huomautti siitä, että Suomen ennen kaikkea tulisi
-luottaa omaan voimaansa ja päättäväisesti esiintyen niin pian kuin
-mahdollista selvästi, muitta mutkitta julistaa itsensä riippumattomaksi
-sekä ryhtyä toimiin lujasti järjestetyn kansanmiliisin aikaansaamiseksi
-maan itsenäisyyttä tukemaan.
-
-Suomen hallituksen päämiehelle, senaattori Svinhufvudille annettiin
-heti tieto käynnin tuloksesta ja päämajan kehotuksesta, että, mikäli
-mahdollista, heti oli annettava riippumattomuusjulistus. Kaikki
-tällaiset tiedonannot oli silloin vielä saatettava perille salaisia
-teitä käyttäen.
-
-Uuden hallituksen ensimäisiä toimenpiteitä oli itsenäisyysjulistuksen
-aikaansaanti siksi välttämättömäksi pohjaksi, johon nojaten Suomen
-riippumattomuus Venäjästä saisi kansainvälisen tunnustamisen. Joulukuun
-4 p:nä hallituksen kaikki jäsenet saapuivat eduskunnan istuntoon ja
-senaattori Svinhufvud esitti julkilausuman, missä Suomi julistettiin
-riippumattomaksi valtioksi. Samalla annettiin esitys Suomen tasavallan
-hallitusmuodoksi, joka esitys oli yhtäpitävä perustuslakikomitean
-aiemmin tekemän ehdotuksen kanssa. Julkilausuma tiedoitettiin kaikkien
-hallituksen jäsenten allekirjoittamana julistuskirjana Suomen kansalle.
-Kaksi päivää myöhemmin, 6 p:nä joulukuuta, eduskunta hyväksyi
-hallituksen julistuksen. Tässä pääkohdassa kaikki puolueet, myöskin
-sosialidemokraatit, olivat yhtä mieltä. Toimenpide herätti
-luonnollisesti maassa ihastusta, vaikkakin asema oli synkkä ja joskaan
-muukalainen sotaväki ei suinkaan ottanut hyväksyäkseen seuraamuksia,
-eikä luopunut siitä vallasta, minkä se oli itselleen anastanut.
-Kaikkialla maassa vietettiin itsenäisyysjuhlia, joista yliopiston 19
-p:nä joulukuuta toimeenpanema juhla oli erikoisesti muistorikas ylevän
-isänmaallisine tunnelmineen. Merkillistä oli, että tässä tilaisuudessa
-punakeltaisen leijonalipun ja ylioppilaslippujen rinnalla nähtiin myös
-suomalaisen jääkäripataljoonan lippu. Tämä sisälsi tunnustuksen,
-jolla oli syvällinen merkitys, ja siinä ilmeni samalla koko
-itsenäisyysliikkeen tunnuskuva.
-
-Hallitus ryhtyi heti toimenpiteisiin saattaakseen maan itsenäisyyden
-Euroopan valtojen tietoon ja saadakseen ne tunnustamaan Suomen uudeksi
-riippumattomaksi valtioksi. Tässä tarkoituksessa lähetettiin
-Skandinavian maihin, keskusvaltoihin ja länsivaltoihin valtuutettuja
-asiamiehiä, jotka joulukuun jälkipuoliskolla ja seuraavan vuoden
-tammikuun alussa suorittivat tehtävänsä. Suomen vapautusta
-tervehdittiin kaikkialla myötätunnolla, mutta poliittisen tilanteen
-vuoksi noudatettiin viralliseen tunnustamiseen nähden jonkunlaista
-varovaisuutta. Suomessa epäröitiin, oliko tunnustuksen saantia varten
-myös käännyttävä Venäjän puoleen. Jotkut ulkovalloista katsoivat tämän
-välttämättömäksi, sekä Suomen itsensä vuoksi että saadakseen hekin
-vapaammat kädet asiaan nähden. Näihin valtoihin kuuluivat Ruotsi ja
-Saksa. Nimenomaisten, varsinkin viimemainitun maan hallituksen taholta
-saatujen neuvojen jälkeen Suomen hallitus päätti vihdoin joulukuun
-lopulla kääntyä neuvostohallituksenkin puoleen esityksellä, minkä
-henkilökohtaisesti suoritti Pietarissa hallituksen päämies Svinhufvud.
-Saksan taholta tulleen painostuksen johdosta Venäjän neuvostohallitus
-oli jo aiemmin sitoutunut suostumaan sellaiseen esitykseen, jos se
-tehtäisiin. Alkavan vuoden ensi päivinä saatiin venäläisten myöntymys,
-Heti sen jälkeen, 4 p:nä tammikuuta, Ruotsi, yksissä neuvoin Saksan
-kanssa, antoi tunnustuksensa ja kaksi päivää myöhemmin Saksa antoi
-tiedoksi samaan aikaan tekemänsä päätöksen. Myöskin Ranska ilmoitti 4
-p:nä tammikuuta tunnustaneensa Suomen itsenäisyyden. Muutamia päiviä
-myöhemmin yhtyivät näihin valtoihin Tanska ja Norja ja vähitellen
-saatiin myös Itävalta-Unkarin, Alankomaiden, Espanjan, Sveitsin y.m.
-virallinen tunnustus. Euroopan valloista vain Englanti asettui
-odottavalle kannalle.
-
-Ulkonaisesti kaikki siis oli sujunut, kuten oli toivottu. Suomi oli
-muodollisesti saavuttanut pyrkimystensä päämaalin: se oli julistettu ja
-tunnustettu vapaaksi riippumattomaksi valtakunnaksi. Mutta
-riippumattomuus oli toistaiseksi vain paperilla. Olot maassa
-kärjistyivät kärjistymistään. Hallituksella ei ollut voimakeinoja
-tehostaakseen arvovaltaansa vallankumouksellisia aineksia vastaan,
-joiden tukena olivat vieraan vallan kurittomat sotamieslaumat, jotka
-yhä edelleen olivat maassa ja täällä tahtoivat harjoittaa jonkunlaista
-isännyyttä.
-
-
-
-
-Vapaussota.
-
-
-Omituiset olivat ne olosuhteet, joissa Suomi saavutti
-riippumattomuutensa, nimittäin aikana, jolloin maassa jo oli voimakas
-lähenevän, vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä vastaan suuntautuvan
-vallankumouksen tuntu. Idästä oli tullut kaikki se onnettomuus, mikä
-oli käynyt yli maan sen historiallisen olemassaolon aikana. Sieltä se
-nytkin tuli, joskin toisessa muodossa kuin ennen, ei ainoastaan
-väkivallan ja laittomuuden hahmossa, vaan hillittömänä anarkiana. Oliko
-Suomi nytkin kykenevä täyttämään tehtävänsä torjuvana etuvartiona idän
-barbariaa vastaan? Maan oli vielä kestettävä vapautensa tulikaste.
-
-Vaikka Venäjän hallitus oli virallisesti tunnustanut Suomen
-riippumattomuuden, ei se vienyt joukkojansa pois Suomesta. Ne eivät
-ainoastaan yhä edelleen pitäneet hallussaan linnoituksia ja
-varustuksia, vaan majailivat kaupungeissa ja maaseudullakin.
-Brest-Litovskin aseleponeuvotteluissa oli Saksan taholta, Suomen
-puolelta tulleen pyynnön johdosta, yhä uudestaan vaadittu näiden
-joukkojen poistamista Suomen alueelta. Tyhjillä lupauksilla ja
-verukkeilla Venäjän hallitus kuitenkin koetti vitkastella. Sen
-salainen tarkoitus oli ilmeisesti Suomen "jälleenvalloittaminen"
-bolshevikkivallankumouksen avulla, jonka tosin näön vuoksi
-suorittaisivat maan omat punaiset ainekset, mutta nojautuen juuri
-näihin venäläisiin joukkoihin. Epäjärjestykset ja väkivallanteot
-jatkuivat ja hallitusvalta, vailla arvovaltansa tehostamiseen
-tarpeellisia keinoja, joutui yhä ahtaammalle ja herpaantui.
-Elintarpeiden kuljetusta ehkäistiin, sanomalehtiä lakkautettiin,
-suoranaisia ryöstöretkiä toimeenpantiin ja todellisia kahakoita
-taisteltiin valtiovallan tai kunnallisten viranomaisten voimatta sitä
-estää. Venäläiset sotilaat ja punakaartilaiset tekivät kenenkään
-estämättä melkein mitä tahansa, joskin viimemainitut yhä enemmän
-astuivat etualalle. Sosialidemokraattinen puoluejohto ei tosin ollut
-aivan mielissään tästä ja koetti jossakin määrin hillitä intohimoja.
-Mutta se kadotti pian vaikutusvaltansa laumoihin ja varsinkin
-punaiseen kaartiin, joka julistautui riippumattomaksi ja otti
-vallankumouksen toteuttamisen tehtäväkseen. Asiain näin kehittyessä
-sosialidemokraattinen puolue pian taipui vallan- ja saaliinhimoisen
-roskaväen edessä ja yhtyi anarkisteihin ja heidän venäläisiin
-ystäviinsä. Nämä julistettiin nyt avoimesti sosialistisella taholla
-"köyhälistön turvaksi" ja liittyminen venäläiseen bolshevismiin kävi
-yhä ilmeisemmäksi. Ero Venäjästä olisi loukkaus porvarillisen
-yhteiskunnan puolelta tuota maata kohtaan.
-
-Eduskunta oli kuitenkin ottanut esille sota- ja poliisilaitoksen
-järjestämiskysymyksen, ja hallitus antoi esityksen järjestysvallan
-aikaansaamiseksi yhteiskunnan turvaksi. Tämä antoi lopullisen merkin
-kauan valmistellun vallankumouksen puhkeamiseen, mikä tarkoitti vallan
-siirtämistä köyhälistön käsiin ja Venäjän neuvostovallan mukaisen
-järjestelmän luomista, mitä lähimmin tähän liittyen. Tammikuun 26 p:nä
-selvisi pääkaupungissa, mitä oli tulossa, ja viimeiseksi toimenpiteeksi
-hallitus samana päivänä antoi Suomen kansalle uuden kehoituksen liittyä
-yhteen suojaamaan koteja ja turvaamaan järjestystä. Samalla annettiin
-vastalausenootti Venäjän hallitukselle, sekä ulkovalloille kirjelmä,
-joka kosketteli venäläisten sekaantumista Suomen asioihin. Neljä
-hallituksen jäsentä lähti salaa Vaasaan, sieltä käsin hoitaakseen
-laillisen hallituksen tehtäviä, kun kaikesta päättäen pääkaupunki ja
-suuri osa maata oli joutuva punaisten valtaan. Vaasasta tulikin
-seuraaviksi kuukausiksi "valkoisen" Suomen hallitus- ja pääkaupunki.
