diff options
| -rw-r--r-- | 56729-0.txt | 12393 | ||||
| -rw-r--r-- | 56729-8.txt | 12774 |
2 files changed, 12393 insertions, 12774 deletions
diff --git a/56729-0.txt b/56729-0.txt new file mode 100644 index 0000000..839643b --- /dev/null +++ b/56729-0.txt @@ -0,0 +1,12393 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56729 *** + + + + + + + + + + + +RAAMATUN TUTKISTELUJA II + +Aika on lähestynyt + + +Kirj. + +Charles T. Russell + + + + + +Watch Tower Bible and Tract Society, +Brooklyn. N.Y., U.S.A. + +Kansainvälinen Raamatuntutkijain Yhdistys, +Helsinki, Suomi, 1912. + + + + + + + "Vanhurskasten tie paistaa niinkuin nouseva aurinko, + kasvaen vähitellen, kunnes päivä paistaa + kaikessa kirkkaudessaan." + + "Herran kasvoilta koittavat virvoituksen ajat; ja hän + lähettää Jeesuksen Kristuksen, -- hänet oli taivaan + pidettävä kaiken ennalleenasettamisen aikoihin asti, + joista Jumala ammoisista ajoista asti on puhunut kaikkien + pyhien profeettainsa suun kautta." "Te, veljet, ette ole + pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät + niinkuin varas." Apt. 3: 19--21; 1 Tess. 5: 4. + + + + +SISÄLLYS: + +Raamatun tutkisteluja. + +ENSIMÄINEN LUKU. + +JUMALAN MÄÄRÄÄMÄT ERITYISET AJAT JA AIKAKAUDET. + +Jumalan määräämät ajat ja aikakaudet. -- Minkä tähden ne eivät ole +selvemmin määrätyt. -- Ne ilmaistaan aikanaan. -- Harras halu tuntea +tulevat ajat ja aikakaudet ansaitsee tunnustusta. -- Adventistien +erehdykset. -- Profeetallisten aikojen varsinainen tarkotus. -- +Nykyinen asemamme. -- Tulevan luvun tarkotus. + +TOINEN LUKU. + +RAAMATULLINEN AJANLASKU. + +Ajanlaskun tarpeellisuus ennustusten ymmärtämiseksi. -- Raamatun +antamia välttämättömiä vuosilukuja. -- Aadamin luomisesta vuoteen 1873 +j.K. oli kuusituhatta vuotta. -- Raamatullisen ajanlaskun esittäminen +suurissa ajanjaksoissa. -- Niiden yksityiskohtainen tutkiminen. -- +Luomisesta siihen päivään, jolloin vedenpaisumus oli kuivanut. -- +Liittoon asti Aabrahamin kanssa. -- Lain antamiseen asti. -- Kaanaan +jakamiseen asti sukukuntien kesken. -- Tuomarien aikakausi. -- +Kuninkaiden aikakausi. -- Hävityksen aikakausi. -- Vuoteen 1873 j.K. -- +Missä tämä ajanlasku eroaa piispa Usherin ajanlaskusta, joka on otettu +englantilaiseen Raamattuun. -- Herramme syntymisen oikea vuosiluku. + +KOLMAS LUKU. + +AIKAENNUSTUKSEN TOTEUTUMINEN KRISTUKSEN ENSIMÄISESSÄ TULEMISESSA. + +Seitsemänkymmentä viikkoa Danielin ennustuksessa. -- Tapahtumia joita +ennustettiin sattuviksi sinä aikana. -- Messiaksen tulemisen aika +llmotettu ja periaate määrätty sen tavan kautta, jolla se on ilmotettu. +-- Avain toisiin aikaennustuksiin. -- Kristuksen ristiinnaulitsemisen +aika llmotettu -- Israelin erityinen suosio lopetettu vanhurskaudessa, +mutta jatkettu yksityisille. -- Kaikkein pyhimmän voiteleminen. -- Hätä +vuodatettu yksin jätetyn yli. + +NELJÄS LUKU. + +PAKANAIN AJAT. + +Mitä pakanain ajoilla tarkotetaan. -- Niiden alku. -- Niiden pituus. -- +Niiden loppuminen vuonna 1914. -- Näihin liittyviä tapahtumia. -- Näitä +seuraavia tapahtumia. -- Kirjaimellinen ja esikuvauksellinen aika. -- +Huomiota herättävä esikuva (tyyppi). -- Nykyisiä merkkejä. -- Jumalan +valtakunta tulee kukistamaan pakanain hallituksen. -- Siksi on +edellinen perustettu ennenkuin jälkimäinen loppuu -- ennen vuotta 1914. +-- Syyt miksi pakanain hallitus sitä vastustaa. -- Miten ja milloin +kaikki lopullisesti tulevat ilolla ottamaan vastaan sen. -- Kaikkien +kansojen toivo on tuleva. + +VIIDES LUKU. + +MEIDÄN HERRAMME PALAAMISEN JA ILMESTYMISEN TAPA. + +Yhtäpitäväisyys Herramme toisen tulemisen ja jumalallisen suunnitelman +muiden osien kanssa. -- Millätavoin ja milloin Seurakunta tulee +näkemään hänet. -- Millätavoin ja milloin Herran kirkkaus on niin +ilmestyvä, että kaikki liha yhdessä näkee sen. -- Näennäisesti +toistensa kanssa ristiriidassa olevat ilmotukset näytetään olevan +keskenään yhtäpitävät. -- Hän tulee "niinkuin varas". -- "Ei nähtävällä +tavalla". -- Ja kumminkin "sotahuudolla". -- "Äänillä". -- Ja "suuren +pasuunan äänellä". "Hän on ilmestyvä tulenliekissä kostamaan". -- Ja +kumminkin on hän tuleva "samalla tavalla", kuin hän meni pois. -- +Profetallisen ajan tärkeys tämän yhteydessä osotettu. -- Millä tavalla +nykyiset merkit ovat sopusoinnussa kaiken tämän kanssa. + +KUUDES LUKU. + +MAAN SUURI RIEMUVUOSI. + +Mooseksen ennustamat "ajat, jolloin kaikki ennalleenasetetaan". -- +Vuosiluku niiden alkamiselle ilmaistu. -- Ne eivät voi alkaa ennenkuin +suuri Ennalleenasettaja on tullut. -- Todistuksia laista. -- +Vakuuttavia totuuksia profeetoista. -- Johdonmukaisia johtopäätöksiä +niistä, yksitellen ja yhteisesti tarkastettuina. -- Nykyisten merkkien +yhtäpitäväisyys näiden kanssa. + +SEITSEMÄS LUKU. + +RINNAKKAISET ARMOTALOUDET. + +Juutalainen aika evankeliajan esikuva. -- Merkillinen rinnakkaisuus eli +vastaavaisuus näiden kahden armotalouden välillä. -- Kuitenkin eivät ne +erilaiset. -- Kristillisen ajanjakson, vastakuvan, korkeampi etevyys. +-- Lihallisen ja hengellisen Israelin keskinäinen vertailu. -- Tärkeitä +rinnakkaisuuksia tarkastettu. -- Etenkin ajanrinnakkaisuuksia otettu +huomioon. -- Lihallisen Israelin suosion aikoja. -- Heidän suosiosta +erottamisensa aika. -- Ennustuksissa näytetty epäsuosion ajan olevan +suosion ajan pituisen. -- Apostolinen todistus, että heidän epäsuosion +aikansa on hengellisen Israelin korkean kutsumisen aika. -- Evankelisen +ajan pituus siten välillisesti, mutta selvästi näytetty, -- +Raamatullisen ajanlaskun, riemuvuositodistuksen pakana-aikain ja +toisien ennustuksien sopusointu sen kanssa, mitä nämä rinnakkaisuudet +opettavat, on vastaansanomaton, lopullinen ja vakuuttava. + +KAHDEKSAS LUKU. + +ELIJA ON ENSIN TULEVA. + +Tämän tärkeän ennustuksen suhde toiseen tulemiseen. -- Osittainen ja +esikuvauksellinen toteutuminen Johannes Kastajassa, -- Oikea +toteutuminen. -- Näky pyhällä vuorella, -- Ihmeellisiä vastaavaisuuksia +Elijan, esikuvan ja vastakuvauksellisen Elijan välillä. -- Aika on +käsissä. -- Katsaus. -- Elijan seuraaja, Eliisa. + +YHDEKSÄS LUKU. + +SYNNIN IHMINEN -- ANTIKRISTUS. + +Antikristuksen täytyy kehittyä, ilmestyä ja kukistua ennen Herran +päivää. -- Vastakkainen mielipide tästä asiasta tarkastetaan. -- +Profeetallinen kuvaus. -- Hänen syntymisensä. -- Hänen nopea +kehityksensä. -- Historian kuvaus ja Raamatun esitys käyvät yhteen. -- +Hänen valtakuntansa on matkimista. -- Hänen päänsä ja suunsa +huomattavat. -- Hänen suuret pöyhkeilevät rienaamisensa. -- Hänen +Tienaavat oppinsa. -- Miten hän on hävittänyt Korkeimman pyhiä. -- +Hänen tuhatvuotinen hallituksensa. -- Antikristus lyöty hengen +miekalla. -- Hänen kuolinkamppailunsa ja loppunsa. + +KYMMENES LUKU. + +AIKA ON LÄHESTYNYT. + +Ei mikään ole estämässä. -- Kristuksen vallan pystyttäminen, se työ, +jota nyt tehdään. -- Ennustuksen todistus yhtäpitävä. -- Maailman +viisaat näkevät paljon. -- Vartioivat pyhät näkevät selvemmin. -- +Tärkeää kaikille pitää silmät auki oikeaan suuntaan. + + + + +Raamatun Tutkisteluja. + + +Kristityt ihmiset ovat yhä enemmän heränneet näkemään sen tosiasian, +että aikamme suuri epäuskon aalto tunkeutuu kristillisyyteen. Tämä ei +kuitenkaan ole sellainen häväisevä jumalankieltäymys, jota edustivat +Thomas Paine ja Robert Ingersoll, vaan hienostuneempi epäusko, joka +esiintyy kaikissa aikamme opeissa, ja joka tekee vaaran niin paljon +väijyvämmäksi. + +Seikka on se, etteivät ainoastaan suuremmat korkeakoulut heikennä +sivistyneempien uskoa, vaan myöskin yleiset koulukirjat, ja erittäinkin +ne, joita käytetään oppikouluissa, terottavat samaten epäluottamusta +raamattua kohtaan sen kanssa ristiriidassa olevien oppien kautta. Jos +joku meidän aikamme yliopistollisen sivistyksen saanut kansalainen +selittäisi uskovansa raamattuun henkeyttämänä kirjana, saisi hän +osaksensa pilkkaa tovereittensa puolelta -- pilkkaa, jota harvat +tahtoisivat tai voisivat kärsiä. Korkeintaan tavattaisiin harvalukuinen +joukko, joka selittäisi, että he uskovat, että Jeesus ja hänen +apostolinsa olivat vilpittömiä, joskin he tekivät suuren erehdyksen +käyttäessään opetuksessaan lauseita Vanhasta Testamentista ikäänkuin ne +olisivat olleet hengen elähyttämiä. + +Sellainen usko Jeesukseen ja hänen apostoleihinsa ei ole uskoa +ensinkään, sillä jos meidän aikamme "korkeat kriitikot" ovat kyllin +viisaita ymmärtämään, milloin Herra ja hänen apostolinsa erehtyivät +viitatessaan Vanhaan Testamenttiin, silloin ovat nämä meidän aikamme +miehet sopivia tulemaan meidän johtajiksemme -- ollen enemmän hengen +elähyttämiä kuin Jeesus ja hänen apostolinsa. + +Kun seuramme on nähnyt aikamme tarpeen, koettaa se kaikin voimin +hillitä virtaa ja pystyttää Herran "lippua kansojen eteen." Se on +toimittanut painosta joukon raamatun tutkisteluja (joista tämä on yksi) +kaikkien yhteiskuntien kristittyjä ihmisiä varten, jotta niitä +käytettäisiin auttavana kätenä kaikille ymmälle oleville kysyjille, +joiden käsiin nämä kirjat Jumalan johdolla joutuneekin. Niitä voidaan +ostaa joko suorastaan seuran varastosta tai sen kolportööreiltä, jotka +tarpeen mukaan lähellä ja kaukana levittävät näitä auttavia käsiä. + +Kristittynä miehenä tai naisena on sinulla joko lapsia tai sukulaisia, +naapureita tai ystäviä, joihin sinulla on vaikutusta, ja jotka ehkä +kysyvät neuvoa, sanoen: "Kuinka voimme tietää, että löytyy Jumala?" tai +"Mikä todistaa, että Raamattu on hengen elähyttämä kirja?" Ei ole +kauvemmin viisasta kutsua niitä ymmärtämättömiksi kysymyksiksi tai +sanoa: "Oletko epäilijä?" + +Kuinka pätevä olisitkaan vastaamaan näihin samoin kuin useihin toisiin +kysymyksiinkin, niin ei sinulla ehkä ole tarvittavaa aikaa tai +tilaisuutta siihen. Kuinka sopivaa onkaan silloin ottaa kirjahyllyltä +kysymyksessä olevaan aineeseen sopiva osa ja sanoa kysyjälle: Istuudu +ja lue, ja kysymykseesi olet saava täydellisen ja tyydyttävän +vastauksen, ja jos epäilyksesi vielä heräävät, tule silloin jälleen ja +lue sama uudelleen. + +Ehkä olet epwortliiton, kristillisen endeavoryhdistyksen tai jonkun +muun nuorisoliiton jäsen. Ehkä sinua kehotetaan lyhyesti käsittelemään +jotakin raamatullista ainetta. Kuinka sopivaa onkaan silloin valita +joku näistä tutkisteluista (jotka käsittelevät melkein kaikkia aineita) +ja löytää siitä sopivat raamatun paikat lueteltuina. Saarnaajat +käyttävät niitä sillä tavalla, kun he valmistavat erityisiä saarnoja +tai esitelmiä. + +Me pyydämme kaikkia kristityitä ihmisiä kaikissa yhteiskunnissa +yhtymään meihin työssä ojentaa näitä "auttavia käsiä" kasvavalle +sukupolvelle. Ainoankin ystävän pelastaminen epäilyksistä ja +epäuskosta, maksaisi tuhatkertaisesti näiden tutkistelujen hinnan. + + + + +ENSIMÄINEN LUKU. + +JUMALAN MÄÄRÄÄMÄT ERITYISET AJAT JA AIKAKAUDET. + +Jumalan määräämät ajat ja aikakaudet. -- Minkä tähden ne eivät ole +selvemmin määrätyt. -- Ne ilmaistaan aikanaan. -- Harras halu tuntea +tulevat ajat ja aikakaudet ansaitsee tunnustusta. -- Adventistien +erehdykset. -- Profeetallisten aikojen varsinainen tarkotus. -- +Nykyinen asemamme. -- Tulevan luvun tarkotus. + + +Kuten "Aikakausien Suunnitelmassa" meidän tarkotuksenamme oli osottaa +jumalallisen toimenpiteen huomatuimmat ulkopiirteet ihmiskunnan +pelastamiseksi puhtaasti Raamatun kannalta, niin on tämän niteen +päämäärä näyttää, perustuen samaan alkulähteeseen, että suunnitelman +eri piirteillä on tarkalleen määrätyt ajat ja aikakaudet +täytäntöönpanemistansa varten; että suunnitelman mennessä eteenpäin on +jokainen uusi piirre toteutunut tarkalleen määrättynä aikana; sekä että +_aika on nyt lähestynyt_ kärjistyäkseen maan kaikkien sukukuntien +siunaamiseksi. -- 1 Moos. 28: 14; Gal. 3: 16. + +Evankeliumin ajan pitkien vuosisatojen kuluessa on seurakunta Herransa +opetuksen mukaisesti rukoillut: "Tulkoon valtakuntasi; tapahtukoon +tahtosi maankin päällä niinkuin taivaassa." Mutta, uneliaitten lasten +tavoin, kun aika tuli pitkäksi, ovat monet kokonaan unohtaneet näiden +sanojen sisällyksen, niin että ne nyt näyttävät kuolevan heidän +huulillaan. Kaikille, joiden sydän vielä on kiintynyt Herraan, me +huudamme Apostoli Paavalin sanoilla: "Jo on hetki teidän unesta nousta, +sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme. +Yö on loppuun kulumassa ja (tuhatvuotiskauden) päivä lähestyy." (Room. +13: 11.) Niin se on oven edessä. Taivasten valtakunta on nyt +lähestynyt, ei sikiö- tai alkutilassaan kuten Herramme ensimäisessä +adventissa (Matt. 3: 2), vaan siinä merkityksessä kun hän sanoo sen +vielä tulevan (Joh. 18: 36, 37) -- "voimassa ja suuressa kunniassa." + +Kuitenkin ainoastaan ne, jotka ovat huolellisesti tutkineet Aikakausien +Suunnitelmaa, ovat valmistuneet ottamaan vastaan tämän niteen opetuksen +Jumalan määräämien aikojen ja aikakausien suhteen tämän suunnitelman +eri piirteitten kehityksessä, ja niiden lopullisessa täyttymisessä. On +toivottavaa, ettei kukaan ryhdy tämän tutkimiseen ennenkuin on +kauttaaltaan ymmärtänyt edellisen niteen opetuksen. Muutoin ei siitä +tule hänelle ruokaa aikanaan. Totuus on ainoastaan silloin ruokaa +aikanaan, kun me olemme valmistuneet ottamaan vastaan sitä. Lapsi ei +voi ennen ryhtyä ratkaisemaan matemaattisia tehtäviä ennen kuin hän +ensin on oppinut käyttämään kuvioita ja kieltä. Niin on myös +jumalallisen totuuden laita: se on rakennettu askel askeleelta, ja +voidaksemme ymmärtää sitä, täytyy meidän seurata Jumalan määräämää +järjestystä -- huolellisesti, koetellen jokaista uutta ottamaamme +askelta Raamatun avulla, kuitenkaan pelkäämättä ottaa sitä, kun olemme +saaneet sille varman pohjan. Ainoastaan niitä, joilla on luja luottamus +Jumalaan, ja jotka kaikista epäilyksistä ja vastaan sanomisista tekevät +lopun sanoilla: "Niin sanoo Herra", voi Jumalan henki johtaa eteenpäin +kulkevaan totuuteen, kun aika sitä varten on tullut -- johtaen heitä +uusissa ja suojellen heitä niissä vanhoissa asioissa, joita sama +totuuden ojennusnuora voi hyväksyä ja lujittaa. + +Ainoastaan sellaisia on Jumalalla aikomus johtaa. Aikakauden lopussa, +joka on elonkorjuun aika, on paljon totuutta kypsynyt ilmitulemista +varten, jota Jumala entisinä aikoina ei ole tehnyt tunnetuksi edes +uskollisimmille ja uhrautuvaisimmille lapsilleen. Profeetta Habakkuk +selittää (2: 3) ettei ennustus, joka koskee Jumalan suunnitelman ihanaa +täyttymystä, tule _lopun ajalla_ pettämään, ja muutamille Jumalan +lapsille tulee se puhumaan niin selvää kieltä, että he tulevat +kykeneviksi, kuten on määrätty, piirtämään sen tauluille, niin että +toiset tämän avun kautta voivat sen lukea selvästi. Daniel selittää +myös (12: 4, 9, 10), että tieto on kasvava, sekä että viisaat (uskon +kautta) voivat ymmärtää ennustuksen. + +Meidän tarkotuksenamme tässä ei ole ennustaa, käyttäen inhimillistä +mielikuvitusta alkulähteenä, eikä missään suhteessa mennä yli sen, mitä +on kirjotettu pyhässä Raamatussa. Sentähden, syrjäyttäen kaikki +inhimilliset viisastelut, me koetamme ammentaa yksinomaan jumalallisen +totuuden lähteestä, pyrkien selittämään ennustuksia tulevien ja toteen +käyneitten ennustusten valossa. Me tahdomme tämän selvästi piirtää +tauluille, jonka Jumala tosin käski sulkea sinetillä, ja jota sentähden +ei ole voitu ymmärtää ennen tätä lopun aikaa, mutta johon hän antoi +vakuutuksen, että se _silloin_ tultaisiin ymmärtämään. + +Tässä niteessä me esitämme ketjun todistuksia Jumalan määräämistä +ajoista ja aikakausista, tutkien tarkkaan Raamatun perustuksella +jokaisen kohdan, koska ne, kokonaisuudessaan suhtautuen toisiinsa kuten +renkaat ketjussa, kertovat niin laajakantoisesta ja syvälle ulottuvasta +suunnitelmasta sekä sellaisesta sopusoinnun täydellisyydestä, että +uutteran ja vilpittömän tutkijan täytyy selvästi huomata, miten paljon +ne ovat yläpuolella ihmisen ajatuksen leveyttä ja syvyyttä, eivätkä +sentähden voi olla inhimillistä alkuperää. + +Me huomaamme, että evankeliumiaikakauden loppua samoin kuin juutalaisen +aikakauden loppua kutsutaan elonkorjuuksi (Matt. 9: 37; 13: 24, 30, +39.) Nämä molemmat kestävät neljäkymmentä vuotta. Me näemme myös, että +profeetallisten todistusten säteet huomattavalla tavalla kohdistuvat +erittäinkin tämän aikakauden elonkorjuuseen, johon myöskin koko +juutalaisen aikakauden valo -- koska sillä oli esikuvauksellinen luonne +-- yhdistyy kirkkaaksi polttopisteeksi. Tässä valossa me voimme nyt +selvästi nähdä Jumalan majesteetilliset askeleet, ei ainoastaan +menneiden aikakausien kuluessa, vaan myös hänen suunnitelmansa +nykyisessä toimeenpanemisessa. Ei kuitenkaan siinä kyllin. Vaan kuten +hän lupasi osottaa meille tulevia asioita (Joh. 16: 13), niin me näemme +nyt ihmeellisellä tarkkuudella hänen viisaan huolenpitonsa kaikkien +ihmisten siunaamiseksi koittavan tuhatvuotiskauden kuluessa -- vieläpä +sen ihanaan täyttymiseen asti "kaiken ennalleenasettamisessa". Me +näemme monen suuren ja ihmeellisen tapahtuman kohdistuvan tähän +elonkorjuuseen. Silloin tulee tuo suuri hädän aika, Jehovan päivä, +Antikristuksen lopullinen ja täydellinen kukistuminen ja suuren +Babylonin lankeaminen, alku juutalaisten suosion palaamiseen, meidän +Herramme toinen adventti ja hänen valtakuntansa pystyttäminen sekä +pyhien ylösnouseminen ja palkitseminen. + +Me huomaamme ennustuksista, että tämän elonkorjuuajan alku ja loppu +ovat selvästi osotetut, samoinkuin ne tapaukset, joiden aika on tällöin +täyttyvä. Tämän niteen tarkotuksena on kiinnittää huomio profeetallisen +ajan eri piirteisiin ja seurata ajan tapahtumia niiden huippukohtaan +asti. Voidakseen ottaa vastaan sen todistuksen, täytyy lukijalla olla +korvat kuulla (Ilm. 2: 7; Matt. 11: 15), ja täytyy hänen päättää +nöyrästi syrjäyttää monia omistamiaan mielipiteitä huomatessaan, +etteivät ne ole sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa. Me olemme +vakuutetut, että ne, joilla on tällainen mieli, ja jotka +kärsivällisesti, huolellisesti ja järjestyksessä lukevat tämän kirjan +läpi, tulevat epäilemättä saamaan siitä suurta siunausta. Jos hyvä ja +vilpitön sydän ottaa nämä opetukset vastaan, niin me vakuutamme, että +niistä on tuleva voima erottamaan sellaisia maailmasta ja kypsyttämään +heidät nisun tavoin aittaa varten. Meidän käsityksemme mukaan on Herra +määrännyt näiden ennustusten ilmitulemisen nyt juuri virkistämään ja +kypsyttämään ja erottamaan pyhiä, kuten nisua rikkaruohoista, tänä +elonkorjuun aikana. + +Se, jonka on sallittu katsoa Jumalan suuremmoiseen aikakausien +suunnitelmaan, joka niin selvästi esittää tarkkaan järjestetyn +jumalallisen suunnitelman syvän tarkotuksen ja ihmeellisen kantavuuden +kuten se edellisessä niteessä on esitetty, saa varmaankin armon kokea, +mitä Jumala suunnitelmansa aikojen ja aikakausien suhteen on suvainnut +ilmottaa. Sen huomio näihin asioihin on tuleva monin verroin +suuremmaksi kuin ainoankaan toisen edellisinä aikakausina, jolloin ei +ole nähty niitä suuria siunauksia, jotka ovat olleet varattuna +kaikille. Uskolliset Jumalan lapset ikävöivät tietää, milloin kunnian +Kuningas tulee, ja pimeyden ruhtinas sidotaan; milloin valon lapset +loistavat kuten aurinko ja pimeys tulee hälvenemään; milloin pyhät +saavuttavat täydellisyyden Jumalan lapsina, ja huokaava luomakunta +vapautetaan katoavaisuuden siteistä; milloin taivaallisen Isän ihana +luonne on hämmästyvälle maailmalle täydelleen ilmenevä, taivuttaen +kaikkien vanhurskautta rakastavien sydämet ylistykseen, rakkauteen ja +kuuliaisuuteen. + +Siltä jolla ei ole tällaista toivomusta, puuttuu harrastusta ja +ymmärrystä Jumalan suunnitelmaan. Apostoleilla, profeetoilla ja +enkeleillä on ollut tämä halu ja ovat he innokkaasti tutkineet _aikaa_, +jonka Jumalan henki on määrännyt profeettain kautta. Ja Jumalalle on +mieleen tällainen harrastus hänen lapsiensa puolelta; ja joskaan tätä +toivomusta ei kenenkään suhteen tähän asti ole voitu tyydyttää, koska +ei ole ollut sovelias aika, niin ei Jumala kuitenkaan ole tällaista +harrastusta vastustanut. Päin vastoin kutsuu hän tiedustelevaa Danielia +suuresti rakastetuksi, ja vastaa hänen kysymykseensä niin pitkälle kuin +oli mahdollista hänen suunnitelmansa mukaan. + +Tällaista tiedustelemista ei sentähden pidä pitää sopimattomana +tunkeutumisena Jumalan salaisuuksiin. Jumala tahtoo, että meillä olisi +tällainen harrastus hänen suunnitelmiinsa, ja kehottaa meitä "tutkimaan +Raamatuita", ja "ottamaan vaarin profeetallisesta sanasta", jotta me +olisimme oikeassa suhteessa totuuteen ja voisimme sen nopeasti omistaa, +kun sen _aika on tullut_. Salaiset asiat kuuluvat Jumalalle, mutta +ilmotetut meille ja meidän lapsillemme ijankaikkisesti. (5 Moos. 29: +29). Jos me sentähden tarkkaan pysymme kiinni Jumalan sanassa välttäen +joutavia arveluja, niin on meillä luja pohja jalkaimme alla. Jos +Jumalan suunnitelma ja ajat ja aikakaudet eivät ole ilmotetut +Raamatussa, niin ei kukaan voi niitä löytää; eikä Jumala ole +profeettainsa ja apostoliensa kautta ilmottanut mitään, jonka hän olisi +aikonut ijankaikkisesti kätkeä. Aikanaan ja jumalallisen suunnitelman +piirteitten, sen aikojen ja aikakausien mukaisesti ilmotetaan nämä +asiat valvoville. Kuitenkaan ei suunnitelmaa kokonaisuudessaan eikä +siihen kuuluvia aikoja voitu ymmärtää, ennenkuin oli tullut tätä varten +määrätty aikakausi, "lopun aika". (Dan. 12: 9, 10). Ja muistakaamme, +että ennenkuin on tullut Jumalan aika ilmottaa hänen salaisuuksiaan, ei +tieto eikä hurskaus voi niitä keksiä. Joskin ennustukset vuosisatoja +ovat olleet kaikkien silmien edessä, _ei_ niitä _ole voitu_ avata, eikä +lukea niiden salaisuuksia ennenkuin oikea aika on tullut. + +Kun muutamat hänen oppilaistaan tulivat meidän Herramme luokse +tiedustellakseen Jumalan valtakunnan pystyttämisen aikaa, ennenkuin +aika oli tullut sen paljastamista varten, vastasi hän: "Ei teidän tule +tietää aikoja tai hetkiä, jotka Isä on valtansa nojalla määrännyt." +(Ap. t. 1: 7). Toisen kerran sanoi hän saman aineen suhteen: "Siitä +päivästä tai hetkestä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa, eikä +myöskään Poika, vaan ainoastaan Isä. Olkaa varuillanne, valvokaa ja +rukoilkaa, sillä ette tiedä milloin se aika tulee... Mutta minkä teille +sanon, sen sanon kaikille: _valvokaa_." -- Mark. 13: 32, 33, 37. + +Näitä Herramme sanoja ei voi niin ymmärtää, ettei Isää lukuunottamatta +kukaan _koskaan_ saisi tietää näistä ajoista ja aikakausista. Yhtä +vähän todistavat ne sitä, ettemme _nyt_ voisi tietää näitä aikoja ja +aikakausia, kuin ettei meidän Herramme nyt voisi niitä tietää. Ja se +tosiasia, että Isämme suunnitelman pääpiirteet, samoin kuin hänen +aikansa ja aikakautensa, nyt selvästi erotetaan, todistavat +eittämättömästi, että me elämme pahan hallituksen lopun aikoja, ja +tuhatvuotiskauden aamusarastuksessa, jolloin tieto oli kasvava ja +ymmärtäväiset tulisivat sen ymmärtämään. (Dan. 12: 4, 10.) Ellei +ennustuksia koskaan voitaisi ymmärtää, niin ei olisi ollut mitään +järjellistä syytä niiden antamiseen. + +Nämä Mestarimme lausunnot osottavat, että Jumala ei ole jättänyt +suunnitelmiensa eri osia oman onnensa tai sattuman varaan, vaan on +hänellä tarkoin _määrätyt_ ajat ja aikakaudet jokaista suuren työnsä +piirrettä varten. Ja hänen ääretön voimansa ja viisautensa takaa sen, +ettei tule tapahtumaan mitään erehdystä tai viivytystä. + +Nämä sanat terottavat siis sen ajatuksen, että tähän aikaan asti ei Isä +ollut ilmaissut suunnitelmansa yhteydessä olevia aikoja ja aikakausia +kellekään, ei edes meidän Herrallemme Jeesukselle. Kaukana siitä +yleisestä mielipiteestä, että meidän Herramme olisi soimannut näiden +aikojen ja aikakausien etsimistä ja harrastamista, _kieltäen_ +mainituilla sanoilla sellaisen tutkimisen, on totuus ennemmin päin +vastainen. Hänen sanansa osottavat selvästi, että joskaan heidän _ei +nyt_ annettu tietää aikoja ja aikakausia, tulisi aika, jolloin ne +olisivat tärkeästä merkityksestä, ja jolloin ne ilmotettaisiin niille, +jotka silloin valvoisivat. Tietäen sen tosiasian, että nämä jonakin +aikana paljastettaisiin, ja että niillä _silloin_ tulisi olemaan suuri +merkitys, hän kehottaa heitä "_olemaan varuillaan_":, eikä jättäytymään +välinpitämättömyyteen niiden suhteen, vaan "_valvomaan_", lakkaamatta, +jotta he voisivat tietää milloin oikea aika oli tullut. + +Ne, jotka aikakauden kuluessa ovat _valvoneet_, joskaan eivät ole +saaneet nähdä kaikkea sitä, mitä ovat odottaneet, ovat yhtä kaikki sen +kautta tulleet suuresti siunatuiksi ja maailmasta erotetuiksi. Se, joka +elää tätä varten _määrättynä aikana_, ja joka on tottelevaisesti +"_valvonut_", on tunteva, näkevä, "ymmärtävä", eikä jää tiedottomaksi +tämän "elonkorjuu"-aikakauden ihmeellisistä tapauksista. Se, joka +jonakin aikana laiminlöisi valvomisen, menettäisi niitä siunauksia, +joille Mestari pani niin suurta arvoa, ja osottaisi se, että tämän +maailman hyvyys ja tämän elämän aineelliset huolet ja nykyiset +harrastukset ovat sellaisen niin soaisseet, että hän laiminlyö +lupauksensa täysin vihkiytyä Herralle ja etsiä ensin Jumalan +valtakuntaa ja tulevaa elämää. + +Apostolit Pietari ja Paavali kiinnittävät huomiota näihin asioihin -- +aikoihin ja aikakausiin. Pietari selittää (2 Piet. 1: 16), ettemme me +ole seuranneet tekaistuja taruja; että hän näki kirkastusvuorella kuvan +Kristuksen tulevan valtakunnan kirkkaudesta siinä ihanassa "_näyssä_", +jossa Mooses, Elijas ja Jeesus esiintyivät säteilevissä puvuissa. +Mooses esitti vanhan ajan arvokkaita (Hebr. 11: 38--40), joista tulee +taivaan valtakunnan maalliset edustajat, ja Eli ja esitti tämän +evankeliumin aikakauden "voittajia". Kokonaisuudessaan esitti näky +tulevaa kirkkautta, kun vanhurskaitten kärsiminen on loppunut ja armon +mukainen valinta päättynyt. Vaikkakin Pietari kertoo tämän näyn, +terottaa hän kuitenkin profeettain todistuksen tärkeyttä, sanoen: "Sitä +_lujempi_ on meillä nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin kun +otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta +kynttilästä, kunnes päivä valkenee." (2 Piet. 1: 19.) Hän tiesi +hyvin, ettei _silloin_ kukaan vielä voisi ymmärtää ennustuksia +kokonaisuudessaan ja sentähden täytyi pyhien olla valvovassa asemassa +-- ei tähystellen pilviä, vaan kaikkien niitten asioitten toteutumista, +joista Jumala oli puhunut kaikkien pyhäin profeettainsa kautta +ennalleenasettamisen suhteen, ja "ennalleen asettamisen _ajoista_", +jotka muodostavat niin laajan ja huomattavan osan heidän +todistuksissaan. Hän vakuuttaa meille, että ennustukset ajan vieriessä +tuovat meille yhä uusia totuuksia, _kunnes_ päivä valkenee. + +Apostoli Paavali selittää: "Aikakausista ja määräajoista ei teille, +veljet, ole tarvis kirjottaa; itsehän varsin hyvin tiedätte, että +Herran päivä tulee kuin varas yöllä. [Hiljaa, huomaamatta on se tuleva, +eivätkä monetkaan sinä aikana tiedä, että he elävät siinä.] Kun +sanovat: 'Nyt on rauha, ei hätää mitään', silloin yllättää heidät +yhtäkkiä perikato, [äkisti tai nopeaan verrattuna menneen +kuudentuhannen vuoden hitaaseen kulkuun, kuten meidän päiväämme +kutsutaan höyryn ja sähkön nopeaksi päiväksi -- ei äkkiä kuten salama, +vaan äkkiä], _niinkuin synnytyskipu_ raskaan vaimon. -- -- -- Mutta te, +veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät +niinkuin varas". 1 Tess. 5: 1--4. + +Kaikilla "veljillä" on kynttilä, ennustuksen varma sana, josta Pietari +puhuu. Tämä kynttilä on kuten valo pimeässä paikassa; ja niin kauvan +kuin he pysyvät oikeina veljinä, ollen uskovia, alistuvia ja nöyriä +sanan tutkijoita, eivät he koskaan tule olemaan pimeydessä. _He_ saavat +koko ajan tarvittavan määrän totuutta ravinnokseen kuten ruokaa +_aikanaan_. Ei koskaan ole sellaisten, jotka ovat eläneet sopusoinnussa +Jumalan kanssa, tarvinnut elää tietämättöminä välttämättömistä +totuuksista ja vaeltaa pimeydessä maailman kanssa. Aabraham ja Lot +tiesivät _ennakolta_ Sodoman hävityksestä. Jumala sanoi: "Kuinka minä +salaisin Aabrahamilta sitä, mitä minä teen?" (1 Moos. 18: 17.) Noa +tiesi kyllin ajoissa vedenpaisumuksesta voidakseen rakentaa arkin, Ja +_vieläpä päivä_, jona hänen piti mennä arkkiin, oli hänelle ilmotettu. +Ensimäisenä adventtina tiesivät Simeon ja Anna ja idän viisaat odottaa +Messiasta. Itse asiassa oli odotus silloin yleinen. (Luukk. 2: 25--38; +Matt. 2: 2; Luukk. 3: 15.) Ja jos Jumala siten toimi palvelijain +huonekunnan kanssa, jättäisikö hän lasten huonekunnan vähemmälle? +Meidän Herramme ja Päämme on sanonut: "En enää sano teitä +palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä mitä hänen herransa tekee; vaan +sanon teidät ystäviksi, sillä _minä olen ilmottanut teille kaikki, mitä +olen kuullut Isältäni_." (Joh. 15: 15.) Varmaankin on meidän Herramme +_aikanaan_ tietävä ajat ja aikakaudet, koska juuri hänen tulee +toimeenpanna suunnitelman suoritus, ja varmaankin on hän, _ellei hän +ole muuttunut, ystävilleen, pyhilleen_, niille, jotka seisovat häntä +lähellä ja ottavat osaa hänen työhönsä, tekevä suunnitelman tunnetuksi. + +Yhtä varmasti kuin on kirjotettu: "Ei Herra Jehova tee mitään, ellei +hän sitä ilmota palvelijoilleen profeetoille" (Am. 3: 7), ja yhtä +varmasti kuin suurin osa hänen ilmotuksistaan heille ei ollut heitä +varten, vaan meitä, evankeliumin aikakauden Seurakuntaa varten (1 Piet. +1: 12), yhtä varmasti eivät hänen uskollisensa tule olemaan pimeydessä, +vaan tietävät, milloin Herran päivä on tullut. Se ei yllätä heitä kuten +varas tai paula -- huomaamatta; siliä he valvovat, ja heillä tulee +olemaan luvattu valo näistä asioista aikanaan. + +Apostoli selittää myöskin minkä tähden "veljet" tulevat tietämään ajat +ja aikakaudet, eivätkä tule olemaan pimeydessä. Hän sanoo: "Sillä +kaikki te olette valon lapsia ja päivän lapsia." (1 Tess. 5: 5.) +Sellaiset ovat siinneet totuudesta, ja kehittyvät totuudessa yhä +enemmän ja enemmän aina täyteen päivään asti, joka kuuluu heille. +-- Jaak. 1: 18; Joh. 17: 17, 19. + +Huomaa, miten tarkoin sanat _he_ tai _ne_ ja _te_, näissä samoin kuin +toisissa Raamatun kohdissa, erottavat mainitut kaksi luokkaa toisistaan +-- pyhät maailmasta. Se tieto, joka pyhillä tulee olemaan Herran +päivänä, asetetaan sen tietämättömyyden vastakohdaksi, jossa maailma +tulee olemaan tulevien tapausten merkityksen ja tarkotuksen suhteen. +"Ei _teille_, veljet, tarvitse kirjoittaa." "Kun _he_ sanovat: 'Nyt on +rauha, eikä hätää mitään', silloin yllättää _heidät_ yhtäkkiä +perikato... eivätkä he pääse pakoon. Mutta _te_, veljet, ette ole +pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää _teidät_ niinkuin varas; +sillä _te_ olette valon lapsia." "Mutta", sanoo Herra, "pitäkää vaari +itsestänne, ettei sydämenne raskaudu päihtymyksestä ja juoppoudesta ja +tämän elämän huolista, niin että se päivä äkkiarvaamatta yllättää +_teidät_ niinkuin paula; sillä se kohtaa kaikkia _niitä_, jotka asuvat +koko maan pinnalla. Valvokaa siis [itseänne ja myös profeetallista +sanaa] joka aika ja rukoilkaa, että _teidät_ katsottaisiin arvollisiksi +pelastumaan tästä kaikesta, joka on tuleva, ja voisitte seisoa Ihmisen +Pojan edessä." -- Luukk. 21: 34--36. + +Tästä seuraa siis, että jos Jumalan lapsi, joka elää Herran päivänä, on +pimeydessä ja tietämättömyydessä näiden asioitten suhteen, niin täytyy +hänen joko elää maallisen elämän yltäkylläisyydessä ja maailman hengen +hurmaamana tai raskauttavat häntä tämän elämän huolet. Kummassakin +tapauksessa laiminlyö hän valvomisen ja lampun pitämisen puhtaana ja +palavana ja öljyn astiassaan -- s.o. Jumalan sanan sydämessään ja +mielessään ja totuuden hengen itsessään. + +Joskin paljon siitä, mitä profeetat olivat ennustaneet, oli yhteydessä +aikojen ja aikakausien kanssa samoin kuin suunnitelman yksityisosien +kanssa, niin tunnustivat he kuitenkin tietämättömyytensä niihin +ennustuksiin nähden, joita he julistivat. (Katso Dan. 12: 8; Hes. 20: +49; Matt. 13: 17; 1 Piet. 1: 10--12.) Esitettyinä hämärin lausein ja +kuvannollisella kielellä, sekä liitettyinä tulevaisuuden tapauksiin, +oli heidän silloin mahdoton niitä ymmärtää. Siten, ennakolta +kirjotettuina, todistivat ne jumalallisesta ennakolta tietämisestä ja +järjestämisestä, ollen niille opiksi, jotka elivät niiden täyttymisen +aikana, joskaan ne eivät olleet niiden julistajia varten. (Room. 15: +4.) Ne odottivat jumalalliseen suunnitelmaan ja inhimilliseen +historiaan liittyneitten eri piirteitten kehittymistä, jotka Jumalan +toimenpiteitten mukaisesti tulisivat avaamaan ne, ja rikastuttamaan +kärsivällisiä, etsiviä Jumalan lapsia "ruualla aikanaan" koettelemusten +ja vaikeusten hetkinä "pahana päivänä" -- hädän päivänä, jolla tämä +aikakausi tulee päättymään, ja jolloin uusi aika tai hallitus sarastaa. + +Ihmeellinen nykyajan keksintö, joka hyvin sopii kuvaamaan jumalallista +järjestelmää profeetallisiin aikoihin nähden, on n.k. yhdistetty +aikalukko, jota muutamat suurimmat pankit käyttävät. Toisten +yhdistettyjen lukkojen tavoin on avain tai kädensija aina lukossa +kiinni. Tarvitaan määrätyt erityiset liikkeet, jotka ainoastaan lukon +käyttäjä tuntee, jotta lukko avautuisi, jolloin pieninkin poikkeus +oikeasta menettelytavasta, tekee avaamisen monimutkaisemmaksi ja +vaikeammaksi. Yhdistetty aikalukko sisältää lisäksi sen omituisuuden, +että pankkiholvin oveen liitetyn kellolaitoksen avulla voidaan ovet +illalla niin sulkea, ettei kukaan voi niitä avata ennen kuin määrättynä +tuntina seuraavana aamuna; ja silloinkin ainoastaan käyttämällä sitä +ainoaa oikeaa lukolle määrättyä yhdistystä, joka suljettaessa on +edeltäpäin määrätty. + +Samalla tavalla on taivaallinen Isämme sinetillä sulkenut monta +suunnitelmansa piirrettä yön kuluessa hänen suurella aikalukollaan, +joka oli niin asetettu, ettei sitä voitu avata ennenkuin "ajan +täyttyessä" -- suuren ennalleenasettamispäivän aamuna. Ja silloin +Jehovan Voideltu, jolla on "avain", ja joka ymmärtää lukkoon kätketyn +yhdistyksen, "avaa, eikä kukaan ole sulkeva." (Ilm. 3: 7.) Hän avaa +meille antamalla meille tiedon profeetallisen avaimen käyttämisestä, +jotta ne, jotka etsivät ijäisen viisauden aarteita, voisivat ne löytää. +Ja me voimme avata jumalallisen viisauden aarteita nyt, koska aamun +hetki on tullut -- joskin on aikaista eikä maailma näe vielä valoa. +Mutta ainoastaan ottamalla huolellisesti vaarin määräyksistä, ja +sovittamalla avaimen suuren Rakentajan viittausten mukaisesti, aarteet +avautuvat meille. + +Tämä kuvaus soveltuu todellakin koko Jumalan suunnitelmaan sen kaikissa +osissa, sillä jokainen totuuden piirre ja jokainen ennustus ovat +ainoastaan osia suuresta yhteydestä, joka nyt on avattu, koska on aamu +-- koska suuren aikalukon salvat ovat otetut pois. Ja tämä suuri +yhtymä, kun se kerran on avattu, paljastaa täydelleen ja suuremmoisesti +jumalallisen viisauden, vanhurskauden, rakkauden ja voiman kätketyt +aarteet. Se, joka avaa, tulee totisesti tuntemaan Jumalan paremmin kuin +koskaan ennen. + +Tutkikaamme sentähden Raamattua kunnioittavalla mielellä, jotta me +oppisimme, mitä Jumala näkee hyväksi opettaa meille aikojen ja +aikakausien suhteen. Koska hän äskettäin on tehnyt meille selväksi +suunnitelmansa suuret ulkonaiset piirteet, niin voimme syyllä odottaa, +että hänen aikansa on tullut johtaa meitä hänen aikojensa tuntemiseen. +Kuluneina aikoina olivat ajat ja aikakaudet viisaasti kätketyt, ja +pyhät säilyttivät siten rohkeutensa, koska aika oli pitkä; mutta kun +suunnitelma alkaa lähetä ihanaa täytäntöään, on pyhien etuoikeus saada +tietää siitä, jotta he voisivat nostaa päänsä ja iloita, tietäessänsä, +että heidän vapautuksensa lähestyy. (Luuk. 21: 28.) Aikojen +paljastuminen lopun ajalla on oleva pyhille hyödyksi ja virkistykseksi, +kun sitä vastoin niiden aikaisempi paljastuminen olisi vahingoittanut +ja masentanut. + +Meidän Jumalamme on selvästi järjestyksen Jumala. Jokainen työ, jonka +hän tekee, on sopusoinnussa tarkkaan ennakolta tehdyn suunnitelman +kanssa; ja hänen määrätyillä ajoillaan ja aikakausillaan on tärkeä +merkitys ja huomattava osa tässä suunnitelmassa. Huomaa, että Jeesus +syntyi määrättynä aikana. "Kun _aika oli täytetty_, lähetti Jumala +Poikansa." (Gal. 4: 4.) Ei ennemmin, eikä myöhemmin, vaan juuri ajan +täytyttyä. Meidän Herramme ensimäinen saarna koski aikaa. Hän tuli "ja +saarnasi Jumalan valtakunnan evankeliumia ja sanoi: '_Aika on +täyttynyt_, -- -- --; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi'." (Mark. +1: 15.) "Kristus kuoli kun aika oli tullut." (Room. 5: 6.) "Hän +herätettiin kuolleista kolmantena päivänä (ennakolta määrättynä aikana) +_kirjotusten mukaan_." (1 Kor. 15: 4.) Hänen palveluksensa aikana hänen +vihollisensa koettivat lakkaamatta ottaa hänet kiinni, mutta he eivät +voineet tehdä sitä, "_sillä hänen hetkensä ei ollut vielä tullut_." +-- Joh. 7: 30. + +Profeetallisia aikoja ei annettu uteliaisuuden tyydyttämistä varten, +vaan sanan tutkijoille, jotta heille olisi mahdollista tuntea +ennustetut tapaukset, _kun niiden aika oli tullut_. Siten esimerkiksi +ennustukset ilmasivat ensimäisen adventin tai tulemisen ajan ja tavan, +mutta sitä ei voitu ymmärtää ennen kuin Kristus oli tullut. Silloin se +oli avuksi niille, jotka huolellisesti tutkivat Kirjotuksia, +tunteakseen ihmisessä Jeesuksessa Kristuksen, jonka Jumala oli +lähettänyt suunnitelmansa ja ennustusten mukaan. Aivan samalla tavalla +määräävät ennustukset toisen tulemisen ajan ja tavan, kun on tullut +aika ymmärtää niitä tapauksia, jotta ne auttaisivat meitä tuntemaan +hänen päivänsä, kun se on tullut -- sen tapausten järjestyksen ja ajan +vaatimukset. Jos huolellisesti lukee Vanhan Testamentin kirjotuksia, +niin ei voi olla näkemättä sitä huomattua asemaa, joka niissä +omistetaan aikamääräyksille, ja päivälleen asti kohdistuvaa tarkkuutta, +joskin ne usein näyttävät kuuluvan hyvin vähäpätösiin tapauksiin. Mutta +perusteellinen tutkija on huomaava, että nämä eri päivä- ja +aikamääräykset ovat renkaita ihmeellisessä todistusketjussa, jotka +suurella tarkkuudella viittaavat kahteen maailman historian +ihmeellisimpään ja tärkeimpään tapaukseen: maailman Lunastajan ja +Herran ensimäiseen ja toiseen tulemiseen ja kaikkiin niiden kanssa +yhteydessä oleviin tapauksiin. + +Se seikka, että enemmistö kristityistä on välinpitämätön näiden +asioiden suhteen, ei ole mikään hyväksyttävä perustus niille, jotka +rakastavat hänen ilmestymistään, [tulemistaan], ja toivovat hänen +hyväksymistään, jotta he myöskin vajoaisivat samankaltaiseen laimeuden +tilaan. + +Tulee muistaa, että lihallinen Israel, Jumalan, "ystäviä" +lukuunottamatta, loukkautui _eikä tuntenut etsikkoaikaansa_ (Luukk. 19: +44), sekä että profeetat ovat ennustaneet kuinka _molemmat_ Israelin +huoneet loukkaantuvat -- sekä nimellinen juutalaisten huonekunta että +nimellinen kristittyjen huonekunta. (Jes. 8: 14.) Ainoastaan "jäännös" +kummankin armohallituksen elonkorjuun lopussa on valmis ottamaan +vastaan ja ymmärtämään niitä totuuksia, joiden aika on tullut, ja voi +sen kautta päästä nauttimaan niitä erityisiä etuja ja oikeuksia, jotka +sarastava uusi armohallitus tuo mukanaan. Tämän aikakauden lopussa +tulee sentähden jokaisen yksityisen kristityn pitää huolta siitä, että +hän kuuluu tuohon "jäännökseen" eikä tuohon laimeaan, huolettomaan ja +välinpitämättömään nimikristilliseen seurakuntaan, joka varmasti tulee +loukkaantumaan, kuten profeetat, Herra ja apostolit ovat ennustaneet, +jota lihallinen Israeli esikuvasi, ja jonka Raamattu selittää olevan +henkisen Israelin varjon tai esikuvan. + +Mutta kuten aika-ennustukset aikanaan tulevat olemaan suuresta +merkityksestä, osottaessaan niitä Jumalan suunnitelman eri piirteitä, +jotka kuuluvat elonkorjuuseen, j.n.e., niin on myöskin totta, että +tieto meidän Herramme tulemisen ja ilmestymisen tavasta, on erittäin +välttämätön. Me pyydämme, että lukija tullessaan tähän kohtaan ainetta, +kiinnittää siihen erityistä huomiota. Ja kaiken tämän tiedon pohjana +täytyy olla pyhyyttä ja nöyryyttä, jonka täytyy raivata tietä sen +vastaanottamiselle, tekemällä Jumalan lapsen kykeneväksi raivaamaan +sydämestään ennakkoluulot ja ahkerasti tarkastamaan ja tutkimaan sitä, +mitä on ilmotettu. Näin tapahtui Jeesuksen ensimäisessä tulemisessa. +Ainoastaan vakavat, vihkiytyneet ja hiljaiset voivat erottaa ajan ja +tavan. Maailmanmieliset ja raskautetut, nuo yltäkylläiset, eivät voi +huomata ennustuksia eikä niitä aikain merkkejä, jotka osottavat niiden +täyttymistä, ennenkuin elonkorjuu on ohi ja erityisen suosion kesä +päättynyt. + +Juutalaisen aikakauden lopussa tai "elonkorjuussa" olivat todella +nöyrät ja vilpittömät "oikeat israelilaiset" odotuksessa, joka +huomattavalla tavalla erotti heidät ylpeistä, maailman mielisistä ja +itsevanhurskaista heidän ympäristöstään, niin etteivät he ainoastaan +olleet paremmin valmistuneet ottamaan vastaan Jumalan suunnitelmaa +sellaisena kuin hän oli sen järjestänyt, mutta myös herkemmät kuulemaan +ja tutkimaan totuutta, kun he tulivat kosketukseen sen kanssa. Ja +samalla kun meidän Herramme torjui luotaan itseensä tyytyväiset, +soimaamishaluiset, virheitä etsivät ja viisastelevat fariseukset +hämärillä tai väistelevillä vastauksilla, oli hänellä aikaa ja +harrastusta tehdä totuuden selväksi sen nöyrille ja totisille +etsijöille. (Matt. 13: 10--17; 16: 1--4; Mark. 7: 1--23; Luuk. 18: +18--30; Joh. 1: 45--51; Luukk. 24: 13--32 ja 33--49; Joh. 20: 24--28; +21: 1--12.) Ylpeät ja itsekylläiset ja kaikki, jotka seurasivat heitä, +kompastuivat (Matt. 15: 14), kun sitä vastoin nöyrät ja totuutta +janoavat vakavasti etsivät totuutta. (Matt. 13: 36; Mark. 4: 10.) +Näille Herra selitti hämärät lausuntonsa sanoen: "_Teille_ Jumalan +valtakunnan salaisuus on annettu, mutta noille ulkopuolella oleville, +[ei _todellisille israelilaisille_], kaikki tulee vertauksissa, jotta +he näkevin silmin näkisivät, eivätkä huomaisi, ja kuulevin korvin +kuulisivat, eivätkä ymmärtäisi." + +Siten on myös tämän aikakauden lopussa. Totuus erottaa nyt samoin kuin +silloinkin vilpittömät ja nöyrät ja johtaa heitä eteenpäin siihen +tietoon, jonka aika nyt on tullut, ja vahvistaa ja valaisee heitä, +jotteivät he nimikristillisyyden suuren enemmistön kanssa kompastuisi, +kun sitä vastoin haaleat ja itseensä tyytyväiset hylkäävät ne totuudet, +joiden aika on nyt tullut, koska heitä sokaisee heidän sydämensä nurja +tila. Siksipä heidät hyljätään kelpaamattomina tulemaan Herran +morsiameksi. -- Ef. 4: 1; I Kor. 9: 27. + +Monet ovat joutuneet suureen eksytykseen luullessaan, etteivät Jumalan +työt ja hänen suunnitelmansa ole sanottavammasta merkityksestä, sekä +ettei Jumala vaadi mitään muuta kuin kristillisen luonteen hyveitä, +joka paraiten säilytetään pysymällä tietämättömyydessä. Miten eri +tavalla esittääkään Raamattu tämän seikan! Se neuvoo meitä ei +ainoastaan viljelemään kristillisen luonteen hyveitä, vaan lakkaamatta +säilyttämään sellainen sydämen tila, joka tekee meidät kykeneviksi +erottamaan totuuden -- ja erittäinkin tuon suuren totuuden meidän +Herramme läsnäolosta, kun sen aika oli tullut -- ja kun +armohallituksessa tulisi muutos tapahtumaan. Armohallitukseen kuuluvat +totuudet ovat yhtä tärkeät tämän aikakauden lopussa kuin ne olivat +juutalaisen aikakauden lopussa. Ne, jotka silloin eivät voineet erottaa +totuutta, jonka aika oli tullut, eivät myöskään voineet ottaa vastaan +niitä armon-etuja, joiden aika oli tullut. Ja samalla tavalla on +tämänkin aikakauden lopussa: ne, jotka eivät huomaa niitä totuuksia, +joiden aika nyt on tullut, koska epäusko ja maailmallisuus ovat +heidät soaisseet, eivät voi tulla osallisiksi niistä erityisistä +armon-eduista, joiden aika nyt on tullut. Ne eivät ole voittajia, +eivätkä siis kelvollisia Kristuksen morsiameksi. He eivät voi +tulla osallisiksi pyhien perinnöstä Kristuksen kanssa hänen +kanssaperillisinään. Nykyisten epäsuotuisten olosuhteitten tähden +muodostaa totuus uskomme koetuskiven Jumalaa kohtaan, joka totuus +viikatteen tavoin erottaa kelvolliset kelvottomista -- nisun lusteista. + +Profeetallisten aikojen tutkiminen on joutunut huonoon huutoon niiden +väärien sovittelujen perustuksella, joita Kristuksen toisen tulemisen +"adventistit" ynnä toiset ovat tehneet, jotka eivät ole saaneet nähdä +niiden tapausten toteutuvan, joita he ovat odottaneet tapahtuvan heidän +määrääminä aikoina. Me näemme kuitenkin, että Jumalan suunnitelmaan +kuului näiden asioiden kätkeminen kaikilta muilta, paitsi määrätyltä +luokalta, antamalla häväistyksen ja pilkan joutua tämän aineen osaksi, +estäen siten tämän maailman viisaita ja ymmärtäväisiä käsittämästä +niitä. (Matt. 11: 25.) Tämä oli, sitä emme epäile, yhtä paljon +sopusoinnussa jumalallisen suunnitelman kanssa kuin Jeesuksen +lähettäminen Nasaretiin, halveksittuun paikkaan, jotta häntä +"nimitettiin nasaretilaiseksi" (Matt. 2: 23), vaikkakin hän +todellisuudessa oli syntynyt tuossa kunniakkaassa Betlehemin +kaupungissa. Kuten maailman viisaat ja ymmärtäväiset siihen aikaan +sanoivat: "Saattaako mitään hyvää tulla Nasaretista?" niin huutavat +monet näinä aikoina, kun on puhe profeetallisesta ajasta tai jostakin, +joka on jollakin tavalla tekemisissä Kristuksen toisen tulemisen +kanssa, se on "adventismia", ikäänkuin he tahtoisivat sanoa: "Voiko +adventismista tulla mitään hyvää?" -- vaikkakin he myöntävät, että +monet ennustukset, jotka sisältävät aikamääräyksiä, eivät vielä ole +täyttyneet, ja että Herran toinen tuleminen on Raamatun huomatuin aine. + +Me tunnemme suurta myötätuntoa sekä ensimäisiä adventisteja +(juutalaisia) kohtaan että toisia adventisteja kohtaan, joskin +ainoastaan muutamat niin hyvin edellisistä kuin jälkimäisistä ovat +käsittäneet ne totuudet, joita he ovat olleet niin lähellä, ja joita he +kuitenkaan eivät ole voineet käsittää, koska niin hyvin edellisiä kuin +jälkimäisiä on soaissut heidän _väärä odotuksensa_. Meidän ystävämme +adventistit eivät ole kyenneet käsittämään Herramme toisen tulemisen +tapaa eikä tarkotusta, sellaisena kuin Raamattu sen opettaa; siksipä he +eivät ole odottaneet saavansa nähdä häntä "sellaisena kuin hän on", +vaan sellaisena kuin hän _oli_. He luulevat, että hänen tulemisensa +tarkotus on sellainen, että se täyttää, pyhiä lukuunottamatta, kaikki +muut kauhulla ja pelolla; että hänen tarkotuksensa on koota valitut, +hävittää muut ihmiskunnan jäsenet ja polttaa koko maailma. Omaksuen +tällaisen käsityksen, käyttävät he profeetallisia aikoja ruoskana +kurittaakseen ja ajaakseen ihmiskuntaa Jumalan puoleen. Mutta maailma +katseli tyynesti tätä ja sanoi, että he olivat tyhmiä haaveilijoita, ja +että jos löytyy Jumala, niin on hän varmaan sekä järjellisempi että +vanhurskaampi. Maailman iva tuli yhä katkerammaksi ja katkerammaksi, +kun heidän yhä uudistuvat ennustuksensa aineen katoamisesta ja +maailmoiden häviämisestä eivät pitäneet paikkaansa. Täten me olemme +tulleet siihen tilaan, että sellaisetkin kristityt, jotka hyvin +tietävät, että ennustuksilla ja aikamääräyksillä on suhteellisesti +huomattava asema jumalallisessa ilmestyksessä; epäuskoisella hymyllä +kuuntelevat puhetta näistä aineista tai suorastaan julkisesti +ylenkatsovat niitä. Mutta autuas on se, + + "Ken tyynnä maailman pilkan kantaa vaan. + Ei vainon alle vaivu hän. + Ei saa hänt' tuska tuima turtumaan, + ei myöskään juonet Saatanan." + +Mutta Jumala ei antanut aikaennustuksia sellaista tarkotusta varten, +eikä hän tule koettamaan käännyttää maailmaa sellaisella tavalla; sillä +hän etsii sellaisia rukoilijoita, jotka häntä hengessä ja totuudessa +rukoilevat (Joh. 4: 23), eikä sellaisia, jotka häpeävät palvella häntä. +Jos hänen aikomuksensa olisi ollut pelottamalla pakottaa ihmisiä +tottelevaisuuteen, olisi hän keksinyt jonkun onnistuneemman tavan kuin +ajan julistamisen -- kuten ystävämme adventistit ovat osottaneet. +Profeetallista aikaa ei annettu tekemään maailmaa rauhattomaksi, eikä +ylipäänsä maailmalle missään suhteessa, vaan valistamaan, vahvistamaan, +lohduttamaan, kehottamaan ja johtamaan Seurakuntaa (valituita) vaikeina +aikoina maailmanajan lopulla. Sentähden on kirjotettu: "Jumalattomat +eivät näitä tottele (ymmärrä), mutta ymmärtäväiset ottavat näistä +vaarin." Näille siitä tulee "ruokaa aikanaan" joka muun ravinnon +yhteydessä vahvistaa niitä, jotka sitä käyttävät, niin että voivat +"_kestää_ pahana päivänä" -- sinä hädän päivänä, jolla tämä aikakausi +päättyy. Se auttaa heitä käsittämään ihmeellisiä tapahtumia heidän +ympärillään, etteivät menehdy pelvosta ja vavistuksesta, eivätkä tule +sekaantumaan niihin päätelmiin ja tieteisiin, joita väärin sillä +nimellä kutsutaan -- ja joista se päivä tulee olemaan tulvillaan. +Sitten voivat he myös kuluttavan tulen [hädän] alla todistaa Jumalasta +ja hänen suunnitelmastaan ja opettaa kansaa -- osottaa Jumalan +suunnitelman lopulliseen ihanaan päämäärään, kohottaen pelastuksen +lipun kansojen eteen. -- Jes. 62: 10. + +Tämä on aikaennustuksen tarkotus. Kuinka tärkeä ja välttämätön se +onkaan, jotta Jumalan ihminen olisi täydellinen, täysin varustettu +tällä ajalla. Ilman näitä profeetallisia ajantodistuksia voisi olla +mahdollista, että näkisimme tapahtumat Herran päivänä tietämättä niistä +mitään tahi tuntematta velvollisuuksiamme ja oikeuksiamme sinä aikana. +Älköön sentähden kukaan tosi-vihkiytynyt pitäkö ala-arvoisina näitä +profeetallisia ajantodistuksia. Ne ovat aijotut johtamaan sanojamme ja +tekojamme Tuhatvuotispäivän aikaisessa aamusarastuksessa, ennen +auringon nousua, maailman ja nimikirkon nukkuessa tietämättöminä ja +huolettomina niistä armotaloudenmuutoksista, joita nyt tapahtuu. Nämä +profeetalliset ajanmääräykset olivat suureksi osaksi keinoja Jumalan +kädessä vetämään kirjottajan huomion täydellisemmin ja huolellisemmin +jumalallisen suunnitelman muihin osiin. Näille ajanmääräyksille +omistettu huomio ei voi olla tuottamatta pysyväistä hyötyä tutkijalle. +Ne eivät ainoastaan ilmota hänelle "nykyistä totuutta", vaan antavat +myös voimaa ja elävää todellisuutta kaikille raamatullisille +totuuksille, todistamalla että kaikki Jumalan suunnitelmat ovat +yhteisvaikutuksessa _aikaan_ ja _tapaan_ nähden hänen ihanien +aikomuksiensa kehittämisessä. + +Niiden ennustuksien epäonnistuminen, joita adventistit, jotka ottivat +määrätäkseen ajan maailman polttamiselle y.m., y.m., tekivät, on +koskenut enemmän odotettujen tapahtumain luonnetta kuin aikaa. +Juutalaisten tavoin erehtyivät he odottaessaan _väärää asiaa oikealla +ajalla_. Tämä oli toinen syy heidän kykenemättömyyteensä selvästi +ymmärtää totuutta, mutta pääsyy tähän oli se seikka, ettei aika vielä +ollut tullut sen selvemmälle paljastamiselle. Ja kumminkin oli aika +pyhien herättämiselle tutkimaan Herran ilmestymistä -- aika mennä Ylkää +vastaan ja aika pettymykselle ennen hänen oikeaa tuloaan -- johon +kaikkeen viitattiin Herramme vertauksessa kymmenestä neitseestä, kuten +edempänä tulemme sen osottamaan. Niinkuin edellisessä osassa on +näytetty, on se tuli, joka tulee kuluttamaan maan Herran päivänä, +esikuvauksellinen, eikä kirjaimellinen. Seuraavassa luvussa osotetaan, +että niiden muutamien aikaennustusten sovelluttamiset, jotka +ennustukset adventistit erehdyttävinä hylkäsivät, eivät olleet +erehdyksiä, vaan oikeita, ja että ne selvästi ilmottavat tämän ajan +esikuvauksellista tulta -- joka jo palaa. + +Adventistit, jotka työskentelivät sen vaikeuden alaisina, että +odottivat kirjaimellista maan palamista, koettivat pakottaa kaikkia +erilaisia profeetallisia aikajaksoja yhteiseen päättymispäivään -- +päälle päätteeksi tavalliseen vuorokauteen. Täten tekivät he väkivaltaa +toisille ennustuksille saadaksensa niitä sopimaan yhteen ja päättymään +samaan aikaan toisten kanssa. Tuo selvempi käsitys, joka meillä nyt on +jumalallisesta suunnitelmasta, ilmaisee erilaisien ajanennustuksien +välillä vallitsevan täydellisen yhtäpitäväisyyden, eikä ole ollenkaan +tarpeellista kääntää tahi tehdä väkivaltaa muutamille niistä, +saadakseen niitä sopimaan yhteen toisien kanssa. Kun me seuraavassa +luvussa alamme tarkastella johtavia ennustuksia, emme rakenna mitään +järjestelmää tahi selitystapaa, jonka mukaan koettaisimme sovitella +kaikkia profeetallisia aikakausia, vaan me seuraamme huolellisesti +jokaista eri aikakautta sen loppuun, ja vasta sen jälkeen kudomme +yhteen sen järjestelmän eli suunnitelman, jonka salaisuuksien suuri +Ilmottaja täten ilmaisee. Tällöin huomataan, että järjestys ja +sopusointu Jumalan suunnitelmassa aikaan ja aikakauteen nähden ovat +yhtä ilmeiset kuin ne ihanat piirteet tässä suunnitelmassa, jotka +edellisessä osassa havaittiin ja jotka ovat piirretyt aikakausien +kartalle. Ja kun suuri maailmanaikakausien kello lyö profeetallisella +kellotaululla määrätyt tunnit, tulevat ennustetut tapahtumat +toteutumaan yhtä varmasti kuin sekin, että Jumala etukäteen on ne +ilmottanut. + + + + +TOINEN LUKU. + +RAAMATULLINEN AJANLASKU. + +Ajanlaskun tarpeellisuus ennustusten ymmärtämiseksi. -- Raamatun +antamia välttämättömiä vuosilukuja. -- Aadamin luomisesta vuoteen 1873 +j.K. oli kuusituhatta vuotta. -- Raamatullisen ajanlaskun esittäminen +suurissa ajanjaksoissa. -- Niiden yksityiskohtainen tutkiminen. -- +Luomisesta siihen päivään, jolloin vedenpaisumus oli kuivanut. -- +Liittoon asti Aabrahamin kanssa. -- Lain antamiseen asti. -- Kaanaan +jakamiseen asti sukukuntien kesken. -- Tuomarien aikakausi. -- +Kuninkaiden aikakausi. -- Hävityksen aikakausi. -- Vuoteen 1873 j.K. -- +Missä tämä ajanlasku eroaa piispa Usherin ajanlaskusta, joka on otettu +englantilaiseen Raamattuun. -- Herramme syntymisen oikea vuosiluku. + + +Tässä luvussa esitämme raamatullisen todistuksen siitä tosiasiasta, +että v. 1872 päättyessä kaksituhatta vuotta oli kulunut Aadamin +luomisesta. Siitä johtuu, että me vuodesta 1872 olemme eläneet +seitsemännessä vuosituhannessa tahi Tuhatvuosikaudessa -- jonka +edellinen osa, "Herran päivä", "hädän päivä" tulee olemaan todistajana +tämän maailman valtakuntien kukistumiseen ja Jumalan valtakunnan +pystyttämiseen koko taivaan alle. + +Ajanlasku on sitäpaitsi tarpeellinen perustukseksi profeetallisten +aikakausien tutkistelemiselle. Meidän täytyy ensinnäkin päästä +varmuuteen siitä, millä paikalla me nykyään ajan virralla olemme. +Voidaksemme määrätä tämän, täytyy meillä olla luotettavia vuosilukuja +laskelmaa varten. Siksi alotamme ajanlaskulla. Ja täydellisen +ihmishistorian ajanlasku täytyy välttämättömästi alkaa ihmisen +luomisesta. + +Sitä ajanmäärää, joka on kulunut ihmisen luomisesta, arvostellaan eri +tavalla. Niiden keskuudessa, jotka omaksuvat Raamatun tiedonannot, ei +voi olla suuria mielipiteiden eroavaisuuksia, mutta niiden joukossa, +jotka hylkäävät ne, ovat eroavaisuudet äärettömät, vaihdellen +kymmenestätuhannesta aina satoihintuhansiin vuosiin asti. Näitä +otaksumisia perustetaan tosiseikkoihin, jotka antavat ainoastaan heikon +tuen sellaisille liijoitetuille ja ylen rohkeille johtopäätöksille. +Esimerkiksi se seikka, että on löydetty piikivisiä nuolenpäitä Sveitsin +ja Irlannin turvesoista melkoisesta syvyydestä maan pinnan alla, +otetaan _todistukseksi_, että nuolenkärkien nykyinen paikka kerran on +ollut maanpintana, ja että turvesuo vähitellen on kasvanut niiden +ympäri ja päälle; ja sellaiselle kasvamiselle tarvittava aika, +lasketaan nykyisen vuosisadassa tapahtuvan kasvamisen mukaan, joka on +hyvin vähäinen. Jos heidän edellytyksensä olisivat tosia, todistaisivat +ne luonnollisesti, että ihminen on ollut olemassa satoja tuhansia +vuosia sitten. Mutta toiset geoloogit (maanpinnantutkijat) osottavat, +ja hyvillä syillä, näiden turvesoiden kerran olleen niin veteliä, että +nuolenpää saattoi helpostikin vajota melkoiseen syvyyteen vähitellen, +muutamissa sadoissa vuosissa. + +Esitämme toisen esimerkin: -- "Pohjatutkimuksien kautta Niilinlaakson +mutaisessa maassa keksittiin kaksi poltettua tiilikiveä, toinen +kymmenen, toinen kahdentoista sylen syvyydessä. Jos me maalaamme +vuotuisen kerrostumisen paksuuden, jonka virta muodostaa, kahdeksaksi +tuumaksi vuosisadalta, on meidän laskettava toiselle näistä +tiilikivistä ikää 12,000 vuotta ja toiselle 14,000 vuotta. +_Vertailevien laskelmien nojalla_ otaksuu Burmeister (eräs kuuluisa +geoloogi) että on kulunut seitsemänkymmentäkaksituhatta vuotta siitä, +kun ihminen ensin esiintyi Egyptin maalla; ja Draper (toinen tunnettu +geoloogi) laskee eurooppalaiselle ihmiselle, joka eli viimeisen +jääkauden aikana, ikää yli 250,000 vuotta." [Prof. N. Joly kirjassaan +"Ihminen ennen metalleja".] + +Luonnollisesti me, jos _me laskisimme_ aivan samalla tavalla kuin nämä +_suuret_ miehet tekevät, tulisimme samanlaisiin _suuriin_ tuloksiin. +Mutta eräät meistä ovat siksi oppimattomia, että voivat panna +kysymykseen, eikö ole luultavampaa, että Niilin mutakerrostumat ovat +olleet hyvin säännöttömiä kuten toistenkin virtojen, jotka väliin +muuttavat jokiuomaansa ja huuhtovat pois melkoisen osan äyräistään +yhden ainoan tulvan aikana. Edelleen muistamme vedenpaisumuksen Noan +päivinä, jota ei ainoastaan Raamatussa nimenomaan mainita, vaan joka on +säilynyt pakanakansojen vanhimmissa perimätiedoissa. Mitenkähän paljon +mutaa ja jätteitä _vedenpaisumus_ onkaan synnyttänyt noiden kahdeksan +tuuman lisäksi vuosisadalta. Me ihmettelemme myös, miksi ei näiden +_suurien_ nerojen mieleen ole juolahtanut se, mikä on luonnollinen asia +muille, jotka eivät ole _liian suuria_, että kaksi tiilikiveä, heitetyt +tuohon "_mutaiseen maahan_" aikana, jolloin se oli veden peittämä ja +pehmeä, vajoaisivat melkoisen syvälle omasta painostaan, erittäinkin +kun niiden tiheys on niin paljon suurempi, kuin mutaisen maan. Mitä +erotukseen syvyydessä näiden kahden tiilikiven välillä tulee, olisi +_oppimattomalle_ henkilölle paljon mahdollisempaa otaksua, että toinen +putosi mutaan syrjälleen tahi päälleen, ja toinen lappeelleen ja vaipui +niinmuodoin hitaammin, kuin ajatella, että ihmiset, jotka elivät +kahdentuhannen vuoden ajanetäisyydellä toisistaan, olisivat tehneet +kaksi aivan samanlaista tiilikiveä. + +Ei ole monta vuotta sitten, kun löydettiin ihmisen luuranko paikasta, +joka oli ollut osa Missisippivirran uomaa, ja eräät geoloogit alkoivat +laskea, miten monta tuhatta vuotta _mahdollisesti_ oli kulunut niiden +monien muta- ja maakerrosten perustuksella, jotka peittivät +luurankoa. He luulivat saaneensa erittäin arvokkaan mallikappaleen +historiantakaisesta ihmisestä. Mutta sitten löydettiin useita jalkoja +luurangon alta, osia n.s. "ruuhesta", sellaista, jota käytettiin +Missisipillä vähemmän kuin viisikymmentä vuotta sitten, joka +kokonaan kumosi heidän laskelmansa ja säästi ihmiskunnan uudesta +_todistuksesta_, että maailma on satojatuhansia vuosia vanhempi, kuin +mitä Raamattu opettaa. + +Me jätämme yhteensoveltumattomat ja kokonaan epäluotettavat arvelut, +joita muutamat geoloogit ovat tehneet tässä ajanlaskua koskevassa +aineessa ja käännymme ihmiskunnan historiaan saadaksemme valaistusta. +Mutta mitä löydämme? -- Vanhimpain pakanakansojen historiaa ei voi +selvästi johtaa taaksepäin edes kolmeatuhatta vuotta. Sen takana on +kaikki hämärää, epätietoista, tarunsekaista, satumaista, epäluotettavaa +perimätietoa. Roomalainen historia ei johda niin kauvas taaksepäin, +koska on ainoastaan kaksikymmentäseitsemän sataa vuotta siitä kun Rooma +perustettiin, ja sitäpaitsi ovat sen ensimäiset vuosisadat verhotut +perimätietojen epävarmuuteen. Kolmetuhatta vuotta takaperin +babylonilaisessa, syrialaisessa ja egyptiläisessä historiassa vievät +meidät aikaan, jossa muistiinpanot ovat katkonaisia ja syvän +hämärän verhoamia. Sama aikamäärä Kiinan historiassa vie meidät +Tsjen-hallitsijasukuun, jolloin kiinalaisen historian tapahtumat +"alkavat tulla luotettavimmiksi." Kreikassa, joka on ollut tunnettu +sivistyksestään viimeksi kuluneiden kolmentuhannen vuoden aikana, jossa +ennen muita odottaisimme löytävämme tarkkaa historiaa, -- mitä +löydämme? Me huomaamme sen vuosiluvut tarkoiksi viimeisten +kahdenkymmenenkuuden vuosisadan kuluessa, mutta ei kauemmas. Sen takana +on aika, joka on tunnettu Kreikan "jumalaistarullisen tahi +historiantakaisen" ajan nimellä.. Ainoa järjellinen ja yhtäjaksoinen +kertomus niistä kolmesta ensimäisestä tuhannesta vuodesta, jona ihminen +on elänyt maan päällä, on Raamatussa; ja tämä asianhaara sopiikin +yhteen sen vaatimuksen kanssa, että se on jumalallista alkuperää, ollen +Jumalan johdon ja varjeluksen alainen. + +Niinkuin on historian laita, niin on vuosilukujenkin; maailmalla ei +ole, lukuunottamatta Raamattua, mitään keinoa johtaa ajanlaskuaan +kauvemmaksi kuin vuoteen 776 e.K. Tämän aineen suhteen viittaamme Yale +Collegen professorin, Fisherin, lausuntoon. Hän sanoo: "Tarkka tapa +määrätä vuosilukuja, saavutettiin vähitellen. Ajanjaksojen keksiminen +oli tarpeellinen tätä tarkotusta varten. _Ensimäinen määrätty aika_ +tapahtumien päiväämisellä vahvistettiin Baabelissa -- Nabonassarin +aikakautena 747 e.K. Kreikkalaiset (noin vuodesta 300 e.K.) laskivat +aikansa ensimäisestä muistiinkirjotetusta voitosta olympialaisissa +leikeissä 776 e.K. Näitä leikkejä pidettiin joka neljäs vuosi. Jokainen +olympikausi oli siis neljän vuoden ajanjakso. Roomalaiset alkoivat +vasta muutamia vuosisatoja Rooman perustamisesta laskea aikansa _siitä_ +tapauksesta alkaen, s.o. v:sta 753 e.K." + +Lisätodistuksena siitä, että monet kaukaisen muinaisajan historioista +ovat niin täynnä mielikuvituksia ja tarumaisia perimätietoja, että ne +ovat arvottomia ajanlaskullisia vuosilukuja varten, eivätkä mitenkään +ansaitse huomiota sellaisina, lainaamme tähän amerikkalaisesta +Cyclopaediasta (tieto-sanakirjasta) kirjotuksen _Ajanlasku_. + +"Vanhain kansain historiat, jollemme tee poikkeusta hebrealaisiin +nähden, menevät taaksepäin tuhansia tahi miljoonia vuosia tarullisiin +aikakausiin; ja vielä sittenkin, kun muistiinpanot alkavat saada +historiallisen leiman, ovat ristiriitaisuudet erittäin suuret. -- -- +Assyrialaisten, babylonialaisten ja egyptiläisten kirjotukset ovat +tehdyt kuolleilla kielillä ja käyttävät aikoja sitten vanhentuneita +kirjainmerkkejä. -- -- Kreikkalaiset ja roomalaiset vuosiluvut voidaan +ylipäänsä hyvin todeta ensimäiseen olympikauteen asti, v. 776 e.K., ja +konsulaatin pystyttämiseen, v. 510 e.K. Aika tätä ennen perustuu +oikeastaan perimätietoihin tai taruihin. Herodotukseen voidaan luottaa +siinä, mikä koskee hänen aikakauttaan, noin 450 e.K. ja sataa tai +parisataa vuotta aikaisemmin." + +Clinton sanoo, eräässä teoksessa kreikkalaisesta ajanlaskusta (siv. +283): "Se historia, jota hebrealaiset kirjotukset sisältävät, esittää +ihmeellisen ja miellyttävän vastakohdan kreikkalaisten varhaisempien +tiedonantojen rinnalla. Viimeksi mainituissa voimme työläästi huomata +ainoastaan muutamia tosiasioita, joita runoilijat ovat meille +säilyttäneet, jotka sitten runon ja tarun koristamina jättivät +jälkeensä sen, mitä suullisen perimätiedon kautta olivat ottaneet +vastaan. Hebrealaisen kansan aikakirjoissa on meillä luotettavia, +aikalaisten hengen johdolla kirjotettuja kertomuksia. Mitä he ovat +jättäneet jälkeensä, tulee niinmuodoin meille moninkertaisella +uskottavaisuudella ja vahvistuksella. Heillä oli apunaan jumalallinen +ilmotus kirjottaissaan tosiasioista, joissa heidän todistuksensa +inhimillisinäkin todistajina olisi ollut pätevä." + +Raamattu, Jumalan lahjottama historiamme kolmesta ensimäisestä +vuosituhannesta, on ainoa teos maailmassa, joka, alkaen Aadamista -- +ensimäisestä ihmisestä, jota historia, joku muistomerkki tahi kirjotus +mainitsee, jonka nimi, samoin kuin aika hänen luomiselleen ja +kuolemalleen, on mainittu, ja jonka jälkeläisiä voidaan seurata nimi +nimeltä ja ikä ijältä seuraavissa polvissa lähemmä neljän tuhannen +vuoden aikana, -- antaa meille selvän ja yhden jaksoisen kertomuksen +siihen aikaan asti, jolloin yleistä historiaa voidaan pitää riittävän +todennäköisenä. Niinkuin tulemme näkemään ulottuu raamattukertomus +Kyyroksen ensimäiseen vuoteen, 536 e.K., kyllin todennettuun ja +yleisesti hyväksyttyyn vuosilukuun. Siinä katkeaa raamatullisen +ajanlaskun yhtäjaksoisuus -- paikassa, josta alkaen yleiseen historiaan +voidaan luottaa. Jumala on siten pitänyt huolta, että hänen lapsillaan +on selvä ja yhden jaksoinen kertomus nykyiseen aikaan asti. Vieläpä +Raamattu ennustuksillaan täydentää historiaa aina "kaiken +ennalleenasettamisen" täyttymiseen asti seitsemännen vuosituhannen +lopussa, josta ijankaikkisen autuuden uusi aikakausi tulee alkamaan. +Raamattu onkin sentähden ainoa alkutietokirja maailmassa, joka esittää +katsauksen ihmiskunnan historiaan kokonaisuudessaan. Se vie meitä +kadotetusta paratiisista Genesissä (1 Mooseksenkirjassa) +jälleenasetettuun paratiisiin Ilmestyskirjassa ja seuraa ihmiskunnan +tietä aina ijankaikkisuuteen asti. Yhdistettyinä, tarjoavat Raamatun +historia ja sen ennustukset panoraamallisen tai seikkaperäisen taulun +maailman tapahtumain koko kulusta aina ihmisen luomisesta ja +lankeemisesta hänen sovittamiseensa ja ennalleenasettamiseensa asti. +Raamattu on sentähden kaiken historian johtotähti ja perustus. Ilman +sitä, niinkuin todenmukaisesti on sanottu, olisi historia "vesistöjen +kaltainen, jotka juoksevat tuntemattomista lähteistä tuntemattomiin +meriin", mutta sen johdolla voimme seurata näitä virtoja niiden +lähteille asti, vieläpä enemmän, voimme huomata niiden ihanaa +päättymistä ijankaikkisuuden valtameressä. + +Raamatusta ainoastaan voimme sentähden odottaa löytävämme kertomuksen, +joka asettaa paikoilleen soveltumattomat aikakaudet ja ajanlaskulliset +säännöttömyydet, joita maailmanhistorian vuosikirjat ensi katsauksella +osottavat -- asettaa ne sopusointuun keskenään ja luonnon aikakausien +kanssa. + +Kun alotamme kysymyksellä: Kuinka pitkä aika on ihmisen luomisesta? on +meidän oltava ja olemmekin vakuutetut, että hän, joka antoi ennustukset +ja sanoi, että niitä tultaisiin ymmärtämään lopun ajalla, on Sanassaan +pitänyt huolta vuosiluvuista, jotka ovat tarpeellisia asettamaan näitä +ennustuksia oikeille ajoille. Kuitenkin se, joka odottaa löytävänsä +nämä asiat niin selvästi esitettynä, että pintapuolinen lukija, tahi +epärehellinen epäilijä tulisi niistä vakuutetuksi, tulee huomaamaan +pettyneensä. Jumalan ajat ja aikakaudet ovat ilmotetut sillä tavalla, +että ne tänä aikana ovat vakuuttavia ainoastaan niille, jotka +tuttavuutensa kautta Jumalan kanssa kykenevät erottamaan hänen +luonteenomaisia tapojansa. Todistukset ovat annetut, "jotta _Jumalan +ihminen_ olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut." (2 +Tim. 3: 17.) He tietävät hyvin, että kaikilla poluilla, joilla heidän +Isänsä johtaa heitä, heidän on vaellettava uskossa eikä näkemisessä. +Jokaiselle, joka on valmis siten vaeltamaan, toivomme olevamme +tilaisuudessa askel askeleelta osottamaan varmoja esityksiä Jumalan +sanasta -- jotka antavat vahvan perustuksen järkevälle uskolle. + +Emme tahdo tässä vertailla Septuagintan (Vanhan Testamentin +kreikkalaista käsikirjotusta) ja hebrealaisen Vanhan Testamentin +kirjojen arvoa, tahi niiden eroavaisuuksia ajanlaskullisissa +vuosiluvuissa y.m. Me tyydymme ja toivomme lukijankin kanssamme +tyytyvän siihen huomautukseen, että edellinen on Egyptissä laitettu +käännös, kuu sitä vastoin jälkimäinen on alkuperäinen heprealainen +asiakirja. Tämä asianhaara yhteydessä sen kanssa, että hebrealaiset +taikauskoisella kunnioituksella varjelivat jokaista kirjainta ja +piirtoa pyhässä kirjassa, antavat varman todistuksen hebrealaisen +alkutekstin luotettavaisuudesta. Asiantuntijat hyväksyvät sen yleisesti +ja me seuraamme myös tässä sen vuosilukuja y.m. + +Tässä esitämme todistuksen siitä, että Aadamin luomisesta _vuoteen_ +1873. j.K. oli kulunut kuusi tuhatta vuotta. Ja vaikkakaan Raamattu ei +sisällä mitään suoranaista tiedonantoa siitä, että seitsemäs +vuosi-tuhat tulisi olemaan Kristuksen hallituksen aikakausi, +ennalleenasettamisen suuri sabbattipäivä maailmalle, niin ei tuo +kunnianarvoinen perimätieto kuitenkaan ole järjellistä pohjaa vailla. +Israelille, tyypilliselle kansalle, annettu laki, joka määräsi, että +kuuden päivän työtä ja vaivaa seuraisi yhden päivän virkistys ja lepo +heidän askareistaan, näyttää sopivalla tavalla esikuvaavan niitä kuutta +tuhatta vuotta, joiden aikana koko luomakunta kärsii ja huokailee +synnin ja kuoleman orjuudessa (Room. 8: 22), josta se turhaan koettaa +vapautua, ja sitä suurta Tuhatvuotispäivää, jolloin ne, jotka tekevät +työtä ja ovat raskautetut, saavat tulla Kristuksen Jeesuksen, heidän +sielujensa paimenen ja piispan luokse, ja voivat hänen kauttansa saada +rauhaa ja virvotusta ja ennalleenasettamista, jolloin, hänen kalliin +verensä ansion kautta, he voivat katua ja löytää syntein +anteeksiantamusta. Esikuvauksellisena seitsemäntenä päivänä kysyi hän +sairaalta mieheltä: "Tahdotko tulla terveeksi?" ja vastaukseksi hänen +uskolleen ja tottelevaisuudelleen antoi hän hänelle voimaa ottaa +sänkynsä ja mennä. (Katso Joh. 5: 6--9 kuin myös Matt. 12: 10, 13; Joh. +7: 23; Luuk. 13: 11--16; 14: 1--5.) Samalla tavalla antityypillisenä +Sabbattina, Tuhatvuotiskautena, ilmotetaan koko maailmalle, että "_joka +tahtoo_" hän voi saada ijankaikkisen elämän ja terveyden, jos hän +osottaa sitä varten määrättyä uskoa ja tottelevaisuutta. + +Emme saa jättää huomioonottamatta jo aikasemmin (I Osassa, 8 luvussa) +huomautettua asiaa, että _päivä-sana_ on epämääräinen ja merkitsee +ainoastaan joko pitempää tai lyhempää ajanjaksoa. Apostoli Pietari +viittasi siihen, että seitsemäs tuhatvuosikausi maailman historiassa +tulisi olemaan seitsemäs päivä Jumalan laskussa, sanoen: "Mutta tämä +yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että yksi päivä on Herran +edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä. +-- -- Mutta Herran päivä on tuleva" j.n.e. -- 2 Piet. 3: 8, 10. + +Jos siis seitsemäs tuhatvuotiskausi maailman historiassa on ajanjakso, +joka erityisesti osotetaan olevan Kristuksen hallituksen aikakausi, +tulemme, osottaessamme, että se alkoi v. 1873, todistamaan, että me +_nyt jo_ olemme _siinä aikakaudessa_. Tämä johtaa mieleemme, mitä jo +edellisessä osassa näytimme, kuinka Raamattu osottaa Tuhatvuotiskauden +eli Herran päivän aamu-sarastuksen olevan synkän ja myrskyisen ja +täynnä hätää ja vaikeuksia maailmalle ja nimikirkolle, vaikka sen +ensimäinen sarastus tulee olemaan täynnä virkistystä ja mielihyvää +pyhille, jotka ammentavat lohdutusta ja rauhaa heille evankeliumissa +annetusta toivosta, joka ankkurin lailla tunkee hädän ajan toiselle +puolelle ja tarttuu lujasti Tuhatvuotiskauden auringonnousun ja +ihanuuksien kalliisiin lupauksiin. He näkevät hädän päivän toisella +puolella luvatun ihanan hallituksen siunauksineen. + +Maailman yleinen tila tänä päivänä ja vuoden 1873 jälkeen, nopeasti +kehittynyt sosialismi, nihilismi ja kommunismi, joiden julkilausuttu +tarkotus on olevien hallitusten kukistaminen, ja maailman omaisuuden +uusi jakaminen, eivät suinkaan ole ristiriidassa sen kanssa, mitä me +odotamme, joskin muutamissa suhteissa näissä asioissa on paljon +sellaista, jota lakia, järjestystä ja rauhaa rakastavat täytyvät +syvästi paheksua. Ainoastaan ne, jotka näkevät, että tuleva laittomuus +ja hätä ovat Jumalan välikappaleita vielä täydellisemmän lain ja +järjestyksen ja pysyvämmän rauhan pystyttämiseksi, tulevat vapautumaan +vallalla olevasta pelosta kun nämä asiat tapahtuvat. + +Mutta seitsemännen tuhannen tahi Tuhatvuotiskauden osottaminen ei ole +ainoa asia, joka tekee ajanlaskun arvokkaaksi; sillä vaikka tulemme +osottamaan useita ennustussarjoja, jotka ovat aivan riippumattomia +ajanlaskusta, niin on tämä kumminkin se mittapuu, jonka mukaan toisia +ennustussarjoja tutkitaan ja vahvistetaan. Se täydellinen +yhtäpitäväisyys näiden kahden ennustusluokan välillä, joista toinen +riippuu, toinen ei riipu ajanlaskusta, ei ole ainoastaan voimallinen +todistus mainitun sovelluttamisen oikeudesta, vaan myös sen ajanlaskun +oikeudesta, joka tuo ilmi tämän sopusoinnun. Tätä voi verrata avaimeen. +Se avain, joka aukasee vaikeasti avattavan aarrearkun, on varmasti +oikea avain. Seuraavassa esitetty ajanlasku yhdistää sopusointuun +erikaltaiset profeetalliset lauselmat, jotka koskevat Kristuksen +valtakuntaa ja sen pystyttämistä, näyttämällä niiden keskinäisen +järjestyksen ja ajan. Ajanlasku on se varsi eli kahva, jonka kautta +kaikki profeetalliset ajanmääräykset, avaimen lehden eri osien lailla, +pysyvät koossa ja käsitellään. + + + +Lyhyt Ajanlaskun katsaus vuoteen 6000 asti maailman luomisen jälkeen + + +Seuraavaa lyhyttä katsausta ajanlaskullisiin aikakausiin voitanee +oikeudella nimittää raamatulliseksi ajanlaskuksi, koska yksinomaa +raamatullista alkulähdettä on seurattu Kyyroksen ensimäiseen vuoteen +asti, 536 e.K., jonka asiantuntijat ylimalkaan hyväksyvät ja pitävät +oikeana vuosilukuna. Tähän päättyy raamatullisen ajanlaskun lanka -- +vähän myöhemmin sitä aikaa, jolloin maailman historia alkaa tulla +luotettavaksi. Tämä on itsessään ihmeellinen todistus Jumalan johdosta +ja huolenpidosta auttaa meitä ainoastaan siinä, jossa emme voi itseämme +auttaa. + + +Aadamin luomisesta + + Vedenpaisumisen päättymiseen.............. 1656 vuotta + Siitä Aabrahamin kanssa tehtyyn liittoon . 427 " + Siitä Israelin lähtemiseen Egyptistä ja + lain antamiseen......................... 430 " + Siitä Kaanaan jakamiseen.................. 46 " + Tuomarien aikakausi....................... 450 " + Kuninkaiden aikakausi..................... 513 " + Autiona olemisen aika..................... 70 " + Siitä vuoteen 1........................... 536 " + Siitä vuoteen 1873........................ 1872 " + Yhteensä 6000 " + +Kun me tarkastamme näitä jaksoja kutakin erikseen, voinee lukija laskea +ne itsekseen, jotta näkisi, mitenkä vahva perustus uskollemme on pantu +Jumalan sanaan. Tulemme huomaamaan kaksi aukkoa Vanhan Testamentin +historiallisessa kertomuksessa, mutta kun sitte huomaamme Jumalan +Uudessa Testamentissa pitäneen huolta silloista, jotka johtavat näiden +aukkojen yli, on se lisäävä luottamustamme siihen, että Jumala on niin +järjestänyt alkulähteen, että hänen aikansa ja hetkensä olivat +peitetyt, kunnes hänen määrätty aikansa niiden ilmottamisesta oli +tullut, -- aivan niinkuin hän oli tehnyt toistenkin totuuksien kanssa, +kuten jo on huomautettu. + +Tahdomme nyt tarkastella edellisiä aikajaksoja kutakin erikseen ja +siinä järjestyksessä missä ovat ylempänä merkityt, Kyyroksen +hallitukseen asti. Pitäkää Raamattu käsillä ja tarkastakaa jokainen +ote, että ottaisitte tämän vastaan Jumalan, eikä ihmisten sanana. + + +Ajanlasku Aadamin ajasta siihen päivään jolloin vedenpaisumus päättyi. + + "Adam oli 130 ajastajan vanha, ja + siitti pojan ja kutsui hänen nimensä + Set" -- 1 Moos. 5: 3.................. 130 vuotta + "Set oli 105 ajastajan vanha ja + siitti Enoksen" -- 1 Moos. 5: 6....... 105 " + "Enos oli 90 ajastajan vanha ja + siitti Kenanin" -- 1 Moos. 5: 9....... 90 " + "Kenan oli 70 ajastajan vanha ja + siitti Mahalaleelin" -- 1 Moos. 5: 12 . 70 " + "Mahalaleel oli 65 ajastajan vanha ja + siitti Jaredin" -- 1 Moos. 5: 15...... 65 " + "Jared oli 162 ajastajan vanha ja + siitti Eenokin" -- 1 Moos. 5: 18...... 162 " + "Eenok oli 65 ajastajan vanha ja + siitti Metusalan" -- 1 Moos. 5: 21.... 65 " + "Metusala oli 187 ajastajan vanha ja + siitti Lamekin" -- 1 Moos. 5: 25...... 187 " + "Lamek oli 182 ajastajan vanha ja + siitti pojan ja kutsui hänen nimensä + Noa" -- 1 Moos. 5: 28, 29............. 182 " + "Noa oli 600 ajastajan vanha, koska + vedenpaisumus tuli maan päälle" + -- 1 Moos. 7: 6....................... 600 " + Yhteensä Aadamin luomisesta _siihen + päivään_ kunnes vesi _kuivui_ ____ + -- 1 Moos. 8: 13...................... 1656 " + +Ei voi pyytää mitään yksinkertaisempaa ja päivälleen tarkempaa kuin +tämä on. Tarkastakaamme nyt seuraavaa jaksoa. + +Ajanjakso vedenpaisumuksesta liittoon Aabrahamin kanssa, heti Taran, +hänen isänsä kuoltua. + + "Sem siitti Arfaksadin kahta vuotta + vedenpaisumuksen jälkeen" + -- 1 Moos. 11: 10..................... 2 vuotta + "Arfaksad oli 35 ajastajan vanha ja + siitti Salan" -- 1 Moos. 11: 12....... 35 " + "Sala oli 30 ajastajan vanha ja siitti + Eberin" -- 1 Moos. 11: 14............. 30 " + "Eber oli 34 ajastajan vanha ja siitti + Pelegin" -- 1 Moos. 11: 16............ 34 " + "Peleg oli 30 ajastajan vanha ja siitti + Regun" -- 1 Moos. 11: 18.............. 30 " + "Regu oli 32 ajastajan vanha ja siitti + Serugin" -- 1 Moos. 11: 20............ 32 " + "Serug oli 30 ajastajan vanha ja siitti + Nahorin" -- 1 Moos. 11: 22............ 30 " + "Nahor oli 29 ajastajan vanha ja siitti + Taran" -- 1 Moos. 11: 24.............. 29 " + "Tara oli 205 ajastajan vanha ja kuoli" + -- Moos. 11: 32....................... 205 " + Yhteensä 427 " + +Tämäkin on hyvin yksinkertasta ja tarkkaa. Mutta seuraavaa jaksoa ei +ole niin helppo seurata; sillä suora ajanlaskullinen polveutuma +katkaistaan israelilaisten lähtöön asti Egyptistä. Niinmuodoin olisi +vallan mahdotonta mennä eteenpäin, elleivät Paavali ja Stefanus, +Jumalan puhetorvina, antaisi meille yhdistävää rengasta. + + +Ajanjakso liitosta Aabrahamin kanssa lain antamiseen. + +Paavali selittää tämän ajanjakson pituuden olleen +neljäsataakolmekymmentä vuotta (Gal. 3: 17). Liitto sisälsi lupauksen +Kaanaan maan ijankaikkisesta omistamisesta, ja vaikka se useita kertoja +uudelleen vahvistettiin Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, oli se +kumminkin aina sama liitto. (Katso 1 Moos. 12: 7, 8; 13: 14--18; 26: 3, +4; 35: 9--12; 46: 2--4; 50: 24.) Kuten näkyy vertailusta 1 Moos. 12: +1--5, 7 ja Apt. 7: 2--5 välillä, tehtiin liitto (edelläkäyneen +lupauksen mukaan), niinpian kun Aabraham täydellisesti oli noudattanut +niitä ehtoja, joiden nojalla hänen piti saaman sen: s.o., kohta kun hän +oli astunut Kaanaan maahan, joka tapahtui heti hänen isänsä kuoltua. +Hän kuoli matkalla Kaanaasen, Haranissa. Kun meillä siten on +Stefanuksen sanojen kautta vahvistettu vuosiluku liiton tekemiselle -- +kohta Taran kuoleman jälkeen -- ja kun meillä sen lisäksi on Paavalin +sana, että laki annettiin neljäsataakolmekymmentä vuotta liiton +jälkeen, täyttyy tällä tavoin aukko Vanhan Testamentin ajanlaskussa +Uuden Testamentin kautta. Mutta lukekaamme kertomusta huolellisesti, +jotta näkisimme miten huolellisesti yhdistämissilta on rakennettu. + +"Ja Herra _oli_ sanonut Aabrahamille [ennen kun hän jätti Mesopotamian, +kaldean Urin]: Lähde maaltas ja suvustas ja isäs huoneesta [veljiesi +y.m. luota] siihen maahan, jonka minä sinulle osotan; ja [jos siten +teet] teen minä sinut suureksi kansaksi", j.n.e. (1 Moos. 12: 1, 2. +Vertaa Apt. 7: 2.) Tämä osottaa sen, että Jumala oli _ehdottanut_ +liittoa Aabrahamille ennen Taran, hänen isänsä kuolemaa, ja ennen kun +hän muutti Haran'iin tahi Karran'iin. Oli kuitenkin ehto, jossa +kysyttiin Aabrahamin uskoa ja tottelevaisuutta, ennen kun liitto +todella voitiin tehdä. Tämä ehto sisälsi sen, että hänen piti osottaa +luottamustansa lupaukseen jättämällä synnyinmaansa ja sukunsa +mennäkseen siihen maahan, johon häntä oli käsketty menemään. Tämän +Aabraham teki, ja kun hänen vaimollaan, hänen veljensäpojalla Lotilla +ja hänen ijäkkäällä isällään oli sama usko ja halusivat seurata häntä +myötä- ja vastoinkäymisissä, sallittiin se heille, ja nuo neljä +läksivät matkalle lupauksen maahan. Hänen isänsä Tara kuoli matkalla, +Haran'issa, jonka jälkeen Aabraham tuli Kaanaasen, siellä +vahvistaaksensa ja solmitakseen liiton. Niinkuin Stefanus selitti +Israelille: -- "Ja kun hänen isänsä oli kuollut, käski Jumala hänen +muuttaa siihen maahan, jossa te nyt asutte." "Niin Aabraham läksi +[Haran'ista], _niinkuin Herra hänelle sanonut oli_", (Apt. 7: 4; 1 +Moos. 12: 4) ja liitto tehtiin kohta sen jälkeen, kun hän oli tullut +maahan (Moos. 12: 5--7.) Niinmuodoin on meillä vuosiluku liitolle, ja +neljänsadankolmenkymmenen vuoden alkamiselle määrätty välittömästi +seuraamaan Taran kuoleman jälkeen, ja täydellinen ajanlaskullinen ketju +lain antamiseen asti. Ensimäinen piirre laissa oli Passah-juhla, joka +asetettiin samana päivänä, jolloin Israel lähti Egyptistä. -- 2 Moos. +12: 41--43, 47, 50, 51. + +Tämän kanssa yhtäpitävästi luemme: "Israelin lasten eleleminen, jotka +Egyptissä asuivat, oli neljäsataakolmekymmentä vuotta; ja tapahtui +neljänsadankolmenkymmenen vuoden päätyttyä, _vieläpä samana päivänä +tapahtui_, että Herran sotajoukot läksivät Egyptin maasta". -- 2 Moos. +12: 40--42, 51. (engl. kään.) + +Muutamat voivat pitää Mooseksen ja Paavalin tietoja eriävinä (2 Moos. +12: 40--42 ja Gal. 3: 17.) Toisen mukaan oli Israelin lasten asuminen +Egyptissä neljäsataakolmekymmentä vuotta, ja toisen mukaan oli +neljäsataakolmenkymmentä vuotta liitosta Aabrahamin kanssa lain +antamiseen. Voisi silloin olettaa, että jos oli ainoastaan +neljäsataakolmekymmentä vuotta Aabrahamin tulosta Kaanaan maahan lain +antamiseen, täytyi Israelin lasten asuminen Egyptissä olla paljo +lyhyempi. Mutta huomattava on, ettei sanota, että Israelin eleleminen +Egyptissä oli neljäsataakolmekymmentä vuotta, vaan että koko se aika, +jolloin tämän kansan, joka myös asui Egyptissä, eleleminen kesti, oli +neljäsataakolmekymmentä vuotta: -- "Israelin lasten eleleminen, jotka +Egyptissä _asuivat_, oli neljäsataakolmekymmentä vuotta." Eleleminen, +jota tässä tarkotetaan, alkoi kun Aabraham ensin tuli Kaanaan maahan. +(Hebr. 11: 8, 9.) Israel eleli Aabrahamissa ja Iisakissa ja Jaakobissa, +samoin kuin Levi antoi kymmenyksiä Melkisedekille, kun hän vielä oli +_isänsä kupeissa_. -- Hebr. 7: 9, 10. + +Liitto Aabrahamin kanssa astui voimaan kohta kun hän, jätettyänsä +Haran'in tahi Karran'in, astui jalkansa Kaanaaseen, lupauksen maahan. +Siitä hetkestä oli hän, ja hänen kanssaan koko syntymätön Israel +lupauksen perillisiä ja _oleskelioita_ eli toivioretkeläisiä, odottaen +Jumalaa, että hän täyttäisi lupauksen. Tämä eleleminen oli kestänyt +päivälleen neljäsataakolmekymmentä vuotta, kun Israel läksi Egyptistä +ja sai lain ensimäisen piirron, passah-juhlan asettamisen. Mooseksen ja +Paavalin tiedonannot tarkottavat sentähden aivan samaa ajanjaksoa, +joten heidän kauttansa saamme varman todistuksen siitä, että liitosta +Aabrahamin kanssa lain antamiseen oli neljäsataakolmekymmentä vuotta. +Paavali pani erityistä painoa sille asianhaaralle, että passah-juhlaa +oli pidettävä lain antamisen alkuna (jota myös Mooseskin osottaa, 2 +Moos. 12: 42, 43, 47, 50), ja Mooses painosti erityisesti ajanjakson +täsmällisyyttä päivälleen. + +Niinmuodoin on meillä kolmas ajanjakso selvästi määrätty. Ja jos otamme +huomioon sen täsmällisyyden aivan päivälleen, jolla Herra antaa meille +tämän renkaan ajanlaskun ketjussa, herättää tämä meissä varmaa +luottamusta, etenkin ajatellessamme, ettei tällä täsmällisyydellä ollut +suurtakaan merkitystä entisajan seurakunnalle, vaan olikin se +tarkotettu ainoastaan nykyajan käyttöä varten. + + +Ajanjakso Egyptistä lähdöstä Kaanaan maan jakamiseen sukukuntien +kesken. + +Israelin neljääkymmentä vuotta, tahi "kiusauksen päivää korvessa" (5 +Moos. 8: 2; Ps. 95: 8--10; Hebr. 3: 8, 9) seurasi kuusi-vuotinen sota +Kaanaassa ja maan jakaminen sukukunnille. Yksi vuosi, kuukausi ja viisi +päivää kului heidän lähdöstään Egyptistä heidän lähtöönsä Sinailta +Paraniin (4 Moos. 33: 3; 10: 11--13.) Ja silloin sieltä, Kades +Barneasta Paranin korvessa, vakoojat lähetettiin. (4 Moos. 13: 4--27; +32: 8--13.) Eräs näistä, Kaleb, sanoi, kun hän pyysi osaansa maan +jakamisessa (Joos. 11: 23; 10: 42): "Minä olin neljänkymmenen +ajastaikainen, kun Mooses, Herran palvelija, minut lähetti +Kades-Barneasta vakoamaan maata, ja minä toin hänelle jälleen +vastauksen. -- -- Ja nyt katso, Herra on antanut minun elää, niinkuin +hän oli sanonut. Tämä on _viides ajastaika viidettäkymmentä sittekun +Herra näitä sanoi_ Moosekselle, kun Israel vaelsi korvessa. Ja katso, +minä olen _tänäpäivänä_ viiden ajastajan vanha yhdeksättäkymmentä." +(Joos. 14: 7, 10.) + +[Me otamme lukuun ainoastaan kokonaisia vuosia, koska tarkempi lasku on +mahdoton. Välistä, niinkuin ylempänä, ovat vuodet jonkun murto-osan +pitemmät. Ja toiset taas ovat jonkun murto-osan lyhemmät, kuten +Sedekian hallitus. Sedekian sanotaan hallinneen 11 vuotta (2 Aikak. 36: +11, Jerem. 52: 11); kumminkin selviää värsyistä 4--7:mään jälkimmäisessä +luvussa, että hänen todellinen hallituskautensa oli kymmenen vuotta, +neljä kuukautta ja yhdeksän päivää. Me uskomme, että nämä vuosien +murto-osat tasottavat toisensa, ja vakaumuksemme on, että Herra on +johtanut ja järjestänyt sen. Sitä tukee ne tulokset ja johtopäätökset, +jotka siitä johtuvat ja täsmällisyys päivälleen suurissakin +ajanjaksoissa, kuten on huomautettu. Esimerkkejä Jumalan järjestyksestä +ja täsmällisyydestä, katso 1 Moos. 7: 11; 8: 13; 2 Moos. 12: 40, 41.] + +Siten huomataan, että maan vakoamisesta sen jakamiseen sukukunnille oli +neljäkymmentäviisi vuotta, niinkuin Joosua todistaa, ja vähän yli +vuoden lähdöstä vakoojien lähettämiseen, joka tekee neljäkymmentäkuusi +kokonaista vuotta ja muutamia kuukausia yli aina Egyptistä lähdöstä +maan jakamiseen asti. Koska ensimäiset neljäkymmentä näistä vuosista +vietettiin korvessa, niinkuin monesta raamatunpaikasta näkyy, etenkin +Apt. 7: 36 ja Hebr. 3: 9, vietettiin jälelläolevat kuusi vuotta maan +jakamiseen Kaanaassa valloittamalla ja omistamalla luvattu maa. + + +Tuomarien aikakausi. + +Me tulemme nyt ajanlaskun vaikeimpaan osaan, ajanjaksoon maan +jakamisesta Saul'in voitelemiseen kuninkaaksi. Sitä kutsutaan +tavallisesti tuomarein aikakaudeksi, vaikkei tuomarinvirka ollutkaan +yhtämittaisesti täytetty. Tuomarien kirjassa ja 1 Samuelin kirjassa +oleva kertomus mainitsee yhdeksäntoista jaksoa, jotka yhteensä +käsittävät lähemmä neljäsataaviisikymmentä vuotta; mutta ne ovat niin +yhteydettömiä ja katkonaisia, sekasia ja niin suuressa määrässä +sotkeutuneet, ettemme niistä voisi saada esille mitään varmaa tulosta, +ja olisimme pakotetut lopettamaan tutkimuksemme tähän, niinkuin toiset +ovat tehneet, ellei Uusi Testamentti täyttäisi, mitä tässä puuttuu. +Paavali ilmottaa, että kun Jumala oli jakanut heille maan arpomisen +kautta "antoi hän heille tuomareita [noin] neljänsadanviidenkymmenen +vuoden kuluessa Samuel profeettaan saakka. Ja sitten he anoivat +kuningasta, ja Jumala antoi heille Saulin." -- Apt. 13: 19--21. (Ruots. +kään.) + +Vanhassa Syrialaisessa Uuden Testamentin käännöksessä, joka +on vanhempi kaikkia kreikkalaisia käsikirjotuksia, kuuluu tämä: +Neljänsadanviidenkymmenen vuoden kuluessa antoi hän heille tuomareita +Samuel profeettaan asti -- joka oli viimeinen tuomareista. Apostolin +tiedonantoa tämän tuomarien aikakauden pituudesta, pidämme erityisesti +aijottuna ratkaisuna tälle asialle. Ainoastaan kahdessa tapauksessa -- +noissa neljässäsadassakolmessakymmenessä vuodessa liitosta lakiin, ja +tässä tuomarien ajassa, -- on jonkun verran epätietoisuutta Vanhan +Testamentin ajanlaskussa, mutta molemmat jaksot ilmotetaan selvästi +Uudessa. Onko ajateltava, että tämä olisi ollut ainoastaan sattuma? +Eikö ole järkevämpää otaksua että Jumala ensin kätki asian, jättämällä +Vanhan Testamentin kertomuksen epätäydelliseksi ja sittemmin täytti +Uudessa Testamentissa sen, mitä puuttui, jotta määrätyn ajan tullessa, +kun huomio kiintyisi siihen, ne, joilla olisi kylliksi halua +vertailemaan tiedonantoja, löytäisivät puuttuvat renkaat täydennettyinä +sellaisella tavalla, joka on omiaan herättämään luottamusta suureen +ajanmäärääjään. + + +Kuninkaitten aikakausi. + +Saulin hallitus käsitti sen nelikymmenvuotisen ajan, joka seurasi +viimeistä tuomaria, kunnes David voideltiin kuninkaaksi, niinkuin +ylempänä on osotettu; ja hänen jälkeensä on helppo löytää Davidin suvun +kuninkaiden hallituskausia Aikakirjoissa, kuten seuraa: + + Saulin "aikakausi" (eng.) Apt 13:21... 40 vuotta + David hallitsi . 1 Aikak 29: 27..... 40 " + Salomo " . 2 Aikak 9: 30...... 40 " Rehabeam " . " " 12: 13...... 17 " + Abia " . " " 13: 2...... 3 " + Asa " . " " 16: 13...... 41 " + Josafat " . " " 20: 31...... 25 " + Joram " . " " 21: 20...... 8 " + Ahasia " . " " 22: 2...... 1 vuoden + Atalia " . " " 22: 12...... 6 vuotta + Joas " . " " 24: 1...... 40 " + Amasia " . " " 25: 1...... 29 " + Usia " . " " 26: 3...... 52 " + Jotam " . " " 27: 1...... 16 " + Ahas " . " " 28: 1...... 16 " + Hiskia " . " " 29: 1...... 29 " + Manasse " . " " 33: 1...... 55 " + Amon " . " " 33: 21...... 2 " + Josia " . " " 34: 1...... 31 " + Joakim " . " " 36: 5...... 11 " + Sedekia " . " " 36: 11...... 11 " + Yhteensä 513 " + + +Seitsemänkymmentä hävityksen vuotta. + +Tämä vie meitä siihen ajanjaksoon, jolloin maa oli autiona, ja joka +kesti seitsemänkymmentä vuotta ja päättyi kansan palaamisella +Baabelista Kyyron ensimäisenä vuonna, 536 e.K. (Katso 2 Aikak, 36: 20, +23.) Tämä vuosiluku on oikeaksi taattu maailmanhistoriassa, ja +raamatullinen ajanlasku ei jatku kauvemmaksi. + + +Ajanjakso Israelin lasten Babelista palajamisesta vuoteen 1873 j.K. + +Ajanjaksoa juutalaisten palajamisesta Baabelista, heidän maansa +seitsenkymmenvuotisen hävityksen lopulla, Kyyron ensimäisestä vuodesta +alkaen, siihen vuoteen, joka on tunnettu vuodeksi 1, ei raamatullinen +kertomus käsittele. Mutta, niinkuin yllä on mainittu, todistaa maailman +historia sen olevan 536 vuotta pitkän ajanjakson. Ptolemeus, oppinut +kreikkalais-egyptiläinen, maamittari ja tähteintutkija, on varmasti +vahvistanut nämä numerot. Oppineet ovat yleisesti hyväksyneet ne, ja ne +ovat tunnetut Ptolemeuksen kanoonin (ohjeen) nimellä. + +Niinmuodoin olemme löytäneet selvän ja yhtäjaksoisen ajanlaskullisen +ketjun luomisesta kristillisen ajanlaskun alkuun vuoteen 1 -- kaikkiaan +neljäntuhannen sadankahdenkymmenkahdeksan (4128) vuoden pituisen +ajanjakson, joka yhteensä kristillisen ajanlaskun tuhannen +kahdeksansadan seitsemänkymmenkahden vuoden kanssa tekee kuusituhatta +vuotta luomisesta vuoteen 1873 j.K. + + +Vertailu tämän ajanlaskun ja Usherin ajanlaskun välillä. + +Ehkä joku haluaisi tietää, missä kohdin yllä kerrottu ajanlasku eroaa +siitä ajanlaskusta, joka on reunamuistutuksena tavallisessa (engl.) +raamatunkäännöksessä ja joka on tunnettu Usherin ajanlaskun nimellä. +Näiden kahden erotus seitsenkymmenvuotiseen hävitykseen on +satakaksikymmentäneljä (124) vuotta. Tämän erotuksen muodostaa neljä +eri aikaa 18, 4, 2, ja 100 vuotta -- kuten seuraa: + +Usher asettaa hävityksen seitsemänkymmentä vuotta _kahdeksantoista +vuotta_ aikasemmaksi yllä esitettyä, s.o. ennen Sedekian, Juudean +viimeisen kuninkaan kukistumista valtaistuimelta -- koska Baabelin +kuningas otti monta kansasta vangiksi sillä ajalla. (2 Aikak. 36: 9, +10, 17, 21; 2 Kunink. 24: 8--16.) Hän tekee nähtävästi sen, ei +mitenkään tavattoman, erhetyksen, että hän laskee nämä +seitsemänkymmentä vuotta _vankeuden_ ajaksi, sen sijaan että Herra +selvästi selittää niiden olevan maan _hävityksen_ seitsemänkymmentä +vuotta, jotta maa olisi "autiona, ettei kukaan siellä asuisi". +Sellainen ei ollut asian laita ennen Sedekian kukistumista. (2 Kunink. +24: 14.) Mutta se hävitys, joka seurasi Sedekian kukistumista, oli +täydellinen; sillä vaikka halvimpia maakunnassa jätettiin viinamäen +miehiksi ja peltomiehiksi (2 Kun. 25: 12), niin pakenivat nämäkin pian +-- "koko kansa, sekä suuret, että pienet" -- Egyptiin, sillä he +pelkäsivät kaldealaisia (värssy 26). Tässä ei voi mikään epätietoisuus +tulla kysymykseenkään; ja sen tähden on, laskettaessa aikaa _maan +hävittämiseen_, otettava lukuun kaikki ajanjaksot Sedekian hallituksen +loppuun, niinkuin me olemme tehneet. + +_Neljän vuoden_ erotus on Joram'in hallituksessa. Usher sanoo sen +kestäneen neljä vuotta, kun Raamattu sanoo sen kestäneen kahdeksan +vuotta. -- 2. Aikak. 21: 5; 2 Kun. 8: 17. + +_Kahden vuoden_ erotuksesta tapaamme toisen Ahaksen hallitusajassa, +jonka Usher sanoo olleen viisitoista, Raamatun sanoessa sen olleen +kuusitoista vuotta. (2 Aikak. 28: 1 ja 2. Kun. 16: 2.) Toinen on +Joaksen hallituksessa, jonka Usher laskee kolmeksikymmeneksiyhdeksäksi +vuodeksi, Raamatun sanoessa sen olleen neljäkymmentä vuotta. -- 2. Kun. +12: 1; 2. Aikak. 24: 1. + +Nämä erotukset ovat selitettävissä ainoastaan sen otaksumisen kautta, +että Usher seurasi tahi koetti seurata Josefusta, erästä juutalaista +historiankirjottajaa, jonka vuosilukuja nyttemmin yleisesti pidetään +huolimattomina ja virheellisinä. Me luotamme yksinomaan Raamattuun, +uskoen, että Jumala on oma tulkkinsa. + +Lukuun ottamatta näiden kahdenkymmenenneljän vuoden eroa kuninkaitten +ajassa on vielä toinenkin eroavaisuus yllä esitetyn raamatullisen +ajanlaskun ja Usherin ajanlaskun välillä, nim. _sata vuotta_ tuomarien +ajassa. Tässä eksyttää Usherin tuo silmiinpistävä virhe 1 Kun. 6: 1, +jossa sanotaan, että Salomonin neljäs hallitusvuosi oli +neljässadaskahdeksaskymmenes vuosi Egyptistä lähtemisen jälkeen. Se on +nähtävästi oleva viisi sataa kahdeksankymmentä ja johtui se +mahdollisesta virheellisestä jäljennöksestä; sillä jos me Salomon +neljään vuoteen lisäämme Davidin neljäkymmentä ja Saulin ajan +neljäkymmentä ja ne neljäkymmentäkuusi vuotta Egyptistä lähtemisestä +maan jakamiseen, saamme satakolmekymmentä vuotta, jotka, vähennettynä +neljästäsadastakahdeksastakymmenestä, antaisivat jäännökseksi +ainoastaan kolmesataaviisikymmentä vuotta tuomarien ajaksi niiden +_neljän_sadanviidenkymmenen vuoden sijaan, jotka Tuomarienkirja ja +Paavali mainitsevat, kuten ylempänä on näytetty. Hebrealainen kirjain +"_dalet_" (4) on hyvin paljon "_he_" (5) kirjaimen näköinen, ja +otaksutaan virheen johtuneen siitä, mahdollisesti jäljentäjien +erhetyksestä. Ensimäinen Kun. 6: 1 tulisi siis kuulua +viisisataakahdeksankymmentä vuotta ollakseen täydellisessä +sopusoinnussa toisten tiedonantojen kanssa. + +Siten oikasee Jumalan Sana ne muutamat vähäpätöset erhetykset, jotka +tavalla tai toisella ovat sinne pujahtaneet. On muistettava +yllämainittujen aukkojen olevan siinä ajanjaksossa, joka täydellisesti +täydennetään Uuden Testamentin henkeyttämän todistuksen kautta. + +Siis, Usherin pitäessä vuotta 1 4005:nä Aadamin luomisesta, +oli se todellisuudessa, niinkuin olemme näyttäneet vuosi 4129 +raamatunkertomuksen mukaan, joten siis selviää, että vuosi 1872 +j.K. on maailman luomisesta vuosi 6000, ja v. 1873 j.K. on +seitsemännentuhatvuotiskauden alku, seitsemäs milleniumi tahi seitsemäs +tuhatvuotispäivä maan historiassa. + +Niinmuodoin on yksin Raamatusta otettu ajanlasku alkaen luomisesta +riittävästi todettuun yleiseen historiaan asti selvä ja vahva ja antaa +samalla todistuksen jumalallisen kaitselmuksen erityisistä +muistiinpanotavoista, sen kätkemisestä ja sen vähitellen tapahtuvasta +paljastamisesta, kun aika on tullut. Ja tämä yhdistettynä luotettaviin +vuosilukuihin kristillisessä ajanlaskussa ja muutamiin vuosisatoihin +ennen sitä, tekee meille mahdolliseksi tarkalleen määrätä sen paikan, +missä me nyt olemme ajan virralla. Ja me alamme toivehikkaasti nostaa +päämme ylös ja iloita, kun aavistamme että todellakin olemme +siirtymäisillämme seitsemännen vuosituhannen ihanaan aikaan -- jos +kohta huomaammekin, että sen alku tulee olemaan pimeä ja täynnä hätää, +niinkuin profeetat ovat ennustaneet, ja että rajuilmanpilvet alkavat +kokoontua ja pimetä. + + + +Herramme syntymisen vuosiluku. + + +Kuudennella vuosituhannella alkoi kirkko laskea ajan Herramme +syntymästä ja määräsi vuosiluvun A.D. (Anno Domini, Herramme vuosi, +kristillisen ajanlaskun v. 1), niinkuin se nyt on, s.o. 536 vuotta +Kyyroksen, Persian kuninkaan ensimäisestä vuodesta. [Vuoden A.D. +määräsi jo neljännellä vuosisadalla Dionysius Eksiguus ja muut sen ajan +oppineet, vaikka se ei tullut yleiseen käytäntöön, ennenkuin +kuudennella vuosisadalla.] Se asianhaara, onko tässä osattu +oikeaan tahi ei, ei vaikuta tässä ylempänä esitettyyn +ajanlaskuun, joka osottaa, että nuo kuusituhatta vuotta Aadamin +luomisesta päättyivät vuodella 1872 j.K.; tämä on nimittäin +kahdeksantoistasataaseitsemänkymmentäkaksi vuotta sen vuoden +jälkeen, joka merkitään A.D., ja Kyyroksen ensimäinen vuosi oli +viisisataakolmekymmentäkuusi vuotta ennen tätä vuotta (A.D.), olkoonpa +tämä sitte ollut Herramme syntymävuosi tahi ei. + +Emme kentiesi voi selittää tätä paremmin kuin viivalla ja sen +yläpuolella olevalla tähdellä, joka esittää A.D:tä v. 1 -- näin siis: +e.K.--------*--j.K. Otaksu, että viiva esittää maailman historian +kuuttatuhatta vuotta Aadamin luomisesta vuoteen 1873 j.K.; ja +esittäköön tähti kääntymäpistettä e.K:n ja j.K:n välillä. Tämän pisteen +siirtäminen puolelle ja toiselle, ei muuta ajanjakson pituutta +kokonaisuudessaan, joskin se muuttaa vuosien nimitykset. A.D. pisteen +muuttaminen vuoden taaksepäin tekisi jakson e.K. vuotta lyhemmäksi ja +jakson j.K. vuotta pitemmäksi, mutta e.K. ja j.K. vuosien _summa_ +tulisi edelleenkin olemaan sama, sillä mitä otetaan toiselta osalta se +tulee lisäksi toiselle osalle. Tutkikaamme nyt kumminkin lyhyesti +Herramme syntymisen vuosilukua, koska se tulee olemaan hyödyksi +tutkimuksillemme edempänä. + +On tullut tavaksi oppineiden keskuudessa myöntää, että yleisesti +hyväksytty A.D. (v. 1) on neljä vuotta väärin, että Herramme syntyi +neljä vuotta ennen sitä vuotta, jota nimitetään A.D:ksi, s.o. +vuonna 4 e.K. Ja tätä päätelmää ovat tavallisen englantilaisen +raamatunkäännöksen toimittajat seuranneet. Me emme voi myöntää, että +v. 4 e.K. oli Herramme syntymisen todellinen vuosiluku. Päinvastoin +huomaamme hänen syntyneen ainoastaan yhden vuoden ja kolme kuukautta +ennen tavallista ajanlaskuamme, nim. Lokakuussa v. 2 e.K. + +Tavallinen syy, minkä vuoksi useimmat väittävät, että vuosi 1 olisi +ollut asetettava neljä vuotta taaksepäin määrätäkseen tarkalleen +Vapahtajamme syntymäajan, on ollut halu saada se yhtäpitäväksi eräiden +tietojen kanssa, joita juutalainen historiankirjottaja Josefus on +antanut Herodes Suuren hallitusajan pituudesta. Erään hänen +tiedonantonsa mukaan näyttää siltä kun Herodes olisi kuollut kolme +vuotta ennen sitä vuotta, jota pidetään vuotena 1. Jos tämä olisi +totta, todistaisi se selvästi, että Herramme syntyi v. 4 e.K.; sillä +juuri tämä Herodes käski tappamaan Betlehemin pienet lapset ja hänen +käsistään lapsi Jeesus pelastettiin. (Mat. 2: 14--16.) Mutta onko tämä +Josefuksen tiedonanto luotettava? Onko totta, että Herodes kuoli neljä +vuotta ennen A.D.? Me vastaamme kieltävästi: Josefuksen tiedonannot +eivät yksin muodosta riittävän luotettavaa lähdettä tämän kysymyksen +ratkaisemiseksi, koska hän on tunnettu ja tunnustettu olevan vähemmän +tarkka tiedonannoissaan, mitä vuosilukuihin tulee. + +Mutta tämä mielipide on voittanut alaa; vuosiluku 4 e.K. on tullut +yleisesti hyväksytyksi ja historiallisia tapauksia ja vuosilukuja on +täytynyt venyttää, jotta kävisivät yhteen ja tukisivat tätä päätelmää. +Muiden esitettyjen todistuksien muassa, että v. 4 e.K. oli oikea +vuosiluku, oli eräs kuunpimeneminen, jonka Josefus sanoo tapahtuneen +vähää ennen Herodeksen kuolemaa. Kaikki, mitä tästä kuunpimenemisestä +tiedetään, on kuten seuraa: Herodes oli pystyttänyt suuren kultaisen +kotkan temppelin portin yläpuolelle. Kaksi etevää juutalaista, +nimiltään Mathias ja Juudas, houkuttelivat eräitä nuoria miehiä +repimään alas sen. He tekivät tämän ja heidät vangittiin ja mestattiin. +Tehdäkseen asian selväksi kertoo Josefus, että samalla aikaa oli +toinenkin Mattias, ylimmäinen pappi, joka ei ollut sekaantunut +meteliin. Hän lisää senjälkeen: "Mutta Herodes otti tältä Mattiakselta +pois hänen ylimmäispappiutensa ja poltti sen toisen Mattiaksen, joka +oli nostanut metelin, tovereineen elävänä, ja samana yönä oli kuun +pimeneminen." Tämä on kirjoitettu muistiin ikäänkuin Herodeksen +viimeisinä esiinpistävinä tekoina, joka tapahtui aikana, joka +Josefuksen mukaan mahdollisesti vastaa v. 4 e.Kr., ja joka myös +tarkottaa sitä samaa vuosilukua mainitulla pimenemisellä. + +Mutta kun joskus neljäkin kuunpimenemistä sattuu samana vuonna, on +ilmeistä, ettei, paitsi erinomaisten olosuhteiden vallitessa, +tuollaisen tapahtuman muistiinmerkitseminen todista mitään. Siinä missä +aika yöstä, aika vuodesta ja pimenemisen suuruus yhteisesti ovat +ilmotetut, kuten muutamissa tapauksissa on tehty, on muistiinpanolla +suuri arvo vuosilukujen määräämisessä; mutta tässä tapauksessa ei +esiinny mitään semmoista; niinmuodoin ei muistiinpano todista +kerrassaan mitään, mitä ajanlaskuun tulee. Josefus mainitsee tosin +jonkun paaston, jota mahdollisesti olisi pidetty ennen tuota tapausta, +mutta mikä paasto, tahi miten kauvan sitä ennen se oli, sitä ei +mainita. + +Nyt tapahtui kuitenkin, että v. 4 e.K. oli ainoastaan _yksi_ +kuunpimeneminen, kun taas v. 1 e.K. sattui kolme kuunpimenemistä. +Pimeneminen v. 4 e.K. oli ainoastaan osittainen (kuusi digitiä tahi +ainoastaan puolet kuun kehästä oli peitossa), kun sitä vastoin vuonna 1 +kaikki kolme olivat kokopimenemisiä -- koko kuun kehä oli pimeä, ja +luonnollisesti kauemman aikaa. Tämän kautta herätti tapaus suurempaa +huomiota. Jos siis pimenemiskertomuksella on minkäänlaista merkitystä, +ei se ainakaan anna tukea tuolle aikaisemmalle vuosiluvulle 4 e.K. +Herodeksen kuolinvuotta ei, kaikeksi onnettomuudeksi, kukaan luotettava +historiankirjottaja mainitse. Josefus mainitsee muutamia tärkeitä +kohtia hänen historiastansa ja muutamien tapauksien vuosiluvun, mutta +nämä eivät ole luotettavia. Eräiden hänen tiedonantojensa mukaan olisi +Herodes kuollut v. 4 e.K., mutta toisia vuosilukuja ei voi sovittaa +yhteen tämän kanssa. Esimerkiksi, hänen kuolemansa sanotaan tapahtuneen +hänen ollessaan seitsemänkymmenen vuoden vanhan. Hänet tehtiin +Galilean maaherraksi v. 47 e.K. Josefus sanoo hänen silloin olleen +kahdenkymmenenviiden vuoden vanhan. (Muinais. 149: 2.) Tämän mukaan +olisi hänen syntymävuotensa 72 e.K. (47 ynnä 25.) Hänen kuolemansa +seitsemänkymmenen vuoden ijässä olisikin silloin v. 2 e.K. vuoden 4 +e.K. sijasta. + +Tämän yhteydessä saattaa olla paikallaan kiinnittää huomiota siihen +ristiriitaan mielipiteessä, joka vallitsee oppineiden keskuudessa +Herodeksen kuoleman todellisesta vuosiluvusta, että jokaiselle siten +selviäisi, ettei ole mitään pätevää syytä otaksua että 4 e.K. olisi +ainoa vuosiluku, joka on yhtäpitävä Matt. 2: 14--16 kanssa. Faussettin +Bible Encyclopaedia [Raamatullinen yleistiede] ilmottaa Herodeksen ijän +olleen noin kaksikymmentä vuotta, kun hänet nimitettiin maaherraksi. +Silloin olisi hänen kuolemansa seitsemänkymmenenvuoden ikäisenä +sattunut vuonna 2 j.K. Chamber'in Cyclopedia ja Smithin Bible +Dictionary sanovat hänen ikänsä silloin olleen viisitoista vuotta, joka +lykkäisi hänen kuolemansa vuoteen 7 j.K. Appleton'in Cyclopediassa +sanotaan Ajanlaskua koskevassa luvussa: "Josefus antaa myös +vuosilukuja, mutta hän on aivan liijaksi huolimaton, jotta häntä +voitaisiin ottaa huomioon." + +Siirrymme nyt esittämään raamatullisen todistuksen tästä asiasta, joka +on lähempänä tavallista ajanlaskua ja osottaa, että Herramme syntyminen +tapahtui ainoastaan yksi vuosi ja kolme kuukautta ennen Tammikuuta +vuonna 1. Tämän me tutkimme näin: + +Herramme virka-aika kesti kolme ja puoli vuotta. Nuo +kuusikymmentäyhdeksän esikuvauksellista vuosiviikkoa (Dan. 9: 24--27) +päättyivät hänen kastamiseensa ja voiteluunsa Messiaaksi ja siitä alkoi +viimeinen eli seitsemäskymmenes viikko (viimeiset seitsemän suosion +vuotta Israelille.) Hänet tapettiin _keskellä_ tätä seitsemättäkymmentä +viikkoa, kolme ja puoli vuotta hänen virkansa alkamisesta. Hänet +ristiinnaulittiin, niinkuin tiedämme pääsiäisaikana noin Huhtikuun 1:nä +päivänä, jonakin vuonna. Nuo hänen virkansa kolme ja _puoli_ vuotta, +jotka päättyivät Huhtikuussa, olivat niinmuodoin täytyneet alkaa noin +Lokakuun tienoissa, jonakin vuonna. Ja lokakuu jonakin vuonna on +niinmuodoin täytynyt olla hänen todellinen syntymäkuukautensa, sillä +hän _ei viivytellyt_ virkansa alkamista, niin pian kun hän oli +täyttänyt kolmekymmentä vuotta; ja lain mukaan (jonka alla hän oli +syntynyt ja jota hän totteli) ei hän voinut alottaa ennenkun hän oli +kolmekymmenvuotias, niinkuin luemme: "Ja Jeesus oli, kun alkoi +esiintyä, noin kolmekymmenvuotias", j.n.e. + +Johannes Kastaja oli kuusi kuukautta vanhempi Herraamme (Luukk. 1: 26, +36), niinmuodoin oli hän täysi-ikäinen (kolmekymmenvuotisena lain +mukaan -- 4 Moos. 4: 3; Luukk. 3: 23 j.n.e.) ja alkoi saarnata kuusi +kuukautta ennen kun Herramme saavutti täysi-ikäisyyden ja alotti +virkansa. Johanneksen viran alottamisen vuosiluvun sanotaan selvästi +olleen "viidentenätoista keisari Tiberiuksen [Rooman kolmannen +keisarin] hallitusvuonna." (Luukk. 3: 1.) Tämä on selvä ja määrätty +vuosiluku, josta ei voi syntyä pienintäkään epäilystä. Tiberius tuli +keisariksi keisari Augustuksen kuoltua, Rooman 767 vuotena, joka oli +v. 14 j.K. + +Mutta ne, joita Josefuksen väärät tiedonannot Herodeksen kuolemasta +ovat eksyttäneet ja jotka pitävät Jeesuksen syntyneen v. 4 e.K. +ollakseen sopusoinnussa Josefuksen kanssa, tapaavat tässä Luukkaan +antamassa, selvästi määrätyssä vuosiluvussa vaikean esteen, ja +koettavat saattaa tämänkin sopimaan käsityksensä kanssa noista 4:stä +vuodesta e.K. Saavuttaakseen tämän päämäärän väittävät he Tiberiuksen +alkaneen käyttää valtaa noin kolme tahi neljä vuotta ennen Augustuksen +kuolemaa ja ennenkuin hän oli täydellisesti asetettu keisariksi. He +väittävät, että hänen hallituksensa voidaan mahdollisesti laskea tuosta +vuosiluvusta. + +Mutta sellaiset otaksumiset tulevat näyttäytymään perättömiksi. +Jokainen, joka tahtoo tutkia asiaa historiasta, tulee sen huomaamaan. +On kyllä totta, että Augustus korotti Tiberiuksen hyvin korkeaan +asemaan, mutta se ei ollut _neljä_ vuotta ennen Augustuksen kuolemaa, +niinkuin tuo otaksuma vaatisi, vaan _kymmenen_ vuotta sitä ennen, v. 4 +j.K. Mutta se valta, jolla hän silloin varustettiin, oli ainoastaan +sellainen, jota muutkin ennen häntä olivat omistaneet. Se ei ollut +sanan missään merkityksessä keisarillinen valta, eikä sanan missään +merkityksessä voi sanoa hänen "_hallituksensa_" silloin alkaneen. Hän +oli ainoastaan vallanperijä. Ei edes liijottelemallakaan voitane sanoa +hänen hallituksensa alkaneen ennen Augustuksen kuolemaa ja ennenkun +roomalainen senaatti oli asettanut hänet virkaan, vuonna 14 j.K. + +Historia sanoo: "Keisari, joka lisääntyvän ikänsä vuoksi tarvitsi +apulaista, otti Tiberiuksen pojakseen v. 4 j.K., jolloin hän _uudisti_ +hänen tribunivaltansa." -- Luku _Tiberius, Rees'in Cyclopedia_. + +_Raamatullista ajanlaskua_ + +"Hän [Augustus] päätti niinmuodoin sallia hänen [Tiberiuksen] ottaa +osaa hallitukseen. Tämä muodollinen virkaan asettaminen antoi hänelle +samanlaisen aseman kuin Agrippa vanhuksella oli ollut viimeisinä +vuosinaan, ja epäilemättä tätä pidettiinkin alkuasteena keisarikunnan +ensimäiselle sijalle. _Vallanperimyksen_ ohjelma oli selvästi viitattu: +Tiberius oli saanut käskyn asettua paikalleen senaatin, kansan ja +sotajoukon etupäähän." Pojaksi ottaminen, joka tapahtui tänä aikana, on +päivätty 27 p. Kesäkuuta (A.U.C. [Rooman perustamisen jälkeisenä +vuotena] 757) -- v. 4 j.K. -- -- _Merivalén History of the Romans_ +(Appleton's), Nide IV, siv. 220, 221. + +Meillä on siis täysin painavia todistuksia siitä, ettei keisari +Tiberiuksen ensimäinen hallitusvuosi alkanut kolme tahi neljä vuotta +ennen Augustuksen kuolemaa; ja että se arvo, joka mainitaan tulleen +hänen osakseen Augustuksen hallituksen aikana, annettiin hänelle +kymmenen eikä neljä vuotta ennen Augustuksen kuolemaa, eikä se myöskään +missään suhteessa ollut keisarillinen arvo. + +Voimme sentähden pitää vuosilukua Luukkaan 3: 1 ei ainoastaan ainoana, +joka Uudessa Testamentissa annetaan, vaan myös aivan eittämättömänä. +Asiasta ei voi olla minkäänlaista epätietoisuutta niillä, jotka ovat +sitä tutkineet. Tiberius tuli hallitukseen v. 14 j.K. Hänen +hallituksensa viidestoista vuosi on sentähden vuosi 29 j.K., jona +vuonna, niinkuin Luukas (3: 1--3) sanoo, Johannes alotti virkansa. +Koska siis Herramme kolmaskymmenes syntymäpäivä ja hänen virkansa +alkaminen oli Lokakuussa, ja koska Johanneksen syntymäpäivä ja hänen +virkansa alkaminen sattui täsmälleen kuusi kuukautta aikasemmin, seuraa +siitä silloin, että Johannes alotti virkansa keväällä noin Huhtikuun +1:nä päivänä -- niin pian kun hän oli täysi-ikäinen; sillä Jumalan +suunnitelmat pannaan aina toimeen täsmällisesti aikaan nähden. Johannes +oli siis kolmekymmenvuotias v. 29 j.K., noin 1:nä päivänä Huhtikuuta; +niinmuodoin oli hän syntynyt v. 2 e.K. [Johdoksi niille lukijoille, +jotka ovat tottumattomia laskemaan vuosilukuja, huomautamme sitä +asianhaaraa, että vuoden 29 j.K. alussa olikin vasta kulunut 28 +kokonaista vuotta, kahdeskymmenesyhdeksäs oli ainoastaan alkanut.] noin +ensimäisenä päivänä Huhtikuuta. Ja Jeesuksen syntyminen, kuusi +kuukautta myöhemmin, on täytynyt tapahtua vuonna 2 e.K. noin 1:nä +päivänä Lokakuuta. + +Edelleen on selvä, vahva todistus siitä, että Jeesus ristiinnaulittiin +perjantaina 3 p. Huhtikuuta vuonna 33. Se asianhaara, että hänen +ristiinnaulitsemisensa tapahtui Nisan kuun neljännentoista päivän +loppupuolella, ja että tämä päivänmäärä harvoin sattuu Perjantaiksi, +mutta v. 33 j.K. sattui siksi, vahvistaa tämän päivämäärän niin +täydellisesti, että Usherkin, joka piti v. 4 e.K. Jeesuksen +syntymävuotena, oli pakotettu myöntämään hänen ristiinnaulitsemisensa +tapahtuneen v. 33 j.K. Vertaile Usherin vuosilukuja tavallisen (eng.) +Raamattukäännöksen reunamuistutuksissa Luuk. 2: 21 ja Matt. 2: 1 +lukujen kohdalla hänen vuosilukuihinsa Matt. 27 ja Luukkaan 23 lukujen +kohdalla. Kun ristiinnaulitsemisen vuosiluku on 33 j.K. seuraa, että +jos Jeesus olisi ollut syntynyt vuonna 4 e.K., olisi hän ollut 36 +vuotta vanha kuollessaan; ja hänen toiminta-aikansa hänen +kolmannestakymmenennestä vuodestaan kolmanteenkymmenenteenkuudenteen +vuoteen olisi ollut kuusi vuotta. Mutta selvää on, että Herramme +toiminta käsitti ainoastaan kolme ja puoli vuotta. Ja tämä yleisesti +tunnustettu asia todistetaan Danielin ennustuksessa Messiaksen +tappamisesta _keskellä_ Israelin suosion seitsemättäkymmenettä viikkoa. + +Näin tulee taas todistetuksi, että Jeesuksen syntyminen tapahtui noin +yksi vuosi ja kolme kuukautta ennen tavallista ajanlaskua, v. 1, sillä +kun hänen toimintansa päättyi hänen ollessaan kolmenkymmenenkolmen ja +puolen vuoden vanha, 3:tena päivänä Huhtikuuta v. 33 j.K., niin löytää +helposti hänen syntymävuotensa menemällä taaksepäin vuosilukuun, joka +on kolmekymmentäkolme ja puoli vuotta aikasemmin Huhtikuun 3:matta +päivää v. 33 j.K. Kolmekymmentäkaksi vuotta ja kolme kuukautta ennen +3:matta päivää Huhtikuuta v. 33 j.K. olisi 3:mas päivä Tammikuuta v. 1, +ja vielä siitä taaksepäin yksi vuosi ja kolme kuukautta vie meidät +3:teen päivään Lokakuuta v. 2 e.K., joka tulee olemaan Herramme +syntymäpäivä ja vuosi Betlehemissä. Erotus kuunajan, jota juutalaiset +käyttivät, ja nykyään yleisesti käytetyn auringonajan välillä tulee +olemaan muutamia päiviä, jottemme saata olla aivan varmoja, oliko tuo +täsmällinen päivä mahdollisesti Syyskuussa, noin 27:nnen päivän +tienoissa, mutta 1:nen päivä Lokakuuta on _likipitäin_ oikea. Yhdeksän +kuukautta taaksepäin tästä vie meidät joulun aikaan v. 3 e.K., joka on +se vuosi, jolloin Herramme jätti sen kirkkauden, joka hänellä oli Isän +luona, ennenkuin maailma oli [luotu], ja muuttuminen ihmisluontoon +alkoi. On todennäköistä, että tämä oli alkujaan syynä joulun +viettämiseen Joulukuun 25 päivänä. Jopa eräät kirkkohistorian +kirjottajat väittävät, että joulujuhlaa alkujaan vietettiin muistoksi +Gabrielin ilmestymisestä Neitsyt Marialle. (Luuk. 1: 26.) Varmaa on, +ettei keskitalvenpäivämäärä sovi oikein hyvin yhteen Raamatun +selityksen kanssa, että Jeesuksen syntymisen aikana paimenet olivat +kedolla laumoineen. + + * * * * * + + Kruununi. + + Oon kruunusta kirkkaasta kuullut. + Min' valmisti Herrani mun. + Sen saan mä, kun morsiamekseen + On Jeesus vaan ottanut mun. + + Hän kalliisti osti sen kruunun, + Kun ristillä uhrautui, + Ja haavoihin, pistävään kruunuun. + Mun tähteni antautui. + + Jos kaikki tään maailman kruunut + Nyt tarjona oisivat nuo, + Ne hylkäisin, kauniimman kruunun. + Ja kirkkaamman, ylkäni suo. + + Oi, ettei vaan maalliset maineet + Mun syäntäni kahlita vois, + Et kruununi, taivahan aarteet, + Mun voittoni -- tuhlaisin pois; + + Ei taistella kruunustain tahdon, + Vaikk' ottelu ankara lie; + Jos taistelun jättänen kesken -- + Niin kruunaus toivon se vie. + + Oi, Jeesus, kun loppuun sa kestit, + Niin tunnet nyt kunnian tiet; + Ja voittamaan muitakin autoit -- + Oi riemua, voittoon mun viet! + + En taistella tarvinne kauvan, + Kun koittavi autuuden koi. + "Jo riennä, ja kruunusi kanna", + Näin Herrani kutsu jo soi. + + Ah, silloin ma kruununi lasken + Sun jalkoihis, armahimpain: + "Sä Herra oot johtanut kaikki, + siks' kunnia sulle myös vain." + + + + +KOLMAS LUKU. + +AIKAENNUSTUKSEN TOTEUTUMINEN KRISTUKSEN ENSIMÄISESSÄ TULEMISESSA. + +Dan. 9: 23--27. + +Seitsemänkymmentä viikkoa Danielin ennustuksessa. -- Tapahtumia, joita +ennustettiin sattuviksi sinä aikana. -- Messiaksen tulemisen aika +ilmotettu ja periaate määrätty sen tavan kautta, jolla se on ilmotettu. +-- Avain toisiin aikaennustuksiin. -- Kristuksen ristiinnaulitsemisen +aika ilmotettu -- Israelin erityinen suosio lopetettu vanhurskaudessa, +mutta jatkettu yksityisille. -- Kaikkein pyhimmän voiteleminen. -- Hätä +vuodatettu yksin jätetyn yli. + + +"Niin ota nyt vaari sanasta, että näyn ymmärtäisit. Seitsemänkymmentä +viikkoa on määrätty kansallesi ja pyhälle kaupungillesi, niin +ylitsekäyminen lopetetaan, ja synnit peitetään, ja pahat teot +sovitetaan, ja ijankaikkinen vanhurskaus tuodaan edes, ja näky ja +ennustus suljetaan, ja kaikkein pyhin voidellaan. Niin tiedä +nyt ja ymmärrä, että siitä ajasta, kun käsky annetaan, että +heidän pitää jälleen kotia palaaman ja Jerusalem rakennettaman, +Päämieheen Kristukseen asti on seitsemän viikkoa, niin myös +kaksi-seitsemättäkymmentä viikkoa [7 ja 62 = 69 viikkoa], joina kadut +ja muurit jälleen rakennetaan, vaikka surkialla ajalla." + +"Ja kahden viikon perästä seitsemättäkymmentä surmataan Kristus, mutta +ei itsensä edestä [engl. kään.] ja [erään] Päämiehen kansa tulee ja +kukistaa kaupungin ja pyhän, [roomalaisen Päämiehen -- Tiituksen +sotajoukko], niin että ne loppuvat, niinkuin virran kautta, ja sodan +loppuun asti pitää sen hävitettynä oleman. Mutta hän [Messias] +vahvistaa monelle liiton yhdessä viikossa [seitsemäntenäkymmenentenä +eli viimeisenä suosionliiton viikkona]; ja keskellä viikkoa lakkauttaa +uhrin ja ruokauhrin; ja siksi että kauhistukset ovat levitetyt +kaikkialle, on hän [Messias] tekevä sen [Jerusalemin] autioksi aina +loppuun asti [siksi kun kaikki on täytetty] ja se mikä on määrätty +[Jumalan suunnitelmassa] vuodatetaan yksin jääneiden yli [kansan +yksinjääneiden yli, jota edustettiin Jerusalemin kautta]." +Dan. 9: 23--27. + +Tämän ennustuksen ilmaistessa juutalaisen aikakauden "elonkorjuun" +alkua ja meidän Herramme läsnäoloa siinä pääelonkorjaajana, on useita +toisia ennustuksia, jotka paljoa selvemmin osottavat evankelisen +aikakauden "elonkorjuun" alkua, jossa Herramme samalla tavalla, +toisessa tulemisessaan, tulee olemaan pää-elonkorjaaja. Tämän +ennustuksen toteutuminen valaisee ennustuksen toteenkäymistä ylimalkaan +ja määrää myös tärkeän kohdan eräässä toisessa ennustuksessa, jonka +edempänä tulemme osottamaan. + +Monien yhtyneiden ennustusten määrätessä ja todistaessa Kristuksen +toisen tulemisen vuosiluvun, oli tämä ainoa, joka ilmaisi ajan hänen +ensimäiselle tulemiselleen. Jos tämän täyttyminen selvästi todetaan, +tulee se olemaan meille apuna laskiessamme ja arvostellessamme niitä +ennustuksia, jotka tarkottavat hänen toista tulemistansa. Sentähden +annamme tässä tilaa tälle täyttyneelle ennustukselle, kuin myös siitä +syystä, että on välttämätöntä ymmärtää muutamat tässä ennustuksessa +määrätyt vuosiluvut niiden ennustuksien yhteydessä, jotka tarkottavat +toista tulemista, joita tullaan käsittelemään edempänä kirjassa. + +Daniel oli saanut nähdä monta näkyä, niinkuin kerrotaan hänen +ennustuksensa 2:ssa, 4:ssä, 7:ssä ja 8:ssa luvuissa. Kaikki nämä +näyttivät pakana- eli ei-juutalaisten valtakuntien suurta enentymistä +ja edistymistä; mutta hänellä oli Israelin etu mielessä, eikä hän ollut +saanut mitään tietoa Israelin tulevaisuudesta. Hän tiesi kumminkin +Jeremian ennustuksesta (Jer. 29: 10; 2 Aikak. 36: 20--23), että Juudan +maan autiona oleminen jatkuisi seitsemänkymmentä vuotta; ja +tietäessään, että tämä aika pian oli kulunut (Dan. 9: 2.) rukoili hän +innokkaasti Jumalan suosion palaamista Israelille (värssyt 17--19), ja +ylläoleva oli Jumalan vastaus hänelle enkelin kautta. + +Se määrätty aikakausi Israelin historiassa, jota tässä osotetaan, on +_seitsemänkymmentä viikkoa_, joka lasketaan määrätystä alkukohdasta +-- nimittäin siitä käskystä, joka annettiin "Jerusalemin +ennalleenasettamisesta ja rakentamisesta" (huomaa! ettei tämä koskenut +temppeliä.) Tänä aikakautena tulisi suuria asioita toimitettaviksi: -- +Kaupunki rakennettaisiin uudelleen epäsuotuisissa oloissa (Neh. 4), +ahdingon aikoina; synti tulisi päättymään sen kautta, että pahuus +sovitettiin; ja vanhurskaus (vanhurskaaksi tekeminen) tulisi +toimeenpantavaksi -- ei sellainen, joka vuosi vuoden jälkeen +saavutettiin härkien ja kauristen veren kautta, vaan todellinen ja +"ijankaikkinen vanhurskaus", joka aikaan saataisiin Kristuksen uhrin +kautta. Danielille ilmotettiin myös, että hän, joka toimeenpanisi +paremman uhrin, senkautta _lakkauttaisi_ Lain esikuvalliset uhrit ja +ruokauhrit. + +Tänä aikakautena oli Messias, Israelin kauvan odotettu Lunastaja, +tuleva, ja seitsemän viikkoa ja kaksi ja kuusikymmentä viikkoa eli +kuusikymmentäyhdeksän viikkoa oli ilmotettu kuluvan Messiaksen +läsnäoloaikaan asti. Ja tämän jälkeen hän tulisi tapettavaksi, mutta ei +itsensä tähden. Siksi tulisi Messiaksen tulemisen jälkeen olemaan +jälellä yksi viikko, viimeinen, seitsemäskymmenes tästä luvatusta +suosiosta, ja keskellä tätä viikkoa, niin oli ennustettu, tulisi hän +lakkauttamaan esikuvaukselliset uhrit antamalla "henkensä vikauhriksi." +-- Jes. 53: 10--12. + +Nämä seitsemänkymmentä viikkoa, eli neljäsataayhdeksänkymmentä päivää +merkitsivät neljääsataayhdeksääkymmentä vuotta, jokaisen esikuvallisen +päivän merkitessä yhtä vuotta. Ja se seikka, että tämä ainoa +ajanennustus, joka suoranaisesti koskee ensimäistä tulemista, täyttyi +_tällä tavalla_. antaa avaimen eräisiin toisiin ennustuksiin, jotka, +kuten edempänä tullaan näyttämään, ovat olleet kätkettyinä +esikuvauksellisiin lukuihin -- _päivä vuoden asemesta_ -- siksi kun +määrätty aika niiden ymmärtämiselle on tullut. Tämä ennustus oli niin +laadittu, että Daniel ja toiset juutalaiset voisivat, jos niin +tahtoivat, pitää sitä mahdottomana ja aikaa myöten unohtaa se; tahi oli +niillä mahdollisuus muistaa se, jotka "_odottivat_ Israelin +lohdutusta", ja jotka otaksuivat ajan olleen esikuvauksellisen, kuten +Hesekiel. (Luku 4: 6.) Varmaa on, että sellaiset, jotka olivat +uskollisia, ymmärsivät odottaa Messiasta. On kirjotettukin, että kaikki +odottivat häntä (Luuk. 3: 15), vaikkakaan kaikki eivät kyenneet +ottamaan häntä vastaan sillä tavalla, kun hän tuli. Huomattava on, että +ne kuusikymmentäyhdeksän esikuvauksellista viikkoa, eli neljäsataa +kahdeksankymmentäkolme vuotta luetaan _Messiakseen, Ruhtinaasen_, eikä +Jeesuksen syntymiseen Betlehemissä. Heprealainen sana _Messias_, joka +vastaa kreikkalaista sanaa _Kristus_, merkitsee _voideltua_, ja on +pikemmin arvonimi kuin nimi. Jeesus ei ollut Voideltu, Messias, +Kristus, ennenkuin kasteensa jälkeen. Vertaa Apt. 10: 37, 38 ja Matt. +3: 16. Hänet voideltiin Pyhällä Hengellä kohta noustessaan vedestä. +Tämä tapahtui, kun hän oli saavuttanut miehuusijän, joka oli +kolmekymmentä vuotta lain mukaan, jonka alla hän oli syntynyt, ja jonka +alaisena hän ja jokainen juutalainen oli, kunnes hän lopetti lain +vallan täyttämällä sen vaatimukset -- "nauliten sen ristiin". Sentähden +ulottuvat tämän ennustuksen kuusikymmentäyhdeksän viikkoa hänen +kasteeseensa ja voiteluunsa, josta ajasta, eikä ennemmin, hän oli +Messias, Kristus, Voideltu. Siksi päättyvät ne kuusikymmentäyhdeksän +viikkoa eli neljäsataakahdeksankymmentäkolme vuotta syksyllä v. 29 j.K. +Ja siinä täyttyi se osa ennustuksesta, joka sanoo: "Siitä ajasta kuin +käsky annetaan ulos, että Jerusalem pitää jälleen rakennettaman (Dan. +9: 25), Messiakseen, [voideltuun], Päämieheen asti, on seitsemän +viikkoa, niin myös kaksi seitsemättäkymmentä [kuusikymmentäyhdeksän] +viikkoa." Alkaen siitä, täyttyi, niinkuin huomaamme, seitsemäskymmenes +viikko muiden mukaisesti -- laskemalla vuosi päivän asemasta. + +Useimmat, jotka ovat kirjottaneet tästä aineesta, ovat laskiessaan tätä +aikakautta alkaneet Artakserkseksen seitsemännestä vuodesta, kun +Esralle (Esra 7: 7--14) jätettiin tehtävä, jonka he pitävät Kyyroksen +käskyn sovelluttamisena. (Esra 1: 3; 5: 13; 6: 1--12.) Huomattava on +kumminkin, että Kyyros käski rakentaa Herran huoneen -- templin ja +esikartanon muurin. Mutta toinen käsky annettiin Nehemialle +Artakserkseksen kahdentenakymmenentenä vuotena, nimittäin _rakentaa +uudelleen Jerusalemin muurit_, jotka siihen aikaan olivat rappiolla, +(Neh. 2: 3--8; 6: 15; 7: 1.) Juuri tästä käskystä, "ennalleenasettaa ja +rakentaa Jerusalem", on Danielin ennustus päivättävä. Koko kertomus +sopii yhteen tämän kanssa. On ainoastaan yksi asia joka näyttää puhuvan +tätä vastaan. Siinä Jesajan ennustuksessa, joka koskee tätä käskyä, oli +ennustettu Kyyroksesta, ei ainoastaan: "Hän on päästävä minun vankini +valloilleen", vaan myös: "Hänen pitää rakentaman minun _kaupunkini_" +(Jes. 45: 13). Tähän näennäiseen vastaväitteeseen vastaamme näin: se +sana, joka tässä on käännetty sanalla kaupunki, on _ir_ ja merkitsee +muureilla ympäröityä paikkaa. Me luulemme tässä tarkotettavan temppelin +esikartanon muureja, ja sen kanssa pitävät yllämainitut tosiseikat yhtä +Sama sana _ir_ on käännetty sanalla _(esi-) kartano_ [englantilaisessa +Raamatussa] 2 Kun 20: 4. + +Nehemian suorittaman tehtävän vuosiluvuksi mainitaan tavallisesti 445 +e.K. Mutta Tri Hale'n kronolooginen teos (sivut 449 ja 531) ja Tri +Priestlie'n väitöskirja "Evankelistain Yhtäpitäväisyydestä" ("Harmony +of the Evangelists", sivut 24--38) osottavat, että tämä tavallinen +mielipide on väärä, sekä että tämä tapahtui yhdeksän vuotta +aikaisemmin. Siten on siis meillä vuosi 454 e.K. todellinen vuosiluku +Nehemian tehtävälle; ja tämän päivämäärän kanssa on Danielin ennustus +(luku 9: 25) yhtäpitävä, mikäli se koskee käskyä asettaa ennalleen ja +rakentaa Jerusalem. + +Koska kuusikymmentäyhdeksän viikkoa (7 ja 62) eli +neljäsataakahdeksankymmentäkolme vuotta ulottuvat _Messiakseen_ +(Voideltuun), Päämieheen asti niin me vähennämme tästä +kuudenkymmenenyhdeksän esikuvauksellisen viikon ajanjaksosta eli +neljästasadasta kahdeksastakymmenestäkolmesta (483) vuodesta +neljäsataaviisikymmentäneljä (454) vuotta ennen Kristusta, Jerusalemin +ennalleenasettamis- ja rakentamiskäskyn oikeana vuosilukuna ja jäännös +-- 29 j.K. -- on oleva se vuosi jona Voideltu (Messias) oli ilmestyvä. +Tämä on täydellisesti yhtäpitävä sen kanssa, mitä olemme osottaneet, +nimittäin, että Johannes kastoi Jeesuksen ja sai hän Hengen voitelun v. +29 j.K. noin 3 päivä lokakuuta, jolloin hän oli kolmenkymmenen vuoden +vanha hänen syntymisensä oikean vuosiluvun mukaan, kuten edellisessä +luvussa on näytetty. + +Meidän Herramme virka käsitti _kolme ja puoli vuotta_ ja päättyi hänen +ristiinnaulitsemisellaan passah-juhlan aikana, keväällä v. 33 j.K. +Tässä toteutti hän täydellisesti ennustuksen, joka koski jälellä +olevaa, eli viimeistä viikkoa (viimeiset seitsemän vuotta) luvatusta +suosiosta, ja jossa sanotaan: "kuudenkymmenenyhdeksän (7 ja 62) viikon +_perästä_ on Messias kuoletettava, mutta ei itsensä tähden" [Lause: +"mutta ei itsensä tähden", on sanottu eri tavoilla eri käännöksissä, +joista meillä on useita edessämme, mutta meidän mielestämme on tämä +käännös paras ja selvin.] -- "_keskellä_ [jälellä olevaa 70:tä] +_viikkoa_ on hän lakkauttava uhrin ja ruokauhrin." + +Ne uhrit, joita uhrattiin lain mukaan, lakkasivat siihen; ei siten, +etteivät papit senjälkeen olisi uhranneet eläimiä, suitsutusta, y.m., +sillä näiden uhraaminen jatkui vuosi vuodelta, mutta Jehova ei +hyväksynyt niitä, eivätkä ne missään suhteessa olleet uhreja synnin +tähden. Sitten kun totinen uhri oli tullut, kun meidän Herramme Jeesus +"poisti synnin uhraamalla itsensä" (Hebr. 9: 26), ei Jehova kauvemmin +voinut tunnustaa mitään muuta hänelle uhrattua uhria, eikä myöskään +sellaisten tarpeellisuutta. + +Siellä, ristillä, täytti Messias, joka oli uhrannut itsensä kolme ja +puoli vuotta, tehtävänsä (Joh. 19: 30), ja "päätti" siten "synnin", +teki täyden ja täydellisen sovinnon Jumalan kanssa ihmisten pahuuden +tähden tuoden siten ihmissuvulle _ijankaikkisen_ vanhurskauttamisen +synnistä sen esikuvauksellisen vuotuisen vanhurskauttamisen sijaan, +jonka esikuvauksellinen kansa, Israel, esikuvien kautta sai aikaan. +Messiaksen kuolema oli myös "sinetti", joka takaa kaikkien näkyjen +ja ennustuksien täyttymisen tulevat siunaukset ja "kaiken +ennalleenasettamisen ajat, joista Jumala on ammoisista ajoista asti +puhunut kaikkien pyhäin profeettainsa suun kautta" (Apt. 3: 21.) Nämä +lupaukset, sekä aabrahamilainen liitto, että uusi liitto, vahvistettiin +eli lujitettiin "hänen omalla kalliilla verellänsä" -- (Luuk. 22: 20; 1 +Kor. 11: 25), joka puhuu paremmin puolestamme kuin härkäin ja kauristen +veri -- puhuu ijankaikkisesta vanhurskauttamisesta ja synnin +poistamisesta kaikille niille, jotka ottavat hänet vastaan. Ja +seitsemännenkymmenennen eli juutalaisten suosion viimeisen viikon +jälkimäisellä puoliskolla -- niinä kolmena ja puolena vuotena, jotka +alkoivat helluntaina -- tulivat hänen seuralaisensa, tämän kansan +"kaikkein pyhimmät" voidelluiksi Jumalan pyhällä hengellä niinkuin +Messiaskin oli tullut voidelluksi kuudennenkymmenennenyhdeksännen +viikon lopussa. + +Tällä tavoin täytettiin tämän ennustuksen 24 värssyn määräykset: +"Seitsemänkymmentä viikkoa on määrätty [erotettu] _sinun kansallesi_ ja +pyhälle kaupungilles -- (a) niin ylitsekäyminen lopetetaan, ja synnit +peitetään, ja pahat teot sovitetaan ja ijankaikkinen vanhurskaus +tuodaan edes -- (b) ja näky ja ennustus suljetaan, -- (c) ja kaikkein +pyhin voidellaan." Ennustuksessa ei ollut mitään, joka osotti, että +koko tämä toimi lykättäisiin viimeiseen "viikkoon", jolloin Messias +olisi läsnä; ja epäilemättä käsittivät he tämän sisältävän suuren +parannuksen siveellisessä suhteessa _heidän puoleltaan_, joka +valmistaisi heitä Messiasta varten, ja heidän kansakuntansa +voitelemisen hänen allensa "kaikkein pyhimmäksi" kansaksi, siunatakseen +koko maailmaa. He eivät olleet oppineet, vuosisatojen kokemuksien +kautta, että _he_ olivat voimattomat poistamaan syntiä ja sovittamaan +pahojatekoja, ja että vaadittaisiin täydellistä lunastusuhria sen +suuren työn aikaansaamiseksi, jotta synnit pyyhittäisiin pois ja +tuomitut vanhurskautettaisiin. + +Vaikka Danielin ennustus näyttikin, että Messias tulisi tapettavaksi +keskellä viimeistä viikkoa, niin ei se näyttänyt, että hänen kansansa +suuri joukko tulisi olemaan _epäpyhiä_, ja että he sentähden tulisivat +hyljätyiksi, kuten heille kävi keskellä sitä viikkoa. (Mat. 23: 38.) +Toinen profeetta on sanonut: Hän on täyttävä työn ja _keskeyttävä_ sen +vanhurskaudessa (oikeudenmukaisesti) (engl.); ja kaikki tuli täytetyksi +Jeesuksen virantoimituksen viimeisenä puolena viikkona (kolmena ja +puolena vuotena), lukuunottamatta kaikkein pyhimpäin voitelemista. +Mutta mitenkä on seitsemännen viikon, niiden kolmen ja puolen vuoden +ylijäämän kanssa, jotka ulottuivat ristin tuolle puolen? Lupasiko ehkä +Jehova erottaa seitsemänkymmentä suosion viikkoa Israelin hyväksi, +antaen todellisuudessa ainoastaan kuusikymmentäyhdeksän ja puoli? Ensi +silmäyksellä näyttää siltä, etenkin kun muistamme, että Jeesus +ainoastaan viisi päivää ennen kuolematansa, "keskellä viikkoa", itki +kaupungin tähden ja hylkäsi sen sanoen: "Teidän huoneenne jätetään +teille autioiksi." Mutta ei niin; Jehova tiesi alusta alkaen +minkälainen loppu oli; ja kun hän lupasi seitsemänkymmentä viikkoa, +tarkotti hän myös sitä. Niinmuodoin täytyy meidän odottaa löytävämme +suosion ulottuvan tätä kansaa kohtaan kolmen ja puolen vuoden aikana +ristiinnaulitsemisen jälkeen, huolimatta siitä, että he silloin +kansakuntana jätettiin autioksi. + +Etteivät israelilaiset kansana olleet soveliaita ottamaan vastaan +parahinta eli hengellistä suosiota (eikä myöskään maallista suosiota), +osotettiin sen kautta, että he hylkäsivät Messiaksen, niinkuin Jumala +jo edeltäpäin oli nähnyt ja sanonut; siten ei ollut minkäänlaiseksi +hyödyksi heille jatkaa heidän koetustaan, kansana katsottuna, yli +seitsemänkymmenenviikon puolivälin, ja se keskeytettiin eli katkaistiin +siinä, kun heidät jätettiin "autioiksi" -- suljettiin pois suosiosta. +Heidän aikakautensa loppupuolella (kolme ja puoli vuotta) suosio +_suurennettiin_, vaikka se rajotettiin "jäännökseen", "pyhimpiin", +puhtaimpiin eli soveliaimpiin, joita ainoastaan se voi hyödyttää. (Jes. +10: 22, 23. Vertaa _Room_. 9: 28.) Suosion suurentuminen oli siinä, +että tämä jäännös kolmen ja puolen vuoden aikana tuli yksinomaan +olemaan huomion ja lähetystyön esineenä niiden suurempien etujen +ohella, joita henkinen hallituskausi tarjosi, työ, joka alkaen +opetuslapsista helluntaina, todennäköisesti ulottui jokaiseen tämän +kansan tuleentuneeseen vehnään tänä erityisenä suosion aikakautena. +Katso Apt. 2: 41 ja 4: 4 ensimäisien päivien tuloksen suhteen. Juuri +tästä syystä, vaikkakin Jeesus oli maistanut kuoleman kaikkien tähden, +ja iloinen sanoma oli julistettava kaikille, käski hän opetuslapsien +"alkaa Jerusalemissa." Eivät he myöskään saaneet jättää tätä erikoista +työtä eivätkä tarjota uuden hallituksen suosiota kenellenkään muille, +ennenkuin ne kolme ja puoli vuotta siitä _suosiosta, joka oli luvattu +Israelille_, olivat täyttyneet -- ennenkuin Jumala erityisesti lähetti +sen pakanain yhtä hyvin kuin juutalaistenkin luo. -- Apt. 10. + +_Kristuksen ensimäinen tuleminen_ 79 + +Korneliuksen kääntymisen varmasta vuosiluvusta voivat kronoloogit +ainoastaan arvaamalla päättää; ja niinmuodoin arvellaan sen eri +laskelmain mukaan tapahtuneen vuosien 37 ja 40 välillä j.K.; mutta +katsoen siihen selvään ennustukseen, jota nyt tarkastamme, +emme epäile sen tapahtuneen syksyllä v. 36 j.K.; sillä tällöin +päättyivät nuo Israelin suosion seitsemänkymmentä viikkoa eli +neljäsataayhdeksänkymmentä vuotta. Koska suosio yksinomaan heitä +kohtaan lakkasi silloin, oli aivan paikallaan lähettää evankeliumi +pakanoille. Israelilaiset eivät tämän jälkeen olleet suljetut +evankeliumista, mutta heitä kohdeltiin samoin kuin pakanoita, vaikka +ennakkoluulot epäilemättä aiheuttivat sen, että jäännös tuli vähemmän +suotuisaan asemaan. Koska "pyhimmät" jo olivat tulleet valituiksi, ei +evankeliumi enää rajottunut israelilaisiin yksistään, vaan oli avoinna +jokaiselle olennolle, jolla oli kuulevat korvat. + +Noiden seitsemänkymmenen viikon kuluttua tuli se hätä ja vaiva, joita +mainitaan 26 ja 27 värs. loppuosissa. Roomalainen päämies tuli ja +hävitti todellakin kaupungin ja temppelin, ja virran lailla jätti hän +jälkeensä kauheaa hävitystä ja turmiota. Ja Messias, jonka he +hylkäsivät, on sallinut monenlaatuisen pahan kohdata tätä kansaa siitä +lähtien, ja tulee yhä sallimaan sen "loppuun asti", kunnes he ovat +saaneet riittämään asti; siksi kun hän on sanova: "Puhukaat suloisesti +Jerusalemille ja saarnatkaa sille, että sen aika on täytetty, että sen +rikokset ovat annetut sille anteeksi." (Jes. 40: 2.) Sillä aikaa on se, +_joka on määrätty_, vuodatettava tämän yksinjääneen (eli tämän hyljätyn +kansan yli), kunnes heidän murheensa mitta on täytetty -- siihen +päivään, jolloin he tulevat sanomaan: "Siunattu olkoon hän, joka tulee +Herran nimeen." Jumalalle kiitos, tämä Israelin vapautus on nyt +koittamaisillaan, ja vaikkei heidän hävityksensä ja hätänsä vielä ole +päättynyt, niin tulee hetki hetkeltä se aika lähemmäksi, jolloin suomut +putoavat heidän ennakkoluulojen sokaisemista silmistään, ja he saavat +nähdä hänet, jota ovat pistäneet, ja he tulevat itkemään häntä, +niinkuin esikoista itketään. -- Sak. 12: 10. + +Koska monet lukiessaan tätä nyt tarkastettua paikkaa ovat joutuneet +hämilleen ja erehdykseen sen johdosta, että ovat kykenemättömiä +ymmärtämään profeetallisen sanan järjestystä, ja sekottavat Päämiehen +Messiaksen roomalaisen päämiehen kanssa j.n.e. niin kehotamme tarkasti +tutkimaan tätä paikkaa, sillä tavoin kuin se on järjestetty tämän luvun +alussa, huomioonottamalla sulkumerkit ja selittävät huomautukset +hakasien sisällä. + + Oi Herrani kallis, mun aarteni oot, + Mun toivoni, turvani ain'! + Kaikk' huoleni entiset unhottukoot, + Sun kuoloas katselen vain. + + Kun tahtoni tahtohos haudannut oon, + On tahtosi silloin myös mun. + Oi Herra, sun voimasi vahvistakoon + Mua täyttämään tahtoas sun! + + Kun aamusi armahin koittamaan saa, + Yön usvat jo haihtuvat nuo, + Ei silloin oo taistoa uuvuttavaa, + Sun valtasi rauhankin tuo. + + Ah, kuinka mä Herra sua kiittänenkään, + Kun kutsusi korkean sain + Sun laumaasi pienoiseen yhdistymään + Ja luonasi viipymään ain! -- + + + + +NELJÄS LUKU. + +PAKANAIN AJAT. + +Mitä pakanain ajoilla tarkotetaan. -- Niiden alku. -- Niiden pituus. -- +Niiden loppuminen vuonna 1914. -- Näihin liittyviä tapahtumia. -- Näitä +seuraavia tapahtumia. -- Kirjaimellinen ja esikuvauksellinen aika. -- +Huomiota herättävä esikuva (tyyppi). -- Nykyisiä merkkejä. -- Jumalan +valtakunta tulee kukistamaan pakanain hallituksen. -- Siksi on +edellinen perustettu ennenkuin jälkimäinen loppuu -- ennen vuotta 1914. +-- Syyt miksi pakanain hallitus sitä vastustaa. -- Miten ja milloin +kaikki lopullisesti tulevat ilolla ottamaan vastaan sen. -- "Kaikkien +kansojen toivo" on tuleva. + + +[Koska tässä luvussa käsitelty aine on hyvin läheisessä yhteydessä +aineen kanssa ensimäisen osan 13:ta luvussa, tulee lukijalle olemaan +suureksi avuksi käydä uudelleen läpi mainittu luku, ennenkuin hän alkaa +tämän luvun.] + +"Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat +täyttyvät." -- Luuk. 21: 24. + +Lauselmaa "pakanain ajat" käytti Herramme siitä väliajasta maan +historiassa, joka on Jumalan tyypillisen valtakunnan, Israelin +valtakunnan poisottaminen (Hes. 21: 25--27.) ja sen antityypin, Jumalan +totisen valtakunnan alkamisen ja päättymisen välillä, kun Kristus +tulisi "kirkastettavaksi pyhissänsä ja kaikkien niiden ihailtavaksi, +jotka uskovat sinä päivänä." + +Tällä väliajalla tulisi pakanalliset hallitukset pitämään valtiutta +maan päällä; ja Israel, sekä lihallinen että hengellinen, on ollut ja +tulee olemaan näille valloille alamainen, siksi kun heidän aikansa on +päättynyt. Vaikka Jumala ei ole hyväksynyt tahi määrännyt näitä +hallituksia, niin antaa hän kuitenkin niiden olla hallituksessa. Toisin +sanoen, hän on erityisiä tarkotuksia varten sallinut heidän valtaansa +määrätyn ajan. + +Maan herraus annettiin alkuperäisesti Aadamille, jotta hän vallottaisi +sen sekä omistaisi ja hallitsisi sitä vanhurskaudessa. (1 Moos. 1: 28.) +Aadam ei pystynyt tähän, ja synnin kautta rikottu herraus otettiin +häneltä pois. Sen jälkeen sallittiin enkelien hallita. Mutta sen +sijaan, että olisivat kohottaneet langennutta sukua, niin tapahtui, +että muutamat "eivät säilyttäneet valta-asemaansa", vaan lankesivat +ylitsekäymiseen. Vedenpaisumuksen jälkeen ilmotti Jumala Aabrahamille +aikomuksensa tuoda tarvittavan avun syntiselle kuolevalle suvulle hänen +jälkeläisensä kautta, herättämällä heidän keskuudestaan suuren +lunastajan, hallitsijan ja opettajan, sanoen: "Sinun siemenessäsi pitää +kaikki kansat maan päällä siunattaman." + +Tämä oli aikaisin hengen antama viittaus kansallisesta yleisvallasta +maan yli. Ja tullen Jumalalta, sisälsi tämä viittaus tuon hallitsijan +erityisen sopivaisuuden ja aivan ominaisen etevyyden kaikkien muiden +yli. Siksipä tulisi olemaan koko ihmiskunnalle hyödyllistä kuulua +sellaisen hallitsijan alle. Kieltämättä tämä lupaus Aabrahamille täytti +hänen jälkeentulevaistensa, israelilaisten sydämet ja mielet ja +tunnettiin hyvin heidän heimolaistensakin, moabilaisten ja edomilaisten +keskuudessa. On luultavaa, että muut kansat tulisivat tuntemaan +sellaisen kansallistoivon, ja niin ollen emme voi epäillä, että ylpeys +herättäisi heissä halun tulla tuoksi etevämmäksi kansaksi ja pitää +hallussaan yleisvaltaa, koska hekin pitäisivät itseään joka suhteessa +yhtä kykenevinä ja soveliaina hallitsemaan ja opettamaan ja siten +siunaamaan kansoja, kuin joku Aabrahamin jälkeläisistä. + +Israelin toivo saavuttaa maailmanvalta, ei kansojen toivon ja tahdon +perustuksella, vaan Jumalan tahdon ja mielen ja hänen heidän hyväkseen +ilmotetun valtansa perustuksella, näytti levinneen muihinkin kansoihin. +Kaikissa tapauksissa huomaamme, että nuo pakanalliset kuninkaat ja +kansat ottivat vastaan valtansa suosionosotuksina niiltä jumalilta, +joita he palvelivat. Ja sama ajatus huomataan vieläkin jokaisessa +pienemmässä hallitsijassa ja ruhtinaassa yhtähyvin kuin mahtavimmissa +kuninkaissa ja keisareissa. Vaikka kuinkakin heikkoja sielun ja ruumiin +puolesta, vaikka kuinkakin paheellisia ja kelvottomia hallitsemaan, +olkoonpa sitten itseään eli toisia, vallitsee heitä melkein +mielettömässä määrässä se ajatus, että Jumala erityisesti on valinnut +heidät ja heidän perheensä hallitsemaan ja "SIUNAAMAAN" (?) koko maata. +Tätä oppia, jonka syvät rivit ovat omaksuneet, toitotetaan mitaleissa, +rahoissa ja valtiopapereissa sanoilla: "Jumalan armosta -- kuningas." + +Sillä lailla, Israelin odottaessa ja toivoessa luvattua herrautta maan +yli ja kun he monta kertaa luulivat olevansa hyvin lähellä toivonsa +toteutumista, erityisesti David ja Salomo kuninkaiden aikana, tuli +yleisvallan halu yleiseksi toisissa kansoissa. Aikoessaan ottaa pois +kruunun Israelilta, kunnes lupauksen oikea siemen tulisi ottamaan +vallan, päätti Jumala antaa pakanallisten valtakuntien ottaa +hallitusvallan ja tehdä kokeita maailman hallitsemisessa, jotta maailma +myös oppisi huomaamaan turhuuden omissa itsehallitusponnistuksissaan, +niin kauvan kuin se on nykyisessä syntisessä tilassaan. Niinkuin hän +oli antanut Aadamin menetetyn herrauden enkeleille osottaaksensa heidän +kelvottomuuttaan hallitsemaan ja siunaamaan maailmaa, niin jätti hän +nyt tämän herrauden pakanoille antaaksensa heidän koettaa eri tapojaan +ilman hänen avustustansa. Näitä erilaisia kokeiluja sallii Jumala +arvokkaina ja tarpeellisina opetuksina, jotka täyttävät välillä olevat +ajat, kunnes Herran Voideltu, jolla on siihen oikeus, tulee ottamaan +vallan ja täyttämään kaikki hänen armolliset aikeensa. + +Koska lihallinen Israel oli esikuva hengellisestä Israelista, +evankelisesta seurakunnasta, jota myös kutsutaan tässä korkeammassa +merkityksessä "kuninkaalliseksi papistoksi ja pyhäksi kansaksi" (1 +Piet. 2: 9), ja joka määrättynä aikana tulee hallitsemaan ja siunaamaan +kaikkia kansoja, niin oli heidän valtakuntansa samalla tavalla eräissä +suhteissa Kristuksen valtakunnan esikuva. Niinmuodoin kun Jumalan aika +tuli jättää maailmanvalta pakanoille, oli johdonmukaista, että hän +ensin ottaisi pois esikuvauksellisen kruunun Israelilta, ja sitten +lakkaisi antamasta tunnustustaan esikuvaukselliselle valtakunnalle. +Tämän hän teki, selittäen että he olivat osottautuneet kelvottomiksi +korotettaviksi yleisvaltaan, koska heissä siinä määrin kun olivat +saavuttaneet kunnioitusta kansana, pääsi valtaan tapain turmelus, +turhamaisuus ja epäjumalisuus. Tämä tapahtui kuningas Sedekian päivinä +ja jumalallinen käsky lausutaan profeetan sanoissa: -- "Näin sanoo +Herra Jehova: pane pois kuninkaallinen otsakoriste ja ota kruunu +päästäsi. Se, mikä nyt on, ei ole pysyvä sellaisena. Alennettu pitää +ylennettämän ja korkia alennettaman. Minä tahdon sen (kruunun) +kukistaa, kukistaa, kukistaa; eikä se ole enää oleva, kunnes hän tulee, +jolla on siihen oikeus ja hänelle minä sen annan." -- Hes. 21: 24--27. +Tämä kruunun eli vallan kukistaminen on tapahtunut. Kruunu siirrettiin +ensin Baabeliin, senjälkeen meedilais-persialais valtakuntaan, sitten +makedoniaan ja lopullisesti Roomaan. Näiden valtojen luonteen, +jommoisena se historian lehdille piirretään, olemme huomanneet +täydellisesti pitävän yhtä profeetallisien kertomuksien kanssa, +sellaisina kuin ne kuvataan Nebukadnesarin näyssä suuresta +kuvapatsaasta ja Danielin näyssä neljästä petoeläimestä. Tämä Israelin +vallan kukistettu tila tulisi jatkumaan, kunnes Kristus, Israelin ja +koko maan valtaistuimen oikea perillinen, joka osti sen omalla +kalliilla verellänsä, tulisi ottamaan vallan. Hänen valtansa tulee, +niinkuin olemme nähneet, olemaan maailman viides yleisvalta, Jumalan +valtakunta koko taivaan alla. Mutta erotukseksi neljästä edellisestä +vallasta, jotka sallittiin määrätyksi ajaksi, ja jotka sentähden +tunnustettiin, joskaan niitä ei hyväksytty, tulee tämän hyväksymään ja +vahvistamaan Jumala, hänen edustajanansa maan päällä. Se tulee olemaan +Jumalan Valtakunta, Jehovan Voidellun Valtakunta. Se pystytetään +vähitellen suuren hädän aikana, jolla evankelinen aika tulee päättymään +ja jossa nykyiset hallitukset tulevat täydellisesti kukistettaviksi +häviten suuressa sekasorrossa. + +Tässä luvussa esitämme Raamatun todistuksen siitä, että täydellinen +loppu pakanain ajoista, s.o. täydellinen loppu heidän sallituille +valloilleen, on saavutettu vuonna 1914, ja että tämä päivämäärä tulee +olemaan äärimäinen raja epätäydellisien ihmisien hallitukselle. +Huomattakoon, että jos tämä osotetaan olevan Raamatussa varmasti +todistettu tosiseikka, niin se todistaa: + +Ensimäiseksi, että silloin Jumalan valtakunta, josta Herramme opetti +meitä rukoilemaan: "Tulkoon valtakuntasi", on saavuttanut täydellisen +maailmaakäsittävän vaikutuksen, ja että se silloin tulee olemaan +pystytetty eli vahvasti perustettu maan päälle, nykyisten hallitusten +raunioille. + +Toiseksi todistaa se, että hän, jonka oikeus on siten ottaa valta, +silloin tulee olemaan läsnä maan uutena hallitsijana; eikä sitä +ainoastaan, vaan se todistaa, että hän tulee olemaan läsnä melkoisen +ajan ennen tätä päivämäärää; sillä näiden pakanallisien hallituksien +kukistumisen suoranaisena syynä on se, että hän särkee niitä kuin +saviastioita (Ps. 2: 9; Ilm. 2: 27.) ja pystyttää niiden sijaan oman +vanhurskaan hallituksensa. + +Kolmanneksi todistaa se, että joku aika ennen 1914 vuoden loppua, tulee +Kristuksen, Jumalan tunnustaman Seurakunnan, "Kuninkaallisen papiston", +"Kristuksen ruumiin" viimeinen jäsen kirkastettavaksi Pään kanssa; +sillä jokainen jäsen tulee hallitsemaan Kristuksen kanssa, ollen hänen +kanssaan valtakunnan kanssaperillinen, ja valtakuntaa ei voida +pystyttää, jos yksikään jäsen puuttuu. + +Neljänneksi todistaa se, että tästä ajasta alkaen Jerusalem ei +kauvemmin tule olemaan pakanain tallattavana, vaan tulee nousemaan +jumalallisen epäsuosion tomusta ja tuhkasta kunniaan, sillä "pakanain +ajat" tulevat silloin olemaan päättyneet eli täyttyneet. + +Viidenneksi todistaa se, että silloin tai aikaisemmin, Israelin sokeus +alkaa poistua; sillä se "paatumus" joka "osaksi" on kohdannut heitä, +oli jatkuva ainoastaan "_siksi_ kun täysiluku pakanoista on mennyt +sisälle" (Room. 11: 25), eli, toisin sanoen, siksi kun täysi luku +pakanoista, jotka tulevat Kristuksen ruumiin jäseniksi tahi hänen +morsiamekseen, on tullut täydelleen valituksi. + +Kuudenneksi todistaa se, että se suuri "ahdistuksen aika, jommoista ei +ole ollut siitä saakka, kun ihmiset rupesivat olemaan", tulee tämän +jälkeen alkamaan ja saavuttamaan huippukohtansa koko maailmaa +käsittävän ja hallitsevan anarkian kautta. Se asiain tila, jota +vertauskuvannollisella kielellä sanotaan meren raivoaviksi aalloiksi, +sulavaksi maaksi, kaatuviksi vuoriksi ja palaviksi taivaiksi, on +silloin alkava. Silloin ovat ihmiset oppineet olemaan hiljaa ja +tuntemaan, että Jehova on Jumala, ja että hän tulee korotettavaksi maan +päällä. (Ps. 46: 11.) Ja hädän pahoin pitelemä ihmiskunta alkaa silloin +antaa tunnustuksensa uusille taivaille ja uudelle maalle rauhaisine +siunauksineen. Ja ensimäisenä tulee tämän tekemään Herran Voideltuun, +ja hänen oikeudenmukaiseen ja vanhurskaaseen hallitukseensa nähden se +Jumalan lasten joukko, joka on tullut suuren vaivan kautta -- se +luokka, joka merkitään m:llä ja t:llä Aikakausien kartalla (katso myös +sivuja 281--292, I osassa); senjälkeen, juuri pakanain ajan päättyessä, +lihallinen Israel ja lopulta koko maailma. + +Seitsemänneksi todistaa se, että tämän vuoden jälkeen on Jumalan +valtakunta maan päällä järjestetty voimassa, ja on se silloin lyövä ja +musertava pakanallisen kuvan (Dan. 2: 34) -- se on tekevä tyhjäksi +näiden kuninkaiden vallan. Sen oma voima ja valta tulee pystytettäväksi +sitä mukaan kun se vaikutuksiensa ja keinojensa kautta musertaa ja +hajottaa "olemassa olevat vallat" -- maalliset ja kirkolliset -- raudan +ja saven. + + + +Pakanain aikojen alkaminen 606 e.K. + + +Meidän Herramme sanat: "kunnes pakanain ajat täyttyvät" sisältävät, +että pakanain ajoilla täytyy olla lopullisesti määrätty raja; sillä +rajattomasta, määrättömästä ajanjaksosta ei voitaisi sanoa, että se +täyttyisi. Niinmuodoin oli pakanahallituksella alkunsa, se tulee +kestämään _määrätyn ajan_ ja tulee päättymään määrättynä aikana. + +[Se kreikkalainen sana, joka tässä on käännetty sanalla _aika_ on +_kairos_, joka merkitsee _määrättyä aikaa_. Se on sama sana, joka on +käännetty sanalla "aika" tai "ajat" seuraavissa paikoissa: Ilm. 12: 14; +Apt. 3: 19 ja 17: 26. Sana "hetkiä" Apt, 1: 7 johtuu samasta +kreikkalaisesta sanasta.] + +Näiden pakanain aikain alkaminen ilmotetaan selvästi Raamatussa. Jos se +siis _samaten_ ilmottaa meille pakanain vallalle määrätyn tai sallitun +ajan pituuden, voimme ehdottomalla varmuudella tietää milloin tämä +valta on päättyvä. Raamattu ilmottaakin tämän määrätyn ajan, joka on +täyttyvä; mutta se ilmotettiin semmoisella tavalla, ettei ollut +mahdollista ymmärtää sitä, silloin kun se kirjotettiin, eikä myöskään +ennenkuin aika oli kulunut ja historian tapahtumat heittivät valonsa +sen yli, ja silloinkin voivat ainoastaan ne ymmärtää, jotka valvoivat +eivätkä olleet maallisten murheiden raskauttamia. + +Raamatussa on selvä ja vahva todistus siitä, että pakanain ajat +sisältävät 2520 vuoden ajanjakson, vuodesta 606 e.K. aina vuoteen 1914 +j.K. Tämä pakanallisille hallituksille suotu maailman valta alkoi, +niinkuin jo näimme, Nebukadnesarista; ei silloin kun hänen +hallituksensa alkoi, vaan silloin kun Herran esikuvauksellinen +valtakunta lakkasi, ja koko maailman herraus jätettiin pakanain käsiin. +Pakanain ajat alkavat juuri siitä vuodesta, jolloin Jumalan +esikuvauksellisen valtakunnan kruunu otettiin pois sen viimeiseltä +kuninkaalta, Sedekialta. + +Profeetan sanain mukaan (Hes. 21: 25--27) otettiin kruunu Sedekialta, +ja Nebukadnesarin sotajoukot piirittivät Jerusalemin ja hajottivat sen +raunioiksi ja oli se siinä tilassa 70 vuotta -- ennalleenasettamiseen +asti Kyyroksen ensimäisenä vuotena. (2 Aikak. 36: 21--23.) Vaikka +Jerusalem silloin rakennettiin uudelleen ja vangit palasivat, ei +Israelilla enää milloinkaan ole ollut kuningasta siitä alkaen +nykyaikaan asti. Vaikka Kyyros asetti heidät ennalleen maahansa ja +yksilölliseen vapauteen, kuuluivat he kansana toinen toistaan +seuraavien persialaisten, makedonialaisten ja roomalaisten alle. He +olivat näiden viimeksi mainittujen ikeenalaisia Herramme ensimäisen +tulemisen aikana; Pilatus ja Herodes olivat keisarin edustajia. + +Nämä tosiasiat edessämme voimme vaikeudetta löytää vuosiluvun pakanain +aikojen alkamiselle, sillä Kyyroksen hallituksen ensimäinen vuosi on +hyvin selvästi määrätty -- sekä maailman että uskonnon historia +sattuvat erinomaisella tarkkuudella yhteen Ptolemaioksen kaanonin +kanssa, jonka mukaan se on v. 536 e.K. Ja jos 536 e.K. oli se vuosi, +jolloin nuo Jerusalemin autiona olemisen seitsemänkymmentä vuotta +päättyivät ja juutalaisten ennalleenasettaminen alkoi, niin seuraa +siitä, että heidän valtakuntansa kukistettiin määrälleen +seitsemänkymmentä vuotta ennen vuotta 536 e.K., se tahtoo sanoa 536 +ynnä 70, eli 606 e.K. Tämä antaa meille vuosiluvun pakanain aikojen +alkamiselle -- v. 606 e.K. + +Kun tiedämme, että Jumala näille maallisille eli pakanallisille +hallituksille antoi vallan määrätyksi ajaksi, tiedämme myös samalla ei +ainoastaan, että ne tulevat särkymään ja kukistumaan ja että Kristuksen +valtakunta tulee niitä seuraamaan, kun niiden ajat ovat loppuun +kuluneet, vaan myös, ettei Jumala tule ottamaan valtaa heiltä, +antaakseen sitä Voidellullensa; ennenkuin tämä valtalupa kuluu loppuun +-- "kunnes pakanain ajat täyttyvät". Niinmuodoin asetetaan meidät juuri +tässä varuillemme sitä väärää luuloa vastaan, johon paavikunta on +johtanut maailman -- että Jumalan valtakunta _pystytettiin_ +helluntaina, ja täydennettiin, kun, niinkuin väitetään, Rooman +valtakunta käännytettiin kristinuskoon (paavilaisuuteen); ja paavikunta +saavutti sekä maallisen että hengellisen herrauden maailmassa. Me +näemme tästä pakanain aikoja koskevasta ennustuksesta, että tämä +roomalaisen kirkon tekemä väite, ja jota protestantit enemmän tai +vähemmän kannattavat, on väärä. Me näemme, että ne kansat, joita sekä +katolilaiset että protestanttilaiset nimittävät kristityiksi kansoiksi +ja joiden valtaa he kutsuvat kristikunnaksi (s.o. Kristuksen +valtakunnaksi), eivät ole sellaisia. Ne ovat "tämän maailman +valtakuntia", ja kunnes niiden "ajat" ovat täyttyneet, ei Kristuksen +valtakunta voi ottaa hallitusta, vaikka se tulee järjestäytymään ja +tekemään valmistuksia sitä varten niinä vuosina, jotka ovat lähinnä +pakanain aikojen loppua; kun sitä vastoin toiset vallat tulevat +horjumaan, särkymään ja joutuvat anarkiaan. + +Evankelisella aikakaudella on Kristuksen valtakunta ollut olemassa +ainoastaan alkuasteellaan, alennuksessaan, ilman valtaa eli oikeutta +hallita -- ilman kruunua, omistaen ainoastaan lupauksen valtikan. Sitä +ei maailma ole tunnustanut ja on se ollut niiden "esivaltojen" +alaisena, "jotka ovat" -- nim. pakanallisien valtakuntien. Ja niin on +taivaan valtakunnan perillisen oltava siihen määrättyyn aikaan asti, +jolloin heidän on Kristuksen kanssa yhdessä hallittava. Sen hädän +aikana, joka päättää tämän aikakauden, tulevat he korotettaviksi +valtaan, mutta heidän vanhurskas hallituksensa ei voi alkaa ennenkuin +vuoden 1914 päättyessä -- kun pakanain ajat ovat kuluneet loppuun. +Siksi on Seurakunnan velvollisuus kärsivällisesti odottaa sen +voittoriemulle ja ihanalle hallitukselle määrättyä aikaa; pitää itsensä +erillään tämän maailman valtakunnista, vieraina, toivioretkeläisinä ja +muukalaisina, ja tulevan valtakunnan perillisinä, tulee heidän pitää +sitä toiveidensa ja toivomuksiensa keskipisteenä. Kristittyjen on +oltava selvillä näiden valtakuntien todellisesta luonteesta, ja tulee +heidän, samalla kun pysyttelevät niistä erillään, osottaa niille +tarpeellista kunnioitusta ja tottelevaisuutta, koska Jumala on sallinut +niiden hallita. Niinkuin Paavali opettaa: "Olkoon jokainen sille +esivallalle alamainen, jonka vallan alla hän on. Sillä kaikki esivalta +on Jumalalta; se esivalta, joka on, se on Jumalan asettama." -- Room. +13: 1. + +Ei myöskään lihallinen Israel voi tulla omistamaan sille kauvan +luvattua perintöään ennenkuin sillä ajalla, vaikka valmistavia +toimenpiteitä tulee sitä ennen tehtäviksi; sillä Jumala ei tule +pystyttämään olkoonpa maallista eli hengellistä puolta valtakunnastaan +ennenkuin tämä valtalupa pakanoille on kulunut loppuun. + +Kruunu (herraus) otettiin pois Jumalan kansalta (niinhyvin +hengelliseltä kuin lihalliselta siemeneltä) kunnes pakanain ajat +päättyvät -- Messiaksen ihanassa läsnäolossa, joka on oleva ei +ainoastaan "juutalaisten Kuningas", vaan "koko maailman Kuningas sinä +päivänä". Toiset saattavat kenties ajatella, että kruunun poisottaminen +Israelilta oli lupauksen rikkomista: "Valtikka ei poistu Juudalta, eikä +lainantaja hänen jaloistansa siihen asti kun Shiloh tulee." (1 Moos. +49: 10, engl.) Huomaa kumminkin, että on ero _kruunun_ ja _valtikan_ +välillä; sillä vaikka kruunu hävisi Sedekian päivinä, ei valtikka, +niinkuin tulemme näkemään, poistunut ennenkuin kuusisataa +kolmekymmentäyhdeksän vuotta sen jälkeen -- kun Herramme Jeesus Juudan +suvusta ja Daavidin lihallisesta siemenestä tuli, Jumalan hyväksymänä, +kauvan luvatun maan valtikan oikeaksi ja ainoaksi perilliseksi. + +Jumalan Aabrahamille annettu ja Iisakille ja Jaakobille uudistettu +lupaus oli, että heidän jälkeläisistään oli tuleva se suuri vapauttaja, +joka ei ainoastaan tulisi siunaamaan ja korottamaan heidän sukuaan +maailmassa, vaan "_siunaisi kaikki_ sukukunnat maan päällä." Yhteen +aikaan näytti siltä, kuin Mooses, suuri lainantaja ja vapauttaja, olisi +ollut tuo luvattu; mutta hän selitti profeetallisesi kansalle: +"Profeetan, _minun kaltaiseni_ on Herra herättävä teille veljistänne", +täten viitaten siihen, että hän oli ainoastaan esikuva siitä, jonka +piti tuleman. Ja Mooses kuoli. Sen jälkeen rajotti lupaus: "Valtikka ei +poistu Juudalta" toivomukset tähän heimoon. Ja kaikki muut heimot +liittyivät jossain suhteessa Juudaan, aina sen mukaan, kuinka he +uskoivat Jumalan lupauksiin, joiden mukaan siunausta voitiin odottaa +Juudan yhteydessä, kun aika tulisi. + +Kun kuningas Daavid nousi lupauksessa nimitetystä heimosta, johtivat +hänen voittonsa suuriin odotuksiin valtakunnan laajenemiseen nähden, +jonka vaikutus leviäisi ja käsittäisi maailman ja _alistaisi_ kaikki +kansat lain alle. Ja kun Salomon maailmankuulu viisaus ja suuruus +olivat korkeimmillaan näytti todella siltä, että _yleisvallan_ kruunu +oli jo melkein heidän käsissään. Herran lupaus Daavidille _hänen +kupeensa hedelmästä_ herättää erään, joka ainaisesti istuisi hänen +valtaistuimellaan, oli rajottanut lupauksen Juudan heimolle _yhteen +sukuun_ ja sellaiseen sukuun, joka jo istui Israelin valtaistuimelle. +Ja kun Salomon suuri temppeli oli rakennettu ja sen sadat laulajat ja +papit tarjosivat valtavan näyn; kun Salomon viisaus ja rikkaus olivat +saavuttaneet maailmanmaineen; kun kuninkaat lähettivät hänelle lahjoja +ja halusivat hänen suosiotaan; ja kun rikkaan Arabian kuningatar tuli +lahjoilla nähdäkseen kuuluisinta ja merkillisintä kuningasta, jonka +maailma oli tuntenut, oli helposti ymmärrettävä, että juutalaisten povi +paisui toivosta ja ylpeydestä, kun se kauvan odotettu hetki Aabrahamin +siemenen korottamiseksi ja kaikkien kansojen siunaamiseksi heidän +kauttaan näytti olevan aivan käsillä. + +Katkera oli heidän pettymyksensä kun Salomon kuoleman jälkeen +valtakunta jakautui ja lopulta kokonaan kukistui, ja kansa, joka oli +odottanut hallitsevansa ja siunaavansa kaikkia kansakuntia Jumalan +pyhänä kansana, vietiin vankina Baabeliin. "Baabelin virtain tykönä me +istuimme ja itkimme, koska me Siionia muistimme." Ps. 137. + +Mutta vaikka kruunu otettiin pois, s.o. _valta_ hallita itseäänkään, +otettiin heiltä, niin ei _oikeutta_ hallitsemaan (valtikkaa), joka oli +Jumalan lupauksen alkuperäinen sisältö, otettu pois. Vaikka maailman +valta annettiin Nebukadnesarille ja hänen seuraajilleen, niinkuin +esitettiin suuressa kuvassa ja neljän suuren petoeläimen kautta, tulisi +se sittenkin jatkumaan ainoastaan rajotetun ajan. Alkuperäinen lupaus +Israelille oli täytettävä -- kruunu otettiin pois, mutta valtikka jäi, +kunnes Shiloh tuli. Tätä osotettiin Sedekian tuomiossakin: "Ota kruunu +päästäsi, minä tahdon sen kukistaa _kunnes_ hän tulee, _jolla on siihen +oikeus_, ja hänelle minä sen annan." + +Samalla kuin Aabrahamin kanssa tehty liitto lupasi maailman +hallitsemisen ja siunaamisen tapahtuvaksi hänen siemenensä kautta, +rajoitti ja supisti Israelin, Aabrahamin lasten, kanssa tehty +lakiliitto tämän aabrahamilaisen liiton niin, että ainoastaan ne, jotka +kokonaan ja täydellisesti tottelivat lakia, voivat vaatia eli oli +niillä jonkinlaista oikeutta toivoa osallisuutta Aabrahamin liitossa +luvattuun hallitsemiseen ja siunaamiseen. Tämän asian tilan +käsittäminen johti farisealaisten lahkon perustamiseen. Nämä vaativat +lain jokaisen yksityiskohdan virheetöntä täyttämistä, "luottivat +itseensä, että olivat _vanhurskaita_ ja halveksivat toisia", kutsuen +heitä "publikaaneiksi ja syntisiksi" ja itsiään "Aabrahamin lapsiksi", +sen luvatun vallan perillisiksi, joka tulisi siunaamaan maailman. + +Meidän Herramme selvä, vakuuttava opetus oli osittain suunnattu +farisealaisten erehdykseen. He luulivat, että lain ulkonaisien muotojen +tarkka vaarinottaminen oli lain kirjaimen ja hengen täydellistä +täyttämistä. Meidän Herramme opetti, minkä nyt kaikki kristityt +tietävät, että laki, kokonaisuudessaan katsottuna, on niin +majesteetillisen täydellinen, ja ihminen niin langennut ja +epätäydellinen, sekä siinä määrin ulkoapäin tulevien kiusauksien, niin +hyvin kuin sisällisten heikkoustenkin ahdistama, että oli aivan +mahdotonta kenellekään heistä täydellisesti pitää tätä lakia, tahi +vaatia aabrahamilaista siunausta. Meidän Herramme moitetta +farisealaisuutta kohtaan, ei ole kumminkaan ymmärrettävä siten, että +hän olisi jollakin tavalla muistuttanut heitä sentähden, että koettivat +pitää lain nuhteettomasti; eikä hän nuhdellut heitä siitäkään, etteivät +täydelleen voineet pitää sitä lakia, jota ei yksikään epätäydellinen +ihminen voi pitää. Mutta hän nuhteli heitä ulkokultaisuudesta, kun +pettivät itseään ja muita täydellisyyden ja pyhyyden vaatimuksella, +vaikka he, yhtähyvin kun muutkin, näkivät sen olevan pääasiallisesti +ulkopuolista puhdistamista, sydämiensä yhä ollessa saastaisia ja +vihkiytymättömiä. Hän moitti heitä siitä, että heillä oli ainoastaan +jumalisuuden muoto ja palvelivat huulillaan, sydämiensä ollessa kaukana +Jumalasta. Oli siis niin, kuten Herramme ja Paavali selittivät, _ettei_ +kukaan heistä todella pitänyt, tahi todellisesti _voinut_ pitää lakia +täydellisesti. (Joh. 7: 19; Room. 3: 20), vaikka he tosin olisivat +voineet päästä paljoa lähemmäksi sen vaatimuksien täydellistä +täyttämistä, kuin mihin he tulivat. + +Herramme ei ainoastaan sanoilla selittänyt lain täydellisen sisällön +olevan: "Rakasta Herraa Jumalaasi _koko_ sydämestäsi ja _koko_ +sielullasi ja _koko_ voimallasi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi", +vaan _osotti_ hän sitä _elämällään_, antautumalla täydelleen Jumalan +tahdon ja suunnitelmien alaiseksi, karttaen kaikkia omia suunnitelmia, +tarkotusperiä tahi omaansa etsimistä -- sydämensä syvimmästä halusta +tehden Jumalan tahdon _koko_ sydämellään, sielullaan ja voimallaan ja +rakastaen lähimmäistään niinkuin itseään -- tehden tämän kaiken +_kuolemaan_ asti. + +Niinmuodoin, täyttämällä lain ehdot -- lain täydellisen tottelemisen +kautta, jota ei kukaan epätäydellisestä ihmissuvusta _voinut tehdä_ -- +_tuli_ Herramme Jeesus _kaikkien niiden siunauksien perilliseksi, jotka +olivat luvatut Israelin kanssa tehdyssä lakiliitossa Siinain vuorella; +ja samalla osotti hän olevansa_ AABRAHAMIN SIEMEN, _jolle aabrahaminen +lupaus kokonaisuudessaan nyt kuului_. Herramme voitti siten itselleen +_valtikan_ (luvatun oikeuden maailman hallitsemiseen), josta +vuosisatoja oli luvattu, että sen oli voittava joku Juudan sukukunnasta +ja Daavidin suvusta ja että se oli hänelle annettava. Sen suuren +palkinnon, joka läpi vuosisatojen oli ollut Israelin toivon, +pyrkimyksien ja ikävöimisen esineenä, voitti lopulta Jalopeura [väkevä] +Juudan sukukunnasta. Shiloh, suuri rauhanrakentaja, oli tullut: hän, +joka ei ainoastaan rakentanut rauhaa Jumalan ja ihmisten välillä +verensä kautta ristillä, kun hän lunasti langenneen ihmissuvun siitä +kuolemantuomiosta, joka oikeudenmukaisesti lepäsi kaikkien yli, vaan +myös joka, kun hän ottaa suuren valtansa, halliten kaikkien kuninkaiden +Kuninkaana ja herrojen Herrana, on poistava kaiken väärän ja pahan ja +synnin ja rakentava rauhan pyhyyden vahvalle perustukselle. -- Hän on +Rauhan Ruhtinas. + +Kun valtikka [oikeus] liiton mukaisesti siirtyi Herrallemme +Jeesukselle, _lakkasi_ tämä lakiliitto; sillä kuinka Jumala enää, +millään ehdoilla olisi voinut _tarjota_ toisille sitä palkintoa, jonka +Shiloh jo oli voittanut? Niinmuodoin teki, niinkuin apostoli selittää, +Kristus lopun laista [lakiliitosta], "naulaten sen ristille." -- Kol. +2: 14. + +Näin voitti Rauhanruhtinas alamaisilleen sekä syntein anteeksiantamisen +että ennalleenasettamisen, ja rakensi ijankaikkisen valtakunnan +sellaisen oikeuden perustukselle, jota ei millään muulla tavalla voitu +saavuttaa. Näin täyttyi ennustus: "Ei valtikkaa oteta pois Juudalta, +eikä lain opettajaa hänen jaloistansa [kupeistansa], _siihen asti_ kuin +Sankari (Shiloh) tulee." Silloin se poistui Juudalta annettaissa +"Jalopeuralle [väkevälle, korkealle korotetulle henkiolennolle, kunnian +Herralle] Juudan sukukunnasta", joka nyt omistaa tämän valtikan [tahi +omistusoikeuden valtaan] kuninkaiden Kuninkaana ja herrojen Herrana. + +Seitsenkymmenvuotisen vankeudenkin jälkeen, kun muutamat palasivat ja +rakensivat jälleen temppelin ja kaupungin muurit, oli sellaisia, jotka +pitivät Jumalan lupauksia kunniassa ja jotka "odottivat Israelin +lohdutusta." Nämä keräytyivät Juudan sukukunnan ympärille, muistaen +Jumalan lupausta, että Lainantaja, Lunastaja, suuri Shiloh, tahi +rauhanrakentaja, oli tuleva tästä suvusta. Mutta oi! kun tuo rauhaisa, +joka verensä kautta ristillä rakensi rauhaa ja sovintoa syntein tähden, +tuli, ylenkatsoivat ja hylkäsivät he hänet, sillä he eivät odottaneet +suurta ylimmäistä pappia, vaan suurta sotapäällikköä. + +Shiloh, joka on saanut valtikan ja kaiken vallan ylösnousemisessaan, +kuuliaisuutensa tähden kuolemaan asti, on varmasti siunaava Israelin +ensin -- mutta ei lihallista Israelia, sillä eivät kaikki ole oikeita +israelilaisia, joita lihan jälkeen niin kutsutaan. (Room. 9: 6.) +Shiloh, _perillinen_, etsii ja löytää sellaisia, jotka ovat Aabrahamin +lapsia hengen mukaan -- sellaisia, jotka ovat Aabrahamin kaltaisia +uskossa ja kuuliaisuudessa -- tullakseen hänen nimellään kutsutuksi +kansaksi. (Apt. 15: 14.) Ja "sen _jälkeen_" [kun hänen valitun +seurakuntansa kokoominen on täyttynyt -- elonkorjuussa tahi evankelisen +ajan lopussa, pakanain aikojen päättyessä], on hän palauttava suosionsa +ja on hän jälleen rakentava Israelin, ja lopulta kaikkien maan kansojen +rauniot paremmalle perustukselle kuin mitä koskaan ihmissydän on voinut +aavistaa. Hän, joka nyt omistaa valtikan -- "jonka oikeus on" hallita +-- on pakana-aikojen päättyessä saava kruununkin; "ja hänelle kansat +ovat alamaiset." (1 Moos. 49: 10.) Valtikka, tahi "kaiken vallan +taivaassa ja maan päällä" omistusoikeus, annettiin hänelle +ylösnousemisessaan, mutta hän odottaa Isän määrättyä aikaa, +pakana-aikojen päättymistä -- ennenkuin hän ottaa suuren valtansa ja +alkaa ihanan hallituksensa. -- Katso Ilm. 11: 17, 18. + +Nyt on pidettävä muistissa tuo aikasemmin löydetty pakana-aikojen +alkamisen vuosiluku -- nim. v. 606 e.K. -- ryhtyessämme tutkimaan sitä +todistusta, joka osottaa niiden pituudeksi 2520 vuotta. Siten ne +päättyvät vuonna 1914. + +Emme voi odottaa tämän olevan noin vain pinnalla. Jos niin olisi ollut, +olisi se myös ollut tunnettu ennen määrättyä aikaa. Se on annettu +sellaisella tavalla, että se on ollut kätketty lopun aikaan asti. -- +Dan. 12: 4, 10. + +Herramme sanat: "Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes +pakanain ajat täyttyvät", eivät ainoastaan osottaneet rajotettua ja +määrättyä aikajaksoa pakanain vallalle, vaan antavat ne aihetta +ajatukseen, että joskin hengellinen Israel kuten lihallinenkin ovat +olleet näiden pakanallisien valtojen alaisina, nämä _ajat_ kumminkin +ovat jollakin tavalla maallisen Jerusalemin yhteydessä ja sovellutetaan +tämä aika niinhyvin tähän kaupunkiin kuin lihalliseen Israeliin. Niinpä +herää ajatus: onko ehkä mahdollista, että Jumala edeltäkäsin julisti +jotakin, Israelin historiaa koskevaa, joka antaa meille tarkan mitan +näistä ajoista, joita Herramme tarkottaa? Tähän me vastaamme +myöntävästi. + +Jos nyt avaamme kolmannen Mooseksen kirjan, löydämme siellä julistuksen +maallisista ja ajallisista siunauksista ja kirouksista. Jos Israel +uskollisesti tottelisi Jumalaa, tulisivat he siunatuiksi ennen muita +kansoja; ellei tulisi erinäisiä vaikeuksia heitä kohtaamaan. Lopuksi +luemme: "Ja minä vaellan teidän keskellänne ja olen teidän Jumalanne, +ja te olette minun kansani. -- -- -- Mutta jos ette kuule minua, ettekä +tee kaikkia näitä käskyjä, -- -- -- niin minä asetan minun kasvoni +teitä vastaan, ja viholliset lyövät teidät, vihamiehenne hallitsevat +teitä." "Te kylvätte siemenenne turhaan ja teidän vihollisenne syövät +sen." -- -- "_Jollette vielä sittenkään kuule minua, niin minä lisään_ +(jatkan edelleen) _sen seitsemän kertaa_ (aikaa engl. kään. mukaan), +rangastakseni teitä, teidän synteinne tähden." 3 Moos. 26: 12, 14, 16, +17, 18, 21, 24, 28. + +Tämä uhkaus _seitsemän ajan_ rangastuksesta toistetaan kolme kertaa. Ne +erilaiset rangastukset, joita mainitaan noiden _seitsemän ajan_ edellä, +tarkottavat eri vankeuksia: assyrialaista, moabilaista, filistealaista +y.m., y.m., joiden kaikkien aikojen kuluessa Jumala yhä holhosi heitä. +Hänen menettelytapansa heidän kanssaan oli: "käsky käskyn päälle, +sääntö säännön päälle, vähä täällä, vähä siellä" (Jes. 28: 10), +kumminkaan hän ei päästänyt heitä, ja kun he katuivat ja huusivat +hänen puoleensa, kuuli hän heitä, vastasi heille ja pelasti +heidät vihollisistaan. (Tuom. 3: 9, 15.) Mutta kun sitte nämä +kuritusrangastukset näyttäytyivät tehottomiksi, sovellutti hän heihin +nuo uhkaamansa seitsemän aikaa; kruunu otettiin ainaiseksi pois, ja +Israel, samoin kuin koko maailma alistettiin petoeläintenkaltaisten +valtojen alaisiksi _seitsemäksi ajaksi_. Sillä tavalla tapahtui heille +Jumalan varotuksen mukaan: "Jollette vielä sittekään [entisistä +kurituksista huolimatta] kuule minua, rankasen minä teitä _seitsemän +aikaa_." + +Se yhteys, jossa uhkaus "_seitsemästä ajasta_" esiintyy, ilmasee, että +se sisältää lopullisen rangastuksen kerta kaikkiaan tälle kansalle, +_senjälkeen kun_ muut, erilaiset kuritukset kerta toisensa jälkeen +eivät voineet pysyväisesti parantaa heitä. Tuolla _seitsemän ajan_ +rangastuksella tulee olemaan tarkotettu vaikutuksensa, nöyryyttäen +perinpohjin heidät Herran edessä ja siten valmistaen heitä ottamaan +vastaan hänen siunauksiaan. Nämä _seitsemän aikaa_ tarkottavat +sentähden sitä _aikakautta_, jolloin pakanat hallitsisivat heitä. Ja +epäilemättä tarkotti Herramme tätä seitsemän ajan aikajaksoa, kun hän +puhui "pakanain _ajoista_." + +Se aika, jolloin pienemmät vankeudet ja rangastukset jättivät tilaa +tälle suurelle "seitsemän ajan" kansalliselle rangastukselle oli +silloin, niinkuin jo olemme osottaneet, kun heidän viimeinen +kuninkaansa, Sedekia, kukistettiin -- jonka ajan jälkeen on ollut +keskeytymätön, pitkä kurituksen aika -- nuo ennustukset "seitsemän +aikaa" tahi 2520 vuotta. + +Raamatussa käytetään "aika" sanaa merkitsemään yhtä vuotta, olkoon +vuosi sitten kirjaimellinen tahi esikuvauksellinen; mutta sinä aikana, +jolloin ennustus lausuttiin, oli mahdotonta tietää, oliko se aika, jota +tarkotettiin kirjaimellinen tahi esikuvauksellinen. Profeetat koettivat +kyllä uutterasti, vaikka turhaan, ottaa selvää mitä aikaa, tahi +_minkälaista aikaa_ [kirjaimellista eli esikuvauksellista], Henki +osotti. (1 Piet. 1: 11.) _Esikuvauksellinen_ vuosi lasketaan Raamatussa +kuuvuoden mukaan -- kaksitoista kuukautta, kussakin kolmekymmentä +päivää tahi kaikkiaan kolmesataakuusikymmentä päivää -- kukin päivä +merkiten yhtä vuotta. Siten merkitsee yksi "aika" tahi yksi vuosi, +jos se on esikuvauksellinen, kolmesataakuusikymmentä (360) +esikuvauksellista päivää, ja "seitsemän aikaa" tekee kaksituhatta +viisisataakaksikymmentä (360X7=2520) esikuvauksellista päivää, tai 2520 +kirjaimellista vuotta. + +Kysymys, joka nyt esiintyy, on: Olivatko nämä seitsemän aikaa +kirjaimellisia tahi esikuvauksellisia? Tarkotettiinko niillä seitsemää +vuotta tahi kahtatuhatta viittäsataakahtakymmentä vuotta? Me vastaamme: +Ne olivat esikuvauksellisia aikoja, 2520 vuotta. Niitä ei voida +käsittää seitsemänä kirjaimellisena vuotena, sillä Israelilla oli monta +pitempiaikaista vankeutta -- niin esim. palvelivat he Mesopotamian +kuningasta kahdeksan vuotta (Tuom. 3: 8), moabilaisten kuningasta +kahdeksantoista vuotta (Tuom. 3: 14), kuningas Jabinia kaksikymmentä +vuotta (Tuom. 4: 2, 3), filistealaisia kerran neljäkymmentä vuotta ja +toisen kerran kahdeksantoista vuotta (Tuom. 13: 1; 10: 7, 8), +lukuunottamatta heidän seitsemääkymmentä vuottaan Baabelissa. Kaikki +nämä jaksot olivat paljon pitemmät kuin "seitsemän aikaa" tahi +kirjaimellista vuotta, mutta kun tätä "seitsemän ajan" jaksoa kumminkin +mainitaan viimeisenä, suurimpana ja lopullisena rangastuksena, todistaa +tämä, että esikuvauksellista, eikä kirjaimellista aikaa tarkotetaan, +vaikka se hebrealainen sana, joka on käännetty "_seitsemäksi kerraksi_" +suomalaisessa ja seitsemäksi ajaksi englantilaisessa Raamatussa 3:nessa +Moos. 26: 18, 21, 24, 28, on sama sana, joka Dan. 4: 13, 20, 22, 29 on +käännetty sekä suomalaisessa että englantilaisessa seitsemäksi ajaksi. +Omituista on myös, että se toistetaan neljä kertaa molemmissa +paikoissa. Nebukadnesariin nähden olivat ne kirjaimellisia vuosia, +mutta, kuten tulemme näkemään, olivat sekä Nebukadnesar että hänen +"seitsemän aikaansa" esikuvauksellisia. + +Nuo Nebukadnesarin alennuksen "seitsemän aikaa" (Dan. 4: 13, 20--23) +_osottautuivat_ seitsemäksi kirjaimelliseksi vuodeksi, koska ne +todellisuudessa sinä aikana menivät täytäntöön, ja samalla tavalla on +Israelin ja koko maailman nöyryyttäminen niiden "valtojen alle, jotka +ovat", _osottautunut_ olevan seitsemän esikuvauksellista aikaa -- +kaksituhatta viisisataakaksikymmentä kirjaimellista vuotta. Tämä jakso +on nyt, kahtakymmentäkuutta vuotta lukuunottamatta (tämä kirjotettiin +v. 1888), täyttynyt, ja voimia on nykyään liikkeellä joka haaralla, +jotka viittaavat siihen, että pakanain hallitus tulee päättymään ja +ijankaikkisen vanhurskauden ja kaikki uuden liiton siunaukset alkavat +tulla Israelin ja koko huokaavan luomakunnan osaksi. + + +Israelin seitsemän ajan päättyminen. + +Tämä Israelin rangastuksen pitkä jakso ("seitsemän aikaa", tahi 2520 +vuotta), on pakanain hallituksen "pakanain aikojen" jakso. Koska, +niinkuin jo olemme osottaneet, "pakanain ajat" alkoivat v. 606 e.K. ja +tulevat jatkumaan kaksituhatta viisisataakaksikymmentä vuotta, niin ne +tulevat päättymään vuonna 1914 (2520-606=1914.) Silloin tulevat ne +siunaukset, jotka ovat merkittynä saman luvun jälkimäisessä osassa (3 +Moos. 26: 44, 45) täyttymään. Jumala on muistava ja Israelille täyttävä +sen liiton, joka tehtiin heidän isäinsä kanssa. -- Room. 11: 25--27. + +Tätä voitanee muutamille esittää selvemmin seuraavalla tavalla: + + Israelin kurituksen "seitsemän aikaa" =..... 