-Seuraavana päivänä puhkesi kapina. Yöllä tammikuun 28 p:ää vasten
-punakaarti miehitti hallitusrakennukset ja muut tärkeät paikat
-pääkaupungissa ja rautatieliikenne pysähdytettiin. 29 p:nä
-ilmoitettiin asetetuksi "Suomen kansanvaltuuskunta", varsinainen
-vallankumouksellinen hallitus, eduskunnan entinen puhemies K. Manner
-puheenjohtajana, sekä "työväen pääneuvosto", johon kuului 35 henkeä.
-Pääkaupungissa kaikki tämä kävi kohtaamatta vastustusta, ilman verisiä
-yhteentörmäyksiä, koska suojeluskunta oli liian heikko ja huonosti
-varustettu voidakseen nousta vastarintaan. Tämä oli omiansa jonkun
-verran hämmästyttämään punaisia johtajia, jotka olivat edellyttäneet
-aseellista vastustusta ja katutaisteluita vallankumousdraaman sopivaksi
-alkutoimitukseksi. Senaatin jäsenet ja eduskunnan porvarillisten
-puolueiden johtajat, jotka oli aikomus vangita, olivat kadonneet.
-He olivat osaksi paenneet, osaksi he pysyivät piilossa. Yksi
-kansanedustaja, A. Mikkola, vangittiin ja murhattiin. Punaiset olivat
-Helsingissä ja useimmissa Etelä-Suomen keskuksissa alusta alkaen
-tilanteen herroina. Mutta he eivät olleet sitä samassa määrin
-kaikkialla maassa.
-
-Kansalla -- valkoisella Suomella punaisen vastakohtana -- oli
-valittavana joko taipua ja antaa äsken vapaaksi valtakunnaksi
-julistetun ja kansainvälisesti tunnustetun Suomen tuhoutua venäläiseen
-ja punaiseen vallankumouskurjuuteen tai nousta vastarintaan. Se valitsi
-viimemainitun tien, ja väkivaltaa vastaan alkoi vapaussota, joka vaati
-voimanponnistusta ja raskaita uhreja, mutta vei päämaaliin. Ensi
-sijassa Venäjä ja maassamme oleva venäläinen sotaväki oli syyllinen
-siihen, että Suomen, saavuttaakseen täydellisen vapautensa, täytyi
-tulla sisäisen sodan näyttämöksi, millä kansalaiset taistelivat
-kansalaisia vastaan. Ilman tältä taholta tullutta yllytystä, ilman
-vieraiden venäläisten joukkojen ja itäisen bolshevikkivallan tukea ja
-apua ei punakapina verisine seurauksineen olisi koskaan puhjennut.
-Seikkaperäinen ja yksityiskohtainen selonteko vapaussodan kulusta ei
-sisälly tämän yleiskatsauksellisen esityksen puitteisiin, jossa vain
-tapaukset yleisin piirtein voidaan kuvata.
-
-Kuten aiemmin on mainittu, olivat kansalaisten muodostamat poliittiset
-järjestöt kesän ja syksyn kuluessa tehneet valmistuksia sitä
-ratkaisevaa taistelua varten, joka oli suunniteltu maassa olevia
-venäläisiä sotavoimia vastaan sen varalta, etteivät nämä, kuten ne
-olivat velvolliset, hyvällä ottaneet poistuakseen. Marraskuunlakon
-jälkeen oli ilmeistä, että taistelu samalla tulisi muodostumaan
-yhteiskuntaa terrorisoivien punaisten kaartien tilinteolle
-saattamiseksi. Toivottiin, että tätä voimainmittailua voitaisiin
-lykätä, kunnes suojeluskunnat ehtisivät täydellisemmin aseistua ja
-suomalainen jääkäripataljoona palata kotimaahan.
-
-Mutta niin pitkälle ei päästy, ennenkuin kapina puhkesi ja sotatoimia
-ei enää voitu tuonnemmaksi lykätä.
-
-Etelä-Suomessa ei ollut tarjolla mitään mahdollisuuksia ryhtyä
-järjestelmällisesti ja samalla menestyksellä taistelemaan venäläisiä ja
-punaisia vastaan. Se toimikunta, jolla oli hoidossaan sotilaalliset
-valmistelut (sotilaskomitea "M.K") ja jonka johtomiehiä olivat
-ratsumestarit, sittemmin kenraalit H. Åkerman ja H. Ignatius, oli
-lopulta katsonut Etelä-Pohjanmaan, Vaasan ympärillä ja eteläpuolella
-olevan seudun siksi alueeksi, missä valkoisten sotatoimien tuli alkaa.
-Tätä varten oli, kuten edellä on mainittu, näissä seuduissa perustettu
-kunnallisia suojeluskuntia ja toimeenpantu sotaharjoituskursseja
-kenraali P. von Gerichin johdolla. Sen jälkeen kuin kenraali,
-vapaaherra Kustaa Mannerheim, joka vähää ennen oli saapunut Venäjältä,
-missä hän sodan aikana oli ollut korkeana sotapäällikkönä, oli valittu
-tulevien sotatoimien ylipäälliköksi, lähti hän ynnä ne entiset
-sotilashenkilöt, joiden tuli muodostaa armeijan esikunta, 18 p:nä
-tammikuuta salaa Vaasaan siellä jatkaakseen järjestelytyötä ja
-johtaakseen alkavia sotatoimia. Vähää ennen kapinan puhkeamista
-hallituksen päämies Svinhufvud vahvisti Mannerheimin ylipäälliköksi ja
-antoi hänelle tehtäväksi luoda sotilaallisen armeijan yhteiskunnan
-turvaksi.
-
-Etelä-Pohjanmaan suojeluskunnat asetettiin sotajalalle ja sotatoimet
-aloitettiin siellä samana päivänä, jona kapina puhkesi, 27 p:nä
-tammikuuta. Niiden lähimpänä tehtävänä oli yllättämällä riisua aseet
-kaupungeissa ja useimmissa maaseudun pitäjissä olevilta venäläisiltä
-sotilasosastoilta, ennenkuin nämä ehtivät ryhtyä tarpeellisiin
-puolustustoimiin ja koota voimansa yhteiseen vastarintaan ja ennenkuin
-lisävoimia ehti saapua etelästä. Tämä kävikin odottamattoman helposti
-ja nopeasti, vaikka suojeluskunnat olivatkin epätäydellisesti
-sotatoimiin harjoitetut ja vaikka aseita olikin niukalti. Mitä tässä
-suhteessa puuttui, sen korvasi päättäväisyys, rohkeus ja tahto voittaa.
-Kaikki kävi kohtaamatta suurempaa vastarintaa venäläisen sotaväen
-puolelta ja ilman sanottavaa verenvuodatusta, mikä ensi sijassa
-johtui venäläisissä joukoissa vallitsevasta kurittomuudesta ja
-rappeutumisesta. Jo 28 p:nä tammikuuta suoritettiin aseistariisuminen
-Seinäjoen tärkeässä rautateiden risteyksessä ja samana päivänä
-pakotettiin Vaasan varusväki antautumaan. Seuraavina päivinä puhdistus
-jatkui koko tässä osassa Pohjanmaata sekä Vaasan pohjois- ja
-eteläpuolella olevissa seuduissa. Pietarsaari antautui 29 p., Kokkola
-ja Kaskinen 30 p. ja seuraavana päivänä vallattiin Kristiinankaupunki.
-Melkoisia määriä aseita ja ampumatarpeita, myöskin tykkejä ja
-konekiväärejä, joutui tällöin valkoisten joukkojen saaliiksi.
-Tämä teki suojeluskunnille mahdolliseksi tehokkaasti jatkaa sotatoimia,
-jotka lähinnä tarkoittivat pohjoisen Pohjanmaan vapauttamista.
-Kaupungeissa oli täällä vahva varusväki ja punainen aines oli siellä
-lukuisammin edustettuna kuin Etelä-Pohjanmaalla. Sillä oli suuri
-vaikutusvoima venäläiseen sotaväkeen ja se yllytti sitä vastarintaan.
-Suojeluskuntaliike ei myöskään ollut siellä saanut niin yleistä
-kannatusta kuin maakunnan eteläosissa, eivätkä suojeluskunnat olleet
-yhtä hyvin järjestetyt. Niillä ei ollut kylliksi voimia omin neuvoin
-vapautua venäläisistä. Kutakuinkin hyvin aseistettuja apujoukkoja
-lähetettiin sen vuoksi pohjoiseen. Kuumimmin taisteltiin Oulusta, jossa
-venäläinen varusväki ja punainen kaarti tekivät ankaraa vastarintaa.
-Kaupungin valtasivat talonpoikaisarmeija ja oma suojeluskunta 3 p:nä
-helmikuuta, jolloin varusväki antautui. Tornio, missä venäläisen
-rajavartion muodosti muutama sata miestä, antautui pari päivää
-myöhemmin, ja siten oli käytännöllisesti katsoen koko Pohjois-Suomi
-puhdistettu. Valkoisella armeijalla oli selkäpuoli vapaana ja yhteys
-ulkomaihin länteenpäin oli avoin valkoiselle Suomelle. Viikon kuluessa
-oli Pohjanmaa siis luonut päältään venäläisen ja punaisen ikeen. Tässä
-vapautusteossa piili alkuvoimaisen kansanliikkeen tarmo. Molemmat
-kieliainekset kävivät käsi kädessä yhteistä vihollista vastaan.
-
-Kun tämä puhdistustyö oli suoritettu ja jo sitä ennenkin, suuntasi
-osa suojeluskunta-armeijaa kulkunsa etelään. Haapamäen tärkeä
-rautatiekeskus miehitettiin ja pysyi koko sodan ajan valkoisten
-käsissä, mistä oli se erittäin tärkeä etu, että yhteyttä voitiin pitää
-Pohjanmaan ja Itä-Suomen sekä siellä taistelevien joukkojen välillä.
-Haapamäen-Pieksämäen yhdysrata oli rakennettu venäläis-strategisessa
-tarkoituksessa joukkojen nopeaa siirtoa varten Pietarista Vaasan
-seuduille. Sillä tuli nyt olemaan mitä suurin merkitys Suomen
-vapaussodan kululle. Rynnistys Pohjanmaalta etelää kohti pitkin
-rautatietä pysähtyi aluksi Vilppulaan, mihin asetettiin telkeet
-punaisten yrityksille tunkeutua pohjoista kohti. Liikkuva sota muuttui
-näissä seuduissa joksikin aikaa asemataisteluksi. "Vilppulan rintama"
-joka ulottui lännessä Pohjois-Satakuntaan ja itäänpäin Kuhmoisiin
-Päijänteen rannalle ja jonka jatkona olivat edempänä Savon ja Karjalan
-rintamat -- jatkuva taistelulinja Pohjanlahdesta Laatokkaan -- tuli yli
-kuukauden ajan olemaan valkoisen ja punaisen Suomen rajana.
-
-Maan itäosissa tapahtumat olivat kehittyneet kutakuinkin samaan tapaan
-kuin Pohjanmaalla. Suojeluskuntaliike oli aktivistiryhmien johdon
-alaisena varsinkin marraskuun-lakon jälkeen levinnyt huomattavan
-laajalle Karjalassa ja myöskin Savossa. Mutta aseistus oli näissäkin
-osissa maata erittäin vaillinainen. Jo viikkoa ennen järjestetyn
-kapinan alkamista oli Viipurissa punaisten ja valkoisten välillä
-tapahtunut verisiä yhteentörmäyksiä, joissa ensinmainitut olivat
-hyökkääjinä. Näiden tapahtumien johdosta olivat Pohjois-Karjalan
-suojeluskunnat kokoontuneet ja rientäneet Viipuriin apuun. Ylivoima oli
-kuitenkin liian suuri, jotta ne siellä olisivat voineet minkään
-menestyksen toivossa antautua taisteluun punaisia voimia vastaan, joita
-avusti 6000 mieheen nouseva venäläinen varusväki. Ne vetäytyivät
-taisteltuaan verisen taistelun Kämärällä takaisin Antreaan Vuoksen
-rannalle. Jo ennenkuin varsinainen sota alkoi, olivat tammikuun 23 p:n
-tienoilla Karjalan suojeluskunnat ryhtyneet verraten heikkojen
-venäläisten varusjoukkojen aseistariisumiseen, kuten Sortavalassa ja
-Joensuussa, mikä tapahtui ilman sanottavia vaikeuksia. Myöhemmin
-riisuttiin aseista Antrean ja Vuoksenniskan varusväet sekä Saimaan
-tykkiveneistön miehistö. Täten saivat suojeluskunnat tarpeellisen lisän
-vähäiseen ase- ja ammusvarastoonsa. Vasta kun kapinanlippu oli
-kohotettu ja rauhallisen sopimuksen tie oli osoittautunut
-mahdottomaksi, käytiin taisteluun punaisia kaarteja vastaan, joita oli
-muodostettu muutamiin Karjalan keskuspaikkoihin. Helmikuun 1 p:nä
-antautui Joensuun punainen kaarti, 6 p:nä puhdistettiin Lieksa ja 8
-p:nä vallattiin verisen ottelun jälkeen Värtsilän tehdasyhdyskunta.
-Näin oli kapinaliike pohjoisessa ja keskisessä Karjalassa kukistettu.
-Sielläkin suojeluskunnat toimivat päättäväisesti ja rohkeasti.
-
-Antreasta hieman etelään olevassa Ahvolassa ja sen lähitienoissa, missä
-helmikuun seuraavina viikkoina sattui verisiä taisteluita, Karjalan
-suojelusjoukot pitivät puoliaan Viipurista paälletunkeutuvia punaisia
-ja punaryssiä vastaan. Tällä seudulla tuli olemaan Karjalalle sama
-merkitys kuin Vilppulalla Pohjanmaalle. Tämä rintamanosa turvasi Savon
-ja Karjalan ratoja yhdistävän yhdysradan päätekohdan. "Karjalan
-rintaman" itäisin ja samalla eteläisin osa oli Raudussa Venäjän
-rajalla. Täältäkin punaiset venäläis-suomalaiset joukot, jotka osaksi
-oli tuotu sinne suoraan Pietarista, koettivat murtautua eteenpäin.
-Ankaroita taisteluita taisteltiin näissä seuduissa, mutta puolustus ei
-horjunut. Se, että nämä aluksi heikot Etelä-Karjalassa toimivat
-valkoiset joukot pystyivät vastustamaan ja torjumaan vihollisen
-tavantakaa tekemät rynnistykset, merkitsi koko maakunnan ja yleensä
-koko maan itäosien pelastumista joutumasta punaisten ja Venäjän vallan
-alle.
-
-Samaan aikaan kuin Karjala, vapautui Savokin uhkaavasta punaisesta
-herruudesta. Tehtävä oli siellä vaikeampi, koska kapinallisia aineksia
-teollisuusseuduilla oli runsaammin eikä suojeluskuntaliike ollut voinut
-kehittyä yhtä häiritsemättä kuin Karjalassa. Mikkeli tuli valkoiseksi
-ilman verenvuodatusta jo kapinan ensi päivinä. Lähipitäjistä
-vahvistusta saatuaan onnistui kaupungin suojeluskunnan, niin huonosti
-kuin se olikin aseistettu, 29 p:nä tammikuuta ripeästi ja päättävästi
-toimien saartaa pesäänsä paikkakunnan punainen kaarti venäläisine
-harjoitusapulaisineen ja pakottaa se antautumaan. Venäläistä varusväkeä
-ei kaupungissa sillä kertaa ollut. Niin hyvin venäläisiä kuin
-suomalaisia apujoukkoja olisi epäilemättä Kouvolasta rientänyt Mikkelin
-punaisten avuksi, jollei viime hetkessä muutamien yritteliäiden miesten
-olisi onnistunut katkaista rautatieyhteyttä räjähdyttämällä kaksi
-siltaa, joista tärkein oli Mäntyharjun Hillosensalmessa. Tästä paikasta
-tuli sitten sodan ensi kaudeksi Savon rintamanosan keskusta, siihen kun
-pysähdytettiin punaisten voimien eteneminen pohjoiseen pitkin Savon
-rataa. Taistelu Kuopiosta -- jossa Suomen pankin kultavarat
-maailmansodan aikana oli säilytetty ja yhä edelleen sijaitsivat --
-kesti viikon, helmikuun 1 p:stä 8 p:ään, jolloin valta kaupungissa
-lopullisesti joutui valkoisille. Apua, sekä miehiä että aseita, oli
-lähetetty Pohjanmaalta, joka nyt voi luovuttaa osan siellä
-muodostetuista joukoista. Ankarinta vastarintaa teki Varkaus, jota
-puolusti sen lukuisa työväestö. Punaisten ylivoima oli siellä suuri ja
-taistelu vaati verisiä uhreja. Vasta 21 p:nä helmikuuta onnistui
-valkoisten joukkojen valloittaa tämä tehdasseutu, joka oli aiottu Savon
-kapinaliikkeen lujaksi varustukseksi. Se oli punaisten viimeinen
-turvapaikka tässä maakunnassa.
-
-Täälläkin, Etelä-Savossa, samoinkuin Pohjanmaalla ja Karjalassa, sota
-ensimäisen rintamamuodostuksen jälkeen joksikin aikaa pysähtyi
-asemataisteluksi. Mäntyharjulta lähti kuitenkin helmikuun lopulla
-retkikunta länteenpäin valloittaakseen Heinolan ja sieltä, mikäli
-mahdollista, tunkeutuakseen kauemmas etelää kohti, mutta yritys ei
-täydellisesti onnistunut. Vasta maaliskuun keskivaiheilla, pitkien ja
-veristen taistelujen jälkeen, onnistui savolaisten lopullisesti saada
-haltuunsa kohta Heinolan pohjoispuolella oleva Lusi, tämä itäiseen ja
-pohjoiseen Savoon vievien maanteiden tärkeä haarautumispaikka. Tähän
-asetettiin sulku punaisten etenemiselle näihin osiin maata.
-
-Nämä Pohjanmaan, Karjalan ja Savon tapahtumat olivat pelastaneet
-melkoisen osan Suomea ja sen väestöä jo alussa joutumasta kapinavallan
-alle ja luoneet yhtenäisen muurin punaisen anarkian pyrkimyksiä
-vastaan. Sen rintaman takana, joka muodostui mainittuihin tärkeisiin
-kohtiin ja vähitellen piteni koko Suomen poikki kulkevaksi
-puolustuslinjaksi, voitiin valkoinen armeija säädetyn yleisen
-asevelvollisuuden (helmik. 18 p. 1918) avulla ja liittämällä siihen
-vapaaehtoiset suojeluskunnat järjestää edelleen etenemään niitä maan
-osia kohti, jotka olivat punaisen kaartin ja suomalais-venäläisen
-neuvostovallan hallussa. Pataljoonia ja rykmenttejä perustettiin
-määrätyn suunnitelman mukaan ja erikoisaselajien osastoja
-muodostettiin. Tähän vaativaan ja tärkeään järjestämistyöhön, joka oli
-kenraali Mannerheimin ja hänen esikuntansa johdon alainen, otti osaa
-suuri määrä entisiä suomalaisia upseereja ja Venäjän sotapalveluksessa
-olleita suomalaisia, jotka saivat päälliköntehtäviä armeijassa.
-Alipäällystöä harjoitettiin Vimpelin tilapäisessä sotakoulussa.
-Näin luotiin sodan jo riehuessa muutamassa viikossa todellinen
-kansanarmeija, jonka valtavana enemmistönä oli maan pohjoisten osien
-rahvas ja jota sen vuoksi myös on sanottu "talonpoikaisarmeijaksi". Se
-oli tietoinen siitä, että sen suurena tehtävänä oli maan vapauden ja
-itsenäisyyden turvaaminen ja sitä elähdytti kansallinen innostus ja
-urhoollisuus. Se sotilaanmieli, joka historian aikaisemmissa vaiheissa
-oli ollut Suomen rahvaalle ominainen, eli vielä meidänkin aikamme
-sukupolvessa. Moni "Vänrikki Stoolin tarinoissa" kuvattu henkilö ja
-tapahtuma tuli vapaussodassa jälleen eläväksi todellisuudeksi.
-
-Saksasta toimitetut ase- ja ampumatarvelähetykset varustivat armeijan
-pitkää ja sitkeätä taistelua varten tarpeellisilla taisteluvälineillä.