2520 vuotta + Ne alkoivat, kun hallitus annettiin + pakanoille, joka, niinkuin olemme + osottaneet, oli 606 e.K. Niinmuodoin + oli v:een 1 e.K............................ 606 " + heidän ajastaan kulunut, ja jäännös osottaa + päättymisvuoden kristillisen ajanlaskun + mukaan, nim................................ 1914 + +Todistukseksi siitä, että yhtä päivää yhden vuoden sijasta _käytetään +Raamatussa_ esikuvallisessa ennustuksessa, esitämme seuraavat +tapaukset, jotka ovat sillä tavalla täyttyneet: -- (a) Vakoojat saivat +harhailla neljäkymmentä päivää etsiessään Kaanaata (eng.), joka oli +esikuva Israelin neljäkymmenvuotisesta vaelluksesta korvessa. (4 Moos. +14: 33, 34.) (b) Kun Jumala tahtoi ilmottaa Israelille Hesekielin +kautta vaikeaa vastuksen aikaa, antoi hän profeetan tehdä sen +esikuvalliseksi, selittäen: "Kunkin päivän teen minä sinulle vuodeksi." +(Hes. 4: 1--8.) (c) Siinä ihmeellisessä ja täyttyneessä ennustuksessa +Dan. 9: 24--27, jota tutkimme edellisessä luvussa, jossa osotetaan +Herramme voitelemisen aikaa, kuin myös sitä seuraavaa seitsemää suosion +vuotta Israelille, joiden keskellä Herramme tapettiin, on käytetty +esikuvauksellista aikaa: jokainen päivä esikuvauksellisissa +seitsemässäkymmenessä viikossa merkitsi yhtä vuotta, ja se tuli +täytetyksi siten, (d) Edelleen ilmaistaan Dan. 7: 25 ja 12: 7 +paavikunnan voiton ajanjaksoa kolmeksi ja puoleksi ajaksi, ja tämä +täyttyi, niinkuin tiedämme (ja tässä osassa näytämme) tuhannessa +kahdessasadassakuudessakymmenessä vuodessa (360 x 3 1/2 = 1260.) Samaa +jaksoa mainitaan Ilmestyskirjassa: luvussa 12: 14 mainitaan sitä +kolmeksi ja puoleksi ajaksi (360 x 3 1/2 = 1260); luvussa 13: 5 +nimitetään sitä neljäksikymmeneksikahdeksi kuukaudeksi (30 x 42 = +1260); ja luvussa 12: 6 kutsutaan sitä tuhanneksi kahdeksisadaksi +kuudeksikymmeneksi päiväksi. Näiden ennustuksien täyttyminen tulee +tuonnempana tarkemmin tutkittavaksi. Nyt lienee kylliksi pitää +mielessä, että Hengen käyttämä sana "aika" toisissa paikoissa on +yhdenmukainen sanan nykyisen käytön kanssa; että esikuvauksellisessa +ennustuksessa yksi aika on esikuvauksellinen vuosi, jossa on +kolmesataakuusikymmentä vuotta; ja se tosiseikka, että nuo kolme ja +puoli aikaa, joita on käytetty määräämään luopuneen kirkon voittoaikaa +on täyttynyt tuhannessa kahdessasadassa kuudessakymmenessä vuodessa, +vahvistaa oikeaksi sen säännön, jonka mukaan nuo pakanallisen +hallituksen "_seitsemän aikaa_" ovat lasketut (360 x 7 = 2520), ja +todistaa niiden päättyvän v. 1914; sillä jos kolme ja puoli aikaa on +1260 päivää (vuotta), niin täytyy seitsemän aikaa olla määrälleen kaksi +kertaa niin paljon, nim. 2520 vuotta. + +Jos Israelin "seitsemän aikaa" olisivat tulleet täytetyiksi +kirjaimellisessa ajassa (seitsemässä vuodessa), olisivat ne siunaukset, +joita Jumala oli taannut ehdottomassa liitossaan heidän isäinsä kanssa, +myös täyttyneet. (Katso 3 Moos. 26: 45 ja Room. 11: 28.) Mutta niin ei +käynyt. He eivät vielä milloinkaan ole saaneet nauttia näistä +siunauksista; ja Paavali sanoo (Room. 11: 25, 26), ettei tämä liitto +tule täyttymään ennenkuin valittu evankelinen seurakunta, Kristuksen +ruumis, heidän lunastajanaan on tullut täydelliseksi. Kristuksen ja +hänen morsiamensa kautta tulee liitto toimeenpantavaksi. "Vaan tämä on +se liitto, jonka minä teen Israelin huoneen kanssa niiden päiväin [s.o. +rangastuksen seitsemän ajan] _jälkeen_, sanoo Herra: minä annan minun +lakini heidän sydämeensä, ja kirjotan sen heidän mieliinsä; ja minä +tahdon olla heidän Jumalansa ja heidän pitää olla minun kansani. Ja he +eivät enää opeta kukin lähimmäistänsä ja kukin veljeänsä, sanoen: +tuntekaat Herraa; sillä kaikki he tuntevat minun, heidän pienistänsä +suuriin asti, sanoo Herra. Sillä minä olen antava heidän rikoksensa +anteeksi, enkä ole heidän syntejänsä enää muistava". (Jer. 31: 33, 34; +Hebr. 10: 16, 17.) Näinä päivinä [suosion ajalla, joka seuraa +rangastuksen seitsemää aikaa] ei enää sanota: isät söivät happamia +viinamarjoja ja lasten hampaat ovat heltyneet. Vaan "kukin [joka kuolee] +on oman syntinsä tähden kuoleva, ja joka syö happamia viinimarjoja, sen +hampaat heltyvät." -- Jer. 31: 29,30. + +Ennalleenasettaminen noiden seitsemänkymmenen vuoden päätyttyä +Baabelissa ei merkinnyt vapautumista pakanahallituksesta; sillä siitä +asti olivat he veroa maksava kansa. Tämä ennalleenasettaminen tarkotti +pikemmin tämän kansan koossapitämistä, koska Messias oli sille +tarjottava. Israelin ollessa pakanahallituksen alaisena ja sitä +silmällä pitäen selitti Herramme, että he yhä tulisivat olemaan +tallattavina, kunnes pakanain ajat päättyisivät eli täyttyisivät. +Maailma on sen tosiasian todistajana, että Israelin rangastus pakanain +hallitessa keskeytymättä on jatkunut vuodesta 606 e.K., ja että se yhä +jatkuu, eikä ole syytä odottaa heidän uudelleen järjestymistänsä +kansaksi ennen v. 1914, noiden "seitsemän ajan" -- 2520 vuoden +päätyttyä. Mutta kun tämä heidän kansallisen rangastuksensa pitkä aika +nyt lähenee loppuansa, voimme huomata selviä merkkejä siitä, että +alastoin viikunapuu alkaa kukoistaa, joka taas merkitsee pahuuden +talvikauden olevan päättymäisillään ja tuhatvuotisen kesän, sen kesän +lähestymistä, joka on täydelleen asettava heidät ennalleen luvattuun +perintöönsä ja kansalliseen riippumattomuuteensa. Se seikka, että +suuria valmistuksia nyt on tekeillä ja suuria toiveita vallitsee +Israelin kansan palaamisesta omaan maahansa, on jo itsessään voimakas +todistus siitä, mitä Raamattu sanoo tästä asiasta. Tämän tapahtuman +merkityksestä katso Ensim. Osa siv. 345--358. + + + +Vielä toisenlainen todistus. + + +Toinen näkökohta pakanain ajoista esitetään meille Dan. 4:ssä luvussa. +Ihmisen alkuperäinen hallitus koko maan yli, sen hallituksen +poisottaminen, ja varmuus sen ennalleenasettamisesta, joka on alkava +pakana-aikain loppuessa, valaistaan tässä selvällä tavalla unessa, +jonka Nebukadnesar näki, Danielin selityksessä, ja sen täyttymisessä +Nebukadnesariin nähden. + +Nebukadnesar näki unessansa: "katso, puu seisoi keskellä maata, ja sen +korkeus oli suuri. Se puu suureni ja vahvistui ja sen korkeus ulottui +taivaaseen, ja se näkyi kaiken maan ääreen. Sen lehdet olivat kauniit +ja sen hedelmät suuret, ja siinä oli elatusta kaikille; sen alla +löysivät kedon eläimet varjoa ja sen oksilla asuivat taivaan linnut, ja +siitä elätti kaikki liha itsensä. Ja katso, pyhä vartija tuli alas +taivaasta. Hän huusi voimallisesti, ja sanoi näin: hakatkaa puu poikki +ja karsikaa sen oksat ja riipikää sen lehdet, ja hajottakaa sen +hedelmät; paetkoon eläimet sen alta ja linnut sen oksilta. Kuitenkin +jättäkää sen juurten runko maahan, mutta rautaisissa ja vaskisissa +kahleissa hän kedolla ruohossa taivaan kasteessa kastukoon, ja eläinten +kanssa saakoon hän maan ruohosta osansa. Hänen inhimillinen sydämensä +on muuttuva, ja eläimen sydän on hänelle annettava, kunnes seitsemän +aikaa häneltä kuluu. Vartijain neuvossa on tämä päätetty ja pyhäin +julistusta on tämä asia sitä varten, että elävät tietäisivät Ylimmäisen +vallitsevan ihmisten valtakunnat ja antavan ne, kelle hän tahtoo, ja +alhaisimman ihmisistä siihen ylentävän." + +Tämä ihmeellinen puu kuvasi ihanuudessaan ja kauneudessaan ensimäistä +hallitusta maan yli, joka annettiin ihmissuvulle, sen edustajalle ja +päälle, Aadamille, jolle Jumala sanoi: "olkaa hedelmälliset ja +lisääntykää ja täyttäkää maa, ja tehkää se alamaiseksenne; ja +_vallitkaa_ kalat meressä, ja taivaan linnut, ja kaikki eläimet, jotka +maan päällä liikkuvaa." (1 Moos. 1: 28.) Ihmisen alkuperäinen ihanuus ja +se valta, joka hänen käsiinsä oli pantu, oli todellakin ylevä. Se +käsitti koko maan siunatakseen, elättääkseen, suojellakseen ja +turvatakseen kaikkia eläviä olentoja. Mutta kun synti tuli maailmaan, +tuli käsky hakata puut poikki, ja ihmissuvun ihanuus, kauneus ja valta +otettiin pois; ja alempi luomakunta ei enää saanut turvaa, suojelusta +ja siunausta sen vaikutuksesta. Kuolema hakkasi poikki suuren puun ja +hajoitti sen hedelmät ja lehdet ja alempi luomakunta jäi silloin ilman +herraansa ja hyväntekijäänsä. + +Mitä ihmiseen tuli, oli kaikki mahdollisuus kadonneen hallituksen +takaisin voittamiseksi toivottomasti kadonnut. Mutta niin ei ollut +Jumalan näkökannalta. Hallitus johtui alkuperäisesti hänen +suunnitelmastaan ja oli hänen suosiollinen lahjansa, ja vaikkakin hän +oli antanut käskyn puun kaatamisesta, jäi kumminkin juuri -- Jumalan +aikomus ja suunnitelma ennalleenasettamisesta -- jälelle joskin +sidottuna vahvoilla kahleilla, ettei se alkaisi kasvaa, ennenkuin +Jumalan määräämä aika oli tullut. + +Samoin kuin unessa kuva vaihtui puun kannosta mieheksi, joka on +alennettu eläinten seuraan ja heidän kaltaiseksensa, menettäen järkensä +ja kaiken ihanuutensa; samoin näemme ihmisen, maan langenneen, +alennetun herran: hänen ihanuutensa ja valtansa ovat poissa. Aina siitä +asti kun tuomio julistettiin, on sukukunnalla ollut osansa eläinten +kanssa, ja ihmissydän on tullut eläimelliseksi ja alennetuksi. Miten +todenmukainen kuvaus onkaan, kun tarkastamme sitä puolisivistynyttä, +villiä tilaa, missä ihmiskunnan suuri joukko menneinä aikoina ja vielä +nykyhetkellä on, ja ajattelemme, miten se pieni vähemmistökin, joka +ahkeroitsee voittamaan alaspäin vievää suuntaa, ainoastaan rajotetussa +määrässä onnistuu siinä, ja silloinkin suurilla taisteluilla ja +lakkaamattomilla ponnistuksilla. Suku täytyy pysyä alennuksessaan, +pahan hallituksen alla, kunnes se opetus on saavutettu, että Korkein +hallitsee ihmisten valtakuntaa ja antaa sen, kelle hän tahtoo. Ja niin +kauvan, kun ihmiset ovat tässä alennetussa tilassa, sallii Jumala +jonkun heidän alhaisimmista luonteistaan hallita heitä, jotta heidän +katkera kokemuksensa tulisi heille pysyväiseksi hyödyksi +tulevaisuudessa. + +Danielin ennustus toteutui: me luemme että "tämä kaikki kohtasi +kuningas Nebukadnesaria", ja että hän tässä mielettömässä, alennetussa, +eläimellisessä tilassa harhaili eläinten joukossa, kunnes hänen +_seitsemän aikaa_ [seitsemän kirjaimellista vuotta hänen tapauksessaan] +oli kulunut umpeen. Danielin selitys unesta koskee sen täyttymistä +ainoastaan Nebukadnesariin nähden; mutta se asianhaara, että unta, sen +selitystä ja täyttymistä niin tarkasti kerrotaan tässä, todistaa siinä +olevan tarkotuksen, miksi sitä kerrotaan. Ja sen ihmeellinen +sopivaisuus tuon jumalallisen päätöksen selitykseksi, jonka mukaan koko +suku asetetaan pahan vallan alle rangastukseksi ja ojennukseksi, jotta +aikanaan Jumala asettaisi sen ennalleen ja korottaisi sen +vanhurskauteen ja ijankaikkiseen elämään, oikeuttaa meitä otaksumaan +sen olevan aijotun esikuvaksi. + +Uni ja sen täyttyminen Nebukadnesariin nähden, on erityisesti huomiota +ansaitseva, kun muistamme, että hänet tehtiin ihmisvaltaa edustavaksi +johtavaksi _pääksi_ (Dan. 2: 38) ja, maan herrana, puhutteli profeetta +häntä melkein samanlaisilla sanoilla, kuin Jumala alussa Aadamia: +"Sinä, kuningas, olet kuningasten kuningas, jolle taivaan Jumala on +antanut valtakunnan, voiman, väkevyyden ja kunnian; ja missä vaan on +asumassa ihmisten lapsia, kedon eläimiä ja taivaan lintuja, on hän ne +antanut sinun käteesi, ja on pannut sinut kaikkein näiden haltijaksi." +(Dan. 2: 37, 38. Vertaa 1 Moos. 1: 28.) Sittemmin sai Nebukadnesar +synnin tähden kärsiä nuo rangastuksen "seitsemän aikaa", jonka jälkeen +hänen järkensä alkoi palata, ja hänen ennalleenasettamisensa valtaan +tapahtui. Hänet asetettiin jälleen valtakuntaansa, ja vielä suurempi +ihanuus annettiin hänelle, sitte kun hän oli oppinut sen tarpeellisen +opetuksen, johon hän viittaa seuraavilla sanoilla: + +"Näiden päivien lopulla nostin minä, Nebukadnesar, silmäni taivaaseen +päin, ja ymmärrykseni palasi minuun jälleen, ja minä kiitin Ylimmäistä, +ja minä ylistin ja kunnioitin häntä, joka elää ijankaikkisesti, jonka +valta on ijankaikkinen valta, ja hänen valtakuntansa pysyy suvusta +sukuun. Ja kaikki maan asukkaat ovat hänen rinnallaan mitättömän +vertaiset, ja hän tekee miten tahtoo, taivaan joukoille, maan +asukkaille, eikä ole sitä, joka estää hänen kättänsä, ja sanoisi: 'mitä +teet?' Siihen aikaan palasi ymmärrykseni minuun, ja valtakuntani +kunniaksi palasi loisteeni ja kauneuteni minulle...; ja minä pantiin +jälleen valtakuntaani, ja erinomainen suuruus lisättiin minulle. Nyt +minä, Nebukadnesar, kiitän, ylistän ja kunnioitan taivaan kuningasta, +sillä kaikki hänen työnsä ovat totuus, ja hänen tiensä oikeus, ja hän +voipi ylpeydessä vaeltavia nöyryyttää." + +Nebukadnesarin alennus oli esikuva ihmiskunnan alennuksesta petomaisien +hallituksien alle seitsemänä esikuvauksellisena aikana eli vuotena. +Laskemalla päivän vuodeksi saamme 2520 vuotta hänen ajastaan eteenpäin. +Ja huomattava on, että tämä täydellisesti vastaa niitä seitsemää aikaa, +joita ennustettiin Israelille ja jotka, niinkuin olemme nähneet, +päättyvät 1914. Sillä juuri tämän Nebukadnesarin aikana Israel vietiin +vankeuteen Baabeliin, kun Jumalan valtakunnan kruunu otettiin heiltä +pois, ja heidän seitsemän aikaansa alkoivat. + +Tämän kanssa täydellisessä sopusoinnussa näyttää Jumala Danielille nämä +pakanalliset hallitukset, kuvaten niitä yhtä monena petona, kun sitä +vastoin Jumalan valtakunta niiden päätyttyä esitetään annettavaksi +_eräälle, joka on ihmisen pojan kaltainen_. + +Ellei ollut tarkotus tällä tavoin kuvata pakana-aikojen alennusta ja +ajan pituutta, emme tiedä syytä, miksi tämä palanen pakanallisen +kuninkaan historiasta olisi kirjotettu muistiin. On totta, että hänen +seitsenvuotinen alennuksensa sattuvasti kuvaa ihmiskunnan alennusta. On +myös totta, että Jumala on luvannut hallituksen ennalleenasettamisen +maan yli. Kolmanneksi on totta, että nuo _seitsemän_ esikuvauksellista +pakana-aikaa (2520 vuotta) päättyvät täsmälleen silloin, kun ihmiskunta +on oppinut tuntemaan alennuksensa ja nykyisen kykenemättömyytensä +edullisella tavalla hallita maailmaa, ja on oleva valmis Jumalan +valtakunnalle ja hallitukselle. Ja tuo yhdenmukaisuus kuvauksessa +pakottaa siihen vakaumukseen, että Nebukadnesarin seitsemällä vuodella, +samalla kun ne kirjaimellisesti täyttyivät häneen nähden +persoonallisesti, kumminkin oli suurempi ja laajempi merkitys +kuvauksena niistä seitsemästä esikuvauksellisesta ajasta, jona +pakanahallitus, jota hän kuvasi, olisi kestävä. + +Tarkkaa vuosilukua Nebukadnesarin alennuksesta ei ole annettu, eikä se +olekaan tarpeellista, sillä hänen alennuksensa aika oli esikuva, +tyyppi, pakanahallituksesta kokonaisuudessaan, joka alkoi, kun Jumalan +esikuvauksellisen valtakunnan kruunu otettiin pois Sedekialta. Tämä +pakanahallitus on ollut petoeläimellistä alusta pitäen, sen ajat ovat +olleet määrätyt; sen rajat on Jehova asettanut, eikä niitä voida +siirtää. + +Miten virkistyttävä onkaan se tulevaisuus, joka avautuu näiden +seitsemän ajan loputtua. Petomaiset, pakanalliset vallat eivät tule +enään tallaamaan, sortamaan ja huonosti hallitsemaan Israelia eikä +tämän kansan esittämää ihmismaailmaakaan. Jumalan ja hänen Kristuksensa +valtakunta tulee silloin olemaan pystytettynä maan päällä, ja Israel ja +koko maa siunataan hänen oikeudenmukaisen ja vanhurskaan valtansa alla. +Silloin, tuon lupauksen ja toivon juuri, joka ensin istutettiin +Edenissä (1 Moos. 3: 15.) ja vietiin virran yli ja istutettiin +uudelleen Israeliin, esikuvaukselliseen kansaan (1 Moos. 12: 1--3), +tulee jälleen versomaan ja kukkimaan. + +Se alkoi versota Herramme ensimäisessä tulemisessa, mutta määrätty +vuodenaika ei ollut tullut, jolloin sen tuli kukkia ja kantaa siunattua +hedelmäänsä kaiken ennalleenasettamisessa. Mutta pakana-aikain lopulla +eivät varmat kevään merkit tule puuttumaan, ja runsas tulee kesän +hedelmä olemaan, ja siunattu se syksyn sato, joka korjataan ja +nautitaan niinä ihanina ijankaikkisina ikäkausina, jotka sitte +seuraavat. Silloin tulee maan alkuperäinen herra ennalleenasetetulla +järjellä uudelleen asetettavaksi arvoonsa, ja vielä suurempi ihanuus ja +kauneus on hänelle annettava, kuten esikuvalle tapahtui, ja hän on +kiittävä, kunnioittava ja ylistävä taivaan Kuningasta. + +Huomaammekin jo, miten ihmiskunnan järki alkaa palata. Ihmiset heräävät +jonkinlaiseen tuntoon alentumisestaan ja alkavat tarkastella, miten +heidän on parannettava tilaansa. He ajattelevat, neuvottelevat ja +tekevät suunnitelmia parantaakseen tilaansa, johon ovat tyytyneet +petoeläimellisten valtain aikoina. Mutta ennenkuin tulevat niin +pitkälle, että tunnustavat Jumalan ja hänen valtansa yli kaiken, tulee +heillä vielä olemaan yksi hulluuden kohtaus, taistelu, josta tulevat +heräämään heikkoina, avuttomina ja uupuneina, mutta järki siksi +ennalleenasetettuna, että he tunnustavat ja taipuvat hänen valtansa +alle, joka tulee jälleen pystyttämään kauvan kadoksissa olleen +hallituksen tuolle kokemuksen sekä hyvän ja pahan tiedon kestävälle +perustukselle. + +Totisesti odottaa se suuria asioita, joka meidän laillamme väittää, +että lähinnä tulevien kahdenkymmenenkuuden vuoden (laskettuna vuodesta +1888) perästä kaikki nykyiset hallitukset tulevat hajotettaviksi ja +kukistettaviksi; mutta me elämme erityisessä ajassa ja tavattomana +aikana, Herran päivänä, jolloin kaikki kulkee nopeasti; ja on +kirjotettu: "Sillä sanansa on Herra toteuttava maan päällä ja +toteuttava sen rutosti." (Katso I Osa 15 lk.) Viimeisten yhdentoista +vuoden aikana on näistä asioista saarnattu ja on niitä julkaistu +painosta pääasiallisesti siten kun niitä tässä ylempänä on esitetty; ja +tänä lyhyenä aikana on vaikutuksien ja järjestelyjen kehitys maan +vahvimpien valtakuntien murtamiseksi ja kukistamiseksi ollut aivan +ihmeellinen. Tällä ajalla on Kommunismi, Sosialismi ja Nihilismi +saavuttanut elinvoimaisen muodon ja aiheuttavat nyt jo suurta +levottomuutta maailman ylhäisten ja hallitsijain keskuudessa, joiden +sydämet nääntyvät pelosta ja odotuksesta, mitä maailman yli on tuleva, +sillä nykyisiä valtoja järkytetään kovasti, ja tulevat ne suurella +pauhinalla häviämään. + +Tämän vahvan raamatullisen todistuksen perustuksella pakana-aikoihin +nähden, pidämme vahvistettuna totuutena, että tämän maailman +valtakuntien lopullinen lakkaaminen ja Jumalan valtakunnan täydellinen +pystyttäminen tulee olemaan todellisuus kohta vuoden 1914 jälkeen. +Silloin tulee se rukous, jota Seurakunta on rukoillut siitä asti kun +Herramme meni pois: "Tulkoon valtakuntasi", kuulluksi; ja sen viisaan +ja oikeudenmukaisen hallituksen aikana tulee koko maa täyttymään Herran +kunnialla -- tiedolla ja vanhurskaudella ja rauhalla (Ps. 72: 19; Jes. +6: 3; Hab. 2: 14) ja Jumalan tahto on tapahtuva "_maankin päällä +niinkuin taivaassa_." + +Danielin tiedonanto, ettei Jumalan valtakunta tule pystytettäväksi +senjälkeen, kun tämän maailman vallat ovat hajonneet, vaan niiden +aikana, kun ne ovat olemassa ja kun niillä vielä on valta, ja että +juuri Jumalan valtakunta on musertava ja hävittävä kaikki nämä +valtakunnat (Dan. 2: 44), ansaitsee erityistä huomiotamme. Samoin on +ollut kaikkien näiden petoeläimen kaltaisten valtakuntien kanssa: ne +olivat olemassa ennen kun ne saavuttivat maailmanvallan. Babylon oli +olemassa aikoja ennen kun se valloitti Jerusalemin ja sai vallan (Dan. +2: 37, 38); Meedo-Persia oli olemassa ennen kun se voitti Babylonian; +ja niin on ollut kaikkien valtakuntien laita; niiden on ensin täytynyt +olla olemassa ja omistaa suurempi valta ennen kun ovat voineet voittaa +toisia. Niin myös Jumalan valtakunta on ollut olemassa alkiomuodossa +kahdeksantoista vuosisataa; mutta se on ollut muun maailman kanssa +alistettuna "niiden valtojen alle, jotka ovat", ja jotka "ovat Jumalan +asettamat." Ennen kun nämä seitsemän aikaa päättyvät, ei Jumalan +valtakunta voi saavuttaa maailmaakäsittävää valtaa. Kuitenkin täytyy +sen, kuten toistenkin, saavuttaa kyllin suuri valta näiden valtojen +kukistamiseksi ennen kun se tuhoaa ne. + +Niinmuodoin ottaa Herramme tänä "Jehovan päivänä", "hädän päivänä" +tähän asti uinuneen suuren valtansa ja hallitsee kuninkaana, ja tästä +juuri aiheutuu hätä, vaikkei maailma aluksi tule sitä sillä tavoin +käsittämään. Varmaankin tulevat pyhät olemaan osallisina tässä työssä, +nykyisten valtakuntien kukistamisessa. Kirjotettu on: "Tämä kunnia on +kaikille hänen pyhillensä" nim. "Heidän kuninkaittensa sitominen +köysiin ja heidän jalompiensa rautakahleisiin" -- vahvoihin kahleisiin. +(Ps. 149: 8, 9.) "Ja joka voittaa ja ottaa minun tahtomistani teoista +loppuun asti vaarin, sen minä annan pakanoita vallita -- ja hän on +kaitseva heitä rautaisella sauvalla, niinkuin saviastioita +(valtakuntia) särjetään." -- Ilm. 2: 26, 27; Ps. 2: 8, 9. + +Mutta se suuri ero, jota edellisessä olemme osottaneet, ja joka on +olemassa Jumalan valtakunnan luonteen ja maailman petoeläinten +kaltaisten valtakuntien luonteiden välillä, valmistaa meitä näkemään +eron taistelutavoissa. Voittamisen ja kukistumisen tapa, tulee suuresti +eroamaan jokaisesta tavasta, jolla valtakuntia on kukistettu. Hän, joka +ottaa suuren valtansa hallitakseen, esitetään esikuvauksellisesti (Ilm. +19: 15) sellaisena, _jonka suusta_ lähti terävä miekka, "jolla hän on +lyövä kansoja. Ja hän on kaitseva heitä rautaisella sauvalla." Tämä +miekka on _totuus_ (Efes. 6: 17); ja nykyään eläviä pyhiä kuin myös +monia maailmastakin käytetään nyt Herran sotilaina eksytyksien ja pahan +kukistamisessa. Mutta älköön kukaan malttamattomasti otaksuko tässä +tarkotettavan maailman _käännyttämistä rauhallisella tavalla_; sillä +monet Raamatunpaikat, niinkuin Ilm. 11: 17, 18; Dan. 12: 1; 2 Tess. 2: +8; Psalmit 149 ja 47, opettavat jotakin aivan päinvastaista. + +Älkää niinmuodoin hämmästykö, jos me seuraavassa luvussa esitämme +todistuksia siitä, että Jumalan valtakunnan pystyttäminen jo on +alkanut, että aika sen vallan alkamiseksi on ennustuksessa osotettu +olevan v. 1878, ja että "sota Jumalan Kaikkivaltiaan suurena päivänä" +(Ilm. 16: 14), joka tulee päättymään kohta v. 1914 jälkeen nykyisten +hallitustoimien täydellisellä kukistumisella, jo on alkanut. Jumalan +sanan kannalta katsoen on sotajoukkojen kokoominen selvästi +huomattavissa. + +Jollei ennakkoluulot estä näköämme, voimme, kun olemme saaneet Jumalan +sanan kaukoputken oikealla tavalla asetetuksi, selvästi nähdä useain +tapahtumain luonteesta, jotka ovat määrätyt tapahtuviksi tänä "Herran +päivänä", että olemme keskellä näitä tapahtumia, ja että "Hänen vihansa +suuri päivä on tullut." + +Totuuden miekka, joka jo on terotettu, tulee lyömään jokaisen pahan +järjestelmän, jokaisen pahan tavan -- oli se sitten porvarillinen, +yhteiskunnallinen tahi kirkollinen. Vieläpä voimme nähdä, että lyöminen +on jo alkanut: ajatusvapaus ja ihmisen kansalliset ja uskonnolliset +oikeudet, jotka kauvan ovat olleet näkymättömissä kuninkaitten ja +keisarien, paavien, kirkko- ja pappienkokouksien, perimätietojen ja +uskontunnustuksien alla; pidetään arvossa ja astuvat voimaan ennen +kuulumattomalla tavalla. Sisäinen taistelu kuohuu jo; eikä tule kauvan +viipymään, ennen kun se kuluttavan tulen lailla puhkeaa esiin, ja +inhimilliset järjestelmät ja eksytykset, jotka vuosisatoja ovat +kahlehtineet totuutta ja sortaneet huokaavaa luomakuntaa, täytyvät +sulaa siinä. Niin totuus -- ja laajalle levinnyt ja kasvava tieto siitä +-- on se miekka, joka tekee rauhattomiksi ja haavottaa monien maiden +päät. (Ps. 110: 6.) Kumminkin, mikä siunaus piileekään tämän hädän +alla: se tulee valmistamaan ihmiskuntaa täydellisemmin käsittämään +vanhurskautta ja totuutta Vanhurskauden Kuninkaan hallitessa. + +Kun ihmiset lopultakin huomaavat oikeuden tulleen ojennusnuoraksi ja +vanhurskauden luotinauhaksi (Es. 28: 17), tulevat hekin oppimaan, että +ainoastaan oikeuden ankarat säännöt voivat vakuuttaa heille ne +siunaukset, joita he kaikki halajavat. Ja yllin kyllin kyllästyneinä +omiin töihinsä ja itsekkäisyytensä kurjiin hedelmiin, tulevat he ilolla +tervehtimään ja mielellään alistumaan sen vanhurskaan hallituksen alle, +joka ottaa hallitusohjakset; ja siten on, niinkuin on kirjotettu +"kaikkien pakanain toivo tuleva" (Hag. 2: 7.) -- Jumalan valtakunta, +Herran voidellun ehdottoman ja rajattoman hallituskauden aikana. + + * * * * * + + Herran päivä. + + Nyt nuolen lailla maailmaan on tieto iskenyt, + Mi kruunupäitä peljättää ja järkkymäänkin saa. + Sen taivaan Herra itse on jo ammoin päättänyt, + Ja nyt sen täyttymistä vaan, maat, taivaat vartoaa. + + On totuus miekka terävä. Se kaiken katkoaa, + Mi väärää on ja valhetta ja ylpeätä vaan. + Se vuoret korkeet kohta vaan jo aivan tasottaa, + Ja tomusta se korottaa nuo nöyrät lapset maan. + + Ei toinen toistaan sortaa saa, ei vääryys kukoistaa; + Ja luontokappaleetkin nuo nyt irti päästetään, + Kun, huokaukset niidenkin jo taivoon kohoaa, + Ja rauha kaikkein keskuuteen niin kauniist' säädetään. + + Oi, armas aika autuas, kun Herra hallitsee! + Kun sopusointu, rakkaus saa vallan päällä maan; + Kun toinen toistaan palvelee ja helläst: hoitelee; + Ja Herralle soi ylistys kautt' maailmoiden vaan! + + + + +VIIDES LUKU. + +MEIDÄN HERRAMME PALAAMISEN JA ILMESTYMISEN TAPA. + +Yhtäpitäväisyys Herramme toisen tulemisen ja jumalallisen suunnitelman +muiden osien kanssa. -- Millätavoin ja milloin Seurakunta tulee +näkemään hänet. -- Millätavoin ja milloin Herran kirkkaus on niin +ilmestyvä, että kaikki liha yhdessä näkee sen. -- Näennäisesti +toisiensa kanssa ristiriidassa olevat ilmotukset näytetään olevan +keskenään yhtäpitävät. -- Hän tulee "niinkuin varas". -- "Ei nähtävällä +tavalla". -- Ja kumminkin "sotahuudolla". -- "Äänillä". -- Ja "suuren +pasuunan äänellä". "Hän on ilmestyvä tulenliekissä kostamaan". -- Ja +kumminkin on hän tuleva "samalla tavalla", kuin hän meni pois. -- +Profetallisen ajan tärkeys tämän yhteydessä osotettu. -- Millä tavalla +nykyiset merkit ovat sopusoinnussa kaiken tämän kanssa. + + +Nopeasti loppuaan kohti rientävät pakanain ajat, joita juuri +käsittelimme, samoin kuin varmuus Seurakunnan toivon täyttymisestä +_ennen_ niiden loppua, terottavat sellaisien ikävöimistä, jotka +odottavat Israelin lohdutusta. Sellaiset isoavat ja janoavat mitä ikänä +Isämme lienee ilmottanut profeettain kautta "elonkorjuusta", tämän +aikakauden lopusta eli päättymiskaudesta -- nimikirkon elävien jäsenten +keskuudessa tapahtuvasta vehnän erottamisesta lusteista ja ajasta, +jolloin ne, jotka voittavat, tulevat muuttumaan ollakseen Herransa +kanssa ja tullakseen Herransa ja päänsä kaltaisiksi. Mutta jotta +voisimme huomata järkevyyttä siinä, mitä ennustus opettaa näistä, +syvällistä mielenkiintoa herättävistä asioista, on aivan välttämätöntä, +että meillä on selvät mielipiteet sekä Herramme toisen tulemisen +_tarkotuksesta_ että _tavasta_, jolla hän on ilmestyvä. Me toivomme +kaikkien nykyisten lukijain tulleen vakuutetuiksi Ensimäisen osan +lukemisen kautta, että tulemisen tarkotus on saattaa sovintoon +"jokaisen, joka tahtoo" Jumalan kanssa sen hallitsemisen ja opettamisen +ja kurinpidon kautta, jota nimitetään tuomitsemiseksi ja siunaamiseksi. +Tärkeää on sentähden nyt tietää Herramme tulemisen ja ilmestymisen +tapaa, ennen kun menemme eteenpäin tutkimaan elonkorjuun aikaa y.m. +Tutkijan on tarkasti pidettävä muistissa Herramme palaamisen tarkotus, +tutkiessaan tulemisen tapaa, ja nämät molemmat, kun hän ryhtyy ajan +tutkimiseen. Tämä on välttämätöntä vastapainoksi niille väärille +mielipiteille, joita useat entuudestaan omistavat, ja jotka perustuvat +vääriin käsityksiin Herramme tulemisen sekä tarkotuksesta että tavasta. + +Käsitä ja pidä mielessä niin varmasti kuin mahdollista mitä jo on +osotettu, nim., että Jumalan suunnitelma on yksi ainoa sopusointunen +kokonaisuus, joka toteutetaan Kristuksen kautta; ja että se, mitä +toimitetaan toisessa tulemisessa, suhtautuu siihen, mitä toimitettiin +ensimäisessä tulemisessa kuin seuraus syyhyn: se on, että suuri +ennalleenasettamistyö, joka kuuluu toiseen tulemiseen, on ensimäisessä +tulemisessa täytetyn pelastustyön johdonmukainen seuraus, jumalallisen +suunnitelman mukaisesti. Sentähden on Herramme palaaminen _toivon +sarastus maailmalle_, aika suosionsiunauksien jakamiselle, joka +saavutettiin pelastuksen kautta -- ja evankelinen aika on vaan +tuollainen väli-aika, jona aikana Kristuksen morsian valitaan +ottaakseen osaa Herransa kanssa suureen ennalleenasettamistyöhön, jonka +hän tulee toimeenpanemaan. + +Ja koska Kristuksen Seurakunta, joka on kehittynyt +evankeliaikana, tulee olemaan Herransa kanssa osallisena suuressa +ennalleenasettamistyössä Tuhatvuotiskautena, on selvää, että Kristuksen +ensimäinen toimenpide toisessa tulemisessa on valitun seurakuntansa +kokoominen, johon profeetta viittaa (Ps. 50: 5) kun hän sanoo: "Kootkaa +minulle minun pyhäni, jotka ovat tehneet liiton kanssani uhrin kautta." +Tämä kokoominen tahi elonkorjuu tehdään silloin, kun aikakaudet +tunkeutuvat toisiinsa. Toinen aikakausi, Tuhatvuotiskausi, alkaa, +niinkuin tulee näytettäväksi, neljäkymmentä vuotta ennen, kun toinen, +evankelikausi, päättyy. (Katso I osa sivut 267--270; 234--237; sekä +Aikakausien karttaa.) Tänä elonkorjuuaikana ei tulla ainoastaan +erottamaan vehnää lusteista evankelisessa nimiseurakunnassa, ja +korjaamaan ja kirkastamaan vehnäluokkaa, vaan poltetaan (hävitetään) +myös lusteet (lusteina, matkiessaan vehnää) -- ei kuitenkaan yksilöinä, +sillä hävityksen tuli on esikuvauksellinen samoin kuin lusteetkin ja +"maan viinipuun" turmeltuneiden hedelmien (inhimillisen kunnianhimon, +saituuden ja itsekkäisyyden) korjaaminen ja hävittäminen. Nämä hedelmät +ovat kasvaneet ja kypsyneet vuosisatojen kuluessa tämän maailman +valtakunnissa ja erilaisissa porvarillisissa ja yhteiskunnallisissa +järjestöissä ihmisten keskuudessa. + +Vaikka me käsitellessämme ainetta Herramme tulemisesta näytimme, että +tuleminen olisi henkilökohtainen, täytyy meidän jälleen varottaa +tutkijaa ajatuksen sekaannuksesta tutkiessaan kahta Herramme +näennäisesti vastakkaista lausetta: "Katso, minä olen teidän kanssanne +joka päivä maailman (_aionos_, aikakausien) loppuun asti" ja: "_Minä +menen_ valmistamaan teille sijaa -- -- --, ja _minä tulen takasin_ ja +otan teidät tyköni." (Matt. 28: 20; Joh. 14: 2, 3.) Seuraava pieni +tapaus saattaa valaista näiden kahden lupauksen yhtäpitäväisyyttä: Eräs +ystävä sanoi toiselle juuri kun heidän piti erota toisistaan: Muista, +että olen kanssasi koko matkalla. Millä tavalla? Ei suinkaan +persoonallisesti; sillä juuri silloin he astuivat eri juniin +matkustaakseen eri suuntiin kaukaisiin paikkoihin. Tarkotus oli, +etteivät he rakkaudessa, muistelemisissa ja osaaottavaisuudessa olisi +toisistaan erotettuina. Samanlaisessa, vaikka paljon täydellisemmässä +merkityksessä on Herra aina ollut Seurakuntaansa lähellä, hänen +jumalallisen voimansa tehdessä hänelle mahdolliseksi valvoa, johtaa ja +auttaa heitä alusta loppuun asti. Mutta emmepä nyt tarkastakaan +Herramme läsnäoloa kuvannollisessa merkityksessä, vaan hänen toista +läsnäolemisensa ja ilmestymisensä tapaa, "kun hän tulee sinä päivänä +kirkastettavaksi pyhissään ja ihmeteltäväksi kaikissa uskovissa." + +Raamattu opettaa, että Kristus palaa hallitsemaan, että hänen on +hallittava, kunnes hän on kukistanut kaikki viholliset -- kaikki +vastustajat, kaiken, joka on tuon suuren ennalleenasettamisen tiellä, +jonka hän tulee toimeenpanemaan -- jolloin viimeinen vihollinen, joka +kukistetaan, on kuolema (1 Kor. 15: 25, 26); ja että hän tulee +hallitsemaan tuhatta vuotta. Sentähden onkin niinkuin olla pitää, kun +ennustuksessa huomaamme annetun paljon enemmän tilaa toiselle +tulemiselle ja sen tuhatvuotiselle voittorikkaalle ihanalle +hallitukselle ja pahan kukistamiselle, kuin ensimäisessä tulemisessa +pelastukseen määrätyille kolmellekymmenelleneljälle vuodelle. Ja +niinkuin olemme huomanneet ennustuksen koskettelevan kaikkia erilaisia +tärkeitä kohtia näiden kolmenkymmenenneljän vuoden aikana, alkaen +Betlehemistä ja Nasaretista sappeen ja etikkaan, hänen vaatteensa +jakamiseen, ristiin, hautaan ja ylösnousemiseen asti, niin huomaamme, +että ennustus samalla tavalla koskettelee eri kohtia hänen +tuhatvuotisessa läsnäolossaan, etenkin sen alkamista ja loppua. + +Herramme toisen tulemisen aika tulee kestämään paljon kauvemmin kuin +ensimäinen. Hänen ensimäisen tulemisensa tehtävä täytettiin vähemmässä +kuin kolmessakymmenessäneljässä vuodessa, kun sitävastoin tarvitaan +tuhatta vuotta sen tehtävän suorittamiseksi, joka on määrätty +tehtäväksi toisessa tulemisessa. Ja siten saattaa yhdellä silmäyksellä +nähdä, että vaikka ensimäisen tulemisen tehtävä ei ollut vähemmän +tärkeä kuin toisen tulemisenkaan -- niin, vaikka se oli _niin tärkeä, +ettei_ toisen tulemisen tehtävä _milloinkaan olisi ollut mahdollinen +ilman sitä_ -- niin ei se kumminkaan ollut niin monipuolinen, eikä +siitä niinmuodoin ollut niin paljon kerrottavaakaan, kuin toisen +tulemisen tehtävästä. + +Tarkastellessamme toista tulemista emme saa, enemmän kuin +ensimäisenkään tulemisen aikana odottaa, että kaikki ennustukset +tulisivat osottamaan jotain erittäin vaiherikasta kohtaa Herramme +tulemisessa ja kiinnittämään ihmisten huomion siihen tosiasiaan, että +hän on läsnä. Jumala ei tavallisesti menettele sillä tavalla; niin ei +ollut ensimäisessäkään tulemisessa. Messiaan ensimäistä tulemista ei +osottanut mikään äkillinen tahi hämmästyttävä todistus, joka olisi +poikennut asiain tavallisesta järjestyksestä, vaan se ilmotettiin ja +todistettiin ennustuksen asteettaisen täyttymisen kautta, josta +ajatteleva vaarinottaja saattoi huomata, että tapaukset, jotka olivat +odotettavissa, täyttyivät määrätyllä ajalla. Ja samalla tavalla tulee +olemaan toisessakin tulemisessa, Onkin vähemmän tärkeää, keksiä +tarkalleen se silmänräpäys, jolloin hän tuli, kuin että voimme erottaa +sen tosiasian, että hän on läsnä, kun hän on tullut. Ensimäisenkin +tulemisen aikana oli tärkeää voida huomata hänen läsnäolonsa, ja mitä +pikemmin, sitä paremmin, mutta paljon vähemmästä merkityksestä oli +tarkalleen tuntea hänen syntymisensä aika. Tarkastellessa toista +tulemista ajatellaan liian usein itse tulemista ja saapumisen hetkeä, +kun sitä vastoin olisi ajateltava sitä _läsnäolemisen aikana_, kuten +ensimäinenkin tuleminen oli. Tuo määrätty silmänräpäys, jolloin +läsnäolo on alkava, tulee silloin näyttämään vähemmän tärkeältä, ja +hänen tarkotuksensa ja tehtävänsä, hänen läsnäolemisensa aikana, tulee +silloin olemaan suuremman huomion esineenä. + +Meidän on muistettava, ettei Herramme enää ole ihminen: että hän +ihmisenä antoi itsensä ihmisten lunastukseksi, koska hän juuri sitä +tarkotusta varten oli tullut ihmiseksi. (1 Tim. 2: 6; Hebr. 10: 4, 5; +1 Kor. 15: 21, 22.) Hän on nyt korkealle korotettu jumalalliseen +luontoon. Sentähden sanoo Paavali: "Jos olemmekin tunteneet Kristuksen +semmoisena kuin hän oli lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää [siten +häntä] tunne." (2 Kor. 5: 16.) Hän nousi kuolleista eläväksitekevänä +_henkenä_. (1 Kor. 15: 45) eikä ihmisenä, maasta maallisena. Hän ei +enää ole ihminen missään merkityksessä, eikä missään määrässä; sillä +emme saa unohtaa, mitä olemme lukeneet (Katso I Osa luku 10) -- että +luonteet ovat erilaiset ja selvään erotetut. Koska hän ei enää missään +suhteessa eikä missään määrässä ole ihminen, emme saa odottaa häntä +ihmisenä palaavaksi, niinkuin ensimäisessä tulemisessa. Hänen toinen +tulemisensa tulee tapahtumaan toisella tavalla ja toista tarkotusta +varten. + +Huomioon ottamalla, että Herramme _muuttuminen_ inhimillisestä +jumalalliseen luontoon ylösnousemisensa jälkeen oli vielä suurempi +muuttuminen kuin se, joka tapahtui noin kolmekymmentäneljä vuotta +aikasemmin, kun hän pani pois sen kirkkauden, joka hänellä oli ollut +henki-olentona ja "tuli lihaksi", saattaa tulla suureksi hyödyksi, jos +me hyvin tarkasti ja yksityiskohtaisesti otamme tutkisteltavaksi +jokaisen hänen tekonsa niinä neljänäkymmenenä päivänä ylösnousemisensa +jälestä, ennen kun hän meni "Isän luokse"; sillä se on näiden +neljänkymmenen päiväin Jeesus, joka on tuleva jälleen, eikä _ihminen_ +Kristus Jeesus, joka antoi itsensä lunastajaksemme kuolemassa. Hän joka +oli 'kuoletettu lihassa' oli myös tehty eläväksi _hengessä_. -- 1 Piet. +3: 18. + +[Herramme kuoletettiin lihallisena tahi inhimillisenä olentona, mutta +herätettiin kuolleista henkiolentona. Ja koska Seurakunta tulee +"_muuttumaan_", tullakseen Kristuksen kaltaiseksi, on selvää, että se +muuttuminen, joka tapahtui Päälle, oli samankaltainen kuin se, joka +odottaa niitä, jotka voittavat, jotka myös tulevat muuttumaan +inhimillisestä henkisiksi luonnoksi ja tehdään hänen kaltaisikseen, +"osallisiksi jumalallisesta luonnosta". Niinmuodoin saattaa seuraavan +kertomuksen pyhien muuttumisesta sovelluttaa heidän Herraansakin, nim.: +-- "Häpeässä kylvetään, kirkkaudessa herätään; heikkoudessa kylvetään, +voimassa herätetään; kylvetään luonnollinen ruumis, herätetään +hengellinen ruumis."] + +Toisessa tulemisessaan ei hän tule ollakseen alamainen niille +valloille, jotka ovat; maksamaan keisarille veroa ja kärsimään +nöyryytystä, vääryyttä ja väkivaltaa; vaan tulee hän hallitsemaan, +käyttämällä kaikkea voimaa taivaassa ja maan päällä. Hän ei tule +alennuksensa, ihmisen ruumiissa, jonka hän otti kuoleman kärsimyksien +tähden, ja joka oli alempi hänen entistä ihanaa ruumistansa (Hebr. 2: +9); vaan kirkkaassa henkisessä ruumiissaan, joka on Isän "olemuksen +perikuva" (Hebr. 1: 3); sillä kuuliaisuutensa tähden aina kuolemaan +asti, on hän nyt korkealle korotettu _jumalalliseen luontoon_ ja +Jumalan kaltaisuuteen, ja on hänelle annettu nimi yli kaikkien nimien +-- lukuunottamatta Isän nimeä. (Fil. 2: 9; 1 Kor. 15: 27.) Apostoli +näyttää, "ettei vielä ole ilmotettu" inhimilliselle ymmärryksellemme +minkä kaltainen hän on; niinmuodoin emme tiedä minkälaisiksi tulemme, +kun meidät tehdään hänen _kaltaisikseen_, mutta me (Seurakunta) voimme +iloita siitä vakuutuksesta, että me kerran tulemme olemaan hänen +luonaan, hänen kaltaisinaan ja näemme hänet _sellaisena kuin hän on_ (1 +Joh. 3: 2) -- ei sellaisena kuin hän oli ensimäisessä tulemisessaan, +alennuksessa, kun hän oli pannut pois entisen ihanuutensa ja tullut +köyhäksi meidän tähtemme, että me hänen köyhyytensä kautta tulisimme +rikkaiksi. + +Jos me tarkastamme sitä ymmärtäväisyyttä ja viisautta, joka ilmeni +niissä menettelytavoissa, joilla Herramme ilmotti läsnäolonsa +opetuslapsilleen ylösnousemisensa jälkeen niinkuin sitä ennenkin, on +tämä auttava meitä muistamaan, että hän tulee käyttämään samoja +viisaita menettelytapoja ilmottautuessaan toisessakin tulemisessa, sekä +seurakunnalle että maailmalle -- menettelytapoja, jotka eivät +välttämättömästi tarvitse olla samanlaisia, mutta jotka molemmissa +tapauksissa ovat hyvin sovelletut hänen tarkotuksilleen. Hänen +tarkoituksensa ei ole tehdä ihmisiä rauhattomiksi tahi kuohuttaa heidän +tunteitaan, vaan _todistaa_ heidän rauhalliselle ja tyyneelle +arvostelukyvylleen niitä suuria totuuksia, joita hän tahtoo terottaa +heille. Herramme ensimäinen tuleminen ei ollut sellainen tapaus, joka +herätti hämmästystä, melua tahi rauhattomuutta. Miten hiljaa ja +vaatimattomasti hän tulikaan! Vieläpä niin suuressa määrässä, että +ainoastaan ne, joilla oli _uskoa_ ja _nöyryyttä_, saattoivat tuossa +halpasyntyisessä lapsessa, murheiden miehessä, nöyrien ja alhaisten +ystävässä ja lopulta ristiinnaulitussa tuntea kauvan odotetun +Messiaksen. + +Olihan luonnollista, että ilmotus hänen läsnäolostaan ylösnousemisen +jälkeen tulisi herättämään suurempaa ihmettelyä, etenkin kun ottaa +huomioon hänen muuttuneen luontonsa. Kumminkin täytyi tosiasiain hänen +ylösnousemisestaan, sen tosiasian yhteydessä, että hänen luontonsa oli +muuttunut, tulla täysin ilmotetuksi, ei tällä kertaa koko maailmalle, +vaan valituille todistajille, joiden tuli antaa siitä luotettava +todistus jälkeentuleville sukupolville. Jos se olisi tullut koko +maailman tietoon, olisi tuo todistus, meidän aikaamme jouduttua, +ollut paljon vähemmän luotettava, koska se olisi voinut hämmentyä +ihmis-aatteisiin ja tullut sekotetuksi heidän perimätietojensa kanssa. +Siten totuus mahdollisesti olisi voinut tuntua melkein tahi kokonaan +uskomattomalta. Mutta Jumala uskoi sen ainoastaan valituille, +uskollisille ja arvokkaille todistajille; ja kun tarkastelemme +kertomusta, huomannee jokainen, miten täydellisesti _tarkotus_ +saavutettiin, ja miten selvä, varma ja vakuuttava se todistus +Kristuksen ylösnousemisesta ja muuttumisesta on, joka heille +tarjottiin. Huomaa myös sitä huolellisuutta, jolla hän karttoi +tarpeettomasti pelästyttää heitä tahi tehdä heitä rauhattomiksi +ilmottaessaan tahi esittäessään heille näitä suuria totuuksia. Ja ole +vakuutettu, että sama viisaus, ymmärrys ja taito tulee ilmenemään siinä +tavassa, jolla hän toisessa tulemisessa ilmaisee ihanan läsnäolonsa. +Rauhallinen kylmä ymmärrys tulee kaikissa tapauksissa näistä +vakuutetuksi, vaikka maailma ylipäänsä tarvinnee ankaran kurinpidon +kautta tulla saatetuksi siihen oikeaan mielialaan, jota vaaditaan +todistuksen vastaanottamiselle, jota vastoin ne, joiden sydämet ovat +oikeat, saavat tämän siunatun tiedon aikasemmin. Kaikkia todistuksia +hänen ylösnousemisestansa ja muuttumisestansa hengelliseksi luonnoksi +ei annettu opetuslapsille samalla kertaa, vaan sitä mukaan kun +jaksoivat niitä kantaa, ja sillä tavalla, joka oli omiaan tekemään +heihin syvimmän vaikutuksen. + +Niiden kolmen ja puolen vuoden aikana, kun Herramme virkatoimi kesti, +olivat opetuslapset uhranneet ystävät, nimen ja maineen, elinkeinonsa +y.m. levittääkseen tietoa Messiaksen läsnäolosta ja hänen valtakuntansa +pystyttämisestä. Mutta heillä oli ymmärrettävästi kypsymättömät +ajatukset Mestarinsa korottamisen tavasta ja ajasta, ja heidän omasta +luvatusta korottamisestansa hänen kanssaan. Mutta toiselta puolen ei +täydellinen tieto ollutkaan silloin tarpeellinen; oli kylliksi, että he +uskollisesti ottivat askeleen kerrallaan, sitä mukaan, kun aika sen +ottamiselle tuli. Niinpä ilmotti Mestari heille vähän kerrallaan sitä +mukaan kun he kykenivät ottamaan vastaan sen. Ja toimensa loppupuolella +sanoi hän: "Minulla on vielä paljo sanomista teille, mutta ette voi nyt +kantaa sitä; mutta kun hän tulee, totuuden Henki, opastaa hän teidät +koko totuuteen -- -- ja tulevaiset asiat hän julistaa teille -- -- hän +opettaa teille kaikki ja muistuttaa teille kaikki, minkä olen sanonut +teille." -- Joh. 16: 12, 13; 14: 26. + +Kuka voi kertoa sitä suurta pettymystä, jota he tunsivat, vaikka heitä +mahdollisimman paljon oli asestettu sitä vastaan, kun he näkivät hänet +äkkiä otettavan pois heiltä ja häpeällisesti ristiinnaulittavan +pahantekijän lailla -- hänet, jonka valtakuntaa ja kirkkautta he olivat +odottaneet ja julistaneet, ja jotka ainoastaan viisi päivää ennen hänen +ristiinnaulitsemistaan näyttivät heistä olevan niin lähellä +toteutumistansa. (Joh. 12: 1, 12--19.) Ja vaikka he tiesivät, että hän +oli väärin syytetty ja vastoin lakia ristiinnaulittu, ei se muuttanut +sitä asiaa, että heidän kauvan kytenyt kansallinen toivomuksensa saada +maallinen kuningas, joka ennalleenasettaisi heidän kansansa valtaan ja +vaikuttavaan asemaan, yhtähyvin kun heidän yksityisetkin toivomuksensa, +suunnitelmansa ja tuulentupansa tärkeistä viroista ja korkeista +kunniapaikoista valtakunnassa, kaikki äkkiä sortuivat, tuon asiain +epäsuotuisan kääntymisen kautta, kun heidän kuninkaansa +ristiinnaulittiin. + +Mestari tiesi kyllä miten hyljätyiksi, päämäärää vailla oleviksi ja +hämmästyneiksi he tuntisivat itsensä; sillä niin oli kirjotettu +profeetan kautta: "Minä lyön paimenen, ja lampaat hajotetaan." (Sak. +13: 7; Mark. 14: 27.) Ja niinä neljänäkymmenenä päivänä, jotka olivat +hänen ylösnousemisensa ja taivaaseenastumisensa välillä, oli hänen +tärkein huolenpitonsa koota heitä jälleen ja uudelleen vahvistaa heidän +uskoansa häneen odotettuna Messiaksena, todistamalla heille, että hän +oli ylösnoussut, ja ettei hän ylösnousemisensa jälestä, jos kohta hän +säilyttikin saman yksilöllisyyden, enää ollut ihminen, vaan korotettu +henkiolento, "jolla oli kaikki voima taivaassa ja maan päällä". -- +Matt. 28: 18. + +Hän antoi heille tiedon ylösnousemisestaan vähitellen -- ensin vaimojen +(Maria Magdalenan, Johannan, Marian, Jaakopin äidin ja Salomen ja +muiden heidän kanssaan olleiden -- Mark. 16: 1; Luuk, 24: 1, 10) +kautta, jotka aikaiseen tulivat haudalle voitelemaan hänen ruumistaan +hyvänhajuisilla yrteillä. Heidän aprikoidessa kenen he saisivat +vierittämään kiven pois haudan ovelta, katso, silloin oli maanjäristys, +ja kun he tulivat perille, huomasivat he kiven poisotetuksi, ja Herran +enkeli istui sen päällä, sanoen: "Älkää te peljätkö; sillä minä tiedän, +että etsitte Jeesusta, ristiinnaulittua. Ei hän ole täällä; hän on +noussut ylös, _niinkuin hän sanoi_. Tulkaa, katsokaa paikkaa, jossa hän +on maannut. Ja menkää nopeasti sanomaan hänen opetuslapsilleen, että +hän on noussut kuolleista. Ja katso, hän käy teidän edellänne +Galileaan; siellä saatte nähdä hänet." -- Matt. 28: 5--7. + +Näyttää siltä kuin Maria Magdalena olisi eronnut toisista vaimoista ja +kiiruhtanut kertomaan Pietarille ja Johannekselle mitä oli tapahtunut +(Joh. 20: 1, 2), toisten mennessä kertomaan sitä toisille +opetuslapsille, ja kun hän oli eronnut heistä, näkyi Jeesus toisille +vaimoille tiellä, sanoen (Matt. 28: 9, 10): "Terve teille!" Ja he +menivät hänen tykönsä, syleilivät hänen jalkojaan ja kumarsivat häntä. +Silloin Jeesus sanoi heille: "Älkää peljätkö; menkää ja viekää sana +veljilleni, että he menisivät Galileaan [heidän kotipaikalleen], ja +siellä he saavat minut nähdä." Ja pelolla ja ilolla juoksivat he +ilmottamaan sitä toisille opetuslapsille. Hämmästyksen, neuvottomuuden, +ilon ja pelvon sekavilla tunteilla, ja hämmästyneinä muutoinkin, +tiesivät he tuskin miten heidän piti kertoa tuota iloista ja +ihmeellistä tapahtumaa. Kun Maria kohtasi Pietarin ja Johanneksen sanoi +hän surullisesti: "Ovat ottaneet Herran pois haudasta, emmekä tiedä, +mihin ovat panneet hänet." (Joh. 20: 2.) Toiset vaimot kertoivat, että +olivat haudalla nähneet enkeli-näyn, jotka enkelit olivat sanoneet +hänen elävän (Luuk. 24: 22, 23), ja sitten, miten Herra sen jälkeen oli +tullut heitä vastaan tiellä. -- Matt. 28: 8--10. + +Opetuslasten enemmistö piti nähtävästi heidän kertomustaan ainoastaan +taikauskoisena luulotteluna riippuen kiihotetusta mielikuvituksesta, +mutta Pietari ja Johannes sanoivat: "Me tahdomme mennä omin silmin +näkemään"; ja Maria palasi heidän kanssaan haudalle. Kaiken minkä +Pietari ja Johannes näkivät oli, että ruumis oli poissa, että +käärinliinat olivat huolellisesti kokoonkäärityt ja poispannut, ja että +kivi oli vieritetty haudan ovelta. Hämillään ollen he läksivät sieltä, +mutta Maria jäi sinne itkien. Hänen siinä itkiessään kumartui hän +hautaan ja sai nähdä kaksi enkeliä, jotka sanoivat: "Vaimo, mitä +itket?" Hän vastasi: "Ovat ottaneet Herrani pois, enkä tiedä, mihin +ovat panneet hänet." Tämän sanottuaan hän kääntyi taaksepäin ja näki +Jeesuksen siinä seisovan, eikä tietänyt, että se oli Jeesus. Jeesus +sanoi hänelle: "Vaimo, mitä itket? Ketä etsit?" Tämä luuli häntä +puutarhuriksi ja sanoi hänelle: "Herra, jos sinä olet vienyt hänet +pois, sano minulle mihin olet pannut hänet, niin minä otan hänet." +Silloin sanoi Herra hänelle tuolla vanhalla tutulla äänellä, jonka hän +samassa tunsi: "Maria!" + +Tämä oli kylliksi varmentamaan hänen uskoaan enkelin sanomaan, että hän +oli noussut ylös, joka tähän asti oli tuntunut hänestä unelmalta tai +sadulta; ja ihastuksissaan hän huudahtaa: "_Rabbuni_!" Hänen ensimäinen +mielijohteensa oli syleillä häntä ja viipyä hänen läheisyydessään, +mutta Jeesus antoi hänen lempeällä tavalla ymmärtää, että nyt hänellä +oli hyvin tärkeä tehtävä toimitettavana. Marian oli nyt todistettava +hänen ylösnousemisestaan ja kiiruhdettava viemään tietoa siitä ja +vahvistamaan toisien opetuslasten uskoa, niiden jotka vielä epäilivät +ja olivat epätietoisia, sanoen: "Älä minuun koske, [kreik. _haptomai_, +syleillä] (älä pysähdy osottaaksesi nyt rakkauttasi) sillä en ole vielä +mennyt ylös Isäni tykö; [tulen vielä jonkun aikaa olemaan luonanne]; +mutta mene veljieni tykö ja sano heille, että menen ylös minun Isäni +tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne +tykö." (Joh. 20: 17.) Toisien vaimojen kautta oli hän samaten +lähettänyt heille sanan, että hän kohtaisi heidät Galileassa. + +Senjälkeen saavutti hän kaksi noista murheellisista ja hämmentyneistä +opetuslapsista, matkalla Jerusalemista Emmaukseen, ja kyseli syytä +heidän suruunsa ja alakuloisuuteensa. (Luuk. 24: 13--35.) Ja toinen +heistä vastasi: "Oletko sinä Jerusalemissa ainoa muukalainen, joka et +tiedä mitä siellä on tapahtunut näinä päivinä?" Ja hän sanoi heille: +Mitä? Ja he sanoivat hänelle: Sitä, mikä tapahtui Jeesukselle, +nasaretilaiselle, joka oli profeetta, voimallinen teossa ja sanassa +Jumalan ja kaiken kansan edessä, kuinka ylipappimme ja hallitusmiehemme +antoivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat hänet. +Mutta me toivoimme hänen olevan sen, joka oli lunastava Israelin; mutta +onhan kaiken tämän ohessa tänään kolmas päivä siitä, kun tuo tapahtui. +[Tässä muistui luultavasti heidän mieliinsä Joh. 2: 19, 21, 22.] "Ovatpa +myös muutamat naiset joukostamme saattaneet meidät ihmetyksiin. He +kävivät aamulla varhain haudalla, eivätkä löytäneet hänen ruumistaan ja +tulivat ja sanoivat myös nähneensä näyn, enkeleitä, jotka olivat +sanoneet hänen elävän. Ja muutamat niistä, jotka olivat meidän +kanssamme, menivät haudalle ja havaitsivat olevan niin, kuin naiset +olivat sanoneet, mutta häntä he eivät nähneet." + +Oliko ihme, että he olivat hämmästyneet? kuinka kummalliselta kaikki +tuntui! Miten omituisia ja mieltä liikuttavia olivatkaan nämä +viimeisten päiväin tapahtumat olleet! + +Silloin piti muukalainen heille herättävän saarnan ennustuksista, +näyttäen heille, että juuri se, joka oli tehnyt heidät niin +alakuloisiksi, olikin sitä, mitä profeetat olivat ennustaneet samasta +Messiaksesta: että ennenkuin hän saattoi johtaa ja siunata ja nostaa +Israelia ja koko maailmaa, piti hänen ensin lunastaa heidät omalla +elämällään siitä kuoleman kirouksesta, joka tuli heidän kaikkien yli +Aadamin kautta, ja että heidän Mestarinsa sittemmin Jehovan herättämänä +elämään ja kirkkauteen, tulisi täyttämään kaikki mitä hänestä oli +kirjotettu profeettain kautta hänen tulevasta kirkkaudestaan ja +kunniastaan, yhtä varmasti kuin hän oli täyttänyt ne ennustukset, jotka +koskivat hänen kärsimyksiään, alennustaan ja kuolemataan. Ihmeellinen +saarnaaja! ja ihmeellinen saarna oli tämä! Se herätti uusia ajatuksia +ja odotuksia ja toiveita. Kun he lähestyivät kylää pakottivat he häntä +jäämään heidän luokseen, sillä ilta oli joutunut ja päivä oli kulunut. +Ja hän meni sisälle olemaan heidän kanssaan, ja kun hän oli ateriallaan +heidän kanssaan otti hän leivän, siunasi, taittoi ja antoi heille. +Silloin aukenivat heidän silmänsä. Ja hän katosi heidän näkyvistään. + +Vasta sinä hetkenä he tunsivat hänet, vaikka olivatkin kulkeneet ja +keskustelleet ja aterioineet yhdessä. He eivät tunteneet häntä +näöltään, vaan tuon vaatimattoman teon kautta, kun hän tuolla entisellä +tavallisella tavalla siunasi ja taittoi leivän, siten lujittaen heidän +uskoaan siihen, josta jo olivat kuulleet -- että hän oli noussut ylös +ja näkyisi heille jälleen. + +Silloin nousivat nuo kaksi hämmästynyttä ja ylen onnellista opetuslasta +ylös samalla hetkellä ja palasivat Jerusalemiin, sanoen toisilleen: +"Eikö sydämemme ollut palava meissä, kun hän puhui meille tiellä ja +selitti meille kirjotuksia?" Saavuttuaan Jerusalemiin tapasivat he +toisetkin täynnä iloa sanoen: "Herra on todella noussut ylös ja +ilmestynyt Simonille." Ja itse he kertoivat mitä oli tapahtunut tiellä, +ja kuinka olivat hänet tunteneet, kun hän taittoi leivät. Luultavasti +olivat melkein kaikki siellä sinä iltana; kodit ja toimet ja kaikki +muut unohdettiin -- Maria Magdalena sanoo ilokyynelin: Minä tunsin +hänet samassa tuokiossa, kun hän mainitsi nimeni -- en voinut uskoa +enkelin vakuutusta sitä ennen, ja toiset naiset kertoivat mitä +ihmeellistä heille oli tapahtunut sinä aamuna ja miten hän oli tullut +heitä vastaan. Sitten oli Simonilla kertomuksensa kerrottavana; ja nyt +oli tässä kaksi todistajaa lisäksi Emmauksesta. Mikä monivaiheinen +päivä! Eipä ihmettä, että heistä oli mieluista kokoontua joka viikon +ensimäisenä päivänä keskustelemaan asiasta ja johdattamaan muistiin +kaikkia niitä asianhaaroja, jotka olivat tämän ihmeellisen tapauksen, +Herran ylösnousemisen, yhteydessä, saadakseen sydämensä "palaviksi" yhä +uudelleen ja uudelleen. + +Kun tuo pieni riemastunut ja ylen onnellinen seurue oli näin +kokoontuneena, ja kerrottiin toisilleen yhteisiä kokemuksia, seisoi +Herra Jeesus itse äkkiarvaamatta heidän keskellänsä ja sanoi heille +(Luuk. 24: 36--49): "Rauha olkoon teille!" Mistä hän oli tullut? Kaikki +sellaiset kokoukset pidettiin salassa, lukittujen ovien takana, koska +he pelkäsivät juutalaisia (Joh. 20: 19, 26), ja tässä oli äkillinen +ilmiö ilman näkyväistä saapumista, ja he peljästyivät luullen näkevänsä +hengen. Silloin lohdutti hän heitä, sanoi heille etteivät peljästyisi +vaan rauhottuisivat, ja näytti heille kätensä ja jalkansa, sanoen: +"Minä se olen itse. Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä ei hengellä +ole lihaa ja luita, kuten näette minulla olevan." Mutta kun he ilon +tähden eivät vielä uskoneet, vaan ihmettelivät, sanoi hän heille: "Onko +teillä täällä mitään syötävää?" Niin he antoivat hänelle kappaleen +paistettua kalaa, ja hän otti ja söi heidän nähtensä. Silloin hän avasi +heidän _mielensä_, heidän ymmärryksensä silmät, ja selitti heille +kirjotukset ja näytti laista ja profeetoista että kaikki tämä oli +tapahtunut niinkuin oli ennustettu. Mutta Tuomas ei ollut heidän +seurassaan, kun Jeesus tuli (Joh. 20: 24), ja kun toiset opetuslapset +kertoivat hänelle nähneensä Herran, ei hän tahtonut sitä uskoa, vaan +sanoi: "Ellen näe hänen käsissään naulain jälkiä, ja pistä kättäni +hänen kylkeensä, en usko." + +Kahdeksan päivää oli kulunut ilman uusia ilmestymisiä ja heillä oli +ollut aikaa kaikessa rauhassa ajatella ja puhella niistä, joita oli +tapahtunut tuona merkillisenä päivänä. Kun opetuslapset silloin taas +olivat koolla, kuten ennenkin, seisoi Jeesus heidän keskellänsä +niinkuin ensimäisenä iltana, sanoen: "Rauha olkoon teille!" (Joh. 20: +26.) Tällä kertaa oli Tuomas mukana, ja Herra puhui hänelle sanoen: +"Ojenna sormesi tänne ja katso käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se +kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen vaan uskovainen." Hän antoi siten +tietää, että hän tiesi mitä Tuomas oli sanonut, ilman että kukaan oli +kertonut siitä, ja antoi Tuomaalle nyt sen todistuksen, jota hän oli +vakuutuksekseen halunnut; ja ilolla vastasi Tuomas: "Herrani ja +Jumalani!" + +Tämän jälkeen mahtoi kulua jotensakin pitkä aika ennenkuin saivat +minkäänlaisen ilmotuksen Herran läsnäolosta. Opetuslapset, jotka olivat +galilealaisia, alkoivat ajatella kotia ja tulevaisuutta; ja muistaen +Herran tervehdyksen naisten kautta, että hän kulkisi heidän edellään +Galileaan, menivät he sinne. Luultavasti matkalla sinne tuli hän heitä +vastaan eräällä vuorella, kuten Matteus kertoo. He olivat hämmästyneet. +He eivät enää tunteneet samaa tuttavallista luottamusta häntä kohtaan +kuin ennen Hän näytti niin suuressa määrässä muuttuneen entisestään +ristiinnaulitsemisensa jälkeen --- hän näyttäytyi ja hävisi niin +omituisilla ajoilla ja paikoilla: hän ei enää näyttänyt olevan "ihmisen +Kristuksen Jeesuksen" kaltainen; sentähden, sanoo Matteus, he +"kumarsivat häntä -- mutta muutamat epäilivät." Muutaman sanan +sanottuaan "hävisi" Herra heidän näkyvistään, jättäen heidät +ihmettelemään, mitä sen jälkeen tulisi tapahtumaan. Jonkun aikaa +Galileaan palattuaan ei mitään tavatonta tapahtunut, ei minkäänlaista +viittausta Herran läsnäolosta. Epäilemättä he tulivat yhteen puhelemaan +asiain tilasta ja ihmettelivät miksi hän ei näyttäytynyt useimmin +heille. + +Heidän näin odotellessa tuntuivat päivät ja viikot pitkiltä. He olivat +aikoja sitten jättäneet elämän tavalliset toimet seuratakseen Herraa +paikasta paikkaan, oppien häneltä ja saarnaten muille: "Taivasten +valtakunta on lähestynyt." (Matt. 10: 5--7.) Ei heillä ollut halua +mennä entisiin toimiinsa; ja toisaalta, miten menettelisivät he Herran +työn kanssa? He ymmärsivät aseman kyllin selvään tietääkseen, etteivät +kauvemmin voineet, niinkuin tähän asti saarnata, että valtakunta oli +lähellä, sillä kaikki kansa tiesi, että heidän Mestarinsa ja +Kuninkaansa oli ristiinnaulittu, eikä kukaan, heitä itseään +lukuunottamatta, tienneet hänen ylösnousemisestaan. Kun nyt kaikki +yksitoista tällätavoin olivat huolestuneita ja murheissaan, odottain +jotain, eivät itsekään tienneet mitä, sanoi Pietari: Ei käy päinsä +jäädä toimettomuuteen; minä palaan entiseen kalastaja-ammattiini; ja +niistä toisista sanoi kuusi: Me tahdomme tehdä saman; me menemme +kanssasi. (Joh. 21: 3.) Ja luultavasti ottivat toisetkin entiset +toimensa. + +Kuka saattaisi epäillä, ettei Herra näkymättömänä ollut heitä lähellä +monta kertaa, heidän keskustellessansa, johtaen asianhaarain kulun +heidän parhaakseen? Siinä tapauksessa, että onnistuisivat hyvin, ja +liikehommat nielisivät kaikki heidän harrastuksensa, tulisivat he pian +mahdottomiksi korkeampaa palvelusta varten; mutta jos ei heillä olisi +minkäänlaista menestystä, tulisi se näyttämään pakottamiselta. +Senvuoksi valitsikin Herramme tavan, joka samalla antoi heille sen +opetuksen, minkä hän usein antaa seuraajilleen, nim. että hän voi, jos +häntä haluttaa, järjestää menestymisen tahi epäonnistumisen heidän +ahertamisissaan, mihin suuntaan tahansa. + +Vanha kalastajaliike järjestäytyi uudelleen. He kokosivat venheensä, +verkkonsa y.m. ja läksivät ensimäiselle pyyntiretkelleen. Mutta he +työskentelivät kaiken yötä saamatta ainoatakaan kalaa ja alkoivat +tuntea itseään alakuloisiksi. Aamulla seisoo eräs muukalainen rannalla, +huutaa heille ja kysyy minkälainen onni heillä on ollut. Huono onni! +Emme ole mitään saaneet, vastaavat he. Koettakaa uudelleen, sanoi +muukalainen. Heittäkää verkko tällä kertaa veneen toiselle puolelle. Ei +se mitään toimita, muukalainen, me olemme koettaneet molemmin puolin +koko yön, ja jos kaloja olisi toisella puolella, tottakai niitä silloin +olisi toisellakin puolella. Mutta tahdomme kumminkin koettaa uudelleen, +että saat nähdä. He tekivät niin ja saivat mahdottoman saaliin. Miten +kummallista, sanoi joku; mutta vilkas ja tunteellinen Johannes löysi +kohta oikean säikeen ja sanoi: Veljet, Herra ainoastaan voisi tehdä +tämän. Ettekö muista kansanjoukon ravitsemista j.n.e.? Se on varmasti +Herra, joka oli rannalla, ja tämä on uusi tapa, jonka hän on valinnut +ilmestyäksensä meille. Eikö teistäkin ole aivan samanlaista kuin +silloin, kun hän ensi kerran kutsui meitä? Silloinkin olimme tehneet +työtä koko yön, emmekä mitään saaneet, kunnes hän huusi meille sanoen: +"Heittäkää verkkonne ulos saalista varten!" (Luuk. 5: 4--11.) Niin, +varmasti tämä on Herra, vaikk'emme, hänen ylösnousemisensa jälkeen, voi +tuntea häntä näöltään. Hän näyttäytyy nyt niin monessa muodossa; mutta +me tunnemme joka kerran hänen jostain erityisestä seikasta, kuten +nytkin, kun hän tahtoo johdattaa muistiimme jonkun merkkitapauksen +entisen tuttavuutemme ajoilta. + +Kun he tulivat maihin, huomasivat he Jeesuksella olevan sekä leipää +että kalaa, ja saivat sen opetuksen, että hänen johtonsa ja +huolenpitonsa alaisina ja hänen palveluksessaan ei heiltä puuttuisi +mitään. (Luuk. 12: 29, 30.) He eivät kysyneet häneltä, oliko hän Herra; +sillä tässä tilaisuudessa, niinkuin muissakin, olivat _heidän +ymmärryksensä silmät_ avatut. He tunsivat hänet, kuitenkaan ei +luonnollisilla silmillä, vaan ihmetyön kautta. Sitten seurasi tämän +suloisen hetken opetus, jolloin Jeesus uudelleen vakuutti Pietarin +edelleenkin olevan otollisen, vaikkakin hän oli kieltänyt Herran, jota +asiaa hän oli katunut ja itkenyt. Hän sai uudelleen tietää mestarinsa +rakkaudesta ja jatkuvasta oikeudestaan saada ravita lampaita ja +karitsoja. Olemme kuulevinamme Herran sanovan: Et tarvitse enää palata +kalastaja-ammattiisi, Pietari. Minä kutsuin sinut kerran ihmisten +kalastajaksi, ja kun minä tiedän sinun sydämesi yhä vielä olevan +uskollisen ja innokkaan, uudistan sinun tehtäväsi ihmisten kalastajana. + +"Ja kun hän oli syönyt heidän kanssaan (eng. R. reunam.), kielsi hän +heitä lähtemästä Jerusalemista ja käski heitä odottamaan Isältä sen +lupauksen täyttymistä, josta olette -- hän sanoi -- minulta kuulleet. +Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä +muutamia päiviä tämän jälkeen!" (Apt. 1: 4, 5.) Niinmuodoin läksivät he +Jerusalemiin, niinkuin heille oli sanottu, ja täällä hän, neljäkymmentä +päivää hänen ylösnousemisensa jälkeen, viimesen kerran kohtasi heidät +ja puheli heidän kanssaan. He rohkasivat mielensä tällä kertaa ja +kysyivät häneltä siitä valtakunnasta, jonka hän oli luvannut heille, +sanoen: "Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelin +valtakunnan?" Tämä ajatus valtakunnasta olikin viimeisenä jokaisen +juutalaisen mielessä. Senmukaan kun he ymmärsivät, tulisi Israel +olemaan ensimäinen kansoista Messiaksen hallituksen alla. Eivät he +tienneet pitkistä pakanain ajoista, eivätkä he vielä nähneet, että +paras siunaus oli tullut otetuksi pois lihalliselta Israelilta (Matt. +21: 43; Room. 11: 7), ja että he itse tulisivat uuden (hengellisen) +Israelin, tuon kuninkaallisen pappeuden ja pyhän kansan jäseniksi, +jonka kautta, Kristuksen ruumiina, maailman siunaaminen olisi tuleva. +He eivät vielä ymmärtäneet mitään tästä. Kuinka olisivat sitä voineet? +Eiväthän he vielä olleet saaneet lapseuden pyhää Henkeä, vaan olivat +yhä kirouksen alaisia; sillä vaikkakin Lunastaja oli toimittanut +lunastusuhrin, ei sitä vielä muodollisesti ollut kannettu meidän +puolestamme Kaikkeinpyhimpään, itse Taivaaseen. (Joh. 7: 39.) +Niinmuodoin ei Herramme antanutkaan selittävää vastausta heidän +kysymykselleen, vaan sanoi ainoastaan: "Ei teidän tule [nyt] tietää +aikoja, tai hetkiä, jotka Isä on valtansa nojalla määrännyt, _vaan te +saatte voimaa_, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te tulette olemaan +minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Judeassa ja Samariassa +ja maan ääriin saakka." -- Apt, 1: 7, 8. [Tämä luvattu voima tahi kyky +tietää ja ymmärtää aikoja ja hetkiä ja kaikkea, joka kuuluu oikeaan +_todistamiseen_, koskee koko Seurakuntaa alusta loppuun; ja pyhän +Hengen johdolla ja voimassa on pidetty huolta ruuasta aikanaan, mitä +tulee suunnitelman jokaiseen piirteeseen, että olisimme hänen +todistajiansa tämän ajanjakson loppuun. -- Vertaa Joh. 16: 12, 13.] + +Herra, joka käveli yhdessä heidän kanssaan, kohotti, kun he saapuivat +Öljymäelle, kätensä ja siunasi heitä ja hän erosi heistä ja kohosi +"heidän nähtensä ja hänet vei pilvi pois heidän näkyvistänsä." (Luuk. +24: 48--52; Apt. 1: 6--15.) He alkoivat nyt nähdä vähän enemmän Jumalan +suunnitelmasta. Herra, joka tuli alas taivaasta, oli palannut Isän +tykö, niinkuin hän oli sanonut heille kuolemansa edellä -- oli mennyt +valmistamaan heille tilaa ja oli tuleva takasin ottamaan heitä +luokseen, -- oli matkustanut pois kauvas saadakseen luvatun valtakunnan +ja tullakseen takasin (Luuk. 19: 12); ja sillä aikaa tulisi heidän olla +hänen _todistajiaan_ koko maan päällä kutsuakseen ja valmistaakseen +kansaa, joka ottaisi vastaan hänet, kun hän tulisi kirkastettavaksi +pyhissänsä ja hallitsemaan kuninkaiden Kuninkaana ja herrain Herrana. +He näkivät, että heidän uusi tehtävänsä julistaa koko luomakunnalle +tulevaa kuningasta taivaasta, jolla olisi "kaikki voima taivaassa ja +maan päällä", oli paljon tärkeämpi tehtävä kuin se, jota olivat +toimineet edellisinä vuosina, kun he julistivat "ihmistä Kristusta +Jeesusta" ja seurasivat häntä, joka oli "ylenkatsottu ja ihmisten +hylkäämä." Heidän ylösnoussut Herransa oli todella muuttunut, eikä +ainoastaan henkilölliseen ulkomuotoonsa nähden, olihan hän esiintynyt +välin toisella, välin toisella tavalla ja paikalla, senkautta +ilmaisten, että hänellä oli "kaikki voima" -- vaan oli hän myös +muuttunut olentoonsa eli luontoonsa nähden. Nyt hän ei enää kääntynyt +juutalaisten puoleen tahi näyttäytynyt heille; sillä hänen +ylösnousemisensa jälkeen ei kutkaan muut kun hänen ystävänsä ja +seuraajansa nähneet häntä millään tavalla, Hänen sanansa: "Vielä vähän +aikaa, niin maailma _ei enää_ näe minua", täyttyivät siten. (Joh. 14: +19.) + +Tällä tavalla perustettiin apostolien ja ensimäisen seurakunnan usko +Herran ylösnousemiseen. Heidän epäilyksensä haihtuivat ja heidän +sydämensä iloitsivat; ja he palasivat Jerusalemiin ja olivat alinomaa +rukouksissa ja anomisissa ja kirjotuksien tutkimisessa, odottaen Isän +lupaamaa lapseutta ja pukemistansa hengellisellä ymmärryksellä ja +erityisillä ihmeitätekevän voiman lahjoilla, joiden kautta kykenivät +vakuuttamaan todellisia israelilaisia ja helluntaina perustamaan +evankelisen Seurakunnan. -- Apt. 1: 14; 2: 1. + +Vaikkei Herramme toisessa tulemisessaan tule ilmottamaan läsnäoloaan +samalla tavalla, kun hän teki näinä neljänäkymmenenä päivänä +ylösnousemisensa jälkeen, on meillä kumminkin hänen vakuutuksensa, +"etteivät veljet ole pimeässä." Niin, vieläpä enemmän: me tulemme +saamaan jotain avuksi, jota heillä ei ollut, eikä voinutkaan olla näinä +neljänäkymmenenä päivänä, nim. "_voimaa_ ylhäältä", joka on johtava +meitä ymmärtämään jokaista totuutta, jonka ymmärtämiselle aika on +tullut, ja joka, lupauksen mukaan, on _tulevat_ asiat ilmottava. +Niinmuodoin tulemme, kun aika on tullut, saamaan täydellisen +ymmärryksen ajasta ja tavasta hänen ilmestymisellensä ja siihen +kuuluvista asianhaaroista, ja jos me oikein huolellisesti vakoilemme ja +tarkkaamme näitä, eivät ne tule olemaan vähemmän vakuuttavia kuin +todistukset Herramme ylösnousemisestakaan, joka annettiin ensimäiselle +Seurakunnalle, vaikka ne tulevat olemaan toisen laatuisia. + +Että Herramme toisessa tulemisessaan _voisi_ ottaa ihmismuodon ja sillä +tavalla näyttäytyä ihmisille, niinkuin hän näyttäytyi opetuslapsilleen +ylösnousemisensa jälkeen, on epäilemättä varma asia; ei vaan siksi, +että hän näyttäytyi ihmismuodossa noina neljänäkymmenenä päivänä, vaan +koska henkiolennot entisaikoina kykenivät esiintymään ihmisinä +näkyväisessä muodossa ja erilaisissa muodoissa. Mutta sellainen +ilmestyminen ei olisi sopusoinnussa Jumalan suunnitelman hengen kanssa +muissa suhteissa eikä myöskään niiden viittauksien kanssa, joita +Raamattu antaa hänen ilmestymisensä tavasta, niinkuin saamme nähdä. +Herran suunnitelma onkin sen sijaan antaa hengellisen valtakuntansa +ilmottautua, toimia ja ilmaista läsnäolonsa ja valtansa inhimillisten, +maallisten välikappalten kautta. Aivan niinkuin tämän maailman ruhtinas +Saatana, vaikka näkymättömänä ihmisille, harjottaa laajaa +vaikutusvaltaa maailmassa sellaisien kautta, jotka ovat hänelle +alamaisia ja joita hänen henkensä johtaa, samalla tavalla tulee uusi +Rauhanruhtinas, Herrakin, pääasiallisesti vaikuttamaan ja ilmottamaan +läsnäolonsa ja voimansa ihmisten kautta, jotka ovat hänelle alamaisia +ja kuuluvat hänelle, ja joita hänen henkensä johtaa. + +Luonnollisilla silmillä näkeminen ja luonnollisilla korvilla kuuleminen +ei ole ainoaa näkemistä ja kuulemista. "Ei kukaan [ihminen] ole Jumalaa +sellaisella tavalla milloinkaan nähnyt" ja kumminkin ovat kaikki +Jumalan lapset nähneet hänet ja tunteneet hänet ja seurustelleet hänen +kanssaan (Joh. 1: 18; 5: 37; 14: 7.) Me _kuulemme_ Jumalan kutsun, +meidän "korkean kutsumme" (engl. kään.), me _kuulemme_ Paimenemme +äänen, ja me _katselemme_ alinomaa Jeesusta ja _näemme_ +voittopalkinnon, elämän kruunun, jonka hän on luvannut -- emme +luonnollisella näkemisellä ja kuulemisella, vaan ymmärryksellämme. +Paljon kalliimpi on se näky, jonka saamme kirkastetusta Herrastamme +hengellisestä, korkealle korotetusta kirkkauden Kuninkaasta, +Lunastajastamme sekä Kuninkaastamme, ymmärryksemme ja uskomme silmillä, +kuin se näky, jonka luonnollinen silmä hänestä sai ennen helluntaita. + +Herrallemme oli välttämätöntä siten ilmottautua opetuslapsilleen +ylösnousemisensa jälkeen, mutta ei niin hänen toisessa tulemisessansa. +Hänen tarkotuksensa tulee silloin saavutetuksi paremmin toisella +tavalla. Entisellä tavalla ilmestyminen toisessa tulemisessa olisi itse +asiassa sen päämäärän vahingoittamista, johon silloin pyritään. +Opetuslapsille näyttäytymisen tarkotus, ylösnousemisensa jälkeen, oli +vakuuttaa heitä, että hän, joka oli kuollut, on elävä ijankaikkisesti, +jotta he voisivat mennä ulos hänen ylösnousemisensa todistajina (Luuk. +24: 48), ja jotta heidän todistuksestansa tulisi vahva perustus +tulevien sukupolvien uskolle. Koska ei kukaan ihminen saata otollisella +tavalla tulla Jumalan luokse saamaan lapseuden pyhää Henkeä, ilman +_uskoa_ Kristukseen, tuli välttämättömäksi, ei ainoastaan apostolien +tähden silloin, vaan kaikkien tähden sittemmin, että _todistukset_ +hänen ylösnousemisestansa ja muuttumisestansa olisivat sellaisia, joita +_luonnolliset ihmiset saattoivat käsittää ja ymmärtää_. Kun he olivat +tulleet osallisiksi pyhästä Hengestä ja ymmärsivät hengellisiä asioita +(Katso 1 Kor. 2: 12--16), olisivat he voineet uskoa enkeleitä haudalla, +että hän oli noussut ylös kuoleman tilasta, vaikkakin olisivat nähneet +ihmisen Kristuksen Jeesuksen lihallisen ruumiin vielä makaavan +haudassa, mutta eivät niin ennen sitä -- ruumiin täytyi olla poissa +jotta usko hänen ylösnousemiseensa tulisi mahdolliseksi heille. Kun +pyhä Henki oli tehnyt heidät kykeneviksi erottamaan hengellisiä +asioita, olisivat he voineet uskoa profeettain todistuksen, että hänen +täytyi kuolla ja että hän oli _nouseva ylös kuolleista_, ja että hän +oli tuleva korkealle korotetuksi kirkkauden Kuninkaaksi, ilman että hän +olisi tarvinnut _näyttäytyä ihmisenä_ ja pukeutua erilaisiin ruumiisiin +lihasta, että he voivat koskettaa häntä, ja _nähdä_ hänen nousevan +taivaasen. Mutta kaikki tämä oli tarpeellista heille ja kaikille +luonnollisille ihmisille. Uskon kautta tulemme Jumalan luokse hänen +kauttansa ja saamme syntein anteeksiantamisen ja lapseuden Hengen, +jotta voimme ymmärtää sitä, mikä on hengellistä. + +Silloinkin kun Herramme, ottamalla ihmismuodon j.n.e., koetti poistaa +uskon _luonnollisia_ esteitä, _vakuutti_ hän opetuslapsia ja teki +heidät _todistajiksi_ toisille, ei luonnollisen tuntonsa ja näkönsä +kautta, vaan puhelemalla heille Raamatusta: "Silloin hän avasi heidän +ymmärryksensä käsittämään kirjotukset. Ja hän sanoi heille: 'Niin on +kirjotettu, että Kristuksen oli kärsittävä ja kolmantena päivänä +noustava kuolleista ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on +saarnattava hänen nimessään kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. +_Ja te olette todistajia näihin_'." (Luuk. 24: 45--48.) Pietari +mainitsee myös selvästi tämän tarkotuksen ja sanoo: "Hänet Jumala +herätti kolmantena päivänä ja _antoi hänen näkyvässä muodossa +ilmestyä_, EI KAIKELLE KANSALLE, vaan meille, Jumalan ennen +valitsemille todistajille, jotka söimme ja joimme hänen kanssaan sen +jälkeen kun hän oli noussut kuolleista. Ja hän käski meidän saarnata +kansalle ja todistaa, että hän [ylösnoussut Jeesus] on se, jonka Jumala +on määrännyt elävien ja kuolleitten tuomariksi." -- Apt. 10: 40--42. +Ylösnousemisensa jälkeen tuli Herrallemme kysymykseksi, mikä +ilmestymistapa parhaiten täyttäisi hänen tarkotustaan, nim. saada +ylösnousemisensa ja luontonsa muuttumisen tunnetuksi opetuslapsillensa. +Tällöin oli ainoastaan kysymys siitä, mikä asiainhaarain mukaan olisi +soveliainta. Jos hän olisi näyttäytynyt tulenliekkinä, niinkuin enkeli +näyttäytyi Moosekselle palavassa pensaassa (2 Moos. 3: 2), olisi hän +tosin voinut puhella heidän kanssaan, mutta sillä tavoin ilmotettu +todistus ei likimainkaan olisi ollut niin vakuuttava, kuin se tapa, +jonka hän valitsi, ei apostoleille enemmän kuin maailmallekaan, jolle +heidän oli todistettava. + +Jos hän olisi esiintynyt henkiolennon ihanuudessa, niinkuin enkeli +näyttäytyi Danielille (Dan. 10: 5--8), olisi kirkkaus ollut suurempi +kuin minkä todistajat olisivat voineet kestää. Olisivat nähtävästi +säikähtäneet niin, etteivät olisi voineet ottaa vastaan minkäänlaista +opetusta häneltä. Kellenkään muille kuin Paavalille ei Herra +näyttäytynyt sillä tavoin; mutta Paavali säikähti niin sitä kirkkautta, +jota hän ainoastaan vilahdukselta näki, että hän lankesi maahan sen +kirkkauden sokaisemana, joka oli kirkkaampi keskipäivän aurinkoa. + +Tutkistellessamme sitä ilmestymistapaa, jota Herramme käytti näinä +neljänäkymmenenä päivänä, näimme, että hän _näyttäytyi_ valituille +todistajilleenkin ainoastaan muutamia kertoja, ja silloinkin vaan vähän +aikaa. Jos koko se aika, jona hän näyttäytyi, olisi supistettu yhden +päivän osalle, niiden neljänkymmenen sijaan, jolloin hän silloin +tällöin hetkisen näyttäytyi, olisi siitä tuskin tullut kahtatoista +tuntia yhteensä, tahi kahdeksaskymmenes osa koko ajasta. Näin ollen on +selvää, että hän _näkymättömänä_ oli heidän luonaan noin +seitsemänkymmentäyhdeksänkahdeksattakymmentä osaa näistä +neljästäkymmenestä päivästä. Ja silloinkin, kun hän ilmestyi heille, ei +hän milloinkaan näyttäytynyt (paitsi kerran Tuomaalle) juuri +sellaisena, jonka kanssa he kolmen vuoden aikana olivat olleet niin +tutut, ja jonka ainoastaan muutamia päiviä takaperin, olivat nähneet. +Ei kertaakaan mainita, että olisivat tunteneet hänet tutuista kasvojen +piirteistä, tahi edes edellisen kerran ilmestymisestä. + +Maria luuli häntä "puutarhuriksi." Noille kahdelle Emmauksen tiellä oli +hän "muukalainen." Kalastajille Galilean tiellä oli hän myös +muukalainen ja samoin yhdelletoista ylä-salissa. Joka tilaisuudessa +hänet tunnettiin teoistaan, sanoistaan tahi äänensä tutusta soinnusta. + +Tuomaan selitettyä, ettei hän uskoisi muuta todistusta, kuin minkä +luonnollisella näöllään ja kuulollaan voisi tajuta, salli Herra tosin +tämän hänelle, mutta hän nuhteli samalla häntä lempeästi sanoen: +"Sentähden että näit minut, uskot sinä. Autuaita ovat ne, jotka _eivät +näe ja kuitenkin uskovat_." (Joh. 20: 27--29.) Se todistus, joka +vetosi luonnolliseen näkemiseen, ei ollut vahvin, autuaampia ovat ne, +jotka ovat valmiit ottamaan vastaan totuuden niiden todistusten +nojalla, joilla Jumala kulloinkin vahvistaa sen. + +Hän ei siten osottanut ainoastaan, että hänellä nyt oli kykyä +näyttäytyä monella eri tavalla ja erilaisissa muodoissa, vaan myös, +ettei mikään niistä ruumiista, joita he näkivät, ollut hänen kirkas +ruumiinsa, vaikkakin hänen ylösnousemisensa ja läsnäolonsa siten +ilmaistiin heille. Erilaiset ruumiinmuodot ja pitkät väliajat, jolloin +hän oli näkymättömänä läsnä ilman minkäänlaista ulkonaista merkkiä, +teki sen tosiasian otaksuttavaksi, että vaikka heidän Herransa ja +opettajansa oli elävä, eikä vielä ollut mennyt Isän luokse, niin oli +hän nyt henkiolento, joka todella oli näkymätön inhimillisille +silmille, mutta jolla oli kyky ilmaista läsnäolonsa ja voimansa monella +eri tavalla sen mukaan kun hän tahtoi. + +[Sitä pientä tapausta, jota Luukas mainitsee (4: 30), ei voi verrata +hänen ilmestymiseensä ja häviämiseensä ylösnousemisensa jälestä. Mitä +Luukas tässä kertoo, ei ollut häviämistä siinä tarkotuksessa, että hän +tuli näkymättömäksi kansalle. Se oli ainoastaan taitava ja reipas +käännös, jonka kautta hän teki tyhjäksi vihollistensa murhayrityksen. +Ennenkuin he ennättivät panna toimeen tuumansa hänen tappamiseksensa, +kääntyi hän ja meni heidän keskitsensä, jolloin ei kellään ollut +rohkeutta tahi voimaa tehdä hänelle pahaa, kun hänen hetkensä ei vielä +ollut tullut.] + +Sen ruumiin ja niiden vaatteiden luominen, joissa hän esiintyi heille, +siinä samassa huoneessa, jossa he olivat koolla, oli epäilemätön +todistus siitä, ettei Kristus enää ollut ihminen, vaikkakin hän +vakuutti opetuslapsillensa, että se ruumis, jonka he näkivät, ja jota +Tuomas kosketti, oli todellinen ruumis lihaa ja luuta, eikä mikään näky +tai haamu ainoastaan. Ihmisenä hän ei voinut tulla huoneeseen ovea +avaamatta, mutta henkiolentona saattoi hän tulla, ja siellä loi hän +silmänräpäyksessä ja puki päälleen sellaisen ruumiin lihasta ja +sellaiset vaatteet, joita hän piti sovelijaina aijottua tarkotusta +varten. + +[Älköön kukaan liian hätäilemällä otaksuko, että tässä seuraamme +Svedenborgilaisuutta, spiritismiä tahi mitään muuta _ismiä_. Seuraamme +yksinkertaisesti apostoolista kertomusta, jonka johdonmukaisesti +yhdistämme. Sen suuren eron, joka on Raamatun opin ja sen +jäljittelemisen välillä, jonka Saatana on julkaissut, ja joka on +tunnettu spiritismin nimellä, näemme selvästi, ja tulemme sitä jossain +seuraavassa osassa tutkimaan. Tässä lienee tarpeeksi huomauttaa, että +spiritualismi väittää välittävänsä yhteyttä vainajien ja elävien +ihmisten välillä, jotavastoin Raamattu hylkää sen (Es. 8: 19) ja +opettaa, että sellaisia tiedonantoja, jotka olivat _tosia_, ovat +ainoastaan henkiolennot antaneet, sellaiset kun enkelit ja Herramme; +eikä Herrammekaan niitä antanut ollessaan "_ihminen_ Jeesus Kristus", +eikä silloinkaan, kun hän oli kuollut, vaan ylösnousemisensa +muuttumisen jälkeen, kun hänestä oli tullut elämääantava henkiolento +tahi eläväksitekevä Henki.] + +Emme myös hetkeksikään voi hyväksyä eräiden esittämää mielipidettä, +että Herramme avasi ovet kenenkään huomaamatta; sillä kertomuksessa +sanotaan aivan selvästi, että hän tuli ja seisoi heidän keskellänsä, +_kun ovet olivat suljetut_ -- ja luultavasti hyvinkin huolellisesti +teljetyt ja salvatut -- "koska he pelkäsivät juutalaisia". -- Joh. 20: +19, 26. + +Sitä totuutta, että hänen luontonsa oli muuttunut, huomautettiin +sittemmin vielä sen tavan kautta, jolla hän meni heidän näkyvistänsä: +"hän _katosi_ heidän näkyvistänsä." Lihaa ja luuta y.m. oleva +ihmisruumis vaatteineen, joka _äkkiä_ näyttäytyi ovien ollessa +suljettuina, ei mennyt ulos oven kautta, vaan tuli aivan +yksinkertaisesti _näkymättömäksi_ tahi hajosi samoihin alkuaineisiin, +joista hän oli luonut sen muutamia silmänräpäyksiä aikaisemmin. Hän +_katosi heidän näkyvistänsä_, eivätkä he enää _nähneet_ häntä, kun +liha, luut ja vaatteet, joissa hän oli ilmestynyt, hajaantuivat, vaikka +hän epäilemättä jatkuvasti oli heidän luonaan -- näkymättömässä +muodossa; niinkuin hän enimmäkseen oli näinä neljänäkymmenenä päivänä. + +Erityisissä tapauksissa, erityisien tiedonantojen ilmottamista varten, +on Jumala antanut samanlaisen kyvyn toisille henkiolennoille, +enkeleille, jotka ovat voineet esiintyä ruumiissa, jotka ovat olleet +lihaa ja luuta, aivan ihmisinä, jotka söivät ja joivat ja puhelivat +niiden kanssa, joita he opettivat aivankuin Herramme teki. Katso 1 +Moos. 18; Tuomarit 6: 11--22; 13: 3--20 ja huomautuksia näihin +paikkoihin I Osa siv. 220--222. + +Se kyky, jota Herramme ja kysymyksessä olleet enkelit osottivat +luodessaan ja jälleen tehdessään tyhjäksi ne vaatteet, joissa he +ilmestyivät, oli yhtä yli-inhimillinen kuin niiden ruumiidenkin +luominen ja tyhjäksi tekeminen, joissa he näyttäytyivät; ja ruumiit +olivat yhtä vähän heidän kirkkaat hengelliset ruumiinsa kuin +vaatteetkaan, joita he kantoivat. Onhan muistettava, että saumattoman +ihokkaan ja muutkin vaatteet, jotka olivat Herramme päällä ennen +ristiinnaulitsemista, olivat roomalaiset sotamiehet jakaneet keskenään, +ja että käärinliinat jätettiin kokoonkäärittyinä hautaan (Joh. 19: 23, +24; 20: 5--7), niin että ne vaatteet, joissa hän näyttäytyi mainituissa +tapauksissa, täytyivät olla erityisesti luodut ja luultavasti +sopivimmat kutakin tilaisuutta varten. Kun hän esim. näyttäytyi +puutarhurina Marialle, oli hänellä todennäköisesti sellainen puku +yllään, joita puutarhureilla oli tapana käyttää. + +Herra antoi selvästi ymmärtää, että ne ruumiit, joissa hän näyttäytyi, +olivat todellisia ruumiita, eikä vaan näköhäiriöitä, kun hän söi heidän +silmäinsä edessä ja kehotti heitä koskettamaan itseään ja katsomaan, +että ruumis todellakin oli lihaa ja luuta, sanoen: "Miksi olette +hämmästyksissä? -- -- Katsokaa käsiäni ja jalkojani ja nähkää, että +minä se olen itse. Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä _ei hengellä +ole lihaa ja luita_, kuten näette minulla olevan." + +Toiset kristityt vetävät hyvin järjettömiä johtopäätöksiä tästä +Herramme lausunnosta, mikäli se koskee hänen käyttämäänsä todellista +ruumista lihasta ja luusta. He pitävät tuota käyttämäänsä ruumista +hänen henkiruumiinaan ja selittävät henkiruumiin olevan lihaa ja luuta +ja aivan ihmisruumiin kaltaisen, sillä eroituksella, että jotain +määräämätöntä, jota he nimittävät hengeksi, juoksee sen suonissa veren +asemesta. He eivät näy ottavan huomioon Herramme ilmotusta, ettei se +ollut mikään henkiruumis -- ettei henkiolennolla ole lihaa ja luita. +Lienevätkö myöskin unohtaneet Johanneksen lausunnon "ettei ole vielä +käynyt ilmi mitä meistä tulee", mikä henkiruumis on, ja ettemme tule +sitä tietämään ennenkuin olemme muutetut ja tehdyt hänen kaltaisikseen +ja saaneet nähdä hänet sellaisena kuin hän on, eikä sellaisena kuin hän +oli (1 Joh. 3: 2). Unohtanevatko myös apostolin selvän selityksen, +"ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa?" ja hänen +vakuutuksensa, että _sen_ tähden kaikkien, jotka tulevat perillisiksi +Kristuksen kanssa, täytyy myös _muuttua_? -- 1 Kor. 15: 50, 51. + +Monella kristityllä on se käsitys, että Herramme kirkas hengellinen +ruumis on aivan sama ruumis, joka ristiinnaulittiin ja laskettiin +Joosefin hautaan. He odottavat, kun saavat nähdä Herran +kirkkaudessansa, tuntevansa hänet haavain arvista, jotka hän sai +Golgatalla. Tämä on suuri erehdys, joka kyllä selviää, jos +hiukkasenkaan ajattelemme. Ensinnäkin todistaisi sellainen olettamus, +ettei hänen ylösnousemusruumiinsa olisikaan ihana ja täydellinen, vaan +arpien rumentama. Toiseksi todistaisi se, että me kumminkin tiedämme +minkälainen henkiruumis on, vaikka apostoli sanoo jotakin aivan +päinvastaista. Kolmanneksi todistaisi se, että lunastuksemme hinta on +otettu takasin, sillä Jeesus sanoi: "Lihani annan, jotta maailma saisi +elämän". Juuri hänen lihansa, hänen _elämänsä ihmisenä_, hänen +ihmisyytensä uhrattiin pelastukseksemme. Ja kun hän jälleen herätettiin +elämään Isän voiman kautta, ei häntä herätetty ihmisolennoksi; sillä +_sen_ hän oli uhrannut hinnaksi ostaakseen meidät. Ja jos tämä hinta +olisi otettu takaisin, olisimme vielä kuoleman kirouksen alaisina, ja +ilman toivoa. + +Meillä on yhtä vähän syytä otaksua, että Herramme henkiruumis hänen +ylösnousemisensa jälkeen, on inhimillinen ruumis, kuin että hänen +henkiruumiinsa ennen ihmiseksi tulemistansa olisi ollut inhimillinen, +taikka että toisilla henkiolennoilla on inhimilliset ruumiit; sillä +hengellä ei ole lihaa eikä luita; ja, sanoo apostoli Pietari, Herramme +"kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä". +(1 Piet. 3: 18). + +Meidän Herramme inhimillinen ruumis otettiin kumminkin +yliluonnollisella tavalla pois haudasta; sillä jos se olisi jäänyt +sinne, olisi se ollut ylitsepääsemättömänä esteenä opetuslasten +uskolle, heille kun ei vielä oltu opetettu hengellisiä asioita, sillä +henki "ei ollut vielä annettu." (Joh. 7: 39.) Emme tiedä, mitä siitä on +tullut. Tiedämme vaan, ettei se joutunut maatumaan tahi turmeltumaan. +(Apt. 2: 27, 31.) Hajaantuiko se kaasuiksi, tahi onko se kätketty +johonkin Jumalan rakkauden, Kristuksen tottelevaisuuden ja meidän +lunastuksemme suurena muistomerkkinä, ei tiedä kukaan; -- eikä +sellainen tieto ole tarpeellinenkaan. Me tiedämme, että Jumala jollain +ihmeellisellä tavalla kätki Mooseksen ruumiin (5 Moos. 34: 6; Juud. 9); +ja että Jumala _muistomerkkinä_ ihmeellisellä tavalla säilytti +turmeltumasta mannan kultaisessa astiassa, joka oli asetettu arkin +armoistuimen alle todistuksen majassa, ja että tämä oli esikuva +Herramme lihasta, taivaan leivästä. (2 Moos. 16: 20, 33; Hehr. 9: 4; +Joh. 6: 51--58.) Meitä ei niinmuodoin tule hämmästyttämään, jos Jumala +valtakunnassa tulee näyttämään maailmalle sen liha-ruumiin, joka +ristiinnaulittiin kaikkien edestä, kun se annettiin lunastukseksi +heidän tähtensä, mutta joka ei tarvinnut turmeltua, vaan säilyi +ijankaikkisena todistuksena äärettömästä rakkaudesta ja täydellisestä +tottelevaisuudesta. Ainakin voi olla mahdollista, että Joh. 19: 37 ja +Sak. 12: 10 voivat toteutua sillä tavalla. Ne, jotka huusivat: +"Ristiinnaulitse hänet!" tulleevat kentiesi vielä todistajina +tunnustamaan sen ruumiin samaksi ruumiiksi, jonka läpi peitsi ja naula +ovat pistäneet ja orjantappurat haavottaneet. + +Jos otaksuisi, että Herramme ihana ruumis oli liha-ruumis, ei millään +tavalla voisi selittää hänen omituista ja äkillistä ilmestymistään +noina neljänäkymmenenä päivänä hänen taivaaseenastumisensa edellä. +Miten voi hän niin äkkiä näyttäytyä ja taasen hävitä? Mistä johtui, +että hän melkein alituisesti pysyi näkymättömänä näiden neljänkymmenen +päivän aikana? Ja mikä oli syynä, että hänen ulkomuotonsa joka kerralla +oli niin muuttunut, etteivät tunteneet häntä samaksi, joka oli +näyttäytynyt heille jollakin edellisellä kerralla, tahi siksi, joka +oli heille kaikille niin hyvin tunnettu ja rakastettu ennen +ristiinnaulitsemistaan, joka oli tapahtunut ainoastaan muutamia päiviä +sitä ennen. + +Ei käy päinsä sanoa yksinkertaisesti, että nämä ilmestymiset olivat +ihmetöitä, sillä silloin olisi mainittava joku hyöty tahi +välttämättömyys ihmetöiden tekemiseksi. Jos hänen ruumiinsa +ylösnousemisensa jälkeen olisi ollut lihaa ja luita ja sama ruumis, +joka ristiinnaulittiin, kaikkine piirteineen ja arpineen, _miksi_ teki +hän ihmetöitä, jotka eivät ollenkaan tukeneet sitä asiaa, vaan +pikemmin, kuten näemme, olivat omiaan opettamaan päinvastaista? -- +ettei hän enää ollut ihminen -- lihaa ja luita -- vaan henkiolento, +joka taisi tulla ja mennä tuulen tavalla, ettei kukaan tiennyt mistä +hän tuli tahi minne hän meni, mutta joka opettamista varten ilmestyi +ihmisenä _erilaisissa_ liha- ja luuruumiissa, jotka hän loi ja teki +tyhjäksi sitä mukaan kun tilaisuus vaati? + +Ennen ristiinnaulitsemistaan oli Herramme ollut tuttavallisella +kannalla opetuslapsiensa kanssa, mutta ylösnousemisensa jälestä oli hän +enemmän itseensä sulkeutunut heidän suhteensa, vaikkakin hän rakasti +heitä yhtä paljon kuin ennen. Epäilemättä tapahtui tämä huomauttaakseen +heille perusteellisella tavalla siitä arvokkaisuudesta ja kunniasta, +joka seurasi hänen korkeaa korotustaan, ja vaikuttaakseen heissä +tarpeellista kunnioitusta hänen persoonaansa ja valtaansa kohtaan. +Vaikkei Jeesukselta ihmisenä koskaan puuttunut sitä arvokkaisuutta +olennossa, joka vaatii kunnioitusta, oli kumminkin suurempi +erilläänoleminen välttämätön ja sopiva senjälkeen, kun hän oli +muuttunut jumalalliseksi luonnoksi. Sellaista arvokkaisuutta on Jehova +aina vaariinottanut luotuja olentoja kohtaan ja onkin se paikallaan. +Tämä varovaisuus huomataan Herramme kaikissa puheluissa opetuslapsiensa +kanssa, ylösnousemisensa jälkeen. Ne olivat hyvin lyhyitä, niinkuin hän +oli sanonut: "En minä enää puhu paljoa teidän kanssanne." +-- Joh. 14: 30. + +Niille, jotka uskovat, että taivaallinen Isämme on henki eikä ihminen, +ei pitäisi olla vaikeaa käsittää, että meidän Herramme Jeesus, joka on +korotettu Jumalalliseen luontoon, ja joka ei ole ainoastaan Jumalan +siveellinen kuva, vaan todellisuudessa "_Isän olemuksen perikuva_", ei +enää ole ihminen, vaan henkiolento, jota ei kukaan ihminen ole nähnyt, +eikä voi nähdä, ihmeen tapahtumatta. On aivan yhtä mahdotonta ihmisille +nähdä Herran Jeesuksen verhoamatonta kirkkautta, kuin heille on nähdä +Jehovaa. Ajattele hetkisenkään, mitenkä henkisen kirkkauden pelkkä +heijastus vaikutti Moosekseen ja Israeliin Siinailla. (Hebr. 12: 21; 2 +Moos. 19; 20: 19--21; 33: 20--23; 34: 29--35.) "Niin hirmuinen oli se +näky", niin valtava ja peljästyttävä, että Mooses sanoi: "Olen +peljästynyt ja vapisen." Ja vaikka Moosesta vahvistettiin +yliluonnollisella tavalla, voidakseen nähdä Herran kirkkautta, niin +että hän neljänäkymmenenä päivänä ja neljänäkymmenenä yönä, yksin +Jumalan kanssa, hänen kirkkautensa varjostamana, ilman ruokaa ja +juomaa, otti vastaan ja kirjotti jumalallisen lain (2 Moos. 34: 28), +sai hän, kun hän halusi nähdä Jumalaa kasvoista kasvoihin, tietää: "Et +sinä taida nähdä minun kasvojani; sillä ei yksikään ihminen, joka minun +näkee, taida elää." (2 Moos. 33: 20.) Kaikki mitä Mooses koskaan on +nähnyt, oli sentähden _näky_, joka esitti Jumalaa, mikään muu ei ollut +mahdollista. Tämä soveltuukin apostolien lausuntojen kanssa: "Ei kukaan +[s.o. _ihminen] ole milloinkaan nähnyt Jumalaa_"; hän on kuolematon, +näkymätön Kuningas _jota yksikään ihminen ei ole nähnyt eikä voi +[koskaan] nähdä_. (1 Tim. 6: 15, 16.) Mutta selvästi sanotaan, että +henkiolennot voivat nähdä ja näkevät Jumalan. -- Matt. 18: 10. + +Jos Herramme vielä on "_ihminen_ Kristus Jeesus, joka antoi itsensä +lunnaiksi kaikkien edestä." (1 Tim. 2: 5, 6) -- jos hän, kun oli tullut +kuoletetuksi lihassa, herätettiin jälleen lihassa, eikä, niinkuin +apostoli selittää, elämää antavana henkenä -- silloin hän, sen sijaan +että olisi korotettu korkeammalle enkeleitä ja kaikkia nimiä, mitä maan +päällä mainitaan, on vielä ihminen. Jos hänellä vielä on palvelijan +muoto, jonka hän otti päällensä kärsiäkseen kuoleman jokaisen edestä, +ja jos hän on vielä vähän alempi enkeleitä, ei hän koskaan voi nähdä +Jumalaa. Mutta miten mahdoton onkaan sellainen mielipide, kun sitä +täydellisesti tarkastetaan apostolisen todistuksen valossa. Ajattele +myös, että jos Herramme liha, joka läväistiin ja jota naulat, peitsi ja +orjantappurakruunu haavoittivat, ja johon kärsimys on painanut +leimansa, on hänen ihana ruumiinsa, ja jos arvet ja riutuneet +inhimilliset piirteet muodostaisivat erottamattoman osan Herramme +korotetusta olemuksesta, ei hän likimainkaan olisi kaunis, vaikka kohta +rakastaisimme haavoja, joita hän sai meidän tähtemme. Ja jos hänellä +siis on epätäydellinen, arvettunut, rumentunut ruumis, ja jos meidän on +tultava _hänen kaltaisikseen_, eikö siitä seuraisi, että ne apostolit, +joita ristiinnaulittiin, mestattiin, kivitettiin kuoliaiksi, +poltettiin, leikattiin kappaleiksi, joita petoeläimet repivät, samoin +kuin ne, joita tapaturma on kohdannut, samaten jokainen kantasivat +hänen ruumiinvikojaan ja arpiaan. Ja eikö taivas, tämän käsityksen +mukaan, tarjoaisi mitä epämiellyttävimmän näyn -- ijankaikkisesti. +Mutta asia ei ole niin, eikä kukaan voisi kauvemmin omaksua niin +järjetöntä ja epäraamatullista mielipidettä. Henkiolennot ovat +täydellisiä joka suhteessa. Sen johdosta terottaakin apostoli +Seurakunnan jäsenille, jotka ovat taivaallisen tahi hengellisen +kirkkauden ja kunnian perillisiä, että [olento] katoavaisuudessa +[kuolemassa] kylvetään, katoamattomuudessa herätetään; häpeässä +kylvetään [huolien, surujen y.m. murtamana], kirkkaudessa herätetään; +heikkoudessa [haavoineen, arpineen y.m.] kylvetään, voimassa +herätetään, kylvetään sielullinen [kirjaimellisesti eläimellinen] +ruumis, herätetään hengellinen ruumis; -- -- ja että niinkuin meissä on +ollut maallisen [Isän] kuva: niin meissä on myös oleva taivaallisen +[Herran] kuva (Kor. 15: 42--51.) Herramme Jeesus otti meidän tähtemme +myöskin maallisen kuvan vähäksi ajaksi, että hän voisi lunastaa meidät. +Mutta ylösnousemisessaan tuli hänestä taivaallinen Herra (Room. 14: 9), +ja me tulemme pian, jos olemme uskollisia, omistamaan taivaallisen +Herran kuvan (hengelliset ruumiit), niinkuin meissä nyt vielä on +maallisen herran, Aadamin, kuva (maalliset ruumiit.) + +Muistakaamme miten kävi Paavalille -- tullaksensa apostoliksi, täytyi +hänen olla _todistaja_ -- täytyi hänen nähdä Herra ylösnousemisensa +jälestä. Hän ei ollut niitä, joka näki Jeesuksen ylösnousemisen +ilmestykset ja läsnäolon noina neljänäkymmenenä päivänä; niinmuodoin +suotiin hänelle erityisesti vilahdukselta nähdä Herraa. Mutta hän ei +nähnyt Herraa sellaisena kuin toiset -- puettuna lihaan ja +erimuotoisiin vaatteisiin. Ja ainoastaan silmäys Herramme +verhomattomaan ihanaan olentoon kaatoi hänet maahan sellaisen +kirkkauden sokaisemana, joka on "kirkkaampi auringon loistoa +puolenpäivän aikana", josta sokeudesta ainoastaan ihmetyö saattoi hänet +parantaa ja antaa hänelle vaikkakin vaan osittaisesti näön. (Apt. 9: +17, 18.) Eiköhän Paavali nähnyt Herraa sellaisena kuin hän _on_ -- +henkiolentona? Ja eiköhän Herramme noina neljänäkymmenenä päivänä +_näyttäytynyt_ sellaisena kuin hän _oli_, s.o. niinkuin hän ennen oli +ollut niitä erityisiä tarkotuksia ja syitä varten, joita jo on +osotettu? Eikä ole mitään syytä epäillä tätä. Mutta Herralla oli eri +tarkotus, jonka vuoksi hän näyttäytyi tällä tavalla Paavalille, samoin +kuin hänellä oli eri tarkotus, jonka mukaan hän toimi, kun hän eri +tavalla näyttäytyi toisille. Tätä tarkotusta osottaa Paavali sanoen: +"Mutta kaikkein viimeiseksi hän _näyttäytyi minullekin_, joka olen +_ikäänkuin_ KESKEN [ennen aikaan] SYNTYNYT." (1 Kor. 15: 8.) Niinkuin +Herramme ylösnouseminen merkitsi hänen _syntymistänsä_ kuolleista +hengellisen olemassaolon täyteen täydellisyyteen (Kol. 1: 18; Room. 8: +29), niin esitetään tässä ja muuallakin Seurakunnan, Kristuksen +ruumiin, ylösnousemista, syntymiseksi. Meidän syntymisessämme tahi +ylösnousemisessamme henkiolentoina me saamme nähdä Herran sellaisena +_kuin hän on_, niinkuin Paavali näki hänet; mutta me, jotka silloin +olemme _muuttuneet_ tahi syntyneet henkiolennoiksi, emme tarvitse +kaatua maahan tahi tulla sokeiksi Herramme kirkkaan olennon +näkemisestä. Paavalin sanat tarkottavat, että hän näki hänet +_sellaisena_ kuin me tulemme näkemään hänet -- "_sellaisena kuin hän +oli_." Hän näki hänet sellaisena kuin Kristuksen ruumiin kaikki jäsenet +tulevat näkemään hänet, mutta ENNEN OIKEAA AIKAA, ennenkuin hän oli +syntynyt kuolleista ja niinmuodoin ennenkuin hän saattoi kestää sitä; +-- kumminkin "_sellaisena_" kuin jokainen, joka on niin syntynyt, tulee +aikanaan hänet näkemään. + +Mooses, tullessaan alas vuorelta ilmottamaan lakiliittoa Israelin +lapsille, oli uuden liiton suuremman Lainantajan ja Välimiehen esikuva, +joka toisessa tulemisessaan astuu esille hallitsemaan ja siunaamaan +maailmaa. Mooses oli siis esikuva Seurakunnasta kokonaisuudessaan, +jonka päänä Herramme on. Mooseksen oleminen Herran läheisyydessä sai +hänen kasvonsa loistamaan niin, ettei kansa voinut katsoa häneen, ja +hänen oli sentähden pidettävä peitettä, esikuvaten täten Kristuksen +hengellistä kirkkautta. Tämä valaisee sitä kohtaa, jota juuri +tarkastamme. Kristus omistaa todellisen ihanuuden ja kirkkauden, on +Isän olennon perikuva, ja meidän on tultava hänen kaltaisikseen, eikä +kukaan ihminen voi nähdä tätä kirkkautta. Millä tavalla Lain antaja +tulleekaan näyttäytymään maailmalle, kun Herran kirkkaus tulee ilmi, +varmaa on vaan, ettei henkiolentojen kirkkautta tulla näkemään. He +tulevat puhumaan peitteen läpi -- verhon takaa. Tätä ja paljon muuta +tarkotettiin Mooseksen peitteellä. -- 2 Moos. 34: 30--33. + +Siinä määrässä kuin me omistamme aineelle huolellista tutkimusta, +tulemme yhä enemmän näkemään sitä jumalallista viisautta, joka ilmeni +siinä tavassa, jolla Herramme ylösnousemus ilmotettiin apostoleille, +jotta heistä tulisi täydellisesti vakuutettuja, luotettavia todistajia, +ja jotta hiljaiset maailmassa voisivat ottaa vastaan heidän +todistuksensa ja uskoa, että Jumala herätti Herramme kuolleista -- +jotta he voisivat tuntea hänet, joka oli kuollut; mutta nyt elää +ijankaikkisesti, ja uskoa ja tulla Jumalan luokse hänen kauttansa. Ja +kun me katselemme häntä totuuden pyhän Hengen johdolla, laajenee +mielemme, ja me emme enää näe hänessä ihmistä Kristusta Jeesusta, vaan +voiman ja kunnian Herran, joka on osallinen jumalallisesta luonnosta. +Ja siten me tunnemme hänet, jonka tulemista ja valtakuntaa Seurakunta +niin vakavasti on rukoillut ja odottanut. Eikä kukaan, joka käsittää +hänen suuren korottamisensa, voi hänen toisessa tulemisessaan +odottaa ihmistä Kristusta Jeesusta siinä liharuumiissa, joka oli +valmistettu uhriksi ja haavotettiin ja _annettiin_ kuolemaan meidän +lunastukseksemme. Ei myöskään tule odottaa, että hän toisessa +tulemisessa tulee "näkymään" tahi _ilmestymään_ erilaisissa liha- ja +luu-ruumiissa maailmalle -- tämä oli tarpeellista näille varhaisille +_todistajille_. mutta ei ole nyt enää. Hän tulee, kuten saamme nähdä, +ilmottamaan toisen läsnäolonsa aivan erilaisella tavalla. + +Siitä, mitä olemme huomanneet henkiolennoista ja heidän tavastaan +ilmaista itseään menneinä aikoina, näemme selvästi, että jos Herramme +toisessa tulemisessaan ilmestyisi sillä tavalla, että hän joko avaisi +maailman silmät, jotta voisivat nähdä hänen kirkkautensa, niinkuin hän +teki Paavalille ja Danielille, tahi ottaisi ihmisruumiin, olisi tämä +vahingoksi sille suunnitelmalle, jonka hän on ilmaissut Sanassaan. Jos +hän näyttäytyisi kirkkaudessaan maailmalle, kun heidän silmänsä +yliluonnollisella tavalla tehtäisi kykeneviksi näkemään hänet, tulisi +vaikutus olemaan lamauttava suuren valtavuutensa vuoksi, ja jos hän +sitä vastoin näyttäytyisi _ihmisenä_, olisi tämä alentavaa hänen +arvolleen ja maailma saisi sen kautta alhaisemman käsityksen +jumalallisesta luonnosta ja muodosta, joka ei olisi yhtäpitävä +todellisuuden kanssa. Ja koska ei kumpikaan tapa näytä tarpeelliselta +eikä edulliselta nykyään, niin emme voi otaksua, että kumpaakaan näistä +tavoista tultaisiin käyttämään. + +Päinvastoin on meidän odotettava, että Kristus-henkilö tulee +ilmestymään ihmissuvun lihassa samalla tavalla kuin silloin, kun Herra +"_tuli lihaksi_" ja asui ihmisten keskuudessa, kun Jumala oli +ilmestynyt hänen lihassansa. Ihmisluonto on, kun se on täydellinen ja +sopusoinnussa Jumalan kanssa, _Jumalan kuva_ lihassa; niinmuodoin oli +alkuperäisesti täydellinen Aadam Jumalan kuva ja niin oli täydellinen +ihminen Kristus myös. Siten saattoi hän sanoa opetuslapselleen +Filippukselle, joka pyysi saada _nähdä_ Isää: "Joka on nähnyt minut, on +nähnyt Isän" -- on nähnyt Jumalan kuvan lihassa, "Jumalan ilmestyneenä +lihassa." (engl. kään.) + +Samoin tulevat myös ihmissuvun jäsenet ylipäänsä, siinä määrin kuin he +vähitellen jälleen saavuttavat, kauvan kadoksissa olleen Jumalan kuvan, +olemaan luonnollisia kuvia Isästä ja Kristushenkilöstä. Kohta +tuhatvuotiskauden alussa tulee olemaan, niinkuin olemme nähneet, +täydellisiä ihmisolentoja maailman nähtävänä (I Osa, siv. 350--355): +Aabraham, Isak ja Jaakob ja pyhät profeetat, jotka jo ovat tulleet +koetelluiksi ja hyväksytyiksi, tulevat olemaan "ruhtinaita" ihmisten +seassa, hengellisen, näkymättömän valtakunnan näkyväisiä edustajia. +Näissä tulee Kristus ilmestymään -- _heidän lihassaan_ -- niinkuin Isä +oli ilmestynyt hänen lihassaan. Ja sitä mukaan kun "se, joka tahtoo" +saavuttaa täydellisyyttä ja taipuu täydelliseen sopusointuun Kristuksen +tahdon kanssa, tulee jokainen sellainen tulemaan Jumalan ja Kristuksen +kuvaksi ja jokaisessa sellaisessa tulee Kristus ilmestymään. + +Täydellinen ihminen, joka on luotu Jumalan kuvaksi siveellisessä +suhteessa, saattaa, kun hän kerran on kokonaan pyhittänyt itsensä +Jumalalle, täydellisesti käsittää Jumalan pyhän Hengen ja Sanan; ja +kirkastettu Seurakunta on opastava häntä. Epäilemättä tulevat myös näyt +ja ilmestykset ja tiedonannot ylipäänsä hengellisen valtakunnan ja sen +maallisen edustajien välillä olemaan esteettömämpiä ja yleisempiä kuin +mitä ne ennen milloinkaan ovat olleet -- enemmän sen tapaisia kuin +kanssakäyminen Eedenissä oli, ennenkuin synti toi mukanaan kirousta ja +erottamista Jumalan suosiosta ja yhteydestä hänen kanssaan. + +Ei siis ole olemassa mitään, järjen enemmän kuin Raamatunkaan kannalta, +joka vaatisi Herramme toisessa tulemisessa näyttäytymään erilaisissa +liha- ja luuruumiissa. Ettei sellainen menettelytapa ole tarpeellinen, +selviää siitä menestyksestä, mikä Saatanan valtakunnalla on ollut, joka +vaikuttaa ihmisien kautta välikappaleinaan. Ne, jotka ovat mielistyneet +pahan ja eksytyksen henkeen, edustavat suurta, näkymätöntä ruhtinasta +täydellisimmässä määrässä. Hän ilmestyy siten heidän lihassaan, vaikka +itse onkin ihmisille näkymätön henkiolento. + +Kristus-henkilön jäsenet tulevat, kun ovat tulleet muutetuiksi ja +tehdyiksi osallisiksi Jumalallisesta luonnosta, olemaan henkiolentoja +yhtä varmasti kuin Saatanakin on sellainen ja yhtä näkymättömiä +ihmisille. Heidän toimintansa tulee tavaltaan olemaan samanlainen, +mutta suora vastakohta luonteeseen ja tuloksiin nähden. Heidän +kunniakkaat jäsenensä, jotka eivät ole tietämättömyyden ja heikkouden +orjuuttamia kuten suurin osa Saatanan palvelijoista, vaan täydellisiksi +tehtyjä ja "todella vapaita", tulevat toimimaan älykkäällä ja +sopusointuisella tavalla vapaasta valinnasta ja rakkaudesta, ja heidän +luottamustoimensa tulevat olemaan palkintoja vanhurskaudesta. + +Herramme läsnäolo tulee ilmestymään _maailmalle_ "suuren voiman ja +kirkkauden" ilmiöinä, ei kumminkaan ainoastaan luonnollisille silmille +vaan sen ymmärryksen silmille, siinä määrässä kuin ne avautuvat +huomaamaan niitä suuria muutoksia, joita uusi Hallitsija tulee +aikaansaamaan. Hänen läsnäolonsa ja oikeudenmukainen hallituksensa +tulee näkymään sekä niissä rangastuksissa että niissä siunauksissa, +jotka tulevat vuotamaan maailmaan hänen hallituksestansa. + +Kauvan ja yleisesti on uskottu, että hätä ja vaikeudet tulevat +jumalattomille pahuuden rangastuksena. Koska tämä näytti olevan +luonnollinen ja oikea laki, ovat ihmiset ylipäänsä omaksuneet tämän +mielipiteen, ajatellen sen olevan niinkuin olla tulee, vaikkei +olisikaan niin. Ankara todellisuus todistaa kumminkin Raamatun kanssa, +että menneisyydessä saivatkin jumaliset useimmiten kärsiä vaikeuksia ja +vaivoja. (2 Tim. 3: 12.) Mutta "hädän päivänä", sinä neljänkymmenen +vuoden aikana, joka johtaa Messiaksen hallituksen alkuun, asiaintila +tulee olemaan päinvastainen. Sinä päivänä tulevat pahat voimat +kumottaviksi, ja asteettain pystytetty oikeudenmukaisuus tulee pian +aikaansaamaan tekojansa vastaavan koston niille, jotka tekevät pahaa, +ja siunauksia niille, jotka tekevät hyvää. -- "Tuska ja ahdistus +jokaisen pahaa harjottavan ihmisen sielulle -- -- -- mutta kirkkaus ja +kunnia ja rauha jokaiselle, joka harjottaa sitä mikä hyvää on" -- tänä +"vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päivänä, hänen, joka +antaa kullekin tekojensa mukaan." -- (Room. 2: 9, 10, 5, 6.) Ja koska +nyt on niin paljon sellaista, joka on pahaa, tulee kosto aluksi olemaan +hyvin laajaperäinen, jota seuraa "ahdistuksen aika, jommoista ei ole +ollut siitä saakka, kun ihmiset rupesivat olemaan." Tällä tavalla, +kostossa, hädässä ja vihassa kansojen yli, tulee Jumala ilmottamaan +maailmalle, että armotalouksien ja hallitsijain vaihdos on tapahtunut. +Ja tällä tavalla, "kun Herran tuomiot kohtaavat maata, niin maan piirin +asukkaat oppivat vanhurskautta." (Jes. 26: 5--11.) He tulevat oppimaan, +että uuden asiaintilan vallitessa ne, jotka tekevät oikein, korotetaan, +ja jotka tekevät pahaa, estetään ja rangastaan. Joka tahtoo saada +selvän profeetallisen todistuksen tästä valtakunnasta ja sen +toiminnasta nöyrien, oikeutta harrastavien, köyhien, tarvitsevaisten ja +sorrettujen hyväksi, ja yksinoikeuksien [monopoolien] ja jokaisen +vääryyteen ja sortoon perustuvan järjestelmän kumoamisesta ja +inhimillisten olosuhteiden yleisestä tasottamisesta, lukekoon tarkasti +psalmit 72: 1--19; 37: 1--14. + +Meidän kuninkaamme tulee täten ilmestymään vähitellen: toiset tulevat +näkemään hänet varemmin kuin toiset, mutta lopulta: "kaikkien silmät +saavat nähdä [_horao_ -- huomata] hänet." (Ilm. 1: 7.) Mutta "hän tulee +pilvissä"; ja hädän pilvien raskaina ja pimeinä riippuessa, ja vuorien +[tämän maailman valtakuntien] vapistessa ja kaatuessa, ja maan +(järjestettyjen yhteiskuntien) horjuessa, hajotessa ja sulaessa, +alkavat muutamat huomata sitä, minkä me nyt julistamme olevan lähellä +-- että Jehovan suuri päivä on tullut; että kansojen hädän ja vihan +päivä on alkamaisillansa, ja että Jehovan Voideltu on ottamaisillansa +suuren valtansa alkaakseen työnsä, tehdäkseen oikeuden ojennusnuoraksi +ja vanhurskauden luotinauhaksi. (Jes. 28: 17.) Ja "hänen on hallittava +kunnes" hän on _kukistanut_ ne kaikki vallat ja lait maan päällä, jotka +ovat ristiriidassa taivaassa vallitsevien lakien kanssa. + +Siinä määrin kuin hätä enenee, tulevat ihmiset, vaikka turhaan, +hakemaan turvaa maan "luolista" ja vuorenrotkoista, sen suurista +kallioista ja linnoituksista (vapaamuurarikunnasta, Odd +Fellow-seurasta, ammattiyhdistyksistä, ammattikunnista, trusteista +[jonkun kauppahaaran etevimpien liikkeiden yhdistyminen yhteisen +keskushallinnon alaisiksi] ja kaikenlaisista maallisista ja +kirkollisista yhtymistä), sekä vuorilta (hallituksilta) maan päällä; +sanoen: "Kaatukaa meidän päällemme [peittäkää, suojelkaa meitä] ja +kätkekää meidät valtaistuimella istujan kasvoilta ja Karitsan vihalta! +Sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut." -- Ilm. 6: 15--17. +[Tarkotus on turvaa, eikä turmiota. Tavallinen mielipide, että tämä +paikka opettaa, että pahat ihmiset voivat saada kyllin uskoa +rukoilemaan todellisten vuorten kaatumista, on mahdoton. Todellinen +täyttymys on jo alkamaisillansa: suuret, rikkaat, eikä vähemmän köyhät, +etsivät vuorilta, luolista ja rotkoista suojaa, kun hädän yhä +uhkaavampi rajuilma, jonka kaikki näkevät, on nousemaisillansa.] + +Rahan epäjumaloiminen, joka on saattanut koko maailman mielettömäksi, +ja jolla tulee olemaan niin silmiinpistävä osa hädän aikana, kun ei +ainoastaan rahojen kokoaminen, vaan myös niiden säilyttäminen tulee +tuottamaan murhetta, tulee perinpohjin kukistettavaksi, kuten näemme +Jes. 2: 18--21; Hes. 7: 17--19. + +Hädän suuren päivän tulevat kaikki tuntemaan, ja sen myrskyltä tulevat +kaikki etsimään suojaa, vaikka harvat tulevat näkemään, että Herran +tuomiot, jotka silloin kohtaavat maata, ovat tuloksia hänen +_läsnäolostansa_, hänen valtuutensa pystyttämisestä ja hänen lakiensa +pakollisesta sovelluttamisesta. Aikaa myöten tulevat kumminkin kaikki +tuntemaan ["näkemään"] kirkkauden Kuninkaan; ja kaikki, jotka silloin +rakastavat vanhurskautta, tulevat ilomielin tottelemaan häntä ja +täydellisesti mukautumaan hänen vanhurskaisiin vaatimuksiinsa. + +Se tulee olemaan koston päivä kaikille, jotka viekkaudella tai +väkivallalla, joskus lain nimellä ja sen vahvistuksella, väärällä +tavalla ovat anastaneet toisten oikeuksia tahi omaisuutta. Kosto tulee +niinkuin olemme nähneet _Herralta kansanjoukkojen_ kapinaan nousun +_kautta_. + +Ahdistuksissansa, vastahakoisina luopumaan yhdestä markasta tahi +tynnyrin alasta maata tahi kauvan omistetusta ja kauvan epäämättömästä +itseottamasta oikeudesta tahi arvosta, tulevat monet etsimään suojaa +tähänastisista mahtavista -- porvarillisista, yhteiskunnallisista ja +kirkollisista -- laitoksista, edistääkseen ja suojellakseen etujansa, +tietäen, että yksin ollen täytyy heidän kaatua. Mutta nämät eivät voi +heitä auttaa Herran vihan päivänä. Lähestyvä taistelu ja kosto saa +kaikki kansat vaikeroimaan, sillä tulee olemaan hädän aika sellainen, +jota ei koskaan ole ollut sitten kun ihmisiä on ollut -- eikä myöskään +enää tule olemaan. _Hänen tähtensä_ he tulevat vaikeroimaan; koska +hänen tuomionsa luonnollisella tavalla ovat aikaansaaneet suuren hädän; +siksi että Herra nousee maata peljättämään ja hävittämään siinä +vallitsevaa turmelusta. (Jes. 2: 21.) Niin laajakantoisiksi tulevat +tuomio ja hätä, ettei kukaan voi niitä paeta. Lopuksi tulee jokainen +silmä huomaamaan muutoksen ja näkemään, että Herra hallitsee. Hätä +voisi huomattavasti vähentyä, jos ihmiset viipymättä huomaisivat toimia +oikeuden ja tasa-arvoisuuden periaatteiden mukaisesti, ja luopuisivat +kaikista entisaikojen epäoikeutetuista etuoikeuksista, vaikka ne +olisivatkin lain vahvistamat; mutta tätä ei itsekkäisyys tule +myöntämään ennenkuin hätä tulee musertamaan ja kukistamaan ylpeät, +nöyryyttämään mahtavat ja korottamaan hiljaiset. + +Mutta vasta sitten, kun suuri hädän päivä lähestyy loppuansa, vasta +sitten kun pakanalliset valtakunnat ovat jauhetut tomuksi ja kokonaan +poistetut tieltä, ettei niiden sijaa tule löytymään (v. 1914 kuten +edellisessä luvussa on näytetty) -- vasta sitten kun suuri Baabeli on +kokonaan kukistettu ja sen vaikutus maailmaan tehty tyhjäksi, -- tulee +ihmissuvun suuri enemmistö näkemään asiain tilan. Silloin he tulevat +näkemään, että se suuri hätä, jonka läpi he ovat kulkeneet, oli juuri +se, mitä kuvauksellisesti esitetään "taisteluksi kaikkivaltiaan Jumalan +suurena päivänä" (Ilm. 16: 14); että siinä määrässä, kuin ovat +myötävaikuttaneet eksytykseen ja vääryyteen, ovat he taistelleet uuden +vallan ja uuden Maailmanhallitsijan lakia ja voimaa vastaan; ja että +siinä määrässä kuin heidän kielensä ja kynänsä ja kätensä ja +vaikutuksensa ja varansa ovat käytetyt tukemaan _oikeutta_ ja totuutta +joka asiassa, siinä määrässä he ovat taistelleet Herran puolella. + +Toiset oppivat pikemmin tuntemaan hädän merkityksen kuin toiset, koska +ovat oppivaisempia. Ja koko tämän hädän kuluessa, tulee löytymään +niitä, jotka tulevat todistamaan syyn, josta tämä aiheutuu, todistamaan +että Herran läsnäolo ja hänen valtakuntansa pystyttäminen, joka on +pimeyden valtojen vastakohta, on hädän ja yhteiskunnan huojumisen ja +kukistumisen todellinen syy, ja osottavat, että kaikki, jotka asettuvat +totuutta ja vanhurskautta vastaan, ovat uuden valtakunnan vihollisia, +ja että heidän, jos eivät vaan kiireesti alistu, on kärsittävä +häpeällinen tappio. Kumminkaan eivät joukot, tavallisuuden mukaisesti, +tule välittämään viisaista neuvoista, ennenkuin ovat tulleet +täydellisesti nöyryytetyiksi uuden valtakunnan rautavaltikan alle, ja +vasta lopulta tulevat he huomaamaan toimintatapansa mielettömyyden. + +Varsinaista opettajaa ja valonkantajaa (Matt. 5: 14), totista +Seurakuntaa, Kristuksen ruumista ei jätetä pimeyteen oppiakseen +Herransa läsnäolon sen vihan ja voiman ilmestymisen kautta, joka tulee +opettamaan tämän asian maailmalle. Seurakunnan valaisemisesta on +erityisesti pidetty huolta. Vahvan profeetallisen sanan kautta, +joka loistaa kynttilän tavalla pimeässä huoneessa, on sille +selvällä ja varmalla tavalla ilmotettu, mitä on odotettavissa. (2 Piet. +1: 19.) Profeetallisen sanan kautta ei sitä ainoastaan varjella +alakuloisuudesta ja tehdä taitavaksi voittamaan niitä koetuksia, ansoja +ja loukkauskiviä, jotka ovat erittäin vallalla "pahana päivänä", jotta +se voittajana voisi seisoa hyväksyttynä Jumalan edessä, vaan tulee +hänestä maailman valonkantaja ja opettaja. Seurakunta tulee tällä +tavoin kykeneväksi osottamaan maailmalle hädän syytä ja ilmottamaan +uuden hallitsijan läsnäoloa ja julistamaan uuden armotalouden +periaatteita, suunnitelmaa ja tarkotusta ja opettamaan maailmalle, mitä +sen, asiain näin ollen, olisi parasta tehdä. Ja vaikka ihmiset eivät +tule välittämään osotuksista, ennenkuin hätä pakottaa heitä näkemään +alistumisen olevan viisainta, tulee se olemaan heille suureksi avuksi +oppiessaan tätä opetusta. Juuri tätä "jalkojen" tai Seurakunnan +viimeisten jäsenten tehtävää, joiden on julistettava vuorilla +(valtakunnissa), että _Kristuksen hallitus on alkanut_, tarkotetaan +Jes. 52: 7. + + + +Näennäisesti ristiriidassa olevia Raamatun paikkoja. + + +Raamatussa on muutamia lausuntoja Herramme palaamisen ja ilmestymisen +tavasta, jotka, kunnes ovat tulleet kyllin tarkkaan tutkituiksi, +näyttävät puhuvan toisiansa vastaan. Ja epäilemättä ovat ne olleet +omiaan Jumalan tarkotuksen mukaisesti kätkemään totuuden, kunnes oikea +aika sen ymmärtämiselle on tullut; eikä se silloinkaan ole kaikille, +vaan ainoastaan tuolle vihkiytyneiden erityiselle luokalle, jolle se +oli aijottu. + +Esimerkiksi, Herramme sanoi: "Katso, minä tulen _niinkuin varasi_." ja +"niinkuin kävi Noan _päivinä_, niin käy myös ihmisen pojan päivinä +[hänen läsnäolonsa päivinä]: he söivät, joivat, naivat ja naittivat"; +"eivätkä _tietäneet_, ennenkuin vedenpaisumus tuli." Ja kun fariseukset +kysyivät Jeesukselta milloin Jumalan valtakunta oli tuleva, vastasi hän +heille ja sanoi: "Ei Jumalan valtakunta _tule nähtävällä tavalla_" -- +Hm. 16: 15; Luuk. 17: 26, 27, 20; Matt. 24: 38, 39. + +Nämä raamatunpaikat ilmottavat ja valaisevat selvästi Herramme +tulemisen tapaa. Ne osottavat, että hän tulee olemaan läsnä, +näkymättömänä, ja sen ohella tulee toimittamaan työn, josta maailma +jonkun aikaa tulee olemaan täydellisessä tietämättömyydessä. Hänen +tulonsa täytyy siis tapahtua hiljaisella tavalla, kokonaan maailman +tietämättä, aivan "_kuin varas_" tulee, meluamatta tahi tekemättä +jotain sellaista, joka saattaisi herättää huomiota. Niinkuin Noan +päivinä maailma hoiti asioitaan, antamatta vähääkään häiritä itseään ja +vähääkään uskomatta Noan saarnaa tulevasta vedenpaisumuksesta, samalla +tavalla tulee maailma, Herran päivän alkupuolella, uskomatta hänen +läsnäoloonsa ja tulossa olevaan hätään menemään menoaan vähääkään +välittämättä sellaisesta saarnasta, kunnes hädän suuressa +vedenpaisumuksessa vanha maailma -- asiain vanha järjestys -- hukkuu, +häviää, valmistaakseen tilaa uuden järjestyksen, Jumalan valtakunnan, +täydelliselle pystyttämiselle koko taivaan alle. "Niinkuin kävi Noan +päivinä, niin käy myös ihmisen Pojan (_läsnäolon_) päivinä." + +Toiselta puolen löydämme sellaisia raamatunpaikkoja, jotka ensimäisellä +silmäyksellä näyttävät olevan suorassa ristiriidassa näiden kanssa; +kuten esimerkiksi: "Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta +_käskyhuudon_, ylienkelin _äänen_ ja Jumalan _pasuunan kajahtaessa_." +-- "Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen +liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole +kuuliaisia Herramme Jeesuksen evankeliumille." -- "He [maailma] +_näkevät_ Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella +voimalla ja kirkkaudella." -- "Katso, hän tulee pilvissä, ja _kaikkien +silmät saavat nähdä hänet_." -- 1 Tess. 4: 16; 2 Tess. 1: 7, 8; Matt. +24: 30; Ilm. 1: 7. + +Totuuden etsijöinä ei meidän kelpaa sanoa mitä näihin paikkoihin tulee, +että _useammat_ niistä näyttävät tukevan sitä mielipidettä, mikä meistä +on parempi, ja sitten jättää kaikki muut huomioonottamatta. Ennenkuin +olemme saaneet sellaisen käsityksen, jossa Raamatun jokainen lausunto, +kysymyksessä olevasta asiasta, tulee kylliksi kuulumaan, emme saa olla +varmat päässeemme totuuden perille. Yksi ainoa Jumalan lause on yhtä +totinen, ja yhtä luja perustus uskolle kuin sata lausetta. Olisikin +ymmärtäväisempää etsiä sopusointuista käsitystä, kuin tehdä +yksipuoliseen tulkintaan perustuvia johtopäätöksiä ja opinsuuntia, +siten pettäen itseään ja muita. + +Ylipäänsä eivät kristityt ollenkaan vaivaa itseään saadakseen näitä +lauseita sopusointuun, ja siksi ovat heidän käsityksensä yksipuolisia +ja vääriä. Jälkimäinen lauseryhmä on yhtä varma kuin ensimäinenkin ja +opettaa näennäisesti suoran vastakohdan Herramme tulemisen ja läsnäolon +hiljaiselle, huomaamattomalle, varasmaiselle tavalle. Paitsi näitä +lausuntoja, saamme vielä kaksi muuta valaistusta hänen tulemisensa +tavalle, nimittäin: "Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, +on _tuleva_ SAMALLA TAVALLA kuin te näitte hänen taivaaseen +menevänkin", ja: "Niinkuin salama lähtee idästä ja näkyy länteen +saakka, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva." (Apt. 1: 11; Matt. 24: +27.) Tullakseen oikeaan tulokseen, on näillekin annettava oikea arvo. + +Ainettamme tutkiessa on meidän huomattava kaksi asiaa: Herramme ilmotti +varmuudella, ettei hänen valtakuntansa tule nähtävällä tavalla ja että +hänen tulemisensa, hänen läsnäolonsa olisi _niinkuin_ varkaan ja +vaatisi terävää ja tarkkaa huomiota sen ilmisaamiseksi ja näkemiseksi. +Ja toiseksi, että kaikki ylempänä olevat raamatunpaikat, joita on +käytetty tukemaan Herramme ulkonaista, näkyväistä ilmestymistä, ovat +lausutut _hyvin kuvauksellisella kielellä_, lukuunottamatta sitä, joka +sanoo hänen tulevan samalla tavalla kuin hän meni pois. Kuvauksellisten +lausuntojen täytyy aina, kun niitä tulkitaan, taipua suoranaisempien, +kirjaimellisempien mukaan, niin pian kun niiden kuvauksellinen luonne +tulee ilmi. Milloinka vaan kirjaimellinen tulkinta tekee väkivaltaa +järjelle ja saattaa myös paikan suoranaiseen ristiriitaan _sanan +mukaisesti käsittävien_ Raamatun paikkojen kanssa, on sellaista paikkaa +pidettävä kuvauksellisena. Kuvauksellisuutta on siinä koetettava +tulkita sopusoinnussa selvästi havaittavien suoranaisten ja +kirjaimellisten paikkojen kanssa, samoin kuin ilmotetun suunnitelman +yleisen luonteen ja tarkotuksen kanssa. Kun kuvaukselliset paikat +ymmärretään kuvauksellisiksi ja tulkitaan sen mukaan, selviää meille +ihana sopusointu kaikkien näiden lausuntojen välillä. Tarkastakaamme +nyt niitä ja huomatkaamme, miten täydellisesti ne pitävät yhtä niiden +paikkojen kanssa, jotka eivät ole kuvauksellisia. + +"Itse Herra on tuleva alas taivaasta _käskyhuudon, Ylienkelin äänen_ ja +Jumalan _pasuunan kajahtaessa_." -- (1 Tess. 4: 16.) Ääni ja pasuuna, +joita tässä mainitaan, vastaavat kaikin puolin samoja kuvia +Ilmestyskirjan 11: 15--19: -- "Seitsemäs enkeli pasunoi; niin kuului +taivaassa suuria _ääniä_, jotka sanoivat: 'Maailman kuninkuus on tullut +Herramme ja hänen Voideltunsa omaksi, ja hän on hallitseva +ijankaikkisuuksien iankaikkisuuksissa -- -- Ja pakanakansat ovat +vihastuneet, mutta sinun vihasi on tullut, ja tullut on aika tuomita +kuolleet'", j.n.e. Samoja tapauksia tarkotetaan Danielin ennustuksessa: +-- "Siihen aikaan nousee [ottaa hallituksensa] Mikael [Kristus] +-- -- -- ja se on oleva ahdistuksen aika, jommoista ei ole ollut siitä +saakka, kun ihmiset rupesivat olemaan, -- -- -- ja useat jotka maan +tomussa makaavat, heräävät." Mainitessaan äänistä ja pasuunasta, liittää +Paavali tiedonannon: "ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin." 2 +Tim. 4: 1 selittää hän edelleen, että Kristus on tuomitseva eläviä ja +kuolleita sekä ilmestymisensä että valtakuntansa kautta; ja elävien +kansojen tuomitsemisen alkamista kerrotaan kaikkialla suurimman hädän +ajaksi, mikä koskaan on ollut. -- Dan. 12: 1. + +Siten tarkottavat Paavali, Johannes ja Daniel selvästi samaa aikaa, +Herramme ilmestymisen aikaa ja hänen valtakuntansa pystyttämistä +keskelle tuota suurta hätää ja niitä tapahtumia, jotka käyvät sen ajan +edellä ja alkavat sen. Kaikki kolme esittävät samoja seurauksia +Mikaelin nousemisesta, äänistä ja pasuunasta, nim. hätää ja vihaa +kansojen yli sekä kuolleiden ylösnousemista. Huomaa tämän jälkeen +kuvausta: + +"KÄSKYHUUDOLLA." Se kreikkalainen sana, joka tässä käännetään +"käskyhuudolla" on _keleusma_, joka merkitsee _herätys_- tahi +_kehotushuutoa_. Huuto käsittää julkista tiedonantoa, joka ei ole +aijottu muutamille harvoille yksityisille, vaan sekalaiselle yleisölle. +Sen tarkotuksena on joko pelästyttää ja tehdä rauhattomaksi tahi auttaa +ja kehottaa. Taikka saattaa sillä olla erilainen vaikutus toiseen, ja +vastakkainen vaikutus toiseen luokkaan, aina asianhaarojen ja suhteiden +mukaan. + +Asiain tila maailmassa viimeksikuluneiden viidentoista vuoden aikana, +vastaa sattuvalla tavalla tätä kuvaa. Liikkeitä on herännyt kaikkialla +maailmassa, jotka sisältävät kehotuksen kaikille heräämään +tietoisuuteen oikeuksistansa ja etuoikeuksistansa ihmisinä ja +miettimään keskinäisiä suhteitaan, periaatteita, joille ne ovat +perustetut, ja tarkotusperiä, joita niiden kautta on saavutettava. +Missä on se sivistynyt kansa maan päällä, joka ei ole kuullut huutoa, +ja kokenut sen vaikutusta! Koko sivistynyt maailma on muutamien +viimeisten vuosien kuluessa tutkinut kansallistaloutta, +kansalaisoikeuksia ja yhteiskunnallisia vapauksia enemmän kuin koskaan +ennen ihmissuvun historiassa; ja ihmiset kehottavat toisiaan ja heitä +kehotetaan enemmän kuin ennen koskaan tutkimaan näitä asioita pohjaa +myöten. Se kehotushuuto, joka pantiin liikkeelle tiedon lisääntyessä +ihmisten keskuudessa, ja on piirittänyt koko maan, ja sen vaikutuksesta +yhtyvät ihmiset yhteen, sellaisten miesten kehottamina ja avustamina, +joilla on päätä, ja jotka ovat kyllin lahjakkaita tavotellakseen sekä +todellisia että luuloteltuja oikeuksia ja vapauksia ja taistellakseen +niiden puolesta. Ja siinä määrässä kuin heidän järjestönsä kasvavat ja +monistuvat, tulee huuto äänekkäämmäksi ja kestävämmäksi ja tuossa +tuokiossa tulee se niinkuin on ennustettu, johtamaan siihen suureen +hädän aikaan, jolloin kapina vallitsee vihastuneiden kansain +keskuudessa. Tätä tulosta kertoo profeetta kuvaavasti: -- "Vuorilla on +niinkuin suuren kansan kohina. Kuule kokoontuneiden kansakuntain +kohinaa! Herra Sebaot on sotajoukkoa tarkastamassa." -- Jes. 13: 4. + +"YLIENKELIN ÄÄNI" -- on toinen sattuva, samansisältöinen kuva. Nimi +"ylienkeli" merkitsee _ylin lähettiläs_; ja meidän voideltu Herramme +itse on Jehovan Ensimäinen Lähettiläs -- "liiton Lähettiläs." (Mal. 3: +1.) Daniel tähtää samaan henkilöön ja kutsuu häntä Mikaeliksi, joka +nimi merkitsee _kuka on niinkuin Jumala?_ -- sopiva nimi hänelle, joka +on "Isän olennon oikea perikuva", ja hänen valtansa ja voimansa +edustaja. Ylienkelin ääni merkitsee Kristuksen valtuutta ja hallitusta. +Tämä kuva esittää siis Kristusta ottamassa hallitusta käsiinsä tahi +alkamassa hallitustansa ja antamassa ulos käskyjänsä, julkisia +asetuksiansa, ilmottaen armotalouden vaihdosta sovelluttamalla +valtakuntansa lakeja. + +Daniel lausuu saman ajatuksen toisella tavalla, kun hän sanoo: "Siihen +aikaan _nousee_ Mikael", se suuri ruhtinas. Nousee merkitsee, että hän +ottaa vallan, jakaa käskyjä. Katso "nousee" Jes. 2: 19, 21. Toisen +valaistuksen tähän kuvaukseen antaa David, joka profeetallisesti sanoo +Kristuksesta: "Hän antaa äänensä kuulua ja maa sulaa." Suuri hätä tulee +esiintymään, ja maa (järjestetty yhteiskunta) tulee sulamaan ja +hajoamaan hallinnon muutoksen kautta, joka tulee astumaan voimaan, kun +uusi Kuningas antaa kuulua käskevän äänensä. Hänen käskystänsä täytyy +kaikkien eksytyksille perustettujen järjestelmien kaatua, olivatpa ne +sitten miten vanhoja tahi hyvin varustettuja ja vahvistettuja tahansa. +Miekka, joka käy ulos hänen suustansa, on aiheuttava hävityksen: +kaikinpuolinen totuus joka asiassa on tuomitseva ihmiset, ja hänen +valtansa ja toimintansa aiheuttaa pahan ja eksytyksen kukistumisen +kaikissa sen tuhansissa muodoissa. + +"JUMALAN PASUUNA." Monet näyttävät ajattelemattomasti omaksuvan +sen käsityksen, että tämä pasuuna tulee olemaan ääni ilmassa +kirjaimellisessa merkityksessä. Mutta tämä näyttäytyy olevan +järjetön odotus, kun huomaa Paavalin tässä tarkottavan samaa, jota +Ilmestyskirjan kirjottaja nimittää "seitsemänneksi pasuunaksi", +"viimeiseksi pasuunaksi" kuvannollisien pasuunien _sarjassa_. (Ilm. 11: +15; 1 Kor. 15: 52.) Todistus siitä, että molemmat tarkottavat samaa +pasuunaa, huomataan niiden tapahtumien selostuksessa, joita molemmat +mainitsevat tapahtuviksi sen yhteydessä. Paavali mainitsee +ylösnousemisen ja Jumalan valtakunnan pystyttämisen "Jumalan pasuunan" +yhteydessä ja Johannes mainitsee samat asiat, jos kohta enemmän +yksityisseikkoja myöten. On selvää, että on oikein kutsua "seitsemättä" +tahi "viimeistä" pasuunaa Jumalan pasuunaksi, kun muistamme, että ne +tapaukset, joita Ilmestyskirjassa mainitaan kuuden edellisen pasuunan +aikana, tarkottavat ihmiskunnan toimia, kun taas seitsemäs erityisesti +tarkottaa Jumalan töitä ja käsittää "Herran päivän." Koska kuusi +ensimäistä pasuunaa olivat kuvauksellisia, -- ja senhän tunnustavat +yleisesti tulkitsijat ja oppineet, jotka vähänkään ovat Ilmestyskirjaa +selitelleet -- olisi se järjen ja tavallisen ymmärryksen loukkaamista +odottaa, että seitsemäs, viimeinen sarjassa, tulisi olemaan +sananmukainen, korvilla kuultava ääni ilmassa. Eikä sitä +ainoastaan, vaan olisi se menettänyt sopusoinnun Herran tavallisien +menettelytapojen kanssa, samoin kuin Raamatun lausuntojen kanssa, +joista huomaa hänen tulevan _salaisesti_; sillä ei varas milloinkaan +puhalla pasuunaan ilmottaakseen tuloaan. + +Seitsemän pasuunaa Ilmestyskirjassa ovat kaikki kuvauksellisia ja +osottavat seitsemää suurta ajanjaksoa ja niiden tapahtumia. Näiden +tutkistelemisen jätämme seuraavaan osaan. Tässä lienee kylliksi +mainita, että me nyt juuri olemme keskellä niitä tapauksia, jotka +ilmaisevat seitsemännen pasuunan soimista. Suuret äänet, tiedon lisäys, +vihastuneet kansat, j.n.e. aikaennustusten yhteydessä, todentavat tämän +tosiasian. Monta tapausta tulee vielä sattumaan, ennenkuin viimeinen +pasuuna lakkaa soimasta, kuten esim. pyhien ja profeettain +palkitseminen, kaikkien kuolleiden ylösnouseminen j.n.e. Sanalla sanoen +se käsittää Kristuksen koko tuhatvuotisen hallituskauden, kuten ilmenee +niistä tapauksista, jotka sinä aikana tulevat ilmi. -- Ilm. 10: 7; 11: +15, 18. + +Siten huomaamme, että "käskyhuuto", "Ylienkelin ääni" ja "Jumalan +pasuunaa", ovat kaikki esikuvia, jotka nyt ovat täyttymäisillänsä. +Huomaa myöskin tarkkaan, että jokainen edellä viitatuista ennustuksista +(Dan. 12: 1; Ilm. 11: 15; 1 Tess. 4: 16) selittää, että Herra on läsnä +näiden mainittujen tapahtumien aikana. Ne lausuttiinkin juuri sitä +varten, että ne ilmaisisivat sen tavan, jolla hänen _näkymätön +läsnäolonsa_ ilmotettaisiin niille, jotka uskovat profeetalliseen +sanaan. Paavali sanoo: "Herra on _tuleva alas_ käskyhuudon, äänen, +pasuunan _kajahtaessa_." Johannes sanoo, että tämän maailman +valtakunnat tulevat hänen omikseen näiden tapausten aikana; ja Daniel +sanoo: "Siihen aikaan nousee (on _läsnä_) Mikael, se suuri Ruhtinas" +[Kristus] ja ottaa suuren valtansa. Sentähden, jos me saatamme erottaa +käskyhuudon, äänet ja suuren pasuunan karjunnan, voimme odottaa niissä +löytävämme merkkejä, emme siitä, että Herra pian tulee, vaan ennemmin +siitä, että hän on tullut ja on läsnä, ja siitä, että elonkorjuutyö, +vehnän korjaaminen ja lusteiden polttaminen jo on käynnissä. Pian +saamme nähdä aikaennustuksien yllin kyllin todistavan tätä. Kumminkaan +ei luonnollinen näkö, vaan ainoastaan uskon silmä saattaa, vahvan +profeetallisen sanan kautta, huomata hänen läsnäolonsa ja hänen tekonsa. + +Tämän yhteydessä tulee ottaa huomioon eräs toinen seikka, nimittäin, +että "käskyhuuto", "Ylienkelin ääni", ja "Jumalan pasuuna", sellaisina +kun ne ylempänä ovat selitetyt, kaikki ovat aseita evankeliumi-ajan +elonkorjuutyössä. Jos sentähden emme näe ainoastaan näiden esikuvien +tarkotusta, vaan ennakolta lausuttujen _tuloksien_ todella tapahtuvan, +on meillä lisätodistus siitä, että olemme oikealla tavalla tulkinneet +esikuvat ja että nyt elämme tässä ajanjaksossa, jota kutsutaan +"elonkorjuuksi", jossa evankeliumi-aika ja tuhatvuotiskausi tunkeutuvat +toistensa alueelle -- toisen lähestyessä loppunansa ja toisen +vähitellen sarastaessa. Monet eivät tarvinne opastusta huomatakseen +_erottamistyön_, joka nyt tapahtuu todellisesti vihkiytyneiden ja +nimikristittyjen välillä. Monet saattavat nähdä, että kuvauksellinen +tuli jo on alkanut levitä ja saattavat erottaa kansan "käskysanan" tai +"sotahuudon", uuden Kuninkaan Immanuelin herrauden ja ne tapahtumat, +joita kutsutaan "seitsemänneksi pasuunaksi", hädän pilvet, joissa Herra +tulee, ja joista ja joissa hänen valtansa tulee ilmestymään -- kun hän +laskee kaikki valtansa alle. + +Olemme jo (I Osassa siv. 273) kiinnittäneet huomiota siihen, että +elonkorjuun tunteminen sellaisena kuin se todellisesti jatkuu, on +todistus Herran läsnäolosta, koska hän selitti tulevansa ylimmäksi +elonkorjuumieheksi ja koko työn johtajaksi, ja että tämä tulisi olemaan +hänen ensimäisiä tehtäviänsä. -- "Katso: valkoinen pilvi, ja pilvellä +istui ihmisen pojan näköinen, päässään kultainen kruunu ja kädessään +terävä sirppi. -- -- Ja pilvellä istuva heilautti sirpillään maan +päällitse, ja maa tuli leikatuksi." -- Ja _elonaikana minä_ sanon +leikkuumiehille: "Kootkaa" j.n.e. (Ilm. 14: 14, 16; Matt. 13: 30.) +Elonkorjuutyö tulee viemään neljäkymmentä vuotta, ennenkuin se on +täydelleen toimitettu, ja tulee päättymään vuonna 1914. Sen eri osat +tulevat pantaviksi toimeen vähitellen, mutta kaikki sen päivät ovat +"ihmisen Pojan päiviä" -- Herramme läsnäolon ja vallan päiviä, jonka +kaikki lopulta huomaavat, mutta alussa ainoastaan se luokka, josta +apostoli ilmottaa -- "Te veljet, -- ette ole pimeydessä." + +"TULENLIEKISSÄ." -- Tämä, järjestyksessä lähinnä seuraava +esikuvauksellinen lause on helposti ymmärrettävä, jos muistetaan jo (I +Osassa siv. 381--384) selitettyä merkitystä esikuvauksellisesta tulesta +y.m. Se kuuluu näin: "Herramme Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa +enkelin kanssa tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne +Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia Herramme Jeesuksen evankeliumille." -- 2 +Tess. 1: 7, 8. + +Ymmärrämme että tämä, lausuttuna tavallisella kielellä, merkitsee, että +Herramme päivänä (tuhatvuotiskautena) hänen läsnäolonsa, tulee +ilmotettavaksi maailmalle hänen henkisen herrautensa (taivaalliselta) +kannalta siinä vihassa ja niissä rangastuksissa, jotka tulevat +kohtaamaan pahaa ja niitä, jotka tekevät pahaa. Se tulee olemaan +kuluttavainen viha, jota esikuvauksellinen _tuli_ osottaa, ja se ei +tule jättämään jälelle pahojen järjestelmien juuria eikä oksia, +eksytyksiä, sortoa tahi tahallisia syntisiä; ja kaikki ylpeät ja +kaikki, jotka pahaa tekevät, tulevat korsina poltettaviksi tänä +tuhatvuotispäivänä. Sen alussa -- tänä "elonkorjuun aikana" -- tulee +tämä tuli palamaan erittäin rajusti ja hävittämään ylpeyttä ja pahaa, +jotka nyt kasvavat niin rehevästi. Onnelliset ovat ne, jotka voivat +antaa ylpeytensä ja paheensa poltettaviksi, etteivät itse tulisi +hävitetyiksi ja tyhjäksi tehdyiksi ("toisessa kuolemassa"), +niinkuin selvästi tulee käymään muutamien vastustajien kanssa +tuhatvuotiskautena. Juuri tästä ajasta me luemme: "Sillä katso, se +päivä tulee palava niinkuin pätsi; ja kaikki ylönkatsojat ja kaikki +jumalattomat tulevat akanoiksi, ja heidät on polttava tuo tuleva päivä, +sanoo Herra Sebaot, niin ettei se jätä heille juurta eikä oksaa." -- +Mal. 4: 1. + +Hänen "voimansa enkelit", hänen valtansa lähettiläät tahi +välikappaleet, ovat erilaatuisia; ja siten kutsuttakoon ja sellaisina +pidettäköön kaikkia niitä erilaatuisia välikappaleita, sekä eläviä että +elottomia, joita Herra tulee käyttämään kukistaessaan nykyisiä pahoja +järjestelmiä ja kurittaessaan niitä, jotka tekevät pahaa. + +Kun nyt Herran viha tahi kosto siten tulee ilmenemään leimuavana +tulena, kuluttavana hätänä, sellaisena, jota ei ennen ole nähty -- niin +yleisenä ja laajalle levinneenä ja niin tuhoavana pahuudelle -- tulevat +vanhurskaus ja vanhurskaat suosituiksi. Siinä määrässä, kuin tämä +Jumalan toimintatapa tulee enemmän silmiinpistäväksi, tulevat ihmiset +tekemään sen johtopäätöksen, että uusi valta on ohjaamassa ihmiskunnan +asioita, ja tällä tavalla tulee Herramme _läsnäolo_ kaikkien +kuninkaiden Kuninkaana ilmestymään maailmalle. "Hän on ilmestyvä tulen +liekissä ja kostaa [sekä] niille, jotka eivät tunne Jumalaa [jotka +todellakaan eivät ole tuttuja Jumalan kanssa, eivätkä tottele +evankeliumin ääntä, jota kaikki jossain määrin omistavat ja myöskin +niille, jotka vaikka tuntevat Jumalan] eivät ole kuuliaisia Herramme +Jeesuksen Kristuksen evankeliumille." + +Tuhatvuotiskauden kurituksen, lisääntyvän valon ja edullisten +asianhaarain vallitessa, tulevat kaikki saamaan niin selvän tiedon +totuudesta ja vanhurskauden tiestä, etteivät voi puolustautua +tietämättömyydellä tahi että heiltä puuttuisi kykyä totella totuutta; +ja ne, jotka itsepäisesti _jäävät_ Jumalan ja vanhurskauden +vihollisiksi, tulevat rangastukseksi saamaan _ijankaikkisen perikadon_ +[hävityksen tahi tyhjäksitekemisen, josta ei ole mitään ylösnousemusta] +Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta. + +"SUURELLA VOIMALLA JA KIRKKAUDELLA". -- Nyt järjestyksessä seuraava +lausunto selittää, että maailma saa nähdä ihmisen Pojan _tulevan_, +ennenkuin hänen valtakuntansa on täysin pystytetty tahi kaikki hänen +kanssaperillisensä ovat kootut ja korotetut hänen kanssaan. Ja kaikki +maailman kansat tulevat valittamaan, kun he näkevät hänen tulevan: -- +"He näkevät ihmisen Pojan tulevan suurella voimalla ja kirkkaudella." + +Nyt jo näkee maailma hädän pilvien vetäytyvän kokoon ja pimenevän; se +huomaa, että voima, jolle se ei voi vertoja vetää, nyt on toiminnassa +ihmisten tärkeissä asioissa; lähellä oleva tulevaisuus näyttää +nykyiseltä näkökohdalta katsottuna, pimeältä ja uhkaavalta kaikille +niille, joilla on kylliksi tarkkanäköisyyttä huomaamaan tapausten +suuntaa. Ajattelevaiset eivät voi olla huomaamatta sitä +itsepintaisuutta, joilla kysymykset oikeasta ja väärästä, +oikeudenmukaisuudesta ja oikeudettomuudesta _tunkeutuvat_ hänen +tarkastettavaksensa ja _vaativat_ yksityisten mielipiteittensä +lausumista. Monet erottavat uuden Maailmanhallitsijan kirkkautta ja +voimaa, mutta kun pilvet ja pimeys ympäröivät häntä, eivät he huomaa +Kuningasta itseään. Ihmiset näkevät _pilvet_ ja näkevät sentähden hänen +tulevan pilvissä suurella voimalla ja kirkkaudella, [voiman ja +vanhurskauden kirkkaudella], mutta he eivät tunne _häntä_. +Vasta sitten, kun pilvet ovat purkaneet rakeita ja leimauksia +(Ps. 18: 13, 14) masentaakseen ihmisten ylpeyttä ja itsekkäisyyttä ja +ennakkoluuloja, hajaantuvat pilvet ja Kristuksen läsnäolon täydellinen +majesteettisuus ja kirkkaus tulevat ilmi. Jos ihmiset tahtoisivat +pysähtyä ja kuunnella Herran ääntä, joka nyt johtaa oikeuden kulkua ja +antaa varotuksia lähestyvästä kostosta, voitaisiin torjua +onnettomuuksia lähimmässä tulevaisuudessa; mutta "Jumala puhuu tavalla +kahdellakin, vaikkei sitä huomioon oteta. -- -- Silloin avaa hän +ihmisten korvat [hädän päivän jyrisemisellä] ja lukitsee niille annetun +varotuksen, kääntääksensä ihmistä pahasta teosta, ja varjellaksensa +miestä ylpeydestä." -- Joh. 33: 14--17. + +"Katso, hän tulee pilvissä" ja, silloin, kun aika on tullut, "kaikkien +silmät saavat nähdä hänet" [erottaa hänet], huomata hänen läsnäolonsa, +voimansa ja valtuutensa; ja kaikkien täytyy taipua sen alle, joko +mielihyvällä tahi vastahakoisesti, kunnes Saatana vähäksi aikaa +päästetään irti tuhatvuotiskauden lopussa. Kun täydellisen kokemuksen +saavutettua, heidän halullisuutensa tai haluttomuutensa täydelleen +koetellaan ja haluttomat tulevat hävitettäviksi -- toisessa kuolemassa, +jota kuvauksellisesi kutsutaan tulijärveksi. -- Ilm. 21: 8. + +Me näemme siis, että kaikki nämä kuvaukselliset kertomukset Herramme +tulemisen tavasta, ovat täydellisesti sopusoinnussa suorien +tiedonantojen kanssa, jotka selittävät, että hänen läsnäolonsa jonkun +aikaa tulee olemaan salainen, josta ainoastaan ne tietävät, jotka +valvovat. + + + +Samalla tavalla. + + +Mitä sisältää nyt enkelin lausunto Herramme poismenon suhteen -- Apt. +1: 11 -- "Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva +samalla tavalla kuin te näitte hänen taivaaseen menevänkin?" + +Tämä tekstin tarkka tutkiminen tulee valasemaan sen sopusoinnun edellä +lausutun kanssa. Monet arvelevat tämän paikan kuuluvan näin: Niinkuin +te _näitte_ Herran menevän taivaaseen, samalla tavalla te _näette_ +hänen tulevan takaisin. Sellaisien on luettava se uudelleen ja +uudelleen, kunnes huomaavat ettei siinä sanota, että ne, jotka näkivät +hänen menevän pois, _näkevät_ hänen tulevan takasin, tahi että kukaan +muukaan _näkee_ hänen tulevan. Tässä sanotaan ainoastaan, että _tapa_ +jolla hän tulee, on oleva _samanlainen_ kuin se, jolla hän meni pois. +Millä tavalla hän sitte meni pois? Tapahtuiko se suurella komeudella ja +oliko se suuri julkinen esiintyminen? Tapahtuiko se pasuunoiden äänillä +ja korkealla, kaikuvalla huudolla, Herran olennon säteillessä +ylenluonnollisessa ihanuudessa ja kirkkaudessa? Siinä tapauksessa on +meidän odotettava, että hän tulee takasin "_samalla tavalla_." Eikö se +päinvastoin tapahtunut niin hiljaa ja salaisesti, että ainoastaan hänen +tarkotuksensa saada täydelleen luotettavia todistajia saavutettiin? Ei +ketkään muut, kuin hänen uskolliset seuralaisensa nähneet häntä, +eivätkä tietäneet mitään koko asiasta. Hänen lausuntoaan (Joh. 14: 19): +"Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää näe minua", ei ole koskaan +näytetty vääräksi; sillä eivät muut kuin veljet nähneet edes hänen +ilmestyksiänsä ylösnousemisensa jälestä, eivätkä kutkaan muut olleet +todistamassa hänen taivaaseen astumistansa. Ja _samalla tavalla_ kuin +hän meni pois (hiljaa, salaisesti maailmaan nähden ja kaikkien muiden, +paitsi seuralaisiensa, tietämättä), _tällä samalla tavalla_ hän tulee +takasin. Ja niinkuin hän poismennessään nosti kätensä ja siunasi heitä, +samoin myös kun hän tulee jälleen, jotta heidän ilonsa olisi +täydellinen, kuten hän sanoi: "Minä tulen takasin ja otan teidät +tyköni"; "Minä olen näkevä teidät, ja teidän sydämenne on iloitseva, +eikä kukaan ota iloanne teiltä pois." -- Luuk. 24: 50, 51; Joh. 14: 3; +16: 22. + +Enkeli näytti myös panevan erityistä painoa siihen, että se, joka oli +tuleva jälleen, oli "_sama Jeesus_" -- sama, joka jätti sen kirkkauden, +joka hänellä oli Isän luona, ennenkuin maailma oli, ja tuli ihmiseksi +-- tuli köyhäksi, että me tulisimme rikkaiksi; sama Jeesus, joka kuoli +Golgatalla; sama Jeesus, joka nousi kolmantena päivänä elämää antavana +henkenä; sama Jeesus, joka oli todistanut _muuttumisensa_ noiden +neljänkymmenen päivän aikana -- _tämä_ sama Jeesus nousi nyt +korkeuteen. Ja se on sama Jeesus, jossa on tapahtunut kaksi +luonteenmuutosta, ensin henkiluonnosta ihmisluonnoksi, senjälkeen +ihmisluonnosta jumalalliseksi luonnoksi. Nämä luonteenmuutokset eivät +ole hävittäneet hänen yksilöllisyyttänsä. Hänen henkilöllisyytensä +säilytettiin, kuten enkeli tällä tavoin vakuuttaa meille, joko sitten +ymmärrämme tahi emme syitä siihen; ja vaikka emme enää tule tuntemaan +häntä lihassa (ihmisenä), vaan on meidän muistettava hänen +korotustansa, että hän nyt on jumalallista, henkistä luontoa, ja saamme +odottaa hänen tuloansa sellaisella tavalla, joka on sopusoinnussa tämän +muuttumisen ja korottamisen kanssa, on meidän kumminkin muistettava, +että hän on _sama rakkaudesta rikas Jeesus_, ja ettei hän tässä +suhteessa ole muuttunut. Se on "tämä sama Jeesus, jonka, joskin läsnä +neljäkymmentä päivää ylösnousemisen jälkeen, ainoastaan opetuslapset +näkivät, ja ainoastaan lyhyitä hetkiä, joka toisen läsnäolonsa aikana +tulee olemaan yhtä näkymätön maailmalle kuin neljänäkymmenenä päivänä +ennen taivaaseen astumistaankin. On muistettava, ettei hän enää tule +antautumaan uhriksi, eikä siis enää tarvitse käyttää uhriksi +valmistettua ihmisruumista." (Hebr. 10: 5.) Se aika on nyt mennyt, hän +ei kuole enää, vaan tulee nyt hallitsemaan ja siunaamaan ja nostamaan +lunastettua sukua. + +Herramme antoi meille erinomaisen ihanan valaistuksen siitä tavasta, +jolla hänen läsnäolonsa tulee ilmenemään, kun hän sanoi: "Kuten kirkas +valo nousee idästä ja valaisee länteen asti, niin on Ihmisen Pojan +läsnäolo oleva." (Matt. 24: 27.) Että useimmissa tämän värssyn +käännöksissä on erehdytty käyttämään sanaa salama, kun tarkotetaan +auringon valoa, on selvää; sillä ei salamoista voida sanoa, että ne +lähtevät idästä ja näkyvät länteen. Ne tulevat yhtä usein muistakin +ilmansuunnista; ja harvoin, tokko milloinkaan välähtävät koko taivaan +yli. Auringon kirkas valo, joka aina nousee idästä ja näkyy länteen +saakka, on kuvaus Herrasta, ja ainoa, joka sopii yhteen hänen sanansa +kanssa. Kreikkalainen sana _astrape_, jota tässä käytetään, näkyy +olevan väärin käännetty tässä tekstissä, kuten Luukkaankin +kertomuksessa (Luuk. 17: 24), jossa sama sana esiintyy. Eräs toinen +tapaus, jossa Herramme käyttää _astrape_ sanaa, on Luukkaan 11: 36, +jossa sitä käytetään jonkun valon valaisemisesta ja engl. käännöksessä +käännetään "kirkkaasti loistavaksi." Kääntäjissä syvälle juurtuneet +väärät käsitykset Herramme tulemisesta ja ilmestymisestä aiheuttivat +sen erehdyksen, että _astrape_ sana käännettiin "salamaksi." He +uskoivat, että hän ilmestyisi äkkiä, salaman tavalla, eikä vähitellen, +nousevan auringon valon tavalla. Mutta miten ihanasti kuvaakaan +auringon nousu totuuden ja siunauksen vähitellen tapahtuvaa enentymistä +hänen läsnäolonsa päivänä. Herra asettaa tässä kuvassa ne, jotka +voittavat, yhteyteen itsensä kanssa sanoen: "Silloin vanhurskaat +paistavat kuin aurinko heidän Isänsä valtakunnassa." Ja profeetta, joka +käyttää samaa kuvaa sanoen: "Vanhurskauden aurinko on koittava ja +autuus [oikeastaan parannus] hänen siipiensä alla." Päivä sarastaa +_vähitellen_, mutta pian on täysi, kirkas päivänvalo kokonaan poistava +pahan, tietämättömyyden, taikauskon ja synnin pimeyden. + +_Parusia_ sanan virheellinen käännös on edelleen ollut omiaan +himmentämään tätä paikkaa. Wilson'in Emphatic Diaglott'issa ja Prof. +Young'in käännöksessä on se käännetty _läsnäololla_; Rothesham'in +_saapumisella_ ja yleisissä käännöksissä _tulemisella_. Ja vaikka +tarkastetun käännöksen tekstissä (tämä koskee englantilaista käännöstä) +on säilytetty väärin käännetty -- _tuleminen_ -- niin tunnustetaan +kumminkin reunamuistutuksessa, että "_läsnäolo_" on tämän kreikkalaisen +sanan oikea merkitys. [Suomalaisen raamattukäännöskomitean tekemässä +suomennoksessa on sama sana ensi kerran, mitä suomentajan tuntemiin +tavallisiin raamatunkäännöksiin tulee, 1 Joh. 2:28 käännetty +_läsnäoloksi_ (läsnäolonsa aikana). Ikävä kyllä on tämäkin totuuden +säde jälleen himmennetty Engl. Bibliaseuran uudessa Raamatun +painoksessa, jossa muuten kyllä ylimalkaan on seurattu uutta +käännöstä.] Kreikkalainen sana _parusia_ merkitsee aina henkilöllistä +läsnäoloa, tullutta, saapunutta; eikä sitä koskaan ole ajateltava +tulossa olevaksi. Kysymyksessä oleva teksti opettaa siis, että niinkuin +_auringonvalo_ vähitellen nousee, niin on ihmisen Pojan _läsnäolo_ +vähitellen tehtävä tiettäväksi tahi ilmotettava. + +Tähän esitykseen yhdisti Herramme varotuksen sanan, jotta voisimme olla +varoillamme eräitä vääriä mielipiteitä vastaan, joita tultaisiin +esittämään jotakuinkin hänen toisen tulemisensa aikoina saadakseen +hänen Seurakuntansa harhateille. "Katso, minä olen edeltäpäin sanonut +sen teille. Sentähden, jos teille sanotaan: 'Katso, hän on erämaassa', +niin älkää menkö sinne ulos, tahi: 'Katso, hän on kamarissa', niin +älkää uskoko. Sillä niinkuin kirkas valo [aurinko] lähtee idästä ja +[vähitellen] näkyy länteen saakka, niin on ihmisen Pojan _läsnäolo_ +oleva." Tällä tavoin varottaa Herramme meitä kahta eksytystä vastaan, +jotka nopeasti leviävät meidän päivinämme. Toinen niistä on se, että +Herramme on tuleva _lihassa_ Palestiinan korvessa eli erämaassa; ja +tässä uskossa ovat monet vaeltaneet sinne ja odottavat saavansa nähdä +Jeesuksen _lihassa_ ristiinnaulitsemisesta johtuneine _arpineen_. +Odottamalla häntä sellaisena kuin hän _oli_ eikä "sellaisena kuin hän +on" tekevät he suuren erhetyksen ja sokaisevat itsensä totuudelle, +kuten juutalaiset ensimäisen tulemisen aikana. Nämä väärät odotukset +aiheuttavat tätä luokkaa kirjaimellisesti tulkitsemaan profeetan +lauseen (Sak. 14: 4): "Ja hänen jalkansa seisovat sinä päivänä +Öljymäellä", j.n.e. [Me jätämme tämän ennustuksen tutkistelemien +toiseen tilaisuuteen.] Väärien odottamisien sokeuttamina eivät he näe, +että "jalat" tässä paikassa ovat kuvauksellisia, yhtä varmasti kuin Ps. +91: 12; Es. 52: 7; Ps. 8: 7; 110: 1; Ef. 6: 15; 5 Moos. 33: 3 ja +monessa muussa paikassa. Jos he tietäisivät _mitä_ heidän on +odotettava, eivät he matkustaisi Jerusalemiin etsimään _ihmistä_ +Kristusta Jeesusta; sillä korkealle korotettu kuningas tulee niinkuin +auringon valo, ja hän tekee läsnäolonsa ja vaikutuksensa tunnetuksi +koko maailmalle. Sentähden: "Älkää menkö ulos." Jos he sanovat: "Katso, +hän on kamareissa, niin älkää uskoko." Spiritismi, joka aina on esillä +pettämässä jäljittelemisillänsä, ja on aina valmis käyttämään +edistyneitä totuuksia valkeuden pukimena (2 Kor. 11: 13, 14), ei ole +arkaillut väittäessään, että me nyt elämme kahden armotalouden +välisessä murrosajassa, ihanan aikakauden sarastuksessa. Muun sellaisen +mukana opettavat muutamat heistä myös, että Kristus on _läsnä_, ja emme +epäile heidän kohdakkoin antavan _istuntoja_, joissa tulevat väittämään +näyttävänsä häntä _kamareissa_. Jos eksytys tulee esiintymään tässä +tahi jossakin toisessa muodossa, niin muistutelkaamme Herran sanoja ja +torjukaamme sellaiset väitteet väärinä, tietäen, ettei hän sillä tavoin +_ilmaise_ läsnäolonsa, vaan "niinkuin auringonvalo", joka vähitellen +nousee -- on "Vanhurskauden aurinko nousemassa parantavine säteineen." + + + +Herramme parusia elonkorjuussa. + + +Kreikan kieli on hyvin tarkka kieli; seikka, joka paljon korottaa sen +arvoa totuuden tarkan ilmaisemisen välikappaleena. Kuitenkaan ei +toisille kielille käännettäessä ole noudatettu tätä sanarikkautta. +Niinpä esimerkiksi käytetään englantilaisessa Raamatussa sanaa _come_ +(tulla) kolmenkymmenenkahden kreikkalaisen sanan sijasta, joilla +jokaisella on oma pieni hieno ajatussävynsä. Esim. _epistemi_ merkitsee +yllättää, niinkuin Luukkaan 21: 34 -- "yllättää teitä äkkiarvaamatta"; +_synerkkomai_ merkitsee kokoontua tahi tulla kokoon; niinkuin 1 Kor. +11: 18 -- kokoontua seurakunnan kokoukseen; _proserkkomai_ merkitsee +lähestyä tahi käydä eteen, niinkuin Hebr. 4: 16 -- "Käykäämme sen +tähden pelottomasti armoistuimen eteen"; _heko_ merkitsee _saapumista_ +tahi sitä, mikä _on tullut_, silloin kun tuleminen on tapahtunut, +niinkuin Joh. 2: 4 -- "Minun aikani ei ole vielä tullut"; _enistemi_ +merkitsee _olla läsnä_ ja on käännetty siten, paitsi lauseissa: +"Vaaralliset ajat tulevat" -- olemaan läsnä; ja 2 Tess. 2: 2 -- +"Ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä" -- läsnä. Parousia merkitsee +myös _läsnäoloa_ eikä ole koskaan käännettävä tulemalla (saapuminen, +tuleminen) niinkuin tavallisessa engl. käännöksessä, jossa se kahdessa +paikassa on käännetty läsnäololla. (2 Kor. 10: 10; Fil. 2: 12.) +Wilson'in "Emphatic Diaglott'issa", joka on erittäin arvokas Uuden +Testamentin käännös, käännetään sana parusia oikein sanalla _läsnäolo_ +melkein joka kohdassa, missä sana esiintyy. + +Noita kahta kreikkalaista sanaa _heko_ ja _parusia_ ja niiden käytäntöä +Uudessa Testamentissa tahdomme nyt tällä kertaa tarkastaa, etenkin +jälkimäistä; sillä oikea käsitys noiden merkityksestä levittää valoa +Herramme tulemisen tavalle, niiden paikkojen kautta, joissa ne +esiintyvät, kuin sitä vastoin tavallinen, mutta väärä käännös himmentää +juuri sitä paikka, jota sen tulisi valaista. + +[Sana parusia esiintyy kaksikymmentäneljä kertaa kreikkalaisessa +Uudessa Testamentissa ja käännetään tavallisessa englantilaisessa +käännöksessä ainoastaan kaksi kertaa (2 Kor. 10:10; Fil. 2:12.) oikein +sanalla _läsnäolo_. Toiset paikat, joissa se on käännetty väärin +_tulemisella_ (saapumisella) ovat seuraavat: -- Matt. 24: 3, 27, 37, 39; 1 +Kor. 15:23; 16:17; 2 Kor. 7:6, 7; Fil. 1:26; 1 Tess. 2:19; 3:13; 4:15 +5:23; 2 Tess. 2:1, 8, 9; 2 Piet. 1:16; 3:4, 12; 1 Joh. 2: 28; Jaak. +5:7, 8. -- Suomalaisissa raamatunkäännöksissä on _parusia_ käännetty +_läsnäolona_ vanhassa käännöksessä 2 Kor. 10:10; Fil. 1:26 ja 2:12; +suomalaisen raamattukäännöskomitean suomennoksessa 2 Kor. 10:10 ja 1 +Joh. 2:28, sekä Englannin ja ulkomaan Biblianseuran uudessa Raamatussa +ainoastaan 2 Kor. 10:10. Kahdessa viimemainitussa käännöksessä on +_parusia_ Fil. 2:12 käännetty sanalla _luona_. Kaikissa muissa kohdissa +on näissä Raamatuissa _parusia_ käännetty _tulla_ sanalla.] + +Ollen selvillä parusian oikeasta merkityksestä --_ei tulevana_, +matkalla olevana, vaan _läsnäolevana, saapumisen jälestä_ -- tahdomme +nyt tutkistella muutamia paikkoja, joissa sanaa käytetään. Ja näistä +tulemme oppimaan, ettei _läsnäolo_ välttämättömyydellä tarkota, että +läsnäolevaa nähdään, vaan että sana myöskin käytetään sellaisesta, joka +on läsnä, mutta näkymättömänä. Niin saattoivat esim. enkelit, +henkiolennot olla läsnä luonamme, vaikka näkymättöminä, kuten Herramme +oli _läsnä_ maailmassa ja usein opetuslapsiensa luona neljänäkymmenenä +päivänä ylösnousemisensa jälkeen, maailman tahi opetuslapsien häntä +näkemättä, paitsi niissä harvoissa tapauksissa, joista jo olemme +maininneet. Nämä päivät olivat yhtä hyvin osa hänen _parusiansa_ +(läsnäolonsa) ajasta, kuin edelliset kolme ja puoli vuotta olivat sitä +olleet. + +Siinä keskustelussa, joka oli ennen opetuslasten kysymystä Matt. 24: 3, +oli Herramme ennustanut temppelin hävittämistä ja lihallisen Israelin +hylkäämistä siihen päivään asti, jolloin he ilolla tunnustaisivat hänet +Messiaakseen ja sanoisivat: "Siunattu olkoon hän." Hän oli sanonut +opetuslapsilleen, että hän menisi pois ja tulisi takasin ottamaan +heidät luokseen. Hän nimitti heidän aikaansa sen aikakauden +"elonkorjuuksi" tahi lopuksi ja hän oli kertonut heille tulevasta +"elonkorjuusta" hänen toisen tulemisensa aikana. (Matt. 9: 37, 38; 13: +39, 40.) Epäilemättä ajatellen sitä, että ainoastaan harvat tunsivat +hänessä ensimäisessä tulemisessaan luvatun Messiaksen, tahtoivat he +tietää, _miten_ hänet varmasti saattaisi tuntea toisessa tulemisessansa +-- luultavasti odottaen, että hänen toinen tulemisensa sattuisi heidän +aikanansa. Siitä heidän kysymyksensä: Mikä on oleva sinun _parusiasi_ +[läsnäolosi] ja ajanlopun merkki? [Mikä on sen ilmaiseva?] + +Sen johdosta, että he pyrkivät sekottamaan juutalaisen ajan +lopputapahtumia eli elonkorjuuta, jossa he jo itse olivat, evankelisen +armotalouden silloin vielä tulevaisuudessa olevaan elonkorjuuseen eli +loppuun, ilmotti Herramme jokseenkin seikkaperäisen selostuksen niistä +tapauksista, joiden piti sattua sitä ennen, ja ilmotti sillä, että +tulisi kulumaan melkoinen aika hänen ensimäisen ja toisen tulemisensa +välillä, vaikkei hän kumminkaan antanut heille selvää käsitystä sen +pituudesta; sillä ei hän edes itsekään tiennyt, miten pitkä se aika oli +oleva. -- Matt. 24: 36; Mark. 13: 32. + +Herramme vastaus värssyissä 1:tä 14:ta käsittää koko evankelikauden; ja +hänen sanoillansa värssyissä 15:ta 22:teen on kaksinkertainen sovitus +-- kirjaimellisesti tarkottavat ne juutalaisen ajan loppua ja +kuvauksellisesti tämän evankelikauden loppua, josta juutalainen oli +varjo. Värssyt 23--26 sisältävät varotussanan vääristä kristuksista, ja +27 värssyssä tulee hän heidän kysymykseensä hänen _parusiastansa_ ja +selittää [oikein käännettynä]: "Niinkuin kirkas valo [auringon valo] +tulee idästä ja loistaa länteen saakka, niin on Ihmisen Pojan _parusia_ +[LÄSNÄOLO] oleva". Auringonvalon läsnäolo tulee silmänräpäyksessä, +mutta ääneti; ja sen läsnäolon huomaavat ne ensin, jotka ovat +valveilla. + +Me palaamme myöhemmin tutkimaan välilläolevia osia Herramme puheesta ja +kiinnymme nyt hänen vastauksensa toiseen kohtaan heidän kysymyksensä +suhteen värssyissä 37--39. Hän sanoo: "Niinkuin oli Noan päivinä, niin +on ihmisen Pojan _parusiassa_ [LÄSNÄOLOSSA] oleva". Huomaa, ettei +vertaus koske Noan _tulemista_ ja Herramme _tulemista_, eikä myöskään +vedenpaisumuksen _tulemista_ ja Herramme _tulemista_. Noan _tulemista_ +ei ollenkaan kosketella; eikä myöskään mainita Herramme _tulemista_, +sillä niinkuin jo on mainittu ei _parusia_ merkitse _tulemista_, vaan +_läsnäolemista_. Tässä siis asetetaan vastakkain aika, jolloin Noa oli +läsnä kansan seassa _ennen_ vedenpaisumista, ja aika, jolloin Kristus +on läsnä maailmassa, toisessa tulemisessa, _ennen_ tulta -- nuo +erinomaiset vaikeudet Herran päivänä, joilla tämä aika päättyy. + +Ja vaikkakin ihmiset olivat pahoja Noan päivinä ennen vedenpaisumista +ja tulevat olemaan pahoja Herramme läsnäolon aikana, ennenkuin hädän +kuuma tuli tulee heidän ylitsensä, niin _ei tämä_ kumminkaan ole se +vertauskohta eli yhtäläisyys, jota Herramme tarkottaa; sillä pahuutta +on ollut yllin kyllin joka aikana. Vertauskohta mainitaan selvästi ja +huomataan helposti, jos luetaan tarkkaan. Kansa, lukuunottamatta Noan +perhettä, vaelsi tietämättömyydessä tulevasta rajuilmasta, _eikä +uskonut_ Noan ja hänen perheensä todistusta, ja niinmuodoin he "_eivät +tienneet_"; ja tämä on vertauskohta. _Niin_ on myös ihmisen Pojan +LÄSNÄOLO oleva. Ei muut, kuin ne, jotka kuuluvat Jumalan perheeseen, +tule tällöin uskomaan; toiset _eivät tule tietämään_ mitään, ennenkuin +yhteiskunta, sellaisenaan kuin se nykyään on järjestetty, alkaa sulaa +kuumuudesta, sen ajan hädässä, joka nyt seisoo oven edessä. Tämä +valaistaan sanoilla: "Niinkuin ihmiset olivat näinä päivinä _ennen_ +vedenpaisumusta: söivät ja joivat ja naivat [Luukas lisää (17: 28): +istuttivat ja rakensivat] siihen päivään asti, jona Noa meni arkkiin +eivätkä tietäneet... niin on myös ihmisen Pojan _parusiassa_ +[läsnäolossa] oleva". Ihmisen Pojan _läsnäolon_ aikana on maailma +sentähden menevä entistä menoaan, syöden, juoden, istuttaen, rakentaen +ja naiden -- joita kaikkia ei mainita minään syntisinä asioina, vaan +merkkinä heidän _tietämättömyydestänsä hänen läsnäolonsa suhteen_ ja +siitä hädästä, joka tulee vallitsemaan maailmassa. Tämä on siis +Herramme vastaus opetuslasten kysymykseen: Mikä on sinun _parusiasi_, +läsnäolosi ja maailmanlopun tunnusmerkki? Pääasiallisesti sanoo hän: Ei +tule olemaan mitään merkkiä maailmallisille joukoille; he eivät tule +tietämään minun läsnäolostani ja armotalouden muutoksista. Ainoastaan +vähemmistö tulee tietämään siitä ja Jumala tulee heitä opettamaan +(tavalla, jota tässä ei selitetä) ennenkuin annetaan jotain merkkiä +(jotain viittausta), jota maailmalliset voisivat erottaa. + +Luukkaan selostelu samasta puheesta (Luuk. 17: 26--29), vaikk'eikään +samoilla sanoilla, on täysin yhtä pitävä. Luukas ei käytä sanaa +_parusia_, mutta hän lausuu aivan saman ajatuksen, kun hän sanoo: +"Niinkuin kävi _Noan päivinä_, niin käy myöskin _ihmisen Pojan +päivinä_" -- hänen läsnäolonsa päivinä. Ei _ennen_ hänen päiviänsä, +eikä myöskään hänen päiviensä _jälestä_, vaan hänen _päivinänsä_ on +maailma syövä, juova, menevä naimisiin, ostava, myyvä, istuttava ja +rakentava. Nämä Raamatun paikat opettavat siten selvästi, että Herramme +tulee olemaan läsnä tämän ajan lopulla, aivan tuntemattomana maailmalle +ja näkymätön sille. + +Ja vaikka ei enää tule olemaan mitään _vedenpaisumusta_, joka tulisi +hävittämään maan (1 Moos. 9: 11), niin on kirjotettu, että koko maan +pitää minun kiivauteni tuli syömän (Sef. 3: 8); -- ei kirjaimellista +luonnollista maata kummassakaan tapauksessa, vaan nykyisen _asiain +tilan_ kummassakin tapauksessa. Hävitys aikaansaatiin edellisessä +tapauksessa hukuttamalla kaiken kansan, paitsi Noan perheen, +jälkimäisessä tapauksessa polttamalla kaikki muut, paitsi Jumalan +perheen kuvauksellisessa tulessa -- suuressa hädässä Herran päivänä. +Jumalan uskollisia lapsia pidetään arvokkaina välttämään kaikkea sitä, +joka on tuleva maan yli (Luuk. 21: 36); ei välttämättömästi ottamalla +heidät pois maasta, vaan tekemällä heidät _tulenkestäviksi_ kuten tämän +asian esikuvassa tapahtui niille kolmelle miehelle, jotka kävivät +keskellä seitsemänkertaisesti kuumennettua uunia, ja joiden vaatteissa +ei ollut edes tulen käryäkään, koska yksi, joka oli Jumalan Pojan +kaltainen, oli heidän kanssaan. -- Katso Dan. 3: 19--25. + +Tahdomme nyt tämän jälkeen tutkia raamatunpaikkoja, jotka opettavat, +että monet Seurakunnassa jonkun ajan tulevat olemaan tietämättömiä +Herramme läsnäolosta ja tämän ajan elonkorjuusta ja päättymisestä, +vaikka hän todellisesti on läsnä ja elonkorjuu on käynnissä. + +Viimeiset värssyt Matt. 24, värssystä 42 alkaen ovat hyvin merkitseviä. +37:ssä värssyssä oli Herramme osottanut, ettei maailma tulisi tietämään +ihmisen Pojan _parusiasta_. Hän sanoo: "Valvokaa siis, sillä ette tiedä +minä päivänä Herranne tulee [_erkkomai_-- saapuu]." Jos joku odottaisi +varasta määrätyllä ajalla, olisi hän yllä ja valvoisi, ettei tulisi +yllätetyksi; samalla tavalla on teidän alituisesti oltava valveilla, +aina valmiita ja aina tarkastettava ensimäistä _läsnäoloni_ merkkiä. +Vastaukseksi kysymykseenne: _Milloin_ nämä tapahtuvat? kehotan teitä +vaan pitämään silmät auki ja olemaan valmiit, ja kun minä saavun, kun +minä _olen läsnä_, tulen antamaan tiedon siitä kaikille, jotka ovat +valvovia ja uskollisia, ja ainoastaan niillä on oleva oikeus tietää +siitä. Kaikkien muiden täytyy ja tulee olla pimeydessä ulkona, ja +heidän on opittava kuten maailma tulee oppimaan ja maailman kanssa --- +hädän kautta. + +Kuka _siis_ ["elonkorjuussa"] on se uskollinen ja älykäs palvelija, +jonka hänen Herransa on paneva [Codex Sinaiticuksessa ja Vatikanuksessa +on: "on paneva"] palvelusväkensä yli antamaan heille ruokaa ajallaan? +Autuas on se palvelija, jonka hänen Herransa tullessaan [_erkkomai -- +saapuessaan_] tapaa näin tekemästä. Totisesti sanon minä teille: "hän +asettaa hänet kaiken omaisuutensa yli!" Koko äärettömän kallis totuuden +varasto on avattava sellaisille uskollisille palvelijoille, jotta he +voisivat asestaa ja varustaa ja ravita koko uskon huonekuntaa. + +Mutta, jos palvelijan sydämen suhde ei ole oikea, tulee hän sanomaan: +Minun Herrani viipyy [_ei ole saapunut_] ja alkaa ehkä lyödä [sortaa ja +vastustaa] kanssapalvelijoitansa [niitä, jotka ovat erimieltä hänen +kanssaan; jotka selittävät päinvastoin: -- Minun Herrani ei viivy, vaan +_on tullut, on läsnä_.] Sellaiset voinevat syödä ja juoda kohtuuttomien +kanssa [juopua maailman hengestä]; mutta sen palvelijan Herra on tuleva +[kreik. heko -- on saapunut] sinä päivänä, joka ei ole odotettu, ja +sinä hetkenä, jona se palvelija _ei tiedä_, ja on hakkaava hänet pois +[ottava pois häneltä hänen etuoikeutensa olla yksi niistä +palvelijoista, jotka antavat ruokaa ajallansa huonekunnalle] ja antava +hänelle osansa ulkokullattujen kanssa. [Vaikka hän ei ole ulkokullattu, +vaan oikea palvelija, saa hän, koska hän on uskoton ja raskautettu, +osansa ulkokullattujen kanssa niissä hämmennyksissä ja vaikeuksissa, +jotka tulevat Baabelin yli.] "Siellä on oleva itku ja hammasten +kiristys." + +Ylläoleva raamatunpaikka, jos sitä huolellisesti tutkitaan, opettaa +selvästi, että tämän ajan lopulla tulee olemaan luokka, joka kieltää, +että Herra _on läsnä_, (ei sitä, että hän joskus tulee, vaan että +hän on tullut) ja lyö tahi epäystävällisesti vastustaa niitä +kanssapalvelijoita, joiden on päinvastoin opetettava -- että Herra on +tullut. Herramme sanoo selvästi kumpiko on uskollinen, totuutta +rakastava palvelija ja kumpi eksynyt. Tuo uskollinen, jonka hän tapaa +antamasta ajanmukaista "ruokaa", tulee korotettavaksi ja saamaan +täydellisemmän hoitajavallan totuuden aarreaitassa ja lisätyn kyvyn +tuoda sitä sieltä esille huonekunnalle, kun taas uskoton tulee +vähitellen erotettavaksi ja vetäytyy likempään yhteyteen ulkonaisten +tunnustajien ja ulkokullattujen kanssa. Ja huomaa, että uskoton tällä +tavoin hakataan pois tai erotetaan, sillä ajalla, jota _hän ei tunne_ +-- elonkorjuu aikana -- kun hänen Herransa todellisesti on _läsnä_, +hänen tietämättään, etsimässä ja kokoamassa jalokiviänsä. -- Matt. +13:30; Ps. 50: 5; Mal. 3: 17; Matt. 24: 31. + +Olemme tässä seikkaperäisiä ainoastaan näyttääksemme, että Herramme, +vastaukseksi opetuslasten kysymykseen hänen toisen läsnäolonsa +tuntomerkeistä, opetti ettei maailma eikä uskottomat palvelijat +tietäisi siitä mitään, ennenkuin hädän kiivas tuli oli ainakin alkanut. +Ja uskolliset tulevat ilmeisesti _näkemään hänen olevan läsnä_ +ainoastaan uskon silmillä -- sen kautta, jota ennen on kirjotettu +heidän opetukseksensa, jotta he käsittäisivät sen, kun aika on tullut. +Jokainen asia, joka koskee nykyistä totuutta, kuuluu hänen +"omaisuuteensa" ja uusiin ja vanhoihin aarteisiin, joita Herramme on +kätkenyt meille ja nyt runsaasti lahjottaa meille. -- Värssyt 45--47. + +Sen ohella kun Herramme, näin edeltäpäin merkeistä kertomalla, piti +yltä kyllin huolta siitä, että Seurakunta voisi tuntea hänen +läsnäolonsa, kun se aika tuli, vaikkeivät tulisi näkemään häntä +luonnollisilla silmillä, varotti hän meitä myös huolellisesti +petoksista, joita nousisi -- petoksista, jotka tulisivat näyttämään +niin uskottavilta, että ne saattaisivat, jos mahdollista, eksyttää +valitutkin. Mutta se ei ole mahdollista, sillä kaikki valitut +vaarinottavat varotuksen vakavasti ja koettavat ahkeruudella tutustua +hänen läsnäoloansa ennustaviin merkkeihin tarkaten niiden täyttymistä. +Ne, joilla on toisenlainen mieli, eivät kuulu valittuun luokkaan. +Ainoastaan voittajat tulevat hallitsemaan Herran kanssa. Näitä petoksia +on jo olemassa, niinkuin seuraavassa luvussa tulemme näyttämään, ja ne +eksyttävät monia. Mutta, Jumalalle olkoon kiitos, valitut ovat +edeltäpäin tulleet varotetuiksi ja asestetuiksi, eivätkä voi tulla +eksytetyiksi eikä joutua epätoivoon. Vaikkakin pilvet ja pimeys +ympäröivät häntä, tuntevat he hänen läsnäolonsa ja iloitsevat siitä, +että heidän vapautuksensa lähestyy. Jos joku sanoisi teille: Katso, +täällä on Kristus [jossain määrätyssä _paikassa_], älkää uskoko. Ja jos +he sanovat teille: Katso, hän on erämaassa, niin älkää menkö ulos, tai +katso, hän on kamareissa, älkää uskoko; sillä niinkuin [samalla tavalla +kuin] kirkkaasti paistava valo vähitellen tulee ja täyttää maan, _niin +on hänen läsnäolonsa oleva_. (Matt. 24: 23, 26, 27.) Se tulee, kuten +edeltäkäsin on sanottu, ilmestymään totuuden valon kautta -- jokaista +asiaa koskevan totuuden kautta, niinkuin nyt näemme sen niin nopeasti +ja ihanasti kehittyvän. Vielä muutama vuosi, niin on vanhurskauden +aurinko täydelleen noussut parantavine sateineen siunatakseen ja +nostaakseen kuolemaan vajonnutta maailmaa. + +Niiden todistuksien perustuksella, joita on esitetty tässä ja +edellisessä ja seuraavissa luvuissa, voimme aivan empimättä ilmottaa +sen sydäntä ilahduttavan tiedonannon, että evankelikauden elonkorjuu on +käsissä, ja että Mestari jälleen on läsnä ylimpänä elonkorjaajana -- ei +lihassa niinkuin juutalaisten elonkorjuussa, vaan vallassa ja +kirkkaudessa, "korkealle korotettuna" jumalallisena Kristuksena, jonka +ihana ruumis nyt on "Isän olennon perikuva", vaikka hänen ihana +olentonsa on peitetty inhimillisiltä silmiltä. Hän on alkamaisillansa +vanhurskaudellista hallitustansa; hänen totuuden viikatteensa erottaa +nisun lusteista; hän kokoo sydämen ja mielen yhteyteen hengellisen +Israelin kypsät esikoishedelmät; ja pian on valittu "ruumis" +täysilukuisena hallitseva ja siunaava maailmaa. + +Tämä tiedonanto tehdään tässä, jotta lukijalla, kun menemme eteenpäin, +olisi selvempi käsitys siitä, mitä aikaennustukset eritoten osottavat, +kun ajanlaskullista tietä tulee näytettäväksi, että elonkorjuun aika +kaikkine siilien yhdistettyine tapauksineen _nyt_ on tullut, ja että +kaikki ennustuksien mukaisesti on tapahtumaisillansa. + +Siten huomaamme, että nämä aikaennustukset ja koko tuo tarkkuus, jolla +meille ilmotetaan Herramme ilmestymisen tapaa, ja sitä seuraavia +asianhaaroja, eivät olleet tarkotetut tekemään maailmaa rauhattomaksi, +eikä tyydyttämään tyhjää uteliaisuutta, eikä myöskään herättämään +nukkuvaa nimiseurakuntaa; vaan ne annettiin, jotta ne, jotka eivät nuku +eivätkä ole maailmasta, vaan jotka ovat valveilla, vihkiytyneitä ja +uskollisia ja vakavasti tutkistelevat Isänsä suunnitelmaa, saisivat +tarpeellisen opetuksen sattuvien tapahtumien merkityksestä, eivätkä +hapuilisi pimeässä niiden _asioiden_ suhteen, _joita ei millään muulla +tavalla voi varmuudella tuntea_ -- nim. elonkorjuun, suuren +Elonkorjaajan läsnäolon, oikean vehnän puimisen ja seulomisen, hädän +aikana tapahtuvan lusteiden yhteensitomisen ja polttamisen y.m. +suhteen. + + + +Pilkka ennustettu. + + +Apostoli Pietari kertoo mitenkä muutamat uskottomista palvelijoista ja +ulkokullatuista tulevat esiintymään pilkkaajina Herran läsnäolon +aikana, aivan kuten pilkattiin Noan päivinä (2 Piet. 3: 3, 4, 10, 12.) +Huomaa, että Apostoli kirjotti Seurakunnalle, ja että ne pilkkaajat, +joista hän kertoo, ovat nimiseurakunnassa ja tunnustavat olevansa +innostuneita Herran työstä ja suunnitelmasta ja sellaisia siis, jotka +uskovat, että hän _joskus on tuleva_. Se pilkkaaminen, josta kerrotaan, +kohdistuu juuri esilläolevaan asiaan ja esiintyy, kuten me saamme +nimikristityiltä kuulla ja tulemme kuulemaan, milloinka vaan Herraa +mainitaan ja elonkorjuutyötä esitetään. Kristityt ylipäänsä, kunnes +ovat asiaa tutkistelleet, kuvittelevat kirjaimellista tulta, pasuunia, +ääniä j.n.e., ja että he saavat nähdä Herran tulevan alas pilvissä +loistavalla aineellisella ruumiilla. Kun he silloin kuulevat puhuttavan +hänen näkymättömästä _läsnäolostansa_, eivät he malta, kun ovat niin +kiinni maallisissa suunnitelmissansa ja maailmanhengen juovuttamia, +tutkia asiaa, jota pitävät varmana, vaan sivuuttavat kysymyksen +tutkimiselle arvottomana. + +Se on juuri tällaista luokkaa, jotka tunnustavat olevansa kristittyjä, +jota apostoli tarkottaa, sanoessaan: "Viimeisinä päivinä +[evankelikauden viimeisinä vuosina -- elonkorjuuaikana] tulee +pilkkaajoita, jotka vaeltavat omien himojensa [suunnitelmiensa, +tieteisoppiensa j.n.e.] mukaan sanomaan: '_Missä_ on lupaus hänen +_parusiastansa_ [läsnäolostansa]? Sillä onhan siitä asti, kun isät +nukkuivat pois, kaikki pysynyt niinkuin se on ollut luomisesta alkaen'." +Kun heitä muistutetaan Herramme lausunnosta (Matt. 24: 37--39; Luuk. +17: 26), että _hänen päivinään_, hänen _läsnäolonsa_ päivinä kaikki +menisi entistä menoaan; ja että, niinkuin Noan aikana, ihmiset +söisivät, joisivat, naisivat, istuttaisivat ja rakentaisivat; ja että, +niinkuin silloin, maailma _ei tietäisi_ hänen läsnäolostansa, eikä +ymmärtäisi lukea niiden suurien ja pian tapahtuvien muutoksien +merkkejä, jotka ovat kynnyksellä, on heillä liian suuri kiire +ottaakseen todistus huolellisen tarkastuksen alaiseksi ja jatkavat +pilkkaamista. + +Ah, sanoo Pietari, he unohtavat sen suuren muutoksen, joka tapahtui +Noan päivinä; ja sitten kuvailee hän tulella sitä valtaavan ahdistuksen +hyökyaaltoa, joka pian on vyöryvä koko maailman yli ja perinpohjin +kaatava kumoon kaikki maalliset ja kirkolliset hallitukset [taivaat] +saaden koko yhteiskuntarakennuksen [maan] sulamaan -- ja jättäen +jälkeensä anarkiiaa ja yhteiskunnallista sekasortoa, jota on kestävä +kunnes uudet taivaat [uusi hallitusvalta -- Jumalan valtakunta] ovat +täydellisesti pystytetyt, samoin kuin uusi maa [uusi yhteiskunta +järjestettynä uudelle ja paremmalle, rakkauden ja tasa-arvoisuuden +oikeudenmukaiselle perustukselle]. Apostoli huomauttaa sitten (värssy +8) että tämä Herran _läsnäolon_ päivä, jota Seurakunta niin kauvan on +toivonut ja odottanut, on tuhatta vuotta kestävä päivä -- Kristuksen +hallituksen tuhatvuotiskausi. + +10:ssä värssyssä vakuuttaa hän meille, että "Herran päivä _on tuleva +[kreik. heko] niinkuin varas_" [huomaamatta, salaa; se tulee olemaan +läsnä toisten pilkatessa ja lyödessä niitä kanssapalvelijoita, jotka +ilmottavat totuuden]. Apostoli kehottaa sen jälkeen pyhiä pysymään +erillään maailmasta; ettei politiikka, rahanansio j.n.e. saisi niellä +heitä, vaan että he kiinnittäisivät pyrkimyksensä korkeampiin asioihin. +Hän sanoo: "Kun nyt Jumalan suunnitelman mukaisesti nykyiset maalliset +suhteet ovat ainoastaan hetkellisiä ja tulevat pian antamaan tilaa +paremmalle järjestykselle, millaisia tuleekaan meidän olla, kaikessa +pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa? _odottaen_ [engl. Raam. +_tarkastaen_] Jumalan päivän läsnäoloa [_parusiaa_]" -- etsien +todistuksia (merkkejä) siitä, että hän on tullut. + +Ja, kiitetty olkoon Jumala, hän on niin yltäkyllin pitänyt huolta +meistä, että kaikki hurskaat, jotka _odottavat_ sitä päivää, tulevat +tietämään siitä ennenkuin vihan tuli täydellisesti puhkeaa. Paavalin +kautta vakuuttaa hän meille, ettei ketään valon lapsista jätetä +pimeyteen, niin että se päivä tulisi heidän ylitsensä äkkiarvaamatta. +(1 Tess. 5: 4.) Me näemme siis vaikka jo olemmekin Herran _läsnäolon_ +päivässä ja suuren hädän tulen alussa, että tulee käymään kuten +kuvauksellisesti on näytetty (Hm. 7: 1--3.) Myrskyä pidetään aisoissa, +kunnes Jumalan uskollisten lasten "otsaan on painettu leima", s.o. +kunnes nämä ovat olleet tilaisuudessa saamaan selvän ja oikean +käsityksen _ajasta, läsnäolosta_ y.m., joka ei ainoastaan tule antamaan +heille lohdutusta, ja olemaan heille suojana, vaan tulee myös olemaan +_tunnusmerkkinä_, leimana eli todistuksena heidän lapseudestansa, johon +Herramme viittasi, kun hän lupasi, että pyhä Henki uskollisille +"_tulevaiset_ ilmottaisi" -- Joh. 16: 13. + +Muutamat käsittävät kirjaimellisesti Pietarin lausunnon, että "taivaat +hehkuen hajoavat ja katoavat ryskeellä", samoinkuin apostoli +Johanneksen kertomuksen Ilmestyskirjassa samasta tapauksesta, +samantapaisella kuvauksella: "Taivas poistui niinkuin kirja, jota +kääritään kokoon." Luulisi kumminkin yhden ainoan silmäyksen ylöspäin +tuhansiin tuikkiviin tähtiin, jotka loistavat miljoonien peninkulmien +avaruudessa, pelkkää tyhjyyttä välillänsä, jota ei voi kääriä kokoon +eikä sytyttää tuleen, tuokiossa todistavan tarpeeksi vakuuttavasti +sellaiselle, että ovat erehtyneet, kun pitävät näitä lausuntoja +kirjaimellisina -- vakuuttaen heitä, että heidän odotuksensa +kirjaimellisesta täyttymisestä on aivan mahdoton. + +Siten on Jumala pitänyt salassa ihmiskunnalta, pasuunien, +äänien, tulen y.m. kuvien kautta, tiedon (joka ei ollut aijottu +maailmallismielisille, vaan ainoastaan vihkiytyneiden pyhien "pienelle +laumalle") elonkorjuusta, Herran läsnäolosta, hänen hengellisestä +valtakunnastansa j.n.e.; ja kumminkin järjesti hän ne niin, että ne, +kun aika tulisi, tulisivat puhumaan selvästi ja painavasti sille +luokalle, jolle hän tämän tiedon oli aikonut. Ja samoin kuin +ensimäisessä tulemisessa, saatetaan nytkin sanoa samanlaiselle +vihkiytyneelle luokalle toisen tulemisen aikana: "Teille Jumalan +valtakunnan salaisuus on annettu, mutta noille ulkopuolella oleville +kaikki tulee vertauksissa -- kuvauksissa ja himmeissä lauseissa -- +jotta, vaikka onkin Raamattu edessänsä, sitä ei muut kuin vihkiytyneet +todellisesti voisi nähdä ja ymmärtää." -- Mark. 4: 11, 12. + +Maailma ei ole tietämätön niistä ennen kuulumattomista seikoista ja +tapauksista, joita nykyaikana tapahtuu, ja niiden enentyvästä +merkillisyydestä vuosi vuodelta; mutta kun he eivät näe tuota +suuremmoista päämäärää, täyttää tämä kaikki vaan heidän mielensä +synkillä aavistuksilla tulevasta pahasta. Niinkuin oli ennustettu, +ovat he peloissansa, odottaen sitä, joka on tuleva maailman yli; sillä +nyt jo ovat taivaan vallat (nykyiset hallitsevat vallat) alkaneet +järkkyä. + + + +Profeetallisen ketjun yhdistäminen. + + +Edellisessä luvussa esitimme todistuksia, joista ilmeni, että "pakanain +ajat", tahi heidän valtuutensa, tulevat täydellisesti päättymään kohta +v:n 1914 jälkeen, ja että ne kaikki silloin ovat kukistuneet ja +Kristuksen valtakunta kokonaan pystytetty. Siten on selvästi määrätty, +että Herran on oltava läsnä ja pystytettävä valtakuntansa sekä +käytettävä suurta valtaansa musertaakseen kansoja kuten saviastioita; +sillä "näiden kuninkaiden päivinä" -- ennen heidän kukistumistansa -- +s.o. ennen vuotta 1914 -- on taivaan Jumala pystyttävä valtakuntansa. +Ja se _on musertava ja hävittävä kaikki muut_. (Dan. 2: 44.) Ja +yhtäpitävästi tämän kanssa näemme ympärillämme todistuksia siitä, että +nykyisten hallitusten lyöminen, järkyttäminen ja kukistaminen on +alkanut, valmistuksena sen valtakunnan pystyttämiselle -- vahvalle +hallitukselle -- "joka ei voi järkkyä." + +Seuraavassa luvussa esitetään Raamatun todistus siitä, että 1874 oli +Ennalleenasettamisaikojen alkamisen ja siis Herramme palaamisen oikea +vuosi. Siitä vuodesta alkaen on hän toteuttanut lupauksensa niille, +jotka ovat oikeassa valvomistilassa: -- "Autuaat ovat nuo palvelijat, +jotka heidän Herransa tullessaan, tapaa valvomasta; totisesti sanon +teille: hän vyöttäytyy ja asettaa heidät aterioitsemaan ja menee ja +palvelee heitä." (Luuk. 12: 37.) Niin, hän on aukaissut meille +kirjotukset, osottaen meille totuuden nykyisestä ihanasta luonteestaan, +hänen tulemisensa tarkotuksen, tavan ja ajan sekä hänen ilmestymisensä +luonteen uskon huonekunnalle ja maailmalle. Hän on kiinnittänyt +huomiomme niihin ennustuksiin, jotka selvästi antavat meidän tietää, +millä kohdalla nykyään olemme ajan virralla, ja näyttänyt meille +järjestyksen työsuunnitelmassaan tänä elonkorjuun aikana. Hän on ensi +sijassa näyttänyt meille, että nyt on pyhien korjuu, aika heidän +täydelliselle kypsymisellensä ja heidän erottamisellensa lusteista, ja +toiseksi, että nyt on aika maan viinipuun kypsymiselle ennenkuin sen +hedelmä poljetaan Jumalan Kaikkivaltiaan vihan viinikuurnassa. -- Ilm. +14: 1--4, 18--20. + +Mutta vaikka lukijalle näin ilmotetaan, mitä seuraavassa luvussa +tullaan todistamaan, ei hänen tule odottaa saavansa nähdä sellaisia +raamatunpaikkoja, joissa nämä asiat ja vuosiluvut ovat selvästi +kirjotetut. Päinvastoin on hänen muistettava, että kaiken tämän on +Herra _salannut_ sellaisella tavalla, ettei sitä ole voitu ymmärtää tai +oikein käsittää, ennenkuin oikea aika oli tullut, ja silloinkin +ainoastaan voivat sen ymmärtää hänen vakavat, uskolliset lapsensa, +jotka pitävät totuutta rubiineja kalliimpana, ja jotka ovat halukkaat +etsimään sitä, niinkuin hopeata etsitään. Totuutta on, hopean lailla, +ei ainoastaan kaivettava kaivoksesta, vaan myös puhdistettava, +erotettava kuonasta, ennenkuin sen arvoa saatetaan käsittää. Se, mitä +tässä muutamalla sanalla mainitaan, tulee kohta kohdaltaan +todistettavaksi; ja joskin monet tulevat uskomaan tiedonantojamme +vaivaamatta itseään hakemalla todisteluja Raamatusta, niin ei +todellinen totuuden etsijä tule sitä tekemään. Hänen tulee, mikäli +mahdollista, tehdä jokaisen kohdan, jokaisen johtopäätöksen, jokaisen +todistuksen omakseen, suoraan Jumalan Sanasta, etsimällä kaikki +yhdistyspaikat, ja siten on hänen tultava vakuutetuksi esitetyn asian +todenmukaisuudesta. + +Vaikka Herramme hankkii ja palvelijat kantavat esille sitä, jota +sanotaan "ruokaa ajallansa palvelusväellensä" [uskon huonekunnalle], on +kumminkin jokaisen, vahvistuakseen siitä, syötävä omasta puolestansa. + + + + +KUUDES LUKU. + +MAAN SUURI RIEMUVUOSI. + +Mooseksen ennustamat "ajat, jolloin kaikki ennalleenasetetaan". -- +Vuosiluku niiden alkamiselle ilmaistu. -- Ne eivät voi alkaa ennenkuin +suuri Ennalleenasettaja on tullut. -- Todistuksia laista. -- +Vakuuttavia totuuksia profeetoista. -- Johdonmukaisia johtopäätöksiä +niistä, yksitellen ja yhteisesti tarkastettuina. -- Nykyisten merkkien +yhtäpitäväisyys näiden kanssa. + + + Totisesti sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei + pienintäkään kirjainta eikä yhtäkään piirtoa katoa laista, + ennenkuin kaikki on _tapahtunut_. -- Matt. 5: 18. + +Ainoastaan silloin, kun me näemme tyypillisen tahi esikuvauksellisen +luonteen Jumalan menettelytavassa Israelin suhteen, voimme saada oikean +käsityksen tämän kansan merkillisestä historiasta, tahi ymmärtää, miksi +profeetat ja Uuden Testamentin kirjailijat ovat panneet muistiin heidän +historiansa tarkemmin kuin kaikkien muiden kansojen. Niissä on Jumala, +niinkuin Uuden Testamentin kirjailijat ovat osottaneet, antanut +sattuvia valaistuksia suunnitelmistaan sekä Seurakunnan että maailman +suhteen. Heidän Tabernaakelijumalanpalveluksensa, joka oli niin +tarkasti määrätty jumalallisesti annetussa laissa, vertavuotavine +uhrieläimineen ja kaikkine omituisine määräyksineen, heidän juhlansa ja +pyhäpäivänsä, heidän sabbattinsa ja kaikki heidän uskonnolliset +menonsa, osottavat esikuvina niitä vastaaviin paljon suurempiin +todellisuuksiin (antityyppeihin), jotka olivat korkeampia ja +suuremmoisempia kuin nämä varjot. Ja apostoli Paavali vakuuttaa meille, +että nämä vastakuvat (antityypit) tulevat olemaan täynnä siunausta +ihmissuvulle, kun hän sanoo, että laki on vain "_tulevan hyvän_" varjo +(Hebr. 10: 1; 8: 5; Koi. 2: 17); Herramme vakuuttaessa meille +yllämainituissa lauseissa, että kaikki se hyvä, jota esikuvataan, +varmasti tulee täyttymään. + +Kumminkin on meidän, tutkistellessamme esikuvia, huolellisesti +harkittava sitä erehdystä, jonka useat hyväntahtoiset henkilöt tekevät, +jotka, nähdessään Raamatussa olevan merkillisiä esikuvia, menevät niin +pitkälle, että he käsittelevät jokaista luonnetta ja tapausta +Raamatussa esikuvauksellisena joutuen siten väärälle tolalle pelkästä +uteliaisuudesta ja kekseliäisyydestä. Me emme rakenna niin epävarmalle +perustukselle, kun tutkimme juutalaisen lain menoja, jotka erityisesti +ovat annetut esikuviksi ja apostolitkin ovat ne sellaisiksi +selittäneet. Emme voikaan sivuuttaa näitä esikuvia omistamatta niille +tarpeellista huomiota ja huolellisesti tutkimatta, mitä ne opettavat. +Vielä vähemmin voimme omistaa aikaa aprikoimisiin tahi uskomme +rakentamiseen pelkille arveluille. + +Kun Herramme sanoi, ettei ainoakaan kirjain tahi piirre laista +häviäisi, kunnes se tulisi täytetyksi, niin ei hän ainoastaan +tarkottanut liittovelvollisuuksien täyttämistä, jotka kuuluivat +kaikille niille, jotka olivat tämän lakiliiton alaisia, ja jonka +täyttymyksen hän itse suoritti antamalla oman henkensä heidän +edestänsä, vaan hän tarkotti jotakin enemmän: hän tarkotti sen lisäksi, +että kaikki ne siunaukset, jotka siinä olivat esikuvauksellisesti +lausutut, tulisivat myös varmasti täytetyiksi niiden vastakuvissa. + +Kaikissa juutalaisissa menoissa, ei Jumala ole antanut ilmaista +ainoatakaan tarkotuksetonta esikuvaa tahi sellaista, joka häviäisi +täyttymättä; ja kaikkien näiden esikuvien pitäminen, suorittaminen +jatkui, kunnes niiden täyttäminen _ainakin oli alkanut_. Kaikkia +esikuvia täytyi alituisesti uudistaa, kunnes vastakuva tuli näkyviin; +sillä esikuvan pitäminen ei ole sama kuin sen täyttäminen. Täyttäminen +saavutetaan, kun esikuva lakkaa, todellisuuden, vastakuvan korvatessa +sitä. + +Niin tuli esimerkiksi passah-karitsan teurastaminen täytetyksi +Kristuksen, "Jumalan Karitsan" kuolemassa, ja sen kautta alkoi +erityinen siunaus vastakuvauksellisille esikoisille, evankelikauden +uskovaisille. Se siunaus, jota tämä esikuva kuvaa, ei ole vielä +täydellisesti täyttynyt, vaikka sen täyttyminen alkoi Kristuksen, +meidän Pääsiäislampaamme kuolemalla. Sillä tavalla näyttäytyy jokainen +laissa määrätty meno olevan täynnä esikuvauksellista merkitystä. Se +tarkkuus, jolla jokainen esikuvien yksityiskohta oli suoritettava koko +juutalaisena aikana, antaa täyden merkityksen Herramme ylempänä +lainatuille sanoille -- että jokainen pieni asianhaara, jokainen piirre +ja kirjain, on yhtä tarkasti täytettävä, kuin se oli huolellisesti +pidettävä lain menoissa. + +Tässä luvussa aijomme tutkia sitä esikuvallista piirrettä Mooseksen +laissa, joka on tunnettu riemuvuoden nimellä, ja näyttää, että se oli +aijottu esikuvaamaan suurta ennalleenasettamista, ihmissuvun nostamista +lankeemuksesta, joka tulee toimitettavaksi tuhatvuotiskautena; että se +rakenteeltaan oli valaistuksena tulevalle ennalleenasettamiselle ja +että se siinä tavassa, jolla aika sen pitämiselle määrättiin, antaa +ohjeita profeetallisen ajan laskemiselle, joka, kun se oikein +ymmärretään ja sovellutetaan, selvästi ilmaisee _ajan vastakuvan +alkamiselle_, ennalleenasettamiselle. -- Apt. 3: 19--21. + +Koska riemuvuosi oli osa laista ja koska sen uudistaminen tahi +pitäminen ei täytä sitä, ja koska Herramme selitti, ettei esikuva +voinut hävitä täyttymättä, ja sitäpaitsi, koska tiedämme, ettei +sellaista, kaiken ennalleenasettamista, jota on ennustettu "kaikkien +pyhien profeettojen suun kautta maailman alusta" ja jota riemuvuodella +esikuvattiin, vielä ole tapahtunut, niin tiedämme, että se +tulevaisuudessa on _täyttyvä_. + + + +Israelin Riemuvuosi. + + +Riemuvuosi oli levon ja virkistyksen sabbatti sekä kansalle että +maalle, jonka Jumala heille antoi. Se oli tärkein sabbattien eli +lepoaikojen jaksossa. [Sana "sabbat" merkitsee _lepoa_.] Heillä oli +sabbatti-_päivä_ joka seitsemäs päivä; ja kerran vuodessa saavuttivat +nämä esikuvaukselliset sabbatit klimaksin -- s.o. seitsemää tällaisen +sabbatin jaksoa, jotka siten tekivät yhteensä neljäkymmentäyhdeksän +päiväisen aikakauden (7X7=49) seurasi _Riemupäivä_, viideskymmenes +päivä (3 Moos. 23: 15, 16), juutalaisten kesken tunnettu helluntain +nimellä. Se oli ilon ja kiitoksen päivä. + +Sabbatti-_vuosi_ sattui joka seitsemäs vuosi. Sinä vuonna sallittiin +maan levätä, eikä mitään laihoja saatu kylvää. Näiden sabbatti- [lepo-] +vuosien klimaks saavutettiin samalla tavalla kuin helluntai tahi +viideskymmenes sabbatti-päivä. Seitsemän sabbattivuotta, käsittäen +seitsemän kertaa seitsemän vuotta tahi neljäkymmentäyhdeksän vuotta +(7X7=49) tekivät yhden sabbattivuosijakson, ja sitä seuraava vuosi, +_viideskymmenes vuosi oli Riemuvuosi_. + +Tarkastakaamme nyt, mitä Raamattu kertoo siitä ja huomatkaamme, miten +sopivasti se kuvaa suurta ennalleenasettamisvuosituhatta. + +Kun Israelin lapset tulivat Kaanaaseen, jaettiin maa heidän kesken +arvan kautta heidän heimojensa ja sukujensa mukaan. Senjälkeen saattoi +menestys enentää, tahi vastoinkäyminen vähentää heidän yksityistä +omaisuuttaan, miten aina sattui. Jos joku henkilö velkaantui, saattoi +hän tulla pakotetuksi myymään osansa, jopa koko omaisuutensakin ja +perheineen menemään orjuuteen. Mutta Jumala piti yltäkyllin huolta +niistä, joille ei käynyt hyvin: hän piti huolta siitä, etteivät +sellaiset epäsuotuisat olosuhteet jatkuneet ainaisesti, vaan että +kaikki heidän keskinäiset asiansa -- velat ja saatavat -- laskettiin +ainoastaan Riemuvuoteen, jolloin kaikki vapautettiin vanhoista +velkasitoumuksista j.n.e. alkaakseen uudelleen seuraavaa +viisikymmenvuosikautta. + +[Jotakuinkin samanlainen toimenpide _konkurssilain_ yhteydessä on +huomattu sopivaksi meidän ajallemme ja maallemme (Amerika), jossa siten +on annettu tunnustusta samalle periaatteelle. Siitä ei sentähden seuraa +että velan kuolettaminen joka _viideskymmenes vuosi_ ja juutalainen +_muoto_ soveltuisivat paremmin meille kuin nykyinen tapa; sillä +juutalaisiin nähden, eivät aika, asianhaarat y.m. _erityisesti_ olleet +heitä itseään, heidän hyötyään ja asioitaan varten, vaan olivat ne +_erityisiä_ profeetallisia kuvauksia ja opetuksia, jotka tarkoittivat +Jumalan suunnitelmaa ja sen kehitystä tulevaisuudessa.] + +Siten oli jokainen viideskymmenes vuosi, joka laskettiin heidän +tulostansa Kaanaaseen, israelilaisille riemuvuosi, ilon ja +ennalleenasettamisen aika, jolloin hajaantuneet perheet jälleen +yhdistettiin ja kadotetut kodit ja tilat annettiin takasin. Eipä +ihmettä, että sitä nimitettiin Riemuvuodeksi. Jos omaisuutta oli myyty +velasta, saattoi sellaista myymistä pitää kiinteimistön luovuttamisena +seuraavaksi Riemuvuodeksi; ja sen myymähinta riippui siitä, oliko +seuraava Riemuvuosi lähellä tahi kaukana. + +Tästä lakimääräyksestä kerrotaan 3 Moos 25: 10--16 ja kuuluu näin: "Ja +teidän pitää sen viidennenkymmenennen vuoden pyhittämän, ja julistaman +vapautta maassa kaikille niille, jotka siinä asuvat; sillä se on teidän +Riemuvuotenne; silloin pitää kunkin saaman takasin oman perintömaansa +jokainen sukunsa omaisuuden... Jos jotakin myöt lähimmäisellesi, +taikka ostat jotakin häneltä niin älköön toinen toistansa pettäkö. +Vaan vuosien luvun jälkeen Riemuvuodesta pitää sinun ostaman +lähimmäiseltäsi, ja vuodentulon jälkeen pitää hänen sinulle myömän. +Jota useammat vuodet ovat sitä enemmän korota hinta, mitä harvemmat +vuodet ovat sitä enemmän alenna hinta; sillä vuoden tulojen luvun +jälkeen myöpi hän sinulle." + +Tämä järjestys, jonka Jumala antoi heille Mooseksen heidän johtajansa +ja esikuvauksellisen valittajan kautta, oli itsessään siunattu asia, +mutta se esikuvasi suurempaa siunausta, joka oli Jumalalla mielessä -- +koko ihmiskunnan vapauttamista synnin velasta ja sen ikeestä ja +orjuudesta, Kristuksen meidän Herramme, tuon suuren välittäjän ja +Lunastajan kautta, jota Mooses esikuvasi. (5 Moos 18: 15). Juuri tällä +tavoin esikuvissa, Mooses kirjotti Kristuksesta ja niistä siunauksista, +jotka tulevat hänen kauttansa (Joh. 5: 46; 1--46) -- tuosta suuresta +ennalleenasettamisesta ja suuresta Riemuvuodesta, joka on tuleva koko +katoavaisuuden ikeen ja synnin orjuuden alla huokaavalle ihmissuvulle. + +Jos varjo tuotti esikuvaukselliselle kansalle onnea ja iloa, niin on +todellisuus, todellinen ennalleenasettaminen tuottava ääretöntä riemua +ja on todellisesti tuleva ihanaksi Riemuvuodeksi kaikelle kansalle -- +koko maailmalle, Israel siihen luettuna, jota maailmaa tämä kansa juuri +esikuvasi, samoin kuin sen papisto Seurakuntaa "kuninkaallista +papistoa." Joskaan meillä ei olisi varmoja tietoja siitä, että asia on +niin, eikö olisi kyllin syytä olettaa, että sama ääretön rakkaus, joka +piti nuolta Israelin ajallisesta menestyksestä, tuosta "uppiniskaisesta +kansasta", paljon enemmän huolehtisi koko maailman pysyväisestä +menestyksestä, maailman, jota Jumala niin rakasti, että hän lunasti +sen, heidän vielä syntisinä ollessaan. Ja tässä lienee paikallaan +huomauttaa seikasta, jota myöhemmin tarkemmin osotetaan, että +niinkuin israelilaiset eräässä suhteessa esikuvasivat uskovaisia +evankelikautena, niin esittivät he toiselta puolen katsoen, kaikkia, +jotka tulevana aikakautena uskovat Jumalaan ja jättäytyvät hänen +johdettaviksensa. Ja juuri siinä merkityksessä me nyt tarkastamme +heitä. Heidän liittonsa, joka oli vahvistettu härkäin ja kauristen +verellä, esikuvasi uutta liittoa, joka on vahvistettu parempien uhrien +verellä, jossa maailman sovinto tulevan ajan suhteen on aikaansaatava. +Heidän sovintopäivänsä ja syntiuhrinsa, esikuvasivat, vaikka olivatkin +ainoastaan sille kansalle ja sen syntien edestä, "parempia uhreja" ja +todellista sovitusta "koko maailman syntien edestä." Mutta huomaa, +ettei Riemuvuosi ollut Israelin papistolle joka esikuvasi (evankelista +Seurakuntaa), vaan _ainoastaan yleiselle kansalle_, sillä papisto ei +saanut mitään omaisuutta, eikä niinmuodoin voinut kadottaa mitään, eikä +saada mitään takasinkaan. Riemuvuosi oli koko kansalle, paitsi +pappisheimolle, eikä sentähden esikuvannut niitä siunauksia, jotka +tulevat Seurakunnan "Kuninkaallisen Papiston" osaksi, vaan +ennalleenasettamissiunauksia -- maallisia siunauksia --, jotka, kun +aika on tullut, tulevat kaikkien niiden osaksi, jotka uskovat ja +seuraavat Jumalaa. + +Se, mitä tämä esikuva opettaa, on täydellisesti yhtäpitävä sen +opetuksen kanssa, jonka saimme tutkiessamme Aikakausien jumalallista +suunnitelmaa. Se osottaa ilmeisesti "niitä aikoja, jolloin kaikki +asetetaan ennalleen ja joista Jumala on ammoisista ajoista asti puhunut +(engl. Raam. kaikkien) pyhien profeettain suun kautta." Mooses oli yksi +profeetoista; ja tässä puhuu _hän_ erityisesti ihmisen alkuperäisen +tilan ja vapauden ennalleenasettamisesta, joka niin kauvan on ollut +kadoksissa, myytynä synnin alle. Esivanhempaimme erehdyksestä +kadotettiin kaikki: kaikki oikeudet menetettiin ja kaikki tulivat +Synti-tyrannin orjiksi ja olivat kykenemättömiä vapautumaan. +Katoavaisuuden orjuus -- kuolema -- on surkealla tavalla rikkonut +perhepiirin. Kiitetty olkoon Jumala luvatusta lunastajasta! Riemuvuosi +on kohta käsissä, ja pian saavat Kuoleman vangit ja Synnin orjat +jälleen alkuperäisen perintönsä maan -- Jumalan lahjan Jeesuksen +Kristuksen, uuden liiton välittäjän ja vahvistajan kautta. + +Vaikka esikuvauksellisena Riemuvuonna saatiin nauttia useista +vapauksista ja siunauksista heti, meni todennäköisesti suurin osa +vuodesta asioiden selvittelemiseen ennenkuin kaikki olivat saaneet +täydelleen takasin vapautensa, oikeutensa ja omaisuutensa. Niin myös +vastakuvassa, tuhatvuotisessa ennalleenasettamisajassa. Se tulee +alkamaan perinpohjaisilla uudistuksilla, tullaan huomaamaan oikeuksia, +vapautta ja omaisuuksia, jotka kauvan ovat olleet kadonneina näkyvistä; +mutta täydellinen _kaiken sen_ ennalleenasettaminen (tottelevaisille), +_joka alkujaan on ollut kadotettu_ tulee vaatimaan koko tämän +ennalleenasettamisajan -- tuhatta vuotta. + +Varmaa on, ettei mitään Riemuvuoden vastakuvaa vielä ole ollut; ja +Herramme lausunnon perustuksella olemme myös yhtä varmat, ettei esikuva +saattanut hävitä täyttymättä: "Mutta pikemmin taivas ja maa katoavat, +kuin yksikään lain piirto häviää." (Luuk. 16: 17.) Mutta _näyttää_ +siltä, kuin tämä paikka laista olisi hävinnyt. Totta on, että esikuvaa, +jota pidettiin säännöllisesti joka viideskymmenes vuosi, niin kauvan +kun israelilaiset olivat omassa maassaan, ei ole pidetty Baabelin +vankeuden jälkeen. _Näyttää_ sentähden siltä kuin tämä kohta laista +olisi "hävinnyt" ilman edes täyttymisen _alkuakaan_. Mitä meidän on +sanottava tästä Herramme sanojen näennäisestä ristiriitaisuudesta? +Mutta onko todella niin? Tahi voidaanko löytää Riemuvuoden vastakuvaa, +joka alkaa siitä, missä viimeksi pidetty esikuvallinen riemuvuosi +päättyi? Kyllä, vastaamme; selvästi merkitty vastakuva alkoi juuri +siinä kohdassa ja suuremmassa ja suuremmoisemmassa asteikossa, niinkuin +vastakuvien laita on. Me näemme todellisesta täyttymisestä, että +esikuvaan sisältyivät _jaksot_ niin hyvin kuin Riemuvuodetkin, joihin +ne kohosivat, ja että samaa _menettelytapaa_ (kertolaskua), jonka +kautta esikuvauksellinen Riemuvuosi saatiin selville, oli käytettävä +laskiessa aikaa vastakuvallekin -- maan suurelle Riemuvuodelle. Kun +viimeinen esikuvauksellinen Riemuvuosi oli pidetty ja päättynyt, _alkoi +se suuri jakso kulua_, jonka päättyessä vastakuvauksellinen Riemuvuosi +eli ennalleenasettamiskausi oli alkava. + +Olemme jo maininneet sabbattiaikojen laskemistavan -- että nimittäin +kertomalla sabbattia eli seitsemättä päivää seitsemällä (7X7=49) +saatiin helluntai, näitä seuraava Riemupäivä; ja kertomalla +seitsemännen vuoden seitsemällä (7X7=49) saatiin se jakso, joka johti +viidenteenkymmenenteen tahi Riemuvuoteen. Jos me nyt sovellutamme samaa +periaatetta, on selvää, että tullaksemme suureen vastakuvaan, jota +etsimme, on meidän kerrottava samalla tavalla Riemuvuosi omalla +luvullaan -- s.o. kertoa viideskymmenes vuosi viidelläkymmenellä. Siis +on vastakuvauksellinen jakso tämän kertolaskutavan mukaan, jota meille +tässä opetetaan, laskettava kertomalla esikuvauksellinen riemuvuosi +tahi viideskymmenes sabbattivuosi viidelläkymmenellä, samoin kuin +siihen tullaksemme kerroimme seitsemännen vuosisabbatin seitsemällä. -- +3 Moos. 25: 2--13. + +Jos me seuraamme tätä jumalallista ilmotettua laskutapaa, avautuu +meille ihmeellisiä tuloksia, jotka vakuuttavat meitä, että meillä on +oikea avain ja että me käytämme sitä niinkuin Hän, joka on laatinut +tämän jalokivilippaan, on aikonut. Kun kerromme viisikymmentä kertaa +viisikymmentä, saamme tuon pitkän ajan kaksituhatta viisisataa vuotta +(50X50=2500) sen suuren _jakson_ pituudeksi, joka alkoi kulua, kun +Israelin viimeinen esikuvauksellinen Riemuvuosi päättyi ja joka on +kohoava huippuunsa suuressa vastakuvauksellisessa Riemuvuodessa. Me +tiedämme, että sellainen jakso on täytynyt _alkaa kulua_, kun esikuva +lakkasi; sillä jos ei ainoakaan kirjain tahi piirto laissa saattanut +hävitä ilman että täyttyminen edes alkoi, ei Riemuvuotta -- esikuvaa, +joka oli paljon enemmän kuin kirjain tahi piirto, todellakin suuri ja +tärkeä kohta laissa, voitu antaa hävitä, ennenkuin oikea aika oli +tullut, jolloin sen vastakuva oli alkava. Ettei Riemuvuoden vastakuva +missään tapauksessa alkanut, kun Israelilaiset lakkasivat pitämästä +sitä, on selvää. Me voimme siis olla varmat, että suuremmoinen _jakso_ +silloin alkoi _kulua_. Uusi pitkä jakso alkoi silloin, vaikka Israel ja +koko maailma ovat tietämättömiä sekä siitä, että suuri jakso on ollut +kulumassa, että siitä suuresta vastakuvauksellisesta Riemuvuodestakin, +jolla se tulee päättymään. Emme saa odottaa, että tuo suuri +Riemuvuosien Riemuvuosi on alkava tämän _jakson_ jälkeen, vaan että se +vastakuvana on ottava viidennenkymmenennen tahi jakson viimeisen +Riemuvuoden paikan. Vastakuva ei milloinkaan _seuraa_ esikuvansa +jälessä, vaan ottaa sen paikan samana vuonna. Niinmuodoin on 2500:das +vuosi, joka tulee olemaan suuri 50:nes riemuvuosi, vastakuva, +todellinen Riemuvuosi tahi ennalleenasettaminen. Mutta vuoden sijasta +esikuvassa tulee tämä olemaan suurempi; se tulee olemaan suuren +tuhatvuotisriemukauden -- tuhatvuotiskauden alku. Aivan samalla tavalla +on käynyt jokaisen esikuvan täyttymiseen nähden, johon _aikaa_ on +sisältynyt. Niinpä tapahtui pyhän Hengen helluntaivuodatus +esikuvauksena helluntaipäivänä -- eli viidentenäkymmenentenä päivänä. +Kristus, meidän passah-uhrimme kuoli samana iltana, jona +esikuvauksellinen lammas määräyksen mukaan oli tapettava -- päivää +aikasemmin tahi päivää myöhemmin ei käynyt päinsä. Samalla tavalla ei +tässäkään kelpaa vuosi jälkeen tahi vuosi ennen 2500:taa, vuodeksi, +joka päättää esikuvauksellisen jakson; vaan juuri tämä vuosi, +alkaen lokakuussa v. 1874 on täytynyt alkaa vastakuvan tahi +ennalleenasettamisajat. + +Esikuvan pitäminen ei voinut lakata ennenkuin alettiin laskea suurta +(50X50) jaksoa. Se tärkeä kohta, josta meidän on otettava selvää, on +siis _tarkka vuosiluku_, jolloin Israelin kansa piti viimeisen +esikuvauksellisen riemuvuoden. Sitten kun tämä vuosiluku on tullut +varmasti vahvistetuksi, on hyvin yksinkertainen asia laskea suuri jakso +viisikymmentä kertaa viisikymmentä tahi kaksituhattaviisisataa vuotta +ja siten lopullisesti määrätä vuosiluku, maan suuren Riemuvuoden -- +kaiken ennalleenasettamisaikojen alkamiselle. + +Mutta meidän on valmistauduttava näkemään ainoastaan alkutapahtumia +tästä äärettömän suuresta tehtävästä, kaiken ennalleenasettamisesta. +Esikuvauksellisen Riemuvuoden ensimäisinä päivinä toimitettiin +verrattain vähän; ja samalla tavalla on meidän odotettava näkevämme +ainoastaan vähän tulevan suoritetuksi suuren tuhatvuotiskauden alussa, +sen ensimäisinä vuosina. Ensimäinen työ esikuvauksellisena Riemuvuotena +oli luonnollisesti koettaa ottaa selvää entisistä oikeuksista ja +omistamisista sekä saada selville, mitä nykyään puuttui. Tehdessämme +tämän vertailun, on meidän odotettava vastakuvassa juuri sitä, mitä +näemme ympärillämme tapahtuvan; sillä me olemme jo, kuten kohta +osotetaan, suuressa vastakuvauksellisessa riemukaudessa, ja olemme +olleet siinä lokakuusta v. 1874. Mitä näemme ympärillämme? Me näemme, +että kansa alkaa ruveta etsimään alkuperäistä Jumalan lahjottamaa +perintöään, ja ottamaan selvää nykyisistä puutteista, oikeuksista +j.n.e. jolloin monet tietämättömyydessä ja itsekkäisyydessä vaativat +sellaistakin, joka kuuluu toisille; ja että ne, joilla jotakin on, +koettavat säilyttää itselleen niin paljon kuin voivat -- joka aiheuttaa +toraa, riitaisuutta, lakkoja ja työmiesten sulkemista työstä, +suuremmalla tahi pienemmällä oikeudella ja vääryydellä molemmin puolin, +kaikki asioita, jotka lopullisesti ovat jätettävät Kristuksen +tuomittaviksi, niinkuin riitaisuudet lain aikana vietiin Mooseksen +ratkaistaviksi, ja Mooseksen jälkeen niille, jotka istuivat Mooseksen +istuimella (Matt. 23: 2.) Lähtekäämme nyt, tietoisina näistä +johtopäätöksistä ja odotuksista, etsimään sitä vuosilukua, jonka Jumala +ilmeisesti on kätkenyt meille tässä esikuvassa, "jotta tietäisimme, +mitä Jumala on meille lahjottanut", ja jota nyt on aika ymmärtää. + +Meillä ei ole mitään _suoranaista_ tiedonantoa Raamatussa +israelilaisten esikuvauksellisten Riemuvuosien pitämisestä, joka +näyttäisi, mikä oli viimeinen, joka pidettiin. Me pidämme sen +Riemuvuoden vuosiluvun, joka oli lähinnä ennen Baabelm vankeutta ja +maan seitsenkymmenvuotista autiona oloa viimeisenä, kahdesta syystä: +Ensinnäkin se ei voinut olla autiona olemisen jälestä, koska varmaan +_esikuva_ silloin lakkasi, "katosi", sillä kun maa oli autiona +seitsemänkymmentä vuotta ja kansa vankeudessa vieraassa maassa, niin +Riemuvuosi, joka sattui johonkin aikaan näinä seitsemänäkymmenenä +vuotena, _täytyi jäädä pitämättä_. Tarvitaan ainoastaan silmäys +nähdäkseen, että käskyt ja määräykset Riemuvuoden pitämisestä eivät +voineet tulla täytetyiksi, kun he kansana olivat vankeudessa, ja maa +oli autiona. Siten me näemme, että esikuva katosi joko silloin tai +ennen tätä autionaoloaikaa. Jälkeenpäin se ei voinut tapahtua. Ja +milloin tahansa esikuvan pitäminen lakkasikaan, on suuri vastakuvan +jakso pakosta alkanut vieriä. Yksi ainoa pitämättä jäänyt esikuva +ilmaisi, että _esikuva oli lakannut_, ja että se jakso, joka johtaa +vastakuvaan, oli alkanut. Sitäpaitsi eivät israelilaiset Baabelin +vankeuden jälkeen enää koskaan täydellisesti omistaneet maata; he ja +heidän maansa ovat siitä asti olleet pakanain vallan alla. + +Toiseksi: Jokaisesta tätä ennen sattuneesta vankeudesta pelasti Jumala +heidät vihollisistansa kyllin ajoissa, jotta he ennättäisivät takaisin +omaan maahansa pitämään Riemuvuotta, ja siten jatkaakseen sitä +esikuvana oikeaan aikaan asti, kunnes suurta (50X50) jaksoa alettaisiin +laskea; sillä heidän edelliset vankeutensa eivät milloinkaan, niinkuin +näyttää, kestäneet neljääkymmentä vuotta kauvemmin, joten he siis +riemuvuosijärjestyksen mukaisesti saattoivat tulla vapaiksi ja kukin +saada takasin perintönsä kunakin Riemuvuonna. Sitäpaitsi, kun kohta +tulemme näyttämään, että, laskemalla noiden Baabelin seitsemänkymmenen +autiona olemisen vuoden alusta, suuri jakso päättyy vuotena 1875, tulee +kaikille selviämään, ettei se voinut alkaa ennen Baabelin vankeutta; +sillä jos me ajattelemme sen alkaneen ainoastaan yhtä riemuvuotta +aikasemmin, johtuisi siitä, että jakso päättyisi viittäkymmentä vuotta +ennen 1875:tä, nim. 1825, ja varmastikaan ei sinä vuonna alkanut mikään +ennalleenasettamisen Riemukausi. + +Siten vakuutettuina, ettei viimeinen esikuvauksellinen riemuvuosi, +josta suuri (50X50) jakso lasketaan, ollut ennen _eikä voinut olla_ +Baabelin vankeuden _jälkeen_, ja että se siis, joka oli lähinnä ennen +vankeutta, oli viimeinen esikuvauksellinen riemuvuosi, ja että sen +_päätyttyä_ suuri hiljainen jakso alkoi kulua, menemme nyt määräämään +tarkkaa aikaa viimeiselle esikuvaukselliselle Riemuvuodelle, +seuraavalla tavalla: -- + +Koska vuosisabbattijärjestelmä oli yhteydessä heidän _maansa_, +Kaanaan, ja heidän perintö-osansa kanssa, siinä olisi ensimäistä +neljäkymmentäyhdeksänvuotisjaksoa, joka johti ensimäiseen riemuvuoteen, +alettava laskea heidän tulostansa Kaanaaseen. Tämä hyvin perusteltu +otaksuma saa täyden vahvistuksen Herran sanassa: "Kun te tulette siihen +maahan, jonka minä teille annan, niin maa pitäköön Herralle lepoa. +Kuusi vuotta pitää sinun peltosi kylvämän, ja kuusi vuotta viinimäkesi +leikkaaman, ja sen hedelmät kokooman, mutta seitsemäntenä vuonna [tulon +jälkeen maahan] pitäköön maa Herralle sen suuren lepopyhän, jona ei +sinun pidä kylvämän sinun peltoasi, taikka leikkaaman sinun +viinimäkeäsi." Siis alkoi se jakso, jossa oli seitsemän kertaa +seitsemän, tahi neljäkymmentäyhdeksän vuotta (7X7=49) _heti_ kulua, ja +viideskymmenes vuosi tulon jälkeen Kaanaaseen oli ensimäinen +esikuvauksellinen Riemuvuosi. + +[Muutamat ovat esiintuoneet sen ajatuksen, että kun kuusi vuotta kului +sotiin, ennen kuin maan jakaminen päätettiin, ei riemujaksojen +laskeminen voinut alkaa sitä ennen. Mutta ei, he tulivat maahan, kun +menivät Jordanin yli, ja käsky kuuluu: "Kun te tulette siihen maahan", +eikä: Kun te olette jakaneet maan. Maa jaettiin pala palalta näiden +kuuden vuoden aikana, mutta he eivät saaneet _omistaa_ koko maata näinä +vuosina, eikä jonkun aikaa sen jälkeenkään -- ennenkuin viholliset +olivat karkotetut, joka ei eräissä suhteissa koskaan tapahtunut. (Katso +Josua 18: 2, 3; 17: 12, 13; 23: 4, 7, 13, 15). Siis jos olisivat +jättäneet jaksojen laskemisen alottamisen kunnes täydellisesti olisivat +omistaneet koko maan, eivät he milloinkaan olisi voineet sitä alkaa.] + +Me näemme kääntymällä ajanlaskulliseen tauluun, että 969 vuotta kului +tulosta Kaanaaseen aina seitsenkymmenvuotiseen autiona oloon asti. + + Maan jakamiseen............. 