-Sen taistelukuntoisuutta lisäsi suuresti suomalaisten jääkärien
-kotimaahan saapuminen helmikuun lopulla. Tämän joukon pääosa, tuhat
-hyvin harjoitettua ja taisteluun tottunutta miestä, nousi maihin
-Vaasassa 26 p:nä helmikuuta väestön riemulla ja syvästi liikutetuin
-mielin vastaanottamana, sekä jaettiin eri joukko-osastoihin pitkin
-rintamaa, osaksi upseereiksi, osaksi alipäällystöksi. Muutamat
-pataljoonan saksalaisista upseereista astuivat myös suomalaiseen
-sotapalvelukseen ja saivat edesvastuullisia paikkoja armeijassa sodan
-aikana. Arvokkaan lisän armeijamme sai myös niistä ruotsalaisista
-upseereista, jotka saapuivat Pohjois-Suomeen ottaakseen osaa
-vapaustaisteluun, ja vapaaehtoisesta, Ruotsista avuksi rientäneestä
-"ruotsalaisesta brigadista", joka miesluvultaan muodosti noin
-pataljoonan. Muutamilla ruotsalaisilla upseereilla oli sodan kestäessä
-korkeita päälliköntehtäviä valkoisessa armeijassa.
-
-Rintama oli sodan ensi viikkoina muodostunut seuraavasti, noudattaen
-suuntaa lännestä itään: Merikarvia--Ikaalinen--Virtain pitäjä--Ruovesi
---Vilppula--Jämsä--Lusi--Mäntyharju--Savitaipale--Vuoksenniska--Rautu
-Laatokan rannalla. Se jaettiin nyt rajoitettuihin osastoihin. Läntisin,
-Satakunnan rintama, asetettiin eversti, sittemmin kenraali E. Linderin,
-Hämeen rintama eversti, sittemmin kenraali M. Wetzerin, Savon rintama
-kenraali E. Löfström-Tollin ja Karjalan rintama kapteeni, sittemmin
-eversti A. Sihvon johdon alaiseksi.
-
-Vapaussodan jatkuessa yhtenäisen johdon alaisena maan pohjois- ja
-itäosissa ja voimakkaan kansanarmeijan muodostuessa ryhtymään
-taisteluun vihollista vastaan myöskin oman alueensa ulkopuolella, oli
-koko Etelä- ja Lounais-Suomi punaisten ja heidän venäläisten
-liittolaistensa vallassa. Kaikki vastarinta oli siellä tuomittu
-epäonnistumaan. Ne yksityiset "valkoiset" suojeluskunnat, jotka siellä
-liittyivät yhteen paikallista vastarintaa varten, voitettiin pian tai
-hajaantuivat. Niin kävi itäisellä Uudellamaalla, missä paikallisten
-suojeluskuntien jäännökset, jouduttuaan alakynteen, hakeutuivat
-Pellingin saaristoon ja sieltä jäitse Viroon, kun taas läntisellä
-Uudellamaalla n.s. Kirkkonummen joukko, noin 500 miestä, joutui
-vangiksi ja säilytettiin vangittuna Helsingissä. Kumpaankin näistä
-joukoista oli liittynyt ylioppilaita ja muita nuorukaisia Helsingin
-suojeluskunnista. Vaikeuksia ja seikkailuja sai myös Uudenkaupungin,
-miesluvultaan 400:aan nouseva, suojeluskunta kokea. Se ei katsonut
-voivansa ryhtyä taisteluun tässä osassa maata, missä punaisten valta
-oli erittäin voimakas. Se lähti jäitse Ahvenanmaalle, missä se pakotti
-yksityisiä venäläisen varusväen osastoja antautumaan ja aikoi, saatuaan
-siten kunnollisen aseistuksen, koettaa tehdä koko saariston
-venäläisen sotaväen vaarattomaksi. Tämä tuuma ei onnistunut, kun ne
-ruotsinmaalaiset joukot, jotka helmikuun keskivaiheilla, kuten
-uskoteltiin, ihmisystävällisessä tarkoituksessa, laskettiin maihin
-Ahvenanmaalla, eivät asettuneet kummankaan taistelevan puolelle, vaan
-vaativat aseiden riisumista. Pitkien neuvottelujen jälkeen suomalainen
-joukko, ilman aseita, vietiin Ruotsiin ja lähti sieltä valkoiseen
-armeijaan Pohjanmaalle.
-
-Etelä-Suomen paikalliset taistelut, joskaan ne eivät vihollisen
-ylivoimaisuuden tähden voineet johtaa pysyvään menestykseen,
-vaikuttivat kuitenkin koko sodan kulkuun siten, että ne ensi aikoina
-häiritsivät punaisten sodanjohtoa ja jossakin määrin sitoivat niiden
-joukkoja, joten ne eivät tarpeellisen nopeasti ehtineet lähettää
-lisäjoukkoja pohjoiseen. Välillisesti valkoisten joukkojen pyrkimys
-koota voimiaan ja vahvistaa asemaansa pohjoisemmissa osissa maata sai
-tukea Etelä-Suomen taisteluista.
-
-Se toivo, että Pohjois-Suomessa muodostettu valkoinen kansanarmeija
-kenraali Mannerheimin johdolla voisi murtaa vihollisen vastarinnan ja
-että sen onnistuisi päästä eteläisen tai eteläisimmän Suomen avuksi,
-oli kyllä vahva, varsinkin rintaman pohjoispuolella. Mutta katsoen
-punakaartien mieslukuun, hyvään aseistukseen sekä rajattomaan aseiden
-ja ampumatarpeiden saantiin Venäjältä, näytti tehtävä kuitenkin olevan
-suurten ja arvaamattomien vaikeuksien takana. Nämä vaikeudet olivat
-sitä arveluttavammat, kun venäläinen sotaväki täällä oli varsin
-voimakas, eritoten pääkaupungissa, missä oli suurin osa Venäjän
-Itämeren-laivastoa ja meriväkeä monin tuhansin. Nämä eivät varmaankaan
-olisi jättäneet punaisia ystäviänsä pulaan. Ja jo punaisten
-lisääntyvästä kurittomuudestakin saattoi ennustaa, että heidän
-vastarintansa oli muodostuva yhä ankarammaksi ja epätoivoisemmaksi,
-kuta kauemmas etelään heidät tungettiin. Kaikissa tapauksissa
-eteneminen olisi vaativa hyvin pitkän ajan ja äärettömiä ihmishengen
-sekä taloudellisten ja henkisten kulttuuriarvojen uhreja. Punaisten
-painaminen eteläisimpään Suomeen, maan rikkaimpiin ja tiheimmin
-asuttuihin seutuihin, olisi aiheuttava varmasti vielä kauheamman
-hirmuvallan, kuin mikä siellä jo vallitsi. Siellä, ja eritoten
-pääkaupungissa, missä mielivalta ja terrori vallitsivat, pidettiin
-asemaa epätoivoisena, jollei ulkoapäin olisi apua saatavissa.
-
-Jo helmikuun ensi päivinä saapui senaattori Svinhufvudilta, joka
-pysyttelihe piilossa Helsingissä, Suomen Tukholmassa olevalle
-lähettiläälle kehotus anoa sotilaallista apua Ruotsista tai Saksasta.
-Ruotsin hallitus kieltäytyi kuitenkin jyrkästi kaikesta muusta
-taisteluun sekaantumisesta kuin ryhtymästä välittämään taistelevien
-puolien kesken. Syynä tähän torjuvaan kantaan, jolle Ruotsi asettui
-luopuen viimeisestä mahdollisuudesta aktiivisesti avustaa Suomea sen
-taistelussa vapauden ja itsenäisyyden saavuttamiseksi, oli osaksi
-Ruotsin vasemmiston varovaisuuspolitiikka, osaksi se painostus
-Englannin puolelta, jonka alaisena Ruotsi oli. Saksa oli nyt ainoa
-ulkomainen valta, joka saattoi antaa Suomelle tukea ja apua, eivätkä
-tähän kiinnitetyt toiveet joutuneetkaan häpeään.
-
-Heti kapinan puhjettua oli Saksan hallitukselle ja ylimmälle
-sodanjohdolle tehty selkoa Suomen vaikeasta asemasta sekä esitetty
-pyyntö, että Saksa antaisi apuansa taistelussa, joka vihdoin oli
-ratkaiseva Suomen kohtalon. Tätä pyyntöä noudatettiin heti sikäli, että
-Brest-Litovskin neuvotteluissa uudelleen -- joskin ilman suoranaista
-tulosta -- painostettiin Venäjän hallitusta kutsumaan pois venäläiset
-joukot Suomen alueelta. Tämän lisäksi järjestettiin suurehko ase- ja
-ampumatarvelähetys Suomeen ja suostuttiin suomalaisen pataljoonan
-kotiinlähettämiseen. Helmikuun puolivälissä lähetykset voitiin
-toimittaa matkaan käytettävissä olevilla suomalaisilla aluksilla, jotka
-olivat olleet sotateloilla Ruotsissa. Onnellisesti kävi pitkä ja
-vaaranalainen matka yli Itämeren ja halki Pohjanlahden jäiden
-venäläisiltä uhkarohkeasti anastetun suomalaisen jäänsärkijän Sammon
-avustamana, ja Suomen armeija sai, kuten jo on mainittu, erittäin
-arvokkaan ja kaivatun lisän sotatarpeita sekä sodankäyntiin
-harjaantuneita upseereja, opettajia ja sotilaita.
-
-Helsingistä saapuneet tiedot ja hätähuudot ja Ruotsin torjuva kanta
-kehottivat kuitenkin ponnistuksiin suoranaisen sotilaallisen avun
-saamiseksi Saksalta. Ne saivat osakseen Saksan sotilaallisen johdon
-täyden ymmärtämyksen, mutta Saksan hallitus asettui erittäin
-epäröivälle kannalle sellaiseen yritykseen nähden, niin hyvin yleis- ja
-sisäpoliittisista syistä kuin siksi, että sen arveltiin voivan
-häiritsevästi vaikuttaa saksalais-venäläisiin rauhanneuvotteluihin.
-Nämä keskeytyivät kuitenkin äkkiä 11 p:nä helmikuuta ja kaksi
-päivää myöhemmin pidettiin Homburgissa suuri poliittinen
-sotaneuvostonkonferenssi, johon keisarikin otti osaa. Tässä päätettiin
-uudelleen ryhtyä aktiiviseen sotapolitiikkaan idässä ja ensiksi
-aloittaa eteneminen Itämerenmaakunnissa, mikä tapahtuikin heti aselevon
-päätyttyä 18 p:nä helmikuuta. Sotilaallisella johdolla oli nyt suurempi
-toimintavapaus eikä sotaretki Suomeen ollut ristiriidassa, vaan
-päinvastoin sopusoinnussa sen itäisten suunnitelmien kanssa. Jo 14 p:nä
-helmikuuta, Homburgin konferenssin jälkeisenä päivänä, kenraali
-Ludendorff lähetti Suomen Berliinissä olevalle lähettiläälle kehotuksen
-tehdä uuden suoranaisen pyynnön saksalaisen sotilasapuretkikunnan
-lähettämisestä Suomeen ja 21 p:nä helmikuuta oli hänet kutsuttu Saksan
-päämajaan.
-
-Kenraali Ludendorff ilmoitti, että sotilasretkikunnan lähettäminen
-Suomeen nyt oli mahdollinen siinä tapauksessa, että Suomella oli siitä
-etua ja että sitä siellä katsottiin tarpeelliseksi ja toivottavaksi.
-Vastaus kuului, että maan hädänalaiseen tilaan katsoen niin hyvin
-hallitus kuin yhteiskuntaa säilyttävät ainekset Suomessa ilolla
-tervehtisivät sellaisen avun lähettämistä, ja niin oli Saksan
-avustusretki periaatteessa päätetty toimenpide. Ensin oli lähetettävä
-muutamia sota-aluksia Ahvenanmaalle, ja pian sen jälkeen laskettaisiin
-sotajoukko, suuruudeltaan noin divisiona, maihin jollakin sopivalla
-kohdalla Suomen länsirannikolla. Tietysti tämä retki ei tarkoittanut
-yksinomaan ihmisystävällisen tehtävän täyttämistä. Niin pitkälle
-menevään ritarillisuuteen ei Saksalla totta tosiaan siihen aikaan ollut
-varaa. Se saksalais-sotilaallinen tehtävä, jota sillä tarkoitettiin,
-oli lähinnä estää englantilaisia joukkoja etenemästä Muurmannin
-rannikolta Pietariin ja ehkäistä siten uuden itäisen sotarintaman
-muodostuminen. Samalla toivottiin saatavan mahdollisimman vapaa tie
-Venäjän pääkaupunkiin sen varalta, että sen valloittaminen
-osoittautuisi välttämättömäksi. Mutta myöskin Suomen vapauttaminen
-venäläisestä bolshevikkivallasta ja sen riippumattomuuden turvaaminen
-oli Keski-Euroopalle niin poliittisesti kuin taloudellisesti ja
-sivistyksellisesti tärkeätä.
-
-Sodanjohdon taholla tehdyn päätöksen toteuttaminen kohtasi vielä
-erinäisiä vaikeuksia, mutta ne voitettiin. Maaliskuun 3 p:nä
-allekirjoitettu Saksan ja Venäjän välinen rauhansopimus ei myöskään
-ollut asiaan vaikuttavana esteenä. Jo maaliskuun alussa saapui
-saksalaisia sota-aluksia sekä pienehkö maihinnousujoukko Ahvenanmaalle,
-jotavastoin pääretkikunta, n.s. Itämeren-divisiona, kenraali, kreivi
-von der Goltzin johdolla vasta 1 p:nä huhtikuuta lähti yli Itämeren
-pyrkimään Suomen mantereelle. Alkuperäisestä aikomuksesta laskea joukot
-maihin länsirannikolla oli luovuttu pääasiallisesti strategisista
-syistä, ottamalla huomioon Suomen silloinen sotatilanne, ja valittu
-Hanko maihinnousupaikaksi. Retkikunta saapui sinne 3 p:nä huhtikuuta,
-jonka jälkeen sotatoimet ja eteneminen Helsinkiin pitkin rannikkorataa
-heti alkoivat. Punaisten heikko vastarinta murrettiin helposti -- jo se
-tieto, että vastassa oli sotaan tottuneita saksalaisia sotureita,
-herätti jonkun verran pelkoa. Heidän sotavoimansa olivat myös tässä
-osassa maata heikentyneet, kun oli täytynyt lähettää lisäjoukkoja
-Tampereelle, missä ratkaiseva taistelu parhaillaan oli käynnissä. Vasta
-Helsingin edustalla kohtasi saksalaisia hieman ankarampi vastarinta. Jo
-10 päivää maihinnousun jälkeen, 12 p:nä huhtikuuta, saksalaiset joukot
-tunkeutuivat lännestä käsin pääkaupunkiin, samalla kuin saksalainen
-laivasto-osasto amiraali Meurerin johdolla Tallinnasta tuli kaupungin
-satamaan ja laski maihin pienehkön taistelujoukon. Venäjän laivasto,
-josta osa jo silloin oli lähtenyt itää kohden, ei tehnyt mitään
-vastarintaa. Hangossa saksalaisen päällystön kanssa tehdyn sopimuksen
-mukaan sen tuli pysyä puolueettomana ja heti vesien auettua purjehtia
-Venäjälle. Helsinki säästyi näin hävitykseltä, minkä Venäjän laivasto
-siellä olisi voinut aikaansaada, ja todennäköisesti olisikin
-toimeenpannut, jollei saksalaispelko olisi lamaannuttanut sen
-toiminnanhalua. Viaporin linnoitus miehitettiin taistelutta.
-Sitävastoin saksalaisten tunkeutuessa pääkaupunkiin syntyi
-katutaisteluita, joihin myös otti osaa valkoinen kaarti, joka siellä
-salaa oli aseistettu ja nyt sai mahdollisuuden päästä toimimaan. Jo
-seuraavana päivänä, 13 p., kaupunki oli puhdistettu kapinallisista
-aineksista ja kokonaan valkoisten käsissä. Riemulla väestö, joka nyt
-kahden ja puolen kuukauden hirmupäivien jälkeen taas saattoi hengittää
-vapaasti, ja lailliset viranomaiset, jotka jälleen voivat ryhtyä
-toimimaan, tervehtivät saksalaisia sotureita vapauttajinaan. Suurin osa
-punaisten sotavoimia, samoin kuin kapinan johtajat, olivat paenneet
-itään päin ja osa niistä pelastautui Venäjälle, siellä yhä edelleen
-avustaakseen venäläisten Suomen jälleenvalloittamispyyteitä.
-
-Huhtikuun 6 p:nä oli toinen pienehkö saksalainen joukko-osasto
-Tallinnasta kenraali Brandensteinin johdolla noussut maihin Loviisassa,
-karkoittanut kaupungissa ja sen ympäristössä olevat punaiset joukot ja
-lähtenyt etenemään pohjoista kohti. Tämän retkikunnan tarkoituksena oli
-miehittämällä joku kohta Riihimäen--Viipurin rataosalla katkaista
-punaisten peräytymistie itään. Kahakoiden ja taistelujen jälkeen, sekä
-koettuaan muutamia vastoinkäymisiä, varsinkin Uudessakylässä, joka
-vähän aikaa oli saksalaisten hallussa, tämä joukko-osasto valtasi 18
-p:nä huhtikuuta Lahden, joka oli punaisten pääpesäpaikkoja.
-
-Samoihin aikoihin kuin saksalaiset joukot saapuivat maahan ja
-suorittivat ensimäiset sotatoimensa Etelä-Suomessa, oli tärkeitä
-sotatapahtumia sattunut myöskin rintaman pohjoispuolella.
-Asemataistelua oli siellä jatkunut eikä kapinallisten ja venäläisten
-onnistunut, niin usein ja eri kohdista rintamaa kuin he yrittivätkin,
-murtautua sen läpi tai saada sitä peräytymään. Ensi sijassa punaiset
-olivat menestymättä pyrkineet ottamaan haltuunsa Haapamäen--Pieksämäen
-radan, siten katkaistakseen valkoisilta lännen ja idän välisen
-yhteyden. Lukuisia, osittain ankaroita yhteentörmäyksiä oli sattunut
-pitkin koko linjaa, Lavialla, Ruovedellä, Vilppulassa, Kuhmoisissa,
-Sysmässä, Lusissa (Heinola), Savitaipaleella, Joutsenossa, Ahvolassa,
-Kavantsaarella, Muolaassa, Raudussa, Valkjärvellä y.m., mutta
-maaliskuun keskivaiheille saakka pysyi rintama jokseenkin muuttumatta.
-Mutta 16 p:nä maaliskuuta alkoi yhtenäisen suunnitelman mukaisesti
-valkoisen armeijan suuri rynnäkkö etelään päin, varsinkin
-Pohjois-Satakunnasta ja Pohjois-Hämeestä Tamperetta kohti, joka oli
-punaisen ja punavenäläisen armeijan lujimpia varustuksia ja tukikohtia.
-Keskusta (Wetzer) rynnisti taistellen Vilppulasta Orihveden ja Suinulan
-kautta Messukylään, itäinen sivusta (Wilkman) Jämsästä Orihvedelle,
-Kangasalle ja Lempäälään ja läntinen osaksi Vaskivedeltä ja Kurusta
-Teiskon kautta (Hjalmarsson), osaksi Ikaalisista Kyröskosken kautta
-(Linder) Tampereelle. Jo 24 p:nä maaliskuuta laukaistiin ensimäinen
-tykinluoti kohti kaupunkia, joka lähipäivinä joutui melkein
-piirityksiin. Punaisten tehdessä epätoivon vimmalla vastarintaa
-valloitettiin etukaupungit ja 3 p:nä huhtikuuta alkoi rynnäkkö itse
-kaupunkia vastaan. Kaksi päivää myöhemmin se ankaran, katu kadulta ja
-talo talolta käydyn taistelun jälkeen oli valkoisten hallussa.
-Tampereen valloitus, valkoisen armeijan suurin ja loistavin uroteko ja
-sodan verisin taistelu, oli vaatinut uhriksi lukuisasti kaatuneita ja
-melkoiset osat kaupunkia olivat tuhoutuneet, mutta tärkeä tulos
-vapaussodassa oli täten saavutettu. Punaisten valta oli tässä
-ensimäisessä suuressa voimainmittelyssä saanut ankaran iskun ja alkoi
-horjua, voimatta enää koskaan tointua. Osa Tampereelle kootuista ja
-kaupungin puolustukseen osaa ottaneista punaisista joukoista onnistui
-pelastautumaan etelään päin, mutta vankien lukumäärä nousi kuitenkin
-10,000:een, minkä ohella 50 venäläistä tykkiä ja runsaasti muita aseita
-ja ampumatarpeita joutui hallituksenjoukkojen saaliiksi.
-
-Samoihin aikoihin kuin Tampereesta taisteltiin ja sen valloituksen
-jälkeen eteni valkoisia joukkoja alituisesti taistellen (Karkussa,
-Mouhijärvellä y.m.) pohjoisesta käsin Satakuntaan Tampeeren--Porin
-radalle puhdistaen nämä seudut punaisista rosvojoukoista, jotka siellä
-olivat harjoittaneet kauheaa terroria ja tehneet hirvittäviä rikoksia
-(Noormarkussa, Suodenniemellä y.m.). Huhtikuun 11 p:nä valkoiset
-miehittivät Porin, sen jälkeen kuin punaiset ryöstettyään ja tuhottuaan
-omaisuutta olivat lähteneet kaupungista. Huhtikuun 18 p:nä vallattiin
-Rauma samoin ilman taistelua.