6 vuotta + Tuomarien aikakausi......... 450 " + Kuninkaiden aikakausi....... 513 " + Yhteensä 969 " + +Me saamme tietää montako riemuvuotta olivat pitäneet siihen asti +jakamalla 969 vuotta 50:nellä. Viisikymmentä sisältyy yhdeksäntoista +kertaa 969:sään, joten se siis oli riemuvuosien luku, ja jälellä olevat +19 vuotta ilmottavat meille, että yhdeksästoista, joka oli viimeinen +esikuvauksellisista Riemuvuosista, oli juuri yhdeksäntoista vuotta +ennen maan autiona olemisen ja heidän, Baabelin vankeudessa olonsa +alkua, ja yhdeksänsataaviisikymmentä vuotta Kaanaaseen tulon jälkeen. + +Siis silloin, tasan yhdeksäntoista vuotta ennen heidän maansa +"seitsenkymmenvuotista autiona oloa" viimeisen riemuvuoden -- +yhdeksännentoista loputtua -- _alettiin laskea_ suurta 2500 vuoden +(50X50=2500) jaksoa; ja tulee olemaan aivan yksinkertainen asia saada +selville, milloin nämä 2500 vuotta päättyivät ja milloinka siis +kahdestuhannesviidessadas vuosi, suuren vastakuvauksellisen riemuajan +alkaminen, alkoi. Niinkuin seuraa: -- + + Viimeisestä tahi yhdeksännestätoista + Riemuvuodesta maan autionaolemiseen................ 19 vuotta + Autiona olemisen aika.............................. 70 " + Siitä ajasta, jolloin Kyyro asetti Israelin kansan + ennalleen, siihen vuoteen, jota nimitetään A.D. + (Anno Domini -- Herramme vuosi).................... 536 " + ____ + Siis heidän viimeisestä riemuvuodestaan vuoteen 1 . 625 " + Niiden vuosien lukumäärä, joita tarvitaan v:sta 1 + täyttämään 2500 vuotisjaksoa...................... 1875 " + Viimeksi pidetystä Riemuvuodesta -- ____ + Yhteensä 2500 " + +Siten huomaamme, että _kahdestuhannesviidessadas_ vuosi alkoi v. 1875 +alussa, joka juutalaisen porvarillisen ajan mukaan laskettuna (3 Moos. +25: 9) alkoi noin lokakuussa 1874. Jos siis suuri riemuaika olisi +kestänyt vaan _yhden vuoden_, olisi se, esikuvansa lailla, alkanut +lokakuussa 1874, 2499 vuoden lopulla, ja päättynyt lokakuussa 1875. +Mutta tämä ei ole esikuva, vaan todellisuus: se ei ollut _riemuvuosi_, +vaan vastakuvauksellinen aika _kaiken ennalleen asettamisen tuhatta +vuotta_, jotka alkoivat lokakuussa 1874. + +Siten näemme, ettei Israelin Riemuvuosi ainoastaan selvästi ja +nimenomaan esikuvannut suuria "_kaiken ennalleenasettamisaikoja_, +joista Jumala on puhunut kaikkien pyhäin profeettainsa suun kautta +maailman alusta asti", vaan ilmaisee myöskin sen laskemistapa yhtä +selvästi vuosiluvun maan suuren Riemuvuosikauden alkamiselle. Jos emme +omaksu näitä päätelmiä, emme huomaa muuta vaihtoehtoa, kuin että tämä +esikuva hävisi täyttämättä, vaikka Herramme mitä varmimmin sanoi, ettei +niin voinut käydä -- että maan ja taivaan olisi helpompi hukkua kuin +ainoankaan kirjaimen tahi rahdun häviäminen täyttymättä. (Matt. 5: 18.) +Me omaksumme ne tosiasiat, jotka tällä tavalla ovat jumalallisesti +ilmotetut, miten hämmästyttäviä ne johtopäätökset ovatkaan, jotka +niistä järjellisesti täytyvät johtua. + +Mutta mitkä ovat ne päätökset, joihin näistä Raamatun opetuksista +tullaan? Ajatelkaamme järjen kannalta, mitä tästä täytyy seurata, ja +katselkaamme sitten, antavatko toiset Raamatun paikat tukea, taikka +vastustavatko ne näitä johtopäätöksiä. Ensiksi päätämme, että kun hetki +on tullut ennalleenasettamisaikojen alkamiselle, niin silloin on hetki +myös tullut _suuren ennalleenasettajan_ läsnäololle, Tämä olisi hyvin +järkevä väitös, mutta siitä tulee paljon enemmän kuin väitös, kun +apostolin varma, henkeyttämä lausunto vahvistaa sen sanoessaan: "_jotta +(kun_ engl. Raam.) Herran [Jehovan] kasvoilta, _koittaisi virkistyksen +ajat_... ja hän lähettäisi teitä varten määrätyn Kristuksen Jeesuksen. +Hänet oli taivaan otettava vastaan ja pidettävä niihin aikoihin asti, +_jolloin kaikki asetetaan kohdalleen (ennalleen)_ ja joista Jumala on +ammoisista ajoista asti puhunut pyhäin profeettainsa suun kautta." -- +Apt. 3: 19--21. + +[Se ajatus, joka on pohjana tälle lausetavalle, on tavallinen meillä ja +oli paljon tavallisempi itämaalla muinoin; kasvonsa näyttäminen oli +merkki hyväntahtoisuudesta, ja selkänsä kääntäminen oli epäsuosion +merkki. Niin oli kirjotettu Herrastamme ensimäisessä tulemisessa, että +"me peitimme kasvomme" häneltä, s.o. hävettiin eikä tahdottu tunnustaa +häntä. Samalla tavalla sanotaan Jehovasta, "ettei hän tahtonut katsella +syntiä" ja peitti kasvonsa syntiseltä. Mutta nyt, kun _lunastushinta_ +on maksettu, odottaa Jehova määrättyä aikaa, ollakseen armollinen. +Silloin hän ei enää tule olemaan epäsuosiollinen ihmisille, eikä +kohtele heitä syntisinä, kääntäen selkänsä, vaan tulee lähettämään +heille virvotusta kasvoistansa, suosiotansa, ja tulee lähettämään +Jeesuksen, asiamiehensä kaiken ennalleenasettamisessa. Sama ajatus on +englantilaisessa laulussa: "Käännä kasvosi puolemme, niin kaikki on +valoisaa".] + +Ainoastaan tässä henkeyttämässä lausunnossa, on meillä selvä todistus, +että _hetki on tullut_ Herramme toiselle tulemiselle, kun _hetki oli +tullut_ ennalleenasettamisaikojen alkamiselle, s.o. lokakuussa 1874, +niinkuin riemuvuosijärjestelmästä ilmenee. Näyttää todella olevan +epäilemätöntä, että Riemuvuosi, kaiken muunkin tavalla tässä +armotaloudessa järjestettiin "_meidän_ sovitukseksemme, [_meidän_ +opetukseksemme], jotka olemme joutuneet maailman loppuaikoja elämään." +(1 Kor. 10: 11.) Yksi asia näyttää selvältä -- ellei se ole hyödyksi +meille, on se tähän asti ollut melkein hyödytön; sillä Raamattu +ilmottaa meille, etteivät juutalaiset milloinkaan täydellisesti ja +oikealla tavalla pitäneet esikuvaa, edes yhdeksänätoista ensimäisenä +Riemuvuonna. (3 Moos. 26: 35.) Heille oli epäilemättä melkein +mahdotonta hillitä voitonpyyntiään. Se järjestettiin kaikkien +ennustusten ja esikuvien tapaisesti, epäilemättä heittämään valoa, +milloin ja missä sitä tarvittiin vanhurskasten tielle -- johtamaan +Kristuksen ruumiin "jalkoja". + +Muistutelkaa nyt, mitä näytettiin edellisessä luvussa Herramme +palaamisen ja ilmestymisen tavasta, ettette loukkautuisi väärien +käsityksien johdosta, mitä tähän kohtaan tulee. Muistakaa myös, että +"niinkuin oli Noan päivinä, niin on myös ihmisen Pojan _läsnäolo_ +[kreik. _parusia_] oleva; sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä +ennen vedenpaisumista -- -- _eivätkä tietäneet_ -- -- -- niin on myös +ihmisen Pojan läsnäolo oleva." (Matt. 24: 37--39.) Muistakaa myös, mitä +me jo olemme oppineet henkeyttämästä lähteestä, että nimittäin +ainoastaan ne, jotka uskollisesti pitävät katseensa kiinnitettyinä +vahvaan profeetalliseen sanaan ja rakastavat ja odottavat hänen +ilmestymistänsä, _saattavat_ huomata hänen läsnäolonsa, kunnes hän +ilmaisee sen maailmalle "tulen liekissä ja kostaa" -- suuren hädän +aikana. Se asianhaara siis, ettei _hänen läsnäolonsa ole_ tunnettu eikä +yleisesti huomattu maailman, eikä edes kristittyjenkään keskuudessa, ei +millään tavalla vastusta tätä totuutta. Maailma ei usko ennustuksiin, +eikä luonnollisestikaan saata nähdä mitään sen valossa. Ja haaleat +kristityt (ja sellaisia on suurin enemmistö) eivät kiinnitä mitään +huomiota "vahvaan profeetalliseen sanaan"; ja useat, jotka tunnustavat +valvovansa, lukevat ennustuksia vanhojen ja kauvan suosittujen +eksytyksillä värjättyjen silmälasien läpi ja surkean taikauskon +himmentämillä silmillä. Kaikkien sellaisten on mentävä suuren Lääkärin +luokse saamaan vähäsen nöyryyden silmävoidetta (Ilm. 3: 18) ja kerran +kaikkiaan heitettävä pois inhimillisten perimätietojen värjätyt +silmälasit ja kaikki omat ja toisten tieteisopit, jotka eivät ole +yhtäpitäviä Jumalan Sanan todistuksen kanssa. + +Mutta ei maailman tietämättömyys ja epäusko tahi se haalea +välinpitämättömyys ja ennakkoluuloisuus, jota suuri enemmistö +kristityiksi tunnustautuvia osottavat, tule olemaan kompastuskivinä +Jumalan valituille -- niille, jotka yksinkertaisella lapsellisella +uskolla ottavat vastaan hänen siunatun sanansa todistuksen. Sellaiset +eivät voi kompastua; eikä myöskään ole mahdollista, että _he_ voisivat +eksyä. Uskonsa kautta ja Jumalan johtamina tulevat sellaiset voittamaan +kaikki. Älkää peljätkö, te kallisarvoiset jalokivet, jotka Herra itse +on valinnut, nostakaa päänne ja iloitkaa, tietäen, että teidän +pelastuksenne, teidän korotuksenne ja kirkkautenne lähestyy. -- Luuk. +21: 28; 12: 32. + +Toinen asia, jota oli syytä odottaa, jos ennalleenasettamisajat +todellakin alkoivat 1874, ja jos Herramme toisen läsnäolon aika silloin +oli tullut, oli se, että niiden, jotka valvoivat, tuli nähdä muutamia +huomattavia merkkejä siitä, mitä Raamattu sanoo olevan hänen +läsnäolonsa ajan ensimäisiä toimenpiteitä. Tähän kuuluu evankelisen +ajan hedelmän korjaaminen, hänen valittuinsa kokoominen (hengelliseen +yhdistykseen ja yhteyteen) ja ainakin muutamia valmistavia +toimenpiteitä Kristuksen valtakunnan pystyttämiseksi. Muutamiin näihin +merkkeihin olemme jo lyhykäisesti viitanneet; mutta tässä kohdassa on +niin paljon huomattavaa, että me jätämme sen käsittelyn seuraavaan +lukuun. Seurakunnan elonkorjuu on totisesti jo käsissä. Vehnää +erotetaan parhaillaan lusteista; ja asiat maailmassa alkavat +kiireellisesti järjestyä Kristuksen valtakunnan pysyväistä +pystyttämistä varten. Ennustetut merkit tulevat täydellisesti sillä +tavalla ja siinä järjestyksessä, jossa niistä on edeltäkäsin sanottu, +selvästi ilmotettaviksi niille, jotka valvovat; mutta tämän jätämme +tällä kertaa -- sillä me tahdomme ensin tuoda esille toisia +profeetallisia todistuksia. Lienee kylliksi tässä sanoa, että +"viikate" tämän ajan "elonkorjuussa" on totuus, samoin kuin se oli +juutalaistenkin "elonkorjuussa"; ja "enkelit" eli lähettiläät, jotka +nyt käyttävät viikatetta, ovat Herran opetuslapset eli seuraajat, +vaikka muutamat heistä nyt, niinkuin silloinkin hyvin vähän aavistavat, +sen työn suuruutta, jota _he_ toimittavat. + + + +Vakuuttavia profeetallisia todistuksia. + + +Vaikka yllämainittu todistus, sellaisena kuin se seisoo, on vahva ja +selvä, esitämme nyt _profeetallisen todistuksen_, joka vahvistaa sen, +että aloimme laskea suuren (50X50) jakson oikeasta kohdasta. +Taivaallinen Isämme tiesi, millä pelvolla ja vapistuksella meidän +uskomme ottaisi vastaan näitä ylenmäärin suuria ja kalliita lupauksia, +sentähden hän onkin moninkertaisesti vahvistanut sen jo itsessään lujan +todistusten ketjun, joka meillä on laissa, antamalla lisätodistuksia +profeettainsa kautta. Ja meidän kallis Lunastajamme ja Herramme, joka +ojentaa meille tämän ketjun, ja jonka _läsnäoloa_ tämä todistus osottaa +meille, näyttää sanovan, kun hän tulee luoksemme tuhatvuotispäivän +varhaisessa aamusarastuksessa, niinkuin hän kerran sanoi Pietarille +(Matt. 14: 25--32): "Sinä heikko-uskoinen, miksi sinä epäilet? Tiedä, +että olen henkiolento, jota eivät ihmissilmät enää näe. Minä ilmotan +itseni tällä tavoin Sanan lampun valossa ymmärryksesi silmille, että, +kun tulevina päivinä olen kävelevä maailmanhädän äärettömän +myrskyisellä merellä, _sinä_ et tarvitsisi peljätä, vaan voisit olla +turvallisella mielin." Muista, minä se olen, äläkä pelkää sentähden. + +Tämä todella ihmeellinen profeetallinen vahvistus, jota nyt lähdemme +tarkastamaan, oli kätkettynä omaan yksinkertaisuuteensa, kunnes käsitys +ja sovitus Riemuvuoden esikuvauksellisuudesta, sellaisena kuin se +ylempänä on esitetty, antoi sille merkityksen. + +Sitä seitsenkymmenvuotista ajanjaksoa, jota tavallisesti kutsutaan +Baabelin _seitsenkymmenvuotiseksi vankeudeksi_, nimitetään Raamatussa +maan _seitsemäksikymmeneksi autiona olon vuosiksi_. Tästä autiona +olemisesta oli Jumala jo ennakolta sanonut profeetta Jeremian kautta +näillä sanoilla: -- "Ja koko tämä maa on oleva autiona ja +kauhistuksena, ja... saavat palvella Baabelin kuningasta +seitsemänkymmentä vuotta." (Jer. 25: 11.) "Sillä näin sanoo Herra: kun +Baabelille on täysin seitsemänkymmentä vuotta kulunut, etsin minä teitä +ja toteutan teissä minun hyvän sanani, tuottaen teidät tähän +paikkaan."; (Jer. 29: 10.) 2:ssa Aikak. 36: 17--21 on tämän ennustuksen +täyttyminen kerrottu; ja syyksi, _miksi_ se juuri oli seitsemänkymmentä +vuotta ja miksi maa tehtiin kokonaan _autioksi_, mainitaan seuraavaa: +"Niin hän saattoi heidän päällensä Kaldealaisten kuninkaan +[Nebukadnesarin, Baabelin kuninkaan]. ... Ja ne, jotka olivat miekalta +pääsneet, vietiin Baabeliin; ja he olivat hänen ja hänen poikainsa +orjat siihen asti kunnes Persialaiset pääsivät valtaan: että +täytettäisiin Herran sana, puhuttu Jeremian suun kautta, -- _siksi kuin +maa oli maksanut sabbattinsa. Sillä koko hävityksen aikana oli lepo, +siihen asti kuin seitsemänkymmentä ajastaikaa täytettiin_." + +Tästä näemme, että Israel oli laiminlyönyt oikealla tavalla pitää +sabbattivuotensa, joista Riemuvuodet olivat tärkeimmät. Oli todellakin +niin erinomaisen ahneelle kansalle vaikea koetus totella taivaallista +Kuningasta, kun heitä käskettiin antamaan maan levätä, antamaan takasin +entisille omistajille maapalstoja, jotka olivat ansaitut ja joita oli +monta vuotta omistettu, ja antaa palvelijoille heidän vapautensa +takasin -- etenkin, kun tottelevaisuutta vaan käskettiin, eikä +pakottamalla pakotettu. Jumala oli edeltäkäsin varottanut heitä +Mooseksen kautta, että jos he olisivat tottelemattomia niitä lakeja +vastaan, joita he kansana olivat velvoittautuneet tottelemaan, +rankaisisi hän heitä siitä. Samassa luvussa, jossa hän puhuu +_seitsemän_ (kerran) _ajan_ rangastuksesta pakanavallan alla, +sanoo hän heille myös, että jos he laiminlöisivät vuosisabbatit, +rankaisisi hän heitä siitä _jättämällä heidän maansa autioksi_. (Ja +_seitsenkymmenvuotinen autiona oleminen_, oli myös todellisesti +_seitsemän pakana-ajan_ alkaminen, kuten jo on näytetty.) Herran uhkaus +kuului näin: "Maanne on tuleva kylmille ja kaupunkinne raunioiksi. +Silloin kelpaa maalle (saa maa) sabbattinsa, niinkauvan kuin se autiona +on ja te olette vihollisten maalla, -- -- -- _koska_ se ei saanut pyhää +pitää teidän sabbattivuosinanne, kun te asuitte siellä." -- 3 Moos. 26: +33, 34, 35, 43. + +Jumala salli vähäksi ajaksi heidän puoli tiehen menevää, ja puolesta +sydämestä lähtevää tottelevaisuuttansa, mutta otti heidät lopulta +kokonaan pois maasta, teki sen autioksi, ettei sinne jäänyt yhtäkään +asukasta, ja antoi sille _täyden luvun_ Riemuvuosia -- ei ainoastaan +niistä, joita he vaillinaisesti olivat pitäneet, vaan myös koko siitä +määrästä tulevaisuudessa, joka hänen järjestyksensä mukaan oli kuluva, +kunnes vastakuvallinen Riemuvuosikausi, ennalleenasettamis- eli +tuhatvuotiskausi oli alkava. Ja koska esikuvauksellisien Riemuvuosien +_kokonaisluku_, jotka olivat aijotut pidettäviksi ennen vastakuvan +alkamista, siten todistetaan olleen seitsemänkymmentä, annetaan meille +vielä toinenkin tapa, jolla voimme laskea ajan vastakuvan alkamiselle. +Tämän ennustuksellisen ilmotuksen mukainen laskeminen koko riemuvuosien +luvusta on yksinkertainen ja helppo; ja, niinkuin olemme odottaneetkin, +käyvät nämä tulokset _täydellisesti_ yhteen niiden kanssa, joita jo +olemme saaneet lain osottamalla laskutavalla. + +Kun koko luku on seitsemänkymmentä, ja Israel piti niistä puolinaisesti +yhdeksäntoista ennen autiona olemista, seuraa, että jälellä olevat +viisikymmentäyksi (70-19=51) osottavat ajan viimeistä, Israelin +vajanaisesti pitämästä riemuvuodesta, suureen vastakuvaan. +Mutta huomaa tässä eroavaisuutta laskutavassa. Lain vahvistamalla +laskutavalla laskimme tulevaiset, yhtähyvin kuin menneetkin +neljäkymmentäyhdeksänvuotisjaksot _lisäämällä_ viidennenkymmenennen eli +Riemuvuoden; sillä laki esittää asiat sellaisina kun ne olisivat +olleet, jos israelilaiset olisivat pitäneet ne oikealla tavalla. Mutta +ennustus kertoo asiat juuri sellaisina, kuin ne todellisuudessa tulevat +tapahtumaan. Muistakaamme, että nyt tutkimme _profeetallista_ +lausuntoa, ja niinmuodoin on meidän laskettava nämä jaksot sellaisina, +kuin ne todellisuudessa _ovat olleet_ -- neljäkymmentäyhdeksän vuoden +jaksoja ilman Riemuvuosia; sillä israelilaiset eivät pitäneet +ainoatakaan Riemuvuotta heidän yhdeksännentoista Riemuvuotensa jälkeen. +Yhdeksällätoista ensimäisellä jaksolla oli Riemuvuodet, mutia +seuraavilla viidelläkymmenelläyhdellä ei niitä ole ollut; meidän on +siis laskettava viisikymmentäyksi neljäkymmentäyhdeksän vuotista +jaksoa, tahi 2,499 vuotta (49X51=2499) viimeisestä Israelin kansan +pitämästä esikuvauksellisesta Riemuvuodesta vastakuvaan. Tämä laskelma, +ollen kokonaan riippumaton toisesta, päättyy tarkalleen samoin kuin +ylempänä tarkasteltu lain laskutapa -- lokakuuhun 1874. + +Esittäkäämme tämä viimeinen todistus muutamien tähden toisessa muodossa +seuraavalla tavalla: -- Täysi luku riemukausia, joita Jumala oli +määrännyt, oli seitsemänkymmentä, kuten selvästi näkyy ilmotuksista +maan _seitsenkymmenenvuotisen autiona olemisen syystä_. Tämä käsittää +niinhyvin niitä, joita Israel oli pitänyt tyydyttävällä tavalla, ja +joita oli, kuten olemme nähneet, yhdeksäntoista, kuin myös niitä, +joiden sitten piti seuraaman, vastakuvaan asti. Tahdomme nyt laskea ne +kaikki niiden alusta, tulosta Kaanaseen, ja katsella mihin ne +päättyvät. + + 19 jaksoa Riemuvuosineen (kukin 50 vuotta)......... 950 vuotta + 51 jaksoa ilman riemuvuosia (kukin 49 vuotta)...... 2499 " + 70 jaksoa käsittävät siis ajan joka on............. 3449 " + +Tämä 3499 vuoden aikakausi, laskettuna Kaanaaseen tulosta, päättyy, +kuten yllämainittukin lokakuuhun vuonna 1874 seuraavasti: + + Kaanaaseen tulosta maan jakamiseen................. 6 vuotta + Tuomarien aikakausi kuningas Sauliin............... 450 " + Kuninkaiden aikakausi.............................. 513 " + Autionaolemisen aika............................... 70 " + Ennalleenasettamisesta A.D:hen..................... 536 " + Vuosien koko luku siihen vuoteen, joka on tunnettu ____ + nimellä A.D. (vuosi 1)............................. 1575 " + Vuosi A.D. jälestä, joita vaaditaan täyttämään 3449 + vuoden pituista yllämainittua aikakautta on 1874 + täyttä vuotta, jotka päättyvät (juutalaisten aikana) + lokakuussa,........................................ 1874 " + 70 jakson aikakausi, kuten yllä on osotettu, + riemujärjestelmän alusta Kaanaaseen tullessa + kunnes vastakuva, suuri riemukausi eli ____ + ennalleenasettamisajat alkoivat lokakuussa 1874.... 3449 " + +Johdonmukainen päätös on helposti tehty, jos nämä asiat otetaan vastaan +jumalallisena järjestelynä. Ja jos ne eivät ole Jumalan järjestämiä, +mistä ne sitten tulevat? Me emme _lisää_ niitä henkeyttämään Sanaan; me +ainoastaan löydämme ne _siinä_ kaikessa yksinkertaisuudessaan ja +ihanuudessaan, ja kaiken muun kallisarvoisen ja runsaan aarreaitasta +tulevan ravinnon lailla, jota Herramme nyt tarjoaa lupauksensa mukaan +(Luuk. 12: 37), on tämä ravinto "vahvaa ruokaa" -- jota ei ole +erityisesti aijottu "pienille lapsille Kristuksessa", vaan +kehittyneimmille, "joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet" +(Hebr. 5: 14) erottamaan ja panemaan arvoa tälle ravinnolle "aikanaan." +Jos nämä asiat eivät ole jumalallista järjestelmää, mistä johtuvat ja +mitä varten ovat sitten nuo kaksinkertaiset todistukset, jotka +vastaavat ja vahvistavat toisiansa niin täydellisesti? Tullaksenne +vakuutetuiksi niiden jumalallisesta järjestelystä, tulee huomata, ettei +näitä autionaolemisen seitsemääkymmentä sabbattivuotta millään muulla +paikalla eikä millään muulla tavalla saada käymään yhteen suuren +Riemukausijakson (50X50) kanssa. Koettakaa sitä. Tutkikaa sitä. +Otaksukaa _yksi_ ainoakaan joko erehdys tahi muutos niissä +yhdeksässätoista Riemuvuodessa, joita Israel piti; otaksukaa, että +kahdeksantoista (yksi _vähemmän_) tahi kaksikymmentä (yksi _enemmän_) +oli kulunut ennenkuin seitsenkymmenvuotinen autionaoleminen alkoi. +Laskekaa, ja Te saatte nähdä, ettei näitä _kahta todistussarjaa_, jotka +niin täydellisesti käyvät yhteen sen todistuksen kanssa, että vuosi +1875 (alkaen lokakuussa 1874) on ennalleenasettamisaikojen alkamisvuosi +ja niinmuodoin se vuosiluku, jonka jälkeen voimme tietää, etteivät +taivaat enää pidätä Herraamme, suurta ennalleenasettajaa, voida +pakottaa käymään yhteen missään muussa kohden, tekemättä väkivaltaa +itsellensä, ajanlaskulle ja toisille ennustuksille, joita emme tähän +asti ole tutkineet. + +Jos nämä ajanennustukset opettavat jotain, niin opettavat ne sen, että +suuri Riemukausi, kaiken ennalleenasettamiskausi, on alkanut, ja että +jo olemme tuhatvuotiskauden alussa samoin kuin evankelikauden +"elonkorjuussa" -- jotka ajat tunkeutuvat toistensa alueelle +neljäkymmentä vuotta -- "vihan päivässä." Olemme jo (vuonna 1888, +jolloin kirja kirjotettiin), eläneet neljätoista vuotta tätä vihan +neljäkymmenvuotispäivää; ja varustukset taistelua varten edistyvät +nopeasti. Samalla menolla kuin nykyään tulevat seuraavat +kaksikymmentäkuusi vuotta (laskettuna vuodesta 1888) olemaan riittävän +pitkä aika kaiken sen toimittamiselle "mikä on kirjotettu." + +Älköön kukaan lukijoistamme hätiköimällä otaksuko, ettei ympärillämme +ole ennalleenasettamismerkkejä, taikka, ettei Vanhurskauden aurinko +vielä kultaa Sionin vartiotorneja ja valaise maailmaa. Ajatelkoon hän +päinvastoin, että me jo olemme siinä päivässä, jolloin se, mikä on +salattua, alkaa tulla päivän valoon; ja muistakoon hän, että ensimäinen +ennalleenasettamistyö oikeastaan on sen vanhan ja lahoneen rakennuksen +alasrepimistä, joka seisoo sillä paikalla, johon uusi on rakennettava. +Muista, että hellinkin lääkäri usein ensimäiseksi työkseen aukasee +haavat, puhdistaa ja sahaakin pois, aina potilaan tilan mukaan, jotta +parantuminen tapahtuisi sitä perusteellisemmin. Että sellainen +aiheuttaa tuskaa, ja ettei potilas aina sillä kertaa käsitä sen +tarpeellisuutta, tuskin tarvinnee kellekään huomauttaa; ja niin on +suuren Lääkärin, Ennalleenasettajan ja Elämänantajan ja hänen työnsä +kanssa: hän haavottaa parantaakseen, ja hätä ja seulominen +Seurakunnassa ja maailmassa on vaan tarpeellista leikkaamista ja +puhdistamista ja erittäin tärkeä osa ennalleenasettamistyössä. + +Esikuvassa oli puhallettava riemupasuunaa, kun Riemuvuosi alkoi, +ilmottaakseen vapautta maassa sen _kaikille_ asukkaille. (3 Moos. 25: +10.) Vastakuva aletaan (esikuvauksellisen) "seitsemännen pasuunan" eli +"Jumalan pasuunan", "viimeisen pasuunan" soidessa. Se on todella suuri +pasuuna; se ilmottaa vapautta jokaiselle vangille; ja vaikkakin se +ensin merkitsee monen loppuun kuluneen vaatimuksen ja oikeuden +luopumista, ja yleistä sekasorron aikaa sekä vanhojen tapojen +höllentyrnistä, j.n.e., niin on sen täysi sisällys, kun se oikein +käsitetään, _hyviä uutisia "suuresta ilosta, joka on tuleva kaikille +kansoille_." + +Tämän liikkeen ollessa vielä alussaan, tulee jokainen, joka kuulee +uuden armotalouden riemupasuunan, vallatuksi jostakin sen monista +äänistä, eikä lainaa korvaansa enää millekään muulle äänelle. Joku +huomaa tarpeelliseksi ja anoo uudistuksia hallitustoimissa, seisovien +sotajoukkojen ja niiden aiheuttamien painostavien verotaakkojen +poistamista. Toinen anoo ylimystön kunnianimien poistamista ja tahtoo, +että jokainen mies on saava miehuullisien ominaisuuksien mukaisen +tunnustuksen. Toiset anovat maanomistusjärjestelmän poistamista ja +vaativat, että maata niinkuin alussa on omistettava tarpeen ja kyvyn +mukaan ja siinä määrin kuin haluaa viljellä sitä. Toiset vaativat +raittiusreformeja ja koettavat kielto- ja muiden lakien kautta, joita +Seurat lain ja järjestyksen pystyttämiseksi valvovat, kahlehtia sitä +suurta pahaa, jota juoppoudeksi nimitetään, ja alkavat sitoa niiden +käsiä, jotka rakkaudesta rahaan ovat valmiit kietomaan, orjuuttamaan ja +turmelemaan vertaisiansa, jotka, iskien petohampaansa heidän +heikkouksiinsa ahmivat ja elävät loistavasti heidän verestänsä. Toiset +perustavat ihmisystävällisiä ja julmuutta vastustavia seuroja +estääkseen niitä, joilla on siihen tilaisuutta, tekemästä pahaa +heikoille ja sellaisille, jotka ovat toisista riippuvaisia. Toiset +perustavat seuroja vastustaakseen pahaa ja turmelevaa kirjallisuutta. +Toiset perustavat väärennyksiä vastustavia seuroja, tarkastaakseen +ravintoaineiden väärentämistä ja paljastaakseen, syyttääkseen ja +rangastakseen niitä, jotka suuremman voiton halusta väärentävät +ravintoaineita, vieläpä tekevät ne terveydellekin vahingollisiksi. +Lakeja laaditaan kansan hengen ja terveyden suojelemiseksi. +Kaivostyömiehien on saatava raitista ilmaa, maksoi mitä maksoikaan; +heillä täytyy olla kaksi uloskäytävää tulenvaaran tähden. Työmiehet, +jotka ovat kykenemättömiä auttamaan itseään ja valitsemaan työpaikkoja, +ovat yleisien lakien huolenpidon esineinä. Heidän palkkojansa ei enää +voida maksaa milloin työnantaja haluaa ja kauppapuotiosotuksilla, vaan +laki vaatii nyt, että heidän on saatava palkkansa ainakin joka +neljästoista päivä selvässä rahassa. Heitä ei enää saa tunkea +asuntoihin, joissa olisivat alttiita tulenvaaran sattuessa, joko +palamaan kuoliaiksi tahi hyppäämällä ulos tekemään itsensä +raajarikkoisiksi koko loppu-ijäkseen; sillä hengenpelastusportaita +täytyy lain mukaan löytyä, ja jokaisesta kuolemantapauksesta tahi +ruumiin vammasta, joka on aiheutunut huolimattomuudesta työnantajan +puolelta, on tämä edesvastuussa, ja voidaan häntä rangasta joko +sakoilla, vahingonkorvauksella tahi vankeudella. Rikkaita yhdistyksiä, +jotka omistavat rautatie- ja höyrylaivaliikenteitä, pakotetaan pitämään +huolta _kansan_ hengestä ja eduista, köyhien samoin kuin rikkaittenkin. +Nämä uudistukset ovat tuloksia kansain herättämisestä tiedon ja +vapauden riemupasuunan kautta, eikä niitä voida laskea pelkäksi +hyväntahtoisuudeksi parempiosaisten puolelta. Sillä vaikka kaikki +ne, suositussa tahi rikkaitten luokassa, joilla on myötätuntoa +kanssa-ihmisiään kohtaan, ja sellaiset, jotka rakastavat vanhurskautta, +saattavat iloita näistä alkavista uudistuksista ja tekevätkin sen, +antavat kumminkin toiset, ja ne ovat enemmistönä, hyvin vastahakoisesti +perään ja ainoastaan pakosta. Totta on, etteivät sellaiset lait vielä +ole saavuttaneet mitään täydellisyyttä, eivätkä vielä ole yleisiäkään; +mutta ne alotteet, joita olemme huomanneet, ilahduttavat sydämiämme ja +ovat enteinä siitä, mitä on odotettavissa nöyrän ja vaatimattoman +korottamisesta, ja ylpeän alentamisesta, kun riemujärjestelmät ovat +täydessä toimessa. Tämä kaikki on osa siitä uudistusliikkeestä, joka +alkaa maan suuren Riemukauden. Ja vaikka paljon on vaadittu ja paljon +on vähitellen myönnetty, niin eivät kumminkaan keisarit ja kuninkaat ja +kuningattaret -- valtiolliset, yhteiskunnalliset, uskonnolliset ja +raha-asiat -- tahdo alistua tuon suuren tasottamistyön alaisiksi tänä +riemu- tahi ennalleenasettamisaikana ilman suurta ja vakavaa +vastustusta, ilman sellaista taistelua, jonka Raamattu näyttää olevan +oven edessä, ja joka, vaikka onkin vaikea, on välttämätön ja lopulta +tulee johtamaan hyvään. + +Tietämättömät ja kiihkeät ajavat tosin joskus "_vapautta_ maassa" +mahdottomassa määrässä liian pitkälle; ja kumminkin on kaikki tämä osa +välttämättömästä riemukiihkosta, jonka tietämättömyys ja sorto +menneisyydessä ovat aiheuttaneet. Eivät muut kuin Herran "pieni lauma" +ole tietoisia ennalleenasettamisen valtavasta kannattavuudesta. Nämä +ovat pienempiä muutoksia, ihmisten vähemmän tärkeiden asioiden kuntoon +panemista, mutta he näkevät myös sellaista, jota ei voida nähdä muulta, +kuin Jumalan Sanan kannalta -- että suuren Orjaisännän, Synnin, valta +tulee riisuttavaksi, että kuoleman vankila tulee avattavaksi, ja +jokaiselle vangille annettava vapaalippu, joka on allekirjotettu suuren +Lunastajan ja Ennalleenasettajan, Jumalan Pojan kalliilla verellä, +Hänen, joka ottaa pois maailman synnin. Iloisia sanomia _tulevat_ nämä +_olemaan_, ei ainoastaan niille, jotka elävät, vaan myös niille, jotka +ovat haudoissansa. Ennen tämän suuren Riemukauden loppua saattaa +jokainen ihmisolento tulla kokonaan vapaaksi, mennä takasin ihmisen +ensimäiseen tilaan, joka oli "sangen hyvä" ja saada takasin Kristuksen +kautta kaiken, joka Aadamissa kadotettiin. + + * * * * * + + Riemuvuosi. + + Soittaos torvehen. + Soi laulu riemun, soi. + Kas kaikkein kansojen + nyt onnen päivä koi: + On Riemuvuosi tullut nyt, + koht' synnin valta päättynyt. + + Jeesuksen veri tuo + velkamme pyyhki pois. + Riemun se myötään suo, + jotta vaan laulu sois: + On Riemuvuosi tullut nyt, + koht' synnin valta päättynyt. + + Karitsaa kiittämään, + synnit mi maailman + ottaa pois tykkänään. + Kuullos siis lauluan: + On Riemuvuosi tullut nyt, + Koht' synnin valta päättynyt. + + Joukko, mi myytihin + hinnatta kuolohon, + saa elon takasin. + Jeesus sen taannut on: + On Riemuvuosi tullut nyt, + koht' synnin valta päättynyt. + + Pasuna seitsemäs + taivaisen tiedon tuo: + Kas aika autuas + vapaiksi vangit luo: + On Riemuvuosi tullut nyt, + koht' synnin valta päättynyt. + + + Kerran. + + Kerranpa valkeus paistaa. + Kerran on rauha vaan. + Sielu saa rauhaa maistaa, + pimeys kun poistetaan. + Taivasta kohti katso + kuinka jo kirkastuu! + Pilvien kautta loisto + silmiisi tunkeutuu. + + Kerranpa tuuli vieno + Kuumeesi pyyhkii pois, + jotta vaan tuoksu hieno + tielläsi aina ois. + Kerran ei myrskyt vieri. + Kerran on rauha vaan. + Kerran ei kyynel kieri, + Ei sorra murheetkaan. + + Toivottu valkeus kerran + voittavi synkeyden. + Tunkeutuu ääni Herran + myös kautta hautojen. + Ällös sä pelkää yötä, + jos kuinka synkkä lie. + vaan katso päivän työtä, + loistoon, kun koht' sun vie. + + Kerran ei pilvet varjoo. + Kerran jo poistuu yö. + Sen taivaan Herra tarjoo, + hetkensä kun vaan lyö. + Poistuvi murheen haamu. + Päättyvi synkkä tie. + Kerranpa riemun aamu + sun täyteen päivään vie. + + + + +SEITSEMÄS LUKU. + +RINNAKKAISET ARMOTALOUDET. + +Juutalainen aika evankeliajan esikuva. -- Merkillinen rinnakkaisuus eli +vastaavaisuus näiden kahden armotalouden välillä. -- Kuitenkin ovat ne +erilaiset. -- Kristillisen ajanjakson, vastakuvan, korkeampi etevyys. +-- Lihallisen ja hengellisen Israelin keskinäinen vertailu. -- Tärkeitä +rinnakkaisuuksia tarkastettu. -- Etenkin ajanrinnakkaisuuksia otettu +huomioon. -- Lihallisen Israelin suosion aikoja. -- Heidän suosiosta +erottamisensa aika. -- Ennustuksissa näytetty epäsuosion ajan olevan +suosion ajan pituisen. -- Apostolinen todistus, että heidän epäsuosion +aikansa on hengellisen Israelin korkean kutsumisen aika. -- Evankelisen +ajan pituus siten välillisesti, mutta selvästi näytetty. -- +Raamatullisen ajanlaskun, riemuvuositodistuksen, pakana-aikain ja +toisien ennustuksien sopusointu sen kanssa, mitä nämä rinnakkaisuudet +opettavat, on vastaansanomaton, lopullinen ja vakuuttava. + + +Edellisessä on kosketeltu sitä asianhaaraa, että Jumalan menettelytapa +Israelin kansaa kohtaan oli esikuvauksellista laatua. Kumminkin on +ainoastaan harvoilla kylliksi käsitystä siitä, miten täydellinen tämä +esikuva oli. Monet ovat epäilemättä huomanneet, että apostolit, etenkin +Paavali, kristillisen Seurakunnan opettamisessa usein ottavat huomioon +eräitä silmiinpistäviä näkökohtia esikuvasta ja vastakuvasta +juutalaisessa ja kristillisessä armotaloudessa. Mutta apostolin opin +lähemmästä tarkastelemisesta huomaa, ettei hän käytä ainoastaan +muutamia hajanaisia kuvauksia juutalaisesta taloudesta, vaan että hän +terävällä perustelemiskyvyllänsä esittää koko juutalaisen järjestelmän +Jumalan asettamaksi (jolloin hän kokonaan sivuuttaa vanhimpien +perimätiedot, jotka eivät kuuluneetkaan tähän järjestelmään) ja +näyttää, että se kaikissa piirteissään esikuvasi silloin alussaan +olevaa kristillistä armotaloutta ja selvimmin kuvasi Seurakunnan kulkua +evankelikaudella, sekä osotti sen ihanaa työtä tuhatvuotiskautena. + +Monet arvelevat, että juutalainen ja kristillinen aika itse asiassa +ovat aivan sama aika, ja että Jumala on alkanut valita kristillistä +Seurakuntaa aivan ihmisen ensimäisestä olemassaolon ajasta asti. Tämä +on vaikea erehdys, joka hämmentää ja estää monen totuuden oikean ja +selvän käsittämisen. Jeesus oli kristillisen Seurakunnan pää ja +edelläkävijä, joka seurakunta on hänen ruumiinsa. (Ef. 5: 23; Koi. 1: +24); niinmuodoin ei kenkään ennen häntä voinut olla Seurakunnan +jäsenenä. Jos joku oli käynyt hänen edellänsä, ei häntä mitenkään +voitaisi kutsua _edelläkävijäksi_. "Taivaallista kutsumusta" tulla +hänen kanssauhraajakseen ja lopulta kanssaperillisekseen hänen +kanssansa ei julistettu menneinä aikoina. (Ef. 3: 2, 5, 6.) Hyvät +miehet, jotka elivät ja kuolivat ennen lunastuksemme _todellista +maksamista_ kalliilla verellä, eivät tienneet mitään tästä +"ylhäisestä kutsusta." Ja koska Jumalan lahjat ja kutsumukset, ovat +ansaitsemattomia suosionlahjoja, ei heille, jotka kuuluvat toisiin +aikoihin, tapahdu mitään vääryyttä, kun ei samaa suosiota tarjota +heille. Suosio niitä kohtaan, jotka elivät menneinä aikoina, samoin +kuin niitä kohtaan, jotka elävät tulevassa ajassa, oli ja on kutsumus +maallisiin kunniapaikkoihin ja maalliseen ihanuuteen ja ijankaikkisesti +kestävään elämään maallisina (ihmis-) olentoina: evankelisen ajan +suosion ollessa kutsun taivaallisiin kunniavirkoihin ja ihanuuteen, +_luonnon muuttumiseen_ inhimillisestä jumalalliseen, ja voimaan ja +valtaan taivaassa ja maan päällä, Kristuksen kanssaperillisinä ja +apulaisina. Ja koska "Seurakunta, joka siten kutsutaan ulos, erotetaan +maailmasta ja kehitetään tänä aikana, tulee olemaan Jehovan aseena +hänen suuren aikakausisuunnitelmansa täydellisessä toimeenpanemisessa +-- suunnitelman, joka käsittää kaikkien etuja, ei ainoastaan +ihmiskunnan, vaan kaikkien luotujen taivaassa ja maan päällä -- ovat ne +valmistukset totisesti olleet ihmeellisiä, jotka menneinä aikoina +tehtiin sen jäsenien kasvattamista ja opettamista varten. Eikä ole +ollut vähemmän ihmeteltävä se huolenpitokaan, jolla näitä, jotka ovat +tänä aikana kutsutut jumalallisen kirkkauden _perillisiksi_, on +kouluutettu, pidetty kurissa, johdettu ja suojeltu pitkällä, vaikealla, +kapealla tiellä, jonka heidän Herransa ja Edelläkävijänsä ensin avasi, +ja jonka askeleissa heitä on neuvottu astumaan -- hänen esimerkkiänsä +seuraten." -- 1 Piet. 2: 21. + +Herramme käytti virka-aikansa kolme ja puoli vuotta kootakseen +Israelista, kouluuttaakseen ja opettaakseen niitä harvoja opetuslapsia, +joiden tuli muodostaa kristityn Seurakunnan sydän. Kun hän oli +jättämäisillänsä heidät yksin maailmaan, lupasi hän lähettää heille +pyhän Hengen, jonka koko aikakautena tuli johtaa Seurakuntaa kaikessa +totuudessa ja ilmottaa heille tulevaiset ja pitää heillä tuoreessa +muistissa, mitä hän oli opettanut -- joka lupaus alkoi toteutua +Helluntaina. On myös kirjotettu, että kaikki enkelit ovat palvelevia +henkiä lähetetyt niitä varten, jotka saavat autuuden periä (Hebr. 1: +14), ja että Herramme pitää erityisesti huolta heistä aikakauden +loppuun asti. (Matt. 28: 20.) Apostolien kaikki kirjotukset ovat +kirjotetut Seurakunnalle, eikä maailmalle, niinkuin eräät näyttävät +ajattelevan; ne ovat täynnä _erityisiä_ neuvoja, kehotuksia ja +varotuksia, jotka ovat tarpeellisia ainoastaan pyhille, jotka tällä +ajalla vaeltavat kaidalla tiellä. Ja Herramme ilmestyksen, jonka Jumala +antoi hänelle, kun hän oli mennyt kunniaan sisälle, lähetti hän ja +osotti [_osotti_ -- esitti merkeissä, esikuvissa, j.n.e.] +Seurakunnallensa palvelijansa Johanneksen kautta. (Ilm. 1: 1.) Meille +sanotaan myös, että ne ennustukset, joita pyhät miehet ennen muinoin +ilmottivat, eivät olleet heitä itseään varten, eikä myöskään muille +heidän aikanansa, vaan yksinomaan kristillisen seurakunnan opettamista +varten. -- 1 Piet. 1: 12. + +Tässä luvussa aijomme näyttää, että koko juutalainen kansa, koko tänä +aikana, itsensä tietämättä toimi Jumalan johdon alla, antaakseen meidän +opetukseksemme esikuvan koko pelastussuunnitelmasta sen kaikissa +osissa, niinkuin juuri äskettäin näimme sen Riemuvuosien osottavan +suunnitelman täyttymistä maan kaikkien sukukuntien siunaamisessa. + +Käyttämällä hyväksemme totuuden tavara-aitan tavaroita, joita on niin +runsaasti varattu Seurakunnan hyväksi, ravitsee Jumalan Henki meitä ja +johtaa meitä vähitellen lähemmäksi ja yhä täydellisempään käsitykseen +hänen suunnitelmastansa siinä määrässä ja niin pian kun tämä tieto on +meille tarpeellinen. Ja tästä suuresta varastoaitasta antaa Jumala nyt +meille paljon erityistä valoa ja erityistä ravintoa, joka meille juuri +nyt on tarpeen vaatimaa tänä "elonkorjuun aikana" ajan päättyessä. +Koska Jumala sellaisella tavalla on hellinyt ja runsaasti pitänyt +huolta kristillisestä Seurakunnasta, enemmän kuin kaikista muista +ihmisistä menneinä ja tulevina aikoina, miten tärkeä mahtaneekaan hänen +mielestään tämä tieto olla meille, ja miten innokkaasti meidän onkaan +käytettävä sitä hyväksemme. + +Vaikk'emme tässä luvussa tahi tässä osassa aijo _yksityiskohtaisesti_ +tutkistella esikuvauksellisia piirteitä Jumalan menettelytavasta +Israelin kanssa, niinkuin se esitettiin todistuksen majassa ja +temppelissä, ja jumalanpalvelustoimituksissa ja uhreissa, y.m. +kehotamme nyt lukijaa tarkkaavasti huomaamaan muutamia erittäin selviä +ja silmiinpistäviä _yhtäläisyyksiä_ juutalaisen ja kristillisen +armotalouden välillä esikuvana ja vastakuvana; sillä kaikkia sitä, mitä +Seurakunta todellisuudessa kokee ja toimii, esikuvattiin juutalaisessa +Seurakunnassa. Ja monet näistä vastaavista piirteistä ovat rinnakkaisia +ei vaan luonteensa puolesta, vaan myös verrannolliset _aikaankin_ +nähden. Heidän kansallishistoriassansakin ja monen yksityisenkin tähän +kansaan kuuluvan elämässä löydämme yhtäläisyyksiä, joihin Raamattu +viittaa. Toisia näistä ovat kristilliset ajattelijat aikoja sitten +huomanneet, ja toiset ovat jääneet kokonaan sivuutetuiksi. Tässä +avautuu meille ihana ja hedelmällinen kenttä ajatukselle ja +tutkimukselle. + +Paavali kutsuu juutalaista Seurakuntaa "luonnolliseksi Israeliksi" ja +kristittyä Seurakuntaa "Jumalan Israeliksi." (1 Kor. 10: 18; Gal. 6: +16.) Voimme sentähden oikeuden mukaisesti nimittää näitä luonnolliseksi +Israeliksi ja hengelliseksi Israeliksi. Apostoli huomauttaa myös +hengellisen huoneen korkeammasta tasosta, kun hän kertoo luonnollisen +Israelin huoneen [perheen] olevan _palvelijoiden_ ja hengellisen +Israelin olevan _lasten_ huoneen. (Hebr. 3: 5, 6; Room. 8: 14.) +Luonnollisen huonekunnan jäsenet olivat hengellisen huonekunnan +kunnioitettuja palvelijoita eri tavoilla, mutta pääasiallisesti siinä, +että he tietämättään, Jumalan johdolla, kuvannollisella tavalla +kuvasivat hengellisiä asioita, jotka, jos niitä oikein tutkitaan ja +huomataan, tulevat olemaan suureksi siunaukseksi ja valaistukseksi +lasten huonekunnalle. + +Molemmissa tapauksissa on, Jumalan kannalta katsoen, löytynyt sekä nimi +Israel että todellinen Israel, vaikka ne ihmisten silmissä ovat +näyttäneet samalta; nimi ja todellisia jäseniä ei ole voitu selvästi +erottaa ennenkuin heidän aikansa lopussa tahi elonkorjuu-ajassa, +jolloin se totuus, jonka aika silloin on tullut ja joka silloin tuodaan +päivänvaloon, toimittaa erottamisen ja ilmaisee ketkä ovat todellista, +ketkä kuuluvat ainoastaan nimi-Israeliin. Luonnollisesta huoneesta +sanoo Paavali: "Eivät kaikki ne, jotka polveutuvat Israelista [ovat sen +nimisiä], ole silti Israel." (Room. 9: 6); ja Herramme antaa +tunnustuksen samalle ajatukselle, kun hän Natanaelista sanoi: "Katso, +_todella_ israelilainen, jossa ei ole vilppiä", ja myöskin, kun hän +elonkorjuu-ajalla erotti todelliset nimi-israelista ja nimitti +edellisiä arvokkaaksi vehnäksi ja jälkimäisiä ainoastaan ruumeniksi -- +vaikka, suhteellisesti, vehnää oli ainoastaan kourallinen ja ruumenet +käsittivät melkein kaikki, jotka kuuluivat siihen kansaan. +Samanlaisessa tapauksessa ja samanlaisella kuvauksella esitetään +hengellisen Israelin nimi- ja todellisia jäseniä evankelikautena; ja +heidän erottamisensa on myös elonkorjuussa, evankelikauden lopulla. +Silloin tulee ainoastaan vehnä, suhteellisesti pieni luku, "pieni +lauma" -- erotettavaksi hengellisen nimi-Israelin suurista joukoista, +kun suuri enemmistö, joka on lusteita eikä oikeata vehnää, tulee +hyljättäväksi arvottomina parhaimmalle suosiolle, johon he olivat +kutsutut, eivätkä tule laskettaviksi Herran jalokivien joukkoon. -- +Room. 9: 27; 11: 5; Luuk. 12: 32; Matt. 3: 12; 13: 24--40. + +Luonnollisen Israelin pää oli Jaakob, lisänimellä Israel (ruhtinas); ja +hän perusti _kahdentoista_ poikansa kautta sen huoneen, joka kantoi +hänen nimeään, Jaakobin huoneen, _Israelin_ huoneen. Niin on +hengellisen huoneenkin: sen perustaja Kristus, perusti sen +_kahdentoista_ apostolinsa kautta; ja tämä huone kantaa myös +perustajansa nimeä -- Kristillinen Seurakunta. Aikaan nähden kutsui +Jumala luonnollisen Israelin ensin, mutta mitä tulee suosioon ja +toteutumisen aikaan nähden, tulee hengellinen Israel ensimäiseksi. +Siten tulevat ensimäiset viimeisiksi ja viimeiset ensimäisiksi. (Luuk. +13: 30.) Raamattu osottaa selvästi näitä kahta Israelin huonetta, +toinen, ollen Aabrahamin luonnollista siementä, toinen Jehovan -- +taivaallisen Isän -- hengellistä siementä, jota Isää Aabraham +esikuvasi. + +Toiset tulevat sokeiksi tärkeille totuuksille sen kautta, että +otaksuvat nimityksen "molemmat Israelin huoneet" tarkottavan +luonnollisen Israelin molempia osastoja, maan jakamisen jälkeen, +Salomonin pojan, Rehabeamin päivinä. Sellaisia tarvitsee ainoastaan +muistuttaa siitä, että Baabelin vankeuden jälkeen, ennalleen +asetettaessa Palestiinaan, kaikki israelilaiset, kaikista heimoista, +jotka silloin olivat vankeina koko meedo-persialaisessa maailman +valtakunnassa, siihen luettuna Syyria eli Babylonia, saivat vapauden +palata omaan maahansa, jos niin tahtoivat. (Esra 1: 1--4.) Monet +uskollisista israelilaisista _kaikista_ heimoista, jotka pitivät +arvossa Jumalan lupauksia pyhän maan ja pyhän kaupungin yhteydessä, +palasivat eri kaupunkeihin Palestiinassa. Juudan heimo, pääheimo, jolla +oli kuninkaan virka, ja jonka alueella Jerusalem, pääkaupunki, +sijaitsi, otti tietysti johtavalla tavalla osaa sen ennalleen +rakentamisessa; mutta tämän Baabelista palaamisen jälkeen ei Israel +enää ollut jaettu kansa, vaan asui yhdessä kuten alusta, yhtenä ainoana +kansana ja oli tunnettu samalla alkuperäisellä Israel nimellä. -- Katso +Neh. 11: 1, 20; Esra 2: 70. + +Tästä huomautetaan uudelleen Uudessa Testamentissa. Herra ja apostolit +puhuvat luonnollisesta Israelista niinkuin _yhdestä_ kokonaisesta. +Paavali sanoo, että _Israel_ tavotteli, mutta että ainoastaan "jäännös" +huomattiin arvolliseksi. (Room. 10: 1--3; 9: 27; 11: 5--12, 20--25; +Apt. 26: 7.) Kun Herra sanoi, että hän oli "lähetetty [kaikkien, yhden +ja saman] Israelin huoneen kadonneiden lammasten luokse"; mutta koska +hän ei tahtonut sallia opetuslastensa mennä Palestiinan ulkopuolelle +etsimään heitä (Matt. 10: 5, 6; 15: 24), on selvää, että ne, jotka +elivät Palestiinassa, edustivat koko Israelia. Pietarikin puhuu +luonnollisesta Israelista niinkuin _yhdestä_ huoneesta; ja puhuessaan +Israelin kansalle Jerusalemissa, sanoi hän: "Tietäköön siis koko +Israelin huone", j.n.e. Jakob puhuu myös kahdestatoista sukukunnasta, +niinkuin yhtenä kansana. (Apt. 2: 36; Jaak. 1: 1.) Monet kaikista +heimoista asuivat Palestiinassa ja monet kaikista heimoista asuivat +ympärillä olevien kansojen keskuudessa. Niinpä tapasi Paavali +israelilaisia, joille hän saarnasi, melkein jokaisessa kaupungissa, +jossa hän kävi Vähässä Aasiassa ja Italiassa, mutta heitä pidettiin +aina samana kansana; ainoa toinen Israel oli hengellinen Israel. + +Jumala teki erityisiä liittoja tahi lupauksia näille molemmille +Israelin huoneille. Kaikki lupaukset luonnolliselle huoneelle olivat +_maallisia_, kaikkien lupausten ollessa hengelliselle huoneelle +_taivaallisia_. Vaikka lupaukset luonnolliselle Israelille olivat (ja +vielä ovat) suurenmoisia ja kallisarvoisia, tunnetaan lupaukset +hengelliselle Israelille "parempien lupauksien" ja "_suurempien_ ja +kallisarvoisempien lupauksien nimellä." (Hebr. 8: 6; 2 Piet. 1: 4.) +Luonnolliselle huoneelle sanottiin: "Jos te nyt minun ääneni kuulette +ja pidätte minun liittoni, niin olette minulle kallis omaisuus, +kalliimpi kaikkia muita kansoja, sillä koko maa on minun; ja olette +minulle papillinen valtakunta ja pyhä kansa." Ja vaikka koko Israel +vastasi ja sanoi: "Kaikki mitä Herra puhunut on, me tahdomme tehdä" +(2 Moos. 19: 5--8), eikä sittemmin pitänytkään liittoansa, tulevat +kumminkin uskolliset heistä, jotka vakavasti ahkeroitsivat +heikkoudessaan pitämään sitä, "päämiehiksi [ruhtinaiksi] kaikkeen +_maailmaan_", Jumalan valtakunnan maallisen puolen jäseniä. -- Katso I +Osa, Luku 14. + +Hengelliselle huoneelle sitävastoin kuuluu: "Rakentukaa itsekin +_hengelliseksi huoneeksi_, pyhäksi papistoksi uhraamaan hengellisiä +uhreja [sanaa _hengellisiä_ uhreja sanan edessä tässä tekstissä (värs. +5) ei ole vanhimmassa kreikkalaisessa käsikirjoituksessa -- +Sinailaisessa. Että niin ollen onkin oikein, on aivan selvää, kun +ajattelemme, ettei ole hengellisiä asioita, joita uhrataan, vaan +maallisia tahi inhimillisiä etuoikeuksia, oikeuksia j.n.e.], jotka +Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia... Te olette +valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, hänen omaisuudekseen +tullut kansa, julistaaksenne sen täydellisyyksiä, joka on pimeydestä +kutsunut teidät ihmeelliseen valoonsa; Te, jotka ennen ette olleet +mikään kansa, mutta _nyt_ olette _Jumalan kansa_." -- 1 Piet. 2: 5, 9, +10. + +Luonnollisella Israelilla oli, Jumalan määräyksestä, käsillä tehty +todistuksen maja, joka itsessään, sekä kaikissa jumalanpalveluksissaan +oli esikuvauksellinen. (Hebr. 9: 1, 2, 9, 10.) Mutta hengellisellä +Israelilla on "_oikea_ [vastakuvallinen] maja, jonka on rakentanut +Herra eikä ihminen." (Hebr. 8: 2.) Esikuvauksellisen majan palvelukseen +oli määrätty esikuvauksellinen papisto, jonka päänä oli Aaron, joka +kantoi esille esikuvauksellisia uhreja esikuvauksellisen kansan +synneistä ja toimitti esikuvauksellisen puhdistuksen tahi +vanhurskauttamisen vuosittain. Vastakuvauksellisella majalla on oma +papistonsa, joka kantaa esille parempia uhreja (Hebr. 9: 23), jotka +todellisesti ja ainaiseksi ottavat pois maailman synnit. Ja meidän +Herramme Jeesus on tämän papiston pääpappi -- tunnustuksemme [tahi +järjestömme] Ylimmäinen pappi -- ja Seurakunnan jäsenet, jotka ovat +hänen ruumiinsa, ovat alipappeja. Koko nimiseurakunta ei ole tätä +papistoa -- vaan totinen Seurakunta, uskolliset Kristuksessa +Jeesuksessa, jotka seuraavat suuren Ylimmäisen pappimme jälkiä +uhraamisessa. + +Toinen, silmiinpistävä piirre tästä Raamatussa huomautetusta +vastaavaisuudesta esikuvana ja vastakuvana on, että molemmat Israelin +huoneet (luonnollinen ja hengellinen) vietiin vankeuteen Baabeliin. +Tämä tulee selvemmin näkyviin kun me seuraavassa luvussa ennätämme +tarkastamaan "suurta Baabelia, joka on porttojen äiti." (Ilm. 17: 5, +6.) Tässä kiinnitämme vaan huomiomme vastakuviin. Luonnollinen Israel +vietiin vankeuteen kirjaimelliseen Baabeliin, joka oli rakennettu +kirjaimellisen Eufrat virran varrelle, kun sitävastoin evankelikauden +salaperäinen eli vertauskuvallinen Baabeli, joka vei vankeuteen +hengellisen Israelin, kuvataan sijaitsevan salaperäisen Eufratin +varrella. Esikuvassa tulivat temppelin kultaiset astiat poisviedyiksi +sananmukaiseen Baabeliin ja häväistyiksi siellä; vastakuvassa tulivat +kallisarvoiset, jumalalliset (kultaiset) totuudet, jotka kuuluvat +totisen temppelin, Seurakunnan, palvelukseen (1 Kor. 3: 16, 17; Hm. 3: +12) muutetuiksi kauvas pois paikoiltaan salaperäisen Baabelin +väärentäminä ja väärin sovittamina. Niinkuin kirjaimellinen Baabeli on +rakennettu Eufrat virran varrelle, joka oli sen rikkauden ja +varallisuuden varsinainen avustaja, ja jonka kukistuminen tapahtui +virran veden poisjohtamisen kautta. Samalla tavalla salaperäinenkin +Baabeli sijaitsee monien vesien (kansojen ja kansakuntien) keskuudessa, +on niiden kannattama, ja sen kukistuminen tulee ennustuksien mukaisesti +sen kautta, että tuki ja kannatus, kansa johdetaan pois sen yhteydestä. +-- Hm. 16: 12. + + + +Rinnakkaisia aikoja varjon ja todellisuuden -- esikuvan ja vastakuvan +välillä. + + +Nyt tulemme tämän esikuvauksellisen vastaavaisuuden ihmeellisimpään +piirtoon, nim. ajankysymykseen, joka jokaisessa kohdassaan todistaa ja +vahvistaa ne vuosiluvut, joita riemuvuodet ilmaisevat, samoin kuin +ajanlasku ja ennustettu pakana-aikain päättyminen ilmottavat. Ja juuri +siitä erityisestä syystä käsitellään tätä ainetta tässä, jotta tämän +ihmeellisen rinnakkaisuuden varma vakuuttavaisuus lisäisi +ja vahvistaisi Jumalan lasten uskoa ajankysymykseen hänen +suunnitelmassansa, jota varten se ilmeisesti oli tarkotettu. -- Hebr. +9: 9, 23; 10: 1. + +Kaikista ennustuksista ja ajantodistuksista ei mikään ole niin +silmiinpistävä ja vakuuttava kuin tämä. Mitä se opettaa, on +hämmästyttävää, oman yksinkertaisuutensa tähden, ja tulee vakuuttamaan +nöyrien sydämiä. Ei siinä kyllä, että luonnollinen Israel kaikkine +uskonnollisine menoineen oli esikuvauksellinen, vaan oli juutalainen +_aika_ esikuva evankelisesta _ajasta_. Ne ovat aivan yhtä pitkät ja +vastaavat toisiansa; niin että, jos me näemme ja käsitämme juutalaisen +ajan, sen pituuden ja omituisuudet sen elonkorjuussa eli lopulla, +saatamme tietää evankelikauden, sen vastakuvan, tarkan pituuden, ja +voimme ymmärtää, mitä ja milloin meidän on odotettava evankelikauden +elonkorjuussa. Mutta koettakaamme nyt osottaa tämä; sillä vaikka +voisimmekin yleisien periaatteiden kannalta pitää tämän varmana ja +sanoa, että koska eri tapauksilla juutalaisessa ajassa on +vastaavaisuutensa evankeliajassa, niin pitäisi olla _aikaankin_ nähden +samalla lailla, niin ei Jumala kumminkaan ole jättänyt meitä +_otaksumaan tätä_, vaan on hän selvästi, vaikka välillisesti, +ilmottanut tämän meille. + +Paavali sanoo meille, että Jumala sulki luonnollisen huoneen suosiosta +hengellisen huoneen valitsemisen aikana; ja että kun hengellinen huone +on tullut kokonaan valituksi, tulee Jumalan suosio palaamaan +luonnolliselle huoneelle. Hän sanoo: "Sillä minä tahdon veljet +[Seurakunnan eli hengellisen huoneen veljet] -- jottette olisi itse +mielestänne viisaita -- ilmaista teille tämän salaisuuden, että +[luonnollista, lihallista] Israelia on osaksi kohdannut paatumus, joka +on kestävä _kunnes_ pakanat täysilukuisina [Tätä lausetta 'pakanat +täysilukuisina', ei ole sekotettava aikaisemmin esiintyneeseen +'pakanain ajat'. Pakanain ajat on se ajanjakso, jonka aikana pakanain, +niinkuin on näytetty, on sallittu hallita maailmaa, kun 'pakanat +täysilukuisina' tarkottaa _täyttä lukua_, joka tulee valittavaksi +pakanoista täydentämään evankelista Seurakuntaa -- joka 'jäännöksen' +kanssa, joka on valittu israelilaisista, (apostolit siihen luettuina) +tulee muodostamaan Kristuksen Seurakunnan, pyhän kansan, kuninkaallisen +pappeuden, Jumalan valtakunnan, ja joille maan valtakunnat ja vallat +tulevat annettaviksi.] ovat tulleet Jumalan valtakuntaan; niinkuin on +kirjotettu: [Luvattu] Pelastaja on tuleva Siionista [joka on +Kristushenkilö -- meidän Herramme, pää, ja jäännös eli harvat +uskolliset molemmista nimi-Israelin huoneista, jotka muodostavat hänen +ruumiinsa, Seurakunnan], hän on poistava kaiken jumalattomuuden +Jaakobista. Ja sillä tavoin on koko Israel pelastuva (sillä tämä on +oleva minun liittoni heidän kanssaan), _kun minä otan pois heidän +syntinsä_. Evankeliumiin nähden [korkeaan kutsuun nähden tänä aikana] +he kyllä ovat vihollisia [hyljättyjä] teidän tähtenne [jotta teillä +olisi etuoikeus ja perisitte parhaimmat, lupauksien hengelliset osat]; +mutta valintaan nähden [jonka kautta he tulivat valituiksi saamaan +erityisiä maallisia suosionosotuksia Jumalalta, jotka olivat luvatut +heidän isälleen, Aabrahamille, ja hänen luonnolliselle siemenelleen], +ovat he rakastettuja isien tähden; sillä armolahjojaan ja kutsumistansa +Jumala ei kadu." On varmaa, että mitä Jumala on luvannut, se tulee +täytettäväksi. Tietäen lopun alunpitäen, ei Jehova milloinkaan tehnyt +sellaista liittoa, jota hän olisi tarvinnut tahi tahtonut rikkoa. Tässä +ennustuksessa antaa apostoli meille viittauksen evankelikauden +pituudesta näyttämällä, että se alkoi luonnollisen Israelin +hylkäämisellä ja että se tulee päättymään sen ennalleenasettamisella +suosioon. Jos me yhdistämme Paavalin ja Pietarin lausunnot (Room. 11: +27 ja Apt. 3: 19, 20) saamme nähdä, että aika suosion palaamiselle +Israelille tulee olemaan ennalleenasettamisaikojen alkupuolella, +Herramme toisessa tulemisessa. Paavali sanoo, että suosion palaaminen +Israelille tapahtui kun Jumala _ottaa pois heidän syntinsä_, jonka +Pietari sanoo hänen tekevän virvotuksen -- eli ennalleenasettamisen +aikoina, jotka tulevat silloin, kun Herramme tulee toistamiseen, kun +eivät taivaat enää kauvemmin pidätä häntä. + +Vuosiluvun Herramme toiselle tulemiselle ja ennalleenasettamisaikojen +alkamiselle olemme jo näyttäneet olevan 1874. Meidän on sentähden +odotettava näkevämme merkkejä Jumalan suosion palaamisesta +luonnolliselle Israelille, kohta vuoden 1874 jälkeen; ensimäisenä +kohtana ennalleenasettamistyöstä. Ja toden totta me olemme nähneet +suosion alkaneen palata heille. Jokainen uusi esimerkki Israelin +sokeuden poistumisesta ja Jumalallisen suosion palaamisesta heille on, +katsottuna apostolisen sanan valossa, uusi todistus siitä, että +evankelikausi on loppumaisillansa, ja että "pieni lauma" on melkein +täysilukuinen. Mutta meillä on vielä sen lisäksi todistuksia, jotka +ilmaisevat _tarkan vuosiluvun_, jolloin suosio on palaava Israelille. +Niin paljon olemme ainoastaan nähneet, että ajanmäärä luonnollisen +Israelin hyljätylle tilalle, on erityisen suosion määrä muille, +tarkottaen kutsua toisia (pakanoita) olemaan kanssaperillisiä +Kristuksen kanssa, joka kutsu päättyy ennalleenasettamisaikojen +_alussa_; mutta ei kuitenkaan, (kuten toiset ennustukset osottavat) +_heti_ tämän ajan alettua. + +Mutta pysähdy hetkiseksi -- älköön mitään väärinkäsitystä syntykö tästä +kohdasta; kun _kutsu_ korkeaan etuoikeuteen saada tulla Seurakunnan +jäseneksi, Kristuksen morsiameksi ja kanssaperilliseksi lakkaa, ei +sillä suinkaan ole sanottu, että on varmaa, että kaikki, jotka ovat +saaneet kutsun, sentähden olisivat arvollisia tulemaan valituiksi; +"sillä useat ovat _kutsutut_, mutta harvat _valitut_", syystä, että +ainoastaan harvat täyttävät kutsumuksen ehdot. Eikä se myöskään +sisällä, ettei muita armonetuuksia tarjottaisi niille, jotka eivät enää +sen jälkeen saa korkeaa kutsua. Asia on niin, että kun tämä "korkea +kutsu" lakkaa, niin se on siksi, että aikakausien suunnitelman suuri +Perustaja on saanut melkein valmiiksi sen osan suunnitelmastaan, joka +oli aijottu suorittavaksi evankelikautena -- nim. evankelisen +Seurakunnan, Kristuksen morsiamen, valitsemisen. Kaikkia ihmisiä ei +kutsuttu tähän korkeaan kunniaan. Erityisesti ilmotetaan meille, että +Jumalan aikomus oli valita tätä tarkotusta varten ainoastaan rajotettu +määrä, "pieni lauma", verrattuna ihmissuvun joukkoihin. Kun kylliksi +monta on kutsuttu ja kutsumisen aika menee umpeen, eikä enää ole +soveliasta pidentää _tätä_ kutsua toisiin, tulee yhä olemaan +mahdollista niille, jotka jo ovat kutsutut ja jotka ovat ottaneet +kutsun vastaan, tehdä kutsumuksensa ja valitsemisensa lujaksi, +uskollisesti vaariinottamalla liittonsa, joka sisältää kokonaisen +vihkiytymisen Jumalalle kuolemaan asti; ja tulee heille myös yhä +edelleen olemaan mahdollisuuksia epäonnistumaankin tässä. Tämä kutsu, +joka välttämättömästi päättyy, kun tarpeellinen määrä on tullut +kutsutuiksi, joista suosittu "pieni lauma", "Kristuksen ruumis", +täydennetään, ei likimainkaan ole Jumalan rakkauden, suosion ja +kutsumisen rajana. Sen päättyminen tulee ainoastaan sulkemaan +taivaallisen eli "korkean kutsun." Sillä kun tämä kutsu päättyy, kun +tämä ovi tilaisuuteen ja suosioon suljetaan, alkaa toinen ovi auveta -- +ovi mahdollisuuteen ja tilaisuuteen astua pyhyyden tielle, ja sillä +kulkea eteenpäin -- ei jumalalliseen luontoon, johon evankelinen +Seurakunta kutsuttiin, vaan ijankaikkisesti kestävään elämään ja +täydellisyyteen ihmisinä. -- Katso I Osaa, lukuja 10 ja 11. + +Mutta me tahdomme nyt käsitellä _tarkkaa vuosilukua suosion_ +palaamiselle Israelille, joka näyttää tarkan ajan taivaallisen kutsun +päättymiselle -- jonka vuosiluvun jälkeen Israel alkaa vähitellen nähdä +ja saada todistuksia yhä suuremmassa määrässä jumalallisen suosion +palaamisesta ja josta vuosiluvusta myös Jumalan kutsu taivaallisiin +kunniapaikkoihin tulee lakkaamaan, ja ainoastaan ne, jotka jo ovat +kutsutut, tulevat omaamaan etuoikeuden tämän palkinnon voittamiseen +uskollisuutensa kautta elämän loppuun asti. -- + +Jumala kutsui luonnollisen Israelin, hengellisen Israelin lailla +olemaan hänen erityisenä aarteenaan kaikkien muiden kansojen edellä +(toinen on maallinen aarre ja esikuva toisesta, joka on taivaallinen +aarre.) Erotettuna maailmasta saivat he Jumalalta ottaa vastaan +erityistä suosiota kahdeksantoistasataa neljäkymmentäviisi (1845) +vuotta. Tämä ajanjakso alkoi heidän _kansallisen elämänsä_ alkamisella, +Jaakobin, viimeisen patriarkan kuoltua, jolloin heidät vasta +tunnustettiin kansaksi ja nimitettiin "Israelin kahdeksitoista +sukukunnaksi", joka oli kansallisnimitys. Katso 1 Moos. 49: 28; 46: 3; +5 Moos. 26: 5. Nämä kahdeksantoistasataa neljäkymmentäviisi kansallisen +elämän ja suosion vuotta päättyivät, kun he hylkäsivät Messiaksen -- +vuonna 33 -- kun hän, viisi päivää ennen ristiinnaulitsemistaan, +esiintyi heille heidän kuninkaanaan ja, kun eivät ottaneet häntä +vastaan, selitti: "_Teidän huoneenne jää teille autioksi_." (Matt. 23: +38.) Tämä, heidän suosionsa loppu, jolloin heidän lankeemuksensa aika +alkoi, jatkuen kolmekymmentäseitsemän vuotta (37), päättyi vuonna 70 +heidän kansallisen yhteiskuntajärjestelmänsä samoin kuin heidän +kaupunkinsa, temppelinsä j.n.e. täydellisellä hävittämisellä. +Huomattava on kumminkin, että Jumala antoi suosionsa jatkua tämän +kansan yksityisille senkin jälkeen kun kansa kansana oli tullut "pois +hakatuksi"; sillä evankeliumin kutsu oli _rajotettu_ tämän kansan +yksityisiin jäseniin kolmen ja puolen vuoden aikana helluntain jälkeen, +Kristuksen kuoleman jälkeen -- saavuttamatta Korneliusta, ensimäistä +pakanoista, joka tuli tämän suosion esineeksi (Apt. 10), ennen kun tämä +aika oli kulunut. Tähän päättyivät täydelleen nämä seitsemänkymmentä +suosion viikkoa, jotka Danielin kautta olivat luvatut, niinkuin oli +kirjotettu: "Ja hän on vahvistava liiton monelle yhdessä viikossa." +(Dan. 9: 27.) Tämä seitsemäskymmenes vuosiviikko alkoi Herramme +kasteesta; hänen ristiinnaulitsemisensa osotti, niinkuin oli +ennustettu, sen keskikohtaa, ja suosio rajotettiin luonnolliselle +Israelille sen loppuun asti. + +Tämän kansallisen suosion pitkänä aikakautena (1845 vuoden kuluessa), +jolla ajalla toiset kansat syrjäytettiin, sai Israel sekä kuritusta +että siunauksia. Mutta rangastuksetkin heidän synneistänsä olivat +todistuksia ja osia Jumalan isällisestä huolenpidosta heitä kohtaan. +Hän lähetti heille hätää ja salli heidän usein joutua vankeuteen, kun +he unhottivat hänet eivätkä totelleet häntä; mutta kun he katuivat ja +huusivat Herran puoleen, kuuli hän heitä aina ja vapautti heidät. +Tämän kansan koko historia, sellaisena kun sen kertovat toinen +Mooseksenkirja, Josuan kirja, Tuomarit, Aikakauskirjat ja Samuel, +todistaa, ettei Jumala kauvan kätkenyt kasvojansa heiltä, ja että hänen +korvansa aina oli avoinna heidän katumushuudoillensa -- siihen päivään +asti, kun heidän huoneensa jätettiin heille autioksi. Ja silloinkin +antoi Jumala heille anteeksi entistä enemmän lähettämällä heille oman +Poikansa olennossa kauvan luvatun Messiaksen, Lunastajan, meidän +Herrassamme. Tämän kansan sopimattomuus olemaan kauvemmin hänen +erityisenä aarteenaan tahi missään suhteessa edustamaan Jumalan +valtakuntaa maan päällä, ilmeni siinä, että hylkäsivät tuon pyhän, +viattoman ja tahrattoman, sekä siinä, että toivoivat siihen sijaan +saada murhaaja vapautetuksi. + +Siten tuli, heidän sopimattomuutensa vuoksi, heidän suurimman suosionsa +aika heidän hylkäämisensä ja heidän suosiosta lankeemisensa ajaksi. Ja +tuo suurin suosio päästä kanssaperilliseksi Messiaksen kanssa, jonka +Israel, lukuunottamatta "_jäännöstä_" (Jes. 1: 9; 10: 22, 23; Room. 9: +28, 29; 11: 5) täten kadotti sokeutensa ja sydämenkovuutensa tähden, +tarjottiin uskovaisille pakanoille; ei pakanallisille kansoille, vaan +jokaisen kansan vanhurskautetuille uskovaisille -- vaikka suosiota +alussa, eli kolmen ja puolen vuoden aikana, rajotettiin yksinomaan +uskovaisille Israelin kansasta. Soaistuja, kuten olivat kansana, +kansallisennakkoluulojen kautta, menee suuri palkinto, joka tarjottiin +heille ensin, mutta johon olivat arvottomia, pyhälle kansalle, +omaisuuskansalle, johon kuuluu arvollinen "jäännös" heidän kansastaan, +ynnä toisia, joita on kutsuttu pakanallisista kansoista, joita he +julkeassa ylpeydessään hylkäsivät "koirina." Ja Jumalan luvattu suosio +ei tule palaamaan heille kansana poistaakseen heidän sokeuttaan ja +tuodakseen heille kansojen esikoisena maallisia siunauksia, _ennen +kuin_ "omaisuuskansan" täysi luku on tullut kutsutuiksi pakanoista -- +_ennen kuin_ täysi luku pakanoita on tullut tähän korkeampaan suosioon. + +Siten ei, niinkuin Paavali selitti (Room. 11: 7) luonnollinen Israel +saavuttanut sitä, jota se tavotteli, nim. suurinta suosiota. Heidän +luullessaan suurimman armon olevan maallisissa siunauksissa ja +sydämensä ylpeydessä vaatiessaan tätä suurinta suosiota luonnollisena +esikoisoikautenansa, jota lisäksi töillänsä olivat ansainneet, +kompastuivat he sokeudessaan tähän suurimpaan suosioon ja hylkäsivät +sen, koska se oli otettava vastaan _armona_ Kristuksen kautta. Niinkuin +David oli ennustanut, tuli heidän pöytänsä -- joka oli niin runsaasti +varustettu rikkailla lupauksilla ja siunauksilla, joita tarjottiin +heille _Kristuksen kautta_ -- heille "paulaksi ja ansaksi ja +kompastukseksi ja kostoksi", heidän sydämensä kovuuden tähden. (Room. +11: 9, 10; Ps. 69: 23--29.) Kristus, joka tuli lunastamaan heitä ja +joka olisi korottanut heitä ihanimpaan asemaan kuin he koskaan olisivat +kyenneet toivomaan tahi aavistamaan, oli heidän ylpeydellensä +kompastuskivi ja pahennuksenkallio. -- Room. 9: 32, 33; Jes. 8: 14. + +Kumminkin oli Israelin sokeus ainoastaan "osittainen sokeus (tahi +paatumus)", eikä näön täydellinen kadottaminen; sillä lain, profeettain +ja apostolein todistukset olivat kaikille avoinna niin hyvin +juutalaisille kuin pakanoille; ja evankelikauden aikana on jokainen +juutalainen, joka vaan on tahtonut päättäväisesti poistaa +ennakkoluulojen kalvon ja nöyrästi ja kiitollisuudella ottaa vastaan +Jumalan armon pakana-veljiensä tavalla, saattanut tehdä niin. Kumminkin +ovat ainoastaan harvat voineet tehdä tämän; eikä mitään _suosiota_ +anneta heille, eikä mitään _erityistä_ toimenpidettä tule tehtäväksi +vakuuttaakseen heitä kansana totuudesta ja voittaakseen heidän +ennakkoluulojaan, ennen kuin täysi luku pakanoita on tullut sisälle; +tahi toisin sanoen, ennen kuin hengellinen Israel on täysilukuinen. + +Sen jälkeen kun he hylkäsivät Messiaksen -- senjälkeen kun heidän +huoneensa jätettiin autioksi -- ei Israelilla ole ollut mitään +todistuksia Jumalan suosiosta. Juutalaiset täytyvät itsekin myöntää, +että heidän kyyneleensä ja huokauksensa ja rukouksensa ovat jääneet +vastauksetta; ja niinkuin heidän profeettainsa ennustivat, ovat he +tulleet sananlaskuksi ja pilkkapuheeksi kansain keskuudessa. Vaikka +Jumala ennen oli kuullut heidän rukouksensa ja katsonut heidän +kyyneleihinsä ja asettanut heidät jälleen omaan maahansa ja alati +suosinut heitä, niin ei hän sen jälkeen ole välittänyt heistä eikä ole +osottanut heille _minkäänlaista suosiota_. Siitä saakka, kun he +sanoivat: "Hänen verensä tulkoon meidän ja meidän lastemme yli", ovat +he olleet alituisen, lakkaamattoman kurituksen alaisina: heidät on +hajotettu kaikkien kansojen keskuuteen ja kaikkialla on heitä vainottu +niin kuin oli ennustettu. Nämä ovat tosiseikkoja, joita jokainen voi +lukea historian lehdillä. Kääntykäämme nyt profeettain puoleen ja +katsokaamme millä tarkkuudella näitä tosiseikkoja ennustettiin, ja mitä +samoilla profeetoilla on sanottavaa heidän tulevaisuudestansa. + +Herra sanoo profeetta Jeremian kautta (16 luku), sitten kun hän oli +antanut heidän tietää, kuinka he olivat hyljänneet hänen: "Sentähden +minä heitän teidät pois tästä maasta siihen maahan, jota te ette tunne, +ette te eikä teidän isännekään, ja siellä saatte palvella muita jumalia +[hallitsijoita] päivät ja yöt; koska _en minä anna teille armoa_" +(Värssyt 9--13.) Tämä aika tuli, kun he hylkäsivät Messiaksen. Miten +sananmukaisesti tämä uhkaus on tullut täytetyksi, sitä voivat kaikki +arvostella, ja täytyy heidän itsensä se myöntää. Tämä ennustus ei voi +tarkottaa mitään heidän entisistä vankeuksistansa naapurikansojen -- +syyrialaisten, babylonilaisten y.m. keskuudessa. Sellaista otaksumaa +estävät sanat: "Maahan, jota te ette tunne, ette _te eikä teidän +isänne_." Aabraham tuli Kaldean Urista -- Babyloniasta -- ja Jaakob +Syyriasta (5 Moos. 26: 5.) Heidän hajottamisensa kaikkien kansojen +keskuuteen heidän 1845 vuotisen suosionsa lopulla, eikä mikään muu +heidän vankeuksistansa sovi näihin selviin sanoihin -- maahan, josta +ette _te_ eikä teidän isänne mitään tiedä. Siis ilmenee tästä, sen +yhteydessä, ettei heille _mitään suosiota osotettaisi_, että tämä +ennustus aivan varmasti tarkottaa Israelin nykyistä hajaantumista +kaikkien kansojen keskuuteen. + +Mutta vaikka Jumala erotti heitä kaikesta suosiosta vähäksi aikaa, ei +hän kumminkaan tule jättämään heitä tähän hyljättyyn tilaan ainaiseksi, +vaan sanoo -- Jer. 16: 14, 15: "Katso päivät tulevat, sanoo Herra, +ettei enää sanota: 'Niin totta kuin Herra elää, joka toi Israelin +lapset Egyptin maasta', vaan: 'Niin totta kuin Herra elää, joka toi +Israelin lapset pohjan maasta [Venäjältä, jossa melkein puolet +hebrealaisesta rodusta asuu], ja kaikista maakunnista, joihin hän oli +heidät ajanut.' Sillä minä palautan heidät omalle maallensa, jonka minä +annoin heidän isillensä." + +Voisimme tuoda esille monen monta paikkaa profeetoista ja apostoleilta +Jumalan suosion lopullisesta palaamisesta Jaakobille, eli +luonnolliselle Israelille, sitten kun täysi luku pakanoista, joita +tarvitaan "Kristuksen ruumiiseen" on valittu, mutta etsivä lukija +saattaa itsekin etsiä näitä paikkoja konkordans'in tahi +rinnakkaisteksti-Raamatun avulla. Jaakobin lausunto, Apt. 15: 14--16, +ja Paavalin lausunto Room. 11: 26 ovat paikkoja Uudessa Testamentissa, +jotka hyvin selvästi puhuvat tästä suosion ennalleenasettamisesta +Israelille. Mutta ensin on heidän tyhjennettävä kurituksensa +pohjasakka; ja tämä lausutaan tässä ihmeellisessä ennustuksessa +seuraavalla tavalla (Jer. 16: 18) "Minä kostan heille ensin [ennenkuin +suosio tulee] _kaksinkertaisesti_ heidän rikoksensa ja syntinsä." Se +hebrealainen sana, joka tässä on käännetty sanalla "kaksinkertaisesti", +on _mishneh_ ja merkitsee toista osaa, toistamista. Näin ymmärrettynä +merkitsevät profeetan sanat, että se aika, joka kuluisi heidän +hylkäämisestänsä siihen asti kun heidät jälleen otettaisiin suosioon, +olisi sen ajan toistamista eli _kaksinkertaistuttamista_, jona he +olivat nauttineet suosiota entisen historiansa aikana. + +Heidän suosionsa aikakausi oli siis heidän kansallisen olemassaolonsa +alkamisesta Jaakobin kuoltua heidän suosionsa loppumiseen Kristuksen +kuolemassa v. 33 j.K. tuhat kahdeksansataa neljäkymmentäviisi (1845) +vuotta; ja silloin alkoi heidän "kaksinkertaisennsa" (_mishnehnsa_) -- +tämän ajanjakson toistaminen eli kaksinkertaistuttaminen, tuhat +kahdeksansataa neljäkymmentä viisi (1845) vuotta _ilman suosiota_. +Tuhat kahdeksansataa neljäkymmentäviisi vuotta vuodesta 33 j.K. näyttää +vuoden 1878 olevan epäsuosionajan loppuvuoden. V. 33+1845=1878. + +Kaikki, mikä näissä ennustuksissa koskee entisyyttä, on tullut +silmiinpistävällä tavalla täytetyksi, ja voimme odottaa, että jotain +merkkejä Jumalan suosion palaamisesta luonnolliselle Israelille +("Jaakobille") näyttäytyisi vuonna tahi noin vuonna 1878. Sellaisen +merkin löydämmekin siinä seikassa, että juutalaisille on nyt myönnetty +Palestiinassa oikeuksia, joita heiltä vuosisatoja on ollut kielletty. +Ja juuri tuona vuonna -- vuonna 1878, kun heidän "kaksinkertaisensa" +oli täynnä ja aika oli tullut Jumalan suosion palaamiselle tälle +kansalle -- pidettiin "Berliinissä suurivaltojen kokous", jossa Loordi +Beaconsfield (juutalainen) silloinen Englannin ensimäinen ministeri +(premieriministeri) oli sieluna ja näytteli pää-osaa. Siinä Englanti +otti jonkunlaisen holhousvallan Turkin aasialaisien maakuntien yli, +joiden joukossa Palestiinakin on; ja turkkilainen hallitus muutti +lakejansa vieraisiin alamaisiin nähden, joka melkoisesti paransi niiden +juutalaisten tilaa, jotka silloin asuivat Palestiinassa ja avasi osaksi +toisillekin tien asettumaan sinne asumaan oikeudella omistaa +kiinteää omaisuutta. Sitä ennen oli juutalainen ainoastaan "koira" +muhamettilaisen hallitsijansa potkujen, tuuppimisien ja rääkkäämisen +esineenä ja elämän tavallisimmat oikeudet olivat häneltä kielletyt +maassa, joka oli hänelle pyhä muistoineen entisyydestä ja lupauksineen +tulevaisuudesta. + +Samalla aikaa kun ovi Palestiinaan tällä tavoin avattiin heille, alkoi +kiivas vainoaminen Rumaniassa ja Saksassa ja etenkin Venäjällä, jossa +se vielä jatkuu ja on kasvamassa. Toinen toistaan seuraavien +lakimääräysten kautta ovat näiden valtojen hallitukset riistäneet +heiltä oikeudet ja etuoikeudet ja sitäpaitsi ovat he saaneet kärsiä +joukkojen väkivaltaisuuksista, kunnes ovat olleet pakoitetut muuttamaan +pois suurin joukoin. Mutta tämä vainoaminen on epäilemättä myös +suosiota, koska sen tarkotus tulee olemaan ja on ollut pakottaa heitä +luomaan katseensa Jerusalemiin ja lupauksiin, ja muistuttamaan heitä, +että he ovat eräiden suurien, rikkaiden maallisien lupauksien perijöitä. + +Mutta meidän on muistettava, että 1878 oli ainoastaan käännekohta +suosion palaamiselle luonnolliselle Israelille. Me olemme jo, +tutkiessamme "pakanain aikoja" huomanneet, että Jerusalemia ja sen +kansaa tullaan edelleenkin tallaamaan -- pakanat tulevat sitä +hallitsemaan ja sortamaan "_kunnes_ pakanain ajat ovat täyttyneet", ja +niinmuodoin, vaikka suosion aika jo oli ollut ja alkoi vuonna 1878, +eivät juutalaiset tule otettaviksi _täyteen suosioon_ ennenkuin vuonna +1914. Siten tulee heidän uudelleen suosioon ottamisensa tapahtumaan +vähitellen, samoin kuin heidän lankeemisensakin siitä tapahtui +vähitellen. Merkillistä on myös, että nämä kaksi, heidän lankeemisensa +ja jälleen kohoamisensa aikakautta ovat aivan yhtä pitkät. Lankeeminen +tapahtui vähitellen kasvavalla nopeudella, _kolmenkymmenenseitsemän +vuoden_ aikana, vuodesta 33 j.K., jolloin suosio heitä kohtaan kansana +lakkasi, vuoteen 70, jolloin heidän kansallinen olemassaolonsa päättyi, +maa tehtiin autioksi ja Jerusalem hävitettiin perinpohjaisesti. +Historia osottaa siis heidän lankeemisensa alkamisen ja päättymisen, +ennustuksen osottaessa heidän korottamisensa alkamista ja loppumista -- +1878 ja 1914 -- joten 37 vuoden tarkka rinnakkaisuus on huomattavissa. +Tämä on lisäksi osa heidän, profeetan mainitsemasta, _mishneh'sta_ +("kaksinkertaisesta ajasta"). + +Vaikka juutalaisen ja evankelikauden käännekohdat siten ovat selvästi +osotetut olevan 33 ja 1878 j.K., Israelin hylkäämisen ja jälleen +suosioon ottamisen kautta, niin tunkevat kumminkin molemmat nämä ajat +toistensa alueille. Kun siten juutalaisen aikakauden käännekohta oli +saavutettu, _tunkeutui_ se sen jälkeen loppuunsa asti silloin alkavan +evankelikauden alueelle, kuten heidän suosionsa palaaminen, joka on +tuhatvuotiskauden ensimäisiä tapahtumia, käsittää evankeliumikauden +lopun eli elonkorjuuajan. Kolmenkymmenenseitsemän vuoden aikana +(vuodesta 33 j.K., israelilaisten suosion loppuun kansana, vuoteen 70 +j.K., heidän yhteiskuntansa täydelliseen kukistumiseen) olivat he, +lukuunottamatta uskollista jäännöstä, lankeamassa, ja uskovaiset +pakanat nousemassa -- juutalainen aika, oli loppumassa ja evankelinen +aika alkamassa; ja kolmenkymmenen seitsemän vuoden aikana (1878-ta +1914:ta) tekee evankelikausi loppuansa, ja ahdistuksen aika koittaa ja +tulee kristikunnan yli, lukuunottamatta uskollista jäännöstä, samalla +kun Israelin ja kaiken kansan ennalleenasettamistyö on valmistuksen +alaisena. Toisin sanoen: vuosiluvut 33 ja 1878 ilmaisevat _milloin_, +itsekunkin, uuden aikakauden työ alkoi, vaikka edellisen aikakauden +elonkorjuun ja jätteiden eli kelpaamattomien hävittämisen, sallittiin +jatkua kolmekymmentäseitsemän vuotta molemmissa tapauksissa. Siten ovat +näiden kahden armotalouden toisiensa alueille tunkeutuminen samoin kuin +juutalaisen ja kristillisen aikakauden päätekohdat selvästi merkityt. + +Kaksipuolinen toimi kuuluu molemmille näille toisiensa alueille +tunkeutuville aikakausille: vanhan alasrepiminen ja uuden järjestelyn +eli talouden pystyttäminen. Ja koska juutalainen aika ja kansa olivat +vaan varjoja eli esikuvia, on meidän odotettava, että tämän tulokset +tulevat paljon laajaperäisemmiksi, kuin ne olivat; ja niin me saamme +nähdäkin ne. Tätä kaksipuolista työtä osotetaan profeetta Jesajan +lausunnossa: "Sillä (1) koston päivä oli mielessäni, ja (2) lunastuksen +vuosi oli tullut." -- Es. 63: 4. + +Nämä eivät ole minkäänlaisia nerokkaasti ajateltuja vastaavaisuuksia, +joita on järjestetty soveltumaan yhteen tosiseikkojen kanssa; sillä +monet näistä rinnakkaisuuksista ja muista totuuksista nähtiin +ennustuksista ja niistä saarnattiin, kuten yllä on esitetty, useita +vuosia ennen 1878 -- joka vuosi ilmotettiin olevan Israelin suosion +palaamisen aika, ennenkuin se tuli ja ennenkuin mikään tapaus oli sen +siksi merkinnyt. Tämän teoksen kirjottaja antoi ulos vihkosien muodossa +näitä Raamatusta tehtyjä johtopäätöksiä jo keväällä v. 1877. + +Todistus saattoi tuskin olla vahvempi ja kumminkin salattuna tänne +asti, kun _aika on tullut_ tiedon lisääntymiselle ja viisaat [oikeassa +taivaallisessa opissa] tulevat ymmärtämään. Me tiedämme tarkan +vuosiluvun Israelin hylkäämiselle -- niin, itse päivänkin; että heillä +tulisi olemaan _mishneh_, tai kaksinkertainen aika selittää profeetta +selvästi; että tämä rinnakkaisaika on tuhat kahdeksansataa +neljäkymmentä viisi vuotta pitkä, ja että se päättyi v. 1878, olemme, +luullaksemme, selvästi osottaneet; ja että suosio oli tämän vuoden +tunnusmerkkinä on eittämätön tosiseikka. Ja muistakaa myös, että juuri +heidän "kaksinkertaisen" aikansa päätyttyä julkaisi professori +Delitzsch hebrealaisen Uuden Testamentin käännöksensä, joka jo on +tuhansien juutalaisten käsissä ja herättää paljon mielenkiintoa. Ja +muistakaa, edelleen, että suurin kristillinen liike hebrealaisten +keskuudessa apostolien päivien jälkeen, Rabinovitsj'in ja muiden +johtamana, on parastaikaa hereillä Venäjällä. Ja alkoi se melkein yhtä +kauvan aikaa vuoden 1878 jälkeen, jolloin Israelin "_kaksinkertainen_" +aika päättyi, kuin oli Israelin hylkäämisestä vuonna 33 j.K. pakanoiden +herättämisen aikaan asti. + +Muistelkaa nyt apostolin sanoja, jotka selvästi osottavat, että he +olivat suljetut jumalallisesta suosiosta ja _maallisista, heille vielä +kuuluvista, liitoista_. tai lupauksista, _kunnes_ täydellisyys +eli täysi luku pakanoita on tullut sisälle -- _evankelisen +kutsumisen loppuun asti_ -- ja te saatte nähdä, että 1878 on syvää +mielenkiintoa herättävä vuosiluku ollen yhtä tärkeä hengelliselle kuin +luonnollisellekin Israelille. Koska, kuten silloinkin ei kukaan muu +kuin Herramme Jeesus tuntenut lakikauden loppumisen ja evankelikauden +alkamisen merkitystä (apostolitkin tunsivat sen ainoastaan osittain ja +näkivät sen hämärästi helluntaihin asti) niin voimme nyt odottaa, että +ainoastaan Kristuksen ruumis, voideltu kun on samalla hengellä, on +selvästi näkevä evankelikauden päättymisen ja sen erittäin tärkeän +merkityksen. Juutalaisparat, ja monet, jotka tunnustautuvat +kristityiksi, eivät tiedä edes vielä siitä suuresta armotalouden +muutoksesta, joka tapahtui ensimäisessä tulemisessa -- juutalaisen ajan +päättymisestä ja evankelikauden alkamisesta. + +Ja samoin on nytkin ainoastaan harvat, jotka tietävät, tai tulevat +tietämään, kunnes ulkonaiset merkit todistavat sen heidän +luonnollisille silmillensä, että me nyt olemme evankelikauden lopulla +tahi elonkorjuussa, ja että vuosi 1878 osotti niin tärkeää kohtaa, kun +mitä se osotti. Eikä ollut tarkotettukaan, että muut kun uskollinen +vähemmistö näkisi ja tietäisi eikä olisi pimeydessä maailman kanssa. -- +"Teille on annettu tietää", sanoi Herramme. + +Mutta jotkut voinevat kentiesi sanoa: Kyllä Jeremia todellakin oli +Herran profeetta, jonka todistus "mishnehstä" tahi Israelin kokemuksien +kaksinkertaistuttamisesta on suuressa määrässä huomattava, mutta +kumminkin pitäisimme todistuksen vielä varmempana, jos joku muukin +profeetta olisi maininnut siitä samasta. Sellaisille vastaamme, että +yhdenkin luotettavan profeetan ilmotus on hyvä ja yltäkylläinen +perustus uskolle, ja että monet tärkeimmistä todistuksista Herramme +ensimäisestä tulemisesta olivat yhden ainoan profeetan ennustamia; +mutta siitä huolimatta on Jumala, joka on laupeudesta rikas ja hyvin +armahtavainen, ottanut huomioon meidän heikkouskoisuutemme, ja +vastannut sydämemme rukoukseen jo ennakolta, lahjottaessaan meille +useamman kuin yhden todistuksen. + +Kääntykää nyt Sakarjan ennustukseen (9: 9--12.) Profeetallisessa näyssä +kulkee hän Jeesuksen rinnalla, kun hän ratsastaa Jerusalemiin -- vuonna +33 j.K. -- viisi päivää ennen hänen ristiinnaulitsemistaan (Joh. 12: +1--15) ja kansalle huutaa profeetta: "Iloitse suuresti, sinä Siionin +tytär, ja riemuitse, sinä Jerusalemin tytär! Katso, kuninkaasi tulee +sinulle; hän on vanhurskas, auttaja, ja köyhä, ja ratsastaa aasilla ja +aasintamman varsalla." Huomaa näiden sanojen selvää toteutumista -- +Matt. 21: 4--9, 43; Joh. 12: 12--15; Luuk. 19: 40--42. Jokainen +erityinen kohta täytettiin, huutamiseen asti. Kun kansa huusi: +Hosianna! pyysivät Fariseukset Jeesusta nuhtelemaan heitä, mutta sen +hän epäsi sanoen: "Jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat." +Miksi? Siksi, että oli ennustettu, että huudettaisiin, ja jokainen +kohta ennustuksessa oli täyttyvä. Antakoon tämä tarkkuus ennustuksien +täyttymisessä yksityiskohtia myöten luottamusta tämän ja toisien +profeettojen lausuntoihin edelleenkin. + +Lyhykäisesti kosketeltuansa huonoja seurauksia heidän kuninkaansa +hylkäämisestä (Sak. 9: 10), puhuttelee profeetta heitä Jehovan nimessä, +täten: "Palatkaa takasin linnaan (Kristuksen luo), te, jotka toivossa +vangitut olette. _Jo tänäkin päivänä_ ilmotan minä, että minä tahdon +_kaksinkertaisesti_ sinulle maksaa." Sana "kaksinkertaisesti" on tässä +sama sana, jota Jeremia käyttää -- "mishneh" -- toistaminen tai toinen +samanlainen osa. Israelilaiset olivat vuosikausia olleet roomalaisen +ikeen alaisia, mutta he olivat, kuten sanotaan "toivon vankeja"; he +toivoivat tulevaa kuningasta, joka vapahtaisi heidät ja korottaisi +heidät luvattuun herrauteen maan yli. Nyt oli heidän kuninkaansa, +heidän vahva linnansa, tullut, mutta niin hiljaisena ja vaatimattomana, +etteivät he sydämensä ylpeydessä voineet nähdä hänessä sellaista +vapauttajaa. Ja vielä suuremmassa määrässä he olivat synnin vankeja, ja +tällä Vapauttajalla oli mielessä myös tämä suurempi pelastus. Herramme +oli ollut heidän luonaan kolme ja puoli vuotta, täyttäen Raamatun +ennustukset heidän nähtensä, ja nyt tuli viimeinen ja lopullinen koetus +-- ottaisivatko he hänet, Herran voidellun, vastaan kuninkaanansa? +Profeetan sanasta käy selville, että Jumala ennakolta tiesi heidän +hylkäävän Messiaksen: -- "Jo tänäkin päivänä ilmotan minä, että minä +tahdon kaksinkertaisesti sinulle maksaa." + +Tämä ennustus ei ainoastaan poista kaikkia epäilyksen mahdollisuuksia, +etteikö tässä olisi kysymyksessä tuollainen kaksinkertaistuttaminen -- +että toinen puoli kuritusta olisi lisättävä heidän entisiin +kokemuksiinsa, sen johdosta, että he hylkäsivät Messiaksen -- vaan +osottaa se myös _tarkalleen päivän_, jolloin tämä toinen puoli alkoi, +ja saattaa profeetta Jeremian tekemät, ja Herramme sanain kautta +todetut johtopäätökset: "Teidän huoneenne jää teille autioksi", +moninkerroin vahvemmiksi, tarkemmiksi ja selvemmiksi. + +Muistelkaa Herramme sanoja tältä ajalta ja tässä yhteydessä: -- +"Jerusalem, Jerusalem, sinä joka tapat profeetat ja kivität luoksesi +lähetettyjä, kuinka usein olen tahtonut koota lapsiasi, samoin kuin +kana kokoaa poikueensa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. +Katso, _teidän huoneenne jää teille autioksi_. Sillä minä sanon teille: +tästälähin ette näe minua, ennenkuin [sydämestänne] sanotte: Siunattu +olkoon Herran nimessä tuleva." (Matt. 23: 37--39.) Luemme myös, että +tämän koetusajan viimeisenä päivänä, "kun hän tuli lähemmäksi +[ratsastaen aasilla] ja näki kaupungin, itki hän sitä ja sanoi: 'Jospa +tietäisit sinäkin tänä päivänä, mitä rauhaasi kuuluu! Mutta nyt +[sentähden] se on _salattuna silmiltäsi_'." (Luuk. 19: 41, 42.) +Kiitetty olkoon Jumala, nyt kun toinen puoli heidän "kaksinkertaisesta" +mitastaan on täytetty, voimme nähdä, että tämä sokeus alkaa poistua. Ja +tämä antaa pyhille iloa omastakin puolestaan, sillä he huomaavat, että +Kristuksen ruumiin kirkastuminen lähenee. + +Mutta meidän rakkaudesta rikas Isämme, joka nähtävästi tahtoi vakuuttaa +meitä ja vahvisti sydämiämme kaikkea epäilystä vastaan tähän kohtaan +nähden, joka ratkaisee ja todistaa niin paljon, on lähettänyt meille +tietoja Israelin _kaksinkertaisesta_ mitasta toisenkin korkeasti +kunnioitetun palvelijansa, -- profeetta Jesajan kautta. + +Profeetta asettuu tulevaisuudessa sen ajan loppupäähän, jolloin heidän +"kaksinkertainen" mittansa (mishnehnsa) on täytetty -- v. 1878; ja +kääntyen meihin, jotka nyt elämme, ilmottaa hän meille Jumalan sanoman +sanoen: "Lohduttakaa, lohduttakaa, minun kansaani, sanoo teidän +Jumalanne. Puhukaa sydämellisesti Jerusalemille ja julistakaa sille, +että sen _sotimisen aika on päättynyt_, että sen pahateko on maksettu, +että se on _kaksinkertaisesti_ saanut Herran kädestä kaikkien syntiensä +tähden." -- Jes. 40: 1, 2. [Se hebrealainen sana, joka tässä on +käännetty sanalla kaksinkertaisesti on _kefel_, joka merkitsee +sellaista _kaksinkertaista_, joka on käännetty kahtia keskeltä.] + +Se, joka tutkii ennustuksia, pankoot merkille, että profeetat lausuvat +ennustuksiansa eri kannoilta: välin he puhuvat tulevaisesta tulevana ja +toisen kerran asettautuvat he tulevaisuuteen ja puhuvat siltä kannalta; +niinpä esim. Jesaja puhuessaan Herramme syntymisestä, asettuu seimen +ääreen, jossa Jeesus makasi, kun hän sanoo: "Lapsi _on_ meille +syntynyt, poika _on_ meille annettu, ja hänen hartioillansa _on_ +herraus; j.n.e." (Jes. 9: 5.) Psalmien kirjaa ei voida ymmärtävällä +tavalla lukea, jollei tätä asianhaaraa oteta huomioon. Parempaa +valaistusta tälle asialle, että nimittäin profeetat asettuvat eri +kannoille aikaan nähden, ei voida antaa, kuin nämä kolme mainittua +ennustusta, jotka koskevat Israelin "kaksinkertaista" mittaa. Jeremia +ennusti, että ne päivät _tulisivat_, jolloin Jumala hajottaisi +heidät kaikkien kansojen sekaan, ja että kun he olivat saaneet +_kaksinkertaisesti_, kokoaisi hän heidät jälleen paljon valtavamman +voiman ilmauksen kautta heidän hyväkseen, kuin silloin kun he tulivat +egyptiläisestä orjuudesta. Sakarja puhuu ikäänkuin eläisi hän sinä +aikana, kun Kristus tarjoutuu Israelille heidän kuninkaanaan, ja sanoo +meille, että siinä, _juuri sinä päivänä_ alotettiin laskea heidän +"kaksinkertaista" mittaansa. Jesaja seisoo rinnallamme vuonna 1878 ja +kiinnittää huomiomme siihen, että Jumalalla on jo järjestetty, määrätty +tai _vahvistettu aika_ suosionsa palauttamiselle Israelille, ja että +tämä määrätty aika alkaisi "_kaksinkertaisen_" mitan kuluttua, joka +vastaisi sitä ennen elettyä suosion aikaa; ja hän sanoo meille, että +meidän nyt on ilmotettava Israelille tätä suloista sanomaa, että sen +kaksinkertainen mitta on täynnä, sen vahvistettu aika täytetty. Tulisi +todella vaikeaksi päättää, mikä näistä kolmesta ennustuksesta on vahvin +tahi tärkein. Ne ovat kaikki tärkeitä, ja jokainen niistä olisi jo +itsessään vahva; mutta kaikki yhdessä muodostavat ne ihmeellisesti +vahvan kolminkertaisen ketjun Jumalan nöyrille, etsiville, luottaville +lapsille. + +Vakuuttavaisuus näissä profeetallisissa lausunnoissa vahvistuu, kun +muistamme, että nämä profeetat eivät ainoastaan eläneet ja kirjottaneet +satoja vuosia toisistaan erotettuina, vaan myös, että he kirjottavat +asioita, jotka olivat aivan vastakkaisia niille, mitä juutalaiset +odottivat. Totisesti ilman uskoa ja _sydämeltä hitaita_ uskomaan +kaikkea sitä, mitä Jumala on puhunut profeettain kautta, ovat ne, jotka +eivät tässä selvässä ja sopusointuisessa todistuksessa voi nähdä +Jumalan sormea ja toimenpidettä. + +Jos joku väittää, ettei Berliinin kokous ja sen päätös olleet mitään, +joka kyllin selvästi ilmaisi Jumalan suosion palaamista Israelille, +vastaamme, että se oli paljon selvempi merkki suosiosta, kuin Herran +toimenpide ratsastamalla Jerusalemiin oli epäsuosion merkki. Ei +kumpaakaan pidetty sinä aikana, kun se tapahtui, minkään ennustuksen +toteuttamisena. Ja tänä päivänä on niitä, jotka tietävät +kaksinkertaisen täyttymisestä, tuhatta kertaa useampia kuin niitä, +jotka ennen helluntaita tiesivät, että kaksinkertainen tahi toinen osa +_alkoi_ silloin. Siten näemme, että se lapsi, jonka Simeon sanoi olleen +pannun _lankeemukseksi ja nousemukseksi_ monelle Israelissa (Luuk. 2: +34) tuli juuri _lankeemukseksi_ tai loukkauskiveksi luonnolliselle +Israelille kansana; ja me olemme nähneet, mitenkä hän hengellisen +Israelin päänä ja Päällikkönä tulee olemaan Vapauttaja, tulee jälleen +pystyttämään luonnollisen huoneen ja asettamaan ennalleen kaikki, kun +sen "määrätty aika" sen "kaksinkertainen mitta" on täytetty; ja nyt +näemme kaksinkertaisen mitan täytetyksi ja suosion alkavan saapua +Israelille. Kun me huomaamme nämä Isämme Sanan toteutumiset, laulakoon +sydämemme: -- + + Sä pienoinen lauma, Raamattu on + Sun uskosi pohja, tuo horjumaton. + +Kun siten huomaamme Israelin lankeemuksen suosiosta, ja mitä he sen +kautta ovat kadottaneet, ja syyn tähän kaikkeen, älkäämme unohtako, +että he tässäkin esikuvasivat hengellistä nimi-Israelia, ja että samat +profeetat ovat ennustaneet, että _molempien_ Israelin huoneiden piti +kompastuman ja lankeaman: "Hän on oleva loukkauskiveksi ja kompastuksen +kallioksi _molemmille_ Israelin huonekunnille." -- Jes. 8: 14. + +Yhtä varmasti, kuin luonnollista nimi-Israelia on kohdannut hylkääminen +ja lankeeminen, kuten olemme nähneet, yhtä varmasti tulee myös +hylkääminen ja lankeeminen kohtaamaan hengellistä nimi-Israelia, +Evankelista nimi-Seurakuntaa, ja samanlaisista syistä. Toisen +hylkäämistä ja lankeemusta kuvataan Raamatussa yhtä elävästi kuin +toisenkin. Ja myöskin yhtä varmasti, kuin luonnollisen Israelin jäännös +pelastettiin sokeudesta ja lankeemuksesta nöyryyden ja uskon kautta, +tulee myöskin samanlainen jäännös hengellisestä nimi-Israelista +pelastettavaksi nimi-joukkojen sokeudesta ja lankeemuksesta tämän ajan +"elonkorjuussa" tahi lopussa. Siten tulevat todellisen seurakunnan, +Kristuksen ruumiin viimeiset jäsenet, erotettaviksi nimiseurakunnasta +-- yhdistettäviksi ja kirkastettaviksi Pään kanssa. Nämä (se jäännös, +joka valittiin luonnollisesta Israelista sen lankeemisessa sekä +evankelikauden harvalukuiset uskolliset, käsittäen sen lopulla elävän +jäännöksen), muodostavat yksin totisen "Jumalan Israelin." Nämä ovat +nuo Valitut -- vanhurskautetut, uskon kautta Kristuksen lunastustyöhön +kutsutut kanssa-uhraamiseen ja kanssaperillisyyteen Kristuksen kanssa, +jotka totuuden henki on valinnut uskon kautta totuuteen ja pyhitykseen, +ja jotka ovat olleet uskolliset kuolemaan saakka. Tämän joukon +valitsemisen loputtua, tämän ajan elonkorjuussa, saattaa odottaa +melkoista liikettä vehnän ja lusteiden välillä; sillä paljon +jumalallisesta suosiosta johtuneesta hyvästä, jota myönnettiin +erityisesti _uskollisten harvalukuisten_ tähden, tulee vedettäväksi +pois nimijoukoilta, kun pieni lauma, jonka kehitykseksi ne myönnettiin, +on täysilukuinen. + +Meidän on odotettava, että tässä, samoin kuin esikuvauksellisessa +juutalaisessa elonkorjuussa, tulee olemaan sellaista erottamista, joka +toteuttaa profeetan sanat: "Kootkaa minulle _pyhäni_, jotka tekevät +liiton kanssani uhrin kautta." (Ps. 50: 5.) Ja niinkuin vuosi 33 osotti +_juutalaisen nimi_-huonekunnan, järjestelmänä katsottuna, jättämistä +epäsuosioon, hajaannukseen ja kukistumiseen, niin osotti vastaava +vuosiluku 1878, _hengellisen nimi_-Israelin epäsuosion, hajaannuksen ja +kukistumisen alkamista, josta meillä on enemmän sanottavaa seuraavassa +luvussa. + + + +Matemaatillinen todistus. + + +Otaksuen, että yllä esiintyvä todistus on riittävä ja tyydyttävä, +menemme nyt ajanlaskullisesti todistamaan: ensimäiseksi, että +juutalainen aika, Jaakobin kuolemasta siihen ajankohtaan, jolloin +heidän huoneensa jätettiin autioksi, josta heidän _kaksinkertaisensa_ +tai toinen puolensa alettiin laskea oli tuhat kahdeksansataa +neljäkymmentaviisi vuotta pitkä; ja toiseksi, että _kaksinkertainen_ +päättyi vuonna 1878, ja että aika silloin oli tullut suosion +alkamiselle -- jolla me siten tulemme todistamaan, että tämä vuosiluku +ilmaisi evankeliajan suosion loppumista. + +Jälkimäinen kohta ei itse asiassa tarvitse mitään todistusta; sillä, +koska oli totta, että Herramme kuoli vuonna 33, on helppo asia lisätä +tuhat kahdeksansataa neljäkymmentäviisi vuotta vuoteen 33 nähdäksemme, +että 1878 oli se vuosi jolloin aika oli tullut suosion alkamiselle +Israelille edellyttäen, että voimme todistaa ensimäisen väitteemme että +ajanjakso jolloin Israel odotti Jumalan lupauksien täyttymistä, _hänen +suosiossansa_, oli tuhannen kahdeksansadan neljänkymmenenviiden vuoden +aika. + +Tämän ajanjakson pituus näytetään täydellisesti siinä luvussa, joka +käsittelee ajanlaskua, lukuunottamatta yhtä kohtaa, nimittäin aikaa +Jaakobin kuolemasta aina lähtöön asti Egyptistä. Tämä ajanjakso on +ollut hyvin omituisella tavalla kätketty tai peitetty näihin aikoihin +asti; ennenkuin se huomattiin, oli juutalaisen ajan pituus tuntematon; +eikä ilman sitä oltaisi voitu sen kaksinkertaistuttamista mitata, jos +kohta ennustukset kaksinkertaisesta olisivat tulleet huomatuiksi ja +käsitetyiksi. + +Ajanlasku ei tee mitään vaikeuksia Jaakobin kuolemaan asti, mutta tästä +vuosiluvusta alkaen Egyptistä lähtöön asti ei ole minkäänlaisia +täydellisiä tiedonantoja. Useita murusia annetaan siellä ja täällä, +mutta mitään yhdenjaksoista lankaa ei anneta, jonka kautta pääsisimme +varmuuteen. Juuri siitä syystä täytyi meidän ajanlaskua tarkastaessamme +tällä kohdalla kääntyä Uuteen Testamenttiin. Siellä saimme apua +henkeyttämältä apostolilta, joka ilmottaa meille yhdistävän renkaan. +Tällä tavoin opimme tuntemaan, että neljänsadan kolmenkymmenen (430) +vuoden aika kului liitosta, joka tehtiin niihin aikoihin kun Tara, +Aabrahamin isä, kuoli aina Israelin lähtöön asti Egyptistä. + +Me löydämme kätketyn ajan Jaakobin kuolemasta Israelin Egyptistä +lähtöön, tarkalla tavalla: ensin laskemalla ajan Taran kuolemasta +Jaakobin kuolemaan ja sitten vähentämällä ne vuodet, noista +neljästäsadastakolmestakymmenestä vuodesta, jotka ovat Taran kuoleman +ja Egyptistä lähdön välillä, seuraavalla tavalla: + +Aabraham oli seitsemänkymmenen viiden (75) vuoden vanha, kun liitto +hänen kanssaan tehtiin Taran kuoltua (1 Moos. 12: 4), ja Iisak syntyi +kaksikymmentäviisi (25) vuotta sen jälkeen. (1 Moos. 21: 5.) Siis: + + Liitosta Iisakin syntymiseen............... 25 vuotta + Iisakin syntymisestä Jaakobin syntymiseen + (1 Moos. 25: 26)........................... 60 " + Jaakobin syntymisestä hänen kuolemaansa + (1 Moos. 47: 28)........................... 147 " + Yhteenlasketut vuodet liitosta Aabrahamin ___ + kanssa Jaakobin kuolemaan.................. 232 " + Liitosta siihen päivään, jolloin Israel + jätti Egyptin (2 Moos. 12: 41), + pääsiäisjuhlan aikana...................... 430 " + Tästä on vähennettävä aika liitosta + Jaakobin kuolemaan......................... 232 " + Aika Jakobin kuolemasta lähtöön ___ + Egyptistä oli siis......................... 198 " + +Siten ovat kaikki vaikeudet laskea Israelin kansallisen olemassaolon +ajan pituus poistettu. Kätketty aika Jaakobin kuolemasta Egyptistä +lähtöön oli epäilemättä tarkotuksella kätketty, kunnes aika sen +näkemiselle oli tullut. Tähän me liitämme nyt Ajanlaskullisessa +tarkastuksessa esitetyt ajanjaksot, seuraavasti: + + Jaakobin kuolemasta lähtöön Egyptistä.......... 198 vuotta + Israelin korvessaolo........................... 40 " + Kaanaan jakamiseen............................. 6 " + Tuomarien aikakausi............................ 450 " + Kuninkaiden aikakausi.......................... 513 " + Autiona olon aika.............................. 70 " + Kyyroksen ensimäisestä vuodesta vuoteen 1...... 536 " + Yhteensä Jaakobin kuolemasta Anno Dominiin,.... ____ + tahi vuoteen 1 meidän ajanlaskuamme............ 1813 " + A.D. 1:stä ristiinnaulitsemiseen passah-juhlan + aikana, keväällä vuonna 33 j.K. -- täysiä + vuosia, juutalaista kirkollista aikaa.......... 32 " + Koko aikakausi, jolloin Israel suosiossa ja ____ + tunnustettuna ollen odotti valtakuntaa......... 1845 " + +[Juutalainen kirkkovuosi alkoi keväällä; ja passah-juhla sattui jokaisen +uuden (kirkollisen) vuoden ensimäisen kuukauden viidentenätoista +päivänä.] + +Löytääksemme heidän _kaksinkertaisen_ aikansa toisen osan pituuden, +jonka ajan kuluttua heidän suosion aikansa oli tullut, ja se todellakin +alkoi, ja jolloin suosio todella alkoi siirtyä pois hengellisestä +nimi-Israelista, laskemme tuhat kahdeksansataa neljäkymmentäviisi +(1845) vuotta keväästä vuonna 33 j.K. ja saamme passah-juhlapäivän +vuonna 1878. Heidän jälleennousemisensa vuodesta 1878 _vuoteen_ 1915 +(pakana-aikain loppuessa), sen Kuninkaan suosiossa, jonka he +hylkäsivät, ja jonka he tällä ajalla tulevat tunnustamaan, vastaa +pituudellaan heidän kolmekymmentäseitsemän vuotista lankeemistaan, +siitä päivästä, jolloin heidän huoneensa jätettiin _autioksi_, vuonna +33 j.K. heidän täydelliseen kukistumiseensa kansana v. 70. + +Olemme jo tarkastaneet useita huomattavia rinnakkaisuuksia juutalaisen +ajan, varjon tahi esikuvan ja evankelisen ajan, todellisuuden tahi +vastakuvan välillä, ja tässä olemme me juuri nyt todistaneet uuden +samanlaisen: _Molempien aikakausien pituus vastaa toistaan +täydellisesti_ -- evankelinen Seurakunta kutsutaan Israelin "mishneh'n" +tai heidän epäsuosionsa toisella puoliskolla. Samalla kertaa, kun +toiset vastaavaisuudet ovat silmiinpistäviä, koskee tämä erityisesti +näiden kahden ajan lopputapahtumia, niiden "elonkorjuuta", +elonkorjaajia, sitä työtä, jota molempien elonkorjuuaikoina toimitetaan +ja niille omistettua aikaa, jotka kaikki ovat omiaan antamaan meille +selvän katsauksen siitä työstä, joka tulee toimitettavaksi siinä +elonkorjuussa, joka on tämän ajan lopussa. Huomaa tarkoin niitä +vastaavaisuuksia, jotka ovat näiden kahden elonkorjuun välillä, kun +lyhykäisesti kertaamme ne: -- + + + +Katsaus rinnakkaisuuksiin elonkorjuussa. + + +Juutalainen aika päättyi "elonkorjuuseen", jossa Herramme ja Apostolit +toimittivat sen työn, niiden hedelmäin korjuun, joiden siemenen Mooses +ja profeetat olivat kylväneet. "Nostakaa silmänne (sanoo Jeesus) ja +katselkaa vainioita, kuinka jo ovat valkoiset leikattaviksi." "Minä +olen lähettänyt teidät leikkaamaan sitä, johon ette ole työtä panneet; +muut ovat työn tehneet, ja te olette päässeet heidän työalalleen." +(Joh. 4: 35--38.) Evankelisen ajan loppua kutsutaan myös elonkorjuuksi: +-- "Elonaika on maailman (aikakauden) loppu." "Elonaikana minä sanon +leikkuumiehille: Kootkaa ensin lusteet ja sitokaa ne kimppuihin +poltettaviksi -- -- mutta nisut korjatkaa aittaani." -- Matt. 13: 39, +30. + +Johannes ennusti sitä työtä, joka oli toimitettava juutalaisessa +elonkorjuussa, ja sen seurauksia, sanoen (Matt. 3: 12): "Hänellä on +viskimensä kädessään, ja hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa +nisunsa [todelliset israelilaiset] aittaansa [kristilliseen +seurakuntaan]; mutta ruumenet [kelvottomat tästä kansasta] hän +polttaa sammumattomalla tulella" -- (hätä, joka kulutti heidän +kansallisuutensa.) Tällöin tapahtui kaste pyhällä Hengellä ja +tulella -- pyhä Henki, joka tuli "totisten israelilaisten"; yli +helluntaina, ja tuli, se hätä, joka kohtasi kaikkia toisia, niiden +kolmenkymmenenseitsemän vuoden aikana, jotka seurasivat heidän +hylkäämistänsä. (Matt. 3: 11.) Tässä hädässä Israel _kansana_ +hävitettiin, mutta ei yksilöinä. Ilmestyskirjan kirjottaja kertoo tämän +ajan elonkorjaamisesta terävällä totuuden viikatteella, koska +_elonkorjuuaika_ on tullut, ja näyttää, että se on kahtalaista työtä, +josta toinen tarkottaa maan viinipuuta, erotukseksi totisesta Isän +istuttamasta viinipuusta, Kristuksesta Jeesuksesta ja hänen +jäsenistänsä tahi oksistansa. (Joh. 15: 1--6.) Tämän ajan elonkorjuuta +sanotaan vehnän ja lusteiden korjuuksi (Matt. 13: 24--30, 36--39); +juutalaisen ajan elonkorjuuta kutsuttiin vehnän ja ruumenien korjuuksi. +Ja samoin kuin silloin ruumenia oli suuressa määrässä enemmän, samalla +tavalla näyttää myös kaikissa muissa paikoissa silmiinpistävä +yhdenkaltaisuus ja rinnakkaisuus edellyttävän, että lusteita tulee +olemaan paljon runsaammin kuin vehnää tässä elonkorjuussa. + +Juutalainen elonkorjuu, yhteensä neljänkymmenen vuoden ajanjakso, alkoi +Herramme opetusviran alkaessa vuonna 29 ja päättyi vuonna 69 vähää +ennen nimi-Israelin hylkäämistä ja kukistumista ja heidän kaupunkinsa +hävittämistä, jonka roomalaiset aikaansaivat vuonna 70. Ja tämän ajan +elonkorjuu alkoi Herramme läsnäololla maan suuren riemuvuoden alkaessa +vuonna 1874, niinkuin 6:ssa luvussa näytetään, ja päättyy vuonna 1914, +vähää ennen pakanavaltojen kukistumista, ollen samoin neljänkymmenen +vuoden ajanjakso -- siis vielä lisäksi eräs ihmeellinen yhtäläisyys +näiden kahden ajan välillä. + +Juutalainen elonkorjuu alkoi Herramme opetusvirkaan astumisella, ja +vaikka Jumalan suosio poistui heidän nimijärjestelmästänsä kolme ja +puoli vuotta myöhemmin, jonka jälkeen hätä runteli tätä järjestelmää +kolmekymmentäkuusi ja puoli vuotta, jatkui kumminkin erityinen suosion +osotus tämän kansan yksityisille jäsenille, ja kutsu Kristuksen +kanssaperillisyyden korkeaan kunniaan lähetettiin nimenomaan heille +kolmen ja puolen vuoden aikana siitä, kun Herramme hylkäsi heidät ja he +hylkäsivät hänen -- jonka kautta lupaus Danielille toteutui (Dan. 9: +27), että suosiota osotettaisiin hänen kansallensa täydellisesti +seitsemänkymmenen viikon loppuun asti, jonka viikon keskellä Messias +tapettiin. Lupaus täytettiin koko totiselle vehnälle, samalla kun se +_järjestelmä_, joka ympäröi tätä vehnää, tuomittiin ja hyljättiin +keskellä sitä viikkoa. Juutalaisen ajan vehnänkorjuu kesti monta +vuotta, alkaen Herramme virkaan astumisella, vaikka kaikki erityinen +suosio lakkasi kolme ja puoli vuotta Kristuksen kuoleman jälkeen. Tämän +kansan hätä (tuli) alkoi aikaiseen palaa, mutta palo ei saavuttanut +suurinta raivoansa ennenkuin melkein kaikki vehnä oli korjattu aittaan. + +Samanlaisia ajanjaksoja on huomattavissa tämän nyt päättyneen +ajanjakson elonkorjuussa, jotka vastaavat ilmiöitä edellisessä +elonkorjuussa. Syksy vuonna 1874, jolloin riemuvuosijaksot ilmasevat +ajan tulleen Herramme läsnäolemiselle, vastaa hänen kasteensa aikaa ja +voitelemista pyhällä Hengellä, jolloin hän tuli Messiaaksi, +Ruhtinaaksi, (Dan. 9: 25) ja alkoi toimittaa juutalaista elonkorjuuta. +Kevät vuonna 1878 (kolme ja puoli vuotta myöhemmin) vastaa sitä +vuosilukua, jolloin Herramme omisti kuninkuuden, ratsasti aasilla, +puhdisti temppelistä rahanvaihtajat ja itki nimiseurakunnan tahi +valtakunnan tähden ja jätti sen alttiiksi hävitykselle, ja se ilmasee +sen ajan, jolloin nimi-seurakunta- (tahi kirkko-) järjestelmät +"oksennettiin ulos" (Ilm. 3: 16), josta ajasta alkaen ne eivät enää ole +Jumalan puhetorvia taikka missään määrässä hänen tunnustamiansa. Ja ne +kolme ja puoli vuotta, jotka seurasivat kevättä vuonna 1878, jotka +päättyivät lokakuussa vuonna 1881, vastaavat niitä kolmea ja puolta +vuotta, jolloin suosio jatkui yksityisiä juutalaisia kohtaan heidän +suosionsa seitsemännenkymmenennen viikon loppupuoliskolla. Samoin kuin +esikuvassa tämä vuosiluku -- kolme ja puoli vuotta Kristuksen kuoleman +jälkeen -- osotti kaiken erityisen suosion päättymistä juutalaisia +kohtaan ja suosion alkamista pakanoille, samalla tavalla meistä vuosi +1881 osottaa erityisen suosion päättymistä pakanoille -- "korkean +kutsun", tai kutsun omistamaan niitä siunauksia, jotka kuuluvat tälle +ajalle -- kutsun kanssaperillisyyteen Kristuksen kanssa ja jumalallisen +luonteen osallisuuteen. Ja niinkuin olemme nähneet, on tämän ajan +tunnusmerkkinä suuri liike juutalaisten keskuudessa kristillisyyteen +päin, tunnettuna "Kisjinevi-liikkeen" nimellä. Ja nyt on tulossa hätää +ja koettelemuksia nimi-kristillisyyden osaksi, mutta myrskyä +pidätetään, kunnes kaikki vehnä on korjattu, kunnes Jumalan lähettiläät +ovat leimanneet hänen palvelijainsa otsat (ymmärryksen) totuudella. -- +Ilm. 7: 3. + +Vastaavaisuudet tässä ja juutalaisessa elonkorjuussa ovat osottautuneet +erinomaisen selvästi esiintyviksi siihen nähden, mitä on saarnattu. +Juutalaisen elonkorjuun ensimäisinä kolmena ja puolena vuotena oli +Herrallamme ja opetuslapsilla erityisenä tekstinänsä _aika_ ja +Messiaksen _läsnäolo_. Heidän julistuksensa kuului: "Aika on täytetty", +lunastaja on tullut. (Mark. 1: 15; Mat. 10: 7.) Samoin oli myös +tässäkin elonkorjuussa: vuoteen 1878 muodostivat aikaennustukset ja +Herran läsnäolo, pääasiassa niinkuin ne tässä ovat esitetyt, vaikkeivät +näin selvästi, sanomamme aineen. Sen jälkeen on työ laajennut, ja +toisien totuuksien käsittäminen on selvinnyt ja puhdistunut; mutta +samat tosiseikat ja raamatunpaikat, jotka opettavat samaa _aikaa_ ja +samaa _läsnäoloa_, seisovat siinä kumoamattomina ja eittämättöminä. + +Samoin kuin se suosio, jota jatkuvasti osotettiin yksityisille +israelilaisille, senjälkeen kun heidän nimi-huoneensa suljettiin +suosiosta, ei tarkottanut heidän _nimi-kirkkojärjestelmänsä_ +käännyttämistä ja uudistamista, eikä heidän ruumeniensa muuttamista +vehnäksi, vaan oli yksinomaa aijottu erottamaan ja korjaamaan joka +ainoan tuleentuneen vehnäjyvän, samoin ei jatkuva ja runsas suosio +(nimittäin totuudenvalo) nykyajassa ole tarkotettu käännyttämään +kokonaisia lahkoja tai aikaansaamaan kansallisia uudistuksia, vaan +päinvastoin kokonaan erottamaan vehnäluokan lusteluokasta. Molemmat +ovat kasvaneet rinnakkain vuosisatoja, ja _sekottamaton_, pelkkää +vehnää oleva lahko on tuntematon; mutta nyt elonkorjuussa tulee +erottaminen tapahtumaan, ja selkkaukset tulevat olemaan hirvittäviä. +Monessa tapauksessa se tulee merkitsemään maallisen ystävyyden +ylösnyhtämistä, monen hellän siteen repimistä; ja juuri _totuus_ tulee +aikaansaamaan tämän erottamisen. Herran ennustus "elonkorjuusta" +ensimäisessä tulemisessa tulee olemaan paikallaan nykyiseenkin +elonkorjuuseen nähden. (Katso Mat. 10: 35--38; Luuk. 12: 51--53.) +Samoin kuin silloin totuus aiheutti eripuraisuutta isän ja pojan, +tyttären ja äidin, anopin ja miniän välillä, tulee nyt taaskin +viholliset usein kuulumaan omaan huonekuntaan. Sitä ei voi välttää. Ne, +jotka rakastavat rauhaa ja lepoa enemmän kuin totuutta, tulevat +pantavaksi koetukselle, ja ne, jotka rakastavat totuutta yli kaiken, +hyväksytään voittajiksi -- aivan kuin juutalaisessa "elonkorjuussa." + +Juutalaisessa elonkorjuussa olivat sanansaattajat, jotka airueina +lähetettiin julistamaan Kuninkaasta ja tulleesta valtakunnasta, +alhaista sukua olevia miehiä, ilman arvonimiä, ja ne, jotka vastustivat +sanomaa, olivat ylimmäiset papit, kirjanoppineet, fariseukset ja +jumaluusoppineet; ja niinkuin voimme odottaa, on nytkin: sokeimmat ovat +sokeiden taluttajia, jotka juutalaisten esikuviensa lailla "_eivät +tunne_ etsikkonsa _aikaa_." -- Luuk. 19: 44. + +_Läsnäolo_ oli heillä toinen suurista koetuskohdista, ja _risti_ oli +toinen. Johannes Kastaja huusi heille: "_Keskellänne_ seisoo se, jota +ette tunne." Kumminkaan eivät muut, kuin oikeat israelilaiset kyenneet +näkemään sitä totuutta, että Messias oli läsnä; ja näistä useat +kompastuivat ristiin; sillä vaikka olivat alttiit ottamaan vastaan +Jeesuksen vapauttajana, teki heidän ylpeytensä heidät vastahakoisiksi +ottamaan vastaan häntä _Lunastajana_. Samoin on nytkin. +Kristuksen _läsnäolo_, parhaillaan tapahtuva "elonkorjuu" ja +nimitunnustajajoukkojen hylkääminen ovat kiviä, joihin monet +kompastuvat; ja suurta Pelastajaa, jonka tulemista ja valtakuntaa monet +ovat rukoilleet (niinkuin juutalaisetkin), eivät he tahdo tunnustaa. +Jälleen saattaa totuuden mukaisesti sanoa: "Keskellänne seisoo se, +jota ette tunne." Ja jälleen tulee Kristuksen risti koetukseksi, +kompastus- tai koetuskiveksi aavistamattomalla tavalla; ja monet, monet +kompastuvat nyt siihen sanoen: Me tahdomme tunnustaa Kristuksen +_Vapahtajaksemme_, mutta me hylkäämme hänet Lunastajana ja +Vapaaksiostajana. + +Varmastikin on kaikkien, jotka huolellisesti tarkastavat asiaa, +tunnustettava, että todistukset Herramme läsnäolosta (henkiolentona ja +siis näkymättömänä) ovat suuremmat ja selvemmät niitä todistuksia, +joita juutalaisilla oli hänen läsnäolostansa lihassa ensimäisessä +tulemisessa. Ja nyt eivät Herran läsnäolontodistukset ainoastaan ole +täydemmät, täydellisemmät ja lukuisammat, vaan ajan merkit +ympärillämme, jotka ilmasevat, että elonkorjuutyö on käymässä, ovat +paljon silmiinpistävämmät ja vakuuttavammat niille, joiden silmät ovat +voidellut silmävoiteella (Hm. 3: 18), kuin asianlaita oli ensimäisessä +tulemisessa, kun Herramme Jeesus, kourallinen seuraajia kanssaan, +paljon vastuksen ja monen epäsuotuisan asianhaaran vallitessa julisti: +"_Aika on täyttynyt_; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi" -- +Messias on tullut, suuren Jehovan Lähettiläs, täyttääkseen teille +kaikki ne lupaukset, jotka ovat annetut teidän isillenne. Oliko ihme, +että ainoastaan mieleltään nöyrät saattoivat ottaa vastaan nöyrän +nasaretilaisen suurena Vapauttajana, tai noita nöyriä miehiä ilman +minkäänlaisia arvonimiä hänen hallituksensa jäseninä, -- sellaisina, +jotka kerran olisivat kuninkaita ja ruhtinaita hänen kanssaan. +Ainoastaan harvat saattoi nähdä hänessä, joka ratsasti aasilla ja itki +Jerusalemin yli, sen suuren Kuninkaan, josta Sakarja oli ennustanut, +että Sion tulisi ottamaan vastaan hänet Kuninkaana riemuhuudoilla. + +Ensimäisessä tulemisessa nöyryytti hän itsensä ja otti ihmismuodon ja +luonteen (Hehr. 2: 9, 14) voidakseen senkautta toimittaa meidän +lunastuksemme antamalla itsensä lunastushinnaksi. Hän on nyt korkealle +korotettu eikä enää kuole; ja toisessa tulemisessansa on hän, puettuna +kaikella voimalla (Fil. 2: 9), korottava "ruumiinsa" ja sitten jakava +maailmalle sen ennalleenasettamissiunauksen, jonka hän _osti_ sille +ensimäisessä tulemisessansa omalla kalliilla verellään. Muista, ettei +hän enää ole lihaa, vaan henkiolento, ja on pian muuttava ja kirkastava +jäseninään ja kanssaperillisinään kaikki uskolliset seuraajansa. + +Juutalaiselle huonekunnalle esiintyi Jeesus kolmella eri tavalla -- +Ylkänä (Joh. 3: 29), Elonkorjaajana (Joh. 4: 35--38) ja Kuninkaana +(Mat. 21: 5, 9, 4.) Kristitylle huonekunnalle esiintyy hän samaten +kolmella tavalla. (2 Kor. 11: 2; Ilm. 14: 14, 15; 17: 14.) +Juutalaiselle huonekunnalle tuli hän Ylkänä ja Elomiehenä heidän +elonkorjuunsa alussa (hänen opettajavirkansa alkaessa); ja juuri +ristiinnaulitsemisensa edellä esiintyi hän heidän Kuninkaanaan ja +harjotti kuninkaallista valtaa langettamalla tuomion heidän ylitsensä, +jättäessään heidän huoneensa autioksi ja esikuvauksellisesti +puhdistamalla heidän temppelinsä. (Luuk. 19: 41--46; Mark. 11: 15--17.) +Aivan samalla tavalla on tässäkin elonkorjuussa ollut: Herramme +läsnäolo Ylkänä ja Elonmiehenä huomattiin ensimäisenä kolmena ja +puolena vuotena, vuodesta 1874 vuoteen 1878. Siitä ajasta on +eittämättömällä tavalla ilmennyt, että aika oli tullut vuonna 1878, +jolloin kuninkaallisen tuomion piti alkaman Jumalan huoneesta. Tätä +tarkottaa Ilm. 14: 14--20, ja Herramme esitetään _kruunattuna_ +Elonkorjaajana. Vuosi 1878, joka on rinnakkaisvuosiluku hänen +esikuvassa ottamastansa vallasta, _osottaa_ selvästi _ajan_ meidän +nykyisen, hengellisen, näkymättömän Herramme valtaanastumiselle +kaikkien kuningasten Kuninkaana, ajan, jolloin hän ottaa suuren +valtansa hallitaksensa, joka hallitus ennustuksessa on likeisessä +yhteydessä hänen uskollistensa ylösnousemisen kanssa ja hädän ja vihan +alkamisen kanssa kansojen yli. (Ilm. 11: 17, 18.) Tällöin, niinkuin +esikuvassa, alkaa tuomio nimiseurakunnan yli, senkautta että nimi +_järjestelmät_ (ei kansat) tuomitaan hävitettäväksi, jotka järjestelmät +ulkonaisesti edustavat totista Seurakuntaa -- "ruumista." Tämä on myös +todellisen temppelin, todellisen Seurakunnan, Kristuksen ruumiin -- +vihkiytyneen luokan -- puhdistaminen. (1 Kor. 3: 16; Ilm. 3: 12.) Tämä +pyhitetty tahi _temppeli_-luokka nimiseurakunnassa on samassa suhteessa +nimiseurakuntaan kokonaisuutena, kuin kirjaimellinen temppeli oli +pyhään Jerusalemin kaupunkiin kokonaisuutena. Kun kaupunki oli tullut +hyljätyksi, tuli temppeli _puhdistetuksi_; samalla tavalla on +temppeliluokka nyt puhdistettava: jokainen itsekäs, lihallinen ajatus +ja kaikki maailmallisuus on heitettävä ulos, jotta temppeli, Jumalan +pyhän Hengen asunto -- elävän Jumalan temppeli -- puhdistuisi. + +Erityinen tehtävä vuoden 1878 jälkeen on ollut julistaa Kuninkaan +käskyä: "Lähtekää siitä (Baabelista) ulos, te minun kansani, jottette +tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin hänen vitsauksiansa +kärsiä." (Ilm. 18: 4.) "Paetkaa, paetkaa, lähtekää sieltä, älkää +saastaiseen koskeko! lähtekää sen keskeltä, puhdistakaa itsenne, te +[kuninkaallinen Papisto] Herran kalujen kantajat!" -- Jes. 52: 11. + +Toinen selvästi esiintyvä kohta, jossa ensimäinen ja toinen tuleminen +ovat toistensa kaltaisia, on yleinen tunne, että vapauttaja on tarpeen +ja kansain keskuudessa laajalle levinnyt vaikutus, että pelastus on +jollain tavalla pian tuleva -- toisien ajatukset näistä asioista +lähenevät muutamissa suhteissa totuutta. Mutta joka tapauksessa ovat ne +harvat, jotka kykenevät näkemään Pelastajan, ja asettuvat hänen +lippunsa alle totuuden palveluksessa. Juutalaisessa elonkorjuussa +menivät monet ulos Herraa vastaan sinä aikana, jolloin kaikki +"odottivat" häntä (Luuk. 3: 15), hänen syntymänsä aikana, kolmekymmentä +vuotta ennen hänen voitelemistansa Messiaaksi hänen virkansa alkaessa: +ja samalla tavalla oli myös vastaava odotus ja liike monien +keskuudessa, (joita sittemmin kutsuttiin adventisteiksi), jota eräs +baptistiveli nimeltä William Miller, Amerikassa, ja Hr. Volff ja muut +Europassa ja Aasiassa johtivat. Tämä liike nousi huippuunsa vuonna +1844, tasan kolmekymmentä vuotta ennen vuotta 1874, jolloin Kristus, +Ylkä ja Elonkorjaaja todella tuli, niinkuin Riemuvuodet opettavat. +Tässä tapaamme vieläkin yhden sattuvan aika-rinnakkaisuuden näiden +aikojen välillä; sillä kysymyksessä olevat kolmekymmentä vuotta +vastaavat täydellisesti kolmeakymmentä vuotta Jeesuslapsen syntymästä +Messiakseen voideltuun -- kun hän kolmenkymmenen vuoden ikäisenä +kastettiin ja sittemmin astui esille Ylkänä ja Elonkorjaajana. -- Matt. +3: 11--13; Joh. 3: 29. + +Molemmissa tapauksissa tapahtui pettymys, jota seurasi kolmenkymmenen +vuoden odotusaika, jolloin kaikki nukkuivat ja ainoastaan muutamat +harvat molemmissa tapauksissa heräsivät _oikeaan_ aikaan huomatakseen +Messiaksen läsnäolon. Molempien huonekuntien suuret nimijoukot eivät +huomaa etsikon aikaa, koska ovat ylenraskautetut ja haaleat ja +laiminlyövät kehotuksen valvoa ja rukoilla. Siten toteutuu +profeetan lausuma ennustus: -- "Hän on oleva loukkauskiveksi ja +kompastuksenkallioksi molemmille Israelin huonekunnille." (Jes. 8: 14.) +Luonnollinen huone loukkaantui, koska olivat tehneet tyhjäksi Jumalan +lain tottelemalla perimäsääntöjä (Mark. 7: 9, 13), eikä heillä sen +vuoksi ollut oikeaa käsitystä ensimäisen tulemisen tavasta ja +tarkotuksesta. Tästä syystä olivat he valmistumattomia ottamaan vastaan +häntä sillä tavalla, kun hän tuli, ja siten he loukkaantuivat häneen ja +hänen uhritoimitukseensa. Hengellisen nimi-Israelin joukot +loukkaantuvat nyt samaan kallioon ja samasta syystä. He ovat +inhimillisten perimätietojen ja lahkollisten ennakkoluulojen sokasemat, +jotka estävät heitä saamasta oikeaa valoa Jumalan sanasta, ja sen +johdosta ei heillä ole oikeaa käsitystä Herran toisen tulemisen tavasta +ja tarkotuksesta. Ja tässäkin on Kristuksen risti, oppi lunastuksesta, +koetuskivi kaikille. Tarkkaa huomiota ansaitsee sekin, ettei kumpikaan +huone saattaisi loukkaantua tai kompastua olemattomaan kallioon. Kallio +on nyt olemassa, ja nimijärjestelmät kompastuvat, loukkaantuvat ja +musertuvat; samalla kuin "oikeat israelilaiset", niinkuin +ensimäisessäkin tulemisessa, henkilökohtaisesti huomaavat ja ottavat +vastaan kallion, ja kapuamalla tälle totuudelle tulevat he nostetuiksi +korkealle yli kompastuvien joukkojen, jotka hylkäävät sen. + +Ne, joiden ymmärryksen silmät ovat valaistut, eivät kompastu; mutta kun +he siihen sijaan nousevat Kalliolle, saattavat he siltä korkeammalta +näkökannalta, jonka se tarjoaa, paljon selvemmin nähdä Jumalan +suunnitelman sekä menneisyyden että tulevaisuuden -- nähdä sellaisiakin +asioita, jotka ovat sanoin sanomattomia, Seurakunnan tulevasta +kirkkaudesta ja maan juhlapäivästä. Ne, jotka luottavat Herraan, eivät +koskaan joudu häpeään. + +Tämän rinnakkaisuuden koko voimaa ei saata nähdä, jollei huomaa, että +riemuvuosijaksot ja pakanain ajat osottavat, edelliset sen +neljäkymmenvuotisen ajanjakson alkua, jälkimäiset sen loppua, jotka +alaosastoissaan niin täydellisesti vastaavat juutalaisia +rinnakkaisuuksia. Ei ole mikään mielikuvitus, että juutalainen ja +kristillinen aika muodostavat esikuvan ja vastakuvan -- apostolit ja +profeetat todistavat niiden keskinäistä yhdenmukaisuutta. Emme myöskään +luota yksinomaan rinnakkaisuuksiin todistukseksi nykyiselle +kristillisen armotalouden elonkorjuulle: tämä elonkorjuu on, niinkuin +jo olemme näyttäneet, myöskin toisella tavalla ilmaistu -- niinhyvin +sen alku kuin loppukin. Riemuvuosijaksot osottavat, että se aika, +jolloin Herramme Jeesus olisi läsnä ja alkaisi ennalleenasettamistyön, +olisi syksyllä vuonna 1874. Ja ylempänä kosketeltu rinnakkaisuus +näyttää, että tämä vuosiluku (1874) täydellisesti vastaa Jeesuksen +voitelemista Messiaaksi juutalaisen "elonkorjuun" alkaessa ensimäisessä +tulemisessa. Pakanain ajat osottavat, että nykyisten hallitusten +hallitusvalta päättyy vuoden 1914 loppuessa, jonka jälkeen näiden +hallitusten kukistumisen täytyy pian tapahtua; ja rinnakkaisuus +ylempänä näyttää, että tämä aika, 1914, vastaa täydellisesti vuotta 69, +jonka jälkeen (vuoden 70 loppuessa) juutalaisen yhteiskuntajärjestyksen +täydellinen kukistuminen seurasi. Mahdollisesti voitanee siis kysyä +kaikkeen tähän nähden: Ovatko nämä rinnakkaisuudet aikaan nähden +ainoastaan satunnaisuuksia, tai ovatko ne saman jumalallisen käden +järjestämiä, joka järjesti luonnollisen huonekunnan muutkin asiat +varjoiksi tämän armotalouden todellisuuksista? + +Ei, ne eivät ole satunnaisia: epäilemättä on sama kaikkiviisas Jumala, +joka antoi meidän tietää ajanlaskun kautta, että Aadamin luomisesta oli +kulunut kuusituhatta vuotta vuoteen 1873, ja että seitsemäs tuhannes, +tuhatvuosikausi silloin alkoi; joka riemuvuosijaksojen kautta ilmotti +meille, että Herra tulee olemaan läsnä ja että ennalleenasettamisajat +tullevat alkamaan syksyllä 1874; ja niinkuin pakana-aikojen kautta +näytettiin meille, ettemme saa odottaa, että nämä asiat tapahtuisivat +kiireellisesti, vaan näöltään luonnollisien keinojen kautta tulisivat +toimitettaviksi neljäkymmentä vuotta kestävänä ajanjaksona -- on Herra +näissä rinnakkaisissa armotalouksissa, joiden pituuden Israelin +"kaksinkertainen" määrää, antanut meille todistuksia, jotka eivät +ainoastaan itsessään selvästi osota Herran läsnäoloa, elonkorjuuta ja +ennalleenasettamista (joka alkaa suosiolla luonnolliselle Israelille), +vaan antavat samalla _todistuksen_, joka osottaa toiset profeetalliset +todistukset ja ajanlaskun oikeiksi. Sillä selvästi huomattakoon, että +jos ajanlaskua tahi jotakin näistä ajanjaksoista muutetaan vuodenkaan +verran, niin on tämän rinnakkaisuuden kauneus ja voima hävinnyt. +Esimerkiksi jos ajanlaskua muutetaan vuodenkaan verran, joko lisäämällä +tai vähentämällä -- jos me pitennämme sanokaamme kuningasten tahi +tuomarien aikaa vuoden taikka teemme toisen niistä vuotta lyhyemmäksi +-- on koko rinnakkaisuus turmeltunut. Jos me lisäisimme vuoden, tulisi +Israelin ensimäisen ajanjakson pituudeksi 1846 vuotta, ja +kaksinkertainen tai vastaava toinen osa tulisi päättymään _vuotta +myöhemmin_, jota vastoin riemuvuosijaksot tällaisen muutoksen kautta +ajanlaskussa, tulisivat päättymään vuotta aikaisemmin, s.o. vuonna +1873, joka taasen muuttaisi 6000 vuoden päättymisen vuoteen 1871, kun +taasen pakanain ajat eivät mitenkään tulisi siitä muuttumaan. Kaikki +saattavat nähdä, että sopusointu tai rinnakkaisuus tällä tavalla +kokonaan turmeltuisi. Taikka jos yksi ainoakaan vuosi vähennettäisiin +jostain ajanlaskun laskelmasta, tulisi sekasorto yhtä suureksi, vaikka +muutos kysymyksessä olevissa ajanjaksoissa tulisi käymään +päinvastaiseen suuntaan. Sillä tavoin vahvistavat nämä erilaiset +ajanennustukset toisiansa molemminpuolisesti, samalla kun rinnakkaisuus +näissä molemmissa armotalouksissa juottaa yhteen niiden todistukset. + +Ne, jotka vähänkin tuntevat niitä laskelmia joita "toisen tulemisen +adventistit" muiden muassa ovat tehneet profeetallisista ajanjaksoista +y.m. lienevät huomanneet, että me käsittelemme näitä asioita aivan eri +tavalla kuin he. He koettavat tavallisesti saada kaikki ennustukset +päättymään yhteen ainoaan määrättyyn vuosilukuun. Heidän väärät +odotuksensa johtavat heitä siihen. He odottavat että muutamat harvat +silmänräpäykset tulevat todistamaan koko sen ohjelman suorittamisen, +joka todellisuudessa tulee käsittämään tuhatta vuotta -- Herran +tulemisen, ylösnousemisen ja maailman tuomion. Ja heidän odotuksensa +on, että nämä muutamat silmänräpäykset tulevat päättymään sillä, että +maailma poltetaan poroksi. Ymmärtääksensä ja omistaaksensa niitä +ennustuksia, jotka osottavat eri vuosilukuja Jumalan suuren +suunnitelman eri asteilla, tulisi heidän ensin ymmärtää "Aikakausien +Suunnitelma" ja Herran toisen tulemisen oikea tapa. Mutta suuren +enemmistön on heidän oppinsa ja ennakkoluulonsa liiaksi soaissut +käsittääkseen tätä. Kun he koettavat sovittaa ennustusta väärien +odotuksiensa mukaisiksi, johtaa tämä usein vääntelemisiin, +venyttämiseen ja lyhentämiseen, aina sitä mukaan kuin tarve vaatii, +koettaessansa saada kaikki ennustukset päättymään yhteen ainoaan +erityiseen vuosilukuun. Näiden ystävien on herättävä harhaluuloistansa +tässä suhteessa; sillä heidän odotuksensa ovat toinen toisensa jälkeen +jääneet toteutumatta, meidän ja heidän tietäessä, ettei kaikkia niitä +ennustuksia, joita he ovat käyttäneet, voida ulotuttaa tulevaisuuteen, +vaan kuuluvat ne menneisyyteen, jonka vuoksi he nyt ovat täytyneet +hyljätä ne. Ne ovat täyttyneet mutta toisella tavalla, kuin he +odottivat, ja he eivät tiedä sitä. + +Sitä vastoin ovat ne ennustukset, joita tässä on esitetty, samoin kuin +ne, joita myöhemmin tullaan käsittelemään, vapaat kaikesta käsin +tehdystä, olkoonpa sitten venyttelemisestä tahi vääntelemisestä ja +pyöristelemisestä. Me esitämme ne yksinkertaisesti sellaisina kuin me +tapaamme ne Jumalan sanassa. Ja niille, jotka Jumalan suuren +"Aikakausien Suunnitelman", mukaan osaavat oikein odottaa, on helppoa +huomata, miten erityiset profeetalliset ketjut sopivat yhteen sen +kanssa ja mittaavat sen. He huomaavat sen, toinen toisessa ja toinen +toisessa tärkeässä kohdassa; ja niille, jotka erottavat niin paljon, +osottaa ja todistaa tämä rinnakkaisuus juutalaisen ja kristillisen +armotalouksien välillä yli kaiken mahdollisen epäilyksen, että kaikkien +toistenkin profeetallisten ennustusten sovelluttaminen on oikeutettu. + +Ennustuksissa annetut ilmotukset Jumalan suunnitelman ajanjaksoista +saattaa verrata arkkitehdin erikoispiirrustuksiin; ja juutalaisen +armotalouden rinnakkaisuuksia hänen ääriviivapiirrustuksimsa. Otaksu, +että meillä olisi jonkun rakennusmestarin erikoispiirrustukset taloa +varten, mutta ei olisi itse pääpiirustusta, ja istuutuisimme tekemään +pääpiirustuksen näiden erikoispiirrustuksien mukaan ja sitte saisimme +arkkitehdilta hänen ääriviivapiirrustuksensa tulevaa rakennusta varten +-- jos vertailu sen ja oman piirrustuksemme välillä, joka oli tehty +erikoispiirrustuksien mukaan, osottaisi, että kaikki kulmat ja mitat +olisivat aivan samanlaiset olisimme aivan vakuutetut, että olemme +käsittäneet oikein erikoispiirrustukset. Samoin tässä: se piirustus, +esikuva eli varjo evankelikaudesta, joka annetaan meille juutalaisessa +ajassa ja ennustuksien ja tapahtumain tätä taustaa varten esikuvatussa +varjopiirrustuksessa, antaa meille niin varman vakuutuksen +johtopäätöksiemme oikeudesta, kuin voimme vaatia, vaeltaessamme vielä +"uskossa, eikä näkemisessä." + +Toiset profeetalliset todistukset, joita emme vielä ole tutkineet, ovat +myös, niinkuin tulemme huomaamaan, täydellisessä sopusoinnussa näiden +rinnakkaisuuksien kanssa. Eräs näistä todistuksista, Danielin päivät, +osottaa suurta siunausta vihkiytyneille, jotka eläisivät 1875 ja +eteenpäin -- siunausta, joka todella alkaa täyttyä Jumalan Sanan +totuuksien suurenmoisessa paljastumisessa siitä ajasta alkaen. Hänelle, +joka on kutsunut meitä pimeydestä ihmeelliseen valoonsa, olkoon kunnia! + +Muista, että juutalaisen elonkorjuun _neljäkymmentä vuotta_ päättyivät +Lokakuussa v. 69 j.K., ja että sen jälkeen seurasi kansan täydellinen +kukistuminen. Samalla tavalla tulevat evankelisen aikakauden +neljäkymmentä vuotta päättymään Lokakuussa 1914, ja että samoin, +välittömästi sen jälkeen, on n.k. "Kristikansojen" kukistuminen +odotettavissa. "Yhdessä hetkessä" on tuomio kohtaava niitä. -- Ilm. 18: +10, 16, 19. + + + + +KAHDEKSAS LUKU. + +ELIJA ON ENSIN TULEVA. + + +Tämän tärkeän ennustuksen suhde toiseen tulemiseen. -- Osittainen ja +esikuvauksellinen toteutuminen Johannes Kastajassa, -- Oikea +toteutuminen. -- Näky pyhällä vuorella. -- Ihmeellisiä +vastaavaisuuksia. Elijan, esikuvan ja vastakuvauksellisen Elijan +välillä. -- Aika on käsissä. -- Katsaus. -- Elijan seuraaja, Eliisa. + + + "Katso, minä lähetän teille Elijan, tuon profeetan, ennenkuin + se suuri ja peljättävä Herran päivä tulee. Ja hän kääntää isäin + sydämet lasten puoleen, ja lasten sydämet heidän isäinsä puoleen, + etten minä tulisi ja löisi [s.o. muutoin minä tulen ja lyön] + maata kirouksella". Mal. 4: 5, 6. + +Tutkistellessa todistuksia, jotka osottavat ajan olevan käsissä +Messiaksen valtakunnan pystyttämiselle maan päälle, emme saa jättää +huomioonottamatta sitä ennustusta, joka näyttää, että Elijan tuleminen +tapahtuu sitä ennen. + +Tekstimme lausuntotapa on omituinen. Ajatus näyttää olevan, että Elijan +tehtävä tulee olemaan _kääntää_ vanhemmat nöyrään, lapsenkaltaiseen +tilaan ja että, tehtyänsä heidät taipuvaisiksi ja oppivaisiksi, kuten +pienet lapset ovat, kääntää heidän sydämensä eksytyksistä, synnistä ja +uskottomuudesta ja saattaa heidät jälleen sopusointuun "isäinsä" kanssa +-- nimitys, jonka hebrealaiset antavat _uskollisille_ patriarkoilleen +ja profeetoilleen. + +Malakian ennustus, viimeinen sanoma, jonka Jehova lähetti Israelille, +näyttää tehneen syvän vaikutuksen heihin -- etenkin kaksi viimeistä +lukua, jotka erityisesti tarkottavat Messiaksen tuloa ja niitä +erityisiä koettelemuksia, joita Herran läsnäolon päivä toisi mukanansa. +(Katso Mal. 3: 1--3, 13--18; 4: 1--6.) Päättäen tästä, että +koettelemukset tulisivat olemaan aivan erikoista laatua, saivat he +lohdutusta kahdesta viimeksi mainitusta värssystä, jotka lupasivat, +että profeetta Elija, joka kerran on käännyttänyt koko kansan Baabelin +palveluksesta Jumalan palvelukseen, tulisi takasin valmistamaan heitä, +ennenkuin se vaikea koettelemuksen aika alkaisi, jonka Messiaksen +tuleminen toisi tullessaan. + +Tämä ennustus ei _täyttynyt_ Herramme ensimäisessä tulemisessa -- ei +Messiakseen enemmän kuin Elijaaseenkaan nähden. Epäilemättä ennustus +tarkottaa toista tulemista; "Liiton Lähettilään" tulemista kunniassa ja +voimassa; ja suuren hädän ja koettelemuksen päivää Herran päivänä sinä +aikana. Kristuksen esiintyminen esikuvaukselliselle Israelille ja sen +suuri hätä, joka kohtasi heitä kansana, kun he hylkäsivät hänet, oli +kumminkin, niinkuin Jumala oli ennustanut ja aikonut, varjo, joka +monessa yksityiskohdassa valaisi tässä ennustuksessa esitettyjä +asioita. Johannes Kastaja teki, Elijan hengessä, Israelille työn, joka +oli luvatun Elijan tehtävän kaltainen, mutta hän ei onnistunut siinä; +ja seuraus oli, että hätä (kirous) tuli tämän kansan yli. Oikean +Elijan, jota profeetta tarkottaa, oli tehtävä suuri työ koko "maalle", +valmistaakseen koko ihmiskuntaa toista tulemista varten; ja hän tulee +myös aluksi epäonnistumaan, ja seurauksena siitä tulee suuri hätä +(kirous) kohtaamaan koko maata. + +Profeetan mainitsema Elijan tuleminen tapahtuu "_ennen kuin_" tämä +"suuri ja peljättävä Jehovan päivä tulee". [Katso I osaa, Luk. 15.] Ja +koska, niinkuin juuri osotimme, Jehovan suuri päivä alkoi vuonna 1874, +ja tulee jatkumaan neljäkymmentä vuotta ja päättymään, kun pakanain +ajat päättyvät, maailman ja Saatanan vallan täydellisellä +kukistumisella koko maan päällä ja Immanuelin -- Kristuksen, Jeesuksen +ja hänen pyhiensä -- pukemisella täydellisellä vallalla ja +hallituksella, on meille tärkeätä tässä osottaa, että _Elija on +tullut_. Hänen ei ole onnistunut käännyttää maailman sydämiä +lapsenkaltaisuuteen ja oikeaan vanhurskauden ymmärtämiseen; ja +sentähden tulee suuri hädän aika, niinkuin Jumala ennakolta näki ja +ennusti. Sen kautta tulee Jumala vaikeiden ja katkerien kokemuksien +kautta opettamaan ihmiskunnalle läksyjä, joita heidän on kunnollisesti +opittava, valmistuakseen kiitollisuudella ottamaan vastaan +Kristushenkilön -- Jehovan Lähettilään uudessa liitossa -- kaikkine +oikeudenmukaisine järjestelyineen, lakeineen, j.n.e., jotka kuuluvat +tähän liittoon. + +Ensimäisessä tulemisessa tuli, niinkuin juuri olemme nähneet, monet +Jumalan lupauksista täytetyiksi pienemmässä määrässä yksityiselle +kansalle, Israelille, valaisemaan suurempia ja suuremmoisempia +todellisuuksia, jotka tulevat toimeenpantaviksi Kristuksen toisessa +tulemisessa. Ja samoin kuin ihmetyöt, parantamiset j.n.e. esittävät +suuria asioita, jotka tulevat tapahtumaan tuhatvuotiskautena, ja +Herramme ratsastaminen aasilla esitti suuremman vallan, majesteetin ja +kunnian ottamista toisessa tulemisessa, kaikkien kuninkaiden kuninkaana +ja herrain Herrana, samalla tavalla esitti _ihminen_ Kristus Jeesus, +ja hänen pieni oppilasjoukkonsa, kirkkauden Herraa, korkealle +korotettuna, yhdistettynä pyhiensä, hänen morsiamensa ja +kanssaperillistensä kanssa toisessa tulemisessa. Ja juuri siten +Johannes Kastaja ja hänen opetuslapsensa, jotka olivat samassa +toimessa, hänen kanssaan ja alaisinaan, koettaessaan käännyttää +Israelia ja valmistaa heitä ottamaan vastaan Messiasta, _esittivät +oikeaa Elijata_ (todellista kristillistä Seurakuntaa), jonka työ on +ollut _koettaa_ käännyttää maailmaa ennen Messiaksen -- hengellisen +kirkkauden Herran ja kaikkien kuninkaiden Kuninkaan tulemista +maailmaan. Johannes Kastajan, joka tuli Elijan hengessä ja voimassa, ei +onnistunut puhdistaa (reformeerata) Israelia, ja seuraus siitä oli +(Matt. 17: 12), että Israel hylkäsi Jeesuksen lihassa ja tuotti +ylitsensä suuret "_koston päivät_", hätää ja vihaa (Luuk. 21: 22.) +Samoin on käynyt, vaikka laajemmassa määrässä, _oikea ja suurempi +Elija_ on epäonnistunut käännyttäessään ja valmistaessaan maailmaa +vastaanottamaan kirkkauden Kuningasta, ja on nyt, seurauksena siitä, +suuri vihan päivä tuleva maailman yli sulattamaan, pehmittämään ja +nöyryyttämään kaikkia ja valmistamaan heitä sydämestänsä huutamaan: -- +Hosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Jehovan nimeen! + +Siten näkee, että _Seurakunta lihassa_ (Kristushenkilö lihassa -- Pää +ja ruumis) on _kirkkauden Seurakunnan_, Jehovan voidellun, Elija tahi +edelläkävijä. Ei nimiseurakunta, vaan oikea vihkiytynyt Seurakunta, +joka haudan tuolla puolen tulee olemaan suuri Voideltu Lunastaja, -- +juuri tämä muodostaa Elijan. Sen kutsumus on rangasta eksytyksiä ja +syntiä ja viitata kirkkauden valtakuntaan. Herramme Jeesus ja apostolit +ja sen jälkeen kaikki uskolliset Kristuksessa Jeesuksessa, kuuluvat +tähän suureen vastakuvaukselliseen Elijaaseen, profeettaan tahi +opettajaan -- samaan luokkaan, (Pää ja ruumis), joka piankin on +muodostava kirkkauden Kuninkaan. Se työ, jota seurakunta nyt toimittaa, +on ainoastaan valmistus tulevaa työtä varten mikäli se koskee maailman +reformeeraamista (uudistamista). Kuninkaallisessa asemassaan on +Seurakunta tekevä maailman puolesta sen, mitä se ei onnistunut tekemään +Elijaana, opettajana. + +Älköön meitä käsitettäkö väärin: me olemme tätä ennen osottaneet, ettei +ole ollut Jumalan suunnitelman mukaista käännyttää maailmaa +evankelikautena. Hänen tarkotuksensa ei ollut sellainen, vaan hänen +aikomuksensa oli ainoastaan, että Seurakunnan valitseminen ja +koetteleminen tapahtuisi nyt ja maailman siunaaminen Seurakunnan, +Kristushenkilön kautta tapahtuisi tätä seuraavassa aikakaudessa. Siinä +ei ole mitään ristiriitaa kun sanomme, että Elija (Kristus lihassa) _on +koettanut_ käännyttää maailmaa ja epäonnistunut siinä, paitsi mitä +osittaisiin uudistuksiin tulee; sillä vaikka Jumala tiesi ja ennakolta +sanoi, että tehtävämme maailmassa enimmäkseen epäonnistuisi paitsi +pienen lauman valitsemisessa, antoi hän kumminkin Herramme kautta +tehtäväksi _koettaa_ kääntää maailmaa, kun tämä sanoi: "Menkää kaikkeen +maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille", koska hän +tiesi näillä ponnistuksilla olevan hyvän vaikutuksen meihin itseemme. +Koska tunnemme hänen ennustaneen nykyistä epäonnistumistamme, mutta +tulevaa menestystämme, voimme iloita silloinkin kun näemme, miten +me kuluneina kahdeksanatoista vuosisatana olemme verrattain +epäonnistuneet, tietäen, ettei todellisen Elija-luokan työ ole ollut +turhaa, vaan on saanut palvella jumalallista tarkotusta kehittämällä +todellista Seurakuntaa, todistaen maailmalle -- joka todistus tulee +olemaan hyödyksi maailmalle määrättynä aikana. + +Johannes Kastaja ei ollut todellinen maahan palannut Elija, eikä +Seurakuntakaan sitä ole; mutta samoin kuin oli totta, että Johannes +toimitti Elija-tehtävän Israelille (Luuk. 1: 17), valmistaakseen heitä, +ja esitti Herraa lihassa, niin on tämä myös totta Seurakunnasta -- se +toimittaa ennustetun Elija-tehtävän maailmalle "Elijan hengessä ja +voimassa" ja ilmottaa Herramme toista tulemista melkein samoilla +sanoilla, joita Johannes käytti ensimäisessä tulemisessa: "Keskellänne +seisoo se, jota te ette tunne. Hän on se, joka minun jälkeeni tulee, +joka minun edelläni on ollut." -- Joh. 1: 26, 27. + +Kaikki eivät voineet ottaa vastaan Johanneksen todistusta, tai +käsittää, että hän oli edelläkävijä Kuninkaalle lihassa. Jos he +olisivat käsittäneet sen, olisivat he sen kautta valmistuneet ottamaan +vastaan Jeesusta Messiaksenansa. Kaikille niille, jotka hyväksyivät +Johanneksen sanoman ja ottivat vastaan sen ja ottivat todella vastaan +Kristuksen, _teki_ Johannes oikean Elija-tehtävän. Niinkuin Herramme +sanoi heille Johanneksesta (Matt. 11: 14): "Jos _tahdotte uskoa_: Hän +on Elijas, joka oli tuleva"; vaikkakaan Johannes ja hänen tehtävänsä, +eivät täydellisesti täyttäneet ennustusta Elijaasta, niinkuin ei +Herrammekaan _lihassa_ täyttänyt kaikkea mitä oli ennustettu +Messiaksesta. Hän oli kaikille, jotka saattoivat ottaa vastaan hänet, +Jehovan Voideltu, vieläpä ennenkuin hän oli edes päättänyt +uhritointansa, tahi tullut kirkastetuksi tahi palannut toimittamaan +suurta virkaansa Messiaksena tahi Lunastajana. Johannes itse, +ensimäisessä tulemisessa, oli todella jossain määrin kehitys siitä +esikuvasta, joka alkoi Elija henkilössä ja tehtävässä; ja Johanneksen +tehtävä ensimäisessä tulemisessa esikuvasi Seurakunnan lopputehtävää +toisessa tulemisessa. Tämän jäsenet, Kristuksen jalat lihassa -- +Elijaan jalat -- julistavat valtakuntaa. (Jes. 52: 7.) Niille, jotka +"_voivat_ vastaanottaa sen", ilmotamme kirkastetun Kristushenkilön +valtakunnan käsissä olevaksi; ja samoin olemme "_niille, jotka voivat +vastaanottaa sen_", osottaneet ennustettua vastakuvauksellista Elijata. +Luultavasti eivät toiset tule "vastaanottamaan sitä", vaan odottanevat +edelleen, että joku yksityinen henkilö on tuleva täyttämään Malakian +ennustukset, eivätkä niinmuodoin "tunne etsikkonsa aikaa", ennenkuin se +suuri hädän päivä palaa niinkuin uuni. + +Siis huomaa, että Elijan (Kristus-henkilön lihassa) epäonnistuminen +käännyttäessään ja ennalleenasettaessaan maailmaa oli yhtä paljon +ennakolta aavistettu seuraus kuin Johanneksen epäonnistuminen Israelia +käännyttäessänsä. Siitä huolimatta tulee kumminkin sama Elija-luokka, +kirkastettuna ja puettuna vallalla, tuhatvuotiskautena, siunaamaan ja +opettamaan maailmaa ja asettamaan ennalleen kaikki, niinkuin on luvattu +kaikkien pyhäin profeettain suun kautta (Apt. 3: 19--21); ainoastaan +nimeen ja yhtäläisyyteen nähden tulee Elija-esikuva lakkaamaan +maallisen kilparatamme päätyttyä. Sopusoinnussa tämän kanssa olivat +Herramme sanat vastaukseksi opetuslasten kysymykseen: "Miksi sitten +kirjanoppineet sanovat, että Elijan pitää tulla ensin?" Herramme ei +vastauksessaan anna täydellistä selitystä siitä, että Elija oli esikuva +ja Johannes oli sen jatkona ja samalla kertaa sen esikuvauksellinen +täyttymys, j.n.e., -- asioita, joita opetuslapset eivät silloin olleet +valmistuneet ymmärtämään ja joiden ymmärtämiselle ei ollut aikakaan +silloin tullut; ja Herramme lisää sentähden, osottaessaan Johanneksen +_epäonnistumista_ täyttäessään osaksi ennustusta: "Elija kyllä +[vanhimmat käsikirjotukset jättävät pois sanan _ensin_] tulee ja +asettaa kaikki kohdalleen." (Matt. 17: 11.) Nähtävästi oli hänellä +mielessä oma ihana tehtävänsä tulevana aikana, kun hän on yhdistettynä +kirkastetun "ruumiinsa" kanssa, jonka evankelikausi oli valitseva ja +koetteleva. Hänen katseensa tunki esiripun taakse, tuhatvuotiskauteen, +ja hän näki Elija-luokan otetuksi ylös tulisissa vaunuissa suuressa +kirkkaudessa ja voimassa -- henkisesti korotettuna. + +_Naista_ käytetään kuvana, kun on kysymys Seurakunnasta yksin, +erotettuna Herrastaan ja Päästään. Erotettuna ja erillään Herrastansa, +Yljästä, on hän kihlattu neitsyt. Mutta tässä tapauksessa käytetään +kuvana miestä, Elijata, koskei se tehtävä, jota esikuvataan, ole +Seurakunnan tehtävä erotettuna Herrastansa, vaan molempien yhteinen +tehtävä. Herramme oli Seurakunnan edelläkävijä lihassa ja +(Elija-henkilön) pää yhtä varmasti kuin hän on voittavan Seurakunnan -- +Kristus-henkilön -- pää. On useita toisia tapauksia, jolloin miestä +käytetään kuvana, kun molempien -- Kristuksen Jeesuksen ja hänen +ruumiinsa, Seurakunnan -- _yhteistä_ tehtävää esikuvataan: esimerkiksi +Aaron ja kaikki hänen jälkeläisensä ylimmäispapillisessa virassa +esittivät Herraa, ja alipapit hänen ruumiinsa jäseniä; Melkisedek +esitti samalla tavalla _koko ruumista_ kirkkaudessa; samoin Mooses, +David ja Salomo. Niinmuodoin on Raamatun kanssa sopusoinnussa käyttää +Elijata kuvana esittämässä Kristuksen ja seurakunnan _yhteistä_ +tehtävää. + +Jos ajattelemme sitä luokkaa, jota Elija kuvasi, miten selvän +kaunopuheinen olikaan se "_näky_", jonka Herra salli kolmen +opetuslapsen nähdä kirkastusvuorella. (Matt. 17: 1--9.) Se oli näky, +joka koski tulevaa valtakuntaa, sanoo meille Pietari (2 Piet. 1: +16--18). Herramme, kirkastettuna, esiintyi säteilevänä heidän +silmissään, Mooseskuvan esittäissä Moosekselaista eli laki-armotaloutta +ja Elija kuvan esittäissä evankelista- tahi kristillistä armotaloutta. +Molemmat taloudet tähtäävät ja osottavat ja puhuvat Kristuksen uhrista +ja kärsimyksestä ja siitä kirkkaudesta, joka on tuleva. + +Ennenkuin jätämme tämän aineen, tahdomme osottaa muutamia piirteitä ja +tapauksia profeetta Elijan, esikuvan, elämässä ja verrata niitä +Seurakunnan, vastakuvauksellisen Elijan, historiaan, yhtäläisyyksiin, +jotka varmastikin tulevat hämmästyttämään kaikkia, jotka eivät ole +niitä ennen huomanneet. Että vertaus tulisi havainnolliseksi, asetamme +nämä yhtäläisyydet rinnakkaisiin sarakkeisiin. + +Nämä yhtäläisyydet ovat silmiinpistävät eivätkä ole satunnaisia. Ja se +seikka, että Elija oli tuleva ennen sitä suurta päivää, ja että me +_nyt_ Seurakunnassa olemme löytäneet vastakuvauksellisen Elijan, johon +profeetta Malakia viittasi, on pidettävä _uutena_ todistuksena siitä, +että aika on käsissä -- että Herran suuri päivä on tullut. Mutta paitsi +tätä on tässä esikuvassa toisien raamatunpaikkojen todistamia +viittauksia, jotka ovat aijotut pyhien opastamiseksi ja valmistamaan +heitä toimittamaan tehtävänsä hyvin ja vahvistamaan ja ylläpitämään +heitä sinä myrskyisenä päivänä, joka jo on aivan käsissämme. + +Meitä ei ollenkaan haluta kuvata synkkää taulua: mieluummin tahtoisimme +ajatella ja osottaa sitä ihanuutta, joka seuraa suurta vihan päivää, ja +sarastavan tuhatvuotispäivän iloja, kuin kaikkea masentavaa lähimmässä +tulevaisuudessa, joka käy täydellisen auringon nousun edellä. Mutta on +tärkeää, että pyhiä ainakin jossain määrin edeltäkäsin varotetaan +kohtaavista tapauksista, etteivät he niiden sattuessa kauhistuisi tahi +joutuisi epätoivoon, vaan, edeltäkäsin varustettuina, kykenisivät +ottamaan vastaan niitä; ja myöskin että täydellisemmin voisivat antaa +arvoa niille siunauksille, joista he nykyään nauttivat, että he +kaikella ahkeruudella toimisivat, niin kauvan kun _on_ päivä; sillä +tulee yö [paljon pimeämpi aika verrattuna nykyseen, jota kutsutaan +päiväksi], jolloin ei _kukaan voi tehdä työtä_. -- Joh. 9: 4. + +Nykyinen pieni hetki, ennen rajuilmapilvien puhkeamista maailman yli on +suuressa määrässä sopiva aika Elija-luokan työlle ja vastaa +myötäkäymisen päiviä sekä Elijan että Johanneksen elämässä. Se on +sopiva aika henkilölliselle kasvamiselle armossa ja tiedossa kuin myös +totuuden levittämiselle -- suotuisin aika, mitä koskaan on tunnettu. +Miten aikaset totuuden etsijät, berealaiset esimerkiksi, olisivatkaan +iloinneet sellaisista apuneuvoista, joita me nyt omistamme +täydellisissä ja painetuissa rinnakkaisraamatuissa, konkordansseissa +(aakkosellisissa selityskirjoissa kaikkiin Raamatun sanoihin), +historiallisissa teoksissa, encyklopedioissa (yleistieteissä), +sanakirjoissa ja muissa arvokkaissa apu-teoksissa, joita myydään +sellaisiin hintoihin, että niitä voidaan hankkia, ja jotka ovat +maksuttomasti käytettävinä yleisissä kirjastoissa, keskinkertaisissakin +kaupungeissa. Ja tähän kaikkeen tulee vielä lisäksi sarastavan +tuhatvuotispäivän enenevä valo ja kaikkien luokkien kyky ymmärtävällä +tavalla lukea ja ajatella omasta puolestaan. Sellaisilla apuneuvoilla +ja sellaisien asianhaarojen vallitessa saattaa oppia Jumalan sanasta ja +suunnitelmista enemmän yhdessä päivässä kuin ennen oli mahdollista +oppia koko vuodessa epäsuotuisempina aikoina. Eikä myös milloinkaan ole +ollut aikaa, joka olisi ollut niin suotuisa kristilliselle toiminnalle, +tahi joka niin olisi innostanut kristilliseen ahkeruuteen ja +tarmokkaisuuteen kuin tämä aika on tuolle ihanalle elonkorjuu-sanomalle +Herran läsnäolosta ja iloselle ilmottamiselle lähenevästä +valtakunnasta. + +Jos me tahdomme matkustaa paikasta paikkaan tapaamaan uskovaisia, +voimme ennättää yhtä paljon viikossa, kuin Paavali olisi ennättänyt +kuukaudessa, tahi pitemmässä ajassa, ja paljoa mukavammin. Jos me +tahdomme saarnata Sanaa suullisesti, voimme tehdä sitä kenenkään meitä +hätyyttämättä tahi peljästyttämättä (Sefanja 3: 13); ja me elämme +ajassa, jolloin kansain joukot voivat lukea ja kirjottaa, jota +ainoastaan hyvin harvat saattoivat tehdä entisinä aikoma, ja jolloin +painettu evankeliumi on halpahintaista, mukavaa ja usein vaikuttavampaa +kuin suulliset esitelmät. Altis sydän saattaa siten saada aikaan paljo +enemmän kuin Akvila ja Priskilla saattoivat tavallansa ja heidän +ajallansa samoilla ponnistuksilla. Me saatamme saarnata sekä +painattamalla että kirjottamalla meidän aikamme ihmeellisien +postijärjestelmien kautta, ystäville ja tuntemattomille ympäri koko +maailmaa, ja melkein maksuttomasti. + +Mutta apostoli vakuuttaa, tarkottaen nimiseurakuntaa viimeisinä +päivinä, että "on tuleva aika, jolloin _eivät kärsi_ tervettä oppia". +(2 Tim. 4: 3.) Vaikka tämä sana nyt on tosi samalla tavalla kuin se +vuosisatojen kuluessa on ollut tosi, tulee se kumminkin saamaan paljon +vahvemman ja selvemmän toteutumisen tulevaisuudessa. On totta nyt, +ettei nimikirkko kärsi saarnaajia, jotka ovat välinpitämättömiä heidän +uskontunnustuksistaan ja "saarnaavat Sanaa", "kaiken Jumalan neuvon" +[koko Jumalan suunnitelman]; vaan, koska "heidän korvansa syhyvät", +rakastavat he inhimillisiä aprikoimisia kehitysopista, ja tieteitä, +joita väärin siksi nimitetään, enemmän kuin Jumalan Sanaa. Ja +kumminkin, kun eivät saata estää puhdasta oppia, kärsivät he sitä +jossain määrässä -- paljon suuremmassa määrässä kuin Rooma olisi +kärsinyt sitä kukoistuksensa päivinä. + +Vähää ennen niitä sanoja, joita olemme tässä esittäneet, viittaa +apostoli suoraan vaarallisiin aikoihin tämän aikakauden viimeisinä +päivinä (2 Tim. 3: 1--13) ja osottaa sitä pöyhkeyttä, nautinnonhalua +ja hyvän ylönkatsomista, joka on sen ajan tunnusmerkkiä, sen +muodollisuutta, ahneutta, ylpeyttä ja kiittämättömyyttä; ja hän +selittää että (_Seurakunnassa_) pahat miehet ja (totuudesta) harhaan +johtavat opettajat menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen muita +ja itse eksyen viisasteluillaan. Ja koska apostoli erityisesti ajatteli +ja kirjotti viimeisistä päivistä, eikä keskiajasta, olemme varmasti +oikeutetut kysymään, eikö ainoastaan vähän matkan päässä edessämme ole +aika, näinä "viimeisinä päivinä", jolloin ei tervettä oppia missään +suhteessa _kärsitä_ tahi sallita. + +Vaikka nyt on suuressa määrässä totta, ettei kenenkään sallita ostaa +tahi myydä [tehdä kauppaa totuuden kanssa] tavallisissa kauppahalleissa +tahi synagoogoissa, paitsi niiden, joilla on pedon merkki tahi sen +nimen luku (Ilm. 13: 17), ovat kokonaan vihkiytyneet kumminkin +oppineet, että suuremmoiset muotitemppelit, joita kirkoiksi kutsutaan, +eivät ole välttämättömämpiä evankeliumin saarnaamiselle nyt, kuin ne +olivat apostolienkaan päivinä, ja etteivät mahtavat urut ja hyvin +harjotetut laulukuorot ole välttämättömiä keinoja vetämään puoleensa +kansan tarkkaavaisuutta; sillä nyt, niinkuin kristinuskon alkuaikoina, +kuuntelee yleinen kansa mielellään evankeliumia katujen kulmissa, +toreilla tahi jos se tulee painettuna postissa. Kysymys on: eikö tämä +Ilmestyskirjan ennustus sisältäne jotain enemmän kuin mitä nykyaikana +olemme kokeneet, ja eikö se Paavalin sanain mukaan sisällä, että aika +on tuleva, viimeisinä päivinä, jolloin tervettä oppia ei _ollenkaan +kärsitä_? Eiköhän kokemuksemme tässä suhteessa tulle jossain määrin +olemaan sama, kuin Johannes Kastajan (esikuvan), joka heitettiin +vankeuteen? Toisin sanoen: mitä saatamme odottaa nykyisen, verrattain +suotuisan ajan -- vaikkei sekään ole ilman vaikeuksia -- ja tulevan +onnellisen vastustamattoman vanhurskauden ajan välillä? Tuleeko aika +edelleenkin olemaan niin suotuisa kuin nykyinen on työlle viinimäessä +-- tahi suotuisampi tai vähemmän suotuisa? Tarkatkaamme mitä nämä +esikuvat opettavat; sillä koska Herramme suuntaa huomiomme niihin, +olemme oikeutetut pitämään esikuvauksellisena mitä ikinä tapaamme joko +Elijan tahi Johanneksen elämässä ja kokemuksessa, joka hyvin näyttää +sopivan yhteen Seurakunnan kokemuksen kanssa ja todistavan sen tulevaa +maallista kulkua. + +Elija erosi tämän maallisen elämän vaiheista tulisissa vaunuissa; joka +kuvasi sitä hengellistä ihanuutta ja korotusta, joka maallisen +kilpajuoksun päättyessä odottaa niitä Seurakunnan jäseniä, jotka ovat +jälellä ja elävät viimeisinä päivinä. Mutta meidän on myös muistettava, +että hänen poisottamisensa tapahtui tuulispään tahi myrskyn kautta; ja +myrsky on hädän esikuva samoin kuin tuliset vaunut kuvaavat voittoa ja +ihanaa pakoa hädästä. + +Johannes Kastajan viimeisten kokemuksien tunnusmerkkinä on vielä +selvempi hädän piirre. Vaikka kansa ei totellut häntä (Matt. 17: 12), +niin tunnustettiin hänet vähän aikaa Jumalan palvelijaksi ja +profeetaksi (Joh. 5: 35); mutta sitten kun hän oli ilmottanut +Messiaksen läsnäolon, alkoi hänen vaikutuksensa pian vähetä, niinkuin +hän oli todistanut käyvän, kun hän sanoi Kristuksesta: "Hänen on +kasvettava, mutta minun tulee vähetä". Niin on oleva tämänkin ajan +lopussa: Johannes-luokan (Elija-luokan) tehtävä päättyy ilmottamalla, +että taivaanvaltakunta on käsissä, ja että Kuningas on läsnä. Tämä on +nyt tapahtumaisillansa; ja Johanneksen todistus kelpaa sanasta sanaan +ja samalla voimalla nyt Herramme toisen tulemisen aikana: +"_Keskellänne_ [läsnä] seisoo se, jota ette tunne", "hänellä on +viskimensä kädessään, ja hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa +nisunsa aittaan; mutta ruumenet hän polttaa sammumattomalla tulella" -- +suuren hädän aika -- Joh. 1: 26; Matt. 3: 12. + +Samoin kuin Johannes väheni -- kun hänen erityinen tehtävänsä, +sanomansa esiintuominen, oli suoritettu -- samoin on Seurakuntakin +lihassa vähenevä, kun sen viimenen sanoma on esitetty, kunnes sen +viimenen jäsen on laskenut vihkiytyneen elämänsä alttarille ja mennyt +esiripun kautta kirkkauteen ollakseen sen jälkeen ihanan, hallitsevan +Kristushenkilön jäsen. Niinkuin Johannes sanoi, että Jeesuksen tuli +kasvaa, voimme mekin nyt, kun todellista valtakuntaa ollaan +pystyttämäisillään, luottamuksella sanoa, että Kuningas on läsnä, ja +että hänen valtakuntansa tulee kasvaa, kunnes se täyttää maan. Ja +Johanneksen ilmotus "elonkorjuusta" -- vehnän korjuusta ja akanain yli +tulevasta hädästä -- saa myös vastaavan täyttymisen nykyisessä ajassa. + +Johannekselta riistettiin vapaus kohta senjälkeen, kun hän oli +esittänyt sanomansa, ilmotettuaan tuosta _Läsnäolevasta_ ja hänelle +uskotusta tehtävästä; ja hänet heitettiin vankeuteen, kun hän oli +nuhdellut kuningasta luvattomasta yhteydestään naisen kanssa (Matt. 14: +4). Ja vaikka uskolliset Jumalan lapset usein ovat osottaneet, että +yhteys Seurakunnan ja valtiomahdin välillä ei ole paikallansa ja että +sitä Raamatussa kutsutaan aviorikokseksi (Ilm. 17: 5), ja vaikka +maailma suureksi osaksi on vetäytynyt pois Seurakunnista, jatkuu +kumminkin yhteys, ja Raamattu näyttää viittaavan, että lähestyvän hädän +aikana nimikirkot [tai seurakunnat], oman tunnustuksensa mukaan +Kristuksen neitsyeet, tulevat seisoman maan kuninkaiden puolella ja +yhtyvät heihin; ja totinen Seurakunta tulee esikuvansa, Johannes +Kastajan, lailla olemaan kansalle vastenmielinen ja siltä tulee +riistettäväksi vapaus uskollisuutensa ja eksytyksien vastustamisen ja +tuomitsemisen tähden. + +Johannesta samoin kuin Elijatakin, vainosi nainen -- jolloin kuningas +palveli asiamiehenä ja aseena: totiselle Seurakunnalle on käynyt kuten +sen esikuville ja samalla tavalla tulee epäilemättä käymään sen kanssa +tulevaisuudessakin -- jolloin naista esittää nimiseurakunta ja +kuningasta maalliset hallitukset. Eikä siinä kyllin, että ennustus +osottaa likempää yhteyttä näiden kahden välille, kuin mikä nyt on +olemassa, vaan jokainen tarkkanäköinen tarkastaja saattaa nähdä, että +pääasiallisin _nostovipu_, jota kuninkaallinen ylimystö käyttää +hyväkseen joukkoja hallitessaan, on se taikausko, että Jumala on +määrännyt nämä "suuret miehet", vaikka usein ovatkin heikkolahjasia ja +paheellisia, hallitsemaan heitä; ja että kapinaan nouseminen +hirmuvaltaa ja vääryyttä vastaan sekä oikeuden, vapauden ja +yhdenvertaisuuden oikeuksien vaatiminen on Jumalan tahdon +vastustamista. Niinmuodoin käy hallituksien ja kirkkojen pyrkimys +julkista tahi salaista yhtymistä kohti keskinäiseksi menestymiseksi +tulevassa rajuilmassa. + +Eikä siinä kyllin, vaan tulee tuleva taistelu kaikissa sivistyneissä +maissa ylimysten ja joukkojen välillä olemaan siinä määrin ennen +kuulumaton, aivan erilainen kaikkia, mitä ennen on nähty, että +tyynimieliset, vanhoilliset, uskonnollisystävälliset henkilöt, peläten +yhteiskunnan täydellisesti menevän perikatoon sekasorrossa ja +anarkiassa, luonnollisesti tulevat pitämään yksinvaltaa, sortoa ja +pakkoa parempana, kuin mitä tahansa muuta, joka varmasti on pahempaa. +Luonnollisesti tulevat sellaiset yhtymään kirkkoon ja valtioon, +rikkauteen ja ylimystöön, yhteisien ponnistusten kautta pidättämään ja +estämään välttämätöntä yhteentörmäystä -- "sotaa Jumalan, +Kaikkivaltiaan, suurena päivänä". + +Lopuksi tulevat nähtävästi ainoat poikkeukset tästä menettelytavasta +rauhan ja totisen uskonnon ystävien joukossa olemaan ne, joille +kaikkien kuningasten Kuningas suvaitsee Sanansa kautta ilmottaa +suunnitelmansa (Joh. 16: 13), ja jotka täydellisesti luottavat hänen +viisauteensa ja rakkauteensa kuin myös hänen kykyynsä antaa kaiken +vaikuttaa hänen lupauksiensa toteuttamiseksi. Ainoastaan sellaiset +vanhoilliset ja järjestystä rakastavaiset, jotka näkevät mikä merkitys +tulevalla yhteiskunnallisella mullistuksella _täytyy_ olla Jumalan +suunnitelmassa, vanhentuneiden järjestelmien poistamisessa, joiden aika +on mennyt, ja maailman valmistamisessa, suuren tasottamistoimen kautta, +tuhatvuotiskauden vanhurskaudellista hallitusta varten, kykenevät +käsittämään asiain tilan ja toimimaan sen mukaisesti. Mutta näitä +tullaan käsittämään väärin, ja heidän ponnistuksillensa osottaa asiain +oikeaa tilaa, ja ainoaa ja oikeaa parannuskeinoa, tulevat nähtävästi ne +panemaan esteitä, jotka eivät näe ihanaa lopputulosta, ja jotka, +vastahakoisia kun ovat luopumaan omasta tahdostansa, ajatuksistansa ja +suunnitelmistansa, eivät kykene näkemään Jumalan suunnitelmia. Kun +estäviä, supistavia ja pakottavia toimenpiteitä katsotaan +tarpeellisiksi, eivät sellaiset toimenpiteet ainoastaan tule +suunnattaviksi työväenjärjestöihin ja julkaisuihin, jotka ajavat heidän +asiaansa, olkoonpa kysymys heidän oikeuksistansa tahi kärsityistä +vääryyksistä, vaan myös muita sellaisia kohtaan, jotka osottavat +Jumalan suunnitelmaa ja todellista syytä ja ainoaa parannuskeinoa +kansakuntien suureen hätään. Niin, se aika ei todennäköisesti ole +monenkaan vuoden päässä, jolloin estäviä toimenpiteitä tullaan tekemään +jokaista pyhimysten ponnistusta vastaan levittäessään iloista sanomaa +tulevasta valtakunnasta, kaikki sillä perustuksella, että kaikkien etu +ja yleinen hyöty vaatii tätä. + +Siten tulevat ennustukset toisessa psalmissa täyttymään ja luultavasti +lopulta katkerammalla tavalla kuin nyt saattaa kuvaellakaan, vaikka se +jo on osittain toteutunut ruumiin Päälle. -- Apt. 4: 25--29. Sama +välttämättömyys sananvapauden supistamiseksi valtiollisissa ja +yhteiskunnallisissa kysymyksissä, tulee luultavasti kohtaamaan vapautta +lausua ajatuksiansa uskonnollisissakin kysymyksissä, jotka todellisesti +ovat kaiken vapauden perustuksena. Ei olisi ihmeteltävää, jos "vahva +hallitus" monarkiia, jonakin päivänä tulisi korvaamaan nykyistä suurta +Ameriikan tasavaltaa; ja on aivan luultavaa, että yksi ainoa yhteinen +uskonto tulee pidettäväksi kohtuullisena ja tulee julistettavaksi, +josta poikkeavaa opetusta tullaan pitämään valtiollisena rikoksena, +jota käsitellään ja rangastaan sen mukaan. Sellainen vaino tämän +aikakauden lopussa, ei ainoastaan muodostaisi yhtä rinnakkaisuutta +lisää juutalaiselle elonkorjuulle (Apt. 4: 10--13, 23--30; 5: 29--41; +11: 19), vaan antaisi se myös laajemman ja syvemmän merkityksen +apostolien Paavalin ja Johanneksen sanoille (2 Tim. 4: 3; Ilm. 13: 17) +sekä totisen Seurakunnan maallisen matkan loppua valaiseville +esikuville, sellaisina kuin ne esitetään Elijan ylösottamisessa +tuulispäässä ja Johannes Kastajan vangitsemisessa ja mestauksessa. + +Kaksi opetusta me voimme eduksemme saada tästä, osottakootpa sitte +tulevaiset tapahtumat, että olemme lukeneet profeetallisen todistuksen +oikein tai väärin, ja ne ovat nämä: ensiksikin tulee meidän olla +niin valmistetut, niin asestetut, niin perinpohjin varustetut +voittamattomalla totuudella, että vaino ainoastaan voi vaikuttaa meissä +suurempaa uutteruutta viekottelematta meitä yllätyksen tai pelvon +kautta alentamaan lippumme tunnussanaa tai antautuman, kun maailman +kuninkaat nousevat ja kansain uskonnollisten ruhtinaiden kanssa +kokoontuvat meitä vastaan ja niitä totuuksia vastaan, joista Jumala on +suonut meille etuoikeuden todistaa hänen palvelijoinaan ja +lähettiläinään (1 Joh. 3:1); toiseksi tulee sellaisien ajatuksien +tulevaisuudesta verrattuina etuihin nykyisyydessä olla omiaan +innostamaan jokaista vihkiytynyttä Jumalan lasta käyttämään +ahkeruudella nykyisiä suuria elonkorjuutilaisuuksia ja etuisuuksia, +muistaen, että "elonkorjaaja saa palkan" yhtä varmasti kuin se, joka on +istuttanut ja kastellut, ja että tämä nyt on paras aika _korjata +hedelmiä_ ijankaikkista elämää varten. Tämä nykyisen ajan pieni rauha +suurempine vapauksineen ja etuineen kaikella tavalla on jumalallisesti +järjestetty, jotta Jumalan totisten palvelijoiden merkitseminen +(totuuden) leimalla heidän otsaansa (ymmärrykseensä) tapahtuisi. -- +Ilm. 7: 3. + + "Vain hetkinen, niin päiv' on laskenut, + Ja loisto kirkas kohta poistunut." + +Mestari sanoi: "Niin kauvan kuin _on_ päivä, tulee meidän tehdä sen +tekoja, joka lähetti minut; tulee yö, jolloin ei kukaan voi tehdä +työtä. Älkää toimittako sitä ruokaa, joka katoaa, vaan sitä ruokaa, +joka pysyy ijankaikkiseen elämään". + +Näemme siis sen ajan nyt olevan, että profeetta Elija on tullut, ennen +Herran suurta ja ihanaa päivää, niinkuin oli ennustettu. Ja me kuulemme +hänen viimeisen todistuksensa Johanneksen tavoin sanovan: "Keskellänne +seisoo se, jota te ette tunne" -- hänellä on viskimensä kädessään, ja +hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa nisut aittaansa, mutta lusteet +hän polttaa [lusteina -- eikä ihmisinä] tulella, jota on mahdoton +sammuttaa, suuren hädän aikana -- kirouksessa, joka välttämättömästi on +tuleva valmistamaan tietä suurelle kuninkaiden Kuninkaalle. _Hänen_ on +kasvettava, mutta Elija on vähentyvä ja lopulta kokonaan sidottava. +Emme ainoastaan kuule tätä todistusta muutamilta Elija-luokkaan +kuuluvilta nyt, vaan jokainen, joka kuuluu Elija-luokkaan tulee ennen +pitkää julistamaan tätä sanomaa ja toimimaan Elija-työssä. Ainoastaan +sellaiset, jotka sillä tavalla ovat uskolliset, tulevat kuulumaan +kirkastettuun Elijaaseen, ja sallitaan heidän ottaa osaa kaiken +ennalleenasettamistyöhön, joka tuhatvuotiskautena tulee kruunattavaksi +suuremmoisella menestyksellä. _Elija_ nimellä on syvä merkitys. Se +merkitsee _Jehovan Jumala_ [Voimallinen]. Se on siten sopiva nimitys +Herran Voidellulle, jonka suurena tehtävänä tulee olemaan kaiken +ennalleenasettaminen, josta Jumala on puhunut kaikkien pyhäin +profeettainsa kautta maailman alusta alkaen. + +Ennenkuin jätämme tämän aineen, huomautamme lyhyesti, että profeetta +Elija matkansa päässä kutsui Elisan, joka uhrattuansa, jätti kaikki ja +seurasi Elijata ja tuli hänen jälkeisekseen profeetaksi, kun Elija +otettiin pois tuulispäässä; hän sai Elijan päällysvaatteen, merkiksi, +että tämä valtuus ja melkoinen määrä hänen henkeänsä ja voimaansa +siirtyi hänelle. (1 Kun. 19: 16.) Ja koska Elija esitti Kristuksen +ruumista lihassa -- voittavaa seurakuntaa, määrättyä joukkoa, -- onkin +järkevää otaksua, Elisankin esittäneen jotain luokkaa, luokkaa, joka +tulee olemaan syvässä sopusoinnussa Elija-luokan kanssa ja yhteydessä +sen kanssa seuraamaan Herran johdatusta; ja kumminkin luokkaa, joka ei +tule odottamaan tulevansa kirkastetuksi. Nämä tulevat hädän +"tuulispään" kautta erotettaviksi Elija-luokasta, mutta tulevat siitä +huolimatta säilyttämään jonkun verran innostusta ja tulevat +siunatuiksi. Elijan mentyä pois, tuli Elisa rohkeaksi ja voimalliseksi, +niin että sen ajan jumaluusoppineet ("profeettain pojat") sanoivat: +Elijan henki lepää nyt Elisan yli! + +_Elisa_ nimen merkitys on _voimallinen vapauttaja_, ja Elisan +elämänradan tuntomerkkinä olikin ennalleen asettamistyö. Tämä +esikuvaa epäilemättä sellaiselle luokalle kuuluvaa tehtävää, +joka tulevaisuudessa tulee olemaan toimellisena aseena +ennalleenasettamistyössä tehden sitä silloin kirkastetun Seurakunnan +voimassa. Muiden ihmeellisien tekojen mukana, joita Elisa toimitti, +paransi hän veden, ettei se enään aikaansaanut kuolemantapauksia tahi +maan hedelmättömyyttä; lisäsi köyhän lesken öljyä, jotta hän saattoi +maksaa velkansa; herätti Sunamilaisen vaimon pojan elämään; ja kun oli +kallis aika maassa, ja jumaluusoppineiden ("profeettain poikien") +keitos padassa huomattiin olevan myrkytetyn, ettei kukaan voinut siitä +syödä, niin paransi hän sen ja teki siitä terveellistä ruokaa. Hän +saattoi leivän, jota ei ollut kuin muutamille, yllin kyllin riittämään +suurelle joukolle. Hän paransi Naaman'in spitalista. Hän oli myös +Jumalan edustaja Jehua voideltaessa, jonka tuli, Herran sanan mukaan +Elijan kautta, kokonaan tuhota Ahabin kuninkaallinen perhe, Jesabel +siihen luettuna, samoin kuin kaikki hänen pappinsa. -- 2 Kun. +2: 19--22; 4: 1--7, 18--44; 5: 1--10; 9: 1--37; 10: 28. + +Ei ole vaikea näissä Elisan töissä huomata niissä ilmenevää suurta +yhtäläisyyttä juuri sen ennalleenasettamistyön kanssa, joka kohta on +odotettavissa, kun totuuden vesi ei enää ole epäterveellistä eksytyksen +johdosta vaan jo itse lähteellään parannetaan Jumalan sanan selvemmän +ymmärtämisen kautta; jolloin köyhiä autetaan antamalla iloöljyä +murheellisen hengen asemasta; jolloin kuolleet asetetaan jälleen +elämään; jolloin kalliina aikana, ravinto (totuus) tehdään +terveelliseksi ja runsaaksi; ja jolloin ne vallat ja järjestelmät, +joita Ahab ja Jesabel ja kaikki, jotka ovat yhtä mieltä heidän kanssaan +Jumalaa vastaan, tulevat kerta kaikkiaan ja perinpohjin +kukistettaviksi. + + + + +YHDEKSÄS LUKU. + +SYNNIN IHMINEN -- ANTIKRISTUS. + +Antikristuksen täytyy kehittyä, ilmestyä ja kukistua ennen Herran +päivää. -- Vastakkainen mielipide tästä asiasta tarkastetaan. -- +Profeetallinen kuvaus. -- Hänen syntymisensä. -- Hänen nopea +kehityksensä. -- Historian kuvaus ja Raamatun esitys käyvät yhteen. -- +Hänen valtakuntansa on matkimista. -- Hänen päänsä ja suunsa +huomattavat. -- Hänen suuret pöyhkeilevät rienaamisensa. -- Hänen +rienaavat oppinsa. -- Miten hän on hävittänyt Korkeimman pyhiä. -- +Hänen tuhatvuotinen hallituksensa. -- Antikristus lyöty hengen +miekalla. -- Hänen kuolinkamppailunsa ja loppunsa. + + + "Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. + Sillä se päivä ei tule ennenkuin luopumus tapahtuu ja + laittomuuden ihminen ilmestyy, tuo kadotuksen lapsi." + -- 2 Tess. 2: 3. + +Näiden apostoli Paavalin varmojen sanojen johdosta ilmenee, että +sellainen luonne, jota hän kutsuu "Synnin Ihmiseksi", on esiintyvä +ennen Herran päivän tulemista, (jonka olemme osottaneet jo alkaneen +koittaa), ja on siis välttämätöntä tarkastaa, onko sellaista luonnetta +vielä esiintynyt. Sillä jos sellainen luonne, jota Paavali ja toiset +apostolit niin huolellisesti kuvaavat, ei ole vielä tullut, ovat +yllämainitut Paavalin sanat pidettävät kaikkien toisien todistuksien +kieltämisenä, todistuksien, jotka koskevat Herran läsnäoloa ja hänen +valtakuntansa pystyttämistä juuri _nyt_. Ja tämä kieltäminen pysyy +järkähtämättömänä todistuskappaleena, kunnes on esiintynyt se, joka +kaikissa suhteissa vastaa profeetallista kertomusta Synnin ihmisestä. + +Aivan selvästi ilmotetaan, ei ainoastaan, että tämän Synnin ihmisen +ensin on noustava, vaan että se on kehittyvä ja edistyvä, ennenkuin +Herran päivä tulee. Ennen Kristuksen päivää ovat sen vallan edistyminen +ja vaikutus täytyneet saavuttaa huippunsa ja olla vähentymässä; +Herramme _läsnäolon_ kirkkaan valon kautta hänen toisessa +tulemisessansa, tuhotaan tämä Synnin ihminen täydelleen. Meidän on +otettava huomioon edellämainitut asianhaarat, nähdäksemme, soveltuuko +tämä varotus Paavalin aikaiselle Seurakunnalle vielä meidänkin +päivinämme. Nyt, kahdeksantoista vuosisadan perästä, väitetään jälleen, +että Kristuksen päivä on tullut. Siksi herää tärkeä kysymys: Lieneekö +jotain, jota Paavali sanoi oikaistessansa tessalonikkalaisten +eksytystä, todistamassa tätä väitettä vastaan nyt? + +Apostolin kehotuksista Seurakunnalle tarkastelemaan Herran palaamista +huomioonottamalla vahvaa profeetallista sanaa, ja sitä huolellisuutta, +jolla hän osotti Kristuksen läsnäolemisen merkkejä, hänen tekojensa +luonnetta sinä aikana j.n.e., ilmenee, hänen pitäneen yhtä tärkeänä, +että Seurakunta voisi tuntea Herran läsnäolon kun hän tulisi, kuin +etteivät he tulisi viekotelluiksi siihen eksytykseen, että hän oli +tullut, ennenkuin aika hänen läsnäolollensa olisi käsissä. Joutua tähän +jälkimäiseen eksytykseen, tämän aikakauden varhaisessa alussa, asetti +heidät, jotka omaksuivat sen, alttiiksi antikristus-_periaatteen_ +petokselle, joka jo silloin vaikutti; kun taas kykenemättömyys tuntea +Herran päivää ja hänen läsnäoloansa aikana, jolloin hänen läsnäolonsa +aika on käsissä, asettaa ne, jotka eivät saata häntä tuntea, yhä +edelleen alttiiksi Antikristuksen petoksille ja väärille opeille ja +tekevät heidät sokeiksi tämän ajan suurille totuuksille ja erityisille +eduille. Tästä johtuu apostolin huolenpito Seurakunnasta tämän +aikakauden sekä alku- että loppupuolella ja hänen varotuksensa: -- +"Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla". Tästä +johtuu myös hänen huolellinen kuvauksensa Synnin ihmisestä, että se +aikanansa tulisi tunnetuksi. + +Kun kristityt tämän aikakauden lopulla ovat taipuvaiset unohtamaan +lupauksetkin Herran palaamisesta, ja kun muistavat sen, ajattelevat he +sitä ainoastaan pelvolla ja surullisilla aavistuksilla, niin odotti +varhainen Seurakunta innokkaasti ja ilolla sitä, heidän toiveittensa +toteuttajana, uskollisuutensa palkintona ja heidän murheidensa +lopettajana. Siksi olivat sen ajan uskovaiset valmiit tarkasti +kuuntelemaan jokaista oppia, joka sanoi, että Herran päivä olisi joko +hyvin lähellä tahi tullut; ja olivat siis vaarassa tulla petetyiksi +siinä kohden, jolleivät vaan hyvin huolellisesti tutkineet mitä +apostolit opettivat tästä aineesta. + +Tessalonikan Seurakunta, joka oli saanut vaikutuksia muutamien vääristä +opetuksista, että Herra nimittäin oli palannut ja että he elivät hänen +päivänänsä, uskoivat nähtävästi tämän mielipiteen olleen yhtäpitävän +sen kanssa, mitä Paavali oli opettanut heille ensimäisessä kirjeessään, +jossa hän oli sanonut (1 Tess. 5: 1--5), että Herran päivä oli salaa +hiipivä heidän ylitsensä ja huomaamatta kuin varas yöllä, ja että, +vaikkakin toiset hapuilisivat tietämättömyydessä siitä, eivät pyhät +kumminkaan olisi pimeydessä tästä asiasta. Kun Paavali sai tietää +heidän langenneen siihen arveluttavaan eksytykseen, että luulivat +päivän Herran läsnäolemiselle jo tulleen, kirjotti hän heille toisen +kirjeen, joka pääasiallisesti tarkotti tämän erehdyksen korjaamista. +Hän sanoo: "Mutta mitä tulee Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen +ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, +veljet, ettette anna minkään hengen eikä sanan eikä minkään muka meidän +lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte +mielenne maltin, ettekä niiden peljästyttää itseänne, ikäänkuin Herran +päivä jo _[enestemi] olisi käsissä_. Älkää antako kenenkään vietellä +itseänne millään tavalla. Sillä se päivä _ei tule ennenkuin_ luopumus +[apostasi] tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, tuo kadotuksen +lapsi, tuo vastustelija, joka korottaa itsensä yli kaiken, jota +jumalaksi [voimakkaaksi hallitsijaksi] tahi jumaloitavaksi nimitetään, +niin että asetakse Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala. +Ettekö muista, että minä, kun vielä olin luonanne, sanoin tämän teille? +Ja nyt te tiedätte mikä häntä pidättää, niin että hän [Kristus] vasta +[määrätyllä] ajallaan ilmestyy. Laittomuuden salaisuus [Kristusta +vastaan] on näet jo vaikuttamassa; jahka vain tulee poistetuksi se, +joka tätä nykyä pidättää; niin _silloin_ ilmestyy tuo laiton, jonka +Herra Jeesus on tappava suunsa hengähdyksellä ja tuhoava +[_parousiansa_] läsnäolonsa ilmestyksellä." Paavali saattoi kirjottaa +näin varmasti synnin ihmisen kehittymisestä ennen Herran päivää, koska +hän oli lukenut Danielin ennustusta, johon Herrammekin viittasi (Matt. +24: 15); ja todennäköisesti myös, koska hän itse "näyissään ja +ilmestyksissään" oli saanut nähdä sen suuren hävityksen, jonka tämä +luonne aikaansaisi Seurakunnassa. + +On huomattava, ettei Paavali käyttänyt sellaisia vastaväitteitä, +joita nykyaikana kernaasti tuodaan esille sitä väitettä vastaan, että +Herran päivä on alkanut. Hän ei sanonut: "Oi teitä mielettömiä +tessalonikalaisia, ettekö te tiedä, että kun Kristus tulee ovat +silmänne näkevät hänet ja korvanne ovat kuulevat Jumalan kauhistuttavan +pasuunan äänen? ja että sen lisäksi todistaa tätä huojuvat hautapatsaat +ja haudasta kohoutuvat pyhimykset?" Eikö ole itsestään selvää, että jos +sellainen huomautus olisi ollut paikallaan, ei Paavali olisi viipynyt +käyttämästä näin yksinkertaista ja helposti saatua vastaväitettä? Ja, +sitäpaitsi eikö se asianlaita, ettei Paavali käyttänyt tätä todistusta, +todista, ettei sellainen todistus ole, eikä voisi olla, totuuteen +perustuva? + +Se seikka, että Paavali koettaessaan niin tarmokkaasti oikaista heidän +erhetystänsä, esitti ainoastaan tämän vastalauseen heidän väitteesensä, +todistaa selvästi, että hän piti heidän käsitystänsä ylipäänsä +Herran päivästä oikeana -- että se saattoi alkaa monen ollessa +tietämättömyydessä siitä, ja että se saattoi tulla ilman ulkonaisia +tunnusmerkkejä. Mutta hänen vastalauseensa ainoa perustus oli, että +_ensin_ on lankeemus tuleva, ja tämän lankeemuksen johdosta, Synnin +ihmisen kehitys -- joka, mikä se sitte mahtanee olla (joko yksityinen +henkilö tahi suuri antikristillinen järjestelmä, jonka hän täten +oleellistuttaa) on nouseva, kukoistava ja alkava taantua -- _ennen_ +Herran läsnäolon päivää. Siis, jos ei tämä ainoa vastalause, jonka +Paavali esitti, enää tee estettä -- jos me selvästi voimme nähdä +luonteen olevan todella olemassa, jonka historia jokaisessa +yksityiskohdassaan vastaa profeetallista kuvausta Synnin ihmisestä +olemisensa alusta alkaen nykyiseen aikaan asti -- silloin ei Paavalin +tekemä _ainoa_ vastaväite, joka oli aivan paikallaan sinä aikana, enää +ole mikään tehokas todistus sen väitteen todenmukaisuutta vastaan, että +me elämme Herran päivänä, Herran läsnäolon päivänä. Ja lisäksi, jos +Synnin ihminen voidaan ilmeisesti huomata, jos hänen syntynsä, +kehityksensä ja taantumisensa selvästi saatetaan nähdä, tulee siitä +vielä yksi sitova todistus siihen, mitä edelliset luvut ovat +opettaneet, nimittäin, että me elämme Herran päivänä. + + + +Ennustuksen kuvaus hänestä. + + +Se, joka tutkii ennustuksia, huomaa, että pyhät kirjat kauttaaltaan +selvästi esittävät Synnin ihmisen, ei ainoastaan antamalla selvää +kuvausta hänen luonteestaan, vaan myös näyttämällä ajat ja paikat hänen +alkamisellensa, kehittymisellensä ja taantumisellensa. + +Tätä luonnetta kuvataan hyvin voimakkaasti niissä nimityksissäkin, +joita henkeyttämät kirjailijat antavat sille. Paavali kutsuu sitä +"laittomaksi", "synnin (laittomuuden) ihmiseksi", "laittomuuden +salaisuudeksi" ja "turmeluksen" (tahi "kadotuksen") lapseksi; Johannes +"Antikristukseksi"; profeetta Daniel kutsuu sitä "hävityksen +kauhistukseksi" (Dan. 11: 31; 12: 11); ja meidän Herramme mainitsee +samaa luonnetta "hävityksen kauhistuksena, josta oli sanottu profeetta +Danielin kautta" (Matt. 24: 15) ja jälleen "pedoksi". (Hm. 13: 1--8.) +Tätä samaa luonnetta esikuvattiin myös pienen sarven kautta, s.o. +valtaa, joka nousi hirmuisen pedon päästä, jonka Daniel näki +profeetallisessa näyssä, jolla sarvella oli silmät ja suu, joka puhui +suuria asioita, ja joka edistyi ja taisteli pyhiä vastaan ja sai voiton +heistä. (Dan. 7: 8, 21.) Johannes näki myös tämän luonteen ja varotti +Seurakuntaa sitä vastaan, sanoen: "Te olette kuullut, että Antikristus +tulee." Senjälkeen antoi hän heille neuvoja, miten heidän oli +kartettava Antikristuksen vaikutusta. (1 Joh. 2: 18--27.) Ilmestyskirja +sisältää myöskin suureksi osaksi seikkaperäisen esikuvauksellisen +ennustuksen tästä samasta Antikristuksesta -- vaikkakin me tässä +ainoastaan luomme silmäyksen tähän asiaan jättämällä sen käsittelyn +johonkin seuraavaan osaan. + +Nämä erilaiset nimitykset ja lyhyet kuvaukset ilmasevat halpamaista, +viekasta, ulkokultaista, hirmuvaltaista ja julmaa luonnetta, joka +kehittyy keskellä kristittyä Seurakuntaa; ensin madellen eteenpäin ja +ylös aivan vähitellen, sitten nopeasti nousten valtaan ja vaikutukseen, +kunnes saavuttaa maallisen vallan, rikkauden ja kunnian huipun -- +sillaikaa käyttäen vaikutustansa totuutta vastaan ja pyhiä vastaan ja +omaksi suurenemiseksensa, ja lopuksi vaateliaasti väittäen omistavansa +erinomaisen pyhyyden ja vallan ja voiman Jumalalta. + +Tässä luvussa on aikomuksemme osottaa, että tämä Synnin ihminen on +järjestelmä eikä yksityinen henkilö, kuten monet näyttävät otaksuvan; +että, niinkuin Kristushenkilöön kuuluu totinen Herra ja totinen +Seurakunta, niin on Antikristus matkimisjärjestelmä, johon kuuluu väärä +herra ja luopunut seurakunta, jonka jonkun aikaa sallitaan esittää +totuutta väärässä valossa, harjottaa vilppiä ja _matkia_ todellisen +Herran ja hänen Seurakuntansa valtaa ja tulevaista hallitusta ja +juovuttaa kansat väärillä väitteillä ja vaatimuksilla. + +Toivomme voivamme jokaiselle tunnontarkalle lukijalle tyydyttävällä +tavalla todistaa, että tuo suuri, Paavalin mainitsema apostasi, tahi +luopuminen, on tullut, ja että tällä synnin ihmisellä on ollut +kehityksensä, on istunut "Jumalan temppelissä" (todellisessa, eikä +esikuvauksellisessa), on täyttänyt kaikki apostolien ja profeettain +ennustukset hänen teoistaan, luonteestaan, y.m., on ilmestynyt ja on +nyt, vuodesta 1799 alkaen häviämäisillänsä Herran suun hengen +(totuuden) kautta ja tulee _täydellisesti tuhottavaksi_ tänä Herran +vihan ja ilmestymisen päivänä koston tulessa, joka jo on alkanut +liekehtiä. + +Ilman vähintäkään halua halventaa toisten käsitystä pidämme kumminkin +tärkeänä osottaa muutamia mahdottomuuksia, jotka esiintyvät tavallisen +mielipiteen yhteydessä Antikristuksesta, että tätä asiaa koskevan +totuuden arvo ja järjellisyys esiintyisivät oikealla tavalla +vastakohtana sille ahdasmieliselle käsitykselle, että joku yksityinen +sananmukainen _ihminen_ tulisi toteuttamaan kaiken sen, mitä Raamattu +ennakolta lausuu tästä luonteesta. Tämä ihminen, sanotaan, tulee niin +lumoomaan koko maailman, että hän muutamissa lyhyissä vuosissa tulee +saavuttamaan kaikkien ihmisten kunnioituksen ja _jumaloimisen_, jotka +ihmiset olisivat niin helposti petettävät, että he uskovat tämän miehen +olevan Jumalan ja uudelleen rakennetussa juutalaisessa temppelissä +palvelisivat häntä Kaikkivaltiaana Jehovana. Kaikki tämä tulee +tapahtumaan salaman nopeudella -- kolmessa ja puolessa vuodessa, +sanotaan, väärin käsittäen esikuvauksellisen ajan kuin väärin tulkiten +esikuvauksellisen "ihmis"-käsitteen. Satumaiset runoelmat ja +hullunkurisimmat lastenmielikuvitukset eivät likimainkaan vastaa niitä +liioteltuja mielipiteitä, joita muutamilla Jumalan kalliilla lapsilla +on, jotka kompastuvat Paavalin sanain _kirjaimelliseen_ tulkitsemiseen, +ja tulevat sen kautta itse soaistuiksi useille kallisarvoisille +totuuksille ja sokaisevat toisia, jotka eksytyksien johdosta, eivät +kykene näkemään tätä valossa, jota ennakkoluulot eivät himmennä. Miten +suuri myötätunto meillä onkaan heitä kohtaan, pakottaa heidän "sokea +uskonsa" hymyilemään, kun he todenteolla luettelevat Ilmestyskirjan +erilaisia esikuvia, joita eivät ymmärrä, sovelluttaen niitä väärällä +tavalla kirjaimellisesti _ihme-ihmiseensä_. Tässä suurimmassa +epäilysten aikakaudessa, minkä maailma on tuntenut, on hän, väittävät +he, kolmen ja puolen vuoden lyhyellä ajalla, näkevä jalkainsa juuressa +koko maailman, palvellen häntä Jumalana, kun roomalaisien Caesarien, +Aleksanderin, Napoleonin, Muhamedin, ja muiden, oli kahlattava veressä +ja käytettävä monta kertaa kolme ja puoli vuotta saavuttamatta +tuhannennenkaan osan siitä, mitä tästä _ihmisestä_ väitetään. + +Ja kumminkin oli kaikilla näillä vallottajilla suuren tietämättömyyden +ja taikauskoisuuden edut apunansa, meidän nykyään eläessämme +olosuhteissa, jotka ovat erittäin epäedulliset sellaisen viekkauden ja +petollisuuden kehittymiselle; päivänä, jolloin kaikki, mikä on +_salattua_, ilmaistaan ennen kuulumattomalla tavalla; päivänä, jolloin +kysymyksessä oleva petos on varsin eriskummallista ja naurettavaa, +tullakseen huomioonotetuksi. Meidän aikamme suunnassa on itse asiassa +kunnioituksen puute ihmisiä kohtaan, olkootpa sitten miten hyviä, +lahjakkaita ja kelvollisia tahi olkoon heillä mitä luottamus- ja +valta-paikkoja tahansa. Niin suuressa määrässä on tämä totta enemmän +kuin koskaan ennen, että on tuhatta kertaa uskottavampaa, että koko +maailma tulee kieltämään, että _Jumalaa_ ollenkaan _on olemassa_, kuin +että milloinkaan tultaisiin palvelemaan kanssa-ihmistä Kaikkivaltiaana +Jumalana. + +Tätä asiaa ajateltaessa on suurena esteenä se ahdas käsitys, joka +tavallisesti on vallalla _jumala_ sanan merkityksestä. He eivät huomaa, +että kreikkalainen lauseparsi _teos_ (jumala) ei aina tarkota Jehovaa. +Se merkitsee _voimallista henkilöä_, hallitsijaa, ja etenkin +uskonnollista tahi papillista hallitsijaa. Uudessa Testamentissa +käytetään _teos_ sanaa harvoin muutoin kuin Jehovasta, koska apostolit +harvoin, tuskinpa ollenkaan puhuivat vääristä uskonnoista ja sentähden +harvoin koskettelivat heidän pyhiä hallitsijoitaan tahi jumaliaan. +Kumminkin käytetään seuraavissa raamatunpaikoissa sanaa _jumala (teos)_ +muista kuin korkeimmasta olennosta, Jehovasta -- nim. Joh. 10: 34, 35; +Apt. 7: 40, 43; 17: 23; 1 Kor. 8: 5. + +Jos on selvillä kreikkalaisen _teos_ sanan laajakantoisuus, näkee +kohta, että apostolin lausunto Antikristuksesta -- että hän tulee +asettumaan Jumalan temppeliin esiintyen _Jumalana_ -- ei +välttämättömästi merkitse, että Antikristus koettaisi kohottautua +Jehovan yli, tahi edes asettua Jehovan paikalle. Se sisältää +yksinkertaisesti sen, että hän tulee esiintymään uskonnollisena +hallitsijana harjottaen valtaa toisten uskonnollisten johtajien yli, +väittäen itsellänsä olevan hallitsijaoikeuden. Vieläpä kohottaa hän +itsensä seurakunnassa, joka on Jumalan totinen temppeli, väittäen +omistavansa vallan ja herruuden sen ensimäisenä ja valtuutettuna +johtajana ja toimien sen mukaisesti. Kun kreikan kielessä _teos_ sanaa +käytetään Jehovan erisnimenä, on sillä tavallisesti määrätty artikkeli, +mutta yllämainituissa raamatunpaikoissa, jotka tarkottavat _toisia_ +Jumalia, ja kysymyksessä olevassa tekstissä (2 Tess. 2: 4), joka +tarkottaa Antikristusta, ei ole sellaista määräystä. + +Kun näkee tämän selvästi, on suuri loukkauskivi raivattu tieltä pois, +ja silloin on valmis etsimään tämän ennustuksen toteutumista oikeassa +suunnassa: huomata Antikristus, mutta ei sellaista, joka väittää +olevansa Jumala, vaatien itseänsä sellaisena palveltavaksi, vaan +sellainen, joka väittää olevansa kirkon ensimäinen, ylin opettaja, +siten riistäen kunnian Kristukselta, joka on Jumalan määräämä Pää, +Herra ja Opettaja. + +Hyvin omituista on myös sekin, että ne, jotka käsittävät synnin ihmisen +kirjaimellisella tavalla, ylipäänsä kuuluvat niihin, jotka uskovat että +hän tulee ennen tuhatvuotista valtakuntaa, ja tarkkaavat ja odottavat +Herran tulemista _nyt minä hetkenä tahansa_. Miksi eivät kaikki saata +nähdä mitä Apostoli tarkottaa, kun hän selvästi selittää, ettei Herran +päivä, (hänen läsnäolonsa päivä) saata tulla eikä sitä ole odotettava +ennen kun Synnin ihminen on ilmestynyt? Tarvittiin yli neljäkymmentä +vuotta entisen juutalaisen temppelin rakentamista varten ja varmasti +tarvittaisiin ainakin kymmenestä kahteenkymmeneen vuoteen rakentaakseen +entistä ehompaa, uutta temppeliä Jerusalemiin, jonne he odottavat +kirjaimellisen ihmisen asetettavaksi ja siellä palveltavaksi Jumalana. +Miksi sitten ne, jotka uskovat näin, odottavat Herran tulevan _nyt +millä hetkellä tahansa_? Sellainen ajatus ei pidä yhtä enemmän järjen +kuin Apostolin ennustuksenkaan kanssa. Johdonmukaisuus vaatii että he +joko herkeävät odottamasta Herran tuloa millä hetkellä tahansa taikka +herkeävät odottamasta tulevaa Synnin ihmistä; sillä Herran läsnäolon +päivä ei saata tulla ennenkuin luopumus (apostasia) on tapahtunut ja +ennenkuin Synnin ihminen on kehittynyt ja ilmennyt tästä luopumuksesta. + +Mutta kun saamme oikean käsityksen apostolin sanoista ja oikeat +käsitykset Herramme tulemisen _tavasta_ emme tapaa mitään +epäjohdonmukaisuuksia ja ristiriitaisuuksia, vaan vakuuttavan +sopusoinnun ja yhtäpitäväisyyden. Ja sellaista mielipidettä lähdemme +tässä nyt esittämään. Sen raamatullisuutta on lukijan itsensä +koeteltava. + +Ne erilaiset nimitykset, joita annetaan tälle järjestelmälle, ovat +ilmeisesti esikuvauksellisia. Ne nimitykset eivät ole sellaisia, jotka +tarkottavat ketään yksityistä henkilöä, vaan kuvaavat turmeltuneen +uskonnollis-porvarillisen yhteiskunnan luonnetta, joka on kehittynyt +nimikristillisessä seurakunnassa ja joka sen kautta, että on kavalasti +vastustanut Kristusta, Päätä, ja hänen todellista Seurakuntaansa, hänen +ruumistaan, hyvällä syyllä ansaitsee _Antikristuksen_ nimen. Sellainen +_järjestelmä_ saattoi toteuttaa kaikki ennustukset Antikristuksesta tai +Synnin ihmisestä, kun sitävastoin yksityinen ihminen ei olisi voinut +sitä. Sitäpaitsi on ilmeistä, ettei antikristillinen järjestelmä ole +mikään pakanallinen oppijärjestelmä, kuten muhamettilaisuus tahi +bramanismi; sillä kristillinen seurakunta ei ole milloinkaan ollut +sellaisen järjestelmän alaisena, eikä yksikään näistä järjestelmistä +johda alkuansa Kristillisestä Seurakunnasta. Ne ovat nyt ja ovat aina +olleet riippumattomia kristillisestä Seurakunnasta. + +Sen järjestelmän, joka täysin vastaa annettua henkeyttämää kuvausta, +täytyy olla tunnustukseltaan kristillisen ja sisältää suuren enemmistön +sellaisia, jotka sanovat olevansa kristittyjä. Ja sen on oltava +järjestelmä, joka johti alkunsa oikean kristillisen uskon apostasiasta +eli luopumisesta -- sitäpaitsi sellaisesta luopumisesta, joka oli +salainen ja peitetty, kunnes asianhaarat suosivat sen vallan +anastamista. Sen salainen alkaminen tapahtui jo apostolien päivinä, -- +muutamien opettajien halussa olla suurimmat. + +Emme tarvitse etsiskellä kauvan löytääksemme luonnetta, joka täydelleen +täyttää kaikki vaatimukset; luonnetta, jonka historia, sellaisena kuin +maalliset aikakirjojenkirjottajat ja sen omat lumotut palvelijatkin sen +esittävät, on pilkusta pilkkuun yhtäpitävä profeetallisien kuvauksien +kanssa Antikristuksesta. Mutta kun me väitämme, että ainoa järjestelmä, +jonka historia sopii yhteen näiden ennustuksien kanssa, on paavikunta, +älköön meitä käsitettäkö väärin, niinkuin me sillä tahtoisimme sanoa, +että jokainen roomalais-katolilainen tunnustaja on synnin ihminen; tahi +papit, taikka edes roomalaisen kirkon paavitkaan ovat, tai ovat olleet, +Antikristus. Ei kukaan yksityinen _ihminen_ ole se Antikristus, se +"Synnin ihminen", jota ennustuksessa kuvataan. Paavit, piispat ja muut, +ovat korkeintaan osia eli jäseniä antikristillisessä järjestelmässä. +Samoin kuin kaikki kuninkaalliset papit ovat ainoastaan jäseniä +totisessa Kristushenkilössä, Jeesuksen ollessa päänä, ja samalla +tavalla kuin he nykyisessä tilassaan yhdessä muodostavat +vastakuvallisen Elijan, vaikkei kukaan yksityinen heistä ole Elija tahi +se Kristus, joka on ennustettu. Huomaa edelleen, ettei Rooman kirkko, +pelkkänä kirkollisena järjestelmänä, ole Synnin "Ihminen" eikä sitä +milloinkaan ole kuvattu _ihmisenä_ s.o. _miehisenä_ olentona. +Päinvastoin on aina _nainen_ se kuva, jota käytetään esittämään +päästään ja herrastaan eronnutta seurakuntaa tahi kirkkoa. Totisen +Seurakunnan kuvana on "puhdas neitsyt", kun luopunutta Seurakuntaa, joka +on poikennut alkuperäisestä puhtaudestaan ja uskollisuudestaan +Herraansa kohtaan, kuvauksellisesti kutsutaan "portoksi." Samoin kuin +totinen "neitsyt" Seurakunta edelleen tulee olemaan sitä aikakauden +loppuun asti, jolloin hän tulee yhdistettäväksi Herransa kanssa ja +ottamaan hänen nimensä -- Kristus -- samalla lailla ei luopunut +seurakunta ollut Antikristus tahi Synnin ihminen [s.o. mies] ennenkuin +hän yhtyi herransa ja päänsä, paavin kanssa, joka tekeytyi Kristuksen +sijaishallitsijaksi, ja tuli uskonnolliseksi _vallaksi_, jota väärin on +nimitetty kristikunnaksi -- joka merkitsee Kristuksen valtakuntaa. + +Paavikunta on tämän väärän valtakunnan nimi, ja se perustettiin väärin +sovitetulle totuudelle -- sille totuudelle, että Seurakunta on kutsuttu +olemaan kuninkaina ja pappeina Jumalan edessä ja hallitsemaan maan +päällä. Mutta hallitsemisen aika ei ollut vielä tullut: evankelinen +aika ei ollut määrätty tätä tarkoitusta varten, vaan Seurakunnan +valitsemista, kehittämistä, järjestämistä, nöyryyttämistä ja +uhripalvelusta varten, vaeltamaan Herransa jäljissä, odottaen +kärsivällisesti ja kärsien siihen aikaan asti, joka on määrätty +luvatulle korottamiselle ja ihanalle hallitukselle -- +tuhatvuotiskautena. + +Herra näki edeltäkäsin, että nimikristillisyys leviäisi koko maailmaan +ja sitten, kun se tulisi yleiseksi, omistaisivat sen useat, jotka +pitivät sen muodoista ilman että syventyivät sen opin henkeen. Hän näki +ennakolta, että siinä määrässä kun suuri luku sellaisia yhtyisi +Seurakuntaan, tulisi maailmanhenki, joka on itsensäkieltämisen ja +itsensäuhraamisen hengen vastakohta, niiden mukana Seurakuntaan: että +siten sinne tunkeutuva itsekkäisyys ja halu tulla suureksi ja hallita, +ei tarvitsisi kauvan odottaa, ennenkuin tilaisuus siihen tarjoutuisi; +että Seurakunta siten koettaisi hallita maailmaa ennen oikeaa aikaa -- +tahi oikeammin, että se maailmallinen aines, joka tulisi Seurakuntaan, +tekisi vaikutuksensa tuntuvaksi ja totisen Seurakunnan nimessä ottaisi +haltuunsa maailman maallisen vallan, jonka Jumala oli luovuttanut +pakanoille, ja joka ei voi kokonaan siirtyä totisen Seurakunnan käsiin +ennenkuin pakanain aikojen loputtua, vuonna 1914. + +Ja niin on tosiasiassa käynyt: kun nimikirkko kasvoi luvussa, alkoi se, +kunnianhimoisten miesten opetuksien ja esimerkin vaikutuksesta luopua. +He katselivat yhä suopeammin sitä valtaa ja maallista vaikutusta, jota +suuri joukko ja rikkaus toivat mukanaan. Vähitellen maailmallistui +Seurakunnan henki, ja tämän maailman ansioita haluttiin. Kunnianhimo +kuiskasi: -- Jos suuri roomalainen valtakunta kaikkine valtoneen ja +vaikutuksineen, sotajoukkoneen ja rikkauksineen vaan ottaisi +Seurakunnan siipeinsä alle, miten kunniakasta ja ylevää olisikaan +silloin olla kristitty! Miten pian eikö silloin pakanain vaino +lakkaisi! Silloin olisi meidän vallassamme, ei ainoastaan herättää +heissä pelkoa, vaan myös pakottaa heitä yhtymään Seurakuntaan, ristiin +ja Kristuksen nimeen. He tuumailivat kai edelleen: Nähtävästi ei ole +Jumalan tarkotus, että Seurakunnan aina on oltava alamainen maailmalle +ja sen vainottavana; apostolin sanat: "Ettekö tiedä, että pyhät tulevat +tuomitsemaan maailmaa?" eikä vähemmin Herran lupaukset, että meidän on +hänen kanssaan hallittava, ja monet ennustukset, joissa puhutaan +Seurakunnan hallitsemisesta, ilmasevat selvästi, että Jumala tahtoo +niin. On kyllä totta, että apostoli kirjotti, että Herramme ensin +palaisi ja korottaisi Seurakunnan ja neuvoi meitä "_odottamaan_" +Herraa; mutta, (tuumivat he) monta vuosisataa on nyt kulunut, emmekä +näe mitään merkkejä Herran tulemisesta. Meidän on ymmärrettävä +apostolien jonkun verran erehtyneen. Meistä on selvää, että me voimme +ja meidän tulee käyttää kaikkia keinoja saadaksemme maallinen hallitus +käsiimme ja voittaa maailma Herralle. Aivan välttämätöntä on myös +(ajattelivat he) että Seurakunta saa _päämiehen_ -- joka edustaa +poissaolevaa Herraa ja edustaa