-
-Turun väestö oli niin hyvin ennen kapinaa kuin sen kestäessä saanut
-paljon kokea. Punaisilla oli siellä rajaton valta eivätkä he
-terrorisoinneet ainoastaan kaupungin porvarillisia, vaan myös
-ympäristön rahvasta. Minkäänlainen vastarinta ei siellä ollut
-mahdollinen. Osa kaupungin asekuntoisia miehiä oli kapinan alkaessa
-lähtenyt pohjoiseen ja liittynyt jo mainittuun Uudenkaupungin
-suojeluskuntaan, toinen osa oli vetäytynyt saaristoon ja sitten
-Ahvenanmaalle (Vårdöhön) sekä siellä järjestänyt suojeluskunnan, n.s.
-"saariston vapaajoukon". Se sai aseita ja opettajia sotaharjoituksia
-varten Ahvenanmaan saksalaisilta joukoilta. Saatuaan vahvistukseksi
-pienen saksalaisen sotilas-osaston tämä joukko oli taistellut
-saaristoon sijoitettuja punakaartilaisia vastaan ja vallannut muutamia
-sikäläisiä saaria (Houtskarin ja Korpon). Tampereen valloitus ja
-Helsingin menetys sai punaisten sodanjohdon pelkäämään, että Turku ja
-koko Länsi-Suomi joutuisivat eristetyiksi yhteydestä itäänpäin,
-minkä lisäksi odotettiin hyökkäystä lännestä päin Ahvenanmaalla
-maihinnousseiden saksalaisten joukkojen taholta. Alkoi yleinen, sekä
-punaisen kaartin että punaisten perheiden pako itää kohden, päämääränä
-Venäjä. Suuret määrät ryöstämällä saatua omaisuutta otettiin mukaan.
-Huhtikuun 12 p:nä lähti viimeinen pakolaisjuna Turusta ja jo seuraavana
-päivänä "saariston vapaajoukko" marssi kaupunkiin. Samaan aikaan kuin
-Helsinki, vapautui näin Turkukin. Turusta länteenpäin olevat seudut
-Turun--Toijalan rataosan ja rannikon välillä puhdistivat "saariston
-vapaajoukko" ja muut erilliset suojeluskuntaosastot, kun taas
-saksalaiset, noustuaan maihin Loviisassa ja vallattuaan Helsingin,
-suorittivat saman tehtävän itäisellä Uudellamaalla. Tässä
-puhdistustyössä oli muiden paikallisten suojeluskuntien ohella
-osallisena entinen n.s. Pellingin joukko, joka Tallinnasta oli
-kuljetettu Danzigiin ja sieltä oli saksalaisen Itämeren divisionan
-mukana tullut Suomeen. Huhtikuun keskivaiheilla näin maan
-eteläisimmätkin seudut, suurta osaa Viipurin lääniä lukuunottamatta,
-olivat valkoisten hallussa.
-
-Sotatilanne oli Suomessa parin viikon kuluessa täydelleen muuttunut.
-Kenraali Mannerheimin suuri kansanarmeija oli pitkin koko rintamaa
-lähtenyt liikkeelle ja painoi punaisten joukkoja etelään päin. Sieltä
-taas tunkivat päälle saksalaiset sotavoimat. Nekin olivat kenraali
-Mannerheimin ylipäällikkyyden alaiset. Näiden välillä ulottui huhtikuun
-keskivaiheilla lännestä itään kapea kaistale, joka vielä oli
-kapinallisten hallussa. Punaiset joukot oli kokoonpuristettu tälle
-ahtaalle alalle, mistä ne tasaisena virtana vetäytyivät itäänpäin
-tuhansittain heitä seuraavien pakolaisten seuraamina, päästäkseen
-mikäli mahdollista Viipuriin ja etsiäkseen pelastustaan Venäjältä.
-
-Osa kenraali von der Goltzin joukoista alkoi Helsingin valloituksen
-jälkeen edetä pohjoiseen pitkin rautatielinjaa ja valtasi 22 p:nä
-huhtikuuta Riihimäen rautatieristeyksen, missä punaiset epätoivon
-vimmalla tekivät vastarintaa, sekä 26 p:nä Hämeenlinnan, juuri viime
-tingassa estäen punaiset surmaamasta satakunnan kuolemaan
-tuomitsemaansa kansalaista, jotka näin pelastuivat. Seuraavana päivänä
-pohjoisen armeijan etujoukot marssivat kaupunkiin ja yhteys
-Mannerheimin ja von der Goltzin joukkojen välillä oli tällä kohdalla
-saavutettu. Nämä Tampereelta tulevat valkoiset sotajoukot olivat etelää
-kohti tunkeutuessaan kohdanneet ankaraa vastarintaa. Varsinkin olivat
-taistelut sitkeitä Lempäälässä, jonne punaiset olivat koonneet vahvoja
-joukkoja, ja jossa seudun maantieteelliset suhteet tarjosivat
-oivallisen puolustusaseman.
-
-Lahdessa saksalaiset joukot olivat pitäneet puoliaan punaisten
-hyökkäyksiä ja läpimurtautumisyrityksiä vastaan. Myöskin siellä oli
-saavutettu yhteys saksalaisten ja pohjoisen armeijan välillä siten,
-että Heinolan puolelta eräs joukko-osasto oli edennyt Lahteen saakka.
-Punaisten läntinen armeija, joka nyt oli eristetty radasta ja jonka
-peräytymistie Lahden luona oli katkaistu, täytti jäännöksillään
-Hauhon--Tuuloksen ja Lahden--Vesijärven väliset seudut. Epätoivon
-rohkeudella tämä pakolaisarmeija pyrki ulos ansasta, johon se oli
-joutunut, mutta onnistumatta. Kaikki käytettävissä olevat saksalaiset
-voimat siirrettiin näihin seutuihin ja kolme päivää, huhtikuun 30 p:stä
-toukokuun 2 p:ään, kestäneen taistelun jälkeen punainen armeija oli
-pakotettu antautumaan, -- se oli Suomen Sedan. Saalis oli noin 20,000
-vankia, 20 tykkiä, 200 konekivääriä ja 4,000 hevosta.
-
-Itä-Suomessakin loppuratkaisu tapahtui samaan aikaan tai vähän sen
-jälkeen. Tampereen valloituksen jälkeen oli armeijan ryhmittelyä
-muutettu, Karjalan ja Savon rintamat saivat apujoukkoja ja voivat nyt
-alkaa lopullisen etenemisensä. Päämaja, joka suurimman osan sota-aikaa
-oli Seinäjoella, muutettiin tämän vuoksi Mikkeliin. Itä-Suomessa
-aloitti Karjalan rintama liikkuvan sodan. Kauimpana idässä, Raudussa,
-valkoiset joukot olivat Tampereen valloituksen aikoihin saavuttaneet
-huomattavan voiton pääasiallisesti venäläisistä kokoonpannusta
-suurilukuisesta vihollisjoukosta, joka melkein kokonaan tuhottiin.
-Karjalan rintaman joukot aloittivat huhtikuun 20 p:n paikoilla
-etenemisensä eteläisen pääradan erinäisiä seutuja kohti aina rajaan
-(Terijokeen) asti, siten katkaisten Viipurin ja Pietarin välisen
-yhteyden, jolla punaisten sodankäynnille oli ollut suuri merkitys.
-Huhtikuun 25 p:nä valkoinen armeija, jota täällä nyt johti kenraali
-K.F. Wilkman (Wilkama), eri puolilta ja alituiseen taistellen lähestyi
-Viipuria ja ryhtyi kaupunkia valloittamaan, mikä suoritettiin 28 ja 29
-p:nä. Viipurissa ja taisteluissa sen ympäristössä otettiin 15,000
-vankia ja saatiin runsas sotasaalis, 300 tykkiä, 200 konekivääriä y.m.
-Kaupungin asukkaat vapautuivat siitä terrorista, jota he olivat saaneet
-kärsiä kolme kuukautta ja joka oli ilmennyt kauhistuttavina
-joukkomurhina ja muina väkivallantöinä. Viipurin kukistuessa punaiset
-menettivät viimeisen lujan turvapaikkansa ja venäläiset lähinnä
-pääkaupunkia tärkeimmän tukikohtansa Suomessa.
-
-Huhtikuun 26 p:nä Savon joukot hyökkäsivät punaisten rintamaa vastaan,
-pakottivat sen peräytymään ja etenivät toisella sivustallaan
-Lappeenrantaan, toisella Kouvolaan, jotka muutamia päiviä myöhemmin
-olivat valkoisten hallussa. Myöskin viimemainittu seutu ja sen
-läheisyydessä olevat tehdasyhdyskunnat sekä koko Kyminlaakso
-ympäristöineen ja varsinkin Haminan kaupunki saivat punaisten vallan
-aikana kokea kauhun päiviä. Sielläkin oli toimeenpantu julmia
-joukkomurhia. Täältä ja Viipurin tienoilta pakoon lähteneet laumat
-pääsivät Kotkaan, mistä osa niistä siellä odottavilla laivoilla ehti
-paeta Pietariin. Toukokuun 4 p:nä valkoiset joukot saapuivat Kotkaan,
-samalla kuin sen satamaan ankkuroi saksalaisia sota-aluksia. Samana
-päivänä vallattiin myös Hamina. Sota oli käytännöllisesti katsoen
-lopussa. Viimeiset maassa olevat venäläiset joukot olivat ne, jotka
-pitivät hallussaan maan kaakkoisimmassa kolkassa olevia Inon
-pattereita. Ne lähtivät maasta vasta 14 p:nä toukokuuta, senjälkeen
-kuin olivat räjähdyttäneet siellä olevat asevarikot ja tuhonneet
-linnoitusten tykit. Suomi oli "venäläis-vapaa" ja vapaustaistelun
-varsinainen päämäärä oli saavutettu. Kotoinen, maansa kavaltanut
-punainen vihollinen oli tehty vaarattomaksi, mutta oli osittain
-jäljellä maassa.