Seurakuntaa maailman edessä -- +päämiehen, joka ottaa vastaan maailman kunnioituksen, toimii Kristuksen +vallalla ja hallitsee maailmaa "rautavaltikalla" niinkuin profeetta +Daniel oli ennustanut. Tällä tavoin, vähittäisen ajatustoiminnan +kautta, joka kehittyi vuosisatojen kuluessa, katosi vähitellen +näkyvistä toivon todellinen pohja Seurakunnan korottamiselle +hallitsemaan ja siunaamaan maailmaa -- nimittäin Herran toinen +tuleminen -- ja uusi toivo anasti sen paikan -- toivo menestymisestä ja +suuruudesta ilman Herraa, useiden, toisiaan seuraavien, paavien +ylipäällikkyydellä ja johdolla. Ja sillä tavalla, juonien ja vehkeiden +kautta, ja vaihtamalla ystävyyden osotuksia maailman kanssa, muuttui +Seurakunnan toivo vääräksi toivoksi, petolliseksi paulaksi, jonka +kautta Saatana johti sitä toisesta vääryydestä ja eksytyksestä toiseen +sekä opissa että elämässä. + +Se kohta, jolloin luopumus kehittyi "synnin ihmiseksi" oli silloin, +kun paavillinen pappisvalta korotti itsensä useiden toisiansa +järjestyksessä seuraavien paavien ylipäällikkyyden alaiseksi, vaatien +maailman hallitsemista ja sekaantuen siihen Kristuksen tuhatvuotisen +valtakunnan nimessä, jonka hallituksen se uskotteli olevansa. Se oli +petollinen, väärä valtakunta, miten vakavia asioita muutamat sen +järjestelmistä ja tukipylväistä lienevät tarkottaneetkaan. Se oli +Antikristuksen, vaikka he kuinkakin väittivät ja uskoivat sen olleen +totisen, Jumalan Kristuksen kirkkaus, kunnia ja valta maan päällä. On +erehdys otaksua, että omantuntonsa mukaan toimiminen aina on oikeuden +mukaista toimintaa. Jokaisella eksytykselle rakennetulla järjestelmällä +on epäilemättä yhtä monta lumottua, rehellisesti tunnontarkkaa +seuraajaa kuin sillä on ulkokullattuja, tahi enemmänkin. Tunnontarkkuus +on siveellistä suoraluontoisuutta ja on riippumaton tiedoista. +Tietämättömät pakanat seuraavat omaatuntoansa, rukoillessansa ja +uhratessansa epäjumalille; Saul, jolla oli väärät tiedot, toimi +omantuntonsa mukaan, vainotessaan pyhiä, ja samoin on monen +tietämättömän Paavilaisenkin kanssa; hyvällä omalla tunnolla he tekivät +väkivaltaa ennustuksille, vainosivat totisia pyhiä ja järjestivät +suuren antikristusjärjestelmän. Satoja vuosia ei paavikunta ainoastaan +ole pettänyt maailman kuninkaita, oikeuksiinsa ja luuloteltuun +jumalalliseen valtaansa nähden, ja hallinnut heitä, vaan +Seurakuntaankin, Jumalan temppeliin, jossa Kristus yksin on +tunnustettava pääksi ja opettajaksi, on se tunkeutunut ja väittänyt +olevansa oikea opettaja ja lainantaja ja tässä se on pettänyt kaikki, +paitsi pientä vähemmistöä, erinomaisella menestymisellään ja +suurisanaisilla vaatimuksillaan. "Koko maailma ihmetteli" -- hämmästyi, +pettyi, hämmentyi -- "kaikki ne, joiden nimet eivät olleet kirjotetut +Karitsan elämänkirjaan", ja muutamat, joiden nimet olivat kirjotetut +Jumalan pyhien joukkoon, hämmentyivät kovin. Ja tämä petos oli sitä +vahvempi, koska sen kunnianhimosten suunnitelmien tekeminen tapahtui +hitaasti, ja ne vielä hitaammin toteutettiin. Se ulottui vuosisatojen +läpi ja oli kunnianhimon muodossa salaisesti vaikuttamassa jo Paavalin +aikana. Se oli menettelytapa, jonka kautta lisättiin vähän eksytystä +edelliseen -- täydennettiin toinen kunnianhimoinen selitys toisen +selityksellä, ja lisäksi jollakulla toisella kauempana ajassa. Tällä +petollisella tavalla kylvi ja kasteli Saatana eksytyksen siemeniä ja +kehitti suurimman ja vaikutusvaltaisimman järjestelmän, minkä maailma +milloinkaan on tuntenut -- Antikristuksen. + +Nimellä "Antikristus" on kaksinkertainen merkitys. Se merkitsee +ensiksi: Kristusta _vastaan_; toiseksi: Kristuksen _sijasta_ (s.o. +valheellinen jäljittely). Ensimäisessä merkityksessä on se yleinen ja +voidaan käyttää jokaisesta vihollisesta, joka vastustaa Kristusta. +Tässä merkityksessä olivat Saul (sittemmin Paavaliksi kutsuttu) ja +jokainen juutalainen ja jokainen muhamettilainen ja kaikki roomalaisen +valtakunnan pakanalliset keisarit ja asujamet antikristuksia -- +Kristuksen vastustajia. (Apt. 9: 4.) Mutta Raamattu ei käytä sanan +tässä merkityksessä nimeä _Antikristus_. Se sivuuttaa kaikki sellaiset +viholliset ja käyttää _Antikristus_ nimitystä sen ylempänä mainitussa +toisluokkaisessa merkityksessä, nim. Kristusta _vastaan_, s.o. +sellaisena, joka esittää Kristuksen väärässä valossa, jäljittelee +häntä, _anastaen_ oikean Kristuksen _sijan_. Johannes huomauttaa siten: +"Te olette kuulleet, että [_se_] Antikristus [Kreikan kielessä on +määrätty artikkeli] tulee. Niin onkin nyt monta Antikristusta +ilmaantunut." (1 Joh. 2: 18, 19.) [Kreikan kieli tekee eron _sen_ +erityisen Antikristuksen, ja useiden vähempien sellaisien välillä.] Ja +Johanneksen huomautukset sen jälkeen ilmasevat, ettei hän tarkota +kaikkia Kristuksen ja Seurakunnan vastustajia, vaan erityistä +sellaisien luokkaa, jotka, vaikka vielä tunnustavatkin kuuluvansa +Kristusruumiiseen, Seurakuntaan, olivat hylänneet totuuden periaatteet, +ja siksi eivät ainoastaan asettaneet totuutta väärään valoon, vaan +maailman silmissä ottivat totisen Seurakunnan sijan ja nimen -- ja +siten oikeastaan jäljittelivät oikeita pyhiä. Johannes sanoo näistä: +"Meistä he ovat lähteneet, mutta meikäläisiä he eivät olleet"; he eivät +edusta meitä vaikka onnistuisivatkin pettämään maailmaa ja itseään +tässä. Samassa epistolassa selittää Johannes, että hänen +mainitsemillaan monilla antikristuksilla, on [_tuon erityisen_] +Antikristuksen henki. + +Tämä on siis se, mitä meidän on odotettava ja minkä me tapaamme +paavikunnassa: emme Kristuksen _nimen_ vastustamista, vaan Kristuksen +vihollisen tai vastustajan siinä, että se vääryydellä kantaa hänen +nimeänsä, jäljittelee hänen valtakuntaansa ja valtaansa, asettaa hänen +luonteensa ja suunnitelmansa ja oppinsa väärään valoon maailman edessä +--- todella mitä pahin vihollinen ja vastustaja -- paljon pahempi +julkista vihollista. Ja muistettakoon, että tämä on totta, vaikkakin +muutamat niistä, jotka ovat tyytyneet tähän järjestelmään, ovat hyvällä +omallatunnolla menneet harhaan -- "eksyttäen ja itse eksyen." + +Näiden viittauksien jälkeen synnin ihmisestä, _mikä_ ja _kuka_ se on ja +ajasta ja paikasta ja asianhaaroista, joista se on etsittävä, siirrymme +muutamiin historiallisiin todistuksiin, jotka toivomme mukaisesti +eittämättömästi todistavat, että jokainen ennustus Antikristuksesta on +tullut täytetyksi paavillisessa järjestelmässä tavalla ja siinä +laajuudessa, joka, kun ajattelee tämän ajan valistusta, kuten kaikkien +on tunnustettava, ei koskaan enää saattaisi uudistua. Tilan puute +pakottaa meitä tässä supistamaan aineemme ainoastaan lyhyesti +mainitsemaan muutamia kohtia historiallisien todistuksien suuresta +joukosta. Olemme myöskin yksinomaan seuranneet tunnetusti +luotettuja historioitsijoita ja useissa tapauksissa kääntyneet +roomalais-katolilaisien kirjailijoiden puoleen, saadaksemme heidän +todistuksensa tai myöntymisensä. + + + +Seikat, jotka aiheuttivat synnin ihmisen alkamisen. + + +_Suuri luopumus_. -- Kysymme ensin: Sanooko historia mitään Paavalin +ennustuksen toteutumisesta, kun hän puhuu suuresta luopumisesta +alkuperäisestä yksinkertaisuudesta ja puhtaudesta Kristillisen +seurakunnan opissa ja elämässä, ja pahan, kunnianhimoisen suunnan +salaisesta toiminnasta Seurakunnassa, _ennen_ paavikunnan, Synnin +ihmisen, kehitystä -- s.o. ennen paavin tunnustamista kirkon pääksi? + +Kyllä hyvin selvästi: Paavillisen pappisvallan olemassaolo ei alkanut +ennenkuin useita vuosisatoja sen jälkeen kun Herramme ja apostolit +olivat perustaneet Seurakunnan. Ja välillä olevasta ajasta me luemme. +-- [Fisher'in Universal History, Siv. 193.] + +"Kun Seurakunta kasvoi luvussa ja rikkaudessa, rakennettiin +kallisarvoisia rakennuksia palvomista varten; jumalanpalvelukset +tehtiin monimutkaisemmiksi; kuvanveistoa ja maalausta käytettiin +apukeinona hartauden edistämiseksi. Pyhimysten ja martyyrien jäännöksiä +hoidettiin ja palveltiin pyhimpänä omaisuutena; uskonnollisia +säännöksiä monistettiin; ja kristillisien keisarien aikana [neljännellä +vuosisadalla] seurakunta papillisine henkilökuntineen ja vaikuttavine +kirkonmenoineen, omisti paljon siitä mahtavuudesta ja loistosta, joka +oli ollut sen pakanallisen järjestelmän tuntomerkkinä, jonka se oli +tunkenut tieltään pois." + +Toinen historioitsija sanoo [White'n Universal History, sivu 156]: +"Samalla kertaa [kun kristinusko tehtiin keisarikunnan uskonnoksi +neljännellä vuosisadalla] jatkui _suuri ja yleinen turmelus, joka oli +alkanut kaksi vuosisataa aikaisemmin_. Taikausko ja tietämättömyys +laski hengellisien käsiin vallan, jota he kaikin tavoin käyttivät oman +valtansa suurentamiseksi." + +Rapin lausuu, että "kristinusko viidennellä vuosisadalla alennettiin +inhimillisten mielijohteiden paljouden kautta; yksinkertaisuus sen +hallituksessa ja kurissa muuttui pappisvalta-järjestelmäksi; ja sen +jumalanpalveluksessa käytettiin pakanuudesta lainattuja juhlamenoja." + +Mosheim seuraa kirjassaan _Kristinuskon Historia_ ("History of +Christianity") Seurakunnan luopumusta alkuperäisestä +yksinkertaisuudestaan ja puhtaudestaan askel askeleelta syvään +alennukseen, joka nousi korkeimmilleen "Synnin ihmisen kehityksessä." +Ei voi huomata, näkikö hän Antikristuksen tahi ei, mutta hän on +mestarillisella tavalla seurannut "pahuuden salaisuutta" seurauksissaan +Seurakunnassa neljännen vuosisadan alkuun asti -- jolloin kuolema äkkiä +keskeytti hänen työnsä. Tilan puute estää meitä tässä näyttämästä +otteita hänen mainiosta, laajasta teoksestaan, mutta me suosittelemme +sitä kokonaisuudessaan erinomaisen opettavaisena, mitä tämän aineen +käsittelyyn tulee. Lordin "_Old Roman Worldista_" (Vanha Roomalainen +Maailma), otamme tähän lyhyen ja sattuvan kuvauksen Seurakunnan +historiasta neljän ensimäisen vuosisadan aikana, joka selvästi ja +varmasti esittää sen vähitellen tapahtuvaa taantumusta ja sen nopeaa +laskeutumista, sen jälkeen kun apostolin mainitsema este oli tullut +poistetuksi tieltä. Hän sanoo: -- + +"_Ensimäisellä vuosisadalla_ ei kutsuttu monta viisasta tahi +jalosukuista. Mitään suuria nimiä ei ole tullut meidän tietoomme; ei +viisaustieteilijöitä tahi valtiomiehiä tahi aatelismiehiä tahi +kenraaleja tahi kuvernöörejä tahi tuomareja tahi maistraattihenkilöitä. +Ensimäisellä vuosisadalla ei kristityillä ollut kyllin suurta +merkitystä tullakseen yleisen vainoamisen esineeksi hallituksen +puolelta. Eivät olleet edes vetäneet puoleensa yleistä huomiota. Kukaan +ei kirjottanut heitä vastaan, ei edes kreikkalaiset filosoofitkaan. +Emme lue vastalauseista tai puolustuksista kristittyjen omalta +puolelta. Heillä ei ollut riveissään suuria miehiä, oppiin tahi +taitoihin tahi rikkauteen tahi yhteiskunnalliseen asemaan nähden. +Historiassa ei tavata niukempaa kuin Seurakunnan aikakirjat +ensimäisellä vuosisadalla, mitä suuriin nimiin tulee. Kumminkin +monistui tällä vuosisadalla kääntyneiden luku jokaisessa kaupungissa, +ja perimätiedot kertovat, että ne, jotka olivat etevämpiä, melkein +kaikki apostolit niihin luettuina, kärsivät marttyyrikuoleman. + +"_Toisella vuosisadalla_ ei esiinny muita suurempia nimiä kuin +Polykarpus, Ignatius, Justinus Marttyyri, Clemens, Melito ja +Apollonius, piispoja, jotka eivät pitäneet suurta ääntä, tahi +pelkäämättömiä marttyyrejä, jotka puhuttelivat laumojaan yläkerran +saleissa, ja joilla ei ollut mitään maallisia arvonimiä, ja jotka +olivat kuuluisat luonteensa pyhyydestä tahi vaatimattomuudesta ja +vilpittömyydestä ja mainitaan kärsimyksiensä ja uskonsa tähden. Me +luemme marttyyreistä, joista muutamat kirjoittivat arvokkaita +väitöskirjoja ja puolustuskirjotuksia; mutta heidän joukossansa emme +tapaa henkilöitä arvoluokista. Oli häpeällistä olla kristitty muodin ja +vallan silmissä. Varhainen kristillinen kirjallisuus on puollustavaa +laatua ja sen opettavainen luonne on yksinkertainen ja käytännöllinen. +Seurakunnan _keskuudessa_ oli kynäsotaa, voimakas hengellinen elämä, +vilkas toiminta, suuria hyveitä, mutta ei minkäänlaisia ulkonaisia +riitoja, eikä maallista historiaa. Se ei ollut vielä hätyyttänyt +hallitusta tahi valtakunnan suuria yhteiskunnallisia laitoksia. Oli +pieni joukko puhtaita nuhteettomia miehiä, jotka eivät tavotelleet +_yhteiskunnan hallitsemista_. Mutta he olivat vetäneet puoleensa +hallituksen huomion ja merkitsivät siksi paljon, että heitä vainottiin. +Heitä pidettiin uskonkiihkoilijoina, jotka koettivat hävittää +kunnioitusta olevia yhteiskuntalaitoksia kohtaan." + + +Järjestely vallan tavottelemiseen. + +"Tällä vuosisadalla _luotiin kaikessa hiljaisuudessa_ seurakunnan +yhteiskuntarakennus. Järjestetty toveruus vallitsi jäsenien +keskuudessa; piispat olivat tulleet vaikutusvaltaisiksi, eivät +yhteiskunnassa, vaan kristittyjen keskuudessa; hiippakuntia ja +seurakuntia perustettiin; erotusta tehtiin kaupungin ja +maalais-piispojen välillä; edustajia eri kirkoista kokoontui +keskustelemaan uskonnonkysymyksistä tahi tukahuttamaan nousevaa +kerettiläisyyttä; hiippakuntajärjestelmää kehitettiin ja kirkolliset +vallat alkoivat yhdistyä; diakooneja alettiin laskea korkeampaan +papistoon kuuluviksi; pannaan julistamisaseita taottiin; lähetystyötä +harjotettiin; kirkon juhlat luotiin; useat johtavat henget omistivat +gnosticismin [Kristinuskon ensimäisillä vuosisadoilla olemassa oleva +lahko, joka sekotti Kristuksen oppeja Platon maailman viisauden +kanssa]; katekeetti-kouluissa opetettiin uskoa järjestelmällisesti; +kaste- ja sakramenttimuodollisuuksilla oli suuri merkitys; ja +munkkilaitos tuli yleiseksi. Seurakunta _laski siten perustuksen +tulevalle yhteiskuntarakennuksellensa ja vallallensa_. + +"_Kolmas vuosisata_ näki kirkon vielä mahtavampana laitoksena. +Säännölliset kirkonkokoukset kokoontuivat valtakunnan suuriin +kaupunkeihin; piispajärjestelmä tehtiin täydelliseksi; kirkon +uskonnolliset tavat lueteltiin tarkasti; suuret jumaluusopilliset koulut +vetivät tutkivia henkiä luokseen; opit _järjestettiin_ [s.o. +määriteltiin, rajotettiin ja muodostettiin tunnustuskirjoiksi ja +uskontunnustuksiksi]. Kristinusko oli saavuttanut sellaisen laajuuden, +että sitä oli joko vainottava tahi oli se laillistutettava; etevät +piispat hallitsivat kasvavaa kirkkoa; kuuluisat [jumaluusopin] tohtorit +tutkivat kysymyksiä [filosofiian ja vääryydellä kutsutun tieteen +alalla], joiden kanssa kreikkalaiset koulut olivat työskennelleet; +kirkkorakennuksia suurennettiin ja juhla-aterioita alettiin pitää +marttyyrien kunniaksi. Kirkko läheni nopein askelin asemaa, joka +pakotti itselleen ihmiskunnan huomion. + +"_Vasta neljännellä vuosisadalla_ -- kun keisarillinen vaino oli +lakannut; kun Konstantin [roomalainen keisari] oli kääntynyt, _kun +kirkko yhtyi valtioon_; kun itse ensi ajan usko oli turmeltunut; kun +taikausko ja turha tieteily olivat tunkeutuneet uskollisten riveihin; +kun piispat tulivat hovimiehiksi; kun kirkot tulivat sekä rikkaiksi +että loistaviksi; kun pappeinkokoukset tehtiin valtiollisen vaikutuksen +alaisiksi; kun monakistit [munkit] olivat pystyttäneet väärän +siveellisyysperiaatteen; kun politiikka [valtioviisaus] ja dogmatiikka +[uskonsääntö-oppi] kulkivat käsi kädessä ja keisarit pakosta sovittivat +kirkolliskokouksien käskyjä -- alkoivat _arvoluokkiin kuuluvat miehet_ +liittyä kirkkoon. Kun kristinusko tuli hovin ja ylempien luokkien +uskonnoksi, käytettiin sitä tukemaan juuri sitä pahaa, jota vastaan se +alkujaan pani vastalauseen. Kirkko ei ainoastaan ollut pakanallisien +eksytyksien läpitunkema, vaan omisti se paljon itämaalaisen +jumalanpalveluksen juhlamenoja, jotka olivat sekä yksityiskohtaisia +että suurenmoisia. Kirkot tulivat neljännellä vuosisadalla yhtä +loistokkaiksi kuin epäjumalan palveluksen vanhat temppelit. +Monilukuisia ja loistokkaita juhlia pidettiin. Kansa riippui kiinni +niissä, koska he saivat vaihtelua ja lepoa työstä. Marttyyrien +kunnioitus toi kuvia kirkkoon -- joka oli lähde yleiseen +epäjumalanpalvelukseen tulevaisuudessa. Kristinuskoa toitotettiin +komeilla juhlamenoilla. Pyhimyksien kunnioittaminen läheni heidän +jumaloimistansa, ja taikausko korotti Herramme äidin ehdottoman +palveluksen esineeksi. Ehtoollispöydistä tuli komeita alttareja, jotka +jäljittelivät juutalaisia uhreja. Marttyyrien jäännöksiä säilytettiin +pyhinä amuletteina (salaisina suojelijoina pahaa vastaan.) Munkkielämä +kypsyi myös suuremmoiseksi katumus- ja sovitusjärjestelmäksi. +Joukottain munkkeja vetäytyi erilleen autioihin ja syrjäisiin +paikkoihin ja antautuivat hyödyttömiin velvoituksiin, turhiin +paastoihin, rukouksien luettelemiseen ja itseparannukseen. He olivat +synkkiä uskonvimmaisia ihmisiä, jotka laiminlöivät elämän +käytännölliset puolet. + +"Kunnianhimoinen ja maallismielinen papisto etsi arvoa ja +kunnianosotuksia. Vieläpä vierailivat ruhtinaiden hoveissakin ja +tavottelivat maallisia kunniapaikkoja. Heitä ei enää ylläpidetty +uskovaisten vapaehtoisilla antimilla, vaan säännöllisillä tuloilla, +joita hallitus myönsi, tahi vanhoista [pakanallisista] temppeleistä +perityllä omaisuudella. Rikkaat tekivät suuria testamenttimääräyksiä +kirkolle, joita papisto hoiti. Nämä lahjotukset olivat +tyhjentymättömänä rikkauden lähteenä. Kun omaisuus kasvoi ja uskottiin +papiston huostaan, tulivat nämä välinpitämättömiksi kansan tarpeille -- +kun kansa ei enää ylläpitänyt heitä. He tulivat laiskoiksi, +vaateliaiksi ja riippumattomiksi. Kansa suljettiin pois kirkon +hallituksesta. Piispasta tuli mahtava henkilö, joka tarkasti ja asetti +virkaan papistonsa. _Kirkko oli yhtynyt valtioon_ ja uskonnollisia +opinkappaleita pantiin käytäntöön hallituksen miekalla." + + +Eri-asteinen, mahtipontinen pappisvalta asetettiin, jonka keskuksena +oli Rooman piispa. + +"Uskonasioissa määräsi keisari, ja papisto vapautettiin valtion +taakoista. Tunkeilu kirkollisiin virkoihin oli suuri, kun papisto +harjotti niin suurta valtaa ja tuli niin rikkaaksi; ja henkilöitä +korotettiin suuriin piispanvirkoihin, ei hurskautensa ja taitonsa +perustuksella, vaan vaikutusvaltansa johdosta rikkaisiin. _Seurakunnan +tehtävä katosi alentuvaan yhtymiseen valtion kanssa_. Kristillisyys oli +komeilua, jumalanpalvelusmenoja, valtion käsivarsi, tyhjää tieteilyä, +taikauskoa ja muodollisuutta." + +Siten on tämä suuri luopumus uskosta, jota apostoli Paavali ennusti, +toteennäytetty historiallinen tosiasia. Kaikki historian kirjottajat +todistavat siitä, nekin jotka hyväksyvät vallananastamisen ja kiittävin +sanoin mainitsevat yrityksen tärkeimpiä toimivia henkilöitä. Valitamme, +että tilanpuute supistaa esityksemme ainoastaan muutamiin sattuvimpiin +lausuntoihin. Luopumus, joka käsitti vuosisatoja kestävän ajanjakson, +tapahtui niin asteettain, että niiden, jotka elivät sen kestäessä, oli +paljon vaikeampi huomata sitä kuin meidän, jotka näemme sen +kokonaisuudessaan. Tämä oli sitä petollisempaa, kun jokainen järjestely +tehtiin, jokainen askel eteenpäin, vaikutukseen ja valtaan +Seurakunnassa, ja koko maailmassa, otettiin _Kristuksen nimessä_ ja, +kuten julkisesti selitettiin, kirkastaaksensa häntä ja täyttääkseen +hänen Raamattuun kirjotettuja suunnitelmiansa. Sillä tavoin kehittyi +suuri Antikristus -- totisen kristinuskon vaarallisin, viekkain ja +uutterin vastustaja, ja tosi pyhien perkeleellisin vainooja. + + + +Este poistettu. + + +Apostoli Paavali sanoi edeltäkäsin, että tämä vääryyden periaate olisi +salaisessa toiminnassa jonkun aikaa, niinkauvan kun jotain oli tiellä, +kunnes se, esteen poistuttua, saisi vapaasti ja nopeasti kulkea +eteenpäin kehittyäkseen Antikristukseksi. Hän sanoo: "Jahka vain tulee +poistetuksi se, joka tätä nykyä pidättää." (2 Tess. 2: 7.) Mitä +historialla on näytettävä, joka toteuttaisi tämän ennustuksen? Se +näyttää, että Antikristuksen nopean kehittymisen esteenä oli se, että +halutulla paikalla oli jo toinen. Roomalainen valta ei ollut ainoastaan +valloittanut maailmaa ja antanut sille valtiotiedettä ja lakeja, vaan, +tietäen, että uskonnolliset taikauskot olivat vahvimmat siteet, joilla +se saattoi pidättää ja johtaa kansaa, oli se omistanut tavan, +joka johti alkunsa Baabelista, sen suuruuden ajalta maailman +hallitsijattarena. Tämä tapa oli, että keisaria pidettäisiin sekä +hengellisten että maallisten asioiden johtajana ja hallitsijana. Tämän +tueksi väitettiin keisarin olevan puolijumalan, joka jossain suhteessa +polveutui heidän pakanallisista jumalistansa. Sellaisena tuli hän +jumaloimisen esineeksi ja hänen kuvapatsaitaan rukoiltiin; ja +sellaisena sai hän myös nimityksen _Pontifeks Maksimus_ -- s.o. +ensimäinen pappi tahi Korkein hengellinen hallitsija. Ja tämä on juuri +se arvonimi, joka annetaan roomalaisen kirkkovallan paaveille ja jonka +he vaativat itsellensä, sen jälkeen kun Antikristus oli saavuttanut sen +"voiman, valtaistuimen ja vallan", joka oli kuulunut Rooman entisille +hallitsijoille. -- Ilm. 13: 2. + +Mutta vanhalla pakanallisella Roomalla ja Baabelilla oli ainoastaan +papillisen vallan runko verrattuna siihen monimutkaiseen ja laajaan +koneistoon, säädöksineen oppiin ja elämään nähden, jonka paavillinen +Rooma, heidän suunnitelmiensa voitokas jälkeläinen, oli keksinyt. Sillä +on nyt, vuosisatoja kestäneen kavalan ja taitavan menettelyn jälkeen +niin lujitettu valta, että se vielä tänäkin päivänä, jolloin sen +ulkonainen valta on murrettu ja siltä on ryöstetty maallinen hallitus, +johtaa maailmaa ja hallitsee salaisesti valtakuntia, verhon takaa, +perusteellisemmin kuin roomalaiset keisarit koskaan hallitsivat heidän +valtansa alla olevia kuninkaita. Roomalaisille keisareille on annettava +se tunnustus, ettei yksikään heistä, ollessaan Pontifeks Maksimus eli +Korkein hengellinen hallitsija, milloinkaan harjottanut sellaista +hirmuvaltaa, jota muutamat heidän jälkeläisistänsä paavillisella +istuimella ovat käyttäneet. Tästä sanoo Gibbon [vol. II. nid. siv. 85]: +"On myönnettävä, että mestattujen protestanttien luku yhdessä ainoassa +maakunnassa oli suurempi ja yhden ainoan hallituksen aikana nousi +_paljon korkeammalle_ aikasempien marttyyrien lukua kolmen vuosisadan +aikana [koko] roomalaisessa valtakunnassa." Sen ajan tavan mukaan +suosivat he niitä jumalia, jotka enimmin olivat kansan mieleisiä, mutta +kaikkialla, minne he sotajoukkoineen kulkivat, kohdeltiin voitettujen +kansojen jumalia ja jumalan palvelusta tavallisesti kunnioituksella. +Niin oli esimerkiksi Palestiinassa, jossa, vaikka se oli roomalaisen +vallan alla, keisarillinen _Pontifeks Maksimus_ kunnioitti uskonnon ja +omantunnon vapautta. Siten osotti hän, ollen uskonnollisena +hallitsijana, sääliväisyyttä kansaa kohtaan ja myötätuntoa +kansallis-jumalille. + +Näemme siis, että esteenä Antikristuksen aikaisemmalle kehittymiselle +oli se seikka, että hengellisen ylivallan halutulla istuimella istuivat +maailman tunnetusti vahvimman vallan edustajat, ja tietoisuus siitä, +että jokainen tähän suuntaan menevä uskallettu yritys julkisesti +osottaa kunnianhimoaan, olisi saattanut heidät maailman herrain vihalle +alttiiksi. Niinmuodoin vaikutti tämä väärä kunnianhimo aluksi +salaisuudessa ja kielsi itsellänsä olevan minkäänlaisia aikomuksia +koettaa voittaa valtaa tahi herruutta, kunnes suotuisa tilaisuus +tarjoutui -- nimikirkon tultua suureksi ja vaikutusvaltaiseksi, ja +keisarivallan mentyä pirstaleiksi valtiollisten riitaisuuksien kautta, +kun se alkoi kallistua häviötänsä kohti. + +Rooman valta oli nopeasti laskevassa tilassa ja sen voima ja yhteys +olivat jaetut kuuden keisarillisen vallanhakijan välillä, kun +Konstantin tuli keisariksi. Ja että hän hyväksyi kristinuskon ainakin +osaksi, vahvistaakseen ja vakuuttaakseen valtaansa, on todenmukainen +otaksuma. Tästä kohdasta sanoo historia: -- + +"Hyväksyikö Konstantin sen [kristinuskon] vakuutettuna sen totuudesta +tahi valtiollisista syistä, on kysymyksenalainen seikka. Varmaa on, +että tämä uskonto, vaikka roomalainen valtiomahti sitä hiljaisuudessa +ainoastaan halveksi, tahi todellisesti vainosi, oli levinnyt kansan +keskuuteen, että Konstantin hyväksymällä sen, lujitti sotamiesten +mieltymyksen itseensä... Maailmallinen kunniantunto osotti tien +keisarin ottamalle askeleelle, kun hän selitti olevansa kristitty, eikä +Kristuksen henki, joka sanoi: Minun valtani ei ole tästä maailmasta. +Konstantin teki siitä valtion uskonnon, ja sen perästä huomaamme sen +vaikutuksen maallisten asioiden tahraamaksi... Mitään erityistä piispaa +ei pidetty koko seurakunnan päänä, mutta keisari oli sinä itse asiassa. +Siinä asemassa kutsui hän myös kokoon _Nikean kirkolliskokouksen_, +asetuttuansa riitakysymyksessä Athanasiuksen ja Ariuksen välillä +viimeksimainittua vastaan. _Kirkolliskokous oli samaa mieltä keisarin +kanssa_." [Willard'in Universal History, Siv. 163.] + +"Mitä etuja mahdettiinkaan saada hankkimalla keisarillinen proselyytti +[käännynnäinen], varmaa on, että hän erosi enemmän purppuran loiston +kautta kuin suuremman viisauden tai hyveiden kautta niistä monista +tuhansista alamaisistansa, jotka olivat omistaneet kristinuskon +opit.... Hänen hallituskautensa sama vuosi, jona hän kutsui kokoon +Nikean kirkolliskokouksen, tahrattiin hänen vanhimman poikansa +mestaamisen kautta. Kirkon kiitollisuus on korottanut anteliaan +suojelijan hyvät puolet ja antanut anteeksi sen heikot puolet, joka +asetti kristinuskon roomalaisen maailman valtaistuimelle." [Gibbon, II +nid. siv. 269.] + +Tässä siis, Konstantinin hallituksen aikana vaihtui valtakunnan +vastustus kristinuskoa kohtaan suosioksi, ja keisarillinen Pontifeks +Maksimus tuli itsiänsä _siksi tunnustavan_, mutta todellisuudessa +luopuneen Kristuksen Seurakunnan suojelusherraksi; hän tarttui sitä +käteen ja auttoi sitä loistavaan paikkaan, jossa se nautti +kansansuosiota, ja josta se sittemmin, kun keisarivalta heikkeni, +saattoi asettaa oman edustajansa maailman uskonnolliselle +valtaistuimelle Ensimäiseksi hengelliseksi hallitsijaksi -- _Pontifeks +Maksimukseksi_. + +Mutta erehdys on, kuten useat tekevät, otaksua, että seurakunta tällä +ajalla oli puhdas (neitsyeellinen) seurakunta, joka äkkiä huomasi +itsensä korotetuksi sellaiseen arvoon ja valtaan, jotka tulivat hänelle +paulaksi. Asianlaita onkin aivan päinvastainen. Niinkuin jo mainittiin, +oli suuri luopumus tapahtunut alkuperäisestä puhtaudesta ja +vaatimattomuudesta ja vapaudesta. Sen piirissä oli nyt erilaisien +uskontunnustuksien kahlehtimia, kunnianhimoisia puolueita, jotka olivat +pakanallisen filosofiian eksytyksien ja menojen kaltaisia, koristetut +useilla totuuksilla ja vahvistetut ja yhteenliitetyt ijankaikkisen +vaiva-opin kautta. Tämä oli vetänyt seurakuntaan mahdottoman joukon +seuraajia joiden luku ja vaikutusvalta olivat _suuriarvoisia_ +Konstantiinille, ja joita sen mukaan kunnioitettiin ja käytettiin. Ei +kukaan sellainen maailmanihminen ole milloinkaan todenteolla ajatellut +ryhtyä ajamaan nöyrän, Kristus-kaltaisen "pienen lauman" -- totisen +vihkiytyneen Seurakunnan -- asiaa, jonka jäsenien nimet ovat kirjotetut +taivaassa. Se kansansuosio, jonka Konstantin saavutti sotilailtaan, +josta historiankirjottajat mainitsevat, on aivan toista kun +kansansuosio ristin todellisilta taistelijoilta. + +Todistaaksemme tätä kerromme mitä historia sanoo hengellisen +yhteiskunnan tilasta Diokletianuksen, Konstantiinin edeltäjän aikana, +joka hallituksensa loppupuolella, siinä luulossa, että kristityt +väijyivät hänen henkeänsä, närkästyi heihin ja vainosi heitä käskemällä +hävittämään Raamatuita ja lähettämään piispoja maanpakoon ja lopulta +määräämällä, että sellaiset, jotka vastustivat näitä käskyjä, +tapettaisiin. Gibbon [II. nid. siv. 53 ja 57] sanoo tästä ajasta: -- + +"Diokletianus ja hänen kanssahallitsijansa uskoivat usein tärkeimmät +virat sellaisille henkilöille, jotka julkisesti ilmaisivat inhonsa +jumalien palvelukseen, mutta jotka olivat osottaneet omaavansa +sellaisia ominaisuuksia, jotka tekivät heidät sopiviksi valtion +palvelukseen. Piispat omistivat kunniakkaan aseman kukin maakunnassaan +eikä ainoastaan kansa, vaan itse hallitushenkilötkin kohtelivat heitä +huomaavaisuudella ja kunnioituksella. Melkein kaikissa kaupungeissa +huomattiin vanhat kirkot riittämättömiksi antamaan tilaa proselyyttien +(käännynnäisien) kasvavalle luvulle; ja vanhojen sijaan rakennettiin +komeampia ja tilavampia rakennuksia uskovaisten julkisia +jumalanpalveluksia varten. Sitä tapain ja periaatteiden turmelusta, +jota Eusebius niin kovin valittaa, saattaa pitää ei ainoastaan +seurauksena, vaan todistuksena siitä vapaudesta, jota kristityt +nauttivat ja käyttivät väärin Diokletianuksen hallituksen aikana. +Menestys oli veltostuttanut kurinpidon. Viekkautta, kateutta ja +epäsopua oli jokaisessa seurakunnassa. Proselyytit tavottelivat +piispanvirkaa, joka päivä päivältä tuli heille yhä enemmän halutuksi +päämääräksi. Piispat, jotka kilpailivat toistensa kanssa kirkollisesta +etusijasta, näyttivät esiintymisestään päättäen tavottelevan +hirmuvaltaista maallista valtaa kirkon hallituksessa; ja se vilkas +_usko_, joka vielä erotti kristityt pakanoista, osottautui paljon +vähemmin heidän elämässään kuin heidän riitakirjoituksissaan. + +"Kertomus Samosatan Paavalista, joka oli Piispana Antiokiassa, +Itämaiden ollessa Odenatuksen ja Senobian käsissä, saakoon tässä +valaista sen ajan tilaa ja luonnetta. [Vuonna 270 j.K.] Paavali piti +kirkon palvelusta hyvin tuottavana virkana. Hänen kirkollinen +hallituksensa oli rahanahne ja lahjanottaja; hän kiristi ahkerasti +lahjoja varakkaimmilta uskovaisilta, ja käytti omiin menoihinsa +melkoisen osan yleisistä tuloista. [Arvostelijat väittävät, sanoo +Gibbon, että Paavali oli keisarillinen _Dusenario_ tahi prokuraattori, +kahdensadan _sestertian_ vuosipalkalla, -- joka on lähemmä 400,000 +markkaa.] Hänen ylpeytensä ja ylellisyytensä teki kristinuskon +vihattavaksi pakanain silmissä. Hänen neuvoshuoneensa, hänen +valtaistuimensa, loistavat juhlamenot, joilla hän esiintyi +julkisuudessa, anovien joukot, jotka pyysivät hänen huomiotansa, monet +kirjeet ja anomukset, joihin hän saneli vastauksensa, ja alituinen +kiire liikeasioissa, joihin hän oli sotkeutunut, olivat kaikki +seikkoja, jotka paremmin olisivat sopineet maallisen hallitushenkilön +kuin nöyrän piispan asemalle. Kun Paavali puheli kansallensa +saarnastuolista, jäljitteli hän aasialaisten viisastelijoiden +kuvannollista puhetapaa ja näytelmätaiteellisia liikkeitä, +ylenmääräisten mieltymyksen osotuksien kaikuessa tuomiokirkossa hänen +jumalallisen puhetaitonsa ylistykseksi. Niille, jotka vastustivat hänen +valtaansa tahi kieltäytyivät imartelemasta hänen turhamaisuuttaan, oli +Antiokian esipappi julkea, ankara ja taipumaton, mutta papistoaan +kohtaan oli hänen kurinpitonsa leväperäinen ja hän tuhlasi kirkon +aarteita heille." + +Siten poistettiin Konstantinin hallituksen aikana kaikki esteet, ja +paavikunnan järjestämä nimiseurakunta Rooman piispan ollessa ylipäänä, +paavina -- saatiin, niinkuin tulemme näkemään, hyvin pian aikaan. + + +Antikristuksen nopea kehitys. + +Paavillisen pappisvallan nopea kehittyminen, Konstantinin liityttyä +siihen, muodostaa hyvin merkillisen piirteen sen historiassa. 'Tämän +maailman ruhtinas' piti sanansa, kun hän lupasi antaa valtaa ja voimaa +vastalahjaksi, jos häntä kumartaisi ja rukoilisi. (Mat. 4: 8, 9.) +Milanin julistuksen kautta antoi Konstantin lain voiman kirkon +omistuksille, ja kristityt saivat takasin ennen menetetyn +kiinteimistönsä. Toinen julistus, vuonna 321, myönsi oikeuden +testamentin kautta lahjottaa omaisuutta kirkolle, Konstantinin itsensä +näyttäessä hyvää esimerkkiä, mitä anteliaisuuteen tulee, ja +tuhlaillessa omaisuutta ja kultaa avoimin käsin kristitylle papistolle. +Tätä keisarin esimerkkiä seurasi tuhannet hänen alamaisistaan, joiden +lahjat eläessään ja lahjotukset kuolinhetkellään valuivat kirkon +aarreaittaan. White sanoo [White'n Universal History, siv. 155]: + +"Rooman seurakunta osotti jo aikaseen tahtovansa hallita toisia +[seurakuntia toisissa kaupungeissa ja maissa], niin hyvin monilukuisten +kääntyneitten kuin rikkautensa perustuksella, kuin myös sillä +perustuksella, että se sijaitsi pääkaupungissa. Monet seikat +myötävaikuttivat lisäämään sikäläisen piispan vaikutusvaltaa; vaikka +hänen ylivaltaansa ja kunnianhimoansa jonkun aikaa ankarasti +vastustettiin. Hallituspaikan muuttaminen [Roomasta Konstantinopoliin, +Konstantinin aikana, vuonna 334] enensi länsimaisen seurakunnan valtaa +sen kautta, että piispasta tehtiin maistraatin pääjäsen. Tähän tulee +lisäksi vielä Gratianuksen ja Valentinianuksen vahvistama tapa vedota +Roomaan, sekä useat pyhiinvaellusmatkat Pietarin ja Paavalin ja toisten +marttyyrien haudoille." + +Konstantinin kuoleman jälkeen näytti roomalaisen keisarikunnan +vaihteleva onni edistävän luopuneen kirkon nousemista ja Antikristuksen +kehittymistä; sillä siihen asti ei vielä oltu saatu toimeen yhtymistä +yhden pään tahi paavin alle, jota olisi pidetty Kristuksen sijaisena +eli sijaishallitsijana. Konstantinin jälkeiset keisarit Teodosiukseen +asti, pitivät itsiänsä edelleen Jumalan valtuuttamina kirkon +ylipäällikköinä. Vaikkei yksikään valtakunnan tuhannesta +kahdeksastasadasta piispasta vielä ollut valmis _anomaan tunnustusta_ +ylipappina tahi paavina, olivat monet kumminkin tähystelleet tätä +palkintoa. Keisareille osotettiin, miten perusteeton heidän +vaatimuksensa kantaa arvonimeä _Pontifeks Maksimus_ oli, väittäen, että +koska he palvelivat kuolleita pyhimyksiä, oli heidän annettava näiden +eläville edustajille -- piispoille -- samanlainen kunnioitus. Siitä +huolimatta puhuivat keisarit julistuksissaan valtakunnasta +jumalallisena pappisvaltana ja itsestänsä jumalallisina henkilöinä. +[Katso Gibbon II. nid. siv. 108.] + +Aika Rooman piispan vallalle ja ylipäällikkyydelle läheni nopein +askelin. Viidenkymmenen vuoden kuluessa siitä kun kristinusko oli +saanut laillisen vahvistuksen, oli hänen rikkautensa ja arvonsa +piispana valtakunnan pääkaupungissa ja maailman suurimmassa +kaupungissa, hyvin suuret. Ammianus, senaikainen historiankirjottaja, +joka kirjottaa hänen rikkaudestaan ja koreilemishalustaan, sanoo: "Hän +voitti Kuninkaat loistossa ja komeudessa, ajeli upeissa ajopeleissä, +käytti mitä hienoimpia vaatteita ja oli kuuluisa ylellisyydestänsä ja +ylpeydestänsä." Hallitusistuimen asettaminen Konstantinopoliin, se +seikka, että Rooma oli altis pohjoisista tulevien raakalaisten +hyökkäyksille, sotapäällikköjen ja maaherrojen alituinen muuttaminen +nopeasti rappeutuvassa valtakunnassa aiheuttivat sen, että Rooman +kirkon piispa tuli olemaan pysyväisin ja enimmin kunnioitettu virkamies +siellä; ja hänen vähitellen kasvava kunniansa ja vaikutusvaltansa +kasvoivat vielä lisäksi senkin kautta, että loistava keisarillinen +hovi, hänen kilpailijansa, muutettiin Konstantinopoliin, kuin myös sen +kunnioituksen kautta, joka kaikilla maailman kansoilla oli itse Rooman +nimeäkin kohtaan. + +Valaistaksemme tätä, mainitsemme, että kun Vandaalit vuonna 455 +hyökkäsivät Roomaan ja ryöstivät sen, ja hätä ja hävitys vallitsi +kaikkialla, käytti Leo, Rooman piispa, hyväkseen tilaisuutta +esittääkseen kaikille, sekä raakalaisille että roomalaisille, että hän +vaati hengellistä valtaa. Julmille ja taikauskoisille raakalaisille, +joihin kaikki, mitä olivat ympärillänsä nähneet, oli tehnyt syvän +vaikutuksen, huusi Leo, puettuna paavilliseen pukuunsa: "Varokaa +itseänne! Minä olen Pyhän Pietarin seuraaja, jolle Jumala on antanut +taivaan valtakunnan avaimet, ja jonka seurakuntaa eivät helvetin +portitkaan saata voittaa; minä olen Jumalan vallan elävä edustaja maan +päällä; minä olen Caesar, kristitty Caesar, joka hallitsee rakkaudessa, +jolle kaikkien kristittyjen on osotettava uskollisuutta; minä pidän +kädessäni helvetin kiroukset ja taivaan siunaukset; minä vapautan +kaikki alamaiset uskollisuudesta kuninkaille; minä annan ja minä otan +pois, jumalallisen valtani oikeudella, kristikunnan kaikki +valta-istuimet ja ruhtinaskunnat. Varokaa, ettette saastuta sitä, jota +minä olen saanut näkymättömältä kuninkaaltanne; niin taivuttakaa +niskanne minun edessäni ja rukoilkaa, että Jumalan viha kääntyisi +pois." + +Kunnioitusta nimeä ja paikkaa kohtaan käytti Rooman paavi ahkerasti +eduksensa. Ja pian tahtoi hän saada hallita kaikkia muita piispoja, +maaherroja ja hallitsijoita. Kohta vaati hän ei ainoastaan koko +maailman kirkollista valtaa, vaan myös maallista valtaa; oikeutta +kruunaamaan ja ottamaan pois kruunua, asettaa virkaan ja panna pois +viralta kaikkia vanhan roomalaisen vallan hallitsijoita, pitäen tätä +sinä oikeutena ja perintönä, joka oli tullut Rooman kirkolle, jolle, +kuten väitettiin, Jumala oli antanut koko maailman vallan. Näitä +vaatimuksia esitettiin tuontuostakin ja vihollismieliset ja kateelliset +piispat kumosivat ne jälleen, joten on mahdotonta määrätä varmaa +vuosilukua niiden alkamiskohdaksi. Mitä omaan käsityskantaan tulee, +väittää paavikunta tulleensa järjestetyksi apostolien päivinä ja sanoo +Pietarin olleen ensimäisen paavin; mutta tämä ei ole ainoastaan +todistamaton väite, vaan historia kieltää sen kokonaan. Historia +näyttää, että vaikka _väärä kunnianhimo_ vaikutti salaisesti pitkän +aikaa, estettiin sitä kehittymästä Antikristukseksi ja esittämästä +sellaisia julkisia vaatimuksia, kunnes roomalainen valtakunta alkoi +hajota. + +Tästä ajasta alkain olemme nyt tekemisissä Antikristuksen kanssa, jonka +vähitellen tapahtuva _kehitys ja järjestyminen_ salaisuudessa +vaikuttavasta kunnianhimosta muodostavat sopivan alkunäytöksen siihen +kauhistuttavaan luonteeseen, joka esiintyi kaikessa loistossaan +senjälkeen kun tavoteltu valta oli vallotettu -- vuodesta 539 vuoteen +1799, 1260 vuotta. Tästä ajanjaksosta lasketaan kolme ensimäistä +vuosisataa tämän maallisen vallan nousemiseen; kolme viimeistä sen +laskemiseen uskonpuhdistuksen ja sivistyksen vaikutuksesta; ja välillä +oleva seitsemän vuosisadan aika käsittää paavikunnan loistokauden ja +maailman keskiajan tai "pimeät aikakaudet", jotka olivat täynnä +viekkautta ja petoksia Kristuksen ja totisen evankeliumin nimessä. + +Eräs roomalais-katolilainen kirjailija vahvistaa täydellisesti sen, +mitä lausuimme tästä asiasta, ja me esitämme tässä hänen sanansa, +huolimatta niiden vahvasta värityksestä, vakuuttavana todistuksena. +Hehkuvalla innostuksella kertoessansa paavikunnan kohoutumista +maalliseen valtaan, jonka ohella kertoo sen olevan taivaallista +alkuperää olevan kasvin, joka senvuoksi nopeasti kehittyi ja kohosi +maailmassa, sanoo hän: + +"Paavien maallisen vallan kohoaminen tarjoaa mielelle tavattomimman +ilmiön, mitä ihmiskunnan aikakirjat esittävät ihmeteltäväksemme ja +ihailtavaksemme. Myötävaikuttavien asianhaarojen ihmeellisen yhtymän +kautta kasvoi uusi voima, uusi valta, hiljaa ja varmasti roomalaisen +valtakunnan raunioille, joka oli ojentanut valtikkansa kaikkien +kansojen yli tahi hankkinut itsellensä kunnioitusta melkein kaikilta +kansakunnilta, kansoilta ja sukukunnilta, jotka elivät sen mahtavuuden +ja loiston aikana. Ja tämä uusi voima, mitätöntä alkuperää, tunki +juuret syvemmälle ja harjotti pian laajempaa hallitusta kuin se valta, +jonka jättiläismäiset rauniot se näki pirstaleina ja lahoavan mullassa. +Itse Roomassa kasvoi Pietarin seuraajan valta rinnakkain keisarin +vallan kanssa ja sen suojaavassa varjossa; ja paavien kasvava +vaikutusvalta oli sellainen, että korkeamman hengellisen hallitusmiehen +mahtavuus todennäköisesti pian tulisi himmentämään keisarillisen +purppuran loiston. + +"Konstantinuksen tekemä hallitusistuimen muuttaminen länsimaista +itämaille, Tiiberin historiallisilta äyräiltä Bosporin ihanille +rantamille laski varman perustuksen _ylivallalle, jonka todellisesti +saattaa laskea alkaneen tästä vaiherikkaasta muuttamisesta_. Melkeinpä +siitä päivästä alkaen hylkäsivät Rooman ne, jotka olivat nähneet tämän +mahtavan sukukunnan syntymän, nuoruuden, loiston ja rappeutumisen, +jotka olivat kantaneet sen nimeä, kotkineen, silloisen tunnetun +maailman kaukaisimpiin seutuihin, ja jotka olivat nähneet niiden +vähitellen luopuvan, jotka saivat periä sen maineen. Ja sen kansa, +jonka keisarit jättivät raakalaisten helppohintaiseksi saaliiksi ja +hävityksille alttiiksi, kun sillä ei enää ollut uskallusta vastustaa +heitä, näki Rooman piispassa holhoojansa, suojelijansa, isänsä. Vuosi +vuodelta sai paavien maallinen valta varmemman muodon ja kasvoi +voimassa, ilman väkivaltaa, ilman verenvuodatusta ja ilman viekkautta +asianhaarojen valtavan voiman kautta, joka oli ikäänkuin Jumalan käden +kautta." + +Roomalais-katolilaisten tällä tavoin esittäissä paavikunnan kasvamista +pakanallisen Rooman raunioille ikäänkuin kristinuskon voittokulkuna, +etsivät ne, joille kristinuskon oikea henki on tuttu, turhaan tämän +hengen jälkeäkään Seurakunnan häväistyksessä ja sen epäpyhässä liitossa +maailman kanssa. Eikä myöskään saata se, joka on tosikristitty, niissä +eduissa, jotka joutuivat sille tietämättömyyden, taikauskon, +onnettomuuksien ja erilaisten ajanvaiheiden kautta, joista Rooman +kirkko hyötyi, nähdä merkkiäkään jumalallisista toimenpiteistä sen +hyödyksi. Yhtä vähän saattaa hän roomalaisen seurakunnan korottamisessa +maalliseen valtaan ja loistoon, keksiä minkäänlaista totiselle +Seurakunnalle annetun Jumalan lupauksen toteutumista korottaa hänet +_määrätyllä ajalla_ -- Antikristuksen tultua ja mentyä; sillä totinen +Seurakunta ei tule korotetuksi veren tahraamalle, rikoksien +häpäisemälle valtaistuimelle, jommoinen paavikunnan valtaistuin +alunpitäin on ollut; eikä totinen Kristus milloinkaan tarvitse +määräillä maallisia kuninkaita vahvistamaan tahi puollustamaan +valtaansa. Ne, jotka Raamatun kautta ovat tutustuneet todelliseen +Kristukseen ja hänen ruumiiseensa, totiseen Seurakuntaan, ja myös +niihin periaatteisiin, joille hänen valtakuntansa tulee perustettavaksi, +ja tarkotukseen, jonka vuoksi se tulee pystytettäväksi, saattavat +helposti tuntea ne merkit, jotka erottavat Kristuksen totisen +seurakunnan sen väärästä jäljittelystä. + +Mutta älköön kukaan ajatelko, että Kristuksen totinen seurakunta, edes +näinä turmeluksen aikoina, oli sammunut, eli hävinnyt nähtävistä. +"Herra tuntee omansa" kaikkina aikoina ja kaikissa olosuhteissa. Vehnän +lailla sallittiin sen kasvaa lusteiden peittämällä pellolla; kullan +lailla se oli sulatuskauhassa, koeteltiin ja puhdistettiin ja "tehtiin +sopivaksi pyhien perinnöstä valossa." On totta, että tuo suuri joukko, +joka nimitti itsensä kristityksi, hankki itselleen mitä huomattavimman +paikan historian lehdillä; mutta epäilemätöntä on, että muutamat harvat +uskolliset, vainoista huolimatta ja keskellä pahuuden salaisuuden +petollisia temppuja, vaeltaen korkean kutsunsa arvoisina pantiin +lepoon, ja Jumala kirjotti heidän nimensä sen katoamattoman kruunun +perillisiksi, joka on heille talletettu taivaissa. + +Siten osotetaan selvästi aikakausien lehdillä se tosiasia, että tämä +synnin ihminen, Antikristus, oli syntynyt Roomassa; ja että hän, saaden +alussa tosin vastustusta, vähitellen kohottausi voimaan; ja että hän, +kuten Danielin ennustuksessa sanotaan, "pienen sarven" lailla pisti +esille vanhan roomalaisen pedon, tämän "suuren ja kauhean pedon" +päästä, jolle pedolle Daniel ei saattanut keksiä nimeä, jolla oli +sellainen valta haavottaa ja turmella. Ja kun menemme eteenpäin, saamme +nähdä, että Antikristuksen historia vastaa täydellisesti, ei ainoastaan +Danielin ennustusta, vaan kaikkia ennustuksia, joita hänestä on +muistiin kirjotettu. + + + +Antikristuksen luonne, historian kertomuksen mukaan. + + +Sen jälkeen kun nyt olemme näyttäneet, missä Antikristus on +löydettävissä, menemme vertailemaan paavikunnan luonnetta, niiden +Raamattuun merkittyjen ennustuksien kanssa, jotka kuvaavat +Antikristuksen eli synnin ihmisen luonnetta ja tekoja. + +Toiset saattanevat kysyä, onko oikein sivuuttaa Rooman keisareja, +(jotka väittävät olevansa korkeimpia hengellisiä hallitsijoita) +kutsumatta heidän järjestelmäänsä Antikristukseksi, käyttämällä tätä +nimeä yksinomaan järjestetystä paavillisesta järjestelmästä. Me +vastaamme: se on aivan oikein; ja me osotamme jälleen Antikristus sanan +määrittelemiseen, jollaisena sitä Raamatussa käytetään, joka ylempänä +on annettu, nim. _olla jonkun paikalla_, toimia _jonkun asemesta_. +Ollakseen hengellinen valtakunta: on sen, tämän hengellisen valtansa +nojalla, vaadittava maailman valtojen hallitusta; sen täytyy olla ei +ainoastaan vastustajan vaan matkijan, joka esittää ja sanoo olevansa +Kristuksen valtakunta ja harjottaa sellaista valtaa, jollaisen Jumalan +määrätyllä ajalla tulee omaamaan oikea Kristushenkilö, kirkastettu ja +täydellinen Seurakunta, ainoan todellisen pään ja Herran -- oikean +_Pontiteks Maksimuksen_ alla. + +Ei sillä hyvä, että paavikunta väittää olevansa se kirkastettu +Kristuksen valtakunta, jonka Herra, apostolit ja profeetat ovat +luvanneet, vaan se sovittaa itseensä ja järjestyksessään seuraaviin +päihinsä (paaveihin), jotka, kuten se väittää, ottivat Kristuksen +paikan, tämän valtakunnan pontifekseinä, päällikköinä tahi kuninkaina, +kaikki ne paikat ennustuksissa, jotka kuvaavat Kristuksen +tuhatvuotisvallan ihanuutta. Ja heidän "pettäessänsä [muita] ja +tullessaan (itse) petetyiksi" (väärien oppiensa kautta, jotka ovat +kehittyneet vähitellen, synnillisen suuruudenhalun seurauksena, +vuosisatojen kuluessa) ovat paavit erä erältä keksineet kaikkien niiden +arvonimet, jotka ovat kuuluneet pappisvaltaan, heidän loistavat +pukunsa, valtavasti vaikuttavat juhlamenot, suurenmoiset tuomiokirkot +juhlallisine, kunnioitusta herättävine jumalanpalveluksineen, mittapuun +mukaan, joka mahdollisimman likipitävästi kävisi yhteen heidän +tekemänsä väitteen kanssa -- niin että loistavat ympäristöt ja puvut ja +juhlamenot, niin paljon kuin heistä riippui, vastaisivat sitä +kirkkautta ja loistoa, jota profeetat ovat kuvanneet. + +Esimerkiksi, psalmissa 2: 12 kuuluu: "Antakaat suuta Pojalle, ettei hän +vihastuisi, ja te hukkuisitte tiellä, sillä hänen vihansa syttyy pian." +Tässä ei käsketä suutelemaan sananmukaisesti, vaan että on halukkaasti +alistuttava Herran alle, ja sopii se nykyaikaan, jolloin, valmistuksena +totisen Kristuksen suureen ja oikeaan tuhatvuotishallitukseen, maan +kuninkaita ja suurmiehiä valtiollisessa, yhteiskunnallisessa, +taloudellisessa ja kirkollisessa suhteessa koetellaan ovatko halullisia +tai haluttomia taipumaan niiden vanhurskaiden lakien alle, joiden aika +nyt on tullut astua voimaan. Ne, jotka vastustavat vanhurskautta, +asettuvat tämän kirkkauden kuninkaan valtikkaa vastaan, ja kaikki +sellaiset kukistetaan suurena hädän aikana, jolla uuden kuninkaan +tuhatvuotishallitus alkaa: "jotka eivät tahtoneet minua kuninkaakseen, +tuokaa tänne, ja mestatkaa minun edessäni." Luuk. 19: 27. "Hänen +vihollisensa nuolevat tomun" -- tulevat voitetuiksi. + +Antikristusta edustava pää, paavi, sovitti tämän ennustuksen +jäljittelemäänsä valtakuntaan ja antoi valtansa suuruuden päivinä +kuninkaiden ja keisarien kumartua hänen edessänsä niinkuin Kristuksen +edessä ja suudella hänen suurta varvastansa -- ja tätä pidettiin tuon +ennustuksen täyttymisenä. On hyvin tavallista, että kirjailijat ja ne, +jotka tutkivat ennustuksia, sivuuttavat tämänlaiset väitteet, +omistamatta niille erityistä huomiota, mutta sen sijaan etsivät ja +erityisesti välittävät sellaisista, jotka kuvaavat epäsiveellisyyttä, +Antikristuksen tuntomerkkeinä; mutta tässä he suuresti erehtyvät, sillä +rikoksellisia on ollut yltäkyllin jokaisessa ajassa, eivätkä ne +tarvitse mitään erityistä kuvaamista ennustuksissa, sellaista kun +Antikristuksesta annetaan. Jos vaikka voitaisiinkin todistaa, että ne, +jotka ovat kuuluneet paavijärjestelmään, ovat olleet oikeita +siveellisyyden malleja, olisi tämä siitä huolimatta yhtäpitävä sen +luonteen kanssa, jonka Raamattu esittää suurena Antikristuksena -- sinä +jäljittelemisenä, joka anastaa itsellensä ne arvonimet, etuoikeudet, +oikeudet ja sen kunnioituksen, joka kuuluu Herran Voidellulle. +Jäljittelynä on se samoin väärin esittänyt Jumalan suunnitelmaa "pienen +lauman" tahi Seurakunnan valitsemiseen nähden nykyisenä aikana; ja on +se kokonaan työntänyt syrjään Seurakunnan todellisen toivon ja Herran +toimenpiteen maailman siunaamiseksi Kristuksen tuhatvuotiskautena -- +jonka se esittää toteutuneen sen omassa hallituksessa. + +Niitä huonoja seurauksia sellaisesta vääntelystä ja Jumalan +suunnitelman väärästä esityksestä voidaan tuskin arvostellakaan. Niissä +on ollut kaikkien väärien oppien suoranainen syy ja lähde, joita, +toinen toisensa jälkeen, esiintyi tukemaan Antikristuksen oppia ja +enentämään hänen kunniaansa ja arvoansa. Ja vaikka uskonpuhdistus, +kolmesataa vuotta takaperin, johti Raamatun tutkistelemisen ja +ajatusvapauden aikaan ja paljon pahan ja monen eksytyksen hylkäämiseen, +oli kumminkin jäljitteleminen pantu toimeen niin taidokkaalla ja +yksityiskohtaisella tavalla ja täydellisenä kaikkiin osiinsa ja +valmistuksiinsa nähden ja oli niin perinpohjin pettänyt koko maailmaa, +että Lutherkin ja monet muut, jotka paavikunnassa olivat nähneet suuren +luopumuksen seurauksen -- ennustuksen Antikristuksen -- tuomitessaan +paavikuntaa järjestelmänä, pitivät kiinni siitä väärästä opista, joka +johti niihin eksytyksiin opissa ja elämässä, jotka olivat sille +ominaisia. Aina tähän päivään asti suosii protestanttisien lahkojen +suuri enemmistö Antikristuksen oppia, että Kristuksen valtakunta _on +pystytetty_. Toiset ovat koettaneet tehdä paavikunnan tavalla -- +järjestämällä kirkkokuntansa jonkun henkilön ylipäällikkyyden +alaiseksi -- toisten korvatessa tätä päätä pappien kokouksella tahi +kirkkoneuvostolla; mutta kaikki he ovat yhteisesti sen petollisen +eksytyksen vankeja, joka on saanut alkunsa siitä, että Antikristuksen +alotteesta on Raamatun oppeja tulkittu väärällä ja harhaan vievällä +tavalla -- että nimittäin _Kristuksen vallan hallitus_ on nyt, eikä +tulevaisuudessa. He kieltävät Antikristuksen lailla tulevan aikakauden +ja ovat tämän järjestelmän tavalla huolimattomia pyhyyden kehityksestä +uskovaisten keskuudessa ja pikemmin uutteria sen työn toimittamiseen +(maailman kääntymiseen) nähden, joka kuuluu tulevalle aikakaudelle -- +siihen määrään asti, että useinkin ovat valmiit esittämään Jumalan +sanan ja suunnitelman väärässä valossa ja keksimään oppeja +säikyttääkseen ja ajaakseen maailmaa jumalisuuden ulkonaiseen +tunnustamiseen; ja yhtä vähän pelkäävät he käyttää epäilyttäviä ja +maallisia tapoja tehdäksensä erilaiset järjestelmänsä mitä +houkuttelevimmiksi _kääntymättömille_, joita he Antikristuksen lailla +ylpeydestä halukkaasti laskevat heille kuuluviksi, voidakseen näyttää +suurta jäsenlukua. + +Sellaisille on vaikeaa nähdä, että paavikunta on Antikristus. Kuinka he +voisivatkaan sitä, kun ei heidän uskonsa vielä ole vapaa myrkystä, ja +kun heidän järkensä vielä suureksi osaksi on itse Antikristuksen +eksytyksen ytimen sokaisema. Kristuksen tuhatvuotisvaltakunnan suuruus +ja välttämättömyys ja sen työ, maan sukukuntien siunaaminen, ovat +nähtävät, ennenkuin saatetaan käsittää tai oikein arvostella +Antikristusjäljittelyn suuruutta, tai sitä vahinkoa, minkä se +totuudelle on tehnyt, ja sen tuhoavaa ja saastuttavaa vaikutusta +nimiseurakunnassa eli nimikirkossa. + +Kenenkään ei tarvitse ihmetellä tämän jäljittelyn täydellisyyttä, kun +ajattelemme, että se on _Saatanan työtä_, ja kun se on toimitettu +Raamatussa esitettyjen esikuvien ja kuvauksien mukaan tulevasta +ihanuudesta. Kun tuo suuri vastustaja näki, että aika Seurakunnan +valitsemiselle oli tullut, ja että ne suuret totuudet, joita Herra ja +apostolit olivat istuttaneet, pian voittivat alaa kaikkien +pakanallisten uskontojen suhteen, etsien hiljaiset kaikkialta, koetti +hän turmella Seurakunnan puhtauden ja johtaa toisille ja väärille +urille sen, mitä se ei voinut tukahuttaa. Siten on Antikristuksen +riemukulku, samoin kuin hänen nykyinen valtansa, todella ollut Saatanan +seuraamista. Mutta tässä näemme Jumalan viisauden; sillä kun +Antikristuksen menestyminen näytti ennustavan Jumalan suunnitelman +tappiota, oli se oikeastaan, vaikka tietämättään, asia joka +myötävaikutti hänen suunnitelmansa menestymisen lujittamiseen; sillä +millään muulla tavalla eivät _todellisesti vihkiytyneet_ olisi voineet +tulla niin perusteellisesti koetelluiksi ja heidän uskollisuutensa +Jumalan sanaa kohtaan niin tarkoin tutkituksi kuin sallimalla tämän +suuren jäljittelemisen. + +Kertomuksessaan pappisvalta-järjestelmän synnystä Seurakunnassa, +osottaa _Mosheim_ tätä jäljittelemistä hyvin selvästi, näillä sanoilla, +I nid. siv. 337: -- + +"Niin kauvan kun oli pienintäkään todennäköisyyttä jälellä, että +Jerusalem jonkun kerran jälleen nostaisi päänsä tomusta, eivät +kristittyjen opettajat ottaneet itselleen mitään arvonimiä tahi +erityistä arvokkuutta, eivät ainakaan muunlaisia kun aivan +vaatimattomia ja yksinkertaisia; mutta kun Hadrianus [vuonna 135 j.K.] +oli varmentanut tämän kaupungin kohtalon, eikä juutalaisilla enää +saattanut olla kaukaisintakaan toivoa vanhan hallituksensa +pystyttämisestä, _alkoi_ näiden samojen paimenten ja seurakunnan +palvelijain keskuudessa _se toivomus voittaa alaa, että heidän laumansa +uskoisivat heidän olevan juutalaisen papiston oikeuksien seuraajia_. +Piispat ottivat sentähden tehtäväksensä terottaa sitä mielipidettä, +että heidän asemansa oli samanlainen kuin juutalaisten suuren +ylimmäisen papin oli, ja että he _siis omistivat kaikki ne oikeudet, +jotka kerran olivat kuuluneet juutalaiselle pontifeksille_. Tavallisen +papin tehtävät väitettiin samalla tavalla, vaikka täydellisemmässä +muodossa, siirtyneen kristillisen Seurakunnan vanhimmille; ja lopulta +asetettiin diakoonit samalle kannalle leviittojen tahi alempien +kirkonpalvelijain kanssa." + + ANTIKRISTUKSEN PÄÄ JA SUU. + Hänen suuret pöyhkeilevät sanansa. + +Paavi (kukin paavi vuoroonsa) on väärän seurakunnan _pää_, joka +seurakunta on hänen ruumiinsa, samoin kuin Kristus Jeesus on totisen +seurakunnan _pää_, joka seurakunta on hänen ruumiinsa. Koska pää on +ruumiin edustaja, ja sen _suu_ puhuu ruumiin puolesta, huomaamme, +niinkuin voimme odottaakin, että tämä puoli Antikristuksesta saa +huomattavan sijan Raamatun kuvauksessa. Danielin 7: 8, 11, 25, ja Ilm. +13: 5, 6, kiintyy huomiomme erityisesti Antikristuksen suuhun, hänen +parhaampana tuntomerkkinänsä. Daniel sanoo tällä sarvella olleen +"silmät kuin ihmisen silmät" -- älykkäisyyden ja pitkänäköisen +politiikan kuva. Tämä "_sarvi_" tulisi erilaiseksi kaikkia muita +valtoja; se tulisi olemaan viisaampi, taitavampi muita valtoja, jotka +koettivat hallita maailmaa; sen voima tulisi ennemmin olemaan silmien +(tiedon) johtamassa suussa (sanoissa) kuin ruumiillisessa voimassa. +Eikä kukaan, joka tuntee paavivallan historiaa, saata kieltää, niiden +kuvien, joita käytetään kuvaamaan sen valtaa ja menettelytapoja, olevan +hyvin sattuvia. + +"Ja sille annettiin suu puhuakseen suuria sanoja ja rienauksia, ja +sille annettiin valta toimia neljäkymmentä kaksi kuukautta. Ja se avasi +suunsa Jumalaa rienaamaan, rienatakseen hänen nimeään ja hänen +majaansa, ja niitä, jotka taivaassa asuvat." "Hänhän puhuu sanoja +korkeinta vastaan." -- Tim. 13: 5, 6; Dan. 7: 8, 25. + +On muistettava, että nämä ovat kuvannollisia lauseparsia, jotka +kuvaavat sitä luonnetta, joka ilmeni ja niitä vaatimuksia, joita +vertauskuvallisella "pedolla" (hallituksella) ja vertauskuvallisella +"sarvella" (vallalla) oli, joka sarvi nousi vanhasta roomalaisesta +pedosta eli vallasta. Toisissa suhteissa oli paavikunta uusi valta +("peto"), riippumaton vanhasta roomalaisesta vallasta; ja toisissa +suhteissa oli se sarvi tahi valta toisien valtojen joukossa, jotka +nousivat tästä valtakunnasta, jolla jonkun aikaa oli muut +sarvet eli vallat yliherruutensa alla. Raamattu esittää sen +vertauskuvauksellisesti molemmilta näiltä näkökannoilta katsottuna, +siten varmimmin ilmastakseen missä, ja mikä se on. + +Antikristuksen suuret pöyhkeilevät sanat eli rienaamiset kestävät koko +hänen pitkän elämänsä ajan. Sanalla "rienata" on meidän päivinämme +ainoastaan raaka merkitys, ikäänkuin sillä tarkotettaisi karkeimpia +kiroilemisen ja Jumalan sanan turhaanlausumisen muotoja. Mutta oikeassa +merkityksessään saattaa sanaa "rienata" käyttää _jokaisesta_ Jumalan +_kunnian loukkaamisesta_. Bouvier määrittelee sen näin: _Rienausta_, +(engl. blasphemy) on sanoa Jumalasta jotain, joka sotii hänen +luonnettaan vastaan eikä kuulu hänelle -- ja kieltää sitä, mitä hänelle +kuuluu. -- Katso Webster'in Unabridged Dictionary, luvut _Blasphemy_ ja +_Blasphemously_. Ja todistukseksi, että Raamatussa käytetään sanaa +"rienata" tässä tarkotuksessa, huomattakoon sitä tapaa, jolla Herramme +ja fariseukset käyttivät sitä: "Juutalaiset vastasivat: 'Hyvän teon +vuoksi emme kivitä sinua, vaan _rienauksen_ tähden, ja koska sinä, joka +olet ihminen, teet itsesi Jumalaksi.' Jeesus vastasi heille: -- -- +'kuinka sanotte hänelle, jonka Isä on pyhittänyt ja lähettänyt +maailmaan: Sinä rienaat; _sentähden että sanoin:_ Minä olen Jumalan +Poika'?" -- Joh. 10: 33, 34, 36. Katso myös Mark. 14: 61--64. + +Kun tämä "rienata" sanan oikea käsitemääritys on saatu, miten selvää +onkaan yksinkertaisellekin ymmärrykselle, että paavikunnan suuret +pöyhkeilevät sanat ja tekopyhät väitteet kaikki poikkeuksetta ovat +olleet rienaamisia. Jäljitellyn Jumalan valtakunnan pystyttäminen oli +Jumalan hallituksen loukkaamista, karkeaa rienaamista ja hänen +luonteensa ja suunnitelmansa ja sanansa asettamista väärään valoon. +Jumalan luonnetta s.o. hänen _nimeääm_, rienattiin tuhansien +eriskummallisien julistuksien, käskykirjojen ja säädöksien kautta, +joita hänen nimessään annettiin ulos, jota teki pitkä sarja sellaisia, +jotka väittivät olevansa sijaishallitsijoita tahi "huoneenhaltioita", +edustaen hänen Poikaansa; ja Jumalan majaa, totista Seurakuntaa, +rienattiin sen väärän järjestelmän kautta, joka sanoi olevansa sen +paikalla -- joka sanoi, että sen uskolliset jäsenet muodostivat totisen +ja ainoan Jumalan majan eli Seurakunnan. Mutta kuunnelkaamme mitä +historialla on kerrottavaa näistä suurista pöyhkeilevistä sanoista, +näistä rienaavista itsekylläisyyksistä, joita eri paavit Antikristuksen +päinä ollen, lausuivat ja hyväksyivät. + +Eräässä teoksessa, jonka nimi on: "Paavi, Kristuksen sijainen, +kirkon pää", ja joka on kuuluisan roomalais-katolilaisen, Monsigneur +Capel'in kirjottama, on luettelo, jossa on ei vähemmän kuin +kuusikymmentäyhdeksän rienaavaa arvonimeä, joita on annettu paaville; +ja huomattakoon, etteivät ne ole pelkästään kuolleita arvonimiä +entisajoilta, sillä paavikunnan etevin nykyään elävä kirjailija on +koonnut ne. Me esitämme luettelosta seuraavaa: -- + + "Kaikista päistä jumalallisin." + "Kaikkien isien pyhä isä." + "Kaikkien pappien korkein pontifeks." + "Kristinuskon tarkastaja." + "Ylipaimen -- paimenten paimen." + "Kristus voitelun kautta." + "Aabraham patriarkan arvon perustuksella." + "Melkisedek arvonsa puolesta." + "Mooses valtansa puolesta." + "Samuel tuomarinviran puolesta." + "Ylimmäinen pappi, korkein piispa." + "Piispojen ruhtinas." + "Apostolien perillinen; Pietari voimansa puolesta." + "Taivaan valtakunnan avaimenkantaja." + "Täydellä voimalla ja vallalla varustettu pontifeks." + "Kristuksen sijainen." + "Yksinvaltias pappi." + "Kaikkien pyhien kirkkojen ylipää." + "Yleisen seurakunnan päällikkö." + "Piispojen piispa, s.o. itsevaltainen pontifeks." + "Herran huoneen johtaja." + "Apostolinen herra ja kaikkien isien isä." + "Esipappi ja opettaja." + "Sielunlääkäri." + "Kallio, jota eivät helvetin portit voita." + "Erehtymätön paavi." + "Jumalan kaikkien pyhien pappien ylin pää." + +Paitsi tätä pitkää arvonimien sarjaa, joista yllämainitut ovat +esimerkkejä, esittää kirjailija seuraavan otteen eräästä kirjeestä, +jonka pyhä Bernhard, Klairvaux'n Apotti, kirjotti paavi Eugenius +III:lle, vuonna 1150: -- + +"Kuka sinä olet? -- Ylimmäinen pappi, korkein piispa. Sinä olet +piispojen ruhtinas, sinä olet apostolien perillinen. Sinä olet Aabel +hengellisen (korkeimman) valtasi puolesta, Noa hallituksesi puolesta, +Aabraham patriarkka arvosi puolesta, järjestyksen puolesta Melkisedek, +Aaron arvoisuuden puolesta, Mooses vallan puolesta, Samuel tuomariviran +puolesta, Pietari voiman puolesta, _Kristus voitelun kautta_. Sinä olet +se, jolle taivaan avaimet ovat annetut, jolle lampaat ovat uskotut. On +tosin toisia taivaan ovenvartijoita ja toisia laumojen paimenia; mutta +sinä olet niin paljon ihanampi heitä, kuin sinä sen ohella, eri +tavalla, ennen muita olet perinyt molemmat nämä nimet. -- -- -- Toisten +valta on rajotettu määrättyjen rajojen sisäpuolelle: sinun valtasi +ulottuu niidenkin yli, joilla on valtaa toisten yli. Etkö sinä silloin +voi, kun on oikeudenmukainen syy, sulkea piispalta taivas, panna hänet +pois piispan viralta ja luovuttaa hänet saatanalle? Tämä sinun +oikeutesi on muuttumaton, niinhyvin avaimiin nähden, jotka ovat sinulle +annetut, kuin lampaisiin nähden, jotka ovat sinun hoitoosi uskotut." + +Kaikki nämä rienaavan imartelevat arvonimet ovat annetut roomalaisille +paaveille ja ovat he vastaanottaneet ne mieltymyksellä ja erinomaisella +mielihyvällä, aivan kuin heille oikeuden mukaan tulevina. + +Paavi Bonifasius VIII:nelta on meillä seuraava käsky, joka vielä on +yleisessä laissa: "Me selitämme, sanomme, määräämme, julistamme, että +jokaisen inhimillisen olennon _autuudelle_ on _välttämätöntä_ olla +roomalaiselle pontifeksille alamainen." Paavi Gregorius VII, joka +vuonna 1063 määräsi, että paavia kutsuttaisi kaikkien _isien isäksi_, +tekee seuraavan johtopäätöksen 1 Moos. 1: 16 tueksi paavillisille +vaatimuksille: "Jumala teki kaksi suurta valkeutta taivaan vahvuuteen: +suuremman valkeuden päivää hallitsemaan ja vähemmän yötä hallitsemaan; +molemmat suuret, mutta toinen suurempi. '_Taivaan vahvuuteen_, se on +yleinen kirkko, teki kaksi suurta valkeutta' hän perusti kaksi +virka-arvoa, jotka ovat paavillinen valta ja kuninkaan valta, mutta se, +joka hallitsee päivää, se on hengellistä, on suurempi; mutta se, joka +hallitsee lihallisia kappaleita, on pienempi; sillä niinkuin aurinko on +erilainen kuuta, niin eroavat paavit kuninkaista." Toiset paavit ovat +hyväksyneet tämän tulkinnan, joka paljon on edistänyt uskoa paavin +suurempaan etevyyteen. + +Florensin arkkipiispa, pyhä Antonius, viitattuaan Ps. 8: 5--9: "Sinä +teit hänen vähää vähemmäksi enkeleitä", j.n.e., ja sovitettuaan sen +Kristukseen, siirtää sovituksen paaviin seuraavin sanoin: -- "Ja koska +hän jätti meidät ruumiillisella läsnäolollansa, jätti hän sijaisensa +maan päälle, s.o. korkeimman pontifeksin, jota kutsutaan paaviksi, joka +merkitsee isäin isä; niin että näitä sanoja saatetaan syyllä sovittaa +paaviin. Sillä paavi on, niinkuin Hostiensis sanoo, suurempi ihmistä, +pienempi enkeleitä, koska hän on kuolevainen; kumminkin on hänen +valtansa ja voimansa suurempi. Sillä enkeli ei saata pyhittää +Kristuksen ruumista ja verta, eikä myöskään vapauttaa tahi sitoa, jonka +vallan korkein aste kuuluu paaville; eikä enkeli saata määrätä tahi +myöntää synninpäästöä. Hänet on kruunattu kirkkaudella ja kunnialla; +ylistyksen kunnialla, sillä häntä ei kutsuta ainoastaan autuaaksi, vaan +kaikkein autuaimmaksi. Ketä epäilyttäisi kutsua sitä autuaaksi, jonka +korkein kunnia on korottanut. Hän on kruunattu kunnioitusosotuksen +kunnialla, jotta uskolliset suutelisivat hänen jalkojansa. Suurempaa +kunnianosotusta ei saata olla. -- '_Kumartakaa hänen jalkainsa +astinlaudan edessä_!' (Ps. 99: 5.) Hän on kruunattu vallan suuruudella, +sillä hän saattaa tuomita kaikkia ihmisiä, mutta kukaan ei saata häntä +tuomita, ellei huomata uskosta luopuneeksi [Antikristuksen uskosta +tietenkin]. Sentähden on hän kruunattu kolmenkertaisella kultakruunulla +ja 'asetettu käsitekojensa herraksi', hallitsemaan ja vallitsemaan +kaikkia alamaisia. Hän avaa taivaan, lähettää syyllisen helvettiin, +vahvistaa valtoja ja järjestää koko papiston." + +Lateranin kokous antoi ensimäisessä istunnossaan paaville nimityksen +"maailmankaikkisuuden ruhtinas"; toisessa istunnossaan nimitti se häntä +"papiksi ja kuninkaaksi, jota kaiken kansan on kumarrettava ja joka on +hyvin Jumalan kaltainen", ja viidennessä istunnossa sovitti se +ennustuksia Kristuksen ihanasta hallituksesta Leo X:een seuraavin +sanoin: "Älä itke sinä Siionin tytär, sillä katso, Jalopeura Juudan +suvusta, Daavidin juuresta; katso Jumala on sinulle herättänyt +Vapahtajan." + +Ferrarin _Ecclesiastical Dictionarystä_ (kirkollisesta sanakirjasta), +joka on tunnettu arvokas roomalais-katolinen lähde, esitämme seuraavan +supistetun ääriviivapiirroksen paavillisesta vallasta, sellaisena kun +se on _papa_ (paavi) sanan alla, toisessa luvussa: -- + +"Paavilla on sellainen arvokkaisuus ja ylevyys, ettei hän ole +pelkästään ihminen, vaan Jumalan kaltainen, ja Jumalan sijainen +[edustaja]... Paavi on sentähden kruunattu kolminkertaisella kruunulla, +taivaan, maan ja helvetin kuninkaaksi. Niin, paavin korkeus ja valta +eivät ole ainoastaan taivaallisten, maallisten ja maanalaisten +kappalten yläpuolella, vaan hän on myös enkelien yläpuolella ja heitä +etevämpi; jotta jos olisi mahdollista että enkelit saattaisivat eksyä +uskosta tahi omistaa eriäviä mielipiteitä, saattaisi paavi tuomita ja +asettaa heidät pannaan... Hänellä on sellainen arvokkaisuus ja valta, +_että hän istuu samalla tuomioistuimella Kristuksen kanssa_; niin että +mitä ikänä paavi tekee, näyttää se lähtevän Jumalan suusta... Paavi on +niinkuin Jumala maan päällä, Kristuksen uskollisien ainoa ruhtinas, +kaikkien kuninkaiden suuri kuningas, jolla on vallan täydellisyys; +_jolle maan ja taivaan valtakunnan hallitus on uskottu_." Hän lisää +edelleen: -- "Paavilla on niin suuri valtuus ja voima, että hän saattaa +muodostella, selittää ja tulkita jumalallista lakia." "Paavi saattaa +joskus vastustaa jumalallista lakia supistamalla sitä, selittämällä +sitä, j.n.e." + +Siis Antikristus ei ainoastaan koettanut vahvistaa Seurakunnan valtaa +_ennen_ Herran _aikaa_, vaan oli hänellä kyllin rohkeutta koettaa +"vastustaa" ja muodostaa jumalallisia _lakeja_ sitä mukaan kun hänen +tarkotuksilleen oli soveliasta. Miten selvästi hän tällä tavoin +täyttikään ennustuksen, joka enemmän kuin tuhatta vuotta aikasemmin +selitti: -- "Hän aikoo muuttaa _ajat_ ja _lain_." -- Dan. 7: 25. + +Eräässä käskykirjeessä eli julistuksessa, selittää Sekstus V: -- + +"Ijankaikkisen Kuninkaan mittaamattoman vallan antama valtuus Pyhälle +Pietarille ja hänen seuraajilleen, on kaikkien maallisien kuninkaiden +ja ruhtinaiden valtaa ylempänä. Se langettaa muuttumattoman tuomion +heidän kaikkien yli. Ja jos hän huomaa jonkun heistä vastustavan +Jumalan asetuksia, kostaa hän ankarammin heille, kukistaen heidät +valtaistuimeltansa, miten mahtavia lienevätkään, ja syöksee heidät +kopeilevan Lusiferin palvelijoina maan syvimpään paikkaan." + +Eräs paavi Pius V:n käskykirje nimeltään: -- "Englannin kuningattaren, +Elisabetin, ja hänen liittolaistensa kiroustuomio ja pannaan paneminen +-- ynnä siihen liittyvät muut rangastukset", kuuluu seuraavasti: --- +"Hän, joka korkeudessa hallitsee, jolle on annettu kaikki valta +taivaassa ja maan päällä, antoi ainoan pyhän, yhteisen apostolisen +kirkon ja seurakunnan (jonka ulkopuolella ei mitään pelastusta ole) +Pietarin, apostolien ruhtinaan, ja Pietarin seuraajan, Rooman Piispan +haltuun, että sitä hallittaisiin täydellisellä vallalla. Hänet yksin +hän teki kaikkien kansojen ja valtakuntien ruhtinaaksi, repimään, +särkemään, hukuttamaan, kukistamaan, istuttamaan ja rakentamaan." + +Pyhä Bernhard väittää, "ettei kukaan paitsi Jumalaa, ole _paavin +kaltainen_, ei taivaassa eikä maan päällä." + +"Keisari Konstantin", sanoo paavi Nikolaus I, "lahjotti paaville +nimityksen Jumala: sentähden ollen Jumala, ei häntä kukaan ihminen +saata tuomita." + +Paavi Innosentius III sanoi: -- "Paavilla on totisen Jumalan paikka;" +ja kanoninen laki nimittää reunamuistutuksessa paavia: "Meidän Herra +Jumalamme." + +Innosentius ja Jakobatius sanovat, että "paavi voi tehdä melkein +kaikkia mitä Jumala voi tehdä", Desiuksen hyljätessä sanan _melkein_ +tarpeettomana. Jakobatius ja Durand selittävät, "ettei kukaan uskalla +sanoa hänelle, yhtä vähän kuin Jumalallekaan: 'Herra mitä sinä teet'?" +Ja Antonius kirjotti: -- + +"Hän [paavi] saa määrätä mitä yhteiseen hyvään tulee ja raivata +pois tieltä mikä estää tätä tarkotusperää, niinkuin paheita, +väärinkäytöksiä, jotka vierottavat ihmisen pois Jumalasta... Ja tämä +Jeremian 1: 10 mukaan. [Tässä omistetaan taas Antikristukselle +ennustus, joka kuuluu Kristuksen tuhatvuotisvaltakuntaan]: 'Katso, minä +panen sinun tänäpänä kansain ja valtakuntain päälle, repimään, +särkemään, hukuttamaan ja kukistamaan', mitä paheisiin tulee; +'rakentamaan ja istuttamaan', mitä hyveisiin tulee... Mitä paavin +valtaan tulee niiden yli, jotka ovat helvetissä, joita kuvataan kalojen +kautta meressä (Ps. 8. --) koska, niinkuin kalat alituisesti ajautuvat +sinne ja tänne meren aaltojen mukana, nekin ovat, jotka ovat +kiirastulessa, rangastuksen kärsimyksien liikuttamia -- on Jumala +pannut paavin alle kalatkin meressä, se on, ne, jotka ovat +kiirastulessa, että hän antaisi heille helpotusta synninpäästön kautta. + +"Pakanatkin ovat paavin alle annetut, joka johtaa maailmaa Kristuksen +sijassa. Mutta Kristuksella on täysi valta jokaisen luodun yli. Paavi +on Kristuksen sijainen, eikä kukaan saata luvallisesti kieltäytyä häntä +tottelemasta, niinkuin ei kukaan saata kieltäytyä tottelemasta +Jumalaa.... Paavi saattaa rangasta pakanoita ja raakalais +kansoja... Ja vaikka pakanoita ei saata rangasta hengellisellä +pannaanjulistamisrangastuksella ja muilla sellaisilla rangastuksilla, +saattaa kirkko kumminkin rangasta heitä rahallisilla rangastuksilla ja +ruhtinaat saattavat rangasta heitä myös ruumiillisesti... Kirkko +saattaa, välillisesti, rangasta juutalaisia hengellisillä +rangastuksilla, julistamalla pannaan kristittyjä ruhtinaita, joiden +alamaisia juutalaiset ovat, _jos nämä laiminlyövät rangasta heitä +ajallisilla rangastuksilla_, kun he tekevät pahaa kristityille... Jos +joidenkuiden kääntymyksiä _haluttaisiin_, saattaa heitä pelottamalla ja +ruoskimalla pakottaa, ei tosin ottamaan vastaan uskoa, mutta olemaan +vastustamatta uskoa omapäisen tahtonsa kautta. Uskottomien +käännyttämisessä on Jumalan tuomiota seurattava." + +Tässä on esimerkki siitä miten eksytys opissa kasvattaa vääryyttä. +Ihmisiä saattaa helposti johtaa harjottamaan kaikenlaista julmuutta ja +sortoa, kun vaan ensin tulevat vakuutetuksi, että he sellaisia +ilkitöitä tekemällä, tulevat enemmän Jumalan kaltaisiksi -- Jumalan +seuraajiksi. Ihmeellistä on, että ihmiset ovat niinkin ystävällisiä ja +siivoja kuin ovat, kaikkien niiden väärien ja kauheiden käsityksien +vallitessa Jumalan suunnitelmasta ihmiskuntaan nähden, joilla Saatana +on sokaissut ja lumonnut heidät paavillisen eksytyslähteen kautta, ja +johtanut heidät tielle, josta heidän langennut luontonsa pitää. Jatkaen +lisää sama kirjailija: -- + +"Paavin valtaa harjotetaan myös kerettiläisten ja lahkolaisten yli, +joita myös kuvataan härjillä, koska he vastustavat totuutta ylpeyden +sarvilla. Jumala on asettanut nämäkin paavin jalkain alle rangastaviksi +_nelinkertaisella tavalla_, nim. pannaan julistamisen, mestaamisen, +maallisen omaisuuden riistämisen ja sotilaallisen vainoamisen kautta. +Kumminkin pidetään heitä ainoastaan silloin kerettiläisinä, kun he +kieltäytyvät muuttamasta turmiotatuottavia oppejaan ja ovat valmiit +itsepäisesti puolustamaan niitä... Paavi saattaa määrätä ja valita +keisarin. Keisari on paavin palvelija (ministeri), ollessansa samalla +_Jumalan_ palvelija, _jonka sijainen paavi on_; sillä Jumala on +määrännyt keisarin paavin palvelijaksi... Minusta aivan oikeudella +sanotaan, että paavilla, Kristuksen sijaisella, on yleinen tuomiovalta +hengellisissä ja maallisissa asioissa koko maailmassa _elävän Jumalan +sijasta_." + +Seuraavat lausunnot paaveista, jotka eräs huomattu englantilainen +kirjailija H.G. Guinnessen on ottanut Foks'in teoksesta "Acts and +Monuments" (Asiakirjoja ja muistomerkkejä), ansaitsevat huomatun +paikan; ja sydämestämme saatamme yhtyä tämän kirjailijan arvosteluun +tästä järjestelmästä, jonka suusta lähtee sellaisia puheita, kun hän +sanoo: -- "Jos 'se, joka ylentää itsensä on alennettava', mikä alennus +saattaa olla tällaisen itsensä ylentämisen vertainen, kun tämä on?" + +"Jonkatähden, koska sellainen valta on annettu Pietarille ja minulle +Pietarissa ollen hänen seuraajansa, ken on se koko maailmassa, jonka ei +ole oltava tottelevainen minun säädöksilleni, minun, jolla on sellainen +valta taivaassa, helvetissä ja maan päällä, elävien ja myöskin +kuolleiden seassa... Sen tuomiovallan nojalla, joka kuuluu tälle +avaimelle, on minun valtani täydellisyys niin suuri, että kaikkien +muiden ollessa alamaisia -- niin itse keisarienkin on alistettava +minulle tekojensa toimeenpanemisen -- minä yksin en ole kenenkään +luodun olennon alamainen, en, en edes oman itsenikään; siten on minun +paavillinen majesteettini aina vähentymätön; minä seison kaikkien +ihmisien yli, jota heidän kaikkien on toteltava ja seurattava, jota ei +kukaan ihminen saa tuomita eikä syyttää mistään rikoksesta, kukaan muu +ei saa panna minua viralta pois kun minä itse. Kukaan ei saa julistaa +minua pannaan, ei edes vaikka seurustelisin pannaan julistettujen +kanssa; sillä ei mikään voi sitoa minua; jolle ei kukaan saa +valehdella, sillä se, joka valehtelee minulle on kerettiläinen ja +pannaan julistettu henkilö. Siten osottautuu, että se pappeuden +suuruus, joka alettiin Melkisedekissä, juhlallistutettiin Aaronissa, +täydellistytettiin Kristuksessa, tuli edustetuksi Pietarissa, +_korotettiin yleiseen tuomiovaltaan ja ilmestyi paavissa_. Niin että, +tämän minun _pappeuteni korkeamman arvon kautta_, jossa minun alleni +kaikki on annettu, minussa näyttää hyvin toteutuvan, mitä sanottiin +Kristuksesta: 'Sinä olet pannut kaikki hänen jalkainsa alle.' + +"Samoin on myös ymmärrettävä, että tämä kirkon piispa aina on hyvä ja +pyhä. Niin, jos hän vaikka lankeaisi miesmurhaan taikka aviorikokseen, +saattaa hän tehdä syntiä, mutta sittenkään ei häntä saateta syyttää, +vaan pikemmin suotava anteeksi Simsonin murhan, hebrealaisten varkauden +ja muiden laisina. Koko maa on minun hiippakuntani, ja minä olen +kaikkien ihmisten hengellinen tuomari, kun minulla on kaikkien +kuninkaiden Kuninkaan valta alamaisten yli. Minä olen kaikki kaikessa +ja kaikkien yli, niin että Jumalalla itsellään ja minulla Jumalan +sijaisella, molemmilla on sama konsistorio (piispanoikeus), ja minä +kykenen tekemään melkein kaikkea, mitä Jumala voi tehdä. Kaikissa, +missä minua haluttaa, on minun tahtoni pidettävä järkevänä, sillä minä +saatan lain kautta vapauttaa laista ja väärästä tehdä oikean +parantamalla ja muuttamalla lakeja. Miksi, jos näitä, mitä minä teen, +ei sanota ihmisen tekemäksi, vaan Jumalan -- _miksi muuksi saatatte +tehdä minut kuin Jumalaksi?_ Jos taas, Konstantin kutsuu ja laskee +kaikki esipapit jumaloiksi, näytän minä siis, ollen ylempänä kaikkia +esipappeja, tämän syyn nojalla, _olevan ylempi kaikkia Jumalia_. Jonka +vuoksi ei ole ihme, jos minun vallassani on muutella aikaa ja aikoja, +muuttaa ja kumota lakeja, päästää kaikesta, _niin, vieläpä Kristuksen +käskyistäkin_; sillä kun Kristus käskee Pietarin pistämään miekkansa +tuppeen ja varottaa opetuslapsiansa käyttämästä minkäänlaista +ulkonaista väkivaltaa kostaakseen itsiänsä, kirjotan minä, paavi +Nikolaus, Ranskan piispoille ja kehotan heitä vetämään ulos maalliset +miekkansa... Ja koska Kristus itse oli läsnä häissä Galilean Kaanaassa, +kiellän minä, paavi Martin, etevyydessäni hengellistä papistoa olemasta +läsnä hääjuhlissa, tai myös menemästä naimisiin. Sen lisäksi, koska +Kristus käskee meitä lainaamaan voittoa toivomatta, enkö minä, paavi +Martin, päästä siitä? Miksi puhuisin murhasta; kun saatan toimia niin, +ettei murha ole murha tahi miestappo, jos lyö pannaan julistetun +kuoliaaksi? Samaten luonnon lakeja ja apostoleja kohtaan, niin myös +apostolien asetuksiin nähden, minä saatan päästää ja päästän; sillä +missä he asetuksissansa käskevät, että pappi on pantava viralta pois +huorinteon vuoksi, muutan minä, Sylvesterin valtuuden nojalla, tämän +käskyn ankaruuden, huomioon ottaen, että ihmisten mielet ja samoin +ruumiit ovat heikommat nyt, kuin ne silloin olivat... Jos teitä +haluttaa kuulla lyhyesti lueteltuina kaikki sellaiset tapaukset, jotka +oikeastaan kuuluvat minun paavilliselle tuomiovallalleni, ja jotka +nousevat viiteenkymmeneenyhteen kohtaan, joihin älköön kukaan muu kuin +minä itse sekaantuko, tahdon luetella ne." [Sitte seuraa luettelo.] + +"Koska nyt olen kyllin selittänyt valtaani maan päällä, taivaassa, +kiirastulessa, miten suuri se on ja kuinka täydellinen se on, kun saa +sitoa, päästää, käskeä, luvata, valita, vahvistaa, vapauttaa, tehdä +tehdyn tekemättömäksi j.n.e. niin tahdon nyt vähän puhua rikkauksistani +ja suurista omistusalueistani, että jokainen saisi nähdä minun +varallisuuteni ja ylellisen runsauden -- korkoja, kymmenyksiä, veroja; +minun silkkini, minun purppuraiset piispanhiippani, kruununi, kultani, +hopeani, helmeni ja jalokiveni, läänitykseni ja maatilani. Sillä +minulle kuuluu ensinnäkin Rooman keisarillinen kaupunki; Lateranin +palatsi, Sisilian kuningaskunnan minä omistan; Apulia ja Kapua ovat +minun. Samoin Englannin ja Irlannin kuningaskunnat, eivätkö ne ole, +tahi eikö niiden tulisi olla veronalaisia minulle? Näihin lisään myös, +paitsi muita läänejä ja maita sekä Itä- että Länsimailla, pohjasta +etelään, näiden valtojen nimet." [Tässä seuraa pitkä luettelo.] "Miksi +minä tässä puhuisin jokapäiväisistä tuloistani, esikoishedelmistäni, +annaateistani, piispan viitoistani, anekirjeistäni, käskykirjeistäni, +rippituoleistani, vapautus- ja käskykirjeistä, testamenteista, +etuoikeuksista, vero-oikeuksista, kirkollisista eläkkeistä, +uskonnollisista laitoksista ja semmoisista, jotka kaikki nousevat +melkosiin rahamääriin... ja vaan osaksi saatetaan arvata, mitä nämä +tuottavat minun aarrearkkuihini... Mutta miksi minä Saksasta puhun, kun +koko maailma on minun pitäjäni, niinkuin kirkkolain opettajat sanovat, +ja jota kaikki ovat velvolliset uskomaan. Sen tähden, minä lopetan +niinkuin minä alotin, käskien, selittäen, julistaen, että _jokaisen +ihmisolennon autuudelle on välttämätöntä olla minulle alamainen_." + +Monet meidän aikanamme uskovat, että tämä paavikunnan kehuskeleminen +kuuluu ainoastaan kaukaiseen menneisyyteen, ja että suuri muutos on +tapahtunut tässä järjestelmässä viime aikoina; mutta hiukkanenkaan +ajatusta ja huomiokykyä osottavat, että nämä paavikunnan mielipiteet +edelleen ovat muuttumattomat. Meidän on myös muistettava paavikunnan +ainaisen väitteen olevan, että sen opit ovat muuttumattomat; että +paavien ja kirkonkokouksien päätökset ovat _erehtymättömät_; ja että +nykyinen katolinen kirkko vielä pitää pyhinä noita päätöksiä, jotka +huokuvat rienausta Jumalaa kohtaan ja hänen pyhiensä vainoamista. +Muutos paavikunnassa on ainoastaan vallan kadottaminen, joka +aikaansaatiin sen heräämisen kautta, joka ilmeni uskonpuhdistuksessa. +Tahto on vielä tallella, mutta kyky tehdä sitä on rajotettu tiedon ja +vapauden lisäännyttyä, jossa Raamattu on ollut pääasiallinen tekijä, +Antikristus "tehdään vähitellen voimattomaksi" totisen Kristuksen "suun +hengen" -- hänen Sanansa kautta. Pian tulee Immanuelin _läsnäolon_ +kirkas valo perinpohjin hävittämään tuon suurisuisen jäljittelemisen, +ja täydellisesti pelastamaan maailman niistä kahleista, joissa sen +petolliset väitteet ja eksytykset ovat pitäneet sitä. + +Esimerkkinä nykyajan pöyhkeilemisestä huomattanee, että nykyinen paavi +noustessaan paavilliselle valtaistuimelle otti arvonimen Leo XIII ja +kohta sen jälkeen nimitti itsensä: "_Leo de triba Juda_" -- s.o. +"Juudan suvun jalopeura", joka on yksi todellisen pään arvonimistä. Hän +ei siis ole, mitä pöyhkeileviin vaatimuksiin tulee, jälellä niistä, +joilla oli sama virka pimeällä keskiajalla. + +Seuraava muodollisuus nimeltä "_rukouspalvelus_" on vielä osa niistä +menoista, jotka ovat yhdistetyt uuden paavin virkaanasettamiseen. Uusi +paavi, Valkosiin puettuna, monilukuisten kimaltelevien jalokivien +koristelemana, punasissa kengissä, joissa solkien asemesta on suuret, +kultaiset ristit, talutetaan alttarin ääreen, jossa hän polvistuu. Sen +jälkeen "nousee paavi ja hänen pitäessä paavinhiippaa päässään, +nostavat kardinaalit hänet ja asettavat hänet alttarivaltaistuimelle +istumaan. Eräs piispoista polvistuu, ja _Te Deum'in_ [O Jumala me +ylistämme sinua] laulaminen alkaa. Sill'aikaa suutelevat kardinaalit +paavin jalkoja, käsiä ja kasvoja." Eräässä, paavillisessa rahapajassa +tehdyssä rahassa, joka esittää tätä juhlamenoa, on sanat: "Sitä, jonka +he loivat, rukoilevat he." + +Kardinaali Manning, paavikunnan etevin edustaja Englannissa, hyväksyy +seuraavan pykälän katolisessa uskossa, johon hän kiinnittää yleisön +huomion: -- + +"Me selitämme, väitämme, määräämme ja lausumme, että jokaisen ihmisen +autuudelle on välttämätöntä olla roomalaiselle pontifeksille +alamainen." Ja eräässä painetussa esitelmässä esittää hän paavin +lausuvana: "Minä väitän olevani korkein tuomari ja ihmisten +omientuntojen johtaja; maanviljelijän, joka kyntää peltoansa, ja +ruhtinaan, joka istuu valtaistuimella; perheen, joka elää +yksityiselämän varjossa, ja lakimiehen joka laatii lakia valtakunnille. +Minä olen oikean ja väärän ainoa, viimenen, korkein tuomari." + +Emmehän myöskään, tarkastaessamme uudenaikaisia esimerkkejä paavikunnan +"pöyhkeilevistä turhuuden sanoista", saa sivuuttaa Roomassa vuonna +1870 pidetyn yleiskristikunnallisen kokouksen eli vatikaanisen +kirkolliskokouksen merkillistä päätöstä paavin erehtymättömyydestä. +Tosin on ennen silloin tällöin tapahtunut, että ylpeämieliset paavit +ovat väittäneet olevansa erehtymättömiä; ja piispat ja ruhtinaat, +jotka tahtoivat imarrella heidän ylpeyttään, olivat todella nimittäneet +heitä sellaisiksi selityksessään: "Sinä olet toinen Jumala _maan +päällä_;" mutta, paavilliselle kokoukselle tällä valistuneella +yhdeksännellätoista vuosisadalla oli sallittu rauhallisesti ja +kylmäverisesti ilmottaa maailmalle, kuinka suuri tämä "jumala maan +päällä" on -- että hän on _melkein_ yhtä täydellinen kuin toinen Jumala +taivaassa; että hän yhtä vähän kuin toinenkaan, saattaa erehtyä; että +paavi _ex cathedra_ (paavillisen valtuutensa) lausunnoissa on +_erehtymätön_ -- ei saata erehtyä. + +Äänestys toimitettiin 13 päivänä heinäkuuta 1870, ja 18 päivänä +julistettiin päätös muodollisesti, juhlamenoilla suuressa Pyhän +Pietarin kirkossa Roomassa. Seuraavaa Tri J. Cummingin Lontoossa +antamaa selostusta tapahtumasta luettanee mielenkiinnolla. +Hän sanoo: -- + +"Paavi oli antanut laitattaa suurenmoisen valtaistuimen itäisen akkunan +eteen Pietarinkirkossa ja koristautunut täydellisellä jalokivien +kimaltelulla ja oli kirjavissa puvuissa olevien kardinaalien, +patriarkkain ja piispojen ympäröimänä aikaansaadakseen loistavan +näytelmän. Hän oli valinnut varhaisen aamuhetken ja itäisen akkunan -- +että nouseva aurinko heittäisi säteensä kokonaan hänen loistolleen ja +sen kautta valo taittuisi ja heijastuisi hänen timanteistaan, +rubiineistaan ja smaragdeistaan niin, että hän näyttäisi olevan, ei +ihminen, vaan se, miksi päätös julisti hänet, sellainen, jolla oli +kaikki Jumalan kirkkaus... Paavi asettui aikaseen paikalleen itäisen +akkunan ääressä -- -- -- mutta aurinko kieltäytyi -- -- paistamasta. +Synkkä sarastus muuttui yhä syvemmäksi ja syvemmäksi hämäräksi. +Häikäisevää virvaloistoa ei saatettu esittää. Luulotellun Jumalan +vanhat silmät eivät nähneet lukea päivän valolla ja hänen oli +lähetettävä noutamaan kynttilöitä. Kynttilän valo rasitti liiaksi hänen +näköhermojaan, ja hänen oli jätettävä lukeminen eräälle kardinaalille. +Kardinaali alkoi lukea yhä pimetessä, mutta hän ei ollut ennättänyt +montakaan riviä, ennenkuin pikimustasta pilvestä iski sellainen leimaus +punasta tulta ja kuului sellainen jyräys, jota ei Roomassa ennen ole +kuultu. Kauhu valtasi kaikki. Lukeminen taukosi. Eräs kardinaaleista +juoksi vavisten ylös tuoliltansa huutaen: 'Se on Jumalan ääni, joka +puhuu Siinain jylinällä'." + +Antikristuksen rienaavien vaatimuksien joukossa on muistettava useita +sen opeista, erityisesti oppia messusta, josta aijomme huomauttaa +eräässä myöhemmässä osassa. Me sivuutamme pyhimyksien ja Marian +palvomisen ja kiinnymme muutamiin vielä surkeampiin eksytyksiin. + +_Kirkon erehtymättömyys_ oli ensimäisiä ja raivasi tietä toisille. Se +esitettiin, ennenkuin paavinvalta tuli tunnustetuksi. Se on ollut mitä +vakavimmanlaatuinen harhaoppi ja on sulkenut tien eksytyksien +oikaisuille, kun niitä jälkeenpäin huomattiin. Se on asettanut +kirkonkokouksien päätökset kaiken tutkimuksen ja vastaväitteen +yläpuolelle, vaikka niitä olisi tehty järjen tahi Raamatun +perustuksella ja on tehnyt inhimillisen tietämättömyyden ja +väärinkäsitykset _ojennusnuoraksi uskolle_, Jumalan sanan -- Raamatun +-- asemesta; sillä kun kerran oli myönnetty, että kirkolliskokous oli +_erehtymätön_ (ei voinut erehtyä), oli kaikki taivutettava +yhtäpitäväksi sen kanssa. Ja jokainen kirkolliskokous piti pakollisena +velvollisuutenaan, ettei tekisi mitään päätöksiä, jotka olisivat +ristiriidassa edellisien kirkonkokouksien päätöksien kanssa; ja ne, +jotka tekivät toisin, olivat vaarassa joutua hyljätyiksi. Siis ei voitu +eksytystä, kun se kerran oli tullut vahvistetuksi, kieltää eikä edes +jättää. Raamattua ja järkeä oli selitettävä ja väännettävä, jotta +sopisivat yhteen erehtyväisten ihmisten _erehtymättömien_ päätöksien +kanssa. Eipä ihme, että huomattiin tarvittavan hyvin asiantunteva +jumaluusoppinut tulkitsemaan Raamattua saadakseen sitä sopimaan yhteen +erehtymättömien päätöksien kanssa. Eikä myöskään ihme, että Antikristus +viisauksissaan -- + +_Karkotti Raamatun maanpakoon_. Paavikunnan historia osottaa selvästi, +että samalla kertaa, kun se julkisesti tunnusti kunnioittavansa +Raamattua Jumalan sanana, on se pitänyt sitä syrjässä ja pitänyt omia +_erehtymättömiä sanojansa_ etusijassa. Mutta ei sillä hyvä; vaan se on +täydellisesti julistanut Jumalan Sanan pannaan, sopimattomana ja +vaarallisena kansan luettavaksi, jotta heidän omilla erehtymättömillä +sanoillansa olisi yksin päätösvalta. Se tiesi kyllä Raamatun olevan +vaarallisen sen vallalle ja että se alituisesti tuomitsi sen rienaavia +vaatimuksia. + +Paavikunnan vallan päivinä kohdeltiin kansan Raamatun omistamista tai +lukemista rikoksena. Kirjapainotaito ja opin yleinen henkiinherääminen, +joka oli sen seuraus noin viidennellätoista vuosisadalla, vaikutti, +että Raamattu nousi ylös siitä kuolleitten kielien haudasta, jossa +Antikristus oli pitänyt sitä niin kauvan kätkössä, kieltäessänsä sen +kääntämistä ankarien rangaistusten uhalla. Ja kun valvovan +itsenäisyyden henki levitti sitä vieraille kielille kansan keskuuteen, +ei Raamatun polttaminen ollut mitään tavatonta; ja pitkät ja äänekkäät +olivat ne säälimättömät kiroukset, jotka lähtivät Vatikaanista niitä +itsekylläisiä syntisiä kohtaan, jotka uskalsivat kääntää, antaa ulos ja +lukea Jumalan sanaa. + +Kun Wycliffe antoi ulos käännöksensä, lähetti paavi Gregorius Oxfordin +yliopistolle Englannissa käskykirjeen tuomitsemaan kääntäjää +sellaisena, joka on "langennut kammottavanlaiseen jumalattomuuteen." +Tyndalen käännös tuomittiin myös; ja kun Luther julkaisi saksalaisen +käännöksensä, lähetti paavi Leo X käskykirjeen häntä vastaan. Kumminkin +meni työ ihanasti ja varmasti eteenpäin: Raamatulla piti olla +täydellinen ylösnouseminen ja oli aijottu valaisemaan ihmisiä +jokaisessa kansassa ja kielessä. Vähitellen käsitti Rooman kirkko tämän +ja päätti sentähden sallia Raamatun kääntämisen uusille kielille, mutta +sen tuli toimittaa katolilaiset kääntäjät katolilaisilla selityksillä. +Näitä painoksia ei kumminkaan olisi jätettävä kansan käsiin, paitsi +siellä missä pelättiin heidän saavan protestanttisia käännöksiä. +Reimiläinen käännös selittää tämän. + +Seuraava osottaa muutamien _selityksien_ luonnetta Reimiläisessä +käännöksessä -- jonka kumminkin on alkanut poistaa tieltään Dowaylainen +_käännös_, joka on hyvin edellisen kaltainen, mutta selitykset ovat +vähemmän ankarat. Eräs selitys Matteuksen 3 l. kohdalla kuuluu: +"Kerettiläisiä saattaa ja tulee rangasta ja polkea; ja saattaa ja tulee +yleisen vallan, joko hengellisen taikka maallisen, rangasta taikka +mustata häntä." Gal. 1: 8 kohdalla kuuluu: "Katolilaiset eivät saa +säästää omia vanhempiaankaan, jos ne ovat kerettiläisiä." Muistutus +Hebr. 5: 7 kohdalla kuuluu: "Protestanttisen Raamatun muuttajat +(kääntäjät) ovat muutettavat helvetin syvyyteen." Ja selitys Ilm. 17: 6 +kuuluu: "Mutta protestanttien verta ei kutsuta pyhien vereksi, enemmän +kuin varkaiden, miestappajain ja muiden pahantekijöiden, jonka +vuodattamisesta oikeuden käskystä, ei minkään valtakunnan tarvitse olla +edesvastuussa." Seuraavat ovat muutamia rajotuksia, joita tehtiin, kun +huomattiin, ettei Raamatun lukemista saatettu kokonaan estää. Index +Expurgato'in neljäs sääntö sanoo: + +"Jos joku oli kyllin röyhkeä lukemaan tahi omistamaan Raamattua ilman +kirjallista lupaa, ei hän voi saada synninpäästöä, ennenkuin hän +ensin on jättänyt sellaisen Raamatun virkaatekevälle piispalle. +Kirjakauppias, joka myy kansalle kansankielisiä Raamatuita tahi jollain +tavalla luovuttaa niitä sellaisille, joilla ei tällaista lupaa ole, +ovat menettäneet kirjain arvon... ja on piispan saatettava hänet +sellaisiin muihin rangastuksiin, joihin piispa huomaa syytä olevan, +rikoksen laadun mukaan." + +Tridentiinien kokous selitti istunnossaan vuonna 1546: -- + +"Hillitäkseen uhkarohkeita mieliä, päättää kokous että asioissa, jotka +koskevat uskoa ja siveellisyyttä ja kaikessa joka kuuluu kristillisen +uskon voimassa pysyttämiseen, älköön kukaan, luottaen omaan +arvostelukykyynsä, uskaltako vääntää pyhiä kirouksia oman +käsityskantansa mukaisiksi, ristiriitaan sen kanssa, mitä pyhä äiti, +kirkko on suosinut ja vielä suosii, jonka oikeus on päättää oikeasta +mielipiteestä." + +Pius VII käskykirjeestä raamattuseuroja vastaan, annettu 29 päivä +kesäkuuta 1816, Puolan arkkipiispalle, esitämme seuraavaa: -- + +"Meitä on todellakin mitä vastenmielisimmin koskettanut tuo erinomaisen +viekas keksintö, jonka kautta kaivetaan maa itse uskonnon perustuksien +alta; ja senjälkeen kun me, asian suureen tärkeyteen nähden, olemme +neuvotelleet arvoisien veljiemme, kardinaalien ja pyhän roomalaisen +kirkon kanssa, olemme me, mitä suurimmalla huolella ja tarkkuudella +harkinneet minkälaisiin toimenpiteisiin meidän ylimmäispapillisen +valtamme olisi syytä ryhtyä auttaakseen ja poistaakseen tieltä +tämä _rutto_ niin paljon kuin on mahdollista... Itsestänne olette +jo osottaneet palavaa halua löytää ja tehdä tyhjäksi nämä +uudistuspuuhaajien jumalattomat salajuonet; siitä huolimatta kehotamme +teitä, virkamme kanssa yhtäpitävästi uudelleen ja uudelleen, että mitä +ikänä te saatatte toimia _vallan_ kautta, järjestää _neuvojen_ kautta +tahi saada aikaan _valtuutenne_ kautta, se teidän olisi suurimmalla +ahkeruudella toimitettava... Kerettiläisten painattama Raamattu on +laskettava toisien kiellettyjen kirjojen joukkoon Indeksin sääntöjen +mukaan." + +Sama paavi antoi vuonna 1819 käskykirjeen Raamatun käyttämistä vastaan +irlantilaisissa kouluissa. Siitä esitämme seuraavaa: + +"Paavin pyhän neuvoskunnan korviin on tullut tieto, että vääräoppisten +varoilla kannatettuja Raamattukouluja on perustettu Irlannin melkein +jokaiseen osaan; joissa kokemattomat kummastakin sukupuolesta imevät +turmiota tuottavien oppien kuolettavaa myrkkyä... Kaikkia mahdollisia +ponnistuksia on sentähden tehtävä pitämään nuorisoa pois näistä tuhoa +tuottavista kouluista... Ahkeroikaa kaikella voimalla pidättämään +puhdasoppista nuorisoa saamasta tartuntaa niistä -- joka päämäärä, +toivoni mukaan, helposti saavutetaan perustamalla katolilaisia kouluja, +kaikkialle hiippakunnassanne." + +Tässä meillä on avomielinen tunnustus siitä, mikä on ollut todellinen +tarkotus katolilaisten seurakuntakoulujen perustamisella Isossa +Britanniassa ja Pohjois-Amerikassa, nim. katolilaisten aseman +puolustaminen. Antikristuksen tarkotus ei ole tarjota yleiselle +kansalle sivistystä. Tietämättömyys ja epäusko ovat paavikunnan +linnotuksia; ja ne vuosisadat jolloin sen valta oli parhaimmillaan, +käsittäen sen aikakauden, joka on tunnettu varsinaisena pimeänä +keskiaikana, todistavat tämän. Pappien sivistystä "rajotuksineen" ei +laiminlyöty; mutta ettei millään tavalla pidetty huolta kansan +sivistämisestä ja kasvattamisesta, on se syvä tietämättömyys, joka +vallitsee katolisissa maissa, todistuksena. Koulut ja Raamatut ovat +aina olleet vihollisia, joita Antikristus ei ole voinut kärsiä, ja +niitä ei suvaittaisi, jolleivät olisi tulleet välttämättömiksi -- +niihin on kuitenkin heitettävä väärä valo Antikristuksen olemassaolon +säilyttämiseksi. + +Leo XII käskykirjeestä roomalaiskatoliselle papistolle Irlannissa, +vuonna 1825, esitämme seuraavaa: + +"Ei ole mikään salaisuus teille, kunnianarvoiset veljet, että eräs +seura, Raamattuseuraksi yleisesti nimitetty, rohkeasti levittäikse yli +koko maailman. Ylenkatsoen pyhien isien perimätietoja ja vastustaen +tridentiinisen kokouksen tunnettua päätöstä, on tämä seura koonnut +kaiken voimansa ja suunnannut kaikki keinonsa yhteen ainoaan +tarkotusperään: Raamatun kääntämiseen, tai oikeammin sanottuna +väärentämiseen, kaikkien kansakuntien omalle kielelle." + +Edellinenkin paavi Pius IX lausui sydänsurunsa niistä voitoista, joita +tämä Antikristuksen suuri vihollinen, Raamattu, voitti kaikkialla. Hän +sanoi: "Kirotut olkoot etenkin nämä erinomaisen viekkaat ja petolliset +seurat, joita kutsutaan Raamattuseuroiksi, ja jotka heittävät Raamatun +kokemattoman nuorison käsiin." + +Onhan totta, että roomalaiskatolinen täysivaltainen neuvoskunta +Baltimooressa vuonna 1886 päätti, että hyväksyttyä Raamattua +sallittaisiin käyttää Yhdysvaltojen katolisissa kouluissa. Tämä ei +kumminkaan ilmaise minkäänlaista muutosta Antikristuksen todellisessa +ajatustavassa; se on vaan eräs lisäpiirre sen kaukonäköisestä +valtioviisaudesta tämän maan vapaudenhenkeen nähden, joka inhoo +sellaisia rajotuksia. He tiesivät vallan hyvin, ettei erityisesti +haluttu _Raamattua_, vaan _vapautta_; ja tutkimus onkin osottanut, että +nyt, kaksi vuotta myöhemmin, Raamattua ei ole löydettävissä katolisissa +kouluissa koko ympäristöllä. + +Oppi ihmisen myötäsyntyneestä, itsellään olevasta kuolemattomuudesta +(että inhimillinen olemassaolo, kerran alettuaan, ei milloinkaan saata +lakata) oli toinen hedelmällinen, kreikkalaisesta filosofiiasta +lainattu eksytys. Ja sitten kun se oli tullut hyväksytyksi, johti se +luonnollisella tavalla siihen johtopäätökseen, että jos olemassaolo +aina _on jatkuva_, täytyy Raamatun lausunnot sellaisten hävityksestä, +jotka loppuun asti pysyvät tahallisina syntisinä, toinen kuolema, y.m. +selittää niin, että ne _tarkottavat_ aivan päinvastoin kuin mitä ne +_sanovat_, nim. ijankaikkisesti kestävää elämää jossain muodossa. Tämän +jälkeen oli helppo päättää, että tämä olemassaolo pahoille täytyi olla +elämää kärsimyksissä; ja tuskat maalaeltiin usein kirkon seinille +väreillä ja innokkaat papit ja munkit kuvailivat niitä sanoilla. Tätä +eksytystä oli sitä helpompi istuttaa kääntyneisiin, kun kreikkalaiset +filosoofit (sen ajan tieteiden, taiteiden ja filosofiian etevimmät +johtajat -- ja joiden aatteet, kuten Josefus osottaa, olivat jollain +tavoin alkaneet vaikuttaa juutalaisuuteenkin) kauvan olivat suosineet +ja opettaneet rangastuksesta, joka kuolemassa tulisi pahojen osaksi. +Kumminkin olkoon heidän kiitoksekseen sanottu, etteivät he koskaan +alentuneet niin kauhealla tavalla rienaamaan Jumalan luonnetta ja +hallitusta, kuin Antikristus oli opettanut maailmalle. Seuraava +järjestyksessä oli määrätä paikka tälle vaivalle ja kutsua sitä +helvetiksi ja etsiä _sheolia, haadesta ja gehennaa_ koskevia +raamatunpaikkoja, jotka kuvaavat niitä kahta asiaa, jotka ovat synnin +todellinen palkka nim. ensimäinen ja toinen kuolema -- ja taidolla +sovittaa näitä ja Herramme vertauksia, ja ilmestyskirjan vertauskuvia +lumotakseen itseään ja koko maailmaa tähän asiaan nähden, ja mitä +pahimmalla tavalla mustata ja häväistä Jumalan, meidän kaikkiviisaan ja +armosta rikkaan taivaallisen Isämme luonnetta ja suunnitelmaa. + +Oppi _kiirastulesta_ eli puhdistamisesta keksittiin lieventämään ja +tekemään tuota kauheaa annosta siedettävämmäksi ja antamaan samalla +kertaa Antikristukselle suurempaa valtaa kansan yli. Tämä väitti +omistavansa taivaan ja helvetin avaimet ja saattavansa lieventää +kiirastulen rangastuksia; eikä ainoastaan Aadamilaisesta synnistä ja +sen kautta perityistä heikkouksista, vaan myöskin tahallisesti +tehdyistä ehdollisista synnin rangastuksista. Minkälainen valta tämän +kautta annettiin tietämättömän kansan yli, on helposti ajateltavissa -- +etenkin kun keisari ja maailman mahtavat tunnustivat ja taipuivat +petturien edessä. + +_Sielumessuja_ eli messuja kuolleille seurasi sitten; ja sekä rikas +että köyhä piti velvollisuutenaan maksaa, ja maksaa hyvin saadakseen +näitä. Messujen vaikutuksen, kiirastulen vaivojen helpottamiseksi, +väitetään olevan kaikkivaltiaan -- ettei edes Jehova taikka Kristus +saattaneet siihen kajota. Tästä tuli suuri tulolähde Antikristukselle; +sillä papit eivät unohtaneet muistuttaa kuoleville, jos ne olivat +varakkaita, miten sopivaa oli jättää runsaita lahjotuksia messuiksi +heidän itsensä edestä -- siinä tapauksessa, että heidän omaisuutensa +perijät laiminlöisivät pitää huolta siitä. Ja tänäkin vuonna on +sentapasia kehotuksia näkynyt roomalaiskatolisissa sanomalehdissä, +vaatien annettavaksi vähemmin rahaa kukkasiin hautajaisissa, jotta +voitaisiin käyttää enemmän messuiksi kuolleille. + +_Synninpäästö_ teki tulonsa paavikirkkoon jonkun verran ennen +"ristiretkiä." Tiedämmehän miten synninpäästöä tarjottiin palkinnoksi +hankkiakseen vapaehtoisia näitä "ristiretkiä" eli "pyhiä sotia" varten. +Paavillisen julistuskirjan mukaisesti eivät ne, jotka ottivat osaa +näihin pyhiin sotiin, ainoastaan saisi anteeksi entisiä syntejä, vaan +ansaitsisivat he niin paljon enemmän, että se riittäisi peittämään +tulevaisuudessakin tehtyjä syntejä; ja tällä tavoin tulisivat +turvatuiksi eräitä kiirastulivaivoja vastaan. Roomalaiskatoliset +sanovat meille, ettei tämä synninpäästö ole tarkotettu olemaan lupana +tekemään syntejä, vaan on palkinto ansiosta, joka laskee hyväksi tahi +_peruuttaa_ jonkun määrän vaivan päiviä tai vuosia kiirastulessa; niin +että jos jonkun ihmisen synnit tekisivät hänet syypääksi tuhannen +vuoden kärsimyksiin, ja hän, yhdellä kertaa, tahi eri tilaisuuksissa, +hankkisi itsellensä tuhannen vuoden määrän synninpäästöä, joko rahalla +tahi palveluksilla paavikunnalle tahi katumusharjotuksia toimittamalla, +pääsisi hän vapaaksi; jos hän voi lukea hyväksensä, s.o. jos hänen +tulopuolellansa olisi yhdeksänsadan vuoden synninpäästö, olisi hänen +kärsittävä sata vuotta; ja jos synninpäästö huomattiin melkoista +suuremmaksi määrättyjä rangastuksia, tulisi hän todennäköisesti +luettavaksi pyhimykseksi, jolla olisi erityinen vaikutusvalta +taivaassa, ja jota saattoi palvella ja rukoilla. Esimerkkinä +tällaisesta on Ludvig, ristiretkeilijä, Ranskan kuningas. Hänet tehtiin +pyhimykseksi ja häntä palvellaan nyt ja rukoillaan Pyhän Ludvigin +nimellä. + +Onhan todella ero tämän käsityksen välillä synninpäästöstä ja +synninteko-luvan välillä; ja kumminkin on tämä ero hyvin pieni; sillä +paavikunta määräsi erilaisista tavallisista synneistä jonkun määrän +kärsimyksiä; eikä ainoastaan tehtyjä syntejä saatettu tällä tavoin +poistaa, vaan nekin, joilla oli syytä uskoa tulevaisuudessa tekevänsä +jonkunlaisia syntejä, saattoivat tällä tavoin jo edeltäkäsin hankkia +itselleen hyveitä, jotka poistivat synnit. Sitäpaitsi löytyy niin +kutsuttu "_plenääri_ [täydellinen, kokonainen] synninpäästö", ja varmaa +on, että sitä pidetään kaikkia syntejä, menneitä ja tulevia, +peittävänä. + +Tämän tavan käyttäminen vielä nykyaikana näyttää melkein mahdottomalta. +Katolilaisilla on määrättyjä rukouksia, joiden toistaminen joka +kerralla oikeuttaa heille synninpäästön joksikin ajaksi; ja +useamman kerran toistaminen suojelee heitä, kuten väittävät, +rangastuskärsimyksiä vastaan pitkäksi aikaa. Siten myönnetään +neljänkymmenen päivän synninpäästö niille, jotka sanelevat rukouksen: +"_Ole tervehditty pyhä kuningatar_!" mutta sen sijaan kahdensadan +päivän synninpäästö niille jotka lausuvat "_Pyhän neitsyen litanian_;" +ja niille, jotka lausuvat rukouksen: "_Siunattu olkoon neitsyt Marian +pyhä, tahraton ja kaikkein puhtain sikiäminen_", lasketaan sadan vuoden +synninpäästö j.n.e., j.n.e. Minkälaiseen turmelukseen tämä rienaava +oppi johti pimeänä keskiaikana, jolloin synninpäästöä uutterasti +tarjottiin rahalla tahi apuna uskomattomien ja kerettiläisten +vainoamisessa, saattaa helposti ymmärtää. + +Rikoksille, joita rikkaat ylipäänsä tekivät, jotka _saattoivat_ maksaa +runsaasti, asetettiin äärettömät rangastukset, kun sitävastoin +köyhempien luokkien keskuudessa vallalla olevat ilkeimmätkin rikokset +annettiin helposti anteeksi. Niinpä maksoi avioliitto luonnollisten +sisarustenlapsien välillä 25,000 Smk. kun vaimon- tai isän-murha maksoi +ainoastaan 100 Smk. Spanheim sanoo: "Synninpäästö oli se rahapaja, joka +löi rahaa roomalaiselle kirkolle; paavien irstaitten sisarustenlasten +ja äpärälapsien kultakaivos; paavillisien sotien voima; varat velkojen +maksamiseen ja paavillisen ylellisyyden ehtymätön lähde." + +Järjestääkseen tätä liikettä laitettiin asteettainen rangastuslista +erilaisia syntejä varten -- niin ja niin monta päivää tahi vuotta +kiirastulessa jokaisesta; ja vastaava hinta-taksa järjestettiin myös, +jotta niiltä, jotka ostivat synninpäästön murhasta tahi varkaudesta, +lapsentaposta, aviorikoksesta, väärästä valasta tahi muista synneistä, +saatettiin ottaa eri hintoja taksan mukaan. Täten poistettiin +katumusharjotusvelvollisuus ja väheni eli lakkasi kiirastulen tuskat +riippuen Antikristuksen edustajan mielivallasta. Emme saata ihmetellä, +että kansa pian alkoi saada sen käsityksen, että niin ja niin paljon +rahaa maksoi niin ja niin paljon syntejä. + +Niin laajalle levisi rikoksellisuus tämän synninpäästökaupan kautta, +että parempien luokkien suuttumus heräsi kirkkoa vastustamaan. Ihmiset +alkoivat saada silmänsä auki, ja he näkivät papiston, kirkon +korkeimmista viranomaisista alkain aina alhaisimmalla arvoasteella +oleviin virkailijoihin asti olevan korviaan myöten synneissä. + +Samoin kuin on pimeimmillään juuri ennen rajuilman puhkeamista, niin +oli sekin aika, joka oli lähinnä ennen uskonpuhdistusta, siveellisessä +suhteessa pimein hetki Antikristuksen pimeässä hallituksessa. Silloin +alkoi julkinen ja häpeämätön synninpäästökauppa tuntua ilettävältä +ja johti Lutheria ja toisia uutteria paavilaisia asettamaan +kysymyksenalaiseksi ja tutkimaan koko järjestelmää sekä siveelliseltä, +että myöhemmin tieteisopilliselta kannalta. Lopulta pääsi Luther +perille -- että paavikunta todella oli Antikristus. Ja kun hän oli +keksinyt tämän, osotti hän pelkäämättä muutamia vertauskuvia +Ilmestyskirjasta, ja näytti niiden soveltumista ja osittaista +täyttymistä paavillisessa pappisvallassa. + +Hyvin tunnetun pappismiehen Lyman Abbottin mukaan esitämme seuraavaa +tästä asiasta. Hän sanoo: + +"Muiden ehtojen joukossa, joilla synninpäästöä myönnettiin enemmän kuin +nyt, olivat rahalahjat kirkolle. Tämä kauppa nousi korkeimmilleen +kuudennentoista vuosisadan alussa Leo X aikana, joka antoi ulos +synninpäästöä kaikille, jotka rahoilla tahtoivat auttaa Pyhän Pietarin +[kirkon] rakentamista Roomassa. Hänen paras asiamiehensä +synninpäästökaupassa Saksassa oli eräs Juhannes Tetzel. Tetzelin +kuuluisat paheet eivät estäneet hänen nimittämistänsä näiden +synninpäästöjen kantajaksi puhtaimmille sieluille, eivätkä mitkään +liijottelut näyttäneet hänestä liian suurilta, kunhan ne vaan tuottivat +rahaa hänen arkkuunsa. Hän selitti, että sillä punasella ristillä, joka +seurasi häntä minne ikinä hän meni, oli yhtä suuri voima kuin +Kristuksen ristillä -- ettei ollut syntiä niin suurta, ettei hän voisi +antaa anteeksi sitä. 'Synninpäästö ei ainoastaan pelasta eläviä, vaan +myös kuolleita. Samassa silmänräpäyksessä, kun rahat kilahtavat kirstun +pohjaan, pääsee sielu kiirastulesta ja lentää vapaana taivaaseen.' +Sellaisia olivat useat hänen rienaavista selityksistään. +Järjestelmällinen hintaluettelo laitettiin. 'Monivaimoisuus maksoi +kuusi dukaattia; kirkonryöstö ja väärä vala yhdeksän; murha kahdeksan; +noituus kaksi.' Tämä julkinen ja häpeemätön kauppa johti enemmän kuin +mikään muu uskonpuhdistukseen. Synninpäästöä myönnettiin yhä, ei +ainoastaan hartausharjoituksista ja osanotosta jumalanpalvelukseen, +vaan myös raha-avustuksista kirkolle; mutta yleinen ja julkinen +synninpäästön kauppa on nyt suurimmaksi osaksi poistettu Rooman +kirkosta." + +Eräs toinen kirjailija kertoo Tetzelin puheista edelleen, +seuraavasti: -- + +"Tulkaa tänne, ja minä olen antava teille asianomaisesti sinetillä +vahvistetut kirjeet, joiden kautta nekin synnit, joita vast'edes +haluatte tehdä, tulevat kaikki anteeksi annetuiksi teille. Ei ole +mitään niin suurta syntiä, ettei synninpäästö saattaisi pyyhkiä sitä +pois. Maksakaa vaan, maksakaa vahvasti, ja te saatte anteeksi. Te +papit, aatelismiehet, kauppiaat, vaimot, neitoset, nuorukaiset, +kuunnelkaa edesmenneitä vanhempianne ja ystäviänne, jotka huutavat +teille pohjattomasta kuilusta: 'Me kärsimme kauheaa vaivaa; +vähäpätöinen almu vapauttaisi meidät. Te voitte antaa, ettekö tahdo!' +Kymmenellä groschenilla (noin 1 markalla) saatatte vapauttaa isänne +kiirastulesta. Meidän Herra Jumalamme ei enää ole meille Jumalana -- +Hän on antanut kaiken vallan paaville." + +Seuraava on jätetty jälkimaailmalle kopiona niistä kaavakkeista, +joita Tetzel käytti -- joihin ostajan nimi, hänen syntinsä j.n.e. +täytettiin: -- + +"Herramme Jeesus Kristus armahtakoon sinua... ja päästäköön sinut +kaikkein pyhimmän kärsimyksensä kautta. Minä, sen apostolisen vallan +voimassa, joka on minulle uskottu, päästän sinut kaikista... +ylitsekäymisistä, synneistä ja rikoksista, joita lienet tehnyt, vaikka +kuinka suuret ja kauhiat ovat ja mitä laatua lienevätkään... Minä +päästän sinut niistä vaivoista, joita sinun olisi kärsittävä +kiirastulessa... Minä asetan sinut ennalleen kasteesi viattomuuteen ja +puhtauteen, että kuolemanhetkellä vaivanpaikan portit ovat sinulta +suljetut ja paratiisin portit ovat avoinna sinulle. Ja jos sinä elät +kauvan, jatkuu tämä armo muuttumatta loppuun asti. Isän, pojan ja pyhän +Hengen nimeen. Amen. Veli, Juhana Tetzel, asiamies, on omakätisesti +allekirjoittanut tämän. -- -- --" + +Miten tällä hetkellä lienee asianlaita, emme voi sanoa, mutta me +tiedämme, että muutamia vuosia takaperin, oli painettuja +synninpäästökirjeitä oheenliittyvine hintoineen kaupan, pöydillä, +muutamissa suurissa roomalais-katolisissa kirkoissa Meksikossa ja +Kuuballa. + + + +"Ja sille annettiin valta käydä sotaa pyhiä vastaan ja voittaa heidät" +-- "Hävittää Korkeimman pyhiä". + + +Onko totta, että paavillisella matkimisvaltakunnalla oli valtaa ja +käyttikö se sitä Jumalan totisesti vihkiytyneitä lapsia kohtaan +ja voitti heidät -- "hävitti heidät" pitkänä sortamis- eli +_musertamis_-aikana, johon hebrealainen teksti viittaa? Me vastaamme: +Kyllä; jokainen keino, jota saatettiin ajatella, käytettiin musertamaan +ja tukahduttamaan totisen kristillisyyden henkeä (Joh. 8: 36; Gal. 5: +1; 2 Kor. 3: 17) ja asettamaan sen sijaan Antikristuksen hengen, opit +ja muodot. Alussa se olikin vähemmin suoraa hyökkäystä uskollisia +kohtaan, kuin pitkällistä, kestävää, _musertavaa_ sortoa, joka +erityisemmin kohdistui opettajiin, jotka tekivät vastarintaa; kuluttaen +loppuun monen kärsivällisyyden jopa uskonkin. Tästä kestävästä +tukahduttamisesta ja kiusaamisesta on meillä selvä esimerkki +rippituolilaitoksessa, jonka kautta Antikristus ei ainoastaan ottanut +selvää jokaisesta sanasta ja vastalauseesta tätä järjestelmää vastaan, +joka oli lausuttu ripitettävän läsnäollessa, vaan myös uhaten +tulevaisia rangastuksia, pakotti hänet tunnustamaan jokaisen oman +ajatuksen ja katumaan jokaista tekoa, joka oli suunnattu tätä +järjestelmää vastaan. Tämä laitos sai sitäpaitsi pian sellaista tukea +maallisen vallan puolelta, että jokaista kirkkoa vastaan lausuttua +vastaväitettä saatettiin pitää kavalluksena maallista valtaa vastaan, +jota kannatettiin paavillisen valtuuden kautta. + +Paavikunnan suurvallan alkuaikoina oli kansa kokonaisuudessaan joko +kirkon nimijäseniä tahi pakanoita; ja kaikilta, jotka tunnustivat +Kristusta, vaadittiin, että he seuraisivat niitä tapoja ja sääntöjä, +joita vähitellen kohoutuva pappisvalta oli määrännyt. Kun eksytys, joka +aina on ollut yleisempi kuin totuus, kerran oli korotettu +vaikutusvaltaan ja voimaan, ajoi se totuutta takaa, julisti sen pannaan +ja saattoi sen huonoon maineeseen, ja samoin kaikki ne, jotka sitä +suosivat. Tämä oli aika, jolloin, niinkuin Ilmestyskirjassa kuvataan, +totinen Seurakunta, (vaimo) pakeni erämaahan -- yksinäisyyteen, (Ilm. +12: 6) -- ollen hyljätty olento uskollisuutensa tähden totuutta ja +Seurakunnan totista Herraa ja Päätä kohtaan. Tänä aikana, jolloin +luopiot korotettiin ruhtinaiksi, saivat totiset, uskolliset pyhät +kokea, mitä Herra oli sanonut, että heillä, ja kaikilla, jotka +tahtoivat elää jumalisesti (tänä nykyisenä aikana) oli odotettavana +vainoa. Anoppi oli miniää vastaan, isä poikaa ja veli veljeä vastaan ja +ihmisen viholliset olivat usein hänen oma huonekuntansa. Saattaako +ajatellakaan jotain, joka olisi enemmän omiaan hävittämään tahi +musertamaan Korkeimman pyhiä kuin sellainen vuosisatoja jatkuva +menettelytapa oli. + +Saadaksemme käsitystä tämän vainon julmuudesta ja säälimättömyydestä, +on meidän jälleen käännyttävä historian puoleen. + +Kristittyjen vainot pakanallisen Rooman aikana eivät ole verrattavissa +vainoihin paavillisen Rooman aikana. Niitä ei ollut niin monta, ne +olivat enemmän rajotettuja laajuudeltaan eivätkä olleet niin kovin +vaikeita. Aikasempien kristittyjen puolelta kerrotaan, että useimmat +niistä esivaltahenkilöistä, jotka maakunnissa toimivat keisarin tahi +senaatin valtuuttamina ja joiden käsissä oli valta elämän ja kuoleman +yli, käyttäytyivät sivistyneiden ja hyvin kasvatettujen miesten lailla, +jotka kunnioittivat oikeuden periaatteita. He kieltäytyivät usein +epämiellyttävästä vainoamisesta, he epäsivät syytöksiä kristittyjä +vastaan ylenkatseella (kuten Pilatus ja Herodes koettivat tehdä +Herraamme nähden -- Luuk. 23: 14--16, 20, 22; Matt. 27: 24) tahi +esittivät syytetyille kristityille laillisia keinoja, joilla voisivat +päästä asiasta. Useimmin, jos vaan oli mahdollista, käyttivät he +valtaansa auttaakseen kristityitä kuin sortaakseen heitä; ja +pakanalliset tuomioistuimet olivat usein heidän varmin pakopaikkansa +juutalaisia syyttäjiänsä vastaan. [Katso Gibbon II. nid. siv. 31--33] +Julma vaino ilkeämielisen hirmuvaltiaan, Neron, aikana, joka antoi +polttaa muutamia kristittyjä, kääntääkseen yleisön epäluuloja +itsestään, on pimeimpiä lehtiä pakanallisen Rooman historiassa. Mutta +hänen uhrinsa olivat _verrattain_ harvat. Pakanallisen vainon esineinä +ei ollut yhteiskuntia, vaan yksityisiä ihmisiä. Nämäkin, johtavien +edustajien vainoamiset eivät johtuneet mistään varmasta, +kumoamattomasta päätöksestä hallituksen puolelta vastustaa +kristinuskoa, vaan olivat ennemmin seurauksia hillittömistä, taikauskon +aiheuttamista levottomuuksista kansan keskuudessa, jonka äänekkäitä +vaatimuksia viranomaiset pitivät välttämättömänä totella rauhan ja +järjestyksen hyväksi. Useita esimerkkejä tästä tulee esille sekä +apostoli Paavalin, että toisien apostolien elämän juoksussa. -- Katso +Apt. 19: 35--41; 25: 24--27; 26: 2, 3, 28. Laajimmatkin vainot +roomalaisien keisarien aikana eivät kestäneet kauvan, paitsi +Diokletianuksen aikainen, joka kesti vaihtuvalla kiivaudella kymmenen +vuotta. Näiden vainojen välillä oli usein pitkät ajat rauhaa ja lepoa. +Keisarien aikana ei kristinuskoa, vaikka olikin vainojen ahdistama, +kokonaan hävitetty, vaan saattoi se, niinkuin olemme nähneet, iloita +suuresta edistymisestä. + +Miten erilaiset olivatkaan paavikunnan vainot, jotka eivät ainoastaan +käyneet käsiksi etevimpiin vastustajien joukosta, vaan heihin kaikkiin, +ja jonka vainot eivät kestäneet ainoastaan muutamia kuukausia, vaan +taukoamatta! Se, mikä pakanallisien keisarien aikana oli ollut +ohimenevän vihan tahi raivon purkausta, järjestettiin paavien aikana +säännölliseksi järjestelmäksi, jota uskonvimma ja vehkeilevä +kunnianhimo elähdytti -- ja saatanallinen uutteruus, tarmo ja julmuus +innostutti, joka ei löydä vertojaan ihmiskunnan historiassa. Luopunut +seurakunta pani pois hengen miekan ja tarttui valtion käsivarteen ja +käänsi sen lihalliset aseet säälimättömällä raivolla jokaista heikompaa +vastustajaa kohti, joka oli sen kunnianhimon tiellä; sen liehakoidessa, +imarrellessa ja pettäissä niitä, joilla oli valta, kunnes se voitti +heidän suosionsa ja luottamuksensa ja anasti heidän paikkansa ja +valtuutensa. + +Sekä pakanuus että kerettiläisyys joutuivat silloin vainon esineiksi -- +etenkin viimeksi mainittu. N.k. kristillinen papisto, sanoo Edgar, +"tulkitsi väärällä tavalla juutalaisen perimätiedon lakeja ja +juutalaisen historian tapahtumia, herättääkseen epäkristillisellä ja +halpamaisella tavalla vainon pahan hengettären kreikkalaisen ja +roomalaisen (pakanallisen) taikauskon jäännöstä vastaan. + +"He repivät alas _monijumalisuuden_ vanhan rakennuksen ja käyttivät sen +tulot kirkon, valtion ja sotilaskunnan hyväksi... Pakanuus karkotettiin +roomalaiselta alueelta... Pakko astui ylipäänsä vakaumuksen sijaan ja +kauhu evankeliumin sijaan. Oikein hävettää lukea eräästä Symnachuksesta +ja Libaniuksesta, noista kahdesta pakanallisesta puhujasta, miten he +kehottavat puhumaan _järjelle_ ja käyttämään _todistelua_ uskontoa +levittäessä, kun taas eräs Teodosius ja eräs Ambrosius, kristillinen +keisari ja kristillinen piispa, vaativat väkivaltaa ja pakottamista." + +Kun Konstantinista tuli Rooman yksinvaltias, oli hän halukas +suvaitsemaan kaikkia uskontoja, niinkuin näkyy Mediolanumin kokouksen +kuuluisasta julistuskirjasta, joka myönsi _uskonnonvapauden_ jokaiselle +yksityiselle henkilölle Rooman valtakunnassa. Kristillisen Seurakunnan, +joka niin kauvan oli ikävöinyt vapautta edellisien vainojen aikana, +olisi luullut tervehtivän sellaista askelta ilolla, mutta niin ei ollut +asianlaita. Kristinuskon oikea henki oli mennyttä, ja kirkon päämäärä +oli nyt niin pian kuin mahdollista korottautua tukahuttamalla jokaisen +vapauden kipinän ja saattamalla kaikki allensa. Siten, sanoo Gibbon +[II. nid. siv. 236], "onnistui hänen [Konstantinin] hengellisten +palvelijain pian vähentää esivaltahenkilön puolueettomuuden ja herättää +proselyytin innon... ja hän sammutti rauhan ja suvaitsevaisuuden toivon +sillä hetkellä kun hän kokosi kolmesataa piispaa palatsin muurien +sisälle." Keisaria houkuteltiin julistamaan, että ne, jotka asettuivat +tämän hengellisen kunnan mielipiteitä vastaan uskonasioissa, saisivat +valmistautua kiireelliseen maanpakoon. Ja heidän päätöksillään +selitettiin olevan jumalallinen valta. Suvaitsemattomuuden henki kasvoi +katkeraksi ja säälimättömäksi vainoksi. Konstantin antoi ulos kaksi +rangastuslakia kerettiläisyyttä vastaan, ja hänen esimerkkiänsä +seurasivat hänen seuraajansa -- Valentinianus, Gratianus, Theodosius, +Arkadius ja Honorius. Theodosius julkaisi viisitoista, Arkadius +kaksitoista ja Honorius kokonaista kahdeksantoista tällaista asetusta. +Nämä ovat otetut theodosianiseen ja justinianiseen lakikokoelmaan, +papillisille ja keisarillisille laatijoille häpeäksi. + +Se, mitä Antikristus suvaitsi kutsua kerettiläisyydeksi (jossa oli +paljon totuutta ja oikeaa, joka koetti säilyttää jalansijaa) luettiin +epäuskoa pahemmaksi, ja molempia vastustivat kuninkaat, keisarit ja +jumaluusoppineet; ja inkvisitioni vainosi molempia, etenkin ensin +mainittua. Kun noin kahdennentoista vuosisadan alussa tieteiden +elpyminen alkoi, ja ihmiset alkoivat herätä "pimeiden aikojen" unesta +ja rauhattomista unista, tunsivat ne, joiden mielistä totuus ei vielä +kokonaan ollut häipynyt, kehotusta toimintaan, ja totuuden lippu +korotettiin vastustamaan Antikristuksen karkeampia eksytyksi. Silloinpa +Antikristuksen vainoamishenki heräsi raivoisaan toimintaan +musertaakseen vastustuksen. + +Kuninkaat ja ruhtinaat, jotka pelkäsivät valtaistuintensa +turvallisuutta, jos he jollain tavalla olivat joutuneet paavin +epäsuosioon, ja joiden valtakunnat saatettiin panna pelätyn +pannaanjulistuksen alaisiksi, jos he taikka heidän kansansa +kieltäytyivät ehdottomasti tottelemasta paavin käskyjä, saivat valalla +vannoa _juurineen hävittävänsä kristillisyyden_ ja kehotettiin heitä +puhdistamaan maanäärensä kerettiläisestä väärennyksestä tiluksiensa +kadottamisen uhalla; ja ne aatelismiehet, jotka laimiinlöivät antaa +apuansa vainoamiseen, kadottivat sen kautta läänityksensä. Kuninkaat ja +ruhtinaat eivät sentähden vitkastelleet totellessansa paavikunnan +käskyjä, ja aatelismiehet ja heidän seuralaisensa olivat heidän +käytettävinänsä, valmiina auttamaan hävittämistyössä. + +Ennen tätä heräämistäkin, jo vuonna 630, pakotti Toledon +kirkolliskokous Espanjan kuninkaan valtaistuimelle noustessaan +vannomaan, ettei hän tule suvaitsemaan minkäänlaisia kerettiläisiä +alamaisia Espanjan maanäärissä; ja selitti, että se hallitsija, joka +rikkoisi sellaisen valan olisi "kirottu ijankaikkisen Jumalan kasvoin +edessä ja tulisi polttoaineeksi ijankaikkiselle tulelle." Mutta +sellaisten vaatimusten kauhea sisältö nähtiin täydellisemmin, kun +herääminen alkoi, ja Antikristus oli saavuttanut valtansa huipun. + +Oxfordin neuvosto jätti vuonna 1160 erään valdensisiirtolaisseurueen, +joka oli matkustanut Gascognesta Englantiin, maalliselle vallalle +rangastavaksi. Kuningas Henrik II antoi senjohdosta julkisesti piestä +heitä, miehiä ja naisia, polttaa merkin heidän poskeensa tulikuumalla +raudalla, ja ajaa heidät puoli-alastomina ulos kaupungista keskellä +talvea; eikä kukaan saanut osottaa heille sääliväisyyttä tahi tehdä +heille pienintäkään palvelusta. + +Fredrik, Saksan keisari, tuomitsi vuonna 1224 kaikenlaisia +kerettiläisiä elävinä roviolla poltettaviksi, heidän omaisuutensa +menetetyksi, ja heidän jälkeentulevaisensa, jos eivät tulisi +vainoojiksi, kunniattomiksi. Ludvig, Ranskan kuningas, antoi vuonna +1228 ulos lakeja kerettiläisyyden hävittämisestä, ja ne pantiin +ankaruudella täytäntöön. Hän pakotti Raimondia, Toulousen kreiviä, +alkamaan hävityssotaa kerettiläisiä vastaan alueellaan, eikä siinä +saisi sääliä ystävää tahi aatelismiestäkään. + +Sen vallan ensimäinen anastus, joka asteettain kehittyi +paavikuntajärjestelmäksi, tapasi vastustusta; mutta tämä vastustus tuli +ainoastaan muutamien harvojen uskollisten puolelta, joilla oli hyvin +vähän vaikutusvaltaa siihen maailmallismieliseen, kaikkinielevään +hyökyaaltoon nähden, joka syöksyi seurakunnan yli. Muutamat, kun he +huomasivat eksytyksen, vetäytyivät kaikessa hiljaisuudessa luopumisesta +palvellakseen Jumalaa omantuntonsa mukaisesti, vainonkin uhalla. +Erityisesti huomattavat näistä olivat muutamat, joita jälestä päin +nimitettiin valdenseiksi, albigenseiksi, wykliffilaisiksi ja +hugenoteiksi. Näillä oli, vaikka saivat eri nimiä, niin paljon +kuin voimme arvostella, yhteinen alkuperä ja yhteinen usko. +"Valdensianismi", sanoo Rainerous (3: 4), huomattu inkvisiittori +kolmannellatoista vuosisadalla, "on vanhin kerettiläisyys; ja on +muutamien luulojen mukaan ollut olemassa aina [paavi] Sylvesterin +päivistä asti, ja toisien mukaan apostolien päivistä asti." Sylvester +oli paavina, kun Konstantin oli keisarina ja tunnustautui +kristinuskoon; ja siten näemme, ettei totuus ole ollut ilman edustajia, +aina alusta aikain; ja vaikka olivatkin halpoja ja vähäpätöisiä, +asettuivat he rohkeasti vastustamaan paavikuntaa, ja paavilaisia oppeja +kiirastulesta, kuvien palveluksesta, pyhimyksien rukoilemisesta, +Neitsyt Marian palvelemisesta, kuolleiden edestä rukoilemisesta, +transsubstantiationista (leivän ja viinin muuttumisesta Kristuksen +ruumiiksi ja vereksi), pappien naimattomuudesta, synninpäästöstä, +messuista j.n.e. hyljäten pyhiinvaellukset, juhlat, pyhän savun +polttamisen, hautaamisen vihittyyn maahan, vihkiveden käytön, +papillisen puvun, munkkilaitoksen y.m. ja pitivät kiinni siitä, että +oli omistettava pyhän Raamatun oppi roomalaisen kirkon perimätietojen +ja vaatimuksien sijasta. He katsoivat paavin olevan kaikkien +eksytyksien lähteen ja väittivät, että syntien anteeksiantamista +saadaan ainoastaan Jeesuksen ansion kautta. + +Näiden ihmisten usko ja teot olivat askel uskonpuhdistukseen päin ja +eksytyksien vastustamista aikoja ennen Lutherin päiviä; ja heitä ja +muita, jotka vastustivat katolilaisuutta, ajettiin takaa, vihattiin, ja +paavin tiedustelijat vainosivat heitä raivolla, joka ei tietänyt +minkäänlaisesta armahtavaisuudesta. Lukuisimmat protestantit, jotka +vastustivat paavikuntaa, olivat valdensit ja albigensit; ja kun +tieteellinen herääminen kolmannellatoista vuosisadalla tuli, loisti +totuus esille pääasiallisesti näiden joukosta, vaikka se heijastui ja +lausuttiin selvemmin Wykliffen, Hussin, Lutherin ja muiden kautta. Ja +heidän oppinsa, joita koruttomuus, siveellisyys ja yksinkertaisuus +kannattivat, loistivat sitä kirkkaammalla valolla silloista korotettua +paavikunnan suurenmoista ylpeyttä ja huutavaa epäsiveellisyyttä +vastaan. + +Juuri silloin paavit, kirkolliskokoukset, jumaluusoppineet, kuninkaat, +ristiretkeilijät ja inkvisiittorit yhdistivät perkeleellisen voimansa +hävittääkseen jokaisen vastustajan ja sammuttaakseen sarastavaa valoa. +Paavi Innosentius III lähetti ensin lähetyssaarnaajia niihin piireihin, +joissa alhigensien opit olivat voittaneet jalansijaa, saarnaamaan +roomalaista oppia, tekemään ihmetöitä j.n.e. mutta kun hän huomasi nämä +ponnistukset turhiksi, julisti hän ristiretken heitä vastaan ja tarjosi +kaikille, jotka tahtoivat ottaa osaa siihen, anteeksiannon kaikista +synneistä ja matkapassin suoraan taivaaseen, tarvitsematta kulkea tietä +kiirastulen kautta. Täysin uskoen, että paavilla oli valta antaa +luvattuja palkintoja, kokountui puoli miljoonaa miestä Ranskasta, +Saksasta ja Italiasta -- ristin lipun ympärille katolisuuden +puollustukseksi ja kerettiläisyyden hävittämiseksi. Nyt seurasi sotien +ja piirityksien sarja, jota kesti yli kahdenkymmenen vuoden ajan. +Beziers'in kaupunki voitettiin väkirynnäköllä vuonna 1209, ja asujamet, +luvultaan kuusikymmentätuhatta, tapettiin ikään tai sukupuoleen +katsomatta miekalla, useiden historiankirjottajain kertomusten mukaan. +Niiden veri, jotka pakenivat kirkkoihin ja jotka pyhät ristiritarit +siellä murhasivat, juoksi alttarien ympärillä ja tulvi kaduilla. + +Vuonna 1211 piiritettiin Lavaur. Maaherra ripustettiin hirsipuuhun, ja +hänen puolisonsa heitettiin kaivoon ja ruhjottiin kivillä. Asukkaat +tapettiin ilman erotusta; neljäsataa poltettiin elävinä. Languedocin +kukoistava maakunta hävitettiin, sen kaupungit poltettiin ja sen +asujamet laastiin pois tulella ja miekalla. Satatuhatta albigensia +lasketaan kaatuneen yhtenä päivänä; ja heidän ruumiinsa pantiin +kokoihin ja poltettiin. + +Kaikki nämä kauheat verityöt ja häpeällisyydet toimitettiin uskonnon +nimessä; Jumalan ja kirkon kunniaksi, kuten julkisesti selitettiin, +mutta todellisuudessa ylläpitääkseen Antikristusta, joka istui Jumalan +temppelissä [seurakunnassa] ja näytti olevansa Jumala -- mahtava +henkilö -- joka kykeni voittamaan ja tuhoamaan vihollisensa. Papisto +kiitti Jumalaa hävitystyöstä, ja kiitoslaulu Jumalalle Lavaurin +ihanasta voitosta sepitettiin ja laulettiin. Beziersin kauheaa +verilöylyä pidettiin taivaan näkyväisenä tuomiona albigenssilaisten +kerettiläisyydestä. Ristiretken osaa-ottajat olivat aamulla +jumalanpalveluksessa, ja viettivät lopun osaa päivästä Langnedocin +hävittämisessä ja sen asujainten murhaamisessa. + +On kumminkin muistettava, että näitä julkisia ristiretkiä albigenssejä +ja valdensseja vastaan tehtiin ainoastaan koska n.k. "kerettiläisyys" +oli voittanut vahvan jalansijan näiden yhdyskuntien melkoisissa osissa. +Olisi suuri erehdys otaksua, että ristiretket olivat ainoat vainot; tuo +äänetön, alituinen yksityisten _musertaminen_, jota yhteenlaskettuna +saatettaisiin laskea tuhansissa, koko paavikunnan laajalla alueella, +jatkui tasaisesti -- hävittäen Korkeimman pyhiä. + +Kaarlo V Saksan keisari ja Espanjan ja Alamaitten Kuningas, vainosi +uskonpuhdistuksen ystäviä kaikkialla laajassa valtakunnassansa. +Worms'in valtiopäivien tukemana julisti hän Lutherin ja hänen +puoltajansa ja hänen kirjansa pannaan; ja tuomitsi kaikki, jotka +auttaisivat Lutheria tahi lukisivat hänen kirjojansa, menettämään +omaisuutensa, valtion pannaan ja maankavallusrangastukseen. +Alankomailla olivat ne, jotka yhtyivät Lutheriin, mestattavat ja naiset +elävinä haudattavat tahi, jos olivat uppiniskaisia, roviolla +poltettavat. Vaikka tämä summittainen laki keskeytettiin, jatkui +kumminkin kuolemantyö kaikissa kauheissa muodoissaan. Alban herttua +kehui mestanneensa 18,000 protestanttia kuudessa viikossa. Paolo laskee +ne, jotka Alankomailla mestattiin uskonsa tähden 50,000:ksi; ja Grotius +ilmottaa belgialaisten marttyyrien luvun olleen 100,000. Kaarlo kehotti +kuolinvuoteellaan ollessaan poikaansa Filip II jatkamaan ja päättämään +hänen alkamaa työtänsä: kerettiläisten vainoamista ja hävittämistä -- +jota neuvoa Filip ei ollut hidas seuraamaan. Hän yllytti ja lietsoi +raivolla vainoamishenkeä ja lähetti protestantteja erotuksetta tahi +armotta liekkeihin. + +Ranskan kuninkaat Frans ja Henrik seurasivat Kaarlon ja Filipin +esimerkkiä innossaan katolilaisuuden hyväksi ja kerettiläisten +hävittämiseksi. Verilöylyt Merindol'issa, Orange'ssa ja Parisissa ovat +voimakkaita esimerkkejä heidän innostaan Antikristuksen asialle. +Verilöylyn toimittaminen Merindol'issa, jonka Ranskan kuningas +suunnitteli ja ranskalainen parlamentti hyväksyi -- uskottiin sen +presidentille, Oppeda'lle suoritettavaksi. Valtakirjansa nojalla sai +presidentti tappaa kansan, polttaa kaupungit, hajottaa maahan +valdensilaisten linnotuksia, joita asui suuret määrät tällä seudulla. +Roomalaiskatolilaiset historiankirjottajat myöntävät, että tämän +valtakirjan nojalla tuhansia, miehiä, naisia, lapsia surmattiin, +kaksikymmentäneljä kaupunkia hajotettiin raunioiksi, ja maa jäi +autioksi ja hävitetyksi. Miehiä, naisia ja lapsia pakeni metsiin ja +vuorille löytääkseen sieltä turvaa. Heitä ajettiin takaa ja tapettiin +miekalla. Monia, jotka jäivät kaupunkeihin, tapasi sama tahi vielä +vaikeampi kohtalo. Viisisataa naista viskattiin erääseen latoon, joka +sytytettiin, ja kun muutamat heistä hyppäsivät ulos akkuna-aukoista, +otettiin heidät vastaan peitsenkärjillä. Naisia raiskattiin ja lapsia +murhattiin vanhempiensa nähden, heidän voimatta mitään tehdä +suojellakseen niitä. Muutamia syöstiin alas jyrkänteiltä ja toisia +kuljetettiin alastomina katuja pitkin. + +Verilöyly Orange'ssa vuonna 1562 oli samanlainen kuin Merindol'issa ja +katolilaiset historiankirjottajat kuvaavat sitä hyvin tarkasti. Paavi +Pius IV:n lähettämä italialainen sotajoukko määrättiin surmaamaan +miehiä, naisia ja lapsia; ja käskyä noudatettiin kauhealla julmuudella. +Aseettomat kerettiläiset tapettiin miekoilla, syöstiin alas kallioilta, +heitettiin koukkujen ja tikarien terille, hirtettiin, paistettiin +hiljaisella tulella, ja annettiin alttiiksi kaikenlaiselle häpeälle ja +kiduttamiselle. + +Pariisin verilöyly Pyhän Bartholomeuksen päivänä, elokuun 24 päivänä +1572 oli julmuudessaan samanlainen kuin Merindol'in ja Orange'n, mutta +se oli suurempi ja laajempi. Tätäkin verilöylyä ovat katolilaiset +historiankirjottajat kuvanneet, joista eräs, Thuanus, mainitsee sitä +"rajuna julmuutena, johon ei löydy vertaa koko entisenä aikana." +Myrskykellon soiminen keskiyön aikana elokuun 23 päivänä oli +hävitystyön ilmotusmerkki, ja kauhistuttavat näytökset Merindol'issa ja +Orange'ssa uudistettiin jälleen vihattuja hugenotteja vastaan. +Seitsemän päivää kesti kuolemankarnevaali; veri tulvaili kaupungissa; +surmatut pinottiin linnanpihalle, ja kuningas ja kuningatar katselivat +niitä suurimmalla mielihyvällä. Amiraali Colignyn ruumista kuljetettiin +pitkin katuja, ja Seine-joki oli täynnä uivia kuolleita ruumiita. +Tiedonannot kuolleiden luvusta vaihtelevat 5,000:sta 10,000:teen. +Hävitys ei rajottunut ainoastaan Parisiin, vaan levisi laajalle ympäri +Ranskan valtiota. Päivää ennen oli erityisiä sanansaattajia lähetetty +joka taholle käskemään yleisen verilöylyn toimeenpanemista hugenotteja +vastaan. Samoja kohtauksia sattui siis melkein kaikissa maakunnissa, ja +kuolleiden luku arvostellaan 25,000:sta 70,000:teen. + +Näistä kauheista verinäytelmistä oli Antikristukselle mitä suurin +tyydytys. Paavi ja hänen hovinsa olivat haltioissaan riemusta +katolilaisuuden voitosta valdensilaisuudesta Merendol'issa, ja +jumalaton Oppeda sai nimen "uskon puollustaja ja kristinuskon sankari." +Ranskan kuningas saapui messuun ja toimitti siellä juhlallisen +kiitoksen voitosta ja hugenottien mestaamisesta Pariisissa. +Tämä väkivaltasurma, jonka ranskan kuningas, parlamentti ja +roomalaiskatoliset alamaiset hyväksyivät, tapahtui luultavasti paavin +ja paavillisen pappisvallan suoranaisesta kehotuksesta. Että he +suuressa määrässä ainakin hyväksyivät sen ilmenee siitä, että uutinen +otettiin vastaan suurella riemulla Paavilaisessa hovissa. Paavi +Gregorius XIII meni suuressa juhlakulkueessa Pyhän Ludvigin kirkkoon +kantamaan Jumalalle kiitosta ihmeellisestä voitosta. Hän julisti +samassa riemuvuoden ja lähetti lähettilään Ranskan hoviin, joka paavin +nimessä ylisteli "sitä urostyötä, jota kauvan oli ajateltu ja +onnellisesti oli suoritettu uskonnon hyväksi." Kuningas lyötti +muistorahan verilöylyn muistoksi, jossa oli kirjotus: "_Pietas +execitavit justitiam_" -- Hurskaus herätti oikeuden. + +Muistoraha tapahtuman muistoksi lyötiin myös paavillisessa rahapajassa +paavin käskystä. Eräs näistä on näytteillä Memorial Hall'issa +Filadelfiassa. Sen toisella puolella on korkokuva paavista, ja seuraava +kirjotus lyhennettynä: "_Gregorius XIII, Pontifex Maximus Anno 1_" -- +ensimäinen hänen paavinvaltansa vuosi, s.o. 1572. Toisella puolella on +kuvattuna hävityksen enkeli, jonka vasemmassa kädessä on risti ja +oikeassa kädessä miekka, ja sen edessä näkyy joukko maahan kaadettuja +hugenotteja ja pakenevia miehiä, naisia ja lapsia, joiden kasvot ja +ruumiin asennot ilmasevat kauhua ja epätoivoa. Sen alla ovat sanat +"_Ugonottorum Strages 1572_" -- jotka merkitsevät "Hugenottien +surmaaminen 1572." + +Pärttylinpäiväyötä kuvaava taulu ripustettiin Vatikaaniin. Sen +yläpuolella oli koriste, johon latinaksi oli kirjotettu sanat, jotka +merkitsivät: "_Paavi hyväksyy Colignyn kohtalon_." Coligny oli eräs +hugenottien etevä johtaja ja ensimäisiä niistä, jotka kaatuivat. Kun hän +oli surmattu, erotettiin pää ruumiista, ja lähetettiin kuningattarelle +(joka antoi palsamoida sen ja lähetti sen voitonmerkkinä Roomaan), +roskaväen laahatessa hänen ruumistaan pitkin Parisin katuja. Kuningasta +kohtasi sen jälkeen katumuksen kauhut, joista hän ei toipunut +milloinkaan. On kirjoitettu muistiin, että hän sanoi uskotulle +lääkärilleen: "Minä en tiedä, mitä minulle on tapahtunut, mutta minun +sieluani ja ruumistani värisyttää ikäänkuin olisin kuumeessa. Jokainen +silmänräpäys, valvoessani tai nukkuessani, olen näkevinäni silvottuja +ruumiita näyttäytyvän minulle kauhistuttavilla, veren peittämillä +kasvoilla." Hän kuoli kauheassa tuskassa, verisen hien peittämänä. +Vuonna 1641 julisti Antikristus "uskonnollisen uskonsodan" Irlannissa +ja kehotti väestöä väkivallalla surmaamaan protestantteja kaikilla, +heidän vallassaan olevilla tavoilla. Hurmaantunut kansa kuunteli käskyä +niinkuin Jumalan ääntä, eivätkä hidastelleet toimittaa tehtäväänsä. +Protestanttista verta juoksi koko Irlannissa, taloja poltettiin +poroksi, kaupunkeja ja kyliä hävitettiin melkein kokonaan. Muutamia +pakotettiin murhaamaan omia sukulaisiansa ja sitte päättämään omat +päivänsä, -- ja viimeset sanat, jotka tulivat heidän korviinsa, olivat +pappien vakuutukset, että heidän kuolinhätänsä oli ainoastaan alkua +ijankaikkisiin tuskiin. Tuhansittain kuoli viluun ja nälkään +koettaissaan paeta muihin maihin. Cavan'in kreivikunnassa oli tie +kahdentoista eng.. peninkulman pituudelta kauttaaltaan tahrattu +haavotettujen pakolaisten verisillä jäljillä; hurjasti takaa-ajetut +vanhemmat jättivät paetessaan kuusikymmentä lasta, ja selitettiin, että +jos joku jollain tavalla auttaisi näitä pieniä, haudattaisiin heidät +niiden rinnalle. Seitsemäntoista aika-ihmistä haudattiin elävänä +Fermaugh'ssa ja seitsemänkymmentäkaksi Kilkenny'ssa. Yksistään Ulsterin +maakunnassa tuli 154,000 protestanttia joko surmatuksi tahi Irlannista +karkotetuksi. + +O'Niel, Irlannin pääpiispa, nimittää tätä "pyhäksi ja +oikeudenmukaiseksi sodaksi", ja paavi (Urbanus VIII) antoi ulos erään +käskykirjeen, päivätty toukokuussa vuonna 1643, jonka kautta hän takasi +"täydellisen ja ehdottoman synninpäästön" kaikille niille, +"jotka ritarillisesti ottivat osaa kerettiläisen tartunnan +ruttotautihapatuksen hävittämisessä juuriaan myöten." + + + +Inkvisitioni tahi "pyhä virka". + + +Dominikukselle, inkvisitionin johtavalle hengelle luetaan kunnia tämän +helvetillisen laitoksen keksimisestä, vaikkakin Benediktus, joka haluaa +antaa Pyhälle Dominikukselle sen kunnian (?) että hän oli ollut +ensimäinen pää-inkvisaattori, on epävarma kummassako tämä _aate_ ensin +heräsi, itse paavi Innosentiuksessako tahi Pyhässä Dominikuksessako. +Paavi Innosentius III alkoi sitä ensin toteuttaa vuonna 1204. + +Pyhä Dominikus oli hirviö ilman minkäänlaista sääliväisyyden tunnetta, +jonka suurimpana huvituksena näytti olevan onnettomien tuskat. +Ristiretkellä albigenssejä vastaan johti ja kehotti hän risti kädessä +pyhiä sotilaita murhaamaan ja hävittämään. Inkvisitioni, tahi "pyhä +virka" on nykypäivänä roomalaiskatolisen kirkon oikeuslaitos, joka +ottaa selvää, estää ja rankasee kerettiläisyyttä ja muita rikoksia, +jotka kohdistuvat Rooman kirkkoon. [The Chair of St. Peter, Siv. 589.] +Mutta Dominikuksen aikana ei sillä ollut laillista oikeuslaitosta, +eivätkä kidutusaseetkaan olleet päässeet siihen täydellisyyteen, jonka +ne sittemmin saavuttivat. Dominikus keksi kyllä ilman sellaisia +koneitakin keinoja vääntääkseen niveliä sijoiltaan, raadellakseen +hermoja ja haavottaakseen uhriensa jäseniä, sekä polttaakseen paalussa +niitä, joiden vakaumusta mikään muu ei ollut järkyttänyt, ja jotka +eivät tahtoneet luopua uskostaan ja vapaudestaan. + +Paavi Innosentiuksen valtuuttamana rankasemaan omaisuuden takavarikkoon +ottamisella, maanpaolla ja kuolemalla niitä kerettiläisiä, jotka +eivät tahtoneet ottaa vastaan hänen evankeliumiaan, yllytti +Dominikus maallisia viranomaisia ja alempaa kansaa surmaamaan +kerettiläisiä valdenssejä; yhdessä ainoassa tilaisuudessa jätti hän +satakahdeksankymmentä albigenssiä liekkeihin. Sellaisesta +uskollisuudesta Antikristuksen palveluksessa hänet korotettiin +pyhimykseksi, ja roomalaiskatolilaiset palvelevat ja rukoilevat häntä +vielä tänäkin päivänä. Roomalainen breviario (eräänlainen rukouskirja) +kiittelee, Dominikuksesta puhuen, "hänen ansioitaan ja oppejaan, jotka +valistivat kirkkoa, hänen nerokkaisuuttaan ja hänen kunnollisuuttaan +kukistaessaan toulousilaiset _kerettiläiset_, ja monia hänen +ihmetöitään, joihin kuului kuolleidenkin herättäminen." Roomalainen +missali tai messukäsikirja (joka käsittelee Herran ehtoollisen +jakamiseen yhdistetyn jumalanpalveluksen) ylistelee hänen ansioitaan ja +rukoilee aineellista apua hänen välityksensä kautta. Tällä tavalla +Antikristus yhä vielä kunnioittaa ja pitää arvossa uskollisia urhojaan. + +Olisi aivan mahdotonta lyhykäisesti antaa lähimaistakaan käsitystä +inkvisitionin kauhuista tai siitä hirveästä pelosta, jota kansalla oli +sitä kohtaan. Niitä, jotka eivät äänekkäästi ylistelleet Antikristusta +tahi, jotka uskalsivat tehdä huomautuksen hänen tapojaan vastaan, +epäiltiin kerettiläisyydestä. _Sellaisia_ saatettiin, ilman että heille +siitä mitään edeltäkäsin ilmotettiin ja ilman minkäänlaista +mahdollisuutta avunsaantiin lain puolelta panna vankilaan rajattomaksi +ajaksi, kunnes sopiva tilaisuus tutkimusta varten tuli -- jolloin sekä +syyttäjä että syytös olivat heille usein yhtä tuntemattomat. Näiden +tutkimuksien käsittely tapahtui salaisesti; ja kidutusta käytettiin +usein tunnustusten pakottamiseen. Ne kidutuskeinot, joita käytettiin, +olivat melkein kaikki liian julmia, että niitä olisi mahdollista uskoa +tosiksi tänä vapaana aikana ja tässä vapaassa maassa; kumminkin on +todistuksia, jotka vahvistavat näiden todellisuuden, joita eivät edes +katolilaisetkaan historiankirjottajat saata kieltää; ja kun turhaan +koettavat puolustella niitä, antavat ne ainoastaan siten vahvistuksen +todistuksille. Kidutuskoneet, inkvisitionin jäännökset, joita vielä on +tallella, tekisivät kieltämisen turhaksi. "Pyhä virasto" käytti +lääkärejäkin valvomassa kidutusta ja lakkauttamaan sen, jos näytti +luultavalta, että kuolema tekisi lopun kärsimyksistä. Uhrin sallittiin +osaksi toipua, että kidutusta saatettaisiin jatkaa toisen, jopa +kolmannenkin kerran. Tämä kidutus ei aina ollut rangastusta +kerettiläisrikoksista; sen tarkotuksena oli ylipäänsä pakottaa +syytettyjä tunnustamaan, peruuttamaan tahi kietomaan muita, aina +asianhaarojen mukaan. + +Aina nykyiseen vuosisataan asti, sen jälkeen kun inkvisitioni oli +kadottanut paljon kauhuistansa, oli se vielä hirmuinen. Napoleonin +sotien kuvaaja mainitsee, kertoessansa kuinka hänen sotajoukkonsa +vallottivat Toledon, ja miten silloin inkvisitionivankila avattiin +sattumalta, seuraavaa: + +"Haudat näyttivät avautuvan ja kalpeita haamumaisia olentoja astui +esille kopeistaan joista virtasi ulos haudan haju. Tuuheat, rinnalle +riippuvat parrat ja kynnet, jotka olivat kasvaneet, kunnes olivat +linnun kynsien tapasia, rumensivat luurankoja, joiden rinnat ensi +kerran moniin vuosiin vaivalla hengittivät raitista ilmaa. Monet heistä +olivat muuttuneet raajarikkoisiksi, eteenpäin painunein päin ja +käsivarret ja kädet riippuen jäykkinä ja voimattomina. He olivat olleet +suljettuina luoliin, jotka olivat niin matalat, etteivät voineet seisoa +suorina; ja kaikesta siitä hoidosta huolimatta, jota (kenttä-) lääkärit +heille omistivat, kuolivat monet heistä samana päivänä. Seuraavana +päivänä tutki kenraali Lasalle huolellisesti paikan useiden +esikuntaupseeriensa seuraamana. Kidutus-aseiden luku oli saanut +tappotantereesenkin tottuneet miehet kauhusta värisemään. + +"Maanalaisen holvin eräässä sivusyvennyksessä, joka oli yksityisen +tutkintosalin vieressä, seisoi eräs munkkien valmistama puukuva +esittäen neitsyt Mariaa. Kullattu sädekehä ympäröi hänen päätään, ja +oikeassa kädessä oli hänellä lippu. Ensi silmäyksellä näytti kaikista +epäilyttävältä, että hänellä, silkkihameesta huolimatta, joka laskeutui +hänen olkapäiltään syviin laajoihin poimuihin, oli jonkunmoinen +rintahaarniska. Lähemmin tarkasteltaessa huomattiin, että etupuoli +ruumista oli täynnä erittäin teräviä nauloja ja pieniä, kapeita +veitsenteriä, molempien lajien kärjet käännettyinä katsojiin päin. +Käsivarsissa ja käsissä oli niveliä, ja koneisto väliseinän takana pani +kuvan liikkeeseen. Eräs inkvisitionin palvelijoista pakotettiin +kenraalin käskystä panemaan _koneen_, niinkuin hän sitä kutsui, +käymään. Kun kuva ojensi käsivartensa, ikäänkuin hellästi painaakseen +jonkun sydäntään kohti, annettiin erään puolalaisen grenadöörin +täyteläisen laukun palvella elävän uhrin sijasta. Kuva syleili sitä +lujemmin ja lujemmin ja kun mies jälleen käskystä antoi kuvan hellittää +käsivartensa ja asettua entiseen asentoonsa, oli laukku kahden tai +kolmen tuuman syvyydeltä läpipistetty ja jäi riippumaan nauloihin ja +veitsenteriin." + +Kaikenlaatuisia "venytyslaitteita" keksittiin ja käytettiin +kidutuskeinoina. Erästä yksinkertaisimpaa tapaa selitetään seuraavasti: +Kun uhrilta oli riisuttu kaikki vaatteet, sidottiin käsivarret selän +taakse kovalla nuoralla, josta hänet sitte nostolaitteen avulla +nostettiin ylös, niin etteivät hänen jalkansa, joihin oli kiinnitetty +painoja, tavanneet lattiaan. Onneton laskettiin monet kerrat alas, ja +vedettiin jälleen äkillisellä nykäyksellä ylös, jonka kautta hänen +käsivartensa ja jalkansa vääntyivät sijoiltaan, nuoran, jolla hän oli +ripustettu, leikatessa syvälle hänen värisevään lihaansa, aina luihin +asti. Eräs muisto sellaisista Kristuksen nimessä tehdyistä kauheuksista +tuli äskettäin yleisön tietoon. Erään raamattuseuran painohuoneusto +Roomassa alkoi tulla liian ahtaaksi, jonka vuoksi vuokrattiin suuri +huone läheltä Vatikaania. Iso ja omituinen rengas katossa veti huomion +puoleensa ja tutkimuksien kautta kävi ilmi, että se huone, jossa nyt +painetaan Raamattua -- "hengen miekkaa, joka on Jumalan Sana", jonka +kautta Antikristus jo on tehty "_voimattomaksi_" sortamaan ja +hävittämään pyhiä -- on juuri sama huone, jota inkvisitioni käytti +kidutushuoneena; rengasta katossa oli nähtävästi käytetty venyttämään +monta suukapulalla varustettua vankiraukkaa. + +Ne, joita oli havaittu kerettiläisiksi, tuomittiin usein niin +kutsuttuun "uskonnonpannaan." Kirkollinen hallitus jätti tuomitun +maalliselle vallalle, papiston teeskennellessä armahtavaisuutta, +rukoillen maistraattia osottamaan laupeutta syytettyä kohtaan, ja +ristiä kohottaen vannottivat uhria peruuttamaan ja pelastamaan nykyisen +ja tulevan elämänsä. Maistraatin henkilökunta näytteli hyvin osaansa +eivätkä osottaneet minkäänlaista armahtavaisuutta, paitsi sellaisia +kohtaan, jotka peruuttivat; he voittivat sillä tavalla arvonimet "uskon +puollustaja", "kerettiläisten hävittäjä" ja niitä seuraavat siunaukset. +Tuomittu "kerettilänen" talutettiin, puettuna keltaseen nuttuun, joka +oli kirjavaksi kirjaeltu koirien, käärmeiden, liekkien ja perkeleiden +kuvilla, mestauspaikalle, sidottiin paaluun ja jätettiin liekeille +alttiiksi. Torquemada, toinen pääinkvisiittori, oli huomattava +esimerkki Antikristuksen hengestä. Roomalaiskatoliset kirjailijat +myöntävät, että hän poltatti kymmenentuhatta kaksisataakaksikymmentä +(10,220) henkilöä, miehiä ja naisia, elävältä. Llorente, joka kolmen +vuoden aikana oli inkvisitionin pääsihteerinä, ja jonka käytettävänä +siis oli asiakirjalliset todistukset, osottaa vuonna 1817 +julkasemassaan selostuksessa (4 nidettä), että vuosien 1481 ja 1808 +välillä, _yksin_ tämän "pyhän viraston" käskystä, ei vähemmän kuin +31,912 henkilöä poltettiin elävältä ja lähes 300,000 kidutettiin ja +tuomittiin tekemään katumusrangastuksia. Jokaisella katolisella maalla +Euroopassa, Aasiassa ja Amerikassa oli inkvisitioninsa. + +Emme tässä saata seurata Antikristuksen vainoja kaikkea sellaista +kohtaan, joka näytti uskonnolliselta tai valtiolliselta vapaudelta. +Lienee kylliksi sanoa, että tämä vaino ulottui kaikkiin maihin, joissa +paavikunnalla oli jalansijaa -- Saksaan, Hollantiin, Puolaan, +Italiaan, Englantiin, Irlantiin, Skotlantiin, Ranskaan, Espanjaan, +Porttukaaliin, Abyssiiniaan, Intiaan, Kuubaan, Meksikoon ja muutamiin +etelä-amerikkalaisiin valtioihin. Tila ei salli meidän kertoa +yksityisiä tapauksia, joista ilmenisi, että useat marttyyreista todella +olivat pyhiä ja sankareja, joilla hirmuisimpien kärsimyksiensä +kestäessä oli kylliksi armoa avuksensa, jotka usein saattoivat, +kuollessansa tuuma tuumalta, laulaa ylistys- ja kiitoslauluja totisen +Seurakunnan totiselle Päälle ja, hänen tavallaan rukoilla vihollistensa +edestä, jotka, niinkuin hän ennakolta oli sanonut, vainoisivat heitä +hänen tähtensä. [Niille, jotka haluavat lähempiä tietoja näistä +kauheista ajoista ja kohtauksista, suosittelemme Macaulayn, History of +England; Motleyn, Dutch Republic; D'Aubigné'n, History of the +Reformation (löytyy ruotsinkielellä); White, Eighteen Christian +Centuries; Elliot on Romanism; ja Fox'in Book of Martyrs.] + +Samasta syystä emme myöskään saata ruveta yksityiskohtaisesti kertomaan +kaikista erilaisista julmista, ilettävistä sydäntäsärkevistä +kidutuksista, joita muutamat Herran jalokivistä saivat kärsiä +uskollisuudestansa vakaumustaan kohtaan. Ne, jotka nähtävästi +perusteellisesti ovat tutkineet tätä ainetta, ovat laskeneet, että +paavikunta viimeksi kuluneiden kolmentoista vuosisadan aikana suoraan +tahi välillisesti on aiheuttanut _viidenkymmenen miljoonan ihmisen_ +kuoleman. Ja varmasti saatetaan sanoa, että inhimillistä ja +saatanallista nerokkaisuutta on jännitetty aivan äärimmäisyyteen asti +keksiäkseen uusia ja kauheita kidutustapoja Antikristuksen sekä +valtiollisille että uskonnollisille vastustajille; viimeksi mainittuja +-- kerettiläisiä -- vainottiin kymmenkertaisella raivolla. Paitsi +tavallisimpia vainoamisen ja tappamisen muotoja, niinkuin venyttämistä, +polttamista, veteen hukuttamista, miekalla hakkaamista, nälkää, nuolien +ja pyssyjen kanssa ampumista, miettivät pirulliset sielut millä tavoin +saattaisivat vaikuttaa ruumiin herkimpiin ja arimpiin osiin, jotka +parhaimmin tuntevat tuskallisinta kipua; sulattua lyijyä kaadettiin +korviin, kieli leikattiin poikki ja lyijyä kaadettiin suuhun; pyöriä, +joihin oli kiinnitetty veitsenteriä, järjestettiin niin, että uhrit +hitaasti hakattiin kappaleiksi; hohtimia ja pihtejä kuumennettiin ja +käytettiin ruumiin arkoihin osiin; silmiä puhkaistiin; sormien kynsiä +nyhdettiin pois tulikuumilla raudoilla; reikiä porattiin kantapäihin, +joista uhrit sitten sidottiin; toisia pakotettiin hyppäämään alas +korokkeilta alempana kiinnitettyihin rautapiikkeihin, joissa he +tuskasta väristen hitaasti kuolivat. Toisien suut täytettiin ruudilla, +joka sytytettynä räjähdytti heidän päänsä kappaleiksi; toisia taottiin +kappaleiksi alasimilla; toisia kiinnitettiin palkeisiin ja pumputtiin +heihin ilmaa kunnes halkesivat; toisia tukahdutettiin kuoliaaksi oman +silvotun ruumiinsa kappaleilla; toisia virtsalla, ulostuksilla y.m., +y.m. + +Toiset näistä pirullisista julmuuksista olisivat aivan uskomattomia, +elleivät olisi niin varmasti todettuja. Ne näyttävät, mitenkä syvälle +ihmissydän saattaa vajota pahuudessa; ja kuinka sokeiksi oikealle ja +jokaiselle hyvälle tunteelle ihminen saattaa tulla _väärän ja +jäljitellyn uskonnon vaikutuksesta_. Antikristuksen henki alennutti ja +teki maailman eläimelliseksi, samoinkuin totisen Kristuksen henki ja +totinen Jumalan valtakunta olisi kohottanut ja jalostuttanut +ihmisten sydämet ja teot; -- ja niinkuin ne tulevat tekemäänkin +tuhatvuotiskautena. Tämä osottautuu vähässä määrässä sivistyksen +edistymisessä ja oikeuden ja ihmisyyden lisääntyessä senjälkeen kun +Antikristuksen valta on alkanut vähentyä ja alettiin kuulla ja +kuunnella Jumalan sanaa, vaikka vähänkin. + +Emme todella saata ajatella mitään, joka olisi ollut enemmän omiaan +pettämään ja sortamaan ihmiskuntaa. Jokaista turmeltunutta taipumusta +ja jokaista langenneen ihmisen heikkoutta on käytetty hyväksi; jokaista +alhaista intohimoa on yllytetty ja koetettu käyttää eduksi, ja näiden +intohimojen tyydyttämistä on palkittu. Tällä tavoin houkutteli ja +voitti paavikunta uskolliset ystävänsä paheellisten joukosta, ja ne +taas, joilla oli jalompi mielenlaatu, voitettiin toisella tavalla -- +ulkonaisen ja tekopyhän hurskauden, itsensäkieltämisen ja kristillisen +rakkauden kautta, joka ilmeni heidän luostarilaitoksissaan, mutta jotka +olivat omiaan johtamaan useita heistä pois hyveiden tieltä. +Ylellisyyttä rakastavat ja turhamaiset saivat runsaan tyydytyksen sen +loistosta ja juhlakulkueista, sen komeilusta ja uskonnollisista +menoista; toimintahaluiset sen lähetystyössä ja ristiretkissä; +irstailijat sen synninpäästössä; ja julmat tekopyhät sen toimenpiteissä +vastustajain sortamiseksi. + +Kauhulla ja ihmettelyllä kysymme itseltämme: Miksi kuninkaat ja +ruhtinaat ja keisarit ja kansa ylipäänsä sallivat sellaisia ilkeyksiä? +Miksi eivät he aikaa sitten nousseet ja kukistaneet Antikristusta? +Vastaus on Raamatussa. (Ilm. 18: 3): Kansat olivat _juopuneet_ +(huumaantuneet), ne olivat joutuneet pois suunniltaan juomalla sitä +_sekotettua viiniä_ (väärän ja totisen opin sekotusta), jota luopunut +seurakunta heille antoi. Paavikunta petti heidät julkeilla +väitteillään. Ja totta puhuen he ovat vasta osaksi heränneet tästä +horroksesta, sillä vaikka kruunattujen päiden lähettiläät, +polvistuessaan paavin edessä, eivät enää puhuttele häntä "Jumalan +karitsana, joka ottaa pois maailman synnit", eivätkä myöskään ajattele +häntä "Jumalana, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä", eivät +he kumminkaan likimainkaan huomaa sitä totuutta -- että paavikunta on +ollut ja on Saatanan tekemä, totisen valtakunnan jäljittely. + +Kuninkaiden ja sotilasten väsyessä sellaiseen petomaiseen +työhön, ei pyhä (?) pappisvalta väsynyt; ja me huomaamme, että +yleinen kirkolliskokous Sienassa vuonna 1423 selitti, että syy +kerettiläisyyden levenemiselle maailman eri osiin oli _inkvisiittorien +leväperäisyydessä_ -- Jumalan häpäisemiseksi, katolisuuden vahingoksi +ja sielujen turmioksi. Ruhtinaita kehotettiin, Jumalan laupeuden +nimessä, _kokonaan hävittämään_ kerettiläisyyden, jos he tahtoisivat +välttää jumalallista kostoa; ja täydellinen synninpäästö luvattiin +kaikille, jotka tahtoivat ottaa osaa hävitystyöhön tahi hankkia aseita +sitä varten. Nämä määräykset luettiin kirkoissa joka sunnuntai. Ja ne +roomalais-katoliset jumaluusoppineet ja historiankirjottajat, jotka +käyttävät kynäänsä tuohon epäpyhään tarkotukseen puhdistaakseen, +kannustaakseen ja ylistääkseen kerettiläisyyden vainoamista, eivät ole +harvat. Bellarmine, esimerkiksi selittää, että apostolit ainoastaan +siitä syystä pidättäytyivät kääntymästä maallisen vallan puoleen, kun +ei heidän aikanaan ollut kristityitä ruhtinaita. Tohtori Dens, kuuluisa +roomalais-katolilainen jumaluusoppinut, antoi ulos jumaluusopillisen +teoksen vuonna 1756, jota meidän päiviemme paavilaiset pitävät +määräävänä auktoriteettina, erityisesti heidän oppikouluissaan, joissa +sille annetaan samanlainen arvo kuin Blackstonelle englantilaiseen +sivilioikeuteen nähden. Tämä teos huokuu vainoa läpeensä. Se +tuomitsee kerettiläisyyden suosijoita menettämään omaisuutensa, +maanpakolaisuuteen ja vankeuteen, joilta elämä on riistettävä ja +kristillinen hautaus kiellettävä. + +_Eräs vahvistetuista kirouskaavakkeista_, joka on painettu +paavillisessa virastossa, ja jota on käytettävä protestantteja vastaan, +kuuluu seuraavasti: -- + +"Kirotkoon Kaikkivaltias Jumala ja kaikki hänen pyhänsä heitä sillä +kirouksella, jolla perkele ja hänen enkelinsä ovat kirotut. +Hävitettäköön heidät elävien maasta. Tulkoon kurjin kuolema heidän +ylitsensä, ja astukoot elävinä pohjattomaan kuiluun. Hävitettäköön +heidän siemenensä maan päältä; hukkukoot he nälän, janon ja +alastomuuden ja kaiken kurjuuden kautta. Olkoon heillä kaikki vaiva ja +rutto ja kidutus. Kaikki mitä heillä on, olkoon kirottu. Olkoot he aina +ja kaikkialla kirotut. Puhuen ja vaijeten olkoot he kirotut. Sisältä ja +ulkoa olkoot kirotut. Kiireestä kantapäähän olkoot kirotut. Sokeutukoot +heidän silmänsä, kuuroutukoot korvansa, tulkoot suunsa mykiksi, +tarttukoon heidän kielensä kitalakeensa, älköön heidän kätensä toimiko, +älköön heidän jalkansa astuko. Kaikki heidän ruumiinsa jäsenet olkoot +kirotut. Olkoot kirotut seisoen tahi maaten, nyt ja ijankaikkisesti; ja +sammukoon siten heidän valonsa Jumalan edessä tuomion päivänä. Tulkoot +haudatuiksi koirien ja aasien kanssa. Nälkäiset sudet syökööt heidän +ruumiinsa. Perkele ja hänen enkelinsä olkoot heidän seuralaisensa +ijankaikkisesti. Amen, Amen; tapahtukoon niin, tapahtukoon niin." + +Tämä on paavilaisuuden henki; ja kaikki, joilla on totisen Kristuksen +henki, saattavat helposti tuntea niin kurjan jäljittelyn. + +Koska opin eksytykset ovat kaikkien näiden elämän eksytyksien +perustuksena, on epäilemätöntä, jos vaan asianhaarat taasen olisivat +suotuisat, ja koska opit ovat muuttumattomat, että niiden paha +henki ja pahat hedelmät saattaisivat uudelleen piankin esiintyä +samanlaisissa vääryyden, sorron, taikauskon, tietämättömyyden +ja vainon ilmenemismuodoissa; ja kaikkia ajateltavissa olevia +keinoja käytettäisiin tuon _jäljitellyn_ Jumalan valtakunnan +ennalleenasettamiseksi, säilyttämiseksi ja laajentamiseksi. +Todistaaksemme tätä esitämme muutamia tapahtumia, jotka äskettäin +sattuivat tulemaan tietoomme: -- + +Ahuehuetitlanissa, Guerrorossa, Meksikossa murhasivat alkuasukkaat +kylmäverisesti erään maassasyntyneen protestanttisen lähetyssaarnaajan, +nimeltä Aabraham Gomezin ja kaksi apulaista elokuun 7:nä päivänä vuonna +1887 erään roomalaisen papin, isä Vergaran alotteesta, jonka kerrotaan +edellisenä päivänä messujumalanpalveluksessa kehottaneen kansaansa +antamaan varottavan esimerkin tuon Saatanan palvelijan suhteen, joka +oli tullut heidän keskuuteensa; lisäten että he aivan turvallisesti +saattaisivat "tappaa hänet" ja luottaa saavansa suojelusta +poliisipäälliköltä samoin kuin papiltakin. Papin sana oli laki tuolle +tietämättömyyteen ja pimeyteen vajonneelle kansalle ja maallisille +viranomaisille. Lähetyssaarnaajaraukan silvottua ruumista laahattiin +läpiammuttuna ja rikkihakattuna pitkin katuja, kaikenlaisen +ilkeämielisyyden esineenä, _varotukseksi muille_. Mitään hyvitystä ei +tästä voitu saada. + +New-Yorkilainen lehti _Independent_ kiinnitti huomion tähän +veriseen murhanäytelmään, johon _Freeman_, eräs vaikutusvaltainen +roomalaiskatolinen lehti New-Yorkissa antoi seuraavan vastauksen: -- +"He [protestanttiset lähetyssaarnaajat] näkevät kunniallisten ihmisten +polvistuvan _Angeluksen_ soidessa ilmestyksen ja ihmiseksitulemisen +kunniaksi. Raamattu, sanovat he, tulee pian poistamaan sellaisen +'taikauskon.' Kynttilä palaa Jumalan äidin kuvan edessä. 'Haa! huutaa +lähetyssaarnaaja, me tulemme kohta opettamaan pimitettyä kansaa, +hävittämään tämän vertauskuvan (symboolin)!' ja niin edespäin. Jos +muutamien harvojen tämänlaisten lähetyssaarnaajien murhaaminen pitäisi +toisia hänen kaltaisiaan kotonansa, olisimme melkein -- me paavilaiset +olemme niin pahoja! -- valmiit sanomaan: 'Jatkakaa tanssimista; olkoon +ilo ylimmillään'!" + +Eräs pappi nimeltään G.G. Moule kertoo ikävän tapahtuman, joka on +kierrellyt sanomalehdistössä, vainoista Madeirassa, jossa Robert Kelley +ja ne, jotka hänen työnsä kautta olivat kääntyneet, jotka yhdessä +lapsiensa kanssa, yhteensä lähemmä tuhatta henkeä, saivat kärsiä +maanpakolaisuutta rangastukseksi, että olivat ottaneet vastaan hivenen +totuutta. + +Niin kutsutussa protestanttisessa Preussissa on pastori Thummel tullut +vangituksi "roomalaiskatolisen kirkon loukkaamisesta." Hän oli antanut +ulos lentokirjasen, jossa hän arvosteli paavikuntaa, ja eräs +"loukkaavista" huomautuksista siinä oli, että paavikunta on luopumus, +"rakennettu taikauskolle ja epäjumalanpalvelukselle." + +Karoliinin-saaret olivat äskettäin riitakapulana Preussin ja Espanjan +välillä, ja paavi antoi nimittää itsensä riidanratkaisijaksi, +sovittamaan kiistaa. (Tässä on paljon, joka muistuttaa hänen entistä +valtaansa riidanratkaisijana tahi kansojen korkeimpana tuomarina.) +Paavi päätti asian Espanjan hyväksi. Sotalaiva, viisikymmentä sotilasta +ja kuusi pappia lähetettiin samassa Espanjasta. Perille tultua otettiin +Mr Doane, amerikkalainen lähetyssaarnaaja vangiksi, ja erotettiin +kokonaan kääntyneistä ainoastaan siitä syystä, että hän kielsi +jättämästä lähetystyötään ja omaisuuttaan papeille; ja sentähden, että +saaret nyt kuuluivat Espanjalle ja Espanja kuului paaville, eikä muuta +kuin paavin uskontoa saatettu suvaita. + +Eräs herrasmies, entinen roomalais-katolinen, ja tekijän ystävä, +kertoo, että äskettäin matkustaessaan Etelä-Amerikassa, ryhdyttiin +häntä viskaamaan kivillä, ja hänen täytyi paeta, henkeään peläten, +koska hän ei tahtonut paljastaa päätänsä eikä polvistua, roomalaisten +pappien kulkiessa kaduilla kantaen ristiä ja rippileipää. Ja eräs +samanlainen tapaus, jolloin papit löivät, kansa rääkkäsi kolmea +amerikkalaista ja poliisit vangitsivat heidät Madridissa Espanjassa +samanlaisesta rikoksesta, on epäilemättä usealla, jotka lukevat +päivälehtiä, tuoreessa muistissa. + +_The Converted Catholic_ ("kääntynyt katolilainen") ottaa eräästä +roomalais-katolisesta lehdestä _The Watchman_ (Vartija) St Louisissa, +Missourissa, seuraavaa: + +"Protestanttilaisuuden! Sen haluaisimme mestata ja neljäksi jaotella. +Haluaisimme seivästää sen ja ripustaa se variksenpesiksi. Haluaisimme +repiä sen rikki pihdeillä ja polttaa sitä kuumilla raudoilla. +Haluaisimme täyttää sen sulatetulla lyijyllä ja upottaa sen helvetin +tuleen sadan sylen syvyyteen." + +Menneisyyden valossa katsottuna, on hyvin luultavaa, että sellaisessa +hengessä _The Watchmanin_ toimittaja, jos hänellä vaan olisi valtaa, +pian ulottaisi uhkauksensa "_protestanttilaisuudesta_" protestanttisiin +henkilöihin. + +Barcelonassa Espanjassa poltettiin äskettäin hallituksen käskystä suuri +luku Raamatuita -- luonnollisesti roomalaisen kirkon alotteesta. +Seuraava, joka on käännetty _Katolilaisesta lipusta_, paavilaisuuden +sikäläisestä äänenkannattajasta, osottaa, että teko hyväksyttiin. Lehti +sanoo: -- + +"Jumalalle kiitos, että me vihdoin alamme palata niihin aikoihin, +jolloin niitä, jotka levittivät kerettiläisiä oppeja rangastiin +varotukseksi muille. -- Pyhän inkvisitionin oikeusistuin on pian +pystytettävä. Sen hallitus tulee olemaan ihanampi ja tulee saavuttamaan +runsaampia tuloksia kuin menneisyydessä. Katolilainen sydämemme tulvii +uskoa ja innostusta; ja ääretöntä iloa, jota tunnemme, kun alamme +korjata hedelmiä nykyisestä taistelustamme, on mahdotonta kuvailla. +Mikä ilopäivä onkaan meille, kun näemme kirkon vastustajain +kieriskelevän inkvisitioonin liekeissä!" + +Kehottaakseen uuteen sotaretkeen kerettiläisyyttä vastaan, sanoo sama +lehti: -- + +Uskomme olevan paikoillaan julaista niiden pyhien miesten nimet, +joiden käsien alla niin monet syntiset kärsivät, jotta hyvät +katolilaiset _kunnioittaisivat heidän muistoansa_: -- + + Torquemada'n kautta -- + Elävältä poltettuja miehiä ja naisia............. 10,220 + Poltettuja in effigie............................ 6,840 + Muihin rangastuksiin tuomituita.................. 97,371 + Diego Deza'n kautta -- + Elävältä poltettuja miehiä ja naisia............. 2,592 + Poltettuja in effigie............................ 829 + Muihin rangastuksiin tuomituita.................. 32,952 + Kardinaali Jeminez de Gisneros'in kautta -- + Elävältä poltettuja miehiä ja naisia,............ 3,564 + Poltettuja in effigie............................ 2,232 + Muihin rangastuksiin tuomituita.................. 48,059 + Adrian de Elorencia'n kautta -- + Elävältä poltettuja miehiä ja naisia............. 1,620 + Poltettuja in effigie............................ 560 + Muihin rangastuksiin tuomituita.................. 21,835 + -- -- -- + Elävältä poltettujen miesten ja naisten + yhteenlaskettu luku 45 pääinkvisiittorin + aikana........................................... 35,534 + Yhteenlaskettu luku poltettuja in effigie....... 