-
-Tampereen valloitus oli punaisten ja heidän venäläisten liittolaistensa
-tappion alkuna; sen päätti Viipurin ja Kouvolan valtaus sekä suuri
-antautuminen Lahden luona, mikä kaikki tapahtui muutaman viikon
-kuluessa. Nopea ja täydellinen voitto oli tulos noiden kahden, Suomen
-vapautuksen puolesta taistelleen valtavan voiman: isänmaallisen
-innostuksen kannattaman kansanarmeijan ja sotaan harjaantuneiden
-saksalaisten joukkojen yhteistoiminnan tulos. Ulkoapäin tuleva
-apu ei vähentänyt ensinmainitun suuren ja kauniin, vapautuksen
-pääedellytyksenä olleen isänmaallisen työn merkitystä ja kunniaa, mutta
-se säästi maamme monilta ja pitkällisiltä kärsimyksiltä, se pelasti
-meille suuren osan nuorta voimaamme ja helpotti mahdollisuuksiamme pian
-korjata sodan tuottamat vauriot.
-
-Toukokuun 16 p. oli valkoisen armeijan päivä. Silloin pääkaupungin
-viranomaiset ja väestö juhlivat voitokasta kansanarmeijaa ja sen
-päällikköä suoritetun vapautustyön johdosta. Armeijaan, joka sinä
-päivänä juhlallisesti marssi Helsinkiin ja siellä toimeenpani paraatin,
-kuului joukkoja kaikista armeijaosastoista ja rykmenteistä. Se oli
-uuden ajan, vanhojen unelmien ja toiveiden toteutumisen ulkonainen
-ilmaus, ilmaus siitä, että Suomen kansa nyt oli isäntä omassa
-talossaan.
-
-
-
-
-Sodan jälkeen.
-
-
-Vapaussota oli historiallinen välttämättömyys. Ilman kansannousua ja
-yhteistä, idästä tullutta sortoa vastaan suunnattua voimanponnistusta
-ei maamme todennäköisesti olisi voinut saavuttaa pysyvää vapautta ja
-täyttä riippumattomuutta. Kuva tästä ottelusta, jossa Suomen kauan
-kestänyt taistelu kansallisen olemassaolonsa ja täydellisen
-itsenäisyytensä puolesta saatettiin loppuun, sumentui kyllä siitä, että
-oli taisteltava omia maanmiehiäkin vastaan. Mutta se ei kuitenkaan
-ollut sisällinen sota tavallisessa mielessä, ei verinen ottelu eri
-yhteiskuntaluokkien tai poliittisten puolueiden välillä, vaan jatkoa
-Suomen taistelulle idän barbariaa vastaan, joka nyt oli pukeutunut
-bolshevismin hahmoon ja johtanut harhaan osan maamme väestöä. Taistelu
-ei ollut varsinaisesti suunnattu tätä, vaan sitä myrkkyä vastaan, jota
-itä oli pyrkinyt ja osaksi onnistunut valamaan tietämättömimpään ja
-siveellisesti alimmalla tasolla olevaan kansamme osaan ja joka oli sen
-saattanut isänmaanpetoksen pimeälle polulle itsekkäiden tarkoitusperien
-saavuttamiseksi. Sota karkoitti myrkyttäjät tehden henkisen myrkyn
-sillä kertaa tehottomaksi ja pelastaen isänmaan jo uhkaavasta
-perikadosta tai sivistyksentuhosta, mutta myrkkyä ei sodan keinoin
-voitu poistaa. Tämä Venäjän yhteyden viimeinen perintö esti Suomen
-yhteiskunnan nopean toipumisen ja ehkäisi monessa suhteessa uuden ajan
-vaatimaa kehitystä. Myöskin suuri elintarpeiden puute, mikä vuonna 1918
-vallitsi maassa ja melkeinpä lähenteli nälänhätää -- sekin osaltaan
-puna-venäläisen anarkian seuraus -- vaikeutti suuresti säännöllisiin
-oloihin siirtymistä.
-
-Mutta Suomen kansa saattoi kuitenkin nyt, joskin suurten poliittisten
-ja taloudellisten vaikeuksien vallitessa, käydä rauhantoimiin ja
-lujittamaan maan ulkonaista riippumattomuutta ja sisäistä asemaa.
-Hallituksen jäsenet -- niiden joukossa myös sen päämies Svinhufvud,
-joka maaliskuussa tekemänsä uhkarohkean pakoretken jälkeen oli Saksan
-kautta saapunut Vaasaan -- kokoontuivat jälleen toukokuun alussa
-Helsinkiin. Eduskunta, joka ryhtyi jatkamaan kapinan keskeyttämiä
-istuntojaan, oli jäsenluvultaan huomattavasti supistunut. Melkein
-kaikki sen sosialistiset jäsenet olivat poissa. Osaksi he olivat
-paenneet, osaksi kapinaan osallisina vangitut tai syytettyinä
-valtiorikoksesta. Eduskunta päätti toukokuun 18 p:nä luopua korkeimman
-vallan käytöstä, mikä siirrettiin valtionhoitajaksi valitulle
-hallituksen puheenjohtajalle Svinhufvudille. Hallitus uusittiin ja
-J.K. Paasikivi tuli sen varapuheenjohtajaksi.
-
-Nyt ryhdyttiin toteuttamaan niitä hallintotoimenpiteitä, joita
-muuttuneet olot vaativat. Valtiolliset hallintoelimet havaittiin olevan
-pääasiassa sellaisinaan valmiit ja tarvitsevan vain eräissä kohdin
-täydentämistä. Varsinkin oli näin laita sotalaitoksen, jonka järjestely
-sodan aikana oli ollut aivan tilapäistä. Yleinen asevelvollisuus
-määrättiin toimeenpantavaksi niissäkin osissa maata, missä kutsuntoja
-ei oltu voitu aiemmin suorittaa, ja niin luotiin pysyvä sotavoima.
-Järjestelytyöhön saatiin apua saksalaisilta yliesikuntaupseereilta ja
-harjoitustehtäviin käytettiin neuvojia saksalaisista joukoista, jotka
-hallituksen toivomuksen mukaisesti jäivät maahan. Suomen täytyi olla
-varustautunut idästä mahdollisesti tulevien hyökkäyksien varalle ja
-valmis puolustamaan riippumattomuuttaan. Myöskin Englannin silloinen
-epäselvä sotapolitiikka Vienanmeren seuduilla, missä osa Suomesta
-paenneita punakaartilaisia otettiin Englannin palvelukseen, pakotti
-olemaan valmiina puolustukseen. Ulkomaanedustus oli maallemme uusi ala,
-mikä tuli hallituksen erikoisen huomion esineeksi, ei ainoastaan
-poliittisten näkökohtien vuoksi, vaan myös siksi, että saataisiin
-poistetuksi maassa vallitseva ja tuottavaa toimintaa lamauttava
-elintarpeiden ja muiden tarvikkeiden puute. Varsinaisimmin Saksaan
-orienteerattu ulkopolitiikka oli luonnollinen seuraus Saksan
-vapaustaistelussamme antamasta avusta ja vastasi Suomessa yleisesti
-vallitsevaa mielialaa. Tätä piti yllä saksalaisten joukkojen jatkuva
-oleskelu maassa ja myötätunto, minkä ne täällä olivat saavuttaneet.
-Länsivaltain vihollisuudeksi tämä politiikka ei kehittynyt --
-puolueettomuuden rikkomishalua maassa tuskin olikaan -- mutta Englanti
-ja myöskin Ranska suhtautuivat sangen kylmäkiskoisesti Suomen
-riippumattomuuteen. Englanti ei vielä ollut halukas lopullisesti sitä
-tunnustamaan ja Ranska teki aiemmin antamansa tunnustuksen Suomen
-poliittisesta hallitussuunnasta riippuvaksi.
-
-Valtiomuotokysymys kohosi nyt etualalle. Suomi oli hallituksen
-julistuksella 4 p:ltä joulukuuta 1917 ja eduskunnan hyväksyttyä sen
-julistautunut riippumattomaksi tasavallaksi, mutta uutta, siihen
-perustuvaa valtiosääntöä eduskunta ei vielä ollut säätänyt, ennenkuin
-kapina puhkesi, ja muodollisesti Suomi oli, perustuslakiensa
-mukaisesti, vielä monarkia, joskin vailla hallitsijaa. Mikään muu
-valtiomuoto kuin tasavaltainen ei itsenäisyysjulistuksen ja silloin
-vallitsevan vallankumouksellisen hurmion aikana ollut ajateltavissa.
-Sota ja vallankumouksen täydellinen kukistaminen oli kuitenkin tässä
-kohden tehnyt aseman toisenlaiseksi, ja monarkistinen mieliala oli
-maassa vapaustaistelun kestäessä varttunut voimakkaaksi. Maan
-ulkopoliittiselle asemalle ja ulkokohtaiselle turvallisuudelle
-katsottiin monarkian sisältävän suurempia takeita, ja myöskin
-sisäisille olosuhteille näytti luja hallitusvalta tarpeen vaatimalta.
-Hallituksessa monarkistinen kanta oli vallitseva, eduskunnassa
-mielipiteet kävivät sangen eri suuntiin. Pienellä enemmistöllä
-eduskunta periaatteellisesti teki päätöksen monarkistisen valtiomuodon
-voimaansaattamisesta, mutta tälle pohjalle laadittu ehdotus ei
-eduskunnan istunnossa 7 p:nä elokuuta saavuttanutkaan päätöksen heti
-voimaanastumiselle laissa säädettyä enemmistöä, mistä seurasi, että
-asia oli jääpä lepäämään yli seuraavien eduskuntavaalien. Vanhat
-ruotsinaikaiset perustuslait jäivät näin ollen voimaan. Välttääkseen
-hallitsijan valinnan lykkäytymistä tuonnemmaksi eduskunta 58 äänellä
-44:ää vastaan päätti hallitukselta anoa, että se ryhtyisi tarpeellisiin
-toimenpiteisiin sellaista kuninkaanvaalia varten, jota v:n 1772
-hallitusmuoto edellytti kruununperimyksen katketessa. Hallituksen
-neuvottelut hallitsijaehdokkaasta johtivat siihen, että Hessenin
-prinssi Friedrich Karl, Saksan keisarin lanko, asetettiin Suomen
-kuninkaanvaltaistuimen ehdokkaaksi. Suuresti epäröityään oli hän siihen
-suostunut. Kuninkaanvaali suoritettiin kuitenkin vasta 9 p:nä lokakuuta
-ja Suomessa valmistauduttiin ottamaan vastaan valittua hallitsijaa.
-Ennenkuin tämä ehti tapahtua, tuli Saksan vallankumous ja keskusvaltain
-suuri luhistuminen, mikä yhdellä iskulla mursi Saksan valta-aseman.
-
-Tämän kautta muuttui poliittinen asema myöskin Suomeen nähden kokonaan.