18,637 + Muihin rangastuksiin tuomittujen yhteenlaskettu + luku............................................ 293,533 + ________ + Kokonaissumma 347,704 + + + +Paavillinen tuhatvuotiskausi. + + +Samoinkuin totisen Kristuksen totinen valtakunta tulee kestämään +tuhatta vuotta, saattaa paavillinen jäljittely laskea tuhatta vuotta +suurimman kukoistuksensa ajaksi, joka alkoi vuonna 800 ja päättyi tämän +[yhdeksännentoista] vuosisadan sarastaessa, toteuttaakseen Ilm. 20 +ennustetun tuhatvuotisen hallituskauden. Ja tämän jälkeistä aikaa, +jolloin paavikunta vähitellen on kadottanut kaiken maallisen valtansa, +jolloin se on ollut monen häväistyksen esineenä niiden valtojen +puolelta, jotka ennen olivat sen tukipylväitä, ja jolloin siltä +melkoisesti on riistetty alusmaita, tuloja ja vapauksia, joita se +kauvan on pitänyt ominaan ja joita se kauvan on omistanut, pitävät +katolilaiset Ilm. 20: 3, 7, 8 kertomana "vähänä aikana", +tuhatvuotiskauden lopulla, jolloin Saatana tulee päästettäväksi irti. + +Ja ne vuosiluvut, jotka ilmasevat paavikunnan tietämättömyyden, +taikauskon ja petoksien tuhatvuotiskauden, ovat selvästi merkityt +historiassa. Eräs roomalais-katolinen kirjailija [The Chair of St. +Peter] lausuu tämän uskonnollisen vallan alkamisesta: "Pyhä roomalainen +valta alkoi oikeastaan silloin kun paavi Leo vuonna 800 kruunasi Kaarlo +suuren länsimaiden kuninkaaksi." ["_Pyhä roomalainen valtakunta_" oli +keskiajan suuren valtiollisen laitoksen nimenä. Sen alkuunpanijana oli +Kaarlo suuri. Fisherin Universal History, Siv. 262 kertoo siitä +seuraavasti: "Teoriassa oli se maailman vallan ja maailman kirkon +yhdistelmä -- jakamaton yhdyskunta, keisarin ja paavin ollessa taivaan +määräämät (?) maalliset ja hengelliset ylimmäiset päät. Ja koska +paavit, ollen Kristuksen sijaisina, voitelivat keisarit, seuraa, että +he olivat sen oikeat päät."] + +Vaikka paavikunta oli järjestetty uskonnolliseksi järjestelmäksi aikoja +ennen ja oli "pystytetty" maalliseenkin valtaan vuonna 539, oli Kaarlo +Suuri kumminkin se, joka todellisuudessa antoi paaville _maallisen +vallan ja muodollisesti tunnusti sen_. Samoinkuin Kaarlo Suuri oli +"pyhän roomalaisen valtakunnan" ensimäinen keisari, vuonna 800, niin +oli Frans II viimeinen, ja hän luopui vapaaehtoisesti siitä arvonimestä +vuonna 1806. [Marengon tappelun kautta 1800, ja Austerlitzin, 1815, +oli Saksa kaksi kertaa Napoleonin jalkain juuressa. Päätulos +viimeksimainitusta tappiosta oli Reininliiton perustaminen ranskalaisen +hallitsijan turvissa. _Tämä tapaus teki lopun vanhasta saksalaisesta +tai [pyhästä] roomalaisesta valtakunnasta_, joka oli ollut olemassa +tuhatta vuotta yhtä mittaa. -- White'n Universal History, Siv. 508.] +Samoinkuin paavikunta ennen vuotta 800 kohosi roomalaisen "pedon" +(kansan) ja sen sarvien (valtojen) tukemana, on se vuodesta 1800 ollut +syösty maallisesta vallasta kuninkaiden ja valtojen yli, ja ne, jotka +sitä ennen tukivat sitä, ovat haavottaneet ja ryöstäneet sitä. (Ilm. +17: 16, 17.) Nykyhetkellä, vaikka se vielä on kunnioituksen ja +suosionosotuksien esineenä ja vielä laajalti hallitsee kansojen +omiatuntoja, suree paavikunta kaiken sen kadottamista, joka vähänkin +vivahtaa maalliselle vallalle. + +Tämän aineen huolellinen tutkija saattaa erottaa neljä enemmän tai +vähemmän silmiinpistävää vaihetta Antikristuksen kehityksessä ja +kohoamisessa ja luvultaan yhtä monta vaihetta, jotka selvästi ilmasevat +sen kukistumista. Nuo neljä kehitysjaksoa ovat: + +1. Väärän kunnianhimon salaisen toiminnan alkaminen Paavalin aikana, +noin vuonna 50, oli lähtökohtana. + +2. Paavikunta "synnin ihminen" _järjestettiin_ pappisvallaksi, +vähitellen noin vuodesta 300 vuoteen 494; s.o. seurakunnan tila +muutettiin järjestetyksi, ja paavit tunnustettiin olevan Kristusta +edustava Pää, joka hallitsi seurakunnassa ja kansoja. + +[Paavikunta taisteli kauvan voittaakseen yliherruutta kirkon päänä ja +sai vähitellen tunnustusta ja valtaa; ja että tämä valta yleisesti +tunnustettiin jo vuonna 494 ilmenee selvästi katolilaisen kirjailijan +teoksesta _The Chair of St. Peter_, siv. 728. Yksityiskohtaisesti +kerrottuansa eri kirkolliskokouksien, piispojen, keisarien, y.m. +lausuntoja roomalaisesta piispasta korkeimpana ylimmäisenä pappina, +yhdistää hän lausuntonsa seuraavasti:] + +["Nämä sanat kirjotettiin niin kaukana taaksepäin ajassa kuin Herramme +vuonna 494... Ylipäänsä on siis selvää, että Pyhän Pietarin istuimen +[Rooman hiippakunnan] esipiispa viidennellä vuosisadalla oli ennättänyt +_kehityksessä_ niin pitkälle, että paavia kaikkialla pidettiin +kristillisen yhteyden keskipisteenä -- Jumalan seurakunnan korkeimpana +hallitsijana ja opettajana, piispojen ruhtinaana, lopullisena riidan +ratkaisijana, jonka puoleen vedottiin kirkollisissa asioissa kaikilta +maailman haaroilta, ja oli hän kaikkien yleisien kirkolliskokouksien +tuomari ja Välittäjä, joissa hän oli puheenjohtaja lähettiläittensä +kautta."] + +3. Aika, jolloin paavit _alkoivat_ harjottaa maallista hallitusta ja +valtaa, oli, kuten myöhemmin tulee osotettavaksi, vuonna 539. (Katso +III Osa, 3 luku.) + +4. Kohoamisen aika, vuonna 800, jolloin, niinkuin jo näytettiin, "pyhä +roomalainen valtakunta" perustettiin, ja paavi itse, kruunatessaan +Kaarlo Suuren keisariksi, tunnustettiin kuningasten kuninkaaksi, +keisarien keisariksi, "toiseksi Jumalaksi maan päällä." + +Paavikunnan vaikutusvallan vähentymisen neljä vaihetta ovat: -- + +1:ksi. Uskonpuhdistuksen aikakausi, jonka saattaa sanoa alkaneen noin +vuonna 1400 Wykliffen kirjotuksilla -- joita Huss, Luther ja muut +seurasivat. + +2:ksi. Napoleonin menestymisen aika, paavien alennus ja Frans II +lopullinen luopuminen arvonimestä: "pyhän roomalaisen valtakunnan +keisari". v. 1800--1806. + +3:ksi. Vuosi 1870, jolloin paavin alamaiset ja Italian kuningas +lopullisesti erottivat paavin Rooman ja n.k. kirkkovallan +hallituksesta, jonka kautta Antikristus on jätetty kaikkea maallista +hallitusta vaille. + +4. Tämän jäljitellyn pappisvallan lopullinen tuhoaminen lähellä sen +"vihan" ja tuomion "päivän" loppua, joka jo on alkanut -- ja joka tulee +päättymään, niinkuin ilmenee "pakanain ajoista" vuoden 1914 loppuessa. + + + +Saattaako epäillä. + + +Olemme seuranneet Antikristuksen syntyä apostasiasta, eli +"luopumuksesta" alkaen kristillisessä Seurakunnassa; olemme kuulleet +hänen rienaavat väitteensä, että hän on Kristuksen valtakunta ja hänen +paavinsa on Kristuksen sijaishallitsija -- "toinen Jumala maan päällä." +Olemme kuulleet hänen pöyhkeilevät rienaamisensa, kuinka hän on +omistanut arvonimiä ja oikeuksia, jotka kuuluvat totiselle Herrain +herralle ja Kuninkaiden kuninkaille; olemme nähneet kuinka julmalla +tavalla hän täytti ennustuksen: "Hän hävittää pyhiä"; olemme nähneet, +että totuus, tukahdutettu ja väärennetty, olisi kokonaan tullut +haudatuksi eksytyksien, epäuskon ja pappisjuonien alle, jos ei Herra +oikealla ajalla olisi tullut väliin, herättämällä uskonpuhdistajia ja +siten auttanut pyhiänsä -- niinkuin on kirjotettu: "Ja ymmärtäväiset +kansassa neuvovat monta; mutta he kaatuvat miekkaan ja tuleen, +vankeuteen ja ryöstöön kauvan aikaa. Mutta kaatuessansa saavat he vähä +apua." -- Dan. 11: 33, 34. + +Saattaako, nähdessään kaikki nämä todistukset, epäillä, etteivätkö +apostolit ja profeetat, pyhän Hengen opettamina, olisi puhuneet +paavikunnasta, kertoen seikkaperäisesti, kuten tekevät, sen +silmiinpistävistä luonteenominaisuuksista? Me ajattelemme, ettei +kenenkään puolueettoman mieleen saata jäädä mitään epäilystä siitä, +etteikö paavikunta olisi Antikristus, synnin ihminen; ja ettei kukaan +yksityinen ihminen voisi kyetä täyttämään ennustusta. Paavikunnan +kuulumaton menestys jäljitettynä Kristuksena, joka on pettänyt koko +maailmaa, on täysin määrin toteuttanut Mestarimme ennustuksen, kun, +kosketeltuansa omaa hylkäämistänsä sanoi: "Jos tulee toinen +[pöyhkeillen] omassa nimessään, niin _hänet te otatte vastaan_." -- +Joh. 5: 43. + +Monet lienevät epäilemättä huomanneet, että me ainettamme käsitellessä +ylipäänsä olemme karttaneet kosketella paavien ja toisien viranomaisten +konnamaisuuksia ja karkeampia siveellisyysrikoksia kuin myös niitä +mustia tekoja, joita jesuitat ja muut salaiset seurat ovat tehneet +"_tarkotuksen_" saavuttamiseksi toimiessaan kaikenlaisissa +salapoliisin toimissa paavikunnan hyväksi. Olemme tahallamme +jättäneet sellaiset pois, ei sentähden, ettei se olisi totta, sillä +roomalais-katolilaisetkin kirjailijat tunnustavat paljon siitä; vaan +sentähden, ettei todistelumme kaipaa näitä asianhaaroja. Olemme +osottaneet, että paavillinen pappisvalta (vaikkakin siihen kuuluisivat +siveellisesti puhtaimmat ja oikeudenmukaisimmat ihmisten joukosta -- +joita he kumminkaan eivät olleet, kuten historia todistaa) on synnin +ihminen, Antikristus, se jäljittely, joka väärällä tavalla on esittänyt +Kristuksen tuhatvuotista valtakuntaa, ollen taitavasti järjestetty +jäljittely pettämistä varten. + +Macaulay'n, englantilaisen historiankirjottajan sanat, ovat omiaan +osottamaan, että on sellaisia, jotka ilman erityistä profeetallista +valoa, saattavat nähdä tahallisen petollisuuden paavikunnan +ihmeellisessä järjestelmässä; järjestelmistä ihmeellisimmän +_jäljittelyn_ Jumalan valtakunnasta, joka valtakunta on pian tuleva. + +Hän sanoo: -- "On mahdotonta kieltää roomalaisen kirkon järjestysmuodon +olevan _inhimillisen_ [me sanoisimme saatanallisen] _viisauden +todellisen mestarinäytteen_. Todella, ei mikään muu kuin sellainen +järjestysmuoto saattanut ylläpitää sellaisia oppeja, sellaisia +hyökkäyksiä vastaan. Kahdentoista vuosisadan monivaiheisen vuoden +kokemus, neljänkymmenen sukupolven valtiomiesten älykkäisyys ja uuttera +huolenpito ovat saattaneet tämän järjestysmuodon sellaiseen +täydellisyyteen, että kaikista laitoksista, joita on keksitty +ihmiskunnan pettämiseksi ja sortamiseksi, tällä järjestysmuodolla on +etusija." + + + +Antikristuksen lopullinen tuho. + + +Me olemme seuranneet paavikuntaa nykyaikaan, Herran päivään -- +Immanuelin _läsnäolemisen_ aikaan asti. Tämä synnin ihminen on +kehittynyt, on suorittanut kauhistuttavan tekonsa ja Hengen miekka -- +Jumalan Sana on kaatanut sen. Kristuksen suun henki on tehnyt hänet +_voimattomaksi_ julkisesti ja yleisesti vainoamaan pyhiä, kuinka suuri +halu hänellä olisikin; ja nyt kysymme: Mikä on lähinnä järjestyksessä? +Mitä sanoo apostoli Antikristuksen lopusta? + +2 Tess. 2: 8--12 selittää apostoli Paavali Antikristuksesta: -- "Jonka +Herra Jeesus on _tappava_ suunsa hengähdyksellä ja tuhoava +_tulemuksensa [parousiansa, läsnäolonsa] ilmestyksellä_." Totuuden valo +tulee tunkemaan kaiken läpi. Saattamalla päivän valoon oikean ja +väärän, tulee se aiheuttamaan tuon suuren taistelun näiden +periaatteiden ja niiden inhimillisten edustajain välillä -- joka tulee +olemaan syynä tuohon suureen hädän ja vihan aikaan. Tässä taistelussa +tulee vääryys ja paha kaatumaan, ja oikeus ja totuus voittamaan. Kaiken +muun pahan kanssa, joka kerran kaikkiaan tulee täydellisesti +tuhottavaksi, hävitetään Antikristus, johon melkein kaikki, mikä on +pahaa opissa ja käytännössä, on yhdistetty. Juuri tämä kirkas valo, +tämä Herran läsnäolon auringon valo, tulee aiheuttamaan 'hädän päivän', +jonka kautta ja jonka aikana Antikristus, kaikkien muiden pahojen +järjestelmien kanssa tulee tuhottavaksi. "Jonka läsnäolo [aika, jolloin +hän on olemassa] tapahtuu Saatanan vaikutuksesta [tarmosta ja +toimellisuudesta] kaikella valheen voimalla ja tunnustuksin ja ihmein +ja kaikella vääryyden viettelyksillä niille turmioksi, jotka joutuvat +kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, +jotta olisivat pelastuneet. Ja sentähden Jumala on lähettävä heille +voimallisen eksytyksen, niin että uskovat valheeseen, jotta kaikki ne +tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuuteen, vaan mielistyneet +vääryyteen", arvottomiksi tulemaan osallisiksi Tuhatvuotiskauden +hallituksesta Kristuksen kanssaperillisinä. + +Meidän mielestämme nämä sanat sisältävät, että Herramme _läsnäolon_ +aikana (nykyaikana -- vuodesta 1874) tulee perkele, niin hyvin tämän +antikristillisen järjestelmän (joka on Saatanan parhaimpia aseita +pettääkseen maailmaa ja hallitakseen sitä) kuin myös kaikkien muiden +keinojensa kautta, koettamaan vimmatulla tavalla vastustaa asiain uutta +järjestystä, joka tulee nyt pystytettäväksi. Hän tulee käyttämään +hyväkseen pienintäkin seikkaa ja ihmiskunnan kaikkia perittyjä +heikkouksia ja kaikkea sen itsekkäisyyttä voittaakseen heidän sydämensä +ja kätensä ja kynänsä tässä lopullisessa taistelussa vapautta vastaan +ja totuuden täydellistä kirkastumista vastaan. Ennakkoluuloja tullaan +herättämään siellä, jossa, jos totuus nähtäisiin selvästi, ei +ennakkoluuloja voisi olla; ja intohimoista harrastusta tulee +sytytettäväksi ja puolueyhdistyksiä tulee perustettaviksi, jotka +tulevat pettämään ja eksyttämään useita. Ja tämä tulee tapahtumaan ei +sentähden, ettei Jumala olisi tehnyt totuutta kyllin selväksi johtamaan +täysin vihkiytyneitä, vaan koska heillä, jotka tulevat petetyiksi, ei +ollut täyttä vakavuutta mielessä etsiessään ja käyttäessään sitä +totuutta, joka oli valmistettu heille "ruuaksi ajallansa." Ja tällä +tavoin tulee ilmenemään, että se luokka, joka tuli harhaan johdetuksi, +ei ottanut vastaan totuutta _rakkaudesta itse totuuteen_, vaan pikemmin +tavan tai muodon vuoksi tai pelosta. Ja apostoli näyttää vakuuttavan, +että tässä Antikristuksen lopullisessa kuolemantaistelussa tulee, +vaikkakin hän näyttää voittavan lisättyä valtaa maailmassa uusien +sotajuonien, petoksien ja yhdistelmien kautta, kumminkin maailman oikea +Herra, kaikkien kuninkaiden Kuningas _läsnäolonsa_ aikana saamaan +voiton; ja että hän vihdoin, suuren hädän aikana, perinpohjin tuhoaa +Antikristuksen ja ainaiseksi tekee lopun hänen petoksistansa. + +Minkälaiseksi saatamme odottaa tämän lopputaistelun muodostuvan, siitä +voimme antaa ainoastaan viittauksia, suurimmaksi osaksi perustuen +vertauskuvauksellisiin esityksiin samasta asiasta Ilmestyskirjassa. Me +odotamme, että koko maailmassa vähitellen tulee muodostumaan kaksi +suurta puoluetta -- joista molemmista uskolliset, voittavat pyhät +tulevat pysymään erossa. Näissä kahdessa suuressa leirissä, tulee +toisella puolella olemaan sosialisteja, vapaa-ajattelijoita, +uskottomia, tyytymättömiä ja totisia vapauden ystäviä, jotka alkavat +saada silmänsä auki näkemään asianhaaroja, jotka koskevat valtiollista +ja uskonnollista kehnoa hallitusta ja itsevaltiutta; toiselta puolen +yhdistyvät vähitellen inhimillisen vapauden ja yhdenvertaisuuden +viholliset -- keisarit, kuninkaat, aateliset; ja sisimmässä +sopusoinnussa näiden kanssa tulee olemaan Jumalan valtakunnan +jäljittely, Antikristus, joka tukee näitä ja jota maan maalliset +itsevaltiaat tukevat. Me odotamme myös, että Antikristuksen +valtioviisaus tulee jossain määrin muodosteltavaksi ja lievennettäväksi +voittaakseen takasin sopusointuun ja käytännölliseen yhteistyöhön (ei +oikeaan yhteyteen) äärimmäiset kaikista protestanttisista liitoista, +jotka nyt jo ikävöivät _nimi-yhdistymistä_ toisiensa ja Rooman kanssa, +unohtaen, että ainoa totinen yhdistys on totuuden jatkuvasti kehittämä, +eikä uskontunnustuksien, kirkolliskokouksien ja kirkkolakien +muodostama. Niin mahdottomalta kuin tämä yhteistoiminta protestanttien +ja katolilaisten välillä toisten mielestä tuntuukin, näemme selviä +merkkejä sen nopeasta lähestymisestä. Sitä joudutetaan paavikunnan +salaisen yllytyksen kautta kansansa keskuudessa, jonka kautta sellaisia +valtiomiehiä, jotka ovat halukkaita yhteistoimintaan paavikunnan +kanssa, autetaan korkeisiin virkoihin hallitustoimissa. + +Kohta voidaan odottaa lakeja, joiden kautta vähitellen henkilöllinen +vapaus tulee rajotettavaksi _pakottavia asianhaaroja syyttäen_ ja +yleistä hyvää silmällä pitäen; kunnes erä erältä, lopultakin tulee +välttämättömäksi muodostaa jonkunlainen "_yksinkertainen +uskonnonlaki_"; ja sillä tavoin saattavat kirkko ja valtio tulla +jossain suhteessa yhdistetyksi Pohjoisamerikan Yhdysvaltojen +hallitukseen nähden. Näillä laeilla, niin yksinkertaisiksi kuin +tulevatkin sopiakseen kaikille "_puhdasoppisille_" (s.o. yleisille) +uskonnollisille katsantokannoille, tulee olemaan sellainen sisällys, +että ne tulevat tukahduttamaan ja estämään enempää kasvamista armossa +ja siinä tiedossa, joka nyt on "ruokaa aikanansa." Tekosyynä tähän +toimenpiteeseen tulee luultavasti olemaan alempien ja itsenäisten +luokkien puolelta uhkaavan sosialismin, epäuskon ja valtiollisten +rauhattomuuksien vastustaminen. + +Nähtävästi tulee lähimmässä tulevaisuudessa, osana sen vaivasta, +vieläpä ennen kun suuri hätä tänä "vihan päivänä" on puhjennut +maailmassa ja kukistanut maan koko yhteiskuntarakennuksen +(valmistuksena uudelle ja paremmalle järjestykselle, joka on luvattu +totisen Kristuksen hallitessa) -- olemaan vaikea tutkimisen ja +koettelemuksen hetki tosi-vihkiytyneelle Seurakunnalle, monessa asiassa +niin kuin oli paavikunnan voittopäivinä; vainoamistavat tulevat +ainoastaan olemaan hienontuneemmat, ja paremmin sopimaan nykyajan +sivistyneimpien menettelytapojen kanssa. Piikeillä ja pihdeillä ja +piinapenkeillä tulee olemaan pilkan ja suuren ylenkatsomisen, +vapauksien rajottamisen ja yhteiskunnallisen, taloudellisen ja +valtiollisen boikottaamisen muoto. Mutta tästä ja niistä uusista +yhdistelmistä, joita Antikristus tulee muodostamaan tässä lopullisessa +taistelussa oikean Tuhatvuotisvaltakunnan pystyttämistä vastaan, on +meillä enemmän sanomista toisessa tilaisuudessa. + +Tätä lukua lopettaissa tahdomme uudelleen kiinnittää lukijan huomion +siihen, että paavikunta on Antikristus, ei siveellisen kehnoutensa +perustuksella, vaan koska se on totisen Kristuksen ja totisen +Valtakunnan _jäljittely_. Koska eivät kykene huomaamaan tätä, tulevat +useat protestantit vietellyiksi yhteistoimintaan paavikunnan kanssa sen +vastustaessa totista Kirkkauden Kuningasta. + + * * * * * + + Herran johdossa. + + Hän johdattaa. Oi turvaisaa + On tietää: Herra johdattaa! + Jos missä oon, tie jyrkkenee, + Hän voimallansa auttelee. + Hän johdattaa, hän johdattaa! + Hän kädellänsä johdattaa, + Oi että häntä seuraisin, + Jok' ystäväin on rakkahin! + + Jos kuljen kautta korpien + Tai riemun kukkatarhojen, + Kautt' myrskyjen tai tyynien, + Niin kuljen Herraan turvaten. + Hän johdattaa, hän johdattaa! + Hän kädellänsä johdattaa, + Oi että häntä seuraisin, + Jok' ystäväin on rakkahin! + + Kun tartun kouraas' auttajain, + Sun teitäs kuljen rohkeest' ain'; + Oon onnellinen matkallain, + Kun Herra johtaa taluttain. + Hän johdattaa, hän johdattaa! + Hän kädellänsä johdattaa! + Oi että häntä seuraisin, + Jok' ystäväin on rakkahin! + + Kun sitten loppuu tehtäväin, + -- Sun voimas auttoi päivittäin -- + En pelkää kuolon virtaakaan, + Kun sieltäin autat nousemaan. + Hän johdattaa, hän johdattaa! + Hän kädellänsä johdattaa! + Oi että häntä seuraisin, + Jok' ystäväin on rakkahin! + + + + +KYMMENES LUKU. + +AIKA ON LÄHESTYNYT. + +Ei mikään ole estämässä. -- Kristuksen vallan pystyttäminen, se työ, +jota nyt tehdään. -- Ennustuksen todistus yhtäpitävä. -- Maailman +viisaat näkevät paljon. -- Vartioivat pyhät näkevät selvemmin. -- +Tärkeää kaikille pitää silmät auki oikeaan suuntaan. + + +Aika on lähestynyt Lunastajan valtakunnan pystyttämiselle. Tämä on +edellisten lukujen yhtäpitävä todistus. Ei mikään ole estämässä. +Me elämme nyt seitsemännessä vuosituhannessa -- alkaen lokakuusta +vuonna 1872. Pakanallisten valtakuntien hallitusvalta loppuu vuonna +1914. Suuri vastakuvauksellinen Riemuvuosikausi, kaikkien +ennalleenasettamisajat, alkoivat vuonna 1874, jolloin hetki myös oli +tullut suuren Ennalleenasetajan läsnäolemiselle. Hänen palaamisensa +tapa ja hänen tekojensa luonne nykyaikaan asti ovat tarkasti +yhtäpitävät ennustuksien yksityisseikkoja myöten. Tämän armotalouden +lopputapahtumat, joita olemme tilaisuudessa huomaamaan, vastaavat +täydellisesti juutalaista esikuvaa. Elija on tullut ja vastaanotetaan +kuten on ennustettu; ja ennustettu kirous -- suuri hädän aika -- +lähestyy jo. Synnin ihminen on ilmestynyt kaikessa inhottavassa +rumuudessansa ja on jo melkein tullut ennustetun matkansa päähän. +Kauvan luvatun Messiaksen valtakunnan pystyttäminen on siis se suuri +tapaus, joka lähinnä on tulossa. Eikä se ole ainoastaan tulossa, vaan +sen pystyttäminen tapahtuu jo. Pimeyden ruhtinaan -- "tämän maailman +ruhtinaan" -- vallan alla olevien, tämän maailman valtakuntien +perustuksien välttämättömän horjuttamisen ja kukistumisen huomaavat +jossain määrin tämän maailmankin lasten luonnolliset silmät. Mutta +luonnollisesti ne, jotka tarkastelevat nykyisiä tapahtumia Jumalan +Sanan kaukoputken läpi, näkevät ne selvemmin, ja kun se on oikein +asetettu, saattaa se kaukaiset esineet näyttämään läheisiltä ja tekee +Jumalan lapset kykeneviksi erottamaan pieniä yksityiskohtia, joita +luonnollinen silmä ei saata erottaa, yhtä hyvin kuin suuria +piirteitäkin, joita maailman valtiomiehet ja viisaustieteilijät +ainoastaan himmeästi huomaavat. Maailmanviisaatkin saattavat nähdä +vaikeuksia aiheuttavan kuohunnan yhteiskunnassa, kun tietämättömyyden +valta antaa tietä suuremmalle yleiselle tiedolle ja suuremmalle +henkilölliselle itsenäisyydelle. Ja vaikka he turhaan toivovat, että +joku tuntematon ja odottamaton suotuisa käänne tapahtuisi, nääntyvät +kumminkin, niinkuin Raamattu kuvaa, heidän sydämensä pelvosta ja +odottaessa sitä, joka on tulevaa maan yli -- koska he näkevät, kuinka +vertauskuvaukselliset taivaat nyt järkkyvät, ja huomaavat, että +sellainen järkkyminen ja eksytyksen vallan, taikauskon ja kansain +uskonnollisten kahleiden poistaminen on tuova mukanaan väkivaltaa ja +anarkiaa. Mutta Jumalan näkökannalta katsottuna, jolta uskon +huonekunnan valvovilla jäsenillä on etu nähdä, ei ainoastaan hädän +vaikeutta, vaan myöskin niitä siunatuita tuloksia, joita Jumalan +sallimuksesta tulee hyväksemme Tuhatvuotisen valtakunnan alkamisen +kautta näkyy kaikki selvemmin. Ja tämä lohdutus korvaa yllinkyllin +kaiken hädän, jos kohta me tulemme taikka rakkaimpamme tulevat siitä +osallisiksi. + +Että me nyt tästä tiedosta saamme lohdutusta, emmekä tarvitse olla +epäilyksessä ja tietämättömyydessä, oli vaan osa siitä tarkotuksesta, +jota varten ajanennustukset annettiin. Toinen tarkotus oli, että me, +tämän valtakunnan edustajina ihmisten seassa, tietäisimme niistä +suurista armotalousmuutoksista, joita nyt tapahtuu, ja voisimme +maailmalle todistaa Jumalan suunnitelmasta y.m., todistus, joka, +vaikkei sitä nyt oteta huomioon, tulee ennen pitkää olemaan sille +suureksi hyödyksi ja auttamaan sitä pikemmin tuntemaan Herran läsnäolon +suurena vihan päivänä, joka nyt lähenee. Myöskin oli tarkotus, että +uskolliset siten, Jumalan Sanan asestamina ja vahvistamina, voisivat +seisoa lujina, silloin kun niin monet tulevat lankeamaan epäuskoon ja +monenlaisiin petollisiin eksytyksiin, joita pian tulee tulvimaan +"kristikansan" yli. Samoin tarkotti se myös antaa voimaa ja pontta koko +aikakausien suunnitelmalle: sillä tavallinen kokemus on näyttänyt, +että, vaikka Jumalan armollinen suunnitelma maailman siunaamiseksi +Seurakunnan kautta, Tuhatvuotiskautena, ensimäisellä silmäyksellä +täyttää hänen uskollisten lastensa sydämet ihastuksella ja herättää +heidän intoansa ylenmäärin, on heillä kumminkin, kun heidän +ponnistuksensa toisten valistamiseksi otetaan kylmyydellä vastaan, ja +he huomaavat, että ainoastaan verrattain hyvin harvoilla on "korvat +kuulla", taipumusta vetäytyä lepoon, rauhassa nauttiakseen kalliista +tiedosta tavalla, joka tuottaa vähimmän pilkkaa ja vastustusta. + +Tuntien tämän meidän luonnollisen heikkoutemme, on Herra antanut meille +aikaennustuksia kannustimeksi ja tehdäkseen meidät täysin eläviksi ja +heränneiksi, ja pitämään meitä toimellisina palveluksessaan. Kun me jo +elämme "elonkorjuu ajassa", on Herran palvelijain käytettävä aikansa, +palveluksensa ja ajatuksensa elonkorjuutyöhön, koska juuri heidän, +apostolien tavoin ensimäisessä tulemisessa, on toimitettava +elonkorjuutyö. (Joh. 4: 35--38.) Koettakaamme jokainen puolestamme +tehdä minkä voimme, kuuliaisina suuren Yli-elonkorjaajan käskyille. +Mutta erityisesti silmällä pitäen tapahtumien aikaa ja järjestystä +tässä "elonkorjuussa" on meidän huomautettava lukijalle tämän teoksen +seuraavaa osaa, jossa johtopäätökset edellä mainituista ja muista +aikaennustuksista kootaan yhteen polttopisteeseen, ja erilaiset +ennustetut merkit ja vahvistavat todistukset Mestarin läsnäolosta ja +hänen työnsä jatkumisesta esitetään todistaen, että -- "lopun aika" on +tullut; että Valtakunnan ja Odottamisen Päivät ovat päättyneet; että +Pyhäkön puhdistaminen on täytetty; että suurta elonkorjuutyötä tehdään; +että Israelin kokoaminen on huomattavissa; että taistelu Jumalan +Kaikkivaltiaan suurena päivänä lähestyy; ja että Jumalan ihanan +valtakunnan täydellinen pystyttäminen määrätyllä ajalla, pakanain +aikain lopulla, on eittämättömästi varma; ja näyttäen edelleen pyhien +tehtävää elonkorjuu-aikana; osottaen korkean kutsun päättymistä, ja +niiden pyhien "muuttumista" jotka "elävät ja ovat jätetyt jälelle"; ja +osottaen myös, että suuri pyramiidi Egyptissä (Gizen luona) on eräs +Jumalan todistaja (Jes. 19: 19, 20), jonka ihmeellinen sanoma kokonaan +ja täydellisesti todistaa Jumalan aikakausien suunnitelman aikoineen ja +hetkineen. + + + + + + + + +End of Project Gutenberg's Raamatun tutkisteluja 2, by Charles T. Russell + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56729 *** diff --git a/56729-8.txt b/56729-8.txt deleted file mode 100644 index 874677f..0000000 --- a/56729-8.txt +++ /dev/null @@ -1,12774 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Raamatun tutkisteluja 2, by Charles T. Russell - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Raamatun tutkisteluja 2 - Aika on lähestynyt - -Author: Charles T. Russell - -Release Date: March 12, 2018 [EBook #56729] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RAAMATUN TUTKISTELUJA 2 *** - - - - -Produced by Projekti Lönnrot - - - - - - - - -RAAMATUN TUTKISTELUJA II - -Aika on lähestynyt - - -Kirj. - -Charles T. Russell - - - - - -Watch Tower Bible and Tract Society, -Brooklyn. N.Y., U.S.A. - -Kansainvälinen Raamatuntutkijain Yhdistys, -Helsinki, Suomi, 1912. - - - - - - - "Vanhurskasten tie paistaa niinkuin nouseva aurinko, - kasvaen vähitellen, kunnes päivä paistaa - kaikessa kirkkaudessaan." - - "Herran kasvoilta koittavat virvoituksen ajat; ja hän - lähettää Jeesuksen Kristuksen, -- hänet oli taivaan - pidettävä kaiken ennalleenasettamisen aikoihin asti, - joista Jumala ammoisista ajoista asti on puhunut kaikkien - pyhien profeettainsa suun kautta." "Te, veljet, ette ole - pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät - niinkuin varas." Apt. 3: 19--21; 1 Tess. 5: 4. - - - - -SISÄLLYS: - -Raamatun tutkisteluja. - -ENSIMÄINEN LUKU. - -JUMALAN MÄÄRÄÄMÄT ERITYISET AJAT JA AIKAKAUDET. - -Jumalan määräämät ajat ja aikakaudet. -- Minkä tähden ne eivät ole -selvemmin määrätyt. -- Ne ilmaistaan aikanaan. -- Harras halu tuntea -tulevat ajat ja aikakaudet ansaitsee tunnustusta. -- Adventistien -erehdykset. -- Profeetallisten aikojen varsinainen tarkotus. -- -Nykyinen asemamme. -- Tulevan luvun tarkotus. - -TOINEN LUKU. - -RAAMATULLINEN AJANLASKU. - -Ajanlaskun tarpeellisuus ennustusten ymmärtämiseksi. -- Raamatun -antamia välttämättömiä vuosilukuja. -- Aadamin luomisesta vuoteen 1873 -j.K. oli kuusituhatta vuotta. -- Raamatullisen ajanlaskun esittäminen -suurissa ajanjaksoissa. -- Niiden yksityiskohtainen tutkiminen. -- -Luomisesta siihen päivään, jolloin vedenpaisumus oli kuivanut. -- -Liittoon asti Aabrahamin kanssa. -- Lain antamiseen asti. -- Kaanaan -jakamiseen asti sukukuntien kesken. -- Tuomarien aikakausi. -- -Kuninkaiden aikakausi. -- Hävityksen aikakausi. -- Vuoteen 1873 j.K. -- -Missä tämä ajanlasku eroaa piispa Usherin ajanlaskusta, joka on otettu -englantilaiseen Raamattuun. -- Herramme syntymisen oikea vuosiluku. - -KOLMAS LUKU. - -AIKAENNUSTUKSEN TOTEUTUMINEN KRISTUKSEN ENSIMÄISESSÄ TULEMISESSA. - -Seitsemänkymmentä viikkoa Danielin ennustuksessa. -- Tapahtumia joita -ennustettiin sattuviksi sinä aikana. -- Messiaksen tulemisen aika -llmotettu ja periaate määrätty sen tavan kautta, jolla se on ilmotettu. --- Avain toisiin aikaennustuksiin. -- Kristuksen ristiinnaulitsemisen -aika llmotettu -- Israelin erityinen suosio lopetettu vanhurskaudessa, -mutta jatkettu yksityisille. -- Kaikkein pyhimmän voiteleminen. -- Hätä -vuodatettu yksin jätetyn yli. - -NELJÄS LUKU. - -PAKANAIN AJAT. - -Mitä pakanain ajoilla tarkotetaan. -- Niiden alku. -- Niiden pituus. -- -Niiden loppuminen vuonna 1914. -- Näihin liittyviä tapahtumia. -- Näitä -seuraavia tapahtumia. -- Kirjaimellinen ja esikuvauksellinen aika. -- -Huomiota herättävä esikuva (tyyppi). -- Nykyisiä merkkejä. -- Jumalan -valtakunta tulee kukistamaan pakanain hallituksen. -- Siksi on -edellinen perustettu ennenkuin jälkimäinen loppuu -- ennen vuotta 1914. --- Syyt miksi pakanain hallitus sitä vastustaa. -- Miten ja milloin -kaikki lopullisesti tulevat ilolla ottamaan vastaan sen. -- Kaikkien -kansojen toivo on tuleva. - -VIIDES LUKU. - -MEIDÄN HERRAMME PALAAMISEN JA ILMESTYMISEN TAPA. - -Yhtäpitäväisyys Herramme toisen tulemisen ja jumalallisen suunnitelman -muiden osien kanssa. -- Millätavoin ja milloin Seurakunta tulee -näkemään hänet. -- Millätavoin ja milloin Herran kirkkaus on niin -ilmestyvä, että kaikki liha yhdessä näkee sen. -- Näennäisesti -toistensa kanssa ristiriidassa olevat ilmotukset näytetään olevan -keskenään yhtäpitävät. -- Hän tulee "niinkuin varas". -- "Ei nähtävällä -tavalla". -- Ja kumminkin "sotahuudolla". -- "Äänillä". -- Ja "suuren -pasuunan äänellä". "Hän on ilmestyvä tulenliekissä kostamaan". -- Ja -kumminkin on hän tuleva "samalla tavalla", kuin hän meni pois. -- -Profetallisen ajan tärkeys tämän yhteydessä osotettu. -- Millä tavalla -nykyiset merkit ovat sopusoinnussa kaiken tämän kanssa. - -KUUDES LUKU. - -MAAN SUURI RIEMUVUOSI. - -Mooseksen ennustamat "ajat, jolloin kaikki ennalleenasetetaan". -- -Vuosiluku niiden alkamiselle ilmaistu. -- Ne eivät voi alkaa ennenkuin -suuri Ennalleenasettaja on tullut. -- Todistuksia laista. -- -Vakuuttavia totuuksia profeetoista. -- Johdonmukaisia johtopäätöksiä -niistä, yksitellen ja yhteisesti tarkastettuina. -- Nykyisten merkkien -yhtäpitäväisyys näiden kanssa. - -SEITSEMÄS LUKU. - -RINNAKKAISET ARMOTALOUDET. - -Juutalainen aika evankeliajan esikuva. -- Merkillinen rinnakkaisuus eli -vastaavaisuus näiden kahden armotalouden välillä. -- Kuitenkin eivät ne -erilaiset. -- Kristillisen ajanjakson, vastakuvan, korkeampi etevyys. --- Lihallisen ja hengellisen Israelin keskinäinen vertailu. -- Tärkeitä -rinnakkaisuuksia tarkastettu. -- Etenkin ajanrinnakkaisuuksia otettu -huomioon. -- Lihallisen Israelin suosion aikoja. -- Heidän suosiosta -erottamisensa aika. -- Ennustuksissa näytetty epäsuosion ajan olevan -suosion ajan pituisen. -- Apostolinen todistus, että heidän epäsuosion -aikansa on hengellisen Israelin korkean kutsumisen aika. -- Evankelisen -ajan pituus siten välillisesti, mutta selvästi näytetty, -- -Raamatullisen ajanlaskun, riemuvuositodistuksen pakana-aikain ja -toisien ennustuksien sopusointu sen kanssa, mitä nämä rinnakkaisuudet -opettavat, on vastaansanomaton, lopullinen ja vakuuttava. - -KAHDEKSAS LUKU. - -ELIJA ON ENSIN TULEVA. - -Tämän tärkeän ennustuksen suhde toiseen tulemiseen. -- Osittainen ja -esikuvauksellinen toteutuminen Johannes Kastajassa, -- Oikea -toteutuminen. -- Näky pyhällä vuorella, -- Ihmeellisiä vastaavaisuuksia -Elijan, esikuvan ja vastakuvauksellisen Elijan välillä. -- Aika on -käsissä. -- Katsaus. -- Elijan seuraaja, Eliisa. - -YHDEKSÄS LUKU. - -SYNNIN IHMINEN -- ANTIKRISTUS. - -Antikristuksen täytyy kehittyä, ilmestyä ja kukistua ennen Herran -päivää. -- Vastakkainen mielipide tästä asiasta tarkastetaan. -- -Profeetallinen kuvaus. -- Hänen syntymisensä. -- Hänen nopea -kehityksensä. -- Historian kuvaus ja Raamatun esitys käyvät yhteen. -- -Hänen valtakuntansa on matkimista. -- Hänen päänsä ja suunsa -huomattavat. -- Hänen suuret pöyhkeilevät rienaamisensa. -- Hänen -Tienaavat oppinsa. -- Miten hän on hävittänyt Korkeimman pyhiä. -- -Hänen tuhatvuotinen hallituksensa. -- Antikristus lyöty hengen -miekalla. -- Hänen kuolinkamppailunsa ja loppunsa. - -KYMMENES LUKU. - -AIKA ON LÄHESTYNYT. - -Ei mikään ole estämässä. -- Kristuksen vallan pystyttäminen, se työ, -jota nyt tehdään. -- Ennustuksen todistus yhtäpitävä. -- Maailman -viisaat näkevät paljon. -- Vartioivat pyhät näkevät selvemmin. -- -Tärkeää kaikille pitää silmät auki oikeaan suuntaan. - - - - -Raamatun Tutkisteluja. - - -Kristityt ihmiset ovat yhä enemmän heränneet näkemään sen tosiasian, -että aikamme suuri epäuskon aalto tunkeutuu kristillisyyteen. Tämä ei -kuitenkaan ole sellainen häväisevä jumalankieltäymys, jota edustivat -Thomas Paine ja Robert Ingersoll, vaan hienostuneempi epäusko, joka -esiintyy kaikissa aikamme opeissa, ja joka tekee vaaran niin paljon -väijyvämmäksi. - -Seikka on se, etteivät ainoastaan suuremmat korkeakoulut heikennä -sivistyneempien uskoa, vaan myöskin yleiset koulukirjat, ja erittäinkin -ne, joita käytetään oppikouluissa, terottavat samaten epäluottamusta -raamattua kohtaan sen kanssa ristiriidassa olevien oppien kautta. Jos -joku meidän aikamme yliopistollisen sivistyksen saanut kansalainen -selittäisi uskovansa raamattuun henkeyttämänä kirjana, saisi hän -osaksensa pilkkaa tovereittensa puolelta -- pilkkaa, jota harvat -tahtoisivat tai voisivat kärsiä. Korkeintaan tavattaisiin harvalukuinen -joukko, joka selittäisi, että he uskovat, että Jeesus ja hänen -apostolinsa olivat vilpittömiä, joskin he tekivät suuren erehdyksen -käyttäessään opetuksessaan lauseita Vanhasta Testamentista ikäänkuin ne -olisivat olleet hengen elähyttämiä. - -Sellainen usko Jeesukseen ja hänen apostoleihinsa ei ole uskoa -ensinkään, sillä jos meidän aikamme "korkeat kriitikot" ovat kyllin -viisaita ymmärtämään, milloin Herra ja hänen apostolinsa erehtyivät -viitatessaan Vanhaan Testamenttiin, silloin ovat nämä meidän aikamme -miehet sopivia tulemaan meidän johtajiksemme -- ollen enemmän hengen -elähyttämiä kuin Jeesus ja hänen apostolinsa. - -Kun seuramme on nähnyt aikamme tarpeen, koettaa se kaikin voimin -hillitä virtaa ja pystyttää Herran "lippua kansojen eteen." Se on -toimittanut painosta joukon raamatun tutkisteluja (joista tämä on yksi) -kaikkien yhteiskuntien kristittyjä ihmisiä varten, jotta niitä -käytettäisiin auttavana kätenä kaikille ymmälle oleville kysyjille, -joiden käsiin nämä kirjat Jumalan johdolla joutuneekin. Niitä voidaan -ostaa joko suorastaan seuran varastosta tai sen kolportööreiltä, jotka -tarpeen mukaan lähellä ja kaukana levittävät näitä auttavia käsiä. - -Kristittynä miehenä tai naisena on sinulla joko lapsia tai sukulaisia, -naapureita tai ystäviä, joihin sinulla on vaikutusta, ja jotka ehkä -kysyvät neuvoa, sanoen: "Kuinka voimme tietää, että löytyy Jumala?" tai -"Mikä todistaa, että Raamattu on hengen elähyttämä kirja?" Ei ole -kauvemmin viisasta kutsua niitä ymmärtämättömiksi kysymyksiksi tai -sanoa: "Oletko epäilijä?" - -Kuinka pätevä olisitkaan vastaamaan näihin samoin kuin useihin toisiin -kysymyksiinkin, niin ei sinulla ehkä ole tarvittavaa aikaa tai -tilaisuutta siihen. Kuinka sopivaa onkaan silloin ottaa kirjahyllyltä -kysymyksessä olevaan aineeseen sopiva osa ja sanoa kysyjälle: Istuudu -ja lue, ja kysymykseesi olet saava täydellisen ja tyydyttävän -vastauksen, ja jos epäilyksesi vielä heräävät, tule silloin jälleen ja -lue sama uudelleen. - -Ehkä olet epwortliiton, kristillisen endeavoryhdistyksen tai jonkun -muun nuorisoliiton jäsen. Ehkä sinua kehotetaan lyhyesti käsittelemään -jotakin raamatullista ainetta. Kuinka sopivaa onkaan silloin valita -joku näistä tutkisteluista (jotka käsittelevät melkein kaikkia aineita) -ja löytää siitä sopivat raamatun paikat lueteltuina. Saarnaajat -käyttävät niitä sillä tavalla, kun he valmistavat erityisiä saarnoja -tai esitelmiä. - -Me pyydämme kaikkia kristityitä ihmisiä kaikissa yhteiskunnissa -yhtymään meihin työssä ojentaa näitä "auttavia käsiä" kasvavalle -sukupolvelle. Ainoankin ystävän pelastaminen epäilyksistä ja -epäuskosta, maksaisi tuhatkertaisesti näiden tutkistelujen hinnan. - - - - -ENSIMÄINEN LUKU. - -JUMALAN MÄÄRÄÄMÄT ERITYISET AJAT JA AIKAKAUDET. - -Jumalan määräämät ajat ja aikakaudet. -- Minkä tähden ne eivät ole -selvemmin määrätyt. -- Ne ilmaistaan aikanaan. -- Harras halu tuntea -tulevat ajat ja aikakaudet ansaitsee tunnustusta. -- Adventistien -erehdykset. -- Profeetallisten aikojen varsinainen tarkotus. -- -Nykyinen asemamme. -- Tulevan luvun tarkotus. - - -Kuten "Aikakausien Suunnitelmassa" meidän tarkotuksenamme oli osottaa -jumalallisen toimenpiteen huomatuimmat ulkopiirteet ihmiskunnan -pelastamiseksi puhtaasti Raamatun kannalta, niin on tämän niteen -päämäärä näyttää, perustuen samaan alkulähteeseen, että suunnitelman -eri piirteillä on tarkalleen määrätyt ajat ja aikakaudet -täytäntöönpanemistansa varten; että suunnitelman mennessä eteenpäin on -jokainen uusi piirre toteutunut tarkalleen määrättynä aikana; sekä että -_aika on nyt lähestynyt_ kärjistyäkseen maan kaikkien sukukuntien -siunaamiseksi. -- 1 Moos. 28: 14; Gal. 3: 16. - -Evankeliumin ajan pitkien vuosisatojen kuluessa on seurakunta Herransa -opetuksen mukaisesti rukoillut: "Tulkoon valtakuntasi; tapahtukoon -tahtosi maankin päällä niinkuin taivaassa." Mutta, uneliaitten lasten -tavoin, kun aika tuli pitkäksi, ovat monet kokonaan unohtaneet näiden -sanojen sisällyksen, niin että ne nyt näyttävät kuolevan heidän -huulillaan. Kaikille, joiden sydän vielä on kiintynyt Herraan, me -huudamme Apostoli Paavalin sanoilla: "Jo on hetki teidän unesta nousta, -sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme. -Yö on loppuun kulumassa ja (tuhatvuotiskauden) päivä lähestyy." (Room. -13: 11.) Niin se on oven edessä. Taivasten valtakunta on nyt -lähestynyt, ei sikiö- tai alkutilassaan kuten Herramme ensimäisessä -adventissa (Matt. 3: 2), vaan siinä merkityksessä kun hän sanoo sen -vielä tulevan (Joh. 18: 36, 37) -- "voimassa ja suuressa kunniassa." - -Kuitenkin ainoastaan ne, jotka ovat huolellisesti tutkineet Aikakausien -Suunnitelmaa, ovat valmistuneet ottamaan vastaan tämän niteen opetuksen -Jumalan määräämien aikojen ja aikakausien suhteen tämän suunnitelman -eri piirteitten kehityksessä, ja niiden lopullisessa täyttymisessä. On -toivottavaa, ettei kukaan ryhdy tämän tutkimiseen ennenkuin on -kauttaaltaan ymmärtänyt edellisen niteen opetuksen. Muutoin ei siitä -tule hänelle ruokaa aikanaan. Totuus on ainoastaan silloin ruokaa -aikanaan, kun me olemme valmistuneet ottamaan vastaan sitä. Lapsi ei -voi ennen ryhtyä ratkaisemaan matemaattisia tehtäviä ennen kuin hän -ensin on oppinut käyttämään kuvioita ja kieltä. Niin on myös -jumalallisen totuuden laita: se on rakennettu askel askeleelta, ja -voidaksemme ymmärtää sitä, täytyy meidän seurata Jumalan määräämää -järjestystä -- huolellisesti, koetellen jokaista uutta ottamaamme -askelta Raamatun avulla, kuitenkaan pelkäämättä ottaa sitä, kun olemme -saaneet sille varman pohjan. Ainoastaan niitä, joilla on luja luottamus -Jumalaan, ja jotka kaikista epäilyksistä ja vastaan sanomisista tekevät -lopun sanoilla: "Niin sanoo Herra", voi Jumalan henki johtaa eteenpäin -kulkevaan totuuteen, kun aika sitä varten on tullut -- johtaen heitä -uusissa ja suojellen heitä niissä vanhoissa asioissa, joita sama -totuuden ojennusnuora voi hyväksyä ja lujittaa. - -Ainoastaan sellaisia on Jumalalla aikomus johtaa. Aikakauden lopussa, -joka on elonkorjuun aika, on paljon totuutta kypsynyt ilmitulemista -varten, jota Jumala entisinä aikoina ei ole tehnyt tunnetuksi edes -uskollisimmille ja uhrautuvaisimmille lapsilleen. Profeetta Habakkuk -selittää (2: 3) ettei ennustus, joka koskee Jumalan suunnitelman ihanaa -täyttymystä, tule _lopun ajalla_ pettämään, ja muutamille Jumalan -lapsille tulee se puhumaan niin selvää kieltä, että he tulevat -kykeneviksi, kuten on määrätty, piirtämään sen tauluille, niin että -toiset tämän avun kautta voivat sen lukea selvästi. Daniel selittää -myös (12: 4, 9, 10), että tieto on kasvava, sekä että viisaat (uskon -kautta) voivat ymmärtää ennustuksen. - -Meidän tarkotuksenamme tässä ei ole ennustaa, käyttäen inhimillistä -mielikuvitusta alkulähteenä, eikä missään suhteessa mennä yli sen, mitä -on kirjotettu pyhässä Raamatussa. Sentähden, syrjäyttäen kaikki -inhimilliset viisastelut, me koetamme ammentaa yksinomaan jumalallisen -totuuden lähteestä, pyrkien selittämään ennustuksia tulevien ja toteen -käyneitten ennustusten valossa. Me tahdomme tämän selvästi piirtää -tauluille, jonka Jumala tosin käski sulkea sinetillä, ja jota sentähden -ei ole voitu ymmärtää ennen tätä lopun aikaa, mutta johon hän antoi -vakuutuksen, että se _silloin_ tultaisiin ymmärtämään. - -Tässä niteessä me esitämme ketjun todistuksia Jumalan määräämistä -ajoista ja aikakausista, tutkien tarkkaan Raamatun perustuksella -jokaisen kohdan, koska ne, kokonaisuudessaan suhtautuen toisiinsa kuten -renkaat ketjussa, kertovat niin laajakantoisesta ja syvälle ulottuvasta -suunnitelmasta sekä sellaisesta sopusoinnun täydellisyydestä, että -uutteran ja vilpittömän tutkijan täytyy selvästi huomata, miten paljon -ne ovat yläpuolella ihmisen ajatuksen leveyttä ja syvyyttä, eivätkä -sentähden voi olla inhimillistä alkuperää. - -Me huomaamme, että evankeliumiaikakauden loppua samoin kuin juutalaisen -aikakauden loppua kutsutaan elonkorjuuksi (Matt. 9: 37; 13: 24, 30, -39.) Nämä molemmat kestävät neljäkymmentä vuotta. Me näemme myös, että -profeetallisten todistusten säteet huomattavalla tavalla kohdistuvat -erittäinkin tämän aikakauden elonkorjuuseen, johon myöskin koko -juutalaisen aikakauden valo -- koska sillä oli esikuvauksellinen luonne --- yhdistyy kirkkaaksi polttopisteeksi. Tässä valossa me voimme nyt -selvästi nähdä Jumalan majesteetilliset askeleet, ei ainoastaan -menneiden aikakausien kuluessa, vaan myös hänen suunnitelmansa -nykyisessä toimeenpanemisessa. Ei kuitenkaan siinä kyllin. Vaan kuten -hän lupasi osottaa meille tulevia asioita (Joh. 16: 13), niin me näemme -nyt ihmeellisellä tarkkuudella hänen viisaan huolenpitonsa kaikkien -ihmisten siunaamiseksi koittavan tuhatvuotiskauden kuluessa -- vieläpä -sen ihanaan täyttymiseen asti "kaiken ennalleenasettamisessa". Me -näemme monen suuren ja ihmeellisen tapahtuman kohdistuvan tähän -elonkorjuuseen. Silloin tulee tuo suuri hädän aika, Jehovan päivä, -Antikristuksen lopullinen ja täydellinen kukistuminen ja suuren -Babylonin lankeaminen, alku juutalaisten suosion palaamiseen, meidän -Herramme toinen adventti ja hänen valtakuntansa pystyttäminen sekä -pyhien ylösnouseminen ja palkitseminen. - -Me huomaamme ennustuksista, että tämän elonkorjuuajan alku ja loppu -ovat selvästi osotetut, samoinkuin ne tapaukset, joiden aika on tällöin -täyttyvä. Tämän niteen tarkotuksena on kiinnittää huomio profeetallisen -ajan eri piirteisiin ja seurata ajan tapahtumia niiden huippukohtaan -asti. Voidakseen ottaa vastaan sen todistuksen, täytyy lukijalla olla -korvat kuulla (Ilm. 2: 7; Matt. 11: 15), ja täytyy hänen päättää -nöyrästi syrjäyttää monia omistamiaan mielipiteitä huomatessaan, -etteivät ne ole sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa. Me olemme -vakuutetut, että ne, joilla on tällainen mieli, ja jotka -kärsivällisesti, huolellisesti ja järjestyksessä lukevat tämän kirjan -läpi, tulevat epäilemättä saamaan siitä suurta siunausta. Jos hyvä ja -vilpitön sydän ottaa nämä opetukset vastaan, niin me vakuutamme, että -niistä on tuleva voima erottamaan sellaisia maailmasta ja kypsyttämään -heidät nisun tavoin aittaa varten. Meidän käsityksemme mukaan on Herra -määrännyt näiden ennustusten ilmitulemisen nyt juuri virkistämään ja -kypsyttämään ja erottamaan pyhiä, kuten nisua rikkaruohoista, tänä -elonkorjuun aikana. - -Se, jonka on sallittu katsoa Jumalan suuremmoiseen aikakausien -suunnitelmaan, joka niin selvästi esittää tarkkaan järjestetyn -jumalallisen suunnitelman syvän tarkotuksen ja ihmeellisen kantavuuden -kuten se edellisessä niteessä on esitetty, saa varmaankin armon kokea, -mitä Jumala suunnitelmansa aikojen ja aikakausien suhteen on suvainnut -ilmottaa. Sen huomio näihin asioihin on tuleva monin verroin -suuremmaksi kuin ainoankaan toisen edellisinä aikakausina, jolloin ei -ole nähty niitä suuria siunauksia, jotka ovat olleet varattuna -kaikille. Uskolliset Jumalan lapset ikävöivät tietää, milloin kunnian -Kuningas tulee, ja pimeyden ruhtinas sidotaan; milloin valon lapset -loistavat kuten aurinko ja pimeys tulee hälvenemään; milloin pyhät -saavuttavat täydellisyyden Jumalan lapsina, ja huokaava luomakunta -vapautetaan katoavaisuuden siteistä; milloin taivaallisen Isän ihana -luonne on hämmästyvälle maailmalle täydelleen ilmenevä, taivuttaen -kaikkien vanhurskautta rakastavien sydämet ylistykseen, rakkauteen ja -kuuliaisuuteen. - -Siltä jolla ei ole tällaista toivomusta, puuttuu harrastusta ja -ymmärrystä Jumalan suunnitelmaan. Apostoleilla, profeetoilla ja -enkeleillä on ollut tämä halu ja ovat he innokkaasti tutkineet _aikaa_, -jonka Jumalan henki on määrännyt profeettain kautta. Ja Jumalalle on -mieleen tällainen harrastus hänen lapsiensa puolelta; ja joskaan tätä -toivomusta ei kenenkään suhteen tähän asti ole voitu tyydyttää, koska -ei ole ollut sovelias aika, niin ei Jumala kuitenkaan ole tällaista -harrastusta vastustanut. Päin vastoin kutsuu hän tiedustelevaa Danielia -suuresti rakastetuksi, ja vastaa hänen kysymykseensä niin pitkälle kuin -oli mahdollista hänen suunnitelmansa mukaan. - -Tällaista tiedustelemista ei sentähden pidä pitää sopimattomana -tunkeutumisena Jumalan salaisuuksiin. Jumala tahtoo, että meillä olisi -tällainen harrastus hänen suunnitelmiinsa, ja kehottaa meitä "tutkimaan -Raamatuita", ja "ottamaan vaarin profeetallisesta sanasta", jotta me -olisimme oikeassa suhteessa totuuteen ja voisimme sen nopeasti omistaa, -kun sen _aika on tullut_. Salaiset asiat kuuluvat Jumalalle, mutta -ilmotetut meille ja meidän lapsillemme ijankaikkisesti. (5 Moos. 29: -29). Jos me sentähden tarkkaan pysymme kiinni Jumalan sanassa välttäen -joutavia arveluja, niin on meillä luja pohja jalkaimme alla. Jos -Jumalan suunnitelma ja ajat ja aikakaudet eivät ole ilmotetut -Raamatussa, niin ei kukaan voi niitä löytää; eikä Jumala ole -profeettainsa ja apostoliensa kautta ilmottanut mitään, jonka hän olisi -aikonut ijankaikkisesti kätkeä. Aikanaan ja jumalallisen suunnitelman -piirteitten, sen aikojen ja aikakausien mukaisesti ilmotetaan nämä -asiat valvoville. Kuitenkaan ei suunnitelmaa kokonaisuudessaan eikä -siihen kuuluvia aikoja voitu ymmärtää, ennenkuin oli tullut tätä varten -määrätty aikakausi, "lopun aika". (Dan. 12: 9, 10). Ja muistakaamme, -että ennenkuin on tullut Jumalan aika ilmottaa hänen salaisuuksiaan, ei -tieto eikä hurskaus voi niitä keksiä. Joskin ennustukset vuosisatoja -ovat olleet kaikkien silmien edessä, _ei_ niitä _ole voitu_ avata, eikä -lukea niiden salaisuuksia ennenkuin oikea aika on tullut. - -Kun muutamat hänen oppilaistaan tulivat meidän Herramme luokse -tiedustellakseen Jumalan valtakunnan pystyttämisen aikaa, ennenkuin -aika oli tullut sen paljastamista varten, vastasi hän: "Ei teidän tule -tietää aikoja tai hetkiä, jotka Isä on valtansa nojalla määrännyt." -(Ap. t. 1: 7). Toisen kerran sanoi hän saman aineen suhteen: "Siitä -päivästä tai hetkestä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa, eikä -myöskään Poika, vaan ainoastaan Isä. Olkaa varuillanne, valvokaa ja -rukoilkaa, sillä ette tiedä milloin se aika tulee... Mutta minkä teille -sanon, sen sanon kaikille: _valvokaa_." -- Mark. 13: 32, 33, 37. - -Näitä Herramme sanoja ei voi niin ymmärtää, ettei Isää lukuunottamatta -kukaan _koskaan_ saisi tietää näistä ajoista ja aikakausista. Yhtä -vähän todistavat ne sitä, ettemme _nyt_ voisi tietää näitä aikoja ja -aikakausia, kuin ettei meidän Herramme nyt voisi niitä tietää. Ja se -tosiasia, että Isämme suunnitelman pääpiirteet, samoin kuin hänen -aikansa ja aikakautensa, nyt selvästi erotetaan, todistavat -eittämättömästi, että me elämme pahan hallituksen lopun aikoja, ja -tuhatvuotiskauden aamusarastuksessa, jolloin tieto oli kasvava ja -ymmärtäväiset tulisivat sen ymmärtämään. (Dan. 12: 4, 10.) Ellei -ennustuksia koskaan voitaisi ymmärtää, niin ei olisi ollut mitään -järjellistä syytä niiden antamiseen. - -Nämä Mestarimme lausunnot osottavat, että Jumala ei ole jättänyt -suunnitelmiensa eri osia oman onnensa tai sattuman varaan, vaan on -hänellä tarkoin _määrätyt_ ajat ja aikakaudet jokaista suuren työnsä -piirrettä varten. Ja hänen ääretön voimansa ja viisautensa takaa sen, -ettei tule tapahtumaan mitään erehdystä tai viivytystä. - -Nämä sanat terottavat siis sen ajatuksen, että tähän aikaan asti ei Isä -ollut ilmaissut suunnitelmansa yhteydessä olevia aikoja ja aikakausia -kellekään, ei edes meidän Herrallemme Jeesukselle. Kaukana siitä -yleisestä mielipiteestä, että meidän Herramme olisi soimannut näiden -aikojen ja aikakausien etsimistä ja harrastamista, _kieltäen_ -mainituilla sanoilla sellaisen tutkimisen, on totuus ennemmin päin -vastainen. Hänen sanansa osottavat selvästi, että joskaan heidän _ei -nyt_ annettu tietää aikoja ja aikakausia, tulisi aika, jolloin ne -olisivat tärkeästä merkityksestä, ja jolloin ne ilmotettaisiin niille, -jotka silloin valvoisivat. Tietäen sen tosiasian, että nämä jonakin -aikana paljastettaisiin, ja että niillä _silloin_ tulisi olemaan suuri -merkitys, hän kehottaa heitä "_olemaan varuillaan_":, eikä jättäytymään -välinpitämättömyyteen niiden suhteen, vaan "_valvomaan_", lakkaamatta, -jotta he voisivat tietää milloin oikea aika oli tullut. - -Ne, jotka aikakauden kuluessa ovat _valvoneet_, joskaan eivät ole -saaneet nähdä kaikkea sitä, mitä ovat odottaneet, ovat yhtä kaikki sen -kautta tulleet suuresti siunatuiksi ja maailmasta erotetuiksi. Se, joka -elää tätä varten _määrättynä aikana_, ja joka on tottelevaisesti -"_valvonut_", on tunteva, näkevä, "ymmärtävä", eikä jää tiedottomaksi -tämän "elonkorjuu"-aikakauden ihmeellisistä tapauksista. Se, joka -jonakin aikana laiminlöisi valvomisen, menettäisi niitä siunauksia, -joille Mestari pani niin suurta arvoa, ja osottaisi se, että tämän -maailman hyvyys ja tämän elämän aineelliset huolet ja nykyiset -harrastukset ovat sellaisen niin soaisseet, että hän laiminlyö -lupauksensa täysin vihkiytyä Herralle ja etsiä ensin Jumalan -valtakuntaa ja tulevaa elämää. - -Apostolit Pietari ja Paavali kiinnittävät huomiota näihin asioihin -- -aikoihin ja aikakausiin. Pietari selittää (2 Piet. 1: 16), ettemme me -ole seuranneet tekaistuja taruja; että hän näki kirkastusvuorella kuvan -Kristuksen tulevan valtakunnan kirkkaudesta siinä ihanassa "_näyssä_", -jossa Mooses, Elijas ja Jeesus esiintyivät säteilevissä puvuissa. -Mooses esitti vanhan ajan arvokkaita (Hebr. 11: 38--40), joista tulee -taivaan valtakunnan maalliset edustajat, ja Eli ja esitti tämän -evankeliumin aikakauden "voittajia". Kokonaisuudessaan esitti näky -tulevaa kirkkautta, kun vanhurskaitten kärsiminen on loppunut ja armon -mukainen valinta päättynyt. Vaikkakin Pietari kertoo tämän näyn, -terottaa hän kuitenkin profeettain todistuksen tärkeyttä, sanoen: "Sitä -_lujempi_ on meillä nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin kun -otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta -kynttilästä, kunnes päivä valkenee." (2 Piet. 1: 19.) Hän tiesi -hyvin, ettei _silloin_ kukaan vielä voisi ymmärtää ennustuksia -kokonaisuudessaan ja sentähden täytyi pyhien olla valvovassa asemassa --- ei tähystellen pilviä, vaan kaikkien niitten asioitten toteutumista, -joista Jumala oli puhunut kaikkien pyhäin profeettainsa kautta -ennalleenasettamisen suhteen, ja "ennalleen asettamisen _ajoista_", -jotka muodostavat niin laajan ja huomattavan osan heidän -todistuksissaan. Hän vakuuttaa meille, että ennustukset ajan vieriessä -tuovat meille yhä uusia totuuksia, _kunnes_ päivä valkenee. - -Apostoli Paavali selittää: "Aikakausista ja määräajoista ei teille, -veljet, ole tarvis kirjottaa; itsehän varsin hyvin tiedätte, että -Herran päivä tulee kuin varas yöllä. [Hiljaa, huomaamatta on se tuleva, -eivätkä monetkaan sinä aikana tiedä, että he elävät siinä.] Kun -sanovat: 'Nyt on rauha, ei hätää mitään', silloin yllättää heidät -yhtäkkiä perikato, [äkisti tai nopeaan verrattuna menneen -kuudentuhannen vuoden hitaaseen kulkuun, kuten meidän päiväämme -kutsutaan höyryn ja sähkön nopeaksi päiväksi -- ei äkkiä kuten salama, -vaan äkkiä], _niinkuin synnytyskipu_ raskaan vaimon. -- -- -- Mutta te, -veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät -niinkuin varas". 1 Tess. 5: 1--4. - -Kaikilla "veljillä" on kynttilä, ennustuksen varma sana, josta Pietari -puhuu. Tämä kynttilä on kuten valo pimeässä paikassa; ja niin kauvan -kuin he pysyvät oikeina veljinä, ollen uskovia, alistuvia ja nöyriä -sanan tutkijoita, eivät he koskaan tule olemaan pimeydessä. _He_ saavat -koko ajan tarvittavan määrän totuutta ravinnokseen kuten ruokaa -_aikanaan_. Ei koskaan ole sellaisten, jotka ovat eläneet sopusoinnussa -Jumalan kanssa, tarvinnut elää tietämättöminä välttämättömistä -totuuksista ja vaeltaa pimeydessä maailman kanssa. Aabraham ja Lot -tiesivät _ennakolta_ Sodoman hävityksestä. Jumala sanoi: "Kuinka minä -salaisin Aabrahamilta sitä, mitä minä teen?" (1 Moos. 18: 17.) Noa -tiesi kyllin ajoissa vedenpaisumuksesta voidakseen rakentaa arkin, Ja -_vieläpä päivä_, jona hänen piti mennä arkkiin, oli hänelle ilmotettu. -Ensimäisenä adventtina tiesivät Simeon ja Anna ja idän viisaat odottaa -Messiasta. Itse asiassa oli odotus silloin yleinen. (Luukk. 2: 25--38; -Matt. 2: 2; Luukk. 3: 15.) Ja jos Jumala siten toimi palvelijain -huonekunnan kanssa, jättäisikö hän lasten huonekunnan vähemmälle? -Meidän Herramme ja Päämme on sanonut: "En enää sano teitä -palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä mitä hänen herransa tekee; vaan -sanon teidät ystäviksi, sillä _minä olen ilmottanut teille kaikki, mitä -olen kuullut Isältäni_." (Joh. 15: 15.) Varmaankin on meidän Herramme -_aikanaan_ tietävä ajat ja aikakaudet, koska juuri hänen tulee -toimeenpanna suunnitelman suoritus, ja varmaankin on hän, _ellei hän -ole muuttunut, ystävilleen, pyhilleen_, niille, jotka seisovat häntä -lähellä ja ottavat osaa hänen työhönsä, tekevä suunnitelman tunnetuksi. - -Yhtä varmasti kuin on kirjotettu: "Ei Herra Jehova tee mitään, ellei -hän sitä ilmota palvelijoilleen profeetoille" (Am. 3: 7), ja yhtä -varmasti kuin suurin osa hänen ilmotuksistaan heille ei ollut heitä -varten, vaan meitä, evankeliumin aikakauden Seurakuntaa varten (1 Piet. -1: 12), yhtä varmasti eivät hänen uskollisensa tule olemaan pimeydessä, -vaan tietävät, milloin Herran päivä on tullut. Se ei yllätä heitä kuten -varas tai paula -- huomaamatta; siliä he valvovat, ja heillä tulee -olemaan luvattu valo näistä asioista aikanaan. - -Apostoli selittää myöskin minkä tähden "veljet" tulevat tietämään ajat -ja aikakaudet, eivätkä tule olemaan pimeydessä. Hän sanoo: "Sillä -kaikki te olette valon lapsia ja päivän lapsia." (1 Tess. 5: 5.) -Sellaiset ovat siinneet totuudesta, ja kehittyvät totuudessa yhä -enemmän ja enemmän aina täyteen päivään asti, joka kuuluu heille. --- Jaak. 1: 18; Joh. 17: 17, 19. - -Huomaa, miten tarkoin sanat _he_ tai _ne_ ja _te_, näissä samoin kuin -toisissa Raamatun kohdissa, erottavat mainitut kaksi luokkaa toisistaan --- pyhät maailmasta. Se tieto, joka pyhillä tulee olemaan Herran -päivänä, asetetaan sen tietämättömyyden vastakohdaksi, jossa maailma -tulee olemaan tulevien tapausten merkityksen ja tarkotuksen suhteen. -"Ei _teille_, veljet, tarvitse kirjoittaa." "Kun _he_ sanovat: 'Nyt on -rauha, eikä hätää mitään', silloin yllättää _heidät_ yhtäkkiä -perikato... eivätkä he pääse pakoon. Mutta _te_, veljet, ette ole -pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää _teidät_ niinkuin varas; -sillä _te_ olette valon lapsia." "Mutta", sanoo Herra, "pitäkää vaari -itsestänne, ettei sydämenne raskaudu päihtymyksestä ja juoppoudesta ja -tämän elämän huolista, niin että se päivä äkkiarvaamatta yllättää -_teidät_ niinkuin paula; sillä se kohtaa kaikkia _niitä_, jotka asuvat -koko maan pinnalla. Valvokaa siis [itseänne ja myös profeetallista -sanaa] joka aika ja rukoilkaa, että _teidät_ katsottaisiin arvollisiksi -pelastumaan tästä kaikesta, joka on tuleva, ja voisitte seisoa Ihmisen -Pojan edessä." -- Luukk. 21: 34--36. - -Tästä seuraa siis, että jos Jumalan lapsi, joka elää Herran päivänä, on -pimeydessä ja tietämättömyydessä näiden asioitten suhteen, niin täytyy -hänen joko elää maallisen elämän yltäkylläisyydessä ja maailman hengen -hurmaamana tai raskauttavat häntä tämän elämän huolet. Kummassakin -tapauksessa laiminlyö hän valvomisen ja lampun pitämisen puhtaana ja -palavana ja öljyn astiassaan -- s.o. Jumalan sanan sydämessään ja -mielessään ja totuuden hengen itsessään. - -Joskin paljon siitä, mitä profeetat olivat ennustaneet, oli yhteydessä -aikojen ja aikakausien kanssa samoin kuin suunnitelman yksityisosien -kanssa, niin tunnustivat he kuitenkin tietämättömyytensä niihin -ennustuksiin nähden, joita he julistivat. (Katso Dan. 12: 8; Hes. 20: -49; Matt. 13: 17; 1 Piet. 1: 10--12.) Esitettyinä hämärin lausein ja -kuvannollisella kielellä, sekä liitettyinä tulevaisuuden tapauksiin, -oli heidän silloin mahdoton niitä ymmärtää. Siten, ennakolta -kirjotettuina, todistivat ne jumalallisesta ennakolta tietämisestä ja -järjestämisestä, ollen niille opiksi, jotka elivät niiden täyttymisen -aikana, joskaan ne eivät olleet niiden julistajia varten. (Room. 15: -4.) Ne odottivat jumalalliseen suunnitelmaan ja inhimilliseen -historiaan liittyneitten eri piirteitten kehittymistä, jotka Jumalan -toimenpiteitten mukaisesti tulisivat avaamaan ne, ja rikastuttamaan -kärsivällisiä, etsiviä Jumalan lapsia "ruualla aikanaan" koettelemusten -ja vaikeusten hetkinä "pahana päivänä" -- hädän päivänä, jolla tämä -aikakausi tulee päättymään, ja jolloin uusi aika tai hallitus sarastaa. - -Ihmeellinen nykyajan keksintö, joka hyvin sopii kuvaamaan jumalallista -järjestelmää profeetallisiin aikoihin nähden, on n.k. yhdistetty -aikalukko, jota muutamat suurimmat pankit käyttävät. Toisten -yhdistettyjen lukkojen tavoin on avain tai kädensija aina lukossa -kiinni. Tarvitaan määrätyt erityiset liikkeet, jotka ainoastaan lukon -käyttäjä tuntee, jotta lukko avautuisi, jolloin pieninkin poikkeus -oikeasta menettelytavasta, tekee avaamisen monimutkaisemmaksi ja -vaikeammaksi. Yhdistetty aikalukko sisältää lisäksi sen omituisuuden, -että pankkiholvin oveen liitetyn kellolaitoksen avulla voidaan ovet -illalla niin sulkea, ettei kukaan voi niitä avata ennen kuin määrättynä -tuntina seuraavana aamuna; ja silloinkin ainoastaan käyttämällä sitä -ainoaa oikeaa lukolle määrättyä yhdistystä, joka suljettaessa on -edeltäpäin määrätty. - -Samalla tavalla on taivaallinen Isämme sinetillä sulkenut monta -suunnitelmansa piirrettä yön kuluessa hänen suurella aikalukollaan, -joka oli niin asetettu, ettei sitä voitu avata ennenkuin "ajan -täyttyessä" -- suuren ennalleenasettamispäivän aamuna. Ja silloin -Jehovan Voideltu, jolla on "avain", ja joka ymmärtää lukkoon kätketyn -yhdistyksen, "avaa, eikä kukaan ole sulkeva." (Ilm. 3: 7.) Hän avaa -meille antamalla meille tiedon profeetallisen avaimen käyttämisestä, -jotta ne, jotka etsivät ijäisen viisauden aarteita, voisivat ne löytää. -Ja me voimme avata jumalallisen viisauden aarteita nyt, koska aamun -hetki on tullut -- joskin on aikaista eikä maailma näe vielä valoa. -Mutta ainoastaan ottamalla huolellisesti vaarin määräyksistä, ja -sovittamalla avaimen suuren Rakentajan viittausten mukaisesti, aarteet -avautuvat meille. - -Tämä kuvaus soveltuu todellakin koko Jumalan suunnitelmaan sen kaikissa -osissa, sillä jokainen totuuden piirre ja jokainen ennustus ovat -ainoastaan osia suuresta yhteydestä, joka nyt on avattu, koska on aamu --- koska suuren aikalukon salvat ovat otetut pois. Ja tämä suuri -yhtymä, kun se kerran on avattu, paljastaa täydelleen ja suuremmoisesti -jumalallisen viisauden, vanhurskauden, rakkauden ja voiman kätketyt -aarteet. Se, joka avaa, tulee totisesti tuntemaan Jumalan paremmin kuin -koskaan ennen. - -Tutkikaamme sentähden Raamattua kunnioittavalla mielellä, jotta me -oppisimme, mitä Jumala näkee hyväksi opettaa meille aikojen ja -aikakausien suhteen. Koska hän äskettäin on tehnyt meille selväksi -suunnitelmansa suuret ulkonaiset piirteet, niin voimme syyllä odottaa, -että hänen aikansa on tullut johtaa meitä hänen aikojensa tuntemiseen. -Kuluneina aikoina olivat ajat ja aikakaudet viisaasti kätketyt, ja -pyhät säilyttivät siten rohkeutensa, koska aika oli pitkä; mutta kun -suunnitelma alkaa lähetä ihanaa täytäntöään, on pyhien etuoikeus saada -tietää siitä, jotta he voisivat nostaa päänsä ja iloita, tietäessänsä, -että heidän vapautuksensa lähestyy. (Luuk. 21: 28.) Aikojen -paljastuminen lopun ajalla on oleva pyhille hyödyksi ja virkistykseksi, -kun sitä vastoin niiden aikaisempi paljastuminen olisi vahingoittanut -ja masentanut. - -Meidän Jumalamme on selvästi järjestyksen Jumala. Jokainen työ, jonka -hän tekee, on sopusoinnussa tarkkaan ennakolta tehdyn suunnitelman -kanssa; ja hänen määrätyillä ajoillaan ja aikakausillaan on tärkeä -merkitys ja huomattava osa tässä suunnitelmassa. Huomaa, että Jeesus -syntyi määrättynä aikana. "Kun _aika oli täytetty_, lähetti Jumala -Poikansa." (Gal. 4: 4.) Ei ennemmin, eikä myöhemmin, vaan juuri ajan -täytyttyä. Meidän Herramme ensimäinen saarna koski aikaa. Hän tuli "ja -saarnasi Jumalan valtakunnan evankeliumia ja sanoi: '_Aika on -täyttynyt_, -- -- --; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi'." (Mark. -1: 15.) "Kristus kuoli kun aika oli tullut." (Room. 5: 6.) "Hän -herätettiin kuolleista kolmantena päivänä (ennakolta määrättynä aikana) -_kirjotusten mukaan_." (1 Kor. 15: 4.) Hänen palveluksensa aikana hänen -vihollisensa koettivat lakkaamatta ottaa hänet kiinni, mutta he eivät -voineet tehdä sitä, "_sillä hänen hetkensä ei ollut vielä tullut_." --- Joh. 7: 30. - -Profeetallisia aikoja ei annettu uteliaisuuden tyydyttämistä varten, -vaan sanan tutkijoille, jotta heille olisi mahdollista tuntea -ennustetut tapaukset, _kun niiden aika oli tullut_. Siten esimerkiksi -ennustukset ilmasivat ensimäisen adventin tai tulemisen ajan ja tavan, -mutta sitä ei voitu ymmärtää ennen kuin Kristus oli tullut. Silloin se -oli avuksi niille, jotka huolellisesti tutkivat Kirjotuksia, -tunteakseen ihmisessä Jeesuksessa Kristuksen, jonka Jumala oli -lähettänyt suunnitelmansa ja ennustusten mukaan. Aivan samalla tavalla -määräävät ennustukset toisen tulemisen ajan ja tavan, kun on tullut -aika ymmärtää niitä tapauksia, jotta ne auttaisivat meitä tuntemaan -hänen päivänsä, kun se on tullut -- sen tapausten järjestyksen ja ajan -vaatimukset. Jos huolellisesti lukee Vanhan Testamentin kirjotuksia, -niin ei voi olla näkemättä sitä huomattua asemaa, joka niissä -omistetaan aikamääräyksille, ja päivälleen asti kohdistuvaa tarkkuutta, -joskin ne usein näyttävät kuuluvan hyvin vähäpätösiin tapauksiin. Mutta -perusteellinen tutkija on huomaava, että nämä eri päivä- ja -aikamääräykset ovat renkaita ihmeellisessä todistusketjussa, jotka -suurella tarkkuudella viittaavat kahteen maailman historian -ihmeellisimpään ja tärkeimpään tapaukseen: maailman Lunastajan ja -Herran ensimäiseen ja toiseen tulemiseen ja kaikkiin niiden kanssa -yhteydessä oleviin tapauksiin. - -Se seikka, että enemmistö kristityistä on välinpitämätön näiden -asioiden suhteen, ei ole mikään hyväksyttävä perustus niille, jotka -rakastavat hänen ilmestymistään, [tulemistaan], ja toivovat hänen -hyväksymistään, jotta he myöskin vajoaisivat samankaltaiseen laimeuden -tilaan. - -Tulee muistaa, että lihallinen Israel, Jumalan, "ystäviä" -lukuunottamatta, loukkautui _eikä tuntenut etsikkoaikaansa_ (Luukk. 19: -44), sekä että profeetat ovat ennustaneet kuinka _molemmat_ Israelin -huoneet loukkaantuvat -- sekä nimellinen juutalaisten huonekunta että -nimellinen kristittyjen huonekunta. (Jes. 8: 14.) Ainoastaan "jäännös" -kummankin armohallituksen elonkorjuun lopussa on valmis ottamaan -vastaan ja ymmärtämään niitä totuuksia, joiden aika on tullut, ja voi -sen kautta päästä nauttimaan niitä erityisiä etuja ja oikeuksia, jotka -sarastava uusi armohallitus tuo mukanaan. Tämän aikakauden lopussa -tulee sentähden jokaisen yksityisen kristityn pitää huolta siitä, että -hän kuuluu tuohon "jäännökseen" eikä tuohon laimeaan, huolettomaan ja -välinpitämättömään nimikristilliseen seurakuntaan, joka varmasti tulee -loukkaantumaan, kuten profeetat, Herra ja apostolit ovat ennustaneet, -jota lihallinen Israeli esikuvasi, ja jonka Raamattu selittää olevan -henkisen Israelin varjon tai esikuvan. - -Mutta kuten aika-ennustukset aikanaan tulevat olemaan suuresta -merkityksestä, osottaessaan niitä Jumalan suunnitelman eri piirteitä, -jotka kuuluvat elonkorjuuseen, j.n.e., niin on myöskin totta, että -tieto meidän Herramme tulemisen ja ilmestymisen tavasta, on erittäin -välttämätön. Me pyydämme, että lukija tullessaan tähän kohtaan ainetta, -kiinnittää siihen erityistä huomiota. Ja kaiken tämän tiedon pohjana -täytyy olla pyhyyttä ja nöyryyttä, jonka täytyy raivata tietä sen -vastaanottamiselle, tekemällä Jumalan lapsen kykeneväksi raivaamaan -sydämestään ennakkoluulot ja ahkerasti tarkastamaan ja tutkimaan sitä, -mitä on ilmotettu. Näin tapahtui Jeesuksen ensimäisessä tulemisessa. -Ainoastaan vakavat, vihkiytyneet ja hiljaiset voivat erottaa ajan ja -tavan. Maailmanmieliset ja raskautetut, nuo yltäkylläiset, eivät voi -huomata ennustuksia eikä niitä aikain merkkejä, jotka osottavat niiden -täyttymistä, ennenkuin elonkorjuu on ohi ja erityisen suosion kesä -päättynyt. - -Juutalaisen aikakauden lopussa tai "elonkorjuussa" olivat todella -nöyrät ja vilpittömät "oikeat israelilaiset" odotuksessa, joka -huomattavalla tavalla erotti heidät ylpeistä, maailman mielisistä ja -itsevanhurskaista heidän ympäristöstään, niin etteivät he ainoastaan -olleet paremmin valmistuneet ottamaan vastaan Jumalan suunnitelmaa -sellaisena kuin hän oli sen järjestänyt, mutta myös herkemmät kuulemaan -ja tutkimaan totuutta, kun he tulivat kosketukseen sen kanssa. Ja -samalla kun meidän Herramme torjui luotaan itseensä tyytyväiset, -soimaamishaluiset, virheitä etsivät ja viisastelevat fariseukset -hämärillä tai väistelevillä vastauksilla, oli hänellä aikaa ja -harrastusta tehdä totuuden selväksi sen nöyrille ja totisille -etsijöille. (Matt. 13: 10--17; 16: 1--4; Mark. 7: 1--23; Luuk. 18: -18--30; Joh. 1: 45--51; Luukk. 24: 13--32 ja 33--49; Joh. 20: 24--28; -21: 1--12.) Ylpeät ja itsekylläiset ja kaikki, jotka seurasivat heitä, -kompastuivat (Matt. 15: 14), kun sitä vastoin nöyrät ja totuutta -janoavat vakavasti etsivät totuutta. (Matt. 13: 36; Mark. 4: 10.) -Näille Herra selitti hämärät lausuntonsa sanoen: "_Teille_ Jumalan -valtakunnan salaisuus on annettu, mutta noille ulkopuolella oleville, -[ei _todellisille israelilaisille_], kaikki tulee vertauksissa, jotta -he näkevin silmin näkisivät, eivätkä huomaisi, ja kuulevin korvin -kuulisivat, eivätkä ymmärtäisi." - -Siten on myös tämän aikakauden lopussa. Totuus erottaa nyt samoin kuin -silloinkin vilpittömät ja nöyrät ja johtaa heitä eteenpäin siihen -tietoon, jonka aika nyt on tullut, ja vahvistaa ja valaisee heitä, -jotteivät he nimikristillisyyden suuren enemmistön kanssa kompastuisi, -kun sitä vastoin haaleat ja itseensä tyytyväiset hylkäävät ne totuudet, -joiden aika on nyt tullut, koska heitä sokaisee heidän sydämensä nurja -tila. Siksipä heidät hyljätään kelpaamattomina tulemaan Herran -morsiameksi. -- Ef. 4: 1; I Kor. 9: 27. - -Monet ovat joutuneet suureen eksytykseen luullessaan, etteivät Jumalan -työt ja hänen suunnitelmansa ole sanottavammasta merkityksestä, sekä -ettei Jumala vaadi mitään muuta kuin kristillisen luonteen hyveitä, -joka paraiten säilytetään pysymällä tietämättömyydessä. Miten eri -tavalla esittääkään Raamattu tämän seikan! Se neuvoo meitä ei -ainoastaan viljelemään kristillisen luonteen hyveitä, vaan lakkaamatta -säilyttämään sellainen sydämen tila, joka tekee meidät kykeneviksi -erottamaan totuuden -- ja erittäinkin tuon suuren totuuden meidän -Herramme läsnäolosta, kun sen aika oli tullut -- ja kun -armohallituksessa tulisi muutos tapahtumaan. Armohallitukseen kuuluvat -totuudet ovat yhtä tärkeät tämän aikakauden lopussa kuin ne olivat -juutalaisen aikakauden lopussa. Ne, jotka silloin eivät voineet erottaa -totuutta, jonka aika oli tullut, eivät myöskään voineet ottaa vastaan -niitä armon-etuja, joiden aika oli tullut. Ja samalla tavalla on -tämänkin aikakauden lopussa: ne, jotka eivät huomaa niitä totuuksia, -joiden aika nyt on tullut, koska epäusko ja maailmallisuus ovat -heidät soaisseet, eivät voi tulla osallisiksi niistä erityisistä -armon-eduista, joiden aika nyt on tullut. Ne eivät ole voittajia, -eivätkä siis kelvollisia Kristuksen morsiameksi. He eivät voi -tulla osallisiksi pyhien perinnöstä Kristuksen kanssa hänen -kanssaperillisinään. Nykyisten epäsuotuisten olosuhteitten tähden -muodostaa totuus uskomme koetuskiven Jumalaa kohtaan, joka totuus -viikatteen tavoin erottaa kelvolliset kelvottomista -- nisun lusteista. - -Profeetallisten aikojen tutkiminen on joutunut huonoon huutoon niiden -väärien sovittelujen perustuksella, joita Kristuksen toisen tulemisen -"adventistit" ynnä toiset ovat tehneet, jotka eivät ole saaneet nähdä -niiden tapausten toteutuvan, joita he ovat odottaneet tapahtuvan heidän -määrääminä aikoina. Me näemme kuitenkin, että Jumalan suunnitelmaan -kuului näiden asioiden kätkeminen kaikilta muilta, paitsi määrätyltä -luokalta, antamalla häväistyksen ja pilkan joutua tämän aineen osaksi, -estäen siten tämän maailman viisaita ja ymmärtäväisiä käsittämästä -niitä. (Matt. 11: 25.) Tämä oli, sitä emme epäile, yhtä paljon -sopusoinnussa jumalallisen suunnitelman kanssa kuin Jeesuksen -lähettäminen Nasaretiin, halveksittuun paikkaan, jotta häntä -"nimitettiin nasaretilaiseksi" (Matt. 2: 23), vaikkakin hän -todellisuudessa oli syntynyt tuossa kunniakkaassa Betlehemin -kaupungissa. Kuten maailman viisaat ja ymmärtäväiset siihen aikaan -sanoivat: "Saattaako mitään hyvää tulla Nasaretista?" niin huutavat -monet näinä aikoina, kun on puhe profeetallisesta ajasta tai jostakin, -joka on jollakin tavalla tekemisissä Kristuksen toisen tulemisen -kanssa, se on "adventismia", ikäänkuin he tahtoisivat sanoa: "Voiko -adventismista tulla mitään hyvää?" -- vaikkakin he myöntävät, että -monet ennustukset, jotka sisältävät aikamääräyksiä, eivät vielä ole -täyttyneet, ja että Herran toinen tuleminen on Raamatun huomatuin aine. - -Me tunnemme suurta myötätuntoa sekä ensimäisiä adventisteja -(juutalaisia) kohtaan että toisia adventisteja kohtaan, joskin -ainoastaan muutamat niin hyvin edellisistä kuin jälkimäisistä ovat -käsittäneet ne totuudet, joita he ovat olleet niin lähellä, ja joita he -kuitenkaan eivät ole voineet käsittää, koska niin hyvin edellisiä kuin -jälkimäisiä on soaissut heidän _väärä odotuksensa_. Meidän ystävämme -adventistit eivät ole kyenneet käsittämään Herramme toisen tulemisen -tapaa eikä tarkotusta, sellaisena kuin Raamattu sen opettaa; siksipä he -eivät ole odottaneet saavansa nähdä häntä "sellaisena kuin hän on", -vaan sellaisena kuin hän _oli_. He luulevat, että hänen tulemisensa -tarkotus on sellainen, että se täyttää, pyhiä lukuunottamatta, kaikki -muut kauhulla ja pelolla; että hänen tarkotuksensa on koota valitut, -hävittää muut ihmiskunnan jäsenet ja polttaa koko maailma. Omaksuen -tällaisen käsityksen, käyttävät he profeetallisia aikoja ruoskana -kurittaakseen ja ajaakseen ihmiskuntaa Jumalan puoleen. Mutta maailma -katseli tyynesti tätä ja sanoi, että he olivat tyhmiä haaveilijoita, ja -että jos löytyy Jumala, niin on hän varmaan sekä järjellisempi että -vanhurskaampi. Maailman iva tuli yhä katkerammaksi ja katkerammaksi, -kun heidän yhä uudistuvat ennustuksensa aineen katoamisesta ja -maailmoiden häviämisestä eivät pitäneet paikkaansa. Täten me olemme -tulleet siihen tilaan, että sellaisetkin kristityt, jotka hyvin -tietävät, että ennustuksilla ja aikamääräyksillä on suhteellisesti -huomattava asema jumalallisessa ilmestyksessä; epäuskoisella hymyllä -kuuntelevat puhetta näistä aineista tai suorastaan julkisesti -ylenkatsovat niitä. Mutta autuas on se, - - "Ken tyynnä maailman pilkan kantaa vaan. - Ei vainon alle vaivu hän. - Ei saa hänt' tuska tuima turtumaan, - ei myöskään juonet Saatanan." - -Mutta Jumala ei antanut aikaennustuksia sellaista tarkotusta varten, -eikä hän tule koettamaan käännyttää maailmaa sellaisella tavalla; sillä -hän etsii sellaisia rukoilijoita, jotka häntä hengessä ja totuudessa -rukoilevat (Joh. 4: 23), eikä sellaisia, jotka häpeävät palvella häntä. -Jos hänen aikomuksensa olisi ollut pelottamalla pakottaa ihmisiä -tottelevaisuuteen, olisi hän keksinyt jonkun onnistuneemman tavan kuin -ajan julistamisen -- kuten ystävämme adventistit ovat osottaneet. -Profeetallista aikaa ei annettu tekemään maailmaa rauhattomaksi, eikä -ylipäänsä maailmalle missään suhteessa, vaan valistamaan, vahvistamaan, -lohduttamaan, kehottamaan ja johtamaan Seurakuntaa (valituita) vaikeina -aikoina maailmanajan lopulla. Sentähden on kirjotettu: "Jumalattomat -eivät näitä tottele (ymmärrä), mutta ymmärtäväiset ottavat näistä -vaarin." Näille siitä tulee "ruokaa aikanaan" joka muun ravinnon -yhteydessä vahvistaa niitä, jotka sitä käyttävät, niin että voivat -"_kestää_ pahana päivänä" -- sinä hädän päivänä, jolla tämä aikakausi -päättyy. Se auttaa heitä käsittämään ihmeellisiä tapahtumia heidän -ympärillään, etteivät menehdy pelvosta ja vavistuksesta, eivätkä tule -sekaantumaan niihin päätelmiin ja tieteisiin, joita väärin sillä -nimellä kutsutaan -- ja joista se päivä tulee olemaan tulvillaan. -Sitten voivat he myös kuluttavan tulen [hädän] alla todistaa Jumalasta -ja hänen suunnitelmastaan ja opettaa kansaa -- osottaa Jumalan -suunnitelman lopulliseen ihanaan päämäärään, kohottaen pelastuksen -lipun kansojen eteen. -- Jes. 62: 10. - -Tämä on aikaennustuksen tarkotus. Kuinka tärkeä ja välttämätön se -onkaan, jotta Jumalan ihminen olisi täydellinen, täysin varustettu -tällä ajalla. Ilman näitä profeetallisia ajantodistuksia voisi olla -mahdollista, että näkisimme tapahtumat Herran päivänä tietämättä niistä -mitään tahi tuntematta velvollisuuksiamme ja oikeuksiamme sinä aikana. -Älköön sentähden kukaan tosi-vihkiytynyt pitäkö ala-arvoisina näitä -profeetallisia ajantodistuksia. Ne ovat aijotut johtamaan sanojamme ja -tekojamme Tuhatvuotispäivän aikaisessa aamusarastuksessa, ennen -auringon nousua, maailman ja nimikirkon nukkuessa tietämättöminä ja -huolettomina niistä armotaloudenmuutoksista, joita nyt tapahtuu. Nämä -profeetalliset ajanmääräykset olivat suureksi osaksi keinoja Jumalan -kädessä vetämään kirjottajan huomion täydellisemmin ja huolellisemmin -jumalallisen suunnitelman muihin osiin. Näille ajanmääräyksille -omistettu huomio ei voi olla tuottamatta pysyväistä hyötyä tutkijalle. -Ne eivät ainoastaan ilmota hänelle "nykyistä totuutta", vaan antavat -myös voimaa ja elävää todellisuutta kaikille raamatullisille -totuuksille, todistamalla että kaikki Jumalan suunnitelmat ovat -yhteisvaikutuksessa _aikaan_ ja _tapaan_ nähden hänen ihanien -aikomuksiensa kehittämisessä. - -Niiden ennustuksien epäonnistuminen, joita adventistit, jotka ottivat -määrätäkseen ajan maailman polttamiselle y.m., y.m., tekivät, on -koskenut enemmän odotettujen tapahtumain luonnetta kuin aikaa. -Juutalaisten tavoin erehtyivät he odottaessaan _väärää asiaa oikealla -ajalla_. Tämä oli toinen syy heidän kykenemättömyyteensä selvästi -ymmärtää totuutta, mutta pääsyy tähän oli se seikka, ettei aika vielä -ollut tullut sen selvemmälle paljastamiselle. Ja kumminkin oli aika -pyhien herättämiselle tutkimaan Herran ilmestymistä -- aika mennä Ylkää -vastaan ja aika pettymykselle ennen hänen oikeaa tuloaan -- johon -kaikkeen viitattiin Herramme vertauksessa kymmenestä neitseestä, kuten -edempänä tulemme sen osottamaan. Niinkuin edellisessä osassa on -näytetty, on se tuli, joka tulee kuluttamaan maan Herran päivänä, -esikuvauksellinen, eikä kirjaimellinen. Seuraavassa luvussa osotetaan, -että niiden muutamien aikaennustusten sovelluttamiset, jotka -ennustukset adventistit erehdyttävinä hylkäsivät, eivät olleet -erehdyksiä, vaan oikeita, ja että ne selvästi ilmottavat tämän ajan -esikuvauksellista tulta -- joka jo palaa. - -Adventistit, jotka työskentelivät sen vaikeuden alaisina, että -odottivat kirjaimellista maan palamista, koettivat pakottaa kaikkia -erilaisia profeetallisia aikajaksoja yhteiseen päättymispäivään -- -päälle päätteeksi tavalliseen vuorokauteen. Täten tekivät he väkivaltaa -toisille ennustuksille saadaksensa niitä sopimaan yhteen ja päättymään -samaan aikaan toisten kanssa. Tuo selvempi käsitys, joka meillä nyt on -jumalallisesta suunnitelmasta, ilmaisee erilaisien ajanennustuksien -välillä vallitsevan täydellisen yhtäpitäväisyyden, eikä ole ollenkaan -tarpeellista kääntää tahi tehdä väkivaltaa muutamille niistä, -saadakseen niitä sopimaan yhteen toisien kanssa. Kun me seuraavassa -luvussa alamme tarkastella johtavia ennustuksia, emme rakenna mitään -järjestelmää tahi selitystapaa, jonka mukaan koettaisimme sovitella -kaikkia profeetallisia aikakausia, vaan me seuraamme huolellisesti -jokaista eri aikakautta sen loppuun, ja vasta sen jälkeen kudomme -yhteen sen järjestelmän eli suunnitelman, jonka salaisuuksien suuri -Ilmottaja täten ilmaisee. Tällöin huomataan, että järjestys ja -sopusointu Jumalan suunnitelmassa aikaan ja aikakauteen nähden ovat -yhtä ilmeiset kuin ne ihanat piirteet tässä suunnitelmassa, jotka -edellisessä osassa havaittiin ja jotka ovat piirretyt aikakausien -kartalle. Ja kun suuri maailmanaikakausien kello lyö profeetallisella -kellotaululla määrätyt tunnit, tulevat ennustetut tapahtumat -toteutumaan yhtä varmasti kuin sekin, että Jumala etukäteen on ne -ilmottanut. - - - - -TOINEN LUKU. - -RAAMATULLINEN AJANLASKU. - -Ajanlaskun tarpeellisuus ennustusten ymmärtämiseksi. -- Raamatun -antamia välttämättömiä vuosilukuja. -- Aadamin luomisesta vuoteen 1873 -j.K. oli kuusituhatta vuotta. -- Raamatullisen ajanlaskun esittäminen -suurissa ajanjaksoissa. -- Niiden yksityiskohtainen tutkiminen. -- -Luomisesta siihen päivään, jolloin vedenpaisumus oli kuivanut. -- -Liittoon asti Aabrahamin kanssa. -- Lain antamiseen asti. -- Kaanaan -jakamiseen asti sukukuntien kesken. -- Tuomarien aikakausi. -- -Kuninkaiden aikakausi. -- Hävityksen aikakausi. -- Vuoteen 1873 j.K. -- -Missä tämä ajanlasku eroaa piispa Usherin ajanlaskusta, joka on otettu -englantilaiseen Raamattuun. -- Herramme syntymisen oikea vuosiluku. - - -Tässä luvussa esitämme raamatullisen todistuksen siitä tosiasiasta, -että v. 1872 päättyessä kaksituhatta vuotta oli kulunut Aadamin -luomisesta. Siitä johtuu, että me vuodesta 1872 olemme eläneet -seitsemännessä vuosituhannessa tahi Tuhatvuosikaudessa -- jonka -edellinen osa, "Herran päivä", "hädän päivä" tulee olemaan todistajana -tämän maailman valtakuntien kukistumiseen ja Jumalan valtakunnan -pystyttämiseen koko taivaan alle. - -Ajanlasku on sitäpaitsi tarpeellinen perustukseksi profeetallisten -aikakausien tutkistelemiselle. Meidän täytyy ensinnäkin päästä -varmuuteen siitä, millä paikalla me nykyään ajan virralla olemme. -Voidaksemme määrätä tämän, täytyy meillä olla luotettavia vuosilukuja -laskelmaa varten. Siksi alotamme ajanlaskulla. Ja täydellisen -ihmishistorian ajanlasku täytyy välttämättömästi alkaa ihmisen -luomisesta. - -Sitä ajanmäärää, joka on kulunut ihmisen luomisesta, arvostellaan eri -tavalla. Niiden keskuudessa, jotka omaksuvat Raamatun tiedonannot, ei -voi olla suuria mielipiteiden eroavaisuuksia, mutta niiden joukossa, -jotka hylkäävät ne, ovat eroavaisuudet äärettömät, vaihdellen -kymmenestätuhannesta aina satoihintuhansiin vuosiin asti. Näitä -otaksumisia perustetaan tosiseikkoihin, jotka antavat ainoastaan heikon -tuen sellaisille liijoitetuille ja ylen rohkeille johtopäätöksille. -Esimerkiksi se seikka, että on löydetty piikivisiä nuolenpäitä Sveitsin -ja Irlannin turvesoista melkoisesta syvyydestä maan pinnan alla, -otetaan _todistukseksi_, että nuolenkärkien nykyinen paikka kerran on -ollut maanpintana, ja että turvesuo vähitellen on kasvanut niiden -ympäri ja päälle; ja sellaiselle kasvamiselle tarvittava aika, -lasketaan nykyisen vuosisadassa tapahtuvan kasvamisen mukaan, joka on -hyvin vähäinen. Jos heidän edellytyksensä olisivat tosia, todistaisivat -ne luonnollisesti, että ihminen on ollut olemassa satoja tuhansia -vuosia sitten. Mutta toiset geoloogit (maanpinnantutkijat) osottavat, -ja hyvillä syillä, näiden turvesoiden kerran olleen niin veteliä, että -nuolenpää saattoi helpostikin vajota melkoiseen syvyyteen vähitellen, -muutamissa sadoissa vuosissa. - -Esitämme toisen esimerkin: -- "Pohjatutkimuksien kautta Niilinlaakson -mutaisessa maassa keksittiin kaksi poltettua tiilikiveä, toinen -kymmenen, toinen kahdentoista sylen syvyydessä. Jos me maalaamme -vuotuisen kerrostumisen paksuuden, jonka virta muodostaa, kahdeksaksi -tuumaksi vuosisadalta, on meidän laskettava toiselle näistä -tiilikivistä ikää 12,000 vuotta ja toiselle 14,000 vuotta. -_Vertailevien laskelmien nojalla_ otaksuu Burmeister (eräs kuuluisa -geoloogi) että on kulunut seitsemänkymmentäkaksituhatta vuotta siitä, -kun ihminen ensin esiintyi Egyptin maalla; ja Draper (toinen tunnettu -geoloogi) laskee eurooppalaiselle ihmiselle, joka eli viimeisen -jääkauden aikana, ikää yli 250,000 vuotta." [Prof. N. Joly kirjassaan -"Ihminen ennen metalleja".] - -Luonnollisesti me, jos _me laskisimme_ aivan samalla tavalla kuin nämä -_suuret_ miehet tekevät, tulisimme samanlaisiin _suuriin_ tuloksiin. -Mutta eräät meistä ovat siksi oppimattomia, että voivat panna -kysymykseen, eikö ole luultavampaa, että Niilin mutakerrostumat ovat -olleet hyvin säännöttömiä kuten toistenkin virtojen, jotka väliin -muuttavat jokiuomaansa ja huuhtovat pois melkoisen osan äyräistään -yhden ainoan tulvan aikana. Edelleen muistamme vedenpaisumuksen Noan -päivinä, jota ei ainoastaan Raamatussa nimenomaan mainita, vaan joka on -säilynyt pakanakansojen vanhimmissa perimätiedoissa. Mitenkähän paljon -mutaa ja jätteitä _vedenpaisumus_ onkaan synnyttänyt noiden kahdeksan -tuuman lisäksi vuosisadalta. Me ihmettelemme myös, miksi ei näiden -_suurien_ nerojen mieleen ole juolahtanut se, mikä on luonnollinen asia -muille, jotka eivät ole _liian suuria_, että kaksi tiilikiveä, heitetyt -tuohon "_mutaiseen maahan_" aikana, jolloin se oli veden peittämä ja -pehmeä, vajoaisivat melkoisen syvälle omasta painostaan, erittäinkin -kun niiden tiheys on niin paljon suurempi, kuin mutaisen maan. Mitä -erotukseen syvyydessä näiden kahden tiilikiven välillä tulee, olisi -_oppimattomalle_ henkilölle paljon mahdollisempaa otaksua, että toinen -putosi mutaan syrjälleen tahi päälleen, ja toinen lappeelleen ja vaipui -niinmuodoin hitaammin, kuin ajatella, että ihmiset, jotka elivät -kahdentuhannen vuoden ajanetäisyydellä toisistaan, olisivat tehneet -kaksi aivan samanlaista tiilikiveä. - -Ei ole monta vuotta sitten, kun löydettiin ihmisen luuranko paikasta, -joka oli ollut osa Missisippivirran uomaa, ja eräät geoloogit alkoivat -laskea, miten monta tuhatta vuotta _mahdollisesti_ oli kulunut niiden -monien muta- ja maakerrosten perustuksella, jotka peittivät -luurankoa. He luulivat saaneensa erittäin arvokkaan mallikappaleen -historiantakaisesta ihmisestä. Mutta sitten löydettiin useita jalkoja -luurangon alta, osia n.s. "ruuhesta", sellaista, jota käytettiin -Missisipillä vähemmän kuin viisikymmentä vuotta sitten, joka -kokonaan kumosi heidän laskelmansa ja säästi ihmiskunnan uudesta -_todistuksesta_, että maailma on satojatuhansia vuosia vanhempi, kuin -mitä Raamattu opettaa. - -Me jätämme yhteensoveltumattomat ja kokonaan epäluotettavat arvelut, -joita muutamat geoloogit ovat tehneet tässä ajanlaskua koskevassa -aineessa ja käännymme ihmiskunnan historiaan saadaksemme valaistusta. -Mutta mitä löydämme? -- Vanhimpain pakanakansojen historiaa ei voi -selvästi johtaa taaksepäin edes kolmeatuhatta vuotta. Sen takana on -kaikki hämärää, epätietoista, tarunsekaista, satumaista, epäluotettavaa -perimätietoa. Roomalainen historia ei johda niin kauvas taaksepäin, -koska on ainoastaan kaksikymmentäseitsemän sataa vuotta siitä kun Rooma -perustettiin, ja sitäpaitsi ovat sen ensimäiset vuosisadat verhotut -perimätietojen epävarmuuteen. Kolmetuhatta vuotta takaperin -babylonilaisessa, syrialaisessa ja egyptiläisessä historiassa vievät -meidät aikaan, jossa muistiinpanot ovat katkonaisia ja syvän -hämärän verhoamia. Sama aikamäärä Kiinan historiassa vie meidät -Tsjen-hallitsijasukuun, jolloin kiinalaisen historian tapahtumat -"alkavat tulla luotettavimmiksi." Kreikassa, joka on ollut tunnettu -sivistyksestään viimeksi kuluneiden kolmentuhannen vuoden aikana, jossa -ennen muita odottaisimme löytävämme tarkkaa historiaa, -- mitä -löydämme? Me huomaamme sen vuosiluvut tarkoiksi viimeisten -kahdenkymmenenkuuden vuosisadan kuluessa, mutta ei kauemmas. Sen takana -on aika, joka on tunnettu Kreikan "jumalaistarullisen tahi -historiantakaisen" ajan nimellä.. Ainoa järjellinen ja yhtäjaksoinen -kertomus niistä kolmesta ensimäisestä tuhannesta vuodesta, jona ihminen -on elänyt maan päällä, on Raamatussa; ja tämä asianhaara sopiikin -yhteen sen vaatimuksen kanssa, että se on jumalallista alkuperää, ollen -Jumalan johdon ja varjeluksen alainen. - -Niinkuin on historian laita, niin on vuosilukujenkin; maailmalla ei -ole, lukuunottamatta Raamattua, mitään keinoa johtaa ajanlaskuaan -kauvemmaksi kuin vuoteen 776 e.K. Tämän aineen suhteen viittaamme Yale -Collegen professorin, Fisherin, lausuntoon. Hän sanoo: "Tarkka tapa -määrätä vuosilukuja, saavutettiin vähitellen. Ajanjaksojen keksiminen -oli tarpeellinen tätä tarkotusta varten. _Ensimäinen määrätty aika_ -tapahtumien päiväämisellä vahvistettiin Baabelissa -- Nabonassarin -aikakautena 747 e.K. Kreikkalaiset (noin vuodesta 300 e.K.) laskivat -aikansa ensimäisestä muistiinkirjotetusta voitosta olympialaisissa -leikeissä 776 e.K. Näitä leikkejä pidettiin joka neljäs vuosi. Jokainen -olympikausi oli siis neljän vuoden ajanjakso. Roomalaiset alkoivat -vasta muutamia vuosisatoja Rooman perustamisesta laskea aikansa _siitä_ -tapauksesta alkaen, s.o. v:sta 753 e.K." - -Lisätodistuksena siitä, että monet kaukaisen muinaisajan historioista -ovat niin täynnä mielikuvituksia ja tarumaisia perimätietoja, että ne -ovat arvottomia ajanlaskullisia vuosilukuja varten, eivätkä mitenkään -ansaitse huomiota sellaisina, lainaamme tähän amerikkalaisesta -Cyclopaediasta (tieto-sanakirjasta) kirjotuksen _Ajanlasku_. - -"Vanhain kansain historiat, jollemme tee poikkeusta hebrealaisiin -nähden, menevät taaksepäin tuhansia tahi miljoonia vuosia tarullisiin -aikakausiin; ja vielä sittenkin, kun muistiinpanot alkavat saada -historiallisen leiman, ovat ristiriitaisuudet erittäin suuret. -- -- -Assyrialaisten, babylonialaisten ja egyptiläisten kirjotukset ovat -tehdyt kuolleilla kielillä ja käyttävät aikoja sitten vanhentuneita -kirjainmerkkejä. -- -- Kreikkalaiset ja roomalaiset vuosiluvut voidaan -ylipäänsä hyvin todeta ensimäiseen olympikauteen asti, v. 776 e.K., ja -konsulaatin pystyttämiseen, v. 510 e.K. Aika tätä ennen perustuu -oikeastaan perimätietoihin tai taruihin. Herodotukseen voidaan luottaa -siinä, mikä koskee hänen aikakauttaan, noin 450 e.K. ja sataa tai -parisataa vuotta aikaisemmin." - -Clinton sanoo, eräässä teoksessa kreikkalaisesta ajanlaskusta (siv. -283): "Se historia, jota hebrealaiset kirjotukset sisältävät, esittää -ihmeellisen ja miellyttävän vastakohdan kreikkalaisten varhaisempien -tiedonantojen rinnalla. Viimeksi mainituissa voimme työläästi huomata -ainoastaan muutamia tosiasioita, joita runoilijat ovat meille -säilyttäneet, jotka sitten runon ja tarun koristamina jättivät -jälkeensä sen, mitä suullisen perimätiedon kautta olivat ottaneet -vastaan. Hebrealaisen kansan aikakirjoissa on meillä luotettavia, -aikalaisten hengen johdolla kirjotettuja kertomuksia. Mitä he ovat -jättäneet jälkeensä, tulee niinmuodoin meille moninkertaisella -uskottavaisuudella ja vahvistuksella. Heillä oli apunaan jumalallinen -ilmotus kirjottaissaan tosiasioista, joissa heidän todistuksensa -inhimillisinäkin todistajina olisi ollut pätevä." - -Raamattu, Jumalan lahjottama historiamme kolmesta ensimäisestä -vuosituhannesta, on ainoa teos maailmassa, joka, alkaen Aadamista -- -ensimäisestä ihmisestä, jota historia, joku muistomerkki tahi kirjotus -mainitsee, jonka nimi, samoin kuin aika hänen luomiselleen ja -kuolemalleen, on mainittu, ja jonka jälkeläisiä voidaan seurata nimi -nimeltä ja ikä ijältä seuraavissa polvissa lähemmä neljän tuhannen -vuoden aikana, -- antaa meille selvän ja yhden jaksoisen kertomuksen -siihen aikaan asti, jolloin yleistä historiaa voidaan pitää riittävän -todennäköisenä. Niinkuin tulemme näkemään ulottuu raamattukertomus -Kyyroksen ensimäiseen vuoteen, 536 e.K., kyllin todennettuun ja -yleisesti hyväksyttyyn vuosilukuun. Siinä katkeaa raamatullisen -ajanlaskun yhtäjaksoisuus -- paikassa, josta alkaen yleiseen historiaan -voidaan luottaa. Jumala on siten pitänyt huolta, että hänen lapsillaan -on selvä ja yhden jaksoinen kertomus nykyiseen aikaan asti. Vieläpä -Raamattu ennustuksillaan täydentää historiaa aina "kaiken -ennalleenasettamisen" täyttymiseen asti seitsemännen vuosituhannen -lopussa, josta ijankaikkisen autuuden uusi aikakausi tulee alkamaan. -Raamattu onkin sentähden ainoa alkutietokirja maailmassa, joka esittää -katsauksen ihmiskunnan historiaan kokonaisuudessaan. Se vie meitä -kadotetusta paratiisista Genesissä (1 Mooseksenkirjassa) -jälleenasetettuun paratiisiin Ilmestyskirjassa ja seuraa ihmiskunnan -tietä aina ijankaikkisuuteen asti. Yhdistettyinä, tarjoavat Raamatun -historia ja sen ennustukset panoraamallisen tai seikkaperäisen taulun -maailman tapahtumain koko kulusta aina ihmisen luomisesta ja -lankeemisesta hänen sovittamiseensa ja ennalleenasettamiseensa asti. -Raamattu on sentähden kaiken historian johtotähti ja perustus. Ilman -sitä, niinkuin todenmukaisesti on sanottu, olisi historia "vesistöjen -kaltainen, jotka juoksevat tuntemattomista lähteistä tuntemattomiin -meriin", mutta sen johdolla voimme seurata näitä virtoja niiden -lähteille asti, vieläpä enemmän, voimme huomata niiden ihanaa -päättymistä ijankaikkisuuden valtameressä. - -Raamatusta ainoastaan voimme sentähden odottaa löytävämme kertomuksen, -joka asettaa paikoilleen soveltumattomat aikakaudet ja ajanlaskulliset -säännöttömyydet, joita maailmanhistorian vuosikirjat ensi katsauksella -osottavat -- asettaa ne sopusointuun keskenään ja luonnon aikakausien -kanssa. - -Kun alotamme kysymyksellä: Kuinka pitkä aika on ihmisen luomisesta? on -meidän oltava ja olemmekin vakuutetut, että hän, joka antoi ennustukset -ja sanoi, että niitä tultaisiin ymmärtämään lopun ajalla, on Sanassaan -pitänyt huolta vuosiluvuista, jotka ovat tarpeellisia asettamaan näitä -ennustuksia oikeille ajoille. Kuitenkin se, joka odottaa löytävänsä -nämä asiat niin selvästi esitettynä, että pintapuolinen lukija, tahi -epärehellinen epäilijä tulisi niistä vakuutetuksi, tulee huomaamaan -pettyneensä. Jumalan ajat ja aikakaudet ovat ilmotetut sillä tavalla, -että ne tänä aikana ovat vakuuttavia ainoastaan niille, jotka -tuttavuutensa kautta Jumalan kanssa kykenevät erottamaan hänen -luonteenomaisia tapojansa. Todistukset ovat annetut, "jotta _Jumalan -ihminen_ olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut." (2 -Tim. 3: 17.) He tietävät hyvin, että kaikilla poluilla, joilla heidän -Isänsä johtaa heitä, heidän on vaellettava uskossa eikä näkemisessä. -Jokaiselle, joka on valmis siten vaeltamaan, toivomme olevamme -tilaisuudessa askel askeleelta osottamaan varmoja esityksiä Jumalan -sanasta -- jotka antavat vahvan perustuksen järkevälle uskolle. - -Emme tahdo tässä vertailla Septuagintan (Vanhan Testamentin -kreikkalaista käsikirjotusta) ja hebrealaisen Vanhan Testamentin -kirjojen arvoa, tahi niiden eroavaisuuksia ajanlaskullisissa -vuosiluvuissa y.m. Me tyydymme ja toivomme lukijankin kanssamme -tyytyvän siihen huomautukseen, että edellinen on Egyptissä laitettu -käännös, kuu sitä vastoin jälkimäinen on alkuperäinen heprealainen -asiakirja. Tämä asianhaara yhteydessä sen kanssa, että hebrealaiset -taikauskoisella kunnioituksella varjelivat jokaista kirjainta ja -piirtoa pyhässä kirjassa, antavat varman todistuksen hebrealaisen -alkutekstin luotettavaisuudesta. Asiantuntijat hyväksyvät sen yleisesti -ja me seuraamme myös tässä sen vuosilukuja y.m. - -Tässä esitämme todistuksen siitä, että Aadamin luomisesta _vuoteen_ -1873. j.K. oli kulunut kuusi tuhatta vuotta. Ja vaikkakaan Raamattu ei -sisällä mitään suoranaista tiedonantoa siitä, että seitsemäs -vuosi-tuhat tulisi olemaan Kristuksen hallituksen aikakausi, -ennalleenasettamisen suuri sabbattipäivä maailmalle, niin ei tuo -kunnianarvoinen perimätieto kuitenkaan ole järjellistä pohjaa vailla. -Israelille, tyypilliselle kansalle, annettu laki, joka määräsi, että -kuuden päivän työtä ja vaivaa seuraisi yhden päivän virkistys ja lepo -heidän askareistaan, näyttää sopivalla tavalla esikuvaavan niitä kuutta -tuhatta vuotta, joiden aikana koko luomakunta kärsii ja huokailee -synnin ja kuoleman orjuudessa (Room. 8: 22), josta se turhaan koettaa -vapautua, ja sitä suurta Tuhatvuotispäivää, jolloin ne, jotka tekevät -työtä ja ovat raskautetut, saavat tulla Kristuksen Jeesuksen, heidän -sielujensa paimenen ja piispan luokse, ja voivat hänen kauttansa saada -rauhaa ja virvotusta ja ennalleenasettamista, jolloin, hänen kalliin -verensä ansion kautta, he voivat katua ja löytää syntein -anteeksiantamusta. Esikuvauksellisena seitsemäntenä päivänä kysyi hän -sairaalta mieheltä: "Tahdotko tulla terveeksi?" ja vastaukseksi hänen -uskolleen ja tottelevaisuudelleen antoi hän hänelle voimaa ottaa -sänkynsä ja mennä. (Katso Joh. 5: 6--9 kuin myös Matt. 12: 10, 13; Joh. -7: 23; Luuk. 13: 11--16; 14: 1--5.) Samalla tavalla antityypillisenä -Sabbattina, Tuhatvuotiskautena, ilmotetaan koko maailmalle, että "_joka -tahtoo_" hän voi saada ijankaikkisen elämän ja terveyden, jos hän -osottaa sitä varten määrättyä uskoa ja tottelevaisuutta. - -Emme saa jättää huomioonottamatta jo aikasemmin (I Osassa, 8 luvussa) -huomautettua asiaa, että _päivä-sana_ on epämääräinen ja merkitsee -ainoastaan joko pitempää tai lyhempää ajanjaksoa. Apostoli Pietari -viittasi siihen, että seitsemäs tuhatvuosikausi maailman historiassa -tulisi olemaan seitsemäs päivä Jumalan laskussa, sanoen: "Mutta tämä -yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että yksi päivä on Herran -edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä. --- -- Mutta Herran päivä on tuleva" j.n.e. -- 2 Piet. 3: 8, 10. - -Jos siis seitsemäs tuhatvuotiskausi maailman historiassa on ajanjakso, -joka erityisesti osotetaan olevan Kristuksen hallituksen aikakausi, -tulemme, osottaessamme, että se alkoi v. 1873, todistamaan, että me -_nyt jo_ olemme _siinä aikakaudessa_. Tämä johtaa mieleemme, mitä jo -edellisessä osassa näytimme, kuinka Raamattu osottaa Tuhatvuotiskauden -eli Herran päivän aamu-sarastuksen olevan synkän ja myrskyisen ja -täynnä hätää ja vaikeuksia maailmalle ja nimikirkolle, vaikka sen -ensimäinen sarastus tulee olemaan täynnä virkistystä ja mielihyvää -pyhille, jotka ammentavat lohdutusta ja rauhaa heille evankeliumissa -annetusta toivosta, joka ankkurin lailla tunkee hädän ajan toiselle -puolelle ja tarttuu lujasti Tuhatvuotiskauden auringonnousun ja -ihanuuksien kalliisiin lupauksiin. He näkevät hädän päivän toisella -puolella luvatun ihanan hallituksen siunauksineen. - -Maailman yleinen tila tänä päivänä ja vuoden 1873 jälkeen, nopeasti -kehittynyt sosialismi, nihilismi ja kommunismi, joiden julkilausuttu -tarkotus on olevien hallitusten kukistaminen, ja maailman omaisuuden -uusi jakaminen, eivät suinkaan ole ristiriidassa sen kanssa, mitä me -odotamme, joskin muutamissa suhteissa näissä asioissa on paljon -sellaista, jota lakia, järjestystä ja rauhaa rakastavat täytyvät -syvästi paheksua. Ainoastaan ne, jotka näkevät, että tuleva laittomuus -ja hätä ovat Jumalan välikappaleita vielä täydellisemmän lain ja -järjestyksen ja pysyvämmän rauhan pystyttämiseksi, tulevat vapautumaan -vallalla olevasta pelosta kun nämä asiat tapahtuvat. - -Mutta seitsemännen tuhannen tahi Tuhatvuotiskauden osottaminen ei ole -ainoa asia, joka tekee ajanlaskun arvokkaaksi; sillä vaikka tulemme -osottamaan useita ennustussarjoja, jotka ovat aivan riippumattomia -ajanlaskusta, niin on tämä kumminkin se mittapuu, jonka mukaan toisia -ennustussarjoja tutkitaan ja vahvistetaan. Se täydellinen -yhtäpitäväisyys näiden kahden ennustusluokan välillä, joista toinen -riippuu, toinen ei riipu ajanlaskusta, ei ole ainoastaan voimallinen -todistus mainitun sovelluttamisen oikeudesta, vaan myös sen ajanlaskun -oikeudesta, joka tuo ilmi tämän sopusoinnun. Tätä voi verrata avaimeen. -Se avain, joka aukasee vaikeasti avattavan aarrearkun, on varmasti -oikea avain. Seuraavassa esitetty ajanlasku yhdistää sopusointuun -erikaltaiset profeetalliset lauselmat, jotka koskevat Kristuksen -valtakuntaa ja sen pystyttämistä, näyttämällä niiden keskinäisen -järjestyksen ja ajan. Ajanlasku on se varsi eli kahva, jonka kautta -kaikki profeetalliset ajanmääräykset, avaimen lehden eri osien lailla, -pysyvät koossa ja käsitellään. - - - -Lyhyt Ajanlaskun katsaus vuoteen 6000 asti maailman luomisen jälkeen - - -Seuraavaa lyhyttä katsausta ajanlaskullisiin aikakausiin voitanee -oikeudella nimittää raamatulliseksi ajanlaskuksi, koska yksinomaa -raamatullista alkulähdettä on seurattu Kyyroksen ensimäiseen vuoteen -asti, 536 e.K., jonka asiantuntijat ylimalkaan hyväksyvät ja pitävät -oikeana vuosilukuna. Tähän päättyy raamatullisen ajanlaskun lanka -- -vähän myöhemmin sitä aikaa, jolloin maailman historia alkaa tulla -luotettavaksi. Tämä on itsessään ihmeellinen todistus Jumalan johdosta -ja huolenpidosta auttaa meitä ainoastaan siinä, jossa emme voi itseämme -auttaa. - - -Aadamin luomisesta - - Vedenpaisumisen päättymiseen.............. 1656 vuotta - Siitä Aabrahamin kanssa tehtyyn liittoon . 427 " - Siitä Israelin lähtemiseen Egyptistä ja - lain antamiseen......................... 430 " - Siitä Kaanaan jakamiseen.................. 46 " - Tuomarien aikakausi....................... 450 " - Kuninkaiden aikakausi..................... 513 " - Autiona olemisen aika..................... 70 " - Siitä vuoteen 1........................... 536 " - Siitä vuoteen 1873........................ 1872 " - Yhteensä 6000 " - -Kun me tarkastamme näitä jaksoja kutakin erikseen, voinee lukija laskea -ne itsekseen, jotta näkisi, mitenkä vahva perustus uskollemme on pantu -Jumalan sanaan. Tulemme huomaamaan kaksi aukkoa Vanhan Testamentin -historiallisessa kertomuksessa, mutta kun sitte huomaamme Jumalan -Uudessa Testamentissa pitäneen huolta silloista, jotka johtavat näiden -aukkojen yli, on se lisäävä luottamustamme siihen, että Jumala on niin -järjestänyt alkulähteen, että hänen aikansa ja hetkensä olivat -peitetyt, kunnes hänen määrätty aikansa niiden ilmottamisesta oli -tullut, -- aivan niinkuin hän oli tehnyt toistenkin totuuksien kanssa, -kuten jo on huomautettu. - -Tahdomme nyt tarkastella edellisiä aikajaksoja kutakin erikseen ja -siinä järjestyksessä missä ovat ylempänä merkityt, Kyyroksen -hallitukseen asti. Pitäkää Raamattu käsillä ja tarkastakaa jokainen -ote, että ottaisitte tämän vastaan Jumalan, eikä ihmisten sanana. - - -Ajanlasku Aadamin ajasta siihen päivään jolloin vedenpaisumus päättyi. - - "Adam oli 130 ajastajan vanha, ja - siitti pojan ja kutsui hänen nimensä - Set" -- 1 Moos. 5: 3.................. 130 vuotta - "Set oli 105 ajastajan vanha ja - siitti Enoksen" -- 1 Moos. 5: 6....... 105 " - "Enos oli 90 ajastajan vanha ja - siitti Kenanin" -- 1 Moos. 5: 9....... 90 " - "Kenan oli 70 ajastajan vanha ja - siitti Mahalaleelin" -- 1 Moos. 5: 12 . 70 " - "Mahalaleel oli 65 ajastajan vanha ja - siitti Jaredin" -- 1 Moos. 5: 15...... 65 " - "Jared oli 162 ajastajan vanha ja - siitti Eenokin" -- 1 Moos. 5: 18...... 162 " - "Eenok oli 65 ajastajan vanha ja - siitti Metusalan" -- 1 Moos. 5: 21.... 65 " - "Metusala oli 187 ajastajan vanha ja - siitti Lamekin" -- 1 Moos. 5: 25...... 187 " - "Lamek oli 182 ajastajan vanha ja - siitti pojan ja kutsui hänen nimensä - Noa" -- 1 Moos. 5: 28, 29............. 182 " - "Noa oli 600 ajastajan vanha, koska - vedenpaisumus tuli maan päälle" - -- 1 Moos. 7: 6....................... 600 " - Yhteensä Aadamin luomisesta _siihen - päivään_ kunnes vesi _kuivui_ ____ - -- 1 Moos. 8: 13...................... 1656 " - -Ei voi pyytää mitään yksinkertaisempaa ja päivälleen tarkempaa kuin -tämä on. Tarkastakaamme nyt seuraavaa jaksoa. - -Ajanjakso vedenpaisumuksesta liittoon Aabrahamin kanssa, heti Taran, -hänen isänsä kuoltua. - - "Sem siitti Arfaksadin kahta vuotta - vedenpaisumuksen jälkeen" - -- 1 Moos. 11: 10..................... 2 vuotta - "Arfaksad oli 35 ajastajan vanha ja - siitti Salan" -- 1 Moos. 11: 12....... 35 " - "Sala oli 30 ajastajan vanha ja siitti - Eberin" -- 1 Moos. 11: 14............. 30 " - "Eber oli 34 ajastajan vanha ja siitti - Pelegin" -- 1 Moos. 11: 16............ 34 " - "Peleg oli 30 ajastajan vanha ja siitti - Regun" -- 1 Moos. 11: 18.............. 30 " - "Regu oli 32 ajastajan vanha ja siitti - Serugin" -- 1 Moos. 11: 20............ 32 " - "Serug oli 30 ajastajan vanha ja siitti - Nahorin" -- 1 Moos. 11: 22............ 30 " - "Nahor oli 29 ajastajan vanha ja siitti - Taran" -- 1 Moos. 11: 24.............. 29 " - "Tara oli 205 ajastajan vanha ja kuoli" - -- Moos. 11: 32....................... 205 " - Yhteensä 427 " - -Tämäkin on hyvin yksinkertasta ja tarkkaa. Mutta seuraavaa jaksoa ei -ole niin helppo seurata; sillä suora ajanlaskullinen polveutuma -katkaistaan israelilaisten lähtöön asti Egyptistä. Niinmuodoin olisi -vallan mahdotonta mennä eteenpäin, elleivät Paavali ja Stefanus, -Jumalan puhetorvina, antaisi meille yhdistävää rengasta. - - -Ajanjakso liitosta Aabrahamin kanssa lain antamiseen. - -Paavali selittää tämän ajanjakson pituuden olleen -neljäsataakolmekymmentä vuotta (Gal. 3: 17). Liitto sisälsi lupauksen -Kaanaan maan ijankaikkisesta omistamisesta, ja vaikka se useita kertoja -uudelleen vahvistettiin Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, oli se -kumminkin aina sama liitto. (Katso 1 Moos. 12: 7, 8; 13: 14--18; 26: 3, -4; 35: 9--12; 46: 2--4; 50: 24.) Kuten näkyy vertailusta 1 Moos. 12: -1--5, 7 ja Apt. 7: 2--5 välillä, tehtiin liitto (edelläkäyneen -lupauksen mukaan), niinpian kun Aabraham täydellisesti oli noudattanut -niitä ehtoja, joiden nojalla hänen piti saaman sen: s.o., kohta kun hän -oli astunut Kaanaan maahan, joka tapahtui heti hänen isänsä kuoltua. -Hän kuoli matkalla Kaanaasen, Haranissa. Kun meillä siten on -Stefanuksen sanojen kautta vahvistettu vuosiluku liiton tekemiselle -- -kohta Taran kuoleman jälkeen -- ja kun meillä sen lisäksi on Paavalin -sana, että laki annettiin neljäsataakolmekymmentä vuotta liiton -jälkeen, täyttyy tällä tavoin aukko Vanhan Testamentin ajanlaskussa -Uuden Testamentin kautta. Mutta lukekaamme kertomusta huolellisesti, -jotta näkisimme miten huolellisesti yhdistämissilta on rakennettu. - -"Ja Herra _oli_ sanonut Aabrahamille [ennen kun hän jätti Mesopotamian, -kaldean Urin]: Lähde maaltas ja suvustas ja isäs huoneesta [veljiesi -y.m. luota] siihen maahan, jonka minä sinulle osotan; ja [jos siten -teet] teen minä sinut suureksi kansaksi", j.n.e. (1 Moos. 12: 1, 2. -Vertaa Apt. 7: 2.) Tämä osottaa sen, että Jumala oli _ehdottanut_ -liittoa Aabrahamille ennen Taran, hänen isänsä kuolemaa, ja ennen kun -hän muutti Haran'iin tahi Karran'iin. Oli kuitenkin ehto, jossa -kysyttiin Aabrahamin uskoa ja tottelevaisuutta, ennen kun liitto -todella voitiin tehdä. Tämä ehto sisälsi sen, että hänen piti osottaa -luottamustansa lupaukseen jättämällä synnyinmaansa ja sukunsa -mennäkseen siihen maahan, johon häntä oli käsketty menemään. Tämän -Aabraham teki, ja kun hänen vaimollaan, hänen veljensäpojalla Lotilla -ja hänen ijäkkäällä isällään oli sama usko ja halusivat seurata häntä -myötä- ja vastoinkäymisissä, sallittiin se heille, ja nuo neljä -läksivät matkalle lupauksen maahan. Hänen isänsä Tara kuoli matkalla, -Haran'issa, jonka jälkeen Aabraham tuli Kaanaasen, siellä -vahvistaaksensa ja solmitakseen liiton. Niinkuin Stefanus selitti -Israelille: -- "Ja kun hänen isänsä oli kuollut, käski Jumala hänen -muuttaa siihen maahan, jossa te nyt asutte." "Niin Aabraham läksi -[Haran'ista], _niinkuin Herra hänelle sanonut oli_", (Apt. 7: 4; 1 -Moos. 12: 4) ja liitto tehtiin kohta sen jälkeen, kun hän oli tullut -maahan (Moos. 12: 5--7.) Niinmuodoin on meillä vuosiluku liitolle, ja -neljänsadankolmenkymmenen vuoden alkamiselle määrätty välittömästi -seuraamaan Taran kuoleman jälkeen, ja täydellinen ajanlaskullinen ketju -lain antamiseen asti. Ensimäinen piirre laissa oli Passah-juhla, joka -asetettiin samana päivänä, jolloin Israel lähti Egyptistä. -- 2 Moos. -12: 41--43, 47, 50, 51. - -Tämän kanssa yhtäpitävästi luemme: "Israelin lasten eleleminen, jotka -Egyptissä asuivat, oli neljäsataakolmekymmentä vuotta; ja tapahtui -neljänsadankolmenkymmenen vuoden päätyttyä, _vieläpä samana päivänä -tapahtui_, että Herran sotajoukot läksivät Egyptin maasta". -- 2 Moos. -12: 40--42, 51. (engl. kään.) - -Muutamat voivat pitää Mooseksen ja Paavalin tietoja eriävinä (2 Moos. -12: 40--42 ja Gal. 3: 17.) Toisen mukaan oli Israelin lasten asuminen -Egyptissä neljäsataakolmekymmentä vuotta, ja toisen mukaan oli -neljäsataakolmenkymmentä vuotta liitosta Aabrahamin kanssa lain -antamiseen. Voisi silloin olettaa, että jos oli ainoastaan -neljäsataakolmekymmentä vuotta Aabrahamin tulosta Kaanaan maahan lain -antamiseen, täytyi Israelin lasten asuminen Egyptissä olla paljo -lyhyempi. Mutta huomattava on, ettei sanota, että Israelin eleleminen -Egyptissä oli neljäsataakolmekymmentä vuotta, vaan että koko se aika, -jolloin tämän kansan, joka myös asui Egyptissä, eleleminen kesti, oli -neljäsataakolmekymmentä vuotta: -- "Israelin lasten eleleminen, jotka -Egyptissä _asuivat_, oli neljäsataakolmekymmentä vuotta." Eleleminen, -jota tässä tarkotetaan, alkoi kun Aabraham ensin tuli Kaanaan maahan. -(Hebr. 11: 8, 9.) Israel eleli Aabrahamissa ja Iisakissa ja Jaakobissa, -samoin kuin Levi antoi kymmenyksiä Melkisedekille, kun hän vielä oli -_isänsä kupeissa_. -- Hebr. 7: 9, 10. - -Liitto Aabrahamin kanssa astui voimaan kohta kun hän, jätettyänsä -Haran'in tahi Karran'in, astui jalkansa Kaanaaseen, lupauksen maahan. -Siitä hetkestä oli hän, ja hänen kanssaan koko syntymätön Israel -lupauksen perillisiä ja _oleskelioita_ eli toivioretkeläisiä, odottaen -Jumalaa, että hän täyttäisi lupauksen. Tämä eleleminen oli kestänyt -päivälleen neljäsataakolmekymmentä vuotta, kun Israel läksi Egyptistä -ja sai lain ensimäisen piirron, passah-juhlan asettamisen. Mooseksen ja -Paavalin tiedonannot tarkottavat sentähden aivan samaa ajanjaksoa, -joten heidän kauttansa saamme varman todistuksen siitä, että liitosta -Aabrahamin kanssa lain antamiseen oli neljäsataakolmekymmentä vuotta. -Paavali pani erityistä painoa sille asianhaaralle, että passah-juhlaa -oli pidettävä lain antamisen alkuna (jota myös Mooseskin osottaa, 2 -Moos. 12: 42, 43, 47, 50), ja Mooses painosti erityisesti ajanjakson -täsmällisyyttä päivälleen. - -Niinmuodoin on meillä kolmas ajanjakso selvästi määrätty. Ja jos otamme -huomioon sen täsmällisyyden aivan päivälleen, jolla Herra antaa meille -tämän renkaan ajanlaskun ketjussa, herättää tämä meissä varmaa -luottamusta, etenkin ajatellessamme, ettei tällä täsmällisyydellä ollut -suurtakaan merkitystä entisajan seurakunnalle, vaan olikin se -tarkotettu ainoastaan nykyajan käyttöä varten. - - -Ajanjakso Egyptistä lähdöstä Kaanaan maan jakamiseen sukukuntien -kesken. - -Israelin neljääkymmentä vuotta, tahi "kiusauksen päivää korvessa" (5 -Moos. 8: 2; Ps. 95: 8--10; Hebr. 3: 8, 9) seurasi kuusi-vuotinen sota -Kaanaassa ja maan jakaminen sukukunnille. Yksi vuosi, kuukausi ja viisi -päivää kului heidän lähdöstään Egyptistä heidän lähtöönsä Sinailta -Paraniin (4 Moos. 33: 3; 10: 11--13.) Ja silloin sieltä, Kades -Barneasta Paranin korvessa, vakoojat lähetettiin. (4 Moos. 13: 4--27; -32: 8--13.) Eräs näistä, Kaleb, sanoi, kun hän pyysi osaansa maan -jakamisessa (Joos. 11: 23; 10: 42): "Minä olin neljänkymmenen -ajastaikainen, kun Mooses, Herran palvelija, minut lähetti -Kades-Barneasta vakoamaan maata, ja minä toin hänelle jälleen -vastauksen. -- -- Ja nyt katso, Herra on antanut minun elää, niinkuin -hän oli sanonut. Tämä on _viides ajastaika viidettäkymmentä sittekun -Herra näitä sanoi_ Moosekselle, kun Israel vaelsi korvessa. Ja katso, -minä olen _tänäpäivänä_ viiden ajastajan vanha yhdeksättäkymmentä." -(Joos. 14: 7, 10.) - -[Me otamme lukuun ainoastaan kokonaisia vuosia, koska tarkempi lasku on -mahdoton. Välistä, niinkuin ylempänä, ovat vuodet jonkun murto-osan -pitemmät. Ja toiset taas ovat jonkun murto-osan lyhemmät, kuten -Sedekian hallitus. Sedekian sanotaan hallinneen 11 vuotta (2 Aikak. 36: -11, Jerem. 52: 11); kumminkin selviää värsyistä 4--7:mään jälkimmäisessä -luvussa, että hänen todellinen hallituskautensa oli kymmenen vuotta, -neljä kuukautta ja yhdeksän päivää. Me uskomme, että nämä vuosien -murto-osat tasottavat toisensa, ja vakaumuksemme on, että Herra on -johtanut ja järjestänyt sen. Sitä tukee ne tulokset ja johtopäätökset, -jotka siitä johtuvat ja täsmällisyys päivälleen suurissakin -ajanjaksoissa, kuten on huomautettu. Esimerkkejä Jumalan järjestyksestä -ja täsmällisyydestä, katso 1 Moos. 7: 11; 8: 13; 2 Moos. 12: 40, 41.] - -Siten huomataan, että maan vakoamisesta sen jakamiseen sukukunnille oli -neljäkymmentäviisi vuotta, niinkuin Joosua todistaa, ja vähän yli -vuoden lähdöstä vakoojien lähettämiseen, joka tekee neljäkymmentäkuusi -kokonaista vuotta ja muutamia kuukausia yli aina Egyptistä lähdöstä -maan jakamiseen asti. Koska ensimäiset neljäkymmentä näistä vuosista -vietettiin korvessa, niinkuin monesta raamatunpaikasta näkyy, etenkin -Apt. 7: 36 ja Hebr. 3: 9, vietettiin jälelläolevat kuusi vuotta maan -jakamiseen Kaanaassa valloittamalla ja omistamalla luvattu maa. - - -Tuomarien aikakausi. - -Me tulemme nyt ajanlaskun vaikeimpaan osaan, ajanjaksoon maan -jakamisesta Saul'in voitelemiseen kuninkaaksi. Sitä kutsutaan -tavallisesti tuomarein aikakaudeksi, vaikkei tuomarinvirka ollutkaan -yhtämittaisesti täytetty. Tuomarien kirjassa ja 1 Samuelin kirjassa -oleva kertomus mainitsee yhdeksäntoista jaksoa, jotka yhteensä -käsittävät lähemmä neljäsataaviisikymmentä vuotta; mutta ne ovat niin -yhteydettömiä ja katkonaisia, sekasia ja niin suuressa määrässä -sotkeutuneet, ettemme niistä voisi saada esille mitään varmaa tulosta, -ja olisimme pakotetut lopettamaan tutkimuksemme tähän, niinkuin toiset -ovat tehneet, ellei Uusi Testamentti täyttäisi, mitä tässä puuttuu. -Paavali ilmottaa, että kun Jumala oli jakanut heille maan arpomisen -kautta "antoi hän heille tuomareita [noin] neljänsadanviidenkymmenen -vuoden kuluessa Samuel profeettaan saakka. Ja sitten he anoivat -kuningasta, ja Jumala antoi heille Saulin." -- Apt. 13: 19--21. (Ruots. -kään.) - -Vanhassa Syrialaisessa Uuden Testamentin käännöksessä, joka -on vanhempi kaikkia kreikkalaisia käsikirjotuksia, kuuluu tämä: -Neljänsadanviidenkymmenen vuoden kuluessa antoi hän heille tuomareita -Samuel profeettaan asti -- joka oli viimeinen tuomareista. Apostolin -tiedonantoa tämän tuomarien aikakauden pituudesta, pidämme erityisesti -aijottuna ratkaisuna tälle asialle. Ainoastaan kahdessa tapauksessa -- -noissa neljässäsadassakolmessakymmenessä vuodessa liitosta lakiin, ja -tässä tuomarien ajassa, -- on jonkun verran epätietoisuutta Vanhan -Testamentin ajanlaskussa, mutta molemmat jaksot ilmotetaan selvästi -Uudessa. Onko ajateltava, että tämä olisi ollut ainoastaan sattuma? -Eikö ole järkevämpää otaksua että Jumala ensin kätki asian, jättämällä -Vanhan Testamentin kertomuksen epätäydelliseksi ja sittemmin täytti -Uudessa Testamentissa sen, mitä puuttui, jotta määrätyn ajan tullessa, -kun huomio kiintyisi siihen, ne, joilla olisi kylliksi halua -vertailemaan tiedonantoja, löytäisivät puuttuvat renkaat täydennettyinä -sellaisella tavalla, joka on omiaan herättämään luottamusta suureen -ajanmäärääjään. - - -Kuninkaitten aikakausi. - -Saulin hallitus käsitti sen nelikymmenvuotisen ajan, joka seurasi -viimeistä tuomaria, kunnes David voideltiin kuninkaaksi, niinkuin -ylempänä on osotettu; ja hänen jälkeensä on helppo löytää Davidin suvun -kuninkaiden hallituskausia Aikakirjoissa, kuten seuraa: - - Saulin "aikakausi" (eng.) Apt 13:21... 40 vuotta - David hallitsi . 1 Aikak 29: 27..... 40 " - Salomo " . 2 Aikak 9: 30...... 40 " Rehabeam " . " " 12: 13...... 17 " - Abia " . " " 13: 2...... 3 " - Asa " . " " 16: 13...... 41 " - Josafat " . " " 20: 31...... 25 " - Joram " . " " 21: 20...... 8 " - Ahasia " . " " 22: 2...... 1 vuoden - Atalia " . " " 22: 12...... 6 vuotta - Joas " . " " 24: 1...... 40 " - Amasia " . " " 25: 1...... 29 " - Usia " . " " 26: 3...... 52 " - Jotam " . " " 27: 1...... 16 " - Ahas " . " " 28: 1...... 16 " - Hiskia " . " " 29: 1...... 29 " - Manasse " . " " 33: 1...... 55 " - Amon " . " " 33: 21...... 2 " - Josia " . " " 34: 1...... 31 " - Joakim " . " " 36: 5...... 11 " - Sedekia " . " " 36: 11...... 11 " - Yhteensä 513 " - - -Seitsemänkymmentä hävityksen vuotta. - -Tämä vie meitä siihen ajanjaksoon, jolloin maa oli autiona, ja joka -kesti seitsemänkymmentä vuotta ja päättyi kansan palaamisella -Baabelista Kyyron ensimäisenä vuonna, 536 e.K. (Katso 2 Aikak, 36: 20, -23.) Tämä vuosiluku on oikeaksi taattu maailmanhistoriassa, ja -raamatullinen ajanlasku ei jatku kauvemmaksi. - - -Ajanjakso Israelin lasten Babelista palajamisesta vuoteen 1873 j.K. - -Ajanjaksoa juutalaisten palajamisesta Baabelista, heidän maansa -seitsenkymmenvuotisen hävityksen lopulla, Kyyron ensimäisestä vuodesta -alkaen, siihen vuoteen, joka on tunnettu vuodeksi 1, ei raamatullinen -kertomus käsittele. Mutta, niinkuin yllä on mainittu, todistaa maailman -historia sen olevan 536 vuotta pitkän ajanjakson. Ptolemeus, oppinut -kreikkalais-egyptiläinen, maamittari ja tähteintutkija, on varmasti -vahvistanut nämä numerot. Oppineet ovat yleisesti hyväksyneet ne, ja ne -ovat tunnetut Ptolemeuksen kanoonin (ohjeen) nimellä. - -Niinmuodoin olemme löytäneet selvän ja yhtäjaksoisen ajanlaskullisen -ketjun luomisesta kristillisen ajanlaskun alkuun vuoteen 1 -- kaikkiaan -neljäntuhannen sadankahdenkymmenkahdeksan (4128) vuoden pituisen -ajanjakson, joka yhteensä kristillisen ajanlaskun tuhannen -kahdeksansadan seitsemänkymmenkahden vuoden kanssa tekee kuusituhatta -vuotta luomisesta vuoteen 1873 j.K. - - -Vertailu tämän ajanlaskun ja Usherin ajanlaskun välillä. - -Ehkä joku haluaisi tietää, missä kohdin yllä kerrottu ajanlasku eroaa -siitä ajanlaskusta, joka on reunamuistutuksena tavallisessa (engl.) -raamatunkäännöksessä ja joka on tunnettu Usherin ajanlaskun nimellä. -Näiden kahden erotus seitsenkymmenvuotiseen hävitykseen on -satakaksikymmentäneljä (124) vuotta. Tämän erotuksen muodostaa neljä -eri aikaa 18, 4, 2, ja 100 vuotta -- kuten seuraa: - -Usher asettaa hävityksen seitsemänkymmentä vuotta _kahdeksantoista -vuotta_ aikasemmaksi yllä esitettyä, s.o. ennen Sedekian, Juudean -viimeisen kuninkaan kukistumista valtaistuimelta -- koska Baabelin -kuningas otti monta kansasta vangiksi sillä ajalla. (2 Aikak. 36: 9, -10, 17, 21; 2 Kunink. 24: 8--16.) Hän tekee nähtävästi sen, ei -mitenkään tavattoman, erhetyksen, että hän laskee nämä -seitsemänkymmentä vuotta _vankeuden_ ajaksi, sen sijaan että Herra -selvästi selittää niiden olevan maan _hävityksen_ seitsemänkymmentä -vuotta, jotta maa olisi "autiona, ettei kukaan siellä asuisi". -Sellainen ei ollut asian laita ennen Sedekian kukistumista. (2 Kunink. -24: 14.) Mutta se hävitys, joka seurasi Sedekian kukistumista, oli -täydellinen; sillä vaikka halvimpia maakunnassa jätettiin viinamäen -miehiksi ja peltomiehiksi (2 Kun. 25: 12), niin pakenivat nämäkin pian --- "koko kansa, sekä suuret, että pienet" -- Egyptiin, sillä he -pelkäsivät kaldealaisia (värssy 26). Tässä ei voi mikään epätietoisuus -tulla kysymykseenkään; ja sen tähden on, laskettaessa aikaa _maan -hävittämiseen_, otettava lukuun kaikki ajanjaksot Sedekian hallituksen -loppuun, niinkuin me olemme tehneet. - -_Neljän vuoden_ erotus on Joram'in hallituksessa. Usher sanoo sen -kestäneen neljä vuotta, kun Raamattu sanoo sen kestäneen kahdeksan -vuotta. -- 2. Aikak. 21: 5; 2 Kun. 8: 17. - -_Kahden vuoden_ erotuksesta tapaamme toisen Ahaksen hallitusajassa, -jonka Usher sanoo olleen viisitoista, Raamatun sanoessa sen olleen -kuusitoista vuotta. (2 Aikak. 28: 1 ja 2. Kun. 16: 2.) Toinen on -Joaksen hallituksessa, jonka Usher laskee kolmeksikymmeneksiyhdeksäksi -vuodeksi, Raamatun sanoessa sen olleen neljäkymmentä vuotta. -- 2. Kun. -12: 1; 2. Aikak. 24: 1. - -Nämä erotukset ovat selitettävissä ainoastaan sen otaksumisen kautta, -että Usher seurasi tahi koetti seurata Josefusta, erästä juutalaista -historiankirjottajaa, jonka vuosilukuja nyttemmin yleisesti pidetään -huolimattomina ja virheellisinä. Me luotamme yksinomaan Raamattuun, -uskoen, että Jumala on oma tulkkinsa. - -Lukuun ottamatta näiden kahdenkymmenenneljän vuoden eroa kuninkaitten -ajassa on vielä toinenkin eroavaisuus yllä esitetyn raamatullisen -ajanlaskun ja Usherin ajanlaskun välillä, nim. _sata vuotta_ tuomarien -ajassa. Tässä eksyttää Usherin tuo silmiinpistävä virhe 1 Kun. 6: 1, -jossa sanotaan, että Salomonin neljäs hallitusvuosi oli -neljässadaskahdeksaskymmenes vuosi Egyptistä lähtemisen jälkeen. Se on -nähtävästi oleva viisi sataa kahdeksankymmentä ja johtui se -mahdollisesta virheellisestä jäljennöksestä; sillä jos me Salomon -neljään vuoteen lisäämme Davidin neljäkymmentä ja Saulin ajan -neljäkymmentä ja ne neljäkymmentäkuusi vuotta Egyptistä lähtemisestä -maan jakamiseen, saamme satakolmekymmentä vuotta, jotka, vähennettynä -neljästäsadastakahdeksastakymmenestä, antaisivat jäännökseksi -ainoastaan kolmesataaviisikymmentä vuotta tuomarien ajaksi niiden -_neljän_sadanviidenkymmenen vuoden sijaan, jotka Tuomarienkirja ja -Paavali mainitsevat, kuten ylempänä on näytetty. Hebrealainen kirjain -"_dalet_" (4) on hyvin paljon "_he_" (5) kirjaimen näköinen, ja -otaksutaan virheen johtuneen siitä, mahdollisesti jäljentäjien -erhetyksestä. Ensimäinen Kun. 6: 1 tulisi siis kuulua -viisisataakahdeksankymmentä vuotta ollakseen täydellisessä -sopusoinnussa toisten tiedonantojen kanssa. - -Siten oikasee Jumalan Sana ne muutamat vähäpätöset erhetykset, jotka -tavalla tai toisella ovat sinne pujahtaneet. On muistettava -yllämainittujen aukkojen olevan siinä ajanjaksossa, joka täydellisesti -täydennetään Uuden Testamentin henkeyttämän todistuksen kautta. - -Siis, Usherin pitäessä vuotta 1 4005:nä Aadamin luomisesta, -oli se todellisuudessa, niinkuin olemme näyttäneet vuosi 4129 -raamatunkertomuksen mukaan, joten siis selviää, että vuosi 1872 -j.K. on maailman luomisesta vuosi 6000, ja v. 1873 j.K. on -seitsemännentuhatvuotiskauden alku, seitsemäs milleniumi tahi seitsemäs -tuhatvuotispäivä maan historiassa. - -Niinmuodoin on yksin Raamatusta otettu ajanlasku alkaen luomisesta -riittävästi todettuun yleiseen historiaan asti selvä ja vahva ja antaa -samalla todistuksen jumalallisen kaitselmuksen erityisistä -muistiinpanotavoista, sen kätkemisestä ja sen vähitellen tapahtuvasta -paljastamisesta, kun aika on tullut. Ja tämä yhdistettynä luotettaviin -vuosilukuihin kristillisessä ajanlaskussa ja muutamiin vuosisatoihin -ennen sitä, tekee meille mahdolliseksi tarkalleen määrätä sen paikan, -missä me nyt olemme ajan virralla. Ja me alamme toivehikkaasti nostaa -päämme ylös ja iloita, kun aavistamme että todellakin olemme -siirtymäisillämme seitsemännen vuosituhannen ihanaan aikaan -- jos -kohta huomaammekin, että sen alku tulee olemaan pimeä ja täynnä hätää, -niinkuin profeetat ovat ennustaneet, ja että rajuilmanpilvet alkavat -kokoontua ja pimetä. - - - -Herramme syntymisen vuosiluku. - - -Kuudennella vuosituhannella alkoi kirkko laskea ajan Herramme -syntymästä ja määräsi vuosiluvun A.D. (Anno Domini, Herramme vuosi, -kristillisen ajanlaskun v. 1), niinkuin se nyt on, s.o. 536 vuotta -Kyyroksen, Persian kuninkaan ensimäisestä vuodesta. [Vuoden A.D. -määräsi jo neljännellä vuosisadalla Dionysius Eksiguus ja muut sen ajan -oppineet, vaikka se ei tullut yleiseen käytäntöön, ennenkuin -kuudennella vuosisadalla.] Se asianhaara, onko tässä osattu -oikeaan tahi ei, ei vaikuta tässä ylempänä esitettyyn -ajanlaskuun, joka osottaa, että nuo kuusituhatta vuotta Aadamin -luomisesta päättyivät vuodella 1872 j.K.; tämä on nimittäin -kahdeksantoistasataaseitsemänkymmentäkaksi vuotta sen vuoden -jälkeen, joka merkitään A.D., ja Kyyroksen ensimäinen vuosi oli -viisisataakolmekymmentäkuusi vuotta ennen tätä vuotta (A.D.), olkoonpa -tämä sitte ollut Herramme syntymävuosi tahi ei. - -Emme kentiesi voi selittää tätä paremmin kuin viivalla ja sen -yläpuolella olevalla tähdellä, joka esittää A.D:tä v. 1 -- näin siis: -e.K.--------*--j.K. Otaksu, että viiva esittää maailman historian -kuuttatuhatta vuotta Aadamin luomisesta vuoteen 1873 j.K.; ja -esittäköön tähti kääntymäpistettä e.K:n ja j.K:n välillä. Tämän pisteen -siirtäminen puolelle ja toiselle, ei muuta ajanjakson pituutta -kokonaisuudessaan, joskin se muuttaa vuosien nimitykset. A.D. pisteen -muuttaminen vuoden taaksepäin tekisi jakson e.K. vuotta lyhemmäksi ja -jakson j.K. vuotta pitemmäksi, mutta e.K. ja j.K. vuosien _summa_ -tulisi edelleenkin olemaan sama, sillä mitä otetaan toiselta osalta se -tulee lisäksi toiselle osalle. Tutkikaamme nyt kumminkin lyhyesti -Herramme syntymisen vuosilukua, koska se tulee olemaan hyödyksi -tutkimuksillemme edempänä. - -On tullut tavaksi oppineiden keskuudessa myöntää, että yleisesti -hyväksytty A.D. (v. 1) on neljä vuotta väärin, että Herramme syntyi -neljä vuotta ennen sitä vuotta, jota nimitetään A.D:ksi, s.o. -vuonna 4 e.K. Ja tätä päätelmää ovat tavallisen englantilaisen -raamatunkäännöksen toimittajat seuranneet. Me emme voi myöntää, että -v. 4 e.K. oli Herramme syntymisen todellinen vuosiluku. Päinvastoin -huomaamme hänen syntyneen ainoastaan yhden vuoden ja kolme kuukautta -ennen tavallista ajanlaskuamme, nim. Lokakuussa v. 2 e.K. - -Tavallinen syy, minkä vuoksi useimmat väittävät, että vuosi 1 olisi -ollut asetettava neljä vuotta taaksepäin määrätäkseen tarkalleen -Vapahtajamme syntymäajan, on ollut halu saada se yhtäpitäväksi eräiden -tietojen kanssa, joita juutalainen historiankirjottaja Josefus on -antanut Herodes Suuren hallitusajan pituudesta. Erään hänen -tiedonantonsa mukaan näyttää siltä kun Herodes olisi kuollut kolme -vuotta ennen sitä vuotta, jota pidetään vuotena 1. Jos tämä olisi -totta, todistaisi se selvästi, että Herramme syntyi v. 4 e.K.; sillä -juuri tämä Herodes käski tappamaan Betlehemin pienet lapset ja hänen -käsistään lapsi Jeesus pelastettiin. (Mat. 2: 14--16.) Mutta onko tämä -Josefuksen tiedonanto luotettava? Onko totta, että Herodes kuoli neljä -vuotta ennen A.D.? Me vastaamme kieltävästi: Josefuksen tiedonannot -eivät yksin muodosta riittävän luotettavaa lähdettä tämän kysymyksen -ratkaisemiseksi, koska hän on tunnettu ja tunnustettu olevan vähemmän -tarkka tiedonannoissaan, mitä vuosilukuihin tulee. - -Mutta tämä mielipide on voittanut alaa; vuosiluku 4 e.K. on tullut -yleisesti hyväksytyksi ja historiallisia tapauksia ja vuosilukuja on -täytynyt venyttää, jotta kävisivät yhteen ja tukisivat tätä päätelmää. -Muiden esitettyjen todistuksien muassa, että v. 4 e.K. oli oikea -vuosiluku, oli eräs kuunpimeneminen, jonka Josefus sanoo tapahtuneen -vähää ennen Herodeksen kuolemaa. Kaikki, mitä tästä kuunpimenemisestä -tiedetään, on kuten seuraa: Herodes oli pystyttänyt suuren kultaisen -kotkan temppelin portin yläpuolelle. Kaksi etevää juutalaista, -nimiltään Mathias ja Juudas, houkuttelivat eräitä nuoria miehiä -repimään alas sen. He tekivät tämän ja heidät vangittiin ja mestattiin. -Tehdäkseen asian selväksi kertoo Josefus, että samalla aikaa oli -toinenkin Mattias, ylimmäinen pappi, joka ei ollut sekaantunut -meteliin. Hän lisää senjälkeen: "Mutta Herodes otti tältä Mattiakselta -pois hänen ylimmäispappiutensa ja poltti sen toisen Mattiaksen, joka -oli nostanut metelin, tovereineen elävänä, ja samana yönä oli kuun -pimeneminen." Tämä on kirjoitettu muistiin ikäänkuin Herodeksen -viimeisinä esiinpistävinä tekoina, joka tapahtui aikana, joka -Josefuksen mukaan mahdollisesti vastaa v. 4 e.Kr., ja joka myös -tarkottaa sitä samaa vuosilukua mainitulla pimenemisellä. - -Mutta kun joskus neljäkin kuunpimenemistä sattuu samana vuonna, on -ilmeistä, ettei, paitsi erinomaisten olosuhteiden vallitessa, -tuollaisen tapahtuman muistiinmerkitseminen todista mitään. Siinä missä -aika yöstä, aika vuodesta ja pimenemisen suuruus yhteisesti ovat -ilmotetut, kuten muutamissa tapauksissa on tehty, on muistiinpanolla -suuri arvo vuosilukujen määräämisessä; mutta tässä tapauksessa ei -esiinny mitään semmoista; niinmuodoin ei muistiinpano todista -kerrassaan mitään, mitä ajanlaskuun tulee. Josefus mainitsee tosin -jonkun paaston, jota mahdollisesti olisi pidetty ennen tuota tapausta, -mutta mikä paasto, tahi miten kauvan sitä ennen se oli, sitä ei -mainita. - -Nyt tapahtui kuitenkin, että v. 4 e.K. oli ainoastaan _yksi_ -kuunpimeneminen, kun taas v. 1 e.K. sattui kolme kuunpimenemistä. -Pimeneminen v. 4 e.K. oli ainoastaan osittainen (kuusi digitiä tahi -ainoastaan puolet kuun kehästä oli peitossa), kun sitä vastoin vuonna 1 -kaikki kolme olivat kokopimenemisiä -- koko kuun kehä oli pimeä, ja -luonnollisesti kauemman aikaa. Tämän kautta herätti tapaus suurempaa -huomiota. Jos siis pimenemiskertomuksella on minkäänlaista merkitystä, -ei se ainakaan anna tukea tuolle aikaisemmalle vuosiluvulle 4 e.K. -Herodeksen kuolinvuotta ei, kaikeksi onnettomuudeksi, kukaan luotettava -historiankirjottaja mainitse. Josefus mainitsee muutamia tärkeitä -kohtia hänen historiastansa ja muutamien tapauksien vuosiluvun, mutta -nämä eivät ole luotettavia. Eräiden hänen tiedonantojensa mukaan olisi -Herodes kuollut v. 4 e.K., mutta toisia vuosilukuja ei voi sovittaa -yhteen tämän kanssa. Esimerkiksi, hänen kuolemansa sanotaan tapahtuneen -hänen ollessaan seitsemänkymmenen vuoden vanhan. Hänet tehtiin -Galilean maaherraksi v. 47 e.K. Josefus sanoo hänen silloin olleen -kahdenkymmenenviiden vuoden vanhan. (Muinais. 149: 2.) Tämän mukaan -olisi hänen syntymävuotensa 72 e.K. (47 ynnä 25.) Hänen kuolemansa -seitsemänkymmenen vuoden ijässä olisikin silloin v. 2 e.K. vuoden 4 -e.K. sijasta. - -Tämän yhteydessä saattaa olla paikallaan kiinnittää huomiota siihen -ristiriitaan mielipiteessä, joka vallitsee oppineiden keskuudessa -Herodeksen kuoleman todellisesta vuosiluvusta, että jokaiselle siten -selviäisi, ettei ole mitään pätevää syytä otaksua että 4 e.K. olisi -ainoa vuosiluku, joka on yhtäpitävä Matt. 2: 14--16 kanssa. Faussettin -Bible Encyclopaedia [Raamatullinen yleistiede] ilmottaa Herodeksen ijän -olleen noin kaksikymmentä vuotta, kun hänet nimitettiin maaherraksi. -Silloin olisi hänen kuolemansa seitsemänkymmenenvuoden ikäisenä -sattunut vuonna 2 j.K. Chamber'in Cyclopedia ja Smithin Bible -Dictionary sanovat hänen ikänsä silloin olleen viisitoista vuotta, joka -lykkäisi hänen kuolemansa vuoteen 7 j.K. Appleton'in Cyclopediassa -sanotaan Ajanlaskua koskevassa luvussa: "Josefus antaa myös -vuosilukuja, mutta hän on aivan liijaksi huolimaton, jotta häntä -voitaisiin ottaa huomioon." - -Siirrymme nyt esittämään raamatullisen todistuksen tästä asiasta, joka -on lähempänä tavallista ajanlaskua ja osottaa, että Herramme syntyminen -tapahtui ainoastaan yksi vuosi ja kolme kuukautta ennen Tammikuuta -vuonna 1. Tämän me tutkimme näin: - -Herramme virka-aika kesti kolme ja puoli vuotta. Nuo -kuusikymmentäyhdeksän esikuvauksellista vuosiviikkoa (Dan. 9: 24--27) -päättyivät hänen kastamiseensa ja voiteluunsa Messiaaksi ja siitä alkoi -viimeinen eli seitsemäskymmenes viikko (viimeiset seitsemän suosion -vuotta Israelille.) Hänet tapettiin _keskellä_ tätä seitsemättäkymmentä -viikkoa, kolme ja puoli vuotta hänen virkansa alkamisesta. Hänet -ristiinnaulittiin, niinkuin tiedämme pääsiäisaikana noin Huhtikuun 1:nä -päivänä, jonakin vuonna. Nuo hänen virkansa kolme ja _puoli_ vuotta, -jotka päättyivät Huhtikuussa, olivat niinmuodoin täytyneet alkaa noin -Lokakuun tienoissa, jonakin vuonna. Ja lokakuu jonakin vuonna on -niinmuodoin täytynyt olla hänen todellinen syntymäkuukautensa, sillä -hän _ei viivytellyt_ virkansa alkamista, niin pian kun hän oli -täyttänyt kolmekymmentä vuotta; ja lain mukaan (jonka alla hän oli -syntynyt ja jota hän totteli) ei hän voinut alottaa ennenkun hän oli -kolmekymmenvuotias, niinkuin luemme: "Ja Jeesus oli, kun alkoi -esiintyä, noin kolmekymmenvuotias", j.n.e. - -Johannes Kastaja oli kuusi kuukautta vanhempi Herraamme (Luukk. 1: 26, -36), niinmuodoin oli hän täysi-ikäinen (kolmekymmenvuotisena lain -mukaan -- 4 Moos. 4: 3; Luukk. 3: 23 j.n.e.) ja alkoi saarnata kuusi -kuukautta ennen kun Herramme saavutti täysi-ikäisyyden ja alotti -virkansa. Johanneksen viran alottamisen vuosiluvun sanotaan selvästi -olleen "viidentenätoista keisari Tiberiuksen [Rooman kolmannen -keisarin] hallitusvuonna." (Luukk. 3: 1.) Tämä on selvä ja määrätty -vuosiluku, josta ei voi syntyä pienintäkään epäilystä. Tiberius tuli -keisariksi keisari Augustuksen kuoltua, Rooman 767 vuotena, joka oli -v. 14 j.K. - -Mutta ne, joita Josefuksen väärät tiedonannot Herodeksen kuolemasta -ovat eksyttäneet ja jotka pitävät Jeesuksen syntyneen v. 4 e.K. -ollakseen sopusoinnussa Josefuksen kanssa, tapaavat tässä Luukkaan -antamassa, selvästi määrätyssä vuosiluvussa vaikean esteen, ja -koettavat saattaa tämänkin sopimaan käsityksensä kanssa noista 4:stä -vuodesta e.K. Saavuttaakseen tämän päämäärän väittävät he Tiberiuksen -alkaneen käyttää valtaa noin kolme tahi neljä vuotta ennen Augustuksen -kuolemaa ja ennenkuin hän oli täydellisesti asetettu keisariksi. He -väittävät, että hänen hallituksensa voidaan mahdollisesti laskea tuosta -vuosiluvusta. - -Mutta sellaiset otaksumiset tulevat näyttäytymään perättömiksi. -Jokainen, joka tahtoo tutkia asiaa historiasta, tulee sen huomaamaan. -On kyllä totta, että Augustus korotti Tiberiuksen hyvin korkeaan -asemaan, mutta se ei ollut _neljä_ vuotta ennen Augustuksen kuolemaa, -niinkuin tuo otaksuma vaatisi, vaan _kymmenen_ vuotta sitä ennen, v. 4 -j.K. Mutta se valta, jolla hän silloin varustettiin, oli ainoastaan -sellainen, jota muutkin ennen häntä olivat omistaneet. Se ei ollut -sanan missään merkityksessä keisarillinen valta, eikä sanan missään -merkityksessä voi sanoa hänen "_hallituksensa_" silloin alkaneen. Hän -oli ainoastaan vallanperijä. Ei edes liijottelemallakaan voitane sanoa -hänen hallituksensa alkaneen ennen Augustuksen kuolemaa ja ennenkun -roomalainen senaatti oli asettanut hänet virkaan, vuonna 14 j.K. - -Historia sanoo: "Keisari, joka lisääntyvän ikänsä vuoksi tarvitsi -apulaista, otti Tiberiuksen pojakseen v. 4 j.K., jolloin hän _uudisti_ -hänen tribunivaltansa." -- Luku _Tiberius, Rees'in Cyclopedia_. - -_Raamatullista ajanlaskua_ - -"Hän [Augustus] päätti niinmuodoin sallia hänen [Tiberiuksen] ottaa -osaa hallitukseen. Tämä muodollinen virkaan asettaminen antoi hänelle -samanlaisen aseman kuin Agrippa vanhuksella oli ollut viimeisinä -vuosinaan, ja epäilemättä tätä pidettiinkin alkuasteena keisarikunnan -ensimäiselle sijalle. _Vallanperimyksen_ ohjelma oli selvästi viitattu: -Tiberius oli saanut käskyn asettua paikalleen senaatin, kansan ja -sotajoukon etupäähän." Pojaksi ottaminen, joka tapahtui tänä aikana, on -päivätty 27 p. Kesäkuuta (A.U.C. [Rooman perustamisen jälkeisenä -vuotena] 757) -- v. 4 j.K. -- -- _Merivalén History of the Romans_ -(Appleton's), Nide IV, siv. 220, 221. - -Meillä on siis täysin painavia todistuksia siitä, ettei keisari -Tiberiuksen ensimäinen hallitusvuosi alkanut kolme tahi neljä vuotta -ennen Augustuksen kuolemaa; ja että se arvo, joka mainitaan tulleen -hänen osakseen Augustuksen hallituksen aikana, annettiin hänelle -kymmenen eikä neljä vuotta ennen Augustuksen kuolemaa, eikä se myöskään -missään suhteessa ollut keisarillinen arvo. - -Voimme sentähden pitää vuosilukua Luukkaan 3: 1 ei ainoastaan ainoana, -joka Uudessa Testamentissa annetaan, vaan myös aivan eittämättömänä. -Asiasta ei voi olla minkäänlaista epätietoisuutta niillä, jotka ovat -sitä tutkineet. Tiberius tuli hallitukseen v. 14 j.K. Hänen -hallituksensa viidestoista vuosi on sentähden vuosi 29 j.K., jona -vuonna, niinkuin Luukas (3: 1--3) sanoo, Johannes alotti virkansa. -Koska siis Herramme kolmaskymmenes syntymäpäivä ja hänen virkansa -alkaminen oli Lokakuussa, ja koska Johanneksen syntymäpäivä ja hänen -virkansa alkaminen sattui täsmälleen kuusi kuukautta aikasemmin, seuraa -siitä silloin, että Johannes alotti virkansa keväällä noin Huhtikuun -1:nä päivänä -- niin pian kun hän oli täysi-ikäinen; sillä Jumalan -suunnitelmat pannaan aina toimeen täsmällisesti aikaan nähden. Johannes -oli siis kolmekymmenvuotias v. 29 j.K., noin 1:nä päivänä Huhtikuuta; -niinmuodoin oli hän syntynyt v. 2 e.K. [Johdoksi niille lukijoille, -jotka ovat tottumattomia laskemaan vuosilukuja, huomautamme sitä -asianhaaraa, että vuoden 29 j.K. alussa olikin vasta kulunut 28 -kokonaista vuotta, kahdeskymmenesyhdeksäs oli ainoastaan alkanut.] noin -ensimäisenä päivänä Huhtikuuta. Ja Jeesuksen syntyminen, kuusi -kuukautta myöhemmin, on täytynyt tapahtua vuonna 2 e.K. noin 1:nä -päivänä Lokakuuta. - -Edelleen on selvä, vahva todistus siitä, että Jeesus ristiinnaulittiin -perjantaina 3 p. Huhtikuuta vuonna 33. Se asianhaara, että hänen -ristiinnaulitsemisensa tapahtui Nisan kuun neljännentoista päivän -loppupuolella, ja että tämä päivänmäärä harvoin sattuu Perjantaiksi, -mutta v. 33 j.K. sattui siksi, vahvistaa tämän päivämäärän niin -täydellisesti, että Usherkin, joka piti v. 4 e.K. Jeesuksen -syntymävuotena, oli pakotettu myöntämään hänen ristiinnaulitsemisensa -tapahtuneen v. 33 j.K. Vertaile Usherin vuosilukuja tavallisen (eng.) -Raamattukäännöksen reunamuistutuksissa Luuk. 2: 21 ja Matt. 2: 1 -lukujen kohdalla hänen vuosilukuihinsa Matt. 27 ja Luukkaan 23 lukujen -kohdalla. Kun ristiinnaulitsemisen vuosiluku on 33 j.K. seuraa, että -jos Jeesus olisi ollut syntynyt vuonna 4 e.K., olisi hän ollut 36 -vuotta vanha kuollessaan; ja hänen toiminta-aikansa hänen -kolmannestakymmenennestä vuodestaan kolmanteenkymmenenteenkuudenteen -vuoteen olisi ollut kuusi vuotta. Mutta selvää on, että Herramme -toiminta käsitti ainoastaan kolme ja puoli vuotta. Ja tämä yleisesti -tunnustettu asia todistetaan Danielin ennustuksessa Messiaksen -tappamisesta _keskellä_ Israelin suosion seitsemättäkymmenettä viikkoa. - -Näin tulee taas todistetuksi, että Jeesuksen syntyminen tapahtui noin -yksi vuosi ja kolme kuukautta ennen tavallista ajanlaskua, v. 1, sillä -kun hänen toimintansa päättyi hänen ollessaan kolmenkymmenenkolmen ja -puolen vuoden vanha, 3:tena päivänä Huhtikuuta v. 33 j.K., niin löytää -helposti hänen syntymävuotensa menemällä taaksepäin vuosilukuun, joka -on kolmekymmentäkolme ja puoli vuotta aikasemmin Huhtikuun 3:matta -päivää v. 33 j.K. Kolmekymmentäkaksi vuotta ja kolme kuukautta ennen -3:matta päivää Huhtikuuta v. 33 j.K. olisi 3:mas päivä Tammikuuta v. 1, -ja vielä siitä taaksepäin yksi vuosi ja kolme kuukautta vie meidät -3:teen päivään Lokakuuta v. 2 e.K., joka tulee olemaan Herramme -syntymäpäivä ja vuosi Betlehemissä. Erotus kuunajan, jota juutalaiset -käyttivät, ja nykyään yleisesti käytetyn auringonajan välillä tulee -olemaan muutamia päiviä, jottemme saata olla aivan varmoja, oliko tuo -täsmällinen päivä mahdollisesti Syyskuussa, noin 27:nnen päivän -tienoissa, mutta 1:nen päivä Lokakuuta on _likipitäin_ oikea. Yhdeksän -kuukautta taaksepäin tästä vie meidät joulun aikaan v. 3 e.K., joka on -se vuosi, jolloin Herramme jätti sen kirkkauden, joka hänellä oli Isän -luona, ennenkuin maailma oli [luotu], ja muuttuminen ihmisluontoon -alkoi. On todennäköistä, että tämä oli alkujaan syynä joulun -viettämiseen Joulukuun 25 päivänä. Jopa eräät kirkkohistorian -kirjottajat väittävät, että joulujuhlaa alkujaan vietettiin muistoksi -Gabrielin ilmestymisestä Neitsyt Marialle. (Luuk. 1: 26.) Varmaa on, -ettei keskitalvenpäivämäärä sovi oikein hyvin yhteen Raamatun -selityksen kanssa, että Jeesuksen syntymisen aikana paimenet olivat -kedolla laumoineen. - - * * * * * - - Kruununi. - - Oon kruunusta kirkkaasta kuullut. - Min' valmisti Herrani mun. - Sen saan mä, kun morsiamekseen - On Jeesus vaan ottanut mun. - - Hän kalliisti osti sen kruunun, - Kun ristillä uhrautui, - Ja haavoihin, pistävään kruunuun. - Mun tähteni antautui. - - Jos kaikki tään maailman kruunut - Nyt tarjona oisivat nuo, - Ne hylkäisin, kauniimman kruunun. - Ja kirkkaamman, ylkäni suo. - - Oi, ettei vaan maalliset maineet - Mun syäntäni kahlita vois, - Et kruununi, taivahan aarteet, - Mun voittoni -- tuhlaisin pois; - - Ei taistella kruunustain tahdon, - Vaikk' ottelu ankara lie; - Jos taistelun jättänen kesken -- - Niin kruunaus toivon se vie. - - Oi, Jeesus, kun loppuun sa kestit, - Niin tunnet nyt kunnian tiet; - Ja voittamaan muitakin autoit -- - Oi riemua, voittoon mun viet! - - En taistella tarvinne kauvan, - Kun koittavi autuuden koi. - "Jo riennä, ja kruunusi kanna", - Näin Herrani kutsu jo soi. - - Ah, silloin ma kruununi lasken - Sun jalkoihis, armahimpain: - "Sä Herra oot johtanut kaikki, - siks' kunnia sulle myös vain." - - - - -KOLMAS LUKU. - -AIKAENNUSTUKSEN TOTEUTUMINEN KRISTUKSEN ENSIMÄISESSÄ TULEMISESSA. - -Dan. 9: 23--27. - -Seitsemänkymmentä viikkoa Danielin ennustuksessa. -- Tapahtumia, joita -ennustettiin sattuviksi sinä aikana. -- Messiaksen tulemisen aika -ilmotettu ja periaate määrätty sen tavan kautta, jolla se on ilmotettu. --- Avain toisiin aikaennustuksiin. -- Kristuksen ristiinnaulitsemisen -aika ilmotettu -- Israelin erityinen suosio lopetettu vanhurskaudessa, -mutta jatkettu yksityisille. -- Kaikkein pyhimmän voiteleminen. -- Hätä -vuodatettu yksin jätetyn yli. - - -"Niin ota nyt vaari sanasta, että näyn ymmärtäisit. Seitsemänkymmentä -viikkoa on määrätty kansallesi ja pyhälle kaupungillesi, niin -ylitsekäyminen lopetetaan, ja synnit peitetään, ja pahat teot -sovitetaan, ja ijankaikkinen vanhurskaus tuodaan edes, ja näky ja -ennustus suljetaan, ja kaikkein pyhin voidellaan. Niin tiedä -nyt ja ymmärrä, että siitä ajasta, kun käsky annetaan, että -heidän pitää jälleen kotia palaaman ja Jerusalem rakennettaman, -Päämieheen Kristukseen asti on seitsemän viikkoa, niin myös -kaksi-seitsemättäkymmentä viikkoa [7 ja 62 = 69 viikkoa], joina kadut -ja muurit jälleen rakennetaan, vaikka surkialla ajalla." - -"Ja kahden viikon perästä seitsemättäkymmentä surmataan Kristus, mutta -ei itsensä edestä [engl. kään.] ja [erään] Päämiehen kansa tulee ja -kukistaa kaupungin ja pyhän, [roomalaisen Päämiehen -- Tiituksen -sotajoukko], niin että ne loppuvat, niinkuin virran kautta, ja sodan -loppuun asti pitää sen hävitettynä oleman. Mutta hän [Messias] -vahvistaa monelle liiton yhdessä viikossa [seitsemäntenäkymmenentenä -eli viimeisenä suosionliiton viikkona]; ja keskellä viikkoa lakkauttaa -uhrin ja ruokauhrin; ja siksi että kauhistukset ovat levitetyt -kaikkialle, on hän [Messias] tekevä sen [Jerusalemin] autioksi aina -loppuun asti [siksi kun kaikki on täytetty] ja se mikä on määrätty -[Jumalan suunnitelmassa] vuodatetaan yksin jääneiden yli [kansan -yksinjääneiden yli, jota edustettiin Jerusalemin kautta]." -Dan. 9: 23--27. - -Tämän ennustuksen ilmaistessa juutalaisen aikakauden "elonkorjuun" -alkua ja meidän Herramme läsnäoloa siinä pääelonkorjaajana, on useita -toisia ennustuksia, jotka paljoa selvemmin osottavat evankelisen -aikakauden "elonkorjuun" alkua, jossa Herramme samalla tavalla, -toisessa tulemisessaan, tulee olemaan pää-elonkorjaaja. Tämän -ennustuksen toteutuminen valaisee ennustuksen toteenkäymistä ylimalkaan -ja määrää myös tärkeän kohdan eräässä toisessa ennustuksessa, jonka -edempänä tulemme osottamaan. - -Monien yhtyneiden ennustusten määrätessä ja todistaessa Kristuksen -toisen tulemisen vuosiluvun, oli tämä ainoa, joka ilmaisi ajan hänen -ensimäiselle tulemiselleen. Jos tämän täyttyminen selvästi todetaan, -tulee se olemaan meille apuna laskiessamme ja arvostellessamme niitä -ennustuksia, jotka tarkottavat hänen toista tulemistansa. Sentähden -annamme tässä tilaa tälle täyttyneelle ennustukselle, kuin myös siitä -syystä, että on välttämätöntä ymmärtää muutamat tässä ennustuksessa -määrätyt vuosiluvut niiden ennustuksien yhteydessä, jotka tarkottavat -toista tulemista, joita tullaan käsittelemään edempänä kirjassa. - -Daniel oli saanut nähdä monta näkyä, niinkuin kerrotaan hänen -ennustuksensa 2:ssa, 4:ssä, 7:ssä ja 8:ssa luvuissa. Kaikki nämä -näyttivät pakana- eli ei-juutalaisten valtakuntien suurta enentymistä -ja edistymistä; mutta hänellä oli Israelin etu mielessä, eikä hän ollut -saanut mitään tietoa Israelin tulevaisuudesta. Hän tiesi kumminkin -Jeremian ennustuksesta (Jer. 29: 10; 2 Aikak. 36: 20--23), että Juudan -maan autiona oleminen jatkuisi seitsemänkymmentä vuotta; ja -tietäessään, että tämä aika pian oli kulunut (Dan. 9: 2.) rukoili hän -innokkaasti Jumalan suosion palaamista Israelille (värssyt 17--19), ja -ylläoleva oli Jumalan vastaus hänelle enkelin kautta. - -Se määrätty aikakausi Israelin historiassa, jota tässä osotetaan, on -_seitsemänkymmentä viikkoa_, joka lasketaan määrätystä alkukohdasta --- nimittäin siitä käskystä, joka annettiin "Jerusalemin -ennalleenasettamisesta ja rakentamisesta" (huomaa! ettei tämä koskenut -temppeliä.) Tänä aikakautena tulisi suuria asioita toimitettaviksi: -- -Kaupunki rakennettaisiin uudelleen epäsuotuisissa oloissa (Neh. 4), -ahdingon aikoina; synti tulisi päättymään sen kautta, että pahuus -sovitettiin; ja vanhurskaus (vanhurskaaksi tekeminen) tulisi -toimeenpantavaksi -- ei sellainen, joka vuosi vuoden jälkeen -saavutettiin härkien ja kauristen veren kautta, vaan todellinen ja -"ijankaikkinen vanhurskaus", joka aikaan saataisiin Kristuksen uhrin -kautta. Danielille ilmotettiin myös, että hän, joka toimeenpanisi -paremman uhrin, senkautta _lakkauttaisi_ Lain esikuvalliset uhrit ja -ruokauhrit. - -Tänä aikakautena oli Messias, Israelin kauvan odotettu Lunastaja, -tuleva, ja seitsemän viikkoa ja kaksi ja kuusikymmentä viikkoa eli -kuusikymmentäyhdeksän viikkoa oli ilmotettu kuluvan Messiaksen -läsnäoloaikaan asti. Ja tämän jälkeen hän tulisi tapettavaksi, mutta ei -itsensä tähden. Siksi tulisi Messiaksen tulemisen jälkeen olemaan -jälellä yksi viikko, viimeinen, seitsemäskymmenes tästä luvatusta -suosiosta, ja keskellä tätä viikkoa, niin oli ennustettu, tulisi hän -lakkauttamaan esikuvaukselliset uhrit antamalla "henkensä vikauhriksi." --- Jes. 53: 10--12. - -Nämä seitsemänkymmentä viikkoa, eli neljäsataayhdeksänkymmentä päivää -merkitsivät neljääsataayhdeksääkymmentä vuotta, jokaisen esikuvallisen -päivän merkitessä yhtä vuotta. Ja se seikka, että tämä ainoa -ajanennustus, joka suoranaisesti koskee ensimäistä tulemista, täyttyi -_tällä tavalla_. antaa avaimen eräisiin toisiin ennustuksiin, jotka, -kuten edempänä tullaan näyttämään, ovat olleet kätkettyinä -esikuvauksellisiin lukuihin -- _päivä vuoden asemesta_ -- siksi kun -määrätty aika niiden ymmärtämiselle on tullut. Tämä ennustus oli niin -laadittu, että Daniel ja toiset juutalaiset voisivat, jos niin -tahtoivat, pitää sitä mahdottomana ja aikaa myöten unohtaa se; tahi oli -niillä mahdollisuus muistaa se, jotka "_odottivat_ Israelin -lohdutusta", ja jotka otaksuivat ajan olleen esikuvauksellisen, kuten -Hesekiel. (Luku 4: 6.) Varmaa on, että sellaiset, jotka olivat -uskollisia, ymmärsivät odottaa Messiasta. On kirjotettukin, että kaikki -odottivat häntä (Luuk. 3: 15), vaikkakaan kaikki eivät kyenneet -ottamaan häntä vastaan sillä tavalla, kun hän tuli. Huomattava on, että -ne kuusikymmentäyhdeksän esikuvauksellista viikkoa, eli neljäsataa -kahdeksankymmentäkolme vuotta luetaan _Messiakseen, Ruhtinaasen_, eikä -Jeesuksen syntymiseen Betlehemissä. Heprealainen sana _Messias_, joka -vastaa kreikkalaista sanaa _Kristus_, merkitsee _voideltua_, ja on -pikemmin arvonimi kuin nimi. Jeesus ei ollut Voideltu, Messias, -Kristus, ennenkuin kasteensa jälkeen. Vertaa Apt. 10: 37, 38 ja Matt. -3: 16. Hänet voideltiin Pyhällä Hengellä kohta noustessaan vedestä. -Tämä tapahtui, kun hän oli saavuttanut miehuusijän, joka oli -kolmekymmentä vuotta lain mukaan, jonka alla hän oli syntynyt, ja jonka -alaisena hän ja jokainen juutalainen oli, kunnes hän lopetti lain -vallan täyttämällä sen vaatimukset -- "nauliten sen ristiin". Sentähden -ulottuvat tämän ennustuksen kuusikymmentäyhdeksän viikkoa hänen -kasteeseensa ja voiteluunsa, josta ajasta, eikä ennemmin, hän oli -Messias, Kristus, Voideltu. Siksi päättyvät ne kuusikymmentäyhdeksän -viikkoa eli neljäsataakahdeksankymmentäkolme vuotta syksyllä v. 29 j.K. -Ja siinä täyttyi se osa ennustuksesta, joka sanoo: "Siitä ajasta kuin -käsky annetaan ulos, että Jerusalem pitää jälleen rakennettaman (Dan. -9: 25), Messiakseen, [voideltuun], Päämieheen asti, on seitsemän -viikkoa, niin myös kaksi seitsemättäkymmentä [kuusikymmentäyhdeksän] -viikkoa." Alkaen siitä, täyttyi, niinkuin huomaamme, seitsemäskymmenes -viikko muiden mukaisesti -- laskemalla vuosi päivän asemasta. - -Useimmat, jotka ovat kirjottaneet tästä aineesta, ovat laskiessaan tätä -aikakautta alkaneet Artakserkseksen seitsemännestä vuodesta, kun -Esralle (Esra 7: 7--14) jätettiin tehtävä, jonka he pitävät Kyyroksen -käskyn sovelluttamisena. (Esra 1: 3; 5: 13; 6: 1--12.) Huomattava on -kumminkin, että Kyyros käski rakentaa Herran huoneen -- templin ja -esikartanon muurin. Mutta toinen käsky annettiin Nehemialle -Artakserkseksen kahdentenakymmenentenä vuotena, nimittäin _rakentaa -uudelleen Jerusalemin muurit_, jotka siihen aikaan olivat rappiolla, -(Neh. 2: 3--8; 6: 15; 7: 1.) Juuri tästä käskystä, "ennalleenasettaa ja -rakentaa Jerusalem", on Danielin ennustus päivättävä. Koko kertomus -sopii yhteen tämän kanssa. On ainoastaan yksi asia joka näyttää puhuvan -tätä vastaan. Siinä Jesajan ennustuksessa, joka koskee tätä käskyä, oli -ennustettu Kyyroksesta, ei ainoastaan: "Hän on päästävä minun vankini -valloilleen", vaan myös: "Hänen pitää rakentaman minun _kaupunkini_" -(Jes. 45: 13). Tähän näennäiseen vastaväitteeseen vastaamme näin: se -sana, joka tässä on käännetty sanalla kaupunki, on _ir_ ja merkitsee -muureilla ympäröityä paikkaa. Me luulemme tässä tarkotettavan temppelin -esikartanon muureja, ja sen kanssa pitävät yllämainitut tosiseikat yhtä -Sama sana _ir_ on käännetty sanalla _(esi-) kartano_ [englantilaisessa -Raamatussa] 2 Kun 20: 4. - -Nehemian suorittaman tehtävän vuosiluvuksi mainitaan tavallisesti 445 -e.K. Mutta Tri Hale'n kronolooginen teos (sivut 449 ja 531) ja Tri -Priestlie'n väitöskirja "Evankelistain Yhtäpitäväisyydestä" ("Harmony -of the Evangelists", sivut 24--38) osottavat, että tämä tavallinen -mielipide on väärä, sekä että tämä tapahtui yhdeksän vuotta -aikaisemmin. Siten on siis meillä vuosi 454 e.K. todellinen vuosiluku -Nehemian tehtävälle; ja tämän päivämäärän kanssa on Danielin ennustus -(luku 9: 25) yhtäpitävä, mikäli se koskee käskyä asettaa ennalleen ja -rakentaa Jerusalem. - -Koska kuusikymmentäyhdeksän viikkoa (7 ja 62) eli -neljäsataakahdeksankymmentäkolme vuotta ulottuvat _Messiakseen_ -(Voideltuun), Päämieheen asti niin me vähennämme tästä -kuudenkymmenenyhdeksän esikuvauksellisen viikon ajanjaksosta eli -neljästasadasta kahdeksastakymmenestäkolmesta (483) vuodesta -neljäsataaviisikymmentäneljä (454) vuotta ennen Kristusta, Jerusalemin -ennalleenasettamis- ja rakentamiskäskyn oikeana vuosilukuna ja jäännös --- 29 j.K. -- on oleva se vuosi jona Voideltu (Messias) oli ilmestyvä. -Tämä on täydellisesti yhtäpitävä sen kanssa, mitä olemme osottaneet, -nimittäin, että Johannes kastoi Jeesuksen ja sai hän Hengen voitelun v. -29 j.K. noin 3 päivä lokakuuta, jolloin hän oli kolmenkymmenen vuoden -vanha hänen syntymisensä oikean vuosiluvun mukaan, kuten edellisessä -luvussa on näytetty. - -Meidän Herramme virka käsitti _kolme ja puoli vuotta_ ja päättyi hänen -ristiinnaulitsemisellaan passah-juhlan aikana, keväällä v. 33 j.K. -Tässä toteutti hän täydellisesti ennustuksen, joka koski jälellä -olevaa, eli viimeistä viikkoa (viimeiset seitsemän vuotta) luvatusta -suosiosta, ja jossa sanotaan: "kuudenkymmenenyhdeksän (7 ja 62) viikon -_perästä_ on Messias kuoletettava, mutta ei itsensä tähden" [Lause: -"mutta ei itsensä tähden", on sanottu eri tavoilla eri käännöksissä, -joista meillä on useita edessämme, mutta meidän mielestämme on tämä -käännös paras ja selvin.] -- "_keskellä_ [jälellä olevaa 70:tä] -_viikkoa_ on hän lakkauttava uhrin ja ruokauhrin." - -Ne uhrit, joita uhrattiin lain mukaan, lakkasivat siihen; ei siten, -etteivät papit senjälkeen olisi uhranneet eläimiä, suitsutusta, y.m., -sillä näiden uhraaminen jatkui vuosi vuodelta, mutta Jehova ei -hyväksynyt niitä, eivätkä ne missään suhteessa olleet uhreja synnin -tähden. Sitten kun totinen uhri oli tullut, kun meidän Herramme Jeesus -"poisti synnin uhraamalla itsensä" (Hebr. 9: 26), ei Jehova kauvemmin -voinut tunnustaa mitään muuta hänelle uhrattua uhria, eikä myöskään -sellaisten tarpeellisuutta. - -Siellä, ristillä, täytti Messias, joka oli uhrannut itsensä kolme ja -puoli vuotta, tehtävänsä (Joh. 19: 30), ja "päätti" siten "synnin", -teki täyden ja täydellisen sovinnon Jumalan kanssa ihmisten pahuuden -tähden tuoden siten ihmissuvulle _ijankaikkisen_ vanhurskauttamisen -synnistä sen esikuvauksellisen vuotuisen vanhurskauttamisen sijaan, -jonka esikuvauksellinen kansa, Israel, esikuvien kautta sai aikaan. -Messiaksen kuolema oli myös "sinetti", joka takaa kaikkien näkyjen -ja ennustuksien täyttymisen tulevat siunaukset ja "kaiken -ennalleenasettamisen ajat, joista Jumala on ammoisista ajoista asti -puhunut kaikkien pyhäin profeettainsa suun kautta" (Apt. 3: 21.) Nämä -lupaukset, sekä aabrahamilainen liitto, että uusi liitto, vahvistettiin -eli lujitettiin "hänen omalla kalliilla verellänsä" -- (Luuk. 22: 20; 1 -Kor. 11: 25), joka puhuu paremmin puolestamme kuin härkäin ja kauristen -veri -- puhuu ijankaikkisesta vanhurskauttamisesta ja synnin -poistamisesta kaikille niille, jotka ottavat hänet vastaan. Ja -seitsemännenkymmenennen eli juutalaisten suosion viimeisen viikon -jälkimäisellä puoliskolla -- niinä kolmena ja puolena vuotena, jotka -alkoivat helluntaina -- tulivat hänen seuralaisensa, tämän kansan -"kaikkein pyhimmät" voidelluiksi Jumalan pyhällä hengellä niinkuin -Messiaskin oli tullut voidelluksi kuudennenkymmenennenyhdeksännen -viikon lopussa. - -Tällä tavoin täytettiin tämän ennustuksen 24 värssyn määräykset: -"Seitsemänkymmentä viikkoa on määrätty [erotettu] _sinun kansallesi_ ja -pyhälle kaupungilles -- (a) niin ylitsekäyminen lopetetaan, ja synnit -peitetään, ja pahat teot sovitetaan ja ijankaikkinen vanhurskaus -tuodaan edes -- (b) ja näky ja ennustus suljetaan, -- (c) ja kaikkein -pyhin voidellaan." Ennustuksessa ei ollut mitään, joka osotti, että -koko tämä toimi lykättäisiin viimeiseen "viikkoon", jolloin Messias -olisi läsnä; ja epäilemättä käsittivät he tämän sisältävän suuren -parannuksen siveellisessä suhteessa _heidän puoleltaan_, joka -valmistaisi heitä Messiasta varten, ja heidän kansakuntansa -voitelemisen hänen allensa "kaikkein pyhimmäksi" kansaksi, siunatakseen -koko maailmaa. He eivät olleet oppineet, vuosisatojen kokemuksien -kautta, että _he_ olivat voimattomat poistamaan syntiä ja sovittamaan -pahojatekoja, ja että vaadittaisiin täydellistä lunastusuhria sen -suuren työn aikaansaamiseksi, jotta synnit pyyhittäisiin pois ja -tuomitut vanhurskautettaisiin. - -Vaikka Danielin ennustus näyttikin, että Messias tulisi tapettavaksi -keskellä viimeistä viikkoa, niin ei se näyttänyt, että hänen kansansa -suuri joukko tulisi olemaan _epäpyhiä_, ja että he sentähden tulisivat -hyljätyiksi, kuten heille kävi keskellä sitä viikkoa. (Mat. 23: 38.) -Toinen profeetta on sanonut: Hän on täyttävä työn ja _keskeyttävä_ sen -vanhurskaudessa (oikeudenmukaisesti) (engl.); ja kaikki tuli täytetyksi -Jeesuksen virantoimituksen viimeisenä puolena viikkona (kolmena ja -puolena vuotena), lukuunottamatta kaikkein pyhimpäin voitelemista. -Mutta mitenkä on seitsemännen viikon, niiden kolmen ja puolen vuoden -ylijäämän kanssa, jotka ulottuivat ristin tuolle puolen? Lupasiko ehkä -Jehova erottaa seitsemänkymmentä suosion viikkoa Israelin hyväksi, -antaen todellisuudessa ainoastaan kuusikymmentäyhdeksän ja puoli? Ensi -silmäyksellä näyttää siltä, etenkin kun muistamme, että Jeesus -ainoastaan viisi päivää ennen kuolematansa, "keskellä viikkoa", itki -kaupungin tähden ja hylkäsi sen sanoen: "Teidän huoneenne jätetään -teille autioiksi." Mutta ei niin; Jehova tiesi alusta alkaen -minkälainen loppu oli; ja kun hän lupasi seitsemänkymmentä viikkoa, -tarkotti hän myös sitä. Niinmuodoin täytyy meidän odottaa löytävämme -suosion ulottuvan tätä kansaa kohtaan kolmen ja puolen vuoden aikana -ristiinnaulitsemisen jälkeen, huolimatta siitä, että he silloin -kansakuntana jätettiin autioksi. - -Etteivät israelilaiset kansana olleet soveliaita ottamaan vastaan -parahinta eli hengellistä suosiota (eikä myöskään maallista suosiota), -osotettiin sen kautta, että he hylkäsivät Messiaksen, niinkuin Jumala -jo edeltäpäin oli nähnyt ja sanonut; siten ei ollut minkäänlaiseksi -hyödyksi heille jatkaa heidän koetustaan, kansana katsottuna, yli -seitsemänkymmenenviikon puolivälin, ja se keskeytettiin eli katkaistiin -siinä, kun heidät jätettiin "autioiksi" -- suljettiin pois suosiosta. -Heidän aikakautensa loppupuolella (kolme ja puoli vuotta) suosio -_suurennettiin_, vaikka se rajotettiin "jäännökseen", "pyhimpiin", -puhtaimpiin eli soveliaimpiin, joita ainoastaan se voi hyödyttää. (Jes. -10: 22, 23. Vertaa _Room_. 9: 28.) Suosion suurentuminen oli siinä, -että tämä jäännös kolmen ja puolen vuoden aikana tuli yksinomaan -olemaan huomion ja lähetystyön esineenä niiden suurempien etujen -ohella, joita henkinen hallituskausi tarjosi, työ, joka alkaen -opetuslapsista helluntaina, todennäköisesti ulottui jokaiseen tämän -kansan tuleentuneeseen vehnään tänä erityisenä suosion aikakautena. -Katso Apt. 2: 41 ja 4: 4 ensimäisien päivien tuloksen suhteen. Juuri -tästä syystä, vaikkakin Jeesus oli maistanut kuoleman kaikkien tähden, -ja iloinen sanoma oli julistettava kaikille, käski hän opetuslapsien -"alkaa Jerusalemissa." Eivät he myöskään saaneet jättää tätä erikoista -työtä eivätkä tarjota uuden hallituksen suosiota kenellenkään muille, -ennenkuin ne kolme ja puoli vuotta siitä _suosiosta, joka oli luvattu -Israelille_, olivat täyttyneet -- ennenkuin Jumala erityisesti lähetti -sen pakanain yhtä hyvin kuin juutalaistenkin luo. -- Apt. 10. - -_Kristuksen ensimäinen tuleminen_ 79 - -Korneliuksen kääntymisen varmasta vuosiluvusta voivat kronoloogit -ainoastaan arvaamalla päättää; ja niinmuodoin arvellaan sen eri -laskelmain mukaan tapahtuneen vuosien 37 ja 40 välillä j.K.; mutta -katsoen siihen selvään ennustukseen, jota nyt tarkastamme, -emme epäile sen tapahtuneen syksyllä v. 36 j.K.; sillä tällöin -päättyivät nuo Israelin suosion seitsemänkymmentä viikkoa eli -neljäsataayhdeksänkymmentä vuotta. Koska suosio yksinomaan heitä -kohtaan lakkasi silloin, oli aivan paikallaan lähettää evankeliumi -pakanoille. Israelilaiset eivät tämän jälkeen olleet suljetut -evankeliumista, mutta heitä kohdeltiin samoin kuin pakanoita, vaikka -ennakkoluulot epäilemättä aiheuttivat sen, että jäännös tuli vähemmän -suotuisaan asemaan. Koska "pyhimmät" jo olivat tulleet valituiksi, ei -evankeliumi enää rajottunut israelilaisiin yksistään, vaan oli avoinna -jokaiselle olennolle, jolla oli kuulevat korvat. - -Noiden seitsemänkymmenen viikon kuluttua tuli se hätä ja vaiva, joita -mainitaan 26 ja 27 värs. loppuosissa. Roomalainen päämies tuli ja -hävitti todellakin kaupungin ja temppelin, ja virran lailla jätti hän -jälkeensä kauheaa hävitystä ja turmiota. Ja Messias, jonka he -hylkäsivät, on sallinut monenlaatuisen pahan kohdata tätä kansaa siitä -lähtien, ja tulee yhä sallimaan sen "loppuun asti", kunnes he ovat -saaneet riittämään asti; siksi kun hän on sanova: "Puhukaat suloisesti -Jerusalemille ja saarnatkaa sille, että sen aika on täytetty, että sen -rikokset ovat annetut sille anteeksi." (Jes. 40: 2.) Sillä aikaa on se, -_joka on määrätty_, vuodatettava tämän yksinjääneen (eli tämän hyljätyn -kansan yli), kunnes heidän murheensa mitta on täytetty -- siihen -päivään, jolloin he tulevat sanomaan: "Siunattu olkoon hän, joka tulee -Herran nimeen." Jumalalle kiitos, tämä Israelin vapautus on nyt -koittamaisillaan, ja vaikkei heidän hävityksensä ja hätänsä vielä ole -päättynyt, niin tulee hetki hetkeltä se aika lähemmäksi, jolloin suomut -putoavat heidän ennakkoluulojen sokaisemista silmistään, ja he saavat -nähdä hänet, jota ovat pistäneet, ja he tulevat itkemään häntä, -niinkuin esikoista itketään. -- Sak. 12: 10. - -Koska monet lukiessaan tätä nyt tarkastettua paikkaa ovat joutuneet -hämilleen ja erehdykseen sen johdosta, että ovat kykenemättömiä -ymmärtämään profeetallisen sanan järjestystä, ja sekottavat Päämiehen -Messiaksen roomalaisen päämiehen kanssa j.n.e. niin kehotamme tarkasti -tutkimaan tätä paikkaa, sillä tavoin kuin se on järjestetty tämän luvun -alussa, huomioonottamalla sulkumerkit ja selittävät huomautukset -hakasien sisällä. - - Oi Herrani kallis, mun aarteni oot, - Mun toivoni, turvani ain'! - Kaikk' huoleni entiset unhottukoot, - Sun kuoloas katselen vain. - - Kun tahtoni tahtohos haudannut oon, - On tahtosi silloin myös mun. - Oi Herra, sun voimasi vahvistakoon - Mua täyttämään tahtoas sun! - - Kun aamusi armahin koittamaan saa, - Yön usvat jo haihtuvat nuo, - Ei silloin oo taistoa uuvuttavaa, - Sun valtasi rauhankin tuo. - - Ah, kuinka mä Herra sua kiittänenkään, - Kun kutsusi korkean sain - Sun laumaasi pienoiseen yhdistymään - Ja luonasi viipymään ain! -- - - - - -NELJÄS LUKU. - -PAKANAIN AJAT. - -Mitä pakanain ajoilla tarkotetaan. -- Niiden alku. -- Niiden pituus. -- -Niiden loppuminen vuonna 1914. -- Näihin liittyviä tapahtumia. -- Näitä -seuraavia tapahtumia. -- Kirjaimellinen ja esikuvauksellinen aika. -- -Huomiota herättävä esikuva (tyyppi). -- Nykyisiä merkkejä. -- Jumalan -valtakunta tulee kukistamaan pakanain hallituksen. -- Siksi on -edellinen perustettu ennenkuin jälkimäinen loppuu -- ennen vuotta 1914. --- Syyt miksi pakanain hallitus sitä vastustaa. -- Miten ja milloin -kaikki lopullisesti tulevat ilolla ottamaan vastaan sen. -- "Kaikkien -kansojen toivo" on tuleva. - - -[Koska tässä luvussa käsitelty aine on hyvin läheisessä yhteydessä -aineen kanssa ensimäisen osan 13:ta luvussa, tulee lukijalle olemaan -suureksi avuksi käydä uudelleen läpi mainittu luku, ennenkuin hän alkaa -tämän luvun.] - -"Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat -täyttyvät." -- Luuk. 21: 24. - -Lauselmaa "pakanain ajat" käytti Herramme siitä väliajasta maan -historiassa, joka on Jumalan tyypillisen valtakunnan, Israelin -valtakunnan poisottaminen (Hes. 21: 25--27.) ja sen antityypin, Jumalan -totisen valtakunnan alkamisen ja päättymisen välillä, kun Kristus -tulisi "kirkastettavaksi pyhissänsä ja kaikkien niiden ihailtavaksi, -jotka uskovat sinä päivänä." - -Tällä väliajalla tulisi pakanalliset hallitukset pitämään valtiutta -maan päällä; ja Israel, sekä lihallinen että hengellinen, on ollut ja -tulee olemaan näille valloille alamainen, siksi kun heidän aikansa on -päättynyt. Vaikka Jumala ei ole hyväksynyt tahi määrännyt näitä -hallituksia, niin antaa hän kuitenkin niiden olla hallituksessa. Toisin -sanoen, hän on erityisiä tarkotuksia varten sallinut heidän valtaansa -määrätyn ajan. - -Maan herraus annettiin alkuperäisesti Aadamille, jotta hän vallottaisi -sen sekä omistaisi ja hallitsisi sitä vanhurskaudessa. (1 Moos. 1: 28.) -Aadam ei pystynyt tähän, ja synnin kautta rikottu herraus otettiin -häneltä pois. Sen jälkeen sallittiin enkelien hallita. Mutta sen -sijaan, että olisivat kohottaneet langennutta sukua, niin tapahtui, -että muutamat "eivät säilyttäneet valta-asemaansa", vaan lankesivat -ylitsekäymiseen. Vedenpaisumuksen jälkeen ilmotti Jumala Aabrahamille -aikomuksensa tuoda tarvittavan avun syntiselle kuolevalle suvulle hänen -jälkeläisensä kautta, herättämällä heidän keskuudestaan suuren -lunastajan, hallitsijan ja opettajan, sanoen: "Sinun siemenessäsi pitää -kaikki kansat maan päällä siunattaman." - -Tämä oli aikaisin hengen antama viittaus kansallisesta yleisvallasta -maan yli. Ja tullen Jumalalta, sisälsi tämä viittaus tuon hallitsijan -erityisen sopivaisuuden ja aivan ominaisen etevyyden kaikkien muiden -yli. Siksipä tulisi olemaan koko ihmiskunnalle hyödyllistä kuulua -sellaisen hallitsijan alle. Kieltämättä tämä lupaus Aabrahamille täytti -hänen jälkeentulevaistensa, israelilaisten sydämet ja mielet ja -tunnettiin hyvin heidän heimolaistensakin, moabilaisten ja edomilaisten -keskuudessa. On luultavaa, että muut kansat tulisivat tuntemaan -sellaisen kansallistoivon, ja niin ollen emme voi epäillä, että ylpeys -herättäisi heissä halun tulla tuoksi etevämmäksi kansaksi ja pitää -hallussaan yleisvaltaa, koska hekin pitäisivät itseään joka suhteessa -yhtä kykenevinä ja soveliaina hallitsemaan ja opettamaan ja siten -siunaamaan kansoja, kuin joku Aabrahamin jälkeläisistä. - -Israelin toivo saavuttaa maailmanvalta, ei kansojen toivon ja tahdon -perustuksella, vaan Jumalan tahdon ja mielen ja hänen heidän hyväkseen -ilmotetun valtansa perustuksella, näytti levinneen muihinkin kansoihin. -Kaikissa tapauksissa huomaamme, että nuo pakanalliset kuninkaat ja -kansat ottivat vastaan valtansa suosionosotuksina niiltä jumalilta, -joita he palvelivat. Ja sama ajatus huomataan vieläkin jokaisessa -pienemmässä hallitsijassa ja ruhtinaassa yhtähyvin kuin mahtavimmissa -kuninkaissa ja keisareissa. Vaikka kuinkakin heikkoja sielun ja ruumiin -puolesta, vaikka kuinkakin paheellisia ja kelvottomia hallitsemaan, -olkoonpa sitten itseään eli toisia, vallitsee heitä melkein -mielettömässä määrässä se ajatus, että Jumala erityisesti on valinnut -heidät ja heidän perheensä hallitsemaan ja "SIUNAAMAAN" (?) koko maata. -Tätä oppia, jonka syvät rivit ovat omaksuneet, toitotetaan mitaleissa, -rahoissa ja valtiopapereissa sanoilla: "Jumalan armosta -- kuningas." - -Sillä lailla, Israelin odottaessa ja toivoessa luvattua herrautta maan -yli ja kun he monta kertaa luulivat olevansa hyvin lähellä toivonsa -toteutumista, erityisesti David ja Salomo kuninkaiden aikana, tuli -yleisvallan halu yleiseksi toisissa kansoissa. Aikoessaan ottaa pois -kruunun Israelilta, kunnes lupauksen oikea siemen tulisi ottamaan -vallan, päätti Jumala antaa pakanallisten valtakuntien ottaa -hallitusvallan ja tehdä kokeita maailman hallitsemisessa, jotta maailma -myös oppisi huomaamaan turhuuden omissa itsehallitusponnistuksissaan, -niin kauvan kuin se on nykyisessä syntisessä tilassaan. Niinkuin hän -oli antanut Aadamin menetetyn herrauden enkeleille osottaaksensa heidän -kelvottomuuttaan hallitsemaan ja siunaamaan maailmaa, niin jätti hän -nyt tämän herrauden pakanoille antaaksensa heidän koettaa eri tapojaan -ilman hänen avustustansa. Näitä erilaisia kokeiluja sallii Jumala -arvokkaina ja tarpeellisina opetuksina, jotka täyttävät välillä olevat -ajat, kunnes Herran Voideltu, jolla on siihen oikeus, tulee ottamaan -vallan ja täyttämään kaikki hänen armolliset aikeensa. - -Koska lihallinen Israel oli esikuva hengellisestä Israelista, -evankelisesta seurakunnasta, jota myös kutsutaan tässä korkeammassa -merkityksessä "kuninkaalliseksi papistoksi ja pyhäksi kansaksi" (1 -Piet. 2: 9), ja joka määrättynä aikana tulee hallitsemaan ja siunaamaan -kaikkia kansoja, niin oli heidän valtakuntansa samalla tavalla eräissä -suhteissa Kristuksen valtakunnan esikuva. Niinmuodoin kun Jumalan aika -tuli jättää maailmanvalta pakanoille, oli johdonmukaista, että hän -ensin ottaisi pois esikuvauksellisen kruunun Israelilta, ja sitten -lakkaisi antamasta tunnustustaan esikuvaukselliselle valtakunnalle. -Tämän hän teki, selittäen että he olivat osottautuneet kelvottomiksi -korotettaviksi yleisvaltaan, koska heissä siinä määrin kun olivat -saavuttaneet kunnioitusta kansana, pääsi valtaan tapain turmelus, -turhamaisuus ja epäjumalisuus. Tämä tapahtui kuningas Sedekian päivinä -ja jumalallinen käsky lausutaan profeetan sanoissa: -- "Näin sanoo -Herra Jehova: pane pois kuninkaallinen otsakoriste ja ota kruunu -päästäsi. Se, mikä nyt on, ei ole pysyvä sellaisena. Alennettu pitää -ylennettämän ja korkia alennettaman. Minä tahdon sen (kruunun) -kukistaa, kukistaa, kukistaa; eikä se ole enää oleva, kunnes hän tulee, -jolla on siihen oikeus ja hänelle minä sen annan." -- Hes. 21: 24--27. -Tämä kruunun eli vallan kukistaminen on tapahtunut. Kruunu siirrettiin -ensin Baabeliin, senjälkeen meedilais-persialais valtakuntaan, sitten -makedoniaan ja lopullisesti Roomaan. Näiden valtojen luonteen, -jommoisena se historian lehdille piirretään, olemme huomanneet -täydellisesti pitävän yhtä profeetallisien kertomuksien kanssa, -sellaisina kuin ne kuvataan Nebukadnesarin näyssä suuresta -kuvapatsaasta ja Danielin näyssä neljästä petoeläimestä. Tämä Israelin -vallan kukistettu tila tulisi jatkumaan, kunnes Kristus, Israelin ja -koko maan valtaistuimen oikea perillinen, joka osti sen omalla -kalliilla verellänsä, tulisi ottamaan vallan. Hänen valtansa tulee, -niinkuin olemme nähneet, olemaan maailman viides yleisvalta, Jumalan -valtakunta koko taivaan alla. Mutta erotukseksi neljästä edellisestä -vallasta, jotka sallittiin määrätyksi ajaksi, ja jotka sentähden -tunnustettiin, joskaan niitä ei hyväksytty, tulee tämän hyväksymään ja -vahvistamaan Jumala, hänen edustajanansa maan päällä. Se tulee olemaan -Jumalan Valtakunta, Jehovan Voidellun Valtakunta. Se pystytetään -vähitellen suuren hädän aikana, jolla evankelinen aika tulee päättymään -ja jossa nykyiset hallitukset tulevat täydellisesti kukistettaviksi -häviten suuressa sekasorrossa. - -Tässä luvussa esitämme Raamatun todistuksen siitä, että täydellinen -loppu pakanain ajoista, s.o. täydellinen loppu heidän sallituille -valloilleen, on saavutettu vuonna 1914, ja että tämä päivämäärä tulee -olemaan äärimäinen raja epätäydellisien ihmisien hallitukselle. -Huomattakoon, että jos tämä osotetaan olevan Raamatussa varmasti -todistettu tosiseikka, niin se todistaa: - -Ensimäiseksi, että silloin Jumalan valtakunta, josta Herramme opetti -meitä rukoilemaan: "Tulkoon valtakuntasi", on saavuttanut täydellisen -maailmaakäsittävän vaikutuksen, ja että se silloin tulee olemaan -pystytetty eli vahvasti perustettu maan päälle, nykyisten hallitusten -raunioille. - -Toiseksi todistaa se, että hän, jonka oikeus on siten ottaa valta, -silloin tulee olemaan läsnä maan uutena hallitsijana; eikä sitä -ainoastaan, vaan se todistaa, että hän tulee olemaan läsnä melkoisen -ajan ennen tätä päivämäärää; sillä näiden pakanallisien hallituksien -kukistumisen suoranaisena syynä on se, että hän särkee niitä kuin -saviastioita (Ps. 2: 9; Ilm. 2: 27.) ja pystyttää niiden sijaan oman -vanhurskaan hallituksensa. - -Kolmanneksi todistaa se, että joku aika ennen 1914 vuoden loppua, tulee -Kristuksen, Jumalan tunnustaman Seurakunnan, "Kuninkaallisen papiston", -"Kristuksen ruumiin" viimeinen jäsen kirkastettavaksi Pään kanssa; -sillä jokainen jäsen tulee hallitsemaan Kristuksen kanssa, ollen hänen -kanssaan valtakunnan kanssaperillinen, ja valtakuntaa ei voida -pystyttää, jos yksikään jäsen puuttuu. - -Neljänneksi todistaa se, että tästä ajasta alkaen Jerusalem ei -kauvemmin tule olemaan pakanain tallattavana, vaan tulee nousemaan -jumalallisen epäsuosion tomusta ja tuhkasta kunniaan, sillä "pakanain -ajat" tulevat silloin olemaan päättyneet eli täyttyneet. - -Viidenneksi todistaa se, että silloin tai aikaisemmin, Israelin sokeus -alkaa poistua; sillä se "paatumus" joka "osaksi" on kohdannut heitä, -oli jatkuva ainoastaan "_siksi_ kun täysiluku pakanoista on mennyt -sisälle" (Room. 11: 25), eli, toisin sanoen, siksi kun täysi luku -pakanoista, jotka tulevat Kristuksen ruumiin jäseniksi tahi hänen -morsiamekseen, on tullut täydelleen valituksi. - -Kuudenneksi todistaa se, että se suuri "ahdistuksen aika, jommoista ei -ole ollut siitä saakka, kun ihmiset rupesivat olemaan", tulee tämän -jälkeen alkamaan ja saavuttamaan huippukohtansa koko maailmaa -käsittävän ja hallitsevan anarkian kautta. Se asiain tila, jota -vertauskuvannollisella kielellä sanotaan meren raivoaviksi aalloiksi, -sulavaksi maaksi, kaatuviksi vuoriksi ja palaviksi taivaiksi, on -silloin alkava. Silloin ovat ihmiset oppineet olemaan hiljaa ja -tuntemaan, että Jehova on Jumala, ja että hän tulee korotettavaksi maan -päällä. (Ps. 46: 11.) Ja hädän pahoin pitelemä ihmiskunta alkaa silloin -antaa tunnustuksensa uusille taivaille ja uudelle maalle rauhaisine -siunauksineen. Ja ensimäisenä tulee tämän tekemään Herran Voideltuun, -ja hänen oikeudenmukaiseen ja vanhurskaaseen hallitukseensa nähden se -Jumalan lasten joukko, joka on tullut suuren vaivan kautta -- se -luokka, joka merkitään m:llä ja t:llä Aikakausien kartalla (katso myös -sivuja 281--292, I osassa); senjälkeen, juuri pakanain ajan päättyessä, -lihallinen Israel ja lopulta koko maailma. - -Seitsemänneksi todistaa se, että tämän vuoden jälkeen on Jumalan -valtakunta maan päällä järjestetty voimassa, ja on se silloin lyövä ja -musertava pakanallisen kuvan (Dan. 2: 34) -- se on tekevä tyhjäksi -näiden kuninkaiden vallan. Sen oma voima ja valta tulee pystytettäväksi -sitä mukaan kun se vaikutuksiensa ja keinojensa kautta musertaa ja -hajottaa "olemassa olevat vallat" -- maalliset ja kirkolliset -- raudan -ja saven. - - - -Pakanain aikojen alkaminen 606 e.K. - - -Meidän Herramme sanat: "kunnes pakanain ajat täyttyvät" sisältävät, -että pakanain ajoilla täytyy olla lopullisesti määrätty raja; sillä -rajattomasta, määrättömästä ajanjaksosta ei voitaisi sanoa, että se -täyttyisi. Niinmuodoin oli pakanahallituksella alkunsa, se tulee -kestämään _määrätyn ajan_ ja tulee päättymään määrättynä aikana. - -[Se kreikkalainen sana, joka tässä on käännetty sanalla _aika_ on -_kairos_, joka merkitsee _määrättyä aikaa_. Se on sama sana, joka on -käännetty sanalla "aika" tai "ajat" seuraavissa paikoissa: Ilm. 12: 14; -Apt. 3: 19 ja 17: 26. Sana "hetkiä" Apt, 1: 7 johtuu samasta -kreikkalaisesta sanasta.] - -Näiden pakanain aikain alkaminen ilmotetaan selvästi Raamatussa. Jos se -siis _samaten_ ilmottaa meille pakanain vallalle määrätyn tai sallitun -ajan pituuden, voimme ehdottomalla varmuudella tietää milloin tämä -valta on päättyvä. Raamattu ilmottaakin tämän määrätyn ajan, joka on -täyttyvä; mutta se ilmotettiin semmoisella tavalla, ettei ollut -mahdollista ymmärtää sitä, silloin kun se kirjotettiin, eikä myöskään -ennenkuin aika oli kulunut ja historian tapahtumat heittivät valonsa -sen yli, ja silloinkin voivat ainoastaan ne ymmärtää, jotka valvoivat -eivätkä olleet maallisten murheiden raskauttamia. - -Raamatussa on selvä ja vahva todistus siitä, että pakanain ajat -sisältävät 2520 vuoden ajanjakson, vuodesta 606 e.K. aina vuoteen 1914 -j.K. Tämä pakanallisille hallituksille suotu maailman valta alkoi, -niinkuin jo näimme, Nebukadnesarista; ei silloin kun hänen -hallituksensa alkoi, vaan silloin kun Herran esikuvauksellinen -valtakunta lakkasi, ja koko maailman herraus jätettiin pakanain käsiin. -Pakanain ajat alkavat juuri siitä vuodesta, jolloin Jumalan -esikuvauksellisen valtakunnan kruunu otettiin pois sen viimeiseltä -kuninkaalta, Sedekialta. - -Profeetan sanain mukaan (Hes. 21: 25--27) otettiin kruunu Sedekialta, -ja Nebukadnesarin sotajoukot piirittivät Jerusalemin ja hajottivat sen -raunioiksi ja oli se siinä tilassa 70 vuotta -- ennalleenasettamiseen -asti Kyyroksen ensimäisenä vuotena. (2 Aikak. 36: 21--23.) Vaikka -Jerusalem silloin rakennettiin uudelleen ja vangit palasivat, ei -Israelilla enää milloinkaan ole ollut kuningasta siitä alkaen -nykyaikaan asti. Vaikka Kyyros asetti heidät ennalleen maahansa ja -yksilölliseen vapauteen, kuuluivat he kansana toinen toistaan -seuraavien persialaisten, makedonialaisten ja roomalaisten alle. He -olivat näiden viimeksi mainittujen ikeenalaisia Herramme ensimäisen -tulemisen aikana; Pilatus ja Herodes olivat keisarin edustajia. - -Nämä tosiasiat edessämme voimme vaikeudetta löytää vuosiluvun pakanain -aikojen alkamiselle, sillä Kyyroksen hallituksen ensimäinen vuosi on -hyvin selvästi määrätty -- sekä maailman että uskonnon historia -sattuvat erinomaisella tarkkuudella yhteen Ptolemaioksen kaanonin -kanssa, jonka mukaan se on v. 536 e.K. Ja jos 536 e.K. oli se vuosi, -jolloin nuo Jerusalemin autiona olemisen seitsemänkymmentä vuotta -päättyivät ja juutalaisten ennalleenasettaminen alkoi, niin seuraa -siitä, että heidän valtakuntansa kukistettiin määrälleen -seitsemänkymmentä vuotta ennen vuotta 536 e.K., se tahtoo sanoa 536 -ynnä 70, eli 606 e.K. Tämä antaa meille vuosiluvun pakanain aikojen -alkamiselle -- v. 606 e.K. - -Kun tiedämme, että Jumala näille maallisille eli pakanallisille -hallituksille antoi vallan määrätyksi ajaksi, tiedämme myös samalla ei -ainoastaan, että ne tulevat särkymään ja kukistumaan ja että Kristuksen -valtakunta tulee niitä seuraamaan, kun niiden ajat ovat loppuun -kuluneet, vaan myös, ettei Jumala tule ottamaan valtaa heiltä, -antaakseen sitä Voidellullensa; ennenkuin tämä valtalupa kuluu loppuun --- "kunnes pakanain ajat täyttyvät". Niinmuodoin asetetaan meidät juuri -tässä varuillemme sitä väärää luuloa vastaan, johon paavikunta on -johtanut maailman -- että Jumalan valtakunta _pystytettiin_ -helluntaina, ja täydennettiin, kun, niinkuin väitetään, Rooman -valtakunta käännytettiin kristinuskoon (paavilaisuuteen); ja paavikunta -saavutti sekä maallisen että hengellisen herrauden maailmassa. Me -näemme tästä pakanain aikoja koskevasta ennustuksesta, että tämä -roomalaisen kirkon tekemä väite, ja jota protestantit enemmän tai -vähemmän kannattavat, on väärä. Me näemme, että ne kansat, joita sekä -katolilaiset että protestanttilaiset nimittävät kristityiksi kansoiksi -ja joiden valtaa he kutsuvat kristikunnaksi (s.o. Kristuksen -valtakunnaksi), eivät ole sellaisia. Ne ovat "tämän maailman -valtakuntia", ja kunnes niiden "ajat" ovat täyttyneet, ei Kristuksen -valtakunta voi ottaa hallitusta, vaikka se tulee järjestäytymään ja -tekemään valmistuksia sitä varten niinä vuosina, jotka ovat lähinnä -pakanain aikojen loppua; kun sitä vastoin toiset vallat tulevat -horjumaan, särkymään ja joutuvat anarkiaan. - -Evankelisella aikakaudella on Kristuksen valtakunta ollut olemassa -ainoastaan alkuasteellaan, alennuksessaan, ilman valtaa eli oikeutta -hallita -- ilman kruunua, omistaen ainoastaan lupauksen valtikan. Sitä -ei maailma ole tunnustanut ja on se ollut niiden "esivaltojen" -alaisena, "jotka ovat" -- nim. pakanallisien valtakuntien. Ja niin on -taivaan valtakunnan perillisen oltava siihen määrättyyn aikaan asti, -jolloin heidän on Kristuksen kanssa yhdessä hallittava. Sen hädän -aikana, joka päättää tämän aikakauden, tulevat he korotettaviksi -valtaan, mutta heidän vanhurskas hallituksensa ei voi alkaa ennenkuin -vuoden 1914 päättyessä -- kun pakanain ajat ovat kuluneet loppuun. -Siksi on Seurakunnan velvollisuus kärsivällisesti odottaa sen -voittoriemulle ja ihanalle hallitukselle määrättyä aikaa; pitää itsensä -erillään tämän maailman valtakunnista, vieraina, toivioretkeläisinä ja -muukalaisina, ja tulevan valtakunnan perillisinä, tulee heidän pitää -sitä toiveidensa ja toivomuksiensa keskipisteenä. Kristittyjen on -oltava selvillä näiden valtakuntien todellisesta luonteesta, ja tulee -heidän, samalla kun pysyttelevät niistä erillään, osottaa niille -tarpeellista kunnioitusta ja tottelevaisuutta, koska Jumala on sallinut -niiden hallita. Niinkuin Paavali opettaa: "Olkoon jokainen sille -esivallalle alamainen, jonka vallan alla hän on. Sillä kaikki esivalta -on Jumalalta; se esivalta, joka on, se on Jumalan asettama." -- Room. -13: 1. - -Ei myöskään lihallinen Israel voi tulla omistamaan sille kauvan -luvattua perintöään ennenkuin sillä ajalla, vaikka valmistavia -toimenpiteitä tulee sitä ennen tehtäviksi; sillä Jumala ei tule -pystyttämään olkoonpa maallista eli hengellistä puolta valtakunnastaan -ennenkuin tämä valtalupa pakanoille on kulunut loppuun. - -Kruunu (herraus) otettiin pois Jumalan kansalta (niinhyvin -hengelliseltä kuin lihalliselta siemeneltä) kunnes pakanain ajat -päättyvät -- Messiaksen ihanassa läsnäolossa, joka on oleva ei -ainoastaan "juutalaisten Kuningas", vaan "koko maailman Kuningas sinä -päivänä". Toiset saattavat kenties ajatella, että kruunun poisottaminen -Israelilta oli lupauksen rikkomista: "Valtikka ei poistu Juudalta, eikä -lainantaja hänen jaloistansa siihen asti kun Shiloh tulee." (1 Moos. -49: 10, engl.) Huomaa kumminkin, että on ero _kruunun_ ja _valtikan_ -välillä; sillä vaikka kruunu hävisi Sedekian päivinä, ei valtikka, -niinkuin tulemme näkemään, poistunut ennenkuin kuusisataa -kolmekymmentäyhdeksän vuotta sen jälkeen -- kun Herramme Jeesus Juudan -suvusta ja Daavidin lihallisesta siemenestä tuli, Jumalan hyväksymänä, -kauvan luvatun maan valtikan oikeaksi ja ainoaksi perilliseksi. - -Jumalan Aabrahamille annettu ja Iisakille ja Jaakobille uudistettu -lupaus oli, että heidän jälkeläisistään oli tuleva se suuri vapauttaja, -joka ei ainoastaan tulisi siunaamaan ja korottamaan heidän sukuaan -maailmassa, vaan "_siunaisi kaikki_ sukukunnat maan päällä." Yhteen -aikaan näytti siltä, kuin Mooses, suuri lainantaja ja vapauttaja, olisi -ollut tuo luvattu; mutta hän selitti profeetallisesi kansalle: -"Profeetan, _minun kaltaiseni_ on Herra herättävä teille veljistänne", -täten viitaten siihen, että hän oli ainoastaan esikuva siitä, jonka -piti tuleman. Ja Mooses kuoli. Sen jälkeen rajotti lupaus: "Valtikka ei -poistu Juudalta" toivomukset tähän heimoon. Ja kaikki muut heimot -liittyivät jossain suhteessa Juudaan, aina sen mukaan, kuinka he -uskoivat Jumalan lupauksiin, joiden mukaan siunausta voitiin odottaa -Juudan yhteydessä, kun aika tulisi. - -Kun kuningas Daavid nousi lupauksessa nimitetystä heimosta, johtivat -hänen voittonsa suuriin odotuksiin valtakunnan laajenemiseen nähden, -jonka vaikutus leviäisi ja käsittäisi maailman ja _alistaisi_ kaikki -kansat lain alle. Ja kun Salomon maailmankuulu viisaus ja suuruus -olivat korkeimmillaan näytti todella siltä, että _yleisvallan_ kruunu -oli jo melkein heidän käsissään. Herran lupaus Daavidille _hänen -kupeensa hedelmästä_ herättää erään, joka ainaisesti istuisi hänen -valtaistuimellaan, oli rajottanut lupauksen Juudan heimolle _yhteen -sukuun_ ja sellaiseen sukuun, joka jo istui Israelin valtaistuimelle. -Ja kun Salomon suuri temppeli oli rakennettu ja sen sadat laulajat ja -papit tarjosivat valtavan näyn; kun Salomon viisaus ja rikkaus olivat -saavuttaneet maailmanmaineen; kun kuninkaat lähettivät hänelle lahjoja -ja halusivat hänen suosiotaan; ja kun rikkaan Arabian kuningatar tuli -lahjoilla nähdäkseen kuuluisinta ja merkillisintä kuningasta, jonka -maailma oli tuntenut, oli helposti ymmärrettävä, että juutalaisten povi -paisui toivosta ja ylpeydestä, kun se kauvan odotettu hetki Aabrahamin -siemenen korottamiseksi ja kaikkien kansojen siunaamiseksi heidän -kauttaan näytti olevan aivan käsillä. - -Katkera oli heidän pettymyksensä kun Salomon kuoleman jälkeen -valtakunta jakautui ja lopulta kokonaan kukistui, ja kansa, joka oli -odottanut hallitsevansa ja siunaavansa kaikkia kansakuntia Jumalan -pyhänä kansana, vietiin vankina Baabeliin. "Baabelin virtain tykönä me -istuimme ja itkimme, koska me Siionia muistimme." Ps. 137. - -Mutta vaikka kruunu otettiin pois, s.o. _valta_ hallita itseäänkään, -otettiin heiltä, niin ei _oikeutta_ hallitsemaan (valtikkaa), joka oli -Jumalan lupauksen alkuperäinen sisältö, otettu pois. Vaikka maailman -valta annettiin Nebukadnesarille ja hänen seuraajilleen, niinkuin -esitettiin suuressa kuvassa ja neljän suuren petoeläimen kautta, tulisi -se sittenkin jatkumaan ainoastaan rajotetun ajan. Alkuperäinen lupaus -Israelille oli täytettävä -- kruunu otettiin pois, mutta valtikka jäi, -kunnes Shiloh tuli. Tätä osotettiin Sedekian tuomiossakin: "Ota kruunu -päästäsi, minä tahdon sen kukistaa _kunnes_ hän tulee, _jolla on siihen -oikeus_, ja hänelle minä sen annan." - -Samalla kuin Aabrahamin kanssa tehty liitto lupasi maailman -hallitsemisen ja siunaamisen tapahtuvaksi hänen siemenensä kautta, -rajoitti ja supisti Israelin, Aabrahamin lasten, kanssa tehty -lakiliitto tämän aabrahamilaisen liiton niin, että ainoastaan ne, jotka -kokonaan ja täydellisesti tottelivat lakia, voivat vaatia eli oli -niillä jonkinlaista oikeutta toivoa osallisuutta Aabrahamin liitossa -luvattuun hallitsemiseen ja siunaamiseen. Tämän asian tilan -käsittäminen johti farisealaisten lahkon perustamiseen. Nämä vaativat -lain jokaisen yksityiskohdan virheetöntä täyttämistä, "luottivat -itseensä, että olivat _vanhurskaita_ ja halveksivat toisia", kutsuen -heitä "publikaaneiksi ja syntisiksi" ja itsiään "Aabrahamin lapsiksi", -sen luvatun vallan perillisiksi, joka tulisi siunaamaan maailman. - -Meidän Herramme selvä, vakuuttava opetus oli osittain suunnattu -farisealaisten erehdykseen. He luulivat, että lain ulkonaisien muotojen -tarkka vaarinottaminen oli lain kirjaimen ja hengen täydellistä -täyttämistä. Meidän Herramme opetti, minkä nyt kaikki kristityt -tietävät, että laki, kokonaisuudessaan katsottuna, on niin -majesteetillisen täydellinen, ja ihminen niin langennut ja -epätäydellinen, sekä siinä määrin ulkoapäin tulevien kiusauksien, niin -hyvin kuin sisällisten heikkoustenkin ahdistama, että oli aivan -mahdotonta kenellekään heistä täydellisesti pitää tätä lakia, tahi -vaatia aabrahamilaista siunausta. Meidän Herramme moitetta -farisealaisuutta kohtaan, ei ole kumminkaan ymmärrettävä siten, että -hän olisi jollakin tavalla muistuttanut heitä sentähden, että koettivat -pitää lain nuhteettomasti; eikä hän nuhdellut heitä siitäkään, etteivät -täydelleen voineet pitää sitä lakia, jota ei yksikään epätäydellinen -ihminen voi pitää. Mutta hän nuhteli heitä ulkokultaisuudesta, kun -pettivät itseään ja muita täydellisyyden ja pyhyyden vaatimuksella, -vaikka he, yhtähyvin kun muutkin, näkivät sen olevan pääasiallisesti -ulkopuolista puhdistamista, sydämiensä yhä ollessa saastaisia ja -vihkiytymättömiä. Hän moitti heitä siitä, että heillä oli ainoastaan -jumalisuuden muoto ja palvelivat huulillaan, sydämiensä ollessa kaukana -Jumalasta. Oli siis niin, kuten Herramme ja Paavali selittivät, _ettei_ -kukaan heistä todella pitänyt, tahi todellisesti _voinut_ pitää lakia -täydellisesti. (Joh. 7: 19; Room. 3: 20), vaikka he tosin olisivat -voineet päästä paljoa lähemmäksi sen vaatimuksien täydellistä -täyttämistä, kuin mihin he tulivat. - -Herramme ei ainoastaan sanoilla selittänyt lain täydellisen sisällön -olevan: "Rakasta Herraa Jumalaasi _koko_ sydämestäsi ja _koko_ -sielullasi ja _koko_ voimallasi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi", -vaan _osotti_ hän sitä _elämällään_, antautumalla täydelleen Jumalan -tahdon ja suunnitelmien alaiseksi, karttaen kaikkia omia suunnitelmia, -tarkotusperiä tahi omaansa etsimistä -- sydämensä syvimmästä halusta -tehden Jumalan tahdon _koko_ sydämellään, sielullaan ja voimallaan ja -rakastaen lähimmäistään niinkuin itseään -- tehden tämän kaiken -_kuolemaan_ asti. - -Niinmuodoin, täyttämällä lain ehdot -- lain täydellisen tottelemisen -kautta, jota ei kukaan epätäydellisestä ihmissuvusta _voinut tehdä_ -- -_tuli_ Herramme Jeesus _kaikkien niiden siunauksien perilliseksi, jotka -olivat luvatut Israelin kanssa tehdyssä lakiliitossa Siinain vuorella; -ja samalla osotti hän olevansa_ AABRAHAMIN SIEMEN, _jolle aabrahaminen -lupaus kokonaisuudessaan nyt kuului_. Herramme voitti siten itselleen -_valtikan_ (luvatun oikeuden maailman hallitsemiseen), josta -vuosisatoja oli luvattu, että sen oli voittava joku Juudan sukukunnasta -ja Daavidin suvusta ja että se oli hänelle annettava. Sen suuren -palkinnon, joka läpi vuosisatojen oli ollut Israelin toivon, -pyrkimyksien ja ikävöimisen esineenä, voitti lopulta Jalopeura [väkevä] -Juudan sukukunnasta. Shiloh, suuri rauhanrakentaja, oli tullut: hän, -joka ei ainoastaan rakentanut rauhaa Jumalan ja ihmisten välillä -verensä kautta ristillä, kun hän lunasti langenneen ihmissuvun siitä -kuolemantuomiosta, joka oikeudenmukaisesti lepäsi kaikkien yli, vaan -myös joka, kun hän ottaa suuren valtansa, halliten kaikkien kuninkaiden -Kuninkaana ja herrojen Herrana, on poistava kaiken väärän ja pahan ja -synnin ja rakentava rauhan pyhyyden vahvalle perustukselle. -- Hän on -Rauhan Ruhtinas. - -Kun valtikka [oikeus] liiton mukaisesti siirtyi Herrallemme -Jeesukselle, _lakkasi_ tämä lakiliitto; sillä kuinka Jumala enää, -millään ehdoilla olisi voinut _tarjota_ toisille sitä palkintoa, jonka -Shiloh jo oli voittanut? Niinmuodoin teki, niinkuin apostoli selittää, -Kristus lopun laista [lakiliitosta], "naulaten sen ristille." -- Kol. -2: 14. - -Näin voitti Rauhanruhtinas alamaisilleen sekä syntein anteeksiantamisen -että ennalleenasettamisen, ja rakensi ijankaikkisen valtakunnan -sellaisen oikeuden perustukselle, jota ei millään muulla tavalla voitu -saavuttaa. Näin täyttyi ennustus: "Ei valtikkaa oteta pois Juudalta, -eikä lain opettajaa hänen jaloistansa [kupeistansa], _siihen asti_ kuin -Sankari (Shiloh) tulee." Silloin se poistui Juudalta annettaissa -"Jalopeuralle [väkevälle, korkealle korotetulle henkiolennolle, kunnian -Herralle] Juudan sukukunnasta", joka nyt omistaa tämän valtikan [tahi -omistusoikeuden valtaan] kuninkaiden Kuninkaana ja herrojen Herrana. - -Seitsenkymmenvuotisen vankeudenkin jälkeen, kun muutamat palasivat ja -rakensivat jälleen temppelin ja kaupungin muurit, oli sellaisia, jotka -pitivät Jumalan lupauksia kunniassa ja jotka "odottivat Israelin -lohdutusta." Nämä keräytyivät Juudan sukukunnan ympärille, muistaen -Jumalan lupausta, että Lainantaja, Lunastaja, suuri Shiloh, tahi -rauhanrakentaja, oli tuleva tästä suvusta. Mutta oi! kun tuo rauhaisa, -joka verensä kautta ristillä rakensi rauhaa ja sovintoa syntein tähden, -tuli, ylenkatsoivat ja hylkäsivät he hänet, sillä he eivät odottaneet -suurta ylimmäistä pappia, vaan suurta sotapäällikköä. - -Shiloh, joka on saanut valtikan ja kaiken vallan ylösnousemisessaan, -kuuliaisuutensa tähden kuolemaan asti, on varmasti siunaava Israelin -ensin -- mutta ei lihallista Israelia, sillä eivät kaikki ole oikeita -israelilaisia, joita lihan jälkeen niin kutsutaan. (Room. 9: 6.) -Shiloh, _perillinen_, etsii ja löytää sellaisia, jotka ovat Aabrahamin -lapsia hengen mukaan -- sellaisia, jotka ovat Aabrahamin kaltaisia -uskossa ja kuuliaisuudessa -- tullakseen hänen nimellään kutsutuksi -kansaksi. (Apt. 15: 14.) Ja "sen _jälkeen_" [kun hänen valitun -seurakuntansa kokoominen on täyttynyt -- elonkorjuussa tahi evankelisen -ajan lopussa, pakanain aikojen päättyessä], on hän palauttava suosionsa -ja on hän jälleen rakentava Israelin, ja lopulta kaikkien maan kansojen -rauniot paremmalle perustukselle kuin mitä koskaan ihmissydän on voinut -aavistaa. Hän, joka nyt omistaa valtikan -- "jonka oikeus on" hallita --- on pakana-aikojen päättyessä saava kruununkin; "ja hänelle kansat -ovat alamaiset." (1 Moos. 49: 10.) Valtikka, tahi "kaiken vallan -taivaassa ja maan päällä" omistusoikeus, annettiin hänelle -ylösnousemisessaan, mutta hän odottaa Isän määrättyä aikaa, -pakana-aikojen päättymistä -- ennenkuin hän ottaa suuren valtansa ja -alkaa ihanan hallituksensa. -- Katso Ilm. 11: 17, 18. - -Nyt on pidettävä muistissa tuo aikasemmin löydetty pakana-aikojen -alkamisen vuosiluku -- nim. v. 606 e.K. -- ryhtyessämme tutkimaan sitä -todistusta, joka osottaa niiden pituudeksi 2520 vuotta. Siten ne -päättyvät vuonna 1914. - -Emme voi odottaa tämän olevan noin vain pinnalla. Jos niin olisi ollut, -olisi se myös ollut tunnettu ennen määrättyä aikaa. Se on annettu -sellaisella tavalla, että se on ollut kätketty lopun aikaan asti. -- -Dan. 12: 4, 10. - -Herramme sanat: "Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes -pakanain ajat täyttyvät", eivät ainoastaan osottaneet rajotettua ja -määrättyä aikajaksoa pakanain vallalle, vaan antavat ne aihetta -ajatukseen, että joskin hengellinen Israel kuten lihallinenkin ovat -olleet näiden pakanallisien valtojen alaisina, nämä _ajat_ kumminkin -ovat jollakin tavalla maallisen Jerusalemin yhteydessä ja sovellutetaan -tämä aika niinhyvin tähän kaupunkiin kuin lihalliseen Israeliin. Niinpä -herää ajatus: onko ehkä mahdollista, että Jumala edeltäkäsin julisti -jotakin, Israelin historiaa koskevaa, joka antaa meille tarkan mitan -näistä ajoista, joita Herramme tarkottaa? Tähän me vastaamme -myöntävästi. - -Jos nyt avaamme kolmannen Mooseksen kirjan, löydämme siellä julistuksen -maallisista ja ajallisista siunauksista ja kirouksista. Jos Israel -uskollisesti tottelisi Jumalaa, tulisivat he siunatuiksi ennen muita -kansoja; ellei tulisi erinäisiä vaikeuksia heitä kohtaamaan. Lopuksi -luemme: "Ja minä vaellan teidän keskellänne ja olen teidän Jumalanne, -ja te olette minun kansani. -- -- -- Mutta jos ette kuule minua, ettekä -tee kaikkia näitä käskyjä, -- -- -- niin minä asetan minun kasvoni -teitä vastaan, ja viholliset lyövät teidät, vihamiehenne hallitsevat -teitä." "Te kylvätte siemenenne turhaan ja teidän vihollisenne syövät -sen." -- -- "_Jollette vielä sittenkään kuule minua, niin minä lisään_ -(jatkan edelleen) _sen seitsemän kertaa_ (aikaa engl. kään. mukaan), -rangastakseni teitä, teidän synteinne tähden." 3 Moos. 26: 12, 14, 16, -17, 18, 21, 24, 28. - -Tämä uhkaus _seitsemän ajan_ rangastuksesta toistetaan kolme kertaa. Ne -erilaiset rangastukset, joita mainitaan noiden _seitsemän ajan_ edellä, -tarkottavat eri vankeuksia: assyrialaista, moabilaista, filistealaista -y.m., y.m., joiden kaikkien aikojen kuluessa Jumala yhä holhosi heitä. -Hänen menettelytapansa heidän kanssaan oli: "käsky käskyn päälle, -sääntö säännön päälle, vähä täällä, vähä siellä" (Jes. 28: 10), -kumminkaan hän ei päästänyt heitä, ja kun he katuivat ja huusivat -hänen puoleensa, kuuli hän heitä, vastasi heille ja pelasti -heidät vihollisistaan. (Tuom. 3: 9, 15.) Mutta kun sitte nämä -kuritusrangastukset näyttäytyivät tehottomiksi, sovellutti hän heihin -nuo uhkaamansa seitsemän aikaa; kruunu otettiin ainaiseksi pois, ja -Israel, samoin kuin koko maailma alistettiin petoeläintenkaltaisten -valtojen alaisiksi _seitsemäksi ajaksi_. Sillä tavalla tapahtui heille -Jumalan varotuksen mukaan: "Jollette vielä sittekään [entisistä -kurituksista huolimatta] kuule minua, rankasen minä teitä _seitsemän -aikaa_." - -Se yhteys, jossa uhkaus "_seitsemästä ajasta_" esiintyy, ilmasee, että -se sisältää lopullisen rangastuksen kerta kaikkiaan tälle kansalle, -_senjälkeen kun_ muut, erilaiset kuritukset kerta toisensa jälkeen -eivät voineet pysyväisesti parantaa heitä. Tuolla _seitsemän ajan_ -rangastuksella tulee olemaan tarkotettu vaikutuksensa, nöyryyttäen -perinpohjin heidät Herran edessä ja siten valmistaen heitä ottamaan -vastaan hänen siunauksiaan. Nämä _seitsemän aikaa_ tarkottavat -sentähden sitä _aikakautta_, jolloin pakanat hallitsisivat heitä. Ja -epäilemättä tarkotti Herramme tätä seitsemän ajan aikajaksoa, kun hän -puhui "pakanain _ajoista_." - -Se aika, jolloin pienemmät vankeudet ja rangastukset jättivät tilaa -tälle suurelle "seitsemän ajan" kansalliselle rangastukselle oli -silloin, niinkuin jo olemme osottaneet, kun heidän viimeinen -kuninkaansa, Sedekia, kukistettiin -- jonka ajan jälkeen on ollut -keskeytymätön, pitkä kurituksen aika -- nuo ennustukset "seitsemän -aikaa" tahi 2520 vuotta. - -Raamatussa käytetään "aika" sanaa merkitsemään yhtä vuotta, olkoon -vuosi sitten kirjaimellinen tahi esikuvauksellinen; mutta sinä aikana, -jolloin ennustus lausuttiin, oli mahdotonta tietää, oliko se aika, jota -tarkotettiin kirjaimellinen tahi esikuvauksellinen. Profeetat koettivat -kyllä uutterasti, vaikka turhaan, ottaa selvää mitä aikaa, tahi -_minkälaista aikaa_ [kirjaimellista eli esikuvauksellista], Henki -osotti. (1 Piet. 1: 11.) _Esikuvauksellinen_ vuosi lasketaan Raamatussa -kuuvuoden mukaan -- kaksitoista kuukautta, kussakin kolmekymmentä -päivää tahi kaikkiaan kolmesataakuusikymmentä päivää -- kukin päivä -merkiten yhtä vuotta. Siten merkitsee yksi "aika" tahi yksi vuosi, -jos se on esikuvauksellinen, kolmesataakuusikymmentä (360) -esikuvauksellista päivää, ja "seitsemän aikaa" tekee kaksituhatta -viisisataakaksikymmentä (360X7=2520) esikuvauksellista päivää, tai 2520 -kirjaimellista vuotta. - -Kysymys, joka nyt esiintyy, on: Olivatko nämä seitsemän aikaa -kirjaimellisia tahi esikuvauksellisia? Tarkotettiinko niillä seitsemää -vuotta tahi kahtatuhatta viittäsataakahtakymmentä vuotta? Me vastaamme: -Ne olivat esikuvauksellisia aikoja, 2520 vuotta. Niitä ei voida -käsittää seitsemänä kirjaimellisena vuotena, sillä Israelilla oli monta -pitempiaikaista vankeutta -- niin esim. palvelivat he Mesopotamian -kuningasta kahdeksan vuotta (Tuom. 3: 8), moabilaisten kuningasta -kahdeksantoista vuotta (Tuom. 3: 14), kuningas Jabinia kaksikymmentä -vuotta (Tuom. 4: 2, 3), filistealaisia kerran neljäkymmentä vuotta ja -toisen kerran kahdeksantoista vuotta (Tuom. 13: 1; 10: 7, 8), -lukuunottamatta heidän seitsemääkymmentä vuottaan Baabelissa. Kaikki -nämä jaksot olivat paljon pitemmät kuin "seitsemän aikaa" tahi -kirjaimellista vuotta, mutta kun tätä "seitsemän ajan" jaksoa kumminkin -mainitaan viimeisenä, suurimpana ja lopullisena rangastuksena, todistaa -tämä, että esikuvauksellista, eikä kirjaimellista aikaa tarkotetaan, -vaikka se hebrealainen sana, joka on käännetty "_seitsemäksi kerraksi_" -suomalaisessa ja seitsemäksi ajaksi englantilaisessa Raamatussa 3:nessa -Moos. 26: 18, 21, 24, 28, on sama sana, joka Dan. 4: 13, 20, 22, 29 on -käännetty sekä suomalaisessa että englantilaisessa seitsemäksi ajaksi. -Omituista on myös, että se toistetaan neljä kertaa molemmissa -paikoissa. Nebukadnesariin nähden olivat ne kirjaimellisia vuosia, -mutta, kuten tulemme näkemään, olivat sekä Nebukadnesar että hänen -"seitsemän aikaansa" esikuvauksellisia. - -Nuo Nebukadnesarin alennuksen "seitsemän aikaa" (Dan. 4: 13, 20--23) -_osottautuivat_ seitsemäksi kirjaimelliseksi vuodeksi, koska ne -todellisuudessa sinä aikana menivät täytäntöön, ja samalla tavalla on -Israelin ja koko maailman nöyryyttäminen niiden "valtojen alle, jotka -ovat", _osottautunut_ olevan seitsemän esikuvauksellista aikaa -- -kaksituhatta viisisataakaksikymmentä kirjaimellista vuotta. Tämä jakso -on nyt, kahtakymmentäkuutta vuotta lukuunottamatta (tämä kirjotettiin -v. 1888), täyttynyt, ja voimia on nykyään liikkeellä joka haaralla, -jotka viittaavat siihen, että pakanain hallitus tulee päättymään ja -ijankaikkisen vanhurskauden ja kaikki uuden liiton siunaukset alkavat -tulla Israelin ja koko huokaavan luomakunnan osaksi. - - -Israelin seitsemän ajan päättyminen. - -Tämä Israelin rangastuksen pitkä jakso ("seitsemän aikaa", tahi 2520 -vuotta), on pakanain hallituksen "pakanain aikojen" jakso. Koska, -niinkuin jo olemme osottaneet, "pakanain ajat" alkoivat v. 606 e.K. ja -tulevat jatkumaan kaksituhatta viisisataakaksikymmentä vuotta, niin ne -tulevat päättymään vuonna 1914 (2520-606=1914.) Silloin tulevat ne -siunaukset, jotka ovat merkittynä saman luvun jälkimäisessä osassa (3 -Moos. 26: 44, 45) täyttymään. Jumala on muistava ja Israelille täyttävä -sen liiton, joka tehtiin heidän isäinsä kanssa. -- Room. 11: 25--27. - -Tätä voitanee muutamille esittää selvemmin seuraavalla tavalla: - - Israelin kurituksen "seitsemän aikaa" =..... 2520 vuotta - Ne alkoivat, kun hallitus annettiin - pakanoille, joka, niinkuin olemme - osottaneet, oli 606 e.K. Niinmuodoin - oli v:een 1 e.K............................ 606 " - heidän ajastaan kulunut, ja jäännös osottaa - päättymisvuoden kristillisen ajanlaskun - mukaan, nim................................ 1914 - -Todistukseksi siitä, että yhtä päivää yhden vuoden sijasta _käytetään -Raamatussa_ esikuvallisessa ennustuksessa, esitämme seuraavat -tapaukset, jotka ovat sillä tavalla täyttyneet: -- (a) Vakoojat saivat -harhailla neljäkymmentä päivää etsiessään Kaanaata (eng.), joka oli -esikuva Israelin neljäkymmenvuotisesta vaelluksesta korvessa. (4 Moos. -14: 33, 34.) (b) Kun Jumala tahtoi ilmottaa Israelille Hesekielin -kautta vaikeaa vastuksen aikaa, antoi hän profeetan tehdä sen -esikuvalliseksi, selittäen: "Kunkin päivän teen minä sinulle vuodeksi." -(Hes. 4: 1--8.) (c) Siinä ihmeellisessä ja täyttyneessä ennustuksessa -Dan. 9: 24--27, jota tutkimme edellisessä luvussa, jossa osotetaan -Herramme voitelemisen aikaa, kuin myös sitä seuraavaa seitsemää suosion -vuotta Israelille, joiden keskellä Herramme tapettiin, on käytetty -esikuvauksellista aikaa: jokainen päivä esikuvauksellisissa -seitsemässäkymmenessä viikossa merkitsi yhtä vuotta, ja se tuli -täytetyksi siten, (d) Edelleen ilmaistaan Dan. 7: 25 ja 12: 7 -paavikunnan voiton ajanjaksoa kolmeksi ja puoleksi ajaksi, ja tämä -täyttyi, niinkuin tiedämme (ja tässä osassa näytämme) tuhannessa -kahdessasadassakuudessakymmenessä vuodessa (360 x 3 1/2 = 1260.) Samaa -jaksoa mainitaan Ilmestyskirjassa: luvussa 12: 14 mainitaan sitä -kolmeksi ja puoleksi ajaksi (360 x 3 1/2 = 1260); luvussa 13: 5 -nimitetään sitä neljäksikymmeneksikahdeksi kuukaudeksi (30 x 42 = -1260); ja luvussa 12: 6 kutsutaan sitä tuhanneksi kahdeksisadaksi -kuudeksikymmeneksi päiväksi. Näiden ennustuksien täyttyminen tulee -tuonnempana tarkemmin tutkittavaksi. Nyt lienee kylliksi pitää -mielessä, että Hengen käyttämä sana "aika" toisissa paikoissa on -yhdenmukainen sanan nykyisen käytön kanssa; että esikuvauksellisessa -ennustuksessa yksi aika on esikuvauksellinen vuosi, jossa on -kolmesataakuusikymmentä vuotta; ja se tosiseikka, että nuo kolme ja -puoli aikaa, joita on käytetty määräämään luopuneen kirkon voittoaikaa -on täyttynyt tuhannessa kahdessasadassa kuudessakymmenessä vuodessa, -vahvistaa oikeaksi sen säännön, jonka mukaan nuo pakanallisen -hallituksen "_seitsemän aikaa_" ovat lasketut (360 x 7 = 2520), ja -todistaa niiden päättyvän v. 1914; sillä jos kolme ja puoli aikaa on -1260 päivää (vuotta), niin täytyy seitsemän aikaa olla määrälleen kaksi -kertaa niin paljon, nim. 2520 vuotta. - -Jos Israelin "seitsemän aikaa" olisivat tulleet täytetyiksi -kirjaimellisessa ajassa (seitsemässä vuodessa), olisivat ne siunaukset, -joita Jumala oli taannut ehdottomassa liitossaan heidän isäinsä kanssa, -myös täyttyneet. (Katso 3 Moos. 26: 45 ja Room. 11: 28.) Mutta niin ei -käynyt. He eivät vielä milloinkaan ole saaneet nauttia näistä -siunauksista; ja Paavali sanoo (Room. 11: 25, 26), ettei tämä liitto -tule täyttymään ennenkuin valittu evankelinen seurakunta, Kristuksen -ruumis, heidän lunastajanaan on tullut täydelliseksi. Kristuksen ja -hänen morsiamensa kautta tulee liitto toimeenpantavaksi. "Vaan tämä on -se liitto, jonka minä teen Israelin huoneen kanssa niiden päiväin [s.o. -rangastuksen seitsemän ajan] _jälkeen_, sanoo Herra: minä annan minun -lakini heidän sydämeensä, ja kirjotan sen heidän mieliinsä; ja minä -tahdon olla heidän Jumalansa ja heidän pitää olla minun kansani. Ja he -eivät enää opeta kukin lähimmäistänsä ja kukin veljeänsä, sanoen: -tuntekaat Herraa; sillä kaikki he tuntevat minun, heidän pienistänsä -suuriin asti, sanoo Herra. Sillä minä olen antava heidän rikoksensa -anteeksi, enkä ole heidän syntejänsä enää muistava". (Jer. 31: 33, 34; -Hebr. 10: 16, 17.) Näinä päivinä [suosion ajalla, joka seuraa -rangastuksen seitsemää aikaa] ei enää sanota: isät söivät happamia -viinamarjoja ja lasten hampaat ovat heltyneet. Vaan "kukin [joka kuolee] -on oman syntinsä tähden kuoleva, ja joka syö happamia viinimarjoja, sen -hampaat heltyvät." -- Jer. 31: 29,30. - -Ennalleenasettaminen noiden seitsemänkymmenen vuoden päätyttyä -Baabelissa ei merkinnyt vapautumista pakanahallituksesta; sillä siitä -asti olivat he veroa maksava kansa. Tämä ennalleenasettaminen tarkotti -pikemmin tämän kansan koossapitämistä, koska Messias oli sille -tarjottava. Israelin ollessa pakanahallituksen alaisena ja sitä -silmällä pitäen selitti Herramme, että he yhä tulisivat olemaan -tallattavina, kunnes pakanain ajat päättyisivät eli täyttyisivät. -Maailma on sen tosiasian todistajana, että Israelin rangastus pakanain -hallitessa keskeytymättä on jatkunut vuodesta 606 e.K., ja että se yhä -jatkuu, eikä ole syytä odottaa heidän uudelleen järjestymistänsä -kansaksi ennen v. 1914, noiden "seitsemän ajan" -- 2520 vuoden -päätyttyä. Mutta kun tämä heidän kansallisen rangastuksensa pitkä aika -nyt lähenee loppuansa, voimme huomata selviä merkkejä siitä, että -alastoin viikunapuu alkaa kukoistaa, joka taas merkitsee pahuuden -talvikauden olevan päättymäisillään ja tuhatvuotisen kesän, sen kesän -lähestymistä, joka on täydelleen asettava heidät ennalleen luvattuun -perintöönsä ja kansalliseen riippumattomuuteensa. Se seikka, että -suuria valmistuksia nyt on tekeillä ja suuria toiveita vallitsee -Israelin kansan palaamisesta omaan maahansa, on jo itsessään voimakas -todistus siitä, mitä Raamattu sanoo tästä asiasta. Tämän tapahtuman -merkityksestä katso Ensim. Osa siv. 345--358. - - - -Vielä toisenlainen todistus. - - -Toinen näkökohta pakanain ajoista esitetään meille Dan. 4:ssä luvussa. -Ihmisen alkuperäinen hallitus koko maan yli, sen hallituksen -poisottaminen, ja varmuus sen ennalleenasettamisesta, joka on alkava -pakana-aikain loppuessa, valaistaan tässä selvällä tavalla unessa, -jonka Nebukadnesar näki, Danielin selityksessä, ja sen täyttymisessä -Nebukadnesariin nähden. - -Nebukadnesar näki unessansa: "katso, puu seisoi keskellä maata, ja sen -korkeus oli suuri. Se puu suureni ja vahvistui ja sen korkeus ulottui -taivaaseen, ja se näkyi kaiken maan ääreen. Sen lehdet olivat kauniit -ja sen hedelmät suuret, ja siinä oli elatusta kaikille; sen alla -löysivät kedon eläimet varjoa ja sen oksilla asuivat taivaan linnut, ja -siitä elätti kaikki liha itsensä. Ja katso, pyhä vartija tuli alas -taivaasta. Hän huusi voimallisesti, ja sanoi näin: hakatkaa puu poikki -ja karsikaa sen oksat ja riipikää sen lehdet, ja hajottakaa sen -hedelmät; paetkoon eläimet sen alta ja linnut sen oksilta. Kuitenkin -jättäkää sen juurten runko maahan, mutta rautaisissa ja vaskisissa -kahleissa hän kedolla ruohossa taivaan kasteessa kastukoon, ja eläinten -kanssa saakoon hän maan ruohosta osansa. Hänen inhimillinen sydämensä -on muuttuva, ja eläimen sydän on hänelle annettava, kunnes seitsemän -aikaa häneltä kuluu. Vartijain neuvossa on tämä päätetty ja pyhäin -julistusta on tämä asia sitä varten, että elävät tietäisivät Ylimmäisen -vallitsevan ihmisten valtakunnat ja antavan ne, kelle hän tahtoo, ja -alhaisimman ihmisistä siihen ylentävän." - -Tämä ihmeellinen puu kuvasi ihanuudessaan ja kauneudessaan ensimäistä -hallitusta maan yli, joka annettiin ihmissuvulle, sen edustajalle ja -päälle, Aadamille, jolle Jumala sanoi: "olkaa hedelmälliset ja -lisääntykää ja täyttäkää maa, ja tehkää se alamaiseksenne; ja -_vallitkaa_ kalat meressä, ja taivaan linnut, ja kaikki eläimet, jotka -maan päällä liikkuvaa." (1 Moos. 1: 28.) Ihmisen alkuperäinen ihanuus ja -se valta, joka hänen käsiinsä oli pantu, oli todellakin ylevä. Se -käsitti koko maan siunatakseen, elättääkseen, suojellakseen ja -turvatakseen kaikkia eläviä olentoja. Mutta kun synti tuli maailmaan, -tuli käsky hakata puut poikki, ja ihmissuvun ihanuus, kauneus ja valta -otettiin pois; ja alempi luomakunta ei enää saanut turvaa, suojelusta -ja siunausta sen vaikutuksesta. Kuolema hakkasi poikki suuren puun ja -hajoitti sen hedelmät ja lehdet ja alempi luomakunta jäi silloin ilman -herraansa ja hyväntekijäänsä. - -Mitä ihmiseen tuli, oli kaikki mahdollisuus kadonneen hallituksen -takaisin voittamiseksi toivottomasti kadonnut. Mutta niin ei ollut -Jumalan näkökannalta. Hallitus johtui alkuperäisesti hänen -suunnitelmastaan ja oli hänen suosiollinen lahjansa, ja vaikkakin hän -oli antanut käskyn puun kaatamisesta, jäi kumminkin juuri -- Jumalan -aikomus ja suunnitelma ennalleenasettamisesta -- jälelle joskin -sidottuna vahvoilla kahleilla, ettei se alkaisi kasvaa, ennenkuin -Jumalan määräämä aika oli tullut. - -Samoin kuin unessa kuva vaihtui puun kannosta mieheksi, joka on -alennettu eläinten seuraan ja heidän kaltaiseksensa, menettäen järkensä -ja kaiken ihanuutensa; samoin näemme ihmisen, maan langenneen, -alennetun herran: hänen ihanuutensa ja valtansa ovat poissa. Aina siitä -asti kun tuomio julistettiin, on sukukunnalla ollut osansa eläinten -kanssa, ja ihmissydän on tullut eläimelliseksi ja alennetuksi. Miten -todenmukainen kuvaus onkaan, kun tarkastamme sitä puolisivistynyttä, -villiä tilaa, missä ihmiskunnan suuri joukko menneinä aikoina ja vielä -nykyhetkellä on, ja ajattelemme, miten se pieni vähemmistökin, joka -ahkeroitsee voittamaan alaspäin vievää suuntaa, ainoastaan rajotetussa -määrässä onnistuu siinä, ja silloinkin suurilla taisteluilla ja -lakkaamattomilla ponnistuksilla. Suku täytyy pysyä alennuksessaan, -pahan hallituksen alla, kunnes se opetus on saavutettu, että Korkein -hallitsee ihmisten valtakuntaa ja antaa sen, kelle hän tahtoo. Ja niin -kauvan, kun ihmiset ovat tässä alennetussa tilassa, sallii Jumala -jonkun heidän alhaisimmista luonteistaan hallita heitä, jotta heidän -katkera kokemuksensa tulisi heille pysyväiseksi hyödyksi -tulevaisuudessa. - -Danielin ennustus toteutui: me luemme että "tämä kaikki kohtasi -kuningas Nebukadnesaria", ja että hän tässä mielettömässä, alennetussa, -eläimellisessä tilassa harhaili eläinten joukossa, kunnes hänen -_seitsemän aikaa_ [seitsemän kirjaimellista vuotta hänen tapauksessaan] -oli kulunut umpeen. Danielin selitys unesta koskee sen täyttymistä -ainoastaan Nebukadnesariin nähden; mutta se asianhaara, että unta, sen -selitystä ja täyttymistä niin tarkasti kerrotaan tässä, todistaa siinä -olevan tarkotuksen, miksi sitä kerrotaan. Ja sen ihmeellinen -sopivaisuus tuon jumalallisen päätöksen selitykseksi, jonka mukaan koko -suku asetetaan pahan vallan alle rangastukseksi ja ojennukseksi, jotta -aikanaan Jumala asettaisi sen ennalleen ja korottaisi sen -vanhurskauteen ja ijankaikkiseen elämään, oikeuttaa meitä otaksumaan -sen olevan aijotun esikuvaksi. - -Uni ja sen täyttyminen Nebukadnesariin nähden, on erityisesti huomiota -ansaitseva, kun muistamme, että hänet tehtiin ihmisvaltaa edustavaksi -johtavaksi _pääksi_ (Dan. 2: 38) ja, maan herrana, puhutteli profeetta -häntä melkein samanlaisilla sanoilla, kuin Jumala alussa Aadamia: -"Sinä, kuningas, olet kuningasten kuningas, jolle taivaan Jumala on -antanut valtakunnan, voiman, väkevyyden ja kunnian; ja missä vaan on -asumassa ihmisten lapsia, kedon eläimiä ja taivaan lintuja, on hän ne -antanut sinun käteesi, ja on pannut sinut kaikkein näiden haltijaksi." -(Dan. 2: 37, 38. Vertaa 1 Moos. 1: 28.) Sittemmin sai Nebukadnesar -synnin tähden kärsiä nuo rangastuksen "seitsemän aikaa", jonka jälkeen -hänen järkensä alkoi palata, ja hänen ennalleenasettamisensa valtaan -tapahtui. Hänet asetettiin jälleen valtakuntaansa, ja vielä suurempi -ihanuus annettiin hänelle, sitte kun hän oli oppinut sen tarpeellisen -opetuksen, johon hän viittaa seuraavilla sanoilla: - -"Näiden päivien lopulla nostin minä, Nebukadnesar, silmäni taivaaseen -päin, ja ymmärrykseni palasi minuun jälleen, ja minä kiitin Ylimmäistä, -ja minä ylistin ja kunnioitin häntä, joka elää ijankaikkisesti, jonka -valta on ijankaikkinen valta, ja hänen valtakuntansa pysyy suvusta -sukuun. Ja kaikki maan asukkaat ovat hänen rinnallaan mitättömän -vertaiset, ja hän tekee miten tahtoo, taivaan joukoille, maan -asukkaille, eikä ole sitä, joka estää hänen kättänsä, ja sanoisi: 'mitä -teet?' Siihen aikaan palasi ymmärrykseni minuun, ja valtakuntani -kunniaksi palasi loisteeni ja kauneuteni minulle...; ja minä pantiin -jälleen valtakuntaani, ja erinomainen suuruus lisättiin minulle. Nyt -minä, Nebukadnesar, kiitän, ylistän ja kunnioitan taivaan kuningasta, -sillä kaikki hänen työnsä ovat totuus, ja hänen tiensä oikeus, ja hän -voipi ylpeydessä vaeltavia nöyryyttää." - -Nebukadnesarin alennus oli esikuva ihmiskunnan alennuksesta petomaisien -hallituksien alle seitsemänä esikuvauksellisena aikana eli vuotena. -Laskemalla päivän vuodeksi saamme 2520 vuotta hänen ajastaan eteenpäin. -Ja huomattava on, että tämä täydellisesti vastaa niitä seitsemää aikaa, -joita ennustettiin Israelille ja jotka, niinkuin olemme nähneet, -päättyvät 1914. Sillä juuri tämän Nebukadnesarin aikana Israel vietiin -vankeuteen Baabeliin, kun Jumalan valtakunnan kruunu otettiin heiltä -pois, ja heidän seitsemän aikaansa alkoivat. - -Tämän kanssa täydellisessä sopusoinnussa näyttää Jumala Danielille nämä -pakanalliset hallitukset, kuvaten niitä yhtä monena petona, kun sitä -vastoin Jumalan valtakunta niiden päätyttyä esitetään annettavaksi -_eräälle, joka on ihmisen pojan kaltainen_. - -Ellei ollut tarkotus tällä tavoin kuvata pakana-aikojen alennusta ja -ajan pituutta, emme tiedä syytä, miksi tämä palanen pakanallisen -kuninkaan historiasta olisi kirjotettu muistiin. On totta, että hänen -seitsenvuotinen alennuksensa sattuvasti kuvaa ihmiskunnan alennusta. On -myös totta, että Jumala on luvannut hallituksen ennalleenasettamisen -maan yli. Kolmanneksi on totta, että nuo _seitsemän_ esikuvauksellista -pakana-aikaa (2520 vuotta) päättyvät täsmälleen silloin, kun ihmiskunta -on oppinut tuntemaan alennuksensa ja nykyisen kykenemättömyytensä -edullisella tavalla hallita maailmaa, ja on oleva valmis Jumalan -valtakunnalle ja hallitukselle. Ja tuo yhdenmukaisuus kuvauksessa -pakottaa siihen vakaumukseen, että Nebukadnesarin seitsemällä vuodella, -samalla kun ne kirjaimellisesti täyttyivät häneen nähden -persoonallisesti, kumminkin oli suurempi ja laajempi merkitys -kuvauksena niistä seitsemästä esikuvauksellisesta ajasta, jona -pakanahallitus, jota hän kuvasi, olisi kestävä. - -Tarkkaa vuosilukua Nebukadnesarin alennuksesta ei ole annettu, eikä se -olekaan tarpeellista, sillä hänen alennuksensa aika oli esikuva, -tyyppi, pakanahallituksesta kokonaisuudessaan, joka alkoi, kun Jumalan -esikuvauksellisen valtakunnan kruunu otettiin pois Sedekialta. Tämä -pakanahallitus on ollut petoeläimellistä alusta pitäen, sen ajat ovat -olleet määrätyt; sen rajat on Jehova asettanut, eikä niitä voida -siirtää. - -Miten virkistyttävä onkaan se tulevaisuus, joka avautuu näiden -seitsemän ajan loputtua. Petomaiset, pakanalliset vallat eivät tule -enään tallaamaan, sortamaan ja huonosti hallitsemaan Israelia eikä -tämän kansan esittämää ihmismaailmaakaan. Jumalan ja hänen Kristuksensa -valtakunta tulee silloin olemaan pystytettynä maan päällä, ja Israel ja -koko maa siunataan hänen oikeudenmukaisen ja vanhurskaan valtansa alla. -Silloin, tuon lupauksen ja toivon juuri, joka ensin istutettiin -Edenissä (1 Moos. 3: 15.) ja vietiin virran yli ja istutettiin -uudelleen Israeliin, esikuvaukselliseen kansaan (1 Moos. 12: 1--3), -tulee jälleen versomaan ja kukkimaan. - -Se alkoi versota Herramme ensimäisessä tulemisessa, mutta määrätty -vuodenaika ei ollut tullut, jolloin sen tuli kukkia ja kantaa siunattua -hedelmäänsä kaiken ennalleenasettamisessa. Mutta pakana-aikain lopulla -eivät varmat kevään merkit tule puuttumaan, ja runsas tulee kesän -hedelmä olemaan, ja siunattu se syksyn sato, joka korjataan ja -nautitaan niinä ihanina ijankaikkisina ikäkausina, jotka sitte -seuraavat. Silloin tulee maan alkuperäinen herra ennalleenasetetulla -järjellä uudelleen asetettavaksi arvoonsa, ja vielä suurempi ihanuus ja -kauneus on hänelle annettava, kuten esikuvalle tapahtui, ja hän on -kiittävä, kunnioittava ja ylistävä taivaan Kuningasta. - -Huomaammekin jo, miten ihmiskunnan järki alkaa palata. Ihmiset heräävät -jonkinlaiseen tuntoon alentumisestaan ja alkavat tarkastella, miten -heidän on parannettava tilaansa. He ajattelevat, neuvottelevat ja -tekevät suunnitelmia parantaakseen tilaansa, johon ovat tyytyneet -petoeläimellisten valtain aikoina. Mutta ennenkuin tulevat niin -pitkälle, että tunnustavat Jumalan ja hänen valtansa yli kaiken, tulee -heillä vielä olemaan yksi hulluuden kohtaus, taistelu, josta tulevat -heräämään heikkoina, avuttomina ja uupuneina, mutta järki siksi -ennalleenasetettuna, että he tunnustavat ja taipuvat hänen valtansa -alle, joka tulee jälleen pystyttämään kauvan kadoksissa olleen -hallituksen tuolle kokemuksen sekä hyvän ja pahan tiedon kestävälle -perustukselle. - -Totisesti odottaa se suuria asioita, joka meidän laillamme väittää, -että lähinnä tulevien kahdenkymmenenkuuden vuoden (laskettuna vuodesta -1888) perästä kaikki nykyiset hallitukset tulevat hajotettaviksi ja -kukistettaviksi; mutta me elämme erityisessä ajassa ja tavattomana -aikana, Herran päivänä, jolloin kaikki kulkee nopeasti; ja on -kirjotettu: "Sillä sanansa on Herra toteuttava maan päällä ja -toteuttava sen rutosti." (Katso I Osa 15 lk.) Viimeisten yhdentoista -vuoden aikana on näistä asioista saarnattu ja on niitä julkaistu -painosta pääasiallisesti siten kun niitä tässä ylempänä on esitetty; ja -tänä lyhyenä aikana on vaikutuksien ja järjestelyjen kehitys maan -vahvimpien valtakuntien murtamiseksi ja kukistamiseksi ollut aivan -ihmeellinen. Tällä ajalla on Kommunismi, Sosialismi ja Nihilismi -saavuttanut elinvoimaisen muodon ja aiheuttavat nyt jo suurta -levottomuutta maailman ylhäisten ja hallitsijain keskuudessa, joiden -sydämet nääntyvät pelosta ja odotuksesta, mitä maailman yli on tuleva, -sillä nykyisiä valtoja järkytetään kovasti, ja tulevat ne suurella -pauhinalla häviämään. - -Tämän vahvan raamatullisen todistuksen perustuksella pakana-aikoihin -nähden, pidämme vahvistettuna totuutena, että tämän maailman -valtakuntien lopullinen lakkaaminen ja Jumalan valtakunnan täydellinen -pystyttäminen tulee olemaan todellisuus kohta vuoden 1914 jälkeen. -Silloin tulee se rukous, jota Seurakunta on rukoillut siitä asti kun -Herramme meni pois: "Tulkoon valtakuntasi", kuulluksi; ja sen viisaan -ja oikeudenmukaisen hallituksen aikana tulee koko maa täyttymään Herran -kunnialla -- tiedolla ja vanhurskaudella ja rauhalla (Ps. 72: 19; Jes. -6: 3; Hab. 2: 14) ja Jumalan tahto on tapahtuva "_maankin päällä -niinkuin taivaassa_." - -Danielin tiedonanto, ettei Jumalan valtakunta tule pystytettäväksi -senjälkeen, kun tämän maailman vallat ovat hajonneet, vaan niiden -aikana, kun ne ovat olemassa ja kun niillä vielä on valta, ja että -juuri Jumalan valtakunta on musertava ja hävittävä kaikki nämä -valtakunnat (Dan. 2: 44), ansaitsee erityistä huomiotamme. Samoin on -ollut kaikkien näiden petoeläimen kaltaisten valtakuntien kanssa: ne -olivat olemassa ennen kun ne saavuttivat maailmanvallan. Babylon oli -olemassa aikoja ennen kun se valloitti Jerusalemin ja sai vallan (Dan. -2: 37, 38); Meedo-Persia oli olemassa ennen kun se voitti Babylonian; -ja niin on ollut kaikkien valtakuntien laita; niiden on ensin täytynyt -olla olemassa ja omistaa suurempi valta ennen kun ovat voineet voittaa -toisia. Niin myös Jumalan valtakunta on ollut olemassa alkiomuodossa -kahdeksantoista vuosisataa; mutta se on ollut muun maailman kanssa -alistettuna "niiden valtojen alle, jotka ovat", ja jotka "ovat Jumalan -asettamat." Ennen kun nämä seitsemän aikaa päättyvät, ei Jumalan -valtakunta voi saavuttaa maailmaakäsittävää valtaa. Kuitenkin täytyy -sen, kuten toistenkin, saavuttaa kyllin suuri valta näiden valtojen -kukistamiseksi ennen kun se tuhoaa ne. - -Niinmuodoin ottaa Herramme tänä "Jehovan päivänä", "hädän päivänä" -tähän asti uinuneen suuren valtansa ja hallitsee kuninkaana, ja tästä -juuri aiheutuu hätä, vaikkei maailma aluksi tule sitä sillä tavoin -käsittämään. Varmaankin tulevat pyhät olemaan osallisina tässä työssä, -nykyisten valtakuntien kukistamisessa. Kirjotettu on: "Tämä kunnia on -kaikille hänen pyhillensä" nim. "Heidän kuninkaittensa sitominen -köysiin ja heidän jalompiensa rautakahleisiin" -- vahvoihin kahleisiin. -(Ps. 149: 8, 9.) "Ja joka voittaa ja ottaa minun tahtomistani teoista -loppuun asti vaarin, sen minä annan pakanoita vallita -- ja hän on -kaitseva heitä rautaisella sauvalla, niinkuin saviastioita -(valtakuntia) särjetään." -- Ilm. 2: 26, 27; Ps. 2: 8, 9. - -Mutta se suuri ero, jota edellisessä olemme osottaneet, ja joka on -olemassa Jumalan valtakunnan luonteen ja maailman petoeläinten -kaltaisten valtakuntien luonteiden välillä, valmistaa meitä näkemään -eron taistelutavoissa. Voittamisen ja kukistumisen tapa, tulee suuresti -eroamaan jokaisesta tavasta, jolla valtakuntia on kukistettu. Hän, joka -ottaa suuren valtansa hallitakseen, esitetään esikuvauksellisesti (Ilm. -19: 15) sellaisena, _jonka suusta_ lähti terävä miekka, "jolla hän on -lyövä kansoja. Ja hän on kaitseva heitä rautaisella sauvalla." Tämä -miekka on _totuus_ (Efes. 6: 17); ja nykyään eläviä pyhiä kuin myös -monia maailmastakin käytetään nyt Herran sotilaina eksytyksien ja pahan -kukistamisessa. Mutta älköön kukaan malttamattomasti otaksuko tässä -tarkotettavan maailman _käännyttämistä rauhallisella tavalla_; sillä -monet Raamatunpaikat, niinkuin Ilm. 11: 17, 18; Dan. 12: 1; 2 Tess. 2: -8; Psalmit 149 ja 47, opettavat jotakin aivan päinvastaista. - -Älkää niinmuodoin hämmästykö, jos me seuraavassa luvussa esitämme -todistuksia siitä, että Jumalan valtakunnan pystyttäminen jo on -alkanut, että aika sen vallan alkamiseksi on ennustuksessa osotettu -olevan v. 1878, ja että "sota Jumalan Kaikkivaltiaan suurena päivänä" -(Ilm. 16: 14), joka tulee päättymään kohta v. 1914 jälkeen nykyisten -hallitustoimien täydellisellä kukistumisella, jo on alkanut. Jumalan -sanan kannalta katsoen on sotajoukkojen kokoominen selvästi -huomattavissa. - -Jollei ennakkoluulot estä näköämme, voimme, kun olemme saaneet Jumalan -sanan kaukoputken oikealla tavalla asetetuksi, selvästi nähdä useain -tapahtumain luonteesta, jotka ovat määrätyt tapahtuviksi tänä "Herran -päivänä", että olemme keskellä näitä tapahtumia, ja että "Hänen vihansa -suuri päivä on tullut." - -Totuuden miekka, joka jo on terotettu, tulee lyömään jokaisen pahan -järjestelmän, jokaisen pahan tavan -- oli se sitten porvarillinen, -yhteiskunnallinen tahi kirkollinen. Vieläpä voimme nähdä, että lyöminen -on jo alkanut: ajatusvapaus ja ihmisen kansalliset ja uskonnolliset -oikeudet, jotka kauvan ovat olleet näkymättömissä kuninkaitten ja -keisarien, paavien, kirkko- ja pappienkokouksien, perimätietojen ja -uskontunnustuksien alla; pidetään arvossa ja astuvat voimaan ennen -kuulumattomalla tavalla. Sisäinen taistelu kuohuu jo; eikä tule kauvan -viipymään, ennen kun se kuluttavan tulen lailla puhkeaa esiin, ja -inhimilliset järjestelmät ja eksytykset, jotka vuosisatoja ovat -kahlehtineet totuutta ja sortaneet huokaavaa luomakuntaa, täytyvät -sulaa siinä. Niin totuus -- ja laajalle levinnyt ja kasvava tieto siitä --- on se miekka, joka tekee rauhattomiksi ja haavottaa monien maiden -päät. (Ps. 110: 6.) Kumminkin, mikä siunaus piileekään tämän hädän -alla: se tulee valmistamaan ihmiskuntaa täydellisemmin käsittämään -vanhurskautta ja totuutta Vanhurskauden Kuninkaan hallitessa. - -Kun ihmiset lopultakin huomaavat oikeuden tulleen ojennusnuoraksi ja -vanhurskauden luotinauhaksi (Es. 28: 17), tulevat hekin oppimaan, että -ainoastaan oikeuden ankarat säännöt voivat vakuuttaa heille ne -siunaukset, joita he kaikki halajavat. Ja yllin kyllin kyllästyneinä -omiin töihinsä ja itsekkäisyytensä kurjiin hedelmiin, tulevat he ilolla -tervehtimään ja mielellään alistumaan sen vanhurskaan hallituksen alle, -joka ottaa hallitusohjakset; ja siten on, niinkuin on kirjotettu -"kaikkien pakanain toivo tuleva" (Hag. 2: 7.) -- Jumalan valtakunta, -Herran voidellun ehdottoman ja rajattoman hallituskauden aikana. - - * * * * * - - Herran päivä. - - Nyt nuolen lailla maailmaan on tieto iskenyt, - Mi kruunupäitä peljättää ja järkkymäänkin saa. - Sen taivaan Herra itse on jo ammoin päättänyt, - Ja nyt sen täyttymistä vaan, maat, taivaat vartoaa. - - On totuus miekka terävä. Se kaiken katkoaa, - Mi väärää on ja valhetta ja ylpeätä vaan. - Se vuoret korkeet kohta vaan jo aivan tasottaa, - Ja tomusta se korottaa nuo nöyrät lapset maan. - - Ei toinen toistaan sortaa saa, ei vääryys kukoistaa; - Ja luontokappaleetkin nuo nyt irti päästetään, - Kun, huokaukset niidenkin jo taivoon kohoaa, - Ja rauha kaikkein keskuuteen niin kauniist' säädetään. - - Oi, armas aika autuas, kun Herra hallitsee! - Kun sopusointu, rakkaus saa vallan päällä maan; - Kun toinen toistaan palvelee ja helläst: hoitelee; - Ja Herralle soi ylistys kautt' maailmoiden vaan! - - - - -VIIDES LUKU. - -MEIDÄN HERRAMME PALAAMISEN JA ILMESTYMISEN TAPA. - -Yhtäpitäväisyys Herramme toisen tulemisen ja jumalallisen suunnitelman -muiden osien kanssa. -- Millätavoin ja milloin Seurakunta tulee -näkemään hänet. -- Millätavoin ja milloin Herran kirkkaus on niin -ilmestyvä, että kaikki liha yhdessä näkee sen. -- Näennäisesti -toisiensa kanssa ristiriidassa olevat ilmotukset näytetään olevan -keskenään yhtäpitävät. -- Hän tulee "niinkuin varas". -- "Ei nähtävällä -tavalla". -- Ja kumminkin "sotahuudolla". -- "Äänillä". -- Ja "suuren -pasuunan äänellä". "Hän on ilmestyvä tulenliekissä kostamaan". -- Ja -kumminkin on hän tuleva "samalla tavalla", kuin hän meni pois. -- -Profetallisen ajan tärkeys tämän yhteydessä osotettu. -- Millä tavalla -nykyiset merkit ovat sopusoinnussa kaiken tämän kanssa. - - -Nopeasti loppuaan kohti rientävät pakanain ajat, joita juuri -käsittelimme, samoin kuin varmuus Seurakunnan toivon täyttymisestä -_ennen_ niiden loppua, terottavat sellaisien ikävöimistä, jotka -odottavat Israelin lohdutusta. Sellaiset isoavat ja janoavat mitä ikänä -Isämme lienee ilmottanut profeettain kautta "elonkorjuusta", tämän -aikakauden lopusta eli päättymiskaudesta -- nimikirkon elävien jäsenten -keskuudessa tapahtuvasta vehnän erottamisesta lusteista ja ajasta, -jolloin ne, jotka voittavat, tulevat muuttumaan ollakseen Herransa -kanssa ja tullakseen Herransa ja päänsä kaltaisiksi. Mutta jotta -voisimme huomata järkevyyttä siinä, mitä ennustus opettaa näistä, -syvällistä mielenkiintoa herättävistä asioista, on aivan välttämätöntä, -että meillä on selvät mielipiteet sekä Herramme toisen tulemisen -_tarkotuksesta_ että _tavasta_, jolla hän on ilmestyvä. Me toivomme -kaikkien nykyisten lukijain tulleen vakuutetuiksi Ensimäisen osan -lukemisen kautta, että tulemisen tarkotus on saattaa sovintoon -"jokaisen, joka tahtoo" Jumalan kanssa sen hallitsemisen ja opettamisen -ja kurinpidon kautta, jota nimitetään tuomitsemiseksi ja siunaamiseksi. -Tärkeää on sentähden nyt tietää Herramme tulemisen ja ilmestymisen -tapaa, ennen kun menemme eteenpäin tutkimaan elonkorjuun aikaa y.m. -Tutkijan on tarkasti pidettävä muistissa Herramme palaamisen tarkotus, -tutkiessaan tulemisen tapaa, ja nämät molemmat, kun hän ryhtyy ajan -tutkimiseen. Tämä on välttämätöntä vastapainoksi niille väärille -mielipiteille, joita useat entuudestaan omistavat, ja jotka perustuvat -vääriin käsityksiin Herramme tulemisen sekä tarkotuksesta että tavasta. - -Käsitä ja pidä mielessä niin varmasti kuin mahdollista mitä jo on -osotettu, nim., että Jumalan suunnitelma on yksi ainoa sopusointunen -kokonaisuus, joka toteutetaan Kristuksen kautta; ja että se, mitä -toimitetaan toisessa tulemisessa, suhtautuu siihen, mitä toimitettiin -ensimäisessä tulemisessa kuin seuraus syyhyn: se on, että suuri -ennalleenasettamistyö, joka kuuluu toiseen tulemiseen, on ensimäisessä -tulemisessa täytetyn pelastustyön johdonmukainen seuraus, jumalallisen -suunnitelman mukaisesti. Sentähden on Herramme palaaminen _toivon -sarastus maailmalle_, aika suosionsiunauksien jakamiselle, joka -saavutettiin pelastuksen kautta -- ja evankelinen aika on vaan -tuollainen väli-aika, jona aikana Kristuksen morsian valitaan -ottaakseen osaa Herransa kanssa suureen ennalleenasettamistyöhön, jonka -hän tulee toimeenpanemaan. - -Ja koska Kristuksen Seurakunta, joka on kehittynyt -evankeliaikana, tulee olemaan Herransa kanssa osallisena suuressa -ennalleenasettamistyössä Tuhatvuotiskautena, on selvää, että Kristuksen -ensimäinen toimenpide toisessa tulemisessa on valitun seurakuntansa -kokoominen, johon profeetta viittaa (Ps. 50: 5) kun hän sanoo: "Kootkaa -minulle minun pyhäni, jotka ovat tehneet liiton kanssani uhrin kautta." -Tämä kokoominen tahi elonkorjuu tehdään silloin, kun aikakaudet -tunkeutuvat toisiinsa. Toinen aikakausi, Tuhatvuotiskausi, alkaa, -niinkuin tulee näytettäväksi, neljäkymmentä vuotta ennen, kun toinen, -evankelikausi, päättyy. (Katso I osa sivut 267--270; 234--237; sekä -Aikakausien karttaa.) Tänä elonkorjuuaikana ei tulla ainoastaan -erottamaan vehnää lusteista evankelisessa nimiseurakunnassa, ja -korjaamaan ja kirkastamaan vehnäluokkaa, vaan poltetaan (hävitetään) -myös lusteet (lusteina, matkiessaan vehnää) -- ei kuitenkaan yksilöinä, -sillä hävityksen tuli on esikuvauksellinen samoin kuin lusteetkin ja -"maan viinipuun" turmeltuneiden hedelmien (inhimillisen kunnianhimon, -saituuden ja itsekkäisyyden) korjaaminen ja hävittäminen. Nämä hedelmät -ovat kasvaneet ja kypsyneet vuosisatojen kuluessa tämän maailman -valtakunnissa ja erilaisissa porvarillisissa ja yhteiskunnallisissa -järjestöissä ihmisten keskuudessa. - -Vaikka me käsitellessämme ainetta Herramme tulemisesta näytimme, että -tuleminen olisi henkilökohtainen, täytyy meidän jälleen varottaa -tutkijaa ajatuksen sekaannuksesta tutkiessaan kahta Herramme -näennäisesti vastakkaista lausetta: "Katso, minä olen teidän kanssanne -joka päivä maailman (_aionos_, aikakausien) loppuun asti" ja: "_Minä -menen_ valmistamaan teille sijaa -- -- --, ja _minä tulen takasin_ ja -otan teidät tyköni." (Matt. 28: 20; Joh. 14: 2, 3.) Seuraava pieni -tapaus saattaa valaista näiden kahden lupauksen yhtäpitäväisyyttä: Eräs -ystävä sanoi toiselle juuri kun heidän piti erota toisistaan: Muista, -että olen kanssasi koko matkalla. Millä tavalla? Ei suinkaan -persoonallisesti; sillä juuri silloin he astuivat eri juniin -matkustaakseen eri suuntiin kaukaisiin paikkoihin. Tarkotus oli, -etteivät he rakkaudessa, muistelemisissa ja osaaottavaisuudessa olisi -toisistaan erotettuina. Samanlaisessa, vaikka paljon täydellisemmässä -merkityksessä on Herra aina ollut Seurakuntaansa lähellä, hänen -jumalallisen voimansa tehdessä hänelle mahdolliseksi valvoa, johtaa ja -auttaa heitä alusta loppuun asti. Mutta emmepä nyt tarkastakaan -Herramme läsnäoloa kuvannollisessa merkityksessä, vaan hänen toista -läsnäolemisensa ja ilmestymisensä tapaa, "kun hän tulee sinä päivänä -kirkastettavaksi pyhissään ja ihmeteltäväksi kaikissa uskovissa." - -Raamattu opettaa, että Kristus palaa hallitsemaan, että hänen on -hallittava, kunnes hän on kukistanut kaikki viholliset -- kaikki -vastustajat, kaiken, joka on tuon suuren ennalleenasettamisen tiellä, -jonka hän tulee toimeenpanemaan -- jolloin viimeinen vihollinen, joka -kukistetaan, on kuolema (1 Kor. 15: 25, 26); ja että hän tulee -hallitsemaan tuhatta vuotta. Sentähden onkin niinkuin olla pitää, kun -ennustuksessa huomaamme annetun paljon enemmän tilaa toiselle -tulemiselle ja sen tuhatvuotiselle voittorikkaalle ihanalle -hallitukselle ja pahan kukistamiselle, kuin ensimäisessä tulemisessa -pelastukseen määrätyille kolmellekymmenelleneljälle vuodelle. Ja -niinkuin olemme huomanneet ennustuksen koskettelevan kaikkia erilaisia -tärkeitä kohtia näiden kolmenkymmenenneljän vuoden aikana, alkaen -Betlehemistä ja Nasaretista sappeen ja etikkaan, hänen vaatteensa -jakamiseen, ristiin, hautaan ja ylösnousemiseen asti, niin huomaamme, -että ennustus samalla tavalla koskettelee eri kohtia hänen -tuhatvuotisessa läsnäolossaan, etenkin sen alkamista ja loppua. - -Herramme toisen tulemisen aika tulee kestämään paljon kauvemmin kuin -ensimäinen. Hänen ensimäisen tulemisensa tehtävä täytettiin vähemmässä -kuin kolmessakymmenessäneljässä vuodessa, kun sitävastoin tarvitaan -tuhatta vuotta sen tehtävän suorittamiseksi, joka on määrätty -tehtäväksi toisessa tulemisessa. Ja siten saattaa yhdellä silmäyksellä -nähdä, että vaikka ensimäisen tulemisen tehtävä ei ollut vähemmän -tärkeä kuin toisen tulemisenkaan -- niin, vaikka se oli _niin tärkeä, -ettei_ toisen tulemisen tehtävä _milloinkaan olisi ollut mahdollinen -ilman sitä_ -- niin ei se kumminkaan ollut niin monipuolinen, eikä -siitä niinmuodoin ollut niin paljon kerrottavaakaan, kuin toisen -tulemisen tehtävästä. - -Tarkastellessamme toista tulemista emme saa, enemmän kuin -ensimäisenkään tulemisen aikana odottaa, että kaikki ennustukset -tulisivat osottamaan jotain erittäin vaiherikasta kohtaa Herramme -tulemisessa ja kiinnittämään ihmisten huomion siihen tosiasiaan, että -hän on läsnä. Jumala ei tavallisesti menettele sillä tavalla; niin ei -ollut ensimäisessäkään tulemisessa. Messiaan ensimäistä tulemista ei -osottanut mikään äkillinen tahi hämmästyttävä todistus, joka olisi -poikennut asiain tavallisesta järjestyksestä, vaan se ilmotettiin ja -todistettiin ennustuksen asteettaisen täyttymisen kautta, josta -ajatteleva vaarinottaja saattoi huomata, että tapaukset, jotka olivat -odotettavissa, täyttyivät määrätyllä ajalla. Ja samalla tavalla tulee -olemaan toisessakin tulemisessa, Onkin vähemmän tärkeää, keksiä -tarkalleen se silmänräpäys, jolloin hän tuli, kuin että voimme erottaa -sen tosiasian, että hän on läsnä, kun hän on tullut. Ensimäisenkin -tulemisen aikana oli tärkeää voida huomata hänen läsnäolonsa, ja mitä -pikemmin, sitä paremmin, mutta paljon vähemmästä merkityksestä oli -tarkalleen tuntea hänen syntymisensä aika. Tarkastellessa toista -tulemista ajatellaan liian usein itse tulemista ja saapumisen hetkeä, -kun sitä vastoin olisi ajateltava sitä _läsnäolemisen aikana_, kuten -ensimäinenkin tuleminen oli. Tuo määrätty silmänräpäys, jolloin -läsnäolo on alkava, tulee silloin näyttämään vähemmän tärkeältä, ja -hänen tarkotuksensa ja tehtävänsä, hänen läsnäolemisensa aikana, tulee -silloin olemaan suuremman huomion esineenä. - -Meidän on muistettava, ettei Herramme enää ole ihminen: että hän -ihmisenä antoi itsensä ihmisten lunastukseksi, koska hän juuri sitä -tarkotusta varten oli tullut ihmiseksi. (1 Tim. 2: 6; Hebr. 10: 4, 5; -1 Kor. 15: 21, 22.) Hän on nyt korkealle korotettu jumalalliseen -luontoon. Sentähden sanoo Paavali: "Jos olemmekin tunteneet Kristuksen -semmoisena kuin hän oli lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää [siten -häntä] tunne." (2 Kor. 5: 16.) Hän nousi kuolleista eläväksitekevänä -_henkenä_. (1 Kor. 15: 45) eikä ihmisenä, maasta maallisena. Hän ei -enää ole ihminen missään merkityksessä, eikä missään määrässä; sillä -emme saa unohtaa, mitä olemme lukeneet (Katso I Osa luku 10) -- että -luonteet ovat erilaiset ja selvään erotetut. Koska hän ei enää missään -suhteessa eikä missään määrässä ole ihminen, emme saa odottaa häntä -ihmisenä palaavaksi, niinkuin ensimäisessä tulemisessa. Hänen toinen -tulemisensa tulee tapahtumaan toisella tavalla ja toista tarkotusta -varten. - -Huomioon ottamalla, että Herramme _muuttuminen_ inhimillisestä -jumalalliseen luontoon ylösnousemisensa jälkeen oli vielä suurempi -muuttuminen kuin se, joka tapahtui noin kolmekymmentäneljä vuotta -aikasemmin, kun hän pani pois sen kirkkauden, joka hänellä oli ollut -henki-olentona ja "tuli lihaksi", saattaa tulla suureksi hyödyksi, jos -me hyvin tarkasti ja yksityiskohtaisesti otamme tutkisteltavaksi -jokaisen hänen tekonsa niinä neljänäkymmenenä päivänä ylösnousemisensa -jälestä, ennen kun hän meni "Isän luokse"; sillä se on näiden -neljänkymmenen päiväin Jeesus, joka on tuleva jälleen, eikä _ihminen_ -Kristus Jeesus, joka antoi itsensä lunastajaksemme kuolemassa. Hän joka -oli 'kuoletettu lihassa' oli myös tehty eläväksi _hengessä_. -- 1 Piet. -3: 18. - -[Herramme kuoletettiin lihallisena tahi inhimillisenä olentona, mutta -herätettiin kuolleista henkiolentona. Ja koska Seurakunta tulee -"_muuttumaan_", tullakseen Kristuksen kaltaiseksi, on selvää, että se -muuttuminen, joka tapahtui Päälle, oli samankaltainen kuin se, joka -odottaa niitä, jotka voittavat, jotka myös tulevat muuttumaan -inhimillisestä henkisiksi luonnoksi ja tehdään hänen kaltaisikseen, -"osallisiksi jumalallisesta luonnosta". Niinmuodoin saattaa seuraavan -kertomuksen pyhien muuttumisesta sovelluttaa heidän Herraansakin, nim.: --- "Häpeässä kylvetään, kirkkaudessa herätään; heikkoudessa kylvetään, -voimassa herätetään; kylvetään luonnollinen ruumis, herätetään -hengellinen ruumis."] - -Toisessa tulemisessaan ei hän tule ollakseen alamainen niille -valloille, jotka ovat; maksamaan keisarille veroa ja kärsimään -nöyryytystä, vääryyttä ja väkivaltaa; vaan tulee hän hallitsemaan, -käyttämällä kaikkea voimaa taivaassa ja maan päällä. Hän ei tule -alennuksensa, ihmisen ruumiissa, jonka hän otti kuoleman kärsimyksien -tähden, ja joka oli alempi hänen entistä ihanaa ruumistansa (Hebr. 2: -9); vaan kirkkaassa henkisessä ruumiissaan, joka on Isän "olemuksen -perikuva" (Hebr. 1: 3); sillä kuuliaisuutensa tähden aina kuolemaan -asti, on hän nyt korkealle korotettu _jumalalliseen luontoon_ ja -Jumalan kaltaisuuteen, ja on hänelle annettu nimi yli kaikkien nimien --- lukuunottamatta Isän nimeä. (Fil. 2: 9; 1 Kor. 15: 27.) Apostoli -näyttää, "ettei vielä ole ilmotettu" inhimilliselle ymmärryksellemme -minkä kaltainen hän on; niinmuodoin emme tiedä minkälaisiksi tulemme, -kun meidät tehdään hänen _kaltaisikseen_, mutta me (Seurakunta) voimme -iloita siitä vakuutuksesta, että me kerran tulemme olemaan hänen -luonaan, hänen kaltaisinaan ja näemme hänet _sellaisena kuin hän on_ (1 -Joh. 3: 2) -- ei sellaisena kuin hän oli ensimäisessä tulemisessaan, -alennuksessa, kun hän oli pannut pois entisen ihanuutensa ja tullut -köyhäksi meidän tähtemme, että me hänen köyhyytensä kautta tulisimme -rikkaiksi. - -Jos me tarkastamme sitä ymmärtäväisyyttä ja viisautta, joka ilmeni -niissä menettelytavoissa, joilla Herramme ilmotti läsnäolonsa -opetuslapsilleen ylösnousemisensa jälkeen niinkuin sitä ennenkin, on -tämä auttava meitä muistamaan, että hän tulee käyttämään samoja -viisaita menettelytapoja ilmottautuessaan toisessakin tulemisessa, sekä -seurakunnalle että maailmalle -- menettelytapoja, jotka eivät -välttämättömästi tarvitse olla samanlaisia, mutta jotka molemmissa -tapauksissa ovat hyvin sovelletut hänen tarkotuksilleen. Hänen -tarkoituksensa ei ole tehdä ihmisiä rauhattomiksi tahi kuohuttaa heidän -tunteitaan, vaan _todistaa_ heidän rauhalliselle ja tyyneelle -arvostelukyvylleen niitä suuria totuuksia, joita hän tahtoo terottaa -heille. Herramme ensimäinen tuleminen ei ollut sellainen tapaus, joka -herätti hämmästystä, melua tahi rauhattomuutta. Miten hiljaa ja -vaatimattomasti hän tulikaan! Vieläpä niin suuressa määrässä, että -ainoastaan ne, joilla oli _uskoa_ ja _nöyryyttä_, saattoivat tuossa -halpasyntyisessä lapsessa, murheiden miehessä, nöyrien ja alhaisten -ystävässä ja lopulta ristiinnaulitussa tuntea kauvan odotetun -Messiaksen. - -Olihan luonnollista, että ilmotus hänen läsnäolostaan ylösnousemisen -jälkeen tulisi herättämään suurempaa ihmettelyä, etenkin kun ottaa -huomioon hänen muuttuneen luontonsa. Kumminkin täytyi tosiasiain hänen -ylösnousemisestaan, sen tosiasian yhteydessä, että hänen luontonsa oli -muuttunut, tulla täysin ilmotetuksi, ei tällä kertaa koko maailmalle, -vaan valituille todistajille, joiden tuli antaa siitä luotettava -todistus jälkeentuleville sukupolville. Jos se olisi tullut koko -maailman tietoon, olisi tuo todistus, meidän aikaamme jouduttua, -ollut paljon vähemmän luotettava, koska se olisi voinut hämmentyä -ihmis-aatteisiin ja tullut sekotetuksi heidän perimätietojensa kanssa. -Siten totuus mahdollisesti olisi voinut tuntua melkein tahi kokonaan -uskomattomalta. Mutta Jumala uskoi sen ainoastaan valituille, -uskollisille ja arvokkaille todistajille; ja kun tarkastelemme -kertomusta, huomannee jokainen, miten täydellisesti _tarkotus_ -saavutettiin, ja miten selvä, varma ja vakuuttava se todistus -Kristuksen ylösnousemisesta ja muuttumisesta on, joka heille -tarjottiin. Huomaa myös sitä huolellisuutta, jolla hän karttoi -tarpeettomasti pelästyttää heitä tahi tehdä heitä rauhattomiksi -ilmottaessaan tahi esittäessään heille näitä suuria totuuksia. Ja ole -vakuutettu, että sama viisaus, ymmärrys ja taito tulee ilmenemään siinä -tavassa, jolla hän toisessa tulemisessa ilmaisee ihanan läsnäolonsa. -Rauhallinen kylmä ymmärrys tulee kaikissa tapauksissa näistä -vakuutetuksi, vaikka maailma ylipäänsä tarvinnee ankaran kurinpidon -kautta tulla saatetuksi siihen oikeaan mielialaan, jota vaaditaan -todistuksen vastaanottamiselle, jota vastoin ne, joiden sydämet ovat -oikeat, saavat tämän siunatun tiedon aikasemmin. Kaikkia todistuksia -hänen ylösnousemisestansa ja muuttumisestansa hengelliseksi luonnoksi -ei annettu opetuslapsille samalla kertaa, vaan sitä mukaan kun -jaksoivat niitä kantaa, ja sillä tavalla, joka oli omiaan tekemään -heihin syvimmän vaikutuksen. - -Niiden kolmen ja puolen vuoden aikana, kun Herramme virkatoimi kesti, -olivat opetuslapset uhranneet ystävät, nimen ja maineen, elinkeinonsa -y.m. levittääkseen tietoa Messiaksen läsnäolosta ja hänen valtakuntansa -pystyttämisestä. Mutta heillä oli ymmärrettävästi kypsymättömät -ajatukset Mestarinsa korottamisen tavasta ja ajasta, ja heidän omasta -luvatusta korottamisestansa hänen kanssaan. Mutta toiselta puolen ei -täydellinen tieto ollutkaan silloin tarpeellinen; oli kylliksi, että he -uskollisesti ottivat askeleen kerrallaan, sitä mukaan, kun aika sen -ottamiselle tuli. Niinpä ilmotti Mestari heille vähän kerrallaan sitä -mukaan kun he kykenivät ottamaan vastaan sen. Ja toimensa loppupuolella -sanoi hän: "Minulla on vielä paljo sanomista teille, mutta ette voi nyt -kantaa sitä; mutta kun hän tulee, totuuden Henki, opastaa hän teidät -koko totuuteen -- -- ja tulevaiset asiat hän julistaa teille -- -- hän -opettaa teille kaikki ja muistuttaa teille kaikki, minkä olen sanonut -teille." -- Joh. 16: 12, 13; 14: 26. - -Kuka voi kertoa sitä suurta pettymystä, jota he tunsivat, vaikka heitä -mahdollisimman paljon oli asestettu sitä vastaan, kun he näkivät hänet -äkkiä otettavan pois heiltä ja häpeällisesti ristiinnaulittavan -pahantekijän lailla -- hänet, jonka valtakuntaa ja kirkkautta he olivat -odottaneet ja julistaneet, ja jotka ainoastaan viisi päivää ennen hänen -ristiinnaulitsemistaan näyttivät heistä olevan niin lähellä -toteutumistansa. (Joh. 12: 1, 12--19.) Ja vaikka he tiesivät, että hän -oli väärin syytetty ja vastoin lakia ristiinnaulittu, ei se muuttanut -sitä asiaa, että heidän kauvan kytenyt kansallinen toivomuksensa saada -maallinen kuningas, joka ennalleenasettaisi heidän kansansa valtaan ja -vaikuttavaan asemaan, yhtähyvin kun heidän yksityisetkin toivomuksensa, -suunnitelmansa ja tuulentupansa tärkeistä viroista ja korkeista -kunniapaikoista valtakunnassa, kaikki äkkiä sortuivat, tuon asiain -epäsuotuisan kääntymisen kautta, kun heidän kuninkaansa -ristiinnaulittiin. - -Mestari tiesi kyllä miten hyljätyiksi, päämäärää vailla oleviksi ja -hämmästyneiksi he tuntisivat itsensä; sillä niin oli kirjotettu -profeetan kautta: "Minä lyön paimenen, ja lampaat hajotetaan." (Sak. -13: 7; Mark. 14: 27.) Ja niinä neljänäkymmenenä päivänä, jotka olivat -hänen ylösnousemisensa ja taivaaseenastumisensa välillä, oli hänen -tärkein huolenpitonsa koota heitä jälleen ja uudelleen vahvistaa heidän -uskoansa häneen odotettuna Messiaksena, todistamalla heille, että hän -oli ylösnoussut, ja ettei hän ylösnousemisensa jälestä, jos kohta hän -säilyttikin saman yksilöllisyyden, enää ollut ihminen, vaan korotettu -henkiolento, "jolla oli kaikki voima taivaassa ja maan päällä". -- -Matt. 28: 18. - -Hän antoi heille tiedon ylösnousemisestaan vähitellen -- ensin vaimojen -(Maria Magdalenan, Johannan, Marian, Jaakopin äidin ja Salomen ja -muiden heidän kanssaan olleiden -- Mark. 16: 1; Luuk, 24: 1, 10) -kautta, jotka aikaiseen tulivat haudalle voitelemaan hänen ruumistaan -hyvänhajuisilla yrteillä. Heidän aprikoidessa kenen he saisivat -vierittämään kiven pois haudan ovelta, katso, silloin oli maanjäristys, -ja kun he tulivat perille, huomasivat he kiven poisotetuksi, ja Herran -enkeli istui sen päällä, sanoen: "Älkää te peljätkö; sillä minä tiedän, -että etsitte Jeesusta, ristiinnaulittua. Ei hän ole täällä; hän on -noussut ylös, _niinkuin hän sanoi_. Tulkaa, katsokaa paikkaa, jossa hän -on maannut. Ja menkää nopeasti sanomaan hänen opetuslapsilleen, että -hän on noussut kuolleista. Ja katso, hän käy teidän edellänne -Galileaan; siellä saatte nähdä hänet." -- Matt. 28: 5--7. - -Näyttää siltä kuin Maria Magdalena olisi eronnut toisista vaimoista ja -kiiruhtanut kertomaan Pietarille ja Johannekselle mitä oli tapahtunut -(Joh. 20: 1, 2), toisten mennessä kertomaan sitä toisille -opetuslapsille, ja kun hän oli eronnut heistä, näkyi Jeesus toisille -vaimoille tiellä, sanoen (Matt. 28: 9, 10): "Terve teille!" Ja he -menivät hänen tykönsä, syleilivät hänen jalkojaan ja kumarsivat häntä. -Silloin Jeesus sanoi heille: "Älkää peljätkö; menkää ja viekää sana -veljilleni, että he menisivät Galileaan [heidän kotipaikalleen], ja -siellä he saavat minut nähdä." Ja pelolla ja ilolla juoksivat he -ilmottamaan sitä toisille opetuslapsille. Hämmästyksen, neuvottomuuden, -ilon ja pelvon sekavilla tunteilla, ja hämmästyneinä muutoinkin, -tiesivät he tuskin miten heidän piti kertoa tuota iloista ja -ihmeellistä tapahtumaa. Kun Maria kohtasi Pietarin ja Johanneksen sanoi -hän surullisesti: "Ovat ottaneet Herran pois haudasta, emmekä tiedä, -mihin ovat panneet hänet." (Joh. 20: 2.) Toiset vaimot kertoivat, että -olivat haudalla nähneet enkeli-näyn, jotka enkelit olivat sanoneet -hänen elävän (Luuk. 24: 22, 23), ja sitten, miten Herra sen jälkeen oli -tullut heitä vastaan tiellä. -- Matt. 28: 8--10. - -Opetuslasten enemmistö piti nähtävästi heidän kertomustaan ainoastaan -taikauskoisena luulotteluna riippuen kiihotetusta mielikuvituksesta, -mutta Pietari ja Johannes sanoivat: "Me tahdomme mennä omin silmin -näkemään"; ja Maria palasi heidän kanssaan haudalle. Kaiken minkä -Pietari ja Johannes näkivät oli, että ruumis oli poissa, että -käärinliinat olivat huolellisesti kokoonkäärityt ja poispannut, ja että -kivi oli vieritetty haudan ovelta. Hämillään ollen he läksivät sieltä, -mutta Maria jäi sinne itkien. Hänen siinä itkiessään kumartui hän -hautaan ja sai nähdä kaksi enkeliä, jotka sanoivat: "Vaimo, mitä -itket?" Hän vastasi: "Ovat ottaneet Herrani pois, enkä tiedä, mihin -ovat panneet hänet." Tämän sanottuaan hän kääntyi taaksepäin ja näki -Jeesuksen siinä seisovan, eikä tietänyt, että se oli Jeesus. Jeesus -sanoi hänelle: "Vaimo, mitä itket? Ketä etsit?" Tämä luuli häntä -puutarhuriksi ja sanoi hänelle: "Herra, jos sinä olet vienyt hänet -pois, sano minulle mihin olet pannut hänet, niin minä otan hänet." -Silloin sanoi Herra hänelle tuolla vanhalla tutulla äänellä, jonka hän -samassa tunsi: "Maria!" - -Tämä oli kylliksi varmentamaan hänen uskoaan enkelin sanomaan, että hän -oli noussut ylös, joka tähän asti oli tuntunut hänestä unelmalta tai -sadulta; ja ihastuksissaan hän huudahtaa: "_Rabbuni_!" Hänen ensimäinen -mielijohteensa oli syleillä häntä ja viipyä hänen läheisyydessään, -mutta Jeesus antoi hänen lempeällä tavalla ymmärtää, että nyt hänellä -oli hyvin tärkeä tehtävä toimitettavana. Marian oli nyt todistettava -hänen ylösnousemisestaan ja kiiruhdettava viemään tietoa siitä ja -vahvistamaan toisien opetuslasten uskoa, niiden jotka vielä epäilivät -ja olivat epätietoisia, sanoen: "Älä minuun koske, [kreik. _haptomai_, -syleillä] (älä pysähdy osottaaksesi nyt rakkauttasi) sillä en ole vielä -mennyt ylös Isäni tykö; [tulen vielä jonkun aikaa olemaan luonanne]; -mutta mene veljieni tykö ja sano heille, että menen ylös minun Isäni -tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne -tykö." (Joh. 20: 17.) Toisien vaimojen kautta oli hän samaten -lähettänyt heille sanan, että hän kohtaisi heidät Galileassa. - -Senjälkeen saavutti hän kaksi noista murheellisista ja hämmentyneistä -opetuslapsista, matkalla Jerusalemista Emmaukseen, ja kyseli syytä -heidän suruunsa ja alakuloisuuteensa. (Luuk. 24: 13--35.) Ja toinen -heistä vastasi: "Oletko sinä Jerusalemissa ainoa muukalainen, joka et -tiedä mitä siellä on tapahtunut näinä päivinä?" Ja hän sanoi heille: -Mitä? Ja he sanoivat hänelle: Sitä, mikä tapahtui Jeesukselle, -nasaretilaiselle, joka oli profeetta, voimallinen teossa ja sanassa -Jumalan ja kaiken kansan edessä, kuinka ylipappimme ja hallitusmiehemme -antoivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat hänet. -Mutta me toivoimme hänen olevan sen, joka oli lunastava Israelin; mutta -onhan kaiken tämän ohessa tänään kolmas päivä siitä, kun tuo tapahtui. -[Tässä muistui luultavasti heidän mieliinsä Joh. 2: 19, 21, 22.] "Ovatpa -myös muutamat naiset joukostamme saattaneet meidät ihmetyksiin. He -kävivät aamulla varhain haudalla, eivätkä löytäneet hänen ruumistaan ja -tulivat ja sanoivat myös nähneensä näyn, enkeleitä, jotka olivat -sanoneet hänen elävän. Ja muutamat niistä, jotka olivat meidän -kanssamme, menivät haudalle ja havaitsivat olevan niin, kuin naiset -olivat sanoneet, mutta häntä he eivät nähneet." - -Oliko ihme, että he olivat hämmästyneet? kuinka kummalliselta kaikki -tuntui! Miten omituisia ja mieltä liikuttavia olivatkaan nämä -viimeisten päiväin tapahtumat olleet! - -Silloin piti muukalainen heille herättävän saarnan ennustuksista, -näyttäen heille, että juuri se, joka oli tehnyt heidät niin -alakuloisiksi, olikin sitä, mitä profeetat olivat ennustaneet samasta -Messiaksesta: että ennenkuin hän saattoi johtaa ja siunata ja nostaa -Israelia ja koko maailmaa, piti hänen ensin lunastaa heidät omalla -elämällään siitä kuoleman kirouksesta, joka tuli heidän kaikkien yli -Aadamin kautta, ja että heidän Mestarinsa sittemmin Jehovan herättämänä -elämään ja kirkkauteen, tulisi täyttämään kaikki mitä hänestä oli -kirjotettu profeettain kautta hänen tulevasta kirkkaudestaan ja -kunniastaan, yhtä varmasti kuin hän oli täyttänyt ne ennustukset, jotka -koskivat hänen kärsimyksiään, alennustaan ja kuolemataan. Ihmeellinen -saarnaaja! ja ihmeellinen saarna oli tämä! Se herätti uusia ajatuksia -ja odotuksia ja toiveita. Kun he lähestyivät kylää pakottivat he häntä -jäämään heidän luokseen, sillä ilta oli joutunut ja päivä oli kulunut. -Ja hän meni sisälle olemaan heidän kanssaan, ja kun hän oli ateriallaan -heidän kanssaan otti hän leivän, siunasi, taittoi ja antoi heille. -Silloin aukenivat heidän silmänsä. Ja hän katosi heidän näkyvistään. - -Vasta sinä hetkenä he tunsivat hänet, vaikka olivatkin kulkeneet ja -keskustelleet ja aterioineet yhdessä. He eivät tunteneet häntä -näöltään, vaan tuon vaatimattoman teon kautta, kun hän tuolla entisellä -tavallisella tavalla siunasi ja taittoi leivän, siten lujittaen heidän -uskoaan siihen, josta jo olivat kuulleet -- että hän oli noussut ylös -ja näkyisi heille jälleen. - -Silloin nousivat nuo kaksi hämmästynyttä ja ylen onnellista opetuslasta -ylös samalla hetkellä ja palasivat Jerusalemiin, sanoen toisilleen: -"Eikö sydämemme ollut palava meissä, kun hän puhui meille tiellä ja -selitti meille kirjotuksia?" Saavuttuaan Jerusalemiin tapasivat he -toisetkin täynnä iloa sanoen: "Herra on todella noussut ylös ja -ilmestynyt Simonille." Ja itse he kertoivat mitä oli tapahtunut tiellä, -ja kuinka olivat hänet tunteneet, kun hän taittoi leivät. Luultavasti -olivat melkein kaikki siellä sinä iltana; kodit ja toimet ja kaikki -muut unohdettiin -- Maria Magdalena sanoo ilokyynelin: Minä tunsin -hänet samassa tuokiossa, kun hän mainitsi nimeni -- en voinut uskoa -enkelin vakuutusta sitä ennen, ja toiset naiset kertoivat mitä -ihmeellistä heille oli tapahtunut sinä aamuna ja miten hän oli tullut -heitä vastaan. Sitten oli Simonilla kertomuksensa kerrottavana; ja nyt -oli tässä kaksi todistajaa lisäksi Emmauksesta. Mikä monivaiheinen -päivä! Eipä ihmettä, että heistä oli mieluista kokoontua joka viikon -ensimäisenä päivänä keskustelemaan asiasta ja johdattamaan muistiin -kaikkia niitä asianhaaroja, jotka olivat tämän ihmeellisen tapauksen, -Herran ylösnousemisen, yhteydessä, saadakseen sydämensä "palaviksi" yhä -uudelleen ja uudelleen. - -Kun tuo pieni riemastunut ja ylen onnellinen seurue oli näin -kokoontuneena, ja kerrottiin toisilleen yhteisiä kokemuksia, seisoi -Herra Jeesus itse äkkiarvaamatta heidän keskellänsä ja sanoi heille -(Luuk. 24: 36--49): "Rauha olkoon teille!" Mistä hän oli tullut? Kaikki -sellaiset kokoukset pidettiin salassa, lukittujen ovien takana, koska -he pelkäsivät juutalaisia (Joh. 20: 19, 26), ja tässä oli äkillinen -ilmiö ilman näkyväistä saapumista, ja he peljästyivät luullen näkevänsä -hengen. Silloin lohdutti hän heitä, sanoi heille etteivät peljästyisi -vaan rauhottuisivat, ja näytti heille kätensä ja jalkansa, sanoen: -"Minä se olen itse. Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä ei hengellä -ole lihaa ja luita, kuten näette minulla olevan." Mutta kun he ilon -tähden eivät vielä uskoneet, vaan ihmettelivät, sanoi hän heille: "Onko -teillä täällä mitään syötävää?" Niin he antoivat hänelle kappaleen -paistettua kalaa, ja hän otti ja söi heidän nähtensä. Silloin hän avasi -heidän _mielensä_, heidän ymmärryksensä silmät, ja selitti heille -kirjotukset ja näytti laista ja profeetoista että kaikki tämä oli -tapahtunut niinkuin oli ennustettu. Mutta Tuomas ei ollut heidän -seurassaan, kun Jeesus tuli (Joh. 20: 24), ja kun toiset opetuslapset -kertoivat hänelle nähneensä Herran, ei hän tahtonut sitä uskoa, vaan -sanoi: "Ellen näe hänen käsissään naulain jälkiä, ja pistä kättäni -hänen kylkeensä, en usko." - -Kahdeksan päivää oli kulunut ilman uusia ilmestymisiä ja heillä oli -ollut aikaa kaikessa rauhassa ajatella ja puhella niistä, joita oli -tapahtunut tuona merkillisenä päivänä. Kun opetuslapset silloin taas -olivat koolla, kuten ennenkin, seisoi Jeesus heidän keskellänsä -niinkuin ensimäisenä iltana, sanoen: "Rauha olkoon teille!" (Joh. 20: -26.) Tällä kertaa oli Tuomas mukana, ja Herra puhui hänelle sanoen: -"Ojenna sormesi tänne ja katso käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se -kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen vaan uskovainen." Hän antoi siten -tietää, että hän tiesi mitä Tuomas oli sanonut, ilman että kukaan oli -kertonut siitä, ja antoi Tuomaalle nyt sen todistuksen, jota hän oli -vakuutuksekseen halunnut; ja ilolla vastasi Tuomas: "Herrani ja -Jumalani!" - -Tämän jälkeen mahtoi kulua jotensakin pitkä aika ennenkuin saivat -minkäänlaisen ilmotuksen Herran läsnäolosta. Opetuslapset, jotka olivat -galilealaisia, alkoivat ajatella kotia ja tulevaisuutta; ja muistaen -Herran tervehdyksen naisten kautta, että hän kulkisi heidän edellään -Galileaan, menivät he sinne. Luultavasti matkalla sinne tuli hän heitä -vastaan eräällä vuorella, kuten Matteus kertoo. He olivat hämmästyneet. -He eivät enää tunteneet samaa tuttavallista luottamusta häntä kohtaan -kuin ennen Hän näytti niin suuressa määrässä muuttuneen entisestään -ristiinnaulitsemisensa jälkeen --- hän näyttäytyi ja hävisi niin -omituisilla ajoilla ja paikoilla: hän ei enää näyttänyt olevan "ihmisen -Kristuksen Jeesuksen" kaltainen; sentähden, sanoo Matteus, he -"kumarsivat häntä -- mutta muutamat epäilivät." Muutaman sanan -sanottuaan "hävisi" Herra heidän näkyvistään, jättäen heidät -ihmettelemään, mitä sen jälkeen tulisi tapahtumaan. Jonkun aikaa -Galileaan palattuaan ei mitään tavatonta tapahtunut, ei minkäänlaista -viittausta Herran läsnäolosta. Epäilemättä he tulivat yhteen puhelemaan -asiain tilasta ja ihmettelivät miksi hän ei näyttäytynyt useimmin -heille. - -Heidän näin odotellessa tuntuivat päivät ja viikot pitkiltä. He olivat -aikoja sitten jättäneet elämän tavalliset toimet seuratakseen Herraa -paikasta paikkaan, oppien häneltä ja saarnaten muille: "Taivasten -valtakunta on lähestynyt." (Matt. 10: 5--7.) Ei heillä ollut halua -mennä entisiin toimiinsa; ja toisaalta, miten menettelisivät he Herran -työn kanssa? He ymmärsivät aseman kyllin selvään tietääkseen, etteivät -kauvemmin voineet, niinkuin tähän asti saarnata, että valtakunta oli -lähellä, sillä kaikki kansa tiesi, että heidän Mestarinsa ja -Kuninkaansa oli ristiinnaulittu, eikä kukaan, heitä itseään -lukuunottamatta, tienneet hänen ylösnousemisestaan. Kun nyt kaikki -yksitoista tällätavoin olivat huolestuneita ja murheissaan, odottain -jotain, eivät itsekään tienneet mitä, sanoi Pietari: Ei käy päinsä -jäädä toimettomuuteen; minä palaan entiseen kalastaja-ammattiini; ja -niistä toisista sanoi kuusi: Me tahdomme tehdä saman; me menemme -kanssasi. (Joh. 21: 3.) Ja luultavasti ottivat toisetkin entiset -toimensa. - -Kuka saattaisi epäillä, ettei Herra näkymättömänä ollut heitä lähellä -monta kertaa, heidän keskustellessansa, johtaen asianhaarain kulun -heidän parhaakseen? Siinä tapauksessa, että onnistuisivat hyvin, ja -liikehommat nielisivät kaikki heidän harrastuksensa, tulisivat he pian -mahdottomiksi korkeampaa palvelusta varten; mutta jos ei heillä olisi -minkäänlaista menestystä, tulisi se näyttämään pakottamiselta. -Senvuoksi valitsikin Herramme tavan, joka samalla antoi heille sen -opetuksen, minkä hän usein antaa seuraajilleen, nim. että hän voi, jos -häntä haluttaa, järjestää menestymisen tahi epäonnistumisen heidän -ahertamisissaan, mihin suuntaan tahansa. - -Vanha kalastajaliike järjestäytyi uudelleen. He kokosivat venheensä, -verkkonsa y.m. ja läksivät ensimäiselle pyyntiretkelleen. Mutta he -työskentelivät kaiken yötä saamatta ainoatakaan kalaa ja alkoivat -tuntea itseään alakuloisiksi. Aamulla seisoo eräs muukalainen rannalla, -huutaa heille ja kysyy minkälainen onni heillä on ollut. Huono onni! -Emme ole mitään saaneet, vastaavat he. Koettakaa uudelleen, sanoi -muukalainen. Heittäkää verkko tällä kertaa veneen toiselle puolelle. Ei -se mitään toimita, muukalainen, me olemme koettaneet molemmin puolin -koko yön, ja jos kaloja olisi toisella puolella, tottakai niitä silloin -olisi toisellakin puolella. Mutta tahdomme kumminkin koettaa uudelleen, -että saat nähdä. He tekivät niin ja saivat mahdottoman saaliin. Miten -kummallista, sanoi joku; mutta vilkas ja tunteellinen Johannes löysi -kohta oikean säikeen ja sanoi: Veljet, Herra ainoastaan voisi tehdä -tämän. Ettekö muista kansanjoukon ravitsemista j.n.e.? Se on varmasti -Herra, joka oli rannalla, ja tämä on uusi tapa, jonka hän on valinnut -ilmestyäksensä meille. Eikö teistäkin ole aivan samanlaista kuin -silloin, kun hän ensi kerran kutsui meitä? Silloinkin olimme tehneet -työtä koko yön, emmekä mitään saaneet, kunnes hän huusi meille sanoen: -"Heittäkää verkkonne ulos saalista varten!" (Luuk. 5: 4--11.) Niin, -varmasti tämä on Herra, vaikk'emme, hänen ylösnousemisensa jälkeen, voi -tuntea häntä näöltään. Hän näyttäytyy nyt niin monessa muodossa; mutta -me tunnemme joka kerran hänen jostain erityisestä seikasta, kuten -nytkin, kun hän tahtoo johdattaa muistiimme jonkun merkkitapauksen -entisen tuttavuutemme ajoilta. - -Kun he tulivat maihin, huomasivat he Jeesuksella olevan sekä leipää -että kalaa, ja saivat sen opetuksen, että hänen johtonsa ja -huolenpitonsa alaisina ja hänen palveluksessaan ei heiltä puuttuisi -mitään. (Luuk. 12: 29, 30.) He eivät kysyneet häneltä, oliko hän Herra; -sillä tässä tilaisuudessa, niinkuin muissakin, olivat _heidän -ymmärryksensä silmät_ avatut. He tunsivat hänet, kuitenkaan ei -luonnollisilla silmillä, vaan ihmetyön kautta. Sitten seurasi tämän -suloisen hetken opetus, jolloin Jeesus uudelleen vakuutti Pietarin -edelleenkin olevan otollisen, vaikkakin hän oli kieltänyt Herran, jota -asiaa hän oli katunut ja itkenyt. Hän sai uudelleen tietää mestarinsa -rakkaudesta ja jatkuvasta oikeudestaan saada ravita lampaita ja -karitsoja. Olemme kuulevinamme Herran sanovan: Et tarvitse enää palata -kalastaja-ammattiisi, Pietari. Minä kutsuin sinut kerran ihmisten -kalastajaksi, ja kun minä tiedän sinun sydämesi yhä vielä olevan -uskollisen ja innokkaan, uudistan sinun tehtäväsi ihmisten kalastajana. - -"Ja kun hän oli syönyt heidän kanssaan (eng. R. reunam.), kielsi hän -heitä lähtemästä Jerusalemista ja käski heitä odottamaan Isältä sen -lupauksen täyttymistä, josta olette -- hän sanoi -- minulta kuulleet. -Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä -muutamia päiviä tämän jälkeen!" (Apt. 1: 4, 5.) Niinmuodoin läksivät he -Jerusalemiin, niinkuin heille oli sanottu, ja täällä hän, neljäkymmentä -päivää hänen ylösnousemisensa jälkeen, viimesen kerran kohtasi heidät -ja puheli heidän kanssaan. He rohkasivat mielensä tällä kertaa ja -kysyivät häneltä siitä valtakunnasta, jonka hän oli luvannut heille, -sanoen: "Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelin -valtakunnan?" Tämä ajatus valtakunnasta olikin viimeisenä jokaisen -juutalaisen mielessä. Senmukaan kun he ymmärsivät, tulisi Israel -olemaan ensimäinen kansoista Messiaksen hallituksen alla. Eivät he -tienneet pitkistä pakanain ajoista, eivätkä he vielä nähneet, että -paras siunaus oli tullut otetuksi pois lihalliselta Israelilta (Matt. -21: 43; Room. 11: 7), ja että he itse tulisivat uuden (hengellisen) -Israelin, tuon kuninkaallisen pappeuden ja pyhän kansan jäseniksi, -jonka kautta, Kristuksen ruumiina, maailman siunaaminen olisi tuleva. -He eivät vielä ymmärtäneet mitään tästä. Kuinka olisivat sitä voineet? -Eiväthän he vielä olleet saaneet lapseuden pyhää Henkeä, vaan olivat -yhä kirouksen alaisia; sillä vaikkakin Lunastaja oli toimittanut -lunastusuhrin, ei sitä vielä muodollisesti ollut kannettu meidän -puolestamme Kaikkeinpyhimpään, itse Taivaaseen. (Joh. 7: 39.) -Niinmuodoin ei Herramme antanutkaan selittävää vastausta heidän -kysymykselleen, vaan sanoi ainoastaan: "Ei teidän tule [nyt] tietää -aikoja, tai hetkiä, jotka Isä on valtansa nojalla määrännyt, _vaan te -saatte voimaa_, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te tulette olemaan -minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Judeassa ja Samariassa -ja maan ääriin saakka." -- Apt, 1: 7, 8. [Tämä luvattu voima tahi kyky -tietää ja ymmärtää aikoja ja hetkiä ja kaikkea, joka kuuluu oikeaan -_todistamiseen_, koskee koko Seurakuntaa alusta loppuun; ja pyhän -Hengen johdolla ja voimassa on pidetty huolta ruuasta aikanaan, mitä -tulee suunnitelman jokaiseen piirteeseen, että olisimme hänen -todistajiansa tämän ajanjakson loppuun. -- Vertaa Joh. 16: 12, 13.] - -Herra, joka käveli yhdessä heidän kanssaan, kohotti, kun he saapuivat -Öljymäelle, kätensä ja siunasi heitä ja hän erosi heistä ja kohosi -"heidän nähtensä ja hänet vei pilvi pois heidän näkyvistänsä." (Luuk. -24: 48--52; Apt. 1: 6--15.) He alkoivat nyt nähdä vähän enemmän Jumalan -suunnitelmasta. Herra, joka tuli alas taivaasta, oli palannut Isän -tykö, niinkuin hän oli sanonut heille kuolemansa edellä -- oli mennyt -valmistamaan heille tilaa ja oli tuleva takasin ottamaan heitä -luokseen, -- oli matkustanut pois kauvas saadakseen luvatun valtakunnan -ja tullakseen takasin (Luuk. 19: 12); ja sillä aikaa tulisi heidän olla -hänen _todistajiaan_ koko maan päällä kutsuakseen ja valmistaakseen -kansaa, joka ottaisi vastaan hänet, kun hän tulisi kirkastettavaksi -pyhissänsä ja hallitsemaan kuninkaiden Kuninkaana ja herrain Herrana. -He näkivät, että heidän uusi tehtävänsä julistaa koko luomakunnalle -tulevaa kuningasta taivaasta, jolla olisi "kaikki voima taivaassa ja -maan päällä", oli paljon tärkeämpi tehtävä kuin se, jota olivat -toimineet edellisinä vuosina, kun he julistivat "ihmistä Kristusta -Jeesusta" ja seurasivat häntä, joka oli "ylenkatsottu ja ihmisten -hylkäämä." Heidän ylösnoussut Herransa oli todella muuttunut, eikä -ainoastaan henkilölliseen ulkomuotoonsa nähden, olihan hän esiintynyt -välin toisella, välin toisella tavalla ja paikalla, senkautta -ilmaisten, että hänellä oli "kaikki voima" -- vaan oli hän myös -muuttunut olentoonsa eli luontoonsa nähden. Nyt hän ei enää kääntynyt -juutalaisten puoleen tahi näyttäytynyt heille; sillä hänen -ylösnousemisensa jälkeen ei kutkaan muut kun hänen ystävänsä ja -seuraajansa nähneet häntä millään tavalla, Hänen sanansa: "Vielä vähän -aikaa, niin maailma _ei enää_ näe minua", täyttyivät siten. (Joh. 14: -19.) - -Tällä tavalla perustettiin apostolien ja ensimäisen seurakunnan usko -Herran ylösnousemiseen. Heidän epäilyksensä haihtuivat ja heidän -sydämensä iloitsivat; ja he palasivat Jerusalemiin ja olivat alinomaa -rukouksissa ja anomisissa ja kirjotuksien tutkimisessa, odottaen Isän -lupaamaa lapseutta ja pukemistansa hengellisellä ymmärryksellä ja -erityisillä ihmeitätekevän voiman lahjoilla, joiden kautta kykenivät -vakuuttamaan todellisia israelilaisia ja helluntaina perustamaan -evankelisen Seurakunnan. -- Apt. 1: 14; 2: 1. - -Vaikkei Herramme toisessa tulemisessaan tule ilmottamaan läsnäoloaan -samalla tavalla, kun hän teki näinä neljänäkymmenenä päivänä -ylösnousemisensa jälkeen, on meillä kumminkin hänen vakuutuksensa, -"etteivät veljet ole pimeässä." Niin, vieläpä enemmän: me tulemme -saamaan jotain avuksi, jota heillä ei ollut, eikä voinutkaan olla näinä -neljänäkymmenenä päivänä, nim. "_voimaa_ ylhäältä", joka on johtava -meitä ymmärtämään jokaista totuutta, jonka ymmärtämiselle aika on -tullut, ja joka, lupauksen mukaan, on _tulevat_ asiat ilmottava. -Niinmuodoin tulemme, kun aika on tullut, saamaan täydellisen -ymmärryksen ajasta ja tavasta hänen ilmestymisellensä ja siihen -kuuluvista asianhaaroista, ja jos me oikein huolellisesti vakoilemme ja -tarkkaamme näitä, eivät ne tule olemaan vähemmän vakuuttavia kuin -todistukset Herramme ylösnousemisestakaan, joka annettiin ensimäiselle -Seurakunnalle, vaikka ne tulevat olemaan toisen laatuisia. - -Että Herramme toisessa tulemisessaan _voisi_ ottaa ihmismuodon ja sillä -tavalla näyttäytyä ihmisille, niinkuin hän näyttäytyi opetuslapsilleen -ylösnousemisensa jälkeen, on epäilemättä varma asia; ei vaan siksi, -että hän näyttäytyi ihmismuodossa noina neljänäkymmenenä päivänä, vaan -koska henkiolennot entisaikoina kykenivät esiintymään ihmisinä -näkyväisessä muodossa ja erilaisissa muodoissa. Mutta sellainen -ilmestyminen ei olisi sopusoinnussa Jumalan suunnitelman hengen kanssa -muissa suhteissa eikä myöskään niiden viittauksien kanssa, joita -Raamattu antaa hänen ilmestymisensä tavasta, niinkuin saamme nähdä. -Herran suunnitelma onkin sen sijaan antaa hengellisen valtakuntansa -ilmottautua, toimia ja ilmaista läsnäolonsa ja valtansa inhimillisten, -maallisten välikappalten kautta. Aivan niinkuin tämän maailman ruhtinas -Saatana, vaikka näkymättömänä ihmisille, harjottaa laajaa -vaikutusvaltaa maailmassa sellaisien kautta, jotka ovat hänelle -alamaisia ja joita hänen henkensä johtaa, samalla tavalla tulee uusi -Rauhanruhtinas, Herrakin, pääasiallisesti vaikuttamaan ja ilmottamaan -läsnäolonsa ja voimansa ihmisten kautta, jotka ovat hänelle alamaisia -ja kuuluvat hänelle, ja joita hänen henkensä johtaa. - -Luonnollisilla silmillä näkeminen ja luonnollisilla korvilla kuuleminen -ei ole ainoaa näkemistä ja kuulemista. "Ei kukaan [ihminen] ole Jumalaa -sellaisella tavalla milloinkaan nähnyt" ja kumminkin ovat kaikki -Jumalan lapset nähneet hänet ja tunteneet hänet ja seurustelleet hänen -kanssaan (Joh. 1: 18; 5: 37; 14: 7.) Me _kuulemme_ Jumalan kutsun, -meidän "korkean kutsumme" (engl. kään.), me _kuulemme_ Paimenemme -äänen, ja me _katselemme_ alinomaa Jeesusta ja _näemme_ -voittopalkinnon, elämän kruunun, jonka hän on luvannut -- emme -luonnollisella näkemisellä ja kuulemisella, vaan ymmärryksellämme. -Paljon kalliimpi on se näky, jonka saamme kirkastetusta Herrastamme -hengellisestä, korkealle korotetusta kirkkauden Kuninkaasta, -Lunastajastamme sekä Kuninkaastamme, ymmärryksemme ja uskomme silmillä, -kuin se näky, jonka luonnollinen silmä hänestä sai ennen helluntaita. - -Herrallemme oli välttämätöntä siten ilmottautua opetuslapsilleen -ylösnousemisensa jälkeen, mutta ei niin hänen toisessa tulemisessansa. -Hänen tarkotuksensa tulee silloin saavutetuksi paremmin toisella -tavalla. Entisellä tavalla ilmestyminen toisessa tulemisessa olisi itse -asiassa sen päämäärän vahingoittamista, johon silloin pyritään. -Opetuslapsille näyttäytymisen tarkotus, ylösnousemisensa jälkeen, oli -vakuuttaa heitä, että hän, joka oli kuollut, on elävä ijankaikkisesti, -jotta he voisivat mennä ulos hänen ylösnousemisensa todistajina (Luuk. -24: 48), ja jotta heidän todistuksestansa tulisi vahva perustus -tulevien sukupolvien uskolle. Koska ei kukaan ihminen saata otollisella -tavalla tulla Jumalan luokse saamaan lapseuden pyhää Henkeä, ilman -_uskoa_ Kristukseen, tuli välttämättömäksi, ei ainoastaan apostolien -tähden silloin, vaan kaikkien tähden sittemmin, että _todistukset_ -hänen ylösnousemisestansa ja muuttumisestansa olisivat sellaisia, joita -_luonnolliset ihmiset saattoivat käsittää ja ymmärtää_. Kun he olivat -tulleet osallisiksi pyhästä Hengestä ja ymmärsivät hengellisiä asioita -(Katso 1 Kor. 2: 12--16), olisivat he voineet uskoa enkeleitä haudalla, -että hän oli noussut ylös kuoleman tilasta, vaikkakin olisivat nähneet -ihmisen Kristuksen Jeesuksen lihallisen ruumiin vielä makaavan -haudassa, mutta eivät niin ennen sitä -- ruumiin täytyi olla poissa -jotta usko hänen ylösnousemiseensa tulisi mahdolliseksi heille. Kun -pyhä Henki oli tehnyt heidät kykeneviksi erottamaan hengellisiä -asioita, olisivat he voineet uskoa profeettain todistuksen, että hänen -täytyi kuolla ja että hän oli _nouseva ylös kuolleista_, ja että hän -oli tuleva korkealle korotetuksi kirkkauden Kuninkaaksi, ilman että hän -olisi tarvinnut _näyttäytyä ihmisenä_ ja pukeutua erilaisiin ruumiisiin -lihasta, että he voivat koskettaa häntä, ja _nähdä_ hänen nousevan -taivaasen. Mutta kaikki tämä oli tarpeellista heille ja kaikille -luonnollisille ihmisille. Uskon kautta tulemme Jumalan luokse hänen -kauttansa ja saamme syntein anteeksiantamisen ja lapseuden Hengen, -jotta voimme ymmärtää sitä, mikä on hengellistä. - -Silloinkin kun Herramme, ottamalla ihmismuodon j.n.e., koetti poistaa -uskon _luonnollisia_ esteitä, _vakuutti_ hän opetuslapsia ja teki -heidät _todistajiksi_ toisille, ei luonnollisen tuntonsa ja näkönsä -kautta, vaan puhelemalla heille Raamatusta: "Silloin hän avasi heidän -ymmärryksensä käsittämään kirjotukset. Ja hän sanoi heille: 'Niin on -kirjotettu, että Kristuksen oli kärsittävä ja kolmantena päivänä -noustava kuolleista ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on -saarnattava hänen nimessään kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. -_Ja te olette todistajia näihin_'." (Luuk. 24: 45--48.) Pietari -mainitsee myös selvästi tämän tarkotuksen ja sanoo: "Hänet Jumala -herätti kolmantena päivänä ja _antoi hänen näkyvässä muodossa -ilmestyä_, EI KAIKELLE KANSALLE, vaan meille, Jumalan ennen -valitsemille todistajille, jotka söimme ja joimme hänen kanssaan sen -jälkeen kun hän oli noussut kuolleista. Ja hän käski meidän saarnata -kansalle ja todistaa, että hän [ylösnoussut Jeesus] on se, jonka Jumala -on määrännyt elävien ja kuolleitten tuomariksi." -- Apt. 10: 40--42. -Ylösnousemisensa jälkeen tuli Herrallemme kysymykseksi, mikä -ilmestymistapa parhaiten täyttäisi hänen tarkotustaan, nim. saada -ylösnousemisensa ja luontonsa muuttumisen tunnetuksi opetuslapsillensa. -Tällöin oli ainoastaan kysymys siitä, mikä asiainhaarain mukaan olisi -soveliainta. Jos hän olisi näyttäytynyt tulenliekkinä, niinkuin enkeli -näyttäytyi Moosekselle palavassa pensaassa (2 Moos. 3: 2), olisi hän -tosin voinut puhella heidän kanssaan, mutta sillä tavoin ilmotettu -todistus ei likimainkaan olisi ollut niin vakuuttava, kuin se tapa, -jonka hän valitsi, ei apostoleille enemmän kuin maailmallekaan, jolle -heidän oli todistettava. - -Jos hän olisi esiintynyt henkiolennon ihanuudessa, niinkuin enkeli -näyttäytyi Danielille (Dan. 10: 5--8), olisi kirkkaus ollut suurempi -kuin minkä todistajat olisivat voineet kestää. Olisivat nähtävästi -säikähtäneet niin, etteivät olisi voineet ottaa vastaan minkäänlaista -opetusta häneltä. Kellenkään muille kuin Paavalille ei Herra -näyttäytynyt sillä tavoin; mutta Paavali säikähti niin sitä kirkkautta, -jota hän ainoastaan vilahdukselta näki, että hän lankesi maahan sen -kirkkauden sokaisemana, joka oli kirkkaampi keskipäivän aurinkoa. - -Tutkistellessamme sitä ilmestymistapaa, jota Herramme käytti näinä -neljänäkymmenenä päivänä, näimme, että hän _näyttäytyi_ valituille -todistajilleenkin ainoastaan muutamia kertoja, ja silloinkin vaan vähän -aikaa. Jos koko se aika, jona hän näyttäytyi, olisi supistettu yhden -päivän osalle, niiden neljänkymmenen sijaan, jolloin hän silloin -tällöin hetkisen näyttäytyi, olisi siitä tuskin tullut kahtatoista -tuntia yhteensä, tahi kahdeksaskymmenes osa koko ajasta. Näin ollen on -selvää, että hän _näkymättömänä_ oli heidän luonaan noin -seitsemänkymmentäyhdeksänkahdeksattakymmentä osaa näistä -neljästäkymmenestä päivästä. Ja silloinkin, kun hän ilmestyi heille, ei -hän milloinkaan näyttäytynyt (paitsi kerran Tuomaalle) juuri -sellaisena, jonka kanssa he kolmen vuoden aikana olivat olleet niin -tutut, ja jonka ainoastaan muutamia päiviä takaperin, olivat nähneet. -Ei kertaakaan mainita, että olisivat tunteneet hänet tutuista kasvojen -piirteistä, tahi edes edellisen kerran ilmestymisestä. - -Maria luuli häntä "puutarhuriksi." Noille kahdelle Emmauksen tiellä oli -hän "muukalainen." Kalastajille Galilean tiellä oli hän myös -muukalainen ja samoin yhdelletoista ylä-salissa. Joka tilaisuudessa -hänet tunnettiin teoistaan, sanoistaan tahi äänensä tutusta soinnusta. - -Tuomaan selitettyä, ettei hän uskoisi muuta todistusta, kuin minkä -luonnollisella näöllään ja kuulollaan voisi tajuta, salli Herra tosin -tämän hänelle, mutta hän nuhteli samalla häntä lempeästi sanoen: -"Sentähden että näit minut, uskot sinä. Autuaita ovat ne, jotka _eivät -näe ja kuitenkin uskovat_." (Joh. 20: 27--29.) Se todistus, joka -vetosi luonnolliseen näkemiseen, ei ollut vahvin, autuaampia ovat ne, -jotka ovat valmiit ottamaan vastaan totuuden niiden todistusten -nojalla, joilla Jumala kulloinkin vahvistaa sen. - -Hän ei siten osottanut ainoastaan, että hänellä nyt oli kykyä -näyttäytyä monella eri tavalla ja erilaisissa muodoissa, vaan myös, -ettei mikään niistä ruumiista, joita he näkivät, ollut hänen kirkas -ruumiinsa, vaikkakin hänen ylösnousemisensa ja läsnäolonsa siten -ilmaistiin heille. Erilaiset ruumiinmuodot ja pitkät väliajat, jolloin -hän oli näkymättömänä läsnä ilman minkäänlaista ulkonaista merkkiä, -teki sen tosiasian otaksuttavaksi, että vaikka heidän Herransa ja -opettajansa oli elävä, eikä vielä ollut mennyt Isän luokse, niin oli -hän nyt henkiolento, joka todella oli näkymätön inhimillisille -silmille, mutta jolla oli kyky ilmaista läsnäolonsa ja voimansa monella -eri tavalla sen mukaan kun hän tahtoi. - -[Sitä pientä tapausta, jota Luukas mainitsee (4: 30), ei voi verrata -hänen ilmestymiseensä ja häviämiseensä ylösnousemisensa jälestä. Mitä -Luukas tässä kertoo, ei ollut häviämistä siinä tarkotuksessa, että hän -tuli näkymättömäksi kansalle. Se oli ainoastaan taitava ja reipas -käännös, jonka kautta hän teki tyhjäksi vihollistensa murhayrityksen. -Ennenkuin he ennättivät panna toimeen tuumansa hänen tappamiseksensa, -kääntyi hän ja meni heidän keskitsensä, jolloin ei kellään ollut -rohkeutta tahi voimaa tehdä hänelle pahaa, kun hänen hetkensä ei vielä -ollut tullut.] - -Sen ruumiin ja niiden vaatteiden luominen, joissa hän esiintyi heille, -siinä samassa huoneessa, jossa he olivat koolla, oli epäilemätön -todistus siitä, ettei Kristus enää ollut ihminen, vaikkakin hän -vakuutti opetuslapsillensa, että se ruumis, jonka he näkivät, ja jota -Tuomas kosketti, oli todellinen ruumis lihaa ja luuta, eikä mikään näky -tai haamu ainoastaan. Ihmisenä hän ei voinut tulla huoneeseen ovea -avaamatta, mutta henkiolentona saattoi hän tulla, ja siellä loi hän -silmänräpäyksessä ja puki päälleen sellaisen ruumiin lihasta ja -sellaiset vaatteet, joita hän piti sovelijaina aijottua tarkotusta -varten. - -[Älköön kukaan liian hätäilemällä otaksuko, että tässä seuraamme -Svedenborgilaisuutta, spiritismiä tahi mitään muuta _ismiä_. Seuraamme -yksinkertaisesti apostoolista kertomusta, jonka johdonmukaisesti -yhdistämme. Sen suuren eron, joka on Raamatun opin ja sen -jäljittelemisen välillä, jonka Saatana on julkaissut, ja joka on -tunnettu spiritismin nimellä, näemme selvästi, ja tulemme sitä jossain -seuraavassa osassa tutkimaan. Tässä lienee tarpeeksi huomauttaa, että -spiritualismi väittää välittävänsä yhteyttä vainajien ja elävien -ihmisten välillä, jotavastoin Raamattu hylkää sen (Es. 8: 19) ja -opettaa, että sellaisia tiedonantoja, jotka olivat _tosia_, ovat -ainoastaan henkiolennot antaneet, sellaiset kun enkelit ja Herramme; -eikä Herrammekaan niitä antanut ollessaan "_ihminen_ Jeesus Kristus", -eikä silloinkaan, kun hän oli kuollut, vaan ylösnousemisensa -muuttumisen jälkeen, kun hänestä oli tullut elämääantava henkiolento -tahi eläväksitekevä Henki.] - -Emme myös hetkeksikään voi hyväksyä eräiden esittämää mielipidettä, -että Herramme avasi ovet kenenkään huomaamatta; sillä kertomuksessa -sanotaan aivan selvästi, että hän tuli ja seisoi heidän keskellänsä, -_kun ovet olivat suljetut_ -- ja luultavasti hyvinkin huolellisesti -teljetyt ja salvatut -- "koska he pelkäsivät juutalaisia". -- Joh. 20: -19, 26. - -Sitä totuutta, että hänen luontonsa oli muuttunut, huomautettiin -sittemmin vielä sen tavan kautta, jolla hän meni heidän näkyvistänsä: -"hän _katosi_ heidän näkyvistänsä." Lihaa ja luuta y.m. oleva -ihmisruumis vaatteineen, joka _äkkiä_ näyttäytyi ovien ollessa -suljettuina, ei mennyt ulos oven kautta, vaan tuli aivan -yksinkertaisesti _näkymättömäksi_ tahi hajosi samoihin alkuaineisiin, -joista hän oli luonut sen muutamia silmänräpäyksiä aikaisemmin. Hän -_katosi heidän näkyvistänsä_, eivätkä he enää _nähneet_ häntä, kun -liha, luut ja vaatteet, joissa hän oli ilmestynyt, hajaantuivat, vaikka -hän epäilemättä jatkuvasti oli heidän luonaan -- näkymättömässä -muodossa; niinkuin hän enimmäkseen oli näinä neljänäkymmenenä päivänä. - -Erityisissä tapauksissa, erityisien tiedonantojen ilmottamista varten, -on Jumala antanut samanlaisen kyvyn toisille henkiolennoille, -enkeleille, jotka ovat voineet esiintyä ruumiissa, jotka ovat olleet -lihaa ja luuta, aivan ihmisinä, jotka söivät ja joivat ja puhelivat -niiden kanssa, joita he opettivat aivankuin Herramme teki. Katso 1 -Moos. 18; Tuomarit 6: 11--22; 13: 3--20 ja huomautuksia näihin -paikkoihin I Osa siv. 220--222. - -Se kyky, jota Herramme ja kysymyksessä olleet enkelit osottivat -luodessaan ja jälleen tehdessään tyhjäksi ne vaatteet, joissa he -ilmestyivät, oli yhtä yli-inhimillinen kuin niiden ruumiidenkin -luominen ja tyhjäksi tekeminen, joissa he näyttäytyivät; ja ruumiit -olivat yhtä vähän heidän kirkkaat hengelliset ruumiinsa kuin -vaatteetkaan, joita he kantoivat. Onhan muistettava, että saumattoman -ihokkaan ja muutkin vaatteet, jotka olivat Herramme päällä ennen -ristiinnaulitsemista, olivat roomalaiset sotamiehet jakaneet keskenään, -ja että käärinliinat jätettiin kokoonkäärittyinä hautaan (Joh. 19: 23, -24; 20: 5--7), niin että ne vaatteet, joissa hän näyttäytyi mainituissa -tapauksissa, täytyivät olla erityisesti luodut ja luultavasti -sopivimmat kutakin tilaisuutta varten. Kun hän esim. näyttäytyi -puutarhurina Marialle, oli hänellä todennäköisesti sellainen puku -yllään, joita puutarhureilla oli tapana käyttää. - -Herra antoi selvästi ymmärtää, että ne ruumiit, joissa hän näyttäytyi, -olivat todellisia ruumiita, eikä vaan näköhäiriöitä, kun hän söi heidän -silmäinsä edessä ja kehotti heitä koskettamaan itseään ja katsomaan, -että ruumis todellakin oli lihaa ja luuta, sanoen: "Miksi olette -hämmästyksissä? -- -- Katsokaa käsiäni ja jalkojani ja nähkää, että -minä se olen itse. Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä _ei hengellä -ole lihaa ja luita_, kuten näette minulla olevan." - -Toiset kristityt vetävät hyvin järjettömiä johtopäätöksiä tästä -Herramme lausunnosta, mikäli se koskee hänen käyttämäänsä todellista -ruumista lihasta ja luusta. He pitävät tuota käyttämäänsä ruumista -hänen henkiruumiinaan ja selittävät henkiruumiin olevan lihaa ja luuta -ja aivan ihmisruumiin kaltaisen, sillä eroituksella, että jotain -määräämätöntä, jota he nimittävät hengeksi, juoksee sen suonissa veren -asemesta. He eivät näy ottavan huomioon Herramme ilmotusta, ettei se -ollut mikään henkiruumis -- ettei henkiolennolla ole lihaa ja luita. -Lienevätkö myöskin unohtaneet Johanneksen lausunnon "ettei ole vielä -käynyt ilmi mitä meistä tulee", mikä henkiruumis on, ja ettemme tule -sitä tietämään ennenkuin olemme muutetut ja tehdyt hänen kaltaisikseen -ja saaneet nähdä hänet sellaisena kuin hän on, eikä sellaisena kuin hän -oli (1 Joh. 3: 2). Unohtanevatko myös apostolin selvän selityksen, -"ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa?" ja hänen -vakuutuksensa, että _sen_ tähden kaikkien, jotka tulevat perillisiksi -Kristuksen kanssa, täytyy myös _muuttua_? -- 1 Kor. 15: 50, 51. - -Monella kristityllä on se käsitys, että Herramme kirkas hengellinen -ruumis on aivan sama ruumis, joka ristiinnaulittiin ja laskettiin -Joosefin hautaan. He odottavat, kun saavat nähdä Herran -kirkkaudessansa, tuntevansa hänet haavain arvista, jotka hän sai -Golgatalla. Tämä on suuri erehdys, joka kyllä selviää, jos -hiukkasenkaan ajattelemme. Ensinnäkin todistaisi sellainen olettamus, -ettei hänen ylösnousemusruumiinsa olisikaan ihana ja täydellinen, vaan -arpien rumentama. Toiseksi todistaisi se, että me kumminkin tiedämme -minkälainen henkiruumis on, vaikka apostoli sanoo jotakin aivan -päinvastaista. Kolmanneksi todistaisi se, että lunastuksemme hinta on -otettu takasin, sillä Jeesus sanoi: "Lihani annan, jotta maailma saisi -elämän". Juuri hänen lihansa, hänen _elämänsä ihmisenä_, hänen -ihmisyytensä uhrattiin pelastukseksemme. Ja kun hän jälleen herätettiin -elämään Isän voiman kautta, ei häntä herätetty ihmisolennoksi; sillä -_sen_ hän oli uhrannut hinnaksi ostaakseen meidät. Ja jos tämä hinta -olisi otettu takaisin, olisimme vielä kuoleman kirouksen alaisina, ja -ilman toivoa. - -Meillä on yhtä vähän syytä otaksua, että Herramme henkiruumis hänen -ylösnousemisensa jälkeen, on inhimillinen ruumis, kuin että hänen -henkiruumiinsa ennen ihmiseksi tulemistansa olisi ollut inhimillinen, -taikka että toisilla henkiolennoilla on inhimilliset ruumiit; sillä -hengellä ei ole lihaa eikä luita; ja, sanoo apostoli Pietari, Herramme -"kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä". -(1 Piet. 3: 18). - -Meidän Herramme inhimillinen ruumis otettiin kumminkin -yliluonnollisella tavalla pois haudasta; sillä jos se olisi jäänyt -sinne, olisi se ollut ylitsepääsemättömänä esteenä opetuslasten -uskolle, heille kun ei vielä oltu opetettu hengellisiä asioita, sillä -henki "ei ollut vielä annettu." (Joh. 7: 39.) Emme tiedä, mitä siitä on -tullut. Tiedämme vaan, ettei se joutunut maatumaan tahi turmeltumaan. -(Apt. 2: 27, 31.) Hajaantuiko se kaasuiksi, tahi onko se kätketty -johonkin Jumalan rakkauden, Kristuksen tottelevaisuuden ja meidän -lunastuksemme suurena muistomerkkinä, ei tiedä kukaan; -- eikä -sellainen tieto ole tarpeellinenkaan. Me tiedämme, että Jumala jollain -ihmeellisellä tavalla kätki Mooseksen ruumiin (5 Moos. 34: 6; Juud. 9); -ja että Jumala _muistomerkkinä_ ihmeellisellä tavalla säilytti -turmeltumasta mannan kultaisessa astiassa, joka oli asetettu arkin -armoistuimen alle todistuksen majassa, ja että tämä oli esikuva -Herramme lihasta, taivaan leivästä. (2 Moos. 16: 20, 33; Hehr. 9: 4; -Joh. 6: 51--58.) Meitä ei niinmuodoin tule hämmästyttämään, jos Jumala -valtakunnassa tulee näyttämään maailmalle sen liha-ruumiin, joka -ristiinnaulittiin kaikkien edestä, kun se annettiin lunastukseksi -heidän tähtensä, mutta joka ei tarvinnut turmeltua, vaan säilyi -ijankaikkisena todistuksena äärettömästä rakkaudesta ja täydellisestä -tottelevaisuudesta. Ainakin voi olla mahdollista, että Joh. 19: 37 ja -Sak. 12: 10 voivat toteutua sillä tavalla. Ne, jotka huusivat: -"Ristiinnaulitse hänet!" tulleevat kentiesi vielä todistajina -tunnustamaan sen ruumiin samaksi ruumiiksi, jonka läpi peitsi ja naula -ovat pistäneet ja orjantappurat haavottaneet. - -Jos otaksuisi, että Herramme ihana ruumis oli liha-ruumis, ei millään -tavalla voisi selittää hänen omituista ja äkillistä ilmestymistään -noina neljänäkymmenenä päivänä hänen taivaaseenastumisensa edellä. -Miten voi hän niin äkkiä näyttäytyä ja taasen hävitä? Mistä johtui, -että hän melkein alituisesti pysyi näkymättömänä näiden neljänkymmenen -päivän aikana? Ja mikä oli syynä, että hänen ulkomuotonsa joka kerralla -oli niin muuttunut, etteivät tunteneet häntä samaksi, joka oli -näyttäytynyt heille jollakin edellisellä kerralla, tahi siksi, joka -oli heille kaikille niin hyvin tunnettu ja rakastettu ennen -ristiinnaulitsemistaan, joka oli tapahtunut ainoastaan muutamia päiviä -sitä ennen. - -Ei käy päinsä sanoa yksinkertaisesti, että nämä ilmestymiset olivat -ihmetöitä, sillä silloin olisi mainittava joku hyöty tahi -välttämättömyys ihmetöiden tekemiseksi. Jos hänen ruumiinsa -ylösnousemisensa jälkeen olisi ollut lihaa ja luita ja sama ruumis, -joka ristiinnaulittiin, kaikkine piirteineen ja arpineen, _miksi_ teki -hän ihmetöitä, jotka eivät ollenkaan tukeneet sitä asiaa, vaan -pikemmin, kuten näemme, olivat omiaan opettamaan päinvastaista? -- -ettei hän enää ollut ihminen -- lihaa ja luita -- vaan henkiolento, -joka taisi tulla ja mennä tuulen tavalla, ettei kukaan tiennyt mistä -hän tuli tahi minne hän meni, mutta joka opettamista varten ilmestyi -ihmisenä _erilaisissa_ liha- ja luuruumiissa, jotka hän loi ja teki -tyhjäksi sitä mukaan kun tilaisuus vaati? - -Ennen ristiinnaulitsemistaan oli Herramme ollut tuttavallisella -kannalla opetuslapsiensa kanssa, mutta ylösnousemisensa jälestä oli hän -enemmän itseensä sulkeutunut heidän suhteensa, vaikkakin hän rakasti -heitä yhtä paljon kuin ennen. Epäilemättä tapahtui tämä huomauttaakseen -heille perusteellisella tavalla siitä arvokkaisuudesta ja kunniasta, -joka seurasi hänen korkeaa korotustaan, ja vaikuttaakseen heissä -tarpeellista kunnioitusta hänen persoonaansa ja valtaansa kohtaan. -Vaikkei Jeesukselta ihmisenä koskaan puuttunut sitä arvokkaisuutta -olennossa, joka vaatii kunnioitusta, oli kumminkin suurempi -erilläänoleminen välttämätön ja sopiva senjälkeen, kun hän oli -muuttunut jumalalliseksi luonnoksi. Sellaista arvokkaisuutta on Jehova -aina vaariinottanut luotuja olentoja kohtaan ja onkin se paikallaan. -Tämä varovaisuus huomataan Herramme kaikissa puheluissa opetuslapsiensa -kanssa, ylösnousemisensa jälkeen. Ne olivat hyvin lyhyitä, niinkuin hän -oli sanonut: "En minä enää puhu paljoa teidän kanssanne." --- Joh. 14: 30. - -Niille, jotka uskovat, että taivaallinen Isämme on henki eikä ihminen, -ei pitäisi olla vaikeaa käsittää, että meidän Herramme Jeesus, joka on -korotettu Jumalalliseen luontoon, ja joka ei ole ainoastaan Jumalan -siveellinen kuva, vaan todellisuudessa "_Isän olemuksen perikuva_", ei -enää ole ihminen, vaan henkiolento, jota ei kukaan ihminen ole nähnyt, -eikä voi nähdä, ihmeen tapahtumatta. On aivan yhtä mahdotonta ihmisille -nähdä Herran Jeesuksen verhoamatonta kirkkautta, kuin heille on nähdä -Jehovaa. Ajattele hetkisenkään, mitenkä henkisen kirkkauden pelkkä -heijastus vaikutti Moosekseen ja Israeliin Siinailla. (Hebr. 12: 21; 2 -Moos. 19; 20: 19--21; 33: 20--23; 34: 29--35.) "Niin hirmuinen oli se -näky", niin valtava ja peljästyttävä, että Mooses sanoi: "Olen -peljästynyt ja vapisen." Ja vaikka Moosesta vahvistettiin -yliluonnollisella tavalla, voidakseen nähdä Herran kirkkautta, niin -että hän neljänäkymmenenä päivänä ja neljänäkymmenenä yönä, yksin -Jumalan kanssa, hänen kirkkautensa varjostamana, ilman ruokaa ja -juomaa, otti vastaan ja kirjotti jumalallisen lain (2 Moos. 34: 28), -sai hän, kun hän halusi nähdä Jumalaa kasvoista kasvoihin, tietää: "Et -sinä taida nähdä minun kasvojani; sillä ei yksikään ihminen, joka minun -näkee, taida elää." (2 Moos. 33: 20.) Kaikki mitä Mooses koskaan on -nähnyt, oli sentähden _näky_, joka esitti Jumalaa, mikään muu ei ollut -mahdollista. Tämä soveltuukin apostolien lausuntojen kanssa: "Ei kukaan -[s.o. _ihminen] ole milloinkaan nähnyt Jumalaa_"; hän on kuolematon, -näkymätön Kuningas _jota yksikään ihminen ei ole nähnyt eikä voi -[koskaan] nähdä_. (1 Tim. 6: 15, 16.) Mutta selvästi sanotaan, että -henkiolennot voivat nähdä ja näkevät Jumalan. -- Matt. 18: 10. - -Jos Herramme vielä on "_ihminen_ Kristus Jeesus, joka antoi itsensä -lunnaiksi kaikkien edestä." (1 Tim. 2: 5, 6) -- jos hän, kun oli tullut -kuoletetuksi lihassa, herätettiin jälleen lihassa, eikä, niinkuin -apostoli selittää, elämää antavana henkenä -- silloin hän, sen sijaan -että olisi korotettu korkeammalle enkeleitä ja kaikkia nimiä, mitä maan -päällä mainitaan, on vielä ihminen. Jos hänellä vielä on palvelijan -muoto, jonka hän otti päällensä kärsiäkseen kuoleman jokaisen edestä, -ja jos hän on vielä vähän alempi enkeleitä, ei hän koskaan voi nähdä -Jumalaa. Mutta miten mahdoton onkaan sellainen mielipide, kun sitä -täydellisesti tarkastetaan apostolisen todistuksen valossa. Ajattele -myös, että jos Herramme liha, joka läväistiin ja jota naulat, peitsi ja -orjantappurakruunu haavoittivat, ja johon kärsimys on painanut -leimansa, on hänen ihana ruumiinsa, ja jos arvet ja riutuneet -inhimilliset piirteet muodostaisivat erottamattoman osan Herramme -korotetusta olemuksesta, ei hän likimainkaan olisi kaunis, vaikka kohta -rakastaisimme haavoja, joita hän sai meidän tähtemme. Ja jos hänellä -siis on epätäydellinen, arvettunut, rumentunut ruumis, ja jos meidän on -tultava _hänen kaltaisikseen_, eikö siitä seuraisi, että ne apostolit, -joita ristiinnaulittiin, mestattiin, kivitettiin kuoliaiksi, -poltettiin, leikattiin kappaleiksi, joita petoeläimet repivät, samoin -kuin ne, joita tapaturma on kohdannut, samaten jokainen kantasivat -hänen ruumiinvikojaan ja arpiaan. Ja eikö taivas, tämän käsityksen -mukaan, tarjoaisi mitä epämiellyttävimmän näyn -- ijankaikkisesti. -Mutta asia ei ole niin, eikä kukaan voisi kauvemmin omaksua niin -järjetöntä ja epäraamatullista mielipidettä. Henkiolennot ovat -täydellisiä joka suhteessa. Sen johdosta terottaakin apostoli -Seurakunnan jäsenille, jotka ovat taivaallisen tahi hengellisen -kirkkauden ja kunnian perillisiä, että [olento] katoavaisuudessa -[kuolemassa] kylvetään, katoamattomuudessa herätetään; häpeässä -kylvetään [huolien, surujen y.m. murtamana], kirkkaudessa herätetään; -heikkoudessa [haavoineen, arpineen y.m.] kylvetään, voimassa -herätetään, kylvetään sielullinen [kirjaimellisesti eläimellinen] -ruumis, herätetään hengellinen ruumis; -- -- ja että niinkuin meissä on -ollut maallisen [Isän] kuva: niin meissä on myös oleva taivaallisen -[Herran] kuva (Kor. 15: 42--51.) Herramme Jeesus otti meidän tähtemme -myöskin maallisen kuvan vähäksi ajaksi, että hän voisi lunastaa meidät. -Mutta ylösnousemisessaan tuli hänestä taivaallinen Herra (Room. 14: 9), -ja me tulemme pian, jos olemme uskollisia, omistamaan taivaallisen -Herran kuvan (hengelliset ruumiit), niinkuin meissä nyt vielä on -maallisen herran, Aadamin, kuva (maalliset ruumiit.) - -Muistakaamme miten kävi Paavalille -- tullaksensa apostoliksi, täytyi -hänen olla _todistaja_ -- täytyi hänen nähdä Herra ylösnousemisensa -jälestä. Hän ei ollut niitä, joka näki Jeesuksen ylösnousemisen -ilmestykset ja läsnäolon noina neljänäkymmenenä päivänä; niinmuodoin -suotiin hänelle erityisesti vilahdukselta nähdä Herraa. Mutta hän ei -nähnyt Herraa sellaisena kuin toiset -- puettuna lihaan ja -erimuotoisiin vaatteisiin. Ja ainoastaan silmäys Herramme -verhomattomaan ihanaan olentoon kaatoi hänet maahan sellaisen -kirkkauden sokaisemana, joka on "kirkkaampi auringon loistoa -puolenpäivän aikana", josta sokeudesta ainoastaan ihmetyö saattoi hänet -parantaa ja antaa hänelle vaikkakin vaan osittaisesti näön. (Apt. 9: -17, 18.) Eiköhän Paavali nähnyt Herraa sellaisena kuin hän _on_ -- -henkiolentona? Ja eiköhän Herramme noina neljänäkymmenenä päivänä -_näyttäytynyt_ sellaisena kuin hän _oli_, s.o. niinkuin hän ennen oli -ollut niitä erityisiä tarkotuksia ja syitä varten, joita jo on -osotettu? Eikä ole mitään syytä epäillä tätä. Mutta Herralla oli eri -tarkotus, jonka vuoksi hän näyttäytyi tällä tavalla Paavalille, samoin -kuin hänellä oli eri tarkotus, jonka mukaan hän toimi, kun hän eri -tavalla näyttäytyi toisille. Tätä tarkotusta osottaa Paavali sanoen: -"Mutta kaikkein viimeiseksi hän _näyttäytyi minullekin_, joka olen -_ikäänkuin_ KESKEN [ennen aikaan] SYNTYNYT." (1 Kor. 15: 8.) Niinkuin -Herramme ylösnouseminen merkitsi hänen _syntymistänsä_ kuolleista -hengellisen olemassaolon täyteen täydellisyyteen (Kol. 1: 18; Room. 8: -29), niin esitetään tässä ja muuallakin Seurakunnan, Kristuksen -ruumiin, ylösnousemista, syntymiseksi. Meidän syntymisessämme tahi -ylösnousemisessamme henkiolentoina me saamme nähdä Herran sellaisena -_kuin hän on_, niinkuin Paavali näki hänet; mutta me, jotka silloin -olemme _muuttuneet_ tahi syntyneet henkiolennoiksi, emme tarvitse -kaatua maahan tahi tulla sokeiksi Herramme kirkkaan olennon -näkemisestä. Paavalin sanat tarkottavat, että hän näki hänet -_sellaisena_ kuin me tulemme näkemään hänet -- "_sellaisena kuin hän -oli_." Hän näki hänet sellaisena kuin Kristuksen ruumiin kaikki jäsenet -tulevat näkemään hänet, mutta ENNEN OIKEAA AIKAA, ennenkuin hän oli -syntynyt kuolleista ja niinmuodoin ennenkuin hän saattoi kestää sitä; --- kumminkin "_sellaisena_" kuin jokainen, joka on niin syntynyt, tulee -aikanaan hänet näkemään. - -Mooses, tullessaan alas vuorelta ilmottamaan lakiliittoa Israelin -lapsille, oli uuden liiton suuremman Lainantajan ja Välimiehen esikuva, -joka toisessa tulemisessaan astuu esille hallitsemaan ja siunaamaan -maailmaa. Mooses oli siis esikuva Seurakunnasta kokonaisuudessaan, -jonka päänä Herramme on. Mooseksen oleminen Herran läheisyydessä sai -hänen kasvonsa loistamaan niin, ettei kansa voinut katsoa häneen, ja -hänen oli sentähden pidettävä peitettä, esikuvaten täten Kristuksen -hengellistä kirkkautta. Tämä valaisee sitä kohtaa, jota juuri -tarkastamme. Kristus omistaa todellisen ihanuuden ja kirkkauden, on -Isän olennon perikuva, ja meidän on tultava hänen kaltaisikseen, eikä -kukaan ihminen voi nähdä tätä kirkkautta. Millä tavalla Lain antaja -tulleekaan näyttäytymään maailmalle, kun Herran kirkkaus tulee ilmi, -varmaa on vaan, ettei henkiolentojen kirkkautta tulla näkemään. He -tulevat puhumaan peitteen läpi -- verhon takaa. Tätä ja paljon muuta -tarkotettiin Mooseksen peitteellä. -- 2 Moos. 34: 30--33. - -Siinä määrässä kuin me omistamme aineelle huolellista tutkimusta, -tulemme yhä enemmän näkemään sitä jumalallista viisautta, joka ilmeni -siinä tavassa, jolla Herramme ylösnousemus ilmotettiin apostoleille, -jotta heistä tulisi täydellisesti vakuutettuja, luotettavia todistajia, -ja jotta hiljaiset maailmassa voisivat ottaa vastaan heidän -todistuksensa ja uskoa, että Jumala herätti Herramme kuolleista -- -jotta he voisivat tuntea hänet, joka oli kuollut; mutta nyt elää -ijankaikkisesti, ja uskoa ja tulla Jumalan luokse hänen kauttansa. Ja -kun me katselemme häntä totuuden pyhän Hengen johdolla, laajenee -mielemme, ja me emme enää näe hänessä ihmistä Kristusta Jeesusta, vaan -voiman ja kunnian Herran, joka on osallinen jumalallisesta luonnosta. -Ja siten me tunnemme hänet, jonka tulemista ja valtakuntaa Seurakunta -niin vakavasti on rukoillut ja odottanut. Eikä kukaan, joka käsittää -hänen suuren korottamisensa, voi hänen toisessa tulemisessaan -odottaa ihmistä Kristusta Jeesusta siinä liharuumiissa, joka oli -valmistettu uhriksi ja haavotettiin ja _annettiin_ kuolemaan meidän -lunastukseksemme. Ei myöskään tule odottaa, että hän toisessa -tulemisessa tulee "näkymään" tahi _ilmestymään_ erilaisissa liha- ja -luu-ruumiissa maailmalle -- tämä oli tarpeellista näille varhaisille -_todistajille_. mutta ei ole nyt enää. Hän tulee, kuten saamme nähdä, -ilmottamaan toisen läsnäolonsa aivan erilaisella tavalla. - -Siitä, mitä olemme huomanneet henkiolennoista ja heidän tavastaan -ilmaista itseään menneinä aikoina, näemme selvästi, että jos Herramme -toisessa tulemisessaan ilmestyisi sillä tavalla, että hän joko avaisi -maailman silmät, jotta voisivat nähdä hänen kirkkautensa, niinkuin hän -teki Paavalille ja Danielille, tahi ottaisi ihmisruumiin, olisi tämä -vahingoksi sille suunnitelmalle, jonka hän on ilmaissut Sanassaan. Jos -hän näyttäytyisi kirkkaudessaan maailmalle, kun heidän silmänsä -yliluonnollisella tavalla tehtäisi kykeneviksi näkemään hänet, tulisi -vaikutus olemaan lamauttava suuren valtavuutensa vuoksi, ja jos hän -sitä vastoin näyttäytyisi _ihmisenä_, olisi tämä alentavaa hänen -arvolleen ja maailma saisi sen kautta alhaisemman käsityksen -jumalallisesta luonnosta ja muodosta, joka ei olisi yhtäpitävä -todellisuuden kanssa. Ja koska ei kumpikaan tapa näytä tarpeelliselta -eikä edulliselta nykyään, niin emme voi otaksua, että kumpaakaan näistä -tavoista tultaisiin käyttämään. - -Päinvastoin on meidän odotettava, että Kristus-henkilö tulee -ilmestymään ihmissuvun lihassa samalla tavalla kuin silloin, kun Herra -"_tuli lihaksi_" ja asui ihmisten keskuudessa, kun Jumala oli -ilmestynyt hänen lihassansa. Ihmisluonto on, kun se on täydellinen ja -sopusoinnussa Jumalan kanssa, _Jumalan kuva_ lihassa; niinmuodoin oli -alkuperäisesti täydellinen Aadam Jumalan kuva ja niin oli täydellinen -ihminen Kristus myös. Siten saattoi hän sanoa opetuslapselleen -Filippukselle, joka pyysi saada _nähdä_ Isää: "Joka on nähnyt minut, on -nähnyt Isän" -- on nähnyt Jumalan kuvan lihassa, "Jumalan ilmestyneenä -lihassa." (engl. kään.) - -Samoin tulevat myös ihmissuvun jäsenet ylipäänsä, siinä määrin kuin he -vähitellen jälleen saavuttavat, kauvan kadoksissa olleen Jumalan kuvan, -olemaan luonnollisia kuvia Isästä ja Kristushenkilöstä. Kohta -tuhatvuotiskauden alussa tulee olemaan, niinkuin olemme nähneet, -täydellisiä ihmisolentoja maailman nähtävänä (I Osa, siv. 350--355): -Aabraham, Isak ja Jaakob ja pyhät profeetat, jotka jo ovat tulleet -koetelluiksi ja hyväksytyiksi, tulevat olemaan "ruhtinaita" ihmisten -seassa, hengellisen, näkymättömän valtakunnan näkyväisiä edustajia. -Näissä tulee Kristus ilmestymään -- _heidän lihassaan_ -- niinkuin Isä -oli ilmestynyt hänen lihassaan. Ja sitä mukaan kun "se, joka tahtoo" -saavuttaa täydellisyyttä ja taipuu täydelliseen sopusointuun Kristuksen -tahdon kanssa, tulee jokainen sellainen tulemaan Jumalan ja Kristuksen -kuvaksi ja jokaisessa sellaisessa tulee Kristus ilmestymään. - -Täydellinen ihminen, joka on luotu Jumalan kuvaksi siveellisessä -suhteessa, saattaa, kun hän kerran on kokonaan pyhittänyt itsensä -Jumalalle, täydellisesti käsittää Jumalan pyhän Hengen ja Sanan; ja -kirkastettu Seurakunta on opastava häntä. Epäilemättä tulevat myös näyt -ja ilmestykset ja tiedonannot ylipäänsä hengellisen valtakunnan ja sen -maallisen edustajien välillä olemaan esteettömämpiä ja yleisempiä kuin -mitä ne ennen milloinkaan ovat olleet -- enemmän sen tapaisia kuin -kanssakäyminen Eedenissä oli, ennenkuin synti toi mukanaan kirousta ja -erottamista Jumalan suosiosta ja yhteydestä hänen kanssaan. - -Ei siis ole olemassa mitään, järjen enemmän kuin Raamatunkaan kannalta, -joka vaatisi Herramme toisessa tulemisessa näyttäytymään erilaisissa -liha- ja luuruumiissa. Ettei sellainen menettelytapa ole tarpeellinen, -selviää siitä menestyksestä, mikä Saatanan valtakunnalla on ollut, joka -vaikuttaa ihmisien kautta välikappaleinaan. Ne, jotka ovat mielistyneet -pahan ja eksytyksen henkeen, edustavat suurta, näkymätöntä ruhtinasta -täydellisimmässä määrässä. Hän ilmestyy siten heidän lihassaan, vaikka -itse onkin ihmisille näkymätön henkiolento. - -Kristus-henkilön jäsenet tulevat, kun ovat tulleet muutetuiksi ja -tehdyiksi osallisiksi Jumalallisesta luonnosta, olemaan henkiolentoja -yhtä varmasti kuin Saatanakin on sellainen ja yhtä näkymättömiä -ihmisille. Heidän toimintansa tulee tavaltaan olemaan samanlainen, -mutta suora vastakohta luonteeseen ja tuloksiin nähden. Heidän -kunniakkaat jäsenensä, jotka eivät ole tietämättömyyden ja heikkouden -orjuuttamia kuten suurin osa Saatanan palvelijoista, vaan täydellisiksi -tehtyjä ja "todella vapaita", tulevat toimimaan älykkäällä ja -sopusointuisella tavalla vapaasta valinnasta ja rakkaudesta, ja heidän -luottamustoimensa tulevat olemaan palkintoja vanhurskaudesta. - -Herramme läsnäolo tulee ilmestymään _maailmalle_ "suuren voiman ja -kirkkauden" ilmiöinä, ei kumminkaan ainoastaan luonnollisille silmille -vaan sen ymmärryksen silmille, siinä määrässä kuin ne avautuvat -huomaamaan niitä suuria muutoksia, joita uusi Hallitsija tulee -aikaansaamaan. Hänen läsnäolonsa ja oikeudenmukainen hallituksensa -tulee näkymään sekä niissä rangastuksissa että niissä siunauksissa, -jotka tulevat vuotamaan maailmaan hänen hallituksestansa. - -Kauvan ja yleisesti on uskottu, että hätä ja vaikeudet tulevat -jumalattomille pahuuden rangastuksena. Koska tämä näytti olevan -luonnollinen ja oikea laki, ovat ihmiset ylipäänsä omaksuneet tämän -mielipiteen, ajatellen sen olevan niinkuin olla tulee, vaikkei -olisikaan niin. Ankara todellisuus todistaa kumminkin Raamatun kanssa, -että menneisyydessä saivatkin jumaliset useimmiten kärsiä vaikeuksia ja -vaivoja. (2 Tim. 3: 12.) Mutta "hädän päivänä", sinä neljänkymmenen -vuoden aikana, joka johtaa Messiaksen hallituksen alkuun, asiaintila -tulee olemaan päinvastainen. Sinä päivänä tulevat pahat voimat -kumottaviksi, ja asteettain pystytetty oikeudenmukaisuus tulee pian -aikaansaamaan tekojansa vastaavan koston niille, jotka tekevät pahaa, -ja siunauksia niille, jotka tekevät hyvää. -- "Tuska ja ahdistus -jokaisen pahaa harjottavan ihmisen sielulle -- -- -- mutta kirkkaus ja -kunnia ja rauha jokaiselle, joka harjottaa sitä mikä hyvää on" -- tänä -"vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päivänä, hänen, joka -antaa kullekin tekojensa mukaan." -- (Room. 2: 9, 10, 5, 6.) Ja koska -nyt on niin paljon sellaista, joka on pahaa, tulee kosto aluksi olemaan -hyvin laajaperäinen, jota seuraa "ahdistuksen aika, jommoista ei ole -ollut siitä saakka, kun ihmiset rupesivat olemaan." Tällä tavalla, -kostossa, hädässä ja vihassa kansojen yli, tulee Jumala ilmottamaan -maailmalle, että armotalouksien ja hallitsijain vaihdos on tapahtunut. -Ja tällä tavalla, "kun Herran tuomiot kohtaavat maata, niin maan piirin -asukkaat oppivat vanhurskautta." (Jes. 26: 5--11.) He tulevat oppimaan, -että uuden asiaintilan vallitessa ne, jotka tekevät oikein, korotetaan, -ja jotka tekevät pahaa, estetään ja rangastaan. Joka tahtoo saada -selvän profeetallisen todistuksen tästä valtakunnasta ja sen -toiminnasta nöyrien, oikeutta harrastavien, köyhien, tarvitsevaisten ja -sorrettujen hyväksi, ja yksinoikeuksien [monopoolien] ja jokaisen -vääryyteen ja sortoon perustuvan järjestelmän kumoamisesta ja -inhimillisten olosuhteiden yleisestä tasottamisesta, lukekoon tarkasti -psalmit 72: 1--19; 37: 1--14. - -Meidän kuninkaamme tulee täten ilmestymään vähitellen: toiset tulevat -näkemään hänet varemmin kuin toiset, mutta lopulta: "kaikkien silmät -saavat nähdä [_horao_ -- huomata] hänet." (Ilm. 1: 7.) Mutta "hän tulee -pilvissä"; ja hädän pilvien raskaina ja pimeinä riippuessa, ja vuorien -[tämän maailman valtakuntien] vapistessa ja kaatuessa, ja maan -(järjestettyjen yhteiskuntien) horjuessa, hajotessa ja sulaessa, -alkavat muutamat huomata sitä, minkä me nyt julistamme olevan lähellä --- että Jehovan suuri päivä on tullut; että kansojen hädän ja vihan -päivä on alkamaisillansa, ja että Jehovan Voideltu on ottamaisillansa -suuren valtansa alkaakseen työnsä, tehdäkseen oikeuden ojennusnuoraksi -ja vanhurskauden luotinauhaksi. (Jes. 28: 17.) Ja "hänen on hallittava -kunnes" hän on _kukistanut_ ne kaikki vallat ja lait maan päällä, jotka -ovat ristiriidassa taivaassa vallitsevien lakien kanssa. - -Siinä määrin kuin hätä enenee, tulevat ihmiset, vaikka turhaan, -hakemaan turvaa maan "luolista" ja vuorenrotkoista, sen suurista -kallioista ja linnoituksista (vapaamuurarikunnasta, Odd -Fellow-seurasta, ammattiyhdistyksistä, ammattikunnista, trusteista -[jonkun kauppahaaran etevimpien liikkeiden yhdistyminen yhteisen -keskushallinnon alaisiksi] ja kaikenlaisista maallisista ja -kirkollisista yhtymistä), sekä vuorilta (hallituksilta) maan päällä; -sanoen: "Kaatukaa meidän päällemme [peittäkää, suojelkaa meitä] ja -kätkekää meidät valtaistuimella istujan kasvoilta ja Karitsan vihalta! -Sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut." -- Ilm. 6: 15--17. -[Tarkotus on turvaa, eikä turmiota. Tavallinen mielipide, että tämä -paikka opettaa, että pahat ihmiset voivat saada kyllin uskoa -rukoilemaan todellisten vuorten kaatumista, on mahdoton. Todellinen -täyttymys on jo alkamaisillansa: suuret, rikkaat, eikä vähemmän köyhät, -etsivät vuorilta, luolista ja rotkoista suojaa, kun hädän yhä -uhkaavampi rajuilma, jonka kaikki näkevät, on nousemaisillansa.] - -Rahan epäjumaloiminen, joka on saattanut koko maailman mielettömäksi, -ja jolla tulee olemaan niin silmiinpistävä osa hädän aikana, kun ei -ainoastaan rahojen kokoaminen, vaan myös niiden säilyttäminen tulee -tuottamaan murhetta, tulee perinpohjin kukistettavaksi, kuten näemme -Jes. 2: 18--21; Hes. 7: 17--19. - -Hädän suuren päivän tulevat kaikki tuntemaan, ja sen myrskyltä tulevat -kaikki etsimään suojaa, vaikka harvat tulevat näkemään, että Herran -tuomiot, jotka silloin kohtaavat maata, ovat tuloksia hänen -_läsnäolostansa_, hänen valtuutensa pystyttämisestä ja hänen lakiensa -pakollisesta sovelluttamisesta. Aikaa myöten tulevat kumminkin kaikki -tuntemaan ["näkemään"] kirkkauden Kuninkaan; ja kaikki, jotka silloin -rakastavat vanhurskautta, tulevat ilomielin tottelemaan häntä ja -täydellisesti mukautumaan hänen vanhurskaisiin vaatimuksiinsa. - -Se tulee olemaan koston päivä kaikille, jotka viekkaudella tai -väkivallalla, joskus lain nimellä ja sen vahvistuksella, väärällä -tavalla ovat anastaneet toisten oikeuksia tahi omaisuutta. Kosto tulee -niinkuin olemme nähneet _Herralta kansanjoukkojen_ kapinaan nousun -_kautta_. - -Ahdistuksissansa, vastahakoisina luopumaan yhdestä markasta tahi -tynnyrin alasta maata tahi kauvan omistetusta ja kauvan epäämättömästä -itseottamasta oikeudesta tahi arvosta, tulevat monet etsimään suojaa -tähänastisista mahtavista -- porvarillisista, yhteiskunnallisista ja -kirkollisista -- laitoksista, edistääkseen ja suojellakseen etujansa, -tietäen, että yksin ollen täytyy heidän kaatua. Mutta nämät eivät voi -heitä auttaa Herran vihan päivänä. Lähestyvä taistelu ja kosto saa -kaikki kansat vaikeroimaan, sillä tulee olemaan hädän aika sellainen, -jota ei koskaan ole ollut sitten kun ihmisiä on ollut -- eikä myöskään -enää tule olemaan. _Hänen tähtensä_ he tulevat vaikeroimaan; koska -hänen tuomionsa luonnollisella tavalla ovat aikaansaaneet suuren hädän; -siksi että Herra nousee maata peljättämään ja hävittämään siinä -vallitsevaa turmelusta. (Jes. 2: 21.) Niin laajakantoisiksi tulevat -tuomio ja hätä, ettei kukaan voi niitä paeta. Lopuksi tulee jokainen -silmä huomaamaan muutoksen ja näkemään, että Herra hallitsee. Hätä -voisi huomattavasti vähentyä, jos ihmiset viipymättä huomaisivat toimia -oikeuden ja tasa-arvoisuuden periaatteiden mukaisesti, ja luopuisivat -kaikista entisaikojen epäoikeutetuista etuoikeuksista, vaikka ne -olisivatkin lain vahvistamat; mutta tätä ei itsekkäisyys tule -myöntämään ennenkuin hätä tulee musertamaan ja kukistamaan ylpeät, -nöyryyttämään mahtavat ja korottamaan hiljaiset. - -Mutta vasta sitten, kun suuri hädän päivä lähestyy loppuansa, vasta -sitten kun pakanalliset valtakunnat ovat jauhetut tomuksi ja kokonaan -poistetut tieltä, ettei niiden sijaa tule löytymään (v. 1914 kuten -edellisessä luvussa on näytetty) -- vasta sitten kun suuri Baabeli on -kokonaan kukistettu ja sen vaikutus maailmaan tehty tyhjäksi, -- tulee -ihmissuvun suuri enemmistö näkemään asiain tilan. Silloin he tulevat -näkemään, että se suuri hätä, jonka läpi he ovat kulkeneet, oli juuri -se, mitä kuvauksellisesti esitetään "taisteluksi kaikkivaltiaan Jumalan -suurena päivänä" (Ilm. 16: 14); että siinä määrässä, kuin ovat -myötävaikuttaneet eksytykseen ja vääryyteen, ovat he taistelleet uuden -vallan ja uuden Maailmanhallitsijan lakia ja voimaa vastaan; ja että -siinä määrässä kuin heidän kielensä ja kynänsä ja kätensä ja -vaikutuksensa ja varansa ovat käytetyt tukemaan _oikeutta_ ja totuutta -joka asiassa, siinä määrässä he ovat taistelleet Herran puolella. - -Toiset oppivat pikemmin tuntemaan hädän merkityksen kuin toiset, koska -ovat oppivaisempia. Ja koko tämän hädän kuluessa, tulee löytymään -niitä, jotka tulevat todistamaan syyn, josta tämä aiheutuu, todistamaan -että Herran läsnäolo ja hänen valtakuntansa pystyttäminen, joka on -pimeyden valtojen vastakohta, on hädän ja yhteiskunnan huojumisen ja -kukistumisen todellinen syy, ja osottavat, että kaikki, jotka asettuvat -totuutta ja vanhurskautta vastaan, ovat uuden valtakunnan vihollisia, -ja että heidän, jos eivät vaan kiireesti alistu, on kärsittävä -häpeällinen tappio. Kumminkaan eivät joukot, tavallisuuden mukaisesti, -tule välittämään viisaista neuvoista, ennenkuin ovat tulleet -täydellisesti nöyryytetyiksi uuden valtakunnan rautavaltikan alle, ja -vasta lopulta tulevat he huomaamaan toimintatapansa mielettömyyden. - -Varsinaista opettajaa ja valonkantajaa (Matt. 5: 14), totista -Seurakuntaa, Kristuksen ruumista ei jätetä pimeyteen oppiakseen -Herransa läsnäolon sen vihan ja voiman ilmestymisen kautta, joka tulee -opettamaan tämän asian maailmalle. Seurakunnan valaisemisesta on -erityisesti pidetty huolta. Vahvan profeetallisen sanan kautta, -joka loistaa kynttilän tavalla pimeässä huoneessa, on sille -selvällä ja varmalla tavalla ilmotettu, mitä on odotettavissa. (2 Piet. -1: 19.) Profeetallisen sanan kautta ei sitä ainoastaan varjella -alakuloisuudesta ja tehdä taitavaksi voittamaan niitä koetuksia, ansoja -ja loukkauskiviä, jotka ovat erittäin vallalla "pahana päivänä", jotta -se voittajana voisi seisoa hyväksyttynä Jumalan edessä, vaan tulee -hänestä maailman valonkantaja ja opettaja. Seurakunta tulee tällä -tavoin kykeneväksi osottamaan maailmalle hädän syytä ja ilmottamaan -uuden hallitsijan läsnäoloa ja julistamaan uuden armotalouden -periaatteita, suunnitelmaa ja tarkotusta ja opettamaan maailmalle, mitä -sen, asiain näin ollen, olisi parasta tehdä. Ja vaikka ihmiset eivät -tule välittämään osotuksista, ennenkuin hätä pakottaa heitä näkemään -alistumisen olevan viisainta, tulee se olemaan heille suureksi avuksi -oppiessaan tätä opetusta. Juuri tätä "jalkojen" tai Seurakunnan -viimeisten jäsenten tehtävää, joiden on julistettava vuorilla -(valtakunnissa), että _Kristuksen hallitus on alkanut_, tarkotetaan -Jes. 52: 7. - - - -Näennäisesti ristiriidassa olevia Raamatun paikkoja. - - -Raamatussa on muutamia lausuntoja Herramme palaamisen ja ilmestymisen -tavasta, jotka, kunnes ovat tulleet kyllin tarkkaan tutkituiksi, -näyttävät puhuvan toisiansa vastaan. Ja epäilemättä ovat ne olleet -omiaan Jumalan tarkotuksen mukaisesti kätkemään totuuden, kunnes oikea -aika sen ymmärtämiselle on tullut; eikä se silloinkaan ole kaikille, -vaan ainoastaan tuolle vihkiytyneiden erityiselle luokalle, jolle se -oli aijottu. - -Esimerkiksi, Herramme sanoi: "Katso, minä tulen _niinkuin varasi_." ja -"niinkuin kävi Noan _päivinä_, niin käy myös ihmisen pojan päivinä -[hänen läsnäolonsa päivinä]: he söivät, joivat, naivat ja naittivat"; -"eivätkä _tietäneet_, ennenkuin vedenpaisumus tuli." Ja kun fariseukset -kysyivät Jeesukselta milloin Jumalan valtakunta oli tuleva, vastasi hän -heille ja sanoi: "Ei Jumalan valtakunta _tule nähtävällä tavalla_" -- -Hm. 16: 15; Luuk. 17: 26, 27, 20; Matt. 24: 38, 39. - -Nämä raamatunpaikat ilmottavat ja valaisevat selvästi Herramme -tulemisen tapaa. Ne osottavat, että hän tulee olemaan läsnä, -näkymättömänä, ja sen ohella tulee toimittamaan työn, josta maailma -jonkun aikaa tulee olemaan täydellisessä tietämättömyydessä. Hänen -tulonsa täytyy siis tapahtua hiljaisella tavalla, kokonaan maailman -tietämättä, aivan "_kuin varas_" tulee, meluamatta tahi tekemättä -jotain sellaista, joka saattaisi herättää huomiota. Niinkuin Noan -päivinä maailma hoiti asioitaan, antamatta vähääkään häiritä itseään ja -vähääkään uskomatta Noan saarnaa tulevasta vedenpaisumuksesta, samalla -tavalla tulee maailma, Herran päivän alkupuolella, uskomatta hänen -läsnäoloonsa ja tulossa olevaan hätään menemään menoaan vähääkään -välittämättä sellaisesta saarnasta, kunnes hädän suuressa -vedenpaisumuksessa vanha maailma -- asiain vanha järjestys -- hukkuu, -häviää, valmistaakseen tilaa uuden järjestyksen, Jumalan valtakunnan, -täydelliselle pystyttämiselle koko taivaan alle. "Niinkuin kävi Noan -päivinä, niin käy myös ihmisen Pojan (_läsnäolon_) päivinä." - -Toiselta puolen löydämme sellaisia raamatunpaikkoja, jotka ensimäisellä -silmäyksellä näyttävät olevan suorassa ristiriidassa näiden kanssa; -kuten esimerkiksi: "Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta -_käskyhuudon_, ylienkelin _äänen_ ja Jumalan _pasuunan kajahtaessa_." --- "Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen -liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole -kuuliaisia Herramme Jeesuksen evankeliumille." -- "He [maailma] -_näkevät_ Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella -voimalla ja kirkkaudella." -- "Katso, hän tulee pilvissä, ja _kaikkien -silmät saavat nähdä hänet_." -- 1 Tess. 4: 16; 2 Tess. 1: 7, 8; Matt. -24: 30; Ilm. 1: 7. - -Totuuden etsijöinä ei meidän kelpaa sanoa mitä näihin paikkoihin tulee, -että _useammat_ niistä näyttävät tukevan sitä mielipidettä, mikä meistä -on parempi, ja sitten jättää kaikki muut huomioonottamatta. Ennenkuin -olemme saaneet sellaisen käsityksen, jossa Raamatun jokainen lausunto, -kysymyksessä olevasta asiasta, tulee kylliksi kuulumaan, emme saa olla -varmat päässeemme totuuden perille. Yksi ainoa Jumalan lause on yhtä -totinen, ja yhtä luja perustus uskolle kuin sata lausetta. Olisikin -ymmärtäväisempää etsiä sopusointuista käsitystä, kuin tehdä -yksipuoliseen tulkintaan perustuvia johtopäätöksiä ja opinsuuntia, -siten pettäen itseään ja muita. - -Ylipäänsä eivät kristityt ollenkaan vaivaa itseään saadakseen näitä -lauseita sopusointuun, ja siksi ovat heidän käsityksensä yksipuolisia -ja vääriä. Jälkimäinen lauseryhmä on yhtä varma kuin ensimäinenkin ja -opettaa näennäisesti suoran vastakohdan Herramme tulemisen ja läsnäolon -hiljaiselle, huomaamattomalle, varasmaiselle tavalle. Paitsi näitä -lausuntoja, saamme vielä kaksi muuta valaistusta hänen tulemisensa -tavalle, nimittäin: "Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, -on _tuleva_ SAMALLA TAVALLA kuin te näitte hänen taivaaseen -menevänkin", ja: "Niinkuin salama lähtee idästä ja näkyy länteen -saakka, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva." (Apt. 1: 11; Matt. 24: -27.) Tullakseen oikeaan tulokseen, on näillekin annettava oikea arvo. - -Ainettamme tutkiessa on meidän huomattava kaksi asiaa: Herramme ilmotti -varmuudella, ettei hänen valtakuntansa tule nähtävällä tavalla ja että -hänen tulemisensa, hänen läsnäolonsa olisi _niinkuin_ varkaan ja -vaatisi terävää ja tarkkaa huomiota sen ilmisaamiseksi ja näkemiseksi. -Ja toiseksi, että kaikki ylempänä olevat raamatunpaikat, joita on -käytetty tukemaan Herramme ulkonaista, näkyväistä ilmestymistä, ovat -lausutut _hyvin kuvauksellisella kielellä_, lukuunottamatta sitä, joka -sanoo hänen tulevan samalla tavalla kuin hän meni pois. Kuvauksellisten -lausuntojen täytyy aina, kun niitä tulkitaan, taipua suoranaisempien, -kirjaimellisempien mukaan, niin pian kun niiden kuvauksellinen luonne -tulee ilmi. Milloinka vaan kirjaimellinen tulkinta tekee väkivaltaa -järjelle ja saattaa myös paikan suoranaiseen ristiriitaan _sanan -mukaisesti käsittävien_ Raamatun paikkojen kanssa, on sellaista paikkaa -pidettävä kuvauksellisena. Kuvauksellisuutta on siinä koetettava -tulkita sopusoinnussa selvästi havaittavien suoranaisten ja -kirjaimellisten paikkojen kanssa, samoin kuin ilmotetun suunnitelman -yleisen luonteen ja tarkotuksen kanssa. Kun kuvaukselliset paikat -ymmärretään kuvauksellisiksi ja tulkitaan sen mukaan, selviää meille -ihana sopusointu kaikkien näiden lausuntojen välillä. Tarkastakaamme -nyt niitä ja huomatkaamme, miten täydellisesti ne pitävät yhtä niiden -paikkojen kanssa, jotka eivät ole kuvauksellisia. - -"Itse Herra on tuleva alas taivaasta _käskyhuudon, Ylienkelin äänen_ ja -Jumalan _pasuunan kajahtaessa_." -- (1 Tess. 4: 16.) Ääni ja pasuuna, -joita tässä mainitaan, vastaavat kaikin puolin samoja kuvia -Ilmestyskirjan 11: 15--19: -- "Seitsemäs enkeli pasunoi; niin kuului -taivaassa suuria _ääniä_, jotka sanoivat: 'Maailman kuninkuus on tullut -Herramme ja hänen Voideltunsa omaksi, ja hän on hallitseva -ijankaikkisuuksien iankaikkisuuksissa -- -- Ja pakanakansat ovat -vihastuneet, mutta sinun vihasi on tullut, ja tullut on aika tuomita -kuolleet'", j.n.e. Samoja tapauksia tarkotetaan Danielin ennustuksessa: --- "Siihen aikaan nousee [ottaa hallituksensa] Mikael [Kristus] --- -- -- ja se on oleva ahdistuksen aika, jommoista ei ole ollut siitä -saakka, kun ihmiset rupesivat olemaan, -- -- -- ja useat jotka maan -tomussa makaavat, heräävät." Mainitessaan äänistä ja pasuunasta, liittää -Paavali tiedonannon: "ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin." 2 -Tim. 4: 1 selittää hän edelleen, että Kristus on tuomitseva eläviä ja -kuolleita sekä ilmestymisensä että valtakuntansa kautta; ja elävien -kansojen tuomitsemisen alkamista kerrotaan kaikkialla suurimman hädän -ajaksi, mikä koskaan on ollut. -- Dan. 12: 1. - -Siten tarkottavat Paavali, Johannes ja Daniel selvästi samaa aikaa, -Herramme ilmestymisen aikaa ja hänen valtakuntansa pystyttämistä -keskelle tuota suurta hätää ja niitä tapahtumia, jotka käyvät sen ajan -edellä ja alkavat sen. Kaikki kolme esittävät samoja seurauksia -Mikaelin nousemisesta, äänistä ja pasuunasta, nim. hätää ja vihaa -kansojen yli sekä kuolleiden ylösnousemista. Huomaa tämän jälkeen -kuvausta: - -"KÄSKYHUUDOLLA." Se kreikkalainen sana, joka tässä käännetään -"käskyhuudolla" on _keleusma_, joka merkitsee _herätys_- tahi -_kehotushuutoa_. Huuto käsittää julkista tiedonantoa, joka ei ole -aijottu muutamille harvoille yksityisille, vaan sekalaiselle yleisölle. -Sen tarkotuksena on joko pelästyttää ja tehdä rauhattomaksi tahi auttaa -ja kehottaa. Taikka saattaa sillä olla erilainen vaikutus toiseen, ja -vastakkainen vaikutus toiseen luokkaan, aina asianhaarojen ja suhteiden -mukaan. - -Asiain tila maailmassa viimeksikuluneiden viidentoista vuoden aikana, -vastaa sattuvalla tavalla tätä kuvaa. Liikkeitä on herännyt kaikkialla -maailmassa, jotka sisältävät kehotuksen kaikille heräämään -tietoisuuteen oikeuksistansa ja etuoikeuksistansa ihmisinä ja -miettimään keskinäisiä suhteitaan, periaatteita, joille ne ovat -perustetut, ja tarkotusperiä, joita niiden kautta on saavutettava. -Missä on se sivistynyt kansa maan päällä, joka ei ole kuullut huutoa, -ja kokenut sen vaikutusta! Koko sivistynyt maailma on muutamien -viimeisten vuosien kuluessa tutkinut kansallistaloutta, -kansalaisoikeuksia ja yhteiskunnallisia vapauksia enemmän kuin koskaan -ennen ihmissuvun historiassa; ja ihmiset kehottavat toisiaan ja heitä -kehotetaan enemmän kuin ennen koskaan tutkimaan näitä asioita pohjaa -myöten. Se kehotushuuto, joka pantiin liikkeelle tiedon lisääntyessä -ihmisten keskuudessa, ja on piirittänyt koko maan, ja sen vaikutuksesta -yhtyvät ihmiset yhteen, sellaisten miesten kehottamina ja avustamina, -joilla on päätä, ja jotka ovat kyllin lahjakkaita tavotellakseen sekä -todellisia että luuloteltuja oikeuksia ja vapauksia ja taistellakseen -niiden puolesta. Ja siinä määrässä kuin heidän järjestönsä kasvavat ja -monistuvat, tulee huuto äänekkäämmäksi ja kestävämmäksi ja tuossa -tuokiossa tulee se niinkuin on ennustettu, johtamaan siihen suureen -hädän aikaan, jolloin kapina vallitsee vihastuneiden kansain -keskuudessa. Tätä tulosta kertoo profeetta kuvaavasti: -- "Vuorilla on -niinkuin suuren kansan kohina. Kuule kokoontuneiden kansakuntain -kohinaa! Herra Sebaot on sotajoukkoa tarkastamassa." -- Jes. 13: 4. - -"YLIENKELIN ÄÄNI" -- on toinen sattuva, samansisältöinen kuva. Nimi -"ylienkeli" merkitsee _ylin lähettiläs_; ja meidän voideltu Herramme -itse on Jehovan Ensimäinen Lähettiläs -- "liiton Lähettiläs." (Mal. 3: -1.) Daniel tähtää samaan henkilöön ja kutsuu häntä Mikaeliksi, joka -nimi merkitsee _kuka on niinkuin Jumala?_ -- sopiva nimi hänelle, joka -on "Isän olennon oikea perikuva", ja hänen valtansa ja voimansa -edustaja. Ylienkelin ääni merkitsee Kristuksen valtuutta ja hallitusta. -Tämä kuva esittää siis Kristusta ottamassa hallitusta käsiinsä tahi -alkamassa hallitustansa ja antamassa ulos käskyjänsä, julkisia -asetuksiansa, ilmottaen armotalouden vaihdosta sovelluttamalla -valtakuntansa lakeja. - -Daniel lausuu saman ajatuksen toisella tavalla, kun hän sanoo: "Siihen -aikaan _nousee_ Mikael", se suuri ruhtinas. Nousee merkitsee, että hän -ottaa vallan, jakaa käskyjä. Katso "nousee" Jes. 2: 19, 21. Toisen -valaistuksen tähän kuvaukseen antaa David, joka profeetallisesti sanoo -Kristuksesta: "Hän antaa äänensä kuulua ja maa sulaa." Suuri hätä tulee -esiintymään, ja maa (järjestetty yhteiskunta) tulee sulamaan ja -hajoamaan hallinnon muutoksen kautta, joka tulee astumaan voimaan, kun -uusi Kuningas antaa kuulua käskevän äänensä. Hänen käskystänsä täytyy -kaikkien eksytyksille perustettujen järjestelmien kaatua, olivatpa ne -sitten miten vanhoja tahi hyvin varustettuja ja vahvistettuja tahansa. -Miekka, joka käy ulos hänen suustansa, on aiheuttava hävityksen: -kaikinpuolinen totuus joka asiassa on tuomitseva ihmiset, ja hänen -valtansa ja toimintansa aiheuttaa pahan ja eksytyksen kukistumisen -kaikissa sen tuhansissa muodoissa. - -"JUMALAN PASUUNA." Monet näyttävät ajattelemattomasti omaksuvan -sen käsityksen, että tämä pasuuna tulee olemaan ääni ilmassa -kirjaimellisessa merkityksessä. Mutta tämä näyttäytyy olevan -järjetön odotus, kun huomaa Paavalin tässä tarkottavan samaa, jota -Ilmestyskirjan kirjottaja nimittää "seitsemänneksi pasuunaksi", -"viimeiseksi pasuunaksi" kuvannollisien pasuunien _sarjassa_. (Ilm. 11: -15; 1 Kor. 15: 52.) Todistus siitä, että molemmat tarkottavat samaa -pasuunaa, huomataan niiden tapahtumien selostuksessa, joita molemmat -mainitsevat tapahtuviksi sen yhteydessä. Paavali mainitsee -ylösnousemisen ja Jumalan valtakunnan pystyttämisen "Jumalan pasuunan" -yhteydessä ja Johannes mainitsee samat asiat, jos kohta enemmän -yksityisseikkoja myöten. On selvää, että on oikein kutsua "seitsemättä" -tahi "viimeistä" pasuunaa Jumalan pasuunaksi, kun muistamme, että ne -tapaukset, joita Ilmestyskirjassa mainitaan kuuden edellisen pasuunan -aikana, tarkottavat ihmiskunnan toimia, kun taas seitsemäs erityisesti -tarkottaa Jumalan töitä ja käsittää "Herran päivän." Koska kuusi -ensimäistä pasuunaa olivat kuvauksellisia, -- ja senhän tunnustavat -yleisesti tulkitsijat ja oppineet, jotka vähänkään ovat Ilmestyskirjaa -selitelleet -- olisi se järjen ja tavallisen ymmärryksen loukkaamista -odottaa, että seitsemäs, viimeinen sarjassa, tulisi olemaan -sananmukainen, korvilla kuultava ääni ilmassa. Eikä sitä -ainoastaan, vaan olisi se menettänyt sopusoinnun Herran tavallisien -menettelytapojen kanssa, samoin kuin Raamatun lausuntojen kanssa, -joista huomaa hänen tulevan _salaisesti_; sillä ei varas milloinkaan -puhalla pasuunaan ilmottaakseen tuloaan. - -Seitsemän pasuunaa Ilmestyskirjassa ovat kaikki kuvauksellisia ja -osottavat seitsemää suurta ajanjaksoa ja niiden tapahtumia. Näiden -tutkistelemisen jätämme seuraavaan osaan. Tässä lienee kylliksi -mainita, että me nyt juuri olemme keskellä niitä tapauksia, jotka -ilmaisevat seitsemännen pasuunan soimista. Suuret äänet, tiedon lisäys, -vihastuneet kansat, j.n.e. aikaennustusten yhteydessä, todentavat tämän -tosiasian. Monta tapausta tulee vielä sattumaan, ennenkuin viimeinen -pasuuna lakkaa soimasta, kuten esim. pyhien ja profeettain -palkitseminen, kaikkien kuolleiden ylösnouseminen j.n.e. Sanalla sanoen -se käsittää Kristuksen koko tuhatvuotisen hallituskauden, kuten ilmenee -niistä tapauksista, jotka sinä aikana tulevat ilmi. -- Ilm. 10: 7; 11: -15, 18. - -Siten huomaamme, että "käskyhuuto", "Ylienkelin ääni" ja "Jumalan -pasuunaa", ovat kaikki esikuvia, jotka nyt ovat täyttymäisillänsä. -Huomaa myöskin tarkkaan, että jokainen edellä viitatuista ennustuksista -(Dan. 12: 1; Ilm. 11: 15; 1 Tess. 4: 16) selittää, että Herra on läsnä -näiden mainittujen tapahtumien aikana. Ne lausuttiinkin juuri sitä -varten, että ne ilmaisisivat sen tavan, jolla hänen _näkymätön -läsnäolonsa_ ilmotettaisiin niille, jotka uskovat profeetalliseen -sanaan. Paavali sanoo: "Herra on _tuleva alas_ käskyhuudon, äänen, -pasuunan _kajahtaessa_." Johannes sanoo, että tämän maailman -valtakunnat tulevat hänen omikseen näiden tapausten aikana; ja Daniel -sanoo: "Siihen aikaan nousee (on _läsnä_) Mikael, se suuri Ruhtinas" -[Kristus] ja ottaa suuren valtansa. Sentähden, jos me saatamme erottaa -käskyhuudon, äänet ja suuren pasuunan karjunnan, voimme odottaa niissä -löytävämme merkkejä, emme siitä, että Herra pian tulee, vaan ennemmin -siitä, että hän on tullut ja on läsnä, ja siitä, että elonkorjuutyö, -vehnän korjaaminen ja lusteiden polttaminen jo on käynnissä. Pian -saamme nähdä aikaennustuksien yllin kyllin todistavan tätä. Kumminkaan -ei luonnollinen näkö, vaan ainoastaan uskon silmä saattaa, vahvan -profeetallisen sanan kautta, huomata hänen läsnäolonsa ja hänen tekonsa. - -Tämän yhteydessä tulee ottaa huomioon eräs toinen seikka, nimittäin, -että "käskyhuuto", "Ylienkelin ääni", ja "Jumalan pasuuna", sellaisina -kun ne ylempänä ovat selitetyt, kaikki ovat aseita evankeliumi-ajan -elonkorjuutyössä. Jos sentähden emme näe ainoastaan näiden esikuvien -tarkotusta, vaan ennakolta lausuttujen _tuloksien_ todella tapahtuvan, -on meillä lisätodistus siitä, että olemme oikealla tavalla tulkinneet -esikuvat ja että nyt elämme tässä ajanjaksossa, jota kutsutaan -"elonkorjuuksi", jossa evankeliumi-aika ja tuhatvuotiskausi tunkeutuvat -toistensa alueelle -- toisen lähestyessä loppunansa ja toisen -vähitellen sarastaessa. Monet eivät tarvinne opastusta huomatakseen -_erottamistyön_, joka nyt tapahtuu todellisesti vihkiytyneiden ja -nimikristittyjen välillä. Monet saattavat nähdä, että kuvauksellinen -tuli jo on alkanut levitä ja saattavat erottaa kansan "käskysanan" tai -"sotahuudon", uuden Kuninkaan Immanuelin herrauden ja ne tapahtumat, -joita kutsutaan "seitsemänneksi pasuunaksi", hädän pilvet, joissa Herra -tulee, ja joista ja joissa hänen valtansa tulee ilmestymään -- kun hän -laskee kaikki valtansa alle. - -Olemme jo (I Osassa siv. 273) kiinnittäneet huomiota siihen, että -elonkorjuun tunteminen sellaisena kuin se todellisesti jatkuu, on -todistus Herran läsnäolosta, koska hän selitti tulevansa ylimmäksi -elonkorjuumieheksi ja koko työn johtajaksi, ja että tämä tulisi olemaan -hänen ensimäisiä tehtäviänsä. -- "Katso: valkoinen pilvi, ja pilvellä -istui ihmisen pojan näköinen, päässään kultainen kruunu ja kädessään -terävä sirppi. -- -- Ja pilvellä istuva heilautti sirpillään maan -päällitse, ja maa tuli leikatuksi." -- Ja _elonaikana minä_ sanon -leikkuumiehille: "Kootkaa" j.n.e. (Ilm. 14: 14, 16; Matt. 13: 30.) -Elonkorjuutyö tulee viemään neljäkymmentä vuotta, ennenkuin se on -täydelleen toimitettu, ja tulee päättymään vuonna 1914. Sen eri osat -tulevat pantaviksi toimeen vähitellen, mutta kaikki sen päivät ovat -"ihmisen Pojan päiviä" -- Herramme läsnäolon ja vallan päiviä, jonka -kaikki lopulta huomaavat, mutta alussa ainoastaan se luokka, josta -apostoli ilmottaa -- "Te veljet, -- ette ole pimeydessä." - -"TULENLIEKISSÄ." -- Tämä, järjestyksessä lähinnä seuraava -esikuvauksellinen lause on helposti ymmärrettävä, jos muistetaan jo (I -Osassa siv. 381--384) selitettyä merkitystä esikuvauksellisesta tulesta -y.m. Se kuuluu näin: "Herramme Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa -enkelin kanssa tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne -Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia Herramme Jeesuksen evankeliumille." -- 2 -Tess. 1: 7, 8. - -Ymmärrämme että tämä, lausuttuna tavallisella kielellä, merkitsee, että -Herramme päivänä (tuhatvuotiskautena) hänen läsnäolonsa, tulee -ilmotettavaksi maailmalle hänen henkisen herrautensa (taivaalliselta) -kannalta siinä vihassa ja niissä rangastuksissa, jotka tulevat -kohtaamaan pahaa ja niitä, jotka tekevät pahaa. Se tulee olemaan -kuluttavainen viha, jota esikuvauksellinen _tuli_ osottaa, ja se ei -tule jättämään jälelle pahojen järjestelmien juuria eikä oksia, -eksytyksiä, sortoa tahi tahallisia syntisiä; ja kaikki ylpeät ja -kaikki, jotka pahaa tekevät, tulevat korsina poltettaviksi tänä -tuhatvuotispäivänä. Sen alussa -- tänä "elonkorjuun aikana" -- tulee -tämä tuli palamaan erittäin rajusti ja hävittämään ylpeyttä ja pahaa, -jotka nyt kasvavat niin rehevästi. Onnelliset ovat ne, jotka voivat -antaa ylpeytensä ja paheensa poltettaviksi, etteivät itse tulisi -hävitetyiksi ja tyhjäksi tehdyiksi ("toisessa kuolemassa"), -niinkuin selvästi tulee käymään muutamien vastustajien kanssa -tuhatvuotiskautena. Juuri tästä ajasta me luemme: "Sillä katso, se -päivä tulee palava niinkuin pätsi; ja kaikki ylönkatsojat ja kaikki -jumalattomat tulevat akanoiksi, ja heidät on polttava tuo tuleva päivä, -sanoo Herra Sebaot, niin ettei se jätä heille juurta eikä oksaa." -- -Mal. 4: 1. - -Hänen "voimansa enkelit", hänen valtansa lähettiläät tahi -välikappaleet, ovat erilaatuisia; ja siten kutsuttakoon ja sellaisina -pidettäköön kaikkia niitä erilaatuisia välikappaleita, sekä eläviä että -elottomia, joita Herra tulee käyttämään kukistaessaan nykyisiä pahoja -järjestelmiä ja kurittaessaan niitä, jotka tekevät pahaa. - -Kun nyt Herran viha tahi kosto siten tulee ilmenemään leimuavana -tulena, kuluttavana hätänä, sellaisena, jota ei ennen ole nähty -- niin -yleisenä ja laajalle levinneenä ja niin tuhoavana pahuudelle -- tulevat -vanhurskaus ja vanhurskaat suosituiksi. Siinä määrässä, kuin tämä -Jumalan toimintatapa tulee enemmän silmiinpistäväksi, tulevat ihmiset -tekemään sen johtopäätöksen, että uusi valta on ohjaamassa ihmiskunnan -asioita, ja tällä tavalla tulee Herramme _läsnäolo_ kaikkien -kuninkaiden Kuninkaana ilmestymään maailmalle. "Hän on ilmestyvä tulen -liekissä ja kostaa [sekä] niille, jotka eivät tunne Jumalaa [jotka -todellakaan eivät ole tuttuja Jumalan kanssa, eivätkä tottele -evankeliumin ääntä, jota kaikki jossain määrin omistavat ja myöskin -niille, jotka vaikka tuntevat Jumalan] eivät ole kuuliaisia Herramme -Jeesuksen Kristuksen evankeliumille." - -Tuhatvuotiskauden kurituksen, lisääntyvän valon ja edullisten -asianhaarain vallitessa, tulevat kaikki saamaan niin selvän tiedon -totuudesta ja vanhurskauden tiestä, etteivät voi puolustautua -tietämättömyydellä tahi että heiltä puuttuisi kykyä totella totuutta; -ja ne, jotka itsepäisesti _jäävät_ Jumalan ja vanhurskauden -vihollisiksi, tulevat rangastukseksi saamaan _ijankaikkisen perikadon_ -[hävityksen tahi tyhjäksitekemisen, josta ei ole mitään ylösnousemusta] -Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta. - -"SUURELLA VOIMALLA JA KIRKKAUDELLA". -- Nyt järjestyksessä seuraava -lausunto selittää, että maailma saa nähdä ihmisen Pojan _tulevan_, -ennenkuin hänen valtakuntansa on täysin pystytetty tahi kaikki hänen -kanssaperillisensä ovat kootut ja korotetut hänen kanssaan. Ja kaikki -maailman kansat tulevat valittamaan, kun he näkevät hänen tulevan: -- -"He näkevät ihmisen Pojan tulevan suurella voimalla ja kirkkaudella." - -Nyt jo näkee maailma hädän pilvien vetäytyvän kokoon ja pimenevän; se -huomaa, että voima, jolle se ei voi vertoja vetää, nyt on toiminnassa -ihmisten tärkeissä asioissa; lähellä oleva tulevaisuus näyttää -nykyiseltä näkökohdalta katsottuna, pimeältä ja uhkaavalta kaikille -niille, joilla on kylliksi tarkkanäköisyyttä huomaamaan tapausten -suuntaa. Ajattelevaiset eivät voi olla huomaamatta sitä -itsepintaisuutta, joilla kysymykset oikeasta ja väärästä, -oikeudenmukaisuudesta ja oikeudettomuudesta _tunkeutuvat_ hänen -tarkastettavaksensa ja _vaativat_ yksityisten mielipiteittensä -lausumista. Monet erottavat uuden Maailmanhallitsijan kirkkautta ja -voimaa, mutta kun pilvet ja pimeys ympäröivät häntä, eivät he huomaa -Kuningasta itseään. Ihmiset näkevät _pilvet_ ja näkevät sentähden hänen -tulevan pilvissä suurella voimalla ja kirkkaudella, [voiman ja -vanhurskauden kirkkaudella], mutta he eivät tunne _häntä_. -Vasta sitten, kun pilvet ovat purkaneet rakeita ja leimauksia -(Ps. 18: 13, 14) masentaakseen ihmisten ylpeyttä ja itsekkäisyyttä ja -ennakkoluuloja, hajaantuvat pilvet ja Kristuksen läsnäolon täydellinen -majesteettisuus ja kirkkaus tulevat ilmi. Jos ihmiset tahtoisivat -pysähtyä ja kuunnella Herran ääntä, joka nyt johtaa oikeuden kulkua ja -antaa varotuksia lähestyvästä kostosta, voitaisiin torjua -onnettomuuksia lähimmässä tulevaisuudessa; mutta "Jumala puhuu tavalla -kahdellakin, vaikkei sitä huomioon oteta. -- -- Silloin avaa hän -ihmisten korvat [hädän päivän jyrisemisellä] ja lukitsee niille annetun -varotuksen, kääntääksensä ihmistä pahasta teosta, ja varjellaksensa -miestä ylpeydestä." -- Joh. 33: 14--17. - -"Katso, hän tulee pilvissä" ja, silloin, kun aika on tullut, "kaikkien -silmät saavat nähdä hänet" [erottaa hänet], huomata hänen läsnäolonsa, -voimansa ja valtuutensa; ja kaikkien täytyy taipua sen alle, joko -mielihyvällä tahi vastahakoisesti, kunnes Saatana vähäksi aikaa -päästetään irti tuhatvuotiskauden lopussa. Kun täydellisen kokemuksen -saavutettua, heidän halullisuutensa tai haluttomuutensa täydelleen -koetellaan ja haluttomat tulevat hävitettäviksi -- toisessa kuolemassa, -jota kuvauksellisesi kutsutaan tulijärveksi. -- Ilm. 21: 8. - -Me näemme siis, että kaikki nämä kuvaukselliset kertomukset Herramme -tulemisen tavasta, ovat täydellisesti sopusoinnussa suorien -tiedonantojen kanssa, jotka selittävät, että hänen läsnäolonsa jonkun -aikaa tulee olemaan salainen, josta ainoastaan ne tietävät, jotka -valvovat. - - - -Samalla tavalla. - - -Mitä sisältää nyt enkelin lausunto Herramme poismenon suhteen -- Apt. -1: 11 -- "Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva -samalla tavalla kuin te näitte hänen taivaaseen menevänkin?" - -Tämä tekstin tarkka tutkiminen tulee valasemaan sen sopusoinnun edellä -lausutun kanssa. Monet arvelevat tämän paikan kuuluvan näin: Niinkuin -te _näitte_ Herran menevän taivaaseen, samalla tavalla te _näette_ -hänen tulevan takaisin. Sellaisien on luettava se uudelleen ja -uudelleen, kunnes huomaavat ettei siinä sanota, että ne, jotka näkivät -hänen menevän pois, _näkevät_ hänen tulevan takasin, tahi että kukaan -muukaan _näkee_ hänen tulevan. Tässä sanotaan ainoastaan, että _tapa_ -jolla hän tulee, on oleva _samanlainen_ kuin se, jolla hän meni pois. -Millä tavalla hän sitte meni pois? Tapahtuiko se suurella komeudella ja -oliko se suuri julkinen esiintyminen? Tapahtuiko se pasuunoiden äänillä -ja korkealla, kaikuvalla huudolla, Herran olennon säteillessä -ylenluonnollisessa ihanuudessa ja kirkkaudessa? Siinä tapauksessa on -meidän odotettava, että hän tulee takasin "_samalla tavalla_." Eikö se -päinvastoin tapahtunut niin hiljaa ja salaisesti, että ainoastaan hänen -tarkotuksensa saada täydelleen luotettavia todistajia saavutettiin? Ei -ketkään muut, kuin hänen uskolliset seuralaisensa nähneet häntä, -eivätkä tietäneet mitään koko asiasta. Hänen lausuntoaan (Joh. 14: 19): -"Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää näe minua", ei ole koskaan -näytetty vääräksi; sillä eivät muut kuin veljet nähneet edes hänen -ilmestyksiänsä ylösnousemisensa jälestä, eivätkä kutkaan muut olleet -todistamassa hänen taivaaseen astumistansa. Ja _samalla tavalla_ kuin -hän meni pois (hiljaa, salaisesti maailmaan nähden ja kaikkien muiden, -paitsi seuralaisiensa, tietämättä), _tällä samalla tavalla_ hän tulee -takasin. Ja niinkuin hän poismennessään nosti kätensä ja siunasi heitä, -samoin myös kun hän tulee jälleen, jotta heidän ilonsa olisi -täydellinen, kuten hän sanoi: "Minä tulen takasin ja otan teidät -tyköni"; "Minä olen näkevä teidät, ja teidän sydämenne on iloitseva, -eikä kukaan ota iloanne teiltä pois." -- Luuk. 24: 50, 51; Joh. 14: 3; -16: 22. - -Enkeli näytti myös panevan erityistä painoa siihen, että se, joka oli -tuleva jälleen, oli "_sama Jeesus_" -- sama, joka jätti sen kirkkauden, -joka hänellä oli Isän luona, ennenkuin maailma oli, ja tuli ihmiseksi --- tuli köyhäksi, että me tulisimme rikkaiksi; sama Jeesus, joka kuoli -Golgatalla; sama Jeesus, joka nousi kolmantena päivänä elämää antavana -henkenä; sama Jeesus, joka oli todistanut _muuttumisensa_ noiden -neljänkymmenen päivän aikana -- _tämä_ sama Jeesus nousi nyt -korkeuteen. Ja se on sama Jeesus, jossa on tapahtunut kaksi -luonteenmuutosta, ensin henkiluonnosta ihmisluonnoksi, senjälkeen -ihmisluonnosta jumalalliseksi luonnoksi. Nämä luonteenmuutokset eivät -ole hävittäneet hänen yksilöllisyyttänsä. Hänen henkilöllisyytensä -säilytettiin, kuten enkeli tällä tavoin vakuuttaa meille, joko sitten -ymmärrämme tahi emme syitä siihen; ja vaikka emme enää tule tuntemaan -häntä lihassa (ihmisenä), vaan on meidän muistettava hänen -korotustansa, että hän nyt on jumalallista, henkistä luontoa, ja saamme -odottaa hänen tuloansa sellaisella tavalla, joka on sopusoinnussa tämän -muuttumisen ja korottamisen kanssa, on meidän kumminkin muistettava, -että hän on _sama rakkaudesta rikas Jeesus_, ja ettei hän tässä -suhteessa ole muuttunut. Se on "tämä sama Jeesus, jonka, joskin läsnä -neljäkymmentä päivää ylösnousemisen jälkeen, ainoastaan opetuslapset -näkivät, ja ainoastaan lyhyitä hetkiä, joka toisen läsnäolonsa aikana -tulee olemaan yhtä näkymätön maailmalle kuin neljänäkymmenenä päivänä -ennen taivaaseen astumistaankin. On muistettava, ettei hän enää tule -antautumaan uhriksi, eikä siis enää tarvitse käyttää uhriksi -valmistettua ihmisruumista." (Hebr. 10: 5.) Se aika on nyt mennyt, hän -ei kuole enää, vaan tulee nyt hallitsemaan ja siunaamaan ja nostamaan -lunastettua sukua. - -Herramme antoi meille erinomaisen ihanan valaistuksen siitä tavasta, -jolla hänen läsnäolonsa tulee ilmenemään, kun hän sanoi: "Kuten kirkas -valo nousee idästä ja valaisee länteen asti, niin on Ihmisen Pojan -läsnäolo oleva." (Matt. 24: 27.) Että useimmissa tämän värssyn -käännöksissä on erehdytty käyttämään sanaa salama, kun tarkotetaan -auringon valoa, on selvää; sillä ei salamoista voida sanoa, että ne -lähtevät idästä ja näkyvät länteen. Ne tulevat yhtä usein muistakin -ilmansuunnista; ja harvoin, tokko milloinkaan välähtävät koko taivaan -yli. Auringon kirkas valo, joka aina nousee idästä ja näkyy länteen -saakka, on kuvaus Herrasta, ja ainoa, joka sopii yhteen hänen sanansa -kanssa. Kreikkalainen sana _astrape_, jota tässä käytetään, näkyy -olevan väärin käännetty tässä tekstissä, kuten Luukkaankin -kertomuksessa (Luuk. 17: 24), jossa sama sana esiintyy. Eräs toinen -tapaus, jossa Herramme käyttää _astrape_ sanaa, on Luukkaan 11: 36, -jossa sitä käytetään jonkun valon valaisemisesta ja engl. käännöksessä -käännetään "kirkkaasti loistavaksi." Kääntäjissä syvälle juurtuneet -väärät käsitykset Herramme tulemisesta ja ilmestymisestä aiheuttivat -sen erehdyksen, että _astrape_ sana käännettiin "salamaksi." He -uskoivat, että hän ilmestyisi äkkiä, salaman tavalla, eikä vähitellen, -nousevan auringon valon tavalla. Mutta miten ihanasti kuvaakaan -auringon nousu totuuden ja siunauksen vähitellen tapahtuvaa enentymistä -hänen läsnäolonsa päivänä. Herra asettaa tässä kuvassa ne, jotka -voittavat, yhteyteen itsensä kanssa sanoen: "Silloin vanhurskaat -paistavat kuin aurinko heidän Isänsä valtakunnassa." Ja profeetta, joka -käyttää samaa kuvaa sanoen: "Vanhurskauden aurinko on koittava ja -autuus [oikeastaan parannus] hänen siipiensä alla." Päivä sarastaa -_vähitellen_, mutta pian on täysi, kirkas päivänvalo kokonaan poistava -pahan, tietämättömyyden, taikauskon ja synnin pimeyden. - -_Parusia_ sanan virheellinen käännös on edelleen ollut omiaan -himmentämään tätä paikkaa. Wilson'in Emphatic Diaglott'issa ja Prof. -Young'in käännöksessä on se käännetty _läsnäololla_; Rothesham'in -_saapumisella_ ja yleisissä käännöksissä _tulemisella_. Ja vaikka -tarkastetun käännöksen tekstissä (tämä koskee englantilaista käännöstä) -on säilytetty väärin käännetty -- _tuleminen_ -- niin tunnustetaan -kumminkin reunamuistutuksessa, että "_läsnäolo_" on tämän kreikkalaisen -sanan oikea merkitys. [Suomalaisen raamattukäännöskomitean tekemässä -suomennoksessa on sama sana ensi kerran, mitä suomentajan tuntemiin -tavallisiin raamatunkäännöksiin tulee, 1 Joh. 2:28 käännetty -_läsnäoloksi_ (läsnäolonsa aikana). Ikävä kyllä on tämäkin totuuden -säde jälleen himmennetty Engl. Bibliaseuran uudessa Raamatun -painoksessa, jossa muuten kyllä ylimalkaan on seurattu uutta -käännöstä.] Kreikkalainen sana _parusia_ merkitsee aina henkilöllistä -läsnäoloa, tullutta, saapunutta; eikä sitä koskaan ole ajateltava -tulossa olevaksi. Kysymyksessä oleva teksti opettaa siis, että niinkuin -_auringonvalo_ vähitellen nousee, niin on ihmisen Pojan _läsnäolo_ -vähitellen tehtävä tiettäväksi tahi ilmotettava. - -Tähän esitykseen yhdisti Herramme varotuksen sanan, jotta voisimme olla -varoillamme eräitä vääriä mielipiteitä vastaan, joita tultaisiin -esittämään jotakuinkin hänen toisen tulemisensa aikoina saadakseen -hänen Seurakuntansa harhateille. "Katso, minä olen edeltäpäin sanonut -sen teille. Sentähden, jos teille sanotaan: 'Katso, hän on erämaassa', -niin älkää menkö sinne ulos, tahi: 'Katso, hän on kamarissa', niin -älkää uskoko. Sillä niinkuin kirkas valo [aurinko] lähtee idästä ja -[vähitellen] näkyy länteen saakka, niin on ihmisen Pojan _läsnäolo_ -oleva." Tällä tavoin varottaa Herramme meitä kahta eksytystä vastaan, -jotka nopeasti leviävät meidän päivinämme. Toinen niistä on se, että -Herramme on tuleva _lihassa_ Palestiinan korvessa eli erämaassa; ja -tässä uskossa ovat monet vaeltaneet sinne ja odottavat saavansa nähdä -Jeesuksen _lihassa_ ristiinnaulitsemisesta johtuneine _arpineen_. -Odottamalla häntä sellaisena kuin hän _oli_ eikä "sellaisena kuin hän -on" tekevät he suuren erhetyksen ja sokaisevat itsensä totuudelle, -kuten juutalaiset ensimäisen tulemisen aikana. Nämä väärät odotukset -aiheuttavat tätä luokkaa kirjaimellisesti tulkitsemaan profeetan -lauseen (Sak. 14: 4): "Ja hänen jalkansa seisovat sinä päivänä -Öljymäellä", j.n.e. [Me jätämme tämän ennustuksen tutkistelemien -toiseen tilaisuuteen.] Väärien odottamisien sokeuttamina eivät he näe, -että "jalat" tässä paikassa ovat kuvauksellisia, yhtä varmasti kuin Ps. -91: 12; Es. 52: 7; Ps. 8: 7; 110: 1; Ef. 6: 15; 5 Moos. 33: 3 ja -monessa muussa paikassa. Jos he tietäisivät _mitä_ heidän on -odotettava, eivät he matkustaisi Jerusalemiin etsimään _ihmistä_ -Kristusta Jeesusta; sillä korkealle korotettu kuningas tulee niinkuin -auringon valo, ja hän tekee läsnäolonsa ja vaikutuksensa tunnetuksi -koko maailmalle. Sentähden: "Älkää menkö ulos." Jos he sanovat: "Katso, -hän on kamareissa, niin älkää uskoko." Spiritismi, joka aina on esillä -pettämässä jäljittelemisillänsä, ja on aina valmis käyttämään -edistyneitä totuuksia valkeuden pukimena (2 Kor. 11: 13, 14), ei ole -arkaillut väittäessään, että me nyt elämme kahden armotalouden -välisessä murrosajassa, ihanan aikakauden sarastuksessa. Muun sellaisen -mukana opettavat muutamat heistä myös, että Kristus on _läsnä_, ja emme -epäile heidän kohdakkoin antavan _istuntoja_, joissa tulevat väittämään -näyttävänsä häntä _kamareissa_. Jos eksytys tulee esiintymään tässä -tahi jossakin toisessa muodossa, niin muistutelkaamme Herran sanoja ja -torjukaamme sellaiset väitteet väärinä, tietäen, ettei hän sillä tavoin -_ilmaise_ läsnäolonsa, vaan "niinkuin auringonvalo", joka vähitellen -nousee -- on "Vanhurskauden aurinko nousemassa parantavine säteineen." - - - -Herramme parusia elonkorjuussa. - - -Kreikan kieli on hyvin tarkka kieli; seikka, joka paljon korottaa sen -arvoa totuuden tarkan ilmaisemisen välikappaleena. Kuitenkaan ei -toisille kielille käännettäessä ole noudatettu tätä sanarikkautta. -Niinpä esimerkiksi käytetään englantilaisessa Raamatussa sanaa _come_ -(tulla) kolmenkymmenenkahden kreikkalaisen sanan sijasta, joilla -jokaisella on oma pieni hieno ajatussävynsä. Esim. _epistemi_ merkitsee -yllättää, niinkuin Luukkaan 21: 34 -- "yllättää teitä äkkiarvaamatta"; -_synerkkomai_ merkitsee kokoontua tahi tulla kokoon; niinkuin 1 Kor. -11: 18 -- kokoontua seurakunnan kokoukseen; _proserkkomai_ merkitsee -lähestyä tahi käydä eteen, niinkuin Hebr. 4: 16 -- "Käykäämme sen -tähden pelottomasti armoistuimen eteen"; _heko_ merkitsee _saapumista_ -tahi sitä, mikä _on tullut_, silloin kun tuleminen on tapahtunut, -niinkuin Joh. 2: 4 -- "Minun aikani ei ole vielä tullut"; _enistemi_ -merkitsee _olla läsnä_ ja on käännetty siten, paitsi lauseissa: -"Vaaralliset ajat tulevat" -- olemaan läsnä; ja 2 Tess. 2: 2 -- -"Ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä" -- läsnä. Parousia merkitsee -myös _läsnäoloa_ eikä ole koskaan käännettävä tulemalla (saapuminen, -tuleminen) niinkuin tavallisessa engl. käännöksessä, jossa se kahdessa -paikassa on käännetty läsnäololla. (2 Kor. 10: 10; Fil. 2: 12.) -Wilson'in "Emphatic Diaglott'issa", joka on erittäin arvokas Uuden -Testamentin käännös, käännetään sana parusia oikein sanalla _läsnäolo_ -melkein joka kohdassa, missä sana esiintyy. - -Noita kahta kreikkalaista sanaa _heko_ ja _parusia_ ja niiden käytäntöä -Uudessa Testamentissa tahdomme nyt tällä kertaa tarkastaa, etenkin -jälkimäistä; sillä oikea käsitys noiden merkityksestä levittää valoa -Herramme tulemisen tavalle, niiden paikkojen kautta, joissa ne -esiintyvät, kuin sitä vastoin tavallinen, mutta väärä käännös himmentää -juuri sitä paikka, jota sen tulisi valaista. - -[Sana parusia esiintyy kaksikymmentäneljä kertaa kreikkalaisessa -Uudessa Testamentissa ja käännetään tavallisessa englantilaisessa -käännöksessä ainoastaan kaksi kertaa (2 Kor. 10:10; Fil. 2:12.) oikein -sanalla _läsnäolo_. Toiset paikat, joissa se on käännetty väärin -_tulemisella_ (saapumisella) ovat seuraavat: -- Matt. 24: 3, 27, 37, 39; 1 -Kor. 15:23; 16:17; 2 Kor. 7:6, 7; Fil. 1:26; 1 Tess. 2:19; 3:13; 4:15 -5:23; 2 Tess. 2:1, 8, 9; 2 Piet. 1:16; 3:4, 12; 1 Joh. 2: 28; Jaak. -5:7, 8. -- Suomalaisissa raamatunkäännöksissä on _parusia_ käännetty -_läsnäolona_ vanhassa käännöksessä 2 Kor. 10:10; Fil. 1:26 ja 2:12; -suomalaisen raamattukäännöskomitean suomennoksessa 2 Kor. 10:10 ja 1 -Joh. 2:28, sekä Englannin ja ulkomaan Biblianseuran uudessa Raamatussa -ainoastaan 2 Kor. 10:10. Kahdessa viimemainitussa käännöksessä on -_parusia_ Fil. 2:12 käännetty sanalla _luona_. Kaikissa muissa kohdissa -on näissä Raamatuissa _parusia_ käännetty _tulla_ sanalla.] - -Ollen selvillä parusian oikeasta merkityksestä --_ei tulevana_, -matkalla olevana, vaan _läsnäolevana, saapumisen jälestä_ -- tahdomme -nyt tutkistella muutamia paikkoja, joissa sanaa käytetään. Ja näistä -tulemme oppimaan, ettei _läsnäolo_ välttämättömyydellä tarkota, että -läsnäolevaa nähdään, vaan että sana myöskin käytetään sellaisesta, joka -on läsnä, mutta näkymättömänä. Niin saattoivat esim. enkelit, -henkiolennot olla läsnä luonamme, vaikka näkymättöminä, kuten Herramme -oli _läsnä_ maailmassa ja usein opetuslapsiensa luona neljänäkymmenenä -päivänä ylösnousemisensa jälkeen, maailman tahi opetuslapsien häntä -näkemättä, paitsi niissä harvoissa tapauksissa, joista jo olemme -maininneet. Nämä päivät olivat yhtä hyvin osa hänen _parusiansa_ -(läsnäolonsa) ajasta, kuin edelliset kolme ja puoli vuotta olivat sitä -olleet. - -Siinä keskustelussa, joka oli ennen opetuslasten kysymystä Matt. 24: 3, -oli Herramme ennustanut temppelin hävittämistä ja lihallisen Israelin -hylkäämistä siihen päivään asti, jolloin he ilolla tunnustaisivat hänet -Messiaakseen ja sanoisivat: "Siunattu olkoon hän." Hän oli sanonut -opetuslapsilleen, että hän menisi pois ja tulisi takasin ottamaan -heidät luokseen. Hän nimitti heidän aikaansa sen aikakauden -"elonkorjuuksi" tahi lopuksi ja hän oli kertonut heille tulevasta -"elonkorjuusta" hänen toisen tulemisensa aikana. (Matt. 9: 37, 38; 13: -39, 40.) Epäilemättä ajatellen sitä, että ainoastaan harvat tunsivat -hänessä ensimäisessä tulemisessaan luvatun Messiaksen, tahtoivat he -tietää, _miten_ hänet varmasti saattaisi tuntea toisessa tulemisessansa --- luultavasti odottaen, että hänen toinen tulemisensa sattuisi heidän -aikanansa. Siitä heidän kysymyksensä: Mikä on oleva sinun _parusiasi_ -[läsnäolosi] ja ajanlopun merkki? [Mikä on sen ilmaiseva?] - -Sen johdosta, että he pyrkivät sekottamaan juutalaisen ajan -lopputapahtumia eli elonkorjuuta, jossa he jo itse olivat, evankelisen -armotalouden silloin vielä tulevaisuudessa olevaan elonkorjuuseen eli -loppuun, ilmotti Herramme jokseenkin seikkaperäisen selostuksen niistä -tapauksista, joiden piti sattua sitä ennen, ja ilmotti sillä, että -tulisi kulumaan melkoinen aika hänen ensimäisen ja toisen tulemisensa -välillä, vaikkei hän kumminkaan antanut heille selvää käsitystä sen -pituudesta; sillä ei hän edes itsekään tiennyt, miten pitkä se aika oli -oleva. -- Matt. 24: 36; Mark. 13: 32. - -Herramme vastaus värssyissä 1:tä 14:ta käsittää koko evankelikauden; ja -hänen sanoillansa värssyissä 15:ta 22:teen on kaksinkertainen sovitus --- kirjaimellisesti tarkottavat ne juutalaisen ajan loppua ja -kuvauksellisesti tämän evankelikauden loppua, josta juutalainen oli -varjo. Värssyt 23--26 sisältävät varotussanan vääristä kristuksista, ja -27 värssyssä tulee hän heidän kysymykseensä hänen _parusiastansa_ ja -selittää [oikein käännettynä]: "Niinkuin kirkas valo [auringon valo] -tulee idästä ja loistaa länteen saakka, niin on Ihmisen Pojan _parusia_ -[LÄSNÄOLO] oleva". Auringonvalon läsnäolo tulee silmänräpäyksessä, -mutta ääneti; ja sen läsnäolon huomaavat ne ensin, jotka ovat -valveilla. - -Me palaamme myöhemmin tutkimaan välilläolevia osia Herramme puheesta ja -kiinnymme nyt hänen vastauksensa toiseen kohtaan heidän kysymyksensä -suhteen värssyissä 37--39. Hän sanoo: "Niinkuin oli Noan päivinä, niin -on ihmisen Pojan _parusiassa_ [LÄSNÄOLOSSA] oleva". Huomaa, ettei -vertaus koske Noan _tulemista_ ja Herramme _tulemista_, eikä myöskään -vedenpaisumuksen _tulemista_ ja Herramme _tulemista_. Noan _tulemista_ -ei ollenkaan kosketella; eikä myöskään mainita Herramme _tulemista_, -sillä niinkuin jo on mainittu ei _parusia_ merkitse _tulemista_, vaan -_läsnäolemista_. Tässä siis asetetaan vastakkain aika, jolloin Noa oli -läsnä kansan seassa _ennen_ vedenpaisumista, ja aika, jolloin Kristus -on läsnä maailmassa, toisessa tulemisessa, _ennen_ tulta -- nuo -erinomaiset vaikeudet Herran päivänä, joilla tämä aika päättyy. - -Ja vaikkakin ihmiset olivat pahoja Noan päivinä ennen vedenpaisumista -ja tulevat olemaan pahoja Herramme läsnäolon aikana, ennenkuin hädän -kuuma tuli tulee heidän ylitsensä, niin _ei tämä_ kumminkaan ole se -vertauskohta eli yhtäläisyys, jota Herramme tarkottaa; sillä pahuutta -on ollut yllin kyllin joka aikana. Vertauskohta mainitaan selvästi ja -huomataan helposti, jos luetaan tarkkaan. Kansa, lukuunottamatta Noan -perhettä, vaelsi tietämättömyydessä tulevasta rajuilmasta, _eikä -uskonut_ Noan ja hänen perheensä todistusta, ja niinmuodoin he "_eivät -tienneet_"; ja tämä on vertauskohta. _Niin_ on myös ihmisen Pojan -LÄSNÄOLO oleva. Ei muut, kuin ne, jotka kuuluvat Jumalan perheeseen, -tule tällöin uskomaan; toiset _eivät tule tietämään_ mitään, ennenkuin -yhteiskunta, sellaisenaan kuin se nykyään on järjestetty, alkaa sulaa -kuumuudesta, sen ajan hädässä, joka nyt seisoo oven edessä. Tämä -valaistaan sanoilla: "Niinkuin ihmiset olivat näinä päivinä _ennen_ -vedenpaisumusta: söivät ja joivat ja naivat [Luukas lisää (17: 28): -istuttivat ja rakensivat] siihen päivään asti, jona Noa meni arkkiin -eivätkä tietäneet... niin on myös ihmisen Pojan _parusiassa_ -[läsnäolossa] oleva". Ihmisen Pojan _läsnäolon_ aikana on maailma -sentähden menevä entistä menoaan, syöden, juoden, istuttaen, rakentaen -ja naiden -- joita kaikkia ei mainita minään syntisinä asioina, vaan -merkkinä heidän _tietämättömyydestänsä hänen läsnäolonsa suhteen_ ja -siitä hädästä, joka tulee vallitsemaan maailmassa. Tämä on siis -Herramme vastaus opetuslasten kysymykseen: Mikä on sinun _parusiasi_, -läsnäolosi ja maailmanlopun tunnusmerkki? Pääasiallisesti sanoo hän: Ei -tule olemaan mitään merkkiä maailmallisille joukoille; he eivät tule -tietämään minun läsnäolostani ja armotalouden muutoksista. Ainoastaan -vähemmistö tulee tietämään siitä ja Jumala tulee heitä opettamaan -(tavalla, jota tässä ei selitetä) ennenkuin annetaan jotain merkkiä -(jotain viittausta), jota maailmalliset voisivat erottaa. - -Luukkaan selostelu samasta puheesta (Luuk. 17: 26--29), vaikk'eikään -samoilla sanoilla, on täysin yhtä pitävä. Luukas ei käytä sanaa -_parusia_, mutta hän lausuu aivan saman ajatuksen, kun hän sanoo: -"Niinkuin kävi _Noan päivinä_, niin käy myöskin _ihmisen Pojan -päivinä_" -- hänen läsnäolonsa päivinä. Ei _ennen_ hänen päiviänsä, -eikä myöskään hänen päiviensä _jälestä_, vaan hänen _päivinänsä_ on -maailma syövä, juova, menevä naimisiin, ostava, myyvä, istuttava ja -rakentava. Nämä Raamatun paikat opettavat siten selvästi, että Herramme -tulee olemaan läsnä tämän ajan lopulla, aivan tuntemattomana maailmalle -ja näkymätön sille. - -Ja vaikka ei enää tule olemaan mitään _vedenpaisumusta_, joka tulisi -hävittämään maan (1 Moos. 9: 11), niin on kirjotettu, että koko maan -pitää minun kiivauteni tuli syömän (Sef. 3: 8); -- ei kirjaimellista -luonnollista maata kummassakaan tapauksessa, vaan nykyisen _asiain -tilan_ kummassakin tapauksessa. Hävitys aikaansaatiin edellisessä -tapauksessa hukuttamalla kaiken kansan, paitsi Noan perheen, -jälkimäisessä tapauksessa polttamalla kaikki muut, paitsi Jumalan -perheen kuvauksellisessa tulessa -- suuressa hädässä Herran päivänä. -Jumalan uskollisia lapsia pidetään arvokkaina välttämään kaikkea sitä, -joka on tuleva maan yli (Luuk. 21: 36); ei välttämättömästi ottamalla -heidät pois maasta, vaan tekemällä heidät _tulenkestäviksi_ kuten tämän -asian esikuvassa tapahtui niille kolmelle miehelle, jotka kävivät -keskellä seitsemänkertaisesti kuumennettua uunia, ja joiden vaatteissa -ei ollut edes tulen käryäkään, koska yksi, joka oli Jumalan Pojan -kaltainen, oli heidän kanssaan. -- Katso Dan. 3: 19--25. - -Tahdomme nyt tämän jälkeen tutkia raamatunpaikkoja, jotka opettavat, -että monet Seurakunnassa jonkun ajan tulevat olemaan tietämättömiä -Herramme läsnäolosta ja tämän ajan elonkorjuusta ja päättymisestä, -vaikka hän todellisesti on läsnä ja elonkorjuu on käynnissä. - -Viimeiset värssyt Matt. 24, värssystä 42 alkaen ovat hyvin merkitseviä. -37:ssä värssyssä oli Herramme osottanut, ettei maailma tulisi tietämään -ihmisen Pojan _parusiasta_. Hän sanoo: "Valvokaa siis, sillä ette tiedä -minä päivänä Herranne tulee [_erkkomai_-- saapuu]." Jos joku odottaisi -varasta määrätyllä ajalla, olisi hän yllä ja valvoisi, ettei tulisi -yllätetyksi; samalla tavalla on teidän alituisesti oltava valveilla, -aina valmiita ja aina tarkastettava ensimäistä _läsnäoloni_ merkkiä. -Vastaukseksi kysymykseenne: _Milloin_ nämä tapahtuvat? kehotan teitä -vaan pitämään silmät auki ja olemaan valmiit, ja kun minä saavun, kun -minä _olen läsnä_, tulen antamaan tiedon siitä kaikille, jotka ovat -valvovia ja uskollisia, ja ainoastaan niillä on oleva oikeus tietää -siitä. Kaikkien muiden täytyy ja tulee olla pimeydessä ulkona, ja -heidän on opittava kuten maailma tulee oppimaan ja maailman kanssa --- -hädän kautta. - -Kuka _siis_ ["elonkorjuussa"] on se uskollinen ja älykäs palvelija, -jonka hänen Herransa on paneva [Codex Sinaiticuksessa ja Vatikanuksessa -on: "on paneva"] palvelusväkensä yli antamaan heille ruokaa ajallaan? -Autuas on se palvelija, jonka hänen Herransa tullessaan [_erkkomai -- -saapuessaan_] tapaa näin tekemästä. Totisesti sanon minä teille: "hän -asettaa hänet kaiken omaisuutensa yli!" Koko äärettömän kallis totuuden -varasto on avattava sellaisille uskollisille palvelijoille, jotta he -voisivat asestaa ja varustaa ja ravita koko uskon huonekuntaa. - -Mutta, jos palvelijan sydämen suhde ei ole oikea, tulee hän sanomaan: -Minun Herrani viipyy [_ei ole saapunut_] ja alkaa ehkä lyödä [sortaa ja -vastustaa] kanssapalvelijoitansa [niitä, jotka ovat erimieltä hänen -kanssaan; jotka selittävät päinvastoin: -- Minun Herrani ei viivy, vaan -_on tullut, on läsnä_.] Sellaiset voinevat syödä ja juoda kohtuuttomien -kanssa [juopua maailman hengestä]; mutta sen palvelijan Herra on tuleva -[kreik. heko -- on saapunut] sinä päivänä, joka ei ole odotettu, ja -sinä hetkenä, jona se palvelija _ei tiedä_, ja on hakkaava hänet pois -[ottava pois häneltä hänen etuoikeutensa olla yksi niistä -palvelijoista, jotka antavat ruokaa ajallansa huonekunnalle] ja antava -hänelle osansa ulkokullattujen kanssa. [Vaikka hän ei ole ulkokullattu, -vaan oikea palvelija, saa hän, koska hän on uskoton ja raskautettu, -osansa ulkokullattujen kanssa niissä hämmennyksissä ja vaikeuksissa, -jotka tulevat Baabelin yli.] "Siellä on oleva itku ja hammasten -kiristys." - -Ylläoleva raamatunpaikka, jos sitä huolellisesti tutkitaan, opettaa -selvästi, että tämän ajan lopulla tulee olemaan luokka, joka kieltää, -että Herra _on läsnä_, (ei sitä, että hän joskus tulee, vaan että -hän on tullut) ja lyö tahi epäystävällisesti vastustaa niitä -kanssapalvelijoita, joiden on päinvastoin opetettava -- että Herra on -tullut. Herramme sanoo selvästi kumpiko on uskollinen, totuutta -rakastava palvelija ja kumpi eksynyt. Tuo uskollinen, jonka hän tapaa -antamasta ajanmukaista "ruokaa", tulee korotettavaksi ja saamaan -täydellisemmän hoitajavallan totuuden aarreaitassa ja lisätyn kyvyn -tuoda sitä sieltä esille huonekunnalle, kun taas uskoton tulee -vähitellen erotettavaksi ja vetäytyy likempään yhteyteen ulkonaisten -tunnustajien ja ulkokullattujen kanssa. Ja huomaa, että uskoton tällä -tavoin hakataan pois tai erotetaan, sillä ajalla, jota _hän ei tunne_ --- elonkorjuu aikana -- kun hänen Herransa todellisesti on _läsnä_, -hänen tietämättään, etsimässä ja kokoamassa jalokiviänsä. -- Matt. -13:30; Ps. 50: 5; Mal. 3: 17; Matt. 24: 31. - -Olemme tässä seikkaperäisiä ainoastaan näyttääksemme, että Herramme, -vastaukseksi opetuslasten kysymykseen hänen toisen läsnäolonsa -tuntomerkeistä, opetti ettei maailma eikä uskottomat palvelijat -tietäisi siitä mitään, ennenkuin hädän kiivas tuli oli ainakin alkanut. -Ja uskolliset tulevat ilmeisesti _näkemään hänen olevan läsnä_ -ainoastaan uskon silmillä -- sen kautta, jota ennen on kirjotettu -heidän opetukseksensa, jotta he käsittäisivät sen, kun aika on tullut. -Jokainen asia, joka koskee nykyistä totuutta, kuuluu hänen -"omaisuuteensa" ja uusiin ja vanhoihin aarteisiin, joita Herramme on -kätkenyt meille ja nyt runsaasti lahjottaa meille. -- Värssyt 45--47. - -Sen ohella kun Herramme, näin edeltäpäin merkeistä kertomalla, piti -yltä kyllin huolta siitä, että Seurakunta voisi tuntea hänen -läsnäolonsa, kun se aika tuli, vaikkeivät tulisi näkemään häntä -luonnollisilla silmillä, varotti hän meitä myös huolellisesti -petoksista, joita nousisi -- petoksista, jotka tulisivat näyttämään -niin uskottavilta, että ne saattaisivat, jos mahdollista, eksyttää -valitutkin. Mutta se ei ole mahdollista, sillä kaikki valitut -vaarinottavat varotuksen vakavasti ja koettavat ahkeruudella tutustua -hänen läsnäoloansa ennustaviin merkkeihin tarkaten niiden täyttymistä. -Ne, joilla on toisenlainen mieli, eivät kuulu valittuun luokkaan. -Ainoastaan voittajat tulevat hallitsemaan Herran kanssa. Näitä petoksia -on jo olemassa, niinkuin seuraavassa luvussa tulemme näyttämään, ja ne -eksyttävät monia. Mutta, Jumalalle olkoon kiitos, valitut ovat -edeltäpäin tulleet varotetuiksi ja asestetuiksi, eivätkä voi tulla -eksytetyiksi eikä joutua epätoivoon. Vaikkakin pilvet ja pimeys -ympäröivät häntä, tuntevat he hänen läsnäolonsa ja iloitsevat siitä, -että heidän vapautuksensa lähestyy. Jos joku sanoisi teille: Katso, -täällä on Kristus [jossain määrätyssä _paikassa_], älkää uskoko. Ja jos -he sanovat teille: Katso, hän on erämaassa, niin älkää menkö ulos, tai -katso, hän on kamareissa, älkää uskoko; sillä niinkuin [samalla tavalla -kuin] kirkkaasti paistava valo vähitellen tulee ja täyttää maan, _niin -on hänen läsnäolonsa oleva_. (Matt. 24: 23, 26, 27.) Se tulee, kuten -edeltäkäsin on sanottu, ilmestymään totuuden valon kautta -- jokaista -asiaa koskevan totuuden kautta, niinkuin nyt näemme sen niin nopeasti -ja ihanasti kehittyvän. Vielä muutama vuosi, niin on vanhurskauden -aurinko täydelleen noussut parantavine sateineen siunatakseen ja -nostaakseen kuolemaan vajonnutta maailmaa. - -Niiden todistuksien perustuksella, joita on esitetty tässä ja -edellisessä ja seuraavissa luvuissa, voimme aivan empimättä ilmottaa -sen sydäntä ilahduttavan tiedonannon, että evankelikauden elonkorjuu on -käsissä, ja että Mestari jälleen on läsnä ylimpänä elonkorjaajana -- ei -lihassa niinkuin juutalaisten elonkorjuussa, vaan vallassa ja -kirkkaudessa, "korkealle korotettuna" jumalallisena Kristuksena, jonka -ihana ruumis nyt on "Isän olennon perikuva", vaikka hänen ihana -olentonsa on peitetty inhimillisiltä silmiltä. Hän on alkamaisillansa -vanhurskaudellista hallitustansa; hänen totuuden viikatteensa erottaa -nisun lusteista; hän kokoo sydämen ja mielen yhteyteen hengellisen -Israelin kypsät esikoishedelmät; ja pian on valittu "ruumis" -täysilukuisena hallitseva ja siunaava maailmaa. - -Tämä tiedonanto tehdään tässä, jotta lukijalla, kun menemme eteenpäin, -olisi selvempi käsitys siitä, mitä aikaennustukset eritoten osottavat, -kun ajanlaskullista tietä tulee näytettäväksi, että elonkorjuun aika -kaikkine siilien yhdistettyine tapauksineen _nyt_ on tullut, ja että -kaikki ennustuksien mukaisesti on tapahtumaisillansa. - -Siten huomaamme, että nämä aikaennustukset ja koko tuo tarkkuus, jolla -meille ilmotetaan Herramme ilmestymisen tapaa, ja sitä seuraavia -asianhaaroja, eivät olleet tarkotetut tekemään maailmaa rauhattomaksi, -eikä tyydyttämään tyhjää uteliaisuutta, eikä myöskään herättämään -nukkuvaa nimiseurakuntaa; vaan ne annettiin, jotta ne, jotka eivät nuku -eivätkä ole maailmasta, vaan jotka ovat valveilla, vihkiytyneitä ja -uskollisia ja vakavasti tutkistelevat Isänsä suunnitelmaa, saisivat -tarpeellisen opetuksen sattuvien tapahtumien merkityksestä, eivätkä -hapuilisi pimeässä niiden _asioiden_ suhteen, _joita ei millään muulla -tavalla voi varmuudella tuntea_ -- nim. elonkorjuun, suuren -Elonkorjaajan läsnäolon, oikean vehnän puimisen ja seulomisen, hädän -aikana tapahtuvan lusteiden yhteensitomisen ja polttamisen y.m. -suhteen. - - - -Pilkka ennustettu. - - -Apostoli Pietari kertoo mitenkä muutamat uskottomista palvelijoista ja -ulkokullatuista tulevat esiintymään pilkkaajina Herran läsnäolon -aikana, aivan kuten pilkattiin Noan päivinä (2 Piet. 3: 3, 4, 10, 12.) -Huomaa, että Apostoli kirjotti Seurakunnalle, ja että ne pilkkaajat, -joista hän kertoo, ovat nimiseurakunnassa ja tunnustavat olevansa -innostuneita Herran työstä ja suunnitelmasta ja sellaisia siis, jotka -uskovat, että hän _joskus on tuleva_. Se pilkkaaminen, josta kerrotaan, -kohdistuu juuri esilläolevaan asiaan ja esiintyy, kuten me saamme -nimikristityiltä kuulla ja tulemme kuulemaan, milloinka vaan Herraa -mainitaan ja elonkorjuutyötä esitetään. Kristityt ylipäänsä, kunnes -ovat asiaa tutkistelleet, kuvittelevat kirjaimellista tulta, pasuunia, -ääniä j.n.e., ja että he saavat nähdä Herran tulevan alas pilvissä -loistavalla aineellisella ruumiilla. Kun he silloin kuulevat puhuttavan -hänen näkymättömästä _läsnäolostansa_, eivät he malta, kun ovat niin -kiinni maallisissa suunnitelmissansa ja maailmanhengen juovuttamia, -tutkia asiaa, jota pitävät varmana, vaan sivuuttavat kysymyksen -tutkimiselle arvottomana. - -Se on juuri tällaista luokkaa, jotka tunnustavat olevansa kristittyjä, -jota apostoli tarkottaa, sanoessaan: "Viimeisinä päivinä -[evankelikauden viimeisinä vuosina -- elonkorjuuaikana] tulee -pilkkaajoita, jotka vaeltavat omien himojensa [suunnitelmiensa, -tieteisoppiensa j.n.e.] mukaan sanomaan: '_Missä_ on lupaus hänen -_parusiastansa_ [läsnäolostansa]? Sillä onhan siitä asti, kun isät -nukkuivat pois, kaikki pysynyt niinkuin se on ollut luomisesta alkaen'." -Kun heitä muistutetaan Herramme lausunnosta (Matt. 24: 37--39; Luuk. -17: 26), että _hänen päivinään_, hänen _läsnäolonsa_ päivinä kaikki -menisi entistä menoaan; ja että, niinkuin Noan aikana, ihmiset -söisivät, joisivat, naisivat, istuttaisivat ja rakentaisivat; ja että, -niinkuin silloin, maailma _ei tietäisi_ hänen läsnäolostansa, eikä -ymmärtäisi lukea niiden suurien ja pian tapahtuvien muutoksien -merkkejä, jotka ovat kynnyksellä, on heillä liian suuri kiire -ottaakseen todistus huolellisen tarkastuksen alaiseksi ja jatkavat -pilkkaamista. - -Ah, sanoo Pietari, he unohtavat sen suuren muutoksen, joka tapahtui -Noan päivinä; ja sitten kuvailee hän tulella sitä valtaavan ahdistuksen -hyökyaaltoa, joka pian on vyöryvä koko maailman yli ja perinpohjin -kaatava kumoon kaikki maalliset ja kirkolliset hallitukset [taivaat] -saaden koko yhteiskuntarakennuksen [maan] sulamaan -- ja jättäen -jälkeensä anarkiiaa ja yhteiskunnallista sekasortoa, jota on kestävä -kunnes uudet taivaat [uusi hallitusvalta -- Jumalan valtakunta] ovat -täydellisesti pystytetyt, samoin kuin uusi maa [uusi yhteiskunta -järjestettynä uudelle ja paremmalle, rakkauden ja tasa-arvoisuuden -oikeudenmukaiselle perustukselle]. Apostoli huomauttaa sitten (värssy -8) että tämä Herran _läsnäolon_ päivä, jota Seurakunta niin kauvan on -toivonut ja odottanut, on tuhatta vuotta kestävä päivä -- Kristuksen -hallituksen tuhatvuotiskausi. - -10:ssä värssyssä vakuuttaa hän meille, että "Herran päivä _on tuleva -[kreik. heko] niinkuin varas_" [huomaamatta, salaa; se tulee olemaan -läsnä toisten pilkatessa ja lyödessä niitä kanssapalvelijoita, jotka -ilmottavat totuuden]. Apostoli kehottaa sen jälkeen pyhiä pysymään -erillään maailmasta; ettei politiikka, rahanansio j.n.e. saisi niellä -heitä, vaan että he kiinnittäisivät pyrkimyksensä korkeampiin asioihin. -Hän sanoo: "Kun nyt Jumalan suunnitelman mukaisesti nykyiset maalliset -suhteet ovat ainoastaan hetkellisiä ja tulevat pian antamaan tilaa -paremmalle järjestykselle, millaisia tuleekaan meidän olla, kaikessa -pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa? _odottaen_ [engl. Raam. -_tarkastaen_] Jumalan päivän läsnäoloa [_parusiaa_]" -- etsien -todistuksia (merkkejä) siitä, että hän on tullut. - -Ja, kiitetty olkoon Jumala, hän on niin yltäkyllin pitänyt huolta -meistä, että kaikki hurskaat, jotka _odottavat_ sitä päivää, tulevat -tietämään siitä ennenkuin vihan tuli täydellisesti puhkeaa. Paavalin -kautta vakuuttaa hän meille, ettei ketään valon lapsista jätetä -pimeyteen, niin että se päivä tulisi heidän ylitsensä äkkiarvaamatta. -(1 Tess. 5: 4.) Me näemme siis vaikka jo olemmekin Herran _läsnäolon_ -päivässä ja suuren hädän tulen alussa, että tulee käymään kuten -kuvauksellisesti on näytetty (Hm. 7: 1--3.) Myrskyä pidetään aisoissa, -kunnes Jumalan uskollisten lasten "otsaan on painettu leima", s.o. -kunnes nämä ovat olleet tilaisuudessa saamaan selvän ja oikean -käsityksen _ajasta, läsnäolosta_ y.m., joka ei ainoastaan tule antamaan -heille lohdutusta, ja olemaan heille suojana, vaan tulee myös olemaan -_tunnusmerkkinä_, leimana eli todistuksena heidän lapseudestansa, johon -Herramme viittasi, kun hän lupasi, että pyhä Henki uskollisille -"_tulevaiset_ ilmottaisi" -- Joh. 16: 13. - -Muutamat käsittävät kirjaimellisesti Pietarin lausunnon, että "taivaat -hehkuen hajoavat ja katoavat ryskeellä", samoinkuin apostoli -Johanneksen kertomuksen Ilmestyskirjassa samasta tapauksesta, -samantapaisella kuvauksella: "Taivas poistui niinkuin kirja, jota -kääritään kokoon." Luulisi kumminkin yhden ainoan silmäyksen ylöspäin -tuhansiin tuikkiviin tähtiin, jotka loistavat miljoonien peninkulmien -avaruudessa, pelkkää tyhjyyttä välillänsä, jota ei voi kääriä kokoon -eikä sytyttää tuleen, tuokiossa todistavan tarpeeksi vakuuttavasti -sellaiselle, että ovat erehtyneet, kun pitävät näitä lausuntoja -kirjaimellisina -- vakuuttaen heitä, että heidän odotuksensa -kirjaimellisesta täyttymisestä on aivan mahdoton. - -Siten on Jumala pitänyt salassa ihmiskunnalta, pasuunien, -äänien, tulen y.m. kuvien kautta, tiedon (joka ei ollut aijottu -maailmallismielisille, vaan ainoastaan vihkiytyneiden pyhien "pienelle -laumalle") elonkorjuusta, Herran läsnäolosta, hänen hengellisestä -valtakunnastansa j.n.e.; ja kumminkin järjesti hän ne niin, että ne, -kun aika tulisi, tulisivat puhumaan selvästi ja painavasti sille -luokalle, jolle hän tämän tiedon oli aikonut. Ja samoin kuin -ensimäisessä tulemisessa, saatetaan nytkin sanoa samanlaiselle -vihkiytyneelle luokalle toisen tulemisen aikana: "Teille Jumalan -valtakunnan salaisuus on annettu, mutta noille ulkopuolella oleville -kaikki tulee vertauksissa -- kuvauksissa ja himmeissä lauseissa -- -jotta, vaikka onkin Raamattu edessänsä, sitä ei muut kuin vihkiytyneet -todellisesti voisi nähdä ja ymmärtää." -- Mark. 4: 11, 12. - -Maailma ei ole tietämätön niistä ennen kuulumattomista seikoista ja -tapauksista, joita nykyaikana tapahtuu, ja niiden enentyvästä -merkillisyydestä vuosi vuodelta; mutta kun he eivät näe tuota -suuremmoista päämäärää, täyttää tämä kaikki vaan heidän mielensä -synkillä aavistuksilla tulevasta pahasta. Niinkuin oli ennustettu, -ovat he peloissansa, odottaen sitä, joka on tuleva maailman yli; sillä -nyt jo ovat taivaan vallat (nykyiset hallitsevat vallat) alkaneet -järkkyä. - - - -Profeetallisen ketjun yhdistäminen. - - -Edellisessä luvussa esitimme todistuksia, joista ilmeni, että "pakanain -ajat", tahi heidän valtuutensa, tulevat täydellisesti päättymään kohta -v:n 1914 jälkeen, ja että ne kaikki silloin ovat kukistuneet ja -Kristuksen valtakunta kokonaan pystytetty. Siten on selvästi määrätty, -että Herran on oltava läsnä ja pystytettävä valtakuntansa sekä -käytettävä suurta valtaansa musertaakseen kansoja kuten saviastioita; -sillä "näiden kuninkaiden päivinä" -- ennen heidän kukistumistansa -- -s.o. ennen vuotta 1914 -- on taivaan Jumala pystyttävä valtakuntansa. -Ja se _on musertava ja hävittävä kaikki muut_. (Dan. 2: 44.) Ja -yhtäpitävästi tämän kanssa näemme ympärillämme todistuksia siitä, että -nykyisten hallitusten lyöminen, järkyttäminen ja kukistaminen on -alkanut, valmistuksena sen valtakunnan pystyttämiselle -- vahvalle -hallitukselle -- "joka ei voi järkkyä." - -Seuraavassa luvussa esitetään Raamatun todistus siitä, että 1874 oli -Ennalleenasettamisaikojen alkamisen ja siis Herramme palaamisen oikea -vuosi. Siitä vuodesta alkaen on hän toteuttanut lupauksensa niille, -jotka ovat oikeassa valvomistilassa: -- "Autuaat ovat nuo palvelijat, -jotka heidän Herransa tullessaan, tapaa valvomasta; totisesti sanon -teille: hän vyöttäytyy ja asettaa heidät aterioitsemaan ja menee ja -palvelee heitä." (Luuk. 12: 37.) Niin, hän on aukaissut meille -kirjotukset, osottaen meille totuuden nykyisestä ihanasta luonteestaan, -hänen tulemisensa tarkotuksen, tavan ja ajan sekä hänen ilmestymisensä -luonteen uskon huonekunnalle ja maailmalle. Hän on kiinnittänyt -huomiomme niihin ennustuksiin, jotka selvästi antavat meidän tietää, -millä kohdalla nykyään olemme ajan virralla, ja näyttänyt meille -järjestyksen työsuunnitelmassaan tänä elonkorjuun aikana. Hän on ensi -sijassa näyttänyt meille, että nyt on pyhien korjuu, aika heidän -täydelliselle kypsymisellensä ja heidän erottamisellensa lusteista, ja -toiseksi, että nyt on aika maan viinipuun kypsymiselle ennenkuin sen -hedelmä poljetaan Jumalan Kaikkivaltiaan vihan viinikuurnassa. -- Ilm. -14: 1--4, 18--20. - -Mutta vaikka lukijalle näin ilmotetaan, mitä seuraavassa luvussa -tullaan todistamaan, ei hänen tule odottaa saavansa nähdä sellaisia -raamatunpaikkoja, joissa nämä asiat ja vuosiluvut ovat selvästi -kirjotetut. Päinvastoin on hänen muistettava, että kaiken tämän on -Herra _salannut_ sellaisella tavalla, ettei sitä ole voitu ymmärtää tai -oikein käsittää, ennenkuin oikea aika oli tullut, ja silloinkin -ainoastaan voivat sen ymmärtää hänen vakavat, uskolliset lapsensa, -jotka pitävät totuutta rubiineja kalliimpana, ja jotka ovat halukkaat -etsimään sitä, niinkuin hopeata etsitään. Totuutta on, hopean lailla, -ei ainoastaan kaivettava kaivoksesta, vaan myös puhdistettava, -erotettava kuonasta, ennenkuin sen arvoa saatetaan käsittää. Se, mitä -tässä muutamalla sanalla mainitaan, tulee kohta kohdaltaan -todistettavaksi; ja joskin monet tulevat uskomaan tiedonantojamme -vaivaamatta itseään hakemalla todisteluja Raamatusta, niin ei -todellinen totuuden etsijä tule sitä tekemään. Hänen tulee, mikäli -mahdollista, tehdä jokaisen kohdan, jokaisen johtopäätöksen, jokaisen -todistuksen omakseen, suoraan Jumalan Sanasta, etsimällä kaikki -yhdistyspaikat, ja siten on hänen tultava vakuutetuksi esitetyn asian -todenmukaisuudesta. - -Vaikka Herramme hankkii ja palvelijat kantavat esille sitä, jota -sanotaan "ruokaa ajallansa palvelusväellensä" [uskon huonekunnalle], on -kumminkin jokaisen, vahvistuakseen siitä, syötävä omasta puolestansa. - - - - -KUUDES LUKU. - -MAAN SUURI RIEMUVUOSI. - -Mooseksen ennustamat "ajat, jolloin kaikki ennalleenasetetaan". -- -Vuosiluku niiden alkamiselle ilmaistu. -- Ne eivät voi alkaa ennenkuin -suuri Ennalleenasettaja on tullut. -- Todistuksia laista. -- -Vakuuttavia totuuksia profeetoista. -- Johdonmukaisia johtopäätöksiä -niistä, yksitellen ja yhteisesti tarkastettuina. -- Nykyisten merkkien -yhtäpitäväisyys näiden kanssa. - - - Totisesti sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei - pienintäkään kirjainta eikä yhtäkään piirtoa katoa laista, - ennenkuin kaikki on _tapahtunut_. -- Matt. 5: 18. - -Ainoastaan silloin, kun me näemme tyypillisen tahi esikuvauksellisen -luonteen Jumalan menettelytavassa Israelin suhteen, voimme saada oikean -käsityksen tämän kansan merkillisestä historiasta, tahi ymmärtää, miksi -profeetat ja Uuden Testamentin kirjailijat ovat panneet muistiin heidän -historiansa tarkemmin kuin kaikkien muiden kansojen. Niissä on Jumala, -niinkuin Uuden Testamentin kirjailijat ovat osottaneet, antanut -sattuvia valaistuksia suunnitelmistaan sekä Seurakunnan että maailman -suhteen. Heidän Tabernaakelijumalanpalveluksensa, joka oli niin -tarkasti määrätty jumalallisesti annetussa laissa, vertavuotavine -uhrieläimineen ja kaikkine omituisine määräyksineen, heidän juhlansa ja -pyhäpäivänsä, heidän sabbattinsa ja kaikki heidän uskonnolliset -menonsa, osottavat esikuvina niitä vastaaviin paljon suurempiin -todellisuuksiin (antityyppeihin), jotka olivat korkeampia ja -suuremmoisempia kuin nämä varjot. Ja apostoli Paavali vakuuttaa meille, -että nämä vastakuvat (antityypit) tulevat olemaan täynnä siunausta -ihmissuvulle, kun hän sanoo, että laki on vain "_tulevan hyvän_" varjo -(Hebr. 10: 1; 8: 5; Koi. 2: 17); Herramme vakuuttaessa meille -yllämainituissa lauseissa, että kaikki se hyvä, jota esikuvataan, -varmasti tulee täyttymään. - -Kumminkin on meidän, tutkistellessamme esikuvia, huolellisesti -harkittava sitä erehdystä, jonka useat hyväntahtoiset henkilöt tekevät, -jotka, nähdessään Raamatussa olevan merkillisiä esikuvia, menevät niin -pitkälle, että he käsittelevät jokaista luonnetta ja tapausta -Raamatussa esikuvauksellisena joutuen siten väärälle tolalle pelkästä -uteliaisuudesta ja kekseliäisyydestä. Me emme rakenna niin epävarmalle -perustukselle, kun tutkimme juutalaisen lain menoja, jotka erityisesti -ovat annetut esikuviksi ja apostolitkin ovat ne sellaisiksi -selittäneet. Emme voikaan sivuuttaa näitä esikuvia omistamatta niille -tarpeellista huomiota ja huolellisesti tutkimatta, mitä ne opettavat. -Vielä vähemmin voimme omistaa aikaa aprikoimisiin tahi uskomme -rakentamiseen pelkille arveluille. - -Kun Herramme sanoi, ettei ainoakaan kirjain tahi piirre laista -häviäisi, kunnes se tulisi täytetyksi, niin ei hän ainoastaan -tarkottanut liittovelvollisuuksien täyttämistä, jotka kuuluivat -kaikille niille, jotka olivat tämän lakiliiton alaisia, ja jonka -täyttymyksen hän itse suoritti antamalla oman henkensä heidän -edestänsä, vaan hän tarkotti jotakin enemmän: hän tarkotti sen lisäksi, -että kaikki ne siunaukset, jotka siinä olivat esikuvauksellisesti -lausutut, tulisivat myös varmasti täytetyiksi niiden vastakuvissa. - -Kaikissa juutalaisissa menoissa, ei Jumala ole antanut ilmaista -ainoatakaan tarkotuksetonta esikuvaa tahi sellaista, joka häviäisi -täyttymättä; ja kaikkien näiden esikuvien pitäminen, suorittaminen -jatkui, kunnes niiden täyttäminen _ainakin oli alkanut_. Kaikkia -esikuvia täytyi alituisesti uudistaa, kunnes vastakuva tuli näkyviin; -sillä esikuvan pitäminen ei ole sama kuin sen täyttäminen. Täyttäminen -saavutetaan, kun esikuva lakkaa, todellisuuden, vastakuvan korvatessa -sitä. - -Niin tuli esimerkiksi passah-karitsan teurastaminen täytetyksi -Kristuksen, "Jumalan Karitsan" kuolemassa, ja sen kautta alkoi -erityinen siunaus vastakuvauksellisille esikoisille, evankelikauden -uskovaisille. Se siunaus, jota tämä esikuva kuvaa, ei ole vielä -täydellisesti täyttynyt, vaikka sen täyttyminen alkoi Kristuksen, -meidän Pääsiäislampaamme kuolemalla. Sillä tavalla näyttäytyy jokainen -laissa määrätty meno olevan täynnä esikuvauksellista merkitystä. Se -tarkkuus, jolla jokainen esikuvien yksityiskohta oli suoritettava koko -juutalaisena aikana, antaa täyden merkityksen Herramme ylempänä -lainatuille sanoille -- että jokainen pieni asianhaara, jokainen piirre -ja kirjain, on yhtä tarkasti täytettävä, kuin se oli huolellisesti -pidettävä lain menoissa. - -Tässä luvussa aijomme tutkia sitä esikuvallista piirrettä Mooseksen -laissa, joka on tunnettu riemuvuoden nimellä, ja näyttää, että se oli -aijottu esikuvaamaan suurta ennalleenasettamista, ihmissuvun nostamista -lankeemuksesta, joka tulee toimitettavaksi tuhatvuotiskautena; että se -rakenteeltaan oli valaistuksena tulevalle ennalleenasettamiselle ja -että se siinä tavassa, jolla aika sen pitämiselle määrättiin, antaa -ohjeita profeetallisen ajan laskemiselle, joka, kun se oikein -ymmärretään ja sovellutetaan, selvästi ilmaisee _ajan vastakuvan -alkamiselle_, ennalleenasettamiselle. -- Apt. 3: 19--21. - -Koska riemuvuosi oli osa laista ja koska sen uudistaminen tahi -pitäminen ei täytä sitä, ja koska Herramme selitti, ettei esikuva -voinut hävitä täyttymättä, ja sitäpaitsi, koska tiedämme, ettei -sellaista, kaiken ennalleenasettamista, jota on ennustettu "kaikkien -pyhien profeettojen suun kautta maailman alusta" ja jota riemuvuodella -esikuvattiin, vielä ole tapahtunut, niin tiedämme, että se -tulevaisuudessa on _täyttyvä_. - - - -Israelin Riemuvuosi. - - -Riemuvuosi oli levon ja virkistyksen sabbatti sekä kansalle että -maalle, jonka Jumala heille antoi. Se oli tärkein sabbattien eli -lepoaikojen jaksossa. [Sana "sabbat" merkitsee _lepoa_.] Heillä oli -sabbatti-_päivä_ joka seitsemäs päivä; ja kerran vuodessa saavuttivat -nämä esikuvaukselliset sabbatit klimaksin -- s.o. seitsemää tällaisen -sabbatin jaksoa, jotka siten tekivät yhteensä neljäkymmentäyhdeksän -päiväisen aikakauden (7X7=49) seurasi _Riemupäivä_, viideskymmenes -päivä (3 Moos. 23: 15, 16), juutalaisten kesken tunnettu helluntain -nimellä. Se oli ilon ja kiitoksen päivä. - -Sabbatti-_vuosi_ sattui joka seitsemäs vuosi. Sinä vuonna sallittiin -maan levätä, eikä mitään laihoja saatu kylvää. Näiden sabbatti- [lepo-] -vuosien klimaks saavutettiin samalla tavalla kuin helluntai tahi -viideskymmenes sabbatti-päivä. Seitsemän sabbattivuotta, käsittäen -seitsemän kertaa seitsemän vuotta tahi neljäkymmentäyhdeksän vuotta -(7X7=49) tekivät yhden sabbattivuosijakson, ja sitä seuraava vuosi, -_viideskymmenes vuosi oli Riemuvuosi_. - -Tarkastakaamme nyt, mitä Raamattu kertoo siitä ja huomatkaamme, miten -sopivasti se kuvaa suurta ennalleenasettamisvuosituhatta. - -Kun Israelin lapset tulivat Kaanaaseen, jaettiin maa heidän kesken -arvan kautta heidän heimojensa ja sukujensa mukaan. Senjälkeen saattoi -menestys enentää, tahi vastoinkäyminen vähentää heidän yksityistä -omaisuuttaan, miten aina sattui. Jos joku henkilö velkaantui, saattoi -hän tulla pakotetuksi myymään osansa, jopa koko omaisuutensakin ja -perheineen menemään orjuuteen. Mutta Jumala piti yltäkyllin huolta -niistä, joille ei käynyt hyvin: hän piti huolta siitä, etteivät -sellaiset epäsuotuisat olosuhteet jatkuneet ainaisesti, vaan että -kaikki heidän keskinäiset asiansa -- velat ja saatavat -- laskettiin -ainoastaan Riemuvuoteen, jolloin kaikki vapautettiin vanhoista -velkasitoumuksista j.n.e. alkaakseen uudelleen seuraavaa -viisikymmenvuosikautta. - -[Jotakuinkin samanlainen toimenpide _konkurssilain_ yhteydessä on -huomattu sopivaksi meidän ajallemme ja maallemme (Amerika), jossa siten -on annettu tunnustusta samalle periaatteelle. Siitä ei sentähden seuraa -että velan kuolettaminen joka _viideskymmenes vuosi_ ja juutalainen -_muoto_ soveltuisivat paremmin meille kuin nykyinen tapa; sillä -juutalaisiin nähden, eivät aika, asianhaarat y.m. _erityisesti_ olleet -heitä itseään, heidän hyötyään ja asioitaan varten, vaan olivat ne -_erityisiä_ profeetallisia kuvauksia ja opetuksia, jotka tarkoittivat -Jumalan suunnitelmaa ja sen kehitystä tulevaisuudessa.] - -Siten oli jokainen viideskymmenes vuosi, joka laskettiin heidän -tulostansa Kaanaaseen, israelilaisille riemuvuosi, ilon ja -ennalleenasettamisen aika, jolloin hajaantuneet perheet jälleen -yhdistettiin ja kadotetut kodit ja tilat annettiin takasin. Eipä -ihmettä, että sitä nimitettiin Riemuvuodeksi. Jos omaisuutta oli myyty -velasta, saattoi sellaista myymistä pitää kiinteimistön luovuttamisena -seuraavaksi Riemuvuodeksi; ja sen myymähinta riippui siitä, oliko -seuraava Riemuvuosi lähellä tahi kaukana. - -Tästä lakimääräyksestä kerrotaan 3 Moos 25: 10--16 ja kuuluu näin: "Ja -teidän pitää sen viidennenkymmenennen vuoden pyhittämän, ja julistaman -vapautta maassa kaikille niille, jotka siinä asuvat; sillä se on teidän -Riemuvuotenne; silloin pitää kunkin saaman takasin oman perintömaansa -jokainen sukunsa omaisuuden... Jos jotakin myöt lähimmäisellesi, -taikka ostat jotakin häneltä niin älköön toinen toistansa pettäkö. -Vaan vuosien luvun jälkeen Riemuvuodesta pitää sinun ostaman -lähimmäiseltäsi, ja vuodentulon jälkeen pitää hänen sinulle myömän. -Jota useammat vuodet ovat sitä enemmän korota hinta, mitä harvemmat -vuodet ovat sitä enemmän alenna hinta; sillä vuoden tulojen luvun -jälkeen myöpi hän sinulle." - -Tämä järjestys, jonka Jumala antoi heille Mooseksen heidän johtajansa -ja esikuvauksellisen valittajan kautta, oli itsessään siunattu asia, -mutta se esikuvasi suurempaa siunausta, joka oli Jumalalla mielessä -- -koko ihmiskunnan vapauttamista synnin velasta ja sen ikeestä ja -orjuudesta, Kristuksen meidän Herramme, tuon suuren välittäjän ja -Lunastajan kautta, jota Mooses esikuvasi. (5 Moos 18: 15). Juuri tällä -tavoin esikuvissa, Mooses kirjotti Kristuksesta ja niistä siunauksista, -jotka tulevat hänen kauttansa (Joh. 5: 46; 1--46) -- tuosta suuresta -ennalleenasettamisesta ja suuresta Riemuvuodesta, joka on tuleva koko -katoavaisuuden ikeen ja synnin orjuuden alla huokaavalle ihmissuvulle. - -Jos varjo tuotti esikuvaukselliselle kansalle onnea ja iloa, niin on -todellisuus, todellinen ennalleenasettaminen tuottava ääretöntä riemua -ja on todellisesti tuleva ihanaksi Riemuvuodeksi kaikelle kansalle -- -koko maailmalle, Israel siihen luettuna, jota maailmaa tämä kansa juuri -esikuvasi, samoin kuin sen papisto Seurakuntaa "kuninkaallista -papistoa." Joskaan meillä ei olisi varmoja tietoja siitä, että asia on -niin, eikö olisi kyllin syytä olettaa, että sama ääretön rakkaus, joka -piti nuolta Israelin ajallisesta menestyksestä, tuosta "uppiniskaisesta -kansasta", paljon enemmän huolehtisi koko maailman pysyväisestä -menestyksestä, maailman, jota Jumala niin rakasti, että hän lunasti -sen, heidän vielä syntisinä ollessaan. Ja tässä lienee paikallaan -huomauttaa seikasta, jota myöhemmin tarkemmin osotetaan, että -niinkuin israelilaiset eräässä suhteessa esikuvasivat uskovaisia -evankelikautena, niin esittivät he toiselta puolen katsoen, kaikkia, -jotka tulevana aikakautena uskovat Jumalaan ja jättäytyvät hänen -johdettaviksensa. Ja juuri siinä merkityksessä me nyt tarkastamme -heitä. Heidän liittonsa, joka oli vahvistettu härkäin ja kauristen -verellä, esikuvasi uutta liittoa, joka on vahvistettu parempien uhrien -verellä, jossa maailman sovinto tulevan ajan suhteen on aikaansaatava. -Heidän sovintopäivänsä ja syntiuhrinsa, esikuvasivat, vaikka olivatkin -ainoastaan sille kansalle ja sen syntien edestä, "parempia uhreja" ja -todellista sovitusta "koko maailman syntien edestä." Mutta huomaa, -ettei Riemuvuosi ollut Israelin papistolle joka esikuvasi (evankelista -Seurakuntaa), vaan _ainoastaan yleiselle kansalle_, sillä papisto ei -saanut mitään omaisuutta, eikä niinmuodoin voinut kadottaa mitään, eikä -saada mitään takasinkaan. Riemuvuosi oli koko kansalle, paitsi -pappisheimolle, eikä sentähden esikuvannut niitä siunauksia, jotka -tulevat Seurakunnan "Kuninkaallisen Papiston" osaksi, vaan -ennalleenasettamissiunauksia -- maallisia siunauksia --, jotka, kun -aika on tullut, tulevat kaikkien niiden osaksi, jotka uskovat ja -seuraavat Jumalaa. - -Se, mitä tämä esikuva opettaa, on täydellisesti yhtäpitävä sen -opetuksen kanssa, jonka saimme tutkiessamme Aikakausien jumalallista -suunnitelmaa. Se osottaa ilmeisesti "niitä aikoja, jolloin kaikki -asetetaan ennalleen ja joista Jumala on ammoisista ajoista asti puhunut -(engl. Raam. kaikkien) pyhien profeettain suun kautta." Mooses oli yksi -profeetoista; ja tässä puhuu _hän_ erityisesti ihmisen alkuperäisen -tilan ja vapauden ennalleenasettamisesta, joka niin kauvan on ollut -kadoksissa, myytynä synnin alle. Esivanhempaimme erehdyksestä -kadotettiin kaikki: kaikki oikeudet menetettiin ja kaikki tulivat -Synti-tyrannin orjiksi ja olivat kykenemättömiä vapautumaan. -Katoavaisuuden orjuus -- kuolema -- on surkealla tavalla rikkonut -perhepiirin. Kiitetty olkoon Jumala luvatusta lunastajasta! Riemuvuosi -on kohta käsissä, ja pian saavat Kuoleman vangit ja Synnin orjat -jälleen alkuperäisen perintönsä maan -- Jumalan lahjan Jeesuksen -Kristuksen, uuden liiton välittäjän ja vahvistajan kautta. - -Vaikka esikuvauksellisena Riemuvuonna saatiin nauttia useista -vapauksista ja siunauksista heti, meni todennäköisesti suurin osa -vuodesta asioiden selvittelemiseen ennenkuin kaikki olivat saaneet -täydelleen takasin vapautensa, oikeutensa ja omaisuutensa. Niin myös -vastakuvassa, tuhatvuotisessa ennalleenasettamisajassa. Se tulee -alkamaan perinpohjaisilla uudistuksilla, tullaan huomaamaan oikeuksia, -vapautta ja omaisuuksia, jotka kauvan ovat olleet kadonneina näkyvistä; -mutta täydellinen _kaiken sen_ ennalleenasettaminen (tottelevaisille), -_joka alkujaan on ollut kadotettu_ tulee vaatimaan koko tämän -ennalleenasettamisajan -- tuhatta vuotta. - -Varmaa on, ettei mitään Riemuvuoden vastakuvaa vielä ole ollut; ja -Herramme lausunnon perustuksella olemme myös yhtä varmat, ettei esikuva -saattanut hävitä täyttymättä: "Mutta pikemmin taivas ja maa katoavat, -kuin yksikään lain piirto häviää." (Luuk. 16: 17.) Mutta _näyttää_ -siltä, kuin tämä paikka laista olisi hävinnyt. Totta on, että esikuvaa, -jota pidettiin säännöllisesti joka viideskymmenes vuosi, niin kauvan -kun israelilaiset olivat omassa maassaan, ei ole pidetty Baabelin -vankeuden jälkeen. _Näyttää_ sentähden siltä kuin tämä kohta laista -olisi "hävinnyt" ilman edes täyttymisen _alkuakaan_. Mitä meidän on -sanottava tästä Herramme sanojen näennäisestä ristiriitaisuudesta? -Mutta onko todella niin? Tahi voidaanko löytää Riemuvuoden vastakuvaa, -joka alkaa siitä, missä viimeksi pidetty esikuvallinen riemuvuosi -päättyi? Kyllä, vastaamme; selvästi merkitty vastakuva alkoi juuri -siinä kohdassa ja suuremmassa ja suuremmoisemmassa asteikossa, niinkuin -vastakuvien laita on. Me näemme todellisesta täyttymisestä, että -esikuvaan sisältyivät _jaksot_ niin hyvin kuin Riemuvuodetkin, joihin -ne kohosivat, ja että samaa _menettelytapaa_ (kertolaskua), jonka -kautta esikuvauksellinen Riemuvuosi saatiin selville, oli käytettävä -laskiessa aikaa vastakuvallekin -- maan suurelle Riemuvuodelle. Kun -viimeinen esikuvauksellinen Riemuvuosi oli pidetty ja päättynyt, _alkoi -se suuri jakso kulua_, jonka päättyessä vastakuvauksellinen Riemuvuosi -eli ennalleenasettamiskausi oli alkava. - -Olemme jo maininneet sabbattiaikojen laskemistavan -- että nimittäin -kertomalla sabbattia eli seitsemättä päivää seitsemällä (7X7=49) -saatiin helluntai, näitä seuraava Riemupäivä; ja kertomalla -seitsemännen vuoden seitsemällä (7X7=49) saatiin se jakso, joka johti -viidenteenkymmenenteen tahi Riemuvuoteen. Jos me nyt sovellutamme samaa -periaatetta, on selvää, että tullaksemme suureen vastakuvaan, jota -etsimme, on meidän kerrottava samalla tavalla Riemuvuosi omalla -luvullaan -- s.o. kertoa viideskymmenes vuosi viidelläkymmenellä. Siis -on vastakuvauksellinen jakso tämän kertolaskutavan mukaan, jota meille -tässä opetetaan, laskettava kertomalla esikuvauksellinen riemuvuosi -tahi viideskymmenes sabbattivuosi viidelläkymmenellä, samoin kuin -siihen tullaksemme kerroimme seitsemännen vuosisabbatin seitsemällä. -- -3 Moos. 25: 2--13. - -Jos me seuraamme tätä jumalallista ilmotettua laskutapaa, avautuu -meille ihmeellisiä tuloksia, jotka vakuuttavat meitä, että meillä on -oikea avain ja että me käytämme sitä niinkuin Hän, joka on laatinut -tämän jalokivilippaan, on aikonut. Kun kerromme viisikymmentä kertaa -viisikymmentä, saamme tuon pitkän ajan kaksituhatta viisisataa vuotta -(50X50=2500) sen suuren _jakson_ pituudeksi, joka alkoi kulua, kun -Israelin viimeinen esikuvauksellinen Riemuvuosi päättyi ja joka on -kohoava huippuunsa suuressa vastakuvauksellisessa Riemuvuodessa. Me -tiedämme, että sellainen jakso on täytynyt _alkaa kulua_, kun esikuva -lakkasi; sillä jos ei ainoakaan kirjain tahi piirto laissa saattanut -hävitä ilman että täyttyminen edes alkoi, ei Riemuvuotta -- esikuvaa, -joka oli paljon enemmän kuin kirjain tahi piirto, todellakin suuri ja -tärkeä kohta laissa, voitu antaa hävitä, ennenkuin oikea aika oli -tullut, jolloin sen vastakuva oli alkava. Ettei Riemuvuoden vastakuva -missään tapauksessa alkanut, kun Israelilaiset lakkasivat pitämästä -sitä, on selvää. Me voimme siis olla varmat, että suuremmoinen _jakso_ -silloin alkoi _kulua_. Uusi pitkä jakso alkoi silloin, vaikka Israel ja -koko maailma ovat tietämättömiä sekä siitä, että suuri jakso on ollut -kulumassa, että siitä suuresta vastakuvauksellisesta Riemuvuodestakin, -jolla se tulee päättymään. Emme saa odottaa, että tuo suuri -Riemuvuosien Riemuvuosi on alkava tämän _jakson_ jälkeen, vaan että se -vastakuvana on ottava viidennenkymmenennen tahi jakson viimeisen -Riemuvuoden paikan. Vastakuva ei milloinkaan _seuraa_ esikuvansa -jälessä, vaan ottaa sen paikan samana vuonna. Niinmuodoin on 2500:das -vuosi, joka tulee olemaan suuri 50:nes riemuvuosi, vastakuva, -todellinen Riemuvuosi tahi ennalleenasettaminen. Mutta vuoden sijasta -esikuvassa tulee tämä olemaan suurempi; se tulee olemaan suuren -tuhatvuotisriemukauden -- tuhatvuotiskauden alku. Aivan samalla tavalla -on käynyt jokaisen esikuvan täyttymiseen nähden, johon _aikaa_ on -sisältynyt. Niinpä tapahtui pyhän Hengen helluntaivuodatus -esikuvauksena helluntaipäivänä -- eli viidentenäkymmenentenä päivänä. -Kristus, meidän passah-uhrimme kuoli samana iltana, jona -esikuvauksellinen lammas määräyksen mukaan oli tapettava -- päivää -aikasemmin tahi päivää myöhemmin ei käynyt päinsä. Samalla tavalla ei -tässäkään kelpaa vuosi jälkeen tahi vuosi ennen 2500:taa, vuodeksi, -joka päättää esikuvauksellisen jakson; vaan juuri tämä vuosi, -alkaen lokakuussa v. 1874 on täytynyt alkaa vastakuvan tahi -ennalleenasettamisajat. - -Esikuvan pitäminen ei voinut lakata ennenkuin alettiin laskea suurta -(50X50) jaksoa. Se tärkeä kohta, josta meidän on otettava selvää, on -siis _tarkka vuosiluku_, jolloin Israelin kansa piti viimeisen -esikuvauksellisen riemuvuoden. Sitten kun tämä vuosiluku on tullut -varmasti vahvistetuksi, on hyvin yksinkertainen asia laskea suuri jakso -viisikymmentä kertaa viisikymmentä tahi kaksituhattaviisisataa vuotta -ja siten lopullisesti määrätä vuosiluku, maan suuren Riemuvuoden -- -kaiken ennalleenasettamisaikojen alkamiselle. - -Mutta meidän on valmistauduttava näkemään ainoastaan alkutapahtumia -tästä äärettömän suuresta tehtävästä, kaiken ennalleenasettamisesta. -Esikuvauksellisen Riemuvuoden ensimäisinä päivinä toimitettiin -verrattain vähän; ja samalla tavalla on meidän odotettava näkevämme -ainoastaan vähän tulevan suoritetuksi suuren tuhatvuotiskauden alussa, -sen ensimäisinä vuosina. Ensimäinen työ esikuvauksellisena Riemuvuotena -oli luonnollisesti koettaa ottaa selvää entisistä oikeuksista ja -omistamisista sekä saada selville, mitä nykyään puuttui. Tehdessämme -tämän vertailun, on meidän odotettava vastakuvassa juuri sitä, mitä -näemme ympärillämme tapahtuvan; sillä me olemme jo, kuten kohta -osotetaan, suuressa vastakuvauksellisessa riemukaudessa, ja olemme -olleet siinä lokakuusta v. 1874. Mitä näemme ympärillämme? Me näemme, -että kansa alkaa ruveta etsimään alkuperäistä Jumalan lahjottamaa -perintöään, ja ottamaan selvää nykyisistä puutteista, oikeuksista -j.n.e. jolloin monet tietämättömyydessä ja itsekkäisyydessä vaativat -sellaistakin, joka kuuluu toisille; ja että ne, joilla jotakin on, -koettavat säilyttää itselleen niin paljon kuin voivat -- joka aiheuttaa -toraa, riitaisuutta, lakkoja ja työmiesten sulkemista työstä, -suuremmalla tahi pienemmällä oikeudella ja vääryydellä molemmin puolin, -kaikki asioita, jotka lopullisesti ovat jätettävät Kristuksen -tuomittaviksi, niinkuin riitaisuudet lain aikana vietiin Mooseksen -ratkaistaviksi, ja Mooseksen jälkeen niille, jotka istuivat Mooseksen -istuimella (Matt. 23: 2.) Lähtekäämme nyt, tietoisina näistä -johtopäätöksistä ja odotuksista, etsimään sitä vuosilukua, jonka Jumala -ilmeisesti on kätkenyt meille tässä esikuvassa, "jotta tietäisimme, -mitä Jumala on meille lahjottanut", ja jota nyt on aika ymmärtää. - -Meillä ei ole mitään _suoranaista_ tiedonantoa Raamatussa -israelilaisten esikuvauksellisten Riemuvuosien pitämisestä, joka -näyttäisi, mikä oli viimeinen, joka pidettiin. Me pidämme sen -Riemuvuoden vuosiluvun, joka oli lähinnä ennen Baabelm vankeutta ja -maan seitsenkymmenvuotista autiona oloa viimeisenä, kahdesta syystä: -Ensinnäkin se ei voinut olla autiona olemisen jälestä, koska varmaan -_esikuva_ silloin lakkasi, "katosi", sillä kun maa oli autiona -seitsemänkymmentä vuotta ja kansa vankeudessa vieraassa maassa, niin -Riemuvuosi, joka sattui johonkin aikaan näinä seitsemänäkymmenenä -vuotena, _täytyi jäädä pitämättä_. Tarvitaan ainoastaan silmäys -nähdäkseen, että käskyt ja määräykset Riemuvuoden pitämisestä eivät -voineet tulla täytetyiksi, kun he kansana olivat vankeudessa, ja maa -oli autiona. Siten me näemme, että esikuva katosi joko silloin tai -ennen tätä autionaoloaikaa. Jälkeenpäin se ei voinut tapahtua. Ja -milloin tahansa esikuvan pitäminen lakkasikaan, on suuri vastakuvan -jakso pakosta alkanut vieriä. Yksi ainoa pitämättä jäänyt esikuva -ilmaisi, että _esikuva oli lakannut_, ja että se jakso, joka johtaa -vastakuvaan, oli alkanut. Sitäpaitsi eivät israelilaiset Baabelin -vankeuden jälkeen enää koskaan täydellisesti omistaneet maata; he ja -heidän maansa ovat siitä asti olleet pakanain vallan alla. - -Toiseksi: Jokaisesta tätä ennen sattuneesta vankeudesta pelasti Jumala -heidät vihollisistansa kyllin ajoissa, jotta he ennättäisivät takaisin -omaan maahansa pitämään Riemuvuotta, ja siten jatkaakseen sitä -esikuvana oikeaan aikaan asti, kunnes suurta (50X50) jaksoa alettaisiin -laskea; sillä heidän edelliset vankeutensa eivät milloinkaan, niinkuin -näyttää, kestäneet neljääkymmentä vuotta kauvemmin, joten he siis -riemuvuosijärjestyksen mukaisesti saattoivat tulla vapaiksi ja kukin -saada takasin perintönsä kunakin Riemuvuonna. Sitäpaitsi, kun kohta -tulemme näyttämään, että, laskemalla noiden Baabelin seitsemänkymmenen -autiona olemisen vuoden alusta, suuri jakso päättyy vuotena 1875, tulee -kaikille selviämään, ettei se voinut alkaa ennen Baabelin vankeutta; -sillä jos me ajattelemme sen alkaneen ainoastaan yhtä riemuvuotta -aikasemmin, johtuisi siitä, että jakso päättyisi viittäkymmentä vuotta -ennen 1875:tä, nim. 1825, ja varmastikaan ei sinä vuonna alkanut mikään -ennalleenasettamisen Riemukausi. - -Siten vakuutettuina, ettei viimeinen esikuvauksellinen riemuvuosi, -josta suuri (50X50) jakso lasketaan, ollut ennen _eikä voinut olla_ -Baabelin vankeuden _jälkeen_, ja että se siis, joka oli lähinnä ennen -vankeutta, oli viimeinen esikuvauksellinen riemuvuosi, ja että sen -_päätyttyä_ suuri hiljainen jakso alkoi kulua, menemme nyt määräämään -tarkkaa aikaa viimeiselle esikuvaukselliselle Riemuvuodelle, -seuraavalla tavalla: -- - -Koska vuosisabbattijärjestelmä oli yhteydessä heidän _maansa_, -Kaanaan, ja heidän perintö-osansa kanssa, siinä olisi ensimäistä -neljäkymmentäyhdeksänvuotisjaksoa, joka johti ensimäiseen riemuvuoteen, -alettava laskea heidän tulostansa Kaanaaseen. Tämä hyvin perusteltu -otaksuma saa täyden vahvistuksen Herran sanassa: "Kun te tulette siihen -maahan, jonka minä teille annan, niin maa pitäköön Herralle lepoa. -Kuusi vuotta pitää sinun peltosi kylvämän, ja kuusi vuotta viinimäkesi -leikkaaman, ja sen hedelmät kokooman, mutta seitsemäntenä vuonna [tulon -jälkeen maahan] pitäköön maa Herralle sen suuren lepopyhän, jona ei -sinun pidä kylvämän sinun peltoasi, taikka leikkaaman sinun -viinimäkeäsi." Siis alkoi se jakso, jossa oli seitsemän kertaa -seitsemän, tahi neljäkymmentäyhdeksän vuotta (7X7=49) _heti_ kulua, ja -viideskymmenes vuosi tulon jälkeen Kaanaaseen oli ensimäinen -esikuvauksellinen Riemuvuosi. - -[Muutamat ovat esiintuoneet sen ajatuksen, että kun kuusi vuotta kului -sotiin, ennen kuin maan jakaminen päätettiin, ei riemujaksojen -laskeminen voinut alkaa sitä ennen. Mutta ei, he tulivat maahan, kun -menivät Jordanin yli, ja käsky kuuluu: "Kun te tulette siihen maahan", -eikä: Kun te olette jakaneet maan. Maa jaettiin pala palalta näiden -kuuden vuoden aikana, mutta he eivät saaneet _omistaa_ koko maata näinä -vuosina, eikä jonkun aikaa sen jälkeenkään -- ennenkuin viholliset -olivat karkotetut, joka ei eräissä suhteissa koskaan tapahtunut. (Katso -Josua 18: 2, 3; 17: 12, 13; 23: 4, 7, 13, 15). Siis jos olisivat -jättäneet jaksojen laskemisen alottamisen kunnes täydellisesti olisivat -omistaneet koko maan, eivät he milloinkaan olisi voineet sitä alkaa.] - -Me näemme kääntymällä ajanlaskulliseen tauluun, että 969 vuotta kului -tulosta Kaanaaseen aina seitsenkymmenvuotiseen autiona oloon asti. - - Maan jakamiseen............. 