-Sen jälkeen kuin länsivallat olivat tulleet Euroopan rajattomiksi
-herroiksi, ei Saksa enää voinut olla meidän ulkonaisena tukenamme.
-Englanti ja Ranska selittivät, etteivät ne tunnustaisi valittua
-saksalaista prinssiä Suomen kuninkaaksi, ja ehtona maamme
-varustamiselle elintarpeilla vaativat he saksalaisten joukkojen
-poissiirtämistä. Varsinkin tämä leipäkysymys pakostakin teki Suomen
-aseman länsivalloista riippuvaksi. Joulukuun alussa saksalaiset joukot
-lähtivät Suomen mantereelta Suomen kansan vilpittömien kiitollisuuden
-ja kaipauksen tunteiden saattamina. Muuttunut poliittinen tilanne vei
-siihenkin, että kuninkaanvaali oli peruutettava. Joulukuun lopulla
-Hessenin prinssi kieltäytyi hänelle tarjotusta kruunusta, ja siten
-monarkistisen aatteen toteuttaminen Suomessa jäi sikseen.
-
-Muuttuneen poliittisen orienteerautumisen johdosta Svinhufvud luopui
-valtionhoitajan toimesta 12 p:nä joulukuuta, minkä jälkeen eduskunta
-valitsi valtionhoitajaksi kenraali Mannerheimin, joka jo toukokuussa
-oli luopunut ylipäällikön tehtävästä. Myöskin hallituksessa tehtiin
-eräitä, uusia olosuhteita vastaavia henkilömuutoksia. Uudet
-eduskuntavaalit suoritettiin maaliskuussa 1919 ja johtivat varmaan
-tasavaltalaisenemmistöön, kun sosialistien 80 edustajapaikkaa otettiin
-lukuun. Toukokuussa eduskunnalle annettiin tasavaltaiselle pohjalle
-laadittu valtiosääntöesitys. Pitkien neuvotteluiden ja eräiden
-muutosten jälkeen tämä uusi perustuslaki hyväksyttiin 21 p:nä kesäkuuta
-ja sai valtionhoitajan vahvistuksen 17 p:nä heinäkuuta, joten Suomi
-lopullisesti sai tasavaltaisen valtiosäännön, missä entisen
-yksikamarisen eduskunnan käsiin annettiin laaja parlamenttaarinen
-valta. Uuden lain mukaisesti tuli eduskunnan suorittaa valtakunnan
-ensimäisen presidentin vaali. Vaali tapahtui 25 p:nä heinäkuuta 1919,
-jolloin Suomen tasavallan ensimäiseksi presidentiksi valittiin kahden
-keskustapuolueen, edistysmielisten ja maalaisliittolaisten
-ehdokas, korkeimman hallinto-oikeuden presidentti K.J. Ståhlberg.
-Oikeistopuolueet äänestivät kenraali Mannerheimiä.
-
-Niiden valtojen lisäksi, jotka aikaisemmin olivat tunnustaneet Suomen
-itsenäiseksi valtioksi, oli kevään ja kesän kuluessa tullut useita
-muita, kuten Englanti, Yhdysvallat ja Japani toukokuussa, Romaania,
-Belgia, ja Italia kesäkuussa y.m. Näin ollen Suomen kansojen kesken
-yleisesti tunnustettu täysivaltaisuus oli kansainvälis-oikeudellinen
-tosiasia, jota myöhemmin vielä vahvisti sen ottaminen jäseneksi
-Kansainliittoon. Diplomaattisia suhteita ulkovaltoihin oli vähitellen
-kehitetty, ja myöskin kauppayhteys oli muuttunut vilkkaammaksi.
-
-Venäjään nähden Suomi yhä edelleen oli sotakannalla. Rauhanneuvotteluja
-oli Saksan turvin yritetty Berliinissä elokuussa 1918, mutta
-tuloksitta. Neuvottelut alettiin uudelleen Tartossa keväällä 1920 ja
-johtivat lopultakin 14 p:nä lokakuuta tehtyyn rauhansopimukseen. Suomen
-alue lisääntyi Pohjoisen Jäämeren rannalla sijaitsevalla Petsamolla.
-Mutta eräiden Itä-Karjalan väestöltään suomenkielisten osien
-yhdistäminen Suomeen raukesi. Tätä yhdistämistä olivat laajat piirit
-maassamme, samoin kuin mainittu väestö itse toivoneet, ja sen
-vapauttamiseksi Venäjän vallasta olivat suomalaiset vapaaehtoiset
-joukot taistelleet Aunuksessa. Näin haipui viimeinen jäännös niistä
-"suursuomalaisista" toiveista ja unelmista, jotka sodan jälkeen olivat
-elähdyttäneet suurta osaa Suomen yhteiskuntaa.
-
-Maailmansodan myrskyn mainingit eivät vielä ole asettuneet eikä uuden,
-täysivaltaisen Suomen asema ole voinut saavuttaa sitä lujuutta ja
-vakiintumusta, mikä on välttämätön rauhalliselle kehitykselle. Mutta
-tässä suhteessa sen laita ei ole huonompi vaan pikemmin parempi kuin
-toisten maailmansodan yhteydessä syntyneiden tai sen koskettamien
-pienten valtioiden. Se voi rakentaa vanhan valtiollisen järjestyksen
-pohjalle, joskin uuden valtiomuodon turvin. Länsimainen sivistys oli
-maahamme lujasti juurtunut jo kauan ennenkuin se otti kohtalonsa omiin
-käsiinsä, eikä tätä sivistystä idästä tullut vaikutus ole voinut tai
-ehtinyt tukahduttaa tai muuksi muuttaa. Pitkä, sitkeä taistelu
-kansallisen ja valtiollisen vapauden puolesta on lisännyt sen
-itsenäisyysliikkeen siveellistä ja poliittista oikeutusta, ja kansamme
-on osoittautunut pystyvänsä itse hallitsemaan itseänsä. Mutta Suomen
-vapaata ja itsenäistä valtiota uhkaavat kuitenkin sekä sisäiset että
-ulkoiset vaarat. Ensinmainitut eivät ole etsittävissä vain jyrkistä
-luokkaeroavaisuuksista ja bolshevistisen hapatuksen vaikutuksista,
-jotka yhä edelleen uhkaavat yhteiskuntaa, vaan myös siitä
-puoluehajaannuksesta ja niistä väritykseltään kiihkokansallisista
-puolueriidoista, jotka sisäisesti ja ulospäin ehkäisevät ja lamauttavat
-yhteistyötä ja jotka varsinkin tulevat näkyviin puoluekomennossaan
-tasapainoa vailla olevassa eduskunnassa. Niiden juuret ovat vähemmän
-vallitsevissa yhteiskuntaoloissa kuin eräissä suomalaisen
-kansanluonteen ominaisuuksissa eivätkä ne sen vuoksi voi olla vain
-ohimenevää laatua. Se kaikkien yhteiskuntaa säilyttävien voimien
-kokoomus, se yksimielinen ja luja tahto, josta vapaussota todisti, ei
-kauan kestänyt; se särkyi pian -- oire, joka tulevaisuuteen nähden ei
-ole ilahduttava. Ulkoiset vaarat johtuvat ensi sijassa maamme asemasta.
-Sen kaukaisuus suojelee sitä tosin jonkun verran joutumasta suurten
-poliittisten intressien leikkiin, mutta se antaa myös maalle eristetyn
-aseman, missä se on vailla toiveita saada tukea ja apua miltään
-Euroopan nyt mahtavalta valtiolta, jos sen kimppuun jälleen hyökätään
-ja se pakotetaan taas ryhtymään taisteluun itäistä naapuriaan ja vanhaa
-sekä ainoata vihollistaan vastaan. Sen on melkein yksinomaan
-turvauduttava omaan voimaansa ja omiin mahdollisuuksiinsa, mutta
-siksipä olisikin sisäinen kokoomus ja luja, puolueista mahdollisimman
-riippumaton hallitusvalta sitä välttämättömämpi.
-
-Suomen ulkopolitiikka ei vielä ole vakiintunut. Sitä määräävät hetken
-todelliset tai luulotellut edut. Historiallinen ja sivistyksellinen
-yhteys germaanisen maailman ja lähinnä skandinavisten Pohjoismaiden
-kanssa ynnä maamme maantieteellinen asema näyttää, huolimatta Ruotsin
-kanssa sattuneista tilapäisistä etujen vastakohdista, olevan omansa
-määräämään sen pohjan, jolle Suomen ulkopoliittiset pyrkimykset
-pitempää tulevaisuutta silmällä pitäen varmimmin voidaan perustaa, ja
-valtakunta siten myös yhä lujemmin kiinnittää länsimaihin. Tämän ehtoja
-on, että Suomen kansa yhä enemmän, joskin kaikessa vaatimattomuudessa,
-osaa pysyttäytyä todellisena, katsantotavoissaan ja pyrkimyksissään
-ylevyyttä etsivänä sivistyskansana ja uutteralla työllä ja
-säästäväisyydellä lujittaa taloudellista voimaansa, sekä pyrkii
-vapaaksi sellaisista yltiökansallisen kiihkomielen ja omahyväisyyden
-vioista, jotka ovat nousukaskansojen ja itsenäiseen valtiolliseen
-elämään kypsymättömien yhteiskuntien tunnusmerkki. Tähän on meidän
-politiikkamme pyrittävä. Suomen valtakunnan tai "suomalaisen
-kansallisvaltion" eristäytymistä germaanisesta maailmasta ei voi
-korvata keinotekoinen liittyminen Suomenlahden eteläpuolella oleviin
-uusiin valtioihin, joiden olemassaolo, niin hyvin sivistyksellisesti
-kuin taloudellisesti ja poliittisesti, on paljoa epävarmempi ja
-heikompi kuin Suomen.
-
-Mutta joka tapauksessa, sen hitaan, asteittaisen kehityksen, sen
-ihmeellisen onnellisten olosuhteiden yhtymisen, jotka ovat ominaisia
-itsenäisyytemme historialle ja jotka todistavat korkeamman johdon
-ilmenemistä kansamme kohtaloissa, täytyy herättää se turvallinen tunto,
-että saavutettu päämäärä, Suomen kansan itsenäisyys, jää pysyväiseksi,
-joskin monia vaikeuksia, pettymyksiä, taisteluja ja uhrauksia vielä on
-edessä, ennenkuin tämä päämäärä on lujitettu.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Itsenäinen Suomi, by Edvard Hjelt
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ITSENÄINEN SUOMI ***
-
-***** This file should be named 58177-8.txt or 58177-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/8/1/7/58177/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-