6 vuotta - Tuomarien aikakausi......... 450 " - Kuninkaiden aikakausi....... 513 " - Yhteensä 969 " - -Me saamme tietää montako riemuvuotta olivat pitäneet siihen asti -jakamalla 969 vuotta 50:nellä. Viisikymmentä sisältyy yhdeksäntoista -kertaa 969:sään, joten se siis oli riemuvuosien luku, ja jälellä olevat -19 vuotta ilmottavat meille, että yhdeksästoista, joka oli viimeinen -esikuvauksellisista Riemuvuosista, oli juuri yhdeksäntoista vuotta -ennen maan autiona olemisen ja heidän, Baabelin vankeudessa olonsa -alkua, ja yhdeksänsataaviisikymmentä vuotta Kaanaaseen tulon jälkeen. - -Siis silloin, tasan yhdeksäntoista vuotta ennen heidän maansa -"seitsenkymmenvuotista autiona oloa" viimeisen riemuvuoden -- -yhdeksännentoista loputtua -- _alettiin laskea_ suurta 2500 vuoden -(50X50=2500) jaksoa; ja tulee olemaan aivan yksinkertainen asia saada -selville, milloin nämä 2500 vuotta päättyivät ja milloinka siis -kahdestuhannesviidessadas vuosi, suuren vastakuvauksellisen riemuajan -alkaminen, alkoi. Niinkuin seuraa: -- - - Viimeisestä tahi yhdeksännestätoista - Riemuvuodesta maan autionaolemiseen................ 19 vuotta - Autiona olemisen aika.............................. 70 " - Siitä ajasta, jolloin Kyyro asetti Israelin kansan - ennalleen, siihen vuoteen, jota nimitetään A.D. - (Anno Domini -- Herramme vuosi).................... 536 " - ____ - Siis heidän viimeisestä riemuvuodestaan vuoteen 1 . 625 " - Niiden vuosien lukumäärä, joita tarvitaan v:sta 1 - täyttämään 2500 vuotisjaksoa...................... 1875 " - Viimeksi pidetystä Riemuvuodesta -- ____ - Yhteensä 2500 " - -Siten huomaamme, että _kahdestuhannesviidessadas_ vuosi alkoi v. 1875 -alussa, joka juutalaisen porvarillisen ajan mukaan laskettuna (3 Moos. -25: 9) alkoi noin lokakuussa 1874. Jos siis suuri riemuaika olisi -kestänyt vaan _yhden vuoden_, olisi se, esikuvansa lailla, alkanut -lokakuussa 1874, 2499 vuoden lopulla, ja päättynyt lokakuussa 1875. -Mutta tämä ei ole esikuva, vaan todellisuus: se ei ollut _riemuvuosi_, -vaan vastakuvauksellinen aika _kaiken ennalleen asettamisen tuhatta -vuotta_, jotka alkoivat lokakuussa 1874. - -Siten näemme, ettei Israelin Riemuvuosi ainoastaan selvästi ja -nimenomaan esikuvannut suuria "_kaiken ennalleenasettamisaikoja_, -joista Jumala on puhunut kaikkien pyhäin profeettainsa suun kautta -maailman alusta asti", vaan ilmaisee myöskin sen laskemistapa yhtä -selvästi vuosiluvun maan suuren Riemuvuosikauden alkamiselle. Jos emme -omaksu näitä päätelmiä, emme huomaa muuta vaihtoehtoa, kuin että tämä -esikuva hävisi täyttämättä, vaikka Herramme mitä varmimmin sanoi, ettei -niin voinut käydä -- että maan ja taivaan olisi helpompi hukkua kuin -ainoankaan kirjaimen tahi rahdun häviäminen täyttymättä. (Matt. 5: 18.) -Me omaksumme ne tosiasiat, jotka tällä tavalla ovat jumalallisesti -ilmotetut, miten hämmästyttäviä ne johtopäätökset ovatkaan, jotka -niistä järjellisesti täytyvät johtua. - -Mutta mitkä ovat ne päätökset, joihin näistä Raamatun opetuksista -tullaan? Ajatelkaamme järjen kannalta, mitä tästä täytyy seurata, ja -katselkaamme sitten, antavatko toiset Raamatun paikat tukea, taikka -vastustavatko ne näitä johtopäätöksiä. Ensiksi päätämme, että kun hetki -on tullut ennalleenasettamisaikojen alkamiselle, niin silloin on hetki -myös tullut _suuren ennalleenasettajan_ läsnäololle, Tämä olisi hyvin -järkevä väitös, mutta siitä tulee paljon enemmän kuin väitös, kun -apostolin varma, henkeyttämä lausunto vahvistaa sen sanoessaan: "_jotta -(kun_ engl. Raam.) Herran [Jehovan] kasvoilta, _koittaisi virkistyksen -ajat_... ja hän lähettäisi teitä varten määrätyn Kristuksen Jeesuksen. -Hänet oli taivaan otettava vastaan ja pidettävä niihin aikoihin asti, -_jolloin kaikki asetetaan kohdalleen (ennalleen)_ ja joista Jumala on -ammoisista ajoista asti puhunut pyhäin profeettainsa suun kautta." -- -Apt. 3: 19--21. - -[Se ajatus, joka on pohjana tälle lausetavalle, on tavallinen meillä ja -oli paljon tavallisempi itämaalla muinoin; kasvonsa näyttäminen oli -merkki hyväntahtoisuudesta, ja selkänsä kääntäminen oli epäsuosion -merkki. Niin oli kirjotettu Herrastamme ensimäisessä tulemisessa, että -"me peitimme kasvomme" häneltä, s.o. hävettiin eikä tahdottu tunnustaa -häntä. Samalla tavalla sanotaan Jehovasta, "ettei hän tahtonut katsella -syntiä" ja peitti kasvonsa syntiseltä. Mutta nyt, kun _lunastushinta_ -on maksettu, odottaa Jehova määrättyä aikaa, ollakseen armollinen. -Silloin hän ei enää tule olemaan epäsuosiollinen ihmisille, eikä -kohtele heitä syntisinä, kääntäen selkänsä, vaan tulee lähettämään -heille virvotusta kasvoistansa, suosiotansa, ja tulee lähettämään -Jeesuksen, asiamiehensä kaiken ennalleenasettamisessa. Sama ajatus on -englantilaisessa laulussa: "Käännä kasvosi puolemme, niin kaikki on -valoisaa".] - -Ainoastaan tässä henkeyttämässä lausunnossa, on meillä selvä todistus, -että _hetki on tullut_ Herramme toiselle tulemiselle, kun _hetki oli -tullut_ ennalleenasettamisaikojen alkamiselle, s.o. lokakuussa 1874, -niinkuin riemuvuosijärjestelmästä ilmenee. Näyttää todella olevan -epäilemätöntä, että Riemuvuosi, kaiken muunkin tavalla tässä -armotaloudessa järjestettiin "_meidän_ sovitukseksemme, [_meidän_ -opetukseksemme], jotka olemme joutuneet maailman loppuaikoja elämään." -(1 Kor. 10: 11.) Yksi asia näyttää selvältä -- ellei se ole hyödyksi -meille, on se tähän asti ollut melkein hyödytön; sillä Raamattu -ilmottaa meille, etteivät juutalaiset milloinkaan täydellisesti ja -oikealla tavalla pitäneet esikuvaa, edes yhdeksänätoista ensimäisenä -Riemuvuonna. (3 Moos. 26: 35.) Heille oli epäilemättä melkein -mahdotonta hillitä voitonpyyntiään. Se järjestettiin kaikkien -ennustusten ja esikuvien tapaisesti, epäilemättä heittämään valoa, -milloin ja missä sitä tarvittiin vanhurskasten tielle -- johtamaan -Kristuksen ruumiin "jalkoja". - -Muistutelkaa nyt, mitä näytettiin edellisessä luvussa Herramme -palaamisen ja ilmestymisen tavasta, ettette loukkautuisi väärien -käsityksien johdosta, mitä tähän kohtaan tulee. Muistakaa myös, että -"niinkuin oli Noan päivinä, niin on myös ihmisen Pojan _läsnäolo_ -[kreik. _parusia_] oleva; sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä -ennen vedenpaisumista -- -- _eivätkä tietäneet_ -- -- -- niin on myös -ihmisen Pojan läsnäolo oleva." (Matt. 24: 37--39.) Muistakaa myös, mitä -me jo olemme oppineet henkeyttämästä lähteestä, että nimittäin -ainoastaan ne, jotka uskollisesti pitävät katseensa kiinnitettyinä -vahvaan profeetalliseen sanaan ja rakastavat ja odottavat hänen -ilmestymistänsä, _saattavat_ huomata hänen läsnäolonsa, kunnes hän -ilmaisee sen maailmalle "tulen liekissä ja kostaa" -- suuren hädän -aikana. Se asianhaara siis, ettei _hänen läsnäolonsa ole_ tunnettu eikä -yleisesti huomattu maailman, eikä edes kristittyjenkään keskuudessa, ei -millään tavalla vastusta tätä totuutta. Maailma ei usko ennustuksiin, -eikä luonnollisestikaan saata nähdä mitään sen valossa. Ja haaleat -kristityt (ja sellaisia on suurin enemmistö) eivät kiinnitä mitään -huomiota "vahvaan profeetalliseen sanaan"; ja useat, jotka tunnustavat -valvovansa, lukevat ennustuksia vanhojen ja kauvan suosittujen -eksytyksillä värjättyjen silmälasien läpi ja surkean taikauskon -himmentämillä silmillä. Kaikkien sellaisten on mentävä suuren Lääkärin -luokse saamaan vähäsen nöyryyden silmävoidetta (Ilm. 3: 18) ja kerran -kaikkiaan heitettävä pois inhimillisten perimätietojen värjätyt -silmälasit ja kaikki omat ja toisten tieteisopit, jotka eivät ole -yhtäpitäviä Jumalan Sanan todistuksen kanssa. - -Mutta ei maailman tietämättömyys ja epäusko tahi se haalea -välinpitämättömyys ja ennakkoluuloisuus, jota suuri enemmistö -kristityiksi tunnustautuvia osottavat, tule olemaan kompastuskivinä -Jumalan valituille -- niille, jotka yksinkertaisella lapsellisella -uskolla ottavat vastaan hänen siunatun sanansa todistuksen. Sellaiset -eivät voi kompastua; eikä myöskään ole mahdollista, että _he_ voisivat -eksyä. Uskonsa kautta ja Jumalan johtamina tulevat sellaiset voittamaan -kaikki. Älkää peljätkö, te kallisarvoiset jalokivet, jotka Herra itse -on valinnut, nostakaa päänne ja iloitkaa, tietäen, että teidän -pelastuksenne, teidän korotuksenne ja kirkkautenne lähestyy. -- Luuk. -21: 28; 12: 32. - -Toinen asia, jota oli syytä odottaa, jos ennalleenasettamisajat -todellakin alkoivat 1874, ja jos Herramme toisen läsnäolon aika silloin -oli tullut, oli se, että niiden, jotka valvoivat, tuli nähdä muutamia -huomattavia merkkejä siitä, mitä Raamattu sanoo olevan hänen -läsnäolonsa ajan ensimäisiä toimenpiteitä. Tähän kuuluu evankelisen -ajan hedelmän korjaaminen, hänen valittuinsa kokoominen (hengelliseen -yhdistykseen ja yhteyteen) ja ainakin muutamia valmistavia -toimenpiteitä Kristuksen valtakunnan pystyttämiseksi. Muutamiin näihin -merkkeihin olemme jo lyhykäisesti viitanneet; mutta tässä kohdassa on -niin paljon huomattavaa, että me jätämme sen käsittelyn seuraavaan -lukuun. Seurakunnan elonkorjuu on totisesti jo käsissä. Vehnää -erotetaan parhaillaan lusteista; ja asiat maailmassa alkavat -kiireellisesti järjestyä Kristuksen valtakunnan pysyväistä -pystyttämistä varten. Ennustetut merkit tulevat täydellisesti sillä -tavalla ja siinä järjestyksessä, jossa niistä on edeltäkäsin sanottu, -selvästi ilmotettaviksi niille, jotka valvovat; mutta tämän jätämme -tällä kertaa -- sillä me tahdomme ensin tuoda esille toisia -profeetallisia todistuksia. Lienee kylliksi tässä sanoa, että -"viikate" tämän ajan "elonkorjuussa" on totuus, samoin kuin se oli -juutalaistenkin "elonkorjuussa"; ja "enkelit" eli lähettiläät, jotka -nyt käyttävät viikatetta, ovat Herran opetuslapset eli seuraajat, -vaikka muutamat heistä nyt, niinkuin silloinkin hyvin vähän aavistavat, -sen työn suuruutta, jota _he_ toimittavat. - - - -Vakuuttavia profeetallisia todistuksia. - - -Vaikka yllämainittu todistus, sellaisena kuin se seisoo, on vahva ja -selvä, esitämme nyt _profeetallisen todistuksen_, joka vahvistaa sen, -että aloimme laskea suuren (50X50) jakson oikeasta kohdasta. -Taivaallinen Isämme tiesi, millä pelvolla ja vapistuksella meidän -uskomme ottaisi vastaan näitä ylenmäärin suuria ja kalliita lupauksia, -sentähden hän onkin moninkertaisesti vahvistanut sen jo itsessään lujan -todistusten ketjun, joka meillä on laissa, antamalla lisätodistuksia -profeettainsa kautta. Ja meidän kallis Lunastajamme ja Herramme, joka -ojentaa meille tämän ketjun, ja jonka _läsnäoloa_ tämä todistus osottaa -meille, näyttää sanovan, kun hän tulee luoksemme tuhatvuotispäivän -varhaisessa aamusarastuksessa, niinkuin hän kerran sanoi Pietarille -(Matt. 14: 25--32): "Sinä heikko-uskoinen, miksi sinä epäilet? Tiedä, -että olen henkiolento, jota eivät ihmissilmät enää näe. Minä ilmotan -itseni tällä tavoin Sanan lampun valossa ymmärryksesi silmille, että, -kun tulevina päivinä olen kävelevä maailmanhädän äärettömän -myrskyisellä merellä, _sinä_ et tarvitsisi peljätä, vaan voisit olla -turvallisella mielin." Muista, minä se olen, äläkä pelkää sentähden. - -Tämä todella ihmeellinen profeetallinen vahvistus, jota nyt lähdemme -tarkastamaan, oli kätkettynä omaan yksinkertaisuuteensa, kunnes käsitys -ja sovitus Riemuvuoden esikuvauksellisuudesta, sellaisena kuin se -ylempänä on esitetty, antoi sille merkityksen. - -Sitä seitsenkymmenvuotista ajanjaksoa, jota tavallisesti kutsutaan -Baabelin _seitsenkymmenvuotiseksi vankeudeksi_, nimitetään Raamatussa -maan _seitsemäksikymmeneksi autiona olon vuosiksi_. Tästä autiona -olemisesta oli Jumala jo ennakolta sanonut profeetta Jeremian kautta -näillä sanoilla: -- "Ja koko tämä maa on oleva autiona ja -kauhistuksena, ja... saavat palvella Baabelin kuningasta -seitsemänkymmentä vuotta." (Jer. 25: 11.) "Sillä näin sanoo Herra: kun -Baabelille on täysin seitsemänkymmentä vuotta kulunut, etsin minä teitä -ja toteutan teissä minun hyvän sanani, tuottaen teidät tähän -paikkaan."; (Jer. 29: 10.) 2:ssa Aikak. 36: 17--21 on tämän ennustuksen -täyttyminen kerrottu; ja syyksi, _miksi_ se juuri oli seitsemänkymmentä -vuotta ja miksi maa tehtiin kokonaan _autioksi_, mainitaan seuraavaa: -"Niin hän saattoi heidän päällensä Kaldealaisten kuninkaan -[Nebukadnesarin, Baabelin kuninkaan]. ... Ja ne, jotka olivat miekalta -pääsneet, vietiin Baabeliin; ja he olivat hänen ja hänen poikainsa -orjat siihen asti kunnes Persialaiset pääsivät valtaan: että -täytettäisiin Herran sana, puhuttu Jeremian suun kautta, -- _siksi kuin -maa oli maksanut sabbattinsa. Sillä koko hävityksen aikana oli lepo, -siihen asti kuin seitsemänkymmentä ajastaikaa täytettiin_." - -Tästä näemme, että Israel oli laiminlyönyt oikealla tavalla pitää -sabbattivuotensa, joista Riemuvuodet olivat tärkeimmät. Oli todellakin -niin erinomaisen ahneelle kansalle vaikea koetus totella taivaallista -Kuningasta, kun heitä käskettiin antamaan maan levätä, antamaan takasin -entisille omistajille maapalstoja, jotka olivat ansaitut ja joita oli -monta vuotta omistettu, ja antaa palvelijoille heidän vapautensa -takasin -- etenkin, kun tottelevaisuutta vaan käskettiin, eikä -pakottamalla pakotettu. Jumala oli edeltäkäsin varottanut heitä -Mooseksen kautta, että jos he olisivat tottelemattomia niitä lakeja -vastaan, joita he kansana olivat velvoittautuneet tottelemaan, -rankaisisi hän heitä siitä. Samassa luvussa, jossa hän puhuu -_seitsemän_ (kerran) _ajan_ rangastuksesta pakanavallan alla, -sanoo hän heille myös, että jos he laiminlöisivät vuosisabbatit, -rankaisisi hän heitä siitä _jättämällä heidän maansa autioksi_. (Ja -_seitsenkymmenvuotinen autiona oleminen_, oli myös todellisesti -_seitsemän pakana-ajan_ alkaminen, kuten jo on näytetty.) Herran uhkaus -kuului näin: "Maanne on tuleva kylmille ja kaupunkinne raunioiksi. -Silloin kelpaa maalle (saa maa) sabbattinsa, niinkauvan kuin se autiona -on ja te olette vihollisten maalla, -- -- -- _koska_ se ei saanut pyhää -pitää teidän sabbattivuosinanne, kun te asuitte siellä." -- 3 Moos. 26: -33, 34, 35, 43. - -Jumala salli vähäksi ajaksi heidän puoli tiehen menevää, ja puolesta -sydämestä lähtevää tottelevaisuuttansa, mutta otti heidät lopulta -kokonaan pois maasta, teki sen autioksi, ettei sinne jäänyt yhtäkään -asukasta, ja antoi sille _täyden luvun_ Riemuvuosia -- ei ainoastaan -niistä, joita he vaillinaisesti olivat pitäneet, vaan myös koko siitä -määrästä tulevaisuudessa, joka hänen järjestyksensä mukaan oli kuluva, -kunnes vastakuvallinen Riemuvuosikausi, ennalleenasettamis- eli -tuhatvuotiskausi oli alkava. Ja koska esikuvauksellisien Riemuvuosien -_kokonaisluku_, jotka olivat aijotut pidettäviksi ennen vastakuvan -alkamista, siten todistetaan olleen seitsemänkymmentä, annetaan meille -vielä toinenkin tapa, jolla voimme laskea ajan vastakuvan alkamiselle. -Tämän ennustuksellisen ilmotuksen mukainen laskeminen koko riemuvuosien -luvusta on yksinkertainen ja helppo; ja, niinkuin olemme odottaneetkin, -käyvät nämä tulokset _täydellisesti_ yhteen niiden kanssa, joita jo -olemme saaneet lain osottamalla laskutavalla. - -Kun koko luku on seitsemänkymmentä, ja Israel piti niistä puolinaisesti -yhdeksäntoista ennen autiona olemista, seuraa, että jälellä olevat -viisikymmentäyksi (70-19=51) osottavat ajan viimeistä, Israelin -vajanaisesti pitämästä riemuvuodesta, suureen vastakuvaan. -Mutta huomaa tässä eroavaisuutta laskutavassa. Lain vahvistamalla -laskutavalla laskimme tulevaiset, yhtähyvin kuin menneetkin -neljäkymmentäyhdeksänvuotisjaksot _lisäämällä_ viidennenkymmenennen eli -Riemuvuoden; sillä laki esittää asiat sellaisina kun ne olisivat -olleet, jos israelilaiset olisivat pitäneet ne oikealla tavalla. Mutta -ennustus kertoo asiat juuri sellaisina, kuin ne todellisuudessa tulevat -tapahtumaan. Muistakaamme, että nyt tutkimme _profeetallista_ -lausuntoa, ja niinmuodoin on meidän laskettava nämä jaksot sellaisina, -kuin ne todellisuudessa _ovat olleet_ -- neljäkymmentäyhdeksän vuoden -jaksoja ilman Riemuvuosia; sillä israelilaiset eivät pitäneet -ainoatakaan Riemuvuotta heidän yhdeksännentoista Riemuvuotensa jälkeen. -Yhdeksällätoista ensimäisellä jaksolla oli Riemuvuodet, mutia -seuraavilla viidelläkymmenelläyhdellä ei niitä ole ollut; meidän on -siis laskettava viisikymmentäyksi neljäkymmentäyhdeksän vuotista -jaksoa, tahi 2,499 vuotta (49X51=2499) viimeisestä Israelin kansan -pitämästä esikuvauksellisesta Riemuvuodesta vastakuvaan. Tämä laskelma, -ollen kokonaan riippumaton toisesta, päättyy tarkalleen samoin kuin -ylempänä tarkasteltu lain laskutapa -- lokakuuhun 1874. - -Esittäkäämme tämä viimeinen todistus muutamien tähden toisessa muodossa -seuraavalla tavalla: -- Täysi luku riemukausia, joita Jumala oli -määrännyt, oli seitsemänkymmentä, kuten selvästi näkyy ilmotuksista -maan _seitsenkymmenenvuotisen autiona olemisen syystä_. Tämä käsittää -niinhyvin niitä, joita Israel oli pitänyt tyydyttävällä tavalla, ja -joita oli, kuten olemme nähneet, yhdeksäntoista, kuin myös niitä, -joiden sitten piti seuraaman, vastakuvaan asti. Tahdomme nyt laskea ne -kaikki niiden alusta, tulosta Kaanaseen, ja katsella mihin ne -päättyvät. - - 19 jaksoa Riemuvuosineen (kukin 50 vuotta)......... 950 vuotta - 51 jaksoa ilman riemuvuosia (kukin 49 vuotta)...... 2499 " - 70 jaksoa käsittävät siis ajan joka on............. 3449 " - -Tämä 3499 vuoden aikakausi, laskettuna Kaanaaseen tulosta, päättyy, -kuten yllämainittukin lokakuuhun vuonna 1874 seuraavasti: - - Kaanaaseen tulosta maan jakamiseen................. 6 vuotta - Tuomarien aikakausi kuningas Sauliin............... 450 " - Kuninkaiden aikakausi.............................. 513 " - Autionaolemisen aika............................... 70 " - Ennalleenasettamisesta A.D:hen..................... 536 " - Vuosien koko luku siihen vuoteen, joka on tunnettu ____ - nimellä A.D. (vuosi 1)............................. 1575 " - Vuosi A.D. jälestä, joita vaaditaan täyttämään 3449 - vuoden pituista yllämainittua aikakautta on 1874 - täyttä vuotta, jotka päättyvät (juutalaisten aikana) - lokakuussa,........................................ 1874 " - 70 jakson aikakausi, kuten yllä on osotettu, - riemujärjestelmän alusta Kaanaaseen tullessa - kunnes vastakuva, suuri riemukausi eli ____ - ennalleenasettamisajat alkoivat lokakuussa 1874.... 3449 " - -Johdonmukainen päätös on helposti tehty, jos nämä asiat otetaan vastaan -jumalallisena järjestelynä. Ja jos ne eivät ole Jumalan järjestämiä, -mistä ne sitten tulevat? Me emme _lisää_ niitä henkeyttämään Sanaan; me -ainoastaan löydämme ne _siinä_ kaikessa yksinkertaisuudessaan ja -ihanuudessaan, ja kaiken muun kallisarvoisen ja runsaan aarreaitasta -tulevan ravinnon lailla, jota Herramme nyt tarjoaa lupauksensa mukaan -(Luuk. 12: 37), on tämä ravinto "vahvaa ruokaa" -- jota ei ole -erityisesti aijottu "pienille lapsille Kristuksessa", vaan -kehittyneimmille, "joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet" -(Hebr. 5: 14) erottamaan ja panemaan arvoa tälle ravinnolle "aikanaan." -Jos nämä asiat eivät ole jumalallista järjestelmää, mistä johtuvat ja -mitä varten ovat sitten nuo kaksinkertaiset todistukset, jotka -vastaavat ja vahvistavat toisiansa niin täydellisesti? Tullaksenne -vakuutetuiksi niiden jumalallisesta järjestelystä, tulee huomata, ettei -näitä autionaolemisen seitsemääkymmentä sabbattivuotta millään muulla -paikalla eikä millään muulla tavalla saada käymään yhteen suuren -Riemukausijakson (50X50) kanssa. Koettakaa sitä. Tutkikaa sitä. -Otaksukaa _yksi_ ainoakaan joko erehdys tahi muutos niissä -yhdeksässätoista Riemuvuodessa, joita Israel piti; otaksukaa, että -kahdeksantoista (yksi _vähemmän_) tahi kaksikymmentä (yksi _enemmän_) -oli kulunut ennenkuin seitsenkymmenvuotinen autionaoleminen alkoi. -Laskekaa, ja Te saatte nähdä, ettei näitä _kahta todistussarjaa_, jotka -niin täydellisesti käyvät yhteen sen todistuksen kanssa, että vuosi -1875 (alkaen lokakuussa 1874) on ennalleenasettamisaikojen alkamisvuosi -ja niinmuodoin se vuosiluku, jonka jälkeen voimme tietää, etteivät -taivaat enää pidätä Herraamme, suurta ennalleenasettajaa, voida -pakottaa käymään yhteen missään muussa kohden, tekemättä väkivaltaa -itsellensä, ajanlaskulle ja toisille ennustuksille, joita emme tähän -asti ole tutkineet. - -Jos nämä ajanennustukset opettavat jotain, niin opettavat ne sen, että -suuri Riemukausi, kaiken ennalleenasettamiskausi, on alkanut, ja että -jo olemme tuhatvuotiskauden alussa samoin kuin evankelikauden -"elonkorjuussa" -- jotka ajat tunkeutuvat toistensa alueelle -neljäkymmentä vuotta -- "vihan päivässä." Olemme jo (vuonna 1888, -jolloin kirja kirjotettiin), eläneet neljätoista vuotta tätä vihan -neljäkymmenvuotispäivää; ja varustukset taistelua varten edistyvät -nopeasti. Samalla menolla kuin nykyään tulevat seuraavat -kaksikymmentäkuusi vuotta (laskettuna vuodesta 1888) olemaan riittävän -pitkä aika kaiken sen toimittamiselle "mikä on kirjotettu." - -Älköön kukaan lukijoistamme hätiköimällä otaksuko, ettei ympärillämme -ole ennalleenasettamismerkkejä, taikka, ettei Vanhurskauden aurinko -vielä kultaa Sionin vartiotorneja ja valaise maailmaa. Ajatelkoon hän -päinvastoin, että me jo olemme siinä päivässä, jolloin se, mikä on -salattua, alkaa tulla päivän valoon; ja muistakoon hän, että ensimäinen -ennalleenasettamistyö oikeastaan on sen vanhan ja lahoneen rakennuksen -alasrepimistä, joka seisoo sillä paikalla, johon uusi on rakennettava. -Muista, että hellinkin lääkäri usein ensimäiseksi työkseen aukasee -haavat, puhdistaa ja sahaakin pois, aina potilaan tilan mukaan, jotta -parantuminen tapahtuisi sitä perusteellisemmin. Että sellainen -aiheuttaa tuskaa, ja ettei potilas aina sillä kertaa käsitä sen -tarpeellisuutta, tuskin tarvinnee kellekään huomauttaa; ja niin on -suuren Lääkärin, Ennalleenasettajan ja Elämänantajan ja hänen työnsä -kanssa: hän haavottaa parantaakseen, ja hätä ja seulominen -Seurakunnassa ja maailmassa on vaan tarpeellista leikkaamista ja -puhdistamista ja erittäin tärkeä osa ennalleenasettamistyössä. - -Esikuvassa oli puhallettava riemupasuunaa, kun Riemuvuosi alkoi, -ilmottaakseen vapautta maassa sen _kaikille_ asukkaille. (3 Moos. 25: -10.) Vastakuva aletaan (esikuvauksellisen) "seitsemännen pasuunan" eli -"Jumalan pasuunan", "viimeisen pasuunan" soidessa. Se on todella suuri -pasuuna; se ilmottaa vapautta jokaiselle vangille; ja vaikkakin se -ensin merkitsee monen loppuun kuluneen vaatimuksen ja oikeuden -luopumista, ja yleistä sekasorron aikaa sekä vanhojen tapojen -höllentyrnistä, j.n.e., niin on sen täysi sisällys, kun se oikein -käsitetään, _hyviä uutisia "suuresta ilosta, joka on tuleva kaikille -kansoille_." - -Tämän liikkeen ollessa vielä alussaan, tulee jokainen, joka kuulee -uuden armotalouden riemupasuunan, vallatuksi jostakin sen monista -äänistä, eikä lainaa korvaansa enää millekään muulle äänelle. Joku -huomaa tarpeelliseksi ja anoo uudistuksia hallitustoimissa, seisovien -sotajoukkojen ja niiden aiheuttamien painostavien verotaakkojen -poistamista. Toinen anoo ylimystön kunnianimien poistamista ja tahtoo, -että jokainen mies on saava miehuullisien ominaisuuksien mukaisen -tunnustuksen. Toiset anovat maanomistusjärjestelmän poistamista ja -vaativat, että maata niinkuin alussa on omistettava tarpeen ja kyvyn -mukaan ja siinä määrin kuin haluaa viljellä sitä. Toiset vaativat -raittiusreformeja ja koettavat kielto- ja muiden lakien kautta, joita -Seurat lain ja järjestyksen pystyttämiseksi valvovat, kahlehtia sitä -suurta pahaa, jota juoppoudeksi nimitetään, ja alkavat sitoa niiden -käsiä, jotka rakkaudesta rahaan ovat valmiit kietomaan, orjuuttamaan ja -turmelemaan vertaisiansa, jotka, iskien petohampaansa heidän -heikkouksiinsa ahmivat ja elävät loistavasti heidän verestänsä. Toiset -perustavat ihmisystävällisiä ja julmuutta vastustavia seuroja -estääkseen niitä, joilla on siihen tilaisuutta, tekemästä pahaa -heikoille ja sellaisille, jotka ovat toisista riippuvaisia. Toiset -perustavat seuroja vastustaakseen pahaa ja turmelevaa kirjallisuutta. -Toiset perustavat väärennyksiä vastustavia seuroja, tarkastaakseen -ravintoaineiden väärentämistä ja paljastaakseen, syyttääkseen ja -rangastakseen niitä, jotka suuremman voiton halusta väärentävät -ravintoaineita, vieläpä tekevät ne terveydellekin vahingollisiksi. -Lakeja laaditaan kansan hengen ja terveyden suojelemiseksi. -Kaivostyömiehien on saatava raitista ilmaa, maksoi mitä maksoikaan; -heillä täytyy olla kaksi uloskäytävää tulenvaaran tähden. Työmiehet, -jotka ovat kykenemättömiä auttamaan itseään ja valitsemaan työpaikkoja, -ovat yleisien lakien huolenpidon esineinä. Heidän palkkojansa ei enää -voida maksaa milloin työnantaja haluaa ja kauppapuotiosotuksilla, vaan -laki vaatii nyt, että heidän on saatava palkkansa ainakin joka -neljästoista päivä selvässä rahassa. Heitä ei enää saa tunkea -asuntoihin, joissa olisivat alttiita tulenvaaran sattuessa, joko -palamaan kuoliaiksi tahi hyppäämällä ulos tekemään itsensä -raajarikkoisiksi koko loppu-ijäkseen; sillä hengenpelastusportaita -täytyy lain mukaan löytyä, ja jokaisesta kuolemantapauksesta tahi -ruumiin vammasta, joka on aiheutunut huolimattomuudesta työnantajan -puolelta, on tämä edesvastuussa, ja voidaan häntä rangasta joko -sakoilla, vahingonkorvauksella tahi vankeudella. Rikkaita yhdistyksiä, -jotka omistavat rautatie- ja höyrylaivaliikenteitä, pakotetaan pitämään -huolta _kansan_ hengestä ja eduista, köyhien samoin kuin rikkaittenkin. -Nämä uudistukset ovat tuloksia kansain herättämisestä tiedon ja -vapauden riemupasuunan kautta, eikä niitä voida laskea pelkäksi -hyväntahtoisuudeksi parempiosaisten puolelta. Sillä vaikka kaikki -ne, suositussa tahi rikkaitten luokassa, joilla on myötätuntoa -kanssa-ihmisiään kohtaan, ja sellaiset, jotka rakastavat vanhurskautta, -saattavat iloita näistä alkavista uudistuksista ja tekevätkin sen, -antavat kumminkin toiset, ja ne ovat enemmistönä, hyvin vastahakoisesti -perään ja ainoastaan pakosta. Totta on, etteivät sellaiset lait vielä -ole saavuttaneet mitään täydellisyyttä, eivätkä vielä ole yleisiäkään; -mutta ne alotteet, joita olemme huomanneet, ilahduttavat sydämiämme ja -ovat enteinä siitä, mitä on odotettavissa nöyrän ja vaatimattoman -korottamisesta, ja ylpeän alentamisesta, kun riemujärjestelmät ovat -täydessä toimessa. Tämä kaikki on osa siitä uudistusliikkeestä, joka -alkaa maan suuren Riemukauden. Ja vaikka paljon on vaadittu ja paljon -on vähitellen myönnetty, niin eivät kumminkaan keisarit ja kuninkaat ja -kuningattaret -- valtiolliset, yhteiskunnalliset, uskonnolliset ja -raha-asiat -- tahdo alistua tuon suuren tasottamistyön alaisiksi tänä -riemu- tahi ennalleenasettamisaikana ilman suurta ja vakavaa -vastustusta, ilman sellaista taistelua, jonka Raamattu näyttää olevan -oven edessä, ja joka, vaikka onkin vaikea, on välttämätön ja lopulta -tulee johtamaan hyvään. - -Tietämättömät ja kiihkeät ajavat tosin joskus "_vapautta_ maassa" -mahdottomassa määrässä liian pitkälle; ja kumminkin on kaikki tämä osa -välttämättömästä riemukiihkosta, jonka tietämättömyys ja sorto -menneisyydessä ovat aiheuttaneet. Eivät muut kuin Herran "pieni lauma" -ole tietoisia ennalleenasettamisen valtavasta kannattavuudesta. Nämä -ovat pienempiä muutoksia, ihmisten vähemmän tärkeiden asioiden kuntoon -panemista, mutta he näkevät myös sellaista, jota ei voida nähdä muulta, -kuin Jumalan Sanan kannalta -- että suuren Orjaisännän, Synnin, valta -tulee riisuttavaksi, että kuoleman vankila tulee avattavaksi, ja -jokaiselle vangille annettava vapaalippu, joka on allekirjotettu suuren -Lunastajan ja Ennalleenasettajan, Jumalan Pojan kalliilla verellä, -Hänen, joka ottaa pois maailman synnin. Iloisia sanomia _tulevat_ nämä -_olemaan_, ei ainoastaan niille, jotka elävät, vaan myös niille, jotka -ovat haudoissansa. Ennen tämän suuren Riemukauden loppua saattaa -jokainen ihmisolento tulla kokonaan vapaaksi, mennä takasin ihmisen -ensimäiseen tilaan, joka oli "sangen hyvä" ja saada takasin Kristuksen -kautta kaiken, joka Aadamissa kadotettiin. - - * * * * * - - Riemuvuosi. - - Soittaos torvehen. - Soi laulu riemun, soi. - Kas kaikkein kansojen - nyt onnen päivä koi: - On Riemuvuosi tullut nyt, - koht' synnin valta päättynyt. - - Jeesuksen veri tuo - velkamme pyyhki pois. - Riemun se myötään suo, - jotta vaan laulu sois: - On Riemuvuosi tullut nyt, - koht' synnin valta päättynyt. - - Karitsaa kiittämään, - synnit mi maailman - ottaa pois tykkänään. - Kuullos siis lauluan: - On Riemuvuosi tullut nyt, - Koht' synnin valta päättynyt. - - Joukko, mi myytihin - hinnatta kuolohon, - saa elon takasin. - Jeesus sen taannut on: - On Riemuvuosi tullut nyt, - koht' synnin valta päättynyt. - - Pasuna seitsemäs - taivaisen tiedon tuo: - Kas aika autuas - vapaiksi vangit luo: - On Riemuvuosi tullut nyt, - koht' synnin valta päättynyt. - - - Kerran. - - Kerranpa valkeus paistaa. - Kerran on rauha vaan. - Sielu saa rauhaa maistaa, - pimeys kun poistetaan. - Taivasta kohti katso - kuinka jo kirkastuu! - Pilvien kautta loisto - silmiisi tunkeutuu. - - Kerranpa tuuli vieno - Kuumeesi pyyhkii pois, - jotta vaan tuoksu hieno - tielläsi aina ois. - Kerran ei myrskyt vieri. - Kerran on rauha vaan. - Kerran ei kyynel kieri, - Ei sorra murheetkaan. - - Toivottu valkeus kerran - voittavi synkeyden. - Tunkeutuu ääni Herran - myös kautta hautojen. - Ällös sä pelkää yötä, - jos kuinka synkkä lie. - vaan katso päivän työtä, - loistoon, kun koht' sun vie. - - Kerran ei pilvet varjoo. - Kerran jo poistuu yö. - Sen taivaan Herra tarjoo, - hetkensä kun vaan lyö. - Poistuvi murheen haamu. - Päättyvi synkkä tie. - Kerranpa riemun aamu - sun täyteen päivään vie. - - - - -SEITSEMÄS LUKU. - -RINNAKKAISET ARMOTALOUDET. - -Juutalainen aika evankeliajan esikuva. -- Merkillinen rinnakkaisuus eli -vastaavaisuus näiden kahden armotalouden välillä. -- Kuitenkin ovat ne -erilaiset. -- Kristillisen ajanjakson, vastakuvan, korkeampi etevyys. --- Lihallisen ja hengellisen Israelin keskinäinen vertailu. -- Tärkeitä -rinnakkaisuuksia tarkastettu. -- Etenkin ajanrinnakkaisuuksia otettu -huomioon. -- Lihallisen Israelin suosion aikoja. -- Heidän suosiosta -erottamisensa aika. -- Ennustuksissa näytetty epäsuosion ajan olevan -suosion ajan pituisen. -- Apostolinen todistus, että heidän epäsuosion -aikansa on hengellisen Israelin korkean kutsumisen aika. -- Evankelisen -ajan pituus siten välillisesti, mutta selvästi näytetty. -- -Raamatullisen ajanlaskun, riemuvuositodistuksen, pakana-aikain ja -toisien ennustuksien sopusointu sen kanssa, mitä nämä rinnakkaisuudet -opettavat, on vastaansanomaton, lopullinen ja vakuuttava. - - -Edellisessä on kosketeltu sitä asianhaaraa, että Jumalan menettelytapa -Israelin kansaa kohtaan oli esikuvauksellista laatua. Kumminkin on -ainoastaan harvoilla kylliksi käsitystä siitä, miten täydellinen tämä -esikuva oli. Monet ovat epäilemättä huomanneet, että apostolit, etenkin -Paavali, kristillisen Seurakunnan opettamisessa usein ottavat huomioon -eräitä silmiinpistäviä näkökohtia esikuvasta ja vastakuvasta -juutalaisessa ja kristillisessä armotaloudessa. Mutta apostolin opin -lähemmästä tarkastelemisesta huomaa, ettei hän käytä ainoastaan -muutamia hajanaisia kuvauksia juutalaisesta taloudesta, vaan että hän -terävällä perustelemiskyvyllänsä esittää koko juutalaisen järjestelmän -Jumalan asettamaksi (jolloin hän kokonaan sivuuttaa vanhimpien -perimätiedot, jotka eivät kuuluneetkaan tähän järjestelmään) ja -näyttää, että se kaikissa piirteissään esikuvasi silloin alussaan -olevaa kristillistä armotaloutta ja selvimmin kuvasi Seurakunnan kulkua -evankelikaudella, sekä osotti sen ihanaa työtä tuhatvuotiskautena. - -Monet arvelevat, että juutalainen ja kristillinen aika itse asiassa -ovat aivan sama aika, ja että Jumala on alkanut valita kristillistä -Seurakuntaa aivan ihmisen ensimäisestä olemassaolon ajasta asti. Tämä -on vaikea erehdys, joka hämmentää ja estää monen totuuden oikean ja -selvän käsittämisen. Jeesus oli kristillisen Seurakunnan pää ja -edelläkävijä, joka seurakunta on hänen ruumiinsa. (Ef. 5: 23; Koi. 1: -24); niinmuodoin ei kenkään ennen häntä voinut olla Seurakunnan -jäsenenä. Jos joku oli käynyt hänen edellänsä, ei häntä mitenkään -voitaisi kutsua _edelläkävijäksi_. "Taivaallista kutsumusta" tulla -hänen kanssauhraajakseen ja lopulta kanssaperillisekseen hänen -kanssansa ei julistettu menneinä aikoina. (Ef. 3: 2, 5, 6.) Hyvät -miehet, jotka elivät ja kuolivat ennen lunastuksemme _todellista -maksamista_ kalliilla verellä, eivät tienneet mitään tästä -"ylhäisestä kutsusta." Ja koska Jumalan lahjat ja kutsumukset, ovat -ansaitsemattomia suosionlahjoja, ei heille, jotka kuuluvat toisiin -aikoihin, tapahdu mitään vääryyttä, kun ei samaa suosiota tarjota -heille. Suosio niitä kohtaan, jotka elivät menneinä aikoina, samoin -kuin niitä kohtaan, jotka elävät tulevassa ajassa, oli ja on kutsumus -maallisiin kunniapaikkoihin ja maalliseen ihanuuteen ja ijankaikkisesti -kestävään elämään maallisina (ihmis-) olentoina: evankelisen ajan -suosion ollessa kutsun taivaallisiin kunniavirkoihin ja ihanuuteen, -_luonnon muuttumiseen_ inhimillisestä jumalalliseen, ja voimaan ja -valtaan taivaassa ja maan päällä, Kristuksen kanssaperillisinä ja -apulaisina. Ja koska "Seurakunta, joka siten kutsutaan ulos, erotetaan -maailmasta ja kehitetään tänä aikana, tulee olemaan Jehovan aseena -hänen suuren aikakausisuunnitelmansa täydellisessä toimeenpanemisessa --- suunnitelman, joka käsittää kaikkien etuja, ei ainoastaan -ihmiskunnan, vaan kaikkien luotujen taivaassa ja maan päällä -- ovat ne -valmistukset totisesti olleet ihmeellisiä, jotka menneinä aikoina -tehtiin sen jäsenien kasvattamista ja opettamista varten. Eikä ole -ollut vähemmän ihmeteltävä se huolenpitokaan, jolla näitä, jotka ovat -tänä aikana kutsutut jumalallisen kirkkauden _perillisiksi_, on -kouluutettu, pidetty kurissa, johdettu ja suojeltu pitkällä, vaikealla, -kapealla tiellä, jonka heidän Herransa ja Edelläkävijänsä ensin avasi, -ja jonka askeleissa heitä on neuvottu astumaan -- hänen esimerkkiänsä -seuraten." -- 1 Piet. 2: 21. - -Herramme käytti virka-aikansa kolme ja puoli vuotta kootakseen -Israelista, kouluuttaakseen ja opettaakseen niitä harvoja opetuslapsia, -joiden tuli muodostaa kristityn Seurakunnan sydän. Kun hän oli -jättämäisillänsä heidät yksin maailmaan, lupasi hän lähettää heille -pyhän Hengen, jonka koko aikakautena tuli johtaa Seurakuntaa kaikessa -totuudessa ja ilmottaa heille tulevaiset ja pitää heillä tuoreessa -muistissa, mitä hän oli opettanut -- joka lupaus alkoi toteutua -Helluntaina. On myös kirjotettu, että kaikki enkelit ovat palvelevia -henkiä lähetetyt niitä varten, jotka saavat autuuden periä (Hebr. 1: -14), ja että Herramme pitää erityisesti huolta heistä aikakauden -loppuun asti. (Matt. 28: 20.) Apostolien kaikki kirjotukset ovat -kirjotetut Seurakunnalle, eikä maailmalle, niinkuin eräät näyttävät -ajattelevan; ne ovat täynnä _erityisiä_ neuvoja, kehotuksia ja -varotuksia, jotka ovat tarpeellisia ainoastaan pyhille, jotka tällä -ajalla vaeltavat kaidalla tiellä. Ja Herramme ilmestyksen, jonka Jumala -antoi hänelle, kun hän oli mennyt kunniaan sisälle, lähetti hän ja -osotti [_osotti_ -- esitti merkeissä, esikuvissa, j.n.e.] -Seurakunnallensa palvelijansa Johanneksen kautta. (Ilm. 1: 1.) Meille -sanotaan myös, että ne ennustukset, joita pyhät miehet ennen muinoin -ilmottivat, eivät olleet heitä itseään varten, eikä myöskään muille -heidän aikanansa, vaan yksinomaan kristillisen seurakunnan opettamista -varten. -- 1 Piet. 1: 12. - -Tässä luvussa aijomme näyttää, että koko juutalainen kansa, koko tänä -aikana, itsensä tietämättä toimi Jumalan johdon alla, antaakseen meidän -opetukseksemme esikuvan koko pelastussuunnitelmasta sen kaikissa -osissa, niinkuin juuri äskettäin näimme sen Riemuvuosien osottavan -suunnitelman täyttymistä maan kaikkien sukukuntien siunaamisessa. - -Käyttämällä hyväksemme totuuden tavara-aitan tavaroita, joita on niin -runsaasti varattu Seurakunnan hyväksi, ravitsee Jumalan Henki meitä ja -johtaa meitä vähitellen lähemmäksi ja yhä täydellisempään käsitykseen -hänen suunnitelmastansa siinä määrässä ja niin pian kun tämä tieto on -meille tarpeellinen. Ja tästä suuresta varastoaitasta antaa Jumala nyt -meille paljon erityistä valoa ja erityistä ravintoa, joka meille juuri -nyt on tarpeen vaatimaa tänä "elonkorjuun aikana" ajan päättyessä. -Koska Jumala sellaisella tavalla on hellinyt ja runsaasti pitänyt -huolta kristillisestä Seurakunnasta, enemmän kuin kaikista muista -ihmisistä menneinä ja tulevina aikoina, miten tärkeä mahtaneekaan hänen -mielestään tämä tieto olla meille, ja miten innokkaasti meidän onkaan -käytettävä sitä hyväksemme. - -Vaikk'emme tässä luvussa tahi tässä osassa aijo _yksityiskohtaisesti_ -tutkistella esikuvauksellisia piirteitä Jumalan menettelytavasta -Israelin kanssa, niinkuin se esitettiin todistuksen majassa ja -temppelissä, ja jumalanpalvelustoimituksissa ja uhreissa, y.m. -kehotamme nyt lukijaa tarkkaavasti huomaamaan muutamia erittäin selviä -ja silmiinpistäviä _yhtäläisyyksiä_ juutalaisen ja kristillisen -armotalouden välillä esikuvana ja vastakuvana; sillä kaikkia sitä, mitä -Seurakunta todellisuudessa kokee ja toimii, esikuvattiin juutalaisessa -Seurakunnassa. Ja monet näistä vastaavista piirteistä ovat rinnakkaisia -ei vaan luonteensa puolesta, vaan myös verrannolliset _aikaankin_ -nähden. Heidän kansallishistoriassansakin ja monen yksityisenkin tähän -kansaan kuuluvan elämässä löydämme yhtäläisyyksiä, joihin Raamattu -viittaa. Toisia näistä ovat kristilliset ajattelijat aikoja sitten -huomanneet, ja toiset ovat jääneet kokonaan sivuutetuiksi. Tässä -avautuu meille ihana ja hedelmällinen kenttä ajatukselle ja -tutkimukselle. - -Paavali kutsuu juutalaista Seurakuntaa "luonnolliseksi Israeliksi" ja -kristittyä Seurakuntaa "Jumalan Israeliksi." (1 Kor. 10: 18; Gal. 6: -16.) Voimme sentähden oikeuden mukaisesti nimittää näitä luonnolliseksi -Israeliksi ja hengelliseksi Israeliksi. Apostoli huomauttaa myös -hengellisen huoneen korkeammasta tasosta, kun hän kertoo luonnollisen -Israelin huoneen [perheen] olevan _palvelijoiden_ ja hengellisen -Israelin olevan _lasten_ huoneen. (Hebr. 3: 5, 6; Room. 8: 14.) -Luonnollisen huonekunnan jäsenet olivat hengellisen huonekunnan -kunnioitettuja palvelijoita eri tavoilla, mutta pääasiallisesti siinä, -että he tietämättään, Jumalan johdolla, kuvannollisella tavalla -kuvasivat hengellisiä asioita, jotka, jos niitä oikein tutkitaan ja -huomataan, tulevat olemaan suureksi siunaukseksi ja valaistukseksi -lasten huonekunnalle. - -Molemmissa tapauksissa on, Jumalan kannalta katsoen, löytynyt sekä nimi -Israel että todellinen Israel, vaikka ne ihmisten silmissä ovat -näyttäneet samalta; nimi ja todellisia jäseniä ei ole voitu selvästi -erottaa ennenkuin heidän aikansa lopussa tahi elonkorjuu-ajassa, -jolloin se totuus, jonka aika silloin on tullut ja joka silloin tuodaan -päivänvaloon, toimittaa erottamisen ja ilmaisee ketkä ovat todellista, -ketkä kuuluvat ainoastaan nimi-Israeliin. Luonnollisesta huoneesta -sanoo Paavali: "Eivät kaikki ne, jotka polveutuvat Israelista [ovat sen -nimisiä], ole silti Israel." (Room. 9: 6); ja Herramme antaa -tunnustuksen samalle ajatukselle, kun hän Natanaelista sanoi: "Katso, -_todella_ israelilainen, jossa ei ole vilppiä", ja myöskin, kun hän -elonkorjuu-ajalla erotti todelliset nimi-israelista ja nimitti -edellisiä arvokkaaksi vehnäksi ja jälkimäisiä ainoastaan ruumeniksi -- -vaikka, suhteellisesti, vehnää oli ainoastaan kourallinen ja ruumenet -käsittivät melkein kaikki, jotka kuuluivat siihen kansaan. -Samanlaisessa tapauksessa ja samanlaisella kuvauksella esitetään -hengellisen Israelin nimi- ja todellisia jäseniä evankelikautena; ja -heidän erottamisensa on myös elonkorjuussa, evankelikauden lopulla. -Silloin tulee ainoastaan vehnä, suhteellisesti pieni luku, "pieni -lauma" -- erotettavaksi hengellisen nimi-Israelin suurista joukoista, -kun suuri enemmistö, joka on lusteita eikä oikeata vehnää, tulee -hyljättäväksi arvottomina parhaimmalle suosiolle, johon he olivat -kutsutut, eivätkä tule laskettaviksi Herran jalokivien joukkoon. -- -Room. 9: 27; 11: 5; Luuk. 12: 32; Matt. 3: 12; 13: 24--40. - -Luonnollisen Israelin pää oli Jaakob, lisänimellä Israel (ruhtinas); ja -hän perusti _kahdentoista_ poikansa kautta sen huoneen, joka kantoi -hänen nimeään, Jaakobin huoneen, _Israelin_ huoneen. Niin on -hengellisen huoneenkin: sen perustaja Kristus, perusti sen -_kahdentoista_ apostolinsa kautta; ja tämä huone kantaa myös -perustajansa nimeä -- Kristillinen Seurakunta. Aikaan nähden kutsui -Jumala luonnollisen Israelin ensin, mutta mitä tulee suosioon ja -toteutumisen aikaan nähden, tulee hengellinen Israel ensimäiseksi. -Siten tulevat ensimäiset viimeisiksi ja viimeiset ensimäisiksi. (Luuk. -13: 30.) Raamattu osottaa selvästi näitä kahta Israelin huonetta, -toinen, ollen Aabrahamin luonnollista siementä, toinen Jehovan -- -taivaallisen Isän -- hengellistä siementä, jota Isää Aabraham -esikuvasi. - -Toiset tulevat sokeiksi tärkeille totuuksille sen kautta, että -otaksuvat nimityksen "molemmat Israelin huoneet" tarkottavan -luonnollisen Israelin molempia osastoja, maan jakamisen jälkeen, -Salomonin pojan, Rehabeamin päivinä. Sellaisia tarvitsee ainoastaan -muistuttaa siitä, että Baabelin vankeuden jälkeen, ennalleen -asetettaessa Palestiinaan, kaikki israelilaiset, kaikista heimoista, -jotka silloin olivat vankeina koko meedo-persialaisessa maailman -valtakunnassa, siihen luettuna Syyria eli Babylonia, saivat vapauden -palata omaan maahansa, jos niin tahtoivat. (Esra 1: 1--4.) Monet -uskollisista israelilaisista _kaikista_ heimoista, jotka pitivät -arvossa Jumalan lupauksia pyhän maan ja pyhän kaupungin yhteydessä, -palasivat eri kaupunkeihin Palestiinassa. Juudan heimo, pääheimo, jolla -oli kuninkaan virka, ja jonka alueella Jerusalem, pääkaupunki, -sijaitsi, otti tietysti johtavalla tavalla osaa sen ennalleen -rakentamisessa; mutta tämän Baabelista palaamisen jälkeen ei Israel -enää ollut jaettu kansa, vaan asui yhdessä kuten alusta, yhtenä ainoana -kansana ja oli tunnettu samalla alkuperäisellä Israel nimellä. -- Katso -Neh. 11: 1, 20; Esra 2: 70. - -Tästä huomautetaan uudelleen Uudessa Testamentissa. Herra ja apostolit -puhuvat luonnollisesta Israelista niinkuin _yhdestä_ kokonaisesta. -Paavali sanoo, että _Israel_ tavotteli, mutta että ainoastaan "jäännös" -huomattiin arvolliseksi. (Room. 10: 1--3; 9: 27; 11: 5--12, 20--25; -Apt. 26: 7.) Kun Herra sanoi, että hän oli "lähetetty [kaikkien, yhden -ja saman] Israelin huoneen kadonneiden lammasten luokse"; mutta koska -hän ei tahtonut sallia opetuslastensa mennä Palestiinan ulkopuolelle -etsimään heitä (Matt. 10: 5, 6; 15: 24), on selvää, että ne, jotka -elivät Palestiinassa, edustivat koko Israelia. Pietarikin puhuu -luonnollisesta Israelista niinkuin _yhdestä_ huoneesta; ja puhuessaan -Israelin kansalle Jerusalemissa, sanoi hän: "Tietäköön siis koko -Israelin huone", j.n.e. Jakob puhuu myös kahdestatoista sukukunnasta, -niinkuin yhtenä kansana. (Apt. 2: 36; Jaak. 1: 1.) Monet kaikista -heimoista asuivat Palestiinassa ja monet kaikista heimoista asuivat -ympärillä olevien kansojen keskuudessa. Niinpä tapasi Paavali -israelilaisia, joille hän saarnasi, melkein jokaisessa kaupungissa, -jossa hän kävi Vähässä Aasiassa ja Italiassa, mutta heitä pidettiin -aina samana kansana; ainoa toinen Israel oli hengellinen Israel. - -Jumala teki erityisiä liittoja tahi lupauksia näille molemmille -Israelin huoneille. Kaikki lupaukset luonnolliselle huoneelle olivat -_maallisia_, kaikkien lupausten ollessa hengelliselle huoneelle -_taivaallisia_. Vaikka lupaukset luonnolliselle Israelille olivat (ja -vielä ovat) suurenmoisia ja kallisarvoisia, tunnetaan lupaukset -hengelliselle Israelille "parempien lupauksien" ja "_suurempien_ ja -kallisarvoisempien lupauksien nimellä." (Hebr. 8: 6; 2 Piet. 1: 4.) -Luonnolliselle huoneelle sanottiin: "Jos te nyt minun ääneni kuulette -ja pidätte minun liittoni, niin olette minulle kallis omaisuus, -kalliimpi kaikkia muita kansoja, sillä koko maa on minun; ja olette -minulle papillinen valtakunta ja pyhä kansa." Ja vaikka koko Israel -vastasi ja sanoi: "Kaikki mitä Herra puhunut on, me tahdomme tehdä" -(2 Moos. 19: 5--8), eikä sittemmin pitänytkään liittoansa, tulevat -kumminkin uskolliset heistä, jotka vakavasti ahkeroitsivat -heikkoudessaan pitämään sitä, "päämiehiksi [ruhtinaiksi] kaikkeen -_maailmaan_", Jumalan valtakunnan maallisen puolen jäseniä. -- Katso I -Osa, Luku 14. - -Hengelliselle huoneelle sitävastoin kuuluu: "Rakentukaa itsekin -_hengelliseksi huoneeksi_, pyhäksi papistoksi uhraamaan hengellisiä -uhreja [sanaa _hengellisiä_ uhreja sanan edessä tässä tekstissä (värs. -5) ei ole vanhimmassa kreikkalaisessa käsikirjoituksessa -- -Sinailaisessa. Että niin ollen onkin oikein, on aivan selvää, kun -ajattelemme, ettei ole hengellisiä asioita, joita uhrataan, vaan -maallisia tahi inhimillisiä etuoikeuksia, oikeuksia j.n.e.], jotka -Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia... Te olette -valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, hänen omaisuudekseen -tullut kansa, julistaaksenne sen täydellisyyksiä, joka on pimeydestä -kutsunut teidät ihmeelliseen valoonsa; Te, jotka ennen ette olleet -mikään kansa, mutta _nyt_ olette _Jumalan kansa_." -- 1 Piet. 2: 5, 9, -10. - -Luonnollisella Israelilla oli, Jumalan määräyksestä, käsillä tehty -todistuksen maja, joka itsessään, sekä kaikissa jumalanpalveluksissaan -oli esikuvauksellinen. (Hebr. 9: 1, 2, 9, 10.) Mutta hengellisellä -Israelilla on "_oikea_ [vastakuvallinen] maja, jonka on rakentanut -Herra eikä ihminen." (Hebr. 8: 2.) Esikuvauksellisen majan palvelukseen -oli määrätty esikuvauksellinen papisto, jonka päänä oli Aaron, joka -kantoi esille esikuvauksellisia uhreja esikuvauksellisen kansan -synneistä ja toimitti esikuvauksellisen puhdistuksen tahi -vanhurskauttamisen vuosittain. Vastakuvauksellisella majalla on oma -papistonsa, joka kantaa esille parempia uhreja (Hebr. 9: 23), jotka -todellisesti ja ainaiseksi ottavat pois maailman synnit. Ja meidän -Herramme Jeesus on tämän papiston pääpappi -- tunnustuksemme [tahi -järjestömme] Ylimmäinen pappi -- ja Seurakunnan jäsenet, jotka ovat -hänen ruumiinsa, ovat alipappeja. Koko nimiseurakunta ei ole tätä -papistoa -- vaan totinen Seurakunta, uskolliset Kristuksessa -Jeesuksessa, jotka seuraavat suuren Ylimmäisen pappimme jälkiä -uhraamisessa. - -Toinen, silmiinpistävä piirre tästä Raamatussa huomautetusta -vastaavaisuudesta esikuvana ja vastakuvana on, että molemmat Israelin -huoneet (luonnollinen ja hengellinen) vietiin vankeuteen Baabeliin. -Tämä tulee selvemmin näkyviin kun me seuraavassa luvussa ennätämme -tarkastamaan "suurta Baabelia, joka on porttojen äiti." (Ilm. 17: 5, -6.) Tässä kiinnitämme vaan huomiomme vastakuviin. Luonnollinen Israel -vietiin vankeuteen kirjaimelliseen Baabeliin, joka oli rakennettu -kirjaimellisen Eufrat virran varrelle, kun sitävastoin evankelikauden -salaperäinen eli vertauskuvallinen Baabeli, joka vei vankeuteen -hengellisen Israelin, kuvataan sijaitsevan salaperäisen Eufratin -varrella. Esikuvassa tulivat temppelin kultaiset astiat poisviedyiksi -sananmukaiseen Baabeliin ja häväistyiksi siellä; vastakuvassa tulivat -kallisarvoiset, jumalalliset (kultaiset) totuudet, jotka kuuluvat -totisen temppelin, Seurakunnan, palvelukseen (1 Kor. 3: 16, 17; Hm. 3: -12) muutetuiksi kauvas pois paikoiltaan salaperäisen Baabelin -väärentäminä ja väärin sovittamina. Niinkuin kirjaimellinen Baabeli on -rakennettu Eufrat virran varrelle, joka oli sen rikkauden ja -varallisuuden varsinainen avustaja, ja jonka kukistuminen tapahtui -virran veden poisjohtamisen kautta. Samalla tavalla salaperäinenkin -Baabeli sijaitsee monien vesien (kansojen ja kansakuntien) keskuudessa, -on niiden kannattama, ja sen kukistuminen tulee ennustuksien mukaisesti -sen kautta, että tuki ja kannatus, kansa johdetaan pois sen yhteydestä. --- Hm. 16: 12. - - - -Rinnakkaisia aikoja varjon ja todellisuuden -- esikuvan ja vastakuvan -välillä. - - -Nyt tulemme tämän esikuvauksellisen vastaavaisuuden ihmeellisimpään -piirtoon, nim. ajankysymykseen, joka jokaisessa kohdassaan todistaa ja -vahvistaa ne vuosiluvut, joita riemuvuodet ilmaisevat, samoin kuin -ajanlasku ja ennustettu pakana-aikain päättyminen ilmottavat. Ja juuri -siitä erityisestä syystä käsitellään tätä ainetta tässä, jotta tämän -ihmeellisen rinnakkaisuuden varma vakuuttavaisuus lisäisi -ja vahvistaisi Jumalan lasten uskoa ajankysymykseen hänen -suunnitelmassansa, jota varten se ilmeisesti oli tarkotettu. -- Hebr. -9: 9, 23; 10: 1. - -Kaikista ennustuksista ja ajantodistuksista ei mikään ole niin -silmiinpistävä ja vakuuttava kuin tämä. Mitä se opettaa, on -hämmästyttävää, oman yksinkertaisuutensa tähden, ja tulee vakuuttamaan -nöyrien sydämiä. Ei siinä kyllä, että luonnollinen Israel kaikkine -uskonnollisine menoineen oli esikuvauksellinen, vaan oli juutalainen -_aika_ esikuva evankelisesta _ajasta_. Ne ovat aivan yhtä pitkät ja -vastaavat toisiansa; niin että, jos me näemme ja käsitämme juutalaisen -ajan, sen pituuden ja omituisuudet sen elonkorjuussa eli lopulla, -saatamme tietää evankelikauden, sen vastakuvan, tarkan pituuden, ja -voimme ymmärtää, mitä ja milloin meidän on odotettava evankelikauden -elonkorjuussa. Mutta koettakaamme nyt osottaa tämä; sillä vaikka -voisimmekin yleisien periaatteiden kannalta pitää tämän varmana ja -sanoa, että koska eri tapauksilla juutalaisessa ajassa on -vastaavaisuutensa evankeliajassa, niin pitäisi olla _aikaankin_ nähden -samalla lailla, niin ei Jumala kumminkaan ole jättänyt meitä -_otaksumaan tätä_, vaan on hän selvästi, vaikka välillisesti, -ilmottanut tämän meille. - -Paavali sanoo meille, että Jumala sulki luonnollisen huoneen suosiosta -hengellisen huoneen valitsemisen aikana; ja että kun hengellinen huone -on tullut kokonaan valituksi, tulee Jumalan suosio palaamaan -luonnolliselle huoneelle. Hän sanoo: "Sillä minä tahdon veljet -[Seurakunnan eli hengellisen huoneen veljet] -- jottette olisi itse -mielestänne viisaita -- ilmaista teille tämän salaisuuden, että -[luonnollista, lihallista] Israelia on osaksi kohdannut paatumus, joka -on kestävä _kunnes_ pakanat täysilukuisina [Tätä lausetta 'pakanat -täysilukuisina', ei ole sekotettava aikaisemmin esiintyneeseen -'pakanain ajat'. Pakanain ajat on se ajanjakso, jonka aikana pakanain, -niinkuin on näytetty, on sallittu hallita maailmaa, kun 'pakanat -täysilukuisina' tarkottaa _täyttä lukua_, joka tulee valittavaksi -pakanoista täydentämään evankelista Seurakuntaa -- joka 'jäännöksen' -kanssa, joka on valittu israelilaisista, (apostolit siihen luettuina) -tulee muodostamaan Kristuksen Seurakunnan, pyhän kansan, kuninkaallisen -pappeuden, Jumalan valtakunnan, ja joille maan valtakunnat ja vallat -tulevat annettaviksi.] ovat tulleet Jumalan valtakuntaan; niinkuin on -kirjotettu: [Luvattu] Pelastaja on tuleva Siionista [joka on -Kristushenkilö -- meidän Herramme, pää, ja jäännös eli harvat -uskolliset molemmista nimi-Israelin huoneista, jotka muodostavat hänen -ruumiinsa, Seurakunnan], hän on poistava kaiken jumalattomuuden -Jaakobista. Ja sillä tavoin on koko Israel pelastuva (sillä tämä on -oleva minun liittoni heidän kanssaan), _kun minä otan pois heidän -syntinsä_. Evankeliumiin nähden [korkeaan kutsuun nähden tänä aikana] -he kyllä ovat vihollisia [hyljättyjä] teidän tähtenne [jotta teillä -olisi etuoikeus ja perisitte parhaimmat, lupauksien hengelliset osat]; -mutta valintaan nähden [jonka kautta he tulivat valituiksi saamaan -erityisiä maallisia suosionosotuksia Jumalalta, jotka olivat luvatut -heidän isälleen, Aabrahamille, ja hänen luonnolliselle siemenelleen], -ovat he rakastettuja isien tähden; sillä armolahjojaan ja kutsumistansa -Jumala ei kadu." On varmaa, että mitä Jumala on luvannut, se tulee -täytettäväksi. Tietäen lopun alunpitäen, ei Jehova milloinkaan tehnyt -sellaista liittoa, jota hän olisi tarvinnut tahi tahtonut rikkoa. Tässä -ennustuksessa antaa apostoli meille viittauksen evankelikauden -pituudesta näyttämällä, että se alkoi luonnollisen Israelin -hylkäämisellä ja että se tulee päättymään sen ennalleenasettamisella -suosioon. Jos me yhdistämme Paavalin ja Pietarin lausunnot (Room. 11: -27 ja Apt. 3: 19, 20) saamme nähdä, että aika suosion palaamiselle -Israelille tulee olemaan ennalleenasettamisaikojen alkupuolella, -Herramme toisessa tulemisessa. Paavali sanoo, että suosion palaaminen -Israelille tapahtui kun Jumala _ottaa pois heidän syntinsä_, jonka -Pietari sanoo hänen tekevän virvotuksen -- eli ennalleenasettamisen -aikoina, jotka tulevat silloin, kun Herramme tulee toistamiseen, kun -eivät taivaat enää kauvemmin pidätä häntä. - -Vuosiluvun Herramme toiselle tulemiselle ja ennalleenasettamisaikojen -alkamiselle olemme jo näyttäneet olevan 1874. Meidän on sentähden -odotettava näkevämme merkkejä Jumalan suosion palaamisesta -luonnolliselle Israelille, kohta vuoden 1874 jälkeen; ensimäisenä -kohtana ennalleenasettamistyöstä. Ja toden totta me olemme nähneet -suosion alkaneen palata heille. Jokainen uusi esimerkki Israelin -sokeuden poistumisesta ja Jumalallisen suosion palaamisesta heille on, -katsottuna apostolisen sanan valossa, uusi todistus siitä, että -evankelikausi on loppumaisillansa, ja että "pieni lauma" on melkein -täysilukuinen. Mutta meillä on vielä sen lisäksi todistuksia, jotka -ilmaisevat _tarkan vuosiluvun_, jolloin suosio on palaava Israelille. -Niin paljon olemme ainoastaan nähneet, että ajanmäärä luonnollisen -Israelin hyljätylle tilalle, on erityisen suosion määrä muille, -tarkottaen kutsua toisia (pakanoita) olemaan kanssaperillisiä -Kristuksen kanssa, joka kutsu päättyy ennalleenasettamisaikojen -_alussa_; mutta ei kuitenkaan, (kuten toiset ennustukset osottavat) -_heti_ tämän ajan alettua. - -Mutta pysähdy hetkiseksi -- älköön mitään väärinkäsitystä syntykö tästä -kohdasta; kun _kutsu_ korkeaan etuoikeuteen saada tulla Seurakunnan -jäseneksi, Kristuksen morsiameksi ja kanssaperilliseksi lakkaa, ei -sillä suinkaan ole sanottu, että on varmaa, että kaikki, jotka ovat -saaneet kutsun, sentähden olisivat arvollisia tulemaan valituiksi; -"sillä useat ovat _kutsutut_, mutta harvat _valitut_", syystä, että -ainoastaan harvat täyttävät kutsumuksen ehdot. Eikä se myöskään -sisällä, ettei muita armonetuuksia tarjottaisi niille, jotka eivät enää -sen jälkeen saa korkeaa kutsua. Asia on niin, että kun tämä "korkea -kutsu" lakkaa, niin se on siksi, että aikakausien suunnitelman suuri -Perustaja on saanut melkein valmiiksi sen osan suunnitelmastaan, joka -oli aijottu suorittavaksi evankelikautena -- nim. evankelisen -Seurakunnan, Kristuksen morsiamen, valitsemisen. Kaikkia ihmisiä ei -kutsuttu tähän korkeaan kunniaan. Erityisesti ilmotetaan meille, että -Jumalan aikomus oli valita tätä tarkotusta varten ainoastaan rajotettu -määrä, "pieni lauma", verrattuna ihmissuvun joukkoihin. Kun kylliksi -monta on kutsuttu ja kutsumisen aika menee umpeen, eikä enää ole -soveliasta pidentää _tätä_ kutsua toisiin, tulee yhä olemaan -mahdollista niille, jotka jo ovat kutsutut ja jotka ovat ottaneet -kutsun vastaan, tehdä kutsumuksensa ja valitsemisensa lujaksi, -uskollisesti vaariinottamalla liittonsa, joka sisältää kokonaisen -vihkiytymisen Jumalalle kuolemaan asti; ja tulee heille myös yhä -edelleen olemaan mahdollisuuksia epäonnistumaankin tässä. Tämä kutsu, -joka välttämättömästi päättyy, kun tarpeellinen määrä on tullut -kutsutuiksi, joista suosittu "pieni lauma", "Kristuksen ruumis", -täydennetään, ei likimainkaan ole Jumalan rakkauden, suosion ja -kutsumisen rajana. Sen päättyminen tulee ainoastaan sulkemaan -taivaallisen eli "korkean kutsun." Sillä kun tämä kutsu päättyy, kun -tämä ovi tilaisuuteen ja suosioon suljetaan, alkaa toinen ovi auveta -- -ovi mahdollisuuteen ja tilaisuuteen astua pyhyyden tielle, ja sillä -kulkea eteenpäin -- ei jumalalliseen luontoon, johon evankelinen -Seurakunta kutsuttiin, vaan ijankaikkisesti kestävään elämään ja -täydellisyyteen ihmisinä. -- Katso I Osaa, lukuja 10 ja 11. - -Mutta me tahdomme nyt käsitellä _tarkkaa vuosilukua suosion_ -palaamiselle Israelille, joka näyttää tarkan ajan taivaallisen kutsun -päättymiselle -- jonka vuosiluvun jälkeen Israel alkaa vähitellen nähdä -ja saada todistuksia yhä suuremmassa määrässä jumalallisen suosion -palaamisesta ja josta vuosiluvusta myös Jumalan kutsu taivaallisiin -kunniapaikkoihin tulee lakkaamaan, ja ainoastaan ne, jotka jo ovat -kutsutut, tulevat omaamaan etuoikeuden tämän palkinnon voittamiseen -uskollisuutensa kautta elämän loppuun asti. -- - -Jumala kutsui luonnollisen Israelin, hengellisen Israelin lailla -olemaan hänen erityisenä aarteenaan kaikkien muiden kansojen edellä -(toinen on maallinen aarre ja esikuva toisesta, joka on taivaallinen -aarre.) Erotettuna maailmasta saivat he Jumalalta ottaa vastaan -erityistä suosiota kahdeksantoistasataa neljäkymmentäviisi (1845) -vuotta. Tämä ajanjakso alkoi heidän _kansallisen elämänsä_ alkamisella, -Jaakobin, viimeisen patriarkan kuoltua, jolloin heidät vasta -tunnustettiin kansaksi ja nimitettiin "Israelin kahdeksitoista -sukukunnaksi", joka oli kansallisnimitys. Katso 1 Moos. 49: 28; 46: 3; -5 Moos. 26: 5. Nämä kahdeksantoistasataa neljäkymmentäviisi kansallisen -elämän ja suosion vuotta päättyivät, kun he hylkäsivät Messiaksen -- -vuonna 33 -- kun hän, viisi päivää ennen ristiinnaulitsemistaan, -esiintyi heille heidän kuninkaanaan ja, kun eivät ottaneet häntä -vastaan, selitti: "_Teidän huoneenne jää teille autioksi_." (Matt. 23: -38.) Tämä, heidän suosionsa loppu, jolloin heidän lankeemuksensa aika -alkoi, jatkuen kolmekymmentäseitsemän vuotta (37), päättyi vuonna 70 -heidän kansallisen yhteiskuntajärjestelmänsä samoin kuin heidän -kaupunkinsa, temppelinsä j.n.e. täydellisellä hävittämisellä. -Huomattava on kumminkin, että Jumala antoi suosionsa jatkua tämän -kansan yksityisille senkin jälkeen kun kansa kansana oli tullut "pois -hakatuksi"; sillä evankeliumin kutsu oli _rajotettu_ tämän kansan -yksityisiin jäseniin kolmen ja puolen vuoden aikana helluntain jälkeen, -Kristuksen kuoleman jälkeen -- saavuttamatta Korneliusta, ensimäistä -pakanoista, joka tuli tämän suosion esineeksi (Apt. 10), ennen kun tämä -aika oli kulunut. Tähän päättyivät täydelleen nämä seitsemänkymmentä -suosion viikkoa, jotka Danielin kautta olivat luvatut, niinkuin oli -kirjotettu: "Ja hän on vahvistava liiton monelle yhdessä viikossa." -(Dan. 9: 27.) Tämä seitsemäskymmenes vuosiviikko alkoi Herramme -kasteesta; hänen ristiinnaulitsemisensa osotti, niinkuin oli -ennustettu, sen keskikohtaa, ja suosio rajotettiin luonnolliselle -Israelille sen loppuun asti. - -Tämän kansallisen suosion pitkänä aikakautena (1845 vuoden kuluessa), -jolla ajalla toiset kansat syrjäytettiin, sai Israel sekä kuritusta -että siunauksia. Mutta rangastuksetkin heidän synneistänsä olivat -todistuksia ja osia Jumalan isällisestä huolenpidosta heitä kohtaan. -Hän lähetti heille hätää ja salli heidän usein joutua vankeuteen, kun -he unhottivat hänet eivätkä totelleet häntä; mutta kun he katuivat ja -huusivat Herran puoleen, kuuli hän heitä aina ja vapautti heidät. -Tämän kansan koko historia, sellaisena kun sen kertovat toinen -Mooseksenkirja, Josuan kirja, Tuomarit, Aikakauskirjat ja Samuel, -todistaa, ettei Jumala kauvan kätkenyt kasvojansa heiltä, ja että hänen -korvansa aina oli avoinna heidän katumushuudoillensa -- siihen päivään -asti, kun heidän huoneensa jätettiin heille autioksi. Ja silloinkin -antoi Jumala heille anteeksi entistä enemmän lähettämällä heille oman -Poikansa olennossa kauvan luvatun Messiaksen, Lunastajan, meidän -Herrassamme. Tämän kansan sopimattomuus olemaan kauvemmin hänen -erityisenä aarteenaan tahi missään suhteessa edustamaan Jumalan -valtakuntaa maan päällä, ilmeni siinä, että hylkäsivät tuon pyhän, -viattoman ja tahrattoman, sekä siinä, että toivoivat siihen sijaan -saada murhaaja vapautetuksi. - -Siten tuli, heidän sopimattomuutensa vuoksi, heidän suurimman suosionsa -aika heidän hylkäämisensä ja heidän suosiosta lankeemisensa ajaksi. Ja -tuo suurin suosio päästä kanssaperilliseksi Messiaksen kanssa, jonka -Israel, lukuunottamatta "_jäännöstä_" (Jes. 1: 9; 10: 22, 23; Room. 9: -28, 29; 11: 5) täten kadotti sokeutensa ja sydämenkovuutensa tähden, -tarjottiin uskovaisille pakanoille; ei pakanallisille kansoille, vaan -jokaisen kansan vanhurskautetuille uskovaisille -- vaikka suosiota -alussa, eli kolmen ja puolen vuoden aikana, rajotettiin yksinomaan -uskovaisille Israelin kansasta. Soaistuja, kuten olivat kansana, -kansallisennakkoluulojen kautta, menee suuri palkinto, joka tarjottiin -heille ensin, mutta johon olivat arvottomia, pyhälle kansalle, -omaisuuskansalle, johon kuuluu arvollinen "jäännös" heidän kansastaan, -ynnä toisia, joita on kutsuttu pakanallisista kansoista, joita he -julkeassa ylpeydessään hylkäsivät "koirina." Ja Jumalan luvattu suosio -ei tule palaamaan heille kansana poistaakseen heidän sokeuttaan ja -tuodakseen heille kansojen esikoisena maallisia siunauksia, _ennen -kuin_ "omaisuuskansan" täysi luku on tullut kutsutuiksi pakanoista -- -_ennen kuin_ täysi luku pakanoita on tullut tähän korkeampaan suosioon. - -Siten ei, niinkuin Paavali selitti (Room. 11: 7) luonnollinen Israel -saavuttanut sitä, jota se tavotteli, nim. suurinta suosiota. Heidän -luullessaan suurimman armon olevan maallisissa siunauksissa ja -sydämensä ylpeydessä vaatiessaan tätä suurinta suosiota luonnollisena -esikoisoikautenansa, jota lisäksi töillänsä olivat ansainneet, -kompastuivat he sokeudessaan tähän suurimpaan suosioon ja hylkäsivät -sen, koska se oli otettava vastaan _armona_ Kristuksen kautta. Niinkuin -David oli ennustanut, tuli heidän pöytänsä -- joka oli niin runsaasti -varustettu rikkailla lupauksilla ja siunauksilla, joita tarjottiin -heille _Kristuksen kautta_ -- heille "paulaksi ja ansaksi ja -kompastukseksi ja kostoksi", heidän sydämensä kovuuden tähden. (Room. -11: 9, 10; Ps. 69: 23--29.) Kristus, joka tuli lunastamaan heitä ja -joka olisi korottanut heitä ihanimpaan asemaan kuin he koskaan olisivat -kyenneet toivomaan tahi aavistamaan, oli heidän ylpeydellensä -kompastuskivi ja pahennuksenkallio. -- Room. 9: 32, 33; Jes. 8: 14. - -Kumminkin oli Israelin sokeus ainoastaan "osittainen sokeus (tahi -paatumus)", eikä näön täydellinen kadottaminen; sillä lain, profeettain -ja apostolein todistukset olivat kaikille avoinna niin hyvin -juutalaisille kuin pakanoille; ja evankelikauden aikana on jokainen -juutalainen, joka vaan on tahtonut päättäväisesti poistaa -ennakkoluulojen kalvon ja nöyrästi ja kiitollisuudella ottaa vastaan -Jumalan armon pakana-veljiensä tavalla, saattanut tehdä niin. Kumminkin -ovat ainoastaan harvat voineet tehdä tämän; eikä mitään _suosiota_ -anneta heille, eikä mitään _erityistä_ toimenpidettä tule tehtäväksi -vakuuttaakseen heitä kansana totuudesta ja voittaakseen heidän -ennakkoluulojaan, ennen kuin täysi luku pakanoita on tullut sisälle; -tahi toisin sanoen, ennen kuin hengellinen Israel on täysilukuinen. - -Sen jälkeen kun he hylkäsivät Messiaksen -- senjälkeen kun heidän -huoneensa jätettiin autioksi -- ei Israelilla ole ollut mitään -todistuksia Jumalan suosiosta. Juutalaiset täytyvät itsekin myöntää, -että heidän kyyneleensä ja huokauksensa ja rukouksensa ovat jääneet -vastauksetta; ja niinkuin heidän profeettainsa ennustivat, ovat he -tulleet sananlaskuksi ja pilkkapuheeksi kansain keskuudessa. Vaikka -Jumala ennen oli kuullut heidän rukouksensa ja katsonut heidän -kyyneleihinsä ja asettanut heidät jälleen omaan maahansa ja alati -suosinut heitä, niin ei hän sen jälkeen ole välittänyt heistä eikä ole -osottanut heille _minkäänlaista suosiota_. Siitä saakka, kun he -sanoivat: "Hänen verensä tulkoon meidän ja meidän lastemme yli", ovat -he olleet alituisen, lakkaamattoman kurituksen alaisina: heidät on -hajotettu kaikkien kansojen keskuuteen ja kaikkialla on heitä vainottu -niin kuin oli ennustettu. Nämä ovat tosiseikkoja, joita jokainen voi -lukea historian lehdillä. Kääntykäämme nyt profeettain puoleen ja -katsokaamme millä tarkkuudella näitä tosiseikkoja ennustettiin, ja mitä -samoilla profeetoilla on sanottavaa heidän tulevaisuudestansa. - -Herra sanoo profeetta Jeremian kautta (16 luku), sitten kun hän oli -antanut heidän tietää, kuinka he olivat hyljänneet hänen: "Sentähden -minä heitän teidät pois tästä maasta siihen maahan, jota te ette tunne, -ette te eikä teidän isännekään, ja siellä saatte palvella muita jumalia -[hallitsijoita] päivät ja yöt; koska _en minä anna teille armoa_" -(Värssyt 9--13.) Tämä aika tuli, kun he hylkäsivät Messiaksen. Miten -sananmukaisesti tämä uhkaus on tullut täytetyksi, sitä voivat kaikki -arvostella, ja täytyy heidän itsensä se myöntää. Tämä ennustus ei voi -tarkottaa mitään heidän entisistä vankeuksistansa naapurikansojen -- -syyrialaisten, babylonilaisten y.m. keskuudessa. Sellaista otaksumaa -estävät sanat: "Maahan, jota te ette tunne, ette _te eikä teidän -isänne_." Aabraham tuli Kaldean Urista -- Babyloniasta -- ja Jaakob -Syyriasta (5 Moos. 26: 5.) Heidän hajottamisensa kaikkien kansojen -keskuuteen heidän 1845 vuotisen suosionsa lopulla, eikä mikään muu -heidän vankeuksistansa sovi näihin selviin sanoihin -- maahan, josta -ette _te_ eikä teidän isänne mitään tiedä. Siis ilmenee tästä, sen -yhteydessä, ettei heille _mitään suosiota osotettaisi_, että tämä -ennustus aivan varmasti tarkottaa Israelin nykyistä hajaantumista -kaikkien kansojen keskuuteen. - -Mutta vaikka Jumala erotti heitä kaikesta suosiosta vähäksi aikaa, ei -hän kumminkaan tule jättämään heitä tähän hyljättyyn tilaan ainaiseksi, -vaan sanoo -- Jer. 16: 14, 15: "Katso päivät tulevat, sanoo Herra, -ettei enää sanota: 'Niin totta kuin Herra elää, joka toi Israelin -lapset Egyptin maasta', vaan: 'Niin totta kuin Herra elää, joka toi -Israelin lapset pohjan maasta [Venäjältä, jossa melkein puolet -hebrealaisesta rodusta asuu], ja kaikista maakunnista, joihin hän oli -heidät ajanut.' Sillä minä palautan heidät omalle maallensa, jonka minä -annoin heidän isillensä." - -Voisimme tuoda esille monen monta paikkaa profeetoista ja apostoleilta -Jumalan suosion lopullisesta palaamisesta Jaakobille, eli -luonnolliselle Israelille, sitten kun täysi luku pakanoista, joita -tarvitaan "Kristuksen ruumiiseen" on valittu, mutta etsivä lukija -saattaa itsekin etsiä näitä paikkoja konkordans'in tahi -rinnakkaisteksti-Raamatun avulla. Jaakobin lausunto, Apt. 15: 14--16, -ja Paavalin lausunto Room. 11: 26 ovat paikkoja Uudessa Testamentissa, -jotka hyvin selvästi puhuvat tästä suosion ennalleenasettamisesta -Israelille. Mutta ensin on heidän tyhjennettävä kurituksensa -pohjasakka; ja tämä lausutaan tässä ihmeellisessä ennustuksessa -seuraavalla tavalla (Jer. 16: 18) "Minä kostan heille ensin [ennenkuin -suosio tulee] _kaksinkertaisesti_ heidän rikoksensa ja syntinsä." Se -hebrealainen sana, joka tässä on käännetty sanalla "kaksinkertaisesti", -on _mishneh_ ja merkitsee toista osaa, toistamista. Näin ymmärrettynä -merkitsevät profeetan sanat, että se aika, joka kuluisi heidän -hylkäämisestänsä siihen asti kun heidät jälleen otettaisiin suosioon, -olisi sen ajan toistamista eli _kaksinkertaistuttamista_, jona he -olivat nauttineet suosiota entisen historiansa aikana. - -Heidän suosionsa aikakausi oli siis heidän kansallisen olemassaolonsa -alkamisesta Jaakobin kuoltua heidän suosionsa loppumiseen Kristuksen -kuolemassa v. 33 j.K. tuhat kahdeksansataa neljäkymmentäviisi (1845) -vuotta; ja silloin alkoi heidän "kaksinkertaisennsa" (_mishnehnsa_) -- -tämän ajanjakson toistaminen eli kaksinkertaistuttaminen, tuhat -kahdeksansataa neljäkymmentä viisi (1845) vuotta _ilman suosiota_. -Tuhat kahdeksansataa neljäkymmentäviisi vuotta vuodesta 33 j.K. näyttää -vuoden 1878 olevan epäsuosionajan loppuvuoden. V. 33+1845=1878. - -Kaikki, mikä näissä ennustuksissa koskee entisyyttä, on tullut -silmiinpistävällä tavalla täytetyksi, ja voimme odottaa, että jotain -merkkejä Jumalan suosion palaamisesta luonnolliselle Israelille -("Jaakobille") näyttäytyisi vuonna tahi noin vuonna 1878. Sellaisen -merkin löydämmekin siinä seikassa, että juutalaisille on nyt myönnetty -Palestiinassa oikeuksia, joita heiltä vuosisatoja on ollut kielletty. -Ja juuri tuona vuonna -- vuonna 1878, kun heidän "kaksinkertaisensa" -oli täynnä ja aika oli tullut Jumalan suosion palaamiselle tälle -kansalle -- pidettiin "Berliinissä suurivaltojen kokous", jossa Loordi -Beaconsfield (juutalainen) silloinen Englannin ensimäinen ministeri -(premieriministeri) oli sieluna ja näytteli pää-osaa. Siinä Englanti -otti jonkunlaisen holhousvallan Turkin aasialaisien maakuntien yli, -joiden joukossa Palestiinakin on; ja turkkilainen hallitus muutti -lakejansa vieraisiin alamaisiin nähden, joka melkoisesti paransi niiden -juutalaisten tilaa, jotka silloin asuivat Palestiinassa ja avasi osaksi -toisillekin tien asettumaan sinne asumaan oikeudella omistaa -kiinteää omaisuutta. Sitä ennen oli juutalainen ainoastaan "koira" -muhamettilaisen hallitsijansa potkujen, tuuppimisien ja rääkkäämisen -esineenä ja elämän tavallisimmat oikeudet olivat häneltä kielletyt -maassa, joka oli hänelle pyhä muistoineen entisyydestä ja lupauksineen -tulevaisuudesta. - -Samalla aikaa kun ovi Palestiinaan tällä tavoin avattiin heille, alkoi -kiivas vainoaminen Rumaniassa ja Saksassa ja etenkin Venäjällä, jossa -se vielä jatkuu ja on kasvamassa. Toinen toistaan seuraavien -lakimääräysten kautta ovat näiden valtojen hallitukset riistäneet -heiltä oikeudet ja etuoikeudet ja sitäpaitsi ovat he saaneet kärsiä -joukkojen väkivaltaisuuksista, kunnes ovat olleet pakoitetut muuttamaan -pois suurin joukoin. Mutta tämä vainoaminen on epäilemättä myös -suosiota, koska sen tarkotus tulee olemaan ja on ollut pakottaa heitä -luomaan katseensa Jerusalemiin ja lupauksiin, ja muistuttamaan heitä, -että he ovat eräiden suurien, rikkaiden maallisien lupauksien perijöitä. - -Mutta meidän on muistettava, että 1878 oli ainoastaan käännekohta -suosion palaamiselle luonnolliselle Israelille. Me olemme jo, -tutkiessamme "pakanain aikoja" huomanneet, että Jerusalemia ja sen -kansaa tullaan edelleenkin tallaamaan -- pakanat tulevat sitä -hallitsemaan ja sortamaan "_kunnes_ pakanain ajat ovat täyttyneet", ja -niinmuodoin, vaikka suosion aika jo oli ollut ja alkoi vuonna 1878, -eivät juutalaiset tule otettaviksi _täyteen suosioon_ ennenkuin vuonna -1914. Siten tulee heidän uudelleen suosioon ottamisensa tapahtumaan -vähitellen, samoin kuin heidän lankeemisensakin siitä tapahtui -vähitellen. Merkillistä on myös, että nämä kaksi, heidän lankeemisensa -ja jälleen kohoamisensa aikakautta ovat aivan yhtä pitkät. Lankeeminen -tapahtui vähitellen kasvavalla nopeudella, _kolmenkymmenenseitsemän -vuoden_ aikana, vuodesta 33 j.K., jolloin suosio heitä kohtaan kansana -lakkasi, vuoteen 70, jolloin heidän kansallinen olemassaolonsa päättyi, -maa tehtiin autioksi ja Jerusalem hävitettiin perinpohjaisesti. -Historia osottaa siis heidän lankeemisensa alkamisen ja päättymisen, -ennustuksen osottaessa heidän korottamisensa alkamista ja loppumista -- -1878 ja 1914 -- joten 37 vuoden tarkka rinnakkaisuus on huomattavissa. -Tämä on lisäksi osa heidän, profeetan mainitsemasta, _mishneh'sta_ -("kaksinkertaisesta ajasta"). - -Vaikka juutalaisen ja evankelikauden käännekohdat siten ovat selvästi -osotetut olevan 33 ja 1878 j.K., Israelin hylkäämisen ja jälleen -suosioon ottamisen kautta, niin tunkevat kumminkin molemmat nämä ajat -toistensa alueille. Kun siten juutalaisen aikakauden käännekohta oli -saavutettu, _tunkeutui_ se sen jälkeen loppuunsa asti silloin alkavan -evankelikauden alueelle, kuten heidän suosionsa palaaminen, joka on -tuhatvuotiskauden ensimäisiä tapahtumia, käsittää evankeliumikauden -lopun eli elonkorjuuajan. Kolmenkymmenenseitsemän vuoden aikana -(vuodesta 33 j.K., israelilaisten suosion loppuun kansana, vuoteen 70 -j.K., heidän yhteiskuntansa täydelliseen kukistumiseen) olivat he, -lukuunottamatta uskollista jäännöstä, lankeamassa, ja uskovaiset -pakanat nousemassa -- juutalainen aika, oli loppumassa ja evankelinen -aika alkamassa; ja kolmenkymmenen seitsemän vuoden aikana (1878-ta -1914:ta) tekee evankelikausi loppuansa, ja ahdistuksen aika koittaa ja -tulee kristikunnan yli, lukuunottamatta uskollista jäännöstä, samalla -kun Israelin ja kaiken kansan ennalleenasettamistyö on valmistuksen -alaisena. Toisin sanoen: vuosiluvut 33 ja 1878 ilmaisevat _milloin_, -itsekunkin, uuden aikakauden työ alkoi, vaikka edellisen aikakauden -elonkorjuun ja jätteiden eli kelpaamattomien hävittämisen, sallittiin -jatkua kolmekymmentäseitsemän vuotta molemmissa tapauksissa. Siten ovat -näiden kahden armotalouden toisiensa alueille tunkeutuminen samoin kuin -juutalaisen ja kristillisen aikakauden päätekohdat selvästi merkityt. - -Kaksipuolinen toimi kuuluu molemmille näille toisiensa alueille -tunkeutuville aikakausille: vanhan alasrepiminen ja uuden järjestelyn -eli talouden pystyttäminen. Ja koska juutalainen aika ja kansa olivat -vaan varjoja eli esikuvia, on meidän odotettava, että tämän tulokset -tulevat paljon laajaperäisemmiksi, kuin ne olivat; ja niin me saamme -nähdäkin ne. Tätä kaksipuolista työtä osotetaan profeetta Jesajan -lausunnossa: "Sillä (1) koston päivä oli mielessäni, ja (2) lunastuksen -vuosi oli tullut." -- Es. 63: 4. - -Nämä eivät ole minkäänlaisia nerokkaasti ajateltuja vastaavaisuuksia, -joita on järjestetty soveltumaan yhteen tosiseikkojen kanssa; sillä -monet näistä rinnakkaisuuksista ja muista totuuksista nähtiin -ennustuksista ja niistä saarnattiin, kuten yllä on esitetty, useita -vuosia ennen 1878 -- joka vuosi ilmotettiin olevan Israelin suosion -palaamisen aika, ennenkuin se tuli ja ennenkuin mikään tapaus oli sen -siksi merkinnyt. Tämän teoksen kirjottaja antoi ulos vihkosien muodossa -näitä Raamatusta tehtyjä johtopäätöksiä jo keväällä v. 1877. - -Todistus saattoi tuskin olla vahvempi ja kumminkin salattuna tänne -asti, kun _aika on tullut_ tiedon lisääntymiselle ja viisaat [oikeassa -taivaallisessa opissa] tulevat ymmärtämään. Me tiedämme tarkan -vuosiluvun Israelin hylkäämiselle -- niin, itse päivänkin; että heillä -tulisi olemaan _mishneh_, tai kaksinkertainen aika selittää profeetta -selvästi; että tämä rinnakkaisaika on tuhat kahdeksansataa -neljäkymmentä viisi vuotta pitkä, ja että se päättyi v. 1878, olemme, -luullaksemme, selvästi osottaneet; ja että suosio oli tämän vuoden -tunnusmerkkinä on eittämätön tosiseikka. Ja muistakaa myös, että juuri -heidän "kaksinkertaisen" aikansa päätyttyä julkaisi professori -Delitzsch hebrealaisen Uuden Testamentin käännöksensä, joka jo on -tuhansien juutalaisten käsissä ja herättää paljon mielenkiintoa. Ja -muistakaa, edelleen, että suurin kristillinen liike hebrealaisten -keskuudessa apostolien päivien jälkeen, Rabinovitsj'in ja muiden -johtamana, on parastaikaa hereillä Venäjällä. Ja alkoi se melkein yhtä -kauvan aikaa vuoden 1878 jälkeen, jolloin Israelin "_kaksinkertainen_" -aika päättyi, kuin oli Israelin hylkäämisestä vuonna 33 j.K. pakanoiden -herättämisen aikaan asti. - -Muistelkaa nyt apostolin sanoja, jotka selvästi osottavat, että he -olivat suljetut jumalallisesta suosiosta ja _maallisista, heille vielä -kuuluvista, liitoista_. tai lupauksista, _kunnes_ täydellisyys -eli täysi luku pakanoita on tullut sisälle -- _evankelisen -kutsumisen loppuun asti_ -- ja te saatte nähdä, että 1878 on syvää -mielenkiintoa herättävä vuosiluku ollen yhtä tärkeä hengelliselle kuin -luonnollisellekin Israelille. Koska, kuten silloinkin ei kukaan muu -kuin Herramme Jeesus tuntenut lakikauden loppumisen ja evankelikauden -alkamisen merkitystä (apostolitkin tunsivat sen ainoastaan osittain ja -näkivät sen hämärästi helluntaihin asti) niin voimme nyt odottaa, että -ainoastaan Kristuksen ruumis, voideltu kun on samalla hengellä, on -selvästi näkevä evankelikauden päättymisen ja sen erittäin tärkeän -merkityksen. Juutalaisparat, ja monet, jotka tunnustautuvat -kristityiksi, eivät tiedä edes vielä siitä suuresta armotalouden -muutoksesta, joka tapahtui ensimäisessä tulemisessa -- juutalaisen ajan -päättymisestä ja evankelikauden alkamisesta. - -Ja samoin on nytkin ainoastaan harvat, jotka tietävät, tai tulevat -tietämään, kunnes ulkonaiset merkit todistavat sen heidän -luonnollisille silmillensä, että me nyt olemme evankelikauden lopulla -tahi elonkorjuussa, ja että vuosi 1878 osotti niin tärkeää kohtaa, kun -mitä se osotti. Eikä ollut tarkotettukaan, että muut kun uskollinen -vähemmistö näkisi ja tietäisi eikä olisi pimeydessä maailman kanssa. -- -"Teille on annettu tietää", sanoi Herramme. - -Mutta jotkut voinevat kentiesi sanoa: Kyllä Jeremia todellakin oli -Herran profeetta, jonka todistus "mishnehstä" tahi Israelin kokemuksien -kaksinkertaistuttamisesta on suuressa määrässä huomattava, mutta -kumminkin pitäisimme todistuksen vielä varmempana, jos joku muukin -profeetta olisi maininnut siitä samasta. Sellaisille vastaamme, että -yhdenkin luotettavan profeetan ilmotus on hyvä ja yltäkylläinen -perustus uskolle, ja että monet tärkeimmistä todistuksista Herramme -ensimäisestä tulemisesta olivat yhden ainoan profeetan ennustamia; -mutta siitä huolimatta on Jumala, joka on laupeudesta rikas ja hyvin -armahtavainen, ottanut huomioon meidän heikkouskoisuutemme, ja -vastannut sydämemme rukoukseen jo ennakolta, lahjottaessaan meille -useamman kuin yhden todistuksen. - -Kääntykää nyt Sakarjan ennustukseen (9: 9--12.) Profeetallisessa näyssä -kulkee hän Jeesuksen rinnalla, kun hän ratsastaa Jerusalemiin -- vuonna -33 j.K. -- viisi päivää ennen hänen ristiinnaulitsemistaan (Joh. 12: -1--15) ja kansalle huutaa profeetta: "Iloitse suuresti, sinä Siionin -tytär, ja riemuitse, sinä Jerusalemin tytär! Katso, kuninkaasi tulee -sinulle; hän on vanhurskas, auttaja, ja köyhä, ja ratsastaa aasilla ja -aasintamman varsalla." Huomaa näiden sanojen selvää toteutumista -- -Matt. 21: 4--9, 43; Joh. 12: 12--15; Luuk. 19: 40--42. Jokainen -erityinen kohta täytettiin, huutamiseen asti. Kun kansa huusi: -Hosianna! pyysivät Fariseukset Jeesusta nuhtelemaan heitä, mutta sen -hän epäsi sanoen: "Jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat." -Miksi? Siksi, että oli ennustettu, että huudettaisiin, ja jokainen -kohta ennustuksessa oli täyttyvä. Antakoon tämä tarkkuus ennustuksien -täyttymisessä yksityiskohtia myöten luottamusta tämän ja toisien -profeettojen lausuntoihin edelleenkin. - -Lyhykäisesti kosketeltuansa huonoja seurauksia heidän kuninkaansa -hylkäämisestä (Sak. 9: 10), puhuttelee profeetta heitä Jehovan nimessä, -täten: "Palatkaa takasin linnaan (Kristuksen luo), te, jotka toivossa -vangitut olette. _Jo tänäkin päivänä_ ilmotan minä, että minä tahdon -_kaksinkertaisesti_ sinulle maksaa." Sana "kaksinkertaisesti" on tässä -sama sana, jota Jeremia käyttää -- "mishneh" -- toistaminen tai toinen -samanlainen osa. Israelilaiset olivat vuosikausia olleet roomalaisen -ikeen alaisia, mutta he olivat, kuten sanotaan "toivon vankeja"; he -toivoivat tulevaa kuningasta, joka vapahtaisi heidät ja korottaisi -heidät luvattuun herrauteen maan yli. Nyt oli heidän kuninkaansa, -heidän vahva linnansa, tullut, mutta niin hiljaisena ja vaatimattomana, -etteivät he sydämensä ylpeydessä voineet nähdä hänessä sellaista -vapauttajaa. Ja vielä suuremmassa määrässä he olivat synnin vankeja, ja -tällä Vapauttajalla oli mielessä myös tämä suurempi pelastus. Herramme -oli ollut heidän luonaan kolme ja puoli vuotta, täyttäen Raamatun -ennustukset heidän nähtensä, ja nyt tuli viimeinen ja lopullinen koetus --- ottaisivatko he hänet, Herran voidellun, vastaan kuninkaanansa? -Profeetan sanasta käy selville, että Jumala ennakolta tiesi heidän -hylkäävän Messiaksen: -- "Jo tänäkin päivänä ilmotan minä, että minä -tahdon kaksinkertaisesti sinulle maksaa." - -Tämä ennustus ei ainoastaan poista kaikkia epäilyksen mahdollisuuksia, -etteikö tässä olisi kysymyksessä tuollainen kaksinkertaistuttaminen -- -että toinen puoli kuritusta olisi lisättävä heidän entisiin -kokemuksiinsa, sen johdosta, että he hylkäsivät Messiaksen -- vaan -osottaa se myös _tarkalleen päivän_, jolloin tämä toinen puoli alkoi, -ja saattaa profeetta Jeremian tekemät, ja Herramme sanain kautta -todetut johtopäätökset: "Teidän huoneenne jää teille autioksi", -moninkerroin vahvemmiksi, tarkemmiksi ja selvemmiksi. - -Muistelkaa Herramme sanoja tältä ajalta ja tässä yhteydessä: -- -"Jerusalem, Jerusalem, sinä joka tapat profeetat ja kivität luoksesi -lähetettyjä, kuinka usein olen tahtonut koota lapsiasi, samoin kuin -kana kokoaa poikueensa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. -Katso, _teidän huoneenne jää teille autioksi_. Sillä minä sanon teille: -tästälähin ette näe minua, ennenkuin [sydämestänne] sanotte: Siunattu -olkoon Herran nimessä tuleva." (Matt. 23: 37--39.) Luemme myös, että -tämän koetusajan viimeisenä päivänä, "kun hän tuli lähemmäksi -[ratsastaen aasilla] ja näki kaupungin, itki hän sitä ja sanoi: 'Jospa -tietäisit sinäkin tänä päivänä, mitä rauhaasi kuuluu! Mutta nyt -[sentähden] se on _salattuna silmiltäsi_'." (Luuk. 19: 41, 42.) -Kiitetty olkoon Jumala, nyt kun toinen puoli heidän "kaksinkertaisesta" -mitastaan on täytetty, voimme nähdä, että tämä sokeus alkaa poistua. Ja -tämä antaa pyhille iloa omastakin puolestaan, sillä he huomaavat, että -Kristuksen ruumiin kirkastuminen lähenee. - -Mutta meidän rakkaudesta rikas Isämme, joka nähtävästi tahtoi vakuuttaa -meitä ja vahvisti sydämiämme kaikkea epäilystä vastaan tähän kohtaan -nähden, joka ratkaisee ja todistaa niin paljon, on lähettänyt meille -tietoja Israelin _kaksinkertaisesta_ mitasta toisenkin korkeasti -kunnioitetun palvelijansa, -- profeetta Jesajan kautta. - -Profeetta asettuu tulevaisuudessa sen ajan loppupäähän, jolloin heidän -"kaksinkertainen" mittansa (mishnehnsa) on täytetty -- v. 1878; ja -kääntyen meihin, jotka nyt elämme, ilmottaa hän meille Jumalan sanoman -sanoen: "Lohduttakaa, lohduttakaa, minun kansaani, sanoo teidän -Jumalanne. Puhukaa sydämellisesti Jerusalemille ja julistakaa sille, -että sen _sotimisen aika on päättynyt_, että sen pahateko on maksettu, -että se on _kaksinkertaisesti_ saanut Herran kädestä kaikkien syntiensä -tähden." -- Jes. 40: 1, 2. [Se hebrealainen sana, joka tässä on -käännetty sanalla kaksinkertaisesti on _kefel_, joka merkitsee -sellaista _kaksinkertaista_, joka on käännetty kahtia keskeltä.] - -Se, joka tutkii ennustuksia, pankoot merkille, että profeetat lausuvat -ennustuksiansa eri kannoilta: välin he puhuvat tulevaisesta tulevana ja -toisen kerran asettautuvat he tulevaisuuteen ja puhuvat siltä kannalta; -niinpä esim. Jesaja puhuessaan Herramme syntymisestä, asettuu seimen -ääreen, jossa Jeesus makasi, kun hän sanoo: "Lapsi _on_ meille -syntynyt, poika _on_ meille annettu, ja hänen hartioillansa _on_ -herraus; j.n.e." (Jes. 9: 5.) Psalmien kirjaa ei voida ymmärtävällä -tavalla lukea, jollei tätä asianhaaraa oteta huomioon. Parempaa -valaistusta tälle asialle, että nimittäin profeetat asettuvat eri -kannoille aikaan nähden, ei voida antaa, kuin nämä kolme mainittua -ennustusta, jotka koskevat Israelin "kaksinkertaista" mittaa. Jeremia -ennusti, että ne päivät _tulisivat_, jolloin Jumala hajottaisi -heidät kaikkien kansojen sekaan, ja että kun he olivat saaneet -_kaksinkertaisesti_, kokoaisi hän heidät jälleen paljon valtavamman -voiman ilmauksen kautta heidän hyväkseen, kuin silloin kun he tulivat -egyptiläisestä orjuudesta. Sakarja puhuu ikäänkuin eläisi hän sinä -aikana, kun Kristus tarjoutuu Israelille heidän kuninkaanaan, ja sanoo -meille, että siinä, _juuri sinä päivänä_ alotettiin laskea heidän -"kaksinkertaista" mittaansa. Jesaja seisoo rinnallamme vuonna 1878 ja -kiinnittää huomiomme siihen, että Jumalalla on jo järjestetty, määrätty -tai _vahvistettu aika_ suosionsa palauttamiselle Israelille, ja että -tämä määrätty aika alkaisi "_kaksinkertaisen_" mitan kuluttua, joka -vastaisi sitä ennen elettyä suosion aikaa; ja hän sanoo meille, että -meidän nyt on ilmotettava Israelille tätä suloista sanomaa, että sen -kaksinkertainen mitta on täynnä, sen vahvistettu aika täytetty. Tulisi -todella vaikeaksi päättää, mikä näistä kolmesta ennustuksesta on vahvin -tahi tärkein. Ne ovat kaikki tärkeitä, ja jokainen niistä olisi jo -itsessään vahva; mutta kaikki yhdessä muodostavat ne ihmeellisesti -vahvan kolminkertaisen ketjun Jumalan nöyrille, etsiville, luottaville -lapsille. - -Vakuuttavaisuus näissä profeetallisissa lausunnoissa vahvistuu, kun -muistamme, että nämä profeetat eivät ainoastaan eläneet ja kirjottaneet -satoja vuosia toisistaan erotettuina, vaan myös, että he kirjottavat -asioita, jotka olivat aivan vastakkaisia niille, mitä juutalaiset -odottivat. Totisesti ilman uskoa ja _sydämeltä hitaita_ uskomaan -kaikkea sitä, mitä Jumala on puhunut profeettain kautta, ovat ne, jotka -eivät tässä selvässä ja sopusointuisessa todistuksessa voi nähdä -Jumalan sormea ja toimenpidettä. - -Jos joku väittää, ettei Berliinin kokous ja sen päätös olleet mitään, -joka kyllin selvästi ilmaisi Jumalan suosion palaamista Israelille, -vastaamme, että se oli paljon selvempi merkki suosiosta, kuin Herran -toimenpide ratsastamalla Jerusalemiin oli epäsuosion merkki. Ei -kumpaakaan pidetty sinä aikana, kun se tapahtui, minkään ennustuksen -toteuttamisena. Ja tänä päivänä on niitä, jotka tietävät -kaksinkertaisen täyttymisestä, tuhatta kertaa useampia kuin niitä, -jotka ennen helluntaita tiesivät, että kaksinkertainen tahi toinen osa -_alkoi_ silloin. Siten näemme, että se lapsi, jonka Simeon sanoi olleen -pannun _lankeemukseksi ja nousemukseksi_ monelle Israelissa (Luuk. 2: -34) tuli juuri _lankeemukseksi_ tai loukkauskiveksi luonnolliselle -Israelille kansana; ja me olemme nähneet, mitenkä hän hengellisen -Israelin päänä ja Päällikkönä tulee olemaan Vapauttaja, tulee jälleen -pystyttämään luonnollisen huoneen ja asettamaan ennalleen kaikki, kun -sen "määrätty aika" sen "kaksinkertainen mitta" on täytetty; ja nyt -näemme kaksinkertaisen mitan täytetyksi ja suosion alkavan saapua -Israelille. Kun me huomaamme nämä Isämme Sanan toteutumiset, laulakoon -sydämemme: -- - - Sä pienoinen lauma, Raamattu on - Sun uskosi pohja, tuo horjumaton. - -Kun siten huomaamme Israelin lankeemuksen suosiosta, ja mitä he sen -kautta ovat kadottaneet, ja syyn tähän kaikkeen, älkäämme unohtako, -että he tässäkin esikuvasivat hengellistä nimi-Israelia, ja että samat -profeetat ovat ennustaneet, että _molempien_ Israelin huoneiden piti -kompastuman ja lankeaman: "Hän on oleva loukkauskiveksi ja kompastuksen -kallioksi _molemmille_ Israelin huonekunnille." -- Jes. 8: 14. - -Yhtä varmasti, kuin luonnollista nimi-Israelia on kohdannut hylkääminen -ja lankeeminen, kuten olemme nähneet, yhtä varmasti tulee myös -hylkääminen ja lankeeminen kohtaamaan hengellistä nimi-Israelia, -Evankelista nimi-Seurakuntaa, ja samanlaisista syistä. Toisen -hylkäämistä ja lankeemusta kuvataan Raamatussa yhtä elävästi kuin -toisenkin. Ja myöskin yhtä varmasti, kuin luonnollisen Israelin jäännös -pelastettiin sokeudesta ja lankeemuksesta nöyryyden ja uskon kautta, -tulee myöskin samanlainen jäännös hengellisestä nimi-Israelista -pelastettavaksi nimi-joukkojen sokeudesta ja lankeemuksesta tämän ajan -"elonkorjuussa" tahi lopussa. Siten tulevat todellisen seurakunnan, -Kristuksen ruumiin viimeiset jäsenet, erotettaviksi nimiseurakunnasta --- yhdistettäviksi ja kirkastettaviksi Pään kanssa. Nämä (se jäännös, -joka valittiin luonnollisesta Israelista sen lankeemisessa sekä -evankelikauden harvalukuiset uskolliset, käsittäen sen lopulla elävän -jäännöksen), muodostavat yksin totisen "Jumalan Israelin." Nämä ovat -nuo Valitut -- vanhurskautetut, uskon kautta Kristuksen lunastustyöhön -kutsutut kanssa-uhraamiseen ja kanssaperillisyyteen Kristuksen kanssa, -jotka totuuden henki on valinnut uskon kautta totuuteen ja pyhitykseen, -ja jotka ovat olleet uskolliset kuolemaan saakka. Tämän joukon -valitsemisen loputtua, tämän ajan elonkorjuussa, saattaa odottaa -melkoista liikettä vehnän ja lusteiden välillä; sillä paljon -jumalallisesta suosiosta johtuneesta hyvästä, jota myönnettiin -erityisesti _uskollisten harvalukuisten_ tähden, tulee vedettäväksi -pois nimijoukoilta, kun pieni lauma, jonka kehitykseksi ne myönnettiin, -on täysilukuinen. - -Meidän on odotettava, että tässä, samoin kuin esikuvauksellisessa -juutalaisessa elonkorjuussa, tulee olemaan sellaista erottamista, joka -toteuttaa profeetan sanat: "Kootkaa minulle _pyhäni_, jotka tekevät -liiton kanssani uhrin kautta." (Ps. 50: 5.) Ja niinkuin vuosi 33 osotti -_juutalaisen nimi_-huonekunnan, järjestelmänä katsottuna, jättämistä -epäsuosioon, hajaannukseen ja kukistumiseen, niin osotti vastaava -vuosiluku 1878, _hengellisen nimi_-Israelin epäsuosion, hajaannuksen ja -kukistumisen alkamista, josta meillä on enemmän sanottavaa seuraavassa -luvussa. - - - -Matemaatillinen todistus. - - -Otaksuen, että yllä esiintyvä todistus on riittävä ja tyydyttävä, -menemme nyt ajanlaskullisesti todistamaan: ensimäiseksi, että -juutalainen aika, Jaakobin kuolemasta siihen ajankohtaan, jolloin -heidän huoneensa jätettiin autioksi, josta heidän _kaksinkertaisensa_ -tai toinen puolensa alettiin laskea oli tuhat kahdeksansataa -neljäkymmentaviisi vuotta pitkä; ja toiseksi, että _kaksinkertainen_ -päättyi vuonna 1878, ja että aika silloin oli tullut suosion -alkamiselle -- jolla me siten tulemme todistamaan, että tämä vuosiluku -ilmaisi evankeliajan suosion loppumista. - -Jälkimäinen kohta ei itse asiassa tarvitse mitään todistusta; sillä, -koska oli totta, että Herramme kuoli vuonna 33, on helppo asia lisätä -tuhat kahdeksansataa neljäkymmentäviisi vuotta vuoteen 33 nähdäksemme, -että 1878 oli se vuosi jolloin aika oli tullut suosion alkamiselle -Israelille edellyttäen, että voimme todistaa ensimäisen väitteemme että -ajanjakso jolloin Israel odotti Jumalan lupauksien täyttymistä, _hänen -suosiossansa_, oli tuhannen kahdeksansadan neljänkymmenenviiden vuoden -aika. - -Tämän ajanjakson pituus näytetään täydellisesti siinä luvussa, joka -käsittelee ajanlaskua, lukuunottamatta yhtä kohtaa, nimittäin aikaa -Jaakobin kuolemasta aina lähtöön asti Egyptistä. Tämä ajanjakso on -ollut hyvin omituisella tavalla kätketty tai peitetty näihin aikoihin -asti; ennenkuin se huomattiin, oli juutalaisen ajan pituus tuntematon; -eikä ilman sitä oltaisi voitu sen kaksinkertaistuttamista mitata, jos -kohta ennustukset kaksinkertaisesta olisivat tulleet huomatuiksi ja -käsitetyiksi. - -Ajanlasku ei tee mitään vaikeuksia Jaakobin kuolemaan asti, mutta tästä -vuosiluvusta alkaen Egyptistä lähtöön asti ei ole minkäänlaisia -täydellisiä tiedonantoja. Useita murusia annetaan siellä ja täällä, -mutta mitään yhdenjaksoista lankaa ei anneta, jonka kautta pääsisimme -varmuuteen. Juuri siitä syystä täytyi meidän ajanlaskua tarkastaessamme -tällä kohdalla kääntyä Uuteen Testamenttiin. Siellä saimme apua -henkeyttämältä apostolilta, joka ilmottaa meille yhdistävän renkaan. -Tällä tavoin opimme tuntemaan, että neljänsadan kolmenkymmenen (430) -vuoden aika kului liitosta, joka tehtiin niihin aikoihin kun Tara, -Aabrahamin isä, kuoli aina Israelin lähtöön asti Egyptistä. - -Me löydämme kätketyn ajan Jaakobin kuolemasta Israelin Egyptistä -lähtöön, tarkalla tavalla: ensin laskemalla ajan Taran kuolemasta -Jaakobin kuolemaan ja sitten vähentämällä ne vuodet, noista -neljästäsadastakolmestakymmenestä vuodesta, jotka ovat Taran kuoleman -ja Egyptistä lähdön välillä, seuraavalla tavalla: - -Aabraham oli seitsemänkymmenen viiden (75) vuoden vanha, kun liitto -hänen kanssaan tehtiin Taran kuoltua (1 Moos. 12: 4), ja Iisak syntyi -kaksikymmentäviisi (25) vuotta sen jälkeen. (1 Moos. 21: 5.) Siis: - - Liitosta Iisakin syntymiseen............... 25 vuotta - Iisakin syntymisestä Jaakobin syntymiseen - (1 Moos. 25: 26)........................... 60 " - Jaakobin syntymisestä hänen kuolemaansa - (1 Moos. 47: 28)........................... 147 " - Yhteenlasketut vuodet liitosta Aabrahamin ___ - kanssa Jaakobin kuolemaan.................. 232 " - Liitosta siihen päivään, jolloin Israel - jätti Egyptin (2 Moos. 12: 41), - pääsiäisjuhlan aikana...................... 430 " - Tästä on vähennettävä aika liitosta - Jaakobin kuolemaan......................... 232 " - Aika Jakobin kuolemasta lähtöön ___ - Egyptistä oli siis......................... 198 " - -Siten ovat kaikki vaikeudet laskea Israelin kansallisen olemassaolon -ajan pituus poistettu. Kätketty aika Jaakobin kuolemasta Egyptistä -lähtöön oli epäilemättä tarkotuksella kätketty, kunnes aika sen -näkemiselle oli tullut. Tähän me liitämme nyt Ajanlaskullisessa -tarkastuksessa esitetyt ajanjaksot, seuraavasti: - - Jaakobin kuolemasta lähtöön Egyptistä.......... 198 vuotta - Israelin korvessaolo........................... 40 " - Kaanaan jakamiseen............................. 6 " - Tuomarien aikakausi............................ 450 " - Kuninkaiden aikakausi.......................... 513 " - Autiona olon aika.............................. 70 " - Kyyroksen ensimäisestä vuodesta vuoteen 1...... 536 " - Yhteensä Jaakobin kuolemasta Anno Dominiin,.... ____ - tahi vuoteen 1 meidän ajanlaskuamme............ 1813 " - A.D. 1:stä ristiinnaulitsemiseen passah-juhlan - aikana, keväällä vuonna 33 j.K. -- täysiä - vuosia, juutalaista kirkollista aikaa.......... 32 " - Koko aikakausi, jolloin Israel suosiossa ja ____ - tunnustettuna ollen odotti valtakuntaa......... 1845 " - -[Juutalainen kirkkovuosi alkoi keväällä; ja passah-juhla sattui jokaisen -uuden (kirkollisen) vuoden ensimäisen kuukauden viidentenätoista -päivänä.] - -Löytääksemme heidän _kaksinkertaisen_ aikansa toisen osan pituuden, -jonka ajan kuluttua heidän suosion aikansa oli tullut, ja se todellakin -alkoi, ja jolloin suosio todella alkoi siirtyä pois hengellisestä -nimi-Israelista, laskemme tuhat kahdeksansataa neljäkymmentäviisi -(1845) vuotta keväästä vuonna 33 j.K. ja saamme passah-juhlapäivän -vuonna 1878. Heidän jälleennousemisensa vuodesta 1878 _vuoteen_ 1915 -(pakana-aikain loppuessa), sen Kuninkaan suosiossa, jonka he -hylkäsivät, ja jonka he tällä ajalla tulevat tunnustamaan, vastaa -pituudellaan heidän kolmekymmentäseitsemän vuotista lankeemistaan, -siitä päivästä, jolloin heidän huoneensa jätettiin _autioksi_, vuonna -33 j.K. heidän täydelliseen kukistumiseensa kansana v. 70. - -Olemme jo tarkastaneet useita huomattavia rinnakkaisuuksia juutalaisen -ajan, varjon tahi esikuvan ja evankelisen ajan, todellisuuden tahi -vastakuvan välillä, ja tässä olemme me juuri nyt todistaneet uuden -samanlaisen: _Molempien aikakausien pituus vastaa toistaan -täydellisesti_ -- evankelinen Seurakunta kutsutaan Israelin "mishneh'n" -tai heidän epäsuosionsa toisella puoliskolla. Samalla kertaa, kun -toiset vastaavaisuudet ovat silmiinpistäviä, koskee tämä erityisesti -näiden kahden ajan lopputapahtumia, niiden "elonkorjuuta", -elonkorjaajia, sitä työtä, jota molempien elonkorjuuaikoina toimitetaan -ja niille omistettua aikaa, jotka kaikki ovat omiaan antamaan meille -selvän katsauksen siitä työstä, joka tulee toimitettavaksi siinä -elonkorjuussa, joka on tämän ajan lopussa. Huomaa tarkoin niitä -vastaavaisuuksia, jotka ovat näiden kahden elonkorjuun välillä, kun -lyhykäisesti kertaamme ne: -- - - - -Katsaus rinnakkaisuuksiin elonkorjuussa. - - -Juutalainen aika päättyi "elonkorjuuseen", jossa Herramme ja Apostolit -toimittivat sen työn, niiden hedelmäin korjuun, joiden siemenen Mooses -ja profeetat olivat kylväneet. "Nostakaa silmänne (sanoo Jeesus) ja -katselkaa vainioita, kuinka jo ovat valkoiset leikattaviksi." "Minä -olen lähettänyt teidät leikkaamaan sitä, johon ette ole työtä panneet; -muut ovat työn tehneet, ja te olette päässeet heidän työalalleen." -(Joh. 4: 35--38.) Evankelisen ajan loppua kutsutaan myös elonkorjuuksi: --- "Elonaika on maailman (aikakauden) loppu." "Elonaikana minä sanon -leikkuumiehille: Kootkaa ensin lusteet ja sitokaa ne kimppuihin -poltettaviksi -- -- mutta nisut korjatkaa aittaani." -- Matt. 13: 39, -30. - -Johannes ennusti sitä työtä, joka oli toimitettava juutalaisessa -elonkorjuussa, ja sen seurauksia, sanoen (Matt. 3: 12): "Hänellä on -viskimensä kädessään, ja hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa -nisunsa [todelliset israelilaiset] aittaansa [kristilliseen -seurakuntaan]; mutta ruumenet [kelvottomat tästä kansasta] hän -polttaa sammumattomalla tulella" -- (hätä, joka kulutti heidän -kansallisuutensa.) Tällöin tapahtui kaste pyhällä Hengellä ja -tulella -- pyhä Henki, joka tuli "totisten israelilaisten"; yli -helluntaina, ja tuli, se hätä, joka kohtasi kaikkia toisia, niiden -kolmenkymmenenseitsemän vuoden aikana, jotka seurasivat heidän -hylkäämistänsä. (Matt. 3: 11.) Tässä hädässä Israel _kansana_ -hävitettiin, mutta ei yksilöinä. Ilmestyskirjan kirjottaja kertoo tämän -ajan elonkorjaamisesta terävällä totuuden viikatteella, koska -_elonkorjuuaika_ on tullut, ja näyttää, että se on kahtalaista työtä, -josta toinen tarkottaa maan viinipuuta, erotukseksi totisesta Isän -istuttamasta viinipuusta, Kristuksesta Jeesuksesta ja hänen -jäsenistänsä tahi oksistansa. (Joh. 15: 1--6.) Tämän ajan elonkorjuuta -sanotaan vehnän ja lusteiden korjuuksi (Matt. 13: 24--30, 36--39); -juutalaisen ajan elonkorjuuta kutsuttiin vehnän ja ruumenien korjuuksi. -Ja samoin kuin silloin ruumenia oli suuressa määrässä enemmän, samalla -tavalla näyttää myös kaikissa muissa paikoissa silmiinpistävä -yhdenkaltaisuus ja rinnakkaisuus edellyttävän, että lusteita tulee -olemaan paljon runsaammin kuin vehnää tässä elonkorjuussa. - -Juutalainen elonkorjuu, yhteensä neljänkymmenen vuoden ajanjakso, alkoi -Herramme opetusviran alkaessa vuonna 29 ja päättyi vuonna 69 vähää -ennen nimi-Israelin hylkäämistä ja kukistumista ja heidän kaupunkinsa -hävittämistä, jonka roomalaiset aikaansaivat vuonna 70. Ja tämän ajan -elonkorjuu alkoi Herramme läsnäololla maan suuren riemuvuoden alkaessa -vuonna 1874, niinkuin 6:ssa luvussa näytetään, ja päättyy vuonna 1914, -vähää ennen pakanavaltojen kukistumista, ollen samoin neljänkymmenen -vuoden ajanjakso -- siis vielä lisäksi eräs ihmeellinen yhtäläisyys -näiden kahden ajan välillä. - -Juutalainen elonkorjuu alkoi Herramme opetusvirkaan astumisella, ja -vaikka Jumalan suosio poistui heidän nimijärjestelmästänsä kolme ja -puoli vuotta myöhemmin, jonka jälkeen hätä runteli tätä järjestelmää -kolmekymmentäkuusi ja puoli vuotta, jatkui kumminkin erityinen suosion -osotus tämän kansan yksityisille jäsenille, ja kutsu Kristuksen -kanssaperillisyyden korkeaan kunniaan lähetettiin nimenomaan heille -kolmen ja puolen vuoden aikana siitä, kun Herramme hylkäsi heidät ja he -hylkäsivät hänen -- jonka kautta lupaus Danielille toteutui (Dan. 9: -27), että suosiota osotettaisiin hänen kansallensa täydellisesti -seitsemänkymmenen viikon loppuun asti, jonka viikon keskellä Messias -tapettiin. Lupaus täytettiin koko totiselle vehnälle, samalla kun se -_järjestelmä_, joka ympäröi tätä vehnää, tuomittiin ja hyljättiin -keskellä sitä viikkoa. Juutalaisen ajan vehnänkorjuu kesti monta -vuotta, alkaen Herramme virkaan astumisella, vaikka kaikki erityinen -suosio lakkasi kolme ja puoli vuotta Kristuksen kuoleman jälkeen. Tämän -kansan hätä (tuli) alkoi aikaiseen palaa, mutta palo ei saavuttanut -suurinta raivoansa ennenkuin melkein kaikki vehnä oli korjattu aittaan. - -Samanlaisia ajanjaksoja on huomattavissa tämän nyt päättyneen -ajanjakson elonkorjuussa, jotka vastaavat ilmiöitä edellisessä -elonkorjuussa. Syksy vuonna 1874, jolloin riemuvuosijaksot ilmasevat -ajan tulleen Herramme läsnäolemiselle, vastaa hänen kasteensa aikaa ja -voitelemista pyhällä Hengellä, jolloin hän tuli Messiaaksi, -Ruhtinaaksi, (Dan. 9: 25) ja alkoi toimittaa juutalaista elonkorjuuta. -Kevät vuonna 1878 (kolme ja puoli vuotta myöhemmin) vastaa sitä -vuosilukua, jolloin Herramme omisti kuninkuuden, ratsasti aasilla, -puhdisti temppelistä rahanvaihtajat ja itki nimiseurakunnan tahi -valtakunnan tähden ja jätti sen alttiiksi hävitykselle, ja se ilmasee -sen ajan, jolloin nimi-seurakunta- (tahi kirkko-) järjestelmät -"oksennettiin ulos" (Ilm. 3: 16), josta ajasta alkaen ne eivät enää ole -Jumalan puhetorvia taikka missään määrässä hänen tunnustamiansa. Ja ne -kolme ja puoli vuotta, jotka seurasivat kevättä vuonna 1878, jotka -päättyivät lokakuussa vuonna 1881, vastaavat niitä kolmea ja puolta -vuotta, jolloin suosio jatkui yksityisiä juutalaisia kohtaan heidän -suosionsa seitsemännenkymmenennen viikon loppupuoliskolla. Samoin kuin -esikuvassa tämä vuosiluku -- kolme ja puoli vuotta Kristuksen kuoleman -jälkeen -- osotti kaiken erityisen suosion päättymistä juutalaisia -kohtaan ja suosion alkamista pakanoille, samalla tavalla meistä vuosi -1881 osottaa erityisen suosion päättymistä pakanoille -- "korkean -kutsun", tai kutsun omistamaan niitä siunauksia, jotka kuuluvat tälle -ajalle -- kutsun kanssaperillisyyteen Kristuksen kanssa ja jumalallisen -luonteen osallisuuteen. Ja niinkuin olemme nähneet, on tämän ajan -tunnusmerkkinä suuri liike juutalaisten keskuudessa kristillisyyteen -päin, tunnettuna "Kisjinevi-liikkeen" nimellä. Ja nyt on tulossa hätää -ja koettelemuksia nimi-kristillisyyden osaksi, mutta myrskyä -pidätetään, kunnes kaikki vehnä on korjattu, kunnes Jumalan lähettiläät -ovat leimanneet hänen palvelijainsa otsat (ymmärryksen) totuudella. -- -Ilm. 7: 3. - -Vastaavaisuudet tässä ja juutalaisessa elonkorjuussa ovat osottautuneet -erinomaisen selvästi esiintyviksi siihen nähden, mitä on saarnattu. -Juutalaisen elonkorjuun ensimäisinä kolmena ja puolena vuotena oli -Herrallamme ja opetuslapsilla erityisenä tekstinänsä _aika_ ja -Messiaksen _läsnäolo_. Heidän julistuksensa kuului: "Aika on täytetty", -lunastaja on tullut. (Mark. 1: 15; Mat. 10: 7.) Samoin oli myös -tässäkin elonkorjuussa: vuoteen 1878 muodostivat aikaennustukset ja -Herran läsnäolo, pääasiassa niinkuin ne tässä ovat esitetyt, vaikkeivät -näin selvästi, sanomamme aineen. Sen jälkeen on työ laajennut, ja -toisien totuuksien käsittäminen on selvinnyt ja puhdistunut; mutta -samat tosiseikat ja raamatunpaikat, jotka opettavat samaa _aikaa_ ja -samaa _läsnäoloa_, seisovat siinä kumoamattomina ja eittämättöminä. - -Samoin kuin se suosio, jota jatkuvasti osotettiin yksityisille -israelilaisille, senjälkeen kun heidän nimi-huoneensa suljettiin -suosiosta, ei tarkottanut heidän _nimi-kirkkojärjestelmänsä_ -käännyttämistä ja uudistamista, eikä heidän ruumeniensa muuttamista -vehnäksi, vaan oli yksinomaa aijottu erottamaan ja korjaamaan joka -ainoan tuleentuneen vehnäjyvän, samoin ei jatkuva ja runsas suosio -(nimittäin totuudenvalo) nykyajassa ole tarkotettu käännyttämään -kokonaisia lahkoja tai aikaansaamaan kansallisia uudistuksia, vaan -päinvastoin kokonaan erottamaan vehnäluokan lusteluokasta. Molemmat -ovat kasvaneet rinnakkain vuosisatoja, ja _sekottamaton_, pelkkää -vehnää oleva lahko on tuntematon; mutta nyt elonkorjuussa tulee -erottaminen tapahtumaan, ja selkkaukset tulevat olemaan hirvittäviä. -Monessa tapauksessa se tulee merkitsemään maallisen ystävyyden -ylösnyhtämistä, monen hellän siteen repimistä; ja juuri _totuus_ tulee -aikaansaamaan tämän erottamisen. Herran ennustus "elonkorjuusta" -ensimäisessä tulemisessa tulee olemaan paikallaan nykyiseenkin -elonkorjuuseen nähden. (Katso Mat. 10: 35--38; Luuk. 12: 51--53.) -Samoin kuin silloin totuus aiheutti eripuraisuutta isän ja pojan, -tyttären ja äidin, anopin ja miniän välillä, tulee nyt taaskin -viholliset usein kuulumaan omaan huonekuntaan. Sitä ei voi välttää. Ne, -jotka rakastavat rauhaa ja lepoa enemmän kuin totuutta, tulevat -pantavaksi koetukselle, ja ne, jotka rakastavat totuutta yli kaiken, -hyväksytään voittajiksi -- aivan kuin juutalaisessa "elonkorjuussa." - -Juutalaisessa elonkorjuussa olivat sanansaattajat, jotka airueina -lähetettiin julistamaan Kuninkaasta ja tulleesta valtakunnasta, -alhaista sukua olevia miehiä, ilman arvonimiä, ja ne, jotka vastustivat -sanomaa, olivat ylimmäiset papit, kirjanoppineet, fariseukset ja -jumaluusoppineet; ja niinkuin voimme odottaa, on nytkin: sokeimmat ovat -sokeiden taluttajia, jotka juutalaisten esikuviensa lailla "_eivät -tunne_ etsikkonsa _aikaa_." -- Luuk. 19: 44. - -_Läsnäolo_ oli heillä toinen suurista koetuskohdista, ja _risti_ oli -toinen. Johannes Kastaja huusi heille: "_Keskellänne_ seisoo se, jota -ette tunne." Kumminkaan eivät muut, kuin oikeat israelilaiset kyenneet -näkemään sitä totuutta, että Messias oli läsnä; ja näistä useat -kompastuivat ristiin; sillä vaikka olivat alttiit ottamaan vastaan -Jeesuksen vapauttajana, teki heidän ylpeytensä heidät vastahakoisiksi -ottamaan vastaan häntä _Lunastajana_. Samoin on nytkin. -Kristuksen _läsnäolo_, parhaillaan tapahtuva "elonkorjuu" ja -nimitunnustajajoukkojen hylkääminen ovat kiviä, joihin monet -kompastuvat; ja suurta Pelastajaa, jonka tulemista ja valtakuntaa monet -ovat rukoilleet (niinkuin juutalaisetkin), eivät he tahdo tunnustaa. -Jälleen saattaa totuuden mukaisesti sanoa: "Keskellänne seisoo se, -jota ette tunne." Ja jälleen tulee Kristuksen risti koetukseksi, -kompastus- tai koetuskiveksi aavistamattomalla tavalla; ja monet, monet -kompastuvat nyt siihen sanoen: Me tahdomme tunnustaa Kristuksen -_Vapahtajaksemme_, mutta me hylkäämme hänet Lunastajana ja -Vapaaksiostajana. - -Varmastikin on kaikkien, jotka huolellisesti tarkastavat asiaa, -tunnustettava, että todistukset Herramme läsnäolosta (henkiolentona ja -siis näkymättömänä) ovat suuremmat ja selvemmät niitä todistuksia, -joita juutalaisilla oli hänen läsnäolostansa lihassa ensimäisessä -tulemisessa. Ja nyt eivät Herran läsnäolontodistukset ainoastaan ole -täydemmät, täydellisemmät ja lukuisammat, vaan ajan merkit -ympärillämme, jotka ilmasevat, että elonkorjuutyö on käymässä, ovat -paljon silmiinpistävämmät ja vakuuttavammat niille, joiden silmät ovat -voidellut silmävoiteella (Hm. 3: 18), kuin asianlaita oli ensimäisessä -tulemisessa, kun Herramme Jeesus, kourallinen seuraajia kanssaan, -paljon vastuksen ja monen epäsuotuisan asianhaaran vallitessa julisti: -"_Aika on täyttynyt_; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi" -- -Messias on tullut, suuren Jehovan Lähettiläs, täyttääkseen teille -kaikki ne lupaukset, jotka ovat annetut teidän isillenne. Oliko ihme, -että ainoastaan mieleltään nöyrät saattoivat ottaa vastaan nöyrän -nasaretilaisen suurena Vapauttajana, tai noita nöyriä miehiä ilman -minkäänlaisia arvonimiä hänen hallituksensa jäseninä, -- sellaisina, -jotka kerran olisivat kuninkaita ja ruhtinaita hänen kanssaan. -Ainoastaan harvat saattoi nähdä hänessä, joka ratsasti aasilla ja itki -Jerusalemin yli, sen suuren Kuninkaan, josta Sakarja oli ennustanut, -että Sion tulisi ottamaan vastaan hänet Kuninkaana riemuhuudoilla. - -Ensimäisessä tulemisessa nöyryytti hän itsensä ja otti ihmismuodon ja -luonteen (Hehr. 2: 9, 14) voidakseen senkautta toimittaa meidän -lunastuksemme antamalla itsensä lunastushinnaksi. Hän on nyt korkealle -korotettu eikä enää kuole; ja toisessa tulemisessansa on hän, puettuna -kaikella voimalla (Fil. 2: 9), korottava "ruumiinsa" ja sitten jakava -maailmalle sen ennalleenasettamissiunauksen, jonka hän _osti_ sille -ensimäisessä tulemisessansa omalla kalliilla verellään. Muista, ettei -hän enää ole lihaa, vaan henkiolento, ja on pian muuttava ja kirkastava -jäseninään ja kanssaperillisinään kaikki uskolliset seuraajansa. - -Juutalaiselle huonekunnalle esiintyi Jeesus kolmella eri tavalla -- -Ylkänä (Joh. 3: 29), Elonkorjaajana (Joh. 4: 35--38) ja Kuninkaana -(Mat. 21: 5, 9, 4.) Kristitylle huonekunnalle esiintyy hän samaten -kolmella tavalla. (2 Kor. 11: 2; Ilm. 14: 14, 15; 17: 14.) -Juutalaiselle huonekunnalle tuli hän Ylkänä ja Elomiehenä heidän -elonkorjuunsa alussa (hänen opettajavirkansa alkaessa); ja juuri -ristiinnaulitsemisensa edellä esiintyi hän heidän Kuninkaanaan ja -harjotti kuninkaallista valtaa langettamalla tuomion heidän ylitsensä, -jättäessään heidän huoneensa autioksi ja esikuvauksellisesti -puhdistamalla heidän temppelinsä. (Luuk. 19: 41--46; Mark. 11: 15--17.) -Aivan samalla tavalla on tässäkin elonkorjuussa ollut: Herramme -läsnäolo Ylkänä ja Elonmiehenä huomattiin ensimäisenä kolmena ja -puolena vuotena, vuodesta 1874 vuoteen 1878. Siitä ajasta on -eittämättömällä tavalla ilmennyt, että aika oli tullut vuonna 1878, -jolloin kuninkaallisen tuomion piti alkaman Jumalan huoneesta. Tätä -tarkottaa Ilm. 14: 14--20, ja Herramme esitetään _kruunattuna_ -Elonkorjaajana. Vuosi 1878, joka on rinnakkaisvuosiluku hänen -esikuvassa ottamastansa vallasta, _osottaa_ selvästi _ajan_ meidän -nykyisen, hengellisen, näkymättömän Herramme valtaanastumiselle -kaikkien kuningasten Kuninkaana, ajan, jolloin hän ottaa suuren -valtansa hallitaksensa, joka hallitus ennustuksessa on likeisessä -yhteydessä hänen uskollistensa ylösnousemisen kanssa ja hädän ja vihan -alkamisen kanssa kansojen yli. (Ilm. 11: 17, 18.) Tällöin, niinkuin -esikuvassa, alkaa tuomio nimiseurakunnan yli, senkautta että nimi -_järjestelmät_ (ei kansat) tuomitaan hävitettäväksi, jotka järjestelmät -ulkonaisesti edustavat totista Seurakuntaa -- "ruumista." Tämä on myös -todellisen temppelin, todellisen Seurakunnan, Kristuksen ruumiin -- -vihkiytyneen luokan -- puhdistaminen. (1 Kor. 3: 16; Ilm. 3: 12.) Tämä -pyhitetty tahi _temppeli_-luokka nimiseurakunnassa on samassa suhteessa -nimiseurakuntaan kokonaisuutena, kuin kirjaimellinen temppeli oli -pyhään Jerusalemin kaupunkiin kokonaisuutena. Kun kaupunki oli tullut -hyljätyksi, tuli temppeli _puhdistetuksi_; samalla tavalla on -temppeliluokka nyt puhdistettava: jokainen itsekäs, lihallinen ajatus -ja kaikki maailmallisuus on heitettävä ulos, jotta temppeli, Jumalan -pyhän Hengen asunto -- elävän Jumalan temppeli -- puhdistuisi. - -Erityinen tehtävä vuoden 1878 jälkeen on ollut julistaa Kuninkaan -käskyä: "Lähtekää siitä (Baabelista) ulos, te minun kansani, jottette -tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin hänen vitsauksiansa -kärsiä." (Ilm. 18: 4.) "Paetkaa, paetkaa, lähtekää sieltä, älkää -saastaiseen koskeko! lähtekää sen keskeltä, puhdistakaa itsenne, te -[kuninkaallinen Papisto] Herran kalujen kantajat!" -- Jes. 52: 11. - -Toinen selvästi esiintyvä kohta, jossa ensimäinen ja toinen tuleminen -ovat toistensa kaltaisia, on yleinen tunne, että vapauttaja on tarpeen -ja kansain keskuudessa laajalle levinnyt vaikutus, että pelastus on -jollain tavalla pian tuleva -- toisien ajatukset näistä asioista -lähenevät muutamissa suhteissa totuutta. Mutta joka tapauksessa ovat ne -harvat, jotka kykenevät näkemään Pelastajan, ja asettuvat hänen -lippunsa alle totuuden palveluksessa. Juutalaisessa elonkorjuussa -menivät monet ulos Herraa vastaan sinä aikana, jolloin kaikki -"odottivat" häntä (Luuk. 3: 15), hänen syntymänsä aikana, kolmekymmentä -vuotta ennen hänen voitelemistansa Messiaaksi hänen virkansa alkaessa: -ja samalla tavalla oli myös vastaava odotus ja liike monien -keskuudessa, (joita sittemmin kutsuttiin adventisteiksi), jota eräs -baptistiveli nimeltä William Miller, Amerikassa, ja Hr. Volff ja muut -Europassa ja Aasiassa johtivat. Tämä liike nousi huippuunsa vuonna -1844, tasan kolmekymmentä vuotta ennen vuotta 1874, jolloin Kristus, -Ylkä ja Elonkorjaaja todella tuli, niinkuin Riemuvuodet opettavat. -Tässä tapaamme vieläkin yhden sattuvan aika-rinnakkaisuuden näiden -aikojen välillä; sillä kysymyksessä olevat kolmekymmentä vuotta -vastaavat täydellisesti kolmeakymmentä vuotta Jeesuslapsen syntymästä -Messiakseen voideltuun -- kun hän kolmenkymmenen vuoden ikäisenä -kastettiin ja sittemmin astui esille Ylkänä ja Elonkorjaajana. -- Matt. -3: 11--13; Joh. 3: 29. - -Molemmissa tapauksissa tapahtui pettymys, jota seurasi kolmenkymmenen -vuoden odotusaika, jolloin kaikki nukkuivat ja ainoastaan muutamat -harvat molemmissa tapauksissa heräsivät _oikeaan_ aikaan huomatakseen -Messiaksen läsnäolon. Molempien huonekuntien suuret nimijoukot eivät -huomaa etsikon aikaa, koska ovat ylenraskautetut ja haaleat ja -laiminlyövät kehotuksen valvoa ja rukoilla. Siten toteutuu -profeetan lausuma ennustus: -- "Hän on oleva loukkauskiveksi ja -kompastuksenkallioksi molemmille Israelin huonekunnille." (Jes. 8: 14.) -Luonnollinen huone loukkaantui, koska olivat tehneet tyhjäksi Jumalan -lain tottelemalla perimäsääntöjä (Mark. 7: 9, 13), eikä heillä sen -vuoksi ollut oikeaa käsitystä ensimäisen tulemisen tavasta ja -tarkotuksesta. Tästä syystä olivat he valmistumattomia ottamaan vastaan -häntä sillä tavalla, kun hän tuli, ja siten he loukkaantuivat häneen ja -hänen uhritoimitukseensa. Hengellisen nimi-Israelin joukot -loukkaantuvat nyt samaan kallioon ja samasta syystä. He ovat -inhimillisten perimätietojen ja lahkollisten ennakkoluulojen sokasemat, -jotka estävät heitä saamasta oikeaa valoa Jumalan sanasta, ja sen -johdosta ei heillä ole oikeaa käsitystä Herran toisen tulemisen tavasta -ja tarkotuksesta. Ja tässäkin on Kristuksen risti, oppi lunastuksesta, -koetuskivi kaikille. Tarkkaa huomiota ansaitsee sekin, ettei kumpikaan -huone saattaisi loukkaantua tai kompastua olemattomaan kallioon. Kallio -on nyt olemassa, ja nimijärjestelmät kompastuvat, loukkaantuvat ja -musertuvat; samalla kuin "oikeat israelilaiset", niinkuin -ensimäisessäkin tulemisessa, henkilökohtaisesti huomaavat ja ottavat -vastaan kallion, ja kapuamalla tälle totuudelle tulevat he nostetuiksi -korkealle yli kompastuvien joukkojen, jotka hylkäävät sen. - -Ne, joiden ymmärryksen silmät ovat valaistut, eivät kompastu; mutta kun -he siihen sijaan nousevat Kalliolle, saattavat he siltä korkeammalta -näkökannalta, jonka se tarjoaa, paljon selvemmin nähdä Jumalan -suunnitelman sekä menneisyyden että tulevaisuuden -- nähdä sellaisiakin -asioita, jotka ovat sanoin sanomattomia, Seurakunnan tulevasta -kirkkaudesta ja maan juhlapäivästä. Ne, jotka luottavat Herraan, eivät -koskaan joudu häpeään. - -Tämän rinnakkaisuuden koko voimaa ei saata nähdä, jollei huomaa, että -riemuvuosijaksot ja pakanain ajat osottavat, edelliset sen -neljäkymmenvuotisen ajanjakson alkua, jälkimäiset sen loppua, jotka -alaosastoissaan niin täydellisesti vastaavat juutalaisia -rinnakkaisuuksia. Ei ole mikään mielikuvitus, että juutalainen ja -kristillinen aika muodostavat esikuvan ja vastakuvan -- apostolit ja -profeetat todistavat niiden keskinäistä yhdenmukaisuutta. Emme myöskään -luota yksinomaan rinnakkaisuuksiin todistukseksi nykyiselle -kristillisen armotalouden elonkorjuulle: tämä elonkorjuu on, niinkuin -jo olemme näyttäneet, myöskin toisella tavalla ilmaistu -- niinhyvin -sen alku kuin loppukin. Riemuvuosijaksot osottavat, että se aika, -jolloin Herramme Jeesus olisi läsnä ja alkaisi ennalleenasettamistyön, -olisi syksyllä vuonna 1874. Ja ylempänä kosketeltu rinnakkaisuus -näyttää, että tämä vuosiluku (1874) täydellisesti vastaa Jeesuksen -voitelemista Messiaaksi juutalaisen "elonkorjuun" alkaessa ensimäisessä -tulemisessa. Pakanain ajat osottavat, että nykyisten hallitusten -hallitusvalta päättyy vuoden 1914 loppuessa, jonka jälkeen näiden -hallitusten kukistumisen täytyy pian tapahtua; ja rinnakkaisuus -ylempänä näyttää, että tämä aika, 1914, vastaa täydellisesti vuotta 69, -jonka jälkeen (vuoden 70 loppuessa) juutalaisen yhteiskuntajärjestyksen -täydellinen kukistuminen seurasi. Mahdollisesti voitanee siis kysyä -kaikkeen tähän nähden: Ovatko nämä rinnakkaisuudet aikaan nähden -ainoastaan satunnaisuuksia, tai ovatko ne saman jumalallisen käden -järjestämiä, joka järjesti luonnollisen huonekunnan muutkin asiat -varjoiksi tämän armotalouden todellisuuksista? - -Ei, ne eivät ole satunnaisia: epäilemättä on sama kaikkiviisas Jumala, -joka antoi meidän tietää ajanlaskun kautta, että Aadamin luomisesta oli -kulunut kuusituhatta vuotta vuoteen 1873, ja että seitsemäs tuhannes, -tuhatvuosikausi silloin alkoi; joka riemuvuosijaksojen kautta ilmotti -meille, että Herra tulee olemaan läsnä ja että ennalleenasettamisajat -tullevat alkamaan syksyllä 1874; ja niinkuin pakana-aikojen kautta -näytettiin meille, ettemme saa odottaa, että nämä asiat tapahtuisivat -kiireellisesti, vaan näöltään luonnollisien keinojen kautta tulisivat -toimitettaviksi neljäkymmentä vuotta kestävänä ajanjaksona -- on Herra -näissä rinnakkaisissa armotalouksissa, joiden pituuden Israelin -"kaksinkertainen" määrää, antanut meille todistuksia, jotka eivät -ainoastaan itsessään selvästi osota Herran läsnäoloa, elonkorjuuta ja -ennalleenasettamista (joka alkaa suosiolla luonnolliselle Israelille), -vaan antavat samalla _todistuksen_, joka osottaa toiset profeetalliset -todistukset ja ajanlaskun oikeiksi. Sillä selvästi huomattakoon, että -jos ajanlaskua tahi jotakin näistä ajanjaksoista muutetaan vuodenkaan -verran, niin on tämän rinnakkaisuuden kauneus ja voima hävinnyt. -Esimerkiksi jos ajanlaskua muutetaan vuodenkaan verran, joko lisäämällä -tai vähentämällä -- jos me pitennämme sanokaamme kuningasten tahi -tuomarien aikaa vuoden taikka teemme toisen niistä vuotta lyhyemmäksi --- on koko rinnakkaisuus turmeltunut. Jos me lisäisimme vuoden, tulisi -Israelin ensimäisen ajanjakson pituudeksi 1846 vuotta, ja -kaksinkertainen tai vastaava toinen osa tulisi päättymään _vuotta -myöhemmin_, jota vastoin riemuvuosijaksot tällaisen muutoksen kautta -ajanlaskussa, tulisivat päättymään vuotta aikaisemmin, s.o. vuonna -1873, joka taasen muuttaisi 6000 vuoden päättymisen vuoteen 1871, kun -taasen pakanain ajat eivät mitenkään tulisi siitä muuttumaan. Kaikki -saattavat nähdä, että sopusointu tai rinnakkaisuus tällä tavalla -kokonaan turmeltuisi. Taikka jos yksi ainoakaan vuosi vähennettäisiin -jostain ajanlaskun laskelmasta, tulisi sekasorto yhtä suureksi, vaikka -muutos kysymyksessä olevissa ajanjaksoissa tulisi käymään -päinvastaiseen suuntaan. Sillä tavoin vahvistavat nämä erilaiset -ajanennustukset toisiansa molemminpuolisesti, samalla kun rinnakkaisuus -näissä molemmissa armotalouksissa juottaa yhteen niiden todistukset. - -Ne, jotka vähänkin tuntevat niitä laskelmia joita "toisen tulemisen -adventistit" muiden muassa ovat tehneet profeetallisista ajanjaksoista -y.m. lienevät huomanneet, että me käsittelemme näitä asioita aivan eri -tavalla kuin he. He koettavat tavallisesti saada kaikki ennustukset -päättymään yhteen ainoaan määrättyyn vuosilukuun. Heidän väärät -odotuksensa johtavat heitä siihen. He odottavat että muutamat harvat -silmänräpäykset tulevat todistamaan koko sen ohjelman suorittamisen, -joka todellisuudessa tulee käsittämään tuhatta vuotta -- Herran -tulemisen, ylösnousemisen ja maailman tuomion. Ja heidän odotuksensa -on, että nämä muutamat silmänräpäykset tulevat päättymään sillä, että -maailma poltetaan poroksi. Ymmärtääksensä ja omistaaksensa niitä -ennustuksia, jotka osottavat eri vuosilukuja Jumalan suuren -suunnitelman eri asteilla, tulisi heidän ensin ymmärtää "Aikakausien -Suunnitelma" ja Herran toisen tulemisen oikea tapa. Mutta suuren -enemmistön on heidän oppinsa ja ennakkoluulonsa liiaksi soaissut -käsittääkseen tätä. Kun he koettavat sovittaa ennustusta väärien -odotuksiensa mukaisiksi, johtaa tämä usein vääntelemisiin, -venyttämiseen ja lyhentämiseen, aina sitä mukaan kuin tarve vaatii, -koettaessansa saada kaikki ennustukset päättymään yhteen ainoaan -erityiseen vuosilukuun. Näiden ystävien on herättävä harhaluuloistansa -tässä suhteessa; sillä heidän odotuksensa ovat toinen toisensa jälkeen -jääneet toteutumatta, meidän ja heidän tietäessä, ettei kaikkia niitä -ennustuksia, joita he ovat käyttäneet, voida ulotuttaa tulevaisuuteen, -vaan kuuluvat ne menneisyyteen, jonka vuoksi he nyt ovat täytyneet -hyljätä ne. Ne ovat täyttyneet mutta toisella tavalla, kuin he -odottivat, ja he eivät tiedä sitä. - -Sitä vastoin ovat ne ennustukset, joita tässä on esitetty, samoin kuin -ne, joita myöhemmin tullaan käsittelemään, vapaat kaikesta käsin -tehdystä, olkoonpa sitten venyttelemisestä tahi vääntelemisestä ja -pyöristelemisestä. Me esitämme ne yksinkertaisesti sellaisina kuin me -tapaamme ne Jumalan sanassa. Ja niille, jotka Jumalan suuren -"Aikakausien Suunnitelman", mukaan osaavat oikein odottaa, on helppoa -huomata, miten erityiset profeetalliset ketjut sopivat yhteen sen -kanssa ja mittaavat sen. He huomaavat sen, toinen toisessa ja toinen -toisessa tärkeässä kohdassa; ja niille, jotka erottavat niin paljon, -osottaa ja todistaa tämä rinnakkaisuus juutalaisen ja kristillisen -armotalouksien välillä yli kaiken mahdollisen epäilyksen, että kaikkien -toistenkin profeetallisten ennustusten sovelluttaminen on oikeutettu. - -Ennustuksissa annetut ilmotukset Jumalan suunnitelman ajanjaksoista -saattaa verrata arkkitehdin erikoispiirrustuksiin; ja juutalaisen -armotalouden rinnakkaisuuksia hänen ääriviivapiirrustuksimsa. Otaksu, -että meillä olisi jonkun rakennusmestarin erikoispiirrustukset taloa -varten, mutta ei olisi itse pääpiirustusta, ja istuutuisimme tekemään -pääpiirustuksen näiden erikoispiirrustuksien mukaan ja sitte saisimme -arkkitehdilta hänen ääriviivapiirrustuksensa tulevaa rakennusta varten --- jos vertailu sen ja oman piirrustuksemme välillä, joka oli tehty -erikoispiirrustuksien mukaan, osottaisi, että kaikki kulmat ja mitat -olisivat aivan samanlaiset olisimme aivan vakuutetut, että olemme -käsittäneet oikein erikoispiirrustukset. Samoin tässä: se piirustus, -esikuva eli varjo evankelikaudesta, joka annetaan meille juutalaisessa -ajassa ja ennustuksien ja tapahtumain tätä taustaa varten esikuvatussa -varjopiirrustuksessa, antaa meille niin varman vakuutuksen -johtopäätöksiemme oikeudesta, kuin voimme vaatia, vaeltaessamme vielä -"uskossa, eikä näkemisessä." - -Toiset profeetalliset todistukset, joita emme vielä ole tutkineet, ovat -myös, niinkuin tulemme huomaamaan, täydellisessä sopusoinnussa näiden -rinnakkaisuuksien kanssa. Eräs näistä todistuksista, Danielin päivät, -osottaa suurta siunausta vihkiytyneille, jotka eläisivät 1875 ja -eteenpäin -- siunausta, joka todella alkaa täyttyä Jumalan Sanan -totuuksien suurenmoisessa paljastumisessa siitä ajasta alkaen. Hänelle, -joka on kutsunut meitä pimeydestä ihmeelliseen valoonsa, olkoon kunnia! - -Muista, että juutalaisen elonkorjuun _neljäkymmentä vuotta_ päättyivät -Lokakuussa v. 69 j.K., ja että sen jälkeen seurasi kansan täydellinen -kukistuminen. Samalla tavalla tulevat evankelisen aikakauden -neljäkymmentä vuotta päättymään Lokakuussa 1914, ja että samoin, -välittömästi sen jälkeen, on n.k. "Kristikansojen" kukistuminen -odotettavissa. "Yhdessä hetkessä" on tuomio kohtaava niitä. -- Ilm. 18: -10, 16, 19. - - - - -KAHDEKSAS LUKU. - -ELIJA ON ENSIN TULEVA. - - -Tämän tärkeän ennustuksen suhde toiseen tulemiseen. -- Osittainen ja -esikuvauksellinen toteutuminen Johannes Kastajassa, -- Oikea -toteutuminen. -- Näky pyhällä vuorella. -- Ihmeellisiä -vastaavaisuuksia. Elijan, esikuvan ja vastakuvauksellisen Elijan -välillä. -- Aika on käsissä. -- Katsaus. -- Elijan seuraaja, Eliisa. - - - "Katso, minä lähetän teille Elijan, tuon profeetan, ennenkuin - se suuri ja peljättävä Herran päivä tulee. Ja hän kääntää isäin - sydämet lasten puoleen, ja lasten sydämet heidän isäinsä puoleen, - etten minä tulisi ja löisi [s.o. muutoin minä tulen ja lyön] - maata kirouksella". Mal. 4: 5, 6. - -Tutkistellessa todistuksia, jotka osottavat ajan olevan käsissä -Messiaksen valtakunnan pystyttämiselle maan päälle, emme saa jättää -huomioonottamatta sitä ennustusta, joka näyttää, että Elijan tuleminen -tapahtuu sitä ennen. - -Tekstimme lausuntotapa on omituinen. Ajatus näyttää olevan, että Elijan -tehtävä tulee olemaan _kääntää_ vanhemmat nöyrään, lapsenkaltaiseen -tilaan ja että, tehtyänsä heidät taipuvaisiksi ja oppivaisiksi, kuten -pienet lapset ovat, kääntää heidän sydämensä eksytyksistä, synnistä ja -uskottomuudesta ja saattaa heidät jälleen sopusointuun "isäinsä" kanssa --- nimitys, jonka hebrealaiset antavat _uskollisille_ patriarkoilleen -ja profeetoilleen. - -Malakian ennustus, viimeinen sanoma, jonka Jehova lähetti Israelille, -näyttää tehneen syvän vaikutuksen heihin -- etenkin kaksi viimeistä -lukua, jotka erityisesti tarkottavat Messiaksen tuloa ja niitä -erityisiä koettelemuksia, joita Herran läsnäolon päivä toisi mukanansa. -(Katso Mal. 3: 1--3, 13--18; 4: 1--6.) Päättäen tästä, että -koettelemukset tulisivat olemaan aivan erikoista laatua, saivat he -lohdutusta kahdesta viimeksi mainitusta värssystä, jotka lupasivat, -että profeetta Elija, joka kerran on käännyttänyt koko kansan Baabelin -palveluksesta Jumalan palvelukseen, tulisi takasin valmistamaan heitä, -ennenkuin se vaikea koettelemuksen aika alkaisi, jonka Messiaksen -tuleminen toisi tullessaan. - -Tämä ennustus ei _täyttynyt_ Herramme ensimäisessä tulemisessa -- ei -Messiakseen enemmän kuin Elijaaseenkaan nähden. Epäilemättä ennustus -tarkottaa toista tulemista; "Liiton Lähettilään" tulemista kunniassa ja -voimassa; ja suuren hädän ja koettelemuksen päivää Herran päivänä sinä -aikana. Kristuksen esiintyminen esikuvaukselliselle Israelille ja sen -suuri hätä, joka kohtasi heitä kansana, kun he hylkäsivät hänet, oli -kumminkin, niinkuin Jumala oli ennustanut ja aikonut, varjo, joka -monessa yksityiskohdassa valaisi tässä ennustuksessa esitettyjä -asioita. Johannes Kastaja teki, Elijan hengessä, Israelille työn, joka -oli luvatun Elijan tehtävän kaltainen, mutta hän ei onnistunut siinä; -ja seuraus oli, että hätä (kirous) tuli tämän kansan yli. Oikean -Elijan, jota profeetta tarkottaa, oli tehtävä suuri työ koko "maalle", -valmistaakseen koko ihmiskuntaa toista tulemista varten; ja hän tulee -myös aluksi epäonnistumaan, ja seurauksena siitä tulee suuri hätä -(kirous) kohtaamaan koko maata. - -Profeetan mainitsema Elijan tuleminen tapahtuu "_ennen kuin_" tämä -"suuri ja peljättävä Jehovan päivä tulee". [Katso I osaa, Luk. 15.] Ja -koska, niinkuin juuri osotimme, Jehovan suuri päivä alkoi vuonna 1874, -ja tulee jatkumaan neljäkymmentä vuotta ja päättymään, kun pakanain -ajat päättyvät, maailman ja Saatanan vallan täydellisellä -kukistumisella koko maan päällä ja Immanuelin -- Kristuksen, Jeesuksen -ja hänen pyhiensä -- pukemisella täydellisellä vallalla ja -hallituksella, on meille tärkeätä tässä osottaa, että _Elija on -tullut_. Hänen ei ole onnistunut käännyttää maailman sydämiä -lapsenkaltaisuuteen ja oikeaan vanhurskauden ymmärtämiseen; ja -sentähden tulee suuri hädän aika, niinkuin Jumala ennakolta näki ja -ennusti. Sen kautta tulee Jumala vaikeiden ja katkerien kokemuksien -kautta opettamaan ihmiskunnalle läksyjä, joita heidän on kunnollisesti -opittava, valmistuakseen kiitollisuudella ottamaan vastaan -Kristushenkilön -- Jehovan Lähettilään uudessa liitossa -- kaikkine -oikeudenmukaisine järjestelyineen, lakeineen, j.n.e., jotka kuuluvat -tähän liittoon. - -Ensimäisessä tulemisessa tuli, niinkuin juuri olemme nähneet, monet -Jumalan lupauksista täytetyiksi pienemmässä määrässä yksityiselle -kansalle, Israelille, valaisemaan suurempia ja suuremmoisempia -todellisuuksia, jotka tulevat toimeenpantaviksi Kristuksen toisessa -tulemisessa. Ja samoin kuin ihmetyöt, parantamiset j.n.e. esittävät -suuria asioita, jotka tulevat tapahtumaan tuhatvuotiskautena, ja -Herramme ratsastaminen aasilla esitti suuremman vallan, majesteetin ja -kunnian ottamista toisessa tulemisessa, kaikkien kuninkaiden kuninkaana -ja herrain Herrana, samalla tavalla esitti _ihminen_ Kristus Jeesus, -ja hänen pieni oppilasjoukkonsa, kirkkauden Herraa, korkealle -korotettuna, yhdistettynä pyhiensä, hänen morsiamensa ja -kanssaperillistensä kanssa toisessa tulemisessa. Ja juuri siten -Johannes Kastaja ja hänen opetuslapsensa, jotka olivat samassa -toimessa, hänen kanssaan ja alaisinaan, koettaessaan käännyttää -Israelia ja valmistaa heitä ottamaan vastaan Messiasta, _esittivät -oikeaa Elijata_ (todellista kristillistä Seurakuntaa), jonka työ on -ollut _koettaa_ käännyttää maailmaa ennen Messiaksen -- hengellisen -kirkkauden Herran ja kaikkien kuninkaiden Kuninkaan tulemista -maailmaan. Johannes Kastajan, joka tuli Elijan hengessä ja voimassa, ei -onnistunut puhdistaa (reformeerata) Israelia, ja seuraus siitä oli -(Matt. 17: 12), että Israel hylkäsi Jeesuksen lihassa ja tuotti -ylitsensä suuret "_koston päivät_", hätää ja vihaa (Luuk. 21: 22.) -Samoin on käynyt, vaikka laajemmassa määrässä, _oikea ja suurempi -Elija_ on epäonnistunut käännyttäessään ja valmistaessaan maailmaa -vastaanottamaan kirkkauden Kuningasta, ja on nyt, seurauksena siitä, -suuri vihan päivä tuleva maailman yli sulattamaan, pehmittämään ja -nöyryyttämään kaikkia ja valmistamaan heitä sydämestänsä huutamaan: -- -Hosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Jehovan nimeen! - -Siten näkee, että _Seurakunta lihassa_ (Kristushenkilö lihassa -- Pää -ja ruumis) on _kirkkauden Seurakunnan_, Jehovan voidellun, Elija tahi -edelläkävijä. Ei nimiseurakunta, vaan oikea vihkiytynyt Seurakunta, -joka haudan tuolla puolen tulee olemaan suuri Voideltu Lunastaja, -- -juuri tämä muodostaa Elijan. Sen kutsumus on rangasta eksytyksiä ja -syntiä ja viitata kirkkauden valtakuntaan. Herramme Jeesus ja apostolit -ja sen jälkeen kaikki uskolliset Kristuksessa Jeesuksessa, kuuluvat -tähän suureen vastakuvaukselliseen Elijaaseen, profeettaan tahi -opettajaan -- samaan luokkaan, (Pää ja ruumis), joka piankin on -muodostava kirkkauden Kuninkaan. Se työ, jota seurakunta nyt toimittaa, -on ainoastaan valmistus tulevaa työtä varten mikäli se koskee maailman -reformeeraamista (uudistamista). Kuninkaallisessa asemassaan on -Seurakunta tekevä maailman puolesta sen, mitä se ei onnistunut tekemään -Elijaana, opettajana. - -Älköön meitä käsitettäkö väärin: me olemme tätä ennen osottaneet, ettei -ole ollut Jumalan suunnitelman mukaista käännyttää maailmaa -evankelikautena. Hänen tarkotuksensa ei ollut sellainen, vaan hänen -aikomuksensa oli ainoastaan, että Seurakunnan valitseminen ja -koetteleminen tapahtuisi nyt ja maailman siunaaminen Seurakunnan, -Kristushenkilön kautta tapahtuisi tätä seuraavassa aikakaudessa. Siinä -ei ole mitään ristiriitaa kun sanomme, että Elija (Kristus lihassa) _on -koettanut_ käännyttää maailmaa ja epäonnistunut siinä, paitsi mitä -osittaisiin uudistuksiin tulee; sillä vaikka Jumala tiesi ja ennakolta -sanoi, että tehtävämme maailmassa enimmäkseen epäonnistuisi paitsi -pienen lauman valitsemisessa, antoi hän kumminkin Herramme kautta -tehtäväksi _koettaa_ kääntää maailmaa, kun tämä sanoi: "Menkää kaikkeen -maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille", koska hän -tiesi näillä ponnistuksilla olevan hyvän vaikutuksen meihin itseemme. -Koska tunnemme hänen ennustaneen nykyistä epäonnistumistamme, mutta -tulevaa menestystämme, voimme iloita silloinkin kun näemme, miten -me kuluneina kahdeksanatoista vuosisatana olemme verrattain -epäonnistuneet, tietäen, ettei todellisen Elija-luokan työ ole ollut -turhaa, vaan on saanut palvella jumalallista tarkotusta kehittämällä -todellista Seurakuntaa, todistaen maailmalle -- joka todistus tulee -olemaan hyödyksi maailmalle määrättynä aikana. - -Johannes Kastaja ei ollut todellinen maahan palannut Elija, eikä -Seurakuntakaan sitä ole; mutta samoin kuin oli totta, että Johannes -toimitti Elija-tehtävän Israelille (Luuk. 1: 17), valmistaakseen heitä, -ja esitti Herraa lihassa, niin on tämä myös totta Seurakunnasta -- se -toimittaa ennustetun Elija-tehtävän maailmalle "Elijan hengessä ja -voimassa" ja ilmottaa Herramme toista tulemista melkein samoilla -sanoilla, joita Johannes käytti ensimäisessä tulemisessa: "Keskellänne -seisoo se, jota te ette tunne. Hän on se, joka minun jälkeeni tulee, -joka minun edelläni on ollut." -- Joh. 1: 26, 27. - -Kaikki eivät voineet ottaa vastaan Johanneksen todistusta, tai -käsittää, että hän oli edelläkävijä Kuninkaalle lihassa. Jos he -olisivat käsittäneet sen, olisivat he sen kautta valmistuneet ottamaan -vastaan Jeesusta Messiaksenansa. Kaikille niille, jotka hyväksyivät -Johanneksen sanoman ja ottivat vastaan sen ja ottivat todella vastaan -Kristuksen, _teki_ Johannes oikean Elija-tehtävän. Niinkuin Herramme -sanoi heille Johanneksesta (Matt. 11: 14): "Jos _tahdotte uskoa_: Hän -on Elijas, joka oli tuleva"; vaikkakaan Johannes ja hänen tehtävänsä, -eivät täydellisesti täyttäneet ennustusta Elijaasta, niinkuin ei -Herrammekaan _lihassa_ täyttänyt kaikkea mitä oli ennustettu -Messiaksesta. Hän oli kaikille, jotka saattoivat ottaa vastaan hänet, -Jehovan Voideltu, vieläpä ennenkuin hän oli edes päättänyt -uhritointansa, tahi tullut kirkastetuksi tahi palannut toimittamaan -suurta virkaansa Messiaksena tahi Lunastajana. Johannes itse, -ensimäisessä tulemisessa, oli todella jossain määrin kehitys siitä -esikuvasta, joka alkoi Elija henkilössä ja tehtävässä; ja Johanneksen -tehtävä ensimäisessä tulemisessa esikuvasi Seurakunnan lopputehtävää -toisessa tulemisessa. Tämän jäsenet, Kristuksen jalat lihassa -- -Elijaan jalat -- julistavat valtakuntaa. (Jes. 52: 7.) Niille, jotka -"_voivat_ vastaanottaa sen", ilmotamme kirkastetun Kristushenkilön -valtakunnan käsissä olevaksi; ja samoin olemme "_niille, jotka voivat -vastaanottaa sen_", osottaneet ennustettua vastakuvauksellista Elijata. -Luultavasti eivät toiset tule "vastaanottamaan sitä", vaan odottanevat -edelleen, että joku yksityinen henkilö on tuleva täyttämään Malakian -ennustukset, eivätkä niinmuodoin "tunne etsikkonsa aikaa", ennenkuin se -suuri hädän päivä palaa niinkuin uuni. - -Siis huomaa, että Elijan (Kristus-henkilön lihassa) epäonnistuminen -käännyttäessään ja ennalleenasettaessaan maailmaa oli yhtä paljon -ennakolta aavistettu seuraus kuin Johanneksen epäonnistuminen Israelia -käännyttäessänsä. Siitä huolimatta tulee kumminkin sama Elija-luokka, -kirkastettuna ja puettuna vallalla, tuhatvuotiskautena, siunaamaan ja -opettamaan maailmaa ja asettamaan ennalleen kaikki, niinkuin on luvattu -kaikkien pyhäin profeettain suun kautta (Apt. 3: 19--21); ainoastaan -nimeen ja yhtäläisyyteen nähden tulee Elija-esikuva lakkaamaan -maallisen kilparatamme päätyttyä. Sopusoinnussa tämän kanssa olivat -Herramme sanat vastaukseksi opetuslasten kysymykseen: "Miksi sitten -kirjanoppineet sanovat, että Elijan pitää tulla ensin?" Herramme ei -vastauksessaan anna täydellistä selitystä siitä, että Elija oli esikuva -ja Johannes oli sen jatkona ja samalla kertaa sen esikuvauksellinen -täyttymys, j.n.e., -- asioita, joita opetuslapset eivät silloin olleet -valmistuneet ymmärtämään ja joiden ymmärtämiselle ei ollut aikakaan -silloin tullut; ja Herramme lisää sentähden, osottaessaan Johanneksen -_epäonnistumista_ täyttäessään osaksi ennustusta: "Elija kyllä -[vanhimmat käsikirjotukset jättävät pois sanan _ensin_] tulee ja -asettaa kaikki kohdalleen." (Matt. 17: 11.) Nähtävästi oli hänellä -mielessä oma ihana tehtävänsä tulevana aikana, kun hän on yhdistettynä -kirkastetun "ruumiinsa" kanssa, jonka evankelikausi oli valitseva ja -koetteleva. Hänen katseensa tunki esiripun taakse, tuhatvuotiskauteen, -ja hän näki Elija-luokan otetuksi ylös tulisissa vaunuissa suuressa -kirkkaudessa ja voimassa -- henkisesti korotettuna. - -_Naista_ käytetään kuvana, kun on kysymys Seurakunnasta yksin, -erotettuna Herrastaan ja Päästään. Erotettuna ja erillään Herrastansa, -Yljästä, on hän kihlattu neitsyt. Mutta tässä tapauksessa käytetään -kuvana miestä, Elijata, koskei se tehtävä, jota esikuvataan, ole -Seurakunnan tehtävä erotettuna Herrastansa, vaan molempien yhteinen -tehtävä. Herramme oli Seurakunnan edelläkävijä lihassa ja -(Elija-henkilön) pää yhtä varmasti kuin hän on voittavan Seurakunnan -- -Kristus-henkilön -- pää. On useita toisia tapauksia, jolloin miestä -käytetään kuvana, kun molempien -- Kristuksen Jeesuksen ja hänen -ruumiinsa, Seurakunnan -- _yhteistä_ tehtävää esikuvataan: esimerkiksi -Aaron ja kaikki hänen jälkeläisensä ylimmäispapillisessa virassa -esittivät Herraa, ja alipapit hänen ruumiinsa jäseniä; Melkisedek -esitti samalla tavalla _koko ruumista_ kirkkaudessa; samoin Mooses, -David ja Salomo. Niinmuodoin on Raamatun kanssa sopusoinnussa käyttää -Elijata kuvana esittämässä Kristuksen ja seurakunnan _yhteistä_ -tehtävää. - -Jos ajattelemme sitä luokkaa, jota Elija kuvasi, miten selvän -kaunopuheinen olikaan se "_näky_", jonka Herra salli kolmen -opetuslapsen nähdä kirkastusvuorella. (Matt. 17: 1--9.) Se oli näky, -joka koski tulevaa valtakuntaa, sanoo meille Pietari (2 Piet. 1: -16--18). Herramme, kirkastettuna, esiintyi säteilevänä heidän -silmissään, Mooseskuvan esittäissä Moosekselaista eli laki-armotaloutta -ja Elija kuvan esittäissä evankelista- tahi kristillistä armotaloutta. -Molemmat taloudet tähtäävät ja osottavat ja puhuvat Kristuksen uhrista -ja kärsimyksestä ja siitä kirkkaudesta, joka on tuleva. - -Ennenkuin jätämme tämän aineen, tahdomme osottaa muutamia piirteitä ja -tapauksia profeetta Elijan, esikuvan, elämässä ja verrata niitä -Seurakunnan, vastakuvauksellisen Elijan, historiaan, yhtäläisyyksiin, -jotka varmastikin tulevat hämmästyttämään kaikkia, jotka eivät ole -niitä ennen huomanneet. Että vertaus tulisi havainnolliseksi, asetamme -nämä yhtäläisyydet rinnakkaisiin sarakkeisiin. - -Nämä yhtäläisyydet ovat silmiinpistävät eivätkä ole satunnaisia. Ja se -seikka, että Elija oli tuleva ennen sitä suurta päivää, ja että me -_nyt_ Seurakunnassa olemme löytäneet vastakuvauksellisen Elijan, johon -profeetta Malakia viittasi, on pidettävä _uutena_ todistuksena siitä, -että aika on käsissä -- että Herran suuri päivä on tullut. Mutta paitsi -tätä on tässä esikuvassa toisien raamatunpaikkojen todistamia -viittauksia, jotka ovat aijotut pyhien opastamiseksi ja valmistamaan -heitä toimittamaan tehtävänsä hyvin ja vahvistamaan ja ylläpitämään -heitä sinä myrskyisenä päivänä, joka jo on aivan käsissämme. - -Meitä ei ollenkaan haluta kuvata synkkää taulua: mieluummin tahtoisimme -ajatella ja osottaa sitä ihanuutta, joka seuraa suurta vihan päivää, ja -sarastavan tuhatvuotispäivän iloja, kuin kaikkea masentavaa lähimmässä -tulevaisuudessa, joka käy täydellisen auringon nousun edellä. Mutta on -tärkeää, että pyhiä ainakin jossain määrin edeltäkäsin varotetaan -kohtaavista tapauksista, etteivät he niiden sattuessa kauhistuisi tahi -joutuisi epätoivoon, vaan, edeltäkäsin varustettuina, kykenisivät -ottamaan vastaan niitä; ja myöskin että täydellisemmin voisivat antaa -arvoa niille siunauksille, joista he nykyään nauttivat, että he -kaikella ahkeruudella toimisivat, niin kauvan kun _on_ päivä; sillä -tulee yö [paljon pimeämpi aika verrattuna nykyseen, jota kutsutaan -päiväksi], jolloin ei _kukaan voi tehdä työtä_. -- Joh. 9: 4. - -Nykyinen pieni hetki, ennen rajuilmapilvien puhkeamista maailman yli on -suuressa määrässä sopiva aika Elija-luokan työlle ja vastaa -myötäkäymisen päiviä sekä Elijan että Johanneksen elämässä. Se on -sopiva aika henkilölliselle kasvamiselle armossa ja tiedossa kuin myös -totuuden levittämiselle -- suotuisin aika, mitä koskaan on tunnettu. -Miten aikaset totuuden etsijät, berealaiset esimerkiksi, olisivatkaan -iloinneet sellaisista apuneuvoista, joita me nyt omistamme -täydellisissä ja painetuissa rinnakkaisraamatuissa, konkordansseissa -(aakkosellisissa selityskirjoissa kaikkiin Raamatun sanoihin), -historiallisissa teoksissa, encyklopedioissa (yleistieteissä), -sanakirjoissa ja muissa arvokkaissa apu-teoksissa, joita myydään -sellaisiin hintoihin, että niitä voidaan hankkia, ja jotka ovat -maksuttomasti käytettävinä yleisissä kirjastoissa, keskinkertaisissakin -kaupungeissa. Ja tähän kaikkeen tulee vielä lisäksi sarastavan -tuhatvuotispäivän enenevä valo ja kaikkien luokkien kyky ymmärtävällä -tavalla lukea ja ajatella omasta puolestaan. Sellaisilla apuneuvoilla -ja sellaisien asianhaarojen vallitessa saattaa oppia Jumalan sanasta ja -suunnitelmista enemmän yhdessä päivässä kuin ennen oli mahdollista -oppia koko vuodessa epäsuotuisempina aikoina. Eikä myös milloinkaan ole -ollut aikaa, joka olisi ollut niin suotuisa kristilliselle toiminnalle, -tahi joka niin olisi innostanut kristilliseen ahkeruuteen ja -tarmokkaisuuteen kuin tämä aika on tuolle ihanalle elonkorjuu-sanomalle -Herran läsnäolosta ja iloselle ilmottamiselle lähenevästä -valtakunnasta. - -Jos me tahdomme matkustaa paikasta paikkaan tapaamaan uskovaisia, -voimme ennättää yhtä paljon viikossa, kuin Paavali olisi ennättänyt -kuukaudessa, tahi pitemmässä ajassa, ja paljoa mukavammin. Jos me -tahdomme saarnata Sanaa suullisesti, voimme tehdä sitä kenenkään meitä -hätyyttämättä tahi peljästyttämättä (Sefanja 3: 13); ja me elämme -ajassa, jolloin kansain joukot voivat lukea ja kirjottaa, jota -ainoastaan hyvin harvat saattoivat tehdä entisinä aikoma, ja jolloin -painettu evankeliumi on halpahintaista, mukavaa ja usein vaikuttavampaa -kuin suulliset esitelmät. Altis sydän saattaa siten saada aikaan paljo -enemmän kuin Akvila ja Priskilla saattoivat tavallansa ja heidän -ajallansa samoilla ponnistuksilla. Me saatamme saarnata sekä -painattamalla että kirjottamalla meidän aikamme ihmeellisien -postijärjestelmien kautta, ystäville ja tuntemattomille ympäri koko -maailmaa, ja melkein maksuttomasti. - -Mutta apostoli vakuuttaa, tarkottaen nimiseurakuntaa viimeisinä -päivinä, että "on tuleva aika, jolloin _eivät kärsi_ tervettä oppia". -(2 Tim. 4: 3.) Vaikka tämä sana nyt on tosi samalla tavalla kuin se -vuosisatojen kuluessa on ollut tosi, tulee se kumminkin saamaan paljon -vahvemman ja selvemmän toteutumisen tulevaisuudessa. On totta nyt, -ettei nimikirkko kärsi saarnaajia, jotka ovat välinpitämättömiä heidän -uskontunnustuksistaan ja "saarnaavat Sanaa", "kaiken Jumalan neuvon" -[koko Jumalan suunnitelman]; vaan, koska "heidän korvansa syhyvät", -rakastavat he inhimillisiä aprikoimisia kehitysopista, ja tieteitä, -joita väärin siksi nimitetään, enemmän kuin Jumalan Sanaa. Ja -kumminkin, kun eivät saata estää puhdasta oppia, kärsivät he sitä -jossain määrässä -- paljon suuremmassa määrässä kuin Rooma olisi -kärsinyt sitä kukoistuksensa päivinä. - -Vähää ennen niitä sanoja, joita olemme tässä esittäneet, viittaa -apostoli suoraan vaarallisiin aikoihin tämän aikakauden viimeisinä -päivinä (2 Tim. 3: 1--13) ja osottaa sitä pöyhkeyttä, nautinnonhalua -ja hyvän ylönkatsomista, joka on sen ajan tunnusmerkkiä, sen -muodollisuutta, ahneutta, ylpeyttä ja kiittämättömyyttä; ja hän -selittää että (_Seurakunnassa_) pahat miehet ja (totuudesta) harhaan -johtavat opettajat menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen muita -ja itse eksyen viisasteluillaan. Ja koska apostoli erityisesti ajatteli -ja kirjotti viimeisistä päivistä, eikä keskiajasta, olemme varmasti -oikeutetut kysymään, eikö ainoastaan vähän matkan päässä edessämme ole -aika, näinä "viimeisinä päivinä", jolloin ei tervettä oppia missään -suhteessa _kärsitä_ tahi sallita. - -Vaikka nyt on suuressa määrässä totta, ettei kenenkään sallita ostaa -tahi myydä [tehdä kauppaa totuuden kanssa] tavallisissa kauppahalleissa -tahi synagoogoissa, paitsi niiden, joilla on pedon merkki tahi sen -nimen luku (Ilm. 13: 17), ovat kokonaan vihkiytyneet kumminkin -oppineet, että suuremmoiset muotitemppelit, joita kirkoiksi kutsutaan, -eivät ole välttämättömämpiä evankeliumin saarnaamiselle nyt, kuin ne -olivat apostolienkaan päivinä, ja etteivät mahtavat urut ja hyvin -harjotetut laulukuorot ole välttämättömiä keinoja vetämään puoleensa -kansan tarkkaavaisuutta; sillä nyt, niinkuin kristinuskon alkuaikoina, -kuuntelee yleinen kansa mielellään evankeliumia katujen kulmissa, -toreilla tahi jos se tulee painettuna postissa. Kysymys on: eikö tämä -Ilmestyskirjan ennustus sisältäne jotain enemmän kuin mitä nykyaikana -olemme kokeneet, ja eikö se Paavalin sanain mukaan sisällä, että aika -on tuleva, viimeisinä päivinä, jolloin tervettä oppia ei _ollenkaan -kärsitä_? Eiköhän kokemuksemme tässä suhteessa tulle jossain määrin -olemaan sama, kuin Johannes Kastajan (esikuvan), joka heitettiin -vankeuteen? Toisin sanoen: mitä saatamme odottaa nykyisen, verrattain -suotuisan ajan -- vaikkei sekään ole ilman vaikeuksia -- ja tulevan -onnellisen vastustamattoman vanhurskauden ajan välillä? Tuleeko aika -edelleenkin olemaan niin suotuisa kuin nykyinen on työlle viinimäessä --- tahi suotuisampi tai vähemmän suotuisa? Tarkatkaamme mitä nämä -esikuvat opettavat; sillä koska Herramme suuntaa huomiomme niihin, -olemme oikeutetut pitämään esikuvauksellisena mitä ikinä tapaamme joko -Elijan tahi Johanneksen elämässä ja kokemuksessa, joka hyvin näyttää -sopivan yhteen Seurakunnan kokemuksen kanssa ja todistavan sen tulevaa -maallista kulkua. - -Elija erosi tämän maallisen elämän vaiheista tulisissa vaunuissa; joka -kuvasi sitä hengellistä ihanuutta ja korotusta, joka maallisen -kilpajuoksun päättyessä odottaa niitä Seurakunnan jäseniä, jotka ovat -jälellä ja elävät viimeisinä päivinä. Mutta meidän on myös muistettava, -että hänen poisottamisensa tapahtui tuulispään tahi myrskyn kautta; ja -myrsky on hädän esikuva samoin kuin tuliset vaunut kuvaavat voittoa ja -ihanaa pakoa hädästä. - -Johannes Kastajan viimeisten kokemuksien tunnusmerkkinä on vielä -selvempi hädän piirre. Vaikka kansa ei totellut häntä (Matt. 17: 12), -niin tunnustettiin hänet vähän aikaa Jumalan palvelijaksi ja -profeetaksi (Joh. 5: 35); mutta sitten kun hän oli ilmottanut -Messiaksen läsnäolon, alkoi hänen vaikutuksensa pian vähetä, niinkuin -hän oli todistanut käyvän, kun hän sanoi Kristuksesta: "Hänen on -kasvettava, mutta minun tulee vähetä". Niin on oleva tämänkin ajan -lopussa: Johannes-luokan (Elija-luokan) tehtävä päättyy ilmottamalla, -että taivaanvaltakunta on käsissä, ja että Kuningas on läsnä. Tämä on -nyt tapahtumaisillansa; ja Johanneksen todistus kelpaa sanasta sanaan -ja samalla voimalla nyt Herramme toisen tulemisen aikana: -"_Keskellänne_ [läsnä] seisoo se, jota ette tunne", "hänellä on -viskimensä kädessään, ja hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa -nisunsa aittaan; mutta ruumenet hän polttaa sammumattomalla tulella" -- -suuren hädän aika -- Joh. 1: 26; Matt. 3: 12. - -Samoin kuin Johannes väheni -- kun hänen erityinen tehtävänsä, -sanomansa esiintuominen, oli suoritettu -- samoin on Seurakuntakin -lihassa vähenevä, kun sen viimenen sanoma on esitetty, kunnes sen -viimenen jäsen on laskenut vihkiytyneen elämänsä alttarille ja mennyt -esiripun kautta kirkkauteen ollakseen sen jälkeen ihanan, hallitsevan -Kristushenkilön jäsen. Niinkuin Johannes sanoi, että Jeesuksen tuli -kasvaa, voimme mekin nyt, kun todellista valtakuntaa ollaan -pystyttämäisillään, luottamuksella sanoa, että Kuningas on läsnä, ja -että hänen valtakuntansa tulee kasvaa, kunnes se täyttää maan. Ja -Johanneksen ilmotus "elonkorjuusta" -- vehnän korjuusta ja akanain yli -tulevasta hädästä -- saa myös vastaavan täyttymisen nykyisessä ajassa. - -Johannekselta riistettiin vapaus kohta senjälkeen, kun hän oli -esittänyt sanomansa, ilmotettuaan tuosta _Läsnäolevasta_ ja hänelle -uskotusta tehtävästä; ja hänet heitettiin vankeuteen, kun hän oli -nuhdellut kuningasta luvattomasta yhteydestään naisen kanssa (Matt. 14: -4). Ja vaikka uskolliset Jumalan lapset usein ovat osottaneet, että -yhteys Seurakunnan ja valtiomahdin välillä ei ole paikallansa ja että -sitä Raamatussa kutsutaan aviorikokseksi (Ilm. 17: 5), ja vaikka -maailma suureksi osaksi on vetäytynyt pois Seurakunnista, jatkuu -kumminkin yhteys, ja Raamattu näyttää viittaavan, että lähestyvän hädän -aikana nimikirkot [tai seurakunnat], oman tunnustuksensa mukaan -Kristuksen neitsyeet, tulevat seisoman maan kuninkaiden puolella ja -yhtyvät heihin; ja totinen Seurakunta tulee esikuvansa, Johannes -Kastajan, lailla olemaan kansalle vastenmielinen ja siltä tulee -riistettäväksi vapaus uskollisuutensa ja eksytyksien vastustamisen ja -tuomitsemisen tähden. - -Johannesta samoin kuin Elijatakin, vainosi nainen -- jolloin kuningas -palveli asiamiehenä ja aseena: totiselle Seurakunnalle on käynyt kuten -sen esikuville ja samalla tavalla tulee epäilemättä käymään sen kanssa -tulevaisuudessakin -- jolloin naista esittää nimiseurakunta ja -kuningasta maalliset hallitukset. Eikä siinä kyllin, että ennustus -osottaa likempää yhteyttä näiden kahden välille, kuin mikä nyt on -olemassa, vaan jokainen tarkkanäköinen tarkastaja saattaa nähdä, että -pääasiallisin _nostovipu_, jota kuninkaallinen ylimystö käyttää -hyväkseen joukkoja hallitessaan, on se taikausko, että Jumala on -määrännyt nämä "suuret miehet", vaikka usein ovatkin heikkolahjasia ja -paheellisia, hallitsemaan heitä; ja että kapinaan nouseminen -hirmuvaltaa ja vääryyttä vastaan sekä oikeuden, vapauden ja -yhdenvertaisuuden oikeuksien vaatiminen on Jumalan tahdon -vastustamista. Niinmuodoin käy hallituksien ja kirkkojen pyrkimys -julkista tahi salaista yhtymistä kohti keskinäiseksi menestymiseksi -tulevassa rajuilmassa. - -Eikä siinä kyllin, vaan tulee tuleva taistelu kaikissa sivistyneissä -maissa ylimysten ja joukkojen välillä olemaan siinä määrin ennen -kuulumaton, aivan erilainen kaikkia, mitä ennen on nähty, että -tyynimieliset, vanhoilliset, uskonnollisystävälliset henkilöt, peläten -yhteiskunnan täydellisesti menevän perikatoon sekasorrossa ja -anarkiassa, luonnollisesti tulevat pitämään yksinvaltaa, sortoa ja -pakkoa parempana, kuin mitä tahansa muuta, joka varmasti on pahempaa. -Luonnollisesti tulevat sellaiset yhtymään kirkkoon ja valtioon, -rikkauteen ja ylimystöön, yhteisien ponnistusten kautta pidättämään ja -estämään välttämätöntä yhteentörmäystä -- "sotaa Jumalan, -Kaikkivaltiaan, suurena päivänä". - -Lopuksi tulevat nähtävästi ainoat poikkeukset tästä menettelytavasta -rauhan ja totisen uskonnon ystävien joukossa olemaan ne, joille -kaikkien kuningasten Kuningas suvaitsee Sanansa kautta ilmottaa -suunnitelmansa (Joh. 16: 13), ja jotka täydellisesti luottavat hänen -viisauteensa ja rakkauteensa kuin myös hänen kykyynsä antaa kaiken -vaikuttaa hänen lupauksiensa toteuttamiseksi. Ainoastaan sellaiset -vanhoilliset ja järjestystä rakastavaiset, jotka näkevät mikä merkitys -tulevalla yhteiskunnallisella mullistuksella _täytyy_ olla Jumalan -suunnitelmassa, vanhentuneiden järjestelmien poistamisessa, joiden aika -on mennyt, ja maailman valmistamisessa, suuren tasottamistoimen kautta, -tuhatvuotiskauden vanhurskaudellista hallitusta varten, kykenevät -käsittämään asiain tilan ja toimimaan sen mukaisesti. Mutta näitä -tullaan käsittämään väärin, ja heidän ponnistuksillensa osottaa asiain -oikeaa tilaa, ja ainoaa ja oikeaa parannuskeinoa, tulevat nähtävästi ne -panemaan esteitä, jotka eivät näe ihanaa lopputulosta, ja jotka, -vastahakoisia kun ovat luopumaan omasta tahdostansa, ajatuksistansa ja -suunnitelmistansa, eivät kykene näkemään Jumalan suunnitelmia. Kun -estäviä, supistavia ja pakottavia toimenpiteitä katsotaan -tarpeellisiksi, eivät sellaiset toimenpiteet ainoastaan tule -suunnattaviksi työväenjärjestöihin ja julkaisuihin, jotka ajavat heidän -asiaansa, olkoonpa kysymys heidän oikeuksistansa tahi kärsityistä -vääryyksistä, vaan myös muita sellaisia kohtaan, jotka osottavat -Jumalan suunnitelmaa ja todellista syytä ja ainoaa parannuskeinoa -kansakuntien suureen hätään. Niin, se aika ei todennäköisesti ole -monenkaan vuoden päässä, jolloin estäviä toimenpiteitä tullaan tekemään -jokaista pyhimysten ponnistusta vastaan levittäessään iloista sanomaa -tulevasta valtakunnasta, kaikki sillä perustuksella, että kaikkien etu -ja yleinen hyöty vaatii tätä. - -Siten tulevat ennustukset toisessa psalmissa täyttymään ja luultavasti -lopulta katkerammalla tavalla kuin nyt saattaa kuvaellakaan, vaikka se -jo on osittain toteutunut ruumiin Päälle. -- Apt. 4: 25--29. Sama -välttämättömyys sananvapauden supistamiseksi valtiollisissa ja -yhteiskunnallisissa kysymyksissä, tulee luultavasti kohtaamaan vapautta -lausua ajatuksiansa uskonnollisissakin kysymyksissä, jotka todellisesti -ovat kaiken vapauden perustuksena. Ei olisi ihmeteltävää, jos "vahva -hallitus" monarkiia, jonakin päivänä tulisi korvaamaan nykyistä suurta -Ameriikan tasavaltaa; ja on aivan luultavaa, että yksi ainoa yhteinen -uskonto tulee pidettäväksi kohtuullisena ja tulee julistettavaksi, -josta poikkeavaa opetusta tullaan pitämään valtiollisena rikoksena, -jota käsitellään ja rangastaan sen mukaan. Sellainen vaino tämän -aikakauden lopussa, ei ainoastaan muodostaisi yhtä rinnakkaisuutta -lisää juutalaiselle elonkorjuulle (Apt. 4: 10--13, 23--30; 5: 29--41; -11: 19), vaan antaisi se myös laajemman ja syvemmän merkityksen -apostolien Paavalin ja Johanneksen sanoille (2 Tim. 4: 3; Ilm. 13: 17) -sekä totisen Seurakunnan maallisen matkan loppua valaiseville -esikuville, sellaisina kuin ne esitetään Elijan ylösottamisessa -tuulispäässä ja Johannes Kastajan vangitsemisessa ja mestauksessa. - -Kaksi opetusta me voimme eduksemme saada tästä, osottakootpa sitte -tulevaiset tapahtumat, että olemme lukeneet profeetallisen todistuksen -oikein tai väärin, ja ne ovat nämä: ensiksikin tulee meidän olla -niin valmistetut, niin asestetut, niin perinpohjin varustetut -voittamattomalla totuudella, että vaino ainoastaan voi vaikuttaa meissä -suurempaa uutteruutta viekottelematta meitä yllätyksen tai pelvon -kautta alentamaan lippumme tunnussanaa tai antautuman, kun maailman -kuninkaat nousevat ja kansain uskonnollisten ruhtinaiden kanssa -kokoontuvat meitä vastaan ja niitä totuuksia vastaan, joista Jumala on -suonut meille etuoikeuden todistaa hänen palvelijoinaan ja -lähettiläinään (1 Joh. 3:1); toiseksi tulee sellaisien ajatuksien -tulevaisuudesta verrattuina etuihin nykyisyydessä olla omiaan -innostamaan jokaista vihkiytynyttä Jumalan lasta käyttämään -ahkeruudella nykyisiä suuria elonkorjuutilaisuuksia ja etuisuuksia, -muistaen, että "elonkorjaaja saa palkan" yhtä varmasti kuin se, joka on -istuttanut ja kastellut, ja että tämä nyt on paras aika _korjata -hedelmiä_ ijankaikkista elämää varten. Tämä nykyisen ajan pieni rauha -suurempine vapauksineen ja etuineen kaikella tavalla on jumalallisesti -järjestetty, jotta Jumalan totisten palvelijoiden merkitseminen -(totuuden) leimalla heidän otsaansa (ymmärrykseensä) tapahtuisi. -- -Ilm. 7: 3. - - "Vain hetkinen, niin päiv' on laskenut, - Ja loisto kirkas kohta poistunut." - -Mestari sanoi: "Niin kauvan kuin _on_ päivä, tulee meidän tehdä sen -tekoja, joka lähetti minut; tulee yö, jolloin ei kukaan voi tehdä -työtä. Älkää toimittako sitä ruokaa, joka katoaa, vaan sitä ruokaa, -joka pysyy ijankaikkiseen elämään". - -Näemme siis sen ajan nyt olevan, että profeetta Elija on tullut, ennen -Herran suurta ja ihanaa päivää, niinkuin oli ennustettu. Ja me kuulemme -hänen viimeisen todistuksensa Johanneksen tavoin sanovan: "Keskellänne -seisoo se, jota te ette tunne" -- hänellä on viskimensä kädessään, ja -hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa nisut aittaansa, mutta lusteet -hän polttaa [lusteina -- eikä ihmisinä] tulella, jota on mahdoton -sammuttaa, suuren hädän aikana -- kirouksessa, joka välttämättömästi on -tuleva valmistamaan tietä suurelle kuninkaiden Kuninkaalle. _Hänen_ on -kasvettava, mutta Elija on vähentyvä ja lopulta kokonaan sidottava. -Emme ainoastaan kuule tätä todistusta muutamilta Elija-luokkaan -kuuluvilta nyt, vaan jokainen, joka kuuluu Elija-luokkaan tulee ennen -pitkää julistamaan tätä sanomaa ja toimimaan Elija-työssä. Ainoastaan -sellaiset, jotka sillä tavalla ovat uskolliset, tulevat kuulumaan -kirkastettuun Elijaaseen, ja sallitaan heidän ottaa osaa kaiken -ennalleenasettamistyöhön, joka tuhatvuotiskautena tulee kruunattavaksi -suuremmoisella menestyksellä. _Elija_ nimellä on syvä merkitys. Se -merkitsee _Jehovan Jumala_ [Voimallinen]. Se on siten sopiva nimitys -Herran Voidellulle, jonka suurena tehtävänä tulee olemaan kaiken -ennalleenasettaminen, josta Jumala on puhunut kaikkien pyhäin -profeettainsa kautta maailman alusta alkaen. - -Ennenkuin jätämme tämän aineen, huomautamme lyhyesti, että profeetta -Elija matkansa päässä kutsui Elisan, joka uhrattuansa, jätti kaikki ja -seurasi Elijata ja tuli hänen jälkeisekseen profeetaksi, kun Elija -otettiin pois tuulispäässä; hän sai Elijan päällysvaatteen, merkiksi, -että tämä valtuus ja melkoinen määrä hänen henkeänsä ja voimaansa -siirtyi hänelle. (1 Kun. 19: 16.) Ja koska Elija esitti Kristuksen -ruumista lihassa -- voittavaa seurakuntaa, määrättyä joukkoa, -- onkin -järkevää otaksua, Elisankin esittäneen jotain luokkaa, luokkaa, joka -tulee olemaan syvässä sopusoinnussa Elija-luokan kanssa ja yhteydessä -sen kanssa seuraamaan Herran johdatusta; ja kumminkin luokkaa, joka ei -tule odottamaan tulevansa kirkastetuksi. Nämä tulevat hädän -"tuulispään" kautta erotettaviksi Elija-luokasta, mutta tulevat siitä -huolimatta säilyttämään jonkun verran innostusta ja tulevat -siunatuiksi. Elijan mentyä pois, tuli Elisa rohkeaksi ja voimalliseksi, -niin että sen ajan jumaluusoppineet ("profeettain pojat") sanoivat: -Elijan henki lepää nyt Elisan yli! - -_Elisa_ nimen merkitys on _voimallinen vapauttaja_, ja Elisan -elämänradan tuntomerkkinä olikin ennalleen asettamistyö. Tämä -esikuvaa epäilemättä sellaiselle luokalle kuuluvaa tehtävää, -joka tulevaisuudessa tulee olemaan toimellisena aseena -ennalleenasettamistyössä tehden sitä silloin kirkastetun Seurakunnan -voimassa. Muiden ihmeellisien tekojen mukana, joita Elisa toimitti, -paransi hän veden, ettei se enään aikaansaanut kuolemantapauksia tahi -maan hedelmättömyyttä; lisäsi köyhän lesken öljyä, jotta hän saattoi -maksaa velkansa; herätti Sunamilaisen vaimon pojan elämään; ja kun oli -kallis aika maassa, ja jumaluusoppineiden ("profeettain poikien") -keitos padassa huomattiin olevan myrkytetyn, ettei kukaan voinut siitä -syödä, niin paransi hän sen ja teki siitä terveellistä ruokaa. Hän -saattoi leivän, jota ei ollut kuin muutamille, yllin kyllin riittämään -suurelle joukolle. Hän paransi Naaman'in spitalista. Hän oli myös -Jumalan edustaja Jehua voideltaessa, jonka tuli, Herran sanan mukaan -Elijan kautta, kokonaan tuhota Ahabin kuninkaallinen perhe, Jesabel -siihen luettuna, samoin kuin kaikki hänen pappinsa. -- 2 Kun. -2: 19--22; 4: 1--7, 18--44; 5: 1--10; 9: 1--37; 10: 28. - -Ei ole vaikea näissä Elisan töissä huomata niissä ilmenevää suurta -yhtäläisyyttä juuri sen ennalleenasettamistyön kanssa, joka kohta on -odotettavissa, kun totuuden vesi ei enää ole epäterveellistä eksytyksen -johdosta vaan jo itse lähteellään parannetaan Jumalan sanan selvemmän -ymmärtämisen kautta; jolloin köyhiä autetaan antamalla iloöljyä -murheellisen hengen asemasta; jolloin kuolleet asetetaan jälleen -elämään; jolloin kalliina aikana, ravinto (totuus) tehdään -terveelliseksi ja runsaaksi; ja jolloin ne vallat ja järjestelmät, -joita Ahab ja Jesabel ja kaikki, jotka ovat yhtä mieltä heidän kanssaan -Jumalaa vastaan, tulevat kerta kaikkiaan ja perinpohjin -kukistettaviksi. - - - - -YHDEKSÄS LUKU. - -SYNNIN IHMINEN -- ANTIKRISTUS. - -Antikristuksen täytyy kehittyä, ilmestyä ja kukistua ennen Herran -päivää. -- Vastakkainen mielipide tästä asiasta tarkastetaan. -- -Profeetallinen kuvaus. -- Hänen syntymisensä. -- Hänen nopea -kehityksensä. -- Historian kuvaus ja Raamatun esitys käyvät yhteen. -- -Hänen valtakuntansa on matkimista. -- Hänen päänsä ja suunsa -huomattavat. -- Hänen suuret pöyhkeilevät rienaamisensa. -- Hänen -rienaavat oppinsa. -- Miten hän on hävittänyt Korkeimman pyhiä. -- -Hänen tuhatvuotinen hallituksensa. -- Antikristus lyöty hengen -miekalla. -- Hänen kuolinkamppailunsa ja loppunsa. - - - "Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. - Sillä se päivä ei tule ennenkuin luopumus tapahtuu ja - laittomuuden ihminen ilmestyy, tuo kadotuksen lapsi." - -- 2 Tess. 2: 3. - -Näiden apostoli Paavalin varmojen sanojen johdosta ilmenee, että -sellainen luonne, jota hän kutsuu "Synnin Ihmiseksi", on esiintyvä -ennen Herran päivän tulemista, (jonka olemme osottaneet jo alkaneen -koittaa), ja on siis välttämätöntä tarkastaa, onko sellaista luonnetta -vielä esiintynyt. Sillä jos sellainen luonne, jota Paavali ja toiset -apostolit niin huolellisesti kuvaavat, ei ole vielä tullut, ovat -yllämainitut Paavalin sanat pidettävät kaikkien toisien todistuksien -kieltämisenä, todistuksien, jotka koskevat Herran läsnäoloa ja hänen -valtakuntansa pystyttämistä juuri _nyt_. Ja tämä kieltäminen pysyy -järkähtämättömänä todistuskappaleena, kunnes on esiintynyt se, joka -kaikissa suhteissa vastaa profeetallista kertomusta Synnin ihmisestä. - -Aivan selvästi ilmotetaan, ei ainoastaan, että tämän Synnin ihmisen -ensin on noustava, vaan että se on kehittyvä ja edistyvä, ennenkuin -Herran päivä tulee. Ennen Kristuksen päivää ovat sen vallan edistyminen -ja vaikutus täytyneet saavuttaa huippunsa ja olla vähentymässä; -Herramme _läsnäolon_ kirkkaan valon kautta hänen toisessa -tulemisessansa, tuhotaan tämä Synnin ihminen täydelleen. Meidän on -otettava huomioon edellämainitut asianhaarat, nähdäksemme, soveltuuko -tämä varotus Paavalin aikaiselle Seurakunnalle vielä meidänkin -päivinämme. Nyt, kahdeksantoista vuosisadan perästä, väitetään jälleen, -että Kristuksen päivä on tullut. Siksi herää tärkeä kysymys: Lieneekö -jotain, jota Paavali sanoi oikaistessansa tessalonikkalaisten -eksytystä, todistamassa tätä väitettä vastaan nyt? - -Apostolin kehotuksista Seurakunnalle tarkastelemaan Herran palaamista -huomioonottamalla vahvaa profeetallista sanaa, ja sitä huolellisuutta, -jolla hän osotti Kristuksen läsnäolemisen merkkejä, hänen tekojensa -luonnetta sinä aikana j.n.e., ilmenee, hänen pitäneen yhtä tärkeänä, -että Seurakunta voisi tuntea Herran läsnäolon kun hän tulisi, kuin -etteivät he tulisi viekotelluiksi siihen eksytykseen, että hän oli -tullut, ennenkuin aika hänen läsnäolollensa olisi käsissä. Joutua tähän -jälkimäiseen eksytykseen, tämän aikakauden varhaisessa alussa, asetti -heidät, jotka omaksuivat sen, alttiiksi antikristus-_periaatteen_ -petokselle, joka jo silloin vaikutti; kun taas kykenemättömyys tuntea -Herran päivää ja hänen läsnäoloansa aikana, jolloin hänen läsnäolonsa -aika on käsissä, asettaa ne, jotka eivät saata häntä tuntea, yhä -edelleen alttiiksi Antikristuksen petoksille ja väärille opeille ja -tekevät heidät sokeiksi tämän ajan suurille totuuksille ja erityisille -eduille. Tästä johtuu apostolin huolenpito Seurakunnasta tämän -aikakauden sekä alku- että loppupuolella ja hänen varotuksensa: -- -"Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla". Tästä -johtuu myös hänen huolellinen kuvauksensa Synnin ihmisestä, että se -aikanansa tulisi tunnetuksi. - -Kun kristityt tämän aikakauden lopulla ovat taipuvaiset unohtamaan -lupauksetkin Herran palaamisesta, ja kun muistavat sen, ajattelevat he -sitä ainoastaan pelvolla ja surullisilla aavistuksilla, niin odotti -varhainen Seurakunta innokkaasti ja ilolla sitä, heidän toiveittensa -toteuttajana, uskollisuutensa palkintona ja heidän murheidensa -lopettajana. Siksi olivat sen ajan uskovaiset valmiit tarkasti -kuuntelemaan jokaista oppia, joka sanoi, että Herran päivä olisi joko -hyvin lähellä tahi tullut; ja olivat siis vaarassa tulla petetyiksi -siinä kohden, jolleivät vaan hyvin huolellisesti tutkineet mitä -apostolit opettivat tästä aineesta. - -Tessalonikan Seurakunta, joka oli saanut vaikutuksia muutamien vääristä -opetuksista, että Herra nimittäin oli palannut ja että he elivät hänen -päivänänsä, uskoivat nähtävästi tämän mielipiteen olleen yhtäpitävän -sen kanssa, mitä Paavali oli opettanut heille ensimäisessä kirjeessään, -jossa hän oli sanonut (1 Tess. 5: 1--5), että Herran päivä oli salaa -hiipivä heidän ylitsensä ja huomaamatta kuin varas yöllä, ja että, -vaikkakin toiset hapuilisivat tietämättömyydessä siitä, eivät pyhät -kumminkaan olisi pimeydessä tästä asiasta. Kun Paavali sai tietää -heidän langenneen siihen arveluttavaan eksytykseen, että luulivat -päivän Herran läsnäolemiselle jo tulleen, kirjotti hän heille toisen -kirjeen, joka pääasiallisesti tarkotti tämän erehdyksen korjaamista. -Hän sanoo: "Mutta mitä tulee Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen -ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, -veljet, ettette anna minkään hengen eikä sanan eikä minkään muka meidän -lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte -mielenne maltin, ettekä niiden peljästyttää itseänne, ikäänkuin Herran -päivä jo _[enestemi] olisi käsissä_. Älkää antako kenenkään vietellä -itseänne millään tavalla. Sillä se päivä _ei tule ennenkuin_ luopumus -[apostasi] tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, tuo kadotuksen -lapsi, tuo vastustelija, joka korottaa itsensä yli kaiken, jota -jumalaksi [voimakkaaksi hallitsijaksi] tahi jumaloitavaksi nimitetään, -niin että asetakse Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala. -Ettekö muista, että minä, kun vielä olin luonanne, sanoin tämän teille? -Ja nyt te tiedätte mikä häntä pidättää, niin että hän [Kristus] vasta -[määrätyllä] ajallaan ilmestyy. Laittomuuden salaisuus [Kristusta -vastaan] on näet jo vaikuttamassa; jahka vain tulee poistetuksi se, -joka tätä nykyä pidättää; niin _silloin_ ilmestyy tuo laiton, jonka -Herra Jeesus on tappava suunsa hengähdyksellä ja tuhoava -[_parousiansa_] läsnäolonsa ilmestyksellä." Paavali saattoi kirjottaa -näin varmasti synnin ihmisen kehittymisestä ennen Herran päivää, koska -hän oli lukenut Danielin ennustusta, johon Herrammekin viittasi (Matt. -24: 15); ja todennäköisesti myös, koska hän itse "näyissään ja -ilmestyksissään" oli saanut nähdä sen suuren hävityksen, jonka tämä -luonne aikaansaisi Seurakunnassa. - -On huomattava, ettei Paavali käyttänyt sellaisia vastaväitteitä, -joita nykyaikana kernaasti tuodaan esille sitä väitettä vastaan, että -Herran päivä on alkanut. Hän ei sanonut: "Oi teitä mielettömiä -tessalonikalaisia, ettekö te tiedä, että kun Kristus tulee ovat -silmänne näkevät hänet ja korvanne ovat kuulevat Jumalan kauhistuttavan -pasuunan äänen? ja että sen lisäksi todistaa tätä huojuvat hautapatsaat -ja haudasta kohoutuvat pyhimykset?" Eikö ole itsestään selvää, että jos -sellainen huomautus olisi ollut paikallaan, ei Paavali olisi viipynyt -käyttämästä näin yksinkertaista ja helposti saatua vastaväitettä? Ja, -sitäpaitsi eikö se asianlaita, ettei Paavali käyttänyt tätä todistusta, -todista, ettei sellainen todistus ole, eikä voisi olla, totuuteen -perustuva? - -Se seikka, että Paavali koettaessaan niin tarmokkaasti oikaista heidän -erhetystänsä, esitti ainoastaan tämän vastalauseen heidän väitteesensä, -todistaa selvästi, että hän piti heidän käsitystänsä ylipäänsä -Herran päivästä oikeana -- että se saattoi alkaa monen ollessa -tietämättömyydessä siitä, ja että se saattoi tulla ilman ulkonaisia -tunnusmerkkejä. Mutta hänen vastalauseensa ainoa perustus oli, että -_ensin_ on lankeemus tuleva, ja tämän lankeemuksen johdosta, Synnin -ihmisen kehitys -- joka, mikä se sitte mahtanee olla (joko yksityinen -henkilö tahi suuri antikristillinen järjestelmä, jonka hän täten -oleellistuttaa) on nouseva, kukoistava ja alkava taantua -- _ennen_ -Herran läsnäolon päivää. Siis, jos ei tämä ainoa vastalause, jonka -Paavali esitti, enää tee estettä -- jos me selvästi voimme nähdä -luonteen olevan todella olemassa, jonka historia jokaisessa -yksityiskohdassaan vastaa profeetallista kuvausta Synnin ihmisestä -olemisensa alusta alkaen nykyiseen aikaan asti -- silloin ei Paavalin -tekemä _ainoa_ vastaväite, joka oli aivan paikallaan sinä aikana, enää -ole mikään tehokas todistus sen väitteen todenmukaisuutta vastaan, että -me elämme Herran päivänä, Herran läsnäolon päivänä. Ja lisäksi, jos -Synnin ihminen voidaan ilmeisesti huomata, jos hänen syntynsä, -kehityksensä ja taantumisensa selvästi saatetaan nähdä, tulee siitä -vielä yksi sitova todistus siihen, mitä edelliset luvut ovat -opettaneet, nimittäin, että me elämme Herran päivänä. - - - -Ennustuksen kuvaus hänestä. - - -Se, joka tutkii ennustuksia, huomaa, että pyhät kirjat kauttaaltaan -selvästi esittävät Synnin ihmisen, ei ainoastaan antamalla selvää -kuvausta hänen luonteestaan, vaan myös näyttämällä ajat ja paikat hänen -alkamisellensa, kehittymisellensä ja taantumisellensa. - -Tätä luonnetta kuvataan hyvin voimakkaasti niissä nimityksissäkin, -joita henkeyttämät kirjailijat antavat sille. Paavali kutsuu sitä -"laittomaksi", "synnin (laittomuuden) ihmiseksi", "laittomuuden -salaisuudeksi" ja "turmeluksen" (tahi "kadotuksen") lapseksi; Johannes -"Antikristukseksi"; profeetta Daniel kutsuu sitä "hävityksen -kauhistukseksi" (Dan. 11: 31; 12: 11); ja meidän Herramme mainitsee -samaa luonnetta "hävityksen kauhistuksena, josta oli sanottu profeetta -Danielin kautta" (Matt. 24: 15) ja jälleen "pedoksi". (Hm. 13: 1--8.) -Tätä samaa luonnetta esikuvattiin myös pienen sarven kautta, s.o. -valtaa, joka nousi hirmuisen pedon päästä, jonka Daniel näki -profeetallisessa näyssä, jolla sarvella oli silmät ja suu, joka puhui -suuria asioita, ja joka edistyi ja taisteli pyhiä vastaan ja sai voiton -heistä. (Dan. 7: 8, 21.) Johannes näki myös tämän luonteen ja varotti -Seurakuntaa sitä vastaan, sanoen: "Te olette kuullut, että Antikristus -tulee." Senjälkeen antoi hän heille neuvoja, miten heidän oli -kartettava Antikristuksen vaikutusta. (1 Joh. 2: 18--27.) Ilmestyskirja -sisältää myöskin suureksi osaksi seikkaperäisen esikuvauksellisen -ennustuksen tästä samasta Antikristuksesta -- vaikkakin me tässä -ainoastaan luomme silmäyksen tähän asiaan jättämällä sen käsittelyn -johonkin seuraavaan osaan. - -Nämä erilaiset nimitykset ja lyhyet kuvaukset ilmasevat halpamaista, -viekasta, ulkokultaista, hirmuvaltaista ja julmaa luonnetta, joka -kehittyy keskellä kristittyä Seurakuntaa; ensin madellen eteenpäin ja -ylös aivan vähitellen, sitten nopeasti nousten valtaan ja vaikutukseen, -kunnes saavuttaa maallisen vallan, rikkauden ja kunnian huipun -- -sillaikaa käyttäen vaikutustansa totuutta vastaan ja pyhiä vastaan ja -omaksi suurenemiseksensa, ja lopuksi vaateliaasti väittäen omistavansa -erinomaisen pyhyyden ja vallan ja voiman Jumalalta. - -Tässä luvussa on aikomuksemme osottaa, että tämä Synnin ihminen on -järjestelmä eikä yksityinen henkilö, kuten monet näyttävät otaksuvan; -että, niinkuin Kristushenkilöön kuuluu totinen Herra ja totinen -Seurakunta, niin on Antikristus matkimisjärjestelmä, johon kuuluu väärä -herra ja luopunut seurakunta, jonka jonkun aikaa sallitaan esittää -totuutta väärässä valossa, harjottaa vilppiä ja _matkia_ todellisen -Herran ja hänen Seurakuntansa valtaa ja tulevaista hallitusta ja -juovuttaa kansat väärillä väitteillä ja vaatimuksilla. - -Toivomme voivamme jokaiselle tunnontarkalle lukijalle tyydyttävällä -tavalla todistaa, että tuo suuri, Paavalin mainitsema apostasi, tahi -luopuminen, on tullut, ja että tällä synnin ihmisellä on ollut -kehityksensä, on istunut "Jumalan temppelissä" (todellisessa, eikä -esikuvauksellisessa), on täyttänyt kaikki apostolien ja profeettain -ennustukset hänen teoistaan, luonteestaan, y.m., on ilmestynyt ja on -nyt, vuodesta 1799 alkaen häviämäisillänsä Herran suun hengen -(totuuden) kautta ja tulee _täydellisesti tuhottavaksi_ tänä Herran -vihan ja ilmestymisen päivänä koston tulessa, joka jo on alkanut -liekehtiä. - -Ilman vähintäkään halua halventaa toisten käsitystä pidämme kumminkin -tärkeänä osottaa muutamia mahdottomuuksia, jotka esiintyvät tavallisen -mielipiteen yhteydessä Antikristuksesta, että tätä asiaa koskevan -totuuden arvo ja järjellisyys esiintyisivät oikealla tavalla -vastakohtana sille ahdasmieliselle käsitykselle, että joku yksityinen -sananmukainen _ihminen_ tulisi toteuttamaan kaiken sen, mitä Raamattu -ennakolta lausuu tästä luonteesta. Tämä ihminen, sanotaan, tulee niin -lumoomaan koko maailman, että hän muutamissa lyhyissä vuosissa tulee -saavuttamaan kaikkien ihmisten kunnioituksen ja _jumaloimisen_, jotka -ihmiset olisivat niin helposti petettävät, että he uskovat tämän miehen -olevan Jumalan ja uudelleen rakennetussa juutalaisessa temppelissä -palvelisivat häntä Kaikkivaltiaana Jehovana. Kaikki tämä tulee -tapahtumaan salaman nopeudella -- kolmessa ja puolessa vuodessa, -sanotaan, väärin käsittäen esikuvauksellisen ajan kuin väärin tulkiten -esikuvauksellisen "ihmis"-käsitteen. Satumaiset runoelmat ja -hullunkurisimmat lastenmielikuvitukset eivät likimainkaan vastaa niitä -liioteltuja mielipiteitä, joita muutamilla Jumalan kalliilla lapsilla -on, jotka kompastuvat Paavalin sanain _kirjaimelliseen_ tulkitsemiseen, -ja tulevat sen kautta itse soaistuiksi useille kallisarvoisille -totuuksille ja sokaisevat toisia, jotka eksytyksien johdosta, eivät -kykene näkemään tätä valossa, jota ennakkoluulot eivät himmennä. Miten -suuri myötätunto meillä onkaan heitä kohtaan, pakottaa heidän "sokea -uskonsa" hymyilemään, kun he todenteolla luettelevat Ilmestyskirjan -erilaisia esikuvia, joita eivät ymmärrä, sovelluttaen niitä väärällä -tavalla kirjaimellisesti _ihme-ihmiseensä_. Tässä suurimmassa -epäilysten aikakaudessa, minkä maailma on tuntenut, on hän, väittävät -he, kolmen ja puolen vuoden lyhyellä ajalla, näkevä jalkainsa juuressa -koko maailman, palvellen häntä Jumalana, kun roomalaisien Caesarien, -Aleksanderin, Napoleonin, Muhamedin, ja muiden, oli kahlattava veressä -ja käytettävä monta kertaa kolme ja puoli vuotta saavuttamatta -tuhannennenkaan osan siitä, mitä tästä _ihmisestä_ väitetään. - -Ja kumminkin oli kaikilla näillä vallottajilla suuren tietämättömyyden -ja taikauskoisuuden edut apunansa, meidän nykyään eläessämme -olosuhteissa, jotka ovat erittäin epäedulliset sellaisen viekkauden ja -petollisuuden kehittymiselle; päivänä, jolloin kaikki, mikä on -_salattua_, ilmaistaan ennen kuulumattomalla tavalla; päivänä, jolloin -kysymyksessä oleva petos on varsin eriskummallista ja naurettavaa, -tullakseen huomioonotetuksi. Meidän aikamme suunnassa on itse asiassa -kunnioituksen puute ihmisiä kohtaan, olkootpa sitten miten hyviä, -lahjakkaita ja kelvollisia tahi olkoon heillä mitä luottamus- ja -valta-paikkoja tahansa. Niin suuressa määrässä on tämä totta enemmän -kuin koskaan ennen, että on tuhatta kertaa uskottavampaa, että koko -maailma tulee kieltämään, että _Jumalaa_ ollenkaan _on olemassa_, kuin -että milloinkaan tultaisiin palvelemaan kanssa-ihmistä Kaikkivaltiaana -Jumalana. - -Tätä asiaa ajateltaessa on suurena esteenä se ahdas käsitys, joka -tavallisesti on vallalla _jumala_ sanan merkityksestä. He eivät huomaa, -että kreikkalainen lauseparsi _teos_ (jumala) ei aina tarkota Jehovaa. -Se merkitsee _voimallista henkilöä_, hallitsijaa, ja etenkin -uskonnollista tahi papillista hallitsijaa. Uudessa Testamentissa -käytetään _teos_ sanaa harvoin muutoin kuin Jehovasta, koska apostolit -harvoin, tuskinpa ollenkaan puhuivat vääristä uskonnoista ja sentähden -harvoin koskettelivat heidän pyhiä hallitsijoitaan tahi jumaliaan. -Kumminkin käytetään seuraavissa raamatunpaikoissa sanaa _jumala (teos)_ -muista kuin korkeimmasta olennosta, Jehovasta -- nim. Joh. 10: 34, 35; -Apt. 7: 40, 43; 17: 23; 1 Kor. 8: 5. - -Jos on selvillä kreikkalaisen _teos_ sanan laajakantoisuus, näkee -kohta, että apostolin lausunto Antikristuksesta -- että hän tulee -asettumaan Jumalan temppeliin esiintyen _Jumalana_ -- ei -välttämättömästi merkitse, että Antikristus koettaisi kohottautua -Jehovan yli, tahi edes asettua Jehovan paikalle. Se sisältää -yksinkertaisesti sen, että hän tulee esiintymään uskonnollisena -hallitsijana harjottaen valtaa toisten uskonnollisten johtajien yli, -väittäen itsellänsä olevan hallitsijaoikeuden. Vieläpä kohottaa hän -itsensä seurakunnassa, joka on Jumalan totinen temppeli, väittäen -omistavansa vallan ja herruuden sen ensimäisenä ja valtuutettuna -johtajana ja toimien sen mukaisesti. Kun kreikan kielessä _teos_ sanaa -käytetään Jehovan erisnimenä, on sillä tavallisesti määrätty artikkeli, -mutta yllämainituissa raamatunpaikoissa, jotka tarkottavat _toisia_ -Jumalia, ja kysymyksessä olevassa tekstissä (2 Tess. 2: 4), joka -tarkottaa Antikristusta, ei ole sellaista määräystä. - -Kun näkee tämän selvästi, on suuri loukkauskivi raivattu tieltä pois, -ja silloin on valmis etsimään tämän ennustuksen toteutumista oikeassa -suunnassa: huomata Antikristus, mutta ei sellaista, joka väittää -olevansa Jumala, vaatien itseänsä sellaisena palveltavaksi, vaan -sellainen, joka väittää olevansa kirkon ensimäinen, ylin opettaja, -siten riistäen kunnian Kristukselta, joka on Jumalan määräämä Pää, -Herra ja Opettaja. - -Hyvin omituista on myös sekin, että ne, jotka käsittävät synnin ihmisen -kirjaimellisella tavalla, ylipäänsä kuuluvat niihin, jotka uskovat että -hän tulee ennen tuhatvuotista valtakuntaa, ja tarkkaavat ja odottavat -Herran tulemista _nyt minä hetkenä tahansa_. Miksi eivät kaikki saata -nähdä mitä Apostoli tarkottaa, kun hän selvästi selittää, ettei Herran -päivä, (hänen läsnäolonsa päivä) saata tulla eikä sitä ole odotettava -ennen kun Synnin ihminen on ilmestynyt? Tarvittiin yli neljäkymmentä -vuotta entisen juutalaisen temppelin rakentamista varten ja varmasti -tarvittaisiin ainakin kymmenestä kahteenkymmeneen vuoteen rakentaakseen -entistä ehompaa, uutta temppeliä Jerusalemiin, jonne he odottavat -kirjaimellisen ihmisen asetettavaksi ja siellä palveltavaksi Jumalana. -Miksi sitten ne, jotka uskovat näin, odottavat Herran tulevan _nyt -millä hetkellä tahansa_? Sellainen ajatus ei pidä yhtä enemmän järjen -kuin Apostolin ennustuksenkaan kanssa. Johdonmukaisuus vaatii että he -joko herkeävät odottamasta Herran tuloa millä hetkellä tahansa taikka -herkeävät odottamasta tulevaa Synnin ihmistä; sillä Herran läsnäolon -päivä ei saata tulla ennenkuin luopumus (apostasia) on tapahtunut ja -ennenkuin Synnin ihminen on kehittynyt ja ilmennyt tästä luopumuksesta. - -Mutta kun saamme oikean käsityksen apostolin sanoista ja oikeat -käsitykset Herramme tulemisen _tavasta_ emme tapaa mitään -epäjohdonmukaisuuksia ja ristiriitaisuuksia, vaan vakuuttavan -sopusoinnun ja yhtäpitäväisyyden. Ja sellaista mielipidettä lähdemme -tässä nyt esittämään. Sen raamatullisuutta on lukijan itsensä -koeteltava. - -Ne erilaiset nimitykset, joita annetaan tälle järjestelmälle, ovat -ilmeisesti esikuvauksellisia. Ne nimitykset eivät ole sellaisia, jotka -tarkottavat ketään yksityistä henkilöä, vaan kuvaavat turmeltuneen -uskonnollis-porvarillisen yhteiskunnan luonnetta, joka on kehittynyt -nimikristillisessä seurakunnassa ja joka sen kautta, että on kavalasti -vastustanut Kristusta, Päätä, ja hänen todellista Seurakuntaansa, hänen -ruumistaan, hyvällä syyllä ansaitsee _Antikristuksen_ nimen. Sellainen -_järjestelmä_ saattoi toteuttaa kaikki ennustukset Antikristuksesta tai -Synnin ihmisestä, kun sitävastoin yksityinen ihminen ei olisi voinut -sitä. Sitäpaitsi on ilmeistä, ettei antikristillinen järjestelmä ole -mikään pakanallinen oppijärjestelmä, kuten muhamettilaisuus tahi -bramanismi; sillä kristillinen seurakunta ei ole milloinkaan ollut -sellaisen järjestelmän alaisena, eikä yksikään näistä järjestelmistä -johda alkuansa Kristillisestä Seurakunnasta. Ne ovat nyt ja ovat aina -olleet riippumattomia kristillisestä Seurakunnasta. - -Sen järjestelmän, joka täysin vastaa annettua henkeyttämää kuvausta, -täytyy olla tunnustukseltaan kristillisen ja sisältää suuren enemmistön -sellaisia, jotka sanovat olevansa kristittyjä. Ja sen on oltava -järjestelmä, joka johti alkunsa oikean kristillisen uskon apostasiasta -eli luopumisesta -- sitäpaitsi sellaisesta luopumisesta, joka oli -salainen ja peitetty, kunnes asianhaarat suosivat sen vallan -anastamista. Sen salainen alkaminen tapahtui jo apostolien päivinä, -- -muutamien opettajien halussa olla suurimmat. - -Emme tarvitse etsiskellä kauvan löytääksemme luonnetta, joka täydelleen -täyttää kaikki vaatimukset; luonnetta, jonka historia, sellaisena kuin -maalliset aikakirjojenkirjottajat ja sen omat lumotut palvelijatkin sen -esittävät, on pilkusta pilkkuun yhtäpitävä profeetallisien kuvauksien -kanssa Antikristuksesta. Mutta kun me väitämme, että ainoa järjestelmä, -jonka historia sopii yhteen näiden ennustuksien kanssa, on paavikunta, -älköön meitä käsitettäkö väärin, niinkuin me sillä tahtoisimme sanoa, -että jokainen roomalais-katolilainen tunnustaja on synnin ihminen; tahi -papit, taikka edes roomalaisen kirkon paavitkaan ovat, tai ovat olleet, -Antikristus. Ei kukaan yksityinen _ihminen_ ole se Antikristus, se -"Synnin ihminen", jota ennustuksessa kuvataan. Paavit, piispat ja muut, -ovat korkeintaan osia eli jäseniä antikristillisessä järjestelmässä. -Samoin kuin kaikki kuninkaalliset papit ovat ainoastaan jäseniä -totisessa Kristushenkilössä, Jeesuksen ollessa päänä, ja samalla -tavalla kuin he nykyisessä tilassaan yhdessä muodostavat -vastakuvallisen Elijan, vaikkei kukaan yksityinen heistä ole Elija tahi -se Kristus, joka on ennustettu. Huomaa edelleen, ettei Rooman kirkko, -pelkkänä kirkollisena järjestelmänä, ole Synnin "Ihminen" eikä sitä -milloinkaan ole kuvattu _ihmisenä_ s.o. _miehisenä_ olentona. -Päinvastoin on aina _nainen_ se kuva, jota käytetään esittämään -päästään ja herrastaan eronnutta seurakuntaa tahi kirkkoa. Totisen -Seurakunnan kuvana on "puhdas neitsyt", kun luopunutta Seurakuntaa, joka -on poikennut alkuperäisestä puhtaudestaan ja uskollisuudestaan -Herraansa kohtaan, kuvauksellisesti kutsutaan "portoksi." Samoin kuin -totinen "neitsyt" Seurakunta edelleen tulee olemaan sitä aikakauden -loppuun asti, jolloin hän tulee yhdistettäväksi Herransa kanssa ja -ottamaan hänen nimensä -- Kristus -- samalla lailla ei luopunut -seurakunta ollut Antikristus tahi Synnin ihminen [s.o. mies] ennenkuin -hän yhtyi herransa ja päänsä, paavin kanssa, joka tekeytyi Kristuksen -sijaishallitsijaksi, ja tuli uskonnolliseksi _vallaksi_, jota väärin on -nimitetty kristikunnaksi -- joka merkitsee Kristuksen valtakuntaa. - -Paavikunta on tämän väärän valtakunnan nimi, ja se perustettiin väärin -sovitetulle totuudelle -- sille totuudelle, että Seurakunta on kutsuttu -olemaan kuninkaina ja pappeina Jumalan edessä ja hallitsemaan maan -päällä. Mutta hallitsemisen aika ei ollut vielä tullut: evankelinen -aika ei ollut määrätty tätä tarkoitusta varten, vaan Seurakunnan -valitsemista, kehittämistä, järjestämistä, nöyryyttämistä ja -uhripalvelusta varten, vaeltamaan Herransa jäljissä, odottaen -kärsivällisesti ja kärsien siihen aikaan asti, joka on määrätty -luvatulle korottamiselle ja ihanalle hallitukselle -- -tuhatvuotiskautena. - -Herra näki edeltäkäsin, että nimikristillisyys leviäisi koko maailmaan -ja sitten, kun se tulisi yleiseksi, omistaisivat sen useat, jotka -pitivät sen muodoista ilman että syventyivät sen opin henkeen. Hän näki -ennakolta, että siinä määrässä kun suuri luku sellaisia yhtyisi -Seurakuntaan, tulisi maailmanhenki, joka on itsensäkieltämisen ja -itsensäuhraamisen hengen vastakohta, niiden mukana Seurakuntaan: että -siten sinne tunkeutuva itsekkäisyys ja halu tulla suureksi ja hallita, -ei tarvitsisi kauvan odottaa, ennenkuin tilaisuus siihen tarjoutuisi; -että Seurakunta siten koettaisi hallita maailmaa ennen oikeaa aikaa -- -tahi oikeammin, että se maailmallinen aines, joka tulisi Seurakuntaan, -tekisi vaikutuksensa tuntuvaksi ja totisen Seurakunnan nimessä ottaisi -haltuunsa maailman maallisen vallan, jonka Jumala oli luovuttanut -pakanoille, ja joka ei voi kokonaan siirtyä totisen Seurakunnan käsiin -ennenkuin pakanain aikojen loputtua, vuonna 1914. - -Ja niin on tosiasiassa käynyt: kun nimikirkko kasvoi luvussa, alkoi se, -kunnianhimoisten miesten opetuksien ja esimerkin vaikutuksesta luopua. -He katselivat yhä suopeammin sitä valtaa ja maallista vaikutusta, jota -suuri joukko ja rikkaus toivat mukanaan. Vähitellen maailmallistui -Seurakunnan henki, ja tämän maailman ansioita haluttiin. Kunnianhimo -kuiskasi: -- Jos suuri roomalainen valtakunta kaikkine valtoneen ja -vaikutuksineen, sotajoukkoneen ja rikkauksineen vaan ottaisi -Seurakunnan siipeinsä alle, miten kunniakasta ja ylevää olisikaan -silloin olla kristitty! Miten pian eikö silloin pakanain vaino -lakkaisi! Silloin olisi meidän vallassamme, ei ainoastaan herättää -heissä pelkoa, vaan myös pakottaa heitä yhtymään Seurakuntaan, ristiin -ja Kristuksen nimeen. He tuumailivat kai edelleen: Nähtävästi ei ole -Jumalan tarkotus, että Seurakunnan aina on oltava alamainen maailmalle -ja sen vainottavana; apostolin sanat: "Ettekö tiedä, että pyhät tulevat -tuomitsemaan maailmaa?" eikä vähemmin Herran lupaukset, että meidän on -hänen kanssaan hallittava, ja monet ennustukset, joissa puhutaan -Seurakunnan hallitsemisesta, ilmasevat selvästi, että Jumala tahtoo -niin. On kyllä totta, että apostoli kirjotti, että Herramme ensin -palaisi ja korottaisi Seurakunnan ja neuvoi meitä "_odottamaan_" -Herraa; mutta, (tuumivat he) monta vuosisataa on nyt kulunut, emmekä -näe mitään merkkejä Herran tulemisesta. Meidän on ymmärrettävä -apostolien jonkun verran erehtyneen. Meistä on selvää, että me voimme -ja meidän tulee käyttää kaikkia keinoja saadaksemme maallinen hallitus -käsiimme ja voittaa maailma Herralle. Aivan välttämätöntä on myös -(ajattelivat he) että Seurakunta saa _päämiehen_ -- joka edustaa -poissaolevaa Herraa ja edustaa Seurakuntaa maailman edessä -- -päämiehen, joka ottaa vastaan maailman kunnioituksen, toimii Kristuksen -vallalla ja hallitsee maailmaa "rautavaltikalla" niinkuin profeetta -Daniel oli ennustanut. Tällä tavoin, vähittäisen ajatustoiminnan -kautta, joka kehittyi vuosisatojen kuluessa, katosi vähitellen -näkyvistä toivon todellinen pohja Seurakunnan korottamiselle -hallitsemaan ja siunaamaan maailmaa -- nimittäin Herran toinen -tuleminen -- ja uusi toivo anasti sen paikan -- toivo menestymisestä ja -suuruudesta ilman Herraa, useiden, toisiaan seuraavien, paavien -ylipäällikkyydellä ja johdolla. Ja sillä tavalla, juonien ja vehkeiden -kautta, ja vaihtamalla ystävyyden osotuksia maailman kanssa, muuttui -Seurakunnan toivo vääräksi toivoksi, petolliseksi paulaksi, jonka -kautta Saatana johti sitä toisesta vääryydestä ja eksytyksestä toiseen -sekä opissa että elämässä. - -Se kohta, jolloin luopumus kehittyi "synnin ihmiseksi" oli silloin, -kun paavillinen pappisvalta korotti itsensä useiden toisiansa -järjestyksessä seuraavien paavien ylipäällikkyyden alaiseksi, vaatien -maailman hallitsemista ja sekaantuen siihen Kristuksen tuhatvuotisen -valtakunnan nimessä, jonka hallituksen se uskotteli olevansa. Se oli -petollinen, väärä valtakunta, miten vakavia asioita muutamat sen -järjestelmistä ja tukipylväistä lienevät tarkottaneetkaan. Se oli -Antikristuksen, vaikka he kuinkakin väittivät ja uskoivat sen olleen -totisen, Jumalan Kristuksen kirkkaus, kunnia ja valta maan päällä. On -erehdys otaksua, että omantuntonsa mukaan toimiminen aina on oikeuden -mukaista toimintaa. Jokaisella eksytykselle rakennetulla järjestelmällä -on epäilemättä yhtä monta lumottua, rehellisesti tunnontarkkaa -seuraajaa kuin sillä on ulkokullattuja, tahi enemmänkin. Tunnontarkkuus -on siveellistä suoraluontoisuutta ja on riippumaton tiedoista. -Tietämättömät pakanat seuraavat omaatuntoansa, rukoillessansa ja -uhratessansa epäjumalille; Saul, jolla oli väärät tiedot, toimi -omantuntonsa mukaan, vainotessaan pyhiä, ja samoin on monen -tietämättömän Paavilaisenkin kanssa; hyvällä omalla tunnolla he tekivät -väkivaltaa ennustuksille, vainosivat totisia pyhiä ja järjestivät -suuren antikristusjärjestelmän. Satoja vuosia ei paavikunta ainoastaan -ole pettänyt maailman kuninkaita, oikeuksiinsa ja luuloteltuun -jumalalliseen valtaansa nähden, ja hallinnut heitä, vaan -Seurakuntaankin, Jumalan temppeliin, jossa Kristus yksin on -tunnustettava pääksi ja opettajaksi, on se tunkeutunut ja väittänyt -olevansa oikea opettaja ja lainantaja ja tässä se on pettänyt kaikki, -paitsi pientä vähemmistöä, erinomaisella menestymisellään ja -suurisanaisilla vaatimuksillaan. "Koko maailma ihmetteli" -- hämmästyi, -pettyi, hämmentyi -- "kaikki ne, joiden nimet eivät olleet kirjotetut -Karitsan elämänkirjaan", ja muutamat, joiden nimet olivat kirjotetut -Jumalan pyhien joukkoon, hämmentyivät kovin. Ja tämä petos oli sitä -vahvempi, koska sen kunnianhimosten suunnitelmien tekeminen tapahtui -hitaasti, ja ne vielä hitaammin toteutettiin. Se ulottui vuosisatojen -läpi ja oli kunnianhimon muodossa salaisesti vaikuttamassa jo Paavalin -aikana. Se oli menettelytapa, jonka kautta lisättiin vähän eksytystä -edelliseen -- täydennettiin toinen kunnianhimoinen selitys toisen -selityksellä, ja lisäksi jollakulla toisella kauempana ajassa. Tällä -petollisella tavalla kylvi ja kasteli Saatana eksytyksen siemeniä ja -kehitti suurimman ja vaikutusvaltaisimman järjestelmän, minkä maailma -milloinkaan on tuntenut -- Antikristuksen. - -Nimellä "Antikristus" on kaksinkertainen merkitys. Se merkitsee -ensiksi: Kristusta _vastaan_; toiseksi: Kristuksen _sijasta_ (s.o. -valheellinen jäljittely). Ensimäisessä merkityksessä on se yleinen ja -voidaan käyttää jokaisesta vihollisesta, joka vastustaa Kristusta. -Tässä merkityksessä olivat Saul (sittemmin Paavaliksi kutsuttu) ja -jokainen juutalainen ja jokainen muhamettilainen ja kaikki roomalaisen -valtakunnan pakanalliset keisarit ja asujamet antikristuksia -- -Kristuksen vastustajia. (Apt. 9: 4.) Mutta Raamattu ei käytä sanan -tässä merkityksessä nimeä _Antikristus_. Se sivuuttaa kaikki sellaiset -viholliset ja käyttää _Antikristus_ nimitystä sen ylempänä mainitussa -toisluokkaisessa merkityksessä, nim. Kristusta _vastaan_, s.o. -sellaisena, joka esittää Kristuksen väärässä valossa, jäljittelee -häntä, _anastaen_ oikean Kristuksen _sijan_. Johannes huomauttaa siten: -"Te olette kuulleet, että [_se_] Antikristus [Kreikan kielessä on -määrätty artikkeli] tulee. Niin onkin nyt monta Antikristusta -ilmaantunut." (1 Joh. 2: 18, 19.) [Kreikan kieli tekee eron _sen_ -erityisen Antikristuksen, ja useiden vähempien sellaisien välillä.] Ja -Johanneksen huomautukset sen jälkeen ilmasevat, ettei hän tarkota -kaikkia Kristuksen ja Seurakunnan vastustajia, vaan erityistä -sellaisien luokkaa, jotka, vaikka vielä tunnustavatkin kuuluvansa -Kristusruumiiseen, Seurakuntaan, olivat hylänneet totuuden periaatteet, -ja siksi eivät ainoastaan asettaneet totuutta väärään valoon, vaan -maailman silmissä ottivat totisen Seurakunnan sijan ja nimen -- ja -siten oikeastaan jäljittelivät oikeita pyhiä. Johannes sanoo näistä: -"Meistä he ovat lähteneet, mutta meikäläisiä he eivät olleet"; he eivät -edusta meitä vaikka onnistuisivatkin pettämään maailmaa ja itseään -tässä. Samassa epistolassa selittää Johannes, että hänen -mainitsemillaan monilla antikristuksilla, on [_tuon erityisen_] -Antikristuksen henki. - -Tämä on siis se, mitä meidän on odotettava ja minkä me tapaamme -paavikunnassa: emme Kristuksen _nimen_ vastustamista, vaan Kristuksen -vihollisen tai vastustajan siinä, että se vääryydellä kantaa hänen -nimeänsä, jäljittelee hänen valtakuntaansa ja valtaansa, asettaa hänen -luonteensa ja suunnitelmansa ja oppinsa väärään valoon maailman edessä ---- todella mitä pahin vihollinen ja vastustaja -- paljon pahempi -julkista vihollista. Ja muistettakoon, että tämä on totta, vaikkakin -muutamat niistä, jotka ovat tyytyneet tähän järjestelmään, ovat hyvällä -omallatunnolla menneet harhaan -- "eksyttäen ja itse eksyen." - -Näiden viittauksien jälkeen synnin ihmisestä, _mikä_ ja _kuka_ se on ja -ajasta ja paikasta ja asianhaaroista, joista se on etsittävä, siirrymme -muutamiin historiallisiin todistuksiin, jotka toivomme mukaisesti -eittämättömästi todistavat, että jokainen ennustus Antikristuksesta on -tullut täytetyksi paavillisessa järjestelmässä tavalla ja siinä -laajuudessa, joka, kun ajattelee tämän ajan valistusta, kuten kaikkien -on tunnustettava, ei koskaan enää saattaisi uudistua. Tilan puute -pakottaa meitä tässä supistamaan aineemme ainoastaan lyhyesti -mainitsemaan muutamia kohtia historiallisien todistuksien suuresta -joukosta. Olemme myöskin yksinomaan seuranneet tunnetusti -luotettuja historioitsijoita ja useissa tapauksissa kääntyneet -roomalais-katolilaisien kirjailijoiden puoleen, saadaksemme heidän -todistuksensa tai myöntymisensä. - - - -Seikat, jotka aiheuttivat synnin ihmisen alkamisen. - - -_Suuri luopumus_. -- Kysymme ensin: Sanooko historia mitään Paavalin -ennustuksen toteutumisesta, kun hän puhuu suuresta luopumisesta -alkuperäisestä yksinkertaisuudesta ja puhtaudesta Kristillisen -seurakunnan opissa ja elämässä, ja pahan, kunnianhimoisen suunnan -salaisesta toiminnasta Seurakunnassa, _ennen_ paavikunnan, Synnin -ihmisen, kehitystä -- s.o. ennen paavin tunnustamista kirkon pääksi? - -Kyllä hyvin selvästi: Paavillisen pappisvallan olemassaolo ei alkanut -ennenkuin useita vuosisatoja sen jälkeen kun Herramme ja apostolit -olivat perustaneet Seurakunnan. Ja välillä olevasta ajasta me luemme. --- [Fisher'in Universal History, Siv. 193.] - -"Kun Seurakunta kasvoi luvussa ja rikkaudessa, rakennettiin -kallisarvoisia rakennuksia palvomista varten; jumalanpalvelukset -tehtiin monimutkaisemmiksi; kuvanveistoa ja maalausta käytettiin -apukeinona hartauden edistämiseksi. Pyhimysten ja martyyrien jäännöksiä -hoidettiin ja palveltiin pyhimpänä omaisuutena; uskonnollisia -säännöksiä monistettiin; ja kristillisien keisarien aikana [neljännellä -vuosisadalla] seurakunta papillisine henkilökuntineen ja vaikuttavine -kirkonmenoineen, omisti paljon siitä mahtavuudesta ja loistosta, joka -oli ollut sen pakanallisen järjestelmän tuntomerkkinä, jonka se oli -tunkenut tieltään pois." - -Toinen historioitsija sanoo [White'n Universal History, sivu 156]: -"Samalla kertaa [kun kristinusko tehtiin keisarikunnan uskonnoksi -neljännellä vuosisadalla] jatkui _suuri ja yleinen turmelus, joka oli -alkanut kaksi vuosisataa aikaisemmin_. Taikausko ja tietämättömyys -laski hengellisien käsiin vallan, jota he kaikin tavoin käyttivät oman -valtansa suurentamiseksi." - -Rapin lausuu, että "kristinusko viidennellä vuosisadalla alennettiin -inhimillisten mielijohteiden paljouden kautta; yksinkertaisuus sen -hallituksessa ja kurissa muuttui pappisvalta-järjestelmäksi; ja sen -jumalanpalveluksessa käytettiin pakanuudesta lainattuja juhlamenoja." - -Mosheim seuraa kirjassaan _Kristinuskon Historia_ ("History of -Christianity") Seurakunnan luopumusta alkuperäisestä -yksinkertaisuudestaan ja puhtaudestaan askel askeleelta syvään -alennukseen, joka nousi korkeimmilleen "Synnin ihmisen kehityksessä." -Ei voi huomata, näkikö hän Antikristuksen tahi ei, mutta hän on -mestarillisella tavalla seurannut "pahuuden salaisuutta" seurauksissaan -Seurakunnassa neljännen vuosisadan alkuun asti -- jolloin kuolema äkkiä -keskeytti hänen työnsä. Tilan puute estää meitä tässä näyttämästä -otteita hänen mainiosta, laajasta teoksestaan, mutta me suosittelemme -sitä kokonaisuudessaan erinomaisen opettavaisena, mitä tämän aineen -käsittelyyn tulee. Lordin "_Old Roman Worldista_" (Vanha Roomalainen -Maailma), otamme tähän lyhyen ja sattuvan kuvauksen Seurakunnan -historiasta neljän ensimäisen vuosisadan aikana, joka selvästi ja -varmasti esittää sen vähitellen tapahtuvaa taantumusta ja sen nopeaa -laskeutumista, sen jälkeen kun apostolin mainitsema este oli tullut -poistetuksi tieltä. Hän sanoo: -- - -"_Ensimäisellä vuosisadalla_ ei kutsuttu monta viisasta tahi -jalosukuista. Mitään suuria nimiä ei ole tullut meidän tietoomme; ei -viisaustieteilijöitä tahi valtiomiehiä tahi aatelismiehiä tahi -kenraaleja tahi kuvernöörejä tahi tuomareja tahi maistraattihenkilöitä. -Ensimäisellä vuosisadalla ei kristityillä ollut kyllin suurta -merkitystä tullakseen yleisen vainoamisen esineeksi hallituksen -puolelta. Eivät olleet edes vetäneet puoleensa yleistä huomiota. Kukaan -ei kirjottanut heitä vastaan, ei edes kreikkalaiset filosoofitkaan. -Emme lue vastalauseista tai puolustuksista kristittyjen omalta -puolelta. Heillä ei ollut riveissään suuria miehiä, oppiin tahi -taitoihin tahi rikkauteen tahi yhteiskunnalliseen asemaan nähden. -Historiassa ei tavata niukempaa kuin Seurakunnan aikakirjat -ensimäisellä vuosisadalla, mitä suuriin nimiin tulee. Kumminkin -monistui tällä vuosisadalla kääntyneiden luku jokaisessa kaupungissa, -ja perimätiedot kertovat, että ne, jotka olivat etevämpiä, melkein -kaikki apostolit niihin luettuina, kärsivät marttyyrikuoleman. - -"_Toisella vuosisadalla_ ei esiinny muita suurempia nimiä kuin -Polykarpus, Ignatius, Justinus Marttyyri, Clemens, Melito ja -Apollonius, piispoja, jotka eivät pitäneet suurta ääntä, tahi -pelkäämättömiä marttyyrejä, jotka puhuttelivat laumojaan yläkerran -saleissa, ja joilla ei ollut mitään maallisia arvonimiä, ja jotka -olivat kuuluisat luonteensa pyhyydestä tahi vaatimattomuudesta ja -vilpittömyydestä ja mainitaan kärsimyksiensä ja uskonsa tähden. Me -luemme marttyyreistä, joista muutamat kirjoittivat arvokkaita -väitöskirjoja ja puolustuskirjotuksia; mutta heidän joukossansa emme -tapaa henkilöitä arvoluokista. Oli häpeällistä olla kristitty muodin ja -vallan silmissä. Varhainen kristillinen kirjallisuus on puollustavaa -laatua ja sen opettavainen luonne on yksinkertainen ja käytännöllinen. -Seurakunnan _keskuudessa_ oli kynäsotaa, voimakas hengellinen elämä, -vilkas toiminta, suuria hyveitä, mutta ei minkäänlaisia ulkonaisia -riitoja, eikä maallista historiaa. Se ei ollut vielä hätyyttänyt -hallitusta tahi valtakunnan suuria yhteiskunnallisia laitoksia. Oli -pieni joukko puhtaita nuhteettomia miehiä, jotka eivät tavotelleet -_yhteiskunnan hallitsemista_. Mutta he olivat vetäneet puoleensa -hallituksen huomion ja merkitsivät siksi paljon, että heitä vainottiin. -Heitä pidettiin uskonkiihkoilijoina, jotka koettivat hävittää -kunnioitusta olevia yhteiskuntalaitoksia kohtaan." - - -Järjestely vallan tavottelemiseen. - -"Tällä vuosisadalla _luotiin kaikessa hiljaisuudessa_ seurakunnan -yhteiskuntarakennus. Järjestetty toveruus vallitsi jäsenien -keskuudessa; piispat olivat tulleet vaikutusvaltaisiksi, eivät -yhteiskunnassa, vaan kristittyjen keskuudessa; hiippakuntia ja -seurakuntia perustettiin; erotusta tehtiin kaupungin ja -maalais-piispojen välillä; edustajia eri kirkoista kokoontui -keskustelemaan uskonnonkysymyksistä tahi tukahuttamaan nousevaa -kerettiläisyyttä; hiippakuntajärjestelmää kehitettiin ja kirkolliset -vallat alkoivat yhdistyä; diakooneja alettiin laskea korkeampaan -papistoon kuuluviksi; pannaan julistamisaseita taottiin; lähetystyötä -harjotettiin; kirkon juhlat luotiin; useat johtavat henget omistivat -gnosticismin [Kristinuskon ensimäisillä vuosisadoilla olemassa oleva -lahko, joka sekotti Kristuksen oppeja Platon maailman viisauden -kanssa]; katekeetti-kouluissa opetettiin uskoa järjestelmällisesti; -kaste- ja sakramenttimuodollisuuksilla oli suuri merkitys; ja -munkkilaitos tuli yleiseksi. Seurakunta _laski siten perustuksen -tulevalle yhteiskuntarakennuksellensa ja vallallensa_. - -"_Kolmas vuosisata_ näki kirkon vielä mahtavampana laitoksena. -Säännölliset kirkonkokoukset kokoontuivat valtakunnan suuriin -kaupunkeihin; piispajärjestelmä tehtiin täydelliseksi; kirkon -uskonnolliset tavat lueteltiin tarkasti; suuret jumaluusopilliset koulut -vetivät tutkivia henkiä luokseen; opit _järjestettiin_ [s.o. -määriteltiin, rajotettiin ja muodostettiin tunnustuskirjoiksi ja -uskontunnustuksiksi]. Kristinusko oli saavuttanut sellaisen laajuuden, -että sitä oli joko vainottava tahi oli se laillistutettava; etevät -piispat hallitsivat kasvavaa kirkkoa; kuuluisat [jumaluusopin] tohtorit -tutkivat kysymyksiä [filosofiian ja vääryydellä kutsutun tieteen -alalla], joiden kanssa kreikkalaiset koulut olivat työskennelleet; -kirkkorakennuksia suurennettiin ja juhla-aterioita alettiin pitää -marttyyrien kunniaksi. Kirkko läheni nopein askelin asemaa, joka -pakotti itselleen ihmiskunnan huomion. - -"_Vasta neljännellä vuosisadalla_ -- kun keisarillinen vaino oli -lakannut; kun Konstantin [roomalainen keisari] oli kääntynyt, _kun -kirkko yhtyi valtioon_; kun itse ensi ajan usko oli turmeltunut; kun -taikausko ja turha tieteily olivat tunkeutuneet uskollisten riveihin; -kun piispat tulivat hovimiehiksi; kun kirkot tulivat sekä rikkaiksi -että loistaviksi; kun pappeinkokoukset tehtiin valtiollisen vaikutuksen -alaisiksi; kun monakistit [munkit] olivat pystyttäneet väärän -siveellisyysperiaatteen; kun politiikka [valtioviisaus] ja dogmatiikka -[uskonsääntö-oppi] kulkivat käsi kädessä ja keisarit pakosta sovittivat -kirkolliskokouksien käskyjä -- alkoivat _arvoluokkiin kuuluvat miehet_ -liittyä kirkkoon. Kun kristinusko tuli hovin ja ylempien luokkien -uskonnoksi, käytettiin sitä tukemaan juuri sitä pahaa, jota vastaan se -alkujaan pani vastalauseen. Kirkko ei ainoastaan ollut pakanallisien -eksytyksien läpitunkema, vaan omisti se paljon itämaalaisen -jumalanpalveluksen juhlamenoja, jotka olivat sekä yksityiskohtaisia -että suurenmoisia. Kirkot tulivat neljännellä vuosisadalla yhtä -loistokkaiksi kuin epäjumalan palveluksen vanhat temppelit. -Monilukuisia ja loistokkaita juhlia pidettiin. Kansa riippui kiinni -niissä, koska he saivat vaihtelua ja lepoa työstä. Marttyyrien -kunnioitus toi kuvia kirkkoon -- joka oli lähde yleiseen -epäjumalanpalvelukseen tulevaisuudessa. Kristinuskoa toitotettiin -komeilla juhlamenoilla. Pyhimyksien kunnioittaminen läheni heidän -jumaloimistansa, ja taikausko korotti Herramme äidin ehdottoman -palveluksen esineeksi. Ehtoollispöydistä tuli komeita alttareja, jotka -jäljittelivät juutalaisia uhreja. Marttyyrien jäännöksiä säilytettiin -pyhinä amuletteina (salaisina suojelijoina pahaa vastaan.) Munkkielämä -kypsyi myös suuremmoiseksi katumus- ja sovitusjärjestelmäksi. -Joukottain munkkeja vetäytyi erilleen autioihin ja syrjäisiin -paikkoihin ja antautuivat hyödyttömiin velvoituksiin, turhiin -paastoihin, rukouksien luettelemiseen ja itseparannukseen. He olivat -synkkiä uskonvimmaisia ihmisiä, jotka laiminlöivät elämän -käytännölliset puolet. - -"Kunnianhimoinen ja maallismielinen papisto etsi arvoa ja -kunnianosotuksia. Vieläpä vierailivat ruhtinaiden hoveissakin ja -tavottelivat maallisia kunniapaikkoja. Heitä ei enää ylläpidetty -uskovaisten vapaehtoisilla antimilla, vaan säännöllisillä tuloilla, -joita hallitus myönsi, tahi vanhoista [pakanallisista] temppeleistä -perityllä omaisuudella. Rikkaat tekivät suuria testamenttimääräyksiä -kirkolle, joita papisto hoiti. Nämä lahjotukset olivat -tyhjentymättömänä rikkauden lähteenä. Kun omaisuus kasvoi ja uskottiin -papiston huostaan, tulivat nämä välinpitämättömiksi kansan tarpeille -- -kun kansa ei enää ylläpitänyt heitä. He tulivat laiskoiksi, -vaateliaiksi ja riippumattomiksi. Kansa suljettiin pois kirkon -hallituksesta. Piispasta tuli mahtava henkilö, joka tarkasti ja asetti -virkaan papistonsa. _Kirkko oli yhtynyt valtioon_ ja uskonnollisia -opinkappaleita pantiin käytäntöön hallituksen miekalla." - - -Eri-asteinen, mahtipontinen pappisvalta asetettiin, jonka keskuksena -oli Rooman piispa. - -"Uskonasioissa määräsi keisari, ja papisto vapautettiin valtion -taakoista. Tunkeilu kirkollisiin virkoihin oli suuri, kun papisto -harjotti niin suurta valtaa ja tuli niin rikkaaksi; ja henkilöitä -korotettiin suuriin piispanvirkoihin, ei hurskautensa ja taitonsa -perustuksella, vaan vaikutusvaltansa johdosta rikkaisiin. _Seurakunnan -tehtävä katosi alentuvaan yhtymiseen valtion kanssa_. Kristillisyys oli -komeilua, jumalanpalvelusmenoja, valtion käsivarsi, tyhjää tieteilyä, -taikauskoa ja muodollisuutta." - -Siten on tämä suuri luopumus uskosta, jota apostoli Paavali ennusti, -toteennäytetty historiallinen tosiasia. Kaikki historian kirjottajat -todistavat siitä, nekin jotka hyväksyvät vallananastamisen ja kiittävin -sanoin mainitsevat yrityksen tärkeimpiä toimivia henkilöitä. Valitamme, -että tilanpuute supistaa esityksemme ainoastaan muutamiin sattuvimpiin -lausuntoihin. Luopumus, joka käsitti vuosisatoja kestävän ajanjakson, -tapahtui niin asteettain, että niiden, jotka elivät sen kestäessä, oli -paljon vaikeampi huomata sitä kuin meidän, jotka näemme sen -kokonaisuudessaan. Tämä oli sitä petollisempaa, kun jokainen järjestely -tehtiin, jokainen askel eteenpäin, vaikutukseen ja valtaan -Seurakunnassa, ja koko maailmassa, otettiin _Kristuksen nimessä_ ja, -kuten julkisesti selitettiin, kirkastaaksensa häntä ja täyttääkseen -hänen Raamattuun kirjotettuja suunnitelmiansa. Sillä tavoin kehittyi -suuri Antikristus -- totisen kristinuskon vaarallisin, viekkain ja -uutterin vastustaja, ja tosi pyhien perkeleellisin vainooja. - - - -Este poistettu. - - -Apostoli Paavali sanoi edeltäkäsin, että tämä vääryyden periaate olisi -salaisessa toiminnassa jonkun aikaa, niinkauvan kun jotain oli tiellä, -kunnes se, esteen poistuttua, saisi vapaasti ja nopeasti kulkea -eteenpäin kehittyäkseen Antikristukseksi. Hän sanoo: "Jahka vain tulee -poistetuksi se, joka tätä nykyä pidättää." (2 Tess. 2: 7.) Mitä -historialla on näytettävä, joka toteuttaisi tämän ennustuksen? Se -näyttää, että Antikristuksen nopean kehittymisen esteenä oli se, että -halutulla paikalla oli jo toinen. Roomalainen valta ei ollut ainoastaan -valloittanut maailmaa ja antanut sille valtiotiedettä ja lakeja, vaan, -tietäen, että uskonnolliset taikauskot olivat vahvimmat siteet, joilla -se saattoi pidättää ja johtaa kansaa, oli se omistanut tavan, -joka johti alkunsa Baabelista, sen suuruuden ajalta maailman -hallitsijattarena. Tämä tapa oli, että keisaria pidettäisiin sekä -hengellisten että maallisten asioiden johtajana ja hallitsijana. Tämän -tueksi väitettiin keisarin olevan puolijumalan, joka jossain suhteessa -polveutui heidän pakanallisista jumalistansa. Sellaisena tuli hän -jumaloimisen esineeksi ja hänen kuvapatsaitaan rukoiltiin; ja -sellaisena sai hän myös nimityksen _Pontifeks Maksimus_ -- s.o. -ensimäinen pappi tahi Korkein hengellinen hallitsija. Ja tämä on juuri -se arvonimi, joka annetaan roomalaisen kirkkovallan paaveille ja jonka -he vaativat itsellensä, sen jälkeen kun Antikristus oli saavuttanut sen -"voiman, valtaistuimen ja vallan", joka oli kuulunut Rooman entisille -hallitsijoille. -- Ilm. 13: 2. - -Mutta vanhalla pakanallisella Roomalla ja Baabelilla oli ainoastaan -papillisen vallan runko verrattuna siihen monimutkaiseen ja laajaan -koneistoon, säädöksineen oppiin ja elämään nähden, jonka paavillinen -Rooma, heidän suunnitelmiensa voitokas jälkeläinen, oli keksinyt. Sillä -on nyt, vuosisatoja kestäneen kavalan ja taitavan menettelyn jälkeen -niin lujitettu valta, että se vielä tänäkin päivänä, jolloin sen -ulkonainen valta on murrettu ja siltä on ryöstetty maallinen hallitus, -johtaa maailmaa ja hallitsee salaisesti valtakuntia, verhon takaa, -perusteellisemmin kuin roomalaiset keisarit koskaan hallitsivat heidän -valtansa alla olevia kuninkaita. Roomalaisille keisareille on annettava -se tunnustus, ettei yksikään heistä, ollessaan Pontifeks Maksimus eli -Korkein hengellinen hallitsija, milloinkaan harjottanut sellaista -hirmuvaltaa, jota muutamat heidän jälkeläisistänsä paavillisella -istuimella ovat käyttäneet. Tästä sanoo Gibbon [vol. II. nid. siv. 85]: -"On myönnettävä, että mestattujen protestanttien luku yhdessä ainoassa -maakunnassa oli suurempi ja yhden ainoan hallituksen aikana nousi -_paljon korkeammalle_ aikasempien marttyyrien lukua kolmen vuosisadan -aikana [koko] roomalaisessa valtakunnassa." Sen ajan tavan mukaan -suosivat he niitä jumalia, jotka enimmin olivat kansan mieleisiä, mutta -kaikkialla, minne he sotajoukkoineen kulkivat, kohdeltiin voitettujen -kansojen jumalia ja jumalan palvelusta tavallisesti kunnioituksella. -Niin oli esimerkiksi Palestiinassa, jossa, vaikka se oli roomalaisen -vallan alla, keisarillinen _Pontifeks Maksimus_ kunnioitti uskonnon ja -omantunnon vapautta. Siten osotti hän, ollen uskonnollisena -hallitsijana, sääliväisyyttä kansaa kohtaan ja myötätuntoa -kansallis-jumalille. - -Näemme siis, että esteenä Antikristuksen aikaisemmalle kehittymiselle -oli se seikka, että hengellisen ylivallan halutulla istuimella istuivat -maailman tunnetusti vahvimman vallan edustajat, ja tietoisuus siitä, -että jokainen tähän suuntaan menevä uskallettu yritys julkisesti -osottaa kunnianhimoaan, olisi saattanut heidät maailman herrain vihalle -alttiiksi. Niinmuodoin vaikutti tämä väärä kunnianhimo aluksi -salaisuudessa ja kielsi itsellänsä olevan minkäänlaisia aikomuksia -koettaa voittaa valtaa tahi herruutta, kunnes suotuisa tilaisuus -tarjoutui -- nimikirkon tultua suureksi ja vaikutusvaltaiseksi, ja -keisarivallan mentyä pirstaleiksi valtiollisten riitaisuuksien kautta, -kun se alkoi kallistua häviötänsä kohti. - -Rooman valta oli nopeasti laskevassa tilassa ja sen voima ja yhteys -olivat jaetut kuuden keisarillisen vallanhakijan välillä, kun -Konstantin tuli keisariksi. Ja että hän hyväksyi kristinuskon ainakin -osaksi, vahvistaakseen ja vakuuttaakseen valtaansa, on todenmukainen -otaksuma. Tästä kohdasta sanoo historia: -- - -"Hyväksyikö Konstantin sen [kristinuskon] vakuutettuna sen totuudesta -tahi valtiollisista syistä, on kysymyksenalainen seikka. Varmaa on, -että tämä uskonto, vaikka roomalainen valtiomahti sitä hiljaisuudessa -ainoastaan halveksi, tahi todellisesti vainosi, oli levinnyt kansan -keskuuteen, että Konstantin hyväksymällä sen, lujitti sotamiesten -mieltymyksen itseensä... Maailmallinen kunniantunto osotti tien -keisarin ottamalle askeleelle, kun hän selitti olevansa kristitty, eikä -Kristuksen henki, joka sanoi: Minun valtani ei ole tästä maailmasta. -Konstantin teki siitä valtion uskonnon, ja sen perästä huomaamme sen -vaikutuksen maallisten asioiden tahraamaksi... Mitään erityistä piispaa -ei pidetty koko seurakunnan päänä, mutta keisari oli sinä itse asiassa. -Siinä asemassa kutsui hän myös kokoon _Nikean kirkolliskokouksen_, -asetuttuansa riitakysymyksessä Athanasiuksen ja Ariuksen välillä -viimeksimainittua vastaan. _Kirkolliskokous oli samaa mieltä keisarin -kanssa_." [Willard'in Universal History, Siv. 163.] - -"Mitä etuja mahdettiinkaan saada hankkimalla keisarillinen proselyytti -[käännynnäinen], varmaa on, että hän erosi enemmän purppuran loiston -kautta kuin suuremman viisauden tai hyveiden kautta niistä monista -tuhansista alamaisistansa, jotka olivat omistaneet kristinuskon -opit.... Hänen hallituskautensa sama vuosi, jona hän kutsui kokoon -Nikean kirkolliskokouksen, tahrattiin hänen vanhimman poikansa -mestaamisen kautta. Kirkon kiitollisuus on korottanut anteliaan -suojelijan hyvät puolet ja antanut anteeksi sen heikot puolet, joka -asetti kristinuskon roomalaisen maailman valtaistuimelle." [Gibbon, II -nid. siv. 269.] - -Tässä siis, Konstantinin hallituksen aikana vaihtui valtakunnan -vastustus kristinuskoa kohtaan suosioksi, ja keisarillinen Pontifeks -Maksimus tuli itsiänsä _siksi tunnustavan_, mutta todellisuudessa -luopuneen Kristuksen Seurakunnan suojelusherraksi; hän tarttui sitä -käteen ja auttoi sitä loistavaan paikkaan, jossa se nautti -kansansuosiota, ja josta se sittemmin, kun keisarivalta heikkeni, -saattoi asettaa oman edustajansa maailman uskonnolliselle -valtaistuimelle Ensimäiseksi hengelliseksi hallitsijaksi -- _Pontifeks -Maksimukseksi_. - -Mutta erehdys on, kuten useat tekevät, otaksua, että seurakunta tällä -ajalla oli puhdas (neitsyeellinen) seurakunta, joka äkkiä huomasi -itsensä korotetuksi sellaiseen arvoon ja valtaan, jotka tulivat hänelle -paulaksi. Asianlaita onkin aivan päinvastainen. Niinkuin jo mainittiin, -oli suuri luopumus tapahtunut alkuperäisestä puhtaudesta ja -vaatimattomuudesta ja vapaudesta. Sen piirissä oli nyt erilaisien -uskontunnustuksien kahlehtimia, kunnianhimoisia puolueita, jotka olivat -pakanallisen filosofiian eksytyksien ja menojen kaltaisia, koristetut -useilla totuuksilla ja vahvistetut ja yhteenliitetyt ijankaikkisen -vaiva-opin kautta. Tämä oli vetänyt seurakuntaan mahdottoman joukon -seuraajia joiden luku ja vaikutusvalta olivat _suuriarvoisia_ -Konstantiinille, ja joita sen mukaan kunnioitettiin ja käytettiin. Ei -kukaan sellainen maailmanihminen ole milloinkaan todenteolla ajatellut -ryhtyä ajamaan nöyrän, Kristus-kaltaisen "pienen lauman" -- totisen -vihkiytyneen Seurakunnan -- asiaa, jonka jäsenien nimet ovat kirjotetut -taivaassa. Se kansansuosio, jonka Konstantin saavutti sotilailtaan, -josta historiankirjottajat mainitsevat, on aivan toista kun -kansansuosio ristin todellisilta taistelijoilta. - -Todistaaksemme tätä kerromme mitä historia sanoo hengellisen -yhteiskunnan tilasta Diokletianuksen, Konstantiinin edeltäjän aikana, -joka hallituksensa loppupuolella, siinä luulossa, että kristityt -väijyivät hänen henkeänsä, närkästyi heihin ja vainosi heitä käskemällä -hävittämään Raamatuita ja lähettämään piispoja maanpakoon ja lopulta -määräämällä, että sellaiset, jotka vastustivat näitä käskyjä, -tapettaisiin. Gibbon [II. nid. siv. 53 ja 57] sanoo tästä ajasta: -- - -"Diokletianus ja hänen kanssahallitsijansa uskoivat usein tärkeimmät -virat sellaisille henkilöille, jotka julkisesti ilmaisivat inhonsa -jumalien palvelukseen, mutta jotka olivat osottaneet omaavansa -sellaisia ominaisuuksia, jotka tekivät heidät sopiviksi valtion -palvelukseen. Piispat omistivat kunniakkaan aseman kukin maakunnassaan -eikä ainoastaan kansa, vaan itse hallitushenkilötkin kohtelivat heitä -huomaavaisuudella ja kunnioituksella. Melkein kaikissa kaupungeissa -huomattiin vanhat kirkot riittämättömiksi antamaan tilaa proselyyttien -(käännynnäisien) kasvavalle luvulle; ja vanhojen sijaan rakennettiin -komeampia ja tilavampia rakennuksia uskovaisten julkisia -jumalanpalveluksia varten. Sitä tapain ja periaatteiden turmelusta, -jota Eusebius niin kovin valittaa, saattaa pitää ei ainoastaan -seurauksena, vaan todistuksena siitä vapaudesta, jota kristityt -nauttivat ja käyttivät väärin Diokletianuksen hallituksen aikana. -Menestys oli veltostuttanut kurinpidon. Viekkautta, kateutta ja -epäsopua oli jokaisessa seurakunnassa. Proselyytit tavottelivat -piispanvirkaa, joka päivä päivältä tuli heille yhä enemmän halutuksi -päämääräksi. Piispat, jotka kilpailivat toistensa kanssa kirkollisesta -etusijasta, näyttivät esiintymisestään päättäen tavottelevan -hirmuvaltaista maallista valtaa kirkon hallituksessa; ja se vilkas -_usko_, joka vielä erotti kristityt pakanoista, osottautui paljon -vähemmin heidän elämässään kuin heidän riitakirjoituksissaan. - -"Kertomus Samosatan Paavalista, joka oli Piispana Antiokiassa, -Itämaiden ollessa Odenatuksen ja Senobian käsissä, saakoon tässä -valaista sen ajan tilaa ja luonnetta. [Vuonna 270 j.K.] Paavali piti -kirkon palvelusta hyvin tuottavana virkana. Hänen kirkollinen -hallituksensa oli rahanahne ja lahjanottaja; hän kiristi ahkerasti -lahjoja varakkaimmilta uskovaisilta, ja käytti omiin menoihinsa -melkoisen osan yleisistä tuloista. [Arvostelijat väittävät, sanoo -Gibbon, että Paavali oli keisarillinen _Dusenario_ tahi prokuraattori, -kahdensadan _sestertian_ vuosipalkalla, -- joka on lähemmä 400,000 -markkaa.] Hänen ylpeytensä ja ylellisyytensä teki kristinuskon -vihattavaksi pakanain silmissä. Hänen neuvoshuoneensa, hänen -valtaistuimensa, loistavat juhlamenot, joilla hän esiintyi -julkisuudessa, anovien joukot, jotka pyysivät hänen huomiotansa, monet -kirjeet ja anomukset, joihin hän saneli vastauksensa, ja alituinen -kiire liikeasioissa, joihin hän oli sotkeutunut, olivat kaikki -seikkoja, jotka paremmin olisivat sopineet maallisen hallitushenkilön -kuin nöyrän piispan asemalle. Kun Paavali puheli kansallensa -saarnastuolista, jäljitteli hän aasialaisten viisastelijoiden -kuvannollista puhetapaa ja näytelmätaiteellisia liikkeitä, -ylenmääräisten mieltymyksen osotuksien kaikuessa tuomiokirkossa hänen -jumalallisen puhetaitonsa ylistykseksi. Niille, jotka vastustivat hänen -valtaansa tahi kieltäytyivät imartelemasta hänen turhamaisuuttaan, oli -Antiokian esipappi julkea, ankara ja taipumaton, mutta papistoaan -kohtaan oli hänen kurinpitonsa leväperäinen ja hän tuhlasi kirkon -aarteita heille." - -Siten poistettiin Konstantinin hallituksen aikana kaikki esteet, ja -paavikunnan järjestämä nimiseurakunta Rooman piispan ollessa ylipäänä, -paavina -- saatiin, niinkuin tulemme näkemään, hyvin pian aikaan. - - -Antikristuksen nopea kehitys. - -Paavillisen pappisvallan nopea kehittyminen, Konstantinin liityttyä -siihen, muodostaa hyvin merkillisen piirteen sen historiassa. 'Tämän -maailman ruhtinas' piti sanansa, kun hän lupasi antaa valtaa ja voimaa -vastalahjaksi, jos häntä kumartaisi ja rukoilisi. (Mat. 4: 8, 9.) -Milanin julistuksen kautta antoi Konstantin lain voiman kirkon -omistuksille, ja kristityt saivat takasin ennen menetetyn -kiinteimistönsä. Toinen julistus, vuonna 321, myönsi oikeuden -testamentin kautta lahjottaa omaisuutta kirkolle, Konstantinin itsensä -näyttäessä hyvää esimerkkiä, mitä anteliaisuuteen tulee, ja -tuhlaillessa omaisuutta ja kultaa avoimin käsin kristitylle papistolle. -Tätä keisarin esimerkkiä seurasi tuhannet hänen alamaisistaan, joiden -lahjat eläessään ja lahjotukset kuolinhetkellään valuivat kirkon -aarreaittaan. White sanoo [White'n Universal History, siv. 155]: - -"Rooman seurakunta osotti jo aikaseen tahtovansa hallita toisia -[seurakuntia toisissa kaupungeissa ja maissa], niin hyvin monilukuisten -kääntyneitten kuin rikkautensa perustuksella, kuin myös sillä -perustuksella, että se sijaitsi pääkaupungissa. Monet seikat -myötävaikuttivat lisäämään sikäläisen piispan vaikutusvaltaa; vaikka -hänen ylivaltaansa ja kunnianhimoansa jonkun aikaa ankarasti -vastustettiin. Hallituspaikan muuttaminen [Roomasta Konstantinopoliin, -Konstantinin aikana, vuonna 334] enensi länsimaisen seurakunnan valtaa -sen kautta, että piispasta tehtiin maistraatin pääjäsen. Tähän tulee -lisäksi vielä Gratianuksen ja Valentinianuksen vahvistama tapa vedota -Roomaan, sekä useat pyhiinvaellusmatkat Pietarin ja Paavalin ja toisten -marttyyrien haudoille." - -Konstantinin kuoleman jälkeen näytti roomalaisen keisarikunnan -vaihteleva onni edistävän luopuneen kirkon nousemista ja Antikristuksen -kehittymistä; sillä siihen asti ei vielä oltu saatu toimeen yhtymistä -yhden pään tahi paavin alle, jota olisi pidetty Kristuksen sijaisena -eli sijaishallitsijana. Konstantinin jälkeiset keisarit Teodosiukseen -asti, pitivät itsiänsä edelleen Jumalan valtuuttamina kirkon -ylipäällikköinä. Vaikkei yksikään valtakunnan tuhannesta -kahdeksastasadasta piispasta vielä ollut valmis _anomaan tunnustusta_ -ylipappina tahi paavina, olivat monet kumminkin tähystelleet tätä -palkintoa. Keisareille osotettiin, miten perusteeton heidän -vaatimuksensa kantaa arvonimeä _Pontifeks Maksimus_ oli, väittäen, että -koska he palvelivat kuolleita pyhimyksiä, oli heidän annettava näiden -eläville edustajille -- piispoille -- samanlainen kunnioitus. Siitä -huolimatta puhuivat keisarit julistuksissaan valtakunnasta -jumalallisena pappisvaltana ja itsestänsä jumalallisina henkilöinä. -[Katso Gibbon II. nid. siv. 108.] - -Aika Rooman piispan vallalle ja ylipäällikkyydelle läheni nopein -askelin. Viidenkymmenen vuoden kuluessa siitä kun kristinusko oli -saanut laillisen vahvistuksen, oli hänen rikkautensa ja arvonsa -piispana valtakunnan pääkaupungissa ja maailman suurimmassa -kaupungissa, hyvin suuret. Ammianus, senaikainen historiankirjottaja, -joka kirjottaa hänen rikkaudestaan ja koreilemishalustaan, sanoo: "Hän -voitti Kuninkaat loistossa ja komeudessa, ajeli upeissa ajopeleissä, -käytti mitä hienoimpia vaatteita ja oli kuuluisa ylellisyydestänsä ja -ylpeydestänsä." Hallitusistuimen asettaminen Konstantinopoliin, se -seikka, että Rooma oli altis pohjoisista tulevien raakalaisten -hyökkäyksille, sotapäällikköjen ja maaherrojen alituinen muuttaminen -nopeasti rappeutuvassa valtakunnassa aiheuttivat sen, että Rooman -kirkon piispa tuli olemaan pysyväisin ja enimmin kunnioitettu virkamies -siellä; ja hänen vähitellen kasvava kunniansa ja vaikutusvaltansa -kasvoivat vielä lisäksi senkin kautta, että loistava keisarillinen -hovi, hänen kilpailijansa, muutettiin Konstantinopoliin, kuin myös sen -kunnioituksen kautta, joka kaikilla maailman kansoilla oli itse Rooman -nimeäkin kohtaan. - -Valaistaksemme tätä, mainitsemme, että kun Vandaalit vuonna 455 -hyökkäsivät Roomaan ja ryöstivät sen, ja hätä ja hävitys vallitsi -kaikkialla, käytti Leo, Rooman piispa, hyväkseen tilaisuutta -esittääkseen kaikille, sekä raakalaisille että roomalaisille, että hän -vaati hengellistä valtaa. Julmille ja taikauskoisille raakalaisille, -joihin kaikki, mitä olivat ympärillänsä nähneet, oli tehnyt syvän -vaikutuksen, huusi Leo, puettuna paavilliseen pukuunsa: "Varokaa -itseänne! Minä olen Pyhän Pietarin seuraaja, jolle Jumala on antanut -taivaan valtakunnan avaimet, ja jonka seurakuntaa eivät helvetin -portitkaan saata voittaa; minä olen Jumalan vallan elävä edustaja maan -päällä; minä olen Caesar, kristitty Caesar, joka hallitsee rakkaudessa, -jolle kaikkien kristittyjen on osotettava uskollisuutta; minä pidän -kädessäni helvetin kiroukset ja taivaan siunaukset; minä vapautan -kaikki alamaiset uskollisuudesta kuninkaille; minä annan ja minä otan -pois, jumalallisen valtani oikeudella, kristikunnan kaikki -valta-istuimet ja ruhtinaskunnat. Varokaa, ettette saastuta sitä, jota -minä olen saanut näkymättömältä kuninkaaltanne; niin taivuttakaa -niskanne minun edessäni ja rukoilkaa, että Jumalan viha kääntyisi -pois." - -Kunnioitusta nimeä ja paikkaa kohtaan käytti Rooman paavi ahkerasti -eduksensa. Ja pian tahtoi hän saada hallita kaikkia muita piispoja, -maaherroja ja hallitsijoita. Kohta vaati hän ei ainoastaan koko -maailman kirkollista valtaa, vaan myös maallista valtaa; oikeutta -kruunaamaan ja ottamaan pois kruunua, asettaa virkaan ja panna pois -viralta kaikkia vanhan roomalaisen vallan hallitsijoita, pitäen tätä -sinä oikeutena ja perintönä, joka oli tullut Rooman kirkolle, jolle, -kuten väitettiin, Jumala oli antanut koko maailman vallan. Näitä -vaatimuksia esitettiin tuontuostakin ja vihollismieliset ja kateelliset -piispat kumosivat ne jälleen, joten on mahdotonta määrätä varmaa -vuosilukua niiden alkamiskohdaksi. Mitä omaan käsityskantaan tulee, -väittää paavikunta tulleensa järjestetyksi apostolien päivinä ja sanoo -Pietarin olleen ensimäisen paavin; mutta tämä ei ole ainoastaan -todistamaton väite, vaan historia kieltää sen kokonaan. Historia -näyttää, että vaikka _väärä kunnianhimo_ vaikutti salaisesti pitkän -aikaa, estettiin sitä kehittymästä Antikristukseksi ja esittämästä -sellaisia julkisia vaatimuksia, kunnes roomalainen valtakunta alkoi -hajota. - -Tästä ajasta alkain olemme nyt tekemisissä Antikristuksen kanssa, jonka -vähitellen tapahtuva _kehitys ja järjestyminen_ salaisuudessa -vaikuttavasta kunnianhimosta muodostavat sopivan alkunäytöksen siihen -kauhistuttavaan luonteeseen, joka esiintyi kaikessa loistossaan -senjälkeen kun tavoteltu valta oli vallotettu -- vuodesta 539 vuoteen -1799, 1260 vuotta. Tästä ajanjaksosta lasketaan kolme ensimäistä -vuosisataa tämän maallisen vallan nousemiseen; kolme viimeistä sen -laskemiseen uskonpuhdistuksen ja sivistyksen vaikutuksesta; ja välillä -oleva seitsemän vuosisadan aika käsittää paavikunnan loistokauden ja -maailman keskiajan tai "pimeät aikakaudet", jotka olivat täynnä -viekkautta ja petoksia Kristuksen ja totisen evankeliumin nimessä. - -Eräs roomalais-katolilainen kirjailija vahvistaa täydellisesti sen, -mitä lausuimme tästä asiasta, ja me esitämme tässä hänen sanansa, -huolimatta niiden vahvasta värityksestä, vakuuttavana todistuksena. -Hehkuvalla innostuksella kertoessansa paavikunnan kohoutumista -maalliseen valtaan, jonka ohella kertoo sen olevan taivaallista -alkuperää olevan kasvin, joka senvuoksi nopeasti kehittyi ja kohosi -maailmassa, sanoo hän: - -"Paavien maallisen vallan kohoaminen tarjoaa mielelle tavattomimman -ilmiön, mitä ihmiskunnan aikakirjat esittävät ihmeteltäväksemme ja -ihailtavaksemme. Myötävaikuttavien asianhaarojen ihmeellisen yhtymän -kautta kasvoi uusi voima, uusi valta, hiljaa ja varmasti roomalaisen -valtakunnan raunioille, joka oli ojentanut valtikkansa kaikkien -kansojen yli tahi hankkinut itsellensä kunnioitusta melkein kaikilta -kansakunnilta, kansoilta ja sukukunnilta, jotka elivät sen mahtavuuden -ja loiston aikana. Ja tämä uusi voima, mitätöntä alkuperää, tunki -juuret syvemmälle ja harjotti pian laajempaa hallitusta kuin se valta, -jonka jättiläismäiset rauniot se näki pirstaleina ja lahoavan mullassa. -Itse Roomassa kasvoi Pietarin seuraajan valta rinnakkain keisarin -vallan kanssa ja sen suojaavassa varjossa; ja paavien kasvava -vaikutusvalta oli sellainen, että korkeamman hengellisen hallitusmiehen -mahtavuus todennäköisesti pian tulisi himmentämään keisarillisen -purppuran loiston. - -"Konstantinuksen tekemä hallitusistuimen muuttaminen länsimaista -itämaille, Tiiberin historiallisilta äyräiltä Bosporin ihanille -rantamille laski varman perustuksen _ylivallalle, jonka todellisesti -saattaa laskea alkaneen tästä vaiherikkaasta muuttamisesta_. Melkeinpä -siitä päivästä alkaen hylkäsivät Rooman ne, jotka olivat nähneet tämän -mahtavan sukukunnan syntymän, nuoruuden, loiston ja rappeutumisen, -jotka olivat kantaneet sen nimeä, kotkineen, silloisen tunnetun -maailman kaukaisimpiin seutuihin, ja jotka olivat nähneet niiden -vähitellen luopuvan, jotka saivat periä sen maineen. Ja sen kansa, -jonka keisarit jättivät raakalaisten helppohintaiseksi saaliiksi ja -hävityksille alttiiksi, kun sillä ei enää ollut uskallusta vastustaa -heitä, näki Rooman piispassa holhoojansa, suojelijansa, isänsä. Vuosi -vuodelta sai paavien maallinen valta varmemman muodon ja kasvoi -voimassa, ilman väkivaltaa, ilman verenvuodatusta ja ilman viekkautta -asianhaarojen valtavan voiman kautta, joka oli ikäänkuin Jumalan käden -kautta." - -Roomalais-katolilaisten tällä tavoin esittäissä paavikunnan kasvamista -pakanallisen Rooman raunioille ikäänkuin kristinuskon voittokulkuna, -etsivät ne, joille kristinuskon oikea henki on tuttu, turhaan tämän -hengen jälkeäkään Seurakunnan häväistyksessä ja sen epäpyhässä liitossa -maailman kanssa. Eikä myöskään saata se, joka on tosikristitty, niissä -eduissa, jotka joutuivat sille tietämättömyyden, taikauskon, -onnettomuuksien ja erilaisten ajanvaiheiden kautta, joista Rooman -kirkko hyötyi, nähdä merkkiäkään jumalallisista toimenpiteistä sen -hyödyksi. Yhtä vähän saattaa hän roomalaisen seurakunnan korottamisessa -maalliseen valtaan ja loistoon, keksiä minkäänlaista totiselle -Seurakunnalle annetun Jumalan lupauksen toteutumista korottaa hänet -_määrätyllä ajalla_ -- Antikristuksen tultua ja mentyä; sillä totinen -Seurakunta ei tule korotetuksi veren tahraamalle, rikoksien -häpäisemälle valtaistuimelle, jommoinen paavikunnan valtaistuin -alunpitäin on ollut; eikä totinen Kristus milloinkaan tarvitse -määräillä maallisia kuninkaita vahvistamaan tahi puollustamaan -valtaansa. Ne, jotka Raamatun kautta ovat tutustuneet todelliseen -Kristukseen ja hänen ruumiiseensa, totiseen Seurakuntaan, ja myös -niihin periaatteisiin, joille hänen valtakuntansa tulee perustettavaksi, -ja tarkotukseen, jonka vuoksi se tulee pystytettäväksi, saattavat -helposti tuntea ne merkit, jotka erottavat Kristuksen totisen -seurakunnan sen väärästä jäljittelystä. - -Mutta älköön kukaan ajatelko, että Kristuksen totinen seurakunta, edes -näinä turmeluksen aikoina, oli sammunut, eli hävinnyt nähtävistä. -"Herra tuntee omansa" kaikkina aikoina ja kaikissa olosuhteissa. Vehnän -lailla sallittiin sen kasvaa lusteiden peittämällä pellolla; kullan -lailla se oli sulatuskauhassa, koeteltiin ja puhdistettiin ja "tehtiin -sopivaksi pyhien perinnöstä valossa." On totta, että tuo suuri joukko, -joka nimitti itsensä kristityksi, hankki itselleen mitä huomattavimman -paikan historian lehdillä; mutta epäilemätöntä on, että muutamat harvat -uskolliset, vainoista huolimatta ja keskellä pahuuden salaisuuden -petollisia temppuja, vaeltaen korkean kutsunsa arvoisina pantiin -lepoon, ja Jumala kirjotti heidän nimensä sen katoamattoman kruunun -perillisiksi, joka on heille talletettu taivaissa. - -Siten osotetaan selvästi aikakausien lehdillä se tosiasia, että tämä -synnin ihminen, Antikristus, oli syntynyt Roomassa; ja että hän, saaden -alussa tosin vastustusta, vähitellen kohottausi voimaan; ja että hän, -kuten Danielin ennustuksessa sanotaan, "pienen sarven" lailla pisti -esille vanhan roomalaisen pedon, tämän "suuren ja kauhean pedon" -päästä, jolle pedolle Daniel ei saattanut keksiä nimeä, jolla oli -sellainen valta haavottaa ja turmella. Ja kun menemme eteenpäin, saamme -nähdä, että Antikristuksen historia vastaa täydellisesti, ei ainoastaan -Danielin ennustusta, vaan kaikkia ennustuksia, joita hänestä on -muistiin kirjotettu. - - - -Antikristuksen luonne, historian kertomuksen mukaan. - - -Sen jälkeen kun nyt olemme näyttäneet, missä Antikristus on -löydettävissä, menemme vertailemaan paavikunnan luonnetta, niiden -Raamattuun merkittyjen ennustuksien kanssa, jotka kuvaavat -Antikristuksen eli synnin ihmisen luonnetta ja tekoja. - -Toiset saattanevat kysyä, onko oikein sivuuttaa Rooman keisareja, -(jotka väittävät olevansa korkeimpia hengellisiä hallitsijoita) -kutsumatta heidän järjestelmäänsä Antikristukseksi, käyttämällä tätä -nimeä yksinomaan järjestetystä paavillisesta järjestelmästä. Me -vastaamme: se on aivan oikein; ja me osotamme jälleen Antikristus sanan -määrittelemiseen, jollaisena sitä Raamatussa käytetään, joka ylempänä -on annettu, nim. _olla jonkun paikalla_, toimia _jonkun asemesta_. -Ollakseen hengellinen valtakunta: on sen, tämän hengellisen valtansa -nojalla, vaadittava maailman valtojen hallitusta; sen täytyy olla ei -ainoastaan vastustajan vaan matkijan, joka esittää ja sanoo olevansa -Kristuksen valtakunta ja harjottaa sellaista valtaa, jollaisen Jumalan -määrätyllä ajalla tulee omaamaan oikea Kristushenkilö, kirkastettu ja -täydellinen Seurakunta, ainoan todellisen pään ja Herran -- oikean -_Pontiteks Maksimuksen_ alla. - -Ei sillä hyvä, että paavikunta väittää olevansa se kirkastettu -Kristuksen valtakunta, jonka Herra, apostolit ja profeetat ovat -luvanneet, vaan se sovittaa itseensä ja järjestyksessään seuraaviin -päihinsä (paaveihin), jotka, kuten se väittää, ottivat Kristuksen -paikan, tämän valtakunnan pontifekseinä, päällikköinä tahi kuninkaina, -kaikki ne paikat ennustuksissa, jotka kuvaavat Kristuksen -tuhatvuotisvallan ihanuutta. Ja heidän "pettäessänsä [muita] ja -tullessaan (itse) petetyiksi" (väärien oppiensa kautta, jotka ovat -kehittyneet vähitellen, synnillisen suuruudenhalun seurauksena, -vuosisatojen kuluessa) ovat paavit erä erältä keksineet kaikkien niiden -arvonimet, jotka ovat kuuluneet pappisvaltaan, heidän loistavat -pukunsa, valtavasti vaikuttavat juhlamenot, suurenmoiset tuomiokirkot -juhlallisine, kunnioitusta herättävine jumalanpalveluksineen, mittapuun -mukaan, joka mahdollisimman likipitävästi kävisi yhteen heidän -tekemänsä väitteen kanssa -- niin että loistavat ympäristöt ja puvut ja -juhlamenot, niin paljon kuin heistä riippui, vastaisivat sitä -kirkkautta ja loistoa, jota profeetat ovat kuvanneet. - -Esimerkiksi, psalmissa 2: 12 kuuluu: "Antakaat suuta Pojalle, ettei hän -vihastuisi, ja te hukkuisitte tiellä, sillä hänen vihansa syttyy pian." -Tässä ei käsketä suutelemaan sananmukaisesti, vaan että on halukkaasti -alistuttava Herran alle, ja sopii se nykyaikaan, jolloin, valmistuksena -totisen Kristuksen suureen ja oikeaan tuhatvuotishallitukseen, maan -kuninkaita ja suurmiehiä valtiollisessa, yhteiskunnallisessa, -taloudellisessa ja kirkollisessa suhteessa koetellaan ovatko halullisia -tai haluttomia taipumaan niiden vanhurskaiden lakien alle, joiden aika -nyt on tullut astua voimaan. Ne, jotka vastustavat vanhurskautta, -asettuvat tämän kirkkauden kuninkaan valtikkaa vastaan, ja kaikki -sellaiset kukistetaan suurena hädän aikana, jolla uuden kuninkaan -tuhatvuotishallitus alkaa: "jotka eivät tahtoneet minua kuninkaakseen, -tuokaa tänne, ja mestatkaa minun edessäni." Luuk. 19: 27. "Hänen -vihollisensa nuolevat tomun" -- tulevat voitetuiksi. - -Antikristusta edustava pää, paavi, sovitti tämän ennustuksen -jäljittelemäänsä valtakuntaan ja antoi valtansa suuruuden päivinä -kuninkaiden ja keisarien kumartua hänen edessänsä niinkuin Kristuksen -edessä ja suudella hänen suurta varvastansa -- ja tätä pidettiin tuon -ennustuksen täyttymisenä. On hyvin tavallista, että kirjailijat ja ne, -jotka tutkivat ennustuksia, sivuuttavat tämänlaiset väitteet, -omistamatta niille erityistä huomiota, mutta sen sijaan etsivät ja -erityisesti välittävät sellaisista, jotka kuvaavat epäsiveellisyyttä, -Antikristuksen tuntomerkkeinä; mutta tässä he suuresti erehtyvät, sillä -rikoksellisia on ollut yltäkyllin jokaisessa ajassa, eivätkä ne -tarvitse mitään erityistä kuvaamista ennustuksissa, sellaista kun -Antikristuksesta annetaan. Jos vaikka voitaisiinkin todistaa, että ne, -jotka ovat kuuluneet paavijärjestelmään, ovat olleet oikeita -siveellisyyden malleja, olisi tämä siitä huolimatta yhtäpitävä sen -luonteen kanssa, jonka Raamattu esittää suurena Antikristuksena -- sinä -jäljittelemisenä, joka anastaa itsellensä ne arvonimet, etuoikeudet, -oikeudet ja sen kunnioituksen, joka kuuluu Herran Voidellulle. -Jäljittelynä on se samoin väärin esittänyt Jumalan suunnitelmaa "pienen -lauman" tahi Seurakunnan valitsemiseen nähden nykyisenä aikana; ja on -se kokonaan työntänyt syrjään Seurakunnan todellisen toivon ja Herran -toimenpiteen maailman siunaamiseksi Kristuksen tuhatvuotiskautena -- -jonka se esittää toteutuneen sen omassa hallituksessa. - -Niitä huonoja seurauksia sellaisesta vääntelystä ja Jumalan -suunnitelman väärästä esityksestä voidaan tuskin arvostellakaan. Niissä -on ollut kaikkien väärien oppien suoranainen syy ja lähde, joita, -toinen toisensa jälkeen, esiintyi tukemaan Antikristuksen oppia ja -enentämään hänen kunniaansa ja arvoansa. Ja vaikka uskonpuhdistus, -kolmesataa vuotta takaperin, johti Raamatun tutkistelemisen ja -ajatusvapauden aikaan ja paljon pahan ja monen eksytyksen hylkäämiseen, -oli kumminkin jäljitteleminen pantu toimeen niin taidokkaalla ja -yksityiskohtaisella tavalla ja täydellisenä kaikkiin osiinsa ja -valmistuksiinsa nähden ja oli niin perinpohjin pettänyt koko maailmaa, -että Lutherkin ja monet muut, jotka paavikunnassa olivat nähneet suuren -luopumuksen seurauksen -- ennustuksen Antikristuksen -- tuomitessaan -paavikuntaa järjestelmänä, pitivät kiinni siitä väärästä opista, joka -johti niihin eksytyksiin opissa ja elämässä, jotka olivat sille -ominaisia. Aina tähän päivään asti suosii protestanttisien lahkojen -suuri enemmistö Antikristuksen oppia, että Kristuksen valtakunta _on -pystytetty_. Toiset ovat koettaneet tehdä paavikunnan tavalla -- -järjestämällä kirkkokuntansa jonkun henkilön ylipäällikkyyden -alaiseksi -- toisten korvatessa tätä päätä pappien kokouksella tahi -kirkkoneuvostolla; mutta kaikki he ovat yhteisesti sen petollisen -eksytyksen vankeja, joka on saanut alkunsa siitä, että Antikristuksen -alotteesta on Raamatun oppeja tulkittu väärällä ja harhaan vievällä -tavalla -- että nimittäin _Kristuksen vallan hallitus_ on nyt, eikä -tulevaisuudessa. He kieltävät Antikristuksen lailla tulevan aikakauden -ja ovat tämän järjestelmän tavalla huolimattomia pyhyyden kehityksestä -uskovaisten keskuudessa ja pikemmin uutteria sen työn toimittamiseen -(maailman kääntymiseen) nähden, joka kuuluu tulevalle aikakaudelle -- -siihen määrään asti, että useinkin ovat valmiit esittämään Jumalan -sanan ja suunnitelman väärässä valossa ja keksimään oppeja -säikyttääkseen ja ajaakseen maailmaa jumalisuuden ulkonaiseen -tunnustamiseen; ja yhtä vähän pelkäävät he käyttää epäilyttäviä ja -maallisia tapoja tehdäksensä erilaiset järjestelmänsä mitä -houkuttelevimmiksi _kääntymättömille_, joita he Antikristuksen lailla -ylpeydestä halukkaasti laskevat heille kuuluviksi, voidakseen näyttää -suurta jäsenlukua. - -Sellaisille on vaikeaa nähdä, että paavikunta on Antikristus. Kuinka he -voisivatkaan sitä, kun ei heidän uskonsa vielä ole vapaa myrkystä, ja -kun heidän järkensä vielä suureksi osaksi on itse Antikristuksen -eksytyksen ytimen sokaisema. Kristuksen tuhatvuotisvaltakunnan suuruus -ja välttämättömyys ja sen työ, maan sukukuntien siunaaminen, ovat -nähtävät, ennenkuin saatetaan käsittää tai oikein arvostella -Antikristusjäljittelyn suuruutta, tai sitä vahinkoa, minkä se -totuudelle on tehnyt, ja sen tuhoavaa ja saastuttavaa vaikutusta -nimiseurakunnassa eli nimikirkossa. - -Kenenkään ei tarvitse ihmetellä tämän jäljittelyn täydellisyyttä, kun -ajattelemme, että se on _Saatanan työtä_, ja kun se on toimitettu -Raamatussa esitettyjen esikuvien ja kuvauksien mukaan tulevasta -ihanuudesta. Kun tuo suuri vastustaja näki, että aika Seurakunnan -valitsemiselle oli tullut, ja että ne suuret totuudet, joita Herra ja -apostolit olivat istuttaneet, pian voittivat alaa kaikkien -pakanallisten uskontojen suhteen, etsien hiljaiset kaikkialta, koetti -hän turmella Seurakunnan puhtauden ja johtaa toisille ja väärille -urille sen, mitä se ei voinut tukahuttaa. Siten on Antikristuksen -riemukulku, samoin kuin hänen nykyinen valtansa, todella ollut Saatanan -seuraamista. Mutta tässä näemme Jumalan viisauden; sillä kun -Antikristuksen menestyminen näytti ennustavan Jumalan suunnitelman -tappiota, oli se oikeastaan, vaikka tietämättään, asia joka -myötävaikutti hänen suunnitelmansa menestymisen lujittamiseen; sillä -millään muulla tavalla eivät _todellisesti vihkiytyneet_ olisi voineet -tulla niin perusteellisesti koetelluiksi ja heidän uskollisuutensa -Jumalan sanaa kohtaan niin tarkoin tutkituksi kuin sallimalla tämän -suuren jäljittelemisen. - -Kertomuksessaan pappisvalta-järjestelmän synnystä Seurakunnassa, -osottaa _Mosheim_ tätä jäljittelemistä hyvin selvästi, näillä sanoilla, -I nid. siv. 337: -- - -"Niin kauvan kun oli pienintäkään todennäköisyyttä jälellä, että -Jerusalem jonkun kerran jälleen nostaisi päänsä tomusta, eivät -kristittyjen opettajat ottaneet itselleen mitään arvonimiä tahi -erityistä arvokkuutta, eivät ainakaan muunlaisia kun aivan -vaatimattomia ja yksinkertaisia; mutta kun Hadrianus [vuonna 135 j.K.] -oli varmentanut tämän kaupungin kohtalon, eikä juutalaisilla enää -saattanut olla kaukaisintakaan toivoa vanhan hallituksensa -pystyttämisestä, _alkoi_ näiden samojen paimenten ja seurakunnan -palvelijain keskuudessa _se toivomus voittaa alaa, että heidän laumansa -uskoisivat heidän olevan juutalaisen papiston oikeuksien seuraajia_. -Piispat ottivat sentähden tehtäväksensä terottaa sitä mielipidettä, -että heidän asemansa oli samanlainen kuin juutalaisten suuren -ylimmäisen papin oli, ja että he _siis omistivat kaikki ne oikeudet, -jotka kerran olivat kuuluneet juutalaiselle pontifeksille_. Tavallisen -papin tehtävät väitettiin samalla tavalla, vaikka täydellisemmässä -muodossa, siirtyneen kristillisen Seurakunnan vanhimmille; ja lopulta -asetettiin diakoonit samalle kannalle leviittojen tahi alempien -kirkonpalvelijain kanssa." - - ANTIKRISTUKSEN PÄÄ JA SUU. - Hänen suuret pöyhkeilevät sanansa. - -Paavi (kukin paavi vuoroonsa) on väärän seurakunnan _pää_, joka -seurakunta on hänen ruumiinsa, samoin kuin Kristus Jeesus on totisen -seurakunnan _pää_, joka seurakunta on hänen ruumiinsa. Koska pää on -ruumiin edustaja, ja sen _suu_ puhuu ruumiin puolesta, huomaamme, -niinkuin voimme odottaakin, että tämä puoli Antikristuksesta saa -huomattavan sijan Raamatun kuvauksessa. Danielin 7: 8, 11, 25, ja Ilm. -13: 5, 6, kiintyy huomiomme erityisesti Antikristuksen suuhun, hänen -parhaampana tuntomerkkinänsä. Daniel sanoo tällä sarvella olleen -"silmät kuin ihmisen silmät" -- älykkäisyyden ja pitkänäköisen -politiikan kuva. Tämä "_sarvi_" tulisi erilaiseksi kaikkia muita -valtoja; se tulisi olemaan viisaampi, taitavampi muita valtoja, jotka -koettivat hallita maailmaa; sen voima tulisi ennemmin olemaan silmien -(tiedon) johtamassa suussa (sanoissa) kuin ruumiillisessa voimassa. -Eikä kukaan, joka tuntee paavivallan historiaa, saata kieltää, niiden -kuvien, joita käytetään kuvaamaan sen valtaa ja menettelytapoja, olevan -hyvin sattuvia. - -"Ja sille annettiin suu puhuakseen suuria sanoja ja rienauksia, ja -sille annettiin valta toimia neljäkymmentä kaksi kuukautta. Ja se avasi -suunsa Jumalaa rienaamaan, rienatakseen hänen nimeään ja hänen -majaansa, ja niitä, jotka taivaassa asuvat." "Hänhän puhuu sanoja -korkeinta vastaan." -- Tim. 13: 5, 6; Dan. 7: 8, 25. - -On muistettava, että nämä ovat kuvannollisia lauseparsia, jotka -kuvaavat sitä luonnetta, joka ilmeni ja niitä vaatimuksia, joita -vertauskuvallisella "pedolla" (hallituksella) ja vertauskuvallisella -"sarvella" (vallalla) oli, joka sarvi nousi vanhasta roomalaisesta -pedosta eli vallasta. Toisissa suhteissa oli paavikunta uusi valta -("peto"), riippumaton vanhasta roomalaisesta vallasta; ja toisissa -suhteissa oli se sarvi tahi valta toisien valtojen joukossa, jotka -nousivat tästä valtakunnasta, jolla jonkun aikaa oli muut -sarvet eli vallat yliherruutensa alla. Raamattu esittää sen -vertauskuvauksellisesti molemmilta näiltä näkökannoilta katsottuna, -siten varmimmin ilmastakseen missä, ja mikä se on. - -Antikristuksen suuret pöyhkeilevät sanat eli rienaamiset kestävät koko -hänen pitkän elämänsä ajan. Sanalla "rienata" on meidän päivinämme -ainoastaan raaka merkitys, ikäänkuin sillä tarkotettaisi karkeimpia -kiroilemisen ja Jumalan sanan turhaanlausumisen muotoja. Mutta oikeassa -merkityksessään saattaa sanaa "rienata" käyttää _jokaisesta_ Jumalan -_kunnian loukkaamisesta_. Bouvier määrittelee sen näin: _Rienausta_, -(engl. blasphemy) on sanoa Jumalasta jotain, joka sotii hänen -luonnettaan vastaan eikä kuulu hänelle -- ja kieltää sitä, mitä hänelle -kuuluu. -- Katso Webster'in Unabridged Dictionary, luvut _Blasphemy_ ja -_Blasphemously_. Ja todistukseksi, että Raamatussa käytetään sanaa -"rienata" tässä tarkotuksessa, huomattakoon sitä tapaa, jolla Herramme -ja fariseukset käyttivät sitä: "Juutalaiset vastasivat: 'Hyvän teon -vuoksi emme kivitä sinua, vaan _rienauksen_ tähden, ja koska sinä, joka -olet ihminen, teet itsesi Jumalaksi.' Jeesus vastasi heille: -- -- -'kuinka sanotte hänelle, jonka Isä on pyhittänyt ja lähettänyt -maailmaan: Sinä rienaat; _sentähden että sanoin:_ Minä olen Jumalan -Poika'?" -- Joh. 10: 33, 34, 36. Katso myös Mark. 14: 61--64. - -Kun tämä "rienata" sanan oikea käsitemääritys on saatu, miten selvää -onkaan yksinkertaisellekin ymmärrykselle, että paavikunnan suuret -pöyhkeilevät sanat ja tekopyhät väitteet kaikki poikkeuksetta ovat -olleet rienaamisia. Jäljitellyn Jumalan valtakunnan pystyttäminen oli -Jumalan hallituksen loukkaamista, karkeaa rienaamista ja hänen -luonteensa ja suunnitelmansa ja sanansa asettamista väärään valoon. -Jumalan luonnetta s.o. hänen _nimeääm_, rienattiin tuhansien -eriskummallisien julistuksien, käskykirjojen ja säädöksien kautta, -joita hänen nimessään annettiin ulos, jota teki pitkä sarja sellaisia, -jotka väittivät olevansa sijaishallitsijoita tahi "huoneenhaltioita", -edustaen hänen Poikaansa; ja Jumalan majaa, totista Seurakuntaa, -rienattiin sen väärän järjestelmän kautta, joka sanoi olevansa sen -paikalla -- joka sanoi, että sen uskolliset jäsenet muodostivat totisen -ja ainoan Jumalan majan eli Seurakunnan. Mutta kuunnelkaamme mitä -historialla on kerrottavaa näistä suurista pöyhkeilevistä sanoista, -näistä rienaavista itsekylläisyyksistä, joita eri paavit Antikristuksen -päinä ollen, lausuivat ja hyväksyivät. - -Eräässä teoksessa, jonka nimi on: "Paavi, Kristuksen sijainen, -kirkon pää", ja joka on kuuluisan roomalais-katolilaisen, Monsigneur -Capel'in kirjottama, on luettelo, jossa on ei vähemmän kuin -kuusikymmentäyhdeksän rienaavaa arvonimeä, joita on annettu paaville; -ja huomattakoon, etteivät ne ole pelkästään kuolleita arvonimiä -entisajoilta, sillä paavikunnan etevin nykyään elävä kirjailija on -koonnut ne. Me esitämme luettelosta seuraavaa: -- - - "Kaikista päistä jumalallisin." - "Kaikkien isien pyhä isä." - "Kaikkien pappien korkein pontifeks." - "Kristinuskon tarkastaja." - "Ylipaimen -- paimenten paimen." - "Kristus voitelun kautta." - "Aabraham patriarkan arvon perustuksella." - "Melkisedek arvonsa puolesta." - "Mooses valtansa puolesta." - "Samuel tuomarinviran puolesta." - "Ylimmäinen pappi, korkein piispa." - "Piispojen ruhtinas." - "Apostolien perillinen; Pietari voimansa puolesta." - "Taivaan valtakunnan avaimenkantaja." - "Täydellä voimalla ja vallalla varustettu pontifeks." - "Kristuksen sijainen." - "Yksinvaltias pappi." - "Kaikkien pyhien kirkkojen ylipää." - "Yleisen seurakunnan päällikkö." - "Piispojen piispa, s.o. itsevaltainen pontifeks." - "Herran huoneen johtaja." - "Apostolinen herra ja kaikkien isien isä." - "Esipappi ja opettaja." - "Sielunlääkäri." - "Kallio, jota eivät helvetin portit voita." - "Erehtymätön paavi." - "Jumalan kaikkien pyhien pappien ylin pää." - -Paitsi tätä pitkää arvonimien sarjaa, joista yllämainitut ovat -esimerkkejä, esittää kirjailija seuraavan otteen eräästä kirjeestä, -jonka pyhä Bernhard, Klairvaux'n Apotti, kirjotti paavi Eugenius -III:lle, vuonna 1150: -- - -"Kuka sinä olet? -- Ylimmäinen pappi, korkein piispa. Sinä olet -piispojen ruhtinas, sinä olet apostolien perillinen. Sinä olet Aabel -hengellisen (korkeimman) valtasi puolesta, Noa hallituksesi puolesta, -Aabraham patriarkka arvosi puolesta, järjestyksen puolesta Melkisedek, -Aaron arvoisuuden puolesta, Mooses vallan puolesta, Samuel tuomariviran -puolesta, Pietari voiman puolesta, _Kristus voitelun kautta_. Sinä olet -se, jolle taivaan avaimet ovat annetut, jolle lampaat ovat uskotut. On -tosin toisia taivaan ovenvartijoita ja toisia laumojen paimenia; mutta -sinä olet niin paljon ihanampi heitä, kuin sinä sen ohella, eri -tavalla, ennen muita olet perinyt molemmat nämä nimet. -- -- -- Toisten -valta on rajotettu määrättyjen rajojen sisäpuolelle: sinun valtasi -ulottuu niidenkin yli, joilla on valtaa toisten yli. Etkö sinä silloin -voi, kun on oikeudenmukainen syy, sulkea piispalta taivas, panna hänet -pois piispan viralta ja luovuttaa hänet saatanalle? Tämä sinun -oikeutesi on muuttumaton, niinhyvin avaimiin nähden, jotka ovat sinulle -annetut, kuin lampaisiin nähden, jotka ovat sinun hoitoosi uskotut." - -Kaikki nämä rienaavan imartelevat arvonimet ovat annetut roomalaisille -paaveille ja ovat he vastaanottaneet ne mieltymyksellä ja erinomaisella -mielihyvällä, aivan kuin heille oikeuden mukaan tulevina. - -Paavi Bonifasius VIII:nelta on meillä seuraava käsky, joka vielä on -yleisessä laissa: "Me selitämme, sanomme, määräämme, julistamme, että -jokaisen inhimillisen olennon _autuudelle_ on _välttämätöntä_ olla -roomalaiselle pontifeksille alamainen." Paavi Gregorius VII, joka -vuonna 1063 määräsi, että paavia kutsuttaisi kaikkien _isien isäksi_, -tekee seuraavan johtopäätöksen 1 Moos. 1: 16 tueksi paavillisille -vaatimuksille: "Jumala teki kaksi suurta valkeutta taivaan vahvuuteen: -suuremman valkeuden päivää hallitsemaan ja vähemmän yötä hallitsemaan; -molemmat suuret, mutta toinen suurempi. '_Taivaan vahvuuteen_, se on -yleinen kirkko, teki kaksi suurta valkeutta' hän perusti kaksi -virka-arvoa, jotka ovat paavillinen valta ja kuninkaan valta, mutta se, -joka hallitsee päivää, se on hengellistä, on suurempi; mutta se, joka -hallitsee lihallisia kappaleita, on pienempi; sillä niinkuin aurinko on -erilainen kuuta, niin eroavat paavit kuninkaista." Toiset paavit ovat -hyväksyneet tämän tulkinnan, joka paljon on edistänyt uskoa paavin -suurempaan etevyyteen. - -Florensin arkkipiispa, pyhä Antonius, viitattuaan Ps. 8: 5--9: "Sinä -teit hänen vähää vähemmäksi enkeleitä", j.n.e., ja sovitettuaan sen -Kristukseen, siirtää sovituksen paaviin seuraavin sanoin: -- "Ja koska -hän jätti meidät ruumiillisella läsnäolollansa, jätti hän sijaisensa -maan päälle, s.o. korkeimman pontifeksin, jota kutsutaan paaviksi, joka -merkitsee isäin isä; niin että näitä sanoja saatetaan syyllä sovittaa -paaviin. Sillä paavi on, niinkuin Hostiensis sanoo, suurempi ihmistä, -pienempi enkeleitä, koska hän on kuolevainen; kumminkin on hänen -valtansa ja voimansa suurempi. Sillä enkeli ei saata pyhittää -Kristuksen ruumista ja verta, eikä myöskään vapauttaa tahi sitoa, jonka -vallan korkein aste kuuluu paaville; eikä enkeli saata määrätä tahi -myöntää synninpäästöä. Hänet on kruunattu kirkkaudella ja kunnialla; -ylistyksen kunnialla, sillä häntä ei kutsuta ainoastaan autuaaksi, vaan -kaikkein autuaimmaksi. Ketä epäilyttäisi kutsua sitä autuaaksi, jonka -korkein kunnia on korottanut. Hän on kruunattu kunnioitusosotuksen -kunnialla, jotta uskolliset suutelisivat hänen jalkojansa. Suurempaa -kunnianosotusta ei saata olla. -- '_Kumartakaa hänen jalkainsa -astinlaudan edessä_!' (Ps. 99: 5.) Hän on kruunattu vallan suuruudella, -sillä hän saattaa tuomita kaikkia ihmisiä, mutta kukaan ei saata häntä -tuomita, ellei huomata uskosta luopuneeksi [Antikristuksen uskosta -tietenkin]. Sentähden on hän kruunattu kolmenkertaisella kultakruunulla -ja 'asetettu käsitekojensa herraksi', hallitsemaan ja vallitsemaan -kaikkia alamaisia. Hän avaa taivaan, lähettää syyllisen helvettiin, -vahvistaa valtoja ja järjestää koko papiston." - -Lateranin kokous antoi ensimäisessä istunnossaan paaville nimityksen -"maailmankaikkisuuden ruhtinas"; toisessa istunnossaan nimitti se häntä -"papiksi ja kuninkaaksi, jota kaiken kansan on kumarrettava ja joka on -hyvin Jumalan kaltainen", ja viidennessä istunnossa sovitti se -ennustuksia Kristuksen ihanasta hallituksesta Leo X:een seuraavin -sanoin: "Älä itke sinä Siionin tytär, sillä katso, Jalopeura Juudan -suvusta, Daavidin juuresta; katso Jumala on sinulle herättänyt -Vapahtajan." - -Ferrarin _Ecclesiastical Dictionarystä_ (kirkollisesta sanakirjasta), -joka on tunnettu arvokas roomalais-katolinen lähde, esitämme seuraavan -supistetun ääriviivapiirroksen paavillisesta vallasta, sellaisena kun -se on _papa_ (paavi) sanan alla, toisessa luvussa: -- - -"Paavilla on sellainen arvokkaisuus ja ylevyys, ettei hän ole -pelkästään ihminen, vaan Jumalan kaltainen, ja Jumalan sijainen -[edustaja]... Paavi on sentähden kruunattu kolminkertaisella kruunulla, -taivaan, maan ja helvetin kuninkaaksi. Niin, paavin korkeus ja valta -eivät ole ainoastaan taivaallisten, maallisten ja maanalaisten -kappalten yläpuolella, vaan hän on myös enkelien yläpuolella ja heitä -etevämpi; jotta jos olisi mahdollista että enkelit saattaisivat eksyä -uskosta tahi omistaa eriäviä mielipiteitä, saattaisi paavi tuomita ja -asettaa heidät pannaan... Hänellä on sellainen arvokkaisuus ja valta, -_että hän istuu samalla tuomioistuimella Kristuksen kanssa_; niin että -mitä ikänä paavi tekee, näyttää se lähtevän Jumalan suusta... Paavi on -niinkuin Jumala maan päällä, Kristuksen uskollisien ainoa ruhtinas, -kaikkien kuninkaiden suuri kuningas, jolla on vallan täydellisyys; -_jolle maan ja taivaan valtakunnan hallitus on uskottu_." Hän lisää -edelleen: -- "Paavilla on niin suuri valtuus ja voima, että hän saattaa -muodostella, selittää ja tulkita jumalallista lakia." "Paavi saattaa -joskus vastustaa jumalallista lakia supistamalla sitä, selittämällä -sitä, j.n.e." - -Siis Antikristus ei ainoastaan koettanut vahvistaa Seurakunnan valtaa -_ennen_ Herran _aikaa_, vaan oli hänellä kyllin rohkeutta koettaa -"vastustaa" ja muodostaa jumalallisia _lakeja_ sitä mukaan kun hänen -tarkotuksilleen oli soveliasta. Miten selvästi hän tällä tavoin -täyttikään ennustuksen, joka enemmän kuin tuhatta vuotta aikasemmin -selitti: -- "Hän aikoo muuttaa _ajat_ ja _lain_." -- Dan. 7: 25. - -Eräässä käskykirjeessä eli julistuksessa, selittää Sekstus V: -- - -"Ijankaikkisen Kuninkaan mittaamattoman vallan antama valtuus Pyhälle -Pietarille ja hänen seuraajilleen, on kaikkien maallisien kuninkaiden -ja ruhtinaiden valtaa ylempänä. Se langettaa muuttumattoman tuomion -heidän kaikkien yli. Ja jos hän huomaa jonkun heistä vastustavan -Jumalan asetuksia, kostaa hän ankarammin heille, kukistaen heidät -valtaistuimeltansa, miten mahtavia lienevätkään, ja syöksee heidät -kopeilevan Lusiferin palvelijoina maan syvimpään paikkaan." - -Eräs paavi Pius V:n käskykirje nimeltään: -- "Englannin kuningattaren, -Elisabetin, ja hänen liittolaistensa kiroustuomio ja pannaan paneminen --- ynnä siihen liittyvät muut rangastukset", kuuluu seuraavasti: --- -"Hän, joka korkeudessa hallitsee, jolle on annettu kaikki valta -taivaassa ja maan päällä, antoi ainoan pyhän, yhteisen apostolisen -kirkon ja seurakunnan (jonka ulkopuolella ei mitään pelastusta ole) -Pietarin, apostolien ruhtinaan, ja Pietarin seuraajan, Rooman Piispan -haltuun, että sitä hallittaisiin täydellisellä vallalla. Hänet yksin -hän teki kaikkien kansojen ja valtakuntien ruhtinaaksi, repimään, -särkemään, hukuttamaan, kukistamaan, istuttamaan ja rakentamaan." - -Pyhä Bernhard väittää, "ettei kukaan paitsi Jumalaa, ole _paavin -kaltainen_, ei taivaassa eikä maan päällä." - -"Keisari Konstantin", sanoo paavi Nikolaus I, "lahjotti paaville -nimityksen Jumala: sentähden ollen Jumala, ei häntä kukaan ihminen -saata tuomita." - -Paavi Innosentius III sanoi: -- "Paavilla on totisen Jumalan paikka;" -ja kanoninen laki nimittää reunamuistutuksessa paavia: "Meidän Herra -Jumalamme." - -Innosentius ja Jakobatius sanovat, että "paavi voi tehdä melkein -kaikkia mitä Jumala voi tehdä", Desiuksen hyljätessä sanan _melkein_ -tarpeettomana. Jakobatius ja Durand selittävät, "ettei kukaan uskalla -sanoa hänelle, yhtä vähän kuin Jumalallekaan: 'Herra mitä sinä teet'?" -Ja Antonius kirjotti: -- - -"Hän [paavi] saa määrätä mitä yhteiseen hyvään tulee ja raivata -pois tieltä mikä estää tätä tarkotusperää, niinkuin paheita, -väärinkäytöksiä, jotka vierottavat ihmisen pois Jumalasta... Ja tämä -Jeremian 1: 10 mukaan. [Tässä omistetaan taas Antikristukselle -ennustus, joka kuuluu Kristuksen tuhatvuotisvaltakuntaan]: 'Katso, minä -panen sinun tänäpänä kansain ja valtakuntain päälle, repimään, -särkemään, hukuttamaan ja kukistamaan', mitä paheisiin tulee; -'rakentamaan ja istuttamaan', mitä hyveisiin tulee... Mitä paavin -valtaan tulee niiden yli, jotka ovat helvetissä, joita kuvataan kalojen -kautta meressä (Ps. 8. --) koska, niinkuin kalat alituisesti ajautuvat -sinne ja tänne meren aaltojen mukana, nekin ovat, jotka ovat -kiirastulessa, rangastuksen kärsimyksien liikuttamia -- on Jumala -pannut paavin alle kalatkin meressä, se on, ne, jotka ovat -kiirastulessa, että hän antaisi heille helpotusta synninpäästön kautta. - -"Pakanatkin ovat paavin alle annetut, joka johtaa maailmaa Kristuksen -sijassa. Mutta Kristuksella on täysi valta jokaisen luodun yli. Paavi -on Kristuksen sijainen, eikä kukaan saata luvallisesti kieltäytyä häntä -tottelemasta, niinkuin ei kukaan saata kieltäytyä tottelemasta -Jumalaa.... Paavi saattaa rangasta pakanoita ja raakalais -kansoja... Ja vaikka pakanoita ei saata rangasta hengellisellä -pannaanjulistamisrangastuksella ja muilla sellaisilla rangastuksilla, -saattaa kirkko kumminkin rangasta heitä rahallisilla rangastuksilla ja -ruhtinaat saattavat rangasta heitä myös ruumiillisesti... Kirkko -saattaa, välillisesti, rangasta juutalaisia hengellisillä -rangastuksilla, julistamalla pannaan kristittyjä ruhtinaita, joiden -alamaisia juutalaiset ovat, _jos nämä laiminlyövät rangasta heitä -ajallisilla rangastuksilla_, kun he tekevät pahaa kristityille... Jos -joidenkuiden kääntymyksiä _haluttaisiin_, saattaa heitä pelottamalla ja -ruoskimalla pakottaa, ei tosin ottamaan vastaan uskoa, mutta olemaan -vastustamatta uskoa omapäisen tahtonsa kautta. Uskottomien -käännyttämisessä on Jumalan tuomiota seurattava." - -Tässä on esimerkki siitä miten eksytys opissa kasvattaa vääryyttä. -Ihmisiä saattaa helposti johtaa harjottamaan kaikenlaista julmuutta ja -sortoa, kun vaan ensin tulevat vakuutetuksi, että he sellaisia -ilkitöitä tekemällä, tulevat enemmän Jumalan kaltaisiksi -- Jumalan -seuraajiksi. Ihmeellistä on, että ihmiset ovat niinkin ystävällisiä ja -siivoja kuin ovat, kaikkien niiden väärien ja kauheiden käsityksien -vallitessa Jumalan suunnitelmasta ihmiskuntaan nähden, joilla Saatana -on sokaissut ja lumonnut heidät paavillisen eksytyslähteen kautta, ja -johtanut heidät tielle, josta heidän langennut luontonsa pitää. Jatkaen -lisää sama kirjailija: -- - -"Paavin valtaa harjotetaan myös kerettiläisten ja lahkolaisten yli, -joita myös kuvataan härjillä, koska he vastustavat totuutta ylpeyden -sarvilla. Jumala on asettanut nämäkin paavin jalkain alle rangastaviksi -_nelinkertaisella tavalla_, nim. pannaan julistamisen, mestaamisen, -maallisen omaisuuden riistämisen ja sotilaallisen vainoamisen kautta. -Kumminkin pidetään heitä ainoastaan silloin kerettiläisinä, kun he -kieltäytyvät muuttamasta turmiotatuottavia oppejaan ja ovat valmiit -itsepäisesti puolustamaan niitä... Paavi saattaa määrätä ja valita -keisarin. Keisari on paavin palvelija (ministeri), ollessansa samalla -_Jumalan_ palvelija, _jonka sijainen paavi on_; sillä Jumala on -määrännyt keisarin paavin palvelijaksi... Minusta aivan oikeudella -sanotaan, että paavilla, Kristuksen sijaisella, on yleinen tuomiovalta -hengellisissä ja maallisissa asioissa koko maailmassa _elävän Jumalan -sijasta_." - -Seuraavat lausunnot paaveista, jotka eräs huomattu englantilainen -kirjailija H.G. Guinnessen on ottanut Foks'in teoksesta "Acts and -Monuments" (Asiakirjoja ja muistomerkkejä), ansaitsevat huomatun -paikan; ja sydämestämme saatamme yhtyä tämän kirjailijan arvosteluun -tästä järjestelmästä, jonka suusta lähtee sellaisia puheita, kun hän -sanoo: -- "Jos 'se, joka ylentää itsensä on alennettava', mikä alennus -saattaa olla tällaisen itsensä ylentämisen vertainen, kun tämä on?" - -"Jonkatähden, koska sellainen valta on annettu Pietarille ja minulle -Pietarissa ollen hänen seuraajansa, ken on se koko maailmassa, jonka ei -ole oltava tottelevainen minun säädöksilleni, minun, jolla on sellainen -valta taivaassa, helvetissä ja maan päällä, elävien ja myöskin -kuolleiden seassa... Sen tuomiovallan nojalla, joka kuuluu tälle -avaimelle, on minun valtani täydellisyys niin suuri, että kaikkien -muiden ollessa alamaisia -- niin itse keisarienkin on alistettava -minulle tekojensa toimeenpanemisen -- minä yksin en ole kenenkään -luodun olennon alamainen, en, en edes oman itsenikään; siten on minun -paavillinen majesteettini aina vähentymätön; minä seison kaikkien -ihmisien yli, jota heidän kaikkien on toteltava ja seurattava, jota ei -kukaan ihminen saa tuomita eikä syyttää mistään rikoksesta, kukaan muu -ei saa panna minua viralta pois kun minä itse. Kukaan ei saa julistaa -minua pannaan, ei edes vaikka seurustelisin pannaan julistettujen -kanssa; sillä ei mikään voi sitoa minua; jolle ei kukaan saa -valehdella, sillä se, joka valehtelee minulle on kerettiläinen ja -pannaan julistettu henkilö. Siten osottautuu, että se pappeuden -suuruus, joka alettiin Melkisedekissä, juhlallistutettiin Aaronissa, -täydellistytettiin Kristuksessa, tuli edustetuksi Pietarissa, -_korotettiin yleiseen tuomiovaltaan ja ilmestyi paavissa_. Niin että, -tämän minun _pappeuteni korkeamman arvon kautta_, jossa minun alleni -kaikki on annettu, minussa näyttää hyvin toteutuvan, mitä sanottiin -Kristuksesta: 'Sinä olet pannut kaikki hänen jalkainsa alle.' - -"Samoin on myös ymmärrettävä, että tämä kirkon piispa aina on hyvä ja -pyhä. Niin, jos hän vaikka lankeaisi miesmurhaan taikka aviorikokseen, -saattaa hän tehdä syntiä, mutta sittenkään ei häntä saateta syyttää, -vaan pikemmin suotava anteeksi Simsonin murhan, hebrealaisten varkauden -ja muiden laisina. Koko maa on minun hiippakuntani, ja minä olen -kaikkien ihmisten hengellinen tuomari, kun minulla on kaikkien -kuninkaiden Kuninkaan valta alamaisten yli. Minä olen kaikki kaikessa -ja kaikkien yli, niin että Jumalalla itsellään ja minulla Jumalan -sijaisella, molemmilla on sama konsistorio (piispanoikeus), ja minä -kykenen tekemään melkein kaikkea, mitä Jumala voi tehdä. Kaikissa, -missä minua haluttaa, on minun tahtoni pidettävä järkevänä, sillä minä -saatan lain kautta vapauttaa laista ja väärästä tehdä oikean -parantamalla ja muuttamalla lakeja. Miksi, jos näitä, mitä minä teen, -ei sanota ihmisen tekemäksi, vaan Jumalan -- _miksi muuksi saatatte -tehdä minut kuin Jumalaksi?_ Jos taas, Konstantin kutsuu ja laskee -kaikki esipapit jumaloiksi, näytän minä siis, ollen ylempänä kaikkia -esipappeja, tämän syyn nojalla, _olevan ylempi kaikkia Jumalia_. Jonka -vuoksi ei ole ihme, jos minun vallassani on muutella aikaa ja aikoja, -muuttaa ja kumota lakeja, päästää kaikesta, _niin, vieläpä Kristuksen -käskyistäkin_; sillä kun Kristus käskee Pietarin pistämään miekkansa -tuppeen ja varottaa opetuslapsiansa käyttämästä minkäänlaista -ulkonaista väkivaltaa kostaakseen itsiänsä, kirjotan minä, paavi -Nikolaus, Ranskan piispoille ja kehotan heitä vetämään ulos maalliset -miekkansa... Ja koska Kristus itse oli läsnä häissä Galilean Kaanaassa, -kiellän minä, paavi Martin, etevyydessäni hengellistä papistoa olemasta -läsnä hääjuhlissa, tai myös menemästä naimisiin. Sen lisäksi, koska -Kristus käskee meitä lainaamaan voittoa toivomatta, enkö minä, paavi -Martin, päästä siitä? Miksi puhuisin murhasta; kun saatan toimia niin, -ettei murha ole murha tahi miestappo, jos lyö pannaan julistetun -kuoliaaksi? Samaten luonnon lakeja ja apostoleja kohtaan, niin myös -apostolien asetuksiin nähden, minä saatan päästää ja päästän; sillä -missä he asetuksissansa käskevät, että pappi on pantava viralta pois -huorinteon vuoksi, muutan minä, Sylvesterin valtuuden nojalla, tämän -käskyn ankaruuden, huomioon ottaen, että ihmisten mielet ja samoin -ruumiit ovat heikommat nyt, kuin ne silloin olivat... Jos teitä -haluttaa kuulla lyhyesti lueteltuina kaikki sellaiset tapaukset, jotka -oikeastaan kuuluvat minun paavilliselle tuomiovallalleni, ja jotka -nousevat viiteenkymmeneenyhteen kohtaan, joihin älköön kukaan muu kuin -minä itse sekaantuko, tahdon luetella ne." [Sitte seuraa luettelo.] - -"Koska nyt olen kyllin selittänyt valtaani maan päällä, taivaassa, -kiirastulessa, miten suuri se on ja kuinka täydellinen se on, kun saa -sitoa, päästää, käskeä, luvata, valita, vahvistaa, vapauttaa, tehdä -tehdyn tekemättömäksi j.n.e. niin tahdon nyt vähän puhua rikkauksistani -ja suurista omistusalueistani, että jokainen saisi nähdä minun -varallisuuteni ja ylellisen runsauden -- korkoja, kymmenyksiä, veroja; -minun silkkini, minun purppuraiset piispanhiippani, kruununi, kultani, -hopeani, helmeni ja jalokiveni, läänitykseni ja maatilani. Sillä -minulle kuuluu ensinnäkin Rooman keisarillinen kaupunki; Lateranin -palatsi, Sisilian kuningaskunnan minä omistan; Apulia ja Kapua ovat -minun. Samoin Englannin ja Irlannin kuningaskunnat, eivätkö ne ole, -tahi eikö niiden tulisi olla veronalaisia minulle? Näihin lisään myös, -paitsi muita läänejä ja maita sekä Itä- että Länsimailla, pohjasta -etelään, näiden valtojen nimet." [Tässä seuraa pitkä luettelo.] "Miksi -minä tässä puhuisin jokapäiväisistä tuloistani, esikoishedelmistäni, -annaateistani, piispan viitoistani, anekirjeistäni, käskykirjeistäni, -rippituoleistani, vapautus- ja käskykirjeistä, testamenteista, -etuoikeuksista, vero-oikeuksista, kirkollisista eläkkeistä, -uskonnollisista laitoksista ja semmoisista, jotka kaikki nousevat -melkosiin rahamääriin... ja vaan osaksi saatetaan arvata, mitä nämä -tuottavat minun aarrearkkuihini... Mutta miksi minä Saksasta puhun, kun -koko maailma on minun pitäjäni, niinkuin kirkkolain opettajat sanovat, -ja jota kaikki ovat velvolliset uskomaan. Sen tähden, minä lopetan -niinkuin minä alotin, käskien, selittäen, julistaen, että _jokaisen -ihmisolennon autuudelle on välttämätöntä olla minulle alamainen_." - -Monet meidän aikanamme uskovat, että tämä paavikunnan kehuskeleminen -kuuluu ainoastaan kaukaiseen menneisyyteen, ja että suuri muutos on -tapahtunut tässä järjestelmässä viime aikoina; mutta hiukkanenkaan -ajatusta ja huomiokykyä osottavat, että nämä paavikunnan mielipiteet -edelleen ovat muuttumattomat. Meidän on myös muistettava paavikunnan -ainaisen väitteen olevan, että sen opit ovat muuttumattomat; että -paavien ja kirkonkokouksien päätökset ovat _erehtymättömät_; ja että -nykyinen katolinen kirkko vielä pitää pyhinä noita päätöksiä, jotka -huokuvat rienausta Jumalaa kohtaan ja hänen pyhiensä vainoamista. -Muutos paavikunnassa on ainoastaan vallan kadottaminen, joka -aikaansaatiin sen heräämisen kautta, joka ilmeni uskonpuhdistuksessa. -Tahto on vielä tallella, mutta kyky tehdä sitä on rajotettu tiedon ja -vapauden lisäännyttyä, jossa Raamattu on ollut pääasiallinen tekijä, -Antikristus "tehdään vähitellen voimattomaksi" totisen Kristuksen "suun -hengen" -- hänen Sanansa kautta. Pian tulee Immanuelin _läsnäolon_ -kirkas valo perinpohjin hävittämään tuon suurisuisen jäljittelemisen, -ja täydellisesti pelastamaan maailman niistä kahleista, joissa sen -petolliset väitteet ja eksytykset ovat pitäneet sitä. - -Esimerkkinä nykyajan pöyhkeilemisestä huomattanee, että nykyinen paavi -noustessaan paavilliselle valtaistuimelle otti arvonimen Leo XIII ja -kohta sen jälkeen nimitti itsensä: "_Leo de triba Juda_" -- s.o. -"Juudan suvun jalopeura", joka on yksi todellisen pään arvonimistä. Hän -ei siis ole, mitä pöyhkeileviin vaatimuksiin tulee, jälellä niistä, -joilla oli sama virka pimeällä keskiajalla. - -Seuraava muodollisuus nimeltä "_rukouspalvelus_" on vielä osa niistä -menoista, jotka ovat yhdistetyt uuden paavin virkaanasettamiseen. Uusi -paavi, Valkosiin puettuna, monilukuisten kimaltelevien jalokivien -koristelemana, punasissa kengissä, joissa solkien asemesta on suuret, -kultaiset ristit, talutetaan alttarin ääreen, jossa hän polvistuu. Sen -jälkeen "nousee paavi ja hänen pitäessä paavinhiippaa päässään, -nostavat kardinaalit hänet ja asettavat hänet alttarivaltaistuimelle -istumaan. Eräs piispoista polvistuu, ja _Te Deum'in_ [O Jumala me -ylistämme sinua] laulaminen alkaa. Sill'aikaa suutelevat kardinaalit -paavin jalkoja, käsiä ja kasvoja." Eräässä, paavillisessa rahapajassa -tehdyssä rahassa, joka esittää tätä juhlamenoa, on sanat: "Sitä, jonka -he loivat, rukoilevat he." - -Kardinaali Manning, paavikunnan etevin edustaja Englannissa, hyväksyy -seuraavan pykälän katolisessa uskossa, johon hän kiinnittää yleisön -huomion: -- - -"Me selitämme, väitämme, määräämme ja lausumme, että jokaisen ihmisen -autuudelle on välttämätöntä olla roomalaiselle pontifeksille -alamainen." Ja eräässä painetussa esitelmässä esittää hän paavin -lausuvana: "Minä väitän olevani korkein tuomari ja ihmisten -omientuntojen johtaja; maanviljelijän, joka kyntää peltoansa, ja -ruhtinaan, joka istuu valtaistuimella; perheen, joka elää -yksityiselämän varjossa, ja lakimiehen joka laatii lakia valtakunnille. -Minä olen oikean ja väärän ainoa, viimenen, korkein tuomari." - -Emmehän myöskään, tarkastaessamme uudenaikaisia esimerkkejä paavikunnan -"pöyhkeilevistä turhuuden sanoista", saa sivuuttaa Roomassa vuonna -1870 pidetyn yleiskristikunnallisen kokouksen eli vatikaanisen -kirkolliskokouksen merkillistä päätöstä paavin erehtymättömyydestä. -Tosin on ennen silloin tällöin tapahtunut, että ylpeämieliset paavit -ovat väittäneet olevansa erehtymättömiä; ja piispat ja ruhtinaat, -jotka tahtoivat imarrella heidän ylpeyttään, olivat todella nimittäneet -heitä sellaisiksi selityksessään: "Sinä olet toinen Jumala _maan -päällä_;" mutta, paavilliselle kokoukselle tällä valistuneella -yhdeksännellätoista vuosisadalla oli sallittu rauhallisesti ja -kylmäverisesti ilmottaa maailmalle, kuinka suuri tämä "jumala maan -päällä" on -- että hän on _melkein_ yhtä täydellinen kuin toinen Jumala -taivaassa; että hän yhtä vähän kuin toinenkaan, saattaa erehtyä; että -paavi _ex cathedra_ (paavillisen valtuutensa) lausunnoissa on -_erehtymätön_ -- ei saata erehtyä. - -Äänestys toimitettiin 13 päivänä heinäkuuta 1870, ja 18 päivänä -julistettiin päätös muodollisesti, juhlamenoilla suuressa Pyhän -Pietarin kirkossa Roomassa. Seuraavaa Tri J. Cummingin Lontoossa -antamaa selostusta tapahtumasta luettanee mielenkiinnolla. -Hän sanoo: -- - -"Paavi oli antanut laitattaa suurenmoisen valtaistuimen itäisen akkunan -eteen Pietarinkirkossa ja koristautunut täydellisellä jalokivien -kimaltelulla ja oli kirjavissa puvuissa olevien kardinaalien, -patriarkkain ja piispojen ympäröimänä aikaansaadakseen loistavan -näytelmän. Hän oli valinnut varhaisen aamuhetken ja itäisen akkunan -- -että nouseva aurinko heittäisi säteensä kokonaan hänen loistolleen ja -sen kautta valo taittuisi ja heijastuisi hänen timanteistaan, -rubiineistaan ja smaragdeistaan niin, että hän näyttäisi olevan, ei -ihminen, vaan se, miksi päätös julisti hänet, sellainen, jolla oli -kaikki Jumalan kirkkaus... Paavi asettui aikaseen paikalleen itäisen -akkunan ääressä -- -- -- mutta aurinko kieltäytyi -- -- paistamasta. -Synkkä sarastus muuttui yhä syvemmäksi ja syvemmäksi hämäräksi. -Häikäisevää virvaloistoa ei saatettu esittää. Luulotellun Jumalan -vanhat silmät eivät nähneet lukea päivän valolla ja hänen oli -lähetettävä noutamaan kynttilöitä. Kynttilän valo rasitti liiaksi hänen -näköhermojaan, ja hänen oli jätettävä lukeminen eräälle kardinaalille. -Kardinaali alkoi lukea yhä pimetessä, mutta hän ei ollut ennättänyt -montakaan riviä, ennenkuin pikimustasta pilvestä iski sellainen leimaus -punasta tulta ja kuului sellainen jyräys, jota ei Roomassa ennen ole -kuultu. Kauhu valtasi kaikki. Lukeminen taukosi. Eräs kardinaaleista -juoksi vavisten ylös tuoliltansa huutaen: 'Se on Jumalan ääni, joka -puhuu Siinain jylinällä'." - -Antikristuksen rienaavien vaatimuksien joukossa on muistettava useita -sen opeista, erityisesti oppia messusta, josta aijomme huomauttaa -eräässä myöhemmässä osassa. Me sivuutamme pyhimyksien ja Marian -palvomisen ja kiinnymme muutamiin vielä surkeampiin eksytyksiin. - -_Kirkon erehtymättömyys_ oli ensimäisiä ja raivasi tietä toisille. Se -esitettiin, ennenkuin paavinvalta tuli tunnustetuksi. Se on ollut mitä -vakavimmanlaatuinen harhaoppi ja on sulkenut tien eksytyksien -oikaisuille, kun niitä jälkeenpäin huomattiin. Se on asettanut -kirkonkokouksien päätökset kaiken tutkimuksen ja vastaväitteen -yläpuolelle, vaikka niitä olisi tehty järjen tahi Raamatun -perustuksella ja on tehnyt inhimillisen tietämättömyyden ja -väärinkäsitykset _ojennusnuoraksi uskolle_, Jumalan sanan -- Raamatun --- asemesta; sillä kun kerran oli myönnetty, että kirkolliskokous oli -_erehtymätön_ (ei voinut erehtyä), oli kaikki taivutettava -yhtäpitäväksi sen kanssa. Ja jokainen kirkolliskokous piti pakollisena -velvollisuutenaan, ettei tekisi mitään päätöksiä, jotka olisivat -ristiriidassa edellisien kirkonkokouksien päätöksien kanssa; ja ne, -jotka tekivät toisin, olivat vaarassa joutua hyljätyiksi. Siis ei voitu -eksytystä, kun se kerran oli tullut vahvistetuksi, kieltää eikä edes -jättää. Raamattua ja järkeä oli selitettävä ja väännettävä, jotta -sopisivat yhteen erehtyväisten ihmisten _erehtymättömien_ päätöksien -kanssa. Eipä ihme, että huomattiin tarvittavan hyvin asiantunteva -jumaluusoppinut tulkitsemaan Raamattua saadakseen sitä sopimaan yhteen -erehtymättömien päätöksien kanssa. Eikä myöskään ihme, että Antikristus -viisauksissaan -- - -_Karkotti Raamatun maanpakoon_. Paavikunnan historia osottaa selvästi, -että samalla kertaa, kun se julkisesti tunnusti kunnioittavansa -Raamattua Jumalan sanana, on se pitänyt sitä syrjässä ja pitänyt omia -_erehtymättömiä sanojansa_ etusijassa. Mutta ei sillä hyvä; vaan se on -täydellisesti julistanut Jumalan Sanan pannaan, sopimattomana ja -vaarallisena kansan luettavaksi, jotta heidän omilla erehtymättömillä -sanoillansa olisi yksin päätösvalta. Se tiesi kyllä Raamatun olevan -vaarallisen sen vallalle ja että se alituisesti tuomitsi sen rienaavia -vaatimuksia. - -Paavikunnan vallan päivinä kohdeltiin kansan Raamatun omistamista tai -lukemista rikoksena. Kirjapainotaito ja opin yleinen henkiinherääminen, -joka oli sen seuraus noin viidennellätoista vuosisadalla, vaikutti, -että Raamattu nousi ylös siitä kuolleitten kielien haudasta, jossa -Antikristus oli pitänyt sitä niin kauvan kätkössä, kieltäessänsä sen -kääntämistä ankarien rangaistusten uhalla. Ja kun valvovan -itsenäisyyden henki levitti sitä vieraille kielille kansan keskuuteen, -ei Raamatun polttaminen ollut mitään tavatonta; ja pitkät ja äänekkäät -olivat ne säälimättömät kiroukset, jotka lähtivät Vatikaanista niitä -itsekylläisiä syntisiä kohtaan, jotka uskalsivat kääntää, antaa ulos ja -lukea Jumalan sanaa. - -Kun Wycliffe antoi ulos käännöksensä, lähetti paavi Gregorius Oxfordin -yliopistolle Englannissa käskykirjeen tuomitsemaan kääntäjää -sellaisena, joka on "langennut kammottavanlaiseen jumalattomuuteen." -Tyndalen käännös tuomittiin myös; ja kun Luther julkaisi saksalaisen -käännöksensä, lähetti paavi Leo X käskykirjeen häntä vastaan. Kumminkin -meni työ ihanasti ja varmasti eteenpäin: Raamatulla piti olla -täydellinen ylösnouseminen ja oli aijottu valaisemaan ihmisiä -jokaisessa kansassa ja kielessä. Vähitellen käsitti Rooman kirkko tämän -ja päätti sentähden sallia Raamatun kääntämisen uusille kielille, mutta -sen tuli toimittaa katolilaiset kääntäjät katolilaisilla selityksillä. -Näitä painoksia ei kumminkaan olisi jätettävä kansan käsiin, paitsi -siellä missä pelättiin heidän saavan protestanttisia käännöksiä. -Reimiläinen käännös selittää tämän. - -Seuraava osottaa muutamien _selityksien_ luonnetta Reimiläisessä -käännöksessä -- jonka kumminkin on alkanut poistaa tieltään Dowaylainen -_käännös_, joka on hyvin edellisen kaltainen, mutta selitykset ovat -vähemmän ankarat. Eräs selitys Matteuksen 3 l. kohdalla kuuluu: -"Kerettiläisiä saattaa ja tulee rangasta ja polkea; ja saattaa ja tulee -yleisen vallan, joko hengellisen taikka maallisen, rangasta taikka -mustata häntä." Gal. 1: 8 kohdalla kuuluu: "Katolilaiset eivät saa -säästää omia vanhempiaankaan, jos ne ovat kerettiläisiä." Muistutus -Hebr. 5: 7 kohdalla kuuluu: "Protestanttisen Raamatun muuttajat -(kääntäjät) ovat muutettavat helvetin syvyyteen." Ja selitys Ilm. 17: 6 -kuuluu: "Mutta protestanttien verta ei kutsuta pyhien vereksi, enemmän -kuin varkaiden, miestappajain ja muiden pahantekijöiden, jonka -vuodattamisesta oikeuden käskystä, ei minkään valtakunnan tarvitse olla -edesvastuussa." Seuraavat ovat muutamia rajotuksia, joita tehtiin, kun -huomattiin, ettei Raamatun lukemista saatettu kokonaan estää. Index -Expurgato'in neljäs sääntö sanoo: - -"Jos joku oli kyllin röyhkeä lukemaan tahi omistamaan Raamattua ilman -kirjallista lupaa, ei hän voi saada synninpäästöä, ennenkuin hän -ensin on jättänyt sellaisen Raamatun virkaatekevälle piispalle. -Kirjakauppias, joka myy kansalle kansankielisiä Raamatuita tahi jollain -tavalla luovuttaa niitä sellaisille, joilla ei tällaista lupaa ole, -ovat menettäneet kirjain arvon... ja on piispan saatettava hänet -sellaisiin muihin rangastuksiin, joihin piispa huomaa syytä olevan, -rikoksen laadun mukaan." - -Tridentiinien kokous selitti istunnossaan vuonna 1546: -- - -"Hillitäkseen uhkarohkeita mieliä, päättää kokous että asioissa, jotka -koskevat uskoa ja siveellisyyttä ja kaikessa joka kuuluu kristillisen -uskon voimassa pysyttämiseen, älköön kukaan, luottaen omaan -arvostelukykyynsä, uskaltako vääntää pyhiä kirouksia oman -käsityskantansa mukaisiksi, ristiriitaan sen kanssa, mitä pyhä äiti, -kirkko on suosinut ja vielä suosii, jonka oikeus on päättää oikeasta -mielipiteestä." - -Pius VII käskykirjeestä raamattuseuroja vastaan, annettu 29 päivä -kesäkuuta 1816, Puolan arkkipiispalle, esitämme seuraavaa: -- - -"Meitä on todellakin mitä vastenmielisimmin koskettanut tuo erinomaisen -viekas keksintö, jonka kautta kaivetaan maa itse uskonnon perustuksien -alta; ja senjälkeen kun me, asian suureen tärkeyteen nähden, olemme -neuvotelleet arvoisien veljiemme, kardinaalien ja pyhän roomalaisen -kirkon kanssa, olemme me, mitä suurimmalla huolella ja tarkkuudella -harkinneet minkälaisiin toimenpiteisiin meidän ylimmäispapillisen -valtamme olisi syytä ryhtyä auttaakseen ja poistaakseen tieltä -tämä _rutto_ niin paljon kuin on mahdollista... Itsestänne olette -jo osottaneet palavaa halua löytää ja tehdä tyhjäksi nämä -uudistuspuuhaajien jumalattomat salajuonet; siitä huolimatta kehotamme -teitä, virkamme kanssa yhtäpitävästi uudelleen ja uudelleen, että mitä -ikänä te saatatte toimia _vallan_ kautta, järjestää _neuvojen_ kautta -tahi saada aikaan _valtuutenne_ kautta, se teidän olisi suurimmalla -ahkeruudella toimitettava... Kerettiläisten painattama Raamattu on -laskettava toisien kiellettyjen kirjojen joukkoon Indeksin sääntöjen -mukaan." - -Sama paavi antoi vuonna 1819 käskykirjeen Raamatun käyttämistä vastaan -irlantilaisissa kouluissa. Siitä esitämme seuraavaa: - -"Paavin pyhän neuvoskunnan korviin on tullut tieto, että vääräoppisten -varoilla kannatettuja Raamattukouluja on perustettu Irlannin melkein -jokaiseen osaan; joissa kokemattomat kummastakin sukupuolesta imevät -turmiota tuottavien oppien kuolettavaa myrkkyä... Kaikkia mahdollisia -ponnistuksia on sentähden tehtävä pitämään nuorisoa pois näistä tuhoa -tuottavista kouluista... Ahkeroikaa kaikella voimalla pidättämään -puhdasoppista nuorisoa saamasta tartuntaa niistä -- joka päämäärä, -toivoni mukaan, helposti saavutetaan perustamalla katolilaisia kouluja, -kaikkialle hiippakunnassanne." - -Tässä meillä on avomielinen tunnustus siitä, mikä on ollut todellinen -tarkotus katolilaisten seurakuntakoulujen perustamisella Isossa -Britanniassa ja Pohjois-Amerikassa, nim. katolilaisten aseman -puolustaminen. Antikristuksen tarkotus ei ole tarjota yleiselle -kansalle sivistystä. Tietämättömyys ja epäusko ovat paavikunnan -linnotuksia; ja ne vuosisadat jolloin sen valta oli parhaimmillaan, -käsittäen sen aikakauden, joka on tunnettu varsinaisena pimeänä -keskiaikana, todistavat tämän. Pappien sivistystä "rajotuksineen" ei -laiminlyöty; mutta ettei millään tavalla pidetty huolta kansan -sivistämisestä ja kasvattamisesta, on se syvä tietämättömyys, joka -vallitsee katolisissa maissa, todistuksena. Koulut ja Raamatut ovat -aina olleet vihollisia, joita Antikristus ei ole voinut kärsiä, ja -niitä ei suvaittaisi, jolleivät olisi tulleet välttämättömiksi -- -niihin on kuitenkin heitettävä väärä valo Antikristuksen olemassaolon -säilyttämiseksi. - -Leo XII käskykirjeestä roomalaiskatoliselle papistolle Irlannissa, -vuonna 1825, esitämme seuraavaa: - -"Ei ole mikään salaisuus teille, kunnianarvoiset veljet, että eräs -seura, Raamattuseuraksi yleisesti nimitetty, rohkeasti levittäikse yli -koko maailman. Ylenkatsoen pyhien isien perimätietoja ja vastustaen -tridentiinisen kokouksen tunnettua päätöstä, on tämä seura koonnut -kaiken voimansa ja suunnannut kaikki keinonsa yhteen ainoaan -tarkotusperään: Raamatun kääntämiseen, tai oikeammin sanottuna -väärentämiseen, kaikkien kansakuntien omalle kielelle." - -Edellinenkin paavi Pius IX lausui sydänsurunsa niistä voitoista, joita -tämä Antikristuksen suuri vihollinen, Raamattu, voitti kaikkialla. Hän -sanoi: "Kirotut olkoot etenkin nämä erinomaisen viekkaat ja petolliset -seurat, joita kutsutaan Raamattuseuroiksi, ja jotka heittävät Raamatun -kokemattoman nuorison käsiin." - -Onhan totta, että roomalaiskatolinen täysivaltainen neuvoskunta -Baltimooressa vuonna 1886 päätti, että hyväksyttyä Raamattua -sallittaisiin käyttää Yhdysvaltojen katolisissa kouluissa. Tämä ei -kumminkaan ilmaise minkäänlaista muutosta Antikristuksen todellisessa -ajatustavassa; se on vaan eräs lisäpiirre sen kaukonäköisestä -valtioviisaudesta tämän maan vapaudenhenkeen nähden, joka inhoo -sellaisia rajotuksia. He tiesivät vallan hyvin, ettei erityisesti -haluttu _Raamattua_, vaan _vapautta_; ja tutkimus onkin osottanut, että -nyt, kaksi vuotta myöhemmin, Raamattua ei ole löydettävissä katolisissa -kouluissa koko ympäristöllä. - -Oppi ihmisen myötäsyntyneestä, itsellään olevasta kuolemattomuudesta -(että inhimillinen olemassaolo, kerran alettuaan, ei milloinkaan saata -lakata) oli toinen hedelmällinen, kreikkalaisesta filosofiiasta -lainattu eksytys. Ja sitten kun se oli tullut hyväksytyksi, johti se -luonnollisella tavalla siihen johtopäätökseen, että jos olemassaolo -aina _on jatkuva_, täytyy Raamatun lausunnot sellaisten hävityksestä, -jotka loppuun asti pysyvät tahallisina syntisinä, toinen kuolema, y.m. -selittää niin, että ne _tarkottavat_ aivan päinvastoin kuin mitä ne -_sanovat_, nim. ijankaikkisesti kestävää elämää jossain muodossa. Tämän -jälkeen oli helppo päättää, että tämä olemassaolo pahoille täytyi olla -elämää kärsimyksissä; ja tuskat maalaeltiin usein kirkon seinille -väreillä ja innokkaat papit ja munkit kuvailivat niitä sanoilla. Tätä -eksytystä oli sitä helpompi istuttaa kääntyneisiin, kun kreikkalaiset -filosoofit (sen ajan tieteiden, taiteiden ja filosofiian etevimmät -johtajat -- ja joiden aatteet, kuten Josefus osottaa, olivat jollain -tavoin alkaneet vaikuttaa juutalaisuuteenkin) kauvan olivat suosineet -ja opettaneet rangastuksesta, joka kuolemassa tulisi pahojen osaksi. -Kumminkin olkoon heidän kiitoksekseen sanottu, etteivät he koskaan -alentuneet niin kauhealla tavalla rienaamaan Jumalan luonnetta ja -hallitusta, kuin Antikristus oli opettanut maailmalle. Seuraava -järjestyksessä oli määrätä paikka tälle vaivalle ja kutsua sitä -helvetiksi ja etsiä _sheolia, haadesta ja gehennaa_ koskevia -raamatunpaikkoja, jotka kuvaavat niitä kahta asiaa, jotka ovat synnin -todellinen palkka nim. ensimäinen ja toinen kuolema -- ja taidolla -sovittaa näitä ja Herramme vertauksia, ja ilmestyskirjan vertauskuvia -lumotakseen itseään ja koko maailmaa tähän asiaan nähden, ja mitä -pahimmalla tavalla mustata ja häväistä Jumalan, meidän kaikkiviisaan ja -armosta rikkaan taivaallisen Isämme luonnetta ja suunnitelmaa. - -Oppi _kiirastulesta_ eli puhdistamisesta keksittiin lieventämään ja -tekemään tuota kauheaa annosta siedettävämmäksi ja antamaan samalla -kertaa Antikristukselle suurempaa valtaa kansan yli. Tämä väitti -omistavansa taivaan ja helvetin avaimet ja saattavansa lieventää -kiirastulen rangastuksia; eikä ainoastaan Aadamilaisesta synnistä ja -sen kautta perityistä heikkouksista, vaan myöskin tahallisesti -tehdyistä ehdollisista synnin rangastuksista. Minkälainen valta tämän -kautta annettiin tietämättömän kansan yli, on helposti ajateltavissa -- -etenkin kun keisari ja maailman mahtavat tunnustivat ja taipuivat -petturien edessä. - -_Sielumessuja_ eli messuja kuolleille seurasi sitten; ja sekä rikas -että köyhä piti velvollisuutenaan maksaa, ja maksaa hyvin saadakseen -näitä. Messujen vaikutuksen, kiirastulen vaivojen helpottamiseksi, -väitetään olevan kaikkivaltiaan -- ettei edes Jehova taikka Kristus -saattaneet siihen kajota. Tästä tuli suuri tulolähde Antikristukselle; -sillä papit eivät unohtaneet muistuttaa kuoleville, jos ne olivat -varakkaita, miten sopivaa oli jättää runsaita lahjotuksia messuiksi -heidän itsensä edestä -- siinä tapauksessa, että heidän omaisuutensa -perijät laiminlöisivät pitää huolta siitä. Ja tänäkin vuonna on -sentapasia kehotuksia näkynyt roomalaiskatolisissa sanomalehdissä, -vaatien annettavaksi vähemmin rahaa kukkasiin hautajaisissa, jotta -voitaisiin käyttää enemmän messuiksi kuolleille. - -_Synninpäästö_ teki tulonsa paavikirkkoon jonkun verran ennen -"ristiretkiä." Tiedämmehän miten synninpäästöä tarjottiin palkinnoksi -hankkiakseen vapaehtoisia näitä "ristiretkiä" eli "pyhiä sotia" varten. -Paavillisen julistuskirjan mukaisesti eivät ne, jotka ottivat osaa -näihin pyhiin sotiin, ainoastaan saisi anteeksi entisiä syntejä, vaan -ansaitsisivat he niin paljon enemmän, että se riittäisi peittämään -tulevaisuudessakin tehtyjä syntejä; ja tällä tavoin tulisivat -turvatuiksi eräitä kiirastulivaivoja vastaan. Roomalaiskatoliset -sanovat meille, ettei tämä synninpäästö ole tarkotettu olemaan lupana -tekemään syntejä, vaan on palkinto ansiosta, joka laskee hyväksi tahi -_peruuttaa_ jonkun määrän vaivan päiviä tai vuosia kiirastulessa; niin -että jos jonkun ihmisen synnit tekisivät hänet syypääksi tuhannen -vuoden kärsimyksiin, ja hän, yhdellä kertaa, tahi eri tilaisuuksissa, -hankkisi itsellensä tuhannen vuoden määrän synninpäästöä, joko rahalla -tahi palveluksilla paavikunnalle tahi katumusharjotuksia toimittamalla, -pääsisi hän vapaaksi; jos hän voi lukea hyväksensä, s.o. jos hänen -tulopuolellansa olisi yhdeksänsadan vuoden synninpäästö, olisi hänen -kärsittävä sata vuotta; ja jos synninpäästö huomattiin melkoista -suuremmaksi määrättyjä rangastuksia, tulisi hän todennäköisesti -luettavaksi pyhimykseksi, jolla olisi erityinen vaikutusvalta -taivaassa, ja jota saattoi palvella ja rukoilla. Esimerkkinä -tällaisesta on Ludvig, ristiretkeilijä, Ranskan kuningas. Hänet tehtiin -pyhimykseksi ja häntä palvellaan nyt ja rukoillaan Pyhän Ludvigin -nimellä. - -Onhan todella ero tämän käsityksen välillä synninpäästöstä ja -synninteko-luvan välillä; ja kumminkin on tämä ero hyvin pieni; sillä -paavikunta määräsi erilaisista tavallisista synneistä jonkun määrän -kärsimyksiä; eikä ainoastaan tehtyjä syntejä saatettu tällä tavoin -poistaa, vaan nekin, joilla oli syytä uskoa tulevaisuudessa tekevänsä -jonkunlaisia syntejä, saattoivat tällä tavoin jo edeltäkäsin hankkia -itselleen hyveitä, jotka poistivat synnit. Sitäpaitsi löytyy niin -kutsuttu "_plenääri_ [täydellinen, kokonainen] synninpäästö", ja varmaa -on, että sitä pidetään kaikkia syntejä, menneitä ja tulevia, -peittävänä. - -Tämän tavan käyttäminen vielä nykyaikana näyttää melkein mahdottomalta. -Katolilaisilla on määrättyjä rukouksia, joiden toistaminen joka -kerralla oikeuttaa heille synninpäästön joksikin ajaksi; ja -useamman kerran toistaminen suojelee heitä, kuten väittävät, -rangastuskärsimyksiä vastaan pitkäksi aikaa. Siten myönnetään -neljänkymmenen päivän synninpäästö niille, jotka sanelevat rukouksen: -"_Ole tervehditty pyhä kuningatar_!" mutta sen sijaan kahdensadan -päivän synninpäästö niille jotka lausuvat "_Pyhän neitsyen litanian_;" -ja niille, jotka lausuvat rukouksen: "_Siunattu olkoon neitsyt Marian -pyhä, tahraton ja kaikkein puhtain sikiäminen_", lasketaan sadan vuoden -synninpäästö j.n.e., j.n.e. Minkälaiseen turmelukseen tämä rienaava -oppi johti pimeänä keskiaikana, jolloin synninpäästöä uutterasti -tarjottiin rahalla tahi apuna uskomattomien ja kerettiläisten -vainoamisessa, saattaa helposti ymmärtää. - -Rikoksille, joita rikkaat ylipäänsä tekivät, jotka _saattoivat_ maksaa -runsaasti, asetettiin äärettömät rangastukset, kun sitävastoin -köyhempien luokkien keskuudessa vallalla olevat ilkeimmätkin rikokset -annettiin helposti anteeksi. Niinpä maksoi avioliitto luonnollisten -sisarustenlapsien välillä 25,000 Smk. kun vaimon- tai isän-murha maksoi -ainoastaan 100 Smk. Spanheim sanoo: "Synninpäästö oli se rahapaja, joka -löi rahaa roomalaiselle kirkolle; paavien irstaitten sisarustenlasten -ja äpärälapsien kultakaivos; paavillisien sotien voima; varat velkojen -maksamiseen ja paavillisen ylellisyyden ehtymätön lähde." - -Järjestääkseen tätä liikettä laitettiin asteettainen rangastuslista -erilaisia syntejä varten -- niin ja niin monta päivää tahi vuotta -kiirastulessa jokaisesta; ja vastaava hinta-taksa järjestettiin myös, -jotta niiltä, jotka ostivat synninpäästön murhasta tahi varkaudesta, -lapsentaposta, aviorikoksesta, väärästä valasta tahi muista synneistä, -saatettiin ottaa eri hintoja taksan mukaan. Täten poistettiin -katumusharjotusvelvollisuus ja väheni eli lakkasi kiirastulen tuskat -riippuen Antikristuksen edustajan mielivallasta. Emme saata ihmetellä, -että kansa pian alkoi saada sen käsityksen, että niin ja niin paljon -rahaa maksoi niin ja niin paljon syntejä. - -Niin laajalle levisi rikoksellisuus tämän synninpäästökaupan kautta, -että parempien luokkien suuttumus heräsi kirkkoa vastustamaan. Ihmiset -alkoivat saada silmänsä auki, ja he näkivät papiston, kirkon -korkeimmista viranomaisista alkain aina alhaisimmalla arvoasteella -oleviin virkailijoihin asti olevan korviaan myöten synneissä. - -Samoin kuin on pimeimmillään juuri ennen rajuilman puhkeamista, niin -oli sekin aika, joka oli lähinnä ennen uskonpuhdistusta, siveellisessä -suhteessa pimein hetki Antikristuksen pimeässä hallituksessa. Silloin -alkoi julkinen ja häpeämätön synninpäästökauppa tuntua ilettävältä -ja johti Lutheria ja toisia uutteria paavilaisia asettamaan -kysymyksenalaiseksi ja tutkimaan koko järjestelmää sekä siveelliseltä, -että myöhemmin tieteisopilliselta kannalta. Lopulta pääsi Luther -perille -- että paavikunta todella oli Antikristus. Ja kun hän oli -keksinyt tämän, osotti hän pelkäämättä muutamia vertauskuvia -Ilmestyskirjasta, ja näytti niiden soveltumista ja osittaista -täyttymistä paavillisessa pappisvallassa. - -Hyvin tunnetun pappismiehen Lyman Abbottin mukaan esitämme seuraavaa -tästä asiasta. Hän sanoo: - -"Muiden ehtojen joukossa, joilla synninpäästöä myönnettiin enemmän kuin -nyt, olivat rahalahjat kirkolle. Tämä kauppa nousi korkeimmilleen -kuudennentoista vuosisadan alussa Leo X aikana, joka antoi ulos -synninpäästöä kaikille, jotka rahoilla tahtoivat auttaa Pyhän Pietarin -[kirkon] rakentamista Roomassa. Hänen paras asiamiehensä -synninpäästökaupassa Saksassa oli eräs Juhannes Tetzel. Tetzelin -kuuluisat paheet eivät estäneet hänen nimittämistänsä näiden -synninpäästöjen kantajaksi puhtaimmille sieluille, eivätkä mitkään -liijottelut näyttäneet hänestä liian suurilta, kunhan ne vaan tuottivat -rahaa hänen arkkuunsa. Hän selitti, että sillä punasella ristillä, joka -seurasi häntä minne ikinä hän meni, oli yhtä suuri voima kuin -Kristuksen ristillä -- ettei ollut syntiä niin suurta, ettei hän voisi -antaa anteeksi sitä. 'Synninpäästö ei ainoastaan pelasta eläviä, vaan -myös kuolleita. Samassa silmänräpäyksessä, kun rahat kilahtavat kirstun -pohjaan, pääsee sielu kiirastulesta ja lentää vapaana taivaaseen.' -Sellaisia olivat useat hänen rienaavista selityksistään. -Järjestelmällinen hintaluettelo laitettiin. 'Monivaimoisuus maksoi -kuusi dukaattia; kirkonryöstö ja väärä vala yhdeksän; murha kahdeksan; -noituus kaksi.' Tämä julkinen ja häpeemätön kauppa johti enemmän kuin -mikään muu uskonpuhdistukseen. Synninpäästöä myönnettiin yhä, ei -ainoastaan hartausharjoituksista ja osanotosta jumalanpalvelukseen, -vaan myös raha-avustuksista kirkolle; mutta yleinen ja julkinen -synninpäästön kauppa on nyt suurimmaksi osaksi poistettu Rooman -kirkosta." - -Eräs toinen kirjailija kertoo Tetzelin puheista edelleen, -seuraavasti: -- - -"Tulkaa tänne, ja minä olen antava teille asianomaisesti sinetillä -vahvistetut kirjeet, joiden kautta nekin synnit, joita vast'edes -haluatte tehdä, tulevat kaikki anteeksi annetuiksi teille. Ei ole -mitään niin suurta syntiä, ettei synninpäästö saattaisi pyyhkiä sitä -pois. Maksakaa vaan, maksakaa vahvasti, ja te saatte anteeksi. Te -papit, aatelismiehet, kauppiaat, vaimot, neitoset, nuorukaiset, -kuunnelkaa edesmenneitä vanhempianne ja ystäviänne, jotka huutavat -teille pohjattomasta kuilusta: 'Me kärsimme kauheaa vaivaa; -vähäpätöinen almu vapauttaisi meidät. Te voitte antaa, ettekö tahdo!' -Kymmenellä groschenilla (noin 1 markalla) saatatte vapauttaa isänne -kiirastulesta. Meidän Herra Jumalamme ei enää ole meille Jumalana -- -Hän on antanut kaiken vallan paaville." - -Seuraava on jätetty jälkimaailmalle kopiona niistä kaavakkeista, -joita Tetzel käytti -- joihin ostajan nimi, hänen syntinsä j.n.e. -täytettiin: -- - -"Herramme Jeesus Kristus armahtakoon sinua... ja päästäköön sinut -kaikkein pyhimmän kärsimyksensä kautta. Minä, sen apostolisen vallan -voimassa, joka on minulle uskottu, päästän sinut kaikista... -ylitsekäymisistä, synneistä ja rikoksista, joita lienet tehnyt, vaikka -kuinka suuret ja kauhiat ovat ja mitä laatua lienevätkään... Minä -päästän sinut niistä vaivoista, joita sinun olisi kärsittävä -kiirastulessa... Minä asetan sinut ennalleen kasteesi viattomuuteen ja -puhtauteen, että kuolemanhetkellä vaivanpaikan portit ovat sinulta -suljetut ja paratiisin portit ovat avoinna sinulle. Ja jos sinä elät -kauvan, jatkuu tämä armo muuttumatta loppuun asti. Isän, pojan ja pyhän -Hengen nimeen. Amen. Veli, Juhana Tetzel, asiamies, on omakätisesti -allekirjoittanut tämän. -- -- --" - -Miten tällä hetkellä lienee asianlaita, emme voi sanoa, mutta me -tiedämme, että muutamia vuosia takaperin, oli painettuja -synninpäästökirjeitä oheenliittyvine hintoineen kaupan, pöydillä, -muutamissa suurissa roomalais-katolisissa kirkoissa Meksikossa ja -Kuuballa. - - - -"Ja sille annettiin valta käydä sotaa pyhiä vastaan ja voittaa heidät" --- "Hävittää Korkeimman pyhiä". - - -Onko totta, että paavillisella matkimisvaltakunnalla oli valtaa ja -käyttikö se sitä Jumalan totisesti vihkiytyneitä lapsia kohtaan -ja voitti heidät -- "hävitti heidät" pitkänä sortamis- eli -_musertamis_-aikana, johon hebrealainen teksti viittaa? Me vastaamme: -Kyllä; jokainen keino, jota saatettiin ajatella, käytettiin musertamaan -ja tukahduttamaan totisen kristillisyyden henkeä (Joh. 8: 36; Gal. 5: -1; 2 Kor. 3: 17) ja asettamaan sen sijaan Antikristuksen hengen, opit -ja muodot. Alussa se olikin vähemmin suoraa hyökkäystä uskollisia -kohtaan, kuin pitkällistä, kestävää, _musertavaa_ sortoa, joka -erityisemmin kohdistui opettajiin, jotka tekivät vastarintaa; kuluttaen -loppuun monen kärsivällisyyden jopa uskonkin. Tästä kestävästä -tukahduttamisesta ja kiusaamisesta on meillä selvä esimerkki -rippituolilaitoksessa, jonka kautta Antikristus ei ainoastaan ottanut -selvää jokaisesta sanasta ja vastalauseesta tätä järjestelmää vastaan, -joka oli lausuttu ripitettävän läsnäollessa, vaan myös uhaten -tulevaisia rangastuksia, pakotti hänet tunnustamaan jokaisen oman -ajatuksen ja katumaan jokaista tekoa, joka oli suunnattu tätä -järjestelmää vastaan. Tämä laitos sai sitäpaitsi pian sellaista tukea -maallisen vallan puolelta, että jokaista kirkkoa vastaan lausuttua -vastaväitettä saatettiin pitää kavalluksena maallista valtaa vastaan, -jota kannatettiin paavillisen valtuuden kautta. - -Paavikunnan suurvallan alkuaikoina oli kansa kokonaisuudessaan joko -kirkon nimijäseniä tahi pakanoita; ja kaikilta, jotka tunnustivat -Kristusta, vaadittiin, että he seuraisivat niitä tapoja ja sääntöjä, -joita vähitellen kohoutuva pappisvalta oli määrännyt. Kun eksytys, joka -aina on ollut yleisempi kuin totuus, kerran oli korotettu -vaikutusvaltaan ja voimaan, ajoi se totuutta takaa, julisti sen pannaan -ja saattoi sen huonoon maineeseen, ja samoin kaikki ne, jotka sitä -suosivat. Tämä oli aika, jolloin, niinkuin Ilmestyskirjassa kuvataan, -totinen Seurakunta, (vaimo) pakeni erämaahan -- yksinäisyyteen, (Ilm. -12: 6) -- ollen hyljätty olento uskollisuutensa tähden totuutta ja -Seurakunnan totista Herraa ja Päätä kohtaan. Tänä aikana, jolloin -luopiot korotettiin ruhtinaiksi, saivat totiset, uskolliset pyhät -kokea, mitä Herra oli sanonut, että heillä, ja kaikilla, jotka -tahtoivat elää jumalisesti (tänä nykyisenä aikana) oli odotettavana -vainoa. Anoppi oli miniää vastaan, isä poikaa ja veli veljeä vastaan ja -ihmisen viholliset olivat usein hänen oma huonekuntansa. Saattaako -ajatellakaan jotain, joka olisi enemmän omiaan hävittämään tahi -musertamaan Korkeimman pyhiä kuin sellainen vuosisatoja jatkuva -menettelytapa oli. - -Saadaksemme käsitystä tämän vainon julmuudesta ja säälimättömyydestä, -on meidän jälleen käännyttävä historian puoleen. - -Kristittyjen vainot pakanallisen Rooman aikana eivät ole verrattavissa -vainoihin paavillisen Rooman aikana. Niitä ei ollut niin monta, ne -olivat enemmän rajotettuja laajuudeltaan eivätkä olleet niin kovin -vaikeita. Aikasempien kristittyjen puolelta kerrotaan, että useimmat -niistä esivaltahenkilöistä, jotka maakunnissa toimivat keisarin tahi -senaatin valtuuttamina ja joiden käsissä oli valta elämän ja kuoleman -yli, käyttäytyivät sivistyneiden ja hyvin kasvatettujen miesten lailla, -jotka kunnioittivat oikeuden periaatteita. He kieltäytyivät usein -epämiellyttävästä vainoamisesta, he epäsivät syytöksiä kristittyjä -vastaan ylenkatseella (kuten Pilatus ja Herodes koettivat tehdä -Herraamme nähden -- Luuk. 23: 14--16, 20, 22; Matt. 27: 24) tahi -esittivät syytetyille kristityille laillisia keinoja, joilla voisivat -päästä asiasta. Useimmin, jos vaan oli mahdollista, käyttivät he -valtaansa auttaakseen kristityitä kuin sortaakseen heitä; ja -pakanalliset tuomioistuimet olivat usein heidän varmin pakopaikkansa -juutalaisia syyttäjiänsä vastaan. [Katso Gibbon II. nid. siv. 31--33] -Julma vaino ilkeämielisen hirmuvaltiaan, Neron, aikana, joka antoi -polttaa muutamia kristittyjä, kääntääkseen yleisön epäluuloja -itsestään, on pimeimpiä lehtiä pakanallisen Rooman historiassa. Mutta -hänen uhrinsa olivat _verrattain_ harvat. Pakanallisen vainon esineinä -ei ollut yhteiskuntia, vaan yksityisiä ihmisiä. Nämäkin, johtavien -edustajien vainoamiset eivät johtuneet mistään varmasta, -kumoamattomasta päätöksestä hallituksen puolelta vastustaa -kristinuskoa, vaan olivat ennemmin seurauksia hillittömistä, taikauskon -aiheuttamista levottomuuksista kansan keskuudessa, jonka äänekkäitä -vaatimuksia viranomaiset pitivät välttämättömänä totella rauhan ja -järjestyksen hyväksi. Useita esimerkkejä tästä tulee esille sekä -apostoli Paavalin, että toisien apostolien elämän juoksussa. -- Katso -Apt. 19: 35--41; 25: 24--27; 26: 2, 3, 28. Laajimmatkin vainot -roomalaisien keisarien aikana eivät kestäneet kauvan, paitsi -Diokletianuksen aikainen, joka kesti vaihtuvalla kiivaudella kymmenen -vuotta. Näiden vainojen välillä oli usein pitkät ajat rauhaa ja lepoa. -Keisarien aikana ei kristinuskoa, vaikka olikin vainojen ahdistama, -kokonaan hävitetty, vaan saattoi se, niinkuin olemme nähneet, iloita -suuresta edistymisestä. - -Miten erilaiset olivatkaan paavikunnan vainot, jotka eivät ainoastaan -käyneet käsiksi etevimpiin vastustajien joukosta, vaan heihin kaikkiin, -ja jonka vainot eivät kestäneet ainoastaan muutamia kuukausia, vaan -taukoamatta! Se, mikä pakanallisien keisarien aikana oli ollut -ohimenevän vihan tahi raivon purkausta, järjestettiin paavien aikana -säännölliseksi järjestelmäksi, jota uskonvimma ja vehkeilevä -kunnianhimo elähdytti -- ja saatanallinen uutteruus, tarmo ja julmuus -innostutti, joka ei löydä vertojaan ihmiskunnan historiassa. Luopunut -seurakunta pani pois hengen miekan ja tarttui valtion käsivarteen ja -käänsi sen lihalliset aseet säälimättömällä raivolla jokaista heikompaa -vastustajaa kohti, joka oli sen kunnianhimon tiellä; sen liehakoidessa, -imarrellessa ja pettäissä niitä, joilla oli valta, kunnes se voitti -heidän suosionsa ja luottamuksensa ja anasti heidän paikkansa ja -valtuutensa. - -Sekä pakanuus että kerettiläisyys joutuivat silloin vainon esineiksi -- -etenkin viimeksi mainittu. N.k. kristillinen papisto, sanoo Edgar, -"tulkitsi väärällä tavalla juutalaisen perimätiedon lakeja ja -juutalaisen historian tapahtumia, herättääkseen epäkristillisellä ja -halpamaisella tavalla vainon pahan hengettären kreikkalaisen ja -roomalaisen (pakanallisen) taikauskon jäännöstä vastaan. - -"He repivät alas _monijumalisuuden_ vanhan rakennuksen ja käyttivät sen -tulot kirkon, valtion ja sotilaskunnan hyväksi... Pakanuus karkotettiin -roomalaiselta alueelta... Pakko astui ylipäänsä vakaumuksen sijaan ja -kauhu evankeliumin sijaan. Oikein hävettää lukea eräästä Symnachuksesta -ja Libaniuksesta, noista kahdesta pakanallisesta puhujasta, miten he -kehottavat puhumaan _järjelle_ ja käyttämään _todistelua_ uskontoa -levittäessä, kun taas eräs Teodosius ja eräs Ambrosius, kristillinen -keisari ja kristillinen piispa, vaativat väkivaltaa ja pakottamista." - -Kun Konstantinista tuli Rooman yksinvaltias, oli hän halukas -suvaitsemaan kaikkia uskontoja, niinkuin näkyy Mediolanumin kokouksen -kuuluisasta julistuskirjasta, joka myönsi _uskonnonvapauden_ jokaiselle -yksityiselle henkilölle Rooman valtakunnassa. Kristillisen Seurakunnan, -joka niin kauvan oli ikävöinyt vapautta edellisien vainojen aikana, -olisi luullut tervehtivän sellaista askelta ilolla, mutta niin ei ollut -asianlaita. Kristinuskon oikea henki oli mennyttä, ja kirkon päämäärä -oli nyt niin pian kuin mahdollista korottautua tukahuttamalla jokaisen -vapauden kipinän ja saattamalla kaikki allensa. Siten, sanoo Gibbon -[II. nid. siv. 236], "onnistui hänen [Konstantinin] hengellisten -palvelijain pian vähentää esivaltahenkilön puolueettomuuden ja herättää -proselyytin innon... ja hän sammutti rauhan ja suvaitsevaisuuden toivon -sillä hetkellä kun hän kokosi kolmesataa piispaa palatsin muurien -sisälle." Keisaria houkuteltiin julistamaan, että ne, jotka asettuivat -tämän hengellisen kunnan mielipiteitä vastaan uskonasioissa, saisivat -valmistautua kiireelliseen maanpakoon. Ja heidän päätöksillään -selitettiin olevan jumalallinen valta. Suvaitsemattomuuden henki kasvoi -katkeraksi ja säälimättömäksi vainoksi. Konstantin antoi ulos kaksi -rangastuslakia kerettiläisyyttä vastaan, ja hänen esimerkkiänsä -seurasivat hänen seuraajansa -- Valentinianus, Gratianus, Theodosius, -Arkadius ja Honorius. Theodosius julkaisi viisitoista, Arkadius -kaksitoista ja Honorius kokonaista kahdeksantoista tällaista asetusta. -Nämä ovat otetut theodosianiseen ja justinianiseen lakikokoelmaan, -papillisille ja keisarillisille laatijoille häpeäksi. - -Se, mitä Antikristus suvaitsi kutsua kerettiläisyydeksi (jossa oli -paljon totuutta ja oikeaa, joka koetti säilyttää jalansijaa) luettiin -epäuskoa pahemmaksi, ja molempia vastustivat kuninkaat, keisarit ja -jumaluusoppineet; ja inkvisitioni vainosi molempia, etenkin ensin -mainittua. Kun noin kahdennentoista vuosisadan alussa tieteiden -elpyminen alkoi, ja ihmiset alkoivat herätä "pimeiden aikojen" unesta -ja rauhattomista unista, tunsivat ne, joiden mielistä totuus ei vielä -kokonaan ollut häipynyt, kehotusta toimintaan, ja totuuden lippu -korotettiin vastustamaan Antikristuksen karkeampia eksytyksi. Silloinpa -Antikristuksen vainoamishenki heräsi raivoisaan toimintaan -musertaakseen vastustuksen. - -Kuninkaat ja ruhtinaat, jotka pelkäsivät valtaistuintensa -turvallisuutta, jos he jollain tavalla olivat joutuneet paavin -epäsuosioon, ja joiden valtakunnat saatettiin panna pelätyn -pannaanjulistuksen alaisiksi, jos he taikka heidän kansansa -kieltäytyivät ehdottomasti tottelemasta paavin käskyjä, saivat valalla -vannoa _juurineen hävittävänsä kristillisyyden_ ja kehotettiin heitä -puhdistamaan maanäärensä kerettiläisestä väärennyksestä tiluksiensa -kadottamisen uhalla; ja ne aatelismiehet, jotka laimiinlöivät antaa -apuansa vainoamiseen, kadottivat sen kautta läänityksensä. Kuninkaat ja -ruhtinaat eivät sentähden vitkastelleet totellessansa paavikunnan -käskyjä, ja aatelismiehet ja heidän seuralaisensa olivat heidän -käytettävinänsä, valmiina auttamaan hävittämistyössä. - -Ennen tätä heräämistäkin, jo vuonna 630, pakotti Toledon -kirkolliskokous Espanjan kuninkaan valtaistuimelle noustessaan -vannomaan, ettei hän tule suvaitsemaan minkäänlaisia kerettiläisiä -alamaisia Espanjan maanäärissä; ja selitti, että se hallitsija, joka -rikkoisi sellaisen valan olisi "kirottu ijankaikkisen Jumalan kasvoin -edessä ja tulisi polttoaineeksi ijankaikkiselle tulelle." Mutta -sellaisten vaatimusten kauhea sisältö nähtiin täydellisemmin, kun -herääminen alkoi, ja Antikristus oli saavuttanut valtansa huipun. - -Oxfordin neuvosto jätti vuonna 1160 erään valdensisiirtolaisseurueen, -joka oli matkustanut Gascognesta Englantiin, maalliselle vallalle -rangastavaksi. Kuningas Henrik II antoi senjohdosta julkisesti piestä -heitä, miehiä ja naisia, polttaa merkin heidän poskeensa tulikuumalla -raudalla, ja ajaa heidät puoli-alastomina ulos kaupungista keskellä -talvea; eikä kukaan saanut osottaa heille sääliväisyyttä tahi tehdä -heille pienintäkään palvelusta. - -Fredrik, Saksan keisari, tuomitsi vuonna 1224 kaikenlaisia -kerettiläisiä elävinä roviolla poltettaviksi, heidän omaisuutensa -menetetyksi, ja heidän jälkeentulevaisensa, jos eivät tulisi -vainoojiksi, kunniattomiksi. Ludvig, Ranskan kuningas, antoi vuonna -1228 ulos lakeja kerettiläisyyden hävittämisestä, ja ne pantiin -ankaruudella täytäntöön. Hän pakotti Raimondia, Toulousen kreiviä, -alkamaan hävityssotaa kerettiläisiä vastaan alueellaan, eikä siinä -saisi sääliä ystävää tahi aatelismiestäkään. - -Sen vallan ensimäinen anastus, joka asteettain kehittyi -paavikuntajärjestelmäksi, tapasi vastustusta; mutta tämä vastustus tuli -ainoastaan muutamien harvojen uskollisten puolelta, joilla oli hyvin -vähän vaikutusvaltaa siihen maailmallismieliseen, kaikkinielevään -hyökyaaltoon nähden, joka syöksyi seurakunnan yli. Muutamat, kun he -huomasivat eksytyksen, vetäytyivät kaikessa hiljaisuudessa luopumisesta -palvellakseen Jumalaa omantuntonsa mukaisesti, vainonkin uhalla. -Erityisesti huomattavat näistä olivat muutamat, joita jälestä päin -nimitettiin valdenseiksi, albigenseiksi, wykliffilaisiksi ja -hugenoteiksi. Näillä oli, vaikka saivat eri nimiä, niin paljon -kuin voimme arvostella, yhteinen alkuperä ja yhteinen usko. -"Valdensianismi", sanoo Rainerous (3: 4), huomattu inkvisiittori -kolmannellatoista vuosisadalla, "on vanhin kerettiläisyys; ja on -muutamien luulojen mukaan ollut olemassa aina [paavi] Sylvesterin -päivistä asti, ja toisien mukaan apostolien päivistä asti." Sylvester -oli paavina, kun Konstantin oli keisarina ja tunnustautui -kristinuskoon; ja siten näemme, ettei totuus ole ollut ilman edustajia, -aina alusta aikain; ja vaikka olivatkin halpoja ja vähäpätöisiä, -asettuivat he rohkeasti vastustamaan paavikuntaa, ja paavilaisia oppeja -kiirastulesta, kuvien palveluksesta, pyhimyksien rukoilemisesta, -Neitsyt Marian palvelemisesta, kuolleiden edestä rukoilemisesta, -transsubstantiationista (leivän ja viinin muuttumisesta Kristuksen -ruumiiksi ja vereksi), pappien naimattomuudesta, synninpäästöstä, -messuista j.n.e. hyljäten pyhiinvaellukset, juhlat, pyhän savun -polttamisen, hautaamisen vihittyyn maahan, vihkiveden käytön, -papillisen puvun, munkkilaitoksen y.m. ja pitivät kiinni siitä, että -oli omistettava pyhän Raamatun oppi roomalaisen kirkon perimätietojen -ja vaatimuksien sijasta. He katsoivat paavin olevan kaikkien -eksytyksien lähteen ja väittivät, että syntien anteeksiantamista -saadaan ainoastaan Jeesuksen ansion kautta. - -Näiden ihmisten usko ja teot olivat askel uskonpuhdistukseen päin ja -eksytyksien vastustamista aikoja ennen Lutherin päiviä; ja heitä ja -muita, jotka vastustivat katolilaisuutta, ajettiin takaa, vihattiin, ja -paavin tiedustelijat vainosivat heitä raivolla, joka ei tietänyt -minkäänlaisesta armahtavaisuudesta. Lukuisimmat protestantit, jotka -vastustivat paavikuntaa, olivat valdensit ja albigensit; ja kun -tieteellinen herääminen kolmannellatoista vuosisadalla tuli, loisti -totuus esille pääasiallisesti näiden joukosta, vaikka se heijastui ja -lausuttiin selvemmin Wykliffen, Hussin, Lutherin ja muiden kautta. Ja -heidän oppinsa, joita koruttomuus, siveellisyys ja yksinkertaisuus -kannattivat, loistivat sitä kirkkaammalla valolla silloista korotettua -paavikunnan suurenmoista ylpeyttä ja huutavaa epäsiveellisyyttä -vastaan. - -Juuri silloin paavit, kirkolliskokoukset, jumaluusoppineet, kuninkaat, -ristiretkeilijät ja inkvisiittorit yhdistivät perkeleellisen voimansa -hävittääkseen jokaisen vastustajan ja sammuttaakseen sarastavaa valoa. -Paavi Innosentius III lähetti ensin lähetyssaarnaajia niihin piireihin, -joissa alhigensien opit olivat voittaneet jalansijaa, saarnaamaan -roomalaista oppia, tekemään ihmetöitä j.n.e. mutta kun hän huomasi nämä -ponnistukset turhiksi, julisti hän ristiretken heitä vastaan ja tarjosi -kaikille, jotka tahtoivat ottaa osaa siihen, anteeksiannon kaikista -synneistä ja matkapassin suoraan taivaaseen, tarvitsematta kulkea tietä -kiirastulen kautta. Täysin uskoen, että paavilla oli valta antaa -luvattuja palkintoja, kokountui puoli miljoonaa miestä Ranskasta, -Saksasta ja Italiasta -- ristin lipun ympärille katolisuuden -puollustukseksi ja kerettiläisyyden hävittämiseksi. Nyt seurasi sotien -ja piirityksien sarja, jota kesti yli kahdenkymmenen vuoden ajan. -Beziers'in kaupunki voitettiin väkirynnäköllä vuonna 1209, ja asujamet, -luvultaan kuusikymmentätuhatta, tapettiin ikään tai sukupuoleen -katsomatta miekalla, useiden historiankirjottajain kertomusten mukaan. -Niiden veri, jotka pakenivat kirkkoihin ja jotka pyhät ristiritarit -siellä murhasivat, juoksi alttarien ympärillä ja tulvi kaduilla. - -Vuonna 1211 piiritettiin Lavaur. Maaherra ripustettiin hirsipuuhun, ja -hänen puolisonsa heitettiin kaivoon ja ruhjottiin kivillä. Asukkaat -tapettiin ilman erotusta; neljäsataa poltettiin elävinä. Languedocin -kukoistava maakunta hävitettiin, sen kaupungit poltettiin ja sen -asujamet laastiin pois tulella ja miekalla. Satatuhatta albigensia -lasketaan kaatuneen yhtenä päivänä; ja heidän ruumiinsa pantiin -kokoihin ja poltettiin. - -Kaikki nämä kauheat verityöt ja häpeällisyydet toimitettiin uskonnon -nimessä; Jumalan ja kirkon kunniaksi, kuten julkisesti selitettiin, -mutta todellisuudessa ylläpitääkseen Antikristusta, joka istui Jumalan -temppelissä [seurakunnassa] ja näytti olevansa Jumala -- mahtava -henkilö -- joka kykeni voittamaan ja tuhoamaan vihollisensa. Papisto -kiitti Jumalaa hävitystyöstä, ja kiitoslaulu Jumalalle Lavaurin -ihanasta voitosta sepitettiin ja laulettiin. Beziersin kauheaa -verilöylyä pidettiin taivaan näkyväisenä tuomiona albigenssilaisten -kerettiläisyydestä. Ristiretken osaa-ottajat olivat aamulla -jumalanpalveluksessa, ja viettivät lopun osaa päivästä Langnedocin -hävittämisessä ja sen asujainten murhaamisessa. - -On kumminkin muistettava, että näitä julkisia ristiretkiä albigenssejä -ja valdensseja vastaan tehtiin ainoastaan koska n.k. "kerettiläisyys" -oli voittanut vahvan jalansijan näiden yhdyskuntien melkoisissa osissa. -Olisi suuri erehdys otaksua, että ristiretket olivat ainoat vainot; tuo -äänetön, alituinen yksityisten _musertaminen_, jota yhteenlaskettuna -saatettaisiin laskea tuhansissa, koko paavikunnan laajalla alueella, -jatkui tasaisesti -- hävittäen Korkeimman pyhiä. - -Kaarlo V Saksan keisari ja Espanjan ja Alamaitten Kuningas, vainosi -uskonpuhdistuksen ystäviä kaikkialla laajassa valtakunnassansa. -Worms'in valtiopäivien tukemana julisti hän Lutherin ja hänen -puoltajansa ja hänen kirjansa pannaan; ja tuomitsi kaikki, jotka -auttaisivat Lutheria tahi lukisivat hänen kirjojansa, menettämään -omaisuutensa, valtion pannaan ja maankavallusrangastukseen. -Alankomailla olivat ne, jotka yhtyivät Lutheriin, mestattavat ja naiset -elävinä haudattavat tahi, jos olivat uppiniskaisia, roviolla -poltettavat. Vaikka tämä summittainen laki keskeytettiin, jatkui -kumminkin kuolemantyö kaikissa kauheissa muodoissaan. Alban herttua -kehui mestanneensa 18,000 protestanttia kuudessa viikossa. Paolo laskee -ne, jotka Alankomailla mestattiin uskonsa tähden 50,000:ksi; ja Grotius -ilmottaa belgialaisten marttyyrien luvun olleen 100,000. Kaarlo kehotti -kuolinvuoteellaan ollessaan poikaansa Filip II jatkamaan ja päättämään -hänen alkamaa työtänsä: kerettiläisten vainoamista ja hävittämistä -- -jota neuvoa Filip ei ollut hidas seuraamaan. Hän yllytti ja lietsoi -raivolla vainoamishenkeä ja lähetti protestantteja erotuksetta tahi -armotta liekkeihin. - -Ranskan kuninkaat Frans ja Henrik seurasivat Kaarlon ja Filipin -esimerkkiä innossaan katolilaisuuden hyväksi ja kerettiläisten -hävittämiseksi. Verilöylyt Merindol'issa, Orange'ssa ja Parisissa ovat -voimakkaita esimerkkejä heidän innostaan Antikristuksen asialle. -Verilöylyn toimittaminen Merindol'issa, jonka Ranskan kuningas -suunnitteli ja ranskalainen parlamentti hyväksyi -- uskottiin sen -presidentille, Oppeda'lle suoritettavaksi. Valtakirjansa nojalla sai -presidentti tappaa kansan, polttaa kaupungit, hajottaa maahan -valdensilaisten linnotuksia, joita asui suuret määrät tällä seudulla. -Roomalaiskatolilaiset historiankirjottajat myöntävät, että tämän -valtakirjan nojalla tuhansia, miehiä, naisia, lapsia surmattiin, -kaksikymmentäneljä kaupunkia hajotettiin raunioiksi, ja maa jäi -autioksi ja hävitetyksi. Miehiä, naisia ja lapsia pakeni metsiin ja -vuorille löytääkseen sieltä turvaa. Heitä ajettiin takaa ja tapettiin -miekalla. Monia, jotka jäivät kaupunkeihin, tapasi sama tahi vielä -vaikeampi kohtalo. Viisisataa naista viskattiin erääseen latoon, joka -sytytettiin, ja kun muutamat heistä hyppäsivät ulos akkuna-aukoista, -otettiin heidät vastaan peitsenkärjillä. Naisia raiskattiin ja lapsia -murhattiin vanhempiensa nähden, heidän voimatta mitään tehdä -suojellakseen niitä. Muutamia syöstiin alas jyrkänteiltä ja toisia -kuljetettiin alastomina katuja pitkin. - -Verilöyly Orange'ssa vuonna 1562 oli samanlainen kuin Merindol'issa ja -katolilaiset historiankirjottajat kuvaavat sitä hyvin tarkasti. Paavi -Pius IV:n lähettämä italialainen sotajoukko määrättiin surmaamaan -miehiä, naisia ja lapsia; ja käskyä noudatettiin kauhealla julmuudella. -Aseettomat kerettiläiset tapettiin miekoilla, syöstiin alas kallioilta, -heitettiin koukkujen ja tikarien terille, hirtettiin, paistettiin -hiljaisella tulella, ja annettiin alttiiksi kaikenlaiselle häpeälle ja -kiduttamiselle. - -Pariisin verilöyly Pyhän Bartholomeuksen päivänä, elokuun 24 päivänä -1572 oli julmuudessaan samanlainen kuin Merindol'in ja Orange'n, mutta -se oli suurempi ja laajempi. Tätäkin verilöylyä ovat katolilaiset -historiankirjottajat kuvanneet, joista eräs, Thuanus, mainitsee sitä -"rajuna julmuutena, johon ei löydy vertaa koko entisenä aikana." -Myrskykellon soiminen keskiyön aikana elokuun 23 päivänä oli -hävitystyön ilmotusmerkki, ja kauhistuttavat näytökset Merindol'issa ja -Orange'ssa uudistettiin jälleen vihattuja hugenotteja vastaan. -Seitsemän päivää kesti kuolemankarnevaali; veri tulvaili kaupungissa; -surmatut pinottiin linnanpihalle, ja kuningas ja kuningatar katselivat -niitä suurimmalla mielihyvällä. Amiraali Colignyn ruumista kuljetettiin -pitkin katuja, ja Seine-joki oli täynnä uivia kuolleita ruumiita. -Tiedonannot kuolleiden luvusta vaihtelevat 5,000:sta 10,000:teen. -Hävitys ei rajottunut ainoastaan Parisiin, vaan levisi laajalle ympäri -Ranskan valtiota. Päivää ennen oli erityisiä sanansaattajia lähetetty -joka taholle käskemään yleisen verilöylyn toimeenpanemista hugenotteja -vastaan. Samoja kohtauksia sattui siis melkein kaikissa maakunnissa, ja -kuolleiden luku arvostellaan 25,000:sta 70,000:teen. - -Näistä kauheista verinäytelmistä oli Antikristukselle mitä suurin -tyydytys. Paavi ja hänen hovinsa olivat haltioissaan riemusta -katolilaisuuden voitosta valdensilaisuudesta Merendol'issa, ja -jumalaton Oppeda sai nimen "uskon puollustaja ja kristinuskon sankari." -Ranskan kuningas saapui messuun ja toimitti siellä juhlallisen -kiitoksen voitosta ja hugenottien mestaamisesta Pariisissa. -Tämä väkivaltasurma, jonka ranskan kuningas, parlamentti ja -roomalaiskatoliset alamaiset hyväksyivät, tapahtui luultavasti paavin -ja paavillisen pappisvallan suoranaisesta kehotuksesta. Että he -suuressa määrässä ainakin hyväksyivät sen ilmenee siitä, että uutinen -otettiin vastaan suurella riemulla Paavilaisessa hovissa. Paavi -Gregorius XIII meni suuressa juhlakulkueessa Pyhän Ludvigin kirkkoon -kantamaan Jumalalle kiitosta ihmeellisestä voitosta. Hän julisti -samassa riemuvuoden ja lähetti lähettilään Ranskan hoviin, joka paavin -nimessä ylisteli "sitä urostyötä, jota kauvan oli ajateltu ja -onnellisesti oli suoritettu uskonnon hyväksi." Kuningas lyötti -muistorahan verilöylyn muistoksi, jossa oli kirjotus: "_Pietas -execitavit justitiam_" -- Hurskaus herätti oikeuden. - -Muistoraha tapahtuman muistoksi lyötiin myös paavillisessa rahapajassa -paavin käskystä. Eräs näistä on näytteillä Memorial Hall'issa -Filadelfiassa. Sen toisella puolella on korkokuva paavista, ja seuraava -kirjotus lyhennettynä: "_Gregorius XIII, Pontifex Maximus Anno 1_" -- -ensimäinen hänen paavinvaltansa vuosi, s.o. 1572. Toisella puolella on -kuvattuna hävityksen enkeli, jonka vasemmassa kädessä on risti ja -oikeassa kädessä miekka, ja sen edessä näkyy joukko maahan kaadettuja -hugenotteja ja pakenevia miehiä, naisia ja lapsia, joiden kasvot ja -ruumiin asennot ilmasevat kauhua ja epätoivoa. Sen alla ovat sanat -"_Ugonottorum Strages 1572_" -- jotka merkitsevät "Hugenottien -surmaaminen 1572." - -Pärttylinpäiväyötä kuvaava taulu ripustettiin Vatikaaniin. Sen -yläpuolella oli koriste, johon latinaksi oli kirjotettu sanat, jotka -merkitsivät: "_Paavi hyväksyy Colignyn kohtalon_." Coligny oli eräs -hugenottien etevä johtaja ja ensimäisiä niistä, jotka kaatuivat. Kun hän -oli surmattu, erotettiin pää ruumiista, ja lähetettiin kuningattarelle -(joka antoi palsamoida sen ja lähetti sen voitonmerkkinä Roomaan), -roskaväen laahatessa hänen ruumistaan pitkin Parisin katuja. Kuningasta -kohtasi sen jälkeen katumuksen kauhut, joista hän ei toipunut -milloinkaan. On kirjoitettu muistiin, että hän sanoi uskotulle -lääkärilleen: "Minä en tiedä, mitä minulle on tapahtunut, mutta minun -sieluani ja ruumistani värisyttää ikäänkuin olisin kuumeessa. Jokainen -silmänräpäys, valvoessani tai nukkuessani, olen näkevinäni silvottuja -ruumiita näyttäytyvän minulle kauhistuttavilla, veren peittämillä -kasvoilla." Hän kuoli kauheassa tuskassa, verisen hien peittämänä. -Vuonna 1641 julisti Antikristus "uskonnollisen uskonsodan" Irlannissa -ja kehotti väestöä väkivallalla surmaamaan protestantteja kaikilla, -heidän vallassaan olevilla tavoilla. Hurmaantunut kansa kuunteli käskyä -niinkuin Jumalan ääntä, eivätkä hidastelleet toimittaa tehtäväänsä. -Protestanttista verta juoksi koko Irlannissa, taloja poltettiin -poroksi, kaupunkeja ja kyliä hävitettiin melkein kokonaan. Muutamia -pakotettiin murhaamaan omia sukulaisiansa ja sitte päättämään omat -päivänsä, -- ja viimeset sanat, jotka tulivat heidän korviinsa, olivat -pappien vakuutukset, että heidän kuolinhätänsä oli ainoastaan alkua -ijankaikkisiin tuskiin. Tuhansittain kuoli viluun ja nälkään -koettaissaan paeta muihin maihin. Cavan'in kreivikunnassa oli tie -kahdentoista eng.. peninkulman pituudelta kauttaaltaan tahrattu -haavotettujen pakolaisten verisillä jäljillä; hurjasti takaa-ajetut -vanhemmat jättivät paetessaan kuusikymmentä lasta, ja selitettiin, että -jos joku jollain tavalla auttaisi näitä pieniä, haudattaisiin heidät -niiden rinnalle. Seitsemäntoista aika-ihmistä haudattiin elävänä -Fermaugh'ssa ja seitsemänkymmentäkaksi Kilkenny'ssa. Yksistään Ulsterin -maakunnassa tuli 154,000 protestanttia joko surmatuksi tahi Irlannista -karkotetuksi. - -O'Niel, Irlannin pääpiispa, nimittää tätä "pyhäksi ja -oikeudenmukaiseksi sodaksi", ja paavi (Urbanus VIII) antoi ulos erään -käskykirjeen, päivätty toukokuussa vuonna 1643, jonka kautta hän takasi -"täydellisen ja ehdottoman synninpäästön" kaikille niille, -"jotka ritarillisesti ottivat osaa kerettiläisen tartunnan -ruttotautihapatuksen hävittämisessä juuriaan myöten." - - - -Inkvisitioni tahi "pyhä virka". - - -Dominikukselle, inkvisitionin johtavalle hengelle luetaan kunnia tämän -helvetillisen laitoksen keksimisestä, vaikkakin Benediktus, joka haluaa -antaa Pyhälle Dominikukselle sen kunnian (?) että hän oli ollut -ensimäinen pää-inkvisaattori, on epävarma kummassako tämä _aate_ ensin -heräsi, itse paavi Innosentiuksessako tahi Pyhässä Dominikuksessako. -Paavi Innosentius III alkoi sitä ensin toteuttaa vuonna 1204. - -Pyhä Dominikus oli hirviö ilman minkäänlaista sääliväisyyden tunnetta, -jonka suurimpana huvituksena näytti olevan onnettomien tuskat. -Ristiretkellä albigenssejä vastaan johti ja kehotti hän risti kädessä -pyhiä sotilaita murhaamaan ja hävittämään. Inkvisitioni, tahi "pyhä -virka" on nykypäivänä roomalaiskatolisen kirkon oikeuslaitos, joka -ottaa selvää, estää ja rankasee kerettiläisyyttä ja muita rikoksia, -jotka kohdistuvat Rooman kirkkoon. [The Chair of St. Peter, Siv. 589.] -Mutta Dominikuksen aikana ei sillä ollut laillista oikeuslaitosta, -eivätkä kidutusaseetkaan olleet päässeet siihen täydellisyyteen, jonka -ne sittemmin saavuttivat. Dominikus keksi kyllä ilman sellaisia -koneitakin keinoja vääntääkseen niveliä sijoiltaan, raadellakseen -hermoja ja haavottaakseen uhriensa jäseniä, sekä polttaakseen paalussa -niitä, joiden vakaumusta mikään muu ei ollut järkyttänyt, ja jotka -eivät tahtoneet luopua uskostaan ja vapaudestaan. - -Paavi Innosentiuksen valtuuttamana rankasemaan omaisuuden takavarikkoon -ottamisella, maanpaolla ja kuolemalla niitä kerettiläisiä, jotka -eivät tahtoneet ottaa vastaan hänen evankeliumiaan, yllytti -Dominikus maallisia viranomaisia ja alempaa kansaa surmaamaan -kerettiläisiä valdenssejä; yhdessä ainoassa tilaisuudessa jätti hän -satakahdeksankymmentä albigenssiä liekkeihin. Sellaisesta -uskollisuudesta Antikristuksen palveluksessa hänet korotettiin -pyhimykseksi, ja roomalaiskatolilaiset palvelevat ja rukoilevat häntä -vielä tänäkin päivänä. Roomalainen breviario (eräänlainen rukouskirja) -kiittelee, Dominikuksesta puhuen, "hänen ansioitaan ja oppejaan, jotka -valistivat kirkkoa, hänen nerokkaisuuttaan ja hänen kunnollisuuttaan -kukistaessaan toulousilaiset _kerettiläiset_, ja monia hänen -ihmetöitään, joihin kuului kuolleidenkin herättäminen." Roomalainen -missali tai messukäsikirja (joka käsittelee Herran ehtoollisen -jakamiseen yhdistetyn jumalanpalveluksen) ylistelee hänen ansioitaan ja -rukoilee aineellista apua hänen välityksensä kautta. Tällä tavalla -Antikristus yhä vielä kunnioittaa ja pitää arvossa uskollisia urhojaan. - -Olisi aivan mahdotonta lyhykäisesti antaa lähimaistakaan käsitystä -inkvisitionin kauhuista tai siitä hirveästä pelosta, jota kansalla oli -sitä kohtaan. Niitä, jotka eivät äänekkäästi ylistelleet Antikristusta -tahi, jotka uskalsivat tehdä huomautuksen hänen tapojaan vastaan, -epäiltiin kerettiläisyydestä. _Sellaisia_ saatettiin, ilman että heille -siitä mitään edeltäkäsin ilmotettiin ja ilman minkäänlaista -mahdollisuutta avunsaantiin lain puolelta panna vankilaan rajattomaksi -ajaksi, kunnes sopiva tilaisuus tutkimusta varten tuli -- jolloin sekä -syyttäjä että syytös olivat heille usein yhtä tuntemattomat. Näiden -tutkimuksien käsittely tapahtui salaisesti; ja kidutusta käytettiin -usein tunnustusten pakottamiseen. Ne kidutuskeinot, joita käytettiin, -olivat melkein kaikki liian julmia, että niitä olisi mahdollista uskoa -tosiksi tänä vapaana aikana ja tässä vapaassa maassa; kumminkin on -todistuksia, jotka vahvistavat näiden todellisuuden, joita eivät edes -katolilaisetkaan historiankirjottajat saata kieltää; ja kun turhaan -koettavat puolustella niitä, antavat ne ainoastaan siten vahvistuksen -todistuksille. Kidutuskoneet, inkvisitionin jäännökset, joita vielä on -tallella, tekisivät kieltämisen turhaksi. "Pyhä virasto" käytti -lääkärejäkin valvomassa kidutusta ja lakkauttamaan sen, jos näytti -luultavalta, että kuolema tekisi lopun kärsimyksistä. Uhrin sallittiin -osaksi toipua, että kidutusta saatettaisiin jatkaa toisen, jopa -kolmannenkin kerran. Tämä kidutus ei aina ollut rangastusta -kerettiläisrikoksista; sen tarkotuksena oli ylipäänsä pakottaa -syytettyjä tunnustamaan, peruuttamaan tahi kietomaan muita, aina -asianhaarojen mukaan. - -Aina nykyiseen vuosisataan asti, sen jälkeen kun inkvisitioni oli -kadottanut paljon kauhuistansa, oli se vielä hirmuinen. Napoleonin -sotien kuvaaja mainitsee, kertoessansa kuinka hänen sotajoukkonsa -vallottivat Toledon, ja miten silloin inkvisitionivankila avattiin -sattumalta, seuraavaa: - -"Haudat näyttivät avautuvan ja kalpeita haamumaisia olentoja astui -esille kopeistaan joista virtasi ulos haudan haju. Tuuheat, rinnalle -riippuvat parrat ja kynnet, jotka olivat kasvaneet, kunnes olivat -linnun kynsien tapasia, rumensivat luurankoja, joiden rinnat ensi -kerran moniin vuosiin vaivalla hengittivät raitista ilmaa. Monet heistä -olivat muuttuneet raajarikkoisiksi, eteenpäin painunein päin ja -käsivarret ja kädet riippuen jäykkinä ja voimattomina. He olivat olleet -suljettuina luoliin, jotka olivat niin matalat, etteivät voineet seisoa -suorina; ja kaikesta siitä hoidosta huolimatta, jota (kenttä-) lääkärit -heille omistivat, kuolivat monet heistä samana päivänä. Seuraavana -päivänä tutki kenraali Lasalle huolellisesti paikan useiden -esikuntaupseeriensa seuraamana. Kidutus-aseiden luku oli saanut -tappotantereesenkin tottuneet miehet kauhusta värisemään. - -"Maanalaisen holvin eräässä sivusyvennyksessä, joka oli yksityisen -tutkintosalin vieressä, seisoi eräs munkkien valmistama puukuva -esittäen neitsyt Mariaa. Kullattu sädekehä ympäröi hänen päätään, ja -oikeassa kädessä oli hänellä lippu. Ensi silmäyksellä näytti kaikista -epäilyttävältä, että hänellä, silkkihameesta huolimatta, joka laskeutui -hänen olkapäiltään syviin laajoihin poimuihin, oli jonkunmoinen -rintahaarniska. Lähemmin tarkasteltaessa huomattiin, että etupuoli -ruumista oli täynnä erittäin teräviä nauloja ja pieniä, kapeita -veitsenteriä, molempien lajien kärjet käännettyinä katsojiin päin. -Käsivarsissa ja käsissä oli niveliä, ja koneisto väliseinän takana pani -kuvan liikkeeseen. Eräs inkvisitionin palvelijoista pakotettiin -kenraalin käskystä panemaan _koneen_, niinkuin hän sitä kutsui, -käymään. Kun kuva ojensi käsivartensa, ikäänkuin hellästi painaakseen -jonkun sydäntään kohti, annettiin erään puolalaisen grenadöörin -täyteläisen laukun palvella elävän uhrin sijasta. Kuva syleili sitä -lujemmin ja lujemmin ja kun mies jälleen käskystä antoi kuvan hellittää -käsivartensa ja asettua entiseen asentoonsa, oli laukku kahden tai -kolmen tuuman syvyydeltä läpipistetty ja jäi riippumaan nauloihin ja -veitsenteriin." - -Kaikenlaatuisia "venytyslaitteita" keksittiin ja käytettiin -kidutuskeinoina. Erästä yksinkertaisimpaa tapaa selitetään seuraavasti: -Kun uhrilta oli riisuttu kaikki vaatteet, sidottiin käsivarret selän -taakse kovalla nuoralla, josta hänet sitte nostolaitteen avulla -nostettiin ylös, niin etteivät hänen jalkansa, joihin oli kiinnitetty -painoja, tavanneet lattiaan. Onneton laskettiin monet kerrat alas, ja -vedettiin jälleen äkillisellä nykäyksellä ylös, jonka kautta hänen -käsivartensa ja jalkansa vääntyivät sijoiltaan, nuoran, jolla hän oli -ripustettu, leikatessa syvälle hänen värisevään lihaansa, aina luihin -asti. Eräs muisto sellaisista Kristuksen nimessä tehdyistä kauheuksista -tuli äskettäin yleisön tietoon. Erään raamattuseuran painohuoneusto -Roomassa alkoi tulla liian ahtaaksi, jonka vuoksi vuokrattiin suuri -huone läheltä Vatikaania. Iso ja omituinen rengas katossa veti huomion -puoleensa ja tutkimuksien kautta kävi ilmi, että se huone, jossa nyt -painetaan Raamattua -- "hengen miekkaa, joka on Jumalan Sana", jonka -kautta Antikristus jo on tehty "_voimattomaksi_" sortamaan ja -hävittämään pyhiä -- on juuri sama huone, jota inkvisitioni käytti -kidutushuoneena; rengasta katossa oli nähtävästi käytetty venyttämään -monta suukapulalla varustettua vankiraukkaa. - -Ne, joita oli havaittu kerettiläisiksi, tuomittiin usein niin -kutsuttuun "uskonnonpannaan." Kirkollinen hallitus jätti tuomitun -maalliselle vallalle, papiston teeskennellessä armahtavaisuutta, -rukoillen maistraattia osottamaan laupeutta syytettyä kohtaan, ja -ristiä kohottaen vannottivat uhria peruuttamaan ja pelastamaan nykyisen -ja tulevan elämänsä. Maistraatin henkilökunta näytteli hyvin osaansa -eivätkä osottaneet minkäänlaista armahtavaisuutta, paitsi sellaisia -kohtaan, jotka peruuttivat; he voittivat sillä tavalla arvonimet "uskon -puollustaja", "kerettiläisten hävittäjä" ja niitä seuraavat siunaukset. -Tuomittu "kerettilänen" talutettiin, puettuna keltaseen nuttuun, joka -oli kirjavaksi kirjaeltu koirien, käärmeiden, liekkien ja perkeleiden -kuvilla, mestauspaikalle, sidottiin paaluun ja jätettiin liekeille -alttiiksi. Torquemada, toinen pääinkvisiittori, oli huomattava -esimerkki Antikristuksen hengestä. Roomalaiskatoliset kirjailijat -myöntävät, että hän poltatti kymmenentuhatta kaksisataakaksikymmentä -(10,220) henkilöä, miehiä ja naisia, elävältä. Llorente, joka kolmen -vuoden aikana oli inkvisitionin pääsihteerinä, ja jonka käytettävänä -siis oli asiakirjalliset todistukset, osottaa vuonna 1817 -julkasemassaan selostuksessa (4 nidettä), että vuosien 1481 ja 1808 -välillä, _yksin_ tämän "pyhän viraston" käskystä, ei vähemmän kuin -31,912 henkilöä poltettiin elävältä ja lähes 300,000 kidutettiin ja -tuomittiin tekemään katumusrangastuksia. Jokaisella katolisella maalla -Euroopassa, Aasiassa ja Amerikassa oli inkvisitioninsa. - -Emme tässä saata seurata Antikristuksen vainoja kaikkea sellaista -kohtaan, joka näytti uskonnolliselta tai valtiolliselta vapaudelta. -Lienee kylliksi sanoa, että tämä vaino ulottui kaikkiin maihin, joissa -paavikunnalla oli jalansijaa -- Saksaan, Hollantiin, Puolaan, -Italiaan, Englantiin, Irlantiin, Skotlantiin, Ranskaan, Espanjaan, -Porttukaaliin, Abyssiiniaan, Intiaan, Kuubaan, Meksikoon ja muutamiin -etelä-amerikkalaisiin valtioihin. Tila ei salli meidän kertoa -yksityisiä tapauksia, joista ilmenisi, että useat marttyyreista todella -olivat pyhiä ja sankareja, joilla hirmuisimpien kärsimyksiensä -kestäessä oli kylliksi armoa avuksensa, jotka usein saattoivat, -kuollessansa tuuma tuumalta, laulaa ylistys- ja kiitoslauluja totisen -Seurakunnan totiselle Päälle ja, hänen tavallaan rukoilla vihollistensa -edestä, jotka, niinkuin hän ennakolta oli sanonut, vainoisivat heitä -hänen tähtensä. [Niille, jotka haluavat lähempiä tietoja näistä -kauheista ajoista ja kohtauksista, suosittelemme Macaulayn, History of -England; Motleyn, Dutch Republic; D'Aubigné'n, History of the -Reformation (löytyy ruotsinkielellä); White, Eighteen Christian -Centuries; Elliot on Romanism; ja Fox'in Book of Martyrs.] - -Samasta syystä emme myöskään saata ruveta yksityiskohtaisesti kertomaan -kaikista erilaisista julmista, ilettävistä sydäntäsärkevistä -kidutuksista, joita muutamat Herran jalokivistä saivat kärsiä -uskollisuudestansa vakaumustaan kohtaan. Ne, jotka nähtävästi -perusteellisesti ovat tutkineet tätä ainetta, ovat laskeneet, että -paavikunta viimeksi kuluneiden kolmentoista vuosisadan aikana suoraan -tahi välillisesti on aiheuttanut _viidenkymmenen miljoonan ihmisen_ -kuoleman. Ja varmasti saatetaan sanoa, että inhimillistä ja -saatanallista nerokkaisuutta on jännitetty aivan äärimmäisyyteen asti -keksiäkseen uusia ja kauheita kidutustapoja Antikristuksen sekä -valtiollisille että uskonnollisille vastustajille; viimeksi mainittuja --- kerettiläisiä -- vainottiin kymmenkertaisella raivolla. Paitsi -tavallisimpia vainoamisen ja tappamisen muotoja, niinkuin venyttämistä, -polttamista, veteen hukuttamista, miekalla hakkaamista, nälkää, nuolien -ja pyssyjen kanssa ampumista, miettivät pirulliset sielut millä tavoin -saattaisivat vaikuttaa ruumiin herkimpiin ja arimpiin osiin, jotka -parhaimmin tuntevat tuskallisinta kipua; sulattua lyijyä kaadettiin -korviin, kieli leikattiin poikki ja lyijyä kaadettiin suuhun; pyöriä, -joihin oli kiinnitetty veitsenteriä, järjestettiin niin, että uhrit -hitaasti hakattiin kappaleiksi; hohtimia ja pihtejä kuumennettiin ja -käytettiin ruumiin arkoihin osiin; silmiä puhkaistiin; sormien kynsiä -nyhdettiin pois tulikuumilla raudoilla; reikiä porattiin kantapäihin, -joista uhrit sitten sidottiin; toisia pakotettiin hyppäämään alas -korokkeilta alempana kiinnitettyihin rautapiikkeihin, joissa he -tuskasta väristen hitaasti kuolivat. Toisien suut täytettiin ruudilla, -joka sytytettynä räjähdytti heidän päänsä kappaleiksi; toisia taottiin -kappaleiksi alasimilla; toisia kiinnitettiin palkeisiin ja pumputtiin -heihin ilmaa kunnes halkesivat; toisia tukahdutettiin kuoliaaksi oman -silvotun ruumiinsa kappaleilla; toisia virtsalla, ulostuksilla y.m., -y.m. - -Toiset näistä pirullisista julmuuksista olisivat aivan uskomattomia, -elleivät olisi niin varmasti todettuja. Ne näyttävät, mitenkä syvälle -ihmissydän saattaa vajota pahuudessa; ja kuinka sokeiksi oikealle ja -jokaiselle hyvälle tunteelle ihminen saattaa tulla _väärän ja -jäljitellyn uskonnon vaikutuksesta_. Antikristuksen henki alennutti ja -teki maailman eläimelliseksi, samoinkuin totisen Kristuksen henki ja -totinen Jumalan valtakunta olisi kohottanut ja jalostuttanut -ihmisten sydämet ja teot; -- ja niinkuin ne tulevat tekemäänkin -tuhatvuotiskautena. Tämä osottautuu vähässä määrässä sivistyksen -edistymisessä ja oikeuden ja ihmisyyden lisääntyessä senjälkeen kun -Antikristuksen valta on alkanut vähentyä ja alettiin kuulla ja -kuunnella Jumalan sanaa, vaikka vähänkin. - -Emme todella saata ajatella mitään, joka olisi ollut enemmän omiaan -pettämään ja sortamaan ihmiskuntaa. Jokaista turmeltunutta taipumusta -ja jokaista langenneen ihmisen heikkoutta on käytetty hyväksi; jokaista -alhaista intohimoa on yllytetty ja koetettu käyttää eduksi, ja näiden -intohimojen tyydyttämistä on palkittu. Tällä tavoin houkutteli ja -voitti paavikunta uskolliset ystävänsä paheellisten joukosta, ja ne -taas, joilla oli jalompi mielenlaatu, voitettiin toisella tavalla -- -ulkonaisen ja tekopyhän hurskauden, itsensäkieltämisen ja kristillisen -rakkauden kautta, joka ilmeni heidän luostarilaitoksissaan, mutta jotka -olivat omiaan johtamaan useita heistä pois hyveiden tieltä. -Ylellisyyttä rakastavat ja turhamaiset saivat runsaan tyydytyksen sen -loistosta ja juhlakulkueista, sen komeilusta ja uskonnollisista -menoista; toimintahaluiset sen lähetystyössä ja ristiretkissä; -irstailijat sen synninpäästössä; ja julmat tekopyhät sen toimenpiteissä -vastustajain sortamiseksi. - -Kauhulla ja ihmettelyllä kysymme itseltämme: Miksi kuninkaat ja -ruhtinaat ja keisarit ja kansa ylipäänsä sallivat sellaisia ilkeyksiä? -Miksi eivät he aikaa sitten nousseet ja kukistaneet Antikristusta? -Vastaus on Raamatussa. (Ilm. 18: 3): Kansat olivat _juopuneet_ -(huumaantuneet), ne olivat joutuneet pois suunniltaan juomalla sitä -_sekotettua viiniä_ (väärän ja totisen opin sekotusta), jota luopunut -seurakunta heille antoi. Paavikunta petti heidät julkeilla -väitteillään. Ja totta puhuen he ovat vasta osaksi heränneet tästä -horroksesta, sillä vaikka kruunattujen päiden lähettiläät, -polvistuessaan paavin edessä, eivät enää puhuttele häntä "Jumalan -karitsana, joka ottaa pois maailman synnit", eivätkä myöskään ajattele -häntä "Jumalana, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä", eivät -he kumminkaan likimainkaan huomaa sitä totuutta -- että paavikunta on -ollut ja on Saatanan tekemä, totisen valtakunnan jäljittely. - -Kuninkaiden ja sotilasten väsyessä sellaiseen petomaiseen -työhön, ei pyhä (?) pappisvalta väsynyt; ja me huomaamme, että -yleinen kirkolliskokous Sienassa vuonna 1423 selitti, että syy -kerettiläisyyden levenemiselle maailman eri osiin oli _inkvisiittorien -leväperäisyydessä_ -- Jumalan häpäisemiseksi, katolisuuden vahingoksi -ja sielujen turmioksi. Ruhtinaita kehotettiin, Jumalan laupeuden -nimessä, _kokonaan hävittämään_ kerettiläisyyden, jos he tahtoisivat -välttää jumalallista kostoa; ja täydellinen synninpäästö luvattiin -kaikille, jotka tahtoivat ottaa osaa hävitystyöhön tahi hankkia aseita -sitä varten. Nämä määräykset luettiin kirkoissa joka sunnuntai. Ja ne -roomalais-katoliset jumaluusoppineet ja historiankirjottajat, jotka -käyttävät kynäänsä tuohon epäpyhään tarkotukseen puhdistaakseen, -kannustaakseen ja ylistääkseen kerettiläisyyden vainoamista, eivät ole -harvat. Bellarmine, esimerkiksi selittää, että apostolit ainoastaan -siitä syystä pidättäytyivät kääntymästä maallisen vallan puoleen, kun -ei heidän aikanaan ollut kristityitä ruhtinaita. Tohtori Dens, kuuluisa -roomalais-katolilainen jumaluusoppinut, antoi ulos jumaluusopillisen -teoksen vuonna 1756, jota meidän päiviemme paavilaiset pitävät -määräävänä auktoriteettina, erityisesti heidän oppikouluissaan, joissa -sille annetaan samanlainen arvo kuin Blackstonelle englantilaiseen -sivilioikeuteen nähden. Tämä teos huokuu vainoa läpeensä. Se -tuomitsee kerettiläisyyden suosijoita menettämään omaisuutensa, -maanpakolaisuuteen ja vankeuteen, joilta elämä on riistettävä ja -kristillinen hautaus kiellettävä. - -_Eräs vahvistetuista kirouskaavakkeista_, joka on painettu -paavillisessa virastossa, ja jota on käytettävä protestantteja vastaan, -kuuluu seuraavasti: -- - -"Kirotkoon Kaikkivaltias Jumala ja kaikki hänen pyhänsä heitä sillä -kirouksella, jolla perkele ja hänen enkelinsä ovat kirotut. -Hävitettäköön heidät elävien maasta. Tulkoon kurjin kuolema heidän -ylitsensä, ja astukoot elävinä pohjattomaan kuiluun. Hävitettäköön -heidän siemenensä maan päältä; hukkukoot he nälän, janon ja -alastomuuden ja kaiken kurjuuden kautta. Olkoon heillä kaikki vaiva ja -rutto ja kidutus. Kaikki mitä heillä on, olkoon kirottu. Olkoot he aina -ja kaikkialla kirotut. Puhuen ja vaijeten olkoot he kirotut. Sisältä ja -ulkoa olkoot kirotut. Kiireestä kantapäähän olkoot kirotut. Sokeutukoot -heidän silmänsä, kuuroutukoot korvansa, tulkoot suunsa mykiksi, -tarttukoon heidän kielensä kitalakeensa, älköön heidän kätensä toimiko, -älköön heidän jalkansa astuko. Kaikki heidän ruumiinsa jäsenet olkoot -kirotut. Olkoot kirotut seisoen tahi maaten, nyt ja ijankaikkisesti; ja -sammukoon siten heidän valonsa Jumalan edessä tuomion päivänä. Tulkoot -haudatuiksi koirien ja aasien kanssa. Nälkäiset sudet syökööt heidän -ruumiinsa. Perkele ja hänen enkelinsä olkoot heidän seuralaisensa -ijankaikkisesti. Amen, Amen; tapahtukoon niin, tapahtukoon niin." - -Tämä on paavilaisuuden henki; ja kaikki, joilla on totisen Kristuksen -henki, saattavat helposti tuntea niin kurjan jäljittelyn. - -Koska opin eksytykset ovat kaikkien näiden elämän eksytyksien -perustuksena, on epäilemätöntä, jos vaan asianhaarat taasen olisivat -suotuisat, ja koska opit ovat muuttumattomat, että niiden paha -henki ja pahat hedelmät saattaisivat uudelleen piankin esiintyä -samanlaisissa vääryyden, sorron, taikauskon, tietämättömyyden -ja vainon ilmenemismuodoissa; ja kaikkia ajateltavissa olevia -keinoja käytettäisiin tuon _jäljitellyn_ Jumalan valtakunnan -ennalleenasettamiseksi, säilyttämiseksi ja laajentamiseksi. -Todistaaksemme tätä esitämme muutamia tapahtumia, jotka äskettäin -sattuivat tulemaan tietoomme: -- - -Ahuehuetitlanissa, Guerrorossa, Meksikossa murhasivat alkuasukkaat -kylmäverisesti erään maassasyntyneen protestanttisen lähetyssaarnaajan, -nimeltä Aabraham Gomezin ja kaksi apulaista elokuun 7:nä päivänä vuonna -1887 erään roomalaisen papin, isä Vergaran alotteesta, jonka kerrotaan -edellisenä päivänä messujumalanpalveluksessa kehottaneen kansaansa -antamaan varottavan esimerkin tuon Saatanan palvelijan suhteen, joka -oli tullut heidän keskuuteensa; lisäten että he aivan turvallisesti -saattaisivat "tappaa hänet" ja luottaa saavansa suojelusta -poliisipäälliköltä samoin kuin papiltakin. Papin sana oli laki tuolle -tietämättömyyteen ja pimeyteen vajonneelle kansalle ja maallisille -viranomaisille. Lähetyssaarnaajaraukan silvottua ruumista laahattiin -läpiammuttuna ja rikkihakattuna pitkin katuja, kaikenlaisen -ilkeämielisyyden esineenä, _varotukseksi muille_. Mitään hyvitystä ei -tästä voitu saada. - -New-Yorkilainen lehti _Independent_ kiinnitti huomion tähän -veriseen murhanäytelmään, johon _Freeman_, eräs vaikutusvaltainen -roomalaiskatolinen lehti New-Yorkissa antoi seuraavan vastauksen: -- -"He [protestanttiset lähetyssaarnaajat] näkevät kunniallisten ihmisten -polvistuvan _Angeluksen_ soidessa ilmestyksen ja ihmiseksitulemisen -kunniaksi. Raamattu, sanovat he, tulee pian poistamaan sellaisen -'taikauskon.' Kynttilä palaa Jumalan äidin kuvan edessä. 'Haa! huutaa -lähetyssaarnaaja, me tulemme kohta opettamaan pimitettyä kansaa, -hävittämään tämän vertauskuvan (symboolin)!' ja niin edespäin. Jos -muutamien harvojen tämänlaisten lähetyssaarnaajien murhaaminen pitäisi -toisia hänen kaltaisiaan kotonansa, olisimme melkein -- me paavilaiset -olemme niin pahoja! -- valmiit sanomaan: 'Jatkakaa tanssimista; olkoon -ilo ylimmillään'!" - -Eräs pappi nimeltään G.G. Moule kertoo ikävän tapahtuman, joka on -kierrellyt sanomalehdistössä, vainoista Madeirassa, jossa Robert Kelley -ja ne, jotka hänen työnsä kautta olivat kääntyneet, jotka yhdessä -lapsiensa kanssa, yhteensä lähemmä tuhatta henkeä, saivat kärsiä -maanpakolaisuutta rangastukseksi, että olivat ottaneet vastaan hivenen -totuutta. - -Niin kutsutussa protestanttisessa Preussissa on pastori Thummel tullut -vangituksi "roomalaiskatolisen kirkon loukkaamisesta." Hän oli antanut -ulos lentokirjasen, jossa hän arvosteli paavikuntaa, ja eräs -"loukkaavista" huomautuksista siinä oli, että paavikunta on luopumus, -"rakennettu taikauskolle ja epäjumalanpalvelukselle." - -Karoliinin-saaret olivat äskettäin riitakapulana Preussin ja Espanjan -välillä, ja paavi antoi nimittää itsensä riidanratkaisijaksi, -sovittamaan kiistaa. (Tässä on paljon, joka muistuttaa hänen entistä -valtaansa riidanratkaisijana tahi kansojen korkeimpana tuomarina.) -Paavi päätti asian Espanjan hyväksi. Sotalaiva, viisikymmentä sotilasta -ja kuusi pappia lähetettiin samassa Espanjasta. Perille tultua otettiin -Mr Doane, amerikkalainen lähetyssaarnaaja vangiksi, ja erotettiin -kokonaan kääntyneistä ainoastaan siitä syystä, että hän kielsi -jättämästä lähetystyötään ja omaisuuttaan papeille; ja sentähden, että -saaret nyt kuuluivat Espanjalle ja Espanja kuului paaville, eikä muuta -kuin paavin uskontoa saatettu suvaita. - -Eräs herrasmies, entinen roomalais-katolinen, ja tekijän ystävä, -kertoo, että äskettäin matkustaessaan Etelä-Amerikassa, ryhdyttiin -häntä viskaamaan kivillä, ja hänen täytyi paeta, henkeään peläten, -koska hän ei tahtonut paljastaa päätänsä eikä polvistua, roomalaisten -pappien kulkiessa kaduilla kantaen ristiä ja rippileipää. Ja eräs -samanlainen tapaus, jolloin papit löivät, kansa rääkkäsi kolmea -amerikkalaista ja poliisit vangitsivat heidät Madridissa Espanjassa -samanlaisesta rikoksesta, on epäilemättä usealla, jotka lukevat -päivälehtiä, tuoreessa muistissa. - -_The Converted Catholic_ ("kääntynyt katolilainen") ottaa eräästä -roomalais-katolisesta lehdestä _The Watchman_ (Vartija) St Louisissa, -Missourissa, seuraavaa: - -"Protestanttilaisuuden! Sen haluaisimme mestata ja neljäksi jaotella. -Haluaisimme seivästää sen ja ripustaa se variksenpesiksi. Haluaisimme -repiä sen rikki pihdeillä ja polttaa sitä kuumilla raudoilla. -Haluaisimme täyttää sen sulatetulla lyijyllä ja upottaa sen helvetin -tuleen sadan sylen syvyyteen." - -Menneisyyden valossa katsottuna, on hyvin luultavaa, että sellaisessa -hengessä _The Watchmanin_ toimittaja, jos hänellä vaan olisi valtaa, -pian ulottaisi uhkauksensa "_protestanttilaisuudesta_" protestanttisiin -henkilöihin. - -Barcelonassa Espanjassa poltettiin äskettäin hallituksen käskystä suuri -luku Raamatuita -- luonnollisesti roomalaisen kirkon alotteesta. -Seuraava, joka on käännetty _Katolilaisesta lipusta_, paavilaisuuden -sikäläisestä äänenkannattajasta, osottaa, että teko hyväksyttiin. Lehti -sanoo: -- - -"Jumalalle kiitos, että me vihdoin alamme palata niihin aikoihin, -jolloin niitä, jotka levittivät kerettiläisiä oppeja rangastiin -varotukseksi muille. -- Pyhän inkvisitionin oikeusistuin on pian -pystytettävä. Sen hallitus tulee olemaan ihanampi ja tulee saavuttamaan -runsaampia tuloksia kuin menneisyydessä. Katolilainen sydämemme tulvii -uskoa ja innostusta; ja ääretöntä iloa, jota tunnemme, kun alamme -korjata hedelmiä nykyisestä taistelustamme, on mahdotonta kuvailla. -Mikä ilopäivä onkaan meille, kun näemme kirkon vastustajain -kieriskelevän inkvisitioonin liekeissä!" - -Kehottaakseen uuteen sotaretkeen kerettiläisyyttä vastaan, sanoo sama -lehti: -- - -Uskomme olevan paikoillaan julaista niiden pyhien miesten nimet, -joiden käsien alla niin monet syntiset kärsivät, jotta hyvät -katolilaiset _kunnioittaisivat heidän muistoansa_: -- - - Torquemada'n kautta -- - Elävältä poltettuja miehiä ja naisia............. 10,220 - Poltettuja in effigie............................ 6,840 - Muihin rangastuksiin tuomituita.................. 97,371 - Diego Deza'n kautta -- - Elävältä poltettuja miehiä ja naisia............. 2,592 - Poltettuja in effigie............................ 829 - Muihin rangastuksiin tuomituita.................. 32,952 - Kardinaali Jeminez de Gisneros'in kautta -- - Elävältä poltettuja miehiä ja naisia,............ 3,564 - Poltettuja in effigie............................ 2,232 - Muihin rangastuksiin tuomituita.................. 48,059 - Adrian de Elorencia'n kautta -- - Elävältä poltettuja miehiä ja naisia............. 1,620 - Poltettuja in effigie............................ 560 - Muihin rangastuksiin tuomituita.................. 21,835 - -- -- -- - Elävältä poltettujen miesten ja naisten - yhteenlaskettu luku 45 pääinkvisiittorin - aikana........................................... 35,534 - Yhteenlaskettu luku poltettuja in effigie....... 18,637 - Muihin rangastuksiin tuomittujen yhteenlaskettu - luku............................................ 293,533 - ________ - Kokonaissumma 347,704 - - - -Paavillinen tuhatvuotiskausi. - - -Samoinkuin totisen Kristuksen totinen valtakunta tulee kestämään -tuhatta vuotta, saattaa paavillinen jäljittely laskea tuhatta vuotta -suurimman kukoistuksensa ajaksi, joka alkoi vuonna 800 ja päättyi tämän -[yhdeksännentoista] vuosisadan sarastaessa, toteuttaakseen Ilm. 20 -ennustetun tuhatvuotisen hallituskauden. Ja tämän jälkeistä aikaa, -jolloin paavikunta vähitellen on kadottanut kaiken maallisen valtansa, -jolloin se on ollut monen häväistyksen esineenä niiden valtojen -puolelta, jotka ennen olivat sen tukipylväitä, ja jolloin siltä -melkoisesti on riistetty alusmaita, tuloja ja vapauksia, joita se -kauvan on pitänyt ominaan ja joita se kauvan on omistanut, pitävät -katolilaiset Ilm. 20: 3, 7, 8 kertomana "vähänä aikana", -tuhatvuotiskauden lopulla, jolloin Saatana tulee päästettäväksi irti. - -Ja ne vuosiluvut, jotka ilmasevat paavikunnan tietämättömyyden, -taikauskon ja petoksien tuhatvuotiskauden, ovat selvästi merkityt -historiassa. Eräs roomalais-katolinen kirjailija [The Chair of St. -Peter] lausuu tämän uskonnollisen vallan alkamisesta: "Pyhä roomalainen -valta alkoi oikeastaan silloin kun paavi Leo vuonna 800 kruunasi Kaarlo -suuren länsimaiden kuninkaaksi." ["_Pyhä roomalainen valtakunta_" oli -keskiajan suuren valtiollisen laitoksen nimenä. Sen alkuunpanijana oli -Kaarlo suuri. Fisherin Universal History, Siv. 262 kertoo siitä -seuraavasti: "Teoriassa oli se maailman vallan ja maailman kirkon -yhdistelmä -- jakamaton yhdyskunta, keisarin ja paavin ollessa taivaan -määräämät (?) maalliset ja hengelliset ylimmäiset päät. Ja koska -paavit, ollen Kristuksen sijaisina, voitelivat keisarit, seuraa, että -he olivat sen oikeat päät."] - -Vaikka paavikunta oli järjestetty uskonnolliseksi järjestelmäksi aikoja -ennen ja oli "pystytetty" maalliseenkin valtaan vuonna 539, oli Kaarlo -Suuri kumminkin se, joka todellisuudessa antoi paaville _maallisen -vallan ja muodollisesti tunnusti sen_. Samoinkuin Kaarlo Suuri oli -"pyhän roomalaisen valtakunnan" ensimäinen keisari, vuonna 800, niin -oli Frans II viimeinen, ja hän luopui vapaaehtoisesti siitä arvonimestä -vuonna 1806. [Marengon tappelun kautta 1800, ja Austerlitzin, 1815, -oli Saksa kaksi kertaa Napoleonin jalkain juuressa. Päätulos -viimeksimainitusta tappiosta oli Reininliiton perustaminen ranskalaisen -hallitsijan turvissa. _Tämä tapaus teki lopun vanhasta saksalaisesta -tai [pyhästä] roomalaisesta valtakunnasta_, joka oli ollut olemassa -tuhatta vuotta yhtä mittaa. -- White'n Universal History, Siv. 508.] -Samoinkuin paavikunta ennen vuotta 800 kohosi roomalaisen "pedon" -(kansan) ja sen sarvien (valtojen) tukemana, on se vuodesta 1800 ollut -syösty maallisesta vallasta kuninkaiden ja valtojen yli, ja ne, jotka -sitä ennen tukivat sitä, ovat haavottaneet ja ryöstäneet sitä. (Ilm. -17: 16, 17.) Nykyhetkellä, vaikka se vielä on kunnioituksen ja -suosionosotuksien esineenä ja vielä laajalti hallitsee kansojen -omiatuntoja, suree paavikunta kaiken sen kadottamista, joka vähänkin -vivahtaa maalliselle vallalle. - -Tämän aineen huolellinen tutkija saattaa erottaa neljä enemmän tai -vähemmän silmiinpistävää vaihetta Antikristuksen kehityksessä ja -kohoamisessa ja luvultaan yhtä monta vaihetta, jotka selvästi ilmasevat -sen kukistumista. Nuo neljä kehitysjaksoa ovat: - -1. Väärän kunnianhimon salaisen toiminnan alkaminen Paavalin aikana, -noin vuonna 50, oli lähtökohtana. - -2. Paavikunta "synnin ihminen" _järjestettiin_ pappisvallaksi, -vähitellen noin vuodesta 300 vuoteen 494; s.o. seurakunnan tila -muutettiin järjestetyksi, ja paavit tunnustettiin olevan Kristusta -edustava Pää, joka hallitsi seurakunnassa ja kansoja. - -[Paavikunta taisteli kauvan voittaakseen yliherruutta kirkon päänä ja -sai vähitellen tunnustusta ja valtaa; ja että tämä valta yleisesti -tunnustettiin jo vuonna 494 ilmenee selvästi katolilaisen kirjailijan -teoksesta _The Chair of St. Peter_, siv. 728. Yksityiskohtaisesti -kerrottuansa eri kirkolliskokouksien, piispojen, keisarien, y.m. -lausuntoja roomalaisesta piispasta korkeimpana ylimmäisenä pappina, -yhdistää hän lausuntonsa seuraavasti:] - -["Nämä sanat kirjotettiin niin kaukana taaksepäin ajassa kuin Herramme -vuonna 494... Ylipäänsä on siis selvää, että Pyhän Pietarin istuimen -[Rooman hiippakunnan] esipiispa viidennellä vuosisadalla oli ennättänyt -_kehityksessä_ niin pitkälle, että paavia kaikkialla pidettiin -kristillisen yhteyden keskipisteenä -- Jumalan seurakunnan korkeimpana -hallitsijana ja opettajana, piispojen ruhtinaana, lopullisena riidan -ratkaisijana, jonka puoleen vedottiin kirkollisissa asioissa kaikilta -maailman haaroilta, ja oli hän kaikkien yleisien kirkolliskokouksien -tuomari ja Välittäjä, joissa hän oli puheenjohtaja lähettiläittensä -kautta."] - -3. Aika, jolloin paavit _alkoivat_ harjottaa maallista hallitusta ja -valtaa, oli, kuten myöhemmin tulee osotettavaksi, vuonna 539. (Katso -III Osa, 3 luku.) - -4. Kohoamisen aika, vuonna 800, jolloin, niinkuin jo näytettiin, "pyhä -roomalainen valtakunta" perustettiin, ja paavi itse, kruunatessaan -Kaarlo Suuren keisariksi, tunnustettiin kuningasten kuninkaaksi, -keisarien keisariksi, "toiseksi Jumalaksi maan päällä." - -Paavikunnan vaikutusvallan vähentymisen neljä vaihetta ovat: -- - -1:ksi. Uskonpuhdistuksen aikakausi, jonka saattaa sanoa alkaneen noin -vuonna 1400 Wykliffen kirjotuksilla -- joita Huss, Luther ja muut -seurasivat. - -2:ksi. Napoleonin menestymisen aika, paavien alennus ja Frans II -lopullinen luopuminen arvonimestä: "pyhän roomalaisen valtakunnan -keisari". v. 1800--1806. - -3:ksi. Vuosi 1870, jolloin paavin alamaiset ja Italian kuningas -lopullisesti erottivat paavin Rooman ja n.k. kirkkovallan -hallituksesta, jonka kautta Antikristus on jätetty kaikkea maallista -hallitusta vaille. - -4. Tämän jäljitellyn pappisvallan lopullinen tuhoaminen lähellä sen -"vihan" ja tuomion "päivän" loppua, joka jo on alkanut -- ja joka tulee -päättymään, niinkuin ilmenee "pakanain ajoista" vuoden 1914 loppuessa. - - - -Saattaako epäillä. - - -Olemme seuranneet Antikristuksen syntyä apostasiasta, eli -"luopumuksesta" alkaen kristillisessä Seurakunnassa; olemme kuulleet -hänen rienaavat väitteensä, että hän on Kristuksen valtakunta ja hänen -paavinsa on Kristuksen sijaishallitsija -- "toinen Jumala maan päällä." -Olemme kuulleet hänen pöyhkeilevät rienaamisensa, kuinka hän on -omistanut arvonimiä ja oikeuksia, jotka kuuluvat totiselle Herrain -herralle ja Kuninkaiden kuninkaille; olemme nähneet kuinka julmalla -tavalla hän täytti ennustuksen: "Hän hävittää pyhiä"; olemme nähneet, -että totuus, tukahdutettu ja väärennetty, olisi kokonaan tullut -haudatuksi eksytyksien, epäuskon ja pappisjuonien alle, jos ei Herra -oikealla ajalla olisi tullut väliin, herättämällä uskonpuhdistajia ja -siten auttanut pyhiänsä -- niinkuin on kirjotettu: "Ja ymmärtäväiset -kansassa neuvovat monta; mutta he kaatuvat miekkaan ja tuleen, -vankeuteen ja ryöstöön kauvan aikaa. Mutta kaatuessansa saavat he vähä -apua." -- Dan. 11: 33, 34. - -Saattaako, nähdessään kaikki nämä todistukset, epäillä, etteivätkö -apostolit ja profeetat, pyhän Hengen opettamina, olisi puhuneet -paavikunnasta, kertoen seikkaperäisesti, kuten tekevät, sen -silmiinpistävistä luonteenominaisuuksista? Me ajattelemme, ettei -kenenkään puolueettoman mieleen saata jäädä mitään epäilystä siitä, -etteikö paavikunta olisi Antikristus, synnin ihminen; ja ettei kukaan -yksityinen ihminen voisi kyetä täyttämään ennustusta. Paavikunnan -kuulumaton menestys jäljitettynä Kristuksena, joka on pettänyt koko -maailmaa, on täysin määrin toteuttanut Mestarimme ennustuksen, kun, -kosketeltuansa omaa hylkäämistänsä sanoi: "Jos tulee toinen -[pöyhkeillen] omassa nimessään, niin _hänet te otatte vastaan_." -- -Joh. 5: 43. - -Monet lienevät epäilemättä huomanneet, että me ainettamme käsitellessä -ylipäänsä olemme karttaneet kosketella paavien ja toisien viranomaisten -konnamaisuuksia ja karkeampia siveellisyysrikoksia kuin myös niitä -mustia tekoja, joita jesuitat ja muut salaiset seurat ovat tehneet -"_tarkotuksen_" saavuttamiseksi toimiessaan kaikenlaisissa -salapoliisin toimissa paavikunnan hyväksi. Olemme tahallamme -jättäneet sellaiset pois, ei sentähden, ettei se olisi totta, sillä -roomalais-katolilaisetkin kirjailijat tunnustavat paljon siitä; vaan -sentähden, ettei todistelumme kaipaa näitä asianhaaroja. Olemme -osottaneet, että paavillinen pappisvalta (vaikkakin siihen kuuluisivat -siveellisesti puhtaimmat ja oikeudenmukaisimmat ihmisten joukosta -- -joita he kumminkaan eivät olleet, kuten historia todistaa) on synnin -ihminen, Antikristus, se jäljittely, joka väärällä tavalla on esittänyt -Kristuksen tuhatvuotista valtakuntaa, ollen taitavasti järjestetty -jäljittely pettämistä varten. - -Macaulay'n, englantilaisen historiankirjottajan sanat, ovat omiaan -osottamaan, että on sellaisia, jotka ilman erityistä profeetallista -valoa, saattavat nähdä tahallisen petollisuuden paavikunnan -ihmeellisessä järjestelmässä; järjestelmistä ihmeellisimmän -_jäljittelyn_ Jumalan valtakunnasta, joka valtakunta on pian tuleva. - -Hän sanoo: -- "On mahdotonta kieltää roomalaisen kirkon järjestysmuodon -olevan _inhimillisen_ [me sanoisimme saatanallisen] _viisauden -todellisen mestarinäytteen_. Todella, ei mikään muu kuin sellainen -järjestysmuoto saattanut ylläpitää sellaisia oppeja, sellaisia -hyökkäyksiä vastaan. Kahdentoista vuosisadan monivaiheisen vuoden -kokemus, neljänkymmenen sukupolven valtiomiesten älykkäisyys ja uuttera -huolenpito ovat saattaneet tämän järjestysmuodon sellaiseen -täydellisyyteen, että kaikista laitoksista, joita on keksitty -ihmiskunnan pettämiseksi ja sortamiseksi, tällä järjestysmuodolla on -etusija." - - - -Antikristuksen lopullinen tuho. - - -Me olemme seuranneet paavikuntaa nykyaikaan, Herran päivään -- -Immanuelin _läsnäolemisen_ aikaan asti. Tämä synnin ihminen on -kehittynyt, on suorittanut kauhistuttavan tekonsa ja Hengen miekka -- -Jumalan Sana on kaatanut sen. Kristuksen suun henki on tehnyt hänet -_voimattomaksi_ julkisesti ja yleisesti vainoamaan pyhiä, kuinka suuri -halu hänellä olisikin; ja nyt kysymme: Mikä on lähinnä järjestyksessä? -Mitä sanoo apostoli Antikristuksen lopusta? - -2 Tess. 2: 8--12 selittää apostoli Paavali Antikristuksesta: -- "Jonka -Herra Jeesus on _tappava_ suunsa hengähdyksellä ja tuhoava -_tulemuksensa [parousiansa, läsnäolonsa] ilmestyksellä_." Totuuden valo -tulee tunkemaan kaiken läpi. Saattamalla päivän valoon oikean ja -väärän, tulee se aiheuttamaan tuon suuren taistelun näiden -periaatteiden ja niiden inhimillisten edustajain välillä -- joka tulee -olemaan syynä tuohon suureen hädän ja vihan aikaan. Tässä taistelussa -tulee vääryys ja paha kaatumaan, ja oikeus ja totuus voittamaan. Kaiken -muun pahan kanssa, joka kerran kaikkiaan tulee täydellisesti -tuhottavaksi, hävitetään Antikristus, johon melkein kaikki, mikä on -pahaa opissa ja käytännössä, on yhdistetty. Juuri tämä kirkas valo, -tämä Herran läsnäolon auringon valo, tulee aiheuttamaan 'hädän päivän', -jonka kautta ja jonka aikana Antikristus, kaikkien muiden pahojen -järjestelmien kanssa tulee tuhottavaksi. "Jonka läsnäolo [aika, jolloin -hän on olemassa] tapahtuu Saatanan vaikutuksesta [tarmosta ja -toimellisuudesta] kaikella valheen voimalla ja tunnustuksin ja ihmein -ja kaikella vääryyden viettelyksillä niille turmioksi, jotka joutuvat -kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, -jotta olisivat pelastuneet. Ja sentähden Jumala on lähettävä heille -voimallisen eksytyksen, niin että uskovat valheeseen, jotta kaikki ne -tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuuteen, vaan mielistyneet -vääryyteen", arvottomiksi tulemaan osallisiksi Tuhatvuotiskauden -hallituksesta Kristuksen kanssaperillisinä. - -Meidän mielestämme nämä sanat sisältävät, että Herramme _läsnäolon_ -aikana (nykyaikana -- vuodesta 1874) tulee perkele, niin hyvin tämän -antikristillisen järjestelmän (joka on Saatanan parhaimpia aseita -pettääkseen maailmaa ja hallitakseen sitä) kuin myös kaikkien muiden -keinojensa kautta, koettamaan vimmatulla tavalla vastustaa asiain uutta -järjestystä, joka tulee nyt pystytettäväksi. Hän tulee käyttämään -hyväkseen pienintäkin seikkaa ja ihmiskunnan kaikkia perittyjä -heikkouksia ja kaikkea sen itsekkäisyyttä voittaakseen heidän sydämensä -ja kätensä ja kynänsä tässä lopullisessa taistelussa vapautta vastaan -ja totuuden täydellistä kirkastumista vastaan. Ennakkoluuloja tullaan -herättämään siellä, jossa, jos totuus nähtäisiin selvästi, ei -ennakkoluuloja voisi olla; ja intohimoista harrastusta tulee -sytytettäväksi ja puolueyhdistyksiä tulee perustettaviksi, jotka -tulevat pettämään ja eksyttämään useita. Ja tämä tulee tapahtumaan ei -sentähden, ettei Jumala olisi tehnyt totuutta kyllin selväksi johtamaan -täysin vihkiytyneitä, vaan koska heillä, jotka tulevat petetyiksi, ei -ollut täyttä vakavuutta mielessä etsiessään ja käyttäessään sitä -totuutta, joka oli valmistettu heille "ruuaksi ajallansa." Ja tällä -tavoin tulee ilmenemään, että se luokka, joka tuli harhaan johdetuksi, -ei ottanut vastaan totuutta _rakkaudesta itse totuuteen_, vaan pikemmin -tavan tai muodon vuoksi tai pelosta. Ja apostoli näyttää vakuuttavan, -että tässä Antikristuksen lopullisessa kuolemantaistelussa tulee, -vaikkakin hän näyttää voittavan lisättyä valtaa maailmassa uusien -sotajuonien, petoksien ja yhdistelmien kautta, kumminkin maailman oikea -Herra, kaikkien kuninkaiden Kuningas _läsnäolonsa_ aikana saamaan -voiton; ja että hän vihdoin, suuren hädän aikana, perinpohjin tuhoaa -Antikristuksen ja ainaiseksi tekee lopun hänen petoksistansa. - -Minkälaiseksi saatamme odottaa tämän lopputaistelun muodostuvan, siitä -voimme antaa ainoastaan viittauksia, suurimmaksi osaksi perustuen -vertauskuvauksellisiin esityksiin samasta asiasta Ilmestyskirjassa. Me -odotamme, että koko maailmassa vähitellen tulee muodostumaan kaksi -suurta puoluetta -- joista molemmista uskolliset, voittavat pyhät -tulevat pysymään erossa. Näissä kahdessa suuressa leirissä, tulee -toisella puolella olemaan sosialisteja, vapaa-ajattelijoita, -uskottomia, tyytymättömiä ja totisia vapauden ystäviä, jotka alkavat -saada silmänsä auki näkemään asianhaaroja, jotka koskevat valtiollista -ja uskonnollista kehnoa hallitusta ja itsevaltiutta; toiselta puolen -yhdistyvät vähitellen inhimillisen vapauden ja yhdenvertaisuuden -viholliset -- keisarit, kuninkaat, aateliset; ja sisimmässä -sopusoinnussa näiden kanssa tulee olemaan Jumalan valtakunnan -jäljittely, Antikristus, joka tukee näitä ja jota maan maalliset -itsevaltiaat tukevat. Me odotamme myös, että Antikristuksen -valtioviisaus tulee jossain määrin muodosteltavaksi ja lievennettäväksi -voittaakseen takasin sopusointuun ja käytännölliseen yhteistyöhön (ei -oikeaan yhteyteen) äärimmäiset kaikista protestanttisista liitoista, -jotka nyt jo ikävöivät _nimi-yhdistymistä_ toisiensa ja Rooman kanssa, -unohtaen, että ainoa totinen yhdistys on totuuden jatkuvasti kehittämä, -eikä uskontunnustuksien, kirkolliskokouksien ja kirkkolakien -muodostama. Niin mahdottomalta kuin tämä yhteistoiminta protestanttien -ja katolilaisten välillä toisten mielestä tuntuukin, näemme selviä -merkkejä sen nopeasta lähestymisestä. Sitä joudutetaan paavikunnan -salaisen yllytyksen kautta kansansa keskuudessa, jonka kautta sellaisia -valtiomiehiä, jotka ovat halukkaita yhteistoimintaan paavikunnan -kanssa, autetaan korkeisiin virkoihin hallitustoimissa. - -Kohta voidaan odottaa lakeja, joiden kautta vähitellen henkilöllinen -vapaus tulee rajotettavaksi _pakottavia asianhaaroja syyttäen_ ja -yleistä hyvää silmällä pitäen; kunnes erä erältä, lopultakin tulee -välttämättömäksi muodostaa jonkunlainen "_yksinkertainen -uskonnonlaki_"; ja sillä tavoin saattavat kirkko ja valtio tulla -jossain suhteessa yhdistetyksi Pohjoisamerikan Yhdysvaltojen -hallitukseen nähden. Näillä laeilla, niin yksinkertaisiksi kuin -tulevatkin sopiakseen kaikille "_puhdasoppisille_" (s.o. yleisille) -uskonnollisille katsantokannoille, tulee olemaan sellainen sisällys, -että ne tulevat tukahduttamaan ja estämään enempää kasvamista armossa -ja siinä tiedossa, joka nyt on "ruokaa aikanansa." Tekosyynä tähän -toimenpiteeseen tulee luultavasti olemaan alempien ja itsenäisten -luokkien puolelta uhkaavan sosialismin, epäuskon ja valtiollisten -rauhattomuuksien vastustaminen. - -Nähtävästi tulee lähimmässä tulevaisuudessa, osana sen vaivasta, -vieläpä ennen kun suuri hätä tänä "vihan päivänä" on puhjennut -maailmassa ja kukistanut maan koko yhteiskuntarakennuksen -(valmistuksena uudelle ja paremmalle järjestykselle, joka on luvattu -totisen Kristuksen hallitessa) -- olemaan vaikea tutkimisen ja -koettelemuksen hetki tosi-vihkiytyneelle Seurakunnalle, monessa asiassa -niin kuin oli paavikunnan voittopäivinä; vainoamistavat tulevat -ainoastaan olemaan hienontuneemmat, ja paremmin sopimaan nykyajan -sivistyneimpien menettelytapojen kanssa. Piikeillä ja pihdeillä ja -piinapenkeillä tulee olemaan pilkan ja suuren ylenkatsomisen, -vapauksien rajottamisen ja yhteiskunnallisen, taloudellisen ja -valtiollisen boikottaamisen muoto. Mutta tästä ja niistä uusista -yhdistelmistä, joita Antikristus tulee muodostamaan tässä lopullisessa -taistelussa oikean Tuhatvuotisvaltakunnan pystyttämistä vastaan, on -meillä enemmän sanomista toisessa tilaisuudessa. - -Tätä lukua lopettaissa tahdomme uudelleen kiinnittää lukijan huomion -siihen, että paavikunta on Antikristus, ei siveellisen kehnoutensa -perustuksella, vaan koska se on totisen Kristuksen ja totisen -Valtakunnan _jäljittely_. Koska eivät kykene huomaamaan tätä, tulevat -useat protestantit vietellyiksi yhteistoimintaan paavikunnan kanssa sen -vastustaessa totista Kirkkauden Kuningasta. - - * * * * * - - Herran johdossa. - - Hän johdattaa. Oi turvaisaa - On tietää: Herra johdattaa! - Jos missä oon, tie jyrkkenee, - Hän voimallansa auttelee. - Hän johdattaa, hän johdattaa! - Hän kädellänsä johdattaa, - Oi että häntä seuraisin, - Jok' ystäväin on rakkahin! - - Jos kuljen kautta korpien - Tai riemun kukkatarhojen, - Kautt' myrskyjen tai tyynien, - Niin kuljen Herraan turvaten. - Hän johdattaa, hän johdattaa! - Hän kädellänsä johdattaa, - Oi että häntä seuraisin, - Jok' ystäväin on rakkahin! - - Kun tartun kouraas' auttajain, - Sun teitäs kuljen rohkeest' ain'; - Oon onnellinen matkallain, - Kun Herra johtaa taluttain. - Hän johdattaa, hän johdattaa! - Hän kädellänsä johdattaa! - Oi että häntä seuraisin, - Jok' ystäväin on rakkahin! - - Kun sitten loppuu tehtäväin, - -- Sun voimas auttoi päivittäin -- - En pelkää kuolon virtaakaan, - Kun sieltäin autat nousemaan. - Hän johdattaa, hän johdattaa! - Hän kädellänsä johdattaa! - Oi että häntä seuraisin, - Jok' ystäväin on rakkahin! - - - - -KYMMENES LUKU. - -AIKA ON LÄHESTYNYT. - -Ei mikään ole estämässä. -- Kristuksen vallan pystyttäminen, se työ, -jota nyt tehdään. -- Ennustuksen todistus yhtäpitävä. -- Maailman -viisaat näkevät paljon. -- Vartioivat pyhät näkevät selvemmin. -- -Tärkeää kaikille pitää silmät auki oikeaan suuntaan. - - -Aika on lähestynyt Lunastajan valtakunnan pystyttämiselle. Tämä on -edellisten lukujen yhtäpitävä todistus. Ei mikään ole estämässä. -Me elämme nyt seitsemännessä vuosituhannessa -- alkaen lokakuusta -vuonna 1872. Pakanallisten valtakuntien hallitusvalta loppuu vuonna -1914. Suuri vastakuvauksellinen Riemuvuosikausi, kaikkien -ennalleenasettamisajat, alkoivat vuonna 1874, jolloin hetki myös oli -tullut suuren Ennalleenasetajan läsnäolemiselle. Hänen palaamisensa -tapa ja hänen tekojensa luonne nykyaikaan asti ovat tarkasti -yhtäpitävät ennustuksien yksityisseikkoja myöten. Tämän armotalouden -lopputapahtumat, joita olemme tilaisuudessa huomaamaan, vastaavat -täydellisesti juutalaista esikuvaa. Elija on tullut ja vastaanotetaan -kuten on ennustettu; ja ennustettu kirous -- suuri hädän aika -- -lähestyy jo. Synnin ihminen on ilmestynyt kaikessa inhottavassa -rumuudessansa ja on jo melkein tullut ennustetun matkansa päähän. -Kauvan luvatun Messiaksen valtakunnan pystyttäminen on siis se suuri -tapaus, joka lähinnä on tulossa. Eikä se ole ainoastaan tulossa, vaan -sen pystyttäminen tapahtuu jo. Pimeyden ruhtinaan -- "tämän maailman -ruhtinaan" -- vallan alla olevien, tämän maailman valtakuntien -perustuksien välttämättömän horjuttamisen ja kukistumisen huomaavat -jossain määrin tämän maailmankin lasten luonnolliset silmät. Mutta -luonnollisesti ne, jotka tarkastelevat nykyisiä tapahtumia Jumalan -Sanan kaukoputken läpi, näkevät ne selvemmin, ja kun se on oikein -asetettu, saattaa se kaukaiset esineet näyttämään läheisiltä ja tekee -Jumalan lapset kykeneviksi erottamaan pieniä yksityiskohtia, joita -luonnollinen silmä ei saata erottaa, yhtä hyvin kuin suuria -piirteitäkin, joita maailman valtiomiehet ja viisaustieteilijät -ainoastaan himmeästi huomaavat. Maailmanviisaatkin saattavat nähdä -vaikeuksia aiheuttavan kuohunnan yhteiskunnassa, kun tietämättömyyden -valta antaa tietä suuremmalle yleiselle tiedolle ja suuremmalle -henkilölliselle itsenäisyydelle. Ja vaikka he turhaan toivovat, että -joku tuntematon ja odottamaton suotuisa käänne tapahtuisi, nääntyvät -kumminkin, niinkuin Raamattu kuvaa, heidän sydämensä pelvosta ja -odottaessa sitä, joka on tulevaa maan yli -- koska he näkevät, kuinka -vertauskuvaukselliset taivaat nyt järkkyvät, ja huomaavat, että -sellainen järkkyminen ja eksytyksen vallan, taikauskon ja kansain -uskonnollisten kahleiden poistaminen on tuova mukanaan väkivaltaa ja -anarkiaa. Mutta Jumalan näkökannalta katsottuna, jolta uskon -huonekunnan valvovilla jäsenillä on etu nähdä, ei ainoastaan hädän -vaikeutta, vaan myöskin niitä siunatuita tuloksia, joita Jumalan -sallimuksesta tulee hyväksemme Tuhatvuotisen valtakunnan alkamisen -kautta näkyy kaikki selvemmin. Ja tämä lohdutus korvaa yllinkyllin -kaiken hädän, jos kohta me tulemme taikka rakkaimpamme tulevat siitä -osallisiksi. - -Että me nyt tästä tiedosta saamme lohdutusta, emmekä tarvitse olla -epäilyksessä ja tietämättömyydessä, oli vaan osa siitä tarkotuksesta, -jota varten ajanennustukset annettiin. Toinen tarkotus oli, että me, -tämän valtakunnan edustajina ihmisten seassa, tietäisimme niistä -suurista armotalousmuutoksista, joita nyt tapahtuu, ja voisimme -maailmalle todistaa Jumalan suunnitelmasta y.m., todistus, joka, -vaikkei sitä nyt oteta huomioon, tulee ennen pitkää olemaan sille -suureksi hyödyksi ja auttamaan sitä pikemmin tuntemaan Herran läsnäolon -suurena vihan päivänä, joka nyt lähenee. Myöskin oli tarkotus, että -uskolliset siten, Jumalan Sanan asestamina ja vahvistamina, voisivat -seisoa lujina, silloin kun niin monet tulevat lankeamaan epäuskoon ja -monenlaisiin petollisiin eksytyksiin, joita pian tulee tulvimaan -"kristikansan" yli. Samoin tarkotti se myös antaa voimaa ja pontta koko -aikakausien suunnitelmalle: sillä tavallinen kokemus on näyttänyt, -että, vaikka Jumalan armollinen suunnitelma maailman siunaamiseksi -Seurakunnan kautta, Tuhatvuotiskautena, ensimäisellä silmäyksellä -täyttää hänen uskollisten lastensa sydämet ihastuksella ja herättää -heidän intoansa ylenmäärin, on heillä kumminkin, kun heidän -ponnistuksensa toisten valistamiseksi otetaan kylmyydellä vastaan, ja -he huomaavat, että ainoastaan verrattain hyvin harvoilla on "korvat -kuulla", taipumusta vetäytyä lepoon, rauhassa nauttiakseen kalliista -tiedosta tavalla, joka tuottaa vähimmän pilkkaa ja vastustusta. - -Tuntien tämän meidän luonnollisen heikkoutemme, on Herra antanut meille -aikaennustuksia kannustimeksi ja tehdäkseen meidät täysin eläviksi ja -heränneiksi, ja pitämään meitä toimellisina palveluksessaan. Kun me jo -elämme "elonkorjuu ajassa", on Herran palvelijain käytettävä aikansa, -palveluksensa ja ajatuksensa elonkorjuutyöhön, koska juuri heidän, -apostolien tavoin ensimäisessä tulemisessa, on toimitettava -elonkorjuutyö. (Joh. 4: 35--38.) Koettakaamme jokainen puolestamme -tehdä minkä voimme, kuuliaisina suuren Yli-elonkorjaajan käskyille. -Mutta erityisesti silmällä pitäen tapahtumien aikaa ja järjestystä -tässä "elonkorjuussa" on meidän huomautettava lukijalle tämän teoksen -seuraavaa osaa, jossa johtopäätökset edellä mainituista ja muista -aikaennustuksista kootaan yhteen polttopisteeseen, ja erilaiset -ennustetut merkit ja vahvistavat todistukset Mestarin läsnäolosta ja -hänen työnsä jatkumisesta esitetään todistaen, että -- "lopun aika" on -tullut; että Valtakunnan ja Odottamisen Päivät ovat päättyneet; että -Pyhäkön puhdistaminen on täytetty; että suurta elonkorjuutyötä tehdään; -että Israelin kokoaminen on huomattavissa; että taistelu Jumalan -Kaikkivaltiaan suurena päivänä lähestyy; ja että Jumalan ihanan -valtakunnan täydellinen pystyttäminen määrätyllä ajalla, pakanain -aikain lopulla, on eittämättömästi varma; ja näyttäen edelleen pyhien -tehtävää elonkorjuu-aikana; osottaen korkean kutsun päättymistä, ja -niiden pyhien "muuttumista" jotka "elävät ja ovat jätetyt jälelle"; ja -osottaen myös, että suuri pyramiidi Egyptissä (Gizen luona) on eräs -Jumalan todistaja (Jes. 19: 19, 20), jonka ihmeellinen sanoma kokonaan -ja täydellisesti todistaa Jumalan aikakausien suunnitelman aikoineen ja -hetkineen. - - - - - - - - -End of Project Gutenberg's Raamatun tutkisteluja 2, by Charles T. Russell - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RAAMATUN TUTKISTELUJA 2 *** - -***** This file should be named 56729-8.txt or 56729-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/6/7/2/56729/ - -Produced by Projekti Lönnrot - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |